(1)

Lentoliikenne on covid-19-pandemian vuoksi vähentynyt jyrkästi kysynnän merkittävän heikkenemisen ja niiden suorien toimenpiteiden seurauksena, joita jäsenvaltiot ja kolmannet maat ovat toteuttaneet pandemian hillitsemiseksi.

(2)

Nämä olosuhteet eivät ole lentoliikenteen harjoittajien hallittavissa, ja niistä johtuva lentoliikenteen harjoittajien toteuttama vapaaehtoinen tai pakollinen lentoliikenteen peruuttaminen on välttämätön reaktio kyseisiin olosuhteisiin.

(3)

Maahuolintapalvelujen tarjoajilla on edelleen likviditeettiongelmia, jotka voivat johtaa maahuolintapalvelujen peruuttamiseen. Tämä puolestaan voi johtaa lentoasemapalvelujen rajoittamiseen tai peruuttamiseen unionin lentoasemilla.

(4)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2020/696 (2) mukaan lentoaseman pitäjä tai jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi 1 päivän maaliskuuta 2020 ja 31 päivän joulukuuta 2020 välisenä ajanjaksona – jos maahuolintapalvelujen tarjoaja lopettaa toimintansa ennen kuin määräaika, joksi se on valittu, päättyy – valita suoraan maahuolintapalvelujen tarjoajan tarjoamaan palveluja enintään kuudeksi kuukaudeksi tai 31 päivään joulukuuta 2020 asti sen mukaan, kumpi näistä ajanjaksoista on pidempi. Asetuksella (EU) 2020/696 myös siirretään komissiolle valta pidentää kyseisiä ajanjaksoja.

(5)

Komissio esitti asetuksen (EY) N:o 1008/2008 24 a artiklan 4 kohdan mukaisesti yhteenvetokertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle 13 päivänä marraskuuta 2020.

(6)

Komission yhteenvetokertomuksessa todetaan, että lentoliikenne oli edelleen huomattavan alhaisella tasolla syyskuussa 2020 verrattuna vastaavaan ajanjaksoon vuonna 2019, vaikka se lisääntyi asteittain huhti-elokuussa 2020. Eurocontrolin tietojen mukaan lentoliikennettä oli 63 prosenttia vähemmän 25 päivänä marraskuuta 2020 kuin 25 päivänä marraskuuta 2019.

(7)

Lentoliikenteen elpymisvauhtia on vaikea ennustaa tarkasti, mutta on kohtuullista olettaa, että tilanne säilyy tällaisena lähitulevaisuudessa ja jatkuu joulukuuhun 2021 saakka. Eurocontrolin uusimman, syyskuussa 2020 julkaistun lentoliikenne-ennusteen perustella voidaan olettaa, että lentoliikennettä on 50 prosenttia vähemmän helmikuussa 2021 kuin sitä oli helmikuussa 2020 (olettaen, että jäsenvaltiot eivät ota käyttöön operatiivisia menettelyjä ja poista kansallisia rajoituksia koordinoidusti). Maailman terveysjärjestön tiedot osoittavat, että viikoittain kirjattujen covid-19-tapausten määrä Euroopassa oli 1,77 miljoonaa 22 päivänä marraskuuta 2020 (mikä on 44 prosenttia koko maailmassa kirjatuista uusista tapauksista) eli huomattavasti enemmän kuin keväällä 2020. Euroopan tautienehkäisy- ja -valvontakeskuksen (ECDC) tiedot osoittavat, että 14 vuorokauden ajanjaksolla ilmoitettujen tautitapausten määrä on kasvanut tasaisesti Euroopan talousalueella ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa kesästä 2020 lähtien. ECDC:n 22 päivänä marraskuuta 2020 päivätystä viikoittaisesta seurantaraportista ilmenee, että ilmoitettujen tautitapausten määrä oli 549 (maakohtainen vaihteluväli: 58–1 186) 100 000 asukasta kohti.

(8)

On perusteltua katsoa, että lentoliikenteen pysyvä vähäisempi määrä johtuu covid-19-pandemian vaikutuksista. Saatavilla olevat tiedot kuluttajien luottamuksesta covid-19-pandemian aikana osoittavat, että vuoden 2020 huhtikuussa noin 60 prosenttia vastaajista ilmoitti todennäköisesti jatkavansa lentomatkailua muutaman kuukauden kuluessa pandemian heikennyttyä, mutta vuoden 2020 kesäkuussa tällaisten vastaajien osuus putosi 45 prosenttiin. Saatavilla olevat tiedot osoittavat näin ollen selvästi, että covid-19-pandemian ja lentoliikenteen kuluttajakysynnän välillä on yhteys, eikä lentoliikenteen kysynnän vähenemistä ole voitu selittää millään muulla tapahtumalla.

(9)

Komission yhteenvetokertomus osoittaa, että myös kansalliset ja koordinoimattomat rajoitukset, karanteenivaatimukset ja testaustoimenpiteet, joita jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön elokuun puolivälistä lähtien usein hyvin lyhyellä varoitusajalla reagoidakseen covid-19-tapausten määrän kasvuun Euroopassa, heikentävät kuluttajien luottamusta ja johtavat lentoliikenteen kysynnän vähenemiseen.

(10)

Kun otetaan huomioon lentovarausten erittäin vähäinen määrä, edellä mainitut epidemiologiset ennusteet ja lentoliikenne-ennusteet sekä epävarmuus ja ennakoimattomuus, jotka liittyvät kansallisiin toimenpiteisiin covid-19-pandemian hillitsemiseksi, on kohtuullista olettaa, että lentoliikenne ja matkustajakysyntä, jotka ovat vähentyneet covid-19-pandemian vuoksi, pysyvät alhaisella tasolla koko vuoden 2021 ajan. Pandemiaa edeltävälle tasolle ei odoteta palattavan useaan vuoteen. Tässä vaiheessa on kuitenkin liian aikaista päätellä, jatkuvatko kapasiteetin vähennykset vuoden 2021 jälkeen yhtä merkittävinä.

(11)

Maahuolinta-alan yritykset ovat kärsineet vakavasti covid-19-pandemiasta ja siitä johtuvasta lentoliikenteen vähenemisestä. Lentojen määrä on vähentynyt huomattavasti pandemian alusta alkaen, ja tällä on ollut kielteisiä vaikutuksia tulovirtoihin, joita nämä yritykset saavat maahuolintapalvelujen tarjoamisesta unionin lentoasemilla. Monet maahuolintapalvelujen tarjoajista ovat joutuneet taloudellisiin vaikeuksiin, ja useat niistä ovat jo ryhtyneet rakenneuudistuksiin, saaneet varoja valtion pelastuspaketeista tai lopettaneet toimintansa.

(12)

Tulevien kuukausien lentoliikenteen määrää koskevien ennusteiden perusteella on todennäköistä, että maahuolinta-alan markkinaolosuhteet jatkuvat vaikeina, koska vuonna 2021 liikennöitävien lentojen määrä on vähäinen. Lentoliikenteen negatiivinen kehityssuunta todennäköisesti kärjistää edelleen maahuolintapalvelujen tarjoajien vakavaa taloudellista tilannetta siinä määrin, että yhä useampaa uhkaa konkurssi. Tällaisissa olosuhteissa on todennäköistä, että lentoasemilla, joilla palveluntarjoajien määrä on rajallinen, yhä useampi maahuolintapalvelujen tarjoaja joutuu lopettamaan maahuolintapalvelujen tarjonnan ennen sen ajanjakson päättymistä, joksi se on valittu. Tämä saattaa johtaa maahuolintapalvelujen äkilliseen keskeytymiseen näillä lentoasemilla ennen kuin uusi palveluntarjoaja voidaan valita neuvoston direktiivin 96/67/EY 11 artiklan 1 kohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti.

(13)

Sen vuoksi on aiheellista pidentää asetuksen (EY) N:o 1008/2008 24 a artiklan 2 kohdassa säädettyä 1 päivänä maaliskuuta 2020 alkavaa poikkeusta 31 päivään joulukuuta 2021.

(14)

Jotta voidaan välttää oikeudellinen epävarmuus erityisesti lentoaseman pitäjän tai jäsenvaltion toimivaltaisen viranomainen osalta, tämä asetus olisi hyväksyttävä asetuksen (EY) N:o 1008/2008 25 b artiklan mukaista kiireellistä menettelyä noudattaen, ja sen olisi tultava voimaan kiireellisesti sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

(1)

Lentoliikenne on covid-19-pandemian vuoksi vähentynyt jyrkästi kysynnän merkittävän heikkenemisen ja niiden suorien toimenpiteiden seurauksena, joita jäsenvaltiot ja kolmannet maat ovat toteuttaneet pandemian hillitsemiseksi.

(2)

Nämä olosuhteet eivät ole lentoliikenteen harjoittajien hallittavissa, ja niistä johtuva lentoliikenteen harjoittajien toteuttama vapaaehtoinen tai pakollinen lentoliikenteen peruuttaminen on välttämätön reaktio kyseisiin olosuhteisiin.

(3)

Unionin lentoliikenteen harjoittajilla on edelleen likviditeettiongelmia, jotka asetuksen (EY) N:o 1008/2008 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti voivat johtaa niiden liikenneluvan peruuttamiseen määräajaksi tai kokonaan tai sen korvaamiseen väliaikaisella luvalla ilman, että tälle olisi rakenteellista taloudellista tarvetta. Väliaikaisen luvan myöntäminen voisi antaa markkinoille kielteisen signaalin lentoliikenteen harjoittajan selviytymiskyvystä, mikä puolestaan pahentaisi sen mahdollisia taloudellisia ongelmia, jotka muussa tapauksessa olisivat väliaikaisia.

(4)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2020/696 (2) annetaan jäsenvaltioiden toimivaltaisille lupaviranomaisille mahdollisuus olla peruuttamatta liikennelupa kokonaan tai määräajaksi 1 päivänä maaliskuuta 2020 ja 31 päivänä joulukuuta 2020 välisenä aikana, jos kyseisenä aikana on tehty taloudellista toimintaa koskeva arviointi ja edellyttäen, ettei turvallisuus vaarannu ja että on olemassa todelliset mahdollisuudet tyydyttävään taloudelliseen uudelleenjärjestelyyn seuraavien 12 kuukauden kuluessa. Asetuksella (EU) 2020/696 myös siirretään komissiolle valta pidentää 9 artiklan 1 a kohdassa tarkoitettua ajanjaksoa, joka alkaa 1 päivänä maaliskuuta 2020 ja päättyy 31 päivänä joulukuuta 2020.

(5)

Komissio esitti asetuksen (EY) N:o 1008/2008 9 artiklan 1 c kohdan mukaisesti yhteenvetokertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle 13 päivänä marraskuuta 2020.

(6)

Komission yhteenvetokertomuksessa todetaan, että lentoliikenne oli edelleen huomattavan alhaisella tasolla syyskuussa 2020 verrattuna vastaavaan ajanjaksoon vuonna 2019, vaikka se lisääntyi asteittain huhti-elokuussa 2020. Eurocontrolin tietojen mukaan lentoliikennettä oli 63 prosenttia vähemmän 25 päivänä marraskuuta 2020 kuin 25 päivänä marraskuuta 2019.

(7)

Lentoliikenteen elpymistahtia on vaikea ennustaa tarkasti, mutta on kohtuullista olettaa, että tilanne säilyy tällaisena lähitulevaisuudessa ja jatkuu joulukuuhun 2021 saakka. Eurocontrolin uusimman, syyskuussa 2020 julkaistun lentoliikenne-ennusteen perustella voidaan olettaa, että lentoliikennettä on 50 prosenttia vähemmän helmikuussa 2021 kuin sitä oli vuotta aiemmin helmikuussa 2020 (olettaen, että jäsenvaltiot eivät ota käyttöön operatiivisia menettelyjä ja poista kansallisia rajoituksia koordinoidusti). Maailman terveysjärjestön tiedot osoittavat, että viikoittain kirjattujen covid-19-tapausten määrä Euroopassa oli 1,77 miljoonaa 22 päivänä marraskuuta 2020 (mikä on 44 prosenttia koko maailmassa kirjatuista uusista tapauksista) eli huomattavasti enemmän kuin keväällä 2020. Euroopan tautienehkäisy- ja -valvontakeskuksen (ECDC) tiedot osoittavat, että 14 vuorokauden ajanjaksona ilmoitettujen tautitapausten määrä on kasvanut tasaisesti Euroopan talousalueella ja Yhdistyneessä kuningaskunnassa kesästä 2020 lähtien. ECDC:n 22 päivänä marraskuuta 2020 päivätystä viikoittaisesta seurantaraportista ilmenee, että ilmoitettujen tautitapausten määrä oli 549 (maakohtainen vaihteluväli: 58–1 186) 100 000:ta asukasta kohti.

(8)

On perusteltua katsoa, että lentoliikenteen pysyvä vähäisempi määrä johtuu covid-19-pandemian vaikutuksista. Saatavilla olevat tiedot kuluttajien luottamuksesta covid-19-pandemian aikana osoittavat, että vuoden 2020 huhtikuussa noin 60 prosenttia vastaajista ilmoitti todennäköisesti jatkavansa lentomatkailua muutaman kuukauden kuluessa pandemian heikennyttyä, mutta vuoden 2020 kesäkuussa tällaisten vastaajien osuus putosi 45 prosenttiin. Saatavilla olevat tiedot osoittavat näin ollen selvästi, että covid-19-pandemian ja lentoliikenteen kuluttajakysynnän välillä on yhteys, eikä lentoliikenteen kysynnän vähenemistä ole voitu selittää millään muulla tapahtumalla.

(9)

Komission yhteenvetokertomus osoittaa, että myös kansalliset ja koordinoimattomat rajoitukset, karanteenivaatimukset ja testaustoimenpiteet, joita jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön elokuun puolivälistä lähtien usein hyvin lyhyellä varoitusajalla reagoidakseen uusiin covid-19-tapauksiin Euroopassa, heikentävät kuluttajien luottamusta ja johtavat lentoliikenteen kysynnän vähenemiseen.

(10)

Kun otetaan huomioon lentovarausten erittäin vähäinen määrä, edellä mainitut epidemiologiset ennusteet ja lentoliikenne-ennusteet sekä epävarmuus ja ennakoimattomuus, jotka liittyvät kansallisiin toimenpiteisiin covid-19-pandemian hillitsemiseksi, on kohtuullista olettaa, että lentoliikenne ja matkustajakysyntä, jotka ovat vähentyneet covid-19-pandemian vuoksi, pysyvät alhaisella tasolla koko vuoden 2021 ajan. Pandemiaa edeltävälle tasolle ei odoteta palattavan useaan vuoteen. Tässä vaiheessa on kuitenkin liian aikaista päätellä, jatkuvatko kapasiteetin vähennykset vuoden 2021 jälkeen yhtä merkittävinä.

(11)

Näin alhaiset lentoliikenteen ja matkustajakysynnän tasot voivat aiheuttaa unionin lentoliikenteen harjoittajille 31 päivän joulukuuta 2020 ja 31 päivän joulukuuta 2021 välisenä ajanjaksona jatkuvia likviditeettiongelmia, jotka voivat johtaa niiden liikenneluvan peruuttamiseen määräajaksi tai kokonaan tai sen korvaamiseen väliaikaisella luvalla ilman, että tälle olisi rakenteellista taloudellista tarvetta.

(12)

Sen vuoksi on aiheellista sallia toimivaltaisten lupaviranomaisten olla peruuttamatta määräajaksi tai kokonaan liikennelupa 1 päivän maaliskuuta 2020 ja 31 päivän joulukuuta 2021 välisenä aikana tehtyjen taloudellista toimintaa koskevien arviointien perusteella edellyttäen, ettei turvallisuus vaarannu ja että on olemassa todelliset mahdollisuudet tyydyttävään taloudelliseen uudelleenjärjestelyyn 12 kuukauden aikana. Tämän ajanjakson päättyessä unionin lentoliikenteen harjoittajaan olisi sovellettava asetuksen (EY) N:o 1008/2008 9 artiklan 1 kohdassa säädettyä menettelyä.

(13)

Jotta voidaan välttää oikeudellinen epävarmuus erityisesti lupaviranomaisten ja lentoliikenteen harjoittajien osalta, tämä asetus olisi hyväksyttävä asetuksen (EY) N:o 1008/2008 25 b artiklan mukaista kiireellistä menettelyä noudattaen, ja sen olisi tultava voimaan kiireellisesti sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1831/2003 säädetään eläinten ruokinnassa käytettävien lisäaineiden hyväksymisestä ja vahvistetaan perusteet ja menettelyt hyväksynnän myöntämiselle ja uusimiselle.

(2)

Escherichia coli ATCC 9637:n tuottama L-histidiinimonohydrokloridimonohydraatti hyväksyttiin 10 vuodeksi lohikalojen rehun lisäaineena komission asetuksella (EY) N:o 244/2007 (2).

(3)

Asetuksen (EY) N:o 1831/2003 14 artiklan 1 kohdan mukaisesti on toimitettu hakemus, joka koskee Escherichia coli ATCC 9637:n tuottaman L-histidiinimonohydrokloridimonohydraatin hyväksynnän uusimista lohikalojen rehun lisäaineena. Hakemukseen sisältyi pyyntö kannan nimityksen muuttamisesta muotoon Escherichia coli NITE SD 00268, ja sen mukana toimitettiin kyseisen asetuksen 14 artiklan 2 kohdan mukaisesti vaadittavat tiedot ja asiakirjat. Lisäksi hakemuksessa pyydettiin mainitun asetuksen 7 artiklan mukaisesti, että käyttöä laajennettaisiin muihin eväkaloihin. Hakemuksen mukana toimitettiin asetuksen (EY) N:o 1831/2003 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti vaadittavat tiedot ja asiakirjat.

(4)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, totesi 18 päivänä maaliskuuta 2020 antamassaan lausunnossa (3), että Escherichia coli NITE SD 00268:n tuottamalla L-histidiinimonohydrokloridimonohydraatilla ei ehdotetuissa käyttöolosuhteissa ole haitallisia vaikutuksia eläinten tai kuluttajien terveyteen eikä ympäristöön, kun sitä käytetään kohdelajien vaatimusten kannalta tarkoituksenmukaisilla tasoilla. Elintarviketurvallisuusviranomainen totesi myös, että vaikka kyseinen lisäaine ei ole ihoa ärsyttävä, ei ollut mahdollista päätellä, voiko lisäaine olla hengitettynä myrkyllinen, silmiä ärsyttävä tai ihoa herkistävä. Sen vuoksi komissio katsoo, että olisi toteutettava asianmukaisia suojatoimenpiteitä ihmisten terveydelle aiheutuvien haittavaikutusten ehkäisemiseksi erityisesti lisäaineen käyttäjien osalta. Elintarviketurvallisuusviranomainen totesi myös, että kyseinen lisäaine on tehokas aminohappo histidiinin lähde kalalajeille. Elintarviketurvallisuusviranomaisen mukaan erityiset markkinoille saattamisen jälkeistä seurantaa koskevat vaatimukset eivät ole tarpeen. Se myös vahvisti asetuksella (EY) N:o 1831/2003 perustetun vertailulaboratorion toimittamat raportit analyysimenetelmästä, jolla rehun lisäaine määritetään rehusta.

(5)

Escherichia coli NITE SD 00268:n tuottaman L-histidiinimonohydrokloridimonohydraatin arviointi osoittaa, että asetuksen (EY) N:o 1831/2003 5 artiklassa säädetyt hyväksyntäedellytykset täyttyvät. Sen vuoksi kyseisen lisäaineen käyttö tämän asetuksen liitteessä esitetyllä tavalla olisi hyväksyttävä.

(6)

Koska Escherichia coli ATCC 9637:n tuottaman L-histidiinimonohydrokloridimonohydraatin hyväksyminen rehun lisäaineena uusitaan tämän asetuksen liitteessä vahvistettujen edellytysten mukaisesti, asetus (EY) N:o 244/2007 olisi kumottava.

(7)

Koska turvallisuussyyt eivät edellytä, että Escherichia coli ATCC 9637:n tuottaman L-histidiinimonohydrokloridimonohydraatin käyttöä koskeviin edellytyksiin tehtäviä muutoksia alettaisiin soveltaa välittömästi, on aiheellista säätää siirtymäajasta, jotta asianomaiset tahot voivat valmistautua hyväksynnästä aiheutuvien uusien vaatimusten noudattamiseen.

(8)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1831/2003 säädetään eläinten ruokinnassa käytettävien lisäaineiden hyväksymisestä ja vahvistetaan perusteet ja menettelyt hyväksynnän myöntämiselle ja uusimiselle.

(2)

Saccharomyces cerevisiae CNCM I-3399:n tuottama selenometioniini hyväksyttiin kymmeneksi vuodeksi kaikkien eläinlajien rehun lisäaineena komission asetuksella (EY) N:o 900/2009 (2).

(3)

Asetuksen (EY) N:o 1831/2003 14 artiklan 1 kohdan mukaisesti toimitettiin hakemukset, jotka koskivat Saccharomyces cerevisiae CNCM I-3399:n tuottaman selenometioniinin hyväksymisen uusimista kaikkien eläinlajien rehun lisäaineena, joka luokitellaan lisäaineluokkaan ”ravitsemukselliset lisäaineet”. Hakemuksen mukana toimitettiin asetuksen (EY) N:o 1831/2003 14 artiklan 2 kohdan mukaisesti vaadittavat tiedot ja asiakirjat.

(4)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’7 päivänä toukokuuta 2020 antaman lausunnon (3) mukaan Saccharomyces cerevisiae CNCM I-3399:n tuottamalla selenometioniinilla ei ehdotetuissa käyttöolosuhteissa ole haitallisia vaikutuksia eläinten terveyteen, kuluttajien turvallisuuteen eikä ympäristöön. Elintarviketurvallisuusviranomainen totesi kuitenkin myös, että lisäaine on mahdollisesti ihoa ja hengitysteitä herkistävä. Sen vuoksi komissio katsoo, että olisi toteutettava asianmukaisia suojatoimenpiteitä ihmisten terveydelle aiheutuvien haittavaikutusten ehkäisemiseksi erityisesti lisäaineen käyttäjien osalta. Näyttö lisäaineen tehosta, johon alkuperäinen hyväksyntä perustui, pätee myös uusimismenettelyssä. Elintarviketurvallisuusviranomainen suositteli kuitenkin lisäaineen nimen muuttamista. Se myös vahvisti asetuksella (EY) N:o 1831/2003 perustetun vertailulaboratorion toimittaman raportin analyysimenetelmästä, jolla lisäaine määritetään rehusta.

(5)

Saccharomyces cerevisiae CNCM I-3399:n tuottaman selenometioniinin arviointi osoittaa, että asetuksen (EY) N:o 1831/2003 5 artiklassa säädetyt hyväksynnän edellytykset täyttyvät. Sen vuoksi kyseisen lisäaineen hyväksyntä olisi uusittava.

(6)

Koska Saccharomyces cerevisiae CNCM I-3399:n tuottaman selenometioniinin hyväksyntä lisäaineena uusitaan, asetus (EY) N:o 900/2009 olisi kumottava.

(7)

Koska turvallisuussyyt eivät edellytä, että Saccharomyces cerevisiae CNCM I-3399:n tuottaman selenometioniinin käyttöä koskeviin edellytyksiin tehtäviä muutoksia alettaisiin soveltaa välittömästi, on aiheellista säätää siirtymäajasta, jotta asianomaiset tahot voivat valmistautua hyväksynnästä aiheutuvien uusien vaatimusten noudattamiseen.

(8)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1831/2003 säädetään eläinten ruokinnassa käytettävien lisäaineiden hyväksymisestä ja vahvistetaan perusteet ja menettelyt hyväksynnän myöntämiselle ja uusimiselle.

(2)

Pediococcus pentosaceus DSM 16244 -valmisteen käyttö kaikkien eläinlajien rehun lisäaineena hyväksyttiin kymmeneksi vuodeksi komission asetuksella (EU) N:o 514/2010 (2).

(3)

Asetuksen (EY) N:o 1831/2003 14 artiklan mukaisesti toimitettiin hakemus, joka koski Pediococcus pentosaceus DSM 16244 -valmisteen hyväksynnän uusimista kaikkien eläinlajien rehun lisäaineena ja jossa pyydettiin, että kyseinen lisäaine luokiteltaisiin lisäaineluokkaan ”teknologiset lisäaineet”. Hakemuksen mukana toimitettiin kyseisen asetuksen 14 artiklan 2 kohdan mukaisesti vaadittavat tiedot ja asiakirjat.

(4)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, totesi 25 päivänä toukokuuta 2020 antamassaan lausunnossa (3), että hakija on toimittanut näyttöä siitä, että kyseinen lisäaine täyttää hyväksymisen edellytykset. Elintarviketurvallisuusviranomainen totesi, että Pediococcus pentosaceus DSM 16244 -valmisteella ei ole haitallisia vaikutuksia eläinten terveyteen, kuluttajien turvallisuuteen eikä ympäristöön. Elintarviketurvallisuusviranomainen totesi myös, että valmiste ei ole ihoa tai silmiä ärsyttävä mutta sitä pidetään ihoa ja hengitysteitä herkistävänä. Sen vuoksi komissio katsoo, että olisi toteutettava asianmukaisia suojatoimenpiteitä ihmisten terveydelle aiheutuvien haittavaikutusten ehkäisemiseksi erityisesti lisäaineen käyttäjien osalta.

(5)

Pediococcus pentosaceus DSM 16244 -valmisteen arviointi osoittaa, että asetuksen (EY) N:o 1831/2003 5 artiklassa säädetyt hyväksymisen edellytykset täyttyvät. Sen vuoksi kyseisen lisäaineen hyväksyminen tämän asetuksen liitteessä esitetyn mukaisesti olisi uusittava.

(6)

Koska Pediococcus pentosaceus DSM 16244 -valmisteen hyväksyntä rehun lisäaineena uusitaan tämän asetuksen liitteessä vahvistettujen edellytysten mukaisesti, asetus (EU) N:o 514/2010 olisi kumottava.

(7)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1831/2003 säädetään eläinten ruokinnassa käytettävien lisäaineiden hyväksymisestä ja vahvistetaan perusteet ja menettelyt hyväksynnän myöntämiselle ja uusimiselle.

(2)

Sitruunahappoa, sorbiinihappoa, tymolia ja vanilliinia sisältävän valmisteen käyttö hyväksyttiin kymmeneksi vuodeksi vieroitettujen porsaiden rehun lisäaineena komission asetuksella (EU) N:o 1117/2010 (2) ja broilerien, kananuorikoiden, kaikkien lihantuotantoa varten kasvatettavien ja munivien toissijaisten lintulajien sekä vieroitettujen sikaeläinten heimoon kuuluvien eläinten, lukuun ottamatta lajiin Sus scrofa domesticus kuuluvia eläimiä, rehun lisäaineena komission asetuksella (EU) N:o 849/2012 (3).

(3)

Asetuksen (EY) N:o 1831/2003 14 artiklan 1 kohdan mukaisesti kyseisen hyväksynnän haltija on toimittanut hakemuksen, joka koskee sitruunahappoa, sorbiinihappoa, tymolia ja vanilliinia sisältävän valmisteen hyväksymisen uusimista kaikkien sikaeläinlajien (vieroitetut), broilerien, kananuorikoiden ja kaikkien lihantuotantoa varten kasvatettavien ja munivien toissijaisten lintulajien rehun lisäaineena ja pyytänyt kyseisen lisäaineen luokittelua lisäaineluokkaan ”eläintuotantoon vaikuttavat lisäaineet”. Hakemuksen mukana on toimitettu asetuksen (EY) N:o 1831/2003 14 artiklan 2 kohdan mukaisesti vaadittavat tiedot ja asiakirjat.

(4)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, totesi 17 päivänä maaliskuuta 2020 antamassaan lausunnossa (4), että sitruunahappoa, sorbiinihappoa, tymolia ja vanilliinia sisältävällä valmisteella ei ehdotettujen käyttöedellytysten mukaisesti käytettynä ole haitallisia vaikutuksia eläinten terveyteen, kuluttajien turvallisuuteen eikä ympäristöön. Elintarviketurvallisuusviranomainen totesi lisäksi, että kyseistä lisäainetta pidetään mahdollisesti ihoa ja silmiä ärsyttävänä ja ihoa ja hengitysteitä herkistävänä aineena. Sen vuoksi komissio katsoo, että olisi toteutettava asianmukaisia suojatoimenpiteitä ihmisten terveydelle aiheutuvien haittavaikutusten ehkäisemiseksi erityisesti lisäaineen käyttäjien osalta.

(5)

Sitruunahappoa, sorbiinihappoa, tymolia ja vanilliinia sisältävän valmisteen arviointi osoittaa, että asetuksen (EY) N:o 1831/2003 5 artiklassa säädetyt hyväksynnän edellytykset täyttyvät. Näin ollen kyseisen lisäaineen hyväksyntä olisi uusittava.

(6)

Sitruunahappoa, sorbiinihappoa, tymolia ja vanilliinia sisältävän valmisteen hyväksynnän uusimisen seurauksena asetukset (EU) N:o 1117/2010 ja (EU) N:o 849/2012 olisi kumottava.

(7)

Koska turvallisuuteen liittyvät syyt eivät edellytä sitruunahappoa, sorbiinihappoa, tymolia ja vanilliinia sisältävän valmisteen hyväksynnän edellytyksiin tehtävien muutosten välitöntä soveltamista, on aiheellista säätää siirtymäajasta, jotta asianomaiset tahot voivat valmistautua hyväksynnästä aiheutuvien uusien vaatimusten noudattamiseen.

(8)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1831/2003 säädetään eläinten ruokinnassa käytettävien lisäaineiden hyväksymisestä ja vahvistetaan perustelut ja menettelyt hyväksynnän myöntämiselle tai muuttamiselle.

(2)

Montmorilloniitti-illiittiä sisältävän valmisteen käyttö kaikkien eläinlajien rehun lisäaineena hyväksyttiin komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2016/1964 (2).

(3)

Komissio pyysi asetuksen (EY) N:o 1831/2003 13 artiklan 1 kohdan mukaisesti Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaista, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, antamaan lausunnon siitä, täyttääkö montmorilloniitti-illiittiä sisältävän valmisteen hyväksyminen rehun lisäaineena edelleen asetuksen (EY) N:o 1831/2003 5 artiklassa säädetyt edellytykset, kun otetaan huomioon hyväksynnän ehtojen muuttaminen. Muutos koskee nykyistä lupaa lisäaineen käyttämiseen paakkuuntumisenestoaineena täydennysrehussa. Pyynnön mukana toimitettiin asiaa tukevat tiedot.

(4)

Elintarviketurvallisuusviranomainen totesi 30 päivänä lokakuuta 2014 (3), 10 päivänä syyskuuta 2015 (4) ja 20 päivänä maaliskuuta 2020 (5) antamissaan lausunnoissa, että montmorilloniitti-illiittiä sisältävän valmisteen hyväksynnän ehtoihin ehdotettu muutos ei muuta aiempia päätelmiä, joiden mukaan lisäaineella ei ole haitallisia vaikutuksia eläinten terveyteen, kuluttajien turvallisuuteen eikä ympäristöön. Se totesi myös, että lisäaineen tavanomaisen käsittelyn aikana syntyvä pöly voi altistaa käyttäjien koko hengityselimistön haitallisille aineille (kiteinen piidioksidi), joille ei ole määritetty turvallisia altistumistasoja ja joita on pidettävä ihoa ja silmiä ärsyttävinä ja mahdollisesti ihoa herkistävänä, koska tiedot aineiden vaikutuksista ihoon ja silmiin puuttuvat. Sen vuoksi komissio katsoo, että olisi toteutettava asianmukaisia suojatoimenpiteitä ihmisten terveydelle aiheutuvien haittavaikutusten ehkäisemiseksi erityisesti lisäaineen käyttäjien osalta. Elintarviketurvallisuusviranomainen totesi myös, että lisäaine on tehokas paakkuuntumisenestoaineena. Elintarviketurvallisuusviranomaisen mukaan erityiset markkinoille saattamisen jälkeistä seurantaa koskevat vaatimukset eivät ole tarpeen. Elintarviketurvallisuusviranomainen vahvisti myös asetuksella (EY) N:o 1831/2003 perustetun vertailulaboratorion toimittaman, rehun lisäaineiden analyysimenetelmiä koskevan raportin.

(5)

Ehdotetun hyväksyntään tehtävän muutoksen arviointi osoittaa, että asetuksen (EY) N:o 1831/2003 5 artiklassa säädetyt hyväksynnän edellytykset täyttyvät.

(6)

Sen vuoksi täytäntöönpanoasetusta (EU) 2016/1964 olisi muutettava,

(7)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1831/2003 säädetään eläinten ruokinnassa käytettävien lisäaineiden hyväksymisestä ja vahvistetaan perusteet ja menettelyt hyväksynnän myöntämiselle.

(2)

6-fytaasia sisältävän valmisteen hyväksymisestä on tehty kolme hakemusta asetuksen (EY) N:o 1831/2003 7 artiklan mukaisesti. Hakemusten mukana toimitettiin asetuksen (EY) N:o 1831/2003 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti vaadittavat tiedot ja asiakirjat.

(3)

Hakemukset koskevat Komagataella phaffii DSM 32854 -organismin tuottamaa 6-fytaasia sisältävän valmisteen hyväksymistä kaikkien siipikarjalajien, koristetarkoituksessa pidettävien lintujen, porsaiden, lihasikojen, emakoiden ja lihotukseen tai siitokseen tarkoitettujen toissijaisten sikaeläinten rehun lisäaineena, joka luokitellaan lisäaineluokkaan ”eläintuotantoon vaikuttavat lisäaineet” ja funktionaaliseen ryhmään ”ruuansulatusta edistävät aineet”.

(4)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, totesi 7 päivänä toukokuuta 2020 (2), 25 päivänä toukokuuta 2020 (3) ja 1 päivänä heinäkuuta 2020 (4) antamissaan lausunnoissa, että Komagataella phaffii DSM 32854 -organismin tuottamalla 6-fytaasia sisältävällä valmisteella ei ehdotetuissa käyttöolosuhteissa ole haitallista vaikutusta minkään siipikarjalajin, koristetarkoituksessa pidettävien lintujen, porsaiden, lihasikojen, emakoiden ja lihotukseen tai siitokseen tarkoitettujen toissijaisten sikaeläinten terveyteen, kuluttajien turvallisuuteen tai ympäristöön. Se totesi lisäksi, että kyseistä lisäainetta olisi pidettävä silmiä ärsyttävänä ja mahdollisesti ihoa ja hengitysteitä herkistävänä aineena. Sen vuoksi komissio katsoo, että olisi toteutettava asianmukaisia suojatoimenpiteitä ihmisten terveydelle aiheutuvien haittavaikutusten ehkäisemiseksi erityisesti lisäaineen käyttäjien osalta. Elintarviketurvallisuusviranomainen totesi, että lisäaine on tehokas eläintuotantoon vaikuttavana lisäaineena kaikkien siipikarjalajien, koristetarkoituksessa pidettävien lintujen, porsaiden, lihasikojen, emakoiden ja lihotukseen tai siitokseen tarkoitettujen toissijaisten sikaeläinten ravinnon sulavuuden parantamisessa. Elintarviketurvallisuusviranomaisen mukaan erityiset markkinoille saattamisen jälkeistä seurantaa koskevat vaatimukset eivät ole tarpeen. Lisäksi se vahvisti asetuksella (EY) N:o 1831/2003 perustetun vertailulaboratorion toimittaman raportin analyysimenetelmästä, jolla rehun lisäaine määritetään rehusta.

(5)

Komagataella phaffii DSM 32854 -organismin tuottamaa 6-fytaasia sisältävän valmisteen arviointi osoittaa, että asetuksen (EY) N:o 1831/2003 5 artiklassa säädetyt hyväksynnän edellytykset täyttyvät. Sen vuoksi kyseisen valmisteen käyttö tämän asetuksen liitteessä esitetyllä tavalla olisi hyväksyttävä.

(6)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

(1)

Euroopan talousyhteisön ja Norjan kuningaskunnan välillä 14 päivänä toukokuuta 1973 tehdyn sopimuksen (3), jäljempänä ’Euroopan talousyhteisön ja Norjan kuningaskunnan välillä tehty kahdenvälinen vapaakauppasopimus’, pöytäkirjassa N:o 2 ja Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen (4), jäljempänä ’ETA-sopimus’, pöytäkirjassa 3, sellaisena kuin se on muutettuna jalostetuista ja muista maataloustuotteista tehtyjen ETA-sopimuksen pöytäkirjojen 2 ja 3 muuttamisesta 23 päivänä marraskuuta 2001 tehdyllä ETA:n sekakomitean päätöksellä N:o 140/2001 (5), määritetään tiettyjä maataloustuotteita ja jalostettuja maataloustuotteita koskeva unionin ja Norjan kuningaskunnan välinen kauppajärjestelmä.

(2)

ETA-sopimuksen pöytäkirjassa 3 määrätään, että CN-koodiin 2202 10 00 kuuluvasta lisättyä sokeria tai muuta makeutusainetta sisältävästä vedestä ja maustetusta vedestä sekä CN-koodiin 2202 90 10 kuuluvista nimikkeiden 0401–0404 tuotteita tai niistä saatuja rasvoja sisältämättömistä muista alkoholittomista juomista ei kanneta tullia.

(3)

CN-koodi 2202 90 on 1 päivästä tammikuuta 2017 alkaen korvattu CN-koodeilla 2202 91 00 ja 2202 99. Sen vuoksi tällä asetuksella olisi katettava tuotteet, jotka luokitellaan CN-koodeihin 2202 10 00, ex 2202 91 00 ja ex 2202 99.

(4)

Euroopan talousyhteisön ja Norjan kuningaskunnan välillä tehdyn kahdenvälisen vapaakauppasopimuksen pöytäkirjaa N:o 2 koskevalla Euroopan yhteisön ja Norjan kuningaskunnan välisellä kirjeenvaihtona tehdyllä sopimuksella (6), jäljempänä ’kirjeenvaihtona tehty sopimus’, keskeytettiin väliaikaisesti pöytäkirjan N:o 2 nojalla sovellettava tullittomuusjärjestelmä CN-koodeihin 2202 10 00 (vesi, myös kivennäisvesi ja hiilihapotettu vesi, lisättyä sokeria tai muuta makeutusainetta sisältävä tai maustettu) ja ex 2202 90 10 (muut alkoholittomat juomat, jotka sisältävät sokeria), jotka on korvattu CN-koodeilla 2202 10 00, ex 2202 91 00 ja ex 2202 99, luokiteltujen tavaroiden osalta. Kirjeenvaihtona tehdyn sopimuksen mukaisesti kyseisten Norjan alkuperätavaroiden tuonti on tullitonta ainoastaan tullittomassa kiintiössä. Tullittoman kiintiön ylittävistä tuontimääristä kannetaan tulli.

(5)

Lisäksi kirjeenvaihtona tehdyssä sopimuksessa edellytetään, että kyseisille tuotteille myönnetään rajoittamaton tulliton pääsy unioniin, jos tariffikiintiö ei ole täyttynyt edellisen vuoden lokakuun 31 päivään mennessä.

(6)

Komissiolle annettujen tietojen mukaan komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2019/2154 (7)avattu kyseisten tuotteiden vuoden 2020 vuotuinen kiintiö ei ollut täyttynyt 31 päivään lokakuuta 2020 mennessä. Sen vuoksi kyseisille tuotteille olisi myönnettävä rajoittamaton tulliton pääsy unioniin 1 päivän tammikuuta 2021 ja 31 päivän joulukuuta 2021 väliseksi ajaksi.

(7)

Sen vuoksi Euroopan talousyhteisön ja Norjan kuningaskunnan kahdenvälisen vapaakauppasopimuksen pöytäkirjan N:o 2 nojalla sovelletun tullittomuusjärjestelmän keskeyttämisen ei pitäisi koskea vuotta 2021.

(8)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat liitteeseen I kuulumattomien jalostettujen maataloustuotteiden kauppaa koskevia horisontaalisia kysymyksiä käsittelevän komitean lausunnon mukaiset,

(1)

Tanskan ja Saksan viranomaiset toimittivat 1 päivänä heinäkuuta 2020 Euroopan komissiolle hakemuksen, jossa pyydetään Kriegers Flak Combined Grid Solutionia (Kriegers Flakin alueen yhdistetty verkkoratkaisu), jäljempänä ’KF CGS’, koskevaa poikkeusta sähköasetuksen 64 artiklan nojalla.

(2)

Komissio julkaisi poikkeuspyynnön 7 päivänä heinäkuuta verkkosivustollaan (2) ja kehotti jäsenvaltioita ja sidosryhmiä antamaan huomautuksia 31 päivään elokuuta 2020 saakka. Lisäksi jäsenvaltioille ilmoitettiin neuvoston energiatyöryhmän 13 päivänä heinäkuuta 2020 pidetyssä kokouksessa, että poikkeuspyyntö oli toimitettu ja huomautuksia oli mahdollista antaa.

(3)

Maantieteellinen alue ”Kriegers Flak” viittaa Itämerellä sijaitsevaan riuttaan, joka ulottuu Tanskan, Saksan ja Ruotsin talousvyöhykkeille. Riutta muodostaa suhteellisen matalia vesialueita, ja Tanska, Saksa ja Ruotsi olivat vuonna 2007 kaikki kiinnostuneita rakentamaan alueelle tuulipuistoja. Aluksi kaikkien kolmen jäsenvaltion siirtoverkonhaltijat arvioivat, olisiko mahdollista laatia yhteishanke, joka yhdistäisi alueelle rakennettavat laitokset. Kahteen valtioon liitettävän tuulipuiston rakentamista koskevaan hankkeeseen (ns. hybridihanke) osallistuivat vuodesta 2010 alkaen enää Tanskan ja Saksan siirtoverkonhaltijat.

(4)

Poikkeusta koskevan hakemuksen mukaan päätavoite siinä, että KF CGS suunniteltiin hybridihankkeeksi, oli lisätä tuulipuistojen ja niitä vastaavan maalla sijaitsevan sähköverkon välisten liitäntöjen käyttöä asettamalla tämä kapasiteetti saataville alueiden väliseen kaupankäyntiin silloin, kun koko kapasiteettia ei tarvita tuotetun sähkön siirtoon tuulipuistoista maalle.

(5)

Energinet.dk (tanskalainen siirtoverkonhaltija) ja 50Hertz (alueen saksalainen siirtoverkonhaltija) allekirjoittivat vuoden 2010 loppupuolella avustussopimuksen 150 miljoonan euron määrärahoista, jotka olivat peräisin Euroopan energia-alan elvytysohjelmasta (EEPR). KF CGS sisältyi myös komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 1391/2013 (3) liitteessä esitettyyn ensimmäiseen luetteloon yhteistä etua koskevista hankkeista. KF CGS:n konseptista, myös sähkövirtojen suunnitellusta kohtelusta ylikuormitustilanteissa, jäljempänä ’siirtorajoituksen hallinta’, on keskusteltu tiiviisti asiaan liittyvien kansallisten energia-alan sääntelyviranomaisten kanssa. Sitä on käsitelty myös komission kanssa käydyssä yhteydenpidossa.

(6)

KF CGS laajempana hankkeena yhdistää seuraavat elementit (ks. myös jäljempänä oleva kaavio 1):

(7)

Poikkeuspyynnössä katsotaan, että edellä mainituista omaisuuseristä tuulipuistot eivät ole virallisesti osa KF CGS -hanketta (jonka katsotaan sen vuoksi rajoittuvan siirtoverkon omaisuuseriin c–h).

(8)

Lisäksi vain omaisuuserät e–h liittyvät suoraan kansallisten verkkojen ”yhdistämiseen”. Sen vuoksi vain kyseisiä omaisuuseriä (kaavioissa 1 ja 2 ’KF CGS:n omaisuuserät’) yhteisrahoitettiin EU:n varoista.

(9)

Kaikkien pyydettyjen poikkeuksien tavoitteena on jakaa KF CGS -verkon kapasiteetti tarjousalueen rajalla tarjousalueiden Tanska 2 (DK2) ja Saksa/Luxemburg (DE/LU) välillä siten, että etusijalle asetetaan KF CGS -verkkoon suoraan liitetyt merituulipuistot.

(10)

Hakijat pyytävät, että KF CGS -verkon osalta poiketaan tietyistä jäljempänä kuvatuista vaatimuksista, jotka liittyvät kaikki sähköasetuksen 16 artiklan 8 kohdan mukaiseen kaupankäynnissä käytettävissä olevaan vähimmäiskapasiteettiin.

(11)

Sähköasetuksen 16 artiklan 8 kohdassa säädetään, että ”[s]iirtoverkonhaltijat eivät saa rajoittaa markkinaosapuolten käyttöön annettavan yhteenliittämiskapasiteetin määrää siirtorajoituksen ratkaisemiseksi omalla tarjousalueellaan tai keinona hallita tarjousalueiden sisäisistä liiketoimista johtuvia sähkönsiirtoja”. Tätä kohtaa katsotaan noudatetun, kun alueiden välisen kaupan käyttöön asetetaan koordinoituun nettosiirtokapasiteettiin perustuvaa lähestymistapaa käyttävillä rajoilla vähintään 70 prosenttia siirtokapasiteetista noudattaen käyttövarmuusrajoja vikatapahtumien vähentämisen jälkeen, sellaisina kuin ne määritetään kapasiteetin jakamista ja siirtorajoituksen hallintaa koskevien suuntaviivojen mukaisesti. Saksan ja Tanskan viranomaiset pyytävät, että tätä vähimmäisprosenttiosuutta ei sovellettaisi kokonaissiirtokapasiteettiin noudattaen käyttövarmuusrajoja vikatapahtumien vähentämisen jälkeen. Vähimmäisprosenttiosuutta olisi sen sijaan sovellettava vain siihen kapasiteettiin, jäljempänä ’jäännöskapasiteetti’, joka jää jäljelle sen jälkeen, kun siitä on vähennetty koko kapasiteetti, joka odotetaan tarvittavan KF CGS -verkkoon liitettyjen tuulipuistojen tuotannon siirtoon rantaan.

(12)

Jos tuulivoiman siirtämiseen rantaan tarvitaan 400 megawatin siirtokapasiteetista jo 320 megawattia, poikkeuspyynnön mukaan 16 artiklan 8 kohdan vaatimuksia sovelletaan vain 80 megawattiin. Tämä tarkoittaa, että jos alueiden välisen kaupan käyttöön asetetaan vähintään 70 prosenttia 80 megawatista, Saksan ja Tanskan viranomaisten mukaan pitäisi katsoa, että tämä riittää sähköasetuksen 16 artiklan 8 kohdan vaatimusten noudattamiseksi. Kapasiteetti, joka vähennetään kokonaiskapasiteetista ennen vuorokausimarkkinoiden aikavälin kaupan käyttöön asetetun vähimmäiskapasiteetin laskemista, perustuu molempien siirtoverkonhaltijoiden seuraavaksi vuorokaudeksi tekemiin tuulivoiman tuotantoennusteisiin. Kapasiteetti, joka jää käyttämättä seuraavan vuorokauden kapasiteetin jakamisen jälkeen, olisi asetettava päivänsisäisten markkinoiden käyttöön.

(13)

Kuten pyynnössä todetaan, tämä lähestymistapa sisältyy tällä hetkellä kapasiteetin laskenta-alue Hansan laskentamenetelmiin vuorokausimarkkinoiden ja päivänsisäisten markkinoiden aikavälien osalta. KF CGS -hanke sijaitsee kapasiteetin laskenta-alue Hansalla. Hansa-alueen kansalliset sääntelyviranomaiset sopivat Hansa-alueen kapasiteetin laskentamenetelmistä 16 päivänä joulukuuta 2018. Alueen toimivaltaiset kansalliset sääntelyviranomaiset eivät ole vielä pystyneet sopimaan kapasiteetin laskenta-alue Hansan kapasiteetin laskentamenetelmistä pitkää aikaväliä varten eivätkä päivitetyistä menetelmistä vuorokausimarkkinoiden ja päivänsisäisten markkinoiden aikavälejä varten. Tämä johtuu erityisesti siitä, että Kriegers Flakin rajayhdysjohdon kapasiteetin laskemista koskevasta lähestymistavasta ei ole päästy sopuun. Siksi sopimuksen saavuttamista koskevaa määräaikaa jatkettiin siinä toivossa, että tämä poikkeusmenettely selventää asiaa (4).

(14)

Sähköasetuksen 12, 14, 15 ja 16 artiklassa viitataan useaan otteeseen 16 artiklan 8 kohdassa säädettyyn käytettävissä olevan kapasiteetin vähimmäistasoon. Saksan ja Tanskan viranomaiset pyytävät poikkeusta, jonka perusteella kyseisissä artikloissa tarkoitettu kapasiteetin vähimmäistaso vastaa edellä kuvatulla tavalla laskettua vähimmäistasoa eli 70:tä prosenttia jäännöskapasiteetista.

(15)

Komissio ei pidä näitä erillisinä poikkeuspyyntöinä. On tärkeä huomata, että sähköasetuksen 64 artiklan 1 kohdassa ei sallita sähköasetuksen 12 artiklaa koskevia poikkeuksia. Siinä määrin kuin poikkeaminen 16 artiklan 8 kohdasta johtaa kapasiteetin vähimmäistason laskemiseen eri tavalla, kaikkia asetuksen sisältämiä viittauksia kyseiseen vähimmäistasoon olisi kuitenkin pidettävä viittauksina poikkeusta koskevassa päätöksessä määritettyyn tasoon.

(16)

Pyynnön perusteella poikkeus on otettava huomioon myös kapasiteetinlaskentaprosesseissa, joista säädetään kapasiteetin jakamista ja ylikuormituksen hallintaa koskevien suuntaviivojen vahvistamisesta annetussa komission asetuksessa (EU) 2015/1222 (5), pitkän aikavälin kapasiteetin jakamista koskevista suuntaviivoista annetussa komission asetuksessa (EU) 2016/1719 (6) sekä sähköjärjestelmän tasehallintaa koskevista suuntaviivoista komission asetuksessa (EU) 2017/2195 (7). Siinä määrin kuin pyydetään poikkeamista näissä komission asetuksissa vahvistetuista menetelmistä, pyyntöjä ei pidetä erillisinä poikkeuspyyntöinä, vaan niiden katsotaan liittyvän olennaisesti sähköasetuksesta poikkeamista koskevaan pyyntöön. Siinä määrin kuin jotakin sähköasetuksen säännöstä ei poikkeuksen vuoksi sovelleta tai sovelletaan vain osittain, myöskään sähköasetuksen kyseiseen säännökseen viittaavan tai siihen perustuvan alemman tason lainsäädännön nojalla hyväksyttyjä menetelmiä ei sovelleta.

(17)

Poikkeuspyynnössä esitetään myös, että kapasiteetin varauksen pitkän aikavälin markkinoilla tulee perustua kapasiteettiin, joka jää yli sen jälkeen, kun siitä on vähennetty käyttöön otettujen tuulivoimaloiden kapasiteetti. Kapasiteetin varauksen muissa markkina-aikayksiköissä tulee perustua kapasiteettiin, joka jää yli ennustetun tuulivoimatehon syötön jälkeen. Pyynnössä esitetään, että merituulipuistojen (joiden katsotaan viittaavan vain Baltic 1-, Baltic 2- ja Kriegers Flak -tuulipuistoihin) tuotannon rajoittamista, joka johtuu rajat ylittävän kapasiteetin varaamisesta alueiden väliseen kaupankäyntiin, vältetään kaikissa markkina-aikayksiköissä. Komissio katsoo kuitenkin, että tämä pyyntö on muiden pyydettyjen poikkeusten ja kuvatun kapasiteetin laskemista ja jakamista koskevan lähestymistavan tarkoitettu seuraus eikä erillisiä poikkeuksia koskeva pyyntö. Pyynnössä esitetään nimenomaisesti, että jaettavan kapasiteetin olisi oltava vakaa, mikä tarkoittaa, että jaettua siirtokapasiteettia ei rajoiteta merituulipuistojen tuotannon rajoittamisen estämiseksi.

(18)

Poikkeuspyynnössä pyydetään, että poikkeus tulee voimaan KF CGS:n käyttöönoton yhteydessä, jonka odotetaan tapahtuvan vuoden 2020 kolmannella neljänneksellä, ja että sitä sovelletaan ”niin kauan kuin Baltic 1-, Baltic 2- ja Kriegers Flak -tuulipuistot ovat liitettyinä KF CGS:ään”. Myöhemmin pyynnössä todetaan, että poikkeuksen tulisi kestää ”niin kauan kuin nämä merituulipuistot ovat toiminnassa ja liitettyinä verkkoon”.

(19)

Komissio katsoo, että tämä tarkoittaa tuulipuistoja sellaisina kuin ne jo ovat nykyisellään olemassa tai Kriegers Flak -tuulipuiston osalta sellaisena kuin sen on suunniteltu olevan toiminnassa lähitulevaisuudessa. Vaikka uudet tuulipuistot olisivat nykyisten puistojen jatkoinvestointeja, niiden ennustettua tuotantoa ei näin ollen vähennettäisi kokonaissiirtokapasiteetista ennen jäännöskapasiteetin laskemista.

(20)

Komissio vastaanotti kuulemisen aikana huomautuksia viideltä eri sidosryhmältä sekä yhdeltä jäsenvaltiolta.

(21)

Sähköasetuksen 64 artiklan mukaan poikkeus 3 ja 6 artiklan, 7 artiklan 1 kohdan, 8 artiklan 1 ja 4 kohdan, 9, 10 ja 11 artiklan, 14–17 artiklan, 19–27 artiklan, 35–47 artiklan ja 51 artiklan asiaankuuluvista säännöksistä voidaan myöntää, jos jäsenvaltio (tai jäsenvaltiot; tässä tapauksessa Tanska ja Saksa) voi osoittaa, että pienten erillisten verkkojen tai pienten liitettyjen verkkojen käytössä on huomattavia ongelmia.

(22)

Syrjäisimpiä alueita lukuun ottamatta poikkeuksen on oltava kestoltaan rajoitettu, ja siihen sovelletaan ehtoja, joiden tavoitteena on lisätä kilpailua ja yhdentymistä sähkön sisämarkkinoihin.

(23)

Poikkeuksessa on lisäksi pyrittävä varmistamaan, ettei se haittaa siirtymistä uusiutuvaan energiaan, jouston lisäämistä, energian varastointia, sähköistä liikkumista eikä kulutusjoustoa.

(24)

Sähköasetuksessa ei säädetä yleisistä ja automaattisista pieniä erillisiä tai pieniä liitettyjä verkkoja koskevista poikkeuksista. Asetuksessa oletetaan näin ollen, että vaikka EU:n sähköverkkojen koossa ja teknisissä ominaisuuksissa on suuria eroja, kaikki tällaiset verkot voivat ja niiden pitäisi toimia koko sääntelykehyksen mukaisesti.

(25)

Tämä olettama voidaan kuitenkin kumota, mikä tarkoittaa, että sähköasetuksen 64 artiklan 1 kohdan nojalla voidaan poiketa tietyistä sähköasetuksen säännöksistä, jos jäsenvaltiot osoittavat muun muassa, että näiden säännösten soveltaminen pieniin erillisiin verkkoihin voisi aiheuttaa huomattavia ongelmia erityisesti maantieteellisten olosuhteiden tai kyseisten verkkojen kannalta olennaisten kysyntäprofiilien vuoksi. Näin on esimerkiksi katsottu olevan tiettyjen pienten ja syrjäisten Välimeren saarten kohdalla, joilla kysyntä on erittäin vähäistä talvella mutta kasvaa merkittävästi lyhyiden matkailusesonkien aikana (8).

(26)

Erillisten verkkojen lisäksi sähköasetuksessa säädetään mahdollisuudesta myöntää poikkeuksia myös pienille liitetyille verkoille. Tämä herättää kysymyksen siitä, mitä sähköasetuksen 64 artiklassa tarkoitetaan verkolla. Tähän mennessä kaikki komission päätökset erillisiä verkkoja koskevien poikkeusten myöntämisestä koskevat saaria. Sähköasetuksen 64 artiklassa mainitaan nimenomaisesti vain Kyproksen verkko. Kypros on saari, jonka siirtoverkkoa ei ole tällä hetkellä liitetty muiden jäsenvaltioiden siirtoverkkoihin. Tämä viittaa siihen, että myös lainsäätäjän mielessä olivat todennäköisesti saaret, kun artiklaan sisällytettiin pieniä erillisiä tai pieniä liitettyjä verkkoja koskeva poikkeusmahdollisuus.

(27)

Termiä ’verkko’ ei kuitenkaan määritellä sähköasetuksessa eikä direktiivissä (EU) 2019/944, jäljempänä ’sähködirektiivi’. Sähködirektiivin 2 artiklan 42 alakohdassa määritellään kuitenkin termi ’pieni erillinen verkko’ ja 2 artiklan 43 alakohdassa ’pieni liitetty verkko’. Sähködirektiivin mukaan pienellä erillisellä verkolla tarkoitetaan ”mitä tahansa verkkoa, jossa kulutus oli alle 3 000 gigawattituntia vuonna 1996 ja jossa alle viisi prosenttia vuosikulutuksesta on peräisin yhteenliittämisistä toisiin verkkoihin”, kun taas pienellä liitetyllä verkolla ”mitä tahansa verkkoa, jossa kulutus oli alle 3 000 gigawattituntia vuonna 1996 ja jossa yli viisi prosenttia vuosikulutuksesta on peräisin yhteenliittämisistä toisiin verkkoihin”.

(28)

Ensinnäkin molemmissa määritelmissä oletetaan, että verkko on jotakin, jonka sisällä sähkön kulutusta voidaan mitata ja määritellä. Toisekseen se on jotakin, joka voidaan liittää yhteen muiden verkkojen kanssa. Lisäksi termi ’rajayhdysjohto’ määritellään sähködirektiivin 2 artiklan 39 alakohdassa (sähköasetuksesta poiketen) ”sähköverkkojen toisiinsa liittämiseen käytettäviksi välineiksi”. Tämän perusteella on selvää, että ”verkon” on oltava jotakin, joka i) voi sisältää kulutuspisteitä ja ii) voidaan yhdistää muihin verkkoihin sähkökaapelien välityksellä. Tämä vaikuttaa sulkevan pois sen, että useita päällekkäisiä ja yhteenkietoutuneita verkkoja pidetään yhtenä ”verkkona”. Yhden verkon on pikemminkin oltava selkeästi erotettavissa toisesta. Selkein erottava tekijä, jota komissio on myös käyttänyt tapauskäytännössään tähän mennessä (9), on yhden maantieteellisen alueen topologinen erottaminen toisesta alueesta; esimerkkeinä meri, joka erottaa saaren muista saarista ja mantereesta, ja vuoret. Lisäksi on selvää, että jonkin on pidettävä ”verkko” koossa ja että tuo verkko ei voi koostua useista täysin itsenäisistä, toisiinsa liittymättömistä elementeistä. Tämä tarkoittaa, että erillisten ja yhteenliittämättömien saarien ketju ei muodostaisi yhtä verkkoa vaan useita verkkoja.

(29)

Tarkasteltavassa tapauksessa KF CGS:ään kuuluva kaapelien yhteenliittämä alue sijaitsee keskellä merta. Baltic 2- ja Kriegers Flak -tuulipuistot sijaitsevat Kriegers Flakin riutalla tai sen lähellä, kun taas Baltic 1 -tuulipuisto sijaitsee riutan ja Saksan rannikon välissä. Itämeri erottaa näin ollen tuulipuistot selvästi mantereesta. Meri kuitenkin erottaa myös tuulipuistot toisistaan. Vaikka puistot on liitetty keskenään kaapeleilla, tämä ei poikkea mitenkään puistojen liittämisestä mantereen verkkoihin.

(30)

KF CGS -verkko muodostaa kuitenkin kokonaisuuden, jota pitää koossa yhteinen käyttö rajayhdysjohtojen käytön päähallintayksikön välityksellä. Päähallintayksikkö toimii monin tavoin erillisenä verkonhaltijana, joka laskee kapasiteetin automaattisesti, ehdottaa korjaustoimia ylikuormituksen yhteydessä, toteuttaa toimenpiteitä jännitteen stabiilisuuden varmistamiseksi ja ostaa vastakauppaan liittyviä palveluja. Sen toimintaa valvovat verkonhaltijat eli kaksi verkkoelementit omistavaa siirtoverkonhaltijaa. Näin ollen KF CGS:n erottaa muista verkoista meri, ja sen pitävät koossa yhtenä verkkona yhteinen käyttösuunnitelma ja yhteinen käyttötoiminto. Lisäksi KF CGS ei ole päällekkäinen muiden verkkojen kanssa, eikä voida katsoa, että yksittäiset tuulipuistot muodostavat erilliset verkot. Kumpikaan kahdesta siirtoverkonhaltijasta ei voi yksipuolisesti määrätä KF CGS:n verkkoelementeistä.

(31)

Näin ollen KF CGS muodostaa yhdessä siihen liitettyjen tuulipuistojen kanssa verkon sähköasetuksen 64 artiklan merkityksessä.

(32)

KF CGS on myös selvästi ”pieni” verkko. Vasta rakennettujen verkkojen osalta ei tietenkään voida tarkastella kulutusta vuonna 1996. Kyseinen vertailuvuosi on edelleen peräisin ensimmäisestä Euroopan parlamentin ja neuvoston sähködirektiivistä 96/92/EY (10), ja raja-arvo on edelleen 2 500 gigawattituntia. Se on säilytetty vertailukohtana myöhempinä vuosina, jotta estetään verkkoja muuttamasta tilaansa vuotuisten kulutuslukujen muutosten perusteella.

(33)

Siinä vaiheessa, kun uusi verkko on valmis ja kokonaan käytössä, sen kulutusta kyseisenä ajankohtana on käytettävä perustana määritettäessä, onko verkko ”pieni”. Näin on KF CGS:n kohdalla. KF CGS -verkossa ei ole merkittävää kulutusta, vaan sen kokonaiskulutuksen arvioidaan olevan noin 90 gigawattituntia verkkohävikki mukaan luettuna. Kulutuksen ei myöskään odoteta kasvavan merkittävästi lähitulevaisuudessa (esim. vedyn tuotannon vuoksi). Vaikka sähködirektiivin 2 artiklan 42 ja 43 alakohta saattavat viitata siihen, että käsite ”pienet verkot” on yhteydessä ihmisistä aiheutuvaan kulutukseen ja rajoittuu siten asuttuihin saariin, komissio katsoo, että kotitalouksien tai teollisuuden kysynnän puute ei tarkoita, ettei verkko voisi olla ”pieni verkko”. Lisäksi koska vähimmäistason raja-arvoa ei ole, ihmisten käyttöön tarkoitetun kulutuksen edellyttäminen verkon sisällä ei muodostaisi merkityksellistä erotteluperustetta. Vaikka pieniä verkkoja koskevien komission päätösten tavoitteena on pääasiassa ratkaista erityiset haasteet, jotka liittyvät vakaisiin ja kilpailukykyisiin toimituksiin verkkoon kuuluville asukkaille, asetuksen sanamuoto ei rajoita poikkeusmahdollisuutta tällaisiin ongelmiin. Itse asiassa koska artiklassa viitataan huomattaviin ongelmiin verkon ”käytössä”, nämä ongelmat voivat yhtä hyvin sijaita verkon ja verkossa sijaitsevan tuotannon välisessä vuorovaikutuksessa kuin verkon ja kysynnän välisessä vuorovaikutuksessa.

(34)

Lopuksi KF CGS, joka itsessään tarjoaa merkittävän yhteenliittämiskapasiteetin, on selvästi ”liitetty”.

(35)

KF CGS on näin ollen pieni liitetty verkko sähköasetuksen 64 artiklan 1 kohdan a alakohdan merkityksessä.

(36)

Sähköasetuksen 64 artiklan sanamuoto on erittäin laaja, sillä siinä todetaan, että ”verkkojen käytössä on huomattavia ongelmia”. Termiä ’huomattavia ongelmia’ ei määritellä oikeudellisesti, eikä komissio ole määritellyt sitä omassa päätöksentekokäytännössään. Avoimen muotoilun ansiosta komissio voi ottaa huomioon kaikki mahdolliset pienten verkkojen erityistilanteeseen liittyvät ongelmat edellyttäen, että ne ovat huomattavia eivätkä vain vähäpätöisiä. Ongelmissa voi olla merkittäviä eroja, jotka voivat johtua paitsi kyseisen verkon maantieteellisistä erityisominaisuuksista, tuotannosta ja kulutuksesta myös teknisestä kehityksestä (kuten sähkön varastointi ja pientuotanto).

(37)

Aiemmissa päätöksissä ratkaistavat ongelmat liittyivät sosiaalisen koherenssin ja/tai tasapuolisten kilpailuedellytysten säilyttämiseen mantereen ja saarten välillä tilanteessa, jossa saaren verkon käyttövarmuus edellytti lisätoimenpiteitä tai tarkoitti saarella merkittävästi suurempia kustannuksia mantereeseen verrattuna. Ilmaisua ”käyttö” ei näin ollen voida tulkita suppeassa merkityksessä esimerkiksi edellyttämällä, että verkon käyttövarmuus ei toteutuisi ilman poikkeusta. Sen sijaan ”ongelmien” on aina katsottu sisältävän myös tarkasteltavan verkon käyttäjille koituvat sosioekonomiset ongelmat (11).

(38)

Lisäksi kyseessä olevien ongelmien on liityttävä verkon käyttöön. On siis vaikea kuvitella perustelua, joka perustuisi yksinomaan verkon ulkopuolella, kuten kansallisissa tukijärjestelmissä, aiheutuviin vaikutuksiin. Tämä ei sulje pois ”välillisten” vaikutusten merkitystä esimerkiksi verkon käyttövarmuuden kannalta.

(39)

KF CGS -verkko on laatuaan ensimmäinen verkko, jossa yhdistetään kahdessa eri maassa sijaitsevien maanpäällisten verkkojen ja merituulipuistojen väliset liitäntäkaapelit, kyseiset merituulipuistot yhdistävä kaapeli, joka mahdollistaa molempien maanpäällisten verkkojen välisen sähkökaupan, kahden erilaisen synkronialueen välinen tasasähkömuuttaja-asema, kaksi eri jännitetasoa, jotka liitetään toisiinsa merellä sijaitsevan muuntajan välityksellä, sekä rajayhdysjohtojen käytön päähallintayksikkö, joka hallitsee itsenäisesti (molempien siirtoverkonhaltijoiden valvonnassa) eri verkkoelementtejä, käynnistää tarvittaessa vastakaupan tai tuotannon rajoittamisen ja määrittää tasasähkömuuttaja-aseman asetusarvot.

(40)

Ensimmäisen tällaisen verkon perustaminen on monimutkainen tehtävä, ja siihen liittyi merkittäviä haasteita. Hankkeen monimutkaisuuden vuoksi aika hankkeen suunnittelusta lopulliseen toteuttamiseen oli hyvin pitkä.

(41)

Komissio ja siirtoverkonhaltijat allekirjoittivat vuonna 2010 avustussopimuksen, jolla myönnettiin KF CGS -hankkeelle 150 miljoonaa euroa EU:n rahoitusta. Tuolloin sopimuksessa vahvistettiin, että KF CGS -verkon käyttö oli tarkoitus aloittaa kesäkuussa 2016.

(42)

Verkon luonne ensimmäisenä laatuaan tarkoitti kuitenkin, että verkon kokoonpanoa oli muutettava kesken hanketta. Alun perin tarkoituksena oli käyttää suurjännitteisiä tasasähkökaapeleita eli HVDC-kaapeleita. Suunnitellusta HVDC-offshore-lautasta olisi kuitenkin tullut noin 250 prosenttia odotettua kalliimpi (12), joten verkko oli suunniteltava uudelleen käyttämällä merenalaisia vaihtovirtakaapeleita. Tarkistettu avustussopimus allekirjoitettiin syyskuussa 2015.

(43)

Rakenteen muutos vähensi merkittävästi siirtokapasiteettia, joka jää jäljelle sen jälkeen, kun siitä on vähennetty merituulipuistojen tuottaman tuulivoiman rantaan siirtämiseen tarvittava kapasiteetti. Tätä voidaan havainnollistaa vertaamalla kahta siirtorajoituksen hallintaa koskevaa esimerkkiä, jotka sisältyivät Energinet.dk:n komissiolle 14 päivänä marraskuuta 2012 ja 3 päivänä syyskuuta 2014 pitämiin esityksiin:

(44)

Olettaen, että tuulituotanto on molemmissa skenaarioissa sama, KF CGS -verkon markkinoiden käyttöön asettama kapasiteetti oli näissä esimerkeissä Saksan suuntaan 830 megawattia vuoden 2012 hankesuunnitelmassa ja 230 megawattia vuoden 2014 hankesuunnitelmassa. Tuuliolosuhteet vaikuttavat kuitenkin huomattavasti hankesuunnitelmien väliseen todelliseen eroon (13).

(45)

Tämä merkittävä muutos hankkeen rakenteessa on osoitus hankkeen erityisestä haastavuudesta. Uudessa suunnitelmassa käytetään epätavallisen pitkiä vaihtovirtakaapeleita, ja vaihtovirtaliitännän kokonaispituus on yli 200 kilometriä. Näin pitkään liitäntään käytettäisiin yleensä tasavirtateknologiaa (kuten alun perin suunniteltiin). Tämä aiheuttaa haasteita jännitteen stabiilisuudelle KF CGS -verkon sisällä. Haasteeseen vastaamiseksi on kehitetty rajayhdysjohtojen käytön päähallintayksikkö, joka seuraa ja valvoo KF CGS:n omaisuuseriä ja reagoi tarvittaessa (itsenäisesti mutta siirtoverkonhaltijoiden valvonnassa).

(46)

Päähallintayksikkö voi muun muassa hankkia tarvittavat vastakauppamäärät ylikuormitustilanteissa. Tuulisissa olosuhteissa merituulipuistojen tuotanto veisi jo hyvin suuren osuuden kaapeleiden kapasiteetista. Jos tällaisissa tilanteissa edellytettäisiin korkeita kaupan vähimmäismääriä, suuria vastakauppamääriä syntyisi useammin.

(47)

Esimerkiksi tilanteissa, joissa hinta on korkeampi DE/LU-alueella kuin DK2-alueella, Saksan tuulipuistojen ja Saksan maanpäällisen verkon välinen liitäntäkaapeli ylikuormittuisi ja kaupan vähimmäismäärän varmistaminen tässä kaapelissa edellyttäisi vastakauppaa DE/LU-alueelta Tanskan suuntaan. Jos kaupan käyttöön olisi tällaisessa tilanteessa asetettava vähintään 70 prosenttia 400 megawatin kapasiteetista (eli 280 megawattia), kyseistä kapasiteettia käytettäisiin sähkön siirtämiseen DK2-alueelta (mahdollisesti Tanskan tai muiden Skandinavian maiden tuulivoimatuotannosta) DE/LU-alueelle. Tämä 280 megawatin lisäys ja DE/LU-tarjousalueella sijaitsevista Baltic 1- ja Baltic 2 -tuulipuistoista peräisin oleva tuulivoima ylittäisivät kuitenkin kyseisten tuulipuistojen ja Saksan rannikon välisen liitäntäkaapelin kapasiteetin.

(48)

Jotta tämä kapasiteetti voidaan asettaa käyttöön, tuulipuistojen tuotantoa olisi vähennettävä (kapasiteetin rajoittaminen / ajojärjestyksen muuttaminen alaspäin) tai verkonhaltijoiden olisi harjoitettava vastakauppaa (kaupattava sähköä DE/LU-alueelta DK2-alueelle). Molemmat lähestymistavat vähentäisivät fyysistä virtausta kaapelissa ja estäisivät ylikuormittumisen. Kuten myös sähköasetuksen 13 artiklassa kuitenkin säädetään, uusiutuvista energialähteistä peräisin olevan sähkön muuta kuin markkinapohjaista ajojärjestyksen uudelleenmäärittelyä voi käyttää ainoastaan, jos mitään muuta vaihtoehtoa ei ole käytettävissä. Lisäksi uusiutuvan energiantuotannon yksiköiden käyttötuntien merkittävät vähennykset voisivat vaikuttaa haitallisesti niiden liiketoiminnalliseen kannattavuuteen tai uusiutuvien energialähteiden tukiohjelman tavoitteisiin. Siksi rajayhdysjohtojen käytön päähallintayksikön on määrä vähentää tuulipuistojen tuotantoa vasta viimeisenä keinona ja puuttua siirtorajoituksiin ensin vastakaupalla.

(49)

Sen vuoksi 16 artiklan 8 kohdan soveltaminen lisäisi tarvittavien vastakauppojen määrää. Tämä lisäisi väistämättä KF CGS -verkon vakaan toiminnan ylläpitämisen monimutkaisuutta, koska tämä edellyttäisi, että rajayhdysjohtojen käytön päähallintayksikkö toteuttaisi toimenpiteitä useammin ja päähallintayksikön olisi hoidettava itsenäisesti suurempia kauppamääriä. Saatavilla olevien tietojen perusteella ei kuitenkaan vaikuta siltä, että tämä monimutkaisuuden kasvu vaarantaisi itse KF CGS -verkon käyttövarmuuden ja oikeuttaisi yksin poikkeuksen.

(50)

Tässä yhteydessä on kuitenkin tärkeää korostaa, että sähköasetuksessa otetaan nimenomaisesti huomioon innovatiivisten hankkeiden erityishaasteet yleisesti sekä sellaisen hybridiomaisuuden, joka yhdistää yhteenliitännän ja maalla sijaitsevat liitännät, erityishaasteet erityisesti.

(51)

Sähköasetuksen 3 artikla l alakohdassa säädetään, että ”markkinasäännöillä on sallittava demonstraatiohankkeiden kehittäminen kestäviksi, varmoiksi ja vähähiilisiksi energialähteiksi, -teknologioiksi tai -järjestelmiksi siten, että ne toteutetaan ja niitä käytetään yhteiskunnan hyödyksi”. Lainsäädäntökehyksen tavoitteena on näin ollen edistää demonstraatiohankkeita. Sähköasetuksen 2 artiklan 24 alakohdan määritelmän mukaan ’demonstraatiohankkeella’ tarkoitetaan ”hanketta, jossa uusi teknologia esitellään ensimmäistä kertaa unionissa ja johon sisältyy merkittävä, viimeisimmän tekniikan tason selvästi ylittävä innovaatio”. Näin on selvästi KF CGS:n kohdalla, sillä se on ensimmäinen tämän kaltainen hanke, ja kuten sen toteuttamiseen liittyvät merkittävät haasteet osoittavat, se on edellyttänyt merkittävää, viimeisimmän tekniikan tason selvästi ylittävää innovaatiota.

(52)

Lisäksi sähköasetuksen johdanto-osan 66 kappaleessa todetaan, että ”[m]erellä sijaitsevan kaksitoimisen sähköinfrastruktuurin (ns. merellä sijaitseva hybridiomaisuus), jossa yhdistyvät merituulienergian siirto rantaan ja rajayhdysjohdot, olisi myös voitava saada vapautus esimerkiksi uusiin tasasähkörajayhdysjohtoihin sovellettavien sääntöjen nojalla” sekä silloin, kun hankkeen kustannukset ovat erityisen korkeat, vaihtosähkörajayhdysjohtoihin sovellettavien sääntöjen nojalla. KF CGS on merkittävästi monimutkaisempi kuin vaihtosähkörajayhdysjohtohankkeet keskimäärin, ja se olisi näin ollen periaatteessa voinut saada vapautuksen 63 artiklan nojalla. Johdanto-osan 66 kappaleessa todetaan myös, että ”[s]ääntelykehyksessä olisi tarvittaessa otettava asianmukaisesti huomioon tämän omaisuuden erityistilanne, jotta voidaan poistaa yhteiskunnallisesti kustannustehokkaan merellä sijaitsevan hybridiomaisuuden toteuttamisen esteet”. Vaikka tässä johdanto-osan kappaleessa nimenomaisesti mainitaan uusia rajayhdysjohtoja koskevat vapautukset ja viitataan näin ollen 63 artiklaan, ilmaisun ”esimerkiksi” käyttö osoittaa, että tämä ei ole ainoa erityisiin hybridiomaisuutta koskeviin kehyksiin johtava väylä, joka johdanto-osan kappaleessa halutaan tuoda esiin. Koska KF CGS on ensimmäinen hybridiomaisuus, on selvää, että lainsäätäjät olivat tietoisia tästä hankkeesta laatiessaan johdanto-osan 66 kappaletta ja pitivät mahdollisena, että hanke saattaisi edellyttää erityistä sääntelykehystä.

(53)

Vaikka johdanto-osan kappale ei voi muuttaa asetuksessa säädettyjä oikeudellisia vaatimuksia, jotka koskevat erityisten kehysten myöntämistä poikkeusten tai vapautusten välityksellä, ja vaikka 3 artiklan l alakohdassa ei määritetä mitään erityisvaatimuksia sille, miten sääntelykehykset käsittelevät demonstraatiohankkeita, yhdessä tarkasteltuina nämä kohdat osoittavat lainsäätäjän tahtovan, että komissio kiinnittää erityistä huomiota hybridiomaisuuden ja demonstraatiohankkeiden erityistilanteeseen ja haasteisiin.

(54)

Tämän perusteella KF CGS on demonstraatiohankkeena tavanomaista monimutkaisempi. Monimutkaisuuden laajuutta ei voida vielä täysin osoittaa, koska tämä hanke on ensimmäinen laatuaan. Tämä voisi riittää täyttämään 64 artiklassa tarkoitettujen ongelmien edellytykset. Kysymys voitaisiin kuitenkin jättää avoimeksi, jos muut poikkeuksen myöntämissyyt olisivat riittäviä yksin tai yhdessä edellä kuvatun käytön monimutkaisuuden ja KF CGS -verkon rakenteen (ensimmäisenä tällaisena hybridiomaisuutena) kanssa tarkasteltuina.

(55)

Vastakaupan määrän kasvu lisäisi KF CGS -verkon käytön monimutkaisuutta ja vaikuttaisi myös viereisiin tarjousalueisiin. DE/LU-alue on suuri, kun taas DK2-alue on huomattavasti pienempi. Tämä rajoittaisi ylös- ja alassäätöön käytettävissä olevia resursseja. Poikkeushakemuksessa perustellaan, että kyseiset resurssit voitaisiin jo käyttää kattavasti KF CGS -verkon vastakauppaan.

(56)

On kyseenalaista, olisiko tällainen vastakauppaan liittyvien resurssien teknisen saatavuuden puute yleistä, koska vastakauppaa käydään yleensä tuulisissa olosuhteissa, joissa paljon tuulivoimayksiköitä tuottaa sähköä DK2-alueella. Koska mahdollisten verkon tilanteiden valikoima on laaja, tätä ei ole mahdollista sulkea kokonaan pois.

(57)

KF CGS:llä on kuitenkin käytössään myös muita keinoja verkkonsa siirtorajoitusten hallintaan. Esimerkiksi jos vastakauppaan liittyviä resursseja ei ole saatavilla, KF CGS:n käyttövarmuus voitaisiin silti säilyttää, jos KF CGS -verkkoon kuuluvan tuulipuisto-osan tuotantoa vähennettäisiin. Tämä sallitaan nimenomaisesti sähköasetuksen 13 artiklan nojalla, jos se on tarpeen käyttövarmuuden varmistamiseksi.

(58)

Lisäksi olisi otettava huomioon, että pelkkä verkon kustannusten kasvu, johtuipa se kasvaneista vastakauppaan liittyvistä kustannuksista tai reservien hankintaan DK2-aluetta varten liittyvien kustannusten kasvusta, ei voi sellaisenaan toimia 64 artiklan mukaisten poikkeusten perustana. Tähän liittyy myös hiljattain annettu komission päätös asiassa AT.40461 – Saksan ja Tanskan välinen rajayhdysjohto, jossa tarkasteltiin rajat ylittävän kapasiteetin järjestelmällisiä rajoituksia EU:n kilpailusääntöjen perusteella. Komissio katsoi kyseisessä päätöksessä, että vastakaupan tai ajojärjestyksen uudelleenmäärittelyn tarpeiden lisääntymisestä aiheutuvia ylimääräisiä kustannuksia ei voida hyväksyä perusteluksi rajat ylittävien siirtojen rajoittamiselle (14).

(59)

Lopuksi poikkeuspyynnössä todetaan, että ensimmäiset keskustelut KF CGS -hankkeesta käynnistyivät jo vuonna 2007 ja että hankkeen suunnittelu on koko ajan perustunut erityiseen siirtorajoituksen hallintaa koskevaan lähestymistapaan, jossa markkinoille jaetaan vain se kapasiteetti, joka jää jäljelle seuraavalle vuorokaudelle tehtyjen tuuliennusteiden vähentämisen jälkeen.

(60)

Pyynnössä todetaan myös, että sääntelykehys on muuttunut merkittävästi vuoden 2007 jälkeen ja että erityisesti sähköasetuksessa on lisäämällä 16 artiklan 8 kohta säädetty uusista vaatimuksista verrattuna tuolloin voimassa olleeseen lainsäädäntöön. Poikkeuspyynnössä perustellaan, että vuoden 2016 investointipäätös tehtiin sen oletuksen perusteella, että merituulipuistot voisivat hyödyntää Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2009/28/EY (15) perustuvaa ajojärjestyksen etusijaa koskevaa periaatetta, ja että rajat ylittävän kaupan käyttöön asetettua kapasiteettia voitaisiin sen vuoksi vähentää.

(61)

Komissio haluaa jälleen korostaa tätä taustaa vasten, että rajat ylittävän kapasiteetin maksimointia koskeva periaate ei ole uusi käsite, eikä näitä perusteluja voida siksi hyväksyä. Ensinnäkin periaate perustuu EU:n oikeuden perusperiaatteisiin ja erityisesti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’SEUT-sopimus’, 18 artiklaan, jossa kielletään kaikki kansalaisuuteen perustuva syrjintä, sekä SEUT-sopimuksen 35 artiklaan, jossa kielletään viennin määrälliset rajoitukset ja kaikki vaikutukseltaan vastaavat toimenpiteet. Toiseksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 714/2009 (16) 16 artiklan 3 kohdassa asetetaan velvoite maksimoida yhteenliittämiskapasiteetti edellyttämällä, että ”[y]hteenliitäntöjen ja/tai rajat ylittäviin sähkövirtoihin vaikuttavien siirtoverkkojen enimmäiskapasiteetti on asetettava markkinaosapuolten käyttöön turvatun verkkotoiminnan turvallisuusvaatimuksia noudattaen”. Lisäksi kyseisen asetuksen liitteessä I olevassa 1.7 kohdassa säädetään, että siirtoverkonhaltijat ”eivät saa rajoittaa yhteenliittämiskapasiteettia ratkaistakseen ylikuormitustilanteet oman valvonta-alueensa sisällä”. Lisäksi komissio päätti 14 päivänä huhtikuuta 2010 asiassa AT.39351 – Ruotsin rajayhdysjohdot (17) hyväksyä Ruotsin siirtoverkonhaltijan sitoumukset; Ruotsin siirtoverkonhaltija oli komission ennakkoarvion mukaan käyttänyt väärin määräävää asemaansa Ruotsin markkinoilla rajoittamalla rajat ylittävää kapasiteettia sisäisen ylikuormituksen ratkaisemiseksi SEUT-sopimuksen 102 artiklan vastaisesti. Samankaltainen alustava päätelmä, josta aiheutuu sitoumuksia, tehtiin myös asiassa AT-40461 – Saksan ja Tanskan välinen rajayhdysjohto (18) Länsi-Tanskan (DK1) ja Saksa/Luxemburg-alueen välistä rajaa varten.

(62)

Edellä esitettyjen periaatteiden perusteella markkinaoperaattorien olisi pitänyt olla tietoisia rajat ylittävän kapasiteetin maksimointia koskevasta periaatteesta. Joka tapauksessa komission tulkinta voimassa olleista rajat ylittävään kapasiteettiin liittyvistä säännöistä tuli selväksi viimeistään huhtikuussa 2010 asian AT.39351 – Ruotsin rajayhdysjohdot perusteella. Lopuksi toisin kuin poikkeuspyynnössä väitetään, asetuksen (EY) N:o 714/2009 liitteessä I olevassa 1.7 kohdassa ei sallittu loputonta alueiden välisen kapasiteetin vähentämistä käyttövarmuuden, kustannustehokkuuden tai sähkön sisämarkkinoihin kohdistuvien kielteisten vaikutusten minimoinnin vuoksi. Sen sijaan silloin, kun tällainen rajoitus on saatettu poikkeuksellisesti sallia, se on selvästi voitu ”hyväksyä vain siihen saakka, kunnes löydetään pitkän aikavälin ratkaisu”. Asetuksen (EY) N:o 714/2009 nojalla ei siis selvästikään ollut sallittua luoda kokonaista verkkoa, joka perustuu pysyvään vähentämiseen.

(63)

Ainakin osa markkinaosapuolista katsoi kuitenkin, että sähköasetukseen perustuvan rajat ylittävän kapasiteetin maksimointivelvoitteen sekä direktiiviin 2009/28/EY perustuvan uusiutuvista lähteistä peräisin olevalle energialle myönnettävän ajojärjestyksen etusijan ja ensisijaisen verkkoonpääsyn välinen suhde ei ollut täysin selvä. Hakijat totesivat myös, että hankkeen toteuttajat olivat tuoneet tämän kysymyksen toistuvasti esiin komission kanssa käymässään yhteydenpidossa tästä erityisestä, laatuaan ensimmäisestä hankkeesta. KF CGS -hankkeen parissa työskentelevät siirtoverkonhaltijat eivät myöskään vain sivuuttaneet mahdollista haastetta, joka liittyi niiden suunnittelemaan siirtorajoituksen hallintaa koskevaan lähestymistapaan. Sen sijaan ne esittelivät suunnittelemaansa lähestymistapaa useaan otteeseen komission yksiköille. Komission yksiköt eivät vuodesta 2010 alkaen hankkeen toteuttajien kanssa käydyssä yhteydenpidossa olleet pyytäneet KF CGS -hankkeen rakenteen muuttamista siten, että varmistetaan maksimointia koskevan periaatteen soveltaminen. Hakijan mukaan tämä lisäsi hankkeen toteuttajan epävarmuutta siitä, mitä sääntöjä hankkeeseen oli sovellettava.

(64)

Vuonna 2010 tehdyssä KF CGS -hanketta koskevassa avustushakemuksessa (19) todettiin, että ensisijaisen syötön oikeasta tulkinnasta olisi varmistuttava, jotta voidaan varmistaa hankkeen kannattavuus. Komission yksiköille toimitetun yhteisen toteutettavuustutkimuksen mukaan ”perusoletuksena oli, että yhteenliitäntöjen kapasiteetti, jota ei odoteta tarvittavan tuulivoiman siirtämiseen, voidaan asettaa sähköpörssin käyttöön”. Kaupankäyntiin käytettävissä oleva odotettu ylimääräinen siirtokapasiteetti oli näin ollen vain se kapasiteetti, joka jää jäljelle merituulivoimatuotannon rantaan siirtämisen jälkeen.

(65)

Tutkimuksessa todettiin myös, että ”direktiivin 2009/28/EY perusteella kaikilla mailla on ensisijainen pääsy uusiutuvien energialähteiden verkkoon. Saksan kansallinen lainsäädäntö edellyttää lisäksi, että tuuliturbiinit voivat aina syöttää sähköä Saksan kansalliseen siirtoverkkoon. Tapauksissa, joissa siirtokapasiteetti on riittämätön, viralliset verkkoonpääsyä koskevat vaatimukset voidaan kuitenkin ratkaista vastakauppaa tai tasehallintamarkkinoita koskevien toimenpiteiden avulla.” Tämä tarkoittaa, että keskustelua käytiin jo sekä siirtorajoituksen hallintaa koskevasta ongelmasta että mahdollisesta vastakauppaan perustuvasta ratkaisusta.

(66)

Siirtorajoituksen hallintaa koskevasta lähestymistavasta keskusteltiin joka tapauksessa edelleen, myös komission yksiköiden kanssa. Hyvin samankaltaisissa 14 päivänä marraskuuta 2012 ja (tarkistetun hankesuunnitelman perusteella) 3 päivänä syyskuuta 2014 pidetyissä esityksissä siirtoverkonhaltija Energinet.dk nimenomaisesti totesi, että ”siirtorajoituksen hallintaa koskeva malli on olennainen osa investointipäätöksen perusteita”. Molemmissa esityksissä tuotiin nimenomaisesti esiin mahdollisesti ristiriitaiset tulkinnat, jotka koskivat toisaalta direktiivin 2009/28/EY 16 artiklaan perustuvaa ensisijaista verkkoonpääsyä ja toisaalta asetuksen (EY) N:o 714/2009 16 artiklan mukaista maksimointia koskevaa periaatetta.

(67)

Esityksissä kuvailtiin selkeästi tapaa, jolla siirtoverkonhaltijat aikoivat ratkaista tämän ristiriidan KF CGS -hankkeessa, ja todettiin, että ”tuulivoimatuotannon kapasiteetti maalla sijaitsevassa verkossa varataan seuraavalle vuorokaudelle tehtyjen ennusteiden perusteella” ja että ”jäljelle jäävä kapasiteetti tarjotaan markkinoiden yhteenkytkemiseen [tässä määritellään kaupan käyttöön asetettava kapasiteetti] ja käytetään samalla tavalla kuin muiden rajayhdysjohtojen kapasiteetti”. Vaikka vuonna 2014 pidetyssä esityksessä ei korostettu (kirjallisesti) markkinoiden käytettävissä olevan kapasiteetin pienenemistä verrattuna aiempaan hankesuunnitelmaan, tätä ei myöskään piiloteltu. Molemmissa esityksissä päinvastoin noudatettiin samaa rakennetta, ja jos niitä tarkastellaan vierekkäin, ero näkyy selvästi.

(68)

Siirtorajoituksen hallintaa koskevan lähestymistavan merkitys tuotiin näin ollen toistuvasti esiin vuodesta 2010 alkaen kokouksissa kansallisten sääntelyviranomaisten ja komission yksiköiden kanssa, ja samalla korostettiin, että johdetun oikeuden toisistaan poikkeavia oikeudellisia vaatimuksia voidaan pitää ristiriitaisina. Vähintäänkin myöhemmissä esityksissä vahvistettiin myös selvästi lähestymistapa, jota hankkeen osapuolet aikoivat noudattaa tämän ongelman ratkaisemiseksi, sekä mitä vaikutuksia sillä olisi rajat ylittävään kapasiteettiin. Kansalliset viranomaiset ja komissio jatkoivat näiden vuosien aikana hankkeen tukemista muun muassa merkittävillä rahoitusosuuksilla pyytämättä hankkeen rakenteen muuttamista.

(69)

Komissio toteaa myös, että ehdotetusta konseptista on keskusteltu laajasti asianomaisten kansallisten viranomaisten kanssa ja että yksikään asiaan liittyvistä kansallisista sääntelyviranomaisista ei ole vastustanut suunniteltua siirtorajoituksen hallintaa koskevaa konseptia. Kaikki asiaan liittyvän Hansa-alueen sääntelyviranomaiset päinvastoin olivat hyväksyneet konseptin Hansa-alueen kapasiteetin laskentamenetelmän hyväksymisen yhteydessä.

(70)

Pelkästään sitä, että kansalliset viranomaiset ja komissio eivät ole useiden vuosien aikana esittäneet oikeudellisia epäilyjä hankkeesta, ei voi millään tavoin pitää perusteluna hanketta koskevan poikkeuksen myöntämiselle. Lisäksi kuten myös yhdessä kuulemiseen annetussa vastauksessa korostettiin, toteutusajaltaan erittäin pitkissä hankkeissa on odotettavissa, että sääntelyvaatimukset muuttuvat (tai niitä selvennetään). Aiheen monimutkaisuuden ja sääntelykehyksestä käytyjen laajojen keskustelujen perusteella komissio ei kuitenkaan voi sulkea pois sitä, että hankkeen osapuolet ovat voineet kohtuudella olettaa, että he voisivat jatkaa hanketta suunnitellusti. Tämä todettiin myös useissa komissiolle esitetyissä huomautuksissa, myös niissä, joissa poikkeukseen suhtaudutaan melko kriittisesti. Lisäksi jos kansalliset sääntelyviranomaiset, ministeriöt tai komissio olisivat esittäneet vastalauseita, hanketta olisi mahdollisesti voitu mukauttaa ennen sen toiminnan alkamista esimerkiksi lisäämällä maalla sijaitsevaa liitäntäkapasiteettia kaupankäyntiin käytettävissä olevien siirtomäärien kasvuun sopeutumiseksi (kuten oli alun perin suunniteltu, mutta josta luovuttiin hanketta tarkistettaessa).

(71)

Siirtorajoituksen hallinta mainittiin olennaiseksi osaksi investointipäätöstä, koska investointipäätöksessä oli otettava huomioon kaikkien asiaan liittyvien osapuolten edut. Tähän sisältyi sellaisten merituulivoimaloiden rooli, jotka saivat avustuksia erilaisista kansallisista tukijärjestelmistä. On selvää, että jos kaupan käyttöön olisi myönnettävä enimmäiskapasiteetti, merituulivoimaloiden tuotannon rajoittamisen todennäköisyys kasvaisi.

(72)

Siinä määrin kuin tuotannon rajoittaminen on muuta kuin markkinapohjaista, sähköasetuksen 13 artiklan 7 kohta oikeuttaa tuotantolaitokset täyteen taloudelliseen korvaukseen tukijärjestelmistä ja vuorokausimarkkinoilla saatavien tulojen menetyksistä. Tapauksissa, joissa tulonmenetykset voivat olla tätä suurempia (esim. päivänsisäisillä markkinoilla tai järjestelmäpalveluista saatavien tulojen menetykset), asetuksessa ei säädetä korvausvelvoitetta (vaikkakin tällainen velvoite voi aiheutua kansallisesta lainsäädännöstä). Joka tapauksessa merkittävä kasvu merituulipuistojen tuotannon rajoittamisessa muuttaisi huomattavasti hankkeen perusolettamuksia, sillä tavoitteena oli lisätä merituulipuistojen käytettävissä olevia vaihtoehtoja sähkön rantaan siirtämiseen, parantaa DK2-alueelle suuntautuvien sähkötoimitusten luotettavuutta ja lisätä kaupankäyntiin käytettävissä olevaa kapasiteettia muuttamatta merkittävästi nykyisten merituulipuistojen tilannetta tai niiden syötölle asianomaisissa kansallisissa kehyksissä myönnettyä etusijaa. Jos hankkeen osapuolet olisivat tienneet, että kaupankäynnin käyttöön oli asetettava enimmäiskapasiteetti tuulipuistojen ensisijaiseen verkkoonpääsyyn liittyvistä oikeuksista huolimatta, hanketta ei olisi välttämättä koskaan toteutettu.

(73)

Kun otetaan huomioon kansallisten sääntelyviranomaisten, ministeriöiden ja komission kanssa käyty säännöllinen yhteydenpito, jossa suunniteltu lähestymistapa on selitetty, on uskottavaa, että hankkeen osapuolet ovat voineet ymmärtää väärin oikeudellisen tilanteen. Kun otetaan huomioon edellä mainittu ja tämän hybridiomaisuutta koskevan demonstraatiohankkeen kohtaamiin haasteisiin kiinnitetty erityishuomio, voitaisiin tosiaan katsoa, että oikeudelliset vaatimukset, jotka edellyttäisivät merkittäviä muutoksia hankkeen perusolettamuksiin ja jotka olisivat saattaneet pysäyttää hankkeen toteuttamisen tai muuttaa sen perusolettamuksia, jos ne olisivat olleet selkeitä aiemmin, aiheuttavat huomattavia ongelmia pienen liitetyn verkon käytössä.

(74)

Komissio voi sen vuoksi päätellä, että sähköasetuksen 16 artiklan 8 kohdan täysimääräinen soveltaminen KF CGS -verkkoon aiheuttaisi huomattavia ongelmia pienen liitetyn verkon käytössä.

(75)

Poikkeusta sovelletaan KF CGS -yhteenliitännän alueiden välisen kapasiteetin laskemiseen ja jakamiseen, ja sillä poiketaan sähköasetuksen 16 artiklan 8 kohdan vaatimuksista siltä osin kuin kyseisessä kohdassa säädetään KF CGS -yhteenliitännän kokonaissiirtokapasiteettia koskevasta 70 prosentin vähimmäistasosta. Sähköasetuksen 16 artiklan 8 kohtaa on sen sijaan sovellettava siltä osin, että käyttöön asetetaan vähintään 70 prosenttia jäännöskapasiteetista, mikä tarkoittaa vähintään 70:tä prosenttia jäljelle jäävästä kapasiteetista sen jälkeen, kun siitä on vähennetty Baltic 1-, Baltic 2- ja Kriegers Flak -tuulipuistojen tuotannon siirtäminen niitä vastaaviin maalla sijaitseviin verkkoihin; tämä perustuu kyseisten puistojen sähköntuotantoa koskeviin päivittäisiin ennusteisiin.

(76)

Siltä osin kuin muissa säännöksissä viitataan sähköasetuksen 16 artiklan 8 kohdassa määritettyyn ”vähimmäistasoon”, niiden tulkitaan viittaavan tässä päätöksessä tarkoitettuun vähimmäistasoon. Tämä koskee myös sähköalan verkkosääntöjä ja suuntaviivoja, kuten asetusta (EU) 2015/1222, asetusta (EU) 2016/1719 ja asetusta (EU) 2017/2195 sekä kyseisiin komission asetuksiin perustuvia ehtoja ja menetelmiä.

(77)

Kaikkia muita sähköasetuksen 16 artiklan vaatimuksia, erityisesti vaatimusta, jonka mukaan on asetettava käyttöön yhteenliitäntöjen enimmäiskapasiteetti verkon käyttövarmuuden turvallisuusvaatimuksia noudattaen, on edelleen sovellettava.

(78)

Sähköasetuksen 64 artiklassa säädetään, että päätöksellä on pyrittävä varmistamaan, ettei se haittaa siirtymistä uusiutuvaan energiaan, jouston lisäämistä, energian varastointia, sähköistä liikkumista eikä kulutusjoustoa.

(79)

Poikkeusta koskevan päätöksen tavoitteena on mahdollistaa ensimmäinen laatuaan oleva demonstraatiohanke, jonka tavoitteena on parantaa uusiutuvien energialähteiden integrointia sähköverkkoon. Se ei sen vuoksi haittaa siirtymistä uusiutuvaan energiaan. Sillä ei myöskään ole havaittavaa vaikutusta sähköiseen liikkumiseen tai kulutusjoustoon.

(80)

Jouston lisäämisen ja energian varastoinnin osalta on tärkeä huomata, että joustopalvelujen (kuten varastoinnin) mahdollisuus tukea sähköverkkoa riippuu suoraan siitä, että kyseisten palvelujen tarjoajille annetaan tarkat ja selkeät signaalit investoinneista ja ajojärjestyksen määrittelystä. Kun tarjousalueella on rakenteellisia siirtorajoituksia, paikkakohtaisten joustopalvelujen investointeja koskevat signaalit vääristyvät. Esimerkiksi investoinnit vedyn tuotantoon tai akkuvarastoon KF CGS -verkossa voisivat olla kannattavampia sääntelykehyksessä, jossa otetaan asianmukaisesti huomioon KF CGS -verkon ja molempien maalla sijaitsevien verkkojen väliset siirtorajoitukset. Kun otetaan huomioon offshore-investointien merkittävät tekniset haasteet, erillisen offshore-tarjousalueen perustaminen KF CGS -verkkoa varten ei automaattisesti tarkoita, että tällaiset investoinnit olisivat kannattavia. On kuitenkin selvää, että offshore-tarjousalueen perustamiseen verrattuna poikkeusta koskevan päätöksen mukainen lähestymistapa voi vaikuttaa kielteisesti näihin investointimahdollisuuksiin.

(81)

Toisaalta sähköasetuksen 64 artiklassa ei edellytetä, että poikkeusta koskevilla päätöksillä maksimoidaan joustoa tai energian varastointia koskeva potentiaali, vaan niillä pyritään ainoastaan varmistamaan, ettei poikkeus haittaa sitä. Toisin sanoen poikkeuksen ei tule estää kehitystä, joka ilman poikkeusta tapahtuisi luontaisesti. Ei kuitenkaan ole varmaa, operoitaisiinko KF CGS -verkkoa erillisenä offshore-tarjousalueena, jos poikkeusta ei myönnettäisi. Kuten kuulemiseen vastanneet tahot myös korostivat, offshore-tarjousalueella voisi olla merkittäviä hyötyjä markkinoiden toiminnan, avoimuuden ja verkko-omaisuuden tehokkaan käytön kannalta, mutta se voisi myös lisätä monimutkaisuutta esimerkiksi kustannusten ja hyötyjen jakautumisessa. Ilman offshore-tarjousalueen perustamista ei ole selvää, tarjoaisiko sähköasetuksen 16 artiklan 8 kohdan täysimääräinen täytäntöönpano KF CGS -hankkeen yhteydessä yksinään täsmällisempiä investointisignaaleja joustopalveluille tai varastoinnille.

(82)

Vaikka poikkeus ei haittaa siirtymistä jouston lisäämiseen, energian varastointi mukaan luettuna, poikkeuksen ehdoissa on tärkeää ottaa huomioon asianmukaisten investointisignaalien tarve ja sen vaikutus mahdollisiin varastointia tai muuta joustoa koskeviin investointeihin.

(83)

Sähköasetuksen 64 artiklassa säädetään nimenomaisesti, että ”poikkeuksen on oltava kestoltaan rajoitettu ja siihen sovelletaan ehtoja, joiden tavoitteena on lisätä kilpailua ja yhdentymistä sähkön sisämarkkinoihin”.

(84)

Suhteellisuusperiaate oikeuttaa keston rajoittamisen esimerkiksi silloin, jos ongelmat voitaisiin ratkaista lyhyemmällä poikkeuksella tai jos pidempi poikkeus aiheuttaisi markkinaosapuolille suhteettoman rasitteen, mutta se ei ole ainoa syy. Sähköasetuksessa säädetään pakollisesta rajoittamisesta useista syistä. Ennen kaikkea asetuksessa oletetaan, että yleistä sääntelykehystä voidaan soveltaa kaikkiin tilanteisiin sisämarkkinoilla ja että tällaisesta yleisestä soveltamisesta on hyötyä yhteiskunnalle. Vaikka 64 artiklassa tunnustetaan, että erityistilanteet saattavat edellyttää poikkeuksia, nämä poikkeukset ovat alttiita lisäämään koko verkon monimutkaisuutta ja voivat toimia yhdentymisen esteinä myös naapurialueilla. Lisäksi poikkeuksen perustelu perustuu yleensä tiettynä hetkenä voimassa olevaan tekniseen ja sääntelykehykseen sekä tiettyyn verkon topologiaan. Kaikki nämä tilanteet muuttuvat väistämättä. On myös tärkeää, että markkinaosapuolet pystyvät ennakoimaan sääntelymuutokset riittävän ajoissa. Siksi kaikkien poikkeusten on oltava kestoltaan rajoitettuja.

(85)

Ainoa tilanne, jossa asetuksessa säädetään yleisistä poikkeusmahdollisuuksista ilman aikarajoituksia, koskee SEUT-sopimuksen 349 artiklassa tarkoitettuja syrjäisimpiä alueita, joita ei ole mahdollista liittää yhteen unionin energiamarkkinoiden kanssa ilmeisistä fyysisistä syistä. Tämä on ymmärrettävää, koska kyseisillä alueilla ei ole vaikutusta sähkön sisämarkkinoihin. Koska KF CGS ei ole syrjäisin alue, poikkeuksen kestoa on rajoitettava selkeästi ja ennakoitavasti.

(86)

Poikkeuspyynnössä esitetään, että kestoa rajoitetaan kolmen merituulipuiston käytön ja liittämisen perusteella. Sanamuoto ei näin ollen anna ymmärtää, että kesto olisi rajoittamaton. Tässä ehdossa ei kuitenkaan määritetä riittävän täsmällisesti, mitä pidetään yhä alkuperäisten tuulipuistojen ”käyttönä”, eikä kolmansien osapuolten ole sen perusteella mahdollista ennakoida sääntelykehystä riittävästi etukäteen.

(87)

Epäselvyyksien välttämiseksi olisi oltava selkeästi määrittävissä, pidetäänkö KF CGS -verkkoon liitettyä merituulipuistoa yhä yhtenä alkuperäisistä tuulipuistoista vai ei. Ehdoksi olisi siksi joka tapauksessa lisättävä, että siitä päivästä alkaen, jona jokin kolmesta tuulipuistosta lakkaa toimimasta muusta syystä kuin tavanomaisen huollon tai kestoltaan rajoitettujen korjausten vuoksi tai johonkin niistä tehdään merkittäviä muutoksia, mistä katsotaan olevan kyse ainakin silloin, kun tarvitaan uusi liittymissopimus tai kun tuulipuiston tuotantokapasiteettia lisätään enemmän kuin viisi prosenttia, kyseisen tuulipuiston tuotantoa ei tule enää vähentää kokonaissiirtokapasiteetista ennen jäännöskapasiteetin laskemista. Tämä lisää kaupankäyntiin käytettävissä olevaa kapasiteettia rajayhdysjohdossa.

(88)

Jos yksi tai kaksi tuulipuistoista lakkaa toimimasta tai muutoin hyödyntämästä poikkeusta, se ei silti saa vaikuttaa kielteisesti muiden tuulipuistojen kaupalliseen tilanteeseen tai verkon käyttöön. Poikkeusta ei siis lopeteta vain siksi, että yhden tuulipuiston tuotanto ei ole enää oikeutettu ennalta määriteltyyn vähennykseen kokonaissiirtokapasiteetista, vaan vasta silloin, jos kaikki kolme tuulipuistoa eivät enää ole oikeutettuja tähän vähennykseen.

(89)

Komissio katsoo poikkeuksen asianmukaisen keston osalta, että välitön sellaisten sääntöjen soveltaminen, joista poikkeamista pyydetään, edellyttäisi merkittäviä muutoksia KF CGS:n sääntelyllisiin ja kaupallisiin järjestelyihin, mikä saattaisi vaikuttaa kielteisesti tuulipuistojen toimintaan.

(90)

Toisaalta komissio huomauttaa, että poikkeuksen myöntäminen niin pitkäksi aikaa kuin tuulipuistot ovat käytössä ja liitettyjä voisi tarkoittaa, että poikkeusta sovellettaisiin 20 vuotta tai pidempään, kun otetaan huomioon merituulipuistojen keskimääräinen käyttöikä. Näin pitkä poikkeus aiheuttaisi merkittäviä haittoja markkinoiden yhdentymiselle.

(91)

Lisäksi on tärkeää, ettei KF CGS:ää koskevalla poikkeuksella luoda muuttumatonta ja joustamatonta ja jokseenkin vierasta elementtiä offshore-sääntelykehykseen. Jotta varmistetaan riittävä joustavuus ja luodaan samalla riittävä varmuus ja ennakoitavuus kaikille hankkeen osapuolille ja muille markkinaosapuolille, olisi säädettävä tässä poikkeusta koskevassa päätöksessä hyväksytyn kehyksen säännöllisestä uudelleentarkastelusta.

(92)

Komission on näin ollen saavutettava tasapaino KF CGS:n hankekumppanien ja sen naapurijäsenvaltioiden, jotka ovat luottaneet ensimmäistä tämän kaltaista hanketta varten kehitetyn sääntelyratkaisun laillisuuteen, oikeutettujen etujen sekä rajat ylittävien sähkönsiirtojen maksimointia koskevaa periaatetta hyödyntävien EU:n kuluttajien ja tuottajien etujen välillä.

(93)

Komissio ottaa huomioon, että on mahdollista laatia ja toteuttaa sääntelyratkaisu, joka ei edellytä poikkeusta (20). Siihen tarvitaan kuitenkin merkittävästi aikaa, ja se aiheuttaisi myös huomattavaa monimutkaisuutta. Sama pätee myös tarvittaviin sopimusten mukauttamisiin EU:n sääntöjä noudattavaan uuteen sääntelykohteluun. Koska keskustelu merellä sijaitsevaa hybridiomaisuutta koskevasta sääntelykehyksestä on kesken, olisi myös varattava riittävästi aikaa, jotta tällaisia mukautuksia ei tarvitse aloittaa ennen kuin on varmistettu vakaa ja selkeä perusta. Sen vuoksi vaikuttaa asianmukaiselta, että poikkeus myönnetään 10 vuodeksi.

(94)

Ei ole kuitenkaan täysin mahdollista sulkea pois sitä, että jatkuvaa poikkeusta tarvitaan silti taloudellisen tasapainon säilyttämiseksi ja KF CGS -verkon kannattavuuden varmistamiseksi myös tämän 10 vuoden soveltamisajan jälkeen. Komissio voi näin ollen jatkaa tätä soveltamisaikaa perustelluissa tapauksissa. Poikkeuksen, sen mahdolliset jatkamiset mukaan luettuina, ei tulisi kestää pidempään kuin 25 vuotta, koska se ylittäisi tuulipuistojen odotetun jäljellä olevan käyttöiän.

(95)

Mahdollisesta poikkeuksen jatkamista koskevasta pyynnöstä tehtävässä komission tarkastelussa on esitettävä arviointi siitä, onko hankkeen rakennetta mahdollista muuttaa siten, että se mahdollistaisi KF CGS -verkon integroinnin kokonaan yleiseen sääntelykehykseen esimerkiksi määrittelemällä offshore-tarjousalueita. Tällaisessa hankkeen rakenteen muutoksessa otettaisiin asianmukaisesti huomioon poikkeusta koskevassa päätöksessä vahvistettu taloudellinen tasapaino. Yksityiskohtainen poikkeuksen jatkamisen hakemista ja myöntämistä koskeva menettely esitetään kohdassa 5.5.3.

(96)

Mitä tulee muihin asetettaviin ehtoihin, kaupankäyntiin käytettävissä olevan vähimmäiskapasiteetin lisäämisen edellyttäminen muutoin muuttumattomassa hankkeessa toisi suoraan takaisin ongelman, joka poikkeuksella pyritään ratkaisemaan, sellaisina aikoina, joina KF CGS -verkon kaapelit ovat ylikuormitettuja. Toisaalta silloin, kun nämä kaapelit eivät ole ylikuormitettuja, maksimointia koskevaa periaatetta sovelletaan joka tapauksessa, joten suurin mahdollinen teknisesti toteutettavissa oleva kapasiteetti on jo asetettava käyttöön, enimmillään siirtoverkon kokonaissiirtokapasiteettiin saakka.

(97)

Ei ole kuitenkaan mahdollista sulkea kokonaan pois sitä, että käytettävissä olevaa kapasiteettia voidaan lisätä pitkällä aikavälillä. Erityisesti aiemmissa hanketta koskevissa suunnitelmissa esitettiin vielä ylimääräisten tasasähkökaapeleiden rakentamista, ja nämä suunnitelmat hylättiin vaadittujen komponenttien kustannusten 2,5-kertaisen kasvun vuoksi (ks. edellä olevat kohdat 40–42). Näiden investointien tekeminen tulevaisuudessa ei ole poissuljettua. Erityisesti KF CGS:n avustussopimuksessa todettiin mahdollisuus liittää ruotsalainen tuulipuisto KF CGS -verkkoon ja tuotiin esiin mahdollisuus lisätä kapasiteettia tällaisessa skenaariossa.

(98)

Kun teknologian tai markkinoiden uusi kehitys tai investoinnit uusiin merituulipuistoihin KF CGS:n läheisyydessä tekevät nykyisen verkon parantamisesta tai sellaisten uusien kaapeleiden rakentamisesta, jotka lisäävät kaupankäyntiin käytettävissä olevaa kapasiteettia, taloudellisesti kannattavaa (kun otetaan huomioon tarve varmistaa KF CGS -verkon ja viereisten verkkojen käyttövarmuus), tällaiset investoinnit olisi toteutettava. Jos poikkeuksen jatkamista pyydetään, komission arviointiin on sisällytettävä myös se, voitaisiinko tällaisia lisäkapasiteettiin kohdistuvia investointeja kohtuudella odottaa.

(99)

Jos joustopalvelujen tarjoajat osoittavat konkreettista kiinnostusta sellaisten hankkeiden toteuttamiseen KF CGS -verkossa tai sen läheisyydessä, jotka voisivat lisätä kaupankäyntiin käytettävissä olevaa kapasiteettia hyödyntämällä joustopalveluja (esim. varastoimalla ylimääräisen tuulivoimatuotannon merellä sijaitseviin akkuihin), asianomaisten kansallisten viranomaisten on harkittava asianmukaisesti tällaisia investointeja ja hyödynnettävä niiden potentiaali nostaa kaupankäyntiin käytettävissä oleva kapasiteetti sähköasetuksen 16 artiklan 8 kohdassa määritettyyn vähimmäistasoon.

(100)

Jotta komissio voi arvioida, onko poikkeus yhä välttämätön, kun otetaan huomioon hybridihankkeita koskevan sääntelykehyksen mahdolliset tulevat selvennykset ja muutokset, kansallisten viranomaisten on raportoitava komissiolle riittävän paljon ennen poikkeuksen soveltamisajan päättymistä, pitävätkö ne poikkeuksen jatkamista välttämättömänä. Jos kansalliset viranomaiset haluavat pyytää tämän poikkeuksen jatkamista, yhteinen pyyntö on toimitettava riittävän paljon ennen poikkeuksen soveltamisajan päättymistä, jotta poikkeuspyyntö voidaan arvioida kattavasti ja markkinaosapuolille voidaan antaa varhaista tietoa tulevasta KF CGS:ää koskevasta sääntelykehyksestä. Pyyntöön on sisällyttävä kustannus-hyötyanalyysi, jossa osoitetaan poikkeuksen vaikutukset sekä KF CGS -verkkoon että alueellisella ja Euroopan tasolla. Analyysissa on vertailtava vähintään mahdollisuutta jatkaa poikkeusta nykyisessä muodossaan, lisätä käytettävissä olevaa kapasiteettia toteuttamalla lisäinvestointeja ja integroida KF CGS -verkko kokonaan merellä sijaitsevaa hybridiomaisuutta koskevaan yleiseen sääntelykehykseen sellaisena kuin sitä sovelletaan jatkopyynnön aikana.

(101)

Komissio ottaa jatkopyyntöä koskevassa päätöksessä asianmukaisesti huomioon sekä liitettyjen tuulipuistojen ja asianomaisten verkonhaltijoiden taloudelliset edut että poikkeuksen laajemman sosioekonomisen vaikutuksen alueellisella ja Euroopan tasolla. Tarkastelussa on erityisesti määriteltävä, olisiko KF CGS -verkko integroitava laajempaan hybridiomaisuuden sääntelykehykseen ja miten integrointi olisi toteutettava.

(102)

Jotta voidaan ottaa riittävällä tavalla huomioon sääntelykehyksen muutokset sekä teknologian ja markkinoiden kehitys, mahdollisen soveltamisalan jatkamisen (jos sellaisia myönnetään) olisi oltava kestoltaan rajoitettu.

(103)

Jos komissio tulee siihen lopputulokseen, että poikkeuksen jatkamisen myöntämiseksi on tehtävä muutoksia tässä päätöksessä määritettyyn sääntelyä koskevaan lähestymistapaan tai että muut ehdot ovat välttämättömiä kilpailun tai markkinoiden yhdentymisen lisäämiseksi, niiden toteuttamiseen annetaan riittävästi aikaa. Myös muille markkinaosapuolille ilmoitetaan hyvissä ajoin etukäteen käytettävissä olevan rajat ylittävän kapasiteetin mahdollisista muutoksista.

(1)

Contec Cleanroom (UK) Ltd toimitti 25 päivänä tammikuuta 2017 hakemuksen asetuksen (EU) N:o 528/2012 43 artiklan 1 kohdan mukaisesti saadakseen luvan kyseisen asetuksen liitteessä V määriteltyyn valmisteryhmään 2 kuuluvalle biosidivalmisteperheelle ”Contec Hydrogen Peroxide” ja antoi kirjallisen vahvistuksen siitä, että Yhdistyneen kuningaskunnan toimivaltainen viranomainen oli suostunut arvioimaan hakemuksen. Yrityksestä Contec Europe tuli 25 päivänä maaliskuuta 2019 tuleva luvan haltija Yhdistyneen kuningaskunnan Euroopan unionista eroamisen vuoksi, ja Slovenian toimivaltainen viranomainen suostui ottamaan vastaan arvioinnista vastaavan toimivaltaisen viranomaisen roolin 1 päivästä helmikuuta 2020 alkaen. Hakemus kirjattiin numerolla BC-GN057178-26 biosidivalmisterekisteriin.

(2)

Biosidivalmisteperhe ”Contec Hydrogen Peroxide” sisältää tehoaineena vetyperoksidia, joka sisältyy asetuksen (EU) N:o 528/2012 9 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun unionin hyväksyttyjen tehoaineiden luetteloon.

(3)

Arvioinnista vastaava toimivaltainen viranomainen toimitti 28 päivänä elokuuta 2019 asetuksen (EU) N:o 528/2012 44 artiklan 1 kohdan mukaisesti arviointiraportin ja arviointinsa päätelmät Euroopan kemikaalivirastolle, jäljempänä ’kemikaalivirasto’.

(4)

Kemikaalivirasto toimitti 7 päivänä huhtikuuta 2020 komissiolle biosidivalmisteperhettä ”Contec Hydrogen Peroxide” koskevan lausunnon (2) asetuksen (EU) N:o 528/2012 44 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

(5)

Lausunnossa todetaan, että ”Contec Hydrogen Peroxide” on asetuksen (EU) N:o 528/2012 3 artiklan 1 kohdan s alakohdassa tarkoitettu biosidivalmisteperhe, joka ei kuitenkaan täytä kyseisen asetuksen 19 artiklan 1 kohdan b alakohdan i alakohdassa vahvistettua edellytystä.

(6)

Kemikaaliviraston lausunnon mukaan hakija ei ole osoittanut, että ”Contec Hydrogen Peroxide” olisi riittävän tehokas, koska toimitetuissa tehoa koskevissa tutkimuksissa on epäjohdonmukaisuuksia eikä niistä ilmene, että kaikki asiaankuuluvat kriteerit täyttyisivät.

(7)

Komissio on kemikaaliviraston lausunnon kanssa samaa mieltä ja katsoo sen vuoksi, ettei ole aiheellista myöntää unionin lupaa biosidivalmisteperheelle ”Contec Hydrogen Peroxide”.

(8)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän biosidivalmistekomitean lausunnon mukaiset,

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1007/2009 vahvistetaan yhdenmukaistetut säännöt hyljetuotteiden saattamisesta unionin markkinoille. Sen 3 artiklan 1 kohdassa säädetään edellytyksistä, jotka koskevat inuiittiyhteisöjen tai muiden alkuperäisyhteisöjen harjoittamasta pyynnistä peräisin olevien hyljetuotteiden saattamista markkinoille. Kun hyljetuotteet saatetaan markkinoille, niiden mukana on oltava komission tätä tarkoitusta varten tunnustaman elimen myöntämä asiakirja, jolla todistetaan, että asetuksen (EY) N:o 1007/2009 3 artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät.

(2)

Komissio tunnusti päätöksellä C(2015) 5253 (2) Nunavutin territorion ympäristöviraston elimeksi, jolla on valtuudet myöntää asiakirjoja, joilla todistetaan asetuksen (EY) N:o 1007/2009 3 artiklan 1 kohdassa vahvistettujen edellytysten noudattaminen hyljetuotteiden saattamiseksi unionin markkinoille.

(3)

Asetukseen (EY) N:o 1007/2009 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2015/1775 (3) tehtyjen muutosten ja komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/1850 (4) valossa, komissio antoi päätöksen C(2015) 7273 (5) päätöksen C(2015) 5253 lisäksi.

(4)

Komissio vastaanotti 4 päivänä elokuuta 2020 Nunavutin taloudellisen kehityksen ja liikenteen ministeriöltä 22 päivänä huhtikuuta 2020 päivätyn kirjeen, jossa pyydettiin muuttamaan sen tunnustetun elimen nimi Nunavutin hallituksen sisäisen uudelleenjärjestelyn huomioon ottamiseksi.

(5)

Nunavutin hallituksen taloudellisen kehityksen ja liikenteen ministeriö pyysi, että viittaus Nunavutin territorion ympäristövirastoon (”Department of Environment, Government of Nunavut”) muutettaisiin viittaukseksi Nunavutin hallitukseen (”Government of Nunavut”).

(6)

Nunavutin hallituksen taloudellisen kehityksen ja liikenteen ministeriö täsmensi, että tämä nimenmuutos ei aiheuta muutoksia tunnustetun elimen tehtäviin ja rooliin.

(7)

Elin ”Nunavutin hallitus” täyttää asetuksen (EY) N:o 1007/2009 3 artiklan 1 a kohdan kolmannessa alakohdassa ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/1850 3 artiklan 1 kohdassa tunnustetuille laitoksille asetetut vaatimukset.

(8)

Sen vuoksi on aiheellista tunnustaa elin ”Nunavutin hallitus” elimeksi, jolla on valtuudet myöntää asiakirjoja, joilla todistetaan asetuksen (EY) N:o 1007/2009 3 artiklan 1 kohdassa säädettyjen edellytysten täyttyminen.

(1)

Jotta voidaan vahvistaa jäsenvaltioiden vuotuiset päästökiintiöt kaudelle 2021–2030 asetuksen (EU) 2018/842 soveltamisalaan kuuluvilla aloilla, asiaa koskevien laskelmien on perustuttava tarkimpiin saatavilla oleviin tietoihin. Sen vuoksi asetuksen (EU) 2018/842 soveltamisalaan kuuluvat kasvihuonekaasujen kokonaispäästöt, jotka jäsenvaltiot ovat toimittaneet komissiolle Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 525/2013 (2) 7 artiklan mukaisesti vuonna 2020, vahvistetaan perusteellisen tarkastelun jälkeen. Tällainen tarkastelu, jonka komissio on tehnyt Euroopan ympäristökeskuksen avustamana asetuksen (EU) N:o 525/2013 19 artiklan 1 kohdan mukaisesti, muodostaa tarkastellut tiedot kasvihuonekaasupäästöistä vuoden 2005 ja vuosien 2016–2018 osalta asetuksen (EU) 2018/842 4 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

(2)

Yhtä tarkkoja tietoja kuin tarkistetut inventaariotiedot tarvitaan kasvihuonekaasupäästöistä, jotka ovat peräisin kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän, jäljempänä ’EU:n päästökauppajärjestelmä’, toteuttamisesta unionissa annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY (3) soveltamisalaan kuuluvista kiinteistä laitoksista ja jotka on johdettu kyseisten laitosten todennettuja päästöjä koskevasta unionin rekisteristä, jäljempänä ’rekisteri’. Siltä osin kuin rekisteriin sisältyvät EU:n päästökauppajärjestelmän päästöt vuoden 2005 osalta eivät vastaa direktiivin 2003/87/EY tai asetuksen (EU) 2018/842 nykyistä soveltamisalaa, täydentäviä päästötietoja saadaan direktiivin 2003/87/EY tai Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen 406/2009/EY (4) nojalla hyväksytyistä asiaankuuluvista komission päätöksistä (5) sekä kansallisista jakosuunnitelmista ja komission ja asianomaisten jäsenvaltioiden välisestä virallisesta kirjeenvaihdosta.

(3)

Jotta varmistetaan määritettyjen vuotuisten päästökiintiöiden johdonmukaisuus kunakin vuonna raportoitujen kasvihuonekaasupäästöjen kanssa kaudella 2021–2030, jäsenvaltioiden vuotuiset päästökiintiöt on laskettava hiilidioksidiekvivalentteina soveltamalla samoja lämmitysvaikutusarvoja eli arvoja, jotka on vahvistettu hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) viidennessä arviointiraportissa ja lueteltu komission delegoidun asetuksen (EU) 2020/1044 (6) liitteessä.

(4)

Jotta voidaan laskea kunkin jäsenvaltion vuotuinen päästökiintiö vuodeksi 2030 niiden kasvihuonekaasupäästöjen vähennysten mukaisesti, joita tavoitellaan vuonna 2030 suhteessa asetuksen (EU) 2018/842 liitteessä I määritettyihin vuoden 2005 tasoihin, sovelletaan viisivaiheista menetelmää.

(5)

Ensin määritetään vuoden 2005 kasvihuonekaasupäästöjen arvo. Direktiivin 2003/87/EY soveltamisalaan kuuluvien ja vuonna 2005 olemassa olleiden kiinteiden laitosten kasvihuonekaasupäästöjen määrä vähennetään vuoden 2005 tarkistetuista kasvihuonekaasujen kokonaispäästöistä. Niihin jäsenvaltioihin, joiden osallistuminen EU:n päästökauppajärjestelmään alkoi myöhemmin kuin vuonna 2005, sovelletaan vuoden 2005 osalta päätöksessä 2013/162/EU määritettyä päästöjen määrää. Direktiivin 2003/87/EY soveltamisalan laajentaminen vuonna 2013 otetaan huomioon siten, että lasketaan vuotta 2005 vastaava arvo täytäntöönpanopäätöksessä 2013/634/EU vahvistetulle vuotuisen päästökiintiön vastaavalle mukautukselle vuodelle 2020 päätöksen 406/2009/EY mukaisesti. Kuten asetuksen (EU) 2018/842 10 artiklan 1 kohdan a alakohdassa edellytetään, laskelmassa otetaan huomioon myös vuosina 2005 ja 2012 tehdyt muutokset sen suhteen, mitkä laitokset kuuluvat direktiivin soveltamisalaan, samalla tavalla kuin päätöksessä (EU) 2017/1471 esitetään.

(6)

Toiseksi kunkin jäsenvaltion vuosittainen päästökiintiö vuodelle 2030 lasketaan soveltamalla asetuksen (EU) 2018/842 liitteessä I vahvistettua prosenttiosuutta laskettuun vuoden 2005 päästöarvoon.

(7)

Kolmanneksi asetuksen (EU) 2018/842 soveltamisalaan kuuluvien kasvihuonekaasupäästöjen keskimääräinen määrä vuosina 2016, 2017 ja 2018 kussakin jäsenvaltiossa lasketaan vähentämällä direktiivin 2003/87/EY soveltamisalaan kuuluvien kiinteiden laitosten todennettujen kasvihuonekaasupäästöjen keskimääräinen määrä vuosina 2016, 2017 ja 2018 kyseisessä jäsenvaltiossa sekä kotimaan lentoliikenteen hiilidioksidipäästöt sen tarkistettujen kasvihuonekaasupäästöjen keskimääräisestä kokonaismäärästä vuosina 2016, 2017 ja 2018.

(8)

Neljänneksi lasketaan kunkin jäsenvaltion vuotuiset päästökiintiöt vuosiksi 2021–2029. Ne määritetään lineaarisen kehityspolun perusteella, joka alkaa vuosien 2016, 2017 ja 2018 keskimääräisestä kasvihuonekaasupäästöjen määrästä ja viiden kahdestoistaosa etäisyydestä vuodesta 2019 vuoteen 2020 ja päättyy vuoden 2030 vuotuiseen päästökiintiöön. Kreikan, Kroatian ja Unkarin osalta lineaarinen kehityspolku alkaa vuonna 2020, koska tämä johtaa pienempiin kiintiöihin kyseisille jäsenvaltioille.

(9)

Lopuksi vuotuisista päästökiintiöistä saatuja arvoja mukautetaan. EU:n päästökauppajärjestelmän päästöoikeudet, jotka liittyvät sellaisten kiinteiden laitosten kasvihuonekaasupäästöihin, jotka on jätetty EU:n päästökauppajärjestelmän ulkopuolelle direktiivin 2003/87/EY 27 artiklan mukaisesti ja jotka jäsenvaltiot ovat ilmoittaneet komissiolle kyseisen artiklan mukaisesti, kuuluvat sen vuoksi, siltä osin kuin ne on jätetty kyseisen direktiivin nojalla unionin päästökaton ulkopuolelle vuodesta 2021 alkaen, asetuksen (EU) 2018/842 soveltamisalaan. Tämän seurauksena määrät, jotka vähennetään päästökatosta, lisätään asianomaisten jäsenvaltioiden vuotuisiin päästökiintiöihin kaudella 2021–2030. Asetuksen (EU) 2018/842 liitteessä IV täsmennetty mukautuksen määrä lisätään kunkin kyseisessä liitteessä luetellun jäsenvaltion vuotuiseen päästökiintiöön vuoden 2021 osalta.

(10)

EU:n päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksien vähentämisen jälkeen tiettyjen jäsenvaltioiden kokonaisenimmäismäärät, jotka voidaan ottaa huomioon jäsenvaltion vaatimustenmukaisuusvelvoitteen täyttämiseksi vuosina 2021–2030 asetuksen (EU) 2018/842 9 artiklan mukaisesti, määritetään soveltamalla jäsenvaltioiden mainitun asetuksen 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti ilmoittamia prosenttiosuuksia vuoden 2005 osalta laskettuihin kasvihuonekaasupäästöjen arvoihin.

(11)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat ilmastonmuutoskomitean lausunnon mukaiset,

(1)

Asetuksen (EU) N:o 600/2014 28 artiklan 1 kohdassa yksilöidään kauppapaikat, joilla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 (2) 2 artiklan 8 kohdassa määritellyt finanssialan vastapuolet sekä asetuksen (EU) N:o 648/2012 10 artiklan 1 kohdan b alakohdan edellytykset täyttävät finanssialan ulkopuoliset vastapuolet voivat toteuttaa liiketoimia johdannaisilla, jotka kuuluvat johdannaislajiin, jonka on ilmoitettu kuuluvan kaupankäyntivelvollisuuden piiriin. Kauppapaikat, joissa tällaisia liiketoimia voidaan toteuttaa, on rajattu säänneltyihin markkinoihin, monenkeskisiin kaupankäyntijärjestelmiin, organisoituihin kaupankäyntijärjestelmiin sekä kolmansien maiden kauppapaikkoihin, joiden komissio on tunnustanut olevan vastaavien oikeudellisten vaatimusten ja tehokkaan valvonnan alaisia kyseisessä kolmannessa maassa. Kyseisen kolmannen maan edellytetään myös tarjoavan tehokkaan vastaavan järjestelmän sellaisten kauppapaikkojen tunnustamiseksi, joille on myönnetty toimilupa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/65/EU (3) mukaisesti.

(2)

Komissio on asetuksen (EU) N:o 600/2014 28 artiklan 4 kohdan mukaisesti todennut täytäntöönpanopäätöksessä (EU) 2019/541 (4), että Singaporeen sijoittautuneisiin ja Singaporen rahaviranomaisen (Monetary Authority of Singapore), jäljempänä myös ’rahaviranomainen’, hyväksymiin hyväksyttyihin pörsseihin ja tunnustettuihin markkinoiden ylläpitäjiin sovellettavalla oikeudellisella ja valvontakehyksellä varmistetaan se, että ne noudattavat oikeudellisesti sitovia vaatimuksia, jotka vastaavat direktiivissä 2014/65/EU, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 596/2014 (5) ja asetuksessa (EU) N:o 600/2014 vahvistettuja unionin kauppapaikoille asetettuja vaatimuksia ja jotka pannaan täytäntöön ja joita valvotaan tehokkaasti Singaporessa.

(3)

Täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2019/541 liitteessä vahvistettua hyväksyttyjen pörssien ja tunnustettujen markkinoiden ylläpitäjien luetteloa voidaan päivittää tarvittaessa asetuksen (EU) N:o 600/2014 28 artiklan 4 kohdassa säädetyn vastaavuuspäätöksen soveltamisalan laajentamiseksi koskemaan muita Singaporessa hyväksyttyjä pörssejä ja tunnustettuja markkinoiden ylläpitäjiä tai hyväksyttyjen pörssien ja tunnustettujen markkinoiden ylläpitäjien poistamiseksi luettelosta. Komissio voi toteuttaa erityisen tarkastelun milloin tahansa, jos komission on tilanteen kehityksen perusteella tarpeen arvioida uudelleen kyseisellä päätöksellä tehtyä vastaavuuden määrittelyä. Säännöllisen tai erityisen tarkastelun tulosten perusteella komissio voi päättää muuttaa kyseistä päätöstä tai kumota sen milloin tahansa, erityisesti jos tilanteen kehitys vaikuttaa edellytyksiin, joiden perusteella kyseinen päätös tehdään.

(4)

Täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2019/541 hyväksymisen jälkeen useat muut Singaporeen sijoittautuneet tunnustetut markkinoiden ylläpitäjät saivat Singaporen rahaviranomaiselta luvan käydä kauppaa johdannaisilla, jotka kuuluvat johdannaislajiin, jonka on ilmoitettu kuuluvan kaupankäyntivelvollisuuden piiriin. Singaporen rahaviranomaiselta saatujen tietojen perusteella kyseiset uudet tunnustetut markkinoiden ylläpitäjät ovat niiden oikeudellisesti sitovien vaatimusten mukaisia, jotka täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2019/541 mukaan vastaavat direktiivissä 2014/65/EU unionin kauppapaikoille asetettuja vaatimuksia. Sen vuoksi komissio katsoo, että on aiheellista saattaa ajan tasalle täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2019/541 mukainen hyväksyttyjen pörssien ja tunnustettujen markkinoiden ylläpitäjien luettelo, jota olisi muutettava lisäämällä siihen uusia Singaporeen sijoittautuneita rahaviranomaisen hyväksymiä tunnustettuja markkinoiden ylläpitäjiä.

(5)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat Euroopan arvopaperikomitean lausunnon mukaiset,

(1)

Komission täytäntöönpanopäätöksessä 2014/709/EU (4) säädetään eläinten terveyttä koskevista toimenpiteistä afrikkalaisen sikaruton torjumiseksi tietyissä jäsenvaltioissa, joissa on vahvistettu kyseisen taudin tapauksia kotieläiminä pidetyissä tai luonnonvaraisissa sioissa, jäljempänä ’asianomaiset jäsenvaltiot’. Kyseisen täytäntöönpanopäätöksen liitteessä olevissa I–IV osassa määritetään ja luetellaan asianomaisten jäsenvaltioiden tietyt alueet, jotka on eritelty taudin epidemiologiseen tilanteeseen perustuvan riskitason mukaan. Täytäntöönpanopäätöksen 2014/709/EU liitettä on muutettu useita kertoja, jotta on voitu ottaa huomioon afrikkalaisen sikaruton epidemiologisessa tilanteessa unionissa tapahtuneet muutokset, jotka on huomioitava kyseisessä liitteessä. Täytäntöönpanopäätöksen 2014/709/EU liitettä on viimeksi muutettu komission täytäntöönpanopäätöksellä (EU) 2020/2019 (5) kyseisen taudin epidemiologisen tilanteen muututtua Romaniassa ja Puolassa.

(2)

Täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2020/2019 hyväksymisen jälkeen on ilmennyt uusia afrikkalaisen sikaruton tautitapauksia luonnonvaraisissa sioissa Slovakiassa, Puolassa ja Saksassa.

(3)

Joulukuussa 2020 Slovakiassa ilmeni useita afrikkalaisen sikaruton tautitapauksia luonnonvaraisissa sioissa piirikunnissa Vranov nad Topľou ja Rimavská Sobota alueilla, jotka luetellaan tällä hetkellä täytäntöönpanopäätöksen 2014/709/EU liitteessä olevassa I osassa. Nämä afrikkalaisen sikaruton tautitapaukset luonnonvaraisissa sioissa merkitsevät riskitason nousua, joka olisi otettava huomioon mainitussa liitteessä. Näin ollen kyseiset Slovakiassa sijaitsevat alueet, jotka mainitaan tällä hetkellä täytäntöönpanopäätöksen 2014/709/EU liitteessä olevassa I osassa ja joilla kyseiset afrikkalaisen sikaruton äskettäiset tapaukset ovat ilmenneet, olisi nyt lueteltava kyseisessä liitteessä olevan I osan sijasta liitteessä olevassa II osassa, ja I osassa tällä hetkellä mainitut rajat olisi määriteltävä uudelleen ja niitä olisi laajennettava näiden äskettäisten tapausten huomioon ottamiseksi.

(4)

Lisäksi joulukuussa 2020 Puolassa havaittiin useita afrikkalaisen sikaruton tautitapauksia luonnonvaraisissa sioissa piirikunnassa Ostróda (powiat ostródzki) alueella, joka mainitaan tällä hetkellä täytäntöönpanopäätöksen 2014/709/EU liitteessä olevassa II osassa ja joka sijaitsee lähellä aluetta, joka tällä hetkellä mainitaan kyseisessä liitteessä olevassa I osassa. Nämä afrikkalaisen sikaruton uudet tautitapaukset luonnonvaraisissa sioissa merkitsevät riskitason nousua, joka olisi otettava huomioon mainitussa liitteessä. Näin ollen kyseinen Puolassa sijaitseva alue, joka mainitaan tällä hetkellä kyseisessä liitteessä olevassa I osassa, joka sijaitsee lähellä II osassa mainittua aluetta, jolla kyseiset afrikkalaisen sikaruton äskettäiset tapaukset ovat ilmenneet, olisi nyt lueteltava kyseisessä liitteessä olevan I osan sijasta liitteessä olevassa II osassa, ja I osassa tällä hetkellä mainitut rajat olisi määriteltävä uudelleen ja niitä olisi laajennettava näiden äskettäisten tapausten huomioon ottamiseksi.

(5)

Lisäksi joulukuussa 2020 Saksassa havaittiin useita afrikkalaisen sikaruton tautitapauksia luonnonvaraisissa sioissa piirikunnassa Gorlitz alueella, joka mainitaan tällä hetkellä täytäntöönpanopäätöksen 2014/709/EU liitteessä olevassa II osassa ja joka sijaitsee lähellä aluetta, joka tällä hetkellä mainitaan kyseisessä liitteessä olevassa I osassa. Nämä afrikkalaisen sikaruton uudet tautitapaukset luonnonvaraisissa sioissa merkitsevät riskitason nousua, joka olisi otettava huomioon mainitussa liitteessä. Näin ollen kyseinen Saksassa sijaitseva alue, joka mainitaan tällä hetkellä kyseisessä liitteessä olevassa I osassa, joka sijaitsee lähellä II osassa mainittua aluetta, jolla kyseiset afrikkalaisen sikaruton äskettäiset tapaukset ovat ilmenneet, olisi nyt lueteltava kyseisessä liitteessä olevan I osan sijasta liitteessä olevassa II osassa, ja I osassa tällä hetkellä mainitut rajat olisi määriteltävä uudelleen ja niitä olisi laajennettava näiden äskettäisten tapausten huomioon ottamiseksi.

(6)

Viimeaikaisten Slovakiassa, Puolassa ja Saksassa luonnonvaraisissa sioissa esiintyneiden afrikkalaisen sikaruton tapausten seurauksena ja ottaen huomioon nykyinen epidemiologinen tilanne unionissa kyseisten jäsenvaltioiden aluejakoa on arvioitu uudelleen ja päivitetty. Lisäksi on arvioitu uudelleen käytössä olevia riskinhallintatoimenpiteitä, ja ne on saatettu ajan tasalle. Nämä muutokset on otettava huomioon täytäntöönpanopäätöksen 2014/709/EU liitteessä.

(7)

Jotta voidaan ottaa huomioon afrikkalaisen sikaruton viimeaikainen epidemiologinen kehitys unionissa ja torjua ennakoivasti taudin leviämiseen liittyviä riskejä, olisi määritettävä riittävän suuret uudet korkean riskin alueet Slovakian, Puolan ja Saksan osalta ja sisällytettävä ne täytäntöönpanopäätöksen 2014/709/EU liitteessä olevassa I ja II osassa oleviin luetteloihin.

(8)

Kun otetaan huomioon kriittinen epidemiologinen tilanne unionissa afrikkalaisen sikaruton leviämisen kannalta, on tärkeää, että täytäntöönpanopäätöksen 2014/709/EU liitteeseen tällä päätöksellä tehdyt muutokset tulevat voimaan mahdollisimman pian.

(9)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,