ISSN 1977-0812

Euroopan unionin

virallinen lehti

L 317

European flag  

Suomenkielinen laitos

Lainsäädäntö

63. vuosikerta
1. lokakuuta 2020


Sisältö

 

II   Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

Sivu

 

 

ASETUKSET

 

*

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2020/1361, annettu 30 päivänä syyskuuta 2020, asetuksen (EU) 2018/2019 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse tietyistä Serbiasta peräisin olevista Malus domestica -lajin istutettaviksi tarkoitetuista kasveista ja tietyistä Uudesta-Seelannista peräisin olevista Acer japonicum Thunberg-, Acer palmatum Thunberg- ja Acer shirasawanum Koidzumi -lajien istutettaviksi tarkoitetuista kasveista

1

 

*

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2020/1362, annettu 30 päivänä syyskuuta 2020, asetuksen (EU) 2020/1213 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse tiettyjen Uudesta-Seelannista peräisin olevien Acer japonicum Thunberg-, Acer palmatum Thunberg- ja Acer shirasawanum Koidzumi -lajien istutettaviksi tarkoitettujen kasvien tuomista unioniin koskevista kasvinsuojelutoimenpiteistä

5

 

*

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2020/1363, annettu 30 päivänä syyskuuta 2020, Bacillus amyloliquefaciens DSM 25840 -valmisteen hyväksymisestä kaikkien sikaeläinten rehun lisäaineena (hyväksynnän haltija Chr. Hansen A/S) ( 1 )

10

 

 

SUOSITUKSET

 

*

Komission suositus (EU) 2020/1364, annettu 23 päivänä syyskuuta 2020, laillisista väylistä suojelun saamiseksi EU:ssa: uudelleensijoittamisen, humanitaarisen maahanpääsyn ja muiden täydentävien väylien edistäminen

13

 

*

Komission suositus (EU) 2020/1365, annettu 23 päivänä syyskuuta 2020, yksityisten yhteisöjen omistamien tai käyttämien alusten suorittamaa etsintä- ja pelastustoimintaa koskevasta jäsenvaltioiden välisestä yhteistyöstä

23

 

*

Komission suositus (EU) 2020/1366, annettu 23 päivänä syyskuuta 2020, muuttoliikkeeseen liittyvää varautumista ja kriisien hallintaa koskevasta EU:n mekanismista (muuttoliikettä koskeva varautumis- ja kriisisuunnitelma)

26

 

 

Oikaisuja

 

*

Oikaisu komission delegoituun asetukseen (EU) 2019/2018, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1369 täydentämisestä suoran myyntitoiminnon kylmäsäilytyslaitteiden energiamerkinnän osalta ( EUVL L 315, 5.12.2019 )

39

 


 

(1)   ETA:n kannalta merkityksellinen teksti.

FI

Säädökset, joiden otsikot on painettu laihalla kirjasintyypillä, ovat maatalouspolitiikan alaan kuuluvia juoksevien asioiden hoitoon liityviä säädöksiä, joiden voimassaoloaika on yleensä rajoitettu.

Kaikkien muiden säädösten otsikot on painettu lihavalla kirjasintyypillä ja merkitty tähdellä.


II Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

ASETUKSET

1.10.2020   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 317/1


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) 2020/1361,

annettu 30 päivänä syyskuuta 2020,

asetuksen (EU) 2018/2019 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse tietyistä Serbiasta peräisin olevista Malus domestica -lajin istutettaviksi tarkoitetuista kasveista ja tietyistä Uudesta-Seelannista peräisin olevista Acer japonicum Thunberg-, Acer palmatum Thunberg- ja Acer shirasawanum Koidzumi -lajien istutettaviksi tarkoitetuista kasveista

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon kasvintuhoojien vastaisista suojatoimenpiteistä, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EU) N:o 228/2013, (EU) N:o 652/2014 ja (EU) N:o 1143/2014 muuttamisesta sekä neuvoston direktiivien 69/464/ETY, 74/647/ETY, 93/85/ETY, 98/57/EY, 2000/29/EY, 2006/91/EY ja 2007/33/EY kumoamisesta 26 päivänä lokakuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/2031 (1) ja erityisesti sen 42 artiklan 4 kohdan ensimmäisen ja kolmannen alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2018/2019 (2) vahvistetaan alustavan riskinarvioinnin perusteella luettelo vakavan riskin kasveista, kasvituotteista ja muista tavaroista.

(2)

Komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2018/2018 (3) vahvistetaan erityiset säännöt menettelystä, jota on noudatettava asetuksen (EU) 2016/2031 42 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun riskinarvioinnin tekemiseksi kyseisille vakavan riskin kasveille, kasvituotteille ja muille tavaroille.

(3)

Alustavan riskinarvioinnin perusteella täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/2019 liitteeseen sisällytettiin vakavan riskin kasveina 35 istutettavaksi tarkoitettua kasvia, jotka ovat peräisin kolmansista maista ja joihin kuuluvat muun muassa Malus Mill.- ja Acer L. -suvut.

(4)

Serbia toimitti 31 päivänä heinäkuuta 2019 komissiolle pyynnön, joka koski Malus domestica -lajiin kuuluvien yhden tai kahden vuoden ikäisten paljasjuuristen, lepotilassa olevien ja vartettujen istutettaviksi tarkoitettujen kasvien vientiä unioniin. Pyynnön tueksi esitettiin asiaa koskevat tekniset asiakirjat.

(5)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, julkaisi 13 päivänä toukokuuta 2020 tieteellisen lausunnon (4) Serbiasta peräisin oleviin Malus domestica -lajin istutettaviksi tarkoitettuihin kasveihin liittyvästä hyödykkeen riskinarvioinnista. Se katsoi, että Erwinia amylovora on kyseisten istutettaviksi tarkoitettujen kasvien kannalta merkityksellinen tuhooja, ja arvioi asiakirja-aineistossa kyseisen tuhoojan osalta kuvatut riskinvähentämistoimenpiteet sekä sen, millä todennäköisyydellä hyödyke on kyseisestä tuhoojasta vapaa.

(6)

Lausunnon perusteella katsotaan, että kasvinterveyteen kohdistuva riski, joka aiheutuu Serbiasta peräisin olevien Malus domestica -lajiin kuuluvien yhden tai kahden vuoden ikäisten paljasjuuristen, lepotilassa olevien ja vartettujen istutettaviksi tarkoitettujen kasvien tuonnista unioniin, on pienentynyt hyväksyttävälle tasolle edellyttäen, että kyseisiin istutettaviksi tarkoitettuihin kasveihin liittyvän tuhoojariskin torjumiseksi sovelletaan asianmukaisia riskinvähentämistoimenpiteitä. Koska tällaisista asianmukaisista toimenpiteistä säädetään komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2019/2072 (5) liitteessä X olevassa 9 kohdassa, kyseisiä istutettaviksi tarkoitettuja kasveja ei pitäisi enää pitää vakavan riskin kasveina, ja ne olisi poistettava täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/2019 liitteestä.

(7)

Uusi-Seelanti toimitti 29 päivänä elokuuta 2019 komissiolle pyynnön, joka koski Acer japonicum Thunberg-, Acer palmatum Thunberg- ja Acer shirasawanum Koidzumi ‐lajeihin kuuluvien yhden, kahden tai kolmen vuoden ikäisten paljasjuuristen, lepotilassa olevien, lehdettömien, vartettujen tai silmutettujen istutettaviksi tarkoitettujen kasvien vientiä unioniin. Pyynnön tueksi esitettiin asiaa koskevat tekniset asiakirjat.

(8)

Elintarviketurvallisuusviranomainen julkaisi 20 päivänä toukokuuta 2020 tieteellisen lausunnon (6) Uudesta-Seelannista peräisin oleviin Acer-suvun istutettaviksi tarkoitettuihin kasveihin liittyvästä hyödykkeen riskinarvioinnista. Se katsoi, että kyseisten kasvien kannalta merkityksellisiä tuhoojia ovat Eotetranychus sexmaculatus, Meloidogyne fallax, Oemona hirta ja Platypus apicalis, ja arvioi asiakirja-aineistossa kyseisten tuhoojien osalta kuvatut riskinvähentämistoimenpiteet sekä sen, millä todennäköisyydellä hyödykkeet ovat kyseisistä tuhoojista vapaita.

(9)

Lausunnon perusteella katsotaan, että kasvinterveyteen kohdistuva riski, joka aiheutuu Uudesta-Seelannista peräisin olevien Acer japonicum Thunberg-, Acer palmatum Thunberg- ja Acer shirasawanum Koidzumi -lajeihin kuuluvien yhden, kahden tai kolmen vuoden ikäisten paljasjuuristen, lepotilassa olevien, lehdettömien, vartettujen tai silmutettujen istutettaviksi tarkoitettujen kasvien tuonnista unioniin, on pienentynyt hyväksyttävälle tasolle edellyttäen, että kyseisiin istutettaviksi tarkoitettuihin kasveihin liittyvien tuhoojariskien torjumiseksi sovelletaan asianmukaisia riskinvähentämistoimenpiteitä. Koska tällaisista asianmukaisista toimenpiteistä säädetään komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2020/… (7), kyseisiä istutettaviksi tarkoitettuja kasveja ei pitäisi enää pitää vakavan riskin kasveina, ja ne olisi poistettava täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/2019 liitteestä.

(10)

Terveys- ja kasvinsuojelutoimista tehdystä Maailman kauppajärjestön sopimuksesta (8) johtuvien unionin velvoitteiden noudattamiseksi kyseisten hyödykkeiden tuontia olisi jatkettava mahdollisimman pian. Sen vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu.

(11)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/2019 muuttaminen

Muutetaan täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/2019 liite tämän asetuksen liitteen mukaisesti.

2 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 30 päivänä syyskuuta 2020.

Komission puolesta

Ursula VON DER LEYEN

Puheenjohtaja


(1)  EUVL L 317, 23.11.2016, s. 4.

(2)  Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2018/2019, annettu 18 päivänä joulukuuta 2018, väliaikaisen luettelon laatimisesta asetuksen (EU) 2016/2031 42 artiklassa tarkoitetuista vakavan riskin kasveista, kasvituotteista tai muista tavaroista sekä luettelon laatimisesta kyseisen asetuksen 73 artiklassa tarkoitetuista kasveista, joille ei tarvita kasvinterveystodistusta unioniin tuomista varten (EUVL L 323, 19.12.2018, s. 10).

(3)  Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2018/2018, annettu 18 päivänä joulukuuta 2018, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/2031 42 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen vakavan riskin kasvien, kasvituotteiden ja muiden tavaroiden riskinarvioinnin suorittamiseksi noudatettavaa menettelyä koskevista erityisistä säännöistä (EUVL L 323, 19.12.2018, s. 7).

(4)  EFSA PLH Panel (EFSA Panel on Plant Health), 2020. Scientific Opinion on the commodity risk assessment of Malus domestica plants from Serbia. EFSA Journal 2020;18(5):6109, s. 53 https://doi.org/10.2903/j.efsa.2020.6109.

(5)  Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2019/2072, annettu 28 päivänä marraskuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/2031 täytäntöönpanon yhdenmukaisten edellytysten vahvistamisesta kasvintuhoojien vastaisten suojatoimenpiteiden osalta, komission asetuksen (EY) N:o 690/2008 kumoamisesta ja komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/2019 muuttamisesta (EUVL L 319, 10.12.2019, s. 1).

(6)  EFSA PLH Panel (EFSA Panel on Plant Health), 2020. Scientific Opinion on the commodity risk assessment of Acer spp. plants from New Zealand. EFSA Journal 2020; 18(5): 6105. https://doi.org/10.2903/j.efsa.2020.6105.

(7)  Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2020/..., annettu 30 päivänä syyskuuta 2020, asetuksen (EU) 2020/1213 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse tiettyjen Uudesta-Seelannista peräisin olevien Acer japonicum Thunberg-, Acer palmatum Thunberg- ja Acer shirasawanum Koidzumi -lajien istutettaviksi tarkoitettujen kasvien tuomista unioniin koskevista kasvinsuojelutoimenpiteistä (ks. tämän virallisen lehden sivu…)

(8)  Terveys- ja kasvinsuojelutoimia koskeva Maailman kauppajärjestön sopimus (SPS-sopimus), https://www.wto.org/english/tratop_e/sps_e/spsagr_e.htm


LIITE

Muutetaan komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/2019 liitteessä olevan 1 kohdan toinen sarake ”Kuvaus” seuraavasti:

a)

korvataan kohta ”Malus Mill.” seuraavasti:

Malus Mill., muut kuin Serbiasta peräisin olevat yhden tai kahden vuoden ikäiset paljasjuuriset, lepotilassa olevat ja vartetut Malus domestica -lajin istutettaviksi tarkoitetut kasvit”;

b)

korvataan kohta ”Acer L.” seuraavasti:

Acer L., muut kuin Uudesta-Seelannista peräisin olevat yhden, kahden tai kolmen vuoden ikäiset paljasjuuriset, lepotilassa olevat, lehdettömät, vartetut tai silmutetut Acer japonicum Thunberg-, Acer palmatum Thunberg- ja Acer shirasawanum Koidzumi -lajien istutettaviksi tarkoitetut kasvit”.


1.10.2020   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 317/5


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) 2020/1362,

annettu 30 päivänä syyskuuta 2020,

asetuksen (EU) 2020/1213 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse tiettyjen Uudesta-Seelannista peräisin olevien Acer japonicum Thunberg-, Acer palmatum Thunberg- ja Acer shirasawanum Koidzumi -lajien istutettaviksi tarkoitettujen kasvien tuomista unioniin koskevista kasvinsuojelutoimenpiteistä

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon kasvintuhoojien vastaisista suojatoimenpiteistä, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EU) N:o 228/2013, (EU) N:o 652/2014 ja (EU) N:o 1143/2014 muuttamisesta sekä neuvoston direktiivien 69/464/ETY, 74/647/ETY, 93/85/ETY, 98/57/EY, 2000/29/EY, 2006/91/EY ja 2007/33/EY kumoamisesta 26 päivänä lokakuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/2031 (1) ja erityisesti sen 42 artiklan 4 kohdan kolmannen alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2018/2019 (2) vahvistetaan alustavan riskinarvioinnin perusteella luettelo vakavan riskin kasveista, kasvituotteista ja muista tavaroista.

(2)

Asetuksen (EU) 2016/2031 mukaan jos riskinarvioinnin perusteella todetaan, että kasvi, kasvituote tai muu tavara, joka on peräisin kolmannesta maasta, kolmansien maiden ryhmästä tai kolmannen maan erityiseltä alueelta, aiheuttaa riskin, joka ei ole hyväksyttävissä, mutta kyseistä riskiä voidaan pienentää hyväksyttävälle tasolle soveltamalla tiettyjä toimenpiteitä, komissio poistaa kyseisen kasvin, kasvituotteen tai muun tavaran täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2018/2019 olevasta luettelosta ja lisää sen asetuksen (EU) 2016/2031 41 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun luetteloon.

(3)

Komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2020/1213 (3) vahvistetaan täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/2019 liitteestä poistettujen tiettyjen kasvien, kasvituotteiden ja muiden tavaroiden tuomista unioniin koskevat kasvinsuojelutoimenpiteet.

(4)

Täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/2019 liitteessä luetellaan Acer L. -suvun kasvit korkean riskin kasveina.

(5)

Uusi-Seelanti toimitti 29 päivänä elokuuta 2019 komissiolle pyynnön, joka koski Acer japonicum Thunberg-, Acer palmatum Thunberg- ja Acer shirasawanum Koidzumi -lajeihin kuuluvien yhden, kahden tai kolmen vuoden ikäisten paljasjuuristen, lepotilassa olevien, lehdettömien, vartettujen tai silmutettujen istutettaviksi tarkoitettujen kasvien, jäljempänä ’asianomaiset kasvit’, vientiä unioniin. Pyynnön tueksi esitettiin asiaa koskevat tekniset asiakirjat.

(6)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, julkaisi 20 päivänä toukokuuta 2020 tieteellisen lausunnon (4) Uudesta-Seelannista peräisin oleviin Acer-suvun kasveihin liittyvästä hyödykkeen riskinarvioinnista. Se katsoi, että Eotetranychus sexmaculatus, Meloidogyne fallax, Oemona hirta ja Platypus apicalis, jäljempänä ’asianomaiset tuhoojat’, ovat asianomaisten kasvien kannalta merkityksellisiä tuhoojia ja arvioi asiakirja-aineistossa kyseisten tuhoojien osalta kuvatut riskinvähentämistoimenpiteet sekä sen, millä todennäköisyydellä hyödykkeet ovat kyseisistä tuhoojista vapaita.

(7)

Lausunnon perusteella asianomaiset kasvit poistettiin komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2020/1361 (5) vakavan riskin kasvien luettelosta, joka vahvistetaan täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2018/2019.

(8)

Lisäksi kyseisen lausunnon perusteella voidaan ottaa käyttöön asianomaisten tuhoojien riskiin kohdistuvat tarvittavat toimenpiteet kasvinterveyteen liittyvinä tuontivaatimuksina, jotta voidaan varmistaa, että unionin alueen kasvinterveyttä suojellaan tuotaessa asianomaisia kasveja unioniin.

(9)

Oemona hirtan ja Platypus apicalisin osalta Uuden-Seelannin asiakirja-aineistossa kuvaamia toimenpiteitä pidetään riittävinä riskin pienentämiseksi hyväksyttävälle tasolle, kun asianomaisia kasveja tuodaan unioniin. Sen vuoksi kyseisiä kahta tuhoojaa koskevien toimenpiteiden olisi perustuttava Uuden-Seelannin asiakirja-aineistossa kuvaamiin toimenpiteisiin.

(10)

Meloidogyne fallaxin osalta Uuden-Seelannin asiakirja-aineistossa kuvaamat toimenpiteet ovat linjassa istutettaviksi tarkoitettujen puiden ja pensaiden osalta voimassa olevien, komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2019/2072 (6) liitteessä VII olevassa 10 kohdassa vahvistettujen ankeroisia koskevien vaatimusten kanssa.

(11)

Eotetranychus sexmaculatusin osalta katsotaan, että Uuden-Seelannin asiakirja-aineistossa kuvaamat toimenpiteet eivät yksin riitä pienentämään riskiä hyväksyttävälle tasolle asianomaisten kasvien unioniin tuonnin yhteydessä, koska elintarviketurvallisuusviranomaisen lausunnon mukaan kaikkia epävarmuustekijöitä ei ole onnistuttu poistamaan. Todettuihin epävarmuustekijöihin puuttuminen toteuttamalla kyseisten kasvien kohdalla virallisiin lausuntoihin ja kasvinterveystodistuksiin liittyviä lisätoimenpiteitä voi pienentää riskin hyväksyttävälle tasolle, kun asianomaisia kasveja tuodaan unioniin. Sen vuoksi Uuden-Seelannin asiakirja-aineistossa kuvaamia toimenpiteitä olisi täydennettäväEotetranychus sexmaculatusin osalta toimenpiteillä, joilla puututaan kyseisiin epävarmuustekijöihin.

(12)

Oemona hirta ja Meloidogyne fallax sisältyvät täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2019/2072 liitteessä II olevaan luetteloon unionikaranteenituhoojista. Eotetranychus sexmaculatus ja Platypus apicalis eivät vielä sisälly täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2019/2072 olevaan unionikaranteenituhoojien luetteloon, mutta uuden täydellisen riskinarvioinnin jälkeen ne saattavat täyttää luetteloon sisällyttämisen edellytykset. Jos kyseisiä tuhoojia koskevan täydellisen riskinarvioinnin perusteella todetaan, että kyseiset tuhoojat täyttävät edellytykset, ne lisätään täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2019/2072 liitteessä II olevaan luetteloon ja asiaan liittyvät kasvit ja niitä koskevat toimenpiteet luetellaan kyseisen asetuksen liitteessä VII. Täytäntöönpanoasetusta (EU) 2019/2072 olisi tällöin tarkasteltava uudelleen.

(13)

Sen vuoksi täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2020/1213 liitettä olisi muutettava.

(14)

Terveys- ja kasvinsuojelutoimista tehdystä Maailman kauppajärjestön sopimuksesta (7) johtuvien unionin velvoitteiden noudattamiseksi asianomaisten kasvien tuontia olisi jatkettava mahdollisimman pian. Sen vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu.

(15)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Kohde

Tässä asetuksessa vahvistetaan kasvinsuojelutoimet Uudesta-Seelannista peräisin olevien Acer japonicum Thunberg-, Acer palmatum Thunberg- ja Acer shirasawanum Koidzumi -lajien istutettaviksi tarkoitettujen kasvien unioniin tuontia varten.

2 artikla

Täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2020/1213 muuttaminen

Muutetaan täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2020/1213 liite tämän asetuksen liitteen mukaisesti.

3 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 30 päivänä syyskuuta 2020.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Ursula VON DER LEYEN


(1)  EUVL L 317, 23.11.2016, s. 4.

(2)  Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2018/2019, annettu 18 päivänä joulukuuta 2018, väliaikaisen luettelon laatimisesta asetuksen (EU) 2016/2031 42 artiklassa tarkoitetuista vakavan riskin kasveista, kasvituotteista tai muista tavaroista sekä luettelon laatimisesta kyseisen asetuksen 73 artiklassa tarkoitetuista kasveista, joille ei tarvita kasvinterveystodistusta unioniin tuomista varten (EUVL L 323, 19.12.2018, s. 10).

(3)  Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2020/1213, annettu 21 päivänä elokuuta 2020, komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/2019 liitteestä poistettujen tiettyjen kasvien, kasvituotteiden ja muiden tavaroiden tuomista unioniin koskevista kasvinsuojelutoimenpiteistä (EUVL L 275, 24.8.2020, s. 5).

(4)  EFSA PLH Panel (EFSA Panel on Plant Health), 2020. Scientific Opinion on the commodity risk assessment of Acer spp. plants from New Zealand. EFSA Journal 2020; 18(5): 6105. https://doi.org/10.2903/j.efsa.2020.6105.

(5)  Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2020/1361, annettu 30 päivänä syyskuuta 2020, jolla muutetaan komission täytäntöönpanoasetusta (EU) 2018/2019 siltä osin kuin on kyse tietyistä Serbiasta peräisin olevista Malus domestica -lajin istutettaviksi tarkoitetuista kasveista ja Uudesta-Seelannista peräisin olevista Acer japonicum Thunberg-, Acer palmatum Thunberg- ja Acer shirasawanum Koidzumi istutettaviksi tarkoitetuista kasveista (ks. tämän virallisen lehden s. 1).

(6)  Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2019/2072, annettu 28 päivänä marraskuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/2031 täytäntöönpanon yhdenmukaisten edellytysten vahvistamisesta kasvintuhoojien vastaisten suojatoimenpiteiden osalta, komission asetuksen (EY) N:o 690/2008 kumoamisesta ja komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/2019 muuttamisesta (EUVL L 319, 10.12.2019, s. 1).

(7)  Terveys- ja kasvinsuojelutoimia koskeva Maailman kauppajärjestön sopimus (SPS-sopimus), https://www.wto.org/english/tratop_e/sps_e/spsagr_e.htm.


LIITE

Lisätään täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2020/1213 liitteeseen kohdat seuraavasti:

Kasvit, kasvituotteet ja muut tavarat

CN-koodit

Alkuperämaana oleva kolmas maa

Toimenpiteet

”4.

Acer japonicum Thunberg-, Acer palmatum Thunberg- ja Acer shirasawanum Koidzumi -lajeihin kuuluvat istutettaviksi tarkoitetut paljasjuuriset, lepotilassa olevat, lehdettömät, vartetut tai silmutetut yhden, kahden tai kolmen vuoden ikäiset kasvit

ex 0602 90 41

ex 0602 90 45

ex 0602 90 46

ex 0602 90 48

ex 0602 90 50

Uusi-Seelanti

a)

Virallinen lausunto siitä, että

i)

kasvit ovat vapaita Eotetranychus sexmaculatus -tuhoojasta,

ii)

kasvit on kasvatettu yhtäjaksoisesti tuotantopaikassa, jonka (sekä sen muodostavat tuotantotilat) alkuperämaan kansallinen kasvinsuojeluelin on rekisteröinyt ja jota se valvoo,

iii)

tuotantopaikka on todettu vapaaksi Eotetranychus sexmaculatus -tuhoojasta virallisissa tarkastuksissa, jotka on suoritettu tarkoituksenmukaisina ajankohtina koko tuotantojakson alusta lähtien; jos tuotantopaikassa epäillään Eotetranychus sexmaculatus -tuhoojan esiintymistä, on suoritettu asianmukaiset käsittelyt sen varmistamiseksi, että tuhoojaa ei enää esiinny; ympärille on muodostettu 100 metrin vyöhyke, jolla suoritetaan tarkoituksenmukaisina ajankohtina erityistarkastuksia Eotetranychus sexmaculatus -tuhoojan havaitsemiseksi ja jolla kasvit on kitketty ja hävitetty välittömästi, jos kasvintuhoojaa on löydetty jostakin isäntäkasvista,

iv)

on otettu käyttöön järjestelmä sen varmistamiseksi, että työkalut ja koneet on puhdistettu maa-aineksesta ja kasvien jäänteistä ja desinfioitu Eotetranychus sexmaculatus -tuhoojan varalta ennen niiden tuomista kuhunkin tuotantopaikkaan,

v)

kasvit on korjattaessa puhdistettu ja viimeistelty ja kasveille on tehty virallinen kasvinterveystarkastus, joka sisältää vähintään yksityiskohtaisen silmämääräisen tarkastuksen erityisesti kasvien varsissa ja oksissa sen varmistamiseksi, että Eotetranychus sexmaculatus -tuhoojaa ei esiinny,

vi)

välittömästi ennen vientiä kasvilähetyksille on tehty virallinen tarkastus Eotetranychus sexmaculatus -tuhoojan esiintymisen varalta erityisesti kasvien varsissa ja oksissa ja tarkastettavan näytteen koko on ollut sellainen, että se mahdollistaa vähintään 1 prosentin saastumistason havaitsemisen 99 prosentin luotettavuustasolla.

b)

Kyseisten kasvien kasvinterveystodistuksessa kohdassa ”Lisäilmoitus” on

i)

seuraava maininta: ”Lähetys on komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2020/1362 säännösten mukainen”;

ii)

rekisteröityjä tuotantopaikkoja koskevat tiedot.

5.

Acer japonicum Thunberg-, Acer palmatum Thunberg- ja Acer shirasawanum Koidzumi -lajeihin kuuluvat istutettaviksi tarkoitetut paljasjuuriset, lepotilassa olevat, lehdettömät, vartetut tai silmutetut yhden, kahden tai kolmen vuoden ikäiset kasvit

ex 0602 90 41

ex 0602 90 45

ex 0602 90 46

ex 0602 90 48

ex 0602 90 50

Uusi-Seelanti

a)

Virallinen lausunto siitä, että

i)

kasvit ovat vapaita Oemona hirta- ja Platypus apicalis -tuhoojista,

ii)

kasvit on kasvatettu yhtäjaksoisesti tuotantopaikassa, jonka (sekä sen muodostavat tuotantotilat) alkuperämaan kansallinen kasvinsuojeluelin on rekisteröinyt ja jota se valvoo,

iii)

tuotantopaikka on todettu vapaaksi Oemona hirta- ja Platypus apicalis -tuhoojista virallisissa tarkastuksissa, jotka on suoritettu tarkoituksenmukaisina ajankohtina koko tuotantojakson alusta lähtien; jos tuotantopaikassa epäillään Oemona hirta- tai Platypus apicalis -tuhoojan esiintymistä, on suoritettu asianmukaiset käsittelyt sen varmistamiseksi, että tuhoojia ei enää esiinny,

iv)

kasvit on korjattaessa puhdistettu ja niille on tehty virallinen tarkastus sen varmistamiseksi, että Oemona hirta- ja Platypus apicalis -tuhoojia ei esiinny,

v)

välittömästi ennen vientiä kasvilähetyksille on tehty virallinen tarkastus Oemona hirta- ja Platypus apicalis -tuhoojien esiintymisen varalta ja tarkastettavan näytteen koko on ollut sellainen, että se mahdollistaa vähintään 1 prosentin saastumistason havaitsemisen 99 prosentin luotettavuustasolla.

b)

Kyseisten kasvien kasvinterveystodistuksessa kohdassa ”Lisäilmoitus” on

i)

seuraava maininta: ”Lähetys on komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2020/1362 säännösten mukainen”;

ii)

rekisteröityjä tuotantopaikkoja koskevat tiedot.”


1.10.2020   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 317/10


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) 2020/1363,

annettu 30 päivänä syyskuuta 2020,

Bacillus amyloliquefaciens DSM 25840 -valmisteen hyväksymisestä kaikkien sikaeläinten rehun lisäaineena (hyväksynnän haltija Chr. Hansen A/S)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon eläinten ruokinnassa käytettävistä lisäaineista 22 päivänä syyskuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1831/2003 (1) ja erityisesti sen 9 artiklan 2 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1831/2003 säädetään eläinten ruokinnassa käytettävien lisäaineiden hyväksymisestä ja vahvistetaan perusteet ja menettelyt hyväksynnän myöntämiselle.

(2)

Bacillus amyloliquefaciens DSM 25840 -valmisteen hyväksymistä varten on tehty hakemukset asetuksen (EY) N:o 1831/2003 7 artiklan mukaisesti. Hakemusten mukana on toimitettu kyseisen asetuksen 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti vaadittavat tiedot ja asiakirjat.

(3)

Kyseiset hakemukset koskevat Bacillus amyloliquefaciens DSM 25840 -valmisteen hyväksymistä kaikkien sikaeläinten rehun lisäaineena, joka luokiteltaisiin lisäaineluokkaan ”eläintuotantoon vaikuttavat lisäaineet”.

(4)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, totesi 21 päivänä helmikuuta 2018 (2) ja 4 päivänä lokakuuta 2019 (3) antamissaan lausunnoissa, että Bacillus amyloliquefaciens DSM 25840 -valmisteella ei ehdotetuissa käyttöolosuhteissa ole haitallisia vaikutuksia eläinten terveyteen, kuluttajien turvallisuuteen eikä ympäristöön. Elintarviketurvallisuusviranomainen totesi myös, että lisäainetta olisi pidettävä mahdollisena hengitysteitä herkistävänä aineena eikä sen mahdollisesta ihoa tai silmiä ärsyttävästä vaikutuksesta tai ihoherkistävyydestä voida tehdä päätelmiä. Sen vuoksi olisi toteutettava asianmukaisia suojatoimenpiteitä ihmisten terveydelle aiheutuvien haittavaikutusten ehkäisemiseksi erityisesti lisäaineen käyttäjien osalta. Elintarviketurvallisuusviranomainen totesi, että lisäaine paransi merkittävästi kaikkien sikaeläinten eläintuotannollisia parametreja. Elintarviketurvallisuusviranomainen ei katso erityisten markkinoille saattamisen jälkeistä seurantaa koskevien vaatimusten olevan tarpeen. Lisäksi se vahvisti asetuksella (EY) N:o 1831/2003 perustetun vertailulaboratorion toimittaman raportin analyysimenetelmästä, jolla rehun lisäaine määritetään rehusta.

(5)

Bacillus amyloliquefaciens DSM 25840 -valmisteen arviointi osoittaa, että asetuksen (EY) N:o 1831/2003 5 artiklassa säädetyt hyväksynnän edellytykset täyttyvät. Sen vuoksi kyseisen valmisteen käyttö tämän asetuksen liitteessä esitetyllä tavalla olisi hyväksyttävä.

(6)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Hyväksyntä

Hyväksytään liitteessä tarkoitettu, lisäaineluokkaan ”eläintuotantoon vaikuttavat lisäaineet” ja funktionaaliseen ryhmään ”suolistoflooran stabiloimiseen tarkoitetut aineet” kuuluva valmiste eläinten ruokinnassa käytettävänä lisäaineena kyseisessä liitteessä vahvistetuin edellytyksin.

2 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 30 päivänä syyskuuta 2020.

Komission puolesta

Ursula VON DER LEYEN

Puheenjohtaja


(1)  EUVL L 268, 18.10.2003, s. 29.

(2)  EFSA Journal 2018;16(4):5200.

(3)  EFSA Journal 2019;17(11):5881 ja EFSA Journal 2019;17(11):5883.


LIITE

Lisäaineen tunnistenumero

Hyväksynnän haltijan nimi

Lisäaine

Koostumus, kemiallinen kaava, kuvaus, analyysimenetelmä

Eläinlaji tai -ryhmä

Enimmäisikä

Vähimmäispitoisuus

Enimmäispitoisuus

Vähimmäispitoisuus

Enimmäispitoisuus

Muut määräykset

Hyväksynnän voimassaolo päättyy

PMY/kg täysrehua, jonka kosteuspitoisuus on 12 %

PMY/l juomavettä

 

 

Luokka: eläintuotantoon vaikuttavat lisäaineet. Funktionaalinen ryhmä: suolistoflooran stabiloimiseen tarkoitetut aineet

4b1901

Chr. Hansen A/S

Bacillus amyloliquefaciens DSM 25840

Lisäaineen koostumus

Bacillus amyloliquefaciens DSM 25840 -valmiste, joka sisältää vähintään 1,25 × 1010 PMY/g lisäainetta

Kiinteä muoto

Kaikki sikaeläimet

-

5 × 108

-

1,7 × 108

-

1.

Lisäaineen ja esiseosten käyttöohjeissa on mainittava varastointia koskevat edellytykset sekä stabiilisuus lämpökäsittelyssä.

2.

Lisäainetta saa käyttää juomaveteen sekoitettuna. Kun lisäainetta käytetään juomavedessä, on varmistettava lisäaineen homogeeninen jakautuminen.

3.

Rehualan toimijoiden on vahvistettava lisäaineen ja esiseosten käyttäjiä varten toimintamenettelyt ja järjestelyt lisäaineen käytöstä aiheutuvien mahdollisten riskien varalta. Jos riskejä ei voida näiden järjestelyjen ja toimenpiteiden avulla poistaa tai minimoida, lisäainetta ja esiseoksia käytettäessä on käytettävä asianmukaisia henkilönsuojaimia, mukaan lukien iho-, silmä- ja hengityssuojat.

21. lokakuuta 2020

Tehoaineen kuvaus

Elinkykyisiä Bacillus amyloliquefaciens DSM 25840 -itiöitä

Analyysimenetelmä  (1)

Bacillus amyloliquefaciens DSM 25840 -valmisteen tunnistaminen: Tunnistaminen: pulssikenttägeelielektroforeesi (PFGE)

Bacillus amyloliquefaciens DSM 25840 -valmisteen määrittäminen rehun lisäaineesta, esiseoksista ja rehuista: pintaviljely tryptoni-soija-agarilla – EN 15784


(1)  Analyysimenetelmiä koskevia yksityiskohtaisia tietoja on saatavissa seuraavasta vertailulaboratorion osoitteesta: https://ec.europa.eu/jrc/en/eurl/feed-additives/evaluation-reports


SUOSITUKSET

1.10.2020   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 317/13


KOMISSION SUOSITUS (EU) 2020/1364,

annettu 23 päivänä syyskuuta 2020,

laillisista väylistä suojelun saamiseksi EU:ssa: uudelleensijoittamisen, humanitaarisen maahanpääsyn ja muiden täydentävien väylien edistäminen

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 292 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Pakolaisten ja muiden kansainvälisen suojelun tarpeessa olevien henkilöiden määrä on kasvussa maailmanlaajuisesti. Tämän vuoksi on tarpeen lujittaa unionin valmiuksia täyttää moraalinen velvollisuutensa antaa tehokasta apua. Kaikkien jäsenvaltioiden olisi osallistuttava unionin yhteisiin toimiin, joilla osoitetaan solidaarisuutta kansainvälisen suojelun tarpeessa oleville tarjoamalla laillisia väyliä unioniin ja parantamalla suojelualueita unionin ulkopuolella.

(2)

Tämän suosituksen tarkoituksena on tukea jäsenvaltioiden jatkuvia toimia laillisten ja turvallisten muuttoväylien tarjoamiseksi kansainvälisen suojelun tarpeessa oleville henkilöille ja näiden väylien lisäämiseksi. Suositelluilla toimilla pyritään erityisesti osoittamaan solidaarisuutta niitä EU:n ulkopuolisia maita kohtaan, joissa suuri määrä kansainvälisen suojelun tarpeessa olevia ihmisiä on joutunut siirtymään kotiseudultaan, edistämään uudelleensijoittamista ja humanitaarista maahanpääsyä koskevia kansainvälisiä aloitteita sekä parantamaan muuttoliikkeen yleistä hallintaa.

(3)

Unioni pyrkii perustamaan ja parantamaan suojelualueita kauttakulku- ja kohdemaissa sekä ensimmäisissä turvapaikkamaissa auttaakseen sekä kansainvälisen suojelun tarpeessa olevia että erityisen haavoittuvassa asemassa olevia muuttajia ja myös vastaanottavia yhteisöjä. Afrikan sarven, Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän alueellisilla kehitys- ja suojeluohjelmilla (1) tuetaan muun muassa suojelualueiden ylläpitämistä ja parantamista kehittämällä kansallisten järjestelmien, viranomaisten ja kansalaisyhteiskunnan valmiuksia. Lisäksi niiden myötä tarjotaan suojelua antamalla kansainvälisen suojelun tarpeessa oleville suoraa apua. Kaikkia näitä toimia toteuttavat toteutuskumppanit. Ohjelmilla tuetaan kestäviä ratkaisuja kansainvälisen suojelun tarpeessa olevien tilanteeseen, erityisesti uudelleensijoittamista, huolehtimalla seulonnasta ja rekisteröinnistä, helpottamalla pakolaisaseman tosiasiallista määrittämistä sekä tukemalla suoraan Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetun (UNHCR) uudelleensijoittamisoperaatioita. Jäsenvaltioita kehotetaan vahvistamaan EU:n muuttoliikepolitiikan ulkoista ulottuvuutta toimimalla aktiivisesti konsortion jäseninä tai suuntaamalla rahoitusta alueellisten kehitys- ja suojeluohjelmien tukemiseen ja täytäntöönpanoon.

(4)

Uudelleensijoittaminen on tärkeä väline, jonka avulla tarjotaan suojelua kansainvälisen suojelun tarpeessa oleville henkilöille ja osoitetaan maailmanlaajuista solidaarisuutta EU:n ulkopuolisille maille auttamalla niitä sotaa ja vainoa pakenevien suurten ihmismäärien vastaanottamisessa. Lisäksi uudelleensijoittaminen on keskeinen tekijä EU:n kattavassa turvapaikka- ja muuttoliikepolitiikassa, sillä uudelleensijoittaminen tarjoaa suojelun tarpeessa oleville turvallisia ja laillisia muuttoväyliä, pelastaa ihmishenkiä ja vähentää laitonta muuttoliikettä. Lisäksi sillä torjutaan ihmissalakuljetusverkostojen liiketoimintamallia. Uudelleensijoittaminen on myös olennainen osa muuttoliikkeeseen sovellettavaa kokonaisvaltaista toimintamallia, jolla kumppanimaat aktivoidaan toimimaan kaikilla muuttoliikkeeseen liittyvillä aloilla.

(5)

UNHCR on vahvistanut, että maailmanlaajuiset uudelleensijoittamistarpeet jatkuvat suurina: vuonna 2020 suojelun tarpeessa olevia on 1,44 miljoonaa. Määrän odotetaan tulevina vuosina vain kasvavan.

(6)

Joulukuussa 2019 järjestettiin ensimmäinen maailmanlaajuinen pakolaisfoorumi, jossa tarkasteltiin UNHCR:n johdolla laaditun pakolaisia koskevan Global Compact ‐aloitteen (2) täytäntöönpanon edistymistä. Foorumissa osoitettiin laajaa kansainvälistä tukea pyrkimyksille löytää maailman pakolaistilanteeseen kestäviä ratkaisuja, joihin kuuluvat myös uudelleensijoittamista koskevat ratkaisut ja kansainvälisen suojelun tarpeessa oleville tarjottavien laillisten muuttoväylien määrän ja vaihtoehtojen laajentaminen. UNHCR:n kolmivuotisessa uudelleensijoittamista ja täydentäviä väyliä koskevassa strategiassa (2019–2021) esitetään etenemissuunnitelma muuttoväylien laajentamiseksi. Siihen tähdätään lisäämällä paikkoja, aktivoimalla lisää toimijoita ja parantamalla yhteiskuntien vastaanottavaisuutta. Jotta jäsenvaltiot voisivat omaksua maailmanlaajuisesti johtavan roolin uudelleensijoittamisen alalla, niitä kehotetaan tukemaan strategian täytäntöönpanoa ja torjumaan nykyistä suuntausta, jossa uudelleensijoitusmaiden määrä supistuu maailmanlaajuisesti ja vastaanottolupaukset vähenevät jyrkästi (3).

(7)

EU on vuodesta 2015 lähtien tukenut kahta onnistuneeksi osoittautunutta uudelleensijoittamisohjelmaa, joihin osallistuu huomattava määrä jäsenvaltioita. Niillä on autettu yli 70 000:ta kaikkein heikoimmassa asemassa olevaa, kansainvälisen suojelun tarpeessa olevaa ihmistä saamaan suojaa unionissa. Maailmanlaajuinen uudelleensijoittamisympäristö muuttui huomattavasti vuosina 2015–2018, jolloin vuotuiset uudelleensijoittamiset jäsenvaltioihin kolminkertaistuivat: EU:n osuus maailmanlaajuisesta uudelleensijoittamisesta oli ennen vuotta 2016 ollut alle 9 prosenttia, mutta vuonna 2018 se nousi 41 prosenttiin. Lisäys kertoo uudelleensijoittamisen alalla tehdyn EU:n tason yhteistyön ja koordinoinnin tuomista eduista ja mahdollisuuksista. Se osoittaa myös EU:n talousarviosta myönnettävän rahoituksen merkityksen: vuosiksi 2015–2020 oli osoitettu 1 miljardi euroa suoraa tukea jäsenvaltioiden uudelleensijoittamistoimille.

(8)

Jäsenvaltiot ja Dublin-järjestelmään assosioituneet valtiot sopivat EU:n ensimmäisessä uudelleensijoitusjärjestelmässä (4) sijoittavansa kahden vuoden aikana (2015–2017) uudelleen 22 504 henkilöä, jotka olivat kansainvälisen suojelun tarpeessa ja tulivat Lähi-idän, Afrikan sarven ja Pohjois-Afrikan alueilta (5). Tämän ensimmäisen, onnistuneeksi osoittautuneen EU:n järjestelmän yhteydessä sijoitettiin uudelleen yhteensä 19 452 henkilöä (86 prosenttia kaikista vastaanottolupauksista).

(9)

EU:n toisen uudelleensijoitusjärjestelmän (6) yhteydessä jäsenvaltiot sopivat uudelleensijoittavansa 50 039 kansainvälisen suojelun tarpeessa olevaa henkilöä Turkista, Libanonista ja Jordaniasta sekä keskisen Välimeren reitin varrella sijaitsevista maista ja tukivat erityisesti UNHCR:n Nigerissä (2017) ja Ruandassa (2019) käyttöön ottamia hätäsiirtomekanismeja. Järjestelmä osoittautui onnistuneeksi, sillä sen kautta sijoitettiin uudelleen 43 827 henkilöä (tämä vastasi 88 prosenttia kaikista vastaanottolupauksista).

(10)

Uudelleensijoitusten määrän maksimoimiseksi ja käytettävissä olevan rahoituksen hyödyntämiseksi jäsenvaltiot, jotka eivät ole vielä panneet täysimääräisesti täytäntöön EU:n toisen uudelleensijoitusjärjestelmän mukaisia vastaanottolupauksiaan, saavat mahdollisuuden lunastaa lupauksensa vuosina 2020 ja 2021 ja täyttää näin aiemmin antamansa sitoumukset.

(11)

EU:n ja Turkin julkilausuman (7) nojalla oli syyskuun 2020 puoliväliin mennessä uudelleensijoitettu yli 27 000 henkilöä (8). Lisäksi jäsenvaltiot ovat sijoittaneet Turkista uudelleen myös muita kansainvälisen suojelun tarpeessa olevia henkilöitä omien kansallisten järjestelmiensä kautta.

(12)

Unionin on siirryttävä tilapäisistä uudelleensijoitusjärjestelmistä järjestelmiin, joiden toiminnan perustana on vakaa kehys, jolla varmistetaan unionin uudelleensijoitusjärjestelmien kestävyys ja ennustettavuus. Tätä varten komissio esitti vuonna 2016 osana unionin turvapaikkajärjestelmän uudistamista asetusehdotuksen unionin uudelleensijoittamiskehyksestä (9), jonka avulla suojelun tarpeessa oleville tarjottaisiin turvallisia ja laillisia väyliä saada kansainvälistä suojelua. Ehdotuksesta päästiin kesäkuussa 2018 osittaiseen alustavaan poliittiseen yhteisymmärrykseen. Sen yhteydessä ehdotetun asetuksen soveltamisalaa laajennettiin kattamaan uudelleensijoittamisen ohella myös humanitaarinen maahanpääsy. Ehdotuksen pikainen hyväksyminen on tärkeä osatekijä pyrittäessä kohti tehokkaampaa, oikeudenmukaisempaa ja pysyvämpää EU:n turvapaikka- ja muuttoliikepolitiikkaa, johon kuuluu myös vakaa uudelleensijoittamiskehys.

(13)

Sen varmistamiseksi, että uudelleensijoittamistoimet jatkuvat myös ennen vakaan kehyksen käyttöönottoa, komissio kehotti jäsenvaltioita toimittamaan vuotta 2020 koskevat vastaanottolupauksensa, jotka ne olivat antaneet yhdeksännessä uudelleensijoittamista koskevassa foorumissa heinäkuussa 2019. Kehotus perustui kyseiselle ajanjaksolle sovittuihin painopisteisiin ja vastasi UNHCR:n ennusteita maailmanlaajuisista uudelleensijoittamistarpeista vuonna 2020 sekä UNHCR:n suosituksia, joiden mukaan EU:n olisi vuoden 2020 uudelleensijoittamisten suunnittelun yhteydessä pyrittävä tarjoamaan 30 000 uudelleensijoituspaikkaa vuonna 2020. Jäsenvaltiot antoivat tämän johdosta vastaanottolupauksia hieman alle 29 500 henkilöstä. Tämä merkittävä vastaanottolupausten määrä vastaa yli 50:tä prosenttia kaikista uudelleensijoittamispaikoista, jotka eri valtiot ovat tarjonneet UNHCR:n käyttöön vuonna 2020. Se osoittaa, että jäsenvaltiot ovat edelleen sitoutuneita tarjoamaan suojelua, pelastamaan ihmishenkiä ja tarjoamaan uskottavia vaihtoehtoja sääntöjenvastaiselle liikkumiselle.

(14)

Kun otetaan huomioon vuodeksi 2020 ennakoidut maailmanlaajuiset uudelleensijoittamistarpeet, UNHCR:n kolmivuotinen uudelleensijoittamista ja täydentäviä väyliä koskeva strategia (2019–2021) ja ensimmäinen maailmanlaajuinen pakolaisfoorumi (joulukuussa 2019), nämä jäsenvaltioiden antamat merkittävät vastaanottolupaukset vahvistavat EU:n maailmanlaajuisen johtoaseman uudelleensijoittamisen alalla.

(15)

Ensisijaisten uudelleensijoittamisalueiden valinta vuoden 2020 vastaanottolupauskierrokselle perustuu UNHCR:n arvioon maailmanlaajuisista uudelleensijoittamistarpeista ja tarpeeseen jatkaa maaliskuussa 2016 annetun EU:n ja Turkin julkilausuman täytäntöönpanoa. Jäsenvaltioiden olisi jatkettava uudelleensijoittamista Turkista, Jordaniasta, Libanonista sekä keskisen Välimeren reitin varrella olevista ja sille johtavista keskeisistä Afrikan maista, kuten Libyasta, Nigeristä, Tšadista, Egyptistä, Etiopiasta ja Sudanista. Niiden olisi tuettava myös hätäsiirtomekanismeja Nigerissä ja Ruandassa ja tarjottava paikkoja kiireellisiä uudelleensijoittamisia varten. EU:n ja Turkin julkilausuman täytäntöönpanoon sisältyy Turkin kanssa luodun vapaaehtoisen humanitaarisen maahanpääsyjärjestelmän aktivointi, kunhan kaikki sen edellytykset on täytetty ja laittomat rajanylitykset Turkin ja EU:n välillä loppuvat tai ainakin niitä on saatu vähennettyä merkittävästi ja pysyvästi.

(16)

Jäsenvaltioita on avustettu vuoden 2020 tavoitteeksi asetetun 29 500 paikan tavoitteen toteuttamisessa osoittamalla sitä varten unionin talousarviosta noin 300 miljoonaa euroa varoja (10). Turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahaston (AMIF-rahasto) sääntöjen mukaan jäsenvaltiot voivat olla oikeutettuja saamaan kannustinmaksun, jonka suuruus on 10 000 euroa ensisijaisilta alueilta tai erityisen haavoittuvista ryhmistä uudelleensijoitettua henkilöä kohti ja 6 000 euroa muita uudelleensijoituksia kohti.

(17)

Vuoden 2020 vastaanottolupauskierroksen johdosta EU:hun saapui tammi- ja maaliskuun 2020 välisenä aikana yli 3 600 uudelleensijoitettua henkilöä. Koronaviruspandemia on kuitenkin johtanut uudelleensijoittamisoperaatioiden vakavaan häiriintymiseen. Jäsenvaltiot, UNHCR ja Kansainvälinen siirtolaisuusjärjestö (IOM) keskeyttivät operaatiot maaliskuun 2020 puolivälistä alkaen. UNHCR ja IOM ilmoittivat 18 päivänä kesäkuuta 2020 pakolaisten uudelleensijoittamisen jatkamisesta (11). Kesästä lähtien useat jäsenvaltiot ovat alkaneet vähitellen jatkaa uudelleensijoittamistoimintaa.

(18)

Tämä ennennäkemätön maailmanlaajuinen terveysuhka ja toimenpiteet viruksen leviämisen hillitsemiseksi ovat vaikuttaneet merkittävästi kaikkiin operaatioihin ja menettelyihin, jotka liittyvät uudelleensijoittamiseen, humanitaariseen maahanpääsyyn ja yksityiseen tukeen. On käynyt selväksi, että EU:n tason koordinointi on tarpeen, jotta toteutettujen toimenpiteiden vaikutus olisi mahdollisimman suuri.

(19)

Komissio kannusti tiedonannossaan Ohjeet turvapaikka- ja palauttamismenettelyjä koskevien asiaankuuluvien EU-säännösten täytäntöönpanosta sekä uudelleensijoittamisesta (12) jäsenvaltioita osoittamaan edelleen solidaarisuutta kansainvälisen suojelun tarpeessa oleville henkilöille ja niitä EU:n ulkopuolisia maita kohtaan, joissa on paljon pakolaisia, ja varmistamaan mahdollisuuksien mukaan uudelleensijoittamiseen liittyvien toimien jatkuvuuden. Komissio kehotti jäsenvaltioita harkitsemaan uusia toimintatapoja, kuten etähaastatteluja tai uudelleensijoittamishakemusten hyväksymistä asiakirjojen perusteella. Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirasto (EASO) on antanut ripeää operatiivista tukea uudelleensijoittamista ja humanitaarista maahanpääsyä koskevan verkoston yhteydessä järjestettyjen aihekohtaisten verkkokokousten välityksellä.

(20)

Komissio totesi koronaviruspandemian vaikuttavan haitallisesti vuoden 2020 vastaanottolupauskierroksella annettujen lupausten täytäntöönpanoon ja päätti jatkaa täytäntöönpanokautta vuoden 2020 yli varmistaakseen, että jäsenvaltioilla on riittävästi aikaa panna kaikki nämä lupaukset täytäntöön. Alkuperäinen yksivuotinen ohjelma muutetaan näin ollen kaksivuotiseksi ohjelmaksi, joka kattaa vuodet 2020–2021 ja jonka aikana jäsenvaltioiden olisi pantava täytäntöön 29 500 vastaanottolupausta. Lisäksi jäsenvaltioita kehotetaan mahdollisuuksien mukaan harkitsemaan valtion rahoittamien kansallisten uudelleensijoittamisohjelmien lisäämistä.

(21)

Jotta voidaan varmistaa EU:n uudelleensijoittamistoimien saumaton jatkuminen koronaviruspandemian aiheuttamien häiriöiden jälkeen, olisi harkittava uusia uudelleensijoittamisohjelmia vuodesta 2022 alkaen, kun otetaan huomioon vuosien 2021–2027 turvapaikka- ja maahanmuuttorahastosta jäsenvaltioiden vastaanottolupausten tukemiseen osoitetut varat. Unionin tavoitteena on edelleen päästä tilanteeseen, jossa uudelleensijoittamismäärät kasvavat tasaisesti tulevina vuosina.

(22)

EU:n taloudellisen tuen lisäksi käytössä on erilaisia toimenpiteitä, joilla autetaan jäsenvaltioita uudelleensijoittamaan ihmisiä. EASO pyrkii auttamaan jäsenvaltioita täyttämään vastaanottolupauksensa. Istanbulissa sijaitsevalla uudelleensijoittamisen tukivälineellä, joka on ollut toiminnassa huhtikuusta 2019 (pilottivaihe), tuetaan jäsenvaltioiden toimia ihmisten uudelleensijoittamiseksi Turkista. Lisäksi EASOn koordinoima uudelleensijoittamista ja humanitaarista maahanpääsyä koskeva verkosto aloitti toimintansa tammikuussa 2020. Se edistää jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja tiedonvaihtoa erityisesti EU:hun liittyvistä aiheista. Verkosto on ollut jäsenvaltioiden kannalta tärkein foorumi, jolla on käsitelty koronaviruspandemian vaikutuksia tiedonvaihdon ja vertaisoppimisen avulla.

(23)

UNHCR:n kolmivuotisen uudelleensijoittamista ja täydentäviä väyliä koskevan strategian (2019–2021) mukaisesti on lisäksi aiheellista edistää humanitaarisen maahanpääsyn mallien ja muiden täydentävien väylien luomista tai tehokkaampaa hyödyntämistä uudelleensijoittamisen ohella käytettävänä täydentävänä keinona lisätä turvallisten ja laillisten väylien kautta tarjottavien paikkojen määrää.

(24)

Unionin uudelleensijoittamiskehystä koskevan asetusehdotuksen mukaan jäsenvaltioille on määrä osoittaa rahoitusta humanitaaristen maahanpääsyjen toteuttamiseksi.

(25)

Jäsenvaltioissa ja EU:n ulkopuolisissa maissa on jo saatu lupaavia kokemuksia monenlaisista humanitaarisen maahanpääsyn malleista, joita voidaan laajentaa tai toistaa muissa jäsenvaltioissa.

(26)

Useat jäsenvaltiot ovat panneet täytäntöön yksityisen tuen järjestelmiä (13), joilla voidaan tukea uudelleensijoittamista, humanitaarista maahanpääsyä ja muita täydentäviä väyliä. Kaikissa näissä tapauksissa yksityisillä tukijoilla, yksityishenkilöiden ryhmillä tai voittoa tavoittelemattomilla järjestöillä voi olla jäsennelty rooli kansainvälisen suojelun tarpeessa olevien henkilöiden vastaanottamisessa ja kotouttamisessa.

(27)

Uudelleensijoittamisen yhteydessä yksityisen tuen järjestelmillä voidaan auttaa jäsenvaltioita lisäämään uudelleensijoittamispaikkojen määrää ja kotouttamaan pakolaiset onnistuneesti vastaanottaviin yhteisöihin. Yksityiset tukijat antavat yleensä taloudellista, käytännöllistä ja moraalista tukea pakolaisten maahanpääsyyn tai kotouttamiseen valtion ja kansalaisjärjestöjen, yksityishenkilöiden tai henkilöryhmien välisen vahvan kumppanuuden pohjalta. Kuten vuonna 2018 tehdyssä tukijärjestelmien toteutuskelpoisuutta ja lisäarvoa koskevassa selvityksessä (14) osoitettiin, yksityisen tuen järjestelmät voidaan toteuttaa monessa eri muodossa. Riippuen siitä, millainen rakenne ja millaiset tavoitteet näillä järjestelmillä on, niiden avulla lisätään suojelun tarpeessa olevien henkilöiden saatavilla olevien uudelleensijoituspaikkojen määrää, nopeutetaan ja tehostetaan kotoutumista, parannetaan yleisön pakolaisille osoittamaa tukea ja tehostetaan uudelleensijoittamista sekä ehkäistään uudelleensijoitettujen henkilöiden luvatonta edelleen liikkumista.

(28)

Muita yksityisen tuen järjestelmien muotoja, joita voidaan käyttää mallina, ovat eräiden jäsenvaltioiden ja yksityisten organisaatioiden ”humanitaarisiksi käytäviksi” kutsumat hankkeet, joita uskonnolliset järjestöt toteuttavat parhaillaan Italiassa, Ranskassa ja Belgiassa yhteistyössä kunkin jäsenvaltion kansallisen hallituksen kanssa. Tässä mallissa yksityiset tukijat osallistuvat maahanpääsyprosessin kaikkiin vaiheisiin, alkaen kansainvälisen suojelun tarpeessa olevien henkilöiden tunnistamisesta ja ulottuen heidän siirtämiseensä kyseiseen jäsenvaltioon. Lisäksi ne huolehtivat vastaanotto- ja kotouttamistoimista ja vastaavat niihin liittyvistä kustannuksista. Tämän väylän kautta Eurooppaan, lähinnä Italiaan ja Ranskaan, on vuodesta 2016 lähtien saapunut yli 2 700 kansainvälisen suojelun tarpeessa olevaa henkilöä. Valtion ja yksityisten tukijoiden välistä yhteistyötä koskevista yksityiskohtaisista säännöistä on useissa tapauksissa laadittu yhteisymmärryspöytäkirja.

(29)

Kun otetaan huomioon yksityisen tuen järjestelmien edut, unionin kannattaisi edistää niiden osalta edelleen sellaista EU:n toimintatapaa, joka pohjautuu jäsenvaltioiden tähänastisiin kokemuksiin ja johon EASO osallistuu. Unioni jatkaa tukeaan yksityisen tuen järjestelmiin osallistuvien kansalaisyhteiskunnan toimijoiden valmiuksien kehittämiseen ja edistää kansainvälistä tietämyksen vaihtoa nykyisten yksityisen tuen ohjelmien laajentamiseksi ja uusien ohjelmien luomiseksi, myös jäsenvaltioissa, jotka eivät ole vielä toteuttaneet tällaisia järjestelmiä. Komissio käynnisti vuonna 2019 asiaa koskevan ehdotuspyynnön unionin AMIF-toimintaohjelman yhteydessä (15). Eräs aihealueista, joka sisältyy turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisasioita koskevia kansainvälisiä toimia koskevaan ehdotuspyyntöön AMIF-rahaston vuoden 2020 työohjelman yhteydessä, on suojelun tarpeessa oleville henkilöille suunnattujen täydentävien väylien ja heidän kotoutumisensa edistäminen (16).

(30)

Koronaviruspandemia on vaikuttanut myös yksityisen tuen järjestelmiin. Turvapaikka- ja palauttamismenettelyjä koskevien asiaankuuluvien EU-säännösten täytäntöönpanosta sekä uudelleensijoittamisesta antamissaan ohjeissa komissio kannusti jäsenvaltioita pitämään viestintäkanavat tukijoihin avoimina, pitämään tukijat ajan tasalla tilanteesta ja jatkamaan tukijoiden rekrytointia ja seulontaa tulevan vastaanottokapasiteetin lisäämiseksi.

(31)

Kuten UNHCR on korostanut, on laajalti tunnustettua, että eräänä keskeisenä tekijänä vastaanottavaan maahan kotouttamisen onnistumisessa on perheenyhdistäminen. Kansainvälisen suojelun tarpeessa olevat kotiseudultaan siirtymään joutuneet henkilöt kohtaavat usein monia haasteita, jotka liittyvät heidän oikeuteensa perheenyhdistämiseen, kuten pitkälliset ja työläät hallinnolliset prosessit (17). Tämä voi johtaa yrityksiin kiertää sääntöjä vaarallisen laittoman muuttoliikkeen avulla. Jotta perheenyhdistämistä koskevan oikeuden käyttöä voitaisiin helpottaa perheenyhdistämisdirektiivin (18) mukaisesti, jäsenvaltioita kannustetaan ottamaan käyttöön perheenyhdistämistä edistäviä ohjelmia, joilla parannetaan tiedonsaantia ja yksinkertaistetaan viisumihakemusmenettelyä. Lisäksi jäsenvaltioita kehotetaan perustamaan perheenyhdistämisdirektiivin soveltamisalan ulkopuolelle jääviä tapauksia varten humanitaarisen maahanpääsyn ohjelmia, kuten perheperusteisen tuen järjestelmiä.

(32)

Kansainvälisen suojelun tarpeessa olevien henkilöiden taitojen, pätevyyden ja motivaation hyödyntämiseksi olisi tutkittava myös muita täydentäviä maahanpääsyväyliä, kuten koulutukseen tai työskentelyyn perustuvia väyliä. Useat jäsenvaltiot tukevat ohjelmia, joilla helpotetaan kansainvälisen suojelun tarpeessa olevien, kuten opiskelijoiden tai työntekijöiden, mahdollisuuksia käyttää laillisia väyliä. Jäsenvaltioita kannustetaan käyttämään tällaisissa menettelyissä EU:n taitoprofiilityökalua kolmansien maiden kansalaisille. Tämä verkossa käytettävä työkalu auttaa kartoittamaan ja dokumentoimaan maahanmuuttajataustaisten henkilöiden taitoja ja tutkintoja (19).

(33)

On arvioitu, että maailman pakolaisista alle kolmella prosentilla on mahdollisuus päästä korkea-asteen koulutukseen (20). Vaikka heillä olisi tarvittavat tiedot ja taidot, heillä ei useinkaan ole unionin korkeakoulujen perus- tai jatko-opinto-ohjelmiin hakemiseen tarvittavia tietoja eikä taloudellisia resursseja. Jäsenvaltioiden olisi harkittava mahdollisuuksia parantaa kansainvälisen suojelun tarpeessa olevien nuorten yliopistoihin pääsyä ja sen myötä helpottaa heidän pääsyään alueelleen opiskelijoina. Tällaiset aloitteet saattavat edellyttää ennakoivaa valintaprosessia EU:n ulkopuolisissa maissa, kielikoulutusta, opinto-ohjelmien hyväksymisperusteiden joustavuutta sekä apurahoja ja erityisiä saapumisen yhteydessä toteutettavia kotouttamistoimenpiteitä. Opiskelijoiden, jotka haluavat jäädä tutkinnon suorittamisen jälkeen kyseiseen jäsenvaltioon Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/801 (21) mukaisesti, olisi saatava neuvontaa ja apua työnhaussa.

(34)

Helpottaakseen tällaisten ohjelmien täytäntöönpanoa komissio aikoo edistää vertaisoppimista ja kokemusten vaihtoa jäsenvaltioiden välillä ja tutkia mahdollisuuksia kohdentaa EU:n taloudellista tukea tällaisten opiskelijoille tarkoitettujen väylien suunnitteluun ja kehittämiseen.

(35)

Jäsenvaltioiden olisi harkittava yhteistyötä yksityisen sektorin, työnantajien, ammattiliittojen ja kansalaisyhteiskunnan kanssa työvoiman kansainvälistä liikkuvuutta parantavien innovatiivisten järjestelmien kehittämiseksi suojelun tarpeessa olevia varten.

(36)

EASO auttaa yhdessä uudelleensijoittamista ja humanitaarista maahanpääsyä koskevan verkoston kanssa jäsenvaltioita suunnittelemaan ja panemaan täytäntöön ohjelmia, jotka koskevat humanitaarista maahanpääsyä ja muita täydentäviä väyliä.

(37)

Jäsenvaltioiden olisi uudelleensijoittamista, humanitaarista maahanpääsyä ja muita täydentäviä väyliä koskevia ohjelmia toteuttaessaan otettava huomioon vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevassa YK:n yleissopimuksessa asetetut velvoitteet.

(38)

Jotta voidaan varmistaa EU:n uudelleensijoitusjärjestelmien täytäntöönpanon seuranta vuosina 2020 ja 2021, jäsenvaltioiden olisi pyydettäessä toimitettava komissiolle raportti henkilöistä, jotka ne ovat antamiensa lupausten mukaisesti uudelleensijoittaneet alueelleen, ja täsmennettävä, mistä maista henkilöt on otettu vastaan. Lisäksi komissio seuraa erilaisia jäsenvaltioissa toteutettavia humanitaariseen maahanpääsyyn liittyviä hankkeita ja ohjelmia saadakseen yleiskuvan kaikista kansainvälisen suojelun tarpeessa olevien henkilöiden käytettävissä olevista laillisista muuttoväylistä ja näiden kanavien kautta tarjottavien paikkojen määrästä.

(39)

Tämä suositus olisi osoitettava kaikille jäsenvaltioille. Dublin-järjestelmään assosioituneita valtioita kehotetaan osallistumaan EU:n yhteisiin uudelleensijoittamistoimiin sekä muita täydentäviä väyliä koskeviin yhteisiin toimiin,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN SUOSITUKSEN:

UUDELLEENSIJOITTAMISEEN JA HUMANITAARISEEN MAAHANPÄÄSYYN OSALLISTUVIEN JÄSENVALTIOIDEN MÄÄRÄN LISÄÄMINEN

1.

Jäsenvaltioiden olisi edistettävä kansainvälisen solidaarisuuden hengessä yhdessä ensimmäisten turvapaikkamaiden ja kauttakulkumaiden kanssa laillisten muuttoväylien tarjoamista kansainvälisen suojelun tarpeessa oleville ja lujitettava keskinäistä solidaarisuuttaan.

TÄYTÄNTÖÖNPANON TEHOSTAMINEN KORONAVIRUSPANDEMIAN AIKANA JA UUDELLEENSIJOITTAMISEN LISÄÄMINEN KESKIPITKÄLLÄ AIKAVÄLILLÄ

2.

EU:n aiempien uudelleensijoittamisjärjestelmien täytäntöönpanosta saatujen kokemusten perusteella jäsenvaltioita kehotetaan näiden järjestelmien ja unionin vakaan uudelleensijoittamiskehyksen välisen siirtymän helpottamiseksi toteuttamaan vuoden 2020 vastaanottolupauskierroksen yhteydessä asetettu uudelleensijoittamistavoite, joka koskee vähintään 29 500:n kansainvälisen suojelun tarpeessa olevan henkilön vastaanottamista EU:n ulkopuolisista maista kahden vuoden aikana (1 päivästä tammikuuta 202031 päivään joulukuuta 2021).

3.

Jäsenvaltioita kehotetaan panemaan vuoden 2020 vastaanottolupauskierroksen yhteydessä antamansa lupaukset täytäntöön niin nopeasti kuin koronaviruspandemian vaikutukset huomioon ottaen on käytännössä mahdollista. Niitä kannustetaan harkitsemaan innovatiivisia toimintatapoja ja mukauttamaan menettelyjään voidakseen vastata muuttuvaan todellisuuteen kentällä, myös ensimmäisissä turvapaikkamaissa.

4.

Jäsenvaltioita, jotka eivät ole täyttäneet kokonaan EU:n uudelleensijoitusjärjestelmän puitteissa vuosiksi 2018–2019 antamiaan lupauksia (22), kannustetaan panemaan nämä lupaukset täytäntöön vuosina 2020 ja 2021 AMIF-rahaston kansallisten ohjelmiensa mukaisesti.

5.

Jäsenvaltioiden olisi vuosina 2020 ja 2021 jatkettava uudelleensijoittamiseen liittyviä toimiaan siinä määrin kuin koronaviruspandemian vallitessa on mahdollista ja keskitettävä vastaanottolupauksensa siten,

a)

että voidaan varmistaa Syyrian konfliktin vuoksi kotiseudultaan siirtymään joutuneiden Syyrian ja muiden kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden jatkuva uudelleensijoittaminen Turkista, niin että voidaan tukea maaliskuussa 2016 annetun EU:n ja Turkin julkilausuman täytäntöönpanoa; tähän sisältyy vapaaehtoisen humanitaarisen maahanpääsyjärjestelmän aktivointi edellyttäen, että kaikki sen edellytykset on täytetty ja laittomat rajanylitykset Turkin ja EU:n välillä loppuvat tai niitä on ainakin saatu vähennettyä merkittävästi ja pysyvästi;

b)

että voidaan varmistaa jatkuva uudelleensijoittamisen Libanonista ja Jordaniasta;

c)

että voidaan edistää tilanteen vakauttamista edelleen keskisellä Välimerellä sijoittamalla suojelun tarpeessa olevia henkilöitä Libyasta, Nigeristä, Tšadista, Egyptistä, Etiopiasta ja Sudanista muun muassa tukemalla hätäevakuointia koskevia UNHCR:n väliaikaisia mekanismeja Libyasta siirrettyjen kaikkein heikoimmassa asemassa olevien muuttajaryhmien siirtämiseksi pois Nigeristä ja Ruandasta.

6.

Jäsenvaltioita kehotetaan reagoimaan joustavasti eri puolilla maailmaa ilmeneviin kiireellisiin uudelleensijoittamistarpeisiin. Niitä kehotetaan panemaan täytäntöön mahdollisimman suuri osa vastaanottolupauksista ja hyödyntämään niille tätä varten osoitetut määrärahat. Niiden olisi pantava uudelleensijoittamisohjelmansa täytäntöön tiiviissä yhteistyössä UNHCR:n kanssa ja tarvittaessa EASOn tuella.

7.

Jotta voidaan varmistaa, että uudelleensijoittamisoperaatiot jatkuvat ja niiden määrä alkaa jälleen kasvaa koronaviruspandemian aiheuttamien häiriöiden jälkeen, jäsenvaltioita kehotetaan osallistumaan EU:n tuleviin uudelleensijoittamisohjelmiin. Niitä kehotetaan laajentamaan nykyisiä uudelleensijoittamisohjelmiaan sekä jatkamaan aiempia tai perustamaan uusia uudelleensijoittamisohjelmia, jotta kansainvälisen suojelun tarpeessa olevien henkilöiden saatavilla olevien uudelleensijoituspaikkojen määrää saadaan kasvatettua, sitten kun uudelleensijoittaminen on jälleen mahdollista kaikkien asianosaisten kannalta turvallisissa olosuhteissa.

UUDELLEENSIJOITTAMISOHJELMIEN LAADUKKUUDEN VARMISTAMINEN

8.

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että uudelleensijoittamisprosessin kaikissa vaiheissa noudatetaan korkeita laatuvaatimuksia, erityisesti lähtöä edeltävien (etä-)ohjaustoimenpiteiden ja saapumisen jälkeisen tiedottamisen yhteydessä. Niitä kehotetaan tarjoamaan asianmukainen ja riittävä vastaanottokapasiteetti ja ottamaan tässä yhteydessä huomioon kasvaneet terveysongelmat, jotta voidaan taata valittujen henkilöiden nopea pääsy Eurooppaan.

9.

Jäsenvaltioita kannustetaan suunnittelemaan uudelleensijoitetuille henkilöille kohdennettuja ja tehokkaita kotouttamisohjelmia ja sosiaalisen osallistamisen ohjelmia, joissa otetaan huomioon erityisesti näiden henkilöiden haavoittuvuus. Niitä kehotetaan tekemään tiivistä yhteistyötä kansalaisyhteiskunnan ja vastaanottavien yhteisöjen kanssa, jotta voidaan perustaa tai laajentaa uudelleensijoittamista koskevia yksityisen tuen järjestelmiä, joiden tavoitteena on uudelleensijoitettujen pakolaisten integroiminen vastaanottaviin yhteiskuntiin tehokkaalla, entistä paremmalla ja nopeammalla tavalla.

10.

Jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön sisäisiä seuranta- ja arviointiohjelmia, joilla voidaan mitata niiden uudelleensijoittamisjärjestelmien ja kotouttamisohjelmien tehokkuutta ja vaikuttavuutta.

HUMANITAARISEN MAAHANPÄÄSYN EDISTÄMINEN

11.

Jäsenvaltioita kehotetaan laajentamaan kansainvälisen suojelun tarpeessa ja haavoittuvassa asemassa olevien henkilöiden pääsyä alueelleen. Jäsenvaltioiden olisi harkittava uudelleensijoittamisen ohella erityisesti muuntyyppisten laillisten väylien luomista tai laajentamista tällaisia kansainvälisen suojelun tarpeessa ja haavoittuvassa asemassa olevia henkilöitä varten.

12.

Lisäksi jäsenvaltioita kehotetaan helpottamaan perheenyhdistämistä koskevan oikeuden käyttöä perustamalla perheenyhdistämisen avustusohjelmia, joilla parannetaan tiedonsaantia ja yksinkertaistetaan hakumenettelyä. Lisäksi niitä kehotetaan tarjoamaan maahanpääsyväyliä kansainvälistä suojelua saavien henkilöiden perheenjäsenille humanitaaristen maahanpääsyohjelmien, kuten perheperusteisen tuen järjestelmien, kautta.

13.

Jäsenvaltioita kehotetaan osallistumaan yksityisen tuen järjestelmiä koskevaan EU:n toimintatapaan ja käyttäen hyväkseen erilaisia humanitaarisen maahanpääsyn malleja laatimaan maahanpääsyohjelmia omien kansallisten painopisteidensä mukaisesti ottaen samalla huomioon EU:n ulkosuhteiden painopisteet ja edut.

14.

Jäsenvaltioita kehotetaan tekemään tiivistä yhteistyötä kansalaisyhteiskunnan kanssa, jotta yksityisen tuen järjestelmiä voidaan luoda tai laajentaa humanitaariseksi maahanpääsyväyläksi, jossa yksityiset tukijat, yksityishenkilöiden ryhmät tai voittoa tavoittelemattomat järjestöt osallistuvat ohjelman eri vaiheisiin aina kansainvälisen suojelun tarpeessa EU:n ulkopuolisessa maassa olevien henkilöiden tunnistamisesta uudelleensijoitusmaahan saapumisen jälkeiseen kotouttamiseen saakka.

15.

Tällaisia yksityisen tuen järjestelmiä suunnitellessaan jäsenvaltioiden ja niiden kumppaneiden olisi määriteltävä kansainvälisen suojelun tarpeessa olevia henkilöitä koskevat läpinäkyvät ja syrjimättömät valintaperusteet. Niiden olisi ohjelman alusta alkaen varmistettava, että kansalaisyhteiskunnan ja hallituksen roolit ja vastuut sekä lähtöä edeltävässä että saapumisen jälkeisessä vaiheessa määritellään selkeästi. Jäsenvaltiot vastaavat edelleen turvatarkastuksista ja maahanpääsymenettelyistä, ja niiden on varmistettava, että käytössä on asianmukaiset suojatoimet ja turvaverkot.

16.

Jäsenvaltioita kehotetaan luomaan tai laajentamaan yksityisen tuen järjestelmiä, joiden tavoitteena on varmistaa kansainvälistä suojelua saavien parempi ja nopeampi kotoutuminen ja sosiaalinen osallistaminen vastaanottavissa yhteiskunnissa sekä lisätä kansalaisten tukea kehittämällä yhteiskuntien vastaanottavuutta ja osallistavuutta.

17.

Jäsenvaltioita kannustetaan pitämään viestintäkanavat yksityisiin tukijoihin avoimina koronaviruspandemian aikana ja sen jälkeen sekä sitouttamaan yksityiset tukijat tukemalla tukijärjestelmiä aktiivisesti.

18.

Jäsenvaltioita kehotetaan hyödyntämään erilaisia EU:n yhteisrahoitusmahdollisuuksia yksityisen tuen järjestelmien edistämiseksi.

KANSAINVÄLISEN SUOJELUN TARPEESSA OLEVILLE TARJOTTAVIEN KOULUTUKSEEN JA TYÖSKENTELYYN LIITTYVIEN TÄYDENTÄVIEN VÄYLIEN EDISTÄMINEN

19.

Jäsenvaltioita kannustetaan kehittämään ja tukemaan ohjelmia, joilla helpotetaan kansainvälisen suojelun tarpeessa olevien mahdollisuuksia käyttää muita olemassa olevia laillisia väyliä, ja hyödyntämään tarvittaessa EU:n välineitä heidän taitojensa ja tutkintojensa kartoittamiseksi ja dokumentoimiseksi. Jäsenvaltioita kannustetaan myös tarjoamaan tulijoille mahdollisuuksia päästä työmarkkinoille muun muassa aktivointiohjelmien (esimerkiksi uudelleen- ja täydennyskoulutuksen) välityksellä mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Työmarkkinoille integroitumisen helpottamiseksi jäsenvaltioiden olisi tehtävä tiivistä yhteistyötä työmarkkinaosapuolten kanssa.

20.

Jäsenvaltioiden olisi harkittava kansainvälisen suojelun tarpeessa olevien nuorten yliopistoihin pääsyn parantamista antamalla heille mahdollisuus päästä opiskelijaksi heidän erityistarpeensa huomioon ottaen. Jäsenvaltiot voisivat harkita tiiviissä yhteistyössä yliopistojen kanssa sellaisten erityisohjelmien perustamista, joihin voisi sisältyä erityinen, joustavampi akateeminen valintaprosessi, taloudellista tukea ja mukautettuja kielikursseja, tai laajentaa nykyisiä aloitteitaan. Ohjelmien yhteydessä olisi tarjottava neuvontaa ja autettava tutkinnon suorittaneita, jotka haluavat jäädä jäsenvaltioon, etsimään työtä.

21.

Jäsenvaltioiden olisi harkittava yhteistyötä yksityisen sektorin ja työnantajien kanssa työvoiman kansainvälistä liikkuvuutta parantavien innovatiivisten järjestelmien kehittämiseksi suojelun tarpeessa olevia varten, ilman että ne kuitenkaan vaikuttavat näiden henkilöiden suojelua koskeviin oikeuksiin.

22.

Jäsenvaltioita kehotetaan antamaan panoksensa yksityistä tukea koskevaan EU:n toimintatapaan, jotta voidaan lujittaa kansainvälisen suojelun tarpeessa olevien henkilöiden saatavilla olevia koulutukseen ja työskentelyyn liittyviä täydentäviä väyliä.

JÄSENVALTIOIDEN VÄLISEN YHTEISTYÖN LUJITTAMINEN JA UUDELLEENSIJOITTAMISEN EDISTÄMINEN MAAILMANLAAJUISESTI

23.

Jotta EU:n tason yhteistyön ja koordinoinnin edut ja mahdollisuudet voitaisiin hyödyntää uudelleensijoittamisen, humanitaarisen maahanpääsyn, yksityisen tuen ja täydentävien väylien alalla, jäsenvaltioita kehotetaan osallistumaan uudelleensijoittamista ja humanitaarista maahanpääsyä koskevaan EASOn verkostoon, ja niitä kannustetaan osallistumaan aktiivisesti sen kokouksiin ja toimintoihin.

24.

Jäsenvaltioiden olisi tehtävä yhteistyötä uudelleensijoittamista ja humanitaarista maahanpääsyä koskevan EASOn verkoston puitteissa, jotta voidaan helpottaa uudelleensijoitusten ripeää ja sujuvaa uudelleen käynnistämistä koronaviruspandemiaan liittyvien rajoitusten poistuttua ja kehittää uusia toimintatapoja ja menettelyjä, joilla uudelleensijoittamisoperaatioista tehdään kestävämpiä keskipitkällä aikavälillä.

25.

Lisätäkseen uudelleensijoittamistoimintaa eri puolilla maailmaa jäsenvaltioiden olisi solmittava kumppanuuksia EU:n ulkopuolisten maiden kanssa ja autettava niitä muokkaamaan uudelleensijoittamisohjelmiaan kehittämällä valmiuksia ja jakamalla kokemuksia ja parhaita käytäntöjä EASOn asiantuntemuksen pohjalta ja yhteistyössä UNHCR:n ja IOM:n kanssa.

SEURANTA

26.

Jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava komissiolle pyynnöstä niiden henkilöiden lukumäärä, jotka ne ovat antamiensa lupausten mukaisesti uudelleensijoittaneet alueelleen, ja täsmennettävä, mistä maista uudelleensijoitettavat henkilöt on otettu vastaan.

27.

Jäsenvaltioiden olisi tiedotettava komissiolle humanitaaristen maahanpääsyjärjestelmien ja muiden täydentävien väylien kautta toteutuneista maahanpääsyistä.

RAHOITUSTUKI

28.

Jäsenvaltioiden olisi hyödynnettävä turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahastosta sen jäljellä olevan täytäntöönpanokauden aikana saatavilla olevaa rahoitustukea täysimääräisesti vastaanottolupausten täyttämiseksi, jotta voidaan varmistaa, että kaikki tässä suosituksessa tarkoitetun uudelleensijoittamisprosessin vaiheet toteutetaan korkeiden laatuvaatimusten mukaisesti.

29.

Jäsenvaltioiden olisi hyödynnettävä kattavasti myös muita EU:n rahoitusmahdollisuuksia, erityisesti Euroopan sosiaalirahastoa ja Euroopan aluekehitysrahastoa, tukeakseen ja kehittääkseen omien tavoitteidensa mukaisesti kansainvälisen suojelun tarpeessa olevien uudelleensijoittamista ja humanitaarista maahanpääsyä ja heidän käytettävissään olevia muita täydentäviä väyliä sekä heidän kotoutumistaan ja sosiaalista osallistamistaan vastaanottavissa yhteiskunnissa.

OSOITUS

Tämä suositus on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 23 päivänä syyskuuta 2020.

Komission puolesta

Ylva JOHANSSON

Komission jäsen


(1)  Ohjelmia yhteisrahoitetaan unionin talousarviosta, ja niiden toteuttajina toimivat jäsenvaltioiden johtamat yhteenliittymät.

(2)  https://www.unhcr.org/the-global-compact-on-refugees.html

(3)  UNHCR sai vuonna 2018 vastaanottolupauksia 29 maalta, kun vuonna 2017 niitä saatiin 35 maalta. Uudelleensijoitettavaksi lähteneiden määrä oli 65 100 vuonna 2017 mutta supistui 55 680:een vuonna 2018.

(4)  Komission suositus (EU) 2015/914, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2015, Euroopan uudelleensijoitusjärjestelmäksi (EUVL L 148, 13.6.2015, s. 32).

(5)  Neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätelmät, 20.7.2015.

(6)  Komission suositus (EU) 2017/1803, annettu 3 päivänä lokakuuta 2017, laillisten muuttoväylien lisäämisestä kansainvälisen suojelun tarpeessa oleville henkilöille (EUVL L 259, 7.10.2017, s. 21).

(7)  https://www.consilium.europa.eu/fi/press/press-releases/2016/03/18/eu-turkey-statement/

(8)  Nämä uudelleensijoitukset on laskettu osittain mukaan johdanto-osan 8 ja 9 kappaleessa tarkoitettuihin EU:n uudelleensijoitusjärjestelmiin.

(9)  COM(2016) 468 final.

(10)  Rahoitustuki koostuu vuosien 2019 ja 2020 talousarviomäärärahoista, jotka asetettiin jäsenvaltioiden käyttöön kahdessa erässä.

(11)  https://www.unhcr.org/news/press/2020/6/5eeb85be4/joint-statement-un-refugee-chief-grandi-ioms-vitorino-announce-resumption.html?query=resettlement resumption

(12)  C(2020) 2516 final.

(13)  Englanninkielinen nimitys ”community sponsorship schemes”, joissakin maissa on käytössä myös nimitys ”private sponsorship schemes”.

(14)  https://op.europa.eu/fr/publication-detail/-/publication/1dbb0873-d349-11e8-9424-01aa75ed71a1/language-en/format-PDF/source-114630059

(15)  Vuoden 2019 ehdotuspyyntö AMIF-2019-AG-Call, aihealue 1: Suojelun tarpeessa olevien henkilöiden kotouttamisen edistäminen yksityisen tuen järjestelmien avulla.

(16)  Komission täytäntöönpanopäätös, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2020, turvapaikka-, maahanmuutto- ja kotouttamisrahastoon liittyvien unionin toimien rahoituksesta ja vuoden 2020 työohjelman hyväksymisestä: https://ec.europa.eu/home-affairs/sites/homeaffairs/files/financing/fundings/migration-asylum-borders/asylum-migration-integration-fund/union-actions/docs/c4223-annex-decision-amif-awp-2020.pdf

(17)  https://www.unhcr.org/uk/protection/basic/5f5743f84/families-together-family-reunification-for-refugees-in-the-european-union.html

(18)  Neuvoston direktiivi 2003/86/EY, annettu 22 päivänä syyskuuta 2003, oikeudesta perheenyhdistämiseen (EUVL L 251, 3.10.2003, s. 12).

(19)  https://ec.europa.eu/migrantskills/#/

(20)  UNHCR:n arviot: https://www.unhcr.org/tertiary-education.html

(21)  Ks. tutkimusta, opiskelua, harjoittelua, vapaaehtoistyötä, oppilasvaihto-ohjelmaa tai koulutushanketta ja au pairina työskentelyä varten tapahtuvan kolmansien maiden kansalaisten maahantulon ja oleskelun edellytyksistä 11 päivänä toukokuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/801 (EUVL L 132, 21.5.2016, s. 21) 25 artikla; https://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=OJ:JOL_2016_132_R_0002

(22)  Suositus (EU) 2017/1803.


LIITE

Uudelleensijoittaminen: vastaanottolupaukset vuodeksi 2020

Jäsenvaltio

Paikat yhteensä v. 2020

Belgia

758

Bulgaria  (*1)

[25]

Tšekki

 

Tanska

 

Saksa

5 500

Viro

 

Irlanti

994

Kreikka

 

Espanja

1 000

Ranska

5 200

Kroatia

100

Italia

700

Kypros

 

Latvia

 

Liettua

18

Luxemburg  (*1)

[50]

Unkari

 

Malta  (*1)

[20]

Alankomaat

1 902

Itävalta

 

Puola

 

Portugali

1 150

Romania

200

Slovenia

 

Slovakia

 

Suomi

850

Ruotsi

5 114

Yhdistynyt kuningaskunta

6 000

YHTEENSÄ

29 487


(*1)  Edellisen järjestelmän yhteydessä annettujen vastaanottolupausten täytäntöönpano (eivät sisälly vuoden 2020 vastaanottolupauskierrokseen).


1.10.2020   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 317/23


KOMISSION SUOSITUS (EU) 2020/1365,

annettu 23 päivänä syyskuuta 2020,

yksityisten yhteisöjen omistamien tai käyttämien alusten suorittamaa etsintä- ja pelastustoimintaa koskevasta jäsenvaltioiden välisestä yhteistyöstä

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 292 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

1)

Avun tarjoaminen merihädässä oleville henkilöille on jäsenvaltioiden oikeudellinen velvoite, joka perustuu kansainväliseen tapa- ja sopimusoikeuteen, erityisesti ihmishengen turvallisuudesta merellä tehtyyn kansainväliseen yleissopimukseen (SOLAS-yleissopimus, 1974), Yhdistyneiden Kansakuntien merioikeusyleissopimukseen (UNCLOS-yleissopimus, 1979) ja etsintä- ja pelastuspalvelusta merellä koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen (SAR-yleissopimus, 1979) sekä unionin oikeuteen. Euroopan unioni on UNCLOS-yleissopimuksen sopimuspuoli.

2)

Vuodesta 2014 alkaen tuhannet ihmiset ovat yrittäneet ylittää Välimeren päästäkseen Eurooppaan, mikä on vaatinut Euroopan unionilta ja sen jäsenvaltioilta monitahoista reagointia ihmishenkien menettämisen estämiseksi, muuttoliikkeen hallinnan parantamiseksi, laittoman muuttoliikkeen perimmäisiin syihin puuttumiseksi ja ihmissalakuljetusta ja ihmiskauppaa harjoittavien järjestäytyneiden rikollisryhmien hajottamiseksi.

3)

Vaikka laiton muuttoliike on viimeisten kahden vuoden aikana vähentynyt ja merellä on menetetty vähemmän ihmishenkiä, muuttoliikkeelle on edelleen tyypillistä pienten, merikelvottomien alusten riskialtis käyttö Välimerellä. Muuttoliike pitää yllä järjestäytynyttä rikollisuutta ja aiheuttaa tarpeettomia kuolemantapauksia. Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön (IOM) mukaan Välimerellä on vuoden 2020 aikana toistaiseksi kuollut yhteensä yli 500 ihmistä, vuonna 2019 yli 1 880 ja vuodesta 2014 lähtien yhteensä yli 20 300. Reitti keskisen Välimeren halki Eurooppaan on maailman tappavin.

4)

Etsintä- ja pelastusvalmiudet, koordinointi ja tuloksellisuus ovat vuodesta 2015 lähtien parantuneet huomattavasti Välimerellä, muun muassa rantavaltioiden merkittävien panostusten ja yksityisten ja kaupallisten alusten lisääntyneen osallistumisen myötä. EU ja sen jäsenvaltiot ovat lisänneet kapasiteettiaan Välimerellä, muun muassa kansallisin operaatioin ja Euroopan raja- ja merivartioviraston (Frontex) johtamin operaatioin, kuten Themis (aiemmin Triton), Poseidon ja Indalo -yhteisoperaatioilla, sekä aikaisemmin EU:n EUNAVFOR MED SOPHIA -laivasto-operaatiolla. Näillä operaatioilla on vuodesta 2015 lähtien pelastettu mereltä yli 600 000 ihmistä.

5)

Useat kansalaisjärjestöt ovat myös käyttäneet samassa tarkoituksessa yksityisiä aluksia, useimmiten keskeisellä Välimerellä, ja pelastaneet merellä paljon ihmisiä, jotka on sitten kuljetettu EU:n alueelle turvallista maihinnousua varten. Kuten jo siirtolaisten salakuljetuksen vastaisessa EU:n toimintasuunnitelmassa (2015–2020) painotettiin ja avustamispakettia koskevissa komission ohjeissa (C(2020) 6470) selvennettiin, on tarpeen välttää merihädässä olevien ihmisten auttamisen kriminalisointi ja samalla varmistaa, että salakuljettajiin sovelletaan riittäviä rikosseuraamuksia.

6)

Euroopan parlamentti peräänkuulutti turvallista, hallittua ja laillista muuttoliikettä sekä pakolaisia koskevien YK:n Global Compact -aloitteiden edistymisestä 18 päivänä huhtikuuta 2018 antamassaan päätöslauselmassa (2018/2642(RSP)) lisää etsintä- ja pelastuskapasiteettia ahdingossa olevien ihmisten auttamiseksi ja kehotti kaikkia valtioita lisäämään valmiuksiaan. Se kehotti myös tunnustamaan yksityisten toimijoiden ja kansalaisjärjestöjen merellä ja maalla toteutettavissa pelastusoperaatioissa antaman tuen.

7)

Hätätilanteissa suoritettavat etsintä- ja pelastusoperaatiot edellyttävät koordinointia ja nopeaa maihinnousua turvallisessa paikassa sekä pelastettujen ihmisten ihmisoikeuksien kunnioittamista EU:n perusoikeuskirjan velvoitteiden mukaisesti, palautuskiellon periaate mukaan lukien, sekä ihmisoikeuksia ja merioikeutta koskevan kansainvälisen tapa- ja sopimusoikeuden mukaisesti, mukaan lukien Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) meriturvallisuuskomitean (MSC) merellä pelastettujen kohtelua koskevat suuntaviivat.

8)

Euroopan merialueille on viime vuosina syntynyt uusi etsintä- ja pelastustoiminnan muoto: kansalaisjärjestöjen operoimat alukset ovat pääasiallisena toimintanaan ryhtyneet etsintä- ja pelastusoperaatioihin keskisellä Välimerellä joko kansallisten meripelastuskeskusten koordinoimina tai omasta aloitteestaan. Monissa tapauksissa nämä alukset suorittivat peräkkäisiä pelastusoperaatioita ennen kuin ne kuljettavat pelastetut turvalliseen maihinnousupaikkaan.

9)

Ihmissalakuljetus meritse on rikollista toimintaa, joka saattaa ihmishenkiä vaaraan ja joka on rangaistavaa sekä EU:n että kansainvälisen lainsäädännön nojalla. Euroopan unioni ja sen jäsenvaltiot ovat sopimuspuolina kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaisessa Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksessa (UNTOC) ja sen pöytäkirjoissa, mukaan lukien UNTOC-yleissopimusta täydentävä lisäpöytäkirja maitse, meritse ja ilmateitse tapahtuvan maahanmuuttajien salakuljetuksen kieltämisestä. Tässä yhteydessä on tärkeää välttää tilanne, jossa muuttajien salakuljetus- tai ihmiskauppaverkostot, myös ihmiskauppaa tai orjuuteen rinnastettavia hyväksikäytön muotoja harjoittavat rikollisjärjestöt, käyttävät hyväkseen tällaisia yksityisten alusten Välimerellä suorittamia pelastusoperaatioita.

10)

On syytä muistaa, että SAR-yleissopimus velvoittaa sopimuspuolet osallistumaan etsintä- ja pelastuspalvelujen kehittämiseen ja ryhtymään kiireellisiin toimiin, joilla varmistetaan tarvittava apu ihmisille, jotka ovat tai vaikuttavat olevan merihädässä; asianomaisten osapuolten olisi koordinoitava toimintaansa ja tehtävä yhteistyötä, jotta pelastetut ihmiset pääsevät maihin avustavalta alukselta ja heidät toimitetaan turvalliseen paikkaan niin pian kuin se on kohtuudella mahdollista. Turvallista maihinnousupaikkaa valittaessa olisi merellä pelastettujen kohtelua koskevien IMOn suuntaviivojen mukaisesti otettava huomioon laaja kirjo tärkeitä tekijöitä ja kunkin tapauksen erityisolosuhteet. Silloin kun mereltä pelastetut ovat turvapaikanhakijoita tai pakolaisia, olisi esimerkiksi vältettävä maihinnousua alueille, joilla vainoa perustellusti pelkäävien ihmisten henki ja vapaudet ovat uhattuina. IMOn suuntaviivoissa velvoitetaan asiasta vastaavat valtion viranomaiset tekemään kaiken voitavansa nopeuttaakseen eloonjääneiden maihinnousujärjestelyjä korostaen kuitenkin, että joissakin tapauksessa vaadittava koordinointi saattaa johtaa väistämättömiin viivästyksiin.

11)

Etsintä- ja pelastustoimintaa suorittavien kansalaisjärjestöjen alusten säännöllinen läsnäolo Välimerellä synnyttää tietynlaisia operatiivisia koordinointi- ja yhteistyötarpeita pelastettuja ihmisiä kuljettavien alusten ja kansallisten viranomaisten välillä ja koskee jäsenvaltioita eri tavoin: joissakin jäsenvaltioissa koordinoidaan etsintä- ja pelastusoperaatioita; joissakin jäsenvaltioissa vastaanotetaan pelastetut ihmiset, jotka nousevat maihin niiden alueella; kyseiset kansalaisjärjestöt ovat laillisesti sijoittautuneet joihinkin jäsenvaltioihin; ja etsintä- ja pelastustoimintaa käytetyt alukset purjehtivat joidenkin jäsenvaltioiden lipun alla.

12)

Pelastustoimiin osallistuvat yksityisalukset ovat Välimerellä mukana monimutkaisissa ja usein toistuvissa etsintä- ja pelastusoperaatioissa, joihin voi liittyä alusten kapasiteettiin verrattuna suuria ihmismääriä ja joissa on mukana laaja kirjo toimijoita pelastamisesta maihinnousuun. Muun muassa turvallisuussyistä on julkisen vallan asia varmistaa, että nämä alukset on soveltuvalla tavalla rekisteröity ja asianmukaisesti varusteltu niin, että ne täyttävät tähän toimintaan liittyvät vaatimukset eivätkä aiheuta vaaraa miehistölle tai pelastetuille. Näitä toimintoja on suoritettava osana koordinoitua kehystä, jossa yksityiset toimijat ja kansalliset viranomaiset toimivat tiiviimmässä yhteistyössä ja koordinoidusti.

13)

Se, että pelastettuja ihmisiä nousee jatkuvasti maihin Välimeren rannikkovaltioissa, vaikuttaa välittömästi kyseisten valtioiden muuttoliikkeen hallintajärjestelmiin ja lisää välitöntä painetta niiden maahanmuutto- ja turvapaikkajärjestelmiin, vastaanotto- ja käsittelykapasiteetti mukaan lukien.

14)

Komissio hyväksyi 4 päivänä heinäkuuta 2017 muun muassa toimintasuunnitelman Italian tukemiseksi, keskisen Välimeren reitin paineen vähentämiseksi ja solidaarisuuden edistämiseksi toteutettavista toimista. Siihen sisältyi Italian – komissiota kuullen ja vuoropuhelussa kansalaisjärjestöjen kanssa – laatima käytännesäännöstö etsintä- ja pelastustoimintaa Välimerellä suorittaville kansalaisjärjestöille.

15)

Tähän mennessä perustettujen koordinointijärjestelyjen – mainittakoon esimerkiksi EU:n SOPHIA-laivasto-operaation yhteydessä perustetun Välimeren Shared Awareness and De-confliction -mekanismin (SHADE MED) foorumi – lisäksi on käsiteltävä Välimerelle viime vuosina syntyneen etsintä- ja pelastuskäytännön erityispiirteitä perustamalla strukturoidumpi, luotettavampi ja kestävämpi kehys EU:n toimivallan ja asiaankuuluvien kansainvälisten normien mukaisesti. Kehyksessä olisi vahvistettava jäsenvaltioiden välistä solidaarisuutta koskevat erityiset säännöt ja vastattava tarpeeseen vahvistaa erityisesti lippu- ja rannikkojäsenvaltioiden välistä yhteistyötä. Yhteistyötä on tehtävä myös sellaisia aluksia omistavien tai operoivien yksityisten tahojen kanssa, jotka suorittavat etsintä- ja pelastustoimintaa ja kuljettavat pelastettuja EU:n alueelle. Tällaisen kehyksen olisi myös pyrittävä tarjoamaan asianmukaista tietoa operaatioista ja kyseisten tahojen hallintorakenteista suhteellisuusperiaatteen ja EU:n perusoikeuskirjan mukaisesti sekä parantamaan turvallisuutta sovellettavan kansainvälisen lainsäädännön mukaisesti kaikkien aluksilla olevien eduksi.

16)

Komissio perustaa monialaisen yhteysryhmän, jossa jäsenvaltiot voivat tehdä yhteistyötä ja koordinoida toimia tämän suosituksen täytäntöönpanemiseksi. Ryhmä laatii yhteenvedon kansallisista säännöistä ja käytännöistä, yksilöi saatuja kokemuksia, arvioi mahdollisuuksia luoda lippu- ja rannikkovaltioiden välille niiden tehtäviin ja velvollisuuksiin liittyviä parempia yhteistyökeinoja ja laatii parhaita toimintatapoja, joissa otetaan huomioon viime vuosien etsintä- ja pelastusoperaatioiden myötä havaitut tarpeet. Se pitää säännöllistä yhteyttä sidosryhmiin, kuten EU:n virastoihin ja erityisesti Frontexiin, ja tarpeen mukaan etsintä- ja pelastustoimintaa Välimerellä suorittaviin kansalaisjärjestöihin sekä tiedeyhteisöihin ja kansainvälisiin järjestöihin, kuten IMOon, sen varmistamiseksi, että tietoja vaihdetaan ja toiminta pysyy johdonmukaisesti kansainvälisen lainsäädäntö- ja toimintakehyksen mukaisena. Jäsenvaltioiden olisi toimitettava komissiolle kaikki asiaankuuluvat tiedot tämän suosituksen täytäntöönpanosta. Yhteysryhmä seuraa suosituksen täytäntöönpanoa ja laatii vuosittain komissiolle raportin.

17)

Komissio ottaa tarvittaessa yhteysryhmän työn ja tämän suosituksen täytäntöönpanon huomioon laatiessaan turvapaikka- ja maahanmuuttoasetuksessa säädettyjä Euroopan turvapaikka- ja maahanmuuttostrategiaa ja vuotuisia muuttoliikkeen hallintaa koskevia kertomuksia. Komissio arvioi ja suosittelee samalta pohjalta tarvittaessa myös uusia aloitteita.

18)

Tämä suositus ei vaikuta mihinkään unionin oikeudesta tai asiaankuuluvasta kansainvälisestä lainsäädännöstä syntyviin yhteistyö- eikä muihin velvoitteisiin,

ON ANTANUT TÄMÄN SUOSITUKSEN:

1.

Jäsenvaltioiden olisi tehtävä keskenään yksityisten tahojen omistamilla tai operoimilla aluksilla suoritettavaan etsintä- ja pelastustoimintaan liittyvää yhteistyötä vähentääkseen kuolonuhrien määrää merellä, ylläpitääkseen merenkulun turvallisuutta ja varmistaakseen tuloksellisen muuttoliikkeen hallinnan asiaankuuluvia oikeudellisia velvoitteita noudattaen.

Erityisesti lippu- ja rannikkojäsenvaltioiden olisi vaihdettava säännöllisesti ja oikea-aikaisesti tietoja tiettyihin pelastustoimiin osallistuvista aluksista ja niitä operoivista tai ne omistavista yhteisöistä noudattaen kansainvälistä ja unionin oikeutta, EU:n perusoikeuskirja ja henkilötietojen suoja mukaan lukien.

2.

Jäsenvaltioiden olisi tehtävä yhteistyötä keskenään ja komission kanssa erityisesti komission yhteysryhmän kautta pitäen yhteyttä kaikkiin asiaankuuluviin sidosryhmiin, asianomaiset etsintä- ja pelastustoimintaa suorittavia aluksia omistavat tai operoivat yksityiset yhteisöt mukaan lukien. Tarkoituksena on määrittää parhaita käytäntöjä ja ryhtyä tarvittaviin toimiin, jotta varmistetaan, että

a)

turvallisuus paranee merellä ja

b)

toimivaltaiset viranomaiset saavat kaikki tiedot, joita merenkulun turvallisuusnormien sekä muuttoliikkeen hallinnan asiaankuuluvien sääntöjen noudattamisen seuranta ja valvonta edellyttävät.

3.

Jäsenvaltioiden olisi toimitettava komissiolle tämän suosituksen täytäntöönpanosta kaikki asiaankuuluvat tiedot vähintään kerran vuodessa viitevuotta seuraavan vuoden 31 päivään maaliskuuta mennessä.

Tehty Brysselissä 23 päivänä syyskuuta 2020.

Komission puolesta

Ylva JOHANSSON

Komission jäsen


1.10.2020   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 317/26


KOMISSION SUOSITUS (EU) 2020/1366,

annettu 23 päivänä syyskuuta 2020,

muuttoliikkeeseen liittyvää varautumista ja kriisien hallintaa koskevasta EU:n mekanismista

(muuttoliikettä koskeva varautumis- ja kriisisuunnitelma)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 292 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Vuoden 2015 pakolaiskriisi paljasti heikkouksia ja puutteita sekä EU:n että kansallisissa muuttoliikkeeseen liittyvissä kriisinhallintajärjestelmissä. Se osoitti myös, että suurimman paineen alla olleilta jäsenvaltioilta puuttui niin valmiuksia kuin välineitäkin. Kriisi osoitti, että on pystyttävä toimimaan samanaikaisesti useilla rintamilla: lähtö-, kauttakulku- ja/tai kohdemaina olevissa kolmansissa maissa, EU:n ulkorajoilla ja toisissa paineen alla olevissa jäsenvaltioissa.

(2)

Vuoden 2015 pakolaiskriisin jälkeiset unionin ja jäsenvaltioiden toimenpiteet kohdistuivat monenlaisiin toimintapolitiikkaa, lainsäädäntöä ja rahoitusta koskeviin sekä operatiivisiin tarpeisiin, ja niiden tavoitteena oli parantaa muuttoliikkeen hallinnan kestävyyttä. Ennennäkemättömän laajaan työhön sisältyi niin kansallisen, kansainvälisen kuin EU:nkin tason toimia. Niiden avulla saatiin vähennettyä sääntöjenvastaisesti saapuvien henkilöiden määrää vuosi toisensa jälkeen, ja vuonna 2019 määrä oli alimmillaan kuuteen vuoteen.

(3)

Tilanne ulkorajoilla on kuitenkin jatkuvasti erittäin epävakaa, ja parannuksia tarvitaan edelleen, jotta unionissa oltaisiin paremmin valmistautuneita kestämään mahdollisia laajamittaisia muuttoliikekriisejä. Maahantulijat, jotka liikkuvat luvattomasti ja tekevät turvapaikkahakemuksia useissa jäsenvaltioissa, saattavat lisäksi kuormittaa vakavasti kansallisia turvapaikkajärjestelmiä.

(4)

Vuoden 2015 tapaisten ilmeisen hallitsematta EU:n alueelle saapuvien muuttovirtojen ilmaantumisen estämiseksi ja kansallisten muuttoliikejärjestelmien toimivuuden takaamiseksi on tarpeen yhdistää tähän mennessä kehitetty operatiivinen yhteistyö yhdeksi kokonaisuudeksi laatimalla puitteet, jotka tukevat asiaa koskevan lainsäädännön koordinoidumpaa hyödyntämistä. Laatimalla tällaiset puitteet autettaisiin merkittävästi varmistamaan, että jäsenvaltiot ja unioni kehittävät häiriönsietokykyään, jotta ne pystyvät ratkaisemaan tehokkaasti kaikenlaiset muuttoliikekriisit. Muuttoliiketilannetta olisi myös seurattava säännöllisesti, jotta tehtävien päätösten pohjana on kattava tilannekuva aina kun mahdollista. Prosessin lähtökohtana olisi oltava vuoden 2015 pakolaiskriisistä saadut kokemukset, jotka koskevat muuttoliikenteen seurantaa, esimerkiksi yhteisen tilannetietoisuuden ja -analyysin (ISAA) raporttien julkaiseminen neuvoston poliittisen kriisitoiminnan integroitujen järjestelyjen (IPCR) aktivoinnin puitteissa.

(5)

Unionin ja jäsenvaltioiden häiriönsietokyvyn vahvistaminen edellyttää, että kaikki sidosryhmät, myös jäsenvaltiot kahdenvälisten kanavien kautta, jatkavat aktiivista osallistumistaan konfliktien estämiseen ja ratkaisuun sekä pitävät toisensa ajan tasalla mahdollisista kolmansissa maissa puhkeavista kriiseistä, jotka saattavat synnyttää EU:n sisäisen muuttoliikekriisin. Kaikkia soveltuvia EU:n välineitä olisi hyödynnettävä niiden oikeudellisten kehysten ja päätavoitteiden mukaisesti, kun tuetaan kumppanimaita niiden valmiuksien kehittämistyössä ja kriiseihin puuttumisessa ennen kuin niiden vaikutukset ulottuvat EU:n alueelle, samalla kun selkeytetään muuttoliikepolitiikan tavoitteita.

(6)

Muuttoliikekriisiin reagoinnin käytännön tehokkuus riippuu yksittäisten jäsenvaltioiden valmiudesta ja kyvystä ottaa käyttöön tarvittavaa kalustoa ja resursseja, sekä nykyisillä unionin rakenteilla tuettavasta koordinoidusta toiminnasta. Lisäksi kaikkien asianomaisten toimijoiden on kyettävä nopeaan ja tehokkaaseen yhteistyöhön. Tehokkaan ja oikea-aikaisen kriisinhallintamekanismin perustana ovat siis aiemmin käyttöön otetut kriisiyhteistyötä koskevat menettelyt, joissa kansallisen ja unionin tason keskeisten toimijoiden tehtävät ja vastuut on selkeästi määritelty.

(7)

Tarvitaan siis jäsenneltyä muuttoliikkeen hallintamekanismia, johon kuuluisi reaaliaikainen seuranta, varhaisvaroitusjärjestelmä ja keskitetty ja koordinoitu EU:n toiminta rakenteiden, välineiden sekä henkilö- ja taloudellisten resurssien mobilisoimiseksi tarpeen mukaan kaikissa EU:n toimielimissä ja virastoissa ja yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa.

(8)

Eurooppalaisesta raja- ja merivartiostosta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2019/1896 (1) vahvistetaan Euroopan raja- ja merivartioviraston (Frontex) ja jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten yhteinen vastuu Euroopan yhdennetyn rajaturvallisuuden toteuttamisesta. Asetuksessa säädetään myös tilannetietoisuuden varmistamisesta ja Euroopan yhdennetyn rajaturvallisuuden yhdennetystä suunnittelusta, myös valmiussuunnittelusta.

(9)

Muuttoliikettä koskevan varautumis- ja kriisisuunnitelman olisi perustuttava seuraaviin periaatteisiin: ennakointi, solidaarisuus ja oikeudenmukainen vastuunjako, koordinointi, oikea-aikainen reagointi sekä joustava resurssien kohdentaminen.

(10)

Muuttoliikettä koskevan varautumis- ja kriisisuunnitelman keskeisenä tarkoituksena on varmistaa yhtäältä tilannetietoisuus ja parempi varautuminen, toisaalta hallinnon tehokkuus ja reagoinnin oikea-aikaisuus.

(11)

Muuttoliikettä koskevan varautumis- ja kriisisuunnitelman olisi muodostettava operatiiviset puitteet muuttovirtojen ja muuttoliikkeeseen liittyvien tilanteiden seurannalle ja ennakoinnille, häiriönsietokyvyn kehittämiselle sekä koordinoidulle reagoinnille muuttoliikekriisiin. Nämä tavoitteet kuvastavat muuttoliikettä koskevan varautumis- ja kriisisuunnitelman kahta päävaihetta eli yhtäältä seurantaa ja varautumista ja toisaalta kriisinhallintaa.

(12)

Muuttoliikettä koskevassa varautumis- ja kriisisuunnitelmassa muuttoliikekriisi olisi määriteltävä EU:n sisällä tai kolmannessa maassa ilmeneväksi tilanteeksi tai kehityskuluksi, joka vaikuttaa tai saattaa vaikuttaa jonkin jäsenvaltion turvapaikka-, muuttoliike- tai rajaturvallisuusjärjestelmään ja rasittaa sitä erityisesti. Määritelmä kattaa ja on laajempi kuin muuttoliike- ja turvapaikka-asioihin liittyviä kriisitilanteita ja ylivoimaisia esteitä käsittelevän asetusehdotuksen 1 artiklan 2 kohdassa määritellyt olosuhteet tai turvapaikka-asioiden ja muuttoliikenteen hallintaa koskevan asetusehdotuksen 2 artiklan w alakohdassa määritellyt olosuhteet.

(13)

Muuttoliikettä koskeva varautumis- ja kriisisuunnitelma on yhdenmukainen EU:n vakiintuneiden kriisinhallintamekanismien, etenkin unionin pelastuspalvelumekanismin ja siihen kuuluvan EU:n hätäavun koordinointikeskuksen (ERCC), neuvoston poliittisen kriisitoiminnan integroitujen järjestelyjen (IPCR), komission ARGUS-järjestelmän ja Euroopan ulkosuhdehallinnon kriisinhallintamekanismin, kanssa ja täydentää niitä. Nämä mekanismit voidaan aktivoida samanaikaisesti tai sen jälkeen, kun muuttoliikettä koskeva varautumis- ja kriisisuunnitelma on aktivoitu kriisinhallintavaiheessaan. Muuttoliikettä koskevan varautumis- ja kriisisuunnitelman tavoitteena on tukea näiden yleisten kriisimekanismien välistä vuorovaikutusta ja yhteistyötä varmistamalla, että yleisille kriisimekanismeille tuotetaan ajantasaista tietoa kriisitilanteesta.

(14)

Muuttoliikettä koskevan varautumis- ja kriisisuunnitelman pohjana on asiaa koskeva voimassa oleva lainsäädäntö, mutta sen tarkoituksena on myös tukea komission ehdottamien uusien välineiden täytäntöönpanoa; näitä ovat esimerkiksi turvapaikka-asioita ja muuttoliikkeen hallintaa koskeva asetus sekä muuttoliike- ja turvapaikka-asioihin liittyviä kriisitilanteita ja ylivoimaisia esteitä käsittelevä asetus.

(15)

Muuttoliikettä koskevassa varautumis- ja kriisisuunnitelmassa olisi sen seuranta- ja varautumisvaiheessa määritettävä useita vaiheita, joilla varmistetaan jatkuva tilannetietoisuus ja varhaisvaroitukset/ennusteet sekä helpotetaan vuotuisten muuttoliikenteen hallintaa koskevien raporttien laatimista; nämä raportit julkaisee komissio turvapaikka-asioiden ja muuttoliikkeen hallintaa koskevan asetusehdotuksen 6 artiklan mukaisesti. Muuttoliikettä koskevan varautumis- ja kriisisuunnitelman tarjoaman tilannetietoisuuden avulla esimerkiksi neuvoston puheenjohtajavaltio voisi madaltaa poliittisen kriisitoiminnan integroitujen järjestelyjen käynnistämisen nykyistä kynnystä muuttoliikekriisin osalta. Kriisinhallintavaiheessaan muuttoliikettä koskevalla varautumis- ja kriisisuunnitelmalla olisi varmistettava, että kaikkien toimijoiden saatavilla on muuttoliiketilannetta koskevaa kattavaa ja ajantasaista tietoa, jotta ne voivat tehdä päätökset hyvissä ajoin ja jotta päätösten täytäntöönpanoa seurataan ja koordinoidaan asianmukaisesti.

(16)

Muuttoliikettä koskevan varautumis- ja kriisisuunnitelman toteutuminen edellyttää, että jäsenvaltiot, neuvosto, komissio, Euroopan ulkosuhdehallinto (EUH), Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirasto (EASO), Euroopan raja- ja merivartiovirasto (Frontex), Euroopan unionin lainvalvontayhteistyövirasto (Europol), vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen laaja-alaisten tietojärjestelmien operatiivisesta hallinnoinnista vastaava Euroopan unionin virasto (eu-LISA) ja Euroopan unionin perusoikeusvirasto (FRA) toimivat yhdessä EU:n muuttoliikettä käsittelevänä varautumis- ja kriisinhallintaverkostona, jäljempänä ’verkosto’. Verkoston päätavoitteena olisi oltava riittävän, muuttoliikettä koskevan varautumis- ja kriisisuunnitelman molempien vaiheiden kannalta oleellisten tietojen vaihdon varmistaminen.

(17)

Verkoston olisi tuettava muuttovirtojen seurantaa ja ennakointia, parannettava häiriönsietokykyä ja kehitettävä kriiseihin reagoinnin teknistä koordinointia, ja tämän olisi tapahduttava voimassa olevaa lainsäädäntöä noudattaen ja jo käytössä olevia välineitä hyödyntäen ja täydentäen.

(18)

Lähtö-, kauttakulku- ja/tai kohdemaina olevia kolmansia maita olisi myös otettava tapauskohtaisesti mukaan muuttoliikettä koskevan varautumis- ja kriisisuunnitelman toimintaan. Osallistumisen olisi edistettävä tehokasta tietojenvaihtoa sekä toimia, joilla luodaan riittävää tilannetietoisuutta muuttoliikkeestä kyseisissä maissa ja kehitetään niiden tapaa reagoida mahdollisiin kriiseihin,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN SUOSITUKSEN:

1.

Muuttoliikkeen hallinnan tehostaminen muuttovirtoja seuraamalla ja ennakoimalla, häiriönsietokykyä ja varautumista kehittämällä sekä muuttoliikekriisiin reagoimista koordinoimalla edellyttää, että jäsenvaltiot, neuvosto, komissio, Euroopan ulkosuhdehallinto (EUH), Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirasto (EASO), Euroopan raja- ja merivartiovirasto (Frontex), Euroopan unionin lainvalvontayhteistyövirasto (Europol), vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen laaja-alaisten tietojärjestelmien operatiivisesta hallinnoinnista vastaava Euroopan unionin virasto (eu-LISA) ja Euroopan unionin perusoikeusvirasto (FRA) tekevät yhteistyötä muuttoliikettä koskevan varautumis- ja kriisisuunnitelman puitteissa.

2.

Tätä varten toimijoiden olisi toimittava yhdessä EU:n muuttoliikkeeseen liittyvää varautumista ja kriisinhallintaa koskevan mekanismin verkostona, jäljempänä ’verkosto’, muuttoliikettä koskevan varautumis- ja kriisisuunnitelman täytäntöönpanon tukemiseksi.

3.

Verkoston muodostavien toimijoiden olisi varmistettava riittävä, muuttoliikettä koskevan varautumis- ja kriisisuunnitelman molempien vaiheiden kannalta oleellisten tietojen vaihto noudattaen kaikilta osin toimijoiden toimivaltaa ja vastuuta koskevia säännöksiä.

4.

Muuttoliikettä koskevan varautumis- ja kriisisuunnitelman ensimmäisessä vaiheessa, joka olisi aktivoitava pysyvästi ja jonka olisi jatkuttava toisen vaiheen aikana, toimijoiden olisi annettava oikea-aikaista ja riittävää tietoa päivitetyn muuttoliikettä koskevan tilannetietoisuuden muodostamiseksi ja varhaisvaroitusten/ennusteiden tarjoamiseksi sekä parannettava häiriönsietokykyä, jotta kaikenlaisia muuttoliikekriisejä voitaisiin käsitellä tehokkaasti. Toista vaihetta olisi voitava soveltaa mihin tahansa EU:n sisällä tai kolmannessa maassa ilmenevään tilanteeseen tai kehityskulkuun, joka vaikuttaa tai saattaa vaikuttaa jonkin jäsenvaltion turvapaikka-, muuttoliike- tai rajaturvallisuusjärjestelmään ja rasittaa sitä erityisesti. Toinen vaihe kattaa ja on laajempi kuin muuttoliike- ja turvapaikka-asioihin liittyviä kriisitilanteita ja ylivoimaisia esteitä käsittelevän asetusehdotuksen 1 artiklan 2 kohdassa määritellyt olosuhteet tai turvapaikka- ja maahanmuuttoasioiden hallintaa koskevan asetusehdotuksen 2 artiklan w alakohdassa määritellyt olosuhteet.

5.

Verkoston olisi laadittava täytäntöönpanoa koskevat suuntaviivat, joiden tavoitteena on varmistaa muuttoliikettä koskevan varautumis- ja kriisisuunnitelman toiminnan kannalta oleellisen tiedon tehokas kulku asiaa käsittelevien kansallisten ja EU:n kriisinhallintamekanismien välillä.

6.

Jäsenvaltioiden, neuvoston, komission, Euroopan ulkosuhdehallinnon (EUH), Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston (EASO), Euroopan raja- ja merivartioviraston (Frontex), Euroopan unionin lainvalvontayhteistyöviraston (Europol), vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen laaja-alaisten tietojärjestelmien operatiivisesta hallinnoinnista vastaavan Euroopan unionin viraston (eu-LISA) ja Euroopan unionin perusoikeusviraston (FRA) olisi nimettävä yhteystaho verkoston käyttöönottoa varten.

7.

Yhteystahojen olisi vaihdettava säännöllisesti tietoja erityisesti voidakseen antaa tukea komissiolle turvapaikka-asioiden ja muuttoliikkeen hallintaa koskevan asetusehdotuksen 6 artiklan 4 kohdassa vahvistettujen säännöllisten muuttoliikenteen hallintaa koskevien raporttien ja 6 artiklan 6 kohdassa vahvistettujen tilannekatsausten julkaisemisessa.

8.

Muuttoliikkeen hallintaa koskevissa raporteissa ja tilannekatsauksissa tehtyjen havaintojen perusteella jäsenvaltioiden olisi keskusteltava, millaisiin toimiin on tarpeen ryhtyä. Keskustelut olisi käytävä teknisellä, strategisella ja tarvittaessa poliittisella tasolla neuvoston valmisteluelimissä tai neuvostossa.

9.

Komission olisi suosituksessa 4 tarkoitettuun muuttoliikekriisitilanteeseen joutuneen jäsenvaltion kanssa yhteisymmärryksessä ilmoitettava tilanteesta verkoston muille yhteyspisteille muuttoliikettä koskevan varautumis- ja kriisisuunnitelman kriisivaiheen käynnistämiseksi. Jäsenvaltion yhteyspisteen olisi annettava välittömästi komission yhteystaholle liitteessä täsmennetyt tarvittavat tiedot.

10.

Kriisitilanteessa yhteyspisteen olisi tuettava komissiota tarvittavien tietojen ja ohjauksen antamisessa ja koordinoimalla kriisin edellyttämiä toimenpiteitä.

11.

Verkoston sisäisen tietojenvaihdon olisi tapahduttava käytettävissä olevien viestintäkanavien kautta, mukaan lukien tilannetta varten suunnitellut ominaisuudet sisältävä IPCR-foorumi, silloin kun se on mahdollista, ja edellä olevassa suosituksessa 5 tarkoitettujen täytäntöönpanoa koskevien suuntaviivojen mukaisesti.

12.

Muuttoliikettä koskevan varautumis- ja kriisisuunnitelman molempien vaiheiden olisi noudatettava liitteessä esitettyä hallintomallia ja työnkulkua.

Tehty Brysselissä 23 päivänä syyskuuta 2020.

Komission puolesta

Ylva JOHANSSON

Komission jäsen


(1)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/1896, annettu 13 päivänä marraskuuta 2019, eurooppalaisesta raja- ja merivartiostosta sekä asetusten (EU) N:o 1052/2013 ja (EU) 2016/1624 kumoamisesta (EUVL L 295, 14.11.2019, s. 1).


LIITE

Tässä liitteessä esitetään muuttoliikettä koskevan varautumis- ja kriisisuunnitelman periaatteet ja tärkeimmät toimijat ja kuvataan yksityiskohtaisesti sen toimintaa kummassakin vaiheessa.

1.   PERIAATTEET JA TOIMIJAT MOLEMMISSA VAIHEISSA

Periaatteet

Kun määritetään tarvittavia toimenpiteitä ja osoitetaan tehtävävastuita asianomaisille toimijoille, muuttoliikettä koskevaa varautumis- ja kriisisuunnitelmaa olisi sovellettava seuraavien periaatteiden mukaisesti:

i)

Ennakointi: Muuttoliiketilannetta tulisi seurata säännöllisesti ja päätökset tulisi tehdä kattavan ja koordinoidun tilannekuvan pohjalta siten, että tavoitteena on ensisijaisesti ennaltaehkäisy.

ii)

Koordinointi: Kriisiin reagoidessa olisi hyödynnettävä kaikkien asiaankuuluvien sisä- ja ulkopolitiikan alojen toimenpiteitä ja kaikkien asianomaisten toimijoiden olisi toimittava koordinoidusti ja kokonaisvaltaisesti.

iii)

Viipymätön reagointi: Toimenpiteet tulisi toteuttaa heti, kun niitä tarvitaan, jotta estetään tilanteen kärjistyminen.

iv)

Resurssien joustava kohdentaminen: Resurssit tulisi ottaa nopeasti käyttöön hyödyntämällä täysimääräisesti joustavuutta, jonka eri rahoitusvälineet mahdollistavat asianomaisille toimijoille.

v)

Yhteisvastuu ja oikeudenmukainen vastuunjako turvapaikka- ja maahanmuuttoasioiden hallintaa koskevan asetusehdotuksen 5 artiklan mukaisesti.

Toimijat

Muuttoliikettä koskevan varautumis- ja kriisisuunnitelman kahden vaiheen täytäntöönpanoon osallistuvat seuraavat toimijat:

jäsenvaltiot ja niiden yhteyshenkilöt;

neuvosto;

Euroopan komissio, mukaan lukien kentällä ja EU:n edustustoissa työskentelevä henkilöstö sekä Euroopan muuttoliikeyhteyshenkilöt;

Euroopan ulkosuhdehallinto (EUH), mukaan lukien EU:n edustustot ja asiaankuuluvat yleisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan tehtävät ja operaatiot;

EU:n virastot (EASO, Frontex, Europol, eu-LISA ja Euroopan unionin perusoikeusvirasto FRA) ja niiden yhteyshenkilöt.

2.   SEURANTA- JA VARAUTUMISVAIHE (VAIHE 1)

a)   Tarkoitus

Muuttoliikettä koskevan varautumis- ja kriisisuunnitelman tavoitteena sen seuranta- ja varautumisvaiheessa on tukea nykyisen lainsäädännön koordinoidumpaa käyttöä lujittamalla ja jakamalla yhteistä tilannetietoisuutta kaikkien kyseeseen tulevien toimijoiden kesken, kehittämällä varhaisvaroitus-/ennakointijärjestelmä EU:n tasolla ja tukemalla tarvittavan häiriönsietokyvyn kehittämistä jäsenvaltioissa, jotta ne voivat vastata tehokkaasti kaikentyyppisiin muuttoliikekriiseihin.

Mekanismin ensimmäisessä vaiheessa pyritään seuraaviin keskeisiin tavoitteisiin:

Tilannetietojen ja varhaisvaroitusten/ennusteiden jakaminen. Siltä pohjalta, että kaikilla asiaankuuluvilla sidosryhmillä on oikea-aikainen ja riittävän kattava käsitys tapahtumista ja muuttuvista suuntauksista, toimijoiden olisi voitava seurata tilannetta ja olla hyvin valmistautuneita reagoimaan koordinoidusti tarpeen mukaan. Uudet syntymässä olevat ongelma- ja kriisitilanteet olisi ennakoitava hyvissä ajoin. Kaikkien toimijoiden tulisi syöttää tietoja ja näyttöä EU:n tasolla kehitettävään varhaisvaroitus-/ennakointijärjestelmään. Komission olisi koordinoitava toimia tällaisen järjestelmän kehittämiseksi nykyisin käytettävissä olevien ja mahdollisten tulevien välineiden pohjalta.

Häiriönsietokyvyn kehittämisen tukeminen. Yhteinen käsitys tilanteesta, sen taustatekijöistä ja sen ennakoidusta kehittymisestä auttaisi jäsenvaltioita keskittämään ponnistelujaan valmiuksiensa kehittämisessä siltä varalta, että uusi muuttoliikekriisi puhkeaa.

b)   Hallintotapa

Komission tulisi tarvittaessa yhteistyössä EUH:n kanssa toimia johtavassa asemassa seuranta- ja varautumisvaiheessa hyödyntäen kaikkia resurssejaan, mukaan lukien Euroopan muuttoliikeyhteyshenkilöt, EU:n hätäavun koordinointikeskus (ERCC) ja käytettävissä olevat varat, näiden kulloistenkin toimeksiantojen, tavoitteiden ja menettelyjen mukaisesti. Komission olisi toimittava verkoston puheenjohtajana ja huolehdittava sen sihteeristötehtävistä, kerättävä tiedot ja toimitettava tarvittavat raportit sekä seurattava kaikkien toimenpiteiden täytäntöönpanoa toimijasta riippumatta.

Jäsenvaltioiden, EU:n virastojen ja muiden toimijoiden olisi tuettava komissiota edellä mainituissa tehtävissä erityisesti toimittamalla viivyttelemättä tarkat tiedot, analyysit ja ennusteet sekä arvioimalla omaa varautumis- ja valmiussuunnitteluaan.

Tarvittavat teknisen, strategisen ja tarvittaessa poliittisen tason keskustelut, jotka edellyttävät toimenpiteitä jäsenvaltioissa, olisi käytävä asiaankuuluvissa neuvoston valmisteluelimissä muuttoliikettä koskevan varautumis- ja kriisisuunnitelman tässä vaiheessa annettavien komission kertomusten tulosten pohjalta.

Tilanteissa, joissa neuvosto päättää antaa toimintapäätelmiä ja -suosituksia, verkoston olisi tuettava niiden täytäntöönpanoa vaihtamalla asiaankuuluvat tiedot.

c)   Työnkulku

Tilannetietojen ja varhaisvaroitusten/ennusteiden jakaminen

Komission olisi kutsuttava verkoston kokoukset tai videoneuvottelut koolle säännöllisesti, vähintään neljännesvuosittain. Yhteydenpidon tiheys riippuisi muuttoliiketilanteen vakavuudesta sekä muuttoliikettä ja valmistautumista koskevan seurannan yhteydessä havaituista kysymyksistä.

Tärkeimpien lähtö-, kauttakulku- ja/tai kohdemaina olevien kolmansien maiden edustajat sekä keskeisten kansainvälisten kumppaneiden ja sidosryhmien edustajat olisi tarvittaessa ja mahdollisuuksien mukaan kutsuttava tapauskohtaisesti verkoston keskusteluihin, joissa keskitytään tiettyyn muuttoreittiin, jotta voidaan vaihtaa viipymättä ja säännöllisesti tietoja muuttovirroista, salakuljetuksesta ja muista tekijöistä (ml. geopoliittiset tekijät, terveyteen, ympäristöön ja ilmastoon liittyvät tekijät sekä demografiset ja muut sosioekonomiset tekijät), jotka vaikuttavat EU:n turvapaikka-asioihin, muuttoliikkeen hallintaan tai rajaturvallisuuteen. Tähän osallistumiseen sovellettavat säännöt olisi laadittava asianomaisia maita kuullen vastaavien EU:n edustustojen kautta tiiviissä yhteistyössä EUH:n kanssa.

Varautumisen tulisi olla keskeinen osa muuttoliikedialogia, jota käydään kolmansien maiden kanssa erityisesti EU:n naapurialueilla, ja sen puitteissa olisi pyrittävä luomaan viestintäkanavia ja yksilöimään paikallisia toimijoita, joita käytetään ja joihin otetaan yhteyttä kriisitilanteissa.

Komission olisi mahdollisuuksien mukaan järjestettävä yhteistyössä EUH:n kanssa ad hoc -pohjalta erityisiä muuttoreittikohtaisia videokonferensseja tärkeimpien lähtö-, kauttakulku- ja/tai kohdemaina olevien kolmansien maiden kanssa ja vahvistettava vastaavien nykyisin järjestettävien videokonferenssien asemaa. Videoneuvotteluihin tulisi ottaa mukaan myös kaikki muut sidosryhmät, joihin muuttoliike tietyllä muuttoreitillä vaikuttaa tai joilla siihen liittyy selkeä intressi. Videoneuvottelun rakenteen tulisi olla sellainen, että se kannustaa perusteellisiin keskusteluihin tiiviissä yhteistyössä EU:n edustustojen kanssa kaikkia osallistujia hyödyttävällä tavalla.

Verkoston kaikkien yhteyspisteiden olisi annettava tietoja tarvittavan tilannekuvan muodostamiseksi. Jaettavia tilannetietoja ovat tiedot muuttovirroista, vastaanotto-, turvapaikka- ja rajaturvallisuusjärjestelmistä, muuttoliikkeen alalla jäsenvaltioissa ja kolmansissa maissa tapahtuneesta kansallisesta kehityksestä ja yhteistyötoimista kolmansien maiden kanssa sekä ennakkovaroitukset/ennusteet. Kaikkien yhteyspisteiden olisi vaihdettava tietoja haasteista, puutteista ja reagointitoimista paikan päällä, jotta saadaan aikaan yhteinen tilannekuva EU:n tasolla. Verkoston tarkka toiminta olisi esitettävä yksityiskohtaisesti menettelytapaohjeissa.

Verkoston olisi hyödynnettävä täysimääräisesti käytettävissä olevia viestintäkanavia ja -foorumeita, mukaan lukien mahdollisuuksien mukaan IPCR-foorumi ja sen erityiset toiminnot. Jos käytettävissä olevat välineet eivät ole riittäviä, komissio harkitsee nykyisten foorumiensa parantamista tai erityisen suojatun verkkopohjaisen foorumin perustamista varmistaakseen nopean tiedonvaihdon verkoston sisällä.

Edellä mainittujen tietojen pohjalta komission olisi laadittava tilannekatsauksia esittämällä erityinen muuttoliiketilannekatsaus ja -analyysi (Migration Situational Awareness and Analysis, MISAA) väliajoin, joista verkoston olisi päätettävä seuranta- ja varautumisvaiheessa. MISAA-raportin tulisi perustua yhteisen tilannetietoisuuden ja -analyysin (ISAA) raportointimalliin ja -menetelmiin. Nykyinen ISAA-raportti kehitettiin vuoden 2015 pakolaiskriisin yhteydessä aktivoitujen IPCR-järjestelyjen aikana, ja se on määrä korvata MISAA-raportilla, mikäli puheenjohtajavaltio deaktivoi IPCR-järjestelyt. Toimijoiden tulisi mahdollisuuksien mukaan jakaa myös EU:n ulkopuolisista lähteistä, kuten kolmansilta mailta ja kansainvälisiltä kumppaneilta, saatavat tiedot. MISAA-raportissa tulisi yksilöidä suuntauksia ja mahdollisesti antaa ennakkovaroituksia/ennusteita muuttovirroista, jotta voidaan varoittaa kaikkia toimijoita ja pohjustaa niiden korjaavia toimenpiteitä. MISAA-raportti olisi jaettava toimijoiden kanssa yksinomaan IPCR-foorumin kautta noudattaen kaikilta osin kyseisen foorumin käyttöön sovellettavia sääntöjä ja huolehtien samalla EU:n hätäavun koordinointikeskuksen osallistumisesta.

Jäsenvaltioiden olisi keskusteltava tarvittavista toimenpiteistä ja päätelmistä MISAA-raportin pohjalta. Jäsenvaltioiden olisi käytävä keskusteluja teknisellä, strategisella ja tarvittaessa poliittisella tasolla asianomaisissa neuvoston valmisteluelimissä tai neuvoston istunnoissa. Neuvosto voi antaa toimintapäätelmiä ja -suosituksia, joiden pohjalta asianomaisten toimijoiden tulisi ryhtyä jatkotoimiin verkoston tuella.

Häiriönsietokyvyn kehittämisen tukeminen

Muuttoliikkeen hallintaa koskevien kertomusten ja kansallisten strategioiden pohjalta, joista säädetään turvapaikka- ja maahanmuuttoasioiden hallintaa koskevan asetusehdotuksen 6 artiklan 4 kohdassa ja 6 kohdassa, ja muuttoliikkeen hallinnan häiriönsietokyvyn parantamiseksi koko EU:ssa tulisi ottaa käyttöön muuttoliikettä koskeva valmiusjakso.

Turvapaikka- ja maahanmuuttoasioiden hallintaa koskevan asetusehdotuksen 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti jäsenvaltioilla on oltava käytössä kansalliset strategiat, joilla varmistetaan riittävät valmiudet turvapaikka- ja maahanmuuttoasioiden tehokkaalle hallinnalle ja joissa on tiedot siitä, miten jäsenvaltiot panevat täytäntöön mainitussa asetuksessa vahvistetut periaatteet ja siitä johtuvat oikeudelliset velvoitteet kansallisella tasolla. Näihin strategioihin sisältyy kansallisen tason valmiussuunnittelu ottaen huomioon varautumissuunnittelu, josta säädetään sovellettavassa lainsäädännössä, muun muassa asetuksen (EU) 2019/1896 (Euroopan raja- ja merivartiovirasto) 8 artiklan 6 kohdassa ja 9 artiklan 3, 5 ja 6 kohdassa, ja Euroopan yhdennetyn rajaturvallisuuden täytäntöönpano kyseisen asetuksen mukaisesti.

EU:n virastojen olisi raportoitava komissiolle valmiuksistaan ja valmiussuunnitelmistaan sekä toimitettava mahdolliset muut selvitykset, joita komissio voi käyttää tässä yhteydessä.

EUH:n olisi osallistuttava muuttoliikkeen ulkoisiin näkökohtiin ja yhteistyötoimiin lähtö-, kauttakulku- ja/tai kohdemaina olevien kolmansien maiden kanssa.

Kolmansille maille olisi annettava mahdollisuus jakaa vapaaehtoisesti tiedot omista muuttoliikestrategioistaan ja valmiussuunnitelmistaan komission tai verkoston kanssa.

Kaikkien näiden tietojen pohjalta ja turvapaikka- ja maahanmuuttoasioiden hallintaa koskevan asetusehdotuksen 6 artiklan 4 kohdan mukaisesti komissio esittää vuosittain muuttoliikkeen hallintaa koskevan kertomuksen, jossa esitetään muuttoliiketilanteen todennäköinen kehitys sekä unionin ja jäsenvaltioiden varautuminen siihen.

Jäsenvaltioiden olisi keskusteltava komission vuotuisten kertomusten tuloksista asianmukaisilla foorumeilla.

Komission olisi verkoston muiden toimijoiden tuella luotava puitteet vuotuisissa kertomuksissa esitettyjen tulosten jatkoseurantaa varten ja raportoitava saavutetusta edistyksestä ja tilanteesta seuraavalla vuotuisella raportointijaksolla.

3.   MUUTTOLIIKEKRIISIN HALLINNAN VAIHE (VAIHE 2)

a)   Tarkoitus

Muuttoliikettä koskevan varautumis- ja kriisisuunnitelman tavoitteena on kriisinhallintavaiheessa tukea EU:n nopeaa, tehokasta ja koordinoitua reagointia kriisiin antamalla EU:n päätöksentekijöille oikea-aikaista ja ajantasaista tietoa kehittyvästä operatiivisesta tilanteesta sekä tukemalla seurantaa, koordinointia kentällä ja viestintää teknisellä tasolla kaikkien toimijoiden välillä.

b)   Hallintotapa

Muuttoliikettä koskevan varautumis- ja kriisisuunnitelman kriisinhallintavaiheessa ja niin kauan kuin EU:n yleisiä kriisimekanismeja (unionin pelastuspalvelumekanismia, EU:n poliittisen kriisitoiminnan integroituja järjestelyjä, ARGUS-järjestelmää ja kriisinhallintamekanismia) ei ole aktivoitu, käytetään muuttoliikettä koskevan varautumis- ja kriisisuunnitelman kehystä, kuten verkostoa ja raportointimekanismia, suunnitelman tavoitteisiin pääsemiseksi.

Kun EU:n yleiset kriisimekanismit on aktivoitu kulloistenkin menettelyjensä ja tavoitteidensa mukaisesti, olisi varmistettava yleisen kriisinhallinnan rooli, mihin kuuluu tarvittava kriisimekanismien välinen koordinointi.

Vaiheen 2 aktivoinnin aikana vaiheen 1 toimia jatketaan ja tehostetaan.

Komission aktivoiman ja puheenjohtaman verkoston olisi tuettava EU:n yleisten kriisimekanismien työtä. Tuessa olisi keskityttävä erityisesti luomaan tilannetietoisuutta, jota tarvitaan kyseisissä mekanismeissa käytäviä keskusteluja ja niissä tehtäviä päätöksiä varten, ja seuraamaan, miten asiaankuuluvat toimijat panevat ne täytäntöön. Tätä varten verkoston olisi kokoonnuttava säännöllisesti videoneuvotteluissa ja keskusteltava kaikista EU:n yleisten kriisimekanismien puitteissa tehtyjen päätösten operatiivisista näkökohdista ja raportoitava takaisin niille.

Jos jäsenvaltioiden kriisinhallintakeskukset aktivoidaan, niiden olisi varmistettava riittävät kytkökset EU:n yleisiin kriisimekanismeihin, muun muassa unionin pelastuspalvelumekanismiin ja EU:n hätäavun koordinointikeskukseen, ja tuettava yhteyspisteensä toimintaa verkostossa suosituksessa 5 tarkoitettujen suuntaviivojen mukaisesti.

Tarvittaessa ja IPCR-sääntöjen mukaisesti neuvostossa pidettäviä kokouksia täydentäen voidaan käydä lisäkeskusteluja asiaankuuluvissa neuvoston valmisteluelimissä tai neuvostossa komission tilannekatsausten tulosten pohjalta.

Kunkin toimijan olisi toteutettava tarvittavat toimenpiteet, muun muassa jäljempänä d kohdassa mainitut välineistöön kuuluvat toimenpiteet.

c)   Työnkulku

1.

Komissio voi käynnistää muuttoliikettä koskevan varautumis- ja kriisisuunnitelman kriisinhallintavaiheen yhteisymmärryksessä sellaisen jäsenvaltion kanssa, johon muuttoliikekriisitilanne suosituksessa 4 tarkoitetulla tavalla kohdistuu.

2.

Komission yhteyspisteen olisi ilmoitettava verkoston muille yhteyspisteille (EU:n puheenjohtajavaltiolle, jäsenvaltioille, neuvostolle, EUH:lle ja EU:n virastoille) päätöksestä aktivoida muuttoliikettä koskeva varautumis- ja kriisisuunnitelma sen kriisinhallintavaiheessa.

3.

Komissio aktivoi verkoston välittömästi toimimaan ympärivuorokautisesti viikon jokaisena päivänä ja kutsuu koolle verkoston kiireellisen kokouksen/videoneuvottelun, jossa käsitellään teknisellä tasolla seuraavia seikkoja:

a)

tietojenvaihto tilanteesta;

b)

nopean, tehokkaan ja tuloksellisen reagoinnin vaihtoehtojen analysointi;

c)

yleisölle suunnattavien viestien koordinointi nykyisten rakenteiden mukaisesti;

d)

tuen koordinointi paikan päällä.

4.

Jäsenvaltion, johon kriisi kohdistuu, olisi aktivoitava omat valmiustoimenpiteensä ja tehtävä alustava tarvearvio, joka olisi jaettava välittömästi komission ja verkoston muiden jäsenten kanssa. Tähän alustavaan arvioon olisi sisällyttävä seuraavat tiedot:

a)

tilanne paikan päällä, tärkeimmät liikkeellepanevat tekijät sekä ennuste, mukaan lukien mahdolliset seuraukset;

b)

senhetkiset aineelliset, operatiiviset ja taloudelliset valmiudet;

c)

valmiustoimenpiteiden täytäntöönpano;

d)

aineelliset, operatiiviset ja taloudelliset tarpeet, jotka asiaankuuluvien toimijoiden, kuten muiden jäsenvaltioiden ja EU:n virastojen, tulisi täyttää.

5.

Verkoston kautta kerättyjen tietojen perusteella komission olisi ilmoitettava verkostolle erityisesti seuraavat:

a)

tilannekatsaus, mukaan lukien ennuste ja mahdolliset seuraukset; mahdollisuuksien mukaan tiedot myös asiaankuuluvista kolmansista maista ja niiden tilanteesta;

b)

kriisin koettelemien jäsenvaltioiden ja lähtö-, kauttakulku- ja/tai kohdemaina olevien kolmansien maiden nykyiset valmiudet sekä EU:n ja muiden jäsenvaltioiden nykyiset valmiudet vastata kriisiin;

c)

EU:n ja jäsenvaltioiden tuen nykyinen taso;

d)

puutteiden ja tarpeiden arviointi;

e)

mahdolliset toimet EU:n toimielinten, EU:n elinten, EU:n virastojen ja jäsenvaltioiden tasolla jäljempänä esitetyn välineistön puitteissa.

Kun jäsenvaltio on esittänyt perustellun pyynnön asetusehdotuksen 2 artiklan 1 kohdan tai 6 artiklan 1 kohdan nojalla muuttoliike- ja turvapaikka-asioihin liittyvien kriisitilanteiden ja ylivoimaisten esteiden vuoksi, verkoston kautta kerättävät tiedot voivat tukea komission analyysiä ja toimia kyseisen ehdotuksen 2 ja 6 artiklan mukaisesti.

Kun komissio arvioi jäsenvaltion maahanmuuttotilannetta turvapaikka- ja maahanmuuttoasioiden hallintaa koskevan asetusehdotuksen 47 artiklan mukaisesti, verkoston kautta kerättävät tiedot voivat tukea komission kertomuksen laadintaa muuttopaineesta kyseisen ehdotuksen 48 artiklan mukaisesti.

Pelastuspalveluavun osalta jäsenvaltioiden välinen koordinointi olisi varmistettava EU:n hätäavun koordinointikeskuksen kautta.

6.

Neuvoston puheenjohtajavaltio voi harkita tarvetta kutsua koolle ylimääräinen neuvoston istunto.

7.

Verkosto kytkeytyy EU:n yleisten kriisinhallintajärjestelmien työhön niiden aktivoinnin jälkeen tarjoamalla tilannetietoisuutta ja vaihtamalla tietoja, joita tarvitaan kyseisten järjestelmien puitteissa sovittujen tarvittavien toimien täytäntöönpanon seuraamiseksi teknisellä tasolla.

8.

Koordinointi jäsenvaltioissa olisi varmistettava muuttoliikettä käsittelevissä kansallisissa kriisinhallintamekanismeissa, joihin kaikki asiaankuuluvat kansalliset toimijat osallistuvat, täysin johdonmukaisesti ja yhtenevästi muuttoliikettä koskevan varautumis- ja kriisisuunnitelman täytäntöönpanon kanssa IPCR:n yleisen koordinointitehtävän puitteissa.

9.

Siinä tapauksessa, että unionin pelastuspalvelumekanismi aktivoidaan, komission johdolla toimivan EU:n hätäavun koordinointikeskuksen (ERCC) olisi varmistettava tuki sille, että apua pyytäville jäsenvaltioille voidaan antaa nopeasti hätätilanteen tukea, ja toimittava kaikkien EU:n jäsenvaltioiden ja osallistuvien maiden välisenä pelastuspalveluavun koordinointikeskuksena. Asianomaisten komission yksiköiden välille olisi luotava ympärivuorokautinen viikon jokaisena päivänä toimiva yhteys.

10.

Tarvittaessa ja mahdollisuuksien mukaan olisi perustettava tehostettu seurantamekanismi kolmansiin maihin siten, että lähetetään tai aktivoidaan yhteyshenkilöitä, jotka edustavat kaikkia toimijoita tärkeimmistä kauttakulku-, lähtö- ja/tai kohdemaina olevia kolmansista maista.

11.

Muita alakohtaisia kriisimekanismeja ja -välineitä olisi aktivoitava riippuen jäljempänä esitetyssä välineistössä luetelluista tarpeista.

12.

Verkosto olisi aktivoitava toimimaan ympärivuorokautisesti viikon jokaisena päivänä kriisin ajaksi.

13.

Jos IPCR-järjestelyt aktivoidaan, säännöllinen muuttoliikeseuranta varmistetaan ISAA-raporteilla, jotka korvaavat MISAA-raportit aktivointijakson ajaksi. Jos IPCR-järjestelyjä ei aktivoida, MISAA-raportteja, joita komissio on antanut muuttoliikettä koskevan varautumis- ja kriisisuunnitelman ensimmäisessä vaiheessa, annetaan edelleen asiaankuuluvilta toimijoilta verkoston kautta kerättävien tietojen pohjalta.

14.

MISAA-/ISAA-raporteista, joita komissio antaa muuttoliikettä koskevan varautumis- ja kriisisuunnitelman tässä vaiheessa, olisi keskusteltava asiaankuuluvissa neuvoston valmisteluelimissä tai neuvostossa.

15.

Komissio voi yhden tai useamman jäsenvaltion pyynnöstä tai omasta aloitteestaan deaktivoida muuttoliikettä koskevan varautumis- ja kriisisuunnitelman kriisinhallintavaiheen, kun kriisin aiheuttanut tilanne on päättynyt tai sen katsotaan olevan hallinnassa.

16.

Komission olisi yhdessä neuvoston, EUH:n ja EU:n virastojen kanssa järjestettävä kohdennettua koulutusta muuttoliikkeeseen liittyvissä kriisitilanteissa käytettävistä menettelyistä ja välineistä, jotta voidaan parantaa kaiken asianomaisen henkilöstön tietämystä ja valmiutta.

17.

Kaikkien toimijoiden olisi säännöllisesti harjoiteltava reagointiaan muuttoliikekriiseihin kansallisella ja Euroopan tasolla ja tarvittaessa tehtävä nykyiseen muuttoliikettä koskevaan varautumis- ja kriisisuunnitelmaan tarkistuksia saatujen kokemusten perusteella.

d)   Välineistö

Seuraavat toimenpiteet muodostavat välineistön, jolla reagoidaan muuttoliikekriisiin asiaa koskevan lainsäädännön mukaisesti.

Toimenpiteet lähtö-, kauttakulku- ja/tai kohdemaissa

Kolmansien kumppaneiden kanssa parhaillaan tehtävän yhteistyön lisäksi komissio huolehtii yhteistyössä EUH:n, EU:n edustustojen ja jäsenvaltioiden kanssa koordinoinnista tärkeimpien lähtö-, kauttakulku- ja/tai kohdemaina olevien kolmansien maiden kanssa kiinnittäen erityistä huomiota EU:n naapurimaihin, jotta niitä voidaan tukea niiden vastaanottovalmiuksien parantamisessa ja muuttovirtojen paremmassa hallinnassa, erityisesti rajojen suojelussa ja ihmissalakuljetuksen torjunnassa, sekä tehostaa palautusyhteistyötä.

Komissio luo yhteistyössä jäsenvaltioiden ja EUH:n kanssa uusia turvallisia käytäviä ja uudelleensijoitusjärjestelmiä asianomaisissa lähtö-, kauttakulku- ja/tai kohdemaina olevissa kolmansissa maissa.

Komissio tekee yhteistyötä tärkeimpien kansainvälisten järjestöjen (erityisesti YK:n pakolaisjärjestön UNHCR:n ja Kansainvälisen siirtolaisuusjärjestön IOM:n) ja keskeisten kansalaisjärjestöjen kanssa ja varmistaa niiden välisen synergian, jotta toimenpiteet saataisiin asianmukaisesti täydentämään toisiaan kulloisessakin lähtö-, kauttakulku- ja/tai kohdemaassa.

Komissio tarkastelee uudelleen ja aktivoi todettujen tarpeiden perusteella rahoitusta, jota voidaan saada kaikista asiaankuuluvista (sisäisistä ja ulkoisista) rahoitusvälineistä, soveltuvin osin myös hätäapurahoituksena, kunkin välineen oikeudellisen kehyksen ja tavoitteiden mukaisesti. Eri välineiden kesken on harjoitettava yhteistä ajattelua, koska se on olennaista pitkittyneeseen muuttopaineeseen vastaamiseksi.

Poikkeuksellisissa olosuhteissa komissio tutkii, onko monivuotisen rahoituskehyksen säännösten perusteella käytettävissä lisävaroja, jos edellä mainittu rahoitus ei ole riittävä.

Komissio harkitsee yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa EU:n talousarviosta ja kansallisista talousarvioista saatavan rahoituksen yhteiskäyttöä, kunnes päätetään rahoituksen jatkamisesta seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen aikana.

Tarvittaessa ja mahdollisuuksien mukaan komissio perustaa yhdessä jäsenvaltioiden nykyisten järjestelyjen kanssa tehostetun seurantamekanismin kolmansiin maihin ja käyttää myös muuttoreittikohtaisia videoneuvotteluja, jos ne on otettu käyttöön muuttoliikettä koskevan varautumis- ja kriisisuunnitelman mukaisesti, sekä lähettää tai aktivoi yhteyshenkilöitä tärkeimpiin kauttakulku-, lähtö- ja/tai kohdemaina oleviin kolmansiin maihin.

Jos EU:n ja kolmannen maan välillä on tehty asemaa koskeva sopimus, Frontex lähettää rajaturvallisuusryhmiä tukemaan kyseisen kolmannen maan toimivaltaisia viranomaisia sen rajojen valvonnassa.

EUH aktivoi kriisinhallintamekanisminsa, kun ilmenee vakava tilanne tai hätätilanne, johon liittyy muuttoliikkeen ulkoinen ulottuvuus, käyttäen tarpeen mukaan kriisinhallintamekanismin yksittäisiä osia: kriisikokousta (Crisis Meeting), kriisiryhmää (Crisis Cell), kriisiyksikköä (Crisis Platform) ja erityistyöryhmää (Task Force).

EUH:n edustustot hoitavat tiiviissä yhteistyössä komission kanssa tehtävänsä ennen kriisiä, sen aikana ja sen jälkeen muun muassa tarjoamalla tilannetietoisuutta, mutta myös huolehtimalla EU:n diplomaattisista, poliittisista ja operatiivisista toimista.

EUH ottaa käyttöön turvallisuuteen ja rauhaan sovellettavasta yhdennetystä lähestymistavasta vastaavaan linjaan, siviilikriisinhallinnan suunnittelu- ja toteutusvoimavaraan, sotilaskriisinhallinnan suunnittelu- ja toteutusvoimavaraan ja yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan operaatioihin kuuluvat toiminnot pyrkimyksenään saattaa valmiuteen asianmukainen koordinointifoorumi tilannetietoisuuteen ja varautumiseen (häiriönsietokykyyn) liittyville toiminnoille.

Toimenpiteet EU:n ulkorajoilla sijaitsevissa jäsenvaltioissa

Rajaturvallisuutta, vastaanottoa ja turvapaikka-asioita koskevat kansalliset valmiussuunnitelmat/toimenpiteet aktivoidaan EU:n ulkorajoilla sijaitsevissa jäsenvaltioissa.

Jäsenvaltiot toimittavat tietoja operatiivisesta tilanteesta, puutteista ja tarpeista EU:n ulkorajoilla.

Unionin pelastuspalvelumekanismi voidaan EU:n ulkorajalla sijaitsevan jäsenvaltion pyynnöstä aktivoida tarjoamaan tarvittavaa apua.

Rajavalvontaa tehostetaan yhteistyössä komission ja EU:n virastojen kanssa, jotta se kattaisi alueet, joita asia eniten koskee.

Frontexin tukea annetaan jäsenvaltioiden pyynnöstä nykyisten yhteisten operaatioiden tehostamiseen tai Frontexin nopeaan rajainterventioon.

EASO lähettää jäsenvaltioiden kanssa koordinoiden tarvittavaa henkilöstöä ja välineistöä avustamaan vastaanotossa ja turvapaikka-asioissa.

Europol lähettää jäsenvaltioiden kanssa koordinoiden henkilöstöään/välineistöä/yhteyshenkilöitä suorittamaan saapuvien maahantulijoiden turvatarkastuksia.

Frontex tukee palauttamistoimia koordinoidusti jäsenvaltioiden kanssa lähettämällä palautusasiantuntijoita ja järjestämällä ja koordinoimalla palautusoperaatioita tilaus- ja reittilennoilla, myös saattajien ja palautusvalvojien kanssa.

Komissio perustaa EU:n ulkorajoilla sijaitseviin jäsenvaltioihin Euroopan unionin alueelliset toimintayksiköt (European Regional Task Force, EURTF) helpottamaan tiedonvaihtoa ja parantamaan kaikkien sidosryhmien välistä koordinointia.

Kohteisiin, joihin kohdistuu suuri paine, perustetaan järjestelykeskuksia ja vastaanottokeskuksia, joiden henkilöstöstä huolehtivat asianomaiset kansalliset viranomaiset ja joita EU:n virastot tukevat tarvittavilla muuttoliikkeen ja turvallisuuden tietojärjestelmillä.

Komissio lähettää henkilöstöä EU:n ulkorajoilla sijaitseviin jäsenvaltioihin avustamaan reagointitoimien koordinoinnissa.

Komissio sopii koordinoidusti jäsenvaltioiden kanssa keskeisestä yleisölle suunnattavasta kriisiviestinnästä ja käyttää tehokkaimpia viestintävälineitä, kuten IPCR-foorumia, levittääkseen näitä viestejä ja torjuakseen disinformaatiota.

Komissio tekee yhteistoiminnassa jäsenvaltioiden kanssa tapauskohtaisesti yhteistyötä tärkeimpien kansainvälisten järjestöjen (erityisesti UNHCR:n ja IOM:n) ja keskeisten kansalaisjärjestöjen kanssa, jotta toimenpiteet saataisiin asianmukaisesti täydentämään toisiaan jäsenvaltioissa EU:n ulkorajoilla.

Komissio tukee jäsenvaltioita vapaaehtoista paluuta ja uudelleenkotoutumista koskevissa hankkeissa.

Komissio tarkastelee uudelleen ja aktivoi jäsenvaltioiden tarvearvioinnin perusteella rahoitusta, jota voidaan saada kaikista asiaankuuluvista (sisäisistä ja ulkoisista) rahoitusvälineistä, soveltuvin osin myös hätäapurahoituksena.

Poikkeuksellisissa olosuhteissa komissio tutkii, onko monivuotisen rahoituskehyksen säännösten perusteella käytettävissä lisävaroja, jos edellä mainittu rahoitus ei ole riittävä.

Komissio harkitsee yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa EU:n talousarviosta ja kansallisista talousarvioista saatavan rahoituksen yhteiskäyttöä, kunnes päätetään rahoituksen jatkamisesta seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen aikana.

Jäsenvaltiot, joihin paine ei kohdistu, voivat tarjota EU:n ulkorajoilla sijaitseville jäsenvaltioille apua lähettämällä kalustoa, materiaalia ja henkilöstöä, myös erityishenkilöstöä, sekä osallistumalla muuttajien vapaaehtoiseen uudelleensijoitukseen ja tarjoamalla omaa henkilöstöään EU:n virastojen operaatioihin.

Jäsenvaltiot, joihin paine ei kohdistu, voivat osallistua hätätoimenpiteiden toteuttamiseksi tarvittavien lisärahoitusratkaisujen rahoittamiseen.

Toimenpiteet muissa jäsenvaltioissa, joihin paine kohdistuu

Vastaanotto- ja turvapaikkatoimintaan liittyvät kansalliset valmiussuunnitelmat/toimenpiteet aktivoidaan myös muissa jäsenvaltioissa, joihin paine kohdistuu.

Kyseiset muut jäsenvaltiot, joihin paine kohdistuu, toimittavat tietoja operatiivisesta tilanteesta, puutteista ja tarpeista.

Unionin pelastuspalvelumekanismi voidaan sellaisen jäsenvaltion pyynnöstä, johon paine kohdistuu, aktivoida tarjoamaan tarvittavaa apua.

Komissio perustaa muihin jäsenvaltioihin, joihin paine kohdistuu, Euroopan unionin alueelliset toimintayksiköt (European Regional Task Force, EURTF) helpottamaan tiedonvaihtoa ja parantamaan kaikkien sidosryhmien välistä koordinointia.

Frontex tukee palauttamistoimia koordinoidusti jäsenvaltioiden kanssa lähettämällä palautusasiantuntijoita ja järjestämällä ja koordinoimalla palautusoperaatioita tilaus- ja reittilennoilla, myös saattajien ja palautusvalvojien kanssa.

EASO lähettää jäsenvaltioiden kanssa koordinoiden tarvittavaa henkilöstöä ja välineistöä avustamaan vastaanotossa ja turvapaikka-asioissa.

Europol lähettää henkilöstöään/välineistöä/yhteyshenkilöitä suorittamaan saapuvien maahantulijoiden turvatarkastuksia.

Komissio lähettää henkilöstöä jäsenvaltioihin, joihin paine kohdistuu, avustamaan reagointitoimien koordinoinnissa.

Komissio sopii koordinoidusti jäsenvaltioiden kanssa keskeisestä yleisölle suunnattavasta kriisiviestinnästä ja käyttää tehokkaimpia viestintävälineitä, kuten IPCR-foorumia, levittääkseen näitä viestejä ja torjuakseen disinformaatiota.

Komissio tekee yhteistoiminnassa jäsenvaltioiden kanssa yhteistyötä tärkeimpien kansainvälisten järjestöjen (erityisesti UNHCR:n ja IOM:n) ja keskeisten kansalaisjärjestöjen kanssa, jotta toimenpiteet saataisiin asianmukaisesti täydentämään toisiaan muissa jäsenvaltioissa, joihin paine kohdistuu.

Komissio tukee muita jäsenvaltioita, joihin paine kohdistuu, vapaaehtoista paluuta ja uudelleenkotoutumista koskevissa hankkeissa.

Komissio tarkastelee uudelleen ja aktivoi jäsenvaltioiden tarvearvioinnin perusteella rahoitusta, jota voidaan saada kaikista asiaankuuluvista (sisäisistä ja ulkoisista) rahoitusvälineistä, soveltuvin osin myös hätäapurahoituksena.

Poikkeuksellisissa olosuhteissa komissio tutkii, onko monivuotisen rahoituskehyksen säännösten perusteella käytettävissä lisävaroja, jos edellä mainittu rahoitus ei ole riittävä.

Komissio harkitsee yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa EU:n talousarviosta ja kansallisista talousarvioista saatavan rahoituksen yhteiskäyttöä, kunnes päätetään rahoituksen jatkamisesta seuraavan monivuotisen rahoituskehyksen aikana.

Jäsenvaltiot, joihin paine ei kohdistu, voivat tarjota muille jäsenvaltioille, joihin paine kohdistuu, apua lähettämällä kalustoa, materiaalia ja henkilöstöä, myös erityishenkilöstöä, sekä osallistumalla muuttajien vapaaehtoiseen uudelleensijoitukseen ja tarjoamalla omaa henkilöstöään EU:n virastojen operaatioihin.

Jäsenvaltiot, joihin paine ei kohdistu, voivat osallistua hätätoimenpiteiden toteuttamiseksi tarvittavien lisärahoitusratkaisujen rahoittamiseen.

KUVA 1

Graafinen esitys muuttoliikettä koskevan varautumis- ja kriisisuunnitelman monitasorakenteesta.

Image 1


Oikaisuja

1.10.2020   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 317/39


Oikaisu komission delegoituun asetukseen (EU) 2019/2018, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1369 täydentämisestä suoran myyntitoiminnon kylmäsäilytyslaitteiden energiamerkinnän osalta

( Euroopan unionin virallinen lehti L 315, 5. joulukuuta 2019 )

Sivulla 174, liitteessä IV, taulukossa 4, arvot kohdissa ”Supermarkettien pakastinkalusteina käytettävät pystykaapit ja yhdistelmäkalusteet” ja ”Supermarkettien pakastinkalusteina käytettävät vaakasuuntaiset kaapit” korvataan seuraavasti:

”Supermarkettien pakastinkalusteina käytettävät pystykaapit ja yhdistelmäkalusteet

L1

≤ –15

ei sov.

≤ –18

1,00

L2

≤ –12

ei sov.

≤ –18

0,90

L3

≤ –12

ei sov.

≤ –15

0,90

Supermarkettien pakastinkalusteina käytettävät vaakasuuntaiset kaapit

L1

≤ –15

ei sov.

≤ –18

1,00

L2

≤ –12

ei sov.

≤ –18

0,92

L3

≤ –12

ei sov.

≤ –15

0,92”