ISSN 1977-0812

Euroopan unionin

virallinen lehti

L 187

European flag  

Suomenkielinen laitos

Lainsäädäntö

65. vuosikerta
14. heinäkuu 2022


Sisältö

 

II   Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

Sivu

 

 

KANSAINVÄLISET SOPIMUKSET

 

*

Neuvoston päätös (EU) 2022/1206, annettu 12 päivänä heinäkuuta 2022, Euroopan unionin liittymisestä ulkomaisten tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa tehtyyn yleissopimukseen

1

 

*

Yleissopimus ulkomaisten tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa

4

 

 

ASETUKSET

 

*

Neuvoston asetus (EU) 2022/1207, annettu 12 päivänä heinäkuuta 2022, asetuksen (EY) N:o 974/98 muuttamisesta Kroatian toteuttaman euron käyttöönoton vuoksi

16

 

*

Neuvoston asetus (EU) 2022/1208, annettu 12 päivänä heinäkuuta 2022, asetuksen (EY) N:o 2866/98 muuttamisesta Kroatiaa koskevan euron muuntokurssin osalta

18

 

*

Komission delegoitu asetus (EU) 2022/1209, annettu 5 päivänä toukokuuta 2022, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/858 täydentämisestä hallinnollisten sakkojen määräämismenettelyn ja niiden laskenta- ja perintämenetelmien osalta ( 1 )

19

 

*

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2022/1210, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2022, teknisistä täytäntöönpanostandardeista Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 596/2014 soveltamiseksi sisäpiiriluettelojen muodon ja päivitysten osalta ( 1 )

23

 

 

PÄÄTÖKSET

 

*

Neuvoston päätös (EU) 2022/1211, annettu 12 päivänä heinäkuuta 2022, euron käyttöönotosta Kroatiassa 1 päivänä tammikuuta 2023

31

 

*

Neuvoston päätös (EU) 2022/1212, annettu 12 päivänä heinäkuuta 2022, kansallisten keskuspankkien ulkopuolisten tilintarkastajien hyväksymisestä tehdyn päätöksen 1999/70/EY muuttamisesta Banco de Portugalin ulkopuolisten tilintarkastajien osalta

35

 

 

III   Muut säädökset

 

 

EUROOPAN TALOUSALUE

 

*

EFTAn valvontaviranomaisen päätös N:o 276/21/KOL, tehty 8 päivänä joulukuuta 2021, Norjan aluetukikartasta 2022–2027 (Norja) [2022/1213]

37

 

 

Oikaisuja

 

*

Oikaisu komission täytäntöönpanoasetukseen (EU) 2019/159, annettu 31 päivänä tammikuuta 2019, lopullisten suojatoimenpiteiden käyttöönotosta tiettyjen terästuotteiden tuonnissa ( EUVL L 31, 1.2.2019 )

58

 


 

(1)   ETA:n kannalta merkityksellinen teksti.

FI

Säädökset, joiden otsikot on painettu laihalla kirjasintyypillä, ovat maatalouspolitiikan alaan kuuluvia juoksevien asioiden hoitoon liityviä säädöksiä, joiden voimassaoloaika on yleensä rajoitettu.

Kaikkien muiden säädösten otsikot on painettu lihavalla kirjasintyypillä ja merkitty tähdellä.


II Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

KANSAINVÄLISET SOPIMUKSET

14.7.2022   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 187/1


NEUVOSTON PÄÄTÖS (EU) 2022/1206,

annettu 12 päivänä heinäkuuta 2022,

Euroopan unionin liittymisestä ulkomaisten tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa tehtyyn yleissopimukseen

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 81 artiklan 2 kohdan a alakohdan ja 218 artiklan 6 kohdan toisen alakohdan a alakohdan v alakohdan,

ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin hyväksynnän (1),

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Yleissopimus ulkomaisten tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa, jäljempänä ’yleissopimus’, tehtiin Haagin kansainvälisen yksityisoikeuden konferenssissa 2 päivänä heinäkuuta 2019.

(2)

Yleissopimuksella pyritään edistämään oikeussuojan maailmanlaajuista saatavuutta tehostetun kansainvälisen oikeudellisen yhteistyön avulla. Yleissopimuksella pyritään erityisesti vähentämään rajatylittäviin riita-asioihin ja riitojenratkaisuun liittyviä riskejä ja kustannuksia ja siten helpottamaan kansainvälistä kauppaa, investointeja ja liikkuvuutta.

(3)

Unioni osallistui aktiivisesti neuvotteluihin, jotka johtivat yleissopimuksen hyväksymiseen, ja jakaa sen tavoitteet.

(4)

Tällä hetkellä unionin kansalaisilla ja yrityksillä, jotka hakevat unionissa annetun tuomion tunnustamista ja täytäntöönpanoa unionin ulkopuolisessa maassa, on vastassaan hajanainen oikeudellinen toimintaympäristö, koska kattava kansainvälinen kehys ulkomaisten tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa varten siviili- ja kauppaoikeuden alalla puuttuu. Kansainvälisten kauppa- ja investointivirtojen kasvu on lisännyt unionin yritysten ja kansalaisten oikeudellisia riskejä.

(5)

Tähän tilanteeseen olisi sen vuoksi puututtava ottamalla käyttöön ennakoitava järjestelmä tuomioiden rajatylittävää tunnustamista ja täytäntöönpanoa varten siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa. Kyseiset tavoitteet voidaan saavuttaa vain noudattamalla valtioiden välistä tuomioiden vastavuoroista tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevaa järjestelmää, kuten yleissopimuksessa käyttöön otettua järjestelmää. Yleissopimuksella sallittaisiin kolmansissa maissa annettujen tuomioiden tunnustaminen ja täytäntöönpano unionissa kuitenkin ainoastaan sillä edellytyksellä, että unionin lainsäädännön perusperiaatteita noudatetaan.

(6)

Yleissopimuksen 26 artiklan nojalla alueelliset taloudellisen yhdentymisen järjestöt, joilla on toimivalta joillakin tai kaikilla yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvilla oikeudenaloilla, kuten unioni, voivat allekirjoittaa tai hyväksyä yleissopimuksen tai liittyä siihen.

(7)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 3 artiklan 2 kohdan mukaan unionilla on yksinomainen toimivalta tehdä kansainvälinen sopimus siltä osin kuin se voi vaikuttaa yhteisiin sääntöihin tai muuttaa niiden ulottuvuutta. Yleissopimus vaikuttaa unionin oikeuteen, erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EU) N:o 1215/2012 (2). Tämän vuoksi unionilla on yksinomainen toimivalta kaikissa yleissopimuksen alaan kuuluvissa asioissa.

(8)

Yleissopimuksen 24 artiklan 3 kohdan ja 28 artiklan mukaan liittyminen yleissopimukseen voi tapahtua ennen sen voimaantuloa.

(9)

Unionin olisi siksi liityttävä yleissopimukseen.

(10)

Unionin olisi yleissopimukseen liittyessään annettava yleissopimuksen 27 artiklan mukaisesti selitys, jonka mukaan sillä on toimivalta kaikilla yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvilla oikeudenaloilla. Tämän seurauksena yleissopimus sitoisi jäsenvaltioita unionin liittymisen nojalla.

(11)

Muussa kuin asumistarkoituksessa tehtyjä vuokrasopimuksia koskevissa tapauksissa asetuksessa (EU) N:o 1215/2012 annetaan yksinomainen toimivalta sen jäsenvaltion tuomioistuimille, jossa kiinteä omaisuus sijaitsee. Yleissopimukseen ei sisälly tällaisia sääntöjä muussa kuin asumistarkoituksessa tehtyjä vuokrasopimuksia koskevasta yksinomaisesta toimivallasta. Sen vuoksi unionin olisi yleissopimukseen liittyessään annettava yleissopimuksen 18 artiklan mukaisesti selitys, jonka mukaan se ei sovella yleissopimusta unionissa sijaitsevan kiinteän omaisuuden osalta muussa kuin asumistarkoituksessa tehtyihin vuokrasopimuksiin.

(12)

Asetus (EU) N:o 1215/2012 sitoo Irlantia, minkä vuoksi se osallistuu tämän päätöksen hyväksymiseen.

(13)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevien 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän päätöksen hyväksymiseen, päätös ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Hyväksytään unionin puolesta Euroopan unionin liittyminen ulkomaisten tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa tehtyyn yleissopimukseen (3).

2 artikla

Neuvoston puheenjohtaja nimeää yhden tai useamman henkilön, jolla on oikeus tallettaa yleissopimuksen 24 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu liittymiskirja, jäljempänä ’liittymiskirja’, unionin puolesta.

3 artikla

Unioni antaa liittymiskirjan tallettamisen yhteydessä yleissopimuksen 27 artiklan 1 kohdan mukaisesti seuraavan selityksen:

”Euroopan unioni antaa yleissopimuksen 27 artiklan 1 kohdan mukaisesti selityksen, jonka mukaan sillä on toimivalta kaikilla tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvilla oikeudenaloilla. Sen jäsenvaltiot eivät allekirjoita, ratifioi eivätkä hyväksy yleissopimusta, mutta yleissopimus sitoo niitä Euroopan unionin liittymisen nojalla.

Tässä selityksessä käsite ”Euroopan unioni” ei sisällä Tanskan kuningaskuntaa Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyn, Tanskan asemasta tehdyn pöytäkirjan N:o 22 1 ja 2 artiklan nojalla.”

4 artikla

Unioni antaa liittymiskirjan tallettamisen yhteydessä yleissopimuksen 18 artiklan mukaisesti seuraavan selityksen kiinteän omaisuuden muussa kuin asumistarkoituksessa tehdyistä vuokrasopimuksista:

”Euroopan unioni antaa yleissopimuksen 18 artiklan mukaisesti selityksen, jonka mukaan se ei sovella yleissopimusta Euroopan unionissa sijaitsevan kiinteän omaisuuden muussa kuin asumistarkoituksessa tehtyihin vuokrasopimuksiin.”

5 artikla

Tämä päätös tulee voimaan päivänä, jona se hyväksytään (4).

Tehty Brysselissä 12 päivänä heinäkuuta 2022.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

Z. STANJURA


(1)  Hyväksyntä annettu 23. kesäkuuta 2022 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1215/2012, annettu 12 päivänä joulukuuta 2012, tuomioistuimen toimivallasta sekä tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- ja kauppaoikeuden alalla (EUVL L 351, 20.12.2012, s. 1).

(3)  Ks. tämän virallisen lehden s. 4.

(4)  Neuvoston pääsihteeristö julkaisee yleissopimuksen voimaantulopäivän Euroopan unionin virallisessa lehdessä.


14.7.2022   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 187/4


YLEISSOPIMUS ULKOMAISTEN TUOMIOIDEN TUNNUSTAMISESTA JA TÄYTÄNTÖÖNPANOSTA SIVIILI- TAI KAUPPAOIKEUDELLISISSA ASIOISSA

Tämän yleissopimuksen sopimuspuolet, jotka

haluavat edistää oikeussuojan tosiasiallista saatavuutta kaikille ja helpottaa sääntöihin perustuvaa monenvälistä kauppaa ja sääntöihin perustuvia investointeja sekä liikkuvuutta oikeudellisen yhteistyön avulla,

uskovat, että tällaista yhteistyötä voidaan tehostaa luomalla yhdenmukaiset perussäännöt ulkomaisten tuomioiden tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa, jotta tällaisten tuomioiden tosiasiallista tunnustamista ja täytäntöönpanoa voidaan helpottaa,

ovat vakuuttuneita siitä, että tällainen tehostettu oikeudellinen yhteistyö edellyttää erityisesti kansainvälistä oikeudellista järjestelmää, joka tarjoaa ulkomaisten tuomioiden maailmanlaajuisen liikkuvuuden osalta enemmän ennakoitavuutta ja varmuutta ja täydentää oikeuspaikkasopimuksista 30 päivänä kesäkuuta 2005 tehtyä yleissopimusta,

ovat tässä tarkoituksessa päättäneet tehdä tämän yleissopimuksen ja sopineet seuraavista määräyksistä:

I LUKU

SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT

1 artikla

Soveltamisala

1.   Tätä yleissopimusta sovelletaan tuomioiden tunnustamiseen ja täytäntöönpanoon siviili- tai kauppaoikeudellisissa asioissa. Sitä ei sovelleta etenkään vero- tai tulliasioihin eikä hallinto-oikeudellisiin asioihin.

2.   Tätä yleissopimusta sovelletaan yhden sopimusvaltion tuomioistuimen antaman tuomion tunnustamiseen ja täytäntöönpanoon toisessa sopimusvaltiossa.

2 artikla

Soveltamisalan ulkopuolelle rajatut asiat

1.   Tätä yleissopimusta ei sovelleta

a)

luonnollisten henkilöiden oikeudelliseen asemaan, oikeuskelpoisuuteen tai oikeustoimikelpoisuuteen;

b)

elatusvelvollisuuteen;

c)

muihin perheoikeudellisiin asioihin, mukaan lukien aviovarallisuussuhteet ja muut avioliitosta tai vastaavanlaisista suhteista johtuvat oikeudet tai velvollisuudet;

d)

testamentteihin ja perintöön;

e)

maksukyvyttömyyteen, akordiin, rahoituslaitosten kriisinratkaisuun ja niihin rinnastettaviin asioihin;

f)

matkustajien ja tavaran kuljetukseen;

g)

rajat ylittävään meren saastumiseen, meren saastumiseen kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolisilla alueilla, alusten aiheuttamaan meren saastumiseen, merioikeudellisia vaateita koskevan vastuun rajoittamiseen ja yhteiseen haveriin;

h)

ydinvahinkojen korvausvastuuseen;

i)

oikeushenkilöiden taikka luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden yhteenliittymien pätevyyteen, mitättömyyteen tai purkamiseen taikka niiden päättävien elinten päätösten pätevyyteen;

j)

julkiseen rekisteriin tehtyjen merkintöjen pätevyyteen;

k)

kunnianloukkauksiin;

l)

yksityisyyteen;

m)

immateriaalioikeuksiin;

n)

asevoimien toimintaan, mukaan lukien niiden henkilöstön toiminta virkatehtäviensä hoitamisessa;

o)

lainvalvontatoimiin, mukaan lukien lainvalvontaviranomaisten toiminta virkatehtäviensä hoitamisessa;

p)

kilpailun rajoittamista koskeviin asioihin, paitsi jos tuomio perustuu toimintaan, joka muodostaa kilpailunvastaisen sopimuksen tai yhdenmukaistetun menettelytavan todellisten tai mahdollisten kilpailijoiden välillä hintojen sopimiseksi, tarjouskeinottelun harjoittamiseksi, tuotantorajoitusten tai -kiintiöiden vahvistamiseksi tai markkinoiden jakamiseksi jakamalla asiakkaita, toimittajia, alueita tai kaupan aloja, ja jos tällainen toiminta tapahtui ja sen vaikutus toteutui tuomiovaltiossa;

q)

valtionvelan uudelleenjärjestelyyn yksipuolisilla valtion toimenpiteillä.

2.   Tuomiota ei suljeta tämän yleissopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle, jos asia, johon tätä yleissopimusta ei sovelleta, tuli esiin ainoastaan esikysymyksenä tuomion antamismenettelyssä eikä oikeudenkäynnin kohteena. Erityisesti tuomio ei jää yleissopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle vain sillä perusteella, että asia tuli esiin vastineessa, jollei kyseinen asia ollut oikeudenkäynnin kohteena.

3.   Tätä yleissopimusta ei sovelleta välimiesmenettelyyn eikä siihen liittyviin menettelyihin.

4.   Tuomiota ei suljeta tämän yleissopimuksen soveltamisalan ulkopuolelle vain sillä perusteella, että valtio, mukaan lukien hallitus, valtion laitos tai valtiota edustava henkilö, oli asianosaisena oikeudenkäynnissä.

5.   Tämän yleissopimuksen määräykset eivät vaikuta valtioiden tai kansainvälisten järjestöjen erioikeuksiin ja vapauksiin taikka niiden omaisuuteen liittyviin erioikeuksiin ja vapauksiin.

3 artikla

Määritelmät

1.   Tässä yleissopimuksessa tarkoitetaan

a)

’vastaajalla’ henkilöä, jota vastaan kanne tai vastakanne on esitetty tuomiovaltiossa;

b)

’tuomiolla’ jokaista tuomioistuimen pääasiassa antamaa ratkaisua riippumatta siitä, kutsutaanko kyseistä ratkaisua tuomioksi, päätökseksi vai joksikin muuksi, samoin kuin oikeudenkäyntikuluja koskevaa tuomioistuimen (tai sen virkamiehen) päätöstä edellyttäen, että ratkaisu liittyy pääasiassa annettuun ratkaisuun, joka voidaan tunnustaa tai panna täytäntöön tämän yleissopimuksen nojalla. Väliaikainen turvaamistoimi ei ole tuomio.

2.   Yhteisöllä tai henkilöllä, joka ei ole luonnollinen henkilö, katsotaan olevan asuinpaikka valtiossa,

a)

jossa sillä on sääntömääräinen kotipaikka;

b)

jonka lain mukaisesti se on perustettu tai muodostettu;

c)

jossa sillä on keskushallinto; tai

d)

jossa sillä on pääasiallinen toimipaikka.

II LUKU

TUNNUSTAMINEN JA TÄYTÄNTÖÖNPANO

4 artikla

Yleiset määräykset

1.   Sopimusvaltion (tuomiovaltio) tuomioistuimen antama tuomio tunnustetaan ja pannaan täytäntöön toisessa sopimusvaltiossa (pyynnön vastaanottanut valtio) tämän luvun määräysten mukaisesti. Tunnustamisesta tai täytäntöönpanosta voidaan kieltäytyä ainoastaan tässä yleissopimuksessa määrätyillä perusteilla.

2.   Tuomiota ei saa sen asiaratkaisun osalta ottaa uudelleen tutkittavaksi pyynnön vastaanottaneessa valtiossa. Siellä voidaan tarkastella ainoastaan sitä, mikä on tarpeen tämän yleissopimuksen soveltamiseksi.

3.   Tuomio tunnustetaan ainoastaan, jos se on voimassa tuomiovaltiossa, ja pannaan täytäntöön ainoastaan, jos se on täytäntöönpanokelpoinen tuomiovaltiossa.

4.   Tunnustamista tai täytäntöönpanoa voidaan lykätä tai siitä voidaan kieltäytyä, jos 3 kohdassa tarkoitettuun tuomioon on haettu muutosta tuomiovaltiossa tai jos varsinaisen muutoksenhaun määräaika ei ole päättynyt. Kieltäytyminen ei estä esittämästä tuomion tunnustamista tai täytäntöönpanoa koskevaa hakemusta myöhemmin.

5 artikla

Tunnustamisen ja täytäntöönpanon perusteet

1.   Tuomio voidaan tunnustaa ja panna täytäntöön, jos jokin seuraavista edellytyksistä täyttyy:

a)

henkilöllä, jota vastaan tunnustamista tai täytäntöönpanoa haetaan, oli asuinpaikka tuomiovaltiossa silloin, kun kyseisestä henkilöstä tuli oikeudenkäynnin asianosainen tuomion antaneessa tuomioistuimessa;

b)

luonnollisella henkilöllä, jota vastaan tunnustamista tai täytäntöönpanoa haetaan, oli yrityksen pääasiallinen toimipaikka tuomiovaltiossa silloin, kun kyseisestä henkilöstä tuli oikeudenkäynnin asianosainen tuomion antaneessa tuomioistuimessa, ja kanne, johon tuomio perustuu, johtui kyseisen yrityksen toiminnasta;

c)

henkilö, jota vastaan tunnustamista tai täytäntöönpanoa haetaan, on henkilö, joka nosti kanteen, johon tuomio perustuu, vastakanteita lukuun ottamatta;

d)

vastaajalla oli sivuliike, agentuuri tai muu toimipaikka, joka ei ole erillinen oikeushenkilö, tuomiovaltiossa silloin, kun kyseisestä henkilöstä tuli oikeudenkäynnin asianosainen tuomion antaneessa tuomioistuimessa, ja kanne, johon tuomio perustuu, johtui kyseisen sivuliikkeen, agentuurin tai muun toimipaikan toiminnasta;

e)

vastaaja antoi nimenomaisen suostumuksensa tuomion antaneen tuomioistuimen toimivaltaan sen oikeudenkäynnin aikana, jossa tuomio annettiin;

f)

vastaaja esitti pääasiaa koskevia väitteitä tuomion antaneessa tuomioistuimessa riitauttamatta toimivaltaa tuomiovaltion lainsäädännössä säädetyssä määräajassa, jollei ole ilmeistä, että toimivallan tai sen käytön kiistäminen ei olisi onnistunut kyseisen lainsäädännön nojalla;

g)

tuomiossa otettiin kantaa sopimusvelvoitteeseen, ja sen antoi sen valtion tuomioistuin, jossa kyseisen velvoitteen täyttäminen tapahtui tai olisi pitänyt tapahtua

i)

osapuolten sopimuksen mukaisesti tai

ii)

sopimukseen sovellettavan lain mukaisesti, jos sovittua velvoitteen täytäntöönpanopaikkaa ei ole,

paitsi jos vastaajan oikeustoimeen liittyvä toiminta ei selvästi muodostanut tarkoituksenmukaista ja olennaista liittymää kyseiseen valtioon;

h)

tuomiossa otettiin kantaa kiinteän omaisuuden vuokrasopimukseen, ja sen antoi sen valtion tuomioistuin, jossa kyseinen omaisuus sijaitsee;

i)

tuomio annettiin vastaajaa vastaan sellaisen sopimusvelvoitteen osalta, jonka vakuutena oli esineoikeus tuomiovaltiossa sijaitsevaan kiinteään omaisuuteen, jos sopimukseen perustuva kanne yhdistettiin samaan vastaajaan kohdistuvaan kanteeseen, joka liittyi kyseiseen esineoikeuteen;

j)

tuomiossa otettiin kantaa kuolemasta, ruumiinvammasta, aineelliselle omaisuudelle aiheutuneesta vahingosta tai sellaisen menetyksestä johtuvaan, sopimukseen perustumattomaan velvoitteeseen, ja teko tai laiminlyönti, joka aiheutti suoraan tällaisen vahingon, tapahtui tuomiovaltiossa, riippumatta siitä, missä kyseinen vahinko tapahtui;

k)

tuomio koskee vapaaehtoisesti muodostetun ja kirjallisesti vahvistetun trustin pätevyyttä, rakennetta, vaikutuksia, hallinnointia tai vaihtelua ja

i)

tuomiovaltio on oikeudenkäynnin aloittamisajankohtana nimetty trustin perustamista koskevassa asiakirjassa valtioksi, jonka tuomioistuimissa tällaisia asioita koskevat riidat ratkaistaan; tai

ii)

tuomiovaltio on oikeudenkäynnin aloittamisajankohtana nimetty nimenomaisesti tai epäsuorasti trustin perustamista koskevassa asiakirjassa valtioksi, jossa trustin hallinnollinen päätoimipaikka sijaitsee.

Tätä alakohtaa sovelletaan ainoastaan tuomioihin, jotka koskevat trustin sisäisiä näkökohtia niiden henkilöiden välillä, jotka ovat tai olivat trustissa määritellyssä suhteessa;

l)

tuomiossa otettiin kantaa vastakanteeseen

i)

siltä osin kuin se annettiin vastakanteen nostajan hyväksi edellyttäen, että vastakanne johtui samasta oikeustoimesta tai tapahtumasta kuin kanne; tai

ii)

siltä osin kuin se annettiin vastakanteen nostajaa vastaan, jollei tuomiovaltion lainsäädännössä edellytetä vastakanteen nostamista prekluusion estämiseksi;

m)

tuomio annettiin tuomioistuimessa, joka on nimetty kirjallisesti tehdyssä tai vahvistetussa sopimuksessa tai millä tahansa muulla tiedonvälityskeinolla, jonka kautta tiedot ovat saatavilla siten, että niitä voidaan myöhemmin tarkastella, yksinomainen oikeuspaikkasopimus pois lukien.

Tätä alakohtaa sovellettaessa ’yksinomaisella oikeuspaikkasopimuksella’ tarkoitetaan kahden tai useamman osapuolen välillä tehtyä sopimusta, jossa nimetään yhden valtion tuomioistuimet tai yhden valtion yksi tai useampi tietty tuomioistuin ratkaisemaan tietystä oikeussuhteesta syntyneitä taikka mahdollisesti syntyviä riitoja rajaten pois kaikkien muiden tuomioistuinten toimivallan.

2.   Jos tunnustamista tai täytäntöönpanoa haetaan sellaista luonnollista henkilöä vastaan, joka toimii ensisijaisesti henkilökohtaisten, perheensä tai kotitaloutensa tarpeiden perusteella (kuluttaja) kuluttajasopimukseen liittyvissä asioissa, tai työntekijää vastaan tämän työsopimukseen liittyvissä asioissa,

a)

1 kohdan e alakohtaa sovelletaan ainoastaan, jos suostumus on osoitettu tuomioistuimelle suullisesti tai kirjallisesti;

b)

1 kohdan f, g ja m alakohtaa ei sovelleta.

3.   Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta tuomioon, jossa otettiin kantaa kiinteän omaisuuden asumistarkoituksessa tehtyyn vuokrasopimukseen tai kiinteän omaisuuden rekisteröintiin. Tällainen tuomio voidaan tunnustaa ja panna täytäntöön vain, jos sen on antanut sen valtion tuomioistuin, jossa kyseinen omaisuus sijaitsee.

6 artikla

Tunnustamisen ja täytäntöönpanon yksinomainen perusta

Sen estämättä, mitä 5 artiklassa määrätään, esineoikeuksista kiinteään omaisuuteen annettu tuomio tunnustetaan ja pannaan täytäntöön siinä ja vain siinä tapauksessa, että kyseinen omaisuus sijaitsee tuomiovaltiossa.

7 artikla

Tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta kieltäytyminen

1.   Tunnustamisesta tai täytäntöönpanosta voidaan kieltäytyä, jos

a)

haastehakemus tai vastaava asiakirja, joka sisältää kanteen keskeiset osat,

i)

on jätetty antamatta vastaajalle tiedoksi riittävän ajoissa ja siten, että hän olisi voinut valmistautua vastaamaan asiassa, jollei vastaaja ole osallistunut oikeuskäsittelyyn ja vastannut kanteeseen riitauttamatta tiedoksiantoa tuomion antaneessa tuomioistuimessa, edellyttäen, että tiedoksiannon riitauttaminen oli sallittua tuomiovaltion lain mukaan; tai

ii)

on annettu vastaajalle tiedoksi pyynnön vastaanottaneessa valtiossa tavalla, joka on vastoin pyynnön vastaanottaneessa valtiossa asiakirjojen tiedoksiantoon sovellettavia perusperiaatteita;

b)

tuomio on saatu petoksella;

c)

tunnustaminen tai täytäntöönpano olisi selvästi vastoin pyynnön vastaanottaneen valtion oikeusjärjestyksen perusteita, mukaan lukien tilanteet, joissa tuomioon johtanut yksittäinen oikeudenkäynti on ollut ristiriidassa kyseisen valtion oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin perusperiaatteiden kanssa, ja tilanteet, joihin liittyy kyseisen valtion turvallisuuden tai suvereniteetin loukkaus;

d)

oikeudenkäynti tuomion antaneessa tuomioistuimessa oli vastoin sopimusta tai nimeämistä trustin perustamista koskevassa asiakirjassa, jonka mukaan kyseinen riita oli ratkaistava muun kuin tuomiovaltion tuomioistuimessa;

e)

tuomio on ristiriidassa pyynnön vastaanottaneen valtion tuomioistuimessa samojen asianosaisten välisessä riidassa annetun tuomion kanssa; tai

f)

tuomio on ristiriidassa toisen valtion tuomioistuimessa samaa asiaa koskevan ja samojen asianosaisten välillä aikaisemmin annetun tuomion kanssa edellyttäen, että aikaisempi tuomio täyttää ne edellytykset, jotka ovat tarpeen sen tunnustamiseksi pyynnön vastaanottaneessa valtiossa.

2.   Tunnustamista tai täytäntöönpanoa voidaan lykätä tai siitä voidaan kieltäytyä, jos samojen osapuolten välinen samaa asiaa koskeva oikeudenkäynti on vireillä pyynnön vastaanottaneen valtion tuomioistuimessa, jos

a)

asia oli saatettu pyynnön vastaanottaneen valtion tuomioistuimen käsiteltäväksi ennen tuomion antanutta tuomioistuinta; ja

b)

riidan ja pyynnön vastaanottaneen valtion välillä on läheinen liittymä.

Kieltäytyminen tämän kohdan nojalla ei estä esittämästä tuomion tunnustamista tai täytäntöönpanoa koskevaa hakemusta myöhemmin.

8 artikla

Esikysymykset

1.   Esikysymystä koskevaa ratkaisua ei tunnusteta eikä panna täytäntöön tämän yleissopimuksen nojalla, jos ratkaisu koskee asiaa, johon tätä yleissopimusta ei sovelleta, tai 6 artiklassa tarkoitettua asiaa, jonka on ratkaissut muun valtion kuin kyseisessä artiklassa tarkoitetun valtion tuomioistuin.

2.   Tuomion tunnustamisesta tai täytäntöönpanosta voidaan kieltäytyä, jos ja siltä osin kuin tuomio perustui ratkaisuun asiassa, johon tätä yleissopimusta ei sovelleta, tai 6 artiklassa tarkoitetussa asiassa, jonka on ratkaissut muun valtion kuin kyseisessä artiklassa tarkoitetun valtion tuomioistuin.

9 artikla

Erotettavuus

Tuomion erotettavissa oleva osa on tunnustettava tai pantava täytäntöön, jos kyseisen osan tunnustamista tai täytäntöönpanoa haetaan tai jos ainoastaan osa tuomiosta voidaan tämän yleissopimuksen mukaisesti tunnustaa tai panna täytäntöön.

10 artikla

Vahingonkorvaukset

1.   Tuomion tunnustamisesta tai täytäntöönpanosta voidaan kieltäytyä, jos ja siltä osin kuin tuomiossa määrätään sellaisesta vahingonkorvauksesta, mukaan lukien ennalta ehkäisevässä tarkoituksessa tai rangaistuksena määrätty vahingonkorvaus, joka ei korvaa asianosaisen todellista menetystä tai vahinkoa.

2.   Tuomioistuimen, jolle pyyntö on osoitettu, on otettava huomioon, kattaako tuomion antaneen tuomioistuimen määräämä vahingonkorvaus oikeudenkäyntiin liittyvät kulut ja kustannukset ja miltä osin.

11 artikla

Sovinnot

Sovinnot, jotka sopimusvaltion tuomioistuin on vahvistanut tai jotka on tehty sopimusvaltion tuomioistuimessa oikeudenkäynnin aikana ja jotka ovat täytäntöönpanokelpoisia tuomiovaltiossa samoin edellytyksin kuin tuomio, pannaan tämän yleissopimuksen nojalla täytäntöön samoin edellytyksin kuin tuomio.

12 artikla

Toimitettavat asiakirjat

1.   Tuomion tunnustamista tai täytäntöönpanoa hakevan asianosaisen on toimitettava seuraavat asiakirjat:

a)

täydellinen ja oikeaksi todistettu jäljennös tuomiosta;

b)

jos asiassa on annettu yksipuolinen tuomio, alkuperäinen asiakirja tai oikeaksi todistettu jäljennös asiakirjasta, jossa osoitetaan, että haastehakemus tai muu vastaava asiakirja on annettu tiedoksi poisjääneelle asianosaiselle;

c)

asiakirjat, jotka ovat tarpeen sen osoittamiseksi, että tuomio on voimassa tai, tapauksesta riippuen, täytäntöönpanokelpoinen tuomiovaltiossa;

d)

edellä 11 artiklassa tarkoitetussa tapauksessa tuomiovaltion tuomioistuimen (tai sen virkamiehen) antama todistus, jonka mukaan sovinto tai osa siitä on täytäntöönpanokelpoinen tuomiovaltiossa samoin edellytyksin kuin tuomio.

2.   Jos tuomion ehdot ovat sellaiset, ettei tuomioistuin, jolle pyyntö on osoitettu, voi tarkistaa, onko tämän luvun edellytyksiä noudatettu, kyseinen tuomioistuin voi vaatia tarpeelliseksi katsomansa asiakirjat.

3.   Tuomion tunnustamista tai täytäntöönpanoa koskevaan hakemukseen voidaan liittää tuomiovaltion tuomioistuimen (tai sen virkamiehen) antama tuomioon liittyvä asiakirja, joka on laadittu Haagin kansainvälisen yksityisoikeuden konferenssin suosittaman ja julkaiseman mallin mukaisesti.

4.   Jos tässä artiklassa tarkoitettuja asiakirjoja ei ole laadittu pyynnön vastaanottaneen valtion virallisella kielellä, niihin on liitettävä oikeaksi todistettu käännös viralliselle kielelle, jollei pyynnön vastaanottaneen valtion laissa toisin säädetä.

13 artikla

Menettely

1.   Tuomion tunnustamista, täytäntöönpanokelpoiseksi julistamista tai täytäntöönpantavaksi kirjaamista ja tuomion täytäntöönpanoa koskevaan menettelyyn sovelletaan pyynnön vastaanottaneen valtion lakia, jollei tässä yleissopimuksessa toisin määrätä. Pyynnön vastaanottaneen valtion tuomioistuimen on toimittava viipymättä.

2.   Pyynnön vastaanottaneen valtion tuomioistuin ei saa kieltäytyä tunnustamasta tai panemasta täytäntöön tämän yleissopimukseen soveltamisalaan kuuluvaa tuomiota sillä perusteella, että tunnustamista tai täytäntöönpanoa olisi pyydettävä toisessa valtiossa.

14 artikla

Oikeudenkäyntikulut

1.   Asianosaiselta, joka jossain sopimusvaltiossa hakee toisen sopimusvaltion tuomioistuimen antaman tuomion täytäntöönpanoa, ei saa vaatia vakuutta, takuuta, talletusta tai muuta senkaltaista suoritusta ainoastaan sillä perusteella, että asianosainen on ulkomaalainen tai että hänellä ei ole koti- tai asuinpaikkaa täytäntöönpanovaltiossa.

2.   Oikeudenkäyntikulujen maksamista koskeva määräys, joka on annettu sopimusvaltiossa sellaista henkilöä vastaan, joka on vapautettu vakuuksia, takuita tai talletuksia koskevista vaatimuksista 1 kohdan tai oikeudenkäynnin aloittamisvaltion lain nojalla, on saatettava täytäntöönpanokelpoiseksi missä tahansa muussa sopimusvaltiossa määräyksen antamaan etuun oikeutetun henkilön hakemuksesta.

3.   Valtio voi antaa selityksen, jonka mukaan se ei sovella 1 kohtaa, tai se voi selityksellä nimetä tuomioistuimet, jotka eivät sovella 1 kohtaa.

15 artikla

Kansallisen lainsäädännön mukainen tunnustaminen ja täytäntöönpano

Jollei 6 artiklasta muuta johdu, tämä yleissopimus ei estä kansallisen lainsäädännön mukaista tuomioiden tunnustamista tai täytäntöönpanoa.

III LUKU

YLEISET LAUSEKKEET

16 artikla

Siirtymämääräys

Tätä yleissopimusta sovelletaan tuomioiden tunnustamiseen ja täytäntöönpanoon, jos yleissopimus oli voimassa tuomiovaltion ja pyynnön vastaanottaneen valtion välillä ajankohtana, jona oikeudenkäynti pantiin vireille tuomiovaltiossa.

17 artikla

Tunnustamisen ja täytäntöönpanon rajoittamista koskevat selitykset

Valtio voi antaa selityksen, jonka mukaan sen tuomioistuimet voivat kieltäytyä tunnustamasta tai panemasta täytäntöön toisen sopimusvaltion tuomioistuimen antamaa tuomiota, jos asianosaisten asuinpaikka oli pyynnön vastaanottaneessa valtiossa ja heidän välisensä oikeussuhde ja kaikki muut riidan kannalta merkitykselliset seikat kuin tuomion antaneen tuomioistuimen sijainti liittyivät ainoastaan pyynnön vastaanottaneeseen valtioon.

18 artikla

Erityisiä oikeudenaloja koskevat selitykset

1.   Jos valtiolla on vahvat perusteet olla soveltamatta tätä yleissopimusta erityiseen oikeudenalaan, se voi antaa selityksen, jonka mukaan se ei sovella yleissopimusta kyseiseen oikeudenalaan. Tällaisen selityksen antava valtio varmistaa, ettei selitys ole tarpeettoman laaja ja että soveltamisalan ulkopuolelle rajattu oikeudenala määritellään selvästi ja täsmällisesti.

2.   Yleissopimusta ei sovelleta kyseisen oikeudenalan osalta

a)

selityksen antaneessa sopimusvaltiossa;

b)

muissa sopimusvaltioissa, joissa vaaditaan selityksen antaneen sopimusvaltion tuomioistuimen antaman tuomion tunnustamista tai täytäntöönpanoa.

19 artikla

Valtiota koskevia tuomioita koskevat selitykset

1.   Valtio voi antaa selityksen, jonka mukaan se ei sovella tätä yleissopimusta tuomioihin, jotka ovat seurausta oikeudenkäynneistä, joissa jokin seuraavista on asianosainen:

a)

kyseinen valtio tai sen puolesta toimiva luonnollinen henkilö; tai

b)

kyseisen valtion laitos tai tällaisen laitoksen puolesta toimiva luonnollinen henkilö.

Tällaisen selityksen antava valtio varmistaa, ettei selitys ole tarpeettoman laaja ja että soveltamisalan ulkopuolelle rajaaminen määritellään selvästi ja täsmällisesti. Selityksessä ei eroteta toisistaan tuomioita, joissa valtio, kyseisen valtion laitos tai jommankumman puolesta toimiva luonnollinen henkilö on vastaaja tai kantaja tuomion antaneessa tuomioistuimessa käytävässä oikeudenkäynnissä.

2.   Edellä olevan 1 kohdan mukaisen selityksen antaneen valtion tuomioistuimen antaman tuomion tunnustamisesta tai täytäntöönpanosta voidaan kieltäytyä, jos tuomio on seurausta oikeudenkäynnistä, jossa joko selityksen antanut valtio tai pyynnön vastaanottanut valtio, jokin niiden laitoksista tai jommankumman puolesta toimiva luonnollinen henkilö on asianosaisena, selityksessä määritellyssä laajuudessa.

20 artikla

Yhdenmukainen tulkinta

Tätä yleissopimusta tulkittaessa on otettava huomioon sen kansainvälinen luonne sekä tarve edistää sen yhdenmukaista soveltamista.

21 artikla

Yleissopimuksen toimivuuden tarkastelu

Haagin kansainvälisen yksityisoikeuden konferenssin pääsihteeri toteuttaa säännöllisin väliajoin järjestelyjä, joiden tarkoituksena on tarkastella tämän yleissopimuksen toimivuutta, mahdolliset selitykset mukaan lukien, ja raportoi yleisiä asioita ja toimintaperiaatteita käsittelevälle neuvostolle.

22 artikla

Epäyhtenäiset oikeusjärjestelmät

1.   Jos sopimusvaltiossa sovelletaan eri hallinnollisilla alueilla kahta tai useampaa oikeusjärjestelmää tämän yleissopimuksen alaan kuuluvilla oikeudenaloilla,

a)

viittauksella valtion lakiin tai menettelyyn tarkoitetaan soveltuvin osin viittausta asianomaisen hallinnollisen alueen voimassa olevaan lakiin tai menettelyyn;

b)

viittauksella valtion tuomioistuimeen tai tuomioistuimiin tarkoitetaan soveltuvin osin viittausta asianomaisen hallinnollisen alueen tuomioistuimeen tai tuomioistuimiin;

c)

viittauksella liittymään johonkin valtioon tarkoitetaan soveltuvin osin viittausta liittymään asianomaiseen hallinnolliseen alueeseen;

d)

viittauksella johonkin valtioon liittyvään liittymäperusteeseen tarkoitetaan soveltuvin osin viittausta asianomaiseen hallinnolliseen alueeseen liittyvään liittymäperusteeseen.

2.   Sen estämättä, mitä 1 kohdassa määrätään, sopimusvaltio, jossa on kaksi tai useampia hallinnollisia alueita, joilla sovelletaan eri oikeusjärjestelmiä, ei ole velvollinen soveltamaan tätä yleissopimusta tilanteissa, jotka liittyvät ainoastaan näihin hallinnollisiin alueisiin.

3.   Tuomioistuin, joka sijaitsee hallinnollisella alueella sellaisessa sopimusvaltiossa, jossa on kaksi tai useampia hallinnollisia alueita, joilla sovelletaan eri oikeusjärjestelmiä, ei ole velvollinen tunnustamaan tai panemaan täytäntöön toisessa sopimusvaltiossa annettua tuomiota ainoastaan sillä perusteella, että tuomio on tunnustettu tai pantu täytäntöön saman sopimusvaltion toisella hallinnollisella alueella tämän yleissopimuksen nojalla.

4.   Tätä artiklaa ei sovelleta alueellisiin taloudellisen yhdentymisen järjestöihin.

23 artikla

Suhde muihin kansainvälisiin asiakirjoihin

1.   Tätä yleissopimusta on mahdollisuuksien mukaan tulkittava siten, että sen katsotaan olevan yhteensopiva sopimusvaltioiden osalta voimassa olevien muiden valtiosopimusten kanssa riippumatta siitä, onko ne tehty ennen tätä yleissopimusta vai sen jälkeen.

2.   Tämä yleissopimus ei vaikuta ennen tätä yleissopimusta tehdyn valtiosopimuksen soveltamiseen sopimusvaltiossa.

3.   Tämä yleissopimus ei vaikuta tämän yleissopimuksen tekemisen jälkeen tehdyn valtiosopimuksen soveltamiseen sopimusvaltiossa siltä osin kuin on kyse sellaisen sopimusvaltion tuomioistuimen antaman tuomion tunnustamisesta tai täytäntöönpanosta, joka on myös kyseisen valtiosopimuksen osapuoli. Mikään tällaisessa muussa valtiosopimuksessa ei vaikuta 6 artiklan mukaisiin velvoitteisiin sellaisia sopimusvaltioita kohtaan, jotka eivät ole kyseisen valtiosopimuksen osapuolia.

4.   Tämä yleissopimus ei vaikuta sellaisen alueellisen taloudellisen yhdentymisen järjestön sääntöjen soveltamiseen, joka on tämän yleissopimuksen osapuoli, siltä osin kuin on kyse sellaisen sopimusvaltion tuomioistuimen antaman tuomion tunnustamisesta tai täytäntöönpanosta, joka on myös kyseisen alueellisen taloudellisen yhdentymisen järjestön jäsenvaltio, jos

a)

säännöt hyväksyttiin ennen tämän yleissopimuksen tekemistä; tai

b)

säännöt hyväksyttiin tämän yleissopimuksen tekemisen jälkeen siltä osin kuin ne eivät vaikuta 6 artiklan mukaisiin velvoitteisiin niitä sopimusvaltioita kohtaan, jotka eivät ole alueellisen taloudellisen yhdentymisen järjestön jäsenvaltioita.

IV LUKU

LOPPULAUSEKKEET

24 artikla

Allekirjoittaminen, ratifiointi, hyväksyminen tai liittyminen

1.   Tämä yleissopimus on avoinna allekirjoittamista varten kaikille valtioille.

2.   Tämän yleissopimuksen voimaantulo edellyttää, että allekirjoittajavaltiot ratifioivat tai hyväksyvät sen.

3.   Tämä yleissopimus on avoinna liittymistä varten kaikille valtioille.

4.   Ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjat talletetaan yleissopimuksen tallettajan eli Alankomaiden kuningaskunnan ulkoasiainministeriön huostaan.

25 artikla

Epäyhtenäisiä oikeusjärjestelmiä koskevat selitykset

1.   Jos valtiossa on kaksi tai useampia hallinnollisia alueita, joilla tämän yleissopimuksen alaan kuuluvilla oikeudenaloilla sovelletaan eri oikeusjärjestelmiä, valtio voi antaa selityksen, jonka mukaan yleissopimusta sovelletaan kaikkiin sen hallinnollisiin alueisiin tai ainoastaan yhteen tai useampaan niistä. Tällaisessa selityksessä on selvästi yksilöitävä hallinnolliset alueet, joihin yleissopimusta sovelletaan.

2.   Jollei valtio anna tämän artiklan mukaista selitystä, yleissopimusta sovelletaan kyseisen valtion kaikkiin hallinnollisiin alueisiin.

3.   Tätä artiklaa ei sovelleta alueellisiin taloudellisen yhdentymisen järjestöihin.

26 artikla

Alueelliset taloudellisen yhdentymisen järjestöt

1.   Alueellinen taloudellisen yhdentymisen järjestö, jonka ovat perustaneet yksinomaan itsenäiset valtiot ja jolla on toimivalta joillakin tai kaikilla tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvilla oikeudenaloilla, voi allekirjoittaa tai hyväksyä tämän yleissopimuksen tai liittyä siihen. Alueellisella taloudellisen yhdentymisen järjestöllä on tällöin sopimusvaltion oikeudet ja velvollisuudet siltä osin kuin sillä on toimivaltaa tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvilla oikeudenaloilla.

2.   Alueellisen taloudellisen yhdentymisen järjestön on tämän yleissopimuksen allekirjoittaessaan tai hyväksyessään taikka siihen liittyessään ilmoitettava tallettajalle kirjallisesti niistä tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvista oikeudenaloista, joiden osalta kyseisen järjestön jäsenvaltiot ovat siirtäneet sille toimivallan. Järjestön on ilmoitettava tallettajalle viipymättä, jos toimivalta muuttuu siitä, mitä on ilmoitettu tämän kohdan mukaisesti annetussa viimeisimmässä ilmoituksessa.

3.   Alueellisen taloudellisen yhdentymisen järjestön tallettamaa asiakirjaa ei oteta lukuun tämän yleissopimuksen voimaantulon määrittämisessä, jollei alueellinen taloudellisen yhdentymisen järjestö anna 27 artiklan 1 kohdan mukaista selitystä, jonka mukaan sen jäsenvaltioista ei tule tämän yleissopimuksen osapuolia.

4.   Tämän yleissopimuksen viittaukset sopimusvaltioon tai valtioon koskevat soveltuvin osin myös alueellista taloudellisen yhdentymisen järjestöä.

27 artikla

Alueellinen taloudellisen yhdentymisen järjestö sopimuspuolena ilman sen jäsenvaltioita

1.   Alueellinen taloudellisen yhdentymisen järjestö voi allekirjoittaessaan tai hyväksyessään yleissopimuksen tai siihen liittyessään antaa selityksen, jonka mukaan sillä on toimivalta kaikilla tämän yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvilla oikeudenaloilla ja sen jäsenvaltioista ei tule tämän yleissopimuksen osapuolia, mutta yleissopimus sitoo niitä järjestön allekirjoittamisen, hyväksymisen tai liittymisen nojalla.

2.   Jos alueellinen taloudellisen yhdentymisen järjestö antaa selityksen 1 kohdan mukaisesti, tämän yleissopimuksen viittaukset sopimusvaltioon tai valtioon koskevat soveltuvin osin myös järjestön jäsenvaltioita.

28 artikla

Voimaantulo

1.   Tämä yleissopimus tulee voimaan sen määräajan päättymistä seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä, jonka kuluessa voidaan 29 artiklan 2 kohdan mukaisesti tehdä ilmoitus sen toisen valtion osalta, joka on tallettanut 24 artiklassa tarkoitetun ratifioimis-, hyväksymis- tai liittymiskirjansa.

2.   Tämän jälkeen yleissopimus tulee voimaan

a)

kunkin sen myöhemmin ratifioivan tai hyväksyvän tai siihen liittyvän valtion osalta sen määräajan päättymistä seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä, jonka kuluessa kyseisen valtion osalta voidaan tehdä ilmoitukset 29 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

b)

sellaisen hallinnollisen alueen osalta, jota yleissopimus on 25 artiklan mukaisesti ulotettu koskemaan sen jälkeen, kun yleissopimus on tullut voimaan selityksen antavan valtion osalta, seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun kyseisessä artiklassa tarkoitetun selityksen antamisesta on kulunut kolme kuukautta.

29 artikla

Yleissopimuksen mukaisten suhteiden syntyminen

1.   Tämä yleissopimus tulee voimaan kahden sopimusvaltion välillä vain, jos kumpikaan ei ole tehnyt toisesta tallettajalle ilmoitusta 2 tai 3 kohdan mukaisesti. Jos tällaista ilmoitusta ei ole tehty, yleissopimus on voimassa kahden sopimusvaltion välillä sen määräajan päättymistä seuraavan kuukauden ensimmäisestä päivästä, jonka kuluessa ilmoituksia voidaan tehdä.

2.   Sopimusvaltio voi ilmoittaa tallettajalle 12 kuukauden kuluessa 32 artiklan a alakohdassa tarkoitetun, tallettajan tekemän ilmoituksen päivämäärästä, että toisen valtion ratifiointi, hyväksyminen tai liittyminen ei johda tämän yleissopimuksen mukaisten suhteiden syntymiseen näiden kahden valtion välillä.

3.   Valtio voi ilmoittaa tallettajalle 24 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun asiakirjansa tallettamisen yhteydessä, että sen ratifiointi, hyväksyminen tai liittyminen ei johda tämän yleissopimuksen mukaisten suhteiden syntymiseen sopimusvaltion kanssa.

4.   Sopimusvaltio voi milloin tahansa peruuttaa 2 tai 3 kohdan nojalla tekemänsä ilmoituksen. Tällainen peruutus tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun ilmoituksen tekemisestä on kulunut kolme kuukautta.

30 artikla

Selitykset

1.   Edellä 14, 17, 18, 19 ja 25 artiklassa tarkoitetut selitykset voidaan antaa yleissopimuksen allekirjoittamisen, ratifioinnin tai hyväksymisen tai siihen liittymisen yhteydessä tai milloin tahansa sen jälkeen, ja niitä voidaan muuttaa tai ne voidaan peruuttaa milloin tahansa.

2.   Selityksistä sekä niiden muutoksista ja peruutuksista on ilmoitettava tallettajalle.

3.   Allekirjoittamisen, ratifioinnin, hyväksymisen tai liittymisen yhteydessä annettu selitys tulee voimaan päivänä, jona tämä yleissopimus tulee voimaan asianomaisen valtion osalta.

4.   Myöhemmin annettu selitys sekä selityksen muutos tai peruutus tulevat voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun on kulunut kolme kuukautta päivästä, jona tallettaja on vastaanottanut ilmoituksen.

5.   Myöhemmin annettua selitystä ja selityksen muutosta tai peruutusta ei sovelleta tuomioihin, jotka ovat seurausta oikeudenkäynnistä, joka on jo pantu vireille tuomion antaneessa tuomioistuimessa selityksen tullessa voimaan.

31 artikla

Irtisanominen

1.   Tämän yleissopimuksen sopimusvaltio voi irtisanoa yleissopimuksen ilmoittamalla siitä tallettajalle kirjallisesti. Irtisanominen voidaan rajoittaa koskemaan vain tiettyjä sellaisia epäyhtenäisen oikeusjärjestelmän hallinnollisia alueita, joihin tätä yleissopimusta sovelletaan.

2.   Irtisanominen tulee voimaan seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä sen jälkeen, kun on kulunut kaksitoista kuukautta siitä, kun tallettaja on vastaanottanut ilmoituksen. Jos ilmoituksessa on yksilöity tätä pidempi aika irtisanomisen voimaantulolle, irtisanominen tulee voimaan tämän pidemmän ajanjakson kuluttua siitä, kun tallettaja on vastaanottanut ilmoituksen.

32 artikla

Tallettajan ilmoitukset

Tallettajan on ilmoitettava Haagin kansainvälisen yksityisoikeuden konferenssin jäsenille sekä muille valtioille ja alueellisille taloudellisen yhdentymisen järjestöille, jotka ovat 24, 26 ja 27 artiklan mukaisesti allekirjoittaneet, ratifioineet tai hyväksyneet tämän yleissopimuksen taikka liittyneet siihen,

a)

edellä 24, 26 ja 27 artiklassa tarkoitetut allekirjoittamiset, ratifioinnit, hyväksymiset ja liittymiset;

b)

päivämäärä, jona tämä yleissopimus tulee voimaan 28 artiklan mukaisesti;

c)

edellä 26, 27, 29 ja 30 artiklassa tarkoitetut ilmoitukset, selitykset, muutokset ja peruutukset; ja

d)

31 artiklassa tarkoitetut irtisanomiset.

Tämän vakuudeksi allekirjoittaneet ovat asianmukaisesti valtuutettuina allekirjoittaneet tämän yleissopimuksen.

Tehty Haagissa 2 päivänä heinäkuuta 2019 englannin ja ranskan kielellä, molempien tekstien ollessa yhtä todistusvoimaiset, yhtenä kappaleena, joka talletetaan Alankomaiden kuningaskunnan hallituksen arkistoon ja josta toimitetaan oikeaksi todistettu jäljennös diplomaattiteitse kaikille, jotka olivat Haagin kansainvälisen yksityisoikeuden konferenssin jäseniä sen 22. istuntoa pidettäessä, sekä kaikille muille mainittuun istuntoon osallistuneille valtioille.


ASETUKSET

14.7.2022   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 187/16


NEUVOSTON ASETUS (EU) 2022/1207,

annettu 12 päivänä heinäkuuta 2022,

asetuksen (EY) N:o 974/98 muuttamisesta Kroatian toteuttaman euron käyttöönoton vuoksi

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 140 artiklan 3 kohdan,

ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan keskuspankin lausunnon (1),

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Neuvoston asetuksessa (EY) N:o 974/98 (2) säädetään niiden jäsenvaltioiden valuuttojen korvaamisesta eurolla, jotka täyttivät vaadittavat edellytykset euron käyttöönottamiseksi yhteisön siirtyessä talous- ja rahaliiton kolmanteen vaiheeseen.

(2)

Vuoden 2012 liittymisasiakirjan 5 artiklan mukaisesti Kroatia on perussopimuksen 139 artiklan 1 kohdassa määritelty jäsenvaltio, jota koskee poikkeus.

(3)

Neuvoston päätöksen (EU) 2022/1211 (3) mukaan Kroatia täyttää vaadittavat edellytykset euron käyttöönottamiseksi, ja Kroatiaa koskeva poikkeus kumotaan 1 päivästä tammikuuta 2023.

(4)

Euron käyttöönotto Kroatiassa edellyttää, että asetuksessa (EY) N:o 974/98 vahvistetut euron käyttöönottoa koskevat voimassa olevat säännökset ulotetaan koskemaan Kroatiaa.

(5)

Kroatian kansallisen siirtymäsuunnitelman mukaan eurosetelien ja -kolikoiden olisi saatava kyseisessä jäsenvaltiossa laillisen maksuvälineen asema päivänä, jona euro otetaan käyttöön sen rahayksikkönä. Näin ollen euro ja käteisraha olisi otettava käyttöön 1 päivänä tammikuuta 2023. Asteittaista käytöstäpoistokautta ei olisi sovellettava.

(6)

Asetus (EY) N:o 974/98 olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Lisätään asetuksen (EY) N:o 974/98 liitteeseen Ranskaa koskevan merkinnän ja Irlantia koskevan merkinnän väliin merkintä seuraavasti:

”Kroatia

1 päivänä tammikuuta 2023

1 päivänä tammikuuta 2023

Ei sovellu”

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2023.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 12 päivänä heinäkuuta 2022.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

Z. STANJURA


(1)  Lausunto annettu 4 päivänä heinäkuuta 2022 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(2)  Neuvoston asetus (EY) N:o 974/98, annettu 3 päivänä toukokuuta 1998, euron käyttöönotosta (EYVL L 139, 11.5.1998, s. 1).

(3)  Neuvoston päätös (EU) 2022/1211, annettu 12 päivänä heinäkuuta 2022, euron käyttöönotosta Kroatiassa 1 päivänä tammikuuta 2023 (ks. tämän virallisen lehden s. 31).


14.7.2022   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 187/18


NEUVOSTON ASETUS (EU) 2022/1208,

annettu 12 päivänä heinäkuuta 2022,

asetuksen (EY) N:o 2866/98 muuttamisesta Kroatiaa koskevan euron muuntokurssin osalta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 140 artiklan 3 kohdan,

ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan keskuspankin lausunnon (1),

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2866/98 (2) vahvistetaan euron ja euron käyttöön ottavien jäsenvaltioiden valuuttojen väliset muuntokurssit 1 päivästä tammikuuta 1999 alkaen.

(2)

Vuoden 2012 liittymisasiakirjan 5 artiklan mukaan Kroatia on jäsenvaltio, johon sovelletaan Euroopan unionnin toiminnasta tehdyn sopimuksen 139 artiklan 1 kohdassa määriteltyä poikkeusta.

(3)

Neuvoston päätöksen (EU) 2022/1211 (3), joka koskee euron käyttöönottoa Kroatiassa 1 päivänä tammikuuta 2023, mukaan Kroatia täyttää vaadittavat edellytykset euron käyttöönottamiseksi ja Kroatiaa koskeva poikkeus kumotaan 1 päivästä tammikuuta 2023.

(4)

Euron käyttöönotto Kroatiassa edellyttää euron ja Kroatian kunan välisen muuntokurssin vahvistamista. Täksi muuntokurssiksi olisi vahvistettava 7,53450 kunaa 1:tä euroa kohden, mikä vastaa kunan tämänhetkistä keskuskurssia valuuttakurssimekanismissa (ERM II).

(5)

Sen vuoksi asetus (EY) N:o 2866/98 olisi muutettava tämän mukaisesti,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Lisätään asetuksen (EY) N:o 2866/98 1 artiklassa Ranskan frangiin ja Irlannin puntaan sovellettavien muuntokurssien väliin rivi seuraavasti:

”= 7,53450 Kroatian kunaa”.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2023.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 12 päivänä heinäkuuta 2022.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

Z. STANJURA


(1)  Lausunto annettu 4 päivänä heinäkuuta 2022 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(2)  Neuvoston asetus (EY) N:o 2866/98, annettu 31 päivänä joulukuuta 1998, euron ja euron käyttöön ottavien jäsenvaltioiden valuuttojen välisistä muuntokursseista (EYVL L 359, 31.12.1998, s. 1).

(3)  Neuvoston päätös (EU) 2022/1211, annettu 12 päivänä heinäkuuta 2022, euron käyttöönotosta Kroatiassa 1 päivänä tammikuuta 2023 (ks. tämän virallisen lehden s. 31).


14.7.2022   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 187/19


KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) 2022/1209,

annettu 5 päivänä toukokuuta 2022,

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/858 täydentämisestä hallinnollisten sakkojen määräämismenettelyn ja niiden laskenta- ja perintämenetelmien osalta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksynnästä ja markkinavalvonnasta, asetusten (EY) N:o 715/2007 ja (EY) N:o 595/2009 muuttamisesta sekä direktiivin 2007/46/EY kumoamisesta 30 päivänä toukokuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/858 (1) ja erityisesti sen 85 artiklan 2 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Päätös asetuksen (EU) 2018/858 85 artiklan mukaisen hallinnollisen sakon määräämisestä korjaavien ja rajoittavien toimenpiteiden tueksi olisi tehtävä asetuksen (EU) 2018/858 53 artiklan 6 kohdan mukaisesti sen jälkeen, kun komissio on kuullut asianomaisia jäsenvaltioita ja asianomaista talouden toimijaa tai asianomaisia talouden toimijoita, ja kuulemisen tulokset olisi otettava korjaavista ja rajoittavista toimenpiteistä tehtävässä päätöksessä huomioon.

(2)

Asetuksen (EU) 2018/858 53 artiklan 6 kohdassa tarkoitetun menettelyn pohjalta on tarpeen vahvistaa tietyt menettelyvaiheet, joita komissio soveltaa aikoessaan määrätä hallinnollisia sakkoja korjaavien ja rajoittavien toimenpiteiden tueksi. On tärkeää taata talouden toimijoiden oikeus tulla kuulluksi ja oikeus tutustua asiakirjoihin antamalla pääsy merkityksellisiin tietoihin sekä oikeus esittää aiottuja hallinnollisia sakkoja koskevia huomautuksia ja näyttöä huomautustensa tueksi. On myös tarpeen vahvistaa säännöt sellaisen tiedon suojaamiseksi, jota talouden toimijat pitävät luottamuksellisena.

(3)

On tarpeen vahvistaa menetelmä hallinnollisten sakkojen laskemiseksi sen mukaan, kuinka vakavaa vaatimusten noudattamatta jättäminen on. Talouden toimijoiden olisi oltava tietoisia menetelmästä etukäteen. Hallinnollisten sakkojen olisi oltava varoittavia, jotta ne estävät talouden toimijoita rikkomasta asetuksen (EU) 2018/858 vaatimuksia, ja oikeasuhteisia rikkomukseen vakavuuteen nähden. Koska hallinnolliset sakot määrätään ajoneuvo-, järjestelmä- ja komponenttikohtaisesti tai kunkin erillisen teknisen yksikön osalta, sakon laskentaperusteita olisi tarkasteltava vastaavasti. Hallinnollisten sakkojen laskemisessa olisi otettava huomioon vaatimustenvastaisen ajoneuvon myynnistä tai jakelusta saatu perusteeton taloudellinen etu, joka voi vääristää kilpailua niiden talouden toimijoiden kanssa, jotka noudattavat sääntöjä. Myös kuluttajille mahdollisesti aiheutuvat tappiot, mukaan lukien ajoneuvon suorituskyvyn muutokset, jotka johtuvat vaatimustenvastaisuudesta, olisi otettava huomioon rikkomuksen vakavuutta arvioitaessa, sillä vaatimustenvastaisuus voi vaarantaa kyseisessä asetuksessa tarkoitetun kuluttajien terveyden ja turvallisuuden suojelun. Lisäksi hallinnollisten sakkojen määrän olisi oltava oikeassa suhteessa unionissa rekisteröityjen vaatimustenvastaisten ajoneuvojen lukumäärään taikka unionin markkinoilla saataville asetettujen vaatimustenvastaisten järjestelmien, komponenttien tai erillisten teknisten yksiköiden lukumäärään.

(4)

Hallinnollisten sakkojen laskemisessa olisi otettava asianmukaisesti huomioon rikkomisen vakavuus ja vaikutukset sekä mahdolliset raskauttavat ja lieventävät tekijät, ja sakko olisi nähtävä varoittavana ja oikeasuhteisena ja sen olisi kumottava vaatimustenvastaisuudesta saatu hyöty. Raskauttavia tekijöitä ovat muun muassa vaikutukset turvallisuuteen, terveyteen ja ympäristönsuojeluun, joiden korkea taso on määritelty yhdeksi asetuksen (EU) 2018/858 tavoitteeksi. Näitä tavoitteita voitaisiin edistää ottamalla käyttöön unionin tasoinen kattava seuraamusjärjestelmä, jossa määrätään seuraamuksia vaatimustenvastaisuudesta, joka vaikuttaa kielteisesti ajoneuvojen matkustajien ja muiden tienkäyttäjien turvallisuuteen sekä ihmisten terveyden ja ympäristön suojeluun. Lieventävinä tekijöinä hallinnollisia sakkoja laskettaessa olisi pidettävä talouden toimijan yhteistyön astetta, mukaan lukien talouden toimijan toteuttamat korjaavat toimenpiteet.

(5)

Hallinnollisten sakkojen maksamisen helpottamiseksi on tarpeen vahvistaa menetelmä niiden perintää varten. Sakkojen perinnässä olisi noudatettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU, Euratom) 2018/1046 (2) vahvistettuja, unionin toimielinten määräämistä sakoista, muista seuraamusmaksuista tai seuraamuksista johtuvien määrien perintää koskevia sääntöjä,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Menettely

1.   Ennen kuin komissio määrää talouden toimijalle hallinnollisen sakon asetuksen (EU) 2018/858 85 artiklan 1 kohdan ja 53 artiklan mukaisesti, komissio ilmoittaa kirjallisesti talouden toimijalle ja asianomaisille jäsenvaltioille aikomuksestaan määrätä hallinnollinen sakko ja esittää perustelut.

2.   Talouden toimijalle ja asianomaisille jäsenvaltioille on annettava 1 kohdan mukaisen ilmoituksen antamisen jälkeen vähintään 30 päivän määräaika, jotta ne voivat esittää kirjalliset huomautuksensa komissiolle. Mainitun määräajan päättymisen jälkeen saatuja kirjallisia huomautuksia ei oteta huomioon, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 4 kohdan soveltamista.

3.   Talouden toimija ja asianomaiset jäsenvaltiot voivat liittää komissiolle esittämiinsä kirjallisiin huomautuksiin niitä tukevaa näyttöä.

4.   Talouden toimijan ja asianomaisten jäsenvaltioiden tekemien huomautusten perusteella komissio voi esittää perustellun pyynnön ja pyytää lisätietoja kyseisessä pyynnössä vahvistetussa määräajassa, joka on vähintään 15 päivää.

5.   Pyytäessään lisätietoja komissio voi poikkeustapauksissa kehottaa talouden toimijaa ja asianomaisia jäsenvaltioita ilmaisemaan kantansa suullisesti kokouksessa 1–4 kohdassa tarkoitetun menettelyn kirjallisen vaiheen päätyttyä.

2 artikla

Luottamuksellisuus

1.   Talouden toimijoiden, jotka toimittavat tietoja 1 artiklan mukaisesti, on yksilöitävä luottamuksellisiksi katsomansa tiedot ja esitettävä perustelut sekä tarvittaessa toimitettava tällaisia tietoja sisältävästä asiakirjasta erillinen ei-luottamuksellinen toisinto komission asettamaan määräpäivään mennessä.

2.   Jos talouden toimija ei ole yksilöinyt mitään tietoja luottamuksellisiksi, komissio voi olettaa, että toimitetut tiedot eivät sisällä luottamuksellisia tietoja.

3.   Mikään tässä artiklassa ei estä komissiota käyttämästä toimitettuja tietoja vaatimustenvastaisuuden todistamiseen.

3 artikla

Menetelmä hallinnollisten sakkojen laskemiseksi

1.   Hallinnollisten sakkojen määrän laskemiseksi komissio arvioi seuraavat määrät:

a)

talouden toimijan vaatimustenvastaisuudesta saama taloudellinen etu tai muu etu;

b)

mahdollisuuksien mukaan vaatimustenvastaisuudesta kuluttajille aiheutuvat tappiot.

Näin arvioidut edut ja tappiot muodostavat perustan hallinnollisten sakkojen laskemiselle. Jos talouden toimijalle koituva etu aiheuttaa myös tappiota kuluttajille, määrä otetaan huomioon vain kerran.

Edellä a ja b alakohdassa tarkoitettujen määrien perusteella hallinnollisten sakkojen laskemisessa on otettava huomioon unionin markkinoilla rekisteröityjen vaatimustenvastaisten ajoneuvojen lukumäärä tai unionin markkinoilla saataville asetettujen vaatimustenvastaisten järjestelmien, komponenttien tai erillisten teknisten yksiköiden lukumäärä.

2.   Laskiessaan hallinnollisten sakkojen määrää komissio ottaa huomioon mahdolliset raskauttavat ja lieventävät tekijät sekä muut tekijät.

3.   Edellä 2 kohdassa tarkoitettuihin raskauttaviin tekijöihin kuuluvat

a)

vaikutukset ihmisten terveyteen ja turvallisuuteen tai kielteiset ympäristövaikutukset, jotka johtuvat ajoneuvon suorituskykyvaatimusten alentamisesta;

b)

talouden toimijan huolimattomuuden tai tahallisuuden aste, mukaan lukien talouden toimijan yritykset piilottaa tai salata olennaisia tietoja vaatimustenvastaisuuden toteamiseksi;

c)

talouden toimijan perusteeton kieltäytyminen toimittaa komission pyytämiä tietoja tai näyttöä.

4.   Edellä 2 kohdassa tarkoitettuihin lieventäviin tekijöihin kuuluvat

a)

talouden toimijan toimet ja yhteistyö vaatimustenvastaisuuden havaitsemisessa;

b)

talouden toimijan itse käynnistämät korjaavat toimenpiteet, mukaan lukien niiden käynnistämisen nopeus;

c)

muut kohtuulliset ja merkitykselliset lieventävät tekijät, joista talouden toimijalla on asianmukaista näyttöä.

5.   Edellä 2 kohdassa tarkoitettuja muita tekijöitä ovat vaatimustenvastaisuuden toistuminen, tiheys tai kesto sekä muut unionin tai kansallisella tasolla määrätyt seuraamukset, jotka johtuvat EU:n tyyppihyväksyntäsääntöjen noudattamatta jättämisestä tämän vaatimustenvastaisuuden toteamista edeltäneiden 10 vuoden aikana.

6.   Euroina ilmaistu lopullinen hallinnollinen sakko vahvistetaan tasolle, jolla voidaan varmistaa sen tehokkuus, oikeasuhteisuus ja varoittavuus.

4 artikla

Menetelmä hallinnollisten sakkojen perimiseksi

Hallinnolliset sakot on maksettava kolmen kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona komission päätös on annettu velalliselle tiedoksi eli jona ilmoituskirje on vastaanotettu. Sakot peritään asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 107 ja 108 artiklan mukaisesti. Lisää maksuaikaa voidaan myöntää mainitun asetuksen 104 artiklan mukaisesti.

5 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 5 päivänä toukokuuta 2022.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Ursula VON DER LEYEN


(1)  EUVL L 151, 14.6.2018, s. 1.

(2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) 2018/1046, annettu 18 päivänä heinäkuuta 2018, unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä, asetusten (EU) N:o 1296/2013, (EU) N:o 1301/2013, (EU) N:o 1303/2013, (EU) N:o 1304/2013, (EU) N:o 1309/2013, (EU) N:o 1316/2013, (EU) N:o 223/2014, (EU) N:o 283/2014 ja päätöksen N:o 541/2014/EU muuttamisesta sekä asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 kumoamisesta (EUVL L 193, 30.7.2018, s. 1).


14.7.2022   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 187/23


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) 2022/1210,

annettu 13 päivänä heinäkuuta 2022,

teknisistä täytäntöönpanostandardeista Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 596/2014 soveltamiseksi sisäpiiriluettelojen muodon ja päivitysten osalta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon markkinoiden väärinkäytöstä (markkinoiden väärinkäyttöasetus), sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EU) 2019/2115 pk-yritysten kasvumarkkinoiden käytön edistämisen osalta, sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/6/EY ja komission direktiivien 2003/124/EY, 2003/125/EY ja 2004/72/EY kumoamisesta 16 päivänä huhtikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 596/2014 (1) ja erityisesti sen 18 artiklan 6 kohdan kuudennen alakohdan ja 9 kohdan kolmannen alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Liikkeeseenlaskijoiden, päästöoikeuksien markkinoilla toimivien markkinaosapuolten, huutokauppapaikkojen, huutokaupanpitäjien ja huutokauppatarkkailijan tai muiden niiden puolesta tai lukuun toimivien henkilöiden on asetuksen (EU) N:o 596/2014 18 artiklan mukaan laadittava sisäpiiriluettelot ja pidettävä ne ajan tasalla tarkkaa muotoa noudattaen.

(2)

Tarkan muodon vahvistamisen, vakiomallien käyttö mukaan luettuna, pitäisi helpottaa asetuksessa (EU) N:o 596/2014 säädetyn sisäpiiriluettelojen laatimista ja päivittämistä koskevan vaatimuksen yhdenmukaista soveltamista. Lisäksi sen avulla voitaisiin varmistaa, että toimivaltaiset viranomaiset saavat tarvitsemansa tiedot voidakseen tehtävänsä mukaisesti suojata rahoitusmarkkinoiden luotettavuutta ja tutkia markkinoiden mahdollista väärinkäyttöä.

(3)

Koska yhteisössä voi olla samanaikaisesti erilaisia sisäpiiritietoja, sisäpiiriluetteloissa olisi yksilöitävä tarkasti, mihin erityiseen sisäpiiritietoon yhteisölle työskentelevillä henkilöillä on ollut pääsy. Sen vuoksi sisäpiiriluetteloissa olisi täsmennettävä, mikä kyseinen erityinen sisäpiiritieto on (siihen voi sisältyä sopimukseen, hankkeeseen, tapahtumaan, myös yritystapahtumaan tai rahoitusalan tapahtumaan, tilinpäätöksen julkaisemiseen tai tulosvaroituksiin liittyvää tietoa). Tätä varten sisäpiiriluettelot olisi jaoteltava erillisiin osioihin, jotka kattavat kunkin erityisen sisäpiiritiedon erikseen. Kussakin osiossa olisi lueteltava kaikki henkilöt, joilla on pääsy samaan erityiseen sisäpiiritietoon.

(4)

Jotta samoja henkilöitä ei merkittäisi useita kertoja sisäpiiriluettelon eri osioihin, tällaisia henkilöitä koskevat tiedot olisi voitava merkitä sisäpiiriluettelon erilliseen osioon, jota kutsutaan pysyviä sisäpiiriläisiä koskevaksi osioksi ja joka ei liity mihinkään erityiseen sisäpiiritietoon. Pysyviä sisäpiiriläisiä koskevaan osioon olisi merkittävä ainoastaan sellaiset henkilöt, joilla on tehtävänsä tai asemansa luonteen vuoksi jatkuvasti pääsy kaikkiin sisäpiiritietoihin yhteisössä.

(5)

Asetusta (EU) N:o 596/2014 muutettiin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2019/2115 (2), jolla otettiin käyttöön vähemmän tiukat vaatimukset sellaisia liikkeeseenlaskijoita varten, joiden rahoitusvälineet on otettu kaupankäynnin kohteeksi pk-yritysten kasvumarkkinoilla, jäljempänä ’pk-yritysten kasvumarkkinoilla toimivat liikkeeseenlaskijat’, rajoittamalla luetteloon merkittävät henkilöt niihin, joilla on liikkeeseenlaskijassa olevien tehtäviensä tai asemansa luonteen vuoksi säännöllinen pääsy sisäpiiritietoon.

(6)

Poiketen siitä, mitä mainitussa säännöksessä säädetään, jäsenvaltiot voivat vaatia pk-yritysten kasvumarkkinoilla toimivia liikkeeseenlaskijoita sisällyttämään sisäpiiriluetteloihinsa kaikki asetuksen (EU) N:o 596/2014 18 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetut henkilöt. Kun kuitenkin otetaan huomioon pk-yritysten yleisesti pienemmät henkilöresurssit ja taloudelliset resurssit, katsottiin oikeasuhteiseksi, että ne käyttävät muotoa, joka aiheuttaa kevyemmän hallinnollisen taakan verrattuna asetuksen (EU) N:o 596/2014 18 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti laadittavien sisäpiiriluettelojen muotoon, ja rajoittaa luetteloiden sisältö siihen, mikä on ehdottoman välttämätöntä asianomaisten henkilöiden tunnistamiseksi. Kun liikkeeseenlaskijoita ei velvoiteta pitämään luetteloissaan sisäpiiriläistensä henkilökohtaisia yhteystietoja, niiden ei tarvitsisi kerätä ja päivittää sisäpiiriläisten tietoja, mutta kansallisilla toimivaltaisilla viranomaisilla olisi silti väline sisäpiiritietoa käsittelevien henkilöiden tunnistamiseksi ja näiden henkilöiden tavoittamiseksi ammattimaisessa yhteydenpidossa. Näillä liikkeeseenlaskijoilla olisi myös oltava mahdollisuus sisällyttää pysyviä sisäpiiriläisiä koskevaan sisäpiiriluettelon osioon tiedot henkilöistä, joilla on tehtävänsä tai asemansa luonteen vuoksi jatkuvasti pääsy kaikkiin sisäpiiritietoihin, sen sijaan, että ne lisäisivät tällaisia pysyviä sisäpiiriläisiä koskevat henkilötiedot kuhunkin sopimuskohtaiseen tai tapahtumaperusteiseen luetteloon. Pysyviä sisäpiiriläisiä koskevien osioiden sisältö olisi myös rajoitettava siihen, mikä on ehdottoman välttämätöntä asianomaisten henkilöiden tunnistamiseksi.

(7)

Sisäpiiriluettelon olisi sisällettävä henkilötiedot, jotka tarvitaan sisäpiiriläisten tunnistamiseksi. Henkilötietojen käsittelyssä asetuksen (EU) N:o 596/2014 18 artiklassa tarkoitettujen sisäpiiriluetteloiden laatimiseksi ja säilyttämiseksi olisi aina noudatettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2016/679 (3).

(8)

Sisäpiiriluetteloissa olisi myös oltava tietoja, joiden avulla toimivaltaiset viranomaiset voivat suorittaa tutkintaa, analysoida nopeasti sisäpiiriläisten kaupankäyntiin liittyvää käyttäytymistä, havaita sisäpiiriläisten ja epäilyttävään kaupankäyntiin osallistuvien henkilöiden väliset yhteydet ja tunnistaa heidän välisensä kontaktit kriittisinä aikoina. Tältä osin puhelinnumerot ovat olennaisen tärkeitä, koska ne antavat toimivaltaiselle viranomaiselle mahdollisuuden toimia nopeasti ja pyytää tarvittaessa tietoliikennetietoja. Lisäksi tällaiset tiedot olisi toimitettava jo alussa, jotta tutkinnan luotettavuus ei vaarantuisi sen vuoksi, että toimivaltaisen viranomaisen on käännyttävä tutkinnan aikana uudelleen liikkeeseenlaskijan, päästöoikeuksien markkinoilla toimivan markkinaosapuolen, huutokauppapaikan, huutokaupanpitäjän tai huutokauppatarkkailijan puoleen pyytääkseen lisätietoja.

(9)

Jotta varmistettaisiin, että sisäpiiriluettelot voidaan antaa pyynnöstä mahdollisimman pian toimivaltaisen viranomaisen saataville ja että ne voidaan aina päivittää viipymättä, ne olisi säilytettävä sähköisessä muodossa. Sähköisellä muodolla olisi varmistettava, että sisäpiiriluettelon sisältämät tiedot säilyvät luottamuksellisina. Jotta pk-yritysten kasvumarkkinoilla toimiville liikkeeseenlaskijoille ei aiheutuisi kohtuutonta hallinnollista rasitusta, ne voivat säilyttää sisäpiiriluettelon sähköisessä muodossa, mutta tätä vaatimusta ei pitäisi soveltaa näihin liikkeeseenlaskijoihin, kunhan tietojen kattavuus, oikeellisuus ja luottamuksellisuus varmistetaan.

(10)

Sisäpiiriluettelojen toimittamisesta aiheutuvan hallinnollisen rasituksen vähentämiseksi toimivaltaisten viranomaisten olisi itse määritettävä erityiset sähköiset välineet tiedonsiirtoa varten mutta sillä edellytyksellä, että nämä sähköiset välineet mahdollistavat luetteloiden säilymisen luottamuksellisina.

(11)

Selkeyden, läpinäkyvyyden ja oikeusvarmuuden vuoksi kaikkien asetuksessa (EU) N:o 596/2014 tarkoitettujen sisäpiiriluettelojen muodot olisi koottava yhteen säädökseen. Sen vuoksi tässä asetuksessa olisi esitettävä sekä asetuksen (EU) N:o 596/2014 18 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen sisäpiiriluettelojen että sen 18 artiklan 6 kohdassa tarkoitettujen sisäpiiriluettelojen muoto. Näin ollen komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2016/347 (4) olisi kumottava.

(12)

Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1725 (5) 42 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ja hän on antanut lausuntonsa 7 päivänä kesäkuuta 2021.

(13)

Tämä asetus perustuu teknisten täytäntöönpanostandardien luonnoksiin, jotka Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen on toimittanut komissiolle.

(14)

Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen on järjestänyt avoimia julkisia kuulemisia teknisten täytäntöönpanostandardien luonnoksista, joihin tämä asetus perustuu, analysoinut niihin mahdollisesti liittyviä kustannuksia ja hyötyjä sekä pyytänyt lausunnon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1095/2010 (6) 37 artiklalla perustetulta arvopaperimarkkina-alan osallisryhmältä,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EU) N:o 596/2014 18 artiklan 1 kohdassa edellytetyt sisäpiiriluettelot

1.   Asetuksen (EU) N:o 596/2014 18 artiklan 1 kohdassa edellytetyissä sisäpiiriluetteloissa on oltava kutakin sisäpiiritietoa koskeva erityinen osio, ja ne on laadittava tämän asetuksen liitteessä I olevassa mallissa 1 esitetyssä muodossa.

2.   Sellaisten henkilöiden henkilötiedot, joilla on tehtävänsä tai asemansa luonteen vuoksi jatkuvasti pääsy kaikkiin sisäpiiritietoihin, voidaan merkitä erikseen pysyviä sisäpiiriläisiä koskevaan sisäpiiriluettelon osioon. Kyseinen osio on laadittava tämän asetuksen liitteessä I olevassa mallissa 2 esitetyssä muodossa. Jos pysyviä sisäpiiriläisiä koskeva osio laaditaan, pysyvien sisäpiiriläisten henkilötietoja ei saa sisällyttää 1 kohdassa tarkoitettuihin sisäpiiriluettelon erityisiin osioihin.

3.   Sisäpiiriluettelot on säilytettävä sähköisessä muodossa, jolla jatkuvasti varmistetaan, että

a)

sisäpiiriluetteloihin pääsy rajoitetaan selkeästi yksilöityihin henkilöihin, jotka tarvitsevat tämän pääsyn tehtävänsä tai asemansa luonteen vuoksi;

b)

sisällytetyt tiedot ovat paikkansapitäviä;

c)

sisäpiiriluettelon aiemmat versiot ovat saatavilla.

4.   Toimivaltaisen viranomaisen on täsmennettävä verkkosivustollaan sähköiset välineet, joilla sisäpiiriluettelot on toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle. Sähköisten välineiden avulla on varmistettava, että tietojen kattavuus, oikeellisuus ja luottamuksellisuus säilyvät tiedonsiirron aikana.

2 artikla

Asetuksen (EU) N:o 596/2014 18 artiklan 6 kohdassa tarkoitetut sisäpiiriluettelot

1.   Asetuksen (EU) N:o 596/2014 18 artiklan 6 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu sisäpiiriluettelo voi sisältää ainoastaan sellaisten henkilöiden henkilötiedot, joilla on säännöllinen pääsy sisäpiiritietoon. Luettelo on laadittava tämän asetuksen liitteessä II esitetyssä muodossa.

2.   Sisäpiiriluetteloissa, joita jäsenvaltiot vaativat asetuksen (EU) N:o 596/2014 18 artiklan 6 kohdan nojalla, on oltava kutakin sisäpiiritietoa koskeva erityinen osio, ja ne on laadittava tämän asetuksen liitteessä III olevassa mallissa 1 esitetyssä muodossa.

Tiedot henkilöistä, joilla on tehtävänsä tai asemansa luonteen vuoksi jatkuvasti pääsy kaikkiin sisäpiiritietoihin, voidaan merkitä erikseen pysyviä sisäpiiriläisiä koskevaan sisäpiiriluettelon osioon. Pysyviä sisäpiiriläisiä koskeva osio on laadittava tämän asetuksen liitteessä III olevassa mallissa 2 esitetyssä muodossa. Jos pysyviä sisäpiiriläisiä koskeva osio laaditaan, pysyvien sisäpiiriläisten henkilötietoja ei saa sisällyttää mihinkään sellaiseen sisäpiiriluettelon osioon, joka sisältää jotakin tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua sisäpiiritietoa.

3.   Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut sisäpiiriluettelot on säilytettävä sellaisessa muodossa, jolla varmistetaan, että niiden sisältämien tietojen kattavuus, oikeellisuus ja luottamuksellisuus säilyvät jatkuvasti toimivaltaiselle viranomaiselle tapahtuvan tiedonsiirron aikana.

3 artikla

Kumoaminen

Kumotaan täytäntöönpanoasetus (EU) 2016/347. Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen.

4 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 13 päivänä heinäkuuta 2022.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Ursula VON DER LEYEN


(1)  EUVL L 173, 12.6.2014, s. 1.

(2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/2115, annettu 27 päivänä marraskuuta 2019, direktiivin 2014/65/EU sekä asetusten (EU) N:o 596/2014 ja (EU) 2017/1129 muuttamisesta pk-yritysten kasvumarkkinoiden käytön edistämisen osalta (EUVL L 320, 11.12.2019, s. 1).

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1).

(4)  Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2016/347, annettu 10 päivänä maaliskuuta 2016, sisäpiiriluettelojen tarkkaa muotoa ja päivitystapaa koskevista Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 596/2014 mukaisista teknisistä täytäntöönpanostandardeista (EUVL L 65, 11.3.2016, s. 49).

(5)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1725, annettu 23 päivänä lokakuuta 2018, luonnollisten henkilöiden suojelusta unionin toimielinten, elinten ja laitosten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta sekä asetuksen (EY) N:o 45/2001 ja päätöksen N:o 1247/2002/EY kumoamisesta (EUVL L 295, 21.11.2018, s. 39).

(6)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1095/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/77/EY kumoamisesta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 84).


LIITE I

MALLI 1

1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen sisäpiiriluettelojen muoto

Sisäpiiritiedon lähde [:

Päivämäärä ja kellonaika, jolloin tämä osio on luotu (eli sisäpiiritieto on yksilöity): [vvvv-kk-pp, hh:mm UTC (koordinoitu yleisaika)]

Päivämäärä ja kellonaika (viimeisin päivitys): [vvvv-kk-pp, hh:mm UTC (koordinoitu yleisaika)]

Päivämäärä, jona lähetetty toimivaltaiselle viranomaiselle: [ vvvv-kk-pp]

Sisäpiiriläisen etunimi (-nimet)

Sisäpiiriläisen sukunimi (-nimet)

Sisäpiiriläisen alkuperäinen sukunimi (-nimet) (jos eri)

Työpuhelinnumero (-numerot)

(ohivalinta- ja matkapuhelinnumerot)

Yrityksen nimi ja osoite

Tehtävä ja sisäpiiriläisyyden syy

Pääsy saatu

(päivämäärä ja kellonaika, jolloin sisäpiiriläinen on saanut pääsyn sisäpiiritietoon)

Pääsy päättynyt

(päivämäärä ja kellonaika, jolloin sisäpiiriläisen pääsy sisäpiiritietoon on päättynyt)

Kansallinen henkilötunnus (tapauksen mukaan)

Syntymäaika

Henkilökohtaiset puhelinnumerot (kotinumero ja henkilökohtainen matkapuhelinnumero)

Täydellinen kotiosoite: (katuosoite ja numero; paikkakunta; postinumero; maa)

[Teksti]

[Teksti]

[Teksti]

[Numerot (ilman välejä)]

[Liikkeeseenlaskijan / päästöoikeuksien markkinoilla toimivan markkinaosapuolen / huutokauppapaikan / huutokaupanpitäjän / huutokauppatarkkailijan tai niiden puolesta tai lukuun toimivan henkilön osoite]

[Teksti, jossa kuvataan rooli, tehtävä ja luettelossa olemisen peruste]

[vvvv-kk-pp, hh:mm UTC]

[vvvv-kk-pp, hh:mm UTC]

[Numero ja/tai teksti]

[vvvv-kk-pp]

[Numerot (ilman välejä)]

[Teksti]

MALLI 2

1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun pysyviä sisäpiiriläisiä koskevan sisäpiiriluetteloiden osion muoto

Päivämäärä ja kellonaika, jolloin tämä osio on luotu: [vvvv-kk-pp, hh:mm UTC (koordinoitu yleisaika)]

Päivämäärä ja kellonaika (viimeisin päivitys): [vvvv-kk-pp, hh:mm UTC (koordinoitu yleisaika)]

Päivämäärä, jona lähetetty toimivaltaiselle viranomaiselle: [ vvvv-kk-pp]

Sisäpiiriläisen etunimi (-nimet)

Sisäpiiriläisen sukunimi (-nimet)

Sisäpiiriläisen alkuperäinen sukunimi (-nimet) (jos eri)

Työpuhelinnumero (-numerot) (ohivalinta- ja matkapuhelinnumerot)

Yrityksen nimi ja osoite

Tehtävä ja sisäpiiriläisyyden syy

Lisätty

(päivämäärä ja kellonaika, jolloin henkilö on lisätty pysyviä sisäpiiriläisiä koskevaan osioon)

Kansallinen henkilötunnus (tapauksen mukaan)

Syntymäaika

Täydellinen kotiosoite

(katuosoite ja numero; paikkakunta; postinumero; maa) (Jos saatavissa ajankohtana, jona toimivaltainen viranomainen pyytää tietoja)

Henkilökohtaiset puhelinnumerot

(kotinumero ja henkilökohtainen matkapuhelinnumero)

[Teksti]

[Teksti]

[Teksti]

[Numerot (ilman välejä)]

[Liikkeeseenlaskijoiden tai niiden puolesta tai lukuun toimivan henkilön osoite]

[Teksti, jossa kuvataan rooli, tehtävä ja luettelossa olemisen peruste]

[vvvv-kk-pp, hh:mm UTC]

[Numero ja/tai teksti]

[Syntymäaika muodossa vvvv-kk-pp]

[Teksti]

[Numerot (ilman välejä)]


LIITE II

2 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun sellaisten henkilöiden henkilötietoja koskevan luettelon muoto, joilla on säännöllinen pääsy sisäpiiritietoon

Päivämäärä ja kellonaika, jolloin tämä osio on luotu: [vvvv-kk-pp, hh:mm UTC (koordinoitu yleisaika)]

Päivämäärä ja kellonaika (viimeisin päivitys): [vvvv-kk-pp, hh:mm UTC (koordinoitu yleisaika)]

Päivämäärä, jona lähetetty toimivaltaiselle viranomaiselle: [ vvvv-kk-pp]

Sisäpiiriläisen etunimi (-nimet)

Sisäpiiriläisen sukunimi (-nimet)

Sisäpiiriläisen alkuperäinen sukunimi (-nimet) (jos eri)

Työpuhelinnumero (-numerot) (ohivalinta- ja matkapuhelinnumerot)

Yrityksen nimi ja osoite

Tehtävä ja sisäpiiriläisyyden syy

Pääsy saatu

(päivämäärä ja kellonaika, jolloin sisäpiiriläinen on saanut pääsyn sisäpiiritietoon)

Pääsy päättynyt

(päivämäärä ja kellonaika, jolloin sisäpiiriläisen pääsy sisäpiiritietoon on päättynyt)

Kansallinen henkilötunnus (tapauksen mukaan) tai muussa tapauksessa syntymäaika

Täydellinen kotiosoite

(katuosoite ja numero; paikkakunta; postinumero; maa) (Jos saatavissa ajankohtana, jona toimivaltainen viranomainen pyytää tietoja)

Henkilökohtaiset puhelinnumerot

(kotinumero ja henkilökohtainen matkapuhelinnumero)

(Jos saatavissa ajankohtana, jona toimivaltainen viranomainen pyytää tietoja)

[Teksti]

[Teksti]

[Teksti]

[Numerot (ilman välejä)]

[Liikkeeseenlaskijan osoite]

[Teksti, jossa kuvataan rooli, tehtävä ja sisäpiiriluettelossa olemisen peruste/]

[vvvv-kk-pp, hh:mm UTC]

[vvvv-kk-pp, hh:mm UTC]

[Numero ja/tai teksti tai syntymäaika muodossa vvvv-kk-pp]

[Teksti]

[Numerot (ilman välejä)]


LIITE III

MALLI 1

2 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen sisäpiiriluettelojen muoto

Sisäpiiritiedon lähde:

Päivämäärä ja kellonaika, jolloin tämä osio on luotu (eli sisäpiiritieto on yksilöity): [vvvv-kk-pp, hh:mm UTC (koordinoitu yleisaika)]

Päivämäärä ja kellonaika (viimeisin päivitys): [vvvv-kk-pp, hh:mm UTC (koordinoitu yleisaika)]

Päivämäärä, jona lähetetty toimivaltaiselle viranomaiselle [vvvv-kk-pp]

Sisäpiiriläisen etunimi (-nimet)

Sisäpiiriläisen sukunimi (-nimet)

 

Työpuhelinnumero (-numerot)

(ohivalinta- ja matkapuhelinnumerot)

Tehtävä ja sisäpiiriläisyyden syy

Pääsy saatu

(päivämäärä ja kellonaika, jolloin henkilö on saanut pääsyn sisäpiiritietoon)

Pääsy päättynyt

(päivämäärä ja kellonaika, jolloin henkilön pääsy sisäpiiritietoon on päättynyt)

Kansallinen henkilötunnus

(tapauksen mukaan)

Tai muutoin syntymäaika

[Teksti]

[Teksti]

 

[Numerot (ilman välejä)]

[Teksti, jossa kuvataan rooli, tehtävä ja luettelossa olemisen peruste]

[vvvv-kk-pp, hh:mm UTC]

[vvvv-kk-pp, hh:mm UTC]

[Numero ja/tai teksti tai syntymäaika muodossa vvvv-kk-pp]

MALLI 2

2 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun pysyviä sisäpiiriläisiä koskevan sisäpiiriluettelon osion muoto

Päivämäärä ja kellonaika, jolloin tämä osio on luotu: [vvvv-kk-pp, hh:mm UTC (koordinoitu yleisaika)]

Päivämäärä ja kellonaika (viimeisin päivitys): [vvvv-kk-pp, hh:mm UTC (koordinoitu yleisaika)]

Päivämäärä, jona lähetetty toimivaltaiselle viranomaiselle: [ vvvv-kk-pp]

Sisäpiiriläisen etunimi (-nimet)

Sisäpiiriläisen sukunimi (-nimet)

Työpuhelinnumero (-numerot) (ohivalinta- ja matkapuhelinnumerot)

Yrityksen nimi ja osoite

Tehtävä ja sisäpiiriläisyyden syy

Lisätty

(päivämäärä ja kellonaika, jolloin henkilö on lisätty pysyviä sisäpiiriläisiä koskevaan osioon)

Kansallinen henkilötunnus

(tapauksen mukaan)

Tai muutoin syntymäaika

[Teksti]

[Teksti]

[Numerot (ilman välejä)]

[Liikkeeseenlaskijoiden tai niiden puolesta tai lukuun toimivan henkilön osoite]

[Teksti, jossa kuvataan rooli, tehtävä ja luettelossa olemisen peruste]

[vvvv-kk-pp, hh:mm UTC]

[Numero ja/tai syntymäaika muodossa vvvv-kk-pp]


PÄÄTÖKSET

14.7.2022   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 187/31


NEUVOSTON PÄÄTÖS (EU) 2022/1211,

annettu 12 päivänä heinäkuuta 2022,

euron käyttöönotosta Kroatiassa 1 päivänä tammikuuta 2023

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 140 artiklan 2 kohdan,

ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan komission kertomuksen (1),

ottaa huomioon Euroopan keskuspankin kertomuksen (2),

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (3),

ottaa huomioon Eurooppa-neuvostossa käydyt keskustelut,

ottaa huomioon niitä jäsenvaltioita, joiden rahayksikkö on euro, edustavien neuvoston jäsenten suosituksen (4) ,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Talous- ja rahaliiton, jäljempänä ’EMU’, kolmas vaihe alkoi 1 päivänä tammikuuta 1999. Brysselissä 3 päivänä toukokuuta 1998 valtion- tai hallitusten päämiesten kokoonpanossa kokoontunut neuvosto päätti, että Belgia, Saksa, Espanja, Ranska, Irlanti, Italia, Luxemburg, Alankomaat, Itävalta, Portugali ja Suomi täyttivät euron käyttöönottamiseksi 1 päivänä tammikuuta 1999 vaadittavat edellytykset (5).

(2)

Neuvosto päätti päätöksellä 2000/427/EY (6), että Kreikka täytti vaadittavat edellytykset euron käyttöönottamiseksi 1 päivänä tammikuuta 2001. Neuvosto päätti päätöksellä 2006/495/EY (7), että Slovenia täytti vaadittavat edellytykset euron käyttöönottamiseksi 1 päivänä tammikuuta 2007. Neuvosto päätti päätöksillä 2007/503/EY (8) ja 2007/504/EY (9), että Kypros ja Malta täyttivät vaadittavat edellytykset euron käyttöönottamiseksi 1 päivänä tammikuuta 2008. Neuvosto päätti päätöksellä 2008/608/EY (10) että Slovakia täytti vaadittavat edellytykset euron käyttöönottamiseksi. Neuvosto päätti päätöksellä 2010/416/EU (11), että Viro täytti vaadittavat edellytykset euron käyttöönottamiseksi. Neuvosto päätti päätöksellä 2013/387/EU (12), että Latvia täytti vaadittavat edellytykset euron käyttöönottamiseksi. Neuvosto päätti päätöksellä 2014/509/EU (13), että Liettua täytti vaadittavat edellytykset euron käyttöönottamiseksi.

(3)

Tanska on ilmoittanut neuvostolle eräistä Tanskaa koskevista määräyksistä tehdyssä, Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyssä pöytäkirjassa N:o 16 olevan 1 kohdan ja valtion- tai hallitusten päämiesten Edinburghissa joulukuussa 1992 tekemän päätöksen mukaisesti, että se ei osallistu EMUn kolmanteen vaiheeseen. Tanska ei ole pyytänyt Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 140 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn aloittamista.

(4)

Päätöksen 98/317/EY nojalla Ruotsi on SEUT 139 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu jäsenvaltio, jota koskee poikkeus. Vuoden 2003 liittymisasiakirjan (14) 4 artiklan mukaisesti Tšekin tasavalta, Unkari ja Puola ovat SEUT 139 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja jäsenvaltioita, joita koskee poikkeus. Vuoden 2005 liittymisasiakirjan (15) 5 artiklan mukaisesti Bulgaria ja Romania ovat SEUT 139 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja jäsenvaltioita, joita koskee poikkeus. Vuoden 2012 liittymisasiakirjan (16) 5 artiklan mukaisesti Kroatia on SEUT 139 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu jäsenvaltio, jota koskee poikkeus.

(5)

Euroopan keskuspankki, jäljempänä ’EKP’, perustettiin 1 päivänä heinäkuuta 1998. Euroopan valuuttajärjestelmän on korvannut valuuttakurssijärjestelmä, jonka perustamisesta sovittiin valuuttakurssimekanismin perustamisesta talous- ja rahaliiton kolmannessa vaiheessa 16 päivänä kesäkuuta 1997 annetulla Eurooppa-neuvoston päätöslauselmalla (17). Talous- ja rahaliiton kolmannen vaiheen valuuttakurssimekanismia (ERM II) koskevista toimintamenettelyistä määrätään talous- ja rahaliiton kolmannen vaiheen valuuttakurssimekanismia koskevista toimintamenettelyistä 16 päivänä maaliskuuta 2006 tehdyssä Euroopan keskuspankin ja euroalueen ulkopuolisten jäsenvaltioiden kansallisten keskuspankkien välisessä sopimuksessa (18).

(6)

SEUT 140 artiklan 2 kohdassa määrätään menettelyistä poikkeusten kumoamiseksi asianomaisten jäsenvaltioiden osalta. Ainakin kerran kahdessa vuodessa tai sellaisen jäsenvaltion pyynnöstä, jota koskee poikkeus, komissio ja EKP antavat neuvostolle kertomuksen SEUT 140 artiklan 1 kohdassa määrätyn menettelyn mukaisesti.

(7)

Jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä, mukaan lukien kansallisten keskuspankkien perussäännöt, on tarpeen mukaan muutettava, jotta varmistetaan yhteensopivuus SEUT 130 ja 131 artiklan sekä Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön, jäljempänä ’EKPJ:n ja EKP:n perussääntö’, kanssa. Komission ja EKP:n kertomuksissa arvioidaan yksityiskohtaisesti Kroatian lainsäädännön yhteensopivuutta perussopimuksen 130 ja 131 artiklan sekä EKPJ:n ja EKP:n perussäännön kanssa.

(8)

SEUT:iin liitetyssä lähentymisperusteista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 13 olevan 1 artiklan mukaisesti SEUT 140 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitetulla hintatason vakauden arviointiperusteella tarkoitetaan, että jäsenvaltio on saavuttanut kestävän hintatason vakauden ja tarkasteluajankohtaa edeltävän vuoden aikana todetun keskimääräisen rahanarvon alenemisasteen, joka ylittää enintään 1,5 prosenttiyksiköllä enintään kolmen hintatason vakaudessa parhaiten suoriutuneen jäsenvaltion vastaavan asteen. Hintavakautta arvioitaessa inflaatiota mitataan yhdenmukaistetulla kuluttajahintaindeksillä (YKHI), joka on määritelty Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2016/792 (19). Hintatason vakautta koskevan perusteen arvioimiseksi jäsenvaltion inflaatiota mitataan kahdentoista kuukausi-indeksin aritmeettisen keskiarvon prosentuaalisena muutoksena verrattuna edellisen jakson kahdentoista kuukausi-indeksin aritmeettiseen keskiarvoon. Komission ja EKP:n kertomuksissa on käytetty viitearvoa, joka on saatu laskemalla kolmen hintatason vakaudessa parhaiten suoriutuneen jäsenvaltion inflaatioasteen yksinkertainen aritmeettinen keskiarvo, johon on lisätty 1,5 prosenttiyksikköä. Huhtikuussa 2022 päättyneen vuoden aikana inflaation viitearvoksi laskettiin 4,9 %, kun hintavakaudessa parhaiten suoriutuneet jäsenvaltiot olivat Ranska, jonka inflaatioaste oli 3,2 %, Suomi, jonka inflaatioaste oli 3,3 %, ja Kreikka, jonka inflaatioaste oli 3,6 %. On perusteltua poislukea parhaiten suoriutuneista maista ne, joiden inflaatioasteita ei voida pitää tarkoituksenmukaisena vertailuarvona muiden jäsenvaltioiden osalta. Tällaiset selvästi poikkeavat maat mainittiin vuosien 2004, 2010, 2013, 2014 ja 2016 lähentymiskertomuksissa. Tällä hetkellä on perusteltua poislukea parhaista suoriutujista Malta ja Portugali – huhtikuussa 2022 12 kuukauden keskimääräinen inflaatioaste oli Maltalla 2,1 % ja Portugalissa 2,6 % sekä euroalueella 4,4 %. Malta ja Portugali korvataan viitearvoa laskettaessa Suomella ja Kreikalla, joilla on jäsenvaltioista seuraavaksi alhaisimmat keskimääräiset inflaatioasteet.

(9)

Pöytäkirjassa N:o 13 olevan 2 artiklan mukaisesti SEUT 140 artiklan 1 kohdan toisessa luetelmakohdassa tarkoitettu julkistalouden tilannetta koskeva arviointiperuste edellyttää, ettei jäsenvaltiota tarkasteluajankohtana koske SEUT 126 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu neuvoston päätös liiallisen alijäämän olemassaolosta kyseisessä jäsenvaltiossa.

(10)

Pöytäkirjassa N:o 13 olevan 3 artiklan mukaisesti SEUT 140 artiklan 1 kohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitettu Euroopan valuuttajärjestelmän valuuttakurssijärjestelmään osallistumista koskeva arviointiperuste edellyttää, että jäsenvaltio on noudattanut Euroopan valuuttajärjestelmän valuuttakurssijärjestelmässä (ERM) määrättyjä tavanomaisia vaihteluvälejä ilman, että sillä on ollut merkittäviä paineita, ainakin kahtena viimeisenä tarkasteluajankohtaa edeltävänä vuotena. Erityisesti jäsenvaltio ei ole omasta aloitteestaan alentanut valuutan kahdenvälistä keskusarvoa suhteessa euroon samana aikana. Valuuttakurssia koskevan perusteen täyttymistä on arvioitu 1 päivästä tammikuuta 1999 alkaen ERM II:n puitteissa. Arvioidessaan tämän perusteen täyttymistä kertomuksissaan komissio ja EKP ovat tarkastelleet 18 päivänä toukokuuta 2022 päättynyttä kahden vuoden jaksoa.

(11)

Pöytäkirjassa N:o 13 olevan 4 artiklan mukaisesti SEUT 140 artiklan 1 kohdan neljännessä luetelmakohdassa tarkoitettu korkokantojen lähentymisperuste tarkasteluajankohtaa edeltävänä vuotena merkitsee, että jäsenvaltion pitkän aikavälin korkokantojen keskimääräinen nimellistaso ylittää enintään kahdella prosenttiyksiköllä enintään kolmen hintatason vakaudessa parhaiten suoriutuneen jäsenvaltion vastaavan tason. Korkokantojen lähentymisen tarkastelussa on käytetty perusteena vertailukelpoisia valtion kymmenen vuoden viitelainan korkokantoja. Korkokantoja koskevan perusteen täyttymisen arvioimiseksi komission ja EKP:n kertomuksissa on otettu huomioon viitearvo, joka on saatu laskemalla kolmen hintatason vakaudessa parhaiten suoriutuneen jäsenvaltion pitkäaikaisten nimelliskorkojen yksinkertainen aritmeettinen keskiarvo, johon on lisätty kaksi prosenttiyksikköä. Viitearvo perustuu pitkäaikaisiin korkoihin Ranskassa (0,3 %), Suomessa (0,2 %) ja Kreikassa (1,4 %), ja se oli 2,6 % huhtikuussa 2022 päättyneen yhden vuoden jakson aikana.

(12)

Pöytäkirjassa N:o 13 olevan 5 artiklan mukaisesti komissio toimittaa lähentymisperusteiden täyttymisen arvioinnissa käytettävät tiedot. Komissio on toimittanut julkista taloutta koskevat tiedot jäsenvaltioiden ilmoitettua ne ennen 1 päivää huhtikuuta 2022 neuvoston asetuksen (EY) N:o 479/2009 (20) mukaisesti.

(13)

Niiden kertomusten perusteella, jotka komissio ja EKP ovat laatineet Kroatian edistymisestä talous- ja rahaliiton toteuttamiseen liittyvien velvollisuuksiensa täyttämisessä, katsotaan, että Kroatiassa kansallinen lainsäädäntö, mukaan lukien kansallisen keskuspankin perussääntö, on sopusoinnussa perussopimuksen 130 ja 131 artiklan sekä EKPJ:n ja EKP:n perussäännön kanssa.

(14)

Niiden kertomusten perusteella, jotka komissio ja EKP ovat laatineet Kroatian edistymisestä talous- ja rahaliiton toteuttamiseen liittyvien velvollisuuksiensa täyttämisessä, katsotaan, että sen osalta, täyttääkö Kroatia SEUT 140 artiklan 1 kohdan neljässä luetelmakohdassa mainitut lähentymisperusteet, Kroatian keskimääräinen inflaatioaste oli huhtikuussa 2022 päättyneen vuoden aikana 4,7 %, joka on viitearvon alapuolella, ja inflaatioaste todennäköisesti pysyy lähikuukausina viitearvon alapuolella; neuvosto ei ole antanut päätöstä, jonka mukaan Kroatiassa on liiallinen julkisen talouden alijäämä; Kroatia on ollut ERM II:n jäsen 10 päivästä heinäkuuta 2020 ja arviointia edeltäneiden kahden vuoden aikana kunan (HRK) valuuttakurssiin ei ole kohdistunut merkittäviä paineita eikä Kroatia ole omasta aloitteestaan alentanut HRK:n kahdenvälistä keskuskurssia suhteessa euroon; ja huhtikuussa 2022 päättyneen vuoden aikana Kroatian pitkäaikaiset korot olivat keskimäärin 0,8 %, mikä alittaa selvästi viitearvon.

(15)

Lainsäädännön yhteensopivuudesta ja lähentymisperusteiden täyttymisestä tehdyn arvion sekä muiden tekijöiden perusteella Kroatia täyttää vaadittavat euron käyttöönoton edellytykset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Kroatia täyttää vaadittavat edellytykset euron käyttöönottamiseksi. Vuoden 2012 liittymisasiakirjan 5 artiklassa tarkoitettu poikkeus kumotaan 1 päivästä tammikuuta 2023.

2 artikla

Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 12 päivänä heinäkuuta 2022.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

Z. STANJURA


(1)  Kertomus annettu 1. kesäkuuta 2022 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(2)  Kertomus annettu 1. kesäkuuta 2022 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(3)  Lausunto annettu 5 päivänä heinäkuuta 2022 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(4)  EUVL C 238, 21.6.2022, s. 1.

(5)  Neuvoston päätös 98/317/EY, tehty 3 päivänä toukokuuta 1998, perustamissopimuksen 109 j artiklan 4 kohdan mukaisesti (EYVL L 139, 11.5.1998, s. 30).

(6)  Neuvoston päätös 2000/427/EY, tehty 19 päivänä kesäkuuta 2000, perustamissopimuksen 122 artiklan 2 kohdan mukaisesti yhtenäisvaluutan käyttöönottamisesta Kreikassa 1 päivänä tammikuuta 2001 (EYVL L 167, 7.7.2000, s. 19).

(7)  Neuvoston päätös 2006/495/EY, tehty 11 päivänä heinäkuuta 2006, perustamissopimuksen 122 artiklan 2 kohdan mukaisesti yhtenäisvaluutan käyttöönottamisesta Sloveniassa 1 päivänä tammikuuta 2007 (EUVL L 195, 15.7.2006, s. 25).

(8)  Neuvoston päätös 2007/503/EY, tehty 10 päivänä heinäkuuta 2007, perustamissopimuksen 122 artiklan 2 kohdan mukaisesti yhtenäisvaluutan käyttöönottamisesta Kyproksessa 1 päivänä tammikuuta 2008 (EUVL L 186, 18.7.2007, s. 29).

(9)  Neuvoston päätös 2007/504/EY, tehty 10 päivänä heinäkuuta 2007, perustamissopimuksen 122 artiklan 2 kohdan mukaisesti yhtenäisvaluutan käyttöönottamisesta Maltassa 1 päivänä tammikuuta 2008 (EUVL L 186, 18.7.2007, s. 32).

(10)  Neuvoston päätös 2008/608/EY, tehty 8 päivänä heinäkuuta 2008, Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 122 artiklan 2 kohdan mukaisesti yhtenäisvaluutan käyttöönottamisesta Slovakiassa 1 päivänä tammikuuta 2009 (EUVL L 195, 24.7.2008, s. 24).

(11)  Neuvoston päätös 2010/416/EU, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2010, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 140 artiklan 2 kohdan mukaisesti euron käyttöönottamisesta Virossa 1 päivänä tammikuuta 2011 (EUVL L 196, 28.7.2010, s. 24).

(12)  Neuvoston päätös 2013/387/EU, annettu 9 päivänä heinäkuuta 2013, euron käyttöönotosta Latviassa 1 päivänä tammikuuta 2014 (EUVL L 195, 18.7.2013, s. 24).

(13)  Neuvoston päätös 2014/509/EU, annettu 23 päivänä heinäkuuta 2014, euron käyttöönotosta Liettuassa 1 päivänä tammikuuta 2015 (EUVL L 228, 31.7.2014, s. 29).

(14)  EUVL L 236, 23.9.2003, s. 33.

(15)  EUVL L 157, 21.6.2005, s. 203.

(16)  EUVL L 112, 24.4.2012, s. 21.

(17)  EUVL C 236, 2.8.1997, s. 5.

(18)  EUVL C 73, 25.3.2006, s. 21.

(19)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/792, annettu 11 päivänä toukokuuta 2016, yhdenmukaistetuista kuluttajahintaindekseistä ja asuntohintaindekseistä sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 2494/95 kumoamisesta (EUVL L 135, 24.5.2016, s. 11).

(20)  Neuvoston asetus (EY) N:o 479/2009, annettu 25 päivänä toukokuuta 2009, Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn liiallisia alijäämiä koskevasta menettelystä tehdyn pöytäkirjan soveltamisesta (EUVL L 145, 10.6.2009, s. 1).


14.7.2022   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 187/35


NEUVOSTON PÄÄTÖS (EU) 2022/1212,

annettu 12 päivänä heinäkuuta 2022,

kansallisten keskuspankkien ulkopuolisten tilintarkastajien hyväksymisestä tehdyn päätöksen 1999/70/EY muuttamisesta Banco de Portugalin ulkopuolisten tilintarkastajien osalta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyn, Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan N:o 4 ja erityisesti sen 27.1 artiklan,

ottaa huomioon Euroopan unionin neuvostolle Banco de Portugalin ulkopuolisista tilintarkastajista 17 päivänä toukokuuta 2022 annetun Euroopan keskuspankin suosituksen (EKP/2022/24) (1),

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Euroopan keskuspankin (EKP) neuvoston suosittelemat ja Euroopan unionin neuvoston hyväksymät riippumattomat ulkopuoliset tilintarkastajat tarkastavat EKP:n ja niiden jäsenvaltioiden kansallisten keskuspankkien tilit, joiden rahayksikkö on euro.

(2)

Banco de Portugalin nykyisten ulkopuolisten tilintarkastajien, Deloitte & Associados – Sociedade de Revisores Oficiais de Contas SA:n, toimikausi päättyi tilikauden 2021 tarkastuksen jälkeen. Sen vuoksi on tarpeen nimittää ulkopuoliset tilintarkastajat tilikausiksi 2022–2026.

(3)

Banco de Portugal on valinnut PriceWaterhouseCoopers & Associados – Sociedade de Revisores Oficiais de Contas Lda:n ulkopuolisiksi tilintarkastajikseen tilikausiksi 2022–2026.

(4)

EKP:n neuvosto suositteli, että PriceWaterhouseCoopers & Associados – Sociedade de Revisores Oficiais de Contas Lda nimitetään Banco de Portugalin ulkopuolisiksi tilintarkastajiksi tilikausiksi 2022–2026.

(5)

EKP:n neuvoston suosituksen johdosta neuvoston päätös 1999/70/EY (2) olisi muutettava vastaavasti,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Korvataan päätöksen 1999/70/EY 1 artiklan 10 kohta seuraavasti:

”10.   PriceWaterhouseCoopers & Associados – Sociedade de Revisores Oficiais de Contas Lda hyväksytään Banco de Portugalin ulkopuolisiksi tilintarkastajiksi tilikausiksi 2022–2026.”.

2 artikla

Tämä päätös tulee voimaan päivänä, jona se annetaan tiedoksi.

3 artikla

Tämä päätös on osoitettu Euroopan keskuspankille.

Tehty Brysselissä 12 päivänä heinäkuuta 2022.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

Z. STANJURA


(1)  EUVL C 210, 25.5.2022, s. 1.

(2)  Neuvoston päätös 1999/70/EY, tehty 25 päivänä tammikuuta 1999, kansallisten keskuspankkien ulkopuolisten tilintarkastajien hyväksymisestä (EYVL L 22, 29.1.1999, s. 69).


III Muut säädökset

EUROOPAN TALOUSALUE

14.7.2022   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 187/37


EFTAN VALVONTAVIRANOMAISEN PÄÄTÖS N:o 276/21/KOL,

tehty 8 päivänä joulukuuta 2021,

Norjan aluetukikartasta 2022–2027 (Norja) [2022/1213]


1   TIIVISTELMÄ

(1)

EFTAn valvontaviranomainen, jäljempänä ’valvontaviranomainen’, ilmoittaa Norjan viranomaisille, että arvioituaan Norjan aluetukikartan 2022–2027 valvontaviranomainen katsoo sen olevan alueellisia valtiontukia koskevissa suuntaviivoissa (1), jäljempänä ’suuntaviivat’, vahvistettujen periaatteiden mukainen.

(2)

Tämä päätös on suuntaviivojen 190 kohdan mukainen valvontaviranomaisen arviointi aluetukikartasta. Hyväksytty kartta muodostaa olennaisen osan suuntaviivoja (2). Aluetukikartta ei itsessään sisällä valtiontukea eikä ole lupa myöntää tällaista tukea.

(3)

Valvontaviranomainen on perustanut päätöksensä seuraaviin näkökohtiin.

2   MENETTELY

(4)

Valvontaviranomainen hyväksyi 1 päivänä joulukuuta 2021 uudet suuntaviivat päätöksellä N:o 269/21/KOL. Suuntaviivoilla vahvistetaan edellytykset, joiden täyttyessä ilmoitusta edellyttävää alueellista tukea voidaan pitää ETA-sopimuksen toimintaan soveltuvana (3). Niissä vahvistetaan myös kriteerit niiden alueiden määrittämiseksi, jotka täyttävät ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan a alakohdan ja 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaiset soveltuvuusedellytykset (4).

(5)

Suuntaviivojen 150 kohdan mukaan alueiden, jotka ETA:n EFTA-valtiot haluavat nimetä a- tai c-alueiksi, on käytävä ilmi aluetukikartasta. Suuntaviivojen 189 kohdan mukaan kunkin ETA:n EFTA-valtion olisi ilmoitettava valvontaviranomaiselle aluetukikartta, jota sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 202231 päivään joulukuuta 2027. Tämän mukaisesti Norjan viranomaiset ilmoittivat 2 päivänä joulukuuta 2021 päivätyllä kirjeellä Norjan aluetukikartan 2022–2027 (5).

3   NORJAN VIRANOMAISTEN NIMEÄMÄT TUKIKELPOISET ALUEET

3.1   Tausta

(6)

Vuosina 2022–2027 käytettävissä oleva aluetukien kattavuus vahvistetaan kunkin ETA:n EFTA-valtion osalta suuntaviivojen liitteessä I. Norjalle kohdennettu kattavuus koostuu ennalta määritellyistä ja ennalta määrittelemättömistä c-alueista.

(7)

Norjan viranomaiset voivat käyttää tätä kattavuutta nimetäkseen ennalta määriteltyjä ja ennalta määrittelemättömiä c-alueita. Periaatteet, joiden mukaan tällaiset alueet nimetään, esitetään suuntaviivojen 168, 169 ja 175 kohdassa.

3.2   Ennalta määritellyt c-alueet

3.2.1   Johdanto

(8)

Suuntaviivojen 168 kohdan mukaan ETA:n EFTA-valtiot voivat nimetä c-alueiksi 166 kohdassa tarkoitetut ennalta määritellyt c-alueet. Nämä alueet on yksilöity suuntaviivojen liitteessä I.

(9)

Suuntaviivojen 169 kohdassa sallitaan joustava lähestymistapa, jonka mukaan harvaan asuttuja ja hyvin harvaan asuttuja alueita, joita ei ole ennalta määritelty tukikelpoisiksi, voidaan nimetä tietyin edellytyksin.

(10)

Norjan aluetukikartassa 2014–2020 Norjan viranomaiset nimesivät harvaan asutut alueet. Siinä ei yksilöity hyvin harvaan asuttuja alueita (6). Sen sijaan Norjan viranomaiset nimesivät hyvin harvaan asutut alueet toimintatukiohjelman yhteydessä, jonka ehtona oli, että se rajoittui näihin alueisiin (7).

(11)

Suuntaviivojen alaviitteessä 65 on uusi täsmennys, jonka mukaan aluetukikarttaan on merkittävä myös harvaan ja hyvin harvaan asutut alueet. Tämän perusteella Norjan viranomaiset ovat ilmoituksessaan yksilöineet nimetyt hyvin harvaan asutut alueet, jotka vastaavat aiemmin toimintatukiohjelman yhteydessä yksilöityjä alueita.

(12)

Näin ollen valvontaviranomainen arvioi ensin Norjan viranomaisten nimeämät harvaan asutut alueet. Sen jälkeen valvontaviranomainen arvioi Norjan viranomaisten nimeämät näillä harvaan asutuilla alueilla sijaitsevat hyvin harvaan asutut alueet. Kuten suuntaviivojen 169 kohdan viimeisessä virkkeessä edellytetään, valvontaviranomainen ottaa huomioon sekä hyvin harvaan asuttujen että harvaan asuttujen alueiden väestömäärän arvioidessaan enimmäisväestökattavuuden noudattamista.

(13)

Suuntaviivojen 19 kohdan 30 alakohdan määritelmän mukaan kaikki 169 kohdan perusteella nimetyt alueet ovat harvaan asuttuja. Näin ollen valvontaviranomainen ottaa enimmäisväestökattavuuden noudattamista arvioidessaan huomioon vain yhden kerran niiden alueiden väestömäärän, jotka ovat sekä harvaan asuttuja että hyvin harvaan asuttuja.

3.2.2   Harvaan asutut alueet

3.2.2.1   Kokonaisuudessaan sisällytetyt kaksi lääniä

(14)

Suuntaviivojen 169 kohdan ensimmäisen ja toisen virkkeen mukaan ”harvaan asuttujen alueiden osalta ETA:n EFTA-valtioiden olisi periaatteessa nimettävä c-alueiksi tason 2 tilastoalueet, joilla on vähemmän kuin 8 asukasta neliökilometrillä, tai tason 3 tilastoalueet, joilla on vähemmän kuin 12,5 asukasta neliökilometrillä. ETA:n EFTA-valtiot voivat kuitenkin nimetä osia tason 3 tilastoalueista, joilla on vähemmän kuin 12,5 asukasta neliökilometrillä, tai muita kyseisten tason 3 tilastoalueiden viereisiä yhtenäisiä alueita, jos näillä alueilla on vähemmän kuin 12,5 asukasta neliökilometrillä.”

(15)

Tason 3 tilastoalueet ovat Norjassa läänejä ja tason 2 tilastoalueet suurempia alueita (8).

(16)

Tromssan ja Finnmarkin lääni sekä Nordlandin lääni on sisällytetty aluetukikarttaan kokonaisuudessaan. Näiden läänien asukastiheys on 1 päivänä tammikuuta 2020 voimassa olleiden lukujen (9) perusteella 3,4 ja 6,7 asukasta neliökilometrillä (10). Samojen väestötietojen perusteella näiden alueiden väestömäärä on 484 546 asukasta (11).

3.2.2.2   Osittain sisällytetyt alueet

(17)

Suuntaviivojen 169 kohdan toisen virkkeen mukaan on mahdollista nimetä osia tason 3 tilastoalueista, joilla on vähemmän kuin 12,5 asukasta neliökilometrillä, tai muita kyseisten tason 3 tilastoalueiden viereisiä yhtenäisiä alueita, jos näillä alueilla on vähemmän kuin 12,5 asukasta neliökilometrillä. Vastapainona mahdollisuudelle sisällyttää aluetukikarttaan viereisiä alueita (lisääminen) siitä on myös mahdollista jättää pois tason 3 tilastoalueisiin sisältyviä alueita (poistaminen), joiden asukastiheys on alle 12,5 asukasta neliökilometrillä.

(18)

Näin ollen osia Innlandetin ja Trøndelagin tason 3 alueista on poistettu aluetukikartasta, ja siihen on lisätty muilla tason 3 alueilla sijaitsevia alueita (12).

3.2.2.3   Poistetut pienemmät alueet

(19)

Jäljempänä olevassa taulukossa 1 luetellaan Innlandetin ja Trøndelagin tason 3 alueilla sijaitsevat alueet, jotka on poistettu aluetukikartasta (13):

Taulukko 1

Poistetut pienemmät alueet

Tason 3 alue

Alueet (kunnat)

Asukastiheys

Innlandet

Hamar, Lillehammer, Gjøvik, Ringsaker, Løten, Stange, Elverum, Gran ja Østre Toten

34,5

Trøndelag

Trondheim, aiemmin Orkdalin kunnan muodostanut Orklandin osa, Melhus, Skaun, Malvik, Stjørdal ja Levanger

83,3

(20)

Näillä poistetuilla alueilla on tammikuun 1 päivän 2020 väestötietojen mukaan yhteensä 504 560 asukasta (14).

3.2.2.4   Lisätyt pienemmät alueet

(21)

Jäljempänä olevassa taulukossa 2 esitetään yleiskatsaus lisätyistä pienemmistä alueista, joiden asukastiheys on alle 12,5 asukasta neliökilometrillä (15):

Taulukko 2

Lisätyt pienemmät alueet

Tason 3 alue

Alueet (kunnat)

Asukastiheys

Viken

Aremark, Marker, Aurskog-Høland, Flå, Nesbyen, Gol, Hemsedal, Ål, Hol, Sigdal, Krødsherad, Flesberg, Rollag ja Nore og Uvdal

4,8

Vestfold og Telemark

Notodden, Bamble, Kragerø, Drangedal, Nome, Midt-Telemark, Tinn, Hjartdal, Seljord, Kviteseid, Nissedal, Fyresdal, Tokke ja Vinje

6,2

Agder

Aiemmin Marnardalin muodostanut Lindesnesin osa, aiemmin Audnedalin kunnan muodostanut Lyngdalin osa, Risør, Farsund, Flekkefjord, Gjerstad, Vegårshei, Tvedestrand, Åmli, Iveland, Evje og Hornnes, Bygland, Valle, Bykle, Åseral, Hægebostad, Kvinesdal ja Sirdal

5,4

Rogaland

Sokndal, Lund, Bjerkreim, Hjelmeland, Suldal ja Sauda

4,8

Vestland

Kinn, Etne, Bømlo, Fitjar, Tysnes, Kvinnherad, Ullensvang, Eidfjord, Ulvik, Voss, Kvam, Samnanger, Vaksdal, Modalen, Austrheim, Fedje, Masfjorden, Gulen, Solund, Hyllestad, Høyanger, Vik, Sogndal, Aurland, Lærdal, Årdal, Luster, Askvoll, Fjaler, Sunnfjord, Bremanger, Stad, Gloppen ja Stryn

6,6

Møre og Romsdal

Aiemmin Nessetin ja Midsundin kunnat muodostaneet Molden osat, aiemmin Haramin ja Sandøyn kunnat muodostaneet Ålesundin osat, Vanylven, Sande, Hareid, Ørsta, Stranda, Sykkylven, Vestnes, Rauma, Averøy, Gjemnes, Tingvoll, Sunndal, Surnadal, Smøla, Aure, Volda, Fjord ja Hustadvika

9,5

(22)

Näillä lisätyillä alueilla on tammikuun 1 päivän 2020 väestötietojen mukaan yhteensä 528 360 asukasta (16).

3.2.2.5   Joustavan lähestymistavan arviointi

(23)

Suuntaviivojen 169 kohdassa vahvistetaan kolme vaatimusta, jotka on täytettävä, jotta voidaan lisätä pienempiä alueita tason 3 tilastoalueista, joiden asukastiheys kokonaisuutena on yli 12,5 asukasta neliökilometrillä.

(24)

Ensinnäkin näillä pienemmillä alueilla on oltava alle 12,5 asukasta neliökilometrillä.

(25)

Aiemmin käytäntönä oli, että sekä valvontaviranomainen (17) että komissio (18) arvioivat lisättyjen harvaan asuttujen alueiden asukastiheyden kunkin tason 3 alueen (tason 3 tilastoalueet / NUTS 3 -alueet) osalta. Suuntaviivojen 169 kohdan sanamuodossa ei ole mitään uutta, joka edellyttäisi toisenlaista tulkintaa. Näin ollen valvontaviranomainen noudattaa uusien suuntaviivojen nojalla samaa toimintatapaa.

(26)

Edellä taulukossa 2 esitetyistä tiedoista käy ilmi, että lisättyjen alueiden asukastiheys on alle 12,5 asukasta neliökilometrillä, kun se arvioidaan kokonaisuutena sen tason 3 tilastoalueen tasolla, johon lisätyt alueet kuuluvat. Näin ollen asukastiheyttä koskeva vaatimus täyttyy lisättyjen alueiden osalta.

(27)

Toiseksi, lisättyjen pienempien alueiden on oltava yhtenäisiä alueita ja sijaittava sellaisten tason 3 tilastoalueiden vieressä, joiden asukastiheys on alle 12,5 asukasta neliökilometrillä. Kyseisten alueiden rajojen perusteella, jotka käyvät ilmi tämän päätöksen liitteenä III a olevasta graafisesta kartasta, valvontaviranomainen päättelee, että tämä vaatimus täyttyy.

(28)

Kolmanneksi, lisäys ei saa johtaa siihen, että suuntaviivojen 167 kohdassa tarkoitettu c-väestökattavuus ylittyy. Suuntaviivojen 169 kohdan viimeisen virkkeen mukaan tässä arvioinnissa harvaan asuttujen ja hyvin harvaan asuttujen alueiden väestö on otettava huomioon yhdessä. Kuten (13) kohdassa selvennetään, niiden alueiden väestömäärä, jotka ovat sekä harvaan asuttuja että hyvin harvaan asuttuja, otetaan huomioon kuitenkin vain kerran arvioitaessa enimmäisväestökattavuuden noudattamista.

(29)

Suuntaviivojen liitteen I mukaan Norjan c-väestökattavuus on 25,14 prosenttia Norjan väestöstä. Sekä valvontaviranomainen (19) että komissio (20) ovat aiemmin hyväksyneet tuoreiden kansallisten väestötietojen käytön arvioitaessa enimmäisväestökattavuuden noudattamista. Suuntaviivojen 169 kohdan sanamuodossa ei ole mitään uutta, joka viittaisi siihen, että tämä toimintatapa ei olisi yhdenmukainen uusien suuntaviivojen kanssa. Näin ollen se, että Norjan viranomaiset käyttävät 1 päivältä tammikuuta 2020 peräisin olevia väestötietoja, on valvontaviranomaisen näkemyksen mukaan hyväksyttävää.

(30)

Tammikuun 1 päivän 2020 lukujen mukaan Norjan väestömäärä on 5 368 283 (21). Näiden lukujen perusteella nimetyt hyvin harvaan asutut ja harvaan asutut alueet voivat näin ollen kattaa enintään 1 349 586 asukasta.

(31)

Nimetyillä harvaan asutuilla alueilla on 1 348 649 asukasta (22). Tämä on vähemmän kuin Norjan c-väestökattavuus.

3.2.3   Hyvin harvaan asutut alueet

3.2.3.1   Monet harvaan asutuista alueista katsotaan hyvin harvaan asutuiksi alueiksi

(32)

Tässä jaksossa valvontaviranomainen arvioi Norjan viranomaisten nimeämät hyvin harvaan asutut alueet. Norjan maantieteen ja väestörakenteen vuoksi monet harvaan asutut alueet katsotaan hyvin harvaan asutuiksi alueiksi ja Norjan viranomaiset ovat nimenneet ne sellaisiksi.

3.2.3.2   Pohjois-Norjan alue on sisällytetty kokonaisuudessaan aluetukikarttaan

(33)

Suuntaviivojen 169 kohdan kolmannen virkkeen mukaan ”hyvin harvaan asuttujen alueiden osalta ETA:n EFTA-valtiot voivat nimetä tason 2 tilastoalueita, joilla on vähemmän kuin 8 asukasta neliökilometrillä, tai muita kyseisten tason 2 tilastoalueiden viereisiä alueita, jos näillä alueilla on vähemmän kuin 8 asukasta neliökilometrillä eikä hyvin harvaan asuttujen alueiden ja harvaan asuttujen alueiden väestö yhdessä ylitä 167 kohdassa tarkoitettua c-väestökattavuutta.”

(34)

Kaksi Norjan tason 2 tilastoaluetta täyttää asukastiheyttä koskevan kriteerin, jonka mukaan alueella on oltava alle 8 asukasta neliökilometrillä. Nämä alueet ovat Pohjois-Norja (23) ja Innlandet (24). Pohjois-Norjan tason 2 alueen asukastiheys on 4,5 asukasta neliökilometrillä (25), ja Innlandetin tason 2 alueen asukastiheys on 7,5 asukasta neliökilometrillä (26).

(35)

Norjan viranomaiset ovat nimenneet Pohjois-Norjan tason 2 alueen kokonaisuudessaan tukikelpoiseksi. Näin ollen kaikkia Pohjois-Norjan alueita on pidettävä hyvin harvaan asuttuina suuntaviivoja sovellettaessa.

(36)

Kuten edellä (16) kohdassa mainittiin, näillä alueilla asuu tammikuun 1 päivän 2020 lukujen perusteella 484 546 asukasta.

3.2.3.3   Innlandetin alue on osittain sisällytetty aluetukikarttaan

(37)

Suuntaviivojen 169 kohdan kolmannen virkkeen sanamuoto mahdollistaa tason 2 tilastoalueiden viereisten pienempien yhtenäisten alueiden nimeämisen, jos näillä alueilla on vähemmän kuin 8 asukasta neliökilometrillä. Vaikka tätä ei nimenomaisesti mainita, vastapainona tällaiselle mahdollisuudelle sisällyttää yhtenäisiä alueita on loogisesti oltava mahdollista jättää pois sellaisiin tason 2 tilastoalueisiin sisältyviä alueita, joiden asukastiheys on alle 8 asukasta neliökilometrillä. Tämä tulkinta vastaa myös aiempaa käytäntöä (27).

(38)

Tämän mukaisesti Innlandetin tason 2 alue on vain osittain nimetty hyvin harvaan asutuksi alueeksi. Jäljempänä olevassa taulukossa 3 esitetään Innlandetin aluetukikarttaan sisällytetyt alueet ja niiden muodostaman alueen asukastiheys (28):

Taulukko 3

Aluetukikarttaan sisällytetyt Innlandetin alueet

Tason 2 alue

Alueet (kunnat)

Asukastiheys

Innlandet

Kongsvinger, Nord-Odal, Sør-Odal, Eidskog, Grue, Åsnes, Våler, Trysil, Åmot, Stor-Elvdal, Rendalen, Engerdal, Tolga, Tynset, Alvdal, Folldal, Os, Dovre, Lesja, Skjåk, Lom, Vågå, Nord-Fron, Sel, Sør-Fron, Ringebu, Søndre Land, Nordre Land, Sør-Aurdal, Etnedal, Nord-Aurdal, Vestre Slidre, Øystre Slidre ja Vang

3,4

(39)

Tammikuun 1 päivän 2020 lukujen mukaan näiden alueiden väestömäärä on 143 115 (29).

3.2.3.4   Eräät Trøndelagin osat on sisällytetty aluetukikarttaan Pohjois-Norjan viereisinä pienempinä alueina

(40)

Pohjois-Norjan viereiset alueet sijaitsevat Trøndelagin tason 3 alueella.

(41)

Jäljempänä olevassa taulukossa 4 esitetään aluetukikarttaan sisällytetyt Trøndelagin alueet ja niiden muodostaman alueen asukastiheys (30):

Taulukko 4

Aluetukikarttaan sisällytetyt Pohjois-Norjan viereiset alueet

Tason 3 alue

Alueet (kunnat)

Asukastiheys

Trøndelag

Aiemmin Verranin muodostanut Steinkjerin osa, Namsos, Osen, Snåase-Snåsa, Lierne, Raarvihke–Røyrvik, Namsskogan, Grong, Høylandet, Overhalla, Flatanger, Leka, Inderøy, Indre Fosen, Ørland, Åfjord ja Nærøysund

4,1

(42)

Tammikuun 1 päivän 2020 väestötietojen mukaan näiden alueiden väestömäärä on 73 683 asukasta (31).

3.2.3.5   Useissa lääneissä sijaitsevia Innlandetin viereisiä alueita on sisällytetty aluetukikarttaan

(43)

Innlandetin viereiset alueet sijaitsevat Trøndelagin, Møre og Romsdalin, Vestlandin, Rogalandin, Agderin, Vestfold og Telemarkin ja Vikenin tason 3 alueilla. Nämä alueet on esitetty jäljempänä olevassa taulukossa 5 (32).

Taulukko 5

Aluetukikarttaan sisällytetyt Innlandetin viereiset alueet

Tason 3 alue

Alueet (kunnat)

Asukastiheys

Trøndelag

Hitra, Frøya, Oppdal, Rennebu, Røros, Holtålen, Tydal, Meråker, Heim, Rindal, aiemmin Agdenesin muodostaneet Orklandin osat, Meldal ja osat Snillfjordin kunnasta

3,6

Møre og Romsdal

Vanylven, Sande, Stranda, Sykkylven, Vestnes, Rauma, Tingvoll, Sunndal, Surnadal, Smøla, Aure, Fjord, aiemmin Hornindalin kunnan muodostanut Voldan osa, aiemmin Nessetin ja Midsundin kunnat muodostaneet Molden osat ja aiemmin Sandøyn kunnan muodostanut Ålesundin osa

6,3

Vestland

Tysnes, Kvinnherad, Ullensvang, Eidfjord, Ulvik, Modalen, Fedje, Masfjorden, Gulen, Solund, Hyllestad, Høyanger, Vik, Aurland, Lærdal, Årdal, Luster, Askvoll, Fjaler, Bremanger, Stad, Gloppen, Stryn, aiemmin Granvinin kunnan muodostanut Vossin osa, aiemmin Vågsøyn kunnan muodostanut Kinnin osa, aiemmin Leikangerin ja Balestrandin kunnat muodostaneet Sogndalin osat sekä aiemmin Gaularin, Jølsterin ja Naustdalin kunnat muodostaneet Sunnfjordin osat

4,7

Rogaland

Hjelmeland, Suldal ja Sauda

3,6

Agder

Risør, Gjerstad, Åmli, Evje og Hornnes, Bygland, Valle, Bykle ja Åseral

2,9

Vestfold og Telemark

Drangedal, Nome, Tinn, Hjartdal, Seljord, Kviteseid, Nissedal, Fyresdal, Tokke ja Vinje

2,9

Viken

Flå, Nesbyen, Gol, Hemsedal, Ål, Hol, Rollag ja Nore og Uvdal

3,0

(44)

Tammikuun 1 päivän 2020 väestötietojen mukaan näiden alueiden väestömäärä on 301 848 asukasta (33).

3.2.3.6   Joustavan lähestymistavan arviointi

(45)

Suuntaviivojen 169 kohdassa vahvistetaan kolme vaatimusta, jotka on täytettävä, jotta alueita voidaan lisätä sellaisilta tason 2 tilastoalueilta, joiden asukastiheys on yli 8 asukasta neliökilometrillä.

(46)

Ensinnäkin näillä lisättävillä alueilla on oltava alle 8 asukasta neliökilometrillä.

(47)

Kuten edellä (27) kohdassa todettiin, sekä valvontaviranomainen (34) että komissio (35) ovat aiemmin arvioineet lisättyjen harvaan asuttujen alueiden asukastiheyden yhdessä kunkin tason 3 alueen (tason 3 tilastoalueet / NUTS 3 -alueet) osalta. Valvontaviranomainen ei arvioinut toimintatukiohjelman yhteydessä nimettyjen hyvin harvaan asuttujen alueiden asukastiheyttä tasoa 3 alempien yksikköjen tasolla (36).

(48)

Suuntaviivojen 169 kohdan sanamuodossa ei ole mitään uutta, joka edellyttäisi poikkeamista vakiintuneesta käytännöstä. Näin ollen valvontaviranomainen noudattaa uusien suuntaviivojen nojalla samaa lähestymistapaa.

(49)

Edellä taulukoissa 4 ja 5 esitetyistä tiedoista käy ilmi, että aluetukikarttaan lisättyjen alueiden asukastiheys on alle 8 asukasta neliökilometrillä, kun samalla tason 3 tilastoalueella sijaitsevat lisätyt alueet arvioidaan yhdessä. Koska tason 3 tilastoalueet kuuluvat suurempiin tason 2 alueisiin, tämä tarkoittaa, että lisättyjen alueiden asukastiheys on myös alle kynnysarvon, joka on 8 asukasta neliökilometrillä, jos sitä arvioidaan kunkin tason 2 alueen lisättyjen alueiden tasolla.

(50)

Näin ollen asukastiheyttä koskeva vaatimus täyttyy lisättyjen alueiden osalta. Kuten taulukosta 3 käy ilmi, asukastiheyttä koskeva vaatimus täyttyy myös Innlandetin nimetyillä alueilla, kun ne arvioidaan yhdessä.

(51)

Toiseksi, lisättyjen alueiden on oltava yhtenäisiä alueita ja sijaittava sellaisten tason 2 tilastoalueiden vieressä, joiden asukastiheys on alle 8 asukasta neliökilometrillä. Kyseisten alueiden välisten rajojen perusteella, jotka käyvät ilmi tämän päätöksen liitteenä III b olevasta graafisesta kartasta, valvontaviranomainen päättelee, että tämä vaatimus täyttyy.

(52)

Kolmanneksi, lisäys ei saa johtaa siihen, että suuntaviivojen 167 kohdassa tarkoitettu c-väestökattavuus ylittyy. Suuntaviivojen 169 kohdan viimeisen virkkeen mukaan hyvin harvaan asuttujen alueiden väestö on tätä arviointia varten otettava huomioon yhdessä vain harvaan asuttujen alueiden väestön kanssa.

(53)

Nimetyillä hyvin harvaan asutuilla alueilla on 1 003 192 asukasta (37). Tämä väestö otettiin huomioon arvioitaessa, onko harvaan asuttujen alueiden nimeämisessä noudatettu edellä (31) kohdassa mainittua enimmäisväestökattavuutta. Tämän perusteella valvontaviranomainen päättelee, että Norjan aluetukikartan väestökattavuus ei ylitä suuntaviivojen 167 kohdassa tarkoitettua c-väestökattavuutta.

3.2.4   Loppuhuomautukset ennalta määriteltyjen c-alueiden nimeämisestä

(54)

Norjan viranomaiset ovat aluetukikartassa 2022–2027 nimenneet harvaan asutut ja hyvin harvaan asutut alueet, joille voidaan myöntää aluetukea. Edellä esitetyn arvioinnin perusteella valvontaviranomainen katsoo, että nimeäminen on tehty aluetukisuuntaviivojen mukaisesti.

3.3   Ennalta määrittelemättömät c-alueet

3.3.1   Johdanto

(55)

Suuntaviivojen liitteen I mukaan Norjan ennalta määrittelemätön c-väestökattavuus on 6,87 prosenttia Norjan väestöstä. Norja voi käyttää tätä kattavuutta ennalta määrittelemättömien c-alueiden nimeämiseen suuntaviivojen 175 kohdassa määrättyjen edellytysten mukaisesti.

3.3.2   Sisällytetyt alueet

(56)

Norjan viranomaisten ennalta määrittelemättömiksi c-alueiksi nimeämät alueet esitetään jäljempänä taulukossa 6 (38).

Taulukko 6

Ennalta määrittelemättömät c-alueet

Tason 3 alue

Kunnat

Väestömäärä 1.1.2020

Rogaland

Utsira ja Kvitsøy

715

Møre og Romsdal

Aukra

3 509

(57)

Tammikuun 1 päivältä 2020 peräisin olevien tuoreimpien väestötietojen mukaan ennalta määrittelemättömiksi c-alueiksi nimetyillä alueilla on näin ollen 4 224 asukasta.

3.3.3   Arviointi

(58)

Suuntaviivojen 175 kohdan 3 alakohdan iii alakohdan mukaan ETA:n EFTA-valtiot voivat nimetä ennalta määrittelemättömiksi c-alueiksi saaria, joiden asukasmäärä on alle 5 000.

(59)

Edellä taulukossa 6 esitetyistä luvuista käy ilmi, että Utsiran, Kvitsøyn ja Aukran saarilla asuu kullakin alle 5 000 asukasta. Näin ollen suuntaviivojen 175 kohdan 3 alakohdan iii alakohdan edellytys täyttyy.

(60)

Edellä olevan taulukon 6 väestötietojen perusteella näiden alueiden väestömäärä on lisäksi 0,08 prosenttia koko väestöstä. Tämä on selvästi vähemmän kuin aluetukisuuntaviivojen liitteessä I esitetty Norjan ennalta määrittelemätön c-väestökattavuus, joka on 6,87 prosenttia.

(61)

Tämän perusteella valvontaviranomainen päättelee, että Norjan aluetukikartan 2022–2027 ennalta määrittelemättömät c-alueet on nimetty suuntaviivojen mukaisesti.

3.4   Yleiskatsaus aluetukikartan kattamista alueista

(62)

Tämän päätöksen liitteenä I on luettelo aluetukikarttaan sisällytetyistä alueista. Luettelossa mainitaan myös, ovatko ne hyvin harvaan asuttuja alueita, harvaan asuttuja alueita vai ennalta määrittelemättömiä c-alueita. Liitteessä II on tarkempia tietoja niiden kuntien tilastoyksiköistä, jotka on jaettu tukikelpoisia alueita nimettäessä.

4   TUKI-INTENSITEETIT

(63)

Suuntaviivojen 151 kohdasta seuraa, että aluetukikartassa on myös määritettävä tukikelpoisiin alueisiin hyväksytyn kartan voimassaoloaikana sovellettavat tuen enimmäisintensiteetit.

(64)

Kartassa esitettyjä tuen enimmäisintensiteettejä sovelletaan alueelliseen investointitukeen. Tällaisen tuen suuntaviivojen mukaiset enimmäisintensiteetit vahvistetaan suuntaviivojen jaksossa 7.4.

(65)

Kuten jäljempänä taulukossa 7 esitetään, Norjan viranomaiset ovat ilmoittaneet suurille yrityksille myönnettävän tuen enimmäisintensiteetiksi ennalta määritellyillä c-alueilla 20 prosenttia ja ennalta määrittelemättömillä c-alueilla 10 prosenttia. Näitä tuen enimmäisintensiteettejä voidaan korottaa enintään 20 prosenttiyksikköä pienten yritysten osalta ja enintään 10 prosenttiyksikköä keskisuurten yritysten osalta (39).

Taulukko 7

Tuen enimmäisintensiteetit

Alueen tyyppi

Suurille yrityksille myönnettävän tuen enimmäisintensiteetit

Korotus keskisuurille yrityksille

Korotus pienille yrityksille

Ennalta määritellyt c-alueet

20  %

10  %

20  %

Ennalta määrittelemättömät c-alueet

10  %

10  %

20  %

(66)

Suuntaviivojen 182 kohdan 1 alakohdassa määrätään ennalta määriteltyjen c-alueiden tuen enimmäisintensiteetin osalta, että tuki-intensiteetti suurille yrityksille saa olla enintään 20 prosenttia harvaan asutuilla alueilla. Koska kaikki ennalta määriteltyjen c-alueiden kiintiössä nimetyt alueet ovat harvaan asuttuja, Norjan viranomaisten näille alueille määräämä tuen enimmäisintensiteetti on suuntaviivojen mukainen.

(67)

Myös keskisuurille ja pienille yrityksille ennalta määritellyillä c-alueilla sallitut korotukset ovat suuntaviivojen mukaisia. Suuntaviivojen 186 kohdan perusteella tuki-intensiteettejä voidaan korottaa enintään 20 prosenttiyksikköä pienten yritysten osalta tai enintään 10 prosenttiyksikköä keskisuurten yritysten osalta.

(68)

Ennalta määrittelemättömillä c-alueilla sovellettavien tuen enimmäisintensiteettien osalta suuntaviivojen 182 kohdan 3 alakohdassa määrätään, että tuki-intensiteetti suurille yrityksille saa olla enintään 10 prosenttia ennalta määrittelemättömillä c-alueilla, joiden BKT asukasta kohden on yli 100 prosenttia ETA:n keskiarvosta ja työttömyysaste alle 100 prosenttia ETA:n keskiarvosta. Koska nimetyt ennalta määrittelemättömät c-alueet kuuluvat tähän luokkaan, Norjan viranomaiset ovat asettaneet tuen enimmäisintensiteetiksi 10 prosenttia.

(69)

Suuntaviivojen 186 kohdan mukaista pienten ja keskisuurten yritysten tuki-intensiteettien korottamisvaraa sovelletaan kuitenkin myös ennalta määrittelemättömiin c-alueisiin. Näin ollen myös edellä taulukossa 7 esitetyt tuen enimmäisintensiteetin korotukset näillä alueilla ovat suuntaviivojen mukaisia.

5   VOIMASSAOLOAIKA JA UUDELLEENTARKASTELU

(70)

Norjan viranomaiset ovat ilmoittaneet suuntaviivojen 189 kohdan mukaisesti aluetukikartan, jota sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 202231 päivään joulukuuta 2027.

(71)

Suuntaviivojen 194 kohdan mukaan aluetukikarttojen väliarviointi tehdään vuonna 2023. Valvontaviranomainen ilmoittaa kesäkuuhun 2023 mennessä väliarviointia koskevat tiedot.

6   PÄÄTELMÄT

(72)

Edellä esitetyn arvioinnin perusteella valvontaviranomainen katsoo, että Norjan vuosien 2022–2027 aluetukikartta noudattaa suuntaviivoissa vahvistettuja periaatteita. Hyväksytty kartta on erottamaton osa suuntaviivoja.

(73)

Liitteet I, II sekä III a ja III b ovat erottamaton osa tätä päätöstä.

 

EFTAn valvontaviranomaisen puolesta

Bente ANGELL-HANSEN

Puheenjohtaja

Asiasta vastaava kollegion jäsen

Högni S. KRISTJÁNSSON

Kollegion jäsen

Stefan BARRIGA

Kollegion jäsen

Melpo-Menie JOSÉPHIDÈS

Allekirjoittaja oikeus-

ja hallintoasioista vastaavan johtajan ominaisuudessa


(1)  Alueellisia valtiontukia koskevat suuntaviivat hyväksyttiin 1 päivänä joulukuuta 2021 valvontaviranomaisen päätöksellä N:o 269/21/KOL, jota ei ole vielä julkaistu.

(2)  Suuntaviivojen 190 kohta.

(3)  Suuntaviivojen 2 kohta.

(4)  Ks. edellinen alaviite.

(5)  Asiakirjat nro 1252726, 1252724, 1252722, 1252736, 1252734, 1252728, 12527 ja 1252732.

(6)  Valvontaviranomaisen päätös N:o 91/14/KOL, annettu 26 päivänä helmikuuta 2014, Norjan aluetukikartasta 2014–2020 (EUVL L 172, 12.6.2014, s. 52, ja ETA-täydennysosa N:o 34,12.6.2014, s. 18).

(7)  Ks. valvontaviranomaisen päätös N:o 225/14/KOL, tehty 18 päivänä kesäkuuta 2014, alueellisesti eriytetyistä sosiaaliturvamaksuista 2014–2020, 79–81 kohta (EUVL C 344, 2.10.2014, s. 14, ja ETA-täydennysosa N:o 55, 2.10.2014, s. 4).

(8)  Norjan tilastoalueiden kartat ovat saatavilla PDF-muodossa Eurostatin verkkosivuilla: https://ec.europa.eu/eurostat/web/nuts/nuts-maps

(9)  Norjan viranomaiset ovat käyttäneet aluetukikarttaa koskevassa ilmoituksessa 1 päivänä tammikuuta 2020 voimassa olleita väestötietoja. Nämä luvut on hankittu Norjan tilastolaitokselta (SSB). Myös pinta-aloja koskevat luvut ovat 1 päivältä tammikuuta 2020, ja ne on kerätty SSB:ltä (Statistikkbanken). Joissakin tapauksissa tietoja on kuitenkin kerätty aiemmilta vuosilta, jotta saatiin tiedot sellaisista entisistä kunnista, jotka on jaettu tai liitetty muihin kuntiin. Tämä koskee erityisesti pinta-alatietoja.

(10)  Ilmoitus, s. 3.

(11)  Ilmoituksen sivulla 5 oleva taulukko 4.

(12)  Ilmoitus, s. 3 ja 4.

(13)  Taulukko perustuu ilmoituksen sivulla 4 olevaan taulukkoon 2.

(14)  Ilmoituksen sivulla 3 oleva taulukko 1.

(15)  Taulukko perustuu ilmoituksen sivulla 4 olevaan taulukkoon 3.

(16)  Ilmoituksen sivulla 3 oleva taulukko 1.

(17)  Ks. edellä alaviitteessä 6 mainitun Norjan aluetukikartasta 2014–2020 annetun päätöksen 18 kohta.

(18)  Ks. Ruotsin aluetukikartasta 2014–2020, SA37985, 27 päivänä maaliskuuta 2014 annetun komission päätöksen (2014/N) 7 ja 15 kohta (EUVL C 210, 4.7.2014, s. 20).

(19)  Ks. valvontaviranomaisen päätös N:o 170/14/KOL, annettu 24 päivänä huhtikuuta 2014, Islannin aluetukikartasta 2014–2020, 9 kohta (EUVL L 201,10.7.2014, s. 33).

(20)  Ks. edellä alaviitteessä 18 mainitun Ruotsin aluetukikarttaa 2014–2020 koskevan komission päätöksen alaviite 2, 10 kohta sekä 13–15 kohta.

(21)  Ilmoitus, s. 3.

(22)  Ilmoitus, s. 3.

(23)  Tämä alue käsittää seuraavat tason 3 tilastoalueet: Tromssa ja Finnmark sekä Nordland.

(24)  Innlandet on myös tason 3 tilastoalue.

(25)  Ilmoituksen sivulla 8 oleva taulukko 7a.

(26)  Ilmoitus, s. 8.

(27)  Ks. alaviitteessä 7 mainittu päätös alueellisesti eriytetyistä sosiaaliturvamaksuista 2014–2020, 79–81 kohta.

(28)  Taulukko perustuu ilmoituksen sivuilla 8 ja 9 oleviin taulukoihin 7b ja 8b.

(29)  Ilmoituksen sivulla 8 oleva taulukko 7b.

(30)  Taulukko perustuu ilmoituksen sivuilla 8 ja 9 oleviin taulukoihin 7a ja 8a.

(31)  Ilmoituksen sivulla 8 oleva taulukko 7a.

(32)  Taulukko perustuu ilmoituksen sivuilla 8 ja 9 oleviin taulukoihin 7b ja 8b.

(33)  Ilmoituksen sivulla 8 oleva taulukko 7b.

(34)  Ks. edellä alaviitteessä 6 mainitun Norjan aluetukikartasta 2014–2020 annetun päätöksen 18 kohta.

(35)  Ks. edellä alaviitteessä 18 mainitun Ruotsin aluetukikartasta 2014–2020 annetun päätöksen 7 ja 15 kohta.

(36)  Ks. alaviitteessä 7 mainitun alueellisesti eriytetyistä sosiaaliturvamaksuista 2014–2020 annetun päätöksen 79–81 kohta.

(37)  Ilmoitus, s. 10.

(38)  Taulukko perustuu ilmoituksen sivulla 11 olevaan taulukkoon 9.

(39)  Taulukko perustuu ilmoituksen sivulla 11 olevaan taulukkoon 10.


LIITE I

Katsaus aluetukikartan kattamiin alueisiin

1   ENNALTA MÄÄRITELLYT C-ALUEET

1.1   Hyvin harvaan asutut alueet

Tason 3 alue

Kunnat

Troms og Finnmark

Tromsø, Harstad-Hárstták, Alta, Vardø, Vadsø, Hammerfest, Kvæfjord, Tjeldsund, Ibestad, Gratangen, Loabák-Lavangen, Bardu, Salangen, Målselv, Sørreisa, Dyrøy, Senja, Balsfjord, Karlsøy, Lyngen, Storfjord-Omasvuotna-Omasvuono, Gáivuotna-Kåfjord-Kaivuono, Skjervøy, Nordreisa, Kvænangen, Guovdageaidnu-Kautokeino, Loppa, Hasvik, Måsøy, Nordkapp, Porsanger-Porsáŋgu-Porsanki, Kárášjohka-Karasjok, Lebesby, Gamvik, Berlevåg, Deatnu-Tana, Unjárga-Nesseby, Båtsfjord ja Sør-Varanger

Nordland

Bodø, Narvik, Bindal, Sømna, Brønnøy, Vega, Vevelstad, Herøy, Alstahaug, Leirfjord, Vefsn, Grane, Hattfjelldal, Dønna, Nesna, Hemnes, Rana, Lurøy, Træna, Rødøy, Meløy, Gildeskål, Beiarn, Saltdal, Fauske-Fuossko, Sørfold, Steigen, Lødingen, Evenes, Røst, Værøy, Flakstad, Vestvågøy, Vågan, Hadsel, Bø, Øksnes, Sortland, Andøy, Moskenes ja Hamarøy-Hábmer

Trøndelag

Aiemmin Verranin muodostanut Steinkjerin osa, Namsos, Osen, Snåase-Snåsa, Lierne, Raarvihke-Røyrvik, Namsskogan, Grong, Høylandet, Overhalla, Flatanger, Leka, Inderøy, Indre Fosen, Ørland, Åfjord, Nærøysund, Hitra, Frøya, Oppdal, Rennebu, Røros, Holtålen, Tydal, Meråker, Heim, Rindal ja aiemmin Agdenesin, Meldalin ja osat Snillfjordin kunnasta muodostaneet Orklandin osat

Møre og Romsdal

Vanylven, Sande, Stranda, Sykkylven, Vestnes, Rauma, Tingvoll, Sunndal, Surnadal, Smøla, Aure, Fjord, aiemmin Hornindalin muodostanut Voldan osa, aiemmin Nessetin ja Midsundin muodostaneet Molden osat ja aiemmin Sandøyn muodostanut Ålesundin osa

Vestland

Tysnes, Kvinnherad, Ullensvang, Eidfjord, Ulvik, Modalen, Fedje, Masfjorden, Gulen, Solund, Hyllestad, Høyanger, Vik, Aurland, Lærdal, Årdal, Luster, Askvoll, Fjaler, Bremanger, Stad, Gloppen, Stryn, aiemmin Granvinin muodostanut Vossin osa, aiemmin Vågsøyn muodostanut Kinnin osa, aiemmin Leikangerin ja Balestrandin muodostaneet Sogndalin osat ja aiemmin Gaularin, Jølsterin ja Naustdalin muodostaneet Sunnfjordin osat

Rogaland

Hjelmeland, Suldal ja Sauda

Agder

Risør, Gjerstad, Åmli, Evje og Hornnes, Bygland, Valle, Bykle ja Åseral

Vestfold og Telemark

Drangedal, Nome, Tinn, Hjartdal, Seljord, Kviteseid, Nissedal, Fyresdal, Tokke ja Vinje

Innlandet

Kongsvinger, Nord-Odal, Sør-Odal, Eidskog, Grue, Åsnes, Våler, Trysil, Åmot, Stor-Elvdal, Rendalen, Engerdal, Tolga, Tynset, Alvdal, Folldal, Os, Dovre, Lesja, Skjåk, Lom, Vågå, Nord-Fron, Sel, Sør-Fron, Ringebu, Søndre Land, Nordre Land, Sør-Aurdal, Etnedal, Nord-Aurdal, Vestre Slidre, Øystre Slidre ja Vang

Viken

Flå, Nesbyen, Gol, Hemsedal, Ål, Hol, Rollag ja Nore og Uvdal

1.2   Harvaan asutut alueet

Tason 3 alue

Kunnat

Trøndelag

Aiemmin Steinkjerin muodostanut Steinkjerin osa (eli osa, joka ei ollut Verran), Midtre Gauldal, Selbu, Frosta ja Verdal

Møre og Romsdal

Aiemmin Haramin muodostanut Ålesundin osa, Hareid, aiemmin Voldan muodostanut Voldan osa (eli osa, joka ei ollut Hornindal), Ørsta, Averøy, Gjemnes ja Hustadvika

Vestland

Aiemmin Vossin muodostanut Vossin osa (eli osa, joka ei ollut Granvin), aiemmin Floran muodostanut Kinnin osa, aiemmin Sogndalin muodostanut Sogndalin osa (eli osa, joka ei ollut Balestrand eikä Leikanger), aiemmin Førden muodostanut Sunnfjordin osa, Etne, Bømlo, Fitjar, Kvam, Samnanger, Vaksdal ja Austrheim

Rogaland

Sokndal, Lund ja Bjerkreim

Agder

Aiemmin Marnardalin muodostanut Lindesnesin osa, aiemmin Audnedalin muodostanut Lyngdalin osa, Farsund, Flekkefjord, Vegårshei, Tvedestrand, Iveland, Hægebostad, Kvinesdal ja Sirdal

Vestfold og Telemark

Notodden, Bamble, Kragerø ja Midt-Telemark

Innlandet

Øyer, Gausdal ja Vestre Toten

Viken

Aremark, Marker, Aurskog-Høland, Sigdal, Krødsherad ja Flesberg

2   ENNALTA MÄÄRITTELEMÄTTÖMÄT C-ALUEET

Tason 3 alue

Kunnat

Rogaland

Utsira ja Kvitsøy

Møre og Romsdal

Aukra


LIITE II

Tukikelpoiset tilastolliset perusyksiköt (BSU) jaetuissa kunnissa

Kunnan (paikallinen hallintoyksikkö) tunnus

Kunta

Entinen kunta

Tilastollisen perusyksikön tunnus

Tilastollisen perusyksikön nimi

4205

Lindesnes

Marnardal

42051001

Øyslebø

 

 

 

42051002

Skjævesland

 

 

 

42051003

Birkeland

 

 

 

42051004

Støa

 

 

 

42051005

Gangså

 

 

 

42051006

Finnsdal

 

 

 

42051007

Tjomsland – Lindland

 

 

 

42051008

Laudal Nedre

 

 

 

42051009

Laudal Øvre

 

 

 

42051010

Tisland

 

 

 

42051011

Åkset

 

 

 

42051012

Bruskeland

 

 

 

42051013

Rydlende

 

 

 

42051014

Trygsland

 

 

 

42051015

Stedjan

 

 

 

42051016

Koland

4225

Lyngdal

Audnedal

42250401

Brastad

 

 

 

42250402

Viblemo

 

 

 

42250403

Konsmo

 

 

 

42250404

Audnedal

 

 

 

42250405

Ågedalstø

 

 

 

42250406

Øydna

 

 

 

42250407

Byremo

 

 

 

42250408

Håland – Sveindal

4621

Voss

1234 Granvin

46211001

Lussand – Kvandal

 

 

 

46211002

Folkedal

 

 

 

46211003

Hamre

 

 

 

46211004

Eide

 

 

 

46211005

Selland – Kjerland

 

 

 

46211006

Kyrkjestrandi

 

 

 

46211007

Seim – Nesheim

 

 

 

46211008

Spildo

 

 

 

46211009

Tjoflot

 

 

 

46211010

Djønno

4602

Kinn

1439 Vågsøy

46020401

Silda

 

 

 

46020402

Vedvik

 

 

 

46020403

Halsør

 

 

 

46020404

Røysa

 

 

 

46020405

Raudeberg

 

 

 

46020406

Kapellneset

 

 

 

46020407

Refvik

 

 

 

46020408

Kvalheim

 

 

 

46020501

Ulvesund

 

 

 

46020502

Degnepoll

 

 

 

46020503

Kulen

 

 

 

46020504

Blålid

 

 

 

46020505

Skavøypoll

 

 

 

46020506

Sørpoll

 

 

 

46020507

Almenning

 

 

 

46020601

Våge – Oppedal

 

 

 

46020602

Holvik

 

 

 

46020603

Sæternes

 

 

 

46020604

Ellingskaret

 

 

 

46020605

Skram Øvre

 

 

 

46020606

Skram Nedre

 

 

 

46020607

Midtgård Søndre

 

 

 

46020608

Midtgård Nordre

 

 

 

46020609

Gotteberg

 

 

 

46020610

Øyane i Sør

4640

Sogndal

1419 Leikanger

46400501

Njøs

 

 

 

46400502

Hermansverk

 

 

 

46400503

Henjum

 

 

 

46400504

Leitet

 

 

 

46400505

Leikanger

 

 

 

46400506

Hamre – Fosse

 

 

 

46400507

Grinde

 

 

 

46400508

Eitorn

4640

Sogndal

1418 Balestrand

46400604

Vetlefjord

 

 

 

46400605

Sværefjorden

 

 

 

46400606

Esefjorden

 

 

 

46400607

Balestrand

 

 

 

46400608

Thue

 

 

 

46400609

Kvamsøy

4647

Sunnfjord

1430 Gaular

46470601

Øvrebotten

 

 

 

46470602

Eldal – Mjell

 

 

 

46470603

Viken

 

 

 

46470604

Hestadgrend

 

 

 

46470605

Skudal

 

 

 

46470606

Senneseth

 

 

 

46470607

Steien

 

 

 

46470608

Sande

 

 

 

46470609

Sygna

 

 

 

46470610

Lunde

 

 

 

46470611

Skilbrei – Hjelmeland

 

 

 

46470612

Lien

 

 

 

46470613

Kvamme

 

 

 

46470614

Osen

 

 

 

46470615

Birkeland

 

 

 

46470616

Kårstad

 

 

 

46470617

Hestad

4647

Sunnfjord

1431 Jølster

46470401

Eikås

 

 

 

46470402

Langhaugane

 

 

 

46470403

Hjellbrekke

 

 

 

46470404

Vassenden Nord

 

 

 

46470405

Vassenden Sør

 

 

 

46470406

Sanddal

 

 

 

46470407

Svidal

 

 

 

46470408

Ålhus

 

 

 

46470501

Myklebost

 

 

 

46470502

Årdal

 

 

 

46470503

Helgheim

 

 

 

46470504

Fugle

 

 

 

46470505

Skei

 

 

 

46470506

Kjøsnesfjorden

 

 

 

46470507

Førde

 

 

 

46470508

Klakegg

 

 

 

46470509

Veiteberg

 

 

 

46470510

Åmot

4647

Sunnfjord

1433 Naustdal

46470701

Kvellestad

 

 

 

46470702

Vevring

 

 

 

46470703

Redal

 

 

 

46470704

Helle

 

 

 

46470705

Frammarsvik

 

 

 

46470706

Naustdal Vest

 

 

 

46470707

Naustdal Aust

 

 

 

46470708

Åse

 

 

 

46470709

Horstad Vest

 

 

 

46470710

Horstad Aust

 

 

 

46470711

Ullaland Nord

 

 

 

46470712

Ullaland Sør

 

 

 

46470713

Fimland

1577

Volda

1444 Hornindal

15770601

Haugen

 

 

 

15770602

Kirkhorn

 

 

 

15770603

Grodås

 

 

 

15770605

Otterdal

 

 

 

15770606

Lødemel

 

 

 

15770607

Ryggg

 

 

 

15770608

Kjøs

1506

Molde

1543 Nesset

15060801

Ranvik

 

 

 

15060802

Tjelle

 

 

 

15060803

Rød

 

 

 

15060804

Høvik

 

 

 

15060805

Hammervoll

 

 

 

15060806

Eidsvåg Sentrum

 

 

 

15060807

Aasen

 

 

 

15060808

Stubø

 

 

 

115060809

Vorpenes

 

 

 

15060810

Raudsand

 

 

 

15060811

Bersås

 

 

 

15060812

Eidsøra

 

 

 

15060813

Meisalstranda

 

 

 

15060814

Bugge

 

 

 

15060901

Myklebostad

 

 

 

15060902

Nerland

 

 

 

15060903

Sira

 

 

 

15060904

Slenes

 

 

 

15060905

Eikesdal

 

 

 

15060906

Aursjøen

 

 

1545 Midsund

15061001

Søre Midøy

 

 

 

15061002

Nordre Midøy

 

 

 

15061003

Midsund Ytre

 

 

 

15061004

Ugelvik

 

 

 

15061005

Nerland

 

 

 

15061006

Raknes

 

 

 

15061007

Rakvåg

 

 

 

15061008

Ræstad

 

 

 

15061009

Nord – Heggdal – Tutra

 

 

 

15061010

Sør – Heggdal

 

 

 

15061011

Midsund Indre

1507

Ålesund

1534 Haram

15071101

Fjørtoft

 

 

 

15071102

Otterlei

 

 

 

15071103

Rogne

 

 

 

15071104

Longva

 

 

 

15071105

Flem

 

 

 

15071106

Ulla

 

 

 

15071107

Austnes

 

 

 

15071108

Haram

 

 

 

15071109

Kjerstad

 

 

 

15071110

Farstad

 

 

 

15071201

Hurla

 

 

 

15071202

Alvestad

 

 

 

15071203

Brattvåg

 

 

 

15071204

Aksla – Håvik

 

 

 

15071301

Samfjord

 

 

 

15071302

Strand

 

 

 

15071303

Slyngstad

 

 

 

15071304

Tennfjord

 

 

 

15071305

Vatne

 

 

 

15071306

Ulvestad – Vatne

 

 

 

15071307

Hellestranda

 

 

 

15071308

Vestrefjord

 

 

 

15071401

Bjørnøy – Kalvøy

 

 

 

15071402

Søvik – Gamlem

 

 

 

15071403

Grytastrand – Hamsund

 

 

1546 Sandøy

15071701

Myklebost

 

 

 

15071702

Røsok

 

 

 

15071703

Bruvoll – Morsund

 

 

 

15071704

Steinshamn – Harnes

 

 

 

15071705

Huse

 

 

 

15071706

Finnøy

 

 

 

15071708

Sandøy

 

 

 

15071709

Ona – Husøy

5006

Steinkjer

Verran

50060801

Vada

 

 

 

50060802

Nordberg

 

 

 

50060803

Kirkreit

 

 

 

50060804

Bratreit

 

 

 

50060805

Holdåsen

 

 

 

50060806

Malmo

 

 

 

50060807

Fossdalen

 

 

 

50060808

Ressem

 

 

 

50060809

Sundbygda

 

 

 

50060810

Tverås

 

 

 

50060811

Folladalen – Ystmark

 

 

 

50060812

Holden – Langvatnet

 

 

 

50060901

Sela

 

 

 

50060902

Follafoss Østre

 

 

 

50060903

Follafoss Vestre – Tua

 

 

 

50060904

Skjelstad

 

 

 

50060905

Verrastranda

5059

Orkland

5023 Meldal

50590501

Midtskog

 

 

 

50590502

Løvby

 

 

 

50590503

Løkken Vest

 

 

 

50590504

Bjørnli

 

 

 

50590505

Løkken Øst

 

 

 

50590601

Laksøybygda

 

 

 

50590602

Drogsetmoen

 

 

 

50590603

Lo

 

 

 

50590604

Storås Vest

 

 

 

50590605

Fossen

 

 

 

50590606

Syrstad

 

 

 

50590607

Grefstad

 

 

 

50590608

Grøta

 

 

 

50590609

Hilstad

 

 

 

50590610

Jerpstad

 

 

 

50590611

Ree

 

 

 

50590612

Grut

 

 

 

50590613

Ilfjellet

 

 

 

50590614

Resdalen

 

 

5016 Agdenes

50590801

Selven

 

 

 

50590802

Lysheim

 

 

 

50590803

Sletvik

 

 

 

50590804

Fjorden

 

 

 

50590806

Leksa

 

 

 

50590807

Ingdalen

 

 

 

50590808

Hamna

 

 

 

50590809

Singstad

 

 

 

50590810

Sterten

 

 

 

50590811

Stranda

 

 

5012 Snillfjord – osat

50590901

Aa

 

 

 

50590902

Vuttudal – Skårild

 

 

 

50590904

Tannvik

 

 

 

50590905

Åstfjorden

 

 

 

50590906

Heggstad

 

 

 

50590911

Imsterfjorden Indre

 

 

 

50590912

Moldtun


LIITE III a ja b

Tukikelpoisten alueiden graafiset kuvat

Image 1

Image 2


Oikaisuja

14.7.2022   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 187/58


Oikaisu komission täytäntöönpanoasetukseen (EU) 2019/159, annettu 31 päivänä tammikuuta 2019, lopullisten suojatoimenpiteiden käyttöönotosta tiettyjen terästuotteiden tuonnissa

( Euroopan unionin virallinen lehti L 31, 1. helmikuuta 2019 )

Sivulla 55, 1 artiklan 4 kohdan ensimmäisessä virkkeessä:

on:

”kuhunkin kuukausittaiseen kiintiöön”

pitää olla:

”kuhunkin neljännesvuosittaiseen kiintiöön”