(1)

Komission asetuksessa (EY) N:o 1881/2006 (2) vahvistetaan tiettyjen vierasaineiden, mukaan lukien torajyväpahkat ja torajyväalkaloidit, enimmäismäärät elintarvikkeissa.

(2)

Torajyvällä tai torajyväpahkalla tarkoitetaan Claviceps-lajin sienirihmastoa, joka korvaa jyvät viljan tähkissä tai siemenet heinän tähkissä ja näkyy laajana tummana pahkana. Nämä pahkat sisältävät eri luokkiin kuuluvia alkaloideja.

(3)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, antoi 28 päivänä kesäkuuta 2012 lausunnon elintarvikkeissa ja rehuissa esiintyvistä torajyväalkaloideista (3). Elintarviketurvallisuusviranomainen perusti riskinarviointinsa tärkeimpiin Claviceps purpurea -torajyväalkaloideihin, joita ovat ergometriini, ergotamiini, ergosiini, ergokristiini, ergokryptiini ja ergokorniini sekä niiden -iniini-epimeerit. Se määritti ryhmäkohtaiseksi akuutin altistumisen viiteannokseksi 1 μg painokiloa kohti ja ryhmäkohtaiseksi siedettäväksi päiväsaanniksi 0,6 μg painokiloa kohti. Se totesi, että vaikka käytettävissä olevat tiedot eivät osoittaneet, että minkään väestön alaryhmän osalta olisi syytä huoleen, ravinnon kautta tapahtuvan altistumisen arviot koskivat rajallista määrää elintarvikeryhmiä. Mahdollinen muista elintarvikkeista tuleva osuus ei kuitenkaan ole tiedossa, eikä sitä voida jättää huomiotta.

(4)

Elintarviketurvallisuusviranomainen julkaisi 6 päivänä heinäkuuta 2017 tieteellisen raportin ihmisten ja eläinten ravinnon kautta tapahtuvasta altistumisesta torajyväalkaloideille (4). Tiettyjen väestöryhmien osalta torajyväalkaloideille altistumisen arviot ovat lähellä siedettävää päiväsaantia. Korkeimpien altistumisen arvioiden osalta krooniseen ravinnon kautta tapahtuvaan altistumiseen vaikuttivat pääasiassa erilaiset etenkin ruista sisältävät tai yksinomaan rukiista valmistetut leivät ja sämpylät. Korkeimmat akuutin altistumisen arviot ovat lähellä akuutin altistumisen viiteannosta.

(5)

Elintarviketurvallisuusviranomainen tutki myös torajyväpahkojen ja torajyväalkaloidien esiintymisen välistä suhdetta. Kun määrät olivat korkeampia, pahkojen ja torajyväalkaloidien määrien välillä voitiin havaita tilastollisesti merkitsevä lineaarinen suhde. Tätä suhdetta ei kuitenkaan aina voitu osoittaa, kun määrät olivat vähäisempiä. Näin ollen pahkojen puuttuminen ei sulje pois torajyväalkaloidien esiintymistä. Tämä johtuu siitä, että viljojen käsittelyn aikana pahkat hajoavat ja niistä syntynyt torajyväpöly kiinnittyy viljanjyvien pintaan.

(6)

Sen vuoksi on aiheellista alentaa torajyväpahkojen enimmäismäärää ja vahvistaa torajyväalkaloidien enimmäismäärät niissä elintarvikkeissa, joissa on merkittäviä määriä kyseisiä alkaloideja ja jotka vaikuttavat merkittävästi ihmisten altistumiseen, sekä niissä elintarvikkeissa, jotka ovat merkityksellisiä haavoittuvien väestöryhmien altistumisen kannalta.

(7)

Useimmissa viljoissa torajyväpahkojen määrää on jo saatu vähennettyä soveltamalla hyviä maatalouskäytäntöjä sekä lajittelu- ja puhdistustekniikoita. Sen vuoksi nykyistä enimmäismäärää viljoissa olisi alennettava. Tältä osin on myös aiheellista selventää, missä vaiheessa torajyväpahkojen enimmäismääriä jalostamattomissa viljoissa sovelletaan, jotta vältettäisiin soveltamiseen liittyvät ongelmat.

(8)

Myllytuotteiden osalta on aiheellista vahvistaa erilaiset torajyväalkaloidien enimmäismäärät viljalajista riippuen. Koska viljalajeista rukiissa torajyväpahkojen esiintymisen riski on suurempi, torajyväalkaloidien määrää on vaikeampi saada vähennettyä, ja sen vuoksi rukiista valmistetuille myllytuotteille olisi vahvistettava erityinen enimmäismäärä, kun taas muista viljoista valmistetuille myllytuotteille olisi vahvistettava alempi enimmäismäärä. Muista viljoista valmistetuille myllytuotteille olisi kuitenkin vahvistettava eri enimmäismäärät tuotteiden tuhkapitoisuuden mukaan, jotta voidaan ottaa huomioon, että enemmän leseitä (korkeampi tuhkapitoisuus) sisältävissä tuotteissa on luontaisesti enemmän torajyväalkaloideja, koska torajyväpahkapöly kiinnittyy leseiden pintaan.

(9)

Lisäksi koska on odotettavissa, että joissakin myllytuotteissa on mahdollista saavuttaa yhä alempia esiintymismääriä, kyseisille tuotteille on aiheellista säätää tiukempia enimmäismääriä keskipitkällä aikavälillä. Jotta komissio voi seurata edistymistä tiukempien enimmäismäärien saavuttamisessa ja arvioida maatalouskäytäntöjen sekä ilmasto- ja ympäristötekijöiden muutoksista johtuvia määrien mahdollisia muutoksia, jäsenvaltioita ja asiaan liittyviä osapuolia olisi velvoitettava toimittamaan tarvittavat tiedot.

(10)

Märkäjauhatusmenetelmän sivutuotteena syntyvän vehnägluteenin on osoitettu sisältävän korkeampia määriä torajyväalkaloideja hyvistä käytännöistä huolimatta, koska torajyväalkaloidit konsentroituvat tuotantomenetelmän seurauksena. Sen vuoksi torajyväalkaloideille olisi vahvistettava korkeampi enimmäismäärä vehnägluteenissa.

(11)

Koska Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 396/2005 (5) liitteeseen I on tehty muutoksia, vastaavaa alaviitettä asetuksen (EY) N:o 1881/2006 liitteessä olisi muutettava.

(12)

Jotta talouden toimijat voisivat valmistautua tällä asetuksella käyttöön otettujen uusien sääntöjen soveltamiseen, on aiheellista vahvistaa kohtuullinen aika, ennen kuin enimmäismääriä aletaan soveltaa, ja siirtymäkausi elintarvikkeille, jotka on laillisesti saatettu markkinoille ennen tämän asetuksen soveltamispäivää. Rukiin osalta torajyväpahkojen alempia esiintymismääriä ei kuitenkaan voida vielä kohtuudella saavuttaa, ja sen vuoksi on aiheellista vahvistaa pidempi määräaika hyvien maatalouskäytäntöjen tiukempaan soveltamiseen sekä parempien lajittelu- ja puhdistustekniikoiden käyttöönottoon.

(13)

Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 1881/2006 olisi muutettava.

(14)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

(1)

Komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 906/2014 (2) 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetään, että jäsenvaltioiden tuotteiden ostoon osoittamiin varoihin liittyvistä rahoituskustannuksista aiheutuvat menot määritetään mainitun asetuksen liitteessä I vahvistettujen laskentasääntöjen mukaisesti.

(2)

Delegoidun asetuksen (EU) N:o 906/2014 liitteessä I olevan I osan 1 kohdan mukaan kyseiset rahoituskustannukset lasketaan unionissa yhdenmukaisesti sovellettavan, komission kunkin tilikauden alussa vahvistaman korkokannan perusteella. Kyseinen korkokanta vastaa mainitussa liitteessä olevan I osan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetyn jäsenvaltioiden ilmoituksen toimittamista edeltäneen kuuden kuukauden viitekauden, jonka komissio määrittää, aikana todettujen kolmen kuukauden euriborkorkojen, jotka painotetaan yhdellä kolmasosalla, ja kahdentoista kuukauden euriborkorkojen, jotka painotetaan kahdella kolmasosalla, keskiarvoa.

(3)

Delegoidun asetuksen (EU) N:o 906/2014 liitteessä I olevan I osan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, että tilikaudella sovellettavien korkokantojen määrittämiseksi jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tämän pyynnöstä kyseisessä liitteessä olevan I osan 1 kohdassa tarkoitetun viitekauden aikana toteutunut keskimääräinen korkokantansa viimeistään kyseisessä pyynnössä tarkoitetussa määräajassa.

(4)

Lisäksi delegoidun asetuksen (EU) N:o 906/2014 liitteessä I olevan I osan 2 kohdan toisen alakohdan mukaan jäsenvaltiossa toteutuneen korkokannan on katsottava olevan 0 prosenttia, jos jäsenvaltio ei toimita ilmoitusta mainitun kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetussa muodossa ja määräajassa. Jos jäsenvaltio ilmoittaa, ettei sille ole aiheutunut korkokuluja, koska sillä ei ollut viitekaudella maataloustuotteita julkisessa varastoinnissa, komissio vahvistaa kyseisen korkokannan mainitun kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti.

(5)

Koska maataloustuotteita ei ollut julkisissa interventiovarastoissa kuuden kuukauden viitekaudella, joka ulottuu marraskuusta 2020 huhtikuuhun 2021, jäsenvaltioilta ei vaadittu delegoidun asetuksen (EU) N:o 906/2014 liitteessä I olevan I kohdan 2 alakohdan ensimmäisen alakohdan mukaista ilmoitusta. Näin ollen komissio vahvisti viitekoron kyseisen kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti.

(6)

Delegoidun asetuksen (EU) N:o 906/2014 liitteessä I olevan I osan 3 kohdan mukaan mainitussa liitteessä olevan I osan 2 kohdan perusteella määritettyä korkokantaa on verrattava kyseisen liitteen I osan 1 kohdan perusteella vahvistettuun yhdenmukaiseen korkokantaan. Kuhunkin jäsenvaltioon on sovellettava sitä korkokantaa, joka on näistä kahdesta korkokannasta pienempi. Negatiivisia korkokantoja ei kuitenkaan voida ottaa huomioon jäsenvaltioiden menojen korvaamisessa.

(7)

Maataloustukirahaston tilikaudella 2022 sovellettavat korkokannat olisi vahvistettava ottaen huomioon nämä eri tekijät,