(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 531/2012 (3) on muutettu useita kertoja ja huomattavilta osin (4). Koska siihen on määrä tehdä uusia muutoksia, mainittu asetus olisi selkeyden vuoksi uudelleenlaadittava.

(2)

Asetusta (EU) N:o 531/2012 on muutettu erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2015/2120 (5), jossa vaadittiin poistamaan verkkovierailujen vähittäistason lisämaksut unionissa 15 päivästä kesäkuuta 2017 alkaen edellyttäen, että verkkovierailupalveluja käytetään kohtuullisesti ja että on mahdollista soveltaa verkkovierailujen vähittäistason lisämaksujen poistamisen kestävyyteen liittyvää poikkeusmekanismia; tästä verkkovierailujen vähittäistason lisämaksujen poistamisesta käytetään myös nimitystä ”roam-like-at-home”, jäljempänä ’RLAH’. Lisäksi komissio teki asetuksen (EU) N:o 531/2012 19 artiklan mukaisesti verkkovierailujen tukkumarkkinoiden uudelleentarkastelun arvioidakseen, mitä toimenpiteitä tarvitaan, jotta verkkovierailujen vähittäistason lisämaksut voitaisiin poistaa. Tämän uudelleentarkastelun jälkeen annettiin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/920 (6), jonka tarkoituksena oli säännellä verkkovierailupalvelujen kansallisia tukkumarkkinoita, jotta verkkovierailujen vähittäistason lisämaksut voitaisiin poistaa 15 päivään kesäkuuta 2017 mennessä vääristämättä kotimaisia tai vierailuverkon markkinoita.

(3)

Komissio julkaisi 29 päivänä marraskuuta 2019 ensimmäisen kattavan katsauksen verkkovierailumarkkinoihin, jäljempänä ’komission kertomus’, jonka mukaan matkailijat kaikkialla unionissa ovat hyötyneet merkittävästi verkkovierailujen vähittäistason lisämaksujen poistamisesta. Matkaviestinpalvelujen, toisin sanoen säänneltyjen verkkovierailuäänipuhelupalvelujen, -tekstiviestipalvelujen tai -datapalvelujen, käyttö unionissa matkustettaessa on lisääntynyt nopeasti ja massiivisesti, mikä osoittaa unionin verkkovierailusääntöjen vaikutuksen. Komission kertomuksen päätelmänä oli, että vaikka sekä vähittäis- että tukkutason verkkovierailumarkkinoilla on havaittavissa joitakin merkkejä kilpailudynamiikasta, taustalla olevat kilpailun perusedellytykset eivät ole muuttuneet eivätkä todennäköisesti muutu lähitulevaisuudessakaan. Vähittäis- ja tukkumarkkinoiden sääntely on siis edelleen tarpeen, eikä sitä pitäisi lopettaa. Erityisesti komission kertomuksessa havaittiin, että tukkutasolla hintakattojen jyrkkä lasku on osaltaan edelleen alentanut verkkovierailujen tukkuhintoja, mikä on hyödyttänyt verkkovierailuliikennettä nettomääräisesti lähettäviä operaattoreita eli operaattoreita, joiden asiakaskunta kuluttaa enemmän matkaviestinpalveluja muissa jäsenvaltioissa toimivien kumppanioperaattoreiden verkoissa kuin mitä kumppanioperaattoreiden asiakaskunta kuluttaa lähettävän operaattorin verkossa.

Komission kertomuksessa otettiin huomioon Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen (BEREC) suositus, jonka mukaan verkkovierailupalvelujen tukkuhintakattoja olisi laskettava edelleen. Komissio myös analysoi ja dokumentoi tarvetta edelleen laskea verkkovierailupalvelujen tukkuhintakattoja sekä arvioi, millä alennuksen tasolla vierailuverkon operaattorit pystyvät kattamaan tukkutason verkkovierailupalvelujen tarjoamisesta aiheutuvat kustannukset. Komission kertomuksessa viitattiin asetuksen (EU) N:o 531/2012 vaatimukseen, jonka mukaan verkkovierailuasiakkailla on oltava muissa jäsenvaltioissa käytössään samat palvelut samaan hintaan edellyttäen, että kyseiset palvelut voidaan toimittaa vierailuverkossa. Komission kertomuksessa pantiin merkille, että aivan hiljattain on ilmaantunut uusia tapoja käydä kauppaa tukkutason verkkovierailuliikenteellä, esimerkiksi verkossa toimivilla kauppapaikoilla, jotka saattavat edistää kilpailua verkkovierailujen tukkumarkkinoilla ja helpottaa operaattoreiden välisiä neuvotteluja. Kertomuksessa todettiin vielä, että verkkovierailudatapalvelujen myyminen erikseen ei ole yleistynyt markkinoilla.

(4)

Asetuksen (EU) N:o 531/2012 voimassaolo päättyy 30 päivänä kesäkuuta 2022, ja tämän asetuksen tarkoituksena on uudelleenlaatia se ja ottaa samalla käyttöön uusia toimenpiteitä, joilla lisätään avoimuutta, muun muassa avoimuutta lisäarvopalvelujen käytöstä verkkovierailun aikana ja verkkovierailupalvelujen käytöstä muissa kuin maanpäällisissä yleisissä matkaviestinverkoissa, sekä varmistaa todellinen RLAH-kokemus siltä osin kuin on kyse palvelun laadusta ja mahdollisuudesta tavoittaa hätäpalvelut verkkovierailun aikana. Tämä asetus on voimassa kymmenen vuotta vuoteen 2032 saakka, jotta voidaan luoda varmuutta markkinoille ja pitää sääntelytaakka mahdollisimman kevyenä. Tässä asetuksessa otetaan käyttöön vaatimus, jonka mukaan komissio suorittaa uudelleentarkastelut ja antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomukset vuosina 2025 ja 2029 sekä sen jälkeen tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen tämän asetuksen muuttamisesta, jos markkinoiden kehitys sitä edellyttää. Markkinoiden nopean kehityksen ja uusien teknologioiden nopean käyttöönoton vuoksi komission olisi erityisesti arvioitava, onko tämän asetuksen muuttamisesta asianmukaista antaa lainsäädäntöehdotus, sen antaessa ensimmäisen kertomuksensa vuonna 2025.

(5)

Kansalliset sääntelyviranomaiset tai muut toimivaltaiset viranomaiset, jotka vastaavat alueellaan yleensä asuvien matkaviestinasiakkaiden etujen turvaamisesta ja edistämisestä, eivät pysty valvomaan niiden muissa jäsenvaltioissa sijaitsevien vierailuverkon operaattoreiden toimintatapoja, joista kyseiset asiakkaat ovat riippuvaisia käyttäessään kansainvälisiä verkkovierailupalveluja. Tämä valvontamahdollisuuden puute saattaa heikentää jäsenvaltioiden toteuttamien sellaisten toimenpiteiden tehokkuutta, jotka perustuvat niillä yhä olevaan toimivaltaan antaa kuluttajansuojasäännöksiä.

(6)

Matkaviestinnän markkinat ovat edelleen hajanaiset unionissa, eikä yksikään matkaviestinverkko kata kaikkia jäsenvaltioita. Voidakseen tarjota matkaviestinpalveluja muissa jäsenvaltioissa matkustaville kotimaisille asiakkailleen verkkovierailuoperaattorit ostavat tukkutason verkkovierailupalveluja vierailujäsenvaltioiden operaattoreilta tai vaihtavat tukkutason verkkovierailupalveluja näiden kanssa.

(7)

Televiestinnän sisämarkkinoita ei voida pitää toteutuneina niin kauan, kuin kotimaisten hintojen ja verkkovierailuhintojen välillä on eroja. Kotimaisten maksujen ja verkkovierailumaksujen väliset erot olisikin poistettava, jotta voidaan luoda matkaviestinpalvelujen sisämarkkinat.

(8)

Olisi noudatettava yhteistä yhdenmukaistettua lähestymistapaa, jotta voidaan varmistaa, että maanpäällisten yleisten matkaviestinverkkojen käyttäjät eivät unionin alueella matkustaessaan joudu maksamaan unionin laajuisista verkkovierailupalveluista kohtuuttomia hintoja, ja siten tehostaa verkkovierailuoperaattoreiden välistä kilpailua verkkovierailupalveluissa, saavuttaa kuluttajansuojan korkea taso ja säilyttää sekä innovointikannustimet että kuluttajien valintamahdollisuudet. Näiden palvelujen valtioiden rajat ylittävän luonteen vuoksi tarvitaan tällaista yhteistä lähestymistapaa varmistamaan, että verkkovierailuoperaattoreiden toiminnalle on yhteinen ja johdonmukainen sääntelykehys, joka perustuu objektiivisesti määritettyihin kriteereihin.

(9)

Internetyhteyden mahdollistavien mobiililaitteiden laajamittaisen käytön vuoksi verkkovierailudatapalveluilla on erittäin suuri taloudellinen merkitys. Tämä on tärkeää niin sovellusten ja sisällön käyttäjien kuin tarjoajienkin kannalta. Näiden markkinoiden kehittämisen edistämiseksi tiedonsiirtomaksut eivät saisi haitata kasvua, erityisesti kun otetaan huomioon, että seuraavan sukupolven nopeiden verkkojen ja palvelujen kehityksen ja käyttöönoton odotetaan kiihtyvän tasaisesti.

(10)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiveillä 2002/19/EY (7), 2002/20/EY (8), 2002/21/EY (9), 2002/22/EY (10) ja 2002/58/EY (11) pyrittiin luomaan unionin alueelle sähköisen viestinnän sisämarkkinat ja varmistamaan kuluttajansuojan korkea taso tehostamalla kilpailua. Direktiiviä 2002/58/EY lukuun ottamatta mainitut direktiivit kumottiin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2018/1972 (12)

Direktiivillä (EU) 2018/1972 pyritään edistämään erittäin suuren kapasiteetin verkkoihin tehtäviä investointeja ja tällaisten verkkojen käyttöönottoa unionissa sekä vahvistamaan uudet mobiiliyhteyksien ja 5G-palvelujen taajuuksia koskevat säännöt. Direktiivissä (EU) 2018/1972 säädetään myös, että kansallisten sääntelyviranomaisten ja muiden toimivaltaisten viranomaisten sekä BERECin, komission ja jäsenvaltioiden on pyrittävä muun muassa sisämarkkinoiden kehittämistä ja unionin kansalaisten etujen edistämistä koskeviin tavoitteisiin. Direktiivillä varmistetaan muun muassa, että kaikilla loppukäyttäjillä on mahdollisuus saada kohtuuhintaisia viestintäpalveluja, mukaan lukien internetyhteys. Se parantaa kuluttajansuojaa ja käyttäjien turvallisuutta ja helpottaa sääntelytoimien toteuttamista.

(11)

Verkkovierailujen vähittäis- ja tukkumarkkinoihin liittyy ainutlaatuisia piirteitä, joiden vuoksi on perusteltua toteuttaa poikkeuksellisia toimenpiteitä, jotka ovat laajakantoisempia kuin direktiivin (EU) 2018/1972 mukaisesti muuten käytettävissä olevat mekanismit.

(12)

Tämän asetuksen nojalla olisi voitava poiketa direktiivin (EU) 2018/1972 nojalla muuten sovellettavista säännöistä, toisin sanoen siitä, että palveluvalikoimien hinnat määritetään huomattavan markkinavoiman puuttuessa kaupallisella sopimuksella, jolloin voidaan asettaa täydentäviä sääntelyvelvoitteita, jotka heijastavat unionin laajuisten verkkovierailupalvelujen erityispiirteitä.

(13)

Jotta suojeltaisiin verkkovierailuasiakkaita säänneltyjen verkkovierailupalvelujen, toisin sanoen säänneltyjen verkkovierailuäänipuhelupalvelujen, -tekstiviestipalvelujen ja -datapalvelujen, vähittäishintojen nousulta, joka johtuu muiden valuuttojen kuin euron viitekurssin vaihteluista, jäsenvaltion, jonka rahayksikkö ei ole euro, olisi käytettävä useiden viitekurssien keskiarvoa tietyllä aikavälillä määrittääkseen suurimmat sovellettavat lisämaksut valuutassaan. Kun enimmäishintoja ei ole määritetty euroina, sovellettavat arvot olisi määritettävä asianmukaisena valuuttana soveltamalla Euroopan unionin virallisessa lehdessä, jäljempänä ’virallinen lehti’, tässä asetuksessa määritettynä päivänä julkaistujen useiden viitekurssien keskiarvoa tietyllä aikavälillä. Jos määritettynä päivänä ei ole julkaistu viitekursseja, olisi sovellettava viitekursseja, jotka on julkaistu ensimmäisessä kyseisen päivän jälkeen julkaistussa virallisessa lehdessä, joka sisältää tällaisia viitekursseja. Jotta arvot muissa valuutoissa kuin euroina määritettäisiin yhdenmukaisesti sen säännön kanssa, jota sovelletaan EU:n sisäisessä viestinnässä asetuksen (EU) 2015/2120 mukaisesti, enimmäishinnat muissa valuutoissa kuin euroina olisi määritettävä soveltamalla niiden viitekurssien keskiarvoa, jotka Euroopan keskuspankki on julkaissut virallisessa lehdessä asianomaisen kalenterivuoden 15 päivänä tammikuuta, 15 päivänä helmikuuta ja 15 päivänä maaliskuuta. Vuodelle 2022 tällä tavoin laskettuja enimmäishintoja olisi sovellettava tämän asetuksen voimaantulopäivästä 15 päivään toukokuuta 2023.

(14)

Jotta verkkovierailupalvelujen markkinat voisivat kehittyä tehokkaammiksi, yhdennetymmiksi ja kilpailulle avoimemmiksi, ei saisi olla rajoituksia, jotka estävät yrityksiä neuvottelemasta tuloksekkaasti tukkutason käyttöoikeudesta verkkovierailupalvelujen tarjoamiseksi, myös laitteiden välisessä viestinnässä. Tällaisten tukkutason verkkovierailupalvelujen käyttöoikeusjärjestelyjä haittaavat esteet, jotka johtuvat eroista yritysten neuvotteluasemien vahvuudessa ja infrastruktuurin omistusosuuksissa, olisi poistettava. Tätä varten tukkutason verkkovierailusopimuksissa olisi noudatettava teknologianeutraaliuden periaatetta ja varmistettava, että kaikilla operaattoreilla on yhtäläiset ja oikeudenmukaiset mahdollisuudet käyttää kaikkia käytettävissä olevia verkkoja ja teknologioita, ja niissä olisi noudatettava periaatetta tällaisten sopimusten neuvottelemisesta vilpittömässä mielessä, jotta verkkovierailuoperaattorit voivat tarjota vähittäistason verkkovierailupalveluja, jotka vastaavat niiden kotimaassa tarjoamia palveluja. Tällä asetuksella ei aseteta verkkovierailuoperaattoreille velvoitetta tehdä tukkutason verkkovierailusopimuksia vain niiden operaattoreiden kanssa, joilla on kehittyneimmät verkot, jollei tässä asetuksessa säädettyjen vähittäistason palvelun laatua koskevien vaatimusten noudattamisesta muuta johdu. Verkkovierailupalvelujen tukkutason käyttöoikeutta pyytävien operaattoreiden olisi voitava vapaasti neuvotella tukkutason verkkovierailusopimuksensa omien kaupallisten tarpeidensa ja loppukäyttäjiensä edun mukaisesti. Niinpä verkkovierailuoperaattoreiden olisi seuraavan sukupolven matkaviestinverkkoihin ja -teknologioihin siirtyessään vähitellen varmistettava sellaiset verkkovierailupalvelujen tukkutason käyttöoikeudet, joiden ansiosta vähittäistason verkkovierailupalveluja voidaan tarjota muissa jäsenvaltioissa vastaavin sopimusehdoin kuin kotijäsenvaltiossa, RLAH:n tavoitteiden mukaisesti. Verkkovierailupalvelujen tukkutason käyttöoikeutta koskevien BERECin suuntaviivojen mukaisesti verkkovierailuoperaattoreiden olisi tarjottava vähittäistason verkkovierailupalveluja, jotka vastaavat niiden kotimaassa tarjoamia matkaviestinpalveluja, kun kattavuus on laaja tai kun tällaisten seuraavan sukupolven matkaviestinverkkojen ja -teknologioiden käyttöoikeudesta vierailujäsenvaltiossa on kilpailevia tarjouksia.

Virtuaalisen matkaviestinverkon operaattorit ja matkaviestinpalvelujen jälleenmyyjät, joilla ei ole omaa verkkoinfrastruktuuria, tarjoavat tyypillisesti verkkovierailupalveluja, jotka perustuvat kaupallisiin tukkutason verkkovierailusopimuksiin niiden isäntämatkaviestinverkon operaattoreiden kanssa samassa jäsenvaltiossa. Kaupalliset neuvottelut eivät kuitenkaan välttämättä jätä virtuaalisen matkaviestinverkon operaattoreille ja jälleenmyyjille riittävästi liikkumavaraa edistää kilpailua alempien hintojen avulla. Vaihtoehtoisten, innovatiivisten ja unionin laajuisten verkkovierailupalvelujen kehittämistä ja tarjoamista asiakkaille voitaisiin helpottaa poistamalla nämä esteet ja tasapainottamalla virtuaalisen matkaviestinverkon operaattoreiden tai jälleenmyyjien ja matkaviestinverkon operaattoreiden välistä neuvotteluasemaa käyttöoikeutta koskevan velvoitteen ja tukkuhintakattojen avulla. Direktiivi (EU) 2018/1972 ei mahdollista sitä, että tämä ongelma ratkaistaisiin asettamalla velvoitteita sellaisille operaattoreille, joilla on huomattava markkinavoima.

(15)

Näin ollen olisi säädettävä velvoitteesta, jonka mukaan yleisten matkaviestinverkkojen tukkutason käyttöoikeutta koskevat kohtuulliset pyynnöt on täytettävä verkkovierailupalvelujen tarjoamista varten. Tällaisen käyttöoikeuden olisi vastattava käyttöoikeutta pyytävien tarpeita. Nykyaikaista teknologiaa edellyttävien palvelujen ja vähittäistason verkkovierailupalvelujen loppukäyttäjien olisi verkkovierailun aikana voitava saada saman laatuista palvelua kuin kotimaassa. Verkkovierailupalvelujen tukkutason käyttöoikeutta koskevalla velvoitteella olisi sen vuoksi varmistettava, että käyttöoikeuden pyytäjät voivat toisintaa kotimaassa tarjoamansa vähittäispalvelut, paitsi jos vierailuverkon operaattorit, joilta käyttöoikeutta on pyydetty, voivat osoittaa, ettei tämä ole teknisesti toteutettavissa. Parametrien, joiden mukaisesti vierailuverkon operaattori tarjoaa matkaviestinpalveluja omille kotimaisille asiakkailleen, katsotaan olevan teknisesti toteutettavissa. Jollei asiaankuuluvasta tukkutason verkkovierailusopimuksesta muuta johdu ja sanotun rajoittamatta tässä asetuksessa säädettyjä vähittäistason velvoitteita, vierailuverkon operaattorin olisi varmistettava, että sen verkossa vieraileviin verkkovierailuasiakkaisiin ei sovelleta vähemmän edullisia ehtoja kuin se tarjoaa kotimaisille asiakkailleen esimerkiksi palvelun laadun, kuten saatavilla olevan nopeuden, suhteen. Käyttöoikeus olisi evättävä vain objektiivisin kriteerein, jollaisia voivat olla tekninen toteutettavuus ja tarve ylläpitää verkon eheyttä.

Vierailuverkon operaattorin ei pitäisi evätä tai rajoittaa käyttöoikeutta kaupallisten näkökohtien perusteella tavalla, joka rajoittaa kilpailevien verkkovierailupalvelujen tarjoamista. Jos käyttöoikeus evätään, vahinkoa kärsineen osapuolen olisi voitava saattaa riita ratkaistavaksi tässä asetuksessa säädetyn menettelyn mukaisesti. Tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamiseksi verkkovierailupalvelujen tarjoamiseen myönnettävä tukkutason käyttöoikeus olisi myönnettävä tässä asetuksessa vahvistettujen, tukkutasolla sovellettavien sääntelyvelvoitteiden mukaisesti, ja siinä olisi otettava huomioon tällaisen käyttöoikeuden tarjoamiseen liittyvät eri kustannustekijät. Verkkovierailupalvelujen tukkutason käyttöoikeuden johdonmukaisen sääntelyn olisi autettava välttämään vääristymät jäsenvaltioiden välillä. BERECin olisi komission kanssa koordinoiden ja yhteistyössä asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa annettava suuntaviivat, jotka koskevat tukkutason käyttöoikeutta verkkovierailupalvelujen tarjoamiseksi.

(16)

Verkkovierailupalvelujen tukkutason käyttöoikeutta koskevan velvoitteen olisi katettava suorien tukkutason verkkovierailupalvelujen tarjoaminen ja verkkovierailupalvelujen tarjoaminen tukkutasolla kolmansien osapuolten harjoittamaa jälleenmyyntiä varten. Verkkovierailupalvelujen tukkutason käyttöoikeutta koskevan velvoitteen olisi katettava myös matkaviestinverkon operaattorin velvoite antaa virtuaalisen matkaviestinverkon operaattoreille ja jälleenmyyjille mahdollisuus ostaa säänneltyjä tukkutason verkkovierailupalveluja tukkutason yhteenliittymiltä, jotka muodostavat keskitetyn yhteyspisteen ja standardoidun järjestelmän verkkovierailusopimuksia varten koko unionissa. Jotta voitaisiin varmistaa, että operaattorit antavat verkkovierailuoperaattoreille käyttöoikeuden kaikkiin suoran verkkovierailupalvelujen tukkutason käyttöoikeuden ja verkkovierailujen tukkutason jälleenmyynnin käyttöoikeuden edellyttämiin toimintoihin kohtuullisen ajan kuluessa, olisi julkaistava viitetarjous, joka sisältää vakioehdot suoralle verkkovierailupalvelujen tukkutason käyttöoikeudelle ja verkkovierailujen tukkutason jälleenmyynnin käyttöoikeudelle. Viitetarjouksen julkaiseminen ei saisi estää käyttöoikeuden pyytäjien ja käyttöoikeuden myöntäjien välisiä kaupallisia neuvotteluja lopullisen tukkusopimuksen hintatasosta tai tukkutason käyttöoikeuteen liittyvistä lisäpalveluista, joissa mennään pidemmälle kuin palveluissa, joita tarvitaan suoraa verkkovierailupalvelujen tukkutason käyttöoikeutta ja verkkovierailujen tukkutason jälleenmyynnin käyttöoikeutta varten.

(17)

Verkkovierailupalvelujen tukkutason käyttöoikeutta koskevan velvoitteen olisi katettava kaikki osatekijät, joita verkkovierailupalvelujen tarjoaminen edellyttää, kuten verkkoelementit ja niihin liittyvät toiminnot; asiaan liittyvät ohjelmistot, mukaan lukien käyttötukijärjestelmät; ennakkotilauksia, palvelun toimittamista, tilauksia, ylläpito- ja korjauspyyntöjä ja laskutusta koskevat tietojärjestelmät tai tietokannat; numeronmuunto tai vastaavia toimintoja tarjoavat järjestelmät; sekä matkaviestinverkot ja virtuaaliverkkopalvelut.

(18)

Jos verkkovierailujen tukkutason jälleenmyynnin käyttöoikeuden pyytäjät pyytävät käyttöoikeutta tiettyihin toimintoihin tai palveluihin niiden toimintojen tai palvelujen lisäksi, joita tarvitaan vähittäistason verkkovierailupalvelujen tarjoamiseksi, matkaviestinverkon operaattorit voivat periä oikeudenmukaiset ja kohtuulliset maksut näistä toiminnoista tai palveluista. Näitä lisätoimintoja tai -palveluja voivat olla esimerkiksi lisäarvopalvelut, lisäohjelmistot ja -tietojärjestelmät tai laskutusjärjestelyt.

(19)

Direktiivin (EU) 2018/1972 109 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki loppukäyttäjät voivat tavoittaa hätäpalvelut maksutta hätäviesteillä sopivimpaan hätäkeskukseen. Kyseisessä direktiivissä myös velvoitetaan jäsenvaltiot varmistamaan, että hätäpalvelut ovat hätäviestien välityksellä vammaisten loppukäyttäjien saatavilla, myös heidän matkustaessaan unionin alueella, muiden loppukäyttäjien käyttömahdollisuuksia vastaavalla tavalla. Näihin käyttömahdollisuuksiin voisi kuulua reaaliaikainen tekstityspalvelu tai eri viestintämuotojen täydelliseen interaktiivisuuteen perustuvia palveluja, joista säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2019/882 (13), tai muita kuin ääniviestintäpalveluja, kuten hätäsovellusten avulla toteutettavat tekstiviestit, pikaviestit tai videomuotoiset palvelut, taikka välityspalvelut, joita jäsenvaltiot ottavat käyttöön ottaen huomioon unionin lainsäädännössä asetetut vaatimukset sekä kansallisten hätäkeskusjärjestelmien valmiudet ja tekniset laitteet. Vammaisten verkkovierailuasiakkaiden saatavilla olevien hätäviestintäkeinojen toteutuksessa ja soittajan sijaintitietojen siirrossa olisi mahdollisimman pitkälle noudatettava eurooppalaisia standardeja tai eritelmiä. Komission ja jäsenvaltioiden olisi edistettävä tällaisten standardien käyttöä yhteistyössä eurooppalaisten standardointiorganisaatioiden ja muiden asiaankuuluvien elinten kanssa.

Jäsenvaltioiden tehtävänä on määrittää, minkä tyyppinen hätäviestintä on teknisesti toteutettavissa, jotta verkkovierailuasiakkaiden mahdollisuus tavoittaa hätäpalvelut voidaan varmistaa. Sen varmistamiseksi, että verkkovierailuasiakkailla on mahdollisuus käyttää hätäviestintää direktiivin (EU) 2018/1972 109 artiklassa säädetyin edellytyksin, vierailuverkon operaattoreiden olisi sisällytettävä viitetarjoukseen tiedot siitä, minkä tyyppinen hätäviestintä vierailujäsenvaltiossa on käytössä ja teknisesti toteutettavissa verkkovierailuasiakkaiden käyttömahdollisuuksien varmistamiseksi kansallisten toimenpiteiden nojalla. Lisäksi tukkutason verkkovierailusopimuksiin olisi sisällyttävä tiedot teknisistä parametreista, joilla varmistetaan verkkovierailuasiakkaiden, myös vammaisten verkkovierailuasiakkaiden, mahdollisuus tavoittaa hätäpalvelut ja varmistetaan soittajan sijaintitietojen, myös mobiililaitteesta saatavien tietojen, siirtäminen sopivimpaan hätäkeskukseen vierailujäsenvaltiossa. Tällaisten tietojen avulla verkkovierailuoperaattorin olisi voitava tunnistaa ja tarjota hätäviestintä ja soittajan sijaintitietojen siirtäminen maksutta.

(20)

Viitetarjouksiin voidaan sisällyttää tiettyjä ehtoja, jotta matkaviestinverkon operaattorit voisivat estää pysyvän verkkovierailun tai verkkovierailupalvelujen tukkutason käyttöoikeuden poikkeavan tai vilpillisen käytön. Erityisesti siinä tapauksessa, että vierailuverkon operaattorilla on perusteltu syy katsoa, että merkittävä osuus verkkovierailuoperaattorin asiakkaista käyttää verkkovierailuja pysyvästi tai että verkkovierailupalvelujen tukkutason käyttöoikeutta käytetään poikkeavasti tai vilpillisesti, sen olisi voitava vaatia verkkovierailuoperaattoria antamaan yhdistetyssä muodossa ja unionin ja kansallisia tietosuojavaatimuksia täysimääräisesti noudattaen tietoja, joiden avulla voidaan todeta, onko kyse verkkovierailuoperaattorin asiakkaiden merkittävän osuuden pysyvästä verkkovierailusta tai verkkovierailupalvelujen tukkutason käyttöoikeuden poikkeavasta tai vilpillisestä käytöstä, kuten tietoja niiden asiakkaiden osuudesta, joiden kotimaan kulutus on äärimmäisen vähäistä verrattuna verkkovierailupalvelujen kulutukseen. Lisäksi tukkutason verkkovierailusopimuksia olisi päätettävä pysyvän verkkovierailun tai verkkovierailupalvelujen tukkutason käyttöoikeuden poikkeavan tai vilpillisen käytön estämiseksi vain siinä tapauksessa, että tilannetta ei ole pystytty korjaamaan vähemmän tiukoilla toimenpiteillä. Tällaiseen sopimuksen päättämiseen olisi saatava vierailuverkon operaattorin kansalliselta sääntelyviranomaiselta ennakkolupa, jossa on otettu mahdollisimman tarkasti huomioon BERECin lausunto, jos sitä on kuultu.

Vähemmän tiukka toimenpide voisi olla esimerkiksi se, että vahvistetaan korkeammat tukkuhinnat, jotka eivät ylitä tässä asetuksessa säädettyjä tukkutason enimmäishintoja, määrille, jotka ylittävät sopimuksessa määritellyn kokonaismäärän. Tällaiset korkeammat tukkuhinnat olisi vahvistettava etukäteen tai siitä hetkestä alkaen, kun vierailuverkon operaattori on todennut ja ilmoittanut kotiverkon operaattorille, että objektiivisten kriteerien perusteella merkittävä osuus verkkovierailuoperaattorin asiakkaista käyttää verkkovierailupalveluja pysyvästi tai että verkkovierailupalvelujen tukkutason käyttöoikeutta käytetään poikkeavasti tai vilpillisesti. Vähemmän tiukka toimenpide voisi olla myös se, että kotiverkon operaattori sitoutuu hyväksymään kohtuullisen käytön politiikan, jota sovelletaan sen asiakkaisiin tämän asetuksen nojalla hyväksyttävien täytäntöönpanosäädösten mukaisesti, tai tarkistamaan kyseistä politiikkaa tai että vierailuverkon operaattorin on mahdollista pyytää tukkutason verkkovierailusopimuksen tarkistamista. Avoimuuden varmistamiseksi kansallisen sääntelyviranomaisen olisi asetettava yleisön saataville tiedot hakemuksista, jotka koskevat tukkutason verkkovierailusopimusten päättämistä, jollei liikesalaisuuksien luottamuksellisuudesta muuta johdu.

(21)

Jotta verkkovierailupalvelujen markkinat voisivat kehittyä tehokkaammiksi, yhdennetymmiksi ja kilpailulle avoimemmiksi, operaattoreilla olisi vähittäistason verkkovierailupalvelujen tarjoamiseen tarvittavista verkkovierailupalvelujen tukkutason käyttöoikeudesta neuvotellessaan oltava mahdollisuus neuvotella innovatiivisia tukkutason hinnoittelujärjestelmiä, jotka eivät ole suoraan kytköksissä tosiasiallisesti kulutettuihin määriin, kuten kiinteämääräisiä maksuja, up front -ennakkositoumuksia tai kapasiteettipohjaisia tukkutason verkkovierailusopimuksia, taikka hinnoittelujärjestelmiä, joissa otetaan huomioon kysynnän vaihtelut vuoden aikana. Jollei tähän asetukseen sisältyvistä pysyvää verkkovierailua koskevista rajoituksista muuta johdu, laitteiden välistä viestintää eli palveluja, joissa dataa ja tietoa siirretään automaattisesti laitteiden tai ohjelmistoihin perustuvien sovellusten välillä joko kokonaan tai osittain ilman ihmiskäyttäjien toimia, ei ole suljettu tämän asetuksen tai tässä asetuksessa säädettyjen asiaankuuluvien verkkovierailupalvelujen tukkutason käyttöoikeutta koskevien velvoitteiden soveltamisalan ulkopuolelle, mukaan lukien säännökset verkkovierailupalvelujen kohtuullisesta käytöstä ja matkaviestinverkon operaattoreiden mahdollisuudesta sisällyttää viitetarjouksiinsa ehtoja, joilla estetään säänneltyjen verkkovierailupalvelujen pysyvä käyttö tai verkkovierailupalvelujen tukkutason käyttöoikeuden poikkeava tai vilpillinen käyttö.

Pysyvää verkkovierailua käsitellään kuitenkin kaupallisissa neuvotteluissa, ja kaksi verkkovierailukumppania voi sopia siitä tukkutason verkkovierailusopimuksessa. Jotta laitteiden välisen viestinnän markkinat voisivat kehittyä tehokkaammiksi ja kilpailulle avoimemmiksi, on odotettavissa, että matkaviestinverkon operaattorit vastaavat yhä enemmän kaikkiin kohtuullisiin tukkutason verkkovierailusopimuksia koskeviin pyyntöihin ja hyväksyvät ne kohtuullisin ehdoin ja nimenomaisesti sallivat pysyvän verkkovierailun laitteiden välisessä viestinnässä. Niiden olisi voitava tehdä joustavia tukkutason verkkovierailusopimuksia, jotka mahdollistavat tukkutason verkkovierailupalvelut, ja soveltaa hintajärjestelmiä, jotka eivät perustu kulutetun datan määrään vaan vaihtoehtoisiin järjestelmiin, esimerkiksi verkkoon liitettyjen laitteiden lukumäärään kuukaudessa. Tässä yhteydessä osapuolten olisi rajat ylittävissä riidoissa voitava käyttää direktiivin (EU) 2018/1972 27 artiklassa säädettyä riitojenratkaisumenettelyä. Neuvotteluosapuolilla olisi oltava mahdollisuus sopia, että ne eivät sovella säänneltyjä verkkovierailupalvelujen tukkutason enimmäishintoja tukkutason verkkovierailusopimusten keston aikana. Se sulkisi pois mahdollisuuden, että jompikumpi osapuoli myöhemmin pyytää verkkovierailupalvelujen käyttömäärään perustuvien tässä asetuksessa säädettyjen tukkutason enimmäishintojen soveltamista tosiasialliseen kulutukseen. Tämä ei saisi vaikuttaa velvoitteisiin, jotka koskevat säänneltyjen vähittäistason verkkovierailupalvelujen tarjoamista. Komission kertomuksessa pannaan lisäksi merkille aivan äskettäinen kehitys, jossa tukkutason verkkovierailuliikenteellä käydään kauppaa uusilla tavoilla, esimerkiksi verkossa toimivilla kauppapaikoilla, jotka saattavat helpottaa operaattoreiden välisiä neuvotteluja. Samankaltaisten välineiden käyttö voisi osaltaan lisätä kilpailua verkkovierailujen tukkumarkkinoilla ja alentaa edelleen tosiasiallisesti laskutettuja tukkuhintoja.

(22)

Asetuksessa (EU) N:o 531/2012 säädetään, että operaattorit eivät saa estää loppukäyttäjiä käyttämästä vaihtoehtoisen verkkovierailuoperaattorin vierailuverkossa tarjoamia säänneltyjä verkkovierailudatapalveluja. Tämä rakenteellinen toimenpide, joka otettiin käyttöön verkkovierailudatapalvelujen erillistä myyntiä koskevalla velvoitteella, ei ole kuitenkaan enää toimiva RLAH:n käyttöönoton jälkeen. Tämä velvoite ei myöskään vaikuta enää merkitykselliseltä, koska sitä ei ole käytetty markkinoilla. Sen vuoksi säännöksiä, joissa operaattoreita vaaditaan tarjoamaan verkkovierailudatapalvelujen erillistä myyntiä vähittäistasolla, ei pitäisi enää soveltaa.

(23)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa vahvistaa yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat kohtuullisen käytön politiikan soveltamista sekä menetelmiä, joilla arvioidaan kotimaisilla hinnoilla tapahtuvan vähittäistason verkkovierailupalvelujen tarjoamisen kestävyyttä, ja hakemusta, joka verkkovierailuoperaattorin on tehtävä kyseistä arviointia varten. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (14) mukaisesti. Kyseisten täytäntöönpanotoimenpiteiden hyväksymiseen saakka olisi sovellettava edelleen komission täytäntöönpanoasetusta (EU) 2016/2286 (15).

(24)

Verkkovierailuasiakkaiden etujen suojaamiseksi olisi asetettava sääntelyvelvoitteita niin vähittäis- kuin tukkutasollakin, koska kokemus on osoittanut, että unionin laajuisten verkkovierailupalvelujen tukkuhintojen alennukset eivät välttämättä näy verkkovierailujen vähittäishintojen alentumisena, koska siihen ei ole kannustimia. Toisaalta toimet vähittäishintojen alentamiseksi ilman, että puututaan näiden palvelujen tarjontaan liittyvien tukkutason kustannusten tasoon, voisivat haitata verkkovierailupalvelujen sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa eivätkä johtaisi kilpailun lisääntymiseen.

(25)

Verkkovierailujen vähittäistason lisämaksujen poistaminen asetuksen (EU) 2015/2120 mukaisesti oli tarpeen digitaalisten sisämarkkinoiden toteuttamiseksi ja niiden toiminnan helpottamiseksi koko unionissa. Mainittu asetus ei kuitenkaan yksistään riittänyt varmistamaan verkkovierailumarkkinoiden moitteetonta toimintaa. Tällä asetuksella olisi vaikutettava osaltaan siihen, että verkkovierailujen vähittäistason lisämaksujen poistaminen ei vaikuta kotimaisten markkinoiden hinnoittelumalleihin.

(26)

Asiaankuuluvan kotimaisen vähittäishinnan olisi oltava yhtä kuin kotimainen vähittäistason yksikköhinta. Kuitenkin tilanteissa, joissa ei ole olemassa erityisiä kotimaisia vähittäishintoja, joita voitaisiin käyttää säänneltyjen vähittäistason verkkovierailupalvelujen perusteena (esimerkiksi kun kyseessä ovat rajoittamattomat kotimaiset hinnoittelumallit, paketit tai kotimaan hinnastot, joihin ei sisälly dataa), kotimaisen vähittäishinnan olisi katsottava määräytyvän samalla laskutusperiaatteella, jota sovellettaisiin, jos asiakas käyttäisi kotimaan hinnoittelumallia asiakkaan omassa jäsenvaltiossa.

(27)

Verkkovierailuasiakkaiden olisi unionin alueella tapahtuvan verkkovierailun aikana voitava käyttää tilaamiaan vähittäispalveluja ja saada laadultaan saman tasoista palvelua kuin kotimaassaan. Tätä varten ja tässä asetuksessa säädettyjen tukkutason käyttöoikeutta koskevien velvoitteiden mukaisesti verkkovierailuoperaattoreiden ja matkaviestinverkon operaattoreiden olisi toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että säänneltyjä vähittäistason verkkovierailupalveluja tarjotaan samoin ehdoin kuin jos tällaisia palveluja kulutettaisiin kotimaassa. Esimerkiksi, jos vierailuverkon suurin saatavilla oleva tiedonsiirtonopeus on yhtä suuri tai suurempi kuin verkkovierailuoperaattorin kotimaassa tarjoama suurin saatavilla oleva nopeus, verkkovierailuoperaattorin ei pitäisi tarjota pienempää nopeutta kuin kotimaassa tarjottava suurin saatavilla oleva nopeus. Jos vierailuverkon suurin saatavilla oleva tiedonsiirtonopeus on pienempi kuin verkkovierailuoperaattorin kotimaassa tarjoama suurin saatavilla oleva nopeus, verkkovierailuoperaattorin ei pitäisi tarjota pienempää nopeutta kuin kyseinen vierailuverkon suurin saatavilla oleva nopeus. Jos vierailuverkossa voi käyttää uudempaa verkkosukupolvea tai -teknologiaa, verkkovierailuoperaattorin ei pitäisi rajoittaa verkkovierailupalvelua kotimaassa tarjottavaa vanhempaan verkkosukupolveen tai -teknologiaan. Lisäksi, erityisesti seuraavan sukupolven matkaviestinverkkoihin ja -teknologioihin siirryttäessä, jos verkkovierailuoperaattori ja vierailuverkon operaattori eivät ole vertailukelpoisella tasolla kyseisten verkkojen ja teknologioiden toteutuksessa, verkkovierailuoperaattori voi tarjota säänneltyä vähittäistason verkkovierailupalvelua käytössä olevalla matkaviestinteknologialla. Kaupalliset näkökohdat, joiden tuloksena säänneltyjen vähittäistason verkkovierailupalvelujen laatu heikkenee, kuten kaistanleveyden pienentäminen verkkovierailuliikenteen määrän vähentämiseksi, olisi kiellettävä. Operaattoreiden olisi toteutettava kohtuulliset toimenpiteet minimoidakseen mahdolliset aiheettomat viiveet siirtymisissä matkaviestinverkkojen välillä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin (EU) 2018/1972 28 artiklan soveltamista. Kansalliset hallinnot ja operaattorit voivat tehdä radiotaajuuksien koordinointisopimuksia ja varmistaa kattavuuden ainakin 5G-käytävillä ja maaliikenneväylillä.

(28)

Verkkovierailuoperaattoreiden olisi voitava soveltaa kohtuullisen käytön politiikkaa säänneltyjen vähittäistason verkkovierailupalvelujen kulutukseen, josta peritään sovellettava kotimainen vähittäishinta. Kohtuullisen käytön politiikalla olisi ainoastaan pyrittävä puuttumaan säänneltyjen vähittäistason verkkovierailupalvelujen vilpilliseen tai poikkeavaan käyttöön, kuten tällaisten palvelujen käyttö muussa kuin verkkovierailuasiakkaan kotimaan operaattorin jäsenvaltiossa muihin tarkoituksiin kuin ajoittaista matkailua varten. Kohtuullisen käytön politiikan soveltamista koskevilla täytäntöönpanotoimenpiteillä olisi varmistettava, etteivät verkkovierailuoperaattorit tämän tavoitteen sivuuttaen hyödynnä sitä muihin tarkoituksiin niiden verkkovierailuasiakkaiden vahingoksi, jotka harjoittavat ajoittaista matkailua missä tahansa muodossa. Jos ilmaantuu ylivoimainen este, joka johtuu sellaisista olosuhteista kuin pandemiat, rajojen tilapäiset sulkemiset tai luonnonkatastrofit, jotka pidentävät verkkovierailuasiakkaan tilapäistä oleskelua toisessa jäsenvaltiossa vastoin hänen tahtoaan, verkkovierailuoperaattoreiden olisi verkkovierailuasiakkaan perustellusta pyynnöstä jatkettava sallittua kohtuullista käyttöä asianmukaiseksi ajaksi. Kohtuullisen käytön politiikan olisi annettava verkkovierailuoperaattorin asiakkaille mahdollisuus kuluttaa operaattorin hinnoittelumallien mukainen määrä säänneltyjä vähittäistason verkkovierailupalveluja sovellettavalla kotimaisella vähittäishinnalla. Kohtuullisen käytön politiikan soveltamista koskevissa täytäntöönpanotoimenpiteissä olisi otettava huomioon ne moninaiset ja vaihtelevat tavat, joilla verkkovierailuasiakkaat harjoittavat ajoittaista matkailua, jotta voidaan varmistaa, ettei kohtuullisen käytön politiikka estä tällaisia asiakkaita saamasta todellista RLAH-kokemusta.

(29)

Kun komissio tarkastelee täytäntöönpanosäädöksiään, sen olisi arvioitava BERECiä kuultuaan, missä määrin markkinaolosuhteet, kulutus- ja matkustustottumukset, hinnoittelun kehitys ja lähentyminen ja havaittavissa oleva kilpailun vääristymisen riski mahdollistaisivat verkkovierailupalvelujen kestävän tarjoamisen kotimaisilla hinnoilla ajoittaista matkailua varten sekä sen, että kohtuullisen käytön politiikan mukaisten toimenpiteiden soveltaminen ja niiden vaikutukset rajoitettaisiin poikkeuksellisiin tapauksiin.

(30)

Jos verkkovierailuoperaattori ei erityisissä ja poikkeuksellisissa olosuhteissa pysty kattamaan säänneltyjen vähittäistason verkkovierailupalvelujen tarjoamisesta aiheutuvia todellisia ja ennakoituja kokonaiskustannuksiaan tällaisten palvelujen tarjoamisesta saamillaan todellisilla ja ennakoiduilla kokonaistuloilla, kyseisen verkkovierailuoperaattorin olisi voitava hakea lupaa lisämaksun soveltamiselle kotimaan laskutusmallinsa kestävyyden varmistamiseksi. Kotimaan laskutusmallin kestävyys olisi arvioitava asianomaiselle verkkovierailuoperaattorille ominaisten objektiivisten tekijöiden perusteella, ottaen huomioon myös kyseisessä jäsenvaltiossa sijaitsevien verkkovierailuoperaattoreiden välillä objektiivisesti todetut vaihtelut ja kotimainen hinta- ja tulotaso. Näin voi olla esimerkiksi sellaisten operaattoreiden, joilla on merkittävä negatiivinen liikenteen epätasapaino, kiinteähintaisten kotimaisten vähittäistason mallien tapauksissa, joissa implisiittinen kotimainen yksikköhinta on alhainen ja operaattorin kokonaistulot ovat myös alhaiset verrattuna verkkovierailuista aiheutuvaan kustannustaakkaan tai joissa implisiittinen yksikköhinta on alhainen ja todellinen tai ennakoitu verkkovierailupalvelujen kulutus on suuri. Jotta tällaiset kustannuskattavuusongelmat eivät tekisi verkkovierailuoperaattoreiden kotimaan laskutusmallista kestämätöntä ja aiheuttaisi riskiä tuntuvasta vaikutuksesta kotimaisten hintojen kehitykseen eli niin sanottua ”vesisänkyefektiä”, verkkovierailuoperaattoreiden olisi kansallisen sääntelyviranomaisen luvalla voitava tällaisissa olosuhteissa soveltaa lisämaksua säänneltyihin vähittäistason verkkovierailupalveluihin vain siinä määrin, kuin se on välttämätöntä näiden palvelujen tarjoamisesta aiheutuvien kaikkien asiaankuuluvien kustannusten kattamiseksi.

(31)

Tätä varten säänneltyjen vähittäistason verkkovierailupalvelujen tarjoamisesta aiheutuneet kustannukset olisi määritettävä suhteessa todellisiin verkkovierailujen tukkuhintoihin, joita sovelletaan kyseisen verkkovierailuoperaattorin ulospäin suuntautuvaan verkkovierailuliikenteeseen sen sisäänpäin suuntautuvan verkkovierailuliikenteen ylittävältä osalta, sekä suhteessa kohtuulliseen yhteisten kustannusten kohdistamiseen. Säännellyistä vähittäistason verkkovierailupalveluista saatavat tulot olisi määritettävä suhteessa säänneltyjen verkkovierailupalvelujen kulutuksesta saataviin tuloihin kotimaan hintatasoilla, joko yksikköhintapohjalta tai osuutena kiinteämääräisestä maksusta, vastaten todellista ja ennakoitua osuutta asiakkaiden säänneltyjen vähittäistason verkkovierailupalvelujen kulutuksesta unionin alueella sekä kotimaisesta kulutuksesta. Huomioon olisi otettava myös verkkovierailuoperaattorin asiakkaiden säänneltyjen vähittäistason verkkovierailupalvelujen kulutus ja kotimainen kulutus sekä kotimaan markkinoiden kilpailu-, hinta- ja tulotaso ja mahdollinen havaittavissa oleva riski siitä, että verkkovierailut kotimaisilla vähittäishinnoilla vaikuttaisivat tuntuvasti tällaisten hintojen kehitykseen.

(32)

Asetuksessa (EU) N:o 531/2012 säädetään, että jos verkkovierailuoperaattori soveltaa säänneltyjen vähittäistason verkkovierailupalvelujen kulutukseen lisämaksua kohtuullisen käytön politiikan mukaisten rajojen ylittävältä osalta, kotimaisen vähittäishinnan ja mahdollisen lisämaksun yhteenlaskettu määrä saa olla säänneltyjen soitettujen verkkovierailupuhelujen osalta enintään 0,19 euroa minuutilta, säänneltyjen lähetettyjen verkkovierailutekstiviestien osalta enintään 0,06 euroa tekstiviestiltä ja säänneltyjen verkkovierailudatapalvelujen osalta enintään 0,20 euroa käytetyltä megatavulta. Koska RLAH-säännöt ovat toimineet tehokkaasti 15 päivästä kesäkuuta 2017 alkaen, kyseinen säännös ei ole enää tarpeen.

(33)

”Soittaja maksaa” -periaatteen mukaisesti matkaviestinasiakkaat eivät maksa kotimaan matkapuhelujen vastaanottamisesta, ja kustannukset puhelun vastaanottamisesta vastaanottajan verkossa katetaan soittajan vähittäishinnassa. Matkaviestinverkon terminointimaksujen lähentymisen kaikkialla jäsenvaltioissa olisi mahdollistettava saman periaatteen soveltaminen säänneltyihin vähittäistason verkkovierailupuheluihin. Komissio on direktiivin (EU) 2018/1972 75 artiklan 1 kohdan nojalla vahvistanut komission delegoidulla asetuksella (EU) 2021/654 (16) unionin yhteisen matkapuhelujen terminoinnin enimmäismaksun, jotta puhelujen tukkutason terminointiin liittyviin kilpailuongelmiin puuttumisesta aiheutuvaa sääntelytaakkaa voidaan vähentää johdonmukaisesti koko unionissa. Delegoidussa asetuksessa (EU) 2021/654 säädetään kolmen vuoden siirtymästä: unionin yhteisen matkapuhelujen terminoinnin enimmäismaksun on määrä olla 0,7 senttiä vuonna 2021, 0,55 senttiä vuonna 2022, 0,4 senttiä vuonna 2023 ja 0,2 senttiä vuodesta 2024 alkaen. Tässä asetuksessa säädetyissä tilanteissa, joissa verkkovierailuoperaattorit voivat soveltaa lisämaksua säänneltyihin vähittäistason verkkovierailupalveluihin, vastaanotettuihin säänneltyihin verkkovierailupuheluihin sovellettava lisämaksu ei saisi olla suurempi kuin unionin yhteinen matkapuhelujen terminoinnin enimmäismaksu, jonka komissio on määrittänyt kyseiselle vuodelle delegoidussa asetuksessa (EU) 2021/654. Jos komissio myöhemmin toteaa, että unionin yhteisen matkapuhelujen terminoinnin enimmäismaksun vahvistaminen ei ole enää tarpeen, vastaanotettuihin säänneltyihin verkkovierailupuheluihin sovellettava mahdollinen lisämaksu ei saisi olla suurempi kuin direktiivin (EU) 2018/1972 75 artiklan nojalla annetulla viimeisimmällä delegoidulla säädöksellä vahvistettu maksu.

(34)

Kun unionin laajuisten säänneltyjen verkkovierailupalvelujen tarjoajat tekevät muutoksia verkkovierailun vähittäishintoihinsa ja verkkovierailupalvelujen käytön periaatteisiin tämän asetuksen vaatimusten täyttämiseksi, tällaisten muutosten ei pitäisi antaa matkaviestinasiakkaalle kansallisten lakien, joilla saatetaan direktiivi (EU) 2018/1972 osaksi kansallista lainsäädäntöä, nojalla oikeutta päättää vähittäissopimustaan.

(35)

Vähittäissopimuksessa, johon sisältyy minkä tahansa tyyppinen säännelty vähittäistason verkkovierailupalvelu, olisi täsmennettävä selkeällä ja ymmärrettävällä tavalla kyseisen säännellyn vähittäistason verkkovierailupalvelun ominaisuudet, mukaan lukien palvelun laadun odotettu taso. Vaikka verkkovierailuoperaattoreilla ei ole määräysvaltaa vierailuverkkoihin, tarjottaviin verkkovierailupalveluihin sovelletaan vierailuverkon operaattorin kanssa tehtyä tukkutason verkkovierailusopimusta. Näin ollen verkkovierailuasiakkaiden vaikutusmahdollisuuksien lisäämiseksi verkkovierailuoperaattoreiden olisi tiedotettava asiakkailleen vähittäissopimuksessa selkeällä tavalla, että verkkovierailupalvelujen laatu ei käytännössä välttämättä vastaa kotimaassa kulutettujen palvelujen laatua. Verkkovierailuoperaattoreiden olisi myös mahdollisuuksien mukaan selitettävä, miten muut merkitykselliset tekijät voivat vaikuttaa palvelun laatuun, kuten verkkovierailupalvelujen tai muiden palvelujen nopeuteen, viiveeseen ja saatavuuteen verkkovierailun aikana, tiettyjen teknologioiden käytettävissä olon, kattavuuden tai ulkoisista tekijöistä, kuten topografiasta, johtuvien vaihtelujen vuoksi. Tällaiseen vähittäissopimukseen olisi sisällyttävä myös selkeät ja ymmärrettävät tiedot valitusmenettelystä, jota voidaan käyttää, jos palvelun laatu ei vastaa vähittäissopimuksen ehtoja. Verkkovierailuoperaattorin olisi käsiteltävä kaikki asiaa koskevat valitukset oikea-aikaisesti ja tehokkaasti.

(36)

Jotta voidaan varmistaa, että verkkovierailuasiakkaille tiedotetaan riittävästi heidän verkkovierailupalvelunsa laadusta, verkkovierailuoperaattoreiden olisi julkistettava asiaa koskevat tiedot verkkosivustoillaan. Tätä varten niihin olisi sisällyttävä tietoa syistä, joiden vuoksi verkkovierailupalvelua saatetaan tarjota kotimaassa tarjottavia ehtoja vähemmän edullisin ehdoin. Näihin tietoihin olisi sisällyttävä erityisesti selkeä ja ymmärrettävä selitys siitä, miksi siirto- ja latausnopeus voivat poiketa merkittävästi kotimaassa tarjottavista mainostetuista tai arvioiduista suurimmista mahdollisista siirto- ja latausnopeuksista ja miten tällaiset poikkeamat voivat vaikuttaa asiakkaan tilaamaan verkkovierailupalveluun. Tietoihin voisi sisältyä myös selkeä ja ymmärrettävä selitys siitä, miten määrän rajoitukset, nopeus, käytettävissä olevat verkkosukupolvet ja -teknologiat ja muut palvelun laadun parametrit voivat käytännössä vaikuttaa verkkovierailudatapalveluun ja etenkin sisällön, sovellusten ja palvelujen käyttöön verkkovierailun aikana.

(37)

Verkkovierailuasiakkaille ja kotioperaattoreille aiheutuu toisinaan epähuomiossa suuria laskuja, koska lisäarvopalveluihin eri puolilla unionia käytetyistä numeroista ja lisäarvopalveluista veloitetuista tukkuhinnoista ei tiedoteta avoimesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin (EU) 2018/1972 97 artiklan soveltamista. Viestintään tiettyihin numeroihin, joita käytetään lisäarvopalvelujen tarjoamiseen, kuten lisämaksullisiin numeroihin, ilmaisnumeroihin tai jaettujen kustannusten numeroihin, sovelletaan erityisiä hinnoitteluehtoja kansallisella tasolla. Tätä asetusta ei pitäisi soveltaa siihen osaan hinnoista, joka laskutetaan lisäarvopalvelujen tarjoamisesta, vaan ainoastaan hintoihin, joita peritään yhteyden luomisesta tällaisiin palveluihin. Verkkovierailuasiakkaat saattavat RLAH-periaatteen vuoksi odottaa, että verkkovierailun aikaisesta viestinnästä tällaisiin numeroihin ei pitäisi aiheutua suurempia kustannuksia kuin kotimaassa. Näin ei kuitenkaan aina ole verkkovierailun yhteydessä. Verkkovierailuasiakkaille aiheutuu lisäkustannuksia myös silloin, kun he soittavat numeroihin, jotka ovat maksuttomia kotimaassa. Tämä saattaa saada asiakkaat epäröimään käyttää puhelinta verkkovierailun aikana ja saattaa aiheuttaa ”yllätyslaskun”, mikä vaikuttaisi kielteisesti todelliseen RLAH-kokemukseen. Vähittäistasolla tämä johtuu pääasiassa siitä, ettei riittävän avoimesti tiedoteta korkeammista maksuista, joita voi aiheutua viestinnästä lisäarvopalveluihin käytettyihin numeroihin. Sen vuoksi olisi otettava käyttöön toimenpiteitä, joilla lisätään tietoisuutta suurten laskujen mahdollisuudesta ja avointa tiedottamista lisäarvopalvelujen numeroihin tapahtuvan viestinnän ehdoista. Tätä varten verkkovierailuasiakkaille olisi tiedotettava asiasta heidän vähittäissopimuksessaan ja heille olisi ilmoitettava ja heitä olisi varoitettava hyvissä ajoin, käyttäjäystävällisellä tavalla ja maksutta siitä, että viestinnästä lisäarvopalvelujen numeroihin voi aiheutua lisämaksuja verkkovierailun aikana. Jos direktiivin (EU) 2018/1972 liitteessä VI säädetty toiminto kolmannen osapuolen laskutuksen poistamiseksi on käytettävissä, sitä voidaan soveltaa verkkovierailutilanteisiin.

(38)

Verkkovierailujen tukkumarkkinoiden toiminnan olisi mahdollistettava se, että operaattorit voivat kattaa kaikki niille säänneltyjen tukkutason verkkovierailupalvelujen tarjoamisesta aiheutuvat kustannukset, myös yhteiset kustannukset. Uudelleentarkasteluprosessissa käytetyssä kustannusmallissa otettiin erittäin tarkasti huomioon operaattoreiden matkaviestinverkon verkkovierailupalvelujen tarjoamiseksi tekemät investoinnit, kuten taajuuskustannukset, laitteistokustannukset ja infrastruktuuri-investoinnit, sekä operaattoreiden käyttöön ottama infrastruktuuri ja teknologia, jonka odotetaan hallitsevan kulutusta seuraavaan uudelleentarkasteluun asti. Uudelleentarkastelussa, joka on määrä tehdä vuonna 2025, käytetään uutta kustannusmallia, jossa otetaan erittäin tarkasti huomioon tällä välin tapahtunut tekninen kehitys. Tällä halutaan säilyttää kannustimet investoida vierailuverkkoihin ja välttää kotimaisen kilpailun vääristyminen vierailuverkon markkinoilla silloin, kun operaattorit käyttävät hyväkseen sääntelyn katvealueita soveltamalla verkkovierailupalvelujen tukkutason käyttöoikeuteen korjaavia toimenpiteitä kilpaillakseen kotimaisilla vierailuverkon markkinoilla.

(39)

Koska tämän asetuksen tavoitteena on varmistaa jatkuva kilpailu ja loppukäyttäjien suojelu, tässä asetuksessa olisi asetettava verkkovierailupalvelujen tukkuhintakatot tasolle, joka vastaa operaattoreille tukkutason verkkovierailupalvelujen tarjoamisesta aiheutuvien kustannusten kehitystä. Uudelleentarkasteluprosessissa käytetty kustannusmalli, johon viitataan tätä asetusta varten tehdyssä vaikutustenarvioinnissa, osoittaa, että operaattoreille aiheutuvat kustannukset ovat vähitellen laskeneet ja laskevat edelleen. Kun otetaan huomioon ennakoitu aikataulu tukkuhintakattojen suunnitellulle uudelleentarkastelulle komission Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2025 ja 30 päivänä kesäkuuta 2029 antamien kahden kertomuksen perusteella, tukkutason enimmäishintoja olisi alennettava asteittain ottaen huomioon asiaankuuluvat kustannusarviot ja markkinoiden todennäköinen kehitys vuosien 2022 ja 2027 välisenä aikana.

(40)

Tukkutason verkkovierailupalvelujen tarjoamisen kustannusarviot, joihin sisältyvät yhteiset kustannukset, on tehty useiden lähteiden perusteella. Yhtenä lähteenä oli uudelleentarkasteluprosessissa käytetty tukkutason verkkovierailupalvelujen yleinen kustannusmalli, jossa arvioitiin tehokkaalle operaattorille tukkutason verkkovierailupalvelujen tarjoamisesta aiheutuvat kustannukset. Kustannusmallin tulos mahdollistaa kustannusten analysoimisen kunakin vuonna kussakin jäsenvaltiossa eri skenaarioilla ja oletuksilla niinä vuosina, joina kustannuksia arvioidaan. Kustannusmallissa käytettiin operaattoreiden toimittamia tietoja, ja asiaankuuluvat kansalliset sääntelyviranomaiset vahvistivat sen. Myös kausiluonteisuus otettiin huomioon niissä jäsenvaltioissa, jotka pystyivät osoittamaan, että se vaikuttaa operaattoreiden verkkojen mitoitukseen. Kustannusmallin kehittämisen aikana kuultiin jatkuvasti operaattoreita, BERECiä ja kansallisia sääntelyviranomaisia. Kustannusten arvioinnissa käytettiin lähteenä myös nykyisiä tukkutason verkkovierailuhintoja unionissa ja otettiin huomioon ajantasaistetun verkkoteknologian ennakoitu tuleva käyttöönotto, kuten BEREC ohjeisti lausunnoissaan.

(41)

Tukkuhintoja koskeviin sääntöihin liittyvät unionin tason sääntelyvelvoitteet olisi säilytettävä, koska toimenpiteisiin, jotka mahdollistavat RLAH:n koko unionissa puuttumatta tukkutason verkkovierailupalvelujen tarjoamisesta aiheutuvien tukkutason kustannusten tasoon, voisi liittyä riski häiriöistä verkkovierailupalvelujen sisämarkkinoilla eivätkä ne edistäisi kilpailua. Asianmukaisella tasolla olevat tukkuhinnat helpottaisivat kestävää kilpailua, johon myös uudet tulokkaat, pienet ja keskisuuret yritykset ja uusyritykset voisivat osallistua.

(42)

Tukkutason enimmäishintojen olisi toimittava turvarajana, ja niillä olisi varmistettava, että operaattorit voivat kattaa niille aiheutuneet kustannukset, mukaan lukien yhteiset kustannukset. Niiden olisi myös mahdollistettava RLAH:n laaja ja kestävä tarjonta ja jätettävä samalla liikkumavaraa operaattoreiden välisille kaupallisille neuvotteluille.

(43)

Joidenkin matkaviestinverkon operaattoreiden tapa laskuttaa verkkovierailupuhelujen tarjoamisesta tukkutasolla jopa 60 sekunnin vähimmäislaskutusyksiköiden perusteella, kun muissa tukkutason yhdysliikennemaksuissa sovelletaan yleensä sekuntipohjaista laskutusta, vääristää kilpailua näiden operaattoreiden ja erilaisia laskutusmenetelmiä soveltavien operaattoreiden välillä ja heikentää tällä asetuksella vahvistettujen tukkutason enimmäishintojen yhdenmukaista soveltamista. Se edustaa myös lisäkulua, joka nostaa tukkukustannuksia ja vaikuttaa sitä kautta kielteisesti verkkovierailuäänipuhelujen hinnoitteluun vähittäistasolla. Matkaviestinverkon operaattoreita olisi tämän vuoksi vaadittava laskuttamaan säänneltyjen verkkovierailupuhelujen tarjoamisesta tukkutasolla sekuntipohjaisesti.

(44)

Sen varmistamiseksi, että verkkovierailuasiakkailla on keskeytyksetön ja tosiasiallinen mahdollisuus tavoittaa hätäpalvelut maksutta, vierailuverkkojen ei pitäisi periä verkkovierailuoperaattoreilta mitään tukkuhintaa minkään tyyppisistä hätäviesteistä.

(45)

Jotta parannettaisiin verkkovierailupalvelujen vähittäishintojen avoimuutta ja autettaisiin verkkovierailuasiakkaita tekemään päätöksiä mobiililaitteidensa käytöstä ulkomailla, matkaviestinpalvelujen tarjoajien olisi annettava verkkovierailuasiakkailleen maksutta tietoa verkkovierailuhinnoista, joita heihin sovelletaan, kun he käyttävät verkkovierailupalveluja vierailujäsenvaltiossa. Koska tietyt asiakasryhmät voivat olla hyvin perillä verkkovierailuhinnoista, verkkovierailuoperaattoreiden olisi tarjottava asiakkaalle mahdollisuus helposti lopettaa tällaisten automaattisten viestien vastaanottaminen. Verkkovierailuasiakkaille olisi lisäksi lähetettävä tekstiviestillä linkki, josta pääsee maksutta verkkovierailuoperaattorin verkkosivustolle, jolla annetaan yksityiskohtaista tietoa niistä palvelutyypeistä, toisin sanoen puheluista ja tekstiviesteistä, joista voi aiheutua lisäkuluja, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin (EU) 2018/1972 97 artiklan soveltamista. Verkkovierailuasiakkaille olisi tiedotettava selkeällä tavalla kaikista maksuista, joita saatetaan periä soittamisesta ilmaisnumeroihin verkkovierailun aikana. Lisäksi verkkovierailuoperaattoreiden olisi aktiivisesti annettava asiakkailleen, edellyttäen, että nämä ovat unionin alueella, pyynnöstä ja maksutta lisätietoja minuutti-, tekstiviesti- tai megatavukohtaisista datamaksuista, arvonlisävero mukaan lukien, joita peritään äänipuhelujen soittamisesta ja vastaanottamisesta, tekstiviestien ja multimediaviestien lähettämisestä ja vastaanottamisesta sekä muiden datapalvelujen käyttämisestä vierailujäsenvaltiossa.

(46)

Verkkovierailuasiakas voi muodostaa yhteyden muuhun kuin maanpäälliseen yleiseen matkaviestinverkkoon, esimerkiksi meriliikenteen aluksilla tarjottavaan järjestelmään (MCV-palvelut) komission päätöksessä 2010/166/EU (17) tarkoitetulla tavalla tai ilma-aluksissa tarjottavaan järjestelmään (MCA-palvelut) komission päätöksessä 2008/294/EY (18) tarkoitetulla tavalla, joka toimii muun tyyppisessä kuin maanpäällisessä radioverkossa alukselle asennettujen erityislaitteiden avulla. Kyseiset palvelut ovat usein käytettävissä kansainvälisillä vesillä tai ilma-aluksessa. Maksut, joita verkkovierailuasiakkaille aiheutuu yhteyden tahallisesta tai tahattomasta muodostamisesta muuhun kuin maanpäälliseen verkkoon, ovat huomattavasti korkeampia kuin säänneltyjen verkkovierailupalvelujen hinnat. Verkkovierailuasiakkaat ovat tottuneet hyödyntämään RLAH:ta ja käyttämään verkkovierailupalveluja kotimaisilla hinnoilla. Koska muuhun kuin maanpäälliseen verkkoon yhdistymistä koskevien avoimuus- ja turvatoimenpiteiden suhteen ei noudateta johdonmukaista lähestymistapaa, verkkovierailuasiakkaat ovat suuremmassa vaarassa saada yllätyslaskun. Sen vuoksi olisi otettava käyttöön täydentäviä avoimuus- ja turvatoimenpiteitä, joita sovelletaan yhteyden muodostamiseen muuhun kuin maanpäälliseen verkkoon, esimerkiksi meriliikenteen aluksilla tai ilma-aluksissa.

Verkkovierailuoperaattoreiden olisi toteutettava kohtuulliset toimet tällaisten avoimuus- ja turvatoimenpiteiden soveltamiseksi. Näihin toimiin voi sisältyä verkon toimintaa koskevia toimenpiteitä, saldorajoja, estomekanismi tai vastaavia toimenpiteitä. Niihin olisi erityisesti sisällyttävä toimenpiteitä, joilla varmistetaan riittävien tietojen antaminen selkeällä ja ymmärrettävällä tavalla, jotta verkkovierailuasiakkaat voivat aktiivisesti estää tällaiset tahattomat verkkovierailut. Estomekanismin tarjoavien verkkovierailuoperaattoreiden olisi tiedotettava verkkovierailuasiakkaille rajoituksista, joita liittyy palvelun välittömään käyttöönottoon tai uudelleen aktivoimiseen, kuten riskistä, että ilman verkkoyhteyttä he eivät voi uudelleen aktivoida yhteyden muodostamista muuhun kuin maanpäälliseen verkkoon. Verkkovierailuoperaattoreiden olisi tiedotettava verkkovierailuasiakkailleen siitä, että he voivat aktivoida verkkovierailun eston manuaalisesti ja välittömästi mobiililaitteeltaan joko sen asetuksista tai asettamalla laitteen lentotilaan. Kun verkkovierailuoperaattorit suunnittelevat ja käyttävät verkkojaan, niiden olisi myös mahdollisuuksien mukaan pyrittävä asettamaan etusijalle yhteyden muodostaminen maanpäälliseen verkkoon, jotta asiakkaan riski tulla tahattomasti yhdistetyksi muuhun kuin maanpäälliseen verkkoon olisi mahdollisimman vähäinen. Jotta voidaan varmistaa verkkovierailuasiakkaiden suojelun korkea taso, kun on muodostettu yhteys muuhun kuin maanpäälliseen yleiseen matkaviestinverkkoon, matkaviestinpalvelujen tarjoajien olisi annettava verkkovierailuasiakkailleen tiedot mahdollisesti sovellettavista lisämaksuista maksuttomalla tekstiviestillä aina, kun tällaiseen verkkoon muodostetaan yhteys.

(47)

Tässä asetuksessa olisi vahvistettava säännellyille vähittäistason verkkovierailupalveluille erityiset avoimuusvaatimukset, jotka sopivat yhteen niiden hinnoittelua ja määrää koskevien erityisehtojen kanssa, joita sovelletaan verkkovierailujen vähittäistason lisämaksujen poistamisen jälkeen. Olisi erityisesti säädettävä, että verkkovierailuasiakkaille ilmoitetaan hyvissä ajoin, käyttäjäystävällisellä tavalla ja maksutta sovellettavasta kohtuullisen käytön politiikasta, siitä, milloin verkkovierailuäänipuhelupalveluihin, -tekstiviestipalveluihin tai -datapalveluihin sovellettavan kohtuullisen käytön määrä on kokonaan kulutettu, mahdollisista lisämaksuista sekä säänneltyjen verkkovierailudatapalvelujen toteutuneesta kulutuksesta.

(48)

Raja-alueilla asuvien asiakkaiden ei pitäisi saada ylisuuria laskuja tahattomien verkkovierailujen vuoksi. Verkkovierailuoperaattoreiden olisi siksi toteutettava kaikki kohtuulliset toimet minimoidakseen tahattomien verkkovierailujen riskin ja suojellakseen asiakkaitaan siltä, että heille aiheutuu kotijäsenvaltiossaan ollessaan verkkovierailumaksuja. Näihin toimiin olisi sisällyttävä saldorajoja, mekanismi, jolla estetään verkkovierailu unionin ulkopuolella sijaitsevassa verkossa, jos se on teknisesti toteutettavissa, tai vastaavia toimenpiteitä. Näihin toimiin olisi erityisesti sisällyttävä asianmukaisia toimenpiteitä tietojen antamiseksi selkeällä ja ymmärrettävällä tavalla, jotta asiakkaat voivat aktiivisesti estää tällaiset tahattomat verkkovierailut. Kansallisten sääntelyviranomaisten ja muiden toimivaltaisten viranomaisten, jotka vastaavat alueellaan yleensä asuvien asiakkaiden etujen turvaamisesta ja edistämisestä, olisi oltava tietoisia tilanteista, joissa asiakkaat kohtaavat ongelmia joutuessaan maksamaan verkkovierailumaksuja, vaikka ovat yhä kotijäsenvaltiossaan, ja niiden olisi ryhdyttävä asianmukaisiin toimiin ongelman lievittämiseksi.

(49)

Olisi lisäksi vahvistettava toimenpiteet, jotta voidaan varmistaa kaikkien verkkovierailudatapalvelujen vähittäishintojen, myös muuhun kuin maanpäälliseen yleiseen matkaviestinverkkoon yhdistymisestä perittävien hintojen, avoimuus ja erityisesti välttää yllätyslaskut, jotka muodostavat esteen sisämarkkinoiden moitteettomalle toiminnalle, ja tarjota verkkovierailuasiakkaiden käyttöön välineitä, joita he tarvitsevat seuratakseen ja hallitakseen verkkovierailudatapalvelujen käytöstä aiheutuvia kulujaan. Samoin ei pitäisi olla mitään esteitä sellaisten sovellusten tai teknologioiden kehittämiselle, joilla verkkovierailupalveluja voidaan korvata tai jotka voivat tarjota vaihtoehtoja verkkovierailupalveluille, mukaan luettuna muun muassa WiFi.

(50)

Lisäksi verkkovierailuoperaattoreiden olisi yllätyslaskujen välttämiseksi määritettävä yksi tai useampi saldo- tai käyttöraja kaikista verkkovierailudatapalveluista aiheutuneille laskuttamattomille kuluilleen, ilmaistuina verkkovierailuasiakkaan laskutusvaluuttana, tarjottava niitä kaikille verkkovierailuasiakkailleen maksutta ja lähetettävä myöhemmin uudelleen käytettävässä mediamuodossa asianmukainen ilmoitus siitä, että tätä rajaa aletaan lähestyä. Kun tämä enimmäisraja on saavutettu, asiakkaat eivät enää vastaanottaisi näitä palveluja eikä heitä laskutettaisi niistä, paitsi jos he nimenomaisesti pyytävät palvelujen jatkamista ilmoituksessa määritettyjen ehtojen mukaisesti. Tällaisessa tapauksessa asiakkaiden olisi saatava ilmainen vahvistus myöhemmin uudelleen käytettävässä mediamuodossa. Verkkovierailuasiakkaille olisi annettava mahdollisuus kohtuullisen ajan kuluessa poistaa käytöstä saldo- tai käyttöraja tai olla ottamatta sellaista käyttöön. Asiakkaisiin olisi sovellettava oletusarvoisia rajoja, jolleivät he toisin pyydä.

(51)

Nämä avoimuustoimenpiteet olisi nähtävä verkkovierailuasiakkaiden vähimmäisturvana, eivätkä ne saisi estää verkkovierailuoperaattoreita tarjoamasta asiakkailleen muita toimintoja, jotka auttavat heitä ennakoimaan ja hallitsemaan verkkovierailudatapalvelujen käytöstä aiheutuvia kulujaan.

(52)

Myös prepaid-liittymää käyttävät asiakkaat saattavat saada yllätyslaskuja verkkovierailudatapalvelujen käytöstä. Tästä syystä katkaisurajasäännöksiä olisi sovellettava myös tällaisiin asiakkaisiin.

(53)

Kuluttajat eivät aina hahmota, mitä eroa on sähköisten viestintäpalvelujen käyttämisellä verkkovierailun aikana, jolloin loppukäyttäjä käyttää näitä palveluja vierailujäsenvaltioissa, ja EU:n sisäisellä viestinnällä, jossa kotijäsenvaltiossaan oleva kuluttaja soittaa tai lähettää tekstiviestejä toiseen jäsenvaltioon. Vaikka verkkovierailuille ja EU:n sisäiselle viestinnälle on kullekin omat, erilliset markkinat, niillä on tiettyjä yhtäläisyyksiä kuluttajan näkökulmasta. Kuluttajilta säännellyssä EU:n sisäisessä viestinnässä perittävään arvonlisäverottomaan vähittäishintaan on 15 päivästä toukokuuta 2019 alkaen sovellettu hintakattoja, jotka ovat puhelujen osalta enintään 0,19 euroa minuutilta ja tekstiviestien osalta 0,06 euroa tekstiviestiltä. Jatkettaessa tällä asetuksella käyttöönotettuja RLAH-toimenpiteitä, joilla pyritään poistamaan rajatylittävää viestintää mahdollisesti haittaavat tekijät ja mahdollistamaan sisämarkkinoiden luominen, olisi pidettävä aiheellisena tarkastella EU:n sisäisen viestinnän markkinoiden kehitystä. Tätä varten nykyisten toimenpiteiden arvioinnissa olisi otettava lähtökohdaksi direktiivin (EU) 2018/1972 ja erityisesti henkilöiden välisiä viestintäpalveluja koskevien sääntöjen soveltaminen sekä unionin yhteisten matkapuhelujen terminoinnin enimmäismaksujen vahvistaminen, joka on EU:n sisäisen viestinnän kustannusrakenteen yksi osatekijä. Komission olisi BERECin tuella arvioitava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2018/1971 (19) käyttöönotettujen nykyisten toimenpiteiden vaikutuksia ja määritettävä, onko olemassa tarvetta vielä alentaa hintakattoja kuluttajien suojelemiseksi ja missä määrin. Tämä arviointi olisi suoritettava vähintään vuotta ennen kuin mainittujen toimenpiteiden voimassaolo päättyy 14 päivänä toukokuuta 2024.

(54)

Unionin alueella sovellettavien säänneltyjen verkkovierailuhinnastojen ja unionin ulkopuolella matkustaville asiakkaille aiheutuvien verkkovierailumaksujen välillä on huomattavia eroja, sillä viimeksi mainitut ovat huomattavasti korkeampia kuin unionin alueella sovellettavat hinnat, koska verkkovierailujen lisämaksuja sovelletaan unionissa vain poikkeuksellisesti vähittäistason verkkovierailumaksujen poistuttua käytöstä. Koska verkkovierailuja koskevien avoimuus- ja turvatoimenpiteiden suhteen ei noudateta johdonmukaista lähestymistapaa, kuluttajat eivät ole varmoja oikeuksistaan eivätkä sen vuoksi usein uskalla käyttää matkaviestinpalveluja ulkomailla. Asiakkaille annettavat avoimet tiedot voisivat auttaa heitä paitsi tekemään päätöksiä mobiililaitteidensa käytöstä heidän matkustaessaan ulkomailla (sekä unionin sisällä että sen ulkopuolella) myös tekemään valinnan verkkovierailuoperaattoreiden välillä. Siksi avoimuuden ja kuluttajansuojan puutteesta johtuva ongelma on ratkaistava soveltamalla myös unionin ulkopuolella tarjottaviin verkkovierailupalveluihin tiettyjä avoimuus- ja turvatoimenpiteitä. Näiden toimenpiteiden olisi helpotettava kilpailua ja parannettava sisämarkkinoiden toimintaa.

(55)

Unionin kansalaiset maksavat korkeita verkkovierailumaksuja käyttäessään vähittäistason verkkovierailupalveluja kolmansissa maissa. Sen vuoksi olisi kannustettava toteuttamaan aloitteita, joilla pyritään vastavuoroisuuden pohjalta alentamaan unionin ja kolmansien maiden välisistä verkkovierailupalveluista perittäviä verkkovierailumaksuja. Erityisesti unionin ulkoraja-alueiden loppukäyttäjät hyötyisivät suuresti alemmista verkkovierailumaksuista rajanaapureina olevien kolmansien maiden kanssa.

(56)

Jos vierailuverkon operaattori vieraillussa kolmannessa maassa ei anna verkkovierailuoperaattorin valvoa asiakkaidensa käyttöä reaaliaikaisesti, verkkovierailuoperaattoria ei pidä velvoittaa tarjoamaan saldo- tai käyttörajoja asiakkaiden suojelemiseksi.

(57)

Verkkovierailuoperaattoreiden olisi tiedotettava verkkovierailuasiakkaille mahdollisuudesta tavoittaa hätäpalvelut maksutta soittamalla eurooppalaiseen hätänumeroon 112, ja niiden olisi tiedotettava verkkovierailuasiakkaille sellaisista vaihtoehtoisista keinoista tavoittaa hätäpalvelut hätäviesteillä, jotka ovat teknisesti toteutettavissa verkkovierailuasiakkaiden, erityisten vammaisten verkkovierailuasiakkaiden, käyttöön. Vaihtoehtoiset hätäviestintäkeinot mahdollistavat sen, että verkkovierailuasiakkaat, erityisesti vammaiset verkkovierailuasiakkaat, voivat tavoittaa hätäpalvelut muilla keinoin kuin puhelulla. Vaihtoehtoiset viestintäkeinot voidaan varmistaa esimerkiksi hätäsovelluksilla, viestipalveluilla, välityspalveluilla tai direktiivin (EU) 2019/882 4 artiklan mukaisesti käyttöön otetuilla reaaliaikaisella tekstityksellä tai täydellisillä interaktiivisuusominaisuuksilla. Viestintäkeinoja koskevat tiedot olisi annettava tekstiviestillä, jossa verkkovierailuasiakkaalle ilmoitetaan mahdollisuudesta tavoittaa hätäpalvelut maksutta soittamalla eurooppalaiseen hätänumeroon 112 ja jossa on linkki erityiselle verkkosivustolle, jolle pääsee maksutta ja joka on Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/2102 (20) vaatimusten mukainen ja jolla kuvataan helposti ymmärrettävällä tavalla vaihtoehtoiset keinot tavoittaa hätäpalvelut vierailujäsenvaltiossa ja ilmoitetaan ainoastaan ne viestintäkeinot, jotka ovat teknisesti toteutettavissa verkkovierailuasiakkaiden käyttöön. Kyseisellä erityisellä verkkosivustolla olisi oltava tietoja kielellä, jolla verkkovierailuoperaattori viestii verkkovierailuasiakkaan kanssa.

(58)

Direktiivin (EU) 2018/1972 110 artiklassa edellytetään jäsenvaltioiden varmistavan, että niiden julkiset varoitusjärjestelmät välittävät julkiset varoitukset asianomaisille loppukäyttäjille eli loppukäyttäjille, jotka ovat uhkaavan tai odotettavissa olevan suuren hätätilanteen tai katastrofin mahdollisena kohteena olevilla maantieteellisillä alueilla varoitusjakson aikana, verkkovierailevat loppukäyttäjät mukaan lukien. Kansalliset viranomaiset voivat nykyisin käytettävissä olevien teknologioiden avulla lähettää asianomaisille verkkovierailuasiakkaille julkisia varoituksia ilman, että näiden tarvitsee ensin tehdä mitään, kuten ladata sovellus. Joissakin jäsenvaltioissa otetaan kuitenkin käyttöön, toisinaan edellä mainittujen teknologioiden rinnalle, julkisten varoitusten lähettämiseen tarkoitettuja mobiilisovelluksia, jotka mahdollistavat monipuolisten tietojen lähettämisen loppukäyttäjille. Jäsenvaltioissa, joissa linkki tällaiseen kansalliseen julkisten varoitusten lähettämiseen tarkoitettuun mobiilisovellukseen annetaan tämän asetuksen nojalla perustetussa, kussakin jäsenvaltiossa käytössä olevia hätäpalvelujen mahdollisia käyttötapoja koskevassa tietokannassa, verkkovierailuoperaattoreiden olisi tiedotettava verkkovierailuasiakkaille linkistä kyseiseen sovellukseen. Tiedot olisi annettava kielellä, jolla verkkovierailuoperaattori viestii verkkovierailuasiakkaan kanssa. Direktiivin (EU) 2018/1972 johdanto-osan perusteella komissio arvioi mahdollisuuksia antaa asianomaisille verkkovierailuasiakkaille mahdollisuus saada toimivaltaisten kansallisten viranomaisten antamat julkiset varoitukset, myös mobiilisovelluksella heidän matkustaessaan unionin alueella, kansallisia julkisia varoitusjärjestelmiä täydentävän unionin laajuisen julkisen varoitusjärjestelmän kautta.

(59)

Numerointialueet, myös lisäarvopalveluissa käytettävät, vahvistetaan kansallisissa numerointisuunnitelmissa, eikä niitä ole yhdenmukaistettu unionin tasolla. Sen vuoksi operaattorit eivät välttämättä voi etukäteen tietää lisäarvopalvelujen numerointialueita kaikissa maissa. Lisäarvopalveluissa käytettäviin numerointialueisiin sovelletaan erityisiä hinnoitteluehtoja kansallisella tasolla, ja monissa tapauksissa niiden terminointimaksuja ei säännellä. Vaikka verkkovierailuoperaattorit ymmärtävät tämän, niiden maksettavaksi tulevien tukkuhintojen taso voi silti olla yllättävän korkea. Verkkovierailuskenaariossa operaattorit eivät pysty puuttumaan tähän ongelmaan, koska niillä ei ole tietoa lisäarvopalveluissa kaikkialla unionissa käytettävistä numerointialueista. Ongelman ratkaisemiseksi BERECin olisi perustettava yhteinen unionin laajuinen suojattu tietokanta lisäarvopalvelujen numerointialueista ja pidettävä sitä yllä. Tietokannan on tarkoitus lisätä avoimuutta ja tarjota kansallisille sääntelyviranomaisille ja tapauksen mukaan muille toimivaltaisille viranomaisille sekä operaattoreille mahdollisuus saada suoraan tietoa siitä, mitkä numerointialueet voivat aiheuttaa korkeampia kustannuksia (terminointimaksuja) kaikissa jäsenvaltioissa. Se on välttämätön välivaihe avoimuuden lisäämiseksi vähittäistasolla, sillä sen avulla verkkovierailuasiakkaille voitaisiin tiedottaa palvelutyypeistä, joista voidaan periä korkeampia maksuja verkkovierailun yhteydessä. Kuluttajansuojan parantamiseksi ja avoimuuden lisäämiseksi tietokantaan olisi voitava sisällyttää lisätietoja esimerkiksi lisäarvopalvelujen numerointialueisiin liittyvistä hinnoista, kuten minuuttikohtaisista tai toimikohtaisista hinnoista. Tällaiset hintatiedot voitaisiin asettaa saataville erityisellä verkkosivustolla, jolla annetaan tietoa lisäarvopalveluista. BERECin olisi vahvistettava menettelyt, joiden mukaisesti toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava ja päivitettävä tämän asetuksen nojalla perustetun lisäarvopalvelujen numerointialueita koskevan tietokannan tiedot.

(60)

BERECin olisi perustettava yhteinen unionin laajuinen tietokanta hätäpalvelujen mahdollisista käyttötavoista, jotka kussakin jäsenvaltiossa ovat käytössä ja jotka ovat teknisesti toteutettavissa verkkovierailevien loppukäyttäjien käyttöön, ja pidettävä sitä yllä. Tietokannan on tarkoitus auttaa kansallisia operaattoreita, kansallisia sääntelyviranomaisia ja tapauksen mukaan muita toimivaltaisia viranomaisia olemaan selvillä kaikista näistä unionissa käyttöön otetuista keinoista tavoittaa hätäpalvelut. Jäsenvaltioiden olisi voitava päivittää tietokannan tiedot lisäämällä tarvittaessa linkki kansalliseen julkisten varoitusten lähettämiseen tarkoitettuun mobiilisovellukseen. BERECin olisi vahvistettava menettelyt, joiden mukaisesti toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava ja päivitettävä tämän asetuksen nojalla pyydetyt tiedot.

(61)

Jos jäsenvaltiot antavat muille toimivaltaisille viranomaisille kuin kansallisille sääntelyviranomaisille joitakin loppukäyttäjien suojeluun liittyviä tehtäviä, jotka liittyvät esimerkiksi vähittäissopimuksia koskeviin tietovaatimuksiin, avoimuuteen tai sopimuksen päättämiseen, näiden toimivaltaisten viranomaisten kyseisiin tehtäviin liittyvä toimivalta kattaa vähittäissopimuksen kaikki osat, mukaan lukien verkkovierailuihin liittyvät oikeudet ja velvollisuudet. Sanotun rajoittamatta tehtävien antamista direktiivin (EU) 2018/1972 mukaisesti mainitun direktiivin mukaisten tehtävien suorittamisesta vastaavilla kansallisilla sääntelyviranomaisilla ja tapauksen mukaan muilla toimivaltaisilla viranomaisilla olisi oltava tarvittavat valtuudet tämän asetuksen mukaisten velvoitteiden noudattamisen seurantaan ja valvontaan ja niiden täytäntöönpanoon omalla alueellaan. Niiden olisi myös seurattava verkkovierailuasiakkaille tarjottavien äänipuhelu-, tekstiviesti- ja datapalvelujen hintakehitystä unionin alueella, mukaan lukien tarvittaessa unionin syrjäisimmillä alueilla soitettaviin ja vastaanotettaviin verkkovierailupuheluihin liittyvät erityiset kustannukset ja tarve varmistaa, että nämä kustannukset voidaan kattaa riittävästi tukkumarkkinoilla ja että liikenteen ohjaustekniikkaa ei käytetä valintojen rajoittamiseen asiakkaiden vahingoksi. Niiden olisi varmistettava, että asianosaisten saatavilla on ajantasaista tietoa tämän asetuksen soveltamisesta, ja julkaistava tämän seurannan tulokset. Tiedot olisi annettava erikseen yritysasiakkaille sekä jälkikäteislaskutusta tai prepaid-liittymää käyttäville asiakkaille.

(62)

Unionin syrjäisimmillä alueilla, joilla matkapuhelinliikenteen toimiluvat myönnetään erillään valtion alueen muita osia koskevista toimiluvista, tapahtuva maansisäinen verkkovierailu voisi hyötyä maksualennuksista, jotka vastaavat verkkovierailupalvelujen sisämarkkinoilla sovellettavia maksualennuksia. Tämän asetuksen täytäntöönpano ei saisi johtaa siihen, että maansisäisiä verkkovierailupalveluja käyttäviin asiakkaisiin sovellettaisiin epäedullisempaa hinnoittelua kuin unionin laajuisia verkkovierailupalveluja käyttäviin asiakkaisiin. Kansalliset viranomaiset voivat tätä varten toteuttaa unionin oikeuden mukaisia lisätoimia.

(63)

Tämän asetuksen soveltamisen ja verkkovierailujen tukkumarkkinoiden kehityksen seuraamiseksi ja valvomiseksi kansallisilla sääntelyviranomaisilla olisi oltava oikeus pyytää tietoja tukkutason verkkovierailusopimuksista, joissa on päätetty olla soveltamatta verkkovierailupalvelujen tukkutason enimmäishintoja, kuitenkin siten, että samalla varmistetaan liikesalaisuuksien luottamuksellisuus. Kyseisten viranomaisten olisi myös voitava pyytää tietoja tukkutason verkkovierailusopimuksissa hyväksytyistä ja sovellettavista ehdoista, joiden tarkoituksena on estää pysyvä verkkovierailu ja verkkovierailupalvelujen tukkutason käyttöoikeuden poikkeava tai vilpillinen käyttö muihin tarkoituksiin kuin säänneltyjen verkkovierailupalvelujen tarjontaan verkkovierailuoperaattoreiden asiakkaille näiden matkustaessa unionin alueella.

(64)

Jos unionin matkaviestinpalvelujen tarjoajat katsovat, että niiden asiakkaille yhteentoimivuudesta ja päästä päähän -liitettävyydestä koituvat edut vaarantuvat, koska muissa jäsenvaltioissa toimivien matkaviestinverkkojen operaattoreiden kanssa tehdyt verkkovierailujärjestelyt päättyvät tai saattavat päättyä, tai ne eivät kykene tarjoamaan asiakkailleen palvelua toisessa jäsenvaltiossa, koska vähintään yhden tukkutason verkkopalvelujen tarjoajan kanssa ei ole saatu aikaan sopimusta, kansallisten sääntelyviranomaisten tai direktiivin (EU) 2018/1972 61 artiklan 2 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa muiden toimivaltaisten viranomaisten olisi käytettävä tarvittaessa mainitun direktiivin 61 artiklan mukaisia valtuuksiaan varmistaakseen asianmukaisen käyttöoikeuden ja yhteenliittämisen, ottaen huomioon mainitun direktiivin 3 artiklassa säädetyt tavoitteet ja erityisesti tavoitteen kehittää sisämarkkinoita edistämällä yleiseurooppalaisten palvelujen tarjoamista, saatavuutta ja yhteentoimivuutta sekä päästä päähän -liitettävyyttä.

(65)

Tukkutason verkkovierailupalveluihin sovellettava erityinen hintasääntely merkitsee, että yleistä unionin hintakattoa sovelletaan yhdistelmätuotteeseen, joka voi käsittää myös muita verkkovierailupalvelujen tukkutason käyttöoikeuden ja yhteenliittämisen tuotantopanoksia, erityisesti sellaisia, joihin sovelletaan kansallista tai mahdollisesti valtioiden rajat ylittävää sääntelyä. Näiden tuotantopanosten sääntelyssä esiintyvien eroavaisuuksien ennustetaan vähenevän unionissa, erityisesti koska direktiivin (EU) 2018/1972 nojalla on toteutettu lisätoimenpiteitä, joilla pyritään parantamaan sääntelytapojen johdonmukaisuutta. Tällä välin vierailuverkon operaattoreiden ja muiden operaattoreiden väliset riidat, jotka koskevat kyseisiin tukkutason verkkovierailupalvelujen tarjoamiseen tarvittaviin säänneltyihin tuotantopanoksiin sovellettavia maksuja, olisi käsiteltävä ottaen huomioon BERECin lausunto, silloin kun sitä on kuultu, verkkovierailuun sovellettavien erityisten sääntelyvelvoitteiden mukaisesti ja noudattaen direktiiviä (EU) 2018/1972.

(66)

On tarpeen seurata sekä tarkastella säännöllisesti verkkovierailujen tukkumarkkinoiden toimintaa ja kyseisten markkinoiden vuorovaikutusta verkkovierailujen vähittäismarkkinoiden kanssa ottaen huomioon kilpailun ja teknologian kehitys ja liikennevirrat. Komission olisi annettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle kaksi kertomusta ja sen jälkeen tarvittaessa lainsäädäntöehdotus. Komission olisi arvioitava kertomuksissaan erityisesti sitä, vaikuttaako RLAH vähittäismarkkinoilla käytettävissä olevien erilaisten hinnoittelumallien kehitykseen. Tähän olisi sisällyttävä yhtäältä arvio sellaisten hinnoittelumallien mahdollisesta tulosta markkinoille, joihin kuuluu ainoastaan kotimaisia palveluja ja joissa vähittäistason verkkovierailupalvelut on suljettu kokonaan pois ja jotka siten vievät pohjaa RLAH:n perimmäiseltä tavoitteelta, ja toisaalta arvio kiinteähintaisten hinnoittelumallien saatavuuden mahdollisesta vähenemisestä, joka myös voi koitua kuluttajien tappioksi ja vaarantaa digitaalisten sisämarkkinoiden tavoitteiden toteutumisen.

Komission kertomuksissa olisi erityisesti analysoitava sitä, missä määrin kansalliset sääntelyviranomaiset ovat hyväksyneet poikkeuksellisia verkkovierailujen vähittäistason lisämaksuja, kykenevätkö kotiverkon operaattorit pitämään voimassa kotimaiset laskutusmallinsa ja kykenevätkö vierailuverkon operaattorit kattamaan säänneltyjen tukkutason verkkovierailupalvelujen tarjoamisesta tosiasiallisesti aiheutuneet kustannukset. Komission kertomuksissa olisi lisäksi arvioitava seuraavia kysymyksiä: miten tukkutasolla varmistetaan eri verkkoteknologioiden ja -sukupolvien käyttömahdollisuus; datapalvelujen tukkutason hinnoittelua koskevat tiedot; kauppapaikkojen ja vastaavien välineiden käyttötaso tukkutason kaupankäynnissä; laitteiden välisten verkkovierailujen kehitys; vähittäistason jatkuvat ongelmat, jotka liittyvät lisäarvopalveluihin; hätäviestintää koskevien toimenpiteiden soveltaminen; avoimuustoimenpiteet, jotka koskevat verkkovierailuja kolmansissa maissa ja muissa kuin maanpäällisissä yleisissä matkaviestinverkoissa ja joilla pyritään estämään tahattomat verkkovierailut; tässä asetuksessa säädettyjen palvelun laatua koskevien velvoitteiden tehokkuus; ja se, missä määrin asiakkaat saavat vähittäissopimuksissaan asianmukaiset tiedot kyseisistä velvoitteista ja voivat hyötyä todellisesta RLAH-kokemuksesta. Lisäksi komission kertomuksissa olisi arvioitava, miten uusien teknologioiden käyttöönotto ja täytäntöönpano sekä pandemiat ja luonnonkatastrofit vaikuttavat verkkovierailumarkkinoihin. Jotta voidaan antaa tällaisia kertomuksia, joissa arvioidaan, miten verkkovierailumarkkinat mukautuvat RLAH-sääntöihin, näiden markkinoiden toiminnasta olisi kerättävä riittävät tiedot kyseisten sääntöjen täytäntöönpanon jälkeen.

(67)

Jotta voidaan arvioida kilpailun kehitystä unionin laajuisilla verkkovierailumarkkinoilla ja antaa säännöllisesti tietoja muutoksista tukkutason tosiasiallisissa verkkovierailumaksuissa verkkovierailupalvelujen tarjoajien välisessä epätasapainoisessa liikenteessä, BERECin olisi edelleen kerättävä kansallisilta sääntelyviranomaisilta tietoja. Kansallisten sääntelyviranomaisten olisi tarvittaessa voitava koordinoida toimintaansa muiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa. Näihin tietoihin olisi sisällyttävä tasapainoisessa ja epätasapainoisessa liikenteessä sovellettavat tosiasialliset hinnat sekä asianomaisten verkkovierailupalvelujen tosiasialliset liikennemäärät. Sellaisten tietojen kerääminen, joiden avulla voidaan seurata ja arvioida esimerkiksi pandemioiden aiheuttamien matkustuskäyttäytymisen ja kulutustottumusten muutosten vaikutuksia, on olennaisen tärkeää tässä asetuksessa säädetyissä kertomuksissa edellytettävää analyysia varten. BERECin olisi myös kerättävä tietoja tapauksista, joissa tukkutason verkkovierailusopimuksen osapuolet ovat luopuneet verkkovierailupalvelujen tukkutason enimmäishintojen soveltamisesta tai toteuttaneet tukkutasolla toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on estää pysyvä verkkovierailu tai verkkovierailupalvelujen tukkutason käyttöoikeuden poikkeava tai vilpillinen käyttö muihin tarkoituksiin kuin säänneltyjen verkkovierailupalvelujen tarjontaan verkkovierailuoperaattoreiden asiakkaille näiden matkustaessa ajoittain unionin alueella. BERECin olisi raportoitava riittävällä tarkkuustasolla kerättyjen tietojen perusteella säännöllisesti verkkovierailupalvelujen vähittäishintojen, tukkuhintojen ja tukkutason kustannusten välisestä suhteesta. Komission olisi annettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2027 kertomus, joka perustuu BERECin säännöllisiin raportteihin, ja sen jälkeen tarvittaessa lainsäädäntöehdotus. BERECin olisi myös kerättävä niiden seikkojen seurannassa tarvittavat tiedot, joita komissio arvioi tässä asetuksessa säädetyissä kertomuksissa.

(68)

Keskipitkällä aikavälillä laitteiden välisten verkkovierailujen ja esineiden internetin laitteiden verkkovierailujen helpottaminen olisi tunnustettava merkittäväksi unionin teollisuuden digitalisoinnin edistäjäksi, ja siinä olisi hyödynnettävä aiheeseen liittyviä unionin politiikkoja muun muassa sellaisilla aloilla kuin terveydenhuolto, energia, ympäristö ja liikenne. Komission olisi arvioitava säännöllisesti verkkovierailujen roolia laitteiden välisten yhteyksien markkinoilla ja esineiden internetin markkinoilla. Komission olisi tarvittaessa annettava myös suosituksia BERECiä kuultuaan. BERECin olisi myös kerättävä tiedot, joita tarvitaan komission kertomuksissa arvioitavien tässä asetuksessa säädettyjen seikkojen seurantaan ja jotka koskevat laitteiden välisten verkkovierailujen ja esineiden internetin laitteiden kehitystä, ottaen huomioon toimiluvista vapaisiin taajuuksiin perustuvat matkaviestinverkon yhteysratkaisut.

(69)

Komission, BERECin, kansallisten sääntelyviranomaisten ja tarvittaessa muiden toimivaltaisten viranomaisten olisi varmistettava täysimääräisesti liikesalaisuuksien luottamuksellisuus jakaessaan tietoja tämän asetuksen soveltamisen tarkastelua, seurantaa ja valvontaa varten. Liikesalaisuuksien luottamuksellisuutta koskevien vaatimusten noudattaminen ei siksi saisi estää kansallisia sääntelyviranomaisia jakamasta luottamuksellisia tietoja oikea-aikaisesti tällaisia tarkoituksia varten.

(70)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita, joita ovat yhteisen lähestymistavan hyväksyminen sen varmistamiseksi, että yleisten matkaviestinverkkojen käyttäjät eivät unionin alueella matkustaessaan joudu maksamaan unionin laajuisista verkkovierailupalveluista kohtuuttomia hintoja kilpailtuihin kansallisiin hintoihin verrattuna, samalla kun lisätään avoimuutta ja parannetaan kuluttajansuojaa sekä varmistetaan, että vähittäistason verkkovierailupalvelujen tarjonta kotimaisilla hinnoilla on kestävää ja että RLAH-kokemus on todellinen verkkovierailun aikaisen palvelun laadun ja hätäpalvelujen käyttömahdollisuuden suhteen, vaan ne voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(71)

Tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet.

(72)

Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1725 (21) 42 artiklan mukaisesti, ja hän on antanut lausunnon 20 päivänä huhtikuuta 2021,

(1)

Venäjän federaation äskettäin Ukrainaan kohdistama sotilaallinen hyökkäys ja meneillään oleva aseellinen konflikti ovat muuttaneet Euroopan turvallisuustilannetta perustavanlaatuisesti. Hyökkäyksen seurauksena Euroopan unioniin ja erityisesti sen itäisiin osiin saapuu huomattava määrä ihmisiä. Tämä lisää julkisiin talousarvioihin kohdistuvaa taakkaa aikana, jolloin jäsenvaltioiden taloudet ovat vielä toipumassa covid-19-pandemian vaikutuksista, ja uhkaa haitata talouden vihreään, digitaaliseen ja palautumiskykyä tukevaan elpymiseen valmistautumista.

(2)

Jäsenvaltiot voivat jo vastata muuttoliikkeeseen liittyviin haasteisiin rahoittamalla monenlaisia investointeja toimenpideohjelmiensa puitteissa Euroopan aluekehitysrahastosta, jäljempänä ’EAKR’, Euroopan sosiaalirahastosta, jäljempänä ’ESR’ ja vähävaraisimmille suunnatun eurooppalaisen avun rahastosta, jäljempänä ’FEAD-rahasto’, sekä lisämäärärahoista, jotka on asetettu saataville koheesiota ja Euroopan alueita tukevana elpymisapuna, jäljempänä ’REACT-EU-väline’, josta tarjotaan tukea covid-19-pandemian ja sen sosiaalisten seurausten aiheuttaman kriisin vahinkojen korjaamisen edistämiseen sekä talouden vihreän, digitaalisen ja palautumiskykyä tukevan elpymisen pohjustamiseen.

(3)

Lisäksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2022/562 (2) tehtiin useita kohdennettuja muutoksia Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksiin (EU) N:o 1303/2013 (3) ja (EU) N:o 223/2014 (4), jotta jäsenvaltioiden olisi helpompi käyttää jäljellä olevaa osuuttaan määrärahoista, jotka niille on kohdennettu vuosien 2014–2020 monivuotisessa rahoituskehyksessä vahvistetuista EAKR:n, ESR:n ja FEAD-rahaston varoista, sekä käyttää REACT-EU-välineen varoja, jotta muuttoliikkeeseen liittyviin haasteisiin vastataan mahdollisimman tehokkaasti ja nopeasti.

(4)

Asetuksen (EU) 2022/562 tarjoamista joustomahdollisuuksista huolimatta jäsenvaltioiden julkisiin talousarvioihin kohdistuu edelleen huomattavaa painetta, joka johtuu Ukrainasta pakenevien ihmisten erittäin suuresta määrästä. Tämä paine uhkaa horjuttaa jäsenvaltioiden valmiuksia siirtyä kohti talouden palautumiskykyä tukevaa elpymistä covid-19-pandemiasta. Jotta jäsenvaltioita voitaisiin auttaa vastaamaan muuttoliikkeeseen liittyviin haasteisiin, EAKR:n, ESR:n ja FEAD-rahaston tuki olisi saatava nopeasti käyttöön, mikä onnistuu korottamalla REACT-EU-välineestä myönnettävän ennakkorahoituksenensimmäisen ennakkomaksun määrää kaikkien jäsenvaltioiden osalta. Jotkin jäsenvaltiot tarvitsevat välitöntä tukea myös siksi, että niihin tulee huomattavia määriä ihmisiä Ukrainasta. Kyseisten jäsenvaltioiden osalta ensimmäisen ennakkomaksun määrää olisikin korotettava huomattavasti enemmän, jotta voidaan kompensoida julkiselle taloudelle aiheutuvia välittömiä lisäkustannuksia ja auttaa kyseisiä jäsenvaltioita pohjustamaan taloutensa elpymistä.

(5)

Jotta kyseisten ylimääräisten ennakkomaksujen käyttöä voidaan seurata, niitä saavien EAKR:n ja ESR:n ohjelmien lopullisiin täytäntöönpanokertomuksiin olisi sisällyttävä tieto siitä, millä tavoin ylimääräiset ennakkomaksut on käytetty Venäjän federaation sotilaallisen hyökkäyksen aiheuttamiin muuttoliikkeeseen liittyviin haasteisiin vastaamiseksi ja miten kyseisillä ylimääräisillä ennakkomaksuilla on edistetty talouden elpymistä.

(6)

Euroopan rakenne- ja investointirahastojen käytön yksinkertaistamiseksi ja sen hallinnollisen taakan vähentämiseksi, joka tuensaajille ja jäsenvaltioiden hallinnoille aiheutuu Venäjän federaation sotilaallisesta hyökkäyksestä johtuvaan muuttoliikkeeseen liittyviin haasteisiin vastaamisen yhteydessä, olisi vahvistettava yksikkökustannus. Yksikkökustannuksen olisi helpotettava neuvoston täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2022/382 (5) ja neuvoston direktiivin 2001/55/EY (6) mukaista tilapäistä suojelua tai kansallisen lainsäädännön mukaisesti muuta riittävää suojelua saavien henkilöiden perustarpeisiin vastaamisen ja muun tuen rahoitusta kaikissa jäsenvaltioissa 13 viikon ajan henkilön unioniin saapumisen jälkeen. Asetuksen (EU) 2022/562 mukaisesti jäsenvaltiot voisivat soveltaa yksikkökustannusta myös silloin, kun ne käyttävät asetuksen (EU) N:o 1303/2013 98 artiklan 4 kohdassa säädettyä mahdollisuutta rahoittaa toimia, joilla vastataan muuttoliikkeeseen liittyviin haasteisiin, joko EAKR:stä tai ESR:stä toiseen rahastoon sovellettavien sääntöjen mukaisesti, mukaan lukien silloin, kun tähän sisältyy REACT-EU-välineen määrärahoja. Yksikkökustannusta käytettäessä jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että niillä on käytössä tarvittavat järjestelyt samojen kustannusten päällekkäisen rahoituksen välttämiseksi.

(7)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita, eli auttaa jäsenvaltioita vastaamaan Venäjän federaation Ukrainaan kohdistamaa sotilaallista hyökkäystä pakenevien henkilöiden poikkeuksellisen suuren määrän saapumisesta johtuviin haasteisiin ja tukea jäsenvaltioiden siirtymistä kohti talouden palautumiskykyä tukevaa elpymistä covid-19-pandemiasta, vaan ne voidaan ehdotetun toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi.

(8)

Asetukset (EU) N:o 1303/2013 ja (EU) N:o 223/2014 olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti.

(9)

Julkisiin talousarvioihin kohdistuvan paineen nopean helpottamisen, jotta jäsenvaltiot säilyttävät valmiutensa tukea talouksien elpymistä covid-19-pandemiasta, vuoksi ja jotta voidaan viipymättä mahdollistaa lisämaksut toimenpideohjelmille, olisi poikettava Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen, Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen ja Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimukseen liitetyssä kansallisten parlamenttien asemasta Euroopan unionissa tehdyssä pöytäkirjassa N:o 1 olevassa 4 artiklassa määrätystä kahdeksan viikon määräajasta,

(10)

Julkisiin talousarvioihin kohdistuvan paineen nopeaksi helpottamiseksi, jotta jäsenvaltiot säilyttävät valmiutensa ylläpitää talouden elpymisprosessia ja jotta voidaan viipymättä mahdollistaa lisämaksut toimenpideohjelmille, tämän asetuksen olisi tultava voimaan kiireellisesti sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

(1)

Euroopan unionin ja Mauritiuksen tasavallan välinen kalastusta koskeva kumppanuussopimus (1), jäljempänä ’kalastuskumppanuussopimus’, hyväksyttiin unionin puolesta neuvoston päätöksellä 2014/146/EU (2), ja se tuli voimaan 28 päivänä tammikuuta 2014.

(2)

Euroopan unionin ja Mauritiuksen tasavallan välisessä kalastuskumppanuussopimuksessa määrättyjen kalastusmahdollisuuksien ja taloudellisen korvauksen vahvistamisesta tehdyn pöytäkirjan (3), jäljempänä ’pöytäkirja’, soveltaminen alkoi 8 päivänä joulukuuta 2017 neljäksi vuodeksi. Pöytäkirjan voimassaolo päättyi 7 päivänä joulukuuta 2021.

(3)

Neuvosto antoi 28 päivänä syyskuuta 2021 komissiolle valtuudet aloittaa neuvottelut Mauritiuksen tasavallan kanssa uuden sopimuksen täytäntöönpanoa koskevan pöytäkirjan tekemisestä.

(4)

Komissio on neuvotellut unionin puolesta unionin ja Mauritiuksen tasavallan välisen kirjeenvaihtona tehdyn sopimuksen, joka koskee pöytäkirjan voimassaolon jatkamista enintään kuudella kuukaudella, kunnes pöytäkirjan uusimista koskevat neuvottelut saadaan päätökseen. Pöytäkirjan voimassaolon pidentämistä koskevat neuvottelut saatettiin päätökseen, ja Euroopan unionin ja Mauritiuksen tasavallan välisessä kalastuskumppanuussopimuksessa määrättyjen kalastusmahdollisuuksien ja taloudellisen korvauksen vahvistamisesta tehdyn pöytäkirjan voimassaolon jatkamista koskeva kirjeenvaihtona tehty Euroopan unionin ja Mauritiuksen tasavallan välinen sopimus, jäljempänä ’kirjeenvaihtona tehty sopimus’, parafoitiin 6 päivänä joulukuuta 2021.

(5)

Kirjeenvaihtona tehdyn sopimuksen tavoitteina on mahdollistaa se, että unioni ja Mauritiuksen tasavalta voivat jatkaa yhteistyötään kestävän kalastuksen politiikan ja kalavarojen vastuullisen hyödyntämisen edistämiseksi Mauritiuksen vesillä ja että unionin alukset voivat harjoittaa kalastustoimintaa kyseisillä vesillä.

(6)

Kirjeenvaihtona tehty sopimus olisi hyväksyttävä sillä varauksella, että sen tekeminen saatetaan myöhemmin päätökseen.

(7)

Jotta unionin alusten kalastustoiminta ei keskeytyisi Mauritiuksen vesillä, kirjeenvaihtona tehtyä sopimusta olisi sovellettava väliaikaisesti sen voimaantuloa varten tarvittavien menettelyjen päätökseen saattamiseen asti,

(1)

Pöytäkirjan viimeisenä vuonna sovellettua järjestelyä jatketaan 1 päivästä tammikuuta 2022 tai mahdollisesta muusta myöhemmästä tämän kirjeenvaihdon allekirjoituspäivän jälkeisestä päivästä alkaen samoin edellytyksin enintään kuuden kuukauden ajan, kunnes uudesta pöytäkirjasta sovitaan ja sitä aletaan soveltaa.

(2)

Taloudellinen korvaus, jonka Euroopan unioni maksaa alusten pääsystä Mauritiuksen vesille tämän kirjeenvaihdon nojalla, vastaa puolta pöytäkirjan 4 artiklan 2 kohdan a alakohdassa määrätystä vuotuisesta määrästä, eli se on 110 000 euroa ja vastaa 2 000 tonnin viitesaalismäärää. Korvaus maksetaan yhdessä erässä viimeistään kolmen kuukauden kuluttua tämän kirjeenvaihdon väliaikaisen soveltamisen päivämäärästä. Pöytäkirjan 4 artiklan 5 ja 6 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin.

(3)

Tämän kirjeenvaihdon nojalla Mauritiukselle alakohtaiseen kalastuspolitiikkaan myönnettävä tuki on 110 000 euroa ja meripolitiikan ja valtameritalouden kehittämiseen tarkoitettu tuki on 67 500 euroa. Kalastuskumppanuussopimuksen 9 artiklassa määrätty sekakomitea hyväksyy kyseistä määrää koskevan ohjelmasuunnittelun pöytäkirjan 5 artiklan 1 kohdan mukaisesti viimeistään kolmen kuukauden kuluttua tämän kirjeenvaihdon soveltamispäivästä. Alakohtaiseen tukeen myönnettävä taloudellinen korvaus maksetaan yhtenä eränä sovitun ohjelmatyön mukaisesti.

(4)

Jos pöytäkirjan uusimisesta käytävät neuvottelut johtavat uuden pöytäkirjan allekirjoittamiseen siten, että pöytäkirjan soveltaminen alkaa (väliaikaisesti) ennen 1 kohdassa vahvistetun kuuden kuukauden määräajan päättymistä, 2 ja 3 kohdassa tarkoitettua taloudellista korvausta alennetaan suhteessa jäljellä olevaan aikaan. Sovellettavaa vähennystä vastaava jo maksettu määrä vähennetään ensimmäisestä uuden pöytäkirjan nojalla maksettavasta taloudellisesta korvauksesta.

(5)

Tämän kirjeenvaihdon soveltamisaikana kalastusluvat myönnetään pöytäkirjan liitteessä olevan II luvun mukaisesti. Kurenuotta-aluksen ja pitkäsiima-aluksen osalta maksettava ennakkomaksu on puolet maksuista, jotka vahvistetaan pöytäkirjan liitteessä olevan II luvun 3 kohdan 3 alakohdan a–c alakohdassa pöytäkirjan viimeisen soveltamisvuoden osalta, ja vastaa puolta 3 kohdan 3 alakohdan a–c alakohdassa tarkoitetuista tonnikalan ja sen lähilajien kyseessä olevista määristä. Huoltoaluksiin sovellettava lupamaksu on puolet pöytäkirjan liitteessä olevan II luvun 4 kohdassa määrätystä maksusta eli 2 000 euroa.

(6)

Tämän kirjeenvaihdon nojalla myönnetyt kalastusluvat ovat voimassa voimassaolon jatkamisen keston päättymiseen saakka.

(7)

Siltä osin kuin kyse on pöytäkirjan liitteessä olevassa III luvussa määrätyistä saalisilmoituksista, unioni toimittaa ennen kunkin vuosineljänneksen päättymistä Mauritiukselle saalistiedot kustakin luvan saaneesta unionin aluksesta. Mauritius toimittaa neljännesvuosittain ne luvan saaneiden unionin alusten saalistiedot, jotka se saa kalastuspäiväkirjojen kautta.

(8)

Unioni lähettää jokaisen kurenuotta-aluksen ja pintasiima-aluksen suoritettavaksi kuuluvien maksujen lopullisen tilityksen asianomaisen aluksen voimassaolon pidennyksen aikaisen kalastustoiminnan osalta Mauritiukselle ja asianomaiselle aluksen omistajalle kolmen kuukauden kuluessa voimassaolon pidennyksen päättymisen jälkeen. Jos lopullisen tilityksen määrä on suurempi kuin 5 kohdassa tarkoitettu ennakkomaksu, aluksen omistajan on maksettava loppumaksu kolmen kuukauden kuluessa lopullisen tilityksen vastaanottamisesta. Jos ennakkomaksu on suurempi kuin lopullisen tilityksen summa, erotusta ei palauteta. Lopullisen tilityksen laadintaan sekä menettelyyn, jota Mauritius noudattaa vastaanottaessaan ja mahdollisesti riitauttaessaan lopullisen tilityksen, sovelletaan III luvun 5 kohtaa soveltuvin osin.

(9)

Siltä osin kuin kyseessä on pöytäkirjan liitteessä olevassa VIII luvussa määrätty merimiesten ottaminen palvelukseen, unionin alusten miehistöön on Mauritiuksen vesillä harjoitettavan toiminnan ajaksi otettava kuusi pätevää mauritiuslaista merimiestä.

(10)

Tätä kirjeenvaihtoa sovelletaan väliaikaisesti 1 päivästä tammikuuta 2022 tai mahdollisesta muusta myöhemmästä allekirjoituspäivän jälkeisestä päivästä alkaen, kunnes sopimus tulee voimaan. Sopimus tulee voimaan päivänä, jona sopimuspuolet ilmoittavat toisilleen tätä varten tarvittavien menettelyjen saattamisesta päätökseen.

(1)

Pöytäkirjan viimeisenä vuonna sovellettua järjestelyä jatketaan 1 päivästä tammikuuta 2022 tai mahdollisesta muusta myöhemmästä tämän kirjeenvaihdon allekirjoituspäivän jälkeisestä päivästä alkaen samoin edellytyksin enintään kuuden kuukauden ajan, kunnes uudesta pöytäkirjasta sovitaan ja sitä aletaan soveltaa.

(2)

Taloudellinen korvaus, jonka Euroopan unioni maksaa alusten pääsystä Mauritiuksen vesille tämän kirjeenvaihdon nojalla, vastaa puolta pöytäkirjan 4 artiklan 2 kohdan a alakohdassa määrätystä vuotuisesta määrästä, eli se on 110 000 euroa ja vastaa 2 000 tonnin viitesaalismäärää. Korvaus maksetaan yhdessä erässä viimeistään kolmen kuukauden kuluttua tämän kirjeenvaihdon väliaikaisen soveltamisen päivämäärästä. Pöytäkirjan 4 artiklan 5 ja 6 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin.

(3)

Tämän kirjeenvaihdon nojalla Mauritiukselle alakohtaiseen kalastuspolitiikkaan myönnettävä tuki on 110 000 euroa ja meripolitiikan ja valtameritalouden kehittämiseen tarkoitettu tuki on 67 500 euroa. Kalastuskumppanuussopimuksen 9 artiklassa määrätty sekakomitea hyväksyy kyseistä määrää koskevan ohjelmasuunnittelun pöytäkirjan 5 artiklan 1 kohdan mukaisesti viimeistään kolmen kuukauden kuluttua tämän kirjeenvaihdon soveltamispäivästä. Alakohtaiseen tukeen myönnettävä taloudellinen korvaus maksetaan yhtenä eränä sovitun ohjelmatyön mukaisesti.

(4)

Jos pöytäkirjan uusimisesta käytävät neuvottelut johtavat uuden pöytäkirjan allekirjoittamiseen siten, että pöytäkirjan soveltaminen alkaa (väliaikaisesti) ennen 1 kohdassa vahvistetun kuuden kuukauden määräajan päättymistä, 2 ja 3 kohdassa tarkoitettua taloudellista korvausta alennetaan suhteessa jäljellä olevaan aikaan. Sovellettavaa vähennystä vastaava jo maksettu määrä vähennetään ensimmäisestä uuden pöytäkirjan nojalla maksettavasta taloudellisesta korvauksesta.

(5)

Tämän kirjeenvaihdon soveltamisaikana kalastusluvat myönnetään pöytäkirjan liitteessä olevan II luvun mukaisesti. Kurenuotta-aluksen ja pitkäsiima-aluksen osalta maksettava ennakkomaksu on puolet maksuista, jotka vahvistetaan pöytäkirjan liitteessä olevan II luvun 3 kohdan 3 alakohdan a–c alakohdassa pöytäkirjan viimeisen soveltamisvuoden osalta, ja vastaa puolta 3 kohdan 3 alakohdan a–c alakohdassa tarkoitetuista tonnikalan ja sen lähilajien kyseessä olevista määristä. Huoltoaluksiin sovellettava lupamaksu on puolet pöytäkirjan liitteessä olevan II luvun 4 kohdassa määrätystä maksusta eli 2 000 euroa.

(6)

Tämän kirjeenvaihdon nojalla myönnetyt kalastusluvat ovat voimassa voimassaolon jatkamisen keston päättymiseen saakka.

(7)

Siltä osin kuin kyse on pöytäkirjan liitteessä olevassa III luvussa määrätyistä saalisilmoituksista, unioni toimittaa ennen kunkin vuosineljänneksen päättymistä Mauritiukselle saalistiedot kustakin luvan saaneesta unionin aluksesta. Mauritius toimittaa neljännesvuosittain ne luvan saaneiden unionin alusten saalistiedot, jotka se saa kalastuspäiväkirjojen kautta.

(8)

Unioni lähettää jokaisen kurenuotta-aluksen ja pintasiima-aluksen suoritettavaksi kuuluvien maksujen lopullisen tilityksen asianomaisen aluksen voimassaolon pidennyksen aikaisen kalastustoiminnan osalta Mauritiukselle ja asianomaiselle aluksen omistajalle kolmen kuukauden kuluessa voimassaolon pidennyksen päättymisen jälkeen. Jos lopullisen tilityksen määrä on suurempi kuin 5 kohdassa tarkoitettu ennakkomaksu, aluksen omistajan on maksettava loppumaksu kolmen kuukauden kuluessa lopullisen tilityksen vastaanottamisesta. Jos ennakkomaksu on suurempi kuin lopullisen tilityksen summa, erotusta ei palauteta. Lopullisen tilityksen laadintaan sekä menettelyyn, jota Mauritius noudattaa vastaanottaessaan ja mahdollisesti riitauttaessaan lopullisen tilityksen, sovelletaan III luvun 5 kohtaa soveltuvin osin.

(9)

Siltä osin kuin kyseessä on pöytäkirjan liitteessä olevassa VIII luvussa määrätty merimiesten ottaminen palvelukseen, unionin alusten miehistöön on Mauritiuksen vesillä harjoitettavan toiminnan ajaksi otettava kuusi pätevää mauritiuslaista merimiestä.

(10)

Tätä kirjeenvaihtoa sovelletaan väliaikaisesti 1 päivästä tammikuuta 2022 tai mahdollisesta muusta myöhemmästä allekirjoituspäivän jälkeisestä päivästä alkaen, kunnes sopimus tulee voimaan. Sopimus tulee voimaan päivänä, jona sopimuspuolet ilmoittavat toisilleen tätä varten tarvittavien menettelyjen saattamisesta päätökseen.

(1)

Vaikka neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 609/2014 (2) on tarjonnut vakaan perustan unionin rahoitusmekanismeille, omien varojen käyttöön asettamista koskevia säännöksiä on tarpeen parantaa, jotta voidaan lisätä sen ennustettavuutta jäsenvaltioiden kannalta ja selkeyttää riitojenratkaisumenettelyjä.

(2)

Tällä hetkellä ainoastaan jäsenvaltiot hallinnoivat komission nimissä avattuja omien varojen tilejä. Omien varojen keräämiseen käytettävien pankkitilien määrän vähentäminen tehostaisi toimintaa ja mahdollistaisi yhteisen lähestymistavan kassanhallintaan. Jotta omien varojen tilien hallinnointia voitaisiin nykyaikaistaa, komission olisi voitava perustaa keskitetty omien varojen tili. Jäsenvaltioiden olisi voitava valita, käyttävätkö ne kyseistä keskitettyä omien varojen tiliä vai komission nimissä niiden valtiovarainhallinnossa tai kansallisessa keskuspankissa avattua tiliä. Jotta jäsenvaltiot voisivat tehdä tietoon perustuvan valinnan, komission olisi laadittava yksityiskohtainen kustannus-hyötyanalyysi keskitetyn omien varojen tilin käytöstä.

(3)

Tällä hetkellä asetuksessa (EU, Euratom) N:o 609/2014 jäsenvaltioiden ei sallita tehdä ennakkomaksuja. Jotkin jäsenvaltiot ovat kuitenkin aiemmin maksaneet kansalliset rahoitusosuutensa ennakkoon saatuaan komissiolta siihen luvan. Oikeusvarmuuden vuoksi kyseisessä asetuksessa olisi säädettävä, että jäsenvaltioilla on mahdollisuus tehdä ennakkomaksuja tapauskohtaisesti, edellyttäen että ne ilmoittavat asiasta komissiolle etukäteen. Jos jäsenvaltio hyödyntää kyseistä mahdollisuutta, tasapuolisuuden vuoksi muiden jäsenvaltioiden ei olisi jouduttava vastaamaan ennakkomaksuun mahdollisesti liittyvistä kustannuksista, kuten negatiivisesta korosta.

(4)

Päivä, jona jäsenvaltiot maksavat aiempien varainhoitovuosien ALV- ja BKTL-perusteisten omien varojen mukautukset, olisi siirrettävä seuraavan vuoden maaliskuuhun, jotta voidaan lisätä ennustettavuutta kansallisten talousarviomenettelyjen näkökulmasta. Päivää, johon mennessä jäsenvaltioiden on maksettava mukautuksia, olisi sovellettava myös määriin, joista komissio on toimittanut tiedot ennen tämän asetuksen voimaantuloa.

(5)

Jotta voidaan turvata unionin toimintapoliittisten tavoitteiden rahoittamiseksi tarvittava vakaa talousarvio, koron laskentamenetelmän avulla olisi erityisesti varmistettava, että omat varat asetetaan käyttöön oikea-aikaisesti ja täysimääräisesti.

(6)

Nykyistä raja-arvoa, jota pienempiä korkomääriä ei peritä, on tarpeen muuttaa. Sen vuoksi on tarpeen korottaa määrää, jota pienempiä korkomääriä ei peritä, jotta voidaan parantaa perintämenettelyjen kustannustehokuutta.

(7)

Asetuksella (EU, Euratom) N:o 609/2014 rajoitetaan peruskoron ylittävä korkokannan korottaminen 16 prosenttiyksikköön. Korotuksen rajaamista 16 prosenttiyksikköön sovelletaan kuitenkin vain tapauksissa, jotka ovat tulleet tietoon neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2016/804 (3) voimaantulon jälkeen. Näin ollen tapauksissa, jotka olivat jo tiedossa ennen asetuksen (EU, Euratom) 2016/804 voimaantuloa ja joissa on kyse erittäin suurista korkomääristä, ei ole mahdollista hyödyntää kyseistä ylärajaa riippumatta siitä, onko korkomäärä jo ilmoitettu jäsenvaltioille. Kyseisissä tapauksissa jäsenvaltioiden on edelleen maksettava korkomäärät, jotka ovat suhteettomia erääntyneen pääoman määrään nähden. Järjestelmän oikeasuhteisuuden varmistamiseksi säilyttäen samalla pelotevaikutus peruskoron ylittävä korkokannan korotus olisi lisäksi rajoitettava 14 prosenttiyksikköön. Asetuksen (EU, Euratom) N:o 609/2014 asiaankuuluvien säännösten selkeyttämiseksi ja yksinkertaistamiseksi korotuksen rajoittamista 14 prosenttiyksikköön olisi sovellettava kaikkiin sellaisiin korkomääriin, joita ei ole ilmoitettu jäsenvaltiolle ennen tämän asetuksen voimaantuloa.

(8)

Nykyisen oikeudellisen kehyksen mukainen käytäntö on osoittanut, että voi olla -vaikeaa määrittää päivämäärää, josta alkaen viivästyskorko on alkanut kertyä, koska on vaikeaa määrittää tarkka ajankohta, jona takaisinperintätoimet voidaan katsoa riittämättömiksi. Yksinkertaistamisen vuoksi olisi oltava viiden vuoden mittainen maksuajan pidennys määrän vahvistamispäivästä sillä edellytyksellä, että määrä on vahvistettu, että se on viety ajoissa erilliseen kirjanpitoon ja että se on pidetty erillisessä kirjanpidossa asetuksen (EU, Euratom) N:o 609/2014 mukaisesti. Näin ollen koron olisi alettava juosta vasta viiden vuoden kuluttua, kun taas pääoman määrää koskevan vastuun olisi säilyttävä.

(9)

Jotta voidaan varmistaa oikeudenmukainen kohtelu tapauksissa, joissa vahvistettuja perinteisten omien varojen saamisia vastaavia määriä ei saada perittyä takaisin, jäsenvaltiot olisi vapautettava velvollisuudesta asettaa komission käyttöön vahvistettuja perinteisten omien varojen saamisia vastaavat määrät, jos jäsenvaltio voi osoittaa, että jäsenvaltion saamisten vahvistamisen jälkeen tekemä virhe ei vaikuttanut kyseisiä saamisia vastaavan määrän perintäkelvottomuuteen. Tällainen virhe voisi johtua esimerkiksi myöhästyneestä kirjaamisesta erilliseen kirjanpitoon tai puutteista takaisinperintämenettelyssä.

(10)

Asetukseen (EU, Euratom) N:o 609/2014 sisältyy vain yksi määräaika, joka velvoittaa komissiota toimittamaan sille raportoituihin kirjanpidosta poistamista koskeviin tapauksiin liittyvät huomautuksensa jäsenvaltiolle, jota asia koskee, kuuden kuukauden kuluessa kyseisen jäsenvaltion selvityksen vastaanottamisesta. Jotta kirjanpidosta poistamista koskevien selvitysten jatkotoimet voidaan toteuttaa ajallaan ja entistä joustavammin ja jotta voidaan arvioida nopeasti ja täysin avoimesti jäsenvaltioiden päätös olla asettamatta käyttöön sellaisia perinteisten omien varojen määriä, joita ei saada perittyä, komissiota ja jäsenvaltioita koskevia menettelyllisiä määräaikoja olisi mukautettava.

(11)

Jotta jakso, jolta korkoa kertyy, voitaisiin keskeyttää, jos jäsenvaltiot ja komissio ovat erimielisiä, olisi otettava käyttöön säännöksiä, joissa otetaan huomioon nykyinen käytäntö, jonka mukaan unionin talousarvioon maksettavia omien varojen määriä koskevan varauman kohteena oleva maksu on suoritettava; tämä antaa mahdollisuuden nostaa komissiota vastaan perusteetonta etua koskeva kanne Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 268 artiklan ja 340 artiklan toisen kohdan mukaisesti.

(12)

Siltä osin kuin jäsenvaltioiden ja komission välillä on erimielisyyttä perinteisten omien varojen käyttöön asettamisesta, asetuksessa (EU, Euratom) N:o 609/2014 olisi säädettävä tarkistusmenettelystä avoimuuden lisäämiseksi ja jäsenvaltioiden puolustautumisoikeuksien selkeyttämiseksi. Asianomaisen jäsenvaltion pyynnöstä tarkistusmenettelyn tuloksesta ja vireillä olevien asioiden tilanteesta olisi keskusteltava komission kanssa vuotuisessa kokouksessa, joka on määrä järjestää. Kyseinen kokous olisi pidettävä johtohenkilöiden asianmukaisella tasolla, jotta eri kantoja voidaan tarkastella uudelleen ja pyrkiä estämään mahdollinen rikkomusmenettely unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti.

(13)

Komission olisi tarkasteltava uudelleen tarkistusmenettelyn toimivuutta asetuksen (EU, Euratom) N:o 609/2014 mahdollisen tarkistamisen yhteydessä tai viimeistään vuoden 2026 loppuun mennessä ja erityisesti arvioitava mahdollisuuksia virtaviivaistaa tarkistusmenettelyä, joka voidaan tarvittaessa päättää komission päätöksellä.

(14)

Asetuksen (EU, Euratom) N:o 609/2014 6 ja 10 a artiklaa olisi muutettava poistamalla viittaus Yhdistyneen kuningaskunnan hyväksi tehtävään korjaukseen ja sisällyttämällä Saksa kiinteämääräisten korjausten edunsaajiin neuvoston päätöksen (EU, Euratom) 2020/2053 (4) mukaisesti.

(15)

Paremman sääntelyn periaatteiden mukaisesti useiden omien varojen käyttöön asettamista koskevien asetusten rinnakkaisen olemassaolon olisi oltava vain väliaikaista, ja tällaiset säädökset olisi yhdistettävä yhdeksi ainoaksi asetukseksi mahdollisimman pian.

(16)

Asetus (EU, Euratom) N:o 609/2014 olisi muutettava,

(1)

Komissio on asetuksen (EU) N:o 1151/2012 53 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti tutkinut Espanjan esittämän pyynnön, joka koski komission asetuksen (EY) N:o 1107/96 (2), sellaisena kuin se on muutettuna komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 1006/2012 (3), nojalla rekisteröidyn suojatun maantieteellisen merkinnän ”Carne de Ávila” eritelmän muutoksen hyväksymistä.

(2)

Koska kyseessä ei ole asetuksen (EU) N:o 1151/2012 53 artiklan 2 kohdan mukainen vähäinen muutos, komissio julkaisi muutospyynnön kyseisen asetuksen 50 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti Euroopan unionin virallisessa lehdessä (4).

(3)

Komissiolle ei ole toimitettu asetuksen (EU) N:o 1151/2012 51 artiklan mukaisia vastaväitteitä, minkä vuoksi eritelmän muutos olisi hyväksyttävä,

(1)

Komission asetuksessa (EY) N:o 1881/2006 (2) vahvistetaan tiettyjen vierasaineiden, myös elohopean, enimmäismäärät elintarvikkeissa.

(2)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, antoi 22 päivänä marraskuuta 2012 lausunnon (3) elintarvikkeissa esiintyvistä elohopeasta ja metyylielohopeasta. Lausunnossaan elintarviketurvallisuusviranomainen vahvisti epäorgaanisen elohopean siedettäväksi viikkosaanniksi (TWI) 4 μg/painokiloa kohti ja metyylielohopean siedettäväksi viikkosaanniksi 1,3 μg/painokiloa kohti (molemmat ilmaistuna elohopeana) ja totesi, että 95. persentiilissä altistuminen ravinnon kautta on lähellä siedettävää viikkosaantia tai ylittää sen kaikissa ikäryhmissä. Kalan suurkuluttajilla, joihin saattaa kuulua raskaana olevia naisia, siedettävä viikkosaanti voi ylittyä jopa noin kuusinkertaisesti. Syntymättömät lapset ovat kaikkein haavoittuvin ryhmä. Lausunnossa todettiin, että siedettävän viikkosaannin ylittävä altistuminen metyylielohopealle on huolestuttavaa, mutta kalojen kulutuksen myönteiset vaikutukset kehotettiin ottamaan huomioon, jos harkitaan toimenpiteitä metyylielohopealle altistumisen vähentämiseksi.

(3)

Elintarviketurvallisuusviranomainen antoi 27 päivänä kesäkuuta 2014 lausunnon (4) kalojen ja äyriäisten kulutuksen terveyshyödyistä suhteessa metyylielohopealle altistumiseen liittyviin terveysriskeihin. Lausunnossa elintarviketurvallisuusviranomainen tarkasteli kalojen ja äyriäisten roolia eurooppalaisessa ruokavaliossa ja arvioi kalojen ja äyriäisten kulutuksen myönteisiä vaikutuksia suhteessa terveystuloksiin, mukaan lukien kalojen ja äyriäisten raskaudenaikaisen kulutuksen vaikutuksia lasten neurologisen kehityksen toiminnallisiin tuloksiin sekä kalojen ja äyriäisten kulutuksen vaikutuksia sydän- ja verisuonitautiriskiin aikuisilla. Elintarviketurvallisuusviranomainen totesi, että noin 1–2 kala- ja äyriäisannoksen nauttiminen viikossa ja enintään 3–4 annoksen nauttiminen viikossa raskauden aikana on yhdistetty parempiin toiminnallisiin tuloksiin lasten neurologisessa kehityksessä verrattuna siihen, ettei kaloja ja äyriäisiä kuluteta lainkaan. Tällaisiin määriin on yhdistetty myös matalammat sepelvaltimotautikuolleisuusluvut aikuisilla.

(4)

Elintarviketurvallisuusviranomainen antoi 19 päivänä joulukuuta 2014 lausunnon (5), joka koski kalojen ja äyriäisten kulutuksen hyötyjä verrattuna niissä olevan metyylielohopean riskeihin ja jossa se totesi, että jotta voitaisiin saavuttaa 1–4 viikoittaisen kala-annoksen kulutuksesta saatavat hyödyt ja suojautua metyylielohopean neurologiseen kehitykseen kohdistuvista myrkyllisyysvaikutuksista, paljon elohopeaa sisältävien kala- ja äyriäislajien kulutusta olisi rajoitettava.

(5)

Elintarviketurvallisuusviranomaisen tieteellisten lausuntojen tulosten perusteella elohopean enimmäismääriä olisi tarkistettava, jotta ravinnon kautta tapahtuvaa altistumista elintarvikkeissa olevalle elohopealle voitaisiin edelleen vähentää.

(6)

Koska viimeaikaiset esiintymistiedot osoittavat, että eri kalalajeissa olevalle elohopealle asetettuja enimmäismääriä olisi varaa alentaa, kyseisiä kalalajeja koskevia enimmäismääriä olisi muutettava.

(7)

Asiaan liittyvät terveysnäkökohdat huomioon ottaen elohopeapitoisuus olisi säilytettävä nykyisellä tasolla hain ja miekkakalan osalta odotettaessa lisätietojen keräämistä, tieteellistä arviointia ja tietoa kulutusneuvojen tepsivyydestä altistumisen vähentämisessä.

(8)

Codex Alimentarius -standardissa (6) vahvistetaan suolassa esiintyvän elohopean enimmäismääräksi 0,1 mg/kg. On aiheellista vahvistaa sama enimmäismäärä unionin lainsäädännössä.

(9)

Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 1881/2006 olisi muutettava.

(10)

Koska tiettyjen tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien elintarvikkeiden säilyvyysaika on pitkä, on aiheellista säätää siirtymäkaudesta, jonka aikana tällaisia elintarvikkeita, jotka eivät ole uusien enimmäismäärien mukaisia ja jotka on saatettu laillisesti markkinoille ennen tämän asetuksen voimaantuloa, saa edelleen pitää kaupan.

(11)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

(1)

Komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2021/1533 (3) ranskankielisessä toisinnossa on 1 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan johdantokappaleessa on virhe, joka muuttaa asetuksen soveltamisalaa.

(2)

Sen vuoksi täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2021/1533 ranskankielinen toisinto olisi oikaistava. Oikaisu ei vaikuta muihin kielitoisintoihin.

(3)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

(1)

Neuvosto otti lokakuussa 2005 asetuksella (EY) N:o 1631/2005 (2), jäljempänä ’alkuperäinen asetus’, käyttöön lopullisen polkumyyntitullin Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’, ja Amerikan yhdysvalloista, jäljempänä ’Yhdysvallat’, peräisin olevan trikloori-isosyanuurihapon tuonnissa. Kiinasta peräisin olevaan tuontiin sovellettavat polkumyyntitullit vaihtelivat 7,3 prosentista 40,5 prosenttiin yksittäisten yritysten osalta, kun taas koko maata koskevaksi tulliksi vahvistettiin 42,6 prosenttia.

(2)

Neuvosto laski täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 855/2010 (3) yhden vientiä harjoittavan tuottajan polkumyyntitullin tason 14,1 prosentista 3,2 prosenttiin.

(3)

Neuvosto otti toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun jälkeen neuvoston täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 1389/2011 (4) käyttöön lopulliset polkumyyntitoimenpiteet Kiinasta peräisin olevan trikloori-isosyanuurihapon tuonnissa; toimenpiteiden mukaiset yksilölliset tullit olivat 3,2–40,5 prosenttia ja jäännöstulli 42,6 prosenttia.

(4)

Komissio otti täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 569/2014 (5) käyttöön yhtä uutta vientiä harjoittavaa tuottajaa koskevan 32,8 prosentin suuruisen polkumyyntitullin. Toisen vientiä harjoittavan tuottajan osalta komissio päätti tutkimuksen komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2015/392 (6).

(5)

Komissio otti perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisen toisen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun jälkeen komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2017/2230 (7) käyttöön lopulliset polkumyyntitoimenpiteet Kiinasta peräisin olevan trikloori-isosyanuurihapon tuonnissa; toimenpiteiden mukaiset yksilölliset tullit olivat 3,2–40,5 prosenttia ja jäännöstulli 42,6 prosenttia.

(6)

Komissio vastaanotti kolme perusasetuksen 11 artiklan 4 kohdan mukaista uutta viejää koskevaa tarkastelupyyntöä. Pyynnön esittivät Hebei Xingfei Chemical Co., Ltd , jäljempänä ’Hebei Xingfei’, 13 päivänä heinäkuuta 2020, Inner Mongolia Likang Bio-Tech Co., Ltd, jäljempänä ’Mongolia Likang’, 29 päivänä heinäkuuta 2019 (päivitetty pyyntö 12 päivänä helmikuuta 2021) ja Shandong Lantian Disinfection Technology Co., Ltd, jäljempänä ’Shandong Lantian’, 13 päivänä huhtikuuta 2021, jäljempänä ’pyynnön esittäjät’, joiden unioniin suuntautuvaan vientiin sovelletaan 42,6 prosentin suuruista lopullista polkumyyntitullia.

(7)

Pyynnön esittäjät väittivät, että ne eivät vieneet trikloori-isosyanuurihappoa unioniin alkuperäisen tutkimuksen tutkimusajanjakson aikana eli 1 päivän huhtikuuta 2003 ja 31 päivän maaliskuuta 2004 välisenä aikana.

(8)

Pyynnön esittäjät väittivät myös, että ne eivät olleet etuyhteydessä yhteenkään trikloori-isosyanuurihapon vientiä harjoittavaan tuottajaan, johon sovelletaan voimassa olevia toimenpiteitä. Pyynnön esittäjät väittivät vielä, että ne olivat vieneet trikloori-isosyanuurihappoa unioniin alkuperäisen tutkimuksen tutkimusajanjakson päättymisen jälkeen.

(9)

Komissio on tutkinut saatavilla olevan näytön ja päättänyt, että näyttö oli riittävä perusasetuksen 11 artiklan 4 kohdan mukaisten uutta viejää koskevien tarkastelujen panemiseksi vireille. Kun unionin tuottajille oli annettu tilaisuus esittää huomautuksia, komissio pani komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2021/1209 (8) vireille kolme täytäntöönpanoasetukseen (EU) 2017/2230 liittyvää, pyynnön esittäjiä koskevaa tarkastelua.

(10)

Tarkastelun kohteena oleva tuote on Kiinasta peräisin oleva, yhteisessä kansainvälisessä nimistössä (INN) myös ’symkloseeniksi’ nimitettävä trikloori-isosyanuurihappo ja sen johdannaisvalmisteet, jotka tällä hetkellä luokitellaan CN-koodeihin ex 2933 69 80 ja ex 3808 94 20 (Taric-koodit 2933698070 ja 3808942020), jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’ tai ’trikloori-isosyanuurihappo’.

(11)

Trikloori-isosyanuurihappo on kemiallinen tuote, jota käytetään laajakirjoisena orgaanisena desinfiointi- ja valkaisuaineena ja etenkin veden desinfiointiin uima-altaissa ja kylpylöissä. Muita käyttötarkoituksia ovat vedenkäsittely sakokaivoissa ja jäähdytystorneissa sekä keittiölaitteiden puhdistuksessa. Sitä myydään jauheena, rakeina, tabletteina tai hiutaleina. Kaikilla trikloori-isosyanuurihapon muodoilla ja siitä tehdyillä valmisteilla on samat perusominaisuudet (desinfiointiaine), ja siksi niitä pidetään yhtenä tuotteena.

(12)

Komissio ilmoitti tarkastelujen vireillepanosta virallisesti pyynnön esittäjille sekä unionin tuotannonalalle ja viejämaan edustajille. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja tulla kuulluiksi.

(13)

Komissio lähetti kolmelle pyynnön esittäjälle kyselylomakkeen. Lisäksi sama kyselylomake asetettiin verkossa saataville vireillepanopäivänä.

(14)

Covid-19-pandemian ja jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden toteuttamien eristystoimenpiteiden vuoksi komissio ei voinut tehdä perusasetuksen 16 artiklan mukaisia tarkastuskäyntejä. Sen sijaan komissio ristiintarkisti etätarkastuksena kaikki päätelmien tekemistä varten tarpeellisina pitämänsä tiedot covid-19-epidemian vaikutuksia polkumyynnin ja tukien vastaisiin tutkimuksiin koskevan ilmoituksen mukaisesti (9). Komissio suoritti kolmen pyynnön esittäjän ja vertailumaassa toimivan yrityksen etätarkastuksia seuraavasti:

(15)

Tutkimus koski 1 päivän tammikuuta 2019 ja 30 päivän kesäkuuta 2021 välistä ajanjaksoa, jäljempänä ’tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso’.

(16)

Komissio ilmoitti 25 päivänä helmikuuta 2022 asianomaisille osapuolille aikomuksestaan päättää tarkastelua koskevat tutkimukset määrittämättä yksilöllisiä polkumyyntitulleja pyynnön esittäjille. Asianomaisille osapuolille annettiin mahdollisuus esittää huomautuksia.

(17)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen pyynnön esittäjät väittivät, että ilmoitetut päätelmät olivat puutteellisia, mikä loukkasi niiden puolustautumisoikeuksia. Pyynnön esittäjät väittivät erityisesti, että komissio ei ollut ilmoittanut normaaliarvoa koskevia tietoja, joiden perusteella pyynnön esittäjät olisivat voineet esittää lisähuomautuksia komission päätöksestä.

(18)

Komissio muistutti, että perusasetuksen 20 artiklan 2 kohdan mukaisesti komission olisi ilmoitettava niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella se aikoo tehdä päätöksen. Kun otetaan huomioon tutkimusten päätelmät, normaaliarvoa koskevat tiedot eivät olleet sellainen tekijä, johon komissio oli perustanut päätelmänsä. Näin ollen tällaisten tietojen ilmoittaminen ei ollut tarpeen, jotta pyynnön esittäjät voisivat käyttää menettelyllisiä oikeuksiaan. Tästä syystä väitteet hylättiin.

(19)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen pyynnön esittäjät pyysivät kuulemista komission yksiköiden kanssa, ja niille myönnettiin mahdollisuus tulla kuulluiksi. Lisäksi pyynnön esittäjät pyysivät kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan kanssa järjestettävää kuulemista, joka pidettiin 11 päivänä maaliskuuta 2022. Kuulemismenettelystä vastaava neuvonantaja totesi, että pyynnön esittäjien menettelyllisiä oikeuksia oli kunnioitettu täysimääräisesti.

(20)

Perusasetuksen 11 artiklan 4 kohdan mukaisesti uuden vientiä harjoittavan tuottajan on täytettävä seuraavat edellytykset:

(21)

Tutkimus vahvisti, etteivät kolme pyynnön esittäjää olleet vieneet tarkasteltavana olevaa tuotetta alkuperäisen tutkimusajanjakson aikana ja että ne olivat aloittaneet unioniin suuntautuvan viennin vasta myöhemmin.

(22)

Tutkimus vahvisti myös, että pyynnön esittäjät eivät olleet etuyhteydessä yhteenkään kiinalaiseen vientiä harjoittavaan tuottajaan, johon sovelletaan tarkasteltavana olevaa tuotetta koskevia, voimassa olevia polkumyyntitoimenpiteitä.

(23)

Sen edellytyksen osalta, jonka mukaan pyynnön esittäjät olivat aloittaneet viennin unioniin alkuperäisen tutkimusajanjakson jälkeen, ja ottaen huomioon, että kullakin pyynnön esittäjällä oli vain yksi rajallisen määrän käsittänyt vientitapahtuma tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, komissio tutki, voitiinko tätä vientitapahtumaa pitää riittävänä antamaan tarkka kuva pyynnön esittäjien nykyisestä ja tulevasta vientikäyttäytymisestä. Komissio analysoi kunkin pyynnön esittäjän osalta tarkemmin seuraavat: viedyn määrän osuuden kokonaisviennistä ja -tuotannosta, EU:hun suuntautuvan myynnin hinnat suhteessa sen kolmansiin maihin suuntautuvan viennin hintoihin sekä EU:hun suuntautuvan myynnin hinnat suhteessa niiden muiden kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien keskimääräisiin hintoihin, jotka veivät merkittäviä määriä EU:hun tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(24)

Hebei Xingfein osalta tutkimuksessa todettiin, että tutkimusajanjakson aikana kirjattiin vain yksi 9 tonnin suuruinen unioniin suuntautunut liiketoimi. Tämä liiketoimi muodosti tuona ajanjaksona 0,09 prosenttia yrityksen tuotannon kokonaismäärästä ja 0,63 prosenttia sen viennin kokonaismäärästä.

(25)

Hintojen osalta tutkimuksessa kävi ilmi, että EU:hun viedyn trikloori-isosyanuurihapon osalta ainoan liiketoimen vientihinta oli 115–140 prosenttia korkeampi kuin Hebei Xingfein keskimääräinen vientihinta EU:n ulkopuolisiin maihin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(26)

Komissio vertasi myös Hebei Xingfein ja muiden tietyille EU:n markkinoille (10) tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla toimittaneiden kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien EU:hun suuntautuvan viennin hintoja. Todettiin, että Hebei Xingfein liiketoimen CIF-hinta oli 53 prosenttia korkeampi kuin muun kiinalaisen viennin keskimääräinen hinta. Sovellettavan polkumyyntitullin lisäämisen jälkeen Hebei Xingfein myynnin hinta oli 105 prosenttia korkeampi.

(27)

Edellä esitetyistä syistä Hebei Xingfein ainoaa vientimyyntiä EU:hun tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla ei pidetty riittävän edustavana, jotta se antaisi tarkan kuvan Hebei Xingfein nykyisestä ja tulevasta vientikäyttäytymisestä.

(28)

Shandong Lantianin osalta tutkimuksessa todettiin, että tutkimusajanjakson aikana kirjattiin vain yksi 29 tonnin suuruinen unioniin suuntautunut liiketoimi. Tämä liiketoimi muodosti tuona ajanjaksona 0,07 prosenttia yrityksen tuotannon kokonaismäärästä ja 0,02 prosenttia sen viennin kokonaismäärästä.

(29)

Hintojen osalta tutkimuksessa paljastui, että EU:hun myydyn trikloori-isosyanuurihapon osalta ainoan liiketoimen vientihinta oli 60–86 prosenttia korkeampi kuin Shandong Lantianin keskimääräinen vientihinta EU:n ulkopuolisiin maihin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(30)

Komissio vertasi myös Shandong Lantianin ja muiden tietyille EU:n markkinoille tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla toimittaneiden kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien EU:hun suuntautuvan viennin hintoja. Todettiin, että Shandong Lantianin liiketoimen CIF-hinta oli 43 prosenttia korkeampi kuin muun kiinalaisen viennin keskimääräinen hinta. Sovellettavien polkumyyntitullien lisäämisen jälkeen Shandong Lantianin myynnin hinta oli 87 prosenttia korkeampi.

(31)

Edellä esitetyistä syistä Shandong Lantianin ainoaa vientitoimea EU:hun tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla ei pidetty riittävän edustavana, jotta se antaisi tarkan kuvan Shandong Lantianin nykyisestä ja tulevasta vientikäyttäytymisestä.

(32)

Mongolia Likangin osalta tutkimuksessa todettiin, että tutkimusajanjakson aikana kirjattiin vain yksi 9 tonnin suuruinen unioniin suuntautunut liiketoimi. Tämä liiketoimi muodosti tuona ajanjaksona 0,10 prosenttia yrityksen tuotannon kokonaismäärästä ja 0,71 prosenttia sen viennin kokonaismäärästä.

(33)

Hintojen osalta tutkimuksessa ilmeni, että EU:hun myydyn trikloori-isosyanuurihapon osalta ainoan liiketoimen vientihinta oli noin 50 prosenttia korkeampi kuin Mongolia Likangin keskimääräiset vientihinnat EU:n ulkopuolisiin maihin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(34)

Komissio vertasi myös Mongolia Likangin ja muiden tietyille EU:n markkinoille tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla toimittaneiden kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien EU:hun suuntautuvan viennin hintoja. Todettiin, että Mongolia Likangin liiketoimen CIF-hinta oli 11 prosenttia korkeampi kuin muun kiinalaisen viennin keskimääräinen hinta. Sovellettavien polkumyyntitullien lisäämisen jälkeen Mongolia Likangin myynnin hinta oli 48 prosenttia korkeampi.

(35)

Edellä esitetyistä syistä Mongolia Likangin ainoaa vientimyyntiä EU:hun tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla ei pidetty riittävän edustavana, jotta se antaisi tarkan kuvan Mongolia Likangin nykyisestä ja tulevasta vientikäyttäytymisestä.

(36)

Vastauksena komission kyselyihin, jotka koskivat syitä, joiden vuoksi hinnat vaihtelivat vientimarkkinoiden välillä, pyynnön esittäjät viittasivat tutkimuksen aikana pakkauksiin ja laatuun liittyviin eroihin ja korkeampaan hintaan, jonka ne pystyivät saamaan unionin markkinoilla. Pakkauksiin ja laatuun liittyvät erot on kuitenkin otettu huomioon tuotevalvontakoodissa, joka tuotteille annetaan tehtäessä vertailua muihin vientikohteisiin nähden. Vertailut muiden kiinalaisten tuottajien vientiin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla osoittivat lisäksi, että unionin markkinoilla ei voinut saada korkeampaa hintaa, joka selittäisi havaitun hintaeron.

(37)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen pyynnön esittäjät väittivät, että komission päätelmät olivat vailla oikeusperustaa, koska ne perustuivat liiketoimien edustavuuden arviointiin, josta ei säädetä perusasetuksen 11 artiklan 4 kohdassa. Lisäksi pyynnön esittäjät väittivät, että komission arvio liiketoimien edustavuudesta oli ristiriidassa WTO:n oikeuskäytännön kanssa. Ne viittasivat asiaan DS295 Mexico – Antidumping Measures on Rice, jossa todettiin, että tarkastelun vireillepanoa koskeva lisävaatimus eli edustava määrä oli ristiriidassa WTO:n polkumyyntisopimuksen 9.5 artiklan kanssa. Saman väitteen esitti yksi unionin tuoja.

(38)

Komissio katsoi, että WTO:n valituselimen päätelmillä asiassa DS295 ei ollut tarkkaan ottaen merkitystä käsiteltävänä olevassa asiassa. Tämä päätelmä koski erilaisia olosuhteita ja erityisesti sitä, oliko Meksikon kansalliseen lainsäädäntöön sisältyvä säännös, jolla rajoitetaan mahdollisuutta panna vireille uutta viejää koskeva tarkastelu edellyttämällä tiettyä edustavien määrien vähimmäismäärää, polkumyyntisopimuksen mukainen. Tarkasteltavana olevassa tapauksessa komissio ei ollut soveltanut tällaista kriteeriä, kun se teki päätöksen näiden tarkastelujen vireillepanosta.

(39)

Lisäksi komissio muistutti tutkimusvaiheen osalta, että sen tarkastelujen päättämistä koskeva päätös ei perustunut edustavien määrien puuttumiseen vaan arviointiin siitä, riittävätkö pyynnön esittäjien vientihinnat antamaan tarkan kuvan viejien nykyisestä ja tulevasta vientikäyttäytymisestä, kun otetaan huomioon, että kunkin pyynnön esittäjän ainoassa myyntitapahtumassa oli kyse pienistä määristä. Kuten (23) kappaleessa todetaan, kullakin viejällä oli vain yksi vientitapahtuma koko tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, minkä vuoksi komissio teki perusteellisen analyysin kyseisen yhden vientitapahtuman hinnan asianmukaisuudesta. Tämä johtuu siitä, että toisin kuin perusasetuksen 5 artiklan mukaisessa alkuperäisessä tutkimuksessa, tarkastelua koskevassa tutkimuksessa ja erityisesti uutta viejää koskevassa tarkastelussa nimenomaan viejä pyytää, että tarkastelu pannaan vireille niiden liiketoimien perusteella, joiden se tietää yleensä olevan polkumyyntimarginaalin laskemisen perustana. Lisäksi komissio muistuttaa, että sillä on velvollisuus varmistaa voimassa olevien tullien tehokkuus, jotta ei vaaranneta perusasetuksen tavoitetta tarjota helpotusta unionin tuotannonalalle kompensoimalla alkuperäisen tutkimusajanjakson aikana polkumyynnillä todetun tuonnin vahingollisia vaikutuksia. Tämän perusteella se, että tarkastelua koskevan tutkimuksen yhteydessä oli tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana vain yksi liiketoimi, edellyttää lisätakeita siitä, että tällainen vientihinta riittää kohtuullisen tarkan päätelmän tekemiseen polkumyynnistä, millä vältettäisiin riski siitä, että voimassa olevien tullien vaikutus heikkenisi. Tämän vuoksi komissio päätti tarkastella ja tutkia kaiken pyynnön esittäjiltä saadun merkityksellisen näytön, mukaan lukien muille vientimarkkinoille suuntautuneen viennin hinnat sekä selitykset, jotka koskivat ilmeistä poikkeamista EU:n markkinahinnoista näiden yksittäisten liiketoimien osalta. Tämän tutkimuksen perusteella komissio katsoi edellä esitetyistä syistä, että polkumyynnistä ei voitu tehdä kohtuullisen tarkkaa päätelmää kunkin kyseisen kolmen viejän liiketoimen vientihintojen perusteella. Näin ollen kaiken tutkimuksen aikana kerätyn näytön perusteella ja voimassa olevien tullien tehokkuuden varmistamiseksi komissio katsoi, että jäännöstullin soveltaminen pyynnön esittäjiin oli tässä tapauksessa asianmukaista. Tästä syystä väitteet hylättiin.

(40)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen pyynnön esittäjät olivat lisäksi eri mieltä komission näkemyksestä, jonka mukaan laatuerot oli otettu huomioon tuotevalvontakoodeissa, joita käytettiin kyselylomakkeissa, ja näin ollen pyynnön esittäjät väittivät, että pyynnön esittäjien vientihintojen ja muiden kiinalaisten viejien hintojen väliset hintavertailut olivat merkityksettömiä.

(41)

Komissio muistutti, että tässä tapauksessa käytetyt tuotevalvontakoodit olivat samat kuin alkuperäisessä tutkimuksessa ja kaikissa tätä tuotetta koskeneissa myöhemmissä tutkimuksissa. Komissio totesi, että tuotevalvontakoodeilla luokitellaan tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmään kuuluvat eri tuotetyypit erilaisten teknisten ominaisuuksien perusteella. Tämä luokittelu mahdollistaa samankaltaisten tuotteiden vertailun, koska tuotteita vertaillaan niiden samanlaisten ominaispiirteiden mukaan. Pyynnön esittäjät eivät ole esittäneet näyttöä siitä, että väitetyt laatuerot olisi otettu huomioon hintoja vahvistettaessa ja että ne olisivat siten vaikuttaneet hintojen vertailukelpoisuuteen. Tästä syystä väitteet hylättiin.

(42)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen pyynnön esittäjät väittivät, että niiden EU:hun suuntautuvan viennin hintojen ja muiden kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien keskimääräisten hintojen vertailu ei johtanut merkityksellisiin päätelmiin, koska 1) ne ovat seurausta vientistrategioiden yhdistelmästä, 2) viejiin sovelletaan erilaisia tulleja, jotka voivat vaikuttaa hintoihin, ja 3) tarkastelujakso on liian pitkä ja hintavaihtelut voivat vääristää arviointia. Lisäksi pyynnön esittäjät esittivät Eurostatin tuontitietoja, joiden mukaan tarkasteltavana olevan tuotteen keskimääräiset tuontihinnat olivat väitetysti korkeammat kuin pyynnön esittäjän hinnat, minkä vuoksi ne väittivät, että oli olemassa EU:n korkeampi hinta.

(43)

Unionin tuontihintojen analyysin perusteella komissio pystyi kuitenkin määrittämään viitehintatason, jolla tarkasteltavana olevaa tuotetta myytiin unionissa. Sen pohjalta oli näin ollen mahdollista arvioida myös sitä, vastasivatko pyynnön esittäjien unioniin suuntautuvan viennin hinnat unionin markkinaolosuhteita. Tuontitietojen analyysi Taric-tasolla osoitti, että useimmat niiden muiden kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien, jotka harjoittivat vientiä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla ja joilla saattoi olla erilaiset vientistrategiat, hinnat lähentyivät kuitenkin toisiaan tietyn ja rajoitetun CIF-hintojen vaihteluvälin sisällä ja vieläkin kapeammalla vaihteluvälillä tullin lisäämisen jälkeen. Kuten edellä (26), (30) ja (34) kappaleessa mainitaan, pyynnön esittäjien hinnat poikkesivat merkittävästi näin määritetystä viitehintatasosta, jota pidettiin markkinahintana unionissa. Tätä poikkeamaa ei voitu selittää järkevästi. Lopuksi on todettava, että verrattaessa sen kuukauden hintoja, jona liiketoimi tapahtui, analyysin tulos pysyi samana (11).

(44)

Pyynnön esittäjien toimittamien Eurostatin tuontitietojen osalta komissio totesi, että tilastot olivat kahdeksannumeroisten CN-koodien tasolla ja koskivat näin ollen laajempaa tuotevalikoimaa. Tässä laajemmassa valikoimassa tarkasteltavana olevan tuotteen osuus määrästä oli alle 30 prosenttia ja arvosta alle 25 prosenttia. Komission arviointi perustui kuitenkin 10-numeroisten Taric-koodien tietoihin, jotka koskivat yksinomaan tarkasteltavana olevaa tuotetta ja olivat sen vuoksi tarkempi tietolähde. Tästä syystä väitteet hylättiin.

(45)

Edellä esitetyistä syistä komissio katsoi, että pyynnön esittäjien ilmoittamat liiketoimet eivät muodostaneet riittävän edustavaa perustaa eivätkä antaneet pyynnön esittäjien nykyisestä ja tulevasta vientihinnoittelukäytännöstä riittävän tarkkaa kuvaa, jonka perusteella voitaisiin määrittää yksilöllinen polkumyyntimarginaali. Tästä syystä tarkastelua koskevat tutkimukset olisi päätettävä.

(46)

Komissio totesi edellä esitettyjen päätelmien valossa, että pyynnön esittäjien valmistaman Kiinasta peräisin olevan trikloori-isosyanuurihapon tuontia koskevat tarkastelut olisi päätettävä. Kaikkiin muihin yrityksiin täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2017/2230 1 artiklan 2 kohdan nojalla sovellettavaa tullia olisi sovellettava pyynnön esittäjien valmistamiin tuotteisiin. Pyynnön esittäjien tuonnin kirjaaminen olisi näin ollen lopetettava ja täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2017/2230 käyttöön otettu kaikkiin muihin yrityksiin sovellettava koko maata koskeva tulli (42,6 %) olisi kannettava kyseisestä tuonnista näiden tarkastelujen vireillepanopäivästä lähtien. Tämä ei rajoita tuojien mahdollisuuksia pyytää palautusta perusasetuksen 11 artiklan 8 kohdan mukaisesti.

(47)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat asetuksen (EU) 2016/1036 15 artiklan 1 kohdalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,

(1)

Perussopimuksen 300 artiklan 3 kohdan nojalla alueiden komitea muodostuu alueellisten ja paikallisten julkisyhteisöjen edustajista, joilla on joko alueellisen tai paikallisen julkisyhteisön vaaleissa saatu valtuutus tai jotka ovat poliittisesti vastuussa vaaleilla valitulle elimelle.

(2)

Neuvosto hyväksyi 10 päivänä joulukuuta 2019 päätöksen (EU) 2019/2157 (2) alueiden komitean jäsenten ja varajäsenten nimeämisestä 26 päivänä tammikuuta 2020 alkavaksi ja 25 päivänä tammikuuta 2025 päättyväksi kaudeksi.

(3)

Yksi alueiden komitean jäsenen paikka on vapautunut Mark WEINMEISTERin erottua tehtävästään.

(4)

Saksan hallitus on ehdottanut Uwe BECKERiä, joka on vaaleilla valitulle elimelle poliittisesti vastuussa oleva alueellisen julkisyhteisön edustaja (Staatssekretär für Europaangelegenheiten, politische Verantwortung gegenüber dem Hessischen Landtag; Eurooppa-asioista vastaava valtiosihteeri, joka on poliittisesti vastuussa Hessen osavaltion parlamentille), alueiden komitean jäseneksi jäljellä olevaksi toimikaudeksi eli 25 päivään tammikuuta 2025,

(1)

Direktiivin 2006/42/EY 7 artiklassa todetaan, että yhdenmukaistettua standardia, jonka viitetiedot on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, noudattaen valmistettujen koneiden oletetaan täyttävän standardin kattamat olennaiset terveys- ja turvallisuusvaatimukset.

(2)

Komissio pyysi 19 päivänä joulukuuta 2006 päivätyllä kirjeellä M/396, jäljempänä ’pyyntö’, Euroopan standardointikomiteaa (CEN) ja Euroopan sähkötekniikan standardointikomiteaa (Cenelec) laatimaan ja tarkistamaan direktiiviä 2006/42/EY tukevia yhdenmukaistettuja standardeja ja saattamaan päätökseen niitä koskevan työn, jotta voitaisiin ottaa huomioon kyseisellä direktiivillä tehdyt muutokset Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 98/37/EY (3) nähden.

(3)

CEN laati pyynnön perusteella uudet yhdenmukaistetut standardit EN 13852–3:2021, joka koskee kevyitä offshorenostureita, EN 12385–5:2021, joka koskee säikeistä punottuja hissien köysiä, ja EN 12609:2021, joka koskee sekoitussäiliöautojen turvallisuusvaatimuksia.

(4)

Pyynnön perusteella CEN ja Cenelec lisäksi tarkistivat voimassa olevia yhdenmukaistettuja standardeja, joiden viitetiedot julkaistiin Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa komission tiedonannolla 2018/C 092/01 (4), niiden mukauttamiseksi tekniikan kehitykseen. Tämän seurauksena hyväksyttiin seuraavat uudet yhdenmukaistetut standardit: EN 12312–5:2021 (lentokoneiden polttoaineen tankkauslaitteet), EN 13001–2:2021 (nosturien turvallisuus), EN 1501–1:2021 (takaa kuormattavat jätteenkeräysajoneuvot), EN 1501–2:2021 (sivusta kuormattavat jätteenkeräysajoneuvot), EN 1501–3:2021 (edestä kuormattavat jätteenkeräysajoneuvot), EN 1501–5:2021 (jätteenkeräysajoneuvojen nostolaitteet), EN 1829–1:2021 (korkeapainevesisuihkulaitteet), EN ISO 22868:2021 (kannettavien käsin käytettävien polttomoottorikoneiden melutestin suunnittelumenetelmä), EN 303–5:2021 (kiinteää polttoainetta käyttävät lämmityskattilat), EN ISO 11202:2010/A1:2021 (päästöäänenpainetasojen mittaaminen työskentelypaikalla ja muissa nimetyissä paikoissa), EN ISO 19085–1:2021 (puuntyöstökoneisiin sovellettavat yleiset vaatimukset), EN 1756–1:2021 (takalaitanostimien turvallisuusvaatimukset) ja EN IEC 62061:2021 (turvallisuuteen liittyvien ohjausjärjestelmien toiminnallinen turvallisuus).

(5)

Lisäksi CEN ja Cenelec muuttivat yhdenmukaistettuja standardeja EN 13001–3-6:2018, EN 50636–2-107:2015/A1:2018 ja EN 60335–1:2012/A13:2017, joiden viitetiedot on julkaistu komission täytäntöönpanopäätöksellä (EU) 2019/436 (5).

(6)

Komissio on arvioinut yhdessä CENin ja Cenelecin kanssa, ovatko CENin ja Cenelecin laatimat, tarkistamat ja muuttamat standardit pyynnön mukaiset.

(7)

CENin ja Cenelecin pyynnön perusteella laatimat, tarkistamat ja muuttamat yhdenmukaistetut standardit vastaavat turvallisuusvaatimuksia, jotka niillä on tarkoitus kattaa ja jotka esitetään direktiivissä 2006/42/EY. Sen vuoksi on aiheellista julkaista kyseisten standardien viitetiedot sekä mahdollisten niitä muuttavien tai oikaisevien standardien viitetiedot Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(8)

Yhdenmukaistetun standardin EN 474–1:2006+A6:2019 viitetiedot julkaistiin varauksin Euroopan unionin virallisessa lehdessä komission täytäntöönpanopäätöksellä (EU) 2021/1813 (6). Täytäntöönpanopäätöksellä korvattiin yhdenmukaistetun standardin EN 474–1:2006+A5:2018 viitetiedot säätämättä kuitenkaan siirtymäajasta. Jotta valmistajilla olisi aikaa valmistautua uuden standardin soveltamiseen, yhdenmukaistetun standardin EN 474–1:2006+A5:2018 viitetiedot on syytä julkaista poikkeuksellisesti uudelleen Euroopan unionin virallisessa lehdessä rajoitetun ajan. Yhdenmukaistetun standardin EN 474–1:2006+A5:2018 viitetietojen julkaisemisen olisi oikeusvarmuuden nimissä katettava myös tämän päätöksen voimaantuloa edeltävä aika.

(9)

Yhdenmukaistettuun standardiin EN 474–1:2006+A6:2019 täytäntöönpanopäätöksellä (EU) 2021/1813 liitetyn rajoituksen sanamuoto ei ole selkeä, sillä siinä sekoitetaan toisiinsa kaksi erillistä yhdenmukaistetussa standardissa havaittua puutetta.

(10)

Ensimmäinen puute koskee näkyvyyteen liittyvää ongelmaa, joka ilmenee sovellettaessa standardia EN 474–1:2006+A6:2019 yhdessä standardissa EN 474–5:2006+A3:2013 hydraulisten kaivukoneiden osalta vahvistettujen vaatimusten kanssa. Yhdenmukaistetulla standardilla EN 474–1:2006+A6:2019, samoin kuin yhdenmukaistetulla standardilla EN 474–1:2006+A5:2018, ei varmisteta, että kuljettaja voi käyttää konetta ja sen työkaluja niille ennakoitavissa olevissa käyttöolosuhteissa täysin turvallisesti vaarantamatta itseään tai altistuneita henkilöitä. Yhdenmukaistettuun standardiin EN 474–1:2006+A5:2018 liittyvä rajoitus, joka liittyy direktiivin 2006/42/EY liitteessä I olevien 1.2.2 ja 3.2.1 kohdan olennaisiin terveys- ja turvallisuusvaatimuksiin, olisi säilytettävä myös yhdenmukaistetun standardin EN 474–1:2006+A6:2019 yhteydessä.

(11)

Toinen puute koskee sitä, että pikaliitäntämekanismissa, jota käytetään kytkettäessä maansiirtokoneisiin hydraulisia kaivukoneita ja kaivureita, ei ole aktiivista varoitusjärjestelmää tai aktiivista seurantajärjestelmää, joka ilmoittaisi käyttäjälle, että lisälaite on kytketty koneeseen virheellisesti. Yhdenmukaistettu standardi EN 474–1:2006+A6:2019 ei näin ollen täytä direktiivin 2006/42/EY liitteessä I olevan 1.1.2 kohdan b ja c alakohdassa vahvistettua turvallistamista koskevaa vaatimusta eikä mainitun liitteen 1.3.3 kohdassa vahvistettua putoavista esineistä aiheutuvien riskien ehkäisemistä koskevaa vaatimusta. Yhdenmukaistettuun standardiin EN 474–1:2006+A6:2019 liittyvässä rajoituksessa olisi sen vuoksi viitattava näihin kohtiin.

(12)

Havaitut puutteet olisi selkeyden ja oikeusvarmuuden nimissä ilmaistava liittämällä yhdenmukaistettuun standardiin EN 474–1:2006+A6:2019 kaksi erillistä rajoitusta.

(13)

Yhdenmukaistetun standardin EN 60335–1:2012 viitetiedot julkaistiin ensimmäisen kerran komission tiedonannolla 2012/C 159/1 (7). Standardin viitetietoihin on sisältynyt viittaus oikaisuun EN 60335–1:2012/AC:2014 siitä lähtien kun standardin viitetiedot julkaistiin komission tiedonannolla 2016/C 14/1 (8). Yhdenmukaistetun standardin EN 60335–1:2012 viitetiedot julkaistiin täytäntöönpanopäätöksellä (EU) 2019/436, jolloin niissä viitattiin ainoastaan muutoksiin EN 60335–1:2012/A11:2014 ja EN 60335–1:2012/A13:2017. Viittaus oikaisuun EN 60335–1:2012/AC:2014 jätettiin erehdyksessä pois, kun yhdenmukaistetun standardin EN 60335–1:2012 viitetiedot julkaistiin täytäntöönpanopäätöksellä (EU) 2019/436. Sen vuoksi on aiheellista korvata yhdenmukaistetun standardin EN 60335–1:2012 viitetiedot yhdessä muutoksiin EN 60335–1:2012/A11:2014 ja EN 60335–1:2012/A13:2017 tehtävien viittausten kanssa ja sisällyttää niihin viittaus oikaisuun EN 60335–1:2012/AC:2014. Yhdenmukaistetun standardin EN 60335–1:2012 viitetietoja, sellaisena kuin ne ovat muutettuina tällä päätöksellä, olisi sovellettava takautuvasti.

(14)

Täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2019/436 liitteessä I luetellaan niiden yhdenmukaistettujen standardien viitetiedot, jotka luovat olettamuksen direktiivin 2006/42/EY vaatimusten täyttymisestä, ja liitteessä II niiden yhdenmukaistettujen standardien viitetiedot, jotka luovat rajoituksin varustetun vaatimustenmukaisuusolettaman. Sen varmistamiseksi, että direktiivin 2006/42/EY tueksi laadittujen yhdenmukaistettujen standardien viitetiedot luetellaan yhdessä säädöksessä, CENin ja Cenelecin korvaamien, tarkistamien tai muuttamien standardien viitetiedot olisi sisällytettävä täytäntöönpanopäätökseen (EU) 2019/436.

(15)

Täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2019/436 liitteessä III luetellaan niiden direktiivin 2006/42/EY tueksi laadittujen yhdenmukaistettujen standardien viitetiedot, jotka poistetaan Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjasta kyseisessä liitteessä vahvistetuista päivämääristä alkaen.

(16)

CENin ja Cenelecin pyynnön perusteella tekemän työn tuloksena on korvattu, tarkistettu tai muutettu seuraavia Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa julkaistuja yhdenmukaistettuja standardeja: EN 12312–5:2005+A1:2009, EN 13001–2:2014, EN 1501–1:2011+A1:2015, EN 1501–2:2005+A1:2009, EN 1501–3:2008, EN 1501–5:2011, EN 1829–1:2010, EN ISO 22868:2011, EN 303–5:2012, EN ISO 11202:2010, EN ISO 19085–1:2017, EN 1756–1:2001+A1:2008 ja EN 62061:2005/A2:2015. Siksi on tarpeen poistaa mainittujen standardien viitetiedot Euroopan unionin virallisesta lehdestä lisäämällä ne täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2019/436 liitteeseen III.

(17)

Lisäksi on tarpeen poistaa täytäntöönpanopäätöksellä (EU) 2019/436 julkaistujen yhdenmukaistettujen standardien EN 13001–3-6:2018, EN 50636–2-107:2015/A2:2020 ja EN 60335–1:2012/A13:2017 viitetiedot, koska kyseisiä standardeja on muutettu. Sen vuoksi on aiheellista poistaa kyseiset viitetiedot täytäntöönpanopäätöksen liitteestä I.

(18)

Jotta valmistajilla olisi riittävästi aikaa valmistautua uusien, tarkistettujen tai muutettujen standardien soveltamiseen, on tarpeen lykätä seuraavien yhdenmukaistettujen standardien viitetietojen poistamista: EN 12312–5:2005+A1:2009, EN 13001–2:2014, EN 1501–1:2011+A1:2015, EN 1501–2:2005+A1:2009, EN 1501–3:2008, EN 1501–5:2011, EN 1829–1:2010, EN ISO 22868:2011, EN 303–5:2012, EN ISO 11202:2010, EN ISO 19085–1:2017, EN 1756–1:2001+A1:2008, EN 62061:2005/A2:2015, EN 13001–3-6:2018, EN 50636–2-107:2015/A2:2020 ja EN 60335–1:2012/A13:2017.

(19)

Sen vuoksi täytäntöönpanopäätöstä (EU) 2019/436 olisi muutettava.

(20)

Yhdenmukaistetun standardin noudattaminen luo olettamuksen vastaavien unionin yhdenmukaistamislainsäädännössä asetettujen olennaisten vaatimusten täyttymisestä siitä päivästä alkaen, jona tällaisen standardin viitetiedot on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Sen vuoksi tämän päätöksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan,

(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/30/EU (2) 13 artiklan mukaan sähkölaitetta, joka on sellaisten yhdenmukaistettujen standardien tai niiden osien mukainen, joiden viitetiedot on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, on pidettävä niiden mainitun direktiivin liitteessä I vahvistettujen olennaisten vaatimusten mukaisena, jotka kyseiset standardit tai niiden osat kattavat.

(2)

Komissio esitti täytäntöönpanopäätöksessä C(2016) 7641 (3) Euroopan standardointikomitealle (CEN), Euroopan sähkötekniikan standardointikomitealle (Cenelec) ja Euroopan telealan standardointilaitokselle (ETSI) pyynnön direktiivin 2014/30/EU mukaisen sähkömagneettista yhteensopivuutta koskevien yhdenmukaistettujen standardien laatimiseksi ja tarkistamiseksi.

(3)

Täytäntöönpanopäätöksessä C(2016) 7641 esitetyn pyynnön perusteella CEN ja Cenelec laativat staattisia loisenergiamittareita kaikille jaksollisille signaaleille koskevan yhdenmukaistetun standardin EN IEC 62053–24:2021 ja sen muutoksen EN IEC 62053–24:2021/A11:2021 (tarkkuusluokat 0,5S, 1S, 1, 2 ja 3).

(4)

Täytäntöönpanopäätöksessä C(2016) 7641 esitetyn pyynnön perusteella CEN ja Cenelec tarkistivat seuraavia yhdenmukaistettuja standardeja, joiden viitetiedot on julkaistu komission tiedonannolla (EUVL C 173, 13.5.2016) (4): EN 62053–21:2003, EN 62053–22:2003, EN 62053–23:2003 ja EN 61009–1:2012.

(5)

Tämän seurauksena hyväksyttiin seuraavat yhdenmukaistetut standardit ja niiden muutokset: EN IEC 62053–21:2021 ja EN IEC 62053–21:2021/A11:2021 vaihtovirran staattisista vaihtosähköpätöenergiamittareista (tarkkuusluokat 0,5, 1 ja 2); EN IEC 62053–22:2021 ja EN IEC 62053–22:2021/A11:2021 vaihtovirran staattisista vaihtosähköpätöenergiamittareista (tarkkuusluokat 0,1S, 0,2S ja 0,5S); EN IEC 62053–23:2021 ja EN IEC 62053–23:2021/A11:2021 staattisista loisenergiamittareista (luokat 2 ja 3); EN 61009–1:2012 ja EN 61009–1:2012/A13:2021 kotitalouksiin ja vastaavaan käyttöön tarkoitetuista ylivirtasuojalla varustetuista vikavirtasuojakytkimistä.

(6)

Komissio on arvioinut yhdessä CENin ja Cenelecin kanssa, ovatko yhdenmukaistetut standardit EN IEC 62053–24:2021, sellaisena kuin se on muutettuna standardilla EN IEC 62053–24:2021/A11:2021, EN IEC 62053–21:2021, sellaisena kuin se on muutettuna standardilla EN IEC 62053–21:2021/A11:2021, EN IEC 62053–22:2021, sellaisena kuin se on muutettuna standardilla EN IEC 62053–22:2021/A11:2021, EN IEC 62053–23:2021, sellaisena kuin se on muutettuna standardilla EN IEC 62053–23:2021/A11:2021, ja EN 61009–1:2012, sellaisena kuin se on muutettuna standardilla EN 61009–1:2012/A13:2021, täytäntöönpanopäätöksessä C(2016) 7641 esitetyn pyynnön mukaisia.

(7)

Yhdenmukaistetut standardit EN IEC 62053–24:2021, sellaisena kuin se on muutettuna standardilla EN IEC 62053–24:2021/A11:2021, EN IEC 62053–21:2021, sellaisena kuin se on muutettuna standardilla EN IEC 62053–21:2021/A11:2021, EN IEC 62053–22:2021, sellaisena kuin se on muutettuna standardilla EN IEC 62053–22:2021/A11:2021, EN IEC 62053–23:2021, sellaisena kuin se on muutettuna standardilla EN IEC 62053–23:2021/A11:2021, ja EN 61009–1:2012, sellaisena kuin se on muutettuna standardilla EN 61009–1:2012/A13:2021, täyttävät olennaiset vaatimukset, jotka niiden on tarkoitus kattaa ja joista säädetään direktiivissä 2014/30/EU. Sen vuoksi on aiheellista julkaista kyseisten yhdenmukaistettujen standardien viitetiedot sekä niitä muuttavien standardien viitetiedot Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(8)

Komission täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2019/1326 (5) liitteessä I luetellaan viittaukset yhdenmukaistettuihin standardeihin, jotka luovat olettamuksen direktiivin 2014/30/EU vaatimusten täyttymisestä. Sen varmistamiseksi, että direktiivin 2014/30/EU tueksi laadittujen yhdenmukaistettujen standardien viitetiedot luetellaan yhdessä ainoassa säädöksessä, kyseisten standardien viitetiedot sekä niitä muuttavien standardien viitetiedot olisi sisällytettävä mainittuun liitteeseen.

(9)

Sen vuoksi on tarpeen poistaa Euroopan unionin virallisesta lehdestä seuraavien yhdenmukaistettujen standardien viitetiedot, jotka on julkaistu tiedonannolla (EUVL C 173, 13.5.2016): EN 62053–21:2003, EN 62053–22:2003, EN 62053–23:2003 ja EN 61009–1:2012.

(10)

Täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2019/1326 liitteessä II luetellaan niiden direktiivin 2014/30/EU tueksi laadittujen yhdenmukaistettujen standardien viitetiedot, jotka on poistettu Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjasta. Siksi on aiheellista lisätä kyseiset viitetiedot mainittuun liitteeseen.

(11)

Jotta valmistajilla olisi riittävästi aikaa valmistautua yhdenmukaistettujen standardien EN IEC 62053–21:2021, sellaisena kuin se on muutettuna standardilla EN IEC 62053–21:2021/A11:2021, EN IEC 62053–22:2021, sellaisena kuin se on muutettuna standardilla EN IEC 62053–22:2021/A11:2021, EN IEC 62053–23:2021, sellaisena kuin se on muutettuna standardilla EN IEC 62053–23:2021/A11:2021, ja EN 61009–1:2012, sellaisena kuin se on muutettuna standardilla EN 61009–1:2012/A13:2021soveltamiseen, on tarpeen lykätä seuraavien yhdenmukaistettujen standardien viitetietojen poistamista: EN 62053–21:2003, EN 62053–22:2003, EN 62053–23:2003 ja EN 61009–1:2012.

(12)

Sen vuoksi täytäntöönpanopäätöstä (EU) 2019/1326 olisi muutettava.

(13)

Yhdenmukaistetun standardin noudattaminen luo olettamuksen vastaavien unionin yhdenmukaistamislainsäädännössä asetettujen olennaisten vaatimusten täyttymisestä siitä päivästä alkaen, jona tällaisen standardin viitetiedot on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Sen vuoksi tämän päätöksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan,

(1)

Korkeapatogeeninen lintuinfluenssa on lintujen tarttuva virustauti, joka voi vaikuttaa merkittävästi siipikarjan kasvatuksen kannattavuuteen ja aiheuttaa häiriöitä unionin sisäisessä kaupassa ja viennissä kolmansiin maihin. Korkeapatogeenisen lintuinfluenssan virukset voivat tarttua muuttolintuihin, jotka voivat levittää viruksia pitkien matkojen päähän syys- ja kevätmuuttojensa aikana. Tämän vuoksi korkeapatogeenisten lintuinfluenssavirusten esiintyminen luonnonvaraisissa linnuissa muodostaa jatkuvan uhkan näiden virusten suorasta tai välillisestä kulkeutumisesta tiloille, joilla pidetään siipikarjaa tai vankeudessa pidettäviä lintuja. Korkeapatogeenisen lintuinfluenssan puhjetessa on olemassa vaara, että taudinaiheuttaja saattaa levitä muille tiloille, joilla pidetään siipikarjaa tai vankeudessa pidettäviä lintuja.

(2)

Asetuksessa (EU) 2016/429 vahvistetaan eläinten välillä tarttuvien ja eläimestä ihmiseen tarttuvien tautien ehkäisemistä ja torjuntaa koskeva uusi oikeudellinen kehys. Korkeapatogeeninen lintuinfluenssa kuuluu mainitussa asetuksessa esitetyn luetteloitujen tautien määritelmän piiriin, ja siihen sovelletaan kyseisessä asetuksessa vahvistettuja taudinehkäisy- ja taudintorjuntasääntöjä. Asetusta (EU) 2016/429 täydennetään komission delegoidulla asetuksella (EU) 2020/687 (2) tiettyjen luetteloitujen tautien ehkäisemistä ja torjuntaa koskevien sääntöjen osalta, mukaan lukien korkeapatogeenista lintuinfluenssaa koskevat taudintorjuntatoimenpiteet.

(3)

Komission täytäntöönpanopäätös (EU) 2021/641 (3) on hyväksytty asetuksen (EU) 2016/429 puitteissa, ja siinä vahvistetaan korkeapatogeenisen lintuinfluenssan taudinpurkauksiin liittyvät taudintorjuntatoimenpiteet.

(4)

Täytäntöönpanopäätöksessä (EU) 2021/641 säädetään erityisesti, että suoja- ja valvontavyöhykkeiden ja muiden rajoitusvyöhykkeiden, joita jäsenvaltiot muodostavat korkeapatogeenisen lintuinfluenssan taudinpurkausten jälkeen delegoidun asetuksen (EU) 2020/687 mukaisesti, on katettava vähintään kyseisen täytäntöönpanopäätöksen liitteessä suoja- ja valvontavyöhykkeinä ja muina rajoitusvyöhykkeinä luetellut alueet.

(5)

Täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2021/641 liitettä muutettiin äskettäin komission täytäntöönpanopäätöksellä (EU) 2022/522 (4), kun korkeapatogeenisen lintuinfluenssan taudinpurkauksia oli esiintynyt siipikarjassa tai vankeudessa pidettävissä linnuissa Saksassa, Espanjassa, Ranskassa, Italiassa, Portugalissa ja Romaniassa ja nämä taudinpurkaukset oli huomioitava kyseisessä liitteessä.

(6)

Täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2022/522 hyväksymisen jälkeen Saksa, Ranska, Italia ja Romania ovat ilmoittaneet komissiolle korkeapatogeenisen lintuinfluenssan uusista taudinpurkauksista pitopaikoissa, joissa pidettiin siipikarjaa tai vankeudessa pidettäviä lintuja ja jotka sijaitsevat mainitun täytäntöönpanopäätöksen liitteessä luetelluilla alueilla tai niiden ulkopuolella.

(7)

Myös Belgia on ilmoittanut komissiolle korkeapatogeenisen lintuinfluenssan H5N1-alatyypin taudinpurkauksesta kyseisen jäsenvaltion Länsi-Flanderin maakunnassa sijaitsevassa pitopaikassa, jossa pidettiin siipikarjaa tai vankeudessa pidettäviä lintuja.

(8)

Myös Bulgaria on ilmoittanut komissiolle korkeapatogeenisen lintuinfluenssan H5N1-alatyypin taudinpurkauksesta kyseisen jäsenvaltion Plovdivin maakunnassa sijaitsevassa pitopaikassa, jossa pidettiin siipikarjaa tai vankeudessa pidettäviä lintuja.

(9)

Myös Tanska on ilmoittanut komissiolle korkeapatogeenisen lintuinfluenssan H5N1-alatyypin taudinpurkauksesta kyseisen jäsenvaltion Langelandin kunnassa sijaitsevassa pitopaikassa, jossa pidettiin siipikarjaa tai vankeudessa pidettäviä lintuja.

(10)

Belgian, Bulgarian, Tanskan, Saksan, Ranskan, Italian ja Romanian toimivaltaiset viranomaiset ovat toteuttaneet delegoidun asetuksen (EU) 2020/687 mukaisesti vaaditut taudintorjuntatoimenpiteet, joihin kuuluu suoja- ja valvontavyöhykkeiden muodostaminen kyseisten taudinpurkausten ympärille.

(11)

Lisäksi Ranskan toimivaltainen viranomainen päätti perustaa muun rajoitusvyöhykkeen niiden suoja- ja valvontavyöhykkeiden lisäksi, jotka muodostettiin tiettyjen kyseisen jäsenvaltion Pays de la Loiren alueella todettujen taudinpurkausten vuoksi.

(12)

Komissio on tutkinut kyseiset Belgian, Bulgarian, Tanskan, Saksan, Ranskan, Italian ja Romanian toteuttamat taudintorjuntatoimenpiteet yhteistyössä näiden jäsenvaltioiden kanssa ja katsoo, että näiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten muodostamien suoja- ja valvontavyöhykkeiden rajat Belgiassa, Bulgariassa, Tanskassa, Saksassa, Ranskassa, Italiassa ja Romaniassa sekä muun rajoitusvyöhykkeen rajat Ranskassa ovat riittävällä etäisyydellä pitopaikoista, joissa äskettäiset korkeapatogeenisen lintuinfluenssan taudinpurkaukset on vahvistettu.

(13)

Täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2021/641 liitteessä ei tällä hetkellä ole Belgian ja Tanskan osalta suoja- tai valvontavyöhykkeinä lueteltuja alueita eikä Bulgarian osalta suojavyöhykkeinä lueteltuja alueita.

(14)

Jotta estetään tarpeettomat häiriöt unionin sisäisessä kaupassa ja vältetään se, että kolmannet maat asettaisivat kaupalle perusteettomia esteitä, on välttämätöntä määritellä pikaisesti unionin tasolla, yhteistyössä Belgian, Bulgarian, Tanskan, Saksan, Ranskan, Italian ja Romanian kanssa, suoja- ja valvontavyöhykkeet, jotka kyseiset jäsenvaltiot ovat delegoidun asetuksen (EU) 2020/687 mukaisesti muodostaneet, samoin kuin Ranskan perustama muu rajoitusvyöhyke.

(15)

Sen vuoksi täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2021/641 liitteessä lueteltuja Bulgarian, Saksan, Ranskan, Italian ja Romanian alueita olisi muutettava.

(16)

Lisäksi täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2021/641 liitteessä olisi lueteltava Belgian ja Tanskan suoja- ja valvontavyöhykkeet ja Bulgarian suojavyöhyke.

(17)

Täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2021/641 liitettä olisi tämän vuoksi muutettava aluekuvauksen päivittämiseksi unionin tasolla siten, että otetaan huomioon Belgian, Bulgarian, Tanskan, Saksan, Ranskan, Italian ja Romanian delegoidun asetuksen (EU) 2020/687 mukaisesti muodostamat uudet suoja- ja valvontavyöhykkeet ja Ranskan asianmukaisesti muodostama muu rajoitusvyöhyke sekä niillä sovellettavien toimenpiteiden kesto.

(18)

Lisäksi delegoidun asetuksen (EU) 2020/687 23 artiklassa säädetään, että toimivaltainen viranomainen voi riskinarvioinnin tekemisen jälkeen tarpeellisessa määrin myöntää poikkeuksia rajoitusvyöhykkeillä sovellettavista toimenpiteistä. Näin ollen asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia siipikarjan, vankeudessa pidettävien lintujen, siitosmunien ja erikseen määritellyistä taudinaiheuttajista vapaiden munien lähetysten siirrot kyseisiltä vyöhykkeiltä. Tällaisia lähetyksiä voidaan siirtää muihin jäsenvaltioihin, jos niiden mukana on komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2021/403 (5) liitteessä I kyseisiä hyödykkeitä varten vahvistettu asiaankuuluva eläinterveystodistus tai yhdistetty eläinterveys- ja virallinen todistus. Sen vuoksi tällaisiin todistuksiin olisi lisättävä vakuutus, jossa todetaan lähetyksen olevan täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2021/641 mukainen.

(19)

Näin ollen täytäntöönpanopäätöstä (EU) 2021/641 olisi muutettava.

(20)

Koska korkeapatogeenisen lintuinfluenssan leviämiseen liittyvä epidemiologinen tilanne unionissa on kriittinen, on tärkeää, että täytäntöönpanopäätökseen (EU) 2021/641 tällä päätöksellä tehtävät muutokset tulevat voimaan mahdollisimman pian.

(21)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,