(1)

Järjestämättömiä lainoja koskevan kattavan strategian laatiminen kuuluu unionin toiminnan painopisteisiin. Järjestämättömien lainojen käsittely on ensisijaisesti luottolaitosten ja jäsenvaltioiden vastuulla, mutta asialla on myös selkeä unionin tason ulottuvuus, minkä vuoksi on syytä vähentää järjestämättömien lainojen nykyisiä määriä ja estää näiden lainojen liiallinen kertyminen tulevaisuudessa. Pankki- ja rahoitusjärjestelmien välillä on sidoksia kaikkialla unionissa, jossa luottolaitokset toimivat useilla oikeudenkäyttöalueilla ja eri jäsenvaltioissa; tämän vuoksi talouskasvuun ja rahoitusvakauteen vaikuttavien heijastusvaikutusten leviäminen jäsenvaltioiden välillä ja koko unionissa on hyvin mahdollista.

(2)

Yhdentynyt rahoitusjärjestelmä lisää talous- ja rahaliiton häiriönsietokykyä helpottamalla yksityistä riskinjakoa yli rajojen ja vähentämällä samalla julkisen riskinjaon tarvetta. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi unionin olisi saatava pankkiunioni valmiiksi ja jatkettava pääomamarkkinaunionin kehittämistä. Järjestämättömien lainojen nykyisten suurien määrien vähentäminen ja niiden mahdollisten tulevien kertymien ehkäiseminen on olennaisen tärkeää pankkiunionin lujittamiseksi ja välttämätöntä, jotta voidaan varmistaa kilpailu pankkialalla, säilyttää rahoitusvakaus ja kannustaa lainanantoon; näin voidaan luoda työpaikkoja ja kasvua unionissa.

(3)

Heinäkuun 11 päivänä 2017 annetuissa neuvoston päätelmissä järjestämättömien lainojen käsittelyä koskevasta EU:n toimintasuunnitelmasta, jäljempänä ’toimintasuunnitelma’, eri toimielimiä kehotettiin toteuttamaan toimenpiteitä, joilla voidaan puuttua järjestämättömien lainojen suureen määrään unionissa ja estää niiden mahdollinen kertyminen tulevaisuudessa. Toimintasuunnitelmassa esitetään kokonaisvaltainen toimintamalli, jossa keskitytään toisiaan täydentäviin politiikkatoimiin neljällä alalla: i) pankkien valvonta ja sääntely, ii) uudelleenjärjestely-, maksukyvyttömyys- ja velanperintäpuitteiden uudistaminen, iii) jälkimarkkinoiden kehittäminen ongelmasaamisille ja iv) pankkialan uudelleenjärjestelyn tukeminen. Toimet näillä aloilla on tarkoitus toteuttaa kansallisella tasolla ja tarpeen mukaan myös unionin tasolla. Komissio oli samoilla linjoilla pankkiunionin valmiiksi saamisesta 11 päivänä lokakuuta 2017 antamassaan tiedonannossa, jossa se ilmoitti aikovansa hyväksyä kattavan toimenpidepaketin, jossa käsitellään järjestämättömiä lainoja unionissa.

(4)

Tällä direktiivillä ja komission ehdottamilla muilla toimenpiteillä sekä Euroopan keskuspankin (EKP) yhteisen valvontamekanismin mukaisen pankkivalvonnan yhteydessä toteuttamilla toimilla ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1093/2010 (4) perustetun Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen), jäljempänä ’EPV’, toteuttamilla toimilla luodaan olosuhteet, joissa luottolaitokset pystyvät käsittelemään taseissaan olevia järjestämättömiä lainoja, sekä vähennetään tällaisten lainojen tulevien kertymien riskiä.

(5)

Kehitettäessä makrovakauteen perustuvia lähestymistapoja, joilla vältetään järjestämättömiin lainoihin liittyvien järjestelmäriskien syntyminen, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1092/2010 (5) perustettu Euroopan järjestelmäriskikomitea on velvollinen antamaan tarpeen mukaan järjestämättömien lainojen jälkimarkkinoihin liittyviä makrotason vakautta koskevia varoituksia ja suosituksia.

(6)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2019/630 (6) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EU) N:o 575/2013 (7) lisättiin uusia sääntöjä, joiden nojalla luottolaitosten edellytetään laittavan sivuun riittävästi varoja, kun uusista lainoista tulee järjestämättömiä lainoja, minkä pitäisi olla asianmukainen kannustin siihen, että järjestämättömiin lainoihin puututaan aikaisessa vaiheessa, ja estää niiden liiallinen kertyminen. Jos lainoista tulee järjestämättömiä lainoja, luottolaitokset pystyisivät vakuudellisiin lainoihin sovellettavien tehokkaampien täytäntöönpanomekanismien ansiosta soveltamaan kokonaisvaltaista strategiaa järjestämättömien lainojen täytäntöön panemiseksi, mutta tällöin olisi myös huolehdittava luotonottajien vahvasta ja tehokkaasta suojasta. Jos järjestämättömien lainojen määrät kasvavat liian suuriksi, luottolaitosten olisi kuitenkin voitava myydä tällaiset lainat muille toimijoille tehokkailla, kilpailulle avoimilla ja läpinäkyvillä jälkimarkkinoilla. Tässä luottolaitoksia ohjaavat niiden toimivaltaiset viranomaiset nykyisillä asetuksen (EU) N:o 575/2013 mukaisilla pankkikohtaisilla valtuuksillaan, joita kutsutaan myös pilarin 2 mukaisiksi valtuuksiksi. Jos järjestämättömistä lainoista tulee merkittävä ja laaja-alainen ongelma, jäsenvaltiot voivat perustaa kansallisia omaisuudenhoitoyhtiöitä tai toteuttaa muita vaihtoehtoisia toimenpiteitä valtiontukia ja pankkien kriisinratkaisua koskevien nykyisten sääntöjen puitteissa.

(7)

Tällä direktiivillä olisi mahdollistettava se, että luottolaitokset voivat käsitellä järjestämättömiksi muuttuneita lainoja paremmin, kun niille annetaan paremmat edellytykset myydä luotto kolmansille osapuolille. Lisäksi, kun luottolaitoksille kertyy suuri määrä järjestämättömiä lainoja eikä niillä ole riittävästi henkilöstöä tai asiantuntemusta tällaisten lainojen asianmukaiseen hallinnoimiseen, niiden olisi voitava joko ulkoistaa näiden lainojen hallinnoiminen erikoistuneelle luotonhallinnoijalle tai siirtää luottosopimus luotonostajalle, jolla on tarvittava riskinottohalu ja asiantuntemus sen hallinnoimiseksi.

(8)

Vaikka ”laina” ja ”pankki” ovat julkisessa keskustelussa joissain jäsenvaltioissa yleisesti käytettyjä termejä, tässä direktiivissä käytetään jäljempänä termejä ”luotto” tai ”luottosopimus” ja ”luottolaitos”. Lisäksi tämä direktiivi kattaa sekä järjestämättömän luottosopimuksen mukaiset luotonantajan oikeudet että itse järjestämättömän luottosopimuksen.

(9)

Tällä direktiivillä olisi edistettävä järjestämättömien lainojen jälkimarkkinoiden kehittämistä unionissa poistamalla esteitä, jotka haittaavat järjestämättömien lainojen siirtämistä luottolaitoksilta luotonostajille, ja asettamalla tällaista siirtämistä koskevia suojakeinoja ja turvaamalla samalla luotonottajien oikeudet. Toteutetuilla toimenpiteillä olisi yhdenmukaistettava luotonhallinnoijia koskevia toimilupavaatimuksia. Sen vuoksi tällä direktiivillä olisi luotava kehys, jota sovelletaan koko unionissa sekä luottolaitosten tekemien järjestämättömien luottosopimusten ostajiin että tällaisten sopimusten hallinnoijiin, ja luotonhallinnoijien olisi saatava jäsenvaltioiden toimivaltaisilta viranomaisilta toimilupa ja oltava näiden valvonnassa.

(10)

Johdonmukaisen sääntely- ja valvontajärjestelmän puuttuessa luotonostajat ja luotonhallinnoijat eivät voi tällä hetkellä hyödyntää sisämarkkinoiden tarjoamia etuja keskenään erilaisten kansallisten järjestelmien luomien esteiden vuoksi. Tällä hetkellä luotonhallinnoijien sääntelyä varten ei ole yhteisiä unionin standardeja. Yhteisiä standardeja ei ole vahvistettu etenkään velan perinnän sääntelyä varten. Eri jäsenvaltioilla on hyvin erilaiset säännöt siitä, miten luotonostajat voivat hankkia luottolaitoksilta luottosopimuksia. Joissakin jäsenvaltioissa ei säännellä luotonostajia, jotka ostavat luottolaitosten antamaa luottoa, kun taas toisissa niihin sovelletaan erilaisia vaatimuksia, joissa saatetaan edellyttää luottolaitoksen toimiluvan hankkimista. Nämä sääntelyvaatimusten väliset erot ovat johtaneet merkittäviin esteisiin, jotka haittaavat rajat ylittävää laillista luoton ostamista unionissa pääasiallisesti kasvattamalla kustannuksia, joita aiheutuu säännösten noudattamisesta, kun yritetään ostaa luottosalkkuja. Tämä on johtanut siihen, että luotonostajat toimivat vain joissakin jäsenvaltioissa ja kilpailu sisämarkkinoilla on siksi heikkoa, koska kiinnostuneiden luotonostajien määrä on jäänyt pieneksi. Sen vuoksi taas järjestämättömien lainojen jälkimarkkinat toimivat tehottomasti. Lisäksi järjestämättömien lainojen markkinat, jotka ovat pääasiassa kansallisia markkinoita, ovat yleensä volyymiltään pieniä.

(11)

Luotonostajien vähäinen osallistuminen on johtanut pieneen kysyntään, heikkoon kilpailuun ja alhaisiin tarjoushintoihin luottosopimussalkkujen jälkimarkkinoilla, mikä ei kannusta luottolaitoksia myymään järjestämättömiä luottosopimuksia. Sen vuoksi luottolaitosten myöntämien ja luotonostajille myytyjen luottojen markkinoiden kehittämisessä on selkeä unionin tason ulottuvuus. Luottolaitoksilla pitäisi olla mahdollisuus myydä järjestämättömiä luottosopimuksia unionin laajuisesti tehokkailla, kilpailulle avoimilla ja läpinäkyvillä jälkimarkkinoilla. Toisaalta pankkiunionin ja pääomamarkkinaunionin toteuttaminen vaatii toimintaa, jolla estetään järjestämättömien luottosopimusten kertyminen luottolaitosten taseisiin, jotta luottolaitokset voivat jatkaa tehtäväänsä talouden rahoittajina. Siksi tämä direktiivi kattaa luotonostajat, jotka elinkeino-, liike- tai ammattitoiminnassaan hankkivat luottosopimuksen, vain silloin, kun kyseisen luottosopimus on järjestämätön luottosopimus.

(12)

Luottolaitoksen alun perin myöntämät järjestämättömät luotot saattavat luotonhallinnointiprosessissa muuttua hoidetuiksi luotoiksi. Siinä tapauksessa luotonhallinnoijien olisi voitava jatkaa toimintansa harjoittamista tämän direktiivin mukaisesti luotonhallinnoijana toimimiseen myönnetyn toimilupansa perusteella.

(13)

Tietyt jäsenvaltiot sääntelevät luotonhallinnointitoimintoja, mutta vaihtelevassa määrin. Ensinnäkin näitä toimintoja sääntelevät vain tietyt jäsenvaltiot ja ne, jotka niitä sääntelevät, määrittelevät ne hyvin erilaisilla tavoilla. Säännösten noudattamisesta aiheutuvien kustannusten kasvu estää kehittämästä strategioita, joiden pohjalta toimintaa voitaisiin laajentaa perustamalla toissijainen toimipaikka tai tarjoamalla palveluja yli rajojen. Toiseksi huomattavan monet jäsenvaltiot edellyttävät toimilupia joihinkin luotonhallinnoijien suorittamista toiminnoista. Näissä toimiluvissa asetetaan erilaisia vaatimuksia eikä anneta mahdollisuutta laajentaa toimintaa yli rajojen. Tämä on jälleen esteenä rajat ylittävien palvelujen tarjoamiselle. Lisäksi joissakin tapauksissa lainsäädännössä edellytetään paikallista toimipaikkaa, mikä estää käyttämästä rajat ylittävien palvelujen tarjoamisen vapautta.

(14)

Vaikka luotonhallinnoijat voivat tarjota palvelujaan luottolaitoksille ja luotonostajille, jotka eivät ole luottolaitoksia, kilpailulle avoimet ja yhdentyneet luotonhallinnoijien markkinat ovat sidoksissa kilpailulle avointen ja yhdentyneiden markkinoiden kehittämiseen luotonostajia varten. Luotonostajat päättävät usein ulkoistaa luotonhallinnointitoimintoja muille yhteisöille, koska niillä ei ole kapasiteettia hallinnoida luottoa itse, eivätkä ne siksi välttämättä ole halukkaita ostamaan luottoa luottolaitoksilta, jolleivät ne voi ulkoistaa tiettyjä palveluja.

(15)

Koska luotonoston ja luotonhallinnointitoimintojen markkinoilla ei ole riittävästi kilpailupainetta, luotonhallinnointiyritykset veloittavat luotonostajilta suuria palkkioita palveluistaan, mikä alentaa hintoja luoton jälkimarkkinoilla. Tämä ei kannusta luottolaitoksia vähentämään järjestämättömien lainojensa määrää.

(16)

Sen vuoksi tarvitaan unionin tason toimia, jotta voidaan käsitellä luotonostajien ja luotonhallinnoijien asemaa suhteessa luottolaitosten alun perin myöntämään järjestämättömään luottoon. Tämä direktiivi ei kuitenkaan vaikuta unionin oikeuden ja kansallisen lainsäädännön sääntöihin, jotka koskevat luoton alullepanoa, mukaan lukien tapaukset, joissa luotonhallinnoijien voidaan katsoa harjoittavan luotonvälitystä. Tämä direktiivi ei myöskään vaikuta kansallisiin sääntöihin, joissa määrätään luotonostajaa tai luotonhallinnoijaa koskevista lisävaatimuksista silloin, kun on kyse luottosopimuksen ehtojen neuvottelemisesta uudelleen.

(17)

Jäsenvaltiot voivat vapaasti säännellä luotonhallinnointitoimintoja, jotka eivät kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan, kuten luottolaitoksiin kuulumattomien laitosten myöntämiä luottosopimuksia varten tarjottavia palveluja tai luonnollisten henkilöiden suorittamia luotonhallinnointitoimintoja, muun muassa asettamalla tämän direktiivin vaatimuksia vastaavia vaatimuksia. Nämä yhteisöt ja luonnolliset henkilöt eivät kuitenkaan hyötyisi mahdollisuudesta saada EU:n laajuinen toimilupa tällaisten palvelujen tarjoamiseen muissa jäsenvaltioissa.

(18)

Tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa kansallisen lainsäädännön mukaisiin rajoituksiin, jotka koskevat järjestämättömän luottosopimuksen, jota ei ole irtisanottu kansallisen yksityisoikeuden mukaisesti, mukaisten luotonantajan oikeuksien tai itse järjestämättömän luottosopimuksen siirtämistä sillä seurauksella, että kaikki luottosopimuksen nojalla maksettavat määrät erääntyvät välittömästi maksettaviksi, mikäli tätä edellytetään pankkijärjestelmän ulkopuoliselle toimijalle tehtävää siirtoa varten. Näin joissakin jäsenvaltioissa sääntelemättömät luotonantajat voivat kansalliset säännöt huomioon ottaen edelleen hankkia vain rajoitetusti järjestämättömiä luottosopimuksia, joissa maksusuoritus ei ole erääntynyt tai sen erääntymisestä on alle 90 päivää tai joita ei ole irtisanottu kansallisen yksityisoikeuden mukaisesti. Jäsenvaltiot voivat vapaasti säännellä hoidettujen luottosopimusten siirtoa muun muassa asettamalla tämän direktiivin vaatimuksia vastaavia vaatimuksia.

(19)

Tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa unionin oikeuteen, joka koskee oikeudellista yhteistyötä yksityisoikeuden alalla, eikä varsinkaan sopimusvelvoitteisiin sovellettavaa lakia ja tuomioistuimen toimivaltaa koskeviin säännöksiin, mukaan luettuna näiden säädösten ja säännösten soveltaminen yksittäisissä tapauksissa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 593/2008 (8) ja (EU) N:o 1215/2012 (9) nojalla. Kaikki luotonantajat ja niitä edustavat henkilöt ovat velvollisia noudattamaan unionin oikeutta ollessaan tekemisissä kuluttajien ja kansallisten viranomaisten kanssa, jotta varmistetaan kuluttajien oikeuksien suojaaminen.

(20)

Luotonhallinnoijien ja luotonostajien olisi aina toimittava vilpittömässä mielessä, kohdeltava luotonottajia oikeudenmukaisesti ja kunnioitettava näiden yksityisyyttä. Ne eivät saisi häiritä luotonottajia tai antaa näille harhaanjohtavaa tietoa. Niiden olisi annettava luotonottajille ennen ensimmäistä velan perintää ja luotonottajien pyynnöstä tietoja muun muassa toteutetusta siirrosta, luotonostajan ja luotonhallinnoijan, jos sellainen on nimetty, tunniste- ja yhteystiedot sekä tiedot luotonottajan maksettavaksi tulevista määristä ja ilmoitus siitä, että kaikkea asiaankuuluvaa unionin oikeutta ja kansallista lainsäädäntöä sovelletaan edelleen.

(21)

Tällä direktiivillä ei myöskään kavenneta unionin kuluttajansuojasääntöjen soveltamisalaa, ja siltä osin kuin luotonostajat katsotaan luotonantajiksi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2008/48/EY (10) ja 2014/17/EU (11) nojalla, niihin olisi sovellettava direktiivin 2008/48/EY 20 artiklassa tai direktiivin 2014/17/EU 35 artiklassa asetettuja erityisvelvoitteita. Tämän direktiivin soveltaminen ei myöskään rajoita kuluttajansuojaa, joka taataan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2005/29/EY (12), jolla kielletään sopimattomat kaupalliset menettelyt, myös sopimuksen täytäntöönpanon aikaiset menettelyt, joissa kuluttajaa johdetaan harhaan tämän oikeuksien tai velvoitteiden suhteen tai joissa kuluttajaan kohdistetaan häirintää, pakottamista tai sopimatonta vaikuttamista, jossa on kyse esimerkiksi täytäntöönpanotoimien ajoituksesta, tapahtumapaikasta, luonteesta tai kestosta, uhkaavasta tai halventavasta kielenkäytöstä tai käyttäytymisestä taikka uhkauksesta ryhtyä toimiin, jotka eivät ole laillisesti mahdollisia.

(22)

Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa taataan jokaiselle oikeus oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa sekä mahdollisuus saada neuvoja ja antaa asianajajan puolustaa ja edustaa itseään. Tämä voi olla erityisen merkityksellistä kaikkien käsiteltävien kysymysten ja oikeudellisten perustelujen täydellisen ymmärtämisen kannalta ja sen kannalta, että voidaan varmistaa oikeudellisen edustajan kattava valmistautuminen riita-asian tuomioistuinkäsittelyyn. Luotonottajien, joilla ei ole riittävästi varoja, olisi voitava turvautua oikeusapuun sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä säädetyin edellytyksin, jos se on tarpeen oikeussuojan tehokkaan saatavuuden varmistamiseksi.

(23)

Unionin luottolaitokset harjoittavat luotonhallinnointitoimintoja osana tavanomaista liiketoimintaansa. Niillä on luottosopimuksen osalta samat velvoitteet riippumatta siitä, ovatko ne tehneet luottosopimuksen itse vai ostaneet sen toiselta luottolaitokselta. Koska ne ovat jo sääntelyn ja valvonnan alaisia, tämän direktiivin soveltaminen niiden luotonhallinnointi- tai luotonostotoimintoihin merkitsisi toimilupakustannusten ja säännösten noudattamisesta aiheutuvien kustannusten tarpeetonta kaksinkertaistumista, minkä vuoksi ne eivät kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan. Tämän direktiivin soveltamisalaan ei myöskään kuulu luottolaitosten toteuttama sekä hoidettuihin että järjestämättömiin luottosopimuksiin liittyvien luotonhallinnointitoimintojen ulkoistaminen luotonhallinnoijille tai muille kolmansille osapuolille, koska luottolaitosten edellytetään jo noudattavan sovellettavia ulkoistamissääntöjä. Lisäksi luotonantajat, jotka ovat luottolaitoksiin kuulumattomia laitoksia mutta joita jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen kuitenkin valvoo direktiivin 2008/48/EY tai direktiivin 2014/17/EU mukaisesti ja jotka harjoittavat kuluttajille myönnettäviä luottoja koskevia luotonhallinnointitoimintoja osana tavanomaista liiketoimintaansa, eivät kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan silloin, kun ne suorittavat luotonhallinnointitoimintoja kyseisessä jäsenvaltiossa. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/65/EY (13) tai Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/61/EU (14) mukaisesti toimiluvan saaneiden tai rekisteröityjen vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajien, rahastoyhtiöiden ja sijoitusyhtiöiden (jos sijoitusyhtiö ei ole nimennyt rahastoyhtiötä) ei myöskään olisi kuuluttava tämän direktiivin soveltamisalaan. Joidenkin ammattien harjoittajat eli julkiset notaarit, asianajajat ja haastemiehet, jotka harjoittavat ammattiaan kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja valvovat sitovien toimenpiteiden täytäntöönpanoa, harjoittavat luotonhallinnointitoimintojen kaltaisia oheistoimintoja osana ammattiaan, ja siksi jäsenvaltioiden olisi voitava jättää näiden ammattien harjoittajat tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle.

(24)

Jotta nykyiset luotonostajat ja luotonhallinnoijat voisivat sopeutua kansallisten säännösten, joilla tämä direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, vaatimuksiin ja erityisesti jotta luotonhallinnoijat voisivat saada toimiluvan, tämän direktiivin mukaan yhteisöt, jotka tarjoavat tällä hetkellä luotonhallinnointitoimintoja kansallisen lainsäädännön nojalla, voivat jatkaa niiden tarjoamista kotijäsenvaltiossaan kuuden kuukauden ajan siitä, kun määräaika tämän direktiivin saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä on päättynyt. Kun tämä kuuden kuukauden määräaika on päättynyt, ainoastaan kansallisten säännösten, joilla tämä direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, mukaisesti toimiluvan saaneiden luotonhallinnoijien olisi saatava toimia markkinoilla.

(25)

Jäsenvaltioiden, joilla on jo käytössä tässä direktiivissä vahvistettuja sääntöjä vastaavat tai tiukemmat luotonhallinnointitoimintoja koskevat säännöt, olisi voitava säätää tämän direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annetussa kansallisessa lainsäädännössään mahdollisuudesta, että olemassa olevat luotonhallinnointitoimintoja tarjoavat yhteisöt tunnustetaan automaattisesti toimiluvan saaneiksi luotonhallinnoijiksi.

(26)

Luotonhallinnoijan toimiluvalle tarjota luotonhallinnointitoimintoja koko unionissa olisi vahvistettava yhdenmukaiset edellytykset, joita toimivaltaisten viranomaisten olisi sovellettava oikeasuhteisesti.

(27)

Jotta vältettäisiin luotonottajan suojan heikkeneminen ja lisättäisiin luottamusta, luotonhallinnoijan toimiluvan myöntämiselle ja säilyttämiselle olisi asetettava sellaiset edellytykset, joilla varmistetaan, että luotonhallinnoijilla, henkilöillä, joilla on huomattava omistusosuus luotonhallinnoijassa, ja sen johto- tai hallintoelimen jäsenillä ei ole rikosrekisterimerkintöjä asian kannalta merkityksellisistä rikoksista, muun muassa omaisuusrikoksista, talousrikoksista, rahanpesuun tai petoksiin liittyvistä rikoksista tai ruumiillista koskemattomuutta loukkaavista rikoksista, ja että luotonhallinnoijat ja kyseiset henkilöt eivät ole maksukyvyttömyysmenettelyn kohteina eivätkä aiemmin konkurssiin asetettuja, paitsi jos he ovat kansallisen lainsäädännön mukaisesti jälleen liiketoimintakelpoisia. Sen vaatimuksen noudattamista, jonka mukaan luotonhallinnoijien johto- tai hallintoelimen jäsenten on täytynyt aiemmin toimia läpinäkyvästi, avoimesti ja yhteistyöhaluisesti olleessaan liiketoiminnassaan tekemisissä valvonta- ja sääntelyviranomaisten kanssa, olisi arvioitava niiden tietojen perusteella, jotka ovat toimivaltaisen viranomaisen käytettävissä tai tiedossa toimiluvan myöntämishetkellä. Jos tietoja ei ole käytettävissä tai tiedossa tai jos aiempaa vuorovaikutusta valvonta- ja sääntelyviranomaisten kanssa ei tuolloin ole ollut, vaatimuksen katsotaan täyttyvän.

(28)

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että luotonhallinnoijan johdolla on kokonaisuudessaan riittävästi tietämystä ja kokemusta liiketoiminnan harjoittamiseksi pätevästi ja vastuullisesti ottaen huomioon suoritettava toiminto. Kunkin jäsenvaltion tehtävänä on säätää hyvää mainetta sekä riittävää tietämystä ja kokemusta koskevista vaatimuksista, mutta kyseiset vaatimukset eivät saisi häiritä toimiluvan saaneiden luotonhallinnoijien vapaata liikkuvuutta unionissa. EPV:n olisi tätä tarkoitusta varten laadittava ohjeet riittävää tietämystä ja kokemusta koskevia vaatimuksia koskevien tulkintaerojen riskin pienentämiseksi. Jotta varmistettaisiin velallisen suojaa sekä henkilötietojen suojaa koskevien sääntöjen noudattaminen, olisi myös otettava käyttöön asianmukaiset hallinto- ja ohjausjärjestelmät ja sisäiset valvontamenetelmät sekä asianmukaiset valitusten kirjaamis- ja käsittelymenettelyt ja niitä olisi valvottava. Lisäksi luotonhallinnoijilla olisi oltava käytössä riittävät rahanpesun ja terrorismin rahoituksen vastaiset menettelyt, jos kansallisissa säännöksissä, joilla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/849 (15) saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, nimetään luotonhallinnoijat ilmoitusvelvollisiksi rahanpesun ja terrorismin rahoituksen estämiseksi ja torjumiseksi. Luotonhallinnoijat olisi myös velvoitettava toimimaan oikeudenmukaisesti ja ottamaan luotonottajien taloudellinen tilanne asianmukaisesti huomioon. Jos kansallisella tasolla on käytettävissä velan takaisinmaksua helpottavia velkaneuvontapalveluja, luotonhallinnoijien olisi harkittava luotonottajien ohjaamista tällaisiin palveluihin.

(29)

Jäsenvaltioiden olisi määritettävä tämän direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annetussa kansallisessa lainsäädännössään, saavatko niiden alueella toimivat luotonhallinnoijat vastaanottaa ja pitää hallussaan luotonottajien varoja suorittaessaan luotonhallinnointitoimintoja. Tapauksissa, joissa luotonottajien varojen vastaanottaminen ja hallussa pitäminen on sallittua jossakin jäsenvaltiossa ja luotonhallinnoijat aikovat tehdä näin osana liiketoimintamalliaan, kyseisiin luotonhallinnoijiin olisi sovellettava lisävaatimuksia, jotta voidaan varautua mahdollisiin riskeihin maksukyvyttömyystapauksissa tilien ja rahastojen erottelun avulla sekä tapauksissa, joissa luotonottaja vapautetaan veloista. Jos luotonhallinnoijan kotijäsenvaltio kieltää luotonhallinnoijia vastaanottamasta ja pitämästä hallussaan luotonottajien varoja, luotonhallinnoija ei voi tehdä näin kotijäsenvaltiossaan eikä missään vastaanottavassa jäsenvaltiossa, vaikka vastaanottava jäsenvaltio sallisi varojen vastaanottamisen ja hallussapidon, koska luotonhallinnoijalla ei ole kotijäsenvaltionsa myöntämää lupaa tähän tarkoitukseen. Jos kotijäsenvaltio sitä vastoin sallii sen, että luotonhallinnoijat vastaanottavat ja pitävät hallussaan luotonottajien varoja, ja sisällyttää asiaa koskevat vaatimukset kansalliseen lainsäädäntöönsä, luotonhallinnoijan olisi voitava vastaanottaa ja pitää hallussaan luotonottajien varoja kotijäsenvaltiossaan ja missä tahansa vastaanottavassa jäsenvaltiossa, joka myös sallii luotonottajien varojen vastaanottamisen ja hallussapidon.

(30)

Pitkällisten menettelyjen ja epävarmuuden välttämiseksi on tarpeen vahvistaa tietoja, jotka luotonhallinnoijan toimilupaa hakevat ovat velvollisia toimittamaan, koskevat vaatimukset sekä kohtuulliset määräajat toimiluvan myöntämiselle ja olosuhteet, joissa toimilupa voidaan peruuttaa. Jos toimivaltaiset viranomaiset peruuttavat muissa jäsenvaltioissa luotonhallinnointitoimintoja tarjoavan luotonhallinnoijan toimiluvan, asiasta olisi ilmoitettava vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille ja myös sen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, jossa luotto myönnettiin, jos se ei ole vastaanottava jäsenvaltio tai kotijäsenvaltio. Vastaavasti olisi kotijäsenvaltioon ja vastaanottaviin jäsenvaltioihin perustettava julkinen rekisteri tai luettelo, jota pidetään ajan tasalla ja joka asetetaan julkisesti saataville toimivaltaisten viranomaisten verkkosivustolla, jotta varmistettaisiin läpinäkyvyys toimiluvan saaneiden luotonhallinnoijien lukumäärän ja henkilöllisyyden osalta.

(31)

Luotonhallinnoijan ja luotonostajan välinen sopimussuhde sekä luotonhallinnoijan velvoitteet luotonostajaan nähden eivät saisi muuttua, kun luotonhallinnointitoimintoja ulkoistetaan luotonhallinnointipalvelujen tarjoajille. Luotonhallinnoijien vastuulla olisi oltava varmistaa, ettei niiden luotonhallinnointitoimintojen ulkoistaminen luotonhallinnointipalvelujen tarjoajille aiheuta tarpeetonta operatiivista riskiä eikä johda siihen, että kyseinen palveluntarjoaja ei noudata unionin oikeuden tai kansallisen lainsäädännön vaatimuksia, tai rajoita valvonnasta vastaavan sääntelyviranomaisen mahdollisuuksia hoitaa tehtäväänsä ja turvata luotonottajan oikeudet.

(32)

Kun luotonostaja antaa luottosopimuksen hallinnoinnin ja täytäntöönpanon luotonhallinnoijan tehtäväksi, luotonostaja siirtää luotonhallinnoijalle oikeutensa ja velvollisuutensa ja myös suoran yhteytensä luotonottajaan, mutta vastuu säilyy viime kädessä luotonostajalla. Näin ollen luotonostajan ja luotonhallinnoijan välinen suhde olisi vahvistettava selkeästi kirjallisessa luotonhallinnointisopimuksessa ja toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava tarkistaa, miten niiden välinen suhde on määritetty. Lisäksi luotonhallinnoijien olisi toimittava oikeudenmukaisesti ja otettava luotonottajien taloudellinen tilanne asianmukaisesti huomioon. Siltä osin kuin luotonostaja ei itse hoida hankkimiensa luottosopimusten hallinnointia, jäsenvaltioiden olisi voitava säätää, että luotonhallinnoijan ja luotonostajan edellytetään sopivan luotonhallinnointisopimuksessa, että luotonhallinnoija antaa luotonostajalle asiaa koskevan ilmoituksen ennen kuin se ulkoistaa luotonhallinnointitoimintoja.

(33)

Jotta varmistettaisiin luotonhallinnoijan oikeus harjoittaa rajat ylittävää toimintaa ja mahdollistettaisiin tällaisen toiminnan valvonta, tällä direktiivillä otetaan käyttöön menettely, jota noudatetaan, kun toimiluvan saanut luotonhallinnoija käyttää oikeuttaan harjoittaa rajat ylittävää toimintaa. Viestinnän kotijäsenvaltion ja vastaanottavien jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välillä ja luotonhallinnoijan kanssa olisi tapahduttava kohtuullisten määräaikojen kuluessa. Sen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten, jossa luotto myönnettiin, olisi myös saatava kotijäsenvaltion toimivaltaisilta viranomaisilta tietoa rajat ylittävästä toiminnasta.

(34)

Luotonhallinnoijaan, joka harjoittaa toimintaa vastaanottavassa jäsenvaltiossa, olisi sovellettava vastaanottavan jäsenvaltion lainsäädännössä tämän direktiivin mukaisesti vahvistettuja rajoituksia ja vaatimuksia, jotka eivät liity luotonhallinnoijia koskeviin muihin toimilupavaatimuksiin, tapauksen mukaan myös kieltoa vastaanottaa ja pitää hallussa luotonottajien varoja. Jos vastaanottavan jäsenvaltion niiden kansallisten säännösten nojalla, joilla tämä direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, asetetaan luotonhallinnoijan toimilupaa koskevia lisävaatimuksia, tällaisia lisävaatimuksia ei saisi soveltaa luotonhallinnoijiin, jotka suorittavat rajat ylittäviä luotonhallinnointitoimintoja kyseisessä vastaanottavassa jäsenvaltiossa.

(35)

Jotta varmistetaan, että rajojen yli toimivien luotonhallinnoijien valvonta on tehokasta ja tuloksellista, olisi luotava erityinen kehys kotijäsenvaltion ja vastaanottavien jäsenvaltioiden sekä tarvittaessa sen jäsenvaltion, jossa luotto myönnettiin, toimivaltaisten viranomaisten välistä yhteistyötä varten. Kehyksen olisi annettava mahdollisuus luottamukselliseen tiedonvaihtoon, jossa noudatetaan salassapitovelvollisuutta ja suojataan yksilön ja yritysten oikeudet, paikalla ja muualla tehtäviin tarkastuksiin, avunantoon sekä tarkastusten ja todentamisten tulosten ja kaikkien toteutettujen toimenpiteiden ilmoittamiseen.

(36)

Tärkeä edellytys luotonostajien ja luotonhallinnoijien toiminnalle on niiden mahdollisuus päästä kaikkiin merkityksellisiin tietoihin. Jäsenvaltioiden olisi mahdollistettava tämä, ja samalla olisi noudatettava unionin ja kansallisia tietosuojasääntöjä. Tässä yhteydessä on olennaisen tärkeää, että luottolaitokset antavat mahdollisille luotonostajille yksityiskohtaiset tiedot, jotta nämä voivat tehdä oman arvionsa järjestämättömän luottosopimuksen mukaisten luotonantajan oikeuksien tai itse järjestämättömän luottosopimuksen arvosta. Luottolaitosten olisi annettava nämä tiedot vain kerran prosessin aikana, joko alkuvaiheessa tai sitä seuraavissa vaiheissa, mutta joka tapauksessa ennen siirtosopimuksen tekemistä. Tämä ilmoittamisvelvollisuus on tarpeellinen ja perusteltu, jotta mahdolliset luotonostajat voivat tehdä tietoon perustuvia valintoja ennen liiketoimen toteuttamista, ja näin ollen luottolaitokset ovat oikeutettuja luovuttamaan luotonottajien henkilötietoja mahdollisille luotonostajille. Tällaiset tiedot olisi rajoitettava tiukasti siihen, mikä on tarpeen, jotta mahdolliset luotonostajat voivat arvioida järjestämättömän luottosopimuksen mukaisten luotonantajan oikeuksien tai itse järjestämättömän luottosopimuksen arvoa ja kyseisen sopimuksen arvon takaisinperinnän todennäköisyyttä. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että tietojen antamisessa mahdollisille luotonostajille ja niiden myöhemmässä käytössä noudatetaan asiaa koskevaa unionin tietosuojakehystä.

(37)

Olisi edellytettävä, että luottolaitos, joka siirtää järjestämättömiä luottosopimuksia, ilmoittaa toimivaltaiselle viranomaiselleen ja vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille puolivuosittain ainakin siirrettyjen luottosalkkujen yhteenlasketun maksamatta olevan määrän sekä niiden sisältämien luottojen lukumäärän ja koon ja sen, sisältääkö siirto kuluttajien kanssa tehtyjä luottosopimuksia. Jokaisesta yhtenä liiketoimena siirretystä luottosalkusta annettuihin tietoihin olisi sisällyttävä luotonostajan tai sen mahdollisen edustajan oikeushenkilötunnus (LEI) tai, jos se ei ole saatavilla, luotonostajan ja sen mahdollisen unionissa olevan edustajan nimi ja osoite. Toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava edellyttää, että tiedot toimitetaan neljännesvuosittain aina, kun ne katsovat sen tarpeelliseksi, muun muassa kriisiaikana toteutettujen liiketoimien suuren määrän vuoksi. Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset olisi velvoitettava toimittamaan nämä tiedot viranomaisille, joilla on toimivalta valvoa luotonostajaa. Tällaiset läpinäkyvyysvaatimukset mahdollistavat luottosopimusten siirron yhdenmukaisen ja tehokkaan valvonnan unionissa. Suhteellisuusperiaatteen noudattamiseksi toimivaltaisten viranomaisten olisi otettava huomioon tiedot, jotka niillä on jo käytettävissä muilla tavoin ja jotka koskevat erityisesti luottolaitoksia, jotta vältetään päällekkäisyyksiä. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että luottosalkkuun liittyvät ilmoitusvaatimukset toimivaltaisille viranomaisille säilyvät luotonhallinnoijan vastuulla, kun salkku on siirretty luotonostajalle.

(38)

Toimintasuunnitelmassa todetaan, että luottolaitosten tietoinfrastruktuuria voitaisiin vahvistaa sisällyttämällä siihen järjestämättömiä luottosopimuksia koskevat yhdenmukaiset ja standardoidut tiedot. EPV on laatinut tietolomakkeita, joilla saadaan tietoa luottosalkun luottovastuista ja joiden avulla mahdolliset ostajat voivat arvioida luottosopimusten arvon ja noudattaa asianmukaista huolellisuutta. Yhtäältä tällaisten tietolomakkeiden käyttö luottosopimusten yhteydessä vähentäisi informaation epäsymmetrioita luottosopimusten mahdollisten ostajien ja myyjien välillä ja myötävaikuttaisi siten toimivien jälkimarkkinoiden kehittymiseen unionissa. Toisaalta jos tällaiset tietolomakkeet ovat liian yksityiskohtaisia, ne voivat aiheuttaa luottolaitoksille kohtuutonta rasitusta ilman merkittävää informaatiohyötyä. Sen vuoksi EPV:n olisi toteutettava tietolomakkeiden arviointi, jonka tarkoituksena on kehittää niitä edelleen ja muuttaa ne luottolaitoksia koskeviksi teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi. Luottolaitokset olisi velvoitettava käyttämään tietolomakkeita järjestämättömien luottosopimusten siirtämisessä, mukaan lukien siirrot muille luottolaitoksille. Tätä velvoitetta olisi sovellettava ainoastaan järjestämättömien luottosopimusten siirtoihin, eikä se kata monimutkaisia liiketoimia, joihin sisältyy järjestämättömiä luottosopimuksia, mukaan lukien sivuliikkeiden myynti tai liiketoiminta-alueiden myynti taikka asiakkaiden salkkujen myynti, joka ei rajoitu järjestämättömiin luottosopimuksiin, ja siirrot, jotka ovat osa myyvän luottolaitoksen meneillään olevaa uudelleenjärjestelytoimea maksukyvyttömyys-, kriisinratkaisu- tai likvidaatiomenettelyssä. Suhteellisuusperiaatteen noudattamiseksi näitä tiedonantovaatimuksia olisi sovellettava luottolaitoksiin oikeasuhteisesti ottaen huomioon luottojen luonne ja koko. Samalla siinä, missä määrin luottolaitokset ovat velvollisia noudattamaan tietolomakkeita, olisi otettava huomioon järjestämättömien luottosopimusten tekopäivä. Muiden luottosopimusten myyjien olisi voitava käyttää näitä standardeja, jotta myytävänä olevia luottosopimuksia olisi helpompi arvioida. Kun kyse on arvopaperistamisliiketoimista, joiden osalta on säädetty pakollisista avoimuusmalleista, olisi vältettävä tästä direktiivistä johtuvaa päällekkäistä raportointia.

(39)

Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä EPV:n laatimia teknisiä täytäntöönpanostandardeja, joissa täsmennetään mallit ja lomakkeet, joita luottolaitosten on käytettävä tämän direktiivin nojalla vaadittujen tietojen toimittamisessa. Komission olisi hyväksyttävä nämä tekniset täytäntöönpanostandardit täytäntöönpanosäädöksillä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 291 artiklan nojalla ja asetuksen (EU) N:o 1093/2010 15 artiklan mukaisesti.

(40)

Koska luotonostajat eivät luo uutta luottoa vaan ostavat tässä direktiivissä säädetyllä tavalla ainoastaan olemassa olevia järjestämättömiä luottosopimuksia omalla riskillään, ne eivät aiheuta vakavaraisuuteen liittyviä ongelmia ja niiden mahdollinen vaikutus järjestelmäriskiin on hyvin pieni. Sen vuoksi ei ole aiheellista vaatia luotonostajia hakemaan toimilupaa, mutta on kuitenkin tärkeää, että unionin kuluttajansuojasääntöjä ja kansallisia kuluttajansuojasääntöjä sovelletaan edelleen ja että luotonottajien oikeudet perustuvat yhä alkuperäiseen luottosopimukseen.

(41)

Jos luotonostajat ovat kolmansista maista, unionissa olevien luotonottajien saattaa olla vaikeampi vedota unionin oikeuden mukaisiin oikeuksiinsa ja kansallisten viranomaisten voi olla hankalampi valvoa järjestämättömien luottosopimusten täytäntöönpanoa. Luottolaitoksetkin saattavat olla haluttomia siirtämään järjestämättömiä luottosopimuksia kolmansien maiden luotonostajille maineriskin vuoksi. Jos luonnollisille henkilöille, muun muassa kuluttajille ja itsenäisille ammatinharjoittajille, tai mikroyrityksille sekä pienille ja keskisuurille yrityksille, jäljempänä ’pk-yritykset’, myönnettyjen luottojen kolmannesta maasta olevan ostajan edustaja ei ole luottolaitos tai jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen direktiivin 2008/48/EY tai direktiivin 2014/17/EU mukaisesti valvoma muu luotonantaja kuin luottolaitos tai unionissa toimiluvan saanut luotonhallinnoija, edustajan olisi nimettävä tällainen yhteisö sen varmistamiseksi, että luotonottajien oikeuksia koskevat vaatimukset säilyvät järjestämättömän luottosopimuksen siirron jälkeen ennallaan.

(42)

Jotta voidaan paremmin varmistaa, että kuluttajien oikeuksia koskevat vaatimukset säilyvät järjestämättömän luottosopimuksen siirron jälkeen ennallaan, luotonostaja, jonka kotipaikka on unionissa tai jonka sääntömääräinen kotipaikka sijaitsee unionissa tai, jos sillä ei kansallisen lainsäädännön mukaan ole sääntömääräistä kotipaikkaa, jonka päätoimipaikka sijaitsee unionissa, olisi myös vaadittava nimeämään luottolaitos tai jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen direktiivin 2008/48/EY tai direktiivin 2014/17/EU mukaisesti valvoma muu luotonantaja kuin luottolaitos tai luotonhallinnoija suorittamaan luotonhallinnointitoimintoja kuluttajien kanssa tehtyjen järjestämättömien luottosopimusten osalta.

(43)

Vastaanottavien jäsenvaltioiden olisi voitava laajentaa velvoite nimetä luotonhallinnoija koskemaan muita luottosopimuksia. Tapauksissa, joissa luottosalkun siirtoon sisältyy kuluttajien, muiden luonnollisten henkilöiden tai pk-yritysten kanssa tehtyjä luottosopimuksia, joiden osalta on nimettävä luottolaitos tai jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen direktiivin 2008/48/EY tai direktiivin 2014/17/EU mukaisesti valvoma muu luotonantaja kuin luottolaitos tai luotonhallinnoija, ja samanaikaisesti myös muita luottosopimuksia, joita varten tällaista nimeämistä ei edellytetä, luotonostajan tai sen mahdollisen edustajan olisi tarvittaessa noudatettava nimeämisvelvoitetta kuluttajien, muiden luonnollisten henkilöiden tai pk-yritysten kanssa tehtyjen luottosopimusten suhteen. Luotonhallinnoijan ja luotonostajan olisi noudatettava sovellettavaa unionin oikeutta ja kansallista lainsäädäntöä, ja kansallisille viranomaisille olisi annettava yksittäisissä jäsenvaltioissa tarvittavat valtuudet valvoa tehokkaasti niiden toimintaa.

(44)

Kun luotonostaja tai sen tämän direktiivin mukaisesti nimetty edustaja velvoitetaan nimeämään luotonhallinnoija tai luottolaitos tai jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen direktiivin 2008/48/EY tai direktiivin 2014/17/EU mukaisesti valvoma muu luotonantaja kuin luottolaitos ja se päättää itse hallinnoida järjestämättömän luottosopimuksen mukaisiin luotonantajan oikeuksiin tai itse järjestämättömään luottosopimukseen liittyviä oikeuksia ja velvoitteita ja panna ne täytäntöön, luotonostajan tai sen tämän direktiivin mukaisesti nimetyn edustajan katsotaan olevan luotonhallinnoija ja sillä olisi näin ollen oltava tämän direktiivin mukainen toimilupa.

(45)

Luotonostajien, jotka käyttävät luotonhallinnoijien tai luottolaitosten tai jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen direktiivin 2008/48/EY tai direktiivin 2014/17/EU mukaisesti valvomien muiden luotonantajien kuin luottolaitosten palveluja, olisi ilmoitettava asiasta kotijäsenvaltionsa toimivaltaisille viranomaisille, jotta asianomaiset toimivaltaiset viranomaiset voisivat valvoa, miten luotonhallinnoija tai luottolaitos tai jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen direktiivin 2008/48/EY tai direktiivin 2014/17/EU mukaisesti valvoma muu luotonantaja kuin luottolaitos kohtelee luotonottajaa. Luotonostajien olisi myös ilmoitettava valvonnastaan vastaaville toimivaltaisille viranomaisille hyvissä ajoin, jos ne alkavat käyttää toisen luotonhallinnoijan, luottolaitoksen tai jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen direktiivin 2008/48/EY tai direktiivin 2014/17/EU mukaisesti valvoman luottolaitoksiin kuulumattoman laitoksen palveluja.

(46)

Luotonostajat, jotka panevat ostetun luottosopimuksen suoraan täytäntöön, olisi näin tehdessään noudatettava luottosopimukseen sovellettavaa lainsäädäntöä, luotonottajaan sovellettavat kuluttajansuojasäännöt mukaan luettuina. Erityisesti sopimusten täytäntöönpanoa, kuluttajansuojaa ja rikosoikeutta koskevien kansallisten sääntöjen soveltamista jatketaan, ja toimivaltaisten viranomaisten olisi varmistettava, että kyseiset luotonostajat noudattavat näitä sääntöjä jäsenvaltioiden alueella.

(47)

Jotta helpotettaisiin tässä direktiivissä säädettyjen velvoitteiden täytäntöönpanoa, kun luotonostajan kotipaikka ei ole unionissa tai sen sääntömääräinen kotipaikka ei sijaitse unionissa tai, jos sillä ei kansallisen lainsäädännön mukaan ole sääntömääräistä kotipaikkaa, sen päätoimipaikka ei sijaitse unionissa, tämän direktiivin saattamiseksi kansallisen lainsäädännön osaksi annetussa kansallisessa lainsäädännössä olisi säädettävä, että kolmannesta maasta oleva luotonostaja nimeää luottosopimuksen siirron yhteydessä edustajan, jonka kotipaikka on unionissa tai jonka sääntömääräinen kotipaikka sijaitsee unionissa tai, jos sillä ei kansallisen lainsäädännön mukaan ole sääntömääräistä kotipaikkaa, jonka päätoimipaikka sijaitsee unionissa ja johon toimivaltaiset viranomaiset voivat ottaa yhteyttä luotonostajan lisäksi tai sijasta. Tämä edustaja vastaa tässä direktiivissä luotonostajille asetetuista velvoitteista, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta luotonhallinnoijille asetettuihin velvoitteisiin. Luotonostajien, jotka siirtävät järjestämättömiä luottosopimuksia, olisi ilmoitettava kotijäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle puolivuosittain ja kootusti ainakin siirrettyjen luottosalkkujen yhteenlaskettu maksamatta oleva määrä ja niiden sisältämien luottojen lukumäärä ja koko sekä se, sisältääkö siirto kuluttajien kanssa tehtyjä luottosopimuksia. Jokaisesta yhtenä liiketoimena siirretystä salkusta annettuihin tietoihin olisi sisällyttävä luotonostajan tai sen mahdollisen edustajan oikeushenkilötunnus (LEI) tai, jos se ei ole saatavilla, luotonostajan ja sen mahdollisen unionissa olevan edustajan nimi ja osoite. Toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava vaatia, että tiedot toimitetaan sen sijaan neljännesvuosittain aina, kun ne katsovat sen tarpeelliseksi, muun muassa kriisiaikana toteutettujen liiketoimien suuren määrän vuoksi.

(48)

Nykyään eri viranomaiset vastaavat jäsenvaltioissa luotonhallinnoijien ja luotonostajien toimilupien myöntämisestä ja valvonnasta. Sen vuoksi on olennaisen tärkeää, että jäsenvaltiot selkeyttävät näiden viranomaisten roolia ja antavat riittävät valtuudet, etenkin kun viranomaiset saattavat joutua valvomaan yhteisöjä, jotka tarjoavat palveluja muissa jäsenvaltioissa. Tehokkaan ja oikeasuhteisen valvonnan varmistamiseksi koko unionissa jäsenvaltioiden olisi annettava toimivaltaisille viranomaisille valtuudet, jotka ne tarvitsevat tämän direktiivin mukaisten tehtäviensä hoitamiseen, mukaan luettuina valtuudet saada tarvittavat tiedot, tutkia tämän direktiivin mahdolliset rikkomiset, käsitellä luotonottajien valitukset ja määrätä hallinnollisia seuraamuksia ja korjaavia toimenpiteitä, toimilupien peruuttaminen mukaan luettuna. Hallinnollisia seuraamuksia ja korjaavia toimenpiteitä sovellettaessa jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset soveltavat niitä oikeassa suhteessa ja perustelevat päätöksensä ja että päätöksiin sovelletaan tuomioistuinvalvontaa, myös sellaisissa tapauksissa, joissa toimivaltaiset viranomaiset eivät toimi asetettujen määräaikojen kuluessa.

(49)

Tämän direktiivin rikkomista koskevat säännökset eivät rajoita jäsenvaltioiden oikeutta puuttua esimerkiksi kuluttajansuojaa, luotonottajien oikeuksia tai rikollista toimintaa koskevan kansallisen lainsäädännön rikkomiseen liittyviin tapauksiin. Tällaisissa tapauksissa vastaanottavan jäsenvaltion ja jäsenvaltion, jossa luotto myönnettiin, toimivaltaisilla viranomaisilla on toimivalta päättää, onko kansallista lainsäädäntöä rikottu, ja tällä direktiivillä ei näin ollen rajoiteta niiden valtuuksia.

(50)

Koska luoton jälkimarkkinoiden toiminta on suurelta osin riippuvaista näillä markkinoilla toimivien yhteisöjen hyvästä maineesta, luotonhallinnoijien olisi otettava käyttöön tehokas mekanismi, jolla käsitellään luotonottajien valituksia. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että viranomaisilla, joilla on toimivalta valvoa luotonostajia ja luotonhallinnoijia, on tehokkaat ja toimivat menettelyt, joilla käsitellään luotonottajien valitukset.

(51)

Sovellettaessa tätä direktiiviä henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksia (EU) 2016/679 (16) ja (EU) 2018/1725 (17). Kun henkilötietoja käsitellään tätä direktiiviä sovellettaessa, olisi erityisesti mainittava täsmällinen tarkoitus, viitattava asiaankuuluvaan oikeusperustaan ja noudatettava asetuksessa (EU) 2016/679 säädettyjä asiaankuuluvia turvallisuusvaatimuksia sekä kunnioitettava tarpeellisuuden, oikeasuhteisuuden, käyttötarkoituksen rajoittamisen ja tietojen säilyttämisen avoimen ja oikeasuhteisen enimmäisajan periaatteita. Näitä tarkoituksia varten olisi noudatettava ensisijaisesti asetuksen (EU) 2016/679 40 artiklan mukaisia koko alaa koskevia käytännesääntöjä. Kaikkiin tämän direktiivin puitteissa kehitettäviin ja sovellettaviin tietojenkäsittelyjärjestelmiin olisi myös sisällyttävä sisäänrakennettu henkilötietojen suoja ja oletusarvoinen tietosuoja. Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välisessä hallinnollisessa yhteistyössä ja keskinäisessä avunannossa olisi vastaavasti noudatettava asetuksessa (EU) 2016/679 vahvistettuja henkilötietojen suojaa koskevia sääntöjä ja kansallisia tietosuojasääntöjä, joilla unionin oikeus pannaan täytäntöön.

(52)

Kuluttajansuojan korkea tason varmistamiseksi unionin oikeudessa ja kansallisessa lainsäädännössä säädetään useista oikeuksista ja suojatoimista, jotka liittyvät kuluttajille myönnettyihin luottosopimuksiin. Näitä oikeuksia ja suojatoimia sovelletaan erityisesti luottosopimuksesta käytävään neuvotteluun ja luottosopimuksen tekemiseen, direktiivissä 2005/29/EY säädettyjen sopimattomien elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisten kaupallisten menettelyjen käyttöön sekä luottosopimuksen hoitamiseen tai laiminlyömiseen. Tämä koskee erityisesti direktiivin 2014/17/EU soveltamisalaan kuuluvia pitkäaikaisia kulutusluottosopimuksia, kun on kyse kuluttajan oikeudesta täyttää luottosopimuksen mukaiset velvoitteensa kokonaan tai osittain ennen luottosopimuksen voimassaolon päättymistä taikka tarvittaessa saada tietoa eurooppalaisen standardoidun tietosivun välityksellä luottosopimuksen mahdollisesta siirtämisestä luotonostajalle. Luotonottajan oikeudet eivät myöskään saisi muuttua, jos luottolaitoksen ja luotonostajan välinen luottosopimuksen siirto tehdään sopimuksen uudistamisen muodossa. Yleensä olisi varmistettava, että luotonottajien luottosopimuksen siirtäminen luottolaitokselta luotonostajalle ei heikennä luotonottajien tilannetta. Tämä direktiivi ei saisi estää jäsenvaltiota soveltamasta tiukempia säännöksiä luotonottajien suojelemiseksi.

(53)

Rajoittamatta direktiivien 2008/48/EY ja 2014/17/EU mukaisia muita velvoitteita ja kuluttajansuojan korkean tason varmistamiseksi mainittuja direktiivejä olisi muutettava sen varmistamiseksi, että kuluttajalle esitetään hyvissä ajoin ennen luottosopimuksen ehtojen muuttamista selkeä ja kattava luettelo kaikista tällaisista muutoksista, niiden toteuttamisaikataulu ja tarpeelliset yksityiskohdat sekä sen kansallisen viranomaisen nimi ja osoite, jolle kuluttaja voi tehdä valituksen.

(54)

Direktiivien 2008/48/EY ja 2014/17/EU nojalla annettavat ja tässä direktiivissä säädetyillä muutoksilla käyttöön otetut luottosopimuksen ehtojen muuttamista koskevat tiedot eivät saisi vaikuttaa direktiiveissä 2008/48/EY ja 2014/17/EU säädettyihin kuluttajan oikeuksiin, mukaan lukien tiedonsaantioikeudet.

(55)

Painoarvo, jonka unionin lainsäätäjä on antanut kuluttajien suojaamiselle neuvoston direktiivissä 93/13/ETY (18) sekä direktiiveissä 2008/48/EY ja 2014/17/EU, merkitsee sitä, että luottosopimuksen mukaisten luotonantajan oikeuksien tai itse luottosopimuksen siirtäminen luotonostajalle ei saisi vaikuttaa millään tavalla unionin oikeudessa kuluttajille annettavan suojan tasoon. Sen vuoksi luotonostajien ja luotonhallinnoijien olisi noudatettava sovellettavaa unionin oikeutta ja kansallista lainsäädäntöä, jota sovelletaan alkuperäiseen luottosopimukseen, ja luotonottajalla olisi säilyttävä sama suojan taso, josta säädetään sovellettavassa unionin oikeudessa ja kansallisessa lainsäädännössä tai josta määrätään unionin tai kansallisissa lainvalintasäännöissä. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että luotonottajalta ei veloiteta muita luottosopimuksen siirtoon liittyviä kustannuksia kuin ne, jotka jo sisältyvät kyseiseen luottosopimukseen. Maksunsa laiminlyöneille kuluttajille määrättävien maksujen osalta direktiiviin 2008/48/EY olisi tehtävä muutoksia, joiden mukaan jäsenvaltioiden edellytetään noudattavan direktiivin 2014/17/EU sääntöjä ylärajojen asettamisesta maksuille ja seuraamuksille.

(56)

Kuluttajien osalta direktiivejä 2008/48/EY ja 2014/17/EU olisi muutettava tällä direktiivillä sen vahvistamiseksi, että jäsenvaltioiden olisi edellytettävä, että luotonantajilla on käytössä asianmukaiset käytänteet ja menettelyt, jotta ne voivat tarvittaessa noudattaa kohtuullista pidättyvyyttä ennen ulosmittausmenettelyjen käynnistämistä. Olisi otettava huomioon 19 päivänä elokuuta 2015 annetut EPV:n ohjeet maksamattomista lainoista ja ulosmittauksesta, 31 päivänä lokakuuta 2018 annetut EPV:n ohjeet järjestämättömien saamisten ja lainanhoitojoustosaamisten käsittelystä ja EKP:n ohjeet pankeille järjestämättömien saamisten käsittelystä maaliskuulta 2017. Tehdessään päätöstä lainanhoitojoustoihin ryhtymisestä luotonantajien olisi otettava huomioon kuluttajan henkilökohtainen tilanne, hänen etunsa ja oikeutensa sekä hänen kykynsä maksaa luotto takaisin, erityisesti silloin, kun luottosopimuksen vakuutena on kiinteä asunto-omaisuus, joka on kuluttajan pääasiallinen asunto. Lainanhoitojoustotoimiin olisi voitava kuulua tiettyjä kuluttajalle tehtyjä myönnytyksiä, kuten luottosopimuksen täydellinen tai osittainen uudelleenrahoitus tai sen voimassa olevien ehtojen muuttaminen, muun muassa sen voimassaoloajan pidentäminen, luottosopimuksen tyypin muuttaminen, takaisinmaksuerän lykkääminen osittain tai kokonaan, koron muuttaminen, lyhennysvapaan tarjoaminen, osittainen takaisinmaksu, lainavaluutan vaihtaminen, lainan anteeksianto osittain ja velkojen yhdistäminen. Jäsenvaltioilla olisi oltava kansallisella tasolla käytössä asianmukaiset lainanhoitojoustotoimet. Tässä direktiivissä muutoksina direktiiveihin 2008/48/EY ja 2014/17/EU säädetty lainanhoitojoustotoimien luettelo ei ole tyhjentävä, ja jäsenvaltiot voivat näin ollen edelleenkin vapaasti säätää lisätoimista. Jäsenvaltiot voivat myös vapaasti olla säätämättä tietystä toimesta, jos näin päätetään kansallisella tasolla, kunhan käytettävissä on edelleen kohtuullinen määrä toimia. Jos ulosmittausmenettelyn jälkeen jäljellä on velkaa, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että elinolosuhteiden vähimmäistaso suojataan, ja otettava käyttöön velan takaisinmaksua helpottavia toimenpiteitä siten, että pitkäaikainen ylivelkaantuminen kuitenkin vältetään. Ainakin jos kiinteästä asunto-omaisuudesta saatava hinta vaikuttaa kuluttajan maksettavana olevaan velkamäärään, jäsenvaltioiden olisi kannustettava luotonantajia toteuttamaan kohtuulliset toimenpiteet, jotta ulosmitatusta kiinteästä asunto-omaisuudesta saadaan mahdollisimman hyvä hinta markkinatilanteessa. Jäsenvaltiot eivät saisi estää luottosopimuksen osapuolia sopimasta nimenomaisesti, että vakuuden siirtäminen luotonantajalle riittää luoton takaisinmaksuksi, erityisesti silloin, kun luoton vakuutena on kuluttajan pääasiallinen asunto.

(57)

Jotta varmistettaisiin, ettei kiinnitysluottosopimuksen mukaisten luotonantajan oikeuksien tai itse luottosopimuksen siirtäminen kolmannelle osapuolelle vaikuta kuluttajansuojan tasoon, direktiiviin 2014/17/EU olisi tehtävä muutos sen vahvistamiseksi, että tapauksissa, joissa kyseisen direktiivin soveltamisalaan kuuluva luotto siirretään, kuluttajalla on oikeus esittää luotonostajaa kohtaan kaikki väitteet, jotka hän olisi voinut esittää alkuperäistä luotonantajaa kohtaan, ja oikeus saada ilmoitus luoton siirtämisestä.

(58)

Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman (19) mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta unionin lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna.

(59)

Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultu asetuksen (EU) 2018/1725 42 artiklan 1 kohdan mukaisesti ja hän on antanut lausunnon 24 päivänä tammikuuta 2019.

(60)

Komission olisi tarkasteltava uudelleen tämän direktiivin tehokasta toimintaa sitä mukaa kuin järjestämättömien luottosopimusten unionin sisäisten jälkimarkkinoiden, joilla kuluttajansuojan taso on korkea, toteutuminen etenee. Komissiolla on hyvät edellytykset analysoida erityisiä rajat ylittäviä kysymyksiä, joita yksittäiset jäsenvaltiot eivät voi tunnistaa tai asianmukaisesti ratkaista ja joita ovat esimerkiksi luotonhallinnoinnin ja luotonostajien toiminnan yhteydessä mahdollisesti syntyvä rahanpesua ja terrorismin rahoitusta koskeva riski sekä eri jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välinen yhteistyö. Siksi on tarkoituksenmukaista, että tarkastellessaan tätä direktiiviä uudelleen komission olisi tehtävä myös perusteellinen arviointi luotonhallinnoijien ja luotonostajien harjoittamiin toimintoihin liittyvistä rahanpesua ja terrorismin rahoitusta koskevista riskeistä sekä toimivaltaisten viranomaisten välisestä hallinnollisesta yhteistyöstä.

(61)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita eli tehostaa järjestämättömien lainojen jälkimarkkinoiden kehittämistä unionissa, samalla kun varmistetaan luotonottajien suojan vahvistaminen edelleen, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi,

(1)

Asetuksessa (EU) 2016/429 vahvistetaan eläinten välillä tarttuvien ja eläimestä ihmiseen tarttuvien eläintautien ehkäisemistä ja torjuntaa koskevat säännöt. Kyseisen asetuksen IV osassa vahvistetaan maaeläimiä pitäviä pitopaikkoja ja hautomoja sekä tiettyjen pidettävien maaeläinten ja siitosmunien jäljitettävyyttä unionissa koskevat säännöt. Lisäksi asetuksessa (EU) 2016/429 siirretään komissiolle valta hyväksyä delegoiduilla säädöksillä sääntöjä, joilla täydennetään tiettyjä kyseisen asetuksen muita kuin keskeisiä osia.

(2)

Komission delegoidulla asetuksella (EU) 2019/2035 (2) täydennetään asetusta (EU) 2016/429 maaeläimiä pitäviä pitopaikkoja ja hautomoja sekä tiettyjen pidettävien maaeläinten ja siitosmunien jäljitettävyyttä koskevien sääntöjen osalta. Kyseisen delegoidun asetuksen II osassa vahvistetaan erityisesti maaeläimiä pitävien pitopaikkojen rekisteröintiä ja hyväksymistä koskevat säännöt, mukaan lukien kokoamispitopaikkoja ja pitopaikkoja, joista siirretään toiseen jäsenvaltioon siitosmunien tai siipikarjan lähetyksiä, koskevat säännöt. Lisäksi kyseisen delegoidun asetuksen III osassa vahvistetaan pidettävien maaeläinten ja siitosmunien jäljitettävyyttä koskevat säännöt ja erityisesti pidettävien nauta-, lammas- ja vuohieläinten jäljitettävyyttä sekä siitosmunien merkitsemistä koskevat säännöt.

(3)

Tässä asetuksessa vahvistetut säännöt ovat sisällöllisesti sidoksissa toisiinsa, ja niitä sovelletaan maaeläimiä tai siitosmunia kuljettaviin tai pitäviin toimijoihin. Näin ollen johdonmukaisuuden, yksinkertaisuuden ja sääntöjen tehokkaan soveltamisen vuoksi sekä niiden päällekkäisyyden välttämiseksi säännöt olisi vahvistettava yhdessä säädöksessä eikä useissa erillisissä säädöksissä, joissa on useita ristiviittauksia. Tämä toimintatapa on myös johdonmukainen asetuksen (EU) 2016/429 yhden päätavoitteen kanssa, sillä sen avulla on tarkoitus virtaviivaistaa eläinterveyttä koskevia unionin sääntöjä ja siten tehdä niistä avoimempia ja helpommin sovellettavia.

(4)

Asetuksessa (EU) 2016/429 säädetään, että sellaisten hautomojen toimijoiden, joista siirretään toiseen jäsenvaltioon siitosmunien tai siipikarjan lähetyksiä, ja sellaisten siipikarjaa pitävien pitopaikkojen toimijoiden, joista siirretään toiseen jäsenvaltioon muihin tarkoituksiin kuin teurastettavaksi tarkoitetun siipikarjan tai siitosmunien lähetyksiä, on haettava pitopaikoilleen hyväksyntää toimivaltaiselta viranomaiselta. Kyseisen asetuksen 94 artiklan 3 kohdan a alakohdassa siirretään komissiolle valta säätää poikkeuksista toimijoihin sovellettavaan vaatimukseen hakea toimivaltaiselta viranomaiselta hyväksyntä tietyntyyppisille pitopaikoille, jos pitopaikkojen aiheuttama riski on merkityksetön.

(5)

Muun siipikarjan kuin sileälastaisten lintujen ja niiden siitosmunien pienen määrän siirtäminen toiseen jäsenvaltioon aiheuttaa pienemmän riskin taudin leviämisestä. Sellaisten pitopaikkojen toimijat, joista siirretään toiseen jäsenvaltioon pieniä määriä tällaisia eläimiä ja siitosmunia, eivät myöskään käytännön syistä voi täyttää kaikkia delegoidussa asetuksessa (EU) 2019/2035 säädettyjä hyväksyntää koskevia vaatimuksia. Delegoidun asetuksen (EU) 2019/2035 4 artiklaa olisi sen vuoksi muutettava siten, että siinä säädetään, että sellaisten hautomojen ja siipikarjaa pitävien pitopaikkojen toimijat, joista siirretään toiseen jäsenvaltioon alle 20 yksilöä muuta siipikarjaa kuin sileälastaisia lintuja ja alle 20 muun siipikarjan kuin sileälastaisten lintujen siitosmunaa, voivat poiketa velvollisuudesta hakea hyväksyntää toimivaltaiselta viranomaiselta.

(6)

Delegoidun asetuksen (EU) 2019/2035 38 artiklan 1 kohdassa säädetään, että nautaeläimiä pitävien toimijoiden on varmistettava, että nautaeläimet yksilöidään erityisellä tunnistimella, kun taas 38 artiklan 2 kohdassa säädetään, että toimijat voivat korvata kyseiset tunnistimet vaihtoehtoisilla tunnistimilla. Lisäksi kyseisen delegoidun asetuksen 45 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään toimijoiden velvoitteista yksilöidä pidettävät lammas- ja vuohieläimet erityisillä tunnistimilla, kun taas 45 artiklan 4 kohdassa säädetään, että toimijat voivat korvata kyseiset tunnistimet vaihtoehtoisilla tunnistimilla.

(7)

Toisaalta asetuksen (EU) 2016/429 269 artiklassa säädetään, että jäsenvaltiot voivat hyväksyä tietyillä osa-alueilla kansallisia toimenpiteitä, joita ne voivat soveltaa alueellaan ja jotka ovat täydentäviä tai tiukempia kuin kyseisessä asetuksessa säädetyt toimenpiteet. Yksi tällaisista osa-aluista on pidettävien maaeläinten ja sukusolujen ja alkioiden lähetyksiin sovellettavat jäljitettävyysvaatimukset. Delegoidussa asetuksessa (EU) 2019/2035 ei oteta asianmukaisesti huomioon tätä mahdollisuutta. Delegoidun asetuksen (EU) 2019/2035 38 artiklan 2 kohtaa, 45 artiklan 4 kohtaa ja 48 artiklaa olisi sen vuoksi muutettava sen selventämiseksi, että nauta-, lammas- tai vuohieläimiä pitäville toimijoille annettu mahdollisuus yksilöidä eläimet vaihtoehtoisilla tunnistimilla edellyttää asianomaisen jäsenvaltion hyväksyntää. Tällä selkeytetään kansallisia toimenpiteitä soveltavien jäsenvaltioiden roolia ja vastuuta sen varmistamiseksi, että asetuksen (EU) 2016/429 269 artiklassa säädetyt, nauta-, lammas- ja vuohieläimiä koskevat täydentävät tai tiukemmat jäljitettävyysvaatimukset pannaan täytäntöön asianmukaisesti.

(8)

Delegoidun asetuksen (EU) 2019/2035 76 artiklassa säädetään, että papukaijoja pitävien toimijoiden on varmistettava, että tunnistin näyttää eläimen tunnistuskoodin. Delegoidussa asetuksessa vahvistettu tunnistuskoodin määritelmä ylittää kuitenkin sen, mikä on tarpeen papukaijojen tunnistamiseksi, ja aiheuttaa jäsenvaltioille merkittävää hallinnollista rasitetta. Sen vuoksi delegoitua asetusta (EU) 2019/2035 olisi muutettava siten, että papukaijojen tunnistin näyttää sen sijaan aakkosnumeerisen koodin, joka mahdollistaa niiden tunnistamisen ja takaa riittävän jäljitettävyystason kyseisille eläimille, kun niitä siirretään jäsenvaltioiden välillä.

(9)

Delegoidun asetuksen (EU) 2019/2035 80 artiklassa säädetään, että kaikki siitosmunat on merkittävä alkuperäisen pitopaikan yksilöllisellä hyväksyntänumerolla. Asetuksessa (EU) 2016/429 edellytetään kuitenkin ainoastaan sellaisten pitopaikkojen hyväksymistä, jotka lähettävät siitosmunia toiseen jäsenvaltioon. Lisäksi komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2020/688 (3) säädetään, että kun toiseen jäsenvaltioon siirretään alle 20 muun siipikarjan kuin sileälastaisten lintujen siitosmunaa, kyseisten munien on oltava peräisin rekisteröidyistä pitopaikoista. Sen vuoksi delegoitua asetusta (EU) 2019/2035 olisi muutettava siten, että sellaisten siipikarjan pitopaikkojen toimijat ja sellaisten hautomojen toimijat, joista siirretään toiseen jäsenvaltioon alle 20 muun siipikarjan kuin sileälastaisten lintujen siitosmunaa, vapautetaan velvoitteesta varmistaa, että kaikki siitosmunat merkitään alkuperäisen pitopaikan yksilöllisellä hyväksyntänumerolla. Tämä muutos on yhdenmukainen tällä asetuksella delegoidun asetuksen (EU) 2019/2035 4 artiklaan tehtävien muutosten kanssa.

(10)

Delegoidun asetuksen (EU) 2019/2035 5 artiklassa vahvistetaan vaatimukset, jotka koskevat hyväksynnän myöntämistä sorkka- ja kavioeläinten kokoamispitopaikoille, ja siinä säädetään, että toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että tällaiset pitopaikat täyttävät tietyt mainitun asetuksen liitteessä I olevassa 1 osassa vahvistetut vaatimukset. Delegoidun asetuksen (EU) 2019/2035 liitteessä I olevan 1 osan 1 kohdan b alakohdassa säädetään, että pitopaikalle voidaan myöntää sorkka- ja kavioeläinten kokoamispitopaikan hyväksyntä ainoastaan, jos pitopaikassa pidetään aina pelkästään saman luokan ja saman lajin sorkka- ja kavioeläimiä, joilla on sama terveystilanne. Nykyisillä kokoamispitopaikoilla voi kuitenkin olla yksi tai useampi epidemiologisesti erillinen eläintila. Tällaisia erillisiä tiloja olisi käytettävä tavalla, jolla varmistetaan, että niissä pidettävät eläimet eivät ole suorassa tai epäsuorassa kosketuksessa toisiinsa. Näin pitopaikassa voidaan pitää eri lajien tai luokkien sorkka- ja kavioeläimiä, joilla on eri terveystilanne, kunhan niitä pidetään epidemiologisesti erillisissä eri eläintiloissa. Delegoidun asetuksen (EU) 2019/2035 liitteessä I olevaa 1 osaa olisi sen vuoksi muutettava tämän mahdollisuuden antamiseksi.

(11)

Lisäksi delegoidun asetuksen (EU) 2020/688 15–18 artiklassa säädetään mahdollisuudesta sisällyttää lammas- ja vuohieläimet samaan lähetykseen, koska molempiin lajeihin sovelletaan samoja kyseisessä delegoidussa asetuksessa vahvistettuja eläinterveysvaatimuksia. Myös delegoidussa asetuksessa (EU) 2019/2035 olisi säädettävä mahdollisuudesta koota lammas- ja vuohieläimiä yhteen lähetykseen. Delegoitua asetusta (EU) 2019/2035 olisi sen vuoksi muutettava siten, että siihen sisällytetään poikkeus kyseisen asetuksen liitteessä I olevassa 1 osassa vahvistettuun pääsääntöön, jonka mukaan ainoastaan saman lajin sorkka- ja kavioeläimiä voidaan koota yhteen,

(1)

Euroopan talousyhteisön ja Norjan kuningaskunnan välillä 14 päivänä toukokuuta 1973 tehdyn sopimuksen (3), jäljempänä ’Euroopan talousyhteisön ja Norjan kuningaskunnan välillä tehty kahdenvälinen vapaakauppasopimus’, pöytäkirjassa N:o 2 ja Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen (4), jäljempänä ’ETA-sopimus’, pöytäkirjassa 3, sellaisena kuin se on muutettuna jalostetuista ja muista maataloustuotteista tehtyjen ETA-sopimuksen pöytäkirjojen 2 ja 3 muuttamisesta 23 päivänä marraskuuta 2001 tehdyllä ETA:n sekakomitean päätöksellä N:o 140/2001 (5), määritetään tiettyjä maataloustuotteita ja jalostettuja maataloustuotteita koskeva unionin ja Norjan kuningaskunnan välinen kauppajärjestelmä.

(2)

ETA-sopimuksen pöytäkirjassa 3 määrätään, että CN-koodiin 2202 10 00 kuuluvasta lisättyä sokeria tai muuta makeutusainetta sisältävästä vedestä ja maustetusta vedestä sekä CN-koodiin 2202 90 10 kuuluvista nimikkeiden 0401–0404 tuotteita tai niistä saatuja rasvoja sisältämättömistä muista alkoholittomista juomista ei kanneta tullia.

(3)

CN-koodi 2202 90 on 1 päivästä tammikuuta 2017 alkaen korvattu CN-koodeilla 2202 91 00 ja 2202 99. Sen vuoksi tällä asetuksella olisi katettava tuotteet, jotka luokitellaan CN-koodeihin 2202 10 00, ex 2202 91 00 ja ex 2202 99.

(4)

Euroopan talousyhteisön ja Norjan kuningaskunnan välillä tehdyn kahdenvälisen vapaakauppasopimuksen pöytäkirjaa N:o 2 koskevalla Euroopan yhteisön ja Norjan kuningaskunnan välisellä kirjeenvaihtona tehdyllä sopimuksella (6), jäljempänä ’kirjeenvaihtona tehty sopimus’, keskeytettiin väliaikaisesti pöytäkirjan N:o 2 nojalla sovellettava tullittomuusjärjestelmä CN-koodeihin 2202 10 00 (vesi, myös kivennäisvesi ja hiilihapotettu vesi, lisättyä sokeria tai muuta makeutusainetta sisältävä tai maustettu) ja ex 2202 90 10 (muut alkoholittomat juomat, jotka sisältävät sokeria), jotka on korvattu CN-koodeilla 2202 10 00, ex 2202 91 00 ja ex 2202 99, luokiteltujen tavaroiden osalta. Kirjeenvaihtona tehdyn sopimuksen mukaisesti kyseisten Norjan alkuperätavaroiden tuonti on tullitonta ainoastaan tullittomassa kiintiössä. Tullittoman kiintiön ylittävistä tuontimääristä kannetaan tulli.

(5)

Kirjeenvaihtona tehdyssä sopimuksessa määrätään lisäksi, että jos tariffikiintiö ei ole täyttynyt tietyn vuoden lokakuun 31 päivään mennessä, kyseisille tuotteille myönnetään rajoittamaton tulliton pääsy unioniin seuraavan vuoden tammikuun 1 päivän ja joulukuun 31 päivän väliseksi ajaksi.

(6)

Komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2019/2154 (7) avattu kyseisten tuotteiden vuoden 2020 vuotuinen kiintiö ei ollut täyttynyt 31 päivään lokakuuta 2020 mennessä. Näin ollen komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2020/2122 (8) säädettiin, että kirjeenvaihtona tehdyllä sopimuksella vahvistettu tullijärjestelmä ei koske tuontia unioniin 1 päivän tammikuuta ja 31 päivän joulukuuta 2021 välisenä aikana, eli kyseisille tuotteille myönnettiin rajoittamaton tulliton pääsy unioniin.

(7)

Kirjeenvaihtona tehdyssä sopimuksessa edellytetään, että kyseisille vesille ja juomille avataan jälleen tulliton kiintiö vuodeksi 2022. Vuotuinen kiintiö avattiin edellisen kerran kyseisille tuotteille vuodeksi 2020 täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2019/2154. Koska vuodeksi 2021 ei avattu vuotuista kiintiötä, vuoden 2022 kiintiömäärän olisi oltava sama kuin vuoden 2020 kiintiömäärän.

(8)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat liitteeseen I kuulumattomien jalostettujen maataloustuotteiden kauppaa koskevia horisontaalisia kysymyksiä käsittelevän komitean lausunnon mukaiset,

(1)

Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, pani 22 päivänä lokakuuta 2020 vireille Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’ tai ’asianomainen maa’, peräisin olevan alumiinista valmistetun jatkojalostusfolion tuontia koskevan polkumyynnin vastaisen tutkimuksen (2) perusasetuksen 5 artiklan nojalla.

(2)

Komissio toimitti osapuolille 21 päivänä toukokuuta 2021 perusasetuksen 19 a artiklan mukaisesti yhteenvedon ehdotetuista väliaikaisista tulleista sekä yksityiskohtaiset tiedot polkumyyntimarginaalien ja sellaisten marginaalien laskemisesta, jotka olisivat riittäviä unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon poistamiseksi, jäljempänä ’vahinkomarginaali’. Asianomaisia osapuolia pyydettiin esittämään huomautuksensa laskelmien oikeellisuudesta kolmen työpäivän kuluessa. Kaksi otokseen valittua vientiä harjoittavaa tuottajaa ja yksi käyttäjä esittivät huomautuksia (3).

(3)

Komissio otti 18 päivänä kesäkuuta 2021 käyttöön väliaikaisen polkumyyntitullin komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2021/983 (4), jäljempänä ’väliaikaista tullia koskeva asetus’.

(4)

Kun oli ilmoitettu niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella väliaikainen polkumyyntitulli otettiin käyttöön, jäljempänä ’alustavien päätelmien ilmoittaminen’, käyttäjät, etuyhteydettömät tuojat ja otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat sekä Kiinan kansantasavallan viranomaiset, jäljempänä ’Kiinan viranomaiset’, toimittivat kirjallisia huomautuksia, joissa ne esittivät kantansa alustaviin päätelmiin. Vientiä harjoittava tuottaja Jiangsu Zhongji pyysi ja sai tarkempia tietoja vahinkomarginaaliaan koskevista laskelmista.

(5)

Menettelylle asetettujen määräaikojen päätyttyä esitettiin useita lisähuomautuksia sekä vastauksia muiden osapuolten esittämiin huomautuksiin. Koska huomautuksia ei toimitettu määräajassa, komissio ei voinut ottaa niitä huomioon yleiset päätelmät sisältävän asiakirjan laatimisvaiheessa. Komissio tarkasteli kuitenkin kaikkia asianomaisten osapuolten tutkimuksen aikana esittämiä väitteitä.

(6)

Kuulemista pyytäneille osapuolille annettiin mahdollisuus tulla kuulluiksi. Komissio järjesti kuulemisen kolmelle otokseen kuuluneelle vientiä harjoittavalle tuottajalle (Xiamen Xiashun, Donghai Foil ja Jiangsu Zhongji), kolmelle käyttäjälle (Effegidi, Walki Oy ja Gascogne Flexible) ja viiden tuojan (Cartonal Italia, QualityFoil SARL, Cutting Packaging, Transparent Paper LTD ja Now Plastics) konsortiolle.

(7)

Komissio jatkoi kaikkien lopullisia päätelmiä varten tarpeellisina pitämiensä tietojen hankkimista ja tarkistamista ja tarkasteli yritysten Walki Oy ja QualityFoil SARL toimittamia tietoja covid-19-pandemiasta johtuvien matkustusrajoitusten vuoksi etätarkastuksena. Manrealin etätarkastus jäi kesken Manrealin puutteellisen yhteistyön vuoksi. Manreal pyysi kannanottoa kuulemismenettelystä vastaavalta neuvonantajalta, joka vahvisti, että etätarkastuksen lopettaminen ei rikkonut Manrealin puolustautumisoikeuksia. Manrealin kyselyvastausta ei näin ollen otettu huomioon lopullisissa päätelmissä. Tämä ei kuitenkaan vaikuttanut unionin etua koskeviin päätelmiin. Etätarkastuksen keskeyttämisestä huolimatta yritystä pidettiin edelleen asianomaisena osapuolena, ja sen tutkimuksessa esittämät huomautukset otettiin huomioon.

(8)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen julkaisemisen jälkeen Manreal väitti, että valitessaan vientiä harjoittavien tuottajien otantaa komissio on saattanut jättää huomiotta suuren sekalaisen joukon eri sektoreilla toimivia yrityksiä, sillä otokseen valittujen yritysten osuus alumiinista valmistettua jatkojalostusfoliota, jäljempänä ’jatkojalostusfolio’, valmistavasta Kiinan teollisuudesta oli vain 27 prosenttia.

(9)

Manreal ei kuitenkaan perustellut, miksi komission valitsema otos ei edustanut jatkojalostusfoliota valmistavia kiinalaisia vientiä harjoittavia tuottajia tässä tutkimuksessa. Sen vuoksi väite hylättiin.

(10)

Koska tästä jaksosta ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 33 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(11)

Koska tutkimusajanjaksosta ja tarkastelujaksosta ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 38 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(12)

Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta, jäljempänä ’Yhdistynyt kuningaskunta’, lakkasi olemasta Euroopan unionin jäsen 1 päivänä tammikuuta 2021. Näin ollen tämä asetus perustuu tietoihin, jotka koskevat Euroopan unionia ilman Yhdistynyttä kuningaskuntaa, jäljempänä ’EU27-maat’.

(13)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen julkaisemisen jälkeen useat osapuolet toistivat poissulkemista koskevat pyynnöt, jotka koskivat seuraavia tuotteita: jatkojalostusfolio, jonka paksuus on alle 6 mikronia, jäljempänä ’alle 6 mikronin paksuinen jatkojalostusfolio’, ja sähköautojen akuissa käytettävä jatkojalostusfolio. Ne esittivät lisänäyttöä siitä, että unionin tuottajat kieltäytyivät ottamasta vastaan ostotarjouksia. Lisänäyttö ei kuitenkaan muuttanut väliaikaista tullia koskevan asetuksen analyysin tulosta, sillä komissio oli kerännyt näyttöä alle 6 mikronin paksuisen jatkojalostusfolion kapasiteetista, myynnistä ja rullien koetuotannosta. Yksi käyttäjä on väliaikaista tullia koskevasta asetuksesta esittämissään huomautuksissa vahvistanut, että eräs unionin tuottaja on toimittanut sille tutkimusajanjakson jälkeen koerullan alle 6 mikronin paksuista jatkojalostusfoliota. Osassa näytöstä viitattiin ostotarjouksista kieltäytymiseen tutkimusajanjakson jälkeen. Kuten 165–171 kappaleessa todetaan, covid-19-pandemian aiheuttama poikkeuksellinen tilanne ja myöhempi voimakas talouden elpyminen on aiheuttanut katkoksia kansainvälisessä liikenteessä ja toimituksissa. Tällainen tilanne ei kuitenkaan välttämättä jatku markkinoilla pitkällä aikavälillä. Sen vuoksi komissio hylkäsi pyynnöt jättää alle 6 mikronin paksuinen jatkojalostusfolio ja sähköautojen akuissa käytettävä jatkojalostusfolio tutkimuksen kohteena olevan tuotteen määritelmän ulkopuolelle.

(14)

Yksi käyttäjä (Gascogne) väitti, että komission alustavissa päätelmissä olisi ristiriita alle 6 mikronin paksuisen jatkojalostusfolion myynnin osalta, sillä komissio totesi, että yksikään unionin tuottajista ei tällä hetkellä markkinoi alle 6 mikronin paksuista jatkojalostusfoliota, mutta samaan aikaan komissio ”pystyi vahvistamaan useiden unionin tuottajien myyneen alle 6 mikronin paksuista jatkojalostusfoliota kaupallista tuotantoa edellyttäviä määriä, vaikkakin pienessä mittakaavassa, tutkimusjaksoa edeltäneiden kymmenen vuoden aikana”. Gascogne pyysi saada tutustua myyntitietoihin, jotta se ymmärtäisi paremmin väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa esitettyjä komission päätelmiä.

(15)

Jos jatkojalostusfoliota tilataan asiakkaiden eritelmien mukaisesti, ei ole epätavallista, että alle 6 mikronin paksuista jatkojalostusfoliota (tai muita paksuuksia) hankkiva uusi asiakas pyytää koerullaa omia testiensä suorittamiseksi. Tältä osin komissio totesi väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 350 kappaleessa, että alle 6 mikronin paksuinen folio edusti kehittyvää markkinasegmenttiä, jonka kulutus oli suhteellisen alhainen tutkimusajanjaksolla. Sen vuoksi ei ole ristiriitaista, että unionin tuottajat eivät ole aktiivisesti markkinoineet tuotteitaan alle 6 mikronin paksuisen jatkojalostusfolion kaltaisella pienellä markkinasegmentillä, vaikka myyntiä olisikin esiintynyt jossain määrin. Koska alle 6 mikronin paksuisen jatkojalostusfolion myyntitiedot ovat luottamuksellisia liiketoimintatietoja, komissio ei voi antaa pyydettyjä tietoja.

(16)

Tuojien konsortio väitti, että väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa ei esitetä näyttöä siitä, että unionin tuottajat voivat tuottaa pyydettyjä määriä alle 6 mikronin paksuista jatkojalostusfoliota. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 50 kappaleessa kuvataan, komissio on kuitenkin kerännyt runsaasti näyttöä siitä, että unionin tuottajat pystyvät tuottamaan alle 6 mikronin paksuista jatkojalostusfoliota, ja todennut, että tähän sisältyy testirullan tuotanto asiakkaiden eritelmien mukaisesti. Komissio ei voi esittää näyttöä, sillä se sisältää luottamuksellisia liiketoimintatietoja. Konsortio ei myöskään täsmentänyt, mitä ”pyydetyt määrät” tarkoittavat tällä sektorilla. Komissio on vahvistanut, että unionin tuotannonalan huomattava käyttämätön kapasiteetti riittää vastaamaan alle 6 mikronin paksuisen jatkojalostusfolion kysyntään. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen 273 kappaleessa todetaan, kapasiteettia ei ole riittävästi pelkästään tämänhetkisen kysynnän kattamiseksi vaan myös kokonaistuotannon lisäämiseksi. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen 51 kappaleessa todetaan, komissio on vahvistanut, että useilla tuottajilla on kapasiteettia tuottaa alle 6 mikronin paksuista jatkojalostusfoliota viimeisimmässä valssausvaiheessa, joka vaaditaan paksuuden saamiseksi alle 6 mikroniin. Näin ollen komissio on vahvistanut, että unionin tuotannonalalla on käyttämätöntä kapasiteettia erityisesti alle 6 mikronin paksuisen jatkojalostusfolion segmentissä tulevaisuuden kysyntään vastaamiseksi.

(17)

Vientiä harjoittava tuottaja Xiamen Xiashun väitti, että väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa komissio ei esittänyt tietoja tai analyysia tukemaan väitettään siitä, että unionin folion tuottajat valmistautuvat vastaamaan akkufolion kehittyvien markkinoiden kysyntään.

(18)

Tiedot, jotka koskevat unionin tuottajien valmistautumista vastaamaan akkufolion kysyntään, ovat erittäin luottamuksellisia eikä niistä voida esittää yhteenvetoa. Hankkeet eivät ole vielä julkisia, minkä vuoksi ne ovat erittäin arkaluonteisia. Päätöstä olla toimittamatta pyydettyjä tietoja tai analyysejä harkittiin monelta kannalta. Komissio yritti ottaa huomioon muiden sellaisten osapuolten edut, jotka halusivat tutustua kyseisiin tietoihin, mutta totesi, että jopa yhteenveto tiedoista paljastaisi liikesalaisuuksia ja voisi vahingoittaa asianomaisten unionin tuottajien liiketoimintaa. Sen vuoksi pyydettyjä tietoja ei voida antaa.

(19)

Xiamen Xiashun väitti myös, että komissio ei ottanut huomioon akkufolion tulevaa kysyntää unionissa koskevia tietoja, jotka se oli toimittanut 23 päivänä helmikuuta 2021 pidetyssä kuulemisessa. Xiamen Xiashun päätteli toimitetuista tiedoista, että unionin tuottajilla ei ole kapasiteettia vastata sekä akkufolion että muun jatkojalostusfolion käyttäjien kysyntään.

(20)

Tiedoilla, jotka Xiamen Xiashun toimitti ja joihin se viittasi, se tarkoitti omaa arviotaan akkufolion enimmäiskysynnästä tulevaisuudessa; arvio perustui julkisesti saatavilla olevaan suunniteltujen akkuhankkeiden yleiskatsaukseen. Kyseisen yleiskatsauksen tietoihin sisältyy kuitenkin useita suuria akkuhankkeita, joiden toteuttamisajankohtaa ei ole vielä päätetty. Lisäksi hankekapasiteetin, johon Xiamen Xiashunin laskelma perustuu, lähtökohtana on enimmäiskapasiteetti, jonka suuruisena hanke voitaisiin toteuttaa.

(21)

Xiamen Xiashunin ennuste seuraaville kolmelle vuodelle on huomattavasti alhaisempi. Päinvastoin kuin Xiamen Xiashun väittää, komissio osoitti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 273 kappaleessa olevassa taulukossa 6, että unionin tuotannonalalla on merkittävästi käyttämätöntä kapasiteettia. Tällä kapasiteetilla voidaan vastata kehittyvien akkufoliomarkkinoiden kysyntään, ja sen määrä ylittää selvästi Xiamen Xiashunin seuraaville kolmelle vuodelle arvioiman kysynnän määrän. Unionin tuottajien nykyisen tuotantokapasiteetin ei ole tarpeen kattaa koko mahdollista tulevaa kysyntää, koska ne voivat laajentaa tuotantokapasiteettiaan kysynnän mukaan. Näin ollen komissio hylkäsi väitteen.

(22)

Xiamen Xiashun väitti vielä, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 59 kappaleessa komissio hylkäsi teknisten ominaisuuksien erot sillä perusteella, että jatkojalostusfoliota ei viety merkittäviä määriä akkufolioksi ja että akkutuotanto on EU:ssa lapsenkengissä.

(23)

Väite hylättiin. Komissio tarkasteli akkufolion teknisiä ominaisuuksia väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 56 ja 57 kappaleessa. Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 59 kappaleessa sen sijaan käsitellään Xiamen Xiashunin väitettä, jonka mukaan akkufolioksi tarkoitettu jatkojalostusfolio pitäisi jättää tutkimuksen ulkopuolelle, koska sen vienti Kiinasta on vähäistä.

(24)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Gascogne toisti pyyntönsä päästä tutustumaan tietoihin, joita komissio käytti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 50 kappaleessa tarkoitetussa arviossaan, jossa se vahvisti useiden unionin tuottajien myyneen alle 6 mikronin paksuista jatkojalostusfoliota kaupallista tuotantoa edellyttäviä määriä, vaikkakin pienessä mittakaavassa, tutkimusjaksoa edeltäneiden kymmenen vuoden aikana. Gascogne totesi, että komission olisi esitettävä määrästä vähintään vaihteluväli, jotta saadaan selville, millaisista kaupallisista määristä on kyse.

(25)

Ainoastaan yksi käyttäjä osti kaupallista tuotantoa edellyttävän määrän, joka oli hyvin pieni osuus sen jatkojalostusfolion kulutuksesta. Komissio piti kaikkia toimituksia, joita ei tehty testaustarkoituksessa, kaupallisena tuotantona.

(26)

Koska alle 6 mikronin paksuisen jatkojalostusfolion markkinat ovat selvästi vasta kehittymässä ja niiden kysyntä oli tutkimusajanjaksolla vähäistä, aiempi myynti oli vain yksi osa komission arviota. Komissio arvioi unionin tuotannonalan kykyä ja kapasiteettia tuottaa tuotetta myös tuoreen koerullatuotannon avulla. Sen vuoksi käyttäjien intressiä saada käyttöönsä mainitut luottamukselliset tiedot edes vaihteluväleinä ei pidetty painavampana kuin luottamuksellisten tietojen suojaamista. Näin ollen komissio hylkäsi myös uuden pyynnön julkistaa unionin tuottajien luottamuksellisia tietoja niiden alle 6 mikronin paksuisen jatkojalostusfolion aiemmasta myynnistä.

(27)

Gascogne väitti lisäksi olevansa eri mieltä komission kannasta, joka esitetään lopulliset yleiset päätelmät sisältävän asiakirjan 13 kappaleessa ja jonka mukaan unionin tuottajien kieltäytyminen ottaa vastaan alle 6 mikronin paksuisen jatkojalostusfolion tilauksia johtui covid-19-pandemiasta johtuvan poikkeuksellisen tilanteen aiheuttamista logistiikkavaikeuksista ja toimituskatkoksista sekä myöhemmästä vahvasta talouden elpymisestä. Gascogne toisti väitteensä siitä, että alle 6 mikronin paksuisen jatkojalostusfolion ostotarjousten hylkääminen johtui kiistatta unionin tuottajien kyvyttömyydestä tai haluttomuudesta tuottaa tämän paksuista jatkojalostusfoliota.

(28)

Gascogne viittasi vain lopulliset yleiset päätelmät sisältävän asiakirjan 13 kappaleen loppuosaan. Mainitun 13 kappaleen alussa komissio viittaa paitsi siihen, että eräs unionin tuottaja oli todistetusti toimittanut koerullan alle 6 mikronin paksuista jatkojalostusfoliota, myös väliaikaista tullia koskevan asetuksen päätelmiin, joissa komissio oli osoittanut unionin tuottajien kyvyn ja kapasiteetin tuottaa alle 6 mikronin paksuista jatkojalostusfoliota, sekä myyntiin viime vuosikymmenellä. Väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa komissio totesi, että alle 6 mikronin paksuisen jatkojalostusfolion markkinat olivat vasta kehittymässä ja sen kysyntä oli tutkimusajanjaksolla vähäistä, mikä selittää sen, että unionin tuottajat eivät myyneet tuotetta tutkimusajanjaksolla.

(29)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Walki väitti, että komissio ei toimittanut lisätietoja, joita se pyysi väliaikaista tullia koskevasta asetuksesta esittämissään huomautuksissa. Yksityiskohtaisemman tuotevalvontakoodin käyttöönoton jälkeen Walki pyysi erikseen seuraavia tietoja: a) valituksen tekijöiden unionin markkinoille suuntautuneen myynnin prosenttiosuus tuotevalvontakoodin, jonka paksuuskoodi on 1 (paksuus suurempi kuin 5,0 ja enintään 6,0 mikronia), osalta, b) kaikkien valituksen tekijöiden tuottaman tuotevalvontakoodin, jonka paksuuskoodi on 1, tosiasiallinen kokonaismäärä tonneina, c) valituksen tekijöiden unionin markkinoilla vapaasti myymään tuotevalvontakoodiin, jonka paksuus on 1, kuuluvan jatkojalostusfolion tosiasiallinen määrä tonneina ja d) kuinka montaa viidestä valituksen tekijästä b ja c alakohdassa tarkoitetut tonnimäärät koskevat.

(30)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen 48–50 kappaleessa todetaan, komissio ei kerännyt tietoa ainoastaan tuotevalvontakoodista 1 vaan myös alle 6 mikronin paksuisesta jatkojalostusfoliosta, eli juuri siitä laadusta, joka pyydetiin jättämään tutkimuksen ulkopuolelle. Komissio keräsi tietoja kaikkien yhteistyössä toimineiden käyttäjien kysynnästä tutkimusajanjaksolla ja kaikkien yhteistyössä toimineiden unionin tuottajien alle 6 mikronin paksuisen jatkojalostusfolion myynnistä ja tuotannosta. Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 50 kappaleessa tehdään selväksi, että suoria neuvotteluja lukuun ottamatta yksikään unionin tuottajista ei aktiivisesti markkinoinut tutkimusajanjaksolla alle 6 mikronin paksuista jatkojalostusfoliota, ja kyse on ainoastaan koerullan tuotannosta tutkimusajanjaksolla. Komissio mainitsi pienistä kaupallisista tuotantomääristä tutkimusajanjaksoa edeltäneiden kymmenen vuoden aikana. Näistä tiedoista käy siten selvästi ilmi, että otokseen valitut unionin tuottajat eivät myyneet alle 6 mikronin paksuista jatkojalostusfoliota tutkimusajanjaksolla. Tämä vastaa kaikkiin Walkin esittämiin ulkopuolelle jättämistä koskeviin kysymyksiin. Walki ei pystynyt perustelemaan, miten pyydettyjen tuotevalvontakoodia, jonka paksuuskoodi on 1 (joihin sisältyy myös 6,0 mikronin paksuista jatkojalostusfoliota koskevat tiedot), koskevien tietojen saaminen hyödyttäisi sen tutkimuksen ulkopuolelle jättämistä koskevaa pyyntöä ottaen huomioon komission jo toimittamat vastaavat tiedot.

(31)

Walki selitti lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen järjestetyssä kuulemisessa, että eurooppalaiset tuottajat eivät vielä tutkimusajanjakson jälkeenkään lokakuussa 2021 myyneet tai tarjonneet vapailla markkinoilla alle 6 mikronin paksuista jatkojalostusfoliota. Walki toimitti näyttöä siitä, että se ei saanut tutkimusajanjakson jälkeen myönteisiä vastauksia alle 6 mikronin paksuista jatkojalostusfoliota koskeviin tarjouspyyntöihin, ja totesi, että vain yksi unionin tuottaja on siinä tilanteessa, että se voisi ottaa vastaan alle 6 mikronin paksuista jatkojalostusfoliota koskevia tarjouksia kaupallisessa mittakaavassa.

(32)

Komissio viittasi lopulliset yleiset päätelmät sisältävässä asiakirjassa antamiinsa selityksiin (ks. 28 kappale).

(33)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Xiamen Xiashun väitti, että komissio teki ilmeisiä arviointivirheitä ja loukkasi hyvän hallintotavan periaatetta, kun se ei tutkinut toimitettua näyttöä huolellisesti ja puolueettomasti, ottanut huomioon kaikkea esitettyä näyttöä päätelmiä tehdessään eikä esittänyt merkityksellistä yhteenvetoa unionin tuottajien suunnitelmista lisätä valmiuksiaan vastata akkufolion kysyntään ja kun se jätti huomiotta Xiamen Xiashunin toimittaman näytön akkufolion odotettavissa olevasta kysynnästä.

(34)

Xiamen Xiashun väitti, että komission toteama ”unionin tuotannonalan huomattava käyttämätön kapasiteetti voi vastata kehittyvien akkufoliomarkkinoiden kysyntään” oli ristiriidassa sen toteaman ”tiedot, jotka osoittavat unionin tuottajien valmistautuvan vastaamaan akkufolion kysyntään, ovat luottamuksellisia eikä niistä voida esittää yhteenvetoa, sillä hankkeet eivät ole vielä julkisia, minkä vuoksi ne ovat erittäin arkaluonteisia” kanssa.

(35)

Xiamen Xiashun väitti myös, että komissio jätti huomiotta sen kattavan katsauksen odotettavissa olevaan kysyntään sillä perusteella, että useiden akkuhankkeiden ilmoitettiin toteutuvan määrittelemättömänä ajankohtana tulevaisuudessa. Xiamen Xiashun väitti, että tämä on tavanomaista, kun kyse on suunnitteilla olevia hankkeita koskevista tiedoista.

(36)

Komission toteama, jonka mukaan unionin tuotannonala pystyy vastaamaan kehittyvien akkufoliomarkkinoiden kysyntään, liittyy valssaamojen käyttämättömään kokonaiskapasiteettiin. Tiedot, jotka osoittavat unionin tuottajien valmistautuvan vastaamaan akkufolion kysyntään, liittyvät unionin tuotannonalan pyrkimyksiin tuottaa foliota akkujen valmistajien määrittelemien erityisominaisuuksien mukaisesti. Jos komissio laatisi yhteenvedon tähän liittyvistä unionin tuottajien toimista, se paljastaisi niiden liiketoimintastrategiat. Näin ollen edellä mainittujen toteamusten välillä ei ole ristiriitaa. Tämän vuoksi komissio hylkäsi väitteen.

(37)

Arvioidessaan julkisesti saatavilla oleviin lähteisiin perustuvaa Xiamen Xiashunin yleiskatsausta odotetusta tulevasta kysynnästä komissio erotteli suunnitteluvaiheessa olevat aikataulutetut hankkeet hankkeista, joiden osalta ei ollut ilmoitettu, minä vuonna ne käynnistyvät. Kyseessä ei ole Xiamen Xiashunin esittämän näytön sivuuttaminen vaan tosiasiallisen tulevan kysynnän perusteellinen analyysi. Arvio siitä, pystyykö unionin tuotannonala vastaamaan odotettavissa olevaan kysyntään, perustui asianmukaisesti akkuhankkeisiin, joiden toteutus on suunniteltu tietylle vuodelle tulevaisuudessa. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(38)

Analysoituaan tuotemääritelmästä saadut huomautukset komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa annetun tuotteen määritelmän.

(39)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset ja kaksi otokseen valittua vientiä harjoittavaa tuottajaa esittivät huomautuksia polkumyyntiä koskevista alustavista päätelmistä.

(40)

Kiinan viranomaiset ja Xiamen Xiashun esittivät huomautuksia merkittävistä vääristymistä Kiinassa.

(41)

Ensiksi Kiinan viranomaiset totesivat, että Kiinaa koskevan raportin sisällössä ja käyttötavassa on vakavia tosiasiallisia ja oikeudellisia puutteita. Kiinan viranomaisten mukaan sisältö on harhaanjohtava, yksipuolinen ja kaukana todellisuudesta. Kiinaa koskevassa raportissa kiinalaisten yritysten legitiimejä kilpailuetuja sekä Kiinan ja Euroopan välisiä tavallisia institutionaalisia eroja pidettiin perustana merkittävien markkinavääristymien toteamiselle. Lisäksi Kiinan viranomaiset väittivät, että hyväksymällä unionin tuotannonalan esittämät markkinavääristymäväitteet Kiinaa koskevan raportin perusteella komissio antoi omalle tuotannonalalleen epäoikeudenmukaisen edun, mikä vastaa tuomion antamista ennen oikeudenkäyntiä. Kiinan viranomaiset väittivät myös, että tutkimusten korvaaminen raporteilla ei vastaa oikeudenmukaisuuteen liittyvää oikeudellista periaatetta.

(42)

Vastauksessaan väitteeseen, jonka mukaan maaraportissa on tosiseikkoihin liittyviä virheitä, komissio toteaa, että maaraportti on kattava asiakirja, joka perustuu objektiiviseen näyttöön, mukaan lukien Kiinan viranomaisten julkaisemat lait, asetukset ja muut viralliset politiikka-asiakirjat, kansainvälisten organisaatioiden raportit, akateemiset tutkimukset ja tutkijoiden artikkelit sekä muut luotettavat riippumattomat lähteet. Maaraportti on ollut julkisesti saatavilla joulukuusta 2017 lähtien, joten kaikilla asianomaisilla osapuolilla on ollut mahdollisuus esittää siitä sekä sen perustana olevasta näytöstä vastalauseita tai huomautuksia tai täydentää niitä. Kiinan viranomaiset eivät ole toimittaneet vastalauseita, ja esitetyt huomautukset ovat olleet perusteettomia yleisluonteisia huomautuksia.

(43)

Kiinan viranomaisten väitteestä, jonka mukaan maaraportin julkaiseminen korvasi itse tutkimuksen, komissio muistuttaa, että jos komissio pitää perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan e alakohdan mukaisesti valituksen tekijän merkittävistä vääristymistä toimittamaa näyttöä riittävänä, se voi panna tutkimuksen vireille tällä perusteella. Merkittävien vääristymien tosiasiallinen esiintyminen ja vaikutus sekä perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdassa säädetyn menetelmän käyttö määritetään tutkimuksen tuloksena tehtyjen alustavien ja/tai lopullisten päätelmien ilmoittamisen yhteydessä. Merkittävien vääristymien esiintymistä ja mahdollista vaikutusta ei vahvisteta vireillepanovaiheessa, kuten Kiinan viranomaiset väittivät, vaan vasta perusteellisen tutkimuksen jälkeen, minkä vuoksi väite hylätään.

(44)

Toiseksi Kiinan viranomaiset huomauttivat, että komissio on laatinut raportin vain muutamasta valitusta maasta, mikä riittää herättämään huolta suosituimmuuskohtelun periaatteista. Lisäksi Kiinan viranomaiset väittivät, että komissio ei ole koskaan julkaissut selkeitä ja ennakoitavissa olevia kriteerejä, joiden perusteella raportin kohteena olevat maat tai sektorit valitaan.

(45)

Komissio muistuttaa, että kuten perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan c alakohdassa säädetään, tällainen raportti laaditaan maasta ainoastaan siinä tapauksessa, että komissiolla on perusteltuja todisteita merkittävien vääristymien mahdollisesta esiintymisestä tietyssä maassa tai kyseisen maan tietyllä sektorilla. Kun perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan uudet säännökset hyväksyttiin joulukuussa 2017, komissiolla oli tällaisia todisteita merkittävistä vääristymistä Kiinan osalta. Komissio julkaisi myös raportin vääristymistä Venäjällä, eikä se sulje pois mahdollisuutta, että muitakin raportteja laaditaan. Koska suurin osa kaupan suojakeinoja koskevista tutkimuksista koskee Kiinaa ja koska maassa esiintyvistä vääristymistä oli vakavia viitteitä, se oli ensimmäinen maa, josta komissio laati raportin. Toiseksi eniten kaupan suojakeinoja koskevia tutkimuksia tehdään Venäjän osalta, joten komissiolla oli objektiiviset perusteet laatia raportit näistä kahdesta maasta tässä järjestyksessä.

(46)

Maaraportin olemassaolo ei myöskään ole ehdoton edellytys perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan mukaisen tutkimuksen vireillepanolle. Itse asiassa perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan e alakohdan mukaisesti valituksen tekijöiden esittämä riittävä näyttö 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdassa tarkoitetuista merkittävistä vääristymistä on tarpeeksi, jotta tutkimus voidaan panna sen perusteella vireille. Sen vuoksi merkittäviä vääristymiä koskevia sääntöjä sovelletaan kaikkiin maihin tasapuolisesti maaraportin olemassaolosta riippumatta. Maakohtaisia vääristymiä koskevat säännöt eivät näin ollen voi olla ristiriidassa suosituimmuuskohtelun kanssa. Sen vuoksi komissio hylkäsi nämä väitteet.

(47)

Kolmanneksi Kiinan viranomaiset totesivat, että kansallista kohtelua koskevien ehtojen osalta markkinavääristymiä tai vastaavia vaatimuksia koskevaa käsitettä ei ole sisämarkkinoita tai kilpailua koskevassa EU:n lainsäädännössä perusasetusta lukuun ottamatta. Sen vuoksi Kiinan viranomaiset väittivät, että komissiolla ei ole valtuuksia kansainvälisen lain tai minkään sen yksinomaiseen toimivaltaan sisämarkkinoilla kuuluvan lainsäädännön ja käytäntöjen tai kilpailulainsäädännön mukaan tutkia vääristymiä Kiinassa.

(48)

Komission menetelmä tässä tutkimuksessa perustuu perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan säännöksiin. On oikeudellisesti merkityksetöntä, että muussa eurooppalaisessa lainsäädännössä ei käytetä merkittävien vääristymien käsitettä. Polkumyyntiin sovelletaan WTO:n polkumyyntisopimuksen sääntöjä, joiden mukaan polkumyyntiä on arvioitava tuotujen tuotteiden pohjalta eikä kotimarkkinoiden olosuhteita ole pakko arvioida vahinkoanalyysiä pidemmälle. Sen vuoksi väite hylättiin.

(49)

Kiinan viranomaiset huomauttivat vielä, että komissio soveltaa syrjiviä sääntöjä ja vaatimuksia (muun muassa epäreiluja näyttöä koskevia vaatimuksia ja todistustaakkaa) kiinalaisiin yrityksiin, vaikka ne olivat samanlaisessa tilanteessa kuin EU:n yritykset. Samalla komissio jättää arvioimatta, esiintyykö EU:n tai jäsenvaltioiden markkinoilla vääristymiä. Tällaiset käytännöt vaikuttavat vakavasti polkumyyntitutkimusten keskeisiä seikkoja, polkumyynti- ja vahinkolaskelmia, koskevan komission analyysin ja päätelmien luotettavuuteen ja legitiimiyteen. Ne ovat riittävän vakavia herättämään huolta WTO-sääntöjen mukaisten kansallista kohtelua koskevien velvoitteiden mahdollisesta rikkomisesta.

(50)

Kiinan viranomaiset eivät toimittaneet mitään selityksiä tai näyttöä väitetyistä kiinalaisia yrityksiä syrjivistä säännöistä. Näin ollen komissio piti väitteitä perusteettomina. EU:ssa esiintyvistä väitetyistä vääristymistä komissio huomautti, että kyseinen Kiinan viranomaisten väite on yleinen ja perusteeton ja etteivät EU:ssa esiintyvät ja EU:n yrityksiin vaikuttavat vääristymät ole perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan mukaisen analyysin kohteena vaan tutkimus kohdistuu viejämaahan. Sen vuoksi tämä käsite on polkumyyntitutkimusten yhteydessä unionin tuotannonalan osalta oikeudellisesti merkityksetön. Näin ollen väite hylättiin.

(51)

Neljänneksi Kiinan viranomaiset väittivät, että perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohta on ristiriidassa WTO:n polkumyyntisopimuksen 2.2 artiklan kanssa, jossa esitetään tyhjentävä luettelo tilanteista, joissa normaaliarvo voidaan muodostaa laskennallisesti, eivätkä merkittävät vääristymät sisälly siihen. Kiinan viranomaiset väittivät vielä, että asianmukaisen edustavan maan tietojen tai kansainvälisten hintojen käyttö normaaliarvon muodostamiseksi perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan mukaisesti on myös ristiriidassa GATT-sopimuksen 6.1(b) artiklan ja WTO:n polkumyyntisopimuksen 2.2 artiklan ja etenkin 2.2.1.1 artiklan kanssa. Kiinan viranomaisten mukaan WTO-säännöt edellyttävät, että laskennallista normaaliarvoa muodostettaessa käytetään alkuperämaan tuotantokustannuksia, joihin lisätään kohtuullinen määrä hallinto-, myynti- ja yleiskustannuksia ja voittoa. Perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdassa kuitenkin laajennetaan tietolähteitä niin, että niihin sisältyvät tuotanto- ja myyntikustannukset asianmukaisessa edustavassa maassa tai kansainväliset hinnat, kustannukset tai vertailuarvot. Kiinan viranomaisten mukaan tämä ulottuu WTO-sääntöjä pidemmälle. Sen vuoksi riippumatta siitä, onko perusasetuksen 2 artiklan 5 kohta WTO-sääntöjen mukainen, komission ei pitäisi muodostaa normaaliarvoa laskennallisesti perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan mukaisesti, jos maassa esiintyy ns. markkinavääristymiä.

(52)

Komissio katsoo, että 2 artiklan 6 a kohdan säännös on yhdenmukainen Euroopan unionin WTO-velvoitteiden kanssa. Komissio on – asiassa DS473 EU-biodiesel (Argentina) tehtyjen valituselimien selvennysten mukaisesti – sitä mieltä, että perusasetuksen säännökset, joita sovelletaan yleisesti kaikkiin WTO:n jäseniin, etenkin 2 artiklan 5 kohdan toinen alakohta, sallivat kolmannen maan tietojen käytön asianmukaisesti oikaistuna silloin, kun tällainen oikaisu on tarpeen ja perusteltu. Näin ollen komissio hylkäsi tämän väitteen.

(53)

Kiinan viranomaiset totesivat, että tässä tapauksessa komissio jätti huomiotta kiinalaisten viejien kirjapidon, mikä on vastoin WTO:n polkumyyntisopimuksen 2.2.1.1 artiklaa. Kiinan viranomaiset väittivät, että valituselin asiassa EU-Biodiesel (Argentina) (DS473) ja paneeli asiassa EU-Cost Adjustment Methodologies II (Russia) (DS494) vahvistivat, että WTO:n polkumyyntisopimuksen 2.2.1.1 artiklan mukaan jos tutkimuksen kohteena olevan viejän tai tuottajan kirjanpito vastaa – hyväksyttävissä rajoissa – tarkasti ja luotettavasti kaikkia kyseiselle tuottajalle tai viejälle tutkimuksen kohteena olevasta tuotteesta aiheutuneita kustannuksia, tutkivan viranomaisen on käytettävä tätä kirjanpitoa tutkimuksen kohteena olevien tuottajien tuotantokustannusten määrittämiseen.

(54)

Komissio muistutti, että kiistat asioissa DS473 ja DS494 eivät koskeneet perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan (joka on asianmukainen oikeusperusta normaaliarvon määrittämiselle tässä tutkimuksessa) soveltamista. Nämä kiistat koskivat myös erilaisia tosiasiallisia tilanteita kuin merkittävien vääristymien esiintymistä. Sen vuoksi väite hylättiin.

(55)

Lisäksi Kiinan viranomaiset väittivät, että komission perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan perusteella tekemällä tutkimuksella on tässä tapauksessa kahdet eri säännöt. Kiinan viranomaisten mukaan komissio kieltäytyi hyväksymästä kiinalaisten viejien kustannustietoja sillä perusteella, että Kiinan markkinoilla esiintyy merkittäviä vääristymiä, mutta se hyväksyi edustavan maan tiedot ja korvasi niillä kiinalaisten tuottajien tiedot arvioimatta lainkaan, saattaisiko niihin liittyä markkinoiden vääristymiä, jotka vaikuttavat näihin korvaaviin tietoihin. Tämä on Kiinan viranomaisten mukaan todiste kaksista eri säännöistä. Kiinan viranomaisten mukaan lähestymistavalla ei kyetty takaamaan asiaankuuluvien kustannusten luotettavuutta valitussa edustavassa maassa. Lisäksi oli täysin mahdotonta ottaa huomioon tuottajien kustannuksia alkuperämaassa.

(56)

Kiinan viranomaiset lisäsivät, että myös EU:ssa ja jäsenvaltioissa oli kehitysaloitteita, jotka ovat samankaltaisia kuin Kiinan viisivuotissuunnitelmat, kuten uusi teollisuusstrategia ja Saksan teollisuus 4.0 jne. Virallisten lähteiden mukaan EU:n alumiiniteollisuus hyötyi sisämarkkinoillaan vuosina 2017–2020 yli 200:sta eri valtiontukitoimenpiteestä, joita EU:n jäsenvaltiot toteuttivat ja jotka komissio hyväksyi.

(57)

Komissio muistuttaa, että tutkimuksen aikana komissio tarkastelee, onko asiakirja-aineistossa tekijöitä, jotka viittaavat vääristymien esiintymiseen edustavissa maissa, myös tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoon käytettyjen pääraaka-aineiden osalta, esimerkiksi sovelletaanko niihin vientirajoituksia. Lisäksi kaikilla osapuolilla oli tutkimuksen aikana runsaasti mahdollisuuksia esittää huomautuksia komission harkitsemien mahdollisten edustavien maiden asianmukaisuudesta. Komissio julkaisee asiakirja-aineistoa varten kaksi muistiota, jotka käsittelevät mahdollisten edustavien maiden asianmukaisuutta sekä asianmukaisen maan alustavaa valintaa tutkimusta varten. Nämä muistiot asetetaan kaikkien osapuolten saataville huomautusten esittämistä varten. Myös tässä tapauksessa Kiinan viranomaisilla ja kaikilla muilla osapuolilla oli mahdollisuus tehdä huomautuksia ja esittää näyttöä siitä, että harkittuihin mahdollisiin edustaviin maihin vaikuttivat merkittävät vääristymät, minkä vuoksi ne eivät olleet soveltuvia tutkimusta varten.

(58)

Komissio huomautti, että perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdan mukaisesti kyseisessä säännöksessä lueteltujen vääristävien tekijöiden mahdollista vaikutusta viejämaan hintoihin ja kustannuksiin analysoidaan. Muiden markkinoiden kustannusrakenteella ja hinnanmuodostusmekanismeilla, kuten EU:ssa väitetysti myönnetyllä rahoitustuella, ei ole mitään merkitystä tässä menettelyssä (vaikka niitä esiintyisikin, mikä ei ole asian laita (5)). Näin ollen väite oli perusteeton, ja se hylättiin.

(59)

Xiamen Xiashun esitti useita huomautuksia merkittävien vääristymien esiintymisestä.

(60)

Ensinnäkin Xiamen Xiashun huomautti, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen 97 kappaleessa viitataan internet-artikkeliin, jonka mukaan Xiamen Xiashun edistää aktiivisesti puolueen vahvistamiseen ja työvoiman yhdistymiseen liittyviä toimia. Xiamen Xiashun huomautti, että artikkelin olisi tulkittava tarkoittavan vain sitä, että Xiamen Xiashun helpottaa työntekijöidensä mahdollisuuksia toimia ammattiyhdistyksissä yrityksessä, riippumatta siitä, ovatko he puolueen jäseniä. Xiamen Xiashun korosti kuitenkin, että ”päätöksenteko” ei tarkoita sitä, että puolueen jäsenillä tai ammattiyhdistyksellä olisi sananvaltaa yrityksen johtamisessa ja hallinnoinnissa taikka hintojen määrittämisessä raaka-aineostoissa tai tuotemyynnissä. Tämän vuoksi tämän sanamuodon perusteella ei pidä tehdä päätelmää valtion harjoittamasta valvonnasta tai markkinoiden vääristymisestä.

(61)

Lisäksi Xiamen Xiashun vastusti komission väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 97 kappaleessa tekemiä päätelmiä ja selitti, että vaikka yrityksessä on puolueen jäseniä, se ei tarkoita, että yritys olisi heidän määräysvallassaan. Xiamen Xiashun huomautti, että sillä on lakisääteinen velvollisuus antaa puolueen jäsenten järjestää puolueen vahvistamiseen liittyviä toimia, mutta se ei tarkoita, että puolueen jäsenillä olisi vaikutusvaltaa yhtiössä. Se lisäsi, että kaikilla henkilöillä on mahdollisuus kuulua valitsemaansa uskontoon tai poliittiseen puolueeseen, eikä sillä ole mitään vaikutusta yhtiön päätöksentekoon. Se korosti vielä, että vaikka yrityksessä järjestetään puolueen vahvistamiseen liittyviä toimia, se ei tarkoita, että yrityksen johdossa olisi Kiinan kommunistisen puolueen jäseniä. Lopuksi Xiamen Xiashun selitti, että komission käännös puolueen vahvistamisesta on virheellinen ja että kommunistisen puolueen jäsenten toiminta yrityksessä liittyy pääasiassa valtion politiikan tutkimiseen, puolueorganisaatiolle annettaviin lausuntoihin ja neuvoihin ja toisinaan jopa jonkinlaiseen viihdetoimintaan. Se lisäsi, että asiakirja-aineistossa ei ollut mitään sellaista, joka osoittaisi, että kommunistisella puolueella olisi määräysvalta yrityksissä. Xiamen Xiashun toisti huomautukset lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen.

(62)

Komissio huomauttaa ensinnäkin, että Xiamen Xiashunissa toimivan puoluekomitean toiminnaksi kuvataan selvästi päätöksenteko artikkelissa, jota siteerataan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 97 kappaleessa. Artiklassa ei analysoida eikä tulkita yksityiskohtaisesti sitä, mitä tähän päätöksentekoon kuuluu. Komissio kuitenkin muistuttaa, että perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan ensimmäisen ja toisen luetelmakohdan mukaan kaksi tekijää, jotka on otettava huomioon kun arvioidaan merkittävien vääristymien esiintymistä jossakin maassa, ovat: ”kyseinen markkina on merkittävässä määrin sellaisten yritysten ylläpitämä, jotka toimivat viejämaan viranomaisten omistuksessa tai hallinnassa taikka joiden politiikkoja nämä viranomaiset valvovat tai ohjaavat” ja ”valtion läsnäolo yrityksissä, mikä mahdollistaa valtion puuttumisen hintoihin tai kustannuksiin”. Puoluekomitean osallistuminen päätöksentekoon Xiamen Xiashunissa kuuluu molempien kriteerien piiriin. Vaatimus siitä, että valtion läsnäolo yrityksessä vaikuttaa hintoihin ja kustannuksiin, ei tarkoita sitä, että valtio asettaa suoraan myytyjen tavaroiden hinnat, vaan pikemmin sitä, että yrityksessä olevien puolueen jäsenten läsnäolon ja osallistumisen ansiosta yritys voi odottaa edullisempaa kohtelua ja tukea viranomaisilta, mikä voi vaikuttaa välillisesti sen kustannuksiin ja hintoihin. Lisäksi kommunistisen puolueen jäsenten läsnäolo yrityksessä ja se, että yritys edistää puolueen vahvistamiseen liittyviä toimia ja jäsenten osallistumista päätöksentekoon, on selvä osoitus siitä, että yritys ei ole valtiosta riippumaton vaan että se todennäköisesti toimii pikemminkin kommunistisen puolueen politiikan kuin markkinavoimien mukaisesti. Sen vuoksi väite hylätään.

(63)

Työntekijöillä on periaatteessa oikeus kuulua valitsemaansa uskontoon tai poliittiseen puolueeseen, mutta Kiinassa tilanne on erilainen, koska Kiinassa on yksipuoluejärjestelmä ja Kiinan kommunistinen puolue tarkoittaa samaa kuin valtio ja hallitus (6). Sen vuoksi se, että yrityksessä on läsnä kommunistisen puolueen jäseniä, jotka järjestävät säännöllistä puolueen vahvistamiseen liittyvää toimintaa ja joilla on päätöksentekoon liittyviä oikeuksia (ks. 50 ja 52 kappale), viittaa valtion läsnäoloon yrityksessä. Puoluekomitean toiminnan osalta komissio haluaisi ensin selittää, että komissio tarkoittaa ”puolueen vahvistamiseen liittyvillä toimilla” toimia, joilla vahvistetaan puoluehenkeä yrityksessä tai puolueeseen liittyvien toimien kehittämistä puolueen yleisen johtajuuden varmistamiseksi virallisten suuntaviivojen mukaisesti (7). Komissio muistuttaa, että kuten 52 kappaleessa jo selitetään, yrityksessä läsnä olevilla puoluekomiteoilla on vähintäänkin epäsuora ja mahdollisesti vääristävä vaikutus, joka johtuu valtion ja kommunistisen puolueen tiiviistä yhteydestä Kiinassa.

(64)

Toiseksi Xiamen Xiashun kiisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 166 kappaleessa esitetyn komission päätelmän, jonka mukaan Xiamen Xiashuniin kohdistuu koko maata koskevia vääristymiä työvoiman osalta. Xiamen Xiashun väitti, että sen palkat ovat huomattavasti korkeammat kuin sen kilpailijoiden. Lisäksi Xiamen Xiashun huomautti, että vientiä harjoittaville tuottajille asetetusta todistustaakasta väitetyn ”merkittäviä vääristymiä” koskevan olettamuksen kiistämiseksi on tullut niin raskas, että mikään yksittäinen yritys on ei kykene siihen. Xiamen Xiashun huomautti, että käytännössä tämä tarkoittaa seuraavaa: i) on täysin epäselvää, miten ja minkälaisella näytöllä yksittäinen yritys voisi kiistää olettamuksen siitä, että sen kustannustekijät, kuten työvoimakustannukset, ovat vääristyneitä; ja ii) vaikka esitetään tosiasioihin perustuvaa näyttöä, joka osoittaa vertailevasti merkittäviä kustannuseroja vientiä harjoittavien tuottajien välillä, komissio ei kyseenalaista alustavaa päätelmäänsä ”merkittävien vääristymien” esiintymisestä.

(65)

Komissio muistuttaa, että kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen 3.3.1.7 jaksossa todetaan, palkat Kiinassa ovat vääristyneet muun muassa kotitalouksien rekisteröitymisjärjestelmästä (hukou) johtuvien liikkuvuusrajoitusten sekä riippumattomien ammattiyhdistysten ja työehtosopimusneuvottelujen puutteen vuoksi. Koska kyseisessä 3.3.1.7 jaksossa esitetyt komission päätelmät viittaavat horisontaalisten, koko maata koskevien vääristymien esiintymiseen Kiinan työmarkkinoilla, näiden vääristymien vakavuus johtaa päätelmään, että palkat Kiinassa ovat vääristyneitä. Asiakirja-aineistossa ei ole seikkoja, joiden perusteella voitaisiin kiistatta vahvistaa, että työmarkkinoiden vääristymät eivät vaikuttaneet Xiamen Xiashunin kotimaan palkkakustannuksiin. Xiamen Xiashun ei ensinnäkään ole toimittanut mitään näyttöä siitä, miksi nämä horisontaaliset vääristymät eivät vaikuttaneet sen työvoimakustannuksiin, esimerkiksi osoittamalla, että hukou-järjestelmä ei vaikuttanut sen henkilöstöön ja että yrityksessä oli riippumattomia ammattiyhdistyksiä ja yrityksessä käytiin työehtosopimusneuvotteluja. Ei myöskään ollut näyttöä siitä, että sen palkat olisivat olleet markkinaperiaatteiden mukaisia, koska se ei toimittanut mitään tietoja tästä. Lisäksi tietty palkkataso verrattuna samaa liiketoimintaa harjoittavien kilpailijoiden palkkoihin ei sinänsä osoita, että Kiinan työmarkkinoilla esiintyvät horisontaaliset maanlaajuiset vääristymät eivät vaikuttaneet Xiamen Xiashunin palkkatasoon.

(66)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Xiamen Xiashun toisti, että se maksoi huomattavasti korkeampia palkkoja kuin sen kilpailijat ja että tämä palkkatason ero on näyttö siitä, että väitetyt vääristymät eivät koskeneet sitä.

(67)

Xiamen Xiashun ei toimittanut konkreettista näyttöä siitä, että maanlaajuiset palkkakustannusten vääristymät eivät koskeneet sitä (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen 3.3.1.7 jakso). Sen vuoksi komissio katsoi, että tietty palkkataso verrattuna samaa liiketoimintaa harjoittavien kilpailijoiden palkkoihin ei sinänsä osoita, että Kiinan työmarkkinoilla esiintyvät horisontaaliset maanlaajuiset vääristymät eivät vaikuttaisi kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan palkkatasoon. Vaikka kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan palkat olisivatkin korkeammat kuin sen kilpailijoiden, se ei osoita, että Kiinan työmarkkinoiden vääristymät eivät vaikuttaisi sen palkkatasoon.

(68)

Väitteestä, jonka mukaan vientiä harjoittavien tuottajien on mahdotonta kiistää väitetty olettamus merkittävien vääristymien esiintymisestä, komissio on jyrkästi eri mieltä. Ensinnäkään ei ole olemassa yleistä olettamusta, koska komissio arvioi kussakin tutkimuksessa hyvin yksityiskohtaisesti tutkimuksen kohteena olevaan tuotteeseen ja vientiä harjoittaviin tuottajiin vaikuttavien merkittävien vääristymien esiintymistä ottaen huomioon tasapuolisesti kaiken asiakirja-aineistossa olevan näytön. Lisäksi jos väitetään, että horisontaaliset vääristymät eivät vaikuta tiettyihin kotimaan kustannuksiin perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan kolmannen luetelmakohdan nojalla, komissio analysoi ne huolellisesti, mikä käy selvästi ilmi analyysin pituudesta tässä ja muissa Kiinaa koskevissa tutkimuksissa. Jos asiakirja-aineistossa olisi näyttöä siitä, että Kiinan työmarkkinoilla esiintyvät maanlaajuiset vääristymät eivät vaikuttaneet Xiamen Xiashuniin, komissio luonnollisesti käyttäisi yrityksen omia työvoimakustannuksia perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan kolmannen luetelmakohdan mukaisesti.

(69)

Kolmanneksi Xiamen Xiashun huomautti, että se seikka, että komissio jätti järjestelmällisesti huomiotta kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien työvoimakustannukset, osoittaa perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan olevan ristiriidassa WTO:n polkumyyntisopimuksen 2.2 ja 2.2.1.1 artiklan kanssa. Tämä johtuu siitä, että perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan mukaan kustannukset ja hinnat on jätettävä järjestelmällisesti huomiotta tutkimatta, täyttyvätkö WTO:n polkumyyntisopimuksen 2.2 artiklan edellytykset.

(70)

Komissio muistuttaa, että kaikissa tutkimuksissa kaikilla osapuolilla on mahdollisuus toimittaa näyttöä kaikista asiaan kuuluvista tekijöistä, myös siitä, että tietyt tuotannontekijät eivät ole vääristyneitä, perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan kolmannen luetelmakohdan mukaisesti. Kuten 55 ja 56 kappaleessa selitetään, komissio ei hylkää järjestelmällisesti kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien työvoimakustannuksia vaan analysoi tiedot yksityiskohtaisesti aina, kun osapuoli väittää, että vääristymiä ei esiinny, ja tarkistaa, vaikuttavatko merkittävät vääristymät kyseiseen vientiä harjoittavaan tuottajaan (8). Näin ollen väite hylättiin.

(71)

Neljänneksi Xiamen Xiashun huomautti, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 155 kappaleessa komissio totesi Xiamen Xiashunin saaneen tiettyjä palkintoja tai virallisia tunnustuksia, mikä tarkoittaa sitä, että sen oli täytettävä kelpoisuusvaatimukset niiden saamiseksi, mukaan lukien Kiinan viranomaisten virallisen linjan sekä valtion virallisen strategian ja politiikan noudattaminen. Xiamen Xiashun korosti, että tunnustukset ovat vain yrityksen saamia kunnianosoituksia, ja vaikka yrityksen oli täytettävä tietyt vaatimukset, se ei ole valtion määräysvallassa. Xiamen Xiashun lisäsi, että asiakirjoissa ei ole mitään näyttöä, joka osoittaisi, että valtio ohjeistaa sitä asettamaan raaka-aineiden ostohinnat tai tuotteiden myyntihinnat markkinaehtojen vastaisiksi.

(72)

Kuten komissio selitti jo väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 155 kappaleessa, Xiamen Xiashunin saamissa palkinnoissa ja nimityksissä paitsi tunnustetaan yrityksen saavutukset myös selvästi edellytetään sen noudattavan valtion virallista politiikkaa. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 155 kappaleessa olevista lainauksista käy ilmi, vain yritykset, jotka noudattavat tiukasti valtion linjaa, voivat saada Xiamen Xiashunin saamia palkintoja, kuten Fujian Backbone Enterprise -nimityksen.

(73)

Viidenneksi Xiamen Xiashun väitti, ja toisti saman vielä lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 157 kappaleessa komissio päätteli, että konkurssimenettelyihin liittyvät koko maata koskevat vääristymät koskevat myös Xiamen Xiashunia, koska muuta näyttöä ei esitetty. Xiamen Xiashun korostaa, että menestyvänä yrityksenä se ei voi osoittaa, että konkurssimenettelyihin liittyvät vääristymät eivät koske sitä.

(74)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen 157 kappaleessa selitetään, konkurssilainsäädäntöongelma Kiinassa johtuu konkurssilakien riittämättömästä täytäntöönpanosta ja valtion roolista maksukyvyttömyysmenettelyissä. Kaikissa tutkimuksissa osapuolilla on mahdollisuus toimittaa näyttöä kaikista tekijöistä, ja komissio analysoi tiedot yksityiskohtaisesti aina, kun osapuoli väittää, että vääristymiä ei esiinny, ja tarkistaa, vaikuttavatko merkittävät vääristymät kyseiseen vientiä harjoittavaan tuottajaan. Näin ollen väite hylättiin.

(75)

Kuudenneksi Xiamen Xiashun huomautti, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 162 kappaleessa komissio totesi, että Xiamen Xiashun on perustanut yhteisyrityksen erään valtion omistaman yrityksen kanssa, ja päätteli, että se tekee tiivistä yhteistyötä Kiinan valtion kanssa ja että maanlaajuiset vääristymät koskevat myös sen tavarantoimittajia. Xiamen Xiashun totesi, että kaikkialla maailmassa on hyvin yleistä, että yksityiset yritykset harjoittavat liiketoimintaa valtion omistamien yritysten tai valtion virastojen kanssa, eikä se tarkoita, että osapuolen on annettava liiketoimintaansa koskeva määräysvalta valtiolle. Xiamen Xiashunin tapauksessa valtion omistaman yrityksen kanssa perustetun yhteisyrityksen toiminta tapahtuu yhtiöjärjestyksen ja yhtiöoikeuden nojalla. Xiamen Xiashun korosti, että asiakirja-aineistossa ei ollut näyttöä siitä, että valtio valvoisi ja ohjaisi tuotteiden hinnoittelua, raaka-aineiden kysyntää ja tarjontaa tai yhteisyrityksen päivittäistä toimintaa.

(76)

Komissio on samaa mieltä siitä, että yksityisten ja valtion omistamien yritysten yhteisyritykset ovat erittäin yleisiä maailmassa, mutta valtion omistamien yritysten rooli Kiinassa on hyvin erityinen, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen 3.3.1.3 jaksossa kuvataan. Selvä lisäosoitus valtion omistamien yritysten vääristävästä vaikutuksesta hintoihin ja kustannuksiin Kiinassa on ote artikkelista, joka on julkaistu Kiinan valtion verkkosivustolla: ”Valtion omistamien yritysten laajamittainen kehittäminen keskeisen teknologian ja strategisten tuotannonalojen alalla on hyödyttänyt ja tukenut yksityisiä yrityksiä monilta osin, esimerkiksi hintojen yhtenäisyyden, lahjakkuuksien siirron, teknologian heijastusvaikutusten ja pääoman pelastamisen osalta.” (9) Artikkelissa mainitut ”hyödyttäminen”, ”tukeminen”, ”hintojen yhtenäisyys” ja ”pääoman pelastaminen” osoittavat selvästi, että valtion omistamien ja yksityisten yritysten yhteistyöllä on vääristävä vaikutus Kiinan markkinoilla. Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Xiamen Xiashun toisti huomautuksensa muttei toimittanut mitään näyttöä, joka olisi ollut vastoin komission päätelmiä.

(77)

Väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa komissio valitsi Turkin perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan mukaiseksi edustavaksi maaksi. Valinnassa käytettyä menetelmää koskevat yksityiskohtaiset tiedot esitettiin muistioissa, jotka asetettiin osapuolten saataville avoimeen asiakirja-aineistoon 25 päivänä marraskuuta 2020, jäljempänä ’ensimmäinen muistio’, ja 17 päivänä maaliskuuta 2021, jäljempänä ’toinen muistio’, sekä väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 170–197 kappaleessa.

(78)

Xiamen Xiashun ja Donghai kiistivät toistuvasti komission valinnan käyttää pursotettuja alumiiniprofiileja tuottavien yritysten tietoja myynti-, yleis- ja hallintokustannusten sekä voiton viitearvona. Kyseisten osapuolten mukaan pursotetut alumiiniprofiilit eivät ole samanlaisia kuin jatkojalostusfolio ja näiden kahden tuotteen välillä on merkittäviä eroja käytön, tuotantokustannusten ja tuotannontekijöiden osalta. Xiamen Xiashun väitti myös, että erot vaikuttavat yritysten voittoon ja myynti-, yleis- ja hallintokustannuksiin, minkä vuoksi pursotettuja alumiiniprofiileja valmistavien yritysten voittoa ja myynti-, yleis- ja hallintokustannuksia ei pitäisi käyttää normaaliarvon määrittämiseen. Donghain mukaan komission olisi pitänyt rajata valinta koskemaan yrityksiä, jotka tuottavat ainoastaan jatkojalostusfoliota. Lisäksi Donghai väitti, että perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan mukaan edustavasta maasta valitun yrityksen on valmistettava tutkimuksen kohteena olevaa tuotetta. Xiamen Xiashun toisti samat väitteet lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen.

(79)

Ensinnäkin viitataan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 184–190 kappaleessa esitettyyn komission arvioon, jossa selitetään puristettuja alumiiniprofiileja valmistavan sektorin ja kyseisellä sektorilla toimivien turkkilaisten tuottajien valintaa. Vaikka komissio myöntää, että jatkojalostusfolion ja pursotettujen alumiiniprofiilien jotkin ominaisuudet, käyttötarkoitukset, tuotantoprosessit ja tuotantokustannukset eivät ehkä ole täysin samanlaisia, näitä seikkoja on tarkasteltava kokonaisuudessaan sen määrittämiseksi, kuuluuko tuote tai sektori samaan yleiseen luokkaan ja/tai samalle sektorille kuin tutkimuksen kohteena oleva tuote. Komissio muistutti vielä vastauksena Donghain väitteeseen, joka koski pelkästään jatkojalostusfoliota valmistavien tuottajien tietojen käyttämistä, että perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan mukaisesti on käytettävä asianmukaisen edustavan maan vastaavia tuotantokustannuksia ja myyntiä sekä kohtuullisia myynti-, yleis- ja hallintokustannuksia sekä voittoa. Kyseisessä säännöksessä ei velvoiteta käyttämään sellaisten yritysten tietoja, jotka tuottavat tarkasteltavana olevan tuotteen kanssa täsmälleen samanlaista tuotetta.

(80)

Toiseksi on muistettava, että soveltaessaan perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohtaa komissio voi käyttää harkintavaltaansa, kun se valitsee yrityksiä edustavasta maasta. Osana tätä harkintavaltaa ja kuten väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa (ks. 182, 188 ja 192 kappale) todetaan, jos potentiaalisessa edustavassa maassa tai edustavissa maissa ei ole saatavilla tietoja, joista käy ilmi jatkojalostusfolion tuottajien kohtuulliset myynti-, yleis- ja hallintokustannukset sekä voitto, komissio voi tarvittaessa ottaa huomioon myös tutkimuksen kohteena olevan tuotteen kanssa samaan yleiseen luokkaan ja/tai sektoriin kuuluvien tuotteiden valmistajat.

(81)

Xiamen Xiashun ja Donghai kyseenalaistivat myös komission päätöksen jättää huomiotta erään turkkilaisen jatkojalostusfolion tuottajan (10) tiedot, koska sen voitto oli lähellä kannattavuusrajaa. Sen mukaan tämä on ristiriidassa komission pursotettuja alumiiniprofiileja koskevassa tutkimuksessa omaksuman lähestymistavan kanssa. Määrittäessään siinä myynti-, yleis- ja hallintokustannusten sekä voiton kohtuullista arvoa komissio otti huomioon kaikki kannattavat yritykset niiden voittotasosta riippumatta, kunhan ne eivät olleet tappiollisia (11).

(82)

On syytä muistaa, että kyseinen turkkilainen jatkojalostusfolion tuottaja oli ainoa yritys, jonka tiedot olivat julkisesti saatavilla vuonna 2019 (joka on osittain päällekkäinen tutkimusajanjakson kanssa). Lähellä kannattavuusrajaa toimivan ainoan alalla toimivan yrityksen voittoa ei voida pitää kohtuullisena, kun otetaan huomioon monien muiden alumiiniteollisuudessa toimivien turkkilaisten yritysten voittotaso. Näin ollen kuten väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa (johdanto-osan 192 kappale) todetaan, komissio katsoi järkevämmäksi käyttää useiden sellaisten yritysten yhdistettyjä ja painotettuja taloudellisia tietoja, jotka tekivät kohtuullista voittoa, kohtuullisten myynti-, yleis- ja hallintokustannusten sekä voiton määrittämiseksi, sen sijaan että olisi käytetty yhden ainoan tuottajan tietoja, jotka eivät näytä olevan alan yleisen taloudellisen tilanteen mukaisia. Sen vuoksi komissio hylkäsi tämän väitteen.

(83)

Komissio esitti normaaliarvon määrittämisessä käytettyjä lähteitä koskevat tarkemmat tiedot väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 198–223 kappaleessa. Väliaikaista tullia koskevan asetuksen julkaisemisen jälkeen useat osapuolet esittivät väitteitä lähteistä, joita käytettiin normaaliarvon määrittämiseen.

(84)

Donghai katsoi, että komission päätös käyttää GTA-tietokantaa oli epäasianmukainen, koska tarkempia korvaavia arvoja oli julkisesti saatavilla. Donghai kyseenalaisti erityisesti GTA-tietokannasta saadut kylmävalssattujen kelojen arvot ja ehdotti CRUn (12) raporttiin perustuvien vaihtoehtoisten vertailuhintojen käyttämistä. Vastauksena alustaviin päätelmiin Donghai kuitenkin ainoastaan toisti jo vastauksena toiseen muistioon esitetyn väitteen eikä tuonut esiin mitään uusi tosiseikkoja tai oikeudellisia seikkoja. Sen vuoksi Donghain väite hylättiin ja väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 214–217 kappaleessa esitetyt päätelmät vahvistettiin.

(85)

Donghai otti myös toistuvasti esiin alumiiniromun vertailuarvot. Sen mukaan romun vertailuhinta olisi määritettävä alumiiniharkkojen hintojen perusteella. Väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa (211 ja 212 kappale) komissio selitti syitä sille, että alumiiniromuun sovellettiin GTA-vertailuarvoa eikä alumiiniharkkojen vertailuarvoa. Koska Donghai ei toimittanut uutta näyttöä syistä, joiden vuoksi komissio ei voisi käyttää GTA-tietokannan arvoa, komissio hylkäsi väitteen ja piti voimassa väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 211 ja 212 kappaleessa esitetyt päätelmät.

(86)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Donghai esitti huomautuksia myös höyryhiilestä.

(87)

Komissio selventää, että höyryhiili ei ole tuotannontekijä tarkasteltavana olevan tuotteen tuotannossa, eikä sille sen vuoksi vahvistettu vertailuarvoa. Tästä syystä väite hylättiin.

(88)

Xiamen Xiashun ja Donghai väittivät, että väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa komissio katsoi nimenomaisesti, että yhden jatkojalostusfolion tuotannossa käytetyn raaka-aineen, alumiiniharkkojen, hinta oli vääristymätön perusasetuksen 7 artiklan 2 a kohdan mukaisesti, ja viittasi siihen, että otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien maksama harkkojen ostohinta ”ei ollut merkittävästi alempi verrattuna edustavien kansainvälisten markkinoiden hintaan” (13). Sen vuoksi komission olisi kyseisten osapuolten mukaan pitänyt käyttää vientiä harjoittavien tuottajien harkoista maksamaa tosiasiallista hintaa eikä GTA-tietoihin perustuvaa vertailuarvoa.

(89)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Xiashun toisti tämän väitteen.

(90)

Komissio muistuttaa, että normaaliarvon laskeminen ja alhaisemman tullin säännön soveltamiseen liittyvä arviointi ovat eri analyysejä, jotka perustuvat perusasetuksen eri säännöksiin. Perusasetuksen 2 artiklan 6 kohdan a alakohdan mukaiset päätelmät perustuvat useisiin tekijöihin. Näihin tekijöihin kuuluu yhden tai useamman perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan b alakohdassa luetellun tekijän (esimerkiksi julkinen politiikka, viranomaisten puuttuminen markkinoiden toimintaan ja valtion läsnäolo yrityksissä) mahdollisen vaikutuksen arviointi. Vääristymien esiintymisen kokonaisarvioinnissa voidaan ottaa huomioon myös maan yleinen tilanne. Kyseisen artiklan mukaisesti komissio totesi, että Kiinan alumiinisektorilla esiintyy mahdollisesti merkittäviä vääristymiä (väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 143 ja 169 kappale), minkä vuoksi normaaliarvo oli muodostettava laskennallisesti vääristymättömiä hintoja tai vertailuarvoja osoittavien tuotanto- ja myyntikustannusten perusteella. Se, että kyseisen raaka-aineen keskimääräinen ostohinta ei ollut otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille Kiinassa merkittävästi alempi kuin vertailuhinta edustavassa maassa, eli keskimäärin [0–5 prosenttia], ei tarkoita automaattisesti sitä, että otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien kustannuksia voidaan pitää vääristymättöminä. Perusasetuksen 7 artiklan 2 a kohdan nojalla komissio sitä vastoin arvioi vain tietyn tuotantopanoksen hintatasoa kotimarkkinoilla ja sitä, onko sen hinta merkittävästi alempi verrattuna kansainväliseen vertailuarvoon, jotta olisi perusteltua olla soveltamatta alhaisemman tullin sääntöä. Perusasetuksen 7 artiklan 2 a kohdan mukaisella kotimarkkinahintojen ja kansainvälisten hintojen vertailulla on eri tarkoitus kuin perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohtaan perustuvalla normaaliarvon laskemisella. Asiakirja-aineistossa ei ole mitään näyttöä, jonka perusteella voitaisiin selvästi vahvistaa 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan kolmannen luetelmakohdan mukaisesti, että vääristymät eivät vaikuttaneet yhden tai useamman vientiä harjoittavan tuottajan ostamien alumiiniharkkojen hintaan, minkä vuoksi harkkojen kotimarkkinahintojen käyttäminen olisi perusteltua.

(91)

Näin ollen komissio katsoi edelleen, että perusasetuksen 7 artiklan 2 a kohdan mukaisen tarkastelun tulos ei vaikuttanut päätelmiin, jotka komissio teki väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 143 ja 169 kappaleessa. Sen vuoksi komissio hylkäsi tämän väitteen.

(92)

Donghai ja Xiamen Xiashun väittivät myös, että komission ei pitäisi soveltaa tuontitulleja materiaaleihin, joita vientiä harjoittavat tuottajat tuottavat itse tai ostavat Kiinasta. Donghain mukaan tuontitullin soveltaminen on vastoin perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan tarkoitusta, jonka mukaan olisi luotava uudelleen tosiasialliset kustannukset, jotka olisivat aiheutuneet teoreettiselle yritykselle maassa, jonka taloudessa ei esiinny merkittäviä vääristymiä. Säännöksen kolmannessa kappaleessa edellytetään, että arviointi on tehtävä kustakin viejästä ja tuottajasta erikseen. Tämä tarkoittaa Donghain mukaan sitä, että normaaliarvoa ei voida laskea abstraktisti vaan sen on perustuttava tutkittujen yritysten konkreettiseen tilanteeseen. Donghai viittasi komission aiempaan käytäntöön, jonka perusteella perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan tavoitteena on ”löytää niin paljon vääristymätöntä tietoa kaikista tai mahdollisimman monesta sellaisesta tuotannontekijästä, joita yhteistyössä toimineet kiinalaiset tuottajat käyttävät, ja tuotannollisten yleiskulujen, myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten sekä voiton vääristymättömistä määristä kuin mahdollista” (14). Näin ollen Donghai katsoi, että tuontitullien sisällyttämistä raaka-aineisiin, joita kiinalaiset yritykset ostavat kotimaastaan, ei voida pitää kohtuullisena säännöksen tarkoituksen mukaisesti. Xiamen Xiashun väitti myös, että tuontitullin tarkoituksena oli korvata arvonlisävero, jota viejämaat eivät peri, jotta vientihintaa voidaan verrata kotimarkkinahintaan, johon sovelletaan arvonlisäveroa. Sen vuoksi tuontitullia ei pitäisi lisätä normaaliarvoa koskeviin laskelmiin.

(93)

Komissio muistutti, että perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdassa annetaan komissiolle mahdollisuus määrittää normaaliarvo edustavan maan, tässä tapauksessa Turkin, vääristymättömien kustannusten ja hintojen perusteella, indikaattorina sille, mitkä vääristymättömät hinnat olisivat Kiinassa ilman merkittäviä vääristymiä. Koska näitä raaka-aineita ulkomailta hankkiva turkkilainen tuottaja maksaisi tuontiveroa, tuontiverot otettiin huomioon normaaliarvoa muodostettaessa, jotta se kuvastaisi raaka-aineiden hintoja/kustannuksia, jotka tuottajan on edustavassa maassa niistä maksettava ja joihin siten Kiinassa havaitut merkittävät vääristymät eivät vaikuta. Sen vuoksi komissio hylkäsi tämän väitteen.

(94)

Donghai väitti, että komission olisi pitänyt käyttää kuukausittaisia indeksoituja arvoja eikä keskimääräistä (vuotuista) tuottajahintaindeksiä, mutta se ei kuitenkaan perustellut väitettään ja selittänyt, miten se vaikuttaisi normaaliarvon laskemiseen. Donghain väite oli näin ollen hylättävä.

(95)

Donghai väitti, että sähkön vertailuarvon määrittämiseksi komission olisi pitänyt käyttää Eurostatin tietoja, jotka olivat sen mukaan tarkemmat kuin komission käyttämät Turkin kansalliset tiedot, koska niissä ei otettu huomioon arvonlisäveroa eikä muita palautettavia veroja.

(96)

Komissio tarkasteli väitettä ja totesi, että myös Eurostatin tiedot perustuivat Turkin kansallisista tilastoista saatuihin tietoihin, mutta ne oli esitetty eri tavalla. Lisäksi komissio oli jo vähentänyt arvonlisäveron Turkin kansallisista tiedoista, kun se määritti sähkön vertailuarvon. Näin ollen komissio hylkäsi väitteen.

(97)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen Donghai ehdotti, että komission olisi pitänyt käyttää vielä kolmen muun yrityksen (joiden väitetään tuottavan jatkojalostusfoliota) tietoja vääristymättömiä myynti-, yleis- ja hallintokustannuksia sekä voittoa koskevan vertailuarvon määrittämiseksi.

(98)

Ensinnäkään Donghai ei toimittanut mitään myönteistä näyttöä siitä, että kyseiset mainitut yritykset olisivat tuottaneet jatkojalostusfoliota tutkimusajanjaksolla. Toiseksi Donghai ei toimittanut mitään helposti saatavilla olevia taloudellisia tietoja yhdestäkään mainitusta yrityksestä eikä komissiolla ole käytettävissä mitään taloudellisia tietoja niistä. Sen vuoksi Donghain väite hylättiin.

(99)

Ottaen huomioon kaikki asianomaisten osapuolten toimittamat tiedot Turkin osalta yksilöitiin seuraavat tuotannontekijät ja niiden lähteet normaaliarvon määrittämiseksi perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan a alakohdan mukaisesti.

Taulukko 1

Jatkojalostusfolion tuotannontekijät

(100)

Normaaliarvon laskemista koskevat tarkemmat tiedot esitetään väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 224–231 kappaleessa.

(101)

Alustavassa vaiheessa ja lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Donghai toisti väitteensä, jonka mukaan sen, kuten muidenkin saman konsernin eli Nanshan Groupin yksiköiden, normaaliarvo olisi laskettava konsolidoidusti. Donghain mukaan komission olisi harkittava vain niiden tuotannontekijöiden hintojen, jotka Nanshan Group osti tuotantoprosessin alussa etuyhteydettömältä osapuolelta, korvaamista vertailuhinnoilla. Näin komissio kattaisi kaikki konsernin ostamat vääristyneet tuotannontekijät. Yritys katsoi, että siitä huolimatta, että Nanshan Groupin yritykset ovat oikeudellisesti erillisiä yksikköjä, ne muodostavat taloudellisesta näkökulmasta yhden yksikön, koska i) ne ovat saman yksikön määräysvallassa ja ryhmässä on merkittävää päällekkäisyyttä sekä yritysten hallituksissa että johtotasolla, ii) ne kaikki sijaitsevat samassa teollisuuspuistossa ja iii) tuotantoprosessi on erittäin integroitu siten, että yhden yrityksen tuotos on toisten yrityksen tuotantopanos. Yksittäiset yritykset esiintyvät etuyhteydettömille asiakkaille yhtenä yksikkönä, jolla on yksi verkkosivusto, tuotemerkki ja palvelupiste. Donghai väitti, että yhden taloudellisen yksikön käsite ei rajoitu kaupan suojatoimia koskevaan lainsäädäntöön, vaan sitä käytetään myös muilla unionin oikeuden aloilla (etenkin kilpailulainsäädännössä). Lisäksi tuotantoa koskevia päätöksiä ei tehdä Donghain vaan konsernin tasolla. Donghain mukaan komission päätelmät johtavat syrjintään, koska niissä ei oteta huomioon otokseen valittujen viejien välisiä eroja. Se pyrki osoittamaan väitetyn syrjinnän vertaamalla Xiamen Xiashunin (tuottaja, johon sovelletaan alhaisinta polkumyyntimarginaalia ja joka tuottaa jatkojalostusfoliota alumiiniharkoista saman oikeushenkilön sisällä) ja Nanshan Groupin kohtelua tässä tapauksessa.

(102)

Donghai väitti myös, että menetelmä rikkoo perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdan säännöksiä, joissa viitataan asianmukaisen edustavan maan vastaaviin tuotanto- ja myyntikustannuksiin. Donghai katsoi, että sen vastaavat tuotantokustannukset eivät olleet väliraaka-aineiden tuotantokustannuksia vaan alumiinin tuotantoketjun ensimmäisten raaka-aineiden, eli bauksiitin ja hiilen, tuotantokustannuksia. Donghain mukaan komissiolla oli lupa jättää huomiotta ainoastaan etuyhteydettömiltä toimittajilta hankittujen materiaalien kustannukset.

(103)

Komissio tarkasteli väitettä ja asiakirja-aineistossa olevaa näyttöä. Asiassa ei kuitenkaan esitetty uutta tietoa, joka olisi ollut ristiriidassa väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 231 kappaleessa esitettyjen päätelmien kanssa. Tuotantoprosessin käsitteleminen koko konsernin tasolla ja sellaisten tuotannontekijöiden käyttö, jotka koskevat etuyhteydessä olevien tuottajien muita tuotantoketjun alkupään tuotteita kuin jatkojalostusfoliota, hämärtäisi jatkojalostusfolion tuotantoyksiköiden tuotannollista ja taloudellista tilannetta. Komissio katsoo lisäksi, että jos hintojen ja kustannusten todetaan olevan Kiinassa vääristyneitä tarkasteltavana olevan tuotteen ja sen tuotantopanosten osalta, nämä päätelmät koskevat myös konserniin kuuluvan etuyhteydessä olevan yrityksen tuottamia tuotantopanoksia. Näin ollen näitä tuotantopanoksia olisi oikaistava tässä yhteydessä, riippumatta siitä, onko ne hankittu etuyhteydessä olevalta toimittajalta.

(104)

Komissio ei myöskään pitänyt menetelmää syrjivänä. Ensinnäkin Donghai vertaa toisen tuottajan kohtelua Nanshan Groupin kohteluun ottamatta huomioon sitä, että tämän tutkimuksen kohteena on ainoastaan Donghai vientiä harjoittavan tuottajan ominaisuudessa. Komission soveltama menetelmä kuvastaa yksinkertaisesti yksittäisten tuottajien todellista rakennetta ja niiden tuotantoprosesseja. Sen vuoksi perusasetuksen 2 artiklan 6 a kohdassa mainittuja ”vastaavia” tuotantokustannuksia ovat kustannukset, jotka aiheutuivat kullekin oikeussubjektille erikseen ja joihin merkittävät vääristymät vaikuttivat. Näin ollen komissio hylkäsi Donghain väitteen.

(105)

Koska Donghai ei toimittanut väitteensä tueksi mitään uutta näyttöä, joka oli muuttanut komission arviota, komissio vahvisti alustavat päätelmänsä ja normaaliarvon laskemisessa käytetyn menetelmän väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 224–231 kappaleen mukaisesti.

(106)

Vientihinnan laskemista koskevat tarkemmat tiedot esitetään väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 232–235 kappaleessa.

(107)

Xiamen Xiashun kyseenalaisti pakkauskustannusten oikaisun, jota komissio sovelsi sen vientimyyntiin. Se väitti, että pakkauskustannukset sisältyvät jo sen tuotannollisiin yleiskuluihin ja että eri pakkausmateriaalit käyvät selvästi ilmi sen toimittamasta tuotannollisten yleiskustannusten erittelystä. Sen vuoksi pakkauskustannukset on jo otettu huomioon normaaliarvossa eikä niitä pitäisi vähentää vientihinnasta.

(108)

Komissio tarkasteli väitettä ja asiakirja-aineistossa olevaa näyttöä. Komission näkemyksen mukaan esitetyt tiedot eivät kuitenkaan ole riittävä näyttö. Niissä ei ole selkeää osoitusta siitä, että luetellut materiaalit ovat tosiasiallisesti pakkausmateriaaleja, joita käytetään lähetettäessä tarkasteltavana oleva tuote asiakkaille, eikä annettujen tietojen perusteella voida arvioida mahdollisesti käytettyjen pakkausmateriaalien määriä ja arvoja. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(109)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Xiashun toisti väitteen. Se väitti, että yrityksen toimittamassa tuotannollisten yleiskustannusten erittelyssä lueteltujen pakkausten kokonaiskustannukset, ilmoitettuna prosentteina sen tuotantokustannuksista, ovat verrattavissa oikaisuun, jonka komissio teki sen vientimyyntiin pakkauskustannusten huomioon ottamiseksi, mikä johtaa kaksinkertaiseen laskentaan.

(110)

Komissio ei yhdy tähän arvioon. Ensinnäkään Xiamen Xiashunin laskemia väitettyjä pakkauskustannuksia ei voida verrata komission tekemään oikaisuun; ne ovat 36 prosenttia alhaisemmat. Toiseksi kuten yritys itsekin myöntää, toimitetuissa tiedoissa ei ole ilmoitettu näiden pakkausmateriaalien määrää, jonka perusteella komissio voisi arvioida kohtuullisen kulutusasteen ja yksikköhinnan, eikä niissä ole myöskään annettu lisätietoja siitä, että kyseinen materiaali tosiasiallisesti on tarkasteltavana olevan tuotteen lähetysten pakkausmateriaalia.

(111)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi vientiä harjoittava tuottaja toimitti perusasetuksen 8 artiklan 2 kohdassa säädetyssä määräajassa hintasitoumustarjouksen: Jiangsu Zhongji Lamination Materials Co., Ltd., yhdessä siihen etuyhteydessä olevan kauppiaan Jiangsu Zhongji Lamination Materials Co., (HK) Limited kanssa.

(112)

Perusasetuksen 8 artiklan mukaan hintasitoumustarjousten on oltava riittäviä poistamaan polkumyynnin vahingolliset vaikutukset, eikä niiden hyväksyminen saa olla epäkäytännöllistä. Komissio arvioi tarjouksen näiden kriteerien mukaisesti ja katsoi, että sen hyväksyminen olisi epäkäytännöllistä jäljempänä esitetyistä syistä.

(113)

Ensinnäkin yritys tuottaa ja myy erilaisia tuotelajeja, joiden hinnoissa on merkittäviä eroja. Alumiinista valmistetun jatkojalostusfolion eri lajeja ei ole helppo erottaa toisistaan fyysisellä tarkastuksella. Etenkin paksuutta olisi erittäin vaikea arvioida ainoastaan fyysisillä tarkastuksilla. Ilman yksityiskohtaista laboratorioanalyysiä tulliviranomaiset eivät pystyisi määrittämään, vastaako tuotu tuote ilmoitettua tuotetta. Toiseksi tuotelajien suureen määrään liittyy suuri ristiinkompensoinnin riski eri tuotelajien välillä siten, että kalliimmat tuotelajit voitaisiin ilmoittaa virheellisesti halvemmiksi tuotelajeiksi, joihin sitoumusta sovelletaan. Tämä tekee hintasitoumuksesta täytäntöönpanokelvottoman ja siten epäkäytännöllisen perusasetuksen 8 artiklassa tarkoitetulla tavalla. Kolmanneksi Zhongjilla on suuri määrä toisiinsa etuyhteydessä olevia yrityksiä, jotka osallistuvat suoraan tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuotantoon tai myyntiin. Lisäksi Zhongji myy tuotetta suoraan ja välillisesti. Näin monimutkaiseen konsernirakenteeseen liittyy mahdollisesti suuria ristiinkompensoinnin riskejä. Komissio ei kykenisi seuraamaan ja varmistamaan sitoumuksen noudattamista hongkongilaisen etuyhteydessä olevan yrityksen ja mahdollisesti muiden etuyhteydessä olevien yritysten kautta tapahtuvassa välillisessä myynnissä. Pelkästään tämä tekisi tarjouksesta epäkäytännöllisen.

(114)

Komissio lähetti hakijalle kirjeen, jossa esitettiin sitoumustarjousten hylkäämisen syyt.

(115)

Hakija esittäjä esitti huomautuksia. Nämä huomautukset asetettiin asianomaisten osapuolten saataville asiakirja-aineistoon.

(116)

Zhongji ei ollut samaa mieltä komission päätelmistä, joiden mukaan sen tuotelajien suuri määrä vaikeuttaa niiden erottamista toisistaan ja aiheuttaa ristiinkompensoinnin riskin. Sen mielestä tulliviranomaiset voivat tunnistaa tuotteet helposti eivätkä eri tuotelajit hinnat vaihtele merkittävästi. Lisäksi yritys tarjoutui viemään ainoastaan viiteen tuotevalvontakoodiin kuuluvia tuotelajeja.

(117)

Monimutkaisen ryhmärakenteen vuoksi Zhongji tarjoutui myymään unioniin ainoastaan suoraan yrityksen Zhongji Lamination Materials Co., Ltd kautta sekä olemaan myymättä mitään muuta tuotetta niille asiakkaille, joille se myy tutkimuksen kohteena olevaa tuotetta unionissa.

(118)

Komissio tarkasteli tarjousta ja yrityksen esittämiä väitteitä. Huomautukset ja ehdotetut muutokset eivät kuitenkaan poistaneet tekijöitä, joiden vuoksi sitoumustarjoukset eivät ole täytäntöönpanokelpoisia.

(119)

Zhongjin sitoumus viedä vain viiteen tuotevalvontakoodiin kuuluvia tuotteita vähentäisi ristiinkompensoinnin riskiä muttei poistaisi sitä, ja valvominen olisi erittäin epäkäytännöllistä. Kuten yritys vahvisti huomautuksissaan, tulliviranomaiset eivät pystyisi ilman erityisiä mittausvälineitä määrittämään pelkän fyysisen tarkastuksen perusteella, vastaako tuotu tuote ilmoitettua tuotetta.

(120)

Samasta syystä olisi erittäin vaikeaa valvoa Zhongjin sitoumusta olla myymättä muita tuotteita kuin tutkimuksen kohteena olevaa tuotetta kyseisille asiakkaille EU:ssa. Lisäksi Zhongjiin etuyhteydessä olevat yritykset vievät EU:hun muita alumiinituotteita, joihin niin ikään sovelletaan polkumyyntitoimenpiteitä (16), ja voimassa on myös tutkimuksen kohteena olevan tuotteen kanssa samaan CN-koodiin kuuluvia tuotteita koskevia toimenpiteitä (17).

(121)

Sen vuoksi komissio piti sitoumustarjousta täytäntöönpanokelvottomana ja näin ollen epäkäytännöllisenä perusasetuksen 8 artiklassa tarkoitetulla tavalla ja hylkäsi tarjouksen.

(122)

Normaaliarvon ja vientihinnan vertailua koskevat tarkemmat tiedot esitetään väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 236–241 kappaleessa.

(123)

Donghai katsoi, että turkkilaisten yritysten myynti-, yleis- ja hallintokustannuksiin ja voittoon sisältyi korvauksia muun muassa kuljetuksesta ja vakuutuksesta. Sen vuoksi Donghain mukaan komission olisi tehtävä oikaisuja perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti tasapuolisen vertailun varmistamiseksi.

(124)

Donghai ei kuitenkaan toimittanut näyttöä siitä, että turkkilaisten yritysten myynti-, yleis- ja hallintokustannuksiin ja voittoon olisi sisältynyt kuljetus- ja vakuutuskustannuksia ja että arvoihin olisi sisältynyt eri kustannuksia kuin niihin arvoihin, jotka otettiin huomioon kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien osalta. Näin ollen komissio katsoi, että sekä turkkilaisten yritysten että kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien myynti-, yleis- ja hallintokustannusten ja voiton arvot olivat samalla tasolla ja mahdollistivat tasapuolisen vertailun.

(125)

Donghai kyseenalaisti myös valuutan ja sitä vastaavan koron, joita käytettiin luottokustannusten oikaisuun. Yrityksen mukaan olisi pitänyt käyttää laskutusvaluuttaa. Koska yrityksen pankkitilit (ja siten pääoman luottokustannukset) eivät kuitenkaan olleet laskutusvaluutassa, komissio laski luottokustannukset kirjanpitovaluutan perusteella. Sen vuoksi väitettä ei hyväksytty.

(126)

Donghai toisti väitteen lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen ja väitti, että komissio oli aiemmassa tapauksessa soveltanut laskutusvaluuttaa korkotason osalta.

(127)

Komissio on edelleen sitä mieltä, että se käytti asianmukaisia ja kohtuullisia menetelmiä varsinkin, kun molemmilla lähestymistavoilla saadaan samanlaiset tulokset. Tästä syystä väite hylättiin.

(128)

Xiamen Xiashun kyseenalaisti 240 ja 241 kappaleessa tarkoitetun 2 artiklan 10 kohdan i alakohdan mukaisen oikaisun, joka koski sen myyntiä siihen etuyhteydessä olevan kauppayhtiön Dachingin kautta, ja toisti väitteen lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen. Xiamen Xiashunin mielestä komission 240 kappaleessa esittämät väitteet eivät ole riittäviä todisteita yhden taloudellisen yksikön olemassaolon kiistämiseksi. Xiamenin mukaan se, että kyseinen kauppayhtiö ei sijaitse samoissa tiloissa kuin tuottaja tai lähellä sitä ja että kauppayhtiön oma voitto kattoi sen toimistokustannukset, ei ole riittävä syy kiistää yhden taloudellisen yksikön olemassaoloa, sillä se, että kyseinen kauppayhtiö toimi myös tiettyjen apuaineiden ostoyksikkönä konsernille, pikemminkin vahvistaa kuin heikentää yrityksen väitettä.

(129)

Xiamen väitti myös, että se seikka, että etuyhteydessä oleva kauppayhtiö neuvottelee alennusehdoista, joita sovelletaan yrityksen tarkasteltavana olevan tuotteen koko myyntiin EU:ssa, vaikka Xiamen hoitaakin osan myynnistä (tietylle oikeushenkilölle) suoraan, tukee sen väitettä, että nämä kaksi yritystä toimivat yhtenä taloudellisena yksikkönä.

(130)

Komission näkemyksen mukaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 240 kappaleessa lueteltujen tekijöiden kumulatiivinen esiintyminen osoittaa selvästi, että Dachingin tehtävät ovat samankaltaisia kuin edustajan tehtävät.

(131)

Lisäksi se, että Daching neuvotteli itsenäisesti tietylle asiakkaalle suuntautuneen myynnin alennuksen, tukee väitettä, että se toimii edustajana eikä sisäisenä myyntiosastona. Xiamen Xiashunilla on itsellään täysin toimiva vientiosasto, joka teki tuotantotilaukset, järjesti ja toteutti lopputuotteen lähetyksen unionin asiakkaille, mukaan luettuna kaikki lähetysasiakirjat, hoiti vientitulliselvityksen ja laati myyntiasiakirjat sekä valmisteli myyntiasiakirjat vähintään [20–30 prosentille] tarkasteltavana olevan tuotteen EU:hun suuntautuneesta vientimyynnistä. Sen vuoksi komissio katsoi, että etuyhteydessä olevaa kauppayhtiötä ei voida pitää sisäisenä myyntiosastona ja että kyseiset kaksi yritystä eivät muodosta yhtä taloudellista yksikköä.

(132)

Tämän vuoksi väite hylättiin.

(133)

Donghai väitti, että komissio käytti siihen etuyhteydessä olevan kauppiaan Nanshan Europen polkumyyntimarginaalin laskemisessa nimittäjänä väärin ilmoitettuja CIF-arvoja, koska komissio oli laskenut useimpien liiketoimien arvon eikä ollut käyttänyt yrityksen toimittamia tietoja. Lisäksi komissio oli käyttänyt ilmoitetun CIF-arvon laskemisessa etuyhteydettömän tuojan voittoa Nanshan Europen tosiasiallisen voiton sijaan. Väitettä hyväksyttiin osittain: kaikki CIF-toimitusehtojen mukaiset liiketoimet sekä kaikki liiketoimet, joiden ilmoitetusta arvosta esitettiin asiaa tukevaa näyttöä, otettiin huomioon sellaisina kuin yritys oli ne ilmoittanut. Muiden liiketoimien osalta ilmoitetuksi CIF-arvoksi jäi laskettu arvo, joka tosin laskettiin etuyhteydessä olevan kauppiaan todellisen voiton perusteella.

(134)

Koska komissio hyväksyi joitakin asianomaisten osapuolten alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen esittämiä huomautuksia, se laski polkumyyntimarginaalit uudelleen.

(135)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 246 kappaleessa selitetään, yhteistyössä toimimisen aste oli tässä tapauksessa korkea. Sen vuoksi komissio katsoi, että on aiheellista asettaa koko maata koskeva polkumyyntimarginaali, jota sovelletaan kaikkiin muihin yhteistyöstä kieltäytyneisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin, korkeimman otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille määritellyn polkumyyntimarginaalin tasolle eli Donghain marginaalin tasolle. Näin vahvistettu polkumyyntimarginaali on 98,5 prosenttia.

(136)

Lopulliset polkumyyntimarginaalit – ilmaistuina prosentteina CIF-hinnasta (kulut, vakuutus ja rahti maksettuina) unionin rajalla tullaamattomana – ovat seuraavat:

(137)

Yksilöllisten polkumyyntimarginaalien laskelmat, joissa otettiin huomioon alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen esitettyjen huomautusten seurauksena tehdyt korjaukset ja oikaisut, ilmoitettiin otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille yrityskohtaisissa päätelmissä.

(138)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen julkaisemisen jälkeen Manreal toisti jo tutkimuksen vireillepanon jälkeen esittämänsä väitteen, että komission olisi kerättävä ja analysoitava riippumattomasti vapaita ja kytkösmarkkinoita koskevia tietoja.

(139)

Manreal ei perustellut yleistä väitettään ja selittänyt, miksi komission kytkösmarkkinoista keräämät tiedot eivät ole luotettavia. Sen vuoksi komissio hylkäsi väitteen, jonka mukaan sen olisi kerättävä lisätietoja kytkösmarkkinoista, ja viittaa jäljempänä taulukossa 2 esitettyihin tietoihin. Koska asiasta ei esitetty lisähuomautuksia, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 253 kappaleessa esitetyt alustavat päätelmät.

(140)

Komissio määritti unionin kulutuksen unionin tuottajien polkumyyntikyselyyn ja makrokyselyyn antamien vastausten sekä Eurostatin tuontitietojen perusteella.

(141)

Unionin kulutus kehittyi tarkastelujaksolla seuraavasti. Komissio julkistaa uudelleen unionin kulutusta koskevan taulukon, koska kahden luvun pyöristämistä korjattiin.

Taulukko 2

Unionin kulutus (tonnia)

(142)

Jiangsu Zhongji ja Donghai väittivät, että hinnan alittavuutta ja viitehinnan alittavuutta koskeviin laskelmiin olisi tehtävä kaupan porrasta koskevia oikaisuja sellaisten kiinalaisten tuottajien osalta, jotka myyvät etuyhteydettömille jakelijoille, koska etuyhteydettömiltä jakelijoilta veloitettujen hintojen väitetään olevan alhaisemmat kuin lopullisilta käyttäjiltä veloitetut hinnat, koska jakelijat lisäävät hintaan voittomarginaalin.

(143)

Kumpikaan vientiä harjoittava tuottaja ei toimittanut mitään näyttöä, kuten käyttäjien tai jakelijoiden kanssa tehtyjä sopimuksia, tukemaan väitettä, jonka mukaan jakelijoiden tai käyttäjien asema vaikuttaa hintojen vertailukelpoisuuteen. Komissio arvioi väitteitä vielä Jiangsu Zhongjin ja Donghain tutkimusajanjaksosta toimittamien, kaikkia unioniin suuntautuneen vientimyynnin liiketoimia koskevien tarkistettujen tietojen pohjalta.

(144)

Jiangsu Zhongjin osalta tiedot osoittivat, että sen asiakkaista kaikki riippumattomat jakelijat tilasivat johdonmukaisesti suurempia määriä kuin käyttäjät. Määrän perusteella suurin riippumaton jakelija osti paljon suurempia määriä kuin käyttäjäryhmän suurin asiakas. On yleisen liiketoimintaperiaatteen mukaista, että suurempien määrien tilaaminen antaa paremmat neuvottelumahdollisuudet hintojen alentamiseksi. Jiangsu Zhongjin tiedot olivat lisäksi epäjohdonmukaisia liiketoimien myyntikanavien osalta, sillä joissakin liiketoimissa sama asiakas oli ilmoitettu sekä loppukäyttäjäksi että jakelijaksi. Myyntimäärien ja hintojen välisen suhteen sekä myyntikanavien epäjohdonmukaisen merkitsemisen vuoksi ei voida päätellä, että määrän lisäksi myös myyntikanavilla on merkittävä vaikutus hintaan.

(145)

Tämän perusteella väitteet hylättiin perusteettomina lopullisissa päätelmissä.

(146)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Jiangsu Zhongji toimitti kaksi esimerkkisopimusta (yhden jakelijan kanssa tehdyn ja yhden loppukäyttäjän kanssa tehdyn sopimuksen). Jiangsu Zhongji myönsi epäjohdonmukaisuudet siinä, että asiakkaalle on merkitty eri myyntikanavia, ja totesi sen olleen kirjoitusvirhe. Näiden huomautusten jälkeen komissio tarkasteli toimitettuja tietoja huolellisesti mutta vahvisti 150 kappaleessa esitetyt päätelmät. Suurin osa myynnistä myytiin jakelijoille korkeampaan hintaan kuin käyttäjille. Sen vuoksi väitettä ei pidetty perusteltuna.

(147)

Koska Donghai esitti vastaavia väitteitä, komissio oli lopullisissa päätelmissä vahingossa kohdentanut joitakin seikkoja Donghaihin. Donghain esitettyä huomautuksia lopullisista päätelmistä komissio arvioi sen väitteet uudelleen. Donghai toisti väitteensä, joka koski Nanshan Groupin jakelijoilta veloittaman vientihinnan mukauttamista ylöspäin, jotta se kuvastaisi kaupan portaan eroja, ja antoi esimerkkejä tapauksista, joissa käyttäjiltä veloitetut hinnat olivat korkeammat kuin jakelijoilta samoista määristä veloitetut hinnat. Donghai toimitti myös kaksi esimerkkisopimusta (yhden jakelijan kanssa tehdyn ja yhden loppukäyttäjän kanssa tehdyn sopimuksen). Komissio tarkasteli toimitettuja tietoja huolellisesti ja totesi seuraavaa.

(148)

Ensinnäkin toimitetut kaksi sopimusta muodostavat vain yhden yrityksen valitseman sopimuskokonaisuuden, eivätkä ne siksi voi olla osoituksena johdinmukaisista eroista eri myyntikanavien välillä. Esimerkkisopimukset koskivat niin ikään eri tuotevalvontakoodeja, eikä niitä siksi voitu täysin verrata toisiinsa.

(149)

Toiseksi Donghain toimittama yksityiskohtainen myyntiluettelo ei ollut johdonmukainen, sillä kaksi keskeistä asiakasta oli luokiteltu sekä loppukäyttäjiksi että jakelijoiksi. Tämä koski merkittävää osaa myynnistä.

(150)

Kolmanneksi Donghain vei unioniin 15:tä tuotevalvontakoodia, ja 9:ää tuotevalvontakoodia myytiin sekä loppukäyttäjille että jakelijoille. Neljässä tuotevalvontakoodissa myyntihinnat olivat useille yksittäisille loppukäyttäjille alhaisemmat kuin monien yksittäisten jakelijoiden hinnat. Toisin sanoen saman tuotevalvontakoodin myynnistä loppukäyttäjiltä veloitetut hinnat eivät olleet johdonmukaisesti jakelijoiden hintoja alhaisemmat. Yhden tuotevalvontakoodin osalta jopa jakelijoilta veloitettu keskimääräinen hinta oli korkeampi kuin loppukäyttäjien hinta, ja kaiken kaikkiaan loppukäyttäjien ja jakelijoiden hintaeron keskimääräinen prosenttiosuus tuotevalvontakoodia kohti ei ollut johdonmukainen vaan vaihteli suuresti.

(151)

Edellä esitetyn perusteella komissio ei katsonut, että Donghain hinnoissa olisi ollut johdonmukainen ja määrällinen ero loppukäyttäjille ja jakelijoille myytyjen tuotteiden välillä. Sen vuoksi väite hylättiin.

(152)

Sen vuoksi komissio vahvisti asianomaisesta maasta unionin markkinoille tulevan tuonnin hinnan alittavuuden marginaalin olevan 3,3–13,7 prosenttia. Hinnan alittavuuden painotetuksi keskiarvoksi vahvistettiin 10,3 prosenttia.

(153)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen julkaisemisen jälkeen Manreal pyysi komissiota tutkimaan tarkemmin valituksen tekijöiden tuotantokustannusten kasvua, etenkin työvoimakustannuksia.

(154)

Komissio on perusteellisesti arvioinut ja tarkastanut kustannukset ja erityisesti otokseen valituille unionin tuottajille aiheutuneet työvoimakustannukset. Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 329 kappaleessa komissio selittää, että tutkimusajanjakson kasvu johtui pääasiassa yhden otokseen valitun tuottajan rakenneuudistuksesta, joka kasvatti työvoimakustannuksia. Sen vuoksi komissio hylkäsi pyynnön tutkia asiaa tarkemmin.

(155)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen julkaisemisen jälkeen Manreal väitti, että vahinkoa ei esiinny, koska sekä jatkojalostusfolion kulutus EU:ssa että tuotanto EU:ssa, unionin tuotannonalan myynti ja valituksen tekijöiden markkinaosuus olivat vakaat tai pienenivät vain vähän viiteajanjaksolla (vuoden 2019 toinen neljännes – vuoden 2020 ensimmäinen neljännes), kuten valituksessa todetaan.

(156)

Päinvastoin kuin Manreal väitti, vahinkoanalyysin perustana oleva viiteajanjakso ei rajoitu vertailuun Manrealin mainitseman yhden vuoden kauden sisällä (vuoden 2019 toisesta neljänneksestä ja vuoden 2020 ensimmäiseen neljännekseen). Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 38 kappaleessa todetaan, polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus koski 1 päivän heinäkuuta 2019 ja 30 päivän kesäkuuta 2020 välistä ajanjaksoa, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahinkoa koskevaan arvioon vaikuttavien kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2017 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen jakson, jäljempänä ’tarkastelujakso’. Sen vuoksi komissio hylkäsi Manrealin väitteen.

(157)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen julkaisemisen jälkeen Manreal väitti, että valituksen tekijöiden toimittamat ja väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa käytetyt tiedot olivat epätarkkoja, koska arviot ilmaistiin tonneina erittelemättä keskiarvoa mikroneissa. Manrealin mukaan tämä vaikuttaisi jatkojalostusfolion unionin kulutusta, Kiinasta tulevan tuonnin määrää, jatkojalostusfolion tuotantomäärää ja tuotantokapasiteettia, unionin markkinoiden kokonaismyyntimäärää, kytkösmarkkinamyyntiä, vapaiden markkinoiden myyntiä, unionin tuottajien varastojen tasoa, muista kolmansista maista tulevan tuonnin määrää ja unionin tuottajien vientimäärää koskevaan analyysiin.

(158)

Manreal perusti väitteensä markkinoiden suuntaukseen vähentää folion paksuutta, mikä johtaa jatkojalostusfolion painon alenemiseen neliömetriä kohti. Tämän päättelyn mukaan vuonna 2019 saatettiin tuottaa ja myydä enemmän neliömetrejä kuin vuonna 2018, vaikka tonnimäärät osoittavat laskua. Tämän väitetään aiheuttaneen epätarkkuuksia kehityssuuntien analyysissä. Manreal väitti myös, että komission päätelmä, jonka mukaan suuntaus kohti ohuempaa foliota vaikutti kaikkiin tuottajiin, on virheellinen, koska tuottajien tuottaman folion paksuus määräytyy asiakkaiden mukaan.

(159)

Manreal pyysi komissiota keräämään EU:lle aiheutuneesta vahingosta tietoja, joissa otetaan huomioon mikronit.

(160)

Mitä tulee valituksen luotettavuuteen, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 17 ja 18 kappaleessa todetaan, että suuntaus käyttää ohuempaa jatkojalostusfoliota ei tee tonneina esitetyistä tiedoista epäluotettavia, koska niitä täydennetään myös markkinaosuuksia koskevilla tiedoilla ja suuntaus siirtyä käyttämään ohuempaa foliota vaikuttaa samalla tavalla kaikkiin tuottajiin.

(161)

Tonnin käyttö mittayksikkönä komission analyysissä ei johtanut epätarkkaan arvioon. Vaikka on totta, että paksuuden pieneneminen vähentää painoa neliömetriä kohden, Manreal ei ole väittänyt, että suuntaus kohti ohuempaa foliota vaikuttaisi EU:n tuottajiin ja kiinalaisiin viejiin eri tavalla. Manreal ei etenkään väittänyt, että unionin tuottajien markkinaosuuden pieneneminen olisi yhteydessä ohuen folion tuotantoon.

(162)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 17 kappaleessa esitetystä Manrealista väitteestä, jonka mukaan siirtyminen ohuempaan jatkojalostusfolioon on saattanut johtaa epätarkkuuksiin komission analyysissä, komissio toteaa, että suuntaus siirtyä ohuempaan folioon vaikuttaa sekä unionin tuottajiin että kiinalaisiin tuottajiin, jotka kilpailevat ohuempaa foliota haluavista asiakkaista. Kuten 124 kappaleessa todetaan, Manreal ei kuitenkaan väittänyt, että tämä suuntaus vaikuttaa enemmän unionin tonnimääräiseen myyntiin kuin vientiä harjoittavien tuottajien tonnimääräiseen myyntiin. Tämä kyseenalaistaisi myös Manrealin väitteen siitä, että käyttäjät ostaisivat mieluummin ohuempaa jatkojalostusfoliota kiinalaisilta tuottajilta, koska ne tarjoaisivat tältä osin parempaa laatua.

(163)

Lisäksi suuntaus siirtyä käyttämään ohuempaa foliota on pitkän aikavälin suuntaus. Yksikään käyttäjä ei väittänyt, että tarkastelujaksolla oli tapahtunut merkittävä koko markkinoita koskeva muutos; unionin tuottajien tarkastuksissa komissio sai vahvistuksen sille, että kyseessä on hidas prosessi, kuten alle 6 mikronin paksuisen jatkojalostusfolion testausvaiheesta käy ilmi. Lisäksi useat käyttäjät väittivät, että kiinalaiset tuottajat tuottavat tällä hetkellä enemmän ohuempaa foliota kuin unionin tuottajat. Tämä tarkoittaisi sitä, että jos ohuemman jatkojalostusfolion kysyntä kasvaa, nykyisissä tonneina ilmoitetuissa Kiinan vientitiedoissa tuotos neliömetreinä on aliarvioitu verrattuna unionin tuotantoon. Sen vuoksi suuntaus siirtyä käyttämään ohuempaa foliota ei ole missään tapauksessa vääristänyt vertailua unionin tuotannonalan hyväksi. Lisäksi suurin osa tuontitiedoista (kuten tietopankeista ja tulliviranomaisilta saadut tiedot), joihin komissio tukeutuu, ilmaistaan tonneina.

(164)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen julkaisemisen jälkeen Zhongji huomautti, että eräs unionin tuottaja käyttää tuotantoprosessiin etuyhteydessä olevia jatkojalostajia, ja pyysi komissiota selventämään, miten tällaiset kustannukset otetaan huomioon tavoitehinnan laskemisessa, sekä vaati, että etuyhteydessä olevien tavarantoimittajien voitot jätetään huomioimatta.

(165)

Komissio oli todentanut, että tällaisessa tapauksessa tuottaja omisti raaka-aineen ja jalostetun puolivalmiin tuotteen. Jatkojalostaja veloitti jalostamisesta muuntamismaksun, joka sisälsi ainoastaan sen tuotantokustannukset. Muuntamismaksu katsottiin tuottajan tuotantokustannukseksi. Sen vuoksi komissio hylkäsi kaikki epäsuorat väitteet siitä, että jalostus saattoi paisuttaa tuotantokustannuksia, koska ainoa tosiasiallinen laskutettu kustannus oli jalostaminen.

(166)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen julkaisemisen jälkeen Manreal pyysi komissiota keräämään riippumattomasti luotettavampia tietoja jatkojalostusfolion tuotannosta EU:ssa, tuotantokapasiteetista, tuonnista, viennistä ja EU:n kulutuksesta ja tekemään eron jatkojalostusfolion ja kotitalousfolion välillä. Manreal ehdotti Kiinasta peräisin olevan jatkojalostusfolion tuontia koskevaa analyysiä, joka tehtäisiin Eurostatin Comext-tietokannan tai minkä tahansa muiden verotuksen ja tulliliiton pääosaston hallussa olevien tietojen perusteella tai vaihtoehtoisesti keräämällä tietoja valitukseen osallistumattomilta jatkojalostusfolion unionin tuottajilta ja etuyhteydettömiltä tuojilta.

(167)

Manreal ei ole osoittanut, millä tavalla komission keräämät ja tarkistamat tiedot olisivat epäluotettavia. Kuten alustavissa päätelmissä kuvataan, komissio on käyttänyt Eurostatin Comext-tietokannan tietoja, tehnyt eron kotitalousfolioon (tätä erottelua varten oli jo olemassa Taric-koodit) ja kerännyt tietoja kaikilta yhteistyössä toimineilta unionin tuottajilta ja etuyhteydettömiltä tuojilta ainoastaan jatkojalostusfoliosta sellaisena kuin se on tässä tutkimuksessa määritelty. Sen vuoksi komissio hylkäsi väitteen, jonka mukaan kerätyt tiedot ovat epäluotettavia tai komissio on jättänyt keräämättä luotettavia tietoja.

(168)

Manreal pyysi myös, että komissio pyytää valituksen tekijöihin etuyhteydessä olevia yrityksiä toimittamaan omat vahinkotietonsa (esimerkiksi myynnistä, hinnoista, tuotantokustannuksista ja kannattavuudesta), jotta saataisiin kattavampi kuva EU:n tuotannonalan taloudellisesta tilanteesta.

(169)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 26–28 kappaleessa todetaan, tässä tapauksessa komissio valitsi otoksen perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti. Otokseen kuului kolme yritystä. Manreal ei ole esittänyt näyttöä siitä, miksi tämä otos ei edusta unionin tuotannonalaa myynnin, hintojen, tuotantokustannusten ja kannattavuuden suhteen. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(170)

Kaikki osapuolten väliaikaista tullia koskevan asetuksen julkaisemisen jälkeen esittämät väitteet hylättiin. Sen vuoksi komissio päätteli väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa esitettyjen päätelmien perusteella, että unionin tuotannonalalle aiheutui perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(171)

Xiamen Xiashun väitti, että jatkojalostusfolion kulutuksen voimakas lasku voisi olla syynä unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon. Se väitti, että väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa ei oteta asianmukaisesti huomioon tätä laskua eikä arvioida tarkemmin sen vaikutusta muihin indikaattoreihin. Xiamen Xiashun väitti etenkin, että tuotannon ja myynnin väheneminen liittyy suurelta osin kulutuksen vähenemiseen. Yritys väitti vielä, että Kiinasta tulevan tuonnin kasvu on vähäisempää kuin kulutuksen lasku. Se väitti, että kulutuksen väheneminen johtuu ainakin osittain kiertotaloutta koskevista suuntaviivoista. Yritys väitti myös, että Kiinasta tulevan jatkojalostusfolion keskimääräinen kuukausittainen tuontimäärä väheni vähintään 21 prosenttia tutkimusajanjaksolla ja marraskuun 2020 ja maaliskuun 2021 välisenä aikana.

(172)

Päinvastoin kuin Xiamen Xiashun väitti, väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa otettiin huomioon kulutuksen väheneminen. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 258 kappaleessa todetaan, unionin kulutus supistui vuonna 2019 ja tutkimusajanjaksolla. Tuonti Kiinasta sen sijaan lisääntyi koko tarkastelujakson ajan, vaikka kulutus väheni. Tämän mukaan kulutuksen lasku ei ole unionin tuotannonalalla aiheutuneen vahingon perimmäinen syy. Tuonnin vähenemisestä tutkimusajanjakson jälkeen komissio toteaa, että vahingon ja syy-yhteyden analysoimista koskevat viiteajanjaksot ovat tutkimusajanjakso ja tarkastelujakso. Väite, jonka mukaan tuonti väheni tutkimusajanjakson jälkeen, ei ole merkityksellinen.

(173)

Xiamen Xiashun väitti vielä, että unionin tuotannonalan tuotannon ja myynnin väheneminen liittyy suurelta osin kulutuksen laskuun tarkastelujaksolla ja on sen seurausta.

(174)

Xiamen Xiashun ei toimittanut uskottavaa selitystä sille, miksi kulutuksen lasku liittyisi merkittävällä tavalla unionin tuottajien myynnin laskuun ja vähentäisi sitä 15 prosenttia (16 prosenttia vuonna 2019) vaikka samaan aikaan tuonti Kiinasta lisääntyi 21 prosenttia (27 prosenttia vuonna 2019), kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 262 kappaleessa todetaan. Tämän vuoksi komissio hylkäsi väitteen. Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Xiamen Xiashun totesi, että selitys oli uskottava ja että komissio oli jättänyt sen huomiotta. Komissio analysoi väitettä yksityiskohtaisesti 168–169 kappaleessa ja vahvisti päätelmänsä, koska Xiamen Xiashunilta ei saatu lisätietoja.

(175)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Xiamen Xiashun väitti myös, että a) unionin tuottajat eivät pysty toimittamaan kaikkia sellaisten käyttäjien tarvitsemia jatkojalostusfoliolajeja, jotka eivät ole niin keskittyneitä ohueen folioon ja tiettyihin mittoihin, b) unionin tuotannonala ei tehnyt investointeja ja c) unionin tuotannonalalla ei ole riittävästi tuotantokapasiteettia.

(176)

Komissio on todentanut, että unionin tuottajat pystyvät toimittamaan kaikkia käyttäjien vaatimia jatkojalostusfoliolajeja, myös ohuita. Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 321 kappaleessa komissio totesi, että jotkut otokseen valittujen unionin tuottajien kunnianhimoiset investoinnit keskeytettiin mutta se oli seuraus unionin tuotannonalan vahingollisesta tilanteesta, ei sen syy. Lisäksi komissio on analysoinut erityisesti unionin tuotannonalan kapasiteettia tuottaa alle 6 mikronin paksuista jatkojalostusfoliota. Sen vuoksi väite hylättiin.

(177)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen Zhongji esitti joukon kysymyksiä hypoteettisesta tilanteesta ilman covid-19-pandemiasta johtuvia tehtaiden sulkemisia, työntekijöiden poissaoloja, raaka-ainetoimitusten viivästymisiä, lopputuotteiden toimitusten viivästymisiä ja kuljetushäiriöitä. Komissio pitää perusteluna kysyä, johtuiko vahinko covid-19-pandemiasta.

(178)

Komissio analysoi jo väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 317–319 kappaleessa sitä, vaikuttiko covid-19-pandemia unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon. Komissio tutki asianmukaisesti covid-19-pandemian vaikutuksia analysoidessaan ja ristiintarkastaessaan unionin tuottajien toimittamia tietoja ja katsoi, että covid-19-rajoituksista ei aiheutunut sellaisia häiriöitä, jotka olisivat vaikuttaneet unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen merkittävään vahinkoon. Sen vuoksi komissio hylkäsi väitteen, jonka mukaan covid-19-pandemia vaikutti vahinkoon.

(179)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen julkaisemisen jälkeen Manreal väitti, että unionin käyttäjät ostavat kiinalaista jatkojalostusfoliota sen korkeamman laadun eikä alhaisen hinnan takia. Kiinalaisen jatkojalostusfolion ja unionissa tuotetun jatkojalostusfolion laatuero johtuu siitä, että unionin tuotannonala ei ole investoinut riittävästi. Tähän Manrealin väitteeseen vastattiin kuitenkin jo väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 348 kappaleessa.

(180)

Tuojien konsortio väitti, että investointien puute vahvistettiin implisiittisesti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 295, 300, 321 ja 322 kappaleessa, ja päätteli, että unionin tuottajat ovat jäljessä teknologian kehityksestä ja niillä ei ole riittävästi kapasiteettia toimittaa vaadittuja määriä jatkojalostusfolion kaupallista laatua. Konsortio ei kuitenkaan toimittanut mitään uutta näyttöä.

(181)

Komissio viittaa väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 321 kappaleessa esittämäänsä päätelmään, jonka mukaan jotkut otokseen valittujen unionin tuottajien kunnianhimoiset investoinnit keskeytettiin, mikä oli seuraus unionin tuotannonalan vahingollisesta tilanteesta, ei sen syy. Sen vuoksi komissio piti voimassa päätelmänsä siitä, että vähäiset investoinnit eivät vaikuttaneet unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen merkittävään vahinkoon.

(182)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen tuojien konsortio väitti, että komissio toisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen päätelmät esittämättä näyttöä, joka voisi kumota konsortion väitteen siitä, että unionin tuotannonalalle aiheutunut vahinko johtui investointien puutteesta, mikä puolestaan on johtanut siihen, että se ei pysty tuottamaan ohutta foliota. Konsortio totesi, että se on toimittanut kaiken näytön, jonka se saattoi kohtuudella kerätä, ja on komission asia tarkistaa väitteiden paikkansapitävyys ja tarvittaessa tutkia näitä seikkoja tarkemmin ja pyytää lisätietoja unionin tuottajilta. Koska unionin tuottajat eivät investoineet uusiin koneisiin ja tekniikoihin, niiden tuotantolinjat vanhentuivat. Suurin osa EU:n alumiinifoliotehtaista on yli 20 vuotta vanhoja.

(183)

Päinvastoin kuin konsortio väitti, komissio tarkasti etätarkastuksen yhteydessä erityisesti alle 6 mikronin paksuisen jatkojalostusfolion laaduntestauksen tulokset otokseen valittujen unionin tuottajien osalta, koska konsortio oli väittänyt, että ohuiden folioiden laadussa oli ongelmia. Vaikka joitakin investointeja ei toteutettu, komissio totesi, että olemassa olevaan konekantaan on kuitenkin tehty investointeja ja laatutestejä on suoritettu. Sen vuoksi komissio hylkäsi väitteen, jonka mukaan se ei ollut toimitetun näytön tarkastelemisen lisäksi ryhtynyt tarvittaviin toimiin konsortion väitteiden arvioimiseksi.

(184)

Xiamen Xiashun väitti, että otokseen valitun unionin tuottajan rakenneuudistuksen ei voida katsoa johtuvan Kiinasta tulevasta tuonnista.

(185)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 288 kappaleessa mainitaan, on totta, että yhden otokseen valitun unionin tuottajan rakenneuudistuskustannukset tutkimusajanjakson jälkipuoliskolla ovat saattaneet vaikuttaa joihinkin indikaattoreihin, kuten tuotantokustannuksiin, työllisyyskustannuksiin ja kannattavuuteen. Tämän vuoksi komissio tarkasteli väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 260, 261, 263 ja 268 kappaleessa vahingon kokonaiskuvaa myös siten, että näitä kustannuksia ei otettu huomioon. Myös ilman näitä kustannustekijöitä on selvää, että unionin tuotannonalalle aiheutui vahinkoa koko tarkastelujakson ajan. Näin ollen nämä väitteet hylättiin jo väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa. Komissio piti voimassa arvionsa ja päätteli, että unionin tuotannonalan rakenneuudistus ei vaikuttanut unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen merkittävään vahinkoon.

(186)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen julkaisemisen jälkeen Manreal pyysi komissiota arvioimaan uudelleen, kuinka paljon työvoimakustannukset ja korkeat energian hinnat heikensivät unionin tuotannonalan kannattavuutta. Manreal väitti, että korkeammat työvoimakustannukset johtivat voittomarginaalien pienenemiseen, ja komissio virheellisesti katsoi sen johtuvan Kiinasta tulevan jatkojalostusfolion aiheuttamasta hintapaineesta.

(187)

Komissio käsitteli tätä väitettä väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 329 ja 330 kappaleessa. Manreal ei toimittanut mitään uutta näyttöä. Sen vuoksi komissio pitäytyi päätelmässään.

(188)

Manreal pyysi komissiota tutkimaan, olivatko unionin tuottajat pystyneet hyötymään muilla lainkäyttöalueilla toteutettujen toimenpiteiden ansiosta niille avautuneista uusista markkinoista.

(189)

Komissio tarkasteli unionin vientiä kolmansiin maihin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 337–340 kappaleessa. Manreal ei ole ilmoittanut, mitä lisätietoja komission olisi kerättävä tai miten ne olisivat vaikuttaneet päätelmään siitä, että unionin tuotannonalan vientitoiminta ei vaikuttanut unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen merkittävään vahinkoon.

(190)

Kaikki osapuolten väliaikaista tullia koskevan asetuksen julkaisemisen jälkeen esittämät väitteet hylättiin. Sen vuoksi komissio päätteli väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa esitettyjen havaintojen perusteella, että asianomaisesta maasta polkumyynnillä tapahtunut tuonti aiheutti merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle ja että muut tekijät erikseen tai yhdessä tarkasteltuina eivät heikentäneet syy-yhteyttä polkumyynnin ja merkittävän vahingon välillä.

(191)

Koska huomautuksia ei esitetty, komissio vahvisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 346 kappaleen mukaisesti, että toimenpiteiden käyttöönotto on unionin tuotannonalan ja sen alkupään toimittajien edun mukaista.

(192)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen julkaisemisen jälkeen monet käyttäjät toistivat useita aiempia väitteitään. Ne väittivät, että

(193)

Komissio tarkasteli näitä väitteitä jo väliaikaista tullia koskevan asetuksen 6 jaksossa ja päätteli, että ei ollut pakottavia syitä päätellä, että väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönotto ei olisi unionin edun mukaista. Komissio otti nämä väitteet sekä väliaikaista tullia koskevan asetuksen antamisen jälkeen esitetyt lisäväitteet huomioon arvioidessaan unionin etua lopullisia toimenpiteitä varten (6.4 jakso).

(194)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen julkaisemisen jälkeen Manreal väitti vielä, että toimenpiteet eivät hyödyttäisi unionin tuottajia. Sen sijaan ne hyödyttäisivät jatkojalostusfolion tuottajia Turkissa, Thaimaassa, Brasiliassa ja Venäjällä, sillä käyttäjät ostaisivat näistä maista eikä unionin tuottajilta.

(195)

Manreal ei kuitenkaan perustellut, miksi unionin tuottajat eivät pystyisi kilpailemaan muiden maiden tuottajien kanssa oikeudenmukaisin ehdoin.

(196)

Manreal väitti myös, että jos käyttäjät siirtäisivät kustannuksensa asiakkailleen, näiden kilpailukyky vaarantuisi. Yritys ei kuitenkaan perustellut väitettään yleistä huomautustaan tarkemmin.

(197)

Lisäksi Manreal väitti, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 354 kappaleessa komissio ilmoitti, että se ottaisi käyttöön toimenpiteitä integroituneiden tuottajien hyväksi. Se pyysi komissiota tutkimaan toimenpiteiden todennäköisiä vaikutuksia ”EU:n oikeudenmukaiseen kilpailuun”.

(198)

Väliaikaista tullia koskevaa asetusta tulkitaan tässä virheellisesti, sillä komissio tyytyi toteamaan, että toimenpiteiden käyttöönotosta luopuminen hyödyttäisi integroitumattomia käyttäjiä, koska jos toimenpiteitä ei oteta käyttöön, ne voivat ostaa jatkojalostusfoliota polkumyyntihinnoin, kun taas unionin integroituneet käyttäjät eivät hyötyisi tästä epäreilusta edusta. Mitä tulee Manrealin pyyntöön tutkia toimenpiteiden todennäköisiä vaikutuksia ”EU:n oikeudenmukaiseen kilpailuun”, komissio ymmärtää, että Manreal väittää tullien tuottavan epäreilua kilpailuetua integroituneille unionin tuottajille verrattuna integroitumattomiin yrityksiin. Komissio muistutti, että perusasetuksen 21 artiklan 1 kohdan mukaisesti unionin etua koskevassa komission arvioinnissa otetaan erityisesti huomioon tarve poistaa vahingollisen polkumyynnin kauppaa vääristävät vaikutukset ja palauttaa tehokas kilpailu.

(199)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen Manreal väitti vielä, että komissio loukkasi sen puolustautumisoikeuksia, sillä Manrealilla ei ollut mahdollisuutta tutustua väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 348 kappaleessa tarkoitettuun analyysiin.

(200)

Komissio on velvollinen suojelemaan osapuolten luottamuksellisia liiketoimintatietoja, ja sen on löydettävä tasapaino tietoihin tutustumisen ja muiden osapuolten oikeuksien toteutumisen välillä. Kiinalaisten ja unionin eri toimittajien tuotteiden yksityiskohtaista laatuanalyysiä, joka kattaa useita vuosia, voidaan perustellusti pitää liikesalaisuutena, jota ei jaeta kilpailijoiden kanssa. Liikesalaisuuksien jakamatta jättäminen ei tarkoita Manrealin puolustautumisoikeuksien loukkaamista.

(201)

Kaksi yritystä, Gascogne ja Manreal, väittivät, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 356 kappaleessa esitetty komission päätelmä, jonka mukaan käyttäjillä ei ole yhteistä intressiä, on virheellinen, sillä kaikissa käyttäjien esittämissä huomautuksissa vastustettiin toimenpiteitä.

(202)

Arvioinnissaan komissio voi käyttää myös käyttäjien kyselyvastauksissa toimittamia luottamuksellisia tietoja. Niiden perusteella kaksi käyttäjää ostavat suuren prosenttiosuuden jatkojalostusfoliostaan Kiinasta ja niiden raaka-ainekustannuksista Kiinasta peräisin oleva jatkojalostusfolio muodostaa erittäin suuren osan, mutta muut käyttäjät ostavat jatkojalostusfoliota pääasiassa unionin tuottajilta eivätkä toimenpiteet vaikuttaisi niihin samalla tavalla. Yksityiskohtaiset tiedot siitä, kuinka suuren prosenttiosuuden yksittäiset käyttäjät ostavat kultakin jatkojalostusfolion tuottajalta, paljastaisi niiden toimitusketjut. Osapuolet voivat kuitenkin perustaa väitteensä siihen tietoon, että käyttäjien riippuvuus Kiinasta peräisin olevasta tuonnista vaihtelee.

(203)

Edellä esitetyn perusteella komissio vahvistaa arvionsa siitä, että käyttäjillä ei ole yhteistä intressiä toimenpiteiden käyttöönoton puolesta tai sitä vastaan, vaikka toimenpiteitä vastustaville käyttäjille, etenkin niille kahdelle käyttäjälle, joiden tuotantokustannuksista (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen 347 kappale) jatkojalostusfolio muodostaa suuren prosenttiosuuden, voi aiheutua kielteisiä seurauksia.

(204)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Walki väitti, että yleiset päätelmät sisältävä asiakirja ei heijastanut käyttäjien etua oikein eikä oikeudenmukaisesti. Walki väitti myös, että komission päätelmä käyttäjien ”yhteisen edun” puutteesta, joka perustui siihen, että ”käyttäjien riippuvuus Kiinasta peräisin olevasta tuonnista vaihtelee”, on harhaanjohtava ja syrjivä analyysi käyttäjistä.

(205)

Komissio päätteli, että käyttäjillä ei ollut yhteistä etua, koska niiden riippuvuus Kiinasta peräisin olevasta jatkojalostusfoliosta vaihtelee suuresti. Toteamus tarkoittaa, että komissio ei kiistänyt sitä, että kaikki yhteistyössä toimineet käyttäjät vastustivat polkumyyntitullien käyttöönottoa.

(206)

Walki väitti vielä, että komissio ei ole vastannut sen pyyntöön saada tarkempi analyysi unionin edun kannalta keskeisistä tekijöistä. Walki viittasi väliaikaista tullia koskevasta asetuksesta esittämiinsä huomautuksiin, joissa se pyysi korjaamaan komission toteamuksen, joka koski viittausta käyttäjien väitteisiin siitä, että unionin tuotannonala ei voi toimittaa samanlaatuista jatkojalostusfoliota kuin kiinalaiset tuottajat, koska se ei ole tehnyt tarvittavia investointeja. Walki väitti, että kuusi käyttäjää toimitti yhteisen lausuman, jossa todettiin, että ”valituksen tehneillä tuottajilla ei ole tuotantokapasiteettia toimittaa tiettyjä tärkeitä jatkojalostusfolion laatuja. Niiden kyvyttömyys toimittaa näitä laatuja unionin käyttäjille johtuu selvästi siitä, että ne ovat pitkällä aikavälillä jättäneet tekemättä investointeja tuotantolaitteisiin ja teknologiaan, jota tarvitaan niiden olemassa olevan jatkojalostusfolion tuotannon laajentamiseksi näiden käyttäjien tarvitsemien ohuempien laatujen toimittamiseen.”

(207)

Kuusi käyttäjää todellakin toimitti yhteisen lausuman ja väitti, että unionin tuotannonala ei ollut tehnyt investointeja. Neljä käyttäjää oli jo aiemmin esittänyt saman väitteen kukin tahollaan. Komissio käsitteli näitä väitteitä väliaikaista tullia koskevan asetuksen 5.2.3 ja 6.2 jaksossa. Tässä vaiheessa yksikään käyttäjä ei ole toimittanut uusia asiatietoja, vaan ne ovat ainoastaan toistaneet saman väitteen uudelleen. Sen vuoksi komissio vahvisti päätelmänsä.

(208)

Walki väitti myös, että komissio päätteli virheellisesti, että unionin tuotteet eivät ole heikompia, koska unionin tuottajat pystyvät yleisesti harjoittamaan vientiä ja kilpailemaan menestyksekkäästi kolmansien maiden markkinoilla. Walki väitti, että tämä koskee ainoastaan kykyä tuottaa yli 20 mikronin paksuista jatkojalostusfoliota. Se väitti myös, että komissio ei todennut, että se sisälsi myös kaikki ohuemmat foliolajit, jotka ovat unionin toimitusrajoitusten keskeinen ongelma.

(209)

Walki totesi vielä, että väite, jonka mukaan kaikki kiinalaiset tuottajat eivät tuota tehokkaasti korkealaatuisia tuotteita, ei liity käyttäjien väitteisiin siitä, että unionin tuotannonala ei pysty tuottamaan tehokkaasti korkealaatuista ohuempaa foliota.

(210)

Komissio ristiintarkasti saatavilla olevat unionin tuottajien myyntitiedot, jotka osoittavat, että kolmansiin maihin viedään alle 20 mikronin paksuista jatkojalostusfoliota. Walkin väite siitä, että unionin tuottajat olisivat kilpailukykyisiä vain yli 20 mikronin paksuisen jatkojalostusfolion osalta, ei siten pidä paikkaansa.

(211)

Walki väitti vielä, että komission arvio käyttämättömästä tuotantokapasiteetista ei tarkoita kykyä tuottaa laadukasta ohutta jatkojalostusfoliota.

(212)

Komissio on analysoinut asianmukaisesti kykyä tuottaa ohutta foliota, mikä on riippuvainen viimeisen valssausvaiheen koneista. Jotkin unionin tuottajat esittivät testituloksia, jotka osoittavat, että alle 6 mikronin paksuisen jatkojalostusfolion koerullatuotanto täytti onnistuneesti asiakkaan vaatimukset. Komissio viittaa lisäksi arvioonsa, jonka mukaan kaikki unionin valmistajat eivät mukauttaneet konekantaansa alle 6 mikronin paksuisen jatkojalostusfolion tuotantoon, koska kyseiset markkinat ovat vasta kehittymässä ja koska kysyntä oli tutkimusajanjaksolla erittäin vähäistä.

(213)

Walki väitti vielä, että sen esittämän (tutkimuksen jälkimmäisellä kaudella) myönteisen näytön keskeiset osatekijät on jätetty täysin huomiotta tai esitetty virheellisesti. Komissio piti tätä väitettä virheellisenä. Komissio otti huomioon kaikki väitteet ja todisteet, mutta luottamuksellisuussyistä joitakin hyvin täsmällisiä tietoja ei voitu esittää asetuksessa.

(214)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Manreal väitti, että komissio rikkoi hyvän hallintotavan periaatetta. Se väitti, että komissio jätti perustelematta huomiotta kaikki huomautukset, jotka Manreal esitti alustavista päätelmistä ja jotka olisivat voineet muuttaa komission päätelmiä. Manreal viittasi vielä lopullisten päätelmien johdanto-osan 8, 9, 108, 109, 118, 119, 131–134, 142, 147–150, 155–157 ja 175–178 kappaleeseen ja väitti, että komissio käytti epäoikeudenmukaista vastaväitetekniikkaa, kun se huomautti, että Manreal ei perustellut väitteitään riittävästi. Manreal väitti täyttäneensä todistustaakkansa käytettävissä olevien keinojen mukaisesti riittävällä tavalla. Komission olisi pitänyt tutkia tarkemmin sen väitteitä eikä keskittyä perustelujen puutteisiin. Lopuksi Manreal viittasi Maailman kauppajärjestön, jäljempänä ’WTO’, valituselimen asiassa EC – Hormones (18) antaman päätöksen 98 kohtaan ja väitti esittäneensä alustavaa näyttöä, joka siirtää todistustaakan vastapuolelle.

(215)

Päinvastoin kuin Manreal väittää, komissio on täyttänyt velvollisuutensa arvioida kaikkien Manrealin väitteiden osalta, ovatko ne asianmukaisesti perusteltuja, ja selittänyt Manrealin mainitsemissa johdanto-osan kappaleissa syyt, miksi näin ei ollut. Perusasetuksessa ei säädetä, että komissio olisi velvollinen tutkimaan tarkemmin huomautuksia, joita ei ole perusteltu asianmukaisesti.

(216)

Näin ollen komissio hylkäsi tämän väitteen.

(217)

Effegidi pyysi jatkojalostusfolion vapautusta loppukäytön perusteella, kun sitä käytetään folion valmistukseen kaapelinsuojauksia ja viinipullon kapseleita varten.

(218)

Pyyntö perustuu jatkojalostusfolion prosenttiosuuteen kaapelinsuojauksia ja viinipullon kapseleita varten tarkoitetun folion tuotantokustannuksista ja vaikutuksiin, joita toimenpiteillä olisi yritykselle. Effegidin mukaan kaapelisuojaukseen ja viinipullon kapseleihin tarkoitettu folio on kapea erikoismarkkina, jolla käytetään vain vähäisiä määriä jatkojalostusfoliota. Näin ollen tähän käyttötarkoitukseen sovellettava vapautus tulleista ei vähentäisi polkumyyntitullin yleistä tehokkuutta.

(219)

Tutkimuksessa kävi kuitenkin ilmi, että Effegidi ei tuota ainoastaan niitä kahta tuotetta, joille se pyysi vapautusta loppukäytön perusteella, vaan sen valikoimaan kuuluu useita muita tuotteita, kuten jatkojalostusfoliota sisältämättömiä kaapelifolioita sekä muita elintarvikkeille tai muille tuotteille tarkoitettuja pakkauksia, joista osa sisältää jatkojalostusfoliota. Sen vuosi komissio ei voinut määrittää polkumyyntitullien kokonaisvaikutusta kyseisen yrityksen kannattavuuteen Effegidin toimittamien tietojen perusteella. Näin ollen lopullisissa päätelmissä komissio ei myöntänyt kyseistä käyttötarkoitusta koskevaa vapautusta.

(220)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Effegidi toimitti komissiolle tilinpäätöksensä vuosilta 2019 ja 2020 sekä vuoden 2021 ensimmäiseltä puoliskolta. Effegidi pyysi lisäksi komissiolta ohjeita siitä, mitä muita asiakirjoja sen olisi toimitettava, jotta sille voitaisiin myöntää vapautus kyseisen käyttötarkoituksen osalta.

(221)

Komissio katsoi, että sille lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen lähetetyt tiedot eivät olleet riittäviä sen arvioimiseksi, mikä yleisvaikutus mahdollisella vapautuksella olisi tullin tehokkuuteen. Effegidi ei toimittanut tietoja kaapelisuojauksia ja viinipullon kapseleita valmistavasta teollisuudesta.

(222)

Effegidi ei toiminut yhteistyössä tutkimuksen alustavasta vaiheesta lähtien, vaan se toimitti lopullista käyttötarkoitusta koskevaa vapautusta koskevan pyynnön 5 päivänä heinäkuuta 2021, eli kaksi viikkoa väliaikaista tullia koskevan asetuksen julkaisemisen jälkeen, ja lisätiedot vasta lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen. Näin myöhäisessä tutkimuksen vaiheessa komissio ei pystynyt todentamaan lisätietoja.

(223)

Komissio ei sen vuoksi voinut arvioida, oliko kyseistä käyttötarkoitusta koskeva vapautus unionin edun mukaista, ja vahvisti näin ollen hylkäävänsä Effegidin vapauttamista koskevan pyynnön.

(224)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen tuojien konsortio toisti väitteensä, jonka mukaan unionin tuottajat eivät pysty vastaamaan nykyiseen jatkojalostusfolion kysyntään, varsinkaan ohuen jatkojalostusfolion markkinasegmentillä, jolla konsortio turvautuu tällä hetkellä tuontiin Kiinasta kysynnän kattamiseksi. Konsortio väitti, että ohuen jatkojalostusfolion tuotannon saattaminen tehokkaaksi ja toimivaksi kestäisi vähintään kaksi vuotta ja että unionin tuottajat eivät näytä täyttävän vaadittuja laatuvaatimuksia voidakseen korvata nykyisen Kiinasta tulevan tuonnin tällä markkinasegmentillä.

(225)

Konsortio ei kuitenkaan perustellut, miksi ohuen jatkojalostusfolion tuotannon saattaminen toimintakuntoon kestäisi kaksi vuotta, ja komissio totesi väliaikaista tullia koskevan asetuksen 4.5.2.1 jaksossa, että unionin tuotannonalalla näyttää olevan riittävästi käyttämätöntä kapasiteettia. Lisäksi unionin tuotannonala on osoittanut myynnillään ja koerullatuotannollaan kykenevänsä vastaamaan asiakkaiden kysyntään (väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 50 ja 51 kappale).

(226)

Edellä esitetyn perusteella komissio vahvisti päätelmänsä, joiden mukaan toimenpiteiden käyttöönotto ei välttämättä olisi tuojien edun mukaista. Se kuitenkin arvioi tarkemmin toimenpiteiden todennäköistä vaikutusta arvioidessaan asiaan liittyviä eri etuja (ks. 6.4 jakso).

(227)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen konsortio väitti, että komissio jätti täysin huomiotta sen seikan, että asteittainen siirtyminen ohuempiin jatkojalostusfolioihin lisäsi enintään 7 mikronin paksuisen jatkojalostusfolion kysyntää. Lisäksi komissio aliarvioi sen, että ohuen jatkojalostusfolion tuotannon saattaminen tehokkaaksi ja toimivaksi EU:ssa kestäisi vähintään kaksi vuotta.

(228)

Konsortio väitti myös, että komissio ei pystynyt selventämään, millä tavalla unionin tuotannonalan huomattava käyttämätön kapasiteetti voi vastata ohuen jatkojalostusfolion kysyntään.

(229)

Konsortio toisti vielä, että unionin tuotannonala ei pysty täyttämään ohuen jatkojalostusfolion laatuvaatimuksia huokoisuuden ja ajettavuuden osalta, ja korosti, että jatkojalostusfoliota valmistavat samat tehtaat kuin akkufoliota, mikä vähentää tuotantokapasiteettia entisestään. Se väitti, että jättämällä nämä näkökohdat huomiotta komissio päätteli virheellisesti tullien käyttöönoton olevan unionin edun mukaista.

(230)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen 51 kappaleessa selitetään, komissio arvioi unionin tuotannonalan kykyä tuottaa ohuempaa, etenkin alle 6 mikronin paksuista, jatkojalostusfoliota, tarkastelemalla ohuen folion valmistuksen edellyttämän viimeisen valssausportaan kapasiteettia. Edellisissä valssausvaiheissa käyttämätöntä kapasiteettia oli riittävästi. Alle 6 mikronin paksuisen jatkojalostusfolion tuotannon pullonkaula on viimeisessä valssausvaiheessa. Komissio on selittänyt, miten unionin tuotannonala voi vastata ohuen jatkojalostusfolion kysyntään. Väite siitä, että ohuen jatkojalostusfolion tuotannon saattaminen tehokkaaksi ja toimivaksi EU:ssa kestäisi vähintään kaksi vuotta, koskee ainoastaan uutta kapasiteettia, jonka unionin tuotannonala ottaisi käyttöön, kun oikeudenmukainen hintakilpailu on palautettu ja kysyntä kasvaa. Koska nykyisellä kapasiteetilla voidaan vastata lähitulevaisuudessa odotettavissa olevaan kysyntään, komission laskelmassa ei ole otettu huomioon mahdollista tulevaa lisäkapasiteettia. Tämän tutkimuksen kannalta ei ole oleellista, että uuden kapasiteetin saaminen toimivaksi vaatisi aikaa. Näin ollen komissio hylkäsi väitteen.

(231)

Perusasetuksen 21 artiklan 1 kohdan mukaisesti komissio arvioi kilpailevia etuja väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa ja kiinnitti erityishuomiota tarpeeseen poistaa vahingollisen polkumyynnin kauppaa vääristävät vaikutukset ja palauttaa tehokas kilpailu.

(232)

Kilpailevia etuja arvioidessaan komissio tarkasteli yhtäältä sitä, että kiinalaisen viennin aiheuttama hintapaine oli heikentänyt unionin tuotannonalan tilannetta ja toisaalta sitä, että hintojen nousulla olisi vähäinen kielteinen vaikutus käyttäjiin. Komissio päätteli, ettei ollut olemassa pakottavia syitä, joiden perusteella ei olisi unionin edun mukaista ottaa käyttöön väliaikaisia toimenpiteitä Kiinasta peräisin olevan jatkojalostusfolion tuonnissa.

(233)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen julkaisemisen jälkeen Manreal väitti, että väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa tehty markkinoiden ja unionin edun analyysi ei ole enää ajankohtainen tutkimuksesta ja covid-19-pandemiasta johtuvien jyrkkien hintojen nousun ja markkinaspekulaatioiden vuoksi. Jalostus- ja pakkausteollisuuteen on vaikuttanut voimakkaasti paitsi alumiinin 40 prosentin hinnannousu myös voimapaperin 40 prosentin hinnannousu ja konttikuljetusten kustannusten nousu 400 prosentilla. Paperitoimitusten keskimääräinen toimitusaika on noussut 3–4 viikosta neljään kuukauteen. Joissakin toimitussopimuksissa toimittajat vetoavat ylivoimaiseen esteeseen ja toimittavat toimituksensa 6 kuuden kuukauden viiveellä ja pyytävät 20 prosenttia kalliimpia hintoja kuin tilauksen tekohetkellä.

(234)

Walki, Gascogne ja Effegidi tukivat Manrealin väitteitä ja korostivat lisäksi, että tutkimusajanjakson jälkeen markkinatilanne on muuttunut perustavanlaatuisesti, mikä on johtanut tarjonnan puutteeseen paitsi jatkojalostusfolion myös muiden raaka-aineiden osalta. Cascognen mukaan alumiinin hinta Lontoon metallipörssissä nousi 30 prosenttia lokakuun 2020 ja toukokuun 2021 välisenä aikana. Nykytilanteessa vain yksi suuri unionin tuottaja näyttää pystyvän toimittamaan uusia tilauksia ilman useiden kuukausien toimitusaikaa. Effegidi väitti, että unionin tuottajien heinäkuussa 2021 tekemien tarjousten mukaan jatkojalostusfoliota ei olisi saatavilla sen tuotantoa varten ennen vuotta 2022.

(235)

Toinen käyttäjä, Alupol, väitti, että joulukuusta 2020 alkaen se on havainnut unionin tuottajien kiinnostuksen sopimuksia kohtaan olevan heikkoa, ja erään unionin tuottajan kanssa tehty kaksivuotinen sopimus päättyi tuottajan toimesta puolen vuoden kuluttua, mikä on osoitus kapasiteettirajoitteista. Walki toimitti lisänäyttöä, joka koski 6,35 mikronin paksuista jatkojalostusfoliota ja josta kävi ilmi, että vuonna 2021 alkaneet toimitusvaikeudet jatkuvat.

(236)

Myös tuojien konsortio väitti, että tutkimuksen käynnistyttyä jatkojalostusfolion hinnat ovat nousseet 25 prosenttia ja toimitusajat keskimäärin kahdesta kuukaudesta neljään kuukauteen. Nykyinen tarjontapula johtaa myös siihen, että integroituneet yritykset toimittavat ensin niihin etuyhteydessä oleville yksiköille, jolloin vapaille markkinoille jää vähemmän kapasiteettia. Konsortio odottaa polkumyyntitullien häiritsevän toimitusketjuja ja johtavan tarjonnan puutteeseen koko jatkojalostusfoliovalikoimassa ja etenkin alle 6 mikronin jatkojalostusfolion osalta.

(237)

Vaikka nämä markkinoiden muutokset vaikuttavat tuottajien, käyttäjien ja tuojien erilaisiin etuihin, ne johtuvat poikkeuksellisesta covid-19-pandemiatilanteesta ja myöhemmästä vahvasta talouden elpymisestä, mikä on aiheuttanut kansainvälisen kuljetuspulan ja tarjonnan puutteen. Näin ollen markkinat saattavat tarvita aikaa mukautua, ennen kuin talouden elpyminen ja kasvu normalisoituisivat ja kysyntä ja tarjonta ovat jälleen tasapainossa myös jatkojalostusfoliosektorilla

(238)

Manreal väitti lisäksi, että SEUT-sopimuksen 11 artiklan mukaisesti polkumyynniltä suojautumisen olisi oltava tasapainossa unionin muiden tavoitteiden kanssa, esimerkiksi ympäristönsuojelun kanssa, ja totesi, että toimenpiteiden käyttöönotolla on erittäin kielteinen vaikutus ympäristöön. Manreal väitti, että riippumatta mahdollisista kielteisistä vaikutuksista työpaikkoihin ja teollisuuspolitiikkaan, saastuttavien unionin tuottajien häviäminen markkinoilta olisi hyvä asia EU:n ympäristön kannalta. Näin ollen Manreal pyysi komissiota sisällyttämään tutkimukseen toimenpiteiden todennäköiset ympäristövaikutukset.

(239)

Komissio huomauttaa ensinnäkin, että Manreal ei ole osoittanut, millä tavoin unionin tuottajat saastuttavat enemmän kuin kiinalaiset tuottajat. Lisäksi vaikka unioni asettaa tuottajilleen korkeat ympäristönormit, SEUT-sopimuksen 11 artiklan tarkoituksena ei ole estää taloudellista toimintaa vaan integroida ympäristönsuojelua koskevat vaatimukset taloudellista toimintaa ohjaavaan politiikkaan. Manrealin ehdotus päästöjen vähentämisestä unionissa antamalla sen teollisuuden romahtaa epäreilun kilpailun vuoksi ei ole ainoastaan ristiriidassa EU:n ympäristötavoitteiden kanssa vaan myös monien muiden politiikkojen kanssa. Sen vuoksi Manrealin pyyntö tutkia tällaisen skenaarion ympäristövaikutuksia hylättiin.

(240)

Manreal viittasi lisäksi väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 355 kappaleeseen, jossa komissio totesi vastauksena Manrealin aiempaan väitteeseen, jonka mukaan valtiontuki voisi olla sopivampi toimenpide kuin tullin käyttöönotto, että taloudellinen tuki ei ole oikea keino torjua vahingollista polkumyyntiä. Manreal väitti, että kyseessä on poliittinen valinta, jota ei pitäisi tehdä kuulematta kilpailun pääosastoa. Manreal väitti lisäksi, että komission väite tarkoittaisi, että kilpailun pääosasto ei hyväksyisi mitään unionin tuottajille myönnettyä tukea.

(241)

Komissio muistutti, että perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan ensimmäisessä kohdassa todetaan, että jos lopullisesti vahvistetut seikat osoittavat, että on kyse polkumyynnistä sekä sen aiheuttamasta vahingosta ja unionin etu edellyttää toimia, komissio ottaa käyttöön lopullisen polkumyyntitullin. Komissio ei voi olla puuttumasta todeksi osoitettuun kiinalaisten viejien harjoittamaan vahingolliseen polkumyyntiin käytettävissään olevilla oikeudellisilla välineillä vain siksi, että unionin tuottajat ovat ehkä saaneet valtiontukea. Lisäksi valtiontukea antavat jäsenvaltiot, ei komissio.

(242)

Näin ollen yksikään käyttäjien ja tuojien alustavien päätelmien ilmoittamisen ja väliaikaista tullia koskevan asetuksen antamisen jälkeen esittämistä väitteistä ei muuttanut komission päätelmää.

(243)

Useat osapuolet esittivät lopulliset yleiset päätelmät sisältävään asiakirjaan tekemiensä huomautusten yhteydessä pyynnön arvioida tullien mahdollista suspendointia perusasetuksen 14 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Tullien mahdollista suspendointia analysoidaan erillisessä menettelyssä.

(244)

Edellä esitetyn perusteella ei ole olemassa pakottavia syitä, joiden perusteella ei olisi unionin edun mukaista ottaa käyttöön lopullisia toimenpiteitä Kiinasta peräisin olevan jatkojalostusfolion tuonnissa.

(245)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen Xiamen Xiashun väitti, että tulevia säännösten noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia ei pitäisi lisätä tavoitehintaan, sillä niitä koskeva muistio julkistettiin väliaikaista tullia koskevan asetuksen julkaisemisen jälkeen, mikä loukkaa Xiamen Xiashunin puolustautumisoikeuksia.

(246)

Komissio hylkäsi tämän väitteen. Xiamen Xiashunille ja kaikille muille osapuolille annettiin lisäaikaa esittää huomautuksia säännösten noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia koskevaan muistioon sen julkistamisen jälkeen. Sen vuoksi myöhäinen julkistaminen ei loukannut sen puolustautumisoikeuksia.

(247)

Lisäksi Xiamen Xiashun väitti, että ympäristönäkökohdat eivät koske yksinomaan unionin tuotannonalaa, sillä Xiamen Xiashuniin sovelletaan Kiinan päästökauppajärjestelmää ja se on saanut alumiinialan suorituskykyvaatimuksia koskevan sertifioinnin (”Aluminium Stewardship Initiative’s Performance Standard certification”), joka sisältää kasvihuonekaasupäästöjä koskevat kriteerit, myös hiilidioksidipäästörajan.

(248)

Komissio hylkäsi tämän väitteen. Kiinan kansallisella lainsäädännöllä ei ole merkitystä, kun sovelletaan perusasetuksen 7 artiklan 2 d kohtaa, jonka mukaan monenvälisistä ympäristösopimuksista ja niiden pöytäkirjoista, joissa unioni on osapuolena, aiheutuvat tulevat kustannukset on otettava huomioon määritettäessä unionin tuotannonalan tavoitehintaa.

(249)

Donghai väitti, että 6 prosentin tavoitevoitto olisi laskettava vain muuntokustannusten perusteella eikä jatkojalostusfolion koko hinnan perusteella.

(250)

Komissio hylkäsi tämän väitteen, koska perusasetuksen 7 artiklan 2 c kohdan mukaan tavoitevoitto on laskettava kokonaiskustannusten eikä pelkästään raaka-aineen muuntamista vastaavan kustannusosan perusteella.

(251)

Zhongji ja Nanshan toistivat väitteen lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen. Zhongji väitti, että päinvastoin kuin komissio katsoo, perusasetuksen 7 artiklan 2 c kohdassa ei vahvisteta, että tavoitevoitto on laskettava kaikkien kustannusten pohjalta, vaan 7 artiklan 2 c kohdassa säädetään ainoastaan, että tavoitevoiton on oltava riittävä kattamaan kaikki kustannukset. Zhongji väitti, että jatkojalostusfolion tuottajat saavat voittonsa muuntohinnasta, ei raaka-aineiden hinnasta.

(252)

Perusasetuksen 7 artiklan 2 c kohdan mukaan ”käytettävä tavoitevoitto on määritettävä ottamalla huomioon [...] kannattavuustaso [...], joka tarvitaan täysimääräisten kustannusten [...] kattamiseen”. Raaka-aineet ovat osa kokonaiskustannuksia. Tästä syystä väite hylättiin.

(253)

Donghai väitti lisäksi, että rakenneuudistuskustannusten ei pitäisi olla osa tavoitehintaa.

(254)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 329 kappaleessa komissio selittää, että kustannusten kasvu tutkimusajanjaksolla johtui pääasiassa yhden otokseen valitun tuottajan rakenneuudistuksesta. Komissio totesi lisäksi, että rakenneuudistus on tavanomainen menettely polkumyyntitilanteissa. Perusasetuksen mukaan kaikki kustannukset on kuitenkin otettava huomioon tavoitevoittoa laskettaessa.

(255)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Zhongji toisti väitteensä siitä, että poikkeukselliset kustannukset olisi jätettävä tavoitehinnan ulkopuolelle. Zhongji katsoi, että komissio ei käsitellyt sen väitteitä ja että komission kanta oli ristiriitainen, sillä se viittasi näihin kustannuksiin johdonmukaisesti ”poikkeuksellisina” mutta piti niitä tavoitehinnan yhteydessä ”säännöllisinä”. Zhongji ei kuitenkaan toimittanut uutta näyttöä.

(256)

Koska asiasta ei esitetty muuta näyttöä, komissio vahvistaa väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 325 kappaleessa esitetyt päätelmät. Rakenneuudistus on tavanomainen prosessi polkumyyntitilanteissa ja osa yrityksen kustannuksia.

(257)

Zhongji väitti lisäksi, että johdonmukaisuuden vuoksi komission olisi sovellettava samaa lähestymistapaa kun kaliumkloridista annetussa väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa (19), jossa komissio päätti vähentää kustannuksista kanadalaisten kaivosyhtiöiden tilapäiset ja poikkeukselliset kustannukset ennen kuin niitä käytettiin Valko-Venäjältä, Venäjältä ja Ukrainasta peräisin olevien yritysten viitearvoina, koska olisi ollut kohtuutonta ottaa ne huomioon. Zhongji väitti, että komissio sovelsi samaa periaatetta myös muokkaamatonta ja seostamatonta magnesiumia koskevassa asetuksessa (20) ja tietynlaista polyeteenitereftalaattia koskevassa asetuksessa (21). Zhongjin mukaan komission olisi siis tässä tapauksessa jätettävä rakenneuudistuskustannukset huomiotta väliaikaisina ja poikkeuksellisina kustannuksina.

(258)

Komission mielestä tilannetta, johon kaliumkloridista annetussa väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa viitataan, ei voi verrata tähän tutkimukseen. Kyseisessä asetuksessa kanadalaisten yritysten väliaikaisilla ja poikkeuksellisilla kustannuksilla ei ollut mitään yhteyttä unioniin suuntautuvaan polkumyyntituontiin. Sama koskee vertailua muokkaamatonta ja seostamatonta magnesiumia koskevaan asetukseen, jossa yrityksen rakenneuudistus toteutettiin yksityistämisen jälkeen. Poikkeuksellisten kustannusten poissulkeminen polyeteenitereftalaatin osalta johtui erityistilanteesta, johon liittyvät kustannukset olivat erilaisia kuin nyt käsillä olevat rakenneuudistuskustannukset. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen 325 kappaleessa todetaan, rakenneuudistuskustannukset eivät olleet poikkeuksellisia, minkä vuoksi ne olisi otettava huomioon. Näin ollen komissio hylkäsi väitteen.

(259)

Zhongji huomautti, että tavoitevoitto jatkojalostusfoliolle, jonka tuotevalvontakoodi alkaa numerolla 1, on epäluotettava. Kolmen otokseen valitun unionin tuottajan sellaisen jatkojalostusfolion yhdistetty tuotanto, jonka tuotevalvontakoodi alkaa numerolla 1, oli alle 3 000 tonnia. Zhongji pitää määrää vähäpätöisenä ja katsoo, että komissiolla ei ollut käytettävissä tällaisten tuotteiden tuotantokustannuksia tai että ne eivät ainakaan olleet edustavia vähäisen määrän vuoksi. Tämä tekee tavoitehinnasta epäluotettavan.

(260)

Jos unionissa ei tuoteta tiettyyn tuotevalvontakoodiin kuuluvaa tuotetta vientiin, komissio jättää kyseisen tuotevalvontakoodin vertailun ulkopuolelle, paitsi jos oikaisut voidaan tehdä helposti. Jos unionin tuotannonala kuitenkin tuottaa tiettyyn tuotevalvontakoodiin kuuluvaa tuotetta, vaikkakin vähäisemmässä määrässä kuin muihin tuotevalvontakoodeihin kuuluvia tuotteita, komissio katsoo, että tulos on tarkempi, kun kyseinen tuotevalvontakoodi sisällytetään vertailuun otokseen valituilta unionin tuottajilta saatujen tietojen mukaisesti. Tässä tapauksessa 3 000:ta tonnia ei voida myöskään pitää vähäisenä tuotantomääränä. Näin ollen komissio hylkäsi väitteen.

(261)

Zhongji väitti vielä, että jotkin alustavissa päätelmissä annetut vaihteluvälit eivät olleet tarkoituksenmukaisia, sillä ne olivat liian laajoja antamaan kohtuullisen käsityksen tuotevalvontakoodeja 1DA ja 5BA koskevista luottamuksellisista tiedoista.

(262)

Zhongji viittaa unionin tuotannonalan tietoihin, jotka koskevat kahta tuotevalvontakoodia, joihin kuuluvaa tuotetta valmistaa vain yksi unionin tuottaja. Komission esittämissä vaihteluväleissä on näin ollen otettava huomioon paitsi tietojen luottamuksellisuus myös se, että tietyt arvot voidaan laskea taaksepäin, jos vaihteluvälit ovat liian kapeat. Komissio on esittänyt kapeat vaihteluvälit yksikköhinnan ja tavoitehinnan osalta. Myytyjen määrien ja noudettuna lähettäjältä -arvon osalta komission oli kuitenkin varmistettava, että arvoja ei voida laskea, ja valittava siksi riittävän laajat vaihteluvälit. Vaihtoehtona olisi ollut korvata arvot niiden arkaluonteisuuden vuoksi.

(263)

Donghai väitti, että komissio käytti virheellisesti perusasetuksen 2 artiklan 9 kohtaa määrittääkseen Nanshan Europen myyntihinnan viitehinnan alittavuuden marginaalin laskemiseksi, ja että komission olisi pitänyt käyttää Nanshan Europeen etuyhteydessä olevan myyntiyksikön tosiasiallisia myyntihintoja Euroopan unionissa ja vähentää yksinomaan kyseiselle EU:ssa toimivalle etuyhteydessä olevalle myyntiyksikölle tarkasteltavana olevan tuotteen myynnistä aiheutuneet suorat myyntikustannukset.

(264)

Vahinkomarginaalin määrittämisessä käytetty tavoitehinta perustuu EU:n tuotannonalan tuotantokustannuksiin ja tavoitevoittoon, eikä siihen näin ollen sisällytetä etuyhteydessä olevien yksiköiden kustannuksia. Tasapuolisuuden ja oikeudenmukaisen vertailun varmistamiseksi vahinkomarginaalin laskemisessa käytetyt vientihinnat eivät sen vuoksi saa sisältää vientiä harjoittaviin tuottajiin etuyhteydessä olevien yksiköiden kustannuksia. Näin ollen väite hylätään.

(265)

Kuten perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan kolmannessa alakohdassa säädetään ja koska komissio ei ollut kirjannut tuontia ennakkoilmoituskauden aikana, se analysoi tuontimäärien kehitystä määrittääkseen, oliko tutkimuksen kohteena oleva tuonti kasvanut edelleen merkittävästi ennakkoilmoituskaudella ja oliko sen otettava tästä kasvusta aiheutunut lisävahinko huomioon määrittäessään vahinkomarginaalia.

(266)

Eurostatin COMEXT-tietokannasta ja Surveillance 2 -tietokannasta saatujen tietojen perusteella Kiinasta tulevan tuonnin määrä neljän viikon pituisella ennakkoilmoituskaudella oli 47 prosenttia pienempi kuin keskimääräiset tuontimäärät neljän viikon aikana tutkimusajanjaksolla. Tämän perusteella komissio päätteli, että tutkimuksen kohteena oleva tuonti ei ollut lisääntynyt huomattavasti ennakkoilmoituskaudella.

(267)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen julkaisemisen jälkeen Zhongji väitti, että olisi tehtävä oikaisuja, koska Carcano tarjoaa call off -palvelua, mutta Zhongji ei.

(268)

Komissio totesi, että Carcanon tarjoama call off -palvelu koskee vain hyvin vähäistä määrää otokseen valittujen unionin tuottajien myyntiä ja lisäksi tällaisen palvelun kustannukset ovat niin alhaiset, ettei oikaisulla olisi merkittävää vaikutusta tämän tutkimuksen tuloksiin.

(269)

Koska vahinkomarginaaleista ei esitetty muita huomautuksia, komissio oikaisi ainoastaan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 376–378 kappaleessa vahvistettuja marginaaleja korjattujen tuonnin jälkeisten kustannusten perusteella ja otti huomioon myös ilmoitettuun CIF-arvoon tehdyt muutokset (ks. 103 kappale). Lopulliset vahinkomarginaalit esitetään jäljempänä 197 kappaleessa.

(270)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Nanshan pyysi komissiota tarkistamaan tavoitehinnat, koska joissakin tapauksissa ohuemman folion tuotevalvontakoodien osalta hinnat olivat alhaisemmat kuin paksumman folion, mitä Nanshan ei pitänyt loogisena. Komissio vahvisti tavoitehinnat huolellisen tarkastelun perusteella, ja totesi, että ne perustuvat unionin tuottajien ristiintarkastettuihin tietoihin. Kustannuksiin vaikuttavat myös muut tekijät kuin paksuus ja tavoitehinnat perustuvat useiden tuottajien tietoihin, eivätkä kaikkien tuottajien peruskustannukset ole täysin samat.

(271)

Koska raaka-aineisiin liittyvistä vääristymistä ei esitetty huomautuksia, komissio vahvistaa väliaikaista tullia koskevan asetuksen 381–383 kappaleessa esitetyt päätelmät, joiden mukaan perusasetuksen 7 artiklan 2 a kohdan edellytykset eivät täyttyneet, minkä vuoksi komissio katsoi, että lopullisen tullin tason vahvistamiseen sovelletaan 7 artiklan 2 kohdan säännöksiä.

(272)

Polkumyynnistä, vahingosta, syy-yhteydestä ja unionin edusta sekä toimenpiteiden tasosta tehtyjen päätelmien perusteella katsotaan, että olisi otettava käyttöön lopulliset polkumyyntitoimenpiteet perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan mukaisesti, jotta estetään tarkasteltavana olevan tuotteen polkumyyntituonnista unionin tuotannonalalle aiheutuva lisävahinko.

(273)

Edellä esitetyn perusteella lopullisten polkumyyntitullien määrät – ilmaistuina CIF-hintana unionin rajalla tullaamattomana – ovat seuraavat:

(274)

Tässä asetuksessa yrityksille vahvistetut yksilölliset polkumyyntitullit määritettiin tämän tutkimuksen päätelmien perusteella. Näin ollen ne kuvastavat kyseisten yritysten tutkimuksen aikaista tilannetta. Kyseisiä tulleja voidaan soveltaa yksinomaan asianomaisesta maasta peräisin olevan ja nimettyjen oikeushenkilöiden tuottaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin. Jos yritystä ei ole erikseen mainittu tämän asetuksen artiklaosassa (mukaan lukien erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset), sen tuottaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin olisi sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia. Niihin ei saisi soveltaa yksilöllisiä polkumyyntitulleja.

(275)

Yritys voi pyytää näiden yksilöllisten polkumyyntitullien soveltamista, jos se muuttaa myöhemmin nimeään. Pyyntö on osoitettava komissiolle (22). Pyynnön on sisällettävä kaikki asiaankuuluvat tiedot, joiden perusteella voidaan osoittaa, että muutos ei vaikuta yrityksen oikeuteen hyötyä siihen sovellettavasta tullista. Jos yrityksen nimenmuutos ei vaikuta tähän oikeuteen, nimenmuutosta koskeva ilmoitus julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(276)

Tullien väliset erot aiheuttavat toimenpiteiden kiertämisen riskin, ja sen minimoimiseksi katsotaan tarvittavan erityisiä toimenpiteitä, joiden avulla voidaan varmistaa yksilöllisten polkumyyntitullien soveltaminen. Niiden yritysten, joihin sovelletaan yksilöllistä polkumyyntitullia, on esitettävä jäsenvaltioiden tulliviranomaisille pätevä kauppalasku. Laskun on täytettävä tämän asetuksen 1 artiklan 4 kohdassa esitetyt vaatimukset. Tuontiin, jonka mukana ei ole tällaista laskua, olisi sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa polkumyyntitullia.

(277)

Tämän laskun esittäminen on välttämätöntä, jotta jäsenvaltioiden viranomaiset voivat soveltaa yksilöllisiä polkumyyntitulleja tuontiin, mutta se ei ole ainoa tekijä, jonka tulliviranomaiset ottavat huomioon. Vaikka jäsenvaltioiden tulliviranomaisille esitettäisiin lasku, joka täyttää kaikki tämän asetuksen 1 artiklan 4 kohdassa esitetyt vaatimukset, tulliviranomaisten olisi tehtävä tavanomaiset tarkastukset ja ne voivat – kuten kaikissa muissakin tapauksissa – vaatia lisäasiakirjoja (esim. lähetysasiakirjat) varmentaakseen vakuutukseen sisältyvien tietojen paikkansapitävyyden ja varmistaakseen, että alemman tullin soveltaminen on perusteltua tullilainsäädännön mukaisesti.

(278)

Jos sellaisen yrityksen vientimäärä, johon sovelletaan alhaisempaa yksilöllistä polkumyyntitullia, kasvaa huomattavasti asianomaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen, viennin kasvun sellaisenaan voidaan katsoa olevan perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu toimenpiteiden käyttöönotosta johtuva kaupan rakenteen muutos. Tällaisessa tilanteessa, jos asiaa koskevat edellytykset täyttyvät, voidaan käynnistää toimenpiteiden kiertämisen vastainen tutkimus. Tutkimuksessa voidaan tarkastella muun muassa tarvetta poistaa yksilölliset tullit ja ottaa käyttöön maan laajuinen tulli.

(279)

Polkumyyntitullien moitteettoman täytäntöönpanon varmistamiseksi kaikkiin muihin yrityksiin sovellettavaa polkumyyntitullia olisi sovellettava sekä tässä tutkimuksessa yhteistyöhön osallistumattomiin vientiä harjoittaviin tuottajiin että tuottajiin, jotka eivät vieneet tuotteita unioniin tutkimusajanjakson aikana.

(280)

Asianomaisille osapuolille ilmoitettiin 28 päivänä syyskuuta 2021 niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella aiottiin ehdottaa lopullisen tasoitustullin käyttöönottoa Kiinasta peräisin oleva tietyn jatkojalostusfolion tuonnissa. Asianomaisille osapuolille annettiin mahdollisuus esittää huomautuksia päätelmistä.

(281)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen huomautuksia esitti 11 osapuolta. Kuulemisia järjestettiin pyynnöstä Walkin ja Zhongjin kanssa. Asianomaisten osapuolten huomautukset otettiin asianmukaisesti huomioon ja päätelmiä muutettiin tarvittaessa niiden mukaisesti.

(282)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 (23) 109 artikla huomioon ottaen silloin, kun jokin määrä on maksettava takaisin Euroopan unionin tuomioistuimen tuomion tuloksena, maksettava korko on Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa kunkin kuukauden ensimmäisenä kalenteripäivänä julkaistu Euroopan keskuspankin perusrahoitusoperaatioihinsa soveltama korko.

(283)

Asetuksen (EU) 2016/1036 15 artiklan 1 kohdalla perustettu komitea antoi myönteisen lausunnon,