(1)

Globalisaatio ja digitalisaatio ovat lisänneet riskiä siitä, että monet kuluttajat joutuvat kärsimään samasta laittomasta menettelystä. Unionin oikeuden rikkominen voi aiheuttaa kuluttajille haittaa. Kuluttajien luottamus sisämarkkinoihin heikkenee, jos laittomien menettelyjen lopettamiseksi ja kuluttajien hyvittämiseksi ei ole tehokkaita keinoja.

(2)

Kuluttajia suojaavan unionin oikeuden noudattamisen valvonnan tehokkaiden keinojen puute saattaa myös johtaa sääntöjä rikkovien ja niitä noudattavien kotimaassa tai yli rajojen toimivien elinkeinonharjoittajien välisen reilun kilpailun vääristymiseen. Tällainen vääristyminen voi haitata sisämarkkinoiden moitteetonta toimintaa.

(3)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 26 artiklan 2 kohdan mukaisesti sisämarkkinat käsittävät alueen, jolla ei ole sisäisiä rajoja ja jolla taataan tavaroiden ja palvelujen vapaa liikkuvuus. Sisämarkkinoiden olisi tarjottava kuluttajille lisäarvoa paremman laadun, suuremman valikoiman, kohtuullisten hintojen sekä tavaroiden ja palveluiden korkeiden turvallisuusvaatimusten muodossa, ja siten edistää kuluttajansuojan korkeaa tasoa.

(4)

SEUT 169 artiklan 1 kohdassa ja 2 kohdan a alakohdassa määrätään, että unioni myötävaikuttaa kuluttajansuojan korkean tason saavuttamiseen toimenpiteillä, jotka se hyväksyy SEUT 114 artiklan nojalla. Euroopan unionin perusoikeuskirjan, jäljempänä ’perusoikeuskirja’, 38 artiklan mukaan unionin politiikoissa varmistetaan korkeatasoinen kuluttajansuoja.

(5)

Oikeutetuille yksiköille annetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2009/22/EY (4) mahdollisuus nostaa edustajakanteita, joilla pyritään ensisijaisesti lopettamaan tai kieltämään kuluttajien yhteisiä etuja vahingoittavia unionin oikeuden rikkomisia. Kyseisellä direktiivillä ei ole kuitenkaan puututtu riittävästi haasteisiin, jotka liittyvät kuluttajalainsäädännön täytäntöönpanoon. Jotta pelotteet, joilla pyritään estämään lainvastaisia menettelyjä, toimisivat paremmin ja jotta kuluttajille aiheutuvia haittoja kyettäisiin vähentämään yhä globaalimmilla ja digitalisoidummilla markkinoilla, on tarpeen vahvistaa kuluttajien yhteisten etujen suojaamiseksi menettelymekanismeja, niin että ne kattavat kieltotoimenpiteet sekä hyvitystoimenpiteet. Kun otetaan huomioon tarvittavat lukuisat muutokset, direktiivi 2009/22/EY on aiheellista kumota ja korvata se tällä direktiivillä.

(6)

Edustajakanteita koskevat menettelymekanismit vaihtelevat unionissa sekä kielto- että hyvitystoimenpiteiden osalta, ja ne tarjoavat eritasoista suojaa kuluttajille. Lisäksi joissakin jäsenvaltioissa ei tällä hetkellä ole menettelymekanismeja hyvitystoimenpiteitä koskevia kollektiivisia kanteita varten. Kyseinen tilanne heikentää kuluttajien ja yrittäjien luottamusta sisämarkkinoihin ja niiden kykyä toimia sisämarkkinoilla. Se vääristää kilpailua ja haittaa unionin oikeuden tehokasta täytäntöönpanoa kuluttajansuojan alalla.

(7)

Sen vuoksi tällä direktiivillä pyritään varmistamaan, että kaikissa jäsenvaltioissa on kuluttajien saatavilla unionin ja kansallisella tasolla vähintään yksi tehokas ja vaikuttava menettelymekanismi kielto- ja hyvitystoimenpiteitä koskevia edustajakanteita varten. Se, että saatavilla on vähintään yksi tällainen menettelymekanismi edustajakanteita varten, vahvistaisi kuluttajien luottamusta, parantaisi kuluttajien mahdollisuuksia hyödyntää oikeuksiaan, edistäisi terveempää kilpailua ja loisi tasapuoliset toimintaedellytykset sisämarkkinoilla toimiville elinkeinonharjoittajille.

(8)

Tämän direktiivin tavoitteena on edistää sisämarkkinoiden toimintaa ja korkeatasoisen kuluttajansuojan saavuttamista antamalla kuluttajien yhteisiä etuja edustaville oikeutetuille yksiköille mahdollisuus nostaa edustajakanteita kielto- ja hyvitystoimenpiteiden määräämiseksi unionin oikeuden säännöksiä rikkovia elinkeinonharjoittajia vastaan. Kyseisten oikeutettujen yksiköiden olisi voitava pyytää tällaisen rikkomisen käsittävän toiminnan lopettamista tai kieltämistä sekä vaatia unionin tai kansallisen oikeuden mukaan asianmukaista ja saatavilla olevaa hyvitystä, kuten vahingonkorvausta, tavaran korjausta tai hinnanalennusta.

(9)

Kuluttajien yhteiset edut olisi voitava suojata vaikuttavasti ja tehokkaasti edustajakanteen avulla. Edustajakanteella oikeutettujen yksiköiden olisi voitava pyrkiä varmistamaan, että elinkeinonharjoittajat noudattavat unionin oikeuden asiaankuuluvia säännöksiä, ja poistaa kuluttajien yksittäisten kanteiden osalta kohtaamat esteet, kuten esteet, jotka liittyvät epävarmuuteen heidän oikeuksistaan ja käytettävissä olevista menettelymekanismeista, psykologinen haluttomuus panna kanteita vireille ja se, että ennakoidut kulut saattavat ylittää yksittäisen kanteen avulla saatavat hyödyt.

(10)

On tärkeää varmistaa tarvittava tasapaino kuluttajien oikeussuojan saatavuuden parantamisen ja elinkeinonharjoittajien asianmukaisten takeiden välillä, jotta vältetään perusteettomat oikeudenkäynnit, jotka haittaisivat perusteettomasti yritysten kykyä toimia sisämarkkinoilla. Jotta edustajakanteiden väärinkäyttö estettäisiin, olisi vältettävä rankaisevien vahingonkorvausten määräämistä ja olisi vahvistettava säännöt tietyistä menettelyllisistä seikoista, kuten oikeutettujen yksiköiden nimeämisestä ja rahoituksesta.

(11)

Tämä direktiivi ei saisi korvata voimassa olevia kansallisia menettelymekanismeja, joiden tavoitteena on suojella kuluttajien yhteisiä etuja tai yksittäisten kuluttajien etuja. Kun otetaan huomioon jäsenvaltioiden oikeusperinteet, direktiivissä olisi jätettävä jäsenvaltioiden harkintaan, olisiko tässä direktiivissä edellytetty edustajakanteita koskeva menettelymekanismi otettava osaksi voimassa olevaa tai uutta kollektiivista kielto- tai hyvitystoimenpiteitä koskevaa menettelymekanismia vai olisiko se otettava käyttöön erillisenä menettelymekanismina, edellyttäen että ainakin yksi edustajakanteita koskeva kansallinen menettelymekanismi on tämän direktiivin mukainen. Tämä direktiivi ei esimerkiksi saisi estää jäsenvaltioita hyväksymästä lainsäädäntöä, joka koskee kanteita tuomioistuimen vahvistustuomion tai hallintoviranomaisen vahvistavan päätöksen saamiseksi, vaikka direktiivissä ei säädetä tällaisia kanteita koskevista säännöistä. Jos tässä direktiivissä vaaditun menettelymekanismin lisäksi kansallisella tasolla on käytössä menettelymekanismeja, oikeutetun yksikön olisi voitava valita käytettävä menettelymekanismi.

(12)

Menettelyllisen autonomian periaatteen mukaisesti tämä direktiivi ei saisi sisältää edustajakannemenettelyjen kaikkia näkökohtia koskevia säännöksiä. Näin ollen on jäsenvaltioiden tehtävä vahvistaa esimerkiksi edustajakanteiden tutkittavaksi ottamista, näyttöä tai muutoksenhakukeinoja koskevat säännöt. Olisi esimerkiksi oltava jäsenvaltioiden asia päättää siitä, kuinka samankaltaisia yksittäisten vaatimusten on oltava tai kuinka montaa kuluttajaa hyvitystoimenpiteen vaatimiseksi nostetun edustajakanteen on vähintään koskettava, jotta asia voidaan käsitellä edustajakanteena. Tällaiset kansalliset säännöt eivät saisi heikentää tässä direktiivissä edellytettyjen edustajakanteita koskevien menettelymekanismien tehokasta toimintaa. Syrjimättömyysperiaatteen mukaisesti tiettyihin rajat ylittäviin edustajakanteisiin sovellettavat tutkittavaksi ottamista koskevat vaatimukset eivät saisi poiketa tiettyihin kansallisiin edustajakanteisiin sovellettavista vaatimuksista. Päätös jättää edustajakanne tutkimatta ei saisi vaikuttaa niiden kuluttajien oikeuksiin, joita kanne koskee.

(13)

Tämän direktiivin soveltamisalassa olisi otettava huomioon kuluttajansuojan alan viimeaikainen kehitys. Kuluttajat toimivat nyt laajemmilla ja yhä digitalisoidummilla markkinoilla, joten korkean tason kuluttajansuojan saavuttaminen edellyttää, että yleisen kuluttajalainsäädännön lisäksi tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvat esimerkiksi tietosuoja, rahoituspalvelut, matkailu, energia-ala sekä televiestintä. Kuluttajien kysyntä kohdistuu yhä kasvavassa määrin erityisesti rahoitus- ja sijoituspalveluihin, joten on tärkeää parantaa kuluttajalainsäädännön täytäntöönpanoa kyseisillä aloilla. Kuluttajamarkkinat ovat kehittyneet myös digitaalisten palvelujen alalla, ja tarvitaan entistä enemmän yhä tehokkaampaa kuluttajalainsäädännön täytäntöönpanoa, myös tietosuojan osalta.

(14)

Tämän direktiivin olisi katettava liitteessä I tarkoitettujen unionin oikeuden säännösten rikkominen siinä määrin kuin kyseisillä säännöksillä suojataan kuluttajien etuja, riippumatta siitä, viitataanko kyseisiin kuluttajiin kuluttajina, matkailijoina, käyttäjinä, asiakkaina, piensijoittajina, yksityisasiakkaina, rekisteröityinä vai joinakin muina. Tämän direktiivin olisi kuitenkin suojattava vain sellaisten luonnollisten henkilöiden etuja, joille on aiheutunut vahinkoa tai saattaa aiheutua vahinkoa kyseisistä rikkomisista, jos kyseiset henkilöt ovat tässä direktiivissä tarkoitettuja kuluttajia. Rikkomisten, joista aiheutuu vahinkoa luonnollisille henkilöille, jotka katsotaan tämän direktiivin mukaisesti elinkeinonharjoittajiksi, ei olisi kuuluttava tämän direktiivin soveltamisalaan.

(15)

Tämä direktiivi ei saisi rajoittaa liitteessä I lueteltuja säädöksiä, ja sen vuoksi se ei saisi muuttaa tai laajentaa kyseisissä säädöksissä vahvistettuja määritelmiä tai korvata mitään kyseisten säädösten mahdollisesti sisältämiä täytäntöönpanomekanismeja. Esimerkiksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2016/679 (5) säädettyjä tai siihen perustuvia täytäntöönpanomekanismeja voitaisiin soveltuvin osin edelleen käyttää kuluttajien yhteisten etujen suojaamiseen.

(16)

Tämän direktiivin soveltamisala olisi selkeyden vuoksi säädettävä mahdollisimman tarkasti liitteessä I. Jos liitteessä I luetellut säädökset sisältävät säännöksiä, jotka eivät koske kuluttajansuojaa, liitteessä I olisi viitattava niihin nimenomaisiin säännöksiin, joilla suojataan kuluttajien etuja. Tällaiset viittaukset eivät kuitenkaan ole aina mahdollisia tiettyjen säädösten rakenteen takia, erityisesti rahoituspalvelujen alalla, mukaan lukien sijoituspalveluiden ala.

(17)

Unionin oikeuden muoto ja laajuus muuttuvat nopeasti; jotta varmistetaan asianmukainen puuttuminen unionin oikeuden rikkomisiin, aina kun hyväksytään sellainen uusi unionin säädös, jolla on merkitystä kuluttajien yhteisten etujen suojaamisen kannalta, lainsäätäjän olisi harkittava, olisiko liitettä I muutettava uuden unionin säädöksen sisällyttämiseksi tämän direktiivin soveltamisalaan.

(18)

Jäsenvaltioilla olisi säilyttävä toimivalta soveltaa tämän direktiivin säännöksiä myös muihin aloihin kuin niihin, jotka kuuluvat sen soveltamisalaan. Jäsenvaltioiden olisi esimerkiksi voitava pitää voimassa tai hyväksyä kansallista lainsäädäntöä, joka vastaa tämän direktiivin säännöksiä, sellaisten riita-asioiden osalta, jotka eivät kuulu liitteen I soveltamisalaan.

(19)

Koska kuluttajien yhteisiä etuja voidaan suojata vaikuttavasti ja tehokkaasti sekä tuomioistuin- että hallintomenettelyssä, jäsenvaltioiden harkintaan on jätetty, voidaanko edustajakanne nostaa tuomioistuinmenettelyssä, hallintomenettelyssä vai molemmissa asiaankuuluvasta oikeudenalasta tai asiaankuuluvasta talouden alasta riippuen. Tämä ei saisi rajoittaa perusoikeuskirjan 47 artiklan mukaista oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin; näin ollen jäsenvaltioiden on määrä varmistaa, että kuluttajilla ja elinkeinonharjoittajilla on oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin tuomioistuimessa kaikkien sellaisten hallintopäätösten osalta, jotka on tehty tämän direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöä saattavien kansallisten säädösten nojalla. Tähän olisi sisällyttävä asian asianosaisen mahdollisuus saada riidanalaisen päätöksen täytäntöönpanoa lykkäävä päätös kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

(20)

Tämä direktiivi pohjautuu direktiiviin 2009/22/EY, ja sen olisi katettava sekä kotimaiset että rajatylittävät oikeudenloukkaukset erityisesti silloin, kun kuluttajat, joita oikeudenloukkaus koskee, asuvat muussa jäsenvaltiossa kuin siinä jäsenvaltiossa, johon sääntöjä rikkonut elinkeinonharjoittaja on sijoittautunut. Direktiivin olisi katettava myös oikeudenloukkaukset, jotka ovat lakanneet ennen edustajakanteen tulemista vireille tai ennen sen vireilläolon päättymistä, sillä edelleenkin voi olla tarpeen estää menettelyn toistuminen kieltämällä se, vahvistaa, että menettely muodosti oikeudenloukkauksen, tai helpottaa hyvityksen saamista kuluttajille.

(21)

Tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa sellaisten kansainvälisen yksityisoikeuden sääntöjen soveltamiseen, jotka koskevat tuomioistuimen toimivaltaa, tuomioiden tunnustamista ja täytäntöönpanoa tai sovellettavaa lakia, eikä tällä direktiivillä saisi vahvistaa tällaisia sääntöjä. Nykyisiä unionin oikeuden säännöksiä olisi sovellettava tässä direktiivissä edellytettyyn edustajakanteita koskevaan menettelymekanismiin. Erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksia (EY) N:o 864/2007 (6), (EY) N:o 593/2008 (7) ja (EU) N:o 1215/2012 (8) olisi sovellettava tässä direktiivissä edellytettyyn edustajakanteita koskevaan menettelymekanismiin.

(22)

Olisi huomattava, että asetus (EU) N:o 1215/2012 ei kata hallintoviranomaisten toimivaltaa tai tällaisten viranomaisten tekemien päätösten tunnustamista tai täytäntöönpanoa. Tällaiset kysymykset olisi jätettävä kansallisen lainsäädännön alaan.

(23)

Oikeutetut yksiköt voisivat tapauksen mukaan ja kansainvälistä yksityisoikeutta koskevien sääntöjen mukaisesti nostaa edustajakanteen siinä jäsenvaltiossa, johon yksikkö on nimetty, ja myös muissa jäsenvaltioissa. Tässä direktiivissä olisi direktiivin 2009/22/EY pohjalta erotettava toisistaan kyseiset kaksi edustajakanteen tyyppiä. Kun oikeutettu yksikkö nostaa edustajakanteen jossakin muussa kuin siinä jäsenvaltiossa, jossa yksikkö on nimetty, kyseistä edustajakannetta olisi pidettävä rajat ylittävänä edustajakanteena. Kun oikeutettu yksikkö nostaa edustajakanteen jäsenvaltiossa, jossa yksikkö on nimetty, kyseistä edustajakannetta olisi pidettävä kotimaisena edustajakanteena, vaikka kyseinen edustajakanne olisi nostettu sellaista elinkeinonharjoittajaa vastaan, jonka kotipaikka on toisessa jäsenvaltiossa, ja vaikka kyseisessä edustajakanteessa olisi edustettuina useiden jäsenvaltioiden kuluttajia. Edustajakanteen tyypin määrittämisen kannalta ratkaisevan kriteerin olisi oltava se, missä jäsenvaltiossa kanne nostetaan. Tämän takia käsittelyn aikana kotimaisesta edustajakanteesta ei voisi tulla rajat ylittävä kanne eikä päinvastoin.

(24)

Erityisesti kuluttajajärjestöillä olisi oltava aktiivinen rooli sen varmistamisessa, että asiaankuuluvia unionin oikeuden säännöksiä noudatetaan. Niillä olisi kaikilla oltava hyvät mahdollisuudet hakea oikeutetun yksikön asemaa kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Julkisilla elimillä voisi kansallisista oikeusperinteistä riippuen myös olla aktiivinen rooli sen varmistamisessa, että asiaankuuluvia unionin oikeuden säännöksiä noudatetaan, nostamalla tässä direktiivissä säädettyjä edustajakanteita.

(25)

Rajat ylittäviä edustajakanteita varten oikeutettuihin yksiköihin olisi sovellettava samoja nimeämistä koskevia vaatimuksia kaikkialla unionissa. Erityisesti niiden olisi oltava oikeushenkilöitä, jotka on asianmukaisesti perustettu nimeämisjäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti, joilla olisi oltava tietyntasoista pysyvyyttä ja julkista toimintaa, niiden olisi oltava luonteeltaan voittoa tavoittelemattomia ja niillä olisi oltava sääntömääräisen tarkoituksensa perusteella oikeutettu intressi suojata kuluttajien etuja unionin oikeudessa säädetyllä tavalla. Oikeutetut yksiköt eivät saisi olla maksukyvyttömyysmenettelyn kohteina eivätkä maksukyvyttömiksi todettuja. Niiden olisi oltava riippumattomia eivätkä niihin saisi vaikuttaa henkilöt, jotka eivät ole kuluttajia ja joilla on edustajakanteiden nostamiseen liittyviä taloudellisia intressejä, erityisesti elinkeinonharjoittajat tai riskirahastot, myös kolmansilta osapuolilta saatavan rahoituksen tapauksessa. Oikeutetuilla yksiköillä olisi oltava käytössään menettelyjä, joilla estetään tällainen vaikuttaminen samoin kuin estetään asianomaisten yksiköiden, niiden rahoittajien ja kuluttajien etujen väliset eturistiriidat. Niiden olisi asetettava julkisesti saataville asianmukaisella tavalla, erityisesti verkkosivustoillaan, selkeällä ja ymmärrettävällä kielellä tiedot, jotka osoittavat, että ne täyttävät oikeutetuksi yksiköksi nimeämistä koskevat vaatimukset, ja yleiset tiedot rahoituksensa lähteistä, organisaatio-, hallinto- ja jäsenyysrakenteestaan, sääntömääräisestä tarkoituksestaan ja toiminnastaan.

(26)

Jäsenvaltioiden olisi voitava määritellä kotimaisia edustajakanteita varten nimettävien oikeutettujen yksiköiden nimeämistä koskevat vaatimukset vapaasti kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Jäsenvaltioiden olisi kuitenkin voitava soveltaa oikeutettujen yksiköiden nimeämiseksi rajat ylittäviä edustajakanteita varten tässä direktiivissä säädettyjä nimeämistä koskevia vaatimuksia myös oikeutettuihin yksiköihin, jotka on nimetty vain kansallisia edustajakanteita varten.

(27)

Kotimaisia tai rajat ylittäviä edustajakanteita käsittelevien oikeutettujen yksiköiden nimeämiseen sovellettavat vaatimukset eivät saisi haitata tässä direktiivissä säädettyjen edustajakanteiden tehokasta toimintaa.

(28)

Jäsenvaltioiden olisi voitava nimetä oikeutettuja yksiköitä etukäteen edustajakanteiden nostamista varten. Tällä direktiivillä ei saisi rohkaista jäsenvaltioita ottamaan käyttöön mahdollisuutta nimetä oikeutettuja yksiköitä tapauskohtaisesti. Kotimaisia edustajakanteita varten jäsenvaltioiden olisi kuitenkin voitava myös tai vaihtoehtoisesti nimetä oikeutettuja yksiköitä tapauskohtaisesti tiettyä kotimaista edustajakannetta varten. Asiaa käsittelevän tuomioistuimen tai hallintoviranomaisen olisi voitava tehdä tällainen nimeäminen, tarvittaessa myös hyväksymismenettelyssä. Rajat ylittäviä edustajakanteita varten tarvitaan kuitenkin yhteisiä takeita. Näin ollen tapauskohtaisesti nimettyjen oikeutettujen yksiköiden ei olisi sallittava nostaa rajat ylittäviä edustajakanteita.

(29)

Olisi oltava nimeävän jäsenvaltion asia varmistaa, että yksikkö täyttää oikeutetun yksikön nimeämiseksi rajat ylittäviä edustajakanteita varten koskevat vaatimukset, arvioida sitä, täyttääkö oikeutettu yksikkö edelleen nimeämistä koskevat vaatimukset, ja tarvittaessa peruuttaa kyseisen oikeutetun yksikön nimeäminen. Jäsenvaltioiden olisi vähintään joka viides vuosi arvioitava sitä, täyttävätkö oikeutetut yksiköt edelleen nimeämistä koskevat vaatimukset.

(30)

Jos herää huolta siitä, täyttääkö jokin oikeutettu yksikkö nimeämistä koskevat vaatimukset, kyseisen oikeutetun yksikön nimenneen jäsenvaltion olisi tutkittava huolenaiheet ja tarvittaessa peruutettava kyseisen oikeutetun yksikön nimeäminen. Jäsenvaltioiden olisi nimettävä kansallisia yhteyspisteitä tutkimispyyntöjen toimittamista ja vastaanottamista varten.

(31)

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että jossakin toisessa jäsenvaltiossa rajat ylittäviä edustajakanteita varten nimetyt oikeutetut yksiköt voivat nostaa tällaisia rajat ylittäviä edustajakanteita niiden tuomioistuimissa tai hallintoviranomaisissa. Lisäksi olisi oltava mahdollista, että eri jäsenvaltioista olevat oikeutetut yksiköt nostavat yhteisen edustajakanteen yhdessä ja samassa oikeuspaikassa asiaankuuluvien toimivaltasääntöjen mukaisesti. Tämä ei saisi vaikuttaa asiaa käsittelevän tuomioistuimen tai hallintoviranomaisen oikeuteen tutkia, sopiiko edustajakanne käsiteltäväksi yhteisenä edustajakanteena.

(32)

Olisi varmistettava rajat ylittäviä edustajakanteita varten nimettyjen oikeutettujen yksiköiden kanneoikeuden vastavuoroinen tunnustaminen. Komissiolle olisi ilmoitettava kyseisten oikeutettujen yksiköiden tunnistustiedot, ja komission olisi laadittava luettelo kyseisistä oikeutetuista yksiköistä sekä asetettava kyseinen luettelo julkisesti saataville. Luetteloon sisällyttämisen olisi toimittava osoituksena edustajakanteen nostavan oikeutetun yksikön kanneoikeudesta. Tämä ei saisi rajoittaa tuomioistuimen tai hallintoviranomaisen oikeutta tutkia sitä, onko oikeutetulla yksiköllä sääntömääräisen tarkoituksensa perusteella oikeus ryhtyä toimiin tietyssä tapauksessa.

(33)

Kieltotoimenpiteiden tavoitteena on kuluttajien yhteisten etujen suojaaminen riippumatta siitä, onko yksittäisille kuluttajille aiheutunut tosiasiallista vahinkoa. Kieltotoimenpiteillä elinkeinonharjoittajia voidaan vaatia toteuttamaan tiettyjä toimia, kuten antamaan kuluttajille tiedot, jotka on lakisääteisen velvoitteen vastaisesti aiemmin jätetty antamatta. Kieltotoimenpiteitä koskevassa päätöksessä ei saisi kiinnittää huomiota siihen, onko kyseinen menettely tahallinen tai tuottamuksellinen.

(34)

Kun oikeutettu yksikkö nostaa edustajakanteen, sen olisi toimitettava tuomioistuimelle tai hallintoviranomaiselle riittävät tiedot kuluttajista, joita edustajakanne koskee. Kyseisten tietojen perusteella tuomioistuimen tai hallintoviranomaisen olisi voitava ratkaista, ovatko ne toimivaltaisia ja mitä lakia niiden olisi sovellettava. Sopimukseen perustumatonta vahingonkorvausta koskevassa tapauksessa tämä velvoite sisältäisi tiedon antamisen tuomioistuimelle tai hallintoviranomaiselle siitä, missä kuluttajiin vaikuttava vahinko sattui tai saattaa sattua. Edellytettyjen tietojen tarkkuus voisi vaihdella sen mukaan, mitä toimenpidettä kyseinen oikeutettu yksikkö hakee ja sovelletaanko asiassa opt-in- vai opt-out-järjestelmää. Lisäksi kun oikeutettu yksikkö nostaa edustajakanteen kieltotoimenpiteiden määräämiseksi, sen olisi myöhempiin hyvitystä koskeviin vaatimuksiin sovellettavien vanhentumisaikojen mahdollisen lykkääntymisen tai keskeytymisen takia annettava riittävät tiedot kuluttajaryhmästä, jota edustajakanne koskee.

(35)

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että oikeutetut yksiköt voivat hakea kielto- ja hyvitystoimenpiteitä. Edustajakanteiden menettelyllisen tehokkuuden varmistamiseksi jäsenvaltioiden olisi voitava päättää, että oikeutetut yksiköt voivat hakea kielto- ja hyvitystoimenpiteitä yhteisellä edustajakanteella tai erillisillä edustajakanteilla. Jos hakeminen tapahtuu yhteisellä edustajakanteella, oikeutettujen yksiköiden olisi voitava hakea kaikkia asiaankuuluvia toimenpiteitä edustajakanteen vireillepanon hetkellä tai ensin hakea asiaankuuluvia kieltotoimenpiteitä ja myöhemmin tarvittaessa hakea hyvitystoimenpiteitä.

(36)

Edustajakanteen tämän direktiivin mukaisesti nostavan oikeutetun yksikön olisi haettava asianmukaisia toimenpiteitä, myös hyvitystoimenpiteitä, niiden kuluttajien etujen mukaisesti, joita oikeudenloukkaus koskee, ja kyseisten kuluttajien puolesta. Oikeutetulla yksiköllä olisi oltava kantajan menettelylliset oikeudet ja velvollisuudet asian käsittelyssä. Jäsenvaltioiden olisi voitava myöntää edustajakannetta koskevia tiettyjä oikeuksia yksittäisille kuluttajille, joita edustajakanne koskee, mutta kyseiset yksittäiset kuluttajat eivät saisi olla asian käsittelyssä kantajia. Missään tapauksessa yksittäiset kuluttajat eivät saisi puuttua oikeutettujen yksiköiden tekemiin menettelyä koskeviin päätöksiin, pyytää erikseen todisteita käsittelyn aikana tai hakea erikseen muutosta edustajakannetta käsittelevän tuomioistuimen tai hallintoviranomaisen menettelyä koskeviin päätöksiin. Yksittäisillä kuluttajilla ei myöskään saisi olla edustajakannetta koskevia menettelyllisiä velvollisuuksia eikä heidän olisi jouduttava vastaamaan oikeudenkäyntikuluista, paitsi poikkeuksellisissa olosuhteissa.

(37)

Kuluttajien, joita edustajakanne koskee, olisi kuitenkin oltava oikeutettuja hyötymään kyseisestä edustajakanteesta. Hyvitystoimenpiteitä koskevissa edustajakanteissa hyötyjen olisi oltava hyvityksiä, mukaan lukien vahingonkorvaukset, tavaran korjaaminen tai vaihtaminen, hinnanalennukset, sopimuksen purkaminen taikka maksetun kauppahinnan palauttaminen. Kieltotoimenpiteitä koskevissa edustajakanteissa hyöty kuluttajille, joita edustajakanne koskee, olisi oikeudenloukkauksen muodostavan menettelyn lakkaaminen tai kieltäminen.

(38)

Hyvitystoimenpiteitä koskevissa edustajakanteissa hävinneen asianosaisen olisi maksettava voittaneen asianosaisen oikeudenkäyntikulut noudattaen kansallisessa lainsäädännössä säädettyjä edellytyksiä ja poikkeuksia. Tuomioistuin tai hallintoviranomainen ei kuitenkaan saisi määrätä hävinnyttä asianosaista maksamaan kuluja siltä osin kuin kyseiset kulut ovat aiheutuneet tarpeettomasti. Yksittäisten kuluttajien, joita edustajakanne koskee, ei olisi jouduttava maksamaan oikeudenkäyntikuluja. Poikkeuksellisissa olosuhteissa yksittäiset kuluttajat, joita hyvitystoimenpiteitä koskeva edustajakanne koskee, olisi kuitenkin voitava määrätä maksamaan oikeudenkäyntikulut, jotka aiheutuivat kyseisten yksittäisten kuluttajien tahallisen tai tuottamuksellisen toiminnan johdosta, esimerkiksi laittomasta toiminnasta johtuvasta asian käsittelyn pitkittämisestä. Oikeudenkäyntikuluihin olisi sisällytettävä esimerkiksi kaikki sellaiset kulut, jotka aiheutuvat siitä, että kumpaa tahansa asianosaista on edustanut asianajaja tai muu oikeusalan ammattilainen, tai kaikki asiakirjojen tiedoksiannosta tai kääntämisestä aiheutuvat kulut.

(39)

Jäsenvaltioiden olisi perusteettomien oikeudenkäyntien välttämiseksi vahvistettava uusia sääntöjä tai sovellettava kansallisen lainsäädännön mukaisia voimassa olevia sääntöjä, joiden perusteella tuomioistuin tai hallintoviranomainen voi päättää hylätä ilmeisen perusteettomat tapaukset heti, kun tuomioistuin tai hallintoviranomainen on saanut tarvittavat tiedot päätöksen perustelemiseksi. Jäsenvaltioita ei saisi velvoittaa ottamaan käyttöön edustajakanteisiin sovellettavia erityisiä sääntöjä, ja niiden olisi voitava soveltaa yleisiä menettelysääntöjä, jos kyseisillä säännöillä saavutetaan perusteettomien oikeudenkäyntien välttämistä koskeva tavoite.

(40)

Kieltotoimenpiteisiin olisi kuuluttava lopullisia ja väliaikaisia toimenpiteitä. Väliaikaiset toimenpiteet voisivat kattaa väliaikaiset toimenpiteet, turvaamistoimenpiteet ja ennaltaehkäisevät toimenpiteet, joilla lopetetaan nykyinen menettely tai kielletään menettely, jos sitä ei ole vielä sovellettu mutta on olemassa riski, että siitä aiheutuisi vakavaa tai peruuttamatonta haittaa kuluttajille. Kieltotoimenpiteisiin voisi sisältyä myös toimenpiteitä, joilla vahvistetaan, että tietty menettely muodostaa oikeudenloukkauksen, tapauksissa, joissa kyseinen menettely on lakannut ennen kuin edustajakanne oli nostettu mutta joissa on edelleen tarpeen vahvistaa, että kyseinen menettely muodosti oikeudenloukkauksen, esimerkiksi hyvitystoimenpiteitä koskevien jatkokanteiden helpottamiseksi. Kieltotoimenpiteisiin voisi myös kuulua sääntöjä rikkoneen elinkeinonharjoittajan velvollisuus julkaista toimenpidettä koskeva tuomioistuimen tai hallintoviranomaisen päätös kokonaan tai osittain asianmukaiseksi katsotussa muodossa tai julkaista oikaisuilmoitus.

(41)

Jäsenvaltioiden olisi direktiivin 2009/22/EY pohjalta voitava edellyttää, että oikeutettu yksikkö, joka aikoo nostaa kieltotoimenpiteitä koskevan edustajakanteen, sitä ennen neuvottelee asiasta, jotta asianomaisella elinkeinonharjoittajalla olisi mahdollisuus lopettaa oikeudenloukkaus, joka olisi edustajakanteen kohteena. Jäsenvaltioiden olisi voitava vaatia, että kyseinen ennalta tapahtuva neuvottelu käydään yhdessä jäsenvaltioiden nimeämän riippumattoman julkisen elimen kanssa. Mikäli jäsenvaltiot ovat määränneet ennalta tapahtuvasta neuvottelusta, olisi asetettava neuvottelupyynnön vastaanottamisesta laskettava kahden viikon määräaika, jonka jälkeen kantajalla olisi oltava oikeus välittömästi nostaa kieltotoimenpidettä koskeva edustajakanne toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai hallintoviranomaisessa, jos oikeudenloukkaus ei ole lakannut. Tällaisia edellytyksiä voitaisiin kansallisen lainsäädännön mukaisesti soveltaa myös hyvitystoimenpiteitä koskeviin edustajakanteisiin.

(42)

Tässä direktiivissä olisi säädettävä menettelymekanismista, jolla ei vaikuteta sääntöihin, joiden mukaan kuluttajilla on aineellisoikeudellinen oikeus sopimukseen perustuvaan ja sopimukseen perustumattomaan hyvitykseen niissä tapauksissa, joissa oikeudenloukkaus on loukannut heidän etujaan; tällaisia hyvityksiä ovat esimerkiksi oikeus vahingonkorvaukseen, sopimuksen purkaminen, maksetun kauppahinnan palautus, tavaran vaihtaminen tai korjaaminen tai hinnan alennukset tapauksen mukaan ja unionin oikeuden tai kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Tässä direktiivissä tarkoitettu hyvitystoimenpiteitä koskeva edustajakanne olisi voitava nostaa ainoastaan siinä tapauksessa, että unionin oikeudessa tai kansallisessa lainsäädännössä on säädetty tällaisista aineellisoikeudellisista oikeuksista. Tämä direktiivi ei saisi mahdollistaa rankaisevien vahingonkorvausten määräämistä sääntöjä rikkoneelle elinkeinonharjoittajalle kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

(43)

Kuluttajilla, joita hyvitystoimenpiteitä koskeva edustajakanne koskee, olisi oltava riittävät mahdollisuudet edustajakanteen nostamisen jälkeen ilmaista, haluavatko he, että oikeutettu yksikkö edustaa heitä kyseisessä nimenomaisessa edustajakanteessa ja haluavatko he hyötyä kyseisen edustajakanteen asiaankuuluvista lopputuloksista. Jotta jäsenvaltiot voisivat ottaa mahdollisimman hyvin huomioon oikeusperinteensä, niiden olisi säädettävä opt-in-järjestelmästä tai opt-out- järjestelmästä tai niiden yhdistelmästä. Opt-in-järjestelmässä kuluttajien olisi nimenomaisesti ilmaistava, että he haluavat oikeutetun yksikön edustavan heitä hyvitystoimenpiteitä koskevassa edustajakanteessa. Opt-out-järjestelmässä kuluttajien olisi nimenomaisesti ilmaistava, että he eivät halua oikeutetun yksikön edustavan heitä hyvitystoimenpiteitä koskevassa edustajakanteessa. Jäsenvaltioiden olisi voitava päättää, missä vaiheessa käsittelyä yksittäiset kuluttajat voivat käyttää oikeuttaan liittyä edustajakanteeseen tai jättäytyä siitä pois.

(44)

Opt-in-järjestelmästä säätävien jäsenvaltioiden olisi voitava edellyttää, että hyvitystoimenpiteitä koskevaan edustajakanteeseen liittyy joitakin kuluttajia ennen edustajakanteen nostamista, sillä edellytyksellä, että muut kuluttajat voivat myös liittyä edustajakanteeseen sen jälkeen, kun se on nostettu.

(45)

Jotta varmistettaisiin, että lainkäyttö on moitteetonta ja vältettäisiin ristiriitaiset tuomiot, opt-in-järjestelmää olisi kuitenkin edellytettävä hyvitystoimenpiteitä koskevien edustajakanteiden yhteydessä silloin, kun kuluttajien, joita oikeudenloukkaus koskee, tavanomainen asuinpaikka ei ole sen tuomioistuimen tai hallintoviranomaisen jäsenvaltiossa, jossa edustajakanne on nostettu. Tällaisissa tilanteissa kuluttajien olisi nimenomaisesti ilmaistava, että he haluavat tulla edustetuiksi kyseisessä edustajakanteessa, jotta edustajakanteen lopputulos sitoisi heitä.

(46)

Jos kuluttajat nimenomaisesti tai hiljaisesti ilmaisevat haluavansa, että oikeutettu yksikkö edustaa heitä hyvitystoimenpiteitä koskevassa edustajakanteessa, riippumatta siitä, nostetaanko kyseinen edustajakanne opt-in- vai opt-out-järjestelmän mukaisesti, he eivät saisi enää tulla edustetuiksi muissa edustajakanteissa, jotka koskevat samaa asiaa ja joissa vastaajana on sama elinkeinonharjoittaja, eivätkä he saisi nostaa sellaisia yksittäisiä kanteita, jotka koskevat samaa asiaa ja joissa vastaajana on sama elinkeinonharjoittaja. Tätä ei kuitenkaan olisi sovellettava, jos kuluttaja sen jälkeen, kun hän on nimenomaisesti tai hiljaisesti ilmaissut haluavansa tulla edustetuksi hyvitystoimenpiteitä koskevassa edustajakanteessa, jättäytyy pois kyseisestä edustajakanteesta kansallisen lainsäädännön mukaisesti, esimerkiksi kun kuluttaja myöhemmin hylkää sovintoratkaisun sitovuuden omalta osaltaan.

(47)

Jäsenvaltioiden olisi voitava tarkoituksenmukaisen ja tehokkaan menettelyn takaamiseksi kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti antaa kuluttajille mahdollisuus hyötyä suoraan hyvitystoimenpiteestä toimenpiteen määräämisen jälkeen ilman vaatimuksia aikaisemmasta osallistumisesta edustajakanteeseen.

(48)

Jäsenvaltioiden olisi vahvistettava säännöt sellaisten edustajakanteiden, kuluttajien nostamien yksittäisten kanteiden ja muiden kanteiden koordinoinnista, jotka koskevat kuluttajien yksilöllisten ja yhteisten etujen suojaamista unionin oikeuden ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Tämän direktiivin nojalla määrätyt kieltotoimenpiteet eivät saisi vaikuttaa sellaisiin yksittäisiin hyvitystoimenpiteitä koskeviin kanteisiin, jotka sellaiset kuluttajat, joille on aiheutunut haittaa kieltotoimenpiteiden kohteena olevan menettelyn johdosta, ovat nostaneet.

(49)

Jäsenvaltioiden olisi edellytettävä, että oikeutetut yksiköt antavat hyvitystoimenpiteitä koskevien edustajakanteiden tueksi riittävästi tietoa, mukaan lukien kuvaus kuluttajaryhmästä, joita oikeudenloukkaus koskee, sekä selostuksen tosiasia- ja oikeuskysymyksistä, jotka edustajakanteen yhteydessä on ratkaistava. Edustajakanteen nostamiseksi oikeutetulta yksiköltä ei saisi edellyttää erikseen jokaisen kuluttajan, jota edustajakanne koskee, yksilöimistä. Käsitellessään hyvitystoimenpidettä koskevia edustajakanteita tuomioistuimen tai hallintoviranomaisen olisi tarkistettava mahdollisimman varhaisessa käsittelyn vaiheessa, soveltuuko tapaus käsiteltäväksi edustajakanteena, kun otetaan huomioon oikeudenloukkauksen luonne sekä niille kuluttajille aiheutuneen haitan luonne, joita oikeudenloukkaus koskee.

(50)

Hyvitystoimenpiteiden olisi yksilöitävä ne yksittäiset kuluttajat tai ainakin niiden kuluttajien ryhmä, jotka ovat kyseisten hyvitystoimenpiteiden mukaisesti oikeutettuja hyvityksiin, ja tarvittaessa mainittava menetelmä, jolla haitan määrä määritetään, sekä asiaankuuluvat toimet, jotka kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien on toteutettava hyvityksen toimeenpanemiseksi. Hyvitykseen oikeutettujen kuluttajien olisi voitava saada kyseiset hyvitykset panematta vireille erillisiä menettelyjä. Esimerkiksi vaatimus erillisestä menettelystä merkitsee kuluttajan velvollisuutta nostaa yksittäinen kanne tuomioistuimessa tai hallintoviranomaisessa haitan määrän määrittämiseksi. Jotta kuluttaja saa hyvityksensä, kuluttajia olisi sitä vastoin voitava tämän direktiivin mukaisesti edellyttää toteuttamaan tiettyjä toimia, kuten ottamaan yhteyttä yksikköön, joka vastaa hyvitystoimenpiteen täytäntöönpanosta.

(51)

Jäsenvaltioiden olisi vahvistettava tai pidettävä voimassa sellaiset säännöt määräajoista, kuten vanhentumisajoista tai muista määräajoista, joiden kuluessa yksittäiset kuluttajat voivat käyttää oikeuttaan hyvitystoimenpiteistä hyötymiseksi. Jäsenvaltioiden olisi voitava vahvistaa sääntöjä sellaisten jäljellä olevien hyvitykseksi tarkoitettujen varojen kohteesta, joita ei ole peritty asetetuissa määräajoissa.

(52)

Oikeutettujen yksiköiden olisi oltava tuomioistuimia tai hallintoviranomaisia kohtaan täysin avoimia siltä osin kuin on kyse niiden toiminnan rahoituslähteestä yleisesti ja tiettyjä hyvitystoimenpiteitä koskevaa edustajakannetta tukevasta rahoituslähteestä. Tämä on tarpeen, jotta tuomioistuimet tai hallintoviranomaiset voivat arvioida, täyttääkö kolmansien osapuolten rahoitus, sikäli kuin se on kansallisen lainsäädännön mukaisesti sallittua, tässä direktiivissä säädetyt edellytykset, onko rahoittajana toimivan kolmannen osapuolen ja oikeutetun yksikön välillä eturistiriita, joka aiheuttaa perusteettoman oikeudenkäynnin riskin, ja suuntaisiko sellaisen kolmannen osapuolen rahoitus, jolla on taloudellinen intressi hyvitystoimenpiteitä koskevan edustajakanteen nostamiseen tai lopputulokseen, edustajakanteen pois kuluttajien yhteisten etujen suojaamisesta. Tuomioistuimen tai hallintoviranomaisen olisi voitava oikeutetun yksikön toimittamien tietojen perusteella arvioida, voisiko kolmas osapuoli vaikuttaa epäasianmukaisesti oikeutetun yksikön edustajakanteen yhteydessä tekemiin prosessipäätöksiin, mukaan lukien sovintoratkaisua koskevat päätökset, asianomaisten kuluttajien yhteisten etujen kannalta haitallisella tavalla ja arvioida, tarjoaako kolmas osapuoli rahoitusta sellaiselle hyvitystoimenpiteitä koskevalle edustajakanteelle, jonka vastaaja on rahoittajana toimivan kolmannen osapuolen kilpailija tai jonka vastaajasta rahoittajana toimiva kolmas osapuoli on riippuvainen. Suoran rahoituksen, jota vastaajan kanssa samoilla markkinoilla toimiva elinkeinonharjoittaja myöntää yksittäiseen edustajakanteeseen, olisi katsottava aiheuttavan eturistiriidan, sillä kilpailijalla saattaa olla edustajakanteen lopputulokseen liittyvä taloudellinen intressi, joka ei olisi sama kuin kuluttajien etu. Edustajakanteen epäsuora rahoitus organisaatioista, joita rahoitetaan niiden jäsenten suorittamilla saman suuruisilla maksuilla tai lahjoituksilla, mukaan lukien elinkeinonharjoittajien lahjoitukset yrityksen yhteiskuntavastuuta koskevien aloitteiden tai joukkorahoituksen puitteissa, olisi katsottava hyväksyttäväksi kolmannen osapuolen rahoitukseksi edellyttäen, että kolmannen osapuolen rahoituksessa noudatetaan avoimuutta, riippumattomuutta ja eturistiriitojen puuttumista koskevia vaatimuksia.

Jos eturistiriita vahvistetaan, tuomioistuimella tai hallintoviranomaisella olisi oltava oikeus toteuttaa aiheellisia toimenpiteitä, kuten vaatia, että oikeutettu yksikkö kieltäytyy asiaankuuluvasta rahoituksesta tai muuttaa sitä, ja tarvittaessa evätä oikeutetun yksikön kanneoikeus tai jättää tietty hyvitystoimenpiteitä koskeva kanne tutkimatta. Tällainen epääminen tai tutkimatta jättäminen ei saisi vaikuttaa niiden kuluttajien oikeuksiin, joita edustajakanne koskee.

(53)

Hyvitystä koskevien edustajakanteiden yhteydessä olisi kannustettava kollektiivisiin sovintoratkaisuihin, joissa pyritään siihen, että kuluttajat, joille on aiheutunut haittaa, saavat hyvitystä.

(54)

Tuomioistuimen ja hallintoviranomaisen olisi voitava kehottaa elinkeinonharjoittajaa ja oikeutettua yksikköä, joka on nostanut hyvitystoimenpiteitä koskevan edustajakanteen, käynnistämään neuvottelut, joiden tavoitteena on sovintoratkaisu hyvityksen suorittamisesta kuluttajille, joita edustajakanne koskee.

(55)

Kaikille sovintoratkaisuille, jotka on tehty hyvitystoimenpiteitä koskevan edustajakanteen yhteydessä, olisi saatava asiaankuuluvan tuomioistuimen tai hallintoviranomaisen hyväksyntä, paitsi jos sovintoratkaisun ehtoja ei voida panna täytäntöön tai sovintoratkaisu olisi sellaisten kansallisen lainsäädännön pakottavien säännösten vastainen, joita sovelletaan kanneperusteeseen ja joista ei voida sopimusteitse poiketa kuluttajien etuja heikentävästi. Esimerkiksi sovintoratkaisu, jossa nimenomaisesti jätettäisiin ennalleen sopimusehto, jonka perusteella elinkeinonharjoittaja saa yksinoikeuden tulkita kyseisen sopimuksen muita ehtoja, voisi olla pakottavan kansallisen lainsäädännön säännösten vastainen.

(56)

Jäsenvaltioiden olisi voitava vahvistaa sääntöjä, joiden perusteella tuomioistuin tai hallintoviranomainen voi myös kieltäytyä hyväksymästä sovintoratkaisua silloin, kun tuomioistuin tai hallintoviranomainen katsoo, että sovintoratkaisu ei ole oikeudenmukainen.

(57)

Hyväksyttyjen sovintoratkaisujen olisi oltava oikeutettua yksikköä, elinkeinonharjoittajaa ja asianomaisia yksittäisiä kuluttajia sitovia. Jäsenvaltioiden olisi kuitenkin voitava vahvistaa sääntöjä, joiden mukaisesti asianomaisille yksittäisille kuluttajille annetaan mahdollisuus hyväksyä sovintoratkaisu tai hylätä sen sitovuus omalta osaltaan.

(58)

Jotta edustajakanne voisi menestyä, on varmistettava, että kuluttajat tietävät siitä. Oikeutettujen yksiköiden olisi tiedotettava kuluttajille verkkosivustoillaan edustajakanteista, joita ne ovat päättäneet nostaa tuomioistuimessa tai hallintoviranomaisessa, nostamiensa edustajakanteiden käsittelyn vaiheesta ja tällaisten edustajakanteiden lopputuloksista, jotta kuluttajat voisivat tehdä perustellun päätöksen siitä, haluavatko he osallistua edustajakanteeseen, ja ryhtyä ajoissa tarvittaviin toimiin. Tietoihin, joita oikeutettujen yksiköiden on annettava kuluttajille, olisi erityisesti sisällytettävä, sikäli kuin on merkityksellistä ja asianmukaista, helppotajuisella kielellä laadittu selostus, joka koskee edustajakanteen kohdetta sekä sen mahdollisia tai tosiasiallisia oikeudellisia seurauksia, oikeutetun yksikön aikomus nostaa kanne, kuvaus kuluttajaryhmästä, jota edustajakanne koskee sekä tarvittavat toimet, joihin asianomaisten kuluttajien on ryhdyttävä, mukaan lukien tarvittavien todisteiden säilyttäminen, jotta kuluttaja voi hyötyä tässä direktiivissä säädetyistä kieltotoimenpiteistä, hyvitystoimenpiteistä tai hyväksytyistä sovintoratkaisuista. Tällaista tietoa olisi annettava riittävästi ja oikeassa suhteessa tapauksen olosuhteisiin nähden.

(59)

Rajoittamatta oikeudellisten yksiköiden velvoitetta toimittaa tietoja, kuluttajille, joita vireillä oleva hyvitystoimenpiteitä koskeva edustajakanne koskee, olisi tiedotettava tällaisesta edustajakanteesta, jotta he voisivat nimenomaisesti tai ilman eri toimenpiteitä ilmoittaa haluavansa tulla edustetuiksi edustajakanteessa. Jäsenvaltioiden olisi mahdollistettava tämä vahvistamalla asianmukaisia sääntöjä, jotka koskevat edustajakanteista tiedottamista kuluttajille. Olisi oltava jäsenvaltioiden asia päättää siitä, kenen olisi vastattava kyseisestä tiedottamisesta.

(60)

Kuluttajille olisi myös tiedotettava lainvoimaisista päätöksistä, joissa määrätään kieltotoimenpiteistä, hyvitystoimenpiteistä tai hyväksytyistä sovintoratkaisuista, ja heille olisi annettava tieto siitä, mitä oikeuksia heillä on sen jälkeen kun oikeudenloukkaus on vahvistettu ja mitä kuluttajien, joita edustajakanne koskee, on myöhemmin tehtävä erityisesti hyvityksen saamiseksi. Maineriskit, jotka liittyvät siihen, että tieto oikeudenloukkauksista leviää, ovat tärkeä tekijä, joka voi estää elinkeinonharjoittajia loukkaamasta kuluttajien oikeuksia.

(61)

Jotta tiedottamisella olisi vaikutusta, vireillä olevista ja päätökseen saatetuista edustajakanteista olisi annettava tietoa riittävästi ja oikeassa suhteessa tapauksen olosuhteisiin. Tällaiset tiedot voitaisiin antaa esimerkiksi oikeutetun yksikön tai elinkeinonharjoittajan verkkosivustolla, kansallisissa sähköisissä tietokannoissa, sosiaalisessa mediassa, verkossa toimivilla markkinapaikoilla tai suosituissa sanomalehdissä, pelkästään sähköisesti julkaistavat sanomalehdet mukaan lukien. Jos mahdollista ja aiheellista, tiedot olisi annettava kuluttajille henkilökohtaisesti joko sähköpostiviestillä tai paperimuotoisella kirjeellä. Vammaisille henkilöille tällaiset tiedot olisi pyydettäessä annettava esteettömässä muodossa.

(62)

Olisi oltava sääntöjä rikkoneen elinkeinonharjoittajan vastuulla tiedottaa omalla kustannuksellaan kaikille kuluttajille, joita edustajakanne koskee, lopullisista kielto- ja hyvitystoimenpiteistä. Elinkeinonharjoittajan olisi tiedotettava kuluttajille myös sovintoratkaisuista, jotka tuomioistuin tai hallintoviranomainen on hyväksynyt. Jäsenvaltioiden olisi voitava vahvistaa sääntöjä, joiden perusteella tällainen velvoite riippuisi oikeutetun yksikön tekemästä pyynnöstä. Jos kansallisen lainsäädännön mukaisesti oikeutettu yksikkö tai tuomioistuin taikka hallintoviranomainen tiedottaa lainvoimaisista päätöksistä ja hyväksytyistä sovintoratkaisuista kuluttajille, joita edustajakanne koskee, elinkeinonharjoittajaa ei olisi vaadittava tiedottamaan niistä toistamiseen. Oikeutetun yksikön olisi tiedotettava asianomaisille kuluttajille lainvoimaisista päätöksistä, jotka koskevat hyvitystoimenpiteitä koskevien edustajakanteiden tutkimatta jättämistä tai hylkäämistä.

(63)

Jäsenvaltioiden olisi voitava perustaa verkkosivustojen kautta julkisesti saatavilla olevia kansallisia sähköisiä tietokantoja, joissa annetaan tiedot oikeutetuista yksiköistä, jotka on nimetty etukäteen kotimaisten ja rajat ylittävien edustajakanteiden nostamista varten, ja yleisiä tietoja vireillä olevista ja päätökseen saatetuista edustajakanteista.

(64)

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kaikki asianosaiset voivat käyttää todisteena minkä tahansa jäsenvaltion tuomioistuimen tai hallintoviranomaisen lainvoimaista päätöstä, joka koskee kuluttajien yhteisille eduille haittaa aiheuttavan oikeudenloukkauksen olemassaoloa, minkä tahansa muun sellaisen kanteen yhteydessä, jolla haetaan hyvitystoimenpiteitä kyseisten jäsenvaltioiden tuomioistuimissa tai hallintoviranomaisissa samaa elinkeinonharjoittajaa vastaan saman menettelyn perusteella. Oikeuslaitoksen riippumattomuuden ja vapaan todistusharkinnan mukaisesti tämä ei saisi rajoittaa todistusharkintaa koskevan kansallisen lainsäädännön soveltamista.

(65)

Vanhentumisajat keskeytyvät tavallisesti, kun kanne nostetaan. Kieltotoimenpiteitä koskevilla kanteilla ei kuitenkaan välttämättä ole lykkäävää vaikutusta samasta oikeudenloukkauksesta mahdollisesti aiheutuviin myöhempiin hyvitystoimenpiteisiin. Jäsenvaltioiden olisi näin ollen varmistettava, että käsiteltävänä oleva kieltotoimenpiteitä koskeva edustajakanne lykkää tai keskeyttää sovellettavat vanhentumisajat niiden kuluttajien osalta, joita edustajakanne koskee, jotta kyseisiä kuluttajia ei estetä nostamasta myöhemmin väitettyyn oikeudenloukkaukseen liittyvää hyvitystoimenpiteitä koskevaa kannetta siksi, että vanhentumisajat olisivat umpeutuneet kieltotoimenpiteitä koskevan edustajakanteen käsittelyn aikana, riippumatta siitä, toimivatko he omissa nimissään vai edustaako heitä oikeutettu yksikkö. Kun oikeutettu yksikkö nostaa kieltotoimenpidettä koskevan edustajakanteen, sen olisi riittävän selvästi määriteltävä niiden kuluttajien ryhmä, joiden etuja väitetty oikeudenloukkaus koskee, joilla voisi mahdollisesti olla kyseisestä oikeudenloukkauksesta aiheutuva vaatimus ja joihin vanhentumisaikojen umpeutuminen kyseisen edustajakanteen käsittelyn aikana saattaisi vaikuttaa. Selkeyden vuoksi olisi todettava, että myös käsiteltävänä olevan hyvitystoimenpidettä koskevan edustajakanteen olisi lykättävä tai keskeytettävä sovellettavat vanhentumisajat niiden kuluttajien osalta, joita kyseinen edustajakanne koskee.

(66)

Oikeusvarmuuden turvaamiseksi tämän direktiivin mukaisesti määräytyviä vanhentumisaikojen lykkäämisiä tai keskeyttämisiä olisi sovellettava vain hyvitysvaatimuksiin, jotka perustuvat 25 päivänä kesäkuuta 2023 tai sen jälkeen tapahtuneisiin oikeudenloukkauksiin. Tämä ei saisi estää vanhentumisaikojen lykkäämisiä tai keskeyttämisiä koskevien kansallisten säännösten, joita sovellettiin ennen 25 päivää kesäkuuta 2023, soveltamista hyvitysvaatimuksiin, jotka perustuvat ennen kyseistä päivää tapahtuneisiin oikeudenloukkauksiin.

(67)

Kieltotoimenpiteitä koskevat edustajakanteet olisi käsiteltävä tarkoituksenmukaista menettelyä noudattaen. Jos oikeudenloukkaus ei ole vielä lakannut, nopean käsittelyn tarve saattaa olla suurempi. Väliaikaisia kieltotoimenpiteitä koskevat edustajakanteet olisi tarvittaessa käsiteltävä summaarisessa menettelyssä, jotta oikeudenloukkauksesta ei aiheutuisi haittaa tai lisähaittaa.

(68)

Todisteet ovat tärkeitä, kun selvitetään, onko kieltotoimenpiteitä tai hyvitystoimenpiteitä koskeva edustajakanne perusteltu. Elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisille suhteille on kuitenkin luonteenomaista, että tiedot jakautuvat usein epätasaisesti, ja tarvittavat todisteet voivat olla yksinomaan elinkeinonharjoittajan hallussa, jolloin ne ovat oikeutetun yksikön ulottumattomissa. Oikeutetuilla yksiköillä olisi siksi oltava oikeus pyytää tuomioistuimelta tai hallintoviranomaiselta, että tämä määräisi elinkeinonharjoittajan esittämään todisteet, joilla on merkitystä kanteen kannalta. Toisaalta kun otetaan huomioon oikeuskeinojen tasapuolisuuden periaate, elinkeinonharjoittajalla olisi oltava samanlainen oikeus pyytää todisteita, jotka ovat oikeutetun yksikön valvonnassa. Tuomioistuimen tai hallintoviranomaisen, jossa edustajakanne nostetaan, olisi arvioitava huolellisesti kansallisen prosessioikeuden mukaisesti todisteiden esittämismääräysten tarvetta, soveltamisalaa ja oikeasuhteisuutta ottaen huomioon kolmansien osapuolten oikeutettujen etujen suojaamisen sekä sovellettavat unionin ja kansalliset salassapitosäännöt.

(69)

Jotta varmistettaisiin, että edustajakanteet ovat vaikuttavia, sääntöjä rikkoneille elinkeinonharjoittajille olisi määrättävä tehokkaita, varoittavia ja oikeasuhteisia seuraamuksia, jos ne eivät noudata tai kieltäytyvät noudattamasta kieltotoimenpidettä. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kyseiset seuraamukset voivat olla sakkoja, esimerkiksi ehdollisia sakkoja tai uhkasakkoja. Olisi myös säädettävä seuraamuksista, joita määrätään, jos elinkeinonharjoittaja ei noudata tai kieltäytyy noudattamasta määräystä tiedottaa lainvoimaisista päätöksistä tai sovintoratkaisuista kuluttajille, joita kanne koskee, taikka elinkeinonharjoittaja jättää esittämättä todisteita tai kieltäytyy niiden esittämisestä. Kieltäydyttäessä noudattamasta määräystä esittää todisteet olisi voitava soveltaa myös muita seuraamustyyppejä, kuten menettelyllisiä toimenpiteitä.

(70)

Koska edustajakanteilla edistetään yleistä etua suojaamalla kuluttajien yhteisiä etuja, jäsenvaltioiden olisi pidettävä käytössä tai toteutettava toimenpiteitä, joilla varmistetaan, että menettelyihin liittyvät kulut eivät estä oikeutettuja yksiköitä nostamasta tämän direktiivin mukaisia edustajakanteita. Tällaisia toimenpiteitä voisivat olla tuomioistuinten tai hallintoviranomaisten maksujen alentaminen, tarvittaessa oikeusavun myöntäminen oikeutetuille yksiköille tai julkisen rahoituksen tarjoaminen oikeutetuille yksiköille edustajakanteiden nostamista varten, mukaan lukien rakenteellinen tuki tai muut tukikeinot. Jäsenvaltioita ei kuitenkaan saisi velvoittaa rahoittamaan edustajakanteita.

(71)

Eri jäsenvaltioiden oikeutettujen yksiköiden yhteistyö ja tietojenvaihto ovat osoittautuneet hyödyllisiksi puututtaessa erityisesti rajat ylittäviin oikeudenloukkauksiin. Valmiuksien kehittämistä ja yhteistyötä on tarpeellista jatkaa, ja ne olisi laajennettava koskemaan useampia oikeutettuja yksiköitä kaikkialla unionissa, jotta voidaan lisätä rajat ylittävien edustajakanteiden hyödyntämistä.

(72)

Tämän direktiivin arviointia varten jäsenvaltioiden olisi toimitettava komissiolle tämän direktiivin mukaisesti nostettuja edustajakanteita koskevat tiedot. Jäsenvaltioiden olisi toimitettava tiedot niiden tuomioistuinten tai hallintoviranomaisten päätökseen saattamien edustajakanteiden määrästä ja tyypistä. Lisäksi olisi toimitettava tiedot edustajakanteiden lopputuloksista kuten siitä, onko ne otettu tutkittaviksi ja ovatko ne menestyneet tai onko niiden lopputuloksena ollut hyväksytty sovintoratkaisu. Jotta voitaisiin keventää jäsenvaltioiden hallinnollista taakkaa kyseisten velvoitteiden täyttämisessä, erityisesti kieltotoimenpiteiden osalta olisi katsottava riittäväksi, että komissiolle toimitetaan yleisen tason tietoja oikeudenloukkausten tyypeistä ja asianosaisista. Asianosaisten osalta olisi esimerkiksi katsottava riittäväksi ilmoittaa komissiolle siitä, oliko oikeutettu yksikkö kuluttajajärjestö tai julkinen elin ja mikä on ollut elinkeinonharjoittajan toimiala, esimerkiksi rahoituspalvelut. Jäsenvaltioiden olisi voitava vaihtoehtoisesti toimittaa komissiolle jäljennökset asiaankuuluvista päätöksistä tai sovintoratkaisuista. Tietoja niiden kuluttajien henkilöllisyydestä, joita edustajakanteet koskevat, ei saisi toimittaa.

(73)

Komission olisi laadittava kertomus, jossa arvioidaan, voitaisiinko rajat ylittäviä edustajakanteita käsitellä parhaiten unionin tasolla perustamalla Euroopan oikeusasiamies kielto- ja hyvitystoimenpiteitä koskevia edustajakanteita varten; kertomukseen olisi liitettävä tarvittaessa lainsäädäntöehdotus.

(74)

Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon erityisesti perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet. Tätä direktiiviä olisi näin ollen tulkittava ja sovellettava kyseisten oikeuksien ja periaatteiden mukaisesti, mukaan lukien vaatimukset, jotka koskevat oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin sekä oikeutta puolustukseen.

(75)

Ympäristölainsäädännön osalta tässä direktiivissä otetaan huomioon tiedon saannista, yleisön osallistumisoikeudesta päätöksentekoon sekä muutoksenhaku- ja vireillepano-oikeudesta ympäristöasioissa 25 päivänä kesäkuuta 1998 tehty YK:n Euroopan talouskomission yleissopimus (Århusin yleissopimus).

(76)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita eli varmistaa, että kaikissa jäsenvaltioissa on käytettävissä edustajakannejärjestelmä, jolla suojataan kuluttajien yhteisiä etuja, jotta voidaan varmistaa kuluttajansuojan korkea taso ja myötävaikuttaa sisämarkkinoiden moitteettomaan toimintaan, vaan ne voidaan oikeudenloukkausten rajatylittävien vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(77)

Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman (9) mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna.

(78)

On aiheellista vahvistaa säännöt tämän direktiivin ajallisesta soveltamisesta.

(79)

Direktiivi 2009/22/EY olisi sen vuoksi kumottava,

(1)

Vaarallisten jätteiden maanrajan ylittävien siirtojen ja käsittelyn valvontaa koskeva Baselin yleissopimus, jäljempänä ’yleissopimus’, tuli voimaan vuonna 1992, ja unioni teki sen neuvoston päätöksellä 93/98/ETY (1).

(2)

Yleissopimus sekä taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) neuvoston päätös C(2001)107/FINAL hyödynnettävien jätteiden maan rajan ylittävien siirtojen valvonnasta tehdyn päätöksen C(92)39/FINAL tarkistamisesta, jäljempänä ’OECD:n päätös’, pannaan unionissa täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 1013/2006 (2). Yleissopimuksen liitteessä IV lueteltuihin loppukäsittelytoimiin viitataan useissa unionin säädöksissä, kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2008/98/EY (3).

(3)

Yleissopimuksen mukaan sopimuspuolten konferenssi harkitsee ja hyväksyy tarpeen mukaan muutoksia yleissopimukseen. Yleissopimukseen tehtävät muutokset hyväksytään sopimuspuolten konferenssin kokouksessa.

(4)

Sopimuspuolten konferenssi harkitsee heinäkuussa 2021 pidettäväksi suunnittelussa viidennessätoista kokouksessaan yleissopimuksen 18 artiklan mukaisen menettelyn mukaisesti Unionin tai joidenkin muiden yleissopimuksen sopimuspuolten esittämiä ehdotuksia yleissopimuksen liitteiden II, IV, VIII ja IX muuttamiseksi.

(5)

Unionin puolesta olisi tehtävä ehdotus yleissopimuksen liitteen IV muuttamiseksi siten, että siihen sisällytetään yleinen johdanto, jossa erotetaan selvästi ilmaisut ”loppukäsittely, johon ei liity hyödyntämistä” (non-recovery) ja ”hyödyntäminen” (recovery), sekä selvennetään, että soveltamisala kattaa kaikki käytännössä toteutettavat tai mahdollisesti toteutettavat loppukäsittelytoimet riippumatta niiden oikeudellisesta asemasta ja siitä, pidetäänkö niitä ympäristön kannalta kestävinä, ja että se kattaa myös toimet, jotka toteutetaan ennen muita toimia. Kyseiseen liitteeseen sisällytetään kuvaukset ja johdantotekstit, joissa selitetään, mitä tarkoitetaan loppukäsittelytoimilla, joihin ei liity hyödyntämistä (liitteessä IV oleva A osa) ja hyödyntämistoimilla (liitteessä IV oleva B osa). Lisäksi päivitetään ja selvennetään toimien kuvauksia siten, että ne vastaavat tieteellistä, teknistä ja muuta kehitystä, jota on tapahtunut sen jälkeen, kun yleissopimus hyväksyttiin vuonna 1989, ja varmistetaan, että yleissopimuksen vaatimukset kattavat kaikki toimet, joita ei ole erikseen mainittu.

(6)

Yleissopimuksen liitteessä IV olevat loppukäsittelytoimien kuvaukset ovat yleisiä, ja niitä voitaisiin selventää edelleen. Unionin olisi sen vuoksi ehdotettava, että sopimuspuolten konferenssi laatii selityksiä tai ohjeita näiden toimien sisällön selventämiseksi edelleen, tai tuettava muiden sopimuspuolten vastaavaa ehdotusta. Tällaisissa selityksissä tai ohjeissa olisi annettava selvennyksiä ja esimerkkejä soveltamisalaan kuuluvista toimista, eikä niitä pitäisi sisällyttää yleissopimukseen. Selitykset tai ohjeet olisi mieluiten hyväksyttävä ennen kuin yleissopimuksen liitteeseen IV tehtävät muutokset tulevat voimaan.

(7)

Yleissopimuksen liitettä IV koskevien ehdotusten tavoitteina on: varmistaa, että yleissopimuksen asianmukaisia valvontamekanismeja sovelletaan täysimääräisesti ja että jos ne hyväksytään, ne parantavat jätteiden siirtojen valvontaa; helpottaa laittomien siirtojen ehkäisemistä; parantaa oikeudellista selkeyttä ja yleissopimuksen sopimuspuolten yhteisymmärrystä ja tulkintaa loppukäsittelytoimista; sekä tukea ympäristön kannalta kestävää jätehuoltoa maailmanlaajuisesti ja edistää siirtymistä kohti maailmanlaajuista kiertotaloutta.

(8)

Yleissopimuksen liitteen IV muuttamista koskevan ehdotuksen seurauksena unionin puolesta olisi esitettävä ehdotuksia yleissopimuksen liitteissä II ja IX olevien muovijätteitä koskevien nimikkeiden muuttamiseksi, koska niissä viitataan tiettyyn yleissopimuksen liitteessä IV tarkoitettuun loppukäsittelytoimeen.

(9)

Unionin olisi periaatteessa tuettava yleissopimuksen muiden sopimuspuolten myöhemmin ehdottamia muutoksia, jotka koskevat yleissopimuksen liitteessä IV olevaa loppukäsittelytoimien luetteloa, sähkö- ja elektroniikkalaiteromua koskevia nimikkeitä, jotka tällä hetkellä sisältyvät yleissopimuksen liitteisiin VIII ja IX, sekä yleissopimuksen liitteessä II ehdotettuja tällaisia jätteitä koskevia uusia nimikkeitä (erityistä huomiota edellyttävät jäteluokat) edellyttäen, että niillä voidaan saavuttaa samat tavoitteet kuin yleissopimuksen liitettä IV koskevilla unionin ehdotuksilla.

(10)

On aiheellista vahvistaa sopimuspuolten konferenssin viidennessätoista kokouksessa unionin puolesta esitettävä kanta, joka koskee yleissopimuksen osapuolten ehdotuksia liitteen IV ja tiettyjen liitteissä II, VIII ja IX olevien nimikkeiden muuttamiseksi, koska suunniteltu säädös (yleissopimuksen liitteiden muutokset) tulee olemaan unionia sitova ja vaikuttamaan unionin lainsäädännön ja erityisesti asetuksen (EY) N:o 1013/2006 ja direktiivin 2008/98/EY soveltamisalaan ja sisältöön.

(11)

On aiheellista säilyttää vaarattoman sähkö- ja elektroniikkalaiteromun siirtojen nykyinen tilanne unionissa ja Euroopan talousalueella (ETA), minkä vuoksi ei ole aiheellista käyttää valvontajärjestelmää, joka perustuu siihen, että tällaisia siirtoja koskevia nimikkeitä mahdollisesti lisätään yleissopimuksen liitteeseen II. Tätä varten unionin olisi, siinä määrin kuin se on tarpeen, käytettävä OECD:n päätöksessä vahvistettuja menettelyjä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta yleissopimuksen 11 artiklan mukaisesti tehtävän ilmoituksen soveltamista, sen varmistamiseksi, että vaarattoman sähkö- ja elektroniikkalaiteromun siirtojen valvontaa ei lisätä unionissa ja ETA:ssa yleissopimuksen liitteeseen II tehtyjen muutosten seurauksena,

(1)

Unioni teki Euroopan luonnonvaraisen kasviston ja eläimistön sekä niiden elinympäristön suojelua koskevan yleissopimuksen, jäljempänä ’yleissopimus’, neuvoston päätöksellä 82/72/ETY (1), ja yleissopimus tuli voimaan 1 päivänä syyskuuta 1982.

(2)

Yleissopimuksen mukaan yleissopimuksella perustettu pysyvä komitea, jäljempänä ’pysyvä komitea’, voi hyväksyä muutoksia yleissopimuksen 13–24 artiklaan ja toimittaa ne Euroopan neuvoston ministerikomitean, jäljempänä ’ministerikomitea’ hyväksyttäviksi, ja tämän jälkeen sopimuspuolille, jäljempänä ’sopimuspuolet’, niiden hyväksyntää varten.

(3)

Yleissopimuksen mukaan pysyvä komitea vastaa yleissopimuksen soveltamisen seurannasta ja voi erityisesti tehdä esityksiä yleissopimuksen mukaisen toiminnan tehostamiseksi.

(4)

Pysyvän komitean on määrä hyväksyä 30 päivästä marraskuuta4 päivään joulukuuta 2020 pidettävässä 40. kokouksessaan päätökset, jotka koskevat yleissopimuksen muuttamista rahoituslausekkeiden käyttöön ottamiseksi ja laajennetun osittaisen sopimuksen tekemistä rahastosta yleissopimuksen täytäntöön panemiseksi.

(5)

On aiheellista määrittää kanta, joka otetaan unionin puolesta pysyvässä komiteassa, koska sen päätökset ovat säädöksiä, joilla on oikeusvaikutuksia.

(6)

Yleissopimuksen sihteeristö, jäljempänä ’sihteeristö’, on esittänyt ehdotuksen yleissopimuksen muuttamisesta siten, että otetaan käyttöön rahoitusmekanismi, jonka puitteissa pysyvä komitea määrittäisi sopimuspuolten pakollisten rahoitusosuuksien suuruuden Euroopan neuvoston tavanomaisten talousarviomäärärahojen täydentämiseksi.

(7)

Yleissopimuksen mukaan ministerikomitean on ensin hyväksyttävä muutokset yleissopimukseen ja tämän jälkeen muutokset tulevat voimaan kaikkien sopimuspuolten osalta kolmantenakymmenentenä päivänä siitä, kun kaikki sopimuspuolet ovat ilmoittaneet hyväksyneensä ne.

(8)

Sihteeristö on myös esittänyt ehdotuksen hallitustenvälisen yhteistyön vahvistamisesta yleissopimuksen täytäntöön panemiseksi siten, että tehdään laajennettu osittainen sopimus, johon sisältyisi kyseisen laajennetun osittaisen sopimuksen osapuolten pakollinen rahoitusosuus.

(9)

Euroopan neuvoston perussäännön ja Euroopan neuvoston ministerikomitean menettelyitä ja työmenetelmiä koskevan oppaan mukaisesti ehdotettu laajennettu osittainen sopimus tulisi pysyvän komitean päätöksen myötä voimaan kaikkien kyseisen sopimuksen osapuolten osalta sen jälkeen, kun ministerikomitea on hyväksynyt sen edustajien äänten kahden kolmasosan enemmistöllä ja niiden edustajien enemmistöllä, joilla on oikeus kuulua ministerikomiteaan, ja kun tietty määrä allekirjoittajia on saavutettu.

(10)

Kun ehdotettu laajennettu osittainen sopimus on hyväksytty, yleissopimuksen sopimuspuolten tehtävänä on päättää, tuleeko niistä sen osapuolia.

(11)

Tämä päätös ei vaikuta tulevaan neuvoston päätökseen siitä, onko unionin aiheellista tulla ehdotetun laajennetun osittaisen sopimuksen osapuoleksi.

(12)

Kun otetaan huomioon Euroopan neuvoston tavanomaisista määrärahoista ja sopimuspuolten vapaaehtoisista rahoitusosuuksista peräisin olevan rahoituksen vähentyminen, yleissopimuksen toiminnan takaamiseksi on kiireellisesti luotava varma ja luotettava rahoituslähde.

(13)

Yleissopimuksen muuttaminen rahoitusmekanismin käyttöön ottamiseksi on linjassa muiden monenvälisten ympäristösopimusten rahoitustavan kanssa ja takaisi sen, että kaikki sopimuspuolet maksaisivat oikeudenmukaisen osuuden. Muutoksen tekstiin, sellaisena kuin sihteeristö on sitä ehdottanut, liittyy kuitenkin epävarmuutta käyttöön otettavan rahoitusmekanismin osalta, erityisesti kun on kyse perus- ja ohjelmabudjetin välisestä erosta sekä vaadittavien rahoitusosuuksien suuruudesta.

(14)

Unionin tukeen, jota annetaan yleissopimuksen muutokselle rahoitusmekanismin käyttöönottamiseksi, sovellettaisiin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 218 artiklan 2–4 kohdassa määrättyä menettelyä.

(15)

Koska yleissopimuksen muutosta koskevat neuvottelut ja muutoksen voimaantulo vievät huomattavasti aikaa, tarvitaan nopeampi rahoitusta koskeva ratkaisu, jonka avulla yleissopimuksen mukainen toiminta voi toistaiseksi jatkua tehokkaasti. Kyseiseen tarpeeseen voidaan vastata ehdotetulla laajennetulla osittaisella sopimuksella.

(16)

Neuvoston kantana olisi sen vuoksi oltava, että ehdotetaan yleissopimuksen muutosta koskevan päätöksen lykkäämistä ja tuetaan laajennetun osittaisen sopimuksen tekemistä,

(1)

Unioni ja sen jäsenvaltiot allekirjoittivat Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä SADC:n talouskumppanuussopimusvaltioiden välisen talouskumppanuussopimuksen (1), jäljempänä ’sopimus’, 10 päivänä kesäkuuta 2016.

(2)

Sopimusta on odotettaessa sen voimaantuloa sovellettu väliaikaisesti unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Botswanan tasavallan, Lesothon kuningaskunnan, Namibian tasavallan, Etelä-Afrikan tasavallan ja entisen Swazimaan kuningaskunnan eli nykyisen Eswatinin kuningaskunnan välillä 10 päivästä lokakuuta 2016 ja unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Mosambikin tasavallan välillä 4 päivästä helmikuuta 2018.

(3)

Sopimuksen 102 artiklan 1 kohdan mukaan SADC:n talouskumppanuussopimusvaltioiden – EU:n yhteisneuvosto, jäljempänä ’yhteisneuvosto’, käyttää päätösvaltaa kaikista sopimuksen soveltamisalaan kuuluvista asioista.

(4)

Sopimuksen 35 artiklassa määrätään Eteläisen Afrikan tulliliiton, jäljempänä ’SACU’, mahdollisuudesta soveltaa tuontitullina toteutettavaa suojatoimenpidettä, jos jonkin kahdentoista kuukauden jakson aikana sopimuksen liitteessä IV luetellun, unionista peräisin olevan maataloustuotteen tuonti SACUun ylittää kyseisessä liitteessä tuotteelle osoitetun viitemäärän.

(5)

Sopimuksen liitteessä IV olevassa alaviitteessä 1 määrätään, että tiettyjen asteriskilla merkittyjen tullinimikkeiden viitemääriä mukautetaan suhteellisesti, jos sopimuksen voimaantulopäivä on vuoden 2015 jälkeen.

(6)

On aiheellista määrittää kanta, joka esitetään unionin puolesta yhteisneuvostossa, koska yhteisneuvoston päätöksellä tiettyjen sopimuksen liitteessä IV lueteltujen tuotteiden viitemäärien mukautuksesta tulee olemaan unionia sitova,