(1)

Laitoksen riskiprofiiliin voi vaikuttaa olennaisesti paitsi direktiivin 2013/36/EU 92 artiklan 3 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitettujen henkilöstön jäsenten ammattitoiminta, myös muiden henkilöstön jäsenten ammattitoiminta. Näin on erityisesti silloin kun tällaiset henkilöstön jäsenet ovat johtotehtävissä olennaisissa liiketoimintayksiköissä tai valvontatoiminnoissa, minkä vuoksi he voivat tehdä strategisia tai muita perustavanlaatuisia päätöksiä, jotka vaikuttavat liiketoimintaan tai sovellettavaan valvontakehykseen. Tällaisia valvontatoimintoja ovat tyypillisesti riskinhallinta, sääntöjen noudattamisen tarkastaminen ja sisäinen tarkastus. Olennaisten liiketoimintayksiköiden ottamat riskit ja tapa, jolla kyseisiä yksikköjä johdetaan, ovat tärkeimpiä laitoksen riskiprofiiliin vaikuttavia tekijöitä.

(2)

Sen vuoksi on tarpeen vahvistaa kriteerit, joiden avulla voidaan yksilöidä myös muut kuin direktiivin 2013/36/EU 92 artiklan 3 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitetut henkilöstön jäsenet, joiden ammattitoiminnalla voi olla olennainen vaikutus laitoksen riskiprofiiliin. Kriteereissä olisi otettava huomioon tällaisten henkilöstön jäsenten valtuudet ja tehtävät, asianomaisen laitoksen riskiprofiili ja suoritusindikaattorit, laitoksen sisäinen organisaatio sekä sen luonne, laajuus ja monimuotoisuus. Kriteerien olisi myös oltava sellaiset, että laitokset voivat tarjota palkitsemisjärjestelmässään asianmukaiset kannustimet sen varmistamiseksi, että asianomaiset henkilöstön jäsenet toimivat tehtäviään suorittaessaan varovaisesti. Lisäksi kriteereissä olisi otettava huomioon laitoksen eri toimintoihin liittyvä riskitaso.

(3)

Joidenkin henkilöstön jäsenten tehtävänä on antaa laitoksen liiketoiminnan kannalta ratkaisevan tärkeää sisäistä tukea. Myös heidän toiminnallaan ja päätöksillään voi olla olennainen vaikutus laitoksen riskiprofiiliin, koska heidän toimintansa ja päätöksensä voivat altistaa laitoksen olennaisille operatiivisille ja muille riskeille.

(4)

Luottoriskejä ja markkinariskejä otetaan yleensä liiketoiminnan luomiseksi. Tällaisilla liiketoiminnoilla voi niihin liittyvistä määristä ja riskeistä riippuen olla olennainen vaikutus laitoksen riskiprofiiliin. Sen vuoksi on aiheellista käyttää valtuuksien rajoihin perustuvia kriteerejä sellaisten henkilöstön jäsenten yksilöimiseksi, joiden toiminnalla voi olla olennainen vaikutus laitoksen riskiprofiiliin. Nämä kriteerit olisi laskettava vähintään kerran vuodessa pääomalukujen ja sääntelytarkoituksiin käytettyjen menetelmien pohjalta. Luottoriskeihin olisi kuitenkin sovellettava de minimis -kynnysarvoa sen varmistamiseksi, että kriteerejä sovelletaan pienissä laitoksissa oikeasuhteisesti.

(5)

Sellaisten henkilöstön jäsenten yksilöintikriteereissä, joiden ammattitoiminnalla on olennainen vaikutus laitoksen riskiprofiiliin, olisi otettava huomioon myös se, että tietyt laitokset voidaan vapauttaa kaupankäyntivarastoa koskevista vaatimuksista Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 (2) nojalla ja että kyseisessä asetuksessa rajat määritetään eri tavoin sen mukaan, mitä menetelmää laitos käyttää pääomavaatimusten laskemiseen.

(6)

Sen vuoksi olisi varmistettava asianmukaisten laadullisten kriteerien avulla, että henkilöstön jäsenet, jotka vastaavat sellaisista henkilöstöryhmistä, joiden toiminnalla saattaa olla olennainen vaikutus laitoksen riskiprofiiliin, yksilöidään henkilöiksi, joilla on olennainen vaikutus laitoksen riskiprofiiliin. Tämä käsittää tilanteet, joissa johtavassa asemassa olevien henkilöstön jäsenten yksittäisten alaisten toiminnalla ei ole olennaista vaikutusta laitoksen riskiprofiiliin mutta joissa alaisten toiminta on kokonaisuutena tarkasteltuna niin laajaa, että sillä saattaa olla tällainen vaikutus riskiprofiiliin.

(7)

Henkilöstön jäsenten kokonaispalkka määräytyy yleensä sen mukaan, missä määrin he myötävaikuttavat laitoksen liiketoimintatavoitteiden saavuttamiseen. Sen vuoksi palkitseminen riippuu myös henkilöstön jäsenten vastuualueista, tehtävistä, pätevyydestä ja taidoista sekä heidän ja laitoksen suoriutumisesta. Jos henkilöstön jäsenen kokonaispalkka ylittää tietyn kynnysarvon, on kohtuullista olettaa, että palkka on yhteydessä siihen, missä määrin kyseinen henkilöstön jäsen myötävaikuttaa laitoksen liiketoimintatavoitteiden saavuttamiseen, ja sitä kautta siihen, missä määrin kyseisen henkilöstön jäsenen ammattitoiminta vaikuttaa laitoksen riskiprofiiliin. Sen määrittämiseksi, onko tällaisen henkilöstön jäsenen ammattitoiminnalla olennainen vaikutus laitoksen riskiprofiiliin, on sen vuoksi asianmukaista käyttää määrällisiä kriteerejä, jotka liittyvät henkilöstön jäsenen kokonaispalkkaan, sekä absoluuttisin luvuin että suhteessa saman laitoksen muihin henkilöstön jäseniin.

(8)

Olisi vahvistettava selkeät ja asianmukaiset kynnysarvot sellaisten henkilöstön jäsenten yksilöimiseksi, joiden ammattitoiminnalla on olennainen vaikutus laitoksen riskiprofiiliin. Laitoksilta olisi edellytettävä määrällisten kriteerien soveltamista oikea-aikaisesti. Jotta määrälliset kriteerit olisivat realistisia, niissä olisi otettava huomioon palkitsemisen kehitys. Tätä varten kriteerien määrittämisessä olisi ensinnäkin otettava huomioon edeltävän toimintavuoden kokonaispalkka, joka sisältää sekä kyseiseltä toimintavuodelta maksetun kiinteän palkkion että kyseisenä toimintavuonna myönnetyn muuttuvan palkkion. Toiseksi kriteerien määrittämisessä olisi otettava huomioon edeltävän toimintavuoden kokonaispalkka, joka sisältää sekä kyseiseltä toimintavuodelta maksetun kiinteän palkkion että kuluvana toimintavuonna edeltävän tilikauden osalta myönnetyn muuttuvan palkkion. Jälkimmäisen menetelmän avulla yksilöinnissä voidaan ottaa paremmin huomioon tosiasiallinen palkka tietyltä toimintakaudelta, mutta sitä voidaan soveltaa vain jos on edelleen ajallisesti mahdollista tehdä määrällisten kriteerien soveltamiseksi tarvittava laskelma. Jos tällaista laskelmaa ei voida enää tehdä, olisi käytettävä ensin mainittua menetelmää. Kumpaakin menetelmää sovellettaessa muuttuva palkkio voi laitoksen käyttämistä suoritusperusteista riippuen sisältää määriä, jotka on myönnetty yhtä vuotta pidemmältä toimintakaudelta.

(9)

Direktiivin 2013/36/EU 92 artiklan 3 kohdassa asetettu määrällinen kynnysarvo sellaisen henkilöstön yksilöimiseksi, jonka toiminnalla on olennainen vaikutus olennaisen liiketoimintayksikön riskiprofiiliin, on 500 000 euroa ja vähintään laitoksen ylimmän hallintoelimen ja toimivan johdon jäsenten palkitsemisen keskiarvo. Kun palkka ylittää tämän määrällisen kynnysarvon tai kuuluu laitoksen korkeimpiin, syntyy vahva olettama siitä, että tällaista palkkaa saavan henkilöstön toiminnalla on olennainen vaikutus laitoksen riskiprofiiliin, minkä vuoksi olisi selvitettävä tarkemmin, onko tällaisten henkilöstön jäsenten ammattitoiminnalla tosiasiassa olennainen vaikutus laitoksen riskiprofiiliin.

(10)

Henkilöstön jäseniin ei pitäisi soveltaa direktiivin 2013/36/EU 94 artiklaa, jos laitokset toteavat objektiivisten lisäkriteerien perusteella, että kyseisten henkilöstön jäsenten toiminnalla ei tosiasiassa ole olennaista vaikutusta laitoksen riskiprofiiliin, kun otetaan huomioon kaikki riskit, joita laitokseen kohdistuu tai saattaa kohdistua. Määrällisten kriteerien mukaan yksilöityjen, eniten ansaitsevien henkilöstön jäsenten poissulkemiseen olisi saatava toimivaltaisen viranomaisen lupa, jotta voidaan varmistaa kriteerien tuloksellinen ja johdonmukainen soveltaminen. Ennen kuin toimivaltainen viranomainen hyväksyy sellaisen (suurituloisen) henkilöstön jäsenen poissulkemisen, jonka palkka on yli 1 000 000 euroa, sen on ilmoitettava asiasta Euroopan pankkiviranomaiselle, jäljempänä ’EPV’, jotta EPV voi arvioida kriteerien soveltamisen johdonmukaisuutta.

(11)

Jotta toimivaltaiset viranomaiset ja tilintarkastajat voisivat tarkastella laitosten tekemiä arviointeja sellaisten henkilöstönsä jäsenten yksilöimiseksi, joiden ammattitoiminnalla on olennainen vaikutus laitosten riskiprofiiliin, on ehdottoman tärkeää, että laitokset pitävät kirjaa tehdyistä arvioinneista ja niiden tuloksista, myös niiden henkilöstön jäsenten osalta, jotka on yksilöity kokonaispalkkansa perusteella, mutta joiden ammattitoiminnalla ei ole arvioitu olevan olennaista vaikutusta laitoksen riskiprofiiliin.

(12)

Komission delegoitu asetus (EU) N:o 604/2014 (3) olisi kumottava. Tämän asetuksen noudattamisesta ei kuitenkaan saisi aiheutua kohtuuttomia kustannuksia asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 2 alakohdassa määritellyille sijoituspalveluyrityksille. Niihin olisi sen vuoksi sovellettava delegoitua asetusta (EU) N:o 604/2014 edelleen 26 päivään kesäkuuta 2021 saakka, koska tuohon päivämäärään mennessä jäsenvaltioiden on hyväksyttävä ja julkaistava toimenpiteet Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/2034 (4) noudattamiseksi.

(13)

Tämä asetus perustuu EPV:n komissiolle toimittamaan teknisten säätelystandardien luonnokseen.

(14)

EPV on järjestänyt avoimen julkisen kuulemisen niistä teknisten sääntelystandardien luonnoksista, joihin tämä asetus perustuu, analysoinut niihin mahdollisesti liittyviä kustannuksia ja hyötyjä sekä pyytänyt neuvoa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1093/2010 (5) 37 artiklan mukaisesti perustetulta pankkialan osallisryhmältä,

1)

’johtotehtävillä’ tilannetta, jossa henkilöstön jäsen:

2)

’valvontatoiminnalla’ toimintaa, joka on riippumaton sen valvonnan kohteena olevista liiketoimintayksiköistä ja jonka tehtävänä on arvioida objektiivisesti laitoksen riskejä sekä tarkastella niitä tai raportoida niistä, mukaan lukien mutta ei yksinomaan riskienhallinta, sääntöjen noudattamisen tarkastaminen ja sisäinen tarkastus.

3)

’olennaisella liiketoimintayksiköllä’ asetuksen (EU) N:o 575/2013 142 artiklan 1 kohdan 3 alakohdassa määriteltyä liiketoimintayksikköä, joka täyttää jonkin seuraavista kriteereistä:

a)

olennaisen liiketoimintayksikön riskiprofiili;

b)

direktiivin 2013/36/EU 73 artiklassa tarkoitettu sisäisen pääoman jakautuminen, jotta voidaan ottaa huomioon riskien luonne ja taso;

c)

liiketoimintayksikön riskilimiitit;

d)

riski- ja suoritusindikaattorit, joita laitos käyttää tunnistaakseen, hallitakseen ja seuratakseen olennaisen liiketoimintayksikön riskejä direktiivin 2013/36/EU 74 artiklan mukaisesti;

e)

suoritusperusteet, jotka laitos on vahvistanut direktiivin 2013/36/EU 94 artiklan 1 kohdan a ja b alakohtaa noudattaen;

f)

asianomaisen olennaisen liiketoimintayksikön henkilöstön jäsenten tai henkilöstöryhmien tehtävät ja toimivaltuudet.

a)

henkilöstön jäsenellä on johtamisvastuu seuraavista:

b)

henkilöstön jäsenellä on johtamisvastuu jostakin direktiivin 2013/36/EU 79–87 artiklassa mainitusta riskiluokasta tai hän on jostakin kyseisissä artikloissa mainitusta riskiluokasta vastaavan komitean äänivaltainen jäsen;

c)

henkilöstön jäsen täyttää yhden seuraavista kriteereistä, kun on kyse luottoriskeistä, joiden nimellisarvo liiketoimea kohden on 0,5 prosenttia laitoksen ydinpääomasta ja vähintään 5 miljoonaa euroa:

d)

henkilöstön jäsen täyttää jonkin seuraavista kriteereistä, kun on kyse laitoksesta, johon ei sovelleta asetuksen (EU) N:o 575/2013 94 artiklassa säädettyä, kaupankäyntivarastoon liittyvää vähäistä liiketoimintaa koskevaa poikkeusta:

e)

henkilöstön jäsen johtaa sellaisten henkilöstön jäsenten muodostamaa ryhmää, joista kullakin on valtuudet toteuttaa laitoksen nimissä liiketoimia, ja jompikumpi seuraavista edellytyksistä täyttyy:

f)

henkilöstön jäsen täyttää jommankumman seuraavista kriteereistä, kun on kyse päätöksistä, joilla hyväksytään tai estetään vetolla uusien tuotteiden käyttöönotto:

(1)

Unioni teki neuvoston päätöksellä 2012/189/EU (1) vuoden 2010 kansainvälisen kaakaosopimuksen, jäljempänä ’sopimus’, joka tuli voimaan 1 päivänä lokakuuta 2012.

(2)

Sopimuksen 62 artiklan 1 kohdan mukaan sopimus on voimassa 30 päivään syyskuuta 2022 saakka, jollei sen voimassaoloaikaa pidennetä.

(3)

Sopimuksen 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti kansainvälisen kaakaojärjestön kansainvälinen kaakaoneuvosto, jäljempänä ’kaakaoneuvosto’, käyttää kaikkia niitä valtuuksia ja suorittaa tai suorituttaa kaikki ne tehtävät, jotka ovat tarpeen sopimuksen nimenomaisten määräysten täytäntöönpanemiseksi. Sopimuksen 62 artiklan 4 kohdan mukaan kaakaoneuvosto voi tehdä päätöksen sopimuksen voimassaoloajan pidentämisestä sen nykyisen päättymispäivän jälkeen kahdessa jaksossa, joista kumpikaan ei ylitä kahta kaakaovuotta, eli 30 päivään syyskuuta 2024 ensimmäisen kauden osalta ja 30 päivään syyskuuta 2026 toisen kauden osalta.

(4)

Kaakaoneuvoston on määrä hyväksyä päätös sopimuksen voimassaolon pidentämisestä 22 ja 23 päivänä huhtikuuta 2021 pidetyn 103. istuntonsa jälkeen.

(5)

On aiheellista määrittää kanta, joka otetaan unionin puolesta kaakaoneuvostossa, koska sopimuksen voimassaolon pidentämistä koskeva kaakaoneuvoston päätös on unionia sitova.

(6)

On unionin edun mukaista, että sopimuksen voimassaoloa pidennetään ja että unioni säilyy sopimuksen osapuolena, kun otetaan huomioon kaakaosektorin merkitys useille jäsenvaltioille ja unionin taloudelle.

(7)

Sopimuksen voimassaolon pidentämisen enintään neljällä vuodella olisi annettava kaakaoneuvoston jäsenille riittävästi aikaa toteuttaa sopimuksen perusteellinen uudelleentarkastelu, jossa keskitytään sopimuksen nykyaikaistamiseen ja yksinkertaistamiseen,

(1)

Unioni on neuvoston päätöksellä 97/836/EY (1) liittynyt Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission (UNECE) sopimukseen pyörillä varustettuihin ajoneuvoihin ja niihin asennettaviin tai niissä käytettäviin varusteisiin ja osiin sovellettavien yhdenmukaisten teknisten vaatimusten hyväksymisestä sekä näiden vaatimusten mukaisesti annettujen hyväksymisien vastavuoroista tunnustamista koskevista ehdoista, jäljempänä ’vuoden 1958 tarkistettu sopimus’. Vuoden 1958 tarkistettu sopimus tuli voimaan 24 päivänä maaliskuuta 1998.

(2)

Unioni on neuvoston päätöksellä 2000/125/EY (2) liittynyt sopimukseen pyörillä varustettuihin ajoneuvoihin ja niihin asennettaviin ja/tai niissä käytettäviin varusteisiin ja osiin sovellettavien maailmanlaajuisten teknisten sääntöjen vahvistamisesta, jäljempänä ’rinnakkaissopimus’. Rinnakkaissopimus tuli voimaan 15 päivänä helmikuuta 2000.

(3)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2018/858 (3) vahvistetaan hallinnolliset säännökset ja tekniset vaatimukset kaikkien uusien ajoneuvojen, järjestelmien, komponenttien ja erillisten teknisten yksiköiden tyyppihyväksyntää ja markkinoille saattamista varten. Kyseisellä asetuksella sisällytetään vuoden 1958 tarkistetun sopimuksen nojalla vahvistetut säännöt, jäljempänä ’E-säännöt’, EU-tyyppihyväksyntäjärjestelmään joko tyyppihyväksyntää koskevina vaatimuksina tai unionin lainsäädännön vaihtoehtoina.

(4)

UNECE:n ajoneuvoja koskevien sääntöjen yhdenmukaistamista käsittelevä maailmanfoorumi, jäljempänä ’WP.29’, voi vuoden 1958 tarkistetun sopimuksen 1 artiklan ja rinnakkaissopimuksen 6 artiklan nojalla hyväksyä ehdotukset muutoksiksi E-sääntöihin, UNECE:n maailmanlaajuisiin teknisiin sääntöihin, jäljempänä ’GTR-säännöt’, ja UNECE:n päätöslauselmiin samoin kuin ehdotukset uusiksi E-säännöiksi, GTR-säännöiksi ja UNECE:n päätöslauselmiksi, jotka koskevat ajoneuvojen hyväksyntää. Kyseisten määräysten nojalla WP.29 voi lisäksi hyväksyä ehdotuksia luviksi laatia muutoksia GTR-sääntöihin tai luviksi laatia uusia GTR-sääntöjä sekä voi hyväksyä ehdotuksia GTR-sääntöihin liittyvien toimeksiantojen pidentämiseksi.

(5)

WP.29 voi 22–24 päivänä kesäkuuta 2021 pidettävässä maailmanfoorumin 184. kokouksessa hyväksyä ehdotukset muutoksiksi E-sääntöihin nro 13, 13-H, 24, 30, 41, 49, 79, 83, 95, 101, 124, 129, 134, 137 ja 157 sekä ehdotukset muutoksiksi maailmanlaajuisiin teknisiin sääntöihin nro 4 ja 9.

(6)

On aiheellista määrittää kanta, joka otetaan unionin puolesta WP.29:ssä siltä osin kuin on kyse kyseisten ehdotusten hyväksymisestä, sillä E-säännöistä tulee unionia sitovia ja ne voivat yhdessä GTR-sääntöjen kanssa vaikuttaa ratkaisevasti ajoneuvojen tyyppihyväksyntää koskevan unionin oikeuden sisältöön.

(7)

Saatujen kokemusten ja tekniikan kehityksen vuoksi olisi muutettava, oikaistava tai täydennettävä tiettyjä vaatimuksia, jotka liittyvät UNECE:n sääntöihin nro 13, 13-H, 24, 30, 41, 49, 79, 83, 95, 101, 124, 129, 134, 137 ja 157.

(8)

Lisäksi on tarpeen muuttaa tiettyjä GTR-sääntöjen nro 4 ja 9 määräyksiä,

(1)

Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) puitteissa laaditun julkisesti tuettuja vientiluottoja koskevan järjestelyn, jäljempänä ’järjestely’, sisältämiä suuntaviivoja sovelletaan unionissa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1233/2011 (1) nojalla.

(2)

Järjestelyn osallistujat ovat Australia, Euroopan unioni, Japani, Kanada, Korea, Norja, Sveitsi, Turkki, Uusi-Seelanti ja Yhdysvallat.

(3)

Siviili-ilma-aluksia koskeva alakohtainen sopimus, jäljempänä ’sopimus’, on järjestelyn liitteessä III ja erottamaton osa järjestelyä. Myös sopimusta näin ollen sovelletaan unionissa asetuksen (EU) N:o 1233/2011 nojalla.

(4)

Sopimuksen sopimuspuolet ovat Australia, Brasilia, Euroopan unioni, Japani, Kanada, Korea, Norja, Sveitsi, Uusi-Seelanti ja Yhdysvallat.

(5)

Järjestely, mukaan lukien sopimus, muodostaa kehyksen julkisesti tuettujen vientiluottojen asianmukaiselle ja avoimelle käytölle niiden soveltamisaloilla. Sen avulla pyritään edistämään tasapuolisia toimintaedellytyksiä julkisesti tuettujen vientiluottojen osalta, jotta voitaisiin kannustaa viejien välistä kilpailua siten, että se perustuisi pikemminkin vietävien tavaroiden ja palveluiden laatuun ja hintaan kuin mahdollisimman edullisiin julkisesti tuettuihin rahoitusehtoihin.

(6)

Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta, jäljempänä ’Yhdistynyt kuningaskunta’, on eronnut unionista 1 päivästä helmikuuta 2020 (2).

(7)

Järjestelyn 3 artiklan mukaan nykyiset osallistujat voivat kutsua osallistujiksi sellaisia OECD:n jäseniä, jotka eivät ole järjestelyn osallistujia, tai OECD:hen kuulumattomia maita. Maa, joka ei ole sopimuksen sopimuspuoli, voi tulla sopimuspuoleksi sopimuksen lisäyksessä I vahvistettujen menettelyjen mukaisesti.

(8)

Yhdistynyt kuningaskunta pyysi 28 päivänä tammikuuta 2021 päivätyllä kirjeellä, että järjestelyn osallistujat ja sopimuksen sopimuspuolet suostuisivat siihen, että siitä tulee järjestelyn osallistuja ja sopimuksen sopimuspuoli. Järjestelyn osallistujien ja sopimuksen sopimuspuolten on päätettävä kyseisistä pyynnöistä kirjallisella menettelyllä.

(9)

On aiheellista määrittää unionin puolesta otettava kanta päätökseen, joka järjestelyn osallistujien on määrä hyväksyä, sekä unionin puolesta otettava kanta päätökseen, joka sopimuksen sopimuspuolten on määrä hyväksyä, koska kummatkin suunnitellut päätökset sitovat unionia asetuksen (EU) N:o 1233/2011 2 artiklan nojalla,

(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY (2) 10 a artiklan 5 kohdassa, 10 a artiklan 5 a kohdassa ja 10 a artiklan 8 kohdassa säädetään päästöoikeuksien vuosittaisesta enimmäismäärästä, jota käytetään laskettaessa maksutta jaettavia päästöoikeuksia laitoksille, jotka eivät kuulu mainitun direktiivin 10 a artiklan 3 kohdan soveltamisalaan.

(2)

Direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan 5 kohdassa säädettyä maksutta jaettavien päästöoikeuksien enimmäismäärää, josta on vähennetty 10 a artiklan 8 kohdassa tarkoitettu määrä ja jossa otetaan tarvittaessa huomioon mainitun direktiivin 10 a artiklan 5 a kohdassa tarkoitettu käytettävissä oleva lisämäärä, ei saisi ylittää, jotta noudatetaan direktiivin 2003/87/EY 10 artiklassa tarkoitettua huutokaupattavaa osuutta. Jotta varmistettaisiin, ettei tätä päästöoikeuksien vuosittaista enimmäismäärää ylitetä, olisi tarvittaessa sovellettava vuosittaista monialaista korjauskerrointa, jolla vähennetään yhtenäisellä tavalla kullekin sellaiselle laitokselle maksutta jaettavia päästöoikeuksia, joka täyttää edellytykset saada maksutta jaettavia päästöoikeuksia.

(3)

Delegoidun asetuksen (EU) 2019/331 14 artiklan 6 kohdan mukaan komissio määrittää monialaisen korjauskertoimen asianomaisen jakokauden kullekin vuodelle, kun kyseisen kauden maksutta jaettavien päästöoikeuksien alustavat vuosittaiset määrät on ilmoitettu.

(4)

Monialainen korjauskerroin, jota sovelletaan jakokauden 2021–2025 kunakin vuonna laitoksiin, joita ei ole määritelty sähköntuottajiksi ja jotka eivät ole uusia osallistujia, olisi määritettävä jakokaudella maksutta jaettavien päästöoikeuksien alustavan vuosittaisen määrän perusteella siten, että huomioon ei oteta maksutta jaettavia päästöoikeuksia laitoksille, jotka jäsenvaltiot ovat jättäneet unionin päästökauppajärjestelmän ulkopuolelle direktiivin 2003/87/EY 27 tai 27 a artiklan mukaisesti, mutta huomioon otetaan maksutta jaettavat päästöoikeudet laitoksille, jotka jäsenvaltiot sisällyttävät päästökauppajärjestelmään mainitun direktiivin 24 artiklan mukaisesti.

(5)

Direktiivin 2003/87/EY 9 artiklassa tarkoitettu päästöoikeuksien lukumäärä koko unionissa vuonna 2021 on 1 571 583 007, kuten komission päätöksen (EU) 2020/1722 (3) 1 artiklassa vahvistetaan. Direktiivin 2003/87/EY 10 artiklan 1 kohdan ensimmäisen ja toisen alakohdan mukaisesti mainitun direktiivin 10 a artiklan 5 kohdassa tarkoitettu (vuosittainen) enimmäismäärä on 43 prosenttia määrästä 1 571 583 007 eli 675 780 693. Tästä määrästä 675 780 693 olisi vähennettävä vuosittain 32 500 000 päästöoikeutta direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan 8 kohdan mukaisesti, ja näin ollen vuoden 2021 enimmäismäärä on 643 280 693. Direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan 5 a kohdan mukaisesti lisämäärä, joka on enintään kolme prosenttia päästöoikeuksien kokonaismäärästä ja joka on 413 420 157 kymmenvuotiskaudella 2021–2030, käytettäisiin saatavilla olevan enimmäismäärän nostamiseen, jos jäsenvaltioiden ja ETA:n EFTA-valtioiden toimittamat maksutta jaettavien päästöoikeuksien alustavat vuotuiset määrät laitosta kohti, kun sovelletaan delegoidun asetuksen (EU) 2019/331 liitteessä V määritettyä asiaankuuluvaa kerrointa, ylittävät direktiivin 10 a artiklan 5 kohdassa tarkoitetun enimmäismäärän. Näin ei kuitenkaan ollut. Sen vuoksi vuosittaisen monialaisen korjauskertoimen olisi oltava 100 prosenttia.

(6)

Vuoden 2021 enimmäismääristä käyttämättä jääneet päästöoikeudet olisi asetettava saataville seuraavana vuonna eli vuonna 2022. Tätä periaatetta olisi edelleen sovellettava myöhempiin vuosiin delegoidun asetuksen (EU) 2019/331 2 artiklan 15 kohdassa tarkoitetulla jakokaudella 2021–2025.

(7)

ETA:n EFTA-valtioissa on sovellettava direktiivin 2003/87/EY 10 a artiklan 5 kohdassa, 10 a artiklan 5 a kohdassa ja 10 a artiklan 8 kohdassa tarkoitettuja enimmäismääriä sekä yhdenmukaistettuja jakosääntöjä ja monialaista korjauskerrointa (4). Tämän vuoksi on tarpeen ottaa huomioon vuosina 2021–2025 maksutta jaettavien päästöoikeuksien alustavat vuosittaiset määrät, jotka perustuvat EFTAn valvontaviranomaisen hyväksymiin tietoihin Islannin, Norjan ja Liechtensteinin osalta. Johdanto-osan 5 kappaleessa tarkoitetuissa laskelmissa otetaan tämä huomioon,

(1)

Unionin yleisen tuomioistuimen 23 tuomarin toimikausi päättyi 31 päivänä elokuuta 2019.

(2)

Tässä yhteydessä Maja BRKANia on ehdotettu unionin yleisen tuomioistuimen tuomariksi.

(3)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 255 artiklalla perustettu komitea on antanut puoltavan lausunnon ehdolla olevan henkilön soveltuvuudesta unionin yleisen tuomioistuimen tuomarin tehtäviin.

(4)

Maja BRKAN olisi sen vuoksi nimitettävä tämän päätöksen voimaantulopäivänä alkavaksi ja 31 päivänä elokuuta 2025 päättyväksi kaudeksi,