(1)

Unioni ja sen jäsenvaltiot ovat tiedon saannista, yleisön osallistumisoikeudesta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission (UNECE) yleissopimuksen (3), jäljempänä ’Århusin yleissopimus’, sopimuspuolia, joista kullakin on kyseisestä yleissopimuksesta johtuvat sekä omat että jaetut vastuut ja velvoitteet.

(2)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1367/2006 (4) hyväksyttiin edistämään Århusin yleissopimuksesta johtuvien velvoitteiden täytäntöönpanoa antamalla säännöt yleissopimuksen soveltamisesta unionin toimielimiin ja elimiin.

(3)

Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta 11 päivänä joulukuuta 2019 antamassaan tiedonannossa komissio sitoutui harkitsemaan asetuksen (EY) N:o 1367/2006 tarkistamista siten, että parannetaan kansalaisten ja valtioista riippumattomien ympäristöjärjestöjen, jotka ovat yksilöidyllä tavalla huolissaan ympäristöön vaikuttavien hallintotoimien yhteensopivuudesta ympäristölainsäädännön kanssa, mahdollisuuksia hallinnolliseen ja oikeudelliseen muutoksenhakuun. Komissio sitoutui myös toteuttamaan toimia parantaakseen kansalaisten ja valtioista riippumattomien järjestöjen oikeussuojan saatavuutta kansallisissa tuomioistuimissa kaikissa jäsenvaltioissa. Tätä varten se antoi 14 päivänä lokakuuta 2020 muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeuden edistämistä ympäristöasioissa EU:ssa ja sen jäsenvaltioissa koskevan tiedonannon, jossa se toteaa, että ”ympäristöasioita koskevan muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeuden noudattamisen varmistaminen sekä Euroopan unionin tuomioistuimessa että unionin tuomioistuinten asemassa olevissa kansallisissa tuomioistuimissa on tärkeä toimenpide Euroopan vihreän kehityksen ohjelman mukaisen siirtymän tukemiseksi ja vahvistamaan kansalaisyhteiskunnan roolia demokraattisen toimintaympäristön vartijana”.

(4)

Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 4 kohdan mukaisesti asetuksen (EY) N:o 1367/2006 mukaiset tuomioistuinmenettelyt eivät saa olla niin kalliita, että se olisi este menettelyyn osallistumiselle, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan unionin tuomioistuimen, jäljempänä ’unionin tuomioistuin’, erioikeutta kustannusten jakamiseen. Näin ollen unionin toimielimet ja elimet pyrkivät pitämään niille tällaisista menettelyistä aiheutuvat kulut ja siten myös kulujen korvauspyynnöt kohtuullisina.

(5)

Kun otetaan huomioon Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 3 ja 4 kohdan määräykset sekä Århusin yleissopimuksen valvontakomitean päätelmät ja lausunto tapauksessa ACCC/C/2008/32, unionin oikeus olisi saatettava muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeutta ympäristöasioissa koskevien Århusin yleissopimuksen määräysten mukaiseksi tavalla, joka on yhteensopiva unionin oikeuden perusperiaatteiden ja sen tuomioistuinvalvontaa koskevan järjestelmän kanssa.

(6)

Neuvoston päätöksellä (EU) 2018/881 (5) neuvosto pyysi tekemään tutkimuksen unionin vaihtoehdoista löytää ratkaisuja Århusin yleissopimuksen valvontakomitean esittämiin päätelmiin tapauksessa ACCC/C/2008/32 ja tarvittaessa esittämään tämän jälkeen ehdotuksen asetuksen (EY) N:o 1367/2006 muuttamisesta. Lisäksi Euroopan parlamentti pyysi asetuksen (EY) N:o 1367/2006 muuttamista toimintasuunnitelmasta luontoa, ihmisiä ja taloutta varten 15 päivänä marraskuuta 2017 (6), EU:n ympäristölainsäädännön täytäntöönpanon arvioinnista 16 päivänä marraskuuta 2017 (7) ja Euroopan vihreän kehityksen ohjelmasta 15 päivänä tammikuuta 2020 (8) antamissaan päätöslauselmissa.

(7)

Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 3 kohdassa määrätään, että kukin sopimuspuoli varmistaa kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti, että yleisöön kuuluvilla, jotka täyttävät sopimuspuolen kansallisessa lainsäädännössä asetetut vaatimukset, on mahdollisuus saattaa tuomioistuimessa tai muussa uudelleentarkastelumenettelyssä uudelleen tutkittavaksi sopimuspuolen kansallisen ympäristöön liittyvän lainsäädännön säännösten kanssa ristiriidassa olevien päätösten, toimien tai laiminlyöntien asiasisällön tai niihin liittyvien menettelyjen laillisuus. Asetuksessa (EY) N:o 1367/2006 säädetty hallinnollinen uudelleentarkastelu täydentää unionin yleistä tuomioistuinvalvontaa koskevaa järjestelmää, jonka puitteissa yleisöön kuuluvilla on mahdollisuus saattaa hallintotoimet uudelleen tutkittaviksi riitauttamalla asian suoraan unionin tasolla Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 263 artiklan neljännen kohdan nojalla ja SEUT 267 artiklan mukaisesti turvautumalla kansallisiin tuomioistuimiin. Kansallisilla tuomioistuimilla SEUT 267 artiklan nojalla olevat oikeus ja velvollisuus esittää ennakkoratkaisupyyntö unionin tuomioistuimelle ovat kyseisen järjestelmän olennaisia osia. SEUT 267 artiklan, siten kuin unionin tuomioistuin on sitä tulkinnut, mukaan jäsenvaltioiden kansalliset tuomioistuimet muodostavat unionin oikeuden yleisinä tuomioistuimina erottamattoman osan unionin oikeussuojajärjestelmää (9).

(8)

Asetuksessa (EY) N:o 1367/2006 säädetty sisäisen uudelleentarkastelun rajoittaminen yksittäistapauksia koskeviin hallintotoimiin on ollut pääasiallinen peruste jättää tutkimatta valtioista riippumattomien ympäristöjärjestöjen esittämät pyynnöt, jotka koskevat kyseisen asetuksen 10 artiklan mukaista sisäistä uudelleentarkastelua myös soveltamisalaltaan laajempien hallintotoimien osalta. Sen vuoksi on tarpeen laajentaa kyseisessä asetuksessa vahvistetun sisäisen uudelleentarkastelumenettelyn soveltamisalaa siten, että se sisältää soveltamisalaltaan yleiset muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset.

(9)

Asetuksen (EY) N:o 1367/2006 soveltamisala kattaa ympäristölainsäädännön nojalla toteutetut toimet. Århusin yleissopimuksen 9 artiklan 3 kohta taas kattaa sellaisten toimien tai laiminlyöntien uudelleen tutkimisen, jotka ovat ympäristölainsäädännön kanssa ”ristiriidassa”. Sen vuoksi on tarpeen täsmentää, että sisäinen uudelleentarkastelu olisi suoritettava sen tarkistamiseksi, onko hallintotoimi ristiriidassa ympäristölainsäädännön kanssa.

(10)

Kun arvioidaan, sisältääkö hallintotoimi säännöksiä, jotka saattavat vaikutustensa vuoksi olla ristiriidassa ympäristölainsäädännön kanssa, on tarpeen tarkastella, voisivatko tällaiset säännökset vaikuttaa kielteisesti SEUT 191 artiklassa asetettujen unionin ympäristöpolitiikan tavoitteiden saavuttamiseen. Jos voivat, sisäisen uudelleentarkastelumenettelyn olisi katettava myös toimet, jotka on toteutettu pantaessa täytäntöön muita politiikkoja kuin unionin ympäristöpolitiikkaa.

(11)

SEUT 263 artiklan mukaan, siten kuin unionin tuomioistuin on sitä tulkinnut, toimella katsotaan olevan ulkoisia vaikutuksia, ja siitä voi siten esittää uudelleentarkastelua koskevan pyynnön, jos sen tarkoituksena on tuottaa oikeusvaikutuksia suhteessa kolmansiin osapuoliin. Valmistavia säädöksiä, suosituksia, lausuntoja ja muita ei-sitovia toimia, jotka eivät tuota oikeusvaikutuksia suhteessa kolmansiin osapuoliin ja joilla ei näin ollen voida katsoa olevan ulkoisia vaikutuksia unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti, ei pitäisi siten katsoa asetuksessa (EY) N:o 1367/2006 tarkoitetuiksi hallintotoimiksi (10).

(12)

Oikeudellisen johdonmukaisuuden varmistamiseksi toimella katsotaan olevan oikeusvaikutuksia ja siitä voidaan näin ollen esittää uudelleentarkastelua koskeva pyyntö SEUT 263 artiklan mukaisesti siten kuin unionin tuomioistuin on asiaa tulkinnut (11). Kun toimella katsotaan olevan oikeusvaikutuksia, siitä seuraa, että toimesta voidaan sen muodosta riippumatta esittää uudelleentarkastelua koskeva pyyntö, sillä sen luonteen määrittelyssä otetaan huomioon sen vaikutukset, tavoite ja sisältö (12).

(13)

Jotta asianmukaisen uudelleentarkastelumenettelyn toteuttamiseen olisi riittävästi aikaa, on aiheellista pidentää määräaikoja, jotka asetuksessa (EY) N:o 1367/2006 on vahvistettu hallinnollista uudelleentarkastelua koskevan pyynnön esittämiselle, ja määräaikoja, joita sovelletaan unionin toimielinten ja elinten vastaamiseen tällaisiin pyyntöihin.

(14)

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön (13) mukaisesti niiden valtioista riippumattomien ympäristöjärjestöjen tai muiden yleisöön kuuluvien, jotka pyytävät hallintotoimen sisäistä uudelleentarkastelua, on uudelleentarkastelua koskevan pyyntönsä perustelemiseksi ilmoitettava olennaiset tosiseikat tai oikeudelliset perustelut, joilla voidaan perustella uskottavia – merkittäviä – epäilyjä.

(15)

Asetuksen (EY) N:o 1367/2006 mukaisen uudelleentarkastelumenettelyn soveltamisalan olisi katettava sekä uudelleen tutkittavaksi saatetun toimen asiasisällön että siihen liittyvien menettelyjen laillisuus. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti SEUT 263 artiklan neljännen kohdan ja asetuksen (EY) N:o 1367/2006 12 artiklan mukaiset kanteet eivät voi perustua sellaisiin perusteisiin tai todisteisiin, joita ei esitetä uudelleentarkastelua koskevassa pyynnössä, sillä muutoin estettäisiin tällaisen pyynnön perustelemista koskevan vaatimuksen, joka sisältyy asetuksen (EY) N:o 1367/2006 10 artiklan 1 kohtaan, tehokas vaikutus ja muutettaisiin tällä pyynnöllä vireille saatetun menettelyn kohdetta (14).

(16)

Perussopimusten ja kansallisten tuomioistuinten itsemääräämisoikeuden periaatteen mukaisesti asetuksen (EY) N:o 1367/2006 soveltamisalaan eivät kuulu jäsenvaltioiden viranomaisten toteuttamat toimet, mukaan lukien sellaiset jäsenvaltioiden tasolla toteutetut kansalliset täytäntöönpanotoimenpiteet, joita edellytetään muussa kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävässä unionin oikeuden mukaisessa säädöksessä.

(17)

Valtioista riippumattomilla ympäristöjärjestöillä ja muilla yleisöön kuuluvilla olisi oltava oikeus pyytää unionin toimielinten ja elinten hallintotoimien ja hallinnollisten laiminlyöntien sisäistä uudelleentarkastelua asetuksessa (EY) N:o 1367/2006, sellaisena kuin se on muutettuna tällä asetuksella, säädettyjen edellytysten mukaisesti.

(18)

Oikeuksiensa heikentymistä osoittaessaan yleisöön kuuluvien olisi osoitettava, että heidän oikeuksiaan on loukattu. Tästä esimerkkinä voi olla tällaisten oikeuksien käyttämisen perusteeton rajoittaminen tai este.

(19)

Yleisöön kuuluvien ei tarvitse osoittaa, että asia koskee heitä suoraan ja erikseen SEUT 263 artiklan neljännessä kohdassa, sellaisena kuin unionin tuomioistuin on sitä tulkinnut (15), tarkoitetulla tavalla. Jotta kuitenkin vältetään tilanne, jossa yleisöön kuuluvilla on rajoittamaton oikeus pyytää sisäistä uudelleentarkastelua (”actio popularis”), mitä Århusin yleissopimuksessa ei edellytetä, yleisöön kuuluvien olisi osoitettava, että asia vaikuttaa heihin suoraan suureen yleisöön verrattuna, esimerkiksi unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti (16) kyse voi olla yleisöön kuuluvien terveyteen ja turvallisuuteen kohdistuvasta välittömästä uhasta tai sellaisen oikeuden rajoittamisesta, joka heillä on unionin lainsäädännön nojalla ympäristölainsäädännön väitetyn rikkomisen vuoksi.

(20)

Osoittaessaan, että asia koskee riittävästi yleistä etua, yleisöön kuuluvien olisi yhdessä osoitettava niin se, että ympäristön laadun säilyttämisessä, suojelussa ja parantamisessa, ihmisten terveyden suojelussa, luonnonvarojen harkitussa ja järkevässä hyödyntämisessä tai ilmastonmuutoksen torjumisessa on kyse yleisestä edusta, kuin se, että heidän uudelleentarkastelua koskevaa pyyntöänsä tukee riittävän moni luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö eri puolilla unionia, keräämällä tukijoilta joko fyysiset tai sähköiset allekirjoitukset.

(21)

Jotta voidaan varmistaa tehokkaat sisäiset uudelleentarkastelumenettelyt ja erityisesti se, että uudelleentarkastelua koskevat pyynnöt täyttävät soveltuvin osin asetuksessa (EY) N:o 1367/2006 säädetyt edellytykset ja että niissä esitetään olennaiset tosiseikat tai oikeudelliset perustelut, joilla voi perustella uskottavia – merkittäviä – epäilyjä unionin toimielimen tai elimen esittämän arvioinnin suhteen (17), yleisöön kuuluvien edustajana olisi oltava joko asetuksessa (EY) N:o 1367/2006, sellaisena kuin se on muutettuna tällä asetuksella, vahvistetut edellytykset täyttävä valtioista riippumaton ympäristöjärjestö tai juristi, jolla on kelpoisuus esiintyä jonkin jäsenvaltion tuomioistuimessa.

(22)

Jos unionin toimielin tai elin saa useita saman toimen tai laiminlyönnin uudelleentarkastelua koskevia pyyntöjä ja se yhdistää tällaiset pyynnöt arvioidakseen ne yhdessä menettelyssä, unionin toimielimen tai elimen olisi käsiteltävä kukin pyyntö erikseen vastauksessaan. Etenkään se, että jotakin tällaista pyyntöä ei voida ottaa käsiteltäväksi menettelyllisistä syistä tai että se hylätään asiasisällön vuoksi, ei saisi vaikuttaa muiden samassa menettelyssä arvioitavien uudelleentarkastelua koskevien pyyntöjen käsittelyyn.

(23)

Tapausten käsittelyn tehokkuuden varmistamiseksi unionin toimielinten ja elinten olisi pyrittävä soveltamaan asetuksen (EY) N:o 1367/2006 11 artiklassa vahvistettuja edellytyksiä johdonmukaisesti.

(24)

Avoimuuden ja tapausten tehokkaan käsittelyn varmistamiseksi unionin toimielinten ja elinten olisi sallittava ottaa käyttöön verkossa toimivia järjestelmiä sisäistä uudelleentarkastelua koskevien pyyntöjen vastaanottamista varten.

(25)

Jäsenvaltiot eivät voi saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta, eli yksityiskohtaisten sääntöjen vahvistamista Århusin yleissopimuksen määräysten soveltamiseksi unionin toimielimiin ja elimiin, vaan ne voidaan sen laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa vain unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen kyseisen tavoitteen saavuttamiseksi.

(26)

Tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan periaatteita, jotka on vahvistettu Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, jäljempänä ’perusoikeuskirja’, erityisesti tarvetta sisällyttää ympäristönsuojelun korkea taso unionin politiikkoihin (37 artikla), oikeutta hyvään hallintoon (41 artikla) ja oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja puolueettomaan tuomioistuimeen (47 artikla). Tällä asetuksella edistetään hallinnollista uudelleentarkastelua ja tuomioistuinvalvontaa koskevan unionin järjestelmän toimivuutta ja vahvistetaan siten perusoikeuskirjan 37, 41 ja 47 artiklan soveltamista sekä edistetään samalla SEU 2 artiklaan kirjattua oikeusvaltioperiaatetta.

(27)

Asetus (EY) N:o 1367/2006 olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti,

1)

Korvataan 2 artiklan 1 kohdan g ja h alakohta seuraavasti:

2)

Muutetaan 10 artikla seuraavasti:

3)

Muutetaan 11 artikla seuraavasti:

4)

Lisätään artikla seuraavasti:

5)

Korvataan 12 artiklan 2 kohta seuraavasti:

6)

Kaikkialla asetuksen tekstissä korvataan viittaukset Euroopan yhteisön perustamissopimuksen (EY:n perustamissopimus) määräyksiin viittauksilla Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) vastaaviin määräyksiin ja tehdään kaikki tarvittavat kieliopilliset muutokset.

7)

Kaikkialla asetuksen tekstissä, myös asetuksen nimessä, korvataan sana ’yhteisö’ sanalla ’unioni’ ja tehdään kaikki tarvittavat kieliopilliset muutokset.

(1)

Lannoitevalmisteeseen, joka täyttää asiaankuuluvat asetuksen (EU) 2019/1009 liitteessä I vahvistetut toimintoperusteisen tuoteluokan (PFC) vaatimukset ja liitteessä II vahvistetut ainesosaluokan (CMC) vaatimukset, jossa on mainitun asetuksen liitteen III mukaiset merkinnät ja joka on läpäissyt mainitun asetuksen liitteessä IV vahvistetun vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyn, voidaan sen jälkeen laittaa CE-merkintä, ja se voi liikkua vapaasti sisämarkkinoilla EU-lannoitevalmisteena.

(2)

Asetuksessa (EU) 2019/1009 siirretään komissiolle valta muuttaa asetuksen liitteitä I (osittain), II, III ja IV.

(3)

Kun valmisteltiin siirtymistä uusiin yhdenmukaistamissääntöihin, sekä jäsenvaltiot että asiaankuuluvat sidosryhmät ilmoittivat komissiolle tarpeesta mukauttaa eräitä asetuksen (EU) 2019/1009 liitteissä olevia teknisiä säännöksiä. Jotkin muutoksista ovat tarpeen yhdenmukaisuuden lisäämiseksi suhteessa EU:n muihin säädöksiin, ja niiden tarkoituksena on helpottaa turvallisten ja agronomisesti tehokkaiden lannoitevalmisteiden pääsyä sisämarkkinoille ja vapaata liikkuvuutta. Joitakin muutoksia tarvitaan turvaamaan asetuksen (EU) 2019/1009 tavoitteena oleva suojelun korkea taso ja siten varmistamaan, että kyseisen asetuksen nojalla sisämarkkinoille pääsevät EU-lannoitevalmisteet eivät aiheuta terveyteen, turvallisuuteen tai ympäristöön kohdistuvaa riskiä. Toiset muutokset taas ovat tarpeen, jotta vältetään tilanteet, joissa tärkeitä lannoitevalmisteluokkia jäisi tahattomasti yhdenmukaistamissääntöjen ulkopuolelle. Näillä muutoksilla varmistetaan sellaisten agronomisesti tehokkaiden ja turvallisten lannoitevalmisteiden, joilla jo käydään yleisesti kauppaa markkinoilla, pääsy sisämarkkinoille.

(4)

Asetuksessa (EU) 2019/1009 vahvistetaan säännöt EU-lannoitevalmisteille, jotka sisältävät ainetta, jolle on vahvistettu jäämän enimmäismäärän raja-arvot elintarvikkeiden ja rehujen osalta neuvoston asetuksen (ETY) N:o 315/93 (2) mukaisesti, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 396/2005 (3), Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 470/2009 (4) tai Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2002/32/EY (5). Valmistajalla on velvollisuus toimittaa käyttöohjeet sen varmistamiseksi, että EU-lannoitevalmisteen tarkoituksen mukainen käyttö ei johda elintarvikkeita ja rehuja koskevien enimmäisraja-arvojen ylittymiseen. Lisäksi valmistajan on sisällytettävä teknisiin asiakirjoihin tämän vaatimuksen täyttymisen osoittavien laskelmien tulokset. Tämän velvollisuuden täytäntöönpanoa koskevissa keskusteluissa on tullut selväksi, että valmistajien on mahdotonta noudattaa sitä, minkä vuoksi agronomisesti tehokkaat, turvalliset lannoitevalmisteet, joilla jo käydään yleisesti kauppaa, eivät läpäise vaatimustenmukaisuuden arviointia eivätkä pääse sisämarkkinoille asetuksen (EU) 2019/1009 nojalla. Sen vuoksi kyseiset vaatimukset olisi korvattava vaatimuksilla, jotka ovat oikeasuhteisemmat ja täytäntöönpanokelpoisemmat kahdelta näkökannalta.

(5)

Ensinnäkin kyseisten enimmäismäärien tai -tasojen ylittyminen viljelykasveissa voidaan estää antamalla loppukäyttäjille asianmukaista tietoa tuoteselosteessa. Näin ollen asetusta (EU) 2019/1009 olisi muutettava asettamalla valmistajille velvollisuus ilmoittaa loppukäyttäjille, jos EU-lannoitevalmisteeseen sisältyy sellainen ainesosa, jossa asetuksissa (EY) N:o 470/2009 tai (EY) N:o 396/2005, asetuksen (ETY) 315/93 mukaisesti, tai direktiivissä 2002/32/EY vahvistetut enimmäismäärät tai -tasot ylittyvät, jos kyseiset ainesosat saatetaan markkinoille elintarvikkeena tai rehuna. Edellä olevaan luetteloon olisi lisättävä myös Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1831/2003 (6), jotta voidaan varmistaa ihmisten terveyden, eläinten terveyden ja ympäristön korkeatasoinen suojelu rehun lisäaineiden osalta. Tällä tavalla loppukäyttäjän on mahdollista toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että viljelykasvit ovat elintarvikkeita ja rehuja koskevien sääntöjen mukaisia.

(6)

Toiseksi tarvitaan lisätoimenpiteitä eräiden asetuksen (EY) N:o 470/2009 soveltamisalaan jo kuuluvien farmakologisesti vaikuttavien aineiden osalta. Lähestymistapoja olisi oltava erilaisia riippuen siitä, onko kyseessä komission asetuksen (EU) N:o 37/2010 (7) liitteessä olevassa taulukossa 1 lueteltu sallittu aine, jolle on jo ehkä asetettu jäämän enimmäismäärä, vai muu kuin sallittu aine, jolle on vahvistettu valvonnan toimenpideraja komission asetuksessa (EU) 2019/1871 (8). Sallitun aineen jäämiä saa olla EU-lannoitevalmisteessa ainoastaan, jos kyseinen aine luetellaan asetuksen (EU) N:o 37/2010 liitteessä olevassa taulukossa 1. Muita kuin sallittuja farmakologisesti vaikuttavia aineita, jotka ovat vaarallisempia kuluttajien terveydelle, kun niitä esiintyy elintarvikkeissa, ei kuitenkaan saisi olla EU-lannoitevalmisteessa valvonnan toimenpiderajan ylittävänä pitoisuutena.

(7)

EU-lannoitevalmiste voi sisältää myös Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1107/2009 (9) tarkoitettuja tehoaineita. Koska kasvinsuojeluaineet eivät kuulu asetuksen (EU) 2019/1009 soveltamisalaan, asetustekstissä olisi tehtävä selväksi, että tehoainetta sisältävällä EU-lannoitevalmisteella ei saa olla asetuksessa (EY) N:o 1107/2009 tarkoitettua kasvinsuojelutoimintoa. Tämä selvennys on tarpeellinen yhdenmukaisuuden varmistamiseksi suhteessa asetukseen (EY) N:o 1107/2009 ja helpottaa yhdenmukaistamissääntöjen noudattamista niin talouden toimijoiden kuin kansallisten viranomaisten kannalta ja sitä kautta asetukseen (EU) 2019/1009 perustuvaa sisämarkkinoille pääsyä.

(8)

Asetukseen (EU) 2019/1009 sisältyy tyhjentävä luettelo yksiravinteisten epäorgaanisten hivenravinnelannoitteiden typologioista sekä niitä vastaava kuvaukset ja hivenravinteiden vähimmäispitoisuudet. Hivenravinnelannoitesuolasta on oltava 10 massaprosenttia vesiliukoista hivenravinnetta. On kuitenkin olemassa karbonaatti- tai fosfaattisuoloihin perustuvia lannoitteita, joissa on hivenravinteita, jotka eivät ole vesiliukoisia. Sillä ei ole vaikutusta niiden tehokkuuteen lannoitteina tai ravinteiden hyödyntämiseen viljelykasveissa. Sen vuoksi tällaisten hivenravinnelannoitesuolojen pääsy sisämarkkinoille olisi sallittava poistamalla vesiliukoisuutta koskeva edellytys. UVCB (10)-kelaattien osalta luetellaan ainoastaan rautakelaatit. Muutkin hivenravinteet voivat kuitenkin olla UVCB-kelaatteja ja vapautua hitaasti kasveihin. Hitaasti vapautuvat lannoitteet ovat hyödyllisiä ravinteiden aiheuttaman maaperän pilaantumisen ehkäisemiseksi, sillä kun hivenravinteet vapautuvat hitaasti, niillä on suuremmat mahdollisuudet imeytyä kasveihin. Sen vuoksi on aiheellista sisällyttää tällaiset erikoistuotteet yhdenmukaistamissääntöjen soveltamisalaan ja edistää niiden vapaata liikkuvuutta sisämarkkinoilla.

(9)

Asetuksessa (EU) 2019/1009 vahvistetaan raja-arvot kasvualustassa esiintyville haitallisille aineille, muun muassa nikkelille; kasvualusta on EU-lannoitevalmiste, joka on muu kuin paikan päällä oleva maa-aines ja jonka toiminto on saada kasvit ja sienet kasvamaan. Asetuksessa (EU) 2019/1009 vahvistetaan tämän tyyppisiä lannoitevalmisteita koskevat yhdenmukaistamissäännöt. Markkinoilla on kansallisten sääntöjen perusteella jo monenlaisia, ominaisuuksiltaan hyvin erilaisia kasvualustoja, jotka ovat mahdollisia ehdokkaita EU-lannoitevalmisteiksi. Asetuksessa (EU) 2019/1009 vahvistettu ja kaikkiin kasvualustoihin sovellettava nikkeliä koskeva raja-arvo aiheuttaa kuitenkin hankaluuksia joidenkin sellaisten kasvualustojen osalta, jotka sisältävät yksinomaan mineraaliainesosia. Tällaiset valmisteet ovat erikoistuotteita, jotka ovat kiertotalouden periaatteiden mukaisia ja täyttävät jo komission päätöksessä (EU) 2015/2099 (11) kasvualustoille vahvistetut EU-ympäristömerkin arviointiperusteet. Kyseisessä päätöksessä erotetaan toisistaan mineraalikasvualustat ja muut kasvualustaluokat siltä osin kuin on kyse haitallisten aineiden, mukaan lukien nikkeli, pitoisuuden määritysmenetelmistä. Kaikkien muiden kasvualustojen kuin mineraalikasvualustojen osalta on määritettävä haitallisen aineen kokonaispitoisuus, kun taas mineraalikasvualustojen osalta määritetään vain biologisesti saatavissa oleva pitoisuus. Tätä erottelua voidaan perustella sillä, että mineraalikasvualustat valmistetaan usein korkeissa lämpötiloissa, jolloin haitallisten aineiden ja mineraaliainesosien rakenteen välille muodostuu vahva kemiallinen sidos ja tällaisten haitallisten aineiden biosaatavuus heikkenee. Tätä erottelua ei kuitenkaan tehdä asetuksessa (EU) 2019/1009. Käytettävissä olevien tietojen perusteella markkinoilla olevat mineraalikasvualustat olisivat asetuksessa (EU) 2019/1009 nikkelille asetetun raja-arvon mukaisia, jos olisi määritettävä ainoastaan haitallisen aineen biologisesti saatavissa oleva pitoisuus, mutta ne eivät voi olla saman raja-arvon mukaisia, jos on määritettävä kokonaispitoisuus, kuten nykyisin vaaditaan. Sen vuoksi on tärkeää varmistaa yhdenmukaisuus kyseisten valmisteiden CE-merkintää koskevien, asetukseen (EU) 2019/1009 perustuvien vaatimusten ja EU-ympäristömerkin soveltamisen välillä, jotta vältetään ei-toivottava tilanne, jossa ympäristön kannalta turvalliset ja siksi ympäristömerkin saaneet valmisteet eivät kuuluisi yhdenmukaistamissääntöjen soveltamisalaan. Näin ollen nikkeliä koskevaa asetuksen (EU) 2019/1009 liitteessä I vahvistettua raja-arvoa olisi sovellettava mineraalikasvualustojen osalta ainoastaan biologisesti saatavissa olevaan pitoisuuteen.

(10)

Suojatoimenpiteenä kyseistä sääntöä olisi sovellettava ainoastaan silloin, kun asianomaisten valmisteiden käyttö on rajattu ammattimaiseen käyttöön puutarhoissa, viherkatoissa ja viherseinissä. Näin varmistettaisiin käytettyjen kasvualustojen parempi käsittely ja korkeampi hyödyntämisaste ja tarjottaisiin todellisia mahdollisuuksia materiaalien kierrätykseen niiden käytön jälkeen. Lisäksi valmistajan olisi tehtävä yhteistyötä käyttäjän kanssa sen varmistamiseksi, että valmisteet hävitetään turvallisesti sen jälkeen, kun niitä ei enää käytetä. Valmiste ei myöskään saisi olla suoraan kosketuksessa maaperään, jotta siihen ei kertyisi haitallisia aineita.

(11)

EU-lannoitevalmisteet saavat sisältää ainoastaan sellaisia ainesosia, jotka täyttävät jonkin asetuksen (EU) 2019/1009 liitteen II mukaisen ainesosaluokan osalta vahvistetut vaatimukset. Lannoitevalmisteet, erityisesti lannoitteet, sisältävät usein polymeeripohjaisia teknisiä lisäaineita, jotka ovat tärkeitä valmisteiden tehokkuuden ja turvallisen käytön varmistamiseksi. Yksikään nykyisistä ainesosaluokista ei kata tällaisia lisäaineita. Niitä sisältävät lannoitteet kuuluvat kuitenkin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2003/2003 (12) säädettyjen yhdenmukaistamissääntöjen soveltamisalaan. Tällaiset tekniset lisäaineet ovat esimerkiksi paakkuuntumisenestoaineita, jotka estävät kokkareiden muodostumisen, ja pölyämisenestoaineita, jotka estävät pölypäästöt lannoitevalmisteesta sen käytön aikana. Paakkuuntumisenestoaineet ovat olennaisen tärkeitä ravinteiden tehokkaan käytön kannalta, sillä ilman tällaisia aineita lannoite ei leviäisi tasaisesti ja loppukäyttäjä levittäisi lannoitetta lisää, jotta sitä varmasti tulisi kaikille kasveille. Myös pölyämisenestoaineet ovat hyvin tärkeitä käyttäjien terveyden suojelemiseksi. Sen vuoksi polymeerit, jotka eivät aiheuta ympäristöhuolta, olisi sisällytettävä ainesosiin, joiden käyttö lannoitevalmisteissa on sallittua asetuksen (EU) 2019/1009 nojalla. Näin varmistettaisiin, että agronomisen tehokkuuden ja turvallisuuden kannalta parannetuilla merkittävillä tuoteluokilla on edelleen pääsy sisämarkkinoille.

(12)

Sen määrittämiseksi, mitkä polymeerit eivät aiheuta ympäristöhuolta, on aiheellista ottaa huomioon Euroopan kemikaaliviraston riskinarviointikomitean (13) ja sosioekonomisesta analyysista vastaavan komitean Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1907/2006 (14) mukaisesti antamat tieteelliset lausunnot kuluttajille tai ammattikäyttöön tarkoitettuihin tuotteisiin tarkoituksellisesti lisätyistä mikromuoveista.

(13)

Sisällyttämällä nämä polymeerien luokat CMC 1:een (Ensiömateriaalista koostuvat aineet ja seokset) ja CMC 11:een (Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2008/98/EY (15) tarkoitetut sivutuotteet) varmistetaan myös, että kyseiset polymeerit rekisteröidään asetuksen (EY) N:o 1907/2006 nojalla ja että niiden asiakirja-aineistoon sisältyy niiden käyttöä lannoitevalmisteena koskeva turvallisuusraportti. Tämä varmistaisi sen, että kyseisten lisäaineiden käytöstä lannoitevalmisteissa aiheutuvat mahdolliset riskit arvioitaisiin huolellisesti ja että lannoitevalmisteet, joille myönnettäisiin pääsy sisämarkkinoille tämän muutoksen nojalla, ovat näin ollen turvallisia ihmisten terveyden ja ympäristön kannalta.

(14)

Hivenravinnelannoitteet saattavat sisältää kelaatinmuodostajia tai kompleksinmuodostajia, jotka ovat aineita, joiden tarkoituksena on parantaa hivenravinteiden pitkäaikaista käyttökelpoisuutta kasveille.

(15)

Asetuksessa (EU) 2019/1009 edellytetään, että kelaatinmuodostajia sisältävät lannoitevalmisteet pysyvät vakaana Hoagland-standardiliuoksessa, jonka pH on 7 ja 8, vähintään kolme päivää, jotta voidaan varmistaa, että hivenravinteet vapautuvat kasveihin hitaasti. Maatalousmaiden koostumus ja pH:n vaihtelut voivat häiritä näiden valmisteiden vakautta. Tekniikan kehittyminen on tehnyt mahdolliseksi arvioida mahdollisia häiriöitä ja määrittää pH:n vaihteluväli, jonka sisällä valmisteet ovat maataloustarkoituksissa vakaita. Edellä esitetyn perusteella valmiste voi olla vakaa muulla pH:n vaihteluvälillä kuin pH-arvoilla 7 ja 8 ja siitä huolimatta täyttää tarkoituksensa hivenravinteiden pitkäaikaisen käyttökelpoisuuden varmistajana. Sen vuoksi asetusta (EU) 2019/1009 olisi muutettava siten, että asianomaiset valmisteet voivat olla vakaita erilaisella pH:n vaihteluvälillä. Tällä tavalla yhdenmukaistamissäännöt kattaisivat useampia valmisteita, jotka vapauttavat hivenravinteita kasveille hitaasti ja siten vähentävät ravinteiden huuhtoutumista maaperään. pH:n vaihteluväli, jolla EU-lannoitevalmisteet ovat vakaita, olisi lisätoimenpiteenä ilmoitettava tuoteselosteessa sen varmistamiseksi, että loppukäyttäjät saavat asianmukaista tietoa.

(16)

Asetuksessa (EU) 2019/1009 vaaditaan kullakin kelaatinmuodostajalla kelatoidun kunkin hivenravinteen tai tapauksen mukaan kullakin kompleksinmuodostajalla kompleksoidun kunkin hivenravinteen prosenttiosuuden ilmoittamista. Hivenravinnevalmisteissa saattaa olla yhdistelmä eri kelaatinmuodostajia tai kompleksinmuodostajia tai molempia. Käytettävissä olevat analyysimenetelmät eivät tällaisissa tapauksissa tue kullakin yksittäisellä aineella kelatoidun tai kompleksoidun kunkin hivenravinteen täsmällisen prosenttiosuuden määrittämistä. Näin ollen asetusta (EU) 2019/1009 olisi muutettava, jotta valmistajat voivat täyttää nämä merkintävaatimukset ja niiden pääsy sisämarkkinoille helpottuu.

(17)

Joissakin lannoitevalmisteissa, kuten kasvualustoissa, käytetään pääasiallisena ainesosana turvetta. Turvetta korvaavien vaihtoehtojen käytön edistäminen on tärkeää ilmastonmuutoksen torjumiseksi ja erityisesti hiilen poistumisen ja kasvihuonekaasupäästöjen ehkäisemiseksi sekä herkkien ekosysteemien suojelemiseksi. Kasvikuiduilla voitaisiin osittain korvata turve kasvualustoissa. Käsittelemättömien kasvikuitujen potentiaalin lisäämiseksi ne on kuitenkin muunnettava hienosyisemmiksi kuiduiksi, sillä se parantaa niiden biohajoavuusastetta, vuorovaikutusta ravinteiden kanssa ja vedenpidätystä. Kasvien raakakuitujen muokkaaminen erilaisilla fysikaalisilla esikäsittelyillä kuiduttamista varten olisi lisättävä CMC 2:n (Kasvit, kasvien osat tai kasviuutteet) käsittelyjä koskevaan tyhjentävään luetteloon. Suojatoimenpiteenä käsittelymenetelmiin olisi lisättävä tiettyjä rajoituksia, kuten enimmäislämpötila ja kielto käyttää muita lisäaineita kuin vettä.

(18)

Ainesosaluokissa CMC 3 (Komposti) ja CMC 5 (Muu mädäte kuin tuorekasvimädäte) vahvistetaan tyhjentävä luettelo syötemateriaaleista, joita voidaan käyttää. Kyseiseen luetteloon sisältyvät Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1069/2009 (16) 32 artiklassa tarkoitetut johdetut tuotteet ja eläimistä saatavat sivutuotteet, joita voidaan pitää kuolleina organismeina, tapauksissa, joissa on määritetty valmistusketjun päätepiste mainitun asetuksen 5 artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti.

(19)

Asetuksessa (EU) 2019/1009 vahvistetaan ensimmäistä kertaa yhdenmukaistamissäännöt, jotka koskevat kompostia ja mädätettä EU-lannoitevalmisteissa käytettävinä ainesosina. Kyseisiä aineksia on kuitenkin markkinoilla kansallisten sääntöjen perusteella. Eläimistä saatavia sivutuotteita, joita ei voida pitää kuolleina organismeina (erityisesti käsittelemätöntä lantaa), käytetään nykyisin usein kompostin ja mädätteen syötemateriaaleina. Sillä tavalla kyseiset ainekset muunnetaan lannoitevalmisteiksi, joilla on taloudellista ja ympäristöön liittyvää nettolisäarvoa. Eläinten kiinteän ulosteen kompostin, mukaan lukien siipikarjan lanta ja kompostoitu karjanlanta, sekä yhdessä kasvi- tai eläinperäisen aineksen kanssa mädätettyjä eläimistä saatavia sivutuotteita sisältävän mädätteen käyttö sisältyy komission asetuksen (EY) N:o 889/2008 (17) liitteessä I olevaan tyhjentävään luetteloon lannoitteista, maanparannusaineista ja ravinteista, joita on sallittua käyttää luonnonmukaisessa maataloudessa. Sen vuoksi on aiheellista antaa pääsy sisämarkkinoille sellaisille lannoitevalmisteille, jotka sisältävät kompostia tai mädätettä, jossa on käytetty tällaisia eläimistä saatavia sivutuotteita syötemateriaaleina. Näin varmistettaisiin myös yhdenmukaisuus hiljattain lisätyissä ainesosaluokissa CMC 12 (Saostetut fosfaattisuolat ja -johdannaiset), CMC 13 (Termisessä hapetuksessa muodostuvat materiaalit ja johdannaiset) ja CMC 14 (Pyrolyysi- ja kaasutusmateriaalit) sallittujen syötemateriaalien kanssa.

(20)

Ainesosaluokissa CMC 3 ja CMC 5 jätetään syötemateriaalien ulkopuolelle orgaanisesta yhdyskuntien kotitalousjätejakeesta peräisin olevat elävät tai kuolleet organismit. Sen sijaan ainesosaluokissa CMC 12, CMC 13 ja CMC 14 jätetään syötemateriaalien ulkopuolelle myös sekalaisesta yhdyskuntajätteestä eikä pelkästään kotitalousjätteestä peräisin olevat elävät ja kuolleet organismit. Näiden säännösten tavoitteena on edistää jätteiden erilliskeräystä kunnissa, kun sekajätteen käytölle ei tarjota mahdollisuuksia. Sama logiikka koskee sekä kotitalouksien että ravintoloiden tai muiden kunnallisten toimijoiden synnyttämää jätettä. Ei ole perusteltua kieltää ainoastaan kotitalouksien sekajätteen käyttöä kompostin ja mädätteen syötemateriaalina. Sekalaisen yhdyskuntajätteen hyödyntämistä koskevan johdonmukaisen ja tiukan lähestymistavan varmistamiseksi ja siten ympäristön suojelun tehostamiseksi on näin ollen tarpeen mukauttaa CMC 3:n ja CMC 5:n säännökset hiljattain käyttöön otettujen CMC 12:n, CMC 13:n ja CMC 14:n säännösten mukaisiksi.

(21)

Asetuksessa (EU) 2019/1009 asetetaan valmistajalle velvollisuus esittää tuoteselosteessa luettelo kaikista ainesosista, joita on yli 5 prosenttia tuotteen painosta. Elementti, johon 5 prosentin rajaa sovelletaan, olisi kuitenkin mukautettava asianomaisen lannoitevalmisteen fysikaalisten ominaisuuksien mukaiseksi, eli olisi sallittava niiden ainesosien ilmoittaminen, joita on 5 prosenttia tilavuudesta. Erityisesti niiden valmisteiden osalta, joissa määrä ilmaistaan tilavuutena, on järkevämpää luetella ne ainesosat, joita on 5 prosenttia tilavuudesta, koska ainesosien paino suhteessa tuotteen painoon ei aina ole tiedossa. Tämä helpottaisi tällaisten tuotteiden pääsyä sisämarkkinoille. Nestemäisessä muodossa olevan EU-lannoitevalmisteen osalta on aiheellista merkitä ne ainesosat, joita on yli 5 prosenttia kuivapainosta, koska muuten saattaisi olla tapauksia, joissa vain vesi lueteltaisiin ainesosana. Näin varmistettaisiin, että tuotteet pääsevät sisämarkkinoille asetuksen (EU) 2019/1009 perusteella ainoastaan, jos käyttäjille annetaan asianmukaiset tiedot niiden sisältämistä ainesosista ja nämä voivat käyttää tuotteita turvallisesti.

(22)

Orgaanisen kivennäislannoitteen, kiinteän tai nestemäisen epäorgaanisen pääravinnelannoitteen ja epäorgaanisen hivenravinnelannoitteen tuoteselosteessa on lueteltava ilmoitettavien hivenravinteiden nimet ja kemialliset merkit, minkä jälkeen niiden vastaionien nimet. Joissakin tapauksissa EU-lannoitevalmisteiden ainesosissa voi esiintyä ilmoituksen vaativa määrä hivenravinteita luonnostaan. Tämä koskee erityisesti louhituista aineksista saatavia lannoitteita. Tällaisten hivenravinteiden luonnollisen alkuperän vuoksi niiden vastaionien nimiä ei aina voida määrittää analysointiin ja tekniikkaan liittyvien rajoitusten vuoksi. Sen vuoksi ne hivenravinteet, joita ei ole tarkoituksellisesti lisätty EU-lannoitevalmisteeseen, olisi voitava ilmoittaa, vaikka vastaavia vastaioneja ei voida määrittää. Muussa tapauksessa louhituista aineksista saatavia epäorgaanisia hivenravinnelannoitteita ei voitaisi pitää kaupan asetuksen (EU) 2019/1009 nojalla, koska valmistaja ei pystyisi täyttämään tätä merkintävaatimusta. Lisäksi orgaanisten kivennäislannoitteiden ja epäorgaanisten pääravinnelannoitteiden hivenravinnepitoisuuden ilmoittaminen myös ilman vastaavia vastaioneja on hyödyksi sekä loppukäyttäjälle, joka voi mukauttaa lannoitussuunnitelmaa ottamalla huomioon myös hivenravinnepitoisuuden, että ympäristölle, koska näin voidaan välttää liiallista lannoittamista. Vastaionien jättäminen pois tuoteselosteesta ei vaikuta lannoitteiden tehokkuuteen tai turvallisuuteen.

(23)

Kiinteän epäorgaanisen pääravinnelannoitteen valmistajalla on velvollisuus mainita tuoteselosteessa fyysisen yksikön muoto viittaamalla johonkin neljästä asetuksessa luetellusta muodosta, jotka ovat jauhe, rakeet, prillit ja pelletit. Joissakin tapauksissa ei kuitenkaan ole mahdollista käyttää vain yhtä edellä mainituista muodoista, koska tuotteen fyysisessä muodossa yhdistyy kaksi muotoa kyseisistä neljästä. Sen vuoksi fyysisen yksikön kuvaus ei saisi rajoittua vain yhteen mahdolliseen muotoon, vaan myös muotojen yhdistelmää olisi voitava käyttää, jotta valmistaja voi täyttää tämän merkintävaatimuksen. Fyysisten yksiköiden määritelmien olisi katettava kaikki lannoitetyypit, eivätkä ne saisi rajoittaa sellaisten tuotteiden markkinoille saattamista, jotka muuten täyttävät asetuksen (EU) 2019/1009 vaatimukset.

(24)

Asetuksessa (EU) 2019/1009 vahvistetaan kunkin toimintoperusteisen tuoteluokan (PFC) osalta poikkeamia koskevat säännöt tuoteselosteessa ilmoitettavia eri arvoja varten. Asetuksessa (EU) 2019/1009 vahvistetaan sekä negatiivisia poikkeamia (tosiasiallinen arvo ei saa olla pienempi kuin ilmoitettu arvo ja siitä vähennetty negatiivinen poikkeama) että positiivisia poikkeamia (tosiasiallinen arvo ei saa olla suurempi kuin ilmoitettu arvo ja siihen lisätty asiaankuuluva poikkeama). Tämä on erityisen tärkeää ravinteiden ilmoittamisessa, kun valmistajan on varmistettava, ettei ilmoitettu ravinnepitoisuus ole ilmoitetun arvon ja poikkeaman yhteenlaskettua määrää pienempi eikä suurempi, jotta vältetään liian vähäinen ja liiallinen lannoittaminen.

(25)

Joidenkin epäorgaanisille lannoitteille vahvistettujen poikkeamien rajat ovat hyvin kapeat nykyisen teknisen kapasiteetin vuoksi. Tämä koskee ilmoitettavia ravinteita erityisesti silloin, kun ravinteen pitoisuus on suhteellisen pieni koko tuotteeseen nähden. Pieni ravinnepitoisuus tarkoittaa, että myös poikkeama ilmoitetusta arvosta on pieni, koska se ilmaistaan prosenttisosuutena ravinnepitoisuudesta. Näin ollen epäorgaanisten lannoitteiden joihinkin vaatimuksiin sovellettavia poikkeamia olisi laajennettava sen varmistamiseksi, että niissä otetaan tasapainoisesti huomioon valmistajan tekninen kapasiteetti ja asianmukaisten tietojen tarjoaminen loppukäyttäjälle.

(26)

Myös maanparannusaineissa olevan orgaanisen hiilen pitoisuutta koskevaa absoluuttisena arvona ilmoitettua poikkeamaa olisi laajennettava. Maanparannusaineissa saattaa olla merkittäviä pitoisuuksia orgaanista hiiltä, mikä ei sinänsä ole ongelmallista, sillä orgaaninen hiili parantaa maaperän laatua rikastamalla sen orgaanisen aineksen pitoisuutta. Tällaisissa tapauksissa on erittäin rajoittavaa sallia vain yhden prosenttiyksikön poikkeama absoluuttisena arvona. Sen vuoksi on aiheellista sallia suurempi absoluuttisena arvona ilmaistu poikkeama mutta säilyttää nykyinen suhteellinen poikkeama ennallaan.

(27)

Kasvibiostimulantin ja lannoitevalmisteiden mekaanisen seoksen määrää koskevat poikkeamat olisi otettava käyttöön, koska kyseiset tiedot on annettava tuoteselosteessa. Lannoitevalmisteiden mekaanisten seosten osalta olisi erotettava toisistaan seos, joka on valmistettu sekoittamalla kaksi EU-lannoitevalmistetta ja josta voidaan määrittää kummankin valmisteen osuuden määrä sekä sen perusteella laskea kummallekin valmisteelle jo vahvistettujen poikkeamien keskiarvo, jota voidaan soveltaa koko mekaaniseen seokseen, ja toisaalta toiminnallinen seos, jossa sama materiaali läpäisee kahteen eri toimintoperusteiseen tuoteluokkaan kuuluvien kahden EU-lannoitevalmisteen vaatimustenmukaisuusarvioinnin ja kummankaan valmisteen osuutta seoksessa ei voida määrittää luotettavasti. Jälkimmäisessä tapauksessa seokseen kuuluviin PFC-luokkiin sovellettavista määrää koskevista poikkeamista tiukempaa olisi sovellettava koko seokseen. Valmistajan on siis osoitettava kumpaakin PFC:tä koskevien vaatimusten noudattaminen, mihin kuuluu kummankin PFC:n määrän ilmoittaminen sallittujen poikkeamien mukaisesti. Koska tässä erityistapauksessa kumpikin PFC edustaa 100:aa prosenttia seoksesta, koko seoksen on oltava tiukempien poikkeamarajojen mukainen.

(28)

Asetuksen (EU) 2019/1009 perusteella EU-lannoitevalmisteisiin voidaan soveltaa neljää vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyä, joiden monimutkaisuuden taso riippuu valmisteiden ainesosaluokista (CMC) ja tuoteluokasta (PFC): moduulit A, A1, B+C ja D1.

(29)

Moduulia D1 on muutettu jätteistä saataviin EU-lannoitevalmisteisiin liittyvien näkökohtien huomioon ottamiseksi. Valmistaja voi soveltaa moduuleja B+C arvioidessaan inhibiittorin (PFC 5) tai kasvibiostimulantin (PFC 6) vaatimustenmukaisuutta riippumatta siitä, mitä ainesosia niissä on. Näin ollen asetuksen (EU) 2019/1009 liitteen IV tekstin tahattomana seurauksena on, että mikään ei estä moduulien B+C soveltamista silloinkin, kun arvioitavana on inhibiittori tai kasvibiostimulantti, joka sisältää sellaisia ainesosia, joiden osalta tiukempi moduuli D1 on pakollinen. EU-lannoitevalmisteeseen on sen PFC:stä riippumatta aiheellista soveltaa tiukkaa vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyä aina, kun valmiste sisältää jätteestä saatavia ainesosia. Näin ollen olisi suojelun korkean ja yhdenmukaisen tason varmistamiseksi sallittava moduulien B+C soveltaminen inhibiittorien ja kasvibiostimulanttien osalta ainoastaan, jos ne eivät sisällä mainittuja ainesosia.

(30)

Vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjen mukaisesti valmistajan on annettava teknisissä asiakirjoissa tieto muun muassa kokonaiskromista, jos sitä on yli 200 mg/kg. Asetuksessa (EU) 2019/1009 ei ilmoiteta, sovelletaanko tätä rajaa kuiva-aineeseen vai tuoreeseen aineeseen. Tätä velvollisuutta ei pystytä täyttämään yhdenmukaisesti koko unionissa, jos ei ole selvää, miten 200 mg/kg olisi laskettava. Kun asetuksessa (EU) 2019/1009 vahvistetaan raja-arvoja haitallisille aineille, muun muassa kuudenarvoiselle kromille (Cr VI), siinä otetaan huomioon kuiva-aine. Siitä syystä myös kokonaiskromin pitoisuus olisi johdonmukaisuuden vuoksi laskettava suhteessa kuiva-aineeseen.

(31)

Asetuksen (EU) 2019/1009 muuttamista koskevia kuulemisia on toteutettu paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (18) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Lannoitevalmisteita käsittelevää komission asiantuntijaryhmää on kuultu.

(32)

Koska asetuksen (EU) 2019/1009 liitteissä I, II, III ja IV vahvistettuja vaatimuksia on sovellettava 16 päivästä heinäkuuta 2022, tämän asetuksen soveltamispäivää on tarpeen lykätä samaan päivään,

1)

Muutetaan liite I tämän asetuksen liitteen I mukaisesti;

2)

Muutetaan liite II tämän asetuksen liitteen II mukaisesti;

3)

Muutetaan liite III tämän asetuksen liitteen III mukaisesti;

4)

Muutetaan liite IV tämän asetuksen liitteen IV mukaisesti.

(1)

Neuvoston asetuksessa (EU) 2021/90 (2) säädetään kalastusmahdollisuuksista vuodeksi 2021.

(2)

Komission saamien tietojen mukaan Aristaeomorpha foliacea -katkaravun suurin sallittu pyyntiponnistus, jota sovelletaan Välimeren yleisen kalastuskomission (GFCM) alueen maantieteellisillä osa-alueilla 9, 10 ja 11 Italian lipun alla purjehtiviin tai Italiassa rekisteröityihin aluksiin, joiden kokonaispituus on vähintään 18 metriä ja alle 24 metriä, katsotaan saavutetuksi vuoden 2021 osalta.

(3)

Sen vuoksi on tarpeen kieltää tietyt kyseistä kantaryhmää koskevat kalastustoimet,

(1)

Neuvoston asetuksessa (EU) 2021/90 (2) säädetään kalastusmahdollisuuksista vuodeksi 2021.

(2)

Komission saamien tietojen mukaan Aristaeomorpha foliacea -katkaravun suurin sallittu pyyntiponnistus, jota sovelletaan Välimeren yleisen kalastuskomission (GFCM) alueen maantieteellisillä osa-alueilla 9, 10 ja 11 Italian lipun alla purjehtiviin tai Italiassa rekisteröityihin aluksiin, joiden kokonaispituus on vähintään 12 metriä ja alle 18 metriä, katsotaan saavutetuksi vuoden 2021 osalta.

(3)

Sen vuoksi on tarpeen kieltää tietyt kyseistä kantaryhmää koskevat kalastustoimet,

(1)

Eläin- ja kasviperäiset tuotteet, joihin asetuksessa (EY) N:o 396/2005 vahvistettuja torjunta-ainejäämien enimmäismääriä sovelletaan mainitun asetuksen säännösten mukaisesti, luetellaan mainitun asetuksen liitteessä I.

(2)

Komission asetuksella (EU) 2018/62 (2) muun muassa sisällytettiin hyödyke ”retiisin lehdet” liitteessä I olevaan B osaan ja liitettiin se hyödykkeeseen ”lehtikaalit” saman liitteen A osassa. Tämän seurauksena lehtikaaleja koskevia jäämien enimmäismääriä sovelletaan myös retiisin lehtiin.

(3)

Koska asetuksen (EU) 2018/62 hyväksymisajankohtana ei ollut käytettävissä jäämäkokeista saatavia tietoja, joiden perusteella olisi voitu vahvistaa, onko tämä luokittelu asianmukainen, komission asetuksessa (EU) 2018/1049 (3) vahvistettiin siirtymäaika. Jotta jäsenvaltiot voisivat tuottaa tällaisia tietoja, lisättiin hyödykkeeseen ”retiisin lehdet” liittyvä alaviite, jossa kyseinen hyödyke vapautettiin ”lehtikaaleja” koskevan jäämien enimmäismäärän soveltamisesta 31 päivään joulukuuta 2021 saakka.

(4)

Koska tällaisia tietoja tuottavat jäsenvaltiot ovat äskettäin ilmoittaneet komissiolle, että tietojen tuottaminen on viivästynyt, kyseistä siirtymäaikaa olisi pidennettävä vielä kolmella vuodella, jotta kokeet ja niiden arviointi voidaan saattaa päätökseen.

(5)

Sen vuoksi asetuksen (EY) N:o 396/2005 liitteessä I olevaa kyseistä alaviitettä olisi muutettava.

(6)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

”(3)

Jäämien enimmäismääriä sovelletaan retiisin lehtiin 1 päivästä tammikuuta 2025”.