ISSN 1977-0812

Euroopan unionin

virallinen lehti

L 330

European flag  

Suomenkielinen laitos

Lainsäädäntö

65. vuosikerta
23. joulukuuta 2022


Sisältö

 

I   Lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

Sivu

 

 

ASETUKSET

 

*

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2022/2560, annettu 14 päivänä joulukuuta 2022, sisämarkkinoita vääristävistä ulkomaisista tuista

1

 

 

DIREKTIIVIT

 

*

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2022/2561, annettu 14 päivänä joulukuuta 2022, maanteiden tavara- ja henkilöliikenteeseen tarkoitettujen tiettyjen ajoneuvojen kuljettajien perustason ammattipätevyydestä ja jatkokoulutuksesta (kodifikaatio) ( 1 )

46

 

 

II   Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

 

 

KANSAINVÄLISET SOPIMUKSET

 

*

Neuvoston päätös (EU) 2022/2562, annettu 24 päivänä lokakuuta 2022, Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Thaimaan kuningaskunnan välisen kokonaisvaltaista kumppanuutta ja yhteistyötä koskevan puitesopimuksen allekirjoittamisesta unionin puolesta ja sen väliaikaisesta soveltamisesta

70

 

*

Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Thaimaan kuningaskunnan välinen kokonaisvaltaista kumppanuutta ja yhteistyötä koskeva puitesopimus

72

 

 

ASETUKSET

 

*

Neuvoston asetus (EU) 2022/2563, annettu 19 päivänä joulukuuta 2022, tiettyjä maatalous- ja teollisuustuotteita koskevien unionin autonomisten tariffikiintiöiden avaamisesta ja hallinnoinnista annetun asetuksen (EU) 2021/2283 muuttamisesta

109

 

*

Komission delegoitu asetus (EU) 2022/2564, annettu 16 päivänä elokuuta 2022, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/2013 täydentämisestä purkamisvelvoitetta koskevan de minimis -poikkeuksen vahvistamiseksi tiettyjen pohjakalojen kalastusten osalta Adrianmerellä ja kaakkoisella Välimerellä annetun komission delegoidun asetuksen (EU) 2021/2064 muuttamisesta

126

 

*

Komission delegoitu asetus (EU) 2022/2565, annettu 11 päivänä lokakuuta 2022, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2021/444 täydentämisestä seuranta- ja arviointikehyksen perustamista koskevilla säännöksillä

130

 

*

Komission delegoitu asetus (EU) 2022/2566, annettu 13 päivänä lokakuuta 2022, delegoidun asetuksen (EU) 2018/273 muuttamisesta ja oikaisemisesta viini-istutusten lupajärjestelmän osalta

134

 

*

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2022/2567, annettu 13 päivänä lokakuuta 2022, täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/274 muuttamisesta viini-istutusten lupajärjestelmän osalta

139

 

*

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2022/2568, annettu 21 päivänä joulukuuta 2022, afrikkalaista sikaruttoa koskevista erityisistä torjuntatoimenpiteistä annetun täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2021/605 liitteen I muuttamisesta ( 1 )

147

 

 

PÄÄTÖKSET

 

*

Neuvoston päätös (EU) 2022/2569, annettu 14 päivänä marraskuuta 2022, luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston uhanalaisten lajien kansainvälistä kauppaa koskevan yleissopimuksen osapuolten konferenssin 19. kokouksessa (CITES CoP 19) (Panamá, Panama, 14–25 päivänä marraskuuta 2022) Euroopan unionin puolesta otettavasta kannasta sekä lajin sisällyttämisestä CITES-yleissopimuksen liitteeseen III

186

 

*

Komission täytäntöönpanopäätös (EU) 2022/2570, annettu 24 päivänä marraskuuta 2022, hopeanitraatin hyväksymättä jättämisestä valmisteryhmään 7 kuuluvissa biosidivalmisteissa käytettävänä tehoaineena Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 528/2012 mukaisesti ( 1 )

233

 


 

(1)   ETA:n kannalta merkityksellinen teksti.

FI

Säädökset, joiden otsikot on painettu laihalla kirjasintyypillä, ovat maatalouspolitiikan alaan kuuluvia juoksevien asioiden hoitoon liityviä säädöksiä, joiden voimassaoloaika on yleensä rajoitettu.

Kaikkien muiden säädösten otsikot on painettu lihavalla kirjasintyypillä ja merkitty tähdellä.


I Lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

ASETUKSET

23.12.2022   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 330/1


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2022/2560,

annettu 14 päivänä joulukuuta 2022,

sisämarkkinoita vääristävistä ulkomaisista tuista

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 114 ja 207 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Vahvojen, avointen ja kilpailukykyisten sisämarkkinoiden ansiosta sekä eurooppalaiset että ulkomaiset yritykset voivat kilpailla ansioiden perusteella. Unioni hyötyy pitkälle kehittyneestä ja vaikuttavasta valtiontukien valvontajärjestelmästä, jolla pyritään varmistamaan tasapuoliset toimintaedellytykset kaikille taloudellista toimintaa sisämarkkinoilla harjoittaville yrityksille. Tämä valtiontukien valvontajärjestelmä estää jäsenvaltioita myöntämästä sellaista valtiontukea, joka vääristää perusteettomasti kilpailua sisämarkkinoilla.

(2)

Samaan aikaan sekä yksityiset yritykset että julkiset yritykset, jotka ovat suoraan tai välillisesti valtion määräysvallassa tai omistuksessa, voivat saada kolmansilta mailta tukia, jotka käytetään sitten esimerkiksi taloudellisen toiminnan rahoittamiseen sisämarkkinoilla jollakin talouden alalla, kuten osallistumiseen julkisia hankintoja koskeviin menettelyihin tai yritysten hankintaan, mukaan lukien sellaiset yritykset, joilla on kriittisen infrastruktuurin ja innovatiivisten teknologioiden kaltaista strategista omaisuutta. Unionin valtiontukisääntöjä ei tällä hetkellä sovelleta tällaisiin ulkomaisiin tukiin.

(3)

Tämä asetus kattaa kaikki talouden alat, myös ne, joilla on strategista merkitystä unionin kannalta, ja kriittiset infrastruktuurit, kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/452 (3) 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa mainitut kriittiset infrastruktuurit.

(4)

Ulkomaiset tuet voivat vääristää sisämarkkinoita ja heikentää eri taloudellisten toimintojen tasapuolisia toimintaedellytyksiä unionissa. Näin voi käydä erityisesti silloin, kun kyseessä ovat unionin yritysten määräysvaltaa muuttavat keskittymät, jos tällaiset keskittymät rahoitetaan kokonaan tai osittain ulkomaisilla tuilla tai jos ulkomaisia tukia saavien talouden toimijoiden kanssa tehdään sopimuksia unionissa.

(5)

Ulkomaisten tukien aiheuttamiin vääristymiin ei puututa millään olemassa olevalla unionin välineellä. Komissio voi käyttää kaupan suojatoimia silloin, kun tuettuja tavaroita tuodaan unioniin, mutta ei silloin, kun ulkomaiset tuet ovat tuettuja investointeja tai kun on kyse palveluista tai rahavirroista. Tukia ja tasoitustulleja koskevan WTO:n sopimuksen nojalla unionilla on mahdollisuus aloittaa valtioiden välinen riitojenratkaisu tiettyjä WTO:n jäsenten myöntämiä ulkomaisia tukia vastaan, mutta ainoastaan tavaroiden osalta.

(6)

Sen vuoksi on tarpeen täydentää nykyisiä unionin välineitä uudella välineellä, jolla voidaan puuttua vaikuttavalla tavalla ulkomaisten tukien aiheuttamiin sisämarkkinoiden vääristymiin ja jotta voidaan varmistaa tasapuoliset toimintaedellytykset. Uudella välineellä täydennetään erityisesti unionin valtiontukisääntöjä, joilla puututaan jäsenvaltioiden tukien aiheuttamiin sisämarkkinoiden vääristymiin.

(7)

On tärkeää vahvistaa säännöt ja menettelyt sellaisten ulkomaisten tukien tutkimiseksi, jotka vääristävät sisämarkkinoita tosiasiallisesti tai mahdollisesti, ja tarvittaessa korjata kyseiset vääristymät. Ulkomaiset tuet voivat vääristää sisämarkkinoita, jos ulkomaista tukea saava yritys harjoittaa taloudellista toimintaa unionissa. Tämän asetuksen asianmukaisella soveltamisella ja täytäntöönpanon valvonnalla on määrä edistää sisämarkkinoiden häiriönsietokykyä ulkomaisten tukien aiheuttamia vääristymiä vastaan ja siten unionin avointa strategista autonomiaa. Tässä asetuksessa vahvistetaan sen vuoksi säännöt, jotka koskevat kaikkia unionissa taloudellista toimintaa harjoittavia yrityksiä, myös valtion suorassa tai välillisessä määräysvallassa olevia julkisia yrityksiä. Erityistä huomiota on määrä kiinnittää tämän asetuksen vaikutuksiin pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, jäljempänä ’pk-yritykset’, kun otetaan huomioon niiden harjoittaman taloudellisen toiminnan merkitys ja se, miten ne edistävät unionin keskeisten poliittisten tavoitteiden saavuttamista.

(8)

Tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamiseksi kaikkialla sisämarkkinoilla ja tämän asetuksen johdonmukaisen soveltamisen varmistamiseksi komissio on ainoa viranomainen, joka on toimivaltainen soveltamaan tätä asetusta. Komissiolla olisi oltava valtuudet tutkia oma-aloitteisesti ulkomaisia tukia millä tahansa talouden alalla siinä määrin kuin ne kuuluvat tämän asetuksen soveltamisalaan ja nojautua näin kaikista käytettävissä olevista lähteistä saatuihin tietoihin. Vaikuttavan valvonnan varmistamiseksi komissiolla olisi oltava valtuudet tarkastella ulkomaisia tukia yrityksen komissiolle antaman ennakkoilmoituksen perusteella silloin, kun kyseessä ovat suuret keskittymät (sulautumat ja hankinnat) ja tietyt kynnysarvot ylittävät julkiset hankintamenettelyt.

(9)

Tätä asetusta sovellettaessa ja tulkittaessa olisi otettava huomioon asiaa koskeva unionin lainsäädäntö, myös valtiontukia, sulautumia ja julkisia hankintoja koskeva lainsäädäntö.

(10)

Tämän asetuksen täytäntöönpano ei rajoita kunkin jäsenvaltion oikeutta suojella keskeisiä turvallisuusetujaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 346 artiklan mukaisesti.

(11)

Tätä asetusta sovellettaessa ulkomaiset tuet olisi katsottava taloudelliseksi panokseksi, jonka myöntää suoraan tai välillisesti kolmas maa, josta koituu etua ja joka rajoittuu yhteen tai useampaan yritykseen tai tuotannonalaan. Kyseiset ehdot ovat kumulatiivisia.

(12)

Taloudellista panosta voidaan myöntää julkisten tai yksityisten elinten kautta. Se, onko taloudellista panosta saatu julkisyhteisöltä, olisi määritettävä tapauskohtaisesti ottaen asianmukaisesti huomioon asiaankuuluvan yhteisön ominaispiirteet ja sen kolmannen maan oikeudellinen ja taloudellinen ympäristö, jossa yhteisö toimii, mukaan lukien valtion rooli kyseisen maan taloudessa. Taloudellista panosta voidaan myöntää myös yksityisen elimen kautta, jos tämän yksityisen elimen toiminnan voidaan katsoa kuuluvan kolmannelle maalle. Taloudellisen panoksen käsitteeseen kuuluu laajalti erilaisia tukitoimia, jotka eivät rajoitu rahansiirtoihin, esimerkiksi erityis- tai yksinoikeuden myöntäminen yritykselle saamatta siitä vastineeksi asianmukaista korvausta tavanomaisten markkinaehtojen mukaisesti.

(13)

Taloudellisesta panoksesta olisi koiduttava etua taloudellista toimintaa sisämarkkinoilla harjoittavalle yritykselle. Taloudellisesta panoksesta olisi katsottava koituvan etua yritykselle, jos panosta ei olisi voinut saada tavanomaisissa markkinaolosuhteissa. Edun olemassaolon määrittelyssä olisi käytettävä vertailevia viitearvoja, kuten yksityisten sijoittajien sijoituskäytäntöjä, markkinoilta saatavilla olevan rahoituksen korkoja, vertailukelpoista verokohtelua tai tietystä tavarasta tai palvelusta maksettavaa riittävää korvausta. Jos suoraan vertailukelpoisia viitearvoja ei ole käytettävissä, nykyisiä viitearvoja voitaisiin mukauttaa tai vaihtoehtoisia viitearvoja voitaisiin vahvistaa yleisesti hyväksyttyjen arviointimenetelmien perusteella. Etua voi koitua esimerkiksi viranomaisten ja julkisten yritysten suhteiden yhteydessä, jos tällainen suhde ja erityisesti viranomaisten julkisille yrityksille osoittama rahoitus eivät ole tavanomaisten markkinaehtojen mukaisia. Tavaroiden tai palvelujen tarjoamisen tai ostamisen voidaan olettaa olevan tavanomaisten markkinaehtojen mukaista, mikäli se tapahtuu kilpailuun perustuvalla, avoimella ja syrjimättömällä tarjouskilpailulla. Sisämarkkinoilla taloudellista toimintaa harjoittavalle yritykselle ei katsota koituvan etua taloudellisesta panoksesta, jos arviointi osoittaa, että yritys olisi saanut saman edun tavanomaisissa markkinaolosuhteissa. Yrityksen sisäisesti vaihdettujen tavaroiden ja palvelujen yhteydessä sovelletusta siirtohinnoittelusta voi koitua etua, jos kyseinen siirtohinnoittelu ei tapahdu tavanomaisten markkinaehtojen mukaisesti. Taloudellisesta panoksesta koituva etu voi välittyä yritykselle, joka harjoittaa taloudellista toimintaa unionissa.

(14)

Edun olisi koiduttava yhdelle tai useammalle yritykselle tai tuotannonalalle. Ulkomaisen tuen erityispiirteet voidaan todeta joko lakisääteisesti tai tosiseikkojen perusteella.

(15)

Ulkomainen tuki olisi katsottava myönnetyksi siitä hetkestä alkaen, kun tuensaajalla on oikeus saada ulkomaista tukea. Ulkomaisen tuen tosiasiallinen maksaminen ei ole välttämätön edellytys ulkomaisen tuen sisältymiselle tämän asetuksen soveltamisalaan.

(16)

Taloudellista panosta, jota myönnetään ainoastaan yrityksen muuhun kuin taloudelliseen toimintaan, ei katsota ulkomaiseksi tueksi. Jos muuhun kuin taloudelliseen toimintaan myönnettyä taloudellista panosta kuitenkin käytetään yrityksen taloudellisen toiminnan ristiintukemiseen, se voidaan katsoa tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvaksi ulkomaiseksi tueksi. Jos yritys käyttää taloudellisia panoksia, jotka voivat olla esimerkiksi erityis- tai yksinoikeuden muodossa, taikka taloudellisia panoksia, jotka on saatu viranomaisten asettaman rasituksen korvauksena, muun toiminnan ristiintukemiseen, kyseinen ristiintukeminen voisi olla osoitus siitä, että erityis- tai yksinoikeus on myönnetty ilman asianmukaista korvausta tai että rasituksesta on myönnetty liian suuri korvaus ja että kyseessä on tällöin ulkomainen tuki.

(17)

Kun ulkomaisen tuen olemassaolo on todettu, komission olisi arvioitava tapauskohtaisesti, vääristääkö se sisämarkkinoita. Toisin kuin jäsenvaltion myöntämä valtiontuki, ulkomaiset tuet eivät yleensä ole kiellettyjä.

(18)

Monia ulkomaisia tukia koskeva avoimuuden puute ja kaupallisen todellisuuden monimutkaisuus voivat tehdä hankalaksi tunnistaa yksiselitteisesti, millaisia vaikutuksia tietyllä ulkomaisella tuella on sisämarkkinoilla, tai esittää vaikutukset määrällisesti. Vääristymän määrittämiseksi näyttää näin ollen tarpeelliselta käyttää ei-tyhjentävää indikaattorijoukkoa. Arvioitaessa, missä määrin ulkomainen tuki voi parantaa yrityksen kilpailuasemaa, ja jos kyseisellä ulkomaisella tuella on siten tosiasiallisesti tai mahdollisesti kielteinen vaikutus kilpailuun sisämarkkinoilla, komissio voi ottaa huomioon tiettyjä indikaattoreita, mukaan lukien ulkomaisen tuen määrä ja luonne, ulkomaisen tuen tarkoitus ja ehdot sekä sen käyttö sisämarkkinoilla.

(19)

Käyttäessään indikaattoreita sisämarkkinoiden vääristymien toteamiseksi komissio voi ottaa huomioon useita tekijöitä, kuten ulkomaisen tuen määrän absoluuttisena lukuna tai suhteessa markkinoiden kokoon tai investoinnin arvoon. Esimerkiksi kun ulkomainen tuki kattaa keskittymän yhteydessä merkittävän osan kohteen ostohinnasta, kyseessä on todennäköisesti vääristävä tuki. Myös ulkomaiset tuet, jotka kattavat merkittävän osan julkisessa hankintamenettelyssä tehtävän sopimuksen ennakoidusta arvosta, aiheuttavat todennäköisesti vääristymiä. Jos ulkomaista tukea myönnetään toimintakustannuksiin, se näyttää aiheuttavan vääristymiä todennäköisemmin kuin jos se myönnetään investointikustannuksiin. Pk-yrityksille myönnettävien ulkomaisten tukien voitaisiin yleisesti ottaen katsoa aiheuttavan vääristymiä epätodennäköisemmin kuin suurille yrityksille myönnettävien ulkomaisten tukien. Lisäksi olisi otettava huomioon markkinoiden ominaispiirteet ja erityisesti niiden kilpailuolosuhteet, kuten markkinoille pääsyn esteet. Ulkomaiset tuet markkinoilla, joille on ominaista ylikapasiteetti, tai ulkomaiset tuet, jotka johtavat ylikapasiteettiin ylläpitämällä kannattamatonta omaisuutta tai kannustamalla investoimaan sellaiseen kapasiteetin laajennukseen, jota ei tehtäisi ilman tukia, aiheuttavat todennäköisesti vääristymiä. Sellaiselle tuensaajalle myönnetty ulkomainen tuki, jonka sisämarkkinoilla tapahtuva toiminta näyttää olevan vähäistä esimerkiksi unionissa saadulla liikevaihdolla mitattuna, aiheuttaa epätodennäköisemmin vääristymiä kuin sellaiselle tuensaajalle myönnetty ulkomainen tuki, jonka toiminta on merkittävämpää sisämarkkinoilla. Ulkomaista tukea, jota on annettu kolmen peräkkäisen vuoden aikana enintään 4 miljoonaa euroa, olisi pääsääntöisesti katsottava, että on epätodennäköistä, että se vääristää sisämarkkinoita tässä asetuksessa tarkoitetulla tavalla. Yksittäiselle yritykselle annettavien ulkomaisten tukien, jotka eivät ylitä komission asetuksen (EU) N:o 1407/2013 (4) 3 artiklan 2 kohdassa määriteltyä vähämerkityksisen tuen määrää kolmen peräkkäisen vuoden aikana kolmatta maata kohden, olisi katsottava olevan sisämarkkinoita vääristämättömiä tässä asetuksessa tarkoitetulla tavalla.

(20)

Tietyntyyppisten valtiontukien tavoin tietyt ulkomaisten tukien luokat, kuten rajoittamattomat takaukset eli takaukset, joiden määrää tai kestoa ei ole millään tavoin rajoitettu, myös vääristävät todennäköisesti sisämarkkinoita niiden luonteen vuoksi. Sama koskee kohtuuttoman edullisia tarjouksia, joiden edullista luonnetta, kuten hintaa, ei voida perustella muilla tekijöillä. Lisäksi vientirahoituksena myönnettävät tuet voisivat olla erityisen ongelmallisia niiden vääristävien vaikutusten vuoksi, paitsi jos tällaisia tukia myönnetään julkisesti tuettuja vientiluottoja koskevan OECD:n järjestelyn mukaisesti. Tällaiset ulkomaiset tuet vääristävät todennäköisimmin sisämarkkinoita, joten komission ei tarvitse tehdä niille indikaattoreihin perustuvaa yksityiskohtaista arviointia. Yritys voi joka tapauksessa osoittaa, että kyseinen ulkomainen tuki ei vääristä sisämarkkinoita tapaukseen liittyvissä erityisolosuhteissa.

(21)

Jäsenvaltiot sekä luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt voivat toimittaa tietoja ulkomaisen tuen myönteisistä vaikutuksista, jotka komission olisi otettava asianmukaisesti huomioon tasapainotestiä tehdessään. Komission olisi otettava huomioon ulkomaisen tuen myönteiset vaikutukset niitä koskevan, tutkimuksen aikana toimitetun näytön perusteella. Myönteisten vaikutusten olisi koskettava asiaankuuluvan tuetun taloudellisen toiminnan kehitystä sisämarkkinoilla. Muut myönteiset vaikutukset olisi tarvittaessa otettava huomioon, jotta vältetään, että tasapainotus aiheuttaisi perusteetonta syrjintää. Komission olisi selvitettävä myös asiaankuuluviin politiikan tavoitteisiin, erityisesti unionin politiikan tavoitteisiin, liittyviä laajempia myönteisiä vaikutuksia. Kyseisiä politiikan tavoitteita voivat olla erityisesti ympäristönsuojelun ja sosiaalinormien korkea taso sekä tutkimuksen ja kehityksen edistäminen. Komission olisi punnittava näitä myönteisiä vaikutuksia ja ulkomaisen tuen aiheuttamia kielteisiä vaikutuksia, jotka ilmenevät sisämarkkinoiden vääristymisenä.Komission olisi julkisissa hankintamenettelyissä otettava huomioon asianomaisten tavaroiden ja palvelujen vaihtoehtoisten hankintalähteiden saatavuus. Tasapainotus voi johtaa päätelmään, että korjaustoimenpiteitä ei pidä toteuttaa, jos ulkomaisen tuen myönteiset vaikutukset ovat sen kielteisiä vaikutuksia suuremmat. Niiden ulkomaisten tukien luokkien yhteydessä, joiden katsotaan kaikkein todennäköisimmin vääristävän sisämarkkinoita, on epätodennäköisempää, että myönteiset vaikutukset olisivat kielteisiä vaikutuksia suuremmat. Jos kielteiset vaikutukset ovat suuremmat, tasapainotesti voi auttaa määrittämään sitoumusten tai korjaustoimenpiteiden asianmukaisen laadun ja tason. Kun otetaan huomioon, että tasapainotestissä otetaan huomioon ulkomaisen tuen myönteiset vaikutukset, kyseisen tasapainotestin soveltaminen ei saisi aiheuttaa yritykselle tilannetta, joka olisi sille epäedullisempi kuin jos tasapainotestiä ei olisi sovellettu. Kun komissio suorittaa tasapainotestin, sen olisi esitettävä perustelunsa päätöksessä perusteellisen tutkimuksen päätökseen saattamisesta.

(22)

Kun komissio tutkii ulkomaista tukea oma-aloitteisesti, sillä olisi oltava valtuudet määrätä yritykselle korjaustoimenpiteitä ulkomaisen tuen sisämarkkinoilla aiheuttamien vääristymien korjaamiseksi. Kyseisiin korjaustoimenpiteisiin olisi sisällyttävä rakenteellisia ja muita kuin rakenteellisia korjaustoimenpiteitä sekä ulkomaisen tuen takaisinmaksu, ja niiden olisi oltava tarkoituksenmukaisia kyseessä olevan vääristymän korjaamiseksi sekä oikeasuhteisia. Jos komissio harkitsee vaihtoehtoisia korjaustoimenpiteitä, joista kukin korjaisi vääristymän kokonaan ja vaikuttavasti, komission olisi valittava toimenpide, joka on tutkimuksen kohteena olevan yrityksen kannalta vähiten kuormittava.

(23)

Tutkimuksen kohteena olevalla yrityksellä olisi oltava mahdollisuus antaa sitoumuksia ulkomaisen tuen aiheuttaman vääristymän korjaamiseksi. Jos komissio katsoo, että annetut sitoumukset korjaavat vääristymän kokonaan ja vaikuttavasti, se voi hyväksyä ne ja tehdä niistä päätöksellä sitovia. Tällöin komission ei pidä määrätä korjaustoimenpiteitä.

(24)

Tutkimuksen kohteena oleva yritys voi tarjoutua maksamaan tuen takaisin sovellettavine korkoineen. Komission olisi hyväksyttävä sitoumuksena tarjottu takaisinmaksu, jos se voi varmistaa, että takaisinmaksu korjaa vääristymän kokonaan, että se toteutetaan avoimella ja todennettavissa olevalla tavalla ja että se on käytännössä vaikuttava, ottaen samalla huomioon riskin, että tämän asetuksen tavoitteita pyritään kiertämään.

(25)

Jos tutkimuksen kohteena oleva yritys ei anna sitoumuksia, jotka poistaisivat todetun vääristymän kokonaan ja vaikuttavasti, komissiolla olisi oltava valtuudet kieltää keskittymä tai sopimuksen tekeminen ennen sen toteuttamista. Jos keskittymä on jo toteutettu erityisesti sellaisissa tapauksissa, joissa ennakkoilmoitusta ei vaadittu, koska ilmoituskynnysarvoja ei saavutettu, vääristymä voi kuitenkin olla niin merkittävä, ettei sitä voida korjata käyttäytymiseen liittyvillä tai rakenteellisilla toimenpiteillä eikä tuen takaisinmaksulla. Tällaisissa tapauksissa komission olisi voitava päättää korjata vääristymä määräämällä yrityksiä purkamaan keskittymän.

(26)

Tutkimuksen kohteena oleva yritys voisi tarjoutua tai komissio voisi silloin, kun se on oikeasuhteista ja tarpeen, vaatia tutkimuksen kohteena olevia yrityksiä ilmoittamaan komissiolle asianmukaisena ajanjaksona tapahtuvasta osallistumisestaan tuleviin keskittymiin tai julkisiin hankintamenettelyihin unionissa. Tällaisen ilmoituksen tekeminen tai komission vastauksen saaminen tai sen saamatta jääminen ei anna yritykselle oikeutettua aihetta olettaa, että komissio ei myöhemmin aloita tutkimusta mahdollisista ulkomaisista tuista keskittymään tai julkiseen hankintamenettelyyn osallistuvalle yritykselle.

(27)

Komissiolla olisi oltava valtuudet tutkia oma-aloitteisesti kaikkia ulkomaisia tukia koskevia tietoja. Jäsenvaltioiden sekä kaikkien luonnollisten tai oikeushenkilöiden taikka yhdistysten olisi voitava antaa komissiolle tietoja väitetyistä ulkomaisista tuista, jotka vääristävät sisämarkkinoita. Komissio voisi perustaa yhteyspisteen, joka helpottaisi tällaisten tietojen antamista luottamuksellisesti. Kun jäsenvaltiot antavat komissiolle asiaankuuluvia tietoja väitetyistä ulkomaisista tuista, jotka vääristävät sisämarkkinoita, komission olisi varmistettava, että kyseisille jäsenvaltioille vastataan. Tällä asetuksella otetaan käyttöön menettely, joka koostuu kahdesta vaiheesta eli alustavasta tarkastelusta ja perusteellisesta tutkimuksesta, jotta voidaan tutkia mahdollisia ulkomaisia tukia ja sitä, vääristävätkö ne sisämarkkinoita, ja korjata tällaiset vääristymät. Yritys, joka on näistä vaiheista jommankumman kohteena, olisi katsottava tutkimuksen kohteena olevaksi yritykseksi.

(28)

Komissiolle olisi annettava asianmukaiset tutkimusvaltuudet kaikkien tarvittavien tietojen keräämiseksi. Sen vuoksi sillä olisi oltava valtuudet pyytää tietoja miltä tahansa yritykseltä tai yritysten yhteenliittymältä koko menettelyn ajan. Komissiolla olisi myös oltava valtuudet määrätä sakkoja tai uhkasakkoja, jos pyydettyjä tietoja ei anneta ajoissa tai jos toimitetut tiedot ovat puutteellisia, virheellisiä tai harhaanjohtavia. Komission olisi myös voitava esittää kysymyksiä jäsenvaltioille tai kolmansille maille. Lisäksi komissiolla olisi oltava valtuudet tehdä tiedonhankintamatkoja unionissa sijaitseviin yrityksen tai yritysten yhteenliittymän tiloihin tai, jos asianosaiselle kolmannelle maalle ilmoitetaan asiasta virallisesti eikä se vastusta tiedonhankintamatkaa, myös kolmannessa maassa sijaitseviin yrityksen yhteenliittymän tiloihin. Komissiolla olisi oltava valtuudet pyytää yritystä tai yritysten yhteenliittymää suostumaan tarkastukseen, jotta tarkastus olisi tehokas. Komissiolla olisi myös oltava valtuudet tehdä päätöksiä käytettävissä olevien tietojen perusteella, jos tutkimuksen kohteena oleva yritys tai tuen myöntänyt kolmas maa ei tee yhteistyötä.

(29)

Lisäksi komissiolla olisi oltava valtuudet toteuttaa väliaikaisia toimenpiteitä, jos se on tarpeen, jotta voidaan estää peruuttamattoman vahingon aiheutuminen kilpailulle sisämarkkinoilla.

(30)

Jos komissiolla on alustavan tarkastelun tuloksena riittävästi viitteitä sisämarkkinoita vääristävästä ulkomaisesta tuesta, sillä olisi oltava valtuudet käynnistää perusteellinen tutkimus kerätäkseen asiaankuuluvia lisätietoja ulkomaisen tuen arvioimiseksi. Tutkimuksen kohteena olevalle yritykselle olisi annettava mahdollisuus käyttää puolustautumisoikeuttaan.

(31)

Komission olisi saatettava perusteellinen tutkimus päätökseen hyväksymällä asiasta päätös. Sen olisi mahdollisuuksien mukaan pyrittävä saattamaan perusteellinen tutkimus päätökseen 18 kuukauden kuluessa ottaen huomioon erityisesti asian monimutkaisuus sekä asianomaisten yritysten ja kolmansien maiden yhteistyöhalukkuus.

(32)

Komissiolla olisi oltava asianmukaiset välineet sitoumusten ja korjaustoimenpiteiden vaikuttavuuden varmistamiseksi. Jos yritys ei noudata sitoumuksia sisältävää päätöstä, korjaustoimenpiteitä sisältävää päätöstä tai väliaikaisten toimenpiteiden toteuttamista koskevaa päätöstä, komissiolla olisi oltava valtuudet määrätä luonteeltaan riittävän varoittavia sakkoja tai uhkasakkoja. Komission olisi otettava huomioon toistuvat noudattamatta jättämiset määrätessään tällaisia sakkoja tai uhkasakkoja. Komissio voi tämän asetuksen vaikuttavuuden vahvistamiseksi soveltaa sitoumuksia tai korjaustoimenpiteitä samanaikaisesti sakkojen tai uhkasakkojen kanssa.

(33)

Tämän asetuksen moitteettoman ja vaikuttavan soveltamisen varmistamiseksi komissiolla olisi oltava valtuudet kumota päätös ja antaa uusi päätös, jos päätös on perustunut puutteellisiin, virheellisiin tai harhaanjohtaviin tietoihin, jos yritys toimii sille asetettujen sitoumusten tai sille määrättyjen korjaustoimenpiteiden vastaisesti tai jos sitoumukset tai korjaustoimenpiteet eivät ole olleet vaikuttavia.

(34)

Koska keskittymillä voi olla merkittävä vaikutus sisämarkkinoilla, komissiolla olisi ilmoituksen saatuaan oltava valtuudet tutkia tietoja ulkomaisista taloudellisista panoksista ehdotetun keskittymän osalta. Yritysten ei pitäisi voida toteuttaa keskittymää ennen komission tarkastelun päättymistä. Komission tarkastelussa olisi noudatettava samaa menettelyä kuin komission aloitteesta suoritettavassa ulkomaisen tuen tarkastelussa, jollei keskittymien erityispiirteiden huomioon ottamiseksi tehtävistä mukautuksista muuta johdu.

(35)

On tarpeen löytää tasapaino sisämarkkinoiden vaikuttavan suojelun ja tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien yritysten hallinnollisen rasituksen rajoittamisen välillä. Sen vuoksi pakollinen ennakkoilmoitus olisi tehtävä ainoastaan sellaisista keskittymistä, joiden unionissa saatavan liikevaihdon suuruuteen ja ulkomaisten taloudellisten panosten suuruuteen perustuvat yhteenlasketut kynnysarvot ovat vähintään tässä asetuksessa määriteltyjen suuruiset.

(36)

Ilmoituskynnysarvojen alittuessa komission olisi voitava vaatia ilmoitusta mahdollisesti tuetuista keskittymistä, joita ei ole vielä toteutettu, tai ilmoitusta mahdollisesti tuetuista tarjouksista, joista ei ole vielä tehty sopimusta, jos se katsoo, että keskittymästä tai tarjouksesta olisi tarpeen tehdä ennakkoarviointi sen unioniin kohdistuvan vaikutuksen vuoksi. Komissiolla olisi myös oltava mahdollisuus tehdä oma-aloitteinen tarkastelu jo toteutetuista keskittymistä tai jo tehdyistä sopimuksista.

(37)

Keskittymää koskevan tarkastelun yhteydessä tehtävä sisämarkkinoiden vääristymän arviointi olisi rajoitettava koskemaan vain asianomaista keskittymää, ja arvioinnissa olisi otettava huomioon vain ne taloudelliset tuet, jotka on myönnetty keskittymää edeltäneiden kolmen vuoden aikana.

(38)

Keskittymää koskevan ennakkotarkastelumekanismin yhteydessä yritysten olisi voitava pyytää komissiolta ilmoitusta edeltävää vilpittömään mieleen perustuvaa kuulemista, jonka päämääränä on saada ohjeistusta siitä, ylittyvätkö ilmoituskynnysarvot.

(39)

Kun keskittymästä ilmoitetaan komissiolle neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 (5) 4 artiklan ja tämän asetuksen mukaisesti, komission olisi pyrittävä rajoittamaan tästä asetuksesta ilmoituksen tekeville osapuolille aiheutuvaa hallinnollista rasitusta. Yrityksillä olisi erityisesti oltava mahdollisuus ilmoittaa, mitä tämän asetuksen mukaisen menettelyn yhteydessä toimitettuja tietoja komissiolla on oikeus käyttää myös asetuksen (EY) N:o 139/2004 mukaisissa menettelyissä.

(40)

Tarve puuttua sisämarkkinoita vääristäviin ulkomaisiin tukiin on erityisen tärkeää julkisissa hankinnoissa, kun otetaan huomioon niiden taloudellinen merkitys sisämarkkinoilla ja se, että ne rahoitetaan veronmaksajien varoilla. Kun komissio saa ilmoituksen ennen sopimuksen tekemistä, sillä olisi oltava valtuudet tutkia tietoja sellaisista ulkomaisista taloudellisista panoksista, jotka on myönnetty osallistuvalle talouden toimijalle julkisessa hankintamenettelyssä. Ennakkoilmoitusten olisi oltava pakollisia, kun asetuksessa säädetty kynnysarvo, joka on asetettu kattamaan taloudellisesti merkittävät tapaukset, ylittyy, ja samalla olisi minimoitava hallinnollista rasitusta ja oltava estämättä pk-yritysten osallistumista julkisiin hankintoihin. Tätä kynnysarvon ylittävää ennakkoilmoitusvelvoitetta olisi sovellettava myös Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/23/EU (6) 26 artiklan 2 kohdassa, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/24/EU (7) 19 artiklan 2 kohdassa ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/25/EU (8) 37 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin talouden toimijoiden ryhmittymiin. Komissiolla on myös oikeus pyytää ennakkoilmoitusta ulkomaisesta taloudellisesta panoksesta julkisen hankintamenettelyn aikana, vaikka sen ennakoitu arvo alittaisi ilmoituskynnysarvot. Komission olisi pyrittävä rajoittamaan puuttumista julkisiin hankintamenettelyihin ottamalla huomioon, kuinka lyhyt aika sopimuksen tekohetkeen on, kun se päättää, pyytääkö se tällaista ennakkoilmoitusta.

(41)

Euroopan puolustus- ja turvallisuusalan tarvikkeiden markkinoiden kehittämisen, joka on olennaisen tärkeää Euroopan puolustuksen teollisen ja teknologisen perustan ylläpitämiseksi, ja jäsenvaltioiden kansallisen turvallisuuden suojelun välinen tasapaino edellyttää erityistä järjestelmää Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/81/EY (9) soveltamisalaan kuuluvia puolustus- ja turvallisuusalan sopimuksia varten. Tällaisten sopimusten tekemistä koskeviin julkisiin hankintoihin ei sen vuoksi pidä soveltaa tämän asetuksen mukaisia ilmoitusvaatimuksia. Ulkomaiset tuet olisi kuitenkin voitava tutkia tällaisten sopimusten yhteydessä oma-aloitteisen tarkastelun kautta. Lisäksi direktiivin 2009/81/EY soveltamisalaan kuuluvien julkisten hankintojen, joihin sovelletaan kyseisen direktiivin poikkeusta tai jotka täyttävät SEUT 346 artiklan soveltamisedellytykset, ei olisi kuuluttava tämän asetuksen soveltamisalaan, kun otetaan huomioon esimerkiksi se, että Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan mahdollisuutta turvautua tällaiseen poikkeukseen olisi tulkittava siten, että sen vaikutukset eivät ylitä sitä, mikä on ehdottoman välttämätöntä niiden oikeutettujen etujen suojaamiseksi, joita kyseisillä säännöksillä osaltaan turvataan, sekä SEUT 296 artiklan soveltamisesta puolustushankintoihin annettu komission tulkitseva tiedonanto.

(42)

Puitejärjestelyt ovat tehokkaita hankintamenetelmiä, joita hankintaviranomaiset ja -yksiköt käyttävät laajalti. Tämä asetus ei saisi vaikuttaa ostajille puitejärjestelyn tekemisen jälkeen tarjottuun joustoon. Sen vuoksi tässä asetuksessa säädetty velvollisuus ilmoittaa ulkomaisista taloudellisista panoksista julkisissa hankintamenettelyissä olisi rajoitettava itse puitejärjestelyjen tekemistä edeltävään menettelyyn, eikä sitä saisi soveltaa puitejärjestelyyn perustuviin sopimuksiin.

(43)

Kun otetaan huomioon direktiivin 2014/24/EU 27 artiklan 3 kohdan tai 28 artiklan 6 kohdan taikka direktiivin 2014/25/EU 45 artiklan 3 kohdan mukaisesti toteutettavien hankintamenettelyjen kiireellisyys, komission olisi pyrittävä parhaansa mukaan asettamaan tällaiset menettelyt etusijalle alustavan tarkastelun ja perusteellisen tutkimuksen aikana, jotta merkityksellinen päätelmä voidaan tehdä niin pian kuin se on mahdollista. Tätä olisi sovellettava vastaavasti direktiivin 2014/23/EU mukaisesti toteutettaviin samankaltaisiin menettelyihin.

(44)

Julkisten hankintojen monivaiheisten menettelyjen erityispiirteiden vuoksi komission olisi aloitettava alustava tarkastelu niiden asiaankuuluvien tietojen perusteella, jotka on ilmoitettu osallistumishakemuksen jättämisen yhteydessä. Lopullisen tarjouksen mukana olisi toimitettava päivitetty ilmoitus, jotta varmistetaan, että tiedot ovat kattavat ja tutkimus voidaan suorittaa nopeasti. Komissiolla olisi myös oltava oikeus pyytää lisätietoja, ennen kuin lopullinen tarjous jätetään.

(45)

Tässä asetuksessa ei käsitellä kolmansien maiden talouden toimijoiden pääsyä unionin julkisten hankintojen markkinoille. Kyseinen asia kuuluu asiaa koskevan unionin oikeuden ja kansainvälisten sopimusten soveltamisalaan.

(46)

Kun ulkomaisesta taloudellisesta panoksesta ilmoitetaan julkisessa hankintamenettelyssä, arvioinnin olisi koskettava vain kyseistä menettelyä.

(47)

Komission olisi tarvittaessa etsittävä keinoja varmistaa, että tämän asetuksen mukaisten julkisia hankintoja koskevien velvoitteiden täyttämistä helpotetaan käyttämällä sähköisiä viestintävälineitä.

(48)

Olisi varmistettava, että julkisia hankintoja koskevia periaatteita, erityisesti suhteellisuutta, syrjimättömyyttä, yhdenvertaista kohtelua, avoimuutta ja kilpailua koskevia periaatteita, noudatetaan kaikkien julkiseen hankintamenettelyyn osallistuvien talouden toimijoiden osalta riippumatta tämän asetuksen nojalla käynnistetyistä ja vireillä olevista tutkimuksista. Tämä asetus ei saisi rajoittaa direktiivien 2014/23/EU, 2014/24/EU ja 2014/25/EU soveltamista ympäristö-, sosiaali- ja työlainsäädännön alalla sovellettavien velvoitteiden osalta.

(49)

Hankintaviranomaiset tai -yksiköt voivat päättää tehdä sopimuksen erillisinä osina erityisesti direktiivin 2014/24/EU 46 artiklan ja direktiivin 2014/25/EU 65 artiklan mukaisesti ja keinotekoisen jakamisen kieltoa noudattaen. Tarjouksen tekijöiden osalta olisi ilmoitettava ulkomaisista taloudellisista panoksista, jos niiden hakemat osat ylittävät sovellettavan kynnysarvon.

(50)

Tämä asetus ei saisi vaikuttaa talouden toimijoiden mahdollisuuteen käyttää hyväksi muiden yksiköiden voimavaroja direktiivien 2014/23/EU, 2014/24/EU ja 2014/25/EU mukaisesti.

(51)

Tämä asetus ei saisi rajoittaa hankintaviranomaisen tai -yksikön mahdollisuutta vaatia talouden toimijoita lisäämään, selventämään tai täydentämään asiaankuuluvia tietoja tai asiakirjoja, joista säädetään direktiivissä 2014/23/EU, direktiivissä 2014/24/EU tai direktiivissä 2014/25/EU taikka niiden täytäntöön panemiseksi annetussa kansallisessa lainsäädännössä, edellyttäen, että tällaiset pyynnöt esitetään täysin yhdenvertaisen kohtelun ja avoimuuden periaatteita noudattaen.

(52)

Julkisilla ostajilla on voimakas taipumus keskittää hankintoja mittakaavaetujen ja tehokkuusetujen saavuttamiseksi. Tällaiset yhteishankintayksiköt ovat direktiiveissä 2009/81/EY, 2014/24/EU ja 2014/25/EU tarkoitettuja hankintaviranomaisia tai -yksikköjä. Sen vuoksi komission olisi voitava tutkia ulkomaisia tukia tällaisten hankintaviranomaisten tai -yksiköiden tekemien sopimusten yhteydessä.

(53)

Ulkomaisten tukien, joiden avulla talouden toimija voi tehdä asianomaisten rakennusurakoiden tai tavara- tai palveluhankintojen kannalta kohtuuttoman edullisen tarjouksen, olisi katsottava aiheuttavan tosiasiallisia tai mahdollisia vääristymiä julkisessa hankintamenettelyssä. Kyseisiä vääristymiä olisi sen vuoksi arvioitava ei-tyhjentävän indikaattorijoukon perusteella. Näiden indikaattorien avulla olisi voitava määrittää, miten ulkomainen tuki vääristää kilpailua parantamalla yrityksen kilpailuasemaa ja mahdollistamalla kohtuuttoman edullisen tarjouksen tekemisen. Talouden toimijoille olisi annettava mahdollisuus perustella esimerkiksi direktiivin 2014/24/EU 69 artiklan 2 kohdassa tai direktiivin 2014/25/EU 84 artiklan 2 kohdassa, joissa säännellään poikkeuksellisen alhaisia tarjouksia, tarkoitetuilla selvityksillä, että tarjous ei ole kohtuuttoman edullinen. Sopimusten tekeminen olisi kiellettävä ainoastaan silloin, kun ulkomaisen tuen avulla tehdyn tarjouksen edullisuutta ei voida perustella muilla tekijöillä, jos tarjouksen tekijän kanssa on tarkoitus tehdä sopimus ja jos tarjouksen tehnyt yritys ei ole antanut sitoumuksia, joita pidettiin asianmukaisina ja riittävinä vääristymien korjaamiseksi kokonaan ja vaikuttavasti. Näin ollen kielto tehdä sopimus koskee tiettyä menettelyä, jossa kohtuuttoman edullinen tarjous on tehty. Komission päätelmää, jonka mukaan talouden toimija on saanut sisämarkkinoita vääristävää ulkomaista tukea, jonka avulla se on voinut tehdä kohtuuttoman edullisen tarjouksen, ei näin ollen pitäisi pitää tekijänä, joka johtaa poissulkemiseen direktiivin 2014/23/EU 38 artiklan 7 kohdassa, direktiivin 2014/24/EU 57 artiklan 4 kohdassa tai direktiivin 2014/25/EU 80 artiklassa säädettyjen vapaaehtoisten poissulkemisperusteiden nojalla samassa tai muussa mainittujen direktiivien mukaisesti toteutetussa julkisessa hankintamenettelyssä.

(54)

Kohtuuttoman edullinen tarjous voisi olla seurausta myös alihankkijoille tai tavarantoimittajille myönnetyistä ulkomaisista tuista, koska niillä on kilpailuvaikutus hankintaviranomaiselle tai -yksikölle jätettyyn tarjoukseen. Hallinnollisen rasituksen rajoittamiseksi vain sellaisten tärkeimpien alihankkijoiden tai pääasiallisten toimittajien olisi ilmoitettava ulkomaisista taloudellisista panoksista, joiden tuotteet tai palvelut liittyvät sopimuksen keskeisiin osiin tai ylittävät tietyn prosenttiosuuden sopimuksen arvosta. Sopimuksen osia voidaan pitää keskeisinä tekijöinä erityisesti sen perusteella, mikä on osan erityinen merkitys tarjouksen laadun kannalta, mukaan lukien erityinen taitotieto, teknologia, erikoistunut henkilöstö, patentit tai vastaavat edut, joita alihankkijalla tai toimittajalla on käytettävissään, erityisesti jos kyseisten osien oletetaan täyttävän suurimman osan ainakin yhdestä julkisen hankintamenettelyn valintaperusteesta.Jotta voidaan varmistaa, että tarkastelun perustana toimivat vakaat tosiseikat, alustavassa tarkastelussa olisi otettava huomioon ne tärkeimmät alihankkijat ja toimittajat, jotka olivat jo tiedossa siinä vaiheessa, kun täydellinen ilmoitus tai vakuutus taikka monivaiheisessa menettelyssä päivitetty ilmoitus tai vakuutus annettiin. Tämä asetus ei saisi vaikuttaa talouden toimijoiden mahdollisuuteen käyttää uusia alihankkijoita sopimustensa täytäntöönpanossa. Tämän seurauksena alihankkijoiden ja tavarantoimittajien vaihtaminen täydellisen ilmoituksen tai vakuutuksen taikka päivitetyn ilmoituksen tai vakuutuksen toimittamisen jälkeen tai sopimuksen täytäntöönpanon aikana ei saisi aiheuttaa uusia ilmoitusvelvollisuuksia, mutta komissio voisi käynnistää oma-aloitteisen tarkastelun, jos sillä on tiedossaan, myös minkä tahansa jäsenvaltion, luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön taikka yhteenliittymän ilmoittamana, että kyseiset alihankkijat ja tavarantoimittajat olisivat voineet hyötyä ulkomaisista tuista.

(55)

Hankintaviranomaisen tai -yksikön kannalta kokonaistaloudellisesti edullisin tarjous olisi julkisia hankintoja koskevien direktiivien mukaisesti määriteltävä hinnan tai kustannusten perusteella käyttämällä kustannustehokkuusmallia, kuten elinkaarikustannuksia, ja perusteisiin voi kuulua paras hinta-laatusuhde, joka olisi arvioitava kyseisen hankinnan kohteeseen liittyvien perusteiden mukaan, laadulliset, ympäristöön liittyvät tai sosiaaliset näkökohdat mukaan lukien.

(56)

Tämän asetuksen soveltamiseen liittyvien oikeussuojakeinojen yhteydessä, erityisesti julkisia hankintoja koskevien menettelyjen osalta, SEUT 267 artiklassa tarkoitetulla kansallisella tuomioistuimella, joka katsoo, että kysymys on ratkaistava, jotta se voi antaa päätöksen, on oikeus pyytää tai SEUT 267 artiklassa tarkoitetussa tapauksessa sen on pyydettävä unionin tuomioistuinta antamaan ennakkoratkaisu unionin oikeuden, myös tämän asetuksen, tulkinnasta. Unionin tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan kyseisellä kansallisella tuomioistuimella ei kuitenkaan ole oikeutta esittää kysymystä komission päätöksen pätevyydestä sellaisen talouden toimijan pyynnöstä, jolla on ollut mahdollisuus nostaa kumoamiskanne kyseisestä päätöksestä, erityisesti jos kyseinen päätös koskee sitä suoraan ja erikseen, mutta joka ei ole tehnyt sitä SEUT 263 artiklassa asetetussa määräajassa.

(57)

Kun otetaan huomioon keskittymiä ja julkisia hankintoja koskevan ennakkotarkastelumekanismin luonne ja oikeusvarmuuden tarve kyseisten liiketoimien osalta, komissio ei voisi oma-aloitteisesti tarkastella uudelleen sellaista keskittymää eikä sellaista julkisia hankintoja koskevaa tarjouskilpailua, josta on ilmoitettu ja joka on arvioitu asiaankuuluvia menettelyjä noudattaen. Taloudellisilla panoksilla, joista on ilmoitettu komissiolle ilmoitusmenettelyä noudattaen, voi kuitenkin olla merkitystä myös kyseisen keskittymä- tai hankintamenettelyn ulkopuolella.

(58)

Jäsenvaltioiden olisi tehtävä tehokasta yhteistyötä komission kanssa tämän asetuksen soveltamisessa. Komission olisi voitava perustaa yhteistyömekanismi helpottamaan tällaista yhteistyötä.

(59)

Tietojen keräämiseksi ulkomaisista tuista komissiolla olisi oltava mahdollisuus käynnistää tiettyjä talouden aloja, tietyntyyppistä taloudellista toimintaa tai tiettyjen ulkomaisten tukivälineiden käyttöä koskevia tutkimuksia. Komission olisi voitava käyttää tällaisista markkinatutkimuksista saatuja tietoja tarkastellakseen tiettyjä liiketoimia tämän asetuksen mukaisissa menettelyissä.

(60)

Jos komissio epäilee olevan olemassa toistuvia ulkomaisia tukia, jotka vääristävät sisämarkkinoita, tai jos useissa tämän asetuksen mukaisissa täytäntöönpanotoimissa havaitaan saman kolmannen maan myöntämiä sisämarkkinoita vääristäviä ulkomaisia tukia, komission olisi voitava käydä kyseisen kolmannen maan kanssa vuoropuhelua selvittääkseen vaihtoehtoja, joilla pyritään lakkauttamaan tai muuttamaan sisämarkkinoita vääristävät ulkomaiset tuet, jotta voidaan poistaa niiden vääristävät vaikutukset sisämarkkinoihin. Jos unionin ja kolmannen maan kahdenvälisessä sopimuksessa määrätään kuulemismekanismista, jota sovelletaan tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluviin sisämarkkinoita vääristäviin ulkomaisiin tukiin, tällaista kuulemismekanismia voitaisiin käyttää helpottamaan vuoropuhelua kolmansien maiden kanssa. Vuoropuhelu kolmannen maan kanssa ei saisi estää komissiota aloittamasta tai jatkamasta tarkasteluja tämän asetuksen nojalla. Komission olisi pidettävä Euroopan parlamentti ja neuvosto ajan tasalla asian kehityksestä.

(61)

Oikeusvarmuuden vuoksi on aiheellista rajoittaa määräaika, jonka kuluessa komissio voi tutkia ulkomaista tukea, 10 vuoteen kyseisen ulkomaisen tuen myöntämispäivästä.

(62)

Samoista syistä on aiheellista säätää sakkojen tai uhkasakkojen määräämistä ja täytäntöönpanon valvontaa koskevat vanhentumisajat.

(63)

Avoimuuden ja oikeusvarmuuden vuoksi on aiheellista, että komissio tarvittaessa julkaisee tai asettaa julkisesti saataville kaikki tämän asetuksen nojalla tekemänsä päätökset joko kokonaisuudessaan tai tiivistelmänä.

(64)

Julkaistessaan päätöksiään komission olisi SEUT 339 artiklan mukaisesti noudatettava salassapitovelvollisuutta, myös kaikkien luottamuksellisten tietojen ja liikesalaisuuksien suojaa koskevia sääntöjä. Tämän asetuksen mukaisessa henkilötietojen käsittelyssä olisi noudatettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2018/1725 (10) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2016/679 (11) sen mukaan, kumpaa sovelletaan kyseiseen henkilötietojen käsittelyyn.

(65)

Jos yritysten luottamuksellisiksi tai liikesalaisuuksiksi merkitsemät tiedot eivät näytä kuuluvan salassapitovelvollisuuden piiriin, on aiheellista, että on olemassa menettely, jota noudattaen komissiolla on oikeus päättää, missä määrin kyseiset tiedot voidaan paljastaa. Kaikissa päätöksissä, joissa tietojen luottamuksellisuutta koskeva väite hylätään, olisi ilmoitettava ajankohta, jona tiedot paljastetaan, jotta kyseisten tietojen haltija voi turvautua käytettävissään oleviin oikeussuojakeinoihin, mukaan lukien mahdolliset välitoimenpiteet.

(66)

Tämän asetuksen nojalla tutkimuksen kohteena olevilla yrityksillä olisi oltava mahdollisuus esittää huomautuksensa syistä, joiden perusteella komissio aikoo tehdä päätöksen, ja niillä olisi sen vuoksi oltava oikeus tutustua asiakirja-aineistoon. Samalla kun varmistetaan tutkinnan kohteena olevan yrityksen puolustautumisoikeuksien säilyttäminen, on olennaisen tärkeää suojella liikesalaisuuksia.

(67)

Komission olisi voitava tietojen toimittajan suostumuksella käyttää tämän asetuksen nojalla hankittuja tietoja myös sovellettaessa muita unionin säädöksiä.

(68)

Jäsenvaltioiden ja komission olisi toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamiseksi etenkin Euroopan unionin edun vuoksi vaihdettujen turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamisesta tehdyn neuvostossa kokoontuneiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden välisen sopimuksen (12), komission päätöksen (EU, Euratom) 2015/443 (13) ja komission päätöksen (EU, Euratom) 2015/444 (14) mukaisesti.

(69)

Kun unioni panee tämän asetuksen täytäntöön, olisi noudatettava unionin oikeutta, WTO-sopimusta sekä sitoumuksia, jotka on annettu sellaisten muiden kauppa- ja investointisopimusten nojalla, joiden osapuolia unioni tai jäsenvaltiot ovat. Tällä asetuksella olisi täydennettävä unionin pyrkimyksiä parantaa vääristäviin tukiin puuttumista koskevia monenvälisiä sääntöjä.

(70)

SEUT 34, 49, 56 ja 63 artiklassa määrättyjen vapauksien rajoittamista voidaan perustella tarpeella välttää vilpillistä kilpailua, edellyttäen että tällaiset rajoitukset noudattavat muiden perusvapauksien rajoitusten tapaan unionin oikeuden yleisiä periaatteita, kuten suhteellisuusperiaatetta ja oikeusvarmuuden periaatetta, sekä perusoikeuksia.

(71)

Tämän asetuksen täytäntöönpanossa voi ilmetä päällekkäisyyksiä alakohtaisten sääntöjen kanssa erityisesti meri- ja ilmaliikenteen alalla. Sen vuoksi on tarpeen selventää tämän asetuksen ja ulkomaisia tukia koskevien alakohtaisten välineiden, erityisesti neuvoston asetuksen (ETY) N:o 4057/86 (15), Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1035 (16) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/712 (17), välistä suhdetta.

(72)

Kaikki tämän asetuksen mukaiset komission säädökset voidaan SEUT 263 artiklan mukaisesti saattaa unionin tuomioistuimen tutkittaviksi. Tuomioistuimelle olisi SEUT 261 artiklan mukaisesti annettava täysi harkintavalta niiden päätösten osalta, joilla komissio määrää sakkoja tai uhkasakkoja.

(73)

Jotta voidaan lisätä tämän asetuksen ennakoitavuutta, komission olisi julkaistava ja saatettava säännöllisesti ajan tasalle ohjeet, jotka koskevat perusteita, joiden mukaisesti määritetään ulkomaisen tuen aiheuttama vääristymä sisämarkkinoilla, tasapainotestin soveltamista, komission valtuuksia pyytää julkisen hankintamenettelyn yhteydessä ennakkoilmoitusta talouden toimijoiden keskittymistä tai niiden saamista ulkomaisista taloudellisista panoksista sekä julkisen hankintamenettelyn vääristymisen arviointia. Tällaisia ohjeita antaessaan komission olisi kuultava asianmukaisesti sidosryhmiä ja jäsenvaltioita. Helpottaakseen tämän asetuksen täytäntöönpanoa sen soveltamisen alkuvaiheessa komission olisi pyrittävä julkistamaan selvennyksiä kyseisten säännösten soveltamisesta ennen ohjeiden julkaisemista.

(74)

Jotta voitaisiin varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa SEUT 291 artiklan mukaisesti. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (18) mukaisesti, ja se koskee perusteellisen tutkimuksen päättäviä päätöksiä, väliaikaisten toimenpiteiden määräämistä, päätöksiä keskittymistä, jotka on toteutettu vastoin ilmoitusvelvollisuutta, sitoumuksia sisältävää päätöstä tai päätöstä keskittymän kieltämisestä, taikka sopimuksen tekemistä julkisessa hankintamenettelyssä, tiettyjen päätösten kumoamista sekä täytäntöönpanovaltaa, joka liittyy alustavaa tarkastelua ja perusteellista tutkimusta koskeviin muotoon, sisältöön, yksityiskohtiin sekä niihin liittyviin osatekijöihin.

(75)

Komission olisi voitava vahvistaa yksinkertaistettu menettely, jolla se käsittelee tiettyjä keskittymiä tai julkisia hankintamenettelyjä sillä perusteella, että ne todennäköisesti eivät aiheuta kilpailuvääristymiä sisämarkkinoilla ulkomaisten tukien vuoksi.

(76)

Jotta varmistettaisiin tasapuoliset toimintaedellytykset sisämarkkinoilla myös pitkällä aikavälillä, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä SEUT 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat keskittymien ja julkisten hankintamenettelyjen ilmoituskynnysarvojen muuttamista sekä ilmoitettuja keskittymiä tai julkisiin hankintamenettelyihin liittyviä ilmoitettuja taloudellisia panoksia koskevien alustavien tarkastelujen ja perusteellisten tutkimusten määräaikojen lyhentämistä, jotta voidaan varmistaa sekä ilmoitusten perusteella että oma-aloitteisesti tehtävien tutkimusten asianmukainen kattavuus, ja rajoittaa tarpeetonta hallinnollista rasitusta. Keskittymien ja julkisten hankintamenettelyjen ilmoituskynnysarvoja voidaan muuttaa delegoidulla säädöksellä kerran tämän asetuksen mukaisen säädösvallan siirron aikana, sanotun kuitenkaan rajoittamatta mahdollisuutta muuttaa kyseisiä kynnysarvoja lainsäädäntöehdotuksella, myös tässä asetuksessa säädetyn uudelleentarkastelun yhteydessä. Julkiseen hankintamenettelyyn liittyvien taloudellisten panosten osalta toimivaltaa hyväksyä tällainen säädös olisi käytettävä tavalla, jossa otetaan huomioon pk-yritysten edut. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (19) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentti ja neuvosto saavat kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijat, ja niiden asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(77)

Jos keskittymästä on ilmoitettava tämän asetuksen nojalla, tämän asetuksen soveltamisen alkamista edeltävien kolmen vuoden aikana jollekin keskittymän osapuolelle myönnettyjen taloudellisten panosten olisi kuuluttava tämän asetuksen soveltamisalaan. Tätä asetusta olisi julkisen hankintamenettelyn yhteydessä sovellettava myös taloudelliseen panokseen, joka on myönnetty talouden toimijalle tämän asetuksen soveltamisen alkamista edeltävien kolmen vuoden aikana,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Kohde ja soveltamisala

1.   Tämän asetuksen tarkoituksena on edistää sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa luomalla yhdenmukaistettu kehys, jolla puututaan ulkomaisten tukien suoraan tai välillisesti aiheuttamiin vääristymiin tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamiseksi. Tässä asetuksessa vahvistetaan säännöt ja menettelyt sisämarkkinoita vääristävien ulkomaisten tukien tutkimiseksi ja tällaisten vääristymien korjaamiseksi. Tällaisia vääristymiä voi ilmetä missä tahansa taloudellisessa toiminnassa ja erityisesti keskittymissä ja julkisissa hankintamenettelyissä.

2.   Tämä asetus koskee sisämarkkinoilla taloudellista toimintaa harjoittavalle yritykselle, myös valtion suorassa tai välillisessä määräysvallassa olevalle julkiselle yritykselle, myönnettäviä ulkomaisia tukia. Muun muassa yrityksen, joka hankkii määräysvallan unioniin sijoittautuneessa yrityksessä tai sulautuu unioniin sijoittautuneeseen yritykseen taikka osallistuu julkiseen hankintamenettelyyn unionissa, katsotaan harjoittavan taloudellista toimintaa sisämarkkinoilla.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1)

’yrityksellä’ julkisten hankintamenettelyjen yhteydessä direktiivin 2009/81/EY 1 artiklan 14 alakohdassa, direktiivin 2014/23/EU 5 artiklan 2 alakohdassa, direktiivin 2014/24/EU 2 artiklan 1 kohdan 10 alakohdassa ja direktiivin 2014/25/EU 2 artiklan 6 alakohdassa määriteltyä ’talouden toimijaa’;

2)

’sopimuksella’ julkisten hankintamenettelyjen yhteydessä ja jollei toisin mainita, direktiivin 2014/24/EU 2 artiklan 1 kohdan 5 alakohdassa määriteltyä ’hankintasopimusta’, direktiivin 2009/81/EY 1 artiklan 2 alakohdassa määriteltyä ’hankintaa koskevaa sopimusta’, ja direktiivin 2014/25/EU 2 artiklan 1 alakohdassa määriteltyä ’tavarahankintasopimusta, rakennusurakkasopimusta ja palveluhankintasopimusta’ sekä direktiivin 2014/23/EU 5 artiklan 1 alakohdassa määriteltyä ’käyttöoikeussopimusta’;

3)

’julkisella hankintamenettelyllä’

a)

mitä tahansa direktiivin 2014/24/EU soveltamisalaan kuuluvaa hankintamenettelyä hankintasopimuksen tekemiseksi tai direktiivin 2014/25/EU soveltamisalaan kuuluvaa menettelyä tavarahankinta-, rakennusurakka- ja palveluhankintasopimuksen tekemiseksi;

b)

direktiivin 2014/23/EU soveltamisalaan kuuluvaa käyttöoikeusurakan tai palvelujen käyttöoikeussopimuksen tekomenettelyä;

c)

direktiivin 2009/81/EY soveltamisalaan kuuluvien sopimusten tekomenettelyä, jolleivat jäsenvaltiot ole myöntäneet poikkeusta SEUT 346 artiklan nojalla;

d)

direktiivin 2014/23/EU 10 artiklan 4 kohdan a alakohdassa, direktiivin 2014/24/EU 9 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja direktiivin 2014/25/EU 20 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen sopimusten tekomenettelyjä;

4)

’hankintaviranomaisella’ julkisten hankintamenettelyjen yhteydessä direktiivin 2009/81/EY 1 artiklan 17 alakohdassa, direktiivin 2014/23/EU 6 artiklassa, direktiivin 2014/24/EU 2 artiklan 1 kohdan 1 alakohdassa ja direktiivin 2014/25/EU 3 artiklassa määriteltyä hankintaviranomaista;

5)

’hankintayksiköllä’ julkisten hankintamenettelyjen yhteydessä direktiivin 2009/81/EY 1 artiklan 17 alakohdassa, direktiivin 2014/23/EU 7 artiklassa ja direktiivin 2014/25/EU 4 artiklassa määriteltyä hankintayksikköä;

6)

’monivaiheisella menettelyllä’ direktiivin 2014/24/EU 28–32 artiklan ja direktiivin 2014/25/EU 46–52 artiklan mukaista julkista hankintamenettelyä eli joko rajoitettua menettelyä, tarjousperusteista neuvottelumenettelyä, neuvottelumenettelyä, josta ei julkaista ilmoitusta, kilpailullista neuvottelumenettelyä tai innovaatiokumppanuutta taikka vastaavaa direktiivin 2014/23/EU mukaista menettelyä.

3 artikla

Ulkomaisen tuen olemassaolo

1.   Tätä asetusta sovellettaessa ulkomaisen tuen katsotaan olevan olemassa, jos kolmas maa myöntää suoraan tai välillisesti taloudellisen panoksen, josta koituu taloudellista toimintaa sisämarkkinoilla harjoittavalle yritykselle etua ja joka oikeudellisesti tai tosiasiallisesti rajoittuu yhteen tai useampaan yritykseen tai yhteen tai useampaan tuotannonalaan.

2.   Tässä asetuksessa taloudellisella panoksella tarkoitetaan muun muassa

a)

varojen tai vastuiden siirtoa, kuten pääomanlisäyksiä, avustuksia, lainoja, lainatakauksia, verokannustimia, toimintatappioiden kuittaamista, julkisten viranomaisten asettamien taloudellisten velvoitteiden korvaamista taikka velkojen anteeksiantoa, muuntamista osakkeiksi tai uudelleenjärjestelyä;

b)

luopumista tuloista, jotka muutoin saataisiin, kuten verovapautusta tai erityis- tai yksinoikeuksien myöntämistä ilman asianmukaista korvausta; tai

c)

tavaroiden tai palvelujen tarjoamista tai tavaroiden tai palvelujen ostamista.

Kolmannen maan myöntämään taloudelliseen panokseen sisältyy taloudellinen panos, jonka myöntää

a)

keskushallinto tai minkä tahansa muun tason julkinen viranomainen;

b)

ulkomainen julkisyhteisö, jonka toiminnan voidaan katsoa kuuluvan kolmannelle maalle, ottaen huomioon sellaiset tekijät kuin yhteisön ominaispiirteet sekä oikeudellinen ja taloudellinen ympäristö siinä valtiossa, jossa yhteisö toimii, mukaan lukien hallituksen rooli taloudessa; tai

c)

yksityinen yhteisö, jonka toiminnan voidaan katsoa kuuluvan kolmannelle maalle, ottaen huomioon kaikki asiaankuuluvat olosuhteet.

4 artikla

Sisämarkkinoiden vääristymät

1.   Sisämarkkinoiden vääristymän katsotaan olevan olemassa, jos ulkomainen tuki on omiaan parantamaan yrityksen kilpailuasemaa sisämarkkinoilla ja jos kyseisellä ulkomaisella tuella on siten tosiasiallisesti tai mahdollisesti kielteinen vaikutus kilpailuun sisämarkkinoilla. Sisämarkkinoiden vääristymä määritetään indikaattorien perusteella, ja tällaisia indikaattoreita voivat olla erityisesti seuraavat:

a)

ulkomaisen tuen määrä;

b)

ulkomaisen tuen luonne;

c)

yrityksen tilanne, mukaan lukien sen koko ja asianomaiset markkinat tai alat;

d)

yrityksen taloudellisen toiminnan taso ja kehitys sisämarkkinoilla;

e)

ulkomaisen tuen tarkoitus ja ehdot sekä sen käyttö sisämarkkinoilla.

2.   Jos yritykselle myönnetyn ulkomaisen tuen kokonaismäärä on enintään 4 miljoonaa euroa kolmen peräkkäisen vuoden aikana, katsotaan olevan epätodennäköistä, että kyseinen ulkomainen tuki vääristäisi sisämarkkinoita.

3.   Jos yritykselle myönnetyn ulkomaisen tuen kokonaismäärä ei ylitä asetuksen (EU) N:o 1407/2013 3 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa määriteltyä vähämerkityksisen tuen määrää kolmatta maata kohti minkä tahansa kolmen peräkkäisen vuoden aikana, kyseisen ulkomaisen tuen ei katsota vääristävän sisämarkkinoita.

4.   Ulkomainen tuki voidaan katsoa sellaiseksi, ettei se vääristä sisämarkkinoita siltä osin kuin sillä on tarkoitus korvata luonnonmullistusten tai poikkeuksellisten tapahtumien aiheuttamaa vahinkoa.

5 artikla

Ulkomaisten tukien luokat, jotka todennäköisimmin vääristävät sisämarkkinoita

1.   Ulkomainen tuki vääristää todennäköisimmin sisämarkkinoita, jos se kuuluu johonkin seuraavista luokista:

a)

ulkomainen tuki, joka myönnetään vaikeuksissa olevalle yritykselle, eli yritykselle, joka ilman tukea todennäköisesti joutuisi lopettamaan liiketoimintansa lyhyellä tai keskipitkällä aikavälillä, jollei ole olemassa rakenneuudistussuunnitelmaa, joka voi johtaa kyseisen yrityksen pitkän aikavälin elinkelpoisuuteen ja kyseiseen suunnitelmaan sisältyy yrityksen oma merkittävä panos;

b)

ulkomainen tuki, joka myönnetään yrityksen velkoja tai vastuita koskevana rajoittamattomana takauksena, eli ilman, että takuun määrää tai kestoa rajoitetaan;

c)

vientirahoitustoimenpide, joka ei ole julkisesti tuettuja vientiluottoja koskevan OECD:n järjestelyn mukainen;

d)

ulkomainen tuki, joka edesauttaa keskittymää suoraan;

e)

ulkomainen tuki, jonka avulla yritys voi tehdä kohtuuttoman edullisen tarjouksen, jonka perusteella yrityksen kanssa saatettaisiin tehdä asiaankuuluva sopimus.

2.   Tutkimuksen kohteena olevalle yritykselle on annettava mahdollisuus toimittaa asiaankuuluvia tietoja siitä, vääristääkö johonkin 1 kohdassa vahvistettuun luokkaan kuuluva ulkomainen tuki sisämarkkinoita kyseiseen tapaukseen liittyvissä erityisolosuhteissa.

6 artikla

Tasapainotesti

1.   Komissio voi saatujen tietojen perusteella verrata 4 ja 5 artiklan mukaisesti ulkomaisen tuen kielteisiä vaikutuksia, jotka ilmenevät sisämarkkinoiden vääristymänä, asiaankuuluvan tuetun taloudellisen toiminnan kehitykseen kohdistuviin myönteisiin vaikutuksiin sisämarkkinoilla, ja ottaa samalla huomioon ulkomaisen tuen muut myönteiset vaikutukset, kuten laajemmat myönteiset vaikutukset asiaan liittyviin politiikan tavoitteisiin, erityisesti unionin tavoitteisiin.

2.   Kun komissio tekee päätöksen siitä, määrääkö se korjaustoimenpiteitä tai hyväksyykö se sitoumuksia, se ottaa huomioon 1 kohdan mukaisen arvioinnin ja kyseisten korjaustoimenpiteiden tai sitoumusten luonteen ja tason.

7 artikla

Sitoumukset ja korjaustoimenpiteet

1.   Komissio voi määrätä korjaustoimenpiteitä ulkomaisen tuen tosiasiallisesti tai mahdollisesti aiheuttaman sisämarkkinoiden vääristymän korjaamiseksi, jollei se ole hyväksynyt tutkimuksen kohteena olevan yrityksen 2 kohdan mukaisesti tarjoamia sitoumuksia.

2.   Komissio voi hyväksyä tutkimuksen kohteena olevan yrityksen tarjoamat sitoumukset, jos tällaiset sitoumukset korjaavat kokonaan ja vaikuttavasti sisämarkkinoiden vääristymän. Hyväksyessään tällaisia sitoumuksia komissio tekee niistä tutkimuksen kohteena olevaa yritystä sitovia 11 artiklan 3 kohdan mukaisella sitoumuksia sisältävällä päätöksellä. Tarvittaessa seurataan, että yritys noudattaa sovittuja sitoumuksia.

3.   Sitoumuksien tai korjaustoimenpiteiden on oltava oikeasuhteisia ja niillä on poistettava ulkomaisen tuen tosiasiallisesti tai mahdollisesti aiheuttama vääristymä sisämarkkinoilla kokonaan ja vaikuttavasti.

4.   Sitoumuksia tai korjaustoimenpiteitä voivat olla muun muassa seuraavat:

a)

pääsyn tarjoaminen oikeudenmukaisin, kohtuullisin ja syrjimättömin ehdoin sellaiseen infrastruktuuriin, mukaan lukien tutkimuslaitokset, tuotantokapasiteetit tai olennaiset laitteistot, jotka on hankittu tai joita on tuettu sisämarkkinoita vääristävillä ulkomaisilla tuilla, jollei tällaisesta pääsystä ole jo säädetty unionin lainsäädännössä;

b)

kapasiteetin tai markkinaläsnäolon vähentäminen, myös rajoittamalla väliaikaisesti kaupallista toimintaa;

c)

tietyistä investoinneista pidättäytyminen;

d)

ulkomaisilla tuilla hankittujen tai kehitettyjen omaisuuserien lisensointi oikeudenmukaisin, kohtuullisin ja syrjimättömin ehdoin;

e)

tutkimus- ja kehitystyön tulosten julkaiseminen;

f)

tietyistä omaisuuseristä luopuminen;

g)

yrityksille asetettava vaatimus purkaa asianomainen keskittymä;

h)

ulkomaisen tuen takaisinmaksu, mukaan lukien asianmukainen korko, joka lasketaan komission asetuksessa (EY) N:o 794/2004 (20) säädetyn menetelmän mukaisesti;

i)

hallintorakenteen mukauttamista koskevan vaatimuksen asettaminen asianomaisille yrityksille.

5.   Komissio asettaa tarvittaessa raportointi- ja avoimuusvaatimuksia, mukaan lukien säännöllinen raportointi 4 kohdassa lueteltujen sitoumusten ja korjaustoimenpiteiden täytäntöönpanosta.

6.   Jos tutkimuksen kohteena oleva yritys ehdottaa ulkomaisen tuen takaisinmaksua sovellettavine korkoineen, komissio hyväksyy tällaisen takaisinmaksun sitoumuksena vain, jos se voi varmistua takaisinmaksun avoimuudesta, todennettavuudesta ja vaikuttavuudesta ottaen samalla huomioon toimenpiteiden kiertämisen riskin.

8 artikla

Tiedot tulevista keskittymistä ja julkisista hankintamenettelyistä

Jäljempänä olevien 11, 25 ja 31 artiklan nojalla tehdyissä päätöksissä tutkimuksen kohteena olevaa yritystä voidaan vaatia ilmoittamaan komissiolle rajoitetun ajan osallistumisestaan keskittymiin tai julkisiin hankintamenettelyihin, kun se on oikeasuhteista ja tarpeen. Kyseinen vaatimus ei vaikuta 21 ja 29 artiklan mukaisiin ilmoitusvelvollisuuksiin.

2 LUKU

ULKOMAISTEN TUKIEN OMA-ALOITTEINEN TARKASTELU JA TARKASTELUA KOSKEVAT YLEISET SÄÄNNÖKSET

9 artikla

Ulkomaisten tukien oma-aloitteinen tarkastelu

1.   Komissio voi omasta aloitteestaan tutkia mistä tahansa lähteestä, mukaan lukien jäsenvaltiot, luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt tai yhdistykset, saatuja tietoja väitetyistä sisämarkkinoita vääristävistä ulkomaisista tuista.

2.   Julkisia hankintoja koskevat oma-aloitteiset tarkastelut koskevat ainoastaan tehtyjä sopimuksia.

Tällaiset tarkastelut eivät saa johtaa sopimuksen tekemistä koskevan päätöksen peruuttamiseen tai sopimuksen irtisanomiseen.

10 artikla

Alustava tarkastelu

1.   Jos komissio katsoo, että 9 artiklassa tarkoitetut tiedot osoittavat, että sisämarkkinoita vääristävä ulkomainen tuki voi olla olemassa, komissio hankkii kaikki tarpeellisiksi katsomansa tiedot tehdäkseen alustavan arvioinnin siitä, onko tutkittava taloudellinen panos ulkomaista tukea ja vääristääkö se sisämarkkinoita. Tätä varten komissio voi etenkin

a)

pyytää tietoja 13 artiklan mukaisesti; ja

b)

tehdä tarkastuksia unionissa ja sen ulkopuolella 14 tai 15 artiklan mukaisesti.

2.   Jos jäsenvaltio on ilmoittanut komissiolle, että asiaa koskeva kansallinen menettely on suunnitteilla tai aloitettu, komissio ilmoittaa kyseiselle jäsenvaltiolle alustavan tarkastelun aloittamisesta. Komissio ilmoittaa alustavan tarkastelun aloittamisesta erityisesti niille jäsenvaltioille, jotka ovat ilmoittaneet komissiolle asetuksen (EU) 2019/452 mukaisesta kansallisesta menettelystä. Jos alustava tarkastelu pannaan vireille julkisen hankintamenettelyn yhteydessä, komissio ilmoittaa siitä myös asianomaiselle hankintaviranomaiselle tai -yksikölle.

3.   Jos komissiolla on alustavan tarkastelun perusteella riittävästi viitteitä siitä, että yritykselle on myönnetty sisämarkkinoita vääristävää ulkomaista tukea, se

a)

tekee päätöksen perusteellisen tutkimuksen vireillepanosta, jäljempänä ’perusteellisen tutkimuksen vireillepanopäätös’, jossa on yhteenveto asiaankuuluvista oikeudellisista seikoista ja tosiseikoista sekä alustava arvio ulkomaisen tuen olemassaolosta ja sisämarkkinoiden tosiasiallisesta tai mahdollisesta vääristymisestä;

b)

ilmoittaa asiasta tutkimuksen kohteena olevalle yritykselle;

c)

ilmoittaa asiasta jäsenvaltioille ja, jos käynnistetään julkista hankintamenettelyä koskeva perusteellinen tutkimus, asianomaiselle hankintaviranomaiselle tai -yksikölle; ja

d)

julkaisee Euroopan unionin virallisessa lehdessä ilmoituksen, jossa kehotetaan esittämään näkemykset kirjallisesti komission asettamassa määräajassa.

4.   Jos komissio alustavan tarkastelun yhteydessä toteaa, että perusteellisen tutkimuksen vireillepanolle ei ole riittävästi viitteitä joko sen vuoksi, että ulkomaista tukea ei ole olemassa tai koska ei ole riittävästi viitteitä sisämarkkinoiden tosiasiallisesta tai mahdollisesta vääristymisestä, se saattaa päätökseen alustavan tarkastelun, ilmoittaa asiasta tutkimuksen kohteena olevalle yritykselle ja niille jäsenvaltioille, joille tiedotettiin asiasta 2 kohdan mukaisesti, sekä asiaankuuluvalle hankintaviranomaiselle tai -yksikölle, jos julkista hankintamenettelyä koskeva alustava tarkastelu on pantu vireille.

11 artikla

Perusteellinen tutkimus

1.   Perusteellisen tutkimuksen aikana komissio arvioi tarkemmin perusteellisen tutkimuksen vireillepanopäätöksessä yksilöityä ulkomaista tukea ja hankkii kaikki tarpeellisiksi katsomansa tiedot 13, 14 ja 15 artiklan mukaisesti.

2.   Jos komissio toteaa 4–6 artiklan nojalla, että ulkomainen tuki vääristää sisämarkkinoita, se voi hyväksyä päätöksen muodossa täytäntöönpanosäädöksen, jossa määrätään korjaustoimenpiteitä, jäljempänä ’korjaustoimenpiteitä sisältävä päätös’. Tämä täytäntöönpanosäädös hyväksytään 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

3.   Jos komissio toteaa 4–6 artiklan nojalla, että ulkomainen tuki vääristää sisämarkkinoita, ja tutkimuksen kohteena oleva yritys antaa sitoumuksia, jotka komissio katsoo asianmukaisiksi ja riittäviksi poistamaan vääristymän kokonaan ja vaikuttavasti, se voi hyväksyä päätöksen muodossa täytäntöönpanosäädöksen, jolla kyseiset sitoumukset määrätään yritystä sitoviksi, jäljempänä ’sitoumuksia sisältävä päätös’. Päätös, jolla hyväksytään ulkomaisen tuen takaisinmaksu 7 artiklan 6 kohdan mukaisesti, katsotaan sitoumuksia sisältäväksi päätökseksi. Tämä täytäntöönpanosäädös hyväksytään 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

4.   Komissio hyväksyy päätöksen muodossa täytäntöönpanosäädöksen, jossa se päättää vastustamatta jättämisestä, jäljempänä ’vastustamatta jättämistä koskeva päätös’, jos se toteaa, että

a)

perusteellisen tutkimuksen vireillepanopäätöksessä olevaa alustavaa arviota ei ole vahvistettu; tai

b)

6 artiklassa tarkoitetut myönteiset vaikutukset kompensoivat sisämarkkinoiden vääristymän.

Tämä täytäntöönpanosäädös hyväksytään 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

5.   Komissio pyrkii mahdollisuuksiensa mukaan tekemään päätöksen 18 kuukauden kuluessa perusteellisen tutkimuksen aloittamisesta.

12 artikla

Välitoimet

1.   Kilpailun säilyttämiseksi sisämarkkinoilla ja korjaamattoman vahingon estämiseksi komissio voi hyväksyä päätöksen muodossa täytäntöönpanosäädöksen väliaikaisten toimenpiteiden toteuttamisesta, jos

a)

on riittävästi viitteitä siitä, että taloudellinen panos on ulkomaista tukea ja vääristää sisämarkkinoita; ja

b)

on olemassa vaara siitä, että kilpailulle aiheutuu vakavaa ja peruuttamatonta vahinkoa sisämarkkinoilla.

Tämä täytäntöönpanosäädös hyväksytään 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

2.   Väliaikaiset toimenpiteet voivat koostua erityisesti mutta ei yksinomaan 7 artiklan 4 kohdan a, c ja d alakohdassa mainituista toimenpiteistä. Väliaikaisia toimenpiteitä ei voida toteuttaa julkisten hankintamenettelyjen yhteydessä.

3.   Väliaikaisia toimenpiteitä sovelletaan joko määrätyn ajan, jota voidaan jatkaa sikäli kuin se on tarpeen ja asianmukaista, tai lopullisen päätöksen tekemiseen asti.

13 artikla

Tietopyynnöt

1.   Komissio voi tässä asetuksessa sille annettujen tehtävien hoitamiseksi vaatia tietoja tämän artiklan mukaisesti.

2.   Komissio voi vaatia tutkimuksen kohteena olevaa yritystä toimittamaan kaikki tarvittavat tiedot, mukaan lukien tiedot, jotka koskevat sen julkisessa hankintamenettelyssä tekemää tarjousta.

3.   Komissio voi myös vaatia tällaisia tietoja muilta yrityksiltä tai yritysten yhteenliittymiltä, mukaan lukien tiedot niiden tarjouksista julkisissa hankintamenettelyissä, ottaen suhteellisuusperiaatteen asianmukaisesti huomioon.

4.   Edellä olevan 2 tai 3 kohdan mukaisessa tietopyynnössä

a)

ilmoitetaan sen oikeusperusta ja tarkoitus, täsmennetään, mitä tietoja tarvitaan, ja asetetaan asianmukainen määräaika, jonka kuluessa tiedot on annettava;

b)

on maininta siitä, että jos annetut tiedot ovat virheellisiä, puutteellisia tai harhaanjohtavia, 17 artiklassa säädettyjä sakkoja tai uhkasakkoja on mahdollista määrätä;

c)

on maininta siitä, että komissio voi 16 artiklan nojalla tehdä päätöksen käytettävissään olevien tietojen perusteella, jos yritys ei tee yhteistyötä.

5.   Komission pyynnöstä jäsenvaltioiden on annettava sille kaikki tarvittavat tiedot tällä asetuksella sille annettujen tehtävien suorittamiseksi. Edellä olevan 4 kohdan a alakohtaa sovelletaan soveltuvin osin.

6.   Komissio voi myös pyytää kolmatta maata antamaan kaikki tarvittavat tiedot. Edellä olevan 4 kohdan a ja c alakohtaa sovelletaan soveltuvin osin.

7.   Komissio voi haastatella luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä tutkimuksen kohteeseen liittyvien tietojen keräämiseksi tämän suostumuksella. Jos haastattelua ei järjestetä komission tiloissa tai puhelimitse tai muulla sähköisellä välineellä ennen haastattelua, komissio

a)

ilmoittaa asiasta jäsenvaltiolle, jonka alueella haastattelu tapahtuu; tai

b)

hankkii suostumuksen kolmannelta maalta, jonka alueella haastattelu tapahtuu.

14 artikla

Unionissa tehtävät tarkastukset

1.   Komissio voi tähän asetukseen perustuvien tehtäviensä suorittamiseksi toteuttaa tarvittavat tarkastukset yrityksissä ja yritysten yhteenliittymissä.

2.   Jos komissio tekee tällaisen tarkastuksen, sen tarkastuksen tekemiseen valtuuttamilla virkamiehillä on valtuudet

a)

päästä yrityksen tai yritysten yhteenliittymien kaikkiin tiloihin, kaikille alueille ja kaikkiin kulkuneuvoihin;

b)

tutkia kirjanpitoa ja muita liikeasiakirjoja riippumatta siitä, missä muodossa ne on tallennettu, saada käyttöönsä kaikki tarkastuksen kohteena olevan yksikön saatavilla olevat tiedot sekä ottaa tai pyytää jäljennöksiä tai otteita kyseisestä kirjanpidosta tai asiakirjoista;

c)

pyytää keneltä tahansa yrityksen tai yritysten yhteenliittymän edustajalta tai henkilöstön jäseneltä tarkastuksen kohteeseen ja tarkoitukseen liittyviä selvityksiä tosiseikoista ja asiakirjoista ja tallentaa saamansa vastaukset;

d)

sinetöidä kaikki yrityksen tilat ja kirjanpito tai asiakirjat tarkastuksen ajaksi ja siltä osin kuin on tarpeen tarkastuksen tekemiseksi.

3.   Asianomaisen yrityksen tai yritysten yhteenliittymän on suostuttava komission päätöksellä määrättyihin tarkastuksiin. Virkamiesten ja muiden mukana olevien henkilöiden, jotka komissio on valtuuttanut tekemään tarkastuksen, on valtuuksia käyttäessään esitettävä komission päätös, jossa

a)

eritellään tarkastuksen kohde ja tarkoitus;

b)

on maininta siitä, että komissio voi 16 artiklan nojalla tehdä päätöksen käytettävissään olevien tietojen perusteella, jos yritys ei tee yhteistyötä;

c)

viitataan mahdollisuuteen määrätä 17 artiklassa säädettyjä sakkoja tai uhkasakkoja; ja

d)

vahvistetaan oikeus saattaa päätös unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi SEUT 263 artiklan mukaisesti.

4.   Komissio ilmoittaa tarkastuksesta ja päivästä, jona sen on määrä alkaa, hyvissä ajoin ennen sen tekemistä sille jäsenvaltiolle, jonka alueella tarkastus on määrä tehdä.

5.   Sen jäsenvaltion, jonka alueella tarkastus on määrä tehdä, valtuuttamien tai nimittämien virkamiesten ja muiden henkilöiden on kyseisen jäsenvaltion tai komission pyynnöstä aktiivisesti avustettava komission virkamiehiä ja muita sen valtuuttamia mukana olevia henkilöitä. Tätä tarkoitusta varten heillä on 2 kohdassa eritellyt valtuudet.

6.   Jos komission virkamiehet tai muut sen valtuuttamat mukana olevat henkilöt toteavat, että yritys tai yritysten yhteenliittymä vastustaa tässä artiklassa tarkoitettua tarkastusta, sen jäsenvaltion, jonka alueella tarkastus tehdään, on annettava heille tarvittavaa apua ja pyydettävä tarvittaessa poliisin tai vastaavan lainvalvontaviranomaisen virka-apua, jotta he voivat tehdä tarkastuksensa. Jos tässä kohdassa tarkoitettu virka-apu edellyttää kansallisten sääntöjen mukaan oikeusviranomaisen lupaa, tällaista lupaa on pyydettävä. Lupaa voidaan pyytää myös turvaamistoimenpiteenä.

7.   Jäsenvaltion on komission pyynnöstä tehtävä omalla alueellaan tarkastuksia tai toteutettava muita tutkimustoimenpiteitä kansallisen lainsäädäntönsä nojalla selvittääkseen, onko kyse sisämarkkinoita vääristävästä ulkomaisesta tuesta.

15 artikla

Unionin ulkopuolella tehtävät tarkastukset

Jotta komissio voi suorittaa tällä asetuksella sille annetut tehtävät, se voi tehdä tutkimuksia kolmannen maan alueella edellyttäen, että kyseisen kolmannen maan hallitukselle on virallisesti ilmoitettu asiasta ja tämä ei ole vastustanut tarkastuksen tekemistä. Komissio voi myös pyytää yritystä tai yritysten yhteenliittymää antamaan suostumuksensa tarkastukseen. Edellä olevan 14 artiklan 1 ja 2 kohtaa sekä 3 kohdan a ja b alakohtaa sovelletaan soveltuvin osin.

16 artikla

Yhteistyöstä kieltäytyminen

1.   Komissio voi 10 artiklan, 11 artiklan, 25 artiklan 3 kohdan c alakohdan tai 31 artiklan 2 kohdan nojalla tehdä päätöksen käytettävissä olevien tietojen perusteella, jos tutkimuksen kohteena oleva yritys tai ulkomaisen tuen myöntänyt kolmas maa

a)

antaa puutteellisia, virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja vastauksena 13 artiklan mukaiseen tietopyyntöön;

b)

ei toimita pyydettyjä tietoja komission asettamassa määräajassa;

c)

kieltäytyy suostumasta 14 tai 15 artiklan nojalla määrättyyn unionissa tai sen ulkopuolella tehtävään komission tarkastukseen; tai

d)

vaikeuttaa muulla tavoin alustavaa tarkastelua tai perusteellista tutkimusta.

2.   Jos yritys tai yritysten yhteenliittymä, jäsenvaltio tai kolmas maa on toimittanut komissiolle virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja, näitä tietoja ei oteta huomioon.

3.   Jos yritys, mukaan lukien valtion suorassa tai välillisessä määräysvallassa oleva julkinen yritys, ei anna tarvittavia tietoja sen määrittämiseksi, koituuko taloudellisesta panoksesta sille etua, tällaisen edun voidaan katsoa koituneen kyseiselle yritykselle.

4.   Käytettävissä olevia tietoja sovellettaessa menettelyn tulos voi olla yrityksen kannalta epäedullisempi kuin siinä tapauksessa, että se olisi tehnyt yhteistyötä.

17 artikla

Sakot ja uhkasakot

1.   Komissio voi päätöksellä määrätä sakkoja tai uhkasakkoja, jos yritys tai yritysten yhteenliittymä tahallisesti tai tuottamuksellisesti

a)

antaa puutteellisia, virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja vastauksena 13 artiklan mukaiseen tietopyyntöön tai ei anna tietoja asetetussa määräajassa;

b)

toimittaa vaaditun kirjanpidon tai muut vaadittavat liiketoimintaan liittyvät asiakirjat puutteellisina 14 artiklan mukaisten tarkastusten aikana;

c)

vastauksena 14 artiklan 2 kohdan c alakohdan nojalla esitettyyn kysymykseen

i)

antaa virheellisen tai harhaanjohtavan vastauksen,

ii)

jättää oikaisematta henkilöstön jäsenen antaman virheellisen, puutteellisen tai harhaanjohtavan vastauksen komission asettamassa määräajassa, tai

iii)

jättää antamatta tai kieltäytyy antamasta täydellistä vastausta tosiseikoista, jotka koskevat 14 artiklan 3 kohdan nojalla tehdyllä päätöksellä määrätyn tarkastuksen kohdetta ja tarkoitusta;

d)

ei suostu 14 artiklan nojalla määrättyihin tarkastuksiin tai on rikkonut 14 artiklan 2 kohdan d alakohdan nojalla kiinnitetyt sinetit; tai

e)

ei noudata komission 42 artiklan 4 kohdan mukaisesti asettamia edellytyksiä, jotka koskevat oikeutta tutustua asiakirja-aineistoon, tai tietojen paljastamista koskevia ehtoja.

2.   Edellä 1 kohdan mukaisesti määrätyt sakot saavat olla enintään 1 prosenttia asianomaisen yrityksen tai yritysten yhteenliittymän edellisen tilikauden kokonaisliikevaihdosta.

3.   Edellä 1 kohdan mukaisesti määrätyt uhkasakot saavat olla enintään 5 prosenttia asianomaisen yrityksen tai yritysten yhteenliittymän edellisen tilikauden keskimääräisestä päivittäisestä kokonaisliikevaihdosta kultakin työpäivinä lasketulta viivästyspäivältä päätöksessä säädetystä päivästä alkaen, kunnes se antaa täydelliset ja virheettömät tiedot, joita komissio on vaatinut, tai kunnes se suostuu tarkastukseen.

4.   Ennen 1 kohdan a alakohdan kohdan mukaisen päätöksen tekemistä komissio asettaa lopullisen kahden viikon pituisen määräajan puuttuvien tietojen vastaanottamiselle yritykseltä tai yritysten yhteenliittymältä.

5.   Jos yritys ei noudata 11 artiklan 3 kohdan mukaista sitoumuksia sisältävää päätöstä, 12 artiklan mukaista väliaikaisten toimenpiteiden toteuttamista koskevaa päätöstä tai 11 artiklan 2 kohdan mukaista korjaustoimenpiteitä sisältävää päätöstä, komissio voi päätöksellä määrätä

a)

sakon, joka on enintään 10 prosenttia asianomaisen yrityksen edellisen tilikauden kokonaisliikevaihdosta; tai

b)

uhkasakon, joka on enintään 5 prosenttia asianomaisen yrityksen edellisen tilikauden keskimääräisestä päivittäisestä kokonaisliikevaihdosta kultakin laiminlyöntipäivältä siitä päivästä alkaen, jona komissio tekee päätöksen tällaisten uhkasakkojen määräämisestä, siihen päivään saakka, jona komissio toteaa asianomaisen yrityksen noudattavan päätöstä.

Komissio voi myös määrätä tällaisia sakkoja tai uhkasakkoja, jos yritys ei noudata 11, 25 tai 31 artiklan mukaisesti tehtyä päätöstä, jolla yritys velvoitettiin ilmoittamaan komissiolle sen tulevasta osallistumisesta keskittymiin tai julkisiin hankintamenettelyihin 8 artiklan mukaisesti.

6.   Sakon tai uhkasakon suuruutta vahvistettaessa komissio ottaa huomioon rikkomisen luonteen, vakavuuden ja keston ottaen asianmukaisesti huomioon suhteellisuus- ja tarkoituksenmukaisuusperiaatteet.

7.   Kun kyseinen yritys tai yritysten yhteenliittymä on täyttänyt velvoitteen, jonka tehosteeksi uhkasakko määrättiin, komissio voi määrätä uhkasakon lopullisen määrän pienemmäksi kuin se olisi uhkasakon määräämisestä annetun alkuperäisen päätöksen perusteella.

18 artikla

Kumoaminen

1.   Komissio voi kumota 11 artiklan 2, 3 tai 4 kohdan, 25 artiklan 3 kohdan ja 31 artiklan 1, 2 tai 3 kohdan nojalla tehdyn päätöksen ja hyväksyä päätöksen muodossa uuden täytäntöönpanosäädöksen seuraavissa tapauksissa:

a)

yritys, jolle alkuperäinen päätös on osoitettu, toimii antamiensa sitoumusten tai määrättyjen korjaustoimenpiteiden vastaisesti;

b)

alkuperäinen päätös perustui puutteellisiin, virheellisiin tai harhaanjohtaviin tietoihin;

c)

sitoumukset tai korjaustoimenpiteet eivät ole tehokkaita.

Tämä täytäntöönpanosäädös hyväksytään 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

2.   Kumoaminen ja komission 1 kohdan mukaisesti hyväksymä uusi päätös eivät vaikuta hankintaviranomaisen tai hankintayksikön päätökseen tehdä sopimus. Ne eivät myöskään vaikuta sopimukseen, joka on jo tehty tällaisen sopimuksen tekemistä koskevan päätöksen jälkeen.

3 LUKU

KESKITTYMÄT

19 artikla

Ulkomaisten tukien aiheuttamat sisämarkkinoiden vääristymät keskittymien osalta

Kun arvioidaan, vääristääkö ulkomainen tuki keskittymässä 4 tai 5 artiklassa tarkoitetulla tavalla sisämarkkinoita, arviointi on rajoitettava koskemaan vain kyseistä keskittymää. Arvioinnissa otetaan huomioon ainoastaan sellaiset ulkomaiset tuet, jotka on myönnetty sopimuksen tekemistä, julkisen osto- tai vaihtotarjouksen julkistamista tai määräysvallan tuottavan osuuden hankkimista edeltäneiden kolmen vuoden aikana.

20 artikla

Keskittymät ja ilmoituskynnysarvot

1.   Tätä asetusta sovellettaessa keskittymän katsotaan syntyvän, jos määräysvallan pysyvä vaihtuminen johtuu jommastakummasta seuraavasta:

a)

kaksi yritystä tai yrityksen osaa tai useampi yritys tai yrityksen osa, jotka ovat aikaisemmin olleet itsenäisiä, sulautuu;

b)

yksi tai useampi henkilö, jolla jo on määräysvalta ainakin yhdessä yrityksessä, tai yksi tai useampi yritys hankkii arvopapereita tai varoja ostamalla, sopimuksella tai muulla tavoin suoran tai välillisen määräysvallan, joka koskee yhtä tai useampaa yritystä kokonaisuudessaan tai jotakin sen tai niiden osaa.

2.   Sellaisen yhteisyrityksen perustaminen, joka hoitaa pysyvästi kaiken itsenäiselle taloudelliselle yksikölle kuuluvan toiminnan, muodostaa 1 kohdassa tarkoitetun keskittymän.

3.   Sovellettaessa tätä asetusta ilmoitusta edellyttävän keskittymän katsotaan syntyvän, jos kyseisessä keskittymässä

a)

vähintään yksi sulautuvista yrityksistä, hankittu yritys tai yhteisyritys on sijoittautunut unioniin ja sen kokonaisliikevaihto unionissa on vähintään 500 miljoonaa euroa; ja

b)

seuraavat yritykset ovat saaneet yhteensä yli 50 miljoonan euron taloudelliset panokset kolmansilta mailta sopimuksen tekemistä, julkisen osto- tai vaihtotarjouksen julkistamista tai määräysvallan tuottavan osuuden hankkimista edeltäneiden kolmen vuoden aikana:

i)

jos kyseessä on hankinta, hankkija tai hankkijat ja hankittu yritys;

ii)

jos kyseessä on sulautuminen, sulautumiseen osallistuvat yritykset;

iii)

jos kyseessä on yhteisyritys, yhteisyrityksen perustavat yritykset ja yhteisyritys.

4.   Keskittymän ei katsota syntyvän, jos:

a)

luottolaitoksilla tai muilla rahoituslaitoksilla tai vakuutusyhtiöillä, joiden tavanomaiseen toimintaan kuuluvat arvopaperitoimet ja arvopaperikauppa niiden omaan lukuun tai muiden lukuun, on väliaikaisesti yrityksen arvopapereita, jotka ne ovat hankkineet edelleenmyyntiä varten, eivätkä ne käytä arvopapereihin liittyvää äänioikeutta määrätäkseen yrityksen kilpailukäyttäytymisestä tai ne käyttävät tätä äänioikeutta ainoastaan valmistellakseen yrityksen tai sen osan, yrityksen kaikkien tai joidenkin varojen taikka kyseisten arvopapereiden tai niiden osan myyntiä ja myynti tapahtuu vuoden kuluessa arvopapereiden hankkimisesta;

b)

toimitsija saa määräysvallan yrityksen selvitystilaa, purkautumista, maksukyvyttömyyttä, maksujen lakkauttamista, akordia tai vastaavaa menettelyä koskevan jäsenvaltion lain mukaisesti;

c)

1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja toimia toteuttavat Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/34/EU (21) 2 artiklan 15 alakohdassa tarkoitetut holdingyhtiöt edellyttäen, että omistukseen kuuluvaa äänioikeutta käytetään, erityisesti asetettaessa niiden yritysten johto- ja valvontaelinten jäseniä, joissa ne ovat omistajia, vain näiden sijoitusten täyden arvon säilyttämiseksi eikä määräämään suoraan tai välillisesti yritysten kilpailukäyttäytymisestä.

Komissio voi pyynnöstä pidentää ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitettua yhden vuoden määräaikaa, jos asianomaiset laitokset tai yhtiöt voivat osoittaa, että myynti ei ollut kohtuudella mahdollinen määräajan kuluessa.

5.   Määräysvallalla tarkoitetaan oikeuksia, sopimuksia tai muita keinoja, jotka joko erikseen tai yhdessä ja ottaen huomioon asiaan liittyvät tosiasialliset ja oikeudelliset olosuhteet antavat mahdollisuuden käyttää ratkaisevaa vaikutusvaltaa yrityksessä, erityisesti

a)

antamalla omistusoikeuden tai käyttöoikeuden yrityksen kaikkiin tai joihinkin varoihin;

b)

oikeuksin tai sopimuksin, joiden perusteella saadaan ratkaiseva vaikutusvalta yrityksen toimielinten kokoonpanossa, äänestyksissä tai päätöksissä.

6.   Määräysvallan ovat saaneet henkilöt tai yritykset, jotka:

a)

ovat kyseisten oikeuksien haltijoita tai kyseisten sopimusten mukaisia edunsaajia; tai

b)

olematta kyseisten oikeuksien haltijoita tai kyseisten sopimusten mukaisia edunsaajia voivat käyttää niiden mukaisia oikeuksia.

21 artikla

Ennakkoilmoitus keskittymistä

1.   Komissiolle on ilmoitettava ilmoitusta edellyttävistä keskittymistä ennen niiden toteuttamista ja sopimuksen tekemisen, julkisen osto- tai vaihtotarjouksen julkistamisen tai määräysvallan tuottavan osuuden hankkimisen jälkeen.

2.   Asianomaiset yritykset voivat myös ilmoittaa ehdotetusta keskittymästä, jos ne osoittavat komissiolle vilpittömän aikomuksen tehdä sopimus tai ne ovat ilmoittaneet julkisesti aikovansa tehdä julkisen osto- tai vaihtotarjouksen, jos suunniteltu sopimus tai osto- tai vaihtotarjous johtaisi 1 kohdan mukaiseen ilmoitusta edellyttävään keskittymään.

3.   Jos keskittymä syntyy 20 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla sulautumisella tai 20 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla yhteisen määräysvallan hankkimisella, sulautuvien tai yhteisen määräysvallan saaneiden osapuolten on yhdessä tehtävä ilmoitus. Kaikissa muissa tapauksissa ilmoituksen tekee se henkilö tai yritys, joka on saanut määräysvallan yhdessä tai useammassa yrityksessä kokonaisuudessaan tai joiltakin osin.

4.   Jos asianomaiset yritykset eivät noudata ilmoitusvelvollisuuttaan, komissio voi tarkastella ilmoitusta edellyttävää keskittymää tämän asetuksen mukaisesti pyytämällä ilmoitusta kyseisestä keskittymästä. Tässä tapauksessa 24 artiklan 1 ja 4 kohdassa tarkoitetut määräajat eivät sido komissiota.

5.   Komissio voi pyytää ennakkoilmoitusta sellaisesta keskittymästä, joka ei ole 20 artiklassa tarkoitettu ilmoitusta edellyttävä keskittymä, milloin tahansa ennen sen toteuttamista, jos komissio epäilee, että ulkomaisia tukia on saatettu myöntää asianomaisille yrityksille keskittymää edeltäneiden kolmen vuoden aikana. Tällaista keskittymää pidetään tässä asetuksessa tarkoitettuna ilmoitusta edellyttävänä keskittymänä.

22 artikla

Liikevaihdon laskeminen

1.   Kokonaisliikevaihto käsittää tuotot, jotka ovat kertyneet asianomaisille yrityksille edellisen tilikauden aikana niiden tavanomaiseen toimintaan kuuluvasta tuotteiden myynnistä ja palvelujen tarjoamisesta, kun niistä on vähennetty myyntialennukset, arvonlisävero ja muut suoraan liikevaihdosta määrättävät maksut. Asianomaisen yrityksen kokonaisliikevaihtoon ei sisälly 4 kohdassa tarkoitettujen yritysten välinen tuotteiden myynti tai palvelujen tarjoaminen.

Liikevaihto unionissa käsittää unionissa yrityksille tai kuluttajille myydyt tuotteet ja tarjotut palvelut.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jos keskittymä syntyy yhden tai useamman yrityksen jonkin osan hankkimisella, vain hankittuihin osiin liittyvä liikevaihto otetaan myyjän tai myyjien osalta huomioon siitä riippumatta, ovatko hankitut osat oikeushenkilöitä vai eivät.

Tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja kahta tai useampaa hankintaa, jotka tapahtuvat kahden vuoden kuluessa ja joiden osapuolina ovat samat henkilöt tai yritykset, pidetään kuitenkin yhtenä ja samana keskittymänä, joka on toteutettu viimeisimmän hankinnan päivänä.

3.   Liikevaihdon asemesta käytetään seuraavia:

a)

luottolaitosten ja muiden rahoituslaitosten osalta seuraavien tulolähteiden määrää, sellaisina kuin ne määritellään neuvoston direktiivissä 86/635/ETY (22), vähennettynä tarvittaessa arvonlisäveron ja kyseisiin tulolähteisiin suoraan liittyvien muiden verojen määrällä:

i)

korkotuotot ja muut vastaavat tuotot;

ii)

tuotot arvopapereista:

tuotot osakkeista ja muista vaihtuvatuottoisista arvopapereista,

tuotot omistusyhteyksistä,

tuotot sidosyhtiöiden osakkeista;

iii)

saadut palkkiot;

iv)

arvopaperi- ja valuuttatoiminnan nettovoitto;

v)

muut liiketoiminnan tuotot;

b)

vakuutusyritysten osalta vakuutusmaksujen kokonaismäärää, johon sisältyvät kaikki vakuutusyrityksen tekemiin tai sen lukuun tehtyihin vakuutussopimuksiin liittyvät perityt ja perittävät maksut, menevään jälleenvakuutukseen liittyvät maksut mukaan lukien, kun on vähennetty sellaiset verot ja veronluonteiset suoritukset tai pakolliset maksut, jotka määräytyvät yksittäisten vakuutusmaksujen tai vakuutusmaksujen kokonaismäärän perusteella.

Sovellettaessa a alakohtaa luottolaitoksen tai rahoituslaitoksen liikevaihto unionissa käsittää kyseisessä alakohdassa määritellyt tulolähteet, jotka kyseisen laitoksen unioniin sijoittautunut sivuliike tai osasto saa.

Sovellettaessa b alakohtaa vakuutusyrityksen liikevaihto unionissa sisältää unionissa asuvilta saadut bruttovakuutusmaksut.

4.   Rajoittamatta 2 kohdan soveltamista asianomaisen yrityksen kokonaisliikevaihto saadaan laskemalla yhteen seuraavat:

a)

asianomaisen yrityksen liikevaihto;

b)

sellaisten yritysten liikevaihto, joissa asianomainen yritys suoraan tai välillisesti:

i)

omistaa yli puolet pääomasta tai liikevaroista,

ii)

on valtuutettu käyttämään yli puolta äänioikeuksista,

iii)

on valtuutettu nimittämään yli puolet yrityksen hallintoneuvoston, hallituksen tai kyseisiä yrityksiä laillisesti edustavien toimielinten jäsenistä, tai

iv)

on valtuutettu johtamaan kyseisten yritysten liiketoimintaa;

c)

sellaisten yritysten liikevaihto, joilla on asianomaisessa yrityksessä b alakohdassa tarkoitettuja oikeuksia tai valtuuksia;

d)

sellaisten yritysten liikevaihto, joissa c alakohdassa tarkoitetulla yrityksellä on b alakohdassa tarkoitettuja oikeuksia tai valtuuksia;

e)

sellaisten yritysten liikevaihto, joissa kahdella tai useammalla a–d alakohdassa tarkoitetulla yrityksellä on yhdessä b alakohdassa tarkoitettuja oikeuksia tai valtuuksia.

5.   Jos asianomaisilla yrityksillä on yhdessä 4 kohdan b alakohdassa lueteltuja oikeuksia tai valtuuksia, asianomaisten yritysten kokonaisliikevaihtoa laskettaessa

a)

otetaan huomioon yhteisyrityksen ja mahdollisten kolmansien yritysten välisestä tuotteiden myynnistä ja palvelujen tarjoamisesta kertynyt liikevaihto, ja tämä liikevaihto jaetaan tasan asianomaisten yritysten välillä;

b)

huomioon ei oteta yhteisyrityksen ja kunkin asianomaisen yrityksen tai muun, johonkin niistä 4 kohdan b–e alakohdassa tarkoitetussa suhteessa olevan yrityksen välisestä tuotteiden myynnistä tai palvelujen tarjoamisesta kertynyttä liikevaihtoa.

23 artikla

Taloudellisten panosten yhteen laskeminen

Asianomaiselle yritykselle myönnetty yhteenlaskettu taloudellinen panos saadaan laskemalla yhteen taloudelliset panokset, jotka kolmannet maat ovat myöntäneet kaikille 22 artiklan 2 kohdan ja 22 artiklan 4 kohdan a–e alakohdassa tarkoitetuille yrityksille.

24 artikla

Keskittymien toteuttamisen keskeyttäminen ja määräajat

1.   Ilmoitusta edellyttävää keskittymää ei saa toteuttaa ennen kuin siitä on ilmoitettu.

Lisäksi sovelletaan seuraavia aikarajoja:

a)

Kun komissio saa täydellisen ilmoituksen, keskittymää ei saa toteuttaa ennen kuin ilmoituksen vastaanottamisesta on kulunut 25 työpäivää.

b)

Kun komissio panee vireille perusteellisen tutkimuksen viimeistään 25 työpäivän kuluttua täydellisen ilmoituksen vastaanottamisesta, keskittymää ei saa toteuttaa ennen kuin perusteellisen tutkimuksen vireillepanosta on kulunut 90 työpäivää. Kyseistä määräaikaa pidennetään 15 työpäivällä, jos asianomaiset yritykset antavat 7 artiklan mukaisia sitoumuksia sisämarkkinoiden vääristymien korjaamiseksi.

c)

Jos komissio on tehnyt päätöksen 25 artiklan 3 kohdan a tai b alakohdan nojalla, keskittymä voidaan toteuttaa sen jälkeen.

Edellä a ja b alakohdassa tarkoitettu määräaika alkaa sitä päivää seuraavana työpäivänä, jona täydellinen ilmoitus on vastaanotettu tai jona asiaa koskeva komission päätös on tehty.

2.   Mitä 1 kohdassa säädetään, ei estä julkisen osto- tai vaihtotarjouksen tai arvopapereita koskevien liiketoimien sarjan toteuttamista, joilla määräysvalta saadaan useilta myyjiltä, mukaan lukien muiksi arvopapereiksi vaihdettavia arvopapereita koskevat liiketoimet, jos arvopaperit on otettu kaupankäynnin kohteeksi arvopaperipörssin kaltaisilla markkinoilla, edellyttäen että

a)

keskittymästä ilmoitetaan komissiolle 21 artiklan mukaisesti viipymättä; ja

b)

ostaja ei käytä kyseessä oleviin arvopapereihin liittyvää äänioikeuttaan tai käyttää sitä vain säilyttääkseen näiden sijoitusten täyden arvon komission tämän artiklan 3 kohdan nojalla myöntämällä poikkeusluvalla.

3.   Komissio voi pyynnöstä myöntää poikkeuksen 1 tai 2 kohdassa säädetyistä velvoitteista. Poikkeuksen myöntämistä koskevassa pyynnössä on esitettävä kyseisen pyynnön perusteet. Päättäessään pyynnöstä komissio ottaa huomioon etenkin keskeytyksen vaikutukset yhteen tai useampaan asianomaiseen yritykseen tai kolmanteen osapuoleen sekä keskittymän aiheuttaman sisämarkkinoiden vääristymisen riskin. Tällainen poikkeus voidaan myöntää tietyin edellytyksin ja velvoittein sen varmistamiseksi, että sisämarkkinat eivät vääristy. Poikkeusta voidaan hakea ja se voidaan myöntää koska tahansa joko ennen ilmoituksen tekemistä tai keskittymistoimen toteuttamisen jälkeen.

4.   Tämän artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädettyjä määräaikoja pidennetään, jos asianomaiset yritykset esittävät sitä koskevan pyynnön 15 työpäivän kuluessa 10 artiklan mukaisen perusteellisen tutkimuksen vireillepanosta. Asianomaiset yritykset voivat esittää vain yhden tällaisen pyynnön.

Komissio voi asianomaisten yritysten suostumuksella pidentää tämän artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädettyjä määräaikoja milloin tahansa perusteellisen tutkimuksen vireillepanon jälkeen.

Määräaikojen pidentäminen tai pidentämiset tämän kohdan nojalla eivät saa kokonaisuudessaan ylittää 20:tä työpäivää.

5.   Komissio voi poikkeuksellisesti keskeyttää 1 kohdassa säädettyjen määräaikojen kulumisen, jos yritykset eivät ole toimittaneet 13 artiklan nojalla vaadittuja täydellisiä tietoja tai jos ne ovat kieltäytyneet 14 artiklan nojalla tehdyllä päätöksellä määrätystä tarkastuksesta.

6.   Komissio voi tehdä 25 artiklan 3 kohdan mukaisen päätöksen sitoutumatta tämän artiklan 1–4 kohdassa tarkoitettuihin määräaikoihin, jos

a)

se toteaa, että keskittymä on toteutettu vastoin 25 artiklan 3 kohdan a alakohdan nojalla tehtyyn päätökseen liitettyjä sitoumuksia; tai

b)

päätös on kumottu 25 artiklan 1 kohdan nojalla.

7.   Edellä olevan 1 kohdan vastaisesti toteutettuja keskittymistoimia pidetään pätevinä vasta sen jälkeen, kun 25 artiklan 3 kohdan mukainen päätös on tehty.

8.   Mitä tässä artiklassa säädetään, ei vaikuta arvopapereita koskevien liiketoimien pätevyyteen, mukaan lukien muiksi arvopapereiksi vaihdettavia arvopapereita koskevat liiketoimet, jos arvopaperit on otettu kaupankäynnin kohteeksi arvopaperipörssin kaltaisilla markkinoilla, elleivät ostaja ja myyjä olleet tietoisia tai ellei heidän olisi pitänyt olla tietoisia, että liiketoimi oli 1 kohdan vastainen.

25 artikla

Ilmoitusta edellyttäviä keskittymiä koskeviin alustavaan tarkasteluun ja perusteelliseen tutkimukseen sovellettavat menettelysäännöt

1.   Ilmoitusta edellyttäviin keskittymiin sovelletaan 10 artiklaa, 11 artiklan 1, 3 ja 4 kohtaa sekä 12–16 ja 18 artiklaa.

2.   Komissio voi panna vireille 10 artiklan 3 kohdan mukaisen perusteellisen tutkimuksen viimeistään 25 työpäivän kuluttua täydellisen ilmoituksen vastaanottamisesta.

3.   Perusteellisen tutkimuksen jälkeen komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksen jonakin seuraavista päätöksistä:

a)

11 artiklan 3 kohdan mukainen sitoumuksia sisältävä päätös;

b)

11 artiklan 4 kohdan mukainen vastustamatta jättämistä koskeva päätös; tai

c)

päätös keskittymän kieltämisestä, jos komissio toteaa, että ulkomainen tuki vääristää sisämarkkinoita 4–6 artiklan mukaisesti.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

4.   Edellä olevan 3 kohdan mukaiset päätökset on tehtävä 90 työpäivän kuluessa perusteellisen tutkimuksen vireillepanosta, ja kyseistä määräaikaa pidennetään tarvittaessa 24 artiklan 1 kohdan b alakohdan taikka sen 4 tai 5 kohdan nojalla. Jos komissio ei tee päätöstä kyseisessä määräajassa, asianomaiset yritykset voivat toteuttaa keskittymän.

5.   Kaikissa yritykselle osoitetuissa tietopyynnöissä komissio täsmentää, keskeytetäänkö määräajat 24 artiklan 5 kohdan nojalla, jos yritys ei toimita täydellisiä tietoja asetetussa määräajassa.

6.   Jos komissio toteaa, että keskittymä, josta on 21 artiklan 1 kohdan nojalla ilmoitettava tai josta on 21 artiklan 5 kohdan nojalla komission pyynnöstä ilmoitettu, on jo toteutettu ja että kyseiselle keskittymälle myönnetyt ulkomaiset tuet vääristävät sisämarkkinoita 4, 5 ja 6 artiklan mukaisesti, se voi toteuttaa jonkin seuraavista toimenpiteistä:

a)

vaatia asianomaisia yrityksiä purkamaan keskittymän, erityisesti purkamalla sulautuman tai luopumalla kaikista hankituista osakkeista tai varoista ennen keskittymän toteuttamista vallinneen tilanteen palauttamiseksi; tai, jos kyseinen tilanteen palauttaminen ei ole mahdollista purkamalla keskittymä, muita aiheellisia toimenpiteitä tilanteen palauttamiseksi mahdollisimman suuressa määrin;

b)

määrätä muita aiheellisia toimenpiteitä varmistaakseen, että asianomaiset yritykset purkavat keskittymän tai toteuttavat muita korjaavia toimenpiteitä komission päätöksen mukaisesti.

Komissio voi määrätä tämän kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut toimenpiteet joko tämän artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla tehdyllä päätöksellä tai erillisellä päätöksellä.

Komissio voi hyväksyä päätöksen muodossa olevalla täytäntöönpanosäädöksellä minkä tahansa tämän kohdan a tai b alakohdassa tarkoitetusta toimenpiteestä, jos se toteaa, että keskittymä on toteutettu vastoin tämän artiklan 3 kohdan a alakohdan nojalla tehtyä päätöstä, jossa todetaan, että ilman sitoumuksia keskittymä täyttäisi tämän artiklan 3 kohdan c alakohdassa säädetyn arviointiperusteen.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

7.   Komissio voi hyväksyä päätöksen muodossa täytäntöönpanosäädöksen, jolla määrätään 12 artiklassa tarkoitettuja välitoimia myös, jos

a)

keskittymä on toteutettu 21 artiklan vastaisesti;

b)

keskittymä on toteutettu tämän artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisen sitoumuksia sisältävän päätöksen vastaisesti.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

26 artikla

Keskittymille määrättävät sakot ja uhkasakot

1.   Komissio voi määrätä 17 artiklan mukaisia sakkoja tai uhkasakkoja.

2.   Komissio voi päätöksellä myös määrätä asianomaisille yrityksille sakkoja, jotka ovat enintään 1 prosenttia niiden edellisen tilikauden kokonaisliikevaihdosta, jos kyseiset yritykset tahallisesti tai tuottamuksellisesti antavat virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja 21 artiklan mukaisessa ilmoituksessa tai sitä täydentävässä ilmoituksessa.

3.   Komissio voi päätöksellä myös määrätä asianomaisille yrityksille sakkoja, jotka ovat enintään 10 prosenttia niiden edellisen tilikauden kokonaisliikevaihdosta, jos kyseiset yritykset tahallisesti tai tuottamuksellisesti

a)

eivät anna ilmoitusta 21 artiklan mukaisesti ilmoitusta edellyttävästä keskittymästä ennen sen toteuttamista, paitsi jos niille on annettu siihen lupa 24 artiklan nojalla;

b)

toteuttavat ilmoitusta edellyttävän keskittymän 24 artiklan vastaisesti;

c)

toteuttavat 25 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti kielletyn ilmoitusta edellyttävän keskittymän;

d)

ovat kiertäneet tai yrittäneet kiertää ilmoitusvaatimuksia 39 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

4 LUKU

JULKISET HANKINTAMENETTELYT

27 artikla

Sisämarkkinoita vääristävät ulkomaiset tuet julkisten hankintamenettelyjen yhteydessä

Ulkomaiset tuet, jotka aiheuttavat tai uhkaavat aiheuttaa vääristymän julkisessa hankintamenettelyssä, katsotaan ulkomaisiksi tuiksi, joiden avulla talouden toimija voi tehdä asianomaisten rakennusurakoiden tai tavara- tai palveluhankintojen kannalta kohtuuttoman edullisen tarjouksen. Edellä olevan 4 artiklan mukainen arviointi siitä, onko sisämarkkinoilla vääristymä ja onko tarjous kohtuuttoman edullinen asianomaisten rakennusurakoiden tai tavara- tai palveluhankintojen kannalta, on rajattava koskemaan vain kyseessä olevaa julkista hankintamenettelyä. Arvioinnissa otetaan huomioon ainoastaan ilmoitusta edeltävien kolmen vuoden aikana myönnetyt ulkomaiset tuet.

28 artikla

Julkisten hankintamenettelyjen ilmoituskynnysarvot

1.   Tätä asetusta sovellettaessa julkisen hankintamenettelyn ulkomaisesta taloudellisesta panoksesta on annettava ilmoitus, jos

a)

kyseisen julkisen hankinnan tai puitesopimuksen ennakoitu arvo ilman arvonlisäveroa, laskettuna direktiivin 2014/23/EU 8 artiklan, direktiivin 2014/24/EU 5 artiklan ja direktiivin 2014/25/EU 16 artiklan säännösten mukaisesti, tai dynaamisen hankintajärjestelmän puitteissa tehtävän yksittäisen hankinnan ennakoitu kokonaisarvo on vähintään 250 miljoonaa euroa; ja

b)

talouden toimijalle, mukaan lukien sen tytäryhtiöt, joilla ei ole oikeutta harjoittaa liiketoimintaa itsenäisesti, sen holdingyhtiöt ja tapauksen mukaan sen pääasialliset alihankkijat ja toimittajat, jotka ovat osallistuneet samaan tarjouskilpailuun julkisessa hankintamenettelyssä, on myönnetty ilmoituksen tai tapauksen mukaan päivitetyn ilmoituksen tekemistä edeltävänä kolmena vuotena taloudellisia panoksia yhteensä vähintään 4 miljoonaa euroa kolmatta maata kohti.

2.   Jos hankintaviranomainen tai -yksikkö päättää jakaa hankinnan osiin, ulkomaisesta taloudellisesta panoksesta on julkisessa hankintamenettelyssä annettava ilmoitus, jos hankinnan ennakoitu arvo ilman arvonlisäveroa ylittää 1 kohdan a alakohdassa säädetyn kynnysarvon ja osan arvo tai kaikkien niiden osien yhteenlaskettu arvo, joita koskevaan tarjouskilpailuun tarjoaja osallistuu, on vähintään 125 miljoonaa euroa, ja ulkomainen taloudellinen panos on vähintään 1 kohdan b alakohdassa säädetyn kynnysarvon suuruinen.

3.   Direktiivin 2009/81/EY soveltamisalaan kuuluvien sopimusten tekomenettelyt eivät kuulu tämän luvun soveltamisalaan.

4.   Direktiivin 2014/24/EU 32 artiklan 2 kohdan c alakohdassa ja direktiivin 2014/25/EU 50 artiklan d alakohdassa säädettyihin sopimusten tekomenettelyihin sovelletaan tämän asetuksen 2 luvun säännöksiä, mutta niihin ei sovelleta tämän asetuksen 4 lukua.

5.   Poiketen siitä, mitä 29 artiklan 1 kohdassa säädetään, jos rakennusurakat, tavarat tai palvelut voidaan direktiivin 2014/23/EU 31 artiklan 4 kohdan, direktiivin 2014/24/EU 32 artiklan 2 kohdan b alakohdan ja direktiivin 2014/25/EU 50 artiklan c alakohdan mukaisesti antaa ainoastaan tietyn talouden toimijan suoritettaviksi tai toimitettaviksi ja sopimuksen ennakoitu arvo on vähintään tämän artiklan 1 kohdan a alakohdassa vahvistettu arvo, tarjouksen tai osallistumishakemuksen jättävien yritysten on ilmoitettava komissiolle kaikista ulkomaisista taloudellisista panoksista, jos tämän artiklan 1 kohdan b alakohdan ehto täyttyy. Tällaisten tietojen toimittamista ei pidetä ilmoituksena eikä siitä tehdä tämän luvun mukaisia tutkimuksia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta mahdollisuutta panna vireille tämän asetuksen 2 luvun mukainen tarkastelu.

6.   Hankintaviranomaisen tai -yksikön on mainittava hankintailmoituksessa tai – jos on kyse menettelystä, josta ei julkaista ilmoitusta – hankinta-asiakirjoissa, että talouden toimijoihin sovelletaan 29 artiklassa säädettyä ilmoitusvelvollisuutta. Tällaisen maininnan puuttuminen ei kuitenkaan rajoita tämän asetuksen soveltamista sen soveltamisalaan kuuluviin sopimuksiin.

29 artikla

Ulkomaisia taloudellisia panoksia koskeva ennakkoilmoitus tai vakuutus julkisten hankintamenettelyjen yhteydessä

1.   Jos 28 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaiset edellytykset taloudellisten panosten ilmoittamiselle täyttyvät, julkiseen hankintamenettelyyn osallistuvien talouden toimijoiden on ilmoitettava hankintaviranomaiselle tai hankintayksikölle kaikista 28 artiklan 1 kohdan b alakohdassa määritellyistä ulkomaisista taloudellisista panoksista. Kaikissa muissa tapauksissa talouden toimijoiden on annettava vakuutus, jossa luetellaan kaikki saadut ulkomaiset taloudelliset panokset ja vahvistetaan, että saaduista ulkomaisista taloudellisista panoksista ei tarvitse antaa 28 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti ilmoitusta. Avoimessa menettelyssä ilmoitus tai vakuutus toimitetaan yhdessä tarjouksen kanssa vain kerran. Monivaiheisessa menettelyssä ilmoitus tai vakuutus on toimitettava kahdesti, ensin osallistumishakemuksen yhteydessä ja sen jälkeen päivitettynä ilmoituksena tai päivitettynä vakuutuksena toimitetun tarjouksen tai lopullisen tarjouksen yhteydessä.

2.   Hankintaviranomaisen tai -yksikön on viipymättä ilmoituksen tai vakuutuksen saatuaan toimitettava ilmoitus tai vakuutus komissiolle.

3.   Jos osallistumishakemuksesta tai tarjouksesta puuttuu ilmoitus tai vakuutus, hankintaviranomainen tai -yksikkö voi pyytää asianomaisia talouden toimijoita toimittamaan asiaankuuluvan asiakirjan 10 työpäivän kuluessa. Hankintaviranomaisen tai -yksikön on todettava sääntöjenvastaisiksi ja hylättävä talouden toimijoiden, joihin sovelletaan tämän artiklan mukaisia velvoitteita, tarjoukset tai osallistumishakemukset, joihin ei ole liitetty 1 kohdan mukaisesti toimitettua ilmoitusta tai vakuutusta hankintaviranomaisen tai -yksikön tämän kohdan mukaisesti esittämästä pyynnöstä huolimatta. Hankintaviranomaisen tai -yksikön on ilmoitettava komissiolle kyseisestä hylkäämisestä.

4.   Komissio tutkii vastaanotetun ilmoituksen sisällön ilman aiheetonta viivytystä. Jos komissio toteaa, että ilmoitus on puutteellinen, se ilmoittaa havainnoistaan hankintaviranomaiselle tai -yksikölle ja asianomaiselle talouden toimijalle ja pyytää talouden toimijaa täydentämään ilmoituksen sisältöä 10 työpäivän kuluessa. Jos tarjoukseen tai osallistumishakemukseen liitetty ilmoitus on edelleen puutteellinen komission tämän kohdan mukaisesti esittämästä pyynnöstä huolimatta, komissio tekee päätöksen, jossa todetaan kyseinen tarjous sääntöjenvastaiseksi. Kyseisessä päätöksessä komissio pyytää myös hankintaviranomaista tai -yksikköä tekemään päätöksen tällaisen sääntöjenvastaisen tarjouksen tai osallistumishakemuksen hylkäämisestä.

5.   Tämän artiklan mukainen velvollisuus ilmoittaa ulkomaisista taloudellisista panoksista koskee talouden toimijoita, direktiivin 2014/23/EU 26 artiklan 2 kohdassa, direktiivin 2014/24/EU 19 artiklan 2 kohdassa ja direktiivin 2014/25/EU 37 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja talouden toimijoiden ryhmittymiä sekä pääasiallisia alihankkijoita ja pääasiallisia toimittajia, jotka ovat tiedossa täydellisen ilmoituksen tai vakuutuksen tai päivitetyn täydellisen ilmoituksen tai vakuutuksen toimittamisajankohtana. Tätä asetusta sovellettaessa alihankkijaa tai toimittajaa pidetään pääasiallisena, jos sen osallistumisella varmistetaan sopimuksen olennaisten osien toteuttaminen ja joka tapauksessa, jos sen panos on yli 20 prosenttia toimitetun tarjouksen arvosta.

6.   Direktiiveissä 2014/24/EU ja 2014/25/EU tarkoitetun pääsopimuskumppanin tai direktiivissä 2014/23/EU tarkoitetun pääasiallisen käyttöoikeuden saajan on varmistettava talouden toimijoiden ryhmittymien, pääasiallisten alihankkijoiden ja pääasiallisten toimittajien puolesta ilmoituksen tai vakuutuksen toimittaminen. Sovellettaessa 33 artiklaa pääsopimuskumppani tai pääasiallisen käyttöoikeuden saaja on vastuussa ainoastaan omiin ulkomaisiin taloudellisiin panoksiinsa liittyvien tietojen todenperäisyydestä.

7.   Jos hankintaviranomainen tai -yksikkö tarjouksia tutkiessaan toimitetusta vakuutuksesta huolimatta epäilee ulkomaisten tukien olemassaoloa, sen on viipymättä ilmoitettava tällaisista epäilyistä komissiolle. Rajoittamatta direktiiveissä 2014/24/EU ja 2014/25/EU säädettyjä hankintaviranomaisten tai -yksiköiden valtuuksia tutkia, onko tarjous poikkeuksellisen alhainen, hankintaviranomainen tai -yksikkö ei saa arvioida, onko tarjous poikkeuksellisen alhainen, jos tällainen arviointi aloitettaisiin pelkästään ulkomaisten tukien mahdollista olemassaoloa koskevien epäilyjen perusteella. Jos komissio toteaa, että tässä asetuksessa tarkoitettua kohtuuttoman edullista tarjousta ei ole olemassa, se ilmoittaa asiasta asianomaiselle hankintaviranomaiselle tai -yksikölle. Muut oikeushenkilöt tai luonnolliset henkilöt voivat ilmoittaa komissiolle sisämarkkinoita vääristäviin ulkomaisiin tukiin liittyvistä tiedoista ja ilmoittaa väärien tietojen mahdollista antamista koskevista epäilyistä.

8.   Jos komissio epäilee, että talouden toimija on saattanut saada ulkomaisia tukia tarjouksen jättämistä tai julkisen hankintamenettelyn osallistumishakemusta edeltävien kolmen vuoden aikana, se voi ennen sopimuksen tekemistä pyytää ilmoitusta kyseiselle talouden toimijalle missä tahansa sellaisessa julkisessa hankintamenettelyssä kolmansien maiden myöntämistä ulkomaisista taloudellisista panoksista, josta ei 28 artiklan 1 kohdan nojalla edellytetä ilmoitusta tai joka kuuluu 30 artiklan 4 kohdan soveltamisalaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta komission mahdollisuutta aloittaa oma-aloitteinen menettely. Jos komissio on vaatinut ilmoitusta tällaisesta taloudellisesta panoksesta, taloudellinen panos katsotaan ilmoitusta edellyttäväksi julkisen hankintamenettelyn ulkomaiseksi taloudelliseksi panokseksi ja siihen sovelletaan 4 luvun säännöksiä.

30 artikla

Julkisessa hankintamenettelyssä ilmoitettavien taloudellisten panosten alustavaan tarkasteluun ja perusteelliseen tutkimukseen sovellettavat menettelysäännöt

1.   Julkisessa hankintamenettelyssä ilmoitettaviin taloudellisiin panoksiin sovelletaan 10 artiklaa, 11 artiklan 1, 3 ja 4 kohtaa sekä 13, 14, 15, 16, 18 ja 23 artiklaa.

2.   Komissio tekee alustavan tarkastelun viimeistään 20 työpäivän kuluttua täydellisen ilmoituksen vastaanottamisesta. Asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa komissio voi pidentää tätä määräaikaa kerran 10 työpäivällä.

3.   Komissio päättää alustavalle tarkastelulle asetetun määräajan kuluessa, paneeko se vireille perusteellisen tutkimuksen, ja ilmoittaa asiasta viipymättä asianomaiselle talouden toimijalle ja hankintaviranomaiselle tai -yksikölle.

4.   Jos komissio on saattanut alustavan tarkastelun päätökseen tekemättä päätöstä ja saa uusia tietoja, joiden perusteella se epäilee, että toimitettu ilmoitus tai vakuutus on puutteellinen, tai jos tällaista ilmoitusta tai vakuutusta ei ole toimitettu komissiolle, se voi pyytää lisätietoja 29 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Komissio voi panna alustavan tarkastelun uudelleen vireille näiden uusien tietojen perusteella. Jos alustava tarkastelu pannaan vireille tämän luvun mukaisesti ja rajoittamatta mahdollisuutta panna tarvittaessa vireille alustava tarkastelu 2 luvun mukaisesti, alustavan tarkastelun kesto määräytyy siitä ajankohdasta alkaen, kun komissio vastaanottaa uuden ilmoituksen tai vakuutuksen.

5.   Komissio voi tehdä päätöksen perusteellisen tutkimuksen päätökseen saattamisesta viimeistään 110 työpäivän kuluttua täydellisen ilmoituksen vastaanottamisesta. Tätä määräaikaa voidaan pidentää kerran 20 työpäivällä hankintaviranomaisen tai hankintayksikön kuulemisen jälkeen asianmukaisesti perustelluissa poikkeustapauksissa, mukaan lukien 6 kohdassa tarkoitetut tutkimukset, tai 16 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa.

6.   Poiketen siitä, mitä 2 kohdassa säädetään, jos julkinen hankintamenettely on monivaiheinen, komissio tutkii osallistumishakemuksen mukana toimitetun täydellisen ilmoituksen 20 työpäivän kuluessa kyseisen ilmoituksen vastaanottamisesta saattamatta alustavaa tarkastelua päätökseen tai tekemättä päätöstä perusteellisen tutkimuksen aloittamisesta. Kun 20 työpäivän määräaika on kulunut umpeen, alustava tarkastelu keskeytetään lopullisen tarjouksen tai rajoitetun menettelyn tapauksessa tarjouksen jättämiseen saakka. Alustavaa tarkastelua jatketaan, kun tarjous tai täydellisen päivitetyn ilmoituksen sisältävä lopullinen tarjous on tehty, ja komissiolla on 20 työpäivää aikaa saattaa alustava tarkastelu päätökseen ottaen huomioon mahdolliset lisätiedot. Komissio tekee päätöksen mahdollisen perusteellisen tutkimuksen päätökseen saattamisesta 90 työpäivän kuluessa täydellisen päivitetyn ilmoituksen toimittamisesta.

31 artikla

Komission päätökset

1.   Jos komissio toteaa perusteellisen tutkimuksen jälkeen, että talouden toimija on saanut sisämarkkinoita 4, 5 ja 6 artiklan mukaisesti vääristävää ulkomaista tukea, ja jos asianomainen talouden toimija antaa sitoumuksia, joilla sisämarkkinoiden vääristymä korjataan kokonaan ja vaikuttavasti, komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksen sitoumuksia sisältävänä päätöksenä 11 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Kyseinen täytäntöönpanosäädös hyväksytään 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

2.   Jos asianomainen talouden toimija ei anna sitoumuksia tai jos komissio katsoo, että 1 kohdassa tarkoitetut sitoumukset eivät ole asianmukaisia eivätkä riittäviä vääristymän korjaamiseksi kokonaan ja vaikuttavasti, komissio hyväksyy päätöksen muodossa täytäntöönpanosäädöksen, jolla kielletään sopimuksen tekeminen asianomaisen talouden toimijan kanssa, jäljempänä ’sopimuksen tekemisen kieltävä päätös’. Tämä täytäntöönpanosäädös hyväksytään 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen. Tämän päätöksen jälkeen hankintaviranomaisen tai -yksikön on hylättävä tarjous.

3.   Jos komissio toteaa perusteellisen tutkimuksen jälkeen, ettei talouden toimija saa sisämarkkinoita vääristävää ulkomaista tukea, se hyväksyy täytäntöönpanosäädöksen päätöksen muodossa 11 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Kyseinen täytäntöönpanosäädös hyväksytään 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

4.   Edellä olevan 6 artiklan mukainen tasapainotesti ei saa johtaa siihen, että talouden toimijan tekemään tarjoukseen tai lopulliseen tarjoukseen tehdään muutos, joka on ristiriidassa unionin oikeuden kanssa.

32 artikla

Julkisissa hankintamenettelyissä tehtävät arvioinnit, ilmoitukset sekä sopimusten tekemisen keskeyttäminen

1.   Alustavan tarkastelun ja perusteellisen tutkimuksen aikana voidaan jatkaa kaikkia julkisen hankintamenettelyn vaiheita sopimuksen tekemistä lukuun ottamatta.

2.   Jos komissio päättää panna vireille perusteellisen tutkimuksen 30 artiklan 3 kohdan nojalla, sopimusta ei saa tehdä sellaisen talouden toimijan kanssa, joka toimittaa 29 artiklan mukaisen ilmoituksen, ennen kuin komissio on tehnyt 31 artiklan 3 kohdan mukaisen päätöksen tai ennen 30 artiklan 5 tai 6 kohdassa asetetut määräajat ovat kuluneet umpeen. Jos komissio ei ole tehnyt päätöstä sovellettavassa määräajassa, sopimus voidaan tehdä minkä tahansa talouden toimijan kanssa, mukaan lukien ilmoituksen toimittanut talouden toimija.

3.   Jos hankintaviranomainen tai -yksikkö toteaa, että kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen on tehnyt talouden toimija, joka on toimittanut 29 artiklassa tarkoitetun vakuutuksen, ja jos komissio ei ole aloittanut 29 artiklan 8 kohdan tai 30 artiklan 3 tai 4 kohdan mukaista tarkastelua, sopimus voidaan tehdä tällaisen tarjouksen jättäneen talouden toimijan kanssa ennen kuin komissio tekee jonkin 31 artiklassa tarkoitetuista päätöksistä tai ennen kuin 30 artiklan 2, 5 tai 6 kohdassa vahvistetut määräajat kuluvat umpeen taikka ennen kuin komissio tekee jonkin 31 artiklassa tarkoitetuista päätöksistä muiden tutkimuksen kohteena olevien tarjousten osalta.

4.   Jos komissio tekee 31 artiklan 2 kohdan mukaisen päätöksen tarjouksesta, jonka hankintaviranomainen tai -yksikkö on todennut olevan kokonaistaloudellisesti edullisin, sopimus voidaan tehdä sen talouden toimijan kanssa, josta ei ole tehty 31 artiklan 2 kohdan mukaista päätöstä ja joka on tehnyt toiseksi parhaan tarjouksen.

5.   Jos komissio tekee 31 artiklan 1 tai 3 kohdan mukaisen päätöksen, sopimus voidaan tehdä minkä tahansa talouden toimijan kanssa, joka on tehnyt kokonaistaloudellisesti edullisimman tarjouksen, mukaan lukien talouden toimija, joka on antanut 29 artiklan mukaisen ilmoituksen.

6.   Hankintaviranomaisen tai -yksikön on ilman aiheetonta viivytystä ilmoitettava komissiolle kaikista päätöksistä, jotka koskevat julkisen hankintamenettelyn peruuttamista, asianomaisen talouden toimijan tarjouksen tai osallistumishakemuksen hylkäämistä, asianomaisen talouden toimijan toimittamaa uutta tarjousta tai sopimuksen tekemistä.

7.   Julkisia hankintamenettelyjä koskevia periaatteita, mukaan lukien suhteellisuusperiaatetta, syrjimättömyyttä, yhdenvertaista kohtelua, avoimuutta ja kilpailua koskevia periaatteita, on noudatettava kaikkien julkiseen hankintamenettelyyn osallistuvien talouden toimijoiden osalta. Tämän asetuksen mukainen ulkomaisten tukien tutkiminen ei saa johtaa siihen, että hankintaviranomainen tai -yksikkö kohtelee asianomaisia talouden toimijoita näiden periaatteiden vastaisesti. Talouden toimijoihin sovelletaan ympäristöön liittyviä, sosiaalisia ja työhön liittyviä vaatimuksia direktiivien 2014/23/EU, 2014/24/EU ja 2014/25/EU tai muun unionin oikeuden mukaisesti.

8.   Kukin tässä luvussa tarkoitettu määräaika alkaa sitä päivää seuraavana työpäivänä, jona ilmoitus on vastaanotettu tai jona asiaa koskeva komission päätös on hyväksytty.

33 artikla

Taloudellisiin panoksiin sovellettavat sakot ja uhkasakot julkisten hankintamenettelyjen yhteydessä

1.   Komissio voi määrätä 17 artiklan mukaisia sakkoja tai uhkasakkoja.

2.   Komissio voi päätöksellä myös määrätä asianomaisille talouden toimijoille sakkoja, jotka ovat enintään 1 prosenttia niiden edellisen tilikauden kokonaisliikevaihdosta, jos kyseiset talouden toimijat tahallisesti tai tuottamuksellisesti antavat virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja 29 artiklan mukaisessa ilmoituksessa tai vakuutuksessa tai sitä täydentävässä ilmoituksessa.

3.   Komissio voi päätöksellä määrätä asianomaisille talouden toimijoille sakkoja, jotka ovat enintään 10 prosenttia niiden edellisen tilikauden kokonaisliikevaihdosta, jos kyseiset talouden toimijat tahallisesti tai tuottamuksellisesti

a)

eivät anna ilmoitusta ulkomaisista taloudellisista panoksista 29 artiklan mukaisesti julkisen hankintamenettelyn aikana;

b)

kiertävät tai yrittävät kiertää 39 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja ilmoitusvaatimuksia.

5 LUKU

YHTEISET MENETTELYSÄÄNNÖKSET

34 artikla

Menettelyjen keskinäinen suhde

1.   Taloudellinen panos, josta on ilmoitettu keskittymän osalta 21 artiklan nojalla tai julkisen hankinnan osalta 29 artiklan nojalla, voi olla tämän asetuksen kannalta merkityksellinen, ja sitä voidaan arvioida tämän asetuksen mukaisesti suhteessa muuhun taloudelliseen toimintaan.

2.   Taloudellinen panos, jota on arvioitu oma-aloitteisessa menettelyssä tietyn taloudellisen toiminnan osalta 10 tai 11 artiklan nojalla, voi olla tämän asetuksen kannalta merkityksellinen, ja sitä voidaan arvioida tämän asetuksen mukaisesti suhteessa muuhun taloudelliseen toimintaan.

35 artikla

Tietojen toimittaminen

1.   Jos jäsenvaltio katsoo, että ulkomainen tuki saattaa olla olemassa ja voi vääristää sisämarkkinoita, sen on toimitettava kyseistä tukea koskevat tiedot komissiolle. Komissio voi näiden tietojen perusteella päättää aloittaa 10 artiklan mukaisen alustavan tarkastelun tai pyytää 21 artiklan 5 kohdan tai 29 artiklan 8 kohdan mukaista ilmoitusta.

2.   Luonnollinen henkilö, oikeushenkilö tai yhdistys voi toimittaa komissiolle kaikki hallussaan olevat tiedot ulkomaisista tuista, jotka voivat vääristää sisämarkkinoita. Komissio voi näiden tietojen perusteella päättää aloittaa 10 artiklan mukaisen alustavan tarkastelun tai pyytää 21 artiklan 5 kohdan tai 29 artiklan 8 kohdan mukaista ilmoitusta.

3.   Komissio asettaa jäsenvaltioiden ja asianomaisten hankintaviranomaisten tai -yksiköiden saataville tähän tarkoitukseen varatussa sähköisessä tietokannassa kaikkien tämän asetuksen nojalla tehtyjen päätösten ei-luottamukselliset toisinnot.

36 artikla

Markkinatutkimus

1.   Jos komission käytettävissä olevien tietojen perusteella voidaan perustellusti epäillä, että ulkomaiset tuet, jotka myönnetään tietyllä alalla tai tietyntyyppistä taloudellista toimintaa varten tai jotka perustuvat tiettyyn tukivälineeseen, voivat vääristää sisämarkkinoita, komissio voi tehdä markkinatutkimuksen asianomaisesta tietystä alasta, tietyntyyppisestä taloudellisesta toiminnasta tai tiettyyn tukivälineeseen perustuvan tuen käytöstä. Komissio voi markkinatutkimuksen aikana vaatia asianomaisia yrityksiä tai yritysten yhteenliittymiä toimittamaan tarvittavat tiedot, ja se voi tehdä tarvittavat tarkastukset. Komissio voi myös pyytää asianomaisia jäsenvaltioita tai asianomaista kolmatta maata toimittamaan tietoja.

2.   Komissio julkaisee tarvittaessa kertomuksen tiettyjä aloja, tietyntyyppistä taloudellista toimintaa tai tiettyjä tukivälineitä koskevan markkinatutkimuksensa tuloksista ja pyytää esittämään huomautuksia.

3.   Komissio voi käyttää tällaisista markkinatutkimuksista saatuja tietoja tämän asetuksen mukaisissa menettelyissä.

4.   Markkinatutkimuksiin sovelletaan 13, 14, 15 ja 17 artiklaa.

37 artikla

Vuoropuhelu kolmansien maiden kanssa

1.   Jos komissio 36 artiklan mukaisen markkinatutkimuksen perusteella epäilee olevan olemassa toistuvia ulkomaisia tukia, jotka vääristävät sisämarkkinoita, tai jos useissa tämän asetuksen mukaisissa täytäntöönpanotoimissa havaitaan saman kolmannen maan myöntämiä sisämarkkinoita vääristäviä ulkomaisia tukia, se voi käydä kyseisen kolmannen maan kanssa vuoropuhelua selvittääkseen vaihtoehtoja tällaisten tukien lakkauttamiseksi tai muuttamiseksi, jotta voidaan poistaa niiden vääristävät vaikutukset sisämarkkinoihin. Komissio ilmoittaa asian kannalta merkityksellisestä kehityksestä Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

2.   Tämä kolmansien maiden kanssa käytävä vuoropuhelu ei estä komissiota toteuttamasta tämän asetuksen mukaisia toimia. Tämän asetuksen nojalla hyväksyttyjä yksittäisiä toimenpiteitä ei käsitellä kyseisessä vuoropuhelussa.

38 artikla

Vanhentumisajat

1.   Komission 10 ja 11 artiklan mukaisiin valtuuksiin sovelletaan kymmenen vuoden vanhentumisaikaa, joka alkaa päivänä, jona ulkomainen tuki myönnetään yritykselle. Kaikki komission 10, 13, 14 tai 15 artiklan nojalla ulkomaisen tuen osalta toteuttamat toimet keskeyttävät vanhentumisajan kulumisen. Kymmenen vuoden vanhentumisaika alkaa uudelleen kunkin keskeytymisen jälkeen.

2.   Komission valtuuksiin määrätä sakkoja tai uhkasakkoja 17, 26 ja 33 artiklan nojalla sovelletaan kolmen vuoden vanhentumisaikaa, joka alkaa päivänä, jona 17, 26 tai 33 artiklassa tarkoitettu rikkominen tapahtui. Jatketun tai toistuvan rikkomisen osalta vanhentumisaika alkaa kulua päivänä, jona rikkominen lakkaa. Komission 17, 26 tai 33 artiklassa tarkoitetun rikkomisen johdosta toteuttamat toimet keskeyttävät sakkojen tai uhkasakkojen määräämiseen sovellettavan vanhentumisajan. Kolmen vuoden vanhentumisaika alkaa uudelleen kunkin keskeytymisen jälkeen.

3.   Komission 17, 26 ja 33 artiklan mukaisiin valtuuksiin valvoa sakkojen tai uhkasakkojen määräämisestä tehtyjen päätösten täytäntöönpanoa sovelletaan viiden vuoden vanhentumisaikaa, joka alkaa päivänä, jona komission päätös sakon tai uhkasakon määräämisestä tehdään. Komission toteuttamat toimet tai jäsenvaltion komission pyynnöstä toteuttamat toimet, joiden tarkoituksena on panna täytäntöön sakon tai uhkasakon maksaminen, keskeyttävät vanhentumisajan kulumisen. Viiden vuoden vanhentumisaika alkaa uudelleen kunkin keskeytymisen jälkeen.

4.   Vanhentumisaika päättyy viimeistään päivänä, jona kaksi kertaa kyseistä vanhentumisaikaa vastaava määräaika on kulunut umpeen, edellyttäen, että komissio ei ole

a)

tehnyt 10 tai 11 artiklan mukaista päätöstä tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa; tai

b)

määrännyt sakkoa tai uhkasakkoa tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa.

5.   Vanhentumisaikaa laskettaessa ei oteta huomioon aikaa, jona komission päätös on Euroopan unionin tuomioistuimen käsiteltävänä.

39 artikla

Velvoitteiden kiertämisen ehkäiseminen

1.   Yritys ei saa järjestää rahoitustoimia tai sopimuksia 21 artiklan 1 ja 5 kohdassa ja 29 artiklan 1, 5 ja 8 kohdassa säädettyjen ilmoitusvaatimusten kiertämiseksi.

2.   Jos komissio epäilee, että yritys on harjoittanut tai harjoittaa 1 kohdassa tarkoitettua käytäntöä, komissio voi vaatia kyseistä yritystä toimittamaan kaikki tarpeellisiksi katsomansa tiedot sen määrittämiseksi, onko yritys harjoittanut tai harjoittaako yritys 1 kohdassa tarkoitettuja käytäntöjä, ja se voi panna vireille 21 artiklan 4 kohdan tai 30 artiklan 4 kohdan mukaisen tarkastelun.

40 artikla

Päätösten julkaiseminen

1.   Komissio julkistaa 10 artiklan 3 kohdan a alakohdan nojalla tehdyistä päätöksistä tiivistelmän niin, että kuka tahansa ulkomaisen tuen myöntänyt luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, jäsenvaltio tai kolmas maa voi ilmaista näkemyksensä asiasta.

2.   Komissio julkaisee 11 artiklan 2, 3 ja 4 kohdan, 25 artiklan 3 ja 6 kohdan ja 31 artiklan 1, 2 ja 3 kohdan nojalla tehdyt päätökset Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

3.   Komissio ottaa tiivistelmiä ja päätöksiä julkistaessaan asianmukaisesti huomioon yritysten oikeutetut edut suojella liikesalaisuuksiaan ja muita luottamuksellisia tietoja.

41 artikla

Päätösten vastaanottajat

1.   Komissio antaa yritykselle tai yritysten yhteenliittymälle osoitetut päätökset viipymättä tiedoksi ja antaa kyseiselle yritykselle tai yritysten yhteenliittymälle tilaisuuden ilmoittaa komissiolle, minkä päätökseen sisältyvien tietojen se katsoo olevan luottamuksellisia.

2.   Komissio ilmoittaa asianomaiselle hankintaviranomaiselle tai -yksikölle 31 artiklan 1 ja 3 kohdan nojalla annetuista päätöksistä, jotka on osoitettu julkiseen hankintamenettelyyn osallistuvalle talouden toimijalle.

3.   Edellä 29 artiklan 4 kohdan ja 31 artiklan 2 kohdan nojalla annetut päätökset osoitetaan asianomaiselle hankintaviranomaiselle tai -yksikölle. Komissio toimittaa talouden toimijalle, jonka kanssa sopimusta ei saa tehdä, jäljennöksen kyseisestä päätöksestä.

42 artikla

Tietojen paljastaminen ja puolustautumisoikeus

1.   Komissio antaa ennen 11, 12, 17 ja 18 artiklan, 25 artiklan 3 kohdan sekä 26, 31 tai 33 artiklan nojalla tehdyn päätöksen hyväksymistä tutkimuksen kohteena olevalle yritykselle tilaisuuden esittää huomautuksia syistä, joiden perusteella komissio aikoo hyväksyä päätöksensä.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, 12 artiklan mukainen päätös voidaan tehdä väliaikaisesti antamatta tutkimuksen kohteena olevalle yritykselle mahdollisuutta esittää huomautuksia etukäteen edellyttäen, että komissio antaa sille tämän mahdollisuuden mahdollisimman pian sen jälkeen, kun se on tehnyt päätöksensä.

3.   Komissio perustaa päätöksensä yksinomaan syihin, joista asianomaisille yrityksille on annettu tilaisuus esittää huomautuksensa.

4.   Voidakseen käyttää 1 kohdan mukaista oikeuttaan tutkimuksen kohteena olevalla yrityksellä on oikeus tutustua komission asiakirja-aineistoon. Oikeutta tutustua asiakirja-aineistoon ei myönnetä luottamuksellisiin tietoihin eikä komission tai jäsenvaltioiden sisäisiin asiakirjoihin eikä etenkään komission ja jäsenvaltioiden väliseen kirjeenvaihtoon.

Oikeus tutustua asiakirja-aineistoon riippuu yritysten tai yritysten yhteenliittymien oikeutetuista eduista suojella liikesalaisuuksiaan ja muita luottamuksellisia tietoja. Komissio voi pyytää tutkimuksen kohteena olevaa yritystä ja komissiolle tietoja toimittaneita yrityksiä tai yritysten yhteenliittymiä sopimaan kyseisten tietojen paljastamista koskevista ehdoista. Jos yritykset tai yritysten yhteenliittymät ovat näistä ehdoista eri mieltä, komissiolla on valtuudet päättää ehdoista, joilla tiedot paljastetaan.

Mikään tässä kohdassa ei estä komissiota käyttämästä ja paljastamasta tarpeellisessa määrin tietoja, jotka osoittavat sisämarkkinoita vääristävän ulkomaisen tuen olemassaolon.

43 artikla

Salassapitovelvollisuus ja luottamuksellisuus

1.   Tämän asetuksen nojalla saatuja tietoja saa käyttää ainoastaan siihen tarkoitukseen, jota varten ne hankittiin, ellei tietojen toimittaja toisin päätä.

2.   Jäsenvaltioiden ja komission, niiden virkamiesten ja muiden niiden valvonnassa työskentelevien henkilöiden on varmistettava, että tätä asetusta sovellettaessa hankitut luottamukselliset tiedot suojataan sovellettavien sääntöjen mukaisesti. Tätä varten ne eivät saa paljastaa tämän asetuksen nojalla saamiaan salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja.

3.   Mitä 1 ja 2 kohdassa säädetään, ei estä julkaisemasta tilastoja ja kertomuksia, jotka eivät sisällä sellaisia tietoja, joiden perusteella tietyt yritykset tai yritysten yhteenliittymät voidaan tunnistaa.

4.   Tämän asetuksen nojalla toimitettujen tietojen paljastaminen ei saa vaarantaa jäsenvaltioiden keskeisiä turvallisuusetuja.

6 LUKU

SUHDE MUIHIN VÄLINEISIIN

44 artikla

Suhde muihin välineisiin

1.   Tämä asetus ei rajoita SEUT 101, 102, 106, 107 ja 108 artiklan eikä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1/2003 (23) ja asetuksen (EY) N:o 139/2004 soveltamista.

2.   Tämä asetus ei rajoita Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1037 (24) soveltamista.

3.   Tämä asetus ei rajoita asetuksen (EU) 2019/452 soveltamista.

4.   Tämä asetus ei rajoita Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2022/1031 (25) soveltamista.

5.   Tällä asetuksella on etusija asetukseen (EU) 2016/1035 nähden, kunnes mainitun asetuksen soveltaminen alkaa sen 18 artiklan nojalla. Jos ulkomainen tuki kuuluu kyseisen päivän jälkeen sekä asetuksen (EU) 2016/1035 että tämän asetuksen soveltamisalaan, asetusta (EU) 2016/1035 sovelletaan ensisijaisesti. Julkisiin hankintoihin ja keskittymiin sovellettavilla tämän asetuksen säännöksillä on kuitenkin etusija asetukseen (EU) 2016/1035 nähden.

6.   Tämä asetus on etusijalla asetukseen (ETY) N:o 4057/86 nähden.

7.   Tämä asetus ei rajoita asetuksen (EU) 2019/712 soveltamista. Tämän asetuksen 20 artiklassa määriteltyihin keskittymiin, joissa on mukana lentoliikenteen harjoittajia, sovelletaan tämän asetuksen 3 luvun säännöksiä. Julkisiin hankintamenettelyihin, joissa on mukana lentoliikenteen harjoittajia, sovelletaan tämän asetuksen 4 luvun säännöksiä.

8.   Tätä asetusta on tulkittava yhdenmukaisesti direktiivien 2009/81/EY, 2014/23/EU, 2014/24/EU ja 2014/25/EU sekä neuvoston direktiivien 89/665/ETY (26) ja 92/13/ETY (27) kanssa.

9.   Tämä asetus ei estä unionia käyttämästä sellaisia oikeuksiaan tai täyttämästä sellaisia velvoitteitaan, joista määrätään kansainvälisissä sopimuksissa. Tämän asetuksen mukaista tutkimusta ei tehdä eikä toimenpiteitä määrätä tai pidetä voimassa, jos tällainen tutkimus tai tällaiset toimenpiteet olisivat jossakin oleellisessa kansainvälisessä sopimuksessa unionille asetettujen velvoitteiden vastaisia. Tämän asetuksen nojalla ei etenkään toteuteta mitään sellaisia toimia, jotka muodostaisivat tukia ja tasoitustulleja koskevan sopimuksen 32 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun, Maailman kauppajärjestön jäsenenä olevan kolmannen maan myöntämän tuen vastaisen erityisen toimen.

7 LUKU

SIIRTYMÄ- JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

45 artikla

Muutoksen hakeminen Euroopan unionin tuomioistuimelta

SEUT 261 artiklan mukaisesti Euroopan unionin tuomioistuimella on täysi harkintavalta tutkia valitukset päätöksistä, joilla komissio on määrännyt sakkoja tai uhkasakkoja. Se voi kumota sakon tai uhkasakon taikka alentaa tai korottaa sitä.

46 artikla

Ohjeistus

1.   Komissio julkaisee viimeistään 12 päivänä tammikuuta 2026 ohjeet, joita se tämän jälkeen päivittää säännöllisesti ja jotka koskevat

a)

4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen vääristymien määrittämisperusteiden soveltamista,

b)

tasapainotestin soveltamista 6 artiklan mukaisesti,

c)

niiden sille myönnettyjen valtuuksien käyttämistä, joiden perusteella se voi pyytää 21 artiklan 5 kohdan mukaisesti ennakkoilmoitusta keskittymästä tai 29 artiklan 8 kohdan mukaisesti ulkomaisista taloudellisista panoksista, joita talouden toimija on saanut julkisessa hankintamenettelyssä, ja

d)

julkisen hankintamenettelyn vääristymisen arviointia 27 artiklan mukaisesti.

2.   Ennen kuin komissio antaa 1 kohdassa tarkoitettuja ohjeita, se kuulee asianmukaisesti sidosryhmiä ja jäsenvaltioita. Ohjeet perustuvat tämän asetuksen täytäntöönpanosta ja noudattamisen valvonnasta saatuihin kokemuksiin.

47 artikla

Täytäntöönpanosäädökset

1.   Siirretään komissiolle valta antaa täytäntöönpanosäädöksiä, jotka koskevat

a)

21 artiklan mukaisten keskittymiä koskevien ilmoitusten muotoa, sisältöä ja menettelyn yksityiskohtia, mukaan lukien mahdollinen yksinkertaistettu menettely, ottaen mahdollisimman tarkasti huomioon tavoite rajoittaa ilmoituksen tekevien osapuolten hallinnollista rasitusta tämän asetuksen 21 artiklan ja asetuksen (EY) N:o 139/2004 4 artiklan mukaisesti;

b)

29 artiklan mukaisten julkisissa hankintamenettelyissä myönnettäviä ulkomaisia taloudellisia panoksia koskevien ilmoitusten sekä vakuutusten, joilla ilmaistaan, että ulkomaista taloudellista panosta ei ole saatu, muotoa, sisältöä ja menettelyn yksityiskohtia, myös mahdollista yksinkertaistettua menettelyä;

c)

13 artiklan 7 kohdan, 14 artiklan 2 kohdan c alakohdan ja 15 artiklan mukaisten suullisten kommenttien menettelyä koskevia yksityiskohtia;

d)

42 artiklan mukaista tietojen paljastamista ja 43 artiklan mukaista salassapitovelvollisuutta koskevia yksityiskohtia;

e)

avoimuusvaatimusten muotoa, sisältöä ja menettelyn yksityiskohtia;

f)

määräaikojen laskemista koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä;

g)

25 ja 31 artiklan nojalla annettavien sitoumusten ehdottamista koskevia menettelyn yksityiskohtia ja määräaikoja;

h)

29–32 artiklassa tarkoitettuja julkisissa hankintamenettelyissä tehtävien tutkimusten menettelyvaiheita koskevia yksityiskohtaisia sääntöjä.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetut täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 48 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

3.   Ennen kuin komissio hyväksyy 1 kohdan mukaisia toimenpiteitä, se julkistaa niiden luonnoksen ja pyytää siitä huomautuksia asettamassaan määräajassa. Komissio vahvistaa tämän määräajan, jonka on oltava vähintään neljä viikkoa.

4.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetut ensimmäiset täytäntöönpanosäädökset hyväksytään viimeistään 12 päivänä heinäkuuta 2023.

48 artikla

Komiteamenettely

1.   Komissiota avustaa komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.   Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 4 artiklaa.

49 artikla

Delegoidut säädökset

1.   Siirretään komissiolle valta antaa 50 artiklan mukaisesti delegoitu säädös 20 artiklan 3 kohdan a alakohdassa säädetyn keskittymiä koskeva ilmoituskynnysarvon muuttamiseksi tarvittaessa korottamalla kynnysarvoa enintään 20 prosenttia tai alentamalla kynnysarvoa enintään 20 prosenttia sen jälkeen, kun komissio on

a)

arvioinut kyseisen kynnysarvon tämän asetuksen täytäntöönpanosta ja noudattamisen valvonnasta saamiensa kokemusten perusteella, ja

b)

vahvistanut, että kyseistä kynnysarvoa on tarpeen muuttaa, jotta voidaan

i)

varmistaa, että 3 luvussa säädetyt ilmoitusmenettelyt mahdollistavat sisämarkkinoita vääristävien ulkomaisten tukien täsmällisen tunnistamisen;

ii)

varmistaa, että komission ja asianomaisten yritysten hallinnollinen rasitus pysyy kohtuullisena; ja

iii)

lisätä tämän asetuksen soveltamisen vaikuttavuutta.

2.   Kun komissio arvioi tarvetta muuttaa ilmoituskynnysarvoa 1 kohdan mukaisesti, se tekee arviointinsa määritellystä ajanjaksosta, jonka on oltava vähintään kaksi vuotta, erityisesti seuraavien objektiivisten kriteerien perusteella:

a)

sellaisten 21 artiklan 1 kohdan mukaisten ilmoitusten osuus, jotka johtivat siihen, että komissio joko saattoi päätökseen 10 artiklan 4 kohdan mukaisen alustavan tarkastelun tai hyväksyi 25 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisen vastustamatta jättämistä koskevan päätöksen;

b)

sellaisten 21 artiklan 1 kohdan mukaisten ilmoitusten osuus, jotka johtivat siihen, että komissio hyväksyi joko 25 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisen päätöksen keskittymän kieltämisestä tai 25 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisen sitoumuksia sisältävän päätöksen;

c)

sellaisten 21 artiklan 5 kohdan mukaisten ilmoitusten osuus, jotka johtivat siihen, että komissio hyväksyi joko 25 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisen päätöksen keskittymän kieltämisestä tai 25 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisen sitoumuksia sisältävän päätöksen;

d)

niiden 9 artiklan mukaisten oma-aloitteisten tarkastelujen osuus, jotka liittyvät keskittymiin, jotka eivät edellytä ilmoitusta 20 artiklassa tarkoitetulla tavalla ja joista on tehty joko 11 artiklan 2 kohdan mukainen korjaustoimenpiteitä sisältävä päätös tai 11 artiklan 3 kohdan mukainen sitoumuksia sisältävä päätös;

e)

20 artiklan 3 kohdan a alakohdassa säädetyn kynnysarvon ja kyseisen kynnysarvon ylittävän keskimääräisen kokonaisliikevaihdon vertailu tapauksissa, jotka johtivat joko 25 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaiseen päätökseen keskittymän kieltämisestä tai 25 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaiseen sitoumuksia sisältävään päätökseen;

f)

21 artiklan 1 kohdan mukaisten ilmoitusten lukumäärä ja kyseisen lukumäärän kehitys.

3.   Edellä 20 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja kynnysarvoja voidaan nostaa, jos tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa arvioinnissa osoitetaan, että

a)

suuri osa 25 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisista keskittymän kieltävistä päätöksistä tai 25 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisista sitoumuksia sisältävistä päätöksistä koski tapauksia, joissa 20 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettu kynnysarvon ylittävä kokonaisliikevaihto oli huomattavasti suurempi kuin kyseinen kynnysarvo; tai

b)

suuri osa 21 artiklan 1 kohdan mukaisista ilmoituksista johti siihen, että komissio joko saattoi päätökseen 10 artiklan 4 kohdan mukaisen alustavan tarkastelun tai hyväksyi 25 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisen vastustamatta jättämistä koskevan päätöksen.

4.   Edellä 20 artiklan 3 kohdan a alakohdassa olevien kynnysarvojen alentamiseksi tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetussa arvioinnissa on osoitettava, että

a)

suuri osa 21 artiklan 5 kohdan mukaisista ilmoituksista johti siihen, että komissio hyväksyi joko 25 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisen päätöksen keskittymän kieltämisestä tai 25 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaisen sitoumuksia sisältävän päätöksen; tai

b)

suuri osa ulkomaisten tukien oma-aloitteisista tarkasteluista sellaisten keskittymien yhteydessä, jotka eivät edellyttäneet ilmoitusta 20 artiklassa tarkoitetulla tavalla, johti siihen, että komissio hyväksyi joko 11 artiklan 2 kohdan mukaisen korjaustoimenpiteitä sisältävän päätöksen tai 11 artiklan 3 kohdan mukaisen sitoumuksia sisältävän päätöksen.

5.   Siirretään komissiolle valta hyväksyä 50 artiklan mukaisesti delegoitu säädös 28 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja 28 artiklan 2 kohdassa säädetyn ilmoituskynnysarvon muuttamiseksi tarvittaessa julkisten hankintojen osalta korottamalla tai alentamalla sitä enintään 20 prosenttia sen jälkeen, kun komissio on

a)

arvioinut nämä kynnysarvot tämän asetuksen täytäntöönpanosta ja noudattamisen valvonnasta saamiensa kokemusten perusteella, ja

b)

vahvistanut, että kyseisiä kynnysarvoja on tarpeen muuttaa, jotta voidaan

i)

varmistaa, että 4 luvussa säädetyt ilmoitusmenettelyt mahdollistavat sisämarkkinoita vääristävien ulkomaisten tukien täsmällisen tunnistamisen;

ii)

varmistaa, että komission ja asianomaisten talouden toimijoiden hallinnollinen rasitus pysyy kohtuullisena; ja

iii)

lisätä tämän asetuksen soveltamisen vaikuttavuutta.

6.   Kun komissio arvioi tarvetta muuttaa ilmoituskynnysarvoa 5 kohdan mukaisesti, se tekee arviointinsa määritellystä ajanjaksosta, jonka on oltava vähintään kaksi vuotta, erityisesti seuraavien objektiivisten kriteerien perusteella:

a)

sellaisten 29 artiklan 1 kohdan mukaisten ilmoitusten osuus, jotka johtivat siihen, että komissio joko saattoi päätökseen 10 artiklan 4 kohdan mukaisen alustavan tarkastelun tai hyväksyi 31 artiklan 3 kohdan mukaisen vastustamatta jättämistä koskevan päätöksen.

b)

sellaisten 29 artiklan 1 kohdan mukaisten ilmoitusten osuus, jotka johtivat siihen, että komissio hyväksyi 31 artiklan 2 kohdan mukaisen sopimuksen tekemisen kieltävän päätöksen tai 31 artiklan 1 kohdan mukaisen sitoumuksia sisältävän päätöksen;

c)

sellaisten 29 artiklan 8 kohdan mukaisten ilmoitusten osuus, jotka johtivat siihen, että komissio hyväksyi joko 31 artiklan 2 kohdan mukaisen sopimuksen tekemisen kieltävän päätöksen tai 31 artiklan 1 kohdan mukaisen sitoumuksia sisältävän päätöksen;

d)

11 artiklan 2 kohdan mukaisten korjaustoimenpiteitä sisältävien päätösten ja 11 artiklan 3 kohdan mukaisten sitoumuksia sisältävien päätösten lukumäärä sellaisen julkiseen hankintamenettelyyn liittyvän ulkomaisen taloudellisen panoksen yhteydessä tehdyn 9 artiklan mukaisen oma-aloitteisen tarkastelun jälkeen, joka ei edellyttänyt 28 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua ilmoitusta tai joka kuului 30 artiklan 4 kohdan soveltamisalaan, suhteessa tällaisten oma-aloitteisten tarkastelujen kokonaismäärään;

e)

28 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetyn kynnysarvon vertailu kyseisen kynnysarvon ylittävään sopimusten ennakoituun keskimääräiseen arvoon ja 28 artiklan 2 kohdassa säädetyn kynnysarvon vertailu kyseisen kynnysarvon ylittävään osien keskimääräiseen arvoon tapauksissa, jotka johtivat joko 31 artiklan 2 kohdan mukaiseen sopimuksen tekemisen kieltävään päätökseen tai 31 artiklan 1 kohdan nojalla annettuun sitoumuksia sisältävään päätökseen;

f)

29 artiklan 1 kohdan mukaisten ilmoitusten lukumäärä ja kyseisen lukumäärän kehitys.

7.   Ilmoituskynnysarvojen nostamiseksi 6 kohdassa tarkoitetussa arvioinnissa on osoitettava, että

a)

suuri osa 31 artiklan 2 kohdan mukaisista sopimuksen tekemisen kieltävistä päätöksistä ja 31 artiklan 1 kohdan mukaisista sitoumuksia sisältävistä päätöksistä koski tapauksia, joissa 28 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun kynnysarvon ylittävien sopimusten ennakoitu arvo oli huomattavasti suurempi kuin 28 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetty kynnysarvo tai joissa 28 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun kynnysarvon ylittävien haettujen osien arvo oli huomattavasti suurempi kuin 28 artiklan 2 kohdassa säädetty kynnysarvo; tai

b)

suuri osa 29 artiklan 1 kohdan mukaisista ilmoituksista johti siihen, että komissio joko saattoi päätökseen 10 artiklan 4 kohdan mukaisen alustavan tarkastelun tai hyväksyi 31 artiklan 3 kohdan mukaisen vastustamatta jättämistä koskevan päätöksen.

8.   Kynnysarvojen alentamiseksi 6 kohdassa tarkoitetussa arvioinnissa on osoitettava, että

a)

suuri osa 29 artiklan 8 kohdan mukaisista ilmoituksista johti siihen, että komissio teki joko 31 artiklan 1 kohdan mukaisen sitoumuksia sisältävän päätöksen tai 31 artiklan 2 kohdan mukaisen sopimuksen tekemisen kieltävän päätöksen; tai

b)

suuri osa julkiseen hankintamenettelyyn liittyvien ulkomaisten taloudellisten panosten yhteydessä tehdyistä ulkomaisten tukien oma-aloitteisista tarkasteluista, jotka eivät edellyttäneet ilmoitusta 28 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla tai jotka kuuluivat 30 artiklan 4 kohdan soveltamisalaan, johti siihen, että komissio teki joko 11 artiklan 2 kohdan mukaisen korjaustoimenpiteitä sisältävän päätöksen tai 11 artiklan 3 kohdan mukaisen sitoumuksia sisältävän päätöksen.

9.   Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 50 artiklan mukaisesti, jotta voidaan lyhentää alustavien tarkastelujen ja perusteellisten tutkimusten määräaikoja, jotka on vahvistettu 25 artiklan 2 ja 4 kohdassa ilmoitettujen keskittymien osalta ja 30 artiklan 2, 5 ja 6 kohdassa ilmoitusta edellyttävien julkisten hankintamenettelyjen taloudellisten panosten osalta. Komissio voi antaa tällaisia delegoituja säädöksiä 25 artiklan 2 ja 4 kohdassa sekä 30 artiklan 2, 5 ja 6 kohdassa olevien määräaikojen lyhentämiseksi, jos komission käytäntö tämän asetuksen soveltamisessa osoittaa, että komission arviointi voidaan suorittaa lyhyemmässä ajassa.

50 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.   Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.   Siirretään komissiolle 12 päivästä tammikuuta 2025 viiden vuoden ajaksi 49 artiklan 1 ja 5 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.

3.   Siirretään komissiolle 12 päivästä tammikuuta 2025 viiden vuoden ajaksi 49 artiklan 9 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen tämän viiden vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.

4.   Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 49 artiklan 1, 5 ja 9 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

5.   Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

6.   Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

7.   Edellä olevan 49 artiklan 1, 5 ja 9 kohdassa nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

51 artikla

Erilliset delegoidut säädökset kutakin siirrettyä säädösvaltaa varten

Komissio antaa erillisen delegoidun säädöksen kunkin sille tämän asetuksen nojalla siirretyn säädösvallan osalta.

52 artikla

Raportointi ja uudelleentarkastelu

1.   Komissio esittää vuosittain Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän asetuksen soveltamisesta ja täytäntöönpanosta.

2.   Komissio tarkastelee tämän asetuksen täytäntöönpanoa ja noudattamisen valvontaa koskevaa käytäntöään uudelleen viimeistään 13 päivänä heinäkuuta 2026 ja sen jälkeen joka kolmas vuosi, erityisesti 4, 5, 6 ja 9 artiklan soveltamisen sekä 20 artiklan 3 kohdassa, 28 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädettyjen ilmoituskynnysarvojen osalta, ja esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen ja liittää siihen asiaa koskevia lainsäädäntöehdotuksia, jos katsoo sen aiheelliseksi. Uudelleentarkastelun yhteydessä komissio raportoi kansainvälisten suhteiden kehityksestä kolmansien maiden tukien valvontajärjestelmien osalta.

3.   Jos komissio katsoo aiheelliseksi liittää kertomukseen asiaa koskevia lainsäädäntöehdotuksia, tällaisiin ehdotuksiin voi kuulua se, että

a)

muutetaan 20 ja 28 artiklassa vahvistettuja ilmoituskynnysarvoja;

b)

vapautetaan tietyt asianomaiset yritysluokat 21 ja 29 artiklan mukaisesta ilmoitusvelvollisuudesta erityisesti silloin, kun komission käytäntö mahdollistaa sellaisen taloudellisen toiminnan tunnistamisen, jossa on epätodennäköistä, että ulkomaiset tuet vääristäisivät sisämarkkinoita;

c)

vahvistetaan erityisiä ilmoituskynnysarvoja tietyille talouden aloille tai eriytettyjä kynnysarvoja eri tyyppisille julkisille hankintasopimuksille erityisesti silloin, kun komission käytäntö mahdollistaa sellaisen taloudellisen toiminnan tunnistamisen, jossa ulkomaiset tuet todennäköisemmin vääristävät sisämarkkinoita, myös strategisten alojen ja kriittisen infrastruktuurin osalta;

d)

muutetaan 25 ja 30 artiklassa vahvistettuja alustavien tarkastelujen ja perusteellisten tutkimusten määräaikoja;

e)

kumotaan tämä asetus, jos komissio katsoo, että sisämarkkinoita vääristäviin ulkomaisiin tukiin puuttumiseksi laaditut monenväliset säännöt ovat tehneet tästä asetuksesta täysin tarpeettoman.

53 artikla

Siirtymäsäännökset

1.   Tätä asetusta sovelletaan ulkomaisiin tukiin, jotka on myönnetty 12 päivää heinäkuuta 2023 edeltävien viiden vuoden aikana, jos tällaiset ulkomaiset tuet vääristävät sisämarkkinoita 12 päivän heinäkuuta 2023 jälkeen.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, tätä asetusta sovelletaan ulkomaisiin taloudellisiin panoksiin, jotka on myönnetty 12 päivää heinäkuuta 2023 edeltävien kolmen vuoden aikana, jos tällaiset ulkomaiset taloudelliset panokset on myönnetty yritykselle, joka ilmoittaa keskittymästä tai julkisessa hankintamenettelyssä myönnetyistä taloudellisista panoksista tämän asetuksen nojalla.

3.   Tätä asetusta ei sovelleta keskittymiin, joiden osalta sopimus on tehty, julkinen osto- tai vaihtotarjous on julkistettu tai määräysvallan tuottava osuus on hankittu ennen 12 päivää heinäkuuta 2023.

4.   Tätä asetusta ei sovelleta ennen 12 päivää heinäkuuta 2023 tehtyihin julkisiin hankintasopimuksiin tai aloitettuihin menettelyihin.

54 artikla

Voimaantulo ja soveltamispäivä

1.   Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

2.   Sitä sovelletaan 12 päivästä heinäkuuta 2023.

3.   Poiketen siitä, mitä tämän artiklan 2 kohdassa säädetään, 47 ja 48 artiklaa sovelletaan 11 päivästä tammikuuta 2023 ja 14 artiklan 5, 6 ja 7 kohtaa sovelletaan 12 päivästä tammikuuta 2024.

4.   Poiketen siitä, mitä tämän artiklan 2 kohdassa säädetään, 21 ja 29 artiklaa sovelletaan 12 päivästä lokakuuta 2023.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 14 päivänä joulukuuta 2022.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

R. METSOLA

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

M. BEK


(1)  EUVL C 105, 4.3.2022, s. 87.

(2)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 10. marraskuuta 2022 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 28. marraskuuta 2022.

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/452, annettu 19 päivänä maaliskuuta 2019, unioniin tulevien ulkomaisten suorien sijoitusten seurantaan tarkoitettujen puitteiden perustamisesta (EUVL L 79 I, 21.3.2019, s. 1).

(4)  Komission asetus (EU) N:o 1407/2013, annettu 18 päivänä joulukuuta 2013, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen (EUVL L 352, 24.12.2013, s. 1).

(5)  Neuvoston asetus (EY) N:o 139/2004, annettu 20 päivänä tammikuuta 2004, yrityskeskittymien valvonnasta (EY:n sulautuma-asetus) (EUVL L 24, 29.1.2004, s. 1).

(6)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/23/EU, annettu 26 päivänä helmikuuta 2014, käyttöoikeussopimusten tekemisestä (EUVL L 94, 28.3.2014, s. 1).

(7)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/24/EU, annettu 26 päivänä helmikuuta 2014, julkisista hankinnoista ja direktiivin 2004/18/EY kumoamisesta (EUVL L 94, 28.3.2014, s. 65).

(8)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/25/EU, annettu 26 päivänä helmikuuta 2014, vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista ja direktiivin 2004/17/EY kumoamisesta (EUVL L 94, 28.3.2014, s. 243).

(9)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/81/EY, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, hankintaviranomaisten ja hankintayksiköiden tekemien rakennusurakoita sekä tavara- ja palveluhankintoja koskevien sopimusten tekomenettelyjen yhteensovittamisesta puolustus- ja turvallisuusalalla ja direktiivien 2004/17/EY ja 2004/18/EY muuttamisesta (EUVL L 216, 20.8.2009, s. 76).

(10)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1725, annettu 23 päivänä lokakuuta 2018, luonnollisten henkilöiden suojelusta unionin toimielinten, elinten ja laitosten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta sekä asetuksen (EY) N:o 45/2001 ja päätöksen N:o 1247/2002/EY kumoamisesta (EUVL L 295, 21.11.2018, s. 39).

(11)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1).

(12)  Neuvostossa kokoontuneiden Euroopan unionin jäsenvaltioiden välinen sopimus Euroopan unionin edun vuoksi vaihdettujen turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamisesta (EUVL C 202, 8.7.2011, s. 13).

(13)  Komission päätös (EU, Euratom) 2015/443, annettu 13 päivänä maaliskuuta 2015, turvallisuudesta komissiossa (EUVL L 72, 17.3.2015, s. 41).

(14)  Komission päätös (EU, Euratom) 2015/444, annettu 13 päivänä maaliskuuta 2015, EU:n turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamista koskevista säännöistä (EUVL L 72, 17.3.2015, s. 53).

(15)  Neuvoston asetus (ETY) N:o 4057/86, annettu 22 päivänä joulukuuta 1986, kohtuuttomasta hinnoittelusta meriliikenteessä (EYVL L 378, 31.12.1986, s. 14).

(16)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/1035, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2016, alusten vahinkoa aiheuttavalta hinnoittelulta suojautumisesta (EUVL L 176, 30.6.2016, s. 1).

(17)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/712, annettu 17 päivänä huhtikuuta 2019, kilpailun turvaamisesta lentoliikenteessä ja asetuksen (EY) N:o 868/2004 kumoamisesta (EUVL L 123, 10.5.2019, s. 4).

(18)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).

(19)  EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1.

(20)  Komission asetus (EY) N:o 794/2004, annettu 21 päivänä huhtikuuta 2004, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun neuvoston asetuksen (EU) 2015/1589 täytäntöönpanosta (EUVL L 140, 30.4.2004, s. 1).

(21)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/34/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, tietyntyyppisten yritysten vuositilinpäätöksistä, konsernitilinpäätöksistä ja niihin liittyvistä kertomuksista, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/43/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivien 78/660/ETY ja 83/349/ETY kumoamisesta (EUVL L 182, 29.6.2013, s. 19).

(22)  Neuvoston direktiivi 86/635/ETY, annettu 8 päivänä joulukuuta 1986, pankkien ja muiden rahoituslaitosten tilinpäätöksestä ja konsolidoidusta tilinpäätöksestä (EYVL L 372, 31.12.1986, s. 1).

(23)  Neuvoston asetus (EY) N:o 1/2003, annettu 16 päivänä joulukuuta 2002, perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta (EYVL L 1, 4.1.2003, s. 1).

(24)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/1037, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2016, muista kuin Euroopan unionin jäsenvaltioista tapahtuvalta tuetulta tuonnilta suojautumisesta (EUVL L 176, 30.6.2016, s. 55).

(25)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2022/1031, annettu 23 päivänä kesäkuuta 2022, kolmansien maiden talouden toimijoiden, tavaroiden ja palvelujen pääsystä unionin julkisten hankintojen markkinoille sekä unionin talouden toimijoiden, tavaroiden ja palvelujen kolmansien maiden julkisten hankintojen ja käyttöoikeussopimusten markkinoille pääsyä koskevia neuvotteluja tukevista menettelyistä (kansainvälisten julkisten hankintojen väline – IPI) (EUVL L 173, 30.6.2022, s. 1).

(26)  Neuvoston direktiivi 89/665/ETY, annettu 21 päivänä joulukuuta 1989, julkisia tavaranhankintoja ja rakennusurakoita koskeviin sopimuksiin liittyvien muutoksenhakumenettelyjen soveltamista koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (EYVL L 395, 30.12.1989, s. 33).

(27)  Neuvoston direktiivi 92/13/ETY, annettu 25 päivänä helmikuuta 1992, vesi- ja energiahuollon, liikenteen ja teletoiminnan alalla toimivien yksiköiden hankintamenettelyjä koskevien yhteisön sääntöjen soveltamiseen liittyvien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (EYVL L 76, 23.3.1992, s. 14).


Tämän säädöksen osalta on tehty kolme lausumaa, ja ne löytyvät virallisesta lehdestä EUVL C 491, 23.12.2022,.


DIREKTIIVIT

23.12.2022   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 330/46


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI (EU) 2022/2561,

annettu 14 päivänä joulukuuta 2022,

maanteiden tavara- ja henkilöliikenteeseen tarkoitettujen tiettyjen ajoneuvojen kuljettajien perustason ammattipätevyydestä ja jatkokoulutuksesta (kodifikaatio)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 91 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ovat kuulleet alueiden komiteaa,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2003/59/EY (3) on muutettu useita kertoja ja huomattavilta osin (4). Kyseinen direktiivi olisi selkeyden ja järkeistämisen takia kodifioitava.

(2)

Komissio asettaa 28 päivänä maaliskuuta 2011 antamassaan valkoisessa kirjassa ”Yhtenäistä Euroopan liikennealuetta koskeva etenemissuunnitelma – Kohti kilpailukykyistä ja resurssitehokasta liikennejärjestelmää” tavoitteeksi nollatoleranssin, jonka mukaisesti unionissa olisi edettävä kohti tilannetta, jossa tieliikennekuolemien määrä on lähellä nollaa, vuoteen 2050 mennessä.

(3)

Komissio ehdotti tieliikenneturvallisuuden poliittisia suuntaviivoja vuosiksi 2011–2020 koskevassa tiedonannossaan ”Kohti eurooppalaista tieliikenneturvallisuusaluetta: tieliikenneturvallisuuden poliittiset suuntaviivat 2011–2020” tavoitteeksi tieliikennekuolemien puolittamista unionissa vuoteen 2020 mennessä vuodesta 2010 alkaen. Jotta tähän päästäisiin, komissio asetti seitsemän strategista tavoitetta, joihin sisältyivät tienkäyttäjille annettavan koulutuksen parantaminen ja vaaralle alttiiden tienkäyttäjien suojeleminen.

(4)

Eurooppa-neuvosto asetti 23–24 päivänä lokakuuta 2014 pitämässään kokouksessa sitovaksi tavoitteeksi vähentää unionin kasvihuonekaasupäästöjä koko talouden laajuisesti vuoteen 2030 mennessä vähintään 40 prosenttia vuoden 1990 tasoihin verrattuna. Tämän päästövähennystavoitteen avulla voidaan saavuttaa ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen nojalla vuonna 2015 hyväksytyn Pariisin sopimuksen (5) pitkän aikavälin tavoitteet ja kaikkien talouden alojen olisi edistettävä sen saavuttamista. Liikennealalla tarvitaan kokonaisvaltaista lähestymistapaa päästövähennysten ja energiatehokkuuden edistämiseen. Olisi edistyttävä kohti vähäpäästöistä liikennejärjestelmää muun muassa tutkimuksen avulla ja ottamalla käyttöön jo saatavilla olevia kehittyneitä tekniikoita. Kuljettajille on tarpeen antaa asianmukaista koulutusta, jotta he osaavat ajaa mahdollisimman tehokkaasti.

(5)

Jotta kuljettajat voivat vastata maantieliikenteen markkinoita koskeviin vaatimuksiin, maantieliikennekuljettajien koulutuksen vähimmäistasoa koskevia unionin sääntöjä olisi sovellettava kaikkiin kuljettajiin riippumatta siitä, harjoittavatko he ammattiaan omaan tai toisen lukuun itsenäisinä ammatinharjoittajina tai työntekijöinä.

(6)

Maantieliikennekuljettajien koulutuksen vähimmäistasoa koskevien unionin sääntöjen tarkoituksena olisi oltava se, että koulutuksen avulla varmistetaan kuljettajan ammattitaito sekä kuljettajan ammattiin pääsyn että sen jatkuvan harjoittamisen osalta.

(7)

Pakollisen perustason ammattipätevyyden ja jatkokoulutuksen tarkoituksena on erityisesti parantaa tieturvallisuutta ja kuljettajan turvallisuutta myös niiden tehtävien yhteydessä, jotka kuljettaja hoitaa ajoneuvon ollessa pysäköitynä. Kuljettajan ammatin nykyaikaisen luonteen olisi myös herätettävä nuorissa mielenkiintoa tätä ammattia kohtaan, jotta aikoina, jolloin kuljettajista on pulaa, voitaisiin saada uusia kuljettajia palvelukseen.

(8)

Kilpailuedellytysten eriarvoisuuden välttämiseksi tätä direktiiviä olisi sovellettava kuljetustoimintaan, kun ajoneuvoa kuljettaa jäsenvaltion kansalainen tai kolmannen maan kansalainen, jolla on jäsenvaltioon sijoittautuneen yrityksen kanssa työsuhde tai jota jäsenvaltioon sijoittautunut yritys käyttää.

(9)

Unionin oikeuden periaatteiden noudattamiseksi on suotavaa, että niiden ajoneuvojen kuljettajat, joiden käytöllä katsotaan olevan vähäinen vaikutus tieturvallisuuteen, tai joille tämän direktiivin säännökset asettaisivat kohtuuttoman taloudellisen tai sosiaalisen rasituksen, vapautetaan tämän direktiivin noudattamisesta.

(10)

Olisi säädettävä tietyistä poikkeuksista liittyen tilanteisiin, joissa ajoneuvon kuljettaminen ei ole kuljettajan päätoimi ja joissa tämän direktiivin vaatimusten noudattamisen edellyttäminen kuljettajilta aiheuttaisi kuljettajille kohtuutonta rasitusta. Ajoneuvon kuljettamisen ei yleensä katsota olevan kuljettajan päätoimi silloin, kun siihen käytetään vähemmän kuin 30 prosenttia säännöllisestä kuukausittaisesta työajasta.

(11)

Kun ajoneuvoa ei kuljeteta usein, kuljettaminen tapahtuu maaseudulla ja kuljettajat toimittavat tavaroita omaa liiketoimintaansa varten, olisi sovellettava poikkeuksia, kunhan silloinkin taataan liikenneturvallisuus. Koska olosuhteet unionin maaseudulla ovat erilaisia maantieteen, ilmaston ja väestötiheyden kannalta katsottuna, jäsenvaltioiden olisi voitava oman harkintansa mukaan määrittää, voidaanko tällainen ajoneuvon kuljettaminen katsoa satunnaiseksi ja vaikuttaako tällainen poikkeus liikenneturvallisuuteen, esimerkiksi tietyypin, liikennemäärän tai vaaralle alttiiden tienkäyttäjien perusteella.

(12)

Koska etäisyydet, joita tämän direktiivin soveltamisesta vapautettuja maanviljelyä, puutarhaviljelyä, metsätaloutta, kotieläintaloutta ja kalastusta harjoittavien henkilöiden on työnsä yhteydessä kuljettava, vaihtelevat unionissa, jäsenvaltioiden olisi voitava määrittää kansallisessa lainsäädännössään yrityksen asemapaikasta laskettavat suurimmat sallitut etäisyydet, joihin poikkeuksia sovelletaan.

(13)

Jotta jäsenvaltiot voivat osoittaa, että kuljettaja täyttää hänelle asetetut vaatimukset, jäsenvaltioiden olisi annettava kuljettajalle ammattitaitoa osoittava todistus, jäljempänä ’CAP-todistus’, perustason ammattipätevyydestä tai jatkokoulutuksesta.

(14)

Jäsenvaltioiden olisi voitava valita eri vaihtoehtojen kesken perustason ammattipätevyyttä koskevien säännösten täytäntöönpanon helpottamiseksi.

(15)

Työelämässä olevien kuljettajien pätevyyden säilyttämiseksi näille kuljettajille olisi järjestettävä säännöllisin väliajoin kertauskoulutusta heidän ammattinsa hoitamisen kannalta keskeisten taitojen osalta.

(16)

Perustason ammattipätevyysvaatimuksesta vapautettuja kuljettajia olisi kuitenkin, samalla kun he edelleen hyötyvät tästä poikkeuksesta, vaadittava suorittamaan jatkokoulutusta sen varmistamiseksi, että heidän tietämyksensä asioista, jotka ovat keskeisiä heidän ammattinsa kannalta, pysyy ajantasaisena.

(17)

Perustason ammattipätevyyden antavassa koulutuksessa ja jatkokoulutuksessa noudatettavat vähimmäisvaatimukset koskevat turvallisuussääntöjä, joita on noudatettava ajoneuvon ollessa ajossa ja pysäytettynä. Ennakoivan ajotavan (vaaratilantilanteiden ennakointi, muiden tiellä liikkujien huomioon ottaminen) kehittämisellä rinta rinnan polttoaineen kulutuksen vähentämisen kanssa olisi oltava myönteinen vaikutus niin yhteiskuntaan kuin itse maantiekuljetusalaan.

(18)

Tällä direktiivillä ei saisi olla vaikutusta saavutettuihin oikeuksiin niiden kuljettajien osalta, joilla on kuljettajan ammatin harjoittamiseen tarvittava ajokortti, joka on hankittu ennen sitä ajankohtaa, josta alkaen edellytetään vastaavan perustason ammattipätevyyden tai jatkokoulutuksen osoittavaa CAP-todistusta.

(19)

Vain niiden koulutuskeskusten, jotka ovat jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten hyväksymiä, olisi voitava järjestää perustason ammattipätevyyteen ja jatkokoulutukseen liittyviä kursseja. Toimivaltaisten viranomaisten olisi vahvistettava yhdenmukaiset hyväksyntäperusteet, mukaan lukien selkeästi osoitettu korkea ammatillinen pätevyys, tällaisten hyväksyttyjen keskusten laadun takaamiseksi.

(20)

Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten ohella myös kaikkien näiden viranomaisten nimeämien elinten olisi vastattava perustason ammattipätevyyden hankkimiseen ja jatkokoulutukseen kuuluvien kokeiden järjestämisestä. Koska tämä direktiivi on tärkeä tieliikenneturvallisuuden ja yhtäläisten kilpailuedellytysten kannalta, jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten olisi valvottava näitä kokeita.

(21)

Jäsenvaltioiden olisi säädettävä, että ensimmäinen jatkokoulutusjakso on suoritettava viiden vuoden kuluessa joko perustason CAP-todistuksen antamisesta tai tietyille kuljettajille saavutettujen oikeuksien vaatimista varten asetetun määräajan päättymisestä, ja niiden olisi annettava kuljettajalle tästä CAP-todistus. Kyseisiä ajanjaksoja olisi voitava lyhentää tai pidentää. Ensimmäisen jatkokoulutusjakson suorittaneen kuljettajan olisi suoritettava jatkokoulutusta joka viides vuosi.

(22)

Todistaakseen, että kuljettajalla, joka on jäsenvaltion kansalainen, on jokin tämän direktiivin mukainen CAP-todistus, ja erilaisten CAP-todistusten vastavuoroisen tunnustamisen helpottamiseksi jäsenvaltioiden olisi merkittävä asianomainen yhdenmukainen unionin koodi ja sen voimassaolon päättymispäivä joko ajokorttiin tai kuljettajan ammattipätevyyskorttiin, joka on jäsenvaltioiden vastavuoroisesti tunnustama ja jonka vakiomalli esitetään tämän direktiivin liitteessä II. Ammattipätevyyskortin olisi täytettävä samat turvavaatimukset kuin ajokortin, koska sen antamilla oikeuksilla on suuri merkitys tieturvallisuuden ja yhtäläisten kilpailuedellytysten kannalta.

(23)

Jäsenvaltioiden olisi yhteistyössä komission kanssa vaihdettava sähköisesti tietoja CAP-todistuksista. Niiden olisi kehitettävä tarvittava sähköinen alusta ottaen huomioon komission tekemä kustannus-hyötyanalyysi, mukaan lukien mahdollisuus laajentaa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/126/EY (6) nojalla perustettua EU:n ajokorttiverkostoa. Muiden hyötyjen ohella tämä antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden saada vaivattomasti suoritettua koulutusta koskevia tietoja, joita ei kirjata kuljettajan ajokorttiin. On tärkeää, että jäsenvaltiot ja komissio pyrkivät kehittämään tätä toimintoa edelleen tavoitteena reaaliaikainen saatavuus tienvarsitarkastusten aikana.

(24)

Kun otetaan huomioon koulutuksessa tapahtunut kehitys ja jotta voidaan tehostaa tämän direktiivin vaikutuksia liikenneturvallisuuteen ja parantaa kuljettajien koulutuksen soveltuvuutta, koulutuskursseilla olisi käsiteltävä liikenneturvallisuuteen liittyviä aihealueita, kuten vaarojen havaitseminen, vaaralle alttiiden tienkäyttäjien, erityisesti jalankulkijoiden, pyöräilijöiden ja liikuntarajoitteisten henkilöiden, suojelu, polttoainetaloudellinen ajaminen, äärimmäisissä sääolosuhteissa ajaminen ja erityiskuljetukset. Tässä yhteydessä kursseilla olisi käsiteltävä myös älykkäitä liikennejärjestelmiä, ja niitä olisi kehitettävä tekniikan kehityksen tahdissa.

(25)

Jäsenvaltioille olisi annettava selkeä mahdollisuus parantaa ja nykyaikaistaa koulutuskäytäntöjä hyödyntämällä verkko-opetuksen ja sulautuvan opetuksen kaltaisia tieto- ja viestintätekniikan välineitä joissakin koulutusosioissa, kuitenkin siten, että koulutuksen laatu varmistetaan. Parannettaessa ja nykyaikaistettaessa koulutuskäytäntöjä hyödyntämällä tieto- ja viestintätekniikan välineitä on tärkeää ottaa huomioon, että jotkin erityisaiheet edellyttävät käytännön koulutusta eikä niitä voida asianmukaisesti käsitellä tällaisilla oppimisvälineillä, esimerkiksi lumiketjujen asennus tai kuorman varmistus taikka muut koulutusosiot, joissa käytännön puoli on tärkeä. Käytännön koulutus voi mutta sen ei tarvitse koostua ajoneuvon kuljettamisesta. Merkittävä määrä tässä direktiivissä vaadittavasta koulutuksesta olisi suoritettava hyväksytyssä koulutuskeskuksessa.

(26)

Jotta varmistettaisiin johdonmukaisuus unionin oikeudessa edellytettyjen erilaisten koulutusmuotojen välillä, jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus yhdistää tässä direktiivissä säädettyyn koulutukseen erityyppistä soveltuvaa koulutusta, joka koskee esimerkiksi vaarallisten aineiden kuljetusta, vammaisuuteen liittyvää tietoisuutta tai eläinkuljetuksia.

(27)

Jotta jäsenvaltioiden eroavuudet käytännöissä eivät estäisi vastavuoroista tunnustamista eivätkä rajoittaisi kuljettajien oikeutta suorittaa jatkokoulutus siinä jäsenvaltiossa, jossa he työskentelevät, jäsenvaltion viranomaiset olisi velvoitettava silloin, jos suoritettua koulutusta ei voida merkitä ajokorttiin, myöntämään tämän direktiivin liitteessä II esitetyssä vakiomallissa määrätyssä muodossa oleva kuljettajan ammattipätevyyskortti, jolla varmistetaan vastavuoroinen tunnustaminen jokaiselle tämän direktiivin vaatimukset täyttävälle kuljettajalle.

(28)

Kolmansien maiden kuljettajien kuljettajatodistuksen käyttö todisteena koulutusvaatimusten täyttämisestä saattaa muodostaa esteen kuljettajille, jos liikenteenharjoittaja palauttaa todistuksen sen myöntäneille viranomaisille, erityisesti jos kyseiset kuljettajat haluavat ottaa vastaan työn toisessa jäsenvaltiossa. Jotta vältettäisiin tilanteet, joissa kuljettajan on tällaisissa olosuhteissa uuden työn vastaanottaessaan suoritettava koulutus uudelleen, jäsenvaltioita olisi kannustettava yhteistyöhön ja tietojenvaihtoon kuljettajien ammattipätevyydestä.

(29)

Tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien kolmansien maiden kuljettajien ammattitaidon todistamisesta olisi annettava erityissäännökset.

(30)

Komissiolle olisi tämän direktiivin mukauttamiseksi tieteen ja tekniikan kehitykseen siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, joilla muutetaan tämän direktiivin liitteitä I ja II. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (7) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(31)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta, joka on maanteiden tavara- ja henkilöliikenteeseen tarkoitettujen tiettyjen ajoneuvojen kuljettajien perustason ammattipätevyydelle ja jatkokoulutukselle unionin laajuisen standardin asettaminen, vaan se voidaan tieliikenteen rajat ylittävän luonteen vuoksi ja niiden kysymysten vuoksi, joita tällä direktiivillä on määrä ratkaista, saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(32)

Tällä direktiivillä ei ole vaikutusta jäsenvaltioiden velvollisuuteen noudattaa liitteessä IV olevassa B osassa olevia määräaikoja, joiden kuluessa niiden on saatettava siinä luetellut direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä, ja tuossa osassa mainittuja soveltamispäiviä,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Soveltamisala

Tätä direktiiviä sovelletaan kuljetustoimintaan, jota suorittavat:

a)

jäsenvaltion kansalaiset; ja

b)

kolmannen maan kansalaiset, joilla on jäsenvaltioon sijoittautuneen yrityksen kanssa työsuhde tai joita jäsenvaltioon sijoittautunut yritys käyttää;

jäljempänä ’kuljettajat’, jotka suorittavat maantiekuljetuksia unionissa seuraavanlaisilla ajoneuvoilla:

ajoneuvot, joiden kuljettamiseen vaaditaan direktiivin 2006/126/EY mukainen luokkaan C1, C1 + E, C tai C + E kuuluva tai vastaavaksi tunnustettu ajokortti,

ajoneuvot, joiden kuljettamiseen vaaditaan direktiivin 2006/126/EY mukainen luokkaan D1, D1 + E, D tai D + E kuuluva tai vastaavaksi tunnustettu ajokortti.

Tätä direktiiviä sovellettaessa viittaukset plus-merkin (”+”) sisältäviin ajokorttiluokkiin on luettava tämän direktiivin liitteessä III olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

2 artikla

Poikkeukset

1.   Tätä direktiiviä ei sovelleta kuljettajiin, jotka kuljettavat ajoneuvoja:

a)

joiden suurin sallittu nopeus on enintään 45 kilometriä tunnissa;

b)

jotka ovat puolustusvoimien, väestönsuojelun, palokunnan, yleisestä järjestyksestä vastaavien laitosten ja kiireellisten sairaankuljetuspalvelujen käytössä tai valvonnassa, kun tieliikennettä harjoitetaan näille laitoksille osoitettujen tehtävien johdosta;

c)

joilla tehdään tietestejä teknisiä parannuksia, korjausta tai huoltoa varten, tai kuljettajiin, jotka kuljettavat uusia tai muunnettuja ajoneuvoja, joita ei ole vielä otettu liikenteeseen;

d)

joiden kuljettamiseen vaaditaan D- tai D1-luokan ajokortti ja joita huoltohenkilöstö kuljettaa ilman matkustajia liikenteenharjoittajan käyttämän lähimmän huoltotukikohdan läheisyydessä sijaitsevaan huoltokeskukseen tai sijaitsevasta huoltokeskuksesta, edellyttäen, että tällaisten ajoneuvojen kuljettaminen ei ole kuljettajan päätoimi;

e)

joita käytetään hälytys- tai pelastusajoneuvoina, mukaan lukien humanitaarisen avun kuljettamiseen muuten kuin kaupallisesti käytettävät ajoneuvot;

f)

joita käytetään ajo-opetukseen ja suoritettavaan tutkintoon henkilölle, joka pyrkii saamaan ajokortin tai ammattitaitoa osoittavan todistuksen (CAP) 6 artiklan ja 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti, edellyttäen, ettei ajoneuvoja käytetä kaupallisessa tavara- tai henkilöliikenteessä;

g)

joita käytetään muussa kuin kaupallisessa henkilö- tai tavaraliikenteessä;

h)

joita käytetään kuljettajan työssään käyttämien materiaalien, laitteiden tai koneiden kuljettamiseen, edellyttäen, että tällaisten ajoneuvojen kuljettaminen ei ole kuljettajan päätoimi.

Ensimmäisen alakohdan f alakohdan osalta tätä direktiiviä ei sovelleta henkilöön, joka pyrkii saamaan ajokortin tai CAP-todistuksen 6 artiklan ja 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti, kun kyseinen henkilö saa lisäajo-opetusta työpaikalla tapahtuvan oppimisen aikana, jos kyseisen henkilön seurassa on toinen henkilö, jolla on CAP-todistus, tai ajo-opettaja, kyseisessä alakohdassa säädettyyn tarkoitukseen käytettyä ajoneuvoluokkaa varten.

2.   Tätä direktiiviä ei sovelleta, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)

kuljettajat käyttävät ajoneuvoja maaseudulla toimittaakseen tavaroita omaa liiketoimintaansa varten;

b)

kuljettajat eivät tarjoa kuljetuspalveluja;

c)

jäsenvaltiot katsovat, että kuljetus on satunnaista eikä vaikuta liikenneturvallisuuteen.

3.   Tätä direktiiviä ei sovelleta maanviljelyä, puutarhaviljelyä, metsätaloutta, kotieläintaloutta tai kalastusta harjoittavien yritysten käyttämien tai ilman kuljettajaa vuokraamien sellaisten ajoneuvojen kuljettajiin, joita käytetään tavarankuljetukseen niiden omassa yritystoiminnassa, paitsi jos ajoneuvon kuljettaminen on osa kuljettajan päätoimea tai ajoneuvon kuljettaminen ylittää kansallisessa lainsäädännössä määritetyn etäisyyden ajoneuvon omistavan tai vuokraavan yrityksen asemapaikasta.

3 artikla

Ammattipätevyys ja koulutus

1.   Edellä 1 artiklassa tarkoitetun kuljetustoiminnan harjoittamisen ehtona on velvoite hankkia perustason ammattipätevyys ja osallistua jatkokoulutukseen. Tämän vuoksi jäsenvaltioilla on oltava

a)

järjestelmä perustason ammattipätevyyden hankkimiseksi

Jäsenvaltioiden on valittava seuraavien kahden vaihtoehdon välillä:

i)

sekä opetukseen osallistuminen että kokeen suorittaminen

Liitteessä I olevan 2 jakson 2.1 alakohdan mukaisesti tällaisen perustason ammattipätevyyden hankkimiseen kuuluu pakollinen opetukseen osallistuminen määrätyn ajan. Sen päätteeksi järjestetään koe. Kokeesta suoriutuneelle annetaan 6 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetty CAP-todistus;

ii)

pelkkien kokeiden suorittaminen

Liitteessä I olevan 2 jakson 2.2 alakohdan mukaisesti tällaisen perustason ammattipätevyyden hankkiminen ei edellytä pakollista opetuksen seuraamista vaan ainoastaan teoriaa ja käytäntöä koskevien kokeiden suorittamista. Kokeista suoriutuneelle annetaan 6 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetty CAP-todistus.

Jäsenvaltio voi kuitenkin sallia kuljettajan kuljettavan ajoneuvoa alueellaan ennen kuin hänelle on annettu CAP-todistus, jos hän suorittaa ammatillista koulutusta, joka kestää vähintään kuusi kuukautta ja enintään kolme vuotta. Tämän ammatillisen koulutuksen puitteissa voidaan i ja ii alakohdassa tarkoitetut kokeet suorittaa vaiheittain;

b)

jatkokoulutusjärjestelmä

Jatkokoulutukseen on kuuluttava liitteessä I olevan 4 jakson mukaisesti pakollinen opetuksen seuraaminen. Koulutuksen päätteeksi annetaan 8 artiklan 1 kohdassa säädetty CAP-todistus.

2.   Jäsenvaltiot voivat myös säätää järjestelmästä perustason ammattipätevyyden hankkimiseksi nopeutetusti, jotta kuljettaja voi kuljettaa autoa 5 artiklan 2 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja b alakohdassa sekä 5 artiklan 3 kohdan a alakohdan i alakohdassa ja b alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa.

Perustason ammattipätevyyden hankkiminen nopeutetusti edellyttää liitteessä I olevan 3 jakson mukaisesti pakollista opetuksen seuraamista. Opetuksen päätteeksi järjestetään koe. Kokeesta suoriutuneelle annetaan 6 artiklan 2 kohdassa säädetty CAP-todistus.

3.   Jäsenvaltiot voivat vapauttaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1071/2009 (8) mukaisen ammattipätevyyttä osoittavan todistuksen saaneen kuljettajan tämän artiklan 1 kohdan a alakohdan i ja ii alakohdassa ja 2 kohdassa tarkoitetuista kokeista niiden aineiden osalta, joita mainitussa asetuksessa tarkoitettu koe koskee, ja asianmukaisissa tapauksissa kyseisten aineiden oppitunneilla käymisestä.

4 artikla

Saavutetut oikeudet

Pakollisen perustason ammattipätevyyden hankkimisesta vapautetaan kuljettajat, joilla on

a)

luokkaan D1, D1 + E, D tai D + E kuuluva tai vastaavaksi tunnustettu ajokortti, joka on myönnetty viimeistään 9 päivänä syyskuuta 2008;

b)

luokkaan C1, C1 + E, C tai C + E kuuluva tai vastaavaksi tunnustettu ajokortti, joka on myönnetty viimeistään 9 päivänä syyskuuta 2009.

5 artikla

Perustason ammattipätevyys

1.   Perustason ammattipätevyys ei edellytä vastaavan ajokortin hankkimista ennen koulutusta.

2.   Tavaraliikenteeseen tarkoitetun ajoneuvon kuljettaja voi kuljettaa

a)

18 vuoden ikäisestä:

i)

ajokorttiluokkiin C ja C + E kuuluvia ajoneuvoja edellyttäen, että hänellä on 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu CAP-todistus;

ii)

ajokorttiluokkiin C1 ja C1 + E kuuluvia ajoneuvoja edellyttäen, että hänellä on 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu CAP-todistus;

b)

21 vuoden ikäisestä ajokorttiluokkiin C ja C + E kuuluvia ajoneuvoja edellyttäen, että hänellä on 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu CAP-todistus.

3.   Matkustajaliikenteeseen tarkoitetun ajoneuvon kuljettaja voi kuljettaa

а)

21 vuoden ikäisestä:

i)

ajokorttiluokkiin D ja D + E kuuluvia ajoneuvoja, joita käytetään henkilökuljetuksiin säännöllisillä enintään 50 kilometrin pituisilla reiteillä, ja ajokorttiluokkiin D1 ja D1 + E kuuluvia ajoneuvoja edellyttäen, että hänellä on 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu CAP-todistus.

Jäsenvaltiot voivat sallia johonkin mainittuun luokkaan kuuluvaa ajoneuvoa kuljettavan henkilön ajaa tällaista ajoneuvoa alueellaan 18 vuoden ikäisestä edellyttäen, että hänellä on 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu CAP-todistus.

ii)

ajokorttiluokkiin D ja D + E kuuluvia ajoneuvoja edellyttäen, että hänellä on 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu CAP-todistus.

Jäsenvaltiot voivat sallia johonkin mainittuun luokkaan kuuluvaa ajoneuvoa kuljettavan henkilön ajaa tällaista ajoneuvoa alueellaan 20 vuoden ikäisestä edellyttäen, että hänellä on 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu CAP-todistus. Tätä ikää voidaan alentaa 18 vuoteen, jos kuljettaja kuljettaa kyseisiä ajoneuvoja ilman matkustajia.

b)

23 vuoden ikäisestä ajokorttiluokan D ja D + E ajoneuvoja edellyttäen, että hänellä on 6 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu CAP-todistus.

4.   Maanteiden tavaraliikenteen kuljettajat, joilla on 6 artiklassa säädetty CAP-todistus pätevyydestä kuljettaa jotakin tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin luokkiin kuuluvaa ajoneuvoa, vapautetaan tällaisen CAP-todistuksen hankkimisesta muiden kyseisessä kohdassa tarkoitettujen ajoneuvoluokkien osalta, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta tämän artiklan 2 kohdassa vahvistettuihin ikärajoihin.

Näitä säännöksiä sovelletaan samoin edellytyksin henkilöliikenteen kuljettajiin 3 kohdassa tarkoitettujen ajoneuvoluokkien osalta.

5.   Maanteiden tavaraliikenteen kuljettajat, jotka laajentavat tai muuttavat toimintaansa harjoittaakseen henkilöliikennettä tai päinvastoin ja joilla on 6 artiklassa säädetty CAP-todistus, vapautetaan perustason ammattipätevyyttä koskevien yhteisten osien suorittamisesta uudelleen, ja heidän on suoritettava vain uuden pätevyyden edellyttämät erityiset osat.

6 artikla

CAP-todistus perustason ammattipätevyydestä

1.   CAP-todistus perustason ammattipätevyydestä voidaan antaa seuraavissa olosuhteissa:

a)

Kurssille osallistumisen ja kokeen perusteella annettava CAP-todistus

Jäsenvaltioiden on 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdan mukaisesti edellytettävä, että kuljettajan ammattiin pyrkivä osallistuu opetukseen, jota järjestetään liitteessä I olevan 5 jakson mukaisesti toimivaltaisten viranomaisten hyväksymässä koulutuskeskuksessa, jäljempänä ’hyväksytty koulutuskeskus’. Tähän koulutukseen kuuluvat kaikki liitteessä I olevan 1 jaksossa tarkoitetut oppiaineet. Koulutus päättyy liitteessä I olevan 2 jakson 2.1 alakohdassa tarkoitetun kokeen läpäisemiseen. Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset tai niiden nimeämät elimet järjestävät kyseisen kokeen, jonka tarkoituksena on tarkistaa, onko kuljettajan ammattiin pyrkivällä liitteessä I olevassa 1 jaksossa vaaditut tiedot kyseisessä jaksossa tarkoitetuissa oppiaineissa. Mainitut viranomaiset tai elimet valvovat kyseisiä kokeita ja antavat kokeen läpäisseelle kuljettajalle CAP-todistuksen perustason ammattipätevyydestä.

b)

Kokeen perusteella annettava CAP-todistus

Jäsenvaltioiden on 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan mukaisesti edellytettävä, että kuljettajan ammattiin pyrkivä läpäisee liitteessä I olevan 2 jakson 2.2 alakohdassa tarkoitetut, teoriaa ja käytäntöä testaavat kokeet. Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset tai niiden nimeämät elimet järjestävät kyseiset kokeet, joiden tarkoituksena on tarkistaa, onko kuljettajan ammattiin pyrkivällä liitteessä I olevassa 1 jaksossa vaaditut tiedot kyseisessä jaksossa tarkoitetuissa oppiaineissa. Mainitut viranomaiset tai elimet valvovat kyseisiä kokeita ja antavat kokeen läpäisseelle kuljettajalle CAP-todistuksen perustason ammattipätevyydestä.

2.   CAP-todistus voidaan antaa nopeutetulla koulutuksella saadusta perustason ammattipätevyydestä.

Jäsenvaltioiden on 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti edellytettävä, että kuljettajan ammattiin pyrkivä osallistuu hyväksytyssä koulutuskeskuksessa järjestettävään opetukseen. Tähän opetukseen kuuluvat kaikki liitteessä I olevassa 1 jaksossa tarkoitetut oppiaineet.

Koulutus päättyy liitteessä I olevassa 3 jaksossa tarkoitetun kokeen läpäisemiseen. Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset tai niiden nimeämät elimet järjestävät kyseisen kokeen, jonka tarkoituksena on tarkistaa, onko kuljettajan ammattiin pyrkivällä liitteessä I olevassa 1 jaksossa vaaditut tiedot kyseisessä jaksossa tarkoitetuissa oppiaineissa. Mainitut viranomaiset tai elimet valvovat kyseisiä kokeita ja antavat kokeen läpäisseelle kuljettajalle CAP-todistuksen nopeutetulla koulutuksella saadusta perustason ammattipätevyydestä.

7 artikla

Jatkokoulutus

Jatkokoulutus muodostuu koulutuksesta, jonka avulla CAP-todistusten haltijat voivat täydentää ammattiinsa liittyvää keskeistä tietämystä ja jossa kiinnitetään erityistä huomiota tieturvallisuuteen, työterveyteen ja -turvallisuuteen ja ajamisen ympäristövaikutusten vähentämiseen.

Hyväksytty koulutuskeskus järjestää kyseisen koulutuksen liitteessä I olevan 5 jakson mukaisesti. Koulutus muodostuu luokkaopetuksesta, käytännön koulutuksesta ja, jos sitä on saatavilla, tieto- ja viestintätekniikan välineiden avulla tai korkeatasoisia simulaattoreita käyttäen annettavasta koulutuksesta. Jos kuljettaja siirtyy toisen yrityksen palvelukseen, on jo suoritettu jatkokoulutus otettava huomioon.

Jatkokoulutuksen tarkoituksena on syventää ja kerrata tietämystä joidenkin liitteessä I olevassa 1 jaksossa tarkoitettujen oppiaineiden osalta. Siihen on kuuluttava useita oppiaineita ja aina sisällyttävä vähintään yksi tieturvallisuuteen liittyvä oppiaine. Koulutukseen sisältyvissä oppiaineissa on otettava huomioon asiaankuuluvan lainsäädännön ja tekniikan kehitys sekä mahdollisuuksien mukaan kuljettajan erityiset koulutustarpeet.

8 artikla

CAP-todistus jatkokoulutuksesta

1.   Kun kuljettaja on suorittanut 7 artiklassa tarkoitetun jatkokoulutuksen, jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset tai hyväksytty koulutuskeskus antavat hänelle CAP-todistuksen suoritetusta jatkokoulutuksesta.

2.   Edellä 6 artiklassa tarkoitetun CAP-todistuksen haltijan on suoritettava ensimmäinen jatkokoulutusjakso viiden vuoden kuluessa kyseisen CAP-todistuksen antamisesta.

Jäsenvaltiot voivat lyhentää tai pidentää ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua aikaa muun ohessa sitä silmällä pitäen, että sekä ajokortin että todistuksen viimeinen voimassaolopäivä olisi sama. Tämän ajan on kuitenkin oltava vähintään kolme ja enintään seitsemän vuotta.

3.   Edellä 2 kohdassa tarkoitetun tai direktiivin 2003/59/EY 8 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdan mukaisen ensimmäisen jatkokoulutusjakson suorittaneen kuljettajan on suoritettava jatkokoulutusjakso joka viides vuosi ja ennen suoritetusta jatkokoulutuksesta annetun CAP-todistuksen voimassaolon päättymistä.

4.   Edellä 6 artiklassa tarkoitetun CAP-todistuksen tai tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun CAP-todistuksen haltijan ja 4 artiklassa tarkoitetun kuljettajan, jotka ovat keskeyttäneet ammattinsa harjoittamisen ja jotka eivät täytä tämän artiklan 1, 2 ja 3 kohdan vaatimuksia, on suoritettava jatkokoulutusjakso ennen ammatin harjoittamiseen uudelleen ryhtymistä.

5.   Maanteiden tavara- tai henkilöliikenteen kuljettajat, jotka ovat suorittaneet jatkokoulutusjakson jonkin 5 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädetyn ajokorttiluokan osalta, vapautetaan jatkokoulutuksen suorittamisesta muiden mainituissa kohdissa säädettyjen luokkien osalta.

9 artikla

Koulutuspaikka

Tämän direktiivin 1 artiklan a alakohdassa tarkoitettujen kuljettajien on hankittava tämän direktiivin 5 artiklassa tarkoitettu perustason ammattipätevyys siinä jäsenvaltiossa, jossa on heidän vakinainen asuinpaikkansa, sellaisena kuin se määritellään direktiivin 2006/126/EY 12 artiklassa.

Edellä 1 artiklan b alakohdassa tarkoitettujen kuljettajien on hankittava kyseinen ammattipätevyys siinä jäsenvaltiossa, jossa yritys sijaitsee tai joka on myöntänyt heille työluvan.

Edellä 1 artiklan a ja b alakohdassa tarkoitettujen kuljettajien on suoritettava 7 artiklassa tarkoitettu jatkokoulutus siinä jäsenvaltiossa, jossa heidän vakinainen asuinpaikkansa on tai jossa he työskentelevät.

10 artikla

Unionin koodi

1.   Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on merkittävä perustason ammattipätevyyden osoittavan CAP-todistuksen ja jatkokoulutuksen osoittavan CAP-todistuksen perusteella sekä tämän direktiivin 5 artiklan 2 ja 3 kohdan ja tämän direktiivin 8 artiklan säännökset huomioon ottaen direktiivin 2006/126/EY liitteessä I säädetty yhdenmukaistettu unionin koodi 95 vastaavan ajokorttiluokan viereen

ajokorttiin tai

tämän direktiivin liitteessä II esitetyn vakiomallin mukaisesti laadittuun kuljettajan ammattipätevyyskorttiin.

Jos sen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset, jossa CAP-todistus myönnettiin, eivät voi merkitä yhdenmukaistettua unionin koodia ajokorttiin, niiden on myönnettävä kuljettajalle kuljettajan ammattipätevyyskortti.

Jäsenvaltion myöntämä kuljettajan ammattipätevyyskortti on tunnustettava vastavuoroisesti. Toimivaltaisten viranomaisten on ammattipätevyyskorttia myönnettäessä tarkistettava ajokortin kelpoisuus asianomaisessa ajoneuvoluokassa.

2.   Tämän direktiivin 1 artiklan b alakohdassa tarkoitetun kuljettajan, joka kuljettaa maanteiden tavaraliikenteessä käytettäviä ajoneuvoja, on myös annettava todistaa, että hänellä on tässä direktiivissä säädetty ammattipätevyys ja koulutus, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1072/2009 (9) säädetyn kuljettajatodistuksen avulla edellyttäen, että siinä on unionin koodi 95. Tätä direktiiviä sovellettaessa kuljettajatodistuksen myöntävän jäsenvaltion on merkittävä unionin koodi 95 kuljettajatodistuksen kohtaan ”Huomautuksia”, jos asianomainen kuljettaja on täyttänyt tässä direktiivissä säädetyt ammattipätevyys- ja koulutusvaatimukset.

3.   Kuljettajatodistukset, joissa ei ole unionin koodia 95 ja jotka on myönnetty ennen 23 päivää toukokuuta 2020 asetuksen (EY) N:o 1072/2009 5 artiklan ja erityisesti sen 7 kohdan mukaisesti todisteeksi tämän direktiivin mukaisten koulutusvaatimusten noudattamisesta, hyväksytään todistuksena ammattipätevyydestä niiden voimassaolon päättymispäivään asti.

11 artikla

Valvontaverkosto

1.   Jäsenvaltioiden on valvontatarkoituksia varten vaihdettava tietoja myönnetyistä tai peruutetuista CAP-todistuksista. Tätä varten jäsenvaltioiden on yhteistyössä komission kanssa kehitettävä sähköinen verkosto tai pyrittävä laajentamaan olemassa olevaa verkostoa ottaen huomioon kustannustehokkainta vaihtoehtoa koskevan komission arvioinnin.

2.   Verkosto voi sisältää CAP-todistuksiin sisältyviä tietoja sekä CAP-todistuksia koskeviin hallintomenettelyihin liittyviä tietoja.

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että henkilötietojen käsittely suoritetaan yksinomaan tämän direktiivin ja erityisesti tässä direktiivissä vahvistettujen koulutusvaatimusten noudattamisen todentamiseksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (10) mukaisesti.

4.   Pääsy verkostoon on suojattava. Jäsenvaltiot voivat myöntää pääsyn ainoastaan tämän direktiivin täytäntöönpanosta ja noudattamisen valvonnasta vastaaville toimivaltaisille viranomaisille.

12 artikla

Mukauttaminen tieteen ja tekniikan kehitykseen

Siirretään komissiolle valta antaa 13 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä liitteiden I ja II muuttamiseksi niiden mukauttamiseksi tieteen ja tekniikan kehitykseen.

13 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.   Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.   Siirretään komissiolle 26 päivästä heinäkuuta 2019 viiden vuoden ajaksi 12 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen tämän viiden vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.

3.   Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 12 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.   Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

5.   Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

6.   Edellä olevan 12 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

14 artikla

Kumoaminen

Kumotaan direktiivi 2003/59/EY, sellaisena kuin se on muutettuna liitteessä IV olevassa A osassa mainituilla säädöksillä, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta jäsenvaltioiden velvollisuuteen noudattaa liitteessä IV olevassa B osassa olevia määräaikoja, joiden kuluessa niiden on saatettava siinä luetellut direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä, ja tuossa osassa mainittuja soveltamispäiviä.

Viittauksia kumottuun direktiiviin pidetään viittauksina tähän direktiiviin liitteessä V olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

15 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

16 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Strasbourgissa 14 päivänä joulukuuta 2022.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

R. METSOLA

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

M. BEK


(1)  EUVL C 155, 30.4.2021, s. 78.

(2)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 22. marraskuuta 2022 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 8. joulukuuta 2022.

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/59/EY, annettu 15 päivänä heinäkuuta 2003, maanteiden tavara- ja henkilöliikenteeseen tarkoitettujen tiettyjen ajoneuvojen kuljettajien perustason ammattipätevyydestä ja jatkokoulutuksesta, neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3820/85 ja neuvoston direktiivin 91/439/ETY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 76/914/ETY kumoamisesta (EUVL L 226, 10.9.2003, s. 4).

(4)  Katso liitteessä IV oleva A osa.

(5)  EUVL L 282, 19.10.2016, s. 4.

(6)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/126/EY, annettu 20 päivänä joulukuuta 2006, ajokorteista (EUVL L 403, 30.12.2006, s. 18).

(7)  EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1.

(8)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1071/2009, annettu 21 päivänä lokakuuta 2009, maantieliikenteen harjoittajan ammatin harjoittamisen edellytyksiä koskevista yhteisistä säännöistä ja neuvoston direktiivin 96/26/EY kumoamisesta(EUVL L 300, 14.11.2009, s. 51).

(9)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1072/2009, annettu 21 päivänä lokakuuta 2009, maanteiden kansainvälisen tavaraliikenteen markkinoille pääsyä koskevista yhteisistä säännöistä (EUVL L 300, 14.11.2009, s. 72).

(10)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1).


LIITE I

AMMATTIPÄTEVYYTTÄ JA KOULUTUSTA KOSKEVAT VÄHIMMÄISVAATIMUKSET

1 jakso:

Oppiaineiden luettelo

Jäsenvaltioiden on perustason ammattipätevyyden ja jatkokoulutuksen arvioinnissa otettava huomioon vähintään tähän luetteloon sisältyvissä oppiaineissa hankitut tiedot. Kuljettajan ammattiin pyrkivillä on oltava sellaiset tiedot ja käytännön taidot, että he kykenevät ajamaan turvallisesti kyseisen ajokorttiluokan ajoneuvoja.

Ammattipätevyyden vähimmäistason on oltava rinnastettavissa vähintään 23 päivänä huhtikuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston suosituksen (1) liitteessä II säädetyn eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen tasoon 2.

1.   Turvallisuussääntöihin perustuva järkevän ajokäyttäytymisen parantaminen

Kaikki ajokortit

1.1

tavoite: tuntea voimansiirron ominaisuudet sen käytön optimoimiseksi

vääntömomenttiin, tehoon ja moottorin ominaiskulutukseen liittyvät käyrät, käyntinopeusmittarin optimikäyttö, vaihteiston välityssuhteeseen liittyvät kaaviot,

1.2

tavoite: tuntea hallintalaitteiden tekniset ominaisuudet ja toiminta ajoneuvon hallitsemiseksi, kulumisen minimoimiseksi ja toimintahäiriöiden ennaltaehkäisemiseksi

jarrujen ja hidastimen käyttörajoitukset, jarrujen ja hidastimen yhteiskäyttö, nopeuden ja vaihteiston välityssuhteen yhteyden parantaminen, ajoneuvon inertian hyödyntäminen, hidastus- ja jarrutuskeinojen käyttö alamäessä, toimenpiteet toimintahäiriöiden varalle, elektronisten ja mekaanisten laitteiden kuten ajonvakautusjärjestelmien (ESC), kehittyneiden hätäjarrutusjärjestelmien (AEBS), lukkiutumattomien jarrujärjestelmien (ABS), luistonestojärjestelmien (TCS) ja ajoneuvoissa olevien seurantajärjestelmien (IVMS) sekä muiden käyttöön hyväksyttyjen kuljettajan apulaitteiden tai automaatiolaitteiden käyttö,

1.3

tavoite: osata optimoida polttoaineen kulutus

polttoaineen kulutuksen optimointi soveltamalla alakohtien 1.1 ja 1.2 taitotietoa, liikennevirtojen ennakoinnin, muihin ajoneuvoihin pidettävän asianmukaisen etäisyyden ja ajoneuvon liikemäärän, vakionopeuden, pehmeän ajotyylin ja asianmukaisen rengaspaineen merkitys sekä älykkäiden liikennejärjestelmien tuntemus, jotta voidaan tehostaa ajamista ja parantaa reittien suunnittelua,

1.4

tavoite: osata ennakoida ja arvioida liikenteen riskejä ja mukautua niihin:

olla tietoinen erilaisista tie-, liikenne- ja sääolosuhteista ja mukautua niihin, ennakoida tulevia tapahtumia, ymmärtää, miten matka valmistellaan ja suunnitellaan epätavallisissa sääolosuhteissa, olla perehtynyt niihin liittyvien turvalaitteiden käyttöön ja ymmärtää, milloin matkaa on lykättävä tai se on peruutettava äärimmäisten sääolosuhteiden vuoksi, mukautua liikenteen riskeihin, mukaan lukien vaarallinen ajotapa tai huomion herpaantuminen ajaessa (esimerkiksi elektronisten laitteiden käytön, syömisen tai juomisen jne. takia), tunnistaa vaaralliset tilanteet ja mukautua niihin sekä osata hallita niistä aiheutuvaa stressiä, erityisesti ajoneuvojen koon ja painon sekä vaaralle alttiiden tienkäyttäjien, kuten jalankulkijoiden, pyöräilijöiden ja kaksipyöräisten moottoriajoneuvojen, osalta,

tunnistaa mahdollisia vaaratilanteita ja asianmukaisesti tulkita, kuinka ne voivat muuttua tilanteiksi, joissa törmäystä ei enää voida estää, sekä valita ja toteuttaa toimia turvaetäisyyksien nostamiseksi tasolle, jolla törmäys on vielä mahdollista estää, jos mahdollisia vaaratilanteita syntyy,

Ajokortit C, C + E, C1 ja C1 + E

1.5

tavoite: osata kuormata ajoneuvo turvallisuussääntöjen ja ajoneuvon tarkoituksenmukaisen käytön mukaisesti

ajoneuvoihin liikkeessä vaikuttavat voimat, vaihteiston välityssuhteiden käyttö ajoneuvon kuorman ja tieprofiilin mukaan, automaattivaihteiston käyttö, ajoneuvon tai ajoneuvoyhdistelmän hyötykuorman määrittäminen, hyötytilavuuden määrittäminen, kuormituksen jakautuminen, akselin ylikuormituksen seuraukset, ajoneuvon vakaus ja painopiste, pakkausten ja kuormalavojen tyypit,

tärkeimmät lukitusta edellyttävät tavaraluokat, kiilaus- ja lukitusmenetelmät, lukitushihnojen käyttö, lukituslaitteiden tarkistus, käsittelylaitteiden käyttö, suojapeitteiden asettaminen ja poistaminen,

Ajokortit D, D + E, D1 ja D1 + E

1.6

tavoite: pystyä huolehtimaan matkustajien turvallisuudesta ja mukavuudesta

pitkittäisten ja poikittaisten liikkeiden hallinta, tienkäytön jakaminen, sijainti ajoradalla, pehmeä jarrutus, akselinylityksen hallinta, erityisinfrastruktuurien käyttö (julkiset alueet, erikoiskaistat), turvallisen ajamisen ja kuljettajan muiden tehtävien välisten ristiriitojen ratkaiseminen, vuorovaikutus matkustajien kanssa, tiettyjen matkustajaryhmien (vammaiset henkilöt, lapset) kuljettamiseen liittyvät erityispiirteet,

1.7

tavoite: osata kuormata ajoneuvo turvallisuussääntöjen ja ajoneuvon tarkoituksenmukaisen käytön mukaisesti

ajoneuvoihin liikkeessä vaikuttavat voimat, vaihteiston välityssuhteiden käyttö ajoneuvon kuorman ja tieprofiilin mukaan, automaattivaihteiston käyttö, ajoneuvon tai ajoneuvoyhdistelmän hyötykuorman määrittäminen, kuormituksen jakautuminen, akselin ylikuormituksen seuraukset, ajoneuvon vakaus ja painopiste,

2.   Säännöstön soveltaminen

Kaikki ajokortit

2.1

tavoite: tuntea tieliikenteen sosiaalinen ympäristö ja sitä koskeva säännöstö

kuljetusalan enimmäistyöajat, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 561/2006 (2) ja (EU) N:o 165/2014 (3) periaatteet, soveltaminen ja seuraukset, seuraamukset ajopiirturin käyttämättä jättämisestä, virheellisestä käytöstä tai väärentämisestä, tieliikenteen sosiaalisen ympäristön tunteminen, kuljettajan oikeudet ja velvollisuudet perustason ammattipätevyyden ja jatkokoulutuksen osalta,

Ajokortit C, C + E, C1 ja C1 + E

2.2

tavoite: tuntea tavaraliikennettä koskeva säännöstö

kuljetusluvat, ajoneuvossa mukana kuljetettavat asiakirjat, tiettyjen teiden käyttöä koskevat kiellot, tienkäyttömaksut, tavaraliikennettä koskevien vakiosopimusten velvoitteet, kuljetussopimukseen kuuluvien asiakirjojen laadinta, kansainväliset kuljetusluvat, tavaran kansainvälisessä tiekuljetuksessa käytettävästä rahtisopimuksesta tehdyn yleissopimuksen (CMR-sopimuksen) mukaiset velvoitteet, kansainvälisen rahtikirjan laadinta, rajanylitys, huolitsijat, tavaroiden mukana olevat erityisasiakirjat,

Ajokortit D, D + E, D1 ja D1 + E

2.3

tavoite: tuntea matkustajien kuljetusta koskeva säännöstö

erityisryhmien kuljettaminen, bussien turvalaitteet, turvavyöt, ajoneuvon kuormitus,

3.   Terveys, tie- ja ympäristöturvallisuus, palvelu, logistiikka

Kaikki ajokortit

3.1

tavoite: tiedostaa liikenteeseen ja työtapaturmiin liittyvät riskit

kuljetusalan työtapaturmien tyypit, tieliikenteen onnettomuustilastot, raskaiden ajoneuvojen ja linja-autojen osallisuus onnettomuuksiin, inhimilliset, aineelliset ja taloudelliset seuraukset,

3.2

tavoite: pystyä ennalta ehkäisemään rikollisuus ja salamatkustajien kuljetus

yleinen informaatio, seuraukset kuljettajien kannalta, torjuntatoimenpiteet, tehtävät tarkistukset, kuljettajien vastuuseen liittyvä lainsäädäntö,

3.3

tavoite: pystyä ennalta ehkäisemään fyysiset riskit

ergonomiaperiaatteet, riskialttiit liikkeet ja asennot, fyysinen kunto, käsittelyharjoitukset, henkilökohtaiset suojavarusteet,

3.4

tavoite: tiedostaa fyysisen ja henkisen suorituskyvyn merkitys

terveellisen ja tasapainoisen ruokavalion periaatteet, alkoholin vaikutukset, lääkkeet ja muut käyttäytymiseen vaikuttavat aineet, väsymyksen ja stressin oireet, syyt ja vaikutukset, työn ja levon perusrytmin keskeinen merkitys,

3.5

tavoite: kyetä arvioimaan hätätilanteita

toiminta hätätilanteessa: tilanteen arviointi, tilanteen pahenemisen estäminen, avun kutsuminen paikalle, loukkaantuneiden auttaminen ja ensiavun antaminen, toimenpiteet tulipalon varalta, raskaan tavaraliikenteen ajoneuvossa olevien tai bussimatkustajien evakuoiminen, kaikkien matkustajien turvallisuudesta huolehtiminen, väkivaltatilanteissa toimiminen, vahinkoilmoituksen laadinnan pääperiaatteet,

3.6

tavoite: osata käyttäytyä yrityksen imagoa tukevalla tavalla

kuljettajan käyttäytyminen ja yrityksen imago: kuljettajan työn laadun merkitys yritykselle, kuljettajan eri roolit, kuljettajan työssään kohtaamat henkilöt, ajoneuvon kunnossapito, työn organisointi, riidan seuraukset kaupallisella ja taloudellisella tasolla,

Ajokortit C, C + E, C1 ja C1 + E

3.7

tavoite: tuntea maanteiden tavaraliikenteen taloudellinen ympäristö ja markkinajärjestelmä

maanteiden tavaraliikenne suhteessa muihin kuljetusmuotoihin (kilpailu, rahtaajat), maanteiden tavaraliikenteen eri toimintamuodot (muiden lukuun ja omaan lukuun tehtävät kuljetukset, kuljetuksiin liittyvät toiminnot), kuljetusyritysten päätyyppien ja kuljetuksiin liittyvien toimintojen organisointi, erityiskuljetusmuodot (säiliökuljetukset, kylmäkuljetukset, vaarallisten aineiden kuljetukset, eläinkuljetukset jne.), alan muutokset (palvelujen monipuolistaminen, rautatie-maantiekuljetukset, alihankinnat jne.),

Ajokortit D, D + E, D1 ja D1 + E

3.8

tavoite: tuntea maanteiden henkilöliikenteen taloudellinen ympäristö ja markkinajärjestelmä

maanteiden henkilöliikenne suhteessa muihin kuljetusmuotoihin (raideliikenne, yksityisautot), maanteiden henkilöliikenteen eri toimintamuodot, vammaisuuteen liittyvä tietoisuus, maan rajojen ylittäminen (kansainvälinen liikenne), maanteiden henkilöliikenneyritysten päätyyppien organisointi.

2 jakso

3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetty pakollinen perustason ammattipätevyys

2.1

Opetukseen osallistumisen ja kokeen suorittamisen käsittävä vaihtoehto

Perustason ammattipätevyyteen liittyvään koulutukseen on sisällyttävä opetusta kaikissa 1 jaksossa luetelluissa oppiaineissa. Tämän perustason ammattipätevyyteen liittyvän koulutuksen keston on oltava 280 tuntia.

Kunkin kuljettajan on saatava vähintään 20 tuntia henkilökohtaista ajo-opetusta asianomaisen luokan ajoneuvolla, joka täyttää vähintään direktiivissä 2006/126/EY vahvistetut koeajoneuvojen vaatimukset.

Henkilökohtaisessa ajo-opetuksessa kuljettajan ammattiin pyrkivän seurassa on oltava opettaja, joka on hyväksytyn koulutuskeskuksen palveluksessa. Kukin kuljettajan ammattiin pyrkivä voi saada henkilökohtaista ajo-opetusta enintään 8 tuntia edellä mainituista 20 tunnista erityisellä testialueella tai korkeatasoisessa simulaattorissa, jotta voidaan arvioida edistymistä turvallisuusmääräyksiin perustuvassa järkevässä ajokäyttäytymisessä, erityisesti ajoneuvon hallintaa kunnoltaan vaihtelevilla ajoradoilla vaihtelevissa ilmasto-olosuhteissa valoisaan ja pimeään aikaan sekä kykyä optimoida polttoaineen kulutusta.

Jäsenvaltiot voivat sallia, että hyväksytty koulutuskeskus antaa osan koulutuksesta tieto- ja viestintätekniikan välineiden avulla, kuten verkko-opetuksena, varmistaen samalla, että koulutuksen korkea laatu ja tehokkuus säilytetään ja että valitaan oppiaineet, joissa tieto- ja viestintätekniikan välineitä voidaan käyttää tehokkaimmin. Jäsenvaltioiden on erityisesti edellytettävä luotettavaa käyttäjän tunnistusta ja asianmukaisia valvontakeinoja. Jäsenvaltiot voivat lukea muussa unionin lainsäädännössä vaadittua erityiskoulutusta osaksi koulutusta. Tähän sisältyvät muun muassa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2008/68/EY (4) edellytetty vaarallisten aineiden kuljetusta koskeva koulutus, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 181/2011 (5) edellytetty vammaisuuteen liittyvää tietoisuutta lisäävä koulutus ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1/2005 (6) edellytetty eläinkuljetuksia koskeva koulutus.

Perustason ammattipätevyyteen liittyvän koulutuksen keston on 5 artiklan 5 kohdassa tarkoitettujen kuljettajien osalta oltava 70 tuntia, joista viisi tuntia on henkilökohtaista ajo-opetusta.

Tämän koulutuksen jälkeen jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset teettävät tai niiden nimeämä yksikkö teettää kuljettajalla kirjallisen tai suullisen kokeen. Kokeen on sisällettävä vähintään yksi kysymys 1 jaksossa esitetyn oppiaineluettelon jokaista tavoitetta kohti.

2.2

Pelkkien kokeiden suorittamisen käsittävä vaihtoehto

Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset järjestävät tai niiden nimeämä yksikkö järjestää 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitetut teoria- ja käytännön kokeet tarkistaakseen, että kuljettajan ammattiin pyrkivien tietojen taso vastaa 1 jaksossa edellytettyä tasoa kaikkien siinä esitettyjen tavoitteiden ja aineiden osalta.

a)

Teoriakoe koostuu vähintään kahdesta osasta:

i)

kysymykset joko monivalintatehtävänä tai suoraan vastattavina kysymyksinä tai näiden kahden yhdistelmänä;

ii)

tilanteiden tarkastelu.

Teoriakokeen vähimmäiskeston on oltava 4 tuntia.

b)

Käytännön koe koostuu kahdesta osasta:

i)

ajokoe, jonka tarkoituksena on arvioida edistymistä turvallisuussääntöihin perustuvassa järkevässä ajokäyttäytymisessä. Ajokoe toteutetaan mahdollisuuksien mukaan taajaman ulkopuolella sijaitsevilla teillä, moottoriliikenneteillä ja moottoriteillä (tai vastaavilla), sekä kaikenlaisilla kaupunkiliikenneväylillä, joilla on oltava sellaisia ongelmakohtia, joita kuljettaja todennäköisesti työssään kohtaa. Ajokoe olisi hyvä suorittaa vilkkaudeltaan vaihtelevissa liikenneolosuhteissa. Ajoaika tiellä on käytettävä optimaalisesti, jotta kuljettajan ammattiin pyrkivää voidaan arvioida kaikilla sellaisilla liikennevyöhykkeillä, joita kuljettaja todennäköisesti työssään kohtaa. Ajokokeen vähimmäiskeston on oltava 90 minuuttia;

ii)

käytännön koe, joka kattaa vähintään alakohdat 1.5, 1.6, 1.7, 3.2, 3.3 ja 3.5. Käytännön kokeen vähimmäiskeston on oltava 30 minuuttia.

Käytännön kokeessa käytettävän ajoneuvon on täytettävä vähintään direktiivissä 2006/126/EY säädetyt koeajoneuvojen vaatimukset.

Käytännön koetta voidaan täydentää kolmannella osalla, joka toteutetaan erityisellä testialueella tai korkeatasoisessa simulaattorissa, jotta voidaan arvioida edistymistä turvallisuusmääräyksiin perustuvassa järkevässä ajokäyttäytymisessä. Tarkoituksena on erityisesti arvioida ajoneuvon hallintaa kunnoltaan vaihtelevilla ajoradoilla vaihtelevissa ilmasto-olosuhteissa valoisaan ja pimeään aikaan.

Tämän vapaaehtoisen ajokokeen kestoa ei ole määrätty. Jos kuljettaja läpäisee kokeen, sen kestoa voidaan lyhentää i alakohdassa tarkoitetun ajokokeen 90 minuutista, kuitenkin enintään 30 minuutilla.

Edellä 5 artiklan 5 kohdassa tarkoitettujen kuljettajien osalta teoriakoe kattaa ainoastaan ne 1 jaksossa luetellut oppiaineet, jotka koskevat uuden perustason ammattipätevyysvaatimuksen kattamia ajoneuvoja. Näiden kuljettajien on kuitenkin suoritettava käytännön koe kokonaisuudessaan.

3 jakso

3 artiklan 2 kohdassa säädetty nopeutettu perustason ammattipätevyyskoulutus

Nopeutettuun perustason ammattipätevyyskoulutukseen on sisällyttävä opetusta kaikissa 1 jaksossa luetelluissa oppiaineissa. Sen keston on oltava 140 tuntia.

Kunkin kuljettajan ammattiin pyrkivän on saatava vähintään 10 tuntia henkilökohtaista ajo-opetusta asianomaisen luokan ajoneuvolla, joka täyttää vähintään direktiivissä 2006/126/EY säädetyt koeajoneuvojen vaatimukset.

Henkilökohtaisessa ajo-opetuksessa kuljettajan ammattiin pyrkivän seurassa on oltava opettaja, joka on hyväksytyn koulutuskeskuksen palveluksessa. Kukin kuljettajan ammattiin pyrkivä voi saada henkilökohtaista ajo-opetusta enintään neljä tuntia edellä mainituista 10 tunnista erityisellä testialueella tai korkeatasoisessa simulaattorissa, jotta voidaan arvioida edistymistä turvallisuusmääräyksiin perustuvassa järkevässä ajokäyttäytymisessä, erityisesti ajoneuvon hallintaa eri tieolosuhteissa ja sitä, miten kyseiset olosuhteet vaihtelevat eri ilmasto-olosuhteissa valoisaan ja pimeään aikaan sekä kykyä optimoida polttoaineen kulutusta.

Edellä 2.1 alakohdan neljännen alakohdan säännöksiä sovelletaan myös nopeutettuun perustason ammattipätevyyskoulutukseen.

Nopeutetun perustason ammattipätevyyskoulutuksen keston on 5 artiklan 5 kohdassa tarkoitettujen kuljettajien osalta oltava 35 tuntia, joista kaksi ja puoli tuntia on henkilökohtaista ajo-opetusta.

Tämän koulutuksen jälkeen jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset teettävät tai niiden nimeämä yksikkö teettää kuljettajalla kirjallisen tai suullisen kokeen. Kokeen on sisällettävä vähintään yksi kysymys 1 jaksossa esitetyn oppiaineluettelon jokaista tavoitetta kohti.

4 jakso

3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetty pakollinen jatkokoulutus

Hyväksytty koulutuskeskus järjestää pakolliset jatkokoulutuskurssit. Jatkokoulutuksen keston on oltava 35 tuntia joka viides vuosi, ja se järjestetään jaksoissa, joiden kesto on vähintään seitsemän tuntia ja jotka voidaan jakaa kahdelle peräkkäiselle päivälle. Verkko-opetusta käytettäessä hyväksytyn koulutuskeskuksen on varmistettava, että koulutuksen asianmukainen laatu säilytetään, mukaan lukien valitsemalla oppiaineet, joissa tieto- ja viestintätekniikan välineitä voidaan käyttää tehokkaimmin. Jäsenvaltioiden on erityisesti edellytettävä luotettavaa käyttäjän tunnistusta ja asianmukaisia valvontakeinoja. Verkko-opetuksen kesto voi olla enintään 12 tuntia. Vähintään yhteen koulutuskurssin jaksoista on kuuluttava liikenneturvallisuuteen liittyvä oppiaine. Koulutuksen sisällössä on otettava huomioon kuljettajan harjoittamaan kuljetustoimintaan liittyvät erityistarpeet ja asiaankuuluvan lainsäädännön ja tekniikan kehitys sekä mahdollisuuksien mukaan kuljettajan erityiset koulutustarpeet. Mainittuun 35 tunnin kestoon olisi kuuluttava useita eri oppiaineita, myös kertauskoulutusta, jos ilmenee, että kuljettaja tarvitsee erityistä tukiopetusta.

Jäsenvaltiot voivat harkita suoritetun, muussa unionin lainsäädännössä vaaditun erityiskoulutuksen lukemista enintään yhdeksi vaadituista seitsemän tunnin jaksoista. Tähän sisältyvät muun muassa direktiivissä 2008/68/EY vaadittu vaarallisten aineiden kuljetusta koskeva koulutus, asetuksessa (EY) N:o 1/2005 vaadittu eläinkuljetuksia koskeva koulutus ja henkilöliikenteessä asetuksessa (EU) N:o 181/2011 vaadittu vammaisuuteen liittyvää tietoisuutta lisäävä koulutus. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin päättää, että direktiivissä 2008/68/EY vaadittu, vaarallisten aineiden kuljetusta koskeva suoritettu erityiskoulutus luetaan kahdeksi vaadituista seitsemän tunnin jaksoista, edellyttäen, että tämä on ainoa jatkokoulutuksessa huomioon otettava muu koulutus.

5 jakso

Perustason ammattipätevyyden ja jatkokoulutuksen hyväksyminen

5.1

Perustason ammattipätevyyteen liittyvää koulutusta ja jatkokoulutusta järjestävien koulutuskeskusten on oltava jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten hyväksymiä. Hyväksyntä voidaan myöntää ainoastaan kirjallisesta pyynnöstä. Pyyntöön liitettävien asiakirjojen on sisällettävä seuraavat tiedot:

5.1.1

asianmukainen pätevyyttä ja koulutusta koskeva ohjelma, josta käyvät ilmi opetettavat asiat sekä ehdotettu toteutussuunnitelma ja opetusmenetelmät;

5.1.2

selvitys opettajien pätevyydestä ja toiminta-aloista;

5.1.3

selvitys kurssien pitopaikoista, opetusmateriaalista, käytännön harjoituksia varten varatuista resursseista sekä käytettävästä ajoneuvokannasta;

5.1.4

selvitys kurssien osallistumisehdoista (osallistujien lukumäärä).

5.2

Toimivaltaisen viranomaisen on myönnettävä hyväksyntä kirjallisesti ja seuraavin ehdoin:

5.2.1

koulutus on annettava pyynnön mukana olleiden asiakirjojen mukaisesti;

5.2.2

toimivaltaisella viranomaisella on oltava mahdollisuus lähettää valtuuttamiaan henkilöitä seuraamaan koulutusta ja sillä on oltava oikeus valvoa hyväksyttyjä keskuksia kurssien ja kokeiden toteuttamistapojen ja asianmukaisen kulun osalta.

5.2.3

hyväksyntä voidaan peruuttaa kokonaan tai toistaiseksi, jos sen ehdot eivät enää täyty.

Hyväksytyn keskuksen on taattava, että opettajat tuntevat hyvin uusimmat määräykset ja koulutusta koskevat säännöt. Opettajien on osana erityistä valintamenettelyä voitava osoittaa didaktiset ja pedagogiset tiedot. Koulutuksen käytännön osaa varten opettajien on voitava osoittaa kokemus kuljettajan ammatista tai vastaava ajokokemus, kuten kokemus raskaiden ajoneuvojen ajo-opetuksen antamisessa.

Koulutusohjelma on laadittava hyväksynnän mukaisesti ja sen on katettava 1 jaksossa luetellut oppiaineet.


(1)  Euroopan parlamentin ja neuvoston suositus, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2008, eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen perustamisesta elinikäisen oppimisen edistämiseksi (EUVL C 111, 6.5.2008, s. 1).

(2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 561/2006, annettu 15 päivänä maaliskuuta 2006, tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 3821/85 ja (EY) N:o 2135/98 muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3820/85 kumoamisesta (EUVL L 102, 11.4.2006, s. 1).

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 165/2014, annettu 4 päivänä helmikuuta 2014, tieliikenteessä käytettävistä ajopiirtureista, tieliikenteen valvontalaitteista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3821/85 kumoamisesta sekä tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 561/2006 muuttamisesta (EUVL L 60, 28.2.2014, s. 1).

(4)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/68/EY, annettu 24 päivänä syyskuuta 2008, vaarallisten aineiden sisämaankuljetuksista (EUVL L 260, 30.9.2008, s. 13).

(5)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 181/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, matkustajien oikeuksista linja-autoliikenteessä sekä asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 1).

(6)  Neuvoston asetus (EY) N:o 1/2005, annettu 22 päivänä joulukuuta 2004, eläinten suojelusta kuljetuksen ja siihen liittyvien toimenpiteiden aikana sekä direktiivien 64/432/ETY ja 93/119/EY ja asetuksen (EY) N:o 1255/97 muuttamisesta (EUVL L 3, 5.1.2005, s. 1).


LIITE II

KULJETTAJAN AMMATTIPÄTEVYYSKORTTIA VARTEN VAHVISTETTUA EUROOPAN UNIONIN MALLIA KOSKEVAT SÄÄNNÖKSET

1.   Kuljettajan ammattipätevyyskortin fyysiset ominaisuudet

Kuljettajan ammattipätevyyskortin fyysisten ominaisuuksien on oltava standardien ISO 7810 ja ISO 7816–1 mukaiset.

Tarkistamismenetelmien, joilla varmistetaan kuljettajan ammattipätevyyskortin fyysisten ominaisuuksien yhdenmukaisuus kansainvälisten standardien kanssa, on oltava standardin ISO 10373 mukaiset.

2.   Kuljettajan ammattipätevyyskortissa olevat tiedot

Kuljettajan ammattipätevyyskortti on oltava kaksipuolinen.

Etupuolella on oltava:

a)

otsake ”kuljettajan ammattipätevyyskortti” painettuna suurikokoisilla kirjaimilla kuljettajan ammattipätevyyskortin myöntävän jäsenvaltion kielellä tai kielillä;

b)

kuljettajan ammattipätevyyskortin myöntävän jäsenvaltion nimi (vapaaehtoinen merkintä);

c)

kuljettajan ammattipätevyyskortin myöntävän jäsenvaltion kansainvälinen tunnus negatiivina sinisessä ja kahdentoista keltaisen tähden ympäröimässä suorakulmiossa; jäsenvaltioiden kansainväliset tunnukset ovat seuraavat:

B

:

Belgia

BG

:

Bulgaria

CZ

:

Tšekki

DK

:

Tanska

D

:

Saksa

EST

:

Viro

IRL

:

Irlanti

GR

:

Kreikka

E

:

Espanja

F

:

Ranska

HR

:

Kroatia

I

:

Italia

CY

:

Kypros

LV

:

Latvia

LT

:

Liettua

L

:

Luxemburg

H

:

Unkari

M

:

Malta

NL

:

Alankomaat

A

:

Itävalta

PL

:

Puola

P

:

Portugali

RO

:

Romania

SLO

:

Slovenia

SK

:

Slovakia

FIN

:

Suomi

S

:

Ruotsi

d)

kuljettajan ammattipätevyyskorttia koskevat, seuraavalla tavalla numeroidut tiedot:

1.

haltijan sukunimi

2.

haltijan etunimi (etunimet)

3.

haltijan syntymäaika ja -paikka

4.

a)

myöntämispäivä

b)

viimeinen voimassaolopäivä

c)

myöntänyt viranomainen (voidaan painaa kortin kääntöpuolelle)

d)

numero, joka on hallinnollisia tarkoituksia varten annettu muu kuin ajokortin numero (vapaaehtoinen)

5.

a)

ajokortin numero

b)

kortin sarjanumero

6.

haltijan valokuva

7.

haltijan allekirjoitus

8.

vakinainen asuinpaikka, kotipaikka tai postiosoite (vapaaehtoinen merkintä)

9.

ajoneuvoluokat, joiden osalta kuljettaja täyttää perustason ammattipätevyyttä ja jatkokoulutusta koskevat vaatimukset;

e)

merkintä ”Euroopan unionin malli” painettuna kuljettajan ammattipätevyyskortin myöntävän jäsenvaltion kielellä tai kielillä ja merkintä ”kuljettajan ammattipätevyyskortti” muilla Euroopan unionin virallisilla kielillä sinisellä painettuna muodostavat kuljettajan ammattipätevyyskortin taustan:

 

tarjeta de cualificación del conductor

 

карта за квалификация на водача

 

osvědčení profesní způsobilosti řidiče

 

chaufføruddannelsesbevis

 

Fahrerqualifizierungsnachweis

 

juhi pädevustunnistus

 

δελτίο επιμόρφωσης οδηγού

 

driver qualification card

 

carte de qualification de conducteur

 

cárta cáilíochta tiománaí

 

kvalifikacijska kartica vozača

 

carta di qualificazione del conducente

 

vadītāja kvalifikācijas apliecība

 

vairuotojo kvalifikacinė kortelė

 

gépjárművezetői képesítési igazolvány

 

karta ta’ kwalifika tas-sewwieq

 

kwalificatiekaart bestuurder

 

karta kwalifikacji kierowcy

 

carta de qualificação de motorista

 

cartelă de pregătire profesională a conducătorului auto

 

kvalifikačná karta vodiča

 

kartica o usposobljenosti voznika

 

kuljettajan ammattipätevyyskortti

 

yrkeskompetensbevis för förare

f)

viitevärit:

sininen: Pantone Reflex blue

keltainen: Pantone yellow

Kääntöpuolella on oltava:

a)

9.

ajoneuvoluokat, joiden osalta kuljettaja täyttää perustason ammattipätevyyttä ja jatkokoulutusta koskevat vaatimukset;

10.

direktiivin 2006/126/EY liitteessä I säädetty yhdenmukaistettu unionin koodi 95;

11.

tila hallintoa varten tarvittaville tai liikenneturvallisuuteen liittyville tiedoille, jotka kuljettajan ammattipätevyyskortin myöntänyt jäsenvaltio mahdollisesti lisää (vapaaehtoinen merkintä). Jos merkintä liittyy tässä liitteessä määriteltyihin tietoihin, merkinnän eteen lisätään vastaavan kohdan numero;

b)

kuljettajan ammattipätevyyskortin sivuilla 1 ja 2 olevien numerokohtien (ainakin kohtien 1, 2, 3, 4 a, 4 b, 4 c, 5 a, 5 b ja 10) selitykset.

Jos jäsenvaltio haluaa tehdä tällaiset merkinnät kansallisella kielellä, joka on muu kuin bulgaria, englanti, espanja, hollanti, italia, kreikka, kroaatti, latvia, liettua, malta, portugali, puola, ranska, romania, ruotsi, saksa, slovakki, sloveeni, suomi. tanska, tšekki, unkari tai viro, sen on laadittava kuljettajan ammattipätevyyskortti kaksikielisenä käyttäen myös jotakin mainituista kielistä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän liitteen muiden säännösten soveltamista.

3.   Turvallisuus, mukaan lukien tietosuoja

Kuljettajan ammattipätevyyskortin osatekijöillä pyritään estämään kaikenlainen väärentäminen tai kuljettajan ammattipätevyyskortin käsittely ja havaitsemaan niiden yritykset.

Jäsenvaltion on huolehdittava siitä, että kuljettajan ammattipätevyyskortin turvataso vastaa vähintään ajokortin turvatasoa.

4.   Erityissäännökset

Jäsenvaltiot voivat komissiota kuultuaan lisätä korttiin värejä tai merkintöjä, kuten viivakoodin, kansallisia tunnuksia ja turvallisuutta lisääviä ominaisuuksia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän liitteen muiden säännösten soveltamista.

Ammattipätevyyskorttien vastavuoroisen tunnustamisen vuoksi viivakoodi saa sisältää ainoastaan ne tiedot, jotka jo ovat näkyvissä kortissa tai jotka ovat tarpeellisia kortin myöntämismenettelyssä.

5.   Siirtymäsäännökset

Kuljettajan ammattipätevyyskortit, jotka on myönnetty ennen 23 päivää toukokuuta 2020, ovat voimassa niiden päättymispäivään asti.

6.   Kuljettajan ammattipätevyyskorttia varten vahvistettu Euroopan unionin malli

Image 1L3302022FI110120221214FI0001.0001451451Tämän säädöksen osalta on tehty kolme lausumaa, ja ne löytyvät virallisesta lehdestä EUVL C 491, 23.12.2022,.L3302022FI7210120221024FI0004.000110811081YHTEINEN JULISTUS 5 ARTIKLASTA(KANSAINVÄLISTÄ YHTEISÖÄ KOSKETTAVAT VAKAVAT RIKOKSET)Jäsenvaltiot ja Thaimaa ovat molemmat allekirjoittaneet Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön, joka on kehittänyt merkittävästi kansainvälistä oikeusjärjestelmää ja sen tehokasta toimintaa. Rooman perussäännössä määrätään, että joukkotuhonta, rikokset ihmisyyttä vastaan ja sotarikokset ovat vakavimpia rikoksia, jotka koskettavat kansainvälistä yhteisöä.YHTEINEN JULISTUS 23 ARTIKLASTA(OIKEUDELLINEN YHTEISTYÖ)Thaimaan kuninkaallinen hallitus pyrkii kaikin keinoin lakiensa mukaisesti varmistamaan, että henkilön kuolemanrangaistusta ei panna täytäntöön, ja jos tuomioistuin antaa kuolemanrangaistuksen, Thaimaan kuninkaallinen hallitus antaa suosituksen kuninkaallisesta armahtamisesta.


LIITE III

VASTAAVUUSTAULUKKO VIITTAUKSISTA TIETTYIHIN AJOKORTTILUOKKIIN

Viittaus tässä direktiivissä

Viittaus direktiivissä 2006/126/EY

C + E

CE

C1 + E

C1E

D + E

DE

D1 + E

D1E


LIITE IV

A osa

Kumottu direktiivi ja luettelo sen muutoksista

(14 artiklassa tarkoitetut)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/59/EY

(EUVL L 226, 10.9.2003, s. 4).

 

Neuvoston direktiivi 2004/66/EY

(EUVL L 168, 1.5.2004, s. 35).

Ainoastaan liitteessä oleva IV.2 kohta

Neuvoston direktiivi 2006/103/EY

(EUVL L 363, 20.12.2006, s. 344).

Ainoastaan liitteessä oleva A.6 kohta

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1137/2008

(EUVL L 311, 21.11.2008, s. 1).

Ainoastaan liitteessä oleva 9.11 kohta

Neuvoston direktiivi 2013/22/EU

(EUVL L 158, 10.6.2013, s. 356).

Ainoastaan liitteessä oleva A.4 kohta

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/645

(EUVL L 112, 2.5.2018, s. 29).

Ainoastaan 1 artikla ja liite

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/1243

(EUVL L 198, 25.7.2019, s. 241).

Ainoastaan liitteessä olevan IX osan 5 kohta

B osa

Osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamista ja soveltamista koskevat määräajat

(14 artiklassa tarkoitetut)

Direktiivi

Määräpäivä saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä

Soveltamispäivä

2003/59/EY

10 päivä syyskuuta 2006

10 päivä syyskuuta 2008 luokkiin D1, D1+E, D ja D+E kuuluvien ajoneuvojen kuljettamiseen tarvittavan ammattipätevyyden osalta

10 päivä syyskuuta 2009 luokkiin C1, C1+E, C ja C+E kuuluvien ajoneuvojen kuljettamiseen tarvittavan ammattipätevyyden osalta

(EU) 2018/645

23 päivä toukokuuta 2020, lukuun ottamatta 1 artiklan 6 alakohtaa

23 päivä toukokuuta 2021 1 artiklan 6 alakohdan osalta

 


LIITE V

VASTAAVUUSTAULUKKO

Direktiivi 2003/59/EY

Tämä direktiivi

1–7 artikla

1–7 artikla

8 artiklan 1 kohta

8 artiklan 1 kohta

8 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan johdantokappale ja a alakohta

8 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta

8 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohta

8 artiklan 2 kohdan toinen alakohta

8 artiklan 2 kohdan toinen alakohta

8 artiklan 3, 4 ja 5 kohta

8 artiklan 3, 4 ja 5 kohta

9 ja 10 artikla

9 ja 10 artikla

10 a artikla

11 artikla

11 artikla

12 artikla

11 a artikla

13 artikla

13 artikla

14 artikla

15 artikla

14 artikla

16 artikla

15 artikla

17 artikla

16 artikla

Liite I

Liite I

Liite II

Liite II

Liite III

Liite III

Liite IV

Liite V


II Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

KANSAINVÄLISET SOPIMUKSET

23.12.2022   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 330/70


NEUVOSTON PÄÄTÖS (EU) 2022/2562,

annettu 24 päivänä lokakuuta 2022,

Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Thaimaan kuningaskunnan välisen kokonaisvaltaista kumppanuutta ja yhteistyötä koskevan puitesopimuksen allekirjoittamisesta unionin puolesta ja sen väliaikaisesta soveltamisesta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 209 artiklan yhdessä sen 218 artiklan 5 kohdan kanssa,

ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Neuvosto valtuutti 25 päivänä marraskuuta 2004 komission aloittamaan Thaimaan kanssa neuvottelut Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Thaimaan kuningaskunnan kokonaisvaltaista kumppanuutta ja yhteistyötä koskevasta puitesopimuksesta, jäljempänä ’sopimus’.

(2)

Sopimusneuvottelut saatettiin menestyksekkäästi päätökseen parafoimalla sopimus 2 päivänä syyskuuta 2022 Brysselissä.

(3)

Sopimus vahvistaa yhteistyötä useilla politiikan aloilla, mukaan lukien ihmisoikeudet, joukkotuhoaseiden leviämisen estäminen, terrorismin, korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden torjunta, kauppa, muuttoliike, ympäristö, energia, ilmastonmuutos, liikenne, tiede ja teknologia, työllisyys- ja sosiaaliasiat, koulutus ja maatalous.

(4)

Sopimus olisi allekirjoitettava unionin puolesta sillä varauksella, että sen tekeminen saatetaan päätökseen myöhemmin.

(5)

Koska tätä sopimusta on tarpeen soveltaa ennen sen voimaantuloa jäsenvaltioiden ratifioinnin jälkeen, sopimuksen tiettyjä määräyksiä olisi sovellettava sen voimaantuloa varten tarvittavien menettelyjen päätökseen saattamiseen asti väliaikaisesti,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Annetaan lupa allekirjoittaa Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Thaimaan kuningaskunnan välinen kumppanuutta ja yhteistyötä koskeva puitesopimus, jäljempänä ’sopimus’, unionin puolesta sillä varauksella, että sopimuksen tekeminen saatetaan päätökseen (1).

2 artikla

Neuvoston puheenjohtaja valtuutetaan nimeämään yksi tai useampi henkilö, jolla on oikeus allekirjoittaa sopimus unionin puolesta.

3 artikla

Sopimuksen seuraavia osia sovelletaan sen voimaantuloa varten tarvittavien menettelyjen päätökseen saattamiseen asti väliaikaisesti (2) unionin ja Thaimaan kuningaskunnan välillä sopimuksen 59 artiklan mukaisesti ja edellyttäen, että siinä määrätyt ilmoitukset on annettu, vain siltä osin kuin ne kattavat unionin toimivaltaan kuuluvia kysymyksiä, mukaan lukien kysymykset, jotka kuuluvat unionin toimivaltaan määritellä ja toteuttaa yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa:

I osasto

II osasto

III osasto

IV osasto: 20, 21, 22, 23, 25, 26, 27, 28 ja 29 artikla

V osasto: 30, 31, 32, 34, 35, 36, 37, 38, 39, 40, 41, 42, 43, 44, 45, 46, 47, 48 ja 49 artikla

VI osasto

VII osasto

VIII osasto

Yhteinen julistus 5 artiklasta

Yhteinen julistus 23 artiklasta.

4 artikla

Tämä päätös tulee voimaan päivänä, jona se hyväksytään.

Tehty Luxemburgissa 24 päivänä lokakuuta 2022.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

A. HUBÁČKOVÁ


(1)  Ks. tämän virallisen lehden s. 72

(2)  Neuvoston pääsihteeristö julkaisee päivän, josta alkaen sopimuksen osia sovelletaan väliaikaisesti, Euroopan unionin virallisessa lehdessä.


23.12.2022   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 330/72


Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Thaimaan kuningaskunnan välinen kokonaisvaltaista kumppanuutta ja yhteistyötä koskeva

PUITESOPIMUS

EUROOPAN UNIONI, jäljempänä ’EU’,

sekä

BELGIAN KUNINGASKUNTA,

BULGARIAN TASAVALTA,

TŠEKIN TASAVALTA,

TANSKAN KUNINGASKUNTA,

SAKSAN LIITTOTASAVALTA,

VIRON TASAVALTA,

IRLANTI,

HELLEENIEN TASAVALTA,

ESPANJAN KUNINGASKUNTA,

RANSKAN TASAVALTA,

KROATIAN TASAVALTA,

ITALIAN TASAVALTA,

KYPROKSEN TASAVALTA,

LATVIAN TASAVALTA,

LIETTUAN TASAVALTA,

LUXEMBURGIN SUURHERTTUAKUNTA,

UNKARI,

MALTAN TASAVALTA,

ALANKOMAIDEN KUNINGASKUNTA,

ITÄVALLAN TASAVALTA,

PUOLAN TASAVALTA,

PORTUGALIN TASAVALTA,

ROMANIA,

SLOVENIAN TASAVALTA,

SLOVAKIAN TASAVALTA,

SUOMEN TASAVALTA,

RUOTSIN KUNINGASKUNTA,

jotka ovat Euroopan unionin jäsenvaltioita,

jäljempänä ’jäsenvaltiot’,

sekä

THAIMAAN KUNINGASKUNTA, jäljempänä ’Thaimaa’,

jäljempänä ’osapuolet’, jotka

OTTAVAT HUOMIOON osapuolten perinteiset ystävällismieliset suhteet sekä niitä yhdistävät läheiset historialliset, poliittiset ja taloudelliset siteet,

KATSOVAT, että osapuolten keskinäisten suhteiden kokonaisvaltaisuus on erityisen tärkeää,

VAHVISTAVAT sitoutumisensa demokratian periaatteisiin sekä ihmisoikeuksiin ja perusvapauksiin sellaisina kuin ne vahvistetaan Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen 10 päivänä joulukuuta 1948 hyväksymässä ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa ja muissa asiaankuuluvissa kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa,

VAHVISTAVAT sitoutumisensa oikeusvaltion ja hyvän hallintotavan periaatteisiin ja toiveensa lisätä kansojensa taloudellista ja sosiaalista edistymistä ottaen huomioon ympäristönsuojelun vaatimukset ja kestävän kehityksen periaatteet sekä 25 päivänä syyskuuta 2015 annetulla YK:n yleiskokouksen päätöslauselmalla 70/1 hyväksytyn kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman,

TUNNUSTAVAT, että Thaimaa on kehittyvä maa, ja ottavat huomioon osapuolten kehityserot,

TUNNUSTAVAT tarpeen edistää asesulun ja aseistariisunnan käsitteitä ja tavoitteita asiaa koskevien kansainvälisten ja alueellisten asiakirjojen avulla joukkotuhoaseiden aiheuttaman vaaran torjumiseksi. YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1540 (2004) yksimielinen hyväksyminen korostaa koko kansainvälisen yhteisön sitoutumista tällaisten aseiden leviämisen estämiseen. Eurooppa-neuvosto hyväksyi 12 päivänä joulukuuta 2003 joukkotuhoaseiden leviämisen vastaisen strategian, ja Euroopan unionin neuvosto hyväksyi 17 päivänä marraskuuta 2003 EU:n toimintalinjaksi asesulkupolitiikan huomioon ottamisen EU:n suhteissa kolmansiin maihin. Kaakkois-Aasian maiden liiton (ASEAN) jäsenenä Thaimaa on Bangkokissa 15 päivänä joulukuuta 1995 allekirjoitetun Kaakkois-Aasian ydinaseetonta vyöhykettä koskevan sopimuksen perustajajäsen,

TOTEAVAT, että osapuolet tunnustavat aseistariisunnan, asevalvonnan, rauhan ja turvallisuuden sekä kehityksen väliset yhteydet ja että osapuolten tiiviimpi yhteistyö asiaankuuluvien kansainvälisten asiakirjojen täytäntöönpanon edistämiseksi voi edistää YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden ja turvallisemman maailman saavuttamista,

TOTEAVAT, että osapuolet pitävät terrorismia uhkana maailmanlaajuiselle turvallisuudelle ja haluavat tehostaa vuoropuheluaan ja yhteistyötään terrorismin torjunnassa asiaa koskevien YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien ja erityisesti YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1373 (2001) mukaisesti, ja vahvistavat, että kaikkien ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion kunnioittaminen ovat terrorismin torjunnan perusta,

VAHVISTAVAT, että vakavimmat koko kansainvälistä yhteisöä koskettavat rikokset eivät saa jäädä rankaisematta ja että niitä koskevien syytteiden tosiasiallinen nostaminen on varmistettava toteuttamalla kansallisen tason toimenpiteitä ja tehostamalla maailmanlaajuista yhteistyötä,

VAHVISTAVAT pyrkivänsä päättäväisesti torjumaan kansainvälistä yhteisöä koskettavia vakavia rikoksia,

TUNNUSTAVAT Euroopan talousyhteisön sekä Kaakkois-Aasian järjestön jäsenvaltioiden Indonesian, Malesian, Filippiinien, Singaporen ja Thaimaan välisen 7 päivänä maaliskuuta 1980 Kuala Lumpurissa allekirjoitetun yhteistyösopimuksen ja siihen myöhemmin lisättyjen liittymispöytäkirjojen tärkeyden,

KATSOVAT, että on tärkeää lujittaa osapuolten nykyisiä suhteita niiden keskinäisen yhteistyön lisäämiseksi, ja haluavat yhdessä vakiinnuttaa, syventää ja monipuolistaa suhteitaan yhteistä etua koskevilla aloilla, ottaen huomioon itsemääräämisoikeuden, tasavertaisuuden, syrjimättömyyden ja luonnonympäristön kunnioittamisen periaatteet sekä yhteisen edun,

TUNNUSTAVAT, että osapuolet pyrkivät molemmat resurssitehokkaaseen, osallistavaan, innovatiiviseen, nettopäästöttömään ja vihreään talouteen ja että jakamalla kokemuksia niiden omien politiikkojen täytäntöönpanosta voidaan parantaa niiden tuloksia ja nopeuttaa YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden saavuttamista,

ILMAISEVAT täyden sitoutumisensa kestävän kehityksen edistämiseen sen kaikkien ulottuvuuksien suhteen, mukaan lukien ympäristönsuojelu ja tehokas yhteistyö ilmastonmuutoksen torjumiseksi, Rio de Janeirossa 9 päivänä toukokuuta 1992 hyväksytyn ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) ja Pariisissa 12 päivänä joulukuuta 2015 hyväksytyn Pariisin sopimuksen tehokas täytäntöönpano, sekä kansainvälisesti tunnustettujen sosiaali- ja työnormien tehokkaaseen edistämiseen ja täytäntöönpanoon,

TAKAAVAT tältä osin, että ketään ei jätetä jälkeen,

KOROSTAVAT, että on tärkeää syventää suhteita ja yhteistyötä sellaisilla aloilla kuin muuttoliike,

VAHVISTAVAT toiveensa lisätä osapuolten välistä yhteistyötä yhteisten arvojen ja yhteisen edun pohjalta ja sopusoinnussa alueellisesti toteutettujen toimien kanssa,

TUNNUSTAVAT, että osapuolet pitävät tärkeinä etenkin Marrakeshissa 15 päivänä huhtikuuta 1994 tehtyyn Maailman kauppajärjestön (WTO) perustamissopimukseen (WTO:n perustamissopimus) sisältyviä kansainvälistä kauppaa koskevia periaatteita ja sääntöjä sekä tarvetta soveltaa niitä avoimesti ja syrjimättömästi,

PANEVAT MERKILLE, että jos osapuolet päättäisivät tehdä tämän sopimuksen puitteissa vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alaa koskevia erillissopimuksia, joita EU tekee Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen kolmannen osan V osaston nojalla, tällaisten tulevaisuudessa tehtävien erillissopimusten määräykset eivät sitoisi Irlantia, ellei EU samanaikaisesti Irlannin kanssa ilmoita Thaimaalle Irlannin aiempien kahdenvälisten suhteiden osalta, että tällaiset tulevaisuudessa tehtävät erillissopimukset sitovat Irlantia EU:n osana Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyn, Irlannin asemasta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta tehdyn pöytäkirjan N:o 21 mukaisesti. Vastaavasti tämän sopimuksen täytäntöön panemiseksi edellä mainitun osaston nojalla myöhemmin toteutettavat EU:n sisäiset toimenpiteet eivät sitoisi Irlantia, jos se ei ole ilmoittanut haluavansa osallistua tällaisiin toimenpiteisiin tai hyväksyä ne pöytäkirjan N:o 21 mukaisesti. PANEVAT MERKILLE myös sen, että tällaiset tulevaisuudessa tehtävät erillissopimukset tai myöhemmin toteutettavat EU:n sisäiset toimenpiteet kuuluvat kyseisiin perussopimuksiin liitetyn, Tanskan asemaa koskevan pöytäkirjan N:o 22 soveltamisalaan,

OVAT SOPINEET SEURAAVAA:

I OSASTO

LUONNE JA SOVELTAMISALA

1 artikla

Yleiset periaatteet

1.   Demokratian periaatteiden, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittaminen, sellaisina kuin ne vahvistetaan ihmisoikeuksien yleismaailmallisessa julistuksessa ja muissa asiaankuuluvissa kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa, sekä oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen ovat osapuolten sisäpolitiikan ja kansainvälisen politiikan perusta ja olennainen osa tätä sopimusta.

2.   Osapuolet vahvistavat sitoumuksensa edistää kestävää kehitystä sen kaikkien ulottuvuuksien suhteen, tehdä yhteistyötä ilmastonmuutoksen ja globalisaation aiheuttamiin haasteisiin vastaamiseksi ja edistää kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelmaa.

3.   Osapuolet vahvistavat sitoumuksensa avun tuloksellisuudesta vuonna 2005 annettuun Pariisin julistukseen ja sopivat vahvistavansa yhteistyötä kehityksen edistämiseksi.

4.   Osapuolet vahvistavat sitoutumisensa hyvän hallintotavan periaatteisiin ja korruption torjumiseen kaikilla tasoilla ottaen erityisesti huomioon kansainväliset velvoitteensa.

5.   Osapuolet sopivat, että kaikissa tähän sopimukseen perustuvissa yhteistyötoimissa otetaan huomioon molempien osapuolten tarpeet ja valmiudet.

2 artikla

Yhteistyön tavoitteet

Osapuolet sopivat vakiintuneen kumppanuutensa pohjalta tulevaisuuteen suuntautuvasta suhteesta, joka on entistä jäsennellympi ja strategisempi ja joka pohjautuu yhteisiin arvoihin ja yhteistä etua koskeviin kysymyksiin, ja sitoutuvat käymään kattavaa vuoropuhelua ja edistämään yhteistyötään kaikilla yhteistä etua koskevilla aloilla. Niiden pyrkimyksenä on erityisesti

a)

edistää kahden- tai monenvälistä yhteistyötä kaikilla asiaankuuluvilla alueellisen ja kansainvälisen tason foorumeilla ja kaikissa asiaankuuluvissa alueellisissa ja kansainvälisissä järjestöissä, jotka käsittelevät tämän sopimuksen soveltamisalaan kuuluvia kysymyksiä;

b)

käynnistää yhteistyö joukkotuhoaseiden leviämisen estämiseksi;

c)

käynnistää vuoropuhelu kansainvälistä yhteisöä koskettavista vakavista rikoksista;

d)

käynnistää yhteistyö terrorismin ja kansainvälisen rikollisuuden ehkäisemiseksi ja torjumiseksi;

e)

varmistaa edellytykset osapuolten välisille kaupalle ja investoinneille ja edistää niiden kasvua ja kehitystä molemminpuolisen edun mukaisesti ja varmistaen WTO:n periaatteiden ja sääntöjen noudattamisen tavalla, joka tukee kestävän kehityksen tavoitetta ja edistää kestäviä toimitusketjuja ja vastuullisia liiketoimintakäytäntöjä;

f)

käynnistää yhteistyö kaikilla kauppaan ja investointeihin liittyvillä yhteistä etua koskevilla aloilla WTO:n periaatteiden ja sääntöjen täytäntöönpanon edistämiseksi, kestävien kauppa- ja investointivirtojen helpottamiseksi sekä kaupan ja investointien esteiden ehkäisemiseksi ja poistamiseksi EU:n ja ASEANin nykyisten ja tulevien aloitteiden ja kestävän kehityksen mukaisesti ja niitä täydentäen ja edistäen;

g)

käynnistää yhteistyö vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alalla, mukaan lukien oikeusvaltioperiaate ja oikeudellinen yhteistyö, henkilötietojen suoja, muuttoliike sekä rahanpesun, järjestäytyneen rikollisuuden ja laittomien huumausaineiden torjunta;

h)

käynnistää yhteistyö kaikilla muilla yhteistä etua koskevilla aloilla, joita ovat erityisesti makrotalouspolitiikka ja rahoituslaitokset, kehityssuunnittelu, verotusalan hyvä hallintotapa, korruption torjunta, yritysten yhteiskuntavastuu, teollisuuspolitiikka, mikroyritykset ja pienet ja keskisuuret yritykset (mikro- ja pk-yritykset), tietoyhteiskunta, tiede, teknologia ja innovointi, vähähiilinen talous, kiertotalous ja vihreä talous, biotalous, ilmastonmuutos, energia, liikenne, tutkimus ja kehitys, koulutus, kulttuuri, matkailu, ihmisoikeudet, sukupuolten tasa-arvo, ympäristö ja luonnonvarat, maatalous ja maaseudun kehittäminen, terveys, tilastot, osaamisyhteiskunta, elintarviketurvallisuus, kasvinsuojelu ja eläinlääkintä, työllisyys- ja sosiaaliasiat;

i)

lisätä osapuolten osallistumista osa-alueellisiin, alueellisiin ja kolmenvälisiin yhteistyöohjelmiin, joihin toinen osapuoli voi osallistua;

j)

lisätä osapuolten merkitystä ja näkyvyyttä toistensa alueilla erilaisin keinoin, mukaan lukien kulttuurivaihto, tieto- ja viestintätekniikan käyttö ja koulutus;

k)

edistää kansalaisten keskinäistä ymmärtämystä erilaisten valtiosta riippumattomien tahojen, kuten ajatushautomoiden, akateemisten yhteisöjen, kansalaisyhteiskunnan ja viestimien, yhteistyöllä seminaarien, konferenssien, nuorisotoiminnan, kyberavaruushankkeiden, koulutusten, vaihtojen ja muun toiminnan muodossa.

3 artikla

Joukkotuhoaseet

1.   Osapuolet katsovat, että joukkotuhoaseiden ja niiden kantolaitteiden leviäminen niin valtiollisille kuin valtioista riippumattomillekin toimijoille on yksi vakavimmista kansainvälisen vakauden ja turvallisuuden uhkatekijöistä. Osapuolet sopivat tekevänsä yhteistyötä ja osallistuvansa toimiin joukkotuhoaseiden ja niiden kantolaitteiden leviämisen estämiseksi noudattamalla kaikilta osin nykyisiä kansainvälisistä aseistariisunta- ja asesulkusopimuksista johtuvia velvoitteitaan ja muita asiaa koskevia YK:hon liittyviä kansainvälisiä velvoitteita, mukaan lukien YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat, ja panemalla ne kansallisella tasolla täytäntöön. Osapuolet sopivat, että tämä määräys on yksi tämän sopimuksen olennaisista osista.

2.   Osapuolet sopivat myös tekevänsä yhteistyötä ja osallistuvansa joukkotuhoaseiden ja niiden kantolaitteiden leviämisen estämiseen ja kansainvälisten aseistariisuntasopimusten täytäntöönpanon edistämiseen

a)

toteuttamalla toimia kaikkiin muihin asiaa koskeviin kansainvälisiin sopimuksiin liittymiseksi ja niiden panemiseksi kaikilta osin täytäntöön;

b)

tehostamalla kansallista vientivalvontaa ja valvomalla joukkotuhoaseisiin liittyvien tuotteiden vientiä ja kauttakulkua, mukaan lukien tarvittaessa joukkotuhoaseisiin liittyvän kaksikäyttöteknologian loppukäytön valvonta, tehokkain oikeudellisin tai hallinnollisin täytäntöönpanokeinoin, joihin sisältyvät vientivalvonnan laiminlyöntiin liittyvät tehokkaat seuraamukset ja ennaltaehkäisevät toimenpiteet, myös erityisesti yhteistyön ja valmiuksien kehittämisen avulla, omien kansainvälisten velvoitteidensa mukaisesti;

c)

edistämällä seuraavien sopimusten kokonaisvaltaista ja tehokasta täytäntöönpanoa: Lontoossa, Moskovassa ja Washingtonissa 1 päivänä heinäkuuta 1968 allekirjoitettu ydinsulkusopimus, joka on maailmanlaajuisen ydinsulku- ja aseistariisuntajärjestelmän kulmakivi ja tärkeä tekijä, kun pyritään kehittämään ydinenergiasovelluksia rauhanomaisiin tarkoituksiin, Lontoossa, Moskovassa ja Washingtonissa 10 päivänä huhtikuuta 1972 allekirjoitettu yleissopimus bakteriologisten (biologisten) ja toksiiniaseiden kehittämisen, tuottamisen ja varastoimisen kieltämiseksi ja niiden hävittämiseksi (BTWC)) ja Pariisissa ja New Yorkissa 13 päivänä tammikuuta 1993 allekirjoitettu kemiallisten aseiden kehittämisen, tuotannon, varastoinnin ja käytön kieltämistä sekä niiden hävittämistä koskeva yleissopimus (CWC);

3.   Osapuolet sopivat käynnistävänsä säännöllisen vuoropuhelun 2 kohdan a–c alakohdassa tarkoitettujen elementtien täydentämiseksi ja vahvistamiseksi. Tällaista vuoropuhelua voidaan käydä alueellisesti.

4 artikla

Pienaseet ja kevyet aseet sekä muut tavanomaiset aseet

1.   Osapuolet tunnustavat, että pienaseiden ja kevyiden aseiden, myös niissä käytettävien ampumatarvikkeiden, laiton tuotanto, siirto ja liikkuminen sekä pienaseiden ja kevyiden aseiden liiallinen keskittyminen, riittämätön varastojen hallinta ja turvallisuus sekä valvomaton leviäminen, joilla on monenlaisia humanitaarisia ja sosioekonomisia seurauksia, ovat edelleenkin vakava uhka rauhalle ja kansainväliselle turvallisuudelle sekä kestävälle kehitykselle yksilötasolla ja paikallisella, kansallisella, alueellisella ja kansainvälisellä tasolla.

2.   Osapuolet sopivat noudattavansa nykyisten kansainvälisten sopimusten ja YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmien mukaisia velvoitteitaan pienaseiden ja kevyiden aseiden, myös niissä käytettävien ampumatarvikkeiden, laittoman kaupan torjumiseksi sekä muiden tällä alalla sovellettavien kansainvälisten välineiden, kuten YK:n yleiskokouksen 20 päivänä heinäkuuta 2001 hyväksymän pienaseiden ja kevyiden aseiden laittoman kaupan kaikkien osa-alueiden ehkäisemistä, torjumista ja poistamista koskevan YK:n toimintaohjelman, puitteissa antamiaan sitoumuksia ja panevansa ne kaikilta osin täytäntöön.

3.   Osapuolet tunnustavat sisäisten valvontajärjestelmien merkityksen tavanomaisten aseiden siirtämiselle kansainvälisten velvoitteidensa mukaisesti ja 2 päivänä huhtikuuta 2013 annetulla YK:n yleiskokouksen päätöslauselmalla 67/234B hyväksytyn asekauppasopimuksen tarkoituksen mukaisesti. Osapuolet tunnustavat, että tällaisen valvonnan vastuullinen soveltaminen on tärkeää, sillä se edistää kansainvälistä ja alueellista rauhaa, turvallisuutta ja vakautta, vähentää inhimillistä kärsimystä ja estää tavanomaisten aseiden tarkoituksenvastaisia siirtoja. Osapuolet sopivat lujittavansa vuoropuheluaan ja yhteistyötään vientivalvonnan alalla.

4.   Osapuolet sopivat tehostavansa yhteistyötään ja pyrkivänsä pienaseiden ja kevyiden aseiden laittoman kaupan ennaltaehkäisyä ja poistamista sekä tavanomaisten aseiden siirtoja ja kansallisten tuonti- ja vientivalvontajärjestelmiä koskevien toimiensa koordinointiin, täydentävyyteen ja synergiaan.

5 artikla

Kansainvälistä yhteisöä koskettavat vakavat rikokset

Osapuolet vahvistavat, että vakavimmat koko kansainvälistä yhteisöä koskettavat rikokset eivät saisi jäädä rankaisematta ja että niiden osalta olisi varmistettava syytetoimet tapauksen mukaan kansallisen tai kansainvälisen tason toimenpitein ja lisäämällä kansainvälistä yhteistyötä osapuolten lakien ja määräysten mukaisesti.

6 artikla

Yhteistyö terrorismin ehkäisemiseksi ja torjumiseksi

1.   Osapuolet vahvistavat terrorismin torjunnan tärkeyden noudattaen kaikilta osin oikeusvaltioperiaatetta ja kansainvälistä oikeutta, erityisesti 26 päivänä kesäkuuta 1945 San Franciscossa allekirjoitettua Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjaa ja asiaa koskevia YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmia, ihmisoikeuksia koskevaa oikeutta ja kansainvälistä humanitaarista oikeutta. Osapuolet sopivat tekevänsä yhteistyötä terrorismin ehkäisemiseksi ja torjumiseksi sen kaikissa muodoissa ja ilmentymissä näissä puitteissa ja ottaen huomioon 8 päivänä syyskuuta 2006 annettuun YK:n yleiskokouksen päätöslauselmaan 60/288 sisältyvän YK:n maailmanlaajuisen terrorisminvastaisen strategian, sellaisena kuin se on tarkistettuna, ja 28 päivänä tammikuuta 2003 hyväksytyn ASEANin ja EU:n yhteisen julistuksen terrorismin torjunnasta.

2.   Osapuolet tekevät tällaista yhteistyötä erityisesti

a)

panemalla kaikilta osin täytäntöön YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmat 1267 (1999), 1373 (2001), 1822 (2008), 2242 (2015), 2396 (2017) ja 2462 (2019) sekä muut asiaa koskevat YK:n päätöslauselmat, kansainväliset yleissopimukset ja asiakirjat;

b)

vaihtamalla tietoja terroristiryhmistä ja terroristeista sekä näiden tukiverkostoista kansainvälisen oikeuden ja omien lakiensa ja määräystensä mukaisesti;

c)

tekemällä terrorismin torjuntakeinoihin, -välineisiin ja -menetelmiin, tekniset seikat ja koulutus mukaan lukien, liittyvää yhteistyötä ja jakamalla terrorismin ehkäisyyn ja terrorismiin värväämiseen liittyviä kokemuksia;

d)

syventämällä yhteistyön kautta kansainvälistä yhteisymmärrystä terrorismin ja sen rahoituksen torjunnasta sekä tieto- ja viestintätekniikan väärinkäytöstä terrorismitarkoituksiin sekä pyrkimällä sopimukseen laajasta kansainvälistä terrorismia koskevasta yleissopimuksesta, jolla täydennetään nykyisiä YK:n ja muita sovellettavia kansainvälisiä terrorisminvastaisia asiakirjoja;

e)

jakamalla parhaita toimintatapoja, jotka koskevat ihmisoikeuksien suojelua terrorismin torjunnassa.

II OSASTO

KAHDENVÄLINEN, ALUEELLINEN JA KANSAINVÄLINEN YHTEISTYÖ

7 artikla

Yhteistyö alueellisissa ja kansainvälisissä järjestöissä

1.   Osapuolet sitoutuvat tekemään yhteistyötä ja vaihtamaan näkemyksiä alueellisen ja kansainvälisen tason foorumeilla ja järjestöissä, etenkin YK:ssa ja sen erityisjärjestöissä ja -virastoissa, mukaan lukien Kansainvälinen työjärjestö (ILO), ja ASEANin ja EU:n vuoropuhelusuhteet erityisesti ASEANin ja EU:n strategisen kumppanuuden, ASEANin alueellisen foorumin (ARF) ja Aasia–Eurooppa-kokouksen (ASEM) yhteydessä.

2.   Osapuolet sitoutuvat tekemään yhteistyötä ja vaihtamaan näkemyksiä talouskysymyksistä ja muista niihin liittyvistä kysymyksistä alueellisen ja kansainvälisen tason foorumeilla ja järjestöissä, mukaan lukien muun muassa ASEM, YK:n kauppa- ja kehityskonferenssi ja Maailman henkisen omaisuuden järjestö.

8 artikla

Kahdenvälinen ja alueellinen yhteistyö

1.   Osapuolet sopivat, että samalla kun ne painottavat asianmukaisesti kahdenvälisen yhteistyönsä mukaisia kysymyksiä, ne toteuttavat kullakin tämän sopimuksen kattamalla vuoropuhelu- ja yhteistyöalalla asiaan liittyviä toimia joko kahdenvälisellä tai alueellisella tasolla tai yhdistämällä molemmat toimintakehykset. Sopivaa toimintakehystä valitessaan osapuolet pyrkivät maksimoimaan kaikkiin asianomaisiin osapuoliin kohdistuvan vaikutuksen ja lisäämään niiden osallistumista hyödyntäen käytettävissä olevat resurssit parhaalla mahdollisella tavalla ottaen huomioon poliittiset ja institutionaaliset toteutettavuusnäkökohdat ja varmistaen, että toimet sopivat yhteen muiden sellaisten toimien kanssa, joihin EU ja ASEANin jäsenvaltiot osallistuvat.

2.   Osapuolet voivat tarvittaessa päättää myöntää sopimuksen kattamilla tai siihen liittyvillä aloilla toteutettaviin yhteistyötoimiin rahoitustukea omien rahoitusmenettelyjensä ja -varojensa puitteissa. Tähän yhteistyöhön voi sisältyä muun muassa koulutusohjelmien, työpajojen ja seminaarien järjestämistä, asiantuntijavaihtoa, selvitysten laatimista ja muita osapuolten sopimia toimia.

III OSASTO

KAUPPAAN JA INVESTOINTEIHIN LIITTYVÄ YHTEISTYÖ

9 artikla

Yleiset periaatteet

1.   Osapuolet aloittavat kahdenvälistä ja monenvälistä kauppaa ja kauppaan liittyviä näkökohtia koskevan vuoropuhelun lujittaakseen kahdenvälisiä kauppasuhteitaan ja kehittääkseen monenvälistä kauppajärjestelmää tavalla, joka tukee kestävää kehitystä.

2.   Osapuolet sitoutuvat kehittämään ja monipuolistamaan keskinäistä kauppaansa mahdollisimman pitkälle ja molemminpuolisen edun mukaisesti noudattaen WTO:n periaatteita ja sääntöjä. Osapuolet sitoutuvat parantamaan markkinoillepääsyn edellytyksiä toteuttamalla toimenpiteitä avoimuuden lisäämiseksi ja ottaen huomioon työn, jota kansainväliset järjestöt ovat kyseisellä alalla tehneet.

3.   Osapuolet tiedottavat toisilleen kauppapolitiikan ja kauppaan liittyvien politiikkojen tai muiden asiaan liittyvien kysymysten kehityksestä, kuten maatalouspolitiikan, elintarviketurvallisuuden, tullien ulkopuolisten toimenpiteiden, kuluttajapolitiikan ja ympäristöpolitiikan, jätehuolto mukaan luettuna, kehityksestä.

4.   Osapuolet edistävät kaupan ja investointisuhteidensa kehittämiseksi vuoropuhelua ja yhteistyötä, mukaan lukien muun muassa kaupallisten ongelmien ratkaiseminen tämän sopimuksen 10–19 artiklassa tarkoitetuilla aloilla.

10 artikla

Terveyteen ja kasvinsuojeluun liittyvät kysymykset

1.   Osapuolet tekevät yhteistyötä elintarviketurvallisuuteen sekä terveyteen ja kasvinsuojeluun liittyvissä kysymyksissä ihmisten, eläinten tai kasvien elämän tai terveyden suojelemiseksi osapuolten alueella.

2.   Osapuolet keskustelevat ja vaihtavat tietoja toimenpiteistään, jotka on määritelty WTO:n perustamisen yhteydessä 1 päivänä tammikuuta 1995 voimaan tulleessa terveys- ja kasvinsuojelutoimista tehdyssä WTO:n sopimuksessa, mukaan lukien Roomassa 6 päivänä joulukuuta 1951 allekirjoitetussa kansainvälisessä kasvinsuojeluyleissopimuksessa vahvistetut sekä Maailman eläintautijärjestön ja Codex Alimentarius -komission standardit.

3.   Osapuolet sopivat tekevänsä yhteistyötä valmiuksien lisäämiseksi terveys- ja kasvinsuojeluasioissa. Tällainen valmiuksien kehittäminen perustuu kummankin osapuolen erityistarpeisiin, ja sen tarkoituksena on avustaa tällaista osapuolta toisen osapuolen sääntelykehyksen noudattamisessa.

4.   Osapuolet aloittavat ajoissa terveys- ja kasvinsuojeluasioita koskevan vuoropuhelun, kun jompikumpi osapuoli pyytää tarkastelemaan terveyteen ja kasvinsuojeluun liittyviä asioita ja muita terveyteen ja kasvinsuojeluun liittyviä kiireellisiä kysymyksiä.

5.   Osapuolet nimeävät yhteyshenkilöt tämän artiklan mukaisia asioita koskevaa tietojenvaihtoa varten.

6.   Osapuolet pitävät terveyden ja kasvinsuojelun alalla tehtävää yhteistyötä erittäin tärkeänä.

11 artikla

Kestävät elintarvikejärjestelmät

1.   Osapuolet tekevät yhteistyötä edistääkseen maailmanlaajuista siirtymistä kestäviin elintarvikejärjestelmiin.

2.   Osapuolet edistävät vuoropuhelua, valmiuksien kehittämistoimia ja tiivistä yhteistyötä yhteistä etua koskevissa kysymyksissä kestävien elintarvikejärjestelmien edistämiseksi YK:n kestävän kehityksen tavoitteiden mukaisesti. Tällaisia kysymyksiä ovat muun muassa:

a)

elintarvikejärjestelmien ympäristö- ja ilmastovaikutusten vähentäminen;

b)

kestävä maatalous ja kestävät elintarvikejärjestelmät elintarvikeketjun kaikissa vaiheissa, mukaan lukien agroekologia, luonnonmukainen tuotanto, torjunta-aineiden käytön ja riskien vähentäminen, eläinten hyvinvointi ja mikrobilääkeresistenssi;

c)

ruokahävikin ja elintarvikejätteen vähentäminen koko elintarvikeketjussa;

d)

elintarvikepetosten torjunta.

3.   Osapuolet nimeävät yhteyshenkilöt tämän artiklan mukaisia asioita koskevaa tietojenvaihtoa varten.

4.   Osapuolet pitävät kestävien elintarvikejärjestelmien alalla tehtävää yhteistyötä erittäin tärkeänä.

12 artikla

Kaupan tekniset esteet

1.   Osapuolet edistävät kansainvälisten standardien ja kansainvälisten akkreditointijärjestelmien käyttöä sekä vaihtavat standardeihin, teknisiin määräyksiin ja vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyihin liittyviä tietoja, myös WTO:n perustamisen yhteydessä 1 päivänä tammikuuta 1995 voimaan tulleen kaupan teknisiä esteitä koskevan WTO:n sopimuksen puitteissa.

2.   Osapuolet vahvistavat yhteistyötään standardien, teknisten määräysten ja vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjen alalla, mukaan lukien teknisten valmiuksien kehittäminen ja yhteistyö kaupan teknisiä esteitä koskevien toimenpiteiden noudattamiseksi.

3.   Osapuolet nimeävät yhteyspisteen koordinoimaan tämän artiklan mukaista tietojenvaihtoa ja yhteistyötä sekä helpottamaan osapuolten välistä sääntely-yhteistyötä.

13 artikla

Tulliyhteistyö ja kaupan helpottaminen

1.   Osapuolet jakavat kokemuksia tuonti- ja vientimenettelyjen ja muiden tullimenettelyjen yksinkertaistamisesta, kauppaa koskevien säännösten avoimuuden lisäämisestä ja tulliyhteistyön kehittämisestä, mukaan lukien tehokkaat keskinäisen hallinnollisen avun mekanismit, ja tarkastelevat niihin liittyviä mahdollisuuksia. Osapuolet tekevät yhteistyötä helpottaakseen 22 päivänä helmikuuta 2017 voimaan tulleen kaupan helpottamista koskevan WTO:n sopimuksen täytäntöönpanoa. Osapuolet kiinnittävät erityistä huomiota kansainvälisen kaupan, myös liikennepalvelujen, turvallisuuden parantamiseen sekä sen varmistamiseen, että kaupan helpottaminen, tehokas valvonta ja tulliin liittyvien petosten ja sääntöjenvastaisuuksien torjunta toteutetaan tasapainoisesti.

2.   Osapuolet ilmaisevat olevansa kiinnostuneita harkitsemaan tulevaisuudessa tulliyhteistyötä, mukaan lukien keskinäinen avunanto, koskevan pöytäkirjan tekemistä tämän sopimuksen mukaisissa institutionaalisissa puitteissa sanotun kuitenkaan estämättä muita tämän sopimuksen mukaisia yhteistyömuotoja.

14 artikla

Polkumyynnin torjunta

1.   Osapuolet vahvistavat oikeutensa ja velvoitteensa, jotka perustuvat vuoden 1994 tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen (GATT 1994 -sopimus) VI artiklaan ja GATT 1994 -sopimuksen VI artiklan täytäntöönpanosta tehtyyn WTO:n sopimukseen ja erityisesti sen 15 artiklaan.

2.   Osapuolet pitävät polkumyynnin torjunnan alalla tehtävää yhteistyötä erittäin tärkeänä.

15 artikla

Investoinnit

Osapuolet tukevat investointivirtojen lisäämistä luomalla houkuttelevan ja suotuisan ympäristön vastavuoroisille investoinneille johdonmukaisella vuoropuhelulla, jonka tarkoituksena on parantaa investointeihin liittyvien kysymysten ymmärtämystä ja niitä koskevaa yhteistyötä, tutkia investointivirtoja helpottavia hallinnollisia mekanismeja sekä edistää sijoittajien läpinäkyvää, avointa ja syrjimätöntä kohtelua osapuolten lakien ja määräysten mukaisesti.

16 artikla

Kilpailupolitiikka

1.   Osapuolet edistävät kilpailusääntöjen tosiasiallista käyttöönottoa ja soveltamista sekä tiedon levittämistä avoimuuden ja osapuolten markkinoilla toimivien yritysten oikeusvarmuuden lisäämiseksi osapuolten kansallisten lakien ja määräysten mukaisesti.

2.   Molemmat osapuolet pyrkivät tekemään yhteistyötä yhteisesti sovituilla aloilla parantaakseen keskinäistä ymmärrystä toistensa kilpailulainsäädännöstä ja -politiikasta.

17 artikla

Palvelut

Osapuolet aloittavat johdonmukaisen vuoropuhelun erityisesti vaihtaakseen tietoja sääntely-ympäristöistään, edistääkseen vastavuoroisesti markkinoille pääsyä, parantaakseen pääoman ja teknologian saatavuutta sekä lisätäkseen palvelukauppaa molempien alueiden välillä ja kolmansien maiden markkinoilla.

18 artikla

Immateriaalioikeudet

1.   Osapuolet vaihtavat tietoja ja jakavat kokemuksia immateriaalioikeuksien käytöstä, edistämisestä, levityksestä, selkeyttämisestä, hallinnoinnista, suojaamisesta ja tehokkaasta soveltamisesta, tällaisten oikeuksien loukkaamisen estämisestä sekä väärentämistä ja piratismia koskevista torjuntatoimista, etenkin tulliyhteistyön ja muiden asianmukaisten yhteistyömuotojen kautta sekä vahvistamalla tällaisten oikeuksien suojelua osapuolten sopimalla tavalla. Osapuolet tekevät lakiensa ja määräystensä mukaisesti sekä asiaa koskevien kansainvälisten sopimusten, joiden osapuolia osapuolet ovat, mukaisesti yhteistyötä erityisesti immateriaalioikeuksien noudattamisen valvonnan ja patenttien, maantieteellisten merkintöjen, tavaramerkkien, tekijänoikeuksien ja teollismallien suojan sekä kasvilajikkeiden suojan osalta.

2.   Osapuolet antavat toisilleen teknistä apua immateriaalioikeuksien alalla ja avustavat toisiaan immateriaalioikeuksien suojan, täytäntöönpanon, käytön ja kaupallistamisen parantamisessa Euroopassa saatujen kokemusten perusteella sekä niitä koskevan tietämyksen levittämisen tehostamisessa.

3.   Osapuolet tunnustavat 14 päivänä marraskuuta 2001 Dohassa teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehdystä sopimuksesta (TRIPS-sopimus) ja kansanterveydestä annetun julistuksen merkityksen ja vahvistavat sitoutumisensa siihen. Osapuolet noudattavat WTO:n yleisneuvoston 30 päivänä elokuuta 2003 TRIPS-sopimuksesta ja kansanterveydestä annetun Dohan julistuksen 6 kohdasta tekemää päätöstä ja Genevessä 6 päivänä joulukuuta 2005 hyväksyttyä TRIPS-sopimuksen muuttamista koskevaa pöytäkirjaa ja osallistuvat niiden täytäntöönpanoon.

19 artikla

Sähköinen kaupankäynti

1.   Osapuolet vaihtavat seuraavia seikkoja käsitteleviä tietoja sähköiseen kaupankäyntiin liittyvistä sääntelykysymyksistä omien lakiensa ja määräystensä mukaisesti:

a)

yhteentoimivien sähköisten luottamus- ja todentamispalvelujen tunnustaminen ja helpottaminen;

b)

suoramarkkinointiviestinnän kohtelu;

c)

kuluttajansuoja;

d)

muut sähköisen kaupankäynnin kehittämisen kannalta merkitykselliset asiat.

2.   Osapuolet tunnustavat sähköisen kaupankäynnin maailmanlaajuisen luonteen ja vahvistavat, että on tärkeää osallistua aktiivisesti monenvälisiin foorumeihin sähköisen kaupankäynnin kehityksen edistämiseksi.

IV OSASTO

YHTEISTYÖ VAPAUDEN, TURVALLISUUDEN JA OIKEUDEN ALALLA

20 artikla

Oikeusvaltioperiaate

1.   Osapuolet kiinnittävät tämän osaston mukaisessa yhteistyössään erityistä huomiota oikeusvaltioperiaatteen edistämiseen ja sen varmistamiseen, että kaikilla on yhtäläinen oikeussuoja. Osapuolet tekevät molemminpuolisen edun mukaisesti kokonaisvaltaista yhteistyötä, jotta lainvalvonnan ja oikeudenkäytön alan instituutiot toimisivat tehokkaasti.

2.   Osapuolten väliseen yhteistyöhön kuuluu myös tietojenvaihto oikeusjärjestelmistä ja lainsäädännöstä.

21 artikla

Sukupuolten tasa-arvo ja naisten ja tyttöjen vaikutusvallan lisääminen

1.   Osapuolet tunnustavat sukupuolten tasa-arvon ja kaikkien naisten ja tyttöjen vaikutusvallan lisäämisen välttämättömyyden sekä omana tavoitteenaan että demokratian, kestävän ja osallistavan kehityksen, rauhan ja turvallisuuden edistäjänä.

2.   Osapuolet tekevät yhteistyötä edistääkseen sukupuolten tasa-arvoa, naisten ja tyttöjen kaikkien ihmisoikeuksien kokonaisvaltaista toteutumista ja heidän vaikutusvaltansa lisäämistä sekä sukupuolinäkökohtien valtavirtaistamista tämän sopimuksen täytäntöönpanossa.

3.   Osapuolet vaihtavat keskenään hyviä käytäntöjä ja tutkivat uusia yhteistyöjärjestelyjä ja mahdollisia synergioita osapuolten sukupuoleen liittyvien politiikkojen ja ohjelmien välillä seuraavien kaltaisten osapuoliin sovellettavien kansainvälisten normien ja sitoumusten mukaisesti: kaikkinaisen naisten syrjinnän poistamista koskeva yleissopimus, jonka YK:n yleiskokous hyväksyi 18 päivänä joulukuuta 1979, Pekingin julistus ja toimintaohjelma, jotka hyväksyttiin Pekingissä 15 päivänä syyskuuta 1995 pidetyssä neljännessä naisten maailmankonferenssissa, kansainvälisen väestö- ja kehityskonferenssin toimintaohjelma ja sen arviointikonferenssien tulokset, kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelma ja YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1325 (2000) sekä sen myöhemmät naisia, rauhaa ja turvallisuutta koskevat päätöslauselmat.

22 artikla

Henkilötietojen ja yksityisyyden suoja

1.   Osapuolet sopivat tekevänsä yhteistyötä korkeatasoisen henkilötietojen ja yksityisyyden suojan ja sen tehokkaan täytäntöönpanon saavuttamiseksi kansainvälisestä ihmisoikeuksia koskevasta oikeudesta ja muista alan kansainvälisistä oikeudellisista asiakirjoista johtuvien velvoitteidensa mukaisesti ja pyrkivänsä siten helpottamaan henkilötietojen siirtoa osapuolten välillä, sillä niillä on keskeinen merkitys kaupankäynnin ja lainvalvontayhteistyön kehittämisessä edelleen osapuolten lakien ja määräysten mukaisesti.

2.   Henkilötietojen ja yksityisyyden suojaa koskevaan yhteistyöhön kuuluvat muun muassa tekninen ja oikeudellinen apu tietojen ja parhaiden käytäntöjen vaihdon, koulutuksen ja asiantuntemuksen muodossa sekä osapuolten valvontaviranomaisten tekemän täytäntöönpanoyhteistyön edistäminen, myös monenvälisillä foorumeilla.

23 artikla

Oikeudellinen yhteistyö

1.   Osapuolet tehostavat keskinäistä oikeusapua ja rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskevaa nykyistä yhteistyötä osapuolia sitovien asiaa koskevien kansainvälisten sopimusten mukaisesti. Osapuolet vahvistavat tarvittaessa nykyisiä mekanismeja ja harkitsevat uusien mekanismien kehittämistä alan kansainvälisen yhteistyön helpottamiseksi erityisesti tiivistämällä yhteistyötä muiden asiaankuuluvien kansainvälisen oikeudellisen yhteistyön verkostojen kanssa.

2.   Osapuolet pyrkivät kehittämään yksityis- ja kauppaoikeuden alan yhteistyötä erityisesti yksityisoikeudellista yhteistyötä koskevien monenvälisten yleissopimusten mukaisten velvoitteidensa noudattamisessa, mukaan lukien kansainvälistä yksityisoikeutta käsittelevän Haagin konferenssin yleissopimukset.

3.   Osapuolet tekevät yhteistyötä edistääkseen asiaan liittyvien oikeudellisten asiakirjojen turvallista ja tehokasta toimittamista, todisteiden vastaanottamista ja kuulemisia tarvittaessa videoyhteyden välityksellä sekä henkilötietojen suojaa kansainvälistä oikeudellista yhteistyötä varten.

24 artikla

Konsulisuojelu

Osapuolet sopivat käyvänsä säännöllisiä keskusteluja helpottaakseen edelleen konsulisuojelua ja koordinoidakseen konsuliapua koskevia toimia erityisesti kriisiaikoina.

25 artikla

Muuttoliikettä koskeva yhteistyö

1.   Osapuolet vahvistavat, että on tärkeää sitoutua kattavasti kaikkiin muuttoliikkeeseen liittyviin kysymyksiin, mukaan lukien laillinen muuttoliike EU:n ja kansallisen toimivallan mukaisesti, muuttovirtojen hallinta laittoman muuttoliikkeen osalta, laittoman muuttoliikkeen perimmäiset syyt, kansainvälinen suojelu sekä laittoman muuttoliikkeen, salakuljetuksen ja ihmiskaupan ehkäiseminen ja torjunta.

2.   Osapuolten välinen yhteistyö toteutetaan molempia osapuolia tyydyttävällä tavalla ja kokonaisvaltaisesti osapuolten kansainvälisten velvoitteiden ja voimassa olevan lakien ja määräysten mukaisesti. Yhteistyössä keskitytään muun muassa seuraaviin osa-alueisiin:

a)

laittoman muuttoliikkeen perimmäisiin syihin puuttuminen;

b)

sellaisten sääntöjen ja käytäntöjen kehittäminen, joilla pyritään tarjoamaan kansainvälistä suojelua sitä tarvitseville kansainvälisen oikeuden mukaisesti niin, että samalla varmistetaan palauttamiskiellon, humaanisuuden, kansainvälisen solidaarisuuden ja yhteistyön, taakanjaon ja vastuunjaon periaatteiden noudattaminen;

c)

maahanpääsyä koskevat säännöt sekä kyseisten sääntöjen mukaisesti maahan päästettyjen henkilöiden oikeudet ja asema, maassa laillisesti asuvien ulkomaalaisten oikeudenmukainen kohtelu, koulutus sekä syrjinnän ja muukalaisvihan vastaiset toimenpiteet;

d)

tuloksellisten ja ennalta ehkäisevien laitonta maahanmuuttoa, ihmissalakuljetusta ja ihmiskauppaa koskevien toimintaperiaatteiden vahvistaminen 15 päivänä marraskuuta 2000 annetulla YK:n yleiskokouksen päätöslauselmalla 55/25 hyväksytyn kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen (Palermon sopimus) ja sen sellaisten pöytäkirjojen mukaisesti, jotka ovat tulleet voimaan osapuolten osalta, mukaan lukien keinot torjua salakuljettajien verkostoja, hajottaa ihmiskauppaan osallistuvia rikollisverkostoja ja suojella ihmiskaupan uhreja;

e)

laittomasti oleskelevien henkilöiden mieluiten vapaaehtoinen palauttaminen turvallisella, inhimillisellä ja kunnioittavalla tavalla, mukaan lukien vapaaehtoisen ja kestävän paluun edistäminen ja tällaisten henkilöiden takaisinotto tämän artiklan 3 kohdan mukaisesti;

f)

viisumikysymyksiin ja matkustusasiakirjojen turvallisuuteen liittyvät molemmille osapuolille tärkeäksi tunnistetut kysymykset;

g)

rajaturvallisuuteen liittyvät molemmille osapuolille tärkeäksi tunnistetut kysymykset.

3.   Laittoman muuttoliikkeen ehkäisemiseksi ja valvomiseksi tehtävän yhteistyön puitteissa ja ihmiskaupan uhrien suojelun tarvetta rajoittamatta osapuolet sopivat lisäksi, että

a)

Thaimaa ottaa takaisin kansalaisensa, jotka eivät täytä tai eivät enää täytä voimassa olevia edellytyksiä päästä jäsenvaltion alueelle tai oleskella tai asua siellä, kyseisen jäsenvaltion pyynnöstä ilman lisämuodollisuuksia ja viipymättä;

b)

kukin jäsenvaltio ottaa takaisin kansalaisensa, jotka eivät täytä tai eivät enää täytä voimassa olevia edellytyksiä päästä Thaimaan alueelle tai oleskella tai asua siellä, Thaimaan pyynnöstä ilman lisämuodollisuuksia ja viipymättä;

c)

jäsenvaltiot ja Thaimaa myöntävät matkustusasiakirjat tällaisia tarkoituksia varten. Jos kansalaisuuden osoittavia asiakirjoja tai muita todisteita ei esitetä, asianomaisen jäsenvaltion tai Thaimaan toimivaltaisen diplomaatti- tai konsuliedustuston on Thaimaan tai asianomaisen jäsenvaltion pyynnöstä tehtävä kaikin tavoin yhteistyötä, jotta henkilön kansalaisuus voidaan selvittää viipymättä.

4.   Osapuolet sopivat aloittavansa osana muuttoliikekysymyksiä koskevia neuvotteluja takaisinottoa koskevan vuoropuhelun, joka voi jommankumman osapuolen pyynnöstä johtaa olosuhteiden salliessa takaisinottosopimuksen tekemiseen, mukaan lukien EU:n matkustusasiakirjan (1) käyttö. Osapuolet voivat myös harkita aloittavansa henkilöiden liikkuvuuden helpottamista koskevan vuoropuhelun, joka voi jommankumman osapuolen pyynnöstä johtaa olosuhteiden salliessa sopimuksen tekemiseen jäsenvaltioiden ja Thaimaan kansalaisia koskevien viisumimenettelyjen helpottamisesta.

26 artikla

Humanitaarinen yhteistyö

Osapuolet pyrkivät tekemään edelleen yhteistyötä kaikissa humanitaarista yhteistyötä ja apua koskevissa kysymyksissä, mukaan lukien asuinseudultaan siirtymään joutuneet henkilöt ja tuki osapuolten alueella siirtymään joutuneiden henkilöiden kanssa tekemisissä olevien virkamiesten valmiuksien kehittämiseksi. Osapuolet tekevät yhteistyötä molempia osapuolia tyydyttävällä tavalla ja tapauskohtaisesti osapuoliin sovellettavien kansainvälisten normien ja humanitaaristen periaatteiden eli humaanisuuden, puolueettomuuden, riippumattomuuden ja tasapuolisuuden mukaisesti. Tällaisissa pyrkimyksissä on edelleen otettava huomioon kokonaistilanne ja ymmärrys siirtymisen perimmäisistä syistä sekä kestävien ratkaisujen etsiminen. Osapuolet sitoutuvat vahvistamaan humanitaarisen avun ja kehityksen välistä yhteyttä.

27 artikla

Järjestäytyneen rikollisuuden ja korruption torjunta

Osapuolet sopivat tekevänsä yhteistyötä kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden, talousrikollisuuden, vakavan rikollisuuden (2) ja korruption sekä lasten seksuaalisen hyväksikäytön torjumiseksi. Tällaisella yhteistyöllä pyritään erityisesti panemaan täytäntöön ja edistämään asiaa koskevia kansainvälisiä normeja ja oikeudellisia asiakirjoja, joiden osapuolia osapuolet ovat, kuten Palermon sopimus ja sitä täydentävät pöytäkirjat sekä 31 päivänä lokakuuta 2003 annetulla YK:n yleiskokouksen päätöslauselmalla 58/4 hyväksytty YK:n korruption vastainen yleissopimus.

28 artikla

Yhteistyö rahanpesun ja terrorismin rahoituksen ennaltaehkäisyn ja torjunnan alalla

1.   Osapuolet ovat yhtä mieltä siitä, että tarvitaan niiden lakien ja määräysten mukaisesti toimintaa ja yhteistyötä, jolla estetään ja torjutaan tehokkaasti niiden rahoitusjärjestelmien väärinkäyttöä rahanpesuun ja terrorismin rahoitukseen.

2.   Osapuolet sopivat, että ne tekevät yhteistyötä kehittäessään ja pannessaan täytäntöön lakeja, sääntöjä ja määräyksiä rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjumiseksi kyseisellä alalla toimivien kansainvälisten elinten, kuten rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen vastaisen toimintaryhmän, laatimien normien mukaisesti..

3.   Tämän artiklan mukaisella yhteistyöllä pyritään myös edistämään asiaankuuluvien tietojen vaihtoa osapuolten lakien ja määräysten mukaisesti.

29 artikla

Yhteistyö huumausainepolitiikan alalla

1.   Osapuolet tekevät lakiensa ja määräystensä mukaisesti yhteistyötä varmistaakseen kattavan, näyttöön perustuvan, tasapainoisen ja yhdennetyn lähestymistavan toimivaltaisten viranomaisten välisen tehokkaan yhteistyön ja koordinoinnin avulla, mukaan lukien terveyden, oikeuden ja sisäasiain ja muiden asiaankuuluvien alojen viranomaiset, jotta voidaan vähentää laittomien huumausaineiden tarjontaa, kauppaa ja kysyntää ja tällaisten huumausaineiden vaikutusta huumausaineiden käyttäjiin ja yhteiskuntaan yleensä, tehostaa huumausaineiden estämistä koskevaa politiikkaa sekä estää huumausaineiden ja psykotrooppisten aineiden ja uusien psykoaktiivisten aineiden laittomaan valmistukseen käytettävien lähtöaineiden, mukaan lukien design-lähtöaineet, kulkeutuminen.

2.   Osapuolet sopivat yhteistyötavoista 1 kohdassa tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamiseksi. Toimien on perustuttava huumausaineiden valvonnasta tehdyissä YK:n yleissopimuksissa vahvistettuihin, yhteisesti sovittuihin periaatteisiin ja kaikkiin osapuolten kansainvälisiin huumausaineiden valvontaa koskeviin sitoumuksiin.

3.   Osapuolten väliseen huumausainepolitiikan alalla tehtävään yhteistyöhön kuuluvat muun muassa tekninen ja hallinnollinen apu, henkilöstön koulutus, huumausaineisiin liittyvä tutkimus, tietojen vaihto ja kokemusten jakaminen tietotekniikan käytöstä huumausaineiden valvonnassa ja innovatiivisista lähestymistavoista huumausainepolitiikkaan, oikeudellinen ja lainvalvontayhteistyö sekä huumausaineiden, psykotrooppisten aineiden ja uusien psykoaktiivisten aineiden laittomaan valmistukseen käytettävien lähtöaineiden, mukaan lukien design-lähtöaineet, kulkeutumisen estäminen. Osapuolet voivat sopia ottavansa mukaan muita aloja, kuten parhaiden käytäntöjen tai tietojen vaihto huumausaineriippuvuuden ennaltaehkäisystä, hoidosta, kuntoutuksesta, haittojen vähentämisestä ja seurannasta, huumausaineiden korvaamiseen tarkoitetuista lääkkeistä sekä lisätoimenpiteistä, joilla tehostetaan yhteistyötä huumausaineiden lähtöaineiden valvonnassa, rikosteknisessä tutkimuksessa, huumeisiin liittyvässä talousrikostutkinnassa ja vaihtoehtoisessa kehittämisessä.

V OSASTO

YHTEISTYÖ MUILLA ALOILLA

30 artikla

Ihmisoikeudet

1.   Osapuolet sopivat tekevänsä yhteistyötä ihmisoikeuksien edistämiseksi ja suojelemiseksi molemminpuolisen suostumuksen ja kunnioituksen periaatteen pohjalta. Osapuolet edistävät säännöllistä merkityksellistä ja laajapohjaista vuoropuhelua ihmisoikeuksista.

2.   Ihmisoikeuksien alalla tehtävään yhteistyöhön voi sisältyä muun muassa seuraavaa:

a)

osapuoliin sovellettavien kansainvälisten ihmisoikeussopimusten täytäntöönpanoon ja ihmisoikeuksiin liittyvien toimintasuunnitelmien täytäntöönpanon tehostamiseen liittyvien valmiuksien kehittäminen;

b)

ihmisoikeuksia koskevan vuoropuhelun ja yhteyksien ja tietojen vaihdon edistäminen sekä:

c)

osapuolten rakentavan yhteistyön vahvistaminen YK:n ihmisoikeuselimissä.

3.   Osapuolet tekevät yhteistyötä demokratian periaatteiden, oikeusvaltioperiaatteen ja hyvän hallintotavan vahvistamiseksi. Tällaiseen yhteistyöhön voivat sisältyä

a)

ihmisoikeuksien, oikeusvaltion ja hyvän hallintotavan suhteen toimivaltaisten kansallisten ja alueellisten instituutioiden välisen yhteistyön vahvistaminen;

b)

yhteistyö ja koordinointi demokratian periaatteiden, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen vahvistamiseksi, mukaan lukien yhdenvertaisuus lain edessä, ihmisten mahdollisuus saada tehokasta oikeusapua ja oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin, asianmukaiseen oikeuskäsittelyyn ja oikeussuojan saatavuuteen kansainvälisestä ihmisoikeuksia koskevasta oikeudesta johtuvien osapuolten velvoitteiden mukaisesti.

31 artikla

Rahoitusalan yhteistyö

Osapuolet sopivat edistävänsä rahoituslaitosten välistä yhteistyötä omien tarpeidensa mukaan sekä omien ohjelmiensa, lakiensa ja määräystensä puitteissa.

32 artikla

Makrotalouspolitiikkaa koskeva vuoropuhelu

Osapuolet sopivat vahvistavansa viranomaistensa välistä vuoropuhelua ja tekevänsä yhteistyötä makrotalouspolitiikkaa koskevien kokemusten jakamiseksi erityisesti taloudellisen yhdentymisen aloilla.

33 artikla

Verotusalan hyvä hallintotapa

Taloudellisen toiminnan vahvistamiseksi ja kehittämiseksi ja ottaen samalla huomioon tarpeen kehittää asianmukainen sääntelykehys osapuolet tunnustavat verotusalan hyvän hallinnon periaatteet, mukaan lukien verotuksen läpinäkyvyyttä ja tietojenvaihtoa koskevat globaalit standardit, oikeudenmukainen verotus sekä veropohjan rapautumisen ja voitonsiirtojen torjumista koskevat vähimmäisstandardit, ja sitoutuvat niiden täytäntöönpanoon. Osapuolet edistävät hyvää hallintotapaa verotusasioissa, parantavat kansainvälistä yhteistyötä verotuksen alalla, kehittävät toimenpiteitä kyseisten periaatteiden panemiseksi tehokkaasti täytäntöön ja helpottavat verotulojen keräämistä veropetosten ja veronkierron estämiseksi.

34 artikla

Teollisuuspolitiikkaa ja mikro- ja pk-yrityksiä koskeva yhteistyö

Osapuolet ottavat huomioon toistensa talouspolitiikan ja sen tavoitteet ja sopivat edistävänsä teollisuuspoliittista yhteistyötä, jolla tuetaan osallistavaa, kestävää ja kehityslähtöistä tuotantotoimintaa, ihmisarvoisten työpaikkojen luomista, yrittäjyyttä, luovuutta ja innovointia sekä toimitusketjun häiriönsietokykyä ja rahoituksen saantia kaikilla sopiviksi katsotuilla aloilla, jotta voidaan parantaa mikro- ja pk-yritysten virallistamista ja pääsyä kansainvälisille markkinoille sekä niiden kilpailukykyä ja kasvua muun muassa seuraavin keinoin:

a)

tietojen vaihto ja kokemusten jakaminen toimintaedellytysten luomisesta mikro- ja pk-yritysten kilpailukyvyn parantamiseksi;

b)

talouden toimijoiden välisten yhteyksien edistäminen, yhteisinvestointeihin kannustaminen ja yhteisyritysten ja tietoverkkojen perustaminen etenkin EU:n nykyisten horisontaalisten ohjelmien puitteissa, erityisesti niin että edistetään pehmeän ja kovan teknologian siirtoa kumppanien välillä;

c)

tiedottaminen, innovoinnin edistäminen ja rahoituksen saantiin ja markkinoille pääsyyn liittyvien hyvien toimintatapojen jakaminen;

d)

mikro- ja pk-yritysten valmiuksien kehittämisen tukeminen, jotta voidaan sujuvoittaa niiden integroitumista globaaliin talouteen ja toimitusketjuihin;

e)

osapuolten mikro- ja pk-yritysten toiminnan helpottaminen ja tukeminen;

f)

yritysten yhteiskuntavastuun ja vastuuvelvollisuuden sekä vastuullisten liiketoimintakäytäntöjen edistäminen, mukaan lukien kestävä kulutus ja tuotanto.

35 artikla

Yritysten välisen yhteistyön helpottaminen

Osapuolet helpottavat ja tukevat niiden yksityisten sektorien toteuttamia asiaankuuluvia yhteistyötoimia.

36 artikla

Tieto- ja viestintäteknologioihin liittyvä yhteistyö

1.   Osapuolet tunnustavat tieto- ja viestintätekniikan olevan nykyaikaisen elämän keskeinen osatekijä ja elintärkeä taloudelliselle ja sosiaaliselle kehitykselle ja sopivat siksi vaihtavansa näkemyksiä alan toimintalinjoistaan edistääkseen taloudellista ja sosiaalista kehitystä sekä ihmisoikeuksia ja perusvapauksia.

2.   Tämän alan yhteistyössä keskitytään muun muassa seuraaviin:

a)

osallistuminen erilaisiin paikallisiin vuoropuheluihin tietoyhteiskunnan eri osatekijöistä, joita ovat etenkin sähköisen viestinnän toimintaperiaatteet ja sääntely, yleispalvelu mukaan lukien, lupien myöntäminen ja yleisvaltuutus, henkilötietojen suoja sekä sääntelyviranomaisten riippumattomuus ja tehokkuus;

b)

osapuolten ja Kaakkois-Aasian tutkimusverkostojen ja -palvelujen yhteenliitettävyys ja yhteentoimivuus;

c)

uusien tieto- ja viestintäteknologioiden standardointi ja levittäminen;

d)

osapuolten tutkimusyhteistyön edistäminen tieto- ja viestintätekniikan alalla;

e)

yhteiset tutkimushankkeet tieto- ja viestintätekniikan alalla erityisesti EU:n tutkimuksen puiteohjelmien kautta, mukaan lukien osapuolten välinen yhteistyö etenkin sähköisen hallinnon, mobiilisovellusten, animaation ja multimedian aloilla;

f)

tieto- ja viestintätekniikkaan liittyvät turvallisuuskysymykset ja/tai -näkökohdat, mukaan lukien verkkoturvallisuuden edistäminen sekä kyberrikollisuuden, disinformaation ja tietotekniikan ja kaikenlaisten tiedotusvälineiden väärinkäytön torjunta.

3.   Yrityksiä kannustetaan yhteistyöhön osapuolten lakien ja määräysten mukaisesti.

4.   Osapuolet tekevät yhteistyötä kyberturvallisuuden alalla vaihtamalla tietoja strategioista, toimintalinjoista ja parhaista toimintatavoista lakiensa ja määräystensä ja kansainvälisten velvoitteidensa mukaisesti.

5.   Osapuolet edistävät tiedonvaihtoa kyberturvallisuudesta koulutuksen alalla, tietoisuuden lisäämiseen tähtääviä aloitteita, omien standardiensa ja teknisten eritelmiensä käyttöä kyberturvallisuusriskien hallintaan, tieto- ja viestintätekniikan tuotteiden ja palvelujen kyberturvallisuutta, mukaan lukien kyberturvallisuussertifiointi, sekä asiaan liittyviä tutkimus- ja kehityspolitiikkoja.

37 artikla

Tiede-, teknologia- ja innovointiyhteistyö

1.   Osapuolet sopivat tekevänsä yhteistyötä kaikilla yhteistä etua koskevilla tieteen, teknologian ja innovoinnin aloilla toistensa politiikat huomioon ottaen. Tällä yhteistyöllä lujitetaan sellaisten monenvälisten ja alueellisten tutkimus- ja innovointialoitteiden tukemista, joilla pyritään tarjoamaan uusia ratkaisuja vihreisiin, digitaalisiin, terveyteen liittyviin, sosiaalisiin ja innovointihaasteisiin. Yhteisiä toimia tarvitaan erityisesti tulevien maailmanlaajuisten terveyskriisien, etenkin uusien tartuntatautien, ehkäisemiseksi sekä yhteiseen sitoutumiseen terveellisemmän, turvallisemman, oikeudenmukaisemman ja kestävämmän maailman rakentamiseksi. Yhteistyöaloja voivat olla muun muassa ratkaisujen etsiminen maailmanlaajuisiin haasteisiin, kuten ilmastonmuutokseen, luonnon monimuotoisuuden kriisiin, saastumiseen, luonnonvarojen ehtymiseen tai tartuntatauteihin, myös kriisitilanteissa, ja ratkaisujen kehittäminen vihreän ja digitaalisen siirtymän mahdollistamiseksi. Aloitteiden olisi osoitettava ilmasto- ja ympäristötavoitteita koskevaa maailmanlaajuista johtajuutta.

2.   Tieteen, teknologian ja innovoinnin alalla tehtävän yhteistyön tavoitteena on

a)

edistää tiede-, teknologia- ja innovointiohjelmien jatkuvuutta sekä tukea talouskehitystä, osaamisyhteiskuntaa, elämänlaatua ja kestävää ympäristöä;

b)

edistää tieteeseen, teknologiaan ja innovointiin liittyvien tietojen ja osaamisen vaihtoa erityisesti politiikkojen ja ohjelmien toteuttamisen osalta;

c)

edistää kestäviä suhteita osapuolten tiedeyhteisöjen, tutkimuskeskusten, yliopistojen ja teollisuuden välillä;

d)

tukea inhimillisten voimavarojen kehittämistä;

e)

edistää tieteellistä ja teknologista yhteistyötä koskevaa yhteistä tutkimusta ja tutkimustulosten tasapuolista saatavuutta, niihin liittyvää kumppanuutta ja niiden yhteistä omistajuutta immateriaalioikeuksia koskevien sääntöjen, yhteisten arvojen ja periaatteiden sekä sovittujen toimintaedellytysten mukaisesti.

3.   Tieteen, teknologian ja innovoinnin alalla tehtävän yhteistyön muotoja ovat yhteiset tutkimushankkeet sekä tutkijoiden vaihdot, tapaamiset ja koulutus kansainvälisten vaihto-ohjelmien avulla tutkimustulosten levittämiseksi mahdollisimman laajalle. Yhteisestä tutkimuksesta ja toiminnasta syntyvät immateriaalioikeudet jaetaan yhteisesti sovittujen ehtojen mukaisesti.

4.   Tieteen, teknologian ja innovoinnin alan yhteistyötä tehdessään osapuolet tukevat omien valtiollisten virastojensa, korkeakoulujensa, tutkimuskeskustensa ja tuotantoalojensa, erityisesti mikro- ja pk-yritysten, osallistumista.

5.   Osapuolet sopivat pyrkivänsä kaikin tavoin lisäämään yleistä tietoisuutta omien tiede-, teknologia- ja innovointiyhteistyöhön liittyvien ohjelmiensa tarjoamista mahdollisuuksista.

38 artikla

Ilmastonmuutos

1.   Osapuolet katsovat, että ilmastonmuutos on uhka ihmiskunnan olemassaololle, ja toistavat sitoumuksensa vahvistaa globaaleja toimenpiteitä kyseisen uhan torjumiseksi. Osapuolet vahvistavat sitoumuksensa UNFCCC:n ja Pariisin sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseen. Näin ollen kumpikin osapuoli panee UNFCCC:n ja Pariisin sopimuksen tosiasiallisesti täytäntöön.

2.   Osapuolet pyrkivät vahvistamaan maailmanlaajuisia toimia ilmastonmuutoksen ja sen vaikutusten torjumiseksi. Osapuolet myös tehostavat yhteistyötä niiden politiikkojen suhteen, joilla autetaan hillitsemään ilmastonmuutosta ja sopeutumaan ilmastonmuutoksen haittavaikutuksiin, myös merenpinnan nousuun, ja suuntaamaan osapuolten taloudet, rahoitusvirrat mukaan luettuina, kohti alhaisia kasvihuonekaasupäästöjä ja ilmastokestävää kehitystä Pariisin sopimuksen mukaisesti.

3.   Ilmastonmuutoksen alalla tehtävän yhteistyön tavoitteena on

a)

parantaa valmiuksia käsitellä ilmastonmuutokseen liittyviä haasteita kansallisten tarpeiden pohjalta ja niihin vastaamiseksi;

b)

tehostaa valmiuksien kehittämistä kansallisesti määriteltyjen panosten ja kansallisten sopeutumissuunnitelmien ja muiden hillitsemistoimenpiteiden täytäntöönpanossa yhteistä etua koskevilla aloilla kestävän ja vähähiilisen kasvun tukemiseksi;

c)

edistää yhteistyötä ja vuoropuhelua, jotka liittyvät ilmastorahoitukseen ja rahoitusmekanismien kehittämiseen ilmastonmuutoksen torjumiseksi, mukaan lukien yksityisen sektorin osallistuminen;

d)

sopeutua ilmastonmuutoksen kielteisiin vaikutuksiin, mukaan lukien sopeutumistoimien sisällyttäminen osapuolten kehitysstrategioihin ja -suunnitelmiin kaikilla tasoilla;

e)

edistää tutkimus- ja kehitystoimintaan sekä hillitsemis- ja sopeutumisteknologioihin liittyvää yhteistyötä;

f)

edistää tietoisuuden lisäämistä, myös kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien väestöryhmien ja haavoittuvilla alueilla asuvien keskuudessa, helpottaa yleisön osallistumista ilmastonmuutoksen torjuntaan ja sisällyttää siihen analyysi ilmastonmuutoksen sukupuolivaikutuksista;

g)

edistää ilmastonmuutoksen torjumiseen tarkoitettujen taloudellisten välineiden, kuten hiilen hinnoittelun, ja tarvittaessa myös muiden välineiden kehittämistä koskevaa yhteistyötä ja vuoropuhelua;

h)

edistää katastrofiriskien vähentämis- ja hallintastrategioiden kehittämistä, myös haavoittuvia alueita ja yhteisöjä varten.

39 artikla

Energia

1.   Osapuolet pyrkivät lisäämään energia-alan yhteistyötä tavoitteenaan

a)

varmistaa kohtuuhintaisten, luotettavien ja kestävien energiapalvelujen yleinen saatavuus ja lisätä merkittävästi uusiutuvan energian osuutta maailmanlaajuisessa energialähteiden yhdistelmässä;

b)

kehittää uusia, kestäviä, innovatiivisia ja uusiutuvia energiamuotoja, mukaan lukien biopolttoaineet ja biomassa, tuuli- ja aurinkoenergia ja geoterminen energia sekä vesivoima, ottaen huomioon energiatoimitusten monipuolistamisen merkityksen energiavarmuuden vahvistamisessa;

c)

tukea sellaisten politiikkojen kehittämistä, joiden tavoitteena on lisätä uusiutuvan energian kilpailukykyä;

d)

saavuttaa energiankäytössä järkevä taso ja parantaa energiatehokkuutta sekä tarjonnan että kysynnän suhteen edistämällä energiatehokkuutta energian tuotannossa, siirrossa, jakelussa ja käytössä;

e)

edistää puhtaan energiateknologian alan yhteistyötä, myös tutkimusyhteistyön avulla, erityisesti uusiutuvan energian, energian varastoinnin ja fossiilisten polttoaineiden käytön hiilestä irtautumisen alalla;

f)

edistää vähähiilistä sähköntuotantoa, joka edistää siirtymistä puhtaaseen energiaan Pariisin sopimuksen tavoitteiden mukaisesti;

g)

tehostaa valmiuksien kehittämistä ja edistää investointeja energiainfrastruktuureihin ja puhtaaseen energiateknologiaan avoimuusperiaate huomioon ottaen;

h)

edistää kilpailua ja suotuisaa investointiympäristöä energiamarkkinoilla.

2.   Tätä varten osapuolet sopivat edistävänsä vastavuoroisesti hyödyttäviä yhteyksiä ja yhteistä tutkimusta, myös alueellisen energiayhteistyön avulla. Koska kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelma ja Pariisin sopimus ohjaavat kumppanuutta, osapuolet toteavat, että on tarpeen käsitellä puhtaan energian palvelujen kohtuuhintaisen saatavuuden ja kestävän kehityksen välisiä yhteyksiä. Kyseisiä toimia voidaan edistää muun muassa yhteistyössä EU:n energia-aloitteen kanssa.

40 artikla

Liikenne

1.   Osapuolet pyrkivät tekemään yhteistyötä asiaankuuluvilla liikennepolitiikan aloilla, jotta voidaan edistää kestävää liikennettä sekä laadukasta, luotettavaa, kestävää ja häiriönsietokykyistä infrastruktuuria, alueellinen ja rajatylittävä infrastruktuuri mukaan lukien, molempiin osapuoliin sovellettavien asiaankuuluvien kansainvälisten normien ja periaatteiden mukaisesti, parantaa tavaroiden ja matkustajien liikkuvuutta, tukea taloudellista kehitystä ja ihmisten hyvinvointia keskittyen palvelujen kohtuuhintaiseen ja tasapuoliseen saatavuuteen kaikille, edistää merenkulun ja ilmailun turvallisuutta, edistää ympäristönsuojelua ja lisätä osapuolten liikennejärjestelmien tehokkuutta.

2.   Osapuolten välisessä yhteistyössä liikenteen alalla pyritään edistämään seuraavia:

a)

tietojen vaihto osapuolten liikennepolitiikoista ja -käytännöistä, erityisesti kaikkien saatavilla olevista turvallisista, edullisista, esteettömistä ja kestävistä kaupunkiliikenteen ja julkisen liikenteen järjestelmistä, kiinnittäen erityistä huomiota haavoittuvassa asemassa olevien (myös naisten, lasten sekä vammaisten ja ikääntyneiden henkilöiden) tarpeisiin, maaliikenteeseen, meriliikenteeseen, lentoliikenteeseen, liikenteen logistiikkaan sekä multimodaalisten liikenneverkkojen yhteenliitettävyyteen ja yhteentoimivuuteen;

b)

maailmanlaajuisten satelliittinavigointijärjestelmien siviilikäyttö keskittyen sääntelyä sekä tuotannonalan ja markkinoiden kehittämistä koskeviin molemmille hyödyllisiin kysymyksiin; tässä yhteydessä harkitaan eurooppalaisen maailmanlaajuisen satelliittinavigointijärjestelmän hyödyntämistä parhaiden mahdollisten hyötyjen saamiseksi molemmille osapuolille;

c)

vuoropuhelu, jonka tavoitteena on parantaa ilmailun turvallisuutta, lentoliikenteen infrastruktuuriverkostoja ja toimia ihmisten ja tavaroiden nopean, tehokkaan, kestävän, turvallisen ja vakaan liikkuvuuden varmistamiseksi sekä tarkastella mahdollisuuksia kehittää edelleen suhteita lentoliikenteen alalla: siviili-ilmailualan yhteistyötä olisi edelleen edistettävä;

d)

yhteistä etua koskevilla aloilla käytävä meriliikennepalveluja koskeva vuoropuhelu, jonka tavoitteena on erityisesti

i)

helpottaa kaikkien sellaisten esteiden poistamista, jotka voivat haitata kauppamerenkulun kehitystä, ja tehdä tätä koskevaa yhteistyötä sekä parantaa edellytyksiä, joiden mukaisesti meriliikenteen rahtikuljetuksia toteutetaan osapuolten satamien välillä;

ii)

taata esteetön pääsy kansainväliseen ja kolmansien maiden väliseen liikenteeseen liiketaloudellisin perustein;

iii)

parantaa osapuolten kilpailukykyä meriliikennealalla; ja

iv)

taata syrjimätön kohtelu jäsenvaltion tai Thaimaan lipun alla purjehtiville aluksille tai toisen osapuolen kansalaisten tai yritysten liikennöimille aluksille verrattuna sen omien alusten kohteluun satamiin pääsyn, tukipalvelujen ja satamapalvelujen osalta, mukaan lukien meriliikenteen rooli tehokkaan kuljetusketjun kehittämisessä;

e)

turvatoimia, turvallisuutta ja merten pilaantumisen ehkäisemistä ja vähentämistä koskevien vaatimusten täytäntöönpano erityisesti meriliikenteen aloilla molempiin osapuoliin sovellettavien kansainvälisten yleissopimusten mukaisesti, mukaan lukien asianmukaisilla kansainvälisillä foorumeilla tehtävä kansainvälisten sääntöjen täytäntöönpanon tehostamiseen tähtäävä yhteistyö.

41 artikla

Matkailu

1.   Osapuolet pyrkivät kestävää matkailua koskevien kansainvälisten suuntaviivojen mukaisesti parantamaan tiedonvaihtoa ja ottamaan käyttöön parhaita käytäntöjä, jotta voidaan varmistaa sellaisen kestävän matkailun tasapainoinen kehitys, joka luo työpaikkoja ja edistää paikallista kulttuuria ja tuotteita, sekä edistää sellaisten välineiden kehittämistä, joilla seurataan kestävän kehityksen vaikutuksia kestävään matkailuun.

2.   Osapuolet sopivat kehittävänsä yhteistyötä, jolla pyritään suojelemaan luonnon- ja kulttuuriperintöä ja maksimoimaan niihin liittyvät mahdollisuudet lieventämällä matkailun haittavaikutuksia, erityisesti ihmisten, varsinkin lasten, hyväksikäyttöä missä tahansa muodossa, suojelemalla luonnonvaraisia eläimiä, kasvistoa, luonnon monimuotoisuutta ja ekosysteemejä ja lisäämällä matkailuelinkeinon myönteistä vaikutusta paikallisyhteisöjen kestävään kehitykseen muun muassa kehittämällä kestävää matkailua niin, että kunnioitetaan paikallisten ja perinteisten yhteisöjen koskemattomuutta ja otetaan huomioon niiden edut, sekä parantamalla matkailualan koulutusta.

42 artikla

Koulutus ja kulttuuri

1.   Osapuolet sopivat edistävänsä koulutus- ja kulttuuriyhteistyötä, jossa kunnioitetaan asianmukaisesti osapuolten moninaisuutta, lisätäkseen kulttuuriensa ja kieltensä vastavuoroista ymmärtämystä ja tuntemusta.

2.   Osapuolet pyrkivät toteuttamaan asianmukaisia toimenpiteitä edistääkseen koulutuksen ja kulttuurin osuutta kestävään kehitykseen liittyvässä koulutuksessa ja kulttuurialan vaihdossa sekä toteuttamaan yhteisiä aloitteita näillä aloilla muun muassa järjestämällä yhteisiä kulttuuritapahtumia. Tältä osin osapuolet sopivat jatkavansa Aasia–Eurooppa-säätiön toiminnan tukemista.

3.   Osapuolet sopivat tekevänsä tiivistä yhteistyötä asiaankuuluvilla kansainvälisillä foorumeilla, kuten YK:n kasvatus-, tiede- ja kulttuurijärjestössä (Unesco), aineellisen ja aineettoman kulttuuriperinnön säilyttämisen parantamiseksi, erityisesti Unescon yleiskokouksen 16 päivänä marraskuuta 1972 hyväksymän maailman kulttuuri- ja luonnonperinnön suojelemista koskevan yleissopimuksen ja Unescon yleiskokouksen 17 päivänä lokakuuta 2003 hyväksymän aineettoman kulttuuriperinnön suojelemista koskevan yleissopimuksen yhteydessä, ja ottavat huomioon kulttuurisen monimuotoisuuden edistämisen merkityksen taiteiden ja tietoon perustuvan luovan talouden kehityksen kannalta.

4.   Osapuolet edistävät lisäksi toimenpiteitä, joilla pyritään luomaan yhteyksiä niiden erityisvirastojen välille sekä edistämään tietojen, taitotiedon, opiskelijoiden, korkeakoulujen henkilöstön ja asiantuntijoiden vaihtoa ja ajatushautomoiden välisiä yhteyksiä. Osapuolten yhteistyössä ja teknisten resurssien käytössä hyödynnetään Kaakkois-Aasiassa toteutettavien EU:n koulutus- ja kulttuuriohjelmien tarjoamia mahdollisuuksia sekä osapuolten tällä alalla saamia kokemuksia. Osapuolet sopivat myös tehostavansa korkea-asteen koulutukseen liittyvää yhteistyötä, edistävänsä Erasmus+ -ohjelman täytäntöönpanoa sekä vaihtavansa parhaita käytäntöjä nuorisopolitiikan ja nuorisotyön alalla.

43 artikla

Ympäristö ja luonnonvarat

1.   Osapuolet ovat yhtä mieltä siitä, että on tarpeen tehdä yhteistyötä ympäristönsuojelun alalla ja pyrkiä kohti vähähiilistä, sietokykyistä ja resurssitehokasta kiertotaloutta, biotalous mukaan luettuna, talouskasvun irrottamiseksi ympäristön pilaantumisesta sekä suojella ja hallita luonnonvaroja kestävällä tavalla ja edistää biologista monimuotoisuutta, joka on perusta nykyisten ja tulevien sukupolvien kehitykselle.

2.   Osapuolet ovat yhtä mieltä siitä, että ympäristöön ja luonnonvaroihin liittyvällä yhteistyöllä edistetään resurssien tehokasta käyttöä ja kestävään kehitykseen tähtäävää ympäristön suojelua ja parantamista. Osapuolet pyrkivät yhteistyössään kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman täytäntöönpanoon ja asiaankuuluvien monenvälisten ympäristösopimusten, myös Pariisin sopimuksen, tehokkaaseen täytäntöönpanoon.

3.   Osapuolet pyrkivät jatkamaan ja vahvistamaan ympäristönsuojelua koskevaa yhteistyötään erityisesti seuraavilla osa-alueilla:

a)

ympäristötietoisuuden ja hyvän ympäristöhallinnon edistäminen, mukaan lukien paikallisyhteisöjen tehostettu ja merkityksellinen osallistuminen ympäristönsuojeluun ja kestävän kehityksen toimiin;

b)

siirtyminen kiertotalouteen kestävän kulutuksen ja tuotannon varmistamiseksi, resurssitehokkuuden maksimoimiseksi ja jätteen, erityisesti muovijätteen, syntymisen minimoimiseksi muovien ja mikromuovien aiheuttaman merten saastumisen ehkäisemiseksi;

c)

ekosysteemiin ja luonnon monimuotoisuuteen liittyvien arvojen sisällyttäminen kansalliseen ja paikalliseen suunnitteluun ja köyhyyden vähentämisen strategioihin ja tilinpitoon sekä asiaankuuluvien monenvälisten ympäristösopimusten täytäntöönpanon edistäminen, myös luonnon monimuotoisuuden ja luonnonvaraisten eläinten ja kasvien kansainvälisen kaupan osalta;

d)

maan ja maaperän suojelu, säilyttäminen ja ennallistaminen sekä kestävä maankäyttö maaperän heikentymisen nollatason saavuttamiseksi;

e)

kestävää metsänhoitoa ja metsähallinnon parantamista koskeva yhteistyö, mukaan lukien osallistuminen alueelliseen yhteistyöhön laittomien hakkuiden ja niihin liittyvän kaupan, metsäkadon ja metsien tilan heikkenemisen torjumiseksi, myös edistämällä metsäkatoa aiheuttamattomia maatalousalan perushyödykkeiden toimitusketjuja, suojelua, metsitystä, uudelleenmetsitystä ja metsien ennallistamista sekä lisäämällä metsien hiilivarastoja; tähän voi sisältyä metsälainsäädännön soveltamisen valvontaa, metsähallintoa ja puukauppaa koskeva vapaaehtoinen kumppanuussopimus;

f)

kansallispuistojen hyvä hallinto sekä biologisesti erittäin monimuotoisten alueiden ja herkkien ekosysteemien määrittäminen ja suojelu siten, että otetaan asianmukaisesti huomioon näillä alueilla tai niiden lähellä elävät paikallisyhteisöt sekä uhanalaiset ja erittäin uhanalaiset lajit;

g)

rannikkoalueiden ja merten luonnonvarojen suojelu ja kestävä hoito, mukaan lukien suojellut merialueet ja ympäristö;

h)

kemikaalien, kiinteän ja elektroniikkajätteen, meressä olevien jätteiden, otsonikerrosta heikentävien aineiden sekä uhanalaisten ja erittäin uhanalaisten lajien laittoman rajatylittävän liikkumisen estäminen sekä veden, maaperän ja ilman pilaantumisen ja melusaasteen ehkäiseminen;

i)

osallistavan, häiriönsietokykyisen ja ympäristöä säästävän kemikaalien hallinnan ja jätehuollon varmistaminen;

j)

kestävää vesihuoltoa ja sanitaatiota koskevan yhteistyön edistäminen veden saatavuuden, laadun ja käytön tehokkuuden varmistamiseksi;

k)

ekoinnovoinnin ja puhtaiden teknologioiden edistäminen ympäristöteknologioiden, kestävien tuotteiden ja palvelujen edistämiseksi ja käyttöönottamiseksi, myös asianmukaisten verotukseen liittyvien ja taloudellisten kannustimien avulla;

l)

maanhavainnointijärjestelmien käytön edistäminen ympäristökysymyksissä sekä niihin liittyvien valmiuksien ja kokemusten jakamisen edistäminen.

44 artikla

Valtamerten hallinnointi

1.   Osapuolet vahvistavat valtamerten hallinnointia koskeviin kysymyksiin liittyvää vuoropuhelua ja yhteistyötä edistääkseen meren elollisten luonnonvarojen ja meriekosysteemien säilyttämistä ja kestävää hoitoa pitkällä aikavälillä.

2.   Osapuolet tehostavat yhteistyötä meren elollisten luonnonvarojen säilyttämisen, hoidon ja kestävän hyödyntämisen alalla, sellaisina kuin ne on määritelty kolmannessa merioikeuskonferenssissa 10 päivänä joulukuuta 1982 hyväksytyssä Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksessa (UNCLOS) ja 31 päivänä lokakuuta 1995 annetussa elintarvike- ja maatalousjärjestön (FAO) yleiskonferenssin päätöslauselmassa nro 4/95 hyväksytyissä FAO:n vastuullisen kalastuksen toimintaohjeissa. Osapuolet sitoutuvat tekemään yhteistyötä edistääkseen niiden tavoitteiden täytäntöönpanoa, jotka sisältyvät kansainvälisten suojelu- ja hoitotoimenpiteiden noudattamisen edistämisestä aavalla merellä toimivien kalastusalusten osalta Roomassa 24 päivänä marraskuuta 1993 tehtyyn FAO:n sopimukseen sekä hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämistä ja hoitoa koskevien 10 päivänä joulukuuta 1982 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimuksen määräysten täytäntöönpanosta New Yorkissa 4 päivänä elokuuta 1995 tehtyyn YK:n sopimukseen.

3.   Lisäksi osapuolet sopivat tekevänsä yhteistyötä

a)

edistääkseen Roomassa 22 päivänä marraskuuta 2009 hyväksytyn laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemiseksi, vastustamiseksi ja poistamiseksi toteutettavia satamavaltion toimenpiteitä koskevan FAO:n sopimuksen täytäntöönpanoa;

b)

sellaisten alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen kanssa tai sellaisten järjestelyjen puitteissa, joiden jäseniä, tarkkailijoita tai yhteistyötä tekeviä muita kuin sopimuspuolia ne ovat, meren elollisten luonnonvarojen ja niiden ekosysteemien säilyttämisen ja kestävän hoidon edistämiseksi;

c)

laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen (LIS-kalastus) ja siihen liittyvän toiminnan torjumiseksi kattavin, tehokkain ja avoimin toimenpitein, myös jakamalla kokemuksia, edistämällä valmiuksien kehittämistä ja vaihtamalla tietoja LIS-kalastuksesta ottaen tarvittaessa huomioon tietojen luottamuksellisuuden ja kansallisen lainsäädännön;

d)

työelämän perusperiaatteiden ja -oikeuksien edistämiseksi kalastus-, kala- ja äyriäisalalla sekä Genevessä 30 päivänä toukokuuta 2007 hyväksytyn kalastusalan työtä koskevan ILO:n yleissopimuksen nro 188 panemiseksi täytäntöön;

e)

kestävän ja vastuullisen merivesiviljelyn kehittämiseksi, myös FAO:n vastuullisen kalastuksen toimintaohjeiden tavoitteiden ja periaatteiden panemiseksi täytäntöön;

f)

valtameriin kohdistuvien paineiden vähentämiseksi muun muassa torjumalla merten roskaantumista ja pilaantumista, mukaan lukien maalla ja aluksilla sijaitsevista lähteistä ja ihmisen toiminnasta merellä peräisin oleva pilaantuminen, osapuoliin sovellettavien kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti ja toteuttamalla sopeutumis- ja hillitsemistoimenpiteitä, joilla parannetaan valtamerten ja rannikkoyhteisöjen kykyä sietää ilmastonmuutosta.

45 artikla

Maatalous, kotieläintalous, kalatalous ja maaseudun kehittäminen

1.   Osapuolet sopivat edistävänsä maataloutta, kotieläintaloutta, kalataloutta ja maaseudun kehittämistä koskevaa vuoropuhelua. Osapuolet vaihtavat tietoja ja kehittävät yhteistyötä seuraavilla osa-alueilla:

a)

maatalouspolitiikka ja maatalouden yleiset kansainväliset näkymät;

b)

maatalouskaupan edistäminen ja helpottaminen, mukaan lukien kasvien, eläinten, vesieläinten ja niistä saatavien tuotteiden kauppa;

c)

maaseutualueiden kehityspolitiikka, mukaan lukien muut tuotantoresurssit ja -panokset, tietämys, rahoituspalvelut, markkinat ja mahdollisuudet lisäarvoon ja muuhun kuin maataloustyöhön;

d)

kasveihin, eläimiin ja vesieläintuotteisiin liittyvät politiikat, mukaan lukien maatalouden laatujärjestelmät, kuten maantieteelliset merkinnät ja luonnonmukainen tuotanto, sekä hyviä maatalouskäytäntöjä koskeva yhteistyö;

e)

luonnonmukaisen maatalouden sertifiointi- ja akkreditointijärjestelmien ja kestävän maataloustuotannon edistäminen.

2.   Osapuolet sopivat edistävänsä teknologiayhteistyötä, valmiuksien kehittämistä tai muita yhteistyömuotoja, jotka lisäävät tuottavuutta, turvallista ja kestävää tuotantoa ja häiriönsietokykyisiä käytäntöjä maataloudessa, kotieläintaloudessa, kalataloudessa ja maaseudun kehittämiseen liittyvillä aloilla ja joilla parannetaan kasvi- ja eläintauteihin ja zoonooseihin liittyviä valmiuksia, niiden ehkäisyä ja havaitsemista, niihin reagointia ja niiden valvontaa yhteinen terveys -lähestymistavan ja kansainvälisten standardien mukaisesti.

3.   Osapuolet sopivat kannustavansa julkista ja yksityistä sektoria keskustelemaan ja vaihtamaan liiketoimintaa koskevia tietoja, myös toteuttamaan maataloustuotteisiin liittyvien yritysten yhteensaattamista ja kaupan edistämistä koskevia tapahtumia.

46 artikla

Terveys

1.   Osapuolet sopivat tekevänsä yhteistyötä ja jakavansa kokemuksia ja parhaita käytäntöjä terveysalalla vahvistaakseen tutkimustoimia, puuttuakseen merkittävien ei-tarttuvien tautien ja tartuntatautien, myös covid-19-pandemian, aiheuttamaan uhkaan sekä vahvistaakseen yleistä terveydenhuoltoa ja terveyspalveluja, mukaan lukien seksuaali- ja lisääntymisterveyspalvelut. Osapuolet sopivat myös vaihtavansa näkemyksiä ja parhaita käytäntöjä lääkkeisiin ja lääkinnällisiin laitteisiin liittyvistä sääntelykysymyksistä.

2.   Yhteistyötä terveydenhuollon alalla tehdään pääasiassa kansainvälisillä foorumeilla, myös Maailman terveysjärjestössä, ja monenvälisissä aloitteissa seuraavien kaltaisilla aloilla:

a)

yhteinen tutkimus ja vertikaalisten terveydenhuolto-ohjelmien kehittäminen; yhteinen tutkimus monenvälisissä aloitteissa, kuten kroonisia sairauksia käsittelevä maailmanlaajuinen yhteenliittymä ja maailmanlaajuinen tutkimusyhteistyö tartuntatautien alalla;

b)

valmiuksien ja henkilöresurssien kehittäminen;

c)

terveysalan kansainväliset sopimukset.

47 artikla

Työllisyys- ja sosiaaliasiat

1.   Osapuolet sopivat tehostavansa yhteistyötä ja edistävänsä teknistä apua työllisyys- ja sosiaaliasioiden alalla, mukaan lukien yhteistyö, joka koskee alueellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta, työterveyttä ja -turvallisuutta, sukupuolten tasa-arvoa ja samaa palkkaa samanarvoisesta työstä, elinikäistä oppimista ja taitojen kehittämistä, sosiaalista suojelua ja ihmisarvoista työtä, globalisaation sosiaalisen ulottuvuuden vahvistamiseksi.

2.   Osapuolet vahvistavat, että on tarpeen tukea kaikkia hyödyttävää globalisaatioprosessia ja edistää täyttä ja tuottavaa työllisyyttä ja ihmisarvoista työtä kestävän kehityksen ja köyhyyden vähentämisen keskeisenä osatekijänä kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman, Genevessä 10 päivänä kesäkuuta 2008 hyväksytyn sosiaalisesti oikeudenmukaista globalisaatiota koskevan ILO:n julistuksen ja Genevessä 21 päivänä kesäkuuta 2019 hyväksytyn työn tulevaisuutta koskevan ILO:n satavuotisjulistuksen mukaisesti. Osapuolet ottavat huomioon taloudellisen ja sosiaalisen tilanteensa erityispiirteet ja eroavuudet.

3.   Osapuolet vahvistavat sitoumuksensa edistää kansainvälisesti tunnustettuja sosiaali- ja työnormeja ja panna ne tehokkaasti täytäntöön sekä kunnioittaa, edistää ja toteuttaa työelämän perusperiaatteita ja -oikeuksia, jotka on vahvistettu Genevessä 18 päivänä kesäkuuta 1998 annetussa ja 10 päivänä kesäkuuta 2022 muutetussa työelämän perusperiaatteita ja -oikeuksia koskevassa ILO:n julistuksessa. Osapuolet sopivat tekevänsä yhteistyötä ja antavansa teknistä apua ILO:n keskeisten yleissopimusten ratifioimiseksi ja panemiseksi täytäntöön sekä tarvittaessa tekevänsä yhteistyötä muiden ajantasaisten ILO:n yleissopimusten ratifioinnin ja täytäntöönpanon edistämiseksi, myös työelämässä esiintyvän väkivallan ja häirinnän osalta.

4.   Osapuolet sopivat edistävänsä hallituksen ja työmarkkinaosapuolten välistä yhteistyötä työllisyys- ja sosiaaliasioiden alalla sekä tietojen vaihtoa työllisyydestä, työterveydestä ja -turvallisuudesta, työsuojelutarkastuksista ja sosiaalista suojelua ja työsuojelua koskevasta työmarkkinaosapuolten vuoropuhelusta.

5.   Työllisyys- ja sosiaaliasioiden alalla tehtävään yhteistyöhön voivat sisältyä muun muassa yhdessä sovitut erityisohjelmat ja -hankkeet sekä vuoropuhelu, yhteistyö ja aloitteet molemmille osapuolille tärkeissä kysymyksissä kahden- tai monenvälisesti, kuten ASEMin, EU:n ja ASEANin vuoropuhelun ja ILO:n puitteissa.

48 artikla

Tilastot

Osapuolet sopivat edistävänsä EU:n ja ASEANin nykyisten tilastoalan yhteistyötoimien mukaisesti yhteistyötä tilastomenetelmien ja -käytäntöjen yhdenmukaistamiseksi, mukaan lukien tilastojen kerääminen, käsittely, analysointi ja levittäminen, jotta voidaan parantaa korkealaatuisten, ajantasaisten, asiaankuuluvien ja yksityiskohtaisempien yhdistettyjen tietojen saatavuutta ja osapuolet voivat käyttää molemminpuolisesti hyväksyttävin perustein tilastoja, jotka koskevat tavara- ja palvelukauppaa ja yleisemmin mitä tahansa muuta tämän sopimuksen soveltamisalaan kuuluvaa alaa, joka soveltuu tilastolliseen käsittelyyn. Osapuolet korostavat tietojen ja tilastojen merkitystä kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelman täytäntöönpanon kannalta.

49 artikla

Kansalaisyhteiskunta

Osapuolet tunnustavat kansalaisyhteiskunnan, erityisesti tutkijoiden ja työmarkkinaosapuolten sekä ajatushautomoiden ja työmarkkinaosapuolten välisten yhteyksien roolin ja panoksen tämän sopimuksen mukaisessa vuoropuhelu- ja yhteistyöprosessissa sekä sopivat edistävänsä tehokasta vuoropuhelua kansalaisyhteiskunnan kanssa, sen tehokasta ja rakentavaa osallistumista sekä useiden sidosryhmien välisiä kumppanuuksia.

VI OSASTO

YHTEISTYÖTAVAT

50 artikla

Yhteistyöresurssit

1.   Osapuolet sopivat antavansa omien resurssiensa ja sääntöjensä sallimissa rajoissa käyttöön asianmukaiset resurssit, myös rahoitusta, tässä sopimuksessa vahvistettujen yhteistyötavoitteiden saavuttamiseksi.

2.   Osapuolet kannustavat Euroopan investointipankkia jatkamaan toimintaansa Thaimaassa sen omien menettelyjen ja rahoituskriteerien mukaisesti.

51 artikla

Yhteistyö kolmansien maiden kehittämiseksi

1.   Osapuolet sopivat aloittavansa säännöllisen vuoropuhelun kehitysohjelmistaan kolmansissa maissa.

2.   Osapuolet sopivat tekevänsä yhteistyötä yhteisissä toimissa, joilla pyritään tukemaan kestävää kehitystä Thaimaan naapurimaissa ja niiden ulkopuolella asiaankuuluvilla kolmenvälisen yhteistyön aloilla. Kaikki asianomaiset kumppanit määrittelevät yhteistyöalat edunsaajamaiden tarpeiden sekä EU:n ja Thaimaan valmiuksien ja asiantuntemuksen perusteella, ja niistä päätetään tapauskohtaisesti.

VII OSASTO

INSTITUTIONAALINEN RAKENNE

52 artikla

Sekakomitea

1.   Perustetaan sekakomitea, joka koostuu kummankin osapuolen mahdollisimman korkean tason edustajista ja jonka tehtävänä on

a)

varmistaa tämän sopimuksen moitteeton toiminta ja täytäntöönpano;

b)

vahvistaa tämän sopimuksen tavoitteita koskevat painopisteet;

c)

antaa suosituksia tämän sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi;

d)

ratkaista tarvittaessa tämän sopimuksen tulkintaa, täytäntöönpanoa tai soveltamista koskevat näkemyserot tai -eroavaisuudet 55 artiklan mukaisesti;

e)

tutkia kaikki kumman tahansa osapuolen esittämät tiedot, jotka koskevat tämän sopimuksen mukaisten velvoitteiden täyttämättä jättämistä ja käydä toisen osapuolen kanssa neuvotteluja molempien osapuolten hyväksyttävissä olevan sovintoratkaisun löytämiseksi 55 artiklan mukaisesti.

2.   Sekakomitea kokoontuu tavallisesti vähintään kahden vuoden välein vuorotellen Bangkokissa ja Brysselissä yhteisesti sovittavana päivänä. Osapuolten niin sopiessa voidaan järjestää myös ylimääräisiä sekakomitean kokouksia. Sekakomitean puheenjohtajana toimii vuorotellen kummankin osapuolen edustaja. Sekakomitean kokousten esityslistasta päätetään osapuolten yhteisellä sopimuksella.

3.   Sekakomitea voi perustaa erityisiä työryhmiä auttamaan tehtäviensä hoidossa. Kyseiset työryhmät raportoivat toiminnastaan yksityiskohtaisesti sekakomitealle kussakin sen kokouksessa.

4.   Osapuolet sopivat, että sekakomitean tehtävänä on myös huolehtia kaikkien osapuolten välillä tehtyjen tai tehtävien alakohtaisten sopimusten tai pöytäkirjojen moitteettomasta toiminnasta.

5.   Sekakomitea vahvistaa oman työjärjestyksensä.

VIII OSASTO

LOPPUMÄÄRÄYKSET

53 artikla

Tulevaa kehitystä koskeva lauseke

1.   Yhteistyötä lisätäkseen osapuolet voivat keskinäisestä sopimuksestaan laajentaa tätä sopimusta, myös täydentämällä sitä tiettyjä aloja, sektoreita tai toimintoja koskevilla sopimuksilla tai pöytäkirjoilla. Tällaiset erillissopimukset tai -pöytäkirjat ovat erottamaton osa osapuolten välisiä yleisiä kahdenvälisiä suhteita, ja niihin sovelletaan yhteistä institutionaalista kehystä.

2.   Sopimuksen täytäntöönpanon osalta kumpi tahansa osapuoli voi tehdä ehdotuksia yhteistyön laajentamiseksi ottaen huomioon tämän sopimuksen soveltamisesta saadut kokemukset.

54 artikla

Muut sopimukset

1.   Tämä sopimus ja sen nojalla toteutettavat toimet eivät millään tavalla rajoita jäsenvaltioiden valtuuksia tehdä kahdenvälistä yhteistyötä Thaimaan kanssa tai tarvittaessa tehdä Thaimaan kanssa uusia kumppanuus- ja yhteistyösopimuksia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan unionista ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyjen sopimusten asian kannalta merkityksellisten määräysten soveltamista.

2.   Tämä sopimus ei vaikuta sellaisten sitoumusten soveltamiseen tai täytäntöönpanoon, joita kumpi tahansa osapuoli on antanut kolmansille osapuolille.

3.   Tämän sopimuksen määräykset eivät estä osapuolta toteuttamasta toimia, riitojenratkaisutoimet mukaan luettuina, jonkin muun sellaisen kansainvälisen sopimuksen nojalla, jonka osapuolia molemmat osapuolet ovat.

55 artikla

Velvoitteiden täyttäminen

1.   Osapuolet toteuttavat kaikki tarvittavat yleiset tai erityiset toimenpiteet varmistaakseen tästä sopimuksesta johtuvien velvoitteidensa täyttämisen. Ne huolehtivat siitä, että tässä sopimuksessa määrätyt tavoitteet saavutetaan.

2.   Kumpi tahansa osapuoli voi 52 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti saattaa sekakomitean käsiteltäväksi tämän sopimuksen soveltamista tai tulkintaa koskevan riidan.

3.   Jos jompikumpi osapuoli katsoo, että toinen osapuoli on jättänyt täyttämättä jonkin tämän sopimuksen mukaisen velvoitteensa, se voi toteuttaa aiheelliset toimenpiteet kansainvälisen oikeuden mukaisesti.

4.   Ennen 3 kohdassa tarkoitettujen aiheellisten toimenpiteiden toteuttamista, lukuun ottamatta 5 kohdassa tarkoitettuja tapauksia, tällainen osapuoli esittää sekakomitealle kaikki tilanteen perinpohjaiseksi tutkimiseksi tarvittavat tiedot osapuolten hyväksyttävissä olevan ratkaisun saavuttamiseksi. Osapuolet käyvät neuvottelut sekakomiteassa. Jos sekakomitea ei pääse molempia tyydyttävään ratkaisuun, tällainen osapuoli voi toteuttaa aiheellisia toimenpiteitä.

5.   Jos jommallakummalla osapuolella on vakavia syitä katsoa, että toinen osapuoli on olennaisesti jättänyt täyttämättä jonkin 1 artiklan 1 kohdassa ja 3 artiklan 1 kohdassa olennaiseksi osaksi kuvatuista velvoitteista, sen on välittömästi ilmoitettava toiselle osapuolelle tällaisesta täyttämättä jättämisestä. Jommankumman osapuolen pyynnöstä sekakomitea tai muu osapuolten yhteisellä sopimuksella nimeämä elin järjestää enintään 30 päivän kuluessa välittömät neuvottelut, joissa tutkitaan perusteellisesti kaikki toimenpiteen osatekijät tai perusteet osapuolten hyväksyttävissä olevan ratkaisun saavuttamiseksi. Kyseisen määräajan jälkeen ilmoituksen tehnyt osapuoli voi soveltaa aiheellisia toimenpiteitä.

6.   Aiheellisia toimenpiteitä valittaessa etusijalle on asetettava ne, joista on vähiten haittaa tämän sopimuksen tai mahdollisten muiden 53 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen erillissopimusten toiminnalle. Tällaisten toimenpiteiden on oltava luonteeltaan väliaikaisia ja oikeassa suhteessa rikkomukseen, jotta voidaan kannustaa velvoitteiden täyttämiseen. Edellä olevaa 4 kohtaa sovellettaessa ’aiheellisiin toimenpiteisiin’ voi sisältyä tämän sopimuksen soveltamisen keskeyttäminen joko osittain tai kokonaan. Edellä olevaa 5 kohtaa sovellettaessa ’aiheellisiin toimenpiteisiin’ voi sisältyä tämän sopimuksen tai minkä tahansa 53 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun erillissopimuksen soveltamisen keskeyttäminen joko osittain tai kokonaan. Kumpikin osapuoli tekisi päätöksen soveltamisen keskeyttämisestä omien lakiensa ja määräystensä mukaisesti.

7.   Kumpi tahansa osapuoli voi pyytää sekakomiteaa tarkastelemaan olosuhteita, jotka johtivat aiheellisten toimenpiteiden soveltamiseen, jotta voidaan päästä osapuolten hyväksyttävissä olevaan ratkaisuun. Osapuolen, joka toteuttaa aiheelliset toimenpiteet, on peruutettava ne heti, kun se on perusteltua.

56 artikla

Helpottaminen

Helpottaakseen tämän sopimuksen nojalla tehtävää yhteistyötä osapuolet sopivat järjestävänsä yhteistyön toteuttamiseen osallistuville virkamiehille ja asiantuntijoille tehtävien hoitamista varten tarvittavat fasiliteetit omien lakiensa ja määräystensä mukaisesti.

57 artikla

Alueellinen soveltaminen

Tätä sopimusta sovelletaan alueisiin, joilla sovelletaan Euroopan unionista tehtyä sopimusta ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyä sopimusta mainituissa sopimuksissa määrätyin edellytyksin, sekä Thaimaan alueeseen.

58 artikla

Osapuolten määritelmä

Tässä sopimuksessa ’osapuolilla’ tarkoitetaan EU:ta tai sen jäsenvaltioita taikka EU:ta ja sen jäsenvaltioita niiden toimivallan mukaisesti sekä Thaimaata.

59 artikla

Voimaantulo ja väliaikainen soveltaminen

1.   Tämä sopimus tulee voimaan kolmantenakymmenentenä (30) päivänä siitä päivästä, jona jälkimmäinen osapuoli on ilmoittanut toiselle osapuolelle tätä varten tarvittavien sisäisten oikeudellisten menettelyjen saattamisesta päätökseen.

2.   Sen estämättä, mitä 1 kohdassa määrätään, Thaimaa ja EU voivat soveltaa tätä sopimusta väliaikaisesti kokonaan tai osittain omien sisäisten menettelyjensä mukaisesti ennen sen voimaantuloa.

3.   Tällainen väliaikainen soveltaminen tulee voimaan kolmantenakymmenentenä (30) päivänä siitä päivästä, jona:

a)

EU on ilmoittanut Thaimaalle tarvittavien menettelyjensä saattamisesta päätökseen ja tämän sopimuksen väliaikaisesti sovellettavat osat; ja

b)

Thaimaa on ilmoittanut EU:lle tarvittavien menettelyjensä saattamisesta päätökseen ja hyväksynyt sopimuksen väliaikaisesti sovellettavat osat.

4.   Kumpi tahansa osapuoli voi ilmoittaa toiselle osapuolelle kirjallisesti aikomuksestaan lopettaa tämän sopimuksen väliaikainen soveltaminen. Lopettaminen tulee voimaan kolmantenakymmenentenä (30) päivänä tällaisen ilmoituksen vastaanottamisesta.

5.   Tämän sopimuksen väliaikaisesti sovellettavien määräysten osalta tämän sopimuksen voimaantuloa pidetään viittauksena 3 kohdassa vahvistettuun väliaikaisen soveltamisen alkamispäivään.

6.   Sekakomitea ja muut tämän sopimuksen nojalla perustetut elimet voivat hoitaa tehtäviään tämän sopimuksen väliaikaisen soveltamisen aikana siinä määrin kuin kyseiset tehtävät ovat tarpeen tämän sopimuksen väliaikaisen soveltamisen varmistamiseksi. Niiden tehtävien harjoittamisen yhteydessä tehtyjen päätösten voimassaolo lakkaa, jos tämän sopimuksen väliaikainen soveltaminen lopetetaan 4 kohdan mukaisesti.

60 artikla

Voimassaolo ja päättyminen

1.   Tämä sopimus on voimassa viisi (5) vuotta. Sen voimassaoloa jatketaan ilman eri toimenpiteitä vuodeksi kerrallaan, jollei kumpikaan osapuoli ilmoita kuusi (6) kuukautta ennen tällaisen yksivuotisen voimassaolojakson päättymistä toiselle osapuolelle kirjallisesti aikomuksestaan olla jatkamatta sopimuksen voimassaoloa.

2.   Kumpi tahansa osapuoli voi sanoa sopimuksen irti antamalla toiselle osapuolelle kirjallisen irtisanomisilmoituksen. Sopimuksen irtisanominen tulee voimaan kuusi (6) kuukautta sen jälkeen, kun toinen osapuoli on vastaanottanut ilmoituksen. Tällainen soveltamisen lopettaminen ei vaikuta meneillään oleviin hankkeisiin, jotka on aloitettu tämän sopimuksen nojalla ennen ilmoituksen vastaanottamista.

61 artikla

Muutokset

Osapuolet sopivat sopimukseen mahdollisesti tehtävistä muutoksista. Muutokset tulevat voimaan päivänä, jona viimeinen kirjallinen ilmoitus kaikkien kyseistä tarkoitusta varten tarvittavien muodollisuuksien täyttämisestä on tehty.

62 artikla

Yhteiset julistukset

Tähän sopimukseen liitetyt yhteiset julistukset ovat erottamaton osa tätä sopimusta.

63 artikla

Ilmoitukset

Sopimuksen 59, 60 ja 61 artiklan mukaisesti tehdyt ilmoitukset toimitetaan Euroopan unionin neuvoston pääsihteerille ja Thaimaan ulkoasiainministeriölle.

64 artikla

Todistusvoimaiset tekstit

Tämä sopimus on tehty kahtena kappaleena bulgarian, englannin, espanjan, hollannin, iirin, italian, kreikan, kroaatin, latvian, liettuan, maltan, portugalin, puolan, ranskan, romanian, ruotsin, saksan, slovakin, sloveenin, suomen, tanskan, tšekin, unkarin, viron ja thain kielillä, ja kukin teksti on yhtä todistusvoimainen.

TÄMÄN VAKUUDEKSI tätä varten alla mainitut asianmukaisesti valtuutetut täysivaltaiset edustajat ovat allekirjoittaneet tämän sopimuksen.

Image 2L3302022FI110120221214FI0001.0001451451Tämän säädöksen osalta on tehty kolme lausumaa, ja ne löytyvät virallisesta lehdestä EUVL C 491, 23.12.2022,.L3302022FI7210120221024FI0004.000110811081YHTEINEN JULISTUS 5 ARTIKLASTA(KANSAINVÄLISTÄ YHTEISÖÄ KOSKETTAVAT VAKAVAT RIKOKSET)Jäsenvaltiot ja Thaimaa ovat molemmat allekirjoittaneet Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön, joka on kehittänyt merkittävästi kansainvälistä oikeusjärjestelmää ja sen tehokasta toimintaa. Rooman perussäännössä määrätään, että joukkotuhonta, rikokset ihmisyyttä vastaan ja sotarikokset ovat vakavimpia rikoksia, jotka koskettavat kansainvälistä yhteisöä.YHTEINEN JULISTUS 23 ARTIKLASTA(OIKEUDELLINEN YHTEISTYÖ)Thaimaan kuninkaallinen hallitus pyrkii kaikin keinoin lakiensa mukaisesti varmistamaan, että henkilön kuolemanrangaistusta ei panna täytäntöön, ja jos tuomioistuin antaa kuolemanrangaistuksen, Thaimaan kuninkaallinen hallitus antaa suosituksen kuninkaallisesta armahtamisesta.

Image 3L3302022FI110120221214FI0001.0001451451Tämän säädöksen osalta on tehty kolme lausumaa, ja ne löytyvät virallisesta lehdestä EUVL C 491, 23.12.2022,.L3302022FI7210120221024FI0004.000110811081YHTEINEN JULISTUS 5 ARTIKLASTA(KANSAINVÄLISTÄ YHTEISÖÄ KOSKETTAVAT VAKAVAT RIKOKSET)Jäsenvaltiot ja Thaimaa ovat molemmat allekirjoittaneet Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön, joka on kehittänyt merkittävästi kansainvälistä oikeusjärjestelmää ja sen tehokasta toimintaa. Rooman perussäännössä määrätään, että joukkotuhonta, rikokset ihmisyyttä vastaan ja sotarikokset ovat vakavimpia rikoksia, jotka koskettavat kansainvälistä yhteisöä.YHTEINEN JULISTUS 23 ARTIKLASTA(OIKEUDELLINEN YHTEISTYÖ)Thaimaan kuninkaallinen hallitus pyrkii kaikin keinoin lakiensa mukaisesti varmistamaan, että henkilön kuolemanrangaistusta ei panna täytäntöön, ja jos tuomioistuin antaa kuolemanrangaistuksen, Thaimaan kuninkaallinen hallitus antaa suosituksen kuninkaallisesta armahtamisesta.

Image 4L3302022FI110120221214FI0001.0001451451Tämän säädöksen osalta on tehty kolme lausumaa, ja ne löytyvät virallisesta lehdestä EUVL C 491, 23.12.2022,.L3302022FI7210120221024FI0004.000110811081YHTEINEN JULISTUS 5 ARTIKLASTA(KANSAINVÄLISTÄ YHTEISÖÄ KOSKETTAVAT VAKAVAT RIKOKSET)Jäsenvaltiot ja Thaimaa ovat molemmat allekirjoittaneet Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön, joka on kehittänyt merkittävästi kansainvälistä oikeusjärjestelmää ja sen tehokasta toimintaa. Rooman perussäännössä määrätään, että joukkotuhonta, rikokset ihmisyyttä vastaan ja sotarikokset ovat vakavimpia rikoksia, jotka koskettavat kansainvälistä yhteisöä.YHTEINEN JULISTUS 23 ARTIKLASTA(OIKEUDELLINEN YHTEISTYÖ)Thaimaan kuninkaallinen hallitus pyrkii kaikin keinoin lakiensa mukaisesti varmistamaan, että henkilön kuolemanrangaistusta ei panna täytäntöön, ja jos tuomioistuin antaa kuolemanrangaistuksen, Thaimaan kuninkaallinen hallitus antaa suosituksen kuninkaallisesta armahtamisesta.

Image 5L3302022FI110120221214FI0001.0001451451Tämän säädöksen osalta on tehty kolme lausumaa, ja ne löytyvät virallisesta lehdestä EUVL C 491, 23.12.2022,.L3302022FI7210120221024FI0004.000110811081YHTEINEN JULISTUS 5 ARTIKLASTA(KANSAINVÄLISTÄ YHTEISÖÄ KOSKETTAVAT VAKAVAT RIKOKSET)Jäsenvaltiot ja Thaimaa ovat molemmat allekirjoittaneet Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön, joka on kehittänyt merkittävästi kansainvälistä oikeusjärjestelmää ja sen tehokasta toimintaa. Rooman perussäännössä määrätään, että joukkotuhonta, rikokset ihmisyyttä vastaan ja sotarikokset ovat vakavimpia rikoksia, jotka koskettavat kansainvälistä yhteisöä.YHTEINEN JULISTUS 23 ARTIKLASTA(OIKEUDELLINEN YHTEISTYÖ)Thaimaan kuninkaallinen hallitus pyrkii kaikin keinoin lakiensa mukaisesti varmistamaan, että henkilön kuolemanrangaistusta ei panna täytäntöön, ja jos tuomioistuin antaa kuolemanrangaistuksen, Thaimaan kuninkaallinen hallitus antaa suosituksen kuninkaallisesta armahtamisesta.

Image 6L3302022FI110120221214FI0001.0001451451Tämän säädöksen osalta on tehty kolme lausumaa, ja ne löytyvät virallisesta lehdestä EUVL C 491, 23.12.2022,.L3302022FI7210120221024FI0004.000110811081YHTEINEN JULISTUS 5 ARTIKLASTA(KANSAINVÄLISTÄ YHTEISÖÄ KOSKETTAVAT VAKAVAT RIKOKSET)Jäsenvaltiot ja Thaimaa ovat molemmat allekirjoittaneet Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön, joka on kehittänyt merkittävästi kansainvälistä oikeusjärjestelmää ja sen tehokasta toimintaa. Rooman perussäännössä määrätään, että joukkotuhonta, rikokset ihmisyyttä vastaan ja sotarikokset ovat vakavimpia rikoksia, jotka koskettavat kansainvälistä yhteisöä.YHTEINEN JULISTUS 23 ARTIKLASTA(OIKEUDELLINEN YHTEISTYÖ)Thaimaan kuninkaallinen hallitus pyrkii kaikin keinoin lakiensa mukaisesti varmistamaan, että henkilön kuolemanrangaistusta ei panna täytäntöön, ja jos tuomioistuin antaa kuolemanrangaistuksen, Thaimaan kuninkaallinen hallitus antaa suosituksen kuninkaallisesta armahtamisesta.

Image 7L3302022FI110120221214FI0001.0001451451Tämän säädöksen osalta on tehty kolme lausumaa, ja ne löytyvät virallisesta lehdestä EUVL C 491, 23.12.2022,.L3302022FI7210120221024FI0004.000110811081YHTEINEN JULISTUS 5 ARTIKLASTA(KANSAINVÄLISTÄ YHTEISÖÄ KOSKETTAVAT VAKAVAT RIKOKSET)Jäsenvaltiot ja Thaimaa ovat molemmat allekirjoittaneet Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön, joka on kehittänyt merkittävästi kansainvälistä oikeusjärjestelmää ja sen tehokasta toimintaa. Rooman perussäännössä määrätään, että joukkotuhonta, rikokset ihmisyyttä vastaan ja sotarikokset ovat vakavimpia rikoksia, jotka koskettavat kansainvälistä yhteisöä.YHTEINEN JULISTUS 23 ARTIKLASTA(OIKEUDELLINEN YHTEISTYÖ)Thaimaan kuninkaallinen hallitus pyrkii kaikin keinoin lakiensa mukaisesti varmistamaan, että henkilön kuolemanrangaistusta ei panna täytäntöön, ja jos tuomioistuin antaa kuolemanrangaistuksen, Thaimaan kuninkaallinen hallitus antaa suosituksen kuninkaallisesta armahtamisesta.

Image 8L3302022FI110120221214FI0001.0001451451Tämän säädöksen osalta on tehty kolme lausumaa, ja ne löytyvät virallisesta lehdestä EUVL C 491, 23.12.2022,.L3302022FI7210120221024FI0004.000110811081YHTEINEN JULISTUS 5 ARTIKLASTA(KANSAINVÄLISTÄ YHTEISÖÄ KOSKETTAVAT VAKAVAT RIKOKSET)Jäsenvaltiot ja Thaimaa ovat molemmat allekirjoittaneet Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön, joka on kehittänyt merkittävästi kansainvälistä oikeusjärjestelmää ja sen tehokasta toimintaa. Rooman perussäännössä määrätään, että joukkotuhonta, rikokset ihmisyyttä vastaan ja sotarikokset ovat vakavimpia rikoksia, jotka koskettavat kansainvälistä yhteisöä.YHTEINEN JULISTUS 23 ARTIKLASTA(OIKEUDELLINEN YHTEISTYÖ)Thaimaan kuninkaallinen hallitus pyrkii kaikin keinoin lakiensa mukaisesti varmistamaan, että henkilön kuolemanrangaistusta ei panna täytäntöön, ja jos tuomioistuin antaa kuolemanrangaistuksen, Thaimaan kuninkaallinen hallitus antaa suosituksen kuninkaallisesta armahtamisesta.

Image 9L3302022FI110120221214FI0001.0001451451Tämän säädöksen osalta on tehty kolme lausumaa, ja ne löytyvät virallisesta lehdestä EUVL C 491, 23.12.2022,.L3302022FI7210120221024FI0004.000110811081YHTEINEN JULISTUS 5 ARTIKLASTA(KANSAINVÄLISTÄ YHTEISÖÄ KOSKETTAVAT VAKAVAT RIKOKSET)Jäsenvaltiot ja Thaimaa ovat molemmat allekirjoittaneet Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön, joka on kehittänyt merkittävästi kansainvälistä oikeusjärjestelmää ja sen tehokasta toimintaa. Rooman perussäännössä määrätään, että joukkotuhonta, rikokset ihmisyyttä vastaan ja sotarikokset ovat vakavimpia rikoksia, jotka koskettavat kansainvälistä yhteisöä.YHTEINEN JULISTUS 23 ARTIKLASTA(OIKEUDELLINEN YHTEISTYÖ)Thaimaan kuninkaallinen hallitus pyrkii kaikin keinoin lakiensa mukaisesti varmistamaan, että henkilön kuolemanrangaistusta ei panna täytäntöön, ja jos tuomioistuin antaa kuolemanrangaistuksen, Thaimaan kuninkaallinen hallitus antaa suosituksen kuninkaallisesta armahtamisesta.

Image 10L3302022FI110120221214FI0001.0001451451Tämän säädöksen osalta on tehty kolme lausumaa, ja ne löytyvät virallisesta lehdestä EUVL C 491, 23.12.2022,.L3302022FI7210120221024FI0004.000110811081YHTEINEN JULISTUS 5 ARTIKLASTA(KANSAINVÄLISTÄ YHTEISÖÄ KOSKETTAVAT VAKAVAT RIKOKSET)Jäsenvaltiot ja Thaimaa ovat molemmat allekirjoittaneet Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön, joka on kehittänyt merkittävästi kansainvälistä oikeusjärjestelmää ja sen tehokasta toimintaa. Rooman perussäännössä määrätään, että joukkotuhonta, rikokset ihmisyyttä vastaan ja sotarikokset ovat vakavimpia rikoksia, jotka koskettavat kansainvälistä yhteisöä.YHTEINEN JULISTUS 23 ARTIKLASTA(OIKEUDELLINEN YHTEISTYÖ)Thaimaan kuninkaallinen hallitus pyrkii kaikin keinoin lakiensa mukaisesti varmistamaan, että henkilön kuolemanrangaistusta ei panna täytäntöön, ja jos tuomioistuin antaa kuolemanrangaistuksen, Thaimaan kuninkaallinen hallitus antaa suosituksen kuninkaallisesta armahtamisesta.


(1)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/1953, annettu 26 päivänä lokakuuta 2016, eurooppalaisen matkustusasiakirjan käyttöönotosta laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamista varten ja 30 päivänä marraskuuta 1994 annetun neuvoston suosituksen kumoamisesta (EUVL L 311, 17.11.2016, s. 13), mukaan lukien mahdolliset myöhemmät muutokset.

(2)  Sellaisena kuin se on määriteltynä Palermon sopimuksen 2 artiklan b alakohdassa.


YHTEINEN JULISTUS 5 ARTIKLASTA

(KANSAINVÄLISTÄ YHTEISÖÄ KOSKETTAVAT VAKAVAT RIKOKSET)

Jäsenvaltiot ja Thaimaa ovat molemmat allekirjoittaneet Kansainvälisen rikostuomioistuimen Rooman perussäännön, joka on kehittänyt merkittävästi kansainvälistä oikeusjärjestelmää ja sen tehokasta toimintaa. Rooman perussäännössä määrätään, että joukkotuhonta, rikokset ihmisyyttä vastaan ja sotarikokset ovat vakavimpia rikoksia, jotka koskettavat kansainvälistä yhteisöä.

YHTEINEN JULISTUS 23 ARTIKLASTA

(OIKEUDELLINEN YHTEISTYÖ)

Thaimaan kuninkaallinen hallitus pyrkii kaikin keinoin lakiensa mukaisesti varmistamaan, että henkilön kuolemanrangaistusta ei panna täytäntöön, ja jos tuomioistuin antaa kuolemanrangaistuksen, Thaimaan kuninkaallinen hallitus antaa suosituksen kuninkaallisesta armahtamisesta.


ASETUKSET

23.12.2022   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 330/109


NEUVOSTON ASETUS (EU) 2022/2563,

annettu 19 päivänä joulukuuta 2022,

tiettyjä maatalous- ja teollisuustuotteita koskevien unionin autonomisten tariffikiintiöiden avaamisesta ja hallinnoinnista annetun asetuksen (EU) 2021/2283 muuttamisesta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 31 artiklan,

ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Neuvoston asetuksella (EU) 2021/2283 (1) avattiin unionin autonomisia tariffikiintiöitä, jäljempänä ’kiintöt’, jotta voidaan varmistaa tiettyjen sellaisten maatalous- ja teollisuustuotteiden riittävä ja jatkuva saatavuus, joita ei tuoteta unionissa riittäviä määriä, ja välttää siten aiheuttamasta häiriöitä kyseisten tuotteiden markkinoille. Kyseisissä kiintiöissä tuotteita voidaan tuoda unioniin alennetuin tullein tai tulleitta.

(2)

Koska on unionin edun mukaista varmistaa tiettyjen teollisuustuotteiden riittävä tarjonta ja koska samanlaisia, vastaavia tai korvaavia tuotteita ei tuoteta unionissa riittäviä määriä, on tarpeen avata kyseisten tuotteiden asianmukaisille määrille uudet tullittomat tariffikiintiöt, joiden järjestysnumerot ovat 09.2921, 09.2922, 09.2923, 09.2924, 09.2925, 09.2926, 09.2927 ja 09.2931.

(3)

Koska tariffikiintiöiden, joiden järjestysnumero on 09.2723 ja 09.2763, soveltamisala ei enää riitä täyttämään unionin talouden toimijoiden tarpeita, kyseisiin kiintiöihin luettavien tuotteiden kuvausta olisi muutettava. Sen vuoksi kyseisten tuotteiden Taric-koodia olisi muutettava.

(4)

Koska on unionin edun mukaista varmistaa tiettyjen teollisuustuotteiden riittävä tarjonta, niiden kiintiöiden määriä olisi korotettava, joiden järjestysnumerot ovat 09.2563, 09.2682, 09.2828 ja 09.2854.

(5)

Koska tiettyjen teollisuustuotteiden tuotantokapasiteettia unionissa on lisätty, niiden kiintiöiden määriä olisi alennettava, joiden järjestysnumerot ovat 09.2575 ja 09.2913.

(6)

Kiintiöiden, joiden järjestysnumerot ovat 09.2583, 09.2819, 09.2839 and 09.2855, kiintiökautta olisi pidennettävä ja kiintiömäärää olisi mukautettava vuosittain, sillä kyseiset kiintiöt avattiin ainoastaan kuudeksi kuukaudeksi ja niiden säilyttäminen on edelleen unionin edun mukaista.

(7)

Koska ei ole enää unionin edun mukaista pitää voimassa kiintiöitä, joiden järjestysnumerot ovat 09.2003, 09.2576, 09.2577, 09.2592, 09.2650, 09.2673, 09.2688, 09.2694, 09.2708, 09.2710, 09.2734, 09.2799, 09.2829, 09.2866 ja 09.2880, ne olisi lakkautettava 1 päivästä tammikuuta 2023 alkaen.

(8)

Unionin ja Venäjän suhteet ovat heikentyneet viime vuosina erityisesti siksi, että Venäjä ei ole noudattanut kansainvälistä oikeutta ja että se kohdisti hyökkäyssodan Ukrainaa vastaan ilman edeltävää provokaatiota ja perusteettomasti. Neuvosto hyväksyi 6 päivänä lokakuuta 2022 kahdeksannen pakotepaketin Venäjää vastaan sen Ukrainaan kohdistaman hyökkäyssodan vuoksi ja koska Venäjän asevoimien on raportoitu syyllistyneen Ukrainassa julmuuksiin.

(9)

Vaikka Venäjä on Maailman kauppajärjestön jäsen, unioni voi vedota poikkeuksiin, joita sovelletaan Maailman kauppajärjestön perustamissopimuksen, jäljempänä ’WTO-sopimus’, ja erityisesti tullitariffeja ja kauppaa koskevan vuoden 1994 yleissopimuksen (GATT) XXI artiklan nojalla, etenkin siltä osin kuin on kyse velvoitteesta myöntää Venäjältä tuotaville tuotteille samat etuudet kuin muista maista tuotaville samankaltaisille tuotteille (suosituimmuuskohtelu).

(10)

Koska unionin ja Venäjän suhteet ovat heikentyneet ja jotta varmistettaisiin johdonmukaisuus unionin toteuttamien toimien ja unionin ulkoisen toiminnan periaatteiden kanssa, tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluville Venäjän alkuperätuotteille ei olisi aiheellista myöntää tullittomuus- eikä suosituimmuuskohtelua. Sen vuoksi on tarpeen lakkauttaa kyseisten tuotteiden kiintiöt.

(11)

Unionin ja Valko-Venäjän suhteet ovat heikentyneet viime vuosina, koska Valko-Venäjän hallinto ei noudata kansainvälistä oikeutta, perusoikeuksia eikä ihmisoikeuksia. Lisäksi Valko-Venäjä on alusta alkaen antanut laajaa tukea Venäjän hyökkäyssodalle Ukrainaa vastaan.

(12)

Unioni on lokakuusta 2020 alkaen ottanut asteittain käyttöön Valko-Venäjään kohdistuvia rajoittavia toimenpiteitä, koska se on jatkuvasti syyllistynyt ihmisoikeusloukkauksiin ja muuttoliikkeen välineellistämisen ja koska se osallistuu Venäjän hyökkäyssotaan Ukrainaa vastaan. Koska Valko-Venäjä ei ole Maailman kauppajärjestön jäsen, unionilla ei ole WTO-sopimuksessa määrättyä velvoitetta myöntää suosituimmuuskohtelua Valko-Venäjän tuotteille. Lisäksi kauppasopimukset mahdollistavat tiettyjen sellaisten toimien toteuttamisen, jotka ovat perusteltuja sovellettavien poikkeuslausekkeiden, erityisesti turvallisuutta koskevien poikkeusten, perusteella.

(13)

Koska unionin ja Valko-Venäjän suhteet ovat heikentyneet ja jotta varmistettaisiin johdonmukaisuus unionin toimien ja unionin ulkoisen toiminnan periaatteiden kanssa, tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluville Valko-Venäjän alkuperätuotteille ei olisi aiheellista myöntää tullittomuus- eikä suosituimmuuskohtelua. Sen vuoksi on tarpeen lakkauttaa kyseisten tuotteiden kiintiöt.

(14)

Jotta kuitenkin voitaisiin varmistaa asianmukainen tarjonta ja välttää vakavien häiriöiden esiintyminen eräillä unionin markkinoilla, on tarpeen säilyttää kiintiöt, joiden järjestysnumerot ovat 09.2600, 09.2742, 09.2698 ja 09.2835, tiettyjen Taric-koodiin 2712903910, 2926100010, 3204170030 tai 7604291030 kuuluvien Venäjän alkuperätuotteiden osalta. Unioniin tuotavien kyseisten tuotteiden osuus oli yli 50 prosenttia unionin kokonaistuonnin arvosta vuosina 2019–2021, ja vaihtoehtoisia toimittajia muista kolmansista maista ei ole ollenkaan tai on vain vähän. Kyseisen tuonnin arvo osoittaa, että unionin tuotannonalan toimijat ovat erittäin riippuvaisia kyseisestä tuonnista ja että kiintiöiden lakkauttaminen aiheuttaisi kyseisille toimijoille suhteettomia vaikeuksia.

(15)

Sen vuoksi yhteisen tullitariffin tullien suspension lakkauttaminen tiettyjen Venäjän tai Valko-Venäjän alkuperätuotteiden osalta on aiheellista ja sallittua GATT 1994 -sopimuksen XXI artiklan ja neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 (2) liitteessä I ja erityisesti sen ensimmäisen osan I jakson B osan 1 kohdassa vahvistettujen tulleja koskevien yleisten sääntöjen mukaisesti.

(16)

Kuten komissio totesi yksipuolisista tullisuspensioista ja autonomisista tariffikiintiöistä 13 päivänä joulukuuta 2011 antamassaan tiedonannossa, jäljempänä ’tiedonanto’, kiintiöiden myöntäminen on poikkeus yhteisen tullitariffin tullien soveltamisesta. Tällaisten yhteisen tullitariffin tullien ottaminen uudelleen käyttöön Venäjältä tai Valko-Venäjältä peräisin olevassa tuonnissa merkitsee näin ollen paluuta tavanomaiseen tilanteeseen. Näin ollen kiintiöiden rajoitettu lakkauttaminen tiettyjen Venäjän tai Valko-Venäjän alkuperätuotteiden osalta ei ole rajoitus eikä kielto, vaan sen tarkoituksena on estää näitä maita hyötymästä välillisesti unionin yksipuolisesta toimenpiteestä ja varmistaa unionin toimien yleinen johdonmukaisuus.

(17)

Asetus (EU) 2021/2283 olisi sen vuoksi muutettava.

(18)

Jotta kiintiöjärjestelmän soveltaminen ei keskeytyisi ja jotta noudatettaisiin tiedonannossa vahvistettuja suuntaviivoja, tässä asetuksessa säädettyjä asianomaisten tuotteiden kiintiöitä koskevia muutoksia olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2023. Tämän asetuksen olisi sen vuoksi tultava voimaan kiireellisesti,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan asetus (EU) 2021/2283 seuraavasti:

1)

lisätään 1 artiklaan kohta seuraavasti:

”4.   Edellä 2 kohdassa säädettyä suspensiota ei sovelleta Venäjän alkuperätuotteisiin, lukuun ottamatta kiintiöitä, joiden järjestysnumerot ovat 09.2600, 09.2742, 09.2698 ja 09.2835, eikä Valko-Venäjän alkuperätuotteisiin.”;

2)

korvataan liite tämän asetuksen liitteellä.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2023.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 19 päivänä joulukuuta 2022.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

J. SÍKELA


(1)  Neuvoston asetus (EU) N:o 2021/2283, annettu 20 päivänä joulukuuta 2021, tiettyjä maatalous- ja teollisuustuotteita koskevien unionin autonomisten tariffikiintiöiden avaamisesta ja hallinnoinnista sekä asetuksen (EU) 1388/2013 kumoamisesta (EUVL L 458, 22.12.2021, s. 33).

(2)  Neuvoston asetus (ETY) N:o 2658/87, annettu 23 päivänä heinäkuuta 1987, tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista (EYVL L 256, 7.9.1987, s. 1).


LIITE

”LIITE

Järjestys-numero

CN-koodi

Taric

Tavaran kuvaus

Kiintiö-kausi

Kiintiön määrä

Kiintiö-tulli

09.2849

ex 0710 80 69

10

Auricularia polytricha-lajin sienet, jäädytetyt, myös höyryssä tai vedessä keitetyt, valmisruokien valmistukseen tarkoitetut (1)  (2)

1.1.-31.12.

700 tonnia

0 %

09.2664

ex 2008 60 39

30

Lisättyä alkoholia sisältävät makeat kirsikat, sokeripitoisuus enintään 9 painoprosenttia, läpimitta enintään 19,9 mm, kivelliset, suklaatuotteissa käytettäviksi tarkoitetut (1)

1.1.-31.12

1 000 tonnia

10 %

09.2925

ex 2309 90 31

ex 2309 90 31

ex 2309 90 96

ex 2309 90 96

41

49

41

49

rehun lisäaine, jonka kuivapainosta on

vähintään 68 mutta enintään 80 painoprosenttia L-lysiinisulfaattia, ja

enintään 32 painoprosenttia muita ainesosia, kuten hiilihydraatteja ja muita aminohappoja

1.1.-31.12.

100 000 tonnia

0 %

09.2913

ex 2401 10 35

ex 2401 10 70

ex 2401 10 95

ex 2401 10 95

ex 2401 10 95

ex 2401 20 35

ex 2401 20 70

ex 2401 20 95

ex 2401 20 95

ex 2401 20 95

91

10

11

21

91

91

10

11

21

91

Raaka tai valmistamaton tupakka, myös säännöllisiin muotoihin leikattu, tullausarvo vähintään 450 euroa 100 nettokilogrammalta, alanimikkeen 2402 10 00 tuotteiden valmistuksessa päällys- tai aluslehtenä käytettäväksi tarkoitettu (1)

1.1.-31.12.

3 000 tonnia

0 %

09.2828

2712 20 90

 

Vähemmän kuin 0,75 painoprosenttia öljyä sisältävä parafiini

1.1.-31.12.

140 000 tonnia

0 %

09.2600

ex 2712 90 39

10

Puristettu parafiini (slack wax) (CAS RN 64742-61-6)

1.1.-31.12.

100 000 tonnia

0 %

09.2578

ex 2811 19 80

50

Sulfamidihappo (CAS RN 5329-14-6), puhtausaste vähintään 95 painoprosenttia, myös jo siihen on lisätty enintään 5 % piidioksidia (CAS RN 112926-00-8) paakkuuntumisenestoaineeksi

1.1.-31.12.

27 000 tonnia

0 %

09.2928

ex 2811 22 00

40

Piidioksiditäyteaine (silikatäyteaine) rakeina, joiden piidioksidipitoisuus on vähintään 97painoprosenttia

1.1.-31.12.

1 700 tonnia

0 %

09.2806

ex 2825 90 40

30

Volframitrioksidi, mukaan luettuna sininen volframin oksidi (CAS RN 1314-35-8 tai CAS RN 39318-18-8)

1.1.-31.12.

12 000 tonnia

0 %

09.2819

ex 2833 25 00

30

Kuparihydroksidisulfaatti (Cu4(OH)6(SO4)), hydraatti (CAS RN 12527-76-3), jonka puhtausaste on vähintään 98 painoprosenttia

1.1.-31.12.

240 000 kg

0 %

09.2872

ex 2833 29 80

40

Cesiumsulfaatti (CAS RN 10294–54–9), jähmeä tai vesiliuoksena, sisältää vähintään 48 mutta enintään 52 painoprosenttia cesiumsulfaattia

1.1.-31.12.

400 tonnia

0 %

09.2567

ex 2903 22 00

10

Trikloorietyleeni (CAS RN 79-01-6), puhtausaste vähintään 99 painoprosenttia

1.1.-31.12.

11 885 000 kg

0 %

09.2837

ex 2903 79 30

20

Bromikloorimetaani (CAS RN 74-97-5)

1.1.-31.12.

600 tonnia

0 %

09.2933

ex 2903 99 80

30

1,3-Diklooribentseeni (CAS RN 541-73-1)

1.1.-31.12.

2 600 tonnia

0 %

09.2700

ex 2905 12 00

10

Propan-1-oli (propyylialkoholi) (CAS RN 71-23-8)

1.1.-31.12.

15 000 tonnia

0 %

09.2830

ex 2906 19 00

40

Syklopropyylimetanoli (CAS RN 2516-33-8)

1.1.-31.12.

20 tonnia

0 %

09.2851

ex 2907 12 00

10

O-kresoli (CAS RN 95-48-7), jonka puhtausaste on vähintään 98,5 painoprosenttia

1.1.-31.12.

20 000 tonnia

0 %

09.2704

ex 2909 49 80

20

2,2,2',2'-tetrakis(hydroksimetyyli)-3,3'-oksidipropan-1-oli (CAS RN 126-58-9)

1.1.-31.12.

500 tonnia

0 %

09.2565

ex 2914 19 90

70

Kalsiumasetyyliasetonaatti (CAS RN 19372-44-2), jonka puhtausaste on vähintään 95 painoprosenttia

1.1.-31.12.

400 tonnia

0 %

09.2852

ex 2914 29 00

60

Syklopropyylimetyyliketoni (CAS RN 765-43-5)

1.1.-31.12.

300 tonnia

0 %

09.2638

ex 2915 21 00

10

Etikkahappo, jonka puhtausaste on vähintään 99 painoprosenttia (CAS RN 64-19-7)

1.1.-31.12.

1 000 000 tonnia

0 %

09.2679

2915 32 00

 

Vinyyliasetaatti (CAS RN 108-05-4)

1.1.-31.12.

450 000 tonnia

0 %

09.2728

ex 2915 90 70

85

Etyylitrifluoriasetaatti (CAS RN 383-63-1)

1.1.-31.12.

400 tonnia

0 %

09.2665

ex 2916 19 95

30

Kalium-(E,E)-heksa-2,4-dienoaatti (CAS RN 24634-61-5)

1.1.-31.12.

8 250 tonnia

0 %

09.2684

ex 2916 39 90

28

2,5-dimetyylifenyyliasetyylikloridi (CAS RN 55312-97-5)

1.1.-31.12.

700 tonnia

0 %

09.2599

ex 2917 11 00

40

Dietyylioksalaatti (CAS RN 95-92-1)

1.1.-31.12.

500 tonnia

0 %

09.2769

ex 2917 13 90

10

Dimetyylisebasaatti (CAS RN 106-79-6)

1.1.-31.12.

1 000 tonnia

0 %

09.2634

ex 2917 19 80

40

Dodekaanidihappo (CAS RN 693-23-2), jonka puhtausaste on suurempi kuin 98,5 painoprosenttia

1.1.-31.12.

8 000 tonnia

0 %

09.2808

ex 2918 22 00

10

O-asetyylisalisyylihappo (CAS RN 50-78-2)

1.1.-31.12.

120 tonnia

0 %

09.2646

ex 2918 29 00

75

Oktadekyyli 3-(3,5-di-tert-butyyli-4-hydroksifenyyli)propionaatti (CAS RN 2082-79-3)

josta yli 99 painoprosenttia läpäisee seulan, jonka silmäkoko on vähintään 500 μm ja

jonka sulamispiste on vähintään 49 mutta enintään 54 °C ja

joka on tarkoitettu PVC:n käsittelyssä käytettävän, jauhesekoitukseen (jauheet tai puristamalla saadut granulaatit) perustuvan yksikomponenttisen stabilointiaineen valmistukseen (1)

1.1.-31.12.

380 tonnia

0 %

09.2647

ex 2918 29 00

80

Pentaerytritolitetrakis(3-(3,5-di-tert-butyyli-4-hydroksifenyyli)propionaatti) (CAS RN 6683-19-8)

josta yli 75 painoprosenttia läpäisee seulan, jonka silmäkoko on vähintään 250 μm, ja josta yli 99 painoprosenttia läpäisee seulan, jonka silmäkoko on vähintään 500 μm ja

jonka sulamispiste on vähintään 110 mutta enintään 125 °C,

joka on tarkoitettu PVC:n käsittelyssä käytettävän, jauhesekoitukseen (jauheet tai puristamalla saadut granulaatit) perustuvan yksikomponenttisen stabilointiaineen valmistukseen (1)

1.1.-31.12.

140 tonnia

0 %

09.2975

ex 2918 30 00

10

Bentsofenoni-3,3’,4,4’-tetrakarboksyylihappodianhydridi (CAS RN 2421-28-5)

1.1.-31.12.

1 000 tonnia

0 %

09.2598

ex 2921 19 99

75

Oktadekyyliamiini (CAS RN 124-30-1)

1.1.-31.12.

400 tonnia

0 %

09.2649

ex 2921 29 00

60

Bis(dimetyyliaminoetyyli)(metyyli)amiini (CAS RN 3030-47-5)

1.1.-31.12.

1 700 tonnia

0 %

09.2682

ex 2921 41 00

10

Aniliini (CAS RN 62-53-3), jonka puhtausaste on vähintään 99 painoprosenttia

1.1.-31.12.

220 000 tonnia

0 %

09.2617

ex 2921 42 00

89

4-Fluori-N-(1-metyylietyyli)bentseeniamiini (CAS RN 70441-63-3)

1.1.-31.12.

500 tonnia

0 %

09.2602

ex 2921 51 19

10

o-fenyleenidiamiini (CAS RN 95-54-5)

1.1.-31.12.

1 800 tonnia

0 %

09.2921

ex 2922 19 00

22

2-(dimetyyliamino)etyyliakrylaatti (CAS RN 2439-35-2), jonka puhtausaste on vähintään 99 painoprosenttia

1.1.-31.12.

14 000 tonnia

0 %

09.2563

ex 2922 41 00

20

L-lysiinihydrokloridi (CAS RN 657-27-2) tai L-lysiinin vesiliuos (CAS RN 56-87-1), joka sisältää vähintään 50 painoprosenttia L-lysiiniä

1.1.-31.12.

300 000 tonnia

0 %

09.2575

ex 2923 90 00

87

3-Kloori-2-hydroksipropyyli)trimetyyliammoniumkloridi (CAS RN 3327-22-8) vesiliuoksena, vähintään 65 mutta enintään 71 painoprosenttia 3-kloori-2-hydroksyylipropyyil)trimetyyliammoniumkloridia sisältävä

1.1.-31.12.

12 000 tonnia

0 %

09.2922

ex 2923 90 00

88

vesiliuos, jossa on vähintään 78 mutta enintään 82 painoprosenttia [2-(akryloyylioksi)etyyli]trimetyyliammoniumkloridia(CAS RN 44992–01–0)

1.1.-31.12.

10 000 tonnia

0 %

09.2854

ex 2924 19 00

85

3-jodiprop-2-yn-1-yylibutyylikarbamaatti (CAS RN 55406-53-6)

1.1.-31.12.

450 tonnia

0 %

09.2874

ex 2924 29 70

87

Paracetamoli (INN) (CAS RN 103-90-2)

1.1.-31.12.

20 000 tonnia

0 %

09.2742

ex 2926 10 00

10

Akrylonitriili (CAS RN 107-13-1), 55 ryhmän ja nimikkeen 6815 tavaroiden valmistukseen tarkoitettu (1)

1.1.-31.12.

60 000 tonnia

0 %

09.2583

ex 2926 10 00

30

Akrylonitriili (CAS RN 107-13-1), nimikkeiden 2921 , 2924 , 3903 , 3906 , 3908 , 3911 ja 4002 tavaroiden valmistukseen tarkoitettu (1)

1.1.-31.12.

40 000 tonnia

0 %

09.2856

ex 2926 90 70

84

2-Nitro-4-(trifluorimetyyli)bentsonitriili (CAS RN 778-94-9)

1.1.-31.12.

900 tonnia

0 %

09.2581

ex 2929 10 00

25

1,5-Naftyleenidi-isosyanaatti (CAS RN 3173-72-6), jonka puhtausaste on vähintään 90 prosenttia

1.1.-31.12.

300 tonnia

0 %

09.2685

ex 2929 90 00

30

Nitroguanidiini (CAS RN 556-88-7)

1.1.-31.12.

6 500 tonnia

0 %

09.2597

ex 2930 90 98

94

Bis[3-(trietoksisilyyli)propyyli]disulfidi (CAS RN 56706-10-6)

1.1.-31.12.

6 000 tonnia

0 %

09.2596

ex 2930 90 98

96

2-Kloori-4-(metyylisulfonyyli)-3-((2,2,2-trifluorietoksi)metyyli)bentsoehappo (CAS RN 120100-77-8)

1.1.-31.12.

300 tonnia

0 %

09.2580

ex 2931 90 00

75

Heksadekyylitrimetoksisilaani (CAS RN 16415-12-6), jonka puhtausaste on vähintään 95 painoprosenttia, polyeteenin valmistukseen tarkoitettu (1)

1.1.-31.12.

165 tonnia

0 %

09.2842

2932 12 00

 

2-furaldehydi (furfuraldehydi)

1.1.-31.12.

10 000 tonnia

0 %

09.2696

ex 2932 20 90

25

Dekan-5-olidi (CAS RN 705-86-2)

1.1.-31.12.

6 000 kg

0 %

09.2697

ex 2932 20 90

30

Dodekan-5-olidi (CAS RN 713-95-1)

1.1.-31.12.

6 000 kg

0 %

09.2812

ex 2932 20 90

77

Heksan-6-olidi (CAS RN 502-44-3)

1.1.-31.12.

4 000 tonnia

0 %

09.2858

2932 93 00

 

Piperonaali (CAS RN 120-57-0)

1.1.-31.12.

220 tonnia

0 %

09.2839

ex 2933 39 99

09

2-(2-pyridyyli)etanoli (CAS RN 103-74-2), jonka puhtausaste on vähintään 99 painoprosenttia

1.1.-31.12.

700 tonnia

0 %

09.2860

ex 2933 69 80

30

1,3,5-Tris[3-(dimetyyliamino)propyyli]heksahydro-1,3,5-triatsiini (CAS RN 15875-13-5)

1.1.-31.12.

600 tonnia

0 %

09.2566

ex 2933 99 80

05

1,4,7,10-tetra-atsasyklododekaani (CAS RN 294-90-6), jonka puhtausaste on vähintään 96 painoprosenttia

1.1.-31.12.

60 tonnia

0 %

09.2658

ex 2933 99 80

73

5-(Asetoasetyyliamino)bentsimidatsoloni (CAS RN 26576-46-5)

1.1.-31.12.

400 tonnia

0 %

09.2593

ex 2934 99 90

67

5-klooritiofeeni-2-karboksyylihappo (CAS RN 24065-33-6)

1.1.-31.12.

45 000 kg

0 %

09.2675

ex 2935 90 90

79

4-[[(2-metoksibentsoyyli)amino]sulfonyyli]bentsoyylikloridi (CAS RN 816431-72-8)

1.1.-31.12.

1 000 tonnia

0 %

09.2945

ex 2940 00 00

20

D-ksyloosi (CAS RN 58-86-6)

1.1.-31.12.

400 tonnia

0 %

09.2686

ex 3204 11 00

75

Väri C.I. Disperse Yellow 54 (CAS RN 7576-65-0 ) ja siihen perustuvat valmisteet, jotka sisältävät väriä C.I. Disperse Yellow 54 vähintään 99 painoprosenttia

1.1.-31.12.

250 tonnia

0 %

09.2676

ex 3204 17 00

14

Väriin C.I. Pigment Red 48:2 (CAS RN 7023-61-2) perustuvat valmisteet, jotka sisältävät kyseistä väriä vähintään 60 mutta vähemmän kuin 85 painoprosenttia

1.1.-31.12.

50 tonnia

0 %

09.2698

ex 3204 17 00

30

Väri C.I. Pigment Red 4 (CAS RN 2814-77-9) ja siihen perustuvat valmisteet, jotka sisältävät väriä Colourant C.I. Pigment Red 4 vähintään 60 painoprosenttia

1.1.-31.12.

150 tonnia

0 %

09.2659

ex 3802 90 00

19

Soodaliuottimella kalsinoitu piimaa

1.1.-31.12.

35 000 tonnia

0 %

09.2908

ex 3804 00 00

10

Natriumlignosulfonaatti (CAS RN 8061-51-6)

1.1.-31.12.

40 000 tonnia

0 %

09.2889

3805 10 90

 

Sulfaattitärpätti

1.1.-31.12.

25 000 tonnia

0 %

09.2935

ex 3806 10 00

10

Kolofoni ja hartsihapot, tuoreesta pihkasta saadut

1.1.-31.12.

280 000 tonnia

0 %

09.2832

ex 3808 92 90

40

Valmiste, jossa on vähintään 38 mutta enintään 50 painoprosenttia pyritionisinkkiä (INN) (CAS RN 13463-41-7) vesidispersiona

1.1.-31.12.

500 tonnia

0 %

09.2923

ex 3808 94 20

40

vesiliuos, jossa on

vähintään 10,0 mutta enintään 11,3 painoprosenttia 5-kloori-2-metyyli-2H-isotiatsol-3-onia,

vähintään 3,0 mutta enintään 4,1 painoprosenttia 2-metyyli-2H-isotiatsol-3-onia,

isotiatsolonien (CAS RN 55965–84–9) kokonaispitoisuus vähintään 13,0 mutta enintään 15,4 painoprosenttia,

vähintään 18 mutta enintään 22 painoprosenttia nitraatteja, natriumnitraattina laskettuna, ja

vähintään 5 mutta enintään 8 painoprosenttia kloridia, natriumkloridina laskettuna

1.1.-31.12.

3 000 tonnia

0 %

09.2926

ex 3811 21 00

31

Lisäaine, joka koostuu pääasiassa seuraavista:

fosforoditiohappo, sekoitetut O,O-bis (isobutyyli ja pentyyli)esterit, sinkkisuolat (CAS RN 68457-79-4),

vähintään 8 mutta enintään 15 painoprosenttia kivennäisöljyä

voiteluöljyjen lisäaineseosten valmistukseen tarkoitettu (1)

1.1.-31.12.

700 tonnia

0 %

09.2876

ex 3811 29 00

57

Lisäaineet, difenyyliaminin ja haaraketjuisten noneenien reaktiotuotteista koostuvat, joissa on

enemmän kuin 20 mutta enintään 50 painoprosenttia 4-monononyylidifenyyliaminia ja

enemmän kuin 50 mutta enintään 80 painoprosenttia 4,4'-dinonyylidifenyyliaminia,

enintään 15 kokonaispainoprosenttia 2,4-dinonyylidifenyyliaminia ja 2,4'-dinonyylidifenyyliaminia

ja joita käytetään voiteluöljyjen valmistukseen (1)

1.1.-31.12.

900 tonnia

0 %

09.2927

ex 3811 29 00

80

Lisäaineet, joissa on:

enemmän kuin 70 painoprosenttia 2,5-bis(tert-nonyyliditio)-[1,3,4]-tiadiatsolia (CAS RN 89347-09-1), ja

enemmän kuin 15 painoprosenttia 5-(tert-nonyyliditio)-1,3,4-tiadiatsoli-2(3H)-tionia (CAS RN 97503-12-3),

–voiteluöljyjen valmistukseen tarkoitetut (1)

1.1.-31.12.

500 tonnia

0 %

09.2814

ex 3815 90 90

76

Katalyytti, joka koostuu titaanidioksidista ja volframitrioksidista

1.1.-31.12.

3 000 tonnia

0 %

09.2644

ex 3824 99 92

77

Valmiste, jossa on:

vähintään 55 mutta enintään 78 painoprosenttia dimetyyliglutaraattia (CAS RN 1119-40-0)

vähintään 10 mutta enintään 30 painoprosenttia dimetyyliadipaattia (CAS RN 627-93-0) ja

enintään 35 painoprosenttia dimetyylisukkinaattia (CAS RN106-65-0)

1.1.-31.12.

10 000 tonnia

0 %

09.2681

ex 3824 99 92

85

Bis[3-trietoksisilyyli)propyyli]sulfidien sekoitus (CAS RN 211519-85-6)

1.1.-31.12.

9 000 tonnia

0 %

09.2907

ex 3824 99 93

67

Fytosterolien seos jauheena, joka sisältää:

vähintään 75 painoprosenttia steroleja

enintään 25 painoprosenttia stanoleja,

stanolien/sterolien tai stanoli-/steroliestereiden valmistukseen tarkoitettu (1)

1.1.-31.12.

2 500 tonnia

0 %

09.2568

ex 3824 99 96

91

Pelletteinä oleva sekoitus, jossa on

vähintään 49 mutta enintään 50 painoprosenttiabis[3-(trietoksisilyylil)propyyli] polysulfideja (CAS RN 211519-85-6), ja

vähintään 50 mutta enintään 51 painoprosenttia hiilimustaa (CAS RN 1333-86-4),

ja josta vähintään 75 painoprosenttia lävistää seulan, jonka silmäkoko on 0,60 mm, mutta josta enintään 10 prosenttia lävistää seulan, jonka silmäkoko on 0,25 mm (ASTM D1511 -menetelmällä määritettynä)

1.1.-31.12.

1 500 tonnia

0 %

09.2820

ex 3827 90 00

10

Seokset, joissa on

vähintään 60 mutta enintään 90 painoprosenttia 2-klooripropeenia (CAS RN 557-98-2),

vähintään 8 mutta enintään 14 painoprosenttia (Z)-1-klooripropeenia (CAS RN 16136-84-8),

vähintään 5 mutta enintään 23 painoprosenttia 2-klooripropaania (CAS RN 75-29-6),

enintään 6 painoprosenttia 3-klooripropeenia (CAS RN 107-05-1), ja

enintään 1 painoprosentti etyylikloridia (CAS RN 75-00-3)

1.1.-31.12.

6 000 tonnia

0 %

09.2671

ex 3905 99 90

81

Poly(vinyylibutyraali) (CAS RN 63148-65-2):

jossa on vähintään 17,5 mutta enintään 20 painoprosenttia hydroksyyliryhmiä, ja

jonka hiukkaskokomediaani (D50) on suurempi kuin 0,6 mm

1.1.-31.12.

12 500 tonnia

0 %

09.2846

ex 3907 40 00

25

Polykarbonaatista ja poly(metyylimetakrylaatista) koostuva polymeeriseos, jossa polykarbonaattia on vähintään 98,5 painoprosenttia, pelletteinä tai rakeina, valonläpäisevyys vähintään 88,5 prosenttia, kun aallonpituus λ= 400 nm, mitattuna koekappaleesta, jonka seinämänpaksuus on 4,0 mm (ISO 13468-2)

1.1.-31.12.

2 000 tonnia

0 %

09.2585

ex 3907 99 80

70

Poly(etyleenitereftalaatin) ja sykloheksaanidimetanolin kopolymeeri, joka sisältää vähintään 10 painoprosenttia sykloheksaanidimetanolia

1.1.-31.12.

60 000 tonnia

2 %

09.2855

ex 3910 00 00

10

Nestemäinen poly(metyylihydrosiloksaani), jossa on trimetyylisilyylipääteryhmiä (CAS RN 63148-57-2) ja jonka puhtausaste on vähintään 99,9 painoprosenttia

1.1.-31.12.

500 tonnia

0 %

09.2931

ex 3911 90 11

10

poly(oksi-1,4-fenyleenisulfonyyli-1,4-fenyleenioksi-1,4-fenyleeni-isopropylideeni-1,4-fenyleeni) (CAS RN 25135–51–7 ja CAS RN 25154–01–2), joka sisältää enintään 20 painoprosenttia lisäaineita, jossakin tämän ryhmän 6 huomautuksen b kohdassa tarkoitetussa muodossa

1.1.-31.12.

6 300 tonnia

0 %

09.2723

ex 3911 90 19

35

poly(oksi-1,4-fenyleenisulfonyyli-1,4-fenyleenioksi-4,4’-bifenyleeni) (CAS RN 25608–64–4 ja CAS RN 25839–81–0), joka sisältää enintään 20 painoprosenttia lisäaineita

1.1.-31.12.

5 000 tonnia

0 %

09.2816

ex 3912 11 00

20

Selluloosa-asetaattihiutaleet

1.1.-31.12.

75 000 tonnia

0 %

09.2573

ex 3913 10 00

20

Ruskolevästä uutettu natriumalginaatti (CAS RN 9005-38-3), jonka

kuivaushäviö on enintään 15 painoprosenttia (4h 105 °C:ssa),

veteen liukenematon fraktio on enintään 2 painoprosenttia kuiva-aineen painosta

1.1.-31.12.

2 000 tonnia

0 %

09.2641

ex 3913 90 00

87

Natriumhyaluronaatti, muu kuin steriili, jonka

painokeskimääräinen molekyylipaino (Mw) on enintään 900 000 ,

endotoksiinipitoisuus on enintään 0,008 endotoksiiniyksikköä (EU)/mg,

etanolipitoisuus enintään 1 painoprosentti,

isopropanolipitoisuus enintään 0,5 painoprosenttia

1.1.-31.12.

300 kg

0 %

09.2661

ex 3920 51 00

50

Polymetyylimetakrylaatista valmistetut levyt, jotka ovat seuraavien standardien mukaisia:

EN 4364 (MIL-P-5425E) ja DTD5592A, tai

EN 4365 (MIL-P-8184) ja DTD5592A

1.1.-31.12.

100 tonnia

0 %

09.2645

ex 3921 14 00

20

Regeneroidusta selluloosasta valmistettu harkko, kyllästetty vedellä, joka sisältää magnesiumkloridia ja kvaternaarista ammoniumyhdistettä, mitat 100 cm (± 10 cm) x 100 cm (± 10 cm) x 40 cm (± 5 cm)

1.1.-31.12.

1 700 tonnia

0 %

09.2572

ex 5205 26 00

ex 5205 27 00

10

10

Valkoinen yksinkertainen raakapuuvillalanka,

kammatuista kuiduista valmistettu,

jossa keskimääräinen kuitupituus on vähintään 36,5 mm,

joka on valmistettu kompaktilla rengaskehruulla paineilmatekniikalla,

jonka vetolujuus on vähintään 26,5 cN/tex (standardin ISO 2062:2009 mukaan nopeudella 5 000 mm/min)

1.1.-31.12.

50 000 tonnia

0 %

09.2848

ex 5505 10 10

10

Synteettikuitujätteet (myös kampausjätteet, lankajätteet, garnetoidut jätteet ja lumput), nailonia tai muuta polyamidia (PA6 ja PA66)

1.1.-31.12.

10 000 tonnia

0 %

09.2721

ex 5906 99 90

20

Kudottu ja kerrostettu kumilla käsitelty tekstiilikangas, jolla on seuraavat ominaisuudet:

siinä on kolme kerrosta,

sen yksi ulkopinta on akryylikangasta,

sen toinen ulkopinta on polyesterikangasta,

välikerros on klorobutyylikumia,

välikerroksen paino on vähintään 452 g/m2 mutta enintään 569 g/m2,

tekstiilikankaan kokonaispaino on vähintään 952 g/m2 mutta enintään 1159 g/m2, ja

tekstiilikankaan kokonaispaksuus on vähintään 0,8 mm mutta enintään 4 mm,

moottoriajoneuvojen kokoontaittuvien kattojen valmistuksessa käytetty (1)

1.1.-31.12.

375 000 m2

0 %

09.2628

ex 7019 66 00

10

Palttinasidoksinen lasikuitukangas, jonka kuidut on päällystetty muovilla, paino 120 g/m2(± 10 g/m2), käytetään tavallisesti rullattavien ja kehyksellisten hyönteisverkkojen valmistukseen

1.1.-31.12.

3 000 000 m2

0 %

09.2652

ex 7409 11 00

ex 7410 11 00

30

40

Folio ja nauha, puhdistettua kuparia, elektrolyysillä valmistetut, paksuus vähintään 0,015 mm

1.1.-31.12.

1 020 tonnia

0 %

09.2662

ex 7410 21 00

55

Levyt

joissa on ainakin yksi epoksidihartsilla kyllästetty lasikuitukerros,

jonka toinen puoli tai molemmat puolet on päällystetty kuparifoliolla, jonka paksuus on enintään 0,15 mm,

jonka dielektrisyysvakio (DK) on alle 5,4 taajuuden ollessa 1 MHz IPC-TM-650 2.5.5.2-testausmenetelmällä mitattuna,

jonka häviökerroin on alle 0,035 taajuuden ollessa 1 MHz IPC-TM-650 2.5.5.2-testausmenetelmällä mitattuna,

jonka CTI-indeksi (Comparative Tracking Index) on vähintään 600

1.1.-31.12.

80 000 m2

0 %

09.2835

ex 7604 29 10

30

Alumiiniseoksesta valmistetut tangot, joiden läpimitta on vähintään 300,1 mm mutta enintään 533,4 mm

1.1.-31.12.

1 000 tonnia

0 %

09.2736

ex 7607 11 90

ex 7607 11 90

ex 7607 11 90

ex 7607 11 90

75

77

78

79

alumiini- ja magnesiumseoskaistaleet tai -folio

jotka ovat standardin 5182-H19 tai 5052-H19 mukaisesta seoksesta,

jotka ovat rullina, joiden ulkoläpimitta on vähintään 1 250 mutta enintään 1 350  mm,

joiden paksuus on 0,15 mm, 0,16 mm, 0,18 mm tai 0,20 mm (sallittu poikkeama: -0,006 mm),

joiden leveys on 12,5 mm, 15,0 mm, 16,0 mm, 25,0 mm, 35,0 mm, 50,0 mm tai 356 mm (sallittu poikkeama: ±0,3 mm),

joiden suoruustoleranssi on enintään 0,4 mm / 750 mm,

joiden tasomaisuus on ±4 I-yksikköä (I-unit),

joiden vetomurtolujuus on suurempi kuin 365 MPa (5182-H19) tai 320 MPa (5052-H19), ja

joiden murtovenymä A50 on suurempi kuin 3 prosenttia

(5182-H19) tai 2,5 prosenttia (5052-H19), kaihtimien säleiden valmistukseen tarkoitetut (1)

1.1.-31.12.

600 ton