ISSN 1977-0812

Euroopan unionin

virallinen lehti

L 174

European flag  

Suomenkielinen laitos

Lainsäädäntö

63. vuosikerta
3. kesäkuu 2020


Sisältö

 

II   Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

Sivu

 

 

ASETUKSET

 

*

Komission delegoitu asetus (EU) 2020/686, annettu 17 päivänä joulukuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/429 täydentämisestä sukusolujen ja alkioiden pitopaikkojen hyväksymisen sekä tiettyjen pidettävien maaeläinten sukusolujen ja alkioiden unionin sisäisiin siirtoihin sovellettavien jäljitettävyyttä ja eläinterveyttä koskevien vaatimusten osalta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) ( 1 )

1

 

*

Komission delegoitu asetus (EU) 2020/687, annettu 17 päivänä joulukuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/429 täydentämisestä tiettyjen luetteloitujen tautien ehkäisemistä ja torjuntaa koskevien sääntöjen osalta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) ( 1 )

64

 

*

Komission delegoitu asetus (EU) 2020/688, annettu 17 päivänä joulukuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/429 täydentämisestä unionissa tapahtuviin maaeläinten ja siitosmunien siirtoihin sovellettavien eläinterveyttä koskevien vaatimusten osalta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) ( 1 )

140

 

*

Komission delegoitu asetus (EU) 2020/689, annettu 17 päivänä joulukuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/429 täydentämisestä tiettyjen luetteloitujen ja uusien tautien seurantaa, hävittämisohjelmia ja taudista vapaata asemaa koskevien sääntöjen osalta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) ( 1 )

211

 

*

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2020/690, annettu 17 päivänä joulukuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/429 soveltamissäännöistä siltä osin kuin on kyse niistä luetteloiduista taudeista, joihin sovelletaan unionin seurantaohjelmia, ja tällaisten ohjelmien maantieteellisestä soveltamisalasta sekä niistä luetteloiduista taudeista, joiden osalta lokerojen taudista vapaa asema voidaan vahvistaa (ETA: n kannalta merkityksellinen teksti) ( 1 )

341

 

*

Komission delegoitu asetus (EU) 2020/691, annettu 30 päivänä tammikuuta 2020, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/429 täydentämisestä vesiviljelypitopaikkoja ja vesieläinten kuljettajia koskevien sääntöjen osalta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) ( 1 )

345

 

*

Komission delegoitu asetus (EU) 2020/692, annettu 30 päivänä tammikuuta 2020, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/429 täydentämisestä tiettyjen eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden lähetysten unioniin saapumista ja saapumisen jälkeisiä siirtoja ja käsittelyä koskevien sääntöjen osalta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti) ( 1 )

379

 


 

(1)   ETA:n kannalta merkityksellinen teksti

FI

Säädökset, joiden otsikot on painettu laihalla kirjasintyypillä, ovat maatalouspolitiikan alaan kuuluvia juoksevien asioiden hoitoon liityviä säädöksiä, joiden voimassaoloaika on yleensä rajoitettu.

Kaikkien muiden säädösten otsikot on painettu lihavalla kirjasintyypillä ja merkitty tähdellä.


II Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

ASETUKSET

3.6.2020   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 174/1


KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) 2020/686,

annettu 17 päivänä joulukuuta 2019,

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/429 täydentämisestä sukusolujen ja alkioiden pitopaikkojen hyväksymisen sekä tiettyjen pidettävien maaeläinten sukusolujen ja alkioiden unionin sisäisiin siirtoihin sovellettavien jäljitettävyyttä ja eläinterveyttä koskevien vaatimusten osalta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon tarttuvista eläintaudeista sekä tiettyjen eläinterveyttä koskevien säädösten muuttamisesta ja kumoamisesta 9 päivänä maaliskuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/429 (1) (”eläinterveyssäännöstö”) ja erityisesti sen 94 artiklan 3 kohdan, 97 artiklan 2 kohdan, 101 artiklan 3 kohdan, 106 artiklan 1 kohdan, 122 artiklan 1 ja 2 kohdan, 131 artiklan 1 kohdan, 160 artiklan 1 ja 2 kohdan, 161 artiklan 6 kohdan, 162 artiklan 3 ja 4 kohdan, 163 artiklan 5 kohdan, 164 artiklan 2 kohdan, 165 artiklan 3 kohdan ja 279 artiklan 2 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksessa (EU) 2016/429 vahvistetaan eläinten välillä tarttuvien ja eläimestä ihmiseen tarttuvien eläintautien ehkäisemistä ja torjuntaa koskevat säännöt. Kyseisissä säännöissä säädetään muun muassa sukusolujen ja alkioiden pitopaikkojen rekisteröinnistä ja hyväksymisestä sekä sukusolujen ja alkioiden lähetysten unionin sisäisiin siirtoihin sovellettavista jäljitettävyyttä ja eläinterveyttä koskevista vaatimuksista. Lisäksi asetuksessa (EU) 2016/429 siirretään komissiolle valta hyväksyä delegoiduilla säädöksillä sääntöjä, joilla täydennetään tiettyjä kyseisen asetuksen muita kuin keskeisiä osia. Näin ollen on asianmukaista hyväksyä sääntöjä, joilla varmistetaan järjestelmän moitteeton toiminta asetuksella (EU) 2016/429 vahvistetussa uudessa oikeudellisessa kehyksessä.

(2)

Tässä asetuksessa vahvistettuja sääntöjä tarvitaan täydentämään asetuksen (EU) 2016/429 IV osan I osaston 1, 2 ja 5 luvussa vahvistettuja sääntöjä siltä osin kuin on kyse sukusolujen ja alkioiden pitopaikkojen hyväksymisestä, toimivaltaisten viranomaisten pitämistä sukusolujen ja alkioiden pitopaikkojen rekistereistä, toimijoiden tietojen kirjaamis- ja säilyttämisvelvoitteista, jäljitettävyyttä ja eläinterveyttä koskevista vaatimuksista sekä eläinterveyden todentamista koskevista vaatimuksista ja ilmoitusvaatimuksista, joita sovelletaan tiettyjen pidettävien maaeläinten sukusolujen ja alkioiden lähetysten siirtoihin unionin sisällä, jotta voidaan estää tarttuvien eläintautien leviäminen unionissa tällaisten sukusolujen ja alkioiden välityksellä.

(3)

Säännöt ovat sisällöllisesti sidoksissa toisiinsa, ja monia niistä on tarkoitus soveltaa yhdessä. Yksinkertaisuuden ja avoimuuden vuoksi sekä sääntöjen soveltamisen helpottamiseksi ja niiden moninkertaistumisen välttämiseksi säännöt olisikin vahvistettava yhdessä säädöksessä eikä useissa erillisissä säädöksissä, joissa on useita ristiviittauksia ja päällekkäisyyksien vaara.

(4)

Asetuksen (EU) 2016/429 tarkoituksena onkin tehdä sääntelykehyksestä edeltäjäänsä yksinkertaisempi ja joustavampi ja varmistaa samalla, että eläinterveyttä koskeviin vaatimuksiin sekä tauteihin varautumisen ja eläintautien ehkäisemisen ja torjunnan tehostamiseen sovelletaan entistä riskiperusteisempaa lähestymistapaa. Kyseisellä asetuksella haluttiin lisäksi varmistaa, että eläintauteja koskevat säännöt annetaan pääsääntöisesti yhdessä säädöksessä sen sijaan, että niitä olisi siellä täällä eri säädöksissä. Myös tässä asetuksessa vahvistetut sukusoluja ja alkioita koskevat säännöt noudattavat samaa lähestymistapaa.

(5)

Ennen asetuksen (EU) 2016/429 hyväksymistä sukusoluja ja alkioita koskevista unionin säännöistä säädettiin neuvoston direktiiveissä 88/407/ETY (2), 89/556/ETY (3), 90/429/ETY (4) ja 92/65/ETY (5). Asetuksella (EU) 2016/429 nämä neljä direktiiviä kumotaan ja korvataan 21 päivästä huhtikuuta 2021 alkaen. Kyseisissä direktiiveissä vahvistetaan eläinten terveyttä koskevat vaatimukset unionin sisäiselle nauta-, lammas-, vuohi-, sika- ja hevoseläinten, ja periaatteen tasolla tiettyjen muiden eläinlajien, siemennesteen, munasolujen ja alkioiden lähetysten kaupalle ja unioniin saapumiselle. Näissä direktiiveissä vahvistettujen sääntöjen on osoitettu torjuvan tehokkaasti tarttuvien eläintautien leviämistä unionissa. Kyseisten sääntöjen pääsisältö olisi siksi pidettävä ennallaan, mutta niitä olisi päivitettävä siten, että otetaan huomioon niiden soveltamisen yhteydessä saatu kokemus ja ajantasainen tieteellinen tietämys.

(6)

Sukusolut ja alkiot, erityisesti siemenneste mutta vähemmässä määrin myös munasolut ja alkiot, voivat lisätä merkittävästi riskiä eläintautien leviämisestä. Niiden keräämisessä tai tuottamisessa käytetään rajallista määrää luovuttajia mutta niitä käytetään laajalti koko eläinkannassa, joten ne voivat toimia taudin lähteenä merkittävälle määrälle eläimiä, jos niitä ei käsitellä asianmukaisesti tai jos niiden terveystilannetta ei luokitella oikein. Tällaisia tapauksia on esiintynyt aikaisemmin, ja niistä on aiheutunut huomattavia taloudellisia menetyksiä.

(7)

Tautien leviämisvaaran torjumiseksi asetuksessa (EU) 2016/429 säädetään, että sukusolut ja alkiot on kerättävä, tuotettava, käsiteltävä ja varastoitava erityisissä sukusolujen ja alkioiden pitopaikoissa ja niihin on sovellettava erityisiä eläinten terveyttä koskevia järjestelyjä ja hygieniajärjestelyjä. Ennen kuin eläin voidaan ottaa tällaiseen sukusolujen ja alkioiden pitopaikkaan ja hyväksyä jäsenvaltioiden välisiin siirtoihin kelpaavien sukusolujen tai alkioiden luovuttajaksi, sen on täytettävä tiukemmat eläinterveyttä koskevat vaatimukset kuin muuhun eläinkantaan sovelletaan. Asetuksessa (EU) 2016/429 vahvistetaan lisäksi erityiset menettelyt tällaisten sukusolujen ja alkioiden jäljitettävyyden varmistamiseksi sekä erityiset eläinterveyttä koskevat vaatimukset, joita niiden siirtoihin unionissa sovelletaan. Näissä puitteissa on aiheellista vahvistaa tällä asetuksella sukusolujen ja alkioiden lähetysten siirtoja koskevat säännöt lukuisten asetuksessa (EU) 2016/429 vahvistettujen valtuutussäännösten, joilla komissiolle siirretään valta antaa delegoituja säädöksiä, mukaisesti ja erityisesti kyseisen asetuksen IV osassa vahvistettujen valtuutussäännösten mukaisesti.

(8)

Asetuksen (EU) 2016/429 160 artiklan 1 kohdassa säädetään, että komissio antaa delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan muihin jäsenvaltioihin suuntautuviin nauta-, lammas-, vuohi-, sika- ja hevoseläinten sukusolujen ja alkioiden siirtoihin sovellettavia eläinterveyttä koskevia vaatimuksia. Yksi näihin siirtoihin sovellettavista vaatimuksista on, että kyseisten sukusolujen ja alkioiden on oltava lähtöisin sellaisesta sukusolujen ja alkioiden pitopaikasta, joka on hyväksytty tähän tarkoitukseen delegoidussa säädöksessä määritettävin edellytyksin. Lisäksi asetuksen (EU) 2016/429 94 artiklan 3 kohdan c alakohdassa siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä, jotka koskevat erityissääntöjä, joita sovelletaan sellaisten sukusolujen ja alkioiden pitopaikkojen toiminnan lopettamiseen, jotka on aiemmin hyväksytty delegoidussa säädöksessä vahvistettuja vaatimuksia noudattaen. Kyseisen asetuksen 101 artiklan 3 kohdassa säädetään lisäksi, että komissio antaa delegoituja säädöksiä, jotka koskevat yksityiskohtaisia tietoja, jotka on sisällytettävä toimivaltaisen viranomaisen pitämiin rekisteröityjen ja hyväksyttyjen sukusolujen ja alkioiden pitopaikkojen rekistereihin, joihin kuuluvat myös toimintansa lopettaneet sukusolujen ja alkioiden pitopaikat.

(9)

Kaikki näiden asetuksen (EU) 2016/429 säännösten mukaisesti asetettavat eläinterveyttä koskevat vaatimukset ja poikkeukset liittyvät pidettävien maaeläinten sukusolujen ja alkioiden siirtoihin unionissa ja koskevat siten useita eri lajeja. Unionin sääntöjen yksinkertaistamiseksi ne olisikin vahvistettava yhdessä delegoidussa säädöksessä sen sijaan, että niitä on siellä täällä eri delegoiduissa säädöksissä.

(10)

Asetuksen (EU) 2016/429 162 artiklan 1 kohdassa vahvistetaan vähimmäisvaatimukset tiedoille, jotka on oltava jäsenvaltioiden välisiä nauta-, lammas-, vuohi-, sika- ja hevoseläinten sukusolujen ja alkioiden siirtoja varten tarvittavissa eläinterveystodistuksissa. Niissä on oltava sukusolujen ja alkioiden merkintätiedot, jos merkintä on kyseisen asetuksen 121 artiklan 1 kohdan nojalla tai 122 artiklan 1 kohdan mukaisesti annetussa delegoidussa säädöksessä vahvistettujen sääntöjen nojalla pakollinen, sekä tarvittavat tiedot sen osoittamiseksi, että sukusolut ja alkiot täyttävät kyseisen asetuksen 157 ja 159 artiklassa tai sen 160 artiklan mukaisesti annetuissa delegoiduissa säädöksissä vahvistetuissa säännöissä säädetyt siirtoa koskevat vaatimukset. Kyseisen asetuksen 162 artiklan 3 kohdassa säädetään sellaisten delegoitujen asetusten antamisesta, jotka koskevat tietoja, jotka on sisällytettävä eläinterveystodistuksiin. Lisäksi saman asetuksen 163 artiklan 5 kohdassa säädetään, että komissio antaa delegoituja säädöksiä, jotka koskevat velvoitetta ilmoittaa tiettyjen pidettävien maaeläinten sukusolujen ja alkioiden siirroista jäsenvaltioiden välillä. Sukusolujen ja alkioiden mukana on siirroissa oltava eläinterveystodistus, jonka sisältö vahvistetaan kyseisen asetuksen 162 artiklan 3 ja 4 kohdan mukaisesti.

(11)

Asetuksen (EU) 2016/429 94 artiklan 1 kohdan mukaan nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläinten sukusoluja ja alkioita saa siirtää toiseen jäsenvaltioon, jos kyseiset sukusolut ja alkiot on kerätty toimivaltaisten viranomaisten kyseisen asetuksen 97 artiklan 1 kohdan mukaisesti hyväksymissä sukusolujen ja alkioiden pitopaikoissa. Tämä hyväksyntä voidaan myöntää sukusolujen ja alkioiden pitopaikoille ainoastaan, jos ne noudattavat erityisiä vaatimuksia, jotka koskevat karanteenia, eristystä ja muita bioturvaamistoimenpiteitä, valvontaa, tiloja ja välineitä sekä henkilöstön ja eläinlääkärien vastuualueita, toimivaltaa ja erityiskoulutusta. Tässä asetuksessa onkin tarpeen vahvistaa kyseisiin vaatimuksiin perustuvat yksityiskohtaiset säännöt ja ehdot hyväksynnän myöntämiselle sellaisille nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläinten sukusolujen ja alkioiden pitopaikoille, joista kyseisten eläinten sukusoluja ja alkioita saa siirtää toisiin jäsenvaltioihin.

(12)

Direktiivissä 92/65/ETY säädetään, että toiseen jäsenvaltioon siirrettäväksi tarkoitettu lammas- ja vuohieläinten siemenneste voidaan kerätä kyseessä olevien eläinten alkuperäisessä pitopaikassa sen sijaan, että se tehtäisiin siemennesteen keräysasemalla. Tässä asetuksessa olisi säädettävä vastaavanlaisesta poikkeuksesta. Tällaista siemennestettä sisältävien lähetysten siirtämiselle olisi kuitenkin vahvistettava erityiset edellytykset, jotka koskevat muun muassa tällaisten siirtojen tarkoitusta ja määräpaikkana olevan jäsenvaltion suostumusta. Koska tällaisen siemennesteen siirtämiseen saattaa liittyä riskejä, olisi tässä asetuksessa vahvistettava säännöt ja edellytykset kyseisten poikkeuksien sallimiselle.

(13)

Hevoseläinten siemennesteen keräämiseen liittyy erityispiirteitä, jotka johtuvat hevoseläinten erityisestä jalostusjärjestelmästä, jossa otetaan huomioon näiden eläinten osallistuminen erityisiin hevoskilpailuihin, hevosnäyttelyihin ja muihin hevostapahtumiin. Tällä hetkellä orien pitämiseen siemennesteen keräysasemilla on kolme tapaa, joista on säädetty direktiivissä 92/65/ETY. Kyseisessä direktiivissä vahvistetut, nykyisen järjestelmän keskeisimmät säännöt olisi otettava tähän asetukseen. Tässä asetuksessa olisi kuitenkin kehitettävä ja tiukennettava niiden koeohjelmien koeoloja, jotka täsmennetään direktiivin 92/65/ETY liitteessä D olevan II luvun I osan 1.6 kohdan b alakohdassa sellaisten luovuttajaorien osalta, jotka saavat siirtyä toisinaan pois siemennesteen keräysasemalta, ja c alakohdassa vierailevien luovuttajaorien osalta.

(14)

Koska eläinterveyden kannalta ei ole tarpeellista varastoida sukusoluja ja alkioita erillisillä varastointiasemilla niiden tyypin tai lajin mukaan, tässä asetuksessa olisi säädettävä myös yhden yksilöllisen hyväksyntänumeron alla toimivista sukusolujen ja alkioiden varastointiasemista, joissa varastoidaan kaikentyyppisiä ja useamman kuin yhden lajin sukusoluja ja alkioita ja joiden on noudatettava jäljitettävyyden takaavia sääntöjä. Tiedot varastoitujen sukusolujen ja alkioiden tyypeistä ja kyseessä olevista eläinlajeista olisi ilmoitettava tällaisten pitopaikkojen hyväksyntätiedoissa ja sukusolujen ja alkioiden hyväksyttyjen pitopaikkojen julkisessa rekisterissä, jota toimivaltaiset viranomaiset pitävät. Tässä asetuksessa olisi myös annettava erityissäännöksiä tuoreen, jäähdytetyn ja pakastetun siemennesteen varastoinnista.

(15)

Sukusolujen ja alkioiden käsittelytekniikoiden jatkuva kehitys on johtanut siihen erikoistuneiden yksiköiden perustamiseen. Näissä yksiköissä ei ainoastaan tehdä siemennesteen sukupuolilajittelua ja muuta sukusolujen ja alkioiden käsittelyä vaan myös valmistellaan lopputuote käyttöä tai varastointia varten. Tästä syystä näitä yksiköitä olisi pidettävä sukusolujen ja alkioiden pitopaikkoina, joissa sukusoluja ja alkioita käsitellään ja varastoidaan. Siemennesteen sukupuolilajittelussa käytettävät laitteet ovat kuitenkin kalliita, joten siemennesteen keräysasemat voivat hyödyntää siemennesteen sukupuolilajittelussa ja muussa käsittelyssä muiden toimijoiden palveluja. Tällöin siemenneste lähetetään muualle käsiteltäväksi, ja käsittelyn jälkeen se palautetaan sille siemennesteen keräysasemalle, jolta se on peräisin. Näin ollen on aiheellista vahvistaa tässä asetuksessa säännöt sukusolujen ja alkioiden käsittelylle, mukaan lukien mahdollisuus niiden käsittelyyn sukusolujen ja alkioiden käsittelypaikoilla, sekä lisäksi yksityiskohtaiset säännöt siemennesteen ja muiden sukusolujen ja alkioiden kuljetuksesta ja merkitsemisestä, kun niitä siirretään sukusolujen ja alkioiden käsittelypaikalle ja sieltä pois. Siemennesteen jäljitettävyyden varmistamiseksi oljessa tai muussa pakkauksessa olevan merkinnän olisi sisällettävä sekä siemennesteen keräysaseman että sukusolujen ja alkioiden käsittelypaikan hyväksyntänumero tai rekisterinumero, kun siemennestettä käsitellään sukusolujen ja alkioiden käsittelypaikassa.

(16)

Antibiootteja olisi käytettävä viisaasti, ja lisäksi etenkin mahdollisen kansainvälisen kaupan kannalta olisi tärkeää, että antibioottien käyttö siemennesteen laimennusaineissa on Maailman eläintautijärjestön (OIE) maaeläinten terveyttä koskevan säännöstön, jäljempänä ’OIE:n säännöstö’, vuoden 2017 painoksen 4.6.7 artiklan (6) mukaista. Direktiivin 88/407/ETY nojalla nautaeläinten siemennesteeseen on lisättävä antibiootteja, jotka tehoavat kampylobakteereihin, leptospiraan ja mykoplasmoihin, ja direktiivin 90/429/ETY nojalla sikaeläinten siemennesteeseen on lisättävä antibiootteja, jotka tehoavat leptospiraan, kun taas direktiivissä 92/65/ETY säädetään antibioottien vapaaehtoisesta käytöstä. Tässä asetuksessa olisi säilytettävä direktiiveissä 88/407/ETY, 90/429/ETY ja 92/65/ETY vahvistetut säännöt antibioottien käytöstä samoin kuin OIE:n suositukset. Silloin, kun siemennesteeseen on lisätty antibiootteja, tiedot vaikuttavista aineista ja niiden pitoisuuksista olisi ilmoitettava mukana olevassa terveystodistuksessa.

(17)

Asetuksen (EU) 2016/429 101 artiklan 1 kohdassa säädetään, että kunkin toimivaltaisen viranomaisen on perustettava ja pidettävä ajan tasalla rekisteri sukusolujen ja alkioiden rekisteröidyistä pitopaikoista ja sukusolujen ja alkioiden hyväksytyistä pitopaikoista, ja kyseinen rekisteri on saatettava komission ja jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten saataville. Lisäksi rekisteri sukusolujen ja alkioiden hyväksytyistä pitopaikoista olisi asetettava julkisesti saataville. Näin ollen tässä asetuksessa on aiheellista säätää kyseiseen rekisteriin sisällytettävistä yksityiskohtaisista tiedoista sekä sukusolujen ja alkioiden hyväksyttyjen pitopaikkojen rekisterin julkisesta saatavuudesta.

(18)

Siemennesteen, munasolujen ja alkioiden pitkien varastointiaikojen takia tässä asetuksessa on tarpeen vahvistaa erityissäännöt sellaisissa sukusolujen ja alkioiden hyväksytyissä pitopaikoissa kerättyjen sukusolujen ja alkioiden varastointiin ja siirtoon, joiden toiminta on loppunut. Tällaisia sukusolujen ja alkioiden pitopaikkoja koskevat tiedot olisi säilytettävä asianosaisen jäsenvaltion sukusolujen ja alkioiden hyväksyttyjen pitopaikkojen rekisterissä, ja tietoihin olisi lisättävä toiminnan lopettamispäivä. Lisäksi kyseisessä rekisterissä olisi ilmoitettava hyväksynnän peruuttamispäivä. Olisi myös vahvistettava sukusolujen ja alkioiden pitopaikkoja koskevien tietojen säilyttämisaika kyseisessä rekisterissä.

(19)

Lisäksi tässä asetuksessa olisi vahvistettava säännöt, joilla varmistetaan, että toimintansa lopettava sukusolujen ja alkioiden hyväksytyn pitopaikan toimija siirtää ennen sitä päivää, jona sukusolujen ja alkioiden pitopaikan hyväksyntä perutaan, pitopaikassaan kerätyt tai tuotetut ja varastoidut siemennesteet, munasolut ja alkiot toiselle sukusolujen ja alkioiden varastointiasemalle myöhempää varastointia varten tai lisääntymistarkoituksia varten nauta-, sika-, lammas-, vuohi- tai hevoseläinten pitopaikkaan taikka hävitettäväksi turvallisesti tai käytettäväksi eläimistä saatavina sivutuotteina Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1069/2009 (7) 13 artiklan mukaisesti.

(20)

Asetuksen (EU) 2016/429 121 artiklassa vahvistetaan nauta-, lammas-, vuohi-, sika- ja hevoseläinten sukusolujen ja alkioiden jäljitettävyysvaatimukset. Tässä asetuksessa puolestaan olisi vahvistettava yksityiskohtaiset säännöt kyseisten sukusolujen ja alkioiden merkitsemiselle. Olkien ja muiden sukusolujen ja alkioiden pakkausten nykyinen merkitsemisjärjestelmä on vakiintunut hyvin käyttöön. Tässä yhteydessä olisi otettava huomioon myös kansainvälisen kotieläinten tuotosseurantakomitean (ICAR) (8) suositukset.

(21)

Myös lammas- ja vuohieläinten siemennesteen keräämiseen ja käsittelyyn liittyy erityispiirteitä. Joillain siemennesteen keräysasemilla siemenneste pakastetaan pelleteiksi, kun taas toisilla siemenneste laitetaan tuoreena tai jäähdytettynä putkiloihin tai vastaaviin säiliöihin lyhytaikaista säilytystä varten. Tällaisten pellettien tai putkiloiden yksilöllinen merkitseminen on aikaavievää ja työlästä. Jotta lammas- ja vuohieläinten siemennestettä voitaisiin siirtää toisiin jäsenvaltioihin mutta varmistaa samalla sen jäljitettävyys, pakastettua siemennestettä sisältävät pelletit ja tuoretta tai jäähdytettyä siemennestettä sisältävät putkilot ja oljet olisi voitava merkitä ryhmätunnisteella. Tässä asetuksessa onkin tarpeen vahvistaa merkitsemissäännöt yhteispakkauksille, kuten gobleteille, joihin jäädytettyä siemennestettä sisältävät pelletit tai tuoretta tai jäähdytettyä lammas- tai vuohieläinten siemennestettä sisältävät putkilot tai oljet sijoitetaan.

(22)

Tässä asetuksessa vahvistettuja nauta-, lammas-, vuohi-, sika- ja hevoseläinten sukusolujen ja alkioiden jäljitettävyysvaatimuksia täydennetään säännöillä olkien ja muiden pakkausten merkitsemistä koskevista teknisistä vaatimuksista ja eritelmistä. Nämä säännöt vahvistetaan komission täytäntöönpanoasetuksella, joka hyväksytään asetuksen (EU) 2016/429 123 artiklan mukaisesti.

(23)

Jäsenvaltioiden välillä siirretään entistä enemmän koirien ja kissojen, suljetuissa pitopaikoissa pidettävien muiden maaeläinten kuin nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläinten sekä heimoihin Camelidae ja Cervidae kuuluvien eläinten sukusoluja ja alkioita. Sen vuoksi on aiheellista vahvistaa tällaisia sukusoluja ja alkioita sisältävien olkien ja muiden pakkausten merkitsemiselle yhdenmukaistetut säännöt. Tässä asetuksessa olisi vahvistettava muiden kuin nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläimiin kuuluvien pidettävien maaeläinten sukusolujen ja alkioiden jäljitettävyyttä koskevat lisäsäännöt.

(24)

Asetuksen (EU) 2016/429 159 artiklassa vahvistetaan säännöt muihin jäsenvaltioihin suuntautuvien nauta-, lammas-, vuohi-, sika- ja hevoseläimiin kuuluvien pidettävien eläinten sukusolujen ja alkioiden siirtojen sallimiselle. Jotta säännöistä saadaan toimivat, tässä asetuksessa on tarpeen vahvistaa sukusolujen ja alkioiden keruuta, tuotantoa, käsittelyä, varastointia ja kuljettamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt, niitä pidettäviä luovuttajaeläimiä koskevat eläinterveys-, eristys- ja karanteenivaatimukset, joista sukusolut ja alkiot kerätään, pidettäville luovuttajaeläimille sekä sukusoluille ja alkioille tehtäviä laboratorio- ja muita testejä koskevat vaatimukset sekä kyseisten sukusolujen ja alkioiden keräämiseen, tuotantoon, käsittelyyn, varastointiin ja muihin menettelyihin sekä niiden kuljetukseen sovellettavat eläinterveyttä koskevat vaatimukset.

(25)

Direktiiveissä 88/407/ETY, 90/429/ETY ja 92/65/ETY säädetään lisäksi tietyin edellytyksin poikkeuksista, jotka koskevat nauta-, sika-, lammas- ja vuohieläimiin kuuluvien luovuttajaeläinten testausvelvoitteita, kun kyseisiä eläimiä siirretään siemennesteen keräysasemien välillä. Koska tällaiset poikkeukset vähentävät toimijoille aiheutuvaa menettelyllistä ja taloudellista rasitetta ja ovat eläinterveyden kannalta perusteltuja, tässä asetuksessa on aiheellista säilyttää poikkeukset, jotka koskevat tiettyjä hyväksyttyjen siemennesteen keräysasemien välillä siirrettäviin luovuttajana toimiviin nauta-, lammas-, vuohi- ja sikaeläimiin sovellettavia eläinterveysvaatimuksia.

(26)

Tämänhetkisen tieteellisen tietämyksen perusteella saman lajin erityyppisten sukusolujen ja alkioiden kuljettaminen samassa säilytysastiassa ei aiheuta sukusolujen ja alkioiden saastumisriskiä, kunhan niiden kuljetuksessa noudatetaan tiettyjä edellytyksiä. Nämä edellytykset sisältävät muun muassa kuljettamisen toisistaan fyysisesti erillisissä kuljetusastian osastoissa tai kaksinkertaisissa pusseissa käyttämisen tietyntyyppisen tuotteen suojelemiseksi muunlaisilta tuotteilta. Näin ollen on aiheellista vahvistaa tässä asetuksessa säännöt, joilla sallitaan saman lajin erityyppisten sukusolujen ja alkioiden kuljetus samassa säilytysastiassa tietyin edellytyksin.

(27)

Sinetöimällä kuljetusastiat, joissa sukusoluja ja alkioita kuljetetaan niiden hyväksytystä pitopaikasta toisiin jäsenvaltioihin tai kansallisella tasolla sukusolujen ja alkioiden hyväksytystä pitopaikasta sukusolujen ja alkioiden käsittelypaikkaan tai sukusolujen ja alkioiden varastointiasemalle, varmistetaan, ettei sukusolujen ja alkioiden kuljettamiseen sovellettavien eläinten terveyttä koskevien vaatimusten noudattaminen vaarannu. Sukusolujen ja alkioiden pitopaikan vastaavan asemaeläinlääkärin tai ryhmän eläinlääkärin, jonka nimi mainitaan kyseisen pitopaikan saamassa hyväksynnässä, olisi varmistettava, että kuljetusastiaan kiinnitetään tällainen sinetti. Sukusolujen ja alkioiden lähetykselle todistuksen myöntävän virkaeläinlääkärin olisi voitava rikkoa sinetti kuljetusastian sisällön tarkastamista varten ja sinetöidä kuljetusastia sen jälkeen uudelleen. Nämä järjestelyt olisi otettava huomioon tässä asetuksessa vahvistetuissa säännöissä.

(28)

Direktiivissä 89/556/ETY vahvistetaan vaatimukset naudansukuisten eläinten alkioiden unionin sisäiselle kaupalle ja unioniin tuonnille. On kuitenkin tarpeen vahvistaa tässä asetuksessa säännöt myös nautaeläinten munasolujen ja munasarjojen unionin sisäisille siirroille.

(29)

Ennen asetuksen (EU) 2016/429 hyväksymistä voimassa olleessa unionin lainsäädännössä ja tässä asetuksessa vahvistetaan siemennesteen kauppaa koskevat säännöt, jotka kattavat tilanteet, joissa kukin lähetykseen kuuluva annos koostuu yhden tietyn luovuttajan siemennesteestä. Koska useista luovuttajista kerättyjen siemennesteiden sekoittaminen voi parantaa hedelmällisyyttä ja tällaisia sekoituksia käytetään yleisesti, tässä asetuksessa olisi vahvistettava nauta-, sika-, lammas- ja vuohieläinten sekoitettujen siemennesteiden siirtoja koskevat säännöt, joissa säädetään, että siemennestettä saa sekoittaa ainoastaan sillä siemennesteen keräysasemalla, jolla siemenneste on kerätty, ja että sekoitettua siemennestettä sisältävät oljet ja muut pakkaukset on merkittävä siten, että kaikki luovuttajaeläimet voidaan jäljittää niiden yksilöllisten tunnistenumeroiden perusteella. Lisäksi toimijalla olisi oltava käytössään menettelyt sekoitetun siemennesteen käsittelyä varten, ja sen olisi pidettävä kirjaa tällaisen siemennesteen siirroista pois siemennesteen keräysasemalta.

(30)

Direktiivin 92/65/ETY 13 artiklassa vahvistetaan säännöt kyseisen direktiivin liitteen C mukaisesti hyväksytystä yhteisöstä, laitoksesta tai keskuksesta lähtöisin olevien ja niihin vietävien, liitteessä A tai B mainituille taudeille alttiiden eläinten siemennesteen, munasolujen ja alkioiden kaupalle. Kyseisen direktiivin liitteessä E annetaan malli kauppaa varten tarvittavalle eläinterveystodistukselle, jollainen olisi oltava mukana mainitunlaisen siemennesteen, munasolujen ja alkioiden lähetyksissä. Asetuksen (EU) 2016/429 95 ja 137 artiklassa vahvistetaan ’suljetun pitopaikan’ käsite, joka vastaa direktiivin 92/65/ETY 2 artiklan 1 kohdan c alakohdassa määriteltyä ’virallisesti hyväksyttyä yhteisöä, laitosta tai keskusta’. Virallisesti hyväksytyt yhteisöt, laitokset ja keskukset vaihtavat nykyisin keskenään eläinten geeniainesta, ja mahdollisuus tällaisiin unionin sisäisiin siirtoihin on tarpeen säilyttää myös tässä asetuksessa. Näin ollen on aiheellista vahvistaa tässä asetuksessa eläinten terveyttä koskevat vaatimukset, joita sovelletaan suljetuissa pitopaikoissa pidettävien maaeläinten sukusolujen ja alkioiden siirtoihin toisiin jäsenvaltioihin. Tässä asetuksessa olisikin säädettävä, että suljettujen pitopaikkojen toimijat voivat siirtää kyseisissä pitopaikoissa pidettävistä eläimistä kerättyjen munasolujen ja alkioiden lähetyksiä muihin jäsenvaltioihin ilman, että näiden pitopaikkojen pitäisi olla lisäksi sukusolujen ja alkioiden hyväksyttyjä pitopaikkoja. Hyväksytyiltä suljetuilta pitopaikoilta edellytetään eläinten terveyttä koskevien tiukkojen vaatimusten noudattamista, valvottua eläinten hallintaa, erityisten seurantavaatimusten noudattamista ja sukusolujen ja alkioiden lähetysten siirtämistä kohdennetusti toiseen suljettuun pitopaikkaan. Näiden edellytysten pitäisikin riittää takaamaan, etteivät eläintaudit pääse leviämään.

(31)

Asetuksen (EU) 2016/429 162 artiklassa vahvistetaan sellaisia tietoja koskevat säännöt, jotka nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläimiin kuuluvien pidettävien maaeläinten sukusolujen ja alkioiden jäsenvaltioiden välisiä siirtoja varten tarvittavissa eläinterveystodistuksissa on vähintään oltava. Tässä asetuksessa olisikin täsmennettävä, mitkä tiedot ovat tällaisissa todistuksissa pakollisia.

(32)

Asetuksen (EU) 2016/429 163 artiklassa säädetään, että toimijoiden olisi ilmoitettava ennakkoon alkuperäjäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläimiin kuuluvien pidettävien maaeläinten sukusolujen ja alkioiden suunnitellusta siirrosta toiseen jäsenvaltioon ja toimitettava kyseiselle toimivaltaiselle viranomaiselle kaikki tarpeelliset tiedot, jotta tämä voi ilmoittaa sukusolujen ja alkioiden siirrosta määräpaikkana olevan jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle. Näin ollen tässä asetuksessa on tarpeen vahvistaa toimijoiden ennakkoilmoitusvelvoitetta, tällaisista siirroista ilmoittamiseen tarvittavia tietoja ja siirtojen ilmoittamiseen liittyvissä hätätilanteissa sovellettavia menettelyjä koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

(33)

Asetuksen (EU) 2016/429 163 artiklan 2 kohdassa säädetään, että suunnitelluista sukusolujen ja alkioiden lähetysten siirroista toiseen jäsenvaltioon olisi ilmoitettava Traces-järjestelmän kautta. Traces-järjestelmä on komission päätöksissä 2003/24/EY (9) ja 2004/292/EY (10) säädetty yhdennetty eläinlääkinnällinen tietojärjestelmä. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/625 (11) 131 artiklassa säädetään Traces-järjestelmän toiminnot sisältävän virallisen valvonnan tiedonhallintajärjestelmän (IMSOC) perustamisesta. Siksi tässä asetuksessa olisi viitattava IMSOC-järjestelmään Traces-järjestelmän sijaan.

(34)

Asetuksen (EU) 2016/429 165 artiklassa säädetään, että jos alkuperäpaikan toimivaltainen viranomainen on antanut suostumuksensa, määräpaikan toimivaltainen viranomainen voi sallia sellaiset tieteellisiä tarkoituksia varten tehtävät sukusolujen ja alkioiden siirrot alueelleen, jotka eivät täytä sukusolujen ja alkioiden siirtoon sovellettavia yleisiä vaatimuksia. Jotta tällaiset siirrot voidaan sallia, on aiheellista vahvistaa tässä asetuksessa säännöt, jotka koskevat toimivaltaisten viranomaisten myöntämiä poikkeuksia tieteellisiin tarkoituksiin käytettävien sukusolujen ja alkioiden siirtoihin jäsenvaltioiden välillä.

(35)

Kansallinen geenipankki on tärkeä sellaisten eläinpopulaatioiden, joita esiintyy erityisesti kyseisessä jäsenvaltiossa, geeniaineksen varastoimisen kannalta. Kansallisten geenipankkien tehtävänä onkin eläinten geenivarojen ex situ -suojelu ja kestävä käyttö. Kansallisissa geenipankeissa säilytettävien sukusolujen ja alkioiden eläinterveystilanne on usein tuntematon, tai ne on kerätty, tuotettu, käsitelty ja varastoitu noudattaen muuta kuin nykyään unionin ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti sovellettavaa eläinterveysjärjestelmää. Tällaiset sukusolut ja alkiot ovat usein Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1012 (12) 2 artiklan 24 kohdassa vahvistetun määritelmän mukaisten uhanalaisten rotujen tai sukusolujen ja alkioiden keräämisen jälkeen sukupuuttoon kuolleiden rotujen geeniainesta ja sen vuoksi erityisen arvokkaita, ja jäsenvaltiot ovat ilmaisseet kiinnostuksensa vaihtaa tällaisia sukusoluja ja alkioita keskenään, joten tässä asetuksessa olisi vahvistettava erityisedellytykset sille, että toimivaltaiset viranomaiset voivat myöntää poikkeuksia kansallisissa geenipankeissa säilytettävien sukusolujen ja alkioiden siirtoihin toisiin jäsenvaltioihin. Tässä asetuksessa olisi vahvistettava yleisenä sääntönä edellytykset tällaisten sukusolujen ja alkioiden siirroille eri jäsenvaltioiden kansallisten geenipankkien välillä, kun taas säännöt, jotka koskevat sukusolujen ja alkioiden jakelua kansallisella tasolla kansallisista geenipankeista toimijoille, olisi jätettävä jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten vastuulle. Lisäksi olisi kiinnitettävä erityistä huomiota tällaisiin siirtoihin sovellettaviin eläinterveyttä koskeviin vaatimuksiin tapauksissa, joissa tiettyjen tautien testausta saatetaan edellyttää.

(36)

Tässä asetuksessa viitataan komission täytäntöönpanoasetukseen (EU) 2018/1882 (13) ja komission delegoituihin asetuksiin 2019/2035 (14), 2020/689 (15). ja 2020/688 (16)., jotka on niin ikään hyväksytty asetuksen (EU) 2016/429 nojalla. Viittaukset mainittuihin asetuksiin ovat tarpeen, sillä niissä vahvistetaan vaatimuksia, jotka koskevat seurantaa, hävittämisohjelmia, taudista vapaan aseman määrittämistä, tunnistusta ja rekisteröintiä, jäljitettävyyttä sekä unionin sisäisiä eläinten siirtoja ja eläinten unioniin saapumista ja joita sovelletaan myös sukusolujen ja alkioiden luovuttajaeläimiin.

(37)

Sen varmistamiseksi, että siirtyminen uuteen oikeudelliseen kehykseen olisi vaivatonta sellaisten siemennesteen keräysasemien ja varastointiasemien sekä alkionsiirto- tai alkiontuotantoryhmien kannalta, jotka on hyväksytty asetuksella (EU) 2016/429 21 päivästä huhtikuuta 2021 alkaen kumottujen direktiivien 88/407/ETY, 89/556/ETY, 90/429/ETY ja 92/65/ETY mukaisesti annettujen säädösten nojalla ja jotka harjoittavat sukusolujen ja alkioiden keräämiseen, tuotantoon, käsittelyyn, varastointiin ja kuljetukseen liittyvää toimintaa, nämä toimijat ja tuotantoryhmät olisi katsottava hyväksytyiksi tämän asetuksen mukaisesti. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kyseiset toimijat noudattavat kaikkia tässä asetuksessa säädettyjä sääntöjä, etenkin näihin toimijoihin kohdistuvan säännöllisen ja riskiperusteisen virallisen valvonnan avulla. Jos havaitaan, että sääntöjä ei noudateta, toimivaltaisten viranomaisten olisi varmistettava, että kyseiset toimijat ryhtyvät tarpeellisiin toimiin tehdäkseen lopun sääntöjen noudattamatta jättämisestä, ja tarvittaessa keskeytettävä niiden hyväksynnän voimassaolo tai peruutettava hyväksyntä.

(38)

Jotta varmistetaan siirtymisen sujuvuus siltä osin kuin on kyse ennen tämän asetuksen soveltamispäivää kerätyistä ja tuotetuista sukusoluista ja alkioista, oljet ja muut pakkaukset, joihin tällaista siemennestettä, munasoluja tai alkioita sijoitetaan ja varastoidaan ja joissa niitä kuljetetaan erillisinä annoksina tai muulla tavoin ja jotka on merkitty direktiivien 88/407/ETY, 89/556/ETY, 90/429/ETY ja 92/65/ETY nojalla annetun lainsäädännön mukaisesti ennen 21 päivää huhtikuuta 2021, olisi katsottava tämän asetuksen mukaisesti merkityiksi ja jäsenvaltioiden välisiin siirtoihin kelpaaviksi.

(39)

Tätä asetusta olisi sovellettava 21 päivästä huhtikuuta 2021 asetuksen (EU) 2016/429 soveltamispäivän mukaisesti,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

I OSA

KOHDE, SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT

1 artikla

Kohde ja soveltamisala

1.   Tällä asetuksella täydennetään asetuksessa (EU) 2016/429 vahvistettuja sääntöjä siltä osin kuin on kyse tiettyjen pidettävien maaeläinten sukusolujen ja alkioiden rekisteröidyistä ja hyväksytyistä pitopaikoista, näitä sukusoluja ja alkioita koskevista jäljitettävyysvaatimuksista ja niiden unionissa tapahtuvia siirtoja koskevista eläinterveysvaatimuksista.

2.   II osan 1 luvussa vahvistetaan sellaisia nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläinten sukusolujen ja alkioiden pitopaikkoja koskevat hyväksymisvaatimukset, joista näiden eläinten sukusoluja ja alkioita siirretään toiseen jäsenvaltioon, seuraavien seikkojen osalta:

a)

karanteeni, eristys ja muut bioturvaamistoimenpiteet;

b)

seurantavaatimukset;

c)

tilat ja välineet;

d)

henkilöstön ja eläinlääkärien vastuualueet, toimivalta ja erityiskoulutus sukusolujen ja alkioiden pitopaikkojen toimintaa varten;

e)

sukusolujen ja alkioiden pitopaikkojen hyväksymisestä vastaavan toimivaltaisen viranomaisen vastuualueet;

f)

sukusolujen ja alkioiden pitopaikkojen toiminnan lopettamista koskevat erityissäännöt.

3.   II osan 2 luvussa vahvistetaan seuraavia tietoja koskevat vaatimukset:

a)

tiedot, jotka toimivaltaisen viranomaisen on sisällytettävä sukusolujen ja alkioiden rekisteröityjen pitopaikkojen rekisteriin;

b)

tiedot, jotka toimivaltaisen viranomaisen on sisällytettävä nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläinten sukusolujen ja alkioiden hyväksyttyjen pitopaikkojen rekisteriin; ja säännöt tämän rekisterin julkisesta saatavuudesta, kun kyseisten eläinten sukusoluja ja alkioita siirretään jäsenvaltioiden välillä.

4.   II osan 3 luvussa vahvistetaan seuraavat seikat:

a)

säännöt, jotka koskevat nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläinten sukusolujen ja alkioiden hyväksyttyjen pitopaikkojen toimijoille asetettuja tietojen kirjaamis- ja säilyttämisvelvoitteita, sekä tietojen kirjaamista ja säilyttämistä koskevat vaatimukset, joita sovelletaan tällaisessa pitopaikassa kerättyihin, tuotettuihin tai käsiteltyihin sukusoluihin ja alkioihin pitopaikan toiminnan loputtua;

b)

seuraavien eläinten sukusoluja ja alkioita koskevat jäljitettävyysvaatimukset:

i)

nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläimet;

ii)

koirat (Canis lupus familiaris) ja kissat (Felis silvestris catus);

iii)

suljetuissa pitopaikoissa pidettävät muut maaeläimet kuin nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläimet;

iv)

heimoihin Camelidae ja Cervidae kuuluvat eläimet.

5.   III osan 1 luvussa vahvistetaan jäsenvaltioiden välisiä nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläinten sukusolujen ja alkioiden siirtoja koskevat eläinterveysvaatimukset, poikkeukset mukaan lukien, täsmentämällä

a)

säännöt sukusolujen ja alkioiden keruusta, tuotannosta, käsittelystä ja varastoinnista sukusolujen ja alkioiden hyväksytyissä pitopaikoissa;

b)

niitä luovuttajaeläimiä koskevat eläinterveys-, eristys- tai karanteenivaatimukset, joista sukusolut ja alkiot kerätään;

c)

luovuttajaeläimille sekä sukusoluille ja alkioille tehtävät laboratorio- ja muut testit;

d)

sukusolujen ja alkioiden keruuta, tuotantoa, käsittelyä, varastointia ja muita menettelyjä sekä niiden kuljetusta koskevat eläinterveysvaatimukset.

6.   III osan 2 luvussa vahvistetaan jäsenvaltioiden välisten, nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläinten sukusolujen ja alkioiden siirtojen osalta

a)

eläinterveyden todentamista koskevat säännöt;

b)

eläinterveystodistukseen sisällytettävät tiedot;

c)

omaa ilmoitusta koskevaan asiakirjaan liittyvät vaatimukset;

d)

ilmoitusvaatimukset.

7.   III osan 3 luvussa vahvistetaan eläinterveys-, todentamis- ja ilmoitusvaatimukset, jotka koskevat seuraavien eläinten sukusolujen ja alkioiden siirtoja jäsenvaltioiden välillä:

a)

koirat ja kissat;

b)

suljetuissa pitopaikoissa pidettävät muut maaeläimet kuin nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläimet;

c)

heimoihin Camelidae ja Cervidae kuuluvat eläimet.

8.   III osan 4 luvussa vahvistetaan säännöt toimivaltaisten viranomaisten myöntämistä poikkeuksista, jotka koskevat tieteellisiin tarkoituksiin käytettävien sukusolujen ja alkioiden ja geenipankkeihin varastoitavien sukusolujen ja alkioiden siirtoja jäsenvaltioiden välillä.

9.   IV osassa säädetään tietyistä direktiivejä 88/407/ETY, 89/556/ETY, 90/429/ETY ja 92/65/ETY koskevista siirtymätoimenpiteistä seuraavien seikkojen osalta:

a)

siemennesteen keräysasemien, siemennesteen varastointiasemien, alkionkeruuryhmien ja alkiontuotantoryhmien hyväksyminen;

b)

olkien ja muiden sellaisten pakkausten merkitseminen, joihin siemennestettä, munasoluja tai alkioita sijoitetaan ja varastoidaan ja joissa niitä kuljetetaan.

10.   Tätä asetusta ei sovelleta luonnonvaraisten eläinten sukusoluihin ja alkioihin.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa sovelletaan täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/1882 1 artiklassa vahvistettuja määritelmiä, minkä lisäksi tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1)

’sukusolujen ja alkioiden rekisteröidyllä pitopaikalla’ toimivaltaisen viranomaisen asetuksen (EU) 2016/429 93 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohdan mukaisesti rekisteröimää sukusolujen ja alkioiden pitopaikkaa, joka on muu kuin sukusolujen ja alkioiden hyväksytty pitopaikka;

2)

’sukusolujen ja alkioiden hyväksytyllä pitopaikalla’ asetuksen (EU) 2016/429 97 artiklan mukaisesti hyväksyttyä siemennesteen keräysasemaa, alkionkeruuryhmää, alkiontuotantoryhmää, sukusolujen ja alkioiden käsittelypaikkaa tai sukusolujen ja alkioiden varastointiasemaa;

3)

’nautaeläimellä’ tai ’nautaeläimiin kuuluvalla eläimellä’ eläintä, joka kuuluu johonkin sukuihin Bison, Bos (mukaan lukien alasuvut Bos, Bibos, Novibos, Poephagus) ja Bubalus (mukaan lukien alasuku Anoa) kuuluvista sorkka- ja kavioeläinten lajeista, sekä näiden lajien risteytyksenä syntynyttä jälkeläistä;

4)

’sikaeläimellä’ tai ’sikaeläimiin kuuluvalla eläimellä’ eläintä, joka kuuluu sorkka- ja kavioeläinten lajiin Sus scrofa;

5)

’lammaseläimellä’ tai ’lammaseläimiin kuuluvalla eläimellä’ eläintä, joka kuuluu johonkin sukuun Ovis kuuluvista sorkka- ja kavioeläinten lajeista, sekä näiden lajien risteytyksenä syntynyttä jälkeläistä;

6)

’vuohieläimellä’ tai ’vuohieläimiin kuuluvalla eläimellä’ eläintä, joka kuuluu johonkin sukuun Capra kuuluvista sorkka- ja kavioeläinten lajeista, sekä näiden lajien risteytyksenä syntynyttä jälkeläistä;

7)

’hevoseläimellä’ tai ’hevoseläimiin kuuluvalla eläimellä’ eläintä, joka kuuluu johonkin sukuun Equus kuuluvista kavioeläinten lajeista (hevoset, aasit ja seeprat mukaan lukien), sekä näiden lajien risteytyksenä syntynyttä jälkeläistä;

8)

’eläinterveystodistuksella’ asetuksen (EU) 2016/429 161 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua alkuperäjäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen antamaa asiakirjaa, jonka on oltava sukusolujen ja alkioiden lähetyksen mukana, kun tämä siirretään määräpaikkaansa;

9)

’omaa ilmoitusta koskevalla asiakirjalla’ toimijan antamaa asiakirjaa, jonka on oltava 32 ja 46 artiklan mukaisesti sukusolujen ja alkioiden lähetyksen mukana, kun tämä siirretään määräpaikkaansa;

10)

’geenipankilla’ pidettävien maaeläinten geenivarojen ex situ -suojeluun ja kestävään käyttöön tarkoitettua eläinten geeniaineksen säilytyspaikkaa, jota ylläpitää sellainen isäntälaitos, jolle toimivaltainen viranomainen on myöntänyt hyväksynnän tai tunnustuksen näiden tehtävien suorittamista varten;

11)

’siemennesteen keräysasemalla’ sukusolujen ja alkioiden pitopaikkaa, jonka toimivaltainen viranomainen on 4 artiklan mukaisesti hyväksynyt keräämään, käsittelemään, varastoimaan ja kuljettamaan nauta-, sika-, lammas-, vuohi- tai hevoseläinten siemennestettä, joka on tarkoitus siirtää toiseen jäsenvaltioon;

12)

’alkionkeruuryhmällä’ sukusolujen ja alkioiden pitopaikkaa, jonka muodostaa ammattilaisista koostuva ryhmä tai rakenne ja jonka toimivaltainen viranomainen on 4 artiklan mukaisesti hyväksynyt keräämään, käsittelemään, varastoimaan ja kuljettamaan nauta-, sika-, lammas-, vuohi- tai hevoseläinten in vivo -tuotettuja alkioita, jotka on tarkoitus siirtää toiseen jäsenvaltioon;

13)

’alkiontuotantoryhmällä’ sukusolujen ja alkioiden pitopaikkaa, jonka muodostaa ammattilaisista koostuva ryhmä tai rakenne ja jonka toimivaltainen viranomainen on 4 artiklan mukaisesti hyväksynyt keräämään nauta-, sika-, lammas-, vuohi- tai hevoseläinten munasoluja, jotka on tarkoitus siirtää toiseen jäsenvaltioon, sekä tuottamaan in vitro, tarvittaessa varastoidun siemennesteen avulla, ja käsittelemään, varastoimaan ja kuljettamaan nauta-, sika-, lammas-, vuohi- tai hevoseläinten alkioita, jotka on tarkoitus siirtää toiseen jäsenvaltioon;

14)

’siemennesteellä’ eläimen tai eläinten käsittelemätöntä, käsiteltyä tai laimennettua siemennestettä;

15)

’munasoluilla’ oogeneesin sellaisia kehitysvaiheita, joissa soluissa on haploidi (yksinkertainen) peruskromosomisto, mukaan lukien sekundaariset oosyytit ja munasolut;

16)

’alkiolla’ kehityksensä alkuvaiheessa olevan eläimen alkiota, joka on siirrettävissä vastaanottajaeläimeen;

17)

’sukusolujen ja alkioiden lähetyksellä’ siemennesteen, munasolujen, in vivo -tuotettujen alkioiden tai in vitro -tuotettujen alkioiden määrää, joka lähetetään yhdestä sukusolujen ja alkioiden hyväksytystä pitopaikasta ja josta on annettu yksi ainoa eläinterveystodistus;

18)

’sukusolujen ja alkioiden käsittelypaikalla’ sukusolujen ja alkioiden pitopaikkaa, jonka toimivaltainen viranomainen on 4 artiklan mukaisesti hyväksynyt käsittelemään, tarvittaessa siemennesteen sukupuolilajittelu mukaan lukien, ja varastoimaan toiseen jäsenvaltioon siirrettäväksi tarkoitettuja yhden tai useamman lajin nauta-, sika-, lammas-, vuohi- tai hevoseläinten siemennestettä, munasoluja tai alkioita tai mitä tahansa sukusolu- ja alkiotyyppiyhdistelmää tai lajiyhdistelmää;

19)

’sukusolujen ja alkioiden varastointiasemalla’ sukusolujen ja alkioiden pitopaikkaa, jonka toimivaltainen viranomainen on 4 artiklan mukaisesti hyväksynyt varastoimaan toiseen jäsenvaltioon siirrettäväksi tarkoitettuja yhden tai useamman lajin nauta-, sika-, lammas-, vuohi- tai hevoseläinten siemennestettä, munasoluja tai alkioita tai mitä tahansa sukusolu- ja alkiotyyppiyhdistelmää tai lajiyhdistelmää;

20)

’asemaeläinlääkärillä’ eläinlääkäriä, joka vastaa siemennesteen keräysasemalla, sukusolujen ja alkioiden käsittelypaikassa tai sukusolujen ja alkioiden varastointiasemalla harjoitettavasta toiminnasta tämän asetuksen mukaisesti;

21)

’ryhmän eläinlääkärillä’ eläinlääkäriä, joka vastaa alkionkeruuryhmän tai alkiontuotantoryhmän harjoittamasta toiminnasta tämän asetuksen mukaisesti;

22)

’yksilöllisellä hyväksyntänumerolla’ toimivaltaisen viranomaisen antamaa numeroa;

23)

’hyväksynnän peruuttamispäivällä’ päivää, jona toimivaltainen viranomainen on peruuttanut sukusolujen ja alkioiden hyväksytyn pitopaikan hyväksynnän kokonaan tai väliaikaisesti asetuksen (EU) 2016/429 100 artiklan mukaisesti;

24)

’yksilöllisellä rekisterinumerolla’ sukusolujen ja alkioiden rekisteröidylle pitopaikalle annettua numeroa;

25)

’karanteenitiloilla’ laitosta, jonka toimivaltainen viranomainen on valtuuttanut eristämään nauta-, sika-, lammas- tai vuohieläimiä vähintään 28 päivän ajaksi ennen niiden ottamista siemennesteen keräysasemalle;

26)

’(taudista) vapaalla pitopaikalla’ pitopaikkaa, jolle on myönnetty tämä asema delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 20 artiklassa vahvistettujen vaatimusten mukaisesti;

27)

’virallisella laboratoriolla’ jäsenvaltiossa tai kolmannessa maassa tai alueella sijaitsevaa laboratoriota, jonka toimivaltainen viranomainen on nimennyt asetuksen (EU) 2017/625 37 artiklan mukaisesti suorittamaan tämän asetuksen 24 ja 25 artiklassa säädetyt testit;

28)

’IMSOC:lla’ virallisen valvonnan tiedonhallintajärjestelmää, joka on tarkoitettu sellaisten mekanismien ja välineiden yhdennettyyn toimintaan, joiden kautta virallista valvontaa ja muita virallisia toimia koskevia tietoja ja asiakirjoja hallinnoidaan, käsitellään ja vaihdetaan ilman eri toimenpiteitä asetuksen (EU) 2017/625 131 artiklan mukaisesti, ja jota käytetään nyt Traces-järjestelmän sijasta;

29)

’uhanalaisella rodulla’ asetuksen (EU) 2016/1012 2 artiklan 24 kohdan mukaisesti paikallista rotua, jonka jokin jäsenvaltio on määrittänyt uhanalaiseksi, joka on geneettisesti sopeutunut yhteen tai useampaan perinteiseen tuotantojärjestelmään tai ympäristöön kyseisessä jäsenvaltiossa ja jonka uhanalaisuuden on tieteellisesti todentanut elin, jolla on tarvittava pätevyys ja osaaminen uhanalaisten rotujen alalla;

30)

’hyväksytyllä hävittämisohjelmalla’ jäsenvaltiossa tai sen vyöhykkeellä toteutettavaa tautien hävittämisohjelmaa, jonka komissio on hyväksynyt asetuksen (EU) 2016/429 31 artiklan 3 kohdan mukaisesti;

31)

’luovuttajaeläinryhmällä’ sellaisten eläinten ryhmää, joilla on sama terveystilanne ja joiden sukusoluja ja alkioita kerätään ja käsitellään samanaikaisesti ja kuljetetaan yhdessä.

II OSA

SUKUSOLUJEN JA ALKIOIDEN PITOPAIKKOJEN HYVÄKSYMINEN, REKISTERIT, TIETOJEN KIRJAAMINEN JA SÄILYTTÄMINEN SEKÄ JÄLJITETTÄVYYS

1 LUKU

Sukusolujen ja alkioiden pitopaikkojen hyväksyminen

3 artikla

Nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläinten sukusolujen ja alkioiden pitopaikkoja koskevat hyväksymisvaatimukset

Seuraavia nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläinten sukusolujen ja alkioiden pitopaikkoja hoitavien toimijoiden on asetuksen (EU) 2016/429 94 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti haettava toimivaltaiselta viranomaiselta hyväksyntä kyseisten eläinten sukusolujen ja alkioiden lähetysten siirtämiseksi muihin jäsenvaltioihin:

a)

pitopaikka, jossa kerätään, käsitellään ja varastoidaan nauta-, sika-, lammas-, vuohi- tai hevoseläinten siemennestettä, kun pitopaikalle haetaan hyväksyntää siemennesteen keräysasemana;

b)

ammattilaisista koostuva ryhmä tai rakenne, jota valvoo ryhmän eläinlääkäri ja jolla on pätevyys kerätä, käsitellä ja varastoida nauta-, sika-, lammas-, vuohi- tai hevoseläinten alkioita, kun kyseiselle ryhmälle tai rakenteelle haetaan hyväksyntää alkionkeruuryhmänä;

c)

ammattilaisista koostuva ryhmä tai rakenne, jota valvoo ryhmän eläinlääkäri ja jolla on pätevyys kerätä, käsitellä ja varastoida nauta-, sika-, lammas-, vuohi- tai hevoseläinten munasoluja sekä tuottaa, käsitellä ja varastoida kyseisten eläinten alkioita, kun kyseiselle ryhmälle tai rakenteelle haetaan hyväksyntää alkiontuotantoryhmänä;

d)

pitopaikka, jossa käsitellään ja varastoidaan nauta-, sika-, lammas-, vuohi- tai hevoseläinten tuoretta, jäähdytettyä tai pakastettua siemennestettä tai tuoreita, jäähdytettyjä tai pakastettuja munasoluja tai alkioita, kun pitopaikalle haetaan hyväksyntää sukusolujen ja alkioiden käsittelypaikkana;

e)

pitopaikka, jossa varastoidaan nauta-, sika-, lammas-, vuohi- tai hevoseläinten tuoretta, jäähdytettyä tai pakastettua siemennestettä tai tuoreita, jäähdytettyjä tai pakastettuja munasoluja tai alkioita, kun pitopaikalle haetaan hyväksyntää sukusolujen ja alkioiden varastointiasemana.

4 artikla

Toimivaltaisen viranomaisen nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläinten sukusolujen ja alkioiden pitopaikoille myöntämä hyväksyntä

1.   Toimivaltainen viranomainen saa myöntää nauta-, sika-, lammas-, vuohi- tai hevoseläinten sukusolujen ja alkioiden pitopaikalle hyväksynnän asetuksen (EU) 2016/429 97 artiklan mukaisesti vasta sen jälkeen, kun se on varmistanut, että kyseinen pitopaikka täyttää seuraavat vaatimukset:

a)

pitopaikan toimija on nimennyt

i)

niistä tehtävistä vastaavan asemaeläinlääkärin, jotka vahvistetaan

liitteessä I olevan 1 osan 1 kohdassa, kun hakemus koskee 3 artiklan a alakohdassa tarkoitetun sukusolujen ja alkioiden pitopaikan hyväksymistä siemennesteen keräysasemaksi;

liitteessä I olevan 4 osan 1 kohdassa, kun hakemus koskee 3 artiklan d alakohdassa tarkoitetun sukusolujen ja alkioiden pitopaikan hyväksymistä sukusolujen ja alkioiden käsittelypaikaksi;

liitteessä I olevan 5 osan 1 kohdassa, kun hakemus koskee 3 artiklan e alakohdassa tarkoitetun sukusolujen ja alkioiden pitopaikan hyväksymistä sukusolujen ja alkioiden varastointiasemaksi; tai

ii)

niistä tehtävistä vastaavan ryhmän eläinlääkärin, jotka vahvistetaan

liitteessä I olevan 2 osan 1 kohdassa, kun hakemus koskee 3 artiklan b alakohdassa tarkoitetun sukusolujen ja alkioiden pitopaikan hyväksymistä alkionkeruuryhmäksi;

liitteessä I olevan 3 osan 1 kohdassa, kun hakemus koskee 3 artiklan c alakohdassa tarkoitetun sukusolujen ja alkioiden pitopaikan hyväksymistä alkiontuotantoryhmäksi;

b)

kyseiseen toimintaan tarvittavat tilat, laitteet ja toimintamenettelyt täyttävät vaatimukset, jotka vahvistetaan

i)

liitteessä I olevan 1 osan 2 kohdassa nauta-, sika-, lammas-, vuohi- tai hevoseläinten siemennesteen keruun, käsittelyn, varastoinnin ja kuljetuksen osalta;

ii)

liitteessä I olevan 2 osan 2 kohdassa nauta-, sika-, lammas-, vuohi- tai hevoseläinten alkioiden keruun, käsittelyn, varastoinnin ja kuljetuksen osalta;

iii)

liitteessä I olevan 3 osan 2 kohdassa nauta-, sika-, lammas-, vuohi- tai hevoseläinten munasolujen keruun ja kyseisten eläinten alkioiden tuotannon, käsittelyn, varastoinnin ja kuljetuksen osalta, mukaan lukien alkiontuotannossa käytettävän siemennesteen ja munasolujen käsittely ja varastointi;

iv)

liitteessä I olevan 4 osan 2 kohdassa nauta-, sika-, lammas-, vuohi- tai hevoseläinten tuoreen, jäähdytetyn tai pakastetun siemennesteen tai tuoreiden, jäähdytettyjen tai pakastettujen munasolujen tai alkioiden käsittelyn, varastoinnin ja kuljetuksen osalta;

v)

liitteessä I olevan 5 osan 2 kohdassa nauta-, sika-, lammas-, vuohi- tai hevoseläinten tuoreen, jäähdytetyn tai pakastetun siemennesteen tai tuoreiden, jäähdytettyjen tai pakastettujen munasolujen tai alkioiden varastoinnin ja kuljetuksen osalta.

2.   Myöntäessään nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläinten sukusolujen ja alkioiden pitopaikalle hyväksyntää asetuksen (EU) 2016/429 97 ja 99 artiklan mukaisesti toimivaltaisen viranomaisen on annettava kyseiselle pitopaikalle yksilöllinen hyväksyntänumero, johon on sisällyttävä sen maan ISO 3166–1 alpha-2 -koodi, jossa hyväksyntä myönnetään.

5 artikla

Nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläinten sukusolujen ja alkioiden hyväksyttyjen pitopaikkojen toiminnan lopettamista koskevat erityissäännöt

1.   Kun nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläinten sukusolujen ja alkioiden hyväksytyn pitopaikan toimija lopettaa toimintansa, sen on varmistettava, että kyseisessä sukusolujen ja alkioiden pitopaikassa kerättyjen tai tuotettujen ja varastoitujen siemennesteen, munasolujen tai alkioiden kaikki lähetykset on siirretty ennen hyväksynnän peruuttamispäivää

a)

sukusolujen ja alkioiden varastointiasemalle varastoinnin jatkamiseksi; tai

b)

lisääntymistarkoituksia varten paikkaan, jossa nauta-, sika-, lammas-, vuohi- tai hevoseläimiä pidetään; tai

c)

siinä tarkoituksessa, että ne hävitetään turvallisesti tai käytetään eläimistä saatavina sivutuotteina asetuksen (EY) N:o 1069/2009 13 artiklan mukaisesti.

2.   Jos siemennesteen, munasolujen tai alkioiden lähetyksiä ei siirretä sukusolujen ja alkioiden hyväksytystä pitopaikasta ennen hyväksynnän peruuttamispäivää 1 kohdan mukaisesti, kyseisiä lähetyksiä ei saa siirtää toiseen jäsenvaltioon.

2 LUKU

Toimivaltaisen viranomaisen sukusolujen ja alkioiden rekisteröidyistä ja hyväksytyistä pitopaikoista pitämät rekisterit

6 artikla

Toimivaltaisen viranomaisen sukusolujen ja alkioiden rekisteröidyistä pitopaikoista pitämä rekisteri

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on laadittava sukusolujen ja alkioiden rekisteröidyistä pitopaikoista rekisteri ja pidettävä se ajan tasalla.

2.   Toimivaltaisen viranomaisen on sisällytettävä 1 kohdassa tarkoitettuun rekisteriin jokaisesta sukusolujen ja alkioiden rekisteröidystä pitopaikasta ainakin seuraavat tiedot:

a)

sukusolujen ja alkioiden rekisteröidyn pitopaikan nimi ja yhteystiedot sekä pitopaikan verkkosivuston URL-osoite, jos se on saatavilla;

b)

sukusolujen ja alkioiden rekisteröidyn pitopaikan osoite;

c)

tiedot siitä, minkätyyppisiä sukusoluja, alkioita ja eläinlajeja varten pitopaikka on rekisteröity;

d)

toimivaltaisen viranomaisen antama yksilöllinen rekisterinumero sekä rekisteröintipäivä;

e)

jos sukusolujen ja alkioiden rekisteröidyn pitopaikan toiminta on loppunut, toiminnan lopettamispäivä.

7 artikla

Toimivaltaisen viranomaisen nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläinten sukusolujen ja alkioiden hyväksytyistä pitopaikoista pitämä rekisteri

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on laadittava nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläinten sukusolujen ja alkioiden hyväksytyistä pitopaikoista rekisteri ja pidettävä se ajan tasalla.

2.   Toimivaltaisen viranomaisen on sisällytettävä 1 kohdassa tarkoitettuun rekisteriin jokaisesta sukusolujen ja alkioiden hyväksytystä pitopaikasta ainakin seuraavat tiedot:

a)

sukusolujen ja alkioiden pitopaikan nimi ja yhteystiedot sekä pitopaikan verkkosivuston URL-osoite, jos se on saatavilla;

b)

sukusolujen ja alkioiden pitopaikan osoite;

c)

asemaeläinlääkärin tai ryhmän eläinlääkärin nimi;

d)

tiedot siitä, minkätyyppisiä sukusoluja ja alkioita, sukusolujen ja alkioiden pitopaikkaa ja eläinlajeja varten hyväksyntä on myönnetty;

e)

toimivaltaisen viranomaisen antama yksilöllinen hyväksyntänumero sekä hyväksymispäivä.

3.   Jos toimivaltainen viranomainen hyväksyy 4 artiklassa säädettyjen vaatimusten perusteella, että sukusolujen ja alkioiden käsittelypaikka tai sukusolujen ja alkioiden varastointiasema varastoi ja sukusolujen ja alkioiden käsittelypaikan tapauksessa käsittelee useamman kuin yhden tyyppisiä tai useamman kuin yhden eläinlajin sukusoluja ja alkioita, toimivaltaisen viranomaisen on sisällytettävä sukusolujen ja alkioiden hyväksyttyjä pitopaikkoja koskevaan rekisteriinsä tiedot sukusolujen ja alkioiden hyväksytyssä pitopaikassa varastoitavien ja, tapauksen mukaan, käsiteltävien sukusolujen ja alkioiden tyypistä ja vastaavista eläinlajeista.

4.   Jos toimivaltainen viranomainen on asetuksen (EU) 2016/429 100 artiklan 2 kohdan mukaisesti peruuttanut sukusolujen ja alkioiden hyväksytyn pitopaikan hyväksynnän väliaikaisesti tai kokonaan, sen on ilman aiheetonta viivytystä

a)

ilmoitettava hyväksynnän väliaikaisesta tai kokonaan tapahtuvasta peruuttamisesta sukusolujen ja alkioiden hyväksyttyjä pitopaikkoja koskevassa rekisterissään;

b)

ilmoitettava hyväksynnän väliaikaisen peruuttamisen tapauksessa alkamis- ja päättymispäivä ja kokonaan peruuttamisen tapauksessa hyväksynnän peruuttamispäivä.

5.   Jos sukusolujen ja alkioiden hyväksytty pitopaikka on 5 artiklan mukaisesti lopettanut toimintansa, toimivaltaisen viranomaisen on ilman aiheetonta viivytystä ilmoitettava toiminnan lopettamispäivä sukusolujen ja alkioiden hyväksyttyjä pitopaikkoja koskevassa rekisterissään.

6.   Toimivaltaisen viranomaisen on asetettava 1 kohdassa tarkoitettu rekisteri verkkosivustollaan julkisesti saataville, kun sukusoluja ja alkioita on tarkoitus siirtää jäsenvaltioiden välillä, ja ilmoitettava verkkosivustonsa URL-osoite komissiolle.

Jos toimivaltaisen viranomaisen verkkosivuston URL-osoite on vaihdettu, toimivaltaisen viranomaisen on ilman aiheetonta viivytystä ilmoitettava verkkosivuston uusi URL-osoite komissiolle.

3 LUKU

Tietojen kirjaaminen ja säilyttäminen sekä jäljitettävyys

1 jakso

Tietojen kirjaaminen ja säilyttäminen

8 artikla

Nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläinten sukusolujen ja alkioiden hyväksyttyjen pitopaikkojen toimijoita koskevat tietojen kirjaamis- ja säilyttämisvelvoitteet

1.   Nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläinten sukusolujen ja alkioiden hyväksyttyjen pitopaikkojen toimijoiden on kirjattava ja säilytettävä ainakin seuraavat tiedot:

a)

siemennesteen keräysaseman osalta:

i)

siemennesteen keräysasemalla olevan kunkin luovuttajaeläimen laji, rotu, syntymäaika ja tunnistetiedot;

ii)

päivämäärät, joina luovuttajaeläimiä siirretään siemennesteen keräysasemalle ja keräysasemalta, ja asiakirjojen viitetiedot, jos luovuttajaeläinten mukana on asiakirjoja;

iii)

luovuttajaeläinten terveystilanne, niille tehtyjen kliinisten ja diagnostisten testien tulokset ja käytetyt laboratoriotekniikat sekä niille annetut hoidot ja rokotukset;

iv)

siemennesteen keräyspäivä ja tarvittaessa siemennesteen käsittelypäivä ja -paikka;

v)

siemennesteen tunnistetiedot ja tiedot sen määräpaikasta;

b)

alkionkeruuryhmän, alkiontuotantoryhmän tai alkionkeruu- ja alkiontuotantoryhmän osalta:

i)

kunkin sellaisen luovuttajaeläimen laji, rotu, syntymäaika ja tunnistetiedot, josta munasoluja tai alkioita on kerätty;

ii)

munasolujen tai alkioiden luovuttajaeläinten terveystilanne, niille tehtyjen kliinisten ja diagnostisten testien tulokset ja käytetyt laboratoriotekniikat sekä niille annetut hoidot ja rokotukset;

iii)

munasolujen tai alkioiden keruun, tutkimuksen ja käsittelyn päivämäärä ja paikka;

iv)

munasolujen tai alkioiden tunnistetiedot ja tiedot niiden määräpaikasta;

v)

jos alkioita mikromanipuloidaan, tiedot käytettävistä mikromanipulointitekniikoista, joihin liittyy zona pellucida -keton tai hevoseläinten alkioiden tapauksessa alkiokapselin läpäisy;

vi)

luovuttajaeläinten keinosiemennykseen tai alkioiden in vitro -tuotantoa varten suoritettavaan munasolujen hedelmöitykseen käytettävän siemennesteen alkuperä;

c)

sukusolujen ja alkioiden käsittelypaikan tai sukusolujen ja alkioiden varastointiaseman osalta:

i)

sukusolujen ja alkioiden hyväksytyssä pitopaikassa käsiteltävien ja varastoitavien tai pelkästään varastoitavien sukusolujen ja alkioiden tyyppi ja luovuttajaeläinlaji;

ii)

sukusolujen ja alkioiden hyväksyttyyn pitopaikkaan ja hyväksytystä pitopaikasta suoritettujen siirtojen päivämäärät viittaamalla kyseisten sukusolujen ja alkioiden mukana oleviin asiakirjoihin;

iii)

asiakirjat, mukaan lukien eläinterveystodistus ja omaa ilmoitusta koskeva asiakirja, joissa vahvistetaan, että niiden luovuttajaeläinten terveystilanne, joiden sukusoluja ja alkioita joko käsitellään ja varastoidaan tai pelkästään varastoidaan sukusolujen ja alkioiden hyväksytyssä pitopaikassa, täyttää tämän asetuksen vaatimukset;

iv)

sukusolujen ja alkioiden hyväksytyssä pitopaikassa joko käsiteltävien ja varastoitavien tai pelkästään varastoitavien sukusolujen ja alkioiden tunnistetiedot.

2.   Jos toimivaltainen viranomainen myöntää 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetulle sukusolujen ja alkioiden pitopaikalle hyväksynnän useamman kuin yhden tyyppisen tai useamman kuin yhden eläinlajin sukusolujen ja alkioiden käsittelyä ja varastointia tai pelkästään varastointia varten, pitopaikan toimijan on erikseen kirjattava ja säilytettävä tiedot kunkin eläinlajin kustakin käsiteltävästä ja varastoitavasta tai pelkästään varastoitavasta sukusolu- ja alkiotyypistä.

9 artikla

Nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläinten sukusolujen ja alkioiden hyväksyttyjen pitopaikkojen toimijoita koskevat tietojen kirjaamis- ja säilyttämisvelvoitteet, kun kyseiset pitopaikat lopettavat toimintansa

1.   Jos nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläinten sukusolujen ja alkioiden hyväksytty pitopaikka lopettaa toimintansa 5 artiklan mukaisesti, pitopaikan toimija saa siirtää varastoitujen sukusolujen ja alkioiden lähetyksiä sukusolujen ja alkioiden varastointiasemalle vain, jos lähetysten mukana on 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti vaaditut tiedot alkuperäisinä asiakirjoina tai jäljennöksinä.

2.   Jos sukusolujen ja alkioiden varastointiasema vastaanottaa sukusolujen ja alkioiden lähetyksen 1 kohdassa tarkoitetusta toimintansa lopettaneesta pitopaikasta, vastaanottavan varastointiaseman toimijan on kirjattava sukusolujen ja alkioiden saapuminen ja niitä koskevat tiedot 8 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti vaadittujen mukana olevien tietojen perusteella.

2 jakso

Jäljitettävyys

10 artikla

Nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläinten sukusoluja ja alkioita koskevat jäljitettävyysvaatimukset

1.   Nauta-, sika-, lammas-, vuohi- tai hevoseläinten sukusoluja ja alkioita keräävien, tuottavien, käsittelevien tai varastoivien toimijoiden on merkittävä jokainen olki tai muu pakkaus, johon siemennestettä, munasoluja tai alkioita sijoitetaan ja varastoidaan ja jossa niitä kuljetetaan erillisinä annoksina tai muulla tavoin, siten, että seuraavat tiedot ovat helposti todettavissa:

a)

sukusolujen ja alkioiden keräys- tai tuotantopäivä;

b)

luovuttajaeläimen (-eläinten) laji ja tunnistetiedot;

c)

sukusolut ja alkiot keräävän tai tuottavan, käsittelevän ja varastoivan pitopaikan yksilöllinen hyväksyntänumero;

d)

muut merkitykselliset tiedot.

2.   Jos siemennesteelle on tehty sukusolujen ja alkioiden käsittelypaikassa sukupuolilajittelu, siemennesteen keräysaseman toimijan on täydennettävä 1 kohdassa tarkoitettuja tietoja tiedoilla, joista voidaan todeta sen sukusolujen ja alkioiden käsittelypaikan yksilöllinen hyväksyntänumero, jossa sukupuolilajittelu on tehty.

3.   Jos yksi olki tai muu pakkaus sisältää useammalta kuin yhdeltä luovuttajaeläimeltä kerättyä nauta-, sika-, lammas- tai vuohieläimen siemennestettä, toimijan on varmistettava, että 1 kohdassa tarkoitetut tiedot antavat mahdollisuuden tunnistaa kaikki luovuttajaeläimet, joiden siemennesteestä keinosiemennyksessä käytettävä annos koostuu.

4.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jos lammas- tai vuohieläinten siemenneste on

a)

pakastettu pelleteiksi, toimija voi merkitä yhden luovuttajan siemennestepellettejä sisältävän gobletin kyseisessä gobletissa olevien yksittäisten pellettien sijasta;

b)

tuoretta tai jäähdytettyä siemennestettä, toimija voi merkitä yhden luovuttajan siemenputkiloita tai -olkia sisältävän gobletin kyseisessä gobletissa olevien yksittäisten putkiloiden tai olkien sijasta.

5.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdan c alakohdassa säädetään, toimijan on varmistettava, että kukin olki tai muu pakkaus, johon siemennestettä, munasoluja tai alkioita sijoitetaan ja varastoidaan ja jossa niitä kuljetetaan, merkitään siten, että voidaan tunnistaa

a)

pitopaikan yksilöllinen rekisterinumero, kun on kyse 13 artiklassa tarkoitetussa luovuttajaeläinten pitopaikassa kerätystä lammas- ja vuohieläinten siemennesteestä; tai

b)

suljetun pitopaikan yksilöllinen hyväksyntänumero, kun on kyse 14 artiklassa tarkoitetussa suljetussa pitopaikassa kerätyistä tai tuotetuista nauta-, sika-, lammas-, vuohi- tai hevoseläinten sukusoluista ja alkioista.

11 artikla

Koirien ja kissojen, suljetuissa pitopaikoissa pidettävien muiden maaeläinten kuin nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläinten sekä heimoihin Camelidae ja Cervidae kuuluvien eläinten sukusoluja ja alkioita koskevat jäljitettävyysvaatimukset

1.   Toimijoiden, jotka keräävät, tuottavat, käsittelevät tai varastoivat koirien tai kissojen, suljetuissa pitopaikoissa pidettävien muiden maaeläinten kuin nauta-, sika-, lammas-, vuohi- tai hevoseläinten taikka heimoihin Camelidae tai Cervidae kuuluvien eläinten sukusoluja ja alkioita, on merkittävä jokainen olki tai muu pakkaus, johon siemennestettä, munasoluja tai alkioita sijoitetaan ja varastoidaan ja jossa niitä kuljetetaan erillisinä annoksina tai muulla tavoin, siten, että seuraavat tiedot ovat helposti todettavissa:

a)

sukusolujen ja alkioiden keräys- tai tuotantopäivä;

b)

luovuttajaeläimen (-eläinten) laji, tarvittaessa alalaji ja tunnistetiedot;

c)

jokin seuraavista:

i)

sukusolut ja alkiot keräävän tai tuottavan, käsittelevän ja varastoivan pitopaikan osoite;

ii)

jos sukusolut ja alkiot keräävälle tai tuottavalle, käsittelevälle ja varastoivalle pitopaikalle on annettu yksilöllinen rekisterinumero, kyseinen rekisterinumero, johon on sisällyttävä sen maan ISO 3166–1 alpha-2 -koodi, jossa pitopaikka on rekisteröity;

iii)

jos sukusolut ja alkiot keräävä tai tuottava, käsittelevä ja varastoiva pitopaikka on suljettu pitopaikka, yksilöllinen hyväksyntänumero, johon on sisällyttävä sen maan ISO 3166–1 alpha-2 -koodi, jossa hyväksyntä on myönnetty;

d)

mahdolliset muut tiedot.

2.   Jos siemennesteelle tehdään sukupuolilajittelu muussa pitopaikassa kuin siinä, jossa se kerätään tai tuotetaan, siemennesteen keräävän tai tuottavan pitopaikan toimijan on täydennettävä 1 kohdassa tarkoitettuja tietoja tiedoilla, joiden avulla sukupuolilajittelun tekevä pitopaikka on tunnistettavissa.

3.   Jos 1 kohdassa tarkoitettujen eläinten siemenneste pakastetaan pelleteiksi, toimija voi 1 kohdasta poiketen merkitä yhden luovuttajan siemennestepellettejä sisältävän gobletin kyseisessä gobletissa olevien yksittäisten pellettien sijasta.

4.   Jos yksi olki tai muu pakkaus sisältää useammalta kuin yhdeltä luovuttajaeläimeltä kerättyä siemennestettä, toimijan on varmistettava, että 1 kohdassa tarkoitetut tiedot sisältävät kaikkien luovuttajaeläinten tunnistetiedot.

III OSA

SUKUSOLUJEN JA ALKIOIDEN SIIRROT JÄSENVALTIOIDEN VÄLILLÄ

1 LUKU

Nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläinten sukusolujen ja alkioiden siirtoja koskevat eläinterveysvaatimukset

1 jakso

Säännöt nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläinten sukusolujen ja alkioiden keruusta, tuotannosta, käsittelystä ja varastoinnista sukusolujen ja alkioiden hyväksytyissä pitopaikoissa

12 artikla

Säännöt nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläinten sukusolujen ja alkioiden siirroista, jotka suoritetaan sukusolujen ja alkioiden hyväksytyistä pitopaikoista muihin jäsenvaltioihin

Toimijat saavat siirtää toiseen jäsenvaltioon ainoastaan sukusolujen ja alkioiden hyväksytyissä pitopaikoissa kerättyjä, tuotettuja, käsiteltyjä ja varastoituja nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläinten siemennestettä, munasoluja ja alkioita.

13 artikla

Poikkeus, joka koskee lammas- ja vuohieläinten siemennesteen siirtoja, jotka suoritetaan kyseisten eläinten pitopaikoista muihin jäsenvaltioihin

Poiketen siitä, mitä 12 artiklassa säädetään, toimijat voivat siirtää lammas- ja vuohieläinten siemennesteen lähetyksiä muihin jäsenvaltioihin, jos siemenneste on kerätty, käsitelty ja varastoitu kyseisten luovuttajaeläinten pitopaikassa ja toimijat

a)

saavat määräjäsenvaltion toimivaltaiselta viranomaiselta ennakkosuostumuksen lähetyksen hyväksymiseen;

b)

varmistavat, että eläinlääkäri on ennen siemennesteen keruuta tehnyt luovuttajaeläimille kliinisen tutkimuksen eikä luovuttajaeläimissä ole ilmennyt siemennesteen keräyspäivänä oireita, jotka viittaavat lammas- ja vuohieläinten osalta merkityksellisten luokan D tautien tai uusien tautien esiintymiseen, tai kliinisiä merkkejä tällaisista luokan D taudeista tai uusista taudeista;

c)

varmistavat, että luovuttajaeläimet tulevat pitopaikoista, jotka täyttävät delegoidun asetuksen (EU) 2020/688 15 artiklan 1, 2, 3 ja 4 kohdassa säädetyt eläinterveysvaatimukset;

d)

varmistavat, että luovuttajaeläimille on tehty negatiivisin tuloksin seuraavat testit näytteistä, jotka on otettu vähintään 30 päivää ennen siemennesteen keräyspäivää alkaneen eristyksen aikana:

i)

delegoidun asetuksen (EU) 2020/688 liitteessä I olevan 1 osan 1 kohdassa tarkoitettu serologinen testi Brucella abortus-, Brucella melitensis- ja Brucella suis -tartunnan varalta;

ii)

lammaseläinten tapauksessa serologinen testi tarttuvan lisäkivestulehduksen (Brucella ovis) varalta;

iii)

yhdessä lammaseläinten kanssa pidettävien vuohieläinten tapauksessa serologinen testi tarttuvan lisäkivestulehduksen (Brucella ovis) varalta;

e)

varmistavat, että luovuttajaeläimet tunnistetaan asetuksen (EU) 2019/2035 45 artiklan 2 tai 4 kohdan tai 46 artiklan 1, 2 tai 3 kohdan mukaisesti;

f)

varmistavat, että siemenneste on merkitty 10 artiklassa säädettyjen vaatimusten mukaisesti;

g)

kirjaavat ja säilyttävät pitopaikassa tietoja, joihin on sisällyttävä ainakin 8 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetyt tiedot;

h)

varmistavat, että siemennestelähetys kuljetetaan 28 ja 29 artiklan mukaisesti.

14 artikla

Poikkeus, joka koskee suljetuissa pitopaikoissa pidettävien nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläinten sukusolujen ja alkioiden siirtoja muihin jäsenvaltioihin

Poiketen siitä, mitä 12 artiklassa säädetään, suljettujen pitopaikkojen toimijat voivat siirtää muihin jäsenvaltioihin kyseisissä pitopaikoissa nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläimistä kerättyjen siemennesteen, munasolujen ja alkioiden lähetyksiä edellyttäen, että kyseiset toimijat

a)

siirtävät sukusolujen ja alkioiden lähetykset ainoastaan toiseen suljettuun pitopaikkaan;

b)

varmistavat, että luovuttajaeläimet täyttävät seuraavat vaatimukset:

i)

ne eivät tule sellaisella rajoitusvyöhykkeellä sijaitsevasta pitopaikasta, joka on perustettu nauta-, sika-, lammas-, vuohi- tai hevoseläinten osalta merkityksellisen luokan A taudin tai uuden taudin esiintymisen vuoksi, eivätkä ole olleet kosketuksissa tällaisesta pitopaikasta olevien eläinten kanssa;

ii)

ne tulevat pitopaikasta, jossa ei ole raportoitu nauta-, sika-, lammas-, vuohi- tai hevoseläinten osalta merkityksellisiä luokan D tauteja vähintään 30 päivän aikana ennen siemennesteen, munasolujen tai alkioiden keräyspäivää;

iii)

ne ovat olleet yhdessä alkuperäisessä suljetussa pitopaikassa vähintään 30 päivän ajan ennen siemennesteen, munasolujen tai alkioiden keräyspäivää;

iv)

suljetussa pitopaikassa harjoitettavasta toiminnasta vastaava pitopaikan eläinlääkäri on tehnyt niille kliinisen tutkimuksen, eikä niissä ole ilmennyt siemennesteen, munasolujen tai alkioiden keräyspäivänä oireita, jotka viittaavat ii alakohdassa tarkoitettujen luokan D tautien tai uusien tautien esiintymiseen, tai kliinisiä merkkejä tällaisista taudeista;

v)

sikäli kuin on mahdollista, niitä ei ole käytetty luonnolliseen siitokseen vähintään 30 päivän aikana ennen toiseen jäsenvaltioon siirrettäväksi tarkoitetun siemennesteen tai siirrettäväksi tarkoitettujen sukusolujen tai alkioiden ensimmäistä keräyspäivää eikä keräysjakson aikana;

vi)

ne tunnistetaan niiden vaatimusten mukaisesti, jotka vahvistetaan (EU) 2019/2035

38 artiklassa nautaeläinten osalta;

52 artiklan 1 kohdassa tai 54 artiklan 2 kohdassa sikaeläinten osalta;

45 artiklan 2 tai 4 kohdassa tai 46 artiklan 1, 2 tai 3 kohdassa lammas- ja vuohieläinten osalta;

58 artiklan 1 kohdassa, 59 artiklan 1 kohdassa tai 62 artiklan 1 kohdassa hevoseläinten osalta;

c)

varmistavat, että sukusolut ja alkiot on merkitty 10 artiklassa säädettyjen vaatimusten mukaisesti;

d)

varmistavat, että sukusolut ja alkiot kuljetetaan 28 ja 29 artiklan mukaisesti.

2 jakso

Niitä luovuttajaeläimiä koskevat eläinterveys-, eristys- ja karanteenivaatimukset, joista sukusolut ja alkiot kerätään

I alajakso

Luovuttajana toimivia nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläimiä koskevat yleiset eläinterveysvaatimukset

15 artikla

Toimijoiden velvollisuudet, jotka liittyvät niitä luovuttajana toimivia nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläimiä koskevien eläinterveysvaatimusten täyttämiseen, joista sukusolut ja alkiot kerätään

Toimijat saavat siirtää toiseen jäsenvaltioon ainoastaan sellaisia nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläinten siemennesteen, munasolujen ja alkioiden lähetyksiä, jotka täyttävät seuraavat vaatimukset:

a)

sukusolut ja alkiot on kerätty eläimistä, joissa ei ilmennyt keruupäivänä oireita tai kliinisiä merkkejä tarttuvista eläintaudeista;

b)

asemaeläinlääkäri tai ryhmän eläinlääkäri on myöntänyt luvan siirtoon.

16 artikla

Asemaeläinlääkärien ja ryhmän eläinlääkärien velvollisuudet, jotka liittyvät niitä luovuttajana toimivia nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläimiä koskevien eläinterveysvaatimusten täyttämiseen, joista sukusolut ja alkiot kerätään

Asemaeläinlääkärien on varmistettava siemennesteen luovuttajaeläinten osalta tai ryhmän eläinlääkärien on varmistettava munasolujen ja alkioiden luovuttajaeläinten osalta, että luovuttajana toimivat nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläimet täyttävät seuraavat vaatimukset:

a)

ne ovat syntyneet ja olleet syntymästään saakka unionissa tai saapuneet unioniin unioniin saapumista koskevien vaatimusten mukaisesti;

b)

ne tulevat pitopaikoista, jotka sijaitsevat jäsenvaltiossa tai sen vyöhykkeellä tai ovat kolmannen maan tai alueen tai jommankumman vyöhykkeen toimivaltaisen viranomaisen virallisessa valvonnassa ja täyttävät eläinterveysvaatimukset, jotka vahvistetaan delegoidun asetuksen (EU) 2020/688

i)

10 artiklan 1 kohdassa, 11 artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa ja 12 artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa nautaeläinten osalta;

ii)

19 artiklan 1 kohdassa ja 20 artiklan 1 ja 2 kohdassa sikaeläinten osalta;

iii)

15 artiklan 1, 2, 3 ja 4 kohdassa lammas- ja vuohieläinten osalta;

iv)

22 artiklan 1 ja 2 kohdassa hevoseläinten osalta;

c)

ne on tunnistettu niiden vaatimusten mukaisesti, jotka vahvistetaan asetuksen (EU) 2019/2035

i)

38 artiklassa nautaeläinten osalta;

ii)

52 artiklan 1 kohdassa tai 54 artiklan 2 kohdassa sikaeläinten osalta;

iii)

45 artiklan 2 tai 4 kohdassa tai 46 artiklan 1, 2 tai 3 kohdassa lammas- ja vuohieläinten osalta;

iv)

58 artiklan 1 kohdassa, 59 artiklan 1 kohdassa tai 62 artiklan 1 kohdassa hevoseläinten osalta;

d)

vähintään 30 päivän aikana ennen sukusolujen ja alkioiden ensimmäistä keräyspäivää sekä keräysjakson aikana

i)

niitä on pidetty pitopaikoissa, jotka eivät sijaitse sellaisella rajoitusvyöhykkeellä, joka on perustettu nauta-, sika-, lammas-, vuohi- tai hevoseläimissä esiintyneen, kyseisten eläinten osalta merkityksellisen luokan A taudin tai uuden taudin esiintymisen vuoksi;

ii)

niitä on pidetty pitopaikoissa, joissa ei ole raportoitu kyseisten eläinten osalta merkityksellisiä luokan D tauteja;

iii)

ne eivät ole olleet kosketuksissa i alakohdassa tarkoitetulla rajoitusvyöhykkeellä sijaitsevista tai sellaisista pitopaikoista peräisin olevien eläinten kanssa, jotka eivät täytä ii alakohdassa tarkoitettuja edellytyksiä;

iv)

niitä ei ole käytetty luonnolliseen siitokseen;

e)

niissä ei ole ilmennyt siemennesteen, munasolujen tai alkioiden keräyspäivänä oireita eikä kliinisiä merkkejä d alakohdan ii alakohdassa tarkoitetuista luokan D taudeista tai uusista taudeista;

f)

ne täyttävät täydentävät eläinterveysvaatimukset, joista säädetään

i)

20 artiklassa ja liitteessä II olevassa 1 osassa ja 5 osan I, II ja III luvussa nautaeläinten osalta;

ii)

21 artiklassa ja liitteessä II olevassa 2 osassa ja 5 osan I ja IV luvussa sikaeläinten osalta;

iii)

22 artiklassa ja liitteessä II olevassa 3 osassa ja 5 osan I, II ja III luvussa lammas- ja vuohieläinten osalta;

iv)

23 artiklassa ja liitteessä II olevassa 4 osassa hevoseläinten osalta.

17 artikla

Asemaeläinlääkärien ja ryhmän eläinlääkärien velvollisuudet, jotka liittyvät niitä luovuttajana toimivia nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläimiä koskevien eläinterveysvaatimusten täyttämiseen, joista sukusolut ja alkiot kerätään pitopaikoissa, joihin sovelletaan siirtorajoituksia eläinterveyteen liittyvistä syistä

Asemaeläinlääkärien on varmistettava siemennesteen luovuttajaeläinten osalta tai ryhmän eläinlääkärien on varmistettava munasolujen ja alkioiden luovuttajaeläinten osalta, että siemenneste, munasolut ja alkiot, jotka kerätään siemennesteen keräysasemalla tai pitopaikassa, johon sovelletaan 16 artiklan b alakohdassa tai 20, 21, 22 tai 23 artiklassa tarkoitettuja tauteja koskevia siirtorajoituksia eläinterveyteen liittyvistä syistä, täyttävät seuraavat vaatimukset:

a)

niitä säilytetään erillisessä varastossa;

b)

niitä ei siirretä jäsenvaltioiden välillä ennen kuin toimivaltainen viranomainen on poistanut siemennesteen keräysasemaan tai siihen pitopaikkaan sovellettavat siirtorajoitukset, josta siemenneste on kerätty; ja

c)

varastoiduille siemennesteelle, munasoluille ja alkioille on tehty asianmukaiset viralliset tutkimukset, joilla suljetaan pois niitä tauteja aiheuttavien eläinpatogeenien esiintyminen siemennesteessä, munasoluissa ja alkioissa, joiden vuoksi siirtorajoitukset on asetettu.

18 artikla

Asemaeläinlääkärien lisävelvollisuudet, jotka liittyvät niitä luovuttajana toimivia nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläimiä koskevien eläinterveysvaatimusten täyttämiseen, joista siemenneste kerätään

Asemaeläinlääkärien on varmistettava, että luovuttajana toimivat nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläimet täyttävät seuraavat vaatimukset:

a)

niissä ei ilmennyt oireita eikä kliinisiä merkkejä 16 artiklan d alakohdan ii alakohdassa tarkoitetuista luokan D taudeista päivänä, jona ne otettiin siemennesteen keräysasemalle;

b)

luovuttajana toimivien nauta-, sika-, lammas- ja vuohieläinten tapauksessa niitä pidettiin ennen sitä päivää, jona ne otettiin siemennesteen keräysasemalle, karanteenitiloissa, jotka täyttivät kyseisenä päivänä seuraavat edellytykset:

i)

nauta-, sika-, lammas- tai vuohieläinten osalta merkityksellisiä luokan D tauteja ei ollut raportoitu vähintään 30 edellisen päivän aikana;

ii)

karanteenitilat eivät sijainneet rajoitusvyöhykkeellä, joka oli perustettu nauta-, sika-, lammas- tai vuohieläimissä esiintyneen, kyseisten eläinten osalta merkityksellisen luokan A taudin tai uuden taudin esiintymisen vuoksi;

c)

niitä pidetään siemennesteen keräysasemalla, joka

i)

ei ole raportoinut nauta-, sika-, lammas-, vuohi- tai hevoseläinten osalta merkityksellisiä luokan D tauteja ajanjaksona, joka käsittää vähintään 30 päivää ennen siemennesteen keräyspäivää ja vähintään 30 päivää siemennesteen keräyspäivän jälkeen tai joka tuoreen siemennesteen tapauksessa kestää siemennestelähetyksen lähetyspäivään saakka;

ii)

ei sijaitse rajoitusvyöhykkeellä, joka on perustettu nauta-, sika-, lammas-, vuohi- tai hevoseläimissä esiintyneen, kyseisten eläinten osalta merkityksellisen luokan A taudin tai uuden taudin esiintymisen vuoksi.

19 artikla

Poikkeus, joka koskee siemennesteen keräysasemien välillä siirrettäviin luovuttajana toimiviin nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläimiin sovellettavia eläinterveysvaatimuksia

1.   Poiketen siitä, mitä 18 artiklan b alakohdassa säädetään, toimijat voivat siirtää luovuttajana toimivia nauta-, sika-, lammas- ja vuohieläimiä sekä luovuttajana toimivia hevoseläimiä, jotka kuuluvat liitteessä II olevan 4 osan I luvun 1 kohdan b alakohdan i alakohdassa tarkoitetun tiettyjen tautien testausohjelman piiriin, suoraan yhdeltä siemennesteen keräysasemalta toiselle siemennesteen keräysasemalle

a)

ilman karanteenia tai testausta ennen siirtoa ja sen jälkeen seuraavien eläinten osalta liitteen II mukaisesti:

i)

nautaeläinten osalta kyseisen liitteen 1 osan ja 5 osan I, II ja III luvun mukaisesti;

ii)

sikaeläinten osalta kyseisen liitteen 2 osan ja 5 osan I ja IV luvun mukaisesti;

iii)

lammas- ja vuohieläinten osalta kyseisen liitteen 3 osan ja 5 osan I, II ja III luvun mukaisesti;

iv)

hevoseläinten osalta kyseisen liitteen 4 osan I luvun 1 kohdan a alakohdan mukaisesti; ja

b)

edellyttäen, että luovuttajaeläimet täyttävät seuraavat vaatimukset:

i)

niissä ei ilmene siirtopäivänä oireita tai merkkejä nauta-, sika-, lammas-, vuohi- tai hevoseläinten osalta merkityksellisistä luokan D taudeista;

ii)

ennen siirtoa ne ovat olleet pysyvästi siemennesteen keräysasemalla siitä päivästä alkaen, jona ne on otettu kyseiselle asemalle, ja niille on tehty seuraavat 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen nauta-, sika-, lammas-, vuohi- tai hevoseläinten osalta merkitykselliset testit negatiivisin tuloksin:

kaikki liitteessä II tarkoitetut pakolliset rutiinitestit siirtopäivää edeltäneiden 12 kuukauden aikana; tai

jos siemennesteen keräysasemalla ei ole vielä tehty pakollisia rutiinitestejä, kaikki testit, jotka vaaditaan ennen eläimen ottamista siemennesteen keräysasemalle ja jotka on tehty juuri ennen karanteenijaksoa ja karanteenijakson aikana.

2.   Toimijat saavat siirtää 1 kohdan johdantolauseessa tarkoitettuja luovuttajaeläimiä vain, jos alkuperäpaikkana olevasta siemennesteen keräysasemasta vastaava toimivaltainen viranomainen on myöntänyt luvan siirtoon ja määräpaikkana olevan siemennesteen keräysaseman asemaeläinlääkäri on antanut siihen ennakkosuostumuksensa.

3.   Toimijoiden on varmistettava, että 1 kohdan johdantolauseessa tarkoitetut luovuttajaeläimet eivät joudu siirron aikana välittömästi tai välillisesti kosketuksiin terveystilanteeltaan heikompien eläinten kanssa ja että käytettävät kuljetusvälineet on puhdistettu ja desinfioitu ennen käyttöä.

4.   Määräpaikkana olevien siemennesteen keräysasemien toimijoiden on tehtävä 1 kohdan johdantolauseessa tarkoitetuille luovuttajaeläimille kaikki 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetut pakolliset rutiinitestit viimeistään 12 kuukauden kuluttua päivästä, jona kyseisille eläimille on tehty edelliset pakolliset rutiinitestit.

II alajakso

Tiettyjä sorkka- ja kavioeläinlajeja koskevat täydentävät eläinterveysvaatimukset

20 artikla

Niitä luovuttajana toimivia nautaeläimiä koskevat täydentävät eläinterveysvaatimukset, joista siemenneste, munasolut ja alkiot kerätään

1.   Asemaeläinlääkärien on varmistettava siemennesteen luovuttajaeläinten osalta tai ryhmän eläinlääkärien on varmistettava munasolujen ja alkioiden luovuttajaeläinten osalta, että luovuttajana toimivat nautaeläimet täyttävät seuraavat vaatimukset:

a)

ne ovat tulleet sellaisesta pitopaikasta, siemennesteen luovuttajaeläinten tapauksessa ennen niiden ottamista karanteenitiloihin, joka oli vapaa seuraavista taudeista, eikä niitä ole koskaan aiemmin pidetty terveystilanteeltaan heikommissa pitopaikoissa:

i)

Mycobacterium tuberculosis complex (M. bovis, M. caprae ja M. tuberculosis) -tartunta;

ii)

Brucella abortus-, Brucella melitensis- ja Brucella suis -tartunta;

iii)

nautojen tarttuva leukoosi;

iv)

naudan tarttuva rinotrakeiitti / tarttuva pustulaarinen vulvovaginiitti;

b)

ne täyttävät liitteessä II olevassa 1 osassa ja 5 osan I, II ja III luvussa vahvistetut täydentävät eläinterveysvaatimukset.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdan a alakohdan iii alakohdassa säädetään, asemaeläinlääkäri voi hyväksyä, että siemennesteen luovuttajaeläin on tullut pitopaikasta, joka ei ollut vapaa nautojen tarttuvasta leukoosista, edellyttäen, että kyseinen eläin

a)

on alle kahden vuoden ikäinen ja sen on tuottanut emä, jolle on tehty nautojen tarttuvan leukoosin varalta serologinen testi negatiivisin tuloksin sen jälkeen, kun kyseinen eläin on viety pois emältään; tai

b)

on saavuttanut kahden vuoden iän ja sille on tehty nautojen tarttuvan leukoosin varalta serologinen testi negatiivisin tuloksin.

3.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdan a alakohdan iii alakohdassa säädetään, ryhmän eläinlääkäri voi hyväksyä alle kaksivuotiaan munasolujen ja alkioiden luovuttajaeläimen, joka on tullut pitopaikasta, joka ei ollut vapaa nautojen tarttuvasta leukoosista, edellyttäen, että alkuperäisestä pitopaikasta vastaava virkaeläinlääkäri on todistanut, ettei pitopaikassa ole ollut yhtään kliinistä tapausta, jossa olisi ollut kyse nautojen tarttuvasta leukoosista, vähintään kolmen edellisen vuoden aikana.

4.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdan a alakohdan iv alakohdassa säädetään,

a)

asemaeläinlääkäri voi siemennesteen luovuttajaeläinten tapauksessa hyväksyä sellaisesta pitopaikasta tulleen luovuttajaeläimen, joka ei ollut vapaa naudan tarttuvasta rinotrakeiittista / tarttuvasta pustulaarisesta vulvovaginiitista, edellyttäen, että eläimelle on tehty liitteessä II olevan 1 osan I luvun 1 kohdan b alakohdan iv alakohdan mukaisesti vaadittu testi, tai

b)

ryhmän eläinlääkäri voi munasolujen ja alkioiden luovuttajaeläinten tapauksessa hyväksyä sellaisesta pitopaikasta tulleen luovuttajaeläimen, joka ei ollut vapaa naudan tarttuvasta rinotrakeiittista / tarttuvasta pustulaarisesta vulvovaginiitista, edellyttäen, että alkuperäisestä pitopaikasta vastaava virkaeläinlääkäri on todistanut, ettei pitopaikassa ole ollut yhtään kliinistä tapausta, jossa olisi ollut kyse naudan tarttuvasta rinotrakeiittista / tarttuvasta pustulaarisesta vulvovaginiitista, vähintään 12 edellisen kuukauden aikana.

21 artikla

Niitä luovuttajana toimivia sikaeläimiä koskevat täydentävät eläinterveysvaatimukset, joista siemenneste, munasolut ja alkiot kerätään

1.   Asemaeläinlääkärien on varmistettava siemennesteen luovuttajaeläinten osalta tai ryhmän eläinlääkärien on varmistettava munasolujen ja alkioiden luovuttajaeläinten osalta, että luovuttajana toimivat sikaeläimet täyttävät seuraavat vaatimukset:

a)

ne ovat tulleet sellaisesta pitopaikasta, siemennesteen luovuttajaeläinten tapauksessa ennen niiden ottamista karanteenitiloihin, jossa ei ollut tehty kliinisiä, serologisia, virologisia tai patologisia havaintoja Aujeszkyn tautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta vähintään 12 edellisen kuukauden aikana;

b)

ne täyttävät liitteessä II olevassa 2 osassa ja 5 osan I ja IV luvussa vahvistetut täydentävät eläinterveysvaatimukset.

2.   Asemaeläinlääkärin on varmistettava, että siemennesteen luovuttajana toimivat sikaeläimet täyttävät seuraavat vaatimukset:

a)

ne tulivat ennen karanteenitiloihin ottamista pitopaikasta, joka oli vapaa Brucella abortus-, Brucella melitensis- ja Brucella suis -tartunnasta liitteessä II olevan 5 osan IV luvussa vahvistettujen vaatimusten mukaisesti;

b)

niitä on pidetty karanteenitiloissa, jotka olivat karanteenitiloihin ottamispäivänä olleet vapaita Brucella abortus-, Brucella melitensis- ja Brucella suis -tartunnasta vähintään kolmen edellisen kuukauden ajan;

c)

niitä pidetään siemennesteen keräysasemalla, jossa ei ole raportoitu Aujeszkyn tautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa koskevia kliinisiä, serologisia, virologisia tai patologisia havaintoja vähintään 30 päivän aikana ennen asemalle ottamispäivää ja vähintään 30 päivän aikana välittömästi ennen keräyspäivää;

d)

niitä ei ole rokotettu sikojen lisääntymishäiriö- ja keuhkotulehdusoireyhtymä -viruksen aiheuttamaa tartuntaa vastaan, ja niitä on pidetty syntymästä saakka tai vähintään kolmen kuukauden ajan ennen karanteenitiloihin tuloa pitopaikassa, jossa eläimiä ei ole rokotettu sikojen lisääntymishäiriö- ja keuhkotulehdusoireyhtymä -viruksen aiheuttamaa tartuntaa vastaan ja jossa ei ole kyseisenä aikana havaittu mainitun viruksen aiheuttamia tartuntoja.

22 artikla

Niitä luovuttajana toimivia lammas- ja vuohieläimiä koskevat täydentävät eläinterveysvaatimukset, joista siemenneste, munasolut ja alkiot kerätään

Asemaeläinlääkärien on varmistettava siemennesteen luovuttajaeläinten osalta tai ryhmän eläinlääkärien on varmistettava munasolujen ja alkioiden luovuttajaeläinten osalta, että luovuttajana toimivat lammas- ja vuohieläimet täyttävät seuraavat vaatimukset:

a)

ne eivät ole tulleet sellaisesta pitopaikasta eivätkä ole olleet kosketuksissa sellaisesta pitopaikasta tulleiden eläinten kanssa, siemennesteen luovuttajaeläinten tapauksessa ennen niiden ottamista karanteenitiloihin, johon on sovellettu siirtorajoituksia Brucella abortus-, Brucella melitensis- ja Brucella suis -tartunnan varalta. Pitopaikkaa koskevat siirtorajoitukset poistetaan vähintään 42 päivän kuluttua viimeisen tautiin sairastuneen tai taudille alttiin eläimen teurastus- tai lopettamispäivästä ja hävittämisestä;

b)

ne ovat tulleet sellaisesta pitopaikasta, siemennesteen luovuttajaeläinten tapauksessa ennen niiden ottamista karanteenitiloihin, joka oli vapaa Brucella abortus-, Brucella melitensis- ja Brucella suis -tartunnasta, eikä niitä ole koskaan aiemmin pidetty terveystilanteeltaan heikommissa pitopaikoissa;

c)

ne täyttävät liitteessä II olevassa 3 osassa ja 5 osan I, II ja III luvussa vahvistetut täydentävät eläinterveysvaatimukset.

23 artikla

Niitä luovuttajana toimivia hevoseläimiä koskevat täydentävät eläinterveysvaatimukset, joista siemenneste, munasolut ja alkiot kerätään

1.   Asemaeläinlääkärin on varmistettava siemennesteen keräysasemalle otettavien hevoseläinten osalta ja ryhmän eläinlääkärin on varmistettava munasolujen ja alkioiden keräykseen tai alkioiden tuotantoon käytettävien hevoseläinten osalta, että hevoseläimet täyttävät seuraavat vaatimukset ennen sukusolujen ja alkioiden keruuta:

a)

ne tulevat pitopaikasta,

i)

jossa ei ole raportoitu surraa (Trypanosoma evansi) 30 edellisen päivän aikana tai jossa on raportoitu surraa (Trypanosoma evansi) kahden edellisen vuoden aikana ja tartunnan saaneeseen pitopaikkaan on sovellettu viimeisen tautiesiintymän jälkeen siirtorajoituksia, kunnes

tartunnan saaneet eläimet on poistettu pitopaikasta; ja

pitopaikassa jäljellä oleville eläimille on tehty surran (Trypanosoma evansi) varalta testi negatiivisin tuloksin jollakin delegoidun asetuksen (EU) 2020/688 liitteessä I olevassa 3 osassa säädetyistä diagnoosimenetelmistä näytteistä, jotka oli otettu vähintään kuusi kuukautta sen jälkeen, kun viimeinen tartunnan saanut eläin oli poistettu pitopaikasta;

ii)

jossa ei ole raportoitu astumatautia kuuden edellisen kuukauden aikana tai jossa on raportoitu astumatautia kahden edellisen vuoden aikana ja tartunnan saaneeseen pitopaikkaan on sovellettu viimeisen tautiesiintymän jälkeen siirtorajoituksia, kunnes

tartunnan saaneet eläimet on lopetettu ja hävitetty tai teurastettu tai kaikki tartunnan saaneet urospuoliset hevoseläimet on kuohittu; ja

pitopaikassa jäljellä oleville eläimille, lukuun ottamatta ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitettuja kuohittuja urospuolisia hevoseläimiä, jotka on pidetty erillään naaraspuolisista hevoseläimistä, on tehty astumataudin varalta testi negatiivisin tuloksin jollakin delegoidun asetuksen (EU) 2020/688 liitteessä I olevassa 8 osassa säädetyistä diagnoosimenetelmistä näytteistä, jotka oli otettu vähintään kuusi kuukautta sen jälkeen, kun ensimmäisessä luetelmakohdassa kuvatut toimenpiteet oli suoritettu;

iii)

jossa ei ole raportoitu hevosen näivetystautia 90 edellisen päivän aikana tai jossa on raportoitu hevosen näivetystautia 12 edellisen kuukauden aikana ja tartunnan saaneeseen pitopaikkaan on sovellettu viimeisen tautiesiintymän jälkeen siirtorajoituksia, kunnes

tartunnan saaneet eläimet on lopetettu ja hävitetty tai teurastettu; ja

pitopaikassa jäljellä oleville hevoseläimille on tehty hevosen näivetystaudin varalta testi negatiivisin tuloksin jollakin delegoidun asetuksen (EU) 2020/688 liitteessä I olevassa 9 osassa säädetyistä diagnoosimenetelmistä näytteistä, jotka oli otettu kahdella eri kerralla vähintään kolmen kuukauden välein sen jälkeen, kun ensimmäisessä luetelmakohdassa kuvatut toimenpiteet oli suoritettu ja pitopaikka oli puhdistettu ja desinfioitu;

b)

siemennesteen luovuttajien tapauksessa niitä on pidetty vähintään 30 päivän ajan ennen siemennesteen keräyspäivää pitopaikoissa, joiden hevoseläimissä ei esiintynyt kyseisenä aikana kliinisiä merkkejä hevosen arteriittiviruksen aiheuttamasta tartunnasta tai hevosen tarttuvasta kohtutulehduksesta;

c)

ne täyttävät liitteessä II olevassa 4 osassa vahvistetut täydentävät eläinterveysvaatimukset.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdan a alakohdassa säädetään, 1 kohdan a alakohdan i–iii alakohdassa tarkoitetut siirtorajoitukset on pidettävä voimassa vähintään 30 päivän ajan päivästä, jona kaikki pitopaikassa olleet eläimet, jotka kuuluivat 1 kohdan a alakohdan i–iii alakohdassa tarkoitettujen tautien osalta lueteltuihin lajeihin, oli joko lopetettu ja hävitetty tai teurastettu, jos se oli 1 kohdan b alakohdan mukaisesti sallittua, ja pitopaikka oli puhdistettu ja desinfioitu.

3 jakso

Luovuttajana toimiville nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläimille sekä niiden sukusoluille ja alkioille tehtävät laboratorio- ja muut testit

24 artikla

Luovuttajana toimiville nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläimille sekä niiden sukusoluille ja alkioille tehtävät laboratorio- ja muut testit

Toimijoiden on varmistettava, että

a)

luovuttajaeläimille, joiden sukusoluja ja alkioita siirretään muihin jäsenvaltioihin, on tehty seuraavat testit:

i)

nautaeläinten tapauksessa liitteessä II olevan 1 osan ja soveltuvin osin 5 osan I, II ja III luvun mukaiset testit;

ii)

sikaeläinten tapauksessa liitteessä II olevan 2 osan ja soveltuvin osin 5 osan I ja IV luvun mukaiset testit;

iii)

lammas- ja vuohieläinten tapauksessa liitteessä II olevan 3 osan ja soveltuvin osin 5 osan I, II ja III luvun mukaiset testit;

iv)

hevoseläinten tapauksessa liitteessä II olevan 4 osan mukaiset testit;

b)

kaikki a alakohdassa tarkoitetut testit tehdään virallisissa laboratorioissa.

25 artikla

Luvan myöntäminen karanteenitiloissa oleville luovuttajana toimiville nauta-, sika-, lammas- ja vuohieläimille tehtäviin laboratoriotesteihin

1.   Toimivaltainen viranomainen voi myöntää luvan siihen, että seuraavat liitteessä II tarkoitetut testit tehdään karanteenitiloissa otetuista näytteistä:

a)

nautaeläinten tapauksessa kyseisen liitteen 1 osan I luvun 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetut testit;

b)

sikaeläinten tapauksessa kyseisen liitteen 2 osan I luvun 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetut testit;

c)

lammas- ja vuohieläinten tapauksessa kyseisen liitteen 3 osan I luvun 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetut testit.

2.   Seuraavien edellytysten on täytyttävä toimivaltaisen viranomaisen myönnettyä 1 kohdassa tarkoitetut luvat:

a)

karanteenijakso ei saa alkaa karanteenitiloissa ennen päivää, jona näytteet otetaan 1 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitettua testausta varten;

b)

jos jonkin 1 kohdassa tarkoitetun testin tulos on positiivinen, kyseinen eläin on välittömästi poistettava karanteenitiloista;

c)

jos on kyse eläinryhmän karanteenista ja 1 kohdassa tarkoitettu testi antaa jostakin ryhmän eläimestä positiivisen tuloksen, karanteeni ei saa alkaa karanteenitiloissa muiden eläinten osalta ennen kuin eläin, josta positiivinen tulos on saatu, on poistettu karanteenitiloista.

4 jakso

Nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläinten sukusolujen ja alkioiden keruuta, tuotantoa, käsittelyä, varastointia ja muita menettelyjä koskevat eläinterveysvaatimukset

26 artikla

Toimijoiden velvollisuudet, jotka liittyvät nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläinten sukusolujen ja alkioiden keruuta, tuotantoa, käsittelyä ja varastointia koskeviin eläinterveysvaatimuksiin

Toimijoiden on varmistettava, että nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläinten siemennesteen, munasolujen ja alkioiden lähetyksiä siirretään muihin jäsenvaltioihin vain, jos lähetykset täyttävät liitteessä III vahvistetut sukusolujen ja alkioiden keruuta, tuotantoa, käsittelyä ja varastointia koskevat eläinterveysvaatimukset.

5 jakso

Nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläinten sukusolujen ja alkioiden kuljetusta koskevat eläinterveysvaatimukset

27 artikla

Asemaeläinlääkärien ja ryhmän eläinlääkärien velvollisuudet, jotka liittyvät nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläinten sukusolujen ja alkioiden kuljetusta koskevien eläinterveysvaatimusten täyttämiseen

1.   Jos nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläinten sukusoluja ja alkioita siirretään toiseen jäsenvaltioon tai samassa jäsenvaltiossa sijaitsevaan sukusolujen ja alkioiden käsittelypaikkaan tai sukusolujen ja alkioiden varastointiasemalle, asemaeläinlääkärin tai ryhmän eläinlääkärin on varmistettava, että

a)

kuljetusastiat on sinetöity ja numeroitu ennen niiden lähettämistä sukusolujen ja alkioiden hyväksytystä pitopaikasta;

b)

10 artiklan mukaisesti oljissa tai muissa pakkauksissa käytetty merkki vastaa eläinterveystodistukseen tai omaa ilmoitusta koskevaan asiakirjaan ja kuljetusastiaan merkittyä numeroa.

2.   Virkaeläinlääkäri voi vaihtaa 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun sinetin, jonka kiinnittäminen on asemaeläinlääkärin tai ryhmän eläinlääkärin vastuulla.

28 artikla

Toimijoiden velvollisuudet, jotka liittyvät nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläinten sukusolujen ja alkioiden kuljetusta koskevien eläinterveysvaatimusten täyttämiseen

1.   Toimijat saavat siirtää nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläinten siemennestettä, munasoluja ja alkioita muihin jäsenvaltioihin vain, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)

kuljetusastiaan on sijoitettu vain yhden lajin yhdentyyppisiä sukusoluja ja alkioita;

b)

a alakohdassa tarkoitettu kuljetusastia

i)

on puhdistettu ja desinfioitu tai steriloitu ennen käyttöä tai on uusi kertakäyttöinen astia;

ii)

on täytetty jäädytysaineella, jolla ei ole aiemmin käsitelty muita tuotteita.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, toimijat voivat sijoittaa yhteen kuljetusastiaan saman lajin siemennestettä, munasoluja ja alkioita edellyttäen, että

a)

oljet tai muut pakkaukset, joihin sukusolut ja alkiot sijoitetaan, suljetaan turvallisesti ja ilmatiiviisti;

b)

erityyppiset sukusolut ja alkiot erotetaan toisistaan fyysisiin osastoihin tai sijoitetaan sekundaarisiin suojapusseihin.

3.   Poiketen siitä, mitä 1 ja 2 kohdassa säädetään, toimijat voivat sijoittaa yhteen kuljetusastiaan lammas- ja vuohieläinten siemennestettä, munasoluja ja alkioita.

29 artikla

Toimijoiden lisävelvollisuudet, jotka liittyvät nauta-, sika-, lammas- ja vuohieläinten siemennesteen kuljetukseen

Jos toimijat siirtävät toiseen jäsenvaltioon nauta-, sika-, lammas- tai vuohieläinten siemennesteen lähetyksiä, joissa siemenneste on kerätty useammalta kuin yhdeltä luovuttajaeläimeltä ja sijoitettu yhteen olkeen tai muuhun pakkaukseen, toimijoiden on täytettävä seuraavat vaatimukset:

a)

niiden on varmistettava, että siemenneste kerätään ja lähetetään yhdeltä siemennesteen keräysasemalta tai, jos on kyse 13 ja 14 artiklassa säädetyistä poikkeuksista, yhdestä pitopaikasta, jossa siemenneste on kerätty;

b)

niillä on siemennesteen käsittelyä varten menettelyt, joilla varmistetaan siemennesteen jäljitettävyys 10 ja 19 artiklan mukaisesti.

2 LUKU

Eläinterveyden todentaminen, oma ilmoitus ja siirrosta ilmoittaminen, kun on kyse nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläinten sukusoluista ja alkioista

30 artikla

Eläinterveyden todentamista koskevat säännöt

1.   Ennen eläinterveystodistuksen antamista jäsenvaltioiden välisiä nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläinten sukusolujen ja alkioiden lähetysten siirtoja varten virkaeläinlääkärin on suoritettava

a)

kuljetusastian silmämääräinen tarkastus 28 artiklassa tarkoitettujen vaatimusten täyttymisen sekä seuraavien seikkojen tarkastamiseksi:

i)

asemaeläinlääkärin tai ryhmän eläinlääkärin 27 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti kuljetusastiaan kiinnittämä sinetti ja merkitsemä numero; tai

ii)

jos tarpeen, kuljetusastiaan sijoitetut sukusolut ja alkiot, jolloin virkaeläinlääkärin on sinetöitävä ja numeroitava kuljetusastia tarkastuksen jälkeen;

b)

asemaeläinlääkärin tai ryhmän eläinlääkärin toimittamien tietojen asiakirjatarkastus seuraavien seikkojen varmistamiseksi:

i)

8 artiklan mukaisesti kirjatut ja säilytetyt tiedot tukevat todennettavia tietoja;

ii)

10 artiklan mukaisesti oljissa tai muissa pakkauksissa käytetty merkki vastaa eläinterveystodistukseen ja kuljetusastiaan merkittyä numeroa;

iii)

III osan 1 luvussa tarkoitetut vaatimukset täyttyvät.

2.   Virkaeläinlääkärin on suoritettava 1 kohdassa säädetyt tarkastukset ja annettava eläinterveystodistus 72 tunnin kuluessa ennen sukusolujen ja alkioiden lähetyksen lähettämisajankohtaa.

3.   Eläinterveystodistus on voimassa 10 päivän ajan sen antamispäivästä.

31 artikla

Jäsenvaltioiden välillä siirrettäviä nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläinten sukusoluja ja alkioita koskevan eläinterveystodistuksen sisältämät tiedot

Eläinterveystodistusten, jotka koskevat jäsenvaltioiden välisiä nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläinten sukusolujen ja alkioiden lähetysten siirtoja, on sisällettävä ainakin liitteessä IV olevassa 1 kohdassa vahvistetut tiedot.

32 artikla

Vaatimukset, jotka liittyvät omaa ilmoitusta koskevaan asiakirjaan nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläinten sukusolujen ja alkioiden lähetysten siirroista sukusolujen ja alkioiden käsittelypaikkaan ja käsittelypaikasta

1.   Jos nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläinten sukusolujen ja alkioiden hyväksytyn pitopaikan toimija antaa sukusolut ja alkiot sukusolujen ja alkioiden käsittelypaikan käsiteltäviksi, kyseisen toimijan on varmistettava, että sukusolujen ja alkioiden lähetyksen mukana on omaa ilmoitusta koskeva asiakirja, kun lähetystä kuljetetaan sukusolujen ja alkioiden käsittelypaikkaan ja käsittelypaikasta.

2.   Sukusolujen ja alkioiden hyväksytyn pitopaikan toimijan on varmistettava, että 1 kohdassa tarkoitettu omaa ilmoitusta koskeva asiakirja sisältää ainakin seuraavat tiedot:

a)

sukusolut ja alkiot keräävän tai tuottavan sukusolujen ja alkioiden hyväksytyn pitopaikan nimi ja osoite;

b)

sen sukusolujen ja alkioiden käsittelypaikan nimi ja osoite, johon sukusolut ja alkiot siirretään käsiteltäviksi;

c)

päivä, jona sukusolujen ja alkioiden lähetys siirretään sukusolujen ja alkioiden käsittelypaikkaan, ja päivä, jona se siirretään kyseisestä käsittelypaikasta;

d)

sukusolujen ja alkioiden tyyppi ja määrä;

e)

10 artiklassa vaaditut sukusolujen ja alkioiden merkinnät.

33 artikla

Toimijoiden velvollisuus ilmoittaa ennakolta jäsenvaltioiden välisistä nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläinten sukusolujen ja alkioiden lähetysten siirroista

Jos nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläinten sukusolujen ja alkioiden lähetyksiä siirretään toiseen jäsenvaltioon, sukusolujen ja alkioiden hyväksyttyjen pitopaikkojen, 13 artiklassa tarkoitettujen lammas- ja vuohieläinten pitopaikkojen tai 14 artiklassa tarkoitettujen suljettujen pitopaikkojen toimijoiden on ilmoitettava ennakolta sukusolujen ja alkioiden lähetysten suunnitellusta siirrosta alkuperäjäsenvaltionsa toimivaltaiselle viranomaiselle.

34 artikla

Tiedot, jotka on ilmoitettava jäsenvaltioiden välisistä nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläinten sukusolujen ja alkioiden lähetysten siirroista

Toimijoiden, jotka ilmoittavat alkuperäjäsenvaltionsa toimivaltaiselle viranomaiselle toiseen jäsenvaltioon siirrettävistä sukusolujen ja alkioiden lähetyksistä, on toimitettava kyseiselle viranomaiselle jokaisesta lähetyksestä 33 artiklan mukaisesti tiedot, jotka vahvistetaan

a)

liitteessä IV olevan 1 kohdan a–f alakohdassa, kun sukusolujen ja alkioiden mukana on eläinterveystodistus; tai

b)

32 artiklan 2 kohdassa, kun sukusolujen ja alkioiden mukana on omaa ilmoitusta koskeva asiakirja.

35 artikla

Menettelyt, joita sovelletaan hätätilanteissa jäsenvaltioiden välisistä nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläinten sukusolujen ja alkioiden lähetysten siirroista ilmoittamiseksi sähkökatkosten ja IMSOC:n muiden häiriöiden aikana

1.   Kun esiintyy sähkökatkoksia ja IMSOC:n muita häiriöitä, toiseen jäsenvaltioon siirrettävän nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläinten sukusolujen ja alkioiden lähetyksen alkuperäpaikan toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava lähetyksen siirrosta komissiolle ja määräpaikan toimivaltaiselle viranomaiselle faksilla tai sähköpostitse.

2.   Sukusolujen ja alkioiden lähetyksen alkuperäpaikan toimivaltaisen viranomaisen on tehtävä 1 kohdassa tarkoitettu ilmoitus niiden valmiussuunnitelmien mukaisesti, joita sovelletaan, kun jokin IMSOC:n toiminnoista ei ole käytettävissä.

3 LUKU

Muiden eläinten kuin nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläinten sukusoluja ja alkioita koskevat eläinterveysvaatimukset, eläinterveyden todentaminen ja ilmoittaminen

36 artikla

Muihin jäsenvaltioihin suuntautuvia kissojen ja koirien sukusolujen ja alkioiden siirtoja koskevat eläinterveysvaatimukset

Toimijat saavat siirtää muihin jäsenvaltioihin ainoastaan sellaisista koirista (Canis lupus familiaris) ja kissoista (Felis silvestris catus) kerättyjä siemennestettä, munasoluja ja alkioita, jotka täyttävät seuraavat vaatimukset:

a)

ne ovat syntyneet ja olleet syntymästään saakka unionissa tai saapuneet unioniin unioniin saapumista koskevien vaatimusten mukaisesti;

b)

ne tulevat pitopaikasta, jossa ei ole vahvistettu esiintyneen raivotautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa vähintään 30 päivän aikana ennen siemennesteen, munasolujen tai alkioiden keräyspäivää;

c)

niissä ei ole ilmennyt tautioireita siemennesteen, munasolujen tai alkioiden keräyspäivänä;

d)

ne on tunnistusmerkitty niihin asetetulla mikrosirulla tai selkeästi luettavissa olevalla tatuoinnilla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 576/2013 (17) 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti tai tunnistettu asetuksen (EU) 2019/2035 70 artiklan mukaisesti;

e)

niille on annettu delegoidun asetuksen (EU) 2020/688 liitteessä VII olevassa 1 osassa vahvistettujen kelpoisuusvaatimusten mukainen raivotautirokotus;

f)

niiden osalta on noudatettu kaikkia muita tauteja tai tartuntoja kuin raivotautia ehkäiseviä delegoidun asetuksen (EU) 2020/688 liitteessä VII olevassa 2 osassa vahvistettuja terveystoimenpiteitä;

g)

niitä ei ole käytetty luonnolliseen siitokseen vähintään 30 päivän aikana ennen siemennesteen, munasolujen tai alkioiden keräystä eikä keräysjakson aikana.

37 artikla

Eläinterveysvaatimukset, jotka koskevat muihin jäsenvaltioihin suuntautuvia, suljettujen pitopaikkojen välisiä muiden pidettävien maaeläinten kuin nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläinten sukusolujen ja alkioiden siirtoja

Suljettujen pitopaikkojen toimijat saavat siirtää kyseisissä pitopaikoissa pidettävien muiden maaeläinten kuin nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläinten sukusoluja ja alkioita muissa jäsenvaltioissa sijaitseviin suljettuihin pitopaikkoihin vain, jos luovuttajaeläimet täyttävät seuraavat vaatimukset:

a)

ne ovat syntyneet ja olleet syntymästään saakka unionissa tai saapuneet unioniin unioniin saapumista koskevien vaatimusten mukaisesti;

b)

ne ovat olleet yhdessä alkuperäisessä suljetussa pitopaikassa vähintään 30 päivän ajan ennen siemennesteen, munasolujen tai alkioiden keräyspäivää;

c)

ne eivät tule sellaisella rajoitusvyöhykkeellä sijaitsevasta pitopaikasta, joka on perustettu kyseisten pidettävien maaeläinten lajien osalta merkityksellisen luokan A taudin tai uuden taudin esiintymisen vuoksi, eivätkä ole olleet kosketuksissa tällaisesta pitopaikasta olevien eläinten kanssa;

d)

ne tulevat pitopaikasta, jossa ei ole raportoitu kyseisen lajin osalta merkityksellisiä luokan D tauteja vähintään 30 päivän aikana ennen siemennesteen, munasolujen tai alkioiden keräyspäivää;

e)

ne tunnistetaan ja rekisteröidään kyseisen suljetun pitopaikan sääntöjen mukaisesti;

f)

sikäli kuin on mahdollista, niitä ei ole käytetty luonnolliseen siitokseen vähintään 30 päivän aikana ennen toiseen jäsenvaltioon siirrettäväksi tarkoitetun siemennesteen tai siirrettäväksi tarkoitettujen sukusolujen tai alkioiden ensimmäistä keräyspäivää eikä keräysjakson aikana;

g)

suljetussa pitopaikassa harjoitettavasta toiminnasta vastaava pitopaikan eläinlääkäri on tehnyt niille kliinisen tutkimuksen, eikä niissä ilmene siemennesteen, munasolujen tai alkioiden keräyspäivänä tautioireita.

38 artikla

Muihin jäsenvaltioihin suuntautuvia heimoihin Camelidae ja Cervidae kuuluvien eläinten sukusolujen ja alkioiden siirtoja koskevat eläinterveysvaatimukset

Toimijat saavat siirtää muihin jäsenvaltioihin ainoastaan sellaisista heimoon Camelidae tai Cervidae kuuluvista eläimistä kerättyjä sukusoluja ja alkioita, jotka täyttävät seuraavat vaatimukset:

a)

ne ovat syntyneet ja olleet syntymästään saakka unionissa tai saapuneet unioniin unioniin saapumista koskevien vaatimusten mukaisesti;

b)

ne ovat olleet yhdessä alkuperäisessä pitopaikassa vähintään 30 päivän ajan ennen siemennesteen, munasolujen tai alkioiden keräyspäivää;

c)

ne eivät tule sellaisella rajoitusvyöhykkeellä sijaitsevasta pitopaikasta, joka on perustettu kyseisten pidettävien maaeläinten lajien osalta merkityksellisen luokan A taudin tai uuden taudin esiintymisen vuoksi, eivätkä ole olleet kosketuksissa tällaisesta pitopaikasta olevien eläinten kanssa;

d)

ne tulevat pitopaikasta, joka on täyttänyt seuraavat vaatimukset siemennesteen, munasolujen tai alkioiden keräyspäivää edeltäneiden vähintään 12 kuukauden aikana:

i)

pitopaikassa on toteutettu seurantaohjelma Mycobacterium tuberculosis complex (M. bovis, M. caprae ja M. tuberculosis) -tartunnan havaitsemiseksi delegoidun asetuksen (EU) 2020/688 liitteessä II olevan 2 tai 3 osan mukaisesti;

ii)

pitopaikkaan ei ole tuotu sellaisia heimoon Camelidae tai Cervidae kuuluvia eläimiä, jotka eivät täytä i alakohdassa tarkoitettuja vaatimuksia;

iii)

pitopaikassa on tehty tutkimuksia, kun on epäilty Mycobacterium tuberculosis complex (M. bovis, M. caprae ja M. tuberculosis) -tartuntaa, ja taudin esiintyminen on suljettu pois;

e)

ne tulevat pitopaikasta, jossa

i)

ei ole raportoitu Brucella abortus-, Brucella melitensis- ja Brucella suis -tartuntaa siemennesteen, munasolujen tai alkioiden keräyspäivää edeltäneiden vähintään 42 päivän aikana;

ii)

Camelidae-heimoon kuuluvien eläinten tapauksessa kaikille pitopaikassa oleville eläimille on tehty Brucella abortus-, Brucella melitensis- ja Brucella suis -tartunnan varalta delegoidun asetuksen (EU) 2020/688 liitteessä I olevassa 1 osassa tarkoitettu testi negatiivisin tuloksin näytteistä, jotka on otettu siemennesteen, munasolujen tai alkioiden keräyspäivää edeltäneiden 30 päivän aikana;

f)

ne tulevat pitopaikasta, jossa ei ole raportoitu naudan tarttuvaa rinotrakeiittia / tarttuvaa pustulaarista vulvovaginiittia siemennesteen, munasolujen tai alkioiden keräyspäivää edeltäneiden vähintään 30 päivän aikana;

g)

ne tulevat pitopaikasta, jossa ei ole raportoitu epitsoottisen verenvuototautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa siemennesteen, munasolujen tai alkioiden keräyspäivää edeltäneiden vähintään kahden vuoden aikana 150 kilometrin säteellä pitopaikasta;

h)

ne tulevat pitopaikasta, jossa ei ole vahvistettu esiintyneen raivotautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa sukusolujen ja alkioiden keräyspäivää edeltäneiden vähintään 30 päivän aikana;

i)

ne tulevat pitopaikasta, jossa ei ole raportoitu pernaruttuoa siemennesteen, munasolujen tai alkioiden keräyspäivää edeltäneiden vähintään 15 päivänä aikana;

j)

ne tulevat pitopaikasta, joka täyttää surran (Trypanosoma evansi) osalta seuraavat vaatimukset:

i)

tautia ei ole raportoitu siemennesteen, munasolujen tai alkioiden keräyspäivää edeltäneiden vähintään 30 päivän aikana; tai

ii)

tautia on vahvistettu esiintyneen kahden edellisen vuoden aikana, mutta pitopaikkaan sovellettiin viimeisen tautiesiintymän jälkeen siirtorajoituksia, kunnes

tartunnan saaneet eläimet oli poistettu pitopaikasta; ja

pitopaikassa jäljellä oleville eläimille oli tehty surran (Trypanosoma evansi) varalta delegoidun asetuksen (EU) 2020/688 liitteessä I olevassa 3 osassa tarkoitettu testi negatiivisin tuloksin näytteistä, jotka oli otettu vähintään kuusi kuukautta sen jälkeen, kun tartunnan saaneet eläimet oli poistettu pitopaikasta;

k)

ne täyttävät liitteessä II olevan 5 osan II luvussa vahvistetut eläinterveysvaatimukset sinikieliviruksen aiheuttaman tartunnan (serotyypit 1–24) osalta;

l)

ne eivät ole olleet kosketuksissa sellaisten eläinten kanssa, jotka eivät täyttäneet a alakohdassa ja c–k alakohdassa säädettyjä vaatimuksia b alakohdassa säädettynä, vähintään 30 päivän pituisena pitoaikana;

m)

eläinlääkäri on tehnyt niille kliinisen tutkimuksen, eikä niissä ole ilmennyt tautioireita siemennesteen, munasolujen tai alkioiden keräyspäivänä;

n)

ne tunnistetaan asetuksen (EU) 2019/2035 73 artiklan 1 tai 2 kohdan tai 74 artiklan mukaisesti;

o)

niitä ei ole käytetty luonnolliseen siitokseen siemennesteen, munasolujen tai alkioiden keräyspäivää edeltäneiden vähintään 30 päivän aikana eikä keräysjakson aikana.

39 artikla

Eläinterveyden todentamista koskevat säännöt

1.   Ennen eläinterveystodistuksen allekirjoittamista jäsenvaltioiden välisiä koirien tai kissojen sukusolujen ja alkioiden lähetysten siirtoja varten virkaeläinlääkärin on suoritettava

a)

kuljetusastian silmämääräinen tarkastus seuraavien seikkojen tarkastamiseksi:

i)

toimijan kuljetusastiaan kiinnittämä sinetti ja merkitsemä numero; tai

ii)

jos tarpeen, kuljetusastiaan sijoitetut sukusolut ja alkiot, jolloin virkaeläinlääkärin on sinetöitävä ja numeroitava kuljetusastia tarkastuksen jälkeen;

b)

toimijan toimittamien tietojen asiakirjatarkastus seuraavien seikkojen varmistamiseksi:

i)

pitopaikassa kirjatut ja säilytetyt tiedot tukevat todennettavia tietoja;

ii)

11 artiklan mukaisesti oljissa tai muissa pakkauksissa käytetty merkki vastaa eläinterveystodistukseen ja kuljetusastiaan merkittyä numeroa;

iii)

36 artiklassa tarkoitetut vaatimukset ovat täyttyneet.

2.   Ennen eläinterveystodistuksen allekirjoittamista jäsenvaltioiden välisiä muiden maaeläinten kuin nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläinten sukusolujen ja alkioiden lähetysten siirtoja varten virkaeläinlääkärin on suoritettava

a)

kuljetusastian silmämääräinen tarkastus seuraavien seikkojen tarkastamiseksi:

i)

suljetussa pitopaikassa harjoitettavasta toiminnasta vastaavan pitopaikan eläinlääkärin kuljetusastiaan kiinnittämä sinetti ja merkitsemä numero; tai

ii)

tarvittaessa kuljetusastiaan sijoitetut sukusolut ja alkiot, jolloin virkaeläinlääkärin on sinetöitävä ja numeroitava kuljetusastia tarkastuksen jälkeen;

b)

suljetussa pitopaikassa harjoitettavasta toiminnasta vastaavan pitopaikan eläinlääkärin toimittamien tietojen asiakirjatarkastus seuraavien seikkojen varmistamiseksi:

i)

suljetussa pitopaikassa kirjatut ja säilytetyt tiedot tukevat todennettavia tietoja;

ii)

11 artiklan mukaisesti oljissa tai muissa pakkauksissa käytetty merkki vastaa eläinterveystodistukseen ja kuljetusastiaan merkittyä numeroa;

iii)

37 artiklassa tarkoitetut vaatimukset ovat täyttyneet.

3.   Ennen eläinterveystodistuksen allekirjoittamista jäsenvaltioiden välisiä heimoon Camelidae tai Cervidae kuuluvien eläinten sukusolujen ja alkioiden lähetysten siirtoja varten virkaeläinlääkärin on suoritettava

a)

kuljetusastian silmämääräinen tarkastus seuraavien seikkojen tarkastamiseksi:

i)

toimijan kuljetusastiaan kiinnittämä sinetti ja merkitsemä numero; tai

ii)

jos tarpeen, kuljetusastiaan sijoitetut sukusolut ja alkiot, jolloin virkaeläinlääkärin on sinetöitävä ja numeroitava kuljetusastia tarkastuksen jälkeen;

b)

toimijan toimittamien tietojen asiakirjatarkastus seuraavien seikkojen varmistamiseksi:

i)

pitopaikassa kirjatut ja säilytetyt tiedot tukevat todennettavia tietoja;

ii)

11 artiklan mukaisesti oljissa tai muissa pakkauksissa käytetty merkki vastaa eläinterveystodistukseen ja kuljetusastiaan merkittyä numeroa;

iii)

38 artiklassa tarkoitetut vaatimukset ovat täyttyneet.

4.   Virkaeläinlääkärin on suoritettava 1, 2 ja 3 kohdassa säädetyt tarkastukset ja annettava eläinterveystodistus 72 tunnin kuluessa ennen sukusolujen ja alkioiden lähetyksen lähettämisajankohtaa.

5.   Edellä 1, 2 ja 3 kohdassa säädetty eläinterveystodistus on voimassa 10 päivän ajan sen antamispäivästä.

40 artikla

Eläinterveyden todentamista koskevat vaatimukset, joita sovelletaan jäsenvaltioiden välisiin muiden maaeläinten kuin nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläinten sukusolujen ja alkioiden lähetysten siirtoihin

Eläinterveystodistusten, jotka koskevat jäsenvaltioiden välisiä koirien ja kissojen sekä suljetuissa pitopaikoissa pidettävien muiden maaeläinten kuin nauta-, sika-, lammas-, vuohi- tai hevoseläinten taikka heimoon Camelidae tai Cervidae kuuluvien eläinten sukusolujen ja alkioiden lähetysten siirtoja, on sisällettävä ainakin liitteessä IV olevassa 2 kohdassa vahvistetut tiedot.

41 artikla

Toimijoiden velvollisuus ilmoittaa ennakolta jäsenvaltioiden välisistä muiden pidettävien maaeläinten kuin nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläinten sukusolujen ja alkioiden lähetysten siirroista

Jos koirien tai kissojen, suljetuissa pitopaikoissa pidettävien muiden maaeläinten kuin nauta-, sika-, lammas-, vuohi- tai hevoseläinten taikka heimoon Camelidae tai Cervidae kuuluvien eläinten sukusoluja ja alkioita siirretään toiseen jäsenvaltioon, toimijan on ilmoitettava ennakolta sukusolujen ja alkioiden lähetysten suunnitellusta siirrosta alkuperäjäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle.

42 artikla

Tiedot, jotka on ilmoitettava jäsenvaltioiden välisistä muiden pidettävien maaeläinten kuin nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläinten sukusolujen ja alkioiden lähetysten siirroista

Toimijoiden, joiden on 41 artiklan mukaisesti ilmoitettava lähetysten alkuperäjäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle toiseen jäsenvaltioon siirrettävistä sukusolujen ja alkioiden lähetyksistä, on toimitettava kyseiselle viranomaiselle jokaisesta lähetyksestä liitteessä IV olevan 2 kohdan a–f alakohdassa vahvistetut tiedot.

43 artikla

Menettelyt, joita sovelletaan hätätilanteissa jäsenvaltioiden välisistä muiden pidettävien maaeläinten kuin nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläinten sukusolujen ja alkioiden lähetysten siirroista ilmoittamiseksi sähkökatkosten ja IMSOC:n muiden häiriöiden aikana

1.   Jos esiintyy sähkökatkoksia ja IMSOC:n muita häiriöitä, toiseen jäsenvaltioon siirrettävän koirien tai kissojen, suljetuissa pitopaikassa pidettävien muiden maaeläinten kuin nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläinten taikka heimoon Camelidae tai Cervidae kuuluvien eläinten sukusolujen ja alkioiden lähetyksen alkuperäpaikan toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava lähetyksen siirrosta komissiolle ja määräpaikan toimivaltaiselle viranomaiselle faksilla tai sähköpostitse.

2.   Sukusolujen ja alkioiden lähetyksen alkuperäpaikan toimivaltaisen viranomaisen on tehtävä 1 kohdassa tarkoitettu ilmoitus niiden valmiussuunnitelmien mukaisesti, joita sovelletaan, jos jokin IMSOC:n toiminnoista ei ole käytettävissä.

4 LUKU

Lisäsäännöt toimivaltaisten viranomaisten myöntämistä sukusoluja ja alkioita koskevista poikkeuksista

44 artikla

Lisäsäännöt toimivaltaisten viranomaisten myöntämistä tieteellisiin tarkoituksiin käytettäviä sukusoluja ja alkioita koskevista poikkeuksista

1.   Alkuperäjäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat myöntää poikkeuksen sellaisten tieteellisiin tarkoituksiin käytettävien sukusolujen ja alkioiden toiseen jäsenvaltioon suuntautuvia siirtoja varten, jotka eivät täytä 1 tai 3 luvussa säädettyjä eläinterveysvaatimuksia, edellyttäen, että lähettävän pitopaikan toimija on saanut määräjäsenvaltion toimivaltaiselta viranomaiselta kirjallisen ennakkosuostumuksen sukusolujen ja alkioiden lähetyksen hyväksymiseen.

2.   Määräjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen saa antaa suostumuksensa 1 kohdassa tarkoitettujen sukusolujen ja alkioiden lähetyksen hyväksymiseen vain, jos sukusolujen ja alkioiden vastaanottajaksi suunnitellun määräpaikkana olevan pitopaikan toimija varmistaa, että sukusoluja ja alkioita käytetään ainoastaan tieteellisiin tarkoituksiin olosuhteissa, joilla estetään luokan D tautien leviäminen.

45 artikla

Lisäsäännöt toimivaltaisten viranomaisten myöntämistä toisessa jäsenvaltiossa sijaitseviin geenipankkeihin siirrettäviä sukusoluja ja alkioita koskevista poikkeuksista

1.   Alkuperäjäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat myöntää poikkeuksia, jotka koskevat seuraavien eläinten sukusolujen ja alkioiden siirtoja toisessa jäsenvaltiossa sijaitseviin geenipankkeihin, edellyttäen, että lähettävän pitopaikan toimija on saanut määräjäsenvaltion toimivaltaiselta viranomaiselta kirjallisen ennakkosuostumuksen sukusolujen ja alkioiden lähetyksen hyväksymiseen:

a)

uhanalaiset rodut, jotka eivät täytä 1 luvussa säädettyjä eläinterveysvaatimuksia; tai

b)

sellaiset suljetuissa pitopaikoissa pidettävät muut maaeläimet kuin nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläimet, jotka eivät täytä 37 artiklassa säädettyjä eläinterveysvaatimuksia.

2.   Määräjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen saa antaa suostumuksensa 1 kohdassa tarkoitettujen sukusolujen ja alkioiden lähetyksen hyväksymiseen vain, jos

a)

sen geenipankin toimija, jonka on tarkoitus vastaanottaa sukusolut ja alkiot, varmistaa, että sukusoluja ja alkioita käytetään ainoastaan sellaisten pidettävien maaeläinten geenivarojen ex situ -suojeluun ja kestävään käyttöön, joita varten vastaanottava geenipankki on perustettu;

b)

sillä on riittävät tiedot, mukaan lukien alkuperäjäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen toimittamat tiedot tai testaustulokset, tai se käsittelee sukusoluja ja alkioita siten, että suu- ja sorkkataudin, karjaruttoviruksen aiheuttaman tartunnan ja muiden luetteloitujen tautien leviäminen estyy.

46 artikla

Tieteellisiin tarkoituksiin käytettäviä tai toisessa jäsenvaltiossa sijaitseviin geenipankkeihin siirrettäviä sukusoluja ja alkioita koskevat säännöt ja niitä koskevat tiedot, jotka on sisällytettävä omaa ilmoitusta koskevaan asiakirjaan

1.   Jos tieteellisiin tarkoituksiin käytettävät tai geenipankkeihin varastoitavat sukusolut ja alkiot aiotaan siirtää toiseen jäsenvaltioon, lähettävän pitopaikan toimijan on varmistettava, että sukusolujen ja alkioiden mukana on omaa ilmoitusta koskeva asiakirja kuljetuksen aikana määräpaikkaan saakka.

2.   Lähettävän pitopaikan toimijan on varmistettava, että 1 kohdassa säädetty omaa ilmoitusta koskeva asiakirja sisältää ainakin seuraavat tiedot:

a)

lähettäjän ja vastaanottajan nimi ja osoite,

b)

lähettävän paikan ja määräpaikan nimi ja osoite;

c)

jos sukusolut ja alkiot on siirretty sukusolujen ja alkioiden käsittelypaikkaan ja käsittelypaikasta, kyseisten siirtojen päivämäärät;

d)

sukusolujen ja alkioiden tyyppi ja luovuttajaeläinten laji;

e)

olkien tai muiden pakkausten lukumäärä lähetettävässä lähetyksessä;

f)

seuraavat tiedot, joiden avulla sukusolut ja alkiot voidaan yksilöidä:

i)

olkien tai muiden pakkausten merkinnät;

ii)

niiden keräyspaikka ja -päivä tai tuotantopaikka ja -päivä;

g)

45 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen testien saatavilla olevat tulokset.

47 artikla

Toimijoiden antama ennakkoilmoitus tieteellisiin tarkoituksiin käytettävien tai geenipankkeihin tarkoitettujen sukusolujen ja alkioiden siirroista jäsenvaltioiden välillä

Jos tieteellisiin tarkoituksiin käytettävät tai geenipankkeihin varastoitavat sukusolut ja alkiot siirretään toiseen jäsenvaltioon, lähettävän pitopaikan toimijan on ilmoitettava kyseisten sukusolujen ja alkioiden suunnitellusta siirrosta ennakolta lähetyksen alkuperäjäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle ja toimitettava sille 46 artiklan 2 kohdan a–g alakohdassa luetellut tiedot.

48 artikla

Menettelyt, joita sovelletaan hätätilanteissa jäsenvaltioiden välisistä tieteellisiin tarkoituksiin käytettävien tai geenipankkeihin tarkoitettujen sukusolujen ja alkioiden lähetysten siirroista ilmoittamiseksi sähkökatkosten ja IMSOC:n muiden häiriöiden aikana

1.   Jos esiintyy sähkökatkoksia ja IMSOC:n muita häiriöitä, toiseen jäsenvaltioon siirrettävän tieteellisiin tarkoituksiin käytettävien tai geenipankkeihin varastoitavien sukusolujen ja alkioiden lähetyksen alkuperäpaikan toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava lähetyksen siirrosta komissiolle ja määräpaikan toimivaltaiselle viranomaiselle faksilla tai sähköpostitse.

2.   Sukusolujen ja alkioiden lähetyksen alkuperäpaikan toimivaltaisen viranomaisen on tehtävä 1 kohdassa tarkoitettu ilmoitus niiden valmiussuunnitelmien mukaisesti, joita sovelletaan, jos jokin IMSOC:n toiminnoista ei ole käytettävissä.

IV OSA

LOPPUSÄÄNNÖKSET

49 artikla

Siirtymätoimenpiteet

1.   Siemennesteen keräysasemat, siemennesteen varastointiasemat, alkionkeruuryhmät ja alkiontuotantoryhmät, jotka on hyväksytty ennen 21 päivää huhtikuuta 2021 asetuksen (EU) 2016/429 270 artiklan 2 kohdan kuudennessa, seitsemännessä, kahdeksannessa ja kahdennessatoista luetelmakohdassa mainittujen direktiivien 88/407/ETY, 89/556/ETY, 90/429/ETY ja 92/65/ETY mukaisesti, katsotaan tämän asetuksen mukaisesti hyväksytyiksi.

Kaikilta muilta osin niihin sovelletaan tässä asetuksessa ja asetuksessa (EU) 2016/429 vahvistettuja sääntöjä.

2.   Oljet ja muut pakkaukset, joihin siemennestettä, munasoluja tai alkioita sijoitetaan ja varastoidaan ja joissa niitä kuljetetaan erillisinä annoksina tai muulla tavoin ja jotka on merkitty ennen 21 päivää huhtikuuta 2021 direktiivien 88/407/ETY, 89/556/ETY, 90/429/ETY ja 92/65/ETY mukaisesti, katsotaan tämän asetuksen mukaisesti merkityiksi.

3.   Eläinterveystodistukset, jotka on annettu ennen 21 päivää huhtikuuta 2021 direktiivien 88/407/ETY, 89/556/ETY, 90/429/ETY ja 92/65/ETY mukaisesti, katsotaan tämän asetuksen mukaisesti annetuiksi.

50 artikla

Voimaantulo ja soveltaminen

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 21 päivästä huhtikuuta 2021.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 17 päivänä joulukuuta 2019.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Ursula VON DER LEYEN


(1)  EUVL L 84, 31.3.2016, s. 1.

(2)  Neuvoston direktiivi 88/407/ETY, annettu 14 päivänä kesäkuuta 1988, eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista yhteisön sisäisessä naudansukuisten kotieläinten siemennesteen kaupassa ja tuonnissa (EYVL L 194, 22.7.1988, s. 10).

(3)  Neuvoston direktiivi 89/556/ETY, annettu 25 päivänä syyskuuta 1989, eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista yhteisön sisäisessä naudansukuisten kotieläinten alkioiden kaupassa ja tuonnissa kolmansista maista (EYVL L 302, 19.10.1989, s. 1).

(4)  Neuvoston direktiivi 90/429/ETY, annettu 26 päivänä kesäkuuta 1990, eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista yhteisön sisäisessä siansukuisten kotieläinten siemennesteen kaupassa ja tuonnissa (EYVL L 224, 18.8.1990, s. 62).

(5)  Neuvoston direktiivi 92/65/ETY, annettu 13 päivänä heinäkuuta 1992, eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista eläinten, siemennesteen, munasolujen ja alkioiden yhteisön sisäisessä kaupassa ja yhteisöön tuonnissa siltä osin, kun niitä eivät koske direktiivin 90/425/ETY liitteessä A olevassa I jaksossa mainittujen erityisten yhteisön säädösten eläinten terveyttä koskevat vaatimukset (EYVL L 268, 14.9.1992, s. 54).

(6)  http://www.oie.int/index.php?id=169&L=0&htmfile=chapitre_coll_semen.htm.

(7)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1069/2009, annettu 21 päivänä lokakuuta 2009, muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden terveyssäännöistä sekä asetuksen (EY) N:o 1774/2002 kumoamisesta (sivutuoteasetus) (EUVL L 300, 14.11.2009, s. 1).

(8)  https://www.icar.org/

(9)  Komission päätös 2003/24/EY, tehty 30 päivänä joulukuuta 2002, yhdennetyn eläinlääkinnällisen tietojärjestelmän kehittämisestä (EYVL L 8, 14.1.2003, s. 44).

(10)  Komission päätös 2004/292/EY, tehty 30 päivänä maaliskuuta 2004, Traces-järjestelmän käyttöönotosta ja päätöksen 92/486/ETY muuttamisesta (EUVL L 94, 31.3.2004, s. 63).

(11)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/625, annettu 15 päivänä maaliskuuta 2017, virallisesta valvonnasta ja muista virallisista toimista, jotka suoritetaan elintarvike- ja rehulainsäädännön ja eläinten terveyttä ja hyvinvointia, kasvien terveyttä ja kasvinsuojeluaineita koskevien sääntöjen soveltamisen varmistamiseksi, sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 999/2001, (EY) N:o 396/2005, (EY) N:o 1069/2009, (EY) N:o 1107/2009, (EU) N:o 1151/2012, (EU) N:o 652/2014, (EU) 2016/429 ja (EU) 2016/2031, neuvoston asetusten (EY) N:o 1/2005 ja (EY) N:o 1099/2009 ja neuvoston direktiivien 98/58/EY, 1999/74/EY, 2007/43/EY, 2008/119/EY ja 2008/120/EY muuttamisesta ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 854/2004 ja (EY) N:o 882/2004, neuvoston direktiivien 89/608/ETY, 89/662/ETY, 90/425/ETY, 91/496/ETY, 96/23/EY, 96/93/EY ja 97/78/EY ja neuvoston päätöksen 92/438/ETY kumoamisesta (virallista valvontaa koskeva asetus) (EUVL L 95, 7.4.2017, s. 1).

(12)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/1012, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2016, puhdasrotuisten jalostuseläinten, risteytettyjen jalostussikojen ja niiden sukusolujen ja alkioiden jalostuksessa, kaupassa ja unioniin tulossa sovellettavista jalostus- ja polveutumisedellytyksistä ja asetuksen (EU) N:o 652/2014, neuvoston direktiivien 89/608/ETY ja 90/425/ETY muuttamisesta sekä tiettyjen eläinjalostusta koskevien säädösten kumoamisesta (”eläinjalostusasetus”) (EUVL L 171, 29.6.2016, s. 66).

(13)  Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2018/1882, annettu 3 päivänä joulukuuta 2018, tiettyjen taudinehkäisy- ja taudintorjuntasääntöjen soveltamisesta luetteloitujen tautien eri luokkiin ja sellaisten lajien tai lajien ryhmien luettelon laatimisesta, jotka aiheuttavat merkittävän riskin kyseisten luetteloitujen tautien leviämiselle (EUVL L 308, 4.12.2018, s. 21).

(14)  Komission delegoitu asetus (EU) 2019/2035, annettu 28 päivänä kesäkuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/429 täydentämisestä maaeläimiä pitäviä pitopaikkoja ja hautomoja sekä tiettyjen pidettävien maaeläinten ja siitosmunien jäljitettävyyttä koskevien sääntöjen osalta (EUVL L 314, 5.12.2019, s. 115).

(15)  Komission delegoitu asetus (EU) 2020/689, annettu 17 päivänä joulukuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/429 täydentämisestä tiettyjen luetteloitujen ja uusien tautien seurantaa, hävittämisohjelmia ja taudista vapaata asemaa koskevien sääntöjen osalta (katso tämän virallisen lehden sivu 211).

(16)  Komission delegoitu asetus (EU) 2020/688, annettu 17 päivänä joulukuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/429 täydentämisestä unionissa tapahtuviin maaeläinten ja siitosmunien siirtoihin sovellettavien eläinterveyttä koskevien vaatimusten osalta (katso tämän virallisen lehden sivu 140).

(17)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 576/2013, annettu 12 päivänä kesäkuuta 2013, lemmikkieläinten muista kuin kaupallisista siirroista ja asetuksen (EY) N:o 998/2003 kumoamisesta (EUVL L 178, 28.6.2013, s. 1).


LIITE I

NAUTA-, SIKA-, LAMMAS-, VUOHI- JA HEVOSELÄINTEN SUKUSOLUJEN JA ALKIOIDEN KERUUTA, TUOTANTOA, KÄSITTELYÄ JA VARASTOINTIA KOSKEVAT II OSAN 1 LUVUSSA TARKOITETUT SÄÄNNÖT

1 OSA

SIEMENNESTEEN KERÄYSASEMIA KOSKEVAT 4 ARTIKLASSA TARKOITETUT VAATIMUKSET

1.

Asemaeläinlääkärin 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitetut vastuualueet ovat seuraavat:

a)

asemaeläinlääkärin on varmistettava, että

i)

siemennesteen keräysasemalla pidetään ainoastaan sellaisia eläimiä, joita ei ole käytetty luonnolliseen siitokseen ensimmäistä siemennesteen keräystä edeltäneiden vähintään 30 päivän aikana eikä keräysjakson aikana;

ii)

siemennesteen keräysasemalla kirjataan ja säilytetään tietoja 8 artiklan 1 kohdan a alakohdassa vahvistettujen vaatimusten mukaisesti;

iii)

asiattomat henkilöt eivät voi päästä aseman tiloihin;

iv)

sallitut vierailijat noudattavat c kohdan i alakohdassa tarkoitettuja eläinterveys- ja bioturvaamisvaatimuksia;

v)

kukin siemennesteannos merkitään selkeästi 10 artiklassa vahvistettujen vaatimusten mukaisesti;

vi)

siemennesteen keräys, käsittely ja varastointi tapahtuvat ainoastaan näihin tarkoituksiin varatuissa tiloissa ja tiukkojen hygieniavaatimusten mukaisesti;

vii)

siemennesteen keräysasemalla käsitellään ja varastoidaan ainoastaan kyseisellä asemalla kerättyä siemennestettä, ja siemenneste ei saa joutua kosketuksiin muiden, terveystilanteeltaan heikompien sukusolujen ja alkioiden lähetysten kanssa;

viii)

kaikki siemennesteen keräyksen ja käsittelyn yhteydessä siemennesteen tai luovuttajaeläimen kanssa kosketuksiin joutuvat välineet, uusia kertakäyttöisiä välineitä lukuun ottamatta, puhdistetaan ja joko desinfioidaan tai steriloidaan ennen käyttöä;

ix)

jos on kyse hevoseläimistä ja siemennesteen keräysasema sijaitsee sellaisen rekisteröidyn pitopaikan alueella, jossa on myös keinosiemennys- tai astutusasema, välineet ja laitteet, jotka joutuvat kosketuksiin luovuttajaeläinten, niiden siemennesteen ja muiden siemennesteen keräysasemalla pidettävien eläinten kanssa, pidetään tarkasti erillään keinosiemennykseen tai astutukseen käytettävästä siemennesteestä ja siihen käytettävistä välineistä ja laitteista;

x)

siemennesteen käsittelyssä käytettävät eläinperäiset biologiset aineet, mukaan lukien laimennusaineet, lisäaineet tai täyteaineet, hankitaan lähteistä, joista ei aiheudu eläintautien riskiä, tai ne käsitellään ennen käyttöä siten, että tautiriski poistuu;

xi)

säilytys- ja kuljetusastiat, uusia kertakäyttöisiä astioita lukuun ottamatta, puhdistetaan ja joko desinfioidaan tai steriloidaan aina ennen täytön aloittamista;

xii)

siemennesteen säilömiseen tai varastointiin käytettäviä jäädytysaineita ei ole käytetty aikaisemmin muiden tuotteiden käsittelyyn;

xiii)

siemennesteen keräysaseman henkilökunta on saanut riittävästi desinfiointi- ja hygieniamenetelmiä koskevaa koulutusta tautien leviämisen ehkäisemiseksi;

b)

poiketen siitä, mitä a alakohdan vii alakohdassa säädetään, asemaeläinlääkäri voi sallia seuraavien edellytysten täyttyessä, että siemennesteen keräysasemalla käsitellään siemennestettä, jota ei ole kerätty kyseisellä asemalla:

i)

kyseinen siemenneste on kerätty eläimistä, jotka täyttävät seuraavat liitteessä II vahvistetut vaatimukset:

nautaeläinten osalta 1 osan I luvun 1 kohdan b alakohdassa ja soveltuvin osin 5 osan I, II ja III luvussa vahvistetut vaatimukset;

sikaeläinten osalta 2 osan I luvun 1 kohdan b alakohdassa ja soveltuvin osin 5 osan I ja IV luvussa vahvistetut vaatimukset;

lammas- ja vuohieläinten osalta 3 osan I luvun 1 kohdan c alakohdassa ja soveltuvin osin 5 osan I, II ja III luvussa vahvistetut vaatimukset;

hevoseläinten osalta 4 osan I luvun 1 kohdan a alakohdassa vahvistetut vaatimukset;

ii)

käsittely suoritetaan eri välineillä tai eri aikaan kuin toiseen jäsenvaltioon siirrettäväksi tarkoitetun siemennesteen käsittely, ja jälkimmäisessä tapauksessa välineet on puhdistettava ja steriloitava käytön jälkeen;

iii)

kyseistä siemennestettä ei siirretä toiseen jäsenvaltioon eikä se joudu missään vaiheessa kosketuksiin tai ole varastoituna toiseen jäsenvaltioon siirrettäväksi tarkoitetun siemennesteen kanssa;

iv)

kyseinen siemenneste on tunnistettavissa merkinnästä, jonka on oltava erilainen kuin a alakohdan v alakohdassa tarkoitettu merkintä;

c)

asemaeläinlääkärin on

i)

määritettävä siemennesteen keräysaseman toimintaa koskevat eläinterveys- ja bioturvaamisvaatimukset sekä toimenpiteet näiden vaatimusten noudattamisen varmistamiseksi;

ii)

hyväksyttävä siemennesteen keräysasemalle ainoastaan sellaisten lajien eläimiä, joiden siemennestettä on tarkoitus kerätä;

d)

poiketen siitä, mitä c alakohdan ii alakohdassa säädetään, asemaeläinlääkäri voi sallia muiden pidettävien eläinten kuin nauta-, sika-, lammas-, vuohi- tai hevoseläinten ottamisen siemennesteen keräysasemalle edellyttäen, että niistä ei aiheudu tartuntavaaraa lajeille, joiden siemennestettä on tarkoitus kerätä, ja että ne täyttävät c alakohdan i alakohdassa tarkoitetut eläinterveys- ja bioturvaamisvaatimukset;

e)

kun hevoseläinten siemennesteen keräysasema sijaitsee sellaisen rekisteröidyn pitopaikan alueella, jossa on myös hevoseläinten keinosiemennysasema tai astutusasema, hevoseläinten siemennesteen keräysaseman asemaeläinlääkärin on varmistettava, että pitopaikkaan otettavat hevoseläimet täyttävät 23 artiklan 1 kohdan a–c alakohdan vaatimukset, ja asemaeläinlääkäri voi päättää, jollei ole poissuljettua, että luovuttajina toimivat urospuoliset hevoseläimet ovat välittömässä kosketuksessa naaraspuolisten hevoseläinten, härnäykseen käytettävien kuohittujen urospuolisten hevoseläinten tai pitopaikassa siemennesteen keräysaseman ulkopuolella astutukseen käytettävien kuohitsemattomien urospuolisten hevoseläinten kanssa, että kyseisten naaraspuolisten ja urospuolisten hevoseläinten on täytettävä kaikki 23 artiklan 1 kohdan vaatimukset.

2.

Siemennesteen keräysaseman tiloja, laitteita ja toimintamenettelyjä koskevat 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan i alakohdassa tarkoitetut vaatimukset ovat seuraavat:

a)

siemennesteen keräysasemalla on oltava vähintään

i)

lukittavat eläintilat ja tarvittaessa hevoseläimiä varten jaloittelualue, joka on erotettu fyysisesti siemennesteen keräystiloista, siemennesteen käsittelyhuoneesta ja siemennesteen varastointihuoneesta;

ii)

eristystilat, joista ei ole suoraa yhteyttä i alakohdassa tarkoitettuihin vakituisiin eläintiloihin, sellaisia eläimiä varten, jotka eivät ole läpäisseet tämän asetuksen liitteessä II tarkoitettuja testejä tai joissa esiintyy jonkin nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläinten osalta merkittävän luokan D taudin oireita tai merkkejä;

iii)

siemennesteen keräystilat, jotka voivat sijaita ulkotiloissa edellyttäen, että ne on suojattu epäsuotuisilta säävaikutuksilta ja että siemennesteen keräyspaikassa ja sen ympärillä on luistamaton lattia;

iv)

erillinen huone välineiden puhdistusta ja desinfiointia tai sterilointia varten;

v)

siemennesteen keräystiloista ja iv alakohdassa tarkoitetusta välineiden puhdistushuoneesta erillään oleva siemennesteen käsittelyhuone, jonka ei tarvitse välttämättä sijaita samassa paikassa;

vi)

siemennesteen varastointihuone, jonka ei tarvitse välttämättä sijaita samassa paikassa; siemennesteen varastointihuoneessa on oltava sukusolujen ja alkioiden varastoinnissa tarvittavat laitteet, ja se on suunniteltava siten, että se suojaa sukusoluja, alkioita ja laitteita epäsuotuisilta sää- ja ympäristövaikutuksilta;

b)

siemennesteen keräysaseman on oltava rakennettu tai eristetty siten, että kosketus ulkopuolella oleviin kotieläimiin estyy;

c)

siemennesteen keräysaseman on oltava rakennettu siten, että se on toimistotiloja ja mahdollista hevoseläinten jaloittelualuetta lukuun ottamatta helppo puhdistaa ja desinfioida;

d)

siemennesteen keräysaseman on oltava rakennettu siten, että asiattomien henkilöiden pääsy tiloihin estyy tehokkaasti.

2 OSA

ALKIONKERUURYHMÄN HYVÄKSYMISTÄ KOSKEVAT 4 ARTIKLASSA TARKOITETUT VAATIMUKSET

1.

Alkionkeruuryhmän eläinlääkärin 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitetut vastuualueet ovat seuraavat:

a)

ryhmän eläinlääkäri vastaa alkionkeruuryhmän kaikista toimista, muun muassa seuraavista:

i)

luovuttajaeläinten tunnistetietojen ja terveystilanteen tarkastus;

ii)

luovuttajaeläimille tehtävät kliiniset tutkimukset ja kirurgiset toimenpiteet;

iii)

desinfiointi- ja hygieniamenettelyt, mukaan lukien menettelyt, joilla varmistetaan alkioiden kuljettaminen laboratorioon hygieenisellä ja turvallisella tavalla;

iv)

tietojen kirjaaminen ja säilyttäminen 8 artiklan 1 kohdan b alakohdassa vahvistettujen vaatimusten mukaisesti;

v)

olkien ja muiden sellaisten pakkausten merkitseminen, joihin alkioita sijoitetaan, 10 artiklan 1 ja 5 kohdassa vahvistettujen vaatimusten mukaisesti;

vi)

desinfiointi- ja hygieniamenetelmiä koskevan koulutuksen antaminen alkionkeruuryhmän jäsenille tautien leviämisen ehkäisemiseksi;

b)

ryhmän eläinlääkärin on määritettävä eläinterveys- ja bioturvaamisvaatimukset alkionkeruuryhmän toiminnalle sekä toimenpiteet näiden vaatimusten noudattamisen varmistamiseksi, mukaan lukien näytteiden testaus laadunvalvontajärjestelmän mukaisesti.

2.

Kuten 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan ii alakohdassa säädetään, alkionkeruuryhmän tilojen, laitteiden ja toimintamenettelyjen on oltava seuraavien a ja b alakohdan mukaiset:

a)

alkionkeruuryhmällä on oltava käytettävissään laboratorio, jossa alkiot voidaan tutkia, käsitellä ja pakata asianmukaisin välinein, ja kyseisen laboratorion on oltava joko

i)

pysyvästi sijoitettu laboratorio, jossa on oltava

alkioiden käsittelyyn soveltuva huone, joka on fyysisesti erotettu luovuttajaeläinten käsittelyyn keräyksen aikana käytettävästä tilasta;

huone tai alue alkioiden keräämiseen ja käsittelyyn käytettävien välineiden puhdistusta ja sterilointia varten, paitsi käytettäessä ainoastaan uusia kertakäyttöisiä välineitä;

huone alkioiden varastointia varten;

tai

ii)

siirrettävä laboratorio, jonka on

oltava ajoneuvon erikoisvarusteinen osa, joka käsittää kaksi erillistä osastoa: yksi osasto, jonka on oltava puhdas, alkioiden tutkimista ja käsittelyä varten ja toinen osasto luovuttajaeläinten kanssa kosketuksiin joutuvien välineiden ja materiaalien säilyttämistä varten;

käytettävä ainoastaan uusia kertakäyttöisiä välineitä, jollei sen välineitä voida steriloida pysyvästi sijoitetussa laboratoriossa, jolta voidaan myös hankkia alkioiden keräämisessä ja käsittelyssä tarvittavat nesteet ja muut tuotteet.

Edellä i ja ii alakohdassa tarkoitetut laboratoriot ja niiden pohjapiirustus on suunniteltava siten, että ehkäistään alkioiden ristisaastuminen, ja ryhmän toiminnot on suoritettava tavalla, jolla ehkäistään tällainen ristisaastuminen;

b)

alkionkeruuryhmällä on oltava käytettävissään varastointitilat, jotka täyttävät seuraavat edellytykset:

i)

niihin kuuluu vähintään yksi lukittava huone alkioiden varastointia varten;

ii)

ne ovat helposti puhdistettavissa ja desinfioitavissa;

iii)

niissä pidetään pysyvää rekisteriä kaikista vastaanotetuista ja luovutetuista alkioista;

iv)

niissä on säilytysastiat alkioille.

3 OSA

ALKIONTUOTANTORYHMÄN HYVÄKSYMISTÄ KOSKEVAT 4 ARTIKLASSA TARKOITETUT VAATIMUKSET

1.

Tämän liitteen 2 osan 1 kohdassa lueteltujen vastuualueiden lisäksi 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitetun alkiontuotantoryhmän eläinlääkärin on varmistettava, että alkiontuotantoryhmän jäsenet ovat saaneet riittävästi tautien torjuntaa ja laboratoriotekniikoita, erityisesti steriileissä olosuhteissa käytettäviä työmenetelmiä koskevaa koulutusta.

2.

Tämän liitteen 2 osan 2 kohdassa lueteltujen vaatimusten lisäksi 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan iii alakohdassa tarkoitettujen alkiontuotantoryhmän tilojen, laitteiden ja toimintamenettelyjen on täytettävä seuraavat vaatimukset:

a)

alkiontuotantoryhmällä on oltava käytettävissään pysyvästi sijoitettu laboratorio, jossa on oltava

i)

riittävät välineet ja tilat, mukaan lukien erilliset huoneet tai alueet seuraavia toimintoja varten:

munasolujen kerääminen munasarjoista;

munasolujen ja alkioiden käsittely; ja

alkioiden ja siemennesteen varastointi;

ii)

laminaarivirtaustila tai muu soveltuva tila kaikkien steriilejä erityisolosuhteita edellyttävien teknisten toimintojen (eli munasolujen, alkioiden ja siemennesteen käsittelyn) suorittamista varten; siemenneste voidaan kuitenkin sentrifugoida laminaarivirtaustilan tai muun tilan ulkopuolella sillä edellytyksellä, että kaikkia hygieenisiä varotoimenpiteitä noudatetaan;

b)

jos munasoluja ja muita kudoksia on tarkoitus kerätä teurastamossa, alkiontuotantoryhmällä on oltava käytettävissään asianmukaiset välineet, joilla munasarjat ja muut kudokset voidaan kerätä ja kuljettaa käsittelylaboratorioon hygieenisesti ja turvallisesti;

c)

alkiontuotantoryhmä voi ulkoistaa munasolujen keräämisen erityisasiantuntijoiden ryhmälle edellyttäen, että erityisasiantuntijoiden toiminta sisältyy toimivaltaisen viranomaisen alkiontuotantoryhmälle myöntämään hyväksyntään ja että 1 kohdassa tarkoitetun ryhmän eläinlääkärin vastuualueet ulotetaan niiden toimintaan;

d)

alkiontuotantoryhmän on käytettävä siemennestettä, joka

i)

täyttää tämän asetuksen vaatimukset;

ii)

on varastoituna erillisissä säilytysastioissa 2 osan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetuissa tuotettujen alkioiden varastointitiloissa alkiontuotantoryhmän käyttöä varten.

4 OSA

SUKUSOLUJEN JA ALKIOIDEN KÄSITTELYPAIKAN HYVÄKSYMISTÄ KOSKEVAT 4 ARTIKLASSA TARKOITETUT VAATIMUKSET

1.

Asemaeläinlääkärin 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitetut vastuualueet ovat seuraavat:

a)

asemaeläinlääkärin on varmistettava, että

i)

sukusolujen ja alkioiden käsittelypaikassa kirjataan ja säilytetään tietoja 8 artiklan 1 kohdan c alakohdassa vahvistettujen vaatimusten mukaisesti;

ii)

asiattomat henkilöt eivät voi päästä aseman tiloihin;

iii)

sallitut vierailijat noudattavat b kohdan i alakohdassa tarkoitettuja eläinterveys- ja bioturvaamisvaatimuksia;

iv)

kukin siemennesteannos tai munasolu- tai alkioerä merkitään selkeästi 10 artiklassa vahvistettujen jäljitettävyysvaatimusten mukaisesti;

v)

sukusolujen ja alkioiden käsittely ja varastointi tapahtuvat ainoastaan näihin tarkoituksiin varatuissa tiloissa ja tiukkojen hygieniavaatimusten mukaisesti;

vi)

kaikki sukusolujen ja alkioiden kanssa kosketuksiin joutuvat välineet, uusia kertakäyttöisiä välineitä lukuun ottamatta, puhdistetaan ja joko desinfioidaan tai steriloidaan ennen käyttöä;

vii)

säilytys- ja kuljetusastiat, uusia kertakäyttöisiä astioita lukuun ottamatta, puhdistetaan ja joko desinfioidaan tai steriloidaan aina ennen täytön aloittamista;

viii)

sukusolujen ja alkioiden säilömiseen tai varastointiin käytettäviä jäädytysaineita ei ole käytetty aikaisemmin muiden tuotteiden käsittelyyn;

ix)

sukusolujen ja alkioiden käsittelypaikan henkilökunta on saanut riittävästi koulutusta seuraavissa asioissa:

desinfiointi- ja hygieniamenetelmät tautien leviämisen ehkäisemiseksi;

laboratoriotekniikat ja erityisesti steriileissä olosuhteissa käytettävät työmenetelmät sukusolujen ja alkioiden käsittelyä varten;

b)

asemaeläinlääkärin on

i)

määritettävä sukusolujen ja alkioiden käsittelypaikan toimintaa koskevat eläinterveys- ja bioturvaamisvaatimukset sekä toimenpiteet näiden vaatimusten noudattamisen varmistamiseksi;

ii)

hyväksyttävä sukusolujen ja alkioiden käsittelypaikkaan ainoastaan sellaista siemennestettä tai sellaisia munasoluja tai alkioita, joka tai jotka on kerätty, tuotettu, käsitelty ja varastoitu sukusolujen ja alkioiden hyväksytyssä pitopaikassa ja kuljetettu olosuhteissa, joilla ehkäistään siemennesteen, munasolujen tai alkioiden ristisaastuminen estämällä niiden joutuminen kosketuksiin sellaisten sukusolujen ja alkioiden kanssa, jotka eivät ole tässä asetuksessa vahvistettujen sääntöjen mukaisia.

2.

Sukusolujen ja alkioiden käsittelypaikan tiloja, laitteita ja toimintamenettelyjä koskevat 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan iv alakohdassa tarkoitetut vaatimukset ovat seuraavat:

a)

sukusolujen ja alkioiden käsittelypaikassa on oltava vähintään

i)

sukusolujen ja alkioiden käsittelyhuone, joka on erotettu ii alakohdassa tarkoitetusta sukusolujen ja alkioiden varastointihuoneesta ja iii alakohdassa tarkoitetusta välineiden puhdistushuoneesta;

ii)

sukusolujen ja alkioiden varastointihuone, jonka ei tarvitse välttämättä sijaita samassa paikassa ja jossa on oltava sukusolujen ja alkioiden varastoinnissa tarvittavat laitteet ja joka on suunniteltu siten, että se suojaa sukusoluja, alkioita ja laitteita epäsuotuisilta sää- ja ympäristövaikutuksilta;

iii)

erillinen huone välineiden puhdistusta ja desinfiointia tai sterilointia varten;

b)

kun käsittely ei rajoitu yhdestä sukusolujen ja alkioiden hyväksytystä pitopaikasta toimitettuihin sukusoluihin ja alkioihin tai yhdentyyppisten tai yhden lajin sukusoluihin ja alkioihin, sukusolujen ja alkioiden käsittelypaikalla on oltava käytössään menettelyt, joilla varmistetaan, että

i)

kukin sukusolujen ja alkioiden lähetys käsitellään eri ajankohtana kuin muut lähetykset; ja

ii)

välineet puhdistetaan ja desinfioidaan eri lähetysten käsittelyn välillä;

c)

jos varastointi ei rajoitu yhdentyyppisiin tai yhden lajin sukusoluihin ja alkioihin,

i)

sukusolujen ja alkioiden käsittelypaikassa on oltava erilliset säilytysastiat kutakin a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuun varastointihuoneeseen varastoitua sukusolujen ja alkioiden tyyppiä ja kunkin lajin sukusoluja ja alkioita varten, ja

ii)

erillisen henkilökunnan on huolehdittava kunkin varastoidun tyypin ja lajin sukusolujen ja alkioiden käsittelystä, tai niiden käsittely on suoritettava eri ajankohtina;

d)

sukusolujen ja alkioiden käsittelypaikan on oltava rakennettu siten, että se on toimistotiloja lukuun ottamatta helppo puhdistaa ja desinfioida;

e)

sukusolujen ja alkioiden käsittelypaikan on oltava rakennettu siten, että asiattomien henkilöiden pääsy tiloihin estyy tehokkaasti.

5 OSA

SUKUSOLUJEN JA ALKIOIDEN VARASTOINTIASEMAN HYVÄKSYMISTÄ KOSKEVAT 4 ARTIKLASSA TARKOITETUT VAATIMUKSET

1.

Asemaeläinlääkärin 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitetut vastuualueet ovat seuraavat:

a)

asemaeläinlääkärin on varmistettava, että

i)

sukusolujen ja alkioiden varastointiasemalla kirjataan ja säilytetään tietoja 8 artiklan 1 kohdan c alakohdassa vahvistettujen vaatimusten mukaisesti;

ii)

asiattomien henkilöiden pääsy tiloihin estyy tehokkaasti;

iii)

sallitut vierailijat noudattavat b kohdan i alakohdassa tarkoitettuja eläinterveys- ja bioturvaamisvaatimuksia;

iv)

kukin siemennesteannos tai munasolu- tai alkioerä merkitään selkeästi 10 artiklassa vahvistettujen vaatimusten mukaisesti;

v)

sukusolujen ja alkioiden varastointi tapahtuu ainoastaan tähän tarkoitukseen varatuissa tiloissa ja tiukkojen hygieniavaatimusten mukaisesti;

vi)

kaikki sukusolujen ja alkioiden kanssa kosketuksiin joutuvat välineet, uusia kertakäyttöisiä välineitä lukuun ottamatta, puhdistetaan ja joko desinfioidaan tai steriloidaan ennen käyttöä;

vii)

säilytys- ja kuljetusastiat, uusia kertakäyttöisiä astioita lukuun ottamatta, puhdistetaan ja joko desinfioidaan tai steriloidaan aina ennen täytön aloittamista;

viii)

sukusolujen ja alkioiden säilömiseen tai varastointiin käytettäviä jäädytysaineita ei ole käytetty aikaisemmin muiden tuotteiden käsittelyyn;

ix)

sukusolujen ja alkioiden varastointiaseman henkilökunta on saanut riittävästi desinfiointi- ja hygieniamenetelmiä koskevaa koulutusta tautien leviämisen ehkäisemiseksi;

b)

asemaeläinlääkärin on

i)

määritettävä sukusolujen ja alkioiden varastointiaseman toimintaa koskevat eläinterveys- ja bioturvaamisvaatimukset sekä toimenpiteet näiden vaatimusten noudattamisen varmistamiseksi;

ii)

hyväksyttävä sukusolujen ja alkioiden varastointiasemalle ainoastaan sellaista siemennestettä tai sellaisia munasoluja tai alkioita, joka tai jotka on kerätty, tuotettu, käsitelty ja varastoitu sukusolujen ja alkioiden hyväksytyssä pitopaikassa ja kuljetettu sellaisissa olosuhteissa, joilla ehkäistään siemennesteen, munasolujen tai alkioiden ristisaastuminen estämällä niiden joutuminen kosketuksiin sellaisten sukusolujen ja alkioiden kanssa, jotka eivät ole tässä asetuksessa vahvistettujen sääntöjen mukaisia.

2.

Sukusolujen ja alkioiden varastointiaseman tiloja, laitteita ja toimintamenettelyjä koskevat 4 artiklan 1 kohdan b alakohdan v alakohdassa tarkoitetut vaatimukset ovat seuraavat:

a)

sukusolujen ja alkioiden varastointiasemalla on oltava varastointihuone, jossa on sukusolujen ja alkioiden varastoinnissa tarvittavat laitteet ja joka on suunniteltu siten, että se suojaa sukusoluja, alkioita ja laitteita epäsuotuisilta sää- ja ympäristövaikutuksilta;

b)

jos varastointi ei rajoitu yhdentyyppisiin tai yhden lajin sukusoluihin ja alkioihin,

i)

sukusolujen ja alkioiden varastointiasemalla on oltava erilliset säilytysastiat kutakin asemalle varastoitua sukusolujen ja alkioiden tyyppiä ja kunkin lajin sukusoluja ja alkioita varten, ja

ii)

erillisen henkilökunnan on huolehdittava kunkin varastoidun tyypin ja lajin sukusolujen ja alkioiden käsittelystä, tai niiden käsittely on suoritettava eri ajankohtina;

c)

sukusolujen ja alkioiden varastointiaseman on oltava rakennettu siten, että se on toimistotiloja lukuun ottamatta helppo puhdistaa ja desinfioida;

d)

sukusolujen ja alkioiden varastointiaseman on oltava rakennettu tai eristetty siten, että kosketus ulkopuolella oleviin kotieläimiin estyy;

e)

sukusolujen ja alkioiden varastointiaseman on oltava rakennettu siten, että asiattomien henkilöiden pääsy tiloihin estyy tehokkaasti.


LIITE II

NIIDEN NAUTA-, LAMMAS-, VUOHI-, SIKA- JA HEVOSELÄINTEN ELÄINTERVEYTTÄ, KARANTEENIA SEKÄ LABORATORIO- TAI MUITA TESTEJÄ KOSKEVAT III OSAN 1 LUVUN 2 JAKSOSSA TARKOITETUT TÄYDENTÄVÄT VAATIMUKSET, JOISTA SUKUSOLUT JA ALKIOT KERÄTÄÄN

1 OSA

NIIDEN NAUTAELÄINTEN ELÄINTERVEYTTÄ, KARANTEENIA SEKÄ LABORATORIO- TAI MUITA TESTEJÄ KOSKEVAT 20 ARTIKLASSA TARKOITETUT TÄYDENTÄVÄT VAATIMUKSET, JOISTA SUKUSOLUT JA ALKIOT KERÄTÄÄN

I luku

Niiden nautaeläinten eläinterveyttä, karanteenia sekä laboratorio- tai muita testejä koskevat täydentävät vaatimukset, joista siemenneste kerätään

1.

Kaikkiin siemennesteen keräysasemalle otettaviin nautaeläimiin sovelletaan seuraavia vaatimuksia:

a)

eläinten on täytynyt olla karanteenissa karanteenitiloissa ainoastaan sellaisten muiden sorkkaeläinten kanssa, joilla on ollut vähintään sama terveystilanne;

b)

eläimille on tehty 30 päivän aikana ennen a alakohdassa tarkoitetun karanteenin alkamista seuraavat testit kussakin tapauksessa negatiivisin tuloksin, lukuun ottamatta v kohdassa tarkoitettua naudan virusripulin vasta-ainetestiä:

i)

Mycobacterium tuberculosis complex (M. bovis, M. caprae ja M. tuberculosis) -tartunnan varalta delegoidun asetuksen (EU) 2020/688 liitteessä I olevan 2 osan 1 kohdassa tarkoitettu nahansisäinen tuberkuliinitesti;

ii)

Brucella abortus-, Brucella melitensis- ja Brucella suis -tartunnan varalta delegoidun asetuksen (EU) 2020/688 liitteessä I olevan 1 osan 1 kohdassa tarkoitettu serologinen testi;

iii)

nautojen tarttuvan leukoosin varalta delegoidun asetuksen (EU) 2020/688 liitteessä I olevan 4 osan a alakohdassa tarkoitettu serologinen testi käyttämällä 20 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädettyä poikkeusta;

iv)

naudan tarttuvan rinotrakeiitin / tarttuvan pustulaarisen vulvovaginiitin varalta serologinen testi (koko virus) verinäytteestä, jos eläimet eivät tule pitopaikasta, joka on vapaa naudan tarttuvasta rinotrakeiitista / tarttuvasta pustulaarisesta vulvovaginiitista;

v)

naudan virusripulin varalta:

viruseristystesti, testi viruksen genomin havaitsemiseksi tai viruksen antigeenitesti, ja

serologinen testi vasta-aineiden selvittämiseksi;

c)

eläimille on tehty a alakohdassa tarkoitetun karanteenin aikana ja karanteenitiloihin ottamisen jälkeen vähintään 21 päivän aikana tai, jos on kyse iv ja v alakohdan mukaisesti vaadituista testeistä, vähintään 7 päivän aikana seuraavat testit negatiivisin tuloksin, lukuun ottamatta iii alakohdassa tarkoitettua naudan virusripulin vasta-ainetestiä:

i)

Brucella abortus-, Brucella melitensis- ja Brucella suis -tartunnan varalta delegoidun asetuksen (EU) 2020/688 liitteessä I olevan 1 osan 1 kohdassa tarkoitettu serologinen testi;

ii)

naudan tarttuvan rinotrakeiitin / tarttuvan pustulaarisen vulvovaginiitin varalta serologinen testi (koko virus) verinäytteestä.

iii)

naudan virusripulin varalta:

viruseristystesti, testi viruksen genomin havaitsemiseksi tai viruksen antigeenitesti, ja

serologinen testi vasta-aineiden selvittämiseksi.

Siemennesteen keräysasemalle voidaan päästää seronegatiivisia tai seropositiivisia eläimiä ainoastaan siinä tapauksessa, ettei eläimissä, jotka on ennen karanteenitiloihin tuloa todettu seronegatiivisiksi, esiinny serokonversiota.

Jos serokonversiota esiintyy, kaikki seronegatiivisina pysyvät eläimet on pidettävä karanteenitiloissa pidennetyn ajan, kunnes eläinryhmässä ei enää esiinny serokonversiota kolmen viikon aikana. Seropositiiviset eläimet voidaan päästää siemennesteen keräysasemalle;

iv)

naudan genitaalisen kampylobakterioosin (Campylobacter fetus ssp. venerealis) varalta:

yksi testi keinoemättimen huuhtelunestenäytteestä tai esinahan näytteestä, jos eläimet ovat alle kuuden kuukauden ikäisiä tai niitä on pidetty tuosta iästä asti ennen a alakohdassa tarkoitettua karanteenia vain samaa sukupuolta olevien ryhmässä, joka ei ole ollut kosketuksissa naaraisiin, tai

testit kolmesta vähintään seitsemän päivän välein otetusta keinoemättimen huuhtelunäytteestä tai esinahan näytteestä;

v)

naudan trichomoniaasin (Trichomonas foetus) varalta:

yksi testi esinahan näytteestä, jos eläimet ovat alle kuuden kuukauden ikäisiä tai niitä on pidetty tuosta iästä asti ennen a alakohdassa tarkoitettua karanteenia vain samaa sukupuolta olevien ryhmässä, joka ei ole ollut kosketuksissa naaraisiin, tai

testit kolmesta vähintään seitsemän päivän välein otetusta esinahan näytteestä;

Jos jostakin c alakohdassa mainitusta testistä saadaan positiivinen tulos, kyseinen eläin on poistettava välittömästi karanteenitiloista. Jos karanteenissa on ryhmä eläimiä, toimivaltaisen viranomaisen on toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet, jotta jäljellä olevat eläimet voidaan ottaa siemennesteen keräysasemalle tämän liitteen 1 osan I luvun mukaisesti;

d)

ennen kuin naudan virusripulitestissä seropositiivisiksi todettujen sonnien siemennestettä lähetetään ensimmäisen kerran, kunkin eläimen siemennestenäytteelle on tehtävä naudan virusripulin varalta viruseristystesti tai viruksen antigeenin entsyymivälitteinen immunosorbenttimääritys (ELISA). Jos tulos on positiivinen, sonni on poistettava siemennesteen keräysasemalta ja kaikki sen siemenneste on tuhottava.

2.

Kaikille siemennesteen keräysasemalla pidettäville nautaeläimille on tehtävä vähintään kerran vuodessa seuraavat testit (pakolliset rutiinitestit) negatiivisin tuloksin:

a)

Mycobacterium tuberculosis complex (M. bovis, M. caprae ja M. tuberculosis) -tartunnan varalta delegoidun asetuksen (EU) 2020/688 liitteessä I olevan 2 osan 1 kohdassa tarkoitettu nahansisäinen tuberkuliinitesti;

b)

Brucella abortus-, Brucella melitensis- ja Brucella suis -tartunnan varalta delegoidun asetuksen (EU) 2020/688 liitteessä I olevan 1 osan 1 kohdassa tarkoitettu serologinen testi;

c)

nautojen tarttuvan leukoosin varalta delegoidun asetuksen (EU) 2020/688 liitteessä I olevan 4 osan a alakohdassa tarkoitettu serologinen testi;

d)

naudan tarttuvan rinotrakeiitin / tarttuvan pustulaarisen vulvovaginiitin varalta serologinen testi (koko virus) verinäytteestä;

e)

naudan virusripulin varalta vasta-aineen havaitsemiseksi serologinen testi, jota käytetään ainoastaan testattaessa seronegatiivisia eläimiä.

Jos jostakin eläimestä tulee seropositiivinen, kaikki kyseisen eläimen viimeisen negatiivisen kokeen jälkeen kerätyt ejakulaatit on hävitettävä tai niille on tehtävä virus- tai virusgenomitesti negatiivisin tuloksin;

f)

naudan genitaalisen kampylobakterioosin varalta testi esinahan näytteestä. Testi on tehtävä ainoastaan siemennesteen tuotantoon käytettäville sonneille tai sellaisten kanssa kosketuksiin joutuville sonneille. Sonnit, jotka palaavat siemennesteen keräysasemalle yli kuuden kuukauden tauon jälkeen, on testattava 30 päivän aikana ennen kuin tuotanto aloitetaan uudelleen;

g)

naudan trichomoniaasin varalta testi esinahan näytteestä. Testi on tehtävä ainoastaan siemennesteen tuotantoon käytettäville sonneille tai sellaisten kanssa kosketuksiin joutuville sonneille. Sonnit, jotka palaavat siemennesteen keräysasemalle yli kuuden kuukauden tauon jälkeen, on testattava 30 päivän aikana ennen kuin tuotanto aloitetaan uudelleen.

3.

Jos jostakin 2 kohdassa mainitusta testistä saadaan positiivinen tulos, eläin on eristettävä eikä siitä viimeisen negatiivisen testituloksen jälkeen kerättyä siemennestettä saa siirtää toiseen jäsenvaltioon lukuun ottamatta kuitenkaan naudan virusripulin osalta sellaisista ejakulaateista saatua siemennestettä, joille on tehty naudan virusripulin varalta virus- tai virusgenomitesti negatiivisin tuloksin.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu eläin on poistettava siemennesteen keräysasemalta.

Siemenneste, joka on kerätty kaikista muista siemennesteen keräysasemalla olevista eläimistä sen päivän jälkeen, jona otettiin viimeinen näyte, josta saatiin negatiivinen tulos jossakin 2 kohdan mukaisessa testissä, on säilytettävä erillisessä varastossa, eikä sitä saa siirtää jäsenvaltioiden välillä ennen kuin siemennesteen keräysaseman terveystilanne on palautettu ennalleen ja varastoidulle siemennesteelle on tehty asianmukaiset viralliset tarkastukset sen varmistamiseksi, ettei siinä ole 2 kohdassa tarkoitettujen tautien aiheuttajia.

II luku

In vivo -tuotettujen alkioiden luovuttajina toimivien nautaeläinten eläinterveyttä ja karanteenia koskevat täydentävät vaatimukset

1.

Luovuttajana toimivien nautaeläinten on oltava ryhmän eläinlääkärin tai ryhmän jäsenen kliinisesti tutkimia ja todistetusti vapaita nautaeläinten osalta merkittävien luokan D tautien oireista ja merkeistä alkioiden keräyspäivänä.

2.

Luovuttajana toimivien nautaeläinten keinosiemennykseen käytettävän siemennesteen on oltava kerätty, käsitelty ja varastoitu liitteessä II olevan 1 osan I luvun ja liitteessä III olevan 1 osan vaatimusten mukaisesti.

III luku

Niiden nautaeläinten eläinterveyttä ja karanteenia koskevat täydentävät vaatimukset, joista munasolut kerätään alkioiden in vitro -tuotantoa varten

1.

Kun munasoluja kerätään yksittäisistä elävistä nautaeläimistä (joko aspiraatiolla kirurgisesti poistetuista munasarjoista (ovariektomia) tai ultraääniohjauksen avulla emättimen kautta tehtävällä aspiraatiolla (munasolujen poiminta)), tällaisten munasolujen luovuttajaeläimiin sovelletaan II luvussa vahvistettuja vaatimuksia.

2.

Teurastamossa teurastuksen jälkeen kerättävien munasarjojen ja muiden kudosten luovuttajana toimivat nautaeläimet eivät saa olla eläimiä, jotka on valittu teurastettaviksi hyväksytyn hävittämisohjelman puitteissa, eivätkä ne saa olla peräisin sellaisella rajoitusvyöhykkeellä sijaitsevasta pitopaikasta, joka on perustettu luovuttajana toimivissa nautaeläimissä puhjenneen luokan A taudin tai asetuksen (EU) 2016/429 6 artiklan mukaisen uuden taudin vuoksi.

3.

Teurastamo, jossa munasarjoja ja muita kudoksia kerätään, ei saa sijaita rajoitusvyöhykkeellä, joka on perustettu luovuttajana toimivissa nautaeläimissä puhjenneen luokan A taudin tai asetuksen (EU) 2016/429 6 artiklan mukaisen uuden taudin vuoksi.

4.

Siemennesteen, jolla hedelmöitetään nautaeläinten munasoluja alkioiden in vitro -tuotantoa varten, on oltava kerätty, käsitelty ja varastoitu liitteessä II olevan 1 osan I luvun ja liitteessä III olevan 1 osan vaatimusten mukaisesti.

2 OSA

NIIDEN SIKAELÄINTEN ELÄINTERVEYTTÄ, KARANTEENIA SEKÄ LABORATORIO- TAI MUITA TESTEJÄ KOSKEVAT 21 ARTIKLASSA TARKOITETUT TÄYDENTÄVÄT VAATIMUKSET, JOISTA SUKUSOLUT JA ALKIOT KERÄTÄÄN

I luku

Niiden sikaeläinten karanteenia sekä laboratorio- tai muita testejä koskevat täydentävät vaatimukset, joista siemenneste kerätään

1.

Kaikkiin siemennesteen keräysasemalle otettaviin sikaeläimiin sovelletaan seuraavia vaatimuksia:

a)

eläinten on täytynyt olla karanteenissa karanteenitiloissa ainoastaan sellaisten muiden sorkkaeläinten kanssa, joilla on ollut vähintään sama terveystilanne;

b)

eläimille on tehty a alakohdassa tarkoitettuihin karanteenitiloihin tuloa edeltävien 30 päivän aikana seuraavat testit negatiivisin tuloksin:

i)

Brucella abortus-, Brucella melitensis- ja Brucella suis -tartuntaa testaava puskuroitu Brucella-antigeenitesti (rose bengal -testi), kompetitiivinen ELISA-testi tai epäsuora ELISA-testi sileäpesäkkeisiin Brucella-lajeihin kohdistuvien vasta-aineiden havaitsemiseksi.

Jos jollakin eläimistä havaitaan serologisissa testeissä sileäpesäkkeisiin Brucella-lajeihin (mukaan lukien Brucella abortus, Brucella melitensis ja Brucella suis) kohdistuvia vasta-aineita, saman pitopaikan eläimiä, joiden tulos on negatiivinen, ei saa ottaa karanteenitiloihin ennen kuin positiivisen tuloksen saaneiden eläinten alkuperäiselle pitopaikalle on vahvistettu Brucella abortus-, Brucella melitensis- ja Brucella suis -tartunnan aiheuttamasta taudista vapaa asema;

ii)

Aujeszkyn tautiviruksen aiheuttaman tartunnan varalta:

rokottamattomat eläimet: ELISA-testi Aujeszkyn taudin kokovirukseen tai viruksen glykoproteiiniin B (ADV-gB) tai glykoproteiiniin D (ADV-gD) kohdistuvien vasta-aineiden havaitsemiseksi tai seroneutralisaatiotesti;

sellaisella rokotteella rokotetut eläimet, josta on poistettu glykoproteiini E: ELISA-testi Aujeszkyn tautiviruksen glykoproteiiniin E (ADV-gE) kohdistuvien vasta-aineiden havaitsemiseksi.

Aujeszkyn tautiviruksen aiheuttaman tartunnan varalta tehtävien serologisten testien on täytettävä delegoidun asetuksen (EU) 2020/688 liitteessä I olevassa 7 osassa vahvistetut vaatimukset;

iii)

klassisen sikaruton varalta ELISA-testi vasta-aineiden havaitsemiseksi tai seroneutralisaatiotesti, kun on kyse eläimistä, jotka tulevat jäsenvaltiosta tai sen vyöhykkeeltä, jossa tai jolla on ilmoitettu esiintyneen klassista sikaruttoa tai rokotettu tätä tautia vastaan edeltävien 12 kuukauden aikana;

iv)

sikojen lisääntymishäiriö- ja keuhkotulehdusoireyhtymä -viruksen aiheuttaman tartunnan varalta serologinen testi (immunoperoksidaasitesti (IPMA), immunofluoresenssitesti (IFA) tai ELISA);

c)

eläimille on tehty seuraavat kokeet näytteistä, jotka on otettu vähintään 21 päivän kuluttua a alakohdassa tarkoitettuihin karanteenitiloihin siirtämisestä:

i)

Brucella abortus-, Brucella melitensis- ja Brucella suis -tartuntaa testaava puskuroitu Brucella-antigeenitesti (rose bengal -testi), kompetitiivinen ELISA-testi tai epäsuora ELISA-testi sileäpesäkkeisiin Brucella-lajeihin kohdistuvien vasta-aineiden havaitsemiseksi.

Eläimet, joiden tulos ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetussa testissä on positiivinen, on poistettava karanteenitiloista, paitsi jos Brucella abortus-, Brucella melitensis- ja Brucella suis -tartunnan epäily on suljettu pois d alakohdan mukaisesti;

ii)

Aujeszkyn tautiviruksen aiheuttaman tartunnan varalta:

rokottamattomat eläimet: ELISA-testi Aujeszkyn taudin kokovirukseen tai viruksen glykoproteiiniin B (ADV-gB) tai glykoproteiiniin D (ADV-gD) kohdistuvien vasta-aineiden havaitsemiseksi tai seroneutralisaatiotesti;

sellaisella rokotteella rokotetut eläimet, josta on poistettu glykoproteiini E: ELISA-testi Aujeszkyn tautiviruksen glykoproteiiniin E (ADV-gE) kohdistuvien vasta-aineiden havaitsemiseksi.

Jos jonkin eläimen tulos Aujeszkyn tautiviruksen aiheuttaman tartunnan varalta tehdyissä testeissä on positiivinen, kyseinen eläin on välittömästi poistettava karanteenitiloista;

iii)

klassisen sikaruton varalta ELISA-testi vasta-aineiden havaitsemiseksi tai seroneutralisaatiotesti, kun on kyse eläimistä, jotka tulevat jäsenvaltiosta tai sen vyöhykkeeltä, jossa tai jolla ei ole ilmoitettu esiintyneen klassista sikaruttoa eikä ole rokotettu tätä tautia vastaan edeltävien 12 kuukauden aikana;

iv)

sikojen lisääntymishäiriö- ja keuhkotulehdusoireyhtymä -viruksen aiheuttaman tartunnan varalta serologinen testi (IPMA, IFA tai ELISA) sekä virusgenomitesti (käänteiskopiointipolymeraasiketjureaktio (RT-PCR), sisäkkäinen (nested set) RT-PCR, reaaliaikainen RT-PCR).

Jos jonkin eläimen tulos sikojen lisääntymishäiriö- ja keuhkotulehdusoireyhtymä -viruksen aiheuttaman tartunnan varalta tehdyissä testeissä on positiivinen, kyseinen eläin on välittömästi poistettava karanteenitiloista.

Jos karanteenissa on ryhmä eläimiä, toimivaltaisen viranomaisen on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että jäljellä olevilla eläimillä, joiden tulos i, ii, iii ja iv alakohdassa tarkoitetuissa testeissä on ollut negatiivinen, on tyydyttävä terveystilanne, ennen kuin ne otetaan siemennesteen keräysasemalle tämän luvun mukaisesti;

d)

Brucella abortus-, Brucella melitensis- ja Brucella suis -tartuntaa epäiltäessä on toteutettava seuraavat toimenpiteet:

i)

eläimiin, joiden tulos c alakohdan i alakohdassa tarkoitetussa Brucella abortus-, Brucella melitensis- ja Brucella suis -tartunnan varalta tehdyssä testissä on positiivinen, sovelletaan seuraavaa menettelyä:

positiiviselle seerumille tehdään vähintään yksi c alakohdan i alakohdassa mainittu vaihtoehtoinen testi, jota ei ole vielä tehty c alakohdassa tarkoitetuille näytteille;

suoritetaan epidemiologinen selvitys sellaisten eläinten alkuperäisissä pitopaikoissa, joiden tulos Brucella abortus-, Brucella melitensis- ja Brucella suis -tartunnan varalta tehdyssä testissä on ollut positiivinen;

aikaisintaan seitsemän päivän kuluttua c alakohdassa tarkoitettujen näytteiden keräyspäivästä otetaan näytteet kaikista eläimistä, joiden tulos c alakohdan i alakohdassa ja d alakohdan i alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitetuissa testeissä on ollut positiivinen, ja näytteille tehdään c alakohdan i alakohdassa tarkoitettu serologinen testi tai kaikille c alakohdassa tarkoitetuille eläimille tehdään luomistaudin ihotesti;

ii)

Brucella abortus-, Brucella melitensis- ja Brucella suis -tartuntaa koskeva epäily suljetaan pois, jos alkuperäisiä pitopaikkoja koskevassa epidemiologisessa selvityksessä ei ole ilmennyt Brucella abortus-, Brucella melitensis- ja Brucella suis -tartuntaa ja

d alakohdan i alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitettu uusi testi tai d alakohdan i alakohdan kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitettu testi on tehty negatiivisin tuloksin;

tai

kaikille eläimille, joiden tulos d alakohdan i alakohdan ensimmäisessä tai kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitetuissa testeissä oli positiivinen, on suoritettu negatiivisin tuloksin post mortem -tarkastus ja testi taudinaiheuttajan osoittamiseksi (PCR tai bakteeriviljely) sileäpesäkkeisten Brucella-lajien (myös Brucella abortus, Brucella melitensis ja Brucella suis) osalta;

iii)

kun Brucella abortus-, Brucella melitensis- ja Brucella suis -tartuntaa koskeva epäily on suljettu pois, kaikki c alakohdan toisessa alakohdassa tarkoitetut karanteenitilojen eläimet voidaan ottaa siemennesteen keräysasemalle.

2.

Siemennesteen keräysasemalla pidettäville sikaeläimille on tehtävä pakolliset rutiinitestit seuraavasti:

a)

kaikille siemennesteen keräysasemalla pidettäville sikaeläimille on tehtävä seuraavat testit negatiivisin tuloksin:

i)

Brucella abortus-, Brucella melitensis- ja Brucella suis -tartuntaa testaava puskuroitu Brucella-antigeenitesti (rose bengal -testi), kompetitiivinen ELISA-testi tai epäsuora ELISA-testi;

ii)

Aujeszkyn tautiviruksen aiheuttaman tartunnan varalta:

rokottamattomat eläimet: ELISA-testi Aujeszkyn taudin kokovirukseen tai viruksen glykoproteiiniin B (ADV-gB) tai glykoproteiiniin D (ADV-gD) kohdistuvien vasta-aineiden havaitsemiseksi tai seroneutralisaatiotesti;

sellaisella rokotteella rokotetut eläimet, josta on poistettu glykoproteiini E: ELISA-testi Aujeszkyn tautiviruksen glykoproteiiniin E (ADV-gE) kohdistuvien vasta-aineiden havaitsemiseksi;

iii)

klassisen sikaruton osalta ELISA-testi vasta-aineiden havaitsemiseksi tai seroneutralisaatiotesti;

iv)

sikojen lisääntymishäiriö- ja keuhkotulehdusoireyhtymä -viruksen aiheuttaman tartunnan varalta serologinen testi (IPMA, IFA tai ELISA);

b)

a alakohdassa mainitut testit on tehtävä näytteistä, jotka on otettu

i)

kaikista eläimistä välittömästi ennen niiden lähtöä siemennesteen keräysasemalta tai niiden saapuessa teurastamoon ja joka tapauksessa viimeistään 12 kuukauden kuluttua päivästä, jona ne ovat saapuneet siemennesteen keräysasemalle;

tai

ii)

vähintään

25 prosentista siemennesteen keräysasemalla olevista eläimistä kolmen kuukauden välein Brucella abortus-, Brucella melitensis- ja Brucella suis -tartunnan, Aujeszkyn tautiviruksen aiheuttaman tartunnan ja klassisen sikaruton testaamiseksi ja vähintään 10 prosentista siemennesteen keräysasemalla olevista eläimistä joka kuukausi sikojen lisääntymishäiriö- ja keuhkotulehdusoireyhtymä -viruksen aiheuttaman tartunnan testaamiseksi,

tai

10 prosentista siemennesteen keräysasemalla olevista eläimistä joka kuukausi Brucella abortus-, Brucella melitensis- ja Brucella suis -tartunnan, Aujeszkyn tautiviruksen aiheuttaman tartunnan, klassisen sikaruton ja sikojen lisääntymishäiriö- ja keuhkotulehdusoireyhtymä -viruksen aiheuttaman tartunnan testaamiseksi.

Otettaessa näytteitä ii alakohdassa lueteltujen kahden vaihtoehdon mukaisesti asemaeläinlääkärin on varmistettava, että näytteenottoon valitut eläimet ovat edustava otos kaikista asemalla pidetyistä eläimistä, erityisesti ikäryhmien ja asuintilojen suhteen;

c)

suoritettaessa 2 kohdan b alakohdan ii alakohdan mukaisia testejä asemaeläinlääkärin on varmistettava, että kaikki eläimet testataan 2 kohdan a alakohdassa mainittujen tautien varalta vähintään 12 kuukauden välein alkaen päivästä, jona eläimet otetaan siemennesteen keräysasemalle.

3.

Jos jostakin 2 kohdan a alakohdassa mainitusta testistä saadaan positiivinen tulos, eläin on eristettävä, eikä siitä viimeisen negatiivisen tuloksen jälkeen kerättyä siemennestettä saa siirtää jäsenvaltioiden välillä.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu eläin on poistettava välittömästi siemennesteen keräysasemalta.

Siemenneste, joka on kerätty kaikista muista siemennesteen keräysasemalla olevista eläimistä sen päivän jälkeen, jona otettiin viimeinen näyte, josta saatiin negatiivinen tulos jossakin 2 kohdan a alakohdan mukaisessa testissä, on säilytettävä erillisessä varastossa, eikä sitä saa siirtää jäsenvaltioiden välillä ennen kuin siemennesteen keräysaseman terveystilanne on palautettu ennalleen ja varastoidulle siemennesteelle on tehty asianmukaiset viralliset tarkastukset sen varmistamiseksi, ettei siinä ole 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen tautien aiheuttajia.

II luku

Niiden sikaeläinten eläinterveyttä ja karanteenia koskevat täydentävät vaatimukset, joista munasolut ja alkiot kerätään

1.

Luovuttajana toimivien sikaeläinten on oltava ryhmän eläinlääkärin tai ryhmän jäsenen kliinisesti tutkimia ja todistetusti vapaita sikaeläinten osalta merkittävien luokan D tautien oireista tai merkeistä munasolujen tai alkioiden keräyspäivänä.

2.

Edellä 1 kohdassa mainittujen vaatimusten lisäksi luovuttajana toimivien naarassikojen, lukuun ottamatta trypsiinillä käsiteltävien in vivo -tuotettujen alkioiden luovuttajia, on tultava jäsenvaltiosta tai sen vyöhykkeeltä, joka on vapaa Aujeszkyn tautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta tai jossa tai jolla toteutetaan hyväksyttyä hävittämisohjelmaa Aujeszkyn tautiviruksen aiheuttaman tartunnan torjumiseksi.

3.

In vivo -tuotettujen alkioiden luovuttajan toimiville naarassioille on tehtävä serologinen testi negatiivisin tuloksin sikojen lisääntymishäiriö- ja keuhkotulehdusoireyhtymä -viruksen aiheuttaman tartunnan varalta kahdella eri kerralla vähintään 21 päivän välein siten, että toinen testi tehdään alkioiden keräämistä edeltävien 15 päivän aikana.

4.

Luovuttajana toimivien sikaeläinten keinosiemennykseen käytettävän siemennesteen on oltava kerätty, käsitelty ja varastoitu liitteessä II olevan 2 osan I luvun ja liitteessä III olevan 1 osan vaatimusten mukaisesti.

3 OSA

NIIDEN LAMMAS JA VUOHIELÄINTEN ELÄINTERVEYTTÄ, KARANTEENIA SEKÄ LABORATORIO- TAI MUITA TESTEJÄ KOSKEVAT 22 ARTIKLASSA TARKOITETUT TÄYDENTÄVÄT VAATIMUKSET, JOISTA SUKUSOLUT JA ALKIOT KERÄTÄÄN

I luku

Niiden lammas- ja vuohieläinten, eläinterveyttä, karanteenia sekä laboratorio- tai muita testejä koskevat täydentävät vaatimukset, joista siemenneste kerätään

1.

Kaikkiin siemennesteen keräysasemalle otettaviin lammas- ja vuohieläimiin sovelletaan seuraavia vaatimuksia:

a)

eläinten on täytynyt olla karanteenissa karanteenitiloissa ainoastaan sellaisten muiden sorkkaeläinten kanssa, joilla on ollut vähintään sama terveystilanne;

b)

lammaseläinten täytyy tulla pitopaikasta, jossa niille on a alakohdassa tarkoitettuihin karanteenitiloihin saapumista edeltävien 60 päivän aikana tehty serologinen testi lampaan tarttuvan lisäkivestulehduksen (Brucella ovis) varalta tai muu testi, joka on asiakirjoilla osoitettu herkkyydeltään ja spesifisyydeltään vastaavaksi.

Jos lammaseläimiä pidetään yhdessä vuohieläinten kanssa, serologinen testi lampaan tarttuvan lisäkivestulehduksen (Brucella ovis) varalta on tehtävä myös kyseisille vuohieläimille negatiivisin tuloksin;

c)

eläimille on tehty negatiivisin tuloksin seuraavat testit verinäytteestä, joka on otettu a alakohdassa tarkoitetun karanteenijakson alkamista edeltävien 30 päivän aikana:

i)

Brucella abortus-, Brucella melitensis- ja Brucella suis -tartunnan varalta delegoidun asetuksen (EU) 2020/688 liitteessä I olevan 1 osan 1 kohdassa tarkoitettu serologinen testi;

ii)

lammaseläimille lampaan tarttuvan lisäkivestulehduksen (Brucella ovis) varalta serologinen testi tai muu testi, joka on asiakirjoilla osoitettu herkkyydeltään ja spesifisyydeltään vastaavaksi.

Jos lammaseläimiä pidetään yhdessä vuohieläinten kanssa, serologinen testi lampaan tarttuvan lisäkivestulehduksen (Brucella ovis) varalta on tehtävä myös kyseisille vuohieläimille negatiivisin tuloksin;

d)

eläimille on tehty negatiivisin tuloksin seuraavat testit näytteistä, jotka on otettu a alakohdassa tarkoitetun karanteenijakson aikana aikaisintaan 21 päivän kuluttua karanteenitiloihin ottamisesta:

i)

Brucella abortus-, Brucella melitensis- ja Brucella suis -tartunnan varalta delegoidun asetuksen (EU) 2020/688 liitteessä I olevan 1 osan 1 kohdassa tarkoitettu serologinen testi;

ii)

lammaseläimille lampaan tarttuvan lisäkivestulehduksen (Brucella ovis) varalta serologinen testi tai muu testi, joka on asiakirjoilla osoitettu herkkyydeltään ja spesifisyydeltään vastaavaksi.

Jos lammaseläimiä pidetään yhdessä vuohieläinten kanssa, serologinen testi lampaan tarttuvan lisäkivestulehduksen (Brucella ovis) varalta on tehtävä myös kyseisille vuohieläimille negatiivisin tuloksin.

2.

Kaikille hyväksytyllä siemennesteen keräysasemalla pidettäville lammas- ja vuohieläimille on tehtävä vähintään kerran vuodessa seuraavat testit (pakolliset rutiinitestit) negatiivisin tuloksin:

a)

Brucella abortus-, Brucella melitensis- ja Brucella suis -tartunnan varalta delegoidun asetuksen (EU) 2020/688 liitteessä I olevan 1 osan 1 kohdassa tarkoitettu serologinen testi;

b)

lammaseläimille lampaan tarttuvan lisäkivestulehduksen (Brucella ovis) varalta serologinen testi tai muu testi, joka on asiakirjoilla osoitettu herkkyydeltään ja spesifisyydeltään vastaavaksi.

Jos lammaseläimiä pidetään yhdessä vuohieläinten kanssa, serologinen testi lampaan tarttuvan lisäkivestulehduksen (Brucella ovis) varalta on tehtävä myös kyseisille vuohieläimille negatiivisin tuloksin.

3.

Jos jonkin 2 kohdassa tarkoitetun testin tulos on positiivinen, eläin on eristettävä, eikä siitä viimeisen negatiivisen testituloksen jälkeen kerättyä siemennestettä saa siirtää jäsenvaltioiden välillä.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu eläin on poistettava siemennesteen keräysasemalta.

Siemenneste, joka on kerätty kaikista muista siemennesteen keräysasemalla olevista eläimistä sen päivän jälkeen, jona otettiin viimeinen näyte, josta saatiin negatiivinen tulos jossakin 2 kohdan mukaisessa testissä, on säilytettävä erillisessä varastossa, eikä sitä saa siirtää jäsenvaltioiden välillä ennen kuin siemennesteen keräysaseman terveystilanne on palautettu ennalleen ja varastoidulle siemennesteelle on tehty asianmukaiset viralliset tarkastukset sen varmistamiseksi, ettei siinä ole 2 kohdassa tarkoitettujen tautien aiheuttajia.

II luku

Niiden lammas- ja vuohieläinteneläinterveyttä ja karanteenia koskevat täydentävät vaatimukset, joista munasolut ja alkiot kerätään

1.

Luovuttajana toimivien lammas- ja vuohieläinten on oltava ryhmän eläinlääkärin tai ryhmän jäsenen kliinisesti tutkimia ja todistetusti vapaita lammas- ja vuohieläinten osalta merkittävien luokan D tautien oireista tai merkeistä munasolujen tai alkioiden keräyspäivänä.

2.

Luovuttajana toimivien lammas- ja -vuohieläinten keinosiemennykseen käytettävän siemennesteen on oltava kerätty, käsitelty ja varastoitu liitteessä II olevan 3 osan I luvun ja liitteessä III olevan 1 osan vaatimusten mukaisesti.

4 OSA

NIIDEN HEVOSELÄINTEN ELÄINTERVEYTTÄ, KARANTEENIA SEKÄ LABORATORIO- TAI MUITA TESTEJÄ KOSKEVAT 23 ARTIKLASSA TARKOITETUT TÄYDENTÄVÄT VAATIMUKSET, JOISTA SUKUSOLUT JA ALKIOT KERÄTÄÄN

I luku

Niiden hevoseläinten eläinterveyttä, karanteenia sekä laboratorio- tai muita testejä koskevat täydentävät vaatimukset, joista siemenneste kerätään

1.

Luovuttajana toimivasta hevoseläimestä voidaan kerätä siemennestettä, jos eläin täyttää asemaeläinlääkärin arvion mukaan seuraavat vaatimukset:

a)

eläimelle tehdään seuraavat testit jonkin b alakohdassa esitetyn testausohjelman mukaisesti:

i)

agargeeli-immunodiffuusiotesti (Coggins-testi) tai ELISA-testi hevosen näivetystaudin varalta negatiivisin tuloksin;

ii)

testi hevosen arteriittiviruksen eristämiseksi tai sen genomin havaitsemiseksi polymeraasiketjureaktiolla (PCR) tai reaaliaikaisella PCR:llä luovuttajaorilta kerätyn siemennesteen koko määrän määräosasta negatiivisin tuloksin, jollei luovuttajaorille ole tehty hevosen arteriittiviruksen varalta seroneutralisaatiotestiä, josta on saatu negatiivinen tulos seerumilaimennoksella 1:4;

iii)

taudinaiheuttajan tunnistustesti hevosen tarttuvan kohtutulehduksen (Taylorella equigenitalis) varalta kussakin tapauksessa negatiivisin tuloksin kolmesta näytteestä (tupponäytteet), jotka on otettu luovuttajaorista kahdella eri kerralla vähintään seitsemän päivän välein eikä missään tapauksessa aiemmin kuin seitsemän päivän (systeeminen hoito) tai 21 päivän (paikallinen hoito) kuluttua luovuttajaorin mahdollisen mikrobilääkehoidon jälkeen ainakin seuraavista paikoista:

esinahka;

virtsaputki;

fossa glandis.

Ennen näytteiden lähettämistä laboratorioon ne on sijoitettava kuljetuselatusaineeseen, jossa on aktiivihiiltä, kuten Amies-alustalle.

Näytteille on tehtävä vähintään yksi seuraavista testeistä:

viljely mikroaerofiilisissä olosuhteissa vähintään seitsemän päivän ajan Taylorella equigenitalis -taudinaiheuttajan eristämiseksi; viljely on käynnistettävä 24 tunnin kuluessa siitä, kun näytteet on otettu luovuttajaeläimestä, tai 48 tunnin kuluessa, jos näytteitä säilytetään viileässä kuljetuksen aikana;

tai

PCR tai reaaliaikainen PCR Taylorella equigenitalis -taudinaiheuttajan genomin havaitsemiseksi 48 tunnin kuluessa näytteiden ottamisesta luovuttajaeläimestä;

b)

eläimelle on tehtävä yksi seuraavista testausohjelmista:

i)

jos luovuttajaoria pidetään siemennesteen keräysasemalla keskeytyksettä vähintään 30 päivän ajan ennen ensimmäistä siemennesteen keräyspäivää ja koko keräysjakson ajan eikä yksikään keräysasemalla olevista hevoseläimistä ole välittömässä kosketuksessa sellaisiin hevoseläimiin, joiden terveystilanne on heikompi kuin luovuttajaorilla, a alakohdan mukaisesti vaaditut testit on tehtävä näytteistä, jotka on otettu luovuttajaorista vähintään kerran vuodessa (pakolliset rutiinitestit) lisääntymiskauden alkaessa tai ennen ensimmäistä tuoreena, jäähdytettynä tai pakastettuna toiseen jäsenvaltioon siirrettäväksi tarkoitetun siemennesteen keräystä ja aikaisintaan 14 päivän kuluttua ensimmäistä siemennesteen keräyspäivää edeltävän, vähintään 30 päivää kestävän oleskeluajan alkamisesta;

ii)

jos luovuttajaoria pidetään siemennesteen keräysasemalla vähintään 30 päivää ennen ensimmäistä siemennesteen keräyspäivää ja koko keräysjakson ajan mutta se saa toisinaan siirtyä pois siemennesteen keräysasemalta asemaeläinlääkärin vastuulla keräysjakson aikana yhteensä alle 14 päivän pituiseksi ajaksi, tai jos muut siemennesteen keräysasemalla olevat hevoseläimet joutuvat välittömään kosketukseen terveystilanteeltaan heikompien hevoseläinten kanssa, a alakohdan mukaisesti vaaditut testit on tehtävä seuraavasti:

vähintään kerran vuodessa näytteistä, jotka on otettu luovuttajaorista lisääntymiskauden alkaessa tai ennen ensimmäistä tuoreena, jäähdytettynä tai pakastettuna toiseen jäsenvaltioon siirrettäväksi tarkoitetun siemennesteen keräystä ja aikaisintaan 14 päivän kuluttua ensimmäistä siemennesteen keräyspäivää edeltävän, vähintään 30 päivää kestävän oleskeluajan alkamisesta;

ja

tuoreena, jäähdytettynä tai pakastettuna toiseen jäsenvaltioon siirrettäväksi tarkoitetun siemennesteen keräysjakson aikana seuraavasti:

a alakohdan i alakohdassa edellytetty testi näytteistä, jotka on otettu enintään 90 päivää ennen toiseen jäsenvaltioon siirrettäväksi tarkoitetun siemennesteen keräyspäivää;

a alakohdan ii alakohdassa edellytetty testi näytteistä, jotka on otettu enintään 30 päivää ennen toiseen jäsenvaltioon siirrettäväksi tarkoitetun siemennesteen keräyspäivää, jollei luovuttajaorin vahvisteta olevan virusta erittämätön viruseristystestillä, PCR:llä tai reaaliaikaisella PCR:llä näytteistä, jotka otetaan siemennesteen koko määrän määräosasta enintään kuusi kuukautta ennen toiseen jäsenvaltioon siirrettäväksi tarkoitetun siemennesteen keräyspäivää, ja luovuttajaorille on tehty hevosen virusarteriitin varalta seroneutralisaatiotesti, josta on saatu positiivinen tulos seerumilaimennoksella, joka on ollut vähintään 1:4;

a alakohdan iii alakohdassa edellytetty testi näytteistä, jotka on otettu enintään 60 päivää ennen toiseen jäsenvaltioon siirrettäväksi tarkoitetun siemennesteen keräyspäivää, jolloin testi voidaan tehdä PCR:n tai reaaliaikaisen PCR:n tapauksessa kolmesta näytteestä (tupponäytteet), jotka on otettu yhdellä kertaa;

iii)

jos luovuttajaori ei täytä i ja ii alakohdassa vahvistettuja edellytyksiä ja siemenneste kerätään siirrettäväksi toiseen jäsenvaltioon pakastettuna siemennesteenä, a alakohdan mukaiset kokeet on tehtävä luovuttajaorista otetuista näytteistä seuraavasti:

vähintään kerran vuodessa lisääntymiskauden alkaessa;

liitteessä III olevan 1 osan 2 kohdan b alakohdassa edellytetyn varastointiajan kuluessa ja ennen siemennesteen viemistä pois siemennesteen keräysasemalta tai sen käyttöä sellaisista näytteistä, jotka on otettu vähintään 14 päivän ja enintään 90 päivän kuluttua siemennesteen keräyspäivästä.

Poiketen siitä, mitä iii alakohdan toisessa luetelmakohdassa säädetään, a alakohdan ii alakohdassa kuvattua, siemennesteen keräyksen jälkeistä näytteenottoa ja testausta hevosen virusarteriitin varalta ei edellytetä, jos seropositiivisen luovuttajaorin vahvistetaan olevan virusta erittämätön viruseristystestin, PCR:n tai reaaliaikaisen PCR:n negatiivisella tuloksella näytteistä, jotka otetaan luovuttajaorin siemennesteen koko määrän määräosasta kaksi kertaa vuodessa vähintään neljän kuukauden välein, ja luovuttajaorille on tehty hevosen virusarteriitin varalta seroneutralisaatiotesti, josta on saatu positiivinen tulos seerumilaimennoksella, joka on ollut vähintään 1:4;

c)

jos jostakin b alakohdassa edellytetystä testistä saadaan positiivinen tulos, luovuttajaori on eristettävä, eikä siitä viimeisen negatiivisen testituloksen jälkeen kerättyä siemennestettä saa siirtää jäsenvaltioiden välillä lukuun ottamatta kuitenkaan hevosen virusarteriitin osalta sellaisista ejakulaateista saatua siemennestettä, joille on tehty hevosen virusarteriitin varalta viruseristystesti negatiivisin tuloksin.

Siemenneste, joka on kerätty kaikista muista siemennesteen keräysasemalla olevista oreista sen päivän jälkeen, jona otettiin viimeinen näyte, josta saatiin negatiivinen tulos jossakin b alakohdan mukaisessa testissä, on säilytettävä erillisessä varastossa, eikä sitä saa siirtää jäsenvaltioiden välillä ennen kuin siemennesteen keräysaseman terveystilanne on palautettu ennalleen ja varastoidulle siemennesteelle on tehty asianmukaiset viralliset tarkastukset sen varmistamiseksi, ettei siinä ole b alakohdassa tarkoitettujen tautien aiheuttajia.

II luku

Niiden hevoseläinten eläinterveyttä, karanteenia sekä laboratorio- tai muita testejä koskevat täydentävät vaatimukset, joista munasolut ja alkiot kerätään

1.

Luovuttajana toimivien hevoseläinten on oltava ryhmän eläinlääkärin tai ryhmän jäsenen kliinisesti tutkimia ja todistetusti vapaita hevoseläinten osalta merkittävien luokan D tautien oireista tai merkeistä munasolujen tai alkioiden keräyspäivänä.

2.

Edellä 1 kohdassa mainittujen vaatimusten lisäksi luovuttajana toimivien hevoseläinten on täytettävä seuraavat vaatimukset:

a)

niitä ei saa käyttää luonnolliseen siitokseen vähintään 30 päivän aikana ennen munasolujen tai alkioiden keräyspäivää eikä b ja c alakohdassa tarkoitetun ensimmäisen näytteenottopäivän ja munasolujen tai alkioiden keräyspäivän välillä;

b)

niille on tehtävä hevosen näivetystaudin varalta agargeeli-immunodiffuusiotesti (Coggins-testi) tai ELISA-testi negatiivisin tuloksin verinäytteestä, joka on otettu aikaisintaan 14 päivää a alakohdassa tarkoitetun vähintään 30 päivän pituisen ajanjakson alkamispäivästä ja enintään 90 päivää ennen jäsenvaltioiden välillä siirrettäviksi tarkoitettujen munasolujen tai alkioiden keräyspäivää;

c)

niille on tehtävä hevosen tarttuvan kohtutulehduksen (Taylorella equigenitalis) varalta taudinaiheuttajan tunnistustesti negatiivisin tuloksin kussakin tapauksessa vähintään kahdesta näytteestä (tupponäytteet), jotka on otettu luovuttajaeläimestä aikaisintaan seitsemän päivän (systeeminen hoito) tai 21 päivän (paikallinen hoito) kuluttua luovuttajaeläimen mahdollisen mikrobilääkehoidon jälkeen ainakin seuraavista paikoista:

klitoriksen (fossa) limakalvot;

klitoriksen sinus.

Näytteet on otettava a alakohdassa tarkoitetun vähintään 30 päivän pituisen jakson aikana kahdella eri kerralla vähintään seitsemän päivän välein, kun on kyse jäljempänä olevassa i alakohdassa tarkoitetusta testistä, tai yhdellä kertaa, kun on kyse jäljempänä olevassa ii alakohdassa tarkoitetusta testistä.

Ennen näytteiden lähettämistä laboratorioon ne on sijoitettava kuljetuselatusaineeseen, jossa on aktiivihiiltä, kuten Amies-alustalle..

Näytteille on tehtävä vähintään yksi seuraavista testeistä:

i)

viljely mikroaerofiilisissä olosuhteissa vähintään seitsemän päivän ajan Taylorella equigenitalis -taudinaiheuttajan eristämiseksi; viljely on käynnistettävä 24 tunnin kuluessa siitä, kun näytteet on otettu luovuttajaeläimestä, tai 48 tunnin kuluessa, jos näytteitä säilytetään viileässä kuljetuksen aikana;

tai

ii)

PCR tai reaaliaikainen PCR Taylorella equigenitalis -taudinaiheuttajan genomin havaitsemiseksi 48 tunnin kuluessa näytteiden ottamisesta luovuttajaeläimestä.

3.

Luovuttajaeläinten keinosiemennykseen käytettävän siemennesteen on oltava kerätty, käsitelty ja varastoitu liitteessä II olevan 4 osan I luvun ja liitteessä III olevan 1 osan vaatimusten mukaisesti.

5 OSA

NIIDEN NAUTA-, SIKA-, LAMMAS- JA VUOHIELÄINTEN SEKÄ HEIMOIHIN CAMELIDAE JA CERVIDAE KUULUVIEN ELÄINTEN ELÄINTERVEYTTÄ, KARANTEENIA SEKÄ LABORATORIO- TAI MUITA TESTEJÄ KOSKEVAT 20, 21, 22 JA 38 ARTIKLASSA TARKOITETUT MUUT VAATIMUKSET, JOISTA SUKUSOLUT JA ALKIOT KERÄTÄÄN

I luku

Suu- ja sorkkatautiin liittyvät nauta-, sika-, lammas- ja vuohieläimiä koskevat vaatimukset

1.

Siemennesteen, munasolujen tai alkioiden luovuttajana toimivien nauta-, sika-, lammas- ja vuohieläinten on täytettävä seuraavat vaatimukset:

a)

ne tulevat pitopaikoista,

i)

jotka sijaitsevat alueella, jolla ei ole ilmoitettu esiintyneen suu- ja sorkkatautia keräyspäivää välittömästi edeltäneiden vähintään 30 päivän aikana 10 kilometrin säteellä pitopaikasta;

ii)

joissa ei ole ilmoitettu esiintyneen suu- ja sorkkatautia keräyspäivää välittömästi edeltäneiden kolmen kuukauden aikana;

b)

niitä ei ole rokotettu suu- ja sorkkatautia vastaan keräyspäivää välittömästi edeltäneiden 12 kuukauden aikana.

2.

Asemaeläinlääkärin on varmistettava, että

a)

siemennesteen luovuttajana toimivat nauta-, sika-, lammas- ja vuohieläimet otetaan siemennesteen keräysasemalle vasta sen jälkeen, kun ne ovat olleet eristettyinä karanteenitiloissa, jotka täyttävät eläinten siemennesteen keräysasemalle tulopäivänä seuraavat vaatimukset:

i)

ne sijaitsevat alueella, jolla ei ole ilmoitettu esiintyneen suu- ja sorkkatautia vähintään 30 päivän aikana 10 kilometrin säteellä karanteenitiloista;

ii)

niissä ei ole ilmoitettu esiintyneen suu- ja sorkkatautia vähintään kolmen kuukauden aikana ennen eläinten ottamista siemennesteen keräysasemalle;

b)

siemennestettä siirretään toiseen jäsenvaltioon ainoastaan seuraavien edellytysten täyttyessä:

i)

siemennesteen keräysasema sijaitsee alueella, jolla ei ole ilmoitettu esiintyneen suu- ja sorkkatautia vähintään 30 päivän aikana 10 kilometrin säteellä siemennesteen keräysasemasta;

ii)

siemennesteen keräysasema on ollut vapaa suu- ja sorkkataudista siemennesteen keräyspäivää edeltäneiden vähintään kolmen kuukauden ajan ja keräyspäivän jälkeisten 30 päivän ajan tai, jos on kyse tuoreesta siemennesteestä, siihen päivään asti, jona siemennestelähetys lähetetään toiseen jäsenvaltioon;

iii)

jos on kyse tuoreesta siemennesteestä, luovuttajaeläintä on pidetty i alakohdassa tarkoitetulla siemennesteen keräysasemalla yhtäjaksoisesti siemennesteen keräyspäivää välittömästi edeltäneiden vähintään 30 päivän ajan.

3.

Poiketen siitä, mitä 1 kohdan b alakohdassa säädetään, asemaeläinlääkäri voi sallia sellaisesta pidettävästä luovuttajaeläimestä kerätyn siemennesteen lähettämisen, joka on rokotettu suu- ja sorkkatautia vastaan keräyspäivää välittömästi edeltäneiden 12 kuukauden aikana, seuraavilla edellytyksillä:

a)

luovuttajaeläintä ei ole rokotettu suu- ja sorkkatautia vastaan keräyspäivää välittömästi edeltäneiden vähintään 30 päivän aikana;

b)

viidelle prosentille (vähintään viisi olkea) kustakin yhdellä kertaa yhdeltä luovuttajaeläimeltä saadusta siemennesteestä tehdään viruseristystesti suu- ja sorkkataudin varalta negatiivisin tuloksin.

4.

Poiketen siitä, mitä 1 kohdan b alakohdassa säädetään, ryhmän eläinlääkäri voi sallia sellaisesta pidettävästä luovuttajaeläimestä kerättyjen in vivo -tuotettujen alkioiden lähettämisen toiseen jäsenvaltioon, joka on rokotettu suu- ja sorkkatautia vastaan keräyspäivää välittömästi edeltäneiden 12 kuukauden sisällä, seuraavilla edellytyksillä:

a)

naaraspuolista luovuttajaeläintä ei ole rokotettu suu- ja sorkkatautia vastaan keräyspäivää välittömästi edeltäneiden vähintään 30 päivän aikana;

b)

hedelmöityksessä käytetty siemenneste on kerätty luovuttajaurokselta, joka täyttää 1 kohdan b alakohdassa vahvistetut edellytykset, tai siemenneste täyttää 2 kohdassa vahvistetut edellytykset;

c)

ennen jäädytystä alkiot on käsitelty pesun yhteydessä trypsiinillä IETS-käsikirjan (1) suositusten mukaisesti;

d)

alkioita säilytetään pakastettuina vähintään 30 päivän ajan keräyspäivästä, eikä luovuttajaeläimessä ilmene tänä aikana kliinisiä merkkejä suu- ja sorkkataudista.

II luku

Sinikieliviruksen aiheuttamaan tartuntaan (serotyypit 1–24) liittyvät nauta-, lammas- ja vuohieläimiä sekä heimoihin Camelidae ja Cervidae kuuluvia eläimiä koskevat vaatimukset

1.

Siemennesteen luovuttajana toimivien nauta-, lammas- ja vuohieläinten sekä heimoihin Camelidae- ja Cervidae kuuluvien eläinten on täytettävä vähintään yksi seuraavista edellytyksistä:

a)

niitä on pidetty jäsenvaltiossa tai sen vyöhykkeellä, joka on ollut vapaa sinikieliviruksen aiheuttamista tartunnoista (serotyypit 1–24), siemennesteen keräystä edeltäneiden vähintään 60 päivän ajan ja keräyksen aikana;

b)

niitä on pidetty kausittain taudista vapaalla vyöhykkeellä tällaisen kauden aikana siemennesteen keräyspäivää edeltäneiden vähintään 60 päivän ajan ja keräyksen aikana jäsenvaltiossa tai sen vyöhykkeellä,

i)

jolla on pantu täytäntöön hyväksytty sinikieliviruksen aiheuttamien tartuntojen (serotyypit 1–24) hävittämisohjelma, tai

ii)

jossa tai jolla siemennestelähetyksen alkuperäpaikan toimivaltainen viranomainen on saanut määräpaikkana olevan jäsenvaltion toimivaltaiselta viranomaiselta kirjallisen ennakkosuostumuksen, joka koskee kyseisen kausittain taudista vapaan vyöhykkeen perustamisedellytyksiä ja siemennestelähetyksen hyväksymistä;

c)

niitä on pidetty tartunnanlevittäjiltä suojatussa pitopaikassa siemennesteen keräystä edeltäneiden vähintään 60 päivän ajan ja keräyksen aikana;

d)

niille on tehty sinikieliviruksen seroryhmään 1–24 kohdistuvien vasta-aineiden havaitsemiseksi serologinen testi negatiivisin tuloksin 28–60 päivän kuluttua kustakin siemennesteen keräyspäivästä;

e)

niille on tehty sinikieliviruksen (serotyypit 1–24) varalta taudinaiheuttajan tunnistustesti negatiivisin tuloksin verinäytteistä, jotka on otettu siemennesteen keräyksen alkaessa sekä viimeisen keräyksen yhteydessä ja keräyksen aikana seuraavin väliajoin:

i)

vähintään joka seitsemäs päivä viruseristystestin tapauksessa;

tai

ii)

vähintään joka 28. päivä PCR:n tapauksessa.

2.

In vivo -tuotettujen alkioiden luovuttajana toimivien lammas- ja vuohieläinten ja heimoihin Camelidae ja Cervidae kuuluvien eläinten sekä alkioiden in vitro -tuotantoon käytettävien munasolujen luovuttajana toimivien nauta-, lammas- ja vuohieläinten ja heimoihin Camelidae ja Cervidae kuuluvien eläinten on täytettävä vähintään yksi seuraavista edellytyksistä:

a)

niitä on pidetty jäsenvaltiossa tai sen vyöhykkeellä, joka on ollut vapaa sinikieliviruksen aiheuttamista tartunnoista (serotyypit 1–24), munasolujen tai alkioiden keräystä edeltäneiden vähintään 60 päivän ajan ja keräyksen aikana;

b)

niitä on pidetty kausittain taudista vapaalla vyöhykkeellä tällaisen kauden aikana munasolujen tai alkioiden keräyspäivää edeltäneiden vähintään 60 päivän ajan ja keräyksen aikana jäsenvaltiossa tai sen vyöhykkeellä,

i)

jolla on pantu täytäntöön hyväksytty sinikieliviruksen aiheuttamien tartuntojen (serotyypit 1–24) hävittämisohjelma, tai

ii)

jossa tai jolla munasolu- tai alkiolähetyksen alkuperäpaikan toimivaltainen viranomainen on saanut määräpaikkana olevan jäsenvaltion toimivaltaiselta viranomaiselta kirjallisen ennakkosuostumuksen, joka koskee kyseisen kausittain taudista vapaan vyöhykkeen perustamisedellytyksiä ja munasolu- tai alkiolähetyksen hyväksymistä;

c)

niitä on pidetty tartunnanlevittäjiltä suojatussa pitopaikassa munasolujen tai alkioiden keräystä edeltäneiden vähintään 60 päivän ajan ja keräyksen aikana;

d)

niille on tehty sinikieliviruksen seroryhmään 1–24 kohdistuvien vasta-aineiden havaitsemiseksi serologinen testi negatiivisin tuloksin verinäytteestä, joka on otettu 28–60 päivän kuluttua munasolujen tai alkioiden keräyspäivästä;

e)

niille on tehty sinikieliviruksen (serotyypit 1–24) varalta taudinaiheuttajan tunnistustesti negatiivisin tuloksin verinäytteestä, joka on otettu munasolujen tai alkioiden keräyspäivänä.

3.

Munasolujen hedelmöitykseen käytettävä siemenneste on kerättävä eläimistä, jotka täyttävät 1 kohdassa vahvistetut vaatimukset.

III luku

Epitsoottisen verenvuototautiviruksen aiheuttamaan tartuntaan (serotyypit 1–7) liittyvät nauta-, lammas- ja vuohieläimiä koskevat vaatimukset

1.

Siemennesteen luovuttajana toimivien nauta-, lammas- ja vuohieläinten on täytettävä vähintään yksi seuraavista edellytyksistä:

a)

niitä on pidetty siemennesteen keräystä edeltäneiden vähintään 60 päivän ajan ja keräyksen aikana jäsenvaltiossa tai sen vyöhykkeellä, jossa tai jolla ei ole ilmoitettu esiintyneen epitsoottisen verenvuototautiviruksen aiheuttamia tartuntoja (serotyypit 1–7) (EHDV 1–7) vähintään kahteen vuoteen 150 kilometrin säteellä pitopaikasta;

b)

niitä on pidetty tartunnanlevittäjiltä suojatussa pitopaikassa siemennesteen keräystä edeltäneiden vähintään 60 päivän ajan ja keräyksen aikana;

c)

niille on tehty EHDV 1–7:ään kohdistuvien vasta-aineiden havaitsemiseksi serologinen testi negatiivisin tuloksin vähintään joka 60. päivä koko keräysjakson ajan ja 28–60 päivän kuluttua viimeisestä siemennesteen keräyksestä;

d)

niille on tehty EHDV 1–7:n varalta taudinaiheuttajan tunnistustesti negatiivisin tuloksin verinäytteistä, jotka on otettu siemennesteen keräyksen alkaessa sekä viimeisen keräyksen yhteydessä ja keräyksen aikana seuraavin väliajoin:

i)

vähintään joka seitsemäs päivä viruseristystestin tapauksessa;

tai

ii)

vähintään joka 28. päivä PCR:n tapauksessa.

2.

In vivo -tuotettujen alkioiden luovuttajana toimivien lammas- ja vuohieläinten sekä alkioiden in vitro -tuotantoon käytettävien munasolujen luovuttajana toimivien nauta-, lammas- ja vuohieläinten on täytettävä vähintään yksi seuraavista edellytyksistä:

a)

niitä on pidetty munasolujen tai alkioiden keräystä edeltäneiden vähintään 60 päivän ajan ja keräyksen aikana jäsenvaltiossa tai sen vyöhykkeellä, jossa tai jolla ei ole ilmoitettu esiintyneen epitsoottisen verenvuototautiviruksen aiheuttamia tartuntoja (EHDV 1–7) vähintään kahteen vuoteen 150 kilometrin säteellä pitopaikasta;

b)

niitä on pidetty tartunnanlevittäjiltä suojatussa pitopaikassa munasolujen tai alkioiden keräystä edeltäneiden vähintään 60 päivän ajan ja keräyksen aikana;

c)

niille on tehty EHDV 1–7:ään kohdistuvien vasta-aineiden havaitsemiseksi serologinen testi negatiivisin tuloksin verinäytteestä, joka on otettu 28–60 päivän kuluttua munasolujen tai alkioiden keräyspäivästä;

d)

niille on tehty EHDV 1–7:n varalta taudinaiheuttajan tunnistustesti negatiivisin tuloksin verinäytteestä, joka on otettu munasolujen tai alkioiden keräyspäivänä.

3.

Munasolujen hedelmöitykseen käytettävä siemenneste on kerättävä eläimistä, jotka täyttävät 1 kohdassa vahvistetut vaatimukset.

IV luku

Vaatimukset, jotka pitopaikan on täytettävä, jotta se katsotaan vapaaksi Brucella abortus-, Brucella melitensis- ja Brucella suis -tartunnoista sikaeläimissä

Sikaeläinten pitopaikan on täytettävä seuraavat vaatimukset, jotta se katsotaan vapaaksi Brucella abortus-, Brucella melitensis- ja Brucella suis -tartunnoista:

a)

sikaeläimissä esiintyvän Brucella abortus-, Brucella melitensis- ja Brucella suis -tartunnan on oltava ilmoitettava tauti kyseisessä jäsenvaltiossa;

b)

pitopaikassa ei ole vahvistettu esiintyneen Brucella abortus-, Brucella melitensis- ja Brucella suis -tartuntoja edeltävien vähintään kolmen vuoden aikana;

c)

eläimille, joissa esiintyy Brucella abortus-, Brucella melitensis- ja Brucella suis -tartunnan taudinkuvaan sopivia kliinisiä merkkejä, kuten keskenmenoja tai kivestulehdusta, tehdään tarpeelliset diagnostiset testit negatiivisin tuloksin;

d)

pitopaikkaan kuuluvia sikaeläimiä ei ole rokotettu Brucella abortus-, Brucella melitensis- ja Brucella suis -tartuntaa vastaan edeltävien vähintään kolmen vuoden aikana;

e)

pitopaikkaan tuotujen sikaeläinten on täytettävä seuraavat vaatimukset:

i)

ne joko tulevat pitopaikoista, jotka ovat olleet vapaita Brucella abortus-, Brucella melitensis- ja Brucella suis -tartunnasta edeltävien vähintään kolmen vuoden ajan, tai ne on testattu negatiivisin tuloksin näytteestä, joka on otettu lähetystä edeltävien 30 päivän aikana;

ja

ii)

niitä ei ole rokotettu Brucella abortus-, Brucella melitensis- ja Brucella suis -tartuntaa vastaan edeltävien vähintään kolmen vuoden aikana;

f)

edeltävien vähintään kolmen vuoden aikana ei ole ollut näyttöä Brucella abortus-, Brucella melitensis- ja Brucella suis -tartunnasta saman pitopaikan muissa epidemiologisissa yksiköissä tai on toteutettu toimenpiteitä Brucella abortus-, Brucella melitensis- ja Brucella suis -tartunnan leviämisen estämiseksi kyseisistä muista epidemiologisista yksiköistä.


(1)  Manual of the International Embryo Transfer Society – A procedural guide and general information for the use of embryo transfer technology emphasising sanitary procedures, julkaisija International Embryo Transfer Society, 1111 North Dunlap Avenue, Savoy, Illinois 61874 USA (http://www.iets.org/).


LIITE III

NAUTA-, SIKA-, LAMMAS-, VUOHI- JA HEVOSELÄINTEN SUKUSOLUJEN JA ALKIOIDEN KERUUTA, TUOTANTOA, KÄSITTELYÄ JA VARASTOINTIA KOSKEVAT 26 ARTIKLASSA TARKOITETUT ELÄINTERVEYSVAATIMUKSET

1 OSA

NAUTA-, SIKA-, LAMMAS-, VUOHI- JA HEVOSELÄINTEN TUOREEN, JÄÄHDYTETYN TAI PAKASTETUN SIEMENNESTEEN KERUUTA, KÄSITTELYÄ JA VARASTOINTIA SEKÄ KULJETUSTA KOSKEVAT ELÄINTERVEYSVAATIMUKSET

1.

Kaikki siemennesteen keräykseen, käsittelyyn, säilömiseen tai pakastamiseen käytettävät välineet, uusia kertakäyttöisiä välineitä lukuun ottamatta, on puhdistettava ja joko desinfioitava tai steriloitava ennen käyttöä.

2.

Pakastettu siemenneste on

a)

sijoitettava ja varastoitava säilytysastioihin

i)

jotka on puhdistettu ja joko desinfioitu tai steriloitu ennen käyttöä tai ovat uusia kertakäyttöisiä säilytysastioita;

ii)

käyttäen jäädytysainetta, jota ei ole käytetty aikaisemmin muiden eläinperäisten biologisten aineiden käsittelyyn;

b)

varastoitava ennen lähettämistä tai käyttöä hyväksytyissä olosuhteissa vähintään 30 päivän ajan keräyspäivästä.

3.

Siemennesteeseen saa tarvittaessa lisätä tai siemennesteen laimennusaineet saavat tarvittaessa sisältää antibiootteja tai antibioottiseoksia, joilla on vähintään yhtä suuri bakterisidinen aktiivisuus kuin seuraavilla antibiooteilla tai niiden seoksilla millilitrassa siemennestettä:

a)

nauta- ja sikaeläinten siemennesteen tapauksessa linkomysiini-spektinomysiinin (150/300 μg), penisilliinin (500 IU) ja streptomysiinin (500 μg) seos; tai

b)

lammas- ja vuohieläinten siemennesteen tapauksessa gentamisiini (250 μg) tai penisilliinin (500 IU) ja streptomysiinin (500 μg) seos; tai

c)

gentamisiinin (250 μg), tylosiinin (50 μg), linkomysiini-spektinomysiinin (150/300 μg), penisilliinin (500 IU) ja streptomysiinin (500 μg) seos; tai

d)

amikasiinin (75 μg) ja divekasiinin (25 μg) seos.

4.

Nautaeläinten siemennesteeseen on lisättävä 3 kohdan a, c ja d alakohdassa tarkoitettuja antibiootteja taikka kyseisiä antibiootteja tai antibioottiseoksia sisältäviä siemennesteen laimennusaineita, joiden on oltava tehokkaita erityisesti kampylobakteereita, leptospiroja ja mykoplasmoja vastaan.

5.

Sikaeläinten siemennesteeseen on lisättävä 3 kohdan a, c ja d alakohdassa tarkoitettuja antibiootteja taikka kyseisiä antibiootteja tai antibioottiseoksia sisältäviä siemennesteen laimennusaineita, joiden on oltava tehokkaita erityisesti leptospiroja vastaan.

6.

Kun siemennesteeseen lisätään antibioottia tai antibioottiseosta,

a)

lisättyjen antibioottien nimet ja niiden pitoisuus tai antibiootteja sisältävän siemennesteen laimennusaineen kaupallinen nimi on ilmoitettava lähetyksen mukana olevassa eläinterveystodistuksessa;

b)

se on lisättävä siemennesteeseen lopullisen laimennuksen jälkeen tai siemennestelaimenteeseen;

c)

se on lisättävä pakastettavaan siemennesteeseen ennen pakastamista.

7.

Pakastettua tai jäähdytettyä laimennettua siemennestettä on säilytettävä välittömästi antibioottien lisäämisen jälkeen

a)

vähintään 5 °C:n lämpötilassa lukuun ottamatta kuitenkaan sikaeläinten siemennestettä, jota voidaan pitää vähintään 15 °C:n lämpötilassa vähintään 45 minuutin ajan, tai

b)

sellaisessa lämpötilassa ja sellaisen ajanjakson ajan, jotka on asiakirjoilla osoitettu bakterisidiseltä aktiivisuudeltaan vastaavaksi.

2 OSA

NAUTA-, SIKA-, LAMMAS-, VUOHI- JA HEVOSELÄINTEN IN VIVO -TUOTETTUJEN ALKIOIDEN KERUUTA JA KÄSITTELYÄ KOSKEVAT ELÄINTERVEYSVAATIMUKSET

In vivo -tuotetut alkiot on kerättävä, käsiteltävä ja säilytettävä seuraavien vaatimusten mukaisesti:

1.

Alkioita saa kerätä ja käsitellä vain alkionkeruuryhmä, eivätkä alkiot saa joutua kosketuksiin minkään sellaisen alkiolähetyksen kanssa, joka ei täytä tämän asetuksen vaatimuksia.

2.

Alkiot on kerättävä paikassa, joka on erotettu tilojen tai pitopaikan muista osista ja joka pidetään hyvässä kunnossa ja on rakennusmateriaaliensa ansiosta helppo puhdistaa ja desinfioida tehokkaasti.

3.

Alkioille tehtävät toimenpiteet (tutkimus, pesu, käsittely ja sijoittaminen olkiin tai muihin pakkauksiin) on suoritettava pysyvästi sijoitetussa laboratoriossa tai siirrettävässä laboratoriossa.

4.

Kaikki alkioiden keräämisessä, käsittelyssä, pesussa, pakastamisessa ja varastoinnissa käytettävät välineet on puhdistettava ja joko steriloitava tai desinfioitava ennen käyttöä IETS-käsikirjan mukaisesti, tai on käytettävä uusia kertakäyttöisiä välineitä.

5.

Alkioiden keräämiseen, käsittelyyn, pesuun ja varastointiin tarvittavissa aineissa ja liuoksissa käytettyjen eläinperäisten biologisten tuotteiden on oltava vapaita patogeenisista mikro-organismeista. Alkioiden keräämisessä, pakastuksessa ja varastoinnissa käytettävät aineet ja liuokset on steriloitava IETS-käsikirjan mukaisesti hyväksytyillä menetelmillä, ja niitä on käsiteltävä tavalla, joka takaa niiden steriiliyden.

6.

Kun keräämisessä, käsittelyssä, pesussa ja varastoinnissa käytettäviin aineisiin lisätään IETS-käsikirjan mukaisesti antibiootteja tai antibioottiseoksia, lisättyjen antibioottien nimet ja niiden pitoisuus on ilmoitettava lähetyksen mukana olevassa eläinterveystodistuksessa.

7.

Alkioiden säilömiseen tai varastointiin ei saa käyttää jäädytysaineita, joita on käytetty aikaisemmin muiden eläinperäisten biologisten tuotteiden käsittelyyn.

8.

Alkiot on pestävä IETS-käsikirjan mukaisesti, ja niiden zona pellucida -keton tai hevosalkioiden tapauksessa alkiokapselin on oltava ehyt ennen pesua ja pesun jälkeen. Jokainen alkio on pestävä vähintään 10 kertaa erityisessä ja joka kerta uudessa alkioliuoksessa. Kullakin pesukerralla liuoksen on oltava 100 kertaa laimeampaa kuin edellinen pesuliuos, ja alkion siirtämiseen on joka kerta käytettävä steriiliä mikropipettiä.

Jos on inaktivoitava tai poistettava tietyt patogeenit, vakiopesumenettelyä on muutettava IETS-käsikirjan mukaisesti siten, että siihen lisätään pesuja trypsiinientsyymillä.

9.

Eri luovuttajaeläimistä peräisin olevia alkioita ei saa pestä yhdessä.

10.

Jokaisen alkion zona pellucida -keton tai hevosalkioiden tapauksessa alkiokapselin koko pinta on tutkittava vähintään 50-kertaisena suurennoksena, jolloin on varmistettava, että pinta on ehyt eikä siihen ole kiinnittynyt muuta materiaalia.

11.

Hyväksytysti 10 kohdassa tarkoitetun tutkimuksen läpikäyneet alkiot laitetaan puhdistettuun ja joko desinfioituun tai steriloituun tai uuteen kertakäyttöiseen olkeen tai muuhun pakkaukseen, joka on merkitty 10 artiklan 1 ja 5 kohdan mukaisesti ja joka sinetöidään välittömästi.

12.

Jokainen alkio pakastetaan tarvittaessa mahdollisimman nopeasti ja varastoidaan liitteessä I olevan 2 osan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettuihin varastointitiloihin, jotka ovat ryhmän eläinlääkärin vastuulla.

13.

Siinä tapauksessa, ettei luovuttajaeläinten terveystilanteen todentamiseksi ole muuta menettelyä, tai ryhmän eläinlääkärin määrittämien eläinterveys- ja bioturvaamisvaatimusten noudattamisen varmistaakseksi, myös liitteessä I olevan 2 osan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun laadunvalvontaohjelman puitteissa, alkionkeruuryhmän on toimitettava IETS-käsikirjan mukaisesti viralliseen tai toimivaltaisen viranomaisen hyväksymään laboratorioon ryhmän eläinlääkärin päättämin aikavälein rutiininäytteet toimintansa tuloksena syntyneistä elinkelvottomista alkioista tai munasoluista sekä käytetyistä huuhtelu- tai pesuliuoksista bakteeri- ja virussaastunnan havaitsemiseksi.

3 OSA

NAUTA-, SIKA-, LAMMAS-, VUOHI- JA HEVOSELÄINTEN ALKIOIDEN IN VITRO -TUOTANTOA VARTEN SUORITETTAVAA MUNASOLUJEN, MUNASARJOJEN JA MUIDEN KUDOSTEN KERUUTA JA KÄSITTELYÄ KOSKEVAT ELÄINTERVEYSVAATIMUKSET

Edellä 2 osassa vahvistettujen vaatimusten lisäksi in vitro -hedelmöityksessä ja in vitro -viljelyssä käytettävien munasolujen, munasarjojen ja muiden kudosten keruuseen, käsittelyyn ja kuljetukseen sovelletaan seuraavia lisävaatimuksia:

1.

Munasarjat ja muut kudokset, jotka kerätään teurastamossa joko yksittäisestä luovuttajaeläimestä tai luovuttajaeläinryhmästä, on kerättävä asetuksen (EU) 2017/625 148 artiklan mukaisesti mukaisesti hyväksytyssä teurastamossa.

Eläinlääkärin on täytynyt tehdä näille potentiaalisille luovuttajaeläimille teurastamossa ante mortem- ja post mortem -tarkastukset ja vahvistaa virallisesti, että ne ovat vapaita nauta-, sika-, lammas-, vuohi- tai hevoseläinten osalta merkittävien luokkien A, B, C ja D tautien oireista ja merkeistä.

Teurastamon on sijaittava alueella, jolla ei ole ilmoitettu esiintyneen suu- ja sorkkatautia 10 kilometrin säteellä munasarjojen ja muiden kudosten keräyspäivää edeltävien vähintään 30 päivän aikana.

2.

Munasarjoja ei saa tuoda alkiontuotantoryhmän laboratorioon käsiteltäviksi ennen kuin luovuttajaeläinten post mortem -tarkastus on suoritettu tyydyttävin tuloksin.

Jos yksittäisessä luovuttajaeläimessä, luovuttajaeläinryhmässä tai missä tahansa eläimessä, joka teurastetaan kyseisessä teurastamossa kyseisenä päivänä, todetaan jokin 1 kohdassa tarkoitettu tauti, kaikki kyseisten luovuttajaeläinten munasarjat ja muut kudokset on jäljitettävä ja hävitettävä.

3.

Munasarjojen ja muiden kudosten poistamisessa ja siirtämisessä käytettävät välineet, uusia kertakäyttöisiä välineitä lukuun ottamatta, on puhdistettava ja joko desinfioitava tai steriloitava ennen käyttöä, ja niitä saa käyttää vain mainittuihin tarkoituksiin.

Eri luovuttajaeläimistä ja eri luovuttajaeläinryhmistä peräisin olevien munasolujen ja alkioiden käsittelyssä on käytettävä eri välineitä.

4 OSA

NAUTA-, SIKA-, LAMMAS-, VUOHI- JA HEVOSELÄINTEN IN VITRO -TUOTETTUJEN ALKIOIDEN KÄSITTELYÄ KOSKEVAT ELÄINTERVEYSVAATIMUKSET

Edellä 2 osassa vahvistettujen vaatimusten lisäksi in vitro -tuotettujen alkioiden käsittelyyn sovelletaan seuraavia lisävaatimuksia:

1.

Alkiot on pestävä ja niille on tehtävä 2 osan 7, 10 ja 11 kohdassa tarkoitetut käsittelyt in vitro -viljelyjakson päättymisen jälkeen mutta ennen alkioiden pakastamista, varastointia ja kuljetusta.

2.

Edellä 3 osan 1 kohdassa tarkoitettuja eri luovuttajaeläimistä ja eri luovuttajaeläinryhmistä peräisin olevia alkioita ei saa pestä yhdessä.

3.

Eri luovuttajaeläimistä tai luovuttajaeläinryhmistä peräisin olevia alkioita ei saa sijoittaa samaan olkeen tai muuhun pakkaukseen.

5 OSA

NAUTA-, SIKA-, LAMMAS-, VUOHI- JA HEVOSELÄINTEN MIKROMANIPULOITUJEN ALKIOIDEN KÄSITTELYÄ KOSKEVAT ELÄINTERVEYSVAATIMUKSET

Ennen kuin alkioita ja munasoluja mikromanipuloidaan tavalla, joka vaarantaa niiden zona pellucida -keton tai hevosalkioiden tapauksessa alkiokapselin eheyden, ne on kerättävä ja käsiteltävä 2, 3 ja 4 osassa vahvistettujen eläinterveysvaatimusten mukaisesti.

Lisäksi sovelletaan seuraavia vaatimuksia:

1.

Kun alkiota mikromanipuloidaan siten, että läpäistään zona pellucida -ketto tai hevosalkioiden tapauksessa alkiokapseli, mikromanipulaatio on suoritettava liitteessä I olevan 3 osan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetussa laboratoriossa, joka on ryhmän eläinlääkärin vastuulla.

2.

Kukin alkiontuotantoryhmä kirjaa ja säilyttää tiedot toiminnastaan 8 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti.

In vitro -hedelmöityksellä tuotetut alkiot voidaan tunnistaa luovuttajaeläinryhmän perusteella, mutta tunnistetiedoissa on ilmoitettava munasarjojen ja munasolujen keräyspäivä ja -paikka. Niiden perusteella on myös voitava jäljittää luovuttajaeläinten alkuperäinen pitopaikka.

3.

Kun alkiota mikromanipuloidaan siten, että läpäistään zona pellucida -ketto tai hevosalkioiden tapauksessa alkiokapseli, mikromanipulaatio on suoritettava tähän tarkoitukseen soveltuvissa tiloissa viimeisen pesun ja tutkimuksen jälkeen.

Tällainen mikromanipulaatio voidaan suorittaa ainoastaan sellaiselle alkiolle, jolla on ehyt zona pellucida -ketto tai hevosalkioiden tapauksessa ehyt alkiokapseli.

6 OSA

NAUTA-, SIKA-, LAMMAS-, VUOHI- JA HEVOSELÄINTEN IN VIVO- JA IN VITRO -TUOTETTUJEN ALKIOIDEN SEKÄ KYSEISTEN ELÄINTEN MUNASOLUJEN VARASTOINTIA KOSKEVAT ELÄINTERVEYSVAATIMUKSET

1.

Jokaisen alkionkeruu- ja alkiontuotantoryhmän on varmistettava, että alkiot ja munasolut varastoidaan soveltuvassa lämpötilassa liitteessä I olevan 2 osan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettuihin varastointitiloihin.

2.

Liitteessä I olevan 2 osan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettuihin varastointitiloihin voidaan tuoda ainoastaan alkionkeruuryhmän keräämiä alkioita tai alkiontuotantoryhmän keräämiä munasoluja ja tuottamia alkioita, jotka on kuljetettu sellaisissa olosuhteissa, joilla ehkäistään alkioiden ja munasolujen ristisaastuminen estämällä niiden joutuminen kosketuksiin sellaisten alkioiden ja munasolujen kanssa, jotka eivät täytä tässä asetuksessa säädettyjä vaatimuksia.

In vivo -tuotetut alkiot, in vitro -tuotetut alkiot ja munasolut on varastoitava erillisiin säilytysastioihin, ja erillisen henkilökunnan on huolehdittava kunkin varastoidun tyypin ja lajin sukusolujen ja alkioiden käsittelystä, tai niiden käsittely on suoritettava eri ajankohtina;

3.

Ryhmän eläinlääkäri voi päättää, että alkionkeruuryhmä tai alkiontuotantoryhmä voi käsitellä muita kuin alkionkeruuryhmän keräämiä alkioita ja muita kuin alkiontuotantoryhmän keräämiä munasoluja ja tuottamia alkioita seuraavin edellytyksin:

a)

kyseiset munasolut ja alkiot kerätään eläimistä, jotka täyttävät edellytykset, jotka vahvistetaan

i)

nautaeläinten osalta liitteessä II olevan 1 osan II luvun 1 kohdassa ja soveltuvilta osin liitteessä II olevan 5 osan I, II ja III luvussa;

ii)

sikaeläinten osalta liitteessä II olevan 2 osan II luvun 1, 2, ja 3 kohdassa ja soveltuvilta osin liitteessä II olevan 5 osan I ja IV luvussa;

iii)

lammas- ja vuohieläinten osalta liitteessä II olevan 3 osan II luvun 1 kohdassa ja soveltuvilta osin liitteessä II olevan 5 osan I–III luvussa;

iv)

hevoseläinten osalta liitteessä II olevan 4 osan II luvun 1 ja 2 kohdassa;

b)

käsittely suoritetaan eri välineillä tai eri aikaan kuin toiseen jäsenvaltioon siirrettäväksi tarkoitettujen munasolujen ja alkioiden käsittely, ja jälkimmäisessä tapauksessa välineet puhdistetaan ja steriloidaan käytön jälkeen;

c)

kyseisiä munasoluja ja alkioita ei saa siirtää toiseen jäsenvaltioon, eivätkä ne saa missään vaiheessa joutua kosketuksiin tai olla varastoituina toiseen jäsenvaltioon siirrettäväksi tarkoitettujen munasolujen ja alkioiden kanssa;

d)

kyseisten munasolujen ja alkioiden on oltava tunnistettavissa merkinnästä, joka on erilainen kuin liitteessä I olevan 1 osan 1 kohdan a alakohdan v alakohdassa tarkoitettu merkintä.

4.

Pakastettuja munasoluja tai alkioita on ennen toiseen jäsenvaltioon lähettämistä säilytettävä liitteessä I olevan 2 osan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetuissa varastointitiloissa vähintään 30 päivän ajan niiden keräys- tai tuotantopäivästä.

5.

Samaan olkeen tai muuhun pakkaukseen saa sijoittaa ainoastaan 3 osan 1 kohdassa tarkoitettuja yksittäisestä luovuttajaeläimestä tai yhdestä luovuttajaeläinryhmästä peräisin olevia munasoluja tai alkioita.

LIITE IV

JÄSENVALTIOIDEN VÄLILLÄ SIIRRETTÄVIÄ SUKUSOLUJA JA ALKIOITA KOSKEVAAN ELÄINTERVEYSTODISTUKSEEN SISÄLLYTETTÄVÄT 31 JA 40 ARTIKLASSA TARKOITETUT TIEDOT

1.

Jäsenvaltioiden välillä siirrettäviä nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläinten sukusoluja ja alkioita koskevassa 31 artiklassa tarkoitetussa eläinterveystodistuksessa on oltava vähintään seuraavat tiedot:

a)

lähettäjän ja vastaanottajan nimi ja osoite;

b)

lähettävän pitopaikan nimi ja osoite ja,

i)

jos lähettävä pitopaikka on sukusolujen ja alkioiden hyväksytty pitopaikka tai 14 artiklassa tarkoitettu suljettu pitopaikka, kyseisen pitopaikan yksilöllinen hyväksyntänumero;

tai

ii)

jos lähettävä pitopaikka on 13 artiklassa tarkoitettu lammas- tai vuohieläinten pitopaikka, kyseisen pitopaikan yksilöllinen rekisterinumero;

c)

määränpäänä olevan pitopaikan nimi ja osoite ja,

i)

jos määränpäänä oleva pitopaikka on sukusolujen ja alkioiden hyväksytty pitopaikka tai suljettu pitopaikka, kyseisen pitopaikan yksilöllinen hyväksyntänumero;

tai

ii)

jos määränpäänä oleva pitopaikka on sukusolujen ja alkioiden rekisteröity pitopaikka tai muu rekisteröity pitopaikka, kyseisen pitopaikan yksilöllinen rekisterinumero;

d)

sukusolujen ja alkioiden tyyppi ja luovuttajaeläinten laji;

e)

lähetettävien olkien tai muiden pakkausten lukumäärä;

f)

tiedot, joiden avulla sukusolut ja alkiot voidaan yksilöidä:

i)

niiden luovuttajaeläinten laji, rotu ja tunnistetiedot, joista sukusolut ja alkiot on kerätty, asetuksen (EU) 2019/2035 III osan I, II, III tai IV osastossa vahvistettujen vaatimusten mukaisesti;

ii)

olkien ja muiden pakkausten merkinnät 10 artiklassa säädettyjen vaatimusten mukaisesti;

iii)

sukusolujen ja alkioiden keräyspaikka ja -päivä tai tuotantopaikka ja -päivä;

g)

kuljetusastiaan kiinnitetyn sinetin numero;

h)

tiedot eläinten terveystilanteesta, lisätakeista ja tarvittaessa testitulokset, jotka koskevat

i)

jäsenvaltiota tai sen vyöhykettä;

ii)

luovuttajaeläinten alkuperäistä pitopaikkaa;

iii)

sukusolujen ja alkioiden pitopaikkaa tai 14 artiklassa säädetyssä tapauksessa suljettua pitopaikkaa, jossa sukusoluja ja alkioita kerätään tai tuotetaan, käsitellään ja varastoidaan;

iv)

luovuttajaeläimiä, joista sukusolut ja alkiot on kerätty;

v)

lähetettäviä sukusoluja ja alkioita;

i)

eläinterveystodistuksen myöntämispäivä ja -paikka, virkaeläinlääkärin nimi, virka-asema ja allekirjoitus sekä lähetyksen alkuperäpaikan toimivaltaisen viranomaisen leima.

2.

Eläinterveystodistuksessa, johon viitataan 40 artiklassa ja joka koskee jäsenvaltioiden välisiä koirien ja kissojen, suljetuissa pitopaikoissa pidettävien muiden maaeläinten kuin nauta-, sika-, lammas-, vuohi- tai hevoseläinten sekä heimoihin Camelidae ja Cervidae kuuluvien eläinten sukusolujen ja alkioiden lähetysten siirtoja, on oltava vähintään seuraavat tiedot:

a)

lähettäjän ja vastaanottajan nimi ja osoite,

b)

lähettävän pitopaikan nimi ja osoite ja,

i)

jos lähettävälle pitopaikalle on annettu yksilöllinen rekisterinumero, kyseinen rekisterinumero;

tai

ii)

jos määränpäänä oleva pitopaikka on suljettu pitopaikka, kyseisen suljetun pitopaikan yksilöllinen hyväksyntänumero;

c)

määränpäänä olevan pitopaikan nimi ja osoite ja, jos määränpäänä oleva pitopaikka on suljettu pitopaikka, kyseisen suljetun pitopaikan yksilöllinen hyväksyntänumero;

d)

sukusolujen ja alkioiden tyyppi ja luovuttajaeläinten laji;

e)

lähetettävien olkien tai muiden pakkausten lukumäärä;

f)

tiedot, joiden avulla sukusolut ja alkiot voidaan yksilöidä:

i)

niiden luovuttajaeläinten laji, tarvittaessa alalaji ja tunnistetiedot, joista sukusolut ja alkiot on kerätty

koirien ja kissojen osalta asetuksen (EU) N:o 576/2013 17 artiklan 1 kohdan tai asetuksen (EU) 2019/2035 70 artiklan mukaisesti;

tai

suljetussa pitopaikassa pidettävien muiden maaeläinten kuin nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläinten osalta kyseisen suljetun pitopaikan sääntöjen mukaisesti;

tai

heimoihin Camelidae ja Cervidae kuuluvien eläinten osalta asetuksen (EU) 2019/2035 73 artiklan 1 tai 2 kohdan tai 74 artiklan mukaisesti;

ii)

olkien ja muiden pakkausten merkinnät 11 artiklan mukaisesti;

iii)

sukusolujen ja alkioiden keräyspaikka ja -päivä tai tuotantopaikka ja -päivä;

g)

kuljetusastiaan kiinnitetyn sinetin numero;

h)

tiedot eläinten terveystilanteesta, lisätakeista ja tarvittaessa testitulokset, jotka koskevat

i)

jäsenvaltiota tai sen vyöhykettä;

ii)

luovuttajaeläinten alkuperäistä pitopaikkaa;

iii)

luovuttajaeläimiä, joista sukusolut ja alkiot on kerätty;

iv)

lähetettäviä sukusoluja ja alkioita;

i)

eläinterveystodistuksen myöntämispäivä ja -paikka, virkaeläinlääkärin nimi, virka-asema ja allekirjoitus sekä lähetyksen alkuperäpaikan toimivaltaisen viranomaisen leima.


3.6.2020   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 174/64


KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) 2020/687,

annettu 17 päivänä joulukuuta 2019,

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/429 täydentämisestä tiettyjen luetteloitujen tautien ehkäisemistä ja torjuntaa koskevien sääntöjen osalta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon tarttuvista eläintaudeista sekä tiettyjen eläinterveyttä koskevien säädösten muuttamisesta ja kumoamisesta (”eläinterveyssäännöstö”) 9 päivänä maaliskuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/429 (1) ja erityisesti sen 47 artiklan 1 kohdan, 53 artiklan 2 kohdan, 54 artiklan 3 kohdan, 55 artiklan 2 kohdan, 58 artiklan 2 kohdan, 63 artiklan ensimmäisen kohdan, 64 artiklan 4 kohdan, 67 artiklan ensimmäisen kohdan, 68 artiklan 3 kohdan, 70 artiklan 3 kohdan, 72 artiklan 2 kohdan, 73 artiklan 3 kohdan, 74 artiklan 4 kohdan, 76 artiklan 5 kohdan, 77 artiklan 2 kohdan ja 272 artiklan 2 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksessa (EU) 2016/429 vahvistetaan eläinten välillä tarttuvien ja eläimestä ihmiseen tarttuvien tautien ehkäisemistä ja torjuntaa koskevat säännöt, mukaan lukien tautitietoisuutta, tauteihin varautumista ja tautien torjuntaa koskevat säännöt. Erityisesti asetuksessa (EU) 2016/429 vahvistetaan tautikohtaiset säännöt sen 5 artiklassa tarkoitettujen tautien ehkäisemiseksi ja torjumiseksi. Asetuksessa (EU) 2016/429 säädetään myös, että kyseisiä tautikohtaisia sääntöjä sovelletaan eläinlajeihin ja eläinlajiryhmiin, jotka aiheuttavat merkittävän tiettyjen, komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2018/1882 (2) luetteloitujen tautien leviämisriskin.

(2)

On tarpeen vahvistaa sääntöjä, joilla täydennetään tiettyjen luetteloitujen tautien osalta asetuksen (EU) 2016/429 III osan II osastossa vahvistettuja taudintorjuntatoimenpiteitä koskevia sääntöjä. Kyseiset täydentävät säännöt ja asetuksessa (EU) 2016/429 vahvistetut säännöt liittyvät läheisesti toisiinsa, ja niitä olisi sovellettava yhdessä. Yksinkertaisuuden, avoimuuden ja soveltamisen helpottamisen vuoksi täydentävät säännöt olisi vahvistettava yhdessä säädöksessä eikä useissa erillisissä säädöksissä, joissa on useita ristiviittauksia ja päällekkäisyyttä.

(3)

Asetuksen (EU) 2016/429 II osaston 1 luvussa olevat 53 artikla, 54 artiklan 3 kohta, 55 artiklan 2 kohta, 58 artiklan 2 kohta ja 63, 64, 67, 68 ja 70 artikla liittyvät niiden toimenpiteiden erilaisiin teknisiin näkökohtiin, joita on toteutettava, jos kyseisen asetuksen 9 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen tautien esiintymistä epäillään ja se vahvistetaan. Asetuksen (EU) 2016/429 II osaston 2 luvussa olevat 72 artiklan 2 kohta, 73 artiklan 3 kohta, 74 artiklan 4 kohta, 76 artiklan 5 kohta ja 77 artikla puolestaan liittyvät niiden toimenpiteiden teknisiin näkökohtiin, joita on toteutettava, jos kyseisen asetuksen 9 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitettujen tautien esiintymistä epäillään ja se vahvistetaan.

(4)

Kyseisen II osaston artiklojen nojalla vahvistettavat säännöt liittyvät toisiinsa, sillä niitä sovelletaan asetuksessa (EU) 2016/429 luetteloitujen tautien eri luokkia koskeviin taudintorjuntatoimenpiteisiin. Nämä säännöt olisi niiden tehokkaan soveltamisen ja selkeyden vuoksi vahvistettava yhdessä delegoidussa säädöksessä, jossa säädetään kattava joukko teknisiä toimenpiteitä luetteloitujen tautien torjumiseksi ja edistetään eläintautien torjuntaa koskevan oikeudellisen kehyksen yleistä yksinkertaistamista.

(5)

Taudintorjuntasäännöksiä on aiemmin annettu erinäisissä direktiiveissä, joista kukin sisälsi yhtä tai muutamaa eläintautia koskevia sääntöjä. Jotkin näistä säännöistä on korvattu asetuksella (EU) 2016/429, ja toiset on korvattava tällä delegoidulla asetuksella niiden yksinkertaistamiseksi ja mahdollisten epäjohdonmukaisuuksien poistamiseksi. Näin saadaan kaikkialla unionissa käyttöön selkeät, yhdenmukaiset ja yksityiskohtaiset säännöt eläintautien torjumiseksi. Samalla mahdollistetaan se, että toimivaltaiset viranomaiset ja toimijat voivat soveltaa asiaankuuluvia säännöksiä, lisätään sääntöjen avoimuutta ja varmistetaan näin parempi reagointi eläintautiriskeihin.

(6)

Luokan A taudin taudinpurkauksen hävittämiseksi mahdollisimman pian ja eläinten terveyden ja hyvinvoinnin korkeatasoisen suojan varmistamiseksi on tarpeen säätää taudintorjuntatoimenpiteistä unionin tasolla.

(7)

Tämän asetuksen soveltamisalaan olisi tämän vuoksi kuuluttava maa- ja vesieläimissä esiintyviä luokan A tauteja koskevia taudintorjuntatoimenpiteitä samoin kuin luokan B ja C tauteja koskevia tiettyjä taudintorjuntatoimenpiteitä. Kun on kyse luokan B ja C taudeista, näitä taudintorjuntatoimenpiteitä olisi sovellettava yhdessä komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2020/689 (3) vahvistettujen seurantaa ja hävittämistä koskevien sääntöjen kanssa.

(8)

Tässä delegoidussa asetuksessa vahvistettuja taudintorjuntatoimenpiteitä olisi sovellettava eläimiin ja eläimistä saataviin tuotteisiin, mukaan lukien eläinperäiset tuotteet, sukusolut ja alkiot, eläimistä saatavat sivutuotteet ja niistä johdetut tuotteet. Näihin eläimistä saataviin sivutuotteisiin sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1069/2009 (4) vahvistettuja kansanterveyteen ja eläinten terveyteen liittyviä sääntöjä. Kyseisessä asetuksessa vahvistettuja eläimistä saatavien sivutuotteiden turvallista keräämistä, hävittämistä ja käsittelyä koskevia sääntöjä sovelletaan luokan A taudin puhjetessa. Kyseiseen asetukseen ei kuitenkaan sisälly taudintorjuntatoimenpiteitä eikä rajoituksia, joita on tarkoitus soveltaa tällaisissa tilanteissa. Näistä säännöistä olisi näin ollen säädettävä tässä delegoidussa asetuksessa.

(9)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2008/68/EY (5) vahvistetaan vaarallisten aineiden turvallista kuljettamista koskevat säännöt. Kuljetettaessa infektoituneita eläimistä saatavia sivutuotteita tai muuta infektoitunutta materiaalia, joita voidaan pitää vaarallisina tavaroina, toimivaltaisten viranomaisten olisi noudatettava kyseisessä direktiivissä vahvistettuja sääntöjä.

(10)

On aiheellista noudattaa yhtä yksittäistä toimintamallia luokan A taudin tapauksessa sovellettavien toimenpiteiden kohdalla. Tautien epidemiologia olisi kuitenkin otettava huomioon vahvistettaessa se asianmukainen ajankohta, jolloin toimivaltaisen viranomaisen on sovellettava torjuntatoimenpiteitä ja suoritettava tutkimuksia, jos kyseisten tautien esiintymistä epäillään tai se vahvistetaan. Tämän vuoksi olisi säädettävä ”seurantajaksoista” kutakin maaeläimiin tarttuvaa luokan A tautia koskevina viiteajanjaksoina, jotka perustuvat itämisaikoihin ja muihin taudin leviämiseen mahdollisesti vaikuttaviin tekijöihin.

(11)

Asetuksen (EU) 2016/429 54 artiklassa edellytetään, että toimivaltainen viranomainen suorittaa tutkimuksia luokan A taudin esiintymisestä eri vaiheissa: i) kun tautia epäillään, ii) kun tauti vahvistetaan ja iii) kun on tarpeen sulkea pois taudin leviäminen epidemiologisesti toisiinsa yhteydessä oleviin pitopaikkoihin ja muihin paikkoihin samoin kuin lähistöllä sijaitseviin pitopaikkoihin ja lähistöllä sijaitseville vyöhykkeille. Näihin tutkimuksiin kuuluu kliininen tutkimus ja näytteenotto laboratoriokokeita varten. On aiheellista vahvistaa näytteenottoa koskevat yleiset säännöt näytteenottomenettelyiden, diagnoosimenetelmien ja bioturvaamistoimenpiteiden pätevyyden varmistamiseksi.

(12)

Asetuksen (EU) 2016/429 43 artiklassa edellytetään, että toimivaltainen viranomainen laatii ja pitää ajan tasalla valmiussuunnitelmia ja antaa tarvittaessa yksityiskohtaiset ohjeet sellaisista toimenpiteistä, joita on toteutettava luokan A taudin tapauksessa, kuten kyseisen asetuksen III osassa säädetään. Tässä delegoidussa asetuksessa säädetyillä toimenpiteillä täydennetään asetuksen (EU) 2016/429 III osassa vahvistettuja toimenpiteitä, ja niitä on näin ollen tarpeen toteuttaa asetuksessa (EU) 2016/429 säädettyjen valmiussuunnitelmien mukaisesti.

(13)

Asetuksen (EU) 2016/429 53 ja 55 artiklassa asetetaan toimijoille ja toimivaltaisille viranomaisille velvollisuuksia epäiltäessä luokan A tautia. Tavoitteena on estää taudin leviäminen niiden vastuulla olevista tartunnan saaneista eläimistä ja pitopaikoista muihin eläimiin, jotka eivät ole saaneet tartuntaa, tai ihmisiin jo ennen kuin tauti on vahvistettu. Asetuksessa (EU) 2016/429 säädettyjä taudintorjunta- ja bioturvaamistoimenpiteitä olisi sovellettava tässä varhaisessa vaiheessa tartunnan saaneessa pitopaikassa eläinten ja tuotteiden siirtoihin pitopaikkaan ja sieltä pois sekä pitopaikan ympäristöön ja sieltä pois. Nämä toimenpiteet on niiden tehokkuuden ja oikeasuhteisuuden varmistamiseksi esitettävä yksityiskohtaisesti.

(14)

Asetuksen (EU) 2016/429 54 artiklassa edellytetään, että toimivaltainen viranomainen suorittaa virallisen tutkimuksen, jos on aihetta epäillä luokan A tautia, kyseisen taudin esiintymisen vahvistamiseksi tai sen sulkemiseksi pois. Jotta voidaan vahvistaa vakiotoimintamenettely tällaisille virallisille tutkimuksille kaikissa jäsenvaltioissa, on tarpeen esittää yksityiskohtaisesti olosuhteet, joissa tutkimuksen suorittaminen on perusteltua, virkaeläinlääkäreille kuuluvat vähimmäistutkimustehtävät sekä se, miten nämä tehtävät olisi suoritettava.

(15)

Asetuksessa (EU) 2016/429 edellytetään, että jos luokan A tautia epäillään tai se vahvistetaan, taudintorjuntatoimenpiteitä on toteutettava eläinten pitopaikkojen lisäksi myös elintarvike- ja rehualan yrityksissä, sivutuotealan laitoksissa tai muissa paikoissa, joista taudit saattavat levitä. On tarpeen täsmentää, mitä torjuntatoimenpiteitä kyseisissä tapauksissa sovelletaan erityisesti rajatarkastusasemien ja kuljetusvälineiden osalta.

(16)

Asetuksessa (EU) 2016/429 edellytetään, että luokan A taudin vahvistamisesta lähtien toimivaltaisen viranomaisen on toteutettava tiukempia taudintorjuntatoimenpiteitä kuin ne, joita sovellettiin epäilyvaiheessa, ja suoritettava lisätutkimuksia. Tämän vuoksi on tarpeen täsmentää, milloin luokan A tauti olisi katsottava vahvistetuksi. Tämä vahvistus olisi tehtävä asetuksen (EU) 2016/429 nojalla tautien seurannasta, hävittämisohjelmista ja taudista vapaasta asemasta annettujen unionin säädösten mukaisesti.

(17)

Asetuksessa (EU) 2016/429 vahvistetaan taudintorjuntatoimenpiteitä koskevat perussäännöt, joita sovelletaan tartunnan saaneissa pitopaikoissa luokan A taudin puhjetessa. Samalla se tarjoaa toimivaltaisille viranomaisille tiettyä joustoa siitä päättämiseksi, mitä näistä toimenpiteistä olisi sovellettava. Jotta toimivaltaiset viranomaiset voisivat toteuttaa mahdollisimman oikeasuhteisia ja tehokkaita torjuntatoimenpiteitä ja jotta voitaisiin varmistaa jäsenvaltioiden toteuttamien toimenpiteiden yhdenmukainen täytäntöönpano, on aiheellista vahvistaa yksityiskohtaiset päätöksentekoperusteet epidemiologisten olosuhteiden, pitopaikkojen tyypin ja sijainnin, eläinlajien ja -luokkien sekä taudin esiintymisalueen taloudellisten tai sosiaalisten olosuhteiden pohjalta.

(18)

Toimivaltaisella viranomaisella olisi oltava mahdollisuus perustelluissa tapauksissa ja tarvittaessa lisätakeet saatuaan myöntää poikkeuksia tietyistä taudintorjuntatoimenpiteistä – ja eritoten vaatimuksesta lopettaa tartunnan saaneen pitopaikan eläimet – ottaen huomioon epidemiologiset tekijät ja tarkan riskinarvioinnin tekemisen jälkeen. Tällaisia poikkeuksia voidaan myöntää suljetuille pitopaikoille, tieteellisiä tarkoituksia varten tai suojeltujen tai uhanalaisten lajien suojelua varten pidettäville eläimille ja virallisesti rekisteröidyille harvinaisille roduille tai eläimille, joilla on perustellusti suuri geneettinen, kulttuuri- tai opetusarvo. Tällaisissa tapauksissa yleisten toimenpiteiden soveltamisella voisi olla ei-toivottuja ja kohtuuttomia seurauksia.

(19)

Taudintorjuntatoimenpiteiden mukauttamiseksi kulloiseenkin tilanteeseen toimivaltaisen viranomaisen olisi voitava riskinarvioinnin tekemisen jälkeen ja ottaen huomioon epidemiologiset tekijät soveltaa taudintorjuntatoimenpiteitä, joista ei nimenomaisesti säädetä asetuksessa (EU) 2016/429 tai tässä delegoidussa asetuksessa.

(20)

Tartunnan saaneen pitopaikan puhdistaminen ja desinfiointi on yksi asetuksessa (EU) 2016/429 säädetyistä perustaudintorjuntatoimenpiteistä vahvistetun luokkaan A kuuluvan taudin leviämisriskin minimoimiseksi. Alustava puhdistaminen ja desinfiointi ovat tehokkaimpia toimenpiteitä taudinaiheuttajakuormituksen vähentämiseksi tartunnan saaneessa pitopaikassa sen jälkeen, kun tartunnan saaneet eläimet on viety pois. Toimivaltaisen viranomaisen velvollisuutena pitäisi tämän vuoksi olla tarkastaa, että välitön alustava puhdistaminen ja desinfiointi ja tarvittaessa hyönteisten ja jyrsijöiden torjunta toteutetaan. On aiheellista esittää yksityiskohtaisesti puhdistus- ja desinfiointimenettely ja täsmentää, milloin se on käynnistettävä ja mitkä ovat käytettävien biosidivalmisteiden valintakriteerit.

(21)

Asetuksen (EU) 2016/429 62 artiklassa edellytetään, että toimivaltainen viranomainen laajentaa tartunnan saaneissa pitopaikoissa sovellettavat taudintorjuntatoimenpiteet koskemaan muita pitopaikkoja ja niissä olevia epidemiologisia yksikköjä, elintarvike- ja rehualan yrityksiä tai sivutuotealan laitoksia tai muita merkityksellisiä paikkoja, kuljetusvälineet mukaan lukien, jos epidemiologinen näyttö antaa aihetta epäillä luokan A taudin levinneen näihin kohteisiin, niistä käsin tai niiden kautta. On tarpeen täsmentää jäljitettävyystutkimus, joka toimivaltaisen viranomaisen on suoritettava asetuksessa (EU) 2016/429 säädetyn epidemiologisen selvityksen puitteissa kyseisten epidemiologisten yhteyksien tunnistamiseksi asianmukaisesti.

(22)

Lisäksi on aiheellista täsmentää torjuntatoimenpiteet, joita on sovellettava todetuissa toisiinsa yhteydessä olevissa pitopaikoissa ja muissa paikoissa. Jotta toimenpiteet olisivat tehokkaita, niiden olisi oltava joustavia ja oikeasuhteisia eikä niistä saisi aiheutua kohtuutonta rasitetta toimijoille tai toimivaltaisille viranomaisille. Toimivaltaisten viranomaisten olisi näin ollen riskinarvioinnin tekemisen jälkeen voitava poiketa yleisistä säännöksistä poikkeuksellisissa olosuhteissa.

(23)

Asetuksen (EU) 2016/429 64 artiklassa edellytetään, että toimivaltaiset viranomaiset perustavat rajoitusvyöhykkeen tartunnan saaneen pitopaikan ympärille, kun luokan A taudin puhkeaminen on vahvistettu, jotta estetään taudin leviäminen edelleen. Rajoitusvyöhykkeeseen voi kuulua suojavyöhyke ja valvontavyöhyke. On aiheellista vahvistaa täydentäviä sääntöjä siitä, miten rajoitusvyöhyke perustetaan ja miten sitä tarvittaessa muutetaan, mukaan lukien tiedot suojavyöhykkeestä, valvontavyöhykkeestä ja mahdollisuudesta perustaa muita rajoitusvyöhykkeitä taudin epidemiologian mukaan. On myös aiheellista säätää erityisistä poikkeuksista niitä tapauksia varten, joissa rajoitusvyöhykkeiden perustaminen ei edistäisi taudin leviämisen saamista hallintaan tai aiheuttaisi kohtuuttoman rasitteen toimijoille ja toimivaltaisille viranomaisille.

(24)

Asetuksen (EU) 2016/429 65 artiklassa luetellaan toimenpiteet, joita toimivaltainen viranomainen voi toteuttaa rajoitusvyöhykkeellä taudin leviämisen estämiseksi. Jotta toimivaltaiset viranomaiset voisivat toteuttaa mahdollisimman oikeasuhteisia ja tehokkaita torjuntatoimenpiteitä ja jotta voitaisiin varmistaa toimenpiteiden yhdenmukainen täytäntöönpano kaikissa jäsenvaltioissa, on aiheellista vahvistaa yksityiskohtaiset päätöksentekoperusteet epidemiologisten olosuhteiden, tuotantopaikkojen tyypin ja sijainnin, eläinlajien ja -luokkien sekä taudin esiintymisalueen taloudellisten tai sosiaalisten olosuhteiden pohjalta.

(25)

On tarpeen täsmentää eläinten ja tuotteiden siirtokiellot suoja- ja valvontavyöhykkeellä, niiltä pois tai niiden kautta samoin kuin muita sellaisia toimia koskevat kiellot, jotka saattavat aiheuttaa luokan A taudin leviämisriskin. Näiden kieltojen olisi oltava oikeassa suhteessa kuhunkin toimeen ja hyödykkeeseen liittyvään taudin leviämisriskiin. Ne on näin ollen vahvistettava ottaen huomioon epidemiologinen tautiprofiili. Tämä on erityisen tärkeää tuotteita koskevien kieltojen tapauksessa, sillä tietyt tuotteet olisi vapautettava kielloista. Tämä koskee erityisesti hyödykkeitä, joiden katsotaan olevan turvallisia tiettyjen tautien leviämisriskin kannalta.

(26)

Toimia koskevat kiellot rajoitusvyöhykkeellä olisi rajattava mahdollisimman tarkoin. Toimivaltaisen viranomaisen olisi tästä syystä voitava myöntää poikkeuksia kielloista, kun toteutetaan tiettyjä riskinvähentämistoimenpiteitä ja tietyt menettelyä koskevat edellytykset täyttyvät. Tällaisia poikkeuksia voidaan myöntää erityisesti, kun toimivaltainen viranomainen voi tarkastaa bioturvaamistoimenpiteiden vahvistamisen ja kun yleiset ja erityiset – asianomaisiin eläimiin, kyseisistä eläimistä saataviin tuotteisiin tai muihin aineisiin ja materiaaleihin, jotka saattavat olla saastuneita – liittyvät edellytykset täyttyvät.

(27)

Sorkka- ja kavioeläinten siirrot olisi rajattava teurastamoon kuljetukseen. Siipikarjan siirrot olisi rajattava teurastamoihin kuljetukseen ja nuorempiin eläimiin, kuten untuvikkoihin ja nuorikkoihin. Eläinperäisten tuotteiden siirrot olisi sallittava, jos tuotteet on tuotettu ennen kyseisen taudin osalta määritettyä suuririskistä ajanjaksoa. Suuririskisen ajanjakson aikana tai sen jälkeen tuotettujen eläinperäisten tuotteiden ja eläimistä saatavien sivutuotteiden siirrot olisi sallittava, jos tuotteille on tehty erityiskäsittelyt, joilla taudinaiheuttaja inaktivoidaan. Näiden käsittelyjen olisi oltava unionin lainsäädännön, kansainvälisten standardien ja uuden tieteellisen näytön mukaisia.

(28)

Toimivaltaisen viranomaisen olisi voitava käydä pitopaikoissa ja tutkia eläimiä. Taudin laajemmalle leviämisen estämiseksi olisi asetettava vaatimukset, joiden olisi täytyttävä ennen kuin suojavyöhykkeeseen sovellettavat toimenpiteet voidaan päättää. Kun nämä toimenpiteet päätetään, valvontavyöhykkeellä sovellettavia toimenpiteitä olisi toteutettava vielä jonkin aikaa suojavyöhykkeen aiemmin kattamalla alueella sen varmistamiseksi, että tauti on hallinnassa.

(29)

Valvontavyöhykkeellä sovellettavia torjuntatoimenpiteitä koskeviin säännöksiin olisi sisällyttävä yleisiä ja erityisiä sääntöjä, jotka koskevat eläimiä, kyseisistä eläimistä saatavia tuotteita tai muita aineita ja materiaaleja, jotka saattavat olla saastuneita. Niihin olisi sisällyttävä myös poikkeuksia torjuntatoimenpiteiden oikeasuhteisen soveltamisen mahdollistamiseksi. Torjuntatoimenpiteiden tehokkuuden ja niiden oikeasuhteiseen soveltamiseen tähtäävien poikkeusten olisi ilmennettävä sitä, että valvontavyöhyke muodostaa vähäisemmän riskin taudin leviämisen kannalta, mutta niiden olisi varmistettava, että torjuntatoimenpiteet ovat riittävät taudin mahdollisen edelleen leviämisen riskin välttämiseksi.

(30)

Toimivaltaisen viranomaisen olisi i) sallittava uusien eläinten hankinta tartunnan saaneisiin pitopaikkoihin, ii) varmistettava, että pitopaikan lopullinen puhdistaminen ja desinfiointi suoritetaan, ja tarvittaessa iii) tehtävä tarkastus tartunnanlevittäjien varalta sen varmistamiseksi, että taudit eivät ilmaannu uudelleen. Toimivaltaisella viranomaisella olisi oltava tarvittava joustovara päätettäessä asianmukaisimmista toimenpiteistä uusien eläinten hankkimiseksi ottaen huomioon epidemiologiset olosuhteet ja erityiset riskinvähentämisolosuhteet.

(31)

Luetteloituihin lajeihin kuuluvat luonnonvaraiset eläimet voivat myös saada luokan A taudin tartunnan. Kyseisiin luonnonvaraisiin eläimiin liittyvät torjuntatoimenpiteet ovat olennaisen tärkeitä ehkäistäessä tautien leviäminen ja varmistettaessa niiden hävittäminen. Pidettävissä eläimissä esiintyvien tautien osalta toimivaltaisen viranomaisen olisi harkittava taudintorjuntatoimenpiteitä luonnonvaraisissa eläimissä osana asetuksessa (EU) 2016/429 säädettyjä valmiussuunnitelmia. Torjuntatoimenpiteitä olisi sovellettava epäiltyihin ja vahvistettuihin sellaisten tautien tapauksiin, jotka voivat tarttua tartuntavyöhykkeellä oleviin luonnonvaraisiin eläimiin. Toimenpiteitä, joilla rajoitetaan luetteloituihin lajeihin kuuluvien pidettävien eläinten siirtämistä tartuntavyöhykkeeltä, olisi sovellettava joustavasti epidemiologisen tilanteen perusteella. Näin on määrä varmistaa luotettavat torjuntatoimenpiteet ja välttää samalla toimijoihin ja toimivaltaisiin viranomaisiin kohdistuva kohtuuton rasite.

(32)

Kuolleiden luonnonvaraisten eläinten ruhojen kerääminen ja turvallinen hävittäminen ehkäisee osaltaan luokan A tautien leviämistä. On aiheellista täydentää asetusta (EU) 2016/429 säännöillä, joilla varmistetaan sellaisten eläimistä saatavien sivutuotteiden turvallinen kerääminen ja hävittäminen, jotka on saatu luonnonvaraisista maa- ja vesieläimistä, jotka ovat saaneet luokan A taudin tartunnan tai joihin sovelletaan kyseisen taudin vuoksi käyttöön otettuja rajoitustoimenpiteitä asetuksen (EY) N:o 1069/2009 mukaisesti.

(33)

Asetuksen (EU) 2016/429 43 artiklassa edellytetään, että toimivaltainen viranomainen perustaa toiminnallisen asiantuntijaryhmän osana valmiussuunnitelmia. Näillä suunnitelmilla on tarkoitus varmistaa korkeatasoinen tautitietoisuus ja tauteihin varautuminen ja nopea toiminta luokan A taudin puhjetessa. Kun maaeläimissä puhkeaa tauti, toiminnallisen asiantuntijaryhmän päätehtävänä on tukea toimivaltaista viranomaista arvioitaessa tarkoituksenmukaisia kyseisen taudin torjunta- tai hävittämistoimenpiteitä. Luonnonvaraisissa maaeläimissä esiintyviä tauteja käsittelevän toiminnallisen asiantuntijaryhmän olisi oltava monialainen, ja siinä olisi oltava asiaan liittyvien viranomaistahojen, kuten ympäristö- ja metsäviranomaisten, sekä asianomaisten sidosryhmien, paikallisviranomaisten, poliisin tai muiden organisaatioiden edustajia, jotka voivat antaa toimivaltaiselle viranomaiselle opastusta mahdollisista toimista ja niiden toteuttamisesta luokan A taudin torjumiseksi tai hävittämiseksi.

(34)

Neuvoston direktiivi 2006/88/EY (6) sisältää säännöksiä vesiviljelyeläimiin ja niistä saataviin tuotteisiin sovellettavista eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista sekä vesieläinten tiettyjen tautien ehkäisemisestä ja torjunnasta. Tämän delegoidun asetuksen säännösten olisi perustuttava aiemman unionin lainsäädännön säännöksiin, jotka ovat toimineet hyvin ja joita on tarkistettu ja jotka on saatettu mahdollisimman pitkälti vastaamaan aiemmin saatua tietämystä ja kokemusta ja päivitetty uuden näytön ja kansainvälisten standardien mukaisesti.

(35)

Asetuksen (EU) 2016/429 61 artiklassa säädetään taudintorjuntatoimenpiteiden soveltamisesta pitopaikoissa ja muissa paikoissa luokan A tautien vahvistamisen jälkeen. Yksi näistä toimenpiteistä on sellaisten eläinten lopettaminen, jotka saattavat olla saastuneita tai edistää kyseisen taudin leviämistä. Mahdollisuus turvautua tällaiseen ehkäisevään lopettamiseen olisi esitettävä yksityiskohtaisesti tässä delegoidussa asetuksessa taudintorjuntatoimenpiteenä, jolla on tarkoitus vähentää luokan A taudin infektiopainetta ja helpottaa sen saamista hallintaan.

(36)

Asetuksen (EU) 2016/429 62 artikla sisältää kriteerit tartunnan saaneessa pitopaikassa sovellettavien taudintorjuntatoimenpiteiden laajentamisesta epidemiologisesti toisiinsa yhteydessä oleviin pitopaikkoihin ja muihin paikkoihin. Hydrodynaamisten ja topografisten olosuhteiden analyysi, mukaan lukien tiedot valuma-alueista, vesiväylissä olevista esteistä tai virtausolosuhteista, mahdollistaa sen, että luokan A taudin mahdollinen passiivinen leviäminen toisiin pitopaikkoihin tai muihin paikkoihin voidaan ennustaa, ja tämä ennuste voi auttaa minimoimaan luokan A taudin vaikutusta. Tällaisen analyysin tulosten ansiosta voidaan toteuttaa tietoon perustuvia taudintorjuntatoimenpiteitä, joilla pitäisi välttää tai minimoida luokan A taudin leviäminen suuren riskin alueelta tautivapaalle alueelle.

(37)

Toimivaltaisen viranomaisen olisi voitava poiketa luokan A taudin vahvistamisen jälkeen sovellettavista rajoituksista, jotta mahdollistetaan vesiviljelyeläinten käyttö ihmisravinnoksi edellyttäen, että niissä ei ole taudin kliinisiä merkkejä ja että ne käsitellään siten, että riski taudin leviämisestä infektiivisen materiaalin välityksellä vähenee. Poikkeuksella olisi pyrittävä vähentämään taloudellisia menetyksiä samalla kun minimoidaan taudin leviämisriski.

(38)

Asetuksen (EU) 2016/429 37 artiklassa säädetään lokeroiden taudista vapaan aseman tunnustamisesta luetteloitujen tautien osalta. Lokerot käsittävät eri pitopaikkoja, joilla on yhteiset ja tehokkaat bioturvaamisjärjestelmät, joiden ansiosta kyseisillä pitopaikoilla voi olla muista erottuva eläinten terveystilanne. Jos luokan A tautia näin ollen epäillään tai se vahvistetaan lokeroon kuuluvassa vesiviljelypitopaikassa, taudintorjuntatoimenpiteet olisi laajennettava koskemaan muita kyseisen lokeron pitopaikkoja, jolloin taudin torjunta tehostuu.

(39)

Tyhjillään pitäminen on vesieläinten osalta taudintorjuntatoimenpide, joka sisältyy vesiviljelyeläinten tautien ehkäisemistä ja torjuntaa koskevaan unionin aiempaan lainsäädäntöön, ja sen soveltamista olisi jatkettava. Tyhjillään pitämisen päätarkoituksena on estää tai minimoida se riski, että luokan A tauti tarttuu uudelleen pitopaikoissa sen jälkeen, kun puhdistaminen ja desinfiointi on saatettu päätökseen, ja ennen uuden vesieläinpopulaation tuomista pitopaikkaan. Samanaikainen tyhjillään pitäminen alueilla, joilla on useita tartunnan saaneita pitopaikkoja, lujittaa taudintorjuntatoimenpiteitä ja nostaa onnistumisastetta. Luokan A eri taudeille olisi vahvistettava erilaiset tyhjilläänpitokaudet tyhjillään pitämisen keston vähentämiseksi minimiin siten, että samalla varmistetaan tämän taudintorjuntatoimenpiteen tehokkuus.

(40)

Jos vesiviljelypitopaikassa esiintyy luokan A tautia, joka ei aiheuta riskiä ihmisten terveydelle, kyseisestä pitopaikasta peräisin olevien tuotteiden saattaminen markkinoille olisi sallittava sen jälkeen, kun on toteutettu riskinvähentämistoimenpiteitä. Kalojen osalta näihin toimenpiteisiin olisi kuuluttava teurastus ja sisälmysten poistaminen. Äyriäiset olisi käsiteltävä elinkyvyttömiksi tuotteiksi ennen lähettämistä. Tuotteet olisi käytettävä suoraan ihmisravinnoksi tai niitä olisi jalostettava laitoksessa, joka on hyväksytty asetuksen (EU) 2016/429 179 artiklan mukaisesti. Näillä toimenpiteillä torjutaan ja vältetään tehokkaasti taudin leviäminen edelleen ja mahdollistetaan samalla, että nämä tuotteet käytetään ihmisravinnoksi eikä niitä haaskata tarpeettomasti.

(41)

Asetuksen (EU) 2016/429 64 artiklassa säädetään, että kun luokan A tauti puhkeaa vesieläimissä, on perustettava rajoitusvyöhykkeitä tehokkaana taudintorjuntakeinona. Rajoitusvyöhykkeisiin voi kuulua suojavyöhyke sellaisten pitopaikkojen ympärillä, joilla on suurempi riski saada luokan A taudin tartunta. Tehokkaan taudintorjunnan varmistamiseksi ja taudin edelleen leviämisen estämiseksi olisi kiellettävä vesiviljelyeläinten tuominen kasvatettaviksi suojavyöhykkeellä sijaitseviin pitopaikkoihin. Uudelleentartunnan välttämiseksi suojavyöhyke olisi pidettävä voimassa siihen saakka, kun tartunnan saanet vesiviljelypitopaikat on tyhjennetty eläimistä, puhdistettu ja desinfioitu ja tyhjilläänpitokausi on saatettu päätökseen.

(42)

Vesieläinten tautia varten perustetulla suojavyöhykkeellä sovellettavat torjuntatoimenpiteet olisi päätettävä ainoastaan, jos erinäiset edellytykset täyttyvät. Näihin edellytyksiin olisi kuuluttava tartunnan saaneiden pitopaikkojen tyhjentäminen, puhdistaminen, desinfiointi ja tyhjillään pitäminen. Lisäksi kaikkiin suojavyöhykkeellä sijaitseviin pitopaikkoihin tehtyjen säännöllisten tarkastuskäyntien tulosten on oltava tyydyttäviä. Kun kaikki nämä edellytykset täyttyvät, suojavyöhykkeestä olisi tultava valvontavyöhyke. Tätä valvontavyöhykettä olisi pidettävä voimassa siihen asti, kun kyseisen luokan A taudin valvontakausi on kulunut umpeen eikä taudin esiintymistä ole syytä epäillä minkään seikkojen perusteella.

(43)

Asetuksen (EU) 2016/429 43 artiklassa edellytetään, että toimivaltainen viranomainen perustaa toiminnallisen asiantuntijaryhmän osana valmiussuunnitelmia, jotta varmistetaan korkeatasoinen tautitietoisuus ja tauteihin varautuminen sekä nopea toiminta luokan A taudin puhjetessa. Kun vesieläimissä puhkeaa tauti, toiminnallisen asiantuntijaryhmän päätehtävänä on tukea toimivaltaista viranomaista arvioitaessa tarkoituksenmukaisia kyseisen taudin torjunta- tai hävittämistoimenpiteitä. Luonnonvaraisissa vesieläimissä esiintyviä tauteja käsittelevän toiminnallisen asiantuntijaryhmän olisi oltava monialainen, ja siihen olisi kuuluttava asiaan liittyvien viranomaistahojen, kuten ympäristö- ja kalastusviranomaisten, sekä asianomaisten sidosryhmien, paikallisviranomaisten, poliisin tai muiden organisaatioiden edustajia, jotka voivat antaa toimivaltaiselle viranomaiselle opastusta mahdollisista toimista luokan A taudin torjumiseksi tai hävittämiseksi.

(44)

Asetuksen (EY) N:o 1069/2009 6 artiklassa säädetään yleisten terveysrajoitusten täytäntöönpanosta vakavien tartuntatautien tapauksessa. Kun vesiviljelyeläimissä esiintyy luokan A tauti, toimivaltainen viranomainen voi asettaa tiukempia sääntöjä tietyistä pitopaikoista peräisin oleville eläimistä saataville sivutuotteille. Näillä säännöillä on tarkoitus puuttua tilanteisiin, joissa kansanterveyteen liittyvät rajoitukset eivät ehkä riitä eläinterveydelle aiheutuvien riskien käsittelyyn. On erityisesti tarpeen, että tällaisista pitopaikoista peräisin olevat eläimistä saatavat sivutuotteet on käsiteltävä tai hävitettävä luokkaan 2 kuuluvana aineksena asetuksen (EY) N:o 1069/2009 13 artiklan mukaisesti.

(45)

Asetuksen (EU) 2016/429 270 artiklalla kumotaan neuvoston direktiivit 92/66/ETY (7), 2001/89/EY (8), 2002/60/EY (9), 2003/85/EY (10) ja 2005/94/EY (11), jotka sisälsivät eläintautien torjuntaa koskevia sääntöjä. Asetuksen (EU) 2016/429 272 artiklassa säädetään, että kumottuja direktiivejä sovelletaan kolme vuotta kyseisen asetuksen soveltamispäivän jälkeen tai komission delegoidussa säädöksessä ilmoitettavaan aiempaan päivään saakka. Jotta varmistetaan yhdenmukainen ja yksinkertaistettu toimintamalli kaikkien lajien ja tautien osalta, tätä asetusta olisi sovellettava asetuksen (EU) 2016/429 soveltamispäivästä ja kumottujen direktiivien soveltamisen olisi lakattava samasta päivästä alkaen,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

I OSA

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Kohde ja soveltamisala

Tällä asetuksella täydennetään asetuksessa (EU) 2016/429 vahvistettuja tautitietoisuutta, tauteihin varautumista ja tautien torjuntaa koskevia sääntöjä, joita sovelletaan asetuksen (EU) 2016/429 9 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitettuihin luetteloituihin tauteihin.

Kyseiset säännöt kattavat seuraavat:

a)

II osa kattaa pidettävät ja luonnonvaraiset maaeläimet seuraavasti:

i)

I luvussa vahvistetaan taudintorjuntatoimenpiteitä koskevia täydentäviä sääntöjä, kun epäillään luokan A tautia pidettävissä eläimissä ja kun tällainen tauti vahvistetaan virallisesti, asetuksen (EU) 2016/429 53, 54, 55, 58 ja 63 artiklan mukaisesti;

ii)

II luvussa vahvistetaan rajoitusvyöhykkeiden perustamista koskevia täydentäviä sääntöjä, kun pidettävissä eläimissä vahvistetaan virallisesti luokan A tauti, asetuksen (EU) 2016/429 64 ja 67 artiklan mukaisesti;

iii)

III luvussa vahvistetaan uusien pidettävien eläinten hankintaa rajoitusvyöhykkeelle koskevia täydentäviä sääntöjä, kun luokan A tauti vahvistetaan virallisesti, asetuksen (EU) 2016/429 63 ja 68 artiklan mukaisesti;

iv)

IV luvussa vahvistetaan taudintorjuntatoimenpiteitä koskevia täydentäviä sääntöjä, kun epäillään luokan A tautia luonnonvaraisissa eläimissä ja kun tällainen tauti vahvistetaan virallisesti, asetuksen (EU) 2016/429 70 artiklan mukaisesti;

v)

V luvussa vahvistetaan taudintorjuntatoimenpiteitä koskevia täydentäviä sääntöjä, kun epäillään luokan B ja C tauteja maaeläimissä ja kun tällainen tauti vahvistetaan virallisesti, asetuksen (EU) 2016/429 74 ja 77 artiklan mukaisesti.

b)

III osa kattaa pidettävät ja luonnonvaraiset vesieläimet seuraavasti:

i)

I luvussa vahvistetaan taudintorjuntatoimenpiteitä koskevia täydentäviä sääntöjä, kun epäillään luokan A tautia vesieläimissä ja kun tällainen tauti vahvistetaan virallisesti, asetuksen (EU) 2016/429 53, 54, 55, 58 ja 63 artiklan mukaisesti;

ii)

II luvussa vahvistetaan rajoitusvyöhykkeiden perustamista koskevia täydentäviä sääntöjä, kun luokan A tauti vahvistetaan virallisesti vesiviljelyeläimissä, asetuksen (EU) 2016/429 64 ja 67 artiklan mukaisesti;

iii)

III luvussa vahvistetaan taudintorjuntatoimenpiteitä koskevia täydentäviä sääntöjä, kun epäillään luokan A tautia luonnonvaraisissa vesieläimissä ja kun tällainen tauti vahvistetaan virallisesti, asetuksen (EU) 2016/429 70 artiklan mukaisesti;

iv)

IV luvussa vahvistetaan taudintorjuntatoimenpiteitä koskevia täydentäviä sääntöjä, kun epäillään luokan B ja C tauteja vesieläimissä ja kun tällainen tauti vahvistetaan virallisesti, asetuksen (EU) 2016/429 74 ja 77 artiklan mukaisesti.

c)

IV osa kattaa loppusäännökset.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa sovelletaan asetuksessa (EU) 2018/1882 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 853/2004 (12) liitteessä I vahvistettuja määritelmiä paitsi, jos kyseiset määritelmät kattavat termejä, jotka määritellään tämän artiklan toisessa kohdassa.

Lisäksi tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1)

’kuljetusvälineellä’ maantieajoneuvoa tai raideliikennevälinettä, vesi- ja ilma-alusta;

2)

’untuvikoilla’ alle 72 tunnin ikäistä siipikarjaa;

3)

’siemennesteellä’ eläimen tai eläinten käsittelemätöntä, käsiteltyä tai laimennettua siemennestettä;

4)

’munasoluilla’ oogeneesin sellaisia kehitysvaiheita, joissa soluissa on haploidi (yksinkertainen) peruskromosomisto, mukaan lukien sekundaariset oosyytit ja munasolut;

5)

’alkiolla’ kehityksensä alkuvaiheessa olevan eläimen alkiota, joka on siirrettävissä vastaanottajaeläimeen;

6)

’tuoreella lihalla’ lihaa, jauhelihaa ja raakalihavalmisteita, mukaan lukien tyhjiökääritty tai suojakaasupakkaukseen kääritty liha, jolle ei ole tehty muita käsittelyjä kuin jäähdytys, jäädytys tai pakastaminen;

7)

’sorkka- ja kavioeläimen ruholla’ teurastetun tai lopetetun sorkka- ja kavioeläimen koko ruhoa seuraavien jälkeen:

verenlasku, kun kyseessä ovat teurastetut eläimet;

sisälmysten poistaminen;

jalkojen poistaminen etupolven ja kinnernivelen kohdalta;

hännän, utareiden, pään ja nahan poistaminen, paitsi kun on kyse sikaeläimistä;

8)

’muilla eläimen osilla’ muuta kuin 7 alakohdassa määriteltyä ruhoon kuuluvaa tuoretta lihaa, vaikka se jäisi luonnollisesti ruhon yhteyteen;

9)

’lihavalmisteilla’ jalostettuja tuotteita, mukaan lukien käsitellyt mahat, rakot, suolet, renderöidyt rasvat, lihauutteet ja verituotteet, jotka syntyvät lihan jalostuksen tai näiden jalostettujen tuotteiden jatkokäsittelyn tuloksena siten, että leikkuupinnan perusteella voidaan todeta, että tuoreen lihan ominaisuudet ovat kadonneet;

10)

’kuivatuilla tai suolatuilla rakoilla ja suolilla’ rakkoja ja suolia, jotka on puhdistamisen jälkeen käsitelty siten, että niistä on kaavittu kudokset ja poistettu rasva ja ne on pesty, ja jotka on kuivattu suolauksen jälkeen;

11)

’ternimaidolla’ nestettä, joka on tuotettu pidettävien eläinten maitorauhasia lypsämällä enintään viisi päivää poikimisen jälkeen, jossa on paljon vasta-aineita ja mineraaleja ja joka edeltää raakamaidon tuotantoa;

12)

’ternimaitotuotteilla’ ternimaidon jalostuksen tai jalostettujen tuotteiden jatkokäsittelyn tuloksena syntyneitä jalostettuja tuotteita;

13)

’turvallisella hyödykkeellä’ hyödykettä, joka voidaan siirtää ilman, että olisi toteutettava tietyn luetteloidun taudin torjuntaan tarkoitettuja riskinvähentämistoimenpiteitä, riippumatta alkuperäjäsenvaltion tai -vyöhykkeen asemasta kyseisen taudin osalta;

14)

’tuotantoketjulla’ integroitua tuotantoketjua, jossa terveystilanne on luetteloitujen tautien osalta yhtenäinen ja joka koostuu sellaisten erikoistuneiden pitopaikkojen yhteistyöverkostosta, jotka toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt 45 artiklan soveltamiseksi ja joiden välillä eläimiä siirretään tuotantosyklin päättämiseksi;

15)

’tartuntavyöhykkeellä’ vyöhykettä, jolla voidaan soveltaa pidettävien ja luonnonvaraisten eläinten tai tuotteiden siirtorajoituksia ja muita taudintorjunta- ja bioturvaamistoimenpiteitä luokan A taudin leviämisen estämiseksi, kun tauti on vahvistettu virallisesti luonnonvaraisissa eläimissä.

3 artikla

Kliiniset tutkimukset, näytteenottomenettelyt ja diagnoosimenetelmät

1.   Jos eläinten kliinisiä tutkimuksia edellytetään tämän asetuksen nojalla luokan A taudin esiintymisen vahvistamiseksi tai poissulkemiseksi, toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että

a)

kliinistä tutkimusta varten tapahtuva näytteenotto eläimistä suoritetaan seuraavien mukaisesti:

i)

liitteessä I oleva A.1 kohta maaeläinten tapauksessa; sekä

ii)

liitteessä XII oleva 1 kohta vesieläinten tapauksessa;

b)

kliiniseen tutkimukseen kuuluvat

i)

pitopaikan eläinten terveystilannetta koskeva alustava yleisarvio, joka käsittää kaikki pitopaikassa pidettävät luetteloituihin lajeihin kuuluvat eläimet; sekä

ii)

jokaisen a alakohdassa tarkoitettuun näytteeseen sisällytetyn eläimen yksilöllinen tutkiminen.

2.   Jos laboratoriotutkimuksia edellytetään tämän asetuksen nojalla luokan A taudin esiintymisen vahvistamiseksi tai poissulkemiseksi, toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että

a)

laboratoriotutkimusta varten tapahtuva näytteenotto eläimistä suoritetaan seuraavien mukaisesti:

i)

liitteessä I oleva A.2 kohta maaeläinten tapauksessa; sekä

ii)

liitteessä XII olevan 1 kohdan b, c, d ja e alakohta vesieläinten tapauksessa;

b)

laboratoriotutkimusten diagnoosimenetelmät täyttävät vaatimukset, jotka on esitetty

i)

liitteessä I olevassa B kohdassa maaeläinten tapauksessa; sekä

ii)

liitteessä XII oleva 2 kohta vesieläinten tapauksessa;

c)

näytteet lähetetään

i)

viipymättä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/625 (13) 37 artiklan mukaisesti nimettyyn viralliseen laboratorioon;

ii)

liitteessä I olevan C kohdan mukaisesti maaeläinten ollessa kyseessä ja liitteessä XII olevan 1 kohdan f alakohdan mukaisesti vesieläinten ollessa kyseessä; sekä

iii)

noudattaen toimivaltaisen viranomaisen ja laboratorion muita mahdollisia ohjeita bioturvaamis- ja bioturvallisuusolosuhteista, jotta estetään luokan A taudin aiheuttajien leviäminen;

d)

kun on kyse pidettävistä eläimistä:

i)

laaditaan luettelo kaikista pitopaikassa pidettävistä eläimistä ja niiden lajeista ja luokista; siipikarjan ja vesiviljelyeläinten tapauksessa eläinten lukumäärä voidaan arvioida; sekä

ii)

kirjataan jokaisen luetteloituihin lajeihin kuuluvan eläimen, josta on otettu näyte, tunnistusmerkki tai siipikarjan ja vesiviljelyeläinten tapauksessa eränumero.

4 artikla

Valmiussuunnitelmat

Toimivaltaisen viranomaisen on pantava täytäntöön tässä asetuksessa vahvistetut toimenpiteet asetuksen (EU) 2016/429 43 artiklassa tarkoitetun valmiussuunnitelman mukaisesti.

II OSA

MAAELÄIMET

I LUKU

Luokan A tauteja koskevat taudintorjuntatoimenpiteet pidettävien maaeläinten osalta

1 jakso

Alustavat taudintorjuntatoimenpiteet epäiltäessä luokan A tautia pidettävissä eläimissä

5 artikla

Toimijoiden velvoitteet epäiltäessä luokan A tautia jonkin pitopaikan pidettävissä eläimissä

Epäiltäessä luokan A tautia pidettävissä eläimissä toimijoiden on toteutettava seuraavat taudintorjuntatoimenpiteet, jotta estetään luokan A taudin leviäminen niiden vastuulla olevista tartunnan saaneista eläimistä ja pitopaikoista muihin eläimiin, jotka eivät ole saaneet tartuntaa, tai ihmisiin siihen saakka, kun toimivaltainen viranomainen sulkee luokan A taudin esiintymisen pois:

a)

eristetään kaikki eläimet, joilla epäillään olevan luokan A taudin tartunta;

b)

pidetään lanta, mukaan lukien kuivikkeet ja käytetyt pehkut, sekä kaikki sellaiset tuotteet, materiaalit tai aineet, jotka ovat todennäköisesti luokan A tautien saastuttamia ja jotka todennäköisesti levittävät näitä tauteja, eristettyinä ja hyönteisiltä ja jyrsijöiltä, muihin kuin luetteloituihin lajeihin kuuluvilta pidettäviltä eläimiltä ja luonnonvaraisilta eläimiltä suojattuina siinä määrin kuin se on teknisesti ja käytännössä mahdollista;

c)

toteutetaan asianmukaiset ylimääräiset bioturvaamistoimenpiteet, jotta vältetään luokan A taudin leviämisriski;

d)

lopetetaan kaikki luetteloituihin lajeihin kuuluvien pidettävien eläinten siirrot pitopaikasta tai pitopaikkaan;

e)

estetään muihin kuin luetteloituihin lajeihin kuuluvien eläinten sekä tuotteiden, materiaalien, aineiden, henkilöiden ja kuljetusvälineiden muut kuin välttämättömät siirrot pitopaikasta tai pitopaikkaan;

f)

varmistetaan, että pitopaikan tuotanto-, terveys- ja jäljitettävyystiedot ovat ajan tasalla;

g)

toimitetaan toimivaltaiselle viranomaiselle tämän pyynnöstä kaikki asiaankuuluvat tiedot luokan A taudista; sekä

h)

noudatetaan kaikkia toimivaltaisen viranomaisen luokan A taudin torjunnasta antamia ohjeita asetuksen (EU) 2016/429 ja tämän asetuksen mukaisesti.

6 artikla

Toimivaltaisen viranomaisen suorittama tutkimus epäiltäessä luokan A tautia jonkin pitopaikan pidettävissä eläimissä

1.   Epäiltäessä luokan A tautia pidettävissä eläimissä jossakin pitopaikassa delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 9 artiklan 1, 3 ja 4 kohdan mukaisesti toimivaltaisen viranomaisen on suoritettava välittömästi tutkimus epäillyn luetteloidun taudin esiintymisen vahvistamiseksi tai poissulkemiseksi.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun tutkimuksen aikana toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että virkaeläinlääkärit suorittavat ainakin

a)

pitopaikassa olevien luetteloituihin lajeihin kuuluvien pidettävien eläinten kliiniset tutkimukset; sekä

b)

näytteiden keruun laboratoriotutkimuksia varten.

7 artikla

Alustavat rajoitus- ja bioturvaamistoimenpiteet epäiltäessä luokan A tautia jonkin pitopaikan pidettävissä eläimissä

1.   Epäiltäessä luokan A tautia pitopaikassa toimivaltaisen viranomaisen on asetettava pitopaikka viralliseen seurantaan ja määrättävä välittömästi seuraavat alustavat rajoitus- ja bioturvaamistoimenpiteet, jotta estetään luokan A taudin leviäminen tartunnan saaneista eläimistä ja pitopaikasta muihin eläimiin, jotka eivät ole saaneet tartuntaa, tai ihmisiin:

a)

kielletään luetteloituihin lajeihin kuuluvien pidettävien eläinten siirrot pitopaikkaan ja pitopaikasta;

b)

kielletään muihin kuin luetteloituihin lajeihin kuuluvien pidettävien eläinten siirrot pitopaikkaan ja pitopaikasta;

c)

kielletään kaikkien sellaisten tuotteiden, materiaalien tai aineiden, jotka ovat todennäköisesti luokan A tautien saastuttamia tai jotka todennäköisesti levittävät näitä tauteja, siirrot pitopaikasta;

d)

eristetään luetteloituihin lajeihin kuuluvat pidettävät eläimet ja suojataan ne luonnonvaraisilta eläimiltä, muilta kuin luetteloituihin lajeihin kuuluvilta eläimiltä ja tarvittaessa hyönteisiltä ja jyrsijöiltä;

e)

kielletään luetteloituihin lajeihin kuuluvien eläinten lopettaminen, ellei toimivaltainen viranomainen ole antanut siihen lupaa; sekä

f)

kielletään tuotteiden, materiaalien, aineiden, henkilöiden ja kuljetusvälineiden muut kuin välttämättömät siirrot pitopaikkoihin.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdan a, b ja c alakohdassa säädetään, toimivaltainen viranomainen voi riskinarvioinnin tekemisen jälkeen sallia eläinten ja tuotteiden siirrot pitopaikasta, jossa epäillään esiintyvän luokan A tautia, edellyttäen että

a)

eläinten ja tuotteiden siirrot täyttävät kaikki edellytykset ja bioturvaamistoimenpiteet, jotka ovat tarpeen taudin leviämisen välttämiseksi;

b)

määränpäänä olevassa pitopaikassa ei ole muita luetteloituihin lajeihin kuuluvia pidettäviä eläimiä; sekä

c)

määränpäänä oleva laitos ei ole teurastamo.

3.   Jos 2 kohdassa säädettyjä poikkeuksia myönnetään, toimivaltainen viranomainen voi määrätä 1 kohdassa säädettyjä taudintorjuntatoimenpiteitä määränpäänä olevassa pitopaikassa.

4.   Toimivaltainen viranomainen voi määrätä luetteloituihin lajeihin kuuluvien eläinten ennaltaehkäisevän lopettamisen 12 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti pitopaikassa, jossa epäillään esiintyvän luokan A tautia, epidemiologisen tilanteen niin vaatiessa.

5.   Kaikki sellaisista kuolleista eläimistä peräisin olevat eläimistä saatavat sivutuotteet, jotka ovat kuolleet tai jotka on lopetettu pitopaikassa, jossa epäillään esiintyvän luokan A tautia, on käsiteltävä tai hävitettävä asetuksen (EY) N:o 1069/2009 mukaisesti sen varmistamiseksi, että epäilty taudinaiheuttaja inaktivoidaan ja taudin leviäminen eläimiin, jotka eivät ole saaneet tartuntaa, tai ihmisiin estetään.

8 artikla

Luettelo ja tietojen analyysi epäiltäessä luokan A tautia jonkin pitopaikan pidettävissä eläimissä

1.   Epäiltäessä luokan A tautia toimivaltaisen viranomaisen tehtävänä on määrätä ja todentaa, että sellaisten pitopaikkojen toimijat, joissa epäillään esiintyvän luokan A tautia, laativat viipymättä seuraavista seikoista ajan tasaisen luettelon ja pitävät sitä yllä:

a)

pitopaikassa pidettävien eläinten lajit, luokat ja lukumäärä; siipikarjan tapauksessa eläinten lukumäärä voidaan arvioida;

b)

kaikkien sellaisten lajien eläinten yksilöllinen tunnistenumero, joiden yksilöllinen tunnistaminen on pakollista komission delegoidun asetuksen (EU) 2019/2035 (14) mukaisesti;

c)

sellaisten pitopaikassa olevien luetteloituihin lajeihin kuuluvien pidettävien eläinten lajit, luokat ja lukumäärä, jotka ovat syntyneet tai kuolleet tai joissa on ollut luokan A taudin kliinisiä merkkejä tai joilla on todennäköisesti luokan A taudin tartunta tai jotka ovat sen saastuttamia;

d)

sellaiset pitopaikassa olevat tuotteet, materiaalit tai aineet, jotka ovat todennäköisesti kyseisen luokan A taudin saastuttamia tai jotka todennäköisesti levittävät tätä tautia; sekä

e)

tarvittaessa kaikki pitopaikassa olevat paikat, jotka todennäköisesti mahdollistavat kyseisen luokan A taudin tartunnanlevittäjien selviytymisen.

2.   Jos pitopaikka muodostuu useista epidemiologisista yksiköistä, 1 kohdassa tarkoitetut tiedot on eriteltävä jokaisesta epidemiologisesta yksiköstä.

3.   Asetuksen (EU) 2016/429 57 artiklassa tarkoitetun epidemiologisen selvityksen yhteydessä toimivaltaisen viranomaisen on analysoitava ainakin seuraavat sellaisen pitopaikan tiedot, jossa epäillään esiintyvän luokan A tautia:

a)

1 kohdassa tarkoitettu luettelo;

b)

luetteloituihin lajeihin kuuluvien pidettävien eläinten alkuperää ja pitopaikkaan saapumispäivää ja sieltä lähtöpäivää koskevat tiedot;

c)

muiden asian kannalta merkityksellisten kuljetusten alkuperää ja pitopaikkaan saapumispäivää ja sieltä lähtöpäivää koskevat tiedot;

d)

tuotantotiedot; sekä

e)

pitopaikkaan tehtyjä käyntejä koskevat tiedot, jos saatavilla.

4.   Edellä 3 kohdassa tarkoitetun tietojen analyysin on katettava ainakin kyseisen taudin osalta liitteessä II vahvistettu seurantajakso laskettuna taaksepäin päivästä, jona epäilyksestä ilmoitettiin.

9 artikla

Väliaikaiset rajoitusvyöhykkeet epäiltäessä luokan A tautia jonkin pitopaikan pidettävissä maaeläimissä

1.   Epäiltäessä luokan A tautia jonkin pitopaikan pidettävissä eläimissä toimivaltainen viranomainen voi perustaa väliaikaisen rajoitusvyöhykkeen ottaen huomioon seuraavat seikat:

a)

pitopaikan sijainti alueella, jolla on paljon sellaisiin luetteloituihin lajeihin kuuluvia pidettäviä eläimiä, joissa luokan A tautia epäillään;

b)

sellaisten eläinten siirrot tai sellaisten henkilöiden liikkuminen, jotka ovat kosketuksissa luetteloituihin lajeihin kuuluviin pidettäviin eläimiin, joissa luokan A tautia epäillään;

c)

11 artiklan nojalla tehtävän luokan A taudin vahvistamisen viivästyminen;

d)

riittämättömät tiedot epäillyn luokan A taudin mahdollisesta alkuperästä ja kulkeutumisreiteistä; sekä

e)

tautiprofiili, erityisesti taudin tartuntareitit ja -nopeus sekä taudin pysyvyys eläinpopulaatiossa.

2.   Toimivaltaisen viranomaisen on väliaikaisilla rajoitusvyöhykkeillä sijaitsevissa pitopaikoissa sovellettava ainakin 7 artiklassa säädettyjä toimenpiteitä.

3.   Toimivaltainen viranomainen voi pitää väliaikaisen rajoitusvyöhykkeen voimassa siihen saakka, kun luokan A taudin esiintyminen on suljettu pois pitopaikassa, jossa sitä epäiltiin, tai kyseisen taudin esiintyminen on vahvistettu ja on perustettu rajoitusvyöhyke 21 artiklan mukaisesti.

4.   Toimivaltainen viranomainen voi määrätä luetteloituihin lajeihin kuuluvien eläinten ennaltaehkäisevän lopettamisen 12 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti tai teurastamisen väliaikaisilla rajoitusvyöhykkeillä epidemiologisen tilanteen niin vaatiessa.

10 artikla

Toimenpiteet, joita on sovellettava epäiltäessä luokan A tautia elintarvike- ja rehualan yrityksissä, rajatarkastusasemilla, sivutuotealan laitoksissa tai muissa merkityksellisissä paikoissa, kuljetusvälineet mukaan lukien

1.   Epäiltäessä luokan A tautia delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 9 artiklan 1, 3 ja 4 kohdan mukaisesti elintarvike- ja rehualan yrityksissä, rajatarkastusasemilla, sivutuotealan laitoksissa tai muissa merkityksellisissä paikoissa, kuljetusvälineet mukaan lukien, toimivaltaisen viranomaisen on

a)

sovellettava 5–9 artiklassa vahvistettuja säännöksiä; sekä

b)

toteutettava tarvittaessa kyseiseen tilanteeseen mukautettuja lisätoimenpiteitä, jotta estetään luokan A taudin leviäminen eläimiin, jotka eivät ole saaneet tartuntaa, tai ihmisiin.

2.   Toimivaltaisen viranomaisen on lisäksi sovellettava 5–9 artiklassa vahvistettuja säännöksiä niiden eläinten tai tuotteiden alkuperäisissä pitopaikoissa, joita on 1 kohdassa tarkoitetuissa pitopaikoissa ja muissa paikoissa, joissa epäillään tartuntaa.

2 jakso

Taudintorjuntatoimenpiteet, kun pidettävissä eläimissä vahvistetaan virallisesti luokan A tauti

11 artikla

Luokan A taudin virallinen vahvistaminen pidettävissä maaeläimissä

Toimivaltaisen viranomaisen on vahvistettava virallisesti luokan A taudin puhkeaminen pidettävissä maaeläimissä, kun tapaus vahvistetaan delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 9 artiklan 2, 3 ja 4 kohdan mukaisesti.

12 artikla

Taudintorjuntatoimenpiteet, kun jonkin pitopaikan pidettävissä eläimissä vahvistetaan virallisesti luokan A tauti

1.   Kun pitopaikassa vahvistetaan virallisesti luokan A taudin puhkeaminen 11 artiklan mukaisesti, toimivaltaisen viranomaisen on määrättävä, että 7 artiklassa säädettyjen toimenpiteiden lisäksi virkaeläinlääkärien valvonnassa on välittömästi sovellettava seuraavia taudintorjuntatoimenpiteitä:

a)

kaikki tartunnan saaneessa pitopaikassa pidettävät luetteloituihin lajeihin kuuluvat eläimet on lopetettava mahdollisimman pian paikan päällä pitopaikassa siten, että vältetään kyseisen luokan A taudin aiheuttajan leviämisriski lopettamisen aikana ja sen jälkeen;

b)

on toteutettava kaikki asianmukaiset ja tarpeelliset bioturvaamistoimenpiteet, jotta vältetään luokan A taudin mahdollinen leviäminen pidettäviin tai luonnonvaraisiin eläimiin, jotka eivät ole saaneet tartuntaa, tai ihmisiin;

c)

kuolleet tai tämän kohdan a alakohdan mukaisesti lopetetut luetteloituihin lajeihin kuuluvien pidettävien eläinten ruhot tai ruhonosat on hävitettävä asetuksen (EY) N:o 1069/2009 mukaisesti;

d)

kaikki pitopaikassa olevat mahdollisesti saastuneet tuotteet, materiaalit tai aineet on eristettävä siihen saakka, kun

i)

ne hävitetään tai käsitellään asetuksen (EY) N:o 1069/2009 mukaisesti, kun on kyse eläimistä saatavista sivutuotteista (mukaan lukien ne, jotka ovat peräisin lopettamisesta, sekä eläinperäiset tuotteet ja sukusolut ja alkiot);

ii)

puhdistus- ja desinfiointitoimenpiteet saatetaan päätökseen 15 artiklan mukaisesti, kun kyseessä ovat muut puhdistamiseen ja desinfiointiin soveltuvat materiaalit ja aineet;

iii)

hävittäminen saatetaan päätökseen virkaeläinlääkärien valvonnassa, kun kyseessä ovat rehu ja muut puhdistamiseen ja desinfiointiin soveltumattomat materiaalit.

2.   Toimivaltaisen viranomaisen on määrättävä ja valvottava, että

a)

1 kohdan c alakohdassa ja 1 kohdan d alakohdan i alakohdassa tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden kuljetus tartunnan saaneesta pitopaikasta tapahtuu asetuksen (EY) N:o 1069/2009 säännösten mukaisesti;

b)

1 kohdan d alakohdan iii alakohdassa tarkoitettujen materiaalien tai aineiden kuljetus tartunnan saaneesta pitopaikasta tapahtuu viranomaisen bioturvaamis- ja bioturvallisuusolosuhteita koskevien ohjeiden mukaisesti luokan A taudin aiheuttajan leviämisen estämiseksi.

3.   Toimivaltaisen viranomaisen on kerättävä laboratoriotutkimusta varten näytteitä luetteloituihin lajeihin kuuluvista pidettävistä eläimistä, ennen kuin ne on lopetettu tai lopettamisen jälkeen tai kun ne ovat kuolleita, asetuksen (EU) 2016/429 57 artiklassa tarkoitettua epidemiologista selvitystä varten.

4.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdan a alakohdassa säädetään, toimivaltainen viranomainen voi riskinarvioinnin tekemisen jälkeen ja ottaen huomioon mahdollisuuden soveltaa muita riskinvähentämistoimenpiteitä päättää

a)

määrätä luetteloituihin lajeihin kuuluvien pidettävien eläinten lopettamisen lähimmässä soveltuvassa paikassa siten, että vältetään luokan A taudin leviämisriski lopettamisen tai kuljetuksen aikana; tai

b)

lykätä luetteloituihin lajeihin kuuluvien pidettävien eläinten lopettamista edellyttäen, että kyseiset eläimet kuuluvat asetuksen (EU) 2016/429 69 artiklassa säädettyjen hätärokotusten piiriin.

13 artikla

Erityiset poikkeukset 12 artiklan 1 kohdan a alakohdasta

1.   Kun luokan A tauti puhkeaa luetteloituihin lajeihin kuuluvia eläimiä pitävän pitopaikan kahdessa tai useammassa epidemiologisessa yksikössä, toimivaltainen viranomainen voi myöntää 12 artiklan 1 kohdan a alakohdasta poikkeuksen sellaisten epidemiologisten yksiköiden osalta, joissa tautia ei ole vahvistettu, riskinarvioinnin tekemisen jälkeen ja tarvittaessa saatuaan laboratoriotutkimuksista toivotut tulokset ja edellyttäen, että

a)

asetuksen (EU) 2016/429 57 artiklassa tarkoitetussa epidemiologisessa selvityksessä ei ole ilmennyt mitään epidemiologista yhteyttä niiden epidemiologisten yksikköjen välillä, joissa luokan A tauti on vahvistettu ja joissa kyseistä tautia ei ole vahvistettu, niin että olisi aihetta epäillä luokan A taudin levinneen niiden välillä; sekä

b)

toimivaltainen viranomainen on vahvistanut, että ainakin kyseisen taudin osalta liitteessä II vahvistetun seurantajakson aikana ennen luokan A taudin vahvistamista epidemiologiset yksiköt, joissa tautia ei ole vahvistettu, on pidetty täysin erillään ja eläimistä on niissä huolehtinut eri henkilöstö.

2.   Toimivaltainen viranomainen voi myöntää poikkeuksen 12 artiklan 1 kohdan a alakohdasta seuraaville eläinluokille edellyttäen, että 3 kohdan edellytykset täyttyvät:

a)

suljetussa pitopaikassa pidettävät eläimet;

b)

tieteellisiä tarkoituksia varten tai suojeltujen tai uhanalaisten lajien suojelua varten pidettävät eläimet:

c)

etukäteen harvinaisiksi roduiksi rekisteröidyt eläimet; sekä

d)

eläimet, joilla on perustellusti suuri geneettinen, kulttuuri- tai opetusarvo.

3.   Toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että seuraavat edellytykset täyttyvät, kun 2 kohdassa säädetty poikkeus myönnetään:

a)

toimivaltainen viranomainen on tehnyt arvioinnin tällaisen poikkeuksen myöntämisen vaikutuksista ja erityisesti sen vaikutuksista kyseisen jäsenvaltion ja naapurimaiden eläinten terveystilanteeseen, ja arvioinnin tulos osoittaa, ettei eläinten terveystilanne vaarannu;

b)

asianmukaisia bioturvaamistoimenpiteitä sovelletaan, jotta estetään riski luokan A taudin tarttumisesta pidettäviin tai luonnonvaraisiin eläimiin, jotka eivät ole saaneet tartuntaa, tai ihmisiin ottaen huomioon

i)

tautiprofiili; sekä

ii)

tartunnan saaneet eläinlajit;

c)

eläimiin sovelletaan asianmukaista eristystä ja kliinistä seurantaa, laboratoriotutkimukset mukaan lukien, kunnes toimivaltainen viranomainen voi varmistaa, että eläimet eivät aiheuta luokan A taudin tartuntariskiä.

4.   Toimivaltainen viranomainen voi myöntää erityisiä poikkeuksia 12 artiklan 1 kohdan a alakohdasta hevoseläimille, joita pidetään pitopaikoissa, joissa on vahvistettu liitteessä III tarkoitettujen luokan A tautien taudinpurkaus, kyseisessä liitteessä esitetyin edellytyksin.

14 artikla

Taudin torjuntaa koskevat lisätoimenpiteet, kun jonkin pitopaikan pidettävissä maaeläimissä puhkeaa luokan A tauti

1.   Toimivaltainen viranomainen voi 12 artiklassa säädettyjen toimenpiteiden lisäksi vahvistaa näytteenottomenettelyjä muihin kuin luetteloituihin lajeihin kuuluville pidettäville eläimille ja luetteloituihin lajeihin kuuluville luonnonvaraisille eläimille asetuksen (EU) 2016/429 57 artiklassa tarkoitetusta epidemiologisesta selvityksestä saatujen tietojen perusteella.

2.   Toimivaltainen viranomainen voi kyseisen luokan A taudin edelleen leviämistä koskevan riskinarvioinnin tekemisen jälkeen ja ottaen huomioon mahdollisuuden soveltaa muita riskinvähentämistoimenpiteitä määrätä muihin kuin luetteloituihin lajeihin kuuluvien pidettävien eläinten ja luonnonvaraisten eläinten lopettamisen siten, että vältetään luokan A taudin leviämisriski lopettamisen ja kuljetuksen aikana ja kuolleiden eläinten kokoruhojen tai ruhonosien hävittämiseen saakka.

15 artikla

Alustava puhdistaminen ja desinfiointi ja hyönteisten ja jyrsijöiden torjunta tartunnan saaneessa pitopaikassa

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on välittömästi 12 artiklassa ja tarvittaessa 14 artiklassa säädettyjen toimenpiteiden päätökseen saattamisen jälkeen määrättävä alustava puhdistaminen ja desinfiointi ja tarvittaessa hyönteisten ja jyrsijöiden torjunta tartunnan saaneessa pitopaikassa ja valvottava tätä toimintaa, jotta vältetään luokan A taudin leviäminen.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu alustava puhdistaminen, desinfiointi ja torjunta on

a)

suoritettava liitteessä IV olevissa A ja B kohdassa vahvistettujen menettelyiden mukaisesti käyttäen asianmukaisia biosidivalmisteita kyseisen luokan A taudin aiheuttajan tuhoamisen varmistamiseksi; sekä

b)

dokumentoitava riittävällä tavalla.

3.   Kun toimivaltainen viranomainen myöntää jonkin 13 artiklan 2 ja 4 kohdassa säädetyistä poikkeuksista, sen on määrättävä 1 kohdassa tarkoitettu alustava puhdistaminen, desinfiointi ja torjunta mukauttaen 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetut menettelyt kyseiseen tilanteeseen ilman, että tästä aiheutuu haittaa torjuttaessa luokan A taudin leviämistä tartunnan saaneista eläimistä ja tartunnan saaneista pitopaikoista ja muista paikoista muihin eläimiin, jotka eivät ole saaneet tartuntaa, tai ihmisiin.

4.   Toimivaltaisen viranomaisen on 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden lisäksi määrättävä ja valvottava, että kuljetusvälineet, joita käytetään eläinten kuljetukseen tartunnan saaneeseen pitopaikkaan ja sieltä pois, puhdistetaan ja desinfioidaan asianmukaisesti ja niihin kohdistetaan tarvittaessa toimenpiteitä, joilla varmistetaan hyönteisten ja jyrsijöiden torjunta.

16 artikla

Alustavaa puhdistamista ja desinfiointia ja tartunnanlevittäjien torjuntaa koskevat poikkeukset ja erityissäännöt

Toimivaltainen viranomainen voi myöntää poikkeuksen 15 artiklassa asetetusta puhdistamista ja desinfiointia ja hyönteisten ja jyrsijöiden torjuntaa koskevasta vaatimuksesta seuraavissa tapauksissa:

a)

tartunnan saaneeseen pitopaikkaan epidemiologisesti yhteydessä olevat laidunmaat sellaisten erityismenettelyiden nojalla, joilla varmistetaan kyseisen luokan A taudin aiheuttajan tehokas inaktivointi ottaen huomioon tautiprofiili, pitopaikan tyyppi ja ilmasto-olosuhteet; sekä

b)

tartunnan saaneesta pitopaikasta peräisin oleva lanta, mukaan lukien kuivikkeet ja käytetyt pehkut, sellaisten erityismenettelyiden nojalla, joilla varmistetaan kyseisen luokan A taudin aiheuttajan tehokas inaktivointi tieteellisen näytön mukaisesti.

17 artikla

Epidemiologisesti toisiinsa yhteydessä olevien pitopaikkojen ja muiden merkityksellisten paikkojen, kuljetusvälineet mukaan lukien, tunnistaminen

1.   Asetuksen (EU) 2016/429 57 artiklassa tarkoitetun epidemiologisen selvityksen puitteissa ja kaikkien epidemiologisesti toisiinsa yhteydessä olevien pitopaikkojen ja muiden merkityksellisten paikkojen, kuljetusvälineet mukaan lukien, tunnistamiseksi toimivaltaisen viranomaisen on jäljitettävä kaikki sellaisessa pitopaikassa, jossa on vahvistettu luokan A taudin puhkeaminen, olevat pidettävät eläimet ja kaikki tuotteet, materiaalit, aineet, kuljetusvälineet tai ihmiset, jotka todennäköisesti levittävät kyseistä luokan A tautia, mukaan lukien ne, jotka

a)

on lähetetty pitopaikkaan tai sieltä pois; sekä

b)

ovat joutuneet kosketuksiin pitopaikan kanssa.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun jäljittämisen on katettava ainakin se seurantajakso, joka on vahvistettu kyseisen taudin osalta liitteessä II, laskettuna taaksepäin päivästä, jona epäilyksestä ilmoitettiin.

3.   Toimivaltainen viranomainen voi riskinarvioinnin tekemisen jälkeen sulkea 1 kohdassa tarkoitetun jäljittämisen ulkopuolelle tuotteet, jotka katsotaan turvallisiksi hyödykkeiksi liitteen VII mukaisesti.

18 artikla

Epidemiologisesti toisiinsa yhteydessä olevissa pitopaikoissa ja muissa merkityksellisissä paikoissa, kuljetusvälineet mukaan lukien, sovellettavat toimenpiteet

1.   Kun 17 artiklan 1 kohdassa säädetty jäljittäminen osoittaa, että luetteloituihin lajeihin kuuluvia eläimiä on lähetetty tartunnan saaneesta pitopaikasta tai tällaiseen pitopaikkaan kyseisen artiklan 2 kohdassa tarkoitetun ajanjakson aikana, toimivaltaisen viranomaisen on

a)

suoritettava tutkimukset ja otettava käyttöön rajoituksia ja bioturvaamistoimenpiteitä 6, 7 ja 8 artiklan mukaisesti siirron määränpäänä olevassa pitopaikassa tai alkuperäisessä pitopaikassa; tai

b)

laajennettava välittömästi 12 artiklassa säädetyt toimenpiteet koskemaan alkuperäistä pitopaikkaa tai siirron määränpäänä olevaa pitopaikkaa, jos on epidemiologista näyttöä taudin leviämisestä kyseiseen pitopaikkaan, kyseisestä pitopaikasta tai sen kautta.

2.   Toimivaltaisen viranomaisen on sovellettava 1 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä muihin pitopaikkoihin ja merkityksellisiin paikkoihin, kuljetusvälineet mukaan lukien, jotka ovat todennäköisesti saastuneet jouduttuaan kosketuksiin 17 artiklassa tarkoitetun jäljityksen tai muun asetuksen (EU) 2016/429 57 artiklassa tarkoitetusta epidemiologisesta selvityksestä saadun merkityksellisen tiedon pohjalta tunnistettujen tartunnan saaneesta pitopaikasta peräisin olevien eläinten, tuotteiden, materiaalien, aineiden, henkilöiden tai kuljetusvälineiden kanssa.

19 artikla

Jäljityksessä tunnistettuihin tuotteisiin sovellettavat toimenpiteet

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on määrättävä ja valvottava, että 17 artiklassa tarkoitetun jäljityksen perusteella saastuneiksi todetut siemenneste, munasolut ja alkiot hävitetään asetuksen (EY) N:o 1069/2009 mukaisesti.

2.   Toimivaltaisen viranomaisen on määrättävä 17 artiklassa tarkoitetun jäljityksen perusteella tunnistettujen tuotteiden käsittely, jalostus tai hävittäminen ja valvottava tätä vähintään

a)

ensimmäiseen elintarvikejalostuslaitokseen saakka, kun on kyse eläinperäisistä tuotteista;

b)

hautomoon tai pitopaikkaan, josta munat lähetettiin haudottavaksi, kun on kyse siitosmunista, jotka eivät ole vielä kuoriutuneet; sekä

c)

ensimmäiseen jalostuslaitokseen, kun on kyse eläimistä saatavista sivutuotteista, lantaa lukuun ottamatta; tai

d)

paikkaan, jossa se varastoidaan, kun on kyse lannasta, mukaan lukien kuivikkeet ja käytetyt pehkut.

3.   Toimivaltaisen viranomaisen on järjestettävä tartunnan saaneesta pitopaikasta peräisin olevista siitosmunista 17 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun jäljitysjakson aikana kuoriutuneen siipikarjan virallinen seuranta; tätä seurantaa on järjestettävä kaikissa siitosmunien määränpäänä olevissa pitopaikoissa, ja sitä on pidettävä yllä 21 päivän ajan kuoriutumisesta.

4.   Toimivaltaisen viranomaisen on määrättävä ja valvottava, että eläimistä saatavien sivutuotteiden kuljetukseen pitopaikoista sovelletaan asetuksen (EY) N:o 1069/2009 säännöksiä.

5.   Toimivaltaisen viranomaisen on määrättävä ja valvottava, että materiaalit tai aineet, jotka ovat todennäköisesti saastuneet tai jotka todennäköisesti levittävät kyseistä luokan A tautia, ovat viranomaisen bioturvaamis- ja bioturvallisuusolosuhteita koskevien ohjeiden mukaiset luokan A taudin aiheuttajan leviämisen estämiseksi.

20 artikla

Toimenpiteet, joita on sovellettava, kun luokan A taudin puhkeaminen vahvistetaan virallisesti elintarvike- ja rehualan yrityksissä, rajatarkastusasemilla, sivutuotealan laitoksissa ja muissa merkityksellisissä paikoissa, kuljetusvälineet mukaan lukien

1.   Kun elintarvike- ja rehualan yrityksissä, rajatarkastusasemilla, sivutuotealan laitoksissa tai muissa merkityksellisissä paikoissa, kuljetusvälineet mukaan lukien, vahvistetaan virallisesti taudinpurkaus 11 artiklan mukaisesti, toimivaltaisen viranomaisen on sovellettava seuraavia:

a)

12–19 artiklassa vahvistetut asiaankuuluvat säännökset; sekä

b)

tarvittaessa kyseiseen tilanteeseen mukautetut lisätoimenpiteet, jotta estetään luokan A taudin leviäminen tartunnan saaneista eläimistä, pitopaikoista ja muista paikoista muihin eläimiin, jotka eivät ole saaneet tartuntaa, tai ihmisiin.

2.   Toimivaltaisen viranomaisen on sovellettava 12–19 artiklassa vahvistettuja säännöksiä myös niiden tartunnan saaneiden eläinten tai tuotteiden alkuperäisissä pitopaikoissa, joita on 1 kohdassa tarkoitetuissa pitopaikoissa ja muissa paikoissa.

II LUKU

Luokan A tauteja koskevat taudintorjuntatoimenpiteet pidettävien maaeläinten osalta rajoitusvyöhykkeillä

1 jakso

Yleiset taudintorjuntatoimenpiteet rajoitusvyöhykkeellä

21 artikla

Rajoitusvyöhykkeen perustaminen

1.   Kun pitopaikassa, elintarvike- ja rehualan yrityksissä, sivutuotealan laitoksissa tai muissa paikoissa, kuljetusvälineet mukaan lukien, puhkeaa luokan A tauti, toimivaltaisen viranomaisen on välittömästi perustettava tartunnan saaneen pitopaikan tai muun paikan ympärille rajoitusvyöhyke, joka muodostuu seuraavista:

a)

suojavyöhyke liitteessä V kyseisen luokan A taudin taudinpurkauspaikan osalta vahvistetun vähimmäissäteen perusteella;

b)

valvontavyöhyke liitteessä V kyseisen luokan A taudin taudinpurkauspaikan osalta vahvistetun vähimmäissäteen perusteella; sekä

c)

tarvittaessa asetuksen (EU) 2016/429 64 artiklan 1 kohdassa säädettyjen kriteerien perusteella suoja- ja valvontavyöhykkeiden ympärillä tai niiden vieressä muut rajoitusvyöhykkeet, joilla toimivaltaisen viranomaisen on sovellettava samoja toimenpiteitä kuin ne, jotka tämän luvun 3 jaksossa säädetään valvontavyöhykkeitä varten.

2.   Toimivaltaisen viranomaisen on mukautettava alkuperäisen rajoitusvyöhykkeen rajoja, mukaan lukien suoja-, valvonta- ja muiden rajoitusvyöhykkeiden rajat, jos kaksi tai useampia rajoitusvyöhykkeitä menee päällekkäin luokan A taudin uusien taudinpurkausten vuoksi.

3.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, ja tautiprofiilin huomioon ottavan riskinarvioinnin tekemisen jälkeen toimivaltaisen viranomaisen ei tarvitse perustaa rajoitusvyöhykettä silloin, kun luokan A tauti puhkeaa seuraavissa paikoissa:

a)

13 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut eläinten pitopaikat;

b)

hautomot;

c)

elintarvike- ja rehualan yritykset, rajatarkastusasemat, sivutuotealan laitokset;

d)

kuljetusvälineet;

e)

paikat, joissa toteutetaan eläinten kokoamisia tai pidetään tilapäinen näyttely tai annetaan eläinlääkinnällistä apua; sekä

f)

mikä tahansa muu paikka, joka ei ole pitopaikka.

22 artikla

Rajoitusvyöhykkeellä sovellettavat toimenpiteet

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on viipymättä laadittava luettelo kaikista luetteloituihin lajeihin kuuluvia eläimiä pitävistä pitopaikoista, jotka sijaitsevat rajoitusvyöhykkeellä, mukaan lukien eläinten lajit, luokat ja lukumäärä kussakin pitopaikassa, ja pidettävä luettelo ajan tasalla; siipikarjan tapauksessa eläinten lukumäärä voidaan arvioida.

2.   Toimivaltainen viranomainen voi taudin leviämisen estämiseksi ja epidemiologisten tietojen tai muun näytön perusteella panna täytäntöön luetteloituihin lajeihin kuuluvien eläinten ennalta ehkäisevän lopettamisen 12 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti tai niiden teurastamisen rajoitusvyöhykkeellä sijaitsevissa pitopaikoissa.

3.   Toimivaltaisen viranomaisen on määrättävä ja valvottava, että kaikki luetteloituihin lajeihin kuuluvien kuolleiden luonnonvaraisten ja pidettävien eläinten kokoruhojen tai ruhonosien siirrot rajoitusvyöhykkeeltä on tarkoitettu asetuksen (EY) N:o 1069/2009 mukaisesti käsiteltäväksi tai hävitettäväksi näihin tarkoituksiin hyväksytyssä laitoksessa

a)

jäsenvaltion alueella; tai

b)

toisen jäsenvaltion alueella asetuksen (EY) N:o 1069/2009 48 artiklan 1 ja 3 kohdan mukaisesti, jos kuolleiden eläinten kokoruhojen tai ruhonosien käsittely tai hävittäminen ei ole mahdollista sen jäsenvaltion alueella sijaitsevassa hyväksytyssä laitoksessa, jossa taudinpurkaus tapahtui.

4.   Toimivaltaisen viranomaisen on määrättävä erityisedellytyksistä eläinten ja tuotteiden kuljettamiseksi rajoitusvyöhykkeen kautta sen varmistamiseksi, että seuraavat vaatimukset täyttyvät:

a)

rajoitusvyöhykkeellä ei pysähdytä eikä pureta lastia;

b)

kuljetus tapahtuu ensisijaisesti pääteillä tai tärkeimmillä rautatielinjoilla; sekä

c)

kuljetuksissa vältetään luetteloituihin lajeihin kuuluvia eläimiä pitävien pitopaikkojen lähialueita.

5.   Rajoitusvyöhykkeeltä peräisin olevien ja sen ulkopuolelle siirrettävien eläimistä saatavien sivutuotteiden mukana on oltava virkaeläinlääkärin antama eläinterveystodistus, jossa todetaan, että niiden siirtäminen rajoitusvyöhykkeeltä toimivaltaisen viranomaisen tämän luvun mukaisesti vahvistamien edellytysten mukaisesti on sallittua.

6.   Toimivaltainen viranomainen voi päättää, että 5 kohdassa tarkoitettua todistusta ei tarvitse antaa eläimistä saatavien sivutuotteiden siirtoja varten asianomaisessa jäsenvaltiossa, jos kyseinen viranomainen katsoo, että käytössä on vaihtoehtoinen järjestelmä, jolla varmistetaan, että tällaisten tuotteiden lähetykset voidaan jäljittää ja tuotteet ovat tällaisia siirtoja koskevien eläinterveysvaatimusten mukaisia.

7.   Toimivaltaisen viranomaisen on annettava lupa kaikkeen luetteloituihin lajeihin kuuluvia eläimiä rajoitusvyöhykkeellä pitävissä pitopaikoissa suoritettavaan näytteiden keräämiseen, joka tapahtuu muuta tarkoitusta varten kuin kyseisen luokan A taudin esiintymisen vahvistamiseksi tai poissulkemiseksi.

23 artikla

Poikkeukset rajoitusvyöhykkeellä sovellettavista toimenpiteistä

Toimivaltainen viranomainen voi riskinarvioinnin tekemisen jälkeen tarpeellisessa määrin myöntää poikkeuksia tämän luvun säännöksistä, jotka koskevat rajoitusvyöhykkeillä sovellettavia toimenpiteitä:

a)

21 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetuilla muilla rajoitusvyöhykkeillä;

b)

siinä tapauksessa, että toimivaltainen viranomainen päättää perustaa rajoitusvyöhykkeen, kun luokan A tauti puhkeaa 21 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuissa pitopaikoissa ja muissa paikoissa;

c)

siinä tapauksessa, että taudinpurkaus sattuu pitopaikassa, jossa pidetään enintään 50:tä vankeudessa pidettävää lintua; tai

d)

rajoitusvyöhykkeellä sijaitsevissa 21 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuissa pitopaikoissa ja muissa paikoissa.

24 artikla

Luetteloituihin lajeihin kuuluvien pidettävien eläinten ja niistä saatavien tuotteiden kuljetusvälineitä koskevat vaatimukset

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että luetteloituihin lajeihin kuuluvien eläinten ja niistä saatavien tuotteiden siirtämiseen rajoitusvyöhykkeen sisällä, sieltä pois, sille ja sen kautta käytettävät kuljetusvälineet täyttävät seuraavat vaatimukset:

a)

ne on rakennettu ja niitä huolletaan siten, että estetään eläinten, tuotteiden tai eläinterveysriskin aiheuttavien esineiden vuodot tai karkaaminen;

b)

ne puhdistetaan ja desinfioidaan välittömästi jokaisen eläinten, tuotteiden tai eläinterveysriskin aiheuttavien esineiden kuljetuksen jälkeen ja tarvittaessa desinfioidaan myöhemmin uudelleen ja joka tapauksessa kuivataan tai annetaan kuivua ennen eläinten tai tuotteiden uutta lastausta; sekä

c)

niissä on tarvittaessa toteutettu hyönteisten ja jyrsijöiden torjuntatoimenpiteitä ennen kuljetusta.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu kuljetusvälineiden puhdistaminen ja desinfiointi on

a)

suoritettu toimivaltaisen viranomaisen esittämien ohjeiden tai menettelyiden mukaisesti käyttäen asianmukaisia biosidivalmisteita kyseisen luokan A taudin aiheuttajan tuhoamisen varmistamiseksi; sekä

b)

dokumentoitava riittävällä tavalla.

2 jakso

Taudintorjuntatoimenpiteet suojavyöhykkeellä

25 artikla

Luetteloituihin lajeihin kuuluvia eläimiä pitävissä suojavyöhykkeellä sijaitsevissa pitopaikoissa sovellettavat toimenpiteet

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on viipymättä määrättävä seuraavien toimenpiteiden soveltamisesta luetteloituihin lajeihin kuuluvia eläimiä pitävissä suojavyöhykkeellä sijaitsevissa muissa pitopaikoissa kuin siinä, jossa luokan A tauti on vahvistettu:

a)

pidetään luetteloituihin lajeihin kuuluvat eläimet erillään luonnonvaraisista eläimistä ja muista kuin luetteloituihin lajeihin kuuluvista eläimistä;

b)

toteutetaan lisäseurantaa, jotta voidaan kartoittaa luokan A taudin mahdollinen leviäminen edelleen pitopaikkoihin, mukaan lukien sairastuvuuden tai kuolleisuuden kasvu tai tuotannon merkittävä vähentyminen; tällaisesta kasvusta tai vähentymisestä on ilmoitettava välittömästi toimivaltaiselle viranomaiselle;

c)

tarvittaessa toteutetaan riittäviä toimenpiteitä hyönteisten ja jyrsijöiden ja muiden tartunnanlevittäjien torjumiseksi pitopaikassa ja sen ympärillä;

d)

toteutetaan pitopaikan sisään- ja uloskäyntien asianmukainen desinfiointi;

e)

sovelletaan asianmukaisia bioturvaamistoimenpiteitä kaikkiin niihin ihmisiin, jotka joutuvat kosketuksiin luetteloituihin lajeihin kuuluvien pidettävien eläinten kanssa tai tulevat pitopaikkaan tai lähtevät sieltä, sekä kuljetusvälineisiin, jotta vältetään kyseisen luokan A taudin leviämisriski;

f)

pidetään kirjaa kaikista pitopaikassa käyvistä ihmisistä, pidetään nämä kirjaukset ajan tasalla taudin seurannan ja torjunnan helpottamiseksi ja asetetaan ne pyynnöstä toimivaltaisen viranomaisen saataville;

g)

hävitetään luetteloituihin lajeihin kuuluvien kuolleiden tai lopetettujen pidettävien eläinten kokoruhot tai ruhonosat 22 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdan f alakohdassa säädetään, kävijöistä ei tarvitse pitää kirjaa pitopaikoissa, joissa pidetään 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja eläimiä, jos kävijöillä ei ole pääsyä tiloihin, joissa eläimet pidetään.

26 artikla

Virkaeläinlääkärin käynnit suojavyöhykkeellä sijaitsevissa pitopaikoissa

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että virkaeläinlääkärit tekevät ainakin yhden käynnin kaikkiin 25 artiklassa tarkoitettuihin pitopaikkoihin mahdollisimman pian ja ilman aiheetonta viivytystä sen jälkeen, kun luokan A taudin puhkeaminen on vahvistettu virallisesti.

2.   Tehdessään 1 kohdassa tarkoitettuja käyntejä virkaeläinlääkärien on suoritettava ainakin seuraavat tehtävät:

a)

asiakirjatarkastukset, mukaan lukien tuotanto-, terveys- ja jäljitettävyystietoja koskeva analyysi;

b)

25 artiklan mukaisten kyseisen luokan A taudin kulkeutumisen tai leviämisen estämiseksi sovellettujen toimenpiteiden täytäntöönpanon todentaminen;

c)

luetteloituihin lajeihin kuuluvien pidettävien eläinten kliininen tutkimus; sekä

d)

tarvittaessa näytteiden kerääminen eläimistä laboratoriotutkimusta varten kyseisen luokan A taudin esiintymisen vahvistamiseksi tai poissulkemiseksi.

3.   Toimivaltainen viranomainen voi edellyttää useampia eläinlääkinnällisiä käyntejä suojavyöhykkeellä sijaitseviin pitopaikkoihin tilanteen seuraamiseksi.

4.   Toimivaltaisen viranomaisen on pidettävä kirjaa 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuista toimista ja käynneistä ja niiden tuloksista.

5.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jos liitteessä V vahvistettu suojavyöhykkeen säde on suurempi kuin 3 kilometriä, toimivaltainen viranomainen voi päättää, ettei kaikissa 25 artiklassa tarkoitetuissa pitopaikoissa tarvitse käydä vaan edustavassa määrässä näitä pitopaikkoja liitteessä I olevan A.3 kohdan mukaisesti.

27 artikla

Kiellot, jotka koskevat eläimiin, tuotteisiin ja muihin materiaaleihin liittyviä toimia suojavyöhykkeellä, mukaan lukien siirrot suojavyöhykkeeltä tai suojavyöhykkeelle

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on kiellettävä kaikki luetteloituihin lajeihin kuuluviin eläimiin ja niistä saataviin tuotteisiin ja muihin materiaaleihin liittyvät toimet suojavyöhykkeellä, mukaan lukien siirrot suojavyöhykkeeltä ja suojavyöhykkeelle, liitteessä VI olevan taulukon mukaisesti.

2.   Toimivaltainen viranomainen voi laajentaa 1 kohdassa säädetyt kiellot koskemaan seuraavia:

a)

muut kuin luetteloituihin lajeihin kuuluvat eläimet ja tällaisista eläimistä peräisin olevat tuotteet; sekä

b)

muut kuin liitteessä VI mainitut toimet, siirrot mukaan lukien.

3.   Seuraaviin tuotteisiin ei sovelleta 1 ja 2 kohdassa säädettyjä kieltoja:

a)

eläinperäiset tuotteet, jotka katsotaan tietyn taudin kannalta turvallisiksi hyödykkeiksi liitteen VII mukaisesti;

b)

eläinperäiset tuotteet, joille on tehty asiaankuuluva käsittely liitteen VII mukaisesti;

c)

tuotteet tai muut materiaalit, jotka todennäköisesti levittävät tautia ja jotka on saatu tai tuotettu ennen kyseisen taudin osalta liitteessä II vahvistettua seurantajaksoa laskettuna taaksepäin päivästä, jona epäilyksestä ilmoitettiin;

d)

suojavyöhykkeellä tuotetut tuotteet, jotka on saatu luetteloituihin lajeihin kuuluvista pidettävistä eläimistä, jotka on

i)

pidetty suojavyöhykkeen ulkopuolella;

ii)

pidetty ja teurastettu suojavyöhykkeen ulkopuolella; tai

iii)

pidetty suojavyöhykkeen ulkopuolella ja teurastettu suojavyöhykkeellä;

e)

johdetut tuotteet.

4.   Edellä 1 ja 2 kohdassa säädettyjä kieltoja sovelletaan 3 kohdassa tarkoitettuihin tuotteisiin, jos

a)

tuotteita ei ole selvästi erotettu tuotantoprosessin, varastoinnin ja kuljetuksen aikana tuotteista, jotka eivät kelpaa lähetettäviksi rajoitusvyöhykkeen ulkopuolelle tämän asetuksen nojalla; tai

b)

toimivaltaisella viranomaisella on epidemiologista näyttöä taudin leviämisestä kyseisiin tuotteisiin, niistä käsin tai niiden välityksellä.

28 artikla

Yleiset edellytykset poikkeusten myöntämiseksi suojavyöhykkeellä sovellettavista kielloista

1.   Poiketen 27 artiklassa säädetyistä kielloista toimivaltainen viranomainen voi myöntää luvan eläinten ja tuotteiden siirtoihin 29–38 artiklassa käsitellyissä tapauksissa ja kyseisissä artikloissa säädettyjen erityisedellytysten ja tämän artiklan 2–7 kohdassa vahvistettujen yleisten edellytysten nojalla.

Ennen luvan myöntämistä toimivaltaisen viranomaisen on arvioitava tästä luvasta johtuvat riskit, ja arvioinnista on ilmettävä, että luokan A taudin leviämisriski on vähäinen.

2.   Kaikki luvan saaneet siirrot on suoritettava

a)

yksinomaan määrättyjä reittejä pitkin;

b)

ensisijaisesti pääteillä tai tärkeimmillä rautatielinjoilla;

c)

välttäen luetteloituihin lajeihin kuuluvia eläimiä pitävien pitopaikkojen lähialueita; sekä

d)

ilman kuorman purkamista tai pysähdyksiä, kunnes kuorma puretaan määränpäänä olevassa pitopaikassa.

3.   Alkuperäisestä pitopaikasta vastaavan toimivaltaisen viranomaisen on nimettävä määränpäänä oleva pitopaikka suojavyöhykkeeltä tai suojavyöhykkeelle suuntautuville siirroille. Jos alkuperäisestä pitopaikasta vastaava toimivaltainen viranomainen on eri kuin määränpäänä olevasta pitopaikasta vastaava toimivaltainen viranomainen, sen on ilmoitettava määränpäänä olevasta pitopaikasta vastaavalle toimivaltaiselle viranomaiselle tällaisesta nimeämisestä.

4.   Alkuperäisestä pitopaikasta vastaavan toimivaltaisen viranomaisen on todennettava, että määränpäänä oleva pitopaikka suostuu nimeämiseen ja ottamaan vastaan kunkin eläinten tai tuotteiden lähetyksen.

5.   Antaessaan luvan suojavyöhykkeeltä tapahtuville eläinten siirroille toimivaltaisen viranomaisen on seuraavien tekijöiden perusteella varmistettava, että tällaiset siirrot eivät aiheuta luokan A taudin leviämisriskiä:

a)

pitopaikassa pidettävien eläinten, mukaan lukien siirrettävät eläimet, kliininen tutkimus, josta on saatu toivotut tulokset;

b)

tarvittaessa pitopaikassa pidettävien eläinten, mukaan lukien siirrettävät eläimet, laboratoriotutkimus, josta on saatu toivotut tulokset; sekä

c)

edellä 26 artiklassa tarkoitettujen käyntien tulokset.

6.   Antaessaan luvan suojavyöhykkeeltä tapahtuville tuotteiden siirroille toimivaltaisen viranomaisen on määrättävä ja valvottava, että

a)

tuotteet on koko tuotantoprosessin ja varastoinnin ajan erotettu selvästi tuotteista, jotka eivät kelpaa lähetettäviksi rajoitusvyöhykkeen ulkopuolelle tämän asetuksen mukaisesti; sekä

b)

tuotteita ei kuljeteta yhdessä sellaisten tuotteiden kanssa, jotka eivät kelpaa lähetettäviksi rajoitusvyöhykkeen ulkopuolelle tämän asetuksen mukaisesti.

7.   Antaessaan 1 kohdan mukaisen luvan toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että täydentäviä bioturvaamistoimenpiteitä sovelletaan lastaushetkestä lähtien koko kuljetustoiminnan ajan siihen asti, kun kuorma puretaan nimetyssä määränpäänä olevassa pitopaikassa viranomaisen ohjeiden mukaisesti.

29 artikla

Erityisedellytykset luvan myöntämiseksi luetteloituihin lajeihin kuuluvien pidettävien eläinten siirroille suojavyöhykkeellä teurastusta varten

1.   Toimivaltainen viranomainen voi myöntää luvan luetteloituihin lajeihin kuuluvien pidettävien eläinten siirtoihin suojavyöhykkeeltä sijaitsevista pitopaikoista teurastamoon, joka sijaitsee

a)

mahdollisimman lähellä alkuperäistä pitopaikkaa suojavyöhykkeellä;

b)

valvontavyöhykkeellä, jos eläimiä ei ole mahdollista teurastaa suojavyöhykkeellä; tai

c)

mahdollisimman lähellä valvontavyöhykettä, jos eläimiä ei ole mahdollista teurastaa rajoitusvyöhykkeellä.

2.   Toimivaltainen viranomainen voi myöntää 1 kohdassa säädettyjä lupia ainoastaan seuraavin edellytyksin:

a)

lähettämisestä vastaavan toimivaltaisen viranomaisen on lastaushetkellä sinetöitävä kuljetusväline tai se on sinetöitävä tämän valvonnassa;

b)

teurastamosta vastaavan toimivaltaisen viranomaisen on

i)

saatava etukäteen tietää teurastamotoimijalta aikeesta vastaanottaa luetteloituihin lajeihin kuuluvia pidettäviä eläimiä;

ii)

vahvistettava ante- ja post mortem -tarkastuksissa, ettei luokan A tautiin viittaavia merkkejä ole;

iii)

valvottava, että teurastamotoimijalla on käytössä tehokkaat menettelyt sen varmistamiseksi, että suojavyöhykkeeltä peräisin olevat luetteloituihin lajeihin kuuluvat pidettävät eläimet pidetään erillään ja teurastetaan erillään tällaisista eläimistä tai eri aikoina, mielellään sen työpäivän päätteeksi, jona ne saapuvat teurastamoon;

iv)

vahvistettava eläinten teurastaminen eläinten alkuperäisestä pitopaikasta vastaavalle toimivaltaiselle viranomaiselle;

v)

valvottava, että teurastamotoimija puhdistaa ja desinfioi tilat, joissa eläimiä on pidetty ja teurastettu, ja että puhdistaminen ja desinfiointi saatetaan päätökseen ennen kuin kyseisissä tiloissa pidetään tai teurastetaan muita luetteloituihin lajeihin kuuluvia pidettäviä eläimiä; sekä

vi)

valvottava, että tällaisista eläimistä saatava liha täyttää 33 artiklassa vahvistetut edellytykset.

3.   Toimivaltainen viranomainen voi myöntää luvan luetteloituihin lajeihin kuuluvien pidettävien eläinten siirtoihin suojavyöhykkeen ulkopuolella sijaitsevista pitopaikoista teurastamoon, joka sijaitsee suojavyöhykkeellä, jos

a)

eläimet pidetään erillään suojavyöhykkeeltä peräisin olevista eläimistä ja teurastetaan erillään kyseisistä eläimistä tai eri aikaan;

b)

saatu tuore liha leikataan, kuljetetaan ja varastoidaan erillään suojavyöhykkeeltä peräisin olevista eläimistä saadusta tuoreesta lihasta; sekä

c)

24 artiklassa tarkoitettu kuljetusvälineiden puhdistaminen ja desinfiointi tapahtuu virallisessa valvonnassa sen jälkeen, kun eläimet on purettu kuormasta.

4.   Asetuksen (EY) N:o 1069/2009 9 artiklasta poiketen toimivaltainen viranomainen voi sallia 1, 2 ja 3 kohdan mukaisesti teurastetuista eläimistä saatavien sivutuotteiden käsittelyn ja käytön luokkaan 3 kuuluvana aineksena asetuksen (EY) N:o 1069/2009 mukaisesti sen alueella tai toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevassa eläimistä saatavien sivutuotteiden käsittelyä tai hävittämistä varten hyväksytyssä laitoksessa, jos niiden käsittely tai hävittäminen ei ole mahdollista sen jäsenvaltion alueella sijaitsevassa hyväksytyssä laitoksessa, jossa taudinpurkaus tapahtui.

Jos ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut eläimistä saatavat sivutuotteet siirretään toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevaan laitokseen, määräpaikkana olevan jäsenvaltion ja kauttakulkujäsenvaltion on annettava lupa tällaiseen lähettämiseen, ja määräpaikasta vastaavan toimivaltaisen viranomaisen on annettava lupa kyseisten eläimistä saatavien sivutuotteiden käsittelyyn ja käyttöön luokkaan 3 kuuluvana aineksena asetuksen (EY) N:o 1069/2009 mukaisesti.

30 artikla

Erityisedellytykset luvan myöntämiseksi siipikarjan tietyille siirroille suojavyöhykkeellä sijaitsevista pitopaikoista

1.   Toimivaltainen viranomainen voi myöntää luvan untuvikkojen siirtoihin suojavyöhykkeellä sijaitsevasta pitopaikasta samassa jäsenvaltiossa mutta mahdollisesti rajoitusvyöhykkeen ulkopuolella sijaitsevaan pitopaikkaan edellyttäen, että

a)

kun on kyse untuvikoista, jotka on haudottu rajoitusvyöhykkeeltä peräisin olevista munista,

i)

toimivaltainen viranomainen sinetöi lastaushetkellä kuljetusvälineen tai se sinetöidään tämän valvonnassa;

ii)

virkaeläinlääkärit asettavat määränpäänä olevan pitopaikan viralliseen valvontaan eläinten saapumisen jälkeen; sekä

iii)

jos siipikarja siirretään rajoitusvyöhykkeen ulkopuolelle, se pysyy määränpäänä olevassa pitopaikassa ainakin 21 päivän ajan;

b)

kun on kyse rajoitusvyöhykkeen ulkopuolelta peräisin olevista munista haudotuista untuvikoista, lähettävä hautomo voi varmistaa, että nämä munat eivät ole olleet kosketuksissa mihinkään muihin rajoitusvyöhykkeeltä peräisin oleviin siitosmuniin tai untuvikkoihin.

2.   Toimivaltainen viranomainen voi myöntää luvan nuorikkojen siirtoihin suojavyöhykkeellä sijaitsevasta pitopaikasta samassa jäsenvaltiossa ja mahdollisesti rajoitusvyöhykkeen ulkopuolella sijaitseviin pitopaikkoihin edellyttäen, että

a)

määränpäänä olevassa pitopaikassa ei ole muita luetteloituihin lajeihin kuuluvia pidettäviä eläimiä;

b)

toimivaltainen viranomainen sinetöi lastaushetkellä kuljetusvälineen tai se sinetöidään tämän valvonnassa;

c)

virkaeläinlääkärit asettavat määränpäänä olevan pitopaikan viralliseen valvontaan eläinten saapumisen jälkeen; sekä

d)

jos eläimet siirretään rajoitusvyöhykkeen ulkopuolelle, ne pysyvät määränpäänä olevassa pitopaikassa ainakin 21 päivän ajan.

31 artikla

Erityisedellytykset luvan myöntämiseksi siitosmunien tietyille siirroille suojavyöhykkeellä

1.   Toimivaltainen viranomainen voi myöntää luvan siitosmunien siirtoihin joko

a)

suojavyöhykkeellä sijaitsevasta pitopaikasta samassa jäsenvaltiossa sijaitsevaan hautomoon; tai

b)

samassa jäsenvaltiossa sijaitsevasta pitopaikasta suojavyöhykkeellä sijaitsevaan hautomoon.

2.   Edellä 1 kohdan a alakohdassa säädettyyn lupaan sovelletaan seuraavia edellytyksiä:

a)

vanhempaisparville, joista siitosmunat ovat peräisin, on tehty kliininen tutkimus ja niistä on otettu näytteet laboratoriotutkimusta varten ja siitä on saatu toivotut tulokset;

b)

siitosmunat ja niiden pakkaukset on desinfioitava ennen matkaan lähettämistä, ja siitosmunien jäljittäminen on voitava varmistaa; sekä

c)

siitosmunat on kuljetettava toimivaltaisen viranomaisen sinetöimissä kuljetusvälineissä.

3.   Toimivaltainen viranomainen voi myöntää luvan siitosmunien siirtoihin suojavyöhykkeellä sijaitsevasta pitopaikasta samassa jäsenvaltiossa sijaitsevaan pitopaikkaan, jossa siitosmunista kuoriutuneet untuvikot myös kasvatetaan, jos

a)

vanhempaisparville, joista siitosmunat ovat peräisin, on tehty kliininen tutkimus ja niistä on otettu näytteet laboratoriotutkimusta varten ja siitä on saatu toivotut tulokset;

b)

määränpäänä oleva pitopaikka asetetaan viralliseen valvontaan siihen saakka, kun munien kuoriutumisesta on kulunut 21 päivää;

c)

siipikarjan on pysyttävä määränpäänä olevassa pitopaikassa b alakohdassa tarkoitetun ajan; sekä

d)

2 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitetut vaatimukset täyttyvät.

32 artikla

Erityisedellytykset luvan myöntämiseksi siemennesteen siirroille suojavyöhykkeellä sijaitsevista sukusolujen ja alkioiden hyväksytyistä pitopaikoista

Toimivaltainen viranomainen voi myöntää luvan sellaisista luetteloituihin lajeihin kuuluvista eläimistä kerätyn siemennesteen siirtoihin, joita pidetään suojavyöhykkeellä sijaitsevissa sukusolujen ja alkioiden hyväksytyissä pitopaikoissa, lukuun ottamatta hautomoja, sen päivämäärän jälkeen, jona pitopaikan arvioidaan aikaisintaan saaneen tartunnan, seuraavien edellytysten täyttyessä:

a)

kaikki luokan A tautiin liittyvät taudintorjuntatoimenpiteet on päätetty suojavyöhykkeellä 39 artiklan mukaisesti;

b)

kaikille siemennesteen keräysasemalla oleville luetteloituihin lajeihin kuuluville pidettäville eläimille on tehty kliininen tutkimus, ja niistä on otettu näytteet laboratoriotutkimusta varten, jotta voidaan sulkea pois luokan A taudin esiintyminen siemennesteen keräysasemalla; sekä

c)

luovuttajaeläimelle on tehty toivotuin tuloksin laboratoriotutkimus näytteestä, joka on otettu aikaisintaan seitsemän päivän kuluttua kyseisen taudin osalta liitteessä II vahvistetusta seurantajaksosta laskettuna siitä päivästä, jona siemenneste kerättiin.

33 artikla

Erityisedellytykset luvan myöntämiseksi luetteloituihin lajeihin kuuluvista pidettävistä eläimistä saadun tuoreen lihan ja raakamaidon siirroille suojavyöhykkeellä sijaitsevista pitopaikoista ja laitoksista

1.   Toimivaltainen viranomainen voi myöntää luvan suojavyöhykkeellä sijaitsevissa pitopaikoissa pidettävistä luetteloituihin lajeihin kuuluvista eläimistä saadun tuoreen lihan ja raakamaidon siirtoihin, jos

a)

ne siirretään jalostuslaitokseen, jossa niille tehdään jokin liitteessä VII esitetyistä riskin vähentämiseen tähtäävistä käsittelyistä; tai

b)

kun on kyseessä tuore siipikarjanliha:

i)

se on merkitty liitteessä IX olevan 1 kohdan mukaisesti siitä hetkestä lähtien, kun se saatiin teurastamossa; sekä

ii)

sitä ei ole tarkoitettu toiseen jäsenvaltioon.

2.   Toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että siirrot 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuun jalostuslaitokseen täyttävät seuraavat edellytykset:

a)

tuore liha on merkittävä liitteessä IX olevan 2 kohdan mukaisesti teurastamossa post mortem -tarkastuksen jälkeen, ja siinä on oltava tällainen merkki siihen saakka, kun se käsitellään;

b)

tuoreen lihan ja raakamaidon siirtämisen alkuperäisestä pitopaikasta tai laitoksesta jalostuslaitokseen on tapahduttava sinetöidyissä säiliöissä; sekä

c)

jalostuslaitoksen on sijaittava samalla rajoitusvyöhykkeellä tai mahdollisimman lähellä rajoitusvyöhykettä, ja sen on toimittava virkaeläinlääkärien valvonnassa.

34 artikla

Erityisedellytykset luvan myöntämiseksi ihmisravinnoksi tarkoitettujen munien siirroille suojavyöhykkeellä sijaitsevista pitopaikoista ja laitoksista

Toimivaltainen viranomainen voi myöntää luvan ihmisravinnoksi tarkoitettujen munien siirtoihin suojavyöhykkeellä sijaitsevista pitopaikoista ja laitoksista seuraaviin määräpaikkoihin samassa jäsenvaltiossa:

a)

pakkaamoon edellyttäen, että ne on pakattu

i)

kertakäyttöpakkaukseen; tai

ii)

pakkaukseen, joka voidaan puhdistaa ja desinfioida siten, että kyseisen luokan A taudin aiheuttaja tuhotaan;

b)

asetuksen (EY) N:o 853/2004 liitteessä III olevan X jakson II luvussa mainittuun munatuotteita valmistavaan laitokseen käsiteltäviksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 852/2004 (15) liitteessä II olevan XI luvun mukaisesti.

35 artikla

Erityisedellytykset luvan myöntämiseksi lannan, mukaan lukien kuivikkeet ja käytetyt pehkut, siirroille suojavyöhykkeellä sijaitsevista pitopaikoista kaatopaikalle

Toimivaltainen viranomainen voi myöntää luvan lannan, mukaan lukien kuivikkeet ja käytetyt pehkut, siirtoihin suojavyöhykkeellä sijaitsevista pitopaikoista niiden toimittamiseksi samassa jäsenvaltiossa sijaitsevalle nimetylle kaatopaikalle ainoastaan sen jälkeen, kun se on käsitelty asetuksen (EY) N:o 1069/2009 13 artiklan c alakohdan mukaisesti.

36 artikla

Erityisedellytykset luvan myöntämiseksi kasviperäisten rehuaineiden ja olkien siirroille suojavyöhykkeeltä

Toimivaltainen viranomainen voi myöntää luvan suojavyöhykkeellä tuotettujen kasviperäisten rehuaineiden ja olkien siirtoihin edellyttäen, että

a)

ne on tuotettu paikoissa, joissa ei pidetä luetteloituihin lajeihin kuuluvia eläimiä;

b)

ne on tuotettu rehun jalostuslaitoksissa, joissa ei pidetä luetteloituihin lajeihin kuuluvia eläimiä, ja raaka kasviaines on peräisin

i)

a alakohdassa tarkoitetuista paikoista; tai

ii)

suojavyöhykkeen ulkopuolelta;

c)

ne on tarkoitettu käytettäväksi suojavyöhykkeellä; tai

d)

niille on tehty vähintään yksi liitteen VIII mukaisista riskin vähentämiseen tähtäävistä käsittelyistä.

37 artikla

Erityisedellytykset luvan myöntämiseksi luetteloituihin lajeihin kuuluvien pidettävien eläinten ja tuotteiden siirroille hyväksyttyyn eläimistä saatavia sivutuotteita käsittelevään laitokseen

1.   Toimivaltainen viranomainen voi myöntää luvan luetteloituihin lajeihin kuuluvien pidettävien eläinten siirtoihin suojavyöhykkeellä sijaitsevista pitopaikoista laitokseen, joka on hyväksytty eläimistä saatavien sivutuotteiden käsittelyä tai hävittämistä varten ja jossa

a)

pidettävät eläimet lopetetaan viipymättä; sekä

b)

tästä syntyvät eläimistä saatavat sivutuotteet hävitetään asetuksen (EY) N:o 1069/2009 mukaisesti.

2.   Toimivaltainen viranomainen voi myöntää luvan suojavyöhykkeellä sijaitsevista pitopaikoista ja muista paikoista peräisin olevien tuotteiden siirtoihin laitokseen, joka on hyväksytty eläimistä saatavien sivutuotteiden käsittelyä tai hävittämistä varten ja jossa tuotteet hävitetään tai käsitellään asetuksen (EY) N:o 1069/2009 mukaisesti.

38 artikla

Toimenpiteet, joita on sovellettava elintarvike- ja rehualan yrityksissä, rajatarkastusasemilla, sivutuotealan laitoksissa tai muissa merkityksellisissä paikoissa suojavyöhykkeellä, kuljetusvälineet mukaan lukien

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on sovellettava 25 artiklassa ja 27–38 artiklassa tarkoitettuja asiaankuuluvia toimenpiteitä elintarvike- ja rehualan yrityksissä, rajatarkastusasemilla, sivutuotealan laitoksissa tai muissa merkityksellisissä paikoissa suojavyöhykkeellä, kuljetusvälineet mukaan lukien.

2.   Toimivaltainen viranomainen voi 1 kohdassa tarkoitetuissa laitoksissa ja paikoissa soveltaa kulloiseenkin tilanteeseen mukautettuja lisätoimenpiteitä, jotta estetään luokan A taudin leviäminen suojavyöhykkeellä ja sen ulkopuolelle.

39 artikla

Taudintorjuntatoimenpiteiden kesto suojavyöhykkeellä

1.   Toimivaltainen viranomainen voi päättää tämän luvun 1 ja 2 jaksossa säädetyt toimenpiteet ainoastaan, jos liitteessä X vahvistettu vähimmäisaika on kulunut umpeen ja seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)

alustava puhdistaminen ja desinfiointi sekä tarvittaessa hyönteisten ja jyrsijöiden torjunta on suoritettu tartunnan saaneessa pitopaikassa 15 artiklan mukaisesti; sekä

b)

kaikissa suojavyöhykkeellä sijaitsevissa pitopaikoissa, joissa pidetään luetteloituihin lajeihin kuuluvia eläimiä, on luetteloituihin lajeihin kuuluville eläimille tehty kliininen tutkimus, josta on saatu toivotut tulokset, ja tarvittaessa laboratoriotutkimukset 26 artiklan mukaisesti.

2.   Jos kyseistä luokan A tautia levittää asetuksessa (EU) 2018/1882 tarkoitettu luetteloitu tartunnanlevittäjä, toimivaltainen viranomainen voi

a)

vahvistaa toimenpiteiden keston suojavyöhykkeellä tapauskohtaisesti ottaen huomioon kaikki tekijät, jotka vaikuttavat taudin leviämisriskiin; sekä

b)

säätää sentinellieläinten käyttöön ottamisesta.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun toimenpiteiden päättämisen jälkeen tämän luvun 3 jaksossa säädettyjä toimenpiteitä on sovellettava suojavyöhykkeellä vähintään liitteessä X esitetyn lisäajanjakson ajan.

3 jakso

Taudintorjuntatoimenpiteet valvontavyöhykkeellä

40 artikla

Valvontavyöhykkeellä sijaitsevissa pitopaikoissa sovellettavat toimenpiteet

Toimivaltaisen viranomaisen on viipymättä määrättävä 25 artiklassa säädettyjen toimenpiteiden soveltamisesta kaikissa valvontavyöhykkeellä sijaitsevissa pitopaikoissa, joissa pidetään luetteloituihin lajeihin kuuluvia eläimiä.

41 artikla

Virkaeläinlääkärien käynnit valvontavyöhykkeellä sijaitsevissa pitopaikoissa

Toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että virkaeläinlääkärit tekevät 26 artiklan ja liitteessä I olevan A.3 kohdan mukaisesti valvontavyöhykkeellä käyntejä joihinkin valikoituihin pitopaikkoihin, joissa pidetään luetteloituihin lajeihin kuuluvia eläimiä.

42 artikla

Kiellot, jotka koskevat eläimiin, tuotteisiin ja muihin materiaaleihin liittyviä toimia valvontavyöhykkeellä, mukaan lukien siirrot valvontavyöhykkeeltä tai valvontavyöhykkeelle

Toimivaltaisen viranomaisen on 27 artiklan mukaisesti sovellettava kieltoja, vapautuksia ja poikkeuksia toimiin, mukaan lukien luetteloituihin lajeihin kuuluvien eläinten, niistä saatavien tuotteiden ja muiden materiaalien siirrot valvontavyöhykkeelle ja sieltä pois.

43 artikla

Yleiset edellytykset poikkeusten myöntämiseksi 42 artiklassa säädetyistä kielloista

1.   Poiketen siitä, mitä 42 artiklassa säädetään, toimivaltainen viranomainen voi myöntää luvan eläinten ja tuotteiden siirtoihin ainoastaan 44–52 artiklassa käsitellyissä tapauksissa ja kyseisissä artikloissa säädettyjen erityisedellytysten ja tämän artiklan 2–7 kohdassa vahvistettujen yleisten edellytysten nojalla.

Ennen luvan myöntämistä toimivaltaisen viranomaisen on arvioitava tästä luvasta johtuvat riskit. Arvioinnista on ilmettävä, että luokan A taudin leviämisriski on vähäinen.

2.   Kaikki luvan saaneet siirrot on suoritettava

a)

ensisijaisesti pääteillä tai tärkeimmillä rautatielinjoilla;

b)

välttäen luetteloituihin lajeihin kuuluvia eläimiä pitävien pitopaikkojen lähialueita; sekä

c)

ilman kuorman purkamista tai pysähdyksiä, kunnes kuorma puretaan määränpäänä olevassa pitopaikassa.

3.   Alkuperäisestä pitopaikasta vastaavan toimivaltaisen viranomaisen on nimettävä määränpäänä oleva pitopaikka valvontavyöhykkeeltä tai valvontavyöhykkeelle suuntautuvien siirtojen osalta. Jos toimivaltainen viranomainen ei ole sama kuin määränpäänä olevasta pitopaikasta vastaava toimivaltainen viranomainen, sen on ilmoitettava määränpäänä olevasta pitopaikasta vastaavalle toimivaltaiselle viranomaiselle tällaisesta nimeämisestä.

4.   Alkuperäisestä pitopaikasta vastaavan toimivaltaisen viranomaisen on todennettava, että määränpäänä oleva pitopaikka suostuu nimeämiseen ja ottamaan vastaan kunkin eläinten tai tuotteiden lähetyksen.

5.   Antaessaan luvan valvontavyöhykkeeltä tapahtuville eläinten siirroille toimivaltaisen viranomaisen on seuraavien tekijöiden perusteella varmistettava, että tällaiset siirrot eivät aiheuta luokan A taudin leviämisriskiä:

a)

pitopaikassa pidettäviä eläimiä, mukaan lukien siirrettävät eläimet, koskeva kliininen tutkimus, josta on saatu toivotut tulokset;

b)

tarvittaessa pitopaikassa pidettäviä eläimiä, mukaan lukien siirrettävät eläimet, koskeva laboratoriotutkimus, josta on saatu toivotut tulokset; sekä

c)

edellä 41 artiklassa tarkoitettujen käyntien tulokset, jos ne ovat saatavilla.

6.   Antaessaan luvan valvontavyöhykkeeltä tapahtuville tuotteiden siirroille toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että

a)

tuotteet on koko tuotantoprosessin ja varastoinnin ajan erotettu selvästi tuotteista, jotka eivät kelpaa lähetettäviksi rajoitusvyöhykkeen ulkopuolelle tämän asetuksen nojalla;

b)

tuotteita ei kuljeteta yhdessä sellaisten tuotteiden kanssa, jotka eivät kelpaa lähetettäviksi rajoitusvyöhykkeen ulkopuolelle tämän asetuksen nojalla.

7.   Myöntäessään 1 kohdassa säädettyjä poikkeuksia toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että täydentäviä bioturvaamistoimenpiteitä sovelletaan lastaushetkestä lähtien koko kuljetustoiminnan ajan siihen asti, kun kuorma puretaan nimetyssä määränpäänä olevassa pitopaikassa viranomaisen ohjeiden mukaisesti.

44 artikla

Erityisedellytykset luvan myöntämiseksi luetteloituihin lajeihin kuuluvien pidettävien eläinten siirroille valvontavyöhykkeellä, valvontavyöhykkeeltä ja valvontavyöhykkeelle teurastusta varten

1.   Toimivaltainen viranomainen voi myöntää luvan valvontavyöhykkeeltä peräisin olevien luetteloituihin lajeihin kuuluvien pidettävien eläinten siirtoihin teurastamoon, joka sijaitsee

a)

mahdollisimman lähellä alkuperäistä pitopaikkaa rajoitusvyöhykkeellä; tai

b)

rajoitusvyöhykkeen ulkopuolella mahdollisimman lähellä valvontavyöhykettä, jos eläimiä ei ole mahdollista teurastaa rajoitusvyöhykkeellä, kun on tehty riskinarviointi.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetuista eläimistä saatuun lihaan on sovellettava 49 artiklassa säädettyjä toimenpiteitä.

3.   Toimivaltainen viranomainen voi myöntää luvan valvontavyöhykkeen ulkopuolelta peräisin olevien luetteloituihin lajeihin kuuluvien pidettävien eläinten siirtoihin teurastamoon, joka sijaitsee valvontavyöhykkeellä.

4.   Toimivaltainen viranomainen voi sallia 1, 2 ja 3 kohdan mukaisesti teurastetuista eläimistä saatavien sivutuotteiden käsittelyn ja käytön luokkaan 3 kuuluvana aineksena asetuksen (EY) N:o 1069/2009 mukaisesti sen alueella tai toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevassa eläimistä saatavien sivutuotteiden käsittelyä tai hävittämistä varten hyväksytyssä laitoksessa, jos niiden käsittely tai hävittäminen ei ole mahdollista sen jäsenvaltion alueella sijaitsevassa hyväksytyssä laitoksessa, jossa taudinpurkaus tapahtui.

Jos ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut eläimistä saatavat sivutuotteet siirretään toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevaan laitokseen, määräpaikkana olevan jäsenvaltion ja kauttakulkujäsenvaltion on annettava lupa tällaiseen lähettämiseen, ja määräpaikasta vastaavan toimivaltaisen viranomaisen on annettava lupa kyseisten eläimistä saatavien sivutuotteiden käsittelyyn ja käyttöön luokkaan 3 kuuluvana aineksena asetuksen (EY) N:o 1069/2009 mukaisesti.

45 artikla

Erityisedellytykset luvan myöntämiseksi luetteloituihin lajeihin kuuluvien pidettävien sorkka- ja kavioeläinten tietyille siirroille valvontavyöhykkeellä sijaitsevista pitopaikoista

1.   Toimivaltainen viranomainen voi myöntää luvan luetteloituihin lajeihin kuuluvien pidettävien sorkka- ja kavioeläinten siirtoihin valvontavyöhykkeellä sijaitseville laitumille edellyttäen, että

a)

on kulunut 15 päivää siitä, kun 15 artiklassa tarkoitettu alustava puhdistaminen ja desinfiointi on saatettu loppuun ja hyväksytty; sekä

b)

eläimet eivät ole kosketuksissa muista pitopaikoista peräisin olevien luetteloituihin lajeihin kuuluvien eläinten kanssa.

2.   Toimivaltainen viranomainen voi riskinarvioinnin tekemisen jälkeen myöntää luvan siirtää luetteloituihin lajeihin kuuluvia pidettäviä sorkka- ja kavioeläimiä valvontavyöhykkeellä tai sen ulkopuolella sijaitsevaan pitopaikkaan, joka kuuluu samaan tuotantoketjuun, tuotantosyklin päättämiseksi ennen teurastusta. Jos määränpäänä oleva pitopaikka sijaitsee valvontavyöhykkeen ulkopuolella, toimivaltaisen viranomaisen on sovellettava kyseisessä pitopaikassa 40, 41 ja 42 artiklassa säädettyjä toimenpiteitä niin kauan kuin taudintorjuntatoimenpiteet alkuperäisellä valvontavyöhykkeellä pidetään voimassa 55 artiklan mukaisesti.

46 artikla

Erityisedellytykset luvan myöntämiseksi siipikarjan tietyille siirroille valvontavyöhykkeellä sijaitsevista pitopaikoista

1.   Toimivaltainen viranomainen voi myöntää luvan valvontavyöhykkeeltä peräisin olevien untuvikkojen siirtoihin

a)

samassa jäsenvaltiossa sijaitseviin pitopaikkoihin, kun ne on haudottu munista, jotka ovat peräisin valvontavyöhykkeellä sijaitsevista pitopaikoista, jos

i)

määränpäänä oleva pitopaikka asetetaan viralliseen valvontaan eläinten saapumisen jälkeen; sekä

ii)

rajoitusvyöhykkeen ulkopuolelle siirretyt eläimet pysyvät määränpäänä olevissa pitopaikoissa ainakin 21 päivän ajan;

b)

samassa jäsenvaltiossa sijaitseviin pitopaikkoihin, kun on kyse rajoitusvyöhykkeen ulkopuolelta peräisin olevista munista haudotuista untuvikoista, jos lähettävä hautomo voi varmistaa, että nämä munat eivät ole olleet kosketuksissa mihinkään muihin rajoitusvyöhykkeellä pidettävistä eläimistä saatuihin siitosmuniin tai untuvikkoihin.

2.   Toimivaltainen viranomainen voi myöntää luvan nuorikkojen siirtoihin valvontavyöhykkeellä sijaitsevista pitopaikoista samassa jäsenvaltiossa sijaitseviin pitopaikkoihin, jos

a)

määränpäänä olevassa pitopaikassa ei ole muita luetteloituihin lajeihin kuuluvia pidettäviä eläimiä;

b)

määränpäänä oleva pitopaikka asetetaan viralliseen valvontaan nuorikkojen saapumisen jälkeen; sekä

c)

siipikarjaa pidetään määränpäänä olevassa pitopaikassa vähintään 21 päivää.

47 artikla

Erityisedellytykset luvan myöntämiseksi siitosmunien tietyille siirroille valvontavyöhykkeellä sijaitsevista pitopaikoista ja tällaisiin pitopaikkoihin

1.   Toimivaltainen viranomainen voi myöntää luvan siitosmunien siirtoihin samassa jäsenvaltiossa sijaitsevasta pitopaikasta seuraaviin paikkoihin:

a)

valvontavyöhykkeellä sijaitseva hautomo; tai

b)

valvontavyöhykkeellä sijaitseva pitopaikka, jossa siitosmunista kuoriutuneet untuvikot myös kasvatetaan.

2.   Toimivaltainen viranomainen voi myöntää luvan siitosmunien siirtoihin valvontavyöhykkeellä sijaitsevasta pitopaikasta samassa jäsenvaltiossa sijaitsevaan hautomoon tai samassa jäsenvaltiossa sijaitsevaan pitopaikkaan, jossa siitosmunista kuoriutuneet untuvikot myös kasvatetaan, ainoastaan siinä tapauksessa, että siitosmunat ja niiden pakkaukset desinfioidaan ennen lähettämistä ja näiden munien jäljittäminen voidaan varmistaa.

48 artikla

Erityisedellytykset luvan myöntämiseksi siemennesteen siirroille valvontavyöhykkeellä sijaitsevista sukusolujen ja alkioiden hyväksytyistä pitopaikoista

Toimivaltainen viranomainen voi myöntää luvan sellaisista luetteloituihin lajeihin kuuluvista eläimistä kerätyn siemennesteen siirtoihin, joita pidetään valvontavyöhykkeellä sijaitsevissa sukusolujen ja alkioiden hyväksytyissä pitopaikoissa, lukuun ottamatta hautomoja, sen päivämäärän jälkeen, jona pitopaikan arvioidaan aikaisintaan saaneen tartunnan, edellyttäen että

a)

kaikki kyseiseen luokan A tautiin liittyvät taudintorjuntatoimenpiteet on päätetty valvontavyöhykkeellä 55 artiklan mukaisesti;

b)

kaikille siemennesteen keräysasemalla oleville luetteloituihin lajeihin kuuluville pidettäville eläimille on tehty kliininen tutkimus, ja niistä on otettu näytteet laboratoriotutkimuksia varten, jotta voidaan sulkea pois luokan A taudin esiintyminen siemennesteen keräysasemalla;

c)

luovuttajaeläimelle on tehty toivotuin tuloksin laboratoriotutkimus näytteestä, joka on otettu aikaisintaan seitsemän päivän kuluttua kyseisen taudin osalta liitteessä II vahvistetusta seurantajaksosta laskettuna siitä päivästä, jona siemenneste kerättiin.

49 artikla

Erityisedellytykset luvan myöntämiseksi luetteloituihin lajeihin kuuluvista pidettävistä eläimistä saadun tuoreen lihan ja raakamaidon siirroille valvontavyöhykkeellä sijaitsevista pitopaikoista ja laitoksista

1.   Toimivaltainen viranomainen voi myöntää luvan valvontavyöhykkeellä sijaitsevissa pitopaikoissa pidettävistä luetteloituihin lajeihin kuuluvista eläimistä saadun tuoreen lihan ja raakamaidon siirtoihin, jos

a)

tuore liha tai raakamaito siirretään jalostuslaitokseen, jossa sille tehdään jokin liitteessä VII esitetyistä riskin vähentämiseen tähtäävistä käsittelyistä; tai

b)

tuore liha on saatu siipikarjasta.

2.   Toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että 1 kohdan a alakohdan mukaiset tuoreen lihan ja raakamaidon siirrot täyttävät seuraavat edellytykset:

a)

tuore liha on merkitty liitteen IX mukaisesti, kun se on saatu teurastamossa, ja siinä on tällainen merkki siihen saakka, kun se käsitellään; sekä

b)

käsittely tehdään samalla rajoitusvyöhykkeellä tai mahdollisimman lähellä rajoitusvyöhykettä sijaitsevassa laitoksessa, joka toimii virkaeläinlääkärien valvonnassa.

50 artikla

Erityisedellytykset luvan myöntämiseksi ihmisravinnoksi tarkoitettujen munien siirroille valvontavyöhykkeellä sijaitsevista pitopaikoista ja laitoksista

1.   Toimivaltainen viranomainen voi myöntää luvan ihmisravinnoksi tarkoitettujen munien siirtoihin valvontavyöhykkeellä sijaitsevista pitopaikoista ja laitoksista samassa jäsenvaltiossa sijaitsevaan pakkaamoon edellyttäen, että ne on pakattu

a)

kertakäyttöpakkaukseen; tai

b)

pakkaukseen, joka voidaan puhdistaa ja desinfioida siten, että luokan A taudin aiheuttaja tuhotaan.

2.   Toimivaltainen viranomainen voi myöntää luvan valvontavyöhykkeellä sijaitsevista pitopaikoista ja laitoksista peräisin olevien ihmisravinnoksi tarkoitettujen munien siirtoihin samassa jäsenvaltiossa sijaitsevaan munatuotteita valmistavaan laitokseen, jos

a)

munatuotteita valmistava laitos on asetuksen (EY) N:o 853/2004 liitteessä III olevan X jakson II luvun mukainen; sekä

b)

munat siirretään munatuotteita valmistavaan laitokseen käsiteltäviksi asetuksen (EY) N:o 852/2004 liitteessä II olevan XI luvun mukaisesti.

51 artikla

Erityisedellytykset luvan myöntämiseksi lannan, mukaan lukien kuivikkeet ja käytetyt pehkut, siirroille valvontavyöhykkeellä sijaitsevista pitopaikoista

Toimivaltainen viranomainen voi myöntää luvan lannan, mukaan lukien kuivikkeet ja käytetyt pehkut, siirroille valvontavyöhykkeellä sijaitsevista pitopaikoista

a)

ilman käsittelyä samalla valvontavyöhykkeellä sijaitsevalle kaatopaikalle, jolle toimivaltainen viranomainen on aiemmin antanut luvan tähän tarkoitukseen; tai

b)

käsittelyn jälkeen kyseisen jäsenvaltion alueella sijaitsevalle kaatopaikalle, jolle toimivaltainen viranomainen on aiemmin antanut luvan tähän tarkoitukseen.

52 artikla

Erityisedellytykset luvan myöntämiseksi kasviperäisten rehuaineiden ja olkien siirroille valvontavyöhykkeeltä

Toimivaltainen viranomainen voi myöntää luvan valvontavyöhykkeellä tuotettujen kasviperäisten rehuaineiden tai olkien siirtoihin edellyttäen, että kyseiset rehuaineet tai oljet

a)

on tuotettu paikoissa, joissa ei pidetä luetteloituihin lajeihin kuuluvia eläimiä – muut kuin rehun jalostuslaitokset;

b)

on tuotettu rehun jalostuslaitoksissa, joissa ei pidetä luetteloituihin lajeihin kuuluvia eläimiä, ja raaka kasviaines on peräisin

i)

a alakohdassa tarkoitetuista paikoista; tai

ii)

valvontavyöhykkeen ulkopuolelta;

c)

on tarkoitettu käytettäväksi valvontavyöhykkeellä;

d)

on läpikäynyt vähintään yhden liitteessä VIII esitetyistä riskin vähentämiseen tähtäävistä käsittelyistä.

53 artikla

Erityisedellytykset luvan myöntämiseksi luetteloituihin lajeihin kuuluvien pidettävien eläinten ja tuotteiden siirroille hyväksyttyyn laitokseen

1.   Toimivaltainen viranomainen voi myöntää luvan luetteloituihin lajeihin kuuluvien pidettävien eläinten siirtoihin valvontavyöhykkeellä sijaitsevista pitopaikoista laitokseen, joka on hyväksytty eläimistä saatavien sivutuotteiden käsittelyä tai hävittämistä varten ja jossa

a)

pidettävät eläimet lopetetaan viipymättä; sekä

b)

tästä syntyvät eläimistä saatavat sivutuotteet hävitetään asetuksen (EY) N:o 1069/2009 mukaisesti.

2.   Toimivaltainen viranomainen voi myöntää luvan valvontavyöhykkeellä sijaitsevista pitopaikoista ja muista paikoista peräisin olevien tuotteiden siirtoihin laitokseen, joka on hyväksytty eläimistä saatavien sivutuotteiden käsittelyä tai hävittämistä varten ja jossa ne hävitetään tai käsitellään asetuksen (EY) N:o 1069/2009 mukaisesti.

54 artikla

Toimenpiteet, joita on sovellettava elintarvike- ja rehualan yrityksissä, rajatarkastusasemilla, sivutuotealan laitoksissa tai muissa merkityksellisissä paikoissa valvontavyöhykkeellä, kuljetusvälineet mukaan lukien

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on sovellettava 40 artiklassa ja 42–53 artiklassa tarkoitettuja asiaankuuluvia toimenpiteitä elintarvike- ja rehualan yrityksissä, rajatarkastusasemilla, sivutuotealan laitoksissa tai muissa merkityksellisissä paikoissa valvontavyöhykkeellä, kuljetusvälineet mukaan lukien.

2.   Toimivaltainen viranomainen voi 1 kohdassa tarkoitetuissa laitoksissa ja paikoissa soveltaa kulloiseenkin tilanteeseen mukautettuja lisätoimenpiteitä, jotta estetään luokan A taudin leviäminen valvontavyöhykkeellä ja sen ulkopuolelle.

55 artikla

Taudintorjuntatoimenpiteiden kesto valvontavyöhykkeellä

1.   Toimivaltainen viranomainen voi päättää valvontavyöhykkeellä tämän luvun 1 ja 3 jakson mukaisesti sovelletut taudintorjuntatoimenpiteet ainoastaan, jos liitteessä XI vahvistettu ajanjakso on kulunut umpeen ja seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)

39 artiklassa säädetyt vaatimukset ovat täyttyneet suojavyöhykkeellä; sekä

b)

virkaeläinlääkärit ovat tehneet 41 artiklan mukaisesti käyntejä edustavaan määrään pitopaikkoja, joissa pidetään luetteloituihin lajeihin kuuluvia eläimiä, ja niistä on saatu toivotut tulokset.

2.   Jos kyseistä luokan A tautia levittää asetuksen (EU) 2018/1882 mukainen luetteloitu tartunnanlevittäjä, toimivaltainen viranomainen voi

a)

vahvistaa toimenpiteiden keston valvontavyöhykkeellä tapauskohtaisesti ottaen huomioon kaikki tekijät, jotka vaikuttavat taudin leviämisriskiin; sekä

b)

säätää sentinellieläinten käyttöön ottamisesta.

4 jakso

Rajoitusvyöhykkeellä sovellettavat poikkeukset uusien taudinpurkausten ilmetessä

56 artikla

Poikkeukset eläinten siirtokieltoihin rajoitusvyöhykkeillä silloin, kun voimassa on rajoitustoimenpiteitä

1.   Jos 27 ja 42 artiklassa säädettyjä eläinten siirtokieltoja pidetään voimassa liitteessä XI vahvistetun ajanjakson jälkeen luokkaan A kuuluvan taudin uusien taudinpurkausten virallisen vahvistamisen vuoksi, toimivaltainen viranomainen voi poikkeuksellisissa olosuhteissa myöntää luvan luetteloituihin lajeihin kuuluvien pidettävien eläinten siirtoon rajoitusvyöhykkeellä sijaitsevasta pitopaikasta tapauksissa, joihin ei sovelleta 27 artiklassa ja 42 artiklassa säädettyjä poikkeuksia, jos

a)

toimija on jättänyt kyseisen luvan saamiseksi perustellun hakemuksen;

b)

tällaisten siirtojen hyväksymisestä johtuvat riskit on arvioitu ennen luvan myöntämistä, ja arvioinnin perusteella on käynyt ilmi, että luokan A taudin leviämisriski on vähäinen;

c)

virkaeläinlääkärit ovat tehneet kliinisiä tutkimuksia ja keränneet näytteitä laboratoriotutkimuksia varten luetteloituihin lajeihin kuuluvista – myös siirrettävistä – eläimistä, ja niistä on saatu toivotut tulokset.

2.   Jos eläinten siirroille myönnetään lupa 1 kohdan mukaisesti, toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että kuljetus täyttää 24 artiklassa säädetyt vaatimukset.

III LUKU

Uusien maaeläinten hankinta rajoitusvyöhykkeillä sijaitseviin pitopaikkoihin

57 artikla

Edellytykset luvan myöntämiseksi uusien eläinten hankintaan tartunnan saaneisiin pitopaikkoihin

1.   Toimivaltainen viranomainen saa myöntää luvan uusien eläinten hankintaan tartunnan saaneeseen pitopaikkaan ainoastaan, jos seuraavat vaatimukset täyttyvät:

a)

lopullinen puhdistaminen ja desinfiointi sekä tarvittaessa hyönteisten ja jyrsijöiden torjunta on

i)

suoritettu liitteessä IV olevassa A ja C kohdassa vahvistettujen menettelyiden mukaisesti käyttäen asianmukaisia biosidivalmisteita kyseisen luokan A taudin aiheuttajan tuhoamisen varmistamiseksi; sekä

ii)

dokumentoitu riittävällä tavalla;

b)

kyseisen taudin osalta liitteessä II vahvistettu seurantajakso laskettuna siitä päivästä, jona a alakohdassa säädetty lopullinen puhdistaminen ja desinfiointi on suoritettu, on kulunut umpeen.

2.   Toimivaltaisen viranomaisen on valvottava, että lopullinen puhdistaminen ja desinfiointi ja tarvittaessa hyönteisten ja jyrsijöiden torjunta tartunnan saaneessa pitopaikassa suoritetaan 1 kohdan a alakohdan vaatimusten mukaisesti.

3.   Toimivaltainen viranomainen ei saa sallia luetteloituihin lajeihin kuuluvien pidettävien eläinten pääsyä laitumelle aikana, jona se katsotaan saastuneeksi; tämä ajanjakso vahvistetaan riskinarvioinnin tekemisen jälkeen.

4.   Jos 1 kohdassa tarkoitettua lopullista puhdistamista ja desinfiointia ja tarvittaessa hyönteisten ja jyrsijöiden torjuntaa ei ole asianmukaisesti perustelluista syistä kokonaan suoritettu tartunnan saaneessa pitopaikassa, toimivaltainen viranomainen voi antaa luvan uusien eläinten hankintaan 1 kohdasta poiketen edellyttäen, että

a)

on kulunut vähintään 3 kuukautta siitä, kun 15 artiklassa tarkoitettu alustava puhdistaminen ja desinfiointi on suoritettu; sekä

b)

toimivaltainen viranomainen on ennen luvan myöntämistä arvioinut tästä luvasta johtuvat riskit, ja arvioinnista ilmenee, että luokan A taudin leviämisriski on vähäinen.

58 artikla

Poikkeus 55 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetystä vaatimuksesta

Jos luokan A taudin taudinpurkaus vahvistetaan virallisesti elintarvike- ja rehualan yrityksissä, keräyskeskuksissa, rajatarkastusasemilla, sivutuotealan laitoksissa tai muussa merkityksellisessä paikassa, kuljetusvälineet mukaan lukien, toimivaltainen viranomainen voi myöntää luvan uusien luetteloituihin lajeihin kuuluvien pidettävien eläinten tuomiseen teurastamista, kokoamista, tarkastusta tai kuljetusta varten 24 tunnin kuluttua siitä, kun on saatettu päätökseen

a)

12, 14, 15, 17 ja 18 artiklassa ja 57 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetut toimenpiteet; sekä

b)

toimivaltaisen viranomaisen kulloiseenkin tilanteeseen mukauttamat mahdolliset lisätoimenpiteet.

59 artikla

Uusien luetteloituihin lajeihin kuuluvien pidettävien eläinten hankintaa tartunnan saaneeseen pitopaikkaan koskevat vaatimukset

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on valvottava, että uusien luetteloituihin lajeihin kuuluvien pidettävien eläinten hankinnassa tartunnan saaneeseen pitopaikkaan noudatetaan tämän artiklan säännöksiä.

2.   Uusien luetteloituihin lajeihin kuuluvien pidettävien eläinten, jotka on tarkoitus hankkia pitopaikkaan, on täytettävä seuraavat vaatimukset:

a)

ne eivät ole peräisin pitopaikasta, johon sovelletaan III luvussa säädettyjä rajoituksia; sekä

b)

niistä on otettu näytteitä laboratoriotutkimusta varten taudin esiintymisen poissulkemiseksi, ja siitä on saatu toivotut tulokset, ennen niiden tuomista pitopaikkaan.

3.   Edellä olevaa 2 kohdan b alakohtaa sovellettaessa näytteet on otettava

a)

edustavasta määrästä kaikista pitopaikkaan tuotavista eläimistä, jos ne kaikki tuodaan samanaikaisesti ja samasta alkuperäisestä pitopaikasta; tai

b)

edustavasta määrästä eläimiä kustakin lähetyksestä, jos eläimet on tarkoitus tuoda eri aikaan tai useista alkuperäisistä pitopaikoista.

Jos kyseessä ovat untuvikot, toimivaltainen viranomainen voi päättää olla suorittamatta 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettua näytteenottoa laboratoriotutkimusta varten.

4.   Uudet luetteloituihin lajeihin kuuluvat pidettävät eläimet, jotka on tarkoitus hankkia pitopaikkaan, on tuotava pitopaikkoihin seuraavasti:

a)

kaikkiin tartunnan saaneen pitopaikan epidemiologisiin yksikköihin ja rakennuksiin;

b)

mieluiten samanaikaisesti tai kyseisen taudin osalta liitteessä II vahvistetun seurantajakson aikana laskettuna siitä päivästä, jona ensimmäinen eläin tuotiin; tai

c)

kun on kyse ulkotiloissa tapahtuvaan tuotantoon perustuvista pitopaikoista tai kun a alakohdassa säädetyn vaatimuksen täyttäminen ei onnistu käytännössä, käyttämällä sentinellieläimiä, joista on otettu näytteet laboratoriotutkimuksia varten kyseisen luokan A taudin osalta eikä tautia ole osoitettu ennen kuin ne tuotiin pitopaikkaan.

5.   Virkaeläinlääkärien on käytävä tartunnan saaneessa pitopaikassa ainakin kyseisen taudin osalta liitteessä II vahvistetun seurantajakson viimeisenä päivänä laskettuna siitä päivästä, jona eläimet sijoitettiin pitopaikkaan, ja joka tapauksessa ennen kuin 30 päivää on kulunut kyseisestä päivästä, ja suoritettava vähintään

a)

asiakirjatarkastukset, mukaan lukien tuotanto-, terveys- ja jäljitettävyystietoja koskeva analyysi;

b)

luetteloituihin lajeihin kuuluvien pidettävien eläinten kliininen tutkimus; sekä

c)

näytteiden kerääminen eläimistä laboratoriotutkimusta varten kyseisen luokan A taudin esiintymisen vahvistamiseksi tai poissulkemiseksi.

6.   Pitopaikkaan saapuvien tai sieltä lähtevien henkilöiden on noudatettava asianmukaisia bioturvaamistoimenpiteitä, joiden tarkoituksena on estää kyseisen luokan A taudin leviäminen.

7.   Luetteloituihin lajeihin kuuluvia pidettäviä eläimiä voidaan viedä pois pitopaikasta ainoastaan toimivaltaisen viranomaisen luvalla ja vasta sen jälkeen, kun 5 kohdan c alakohdassa tarkoitetusta laboratoriotutkimuksesta on saatu toivotut tulokset.

8.   Siitä päivästä alkaen, jona eläimet on sijoitettu pitopaikkaan, 61 artiklan mukaiseen uusien eläinten hankinnan päättymiseen saakka toimijan on

a)

pidettävä ajan tasalla kirjaukset luetteloituihin lajeihin kuuluvien pidettävien eläinten terveyttä ja tuotantoa koskevista tiedoista; sekä

b)

ilmoitettava välittömästi toimivaltaiselle viranomaiselle tuotantotietojen merkittävistä muutoksista ja muista poikkeavuuksista.

9.   Jos toimivaltaiselle viranomaiselle ilmoitetaan kyseiseen luokan A tautiin liittyvästä epätavallisesta kuolleisuudesta tai taudin kliinisistä merkeistä 8 kohdassa tarkoitetun ajanjakson kuluessa, virkaeläinlääkärien on kerättävä viipymättä näytteitä laboratoriotutkimusta varten kyseisen luokan A taudin esiintymisen poissulkemiseksi.

10.   Toimivaltainen viranomainen voi vapauttaa suljetut pitopaikat yhdestä tai useammasta 1–9 kohdassa vahvistetusta säännöksestä arvioituaan kyseisestä vapautuksesta johtuvat riskit, ja jos arviointi osoittaa, että luokan A taudin leviämisriski on vähäinen.

60 artikla

Uusien eläinten hankintaa tartunnan saaneisiin pitopaikkoihin koskevat lisävaatimukset

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on sallittava, että tartunnan saaneeseen pitopaikkaan hankitaan muita kuin luetteloituihin lajeihin kuuluvia pidettäviä eläimiä ottaen huomioon kyseisen luokan A taudin leviämisriski ja tartunnanlevittäjien pysyvyyden riski.

2.   Toimivaltainen viranomainen voi soveltaa joitakin tai kaikkia 57 ja 59 artiklassa säädettyjä säännöksiä, jos 7 ja 9 artiklan 4 kohdassa säädettyä ennaltaehkäisevää lopettamista sovelletaan.

61 artikla

Uusien eläinten hankinnan saattaminen päätökseen tartunnan saaneessa pitopaikassa ja taudintorjuntatoimenpiteiden päättäminen tartunnan saaneessa pitopaikassa

1.   Uusien eläinten hankinta tartunnan saaneeseen pitopaikkaan katsotaan päättyneeksi silloin, kun 57 ja 59 artiklassa ja tarvittaessa 60 artiklassa säädetyt toimenpiteet on saatettu onnistuneesti päätökseen.

2.   Toimivaltaisen viranomaisen on päätettävä kaikki tartunnan saaneessa pitopaikassa tämän asetuksen mukaisesti sovellettavat taudintorjuntatoimenpiteet silloin, kun uusien eläinten hankinta katsotaan päättyneeksi 1 kohdan mukaisesti.

IV LUKU

Luetteloituihin lajeihin kuuluvia luonnonvaraisia eläimiä koskevat taudintorjuntatoimenpiteet

62 artikla

Toimenpiteet epäiltäessä luokan A tautia luetteloituihin lajeihin kuuluvissa luonnonvaraisissa eläimissä

1.   Epäiltäessä luokan A tautia luetteloituihin lajeihin kuuluvissa luonnonvaraisissa eläimissä delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 9 artiklan 1, 3 ja 4 kohdan mukaisesti toimivaltaisen viranomaisen on suoritettava välittömästi tutkimus epäillyn luetteloidun taudin esiintymisen vahvistamiseksi tai poissulkemiseksi.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun tutkimuksen kuluessa toimivaltaisen viranomaisen on ainakin järjestettävä post mortem -tutkimukset ja kerättävä ammutuista tai kuolleena löydetyistä luetteloituihin lajeihin kuuluvista luonnonvaraisista eläimistä näytteitä laboratoriotutkimusta varten, jotta luokan A taudin esiintyminen voidaan vahvistaa tai sulkea pois.

3.   Kun kyseessä ovat kuolleiden – niin lopetettujen kuin kuolleina löydettyjen – luonnonvaraisten eläinten ruhot, joissa epäillään kyseistä luokan A tautia, toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että

a)

kuolleiden luonnonvaraisten eläinten kokoruhot tai ruhonosat hävitetään tai käsitellään asetuksen (EY) N:o 1069/2009 mukaisesti; sekä

b)

aina, kun se on mahdollista, kaikki materiaali tai aine, joka todennäköisesti on saastunut jouduttuaan kosketuksiin kuolleiden luonnonvaraisten eläinten ruhojen tai näistä eläimistä saatujen sivutuotteiden kanssa, puhdistetaan ja desinfioidaan tai hävitetään virkaeläinlääkärien ohjeiden mukaisesti ja näiden valvonnassa.

63 artikla

Toimenpiteet luokan A taudin puhjetessa luetteloituihin lajeihin kuuluvissa luonnonvaraisissa eläimissä

1.   Kun luokan A taudin puhkeaminen luetteloituihin lajeihin kuuluvissa luonnonvaraisissa eläimissä vahvistetaan virallisesti delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 9 artiklan 2, 3 ja 4 kohdan mukaisesti, toimivaltainen viranomainen voi seuraavien perusteella määrittää tartuntavyöhykkeen, jotta estetään taudin leviäminen edelleen:

a)

tautiprofiili;

b)

luetteloituihin lajeihin kuuluvien luonnonvaraisten eläinten arvioitu populaatio;

c)

riskitekijät, jotka vaikuttavat kyseisen luokan A taudin leviämiseen, erityisesti riski luokan A taudin kulkeutumisesta luetteloituihin lajeihin kuuluvia eläimiä pitäviin pitopaikkoihin;

d)

näytteenoton tulokset; sekä

e)

muut asian kannalta merkitykselliset tekijät.

2.   Kun kyseessä ovat – niin lopetettujen kuin kuolleina löydettyjen – luonnonvaraisten eläinten ruhot, joissa kyseinen luokan A tauti on vahvistettu, toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että

a)

kuolleiden luonnonvaraisten eläinten kokoruhot tai ruhonosat hävitetään tai käsitellään asetuksen (EY) N:o 1069/2009 mukaisesti; sekä

b)

aina, kun se on mahdollista, kaikki materiaali tai aine, joka todennäköisesti on saastunut jouduttuaan kosketuksiin kuolleiden luonnonvaraisten eläinten ruhojen tai näistä eläimistä saatujen sivutuotteiden kanssa, puhdistetaan ja desinfioidaan tai hävitetään virkaeläinlääkärien ohjeiden mukaisesti ja näiden valvonnassa.

3.   Toimivaltainen viranomainen voi mukauttaa alkuperäisen tartuntavyöhykkeen rajoja,

a)

jotta kyseisen luokan A taudin leviämistä edelleen voidaan torjua; sekä

b)

jos luonnonvaraisissa eläimissä vahvistetaan uusia luokan A taudin purkauksia.

4.   Toimivaltaisen viranomaisen on välittömästi ilmoitettava toimijoille, kliinisille eläinlääkäreille, metsästäjille, muille asiaankuuluville toimivaltaisille viranomaisille ja kaikille muille luonnollisille henkilöille tai oikeushenkilöille, joita asia koskee, taudin puhkeamisesta ja toteutetuista torjuntatoimenpiteistä.

64 artikla

Tartuntavyöhykkeellä sovellettavat toimenpiteet

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on 63 artiklan mukaisesti määritetyllä tartuntavyöhykkeellä järjestettävä ammuttujen tai kuolleena löydettyjen luetteloituihin lajeihin kuuluvien luonnonvaraisten eläinten post mortem -tutkimukset, tarvittaessa myös näytteenotto laboratoriotutkimusta varten.

2.   Toimivaltaisen viranomaisen on tartuntavyöhykkeellä vähintään

a)

toteutettava riskinvähentämistoimenpiteet ja vahvistetut bioturvaamistoimenpiteet, jotta estetään luokan A taudin leviäminen tartunnan saaneista eläimistä ja tartuntavyöhykkeeltä eläimiin, jotka eivät ole saaneet tartuntaa, tai ihmisiin;

b)

kiellettävä luetteloituihin lajeihin kuuluvien luonnonvaraisten eläinten ja niistä saatavien eläinperäisten tuotteiden siirrot siten kuin komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2020/688 (16) säädetään; sekä

c)

varmistettava, että kaikki – niin lopetettujen kuin kuolleina löydettyjen – luetteloituihin lajeihin kuuluvien kuolleiden luonnonvaraisten eläinten ruhot tai ruhonosat hävitetään tai käsitellään asetuksen (EY) N:o 1069/2009 mukaisesti.

65 artikla

Tartuntavyöhykkeellä sovellettavat lisätoimenpiteet

Jotta vältetään luokan A taudin leviäminen, toimivaltainen viranomainen voi tartuntavyöhykkeellä

a)

säännellä luetteloituihin lajeihin kuuluvien pidettävien eläinten siirtoja;

b)

säännellä metsästystoimintaa ja muuta ulkona tapahtuvaa toimintaa;

c)

rajoittaa luetteloituihin lajeihin kuuluvien luonnonvaraisten eläinten ruokintaa; sekä

d)

laatia ja toteuttaa luokan A taudin hävittämistä luetteloituihin lajeihin kuuluvissa luonnonvaraisissa eläimissä koskevan suunnitelman, jos epidemiologinen tilanne niin vaatii.

66 artikla

Toiminnallinen asiantuntijaryhmä

Jos luetteloituihin lajeihin kuuluvissa luonnonvaraisissa eläimissä on vahvistettu virallisesti luokan A taudin puhkeaminen ja jos toimivaltainen viranomainen määrittää tartuntavyöhykkeen 63 artiklan mukaisesti, toimivaltaisen viranomaisen on perustettava asetuksen (EU) 2016/429 43 artiklassa tarkoitettu toiminnallinen asiantuntijaryhmä avustamaan toimivaltaista viranomaista seuraavissa tehtävissä:

a)

epidemiologisen tilanteen ja sen kehittymisen arviointi;

b)

tartuntavyöhykkeen määrittely;

c)

tartuntavyöhykkeellä tämän luvun mukaisesti sovellettavien aiheellisten toimenpiteiden ja niiden keston vahvistaminen; sekä

d)

hävittämissuunnitelman laatiminen tarvittaessa.

67 artikla

Toimenpiteiden kesto tartuntavyöhykkeellä

Toimivaltaisen viranomaisen on pidettävä tartuntavyöhykkeellä tämän luvun mukaisesti sovellettavat toimenpiteet voimassa siihen asti, kun epidemiologiset tiedot osoittavat, että kyseinen luonnonvarainen populaatio ei enää aiheuta riskiä luokan A taudin kulkeutumisesta luetteloituihin lajeihin kuuluvia eläimiä pitäviin pitopaikkoihin, ja kun toiminnallinen asiantuntijaryhmä suosittelee toimenpiteiden päättämistä.

V LUKU

Luokan b ja c tauteja koskevat taudintorjuntatoimenpiteet maaeläinten osalta

68 artikla

Alustavat taudintorjuntatoimenpiteet, joita on sovellettava, kun toimivaltainen viranomainen epäilee luokan B tai C taudin esiintymistä jäsenvaltioissa tai vyöhykkeillä, joille on myönnetty taudista vapaa asema

Epäiltäessä luokan B tai C tautia delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 9 artiklan 1, 3 tai 4 kohdan mukaisesti jäsenvaltioissa tai vyöhykkeillä, joille on myönnetty taudista vapaa asema asetuksen (EU) 2016/429 36 artiklan 4 kohdan tai delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 84 artiklan 1 kohdan nojalla, toimivaltaisen viranomaisen on sovellettava toimenpiteitä, joista säädetään

a)

delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 21, 22 ja 23 artiklassa, kun kyseessä on Brucella abortus-, B. melitensis-, B. suis -tartunta, Mycobacterium tuberculosis complex -tartunta, nautojen tarttuva leukoosi, naudan tarttuva rinotrakeiitti / tarttuva pustulaarinen vulvovaginiitti, Aujeszkyn tautiviruksen aiheuttama tartunta tai naudan virusripuli;

b)

delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 35 artiklassa, kun kyseessä on raivotautiviruksen aiheuttama tartunta; sekä

c)

delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 41 artiklassa, kun kyseessä on sinikieliviruksen aiheuttama tartunta (serotyypit 1–24).

69 artikla

Taudintorjuntatoimenpiteet, joita on sovellettava, kun luokan B tai C tauti vahvistetaan

Kun luokan B tai C tauti vahvistetaan delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 9 artiklan 2 kohdan mukaisesti jäsenvaltioissa tai vyöhykkeillä, joille on myönnetty taudista vapaa asema asetuksen (EU) 2016/429 36 artiklan 4 kohdan tai delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 84 artiklan 1 kohdan mukaisesti, toimivaltaisen viranomaisen on sovellettava toimenpiteitä, joista säädetään

a)

delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 24–31 artiklassa, kun kyseessä on Brucella abortus-, B. melitensis-, B. suis -tartunta, Mycobacterium tuberculosis complex -tartunta, nautojen tarttuva leukoosi, naudan tarttuva rinotrakeiitti / tarttuva pustulaarinen vulvovaginiitti, Aujeszkyn tautiviruksen aiheuttama tartunta tai naudan virusripuli;

b)

delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 36 artiklassa, kun kyseessä on raivotautiviruksen aiheuttama tartunta; sekä

c)

delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 42 artiklassa, kun kyseessä on sinikieliviruksen aiheuttama tartunta (serotyypit 1–24).

III OSA

VESIELÄIMET

I LUKU

Luokan a tauteja koskevat taudintorjuntatoimenpiteet vesiviljelyeläinten osalta

1 jakso

Alustavat taudintorjuntatoimenpiteet epäiltäessä luokan A tautia vesiviljelyeläimissä

70 artikla

Toimijoiden velvoitteet epäiltäessä luokan A tautia pitopaikkojen vesiviljelyeläimissä

Epäiltäessä luokan A tautia luetteloituihin lajeihin kuuluvissa vesiviljelyeläimissä toimijoiden on toteutettava seuraavat taudintorjuntatoimenpiteet, jotta estetään luokan A taudin leviäminen niiden vastuulla olevista tartunnan saaneista eläimistä ja vesiviljelypitopaikoista muihin vesieläimiin, jotka eivät ole saaneet tartuntaa, siihen saakka, kun toimivaltainen viranomainen sulkee luokan A taudin esiintymisen pois:

a)

eristetään, jos se on teknisesti mahdollista, kaikki sellaisessa pitopaikassa olevat vesiviljelyeläimet, jossa epäillään luokan A taudin tartuntaa;

b)

estetään vesiviljelyeläinten siirrot pitopaikkaan ja sieltä pois;

c)

pidetään kirjaa kaikista käynneistä ja pitopaikkaan ja sieltä pois suuntautuvista siirroista;

d)

säilytetään kaikki sellaiset tuotteet, laitteet, materiaalit tai aineet, jotka ovat todennäköisesti luokan A tautien saastuttamia ja jotka todennäköisesti levittävät näitä tauteja, eristettyinä ja mahdollisuuksien mukaan tartunnanlevittäjiltä ja muilta vesieläimiltä suojattuina;

e)

toteutetaan asianmukaiset bioturvaamistoimenpiteet, jotta vältetään luokan A taudin leviäminen;

f)

toimitetaan toimivaltaiselle viranomaiselle tämän pyynnöstä kaikki asiaankuuluvat tiedot luokan A taudista; sekä

g)

noudatetaan kaikkia toimivaltaisen viranomaisen luokan A taudin torjunnasta asetuksen (EU) 2016/429 ja tämän asetuksen mukaisesti antamia ohjeita.

71 artikla

Toimivaltaisen viranomaisen suorittama tutkimus epäiltäessä luokan A tautia jonkin pitopaikan vesiviljelyeläimissä

1.   Epäiltäessä luokan A tautia vesiviljelyeläimissä jossakin pitopaikassa delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 9 artiklan 1, 3 ja 4 kohdan mukaisesti toimivaltaisen viranomaisen on suoritettava välittömästi tutkimus epäillyn luetteloidun taudin esiintymisen vahvistamiseksi tai poissulkemiseksi.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun tutkimuksen aikana toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että virkaeläinlääkärit suorittavat ainakin

a)

vesiviljelyeläinten kliiniset tutkimukset; sekä

b)

näytteiden keruun laboratoriotutkimusta varten.

72 artikla

Alustavat rajoitus- ja bioturvaamistoimenpiteet, joita on sovellettava epäiltäessä luokan A tautia vesiviljelyeläimissä

1.   Epäiltäessä luokan A tautia pitopaikassa toimivaltaisen viranomaisen on asetettava pitopaikka viralliseen seurantaan ja määrättävä välittömästi seuraavat alustavat rajoitus- ja bioturvaamistoimenpiteet, jotta estetään luokan A taudin leviäminen tartunnan saaneista vesiviljelyeläimistä ja pitopaikasta vesieläimiin, jotka eivät ole saaneet tartuntaa:

a)

kielletään vesiviljelyeläinten siirrot pitopaikkaan ja sieltä pois;

b)

kielletään ajoneuvojen ja laitteiden muut kuin välttämättömät siirrot pitopaikasta;

c)

kielletään vesiviljelyeläinten teurastaminen ihmisravinnoksi;

d)

määrätään kaikki vesiviljelyeläimet eristettäviksi, jos se on teknisesti mahdollista ja katsotaan tarpeelliseksi; sekä

e)

toteutetaan asianmukaiset toimet ja toimenpiteet lintujen ja muiden petoeläinten torjumiseksi, kun se on käytännössä mahdollista.

2.   Toimivaltainen viranomainen voi määrätä luetteloitujen lajien ennaltaehkäisevän lopettamisen tartunnan saaneessa pitopaikassa, jossa epäillään luokan A tautia, edellyttäen, että kaikki tarvittavat bioturvaamistoimenpiteet ja muut riskinvähentämistoimenpiteet toteutetaan sen estämiseksi, ettei luokan A tauti leviä pitopaikasta.

3.   Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 1069/2009 10 artiklan i alakohdassa säädetään, ja kun on tehty riskinarviointi, toimivaltaisen viranomaisen on myönnettävä lupa vesiviljelyeläinten siirroille yksinomaan niiden välitöntä lopettamista varten vesieläinten taudintorjuntaan soveltuvassa elintarvikelaitoksessa tai laitoksessa, joka on hyväksytty käsittelemään tai hävittämään luokkaan 1 tai 2 kuuluvia eläimistä saatavia sivutuotteita mainitun asetuksen mukaisesti. Lupa voidaan myöntää ainoastaan, jos tarvittavat bioturvaamistoimenpiteet ja muut riskinvähentämistoimenpiteet toteutetaan luokan A taudin leviämisen estämiseksi.

4.   Kaikki kuolleista tai tämän artiklan mukaisesti lopetetuista vesiviljelyeläimistä saatavat sivutuotteet, mukaan lukien nilviäisten kuorissa oleva liha, on asetuksen (EY) N:o 1069/2009 10 artiklan i alakohdan säännöksistä poiketen käsiteltävä tai hävitettävä kyseisen asetuksen mukaisesti luokkaan 1 tai luokkaan 2 kuuluvana aineksena, jotta varmistetaan, että asianomainen taudinaiheuttaja on inaktivoitu, ja jotta estetään taudin tarttuminen muihin vesieläimiin.

73 artikla

Luettelo ja tietojen analyysi epäiltäessä luokan A tautia vesiviljelyeläimissä

1.   Epäiltäessä luokan A tautia toimivaltaisen viranomaisen tehtävänä on määrätä ja todentaa, että sellaisten pitopaikkojen toimijat, joissa epäillään esiintyvän luokan A tautia, laativat viipymättä seuraavista seikoista ajantasaisen luettelon ja pitävät sitä yllä:

a)

kaikkien pitopaikassa pidettävien vesiviljelyeläinten lajit, luokat ja määrät (lukumäärä, volyymi tai paino);

b)

sellaiset tuotteet, materiaalit tai aineet, jotka ovat todennäköisesti luokan A taudin saastuttamia tai jotka todennäköisesti levittävät tätä tautia; sekä

c)

päivittäin kirjattu kuolleisuus kussakin pitopaikan epidemiologisessa yksikössä.

2.   Virkaeläinlääkärien on asetuksen (EU) 2016/429 57 artiklassa tarkoitetun ja pitopaikoissa, joissa tautia epäillään esiintyvän, tehdyn epidemiologisen selvityksen yhteydessä analysoitava vähintään asetuksen (EU) 2016/429 186 artiklan 1 kohdassa luetellut tiedot.

74 artikla

Taudintorjuntatoimenpiteiden laajentaminen muihin pitopaikkoihin epäiltäessä luokan A tautia

Toimivaltaisen viranomaisen on luokan A taudin leviämisen estämiseksi suoritettava 71 artiklassa säädetty tutkimus ja laajennettava riskinarvioinnin tekemisen jälkeen 72 ja 73 artiklassa säädetyt asiaa koskevat toimenpiteet koskemaan seuraavia:

a)

pitopaikat, jotka sijaitsevat samassa lokerossa kuin pitopaikka, jossa tautia epäillään, tai joilla etäisyyden tai hydrodynaamisten tai topografisen olosuhteiden vuoksi on kohonnut riski saada kyseinen taudinaiheuttaja pitopaikasta, jossa tautia epäillään;

b)

muu kuin a alakohdassa tarkoitettu pitopaikka, jolla on suora epidemiologinen yhteys pitopaikkaan, jossa tautia epäillään.

75 artikla

Väliaikaiset rajoitusvyöhykkeet pitopaikan ympärillä

Toimivaltainen viranomainen voi perustaa väliaikaisen rajoitusvyöhykkeen sellaisen pitopaikan ympärille, jossa epäillään esiintyvän luokan A tautia ja jossa sovelletaan 72 ja 73 artiklassa tarkoitettuja alustavia taudintorjuntatoimenpiteitä, ottaen huomioon seuraavat seikat:

a)

pitopaikan sijainti alueella, jolla on muita luetteloituihin lajeihin kuuluvia vesiviljelyeläimiä pitäviä pitopaikkoja, joissa luokan A tautia epäillään;

b)

eläinten siirrot sellaisen pitopaikan läheisyydessä, jossa tautia epäillään;

c)

77 artiklan nojalla tehtävän luokan A taudin vahvistamisen viivästyminen;

d)

riittämättömät tiedot epäillyn luokan A taudin mahdollisesta alkuperästä ja kulkeutumisreiteistä; sekä

e)

tautiprofiili, erityisesti taudin tartuntareitit ja -nopeus sekä taudin pysyvyys asianomaisessa luetteloituihin lajeihin kuuluvien vesiviljelyeläinten populaatiossa.

76 artikla

Toimenpiteet, joita on sovellettava epäiltäessä luokan A tautia elintarvike- ja rehualan yrityksissä, puhdistamoissa, lähettämöissä, rajatarkastusasemilla, sivutuotealan laitoksissa tai muissa merkityksellisissä paikoissa, kuljetusvälineet mukaan lukien

1.   Epäiltäessä luokan A tautia delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 9 artiklan 1, 3 ja 4 kohdan mukaisesti elintarvike- ja rehualan yrityksissä, puhdistamoissa, lähettämöissä, rajatarkastusasemilla, sivutuotealan laitoksissa tai muissa merkityksellisissä paikoissa, kuljetusvälineet mukaan lukien, toimivaltaisen viranomaisen on sovellettava

a)

71–75 artiklassa säädettyjä toimenpiteitä; sekä

b)

tarvittaessa kyseiseen tilanteeseen mukautettuja lisätoimenpiteitä, jotta estetään luokan A taudin leviäminen epäilyksen alaisista eläimistä ja pitopaikoista tai muista paikoista eläimiin, jotka eivät ole saaneet tartuntaa.

2.   Toimivaltaisen viranomaisen on sovellettava 71–75 artiklassa vahvistettuja säännöksiä myös niiden eläinten tai tuotteiden alkuperäisissä pitopaikoissa, joita on 1 kohdassa tarkoitetuissa pitopaikoissa ja muissa paikoissa.

2 jakso

Taudintorjuntatoimenpiteet, kun vesiviljelyeläimissä vahvistetaan virallisesti luokan a tauti

77 artikla

Luokan A taudin virallinen vahvistaminen vesiviljelyeläimissä

Toimivaltaisen viranomaisen on vahvistettava virallisesti luokan A taudin puhkeaminen vesiviljelyeläimissä, kun delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 9 artiklan 2, 3 ja 4 kohdassa esitetyt edellytykset täyttyvät.

78 artikla

Taudintorjuntatoimenpiteet, kun jossakin pitopaikassa vahvistetaan virallisesti luokan A taudin puhkeaminen

1.   Sen jälkeen, kun luokan A taudin puhkeaminen on virallisesti vahvistettu 77 artiklan mukaisesti, toimivaltaisen viranomaisen on 72 ja 73 artiklassa säädettyjen toimenpiteiden lisäksi määrättävä, että seuraavia taudintorjuntatoimenpiteitä sovelletaan välittömästi virkaeläinlääkärien valvonnassa pitopaikkaan, jossa luokan A taudin puhkeaminen on virallisesti vahvistettu:

a)

luetteloituihin lajeihin kuuluvat kalat ja äyriäiset on lopetettava mahdollisimman pian, ja luetteloituihin lajeihin kuuluvat nilviäiset on poistettava vedestä mahdollisimman pian;

b)

edellä a alakohdassa tarkoitetut eläimet on poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 1069/2009 10 artiklan i alakohdassa säädetään, hävitettävä luokkaan 1 tai luokkaan 2 kuuluvana aineksena kyseisen asetuksen mukaisesti;

c)

edellä a ja b alakohdassa säädetyt toimenpiteet on toteutettava joko

i)

pitopaikassa, jossa luokan A taudin puhkeamisen virallinen vahvistaminen on tapahtunut paikalla suoritetun myöhemmän käsittelyn yhteydessä; tai

ii)

vesieläinten taudintorjuntaan soveltuvassa elintarvikelaitoksessa tai laitoksessa, joka on asetuksen (EY) N:o 1069/2009 mukaisesti hyväksytty käsittelemään tai hävittämään ainesta siten, että estetään luokan A taudin leviämisriski;

d)

muut kuin luetteloituihin lajeihin kuuluvat vesiviljelyeläimet on lopetettava tai teurastettava mahdollisimman pian ihmisravinnoksi tai nilviäisten tapauksessa poistettava vedestä 1 kohdan b alakohdan mukaisesti;

e)

on sovellettava asianmukaisia toimenpiteitä, jotta rajoitetaan luokan A taudin mahdollista leviämistä luonnonvaraisiin vesieläimiin ja luonnonvaraisista vesieläimistä, jotka saattavat olla epidemiologisessa yhteydessä pitopaikkaan;

f)

kaikki mahdollisesti saastuneet tuotteet, materiaalit tai aineet on eristettävä siihen saakka, kun

i)

ne hävitetään asetuksen (EY) N:o 1069/2009 mukaisesti, kun kyseessä ovat eläimistä saatavat sivutuotteet;

ii)

asetuksen (EY) N:o 1069/2009 10 artiklan i alakohdasta poiketen ne käsitellään tai hävitetään luokkaan 1 tai luokkaan 2 kuuluvana aineksena kyseisen asetuksen mukaisesti, kun kyseessä ovat eläinperäiset tuotteet;

iii)

puhdistus- ja desinfiointitoimenpiteet on saatettu päätökseen 80 artiklan säännösten mukaisesti, kun kyseessä ovat muut puhdistamiseen ja desinfiointiin soveltuvat materiaalit ja aineet; sekä

iv)

ne poistetaan pitopaikasta ja hävitetään virkaeläinlääkärien valvonnassa, kun kyseessä ovat rehu ja muut puhdistamiseen ja desinfiointiin soveltumattomat materiaalit.

2.   Toimivaltaisen viranomaisen on määrättävä ja valvottava, että

a)

1 kohdan f alakohdan i alakohdassa tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden ja 1 kohdan f alakohdan ii alakohdassa tarkoitettujen eläinperäisten tuotteiden kuljetus tartunnan saaneesta pitopaikasta tapahtuu asetuksen (EY) N:o 1069/2009 säännösten mukaisesti; sekä

b)

1 kohdan f alakohdan iv alakohdassa tarkoitettujen materiaalien tai aineiden kuljetus tartunnan saaneesta pitopaikasta tapahtuu viranomaisen bioturvaamis- ja bioturvallisuusolosuhteita koskevien ohjeiden mukaisesti luokan A taudin aiheuttajan leviämisen estämiseksi.

3.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdan a alakohdassa säädetään, toimivaltainen viranomainen voi riskinarvioinnin tekemisen jälkeen sallia kalojen tai äyriäisten teurastuksen tai nilviäisten poistamisen vedestä ihmisravinnoksi pitopaikassa tai vesieläinten taudintorjuntaan soveltuvassa elintarvikelaitoksessa edellyttäen, että asianmukaiset bioturvaamistoimenpiteet ja muut tarvittavat riskinvähentämistoimenpiteet luokan A taudin leviämisen estämiseksi toteutetaan. Kaikki kyseisestä poikkeuksesta seurauksena olevat eläimistä saatavat sivutuotteet on poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 1069/2009 10 artiklan i alakohdassa säädetään, käsiteltävä tai hävitettävä luokkaan 1 tai luokkaan 2 kuuluvana aineksena kyseisen asetuksen mukaisesti.

4.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdan d alakohdassa säädetään, toimivaltainen viranomainen voi riskinarvioinnin tekemisen jälkeen päättää olla lopettamatta tai teurastamatta muita kuin luetteloituihin lajeihin kuuluvia vesiviljelyeläimiä tai poistamatta niitä vedestä edellyttäen, että sovelletaan asianmukaisia riskinvähentämistoimenpiteitä, joilla estetään riski kyseisen luokan A taudin leviämisestä pitopaikasta.

5.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdan f alakohdan ii alakohdassa säädetään, toimivaltainen viranomainen voi riskinarvioinnin tekemisen jälkeen sallia eläinperäisten tuotteiden saattamisen markkinoille 83 artiklan mukaisesti.

79 artikla

Erityispoikkeukset torjuntatoimenpiteistä pitopaikoissa, joissa luetteloituja lajeja pidetään tieteellisiä tarkoituksia varten tai uhanalaisten lajien suojelua varten

1.   Toimivaltainen viranomainen voi myöntää poikkeuksia 78 artiklan 1 kohdan a ja c alakohdassa säädetyistä toimenpiteistä, jos luokkaan A kuuluva tauti vahvistetaan virallisesti pitopaikoissa, joissa luetteloituja lajeja pidetään tieteellisiä tarkoituksia varten tai uhanalaisten lajien suojelua varten, edellyttäen, että

a)

kyseisen jäsenvaltion tai muiden jäsenvaltioiden eläinten terveystilanne ei vaarannu; sekä

b)

toteutetaan kaikki 78 artiklassa luetellut asianmukaiset bioturvaamistoimenpiteet, joilla estetään luokan A taudin aiheuttajan leviämisriski.

2.   Jos 1 kohdan mukainen poikkeus myönnetään, toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että poikkeuksen piiriin kuuluvat luetteloituihin lajeihin kuuluvat vesiviljelyeläimet

a)

pidetään tiloissa, joissa toteutetaan asianmukaiset bioturvaamistoimenpiteet, jotta vältetään kyseisen luokan A taudin leviäminen; sekä

b)

joutuvat lisäseurantaan, ja niille tehdään laboratoriotutkimus, eikä niitä siirretä pitopaikasta ennen kuin laboratoriotestit ovat osoittaneet, että ne eivät aiheuta kyseisen luokan A taudin edelleen leviämisen riskiä.

80 artikla

Puhdistaminen ja desinfiointi

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on määrättävä, että toimijat toteuttavat välittömästi 78 artiklassa säädettyjen taudintorjuntatoimenpiteiden päätökseen saattamisen jälkeen seuraavien puhdistamisen ja desinfioinnin:

a)

pitopaikka, sikäli kuin toimivaltainen viranomainen katsoo sen teknisesti mahdolliseksi;

b)

kaikki kotieläintalouteen liittyvät välineet, mukaan lukien muun muassa ruokinta, luokittelu, hoito, rokottaminen ja työveneet;

c)

kaikki tuotantoon liittyvät välineet, mukaan lukien muun muassa häkit, verkot, telineet, kassit ja pitkäsiimat;

d)

käyttäjien ja vierailijoiden käyttämät suojavaatteet tai turvavarusteet; sekä

e)

kaikki kuljetusvälineet, mukaan lukien säiliöt ja muut välineet, joita käytetään tartunnan saaneiden eläinten tai tartunnan saaneiden eläinten kanssa kosketuksissa olleen henkilöstön siirtämiseen.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu puhdistaminen ja desinfiointi on suoritettava

a)

toimivaltaisen viranomaisen ja toimijan aiemmin sopiman käytännön mukaisesti; sekä

b)

virkaeläinlääkärien valvonnassa.

81 artikla

Tartunnan saaneen pitopaikan pitäminen tyhjillään

Toimivaltaisen viranomaisen on määrättävä toimijat toteuttamaan 80 artiklassa säädetyn puhdistamisen ja desinfioinnin päätökseen saattamisen jälkeen tartunnan saaneen pitopaikan tyhjillään pitäminen liitteessä XIII säädetyn ajan.

82 artikla

Taudintorjuntatoimenpiteiden laajentaminen, kun luokan A taudin esiintyminen vahvistetaan

Toimivaltaisen viranomaisen on luokan A taudin leviämisen estämiseksi suoritettava 71 artiklassa säädetty tutkimus ja laajennettava riskinarvioinnin tekemisen jälkeen jotkin tai kaikki 78, 80 ja 81 artiklassa säädetyt toimenpiteet koskemaan seuraavia:

a)

saman lokeron pitopaikat tai pitopaikat, joilla etäisyyden tai hydrodynaamisten tai topografisen olosuhteiden vuoksi on kohonnut riski saada kyseinen taudinaiheuttaja epäilyksen kohteena olevasta pitopaikasta, jossa taudin esiintyminen on vahvistettu;

b)

pitopaikka, jolla on asetuksen (EU) 2016/429 57 artiklassa säädetyssä selvityksessä osoitettu olevan suora epidemiologinen yhteys pitopaikkaan, jossa tauti on vahvistettu.

83 artikla

Tartunnan saaneissa pitopaikoissa tuotetuista luetteloituihin lajeihin kuuluvista vesiviljelyeläimistä peräisin olevien eläinperäisten tuotteiden markkinoille saattaminen

1.   Myöntäessään 78 artiklan 5 kohdan mukaisen poikkeuksen toimivaltainen viranomainen voi sallia eläinperäisten tuotteiden saattamisen markkinoille ainoastaan, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)

kalat on teurastettava ja suolistettava ennen lähettämistä,

b)

nilviäisten ja äyriäisten on ennen lähettämistä oltava täysin jäljitettävissä ja käsiteltyjä elinkyvyttömiksi tuotteiksi, jotka eivät pysty säilymään hengissä, jos ne palautetaan vesistöön.

Kun edellytetään puhdistamista ennen käsittelyä ja markkinoille saattamista, se on tehtävä vesieläinten taudintorjuntaan soveltuvassa elintarvikelaitoksessa tai bioturvatussa puhdistamossa.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen eläinperäisten tuotteiden on oltava tarkoitettu

a)

suoraan lopulliselle kuluttajalle; tai

b)

käsiteltäviksi vesieläinten taudintorjuntaan soveltuvassa elintarvikelaitoksessa.

84 artikla

Toimenpiteet, joita on sovellettava, kun luokan A tauteja vahvistetaan elintarvike- ja rehualan yrityksissä, puhdistamoissa, lähettämöissä, rajatarkastusasemilla tai muissa merkityksellisissä paikoissa, kuljetusvälineet mukaan lukien

1.   Kun luokan A tauti vahvistetaan elintarvike- ja rehualan yrityksissä, puhdistamoissa, lähettämöissä, rajatarkastusasemilla tai muissa merkityksellisissä paikoissa, kuljetusvälineet mukaan lukien, toimivaltaisen viranomaisen on 77 artiklan mukaisesti sovellettava

a)

78, 80 ja 81 artiklassa säädettyjä toimenpiteitä; sekä

b)

tarvittaessa kyseiseen tilanteeseen mukautettuja lisätoimenpiteitä, jotta estetään luokan A taudin leviäminen tartunnan saaneista eläimistä ja pitopaikoista tai muista paikoista eläimiin, jotka eivät ole saaneet tartuntaa.

2.   Toimivaltaisen viranomaisen on sovellettava 78, 80 ja 81 artiklassa vahvistettuja säännöksiä myös niiden eläinten tai tuotteiden alkuperäisissä pitopaikoissa, joita on 1 kohdassa tarkoitetuissa pitopaikoissa ja muissa paikoissa.

II LUKU

Luokan A tauteja koskevat taudintorjuntatoimenpiteet vesiviljelyeläinten osalta rajoitusvyöhykkeellä

1 jakso

Yleiset taudintorjuntatoimenpiteet rajoitusvyöhykkeellä

85 artikla

Rajoitusvyöhykkeen perustaminen

1.   Kun pitopaikassa, elintarvike- ja rehualan yrityksessä, sivutuotealan laitoksessa tai muussa merkityksellisessä paikassa, kuljetusvälineet mukaan lukien, vahvistetaan virallisesti luokan A taudin puhkeaminen, toimivaltaisen viranomaisen on välittömästi perustettava tartunnan saaneen pitopaikan tai muun paikan ympärille rajoitusvyöhyke, joka muodostuu seuraavista:

a)

suojavyöhyke sen pitopaikan tai muun paikan ympärillä, jossa luokan A taudin esiintyminen on vahvistettu;

b)

suojavyöhykkeen ympärillä oleva valvontavyöhyke; sekä

c)

tarvittaessa asetuksen (EU) 2016/429 64 artiklan 1 kohdassa säädettyjen kriteerien perusteella muut rajoitusvyöhykkeet suoja- ja valvontavyöhykkeiden ympärillä tai niiden vieressä.

2.   Näiden vyöhykkeiden laajuus määritetään tapauskohtaisesti ottaen huomioon tekijät, jotka vaikuttavat taudin leviämisriskiin. Tätä varten toimivaltaisen viranomaisen on tarkasteltava seuraavia tietoja ja kriteerejä:

a)

asetuksen (EU) 2016/429 57 artiklan mukaisesta epidemiologisesta selvityksestä saatavat tiedot;

b)

asiaankuuluvat hydrodynaamiset tiedot;

c)

asetuksen (EU) 2016/429 64 artiklan 1 kohdassa luetellut kriteerit; sekä

d)

tämän asetuksen liitteessä XIV säädetyt kriteerit.

3.   Toimivaltaisen viranomaisen on mukautettava alkuperäisen rajoitusvyöhykkeen rajoja, mukaan lukien suoja-, valvonta- ja muiden rajoitusvyöhykkeiden rajat, jos kaksi tai useampia rajoitusvyöhykkeitä menee päällekkäin luokan A taudin uusien taudinpurkausten vuoksi.

4.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, toimivaltainen viranomainen voi erityisistä maantieteellisistä, hydrodynaamisista ja epidemiologisista olosuhteista johtuen ja tautiprofiilin huomioon ottavan riskinarvioinnin tekemisen jälkeen,

a)

olla perustamatta 1 kohdassa säädettyä rajoitusvyöhykettä tartunnan saaneen pitopaikan tai muun paikan ympärille;

b)

perustaa rajoitusvyöhykkeen, joka muodostuu suojavyöhykkeestä ilman siihen rajoittuvaa valvontavyöhykettä; sekä

c)

olla perustamatta rajoitusvyöhykettä, kun luokan A tauti vahvistetaan elintarvike- ja rehualan yrityksissä, puhdistamoissa, lähettämöissä, rajatarkastusasemilla, sivutuotealan laitoksissa tai muissa merkityksellisissä paikoissa, kuljetusvälineet mukaan lukien.

5.   Toimivaltainen viranomainen voi poiketa tämän luvun säännöksistä siinä määrin kuin se on tarpeen ja maantieteelliset, hydrodynaamiset ja epidemiologiset olosuhteet sekä tautiprofiilin huomioon ottavan riskinarvioinnin tekemisen jälkeen

a)

muilla rajoitusvyöhykkeillä; sekä

b)

siinä tapauksessa, että toimivaltainen viranomainen päättää perustaa rajoitusvyöhykkeen, kun luokan A tauti puhkeaa 4 kohdan c alakohdassa tarkoitetuissa laitoksissa tai muissa merkityksellisissä paikoissa.

86 artikla

Rajoitusvyöhykkeellä sovellettavat toimenpiteet

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on viipymättä laadittava luettelo kaikista luetteloituihin lajeihin kuuluvia vesiviljelyeläimiä pitävistä pitopaikoista, jotka sijaitsevat rajoitusvyöhykkeellä, mukaan lukien eläinten lajit, luokat ja arvioitu lukumäärä kussakin pitopaikassa, ja pidettävä luettelo ajan tasalla.

2.   Toimivaltainen viranomainen voi rajoitusvyöhykkeellä sijaitsevissa pitopaikoissa epidemiologisten tietojen tai muun asiaan liittyvän näytön perusteella ja riskinarvioinnin tekemisen jälkeen panna 78 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 2 kohdan mukaisesti täytäntöön luetteloituihin lajeihin kuuluvien vesiviljelyeläinten ennaltaehkäisevän lopettamisen tai teurastamisen ihmisravinnoksi tai nilviäisten tapauksessa niiden poistamisen vedestä.

3.   Toimivaltaisen viranomaisen on annettava lupa kaikkeen luetteloituihin lajeihin kuuluvia vesiviljelyeläimiä rajoitusvyöhykkeellä pitävissä pitopaikoissa suoritettavaan näytteiden keräämiseen, joka tapahtuu muuta tarkoitusta varten kuin kyseisen luokan A taudin esiintymisen vahvistamiseksi tai poissulkemiseksi.

2 jakso

Taudintorjuntatoimenpiteet suojavyöhykkeellä

87 artikla

Vesiviljelyeläimiä pitävissä suojavyöhykkeellä sijaitsevissa pitopaikoissa sovellettavat toimenpiteet

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on määrättävä suojavyöhykkeellä sijaitsevien minkä tahansa lajin vesiviljelyeläimiä pitävien pitopaikkojen – lukuun ottamatta pitopaikkaa, jossa luokan A tauti on vahvistettu – toimijat toteuttamaan vähintään seuraavat toimenpiteet taudin leviämisen ehkäisemiseksi ja torjumiseksi:

a)

73 artiklan 1 kohdassa säädetyn luettelon tiedot on viipymättä saatettava ajan tasalle;

b)

on mahdollisuuksien mukaan sovellettava asianmukaisia toimenpiteitä, jotta rajoitetaan luokan A taudin mahdollista leviämistä luonnonvaraisiin vesieläimiin ja luonnonvaraisista vesieläimistä, jotka saattavat olla epidemiologisessa yhteydessä pitopaikkaan;

c)

on estettävä vesiviljelyeläinten poistaminen pitopaikasta, jossa niitä pidetään, ellei toimivaltainen viranomainen ole antanut siihen lupaa;

d)

on toteutettava asianmukaiset bioturvaamistoimenpiteet sellaisten tuotteiden, välineiden, materiaalien tai aineiden suhteen, jotka todennäköisesti levittävät kyseistä luokan A tautia;

e)

on vähennettävä kävijöiden määrä niihin, jotka ovat ehdottoman välttämättömiä pitopaikan asianmukaisen toiminnan kannalta; sekä

f)

on toteutettava mahdollisuuksien mukaan pitopaikan sisään- ja uloskäyntien asianmukainen puhdistaminen ja desinfiointi.

2.   Toimivaltaisen viranomaisen on määrättävä ja valvottava, että toimija on asetuksen (EY) N:o 1069/2009 mukaisesti käsitellyt tai hävittänyt luetteloituihin lajeihin kuuluvista kuolleista tai lopetetuista vesiviljelyeläimistä peräisin olevat eläimistä saatavat sivutuotteet, mukaan lukien nilviäisten kuorissa oleva liha, kyseiseen luokkaan kuuluvana aineksena suojavyöhykkeellä olevissa luetteloituja lajeja pitävissä pitopaikoissa.

3.   Toimivaltainen viranomainen voi riskinarvioinnin tekemisen jälkeen päättää, että 87 ja 88 artiklaa sovelletaan ainoastaan luetteloituihin lajeihin kuuluviin vesiviljelyeläimiin.

88 artikla

Virkaeläinlääkärien käynnit suojavyöhykkeellä sijaitsevissa pitopaikoissa

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että virkaeläinlääkärit tekevät ainakin yhden käynnin kaikkiin 87 artiklassa tarkoitettuihin pitopaikkoihin mahdollisimman pian ja viipymättä sen jälkeen, kun luokan A taudin puhkeaminen on vahvistettu virallisesti, ja asettavat etusijalle ne pitopaikat, joiden toimivaltainen viranomainen on arvioinut aiheuttavan suuren riskin taudin tarttumisen tai leviämisen kannalta.

2.   Tehdessään 1 kohdassa tarkoitettuja käyntejä virkaeläinlääkärien on suoritettava ainakin seuraavat tehtävät:

a)

asiakirjatarkastukset ja kirjausten analysointi;

b)

87 artiklan mukaisten kyseisen luokan A taudin kulkeutumisen tai leviämisen estämiseen tarkoitettujen toimenpiteiden täytäntöönpanon todentaminen;

c)

luetteloituihin lajeihin kuuluvien vesiviljelyeläinten kliininen tutkimus; sekä

d)

tarvittaessa näytteiden kerääminen laboratoriotutkimusta varten kyseisen luokan A taudin esiintymisen vahvistamiseksi tai poissulkemiseksi.

3.   Toimivaltainen viranomainen voi edellyttää useampia eläinlääkinnällisiä käyntejä pitopaikkoihin tilanteen seuraamiseksi.

4.   Toimivaltaisen viranomaisen on pidettävä kirjaa 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuista toimista ja käynneistä ja niiden tuloksista.

89 artikla

Kiellot, jotka koskevat vesiviljelyeläinten, vesiviljelyeläimistä saatavien tuotteiden, muiden aineiden ja materiaalien siirtoja suojavyöhykkeellä, suojavyöhykkeeltä tai suojavyöhykkeelle

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on kiellettävä seuraavat siirrot suojavyöhykkeellä:

a)

luetteloituihin lajeihin kuuluvien vesiviljelyeläinten siirto suojavyöhykkeellä sijaitsevien pitopaikkojen välillä;

b)

luetteloituihin lajeihin kuuluvien vesiviljelyeläinten siirto suojavyöhykkeeltä tai suojavyöhykkeelle;

c)

kuljetusvälineiden ja kaikkien välineiden, tuotteiden, materiaalien tai aineiden siirrot suojavyöhykkeellä sijaitsevista pitopaikoista, jos ne todennäköisesti levittävät kyseistä luokan A tautia;

d)

vesiviljelyeläinten kuljetus sumppualuksilla suojavyöhykkeen läpi; sekä

e)

mihin tahansa lajiin kuuluvista vesiviljelyeläimistä peräisin olevien käsittelemättömien eläimistä saatavien sivutuotteiden lähettäminen suojavyöhykkeellä sijaitsevista pitopaikoista.

2.   Toimivaltainen viranomainen voi riskinarvioinnin tekemisen jälkeen laajentaa 1 kohdan a–d alakohdassa säädetyt kiellot koskemaan muita kuin luetteloituihin lajeihin kuuluvia eläimiä ja niiden tuotteita.

90 artikla

Yleiset edellytykset poikkeusten myöntämiseksi vesieläimiä ja niistä saatavia tuotteita koskevista siirto- ja kuljetuskielloista suojavyöhykkeellä

1.   Poiketen 89 artiklan 1 kohdassa säädetyistä kielloista toimivaltainen viranomainen voi myöntää luvan vesieläinten ja niistä saatavien tuotteiden siirtämiseen ja kuljettamiseen 91–94 artiklassa käsitellyissä tapauksissa kyseisissä artikloissa säädettyjen erityisedellytysten ja tämän artiklan 2 kohdassa vahvistettujen yleisten edellytysten nojalla.

2.   Myöntäessään 1 kohdassa tarkoitettuja lupia toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)

kaikki siirrot on suoritettava yksinomaan määrättyjä reittejä pitkin, joista on sovittu toimivaltaisen viranomaisen kanssa, ilman lastin purkamista tai pysähdyksiä;

b)

veden vaihto ja veden poisto kuljetuksen aikana on suoritettava toimivaltaisen viranomaisen hyväksymissä tiloissa, pitopaikoissa tai vedenvaihtopaikoissa;

c)

kuljetusväline on rakennettava ja sitä on huollettava siten, että se voidaan puhdistaa ja desinfioida asianmukaisesti;

d)

kuljetusväline puhdistetaan ja desinfioidaan

i)

ennen kuljetusta; sekä

ii)

kuljetuksen jälkeen virkaeläinlääkärin valvonnassa;

e)

kaikki muut toimivaltaisen viranomaisen tarpeellisina pitämät täydentävät bioturvaamistoimenpiteet on toteutettava kuljetusten yhteydessä.

91 artikla

Erityisedellytykset, jotka koskevat luetteloituihin lajeihin kuuluvien vesiviljelyeläinten teurastamista ja siirtämistä teurastettaviksi tai käsiteltäviksi suojavyöhykkeellä sijaitsevista pitopaikoista

1.   Vesiviljelyeläimet, jotka ovat peräisin suojavyöhykkeellä sijaitsevista luetteloituja lajeja pitävistä pitopaikasta, voidaan

a)

teurastaa pitopaikassa noudattaen toimivaltaisen viranomaisen määräämiä bioturvaamistoimenpiteitä; tai

b)

siirtää välittömästi teurastettaviksi ihmisravinnoksi vesieläinten taudintorjuntaan soveltuvassa elintarvikelaitoksessa; tai

c)

kun kyseessä ovat nilviäiset, poistaa vedestä ja siirtää vesieläinten taudintorjuntaan soveltuvaan elintarvikelaitokseen puhdistamista varten, jos se on tarpeen, ja jatkokäsittelyä varten.

2.   Toimivaltainen viranomainen voi asiaankuuluviin epidemiologisiin tietoihin pohjautuvan riskinarvioinnin tekemisen jälkeen rajoittaa 1 kohdassa säädettyjen toimenpiteiden soveltamisen koskemaan pitopaikkoja, joissa pidetään yksinomaan komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/1882 liitteessä olevassa kolmannessa sarakkeessa lueteltuihin lajeihin kuuluvia vesiviljelyeläimiä.

3.   Antaessaan luvan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetuille vesiviljelyeläinten siirroille on vesieläinten taudintorjuntaan soveltuvasta elintarvikelaitoksesta vastaavan toimivaltaisen viranomaisen

a)

saatava tieto aikomuksesta lähettää luetteloituihin lajeihin kuuluvia vesiviljelyeläimiä vesieläinten taudintorjuntaan soveltuvaan elintarvikelaitokseen;

b)

suostuttava ottamaan vastaan kyseiset vesiviljelyeläimet;

c)

valvottava eläinten teurastamista ja vahvistettava lähettämisestä vastaavalle toimivaltaiselle viranomaiselle, että teurastaminen on suoritettu;

d)

varmistettava, että suojavyöhykkeeltä peräisin olevat luetteloituihin lajeihin kuuluvat vesiviljelyeläimet pidetään erillään suojavyöhykkeen ulkopuolelta peräisin olevista luetteloituihin lajeihin kuuluvista vesiviljelyeläimistä ja teurastetaan tai käsitellään erillään näistä eläimistä;

e)

seurattava teurastusta tai käsittelyä;

f)

varmistettava, että tilojen puhdistaminen ja desinfiointi saadaan päätökseen ennen kuin suojavyöhykkeen ulkopuolella sijaitsevista pitopaikoista peräisin olevat vesiviljelyeläimet teurastetaan tai käsitellään;

g)

varmistettava, että vesiviljelyeläimistä saadut eläinperäiset tuotteet täyttävät 92 artiklassa säädetyt markkinoille saattamista koskevat erityisedellytykset; sekä

h)

varmistettava, että 1 kohdassa tarkoitetut teurastuksesta tai muista käsittelyistä peräisin olevat eläimistä saatavat sivutuotteet käsitellään tai hävitetään asetuksen (EY) N:o 1069/2009 mukaisesti.

92 artikla

Erityisedellytykset, jotka koskevat suojavyöhykkeellä sijaitsevissa muissa kuin tartunnan saaneissa pitopaikoissa tuotetuista luetteloituihin lajeihin kuuluvista vesiviljelyeläimistä peräisin olevien eläinperäisten tuotteiden saattamista markkinoille

1.   Toimivaltainen viranomainen voi antaa luvan sellaisten eläinperäisten tuotteiden markkinoille saattamiseen, jotka on saatu suojavyöhykkeellä sijaitsevissa muissa kuin tartunnan saaneissa pitopaikoissa olevista luetteloituihin lajeihin kuuluvista vesiviljelyeläimistä, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)

kalat on teurastettava ja suolistettava ennen lähettämistä, sekä

b)

nilviäisten ja äyriäisten on ennen lähettämistä oltava täysin jäljitettävissä ja käsiteltyjä elinkyvyttömiksi tuotteiksi, jotka eivät pysty säilymään hengissä, jos ne palautetaan vesistöön.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen eläinperäisten tuotteiden on oltava tarkoitettu

a)

toimitettaviksi suoraan lopulliselle kuluttajalle; tai

b)

jatkokäsittelyyn vesieläinten taudintorjuntaan soveltuvassa elintarvikelaitoksessa.

93 artikla

Erityisedellytykset, jotka koskevat luvan myöntämistä käsittelemättömien eläimistä saatavien sivutuotteiden kuljettamiselle suojavyöhykkeellä sijaitsevista pitopaikoista

Toimivaltainen viranomainen voi antaa luvan luetteloituihin lajeihin kuuluvista vesiviljelyeläimistä peräisin olevien käsittelemättömien eläimistä saatavien sivutuotteiden kuljettamiseen suojavyöhykkeellä sijaitsevista pitopaikoista laitokseen jatkokäsittelyä varten asetuksen (EY) N:o 1069/2009 mukaisesti.

94 artikla

Vesiviljelyeläimiin suojavyöhykkeellä liittyviä tiettyjä toimia koskevat riskinvähentämistoimenpiteet

1.   Toimivaltainen viranomainen voi riskinarvioinnin tekemisen jälkeen toteuttaa riskinvähentämistoimenpiteitä, jotka koskevat

a)

suojavyöhykkeellä harjoitettavaa kaupallista ja virkistyskalastusta;

b)

muita suojavyöhykkeen vesieläimiin liittyviä toimia, jotka voivat aiheuttaa taudin leviämisriskin; sekä

c)

huoltotoimiin ja vesieläinten käsittelyyn suojavyöhykkeellä käytettävien huoltoalusten kuljetusta.

2.   Toimivaltainen viranomainen voi 1 kohdassa säädettyjen toimenpiteiden puitteissa tarvittaessa määrätä suojavyöhykkeen piiriin kuuluvilla vesillä käytetyn laitteiston puhdistamisen ja desinfioinnin.

95 artikla

Toimenpiteet, joita on sovellettava elintarvike- ja rehualan yrityksissä, puhdistamoissa, lähettämöissä, rajatarkastusasemilla, sivutuotealan laitoksissa tai muissa merkityksellisissä paikoissa suojavyöhykkeellä, kuljetusvälineet mukaan lukien

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on sovellettava 87–93 artiklassa säädettyjä toimenpiteitä elintarvike- ja rehualan yrityksissä, puhdistamoissa, lähettämöissä, rajatarkastusasemilla, sivutuotealan laitoksissa tai muissa merkityksellisissä paikoissa suojavyöhykkeellä, kuljetusvälineet mukaan lukien.

2.   Toimivaltainen viranomainen voi 1 kohdassa tarkoitetuissa laitoksissa ja paikoissa soveltaa kulloiseenkin tilanteeseen mukautettuja lisätoimenpiteitä, jotta estetään luokan A taudin leviäminen suojavyöhykkeellä ja sen ulkopuolelle.

96 artikla

Vesiviljelyeläinten poistaminen tartunnan saaneista pitopaikoista ja tätä seuraavat riskinvähentämistoimenpiteet

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on määritettävä ajankohta, johon mennessä vesiviljelyeläimet on kaikissa tartunnan saaneissa pitopaikoissa poistettava.

2.   Toimivaltainen viranomainen voi riskinarvioinnin tekemisen jälkeen päättää, että 1 kohtaa sovelletaan myös sellaisiin suojavyöhykkeellä sijaitseviin pitopaikkoihin, joissa luokan A tautia ei ole vahvistettu, tautien torjumiseksi ja niiden mahdollisen leviämisen estämiseksi.

3.   Edellä 1 kohdassa säädetyn vesiviljelyeläinten poistamisen jälkeen puhdistaminen, desinfiointi ja tyhjillään pitäminen on toteutettava 80 ja 81 artiklan mukaisesti.

4.   Toimivaltaisen viranomaisen on määrättävä tartunnan saaneiden pitopaikkojen ja 2 kohdan mukaisesti valittujen pitopaikkojen samanaikainen tyhjillään pitäminen.

5.   Edellä 4 kohdassa tarkoitetun samanaikaisen tyhjillään pitämisen on kestettävä liitteessä XIII vahvistetun ajan.

97 artikla

Taudintorjuntatoimenpiteiden kesto suojavyöhykkeellä ja uusien eläinten hankinta suojavyöhykkeellä sijaitseviin pitopaikkoihin

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on pidettävä taudintorjuntatoimenpiteet yllä tämän luvun 2 jaksossa säädetyllä suojavyöhykkeellä, kunnes

a)

96 artiklassa säädetyt toimenpiteet on toteutettu ja saatettu päätökseen; sekä

b)

toimivaltainen viranomainen on 88 artiklan mukaisesti suoritettujen tutkimusten tuloksen perusteella sulkenut pois kyseisen luokan A taudin esiintymisen muissa suojavyöhykkeellä sijaitsevissa pitopaikoissa.

2.   Kun 1 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät,

a)

toimivaltaisen viranomaisen on sovellettava tämän luvun 3 jaksossa säädettyjä toimenpiteitä suojavyöhykkeellä 101 artiklassa säädetyn ajan; sekä

b)

edellä 96 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuihin pitopaikkoihin, jotka aiemmin kuuluivat suojavyöhykkeen piiriin, voidaan hankkia uusia eläimiä.

3 jakso

Taudintorjuntatoimenpiteet valvontavyöhykkeellä

98 artikla

Valvontavyöhykkeellä sijaitsevissa pitopaikoissa sovellettavat toimenpiteet

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on määrättävä valvontavyöhykkeellä, että 87 artiklassa säädettyjä toimenpiteitä sovelletaan kaikissa luetteloituihin lajeihin kuuluvia vesiviljelyeläimiä pitävissä pitopaikoissa.

2.   Virkaeläinlääkärien on käytävä 1 kohdassa tarkoitetuissa pitopaikoissa ja toteutettava tarvittaessa 88 artiklan 2 kohdassa säädetyt toimet.

3.   Valvontavyöhykkeellä sijaitseviin pitopaikkoihin on kohdistettava seurantaa, johon sisältyy liitteessä XV olevassa 1 kohdassa kuvattuja käyntejä ja näytteenottoa.

4.   Toimivaltaisen viranomaisen on toteutettava edellä 3 kohdassa säädetty seuranta.

99 artikla

Vesiviljelyeläinten siirtämiseen ja kuljettamiseen valvontavyöhykkeellä, valvontavyöhykkeeltä tai valvontavyöhykkeelle liittyvät toimenpiteet

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on kiellettävä kaikki vesiviljelyeläinten siirrot valvontavyöhykkeellä sijaitsevista pitopaikoista teurastettaviksi, jatkoviljelyyn tai luontoon päästettäviksi valvontavyöhykkeen ulkopuolella.

2.   Toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että kaikki luetteloituihin lajeihin kuuluvien vesiviljelyeläinten kuljetukset valvontavyöhykkeellä tai valvontavyöhykkeelle toteutetaan 90 artiklan a–e alakohdassa ja 91 artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti.

3.   Toimivaltainen viranomainen voi määrätä kuljetuksiin sovellettavia asianmukaisia täydentäviä bioturvaamistoimenpiteitä, mukaan lukien purkaminen nimetyssä määränpäänä olevassa pitopaikassa, tautien torjumiseksi ja niiden mahdollisen leviämisen estämiseksi.

4.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, toimivaltainen viranomainen voi määräpaikasta vastaavan toimivaltaisen viranomaisen suostumuksella antaa luvan vesiviljelyeläinten siirroille edellyttäen, että sovelletaan asianmukaisia bioturvaamistoimenpiteitä luokan A taudin leviämisen estämiseksi.

100 artikla

Toimenpiteet, joita on sovellettava elintarvike- ja rehualan yrityksissä, puhdistamoissa, lähettämöissä, rajatarkastusasemilla, sivutuotealan laitoksissa tai muissa merkityksellisissä paikoissa valvontavyöhykkeellä, kuljetusvälineet mukaan lukien

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on määrättävä viipymättä, että 98 ja 99 artiklassa säädettyjä toimenpiteitä sovelletaan elintarvike- ja rehualan yrityksissä, puhdistamoissa, lähettämöissä, rajatarkastusasemilla, sivutuotealan laitoksissa tai muissa merkityksellisissä paikoissa valvontavyöhykkeellä, kuljetusvälineet mukaan lukien.

2.   Toimivaltainen viranomainen voi 1 kohdassa tarkoitetuissa paikoissa soveltaa kulloiseenkin tilanteeseen mukautettuja lisätoimenpiteitä, jotta estetään luokan A taudin leviäminen valvontavyöhykkeellä ja sen ulkopuolelle.

101 artikla

Taudintorjuntatoimenpiteiden kesto valvontavyöhykkeellä

Toimivaltaisen viranomaisen on päätettävä tässä jaksossa säädetyt taudintorjuntatoimenpiteet, kun liitteessä XV olevassa 2 kohdassa kyseisen luokan A taudin osalta vahvistettu seurantakausi on kulunut umpeen ja on saatu toivotut tulokset.

III LUKU

Taudintorjuntatoimenpiteet luonnonvaraisissa vesieläimissä

102 artikla

Toimenpiteet epäiltäessä luokan A taudin tapausta luetteloituihin lajeihin kuuluvissa luonnonvaraisissa vesieläimissä

Epäiltäessä luokan A taudin tapausta luetteloituihin lajeihin kuuluvissa luonnonvaraisissa vesieläimissä delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 9 artiklan 1, 3 ja 4 kohdan mukaisesti toimivaltaisen viranomaisen on

a)

suoritettava välittömästi sellaisten luetteloituihin lajeihin kuuluvien luonnonvaraisten vesieläinten tutkimus, jotka on kalastettu, pyydetty, kerätty tai löydetty kuolleina, jotta voidaan vahvistaa luokan A taudin esiintyminen tai sulkea se pois 71 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

b)

varmistettava, että kaikki eläimistä saatavat sivutuotteet, jotka on saatu tartunnan saaneeksi epäillyistä luetteloituihin lajeihin kuuluvista luonnonvaraisista vesieläimistä, mukaan lukien nilviäisten kuorissa oleva liha, käsitellään tai hävitetään luokkaan 1 tai 2 kuuluvana aineksena asetuksen (EY) N:o 1069/2009 mukaisesti;

c)

varmistettava aina, kun se on mahdollista, että kaikki materiaali tai aine, joka todennäköisesti on joutunut tartunnan saaneeksi epäiltyjen eläinten tai näistä eläimistä saatavien sivutuotteiden saastuttamaksi, puhdistetaan ja desinfioidaan tai hävitetään virkaeläinlääkärien ohjeiden mukaisesti ja näiden valvonnassa; sekä

d)

toimitettava asiaankuuluvat tiedot asianomaisen eläinpopulaation hallinnasta vastaaville toimijoille tai viranomaisille.

103 artikla

Toimenpiteet luokan A taudin puhjetessa luetteloituihin lajeihin kuuluvissa luonnonvaraisissa vesieläimissä

1.   Jos kyseessä on virallisesti vahvistettu luokan A taudin tapaus luetteloituihin lajeihin kuuluvissa luonnonvaraisissa vesieläimissä, toimivaltaisen viranomaisen on määritettävä tartuntavyöhyke seuraavien seikkojen perusteella:

a)

asiaa koskevat hydrodynaamiset, topografiset ja epidemiologiset olosuhteet;

b)

luetteloituihin lajeihin kuuluvien vesieläinten tautiprofiili ja arvioitu populaatio; sekä

c)

riskitekijät, jotka vaikuttavat kyseisen luokan A taudin leviämiseen ja erityisesti ne, jotka liittyvät riskiin taudin kulkeutumisesta luetteloituihin lajeihin kuuluvia vesieläimiä pitäviin pitopaikkoihin.

2.   Toimivaltainen viranomainen voi mukauttaa alkuperäisen tartuntavyöhykkeen rajoja,

a)

jotta kyseisen luokan A taudin leviämistä edelleen voidaan torjua; sekä

b)

jos luonnonvaraisissa eläimissä vahvistetaan uusia luokan A taudin purkauksia.

3.   Toimivaltaisen viranomaisen on välittömästi ilmoitettava toimijoille, muille asiaankuuluville toimivaltaisille viranomaisille, asiaan liittyville eläinlääkäreille ja kaikille muille luonnollisille henkilöille tai oikeushenkilöille, joita asia koskee, tautien puhkeamisesta ja toteutetuista torjuntatoimenpiteistä.

104 artikla

Tartuntavyöhykkeellä sovellettavat toimenpiteet

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on 103 artiklan mukaisesti perustetulla tartuntavyöhykkeellä

a)

toteutettava riskinvähentämistoimenpiteet ja vahvistetut bioturvaamistoimenpiteet, jotta estetään luokan A taudin leviäminen tartunnan saaneista eläimistä ja tartuntavyöhykkeeltä eläimiin, jotka eivät ole saaneet tartuntaa, tai alueille, joilla ei ole esiintynyt tartuntoja;

b)

kiellettävä luetteloituihin lajeihin kuuluvien luonnonvaraisten vesieläinten ja näistä eläimistä saatujen eläinperäisten tuotteiden kaikki ihmisten tekemät siirrot tartuntavyöhykkeeltä;

c)

poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 1069/2009 10 artiklan i alakohdassa säädetään, varmistettava, että kaikki eläimistä saatavat sivutuotteet, jotka on saatu tartuntavyöhykkeellä olevista luetteloituihin lajeihin kuuluvista luonnonvaraisista vesieläimistä, mukaan lukien nilviäisten kuorissa oleva liha, käsitellään tai hävitetään luokan 1 tai 2 aineksena kyseisen asetuksen mukaisesti;

d)

varmistettava aina, kun se on mahdollista, että kaikki materiaali tai aine, joka todennäköisesti on joutunut tartuntavyöhykkeellä olevien luetteloituihin lajeihin kuuluvien luonnonvaraisten vesieläinten tai näistä eläimistä saatavien sivutuotteiden saastuttamaksi, puhdistetaan ja desinfioidaan tai hävitetään virkaeläinlääkärien ohjeiden mukaisesti ja näiden valvonnassa; sekä

e)

kiellettävä tartuntavyöhykkeellä kalastettujen, pyydettyjen, kerättyjen tai kuolleina löydettyjen luetteloituihin lajeihin kuuluvien vesieläinten minkä tahansa osien sekä kaikkien tuotteiden, materiaalien tai aineiden, jotka ovat todennäköisesti luokan A taudin saastuttamia tartuntavyöhykkeellä, tuominen sekä tartuntavyöhykkeellä että sen ulkopuolella sijaitseviin, luetteloituihin lajeihin kuuluvia vesiviljelyeläimiä pitäviin pitopaikkoihin tai tartuntavyöhykkeen ulkopuolella sijaitseville valuma-alueille tai rannikkoalueille.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdan b alakohdassa säädetään, ja arvokkaan geeniaineksen säilyttämiseksi toimivaltainen viranomainen voi antaa luvan luetteloituihin lajeihin kuuluvien luonnonvaraisten vesieläinten siirroille tartuntavyöhykkeeltä toimivaltaisen viranomaisen tätä tarkoitusta varten hyväksymään pitopaikkaan edellyttäen, että sovelletaan asianmukaisia bioturvaamistoimenpiteitä luokan A taudin leviämisen estämiseksi. Määränpäänä olevaa pitopaikkaa pidetään tartuntavyöhykkeellä sijaitsevana pitopaikkana 108 artiklan soveltamiseksi.

105 artikla

Tartuntavyöhykkeellä sovellettavat lisätoimenpiteet

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on riskinarvioinnin tekemisen jälkeen määritettävä kyseessä olevan luokan A taudin torjumiseksi tai hävittämiseksi tarvittavat lisätoimenpiteet.

2.   Osana kyseisen luokan A taudin torjuntaa tai hävittämistä toimivaltainen viranomainen voi

a)

keskeyttää istutus-, kalastus-, keruu- ja pyyntitoimet;

b)

määrätä pyydysten ja veneiden sekä muiden todennäköisesti saastuneiden kalastusvälineiden pakollisen puhdistamisen ja desinfioinnin; sekä

c)

lisätä kalastus-, keruu- ja pyyntitoimia tai toteuttaa muita asiaankuuluvia toimenpiteitä taudin hävittämiseksi.

3.   Edellä 1 kohdassa säädetyt toimenpiteet toteutetaan, kun on kuultu 107 artiklassa tarkoitettua toiminnallista asiantuntijaryhmää sekä muita viranomaisia ja sidosryhmiä ja yhteistyössä niiden kanssa.

106 artikla

Toimenpiteiden laajentaminen

Toimivaltainen viranomainen voi päättää, että 102–105 artiklassa säädettyjä asiaankuuluvia toimenpiteitä sovelletaan myös muihin kuin luetteloituihin lajeihin kuuluviin vesieläimiin.

107 artikla

Toiminnallinen asiantuntijaryhmä

1.   Jos kyseessä on vahvistettu luokan A taudin tapaus luetteloituihin lajeihin kuuluvissa luonnonvaraisissa vesieläimissä, toimivaltaisen viranomaisen on perustettava asetuksen (EU) 2016/429 43 artiklan 2 kohdan d alakohdan iii alakohdassa tarkoitettu toiminnallinen asiantuntijaryhmä.

2.   Toiminnallinen asiantuntijaryhmä avustaa toimivaltaista viranomaista seuraavissa tehtävissä:

a)

epidemiologisen tilanteen ja sen kehittymisen arviointi;

b)

tartuntavyöhykkeen määrittely; sekä

c)

tartuntavyöhykkeellä sovellettavien aiheellisten toimenpiteiden ja niiden keston vahvistaminen.

108 artikla

Toimenpiteet tartuntavyöhykkeellä sijaitsevissa pitopaikoissa

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on sovellettava 87 artiklassa säädettyjä toimenpiteitä tartuntavyöhykkeellä sijaitsevissa luetteloituihin lajeihin kuuluvia vesiviljelyeläimiä pitävissä pitopaikoissa.

2.   Edellä 87 artiklassa säädettyjen toimenpiteiden lisäksi toimivaltaisen viranomaisen on kiellettävä tartuntavyöhykkeellä sijaitsevissa pitopaikoissa pidettävien vesiviljelyeläinten siirrot

a)

tartuntavyöhykkeen ulkopuolelle; tai

b)

muihin tartuntavyöhykkeellä sijaitseviin pitopaikkoihin.

3.   Toimivaltainen viranomainen voi riskinarvioinnin tekemisen jälkeen rajata 2 kohdassa tarkoitetun kiellon koskemaan luetteloituihin lajeihin kuuluvia vesiviljelyeläimiä.

4.   Poiketen siitä, mitä 2 kohdassa säädetään, toimivaltainen viranomainen voi riskinarvioinnin tekemisen jälkeen määräpaikasta vastaavan toimivaltaisen viranomaisen suostumuksella antaa luvan luetteloituihin lajeihin kuuluvien eläinten siirroille tartuntavyöhykkeen ulkopuolelle tai muihin tartuntavyöhykkeellä sijaitseviin pitopaikkoihin.

109 artikla

Toimenpiteiden kesto tartuntavyöhykkeellä

Toimivaltaisen viranomaisen on pidettävä tässä luvussa säädetyt toimenpiteet voimassa siihen asti, kun epidemiologiset tiedot osoittavat, että kyseinen luonnonvarainen populaatio ei enää aiheuta riskiä taudin leviämisestä, ja kun toiminnallinen asiantuntijaryhmä suosittelee toimenpiteiden päättämistä.

IV LUKU

Luokan b ja c tauteja koskevat taudintorjuntatoimenpiteet vesieläinten osalta

110 artikla

Alustavat taudintorjuntatoimenpiteet, joita on sovellettava, kun toimivaltainen viranomainen epäilee luokan B tai C taudin esiintymistä jäsenvaltioissa, vyöhykkeillä tai lokeroissa, joille on myönnetty taudista vapaa asema

Toimivaltaisen viranomaisen on sovellettava delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 55, 56 ja 57 artiklassa vahvistettuja toimenpiteitä epäiltäessä luokan B tai C tautia delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 9 artiklan 1, 3 tai 4 kohdan mukaisesti jäsenvaltioissa, vyöhykkeillä tai lokeroissa, joille on myönnetty taudista vapaa asema asetuksen (EU) 2016/429 36 artiklan 4 kohdan ja 37 artiklan 4 kohdan tai delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 83 artiklan, 84 artiklan 1 kohdan h–m alakohdan tai 84 artiklan 2 kohdan b–g alakohdan mukaisesti.

111 artikla

Taudintorjuntatoimenpiteet, joita on sovellettava, kun luokan B tai C tauti vahvistetaan

Toimivaltaisen viranomaisen on sovellettava delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 58–65 artiklassa vahvistettuja toimenpiteitä, kun luokan B tai C tauti vahvistetaan delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 9 artiklan 2, 3 tai 4 kohdan mukaisesti jäsenvaltioissa, vyöhykkeillä tai lokeroissa, joille on myönnetty taudista vapaa asema asetuksen (EU) 2016/429 36 artiklan 4 kohdan ja 37 artiklan 4 kohdan tai delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 83 artiklan, 84 artiklan 1 kohdan h–m alakohdan tai 84 artiklan 2 kohdan b–g alakohdan mukaisesti.

IV OSA

LOPPUSÄÄNNÖKSET

112 artikla

Kumoaminen

Direktiiviä 92/66/ETY, direktiiviä 2001/89/EY, direktiiviä 2003/85/EY ja direktiiviä 2005/94/EY sekä niiden perusteella hyväksyttyjä säädöksiä lakataan soveltamasta 21 päivästä huhtikuuta 2021.

113 artikla

Voimaantulo ja soveltaminen

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 21 päivästä huhtikuuta 2021.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 17 päivänä joulukuuta 2019.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Ursula VON DER LEYEN


(1)  EUVL L 84, 31.3.2016, s. 1.

(2)  Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2018/1882, annettu 3 päivänä joulukuuta 2018, tiettyjen taudinehkäisy- ja taudintorjuntasääntöjen soveltamisesta luetteloitujen tautien eri luokkiin ja sellaisten lajien tai lajien ryhmien luettelon laatimisesta, jotka aiheuttavat merkittävän riskin kyseisten luetteloitujen tautien leviämiselle (EUVL L 308, 4.12.2018, s. 21).

(3)  Komission delegoitu asetus (EU) 2020/689, annettu 17 päivänä joulukuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/429 täydentämisestä tiettyjen luetteloitujen ja uusien tautien seurantaa, hävittämisohjelmia ja taudista vapaata asemaa koskevista säännöistä (ks. tämän virallisen lehden sivu 211).

(4)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1069/2009, annettu 21 päivänä lokakuuta 2009, muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden terveyssäännöistä sekä asetuksen (EY) N:o 1774/2002 kumoamisesta (sivutuoteasetus) (EUVL L 300, 14.11.2009, s. 1).

(5)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/68/EY, annettu 24 päivänä syyskuuta 2008, vaarallisten aineiden sisämaankuljetuksista (EUVL L 260, 30.9.2008, s. 13).

(6)  Neuvoston direktiivi 2006/88/EY, annettu 24 päivänä lokakuuta 2006, vesiviljelyeläimiin ja niistä saataviin tuotteisiin sovellettavista eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista sekä vesieläinten tiettyjen tautien ehkäisemisestä ja torjunnasta (EUVL L 328, 24.11.2006, s. 14).

(7)  Neuvoston direktiivi 92/66/ETY, annettu 14 päivänä heinäkuuta 1992, yhteisön toimenpiteistä Newcastlen taudin torjumiseksi (EYVL L 260, 5.9.1992, s. 1).

(8)  Neuvoston direktiivi 2001/89/EY, annettu 23 päivänä lokakuuta 2001, yhteisön toimenpiteistä klassisen sikaruton torjumiseksi (EYVL L 316, 1.12.2001, s. 5).

(9)  Neuvoston direktiivi 2002/60/EY, annettu 27 päivänä kesäkuuta 2002, erityissäännöksistä afrikkalaisen sikaruton torjumiseksi ja direktiivin 92/119/ETY muuttamisesta Teschenin taudin ja afrikkalaisen sikaruton osalta (EYVL L 192, 20.7.2002, s. 27).

(10)  Neuvoston direktiivi 2003/85/EY, annettu 29 päivänä syyskuuta 2003, yhteisön toimenpiteistä suu- ja sorkkataudin torjumiseksi, direktiivin 85/511/ETY sekä päätösten 89/531/ETY ja 91/665/ETY kumoamisesta ja direktiivin 92/46/ETY muuttamisesta (EUVL L 306, 22.11.2003, s. 1).

(11)  Neuvoston direktiivi 2005/94/EY, annettu 20 päivänä joulukuuta 2005, yhteisön toimenpiteistä lintuinfluenssan torjumiseksi ja direktiivin 92/40/ETY kumoamisesta (EUVL L 10, 14.1.2006, s. 16).

(12)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 853/2004, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, eläinperäisiä elintarvikkeita koskevista erityisistä hygieniasäännöistä (EUVL L 139, 30.4.2004, s. 55).

(13)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/625, annettu 15 päivänä maaliskuuta 2017, virallisesta valvonnasta ja muista virallisista toimista, jotka suoritetaan elintarvike- ja rehulainsäädännön ja eläinten terveyttä ja hyvinvointia, kasvien terveyttä ja kasvinsuojeluaineita koskevien sääntöjen soveltamisen varmistamiseksi (EUVL L 95, 7.4.2017, s. 1).

(14)  Komission delegoitu asetus (EU) 2019/2035, annettu 28 päivänä kesäkuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/429 täydentämisestä maaeläimiä pitäviä pitopaikkoja ja hautomoja sekä tiettyjen pidettävien maaeläinten ja siitosmunien jäljitettävyyttä koskevien sääntöjen osalta (EUVL L 314, 5.12.2019, s. 115).

(15)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 852/2004, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, elintarvikehygieniasta (EUVL L 139, 30.4.2004, s. 1).

(16)  Komission delegoitu asetus (EU) 2020/688 annettu 17 päivänä joulukuuta 2019, unionissa tapahtuviin maaeläinten ja siitosmunien siirtoihin sovellettavista eläinterveyttä koskevista vaatimuksista (ks. tämän virallisen lehden sivu 140).


LIITE I

KLIINISET TUTKIMUKSET, NÄYTTEENOTTOMENETTELYT, LUOKAN A TAUTIEN DIAGNOOSIMENETELMÄT JA NÄYTTEIDEN KULJETUS

(joita tarkoitetaan tämän asetuksen 3 artiklassa)

A.   Näytteenottomenettelyt

A.1   NÄYTTEENOTTO ELÄIMISTÄ KLIINISIÄ TUTKIMUKSIA VARTEN

1.

Kliinisiin tutkimuksiin on mahdollisuuksien mukaan sisällytettävä

a)

eläimet, joissa ilmenee luokan A tautien kliinisiä merkkejä;

b)

eläimet, jotka ovat hiljattain kuolleet todennäköisesti epäillyn/vahvistetun taudin seurauksena;

c)

eläimet, joilla on epidemiologinen yhteys epäiltyyn tai vahvistettuun tapaukseen; sekä

d)

eläimet, jotka ovat saaneet edellisissä laboratoriotutkimuksissa positiivisia tai ei-yksiselitteisiä tuloksia.

2.

Tutkittavat eläimet on valittava sattumanvaraisesti ja niitä on oltava riittävän suuri määrä, jotta mahdollinen tauti voidaan osoittaa, jos ei ole ilmeisiä merkkejä taudista tai post mortem -tarkastuksessa todettuja vaurioita, jotka viittaavat luokan A tauteihin.

3.

Tutkittavat eläimet ja näytteenottomenetelmä on valittava toimivaltaisen viranomaisen ohjeiden ja asetuksen (EU) 2016/429 43 artiklassa tarkoitetun asiaankuuluvan valmiussuunnitelman mukaisesti. Tutkittavien eläinten valinnassa ja näytteenottomenetelmässä on otettava huomioon tautiprofiili ja

a)

näytteenoton tarkoitus;

b)

pitopaikassa pidettävät luetteloidut lajit;

c)

pitopaikassa pidettävien luetteloituihin lajeihin kuuluvien eläinten lukumäärä;

d)

pidettävien eläinten luokka;

e)

tutkimuksen kannalta merkitykselliset pidettävien eläinten tuotanto-, terveys- ja jäljitettävyystiedot;

f)

pitopaikan tyyppi ja kotieläintalouden käytännöt;

g)

altistumisriskin taso;

i)

taudinaiheuttajalle tai tartunnanlevittäjälle altistumisen todennäköisyys;

ii)

rokottamisesta tai emolta saadusta immuniteettisuojasta johtuvan immunisaation puuttuminen; sekä

iii)

pitoaika pitopaikassa;

h)

muut merkitykselliset epidemiologiset tekijät.

4.

Tutkittavien eläinten vähimmäismäärän on oltava toimivaltaisen viranomaisen ohjeiden ja asetuksen (EU) 2016/429 43 artiklassa tarkoitetun asiaankuuluvan valmiussuunnitelman mukainen. Tutkittavien eläinten vähimmäismäärästä päätettäessä on otettava huomioon tautiprofiili ja erityisesti

a)

odotettavissa oleva esiintyvyys pitopaikassa;

b)

tutkimuksen tulosten haluttu luotettavuustaso, joka ei missään tapauksessa saa olla pienempi kuin 95 prosenttia; sekä

c)

kansainväliset standardit ja saatavilla oleva tieteellinen näyttö.

A.2   NÄYTTEENOTTO ELÄIMISTÄ LABORATORIOTUTKIMUKSIA VARTEN

1.

Laboratoriotutkimuksia varten tehtävässä näytteenotossa on otettava huomioon A.1 kohdassa tarkoitettujen kliinisten tutkimusten tulokset ja A.1 kohdan 1 alakohdassa tarkoitetut eläimet on mahdollisuuksien mukaan sisällytettävä mukaan.

2.

Jos ei ole ilmeisiä merkkejä taudista tai post mortem -tarkastuksessa todettuja vaurioita, jotka viittaavat luokan A tauteihin, näytteet on kerättävä satunnaisesti kussakin pitopaikan epidemiologisessa yksikössä, ja niiden avulla on voitava osoittaa tauti, jos sitä esiintyy.

3.

Eläimet, joista näytteet otetaan, kerättävien näytteiden luonne ja näytteenottomenetelmä on valittava toimivaltaisen viranomaisen ohjeiden ja asetuksen (EU) 2016/429 43 artiklassa tarkoitetun asiaankuuluvan valmiussuunnitelman mukaisesti. Valittaessa eläimet, joista näytteet otetaan, kerättävien näytteiden luonne ja näytteenottomenetelmä on otettava huomioon tautiprofiili ja A.1 kohdan 3 alakohdassa esitetyt kriteerit.

4.

Niiden eläinten vähimmäismäärän, joista näytteet otetaan, on oltava toimivaltaisen viranomaisen ohjeiden ja asetuksen (EU) 2016/429 43 artiklassa tarkoitetun asiaankuuluvan valmiussuunnitelman mukainen. Päätettäessä niiden eläinten vähimmäismäärästä, joista näytteet otetaan, on otettava huomioon A.1 kohdan 4 alakohdassa esitetyt kriteerit ja käytetyt testit.

5.

Kun kyseessä ovat luonnonvaraiset eläimet, näytteet on otettava ammutuista, kuolleina löydetyistä tai tarkoituksellisesti pyydetyistä eläimistä tai ne on hankittava käyttämällä ei-invasiivisia menetelmiä, kuten nuolukiviä ja purunaruja tai syöttejä. Päätettäessä näytteiden vähimmäismäärästä ja luonteesta on otettava huomioon luonnonvaraisen populaation arvioitu koko ja A.1 kohdan 3 ja 4 alakohdassa vahvistetut asiaa koskevat kriteerit.

A.3   PITOPAIKKOJEN VALINTA KÄYNTIKOHTEIKSI

1.

Ne pitopaikat, joista näytteet otetaan, ja näytteenottomenetelmä on valittava toimivaltaisen viranomaisen ohjeiden ja asetuksen (EU) 2016/429 43 artiklassa tarkoitetun asiaankuuluvan valmiussuunnitelman mukaisesti. Valittaessa pitopaikat, joista näytteet otetaan, ja näytteenottomenetelmä on otettava huomioon tautiprofiili ja A.1 kohdan 3 alakohdassa esitetyt kriteerit.

2.

Niiden pitopaikkojen vähimmäismäärän, joissa käydään, on oltava toimivaltaisen viranomaisen ohjeiden ja asetuksen (EU) 2016/429 43 artiklassa tarkoitetun asiaankuuluvan valmiussuunnitelman mukainen.

B.   Diagnoosimenetelmät

Tekniikoiden, vertailumateriaalien, niiden standardoinnin ja niiden testien, jotka tehdään käyttäen asiaankuuluvia luokan A tautien havaitsemiseen tarkoitettuja diagnoosimenetelmiä, tulosten tulkinnan on oltava delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 6 artiklan ja liitteessä VI olevan III osan mukaiset.

Diagnoosimenetelmillä on pyrittävä maksimoimaan seurannan herkkyys. Tähän seurantaan voi tietyissä olosuhteissa sisältyä laboratoriotutkimuksia, joiden tarkoituksena on arvioida aikaisempaa altistumista taudille.

C.   Näytteiden kuljetus

1.

Kaikki luokan A taudin esiintymisen vahvistamiseksi tai poissulkemiseksi otetut näytteet on lähetettävä asianmukaisin merkinnöin ja tunnistustiedoin viralliselle laboratoriolle, jolle on ilmoitettu niiden saapumisesta. Näytteiden mukana on oltava asianmukaiset lomakkeet toimivaltaisen viranomaisen ja näytteet vastaanottavan laboratorion vahvistamien vaatimusten mukaisesti. Näihin lomakkeisiin on sisällyttävä vähintään

a)

niiden eläinten alkuperäinen pitopaikka, joista näytteet on otettu;

b)

tiedot niiden eläinten lajista, iästä ja luokasta, joista näytteet on otettu;

c)

eläinten terveyshistoria, jos se on saatavilla ja merkityksellinen;

d)

kliiniset oireet ja post mortem -löydökset; sekä

e)

muut merkitykselliset tiedot.

2.

Kaikki näytteet on

a)

säilytettävä vesitiiviissä ja rikkoutumattomissa säiliöissä ja pakkauksissa noudattaen sovellettavia kansainvälisiä standardeja;

b)

säilytettävä kuljetuksen aikana sopivimmassa lämpötilassa ja muissa olosuhteissa ottaen huomioon tekijät, jotka voivat vaikuttaa näytteen laatuun.

3.

Pakkauksen ulkopuolelle on merkittävä näkyvästi vastaanottavan laboratorion osoite ja seuraava teksti:

Eläimistä peräisin olevaa materiaalia patologiseen tutkimukseen; helposti pilaantuvaa; särkyvää; saa avata vain määräpaikkana olevassa laboratoriossa.”

4.

Näytteet vastaanottavan virallisen laboratorion vastuuhenkilölle on ilmoitettava hyvissä ajoin näytteiden saapumisesta.

LIITE II

SEURANTAJAKS

(jota tarkoitetaan tämän asetuksen 8, 17, 27, 32, 48, 57 ja 59 artiklassa)

Luokan A taudit

Seurantajakso

Suu- ja sorkkatauti (FMD)

21 päivää

Karjaruttoviruksen aiheuttama tartunta (RP)

21 päivää

Rift Valley -kuumeviruksen aiheuttama tartunta (RVFV)

30 päivää

Lumpy skin -tautiviruksen aiheuttama tartunta (LSD)

28 päivää

Mycoplasma mycoides subsp. mycoides SC -tartunta (naudan tarttuva keuhkorutto) (CBPP)

45 päivää

Lammas- ja vuohirokko (SPGP)

21 päivää

Pikkumärehtijärutto-viruksen aiheuttama tartunta (PPR)

21 päivää

Vuohen tarttuva keuhkorutto (CCPP)

45 päivää

Afrikkalainen hevosrutto (AHS)

14 päivää

Burkholderia mallei -tartunta (räkätauti)

6 kuukautta

Klassinen sikarutto (CSF)

15 päivää

Afrikkalainen sikarutto (ASF)

15 päivää

Korkeapatogeeninen lintuinfluenssa (HPAI)

21 päivää

Newcastlen tautiviruksen aiheuttama tartunta (NCD)

21 päivää


LIITE III

EDELLYTYKSET TIETYILLE POIKKEUKSILLE 12 ARTIKLAN 1 KOHDAN A ALAKOHDASTA HEVOSELÄINTEN OSALTA

(joita tarkoitetaan tämän asetuksen 13 artiklan 4 kohdassa)

1.

Afrikkalaisen hevosruton taudinpurkauksen sattuessa toimivaltainen viranomainen voi myöntää poikkeuksen 12 artiklan 1 kohdan a alakohdasta tartunnan saaneille eläimille ja eläimille, jotka eivät ole saaneet tartuntaa, edellyttäen että

a)

poikkeuksen piiriin kuuluvat tartunnan saaneet eläimet eristetään tartunnanlevittäjiltä suojattuihin tiloihin, jotta vältetään taudinaiheuttajan tarttuminen eläimistä asianomaisiin tartunnanlevittäjiin, kunnes on kulunut 40 päivää siitä, kun eläimet ovat tulleet tartunnanlevittäjiltä suojattuihin tiloihin, mikä vastaa Maailman eläintautijärjestön (OIE) maaeläinten terveyttä koskevan säännöstön asianomaisessa luvussa vahvistettua tartunta-aikaa; sekä

b)

toimivaltaisen viranomaisen suorittama seuranta, mukaan lukien tarvittaessa laboratoriotutkimukset, osoittaa, ettei yksikään tartunnanlevittäjiltä suojatuissa tiloissa oleva eläin aiheuta viruksen tarttumisriskiä.

2.

Burkholderia mallei -tartunnan (räkätauti) taudinpurkauksen sattuessa toimivaltainen viranomainen voi myöntää poikkeuksen 12 artiklan 1 kohdan a alakohdasta eläimille, jotka eivät ole saaneet tartuntaa, edellyttäen että poikkeuksen piiriin kuuluvat eläimet pidetään karanteenissa, kunnes

a)

tartunnan saaneet eläimet on lopetettu ja hävitetty;

b)

pitopaikan puhdistaminen ja desinfiointi on lopettamisen jälkeen saatettu päätökseen siten kuin 15 artiklassa säädetään; sekä

c)

jäljellä oleville eläimille on tehty komplementinsitoutumistesti negatiivisin tuloksin seerumilaimennoksella 1:5 näytteistä, jotka on otettu vähintään kuusi kuukautta b alakohdassa tarkoitetun puhdistamisen ja desinfioinnin jälkeen.


LIITE IV

PUHDISTAMISTA, DESINFIOINTIA JA TARVITTAESSA HYÖNTEISTEN JA JYRSIJÖIDEN TORJUNTAA KOSKEVAT MENETTELYT

(joita tarkoitetaan tämän asetuksen 12, 15, 16, 39, 45 ja 57 artiklassa)

A.   Yleiset vaatimukset

1.

Biosidivalmisteiden ja puhdistus- ja desinfiointimenettelyjen valinnassa on otettava huomioon

a)

tartunnan aiheuttaja;

b)

käsiteltävien pitopaikkojen, ajoneuvojen, esineiden ja materiaalien luonne; sekä

c)

sovellettava lainsäädäntö.

2.

Biosidivalmisteita käytettäessä on varmistettava, että niiden tehoa ei heikennetä. Erityisesti on noudatettava valmistajan antamia teknisiä ohjeita esimerkiksi paineen, lämpötilan, vaaditun vaikutusajan tai varastoinnin suhteen. Desinfiointiaineen tehon ei saa antaa heiketä muiden aineiden yhteisvaikutuksesta.

3.

Aiemmin puhdistettujen osien uudelleensaastumista on vältettävä erityisesti silloin, kun pesemiseen käytetään nesteitä paineen alaisena.

4.

Puhdistustoimiin käytetty vesi on säilytettävä ja hävitettävä siten, että vältetään luokan A taudin aiheuttajien leviämisriski.

5.

Biosidivalmisteita on käytettävä niin, että vähennetään mahdollisuuksien mukaan niiden käytöstä mahdollisesti aiheutuvat haitalliset vaikutukset ympäristöön ja kansanterveyteen.

B.   Alustava puhdistaminen ja desinfiointi

Suoritettaessa 15 artiklan mukainen alustava puhdistaminen ja desinfiointi luokan A taudin leviämisen estämiseksi

a)

on kuolleiden luetteloituihin lajeihin kuuluvien pidettävien eläinten kokoruhot tai ruhonosat ruiskutettava desinfiointiaineella ja poistettava pitopaikasta suljetuissa ja tiiviissä ajoneuvoissa tai säiliöissä käsittelyä ja hävittämistä varten;

b)

on kaikki lopettamisen, teurastuksen tai post mortem -tutkimuksen aikana valuneet kudokset tai veri kerättävä huolellisesti ja hävitettävä;

c)

on heti, kun kuolleiden luetteloituihin lajeihin kuuluvien pidettävien eläinten kokoruhot tai ruhonosat on poistettu käsittelyä tai hävittämistä varten, ne pitopaikan osat, joissa näitä eläimiä on pidetty, ja kaikki lopettamisen tai post mortem -tutkimuksen aikana saastuneet muiden rakennusten osat, pinnat ja laitteet ruiskutettava desinfiointiaineella;

d)

on lanta, mukaan lukien kuivikkeet ja käytetyt pehkut, kasteltava perusteellisesti desinfiointiaineella;

e)

on desinfiointiaineen annettava vaikuttaa käsitellyllä pinnalla vähintään 24 tunnin ajan;

f)

on hävitettävä laitteet, säiliöt, ruokintavälineet, pinnat tai kaikki materiaalit, jotka ovat voineet saastua pesun ja desinfioinnin jälkeen.

C.   Lopullinen puhdistaminen ja desinfiointi

Suoritettaessa 57 artiklan mukainen lopullinen puhdistaminen ja desinfiointi

1.

on lanta, mukaan lukien kuivikkeet ja käytetyt pehkut, poistettava ja käsiteltävä seuraavasti:

a)

kuivalanta, mukaan lukien kuivikkeet ja käytetyt pehkut, on käsiteltävä jollakin seuraavista tavoista:

i)

sille on tehtävä höyrykäsittely vähintään 70 °C:n lämpötilassa;

ii)

se on tuhottava polttamalla;

iii)

se on haudattava riittävän syvälle, jotta eläimet eivät pääse kajoamaan siihen; tai

iv)

se on kompostoitava, ruiskutettava desinfiointiaineella ja jätettävä paikalleen vähintään 42 päivän ajaksi, minkä ajan auman on oltava joko peitettynä tai se on aumattava uudelleen, jotta varmistetaan kaikkien kerrosten lämpökäsittely;

b)

nestemäinen lanta on varastoitava vähintään 42 päivän ajaksi ja korkeapatogeenisen lintuinfluenssan tapauksessa 60 päivän ajaksi infektiivisen materiaalin viimeisestä lisäyksestä lukien.

2.

Rakennukset, pinnat ja laitteet on pestävä huolellisesti ja puhdistettava poistamalla jäljellä oleva rasva ja lika ja ruiskuttamalla ne desinfiointiaineilla.

3.

Pitopaikat on 7 päivän jälkeen puhdistettava ja desinfioitava uudelleen.


LIITE V

SUOJA- JA VALVONTAVYÖHYKKEIDEN VÄHIMMÄISSÄDE

(jota tarkoitetaan tämän asetuksen 21 artiklassa)

Ilmoitetaan pitopaikan ympärillä olevan ympyrän säde

Luokan A taudit

Suojavyöhyke

Valvontavyöhyke

Suu- ja sorkkatauti

3 km

10 km

Karjaruttoviruksen aiheuttama tartunta

3 km

10 km

Rift Valley -kuumeviruksen aiheuttama tartunta

20 km

50 km

Lumpy skin -tautiviruksen aiheuttama tartunta

20 km

50 km

Mycoplasma mycoides subsp. mycoides SC -tartunta (naudan tarttuva keuhkorutto)

Pitopaikka

3 km

Lammas- ja vuohirokko

3 km

10 km

Pikkumärehtijärutto-viruksen aiheuttama tartunta

3 km

10 km

Vuohen tarttuva keuhkorutto

Pitopaikka

3 km

Afrikkalainen hevosrutto

100 km

150 km

Burkholderia mallei -tartunta (räkätauti)

Pitopaikka

Pitopaikka

Klassinen sikarutto

3 km

10 km

Afrikkalainen sikarutto

3 km

10 km

Korkeapatogeeninen lintuinfluenssa

3 km

10 km

Newcastlen tautiviruksen aiheuttama tartunta

3 km

10 km


LIITE VI

KIELLOT RAJOITUSVYÖHYKKEELLÄ

(joita tarkoitetaan tämän asetuksen 27 artiklassa)

Taulukko: Kiellot, jotka koskevat luetteloituihin lajeihin kuuluviin eläimiin ja kyseisistä eläimistä saataviin tuotteisiin liittyviä toimia

ELÄIMIIN JA TUOTTEISIIN LIITTYVIÄ TOIMIA KOSKEVAT KIELLOT

FMD (1)

RP

RVFV

LSD

CBPP

SPGP

PPR

CCPP

CSF

ASF

AHS

GLAND

HPAI

NCD

Luetteloituihin lajeihin kuuluvien pidettävien eläinten siirrot rajoitusvyöhykkeellä sijaitsevista pitopaikoista

X

X

X

X

X

X

X

X

X

X

X

NA

X

X

Luetteloituihin lajeihin kuuluvien pidettävien eläinten siirrot rajoitusvyöhykkeellä sijaitseviin pitopaikkoihin

X

X

X

X

X

X

X

X

X

X

X

NA

X

X

Luetteloituihin lajeihin kuuluvan riistan istutus

X

X

X

X

X

X

X

X

X

X

X

NA

X

X

Luetteloituihin lajeihin kuuluvien pidettävien eläinten näyttelyt, markkinat, esitykset ja muut yhteenkokoamiset, mukaan lukien kyseisten lajien keruu ja jakelu

X

X

X

X

X

X

X

X

X

X

X

NA

X

X

Luetteloituihin lajeihin kuuluvista pidettävistä eläimistä saatujen siemennesteen, munasolujen ja alkioiden siirrot rajoitusvyöhykkeellä sijaitsevista pitopaikoista

X

X

X

X (*2)

X

X

X

X

X

X

X

NA

NA

NA

Luetteloituihin lajeihin kuuluvista pidettävistä eläimistä saatujen siemennesteen, munasolujen ja alkioiden kerääminen

X

X

X

X

X

X

X

X

X

X

NP

NA

NA

NA

Luetteloituihin lajeihin kuuluvien pidettävien eläinten kiertävä keinosiemennys

X

X

X

X

X

X

X

X

X

X

X

NA

NA

NA

Luetteloituihin lajeihin kuuluvien pidettävien eläinten kiertävä astutus

X

X

X

X

X

X

X

X

X

X

X

NA

NA

NA

Siitosmunien siirrot rajoitusvyöhykkeellä sijaitsevista pitopaikoista

NA

NA

NA

NA

NA

NA

NA

NA

NA

NA

NA

NA

X

X

Luetteloituihin lajeihin kuuluvista pidettävistä ja luonnonvaraisista eläimistä peräisin olevan tuoreen lihan, muita elintarvikkeeksi tarkoitettuja eläimen osia lukuun ottamatta, siirrot rajoitusvyöhykkeellä sijaitsevista teurastamoista tai riistan käsittelylaitoksista

X

X

X

NP

NP

X

X

NP

X

X

NP

NA

X

X

Luetteloituihin lajeihin kuuluvista pidettävistä ja luonnonvaraisista eläimistä peräisin olevien muiden elintarvikkeeksi tarkoitettujen eläimen osien siirrot rajoitusvyöhykkeellä sijaitsevista teurastamoista tai riistan käsittelylaitoksista

X

X

X

X

X

X

X

X

X

X

NP

NA

X

X

Luetteloitujen lajien tuoreesta lihasta saatujen lihavalmisteiden siirrot rajoitusvyöhykkeellä sijaitsevista laitoksista

X

X

X

NP

NP

NP

X

NP

X

X

NP

NA

X

X

Luetteloituihin lajeihin kuuluvista pidettävistä eläimistä saatujen raakamaidon ja ternimaidon siirrot rajoitusvyöhykkeellä sijaitsevista pitopaikoista ja laitoksista

X

X

X

X

NP

X

X

NP

NA

NA

NP

NA

NA

NA

Maitotuotteiden ja ternimaitotuotteiden siirrot rajoitusvyöhykkeellä sijaitsevista laitoksista

X

X

X

X

NP

X

X

NP

NA

NA

NP

NA

NA

NA

Ihmisravinnoksi tarkoitettujen munien siirrot rajoitusvyöhykkeellä sijaitsevista pitopaikoista ja laitoksista

NA

NA

NA

NA

NA

NA

NA

NA

NA

NA

NA

NA

X

X

Luetteloituihin lajeihin kuuluvien pidettävien eläinten lannan, mukaan lukien kuivikkeet ja käytetyt pehkut, siirrot rajoitusvyöhykkeellä sijaitsevista pitopaikoista

X

X

X

X

NP

X

X

NP

X

X

NP

NA

X

X

Luetteloituihin lajeihin kuuluvien pidettävien eläinten vuotien, nahkojen, villan, harjasten ja höyhenten siirrot rajoitusvyöhykkeellä sijaitsevista pitopaikoista ja laitoksista

X

X

X

X

NP

X

X

NP

X

X

NP

NA

X

X

Suojavyöhykkeeltä saatujen kasviperäisten rehuaineiden ja olkien siirrot (*1)

X

X

NP

NP

NP

NP

NP

NP

NP

NP

NP

NA

NP

NP


(*1)  Ainoastaan munasolut ja alkiot.

(*2)  Ainoastaan munasolut ja alkiot.

(1)  Tautien lyhenteet liitteen II mukaisesti.

NA= Ei sovelleta

X= Kielto

NP= Ei kielletty


LIITE VII

RAJOITUSVYÖHYKKEELTÄ PERÄISIN OLEVIA ELÄINPERÄISIÄ TUOTTEITA KOSKEVAT RISKIN VÄHENTÄMISEEN TÄHTÄÄVÄT KÄSITTELYT

(joita tarkoitetaan tämän asetuksen 27, 33 ja 49 artiklassa)

Käsittely

FMD (8)

RP

RVFV

LSD

CBPP

SPGP

PPR

CCPP

CSF

ASF

AHS

HPAI

NCD

LIHA

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lämpökäsittely ilmatiiviisti suljetussa säiliössä vähintään F0  (7)-arvoon 3

x

 

 

 

 

 

X

 

X

X

 

X

X

Lämpökäsittely 80 °C:n sisälämpötilan saavuttamiseksi

X

 

 

 

 

 

X

 

X

X

 

X

X

Lämpökäsittely 70 °C:n sisälämpötilan saavuttamiseksi

X

 

 

 

 

 

X

 

X

 

 

X

X

Lämpökäsittely (lihalle, josta on ensin poistettu luut ja rasva) siten, että saavutetaan vähintään 70 °C:n sisälämpötila vähintään 30 minuutin ajan

X

 

 

 

 

 

X

 

X

 

 

 

 

Ilmatiiviisti suljetussa säiliössä 60 °C:n lämpötilassa vähintään 4 tunnin ajan

X

 

 

 

 

 

X

 

X

X

 

 

 

73,9  °C:n sisälämpötila vähintään 0,51 sekunnin ajan (6)

X

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

X

X

70,0  °C:n sisälämpötila vähintään 3,5 sekunnin ajan (6)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

X

X

65,0  °C:n sisälämpötila vähintään 42 sekunnin ajan (6)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

X

X

60 °C:n sisälämpötila vähintään 507 sekunnin ajan (6)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

X

X

Lämpökäsittely kuivattamisen toteutumiseksi siten, että Aw-arvo on enintään 0,93 ja pH-arvo enintään 6

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lämpökäsittely 65 °C:n sisälämpötilan saavuttamiseksi niin kauan, että saavutetaan vähintään pastörointiarvo 40

 

 

 

 

 

 

X

 

 

 

 

 

 

Luonnollinen käymis- ja kypsymiskäsittely, kun kyseessä on luullinen liha: vähintään 9 kuukautta, jotta saavutettava Aw-arvo on enintään 0,93 ja pH-arvo enintään 6

X

 

 

 

 

 

 

 

X

 

 

 

 

Luonnollinen käymis- ja kypsymiskäsittely, kun kyseessä on luuton liha: vähintään 9 kuukautta, jotta saavutettava Aw-arvo on enintään 0,93 ja pH-arvo enintään 6

X

 

 

 

 

 

 

 

X

X

 

 

 

Luonnollinen käyminen, kun kyseessä ovat fileet: vähintään 140 päivää, jotta saavutettava Aw-arvo on enintään 0,93 ja pH-arvo enintään 6 (5)

 

 

 

 

 

 

 

 

X

X

 

 

 

Luonnollinen käyminen, kun kyseessä ovat kinkut: vähintään 190 päivää, jotta saavutettava Aw-arvo on enintään 0,93 ja pH-arvo enintään 6 (5)

 

 

 

 

 

 

 

 

X

X

 

 

 

Kuivaaminen suolauksen jälkeen, kun kyseessä ovat italialaistyyppiset luulliset kinkut: vähintään 313 päivää (5)

 

 

 

 

 

 

 

 

X

 

 

 

 

Kuivaaminen suolauksen jälkeen, kun kyseessä ovat espanjalaistyyppiset luulliset kinkut ja fileet (5):

Iberiankinkut: vähintään 252 päivää

Iberianlavat: vähintään 140 päivää

Iberianfileet: vähintään 126 päivää

Serranonkinkut: vähintään 140 päivää

X

 

 

 

 

 

 

 

X

X

 

 

 

Ruhojen kypsytys vähintään 2 °C:n lämpötilassa vähintään 24 tunnin ajan teurastuksen jälkeen

 

 

X

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Muiden eläimen osien poistaminen

 

 

 

X

X

 

 

X

 

 

 

 

 

KUIVATUT TAI SUOLATUT RAKOT JA SUOLET

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Suolaus natriumkloridilla (NaCl) joko kuivana tai kyllästettynä suolaliemenä (Aw < 0,80 ) yhtäjaksoisesti vähintään 30 päivän ajan tai pidempään ympäristön lämpötilan ollessa 20 °C tai enemmän

X

 

 

SC (4)

 

 

X

 

X

X

 

 

 

Suolaus fosfaatilla täydennetyllä suolalla (86,5 % NaCl:ia, 10,7 % Na2HPO4:ää ja 2,8 % Na3PO4:ää) joko kuivana tai kyllästettynä suolaliemenä (Aw < 0,80 ) yhtäjaksoisesti vähintään 30 päivän ajan tai pidempään ympäristön lämpötilan ollessa 20 °C tai enemmän

X

 

 

 

 

X

 

X

X

 

 

 

Suolaus natriumkloridilla (NaCl) vähintään 30 päivän ajan (3)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Valkaisu (2)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Kuivaus (2)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

MAITO

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Lämpökäsittely (sterilointiprosessi) vähintään F0-arvon 3 saavuttamiseksi

X

 

 

 

SC (1)

 

 

SC (1)

 

 

 

 

 

UHT-käsittely (ultrakorkea lämpötila): vähintään 132 °C vähintään 1 sekunnin ajan

X

 

 

 

 

X

 

 

 

 

 

UHT-käsittely (ultrakorkea lämpötila): vähintään 135 °C:ssa sopivan käsittelyajan verran

X

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

HTST-käsittely (lyhytaikainen pastörointi korkeassa lämpötilassa), jos maidon pH on alle 7, vähintään 72 °C:ssa vähintään 15 sekunnin ajan

X

 

 

 

 

X

 

 

 

 

 

HTST-käsittely (lyhytaikainen pastörointi korkeassa lämpötilassa), jos maidon pH on 7 tai enemmän, vähintään 72 °C:ssa vähintään 15 sekunnin ajan, kaksi kertaa

X

 

 

 

 

X

 

 

 

 

 

HTST-käsittely (lyhytaikainen pastörointi korkeassa lämpötilassa) yhdistettynä fysikaaliseen käsittelyyn pH-arvon alle 6 saavuttamiseksi vähintään 1 tunnin ajan tai vähintään 72 °C:n lämpötilan saavuttamiseksi yhdistettynä kuivattamiseen

X

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Pastörointi, joka koostuu yhdestä lämpökäsittelystä, jonka vaikutus vastaa vähintään 72 °C:ssa 15 sekunnin ajan tehtyä käsittelyä

X

 

X

X

 

 

 

 

 

 

 


Käsittely

HPAI

NCD

MUNAT

 

 

Lämpökäsittely:

Kokomunat:

60,0  °C – 188 sekuntia

kypsennetty täysin

Kokomunaseokset:

60 °C – 188 sekuntia

kypsennetty täysin

61,1  °C – 94 sekuntia

Nestemäinen valkuainen:

55,6  °C – 870 sekuntia

56,7  °C – 232 sekuntia

Luonnollinen tai sekoittumaton munankeltuainen:

60 °C – 288 sekuntia

10-prosenttisesti suolattu keltuainen:

62,2  °C – 138 sekuntia

Kuivattu valkuaismassa:

67 °C – 20 tuntia

54,4  °C – 50,4 tuntia

51,7  °C – 73,2 tuntia

X

 

Lämpökäsittely:

Kokomunat:

55 °C – 2 521 sekuntia

57 °C – 1 596 sekuntia

59 °C – 674 sekuntia

kypsennetty täysin

Nestemäinen valkuainen:

55 °C – 2 278 sekuntia

57 °C – 986 sekuntia

59 °C – 301 sekuntia

10-prosenttisesti suolattu keltuainen:

55 °C – 176 sekuntia

Kuivattu valkuaismassa:

57 °C – 54,0 tuntia

 

X


(1)  Turvallinen hyödyke.

(2)  Ei nauta-, lammas-, vuohi- ja sikaeläinten kuivatuille tai suolatuille rakoille ja suolille.

(3)  Ei nauta-, lammas-, vuohi- ja sikaeläinten kuivatuille tai suolatuille rakoille ja suolille.

(4)  Turvallinen hyödyke.

(5)  Ainoastaan sikaeläimet.

(6)  Ainoastaan siipikarjanlihalle.

(7)  F0 on laskennallinen bakteeri-itiöitä tappava vaikutus. F0-arvo 3 tarkoittaa sitä, että tuotteen kylmintä kohtaa on kuumennettu riittävästi saman tappavan vaikutuksen saavuttamiseksi kuin kuumentamalla 121 °C:seen (250 °F) kolmen minuutin ajan siten, että kuumentaminen ja jäähdyttäminen tehdään hyvin nopeasti.

(8)  Tautien lyhenteet liitteen II mukaisesti.


LIITE VIII

SUOJAVYÖHYKKEELTÄ PERÄISIN OLEVIA MUITA KUIN ELÄINPERÄISIÄ TUOTTEITA KOSKEVAT RISKIN VÄHENTÄMISEEN TÄHTÄÄVÄT KÄSITTELYT

(joita tarkoitetaan tämän asetuksen 36 ja 52 artiklassa)

Käsittely

FMD (1)

RP

Lämpökäsittely höyryllä suljetussa kammiossa 80 °C:n vähimmäislämpötilassa vähintään 10 minuutin ajan

X

X

Varastointi pakattuina tai paalattuina katoksen alla tiloissa, jotka sijaitsevat vähintään 2 kilometrin etäisyydellä lähimmästä taudinpurkauksesta, eikä niitä viedä tiloista ennen kuin vähintään kolmen kuukauden kuluttua 15 artiklan mukaisen puhdistuksen ja desinfioinnin päättymisestä.

X

X


(1)  Tautien lyhenteet liitteen II mukaisesti.


LIITE IX

SUOJAVYÖHYKKEELTÄ PERÄISIN OLEVAN TUOREEN LIHAN MERKITSEMINEN

(jota tarkoitetaan tämän asetuksen 33 ja 49 artiklassa)

1.

Tuoreeseen siipikarjanlihaan, joka on peräisin suojavyöhykkeeltä ja jota ei ole tarkoitettu toiseen jäsenvaltioon 33 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti, tehtävän merkin on oltava seuraavien vaatimusten mukainen:

a)

muoto ja sisältö:

’XY’ tarkoittaa asetuksen (EY) N:o 853/2004 liitteessä II olevan I jakson B osan 6 kohdassa vahvistettua asianmukaista maakoodia ja ’1234’ asetuksen (EY) N:o 853/2004 liitteessä II olevan I jakson B osan 7 kohdassa tarkoitettua laitoksen hyväksymisnumeroa.

b)

koko:

”XY:n” leveys 8 mm

”1234:n” leveys 11 mm

ulkohalkaisija leveyssuunnassa vähintään 30 mm

nelikulmion viivan paksuus 3 mm.

2.

Tuoreeseen lihaan, joka on tarkoitettu käsiteltäväksi jalostuslaitoksessa 33 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti, tehtävän merkin on oltava joko

a)

asetuksessa (EY) N:o 853/2004 säädetty tunnistusmerkki, jossa on lisäksi vinoristi, joka koostuu kahdesta toisensa keskellä leimaa leikkaavasta suorasta viivasta siten, että siinä olevat tiedot pysyvät luettavina; tai

b)

yksittäinen soikea leima, jonka halkaisija pituussuunnassa on 6,5 cm ja poikittaissuunnassa 4,5 cm ja jossa seuraavien tietojen on oltava täysin luettavassa muodossa:

yläosassa jäsenvaltion koko nimi tai ISO-koodi suuraakkosin;

keskellä teurastamon hyväksymisnumero;

alaosassa jokin seuraavista kirjainyhdistelmistä: CE, EC, EF, EG, EK, EY, EO, ES, EU, EB, WE tai EZ;

kaksi suoraa viivaa, jotka leikkaavat toisensa keskellä leimaa siten, että leimassa olevat tiedot eivät peity;

kirjainten korkeuden on oltava vähintään 0,8 cm ja numeroiden korkeuden vähintään 1 cm.


LIITE X

TOIMENPITEIDEN KESTO SUOJAVYÖHYKKEELLÄ

(jota tarkoitetaan tämän asetuksen 39 artiklassa)

Luokan A taudit

Toimenpiteiden vähimmäiskesto suojavyöhykkeellä (39 artiklan 1 kohta)

Seurantatoimenpiteiden lisäsoveltamisaika suojavyöhykkeellä (39 artiklan 3 kohta)

Suu- ja sorkkatauti

15 päivää

15 päivää

Karjaruttoviruksen aiheuttama tartunta

21 päivää

9 päivää

Rift Valley -kuumeviruksen aiheuttama tartunta

30 päivää

15 päivää

Lumpy skin -tautiviruksen aiheuttama tartunta

28 päivää

17 päivää

Mycoplasma mycoides subsp. mycoides SC -tartunta (naudan tarttuva keuhkorutto)

45 päivää

Ei sovelleta

Lammas- ja vuohirokko

21 päivää

9 päivää

Pikkumärehtijärutto-viruksen aiheuttama tartunta

21 päivää

9 päivää

Vuohen tarttuva keuhkorutto

45 päivää

Ei sovelleta

Afrikkalainen hevosrutto

12 kuukautta

Ei sovelleta

Burkholderia mallei -tartunta (räkätauti)

6 kuukautta

Ei sovelleta

Klassinen sikarutto

15 päivää

15 päivää

Afrikkalainen sikarutto

15 päivää

15 päivää

Korkeapatogeeninen lintuinfluenssa

21 päivää

9 päivää

Newcastlen tautiviruksen aiheuttama tartunta

21 päivää

9 päivää


LIITE XI

TOIMENPITEIDEN KESTO VALVONTAVYÖHYKKEELLÄ

(jota tarkoitetaan tämän asetuksen 55 ja 56 artiklassa)

Luokan A taudit

Toimenpiteiden vähimmäiskesto valvontavyöhykkeellä

Suu- ja sorkkatauti

30 päivää

Karjaruttoviruksen aiheuttama tartunta

30 päivää

Rift Valley -kuumeviruksen aiheuttama tartunta

45 päivää

Lumpy skin -tautiviruksen aiheuttama tartunta

45 päivää

Mycoplasma mycoides subsp. mycoides SC -tartunta (naudan tarttuva keuhkorutto)

45 päivää

Lammas- ja vuohirokko

30 päivää

Pikkumärehtijärutto-viruksen aiheuttama tartunta

30 päivää

Vuohen tarttuva keuhkorutto

45 päivää

Afrikkalainen hevosrutto

12 kuukautta

Burkholderia mallei -tartunta (räkätauti)

Ei sovelleta

Klassinen sikarutto

30 päivää

Afrikkalainen sikarutto

30 päivää

Korkeapatogeeninen lintuinfluenssa

30 päivää

Newcastlen tautiviruksen aiheuttama tartunta

30 päivää


LIITE XII

NÄYTTEENOTTOMENETTELYT JA DIAGNOOSIMENETELMÄT VESIELÄIMISSÄ ESIINTYVIEN LUOKAN A TAUTIEN OSALTA

1.

Seuraavia menettelyjä sovelletaan kliiniseen tutkimukseen ja näytteiden keräämiseen:

a)

kliinisen tutkimuksen ja laboratoriotutkimuksia varten tehtävän näytteenoton on katettava seuraavat:

i)

luetteloituihin lajeihin kuuluvat vesiviljelyeläimet, joissa ilmenee kyseisen luokan A taudin kliinisiä merkkejä; sekä

ii)

vesiviljelyeläimet, jotka ovat hiljattain kuolleet todennäköisesti epäillyn/vahvistetun luokan A taudin seurauksena; sekä

iii)

vesiviljelyeläimet, joilla on epidemiologinen yhteys epäiltyyn tai vahvistettuun luokan A taudin tapaukseen.

b)

kerättävien näytteiden vähimmäismäärä on:

 

Tilanne

Eläinlaji

Raportoitu kuolleisuu-den lisääntymisestä

Tartunnan saaneiden eläinten tuominen

Havaittu post mortem -löydöksiä tai kliinisiä merkkejä

Muihin olosuhteisiin perustuva epäilys

Nilviäiset (koko eläin)

30

30

150

Äyriäiset

10

 

10

150

Kalat

10

30

c)

nilviäisiä koskevaan näytteenottoon sovelletaan seuraavia lisäkriteerejä:

i)

tartunnan saaneiksi epäillyt eläimet on valittava näytteenottoon. Jos epäilyn kohteena olevassa eläinpopulaatiossa on luetteloituja lajeja, ne on valittava näytteenottoon;

ii)

jos paikalla on heikkoja, kuolemaisillaan olevia tai äskettäin kuolleita mutta ei vielä hajoamistilassa olevia nilviäisiä, ne on valittava ensin. Jos tällaisia nilviäisiä ei ole, valittujen nilviäisten joukossa on oltava vanhimpia terveitä nilviäisiä;

iii)

jos pitopaikka käyttää nilviäistuotannossa useampaa kuin yhtä vedensaantilähdettä, otettaviin näytteisiin on sisällytettävä jokaista vedensaantilähdettä edustavia nilviäisiä sen varmistamiseksi, että kaikki pitopaikan osat ovat suhteellisesti edustettuina näytteessä;

iv)

jos näytteitä otetaan nilviäisviljelyn pitopaikkojen ryhmästä, jolla ilmeisesti on samanlainen epidemiologinen tilanne, näytteisiin on sisällytettävä nilviäisiä edustavasta määrästä näytteenottopaikkoja.

Näytteenottopaikkojen valinnassa on tärkeintä ottaa huomioon eläintiheys, veden virtaukset, luetteloitujen lajien – niin tartunnalle alttiiden lajien kuin tartunnanlevittäjälajien – esiintyminen, veden syvyyskartoitus ja hallinnointikäytännöt. Nilviäisviljelyn pitopaikan (pitopaikkojen) alueella tai sen (niiden) välittömässä läheisyydessä sijaitsevat luonnonvaraiset esiintymät on otettava mukaan näytteenottoon.

d)

äyriäisiä koskevaan näytteenottoon sovelletaan seuraavia lisäkriteerejä:

i)

jos tuotantoyksiköissä on luetteloituihin lajeihin kuuluvia heikkoja tai kuolemaisillaan olevia äyriäisiä, kyseiset äyriäiset on valittava ensin. Jos tällaisia eläimiä ei ole, valittuihin äyriäisiin on sisällytettävä eri vuosiluokkien äyriäisiä siten, että ne ovat suhteellisesti edustettuina näytteessä;

ii)

jos äyriäistuotannossa käytetään useampaa kuin yhtä vedensaantilähdettä, otettaviin näytteisiin on sisällytettävä jokaista vedensaantilähdettä edustavia luetteloituihin lajeihin kuuluvia äyriäisiä sen varmistamiseksi, että kaikki pitopaikan osat ovat suhteellisesti edustettuina näytteessä;

iii)

kun edellytetään tämän asetuksen 102 artiklan a alakohdan mukaista näytteiden keräämistä luetteloituihin lajeihin kuuluvista luonnonvaraisista populaatioista, näytteenottopaikkojen lukumäärä ja maantieteellinen jakautuminen on määritettävä siten, että varmistetaan kohtuullinen kattavuus alueella, jonka epäillään saaneen tartunnan.

Näytteenottopaikkojen on edustettava erilaisia ekosysteemejä, kuten meriä, suistoja, jokia ja järviä, joissa on taudille alttiiden lajien luonnonvaraisia populaatioita.

e)

kaloja koskevaan näytteenottoon sovelletaan seuraavia lisäkriteerejä:

i)

jos joukossa on heikkokuntoisia, poikkeavasti käyttäytyviä tai äskettäin kuolleita mutta ei vielä hajoamistilassa olevia kaloja, on valittava tällaiset kalat. Jos tällaisia eläimiä ei ole, valittuihin kaloihin on sisällytettävä eri vuosiluokkien kaloja siten, että ne ovat suhteellisesti edustettuina näytteessä;

ii)

jos kalantuotannossa käytetään useampaa kuin yhtä vedensaantilähdettä, otettaviin näytteisiin on sisällytettävä jokaista vedensaantilähdettä edustavia luetteloituja lajeja sen varmistamiseksi, että kaikki pitopaikan osat ovat suhteellisesti edustettuina näytteessä;

iii)

jos pitopaikassa on kirjolohia (Onchorynchus mykiss) tai ahvenia (Perca fluviatilis), vain näiden lajien kaloja voidaan valita näytteenottoon. Jos pitopaikassa ei ole kirjolohia eikä ahvenia, näytteen on edustettava kaikkia muita siellä olevia luetteloituja lajeja a–d alakohdassa esitettyjen kriteerien mukaisesti;

iv)

kun edellytetään tämän asetuksen 102 artiklan a alakohdan mukaista näytteiden keräämistä luetteloituihin lajeihin kuuluvista luonnonvaraisista populaatioista, näytteenottopaikkojen lukumäärä ja maantieteellinen jakautuminen on määritettävä siten, että varmistetaan kohtuullinen kattavuus alueella, jonka epäillään saaneen tartunnan.

Näytteenottopaikkojen on lisäksi edustettava erilaisia ekosysteemejä, kuten meriä, suistoja, jokia ja järviä, joissa on taudille alttiiden lajien luonnonvaraisia populaatioita.

f)

niiden elinten valinta, joista näytteet otetaan, samoin kuin näytteiden valmistelu, varastointi ja lähetys laboratorioon on toteutettava kyseistä tautia käsittelevän Euroopan unionin vertailulaboratorion suositusten mukaisesti.

2.

Näytteet on tutkittava laboratoriossa käyttäen niitä diagnoosimenetelmiä ja -menettelyjä, jotka kyseistä tautia käsittelevä Euroopan unionin vertailulaboratorio on hyväksynyt.

LIITE XIII

TARTUNNAN SAANEIDEN VESIVILJELYPITOPAIKKOJEN TYHJILLÄÄN PITÄMISEN VÄHIMMÄISAJAT

Tämän asetuksen 81 artiklassa säädetyn tyhjillään pitämisen ja 96 artiklan 4 ja 5 kohdassa säädetyn samanaikaisen tyhjillään pitämisen kesto

Luokan A tauti

Tartunnan saaneen pitopaikan tyhjillään pitämisen vähimmäisaika

Samalla suojavyöhykkeellä sijaitsevien tartunnan saaneiden pitopaikkojen samanaikaisen tyhjillään pitämisen vähimmäisaika

Lisävaatimukset

Mikrocytos mackini -tartunta

6 kuukautta

4 viikkoa

Tähän on sisällyttävä vuoden kylmin jakso

Perkinsus marinus -loisen aiheuttama tartunta

6 kuukautta

4 viikkoa

Tähän on sisällyttävä vuoden lämpimin jakso

Taura-syndrooma -viruksen aiheuttama tartunta

6 viikkoa

4 viikkoa

Tähän on sisällyttävä vuoden lämpimin jakso

Yellow head -viruksen aiheuttama tartunta

6 viikkoa

3 viikkoa

Tähän on sisällyttävä vuoden lämpimin jakso

Epitsoottinen vertamuodostavan kudoksen kuolio

8 viikkoa

4 viikkoa

Tähän on sisällyttävä vuoden lämpimin jakso


LIITE XIV

KRITEERIT RAJOITUSVYÖHYKKEIDEN PERUSTAMISEKSI VESIELÄINTEN LUOKAN A TAUTIEN OSALTA

1.

Asetuksen 85 artiklassa tarkoitetut rajoitusvyöhykkeet on määriteltävä tapauskohtaisesti ottaen huomioon ainakin seuraavat tekijät:

a)

nilviäis-/äyriäis-/kalakuolemien yhteenlaskettu määrä, yhteenlaskettu prosenttiosuus ja jakauma luokan A tautien tartunnan saaneessa pitopaikassa tai pitopaikkojen ryhmässä;

b)

asiaankuuluvat tiedot siirroista tartunnan saaneisiin pitopaikkoihin ja niistä pois;

c)

etäisyys lähistöllä sijaitseviin pitopaikkoihin ja niiden sijaintitiheys;

d)

luonnonvaraisten vesieläinten esiintyminen;

e)

kaikki tiedot kuolleista luonnonvaraisista vesieläimistä tai niissä ilmenevistä epäillyistä tapauksista tai taudinpurkauksista, jotka liittyvät tai voivat liittyä tiettyyn luokan A tautiin;

f)

jalostuslaitosten läheisyys ja niissä olevat lajit, erityisesti luetteloidut lajit;

g)

tartunnan saaneissa pitopaikoissa ja niiden lähellä sijaitsevissa pitopaikoissa sovelletut viljelykäytännöt;

h)

hydrodynaamiset olosuhteet ja muut identifioidut epidemiologisesti merkittävät tekijät.

2.

Kun nilviäisiin ja äyriäisiin vaikuttavien luokan A tautien varalta rajataan maantieteellisesti suoja- ja valvontavyöhykkeet, sovelletaan seuraavia vähimmäisvaatimuksia:

a)

suojavyöhyke on perustettava sellaisen pitopaikan tai pitopaikkojen ryhmän välittömään läheisyyteen, joka on virallisesti vahvistettu luokan A taudin saastuttamaksi, ja sen on vastattava asianmukaisten hydrodynaamisten ja epidemiologisten tietojen pohjalta määritettyä aluetta;

b)

suojavyöhykkeen ulkopuolelle on perustettava valvontavyöhyke, jonka on vastattava suojavyöhykettä ympäröivää, asianmukaisten hydrodynaamisten tai epidemiologisten tietojen pohjalta määritettyä aluetta.

3.

Kun kaloihin vaikuttavien luokan A tautien varalta rajataan maantieteellisesti suoja- ja valvontavyöhykkeet, sovelletaan seuraavia vähimmäisvaatimuksia:

a)

suojavyöhyke on perustettava sellaisen pitopaikan ympärille, jossa on vahvistettu epitsoottinen vertamuodostavan kudoksen kuolio (EHN-tauti). Tämä vyöhyke vastaa seuraavia alueita:

i)

rannikkoalueilla: säteeltään vähintään yhden vuorovesikantaman tai vähintään 5 kilometrin suuruisen ympyrän sisään jäävä alue – sen mukaan, kumpi on suurempi –, jonka keskipisteenä on pitopaikka, jossa on virallisesti vahvistettu esiintyvän EHN-tautia, taikka tätä vastaava alue, joka on määritetty asianmukaisten hydrodynaamisten tai epidemiologisten tietojen pohjalta;

ii)

sisämaa-alueilla: koko sellaisen pitopaikan valuma-alue, jossa EHN-tauti on virallisesti vahvistettu. Toimivaltainen viranomainen voi rajata vyöhykkeen koskemaan vain osia valuma-alueesta tai pitopaikan aluetta edellyttäen, että tämä ei vaaranna taudin leviämisen estämistä;

b)

toimivaltaisen viranomaisen on perustettava valvontavyöhyke suojavyöhykkeen ulkopuolelle, ja valvontavyöhykkeen on

i)

rannikkoalueilla: vastattava suojavyöhykettä ympäröivää aluetta, jonka vuorovesikantamat ovat päällekkäisiä; tai suojavyöhykettä ympäröivää, sellaiseen ympyrään sisältyvää aluetta, jonka keskus on suojavyöhykkeen keskus ja säde 10 km; taikka vastaavanlaista, asianmukaisten hydrodynaamisten tai epidemiologisten tietojen pohjalta määritettyä aluetta;

ii)

sisämaa-alueilla: oltava perustetun suojavyöhykkeen ulkopuolinen laajennettu alue.


LIITE XV

SEURANTAOHJELMA JA TORJUNTATOIMENPITEIDEN KESTO VALVONTAVYÖHYKKEELLÄ VESIVILJELYELÄINTEN LUOKAN A TAUTIEN OSALTA

(joita tarkoitetaan tämän asetuksen 98 ja 101 artiklassa)

1.   Seurantaohjelma

Luetteloituja lajeja pitäviin valvontavyöhykkeellä sijaitseviin vesiviljelypitopaikkoihin ja pitopaikkojen ryhmiin on kohdistettava 98 artiklassa säädettyä seurantaa sen tarkistamiseksi, esiintyykö niissä kyseisen luokan A taudin tartuntaa. Seurantaan on sisällyttävä terveyskäyntejä, mukaan lukien näytteenotto tuotantoyksiköistä. Toimivaltaisen viranomaisen on tehtävä nämä tarkastuskäynnit taulukoiden 1 ja 2 mukaisesti.

Liitteessä XII olevassa 1 kohdassa vahvistettuja lajikohtaisia kriteerejä sovelletaan näytteenottoon.

Taulukko 1

Terveyskäynteihin ja näytteenottoon perustuva seurantaohjelma pitopaikoissa ja pitopaikkojen ryhmissä vesieläinten luokan A tautien varalta, lukuun ottamatta epitsoottista vertamuodostavan kudoksen kuoliota

Luokan A tauti

Terveyskäyntien lukumäärä vuodessa

Laboratoriotutkimusten lukumäärä vuodessa

Eläinten lukumäärä näytteessä

Näytteenoton ajankohta

Näytteeseen valittujen eläinten pitoaika pitopaikassa

Mikrocytos mackini -tartunta

1

1

150

Kun tartunnan esiintyvyyden tiedetään olevan suurimmillaan tai huhti-toukokuussa, 3–4 kuukauden kuluttua siitä, kun meriveden lämpötila on alle 10 °C

4 kuukautta

Perkinsus marinus -loisen aiheuttama tartunta

1

1

150

Kun tartunnan esiintyvyyden tiedetään olevan suurimmillaan tai syys-, loka- tai marraskuussa

4 kuukautta

Taura-syndrooma -viruksen aiheuttama tartunta

2

2

150

Sinä vuodenaikana, jona veden lämpötila todennäköisesti on korkeimmillaan

2 kuukautta

Yellow head -viruksen aiheuttama tartunta

2

2

150

Sinä vuodenaikana, jona veden lämpötila todennäköisesti on korkeimmillaan

2 kuukautta


Taulukko 2

Terveyskäynteihin ja näytteenottoon perustuva seurantaohjelma pitopaikoissa vesieläinten epitsoottisen vertamuodostavan kudoksen kuolion (EHN-taudin) varalta  (1)

Pitopaikan tyyppi

Terveystarkastusten lukumäärä vuodessa (kahdessa vuodessa)

Näytteenottokertojen lukumäärä vuodessa (kahdessa vuodessa)

Kalojen lukumäärä näytteessä

Kasvuvaiheessa olevien kalojen lukumäärä

Emokantaan kuuluvien kalojen lukumäärä (2)

a)

Pitopaikat, joissa on emokantaa

2

2

150 (ensimmäinen ja toinen tarkastus)

150 (ensimmäinen tai toinen tarkastus)

b)

Pitopaikat, joissa on ainoastaan emokantaa

2

1

0

150 (2) (ensimmäinen tai toinen tarkastus)

c)

Pitopaikat, joissa ei ole emokantaa

2

2

150 (ensimmäinen ja toinen tarkastus)

0

Kalojen enimmäismäärä yhteisnäytteessä: 10

2.   Taudintorjuntatoimenpiteiden kesto valvontavyöhykkeellä

Luokan A tauti

Seurannan vähimmäiskesto

Mikrocytos mackini -tartunta

3 vuotta

Perkinsus marinus -loisen aiheuttama tartunta

3 vuotta

Taura-syndrooma -viruksen aiheuttama tartunta

2 vuotta

Yellow head -viruksen aiheuttama tartunta

2 vuotta

Epitsoottinen vertamuodostavan kudoksen kuolio

2 vuotta

Kun seurantakausi on päättynyt eikä kyseisen luokan A taudin uusia tartuntoja ole osoitettu, valvontavyöhykkeellä toteutettavat toimenpiteet on päätettävä tämän asetuksen 101 artiklan mukaisesti.


(1)  Laboratoriotutkimusta varten tapahtuva näytteenotto kaloista on tehtävä silloin, kun veden lämpötila on 11–20 °C. Veden lämpötilaa koskevaa vaatimusta on sovellettava myös terveystarkastuksiin. Pitopaikoissa, joissa veden lämpötila ei saavuta 11 °C:ta vuoden aikana, näytteenotto ja terveyskäynnit on tehtävä silloin, kun veden lämpötila on korkeimmillaan.

(2)  Emokannasta otettaviin näytteisiin ei tule sisältyä gonadaalisia nesteitä, maitia tai munasoluja, koska ei ole olemassa näyttöä siitä, että EHN-tauti aiheuttaisi lisääntymiselinten tartuntoja.


3.6.2020   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 174/140


KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) 2020/688,

annettu 17 päivänä joulukuuta 2019,

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/429 täydentämisestä unionissa tapahtuviin maaeläinten ja siitosmunien siirtoihin sovellettavien eläinterveyttä koskevien vaatimusten osalta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon tarttuvista eläintaudeista sekä tiettyjen eläinterveyttä koskevien säädösten muuttamisesta ja kumoamisesta (”eläinterveyssäännöstö”) 9 päivänä maaliskuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/429 (1) ja erityisesti sen 3 artiklan 5 kohdan toisen alakohdan, 125 artiklan 2 kohdan, 131 artiklan 1 kohdan, 132 artiklan 2 kohdan, 135 artiklan, 136 artiklan 2 kohdan, 137 artiklan 2 kohdan, 140 artiklan, 144 artiklan 1 kohdan, 146 artiklan 1 kohdan, 147 artiklan, 149 artiklan 4 kohdan, 154 artiklan 1 kohdan, 156 artiklan 1 kohdan, 160 artiklan, 162 artiklan 3 ja 4 kohdan, 163 artiklan 5 kohdan b ja c alakohdan ja 164 artiklan 2 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksessa (EU) 2016/429 vahvistetaan eläinten välillä tarttuvien ja eläimestä ihmiseen tarttuvien eläintautien ehkäisemistä ja torjuntaa koskevat säännöt. Sen IV osan I osaston 3–5 luvussa vahvistetaan eläinterveysvaatimukset, jotka koskevat pidettävien ja luonnonvaraisten maaeläinten ja niiden sukusolujen ja alkioiden siirtoja unionin sisällä. Lisäksi asetuksessa siirretään komissiolle valta hyväksyä delegoiduilla säädöksillä sääntöjä, joilla täydennetään tiettyjä kyseisen asetuksen muita kuin keskeisiä osia. Näin ollen on asianmukaista hyväksyä sääntöjä, joilla varmistetaan asetuksella (EU) 2016/429 vahvistetun uuden oikeudellisen kehyksen moitteeton toiminta.

(2)

Tässä asetuksessa säädettyjä sääntöjä ja riskinvähentämistoimenpiteitä tarvitaan täydentämään asetuksen (EU) 2016/429 IV osan I osaston 3–5 luvussa vahvistettuja eläinterveysvaatimuksia, jotka koskevat pidettävien ja luonnonvaraisten maaeläinten sekä siitosmunien siirtoja unionissa, sen varmistamiseksi, että kyseiset hyödykkeet eivät aiheuta merkittävää niiden luetteloitujen tautien leviämisriskiä, joita tarkoitetaan mainitun asetuksen 5 artiklan 1 kohdassa ja liitteessä II, sellaisena kuin se on muutettuna komission delegoidulla asetuksella (EU) 2018/1629 (2), ja jotka luokitellaan asetuksen (EU) 2016/429 9 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2018/1882 (3). Asetuksen (EU) 2016/429 tavoitteena on tarjota yksinkertaisempi ja joustavampi sääntelykehys kuin se, jota sovellettiin ennen kyseisen asetuksen hyväksymistä, ja samalla varmistaa selkeämmin riskiperusteinen lähestymistapa eläinterveysvaatimuksiin sekä parempi eläintauteihin varautuminen ja niiden ennaltaehkäisy ja torjunta. Lisäksi sen tavoitteena on koota yhteen säädökseen eläintauteja koskevat säännöt sen sijaan, että ne olisivat hajallaan useissa eri säädöksissä. Tämän asetuksen säännöksissä, jotka koskevat tiettyjä sukusoluja ja alkioita, erityisesti siitosmunia, noudatetaan samaa lähestymistapaa. Säännöt ovat sisällöllisesti sidoksissa toisiinsa, sillä niitä on määrä soveltaa kaikkiin pidettäviä tai luonnonvaraisia maaeläimiä tai siitosmunia siirtäviin toimijoihin. Yksinkertaisuuden ja avoimuuden vuoksi sekä sääntöjen soveltamisen helpottamiseksi ja päällekkäisyyden välttämiseksi säännöt olisi vahvistettava yhdessä säädöksessä pikemminkin kuin useissa erillisissä ristiviittauksia sisältävissä säädöksissä.

(3)

Asetuksen (EU) 2016/429 5 artiklan 1 kohdassa ja liitteessä II, sellaisena kuin se on muutettuna komission delegoidulla asetuksella (EU) 2018/1629, on luettelo eläintaudeista, joiden osalta unionin toimilla on erityistä merkitystä, ja komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2018/1882 taudit luokitellaan niihin sovellettavien erityistoimenpiteiden perusteella ja samaten luetellaan eläinlajit, joihin näitä sääntöjä olisi sovellettava. Luokan D tautien katsotaan aiheuttavan merkittävän leviämisriskin siirrettäessä eläimiä jäsenvaltioiden välillä.

(4)

Luokan B ja C tautien hävittämiseksi on olemassa hävittämisohjelmia. Näitä ohjelmia koskevista säännöistä säädetään komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2020/689 (4). Hävittämisohjelmia sovelletaan pitopaikkaan, vyöhykkeeseen tai jäsenvaltioon sen mukaan, mistä taudista on kyse, ja vaaditut toimenpiteet sisältävät eläinten siirtojen osalta tietyt eläinterveyttä koskevat takeet. Mainitussa delegoidussa asetuksessa vahvistetaan myös säännöt, jotka koskevat taudista vapaiden jäsenvaltioiden ja vyöhykkeiden tunnustamista sen jälkeen, kun kyseistä tautia koskeva hävittämisohjelma on saatu onnistuneesti päätökseen. Sen vuoksi myös tässä asetuksessa olisi säädettävä sellaisista eläinterveystakeista, jotka koskevat eläinten siirtoa toisiin jäsenvaltioihin tai toisille vyöhykkeille, jotka toteuttavat parhaillaan hävittämisohjelmia tai joilla on tunnustettu taudista vapaa asema.

(5)

Jotta riskiä tautien leviämisestä jäsenvaltiosta toiseen voitaisiin vähentää, tässä asetuksessa on tarpeen vahvistaa eläinterveyttä koskevia lisävaatimuksia, jotka koskevat johdanto-osan 3 ja 4 kappaleessa tarkoitettuja tauteja, kunkin taudin osalta täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2018/1882 luetteloituja eläinlajeja sekä hävittämisohjelmia ja taudista vapaata asemaa. Maailman eläintautijärjestön (OIE) maaeläinten terveyttä koskevassa säännöstössä suositetut asiaa koskevat standardit olisi otettava huomioon.

(6)

Asetuksen (EU) 2016/429 125 artiklassa vahvistetaan vaadittavat eläinten kuljetukseen liittyvät taudinehkäisytoimenpiteet ja siirretään komissiolle valta säätää lisävaatimuksista, jotka koskevat pidettävien maaeläinten kuljetusvälineiden puhdistusta ja desinfiointia sekä bioturvaamistoimenpiteitä, joilla vähennetään eläinten kuljetuksista unionissa mahdollisesti aiheutuvia riskejä. Sen vuoksi tässä asetuksessa on tarpeen vahvistaa yksityiskohtaisemmat säännöt kuljetusvälineiden ja kuljetuspäällysten rakennevaatimuksista sekä yksityiskohtaisemmat eläinkuljetuksia koskevat bioturvaamisvaatimukset ja säätää tietyistä poikkeuksista. Vastaavia sääntöjä sovelletaan myös toimijoihin, jotka osallistuvat tiettyjen sukusolujen ja alkioiden, erityisesti siipikarjan ja vankeudessa pidettävien lintujen siitosmunien, kuljetukseen, ja myös tällaiset säännöt olisi vahvistettava asetuksen (EU) 2016/429 157 artiklan 3 kohdan pohjalta tässä asetuksessa.

(7)

Vaatimukset, jotka koskevat kuljetusvälineiden puhdistusta ja desinfiointia sekä bioturvaamistoimenpiteitä, joilla vähennetään tietyistä eläinkuljetuksista mahdollisesti aiheutuvia riskejä, vahvistettiin ennen asetusta (EU) 2016/429 sovelletuissa säännöissä, erityisesti neuvoston direktiiveissä 64/432/ETY (5), 91/68/ETY (6), 2009/156/EY (7) ja 2009/158/EY (8) nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläinten sekä siipikarjan ja siitosmunien kuljetusten osalta. Näiden vaatimusten on osoitettu tehokkaasti ehkäisevän kuljetuksista aiheutuvaa eläintautien leviämisriskiä unionissa. Sen vuoksi on aiheellista säilyttää kyseisten vaatimusten sisältö ja mukauttaa ne kaikkien pidettävien maaeläinten ja siitosmunien kuljetuksiin.

(8)

Asetuksen (EU) 2016/429 132 artiklan 2 kohdassa edellytetään, että komissio määrittää enimmäisajan, jonka kuluessa pidettäviä sorkka- ja kavioeläimiä ja siipikarjaa teurastettavaksi toisen jäsenvaltion alueelta vastaanottavan teurastamotoimijan olisi varmistettava, että kyseiset eläimet teurastetaan. Tässä asetuksessa olisi sen vuoksi säädettävä enimmäisajasta, jonka kuluessa eläimet olisi teurastettava, jotta varmistetaan, ettei niiden terveystilanne vaaranna määräpaikassa olevien eläinten terveystilannetta. Asetuksessa (EU) 2016/429 vahvistetaan myös säännöt, jotka koskevat sellaisten sinikieliviruksen aiheuttamalle tartunnalle (serotyypit 1–24) alttiiden sorkka- ja kavioeläinten lähetysten siirtoja, jotka saattavat kyseisen taudin vektorivälitteisen tarttumisen vuoksi aiheuttaa erityisen leviämisvaaran. Sen vuoksi tässä asetuksessa olisi vahvistettava tietyt kyseisten eläinten teurastusta koskevat erityissäännökset.

(9)

Pidettävien sorkka- ja kavioeläinten ja siipikarjan muihin jäsenvaltioihin tapahtuvien siirtojen osalta asetuksen (EU) 2016/429 131 artiklan 1 kohdassa siirretään komissiolle valta säätää säännöistä, jotka koskevat pitoaikoja sekä ajanjaksoa, jonka aikana on tarpeen rajoittaa pidettävien sorkka- ja kavioeläinten tai siipikarjan tuomista pitopaikkoihin ennen siirtoa, ja täydentäviä eläinterveysvaatimuksia, joilla vähennetään asetuksen 9 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettujen luetteloitujen tautien leviämisriskiä. Sen vuoksi tässä asetuksessa on tarpeen säätää asianmukaisista toimenpiteistä eläinten terveyden turvaamiseksi ja sen estämiseksi, että taudit leviävät sorkka- ja kavioeläinten, siipikarjan ja vankeudessa pidettävien lintujen siirtojen välityksellä. Näissä toimenpiteissä olisi otettava huomioon ennen asetuksen (EU) 2016/429 soveltamista sovelletut säännöt. Tällaiset sorkka- ja kavioeläimiä, siipikarjaa ja vankeudessa pidettäviä lintuja koskevat säännöt on vahvistettu direktiiveissä 64/432/ETY, 91/68/ETY, 2009/158/EY ja 2009/156/EY ja osittain neuvoston direktiivissä 92/65/ETY (9). Näissä säännöissä olisi soveltuvin osin otettava käyttöön uusia tai erilaisia vaatimuksia etenkin, jotta voidaan ottaa huomioon uusi tieteellinen tieto ja uudet standardit tai asetuksen (EU) 2016/429 5 artiklan 1 kohdassa ja delegoidussa asetuksessa (EU) 2018/1629 vahvistettu tautiluettelo sekä täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2018/1882 säädetty tautiluokitus.

(10)

Samoin asetuksen (EU) 2016/429 160 artiklan 2 kohdassa ja 164 artiklan 2 kohdassa siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä, jotka koskevat muihin jäsenvaltioihin suuntautuviin siipikarjan ja vankeudessa pidettävien lintujen sukusolujen ja alkioiden – eli siitosmunien – siirtoihin sovellettavia eläinterveysvaatimuksia. Sen vuoksi tässä asetuksessa olisi säädettävä myös näistä säännöistä.

(11)

Peruslähtökohtana on, että maaeläinten siirrot toiseen jäsenvaltioon olisi tehtävä alkuperäisestä pitopaikasta suoraan kyseisessä jäsenvaltiossa sijaitsevaan määräpaikkaan. Perusperiaatteesta poiketen tällainen siirto voidaan kuitenkin keskeyttää eläinten kokoamista varten. Tällaiset kokoamiset aiheuttavat erityisen eläintautien leviämisvaaran. Asetuksen (EU) 2016/429 135 artiklassa edellytetään, että komissio antaa delegoituja säädöksiä, joilla säädetään mainitun asetuksen 133 ja 134 artiklassa vahvistettuja sääntöjä täydentävät säännöt, jotka koskevat pidettävien sorkka- ja kavioeläinten ja siipikarjan kokoamista, kun niitä siirretään toiseen jäsenvaltioon. Sen vuoksi tässä asetuksessa on tarpeen säätää tällaisista vaatimuksista.

(12)

Ennen asetusta (EU) 2016/429 sovellettujen, direktiiveissä 64/432/ETY, 91/68/ETY ja 2009/156/EY säädettyjen sääntöjen mukaisesti jotkin sorkka- ja kavioeläinten lähetykset eivät siirtyneet suoraan alkuperäisestä pitopaikasta määränpäänä olevaan pitopaikkaan. Eläinten välittäjät ja keräys- ja keräilykeskukset kokosivat ryhmiin eläimet, joilla oli sama terveystilanne ja jotka olivat saapuneet eri pitopaikoista tulleissa erissä, lähetettäviksi eri määräpaikkoihin. Näissä direktiiveissä vahvistetut säännöt ovat osoittautuneet tehokkaiksi torjuttaessa tarttuvien eläintautien leviämistä unionissa. Kyseisten sääntöjen pääsisältö olisi siksi pidettävä ennallaan, mutta niitä olisi päivitettävä siten, että otetaan huomioon niiden soveltamisen yhteydessä saatu kokemus ja ajantasainen tieteellinen tietämys. Olisi otettava huomioon asetuksen (EU) 2016/429 133 artikla, jossa säädetään, että toimijat voivat koota pidettäviä sorkka- ja kavioeläimiä ja siipikarjaa enintään kolme kertaa alkuperäjäsenvaltiosta toiseen jäsenvaltioon tapahtuvan siirron aikana.

(13)

Lisäksi olisi säädettävä asetuksen (EU) 2016/429 140 artiklan b alakohdassa vahvistettujen kokoamista koskevien sääntöjen poikkeuksista näyttelyihin ja urheilu-, kulttuuri- tai vastaaviin tapahtumiin osallistuvien sorkka- ja kavioeläinten osalta, koska käytössä olevat vaihtoehtoiset riskinvähentämistoimenpiteet vähentävät luetteloitujen tautien leviämisriskiä kyseisissä kokoamisissa. Näistä poikkeuksista säädetään tässä asetuksessa.

(14)

Asetuksen (EU) 2016/429 136 artiklan 2 kohdassa siirretään komissiolle valta vahvistaa yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat tiettyjen muiden pidettävien maaeläinten kuin sorkka- ja kavioeläinten ja siipikarjan siirtoja jäsenvaltioiden välillä.

(15)

Ennen asetuksen (EU) 2016/429 soveltamista tiettyjen pidettävien maaeläinten – mukaan lukien kädelliset, vankeudessa pidettävät linnut, tarhamehiläiset ja kimalaiset, koirat, kissat ja fretit – siirtoja jäsenvaltioiden välillä koskevista unionin säännöistä säädettiin direktiivissä 92/65/ETY. Nämä säännöt ovat osoittautuneet tehokkaiksi minimoitaessa riskiä luetteloitujen tautien leviämisestä jäsenvaltioiden välillä. Kyseisten sääntöjen pääsisältö olisi siksi pidettävä ennallaan tässä asetuksessa, mutta niitä olisi päivitettävä siten, että otetaan huomioon niiden soveltamisesta saatu käytännön kokemus. Lisäksi tässä asetuksessa olisi säädettävä mahdollisuudesta myöntää poikkeuksia tapauksissa, joissa käyttöön on otettu vaihtoehtoisia riskinvähentämistoimenpiteitä.

(16)

Asetuksen (EU) 2016/429 3 artiklan 5 kohdassa siirretään komissiolle valta vahvistaa säännöt, joilla varmistetaan, että mainitun asetuksen IV osaa sovelletaan oikein lemmikkieläinten muihin kuin ei-kaupallisiin siirtoihin. Sen vuoksi tässä asetuksessa olisi säädettävä tietyistä tällaisista säännöistä.

(17)

Täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2018/1882 luetellaan ne lihansyöjälajit, jotka aiheuttavat merkittävän Echinococcus multilocularis -tartunnan ja raivotautiviruksen leviämisriskin, kun niitä siirretään jäsenvaltioiden välillä. Sen vuoksi muiden lihansyöjien osalta olisi säädettävä eläinterveyttä koskevista lisävaatimuksista, jotta vähennetään riskiä kyseisten tautien leviämisestä jäsenvaltioiden välillä.

(18)

Asetuksen (EU) 2016/429 137 artiklan 2 kohdassa edellytetään, että komissio antaa mainitun asetuksen 137 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen säännösten lisäksi yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat pidettävien maaeläinten siirtoja suljettuihin pitopaikkoihin sekä pidettävien maaeläinten siirtoja sellaisiin suljettuihin pitopaikkoihin, joissa käytössä olevilla riskinvähentämistoimenpiteillä taataan, etteivät tällaiset siirrot aiheuta merkittävää terveysriskiä kyseisessä suljetussa pitopaikassa ja sitä ympäröivissä pitopaikoissa pidettäville maaeläimille.

(19)

Ennen kuin asetusta (EU) 2016/429 alettiin soveltaa, virallisesti hyväksytyissä yhteisöissä, laitoksissa tai keskuksissa pidettävien maaeläinten siirtoja koskevista unionin säännöistä säädettiin direktiivissä 92/65/ETY. Asetuksen (EU) 2016/429 95 ja 137 artiklassa vahvistetaan ’suljetun pitopaikan’ käsite, joka vastaa direktiivin 92/65/ETY 2 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettua ’virallisesti hyväksyttyä yhteisöä, laitosta tai keskusta’. Näiden aiempien sääntöjen pääsisältö olisi siksi pidettävä ennallaan, mutta niitä olisi päivitettävä siten, että otetaan huomioon niiden soveltamisesta saatu käytännön kokemus. Olisi myös otettava huomioon maaeläinten terveyttä koskevassa OIE:n säännöstössä suositellut kädellisiä koskevat asianmukaiset standardit.

(20)

Asetuksen (EU) 2016/429 138 artiklan 3 kohdassa siirretään komissiolle valta vahvistaa määräpaikan toimivaltaisten viranomaisten myöntämiä poikkeuksia koskevat säännöt, joilla täydennetään 138 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja poikkeuksia pidettävien maaeläinten siirtoihin tieteellisiin tarkoituksiin. Ennen asetuksen (EU) 2016/429 soveltamista direktiivissä 92/65/ETY säädettiin, että tieteellisiä tarkoituksia varten toiseen jäsenvaltioon siirrettäviä koiria, kissoja ja frettejä ei tarvitse rokottaa raivotautia vastaan eikä koirille tarvitse antaa Echinococcus multilocularis -tartunnalta suojaavaa käsittelyä, jos kyseiset eläimet on tarkoitettu virallisesti hyväksyttyihin yhteisöihin, laitoksiin tai keskuksiin. Tässä asetuksessa olisi säädettävä vastaavanlaisesta poikkeuksesta.

(21)

Asetuksen (EU) 2016/429 140 artiklan a alakohdassa siirretään komissiolle valta säätää erityisvaatimuksista, joilla täydennetään mainitun asetuksen 126–136 artiklassa vahvistettuja sääntöjä, jotka koskevat sirkuksiin, näyttelyihin ja urheilutapahtumiin tarkoitettujen pidettävien maaeläinten siirtoja.

(22)

Ennen kuin asetusta (EU) 2016/429 alettiin soveltaa, sirkuksissa ja eläinnäytöksissä pidettävien maaeläinten siirtoja koskevat unionin säännöt vahvistettiin direktiiviin 92/65/ETY perustuen komission asetuksessa (EY) N:o 1739/2005 (10), joka kumotaan komission delegoidulla asetuksella (EU) 2019/2035 (11)21 päivästä huhtikuuta 2021. Koska näitä eläimiä siirretään nykyisin toisiin jäsenvaltioihin ilman niiden mukana olevaa eläinterveystodistusta sirkuksen tai eläinnäytöksen, johon ne kuuluvat, matkustaessa, tässä asetuksessa olisi säilytettävä mahdollisuus tällaisiin unionin sisäisiin siirtoihin. Sen vuoksi tässä asetuksessa on aiheellista vahvistaa eläinterveyttä koskevat vaatimukset, joita sovelletaan kiertävissä sirkuksissa tai eläinnäytöksissä pidettävien maaeläinten siirtoihin toisiin jäsenvaltioihin, ja säätää poikkeuksesta asetuksen (EU) 2016/429 143 artiklan 1 kohdassa säädetyistä eläinterveyden todentamista koskevista vaatimuksista.

(23)

Ennen kuin asetusta (EU) 2016/429 alettiin soveltaa, toisessa jäsenvaltiossa pidettävään näyttelyyn tarkoitettujen vankeudessa pidettävien lintujen siirtoja koskevista unionin säännöistä säädettiin direktiivissä 92/65/ETY ja muissa säädöksissä.

(24)

Jotta estettäisiin niiden luetteloitujen tautien leviämisriski, jotka ovat merkityksellisiä siirrettäessä vankeudessa pidettäviä lintuja jäsenvaltioiden välillä, tässä asetuksessa on aiheellista säilyttää toisessa jäsenvaltiossa pidettävään näyttelyyn tarkoitettujen vankeudessa pidettävien lintujen siirtoja koskevat unionin säännöt. Lisäksi tässä asetuksessa olisi vahvistettava erityissäännökset, joita sovelletaan toisessa jäsenvaltiossa metsästysnäytöksiin osallistuviin petolintuihin ja toisessa jäsenvaltiossa urheilutapahtumiin osallistuviin kirjekyyhkyihin.

(25)

Asetuksen (EU) 2016/429 144 artiklan 1 kohdan a alakohdassa siirretään komissiolle valta myöntää poikkeuksia mainitun asetuksen 143 artiklan 1 kohdassa säädetyistä eläinterveyden todentamista koskevista vaatimuksista, joita sovelletaan pidettävien maaeläinten siirtoihin jäsenvaltioiden välillä.

(26)

Rekisteröityjä hevoseläimiä saa nykyisin direktiivissä 2009/156/EY vahvistettujen sääntöjen mukaisesti siirtää ilman mukana seuraavaa eläinterveystodistusta niiden jäsenvaltioiden välillä, jotka ovat vastavuoroisesti ottaneet käyttöön vaihtoehtoisen valvontajärjestelmän, joka antaa vastaavat eläinterveyttä koskevat takeet kuin ne, jotka vahvistetaan eläinterveystodistuksessa. Tässä asetuksessa olisi säädettävä vastaavanlaisesta poikkeuksesta. Näiden eläinten siirtoja varten olisi kuitenkin vahvistettava erityisedellytykset, kuten määräpaikkana olevan jäsenvaltion suostumus.

(27)

Asetuksen (EU) 2016/429 144 artiklan 1 kohdan c alakohdassa siirretään komissiolle valta vahvistaa eläinterveyden todentamista koskevat vaatimukset, joita sovelletaan muiden pidettävien maaeläinten kuin sorkka- ja kavioeläinten, siipikarjan ja suljettuihin pitopaikkoihin tarkoitettujen eläinten siirtoihin toisiin jäsenvaltioihin silloin, kun eläinterveystodistus on välttämätön sen varmistamiseksi, että kyseinen siirto täyttää asetuksen (EU) 2016/429 124–142 artiklassa säädetyt eläinterveysvaatimukset. Sen vuoksi tässä asetuksessa olisi vahvistettava sellaiset eläinterveyden todentamista koskevat vaatimukset, joiden puitteissa sallitaan vankeudessa pidettävien lintujen, tarhamehiläisten, kimalaisten (lukuun ottamatta hyväksytyistä ympäristöstään eristetyistä kimalaisten tuotantolaitoksista tulevia kimalaisia), kädellisten, koirien, kissojen, frettien ja muiden lihansyöjien lähetysten siirrot toisiin jäsenvaltioihin.

(28)

Asetuksen (EU) 2016/429 164 artiklan 2 kohdassa siirretään komissiolle valta vahvistaa eläinterveyden todentamiseen ja ilmoittamiseen liittyvät vaatimukset myös muihin kuin nauta-, lammas-, vuohi-, sika- ja hevoseläimiin ja siipikarjaan kuuluvien pidettävien maaeläinten sukusolujen ja alkioiden toisiin jäsenvaltioihin suuntautuvien siirtojen osalta. Sen vuoksi tässä asetuksessa olisi vahvistettava eläinterveyden todentamista koskevat vaatimukset, joiden puitteissa sallitaan vankeudessa pidettävien lintujen siitosmunien lähetysten siirrot toisiin jäsenvaltioihin.

(29)

Muiden lihansyöjien kuin koirien, kissojen ja frettien siirrot toisiin jäsenvaltioihin olisi sallittava myös siinä tapauksessa, että alkuperäjäsenvaltiossa ei ole kyseisille lihansyöjille hyväksyttyä raivotautirokotetta ja rokotus annetaan direktiivin 2001/82/EY (12) 10 artiklan 1 kohdan mukaisesti; kyseisessä kohdassa säädetään lääkkeen myyntiluvan ehtoihin sisältymättömästä lääkkeiden käytöstä.

(30)

Asetuksen (EU) 2016/429 146 artiklan 1 kohdassa edellytetään, että komissio vahvistaa eläinterveystodistuksen sisältöä koskevat yksityiskohtaiset säännöt ja lisätiedot pidettävien maaeläinten eri lajien ja luokkien osalta sekä erityisten siirtotyyppien osalta. Saman asetuksen 162 artiklan 3 kohdassa edellytetään, että komissio antaa delegoituja säädöksiä, joissa säädetään jäsenvaltioiden välillä tapahtuvia siitosmunien siirtoja koskevaan eläinterveystodistukseen sisällytettävistä tiedoista, ottaen huomioon kyseisessä eläinterveystodistuksessa 162 artiklan 1 kohdan mukaisesti vaadittavat vähimmäistiedot. Sen vuoksi on tarpeen vahvistaa pidettävien maaeläinten ja siitosmunien lähetysten mukana seuraavien todistusten sisältö, kun tällaiset lähetykset siirretään toiseen jäsenvaltioon.

(31)

Asetuksen (EU) 2016/429 147 artiklassa siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä erityistoimenpiteistä, joilla poiketaan toimijoiden velvoitteesta varmistaa, että eläinten mukana on eläinterveystodistus, tai täydennetään tätä velvoitetta, pidettävien maaeläinten tietyntyyppisten siirtojen osalta. Sen vuoksi tässä asetuksessa olisi vahvistettava eläinterveyden todentamista koskevat säännöt, joita sovelletaan sorkka- ja kavioeläinten ja siipikarjan siirtoihin asetuksen (EU) 2016/429 133 artiklassa säädettyjä kokoamisia toteuttavien pitopaikkojen kautta ennen niiden saapumista lopulliseen määräpaikkaansa.

(32)

Sen varmistamiseksi, että pidettävät maaeläimet, joille on myönnetty todistus kolmanteen maahan vientiä varten ja jotka kuljetetaan unionin ulkorajalle toisen jäsenvaltion kautta, täyttävät unionin sisäisiä siirtoja koskevat eläinterveysvaatimukset, toimijoiden olisi varmistettava, että kyseisten eläinten lähetysten mukana on eläinterveystodistukset, jotka antavat vähintään yhtä tiukat vakuudet kuin ne, jotka vaaditaan siinä jäsenvaltiossa, jossa poistumispaikka sijaitsee, teurastettaviksi tarkoitettujen pidettävien sorkka- ja kavioeläinten tai siipikarjan siirtoa varten.

(33)

Asetuksen (EU) 2016/429 149 artiklan 4 kohdassa siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan sellaisia asiakirja-, tunnistus- ja fyysisiä tarkastuksia ja tutkimuksia koskevat säännöt, jotka virkaeläinlääkärin on suoritettava pidettävien maaeläinten eri lajeille ja luokille eläinterveysvaatimusten noudattamisen todentamiseksi. Kun otetaan huomioon, että tämän asetuksen soveltamisala kattaa myös siitosmunat, tässä asetuksessa on tarpeen soveltaa kyseistä säännöstä vahvistamalla asian kannalta tarpeelliset säännöt, mukaan lukien määräajat, joiden kuluessa tällaiset tarkastukset ja tutkimukset on tehtävä ja virkaeläinlääkärin annettava eläinterveystodistukset ennen pidettävien maaeläinten ja siitosmunien lähetysten siirtoa, sekä eläinterveystodistusten voimassaoloaika ja voimassaolon jatkamisen edellytykset.

(34)

Asetuksen (EU) 2016/429 152, 153 ja 163 artiklassa säädetään, että toimijoiden on ilmoitettava ennakkoon alkuperäjäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle pidettävien maaeläinten ja siitosmunien suunnitelluista siirroista toiseen jäsenvaltioon ja toimitettava kaikki tarvittavat tiedot, jotta kyseinen toimivaltainen viranomainen voi ilmoittaa pidettävien maaeläinten ja siitosmunien siirroista määräpaikkana olevan jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle. Näin ollen tässä asetuksessa on tarpeen vahvistaa yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat toimijoiden ennakkoilmoitusvelvoitetta, tällaisista siirroista ilmoittamiseen tarvittavia tietoja ja siirtojen ilmoittamiseen liittyvissä hätätilanteissa sovellettavia menettelyjä.

(35)

Asetuksen (EU) 2016/429 153 artiklan 2 ja 4 kohdassa, 154 artiklan 1 kohdan c alakohdassa ja 163 artiklan 2 kohdassa säädetään Traces-järjestelmän käytöstä ilmoittamista varten, kun pidettävien maaeläinten ja siitosmunien lähetyksiä on tarkoitus siirtää muihin jäsenvaltioihin. Traces-järjestelmä on komission päätöksissä 2003/24/EY (13) ja 2004/292/EY (14) säädetty yhdennetty eläinlääkinnällinen tietojärjestelmä. Koska Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/625 (15) 131 artiklassa säädetään sellaisen virallisen valvonnan tiedonhallintajärjestelmän (IMSOC) perustamisesta, johon sisällytetään Traces-järjestelmän toimintoja, tässä asetuksessa olisi viitattava IMSOC:iin eikä Traces-järjestelmään.

(36)

Asetuksen (EU) 2016/429 155 artiklassa vahvistetaan edellytykset, jotka koskevat luonnonvaraisten maaeläinten siirtoa jossakin jäsenvaltiossa sijaitsevasta elinympäristöstä toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevaan elinympäristöön tai pitopaikkaan. Tässä asetuksessa olisi vahvistettava kyseisiä siirtoja koskevat eläinterveys-, todentamis- ja ilmoitusvaatimukset asetuksen (EU) 2016/429 156 artiklan 1 kohdassa säädettyjen valtuuksien nojalla.

(37)

Tätä asetusta olisi sovellettava 21 päivästä huhtikuuta 2021 asetuksen (EU) 2016/429 soveltamispäivän mukaisesti,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

I OSA

YLEISET SÄÄNNÖT

1 artikla

Kohde

Tällä asetuksella täydennetään asetuksen (EU) 2016/429 5 artiklan 1 kohdassa vahvistettuja, eläinten välillä tarttuvien tai eläimestä ihmiseen tarttuvien eläintautien ehkäisemistä ja torjuntaa koskevia sääntöjä siltä osin kuin on kyse pidettävien maaeläinten, luonnonvaraisten maaeläinten ja siitosmunien siirroista unionin sisällä.

2 artikla

Soveltamisala

1.   Tätä asetusta sovelletaan

a)

pidettäviin ja luonnonvaraisiin maaeläimiin ja siitosmuniin;

b)

pitopaikkoihin, joissa kyseisiä eläimiä ja siitosmunia pidetään tai joihin niitä kootaan;

c)

toimijoihin, jotka pitävät kyseisiä eläimiä ja siitosmunia;

d)

toimijoihin, jotka kuljettavat maaeläimiä ja siitosmunia;

e)

jäsenvaltioiden toimivaltaisiin viranomaisiin.

2.   II osaa sovelletaan pidettävien maaeläinten ja siitosmunien siirtoihin ainoastaan silloin, kun ne tapahtuvat jäsenvaltioiden välillä, lukuun ottamatta 4–6 artiklaa ja 63 artiklaa, joita sovelletaan pidettävien maaeläinten ja siitosmunien siirtoihin myös jäsenvaltion sisällä.

3 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

(1)

’kuljetusvälineellä’ maantieajoneuvoa tai raideliikennevälinettä, vesi- ja ilma-alusta;

(2)

’kuljetuspäällyksellä’ kehikkoa, laatikkoa, säilytysastiaa tai muuta tukevaa rakennetta, jota käytetään eläinten tai munien kuljetukseen mutta joka ei ole kuljetusväline;

(3)

’ympäristöstään eristetyllä tuotantolaitoksella’ pitopaikkaa, jossa sen rakenteet varmistavat yhdessä tiukkojen bioturvaamistoimenpiteiden kanssa eläintuotannon tehokkaan eristämisen kyseiseen tuotantoon liittyvistä tiloista sekä ympäristöstä;

(4)

’nautaeläimellä’ eläintä, joka kuuluu johonkin sukuihin Bison, Bos (mukaan lukien alasuvut Bos, Bibos, Novibos, Poephagus) ja Bubalus (mukaan lukien alasuku Anoa) kuuluvista sorkka- ja kavioeläinten lajeista, sekä näiden lajien risteytyksenä syntynyttä jälkeläistä;

(5)

’ ”taudista” vapaalla pitopaikalla’ pitopaikkaa, jolle on myönnetty taudista vapaa asema delegoidussa asetuksessa (EU) 2020/689 säädettyjen vaatimusten mukaisesti;

(6)

’ ”taudista” vapaalla asemalla’ jäsenvaltion tai sen vyöhykkeen taudista vapaata asemaa, jonka komissio on hyväksynyt asetuksen (EU) 2016/429 36 artiklan mukaisesti;

(7)

ilmaisulla ’ ”tautia” ei ole raportoitu’ sitä, että yhtään pitopaikassa pidettävää asiaankuuluviin lajeihin kuuluvaa eläintä tai eläinryhmää ei ole luokiteltu kyseisen taudin vahvistetuksi tapaukseksi ja että kaikki kyseisen taudin tautiepäilyt on suljettu pois;

(8)

’teurastettaviksi tarkoitetuilla ”eläimillä” ’ pidettäviä maaeläimiä, jotka on määrä kuljettaa teurastamoon joko suoraan tai kokoamisen jälkeen;

(9)

’hyväksytyllä karanteenipitopaikalla’ pitopaikkaa, jolle on myönnetty hyväksyntä delegoidun asetuksen (EU) 2019/2035 14 artiklan mukaisesti;

(10)

’hyväksytyllä hävittämisohjelmalla’ jäsenvaltiossa tai sen vyöhykkeellä toteutettavaa tautien hävittämisohjelmaa, jonka komissio on hyväksynyt asetuksen (EU) 2016/429 31 artiklan 3 kohdan mukaisesti;

(11)

’lammaseläimellä’ eläintä, joka kuuluu johonkin sukuun Ovis kuuluvista sorkka- ja kavioeläinten lajeista, sekä näiden lajien risteytyksenä syntynyttä jälkeläistä;

(12)

’vuohieläimellä’ eläintä, joka kuuluu johonkin sukuun Capra kuuluvista sorkka- ja kavioeläinten lajeista, sekä näiden lajien risteytyksenä syntynyttä jälkeläistä;

(13)

’sikaeläimellä’ eläintä, joka kuuluu johonkin asetuksen (EU) 2016/429 liitteessä III luetelluista heimoon Suidae kuuluvista sorkka- ja kavioeläinten lajeista;

(14)

’hevoseläimellä’ eläintä, joka kuuluu johonkin sukuun Equus kuuluvista kavioeläinten lajeista (hevoset, aasit ja seeprat mukaan lukien), sekä näiden lajien risteytyksenä syntynyttä jälkeläistä;

(15)

’kamelieläimellä’ eläintä, joka kuuluu johonkin asetuksen (EU) 2016/429 liitteessä III luetelluista heimoon Camelidae kuuluvista sorkka- ja kavioeläinten lajeista;

(16)

’hirvieläimellä’ eläintä, joka kuuluu johonkin asetuksen (EU) 2016/429 liitteessä III luetelluista heimoon Cervidae kuuluvista sorkka- ja kavioeläinten lajeista;

(17)

’muilla pidettävillä sorkka- ja kavioeläimillä’ muita pidettäviä sorkka- ja kavioeläimiä kuin nauta-, lammas-, vuohi-, sika-, hevos-, kameli- ja hirvieläimiä;

(18)

’tartunnanlevittäjiltä suojatulla pitopaikalla’ osaa pitopaikan tiloista tai kaikkia sen tiloja, jotka on suojattu Culicoides-lajien hyönteisiltä asianmukaisin fyysisin ja hallinnollisin keinoin, ja pitopaikalla on toimivaltaisen viranomaisen delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 44 artiklan mukaisesti myöntämä tartunnanlevittäjiltä suojatun pitopaikan asema;

(19)

’tartunnanlevittäjistä vapaalla kaudella’ tietyllä alueella ajanjaksoa, jona Culicoides-lajien hyönteisiä ei esiinny, määritettynä delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 liitteessä V olevan II osan 1 luvun 5 jakson mukaisesti;

(20)

’siitossiipikarjalla’ vähintään 72 tunnin ikäistä siipikarjaa, joka on tarkoitettu siitosmunien tuotantoon;

(21)

’tuotantosiipikarjalla’ vähintään 72 tunnin ikäistä siipikarjaa, jota kasvatetaan lihan, kulutukseen tarkoitettujen munien tai muiden tuotteiden tuottamiseksi tai riistalintujen luontoon istuttamista varten;

(22)

’parvella’ kaikkea siipikarjaa, jonka yksilöillä on sama terveystilanne ja jota pidetään samoissa tiloissa tai samassa tarhassa ja joka muodostaa yhden ainoan epidemiologisen yksikön, tai kaikkia tällaisia vankeudessa pidettäviä lintuja; sisätiloissa pidettävän siipikarjan osalta tähän käsitteeseen sisältyvät kaikki linnut, jotka jakavat saman ilmatilan;

(23)

’untuvikoilla’ kaikkea alle 72 tunnin ikäistä siipikarjaa;

(24)

’erikseen määritellyistä taudinaiheuttajista vapailla munilla’ siitosmunia, jotka on saatu ’erikseen määritellyistä taudinaiheuttajista vapaista siipikarjaparvista’ sellaisina kuin kyseiset taudinaiheuttajat on kuvattu Euroopan farmakopeassa (16) ja jotka on tarkoitettu yksinomaan diagnostiseen tai farmaseuttiseen käyttöön tai tutkimuskäyttöön;

(25)

’rekisteröidyllä hevoseläimellä’

a)

lajien Equus caballus ja Equus asinus puhdasrotuista jalostuseläintä, joka on merkitty tai merkittävissä asetuksen (EU) 2016/1012 4 tai 34 artiklan mukaisesti tunnustetun jalostusjärjestön tai jalostuselimen perustaman kantakirjan pääosastoon;

b)

lajin Equus caballus pidettävää eläintä, jonka kansainvälinen kilpailu- tai urheiluhevosia hallinnoiva yhdistys tai järjestö on rekisteröinyt suoraan tai kansallisen liittonsa tai kansallisten sivutoimipaikkojensa välityksellä (’rekisteröity hevonen’);

(26)

’kädellisillä’ kädellisten lahkoon kuuluvien lajien eläimiä, lukuun ottamatta ihmisiä;

(27)

’tarhamehiläisellä’ Apis mellifera -lajin eläintä;

(28)

’kimalaisella’ Bombus-suvun lajeihin kuuluvaa eläintä;

(29)

’koiralla’ Canis lupus -lajin pidettävää eläintä;

(30)

’kissalla’ Felis silvestris -lajin pidettävää eläintä;

(31)

’fretillä’ Mustela putorius furo -lajin pidettävää eläintä;

(32)

’muilla lihansyöjillä’ muita Carnivora-lahkoon kuuluvia eläimiä kuin koirat, kissat ja fretit;

(33)

’kiertävällä sirkuksella’ näyttelyä tai tivolia, jossa on eläimiä tai eläinnäytöksiä ja jonka on tarkoitus siirtyä jäsenvaltioiden välillä;

(34)

’eläinnäytöksellä’ näytöstä, jossa esiintyy näyttelyä tai tivolia varten pidettäviä eläimiä ja joka voi olla osa sirkusta;

(35)

’kirjekyyhkyllä’ kyyhkyä, joka kuljetetaan tai joka on tarkoitus kuljettaa kyyhkyslakastaan toiseen jäsenvaltioon, jotta se voidaan päästää lentämään takaisin alkuperäjäsenvaltioon.

II OSA

PIDETTÄVIEN MAAELÄINTEN JA SIITOSMUNIEN SIIRROT UNIONIN SISÄLLÄ

1 LUKU

Unionin sisällä tapahtuvia pidettävien maaeläinten ja siitosmunien siirtoja koskevat yleiset vaatimukset

1 jakso

Unionin sisäistä kuljetusta koskevat taudinehkäisytoimenpiteet asetuksessa (EU) 2016/429 säädettyjen toimenpiteiden lisäksi

4 artikla

Kuljetusvälineitä koskevat yleiset vaatimukset

Toimijoiden, mukaan lukien kuljettajat, on varmistettava, että pidettävien maaeläinten tai siitosmunien kuljetukseen käytettävät kuljetusvälineet, 6 artiklassa tarkoitettuja maaeläinten kuljetusvälineitä lukuun ottamatta,

a)

ovat rakenteeltaan sellaisia, että

i)

eläimet tai siitosmunat eivät pääse karkaamaan tai putoamaan niistä;

ii)

eläinten säilytystila voidaan tarkastaa silmämääräisesti;

iii)

eläinten ulosteiden, kuivikkeiden ja rehun valuminen ulkopuolelle on estetty tai minimoitu;

iv)

sulkien ja höyhenten putoaminen ulkopuolelle on estetty tai minimoitu, kun kyse on siipikarjasta tai vankeudessa pidettävistä linnuista;

b)

on puhdistettu ja desinfioitu mahdollisimman pian jokaisen eläinten, siitosmunien tai minkä tahansa sellaisen erän kuljetuksen jälkeen, joka aiheuttaa eläinterveysriskin, ja tarvittaessa puhdistettu ja desinfioitu uudelleen ja joka tapauksessa kuivattu tai annettu kuivua ennen uutta eläinten tai siitosmunien lastausta.

5 artikla

Pidettävien maaeläinten ja siitosmunien kuljetuspäällyksiä koskevat vaatimukset

1.   Toimijoiden, mukaan lukien kuljettajat, on varmistettava, että kuljetuspäällykset, joissa pidettävät maaeläimet ja siitosmunat kuljetetaan, lukuun ottamatta 6 artiklassa tarkoitettuja maaeläinten kuljetuspäällyksiä,

a)

täyttävät 4 artiklan a alakohdan vaatimukset;

b)

sisältävät ainoastaan samaan lajiin, luokkaan ja tyyppiin kuuluvia eläimiä tai siitosmunia, joilla on sama terveystilanne;

c)

ovat/on

i)

joko käyttämättömiä ja tähän tarkoitukseen suunniteltuja kertakäyttöisiä kuljetuspäällyksiä, jotka hävitetään ensimmäisen käyttökerran jälkeen;

tai

ii)

puhdistettu ja desinfioitu käytön jälkeen sekä kuivattu tai annettu kuivua ennen mahdollista myöhempää käyttöä.

2.   Siipikarjan ja siitosmunien osalta toimijoiden, mukaan lukien kuljettajat, on varmistettava, että kuljetuspäällyksissä, joissa pidettävää siipikarjaa ja siitosmunia kuljetetaan kuljetusvälineessä, on seuraavat merkinnät:

a)

untuvikkojen ja siitosmunien osalta:

i)

alkuperäjäsenvaltion nimi;

ii)

alkuperäisen pitopaikan hyväksyntä- tai rekisterinumero;

iii)

kyseisen siipikarjan laji;

iv)

eläinten tai siitosmunien lukumäärä;

b)

siitossiipikarjan ja tuotantosiipikarjan osalta alkuperäisen pitopaikan hyväksyntä- tai rekisterinumero.

3.   Sellaisten mehiläiskuningattarien osalta, jotka kuljetetaan 49 artiklassa säädetyn poikkeuksen nojalla, toimijoiden, mukaan lukien kuljettajat, on varmistettava, että kuljetuspäällykset tai koko lähetys peitetään tiheäsilmäisellä verkolla, jonka silmäkoko on enintään 2 millimetriä, välittömästi sen jälkeen, kun virkaeläinlääkäri on tehnyt silmämääräisen tarkastuksen terveyden todentamista varten.

4.   Ympäristöstään eristetystä tuotantolaitoksesta peräisin olevien kimalaisten osalta toimijoiden, mukaan lukien kuljettajat, on varmistettava, että kimalaiset ovat kuljetuksen aikana erillisissä epidemiologisissa yksiköissä siten, että kukin yhdyskunta on suljetussa kuljetuspäällyksessä, joka oli ennen käyttöä uusi tai puhdistettu ja desinfioitu.

6 artikla

Pidettävien maaeläinten ja siitosmunien kuljetusvälineitä ja kuljetuspäällyksiä koskeviin vaatimuksiin sovellettavat poikkeukset

1.   Edellä 4 ja 5 artiklassa vahvistettuja vaatimuksia ei sovelleta seuraavien kuljettamiseen:

a)

kiertävissä sirkuksissa ja eläinnäytöksissä pidettävät maaeläimet;

b)

asetuksen (EU) 2016/429 liitteessä I olevassa A osassa lueteltuihin lajeihin kuuluvat eläimet määrinä, jotka ylittävät mainitun asetuksen 246 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti sallitut määrät, jos niitä kuljetetaan muihin kuin kaupallisiin tarkoituksiin;

c)

asetuksen (EU) 2016/429 liitteessä I olevassa B osassa lueteltuihin lajeihin kuuluvat eläimet, joita kuljetetaan muihin kuin kaupallisiin tarkoituksiin määrinä, jotka ylittävät kyseisen lajin osalta vahvistetut määrät, jos kyseisiin lajeihin kuuluvien lemmikkieläinten enimmäismäärää koskevat säännöt on hyväksytty 246 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

2.   Edellä 4 artiklan b alakohdassa ja 5 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa vahvistettuja vaatimuksia ei sovelleta hevoseläinten kuljetukseen jäsenvaltion sisällä, elleivät kyseiset hevoseläimet ole tarkoitettu teurastettaviksi.

3.   Toimivaltainen viranomainen voi päättää, että 4 artiklan b alakohdassa vahvistettuja vaatimuksia ei sovelleta kuljetukseen

a)

pitopaikan sisällä, jos

i)

kuljetettavia eläimiä pidetään kyseisessä pitopaikassa ja kuljetuksen suorittaa kyseisen pitopaikan toimija;

ja

ii)

pidettävien maaeläinten kuljetukseen käytetyt kuljetusvälineet puhdistetaan ja desinfioidaan ennen lähtöä pitopaikasta;

tai

b)

pitopaikkojen välillä jäsenvaltion sisällä, jos

i)

pitopaikat kuuluvat samaan tuotantoketjuun;

ja

ii)

pidettävien maaeläinten kuljetukseen käytetyt kuljetusvälineet puhdistetaan ja desinfioidaan kunkin päivän päätteeksi, jos kyseisillä kuljetusvälineillä on kuljetettu eläimiä.

4.   Edellä 4 artiklassa ja 5 artiklan 1 ja 2 kohdassa vahvistettuja vaatimuksia ei sovelleta tarhamehiläisten eikä kimalaisten kuljettamiseen.

2 jakso

Rokotuksia koskevat lisävaatimukset, joita sovelletaan maaeläinten siirtoihin toisiin jäsenvaltioihin

7 artikla

Maaeläinten ja siitosmunien siirtoihin toiseen jäsenvaltioon sovellettavat vaatimukset, jotka koskevat rokottamista luokan A tauteja vastaan

Jos alkuperäjäsenvaltio on ottanut käyttöön luokan A taudin vastaiset rokotukset, toimijat saavat siirtää maaeläimiä tai siitosmunia toiseen jäsenvaltioon ainoastaan siinä tapauksessa, että kyseiset eläimet ja siitosmunat täyttävät asetuksen (EU) 2016/429 47 artiklan mukaisesti vahvistetut erityisedellytykset, jotka koskevat kyseistä luokan A tautia ja kyseisen taudin osalta luetteloituihin lajeihin kuuluvia eläimiä.

3 jakso

Toisista jäsenvaltioista tulevia pidettäviä maaeläimiä vastaanottavia teurastamotoimijoita koskevat lisävaatimukset

8 artikla

Enimmäisaika, jonka kuluessa toisista jäsenvaltioista tulevat pidettävät sorkka- ja kavioeläimet ja siipikarja on teurastettava

Teurastamotoimijoiden on varmistettava, että toisesta jäsenvaltiosta tulevat pidettävät sorkka- ja kavioeläimet ja siipikarja teurastetaan viimeistään 72 tunnin kuluessa niiden saapumisesta teurastamoon.

9 artikla

Teurastamotoimijoita koskevat täydentävät riskinvähentämistoimenpiteet

1.   Teurastamotoimijoiden on varmistettava, että sinikieliviruksen aiheuttaman tartunnan (serotyypit 1–24) osalta luetteloituihin lajeihin kuuluvat eläimet teurastetaan viimeistään 24 tunnin kuluessa niiden saapumisesta teurastamoon, kun ne tulevat toisesta jäsenvaltiosta eivätkä täytä vähintään yhtä seuraavista kriteereistä:

a)

ne täyttävät vähintään yhden delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 liitteessä V olevan II osan 2 luvun 1 jakson 1–3 kohdassa vahvistetuista sinikieliviruksen aiheuttamaa tartuntaa (serotyypit 1–24) koskevista vaatimuksista;

tai

b)

ne täyttävät delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 43 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut edellytykset, jotka määräpaikkana olevan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt.

2.   Jos sinikieliviruksen aiheuttaman tartunnan (serotyypit 1–24) osalta luetteloituihin lajeihin kuuluvat eläimet kuljetetaan toisen jäsenvaltion kautta ja ne eivät täytä vähintään yhtä 32 artiklan 1 kohdan a–c alakohdassa tai 32 artiklan 2 kohdassa säädetyistä edellytyksistä, teurastamotoimijoiden on edellä 1 kohdassa säädettyjen vaatimusten lisäksi varmistettava, että kyseiset eläimet teurastetaan viimeistään 24 tunnin kuluessa niiden saapumisesta teurastamoon.

2 LUKU

Eläinterveyttä koskevat lisävaatimukset, joita sovelletaan pidettävien sorkka- ja kavioeläinten siirtoihin toisiin jäsenvaltioihin

1 jakso

Nautaeläimet

10 artikla

Pidettävien nautaeläinten siirtoja toisiin jäsenvaltioihin koskevat vaatimukset

1.   Toimijat saavat siirtää pidettäviä nautaeläimiä toiseen jäsenvaltioon ainoastaan siinä tapauksessa, että seuraavat vaatimukset täyttyvät:

a)

eläimet ovat olleet pitopaikassa yhtäjaksoisesti vähintään 30 päivän ajan ennen lähtöä tai syntymästä asti, jos ne ovat alle 30 päivän ikäisiä, eivätkä ne tänä aikana ole olleet kosketuksissa pidettäviin nautaeläimiin, joiden terveystilanne on heikompi tai joihin sovelletaan siirtorajoituksia eläinterveyteen liittyvistä syistä, eivätkä sellaisesta pitopaikasta tuleviin pidettäviin eläimiin, joka ei täyttänyt b alakohdassa vahvistettuja vaatimuksia;

b)

kaikki eläimet, jotka saapuvat unioniin kolmannesta maasta tai alueelta a alakohdassa tarkoitettujen eläinten lähtöä edeltäneiden 30 päivän aikana ja jotka tuodaan pitopaikkaan, jossa kyseiset eläimet ovat, pidetään erillään siten, että estetään niiden joutuminen välittömästi tai välillisesti kosketuksiin kaikkien muiden kyseisessä pitopaikassa olevien eläinten kanssa;

c)

eläimet tulevat pitopaikasta, joka on vapaa Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnasta nautaeläinten osalta ilman rokotuksia, ja yksi seuraavista edellytyksistä täyttyy:

i)

pitopaikka sijaitsee jäsenvaltiossa tai sen vyöhykkeellä, jolla on Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnasta vapaa asema nautapopulaation osalta;

tai

ii)

eläimille on tehty Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnan varalta testi negatiivisin tuloksin jollakin liitteessä I olevassa 1 osassa säädetyistä diagnoosimenetelmistä näytteestä, joka on otettu lähtöä edeltäneiden 30 päivän aikana ja poikineiden naaraiden tapauksessa vähintään 30 päivän kuluttua poikimisesta;

tai

iii)

eläimet ovat alle 12 kuukauden ikäisiä;

tai

iv)

eläimet on kuohittu;

d)

eläimet tulevat pitopaikasta, joka on vapaa Mycobacterium tuberculosis complex -tartunnasta (M. bovis, M. caprae ja M. tuberculosis), ja ainakin yksi seuraavista edellytyksistä täyttyy:

i)

pitopaikka sijaitsee jäsenvaltiossa tai sen vyöhykkeellä, jolla on Mycobacterium tuberculosis complex -tartunnasta (M. bovis, M. caprae ja M. tuberculosis) vapaa asema;

tai

ii)

eläimille on tehty Mycobacterium tuberculosis complex -tartunnan (M. bovis, M. caprae ja M. tuberculosis) varalta testi negatiivisin tuloksin lähtöä edeltäneiden 30 päivän aikana jollakin liitteessä I olevassa 2 osassa säädetyistä diagnoosimenetelmistä;

tai

iii)

eläimet ovat alle kuuden viikon ikäisiä;

e)

eläimet tulevat pitopaikasta, jossa ei ole raportoitu raivotautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa pidettävissä maaeläimissä lähtöä edeltäneiden 30 päivän aikana;

f)

eläimet tulevat pitopaikasta, joka sijaitsee alueella, jolla kyseisen pitopaikan ympärillä vähintään 150 km:n säteellä ei lähtöä edeltäneiden kahden vuoden aikana ole raportoitu epitsoottisen verenvuototautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa kyseisen taudin osalta luetteloituihin lajeihin kuuluvissa pidettävissä eläimissä;

g)

eläimet tulevat pitopaikasta, jossa ei ole raportoitu pernaruttoa sorkka- ja kavioeläimissä lähtöä edeltäneiden 15 päivän aikana;

h)

eläimet tulevat pitopaikasta, jossa ei ole raportoitu surraa (Trypanosoma evansi) lähtöä edeltäneiden 30 päivän aikana, ja jos ne tulevat pitopaikasta, jossa surra (Trypanosoma evansi) on raportoitu lähtöä edeltäneiden kahden vuoden aikana, tartunnan saaneeseen pitopaikkaan on sovellettu viimeisen taudinpurkauksen jälkeen siirtorajoituksia, kunnes

i)

tartunnan saaneet eläimet on poistettu pitopaikasta;

ja

ii)

pitopaikassa jäljellä oleville eläimille on tehty surran (Trypanosoma evansi) varalta testi negatiivisin tuloksin jollakin liitteessä I olevassa 3 osassa säädetyistä diagnoosimenetelmistä näytteistä, jotka oli otettu vähintään kuusi kuukautta sen jälkeen, kun tartunnan saaneet eläimet oli poistettu pitopaikasta;

i)

lukuun ottamatta 11 artiklan 4 kohdassa, 12 artiklan 4 kohdassa ja 13 artiklassa tarkoitettuja pidettäviä nautaeläimiä eläimet täyttävät vähintään yhden [C(2019)4056 – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/429 täydentämisestä tiettyjen luetteloitujen ja uusien tautien seurantaa, hävittämisohjelmia ja taudista vapaata asemaa koskevien sääntöjen osalta … annetun komission delegoidun asetuksen (EU) 2020/689] liitteessä V olevan II osan 2 luvun 1 jakson 1–3 kohdassa vahvistetuista sinikieliviruksen aiheuttamaa tartuntaa (serotyypit 1–24) koskevista vaatimuksista;

j)

jäljempänä 32 ja 33 artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät soveltuvissa tapauksissa.

2.   Edellä olevan 1 kohdan säännöksiä ei sovelleta 14 artiklan mukaisiin teurastettaviksi tarkoitettuihin pidettäviin nautaeläimiin.

11 artikla

Lisävaatimukset, jotka koskevat pidettävien nautaeläinten siirtoja toisiin jäsenvaltioihin tai niiden vyöhykkeille, joilla on tiettyjen tautien osalta taudista vapaa asema

1.   Toimijat saavat siirtää pidettäviä nautaeläimiä sellaiseen toiseen jäsenvaltioon tai sen vyöhykkeelle, jolla on nautojen tarttuvasta leukoosista vapaa asema, ainoastaan siinä tapauksessa, että eläimet täyttävät 10 artiklassa vahvistetut vaatimukset ja edellyttäen, että seuraavat joko a tai b alakohdan vaatimukset täyttyvät:

a)

eläimet tulevat pitopaikasta, joka on vapaa nautojen tarttuvasta leukoosista;

tai

b)

jos eläimet tulevat pitopaikasta, joka ei ole vapaa nautojen tarttuvasta leukoosista, kyseisessä pitopaikassa ei ole raportoitu nautojen tarttuvaa leukoosia lähtöä edeltäneiden 24 kuukauden aikana, ja

i)

jos eläimet ovat yli 24 kuukauden ikäisiä, niille on tehty nautojen tarttuvan leukoosin varalta serologinen testi negatiivisin tuloksin jollakin liitteessä I olevassa 4 osassa säädetyistä diagnoosimenetelmistä

joko näytteistä, jotka on otettu kahdella eri kerralla vähintään neljän kuukauden välein eläinten ollessa eristyksissä pitopaikan muista nautaeläimistä;

tai

näytteestä, joka on otettu niiden lähtöä edeltäneiden 30 päivän aikana, ja kaikille pitopaikan yli 24 kuukauden ikäisille nautaeläimille on tehty nautojen tarttuvan leukoosin varalta serologinen testi negatiivisin tuloksin jollakin liitteessä I olevassa 4 osassa säädetyistä diagnoosimenetelmistä näytteistä, jotka on otettu kahdella eri kerralla vähintään neljän kuukauden välein eläinten lähtöä edeltäneiden 12 kuukauden aikana;

tai

ii)

jos eläimet ovat alle 24 kuukauden ikäisiä, ne ovat syntyneet emoista, joille on tehty nautojen tarttuvan leukoosin varalta serologinen testi negatiivisin tuloksin jollakin liitteessä I olevassa 4 osassa säädetyistä diagnoosimenetelmistä näytteistä, jotka on otettu kahdella eri kerralla vähintään neljän kuukauden välein eläinten lähtöä edeltäneiden 12 kuukauden aikana.

2.   Toimijat saavat siirtää pidettäviä nautaeläimiä sellaiseen toiseen jäsenvaltioon tai sen vyöhykkeelle, jolla on naudan tarttuvasta rinotrakeiittista / tarttuvasta pustulaarisesta vulvovaginiitista vapaa asema, ainoastaan siinä tapauksessa, että eläimet täyttävät 10 artiklassa vahvistetut vaatimukset eikä niitä ole rokotettu naudan tarttuvaa rinotrakeiittia / tarttuvaa pustulaarista vulvovaginiittia vastaan ja edellyttäen, että seuraavat joko a tai b alakohdan vaatimukset täyttyvät:

a)

jos eläimet tulevat pitopaikasta, joka on vapaa naudan tarttuvasta rinotrakeiitista / tarttuvasta pustulaarisesta vulvovaginiitista,

joko

i)

pitopaikka sijaitsee jäsenvaltiossa tai sen vyöhykkeellä, jolla on naudan tarttuvasta rinotrakeiitista / tarttuvasta pustulaarisesta vulvovaginiitista vapaa asema;

tai

ii)

eläimet ovat olleet karanteenissa vähintään 30 päivän ajan ennen lähtöä, ja niille on tehty naudan koko herpesvirus tyyppi 1:een (BoHV-1) kohdistuvien vasta-aineiden osoittamiseksi serologinen testi negatiivisin tuloksin jollakin liitteessä I olevassa 5 osassa säädetyistä diagnoosimenetelmistä näytteestä, joka on otettu lähtöä edeltäneiden 15 päivän aikana;

b)

jos eläimet tulevat pitopaikasta, joka ei ole vapaa naudan tarttuvasta rinotrakeiitista / tarttuvasta pustulaarisesta vulvovaginiitista, ne on pidetty hyväksytyssä karanteenipitopaikassa vähintään 30 päivän ajan ennen lähtöä ja niille on tehty koko BoHV-1:een kohdistuvien vasta-aineiden osoittamiseksi serologinen testi negatiivisin tuloksin jollakin liitteessä I olevassa 5 osassa säädetyistä diagnoosimenetelmistä näytteestä, joka on otettu aikaisintaan 21 päivää karanteenin alkamisesta.

3.   Toimijat saavat siirtää pidettäviä nautaeläimiä sellaiseen toiseen jäsenvaltioon tai sen vyöhykkeelle, jolla on naudan virusripulista vapaa asema, ainoastaan siinä tapauksessa, että eläimet täyttävät 10 artiklassa vahvistetut vaatimukset eikä niitä ole rokotettu naudan virusripulia vastaan ja edellyttäen, että seuraavat joko a tai b alakohdan vaatimukset täyttyvät:

a)

jos eläimet tulevat pitopaikasta, joka on vapaa naudan virusripulista,

i)

pitopaikka joko sijaitsee jäsenvaltiossa tai sen vyöhykkeellä, jolla on naudan virusripulista vapaa asema, tai siellä on toteutettu delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 liitteessä IV olevan VI osan 1 luvun 2 jakson 1 kohdan c alakohdan ii tai iii alakohdassa tarkoitettu testausjärjestelmä negatiivisin tuloksin eläinten lähtöä edeltäneiden neljän kuukauden aikana;

tai

ii)

eläimet on testattu yksittäin naudan virusripuliviruksen poissulkemiseksi ennen niiden lähtöä;

b)

jos eläimet tulevat pitopaikasta, joka ei ole vapaa naudan virusripulista, niille on tehty naudan virusripuliviruksen antigeenin tai genomin osoittamiseksi testi negatiivisin tuloksin jollakin liitteessä I olevassa 6 osassa säädetyistä diagnoosimenetelmistä, ja

joko

i)

eläimet on pidetty hyväksytyssä karanteenipitopaikassa vähintään 21 päivän ajan ennen lähtöä ja, jos kyseessä ovat tiineet emot, niille on tehty naudan virusripulivirukseen kohdistuvien vasta-aineiden osoittamiseksi serologinen testi negatiivisin tuloksin jollakin liitteessä I olevassa 6 osassa säädetyistä diagnoosimenetelmistä näytteistä, jotka on otettu aikaisintaan 21 päivää karanteenin alkamisesta;

tai

ii)

eläimille on tehty naudan virusripulivirukseen kohdistuvien vasta-aineiden osoittamiseksi serologinen testi positiivisin tuloksin jollakin liitteessä I olevassa 6 osassa säädetyistä diagnoosimenetelmistä näytteistä, jotka on otettu joko ennen lähtöä tai, kun kyseessä ovat tiineet emot, ennen tätä tiineyttä edeltävää keinosiemennystä.

4.   Poiketen siitä, mitä 10 artiklan 1 kohdan i alakohdassa säädetään, alkuperäjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi myöntää luvan pidettävien nautaeläinten, jotka eivät täytä vähintään yhtä delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 liitteessä V olevan II osan 2 luvun 1 jakson 1–3 kohdassa vahvistetuista vaatimuksista, siirtoon toiseen jäsenvaltioon tai sen vyöhykkeelle, jolla on sinikieliviruksen aiheuttamasta tartunnasta (serotyypit 1–24) vapaa asema, jos määräpaikkana oleva jäsenvaltio on ilmoittanut komissiolle ja muille jäsenvaltioille, että kyseisille siirroille on myönnetty lupa delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 43 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen edellytysten mukaisesti.

5.   Edellä olevien 1–4 kohdan säännöksiä ei sovelleta 14 artiklan mukaisiin teurastettaviksi tarkoitettuihin pidettäviin nautaeläimiin.

12 artikla

Lisävaatimukset, jotka koskevat pidettävien nautaeläinten siirtoja toisiin jäsenvaltioihin tai niiden vyöhykkeille, joilla on tiettyjen tautien hyväksytyt hävittämisohjelmat

1.   Toimijat saavat siirtää pidettäviä nautaeläimiä sellaiseen toiseen jäsenvaltioon tai sen vyöhykkeelle, jolla on nautojen tarttuvan leukoosin hyväksytty hävittämisohjelma, ainoastaan siinä tapauksessa, että eläimet täyttävät 10 artiklassa vahvistetut vaatimukset, ja edellyttäen, että seuraavat joko a tai b alakohdan vaatimukset täyttyvät:

a)

eläimet tulevat pitopaikasta, joka on vapaa nautojen tarttuvasta leukoosista;

tai

b)

jos eläimet tulevat pitopaikasta, joka ei ole vapaa nautojen tarttuvasta leukoosista, kyseisessä pitopaikassa ei ole raportoitu nautojen tarttuvaa leukoosia eläinten lähtöä edeltäneiden 24 kuukauden aikana ja

i)

jos eläimet ovat yli 24 kuukauden ikäisiä, niille on tehty nautojen tarttuvan leukoosin varalta serologinen testi negatiivisin tuloksin jollakin liitteessä I olevassa 4 osassa säädetyistä diagnoosimenetelmistä

joko

näytteistä, jotka on otettu kahdella eri kerralla vähintään neljän kuukauden välein eläinten ollessa eristyksissä pitopaikan muista nautaeläimistä;

tai

näytteistä, jotka on otettu niiden lähtöä edeltäneiden 30 päivän aikana, edellyttäen, että kaikille pitopaikan yli 24 kuukauden ikäisille nautaeläimille on tehty nautojen tarttuvan leukoosin varalta serologinen testi negatiivisin tuloksin jollakin liitteessä I olevassa 4 osassa säädetyistä diagnoosimenetelmistä näytteistä, jotka on otettu kahdella eri kerralla vähintään neljän kuukauden välein eläinten lähtöä edeltäneiden 12 kuukauden aikana;

tai

ii)

jos eläimet ovat alle 24 kuukauden ikäisiä, ne ovat syntyneet emoista, joille on tehty nautojen tarttuvan leukoosin varalta serologinen testi negatiivisin tuloksin jollakin liitteessä I olevassa 4 osassa säädetyistä diagnoosimenetelmistä näytteistä, jotka on otettu kahdella eri kerralla vähintään neljän kuukauden välein eläinten lähtöä edeltäneiden 12 kuukauden aikana.

2.   Toimijat saavat siirtää pidettäviä nautaeläimiä sellaiseen toiseen jäsenvaltioon tai sen vyöhykkeelle, jolla on naudan tarttuvan rinotrakeiitin / tarttuvan pustulaarisen vulvovaginiitin hyväksytty hävittämisohjelma, ainoastaan siinä tapauksessa, että eläimet täyttävät 10 artiklassa vahvistetut vaatimukset, ja edellyttäen, että seuraavat joko a tai b alakohdan vaatimukset täyttyvät:

a)

jos eläimet tulevat pitopaikasta, joka on vapaa naudan tarttuvasta rinotrakeiitista / tarttuvasta pustulaarisesta vulvovaginiitista,

joko

i)

pitopaikka sijaitsee jäsenvaltiossa tai sen vyöhykkeellä, jolla on naudan tarttuvasta rinotrakeiitista / tarttuvasta pustulaarisesta vulvovaginiitista vapaa asema;

tai

ii)

pitopaikka sijaitsee jäsenvaltiossa tai sen vyöhykkeellä, jolla on naudan tarttuvan rinotrakeiitin / tarttuvan pustulaarisen vulvovaginiitin hyväksytty hävittämisohjelma;

tai

iii)

eläimet ovat olleet karanteenissa vähintään 30 päivän ajan ennen lähtöä, ja niille on tehty serologinen testi negatiivisin tuloksin naudan koko BoHV-1:een kohdistuvien vasta-aineiden osoittamiseksi tai, jos eläimet on rokotettu rokotteella, josta on poistettu glykoproteiini E, BoHV-1 gE -proteiiniin kohdistuvien vasta-aineiden osoittamiseksi jollakin liitteessä I olevassa 5 osassa säädetyistä diagnoosimenetelmistä näytteestä, joka on otettu lähtöä edeltäneiden 15 päivän aikana;

tai

iv)

eläimet on tarkoitettu pitopaikkaan, jossa nautaeläimiä pidetään lihantuotantoa varten eläinten joutumatta kosketuksiin muiden pitopaikkojen nautaeläinten kanssa ja josta ne siirretään suoraan teurastamoon;

tai

b)

jos eläimet tulevat pitopaikasta, joka ei ole vapaa naudan tarttuvasta rinotrakeiitista / tarttuvasta pustulaarisesta vulvovaginiitista, ne on pidetty hyväksytyssä karanteenipitopaikassa vähintään 30 päivän ajan ennen lähtöä ja niille on tehty koko BoHV-1:een kohdistuvien vasta-aineiden osoittamiseksi serologinen testi negatiivisin tuloksin jollakin liitteessä I olevassa 5 osassa säädetyistä diagnoosimenetelmistä näytteestä, joka on otettu aikaisintaan 21 päivää karanteenin alkamisesta.

3.   Toimijat saavat siirtää pidettäviä nautaeläimiä sellaiseen toiseen jäsenvaltioon tai sen vyöhykkeelle, jolla on naudan virusripulin hyväksytty hävittämisohjelma, ainoastaan siinä tapauksessa, että eläimet täyttävät 10 artiklassa vahvistetut vaatimukset, ja edellyttäen, että seuraavat joko a tai b alakohdan vaatimukset täyttyvät:

a)

jos eläimet tulevat pitopaikasta, joka on vapaa naudan virusripulista,

i)

pitopaikka sijaitsee jäsenvaltiossa tai sen vyöhykkeellä, jolla on naudan virusripulista vapaa asema;

tai

ii)

pitopaikka sijaitsee jäsenvaltiossa tai sen vyöhykkeellä, jolla on naudan virusripulin hyväksytty hävittämisohjelma;

tai

iii)

pitopaikassa on toteutettu delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 liitteessä IV olevan VI osan 1 luvun 2 jakson 1 kohdan c alakohdan ii tai iii alakohdassa tarkoitettu testausjärjestelmä negatiivisin tuloksin lähtöä edeltäneiden neljän kuukauden aikana;

tai

iv)

eläimet on testattu yksittäin naudan virusripuliviruksen poissulkemiseksi ennen niiden lähtöä;

tai

v)

eläimet on tarkoitettu pitopaikkaan, jossa nautaeläimiä pidetään lihantuotantoa varten erillään muiden pitopaikkojen nautaeläimistä ja josta ne siirretään suoraan teurastamoon;

b)

jos eläimet tulevat pitopaikasta, joka ei ole vapaa naudan virusripulista, niille on tehty naudan virusripuliviruksen antigeenin tai genomin osoittamiseksi testi negatiivisin tuloksin jollakin liitteessä I olevassa 6 osassa säädetyistä diagnoosimenetelmistä, ja

ja

i)

eläimet on pidetty hyväksytyssä karanteenipitopaikassa vähintään 21 päivän ajan ennen lähtöä ja, jos kyseessä ovat tiineet emot, niille on tehty serologinen testi naudan virusripulivirukseen kohdistuvien vasta-aineiden osoittamiseksi jollakin liitteessä I olevassa 6 osassa säädetyistä diagnoosimenetelmistä negatiivisin tuloksin näytteistä, jotka on otettu aikaisintaan 21 päivää karanteenin alkamisesta;

tai

ii)

eläimille on tehty serologinen testi naudan virusripulivirukseen kohdistuvien vasta-aineiden osoittamiseksi jollakin liitteessä I olevassa 6 osassa säädetyistä diagnoosimenetelmistä positiivisin tuloksin näytteistä, jotka on otettu joko ennen lähtöä tai, kun kyseessä ovat tiineet emot, ennen tätä tiineyttä edeltävää keinosiemennystä.

4.   Poiketen siitä, mitä 10 artiklan 1 kohdan i alakohdassa säädetään, alkuperäjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi myöntää luvan pidettävien nautaeläinten, jotka eivät täytä vähintään yhtä delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 liitteessä V olevan II osan 2 luvun 1 jakson 1–3 kohdassa vahvistetuista vaatimuksista, siirtoon toiseen jäsenvaltioon tai sen vyöhykkeelle, jolla on sinikieliviruksen aiheuttamasta tartunnasta (serotyypit 1–24) vapaa asema, jos määräpaikkana oleva jäsenvaltio on ilmoittanut komissiolle ja muille jäsenvaltioille, että kyseisille siirroille on myönnetty lupa delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 43 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen edellytysten mukaisesti.

5.   Edellä olevien 1–4 kohdan säännöksiä ei sovelleta 14 artiklan mukaisiin teurastettaviksi tarkoitettuihin pidettäviin nautaeläimiin.

13 artikla

Poikkeukset, jotka koskevat pidettävien nautaeläinten siirtoja toisiin jäsenvaltioihin tai niiden vyöhykkeille, joilla ei ole taudista vapaata asemaa eikä hyväksyttyä hävittämisohjelmaa sinikieliviruksen aiheuttaman tartunnan osalta

Poiketen siitä, mitä 10 artiklan 1 kohdan i alakohdassa säädetään, alkuperäjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi myöntää luvan pidettävien nautaeläinten, jotka eivät täytä vähintään yhtä delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 liitteessä V olevan II osan 2 luvun 1 jakson 1–3 kohdassa vahvistetuista vaatimuksista, siirtoon toiseen jäsenvaltioon tai sen vyöhykkeelle, jolla ei ole taudista vapaata asemaa eikä hyväksyttyä hävittämisohjelmaa sinikieliviruksen aiheuttaman tartunnan (serotyypit 1–24) osalta, jos määräpaikkana oleva jäsenvaltio on ilmoittanut komissiolle ja muille jäsenvaltioille, että kyseisille siirroille on myönnetty lupa. Jos määräpaikkana oleva jäsenvaltio asettaa edellytyksiä tällaista siirtoa koskevan luvan myöntämiselle, kyseisten edellytysten on kuuluttava delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 liitteessä V olevan II osan 2 luvun 1 jakson 5–8 kohdassa tarkoitettuihin edellytyksiin.

14 artikla

Poikkeus, joka koskee teurastettaviksi tarkoitettujen pidettävien nautaeläinten siirtoja toisiin jäsenvaltioihin

Poiketen siitä, mitä 10, 11 ja 12 artiklassa säädetään, toimijat saavat siirtää teurastettaviksi tarkoitettuja pidettäviä nautaeläimiä toiseen jäsenvaltioon, jos seuraavat vaatimukset täyttyvät:

a)

eläimet

joko

i)

tulevat pitopaikasta, joka on nautaeläinten osalta vapaa Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnasta ilman rokotuksia tai kun tautia torjutaan rokotuksin;

tai

ii)

on kuohittu;

tai

iii)

ovat kuohitsemattomia yli 12 kuukauden ikäisiä nautaeläimiä, joille on tehty Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnan varalta testi negatiivisin tuloksin jollakin liitteessä I olevassa 1 osassa säädetyistä diagnoosimenetelmistä näytteestä, joka on otettu lähtöä edeltäneiden 30 päivän aikana ja poikineiden naaraiden tapauksessa vähintään 30 päivän kuluttua poikimisesta;

b)

eläimet/eläimille joko

i)

tulevat pitopaikasta, joka on vapaa Mycobacterium tuberculosis complex -tartunnasta (M. bovis, M. caprae ja M. tuberculosis);

tai

ii)

on tehty Mycobacterium tuberculosis complex -tartunnan (M. bovis, M. caprae ja M. tuberculosis) varalta testi negatiivisin tuloksin jollakin liitteessä I olevassa 2 osassa säädetyistä diagnoosimenetelmistä lähtöä edeltäneiden 30 päivän aikana;

c)

eläimet tulevat pitopaikasta, jossa ei ole raportoitu raivotautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa pidettävissä maaeläimissä lähtöä edeltäneiden 30 päivän aikana;

d)

eläimet tulevat pitopaikasta, jossa ei ole raportoitu pernaruttoa sorkka- ja kavioeläimissä lähtöä edeltäneiden 15 päivän aikana;

e)

eläimet tulevat pitopaikasta, jossa ei ole raportoitu sinikieliviruksen aiheuttamaa tartuntaa (serotyypit 1–24) lähtöä edeltäneiden 30 päivän aikana.

2 jakso

Lammas- ja vuohieläimet

15 artikla

Pidettävien lammas- ja vuohieläinten siirtoja toisiin jäsenvaltioihin koskevat vaatimukset

1.   Toimijat saavat siirtää pidettäviä lammas- ja vuohieläimiä toiseen jäsenvaltioon ainoastaan siinä tapauksessa, että seuraavat vaatimukset täyttyvät:

a)

eläimet ovat olleet pitopaikassa yhtäjaksoisesti vähintään 30 päivän ajan ennen lähtöä tai syntymästä asti, jos ne ovat alle 30 päivän ikäisiä, eivätkä ne tänä aikana ole olleet kosketuksissa pidettäviin lammas- ja vuohieläimiin, joiden terveystilanne on heikompi tai joihin sovelletaan siirtorajoituksia eläinterveyteen liittyvistä syistä, eivätkä sellaisesta pitopaikasta tuleviin pidettäviin eläimiin, joka ei täyttänyt b alakohdassa vahvistettuja vaatimuksia;

b)

kaikki eläimet, jotka saapuvat unioniin kolmannesta maasta tai alueelta a alakohdassa tarkoitettujen eläinten lähtöä edeltäneiden 30 päivän aikana ja jotka tuodaan pitopaikkaan, jossa kyseiset eläimet ovat, pidetään erillään siten, että estetään niiden joutuminen välittömästi tai välillisesti kosketuksiin kaikkien muiden kyseisessä pitopaikassa olevien eläinten kanssa;

c)

eläimet tulevat pitopaikasta, joka on lampaiden ja vuohien osalta vapaa Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnasta ilman rokotuksia, lukuun ottamatta tapauksia, joissa ne siirretään 16 artiklan mukaisesti, ja

joko

i)

pitopaikka sijaitsee jäsenvaltiossa tai sen vyöhykkeellä, jolla on Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnasta vapaa asema lammas- ja vuohipopulaation osalta;

tai

ii)

eläimille on tehty Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnan varalta testi negatiivisin tuloksin jollakin liitteessä I olevassa 1 osassa säädetyistä diagnoosimenetelmistä näytteestä, joka on otettu lähtöä edeltäneiden 30 päivän aikana ja poikineiden naaraiden tapauksessa vähintään 30 päivän kuluttua poikimisesta;

tai

iii)

eläimet ovat alle kuuden kuukauden ikäisiä;

tai

iv)

eläimet on kuohittu;

d)

eläimet tulevat pitopaikasta, jossa ei ole raportoitu raivotautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa pidettävissä maaeläimissä lähtöä edeltäneiden 30 päivän aikana;

e)

eläimet tulevat pitopaikasta, joka sijaitsee alueella, jolla kyseisen pitopaikan ympärillä vähintään 150 km:n säteellä ei lähtöä edeltäneiden kahden vuoden aikana ole raportoitu epitsoottisen verenvuototautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa kyseisen taudin osalta luetteloituihin lajeihin kuuluvissa pidettävissä eläimissä;

f)

eläimet tulevat pitopaikasta, jossa ei ole raportoitu pernaruttoa sorkka- ja kavioeläimissä lähtöä edeltäneiden 15 päivän aikana;

g)

eläimet tulevat pitopaikasta, jossa ei ole raportoitu surraa (Trypanosoma evansi) lähtöä edeltäneiden 30 päivän aikana, ja jos ne tulevat pitopaikasta, jossa surra (Trypanosoma evansi) on raportoitu lähtöä edeltäneiden kahden vuoden aikana, tartunnan saaneeseen pitopaikkaan on sovellettu viimeisen taudinpurkauksen jälkeen siirtorajoituksia, kunnes

i)

tartunnan saaneet eläimet on poistettu pitopaikasta;

ja

ii)

pitopaikassa jäljellä oleville eläimille on tehty surran (Trypanosoma evansi) varalta testi negatiivisin tuloksin jollakin liitteessä I olevassa 3 osassa säädetyistä diagnoosimenetelmistä näytteistä, jotka oli otettu vähintään kuusi kuukautta sen jälkeen, kun tartunnan saaneet eläimet oli poistettu pitopaikasta;

h)

eläimet täyttävät vähintään yhden delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 liitteessä V olevan II osan 2 luvun 1 jakson 1–3 kohdassa vahvistetuista sinikieliviruksen aiheuttamaa tartuntaa (serotyypit 1–24) koskevista vaatimuksista, lukuun ottamatta tapauksia, joissa eläimet siirretään 17 artiklan mukaisesti;

i)

jäljempänä 32 ja 33 artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät soveltuvissa tapauksissa.

2.   Toimijat saavat siirtää pidettäviä lammaseläimiä toiseen jäsenvaltioon ainoastaan siinä tapauksessa, että eläimet täyttävät 1 kohdassa vahvistetut vaatimukset ja ne tulevat pitopaikasta, jossa ei ole raportoitu Mycobacterium tuberculosis complex -tartuntaa (M. bovis, M. caprae ja M. tuberculosis) lähtöä edeltäneiden 42 päivän aikana.

3.   Toimijat saavat siirtää pidettäviä vuohieläimiä toiseen jäsenvaltioon ainoastaan siinä tapauksessa, että eläimet täyttävät 1 kohdassa vahvistetut vaatimukset ja ne tulevat pitopaikasta, jossa on toteutettu kyseisessä pitopaikassa pidettävien vuohieläinten seurantaa Mycobacterium tuberculosis complex -tartunnan (M. bovis, M. caprae ja M. tuberculosis) varalta liitteessä II olevan 1 osan 1 ja 2 kohdan mukaisesti vähintään 12 kuukauden ajan ennen lähtöä, ja kyseisenä aikana

i)

edellä 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuun pitopaikkaan on tuotu vuohieläimiä ainoastaan pitopaikoista, joissa sovelletaan tässä kohdassa säädettyjä toimenpiteitä;

ii)

jos kyseisessä pitopaikassa pidettävissä vuohieläimissä on raportoitu Mycobacterium tuberculosis complex -tartunta (M. bovis, M. caprae ja M. tuberculosis), on toteutettu liitteessä II olevan 1 osan 3 kohdan mukaisia toimenpiteitä.

4.   Toimijat saavat siirtää pidettäviä kuohitsemattomia urospuolisia lammaseläimiä toiseen jäsenvaltioon ainoastaan siinä tapauksessa, että eläimet täyttävät 1 ja 2 kohdassa vahvistetut vaatimukset ja edellyttäen, että seuraavat vaatimukset täyttyvät:

a)

eläimet tulevat pitopaikasta, jossa ei ole raportoitu lampaan tarttuvaa lisäkivestulehdusta (Brucella ovis) lähtöä edeltäneiden 12 kuukauden aikana;

b)

eläimille on tehty lampaan tarttuvan lisäkivestulehduksen (Brucella ovis) varalta serologinen testi negatiivisin tuloksin näytteestä, joka on otettu lähtöä edeltäneiden 30 päivän aikana.

5.   Edellä olevien 1–4 kohdan säännöksiä ei sovelleta 18 artiklan mukaisiin teurastettaviksi tarkoitettuihin pidettäviin lammas- ja vuohieläimiin.

16 artikla

Poikkeus, joka koskee pidettävien lammas- ja vuohieläinten siirtoja toisiin jäsenvaltioihin tai niiden vyöhykkeille, joilla ei ole Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnasta vapaata asemaa

Poiketen siitä, mitä 15 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetään, toimijat saavat siirtää pidettäviä lammas- ja vuohieläimiä toiseen jäsenvaltioon tai sen vyöhykkeelle, jolla ei ole lammas- ja vuohieläinten osalta Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnasta vapaata asemaa, jos kyseiset eläimet tulevat pitopaikasta, joka on lammas- ja vuohieläinten osalta vapaa Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnasta, kun tautia torjutaan rokotuksin.

17 artikla

Poikkeukset, jotka koskevat pidettävien lammas- ja vuohieläinten siirtoja toisiin jäsenvaltioihin tai niiden vyöhykkeille sinikieliviruksen aiheuttaman tartunnan (serotyypit 1–24) osalta

Poiketen siitä, mitä 15 artiklan 1 kohdan h alakohdassa säädetään, alkuperäjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi myöntää luvan pidettävien lammas- ja vuohieläinten, jotka eivät täytä vähintään yhtä delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 liitteessä V olevan II osan 2 luvun 1 jakson 1–3 kohdassa vahvistetuista vaatimuksista, siirtoon toiseen jäsenvaltioon tai sen vyöhykkeelle,

a)

jolla on sinikieliviruksen aiheuttaman tartunnan (serotyypit 1–24) osalta taudista vapaa asema tai hyväksytty hävittämisohjelma, jos määräpaikkana oleva jäsenvaltio on ilmoittanut komissiolle ja muille jäsenvaltioille, että kyseisille siirroille on myönnetty lupa delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 43 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen edellytysten mukaisesti;

b)

jolla ei ole sinikieliviruksen aiheuttaman tartunnan (serotyypit 1–24) osalta taudista vapaata asemaa eikä hyväksyttyä hävittämisohjelmaa, jos määräpaikkana oleva jäsenvaltio on ilmoittanut komissiolle ja muille jäsenvaltioille, että kyseisille siirroille on myönnetty lupa. Jos määräpaikkana oleva jäsenvaltio asettaa edellytyksiä tällaista siirtoa koskevan luvan myöntämiselle, kyseisten edellytysten on kuuluttava delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 liitteessä V olevan II osan 2 luvun 1 jakson 5–8 kohdassa tarkoitettuihin edellytyksiin.

18 artikla

Poikkeus, joka koskee teurastettaviksi tarkoitettujen pidettävien lammas- ja vuohieläinten siirtoja toisiin jäsenvaltioihin

Poiketen siitä, mitä 15 artiklassa säädetään, toimijat saavat siirtää teurastettaviksi tarkoitettuja pidettäviä lammas- ja vuohieläimiä toiseen jäsenvaltioon, jos seuraavat vaatimukset täyttyvät:

a)

eläimet joko tunnistetaan yksilöittäin delegoidun asetuksen (EU) 2019/2035 45 artiklan mukaisesti tai vaihtoehtoisesti ne ovat olleet pitopaikassa yhtäjaksoisesti vähintään 21 päivän ajan ennen lähtöä tai, jos ne ovat alle 21 päivän ikäisiä, syntymästään asti;

b)

eläimet

joko

i)

tulevat pitopaikasta, joka on lammas- ja vuohieläinten osalta vapaa Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnasta ilman rokotuksia tai kun tautia torjutaan rokotuksin;

tai

ii)

ovat yli kuuden kuukauden ikäisiä, ja niille on tehty Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnan varalta testi negatiivisin tuloksin jollakin liitteessä I olevassa 1 osassa säädetyistä diagnoosimenetelmistä näytteestä, joka on otettu lähtöä edeltäneiden 30 päivän aikana ja poikineiden naaraiden tapauksessa vähintään 30 päivän kuluttua poikimisesta;

tai

iii)

on kuohittu;

c)

eläimet tulevat pitopaikasta, jossa ei ole raportoitu raivotautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa pidettävissä maaeläimissä lähtöä edeltäneiden 30 päivän aikana;

d)

eläimet tulevat pitopaikasta, jossa ei ole raportoitu pernaruttoa sorkka- ja kavioeläimissä lähtöä edeltäneiden 15 päivän aikana;

e)

eläimet tulevat pitopaikasta, jossa ei ole raportoitu sinikieliviruksen aiheuttamaa tartuntaa (serotyypit 1–24) lähtöä edeltäneiden 30 päivän aikana.

3 jakso

Sikaeläimet

19 artikla

Pidettävien sikaeläinten siirtoja toisiin jäsenvaltioihin koskevat vaatimukset

1.   Toimijat saavat siirtää pidettäviä sikaeläimiä toiseen jäsenvaltioon ainoastaan siinä tapauksessa, että seuraavat vaatimukset täyttyvät:

a)

eläimet ovat olleet pitopaikassa yhtäjaksoisesti vähintään 30 päivän ajan ennen lähtöä tai syntymästä asti, jos ne ovat alle 30 päivän ikäisiä, eivätkä ne tänä aikana ole olleet kosketuksissa pidettäviin sikaeläimiin, joiden terveystilanne on heikompi tai joihin sovelletaan siirtorajoituksia eläinterveyteen liittyvistä syistä, eivätkä sellaisesta pitopaikasta tuleviin pidettäviin eläimiin, joka ei täyttänyt b alakohdassa vahvistettuja vaatimuksia;

b)

kaikki eläimet, jotka saapuvat unioniin kolmannesta maasta tai alueelta a alakohdassa tarkoitettujen eläinten lähtöä edeltäneiden 30 päivän aikana ja jotka tuodaan pitopaikkaan, jossa kyseiset eläimet ovat, pidetään erillään siten, että estetään niiden joutuminen välittömästi tai välillisesti kosketuksiin kaikkien muiden kyseisessä pitopaikassa olevien eläinten kanssa;

c)

eläimet tulevat pitopaikasta, jossa ei ole raportoitu raivotautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa pidettävissä maaeläimissä lähtöä edeltäneiden 30 päivän aikana;

d)

eläimet tulevat pitopaikasta, jossa ei ole raportoitu Aujeszkyn tautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa lähtöä edeltäneiden 30 päivän aikana;

e)

eläimet tulevat pitopaikasta, jossa ei ole raportoitu pernaruttoa sorkka- ja kavioeläimissä lähtöä edeltäneiden 15 päivän aikana;

f)

eläimet tulevat pitopaikasta, jossa ei ole raportoitu Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartuntaa sikaeläimissä lähtöä edeltäneiden 42 päivän aikana ja jossa vähintään 12 kuukauden ajan ennen lähtöä

joko

i)

on sovellettu tarpeen mukaisia bioturvaamis- ja riskinvähentämistoimenpiteitä, kasvatusolot ja ruokintajärjestelmät mukaan lukien, jotta estetään Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnan leviäminen kyseisen taudin osalta luetteloituihin lajeihin kuuluvista luonnonvaraisista eläimistä kyseisessä pitopaikassa pidettäviin sikaeläimiin, ja kyseiseen pitopaikkaan on tuotu sikaeläimiä ainoastaan sellaisista pitopaikoista, joissa sovelletaan vastaavia bioturvaamis- ja riskinvähentämistoimenpiteitä;

tai

ii)

on toteutettu kyseisessä pitopaikassa pidettävien sikaeläinten seurantaa Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnan varalta liitteessä III olevien 1 ja 2 kohdan mukaisesti vähintään lähtöä edeltäneiden 12 kuukauden ajan, ja kyseisenä aikana

edellä a alakohdassa tarkoitettuun pitopaikkaan on tuotu sikaeläimiä ainoastaan pitopaikoista, joissa sovelletaan i alakohdassa tai tässä alakohdassa säädettyjä toimenpiteitä;

jos kyseisessä pitopaikassa pidettävissä sikaeläimissä on raportoitu Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunta, on toteutettu liitteessä III olevan 3 kohdan mukaisia toimenpiteitä.

2.   Edellä olevan 1 kohdan säännöksiä ei sovelleta 21 artiklan mukaisiin teurastettaviksi tarkoitettuihin pidettäviin sikaeläimiin.

20 artikla

Lisävaatimukset, jotka koskevat pidettävien sikaeläinten siirtoja jäsenvaltioihin tai niiden vyöhykkeille, joilla on Aujeszkyn tautiviruksen aiheuttaman tartunnan osalta taudista vapaa asema tai hyväksytty hävittämisohjelma

1.   Toimijat saavat siirtää pidettäviä sikaeläimiä sellaiseen toiseen jäsenvaltioon tai sen vyöhykkeelle, jolla on Aujeszkyn tautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta vapaa asema, ainoastaan siinä tapauksessa, että eläimet täyttävät 19 artiklassa vahvistetut vaatimukset, niitä ei ole rokotettu Aujeszkyn tautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa vastaan ja edellyttäen, että seuraavat joko a tai b alakohdan vaatimukset täyttyvät:

a)

jos eläimet tulevat pitopaikasta, joka on vapaa Aujeszkyn tautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta,

joko

i)

pitopaikka sijaitsee jäsenvaltiossa tai sen vyöhykkeellä, jolla on Aujeszkyn tautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta vapaa asema;

tai

ii)

eläimille on tehty Aujeszkyn taudin kokovirukseen kohdistuvien vasta-aineiden osoittamiseksi serologinen testi negatiivisin tuloksin liitteessä I olevassa 7 osassa säädetyllä diagnoosimenetelmällä näytteestä, joka on otettu eläinten lähtöä edeltäneiden 15 päivän aikana. Sellaisista emoista syntyneiden alle neljän kuukauden ikäisten sikaeläinten osalta, jotka on rokotettu rokotteella, josta on poistettu glykoproteiini E, voidaan käyttää liitteessä I olevassa 7 osassa säädettyä diagnoosimenetelmää Aujeszkyn tautiviruksen gE-proteiiniin kohdistuvien vasta-aineiden osoittamiseksi. Testattujen sikaeläinten lukumäärän on oltava riittävä, jotta lähetyksessä voidaan osoittaa vähintään 10 prosentin seropositiivisuus 95 prosentin luotettavuustasolla;

b)

jos eläimet tulevat pitopaikasta, joka ei ole vapaa Aujeszkyn tautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta, seuraavat vaatimukset täyttyvät:

i)

eläimet on pidetty hyväksytyssä karanteenipitopaikassa vähintään 30 päivän ajan;

ja

ii)

eläimille on tehty Aujeszkyn taudin kokovirukseen kohdistuvien vasta-aineiden osoittamiseksi serologinen testi negatiivisin tuloksin liitteessä I olevassa 7 osassa säädetyllä diagnoosimenetelmällä näytteistä, jotka on otettu kahdella eri kerralla vähintään 30 päivän välein, ja viimeinen näyte on otettu lähtöä edeltäneiden 15 päivän aikana.

2.   Toimijat saavat siirtää pidettäviä sikaeläimiä sellaiseen toiseen jäsenvaltioon tai sen vyöhykkeelle, jolla on Aujeszkyn tautiviruksen aiheuttaman tartunnan hyväksytty hävittämisohjelma, ainoastaan siinä tapauksessa, että eläimet täyttävät 19 artiklassa vahvistetut vaatimukset ja edellyttäen, että seuraavat joko a tai b alakohdan vaatimukset täyttyvät:

a)

jos eläimet tulevat pitopaikasta, joka on vapaa Aujeszkyn tautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta,

joko

i)

pitopaikka sijaitsee jäsenvaltiossa tai sen vyöhykkeellä, jolla on Aujeszkyn tautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta vapaa asema;

tai

ii)

pitopaikka sijaitsee jäsenvaltiossa tai sen vyöhykkeellä, jolla on Aujeszkyn tautiviruksen aiheuttaman tartunnan hyväksytty hävittämisohjelma;

tai

iii)

eläimille on tehty Aujeszkyn taudin kokovirukseen kohdistuvien vasta-aineiden tai soveltuvissa tapauksissa Aujeszkyn tautiviruksen gE-proteiiniin kohdistuvien vasta-aineiden osoittamiseksi serologinen testi negatiivisin tuloksin jollakin liitteessä I olevassa 7 osassa säädetyistä diagnoosimenetelmistä näytteestä, joka on otettu eläinten lähtöä edeltäneiden 15 päivän aikana. Testattujen sikaeläinten lukumäärän on oltava riittävä; jotta lähetyksessä voidaan osoittaa vähintään 10 prosentin seropositiivisuus 95 prosentin luotettavuustasolla;

b)

jos eläimet tulevat pitopaikasta, joka ei ole vapaa Aujeszkyn tautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta, seuraavat vaatimukset täyttyvät:

i)

ne on pidetty hyväksytyssä karanteenipitopaikassa vähintään 30 päivän ajan;

ja

ii)

niille on tehty Aujeszkyn taudin kokovirukseen kohdistuvien vasta-aineiden tai soveltuvissa tapauksissa Aujeszkyn tautiviruksen gE-proteiiniin kohdistuvien vasta-aineiden osoittamiseksi serologinen testi negatiivisin tuloksin jollakin liitteessä I olevassa 7 osassa säädetyistä diagnoosimenetelmistä näytteistä, jotka on otettu kahdella eri kerralla vähintään 30 päivän välein, ja viimeinen näyte on otettu lähtöä edeltäneiden 15 päivän aikana.

3.   Edellä olevien 1 ja 2 kohdan säännöksiä ei sovelleta 21 artiklan mukaisiin teurastettaviksi tarkoitettuihin pidettäviin sikaeläimiin.

21 artikla

Poikkeus, joka koskee teurastettaviksi tarkoitettujen pidettävien sikaeläinten siirtoja toisiin jäsenvaltioihin

1.   Poiketen siitä, mitä 19 artiklassa säädetään, toimijat saavat siirtää teurastettaviksi tarkoitettuja pidettäviä sikaeläimiä toiseen jäsenvaltioon, jos kyseiset eläimet tulevat pitopaikasta,

a)

jossa ei ole raportoitu raivotautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa pidettävissä maaeläimissä lähtöä edeltäneiden 30 päivän aikana;

b)

jossa ei ole raportoitu pernaruttoa sorkka- ja kavioeläimissä lähtöä edeltäneiden 15 päivän aikana.

2.   Poiketen siitä, mitä 20 artiklassa säädetään, toimijat saavat siirtää teurastettaviksi tarkoitettuja pidettäviä sikaeläimiä toiseen jäsenvaltioon tai sen vyöhykkeelle, jolla on Aujeszkyn tautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta vapaa asema tai Aujeszkyn tautiviruksen aiheuttaman tartunnan hyväksytty hävittämisohjelma, jos eläimet täyttävät 1 kohdassa vahvistetut vaatimukset ja seuraavat vaatimukset täyttyvät:

a)

eläimet tulevat pitopaikasta, jossa ei ole raportoitu Aujeszkyn tautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa lähtöä edeltäneiden 30 päivän aikana;

b)

eläimet kuljetetaan määräpaikkana olevassa jäsenvaltiossa suoraan teurastamoon ilman kokoamista kyseisessä jäsenvaltiossa tai sen vyöhykkeellä taikka jossakin kauttakulkujäsenvaltiossa tai sen vyöhykkeellä, jolla on Aujeszkyn tautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta vapaa asema.

4 jakso

Hevoseläimet

22 artikla

Hevoseläinten siirtoja toisiin jäsenvaltioihin koskevat vaatimukset

1.   Toimijat saavat siirtää hevoseläimiä toiseen jäsenvaltioon ainoastaan siinä tapauksessa, että seuraavat vaatimukset täyttyvät:

a)

eläimet tulevat pitopaikasta, jossa ei ole raportoitu surraa (Trypanosoma evansi) lähtöä edeltäneiden 30 päivän aikana, tai jos ne tulevat pitopaikasta, jossa surra (Trypanosoma evansi) on raportoitu lähtöä edeltäneiden kahden vuoden aikana, tartunnan saaneeseen pitopaikkaan on sovellettu viimeisen taudinpurkauksen jälkeen siirtorajoitusta, kunnes

i)

tartunnan saaneet eläimet on poistettu pitopaikasta,

ja

ii)

pitopaikassa jäljellä oleville eläimille on tehty surran (Trypanosoma evansi) varalta testi negatiivisin tuloksin jollakin liitteessä I olevassa 3 osassa säädetyistä diagnoosimenetelmistä näytteistä, jotka oli otettu vähintään kuusi kuukautta sen jälkeen, kun viimeinen tartunnan saanut eläin oli poistettu pitopaikasta;

b)

eläimet tulevat pitopaikasta, jossa ei ole raportoitu astumatautia lähtöä edeltäneiden kuuden kuukauden aikana, tai jos ne tulevat pitopaikasta, jossa astumatauti on raportoitu lähtöä edeltäneiden kahden vuoden aikana, tartunnan saaneeseen pitopaikkaan on sovellettu viimeisen taudinpurkauksen jälkeen siirtorajoitusta, kunnes

i)

tartunnan saaneet eläimet on lopetettu ja hävitetty tai teurastettu tai kaikki tartunnan saaneet urospuoliset hevoseläimet on kuohittu;

ja

ii)

pitopaikassa jäljellä oleville hevoseläimille, lukuun ottamatta i alakohdassa tarkoitettuja kuohittuja urospuolisia hevoseläimiä, on tehty astumataudin varalta testi negatiivisin tuloksin liitteessä I olevassa 8 osassa säädetyllä diagnoosimenetelmällä näytteistä, jotka oli otettu vähintään kuusi kuukautta sen jälkeen, kun i alakohdassa kuvatut toimenpiteet oli suoritettu;

c)

eläimet tulevat pitopaikasta, jossa ei ole raportoitu hevosen näivetystautia lähtöä edeltäneiden 90 päivän aikana, tai jos ne tulevat pitopaikasta, jossa hevosen näivetystauti on raportoitu lähtöä edeltäneiden 12 kuukauden aikana, tartunnan saaneeseen pitopaikkaan on sovellettu viimeisen taudinpurkauksen jälkeen siirtorajoitusta, kunnes

i)

tartunnan saaneet eläimet on lopetettu ja hävitetty tai teurastettu ja pitopaikka on puhdistettu ja desinfioitu;

ja

ii)

pitopaikassa jäljellä oleville eläimille on tehty hevosen näivetystaudin varalta testi negatiivisin tuloksin liitteessä I olevassa 9 osassa säädetyllä diagnoosimenetelmällä näytteistä, jotka oli otettu kahdella eri kerralla vähintään kolmen kuukauden välein sen jälkeen, kun i alakohdassa kuvatut toimenpiteet oli suoritettu;

d)

eläimet tulevat pitopaikasta, jossa ei ole raportoitu venezuelalaista hevosen enkefalomyeliittia lähtöä edeltäneiden kuuden kuukauden aikana tai, jos ne tulevat pitopaikasta, joka sijaitsee jäsenvaltiossa tai sen vyöhykkeellä, jossa on raportoitu venezuelalainen hevosen enkefalomyeliitti kahden edellisen vuoden aikana, ne täyttävät i alakohdan edellytykset ja joko ii tai iii alakohdan edellytykset:

i)

ne ovat olleet kliinisesti terveitä vähintään 21 päivän ajan ennen lähtöä, ja kaikille ii tai iii alakohdassa tarkoitetuille eläimille, joiden päivittäin mitattu ruumiinlämpö nousi normaalin fysiologisen vaihteluvälin yli, on tehty venezuelalaisen hevosen enkefalomyeliitin varalta diagnostinen testi negatiivisin tuloksin liitteessä I olevan 10 osan 1 kohdassa säädetyllä diagnoosimenetelmällä;

ja

ii)

eläimet on pidetty karanteenissa vähintään 21 päivän ajan suojattuina tartuntaa levittäviltä hyönteisiltä, ja

joko

niille on annettu täydellinen primaarinen rokotuskierros venezuelalaista hevosen enkefalomyeliittia vastaan ja uusintarokotus valmistajan suositusten mukaisesti vähintään 60 päivää ja enintään 12 kuukautta ennen lähettämispäivää;

tai

niille on tehty venezuelalaisen hevosen enkefalomyeliitin varalta testi negatiivisin tuloksin liitteessä I olevan 10 osan 1 kohdan b alakohdassa säädetyllä diagnoosimenetelmällä näytteestä, joka on otettu aikaisintaan 14 päivää karanteenin alkamispäivän jälkeen;

iii)

eläimille on tehty

testi venezuelalaisen hevosen enkefalomyeliitin varalta liitteessä I olevan 10 osan 1 kohdan b alakohdassa säädetyllä diagnoosimenetelmällä parinäytteistä, jotka otettiin kahdella eri kerralla 21 päivän välein ja joista jälkimmäinen otettiin lähtöpäivää edeltäneiden 10 päivän aikana, eikä vasta-ainepitoisuus noussut;

ja

testi venezuelalaisen hevosen enkefalomyeliittiviruksen genomin osoittamiseksi negatiivisin tuloksin liitteessä I olevan 10 osan 2 kohdassa säädetyllä diagnoosimenetelmällä näytteestä, joka on otettu 48 tunnin kuluessa ennen lähtöä, ja eläimet on suojattu tartuntaa levittäviltä hyönteisiltä näytteenoton jälkeen lähtöön saakka;

e)

eläimet tulevat pitopaikasta, jossa ei ole raportoitu raivotautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa pidettävissä maaeläimissä lähtöä edeltäneiden 30 päivän aikana;

f)

eläimet tulevat pitopaikasta, jossa ei ole raportoitu pernaruttoa sorkka- ja kavioeläimissä lähtöä edeltäneiden 15 päivän aikana;

g)

eläimet eivät ole olleet kosketuksissa a–f alakohdassa tarkoitettujen tautien osalta luetteloituihin lajeihin kuuluvien eläinten kanssa, jotka eivät täyttäneet a–e alakohdassa säädettyjä vaatimuksia lähtöä edeltäneiden 30 päivän aikana eivätkä f alakohdassa säädettyä vaatimusta lähtöä edeltäneiden 15 päivän aikana.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdan a, b ja c alakohdassa säädetään, 1 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitettuja siirtorajoituksia on sovellettava vähintään 30 päivää sen jälkeen, kun pitopaikan viimeinen 1 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitetun kyseisen taudin osalta luetteloituun lajiin kuuluva eläin on joko lopetettu ja hävitetty tai teurastettu ja tilat on puhdistettu ja desinfioitu.

3.   Jäljempänä 76 artiklassa tarkoitettua eläinterveystodistusta pyytävän toimijan on toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä toimitettava osoitetiedot niistä hevoseläimiä pitävistä pitopaikoista, joissa siirrettäväksi tarkoitettuja hevoseläimiä on pidetty toiseen jäsenvaltioon suunniteltua siirtoa edeltäneiden 30 päivän ajan.

5 jakso

Kamelieläimet

23 artikla

Pidettävien kamelieläinten siirtoja toisiin jäsenvaltioihin koskevat vaatimukset

1.   Toimijat saavat siirtää pidettäviä kamelieläimiä toiseen jäsenvaltioon ainoastaan siinä tapauksessa, että seuraavat vaatimukset täyttyvät:

a)

eläimet ovat olleet pitopaikassa yhtäjaksoisesti vähintään 30 päivän ajan ennen lähtöä tai syntymästä asti, jos ne ovat alle 30 päivän ikäisiä, eivätkä ne tänä aikana ole olleet kosketuksissa pidettäviin kamelieläimiin, joiden terveystilanne on heikompi tai joihin sovelletaan siirtorajoituksia eläinterveyteen liittyvistä syistä, eivätkä sellaisesta pitopaikasta tuleviin pidettäviin eläimiin, joka ei täyttänyt b alakohdassa vahvistettuja vaatimuksia;

b)

kaikki eläimet, jotka saapuvat unioniin kolmannesta maasta tai alueelta a alakohdassa tarkoitettujen eläinten lähtöä edeltäneiden 30 päivän aikana ja jotka tuodaan pitopaikkaan, jossa kyseiset eläimet ovat, pidetään erillään siten, että estetään niiden joutuminen välittömästi tai välillisesti kosketuksiin kaikkien muiden kyseisessä pitopaikassa olevien eläinten kanssa;

c)

eläimet tulevat pitopaikasta, jossa ei ole raportoitu raivotautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa pidettävissä maaeläimissä lähtöä edeltäneiden 30 päivän aikana;

d)

eläimet tulevat pitopaikasta, jossa ei ole raportoitu Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartuntaa kamelieläimissä lähtöä edeltäneiden 42 päivän aikana, ja eläimille on tehty Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnan varalta testi negatiivisin tuloksin jollakin liitteessä I olevassa 1 osassa säädetyistä diagnoosimenetelmistä näytteestä, joka on otettu lähtöä edeltäneiden 30 päivän aikana ja poikineiden naaraiden tapauksessa vähintään 30 päivän kuluttua poikimisesta;

e)

eläimet tulevat pitopaikasta, jossa on toteutettu kyseisessä pitopaikassa pidettävien kamelieläinten seurantaa Mycobacterium tuberculosis complex -tartunnan (M. bovis, M. caprae ja M. tuberculosis) varalta liitteessä II olevan 2 osan 1 ja 2 kohdan mukaisesti vähintään lähtöä edeltäneiden 12 kuukauden ajan, ja kyseisenä aikana

i)

edellä a alakohdassa tarkoitettuun pitopaikkaan on tuotu kamelieläimiä ainoastaan pitopaikoista, joissa sovelletaan tässä kohdassa säädettyjä toimenpiteitä;

ii)

jos kyseisessä pitopaikassa pidettävissä kamelieläimissä on raportoitu Mycobacterium tuberculosis complex -tartunta (M. bovis, M. caprae ja M. tuberculosis), on toteutettu liitteessä II olevan 2 osan 3 kohdan mukaisia toimenpiteitä;

f)

jos eläimet siirretään jäsenvaltioon tai sen vyöhykkeelle, jolla on naudan tarttuvan rinotrakeiitin / tarttuvan pustulaarisen vulvovaginiitin osalta taudista vapaa asema tai taudin hyväksytty hävittämisohjelma nautaeläinten osalta, ne tulevat pitopaikasta, jossa ei ole raportoitu naudan tarttuvaa rinotrakeiittia / tarttuvaa pustulaarista vulvovaginiittia kamelieläimissä lähtöä edeltäneiden 30 päivän aikana;

g)

eläimet tulevat pitopaikasta, joka sijaitsee alueella, jolla kyseisen pitopaikan ympärillä vähintään 150 km:n säteellä ei lähtöä edeltäneiden kahden vuoden aikana ole raportoitu epitsoottisen verenvuototautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa missään pitopaikassa;

h)

eläimet tulevat pitopaikasta, jossa ei ole raportoitu pernaruttoa sorkka- ja kavioeläimissä lähtöä edeltäneiden 15 päivän aikana;

i)

eläimet tulevat pitopaikasta, jossa ei ole raportoitu surraa (Trypanosoma evansi) lähtöä edeltäneiden 30 päivän aikana, ja jos ne tulevat pitopaikasta, jossa surra (Trypanosoma evansi) on raportoitu lähtöä edeltäneiden kahden vuoden aikana, tartunnan saaneeseen pitopaikkaan on sovellettu viimeisen taudinpurkauksen jälkeen siirtorajoitusta, kunnes

i)

tartunnan saaneet eläimet on poistettu pitopaikasta;

ja

ii)

pitopaikassa jäljellä oleville eläimille on tehty surran (Trypanosoma evansi) varalta testi negatiivisin tuloksin jollakin liitteessä I olevassa 3 osassa säädetyistä diagnoosimenetelmistä näytteistä, jotka oli otettu vähintään kuusi kuukautta sen jälkeen, kun tartunnan saaneet eläimet oli poistettu pitopaikasta;

j)

eläimet täyttävät vähintään yhden delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 liitteessä V olevan II osan 2 luvun 1 jakson 1–3 kohdassa vahvistetuista sinikieliviruksen aiheuttamaa tartuntaa (serotyypit 1–24) koskevista vaatimuksista, lukuun ottamatta tapauksia, joissa eläimet siirretään 24 artiklan mukaisesti;

k)

jäljempänä 32 ja 33 artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät soveltuvissa tapauksissa.

2.   Edellä olevan 1 kohdan säännöksiä ei sovelleta 25 artiklan mukaisiin teurastettaviksi tarkoitettuihin pidettäviin kamelieläimiin.

24 artikla

Poikkeukset, jotka koskevat pidettävien kamelieläinten siirtoja toisiin jäsenvaltioihin tai niiden vyöhykkeille sinikieliviruksen aiheuttaman tartunnan (serotyypit 1–24) osalta

Poiketen siitä, mitä 23 artiklan 1 kohdan h alakohdassa säädetään, alkuperäjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi myöntää luvan pidettävien kamelieläinten, jotka eivät täytä vähintään yhtä delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 liitteessä V olevan II osan 2 luvun 1 jakson 1–3 kohdassa vahvistetuista vaatimuksista, siirtoon toiseen jäsenvaltioon tai sen vyöhykkeelle,

a)

jolla on sinikieliviruksen aiheuttaman tartunnan (serotyypit 1–24) osalta taudista vapaa asema tai hyväksytty hävittämisohjelma, jos määräpaikkana oleva jäsenvaltio on ilmoittanut komissiolle ja muille jäsenvaltioille, että kyseisille siirroille on myönnetty lupa delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 43 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen edellytysten mukaisesti;

b)

jolla ei ole sinikieliviruksen aiheuttaman tartunnan (serotyypit 1–24) osalta taudista vapaata asemaa eikä hyväksyttyä hävittämisohjelmaa, jos määräpaikkana oleva jäsenvaltio on ilmoittanut komissiolle ja muille jäsenvaltioille, että kyseisille siirroille on myönnetty lupa. Jos määräpaikkana oleva jäsenvaltio asettaa edellytyksiä tällaista siirtoa koskevan luvan myöntämiselle, kyseisten edellytysten on kuuluttava delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 liitteessä V olevan II osan 2 luvun 1 jakson 5–8 kohdassa tarkoitettuihin edellytyksiin.

25 artikla

Poikkeus, joka koskee teurastettaviksi tarkoitettujen pidettävien kamelieläinten siirtoja toisiin jäsenvaltioihin

Poiketen siitä, mitä 23 artiklassa säädetään, toimijat saavat siirtää teurastettaviksi tarkoitettuja pidettäviä kamelieläimiä toiseen jäsenvaltioon tai sen vyöhykkeelle, jos kyseiset eläimet tulevat pitopaikasta,

a)

jossa ei ole raportoitu raivotautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa pidettävissä maaeläimissä lähtöä edeltäneiden 30 päivän aikana;

b)

jossa ei ole raportoitu pernaruttoa sorkka- ja kavioeläimissä lähtöä edeltäneiden 15 päivän aikana;

c)

jossa ei ole raportoitu sinikieliviruksen aiheuttamaa tartuntaa (serotyypit 1–24) lähtöä edeltäneiden 30 päivän aikana.

6 jakso

Hirvieläimet

26 artikla

Pidettävien hirvieläinten siirtoja toisiin jäsenvaltioihin koskevat vaatimukset

1.   Toimijat saavat siirtää pidettäviä hirvieläimiä toiseen jäsenvaltioon ainoastaan siinä tapauksessa, että seuraavat vaatimukset täyttyvät:

a)

eläimet ovat olleet pitopaikassa yhtäjaksoisesti vähintään 30 päivän ajan ennen lähtöä tai syntymästä asti, jos ne ovat alle 30 päivän ikäisiä, eivätkä ne tänä aikana ole olleet kosketuksissa pidettäviin hirvieläimiin, joiden terveystilanne on heikompi tai joihin sovelletaan siirtorajoituksia eläinterveyteen liittyvistä syistä, eivätkä sellaisesta pitopaikasta tuleviin pidettäviin eläimiin, joka ei täyttänyt b alakohdassa vahvistettuja vaatimuksia;

b)

kaikki eläimet, jotka saapuvat unioniin kolmannesta maasta tai alueelta a alakohdassa tarkoitettujen eläinten lähtöä edeltäneiden 30 päivän aikana ja jotka tuodaan pitopaikkaan, jossa kyseiset eläimet ovat, pidetään erillään siten, että estetään niiden joutuminen välittömästi tai välillisesti kosketuksiin kaikkien muiden kyseisessä pitopaikassa olevien eläinten kanssa;

c)

eläimet tulevat pitopaikasta, jossa ei ole raportoitu raivotautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa pidettävissä maaeläimissä lähtöä edeltäneiden 30 päivän aikana;

d)

eläimet tulevat pitopaikasta, jossa ei ole raportoitu Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartuntaa hirvieläimissä lähtöä edeltäneiden 42 päivän aikana;

e)

eläimet tulevat pitopaikasta, jossa on toteutettu kyseisessä pitopaikassa pidettävien hirvieläinten seurantaa Mycobacterium tuberculosis complex -tartunnan (M. bovis, M. caprae ja M. tuberculosis) varalta liitteessä II olevan 3 osan 1 ja 2 kohdan mukaisesti vähintään lähtöä edeltäneiden 12 kuukauden ajan, ja kyseisenä aikana

i)

edellä a alakohdassa tarkoitettuun pitopaikkaan on tuotu hirvieläimiä ainoastaan pitopaikoista, joissa sovelletaan tässä kohdassa säädettyjä toimenpiteitä;

ii)

jos kyseisessä pitopaikassa pidettävissä hirvieläimissä on raportoitu Mycobacterium tuberculosis complex -tartunta (M. bovis, M. caprae ja M. tuberculosis), on toteutettu liitteessä II olevan 3 osan 3 kohdan mukaisia toimenpiteitä;

f)

jos eläimet siirretään jäsenvaltioon tai sen vyöhykkeelle, jolla on naudan tarttuvan rinotrakeiitin / tarttuvan pustulaarisen vulvovaginiitin osalta taudista vapaa asema tai taudin hyväksytty hävittämisohjelma nautaeläinten osalta, ne tulevat pitopaikasta, jossa ei ole raportoitu naudan tarttuvaa rinotrakeiittia / tarttuvaa pustulaarista vulvovaginiittia hirvieläimissä lähtöä edeltäneiden 30 päivän aikana;

g)

eläimet tulevat pitopaikasta, joka sijaitsee alueella, jolla kyseisen pitopaikan ympärillä vähintään 150 km:n säteellä ei lähtöä edeltäneiden kahden vuoden aikana ole raportoitu epitsoottisen verenvuototautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa missään pitopaikassa;

h)

eläimet tulevat pitopaikasta, jossa ei ole raportoitu pernaruttoa sorkka- ja kavioeläimissä lähtöä edeltäneiden 15 päivän aikana;

i)

eläimet tulevat pitopaikasta, jossa ei ole raportoitu surraa (Trypanosoma evansi) lähtöä edeltäneiden 30 päivän aikana, ja jos ne tulevat pitopaikasta, jossa surra (Trypanosoma evansi) on raportoitu lähtöä edeltäneiden kahden vuoden aikana, tartunnan saaneeseen pitopaikkaan on sovellettu viimeisen taudinpurkauksen jälkeen siirtorajoitusta, kunnes

i)

tartunnan saaneet eläimet on poistettu pitopaikasta;

ja

ii)

pitopaikassa jäljellä oleville eläimille on tehty surran (Trypanosoma evansi) varalta testi negatiivisin tuloksin jollakin liitteessä I olevassa 3 osassa säädetyistä diagnoosimenetelmistä näytteistä, jotka oli otettu vähintään kuusi kuukautta sen jälkeen, kun tartunnan saaneet eläimet oli poistettu pitopaikasta;

j)

eläimet täyttävät vähintään yhden delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 liitteessä V olevan II osan 2 luvun 1 jakson 1–3 kohdassa vahvistetuista sinikieliviruksen aiheuttamaa tartuntaa (serotyypit 1–24) koskevista vaatimuksista, lukuun ottamatta tapauksia, joissa eläimet siirretään 27 artiklan mukaisesti;

k)

jäljempänä 32 ja 33 artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät soveltuvissa tapauksissa.

2.   Edellä olevan 1 kohdan säännöksiä ei sovelleta 28 artiklan mukaisiin teurastettaviksi tarkoitettuihin pidettäviin hirvieläimiin.

27 artikla

Poikkeukset, jotka koskevat pidettävien hirvieläinten siirtoja toisiin jäsenvaltioihin tai niiden vyöhykkeille sinikieliviruksen aiheuttaman tartunnan (serotyypit 1–24) osalta

Poiketen siitä, mitä 26 artiklan 1 kohdan h alakohdassa säädetään, alkuperäjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi myöntää luvan pidettävien hirvieläinten, jotka eivät täytä vähintään yhtä delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 liitteessä V olevan II osan 2 luvun 1 jakson 1–3 kohdassa vahvistetuista vaatimuksista, siirtoon toiseen jäsenvaltioon tai sen vyöhykkeelle,

a)

jolla on sinikieliviruksen aiheuttaman tartunnan (serotyypit 1–24) osalta taudista vapaa asema tai hyväksytty hävittämisohjelma, jos määräpaikkana oleva jäsenvaltio on ilmoittanut komissiolle ja muille jäsenvaltioille, että kyseisille siirroille on myönnetty lupa delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 43 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen edellytysten mukaisesti;

b)

jolla ei ole sinikieliviruksen aiheuttaman tartunnan (serotyypit 1–24) osalta taudista vapaata asemaa eikä hyväksyttyä hävittämisohjelmaa, jos määräpaikkana oleva jäsenvaltio on ilmoittanut komissiolle ja muille jäsenvaltioille, että kyseisille siirroille on myönnetty lupa. Jos määräpaikkana oleva jäsenvaltio asettaa edellytyksiä tällaista siirtoa koskevan luvan myöntämiselle, kyseisten edellytysten on kuuluttava delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 liitteessä V olevan II osan 2 luvun 1 jakson 5–8 kohdassa tarkoitettuihin edellytyksiin.

28 artikla

Poikkeus, joka koskee teurastettaviksi tarkoitettujen pidettävien hirvieläinten siirtoja toisiin jäsenvaltioihin

Poiketen siitä, mitä 26 artiklassa säädetään, toimijat saavat siirtää teurastettaviksi tarkoitettuja pidettäviä hirvieläimiä toiseen jäsenvaltioon tai sen vyöhykkeelle, jos kyseiset eläimet tulevat pitopaikasta,

a)

jossa ei ole raportoitu raivotautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa pidettävissä maaeläimissä lähtöä edeltäneiden 30 päivän aikana;

b)

jossa ei ole raportoitu pernaruttoa sorkka- ja kavioeläimissä lähtöä edeltäneiden 15 päivän aikana;

c)

jossa ei ole raportoitu sinikieliviruksen aiheuttamaa tartuntaa (serotyypit 1–24) lähtöä edeltäneiden 30 päivän aikana.

7 jakso

Muut sorkka- ja kavioeläimet

29 artikla

Muiden pidettävien sorkka- ja kavioeläinten siirtoja toisiin jäsenvaltioihin koskevat vaatimukset

1.   Toimijat saavat siirtää muita pidettäviä sorkka- ja kavioeläimiä toiseen jäsenvaltioon ainoastaan siinä tapauksessa, että seuraavat vaatimukset täyttyvät:

a)

eläimet ovat olleet pitopaikassa yhtäjaksoisesti vähintään 30 päivän ajan ennen lähtöä tai syntymästä asti, jos ne ovat alle 30 päivän ikäisiä, eivätkä ne tänä aikana ole olleet kosketuksissa muihin pidettäviin sorkka- ja kavioeläimiin, joiden terveystilanne on heikompi tai joihin sovelletaan siirtorajoituksia eläinterveyteen liittyvistä syistä, eivätkä sellaisesta pitopaikasta tuleviin pidettäviin eläimiin, joka ei täyttänyt b alakohdassa vahvistettuja vaatimuksia;

b)

kaikki eläimet, jotka saapuvat unioniin kolmannesta maasta tai alueelta a alakohdassa tarkoitettujen eläinten lähtöä edeltäneiden 30 päivän aikana ja jotka tuodaan pitopaikkaan, jossa kyseiset eläimet ovat, pidetään erillään siten, että estetään niiden joutuminen välittömästi tai välillisesti kosketuksiin kaikkien muiden kyseisessä pitopaikassa olevien eläinten kanssa;

c)

kun kyseessä ovat raivotautiviruksen aiheuttaman tartunnan osalta luetteloituihin lajeihin kuuluvat muut pidettävät sorkka- ja kavioeläimet, eläimet tulevat pitopaikasta, jossa ei ole raportoitu raivotautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa pidettävissä maaeläimissä lähtöä edeltäneiden 30 päivän aikana;

d)

kun kyseessä ovat Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnan osalta luetteloituihin lajeihin kuuluvat muut pidettävät sorkka- ja kavioeläimet, eläimet tulevat pitopaikasta, jossa ei ole raportoitu Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartuntaa kyseisen taudin osalta luetteloituihin lajeihin kuuluvissa muissa pidettävissä sorkka- ja kavioeläimissä lähtöä edeltäneiden 42 päivän aikana;

e)

kun kyseessä ovat Mycobacterium tuberculosis complex -tartunnan (M. bovis, M. caprae ja M. tuberculosis) osalta luetteloituihin lajeihin kuuluvat muut pidettävät sorkka- ja kavioeläimet, eläimet tulevat pitopaikasta, jossa ei ole raportoitu Mycobacterium tuberculosis complex -tartuntaa (M. bovis, M. caprae ja M. tuberculosis) kyseisen taudin osalta luetteloituihin lajeihin kuuluvissa pidettävissä eläimissä lähtöä edeltäneiden 42 päivän aikana;

f)

kun kyseessä ovat epitsoottisen verenvuototautiviruksen aiheuttaman tartunnan osalta luetteloituihin lajeihin kuuluvat muut pidettävät sorkka- ja kavioeläimet, eläimet tulevat pitopaikasta, joka sijaitsee alueella, jolla kyseisen pitopaikan ympärillä vähintään 150 km:n säteellä ei lähtöä edeltäneiden kahden vuoden aikana ole raportoitu epitsoottisen verenvuototautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa missään pitopaikassa;

g)

eläimet tulevat pitopaikasta, jossa ei ole raportoitu pernaruttoa sorkka- ja kavioeläimissä lähtöä edeltäneiden 15 päivän aikana;

h)

kun kyseessä ovat surran (Trypanosoma evansi) osalta luetteloituihin lajeihin kuuluvat muut pidettävät sorkka- ja kavioeläimet, eläimet tulevat pitopaikasta, jossa ei ole raportoitu surraa (Trypanosoma evansi) lähtöä edeltäneiden 30 päivän aikana, ja jos ne tulevat pitopaikasta, jossa surra (Trypanosoma evansi) on raportoitu lähtöä edeltäneiden kahden vuoden aikana, tartunnan saaneeseen pitopaikkaan on sovellettu viimeisen taudinpurkauksen jälkeen siirtorajoitusta, kunnes

i)

tartunnan saaneet eläimet on poistettu pitopaikasta;

ja

ii)

pitopaikassa jäljellä oleville eläimille on tehty surran (Trypanosoma evansi) varalta testi negatiivisin tuloksin jollakin liitteessä I olevassa 3 osassa säädetyistä diagnoosimenetelmistä näytteistä, jotka oli otettu vähintään kuusi kuukautta sen jälkeen, kun tartunnan saaneet eläimet oli poistettu pitopaikasta;

i)

kun kyseessä ovat sinikieliviruksen aiheuttaman tartunnan (serotyypit 1–24) osalta luetteloituihin lajeihin kuuluvat muut pidettävät sorkka- ja kavioeläimet, ne täyttävät vähintään yhden delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 liitteessä V olevan II osan 2 luvun 1 jakson 1–3 kohdassa vahvistetuista sinikieliviruksen aiheuttamaa tartuntaa (serotyypit 1–24) koskevista vaatimuksista. Tätä alakohtaa ei sovelleta 30 artiklassa tarkoitettuihin muihin pidettäviin sorkka- ja kavioeläimiin;

j)

jäljempänä 32 ja 33 artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät soveltuvissa tapauksissa.

2.   Edellä olevan 1 kohdan säännöksiä ei sovelleta 31 artiklan mukaisiin teurastettaviksi tarkoitettuihin muihin pidettäviin sorkka- ja kavioeläimiin.

30 artikla

Poikkeukset, jotka koskevat muiden pidettävien sorkka- ja kavioeläinten siirtoja toisiin jäsenvaltioihin tai niiden vyöhykkeille sinikieliviruksen aiheuttaman tartunnan (serotyypit 1–24) osalta

Poiketen siitä, mitä 29 artiklan 1 kohdan i alakohdassa säädetään, alkuperäjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi myöntää luvan sinikieliviruksen aiheuttaman tartunnan (serotyypit 1–24) osalta luetteloituihin lajeihin kuuluvien muiden pidettävien sorkka- ja kavioeläinten, jotka eivät täytä vähintään yhtä delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 liitteessä V olevan II osan 2 luvun 1 jakson 1–3 kohdassa vahvistetuista vaatimuksista, siirtoon toiseen jäsenvaltioon tai sen vyöhykkeelle,

a)

jolla on sinikieliviruksen aiheuttaman tartunnan (serotyypit 1–24) osalta taudista vapaa asema tai hyväksytty hävittämisohjelma, jos määräpaikkana oleva jäsenvaltio on ilmoittanut komissiolle ja muille jäsenvaltioille, että kyseisille siirroille on myönnetty lupa delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 43 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen edellytysten mukaisesti;

b)

jolla ei ole sinikieliviruksen aiheuttaman tartunnan (serotyypit 1–24) osalta taudista vapaata asemaa eikä hyväksyttyä hävittämisohjelmaa, jos määräpaikkana oleva jäsenvaltio on ilmoittanut komissiolle ja muille jäsenvaltioille, että kyseisille siirroille on myönnetty lupa. Jos määräpaikkana oleva jäsenvaltio asettaa edellytyksiä tällaista siirtoa koskevan luvan myöntämiselle, kyseisten edellytysten on kuuluttava delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 liitteessä V olevan II osan 2 luvun 1 jakson 5–8 kohdassa tarkoitettuihin edellytyksiin.

31 artikla

Poikkeus, joka koskee teurastettaviksi tarkoitettujen muiden pidettävien sorkka- ja kavioeläinten siirtoja toisiin jäsenvaltioihin

Poiketen siitä, mitä 29 artiklassa säädetään, toimijat saavat siirtää teurastettaviksi tarkoitettuja muita pidettäviä sorkka- ja kavioeläimiä toiseen jäsenvaltioon tai sen vyöhykkeelle,

a)

jos kyseiset eläimet tulevat pitopaikasta, jossa ei ole raportoitu pernaruttoa sorkka- ja kavioeläimissä lähtöä edeltäneiden 15 päivän aikana;

b)

jos kyseiset eläimet tulevat pitopaikasta, jossa ei ole raportoitu raivotautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa pidettävissä maaeläimissä lähtöä edeltäneiden 30 päivän aikana, kun kyseessä ovat raivotautiviruksen aiheuttaman tartunnan osalta luetteloituihin lajeihin kuuluvat muut pidettävät sorkka- ja kavioeläimet;

c)

jos kyseiset eläimet tulevat pitopaikasta, jossa ei ole raportoitu sinikieliviruksen aiheuttamaa tartuntaa (serotyypit 1–24) lähtöä edeltäneiden 30 päivän aikana, kun kyseessä ovat sinikieliviruksen aiheuttaman tartunnan (serotyypit 1–24) osalta luetteloituihin lajeihin kuuluvat muut pidettävät sorkka- ja kavioeläimet.

8 jakso

Eläinterveyttä koskevat lisävaatimukset, joita sovelletaan sinikieliviruksen aiheuttamaan tartuntaan (serotyypit 1–24)

32 artikla

Bioturvaamis- ja riskinvähentämistoimenpiteet, jotka koskevat kuljetuksia toiseen jäsenvaltioon tai sen vyöhykkeelle, jolla on sinikieliviruksen aiheuttamasta tartunnasta (serotyypit 1–24) vapaa asema tai kyseisen taudin hyväksytty hävittämisohjelma

1.   Toimijat saavat siirtää sinikieliviruksen aiheuttaman tartunnan osalta (serotyypit 1–24) luetteloituihin lajeihin kuuluvia pidettäviä eläimiä toiseen jäsenvaltioon tai sen vyöhykkeelle, jolla on kyseisestä taudista vapaa asema tai kyseisen taudin hyväksytty hävittämisohjelma, ainoastaan siinä tapauksessa, että vähintään yksi seuraavista vaatimuksista täyttyy:

a)

kuljetus tapahtuu jäsenvaltiossa tai sen vyöhykkeellä, jolla on sinikieliviruksen aiheuttamasta tartunnasta (serotyypit 1–24) vapaa asema;

b)

eläimet on suojattu tartunnanlevittäjiltä;

ja

i)

suunniteltu matka ei sisällä eläinkuorman purkamista yhtä päivää pidemmäksi ajaksi;

tai

ii)

eläimet puretaan kuormasta tartunnanlevittäjiltä suojatussa pitopaikassa;

tai

iii)

eläimet puretaan kuormasta jäsenvaltiossa tai sen vyöhykkeellä tartunnanlevittäjistä vapaan kauden aikana;

c)

eläimet/eläimille

i)

on rokotettu kaikkia niitä sinikieliviruksen serotyyppejä (serotyypit 1–24) vastaan, jotka on raportoitu kauttakulkujäsenvaltiossa tai sen vyöhykkeellä, jonka kautta ne kulkevat, kahden viimeksi kuluneen vuoden aikana, ja rokotteen eritelmissä taattu immuniteettisuoja on eläimillä yhä voimassa;

tai

ii)

on tehty positiivisin tuloksin serologinen testi, jolla voidaan osoittaa kaikkiin niihin sinikieliviruksen serotyyppeihin (serotyypit 1–24) kohdistuvat spesifit vasta-aineet, jotka on raportoitu kauttakulkujäsenvaltiossa tai sen vyöhykkeellä, jonka kautta ne kulkevat, lähtöä edeltäneiden kahden vuoden aikana;

d)

eläimet on tarkoitettu teurastettaviksi.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, alkuperäjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi myöntää luvan pidettävien eläinten siirtoon, jos määräpaikkana olevan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on ilmoittanut komissiolle ja muille jäsenvaltioille, että kyseisille siirroille on myönnetty lupa delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 43 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen edellytysten mukaisesti ja yksi seuraavista edellytyksistä täyttyy:

a)

eläimet täyttävät erityiset eläinterveysvaatimukset, jotka määräpaikan toimivaltainen viranomainen on määritellyt sen varmistamiseksi, että eläimillä on ennen lähtöä riittävä immunologinen suoja kaikkien niiden sinikieliviruksen serotyyppien (serotyypit 1–24) osalta, jotka on raportoitu kauttakulkujäsenvaltiossa tai sen vyöhykkeellä, jonka kautta ne kulkevat, lähtöä edeltäneiden kahden vuoden aikana;

tai

b)

eläimet täyttävät tämän kohdan a alakohdassa tai 1 kohdan c alakohdassa säädetyt vaatimukset sen varmistamiseksi, että ne on suojattu niiltä sinikieliviruksen serotyypeiltä, jotka on raportoitu kauttakulkujäsenvaltiossa tai sen vyöhykkeellä, jonka kautta ne kulkevat, lähtöä edeltäneiden kahden vuoden aikana ja joita ei ole raportoitu määräpaikana olevassa jäsenvaltiossa tai määräpaikkana olevalla vyöhykkeellä samana ajanjaksona.

33 artikla

Bioturvaamis- ja riskinvähentämistoimenpiteet, jotka koskevat kuljetuksia sellaisen toisen jäsenvaltion tai sen vyöhykkeen kautta, jolla on sinikieliviruksen aiheuttamasta tartunnasta (serotyypit 1–24) vapaa asema tai kyseisen taudin hyväksytty hävittämisohjelma

1.   Toimijat saavat siirtää sinikieliviruksen aiheuttaman tartunnan osalta (serotyypit 1–24) luetteloituihin lajeihin kuuluvia eläimiä sellaisen toisen jäsenvaltion tai sen vyöhykkeen kautta, jolla on kyseisestä taudista vapaa asema tai kyseisen taudin hyväksytty hävittämisohjelma, ainoastaan siinä tapauksessa, että vähintään yksi seuraavista vaatimuksista täyttyy:

a)

eläimet täyttävät vähintään yhden delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 liitteessä V olevan II osan 2 luvun 1 jakson 1–3 kohdassa vahvistetuista vaatimuksista;

tai

b)

kuljetusvälineet, joihin eläimet lastataan, on suojattu tartunnanlevittäjiltä kuljetuksen aikana;

ja

i)

suunniteltu matka ei sisällä eläinkuorman purkamista yhtä päivää pidemmäksi ajaksi;

tai

ii)

eläimet puretaan kuormasta tartunnanlevittäjiltä suojatussa pitopaikassa tai tartunnanlevittäjistä vapaan kauden aikana.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, alkuperäjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi myöntää luvan sinikieliviruksen aiheuttaman tartunnan osalta (serotyypit 1–24) luetteloituihin lajeihin kuuluvien eläinten siirtoihin sellaisen toisen jäsenvaltion tai sen vyöhykkeen kautta, jolla on kyseisestä taudista vapaa asema tai kyseisen taudin hyväksytty hävittämisohjelma, jos kauttakulkujäsenvaltio on ilmoittanut komissiolle ja muille jäsenvaltioille, että kyseisille siirroille on myönnetty lupa delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 43 artiklan 2 kohdan a, c ja d alakohdassa säädettyjen edellytysten mukaisesti.

3 LUKU

Eläinterveyttä koskevat lisävaatimukset, joita sovelletaan siipikarjan ja siitosmunien siirtoihin toisiin jäsenvaltioihin

1 jakso

Siipikarja

34 artikla

Siitossiipikarjan ja tuotantosiipikarjan siirtoja koskevat vaatimukset

1.   Toimijat saavat siirtää siitossiipikarjaa ja tuotantosiipikarjaa toiseen jäsenvaltioon ainoastaan siinä tapauksessa, että seuraavat vaatimukset täyttyvät:

a)

eläimet ovat olleet yhtäjaksoisesti yhdessä tai useammassa hyväksytyssä siipikarjaa pitävässä pitopaikassa

i)

kuoriutumisesta lähtien

tai

ii)

vähintään

lähtöä edeltäneiden 42 päivän ajan, kun kyse on siitossiipikarjasta ja lihan tai kulutukseen tarkoitettujen munien tuotantoa varten kasvatettavasta tuotantosiipikarjasta;

tai

lähtöä edeltäneiden 21 päivän ajan, kun kyse on riistalintujen luontoon istuttamista varten kasvatettavasta tuotantosiipikarjasta;

b)

eläimet tulevat parvesta, jossa ei ole raportoitu Salmonella Pullorum-, S. Gallinarum- ja S. arizonae -bakteerin aiheuttamaa tartuntaa, ja kyseiset eläimet tulevat pitopaikoista, joissa on toteutettu seuraavat toimenpiteet siinä tapauksessa, että niissä on vahvistettu Salmonella Pullorum-, S. Gallinarum- ja S. arizonae -bakteerin aiheuttama tartunta lähtöä edeltäneiden 12 kuukauden aikana:

i)

tartunnan saanut parvi on teurastettu tai lopetettu ja hävitetty;

ii)

pitopaikka on puhdistettu ja desinfioitu i alakohdassa tarkoitetun tartunnan saaneen parven teurastamisen tai lopettamisen jälkeen;

iii)

edellä ii alakohdassa tarkoitetun puhdistuksen ja desinfioinnin jälkeen kaikki pitopaikan parvet on testattu negatiivisin tuloksin Salmonella Pullorum-, S. Gallinarum- ja S. arizonae -bakteerin aiheuttaman tartunnan varalta kahdella testillä, jotka on tehty vähintään 21 päivän välein delegoidun asetuksen (EU) 2019/2035 8 artiklan b alakohdassa tarkoitetun seurantaohjelman mukaisesti;

c)

eläimet tulevat parvesta, jossa ei ole raportoitu lintujen mykoplasmoosia (Mycoplasma gallisepticum ja M. meleagridis), ja kyseiset eläimet tulevat pitopaikoista, joissa on toteutettu seuraavat toimenpiteet siinä tapauksessa, että niissä on vahvistettu lintujen mykoplasmoosi (Mycoplasma gallisepticum ja M. meleagridis) lähtöä edeltäneiden 12 kuukauden aikana:

joko

i)

tartunnan saanut parvi on testattu negatiivisin tuloksin lintujen mykoplasmoosin (Mycoplasma gallisepticum ja M. meleagridis) varalta kahdella testillä, jotka on tehty koko parvelle vähintään 60 päivän välein delegoidun asetuksen (EU) 2019/2035 8 artiklan b alakohdassa tarkoitetun seurantaohjelman mukaisesti;

tai

ii)

tartunnan saanut parvi on teurastettu tai se on lopetettu ja hävitetty, pitopaikka on puhdistettu ja desinfioitu, ja puhdistuksen ja desinfioinnin jälkeen kaikki pitopaikan parvet on testattu negatiivisin tuloksin lintujen mykoplasmoosin (Mycoplasma gallisepticum ja M. meleagridis) varalta kahdella testillä, jotka on tehty vähintään 21 päivän välein delegoidun asetuksen (EU) 2019/2035 8 artiklan b alakohdassa tarkoitetun seurantaohjelman mukaisesti;

d)

eläimet tulevat parvista, joissa ei ilmene kyseisten lajien osalta merkityksellisten luetteloitujen tautien kliinisiä merkkejä eikä niissä epäillä tällaisten tautien esiintymistä;

e)

delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja b alakohdan ii alakohdan mukaisessa seurannassa ei ole havaittu yhtäkään vahvistettua matalapatogeenisten lintuinfluenssavirusten aiheuttamaa tartuntatapausta eläinten alkuperäparvessa lähtöä edeltäneiden 21 päivänä aikana;

f)

kun kyse on riistalintujen luontoon istuttamista varten kasvatettavasta tuotantosiipikarjasta, eläimet eivät lähtöä edeltäneiden 21 päivän aikana ole olleet kosketuksissa lintuihin, joiden terveystilanne on heikompi;

g)

kun kyse on ankoista ja hanhista, eläimille on tehty korkeapatogeenisen lintuinfluenssan varalta testi negatiivisin tuloksin liitteen IV mukaisesti;

h)

kyseisen siipikarjaluokan rokottamista koskevat asianmukaiset vaatimukset 41 ja 42 artiklan mukaisesti.

2.   Edellä olevan 1 kohdan säännöksiä ei sovelleta 37 artiklan mukaiseen muun siipikarjan kuin sileälastaisten lintujen alle 20 yksilön siirtoon.

35 artikla

Teurastettavaksi tarkoitetun siipikarjan siirtoja koskevat vaatimukset

1.   Toimijat saavat siirtää teurastettavaksi tarkoitettua siipikarjaa toiseen jäsenvaltioon ainoastaan siinä tapauksessa, että seuraavat vaatimukset täyttyvät:

a)

eläimet ovat olleet yhtäjaksoisesti rekisteröidyssä tai hyväksytyssä siipikarjaa pitävässä pitopaikassa

i)

kuoriutumisesta lähtien;

tai

ii)

vähintään lähtöä edeltäneiden 21 päivän ajan;

b)

eläimet tulevat parvista, joissa ei ilmene kyseisten lajien osalta merkityksellisten luetteloitujen tautien kliinisiä merkkejä eikä niissä epäillä tällaisten tautien esiintymistä;

c)

kyseisen siipikarjaluokan rokottamista koskevat asianmukaiset vaatimukset 41 ja 42 artiklan mukaisesti.

2.   Edellä olevan 1 kohdan säännöksiä ei sovelleta, kun on kyse 37 artiklan mukaisesta alle 20:n muuhun siipikarjan kuin sileälastaisiin lintuihin kuuluvan linnun siirrosta.

36 artikla

Untuvikkojen siirtoja koskevat vaatimukset

1.   Toimijat saavat siirtää untuvikkoja toiseen jäsenvaltioon ainoastaan siinä tapauksessa, että seuraavat vaatimukset täyttyvät:

a)

eläimet tulevat hyväksytystä hautomosta;

b)

eläimet on haudottu siitosmunista, jotka

i)

täyttävät 38 artiklan vaatimukset ja ovat peräisin parvista, joille on tehty 91 artiklan 1 kohdan f alakohdan ja 91 artiklan 2 kohdan f alakohdan mukaiset tarkastukset;

tai

ii)

ovat tulleet unioniin kolmannesta maasta tai alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä;

c)

kyseisen siipikarjaluokan rokottamista koskevat asianmukaiset vaatimukset 41 ja 42 artiklan mukaisesti.

2.   Niiden untuvikkojen osalta, jotka on haudottu siitosmunista, jotka ovat tulleet unioniin kolmannesta maasta tai alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä, untuvikkojen alkuperäjäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava aiottuna määräpaikkana olevan jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, että siitosmunat ovat tulleet unioniin kolmannesta maasta.

3.   Edellä olevien 1 ja 2 kohdan säännöksiä ei sovelleta 37 artiklan mukaiseen muun siipikarjan kuin sileälastaisten lintujen alle 20 yksilön siirtoon.

37 artikla

Poikkeus, joka koskee alle 20:n muuhun siipikarjaan kuin sileälastaisiin lintuihin kuuluvan linnun siirtoja

Poiketen siitä, mitä 34, 35 ja 36 artiklassa säädetään, toimijat saavat siirtää alle 20 muuhun siipikarjaan kuin sileälastaisiin lintuihin kuuluvaa lintua toiseen jäsenvaltioon, jos seuraavat vaatimukset täyttyvät:

a)

eläimet tulevat parvista, jotka ovat olleet yhtäjaksoisesti yhdessä ja samassa rekisteröidyssä pitopaikassa kuoriutumisesta lähtien tai vähintään 21 päivän ajan ennen lähtöä;

b)

eläimet tulevat parvista, joissa ei ilmene kyseisten lajien osalta merkityksellisten luetteloitujen tautien kliinisiä merkkejä eikä niissä epäillä tällaisten tautien esiintymistä;

c)

delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja b alakohdan ii alakohdan mukaisessa seurannassa ei ole havaittu yhtäkään vahvistettua matalapatogeenisten lintuinfluenssavirusten aiheuttamaa tartuntatapausta eläinten alkuperäparvessa lähtöä edeltäneiden 21 päivänä aikana;

d)

eläimet eivät ole lähtöä edeltäneiden 21 päivän aikana olleet kosketuksissa hiljattain saapuneeseen siipikarjaan tai lintuihin, joiden terveystilanne on heikompi;

e)

kun kyse on ankoista ja hanhista, lukuun ottamatta teurastettaviksi tarkoitettuja ankkoja ja hanhia, eläimille on tehty korkeapatogeenisen lintuinfluenssan varalta testi negatiivisin tuloksin liitteen IV mukaisesti;

f)

eläimille on tehty Salmonella Pullorum-, S. Gallinarum- ja S. arizonae -bakteerin aiheuttaman tartunnan ja lintujen mykoplasmoosin (Mycoplasma gallisepticum ja M. meleagridis) varalta testit negatiivisin tuloksin liitteen V mukaisesti;

g)

kyseisen siipikarjaluokan rokottamista koskevat asianmukaiset vaatimukset 41 ja 42 artiklan mukaisesti.

2 jakso

Siipikarjan siitosmunat

38 artikla

Siipikarjan siitosmunien siirtoja koskevat vaatimukset

Toimijat saavat siirtää siipikarjan siitosmunia toiseen jäsenvaltioon ainoastaan siinä tapauksessa, että kyseiset munat täyttävät seuraavat vaatimukset:

a)

ne tulevat hyväksytystä pitopaikasta;

b)

ne ovat peräisin parvista, jotka ovat olleet yhtäjaksoisesti yhdessä tai useammassa hyväksytyssä siipikarjaa pitävässä pitopaikassa kuoriutumisesta lähtien tai vähintään munien keräämistä edeltäneiden 42 päivän ajan;

c)

ne ovat peräisin eläimistä, jotka täyttävät 34 artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdan vaatimukset;

d)

ne on merkitty yksilöllisesti delegoidun asetuksen (EU) 2019/2035 21 artiklan a alakohdassa tarkoitetulla alkuperäparven pitopaikan hyväksyntänumerolla;

e)

ne on desinfioitu;

f)

rokottamista koskevat asianmukaiset vaatimukset 41 ja 42 artiklan mukaisesti.

39 artikla

Poikkeus, joka koskee muun siipikarjan kuin sileälastaisten lintujen alle 20 siitosmunan siirtoja

Poiketen siitä, mitä 38 artiklassa säädetään, toimijat saavat tehdä muun siipikarjan kuin sileälastaisten lintujen alle 20 siitosmunan siirtoja toiseen jäsenvaltioon, jos kyseiset munat täyttävät seuraavat vaatimukset:

a)

ne tulevat rekisteröidystä pitopaikasta;

b)

ne ovat peräisin parvista,

i)

jotka ovat olleet yhtäjaksoisesti rekisteröidyssä pitopaikassa kuoriutumisesta lähtien tai vähintään munien keräämistä edeltäneiden 21 päivän ajan;

ii)

joissa ei ilmene kyseisten lajien osalta merkityksellisten luetteloitujen tautien kliinisiä merkkejä eikä niissä epäillä tällaisten tautien esiintymistä;

iii)

joille on tehty Salmonella Pullorum-, S. Gallinarum- ja S. arizonae -bakteerin aiheuttaman tartunnan ja lintujen mykoplasmoosin (Mycoplasma gallisepticum ja M. meleagridis) varalta testit negatiivisin tuloksin liitteen V mukaisesti;

c)

rokottamista koskevat asianmukaiset vaatimukset 41 ja 42 artiklan mukaisesti.

40 artikla

Poikkeukset, jotka koskevat erikseen määritellyistä taudinaiheuttajista vapaiden munien siirtoja

Poiketen siitä, mitä 38 artiklassa säädetään, toimijat saavat siirtää erikseen määritellyistä taudinaiheuttajista vapaita munia toiseen jäsenvaltioon ainoastaan siinä tapauksessa, että kyseiset munat täyttävät seuraavat vaatimukset:

a)

ne tulevat hyväksytystä siipikarjaa pitävästä pitopaikasta;

b)

ne ovat peräisin erikseen määritellyistä taudinaiheuttajista vapaista siipikarjaparvista sellaisina kuin kyseiset taudinaiheuttajat on kuvattu Euroopan farmakopeassa, ja kaikista tämän erityisaseman saamiseksi vaadituista kokeista ja kliinisistä tutkimuksista on saatu suotuisat tulokset;

c)

ne on merkitty yksilöllisesti delegoidun asetuksen (EU) 2019/2035 21 artiklan a alakohdassa tarkoitetulla alkuperäisen pitopaikan hyväksyntänumerolla.

3 jakso

Rokottamista koskevat vaatimukset

41 artikla

Vaatimukset, jotka koskevat rokottamista Newcastlen tautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa vastaan

Jos siipikarja, siipikarjan siitosmunat tai siitosmunien alkuperäparvet tai untuvikot on rokotettu Newcastlen tautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa vastaan muilla kuin inaktivoiduilla rokotteilla, annettujen rokotteiden on täytettävä liitteessä VI säädetyt kriteerit.

4 jakso

Erityisedellytykset siirroille jäsenvaltioihin tai niiden vyöhykkeille, joilla on newcastlen tautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta vapaa asema ilman rokotuksia

42 artikla

Lisävaatimukset, jotka koskevat siipikarjan ja siipikarjan siitosmunien siirtoja jäsenvaltioon tai sen vyöhykkeelle, jolla on Newcastlen tautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta vapaa asema ilman rokotuksia

Toimijat saavat siirtää siipikarjaa ja siipikarjan siitosmunia jäsenvaltiosta tai sen vyöhykkeeltä, jolla ei ole Newcastlen tautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta vapaata asemaa ilman rokotuksia, jäsenvaltioon tai sen vyöhykkeelle, jolla on Newcastlen tautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta vapaa asema ilman rokotuksia, ainoastaan siinä tapauksessa, että kyseiset eläimet ja siitosmunat täyttävät 1–3 jaksossa asianomaisille hyödykkeille vahvistettujen vaatimusten lisäksi seuraavat vaatimukset Newcastlen tautiviruksen aiheuttaman tartunnan osalta:

a)

kun kyse on siitossiipikarjasta ja tuotantosiipikarjasta,

i)

niitä ei ole rokotettu Newcastlen tautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa vastaan;

ii)

ne on pidetty eristettyinä lähtöä edeltäneiden 14 päivän ajan joko alkuperäisessä pitopaikassa virkaeläinlääkärin valvonnassa tai hyväksytyssä karanteenipitopaikassa,

jossa siipikarjaa ei ole rokotettu Newcastlen tautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa vastaan lähtöä edeltäneiden 21 päivän aikana;

jonne ei ole tuotu muita lintuja lähtöä edeltäneiden 21 päivän aikana;

jossa ei ole annettu rokotuksia;

iii)

niille on lähtöä edeltäneiden 14 päivän aikana tehty negatiivisin tuloksin serologiset testit verinäytteistä Newcastlen tautivirukseen kohdistuvien vasta-aineiden osoittamiseksi tasolla, jolla voidaan 95 prosentin varmuudella osoittaa tartunnan 5 prosentin esiintyvyys;

b)

kun kyse on teurastettavaksi tarkoitetusta siipikarjasta, kyseiset eläimet tulevat parvista, joita/jotka joko

i)

ei ole rokotettu Newcastlen tautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa vastaan ja joille on lähtöä edeltäneiden 14 päivän aikana tehty negatiivisin tuloksin serologiset testit verinäytteistä Newcastlen tautivirukseen kohdistuvien vasta-aineiden osoittamiseksi tasolla, jolla voidaan 95 prosentin varmuudella osoittaa tartunnan 5 prosentin esiintyvyys;

tai

ii)

on rokotettu Newcastlen tautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa vastaan ja joille on lähtöä edeltäneiden 14 päivän aikana tehty negatiivisin tuloksin testi Newcastlen tautiviruksen osoittamiseksi tasolla, jolla voidaan 95 prosentin varmuudella osoittaa tartunnan 5 prosentin esiintyvyys;

c)

kun kyse on untuvikoista,

i)

niitä ei ole rokotettu Newcastlen tautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa vastaan;

ii)

ne ovat peräisin siitosmunista, jotka täyttävät d alakohdan vaatimukset;

iii)

ne tulevat hautomosta, jossa käytetyt työtavat takaavat, että kyseiset siitosmunat haudotaan täysin eri aikaan ja eri paikassa kuin siitosmunat, jotka eivät täytä d alakohdan vaatimuksia;

d)

kun kyse on siipikarjan siitosmunista,

i)

niitä ei ole rokotettu Newcastlen tautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa vastaan;

ii)

ne ovat peräisin parvista, joita/jotka

joko

ei ole rokotettu Newcastlen tautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa vastaan;

tai

on rokotettu inaktivoidulla rokotteella Newcastlen tautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa vastaan;

tai

on rokotettu Newcastlen tautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa vastaan käyttäen eläviä rokotteita, jotka täyttävät liitteessä VI vahvistetut kriteerit, ja rokotus on tehty vähintään 30 päivää ennen siitosmunien keräämistä.

4 LUKU

Pidettävien sorkka- ja kavioeläinten ja siipikarjan kokoaminen

43 artikla

Pidettävien sorkka- ja kavioeläinten ja siipikarjan kokoamisiin sovellettavat erityissäännöt

1.   Siirrettäessä pidettäviä sorkka- ja kavioeläimiä ja siipikarjaa alkuperäisestä pitopaikasta määräpaikkana olevassa jäsenvaltiossa sijaitsevaan pitopaikkaan toimijoiden on varmistettava, että eläimiä ei koota enempää kuin kolme kertaa ja että kokoamiset tapahtuvat hyväksytyissä kokoamispitopaikoissa tai 44 artiklan mukaisesti hyväksytyissä kuljetusvälineissä seuraavin edellytyksin:

a)

kaikki pidettävät sorkka- ja kavioeläimet ja siipikarja, jotka kootaan, on siirrettävä toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevaan lopulliseen määräpaikkaansa viimeistään 20 päivän kuluessa päivästä, jona ne ovat lähteneet alkuperäisestä pitopaikasta;

b)

aika siitä päivästä, jona pidettävät sorkka- ja kavioeläimet ja siipikarja lähtevät alkuperäisestä pitopaikastaan, päivään, jona ne lähtevät alkuperäjäsenvaltiossa sijaitsevasta hyväksytystä kokoamispitopaikasta toiseen jäsenvaltioon, saa olla enintään 14 päivää.

2.   Eläinterveystodistusta pyytävän toimijan on asetuksen (EU) 2016/429 143 artiklan 1 kohdan vaatimusten noudattamiseksi toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä toimitettava tiedot lähetykseen kuuluvien eläinten kaikista siirroista, kaikki kokoamiset mukaan lukien, siitä lähtien kun eläimet lähtivät alkuperäisestä pitopaikasta.

3.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdan a alakohdassa säädetään, jos eläimet kuljetetaan vesiväylää pitkin tai meritse, 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua 20 päivän määräaikaa voidaan pidentää vesiväylällä tai merellä kuljettavan matkan kestoa vastaavalla ajalla.

44 artikla

Kokoamisiin kuljetusvälineissä sovellettavat erityissäännöt

Sellaisia sorkka- ja kavioeläimiä tai siipikarjaa pitävien pitopaikkojen toimijoiden, jotka on tarkoitus koota kuljetusvälineessä ennen niiden siirtämistä toiseen jäsenvaltioon, on varmistettava, että lastaus tehdään pitopaikassa siten, että kuljetusvälinettä ei ajeta sisään tiloihin, joissa eläimiä pidetään.

45 artikla

Kokoamisten bioturvaamistoimenpiteitä koskevat yksityiskohtaiset säännöt

1.   Hyväksyttyjen kokoamispitopaikkojen toimijoiden on varmistettava, että

a)

pitopaikka tai pitopaikan epidemiologisesti erilliset eläintilat tyhjennetään eläimistä sekä puhdistetaan ja desinfioidaan säännöllisin väliajoin siten, että eläimet voivat olla kyseisissä tiloissa keskeytyksettä enintään 14 päivän ajan;

b)

kuljetusvälineiden, joista eläimiä puretaan kuormasta tai joihin eläimiä lastataan, renkaat desinfioidaan ennen lähtöä pitopaikasta.

2.   Pidettävien sorkka- ja kavioeläinten tai siipikarjan kokoamisia kuljetusvälineissä toteuttavien toimijoiden on varmistettava, että kuljetusvälineiden renkaat desinfioidaan ennen lähtöä alkuperäisestä pitopaikasta.

46 artikla

Poikkeukset, jotka koskevat sorkka- ja kavioeläinten siirtoja näyttelyitä ja urheilu-, kulttuuri- ja vastaavia tapahtumia varten

1.   Asetuksen (EU) 2016/429 126 artiklan 2 kohdassa ja 134 artiklan b alakohdassa ja tämän asetuksen 43, 44 ja 45 artiklassa säädettyjä edellytyksiä ei sovelleta pidettävien sorkka- ja kavioeläinten siirtoon toiseen jäsenvaltioon näyttelyihin ja urheilu-, kulttuuri- tai vastaaviin tapahtumiin osallistumista varten.

2.   Asetuksen (EU) 2016/429 133 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettua jäsenvaltion lupaa ei vaadita kuljetettaessa rekisteröityjä hevoseläimiä, joilla on kullakin oma terveystodistus, samassa kuljetusvälineessä toiseen jäsenvaltioon jotakin 1 kohdassa tarkoitettua toimintaa varten.

5 LUKU

Vaatimukset, jotka koskevat muiden pidettävien maaeläinten kuin pidettävien sorkka- ja kavioeläinten ja siipikarjan sekä vankeudessa pidettävien lintujen siitosmunien siirtoja toisiin jäsenvaltioihin

1 jakso

Kädelliset

47 artikla

Kädellisten siirtoja toisiin jäsenvaltioihin koskevat vaatimukset

Toimijat saavat siirtää kädellisiä toiseen jäsenvaltioon ainoastaan siinä tapauksessa, että eläimet

joko

1.

on pidetty suljetussa pitopaikassa ja ne kuljetetaan määräpaikkana olevassa jäsenvaltiossa sijaitsevaan suljettuun pitopaikkaan 64 artiklan 1 kohdan vaatimusten mukaisesti;

tai

2.

tulevat muusta kuin suljetusta pitopaikasta ja ne kuljetetaan määräpaikkana olevassa jäsenvaltiossa sijaitsevaan suljettuun pitopaikkaan 63 artiklan 2 kohdan b alakohdan vaatimusten mukaisesti.

2 jakso

Tarhamehiläiset ja kimalaiset

48 artikla

Tarhamehiläisten siirtoja toisiin jäsenvaltioihin koskevat vaatimukset

Toimijat saavat siirtää tarhamehiläisiä toiseen jäsenvaltioon kaikissa niiden elinkaaren vaiheissa, mukaan lukien niiden jälkeläiset, ainoastaan siinä tapauksessa, että seuraavat vaatimukset täyttyvät:

a)

eläimissä ja alkuperäpesissä ei esiinny merkkejä esikotelomädästä eikä pienen pesäkuoriaisen (Aethina tumida) tai Tropilaelaps-punkin (Tropilaelaps spp.) esiintymisestä;

b)

ne tulevat mehiläistarhasta, joka sijaitsee sellaisen alueen keskellä, jonka säde on vähintään

i)

3 km ja jossa ei ole raportoitu esikotelomätää lähtöä edeltäneiden 30 päivän aikana ja jossa ei sovelleta esikotelomädän taudinpurkauksesta johtuvia rajoituksia;

ii)

100 km ja jossa ei ole raportoitu pienen pesäkuoriaisen (Aethina tumida) esiintymistä ja jossa ei sovelleta pienen pesäkuoriaisen (Aethina tumida) epäillystä tai vahvistetusta esiintymisestä johtuvia rajoituksia, ellei 49 artiklassa säädetä poikkeuksesta;

iii)

100 km ja jossa ei ole raportoitu Tropilaelaps-punkin (Tropilaelaps spp.) esiintymistä ja jossa ei sovelleta Tropilaelaps-punkin (Tropilaelaps spp.) epäillystä tai vahvistetusta esiintymisestä johtuvia rajoituksia.

49 artikla

Poikkeus, joka koskee mehiläiskuningattarien siirtoa toisiin jäsenvaltioihin

Poiketen siitä, mitä 48 artiklan b alakohdan ii alakohdassa säädetään, toimijat saavat siirtää mehiläiskuningattaria, jos kyseiset eläimet täyttävät 48 artiklan a alakohdan sekä b alakohdan i ja iii alakohdan vaatimukset ja seuraavat vaatimukset:

a)

alkuperämehiläistarhassa ei ole raportoitu pienen pesäkuoriaisen (Aethina tumida) esiintymistä, ja kyseinen mehiläistarha sijaitsee vähintään 30 kilometrin etäisyydellä sellaisen säteeltään vähintään 20 km:n suojavyöhykkeen rajoista, jonka toimivaltainen viranomainen on perustanut pienen pesäkuoriaisen (Aethina tumida) vahvistetun esiintymisen ympärille;

b)

alkuperämehiläistarha ei sijaitse vyöhykkeellä, jolle unioni on määrännyt suojatoimenpiteitä pienen pesäkuoriaisen (Aethina tumida) vahvistetun esiintymisen vuoksi;

c)

alkuperämehiläistarha sijaitsee alueella, jolla toimivaltainen viranomainen jatkaa vuosittaista seurantaa pienen pesäkuoriaisen (Aethina tumida) esiintymisen osoittamiseksi luottamustasolla, jolla voidaan vähintään 95 prosentin varmuudella havaita pienen pesäkuoriaisen (Aethina tumida) esiintyminen, jos vähintään 2 prosenttia mehiläistarhoista on saanut tartunnan;

d)

toimivaltainen viranomainen tarkastaa alkuperämehiläistarhan tuotantokauden aikana kuukausittain negatiivisin tuloksin luottamustasolla, jolla voidaan vähintään 95 prosentin varmuudella osoittaa pienen pesäkuoriaisen (Aethina tumida) esiintyminen, jos vähintään 2 prosenttia mehiläistarhoista on saanut tartunnan;

e)

ne ovat yksittäishäkeissä, joissa niillä kullakin on enintään 20 seuramehiläistä.

50 artikla

Varroa spp -punkin esiintymistä koskevat lisävaatimukset, joita sovelletaan tarhamehiläisten siirtoon toisiin jäsenvaltioihin

Toimijat saavat siirtää tarhamehiläisiä kaikissa niiden elinkaaren vaiheissa, mukaan lukien niiden jälkeläiset, toiseen jäsenvaltioon tai sen vyöhykkeelle, jolla on Varroa spp. -punkin esiintymisestä vapaa asema, ainoastaan siinä tapauksessa, että mehiläiset täyttävät 48 artiklassa vahvistetut vaatimukset, ja edellyttäen, että seuraavat vaatimukset täyttyvät:

a)

ne tulevat jäsenvaltiosta tai sen vyöhykkeeltä, jolla on Varroa spp. -punkin esiintymisestä vapaa asema;

b)

ne suojataan Varroa spp. -punkin esiintymiseltä kuljetuksen aikana.

51 artikla

Kimalaisten siirtoja toisiin jäsenvaltioihin koskevat vaatimukset

Toimijat saavat siirtää kimalaisia toiseen jäsenvaltioon ainoastaan siinä tapauksessa, että seuraavat vaatimukset täyttyvät:

a)

niissä ei esiinny merkkejä pienen pesäkuoriaisen (Aethina tumida) esiintymisestä;

b)

ne tulevat pitopaikasta, joka sijaitsee sellaisen säteeltään vähintään 100 kilometrin suuruisen alueen keskipisteessä, jossa ei ole raportoitu pienen pesäkuoriaisen (Aethina tumida) esiintymistä ja jossa ei sovelleta pienen pesäkuoriaisen (Aethina tumida) epäillystä tai vahvistetusta esiintymisestä johtuvia rajoituksia. Näitä vaatimuksia ei sovelleta ympäristöstään eristetyistä tuotantolaitoksista tuleville kimalaisille, jotka siirretään 52 artiklan mukaisesti.

52 artikla

Poikkeus, joka koskee kimalaisten siirtoa ympäristöstään eristetyistä kimalaisten tuotantolaitoksista toisiin jäsenvaltioihin

Poiketen siitä, mitä 51 artiklan b alakohdassa säädetään, toimijat saavat siirtää kimalaisia ympäristöstään eristetyistä kimalaisten tuotantolaitoksista toisiin jäsenvaltioihin, jos kimalaiset täyttävät 51 artiklan a alakohdassa vahvistetut vaatimukset ja edellyttäen, että seuraavat vaatimukset täyttyvät:

a)

ne on kasvatettu eristettyinä erillisissä epidemiologisissa yksiköissä siten, että kukin yhdyskunta on suljetussa kuljetuspäällyksessä, joka oli ennen käyttöä uusi tai puhdistettu ja desinfioitu;

b)

epidemiologisen yksikön säännöllisissä tutkimuksissa, jotka tehdään vakioitujen kirjallisten toimintaohjeiden mukaisesti, ei ole havaittu pienen pesäkuoriaisen (Aethina tumida) esiintymistä kyseisessä epidemiologisessa yksikössä.

3 jakso

Koirat, kissat ja fretit

53 artikla

Koirien, kissojen ja frettien siirtoja toisiin jäsenvaltioihin koskevat vaatimukset

Toimijat saavat siirtää koiria, kissoja ja frettejä toiseen jäsenvaltioon ainoastaan siinä tapauksessa, että seuraavat vaatimukset täyttyvät:

a)

eläimet tunnistetaan yksilöittäin

joko

i)

delegoidun asetuksen (EU) 2019/2035 70 artiklan mukaisesti;

tai

ii)

ennen 3 päivää heinäkuuta 2011 tehdyllä selkeästi luettavissa olevalla tatuoinnilla;

b)

eläinten mukana on delegoidun asetuksen (EU) 2019/2035 71 artiklan mukainen yksilöllinen tunnistusasiakirja, joka todistaa, että

i)

yksilöity eläin tulee pitopaikasta, jossa ei ole raportoitu raivotautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa pidettävissä maaeläimissä lähtöä edeltäneiden 30 päivän aikana, ja sille on annettu täydellinen primaarinen rokotuskierros raivotautia vastaan vähintään 21 päivää ennen siirtoa tai uusintarokotus raivotautia vastaan liitteessä VII olevassa 1 osassa vahvistettujen kelpoisuutta koskevien vaatimusten mukaisesti. Tätä vaatimusta ei sovelleta 54 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti siirrettäviin koiriin, kissoihin ja fretteihin;

ii)

kun kyseessä ovat koirat, niille on tehty liitteessä VII olevan 2 osan 1 kohdan mukaiset riskinvähentämistoimenpiteet Echinococcus multilocularis -tartunnan osalta ja soveltuvissa tapauksissa, kun kyseessä ovat koirat, kissat tai fretit, muiden tautien osalta liitteessä VII olevan 2 osan 3 kohdan mukaisesti kyseisessä kohdassa vaaditun ajan kuluessa ennen saapumista sellaiseen jäsenvaltioon tai sen vyöhykkeelle, joka voi edellyttää näiden toimenpiteiden soveltamista. Tätä vaatimusta ei sovelleta 54 artiklan 2 kohdan mukaisesti siirrettäviin koiriin, kissoihin ja fretteihin.

54 artikla

Poikkeus raivotautirokotusta ja Echinococcus multilocularis -tartunnalta suojaavaa käsittelyä koskevista vaatimuksista

1.   Poiketen siitä, mitä 53 artiklan b alakohdan i alakohdassa säädetään, toimijat saavat siirtää toiseen jäsenvaltioon alle 12 viikon ikäisiä koiria, kissoja ja frettejä, joille ei ole annettu raivotautirokotusta, tai 12–16 viikon ikäisiä koiria, kissoja ja frettejä, joille on annettu raivotautirokotus mutta jotka eivät vielä täytä liitteessä VII olevassa 1 osassa vahvistettuja kelpoisuutta koskevia vaatimuksia, edellyttäen että

a)

määräpaikkana oleva jäsenvaltio on antanut yleisesti luvan tällaisiin siirtoihin ja tiedottanut julkisesti asiaa koskevalla verkkosivustolla, että tällaiset siirrot ovat luvallisia; ja

b)

yksi seuraavista edellytyksistä täyttyy:

i)

jäljempänä 86 artiklassa tarkoitetun eläinterveystodistuksen mukaan on liitetty toimijan ilmoitus, jossa todetaan, että kyseiset eläimet eivät syntymästään lähtien aina lähtöhetkeen saakka ole olleet kosketuksissa pidettäviin maaeläimiin, joissa epäillään raivotautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa, tai raivotautiviruksen osalta luetteloituihin lajeihin kuuluviin luonnonvaraisiin eläimiin;

tai

ii)

emon, josta tässä kohdassa tarkoitetut eläimet ovat vielä riippuvaisia, tunnistusasiakirjan perusteella voidaan todeta, että ennen niiden syntymää emolle on annettu liitteessä VII olevassa 1 osassa vahvistettujen kelpoisuutta koskevien vaatimusten mukainen raivotautirokotus.

2.   Poiketen siitä, mitä 53 artiklan b alakohdan i ja ii alakohdassa säädetään, toimijat saavat siirtää koiria, kissoja frettejä, joita ei ole rokotettu raivotautia vastaan, ja koiria, jotka eivät ole saaneet Echinococcus multilocularis -tartunnalta suojaavaa käsittelyä, suoralla kuljetuksella suljettuun pitopaikkaan.

55 artikla

Lemmikkieläinten pitäjien velvoite, joka koskee koirien, kissojen ja frettien muita kuin ei-kaupallisia siirtoja

Jos kotitalouksissa lemmikkieläiminä pidettävien koirien, kissojen tai frettien ei-kaupallisia siirtoja ei voida tehdä asetuksen (EU) 2016/429 245 artiklan 2 kohdassa tai 246 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädettyjen edellytysten mukaisesti, lemmikkieläinten pitäjät saavat siirtää kotitalouksissa lemmikkieläiminä pidettäviä koiria, kissoja ja frettejä toiseen jäsenvaltioon ainoastaan siinä tapauksessa, että seuraavat vaatimukset täyttyvät:

a)

eläimet tunnistetaan yksilöittäin

joko

i)

delegoidun asetuksen (EU) 2019/2035 70 artiklan mukaisesti;

tai

ii)

ennen 3 päivää heinäkuuta 2011 tehdyllä selkeästi luettavissa olevalla tatuoinnilla;

b)

eläinten mukana on delegoidun asetuksen (EU) 2019/2035 71 artiklan mukainen yksilöllinen tunnistusasiakirja, joka todistaa, että

i)

yksilöidylle eläimelle on annettu täydellinen primaarinen rokotuskierros raivotautia vastaan vähintään 21 päivää ennen lähtöä tai uusintarokotus raivotautia vastaan liitteessä VII olevassa 1 osassa vahvistettujen kelpoisuutta koskevien vaatimusten mukaisesti. Tätä säännöstä ei sovelleta 56 artiklan edellytysten mukaisesti siirrettäviin koiriin, kissoihin ja fretteihin;

ii)

kun kyseessä ovat koirat, niille on tehty liitteessä VII olevan 2 osan 1 kohdan mukaiset riskinvähentämistoimenpiteet Echinococcus multilocularis -tartunnan osalta ja soveltuvissa tapauksissa, kun kyseessä ovat koirat, kissat tai fretit, muiden tautien osalta liitteessä VII olevan 2 osan 3 kohdan mukaisesti kyseisessä kohdassa vaaditun ajan kuluessa ennen saapumista sellaiseen jäsenvaltioon tai sen vyöhykkeelle, joka voi edellyttää näiden toimenpiteiden soveltamista.

56 artikla

Poikkeus raivotautirokotusta koskevasta vaatimuksesta koirien, kissojen ja frettien muissa kuin ei-kaupallisissa siirroissa

Poiketen siitä, mitä 55 artiklan b alakohdan i alakohdassa säädetään, lemmikkieläinten pitäjät saavat siirtää toiseen jäsenvaltioon kotitalouksissa lemmikkieläiminä pidettäviä alle 12 viikon ikäisiä koiria, kissoja ja frettejä, joille ei ole annettu raivotautirokotusta, tai 12–16 viikon ikäisiä koiria, kissoja ja frettejä, joille on annettu raivotautirokotus mutta jotka eivät vielä täytä liitteessä VII olevassa 1 osassa vahvistettuja kelpoisuutta koskevia vaatimuksia, edellyttäen että

a)

määräpaikkana oleva jäsenvaltio on antanut yleisesti luvan tällaisiin siirtoihin ja tiedottanut julkisesti asiaa koskevalla verkkosivustolla, että tällaiset siirrot ovat luvallisia; ja

b)

yksi seuraavista edellytyksistä täyttyy:

i)

jäljempänä 86 artiklassa tarkoitetun eläinterveystodistuksen mukaan on liitetty lemmikkieläimen pitäjän ilmoitus, jossa todetaan, että kyseiset eläimet eivät syntymästään lähtien aina lähtöhetkeen saakka ole olleet kosketuksissa pidettäviin maaeläimiin, joissa epäillään raivotautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa, tai raivotautiviruksen osalta luetteloituihin lajeihin kuuluviin luonnonvaraisiin eläimiin;

tai

ii)

emon, josta tässä kohdassa tarkoitetut eläimet ovat vielä riippuvaisia, tunnistusasiakirjan perusteella voidaan todeta, että ennen niiden syntymää emolle on annettu liitteessä VII olevassa 1 osassa vahvistettujen kelpoisuutta koskevien vaatimusten mukainen raivotautirokotus.

57 artikla

Toimivaltaisten viranomaisten tiedottamisvelvoite, joka koskee koirien, kissojen ja frettien raivotautirokotukseen liittyviin vaatimuksiin sovellettavaa poikkeusta

Jäsenvaltioiden on asetettava julkisesti saataville tiedot yleisestä hyväksymisestä, joka koskee toisista jäsenvaltioista tulevia alle 12 viikon ikäisiä koiria, kissoja ja frettejä, joille ei ole annettu raivotautirokotusta, tai 12–16 viikon ikäisiä koiria, kissoja ja frettejä, joille on annettu raivotautirokotus mutta jotka eivät vielä täytä 54 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja 56 artiklan a alakohdassa tarkoitettuja, liitteessä VII olevassa 1 osassa vahvistettuja kelpoisuutta koskevia vaatimuksia.

4 jakso

Muut lihansyöjät

58 artikla

Muiden lihansyöjien siirtoja toisiin jäsenvaltioihin koskevat vaatimukset

1.   Toimijat saavat siirtää muita lihansyöjiä toiseen jäsenvaltioon ainoastaan siinä tapauksessa, että kyseiset muut lihansyöjät täyttävät seuraavat vaatimukset:

a)

eläimet tunnistetaan joko yksilöittäin tai samaan lajiin kuuluvien eläinten ryhmänä, joka pidetään yhdessä määräpaikkaan siirron aikana;

b)

eläimet tulevat pitopaikasta, jossa ei ole raportoitu raivotautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa pidettävissä maaeläimissä lähtöä edeltäneiden 30 päivän aikana;

c)

eläimille on annettu täydellinen primaarinen rokotuskierros raivotautia vastaan vähintään 21 päivää ennen lähtöä tai uusintarokotus raivotautia vastaan liitteessä VII olevassa 1 osassa vahvistettujen kelpoisuutta koskevien vaatimusten mukaisesti;

d)

kun kyseessä ovat koiraeläimet, niille on tehty liitteessä VII olevan 2 osan 2 kohdan mukaiset riskinvähentämistoimenpiteet Echinococcus multilocularis -tartunnan osalta mainitussa kohdassa vaaditun ajan kuluessa ennen saapumista sellaiseen jäsenvaltioon tai sen vyöhykkeelle, joka voi edellyttää näiden toimenpiteiden soveltamista;

e)

siltä osin kuin asetuksen (EU) 2016/429 nojalla on hyväksytty toimenpiteitä, jotka koskevat muita sellaisia tartuntoja kuin raivotautia, jotka on luetteloitu lihansyöjien tai tiettyjen lihansyöjiin kuuluvien lajien osalta, näiden toimenpiteiden piiriin kuuluvien lajien eläimille on kyseisten lihansyöjälajien osalta tehty liitteessä VII olevan 2 osan 3 kohdan mukaiset riskinhallintatoimenpiteet mainitussa kohdassa vaaditun ajan kuluessa ennen saapumista sellaiseen jäsenvaltioon tai sen vyöhykkeelle, joka voi edellyttää näiden toimenpiteiden soveltamista kyseisiin lihansyöjälajeihin kuuluviin eläimiin.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdan c ja d alakohdassa säädetään, toimijat saavat siirtää muita lihansyöjiä, joita ei ole rokotettu raivotautia vastaan, ja koiraeläimiä, jotka eivät ole saaneet Echinococcus multilocularis -tartunnalta suojaavaa käsittelyä, jos eläimet kuljetetaan suoraan

a)

suljettuun pitopaikkaan;

tai

b)

pitopaikkaan, jossa näitä eläimiä pidetään asetuksen (EU) N:o 142/2011 (17) liitteessä I olevassa 1 kohdassa määriteltyinä turkiseläiminä.

5 jakso

Vankeudessa pidettävät linnut ja vankeudessa pidettävien lintujen siitosmunat

59 artikla

Vankeudessa pidettävien lintujen siirtoja koskevat vaatimukset

1.   Toimijat saavat siirtää muita vankeudessa pidettäviä lintuja kuin papukaijoja (Psittacidae) toiseen jäsenvaltioon ainoastaan siinä tapauksessa, että seuraavat vaatimukset täyttyvät:

a)

eläimet ovat olleet yhtäjaksoisesti rekisteröidyssä tai suljetussa pitopaikassa kuoriutumisesta lähtien tai vähintään 21 päivän ajan ennen lähtöä;

b)

eläimet tulevat parvista, joissa ei ilmene kyseisten lajien osalta merkityksellisten luetteloitujen tautien kliinisiä merkkejä tai joissa ei epäillä tällaisten tautien esiintymistä;

c)

eläimissä ei ilmene kyseisten lajien osalta merkityksellisten luetteloitujen tautien kliinisiä merkkejä eikä niissä epäillä tällaisten tautien esiintymistä;

d)

jos eläimet ovat saapuneet unioniin kolmannesta maasta tai alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä, niitä on pidetty karanteenissa unionissa määräpaikkana olevassa hyväksytyssä karanteenipitopaikassa unioniin saapumista koskevien vaatimusten mukaisesti;

e)

kun kyse on kyyhkyistä, eläimet on rokotettu Newcastlen tautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa vastaan, ja ne tulevat pitopaikasta, jossa rokotetaan Newcastlen tautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa vastaan;

f)

rokottamista koskevat asianmukaiset vaatimukset 61 ja 62 artiklan mukaisesti.

2.   Toimijat saavat siirtää papukaijoja (Psittacidae) toiseen jäsenvaltioon ainoastaan siinä tapauksessa, että seuraavat vaatimukset täyttyvät:

a)

edellä olevassa 1 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät;

b)

eläimet tulevat pitopaikasta, jossa ei ole vahvistettu klamydioosia lähtöä edeltäneiden 60 päivän aikana ja jossa siinä tapauksessa, että klamydioosi on vahvistettu lähtöä edeltäneiden kuuden kuukauden aikana, on toteutettu seuraavat toimenpiteet:

i)

tartunnan saaneet linnut ja tartunnan todennäköisesti saaneet linnut on hoidettu;

ii)

kun hoito on saatu päätökseen, ne ovat antaneet negatiivisen tuloksen klamydioosin osoittamiseksi tehdyssä laboratoriokokeessa;

iii)

kun hoito on saatu päätökseen, pitopaikka on puhdistettu ja desinfioitu;

iv)

vähintään 60 päivää on kulunut siitä, kun iii alakohdassa tarkoitettu puhdistus ja desinfiointi saatiin päätöksen;

c)

jos eläimet ovat olleet kosketuksissa vankeudessa pidettäviin lintuihin, jotka tulevat pitopaikoista, joissa on diagnosoitu klamydioosi lähtöä edeltäneiden 60 päivän aikana, ne ovat antaneet negatiivisen tuloksen vähintään 14 päivää kosketuksissa olon jälkeen klamydioosin toteamiseksi tehdyssä laboratoriokokeessa;

d)

eläimet tunnistetaan delegoidun asetuksen (EU) 2019/2035 76 artiklan mukaisesti.

60 artikla

Vankeudessa pidettävien lintujen siitosmunien siirtoja koskevat vaatimukset

Toimijat saavat siirtää vankeudessa pidettävien lintujen siitosmunia toiseen jäsenvaltioon ainoastaan siinä tapauksessa, että kyseiset munat täyttävät seuraavat vaatimukset:

a)

ne tulevat rekisteröidystä tai suljetusta pitopaikasta;

b)

ne ovat peräisin parvista, jotka on pidetty rekisteröidyssä tai suljetussa pitopaikassa;

c)

ne ovat peräisin parvista, joissa ei ilmene kyseisten lajien osalta merkityksellisten luetteloitujen tautien kliinisiä merkkejä tai joissa ei epäillä tällaisten tautien esiintymistä;

d)

ne täyttävät rokottamista koskevat asianmukaiset vaatimukset 61 ja 62 artiklan mukaisesti.

61 artikla

Vaatimukset, jotka koskevat rokottamista Newcastlen tautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa vastaan

Jos vankeudessa pidettävät linnut, vankeudessa pidettävien lintujen siitosmunat tai siitosmunien alkuperäparvet on rokotettu Newcastlen tautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa vastaan muilla kuin inaktivoiduilla rokotteilla, annettujen rokotteiden on täytettävä liitteessä VI säädetyt kriteerit.

62 artikla

Vaatimukset, jotka koskevat vankeudessa pidettävien lintujen ja vankeudessa pidettävien lintujen siitosmunien siirtoja jäsenvaltioon tai sen vyöhykkeelle, jolla on Newcastlen tautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta vapaa asema ilman rokotuksia

Toimijat saavat siirtää vankeudessa pidettäviä Galliformes-lahkon lajeihin kuuluvia lintuja ja vankeudessa pidettävien Galliformes-lahkon lajeihin kuuluvien lintujen siitosmunia jäsenvaltiosta tai sen vyöhykkeeltä, jolla ei ole Newcastlen tautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta vapaata asemaa ilman rokotuksia, jäsenvaltioon tai sen vyöhykkeelle, jolla on Newcastlen tautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta vapaa asema ilman rokotuksia, ainoastaan siinä tapauksessa, että 59–61 artiklassa asianomaisille hyödykkeille vahvistetut vaatimukset täyttyvät ja kyseiset eläimet ja siitosmunat täyttävät seuraavat vaatimukset Newcastlen tautiviruksen aiheuttaman tartunnan osalta:

a)

kun kyseessä ovat vankeudessa pidettävät linnut:

i)

eläimiä ei ole rokotettu Newcastlen tautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa vastaan;

ii)

eläimet on pidetty eristettyinä lähtöä edeltäneiden 14 päivän ajan joko alkuperäisessä pitopaikassa virkaeläinlääkärin valvonnassa tai hyväksytyssä karanteenipitopaikassa,

jossa vankeudessa pidettäviä lintuja ei ole rokotettu Newcastlen tautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa vastaan lähtöä edeltäneiden 21 päivän aikana;

jonne ei ole tuotu muita lintuja lähtöä edeltäneiden 21 päivän aikana;

jossa ei ole annettu rokotuksia;

iii)

eläimille on lähtöä edeltäneiden 14 päivän aikana tehty negatiivisin tuloksin serologiset testit verinäytteistä Newcastlen tautivirukseen kohdistuvien vasta-aineiden osoittamiseksi tasolla, jolla voidaan 95 prosentin varmuudella osoittaa tartunnan 5 prosentin esiintyvyys;

b)

kun kyseessä ovat vankeudessa pidettävien lintujen siitosmunat:

i)

niitä ei ole rokotettu Newcastlen tautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa vastaan;

ii)

ne ovat peräisin parvista, joita

joko

ei ole rokotettu Newcastlen tautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa vastaan;

tai

jotka on rokotettu inaktivoidulla rokotteella Newcastlen tautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa vastaan;

tai

jotka on rokotettu Newcastlen tautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa vastaan käyttäen eläviä rokotteita, jotka täyttävät liitteessä VI vahvistetut kriteerit, ja rokotus on tehty vähintään 30 päivää ennen siitosmunien keräämistä.

6 LUKU

Pidettävien maaeläinten siirtoja suljettuihin pitopaikkoihin koskevat vaatimukset

63 artikla

Vaatimukset, jotka koskevat pidettävien maaeläinten siirtoja muista kuin suljetuista pitopaikoista suljettuun pitopaikkaan

1.   Toimijat saavat siirtää muita pidettäviä maaeläimiä kuin kädellisiä, jotka tulevat muusta kuin suljetusta pitopaikasta, suljettuun pitopaikkaan ainoastaan siinä tapauksessa, että seuraavat vaatimukset täyttyvät:

a)

eläimiä on pidetty karanteenissa ajan, joka on siirrettävien lajien osalta luetteloitujen tautien osalta asianmukainen ja joka tapauksessa vähintään 30 päivää, ja kyseisenä aikana ne on pidetty

joko

i)

ennen siirtämistä hyväksytyssä karanteenipitopaikassa tai toisen suljetun pitopaikan karanteenitiloissa;

tai

ii)

siirtämisen jälkeen lopullisena määräpaikkana olevan suljetun pitopaikan karanteenitiloissa;

b)

eläimissä ei ilmene kyseisten lajien osalta luetteloitujen tautien kliinisiä merkkejä eikä niissä epäillä tällaisten tautien esiintymistä;

c)

eläimet täyttävät delegoidussa asetuksessa (EU) 2019/2035 säädetyt kyseisen lajin tunnistamista koskevat vaatimukset;

d)

eläimet täyttävät tässä asetuksessa säädetyt eläinten siirtoon sovellettavat rokottamista, hoitoa tai testejä koskevat vaatimukset.

2.   Toimijat saavat siirtää pidettäviä kädellisiä suljettuun pitopaikkaan ainoastaan sellaisten sääntöjen mukaisesti, jotka ovat vähintään yhtä tiukat kuin säännöt, joihin viitataan Maailman eläintautijärjestön (OIE) julkaiseman maaeläinten terveyttä koskevan säännöstön vuoden 2018 painoksen 5.9.1–5.9.5 artiklassa, jotka koskevat kädellisiin sovellettavia karanteenitoimenpiteitä, ja 6.12.4 artiklassa, joka koskee valvomattomasta ympäristöstä tulevien kädellisten karanteenivaatimuksia, ja tällaiselle siirrolle on saatu lupa

a)

jäsenvaltion sisällä tehtävän siirron osalta kyseisen jäsenvaltion toimivaltaiselta viranomaiselta,

tai

b)

toiseen jäsenvaltioon tehtävän siirron osalta alkuperäjäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen ja määräpaikkana olevan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen välisellä sopimuksella.

64 artikla

Vaatimukset, jotka koskevat pidettävien maaeläinten siirtoja suljetuista pitopaikoista toisissa jäsenvaltioissa sijaitseviin suljettuihin pitopaikkoihin

1.   Toimijat saavat siirtää pidettäviä maaeläimiä suljetusta pitopaikasta toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevaan suljettuun pitopaikkaan ainoastaan, jos kyseiset eläimet eivät niitä koskevan seurantasuunnitelman tulosten perusteella aiheuta sellaisten tautien merkittävää leviämisriskiä, joiden osalta ne on luetteloitu.

2.   Toimijat saavat siirtää heimoihin Antilocapridae, Bovidae, Camelidae, Cervidae, Giraffidae, Moschidae ja Tragulidae kuuluvia pidettäviä eläimiä toiseen jäsenvaltioon tai sen vyöhykkeelle ainoastaan siinä tapauksessa, että vähintään yksi delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 liitteessä V olevan II osan 2 luvun 1 jakson 1–3 kohdassa vahvistetuista sinikieliviruksen aiheuttamaa tartuntaa (serotyypit 1–24) koskevista vaatimuksista täyttyy.

3.   Poiketen siitä, mitä 23 artiklan 1 kohdan h alakohdassa säädetään, alkuperäjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi myöntää luvan kyseisten eläinten, jotka eivät täytä vähintään yhtä delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 liitteessä V olevan II osan 2 luvun 1 jakson 1–3 kohdassa vahvistetuista vaatimuksista, siirtoon toiseen jäsenvaltioon tai sen vyöhykkeelle,

a)

jolla on sinikieliviruksen aiheuttaman tartunnan (serotyypit 1–24) osalta taudista vapaa asema tai hyväksytty hävittämisohjelma, jos määräpaikkana oleva jäsenvaltio on ilmoittanut komissiolle ja muille jäsenvaltioille, että kyseisille siirroille on myönnetty lupa delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 43 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen edellytysten mukaisesti;

tai

b)

jolla ei ole sinikieliviruksen aiheuttaman tartunnan (serotyypit 1–24) osalta taudista vapaata asemaa eikä hyväksyttyä hävittämisohjelmaa, jos määräpaikkana oleva jäsenvaltio on ilmoittanut komissiolle ja muille jäsenvaltioille, että kyseisille siirroille on myönnetty lupa. Jos määräpaikkana oleva jäsenvaltio asettaa edellytyksiä tällaista siirtoa koskevan luvan myöntämiselle, kyseisten edellytysten on kuuluttava delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 liitteessä V olevan II osan 2 luvun 1 jakson 5–8 kohdassa tarkoitettuihin edellytyksiin.

7 LUKU

Erityissäännöt ja poikkeukset

65 artikla

Erityissäännöt, jotka koskevat kiertävien sirkusten ja eläinnäytösten siirtoa toisiin jäsenvaltioihin

1.   Kiertävistä sirkuksista ja eläinnäytöksistä vastaavat toimijat saavat siirtää sirkuksensa tai eläinnäytöksensä toiseen jäsenvaltioon ainoastaan siinä tapauksessa, että seuraavat vaatimukset täyttyvät:

a)

he toimittavat sen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, jossa kiertävä sirkus tai eläinnäytös sijaitsee, toiseen jäsenvaltioon suunnitellun siirron reitin vähintään 10 työpäivää ennen lähtöä;

b)

kaikkien siirrettävien eläinten mukana oleva delegoidun asetuksen (EU) 2019/2035 77 artiklassa tarkoitettu siirtoasiakirja on saatettu asianmukaisesti ajan tasalle,

ja

i)

delegoidun asetuksen (EU) 2019/2035 71 artiklassa tarkoitettuun kunkin siirrettävän koiran, kissan ja fretin tunnistusasiakirjaan on asianmukaisesti täytetty 53 artiklan b alakohdan i ja ii alakohdassa tarkoitetut tiedot;

ii)

delegoidun asetuksen (EU) 2019/2035 79 artiklassa tarkoitettu sellaista pidettävää linturyhmää koskeva tunnistusasiakirja, joka on tarkoitus siirtää, on saatettu asianmukaisesti ajan tasalle;

c)

lähtöä edeltäneiden 12 kuukauden aikana:

i)

nauta-, lammas-, vuohi-, kameli- ja hirvieläimille on tehty Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnan varalta testi negatiivisin tuloksin jollakin liitteessä I olevassa 1 osassa säädetyistä diagnoosimenetelmistä;

ii)

nauta-, vuohi- ja hirvieläimille on tehty Mycobacterium tuberculosis complex -tartunnan (M. bovis, M. caprae ja M. tuberculosis) varalta testi negatiivisin tuloksin jollakin liitteessä I olevassa 1 osassa säädetyistä diagnoosimenetelmistä;

iii)

kyyhkyt on rokotettu Newcastlen tautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa vastaan;

d)

virkaeläinlääkäri on tutkinut kaikki kiertävien sirkusten ja eläinnäytösten eläimet 10 työpäivän kuluessa ennen kiertävien sirkusten ja eläinnäytösten lähtöä ja todennut eläinten olevan kliinisesti terveitä luetteloitujen tautien osalta, siten kuin ne koskevat luetteloituja lajeja tai eläinluokkia.

2.   Kiertävistä sirkuksista ja eläinnäytöksistä vastaavat toimijat saavat siirtää heimoihin Antilocapridae, Bovidae, Camelidae, Cervidae, Giraffidae, Moschidae ja Tragulidae kuuluvia pidettäviä eläimiä toiseen jäsenvaltioon tai sen vyöhykkeelle ainoastaan siinä tapauksessa, että vähintään yksi delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 liitteessä V olevan II osan 2 luvun 1 jakson 1–3 kohdassa vahvistetuista sinikieliviruksen aiheuttamaa tartuntaa (serotyypit 1–24) koskevista vaatimuksista täyttyy.

3.   Poiketen siitä, mitä 23 artiklan 1 kohdan h alakohdassa säädetään, alkuperäjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi myöntää luvan kyseisten eläinten, jotka eivät täytä vähintään yhtä delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 liitteessä V olevan II osan 2 luvun 1 jakson 1–3 kohdassa vahvistetuista vaatimuksista, siirtoon toiseen jäsenvaltioon tai sen vyöhykkeelle,

a)

jolla on sinikieliviruksen aiheuttaman tartunnan (serotyypit 1–24) osalta taudista vapaa asema tai hyväksytty hävittämisohjelma, jos määräpaikkana oleva jäsenvaltio on ilmoittanut komissiolle ja muille jäsenvaltioille, että kyseisille siirroille on myönnetty lupa delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 43 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen edellytysten mukaisesti;

tai

b)

jolla ei ole sinikieliviruksen aiheuttaman tartunnan (serotyypit 1–24) osalta taudista vapaata asemaa eikä hyväksyttyä hävittämisohjelmaa, jos määräpaikkana oleva jäsenvaltio on ilmoittanut komissiolle ja muille jäsenvaltioille, että kyseisille siirroille on myönnetty lupa. Jos määräpaikkana oleva jäsenvaltio asettaa edellytyksiä tällaista siirtoa koskevan luvan myöntämiselle, kyseisten edellytysten on kuuluttava delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 liitteessä V olevan II osan 2 luvun 1 jakson 5–8 kohdassa tarkoitettuihin edellytyksiin.

66 artikla

Toimivaltaisen viranomaisen velvoite kiertävien sirkusten ja eläinnäytösten toisiin jäsenvaltioihin tapahtuvan siirron yhteydessä

Alkuperäjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen saa allekirjoittaa ja leimata 65 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun reittisuunnitelman edellyttäen, että

a)

kiertävään sirkukseen tai eläinnäytökseen ei kohdistu rajoituksia sellaisen eläinten terveyteen liittyvän syyn vuoksi, joka koskee kiertävässä sirkuksessa tai eläinnäytöksessä pidettävän eläimen lajin osalta luetteloitua tautia;

b)

edellä 65 artiklassa säädetyt eläinterveysvaatimukset täyttyvät;

c)

kaikki kiertävän sirkuksen ja eläinnäytöksen eläinten mukana siirron aikana kuljetettavat tunnistusasiakirjat on päivitetty asianmukaisesti ja eläimet täyttävät tässä asetuksessa vahvistetut kyseisen lajin siirtoon sovellettavat rokottamista, hoitoa ja testejä koskevat vaatimukset.

67 artikla

Vaatimukset, jotka koskevat näyttelyihin tarkoitettujen vankeudessa pidettävien lintujen siirtoja

1.   Toimijat saavat siirtää vankeudessa pidettäviä lintuja toisessa jäsenvaltiossa pidettävään näyttelyyn ainoastaan siinä tapauksessa, että kyseiset eläimet täyttävät 59 artiklassa vahvistetut edellytykset.

2.   Näyttelystä vastaavan toimijan, lukuun ottamatta petolintujen metsästysnäytöksiä, on varmistettava, että

a)

näyttelyyn osallistuminen rajoittuu vankeudessa pidettäviin lintuihin, jotka on rekisteröity etukäteen näyttelyyn osallistumista varten;

b)

siinä jäsenvaltiossa sijaitsevista pitopaikoista peräisin olevien lintujen, jossa näyttely järjestetään, saapuminen näyttelyyn ei vaaranna näyttelyyn osallistuvien lintujen terveystilannetta

joko

i)

siten, että kaikilla näyttelyyn osallistuvilla vankeudessa pidettävillä linnuilla on oltava sama terveystilanne;

tai

ii)

siten, että siitä jäsenvaltiosta peräisin olevat vankeudessa pidettävät linnut, jossa näyttely järjestetään, pidetään eri tiloissa tai häkeissä erillään muista jäsenvaltioista peräisin olevista vankeudessa pidettävistä linnuista;

c)

eläinlääkäri

i)

tekee tunnistustarkastuksen näyttelyyn osallistuville vankeudessa pidettäville linnuille ennen kuin ne saapuvat näyttelyyn;

ii)

seuraa lintujen kliinistä tilaa niiden saapuessa näyttelyyn ja näyttelyn aikana.

3.   Toimijoiden on varmistettava, että näyttelyyn 1 ja 2 kohdan mukaisesti siirretyt vankeudessa pidettävät linnut siirretään tällaisista näyttelyistä toiseen jäsenvaltioon ainoastaan, jos ne täyttävät yhden seuraavista vaatimuksista:

a)

eläinten mukana on 81 artiklan mukainen eläinterveystodistus;

tai

b)

kun kyseessä ovat muut vankeudessa pidettävät linnut kuin metsästysnäytökseen osallistuneet petolinnut, eläinten mukana on 2 kohdan c alakohdassa tarkoitetun eläinlääkärin antama ilmoitus, jossa todetaan, että 81 artiklan mukaisessa alkuperäisessä eläinterveystodistuksessa todettu lintujen terveystilanne ei ole vaarantunut näyttelyn aikana, ja kyseisen ilmoituksen liitteenä 81 artiklan mukainen alkuperäinen voimassa oleva eläinterveystodistus, jonka alkuperäjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on antanut kyseisten vankeudessa pidettävien lintujen näyttelyyn siirtämistä varten;

tai

c)

kun kyseessä ovat metsästysnäytökseen osallistuneet petolinnut, eläinten mukana on 81 artiklan mukainen alkuperäinen voimassa oleva eläinterveystodistus, jonka alkuperäjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on antanut kyseisten petolintujen metsästysnäytökseen siirtämistä varten, edellyttäen että ne siirretään takaisin alkuperäjäsenvaltioon.

4.   Edellä 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettu eläinlääkäri antaa 3 kohdan b alakohdassa tarkoitetun ilmoituksen ainoastaan, jos

a)

eläimet siirretään takaisin alkuperäjäsenvaltioon;

b)

on tehty järjestelyt sen varmistamiseksi, että vankeudessa pidettävien lintujen suunniteltu siirto alkuperäjäsenvaltioon saadaan päätökseen sen 81 artiklan mukaisen alkuperäisen eläinterveystodistuksen voimassaoloaikana, jonka alkuperäjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on antanut kyseisten vankeudessa pidettävien lintujen näyttelyyn siirtoa varten;

c)

edellä olevan 2 kohdan b alakohdan edellytykset täyttyvät.

68 artikla

Erityisvaatimukset, jotka koskevat kirjekyyhkyjen siirtoa toisessa jäsenvaltiossa järjestettäviin urheilutapahtumiin

Toimijat saavat siirtää kirjekyyhkyjä toisessa jäsenvaltiossa järjestettäviin urheilutapahtumiin ainoastaan siinä tapauksessa, että kyseiset eläimet täyttävät 59 artiklassa vahvistetut edellytykset.

8 LUKU

Eläinterveystodistukset ja siirrosta ilmoittaminen

1 jakso

Eläinterveyden todentamista koskevat vaatimukset

69 artikla

Poikkeus, joka koskee pidettävien hevoseläinten siirtoja toisiin jäsenvaltioihin

Asetuksen (EU) 2016/429 143 artiklan 1 kohdassa säädettyjä eläinterveyden todentamista koskevia vaatimuksia ei sovelleta rekisteröityjen hevoseläinten siirtoihin toiseen jäsenvaltioon, jos

a)

alkuperäjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on myöntänyt luvan poikkeukselle;

b)

määräpaikkana olevan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on ilmoittanut komissiolle ja muille jäsenvaltioille, että kyseisille siirroille on myönnetty lupa c ja d alakohdassa tarkoitettujen edellytysten mukaisesti;

c)

alkuperäjäsenvaltion ja määräpaikkana olevan jäsenvaltion alueella pidettävät ja siirrettävät hevoseläimet täyttävät vähintään pidettävien hevoseläinten siirtoja toisiin jäsenvaltioihin koskevat eläinterveysvaatimukset ja erityisesti 22 artiklassa säädetyt täydentävät eläinterveysvaatimukset;

d)

alkuperäjäsenvaltion toimivaltaisella viranomaisella ja määräpaikkana olevan jäsenvaltion toimivaltaisella viranomaisella on käytössä järjestelmät, joiden avulla varmistetaan tässä artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti siirrettävien pidettävien hevoseläinten jäljitettävyys.

70 artikla

Poikkeus, joka koskee kiertävien sirkusten ja eläinnäytösten maaeläinten siirtoja toisiin jäsenvaltioihin

Asetuksen (EU) 2016/429 143 artiklan 1 kohdassa säädettyjä eläinterveyden todentamista koskevia vaatimuksia ei sovelleta kiertävien sirkusten ja eläinnäytösten maaeläinten siirtoihin toisiin jäsenvaltioihin.

71 artikla

Tiettyjä pidettäviä maaeläimiä koskeva eläinterveystodistus

1.   Toimijat saavat siirtää vankeudessa pidettäviä lintuja, tarhamehiläisiä, kimalaisia, lukuun ottamatta hyväksytyistä ympäristöstään eristetyistä tuotantolaitoksista tulevia kimalaisia, kädellisiä, koiria, kissoja, frettejä tai muita lihansyöjiä toiseen jäsenvaltioon ainoastaan siinä tapauksessa, että niiden mukana on alkuperäjäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen antama eläinterveystodistus.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, toimijat saavat siirtää vankeudessa pidettäviä lintuja näyttelyistä takaisin lintujen alkuperäjäsenvaltioon 67 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

3.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, eläinterveystodistus, jonka alkuperäjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on antanut petolintujen siirtoa varten alkuperäjäsenvaltiossa sijaitsevasta pitopaikasta toisessa jäsenvaltiossa järjestettävään metsästysnäytökseen, saa olla näiden petolintujen mukana niiden palatessa kyseisestä näytöksestä alkuperäjäsenvaltioon edellyttäen, että siirto tapahtuu kyseisen todistuksen voimassaoloaikana.

72 artikla

Vankeudessa pidettävien lintujen siitosmunia koskeva eläinterveystodistus

Toimijat saavat siirtää vankeudessa pidettävien lintujen siitosmunia toiseen jäsenvaltioon ainoastaan siinä tapauksessa, että niiden mukana on alkuperäjäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen antama eläinterveystodistus.

2 jakso

Pidettäviä maaeläimiä ja siitosmunia koskevien eläinterveystodistusten sisältö

73 artikla

Pidettäviä nautaeläimiä koskevan eläinterveystodistuksen yksityiskohtainen sisältö

1.   Pidettäviä nautaeläimiä, lukuun ottamatta 2 kohdassa tarkoitettuja pidettäviä nautaeläimiä, koskevan eläinterveystodistuksen, jonka alkuperäjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen antaa asetuksen (EU) 2016/429 143 artiklan 1 kohdan mukaisesti, on sisällettävä liitteessä VIII olevan 1 osan 1 kohdassa säädetyt yleiset tiedot sekä vakuutus 10 artiklassa ja soveltuvin osin 11, 12 ja 13 artiklassa säädettyjen vaatimusten noudattamisesta.

2.   Pidettäviä nautaeläimiä, jotka siirretään joko suoraan tai kokoamisen jälkeen välittömästi teurastettaviksi toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevaan teurastamoon, koskevan eläinterveystodistuksen, jonka alkuperäjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen antaa asetuksen (EU) 2016/429 143 artiklan 1 kohdan mukaisesti, on sisällettävä liitteessä VIII olevan 1 osan 1 kohdassa säädetyt yleiset tiedot sekä vakuutus 14 artiklassa säädettyjen vaatimusten noudattamisesta.

74 artikla

Pidettäviä lammas- ja vuohieläimiä koskevan eläinterveystodistuksen yksityiskohtainen sisältö

1.   Pidettäviä lammas- ja vuohieläimiä, lukuun ottamatta 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja pidettäviä lammas- ja vuohieläimiä, koskevan eläinterveystodistuksen, jonka alkuperäjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen antaa asetuksen (EU) 2016/429 143 artiklan 1 kohdan mukaisesti, on sisällettävä liitteessä VIII olevan 1 osan 1 kohdassa säädetyt yleiset tiedot sekä vakuutus niiden vaatimusten noudattamisesta, joista säädetään

a)

lammaseläinten osalta, lukuun ottamatta kuohitsemattomia urospuolisia lammaseläimiä, 15 artiklan 1 ja 2 kohdassa;

b)

vuohieläinten osalta 15 artiklan 1 ja 3 kohdassa;

c)

kuohitsemattomien urospuolisten lammaseläinten osalta 15 artiklan 1, 2 ja 4 kohdassa;

d)

soveltuvissa tapauksissa 17 artiklassa.

2.   Pidettäviä lammas- ja vuohieläimiä, jotka siirretään toiseen jäsenvaltioon tai sen vyöhykkeelle, jolla on Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnan hyväksytty hävittämisohjelma, koskevan eläinterveystodistuksen, jonka alkuperäjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen antaa asetuksen (EU) 2016/429 143 artiklan 1 kohdan mukaisesti, on sisällettävä liitteessä VIII olevan 1 osan 1 kohdassa säädetyt yleiset tiedot sekä vakuutus niiden vaatimusten noudattamisesta, joista säädetään

a)

15 artiklan 1 kohdan a, b ja d–h alakohdassa;

b)

joko 15 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tai 16 artiklassa;

c)

soveltuvissa tapauksissa 17 artiklassa.

3.   Pidettäviä lammas- ja vuohieläimiä, jotka siirretään joko suoraan tai kokoamisen jälkeen välittömästi teurastettaviksi toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevaan teurastamoon, koskevan eläinterveystodistuksen, jonka alkuperäjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen antaa asetuksen (EU) 2016/429 143 artiklan 1 kohdan mukaisesti, on sisällettävä liitteessä VIII olevan 1 osan 1 kohdassa säädetyt yleiset tiedot sekä vakuutus 18 artiklassa säädettyjen vaatimusten noudattamisesta.

75 artikla

Pidettäviä sikaeläimiä koskevan eläinterveystodistuksen yksityiskohtainen sisältö

1.   Pidettäviä sikaeläimiä, lukuun ottamatta 2 kohdassa tarkoitettuja pidettäviä sikaeläimiä, koskevan eläinterveystodistuksen, jonka alkuperäjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen antaa asetuksen (EU) 2016/429 143 artiklan 1 kohdan mukaisesti, on sisällettävä liitteessä VIII olevan 1 osan 1 kohdassa säädetyt yleiset tiedot sekä vakuutus 19 artiklassa ja soveltuvin osin 20 artiklassa säädettyjen vaatimusten noudattamisesta.

2.   Pidettäviä sikaeläimiä, jotka siirretään joko suoraan tai kokoamisen jälkeen välittömästi teurastettaviksi toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevaan teurastamoon, koskevan eläinterveystodistuksen, jonka alkuperäjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen antaa asetuksen (EU) 2016/429 143 artiklan 1 kohdan mukaisesti, on sisällettävä liitteessä VIII olevan 1 osan 1 kohdassa säädetyt yleiset tiedot sekä vakuutus 21 artiklassa säädettyjen vaatimusten noudattamisesta.

76 artikla

Pidettäviä hevoseläimiä koskevan eläinterveystodistuksen yksityiskohtainen sisältö

1.   Pidettäviä hevoseläimiä koskevan eläinterveystodistuksen, jonka alkuperäjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen antaa asetuksen (EU) 2016/429 143 artiklan 1 kohdan mukaisesti, on sisällettävä liitteessä VIII olevan 1 osan 1 kohdassa säädetyt yleiset tiedot sekä vakuutus 22 artiklassa säädettyjen vaatimusten noudattamisesta.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetut eläinterveystodistukset

a)

annetaan yksittäisten hevoseläinten osalta;

tai

b)

voidaan antaa sellaisten hevoseläinten lähetyksen osalta,

i)

jotka lähetetään suoraan toiseen jäsenvaltioon ilman kokoamista;

tai

ii)

jotka kuljetetaan joko suoraan tai kokoamisen jälkeen välittömästi teurastettaviksi toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevaan teurastamoon.

77 artikla

Pidettäviä kamelieläimiä koskevan eläinterveystodistuksen yksityiskohtainen sisältö

1.   Pidettäviä kamelieläimiä, lukuun ottamatta 2 kohdassa tarkoitettuja pidettäviä kamelieläimiä, koskevan eläinterveystodistuksen, jonka alkuperäjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen antaa asetuksen (EU) 2016/429 143 artiklan 1 kohdan mukaisesti, on sisällettävä liitteessä VIII olevan 1 osan 1 kohdassa säädetyt yleiset tiedot sekä vakuutus 23 artiklassa ja soveltuvin osin 24 artiklassa säädettyjen vaatimusten noudattamisesta.

2.   Pidettäviä kamelieläimiä, jotka siirretään joko suoraan tai kokoamisen jälkeen välittömästi teurastettaviksi toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevaan teurastamoon, koskevan eläinterveystodistuksen, jonka alkuperäjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen antaa asetuksen (EU) 2016/429 143 artiklan 1 kohdan mukaisesti, on sisällettävä liitteessä VIII olevan 1 osan 1 kohdassa säädetyt yleiset tiedot sekä vakuutus 25 artiklassa säädettyjen vaatimusten noudattamisesta.

78 artikla

Pidettäviä hirvieläimiä koskevan eläinterveystodistuksen yksityiskohtainen sisältö

1.   Pidettäviä hirvieläimiä, lukuun ottamatta 2 kohdassa tarkoitettuja pidettäviä hirvieläimiä, koskevan eläinterveystodistuksen, jonka alkuperäjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen antaa asetuksen (EU) 2016/429 143 artiklan 1 kohdan mukaisesti, on sisällettävä liitteessä VIII olevan 1 osan 1 kohdassa säädetyt yleiset tiedot sekä vakuutus 26 artiklassa ja soveltuvin osin 27 artiklassa säädettyjen vaatimusten noudattamisesta.

2.   Pidettäviä hirvieläimiä, jotka siirretään joko suoraan tai kokoamisen jälkeen välittömästi teurastettaviksi toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevaan teurastamoon, koskevan eläinterveystodistuksen, jonka alkuperäjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen antaa asetuksen (EU) 2016/429 143 artiklan 1 kohdan mukaisesti, on sisällettävä liitteessä VIII olevan 1 osan 1 kohdassa säädetyt yleiset tiedot sekä vakuutus 28 artiklassa säädettyjen vaatimusten noudattamisesta.

79 artikla

Muita pidettäviä sorkka- ja kavioeläimiä koskevan eläinterveystodistuksen yksityiskohtainen sisältö

1.   Muita pidettäviä sorkka- ja kavioeläimiä, lukuun ottamatta 2 kohdassa tarkoitettuja muita pidettäviä sorkka- ja kavioeläimiä, koskevan eläinterveystodistuksen, jonka alkuperäjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen antaa asetuksen (EU) 2016/429 143 artiklan 1 kohdan mukaisesti, on sisällettävä liitteessä VIII olevan 1 kohdan 1 kohdassa säädetyt yleiset tiedot sekä vakuutus 29 artiklassa ja soveltuvin osin 30 artiklassa säädettyjen vaatimusten noudattamisesta.

2.   Muita pidettäviä sorkka- ja kavioeläimiä, jotka siirretään joko suoraan tai kokoamisen jälkeen välittömästi teurastettaviksi toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevaan teurastamoon, koskevan eläinterveystodistuksen, jonka alkuperäjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen antaa asetuksen (EU) 2016/429 143 artiklan 1 kohdan mukaisesti, on sisällettävä liitteessä VIII olevan 1 osan 1 kohdassa säädetyt yleiset tiedot sekä vakuutus 31 artiklassa säädettyjen vaatimusten noudattamisesta.

80 artikla

Siipikarjaa koskevan eläinterveystodistuksen yksityiskohtainen sisältö

Siipikarjaa koskevan eläinterveystodistuksen, jonka alkuperäjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen antaa asetuksen (EU) 2016/429 143 artiklan 1 kohdan mukaisesti, on sisällettävä liitteessä VIII olevan 1 osan 1 kohdassa säädetyt yleiset tiedot sekä vakuutus niiden vaatimusten noudattamisesta, joista säädetään

a)

siitossiipikarjan ja tuotantosiipikarjan osalta 34 artiklassa ja kyseiseen siipikarjaluokkaan soveltuvin osin 41 ja 42 artiklassa;

b)

teurassiipikarjan osalta 35 artiklassa ja kyseiseen siipikarjaluokkaan soveltuvin osin 41 ja 42 artiklassa;

c)

untuvikkojen osalta 36 artiklassa ja kyseiseen siipikarjaluokkaan soveltuvin osin 41 ja 42 artiklassa;

d)

muun siipikarjan kuin sileälastaisten lintujen alle 20 yksilön osalta 37 artiklassa ja kyseiseen siipikarjaluokkaan soveltuvin osin 41 ja 42 artiklassa.

81 artikla

Vankeudessa pidettäviä lintuja koskevan eläinterveystodistuksen yksityiskohtainen sisältö

1.   Vankeudessa pidettäviä lintuja, lukuun ottamatta 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuja vankeudessa pidettäviä lintuja, koskevan eläinterveystodistuksen, jonka alkuperäjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen antaa 71 artiklan 1 kohdan mukaisesti, on sisällettävä liitteessä VIII olevan 1 osan 1 kohdassa säädetyt yleiset tiedot sekä vakuutus 59 artiklassa ja kyseiseen lintuluokkaan soveltuvin osin 61 ja 62 artiklassa säädettyjen vaatimusten noudattamisesta.

2.   Näyttelyihin tarkoitettuja vankeudessa pidettäviä lintuja koskevan eläinterveystodistuksen, jonka alkuperäjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen antaa 71 artiklan 1 kohdan mukaisesti, on sisällettävä liitteessä VIII olevan 1 osan 1 kohdassa säädetyt yleiset tiedot sekä vakuutus 67 artiklan 1 kohdassa säädettyjen vaatimusten noudattamisesta.

3.   Kirjekyyhkyjä koskevan eläinterveystodistuksen, jonka alkuperäjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen antaa 71 artiklan 1 kohdan mukaisesti, on sisällettävä liitteessä VIII olevan 1 osan 1 kohdassa säädetyt yleiset tiedot sekä vakuutus 68 artiklassa säädettyjen vaatimusten noudattamisesta.

82 artikla

Siipikarjan siitosmunia koskevan eläinterveystodistuksen yksityiskohtainen sisältö

Siipikarjan siitosmunia koskevan eläinterveystodistuksen, jonka alkuperäjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen antaa asetuksen (EU) 2016/429 161 artiklan 1 kohdan mukaisesti, on sisällettävä liitteessä VIII olevan 1 osan 2 kohdassa säädetyt yleiset tiedot sekä vakuutus niiden vaatimusten noudattamisesta, joista säädetään

a)

siipikarjan siitosmunien osalta, lukuun ottamatta b ja c alakohdassa tarkoitettuja siipikarjan siitosmunia, 38 artiklassa ja kyseiseen munaluokkaan soveltuvin osin 41 ja 42 artiklassa;

b)

muun siipikarjan kuin sileälastaisten lintujen alle 20:n siitosmunan osalta 39 artiklassa ja kyseiseen munaluokkaan soveltuvin osin 41 ja 42 artiklassa;

c)

erikseen määritellyistä taudinaiheuttajista vapaiden siipikarjan munien osalta 40 artiklassa.

83 artikla

Vankeudessa pidettävien lintujen siitosmunia koskevan eläinterveystodistuksen yksityiskohtainen sisältö

Vankeudessa pidettävien lintujen siitosmunia koskevan eläinterveystodistuksen, jonka alkuperäjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen antaa 72 artiklan mukaisesti, on sisällettävä liitteessä VIII olevan 1 osan 2 kohdassa säädetyt yleiset tiedot sekä vakuutus 60 artiklassa ja kyseiseen munaluokkaan soveltuvin osin 61 ja 62 artiklassa säädettyjen vaatimusten noudattamisesta.

84 artikla

Tarhamehiläisiä ja kimalaisia koskevan eläinterveystodistuksen yksityiskohtainen sisältö

1.   Tarhamehiläisiä koskevan eläinterveystodistuksen, jonka alkuperäjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen antaa 71 artiklan 1 kohdan mukaisesti, on sisällettävä liitteessä VIII olevan 1 osan 1 kohdassa säädetyt yleiset tiedot sekä vakuutus 48 artiklassa ja soveltuvin osin 49 ja 50 artiklassa säädettyjen vaatimusten noudattamisesta.

2.   Kimalaisia, lukuun ottamatta hyväksytyistä ympäristöstään eristetyistä tuotantolaitoksista tulevia kimalaisia, koskevan eläinterveystodistuksen, jonka alkuperäjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen antaa 71 artiklan 1 kohdan mukaisesti, on sisällettävä liitteessä VIII olevan 1 osan 1 kohdassa säädetyt yleiset tiedot sekä vakuutus 51 artiklassa säädettyjen vaatimusten noudattamisesta.

85 artikla

Kädellisiä koskevan eläinterveystodistuksen yksityiskohtainen sisältö

Kädellisiä koskevan eläinterveystodistuksen, jonka alkuperäjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen antaa 71 artiklan 1 kohdan mukaisesti, on sisällettävä liitteessä VIII olevan 1 osan 1 kohdassa säädetyt yleiset tiedot sekä vakuutus 47 artiklassa säädettyjen vaatimusten noudattamisesta.

86 artikla

Koiria, kissoja ja frettejä koskevan eläinterveystodistuksen yksityiskohtainen sisältö

1.   Koiria, kissoja ja frettejä, lukuun ottamatta 2 kohdassa tarkoitettuja koiria, kissoja ja frettejä, koskevan eläinterveystodistuksen, jonka alkuperäjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen antaa 71 artiklan 1 kohdan mukaisesti, on sisällettävä liitteessä VIII olevan 1 osan 1 kohdassa säädetyt yleiset tiedot sekä vakuutus 53 artiklassa ja soveltuvin osin 54 artiklassa säädettyjen vaatimusten noudattamisesta.

2.   Lemmikkieläiminä pidettäviä koiria, kissoja ja frettejä koskevan eläinterveystodistuksen, jonka alkuperäjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen antaa 71 artiklan 1 kohdan mukaisesti, on sisällettävä liitteessä VIII olevan 1 osan 1 kohdassa säädetyt yleiset tiedot, vakuutus 55 artiklassa ja soveltuvin osin 56 artiklassa säädettyjen vaatimusten noudattamisesta sekä linkki delegoidun asetuksen (EU) 2019/2035 71 artiklassa tarkoitettuun tunnistusasiakirjaan.

87 artikla

Muita lihansyöjiä koskevan eläinterveystodistuksen yksityiskohtainen sisältö

Muita lihansyöjiä koskevan eläinterveystodistuksen, jonka alkuperäjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen antaa 71 artiklan 1 kohdan mukaisesti, on sisällettävä liitteessä VIII olevan 1 osan 1 kohdassa säädetyt yleiset tiedot sekä vakuutus 58 artiklassa säädettyjen vaatimusten noudattamisesta.

88 artikla

Suljetusta pitopaikasta toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevaan suljettuun pitopaikkaan siirrettäviä maaeläimiä koskevan eläinterveystodistuksen yksityiskohtainen sisältö

Suljetusta pitopaikasta toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevaan suljettuun pitopaikkaan siirrettäviä maaeläimiä koskevan eläinterveystodistuksen, jonka alkuperäjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen antaa asetuksen (EU) 2016/429 143 artiklan 1 kohdan tai tämän asetuksen 71 artiklan 1 kohdan mukaisesti, on sisällettävä liitteessä VIII olevan 1 osan 1 kohdassa säädetyt yleiset tiedot sekä vakuutus 64 artiklassa säädettyjen vaatimusten noudattamisesta.

3 jakso

Eläinterveyden todentamista koskevat vaatimukset pidettävien maaeläinten tietyntyyppisten siirtojen osalta

89 artikla

Eläinterveyden todentaminen sorkka- ja kavioeläinten ja siipikarjan siirtoa varten kokoamisia toteuttavien pitopaikkojen kautta

Toimivaltainen viranomainen antaa 73–80 artiklassa tarkoitetun eläinterveystodistuksen, joka koskee sellaista sorkka- ja kavioeläinten ja siipikarjan siirtoa toiseen jäsenvaltioon, johon liittyy eläinten kokoaminen, seuraavin edellytyksin:

a)

jäljempänä 91 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut asiakirja-, tunnistus- ja fyysiset tarkastukset ja -tutkimukset tehdään ennen 73–80 artiklassa tarkoitetun ensimmäisen terveystodistuksen antamista

joko

i)

alkuperäisessä pitopaikassa, josta eläimet on tarkoitus

siirtää suoraan kauttakulkujäsenvaltiossa sijaitsevaan hyväksyttyyn kokoamispitopaikkaan;

tai

koota kuljetusvälineeseen alkuperäjäsenvaltiossa, jotta ne voidaan siirtää suoraan toiseen jäsenvaltioon;

tai

ii)

alkuperäjäsenvaltiossa sijaitsevassa kokoamispitopaikassa, jossa eläimet on koottu lähetettäväksi toiseen jäsenvaltioon;

tai

iii)

kauttakulkujäsenvaltiossa sijaitsevassa kokoamispitopaikassa, jos eläimet on koottu tällaisessa jäsenvaltiossa;

b)

edellä 73–80 artiklassa tarkoitettu eläinterveystodistus täytetään niiden virallisten tietojen perusteella,

i)

jotka ovat a alakohdan i ja ii alakohdassa tarkoitetut tarkastukset ja tutkimukset alkuperäjäsenvaltiossa tehneen, todistuksen antavan virkaeläinlääkärin saatavilla;

tai

ii)

jotka on annettu sellaisessa 73–80 artiklassa tarkoitetussa ensimmäisessä tai toisessa eläinterveystodistuksessa, joka on a alakohdan iii alakohdassa tarkoitetut tarkastukset ja tutkimukset kauttakulkujäsenvaltiossa tehneen, todistuksen antavan virkaeläinlääkärin saatavilla, jos siirto on tehty jonkin jäsenvaltion kautta.

90 artikla

Eläinterveyden todentaminen kolmansiin maihin vietäviksi tarkoitettujen pidettävien sorkka- ja kavioeläinten ja siipikarjan siirron aikana alkuperäjäsenvaltiosta muiden jäsenvaltioiden alueiden kautta unionin ulkorajalle

Toimijoiden on varmistettava, että kolmansiin maihin vietäviksi tarkoitettujen pidettävien sorkka- ja kavioeläinten ja siipikarjan, joita kuljetetaan unionin ulkorajalle toisen jäsenvaltion kautta, mukana on terveystodistus, jossa vakuutetaan, että

i)

eläimet täyttävät vähintään tämän luvun mukaiset vaatimukset sellaisten sorkka- ja kavioeläinten tai siipikarjan siirtoa varten, jotka on tarkoitettu teurastettaviksi siinä jäsenvaltiossa, jossa poistumispaikka sijaitsee;

ja

ii)

kun kyseessä ovat sinikieliviruksen aiheuttaman tartunnan (serotyypit 1–24) osalta luetteloituihin lajeihin kuuluvat eläimet, kyseiset eläimet täyttävät vähintään 33 artiklan vaatimukset, kun poistumispaikka sijaitsee jäsenvaltiossa tai sen vyöhykkeellä, jolla on sinikieliviruksen aiheuttaman tartunnan (serotyypit 1–24) osalta taudista vapaa asema tai hyväksytty hävittämisohjelma.

4 jakso

Eläinterveyden todentamiseen liittyvää toimivaltaisen viranomaisen vastuuta koskevat säännöt

91 artikla

Toimivaltaisen viranomaisen vastuu eläinterveyden todentamisesta

1.   Virkaeläinlääkärin on ennen eläinterveystodistuksen allekirjoittamista tehtävä seuraavan tyyppiset asiakirja-, tunnistus- ja fyysiset tarkastukset ja -tutkimukset todentaakseen, että vaatimukset täyttyvät:

a)

kun kyseessä ovat pidettävät sorkka- ja kavioeläimet, lähetykseen kuuluvien eläinten tunnistustarkastus ja kliininen tutkimus, jotta voidaan havaita, ilmeneekö eläimissä kyseisten lajien osalta luetteloitujen tautien kliinisiä merkkejä tai epäilläänkö niissä tällaisten tautien esiintymistä;

b)

kun kyseessä on siitossiipikarja, tuotantosiipikarja ja alle 20 muuhun siipikarjaan kuin sileälastaisiin lintuihin kuuluvaa lintua, pitopaikassa pidettävien terveys- ja tuotantotietojen asiakirjatarkastus, lähetykseen kuuluvien eläinten tunnistustarkastus sekä alkuperäparven ja lähetykseen kuuluvien eläinten kliininen tarkastus, jotta voidaan havaita, ilmeneekö eläimissä kyseisten lajien osalta luetteloitujen tautien kliinisiä merkkejä tai epäilläänkö niissä tällaisten tautien esiintymistä;

c)

kun kyseessä on teurastettavaksi tarkoitettu siipikarja, pitopaikassa pidettävien terveys- ja tuotantotietojen asiakirjatarkastus, lähetykseen kuuluvien eläinten tunnistustarkastus sekä alkuperäparven kliininen tarkastus, jotta voidaan havaita, ilmeneekö eläimissä kyseisten lajien osalta luetteloitujen tautien kliinisiä merkkejä tai epäilläänkö niissä tällaisten tautien esiintymistä;

d)

kun kyseessä ovat untuvikot, alkuperäparven pitopaikassa pidettävien terveys- ja tuotantotietojen asiakirjatarkastus, jotta voidaan havaita, ilmeneekö eläimissä kyseisten lajien osalta luetteloitujen tautien kliinisiä merkkejä tai epäilläänkö niissä tällaisten tautien esiintymistä;

e)

kun kyseessä ovat vankeudessa pidettävät linnut:

i)

lähetykseen kuuluvien eläinten tunnistustarkastus;

ii)

pitopaikassa pidettävien terveys- ja tuotantotietojen asiakirjatarkastus sekä alkuperäparven ja lähetykseen kuuluvien eläinten kliininen tarkastus, jotta voidaan havaita, ilmeneekö eläimissä kyseisten lajien osalta luetteloitujen tautien kliinisiä merkkejä tai epäilläänkö niissä tällaisten tautien esiintymistä;

f)

kun kyseessä ovat siipikarjan siitosmunat, alkuperäparven pitopaikassa pidettävien terveys- ja tuotantotietojen ja soveltuvissa tapauksissa lähettävässä hautomossa pidettävien tietojen asiakirjatarkastus, siitosmunien tunnistustarkastus ja

joko

i)

alkuperäparven kliininen tarkastus, jotta voidaan havaita, ilmeneekö eläimissä kyseisten lajien osalta luetteloitujen tautien kliinisiä merkkejä tai epäilläänkö niissä tällaisten tautien esiintymistä;

tai

ii)

kuukausittain tehtävä alkuperäparven terveystarkastus ja sen senhetkisen terveystilanteen arviointi toimijan antamien ajantasaisten tietojen perusteella;

g)

kun kyseessä ovat vankeudessa pidettävien lintujen siitosmunat, pitopaikassa pidettävien terveys- ja tuotantotietojen asiakirjatarkastus, siitosmunien tunnistustarkastus sekä alkuperäparven kliininen tarkastus, jotta voidaan havaita, ilmeneekö eläimissä kyseisten lajien osalta luetteloitujen tautien kliinisiä merkkejä tai epäilläänkö niissä tällaisten tautien esiintymistä;

h)

kun kyseessä ovat tarhamehiläiset ja kimalaiset, tunnistustarkastus ja

joko

i)

eläinten, niiden pakkausten ja niiden mukana mahdollisesti olevan ravinnon tai muun materiaalin silmämääräinen tarkastus esikotelomädän, pienen pesäkuoriaisen (Aethina tumida) ja Tropilaelaps-punkin (Tropilaelaps spp.) havaitsemiseksi tarhamehiläisten osalta tai pienen pesäkuoriaisen (Aethina tumida) havaitsemiseksi kimalaisten osalta;

tai

ii)

kun kyseessä ovat mehiläiskuningattaret, joille haetaan todistusta 49 artiklassa säädetyn poikkeuksen nojalla, tuotantokauden aikana kuukausittain tehtävää terveystarkastusta koskevien tietojen asiakirjatarkastus, mehiläiskuningattarien yksittäishäkkien silmämääräinen tarkastus häkkikohtaisen seuramehiläisten enimmäismäärän todentamiseksi sekä eläinten, niiden pakkausten ja niiden mukana mahdollisesti olevan ravinnon tai muun materiaalin silmämääräinen tarkastus esikotelomädän, pienen pesäkuoriaisen (Aethina tumida) ja Tropilaelaps-punkin (Tropilaelaps spp.) havaitsemiseksi;

i)

kun kyseessä ovat kädelliset, terveystietojen asiakirjatarkastus, lähetykseen kuuluvan eläimen tai kuuluvien eläinten tunnistustarkastus ja kliininen tutkimus ja, jos tämä ei ole mahdollista, kliininen tarkastus, jotta voidaan havaita, ilmeneekö eläimissä kyseisten lajien osalta luetteloitujen tautien kliinisiä merkkejä tai epäilläänkö niissä tällaisten tautien esiintymistä;

j)

kun kyseessä ovat koirat, kissat, fretit ja muut lihansyöjät, lähetykseen kuuluvien eläinten tunnistustarkastus ja kliininen tutkimus ja, jos tämä ei ole mahdollista, kliininen tarkastus, jotta voidaan havaita, ilmeneekö eläimissä kyseisten lajien osalta luetteloitujen tautien kliinisiä merkkejä tai epäilläänkö niissä tällaisten tautien esiintymistä;

k)

kun kyseessä ovat suljetusta pitopaikasta tulevat maaeläimet, jotka siirretään toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevaan suljettuun pitopaikkaan, terveystietojen asiakirjatarkastus, lähetykseen kuuluvien eläinten tunnistustarkastus ja kliininen tutkimus ja, jos tämä ei ole mahdollista, kliininen tarkastus, jotta voidaan havaita, ilmeneekö eläimissä kyseisten lajien osalta luetteloitujen tautien kliinisiä merkkejä tai epäilläänkö niissä tällaisten tautien esiintymistä.

2.   Virkaeläinlääkärin on tehtävä 1 kohdassa säädetyt asiakirja-, tunnistus- ja fyysiset tarkastukset ja -tutkimukset ja annettava eläinterveystodistus

a)

viimeisten 24 tunnin kuluessa ennen lähtöä alkuperäisestä pitopaikasta tai, soveltuvissa tapauksissa, hyväksytystä kokoamispitopaikasta, pidettävien sorkka- ja kavioeläinten osalta lukuun ottamatta hevoseläimiä;

b)

viimeisten 48 tunnin kuluessa ennen lähtöä alkuperäisestä pitopaikasta hevoseläinten osalta tai, 92 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen hevoseläinten osalta, viimeisenä lähtöä edeltävänä työpäivänä;

c)

viimeisten 48 tunnin kuluessa ennen lähtöä alkuperäisestä pitopaikasta siitossiipikarjan, tuotantosiipikarjan, 20:n muuhun siipikarjaan kuin sileälastaisiin lintuihin kuuluvan linnun ja vankeudessa pidettävien lintujen osalta;

d)

viimeisten viiden päivän kuluessa ennen lähtöä alkuperäisestä pitopaikasta teurastettavaksi tarkoitetun siipikarjan osalta;

e)

viimeisten 24 tunnin kuluessa ennen lähtöä alkuperäisestä pitopaikasta untuvikkojen osalta;

f)

siipikarjan siitosmunien osalta:

i)

viimeisten 72 tunnin kuluessa ennen siitosmunien lähtöä alkuperäisestä pitopaikasta, kun kyseessä ovat asiakirjatarkastukset, tunnistustarkastukset, alkuperäparven kliininen tarkastus ja sen senhetkisen terveystilanteen arviointi toimijan antamien ajantasaisten tietojen perusteella;

ii)

viimeisten 31 päivän kuluessa ennen siitosmunien lähtöä alkuperäisestä pitopaikasta, kun kyseessä ovat kuukausittain tehtävät alkuperäparven terveystarkastukset;

g)

viimeisten 48 tunnin kuluessa ennen lähtöä alkuperäisestä pitopaikasta vankeudessa pidettävien lintujen siitosmunien osalta;

h)

viimeisten 48 tunnin kuluessa ennen lähtöä alkuperäisestä pitopaikasta tarhamehiläisten ja kimalaisten osalta ja viimeisten 24 tunnin kuluessa ennen lähtöä alkuperäisestä pitopaikasta sellaisten mehiläiskuningattarien osalta, joille haetaan todistusta poikkeuksen nojalla;

i)

viimeisten 48 tunnin kuluessa ennen lähtöä alkuperäisestä pitopaikasta kädellisten osalta;

j)

viimeisten 48 tunnin kuluessa ennen lähtöä alkuperäisestä pitopaikasta koirien, kissojen, frettien ja muiden lihansyöjien osalta;

k)

viimeisten 48 tunnin kuluessa ennen lähtöä alkuperäisestä pitopaikasta sellaisten maaeläinten osalta, jotka siirretään suljetusta pitopaikasta toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevaan suljettuun pitopaikkaan.

3.   Eläinterveystodistus on voimassa 10 päivän ajan sen antamispäivästä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 92 artiklan nojalla vahvistettujen poikkeusten soveltamista.

92 artikla

Eläinterveystodistuksen voimassaolon kestoa koskeva poikkeus

1.   Poiketen siitä, mitä 91 artiklan 3 kohdassa säädetään, jos eläimet kuljetetaan vesiväylää pitkin tai meritse, eläinterveystodistuksen 10 päivän voimassaoloaikaa voidaan pidentää vesiväylällä tai merellä kuljettavan matkan kestoa vastaavalla ajalla.

2.   Lisäksi poiketen siitä, mitä 91 artiklan 3 kohdassa säädetään, 76 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettu hevoseläimiä koskeva terveystodistus on voimassa 30 päivää edellyttäen, että

a)

siirrettävän hevoseläimen mukana on asetuksen (EU) 2016/429 114 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetty kerran myönnettävä elinikäinen tunnistusasiakirja ja validointimerkki, jonka toimivaltainen viranomainen tai elin, jolle tämä tehtävä on siirretty, on myöntänyt ja sisällyttänyt elinikäiseen tunnistusasiakirjaan enintään neljän vuoden ajaksi, ja elinikäinen tunnistusasiakirja todistaa, että eläimen tavanomaisena olinpaikkana on pitopaikka, jonka toimivaltainen viranomainen on tunnustanut olevan pienen terveysriskin pitopaikka tiheiden eläinterveyskäyntien, ylimääräisten tunnistustarkastusten ja terveystestauksen sekä sen seikan perusteella, että pitopaikassa ei käytetä luonnollista siitosta, paitsi erityisissä ja erillisissä tiloissa;

tai

b)

siirrettävän rekisteröidyn hevoseläimen mukana on asetuksen (EU) 2016/429 114 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetty kerran myönnettävä elinikäinen tunnistusasiakirja ja siihen enintään neljäksi vuodeksi sisällytetty lupa, jonka joko Fédération Equestre Internationalen kansallinen liitto on myöntänyt hevoskilpailuihin osallistumista varten tai hevosurheilusta vastaava toimivaltainen viranomainen on myöntänyt kilpa-ajoihin osallistumista varten, ja elinikäinen tunnistusasiakirja todistaa eläinlääkärin tekevän vähintään kaksi käyntiä vuodessa, mukaan lukien käynnit säännöllisiä hevosinfluenssarokotuksia ja muihin jäsenvaltioihin tai kolmansiin maihin suuntautuvien siirtojen edellyttämiä tarkastuksia varten.

3.   Voimassaoloaikana 2 kohdassa tarkoitettu todistus riittää kattamaan

a)

useita siirtoja toisiin jäsenvaltioihin;

b)

paluun todistuksessa ilmoitettuun lähtöpaikkana olevaan pitopaikkaan.

5 jakso

Yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat ilmoittamista pidettävien maaeläinten ja siitosmunien siirroista toisiin jäsenvaltioihin

93 artikla

Toimijoiden ennakkoilmoitus hyväksytyistä ympäristöstään eristetyistä tuotantolaitoksista tulevien kimalaisten siirrosta jäsenvaltioiden välillä

Siirrettäessä kimalaisia hyväksytyistä ympäristöstään eristetyistä tuotantolaitoksista toiseen jäsenvaltioon alkuperäisen pitopaikan toimijan on etukäteen ilmoitettava alkuperäjäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle kyseisten kimalaisten lähdöstä.

94 artikla

Kiertävistä sirkuksista ja eläinnäytöksistä vastaavien toimijoiden ennakkoilmoitus niiden aikoessa siirtää pidettäviä maaeläimiä jäsenvaltioiden välillä

Siirrettäessä kiertäviä sirkuksia ja eläinnäytöksiä toiseen jäsenvaltioon on kiertävistä sirkuksista ja eläinnäytöksistä vastaavien toimijoiden ilmoitettava siirrosta alkuperäjäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle vähintään 10 päivää ennen tällaisten kiertävien sirkusten ja eläinnäytösten lähtöä.

95 artikla

Toimijoiden ennakkoilmoitus vankeudessa pidettävien lintujen siitosmunien siirrosta jäsenvaltioiden välillä

Siirrettäessä vankeudessa pidettävien lintujen siitosmunia toiseen jäsenvaltioon alkuperäisen pitopaikan toimijan on etukäteen ilmoitettava alkuperäjäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle kyseisten sukusolujen ja alkioiden suunnitellusta siirrosta.

96 artikla

Toimijoiden tiedottamisvelvoite, joka koskee ilmoittamista pidettävien maaeläinten siirroista toisiin jäsenvaltioihin

Toimijoiden, jotka ilmoittavat asetuksen (EU) 2016/429 152 artiklan mukaisesti siirrosta alkuperäjäsenvaltionsa toimivaltaiselle viranomaiselle, on toimitettava kyseiselle toimivaltaiselle viranomaiselle kutakin toiseen jäsenvaltioon siirrettävää pidettävien maaeläinten lähetystä koskevat tiedot, joista säädetään

a)

liitteessä VIII olevan 1 osan 1 kohdan a–d alakohdassa, kun on kyse toiseen jäsenvaltioon siirrettävistä pidettävistä maaeläimistä, lukuun ottamatta hyväksytyistä ympäristöstään eristetyistä tuotantolaitoksista tulevia kimalaisia;

b)

liitteessä VIII olevassa 2 osassa, kun on kyse hyväksytyistä ympäristöstään eristetyistä tuotantolaitoksista tulevista kimalaisista.

97 artikla

Toimivaltaisen viranomaisen tiedottamisvelvoite, joka koskee ilmoittamista pidettävien maaeläinten siirroista toisiin jäsenvaltioihin

Alkuperäjäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen, joka ilmoittaa asetuksen (EU) 2016/429 153 artiklan 1 kohdan mukaisesti siirrosta määräpaikkana olevan jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, on toimitettava kutakin toiseen jäsenvaltioon siirrettävää pidettävien maaeläinten lähetystä koskevat tiedot, joista säädetään

a)

liitteessä VIII olevan 1 osan 1 kohdan a–d alakohdassa, kun on kyse toiseen jäsenvaltioon siirrettävistä pidettävistä maaeläimistä, lukuun ottamatta hyväksytyistä ympäristöstään eristetyistä tuotantolaitoksista tulevia kimalaisia;

b)

liitteessä VIII olevassa 2 osassa, kun on kyse hyväksytyistä ympäristöstään eristetyistä tuotantolaitoksista tulevista kimalaisista.

98 artikla

Ilmoittaminen siitosmunien siirroista toisiin jäsenvaltioihin

Toimijoiden, jotka ilmoittavat alkuperäjäsenvaltionsa toimivaltaiselle viranomaiselle asetuksen (EU) 2016/429 163 artiklan ja tämän asetuksen 95 artiklan mukaisesti siirrosta, on toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle liitteessä VIII olevan 1 osan 2 kohdan a–e alakohdassa säädetyt tiedot jokaisesta siitosmunien lähetyksestä, joka siirretään toiseen jäsenvaltioon.

99 artikla

Hätätilanteissa sovellettavat menettelyt

Kun on kyse toiseen jäsenvaltioon siirrettävistä pidettävistä maaeläimistä tai siitosmunista, on alkuperäpaikan toimivaltaisen viranomaisen noudatettava sähkökatkosten ja muiden IMSOC:n häiriöiden aikana asetuksen (EU) 2017/625 134 artiklan d alakohdan mukaisesti laadittuja valmiussuunnitelmia.

100 artikla

Alueiden nimeäminen siirtoilmoitusten hallinnointia varten

Nimetessään alueita 97 ja 98 artiklassa säädettyjen siirtoilmoitusten hallinnointia varten jäsenvaltioiden on varmistettava, että

a)

jäsenvaltion jokainen osa kuuluu ainakin yhteen alueeseen;

b)

jokainen nimetty alue kuuluu sellaisen toimivaltaisen viranomaisen vastuulle, joka on nimetty kyseiselle alueelle eläinterveyden todentamista varten;

c)

nimetystä alueesta vastaavalla toimivaltaisella viranomaisella on pääsy IMSOC:iin;

d)

nimetystä alueesta vastaavan toimivaltaisen viranomaisen henkilöstöllä on asianmukaiset kyvyt ja tiedot ja se on saanut erityiskoulutusta tai vastaavaa käytännön kokemusta IMSOC:n käytöstä 97 ja 98 artiklassa säädettyjen tietojen tuottamista, käsittelyä ja siirtämistä varten.

III OSA

LUONNONVARAISTEN MAAELÄINTEN SIIRROT

101 artikla

Luonnonvaraisten maaeläinten siirtoja toisiin jäsenvaltioihin koskevat vaatimukset

1.   Toimijat saavat siirtää luonnonvaraisia maaeläimiä alkuperäisestä elinympäristöstään ainoastaan siten, että ne lastataan suoraan kuljetusvälineeseen vietäviksi toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevaan elinympäristöön tai pitopaikkaan ilman, että eläimet viedään mihinkään alkuperäjäsenvaltiossa sijaitsevaan pitopaikkaan.

2.   Toimijoiden ja kuljettajien on varmistettava, että luonnonvaraisten maaeläinten, lukuun ottamatta tarhamehiläisiä ja kimalaisia, kuljetukseen käytettävät kuljetusvälineet

a)

ovat rakenteeltaan sellaisia, että

i)

eläimet eivät pääse karkaamaan tai putoamaan niistä;

ii)

kuljetusvälineessä olevat eläimet voidaan tarkastaa silmämääräisesti;

iii)

eläinten ulosteiden, kuivikkeiden ja rehun valuminen ulkopuolelle on estetty tai minimoitu;

iv)

lintujen sulkien ja höyhenten putoaminen ulkopuolelle on estetty tai minimoitu;

v)

eläimet voidaan tarvittaessa pitää aloillaan tai kuljettaa lääkkeillä rauhoitettuna;

b)

puhdistetaan ja desinfioidaan välittömästi jokaisen eläinten tai eläinterveysriskin aiheuttavien esineiden kuljetuksen jälkeen ja tarvittaessa desinfioidaan uudelleen ja joka tapauksessa kuivataan tai annetaan kuivua ennen uutta eläinten lastausta.

3.   Toimijoiden ja kuljettajien on varmistettava, että luonnonvaraisten maaeläinten, lukuun ottamatta tarhamehiläisiä ja kimalaisia, kuljetukseen käytettävät kuljetuspäällykset/ käytettäviin kuljetuspäällyksiin

a)

täyttävät 2 artiklan a alakohdan edellytykset;

b)

sisältävät ainoastaan samaan lajiin kuuluvia luonnonvaraisia eläimiä samasta elinympäristöstä;

c)

on merkitty yksityiskohtaisesti eläinlaji ja eläinten lukumäärä;

d)

ovat joko käyttämättömiä, tähän tarkoitukseen suunniteltuja kertakäyttöisiä kuljetuspäällyksiä, jotka hävitetään ensimmäisen käyttökerran jälkeen, tai ne on puhdistettu ja desinfioitu käytön jälkeen sekä kuivattu tai annettu kuivua ennen mahdollista myöhempää käyttöä.

4.   Toimijat saavat siirtää luonnonvaraisia maaeläimiä alkuperäisestä elinympäristöstään toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevaan elinympäristöön tai pitopaikkaan ainoastaan siinä tapauksessa, että seuraavat lisävaatimukset täyttyvät:

a)

suurin osa lähetykseen kuuluvista eläimistä on ollut alkuperäisessä elinympäristössä yhtäjaksoisesti vähintään 30 päivän ajan ennen lähtöä tai syntymästä asti, jos ne ovat alle 30 päivän ikäisiä, eivätkä ne tänä aikana ole olleet kosketuksissa pidettäviin eläimiin, joiden terveystilanne on heikompi tai joihin sovelletaan siirtorajoituksia eläinterveyteen liittyvistä syistä, eivätkä sellaisesta pitopaikasta tuleviin pidettäviin eläimiin, joka ei täyttänyt b alakohdassa vahvistettuja vaatimuksia;

b)

kaikki eläimet, jotka saapuvat unioniin kolmannesta maasta tai alueelta 1 kohdassa tarkoitettujen eläinten lähtöä edeltäneiden 30 päivän aikana ja jotka tuodaan siinä elinympäristössä sijaitsevaan pitopaikkaan, jossa kyseiset eläimet ovat, pidetään erillään siten, että estetään niiden joutuminen välittömästi tai välillisesti kosketuksiin kaikkien muiden kyseisessä pitopaikassa ja elinympäristössä olevien eläinten kanssa;

c)

kyseiset eläimet tulevat elinympäristöstä, jossa ei säädettyjen määräaikojen kuluessa ole raportoitu seuraavia tauteja ja tartuntoja:

i)

raivotautiviruksen aiheuttama tartunta lähtöä edeltäneiden 30 päivän aikana;

ii)

Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunta kyseisen taudin osalta luetteloituihin lajeihin kuuluvissa luonnonvaraisissa maaeläimissä lähtöä edeltäneiden 42 päivän aikana;

iii)

Mycobacterium tuberculosis complex -tartunta (M. bovis, M. caprae ja M. tuberculosis) kyseisen taudin osalta luetteloituihin lajeihin kuuluvissa luonnonvaraisissa maaeläimissä lähtöä edeltäneiden 42 päivän aikana;

iv)

epitsoottisen verenvuototautiviruksen aiheuttama tartunta kyseisen taudin osalta luetteloituihin lajeihin kuuluvissa luonnonvaraisissa maaeläimissä 150 km:n säteellä lähtöä edeltäneiden kahden vuoden aikana;

v)

pernarutto sorkka- ja kavioeläimissä lähtöä edeltäneiden 15 päivän aikana;

vi)

surra (Trypanosoma evansi) lähtöä edeltäneiden 30 päivän aikana;

d)

jos kyseiset eläimet kuuluvat heimoihin Antilocapridae, Bovidae, Camelidae, Cervidae, Giraffidae, Moschidae tai Tragulidae, alkuperäisen elinympäristön on täytettävä vähintään yksi delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 liitteessä V olevan II osan 2 luvun 1 jakson 1–3 kohdassa vahvistetuista sinikieliviruksen aiheuttamaa tartuntaa (serotyypit 1–24) koskevista vaatimuksista;

e)

kyseisten eläinten ei tiedetä olleen lähtöä edeltäneiden 30 päivän aikana kosketuksissa luonnonvaraisiin maaeläimiin, jotka eivät täyttäneet c alakohdassa vahvistettuja vaatimuksia.

5.   Poiketen siitä, mitä 23 artiklan 1 kohdan h alakohdassa säädetään, alkuperäjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi myöntää luvan luonnonvaraisten maaeläinten, jotka eivät täytä vähintään yhtä delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 liitteessä V olevan II osan 2 luvun 1 jakson 1–3 kohdassa vahvistetuista vaatimuksista, siirtoon toiseen jäsenvaltioon tai sen vyöhykkeelle,

a)

jolla on sinikieliviruksen aiheuttaman tartunnan (serotyypit 1–24) osalta taudista vapaa asema tai hyväksytty hävittämisohjelma, jos määräpaikkana oleva jäsenvaltio on ilmoittanut komissiolle ja muille jäsenvaltioille, että kyseisille siirroille on myönnetty lupa delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 43 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen edellytysten mukaisesti;

tai

b)

jolla ei ole sinikieliviruksen aiheuttaman tartunnan (serotyypit 1–24) osalta taudista vapaata asemaa eikä hyväksyttyä hävittämisohjelmaa, jos määräpaikkana oleva jäsenvaltio on ilmoittanut komissiolle ja muille jäsenvaltioille, että kyseisille siirroille on myönnetty lupa. Jos määräpaikkana oleva jäsenvaltio asettaa edellytyksiä tällaista siirtoa koskevan luvan myöntämiselle, kyseisten edellytysten on kuuluttava delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 liitteessä V olevan II osan 2 luvun 1 jakson 5–8 kohdassa tarkoitettuihin edellytyksiin.

102 artikla

Luonnonvaraisia maaeläimiä koskevan eläinterveystodistuksen yksityiskohtainen sisältö

Luonnonvaraisia maaeläimiä koskevan eläinterveystodistuksen, jonka alkuperäjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen antaa asetuksen (EU) 2016/429 155 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti, on sisällettävä liitteessä VIII olevassa 3 kohdassa säädetyt yleiset tiedot sekä vakuutus tämän asetuksen 101 artiklan 4 kohdassa ja soveltuvissa tapauksissa 101 artiklan 5 kohdassa säädettyjen vaatimusten noudattamisesta.

103 artikla

Eläinterveyden todentamiseen liittyvää toimivaltaisen viranomaisen vastuuta koskevat säännöt siirrettäessä luonnonvaraisia maaeläimiä toisiin jäsenvaltioihin

1.   Virkaeläinlääkärin on ennen 102 artiklassa tarkoitetun luonnonvaraisten maaeläinten siirtoa koskevan eläinterveystodistuksen allekirjoittamista tehtävä seuraavan tyyppinen tunnistustarkastus ja seuraavan tyyppiset tutkimukset:

a)

sellaisten saatavilla olevien tietojen tarkastelu, jotka osoittavat, että 101 artiklan 4 kohdassa säädetyt vaatimukset täyttyvät;

b)

tunnistustarkastus;

c)

lähetykseen kuuluvien eläinten kliininen tutkimus ja, jos tämä ei ole mahdollista, kliininen tarkastus, jotta voidaan havaita, ilmeneekö eläimissä kyseisten lajien osalta luetteloitujen tai uusien tautien kliinisiä merkkejä tai epäilläänkö niissä tällaisten tautien esiintymistä.

2.   Virkaeläinlääkärin on tehtävä asiakirja-, tunnistus- ja fyysiset tarkastukset ja tutkimukset 1 kohdan mukaisesti ja annettava eläinterveystodistus 24 tunnin kuluessa ennen lähetyksen lähtöä eläinten elinympäristöstä.

3.   Eläinterveystodistus on voimassa 10 päivän ajan sen antamispäivästä.

4.   Poiketen siitä, mitä 3 kohdassa säädetään, jos luonnonvaraiset maaeläimet kuljetetaan vesiväylää pitkin tai meritse, eläinterveystodistuksen 10 päivän voimassaoloaikaa voidaan pidentää vesiväylällä tai merellä kuljettavan matkan kestoa vastaavalla ajalla.

104 artikla

Vaatimukset, jotka koskevat toimijoiden ennakkoilmoitusta luonnonvaraisten maaeläinten siirroista toisiin jäsenvaltioihin

Muiden luonnonvaraisia maaeläimiä toiseen jäsenvaltioon siirtävien toimijoiden kuin kuljettajien on ilmoitettava siirrosta alkuperäjäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle vähintään 24 tuntia ennen lähetyksen lähtöä.

105 artikla

Toimijoiden velvoite, joka koskee ilmoittamista luonnonvaraisten maaeläinten siirroista toisiin jäsenvaltioihin

Asetuksen (EU) 2016/429 155 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettua ilmoitusta varten on muiden luonnonvaraisia maaeläimiä toiseen jäsenvaltioon siirtävien toimijoiden kuin kuljettajien toimitettava alkuperäjäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle asetuksen (EU) 2016/429 145 artiklan 1 kohdassa ja liitteessä VIII olevan 1 osan 3 kohdan a–d alakohdassa säädetyt tiedot jokaisesta kyseisten toiseen jäsenvaltioon siirrettävien eläinten lähetyksestä.

106 artikla

Toimivaltaisen viranomaisen velvoite, joka koskee ilmoittamista luonnonvaraisten maaeläinten siirroista toisiin jäsenvaltioihin

Alkuperäjäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen, joka ilmoittaa asetuksen (EU) 2016/429 155 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti siirrosta määräpaikkana olevan jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, on toimitettava liitteessä VIII olevan 1 osan 3 kohdan a–d alakohdassa säädetyt tiedot jokaisesta toiseen jäsenvaltioon siirrettävästä luonnonvaraisten maaeläinten lähetyksestä.

107 artikla

Hätätilanteissa sovellettavat menettelyt

Luonnonvaraisten maaeläinten alkuperäpaikan toimivaltaisen viranomaisen on sähkökatkosten ja muiden IMSOC:n häiriöiden aikana noudatettava asetuksen (EU) 2017/625 134 artiklan d alakohdan nojalla laadittuja valmiussuunnitelmia.

IV OSA

LOPPUSÄÄNNÖKSET

108 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 21 päivästä huhtikuuta 2021.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 17 päivänä joulukuuta 2019.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Ursula VON DER LEYEN


(1)  EUVL L 84, 31.3.2016, s. 1.

(2)  Komission delegoitu asetus (EU) 2018/1629, annettu 25 päivänä heinäkuuta 2018, tarttuvista eläintaudeista sekä tiettyjen eläinterveyttä koskevien säädösten muuttamisesta ja kumoamisesta (”eläinterveyssäännöstö”) annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/429 liitteessä II olevan tautien luettelon muuttamisesta (EUVL L 272, 31.10.2018, s. 11).

(3)  Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2018/1882, annettu 3 päivänä joulukuuta 2018, tiettyjen taudinehkäisy- ja taudintorjuntasääntöjen soveltamisesta luetteloitujen tautien eri luokkiin ja sellaisten lajien tai lajien ryhmien luettelon laatimisesta, jotka aiheuttavat merkittävän riskin kyseisten luetteloitujen tautien leviämiselle (EUVL L 308, 4.12.2018, s. 21).

(4)  Komission delegoitu asetus (EU) 2020/689, annettu 17 päivänä joulukuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/429 täydentämisestä tiettyjen luetteloitujen ja uusien tautien seurantaa, hävittämisohjelmia ja taudista vapaata asemaa koskevien sääntöjen osalta (katso tämän virallisen lehden sivu 211).

(5)  Neuvoston direktiivi 64/432/ETY, annettu 26 päivänä kesäkuuta 1964, eläinten terveyteen liittyvistä ongelmista yhteisön sisäisessä nautaeläinten ja sikojen kaupassa (EYVL 121, 29.7.1964, s. 1977/64).

(6)  Neuvoston direktiivi 91/68/ETY, annettu 28 päivänä tammikuuta 1991, eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista yhteisön sisäisessä lampaiden ja vuohien kaupassa (EYVL L 46, 19.2.1991, s. 19).

(7)  Neuvoston direktiivi 2009/156/EY, annettu 30 päivänä marraskuuta 2009, eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista elävien hevoseläinten liikkuvuuden ja kolmansista maista tapahtuvan tuonnin osalta (EUVL L 192, 23.7.2010, s. 1).

(8)  Neuvoston direktiivi 2009/158/EY, annettu 30 päivänä marraskuuta 2009, eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista yhteisön sisäisessä siipikarjan ja siitosmunien kaupassa ja tuonnissa kolmansista maista (EUVL L 343, 22.12.2009, s. 74).

(9)  Neuvoston direktiivi 92/65/ETY, annettu 13 päivänä heinäkuuta 1992, eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista eläinten, siemennesteen, munasolujen ja alkioiden yhteisön sisäisessä kaupassa ja yhteisöön tuonnissa siltä osin, kuin niitä eivät koske direktiivin 90/425/ETY liitteessä A olevassa I jaksossa mainittujen erityisten yhteisön säädösten eläinten terveyttä koskevat vaatimukset (EYVL L 268, 14.9.1992, s. 54).

(10)  Komission asetus (EY) N:o 1739/2005, annettu 21 päivänä lokakuuta 2005, sirkuseläinten kuljettamiseen jäsenvaltioiden välillä sovellettavista eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista (EUVL L 279, 22.10.2005, s. 47).

(11)  Komission delegoitu asetus (EU) 2019/2035, annettu 28 päivänä kesäkuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/429 täydentämisestä maaeläimiä pitäviä pitopaikkoja ja hautomoja sekä tiettyjen pidettävien maaeläinten ja siitosmunien jäljitettävyyttä koskevien sääntöjen osalta (EUVL L 314, 5.12.2019, s. 115–169).

(12)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/82/EY, annettu 6 päivänä marraskuuta 2001, eläinlääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä (EYVL L 311, 28.11.2001, s. 1).

(13)  Komission päätös 2003/24/EY, tehty 30 päivänä joulukuuta 2002, yhdennetyn eläinlääkinnällisen tietojärjestelmän kehittämisestä (EYVL L 8, 14.1.2003, s. 44).

(14)  Komission päätös 2004/292/EY, tehty 30 päivänä maaliskuuta 2004, Traces-järjestelmän käyttöönotosta ja päätöksen 92/486/ETY muuttamisesta (EUVL L 94, 31.3.2004, s. 63).

(15)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/625, annettu 15 päivänä maaliskuuta 2017, virallisesta valvonnasta ja muista virallisista toimista, jotka suoritetaan elintarvike- ja rehulainsäädännön ja eläinten terveyttä ja hyvinvointia, kasvien terveyttä ja kasvinsuojeluaineita koskevien sääntöjen soveltamisen varmistamiseksi, sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 999/2001, (EY) N:o 396/2005, (EY) N:o 1069/2009, (EY) N:o 1107/2009, (EU) N:o 1151/2012, (EU) N:o 652/2014, (EU) 2016/429 ja (EU) 2016/2031, neuvoston asetusten (EY) N:o 1/2005 ja (EY) N:o 1099/2009 ja neuvoston direktiivien 98/58/EY, 1999/74/EY, 2007/43/EY, 2008/119/EY ja 2008/120/EY muuttamisesta ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 854/2004 ja (EY) N:o 882/2004, neuvoston direktiivien 89/608/ETY, 89/662/ETY, 90/425/ETY, 91/496/ETY, 96/23/EY, 96/93/EY ja 97/78/EY ja neuvoston päätöksen 92/438/ETY kumoamisesta (virallista valvontaa koskeva asetus) (EUVL L 95, 7.4.2017, s. 1).

(16)  http://www.edqm.eu (uusin laitos).

(17)  Komission asetus (EU) N:o 142/2011, annettu 25 päivänä helmikuuta 2011, muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden terveyssäännöistä sekä asetuksen (EY) N:o 1774/2002 kumoamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1069/2009 täytäntöönpanosta sekä neuvoston direktiivin 97/78/EY täytäntöönpanosta tiettyjen näytteiden ja tuotteiden osalta, jotka vapautetaan kyseisen direktiivin mukaisista eläinlääkärintarkastuksista rajatarkastusasemilla (EUVL L 54, 26.2.2011, s. 1).


LIITE I

DIAGNOOSIMENETELMÄT

1 osa

Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunta

1.

Nauta-, lammas-, vuohi- ja kamelieläinten serologiset testit:

a)

puskuroidut Brucella-antigeenitestit;

b)

komplementinsitoutumistesti (CTF);

c)

epäsuora entsyymivälitteinen immunosorbenttimääritys (I-ELISA);

d)

fluoresenssipolarisaatiomääritys (FPA);

e)

kilpaileva entsyymivälitteinen immunosorbenttimääritys (C-ELISA).

2.

Sikaeläinten serologiset testit:

a)

puskuroidut Brucella-antigeenitestit;

b)

komplementinsitoutumistesti (CTF);

c)

epäsuora entsyymivälitteinen immunosorbenttimääritys (I-ELISA);

d)

fluoresenssipolarisaatiomääritys (FPA);

e)

kilpaileva entsyymivälitteinen immunosorbenttimääritys (C-ELISA).

3.

Lammas-, vuohi- ja sikaeläinten luomistaudin ihotesti (BST).

2 osa

Mycobacterium tuberculosis complex -tartunta (M. bovis, M. caprae ja M. tuberculosis)

1.

Tuberkuliini-ihotestit:

a)

yksittäinen nahansisäinen tuberkuliinitesti (SITT);

b)

nahansisäinen vertailutesti (CITT).

2.

Saatavilla olevat verinäytteiden testit:

a)

gammainterferonitesti.

3 osa

Surra (Trypanosoma evansi)

Serologiset testit:

a)

entsyymivälitteinen immunosorbenttimääritys (ELISA) trypanosomiaasin osoittamiseksi;

b)

agglutinaatiotesti (CATT) seerumilaimennoksella 1:4 trypanosomiaasin osoittamiseksi.

4 osa

Nautojen tarttuva leukoosi

Serologiset testit:

a)

verinäytteiden testit:

i)

agargeeli-immunodiffuusiotesti (AGID);

ii)

estävä entsyymivälitteinen immunosorbenttimääritys (B-ELISA);

iii)

epäsuora entsyymivälitteinen immunosorbenttimääritys (I-ELISA).

b)

maitonäytteiden testi:

i)

epäsuora entsyymivälitteinen immunosorbenttimääritys (I-ELISA).

5 osa

Naudan tarttuva rinotrakeiitti / tarttuva pustulaarinen vulvovaginiitti

 

Menetelmät:

Rokottamattomat nautaeläimet

BoHV-1 I-ELISA (1)

gB-estävä ELISA (2)

Nautaeläimet on rokotettu rokotteella, josta on poistettu glykoproteiini E

gE-estävä ELISA (3)

6 osa

Naudan virusripuli

1.

Suorat menetelmät:

a)

reaaliaikainen käänteiskopiointipolymeraasiketjureaktio (reaaliaikainen RT-PCR);

b)

entsyymivälitteinen immunosorbenttimääritys (ELISA) naudan virusripuliviruksen (BVDV) antigeenin osoittamiseksi.

2.

Serologiset testit:

a)

epäsuora entsyymivälitteinen immunosorbenttimääritys (I-ELISA);

b)

estävä entsyymivälitteinen immunosorbenttimääritys (B-ELISA)

7 osa

Aujeszkyn tautiviruksen aiheuttama tartunta

 

Menetelmät:

Sikaeläimet

ELISA-testi Aujeszkyn tautiviruksen (ADV) osoittamiseksi (4)

Alle neljän kuukauden ikäiset sikaeläimet, joiden emot on rokotettu rokotteella, josta on poistettu glykoproteiini E

gE ELISA (5)

8 osa

Astumatauti

Komplementin sitoutumistesti seerumilaimennoksella 1:5 astumataudin osoittamiseksi.

9 osa

Hevosen näivetystauti

Serologiset testit:

a)

agargeeli-immunodiffuusiotesti (AGID);

b)

entsyymivälitteinen immunosorbenttimääritys (ELISA) hevosen näivetystaudin osoittamiseksi.

10 osa

Venezuelalainen hevosen enkefalomyeliitti

1.

Serologiset testit:

a)

viruseristystesti venezuelalaisen hevosen enkefalomyeliitin osoittamiseksi;

b)

hemagglutinaation inhibitiotesti venezuelalaisen hevosen enkefalomyeliitin osoittamiseksi.

2.

Suora menetelmä:

käänteiskopiointipolymeraasiketjureaktio (RT-PCR) venezuelalaisen hevosen enkefalomyeliitin virusgenomin osoittamiseksi.


(1)  entsyymivälitteinen immunosorbenttimääritys (ELISA) koko BoHV-1-virukseen kohdistuvien vasta-aineiden osoittamiseksi.

(2)  ELISA-testi BoHV-1-gB-proteiiniin kohdistuvien vasta-aineiden osoittamiseksi. Tätä menetelmää voidaan käyttää myös koko BoHV-1-virukseen kohdistuvien vasta-aineiden osoittamiseksi.

(3)  ELISA-testi BoHV-1-gE-proteiiniin kohdistuvien vasta-aineiden osoittamiseksi.

(4)  ELISA-testi koko ADV:hen, ADV-gB-proteiiniin tai ADV-gD-proteiiniin kohdistuvien vasta-aineiden osoittamiseksi. Kun tehdään erien laadunvarmennusta ADV-gB- ja ADV-gD-proteiineja tai koko ADV:tä mittaaville testivälineistöille, on suhteessa 1:2 laimennetun yhteisön vertailuseerumin ADV 1 tai sen alastandardien tulos katsottava positiiviseksi.

(5)  ELISA-testi ADV-gE-proteiiniin kohdistuvien vasta-aineiden osoittamiseksi. Testierien laadunvalvonnassa on suhteessa 1:8 laimennetun yhteisön vertailuseerumin ADV 1 tai sen alastandardien tulos katsottava positiiviseksi.


LIITE II

SIIRTOA EDELTÄVÄT VÄHIMMÄISVAATIMUKSET VUOHI-, KAMELI- JA HIRVIELÄINTEN MYCOBACTERIUM TUBERCULOSIS COMPLEX -TARTUNNAN (M. BOVIS, M. CAPRAE JA M. TUBERCULOSIS) OSALTA

1 osa

Siirtoa edeltävää ohjelmaa koskevat vähimmäisvaatimukset vuohieläinten Mycobacterium tuberculosis complex -tartunnan (M. bovis, M. caprae ja M. tuberculosis) osalta

1.

Siirtoa edeltävän seurantaohjelman, jota sovelletaan Mycobacterium tuberculosis complex -tartunnan (M. bovis, M. caprae ja M. tuberculosis) osoittamiseksi pitopaikassa, kun 15 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja pidettäviä vuohieläimiä on tarkoitus siirtää toiseen jäsenvaltioon, on sisällettävä vähintään seuraavat osat:

a)

kaikkien kyseisestä pitopaikasta tulevien teurastettujen vuohieläinten post mortem -tarkastus;

b)

kaikkien yli yhdeksän kuukauden ikäisten kuolleiden vuohieläinten post mortem -tutkimus, paitsi jos se ei ole logistisista syistä mahdollista tai tieteellisistä syistä tarpeellista;

c)

eläinlääkärin tekemä vuotuinen eläinterveyskäynti;

d)

kaikkien pitopaikassa siitostarkoituksessa pidettävien vuohieläinten vuotuinen testaus negatiivisin tuloksin.

2.

Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, 1 kohdan d alakohdassa säädettyä vuotuista testausta ei tarvitse vaatia, jos toimivaltainen viranomainen katsoo riskinarvioinnin perusteella, että tartuntariski on vähäinen kyseisessä jäsenvaltiossa tai kyseisellä vyöhykkeellä ja seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)

edellä 1 kohdassa tarkoitettua siirtoa edeltävää seurantaohjelmaa on toteutettu pitopaikassa vähintään 24 kuukauden ajan, eikä kyseisenä aikana ole raportoitu Mycobacterium tuberculosis complex -tartuntaa (M. bovis, M. caprae ja M. tuberculosis) pitopaikassa pidettävissä vuohieläimissä;

b)

pitopaikka sijaitsee jäsenvaltiossa tai sen vyöhykkeellä, joka on nautaeläinpopulaationsa osalta vapaa Mycobacterium tuberculosis complex -tartunnasta (M. bovis, M. caprae ja M. tuberculosis).

3.

Jos pitopaikassa pidettävissä vuohieläimissä on raportoitu Mycobacterium tuberculosis complex -tartunta (M. bovis, M. caprae ja M. tuberculosis), tällaisia eläimiä saa siirtää toiseen jäsenvaltioon ainoastaan siinä tapauksessa, että kaikki pitopaikassa pidettävät yli kuuden viikon ikäiset vuohieläimet on testattu negatiivisin tuloksin. Nämä testit on tehtävä näytteistä, jotka on otettu aikaisintaan 42 päivää sen jälkeen, kun viimeinen vahvistettu tapaus ja viimeinen diagnoosimenetelmällä positiivisin tuloksin testattu eläin on poistettu.

2 osa

Siirtoa edeltävää ohjelmaa koskevat vähimmäisvaatimukset kamelieläinten Mycobacterium tuberculosis complex -tartunnan (M. bovis, M. caprae ja M. tuberculosis) osalta

1.

Siirtoa edeltävän seurantaohjelman, jota sovelletaan Mycobacterium tuberculosis complex -tartunnan (M. bovis, M. caprae ja M. tuberculosis) osoittamiseksi pitopaikassa, kun 23 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettuja pidettäviä kamelieläimiä on tarkoitus siirtää toiseen jäsenvaltioon, on sisällettävä vähintään seuraavat osat:

a)

kaikkien kyseisestä pitopaikasta tulevien teurastettujen kamelieläinten post mortem -tarkastus;

b)

kaikkien yli yhdeksän kuukauden ikäisten kuolleiden kamelieläinten post mortem -tutkimus, paitsi jos se ei ole logistisista syistä mahdollista tai tieteellisistä syistä tarpeellista;

c)

eläinlääkärin tekemä vuotuinen eläinterveyskäynti;

d)

kaikkien pitopaikassa siitostarkoituksessa pidettävien kamelieläinten vuotuinen testaus negatiivisin tuloksin.

2.

Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, 1 kohdan d alakohdassa säädettyä vuotuista testausta ei tarvitse vaatia, jos toimivaltainen viranomainen katsoo riskinarvioinnin perusteella, että tartuntariski on vähäinen kyseisessä jäsenvaltiossa tai kyseisellä vyöhykkeellä ja seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)

edellä 1 kohdassa tarkoitettua siirtoa edeltävää seurantaohjelmaa on toteutettu pitopaikassa vähintään 24 kuukauden ajan, eikä kyseisenä aikana ole raportoitu Mycobacterium tuberculosis complex -tartuntaa (M. bovis, M. caprae ja M. tuberculosis) pitopaikassa pidettävissä kamelieläimissä;

b)

pitopaikka sijaitsee jäsenvaltiossa tai sen vyöhykkeellä, joka on nautaeläinpopulaationsa osalta vapaa Mycobacterium tuberculosis complex -tartunnasta (M. bovis, M. caprae ja M. tuberculosis).

3.

Jos pitopaikassa pidettävissä kamelieläimissä on raportoitu Mycobacterium tuberculosis complex -tartunta (M. bovis, M. caprae ja M. tuberculosis), tällaisia eläimiä saa siirtää toiseen jäsenvaltioon ainoastaan siinä tapauksessa, että kaikki pitopaikassa pidettävät yli kuuden viikon ikäiset kamelieläimet on testattu negatiivisin tuloksin. Nämä testit on tehtävä verinäytteistä, jotka on otettu aikaisintaan 42 päivää sen jälkeen, kun viimeinen vahvistettu tapaus ja viimeinen diagnoosimenetelmällä positiivisin tuloksin testattu eläin on poistettu.

3 osa

Siirtoa edeltävää ohjelmaa koskevat vähimmäisvaatimukset hirvieläinten Mycobacterium tuberculosis complex -tartunnan (M. bovis, M. caprae ja M. tuberculosis) osalta

1.

Siirtoa edeltävän seurantaohjelman, jota sovelletaan Mycobacterium tuberculosis complex -tartunnan (M. bovis, M. caprae ja M. tuberculosis) osoittamiseksi pitopaikassa, kun 26 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettuja pidettäviä hirvieläimiä on tarkoitus siirtää toiseen jäsenvaltioon, on sisällettävä vähintään seuraavat osat:

a)

kaikkien kyseisestä pitopaikasta tulevien teurastettujen hirvieläinten post mortem -tarkastus;

b)

kaikkien yli yhdeksän kuukauden ikäisten kuolleiden hirvieläinten post mortem -tutkimus, paitsi jos se ei ole logistisista syistä mahdollista tai tieteellisistä syistä tarpeellista;

c)

eläinlääkärin tekemä vuotuinen eläinterveyskäynti;

d)

kaikkien pitopaikassa siitostarkoituksessa pidettävien hirvieläinten vuotuinen testaus negatiivisin tuloksin.

2.

Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, 1 kohdan d alakohdassa säädettyä vuotuista testausta ei tarvitse vaatia, jos toimivaltainen viranomainen katsoo riskinarvioinnin perusteella, että tartuntariski on mitätön kyseisessä jäsenvaltiossa tai kyseisellä vyöhykkeellä ja seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)

edellä 1 kohdassa tarkoitettua siirtoa edeltävää seurantaohjelmaa on toteutettu pitopaikassa vähintään 24 kuukauden ajan, eikä kyseisenä aikana ole raportoitu Mycobacterium tuberculosis complex -tartuntaa (M. bovis, M. caprae ja M. tuberculosis) pitopaikassa pidettävissä hirvieläimissä;

b)

pitopaikka sijaitsee jäsenvaltiossa tai sen vyöhykkeellä, joka on nautaeläinpopulaationsa osalta vapaa Mycobacterium tuberculosis complex -tartunnasta (M. bovis, M. caprae ja M. tuberculosis).

3.

Jos pitopaikassa pidettävissä hirvieläimissä on raportoitu Mycobacterium tuberculosis complex -tartunta (M. bovis, M. caprae ja M. tuberculosis), tällaisia eläimiä saa siirtää toiseen jäsenvaltioon ainoastaan siinä tapauksessa, että kaikille pitopaikassa pidettäville yli kuuden viikon ikäisille hirvieläimille on tehty kahdella eri kerralla vähintään kuuden kuukauden välein testi Mycobacterium tuberculosis complex -tartunnan (M. bovis, M. caprae ja M. tuberculosis) varalta negatiivisin tuloksin. Ensimmäinen testi on tehtävä hirvieläimille tai näytteistä, jotka on otettu hirvieläimistä aikaisintaan kuusi kuukautta sen jälkeen, kun viimeinen vahvistettu tapaus ja viimeinen diagnoosimenetelmällä positiivisin tuloksin testattu eläin on poistettu.

LIITE III

SIIRTOA EDELTÄVÄT VÄHIMMÄISVAATIMUKSET SIKAELÄINTEN BRUCELLA ABORTUS-, B. MELITENSIS- JA B. SUIS -TARTUNNAN OSALTA

1.

Siirtoa edeltävän seurantaohjelman, jota sovelletaan Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnan osoittamiseksi pitopaikassa, kun 19 artiklan 1 kohdan f alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuja pidettäviä sikaeläimiä on tarkoitus siirtää toiseen jäsenvaltioon, on sisällettävä vähintään seuraavat osat:

a)

eläinlääkärin tekemä vuotuinen eläinterveyskäynti;

b)

jos sikaeläimiä pidetään pitopaikassa siitostarkoituksessa, kyseisen pitopaikan sikapopulaatiolle on tehty vuosittain immunologinen tutkimus jollakin liitteessä I olevan 1 osan 2 kohdassa säädetyistä diagnoosimenetelmistä, joka osoittaa vähintään 95 prosentin luottamustasolla, että Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartuntaa ei esiinny, asetetun esiintyvyyden ollessa 10 prosenttia.

2.

Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, 1 kohdan a alakohdassa säädettyä vuotuista eläinterveyskäyntiä ja 1 kohdan b alakohdassa säädettyä tutkimusta ei tarvitse vaatia, jos toimivaltainen viranomainen katsoo riskinarvioinnin perusteella, että Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnan riski on vähäinen kyseisessä jäsenvaltiossa tai sen vyöhykkeellä ja seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)

Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartuntaa ei ole raportoitu pidettävien sikojen populaatiossa viimeksi kuluneiden viiden vuoden aikana;

b)

Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartuntaa ei ole raportoitu luetteloituihin lajeihin kuuluvien luonnonvaraisten eläinten populaatiossa viimeksi kuluneiden viiden vuoden aikana, ja kyseisenä aikana villisiat on sisällytetty seurannan kohteena olevaan eläinpopulaatioon delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 4 artiklan mukaisesti;

c)

jäsenvaltio tai sen vyöhyke on nauta-, lammas- ja vuohieläinpopulaationsa osalta vapaa Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnasta.

3.

Jos pitopaikassa pidettävissä sikaeläimissä on raportoitu Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunta, tällaisia eläimiä saa siirtää toiseen jäsenvaltioon ainoastaan siinä tapauksessa, että kaikki pitopaikassa pidettävät sikaeläimet on testattu kahdella eri kerralla negatiivisin tuloksin. Ensimmäinen testi on tehtävä näytteistä, jotka on otettu aikaisintaan kolme kuukautta sen jälkeen, kun tartunnan saaneet eläimet ja jollakin liitteessä I olevan 1 osan 2 kohdassa säädetyistä diagnoosimenetelmistä positiivisin tuloksin testatut eläimet on poistettu. Toinen testi on tehtävä näytteistä, jotka on otettu aikaisintaan kuuden kuukauden ja viimeistään 12 kuukauden kuluttua ensimmäisen testin jälkeen.

LIITE IV

ANKKOJEN JA HANHIEN TESTAUS KORKEAPATOGEENISEN LINTUINFLUENSSAN VARALTA

Lähettämistä varten tapahtunutta lastausta edeltäneen viikon aikana ankkojen ja hanhien on täytynyt saada negatiivinen tulos korkeapatogeenisen lintuinfluenssan varalta tehdyssä virologisessa tutkimuksessa, joka on tehty joko viruseristystestillä tai molekyylitestauksella tasolla, jolla voidaan 95 prosentin varmuudella osoittaa tartunnan 5 prosentin esiintyvyys.


LIITE V

VAATIMUKSET, JOTKA KOSKEVAT ALLE 20:N MUUHUN SIIPIKARJAAN KUIN SILEÄLASTAISIIN LINTUIHIN KUULUVAN LINNUN LÄHETYSTEN TAI MUUN SIIPIKARJAN KUIN SILEÄLASTAISTEN LINTUJEN ALLE 20 SIITOSMUNAN LÄHETYSTEN TESTAUSTA

1.

Alle 20:n muuhun siipikarjaan kuin sileälastaisiin lintuihin kuuluvan linnun lähetysten tai muun siipikarjan kuin sileälastaisten lintujen alle 20 siitosmunan lähetysten on täytynyt saada testeistä negatiivinen tulos 2 kohdan mukaisesti seuraavien taudinaiheuttajien osalta lueteltujen lajien osalta:

a)

Salmonella Pullorum-, S. Gallinarum- tai S. arizonae -bakteerin aiheuttama tartunta;

b)

lintujen mykoplasmoosi (Mycoplasma gallisepticum ja M. meleagridis).

2.

Testaus:

a)

siitossiipikarjan, tuotantosiipikarjan ja teurastettavaksi tarkoitetun siipikarjan osalta eläinten on täytynyt saada negatiivinen tulos serologisista ja/tai bakteriologisista testeistä, jotka on tehty 1 kohdassa mainittujen tautien varalta 21 päivän kuluessa ennen niiden lastausta lähettämistä varten;

b)

siitosmunien ja untuvikkojen osalta alkuperäparven on täytynyt saada negatiivinen tulos serologisista ja/tai bakteriologisista testeistä, jotka on tehty 1 kohdassa mainittujen tautien varalta 21 päivän kuluessa ennen niiden lastausta lähettämistä varten tasolla, jolla voidaan 95 prosentin varmuudella osoittaa tartunnan 5 prosentin esiintyvyys;

c)

jos eläimet on rokotettu mitä tahansa salmonellan tai mykoplasman serotyypin aiheuttamaa tartuntaa vastaan, on käytettävä ainoastaan bakteriologista testausta. Vahvistusmenetelmällä on voitava erottaa elävät rokotekannat luonnonkannoista.


LIITE VI

NEWCASTLEN TAUTIVIRUKSEN AIHEUTTAMAA TARTUNTAA VASTAAN ANNETTAVIA ROKOTTEITA KOSKEVAT KRITEERIT

Elävät, heikennetyt rokotteet Newcastlen tautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa vastaan on valmistettava sellaisesta Newcastlen taudin viruskannasta, jonka master seed -kannan aivojensisäinen patogeenisuusindeksi (ICPI) on testattu ja sen on todettu olevan

a)

pienempi kuin 0,4, jos jokainen lintu on saanut ICPI-testissä vähintään 107 EID50 (50 % alkioista tartuttavan annoksen); tai

b)

pienempi kuin 0,5, jos jokainen lintu on saanut ICPI-testissä vähintään 108 EID50.


LIITE VII

RAIVOTAUTIROKOTUKSEN KELPOISUUS JA RISKINVÄHENTÄMISTOIMENPITEET MUIDEN TAUTIEN KUIN RAIVOTAUDIN OSALTA

1 osa

Koirien, kissojen, frettien ja muiden lihansyöjien raivotautirokotuksen kelpoisuus

53 artiklan b alakohdan i alakohdassa, 55 artiklan b alakohdan i alakohdassa ja 58 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetut raivotautirokotusten kelpoisuutta koskevat vaatimukset ovat ne, jotka vahvistetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 576/2013 (1) liitteessä III.

Jos jäsenvaltiossa ei ole muille lihansyöjille kuin koirille, kissoille ja freteille hyväksyttyä raivotautirokotetta, direktiivin 2001/82/EY 10 artiklan 1 kohdan mukaisesti annettua raivotautirokotusta on pidettävä pätevänä.

2 osa

Riskinvähentämistoimenpiteet muiden tautien kuin raivotaudin osalta

1.

53 artiklan b alakohdan ii alakohdassa ja 55 artiklan b alakohdan ii alakohdassa tarkoitetut riskinvähentämistoimenpiteet Echinococcus multilocularis -tartunnan osalta ovat ne, jotka vahvistetaan komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2018/772 (2) sekä komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2018/878 (3).

2.

Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, 58 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettu Echinococcus multilocularis -tartunnalta suojaava käsittely muille koiraeläimille kuin koirille on tehtävä ja dokumentoitava aikaisintaan 48 tuntia ennen saapumista asetuksen (EU) 2018/878 liitteessä lueteltuun jäsenvaltioon tai sen vyöhykkeelle.

3.

53 artiklan b alakohdan ii alakohdassa ja 55 artiklan b alakohdan ii alakohdassa tarkoitetut riskinvähentämistoimenpiteet muiden tautien kuin raivotautiviruksen aiheuttaman tartunnan ja Echinococcus multilocularis -tartunnan osalta ovat asetuksen (EU) N:o 576/2013 19 artiklan 1 kohdan mukaisesti hyväksyttäviä ennalta ehkäiseviä terveystoimenpiteitä, joita sovelletaan asianomaisiin lihansyöjälajeihin.

(1)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 576/2013, annettu 12 päivänä kesäkuuta 2013, lemmikkieläinten muista kuin kaupallisista siirroista ja asetuksen (EY) N:o 998/2003 kumoamisesta (EUVL L 178, 28.6.2013, s. 1).

(2)  Komission delegoitu asetus (EU) 2018/772, annettu 21 päivänä marraskuuta 2017, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 576/2013 täydentämisestä koirien Echinococcus multilocularis -tartunnan valvontaan liittyvien ehkäisevien terveyttä koskevien toimien osalta ja delegoidun asetuksen (EU) N:o 1152/2011 kumoamisesta (EUVL L 130, 28.5.2018, s. 1).

(3)  Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2018/878, annettu 18 päivänä kesäkuuta 2018, sellaisten jäsenvaltioiden tai jäsenvaltioiden alueiden osien luettelon hyväksymisestä, jotka ovat koirien Echinococcus multilocularis -tartunnan valvontaan liittyvien ehkäisevien terveyttä koskevien toimien soveltamisesta annetun delegoidun asetuksen (EU) 2018/772 2 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädettyjen luokittelua koskevien sääntöjen mukaisia (EUVL L 155, 19.6.2018, s. 1).


LIITE VIII

ELÄINTERVEYSTODISTUKSIIN JA ILMOITUKSIIN SISÄLLYTETTÄVÄT TIEDOT

1 osa

Toiseen jäsenvaltioon siirrettäviä maaeläimiä ja siitosmunia koskevaan eläinterveystodistukseen sisällytettävät tiedot

1.

Asetuksen (EU) 2016/429 143 artiklan 1 kohdassa ja tämän asetuksen 71 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun toiseen jäsenvaltioon siirrettäviä, pidettäviä maaeläimiä koskevan eläinterveystodistuksen on sisällettävä vähintään seuraavat tiedot:

a)

lähettäjän ja vastaanottajan nimi ja osoite;

b)

lähettävän pitopaikan nimi ja osoite ja,

i)

jos lähettävä pitopaikka on hyväksytty pitopaikka, kyseisen pitopaikan yksilöllinen hyväksyntänumero; tai

ii)

jos lähettävä pitopaikka on rekisteröity pitopaikka, kyseisen pitopaikan yksilöllinen rekisterinumero;

c)

määränpäänä olevan pitopaikan nimi ja osoite ja,

i)

jos määränpäänä oleva pitopaikka on hyväksytty pitopaikka, kyseisen pitopaikan yksilöllinen hyväksyntänumero; tai

ii)

jos määränpäänä oleva pitopaikka on rekisteröity pitopaikka, kyseisen pitopaikan yksilöllinen rekisterinumero;

d)

eläinlaji ja -luokka sekä vaadittaessa tunnistetiedot;

e)

tiedot eläinten terveystilanteesta ja lisätakeet seuraavista seikoista:

i)

alkuperäjäsenvaltio tai -vyöhyke;

ii)

eläinten alkuperäinen pitopaikka ja alkuperäparvi, mukaan lukien testitulokset soveltuvin osin;

iii)

lähetettävät eläimet, mukaan lukien testitulokset tai rokotukset soveltuvin osin;

f)

eläinterveystodistuksen myöntämispäivä ja -paikka ja voimassaoloaika, virkaeläinlääkärin nimi, virka-asema ja allekirjoitus sekä lähetyksen alkuperäpaikan toimivaltaisen viranomaisen leima.

2.

Asetuksen (EU) 2016/429 161 artiklan 1 kohdassa ja tämän asetuksen 72 artiklassa tarkoitetun toiseen jäsenvaltioon siirrettäviä siitosmunia koskevan eläinterveystodistuksen on sisällettävä vähintään seuraavat tiedot:

a)

lähettäjän ja vastaanottajan nimi ja osoite;

b)

lähettävän pitopaikan nimi ja osoite ja,

i)

jos lähettävä pitopaikka on hyväksytty pitopaikka, kyseisen pitopaikan yksilöllinen hyväksyntänumero; tai

ii)

jos lähettävä pitopaikka on rekisteröity pitopaikka, kyseisen pitopaikan yksilöllinen rekisterinumero;

c)

määränpäänä olevan pitopaikan nimi ja osoite ja,

i)

jos määränpäänä oleva pitopaikka on hyväksytty pitopaikka, kyseisen pitopaikan yksilöllinen hyväksyntänumero; tai

ii)

jos määränpäänä oleva pitopaikka on rekisteröity pitopaikka, kyseisen pitopaikan yksilöllinen rekisterinumero;

d)

siitosmunien luokka;

e)

tiedot, joiden avulla siitosmunat voidaan yksilöidä:

i)

eläinlaji sekä vaadittaessa tunnistetiedot niistä eläimistä, joista ne ovat peräisin;

ii)

siitosmuniin tehty merkintä, jos sitä vaaditaan;

iii)

niiden keräyspaikka ja -päivä;

f)

tiedot eläinten terveystilanteesta ja lisätakeet seuraavista seikoista:

i)

alkuperäjäsenvaltio tai sen vyöhyke;

ii)

alkuperäinen pitopaikka ja alkuperäparvi, mukaan lukien testitulokset soveltuvin osin;

iii)

eläimet, joilta siitosmunat on kerätty, mukaan lukien testitulokset soveltuvin osin;

iv)

lähetettävät siitosmunat;

g)

eläinterveystodistuksen myöntämispäivä ja -paikka ja voimassaoloaika, virkaeläinlääkärin nimi, virka-asema ja allekirjoitus sekä lähetyksen alkuperäpaikan toimivaltaisen viranomaisen leima.

3.

Asetuksen (EU) 2016/429 155 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun toiseen jäsenvaltioon siirrettäviä luonnonvaraisia maaeläimiä koskevan eläinterveystodistuksen on sisällettävä vähintään seuraavat tiedot:

a)

lähettäjän ja vastaanottajan nimi ja osoite;

b)

paikka, jossa eläimet on otettu kiinni ja lastattu lähettämistä varten;

c)

määräpaikka ja,

i)

jos määräpaikka on elinympäristö, paikka, jossa eläimet on tarkoitus purkaa kuormasta; tai

ii)

jos määränpäänä oleva pitopaikka on rekisteröity pitopaikka, kyseisen pitopaikan yksilöllinen rekisterinumero;

d)

eläinlaji ja -luokka;

e)

eläinterveystodistuksen myöntämispäivä ja -paikka ja voimassaoloaika, virkaeläinlääkärin nimi, virka-asema ja allekirjoitus sekä lähetyksen alkuperäpaikan toimivaltaisen viranomaisen leima.

2 osa

Sellaisten tiettyjen maaeläinten siirtoja koskevassa ilmoituksessa annettavat tiedot, joista ei edellytetä eläinterveystodistusta

Ilmoituksen, joka koskee kimalaisten siirtoa hyväksytyistä ympäristöstään eristetyistä tuotantolaitoksista toiseen jäsenvaltioon, on sisällettävä vähintään seuraavat tiedot:

a)

lähettäjän ja vastaanottajan nimi ja osoite;

b)

lähettävän pitopaikan nimi, osoite ja yksilöllinen hyväksyntänumero;

c)

määränpäänä olevan pitopaikan nimi ja osoite ja,

i)

jos määränpäänä oleva pitopaikka on hyväksytty pitopaikka, kyseisen pitopaikan yksilöllinen hyväksyntänumero; tai

ii)

jos määränpäänä oleva pitopaikka on rekisteröity pitopaikka, kyseisen pitopaikan yksilöllinen rekisterinumero;

d)

eläinten laji, luokka ja yhdyskuntien koko;

e)

lähetyspäivä.


3.6.2020   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 174/211


KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) 2020/689,

annettu 17 päivänä joulukuuta 2019,

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/429 täydentämisestä tiettyjen luetteloitujen ja uusien tautien seurantaa, hävittämisohjelmia ja taudista vapaata asemaa koskevien sääntöjen osalta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon tarttuvista eläintaudeista sekä tiettyjen eläinterveyttä koskevien säädösten muuttamisesta ja kumoamisesta (”eläinterveyssäännöstö”) 9 päivänä maaliskuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/429 (1) ja erityisesti sen 29 artiklan, 31 artiklan 5 kohdan, 32 artiklan 2 kohdan, 37 artiklan 5 kohdan, 39 artiklan, 41 artiklan 3 kohdan, 42 artiklan 6 kohdan ja 280 artiklan 4 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Eläinterveyssäännöstössä vahvistetaan eläinten välillä tarttuvien ja eläimestä ihmiseen tarttuvien eläintautien ehkäisemistä ja torjuntaa koskevat säännöt. Tässä asetuksessa vahvistettuja sääntöjä tarvitaan täydentämään eläinterveyssäännöstön II osan 2, 3 ja 4 luvussa vahvistettuja seurantaa, hävittämisohjelmia ja taudista vapaata asemaa koskevia sääntöjä sekä IX osassa vahvistettuja siirtymäjärjestelyjä koskevia sääntöjä siltä osin kuin on kyse olemassa olevista seuranta- ja hävittämisohjelmista ja voimassa olevasta taudista vapaasta asemasta.

(2)

Säännöt ovat sisällöllisesti sidoksissa toisiinsa, ja monia niistä on tarkoitus soveltaa yhdessä. Yksinkertaisuuden ja avoimuuden vuoksi ja jotta helpotettaisiin sääntöjen soveltamista ja vältettäisiin moninkertaiset säännöt, ne olisikin vahvistettava yhdessä säädöksessä eikä useissa erillisissä säädöksissä, joissa on useita ristiviittauksia ja päällekkäisyyksien vaara.

(3)

Seuranta on olennainen osa kaikkia hävittämisohjelmia, ja useimmiten taudista vapaa asema onkin onnistuneen seuranta- ja hävittämisprosessin tulos. Lisäksi seurantaa tarvitaan muiden toimenpiteiden ohella, jotta kerran saavutettu taudista vapaa asema voidaan säilyttää. Seurantaa, hävittämisohjelmia ja taudista vapaata asemaa koskevilla säännöillä, siirtymäsäännöt mukaan lukien, on usein sama tarkoitus, ja niissä viitataan toimijoiden, eläinlääkärien ja toimivaltaisten viranomaisten toisiaan täydentäviin toimiin. Näin ollen nämä säännöt on aiheellista koota yhteen delegoituun asetukseen.

(4)

Seuranta on keskeinen osa tehokasta ja vaikuttavaa taudinehkäisy- ja taudintorjuntapolitiikkaa. Toimijoiden ja toimivaltaisen viranomaisen olisi yhdessä vastattava seurannan toteutuksesta. Lisäksi seuranta olisi suunniteltava siten, että sen avulla saavutetaan tavoitteet, jotka koskevat luetteloitujen ja uusien tautien taudinpurkausten varhaista havaitsemista, ja voidaan osoittaa, että taudista vapaan aseman myöntämistä, säilyttämistä ja väliaikaista tai pysyvää peruuttamista koskevia kriteerejä noudatetaan.

(5)

Toimivaltaisen viranomaisen olisi otettava käyttöön luetteloitujen ja uusien maaeläintautien yleinen seurantajärjestelmä, joka perustuu kohteena olevassa eläinpopulaatiossa esiintyvien tautitapausten ilmoittamiseen ja tutkimiseen.

(6)

Maaeläimiä koskevia yleisiä seurantavaatimuksia olisi täydennettävä yksityiskohtaisemmilla vaatimuksilla sen mukaan, minkälaisia tuloksia seurannalla on tarkoitus saavuttaa. Vaatimukset olisi suunniteltava palvelemaan esimerkiksi unionin seurantaohjelmia, pakollisia ja valinnaisia hävittämisohjelmia, taudista vapaan aseman osoittamista ja taudintorjuntatoimenpiteitä ja muita erilaisia tarkoituksia, joita tiettyjen pitopaikkojen hyväksyntään ja eläinten ja eläinperäisten tuotteiden siirtoihin liittyy.

(7)

Vesieläimiä koskevien yleisten seurantavaatimusten suunnitteluun sovelletaan samankaltaista, joskaan ei täysin samanlaista, lähestymistapaa kuin maaeläinten osalta. Kaikissa vesiviljelypitopaikoissa on pantava täytäntöön perusseurantajärjestelmä, joka perustuu kohteena olevassa eläinpopulaatiossa esiintyvien tautitapausten ilmoittamiseen ja tutkimiseen. Lisäksi luetteloitujen ja uusien vesieläintautien seurannan on sisällettävä tiettyjä taudintorjuntatoimenpiteitä, kun toimenpiteitä on tarpeen toteuttaa vesiviljelypitopaikoissa.

(8)

Kaikkiin vesiviljelypitopaikkoihin sovelletaan yleisiä seurantavaatimuksia ja tiettyihin hyväksyttyihin vesiviljelypitopaikkoihin sovelletaan lisäksi erityisiä seurantavaatimuksia. Näitä erityistoimenpiteitä on esimerkiksi riskiperusteisen seurantaohjelman täytäntöönpano silloin, kun pitopaikassa arvioidaan olevan luetteloidun tai muun kuin luetteloidun vesieläintaudin tartunta- tai leviämisvaara.

(9)

Tiettyjen luetteloitujen tautien hävittämisohjelmien toteutukseen liittyy niin ikään erityisiä seurantavaatimuksia, joiden avulla pyritään saavuttamaan ja säilyttämään kyseisistä taudeista vapaa asema.

(10)

Lisäksi jäsenvaltioille olisi annettava mahdollisuus toteuttaa luokan C vesieläintautien seurantaohjelmia pitopaikkatasolla, vaikka ne olisivat jättäytyneet hävittämisohjelman ulkopuolelle. Seurantaohjelmat eroavat hävittämisohjelmista siinä, että ne perustuvat kohdennetun seurannan järjestelmään, joka on kattava muttei kuitenkaan ominaisuuksiltaan kaikilta osin yhteneväinen hävittämisohjelman kanssa. Seurantaohjelmassa, toisin kuin hävittämisohjelmassa, ei voi saavuttaa virallisesti taudista vapaata asemaa.

(11)

Tässä asetuksessa vahvistetut erityiset hävittämis- ja seurantaohjelmat edistävät niiden terveysvaatimusten noudattamista, jotka koskevat tiettyjä eläinten ja eläinperäisten tuotteiden unionissa tapahtuvia siirtoja ja tietyissä tapauksissa unioniin saapuvien eläinten ja eläinperäisten tuotteiden siirtoja.

(12)

Eläinterveyssäännöstön mukaan luetteloituja tauteja koskevia sääntöjä on sovellettava luetteloituihin lajeihin. Seuranta ei välttämättä ole tarpeen kaikkien luetteloituihin lajeihin kuuluvien eläinluokkien osalta, etenkään kun on kyse luonnonvaraisista eläimistä tai tietyistä pidettävien eläinten luokista. Siksi tässä asetuksessa olisi vahvistettava säännöt, joilla täsmennetään sitä, mikä on seurannan kannalta asianmukainen kohteena oleva eläinpopulaatio. Kohteena olevaa eläinpopulaatiota olisi myös voitava laajentaa muihin kuin luetteloituihin lajeihin kuuluviin pidettäviin eläimiin, jotta varmistetaan, että uudet taudit havaitaan varhaisessa vaiheessa.

(13)

Lisäksi poikkeusten avulla olisi voitava rajata kohteena olevia maaeläinpopulaatioita entisestään tiettyjä seurantatarkoituksia varten, etenkin silloin, kun on kyse i) unionin seurantaohjelmista, ii) pakollisista tai valinnaisista hävittämisohjelmista tai iii) eläinterveysvaatimuksista, jotka koskevat unioniin saapumista tai unionin sisäisiä siirtoja ja jotka perustuvat seurantaan.

(14)

Diagnoosimenetelmät sekä näytteenotto, tekniikat, validointi ja tulkinta niiden yhteydessä ovat luonteeltaan hyvin teknisiä ja muuttuvat usein tieteellisten standardien kehityksen vuoksi. Jotta ne pysyisivät varmasti ajan tasalla, diagnoosimenetelmiä koskevien sääntöjen olisi oltava joustavia sen suhteen, mitä menetelmiä on käytettävä ja millä tavoin. Eläintautien alalla käytetään eri diagnoosimenetelmiä riippuen siitä, minkä tahon määrittämiä tieteellisiä standardeja sovelletaan. Sen vuoksi on tärkeää täsmentää, mikä on menetelmien hierarkkinen järjestys, ja ottaa siinä huomioon näytteenottoa, analyysejä, testejä ja diagnooseja koskevat yleiset periaatteet, jotka vahvistetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2017/625 (2).

(15)

Sen varmistamiseksi, että kaikkia resursseja hyödynnetään mahdollisimman hyvin, ja tarpeettomien hallinnollisten rasitteiden sekä toimijoille ja toimivaltaisille viranomaisille aiheutuvien turhien kustannusten välttämiseksi olisi luetteloitujen ja uusien tautien havaitsemisen perustuttava tietoihin, joita kerätään osana virallista valvontaa ja muita virallisia toimia, joiden ensisijainen tarkoitus ei ole kyseisten tautien seuranta.

(16)

Toimivaltaisen viranomaisen vastuulla on vahvistaa tauti tapausmäärittelyn mukaisesti. Sitä varten olisi suoritettava asianmukaiset tutkimukset epäillyn taudin esiintymisen vahvistamiseksi tai poissulkemiseksi. Tutkimuksia tarvitaan silloin, kun tautivahvistus johtaa taudintorjuntatoimenpiteisiin, ja tietyissä muissa tilanteissa tautivahvistuksen seurauksista riippuen. Tässä asetuksessa olisikin tärkeää vahvistaa ne muut olosuhteet, joissa tautivahvistus on tarpeen.

(17)

Luetteloitujen tautien ja tapauksesta riippuen uusien tautien epäiltyjen ja vahvistettujen tapausten määrittelyt ovat erityisen tärkeitä. Niiden avulla toimijat, eläinlääkärit ja muut seurantaan osallistuvat sidosryhmät voivat tunnistaa olosuhteet, joissa on tarpeen tehdä ilmoitus toimivaltaiselle viranomaiselle ja joissa toimivaltaisen viranomaisen on toteutettava taudintorjuntatoimenpiteitä. Näin ollen on tarpeen vahvistaa yleiset kriteerit epäillyn tapauksen ja vahvistetun tapauksen määrittelylle ja vahvistaa tarpeen mukaan myös tautikohtaisia määritelmiä tiettyjen tautien erityispiirteiden perusteella.

(18)

Unionin seurantaohjelma on seurantaohjelma, jolla on merkitystä koko unionin kannalta. Se on tarpeen, jotta tietyn taudin seurantaa eri puolilla unionia voidaan yhdenmukaistaa, kun kyseessä on tauti, joka aiheuttaa erityistä kansanterveyteen tai eläinterveyteen liittyvää huolta. Onkin tarpeen vahvistaa kriteerit, joiden täyttyessä tauti voidaan ottaa mukaan unionin seurantaohjelmaan.

(19)

Komission päätöksessä 2010/367/EU (3) säädetään siipikarjassa ja luonnonvaraisissa linnuissa esiintyvän lintuinfluenssan valvontaohjelmia koskevista vähimmäisvaatimuksista ja sen liitteissä vahvistetaan tekniset suuntaviivat. Tämän asetuksen liitteessä on tarkoitus antaa vastaavanlaiset tekniset suuntaviivat. Tämä asetus ei kuitenkaan ole yhtä yksityiskohtainen, sillä halutaan varmistaa, että lintuinfluenssan seurantaa voidaan mukauttaa muuttuviin tilanteisiin. Tästä syystä unionin seurantaohjelmia koskevat tekniset vaatimukset lintuinfluenssan osalta keskittyvät yksinomaan tavoitteisiin, soveltamisalaan ja menetelmiin sovellettaviin periaatteisiin.

(20)

Eläinterveyssäännöstössä vahvistetaan säännöt luokan B ja C tautien pakollisten ja valinnaisten hävittämisohjelmien soveltamiselle jäsenvaltioissa. Näillä taudeilla tai tautiryhmillä on omat erityispiirteensä. Niiden hävittämisen olisi perustuttava kyseisen taudin osalta laadittuun taudintorjuntastrategiaan. Sen olisi sisällettävä ainakin i) lopullisen tavoitteen eli taudista vapaan aseman saavuttamisen kannalta tarpeellinen seuranta, ii) soveltamisaika, iii) hävittämisohjelman kohteena olevan eläinpopulaation määrittely, iv) alue, jolla hävittämisohjelmaa sovelletaan, ja v) erityiset taudinehkäisy- ja taudintorjuntatoimenpiteet, joita tautiin sovelletaan hävittämisvaiheen aikana.

(21)

Jos hävittämisohjelman täytäntöönpanoalueella on jäsenvaltion ulkoraja, toimivaltaisen viranomaisen olisi pyrittävä torjumaan riski taudin kulkeutumisesta jäsenvaltioon sen rajojen ulkopuolelta.

(22)

Hävittämisohjelman tarkoitus on, että sen piiriin kuuluva alue saavuttaa taudista vapaan aseman. Maaeläinten ollessa kyseessä ohjelma kattaisi ihanteellisessa tapauksessa koko sen jäsenvaltion alueen, jossa tautia esiintyy. Jos tämä ei ole mahdollista, olisi määriteltävä, minkä laajuinen alueen on vähintään oltava. Alueen vähimmäispinta-alan määrittelyssä olisi otettava huomioon aiemmista hävittämisohjelmista saatu kokemus. Lisäksi aluetta olisi voitava mukauttaa taudin erityispiirteiden perusteella.

(23)

Toimivaltaisen viranomaisen olisi asetettava ohjelmalle laadulliset tai määrälliset tavoitteet. Lopullisten tavoitteiden olisi perustuttava taudista vapaan aseman myöntämistä koskeviin kriteereihin, kun taas välitavoitteisiin voi kuulua myös muita toimia tai vaiheita, jotka ovat taudista vapaan aseman saavuttamisen kannalta tärkeitä ja jotka ilmentävät ohjelman etenemistä.

(24)

Toimivaltaisen viranomaisen olisi määritettävä hävittämisohjelmille soveltamisaika. Luokan C tautien valinnaisten hävittämisohjelmien osalta säädetään soveltamisen enimmäisajasta, jotta estetään suhteettomat ja pitkäaikaiset häiriöt unionin sisäisissä siirroissa. Toimivaltainen viranomainen voi kuitenkin käynnistää hävittämisohjelman ennen kuin komissio on hyväksynyt sen, mutta se ei saisi panna tuossa vaiheessa täytäntöön unionin sisäisiä siirtoja koskevia rajoituksia. Jäsenvaltioille olisi lisäksi annettava mahdollisuus pyytää komissiota jatkamaan soveltamisaikaa perustelluista syistä.

(25)

Tiettyjen tautien hävittämisstrategia saattaa perustua taudista vapaan aseman myöntämiseen pitopaikkatasolla. Kyseisiin tauteihin liittyvät tautikohtaiset toimenpiteet olisi ryhmiteltävä ja ilmoitettava, mitkä ovat toimijoille ja toimivaltaisille viranomaisille aiheutuvat velvoitteet.

(26)

Taudin hävittämisohjelman kohteena oleva eläinpopulaatio olisi määritettävä tautikohtaisesti. Myös toimivaltaisen viranomaisen mahdollisuudesta ottaa tiettyjä täydentäviä eläinpopulaatioita mukaan ohjelmaan olisi säädettävä tautikohtaisesti.

(27)

Toimijalla on ensisijainen vastuu siitä, että pitopaikka saavuttaa ja säilyttää taudista vapaan aseman, sillä toimija on taudista vapaaseen asemaan liittyvien etuuksien ensisijainen saaja. Toimijan olisikin noudatettava tiettyjä velvoitteita saadakseen ja säilyttääkseen taudista vapaan aseman.

(28)

Kun toimija täyttää taudista vapaan aseman saavuttamiseksi edellytetyt yleiset ja tautikohtaiset kriteerit, on toimivaltaisen viranomaisen tehtävänä myöntää taudista vapaa asema. Vastaavasti, kun nämä tietyt kriteerit eivät enää täyty, on toimivaltaisen viranomaisen tehtävänä peruuttaa asema väliaikaisesti tai kokonaan.

(29)

Toimijoiden ja toimivaltaisten viranomaisten velvollisuudet hävittämisohjelmien yhteydessä olisi lisäksi tarvittaessa määriteltävä yksityiskohtaisesti siten, että eri tautiprofiilit otetaan huomioon. Tautikohtaiset vaatimukset ovat luonteeltaan teknisiä, ja ne vahvistetaan erikseen kunkin taudin osalta tämän asetuksen liitteissä.

(30)

Komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2018/1882 (4) Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnat ja Mycobacterium tuberculosis complex -tartunta luetteloidaan taudeiksi, joiden osalta hävittämisohjelma on pakollinen, ja nautojen tarttuva leukoosi, Aujeszkyn tautiviruksen aiheuttama tartunta, naudan tarttuva rinotrakeiitti / tarttuva pustulaarinen vulvovaginiitti ja naudan virusripuli taudeiksi, joiden osalta hävittämisohjelma on valinnainen. Näiden tautien hävittämisohjelmien olisi perustuttava taudista vapaan aseman myöntämiseen pitopaikoille.

(31)

Taudista vapaan aseman myöntämiseen pitopaikkatasolla perustuvien hävittämisohjelmien olisi katettava kaikki pitopaikat, joissa pidetään kohteena olevan eläinpopulaation eläimiä. Toimivaltaisen viranomaisen olisi kuitenkin voitava jättää tietyntyyppiset pitopaikat ja teurastamot hävittämisohjelman ulkopuolelle, kunhan toteutetaan asianmukaisia riskinvähentämistoimenpiteitä.

(32)

Kun kyseessä on hävittämisohjelma, joka perustuu taudista vapaan aseman myöntämiseen pitopaikkatasolla, toimivaltaisen viranomaisen olisi voitava määrittää eri epidemiologisille yksiköille eri terveystilanne.

(33)

Maaeläinten tapauksessa vaatimukset taudista vapaan aseman osoittamiseksi pitopaikkatasolla perustuvat siihen, että tartuntoja ei esiinny, mikä varmistetaan testauksella ja seurannalla, eläinten sekä sukusolujen ja alkioiden pitopaikkaan tuomista koskevilla edellytyksillä ja tarvittaessa rokottamista koskevilla rajoituksilla. Kun taudista vapaan aseman säilyttämisen edellytykset eivät enää täyty, kyseisen aseman peruuttamiseen väliaikaisesti tai kokonaan sekä sen palauttamiseen sovelletaan erityisiä vaatimuksia. Yksityiskohtaiset tautikohtaiset vaatimukset ja taudista vapaan aseman myöntämistä ja säilyttämistä varten käytettävien diagnoosimenetelmien luettelo ovat luonteeltaan hyvin teknisiä. Tästä syystä ne vahvistetaan liitteissä.

(34)

Edellytykset, jotka koskevat taudista vapaan aseman myöntämistä, säilyttämistä sekä peruuttamista väliaikaisesti tai kokonaan pitopaikkatasolla, vahvistetaan seuraavissa ennen tämän asetuksen soveltamispäivää voimassa olleissa unionin säädöksissä: nautojen luomistaudin ja nautatuberkuloosin osalta neuvoston direktiivi 64/432/ETY (5) ja lampaiden ja vuohien luomistaudin osalta neuvoston direktiivi 91/68/ETY (6). Eläinterveyssäännöstö kumosi kyseiset säännökset. Komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2018/1629 (7) luomistautiin ja nautatuberkuloosiin liittyvät eri taudinaiheuttajat yhdenmukaistetaan Maailman eläintautijärjestön (8) (OIE) julkaiseman maaeläinten terveyttä koskevan säännöstön, jäljempänä ’maaeläinsäännöstö’, kanssa. Niihin viitataan nyt Brucella abortus-, Brucella melitensis- ja Brucella suis -tartuntana sekä Mycobacterium tuberculosis complex -tartuntana. Näin ollen on asianmukaista tarkistaa teknisiä vaatimuksia, jotka liittyvät näiden tautien tilanteeseen, jotta ne saadaan vastaamaan maaeläinsäännöstöä ottaen samalla huomioon näiden tautien aiemmista hävittämisohjelmista saadut kokemukset.

(35)

Kun kyseessä on maaeläimiin sovellettava taudin hävittämisohjelma, joka perustuu taudista vapaan aseman myöntämiseen pitopaikkatasolla, toimivaltaisen viranomaisen olisi tautiepäilyn tai -vahvistuksen yhteydessä pantava täytäntöön toimenpiteet taudin leviämisen estämiseksi. Nämä toimenpiteet olisi toteutettava ensisijaisesti siinä pitopaikassa, jossa epäiltyä tapausta pidetään, mutta toimivaltaisen viranomaisen olisi voitava laajentaa toimenpiteet koskemaan myös muita eläimiä tai pitopaikkoja, jos on olemassa riski taudin leviämisestä.

(36)

Kun taudintorjuntatoimenpiteitä toteutetaan epäillyn tai vahvistetun tapauksen takia, toimivaltaisen viranomaisen olisi kiellettävä eläinten siirto tietyissä tapauksissa. Eläinten hyvinvoinnin huomioon ottamiseksi ja taudintorjuntatoimenpiteiden kestävyyden edistämiseksi toimivaltaisen viranomaisen olisi kuitenkin voitava myös sallia tiettyjen eläinten siirto pois pitopaikasta, jossa epäiltyä tai vahvistettua tapausta pidetään.

(37)

Kun tautitapaus on vahvistettu, vähintään kaikki vahvistetuiksi tapauksiksi tunnustetut eläimet olisi poistettava. Kun nämä eläimet tapetaan, toimivaltaisen viranomaisen olisi voitava päättää, teurastetaanko ne, jolloin niiden liha päästetään elintarvikeketjuun, vai lopetetaanko ne, jolloin lihaa ei päästetä elintarvikeketjuun.

(38)

Kun kyseessä ovat tietyt taudit, jotka voivat levitä tartunnan saaneiden eläinperäisten tuotteiden tai fomiittien kautta tai jotka voivat vaikuttaa kansanterveyteen, toimivaltaisen viranomaisen olisi toteutettava tartunnan saaneissa pitopaikoissa toimenpiteitä, joilla estetään kyseisten tautien leviäminen tuotteiden tai fomiittien kautta. Tämän vuoksi tässä asetuksessa olisi säädettävä toimenpiteistä, joilla näitä riskejä vähennetään.

(39)

Kun kyseessä ovat maaeläimet ja pitopaikkatasolla on saavutettu taudista vapaa asema, seurantatoimia olisi ohjelman tehostamiseksi voitava keventää asteittain sen jälkeen, kun pitopaikka on pysynyt taudista vapaana tietyn ajan.

(40)

Nautojen tarttuvaan leukoosiin, jäljempänä ’EBL’, sovellettiin ennen tämän asetuksen soveltamispäivää voimassa olleiden unionin sääntöjen nojalla pakollista hävittämistä. Nyt tämä tauti luokitellaan täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/1882 mukaisesti valinnaisen hävittämisen piiriin kuuluvaksi.

(41)

Ennen tämän asetuksen soveltamispäivää voimassa olleet unionin säännöt sisältävät vakiintuneet ja tehokkaat periaatteet ja kriteerit, jotka koskevat virallisesti EBL:stä vapaan aseman tunnustamista, säilyttämistä, peruuttamista ja palauttamista. Monet jäsenvaltiot sovelsivat onnistuneesti näitä sääntöjä EBL:n aiempien hävittämisohjelmien toteuttamisen yhteydessä. Näitä sääntöjä on verrattu maaeläinsäännöstöön, ja ne on sisällytetty tähän asetukseen.

(42)

Jäsenvaltioiden ja vyöhykkeiden, joissa EBL:ää ei ole esiintynyt useisiin vuosiin ja jotka ovat siten saavuttaneet EBL:stä vapaan ja vakaan eläinterveystilanteen, olisi myös jatkossa osoitettava tartuntojen puuttuminen. Riskiperusteinen seuranta on asianmukainen tapa varmistaa, että tauti havaitaan varhaisessa vaiheessa, jos sitä alkaa jälleen esiintyä, ja sen avulla lujitetaan EBL:stä vapaata asemaa. Jäsenvaltioiden olisikin otettava soveltuva seurantajärjestelmä käyttöön tämän asetuksen soveltamispäivästä alkaen.

(43)

Ennen tämän asetuksen soveltamispäivää voimassa olleisiin unionin sääntöihin sisältyy Aujeszkyn tautiviruksen aiheuttamia tartuntoja, jäljempänä ’ADV’, koskevia lisätakeita unionin sisäisessä sikojen kaupassa. Jotkin jäsenvaltiot ovat soveltaneet kyseisiä sääntöjä hyvällä menestyksellä ja hävittäneet ADV-tartunnat alueellaan pidettävästä sikapopulaatiosta. Tässä asetuksessa vahvistettavassa ADV-tartuntojen hävittämisstrategiassa otetaan huomioon maaeläinsäännöstö ja ADV-tartuntojen hävittämisessä toimiviksi osoittautuneet kriteerit.

(44)

Tässä asetuksessa vahvistettavat naudan tarttuvaa rinotrakeiittia / tarttuvaa pustulaarista vulvovaginiittia (IBR/IPV) koskevat säännöt perustuvat komission päätökseen 2004/558/EY (9), jossa säädetään lisätakeista yhteisön sisäisessä nautaeläinten kaupassa. Niihin sisältyy esimerkiksi vaatimuksia, jotka koskevat naudan 1-tyypin herpesvirusinfektiosta (BoHV-1) vapaan aseman saavuttamista, säilyttämistä ja palauttamista pitopaikkatasolla. Sääntöjen kehittämisessä on otettu huomioon maaeläinsäännöstön standardit ja EFSAn tieteellinen lausunto (10).

(45)

Ennen tämän asetuksen soveltamispäivää voimassa olleisiin unionin sääntöihin ei sisälly naudan virusripulia, jäljempänä ’BVD’, koskevia säännöksiä, sukusolujen ja alkioiden kauppaa koskevia säännöksiä lukuun ottamatta. Täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2018/1882 BVD luetteloidaan luokan C taudiksi, joka kuuluu valinnaisen hävittämisen piiriin. Siksi tässä asetuksessa vahvistetaan säännöksiä, jotka koskevat BVD:n hävittämisohjelmia ja BVD:stä vapaan aseman myöntämistä ja säilyttämistä.

(46)

Maaeläinsäännöstö ei sisällä BVD:tä käsittelevää lukua eikä kriteerejä, jotka koskisivat BVD:stä vapaata asemaa tai eläinten siirtoja tältä osin. OIE:n julkaisemassa maaeläinten diagnostisia testejä ja rokotteita käsittelevässä käsikirjassa on kuitenkin BVD:tä käsittelevä luku. Nämä diagnostiset standardit on otettu huomioon tämän asetuksen BVD:tä koskevissa säännöksissä.

(47)

Täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2018/1882 raivotautiviruksen aiheuttama tartunta luetteloidaan luokan B taudiksi. Siksi tässä asetuksessa on säännöksiä, jotka koskevat pakollisia hävittämisohjelmia ja taudista vapaan aseman myöntämistä ja säilyttämistä raivotautiviruksen aiheuttaman tartunnan ollessa kyseessä.

(48)

Luonnonvaraiset ketut ovat EU:ssa raivotautiviruksen ensisijaisia kantajia. Siksi hävittämisohjelmien toimenpiteissä on asianmukaista keskittyä ensisijaisesti luonnonvaraisten kettujen populaatioon. Kaikki muutkin nisäkäslajit ovat kuitenkin tartunnoille alttiita, ja täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2018/1882 luetteloidaan tämän taudin osalta monia muitakin eläinlajeja. Toimivaltaisten viranomaisten olisi otettava muita eläinpopulaatioita mukaan hävittämisohjelmiin, jos ihmisten tai eläinten terveys on vaarassa.

(49)

Raivotautiviruksen aiheuttamien tartuntojen hävittämisohjelmien taudintorjuntastrategia perustuu pääasiallisesti kohteena olevan eläinpopulaation rokottamiseen ja sitä tukeviin muihin tärkeisiin toimiin, kuten seurantaan, taudintorjuntatoimenpiteiden toteuttamiseen, lemmikkieläinten siirtojen valvontaan ja rokotusten tehokkuuden seurantaan. Rokotussäännökset ovat luonteeltaan hyvin teknisiä, joten ne vahvistetaan liitteessä.

(50)

Täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2018/1882 sinikieliviruksen aiheuttama tartunta (serotyypit 1–24) luetteloidaan luokan C taudiksi, jonka osalta hävittämisohjelma on valinnainen. Tämä merkitsee muutosta taudin torjuntapolitiikkaan, sillä ennen tätä asetusta sovellettavassa neuvoston direktiivissä 2000/75/ETY (11) säädettiin sen välittömästä hävittämisestä. Tässä asetuksessa vahvistetaan uusia säännöksiä, joissa otetaan huomioon taudin uusi asema.

(51)

Sinikieliviruksen aiheuttamien tartuntojen hävittämisohjelmien taudintorjuntastrategia perustuu pääasiallisesti kohteena olevan eläinpopulaation rokottamiseen ja sitä tukeviin muihin toimiin, kuten seurantaan, taudintorjuntatoimenpiteiden toteuttamiseen, eläinten ja niiden sukusolujen ja alkioiden siirtojen valvontaan sekä tartunnanlevittäjille altistumisen minimoimiseen.

(52)

Lausunnossaan (12), joka käsittelee torjuntaa ja seurantaa sekä eläinten siirtoja sinikieliviruksen aiheuttamien tartuntojen tapauksessa, EFSA osoittaa, että hävittämisen onnistumiseksi rokotuskattavuuden olisi oltava vähintään 95 prosenttia taudille alttiista nauta- ja lammaseläimistä vähintään viiden vuoden ajan. Näin ollen on odotettavissa, että sinikieliviruksen aiheuttamien tartuntojen hävittämisohjelmiin kuuluu rokotuskampanja, mutta tässä asetuksessa olisi jätettävä joustonvaraa kunkin tapauksen erityispiirteiden huomioon ottamiseksi.

(53)

Sellaiset jäsenvaltiot tai niiden vyöhykkeet, jotka ovat vapaita sinikieliviruksen aiheuttamista tartunnoista tai mukana niiden hävittämisohjelmassa, olisi suojattava niin, ettei mikään sinikieliviruksen serotyypeistä pääse kulkeutumaan niiden alueelle pidettävien eläinten tai sukusolujen ja alkioiden siirtojen yhteydessä. Tämän vuoksi hävittämisohjelmia koskevissa säännöksissä olisi vahvistettava vaatimukset, jotka koskevat pidettävien eläinten tai sukusolujen ja alkioiden tuomista sellaisiin jäsenvaltioihin tai niiden vyöhykkeille, jotka ovat vapaita sinikieliviruksen aiheuttamista tartunnoista tai mukana niiden hävittämisohjelmassa. Tämä olisi otettava huomioon myös taudista vapaan aseman säilyttämisen kriteereissä. Samoja periaatteita olisi sovellettava eläinten siirtoihin sellaisten jäsenvaltioiden tai niiden vyöhykkeiden kautta, jotka ovat vapaita sinikieliviruksen aiheuttamista tartunnoista tai mukana niiden hävittämisohjelmassa.

(54)

Paikalliset tilanteet voivat jatkossakin olla hyvin erilaisia, joten toimivaltaisen viranomaisen olisi lisäksi voitava sallia eläinten sekä sukusolujen ja alkioiden tuominen tapauskohtaisten vaatimusten täyttymisen perusteella edellyttäen, ettei niiden tuonti vaaranna terveystilannetta määräpaikassa. Näin ollen tässä asetuksessa on asianmukaista säätää vaatimuksista ja edellytyksistä, jotka mahdollistavat tuonnin sallimisen. Näiden vaatimusten olisi perustuttava eläinten sekä sukusolujen ja alkioiden tilanteeseen ja oltava riippumattomia alkuperäjäsenvaltiosta tai -vyöhykkeestä.

(55)

Luokan B tai C vesieläintautien hävittämisohjelmissa olisi otettava huomioon seurantavaatimukset, joita edellytetään taudista vapaan aseman saavuttamiseksi ja säilyttämiseksi, ohjelmaan otettavan alueen ja eläinpopulaation tiedot sekä ohjelman välitavoitteet ja lopulliset tavoitteet. Hävittämisohjelman olisi sisällettävä torjuntatoimet, jotka on toteutettava tartunnan saaneissa vesieläinten pitopaikoissa.

(56)

Vesieläintautien hävittämisohjelmilla tulisi olla välitavoitteet ja lopulliset tavoitteet, joiden avulla arvioidaan edistymistä taudista vapaan aseman saavuttamisessa. Tarvittaessa näissä tavoitteissa olisi otettava huomioon riski, jonka luonnonvaraiset eläimet aiheuttavat hävittämisohjelman onnistumiselle. Varsinkin kaikki mahdollisuudet poiketa ehdotetusta kuuden vuoden soveltamisajasta olisi otettava huomioon suunniteltaessa ohjelman välitavoitteita ja lopullisia tavoitteita.

(57)

Vesieläinten ollessa kyseessä hävittämisohjelmaan otettava populaatio koostuu täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2018/1882 luetteloiduista lajeista. Toimivaltaisella viranomaisella olisi kuitenkin oltava mahdollisuus jättää täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2018/1882 tartunnanlevittäjiksi luetellut lajit ohjelman ulkopuolelle, jos se on suorittanut riskinarvioinnin ja todennut kyseisisistä eläimistä aiheutuvan riskin vähäiseksi.

(58)

Toimivaltaisella viranomaisella olisi oltava mahdollisuus ottaa mukaan täydentäviä vesieläinpopulaatioita, jos kyseisistä eläimistä aiheutuu merkittävä riski terveystilanteelle. Lisäksi sen olisi voitava jättää tietyt pitopaikat, joista aiheutuva riski on pieni, hävittämisohjelman ulkopuolelle, jos tämä ei vaaranna ohjelman onnistumista.

(59)

Kun jäsenvaltio on päättänyt osallistua luokan C taudin hävittämisohjelmaan, toimijoiden on noudatettava edellytyksiä, jotka koskevat luetteloituihin lajeihin kuuluvien eläinten tuontia, ilmoitettava luetteloitujen tautien epäillyistä tapauksista, noudatettava taudintorjuntatoimia, kun tautia epäillään tai se vahvistetaan, ja toteutettava muut toimivaltaisen viranomaisen mahdollisesti edellyttämät toimenpiteet, esimerkiksi rokottaminen.

(60)

Kun taudista vapaassa tai hävittämisohjelman piiriin kuuluvassa jäsenvaltiossa, vyöhykkeellä tai lokerossa epäillään luetteloidun vesieläintaudin esiintymistä tai se vahvistetaan, toimivaltaisen viranomaisen olisi toteutettava tarvittavat toimenpiteet taudin torjumiseksi. Tässä asetuksessa olisikin vahvistettava toimenpiteitä koskevat säännöt. Niihin on sisällytettävä rajoitusvyöhykkeen perustaminen, kun luetteloitu tauti on vahvistettu hävittämisohjelmaan osallistuvassa pitopaikassa tai taudista vapaaksi vahvistetussa pitopaikassa, sekä vähimmäisvaatimukset, joita sovelletaan rajoitusvyöhykkeiden maantieteellisten rajojen määrittämiseen, ja näiden rajojen määrittämiseen vaikuttavat tekijät.

(61)

Kun luetteloitu vesieläintauti on vahvistettu sellaisessa jäsenvaltiossa, vyöhykkeellä tai lokerossa, joka on taudista vapaa tai mukana hävittämisohjelmassa, toimivaltainen viranomainen suorittaa tartunnan saaneissa pitopaikoissa ja muissa rajoitusvyöhykkeellä sijaitsevissa pitopaikoissa perusteelliset tarkastukset. Tässä asetuksessa säädetään, minkälaisia nämä tarkastukset ovat ja miten joustavasti toimivaltainen viranomainen suhtautuu siirtoihin. Joustonvaraa on ainoastaan tilanteissa, joissa määränpäänä olevassa pitopaikassa tai sinne kuljetettavina olevien vesieläinten terveystilanne ei ole vaarassa.

(62)

Kun pitopaikassa on puhjennut vesieläintauti ja kyseinen pitopaikka joko jatkaa hävittämisohjelmaa tai käynnistää hävittämisohjelman, vesieläimet, jotka ovat kuolleita tai kuolemaisillaan tai joissa esiintyy kliinisiä merkkejä, on tärkeää poistaa pitopaikasta toimivaltaisen viranomaisen määräämässä ajassa ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1069/2009 (13) mukaisesti. Näin taudintorjunnassa voidaan onnistua.

(63)

Eläinterveyssäännöstön nojalla komission on kehitettävä yksityiskohtaiset säännöt, jotka koskevat taudista vapaan aseman myöntämistä jäsenvaltioille, vyöhykkeille ja lokeroille. Näiden sääntöjen olisi sisällettävä tautikohtaiset kriteerit, joilla osoitetaan, että kohteena oleva eläinpopulaatio on taudista vapaa, ja yleiset kriteerit, joiden avulla kohteena olevan eläinpopulaation terveystilannetta valvotaan tehokkaasti.

(64)

Yleiset kriteerit kattavat alueellisen soveltamisalan, seurannan, bioturvaamisen, taudintorjuntatoimenpiteet sekä pitopaikkojen rekisteröintiä ja hyväksymistä, eläinten jäljitettävyyttä ja siirtoihin sovellettavia vaatimuksia koskevien eläinterveyssäännöstössä vahvistettujen toimintasääntöjen johdonmukaisen täytäntöönpanon.

(65)

Tässä asetuksessa vahvistetaan tautikohtaiset kriteerit, jotka perustuvat luetteloitujen lajien puuttumiseen taikka taudinaiheuttajan tai tartunnanlevittäjän kyvyttömyyteen selvitä hengissä. Nämä kriteerit olisi laadittava sillä tavalla joustaviksi, että toimivaltainen viranomainen voi oikeuttaa taudista vapaan aseman saavuttamisen tapauskohtaisesti. Näin ollen tässä asetuksessa vahvistetaan yleiset vaatimukset, joiden perusteella jäsenvaltio voi pyytää taudista vapaan aseman myöntämistä koko alueelleen tai sen vyöhykkeelle tai vesiviljelyeläinten tapauksessa lokerolle.

(66)

Tässä asetuksessa vahvistetaan hävittämisohjelman tulosten ja aiempien tietojen ja seurantatietojen pohjalta tautikohtaiset kriteerit. Kyseiset kriteerit perustuvat myös seurannan tuloksiin, taudin kulkeutumisen estämiseksi toteutettaviin toimenpiteisiin ja rokotteiden käyttöä koskeviin edellytyksiin.

(67)

Teknisen luonteensa vuoksi nämä kriteerit vahvistetaan liitteissä ja ryhmitellään taudin mukaan ja yhdessä taudista vapaan aseman säilyttämistä koskevien kriteerien kanssa.

(68)

Tässä asetuksessa on asianmukaista vahvistaa taudista vapaan aseman myöntämistä ja säilyttämistä koskevat nykyaikaistetut vaatimukset, joissa otetaan huomioon ennen tämän asetuksen soveltamispäivää voimassa olleet unionin säännöt, maaeläinsäännöstö, OIE:n vesieläinsäännöstö ja silloin, kun asiaa koskevia säännöksiä ei ennestään ole, paras saatavilla oleva tieteellinen näyttö.

(69)

Täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2018/1882 Varroa spp. -punkin esiintyminen luetteloidaan luokan C taudiksi, joka kuuluu valinnaisen hävittämisen piiriin. Tässä asetuksessa vahvistetaan Varroa spp. -punkin esiintymisestä vapaan aseman saavuttamista ja säilyttämistä koskevat säännökset.

(70)

Täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2018/1882 Newcastlen tautiviruksen aiheuttama tartunta luetteloidaan luokan A taudiksi, jonka osalta on toteutettava välittömästi hävittämistoimenpiteitä. Tämän vuoksi tässä asetuksessa ei ole säännöksiä, jotka koskisivat Newcastlen tautiviruksen aiheuttamien tartuntojen hävittämisohjelmia. Toimivaltaisen viranomaisen olisi kuitenkin voitava myöntää Newcastlen tautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta vapaa asema ilman rokotuksia aiempien tietojen ja seurantatietojen perusteella.

(71)

Vesieläinten tapauksessa lokeroita on kahdenlaisia. Ympäröivien vesien terveystilanteesta riippumattomat lokerot toimivat tiukasti määritellyissä olosuhteissa, joiden avulla varmistetaan, ettei ympäröivien vesien terveystilanne vaikuta lokeroiden toimintaan. Ympäröivien vesien terveystilanteesta riippuvaisiin lokeroihin ympäröivien vesien terveystilanne puolestaan vaikuttaa, ja niiden toimintaolosuhteet ovat joustavammat. Ympäröivien vesien terveystilanteesta riippuvainen lokero voidaan kuitenkin perustaa vasta sen jälkeen, kun toimivaltainen viranomainen on arvioinut useita epidemiologisia tekijöitä ja toteuttanut tarvittavat riskinvähentämistoimenpiteet, joilla estetään taudin kulkeutuminen lokeroon.

(72)

Vesieläinten osalta ja ottaen huomioon, että ympäröivistä vesistä riippumattomiin yksittäisiin pitopaikkoihin liittyy vähemmän riskejä, tässä asetuksessa säädetään erityisistä säännöksistä, jotka koskevat ympäröivien vesien terveystilanteesta riippumattomia lokeroita, jotka aloittavat vesiviljelytoiminnan ensimmäistä kertaa tai uudelleen tuotantotauon jälkeen. Niiden tapauksessa taudista vapaa asema olisi vahvistettava välittömästi, kunhan tietyt edellytykset täyttyvät. Lisäksi vahvistetaan säännöksiä, jotka koskevat ympäröivien vesien terveystilanteesta riippumattomia lokeroita, joissa tauti on puhjennut. Sen varmistamiseksi, että taudinpurkaus on hoidettu onnistuneesti eläinten poistamisen jälkeen tehdyllä puhdistuksella, desinfioinnilla ja tyhjillään pitämisellä, otanta lokeroon tuoduista uusista eläimistä olisi testattava ennen kuin taudista vapaa asema voidaan vahvistaa.

(73)

Kun taudista vapaan aseman säilyttämisen edellytykset eivät enää täyty tautiepäilyn tai -vahvistuksen takia, toimivaltaisen viranomaisen olisi toteutettava taudintorjuntatoimenpiteitä. Näitä toimenpiteitä olisi toteutettava taudintorjunnan eri vaiheissa alkaen siitä, kun taudinpurkausta epäillään, ja aina siihen asti, kun tilanne on ratkaistu ja taudista vapaa asema palautettu.

(74)

Jos toimivaltainen viranomainen havaitsee, että jäsenvaltion, vyöhykkeen tai lokeron taudista vapaan aseman säilyttämisen edellytyksiä on rikottu, olisi toteutettava toimenpiteitä tilanteen korjaamiseksi. Toimivaltaisella viranomaisella olisi oltava mahdollisuus peruuttaa taudista vapaa asema väliaikaisesti silloin, kun tilanne on vielä korjattavissa ilman, että komission tarvitsee peruuttaa taudista vapaata asemaa kokonaan.

(75)

Kun jäsenvaltio haluaa saada luetteloidusta vesieläintaudista vapaan aseman koko alueelleen tai sellaiselle vyöhykkeelle, joka kattaa yli 75 prosenttia sen alueesta tai joka ulottuu toisen jäsenvaltion tai kolmannen maan alueelle, sen on haettava komissiolta sille hyväksyntää. Kaikissa muissa tapauksissa sovelletaan omaan ilmoitukseen perustuvaa järjestelmää.

(76)

Kun vesieläintaudeista vapaa asema perustuu omaan ilmoitukseen eikä kyseisen vyöhykkeen tai lokeron taudista vapaa asema edellytä komission hyväksyntää, toimitaan tavalla, jonka tarkoitus on tehdä menettelystä avoimempi sekä helpottaa ja mahdollisesti myös nopeuttaa taudista vapaan aseman vahvistamista jäsenvaltion kannalta. Koko menettely hoidetaan sähköisesti, ellei jokin toinen jäsenvaltio tai komissio esitä huolenaiheita, joita ei pystytä ratkaisemaan riittävän hyvin. Jos joitakin huolenaiheita ei pystytä ratkaisemaan riittävän hyvin, ilmoitus siirretään pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean tarkasteltavaksi.

(77)

Tässä asetuksessa vahvistetaan säännöksiä, jotka koskevat jäsenvaltion tai sen vyöhykkeiden taudista vapaan aseman hyväksymistä. Niiden sisältö saattaa erota säännöistä, jotka ovat olleet voimassa ennen tämän asetuksen soveltamispäivää. Asianmukaisia siirtymäsäännöksiä tarvitaan sen varmistamiseksi, että siirtyminen taudista vapaan aseman hyväksymistä koskevasta nykyisestä järjestelmästä uusiin vaatimuksiin on sujuva.

(78)

Jotta seurantaa, hävittämisohjelmia ja taudista vapaata asemaa koskevaa unionin lainsäädäntöä sovellettaisiin yhdenmukaisesti ja jotta se olisi selkeää ja avointa, tällä asetuksella olisi kumottava komission päätös 2000/428/EY (14), komission päätös 2002/106/EY (15), komission päätös 2003/422/EY (16), komission päätös 2006/437/EY (17), komission asetus (EY) N:o 1266/2007 (18), komission päätös 2008/896/EY (19) ja komission täytäntöönpanopäätös (EU) 2015/1554 (20).

(79)

Eläinterveyssäännöstöä sovelletaan 21 päivästä huhtikuuta 2021 alkaen. Tämän vuoksi myös tässä asetuksessa vahvistettuja sääntöjä olisi sovellettava mainitusta päivästä,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

I OSA

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Kohde ja soveltamisala

1.   Tällä asetuksella täydennetään asetuksessa (EU) 2016/429 säädettyjä maaeläinten, vesieläinten ja muiden eläinten tiettyjen luetteloitujen ja uusien tautien seurantaa, hävittämisohjelmia ja taudista vapaata asemaa koskevia sääntöjä.

2.   Tämän asetuksen II osan 1 luvussa vahvistetaan asetuksen (EU) 2016/429 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tautien ja kyseisen asetuksen 6 artiklan 2 kohdassa määriteltyjen uusien tautien seurantaa koskevat säännöt seuraavien seikkojen osalta:

a)

seurannan suunnittelu, mukaan lukien kohteena oleva eläinpopulaatio ja diagnoosimenetelmät;

b)

tautivahvistus ja tapausmäärittely;

c)

unionin seurantaohjelmat.

3.   Tämän asetuksen II osan 2 luvussa vahvistetaan asetuksen (EU) 2016/429 9 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitettuja maaeläintautien hävittämisohjelmia koskevat säännöt seuraavien seikkojen osalta:

a)

taudintorjuntastrategia, alue, eläinpopulaatiot, tavoitteet ja soveltamisaika;

b)

toimijoiden ja toimivaltaisten viranomaisten velvollisuudet;

c)

taudintorjuntatoimenpiteet tautiepäilyn ja -vahvistuksen yhteydessä.

4.   Tämän asetuksen II osan 3 luvussa vahvistetaan asetuksen (EU) 2016/429 9 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitettuja vesieläintautien hävittämisohjelmia koskevat säännöt seuraavien seikkojen osalta:

a)

taudintorjuntastrategia, alue, eläinpopulaatiot, tavoitteet ja soveltamisaika;

b)

toimijoiden ja toimivaltaisten viranomaisten velvollisuudet;

c)

taudintorjuntatoimenpiteet tautiepäilyn ja -vahvistuksen yhteydessä.

5.   Tämän asetuksen II osan 4 luvussa vahvistetaan asetuksen (EU) 2016/429 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista tietyistä maaeläintaudeista ja vesieläintaudeista vapaata asemaa koskevat säännöt seuraavien seikkojen osalta:

a)

kriteerit jäsenvaltioiden tai vyöhykkeiden taudista vapaan aseman hyväksymiselle;

b)

kriteerit lokeroiden, joissa pidetään vesiviljelyeläimiä, taudista vapaan aseman hyväksymiselle;

c)

kriteerit taudista vapaan aseman säilyttämiselle;

d)

taudista vapaan aseman väliaikainen peruuttaminen, peruuttaminen kokonaan ja palauttaminen.

6.   Tämän asetuksen III osassa vahvistetaan siirtymä- ja loppusäännökset seuraavien seikkojen osalta:

a)

taudista vapaan aseman hyväksyminen niiden jäsenvaltioiden, vyöhykkeiden ja lokeroiden osalta, joilla on ennen tämän asetuksen soveltamispäivää voimassa olleen lainsäädännön mukaisesti tunnustettu olevan taudista vapaa asema;

b)

hävittämisohjelmien hyväksyminen niiden jäsenvaltioiden, vyöhykkeiden ja lokeroiden osalta, joilla on ennen tämän asetuksen soveltamispäivää voimassa olleen lainsäädännön mukaisesti hyväksytty hävittämis- tai seurantaohjelma.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan

1)

’luokan E taudilla’ asetuksen (EU) 2016/429 9 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettua luetteloitua tautia, joka edellyttää seurantaa unionissa;

2)

’kohteena olevalla eläinpopulaatiolla’ sitä luetteloidun lajin eläinpopulaatiota, joka on määritelty lajin ja soveltuvissa tapauksissa luokan perusteella seurantatoimien tai hävittämisohjelmien kohteeksi tai tietystä taudista vapaaksi;

3)

’täydentävällä eläinpopulaatiolla’ sellaista luetteloituihin lajeihin kuuluvaa pidettävien tai luonnonvaraisten eläinten populaatiota, johon kohdistetaan valinnaisia taudinehkäisy-, seuranta- ja taudintorjuntatoimenpiteitä, joita tarvitaan kohteena olevan eläinpopulaation taudista vapaan aseman saavuttamiseksi tai säilyttämiseksi;

4)

’luokan A taudilla’ asetuksen (EU) 2016/429 9 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua luetteloitua tautia, jota ei tavanomaisesti esiinny unionissa ja jonka osalta on toteutettava välittömästi hävittämistoimenpiteitä heti, kun se havaitaan;

5)

’luokan B taudilla’ asetuksen (EU) 2016/429 9 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua luetteloitua tautia, jota on torjuttava kaikissa jäsenvaltioissa tavoitteena sen hävittäminen koko unionista;

6)

’luokan C taudilla’ asetuksen (EU) 2016/429 9 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettua luetteloitua tautia, joka on merkityksellinen joidenkin jäsenvaltioiden kannalta ja joka edellyttää toimenpiteitä, jotta estettäisiin sen leviäminen virallisesti tautivapaisiin unionin osiin tai unionin niihin osiin, joilla on hävittämisohjelma kyseistä luetteloitua tautia varten;

7)

’nautaeläimellä’ tai ’nautaeläimiin kuuluvalla eläimellä’ eläintä, joka kuuluu johonkin sukuihin Bison, Bos (mukaan lukien alasuvut Bos, Bibos, Novibos, Poephagus) ja Bubalus (mukaan lukien alasuku Anoa) kuuluvista sorkka- ja kavioeläinten lajeista, sekä näiden lajien risteytyksenä syntynyttä jälkeläistä;

8)

’lammaseläimellä’ tai ’lammaseläimiin kuuluvalla eläimellä’ eläintä, joka kuuluu johonkin sukuun Ovis kuuluvista sorkka- ja kavioeläinten lajeista, sekä näiden lajien risteytyksenä syntynyttä jälkeläistä;

9)

’vuohieläimellä’ tai ’vuohieläimiin kuuluvalla eläimellä’ eläintä, joka kuuluu johonkin sukuun Capra kuuluvista sorkka- ja kavioeläinten lajeista, sekä näiden lajien risteytyksenä syntynyttä jälkeläistä;

10)

’kiertävällä sirkuksella’ näyttelyä tai tivolia, jossa on eläimiä tai eläinnäytöksiä ja jonka on tarkoitus siirtyä jäsenvaltioiden välillä;

11)

’eläinnäytöksellä’ näytöstä, jossa esiintyy näyttelyä tai tivolia varten pidettäviä eläimiä ja joka voi olla osa sirkusta;

12)

’sikaeläimellä’ tai ’sikaeläimiin kuuluvalla eläimellä’ eläintä, joka kuuluu johonkin asetuksen (EU) 2016/429 liitteessä III luetelluista heimoon Suidae kuuluvista sorkka- ja kavioeläinten lajeista;

13)

’kuljetusvälineellä’ maantieajoneuvoa tai raideliikennevälinettä, vesi- ja ilma-alusta;

14)

’koiralla’ Canis lupus -lajin pidettävää eläintä;

15)

’kissalla’ Felis silvestris -lajin pidettävää eläintä;

16)

’fretillä’ Mustela putorius furo -lajin pidettävää eläintä;

17)

’kausittain sinikieliviruksesta vapaalla alueella’ jonkin jäsenvaltion koko aluetta tai sen vyöhykettä, jolle toimivaltainen viranomainen on myöntänyt 40 artiklan 3 kohdan mukaisesti sinikieliviruksen aiheuttamista tartunnoista (serotyypit 1–24) väliaikaisesti vapaan aseman tartunnanlevittäjistä vapaan kauden perusteella ja koska on osoitettu, ettei tautia esiinny luetteloiduissa eläinlajeissa;

18)

’tartunnanlevittäjiltä suojatulla pitopaikalla’ osaa pitopaikan tiloista tai kaikkia sen tiloja, jotka on suojattu Culicoides-lajien hyönteisiltä asianmukaisin fyysisin ja hallinnollisin keinoin, ja pitopaikalla on toimivaltaisen viranomaisen 44 artiklan mukaisesti myöntämä tartunnanlevittäjiltä suojatun pitopaikan asema;

19)

’sumppualuksella’ vesiviljelytoiminnassa käytettyä alusta, jossa on vesisäiliö elävien kalojen vedessä varastointia ja kuljetusta varten;

20)

’tyhjillään pitämisellä’ tautienhallintatarkoituksessa toteutettavaa toimenpidettä, jolla pitopaikka tyhjennetään luetteloituihin lajeihin kuuluvista vesiviljelyeläimistä ja, silloin kun se on mahdollista, vedestä;

21)

’hakukelpoisuuskaudella’ ajanjaksoa ennen kuin toimivaltainen viranomainen toimittaa taudista vapaata asemaa koskevan hakemuksen tai soveltuvissa tapauksissa ennen kuin 83 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu alustava ilmoitus julkaistaan sähköisesti;

22)

’muilla kuin luetteloiduilla lajeilla’ eläinlajeja tai eläinlajiryhmiä, joita ei mainita komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/1882 liitteessä olevassa luettelossa jonkin tietyn taudin yhteydessä;

23)

’parvella’ kaikkea siipikarjaa, jonka yksilöillä on sama terveystilanne ja jota pidetään samoissa tiloissa tai samassa tarhassa ja joka muodostaa yhden ainoan epidemiologisen yksikön, tai kaikkia tällaisia vankeudessa pidettäviä lintuja; sisätiloissa pidettävän siipikarjan osalta tähän käsitteeseen sisältyvät kaikki linnut, jotka jakavat saman ilmatilan;

24)

’DIVA-rokotuksella’ (Differentiating Infected from Vaccinated Animals) rokottamista sellaisella rokotteella, jonka avulla ja asianmukaista serologista diagnoosimenetelmää käytettäessä tartunnan saaneet eläimet voidaan havaita rokotetussa eläinpopulaatiossa;

25)

’DIVA-rokotetuilla eläimillä’ eläimiä, jotka on rokotettu DIVA-rokotusmenettelyn mukaisesti;

26)

’sukusolujen ja alkioiden hyväksytyllä pitopaikalla’ asetuksen (EU) 2016/429 97 artiklan 1 kohdan mukaisesti hyväksyttyä siemennesteen keräysasemaa, alkionkeruuryhmää, alkiontuotantoryhmää, sukusolujen ja alkioiden käsittelypaikkaa tai sukusolujen ja alkioiden varastointiasemaa;

27)

’siemennesteellä’ eläimen tai eläinten käsittelemätöntä, käsiteltyä tai laimennettua siemennestettä;

28)

’munasoluilla’ oogeneesin sellaisia kehitysvaiheita, joissa soluissa on haploidi (yksinkertainen) peruskromosomisto, mukaan lukien sekundaariset oosyytit ja munasolut;

29)

’alkiolla’ kehityksensä alkuvaiheessa olevan eläimen alkiota, joka on siirrettävissä vastaanottajaeläimeen;

30)

’tartunnanlevittäjistä vapaalla kaudella’ tietyllä alueella ajanjaksoa, jona Culicoides-lajien hyönteisiä ei esiinny, määritettynä liitteessä V olevan II osan 1 luvun 5 jakson mukaisesti;

31)

’tarhamehiläisillä’ Apis mellifera -lajin eläimiä;

32)

’siitossiipikarjalla’ vähintään 72 tunnin ikäistä siipikarjaa, joka on tarkoitettu siitosmunien tuotantoon;

33)

’vuosittaisella satunnaisseurannalla’ seurantaa, johon kuuluu joka vuosi ainakin yhden tutkimuksen järjestäminen kohteena olevalle eläinpopulaatiolle siten, että tutkittavat yksiköt valitaan todennäköisyyksiin perustuvia näytteenottomenetelmiä käyttäen.

II OSA

SEURANTA, HÄVITTÄMISOHJELMAT JA TAUDISTA VAPAA ASEMA

1 LUKU

Seuranta

1 jakso

Seurannan suunnittelu, kohteena oleva eläinpopulaatio ja diagnoosimenetelmät

3 artikla

Seurannan suunnittelu

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on suunniteltava maaeläinten ja muiden eläinten luetteloitujen ja uusien tautien seuranta ottaen huomioon

a)

yleiset seurantavaatimukset, jotka perustuvat

i)

asetuksen (EU) 2016/429 18 artiklan 1 kohdassa säädettyyn ilmoittamiseen;

ii)

asianmukaisiin eläinlääketieteellisiin tutkimuksiin, jotka suoritetaan, kun esiintyy lisääntynyttä kuolleisuutta ja muita vakavan taudin merkkejä tai tuotantomäärien merkittävää vähentymistä määrittämättömästä syystä;

iii)

toimivaltaisen viranomaisen suorittamaan tutkimukseen epäiltäessä luokan E tautia tai, tapauksesta riippuen, uutta tautia;

iv)

4 artiklan mukaisiin seurannan kohteena oleviin eläinpopulaatioihin;

v)

7 artiklan mukaiseen virallisen valvonnan ja muiden virallisten toimien merkitykseen;

b)

erityiset seurantavaatimukset,

i)

jotka sisältyvät unionin seurantaohjelmiin;

ii)

jotka ovat osa pakollisia tai valinnaisia hävittämisohjelmia;

iii)

joita noudattamalla osoitetaan taudista vapaa asema ja säilytetään se;

iv)

jotka sisältyvät taudintorjuntatoimenpiteisiin;

v)

jotka liittyvät tiettyjen pitopaikkojen hyväksymiseen;

vi)

joita sovelletaan maaeläinten siirtoihin unionissa tai niiden unioniin saapumiseen.

2.   Toimivaltaisen viranomaisen on suunniteltava vesieläinten luetteloitujen ja uusien tautien seuranta ottaen huomioon

a)

yleiset seurantavaatimukset, jotka perustuvat

i)

asetuksen (EU) 2016/429 18 artiklan 1 kohdassa säädettyyn ilmoittamiseen;

ii)

asianmukaisiin eläinlääketieteellisiin tutkimuksiin, jotka suoritetaan, kun esiintyy lisääntynyttä kuolleisuutta ja muita vakavan taudin merkkejä tai tuotantomäärien merkittävää vähentymistä määrittämättömästä syystä;

iii)

toimivaltaisen viranomaisen suorittamaan tutkimukseen epäiltäessä luokan E tautia tai, tapauksesta riippuen, uutta tautia;

iv)

4 artiklan mukaisiin seurannan kohteena oleviin eläinpopulaatioihin;

v)

7 artiklan mukaiseen virallisen valvonnan ja muiden virallisten toimien merkitykseen;

vi)

taudintorjuntatoimenpiteisiin;

b)

erityiset seurantavaatimukset,

i)

jotka sisältyvät liitteessä VI olevan I osan 1 luvussa tarkoitettuun riskiperusteiseen seurantaohjelmaan, mukaan lukien riskiluokitus ja säännölliset eläinterveyskäynnit, joista säädetään liitteessä VI olevan I osan 2 ja 3 luvussa;

ii)

jotka sisältyvät hävittämisohjelmiin, joista säädetään liitteessä VI olevan II osan 1–6 luvussa;

iii)

joita noudattamalla osoitetaan taudista vapaa asema ja säilytetään se;

iv)

joita noudattamalla osoitetaan siten kuin liitteessä VI olevan III osan 1–6 luvussa tarkoitetuissa seurantaohjelmissa edellytetään, että pitopaikoissa, jotka eivät ole mukana ii alakohdassa tarkoitetussa hävittämisohjelmassa tai joilla ei ole iii alakohdassa tarkoitettua taudista vapaata asemaa, ei ole tartuntaa;

v)

joita sovelletaan vesieläinten siirtoihin unionissa tai niiden unioniin saapumiseen.

4 artikla

Kohteena oleva eläinpopulaatio

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on yksilöitävä 3 artiklassa tarkoitetun seurannan kohteena oleva eläinpopulaatio kunkin luetteloidun taudin ja tarvittaessa myös kunkin uuden taudin osalta ja sisällytettävä mukaan

a)

luetteloituihin lajeihin kuuluvat pidettävät eläimet;

b)

luetteloituihin lajeihin kuuluvat luonnonvaraiset eläimet, jos

i)

niihin sovelletaan unionin seurantaohjelmaa taikka pakollista tai valinnaista hävittämisohjelmaa tai taudista vapaan aseman myöntämisen tai säilyttämisen edellyttämää seurantaa;

ii)

toimivaltainen viranomainen katsoo, että ne aiheuttavat riskin muiden lajien terveystilanteen heikentymisestä jäsenvaltiossa, vyöhykkeellä tai lokerossa; tai

iii)

seurantaa tarvitaan unioniin saapumiseen tai unionin sisäisiin siirtoihin sovellettavien eläinterveysvaatimusten arvioimiseksi.

2.   Sen varmistamiseksi, että muissa kuin 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetuissa lajeissa esiintyvät uudet taudit havaitaan varhaisessa vaiheessa, toimivaltaisen viranomaisen on sisällytettävä kohteena olevaan eläinpopulaatioon sellaisten lajien pidettäviä eläimiä, jotka eivät ole kyseisen luetteloidun taudin osalta luetteloituja lajeja, jos seuraavat kriteerit täyttyvät:

a)

ne siirretään toisessa jäsenvaltiossa, vyöhykkeellä tai lokerossa sijaitseviin pitopaikkoihin; ja

b)

toimivaltainen viranomainen katsoo, että jos uutta tautia alkaa esiintyä kyseisessä lajissa, siihen kuuluvista eläimistä aiheutuu niiden lukumäärän tai siirtotiheyden vuoksi riski muiden pidettävien eläinten terveystilanteen heikentymisestä toisessa jäsenvaltiossa, vyöhykkeellä tai lokerossa.

5 artikla

Tiettyjen pidettävien maaeläinten jättäminen kohteena olevan eläinpopulaation ulkopuolelle

1.   Poiketen siitä, mitä 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetään, toimivaltainen viranomainen voi, silloin kun kyseessä on muun kuin luokan A taudin seuranta, rajata kohteena olevan eläinpopulaation sellaisiin luetteloituihin lajeihin kuuluvien pidettävien eläinten luokkiin, joihin sovelletaan kyseiseen tautiin liittyviä

a)

unionin seurantaohjelmia;

b)

pakollisia tai valinnaisia hävittämisohjelmia taikka taudista vapaan aseman myöntämisen tai säilyttämisen edellyttämää seurantaa; tai

c)

eläinterveysvaatimuksia, jotka koskevat unioniin saapumista tai unionin sisäisiä siirtoja ja jotka perustuvat seurantaan.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetut pidettävien eläinten luokat voivat perustua eläinten ikään, sukupuoleen, sijaintiin tai niiden tuotantotyyppiin.

6 artikla

Diagnoosimenetelmät

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että näytteenotto, tekniikat, validointi ja diagnoosimenetelmien tulkinta seurannan yhteydessä ovat seuraavien mukaisia:

a)

asetuksen (EU) 2016/429 mukaisesti annettu erityislainsäädäntö sekä tiedot ja ohjeet, joita Euroopan unionin vertailulaboratorioiden ja komission verkkosivuilla on saatavilla aiheeseen liittyen;

b)

kun kyse on tapauksista, joita a alakohdassa tarkoitettu lainsäädäntö, tiedot ja ohjeet eivät pidä sisällään, Maailman eläintautijärjestön (OIE) julkaisema maaeläinten diagnostisia testejä ja rokotteita käsittelevä käsikirja (21), sellaisena kuin se on muutettuna, tai Maailman eläintautijärjestön julkaisema vesieläinten diagnostisia testejä käsittelevä käsikirja (22), sellaisena kuin se on muutettuna;

c)

kun kyse on tapauksista, joissa ei sovelleta tämän kohdan a tai b alakohtaa, asetuksen (EU) 2017/625 34 artiklan 2 kohdan b alakohdassa ja 34 artiklan 3 kohdassa säädetyt menetelmät.

2.   Taudista vapaan aseman myöntämiseen ja säilyttämiseen sovellettavat diagnoosimenetelmät vahvistetaan

a)

liitteessä III olevassa 1 jaksossa Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnan osalta;

b)

liitteessä III olevassa 2 jaksossa Mycobacterium tuberculosis complex (Mycobacterium bovis, M. caprae ja M. tuberculosis) -tartunnan (MTBC) osalta;

c)

liitteessä III olevassa 3 jaksossa nautojen tarttuvan leukoosin (EBL) osalta;

d)

liitteessä III olevassa 4 jaksossa naudan tarttuvan rinotrakeiitin / tarttuvan pustulaarisen vulvovaginiitin (IBR/IPV) osalta;

e)

liitteessä III olevassa 5 jaksossa Aujeszkyn tautiviruksen (ADV) aiheuttaman tartunnan osalta;

f)

liitteessä III olevassa 6 jaksossa naudan virusripulin (BVD) osalta;

g)

liitteessä VI olevan II osan 1 luvun 5 jakson 2 kohdassa virusperäisen verenvuotoseptikemian (VHS) osalta;

h)

liitteessä VI olevan II osan 1 luvun 5 jakson 2 kohdassa tarttuvan vertamuodostavan kudoksen kuolion (IHN) osalta;

i)

liitteessä VI olevan II osan 2 luvun 5 jakson 2 kohdassa ISA-viruksen HPRΔ-kannan aiheuttaman tartunnan osalta;

j)

liitteessä VI olevan II osan 3 luvun 5 jakson 2 kohdassa nilviäisten marteilioosin (Marteilia refringens) osalta;

k)

liitteessä VI olevan II osan 4 luvun 5 jakson 2 kohdassa Bonamia exitiosa -loisen aiheuttaman tartunnan osalta;

l)

liitteessä VI olevan II osan 5 luvun 5 jakson 2 kohdassa Bonamia ostreae -loisen aiheuttaman tartunnan osalta;

m)

liitteessä VI olevan II osan 6 luvun 5 jakson 2 kohdassa valkopilkkutautiviruksen (WSSV) aiheuttaman tartunnan osalta.

7 artikla

Virallisen valvonnan ja muiden virallisten toimien merkitys eläinten terveyden seurannassa

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on tämän asetuksen 3 artiklassa tarkoitetussa seurannan suunnittelussa tarvittaessa sisällytettävä suunnitelmaan asetuksen (EU) 2017/625 2 artiklassa määritellyn virallisen valvonnan ja virallisten toimien tulokset. Edellä mainittuun viralliseen valvontaan ja muihin virallisiin toimiin sisältyvät muun muassa seuraavat:

a)

ante mortem- ja post mortem -tarkastukset;

b)

rajatarkastusasemilla tehtävät tarkastukset;

c)

markkinoiden ja eläinten kokoamisen yhteydessä tapahtuva virallinen valvonta ja muut viralliset toimet;

d)

elävien eläinten kuljetuksen aikana tapahtuva virallinen valvonta ja muut viralliset toimet;

e)

kansanterveyteen liittyvät tarkastukset ja näytteenotto pitopaikoissa;

f)

muu virallinen valvonta, jonka yhteydessä pitopaikkoja, eläimiä tai näytteitä tarkastetaan tai tutkitaan.

2.   Jos toimivaltainen viranomainen epäilee luetteloitua tautia tai uutta tautia 1 kohdassa tarkoitetun virallisen valvonnan tai muiden virallisten toimien yhteydessä, sen on varmistettava, että kaikki asianomaiset viranomaiset saavat tiedon asiasta. Tämä on tehtävä

a)

välittömästi, kun kyseessä on luokan A tauti tai uusi tauti;

b)

viipymättä, kun kyseessä on jokin muu tauti.

2 jakso

Tautivahvistus ja tapausmäärittely

8 artikla

Luetteloitujen tautien, luokan A taudit pois lukien, ja tiettyjen uusien tautien virallista vahvistamista koskevat kriteerit ja tautivahvistusta seuraava taudinpurkauksen vahvistaminen

1.   Epäiltäessä luetteloitua tautia, luokan A taudit pois lukien, tai uutta tautia toimivaltaisen viranomaisen on suoritettava tutkimus vahvistaakseen tai sulkeakseen pois kyseisen taudin esiintymisen, kun

a)

on tarpeen määrittää jäsenvaltion taikka sen vyöhykkeen tai lokeron terveystilanne; tai

b)

kyseisen taudin esiintymistä koskevia tarpeellisia tietoja on tarpeen kerätä johonkin seuraavista tarkoituksista:

i)

toimenpiteiden täytäntöönpano eläinten tai ihmisten terveyden suojelemiseksi;

ii)

eläinten tai tuotteiden siirtoihin sovellettavien eläinterveysvaatimusten täytäntöönpano; tai

iii)

unionin seurantaohjelmassa vahvistettujen vaatimusten noudattaminen.

2.   Toimivaltaisen viranomaisen on vahvistettava 1 kohdassa tarkoitetun taudin taudinpurkaus, kun se on luokitellut eläimen tai eläinryhmän kyseisen taudin vahvistetuksi tapaukseksi 9 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

9 artikla

Tapausmäärittely

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on luokiteltava eläin tai eläinryhmä luetteloidun taudin tai uuden taudin epäillyksi tapaukseksi, kun

a)

kliinisissä, post mortem- tai laboratoriotutkimuksissa todetaan, että kliiniset merkit, post mortem -tarkastuksessa todetut vauriot tai histologiset löydökset viittaavat kyseiseen tautiin;

b)

diagnoosimenetelmän avulla saatu tulos tai tulokset osoittavat, että tautia todennäköisesti esiintyy eläimestä tai eläinryhmästä otetuissa näytteissä; tai

c)

on osoitettu epidemiologinen yhteys vahvistettuun tapaukseen.

2.   Toimivaltaisen viranomaisen on luokiteltava eläin tai eläinryhmä luetteloidun taudin tai uuden taudin vahvistetuksi tapaukseksi, kun

a)

eläimeltä tai eläinryhmästä otetusta näytteestä on eristetty muu kuin rokotekantaan viittaava taudinaiheuttaja;

b)

näytteessä, joka on otettu eläimeltä tai eläinryhmästä, jossa esiintyy kyseisen taudin taudinkuvaan sopivia kliinisiä merkkejä tai jolla on epidemiologinen yhteys epäiltyyn tai vahvistettuun tapaukseen, on tunnistettu kyseiseen taudinaiheuttajaan liittyvä antigeeni tai nukleiinihappo, joka ei johdu rokotuksesta; tai

c)

näytteestä, joka on otettu eläimeltä tai eläinryhmästä, jossa esiintyy kyseisen taudin taudinkuvaan sopivia kliinisiä merkkejä tai jolla on epidemiologinen yhteys epäiltyyn tai vahvistettuun tapaukseen, on saatu epäsuoraa diagnoosimenetelmää käyttäen positiivinen testitulos, joka ei johdu rokotuksesta.

3.   Tautikohtaiset määritelmät luetteloitujen tautien epäillyille ja vahvistetuille tapauksille vahvistetaan maaeläinten osalta liitteessä I ja vesieläinten osalta liitteessä VI olevan II osan 1–6 luvun 5 jakson 3 kohdassa.

4.   Jos 3 kohdassa tarkoitettua tautikohtaista määritelmää ei ole, luetteloitujen tautien ja tapauksesta riippuen uusien tautien epäiltyjen ja vahvistettujen tapausten määrittelyyn sovelletaan 1 ja 2 kohdassa vahvistettuja kriteerejä.

3 jakso

Unionin seurantaohjelma

10 artikla

Unionin seurantaohjelmien kriteerit ja sisältö

1.   Luokan E tautiin on sovellettava (EU) 2016/429 28 artiklan mukaista unionin seurantaohjelmaa, jos seuraavat kriteerit täyttyvät sen osalta:

a)

siitä aiheutuu eläinten ja mahdollisesti myös ihmisten terveydelle koko unionin alueella erityinen uhka, jolla voisi olla vakavia taloudellisia vaikutuksia viljelijäväestöön ja talouteen yleisesti;

b)

sen tautiprofiili kehittyy herkästi, etenkin ihmisten ja eläinten terveydelle aiheutuvan riskin osalta;

c)

tartunnan saaneet luonnonvaraiset eläimet aiheuttavat erityisen uhan taudin kulkeutumisesta osaan unionin aluetta tai koko unionin alueelle;

d)

sen leviämisessä tapahtuvasta kehityksestä ja taudinaiheuttajan luonteesta on erittäin tärkeää hankkia seurannan avulla säännöllisesti ajantasaista tietoa, jotta siihen liittyviä riskejä voidaan arvioida ja riskinvähentämistoimenpiteitä mukauttaa tarpeen mukaan.

2.   Toimivaltaisen viranomaisen on pantava asianomaista tautia koskevat unionin seurantaohjelmat täytäntöön siten, että niiden sisältö on liitteen II mukainen.

11 artikla

Unionin seurantaohjelmien toimittamisen ja niitä koskevan raportoinnin yhteydessä annettavat tiedot

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on annettava unionin seurantaohjelman toimittamisen yhteydessä ainakin seuraavat tiedot:

a)

kuvaus taudin epidemiologisesta tilanteesta ennen päivää, jona ohjelma pantiin täytäntöön, ja tiedot taudin epidemiologisesta kehityksestä;

b)

ohjelman kohteena oleva eläinpopulaatio sekä ohjelman epidemiologiset yksiköt ja vyöhykkeet;

c)

toimivaltaisen viranomaisen organisaatio, ohjelman täytäntöönpanon valvonta, ohjelman täytäntöönpanon aikana sovellettava virallinen valvonta ja kaikkien asianomaisten toimijoiden, eläinlääkinnän ammattilaisten, eläinlääkärien, eläinterveyslaboratorioiden ja muiden asianomaisten luonnollisten ja oikeushenkilöiden roolit;

d)

sen maantieteellisen ja hallinnollisen alueen kuvaus ja määrittely, jolla ohjelma pannaan täytäntöön;

e)

indikaattorit, joilla ohjelman edistymistä mitataan;

f)

käytetyt diagnoosimenetelmät, testattujen näytteiden lukumäärä, testaustiheys ja otantamallit;

g)

riskiperusteisen kohdennetun seurannan suunnittelussa huomioon otettavat riskitekijät.

2.   Toimivaltaisen viranomaisen on annettava unionin seurantaohjelmaa koskevan raportoinnin yhteydessä ainakin seuraavat tiedot:

a)

edellä 1 kohdan b ja d–f alakohdassa tarkoitettujen tietojen perusteella toteutettujen toimenpiteiden kuvaus ja kyseisten tietojen avulla saadut tulokset; ja

b)

taudin epidemiologisen kehityksen seurannan tulokset, kun kyseessä on epäilty tai vahvistettu tapaus.

2 LUKU

Luokan B ja C maaeläintautien hävittämisohjelmat

1 jakso

Yleiset säännökset

12 artikla

Taudintorjuntastrategia luokan B ja C maaeläintautien hävittämiseksi

1.   Perustaessaan luokan B taudin pakollista hävittämisohjelmaa tai luokan C taudin valinnaista hävittämisohjelmaa maaeläinten ollessa kyseessä toimivaltaisen viranomaisen on käytettävä ohjelman perustana taudintorjuntastrategiaa, joka sisältää seuraavat seikat kunkin taudin osalta:

a)

hävittämisohjelman piiriin kuuluva alue ja eläinpopulaatio, joista säädetään 13 artiklan 1 kohdassa;

b)

hävittämisohjelman kesto, josta säädetään 15 artiklassa, mukaan lukien ohjelman lopulliset tavoitteet ja välitavoitteet, joista säädetään 14 artiklassa; ja

c)

tautikohtaiset vaatimukset, jotka vahvistetaan

i)

16–31 artiklassa Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnan, MTBC-tartunnan, EBL:n, IBR/IPV:n, ADV-tartunnan ja BVD:n osalta;

ii)

32–36 artiklassa raivotautiviruksen aiheuttaman tartunnan osalta;

iii)

37–45 artiklassa sinikieliviruksen aiheuttaman tartunnan osalta.

2.   Toimivaltainen viranomainen voi sisällyttää hävittämisohjelmaan koordinoituja toimenpiteitä, joita toteutetaan toisen jäsenvaltion tai kolmannen maan kanssa jaetulla yhteisellä maa- tai rannikkorajalla ja joilla varmistetaan ohjelman tavoitteiden saavuttaminen ja tulosten pysyvyys.

Jos tällaista koordinointia ei tehdä, toimivaltaisen viranomaisen on mahdollisuuksien mukaan sisällytettävä hävittämisohjelmaan tehokkaita riskinvähentämistoimenpiteitä, kuten tehostettua seurantaa.

13 artikla

Alueellinen soveltamisala ja eläinpopulaatiot

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on määritettävä hävittämisohjelman soveltamisala, mukaan lukien

a)

sen piiriin kuuluva alue; ja

b)

kohteena oleva eläinpopulaatio ja tarvittaessa täydentävät eläinpopulaatiot.

2.   Edellä 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun hävittämisohjelman piiriin kuuluvan alueen on oltava

a)

jäsenvaltion alue kokonaisuudessaan; tai

b)

yksi tai useampi vyöhyke sillä edellytyksellä, että jokainen vyöhyke kattaa yhden tai useamman hallinnollisen yksikön, joiden yhteispinta-ala on vähintään 2 000 km2, ja ainakin yhden asetuksen (EU) 2016/429 21 artiklan mukaisesti määritetyn alueen.

3.   Poiketen siitä, mitä 2 kohdassa säädetään, toimivaltainen viranomainen voi määrittää vyöhykkeen koon pienemmäksi kuin 2 000 km2, jos

a)

vähimmäispinta-ala ei ole merkittävästi pienempi kuin 2 000 km2; tai

b)

alueella on tautiprofiilin kannalta merkityksellisiä luonnonesteitä.

14 artikla

Lopulliset tavoitteet ja välitavoitteet

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on sisällytettävä hävittämisohjelmaan laadulliset ja määrälliset lopulliset tavoitteet, jotka kattavat kaikki tautikohtaiset vaatimukset, joita taudista vapaan aseman myöntäminen edellyttää ja joista säädetään 72 artiklassa.

2.   Toimivaltaisen viranomaisen on sisällytettävä hävittämisohjelmaan laadulliset ja määrälliset vuotuiset tai monivuotiset välitavoitteet, joiden avulla voidaan seurata edistymistä lopullisten tavoitteiden saavuttamisessa. Välitavoitteisiin on sisällytettävä

a)

kaikki 1 kohdassa tarkoitetut tautikohtaiset vaatimukset; ja

b)

tarvittaessa lisävaatimuksia, jotka eivät sisälly taudista vapaan aseman myöntämisen kriteereihin ja joiden avulla voidaan arvioida hävittämisen edistymistä.

15 artikla

Soveltamisaika

1.   Hävittämisohjelmalla on oltava tietty soveltamisaika, jonka määrittelyssä toimivaltaisen viranomaisen on otettava huomioon alkutilanne ja 14 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut välitavoitteet.

2.   Luokan C tautien tapauksessa hävittämisohjelman soveltamisaika saa olla enintään kuusi vuotta siitä päivästä, jona komissio on hyväksynyt ohjelman ensimmäisen kerran asetuksen (EU) 2016/429 31 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa komissio voi jäsenvaltioiden pyynnöstä jatkaa hävittämisohjelman soveltamisaikaa vielä kuudella vuodella.

2 jakso

Hävittämisohjelmia koskevat vaatimukset, kun taudista vapaa asema myönnetään pitopaikkatasolla

16 artikla

Taudintorjuntastrategia, joka perustuu taudista vapaaseen asemaan pitopaikkatasolla

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on suunniteltava hävittämisohjelmaan kuuluva taudintorjuntastrategia, jota sovelletaan pitopaikoissa pidettävään kohteena olevaan eläinpopulaatioon ja joka koskee seuraavia maaeläintauteja:

a)

Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunta;

b)

MTBC-tartunta;

c)

EBL;

d)

IBR/IPV;

e)

ADV-tartunta;

f)

BVD.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen hävittämisohjelmaan kuuluvien taudintorjuntastrategioiden on perustuttava seuraaviin:

a)

18–31 artiklassa vahvistettujen tautikohtaisten toimenpiteiden toteuttaminen, kunnes kaikki asianomaiset pitopaikat saavuttavat taudista vapaan aseman;

b)

toimivaltaisen viranomaisen suorittama taudista vapaan aseman myöntäminen, väliaikainen peruuttaminen tai peruuttaminen kokonaan kaikkien asianomaisten pitopaikkojen osalta;

c)

bioturvaamistoimenpiteiden ja muiden riskinvähentämistoimenpiteiden toteuttaminen;

d)

rokotusohjelmien vapaaehtoinen täytäntöönpano.

17 artikla

Kohteena olevat ja täydentävät eläinpopulaatiot tiettyjen tautien hävittämisohjelmissa

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on sovellettava pakollista hävittämisohjelmaa seuraaviin kohteena oleviin eläinpopulaatioihin:

a)

kun kyseessä on Brucella abortus-, B. melitensis- tai B. suis -tartunta, pidettävät nautaeläimet, pidettävät lammaseläimet ja pidettävät vuohieläimet;

b)

kun kyseessä on MTBC-tartunta, pidettävät nautaeläimet.

2.   Toimivaltaisen viranomaisen on sovellettava valinnaista hävittämisohjelmaa seuraaviin kohteena oleviin eläinpopulaatioihin:

a)

kun kyseessä on EBL, pidettävät nautaeläimet;

b)

kun kyseessä on IBR/IPV, pidettävät nautaeläimet;

c)

kun kyseessä on ADV-tartunta, pidettävät sikaeläimet;

d)

kun kyseessä on BVD, pidettävät nautaeläimet.

3.   Toimivaltaisen viranomaisen on otettava mukaan täydentäviä eläinpopulaatioita, jos se katsoo, että kyseisistä eläimistä aiheutuisi merkittävä riski 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen eläinten terveystilanteelle.

18 artikla

Toimijoiden velvollisuudet tiettyjen tautien hävittämisohjelmien yhteydessä

1.   Niiden pitopaikkojen toimijoiden, joissa 17 artiklassa tarkoitettujen kohteena olevien eläinpopulaatioiden eläimiä pidetään, teurastamot pois lukien, on noudatettava seuraavia yleisiä ja tautikohtaisia vaatimuksia, jotta pitopaikka voi saavuttaa ja säilyttää taudista vapaan aseman:

a)

yleiset vaatimukset:

i)

kyseessä olevan taudin seuranta kohteena olevissa ja täydentävissä eläinpopulaatioissa niin kuin toimivaltainen viranomainen on 3 artiklan 1 kohdan mukaisesti määrännyt;

ii)

kohteena olevien eläinpopulaatioiden eläinten siirtojen yhteydessä sen varmistaminen, ettei pitopaikkojen terveystilanne vaarannu kuljetuksen takia taikka kohteena olevien tai täydentävien eläinpopulaatioiden eläinten tai niistä saatavien tuotteiden pitopaikkaan tuomisen takia;

iii)

kohteena olevaan eläinpopulaatioon kuuluvien pidettävien eläinten rokottaminen kyseessä olevaa tautia vastaan;

iv)

taudintorjuntatoimenpiteet tautiepäily- ja tautivahvistustapauksissa;

v)

mahdolliset muut toimenpiteet, joita toimivaltainen viranomainen pitää tarpeellisina, tapauksesta riippuen esimerkiksi fyysiset suojelutoimenpiteet tai hallinnolliset toimenpiteet, joiden avulla eläimet erotellaan niiden terveystilanteen mukaan;

b)

tautikohtaiset vaatimukset, jotka vahvistetaan

i)

liitteessä IV olevan I osan 1 ja 2 luvussa Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnan osalta;

ii)

liitteessä IV olevan II osan 1 luvussa MTBC-tartunnan osalta;

iii)

liitteessä IV olevan III osan 1 luvussa EBL:n osalta;

iv)

liitteessä IV olevan IV osan 1 luvussa IBR/IPV:n osalta;

v)

liitteessä IV olevan V osan 1 luvussa ADV-tartunnan osalta;

vi)

liitteessä IV olevan VI osan 1 luvussa BVD:n osalta.

2.   Niiden teurastamojen toimijoiden, joissa 17 artiklassa tarkoitettujen kohteena olevien eläinpopulaatioiden eläimiä pidetään ja teurastetaan, on noudatettava 1 kohdan a alakohdan i, iv ja v alakohdassa vahvistettuja yleisiä vaatimuksia.

19 artikla

Poikkeukset, jotka koskevat taudista vapaan aseman myöntämistä pitopaikoille

Poiketen siitä, mitä 18 artiklassa säädetään, ja sillä edellytyksellä, että asianomaisten kohteena olevien eläinpopulaatioiden tapauksessa noudatetaan 18 artiklan 1 kohdan a alakohdassa vahvistettuja yleisiä vaatimuksia, toimivaltainen viranomainen voi päättää, ettei 18 artiklan 1 kohdassa vahvistettuja taudista vapaan aseman saavuttamista ja säilyttämistä koskevia toimijoiden velvollisuuksia sovelleta seuraavien pitopaikkojen toimijoiden tapauksessa:

a)

suljetut pitopaikat;

b)

pitopaikat, joissa eläimiä pidetään ainoastaan kokoamistarkoituksissa;

c)

pitopaikat, joissa eläimiä pidetään ainoastaan eläinnäytöksiä varten;

d)

kiertävät sirkukset.

20 artikla

Toimivaltaisen viranomaisen velvollisuus myöntää taudista vapaa asema tai peruuttaa se väliaikaisesti tai kokonaan

1.   Toimivaltainen viranomainen myöntää taudista vapaan aseman pitopaikkatasolla sen perusteella, täyttääkö pitopaikan toimija 18 artiklassa vahvistetut vaatimukset.

2.   Toimivaltainen viranomainen peruuttaa pitopaikkatasolla taudista vapaan aseman väliaikaisesti tai kokonaan, jos väliaikaisen tai kokonaan tapahtuvan peruuttamisen edellytykset täyttyvät. Kyseiset edellytykset vahvistetaan

a)

liitteessä IV olevan I osan 1 ja 2 luvun 3 ja 4 jaksossa Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnan osalta;

b)

liitteessä IV olevan II osan 1 luvun 3 ja 4 jaksossa MTBC-tartunnan osalta;

c)

liitteessä IV olevan III osan 1 luvun 3 ja 4 jaksossa EBL:n osalta;

d)

liitteessä IV olevan IV osan 1 luvun 3 ja 4 jaksossa IBR/IPV:n osalta;

e)

liitteessä IV olevan V osan 1 luvun 3 ja 4 jaksossa ADV-tartunnan osalta;

f)

liitteessä IV olevan VI osan 1 luvun 3 ja 4 jaksossa BVD:n osalta.

3.   Toimivaltaisen viranomaisen on täsmennettävä

a)

testausjärjestelmän yksityiskohdat, tarvittaessa myös 18 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetut tautikohtaiset vaatimukset, kun kyseessä on taudista vapaan aseman peruuttaminen väliaikaisesti tai kokonaan; ja

b)

enimmäisajanjakso, jonka ajaksi taudista vapaa asema voidaan väliaikaisesti peruuttaa, jos 2 kohdassa tarkoitettuja edellytyksiä rikotaan.

4.   Toimivaltainen viranomainen voi määritellä saman pitopaikan eri epidemiologiset yksiköt eri luokkiin niiden terveystilanteen mukaan sillä edellytyksellä, että pitopaikan toimija

a)

on ilmoittanut ennen 21 ja 24 artiklassa tarkoitettua tautiepäilyä tai -vahvistusta toimivaltaisen viranomaisen harkittavaksi ne pitopaikassa olevat epidemiologiset yksiköt, jotka on tarkoitus erottaa toisistaan terveystilanteen perusteella;

b)

on perustanut järjestelmän, jonka avulla toimivaltainen viranomainen voi pyynnöstä jäljittää eläinten sekä sukusolujen ja alkioiden siirtoja epidemiologisiin yksiköihin, niistä pois ja niiden välillä; ja

c)

on erottanut epidemiologiset yksiköt toisistaan fyysisin ja hallinnollisin toimenpitein ja toteuttaa kaikki asiaankuuluvat riskinvähentämistoimenpiteet, joita toimivaltainen viranomainen on vaatinut.

21 artikla

Taudintorjuntatoimenpiteet tiettyjä tauteja epäiltäessä

1.   Kun toimivaltainen viranomainen epäilee tietyn taudin esiintymistä, sen on suoritettava tutkimuksia, käynnistettävä epidemiologinen selvitys ja peruutettava väliaikaisesti sen pitopaikan taudista vapaa asema, jossa tautia epäillään, siihen asti, että tutkimukset ja epidemiologinen selvitys on saatu valmiiksi.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen tutkimusten ja epidemiologisen selvityksen tulosten valmistumiseen asti toimivaltaisen viranomaisen on

a)

kiellettävä kyseisen kohteena olevan eläinpopulaation eläinten siirrot pois pitopaikasta, paitsi jos se on sallinut niiden välittömän teurastuksen nimetyssä teurastamossa;

b)

mikäli se pitää tätä taudin leviämisriskin torjumisen kannalta tarpeellisena

i)

määrättävä epäiltyjen tapausten eristäminen kyseisessä pitopaikassa, jos se on teknisesti mahdollista;

ii)

rajoitettava kyseisen kohteena olevan eläinpopulaation eläinten tuomista pitopaikkaan;

iii)

rajoitettava kyseisestä kohteena olevasta eläinpopulaatiosta saatavien tuotteiden siirtoja pitopaikkaan tai sieltä pois.

3.   Toimivaltaisen viranomaisen on jatkettava 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä siihen asti, että taudin esiintyminen on suljettu pois tai vahvistettu.

22 artikla

Taudintorjuntatoimenpiteiden laajentaminen tiettyjä tauteja epäiltäessä

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on, mikäli se pitää sitä tarpeellisena, ulotettava 21 artiklassa säädetyt toimenpiteet koskemaan

a)

asianomaisia täydentäviä eläinpopulaatioita, joita pidetään kyseisessä pitopaikassa;

b)

muita pitopaikkoja, joilla on epidemiologinen yhteys pitopaikkaan, jossa tautia epäillään.

2.   Jos epäillään taudin esiintymistä luonnonvaraisissa eläimissä, toimivaltaisen viranomaisen on, mikäli se pitää sitä tarpeellisena, ulotettava 21 artiklassa säädetyt toimenpiteet koskemaan tartuntavaaralle alttiita pitopaikkoja.

23 artikla

Poikkeukset taudintorjuntatoimenpiteistä tiettyjä tauteja epäiltäessä

1.   Poiketen siitä, mitä 21 artiklan 1 kohdassa säädetään, toimivaltainen viranomainen voi asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa päättää olla peruuttamatta väliaikaisesti taudista vapaata asemaa koko pitopaikan osalta, jos pitopaikassa on 20 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja eri epidemiologisia yksiköitä.

2.   Poiketen siitä, mitä 21 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädetään, toimivaltainen viranomainen voi sallia asianomaisen kohteena olevan eläinpopulaation eläinten siirron pitopaikkaan, joka on toimivaltaisen viranomaisen virallisessa valvonnassa, sillä edellytyksellä, että seuraavia vaatimuksia noudatetaan:

a)

eläimiä siirretään ainoastaan suoralla kuljetuksella;

b)

eläimet pidetään määränpäänä olevassa pitopaikassa suljetuissa tiloissa, eivätkä ne ole kosketuksissa sellaisiin pidettäviin eläimiin, joiden terveystilanne on parempi, eivätkä kyseisen taudin osalta luetteloituihin lajeihin kuuluviin luonnonvaraisiin eläimiin.

3.   Poiketen siitä, mitä 21 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädetään, toimivaltainen viranomainen voi luokan C taudin ollessa kyseessä sallia asianomaisen kohteena olevan eläinpopulaation eläinten siirron sillä edellytyksellä, että ne siirretään, tarvittaessa suoralla kuljetuksella, pitopaikkaan, joka sijaitsee alueella, joka ei ole taudista vapaa eikä kuulu valinnaisen hävittämisohjelman piiriin.

4.   Käyttäessään 2 kohdassa säädettyä poikkeusta toimivaltaisen viranomaisen on

a)

peruutettava niiden eläinten, joihin poikkeusta sovelletaan, määränpäänä olevan pitopaikan taudista vapaa asema väliaikaisesti siihen asti, että 21 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tutkimukset on saatu päätökseen;

b)

kiellettävä eläinten siirrot kyseisestä pitopaikasta siihen asti, että 21 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tutkimukset on saatu päätökseen, paitsi jos se on sallinut niiden suoran kuljetuksen nimettyyn teurastamoon välitöntä teurastusta varten;

c)

Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartuntaa tai MTBC-tartuntaa epäiltäessä jatkettava b alakohdassa säädettyä kieltoa tutkimusten päätyttyä siihen asti, että kaikki eläimet, jotka on siirretty kyseiseen pitopaikkaan 2 kohdassa tarkoitetun poikkeuksen nojalla, on teurastettu.

5.   Toimivaltainen viranomainen voi käyttää 1 ja 3 kohdassa säädettyjä poikkeuksia ainoastaan siinä tapauksessa, että alkuperäisten pitopaikkojen ja määränpäänä olevien pitopaikkojen toimijat sekä niiden eläinten, joihin poikkeuksia sovelletaan, kuljettajat

a)

toteuttavat asianmukaiset bioturvaamistoimenpiteet ja muut riskinvähentämistoimenpiteet, jotka ovat tarpeen taudin leviämisen estämiseksi; ja

b)

antavat toimivaltaiselle viranomaiselle takeet siitä, että kaikki tarvittavat bioturvaamistoimenpiteet ja muut riskinvähentämistoimenpiteet on toteutettu.

24 artikla

Tiettyjen tautien virallinen vahvistaminen ja taudintorjuntatoimenpiteet

1.   Jos tautitapaus vahvistetaan, toimivaltaisen viranomaisen on

a)

peruutettava kokonaan tartunnan saaneiden pitopaikkojen taudista vapaa asema;

b)

toteutettava 25–31 artiklassa säädetyt toimenpiteet tartunnan saaneissa pitopaikoissa.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdan a alakohdassa säädetään, toimivaltainen viranomainen voi rajata taudista vapaan aseman kokonaan tapahtuvan peruuttamisen siihen epidemiologiseen yksikköön, jossa vahvistettu tapaus on.

3.   Jos taudin esiintyminen vahvistetaan luonnonvaraisissa eläimissä, toimivaltaisen viranomaisen on tehtävä tarvittaessa epidemiologinen selvitys ja tutkimukset, joista säädetään 25 artiklassa. Toimivaltaisen viranomaisen on, mikäli se pitää sitä tarpeellisena taudin leviämisen estämiseksi,

a)

määrättävä asianmukaiset taudintorjuntatoimenpiteet, joista säädetään 21–25 ja 30 artiklassa, toteutettaviksi niissä pitopaikoissa, joissa kohteena olevaa eläinpopulaatiota ja täydentäviä eläinpopulaatioita pidetään;

b)

toteutettava tai määrättävä toteutettavaksi muita asianomaiseen luonnonvaraisten eläinten populaatioon tai sen elinympäristöön kohdistuvia oikeasuhteisia ja tarpeellisia taudinehkäisy-, seuranta- ja taudintorjuntatoimenpiteitä.

25 artikla

Epidemiologinen selvitys ja tutkimukset tiettyjen tautien vahvistamisen yhteydessä

1.   Kun tautitapaus vahvistetaan, toimivaltaisen viranomaisen on

a)

tehtävä epidemiologinen selvitys;

b)

toteutettava 21 artiklassa vahvistetut tutkimukset ja toimenpiteet kaikissa epidemiologisesti toisiinsa yhteydessä olevissa pitopaikoissa; ja

c)

mukautettava seurantaa tunnistettujen riskitekijöiden perusteella ottaen huomioon epidemiologisen selvityksen päätelmät.

2.   Jos epidemiologisesta selvityksestä käy ilmi, että pidettävien eläinten ja luonnonvaraisten eläinten välillä on epidemiologisia yhteyksiä, toimivaltaisen viranomaisen on harkittava, onko täydentävien eläinpopulaatioiden luonnonvaraisille eläimille tarpeen tehdä tutkimus.

3.   Toimivaltaisen viranomaisen on kerrottava tilanteesta mahdollisimman pian

a)

toimijoille ja asianomaisille viranomaisille niissä jäsenvaltioissa, joihin vahvistetun tapauksen epidemiologiset yhteydet vaikuttavat; ja

b)

toimivaltaisille viranomaisille niissä muissa jäsenvaltioissa tai kolmansissa maissa, joihin tartunnan saaneiden pitopaikkojen epidemiologiset yhteydet saattavat vaikuttaa.

26 artikla

Eläinten siirrot tartunnan saaneisiin pitopaikkoihin tai pois niistä

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on kiellettävä kohteena olevan eläinpopulaation eläinten siirrot pois tartunnan saaneesta pitopaikasta, paitsi jos se on sallinut niiden välittömän teurastuksen nimetyssä teurastamossa.

2.   Toimivaltaisen viranomaisen on, mikäli se pitää sitä tarpeellisena taudin leviämisen estämiseksi,

a)

määrättävä epäiltyjen ja vahvistettujen tapausten eristäminen kyseisessä pitopaikassa, jos se on teknisesti mahdollista;

b)

rajoitettava kohteena olevan eläinpopulaation eläinten siirtoja pitopaikan sisällä;

c)

rajoitettava kohteena olevan eläinpopulaation eläinten tuomista pitopaikkaan;

d)

rajoitettava kohteena olevasta eläinpopulaatiosta saatavien tuotteiden siirtoja tartunnan saaneeseen pitopaikkaan ja sieltä pois.

3.   Taudin leviämisen estämiseksi toimivaltaisen viranomaisen on, mikäli se pitää sitä tarpeellisena, ulotettava 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet koskemaan täydentävien eläinpopulaatioiden eläimiä ja niistä saatavia tuotteita.

27 artikla

Eläinten testaus ja poistaminen tartunnan saaneista pitopaikoista

1.   Kun tauti on vahvistettu, toimivaltaisen viranomaisen on määrättävä seuraavien testien suorittamisesta tartunnan saaneissa pitopaikoissa toimivaltaisen viranomaisen määrittämän enimmäisajan kuluessa:

a)

testit niille eläimille, joiden testausta pidetään tarpeellisena epidemiologisen selvityksen saattamiseksi päätökseen;

b)

testit, jotka tarvitaan taudista vapaan aseman palauttamiseen, josta säädetään

i)

liitteessä IV olevan I osan 1 ja 2 luvun 4 jaksossa Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnan osalta;

ii)

liitteessä IV olevan II osan 1 luvun 4 jaksossa MTBC-tartunnan osalta;

iii)

liitteessä IV olevan III osan 1 luvun 4 jaksossa EBL:n osalta;

iv)

liitteessä IV olevan IV osan 1 luvun 4 jaksossa IBR/IPV:n osalta;

v)

liitteessä IV olevan V osan 1 luvun 4 jaksossa ADV-tartunnan osalta;

vi)

liitteessä IV olevan VI osan 1 luvun 4 jaksossa BVD:n osalta; ja

c)

muut testit, joita se pitää tarpeellisina sen varmistamiseksi, että tartunnan saaneet eläimet, jotka voivat osaltaan levittää kyseistä tautia, tunnistetaan varhaisessa vaiheessa.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdan b alakohdassa säädetään, testausta ei määrätä suoritettavaksi, kun taudista vapaa asema palautetaan seuraavien mukaisesti:

i)

liitteessä IV olevan I osan 1 ja 2 luvun 1 jakson 2 kohta Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnan osalta;

ii)

liitteessä IV olevan II osan 1 luvun 1 jakson 2 kohta MTBC-tartunnan osalta;

iii)

liitteessä IV olevan III osan 1 luvun 1 jakson 2 kohta EBL:n osalta;

iv)

liitteessä IV olevan IV osan 1 luvun 1 jakson 2 kohta IBR/IPV:n osalta;

v)

liitteessä IV olevan V osan 1 luvun 1 jakson 2 kohta ADV-tartunnan osalta;

vi)

liitteessä IV olevan VI osan 1 luvun 1 jakson 2 kohta BVD:n osalta.

3.   Toimivaltaisen viranomaisen on määrättävä, että tartunnan saaneissa pitopaikoissa kaikki vahvistetuiksi tapauksiksi ja tarvittaessa myös epäillyiksi tapauksiksi tunnistetut eläimet teurastetaan toimivaltaisen viranomaisen määrittämän enimmäisajan kuluessa.

4.   Edellä 3 kohdassa tarkoitetut eläimet on teurastettava virallisessa valvonnassa, ja teurastukset on suoritettava nimetyssä teurastamossa.

5.   Toimivaltainen viranomainen voi määrätä jotkin tai kaikki 3 kohdassa tarkoitetut eläimet lopetettaviksi ja tuhottaviksi teurastamisen sijaan.

6.   Toimivaltaisen viranomaisen on ulotettava tässä artiklassa säädetyt toimenpiteet koskemaan täydentävien eläinpopulaatioiden eläimiä silloin, kun se on tarpeen taudin hävittämiseksi tartunnan saaneista pitopaikoista.

28 artikla

Tartunnan saaneista pitopaikoista peräisin olevien tuotteiden käsittely

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on kaikkien Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnan tai MTBC-tartunnan saaneiden pitopaikkojen osalta määrättävä, että

a)

niiden eläinten, jotka ovat vahvistettuja tautitapauksia, maitoa saa antaa ainoastaan saman pitopaikan eläimille ja vasta sen jälkeen, kun maito on käsitelty siten, että taudinaiheuttaja on varmasti inaktivoitu, tai se on hävitettävä;

b)

lanta, oljet, rehu ja muut ainekset ja aineet, jotka ovat joutuneet kosketuksiin vahvistetun tapauksen tai saastuneen materiaalin kanssa, on joko kerättävä ja hävitettävä mahdollisimman pian tai, asianmukaisen riskinarvioinnin perusteella, varastoitava ja käsiteltävä siten, että taudin leviämisriski saadaan laskettua hyväksyttävälle tasolle.

2.   Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnan tapauksessa toimivaltaisen viranomaisen on määrättävä, että alkiot, kuolleena syntyneet eläimet, tautiin syntymänsä jälkeen kuolleet eläimet ja istukat kerätään ja hävitetään kaikissa tartunnan saaneissa pitopaikoissa.

3.   Kun kyseessä on luokan C taudin tartuntatapaus, toimivaltaisen viranomaisen on, mikäli se pitää sitä tarpeellisena, määrättävä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja asianmukaisia toimenpiteitä.

4.   Toimivaltaisen viranomaisen on, mikäli se pitää sitä tarpeellisena, määrättävä sellaisten tartunnan saaneista pitopaikoista peräisin olevien tuotteiden jäljittämisestä, käsittelystä tai hävittämisestä, jotka voivat aiheuttaa riskin taudin leviämisestä tai vaikuttaa ihmisten terveyteen.

29 artikla

Poikkeukset rajoituksista, jotka koskevat eläinten siirtoja tartunnan saaneista pitopaikoista

1.   Poiketen siitä, mitä 26 artiklan 1 kohdassa säädetään, toimivaltainen viranomainen voi sallia kliinisesti terveiden eläinten siirron, vahvistetut tapaukset pois lukien, sen virallisessa valvonnassa olevaan pitopaikkaan sillä edellytyksellä, että seuraavat vaatimukset täyttyvät:

a)

siirto ei vaaranna määränpäänä olevassa pitopaikassa olevien tai sinne kuljetettavina olevien eläinten terveystilannetta;

b)

eläimiä siirretään ainoastaan suoralla kuljetuksella; ja

c)

eläimet pidetään määränpäänä olevassa pitopaikassa suljetuissa tiloissa, eivätkä ne ole kosketuksissa sellaisiin pidettäviin eläimiin, joiden terveystilanne on parempi, eivätkä kyseisen taudin osalta luetteloituihin lajeihin kuuluviin luonnonvaraisiin eläimiin.

2.   Poiketen siitä, mitä 26 artiklan 1 kohdassa säädetään, luokan C taudin ollessa kyseessä toimivaltainen viranomainen voi sallia kohteena olevaan eläinpopulaatioon kuuluvien kliinisesti terveiden eläinten siirron, vahvistetut tapaukset pois lukien, sillä edellytyksellä, että

a)

ne siirretään, tarvittaessa suoralla kuljetuksella, pitopaikkaan, joka sijaitsee alueella, joka ei ole taudista vapaa eikä kuulu valinnaisen hävittämisohjelman piiriin; ja

b)

siirto ei vaaranna määränpäänä olevassa pitopaikassa olevien tai sinne kuljetettavina olevien kohteena olevien tai täydentävien eläinpopulaatioiden terveystilannetta.

3.   Käyttäessään 1 kohdassa säädettyä poikkeusta toimivaltaisen viranomaisen on peruutettava kokonaan niiden eläinten, joihin poikkeusta sovelletaan, määränpäänä olevan pitopaikan taudista vapaa asema ja

a)

määrättävä eläinten siirtämisestä suoralla kuljetuksella toimivaltaisen viranomaisen määrittämän enimmäisajan kuluessa määränpäänä olevasta pitopaikasta nimettyyn teurastamoon välitöntä teurastusta varten; tai

b)

luokan C taudin tapauksessa määrättävä, että 26–30 artiklassa säädetyt taudintorjuntatoimenpiteet on pantava täytäntöön ja niitä on jatkettava, kunnes pitopaikka saa uudelleen taudista vapaan aseman.

4.   Toimivaltainen viranomainen voi käyttää 1 ja 2 kohdassa säädettyjä poikkeuksia ainoastaan siinä tapauksessa, että alkuperäisten pitopaikkojen ja määränpäänä olevien pitopaikkojen toimijat sekä niiden eläinten, joihin poikkeuksia sovelletaan, kuljettajat

a)

toteuttavat asianmukaiset bioturvaamistoimenpiteet ja muut riskinvähentämistoimenpiteet, jotka ovat tarpeen taudin leviämisen estämiseksi; ja

b)

antavat toimivaltaiselle viranomaiselle takeet siitä, että kaikki tarvittavat bioturvaamistoimenpiteet ja muut riskinvähentämistoimenpiteet on toteutettu.

30 artikla

Puhdistaminen ja desinfiointi sekä muut toimenpiteet tartunnan leviämisen estämiseksi

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on määrättävä kaikkien tartunnan saaneiden pitopaikkojen toimijat ja tartunnan saaneista pitopaikoista eläimiä vastaanottavat toimijat puhdistamaan ja desinfioimaan tai tapauksesta riippuen hävittämään turvallisesti

a)

kaikki pitopaikan mahdollisesti saastuneet osat sen jälkeen, kun vahvistetut ja epäillyt tapaukset on poistettu, ja ennen uusien eläinten hankintaa;

b)

kaikki rehu, materiaalit, aineet sekä eläintalouteen, lääkintään ja tuotantoon liittyvät välineet, jotka ovat saattaneet saastua;

c)

toimijoiden ja vierailijoiden käyttämät suojavaatteet tai turvavarusteet;

d)

kaikki kuljetusvälineet, säilytysastiat ja muut välineet sen jälkeen, kun niitä on käytetty tartunnan saaneista pitopaikoista lähtöisin olevien eläinten tai tuotteiden kuljettamiseen;

e)

eläinten lastausalueet jokaisen käyttökerran jälkeen.

2.   Toimivaltainen viranomainen hyväksyy puhdistus- ja desinfiointimenettelyn.

3.   Toimivaltaisen viranomaisen on valvottava puhdistusta ja desinfiointia tai tapauksesta riippuen turvallista hävittämistä, eikä se saa palauttaa tai myöntää pitopaikalle taudista vapaata asemaa uudelleen ennen kuin katsoo, että puhdistus ja desinfiointi tai tapauksesta riippuen turvallinen hävittäminen on suoritettu.

4.   Toimivaltainen viranomainen voi katsoa riskinarvioinnin perusteella laitumen saastuneeksi ja kieltää käyttämästä sitä pidettäville eläimille, joiden terveystilanne on parempi kuin kohteena olevalla eläinpopulaatiolla, tai mikäli epidemiologisista syistä tarpeen, täydentäville eläinpopulaatioille niin pitkän ajan, että riski taudinaiheuttajan säilymisestä voidaan katsoa vähäiseksi.

31 artikla

Riskinvähentämistoimenpiteet uudelleentartuntojen estämiseksi

Ennen taudintorjuntatoimenpiteiden lopettamista tai niiden lopettamisen yhteydessä toimivaltaisen viranomaisen on määrättävä oikeasuhteiset riskinvähentämistoimenpiteet, joiden avulla estetään uudelleentartunnat asianomaisessa pitopaikassa, ottaen huomioon epidemiologisen selvityksen tuloksista ilmenneet asiaankuuluvat riskitekijät. Toimenpiteissä on otettava huomioon ainakin

a)

taudinaiheuttajan säilyminen ympäristössä tai luonnonvaraisissa eläimissä; ja

b)

bioturvaamistoimenpiteet, joita mukautetaan pitopaikan erityispiirteiden mukaan.

3 jakso

Raivotautiviruksen aiheuttamien tartuntojen hävittämisohjelmia koskevat säännökset

32 artikla

Taudintorjuntastrategia raivotautiviruksen aiheuttamien tartuntojen hävittämisohjelmissa

1.   Perustaessaan raivotautiviruksen aiheuttamien tartuntojen hävittämisohjelmaa toimivaltaisen viranomaisen on käytettävä ohjelman perustana taudintorjuntastrategiaa, johon kuuluu

a)

niiden kohteena olevan eläinpopulaation eläinten rokottaminen, joiden osalta toimivaltainen viranomainen pitää sitä tarpeellisena;

b)

sellaisten toimenpiteiden toteuttaminen, joilla pienennetään riskiä joutua kosketuksiin tartunnan saaneiden eläinten kanssa;

c)

leviämisriskin ja riskin, että tauti kulkeutuu kyseisen toimivaltaisen viranomaisen jäsenvaltion alueelle, torjunta.

2.   Toimivaltaisen viranomaisen on otettava hävittämisohjelman täytäntöönpanossa huomioon, että

a)

ohjelman on perustuttava riskinarviointiin, jota päivitetään tarvittaessa epidemiologisen tilanteen kehittymisen perusteella;

b)

ohjelman tueksi on järjestettävä julkisia tiedotuskampanjoita, joissa kaikki asiaankuuluvat sidosryhmät ovat mukana;

c)

ohjelmaa on tarvittaessa koordinoitava kansanterveydestä, luonnonvaraisista eläimistä tai metsästyksestä vastaavien asiaankuuluvien viranomaisten kanssa;

d)

ohjelma on mitoitettava alueellisen riskin perusteella.

3.   Toimivaltainen viranomainen voi osallistua raivotautiviruksen aiheuttamien tartuntojen hävittämisohjelmiin kolmannessa maassa tai alueella torjuakseen riskiä tartuntojen leviämisestä ja kulkeutumisesta toimivaltaisen viranomaisen oman jäsenvaltion alueelle.

33 artikla

Raivotautiviruksen aiheuttamien tartuntojen hävittämisohjelmien kohteena oleva eläinpopulaatio

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on sovellettava raivotautiviruksen aiheuttamien tartuntojen hävittämisohjelmaa seuraaviin kohteena oleviin eläinpopulaatioihin: sukuihin Carnivora, Bovidae, Suidae, Equidae, Cervidae ja Camelidae kuuluvien lajien pidettävät ja luonnonvaraiset eläimet.

2.   Toimivaltaisen viranomaisen on kohdistettava hävittämisohjelman toimenpiteet ensisijaisesti luonnonvaraisiin kettuihin, sillä ne ovat raivotautiviruksen pääasiallisia kantajia.

3.   Toimivaltaisen viranomaisen on kohdistettava hävittämisohjelman toimenpiteitä muihin kohteena oleviin eläinpopulaatioihin kuin luonnonvaraisiin kettuihin, jos se katsoo niiden aiheuttavan merkittävän riskin.

4.   Toimivaltainen viranomainen voi sisällyttää 4 artiklassa tarkoitettuun kohteena olevaan eläinpopulaatioon lahkoon Chiroptera kuuluvien lajien luonnonvaraisia eläimiä.

34 artikla

Toimivaltaisen viranomaisen velvollisuudet raivotautiviruksen aiheuttamien tartuntojen hävittämisohjelmien yhteydessä

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on

a)

suoritettava raivotautiviruksen aiheuttamien tartuntojen seurantaa, jonka tarkoituksena on, että

i)

tartunnat havaitaan varhaisessa vaiheessa; ja

ii)

tartunnan saaneiden eläinten lukumäärän kehittymistä voidaan seurata; seurantatoimenpiteisiin on sisällytettävä kuolleena löytyneiden luonnonvaraisten kettujen ja muiden kuolleena löytyneiden luonnonvaraisten petoeläinten kerääminen ja testaus riskiperusteisen lähestymistavan mukaisesti;

b)

toteutettava 35 ja 36 artiklan mukaiset taudintorjuntatoimenpiteet, kun kyseessä on raivotautiviruksen aiheuttaman tartunnan epäilty tai vahvistettu tapaus;

c)

toteutettava tarvittaessa riskinvähentämistoimenpiteitä, joilla estetään raivotautiviruksen aiheuttamien tartuntojen leviäminen koirien, kissojen ja frettien siirtojen yhteydessä.

2.   Toimivaltaisen viranomaisen on, mikäli se pitää sitä tarpeellisena, määrättävä

a)

liitteessä V olevan I osan 1 luvun 2 jakson mukaisesti luonnonvaraisten kettujen ja tarvittaessa 33 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen muiden eläinten rokottamisesta sekä rokotusten tehokkuuden seurannasta;

b)

koirien, kissojen ja frettien tunnistamisesta ja rekisteröinnistä;

c)

sellaisten 33 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen lajien pidettävien eläinten siirtojen rajoittamisesta, joita ei ole rokotettu liitteessä V olevan I osan 1 luvun 1 jakson mukaisesti raivotautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa vastaan;

d)

edellä 35 artiklassa säädetyistä toimenpiteistä, kun luetteloituun lajiin kuuluva eläin vahingoittaa ihmistä tai toista eläintä ilman ymmärrettävää syytä ja sen tavanomaisen käytöksen vastaisesti tai kun sen käytöksessä on tapahtunut selittämätön muutos ja se on kuollut kymmenen päivän kuluessa muutoksen ilmenemisestä.

35 artikla

Taudintorjuntatoimenpiteet raivotautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa epäiltäessä

Raivotautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa epäiltäessä toimivaltaisen viranomaisen on

a)

suoritettava tutkimuksia vahvistaakseen tai sulkeakseen pois taudin esiintymisen;

b)

määrättävä tarvittavista siirtojen rajoituksista tai epäiltyjen tapausten lopettamisesta, jotta ihmisiä ja eläimiä voidaan suojella tartuntavaaralta sillä aikaa, kun tutkimusten tuloksia odotetaan;

c)

määrättävä muita riskinvähentämistoimenpiteitä, joilla voidaan perustellusti pienentää riskiä raivotautiviruksen leviämisestä edelleen ihmisiin tai eläimiin.

36 artikla

Taudintorjuntatoimenpiteet, kun raivotautiviruksen aiheuttama tartunta vahvistetaan

Kun raivotautiviruksen aiheuttama tartunta vahvistetaan, toimivaltaisen viranomaisen on toteutettava toimenpiteitä, joilla estetään taudin leviäminen edelleen eläimiin ja ihmisiin, ja tätä varten sen on

a)

tehtävä epidemiologinen selvitys, joka sisältää kyseessä olevan raivotautiviruskannan tunnistamisen, jotta tartunnan todennäköinen lähde ja epidemiologiset yhteydet voidaan yksilöidä;

b)

suljettava pois raivotautiviruksen aiheuttama tartunta niiden eläinten osalta, joilla on epidemiologinen yhteys vahvistettuun tapaukseen, paitsi jos se katsoo tilanteen edellyttävän lisätutkimuksia, kun

i)

on kulunut vähintään kolme kuukautta siitä, kun epidemiologinen yhteys vahvistettuun tapaukseen tapahtui; ja

ii)

kyseisissä eläimissä ei ole havaittu kliinisiä merkkejä;

c)

toteutettava yksi tai useampia 34 ja 35 artiklassa säädetyistä toimenpiteistä, mikäli se pitää sitä tarpeellisena;

d)

varmistettava, että niiden tartunnan saaneiden luonnonvaraisten eläinten ruhot, jotka ovat vahvistettuja tapauksia, hävitetään tai käsitellään asetuksen (EY) N:o 1069/2009 12 artiklassa vahvistettujen sääntöjen mukaisesti.

4 jakso

Sinikieliviruksen aiheuttamien tartuntojen hävittämisohjelmia koskevat säännökset

37 artikla

Taudintorjuntastrategia sinikieliviruksen aiheuttamien tartuntojen hävittämisohjelmissa

1.   Perustaessaan sinikieliviruksen aiheuttamien tartuntojen valinnaista hävittämisohjelmaa toimivaltaisen viranomaisen on käytettävä ohjelman perustana taudintorjuntastrategiaa, johon kuuluu

a)

sinikieliviruksen aiheuttamien tartuntojen seuranta liitteessä V olevan II osan 1 luvussa vahvistettujen vaatimusten mukaisesti;

b)

asianomaisen kohteena olevan eläinpopulaation rokottaminen taudin hävittämiseksi säännöllisillä rokotuskampanjoilla, jotka toteutetaan tarpeen mukaan pitkän aikavälin strategiaan sopivalla tavalla;

c)

kohteena olevan eläinpopulaation siirtojen rajoittaminen siten kuin 43 ja 45 artiklassa säädetään;

d)

riskinvähentämistoimenpiteet, joilla minimoidaan sinikieliviruksen aiheuttamien tartuntojen leviäminen tartunnanlevittäjien välityksellä.

2.   Toimivaltaisen viranomaisen on otettava hävittämisohjelman täytäntöönpanossa huomioon, että

a)

kaikki hävittämisohjelman piiriin kuuluvalla alueella esiintyvät serotyypit 1–24 on havaittava ja hävitettävä;

b)

hävittämisohjelman piiriin kuuluvan alueen on oltava

i)

jäsenvaltion koko alue; tai

ii)

yksi tai useampi vyöhyke, johon kuuluu kutakin tartunnan saanutta pitopaikkaa ympäröivä alue vähintään 150 kilometrin säteellä.

3.   Poiketen siitä, mitä 2 kohdan b alakohdan ii alakohdassa säädetään toimivaltainen viranomainen voi mukauttaa hävittämisohjelman piiriin kuuluvaa vyöhykettä (vyöhykkeitä) seuraavien mukaisesti:

a)

tartunnan saaneiden pitopaikkojen maantieteellinen sijainti ja vastaavien hallinnollisten yksiköiden rajat;

b)

luonnonolot ja sääolosuhteet;

c)

tartunnanlevittäjien runsaus, aktiivisuus ja levinneisyys vyöhykkeellä (vyöhykkeillä);

d)

kyseessä oleva sinikieliviruksen serotyyppi;

e)

42 artiklassa säädetyn epidemiologisen selvityksen tulokset;

f)

seurantatoimien tulokset.

38 artikla

Sinikieliviruksen aiheuttamien tartuntojen hävittämisohjelmien kohteena olevat ja täydentävät eläinpopulaatiot

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on sovellettava sinikieliviruksen aiheuttamien tartuntojen hävittämisohjelmaa seuraaviin kohteena oleviin eläinpopulaatioihin: sukuihin Antilocapridae, Bovidae, Camelidae, Cervidae, Giraffidae, Moschidae ja Traguilidae kuuluvien lajien pidettävät eläimet.

2.   Toimivaltaisen viranomaisen on, mikäli se pitää sitä tarpeellisena, sovellettava hävittämisohjelmaa seuraaviin täydentäviin eläinpopulaatioihin: sukuihin Antilocapridae, Bovidae, Camelidae, Cervidae, Giraffidae, Moschidae ja Traguilidae kuuluvien lajien luonnonvaraiset eläimet.

39 artikla

Toimijoiden velvollisuudet sinikieliviruksen aiheuttamien tartuntojen hävittämisohjelmien yhteydessä

1.   Niiden pitopaikkojen toimijoiden, teurastamot pois lukien, joissa 38 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun kohteena olevan eläinpopulaation eläimiä pidetään, on

a)

noudatettava toimivaltaisen viranomaisen asettamia vaatimuksia, jotka koskevat kohteena olevan eläinpopulaation eläinten seurantaa;

b)

noudatettava toimivaltaisen viranomaisen asettamia vaatimuksia, jotka koskevat entomologista seurantaa;

c)

rokotutettava kohteena olevan eläinpopulaation eläimet toimivaltaisen viranomaisen määräysten mukaisesti;

d)

tautiepäilyn tai -vahvistuksen tapauksessa pantava taudintorjuntatoimenpiteet täytäntöön toimivaltaisen viranomaisen määräysten mukaisesti;

e)

noudatettava siirtoa koskevia vaatimuksia toimivaltaisen viranomaisen määräysten mukaisesti;

f)

pantava täytäntöön mahdolliset muut toimenpiteet, jotka toimivaltainen viranomainen katsoo tarpeellisiksi; tapauksesta riippuen tähän voi kuulua pidettävien eläinten suojaaminen tartunnanlevittäjiltä eläinten terveystilanteeseen sopivalla tavalla.

2.   Niiden teurastamojen toimijoiden, joissa 38 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun kohteena olevan eläinpopulaation eläimiä pidetään ja teurastetaan, on

a)

noudatettava toimivaltaisen viranomaisen asettamia vaatimuksia, jotka koskevat kohteena olevan eläinpopulaation eläinten seurantaa;

b)

tautiepäilyn tai -vahvistuksen tapauksessa pantava taudintorjuntatoimenpiteet täytäntöön toimivaltaisen viranomaisen määräysten mukaisesti;

c)

pantava täytäntöön mahdolliset muut toimenpiteet, jotka toimivaltainen viranomainen katsoo tarpeellisiksi; tapauksesta riippuen tähän voi kuulua pidettävien eläinten suojaaminen tartunnanlevittäjiltä eläinten terveystilanteen edellyttämällä tavalla.

40 artikla

Toimivaltaisen viranomaisen velvollisuudet sinikieliviruksen aiheuttamien tartuntojen hävittämisohjelmien yhteydessä

1.   Edellä 37 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetun sinikieliviruksen aiheuttamien tartuntojen hävittämisohjelman piiriin kuuluvan alueen osalta toimivaltaisen viranomaisen on

a)

määritettävä seurattavan alueen maantieteelliset yksiköt liitteessä V olevan II osan 1 luvun 4 jakson 1 kohdan mukaisesti;

b)

suoritettava sinikieliviruksen aiheuttamien tartuntojen seurantaa kussakin maantieteellisessä yksikössä epidemiologiseen tilanteeseen sopivalla tavalla ja liitteessä V olevan II osan 1 luvussa vahvistettujen vaatimusten mukaisesti;

c)

tautiepäilyn tai -vahvistuksen tapauksessa toteutettava 41 ja 42 artiklassa säädetyt taudintorjuntatoimenpiteet;

d)

määrättävä niiden pitopaikkojen toimijat, joissa pidetään nauta-, lammas- tai vuohieläimiä, sekä tarvittaessa myös niiden pitopaikkojen toimijat, joissa pidetään muita kohteena olevien eläinpopulaatioiden eläimiä, rokotuttamaan eläimensä; ja

e)

sovellettava kohteena olevan eläinpopulaation eläinten siirtoihin 43 ja 45 artiklassa vahvistettuja vaatimuksia.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdan d alakohdassa säädetään, toimivaltainen viranomainen voi päättää olla määräämättä toimijoita rokotuttamaan eläimiään, jos se riskinarvioinnin perusteella oikeutetusti katsoo, että muiden toimenpiteiden toteuttaminen riittää taudin hävittämiseen.

3.   Toimivaltaisen viranomaisen on, mikäli se pitää sitä tarpeellisena, mahdollisuuksien mukaan perustettava kausittain sinikieliviruksesta vapaa alue liitteessä V olevan II osan 5 luvun mukaisesti. Tällöin toimivaltaisen viranomaisen on annettava komission ja muiden jäsenvaltioiden saataville

a)

tiedot, joista käy ilmi, että erityiset kriteerit, jotka koskevat sinikieliviruksesta vapaan kauden määrittämistä, täyttyvät;

b)

kauden alkamis- ja päättymispäivä;

c)

tiedot, joista käy ilmi, että sinikieliviruksen aiheuttamien tartuntojen leviäminen alueella on loppunut; ja

d)

edellä 13 artiklassa vahvistetut vähimmäisvaatimukset täyttävän alueen rajaus.

41 artikla

Taudintorjuntatoimenpiteet sinikieliviruksen aiheuttamaa tartuntaa epäiltäessä

1.   Sinikieliviruksen aiheuttamaa tartuntaa epäiltäessä toimivaltaisen viranomaisen on suoritettava tutkimus taudin esiintymisen vahvistamiseksi tai poissulkemiseksi.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun tutkimuksen tulosten valmistumiseen asti toimivaltaisen viranomaisen on

a)

rajoitettava kohteena olevan eläinpopulaation eläinten sekä sukusolujen ja alkioiden siirtämistä pois pitopaikasta, jossa niitä pidetään, paitsi jos siirto on sallittu välitöntä teurastusta varten;

b)

määrättävä asianmukaiset riskinvähentämistoimenpiteet, mikäli ne ovat tarpeen ja teknisesti toteutettavissa, jotta estetään tai vähennetään kohteena olevan eläinpopulaation eläinten altistumista tartunnanlevittäjille.

3.   Toimivaltaisen viranomaisen on, mikäli se pitää sitä tarpeellisena, ulotettava 1 ja 2 kohdassa säädetyt toimenpiteet koskemaan sellaisia pitopaikkoja, joissa kohteena olevan eläinpopulaation eläimet ovat altistuneet tartunnanlevittäjille samalla tavalla kuin epäillyt tapaukset.

4.   Tässä artiklassa säädetyt toimenpiteet voidaan peruuttaa, kun toimivaltainen viranomainen katsoo, etteivät ne ole enää tarpeen taudin leviämisriskin rajoittamiseksi.

42 artikla

Taudintorjuntatoimenpiteet, kun sinikieliviruksen aiheuttama tartunta vahvistetaan

1.   Kun sinikieliviruksen aiheuttama tartunta vahvistetaan, toimivaltaisen viranomaisen on

a)

vahvistettava taudinpurkaus ja tarvittaessa määritettävä hävittämisohjelmaan kuuluva vyöhyke tai laajennettava sitä;

b)

tehtävä tarvittaessa epidemiologinen selvitys;

c)

rajoitettava kohteena olevan eläinpopulaation eläinten siirtämistä pois pitopaikasta, jossa niitä pidetään, paitsi jos siirto on sallittu välitöntä teurastusta varten;

d)

rajoitettava kohteena olevan eläinpopulaation eläinten sukusolujen ja alkioiden siirtoja pois pitopaikasta, jossa kyseisiä eläimiä pidetään;

e)

määrättävä asianmukaiset riskinvähentämistoimenpiteet, mikäli se pitää niitä tarpeellisina ja teknisesti mahdollisina, jotta estetään tai vähennetään kohteena olevan eläinpopulaation eläinten altistumista tartunnanlevittäjille;

f)

toteutettava 41 artiklassa säädetyt taudintorjuntatoimenpiteet kaikkien niiden pitopaikkojen osalta, joilla on epidemiologinen yhteys vahvistettuun tapaukseen, mukaan lukien pitopaikat, joissa kohteena olevan eläinpopulaation eläimet altistuvat tartunnanlevittäjille samalla tavalla kuin vahvistetut tapaukset.

2.   Edellä 1 kohdassa vahvistettujen toimenpiteiden lisäksi ja taudin leviämisen estämiseksi toimivaltaisen viranomaisen on, mikäli se pitää sitä tarpeellisena,

a)

määrättävä niiden pitopaikkojen toimijat, joissa pidetään nauta-, lammas- tai vuohieläimiä, sekä tarvittaessa myös niiden pitopaikkojen toimijat, joissa pidetään muita kohteena olevien eläinpopulaatioiden eläimiä, rokotuttamaan eläimensä kyseessä olevan sinikieliviruksen serotyypin tartuntaa vastaan 40 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti;

b)

tutkittava ja valvottava kohteena olevan eläinpopulaation terveystilannetta sen pitopaikan läheisyydessä, jossa vahvistettua tapausta pidetään.

3.   Tässä artiklassa säädetyt toimenpiteet voidaan peruuttaa, kun toimivaltainen viranomainen katsoo, etteivät ne ole enää tarpeen taudin leviämisriskin rajoittamiseksi.

43 artikla

Kohteena olevan eläinpopulaation pidettävien eläinten ja niiden sukusolujen ja alkioiden siirtäminen jäsenvaltioihin tai vyöhykkeille, jotka kuuluvat sinikieliviruksen aiheuttamien tartuntojen hävittämisohjelman piiriin

1.   Toimivaltainen viranomainen voi sallia kohteena olevan eläinpopulaation eläinten tuomisen 37 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetulle sinikieliviruksen aiheuttamien tartuntojen hävittämisohjelman piiriin kuuluvalle alueelle ainoastaan siinä tapauksessa, että ne täyttävät ainakin yhden liitteessä V olevan II osan 2 luvun 1 jakson 1–4 kohdassa vahvistetuista vaatimuksista.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, toimivaltainen viranomainen voi sallia kohteena olevan eläinpopulaation eläinten tuomisen sinikieliviruksen aiheuttamien tartuntojen hävittämisohjelman piiriin kuuluvalle alueelle myös siinä tapauksessa, että

a)

se on arvioinut eläinten tuomisesta määräpaikan terveystilanteelle aiheutuvan, sinikieliviruksen tarttumiseen liittyvän riskin ja ottanut arvioinnissa huomioon mahdolliset riskinvähentämistoimenpiteet, jotka se voi määräpaikassa toteuttaa;

b)

se kieltää kyseisten eläinten siirtämisen toisiin jäsenvaltioihin

i)

60 päivän ajan niiden tuontipäivästä; tai

ii)

kunnes aikaisintaan 14 päivää tuonnin jälkeen kerätyt näytteet todetaan polymeraasiketjureaktiotestissä (PCR) negatiivisiksi sinikieliviruksen (serotyypit 1–24) osalta;

c)

se mukauttaa tarvittaessa seurantaa liitteessä V olevan II osan 1 luvun 4 jakson 6 kohdan mukaisesti; ja

d)

kyseiset eläimet täyttävät jonkin liitteessä V olevan II osan 2 luvun 1 jakson 5–8 kohdassa vahvistetuista vaatimuksista.

3.   Toimivaltainen viranomainen voi sallia kohteena olevan eläinpopulaation eläinten sukusolujen ja alkioiden tuomisen 37 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetulle sinikieliviruksen aiheuttamien tartuntojen hävittämisohjelman piiriin kuuluvalle alueelle ainoastaan siinä tapauksessa, että ne täyttävät ainakin yhden liitteessä V olevan II osan 2 luvun 2 jakson 1–3 kohdassa vahvistetuista vaatimuksista.

4.   Poiketen siitä, mitä 3 kohdassa säädetään, toimivaltainen viranomainen voi sallia kohteena olevan eläinpopulaation eläinten sukusolujen ja alkioiden tuomisen sinikieliviruksen aiheuttamien tartuntojen hävittämisohjelman piiriin kuuluvalle alueelle myös siinä tapauksessa, että

a)

se on arvioinut eläinten tuomisesta määräpaikan terveystilanteelle aiheutuvan, sinikieliviruksen tarttumiseen liittyvän riskin ja ottanut arvioinnissa huomioon mahdolliset riskinvähentämistoimenpiteet, jotka se voi määräpaikassa toteuttaa;

b)

se kieltää kyseisten sukusolujen ja alkioiden siirtämisen toisiin jäsenvaltioihin; ja

c)

kyseiset sukusolut ja alkiot ovat liitteessä V olevan II osan 2 luvun 2 jakson 4 kohdassa vahvistettujen vaatimusten mukaisia.

5.   Kun eläimiä tai sukusoluja ja alkioita vastaanottava toimivaltainen viranomainen käyttää 2 tai 4 kohdassa säädettyä poikkeusta, sen on

a)

ilmoitettava asiasta komissiolle mahdollisimman pian;

b)

otettava vastaan sellaisia kohteena olevan eläinpopulaation eläimiä tai niiden sukusoluja ja alkioita, jotka täyttävät kyseisen poikkeuksen yhteydessä sovellettavat vaatimukset, riippumatta niiden alkuperäjäsenvaltiosta tai alkuperävyöhykkeestä.

6.   Kun eläimiä tai sukusoluja ja alkioita vastaanottava toimivaltainen viranomainen ei enää käytä 2 tai 4 kohdassa säädettyjä poikkeuksia, sen on ilmoitettava asiasta komissiolle mahdollisimman pian.

44 artikla

Tartunnanlevittäjiltä suojattu pitopaikka

1.   Toimivaltainen viranomainen voi toimijan pyynnöstä myöntää pitopaikoille tai tiloille, jotka täyttävät liitteessä V olevan II osan 3 luvussa vahvistetut kriteerit, tartunnanlevittäjiltä suojatun pitopaikan aseman.

2.   Toimivaltaisen viranomaisen on tarkistettava riittävän usein, kuitenkin vähintään vaaditun suojakauden alussa, aikana ja lopussa, toteutettujen toimenpiteiden tehokkuus käyttäen pitopaikan sisälle sijoitettavaa tartunnanlevittäjien pyydystä.

3.   Toimivaltaisen viranomaisen on peruutettava tartunnanlevittäjiltä suojatun pitopaikan asema välittömästi, jos 1 kohdassa tarkoitetut edellytykset eivät enää täyty.

45 artikla

Sinikieliviruksen aiheuttamien tartuntojen hävittämisohjelmien piiriin kuuluvien jäsenvaltioiden tai vyöhykkeiden kautta tapahtuvat eläinten siirrot

1.   Toimivaltainen viranomainen voi sallia kohteena olevan eläinpopulaation eläinten siirron 37 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetun, sinikieliviruksen aiheuttamien tartuntojen hävittämisohjelman piiriin kuuluvan alueen kautta ainoastaan siinä tapauksessa, että

a)

kyseiset kohteena olevan eläinpopulaation eläimet täyttävät vähintään yhden liitteessä V olevan II osan 2 luvun 1 jakson 1–3 kohdassa vahvistetuista vaatimuksista; tai

b)

kuljetusväline, johon eläimet lastataan, on suojattu tartunnanlevittäjiltä, eikä eläinkuormaa pureta matkan aikana yli yhden vuorokauden pituiseksi ajaksi tai se puretaan yli yhden vuorokauden ajaksi tartunnanlevittäjiltä suojatussa pitopaikassa tai tartunnanlevittäjistä vapaan kauden aikana.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, toimivaltainen viranomainen voi sallia kohteena olevan eläinpopulaation eläinten siirron sinikieliviruksen aiheuttamien tartuntojen hävittämisohjelman piiriin kuuluvan alueen kautta myös siinä tapauksessa, että 43 artiklan 2 kohdan a, c ja d alakohdassa vahvistetut vaatimukset täyttyvät.

3 LUKU

Luokan B ja C vesieläintautien hävittämisohjelmat

1 jakso

Yleiset säännökset

46 artikla

Taudintorjuntastrategia luokan B ja C vesieläintautien hävittämiseksi

1.   Perustaessaan luokan B taudin pakollista hävittämisohjelmaa tai luokan C taudin valinnaista hävittämisohjelmaa vesieläinten ollessa kyseessä toimivaltaisen viranomaisen on käytettävä ohjelman perustana taudintorjuntastrategiaa, joka sisältää seuraavat seikat kunkin taudin osalta:

a)

se, minkälaiset seurantavaatimukset ovat tarpeen, jotta taudista vapaan aseman myöntämistä ja säilyttämistä koskevat edellytykset voidaan saavuttaa, ottaen huomioon 3 artiklan 2 kohdan b alakohdan ii alakohta;

b)

hävittämisohjelman piiriin kuuluva alue ja eläinpopulaatio, joista säädetään 47 ja 51 artiklassa;

c)

hävittämisohjelman kesto, josta säädetään 49 artiklassa, mukaan lukien ohjelman lopulliset tavoitteet ja välitavoitteet, joista säädetään 48 artiklassa;

d)

tautikohtaiset taudinehkäisy- ja taudintorjuntatoimenpiteet, joista säädetään 55–65 artiklassa.

2.   Toimivaltainen viranomainen voi sisällyttää hävittämisohjelmaan koordinoituja toimenpiteitä, joita toteutetaan toisen jäsenvaltion tai kolmannen maan kanssa jaetulla yhteisellä maa- tai rannikkorajalla ja joilla varmistetaan, että ohjelman tavoite saavutetaan pysyvästi.

Jos tällaista koordinointia ei tehdä, toimivaltaisen viranomaisen on mahdollisuuksien mukaan sisällytettävä hävittämisohjelmaan tehokkaita riskinvähentämistoimenpiteitä, kuten tehostettua seurantaa.

47 artikla

Alueellinen soveltamisala ja eläinpopulaatiot

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on määritettävä hävittämisohjelman soveltamisala, mukaan lukien

a)

sen piiriin kuuluva alue; ja

b)

kohteena oleva eläinpopulaatio ja tarvittaessa täydentävät eläinpopulaatiot.

2.   Edellä 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu hävittämisohjelman piiriin kuuluva alue voi olla

a)

jäsenvaltion alue kokonaisuudessaan;

b)

yksi tai useampi vyöhyke; tai

c)

niiden pitopaikkojen maantieteellinen sijainti, jotka muodostavat yhden tai useamman lokeron.

3.   Kaikkien pitopaikkojen, jotka sijaitsevat hävittämisohjelman piiriin kuuluvan jäsenvaltion, vyöhykkeen tai lokeron alueella, on oltava mukana hävittämisohjelmassa.

4.   Poiketen siitä, mitä 3 kohdassa säädetään, toimivaltainen viranomainen voi jättää hävittämisohjelman ulkopuolelle sellaiset vesiviljelypitopaikat, joista ei aiheudu merkittävää riskiä ohjelman onnistumiselle ja jotka on vapautettu hyväksynnän hakemista koskevasta velvoitteesta.

48 artikla

Lopulliset tavoitteet ja välitavoitteet

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on sisällytettävä hävittämisohjelmaan laadulliset ja määrälliset lopulliset tavoitteet, jotka kattavat kaikki 72 artiklassa vahvistetut taudista vapaan aseman myöntämisen edellyttämät tautikohtaiset vaatimukset.

2.   Mikäli se on teknisesti mahdollista, toimivaltaisen viranomaisen, joka panee hävittämisohjelman täytäntöön, on sisällytettävä ohjelmaan myös niiden luonnonvaraisten eläinpopulaatioiden, jotka uhkaavat taudista vapaan aseman saavuttamista, terveystilanteeseen perustuvat laadulliset ja määrälliset lopulliset tavoitteet.

3.   Toimivaltaisen viranomaisen on sisällytettävä hävittämisohjelmaan laadulliset ja määrälliset vuotuiset tai monivuotiset välitavoitteet, joiden avulla voidaan seurata edistymistä lopullisten tavoitteiden saavuttamisessa. Välitavoitteisiin on sisällytettävä

a)

kaikki 1 kohdassa tarkoitetut tautikohtaiset vaatimukset ja 2 kohdassa tarkoitetut tavoitteet; ja

b)

tarvittaessa lisävaatimuksia, jotka eivät sisälly taudista vapaan aseman myöntämisen kriteereihin ja joiden avulla voidaan arvioida hävittämisen edistymistä.

49 artikla

Soveltamisaika

1.   Luetteloitujen vesieläintautien hävittämisohjelmien soveltamisaika vahvistetaan liitteessä VI olevan II osan

a)

1 luvun 2 ja 3 jaksossa VHS:n ja IHN:n osalta;

b)

2 luvun 2 ja 3 jaksossa ISA-viruksen HPRΔ-kannan aiheuttamien tartuntojen osalta;

c)

3 luvun 2 ja 3 jaksossa nilviäisten marteilioosin (Marteilia refringens) osalta;

d)

4 luvun 2 ja 3 jaksossa Bonamia exitiosa -loisen aiheuttaman tartunnan osalta;

e)

5 luvun 2 ja 3 jaksossa Bonamia ostreae -loisen aiheuttaman tartunnan osalta;

f)

6 luvun 2 ja 3 jaksossa valkopilkkutautiviruksen aiheuttaman tartunnan osalta.

2.   Luokan C tautien tapauksessa hävittämisohjelman soveltamisaika saa olla enintään kuusi vuotta siitä päivästä, jona komissio on ohjelman ensimmäisen kerran asetuksen (EU) 2016/429 31 artiklan 3 kohdan mukaisesti hyväksynyt. Asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa komissio voi jäsenvaltioiden pyynnöstä jatkaa hävittämisohjelman soveltamisaikaa vielä kuudella vuodella.

2 jakso

Hävittämisohjelmia koskevat vaatimukset

50 artikla

Hävittämisohjelmia koskevat vähimmäisvaatimukset

Toimivaltaisen viranomaisen on käytettävä jäsenvaltion, vyöhykkeen tai lokeron alueella sovellettavan luokan B tai C taudin hävittämisohjelman perustana seuraavia toimenpiteitä:

a)

kyseisen jäsenvaltion, vyöhykkeen tai lokeron terveystilanteen määrittäminen siten, että vahvistetaan kaikkien niiden pitopaikkojen terveystilanne, joissa luetteloituihin lajeihin kuuluvia eläimiä pidetään;

b)

taudintorjuntatoimenpiteiden toteuttaminen kaikissa pitopaikoissa, joissa on epäiltyjä ja vahvistettuja tapauksia;

c)

sellaisten bioturvaamistoimenpiteiden ja muiden riskinvähentämistoimenpiteiden toteuttaminen, joilla pienennetään pitopaikassa pidettävien luetteloituihin lajeihin kuuluvien eläinten riskiä saada tartunta;

d)

rokottaminen osana hävittämisohjelmaa tietyissä tapauksissa.

51 artikla

Luokan B ja C tautien hävittämisohjelmiin otettava eläinpopulaatio

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on sovellettava hävittämisohjelmaa kyseessä olevan jäsenvaltion, vyöhykkeen tai lokeron alueella sijaitsevissa pitopaikoissa pidettäviin luetteloituihin lajeihin.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, toimivaltainen viranomainen voi riskinarvioinnin perusteella päättää jättää hävittämisohjelman ulkopuolelle sellaiset pitopaikat, joissa pidetään ainoastaan täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/1882 liitteessä olevassa taulukossa tarkoitettuja tartunnanlevittäjälajeja.

3.   Mikäli se on teknisesti mahdollista, toimivaltaisen viranomaisen on otettava täydentäviä eläinpopulaatioita mukaan hävittämisohjelmaan, jos

a)

kyseiset eläimet aiheuttavat merkittävän riskin 1 kohdassa tarkoitettujen eläinten terveystilanteelle;

b)

ohjelman piiriin kuuluvien vesiviljelypitopaikkojen määrä on vähäinen, jolloin täydentäviä eläinpopulaatioita tarvitaan, jotta hävittämisohjelma kattaa epidemiologian näkökulmasta riittävän suuren osan jäsenvaltiosta, vyöhykkeestä tai lokerosta.

52 artikla

Hävittämisohjelmaan kuuluvissa jäsenvaltioissa, vyöhykkeillä tai lokeroissa toteutettavat toimenpiteet

1.   Jotta hävittämisohjelmien edistymistä voidaan seurata, toimivaltaisen viranomaisen on määritettävä pitopaikoille, joissa luetteloituihin lajeihin kuuluvia eläimiä pidetään, terveystilanneluokitus seuraavien seikkojen perusteella:

a)

kunkin pitopaikan tiedossa oleva terveystilanne hävittämisohjelman alkamisajankohtana;

b)

luetteloituihin lajeihin kuuluvien eläinten pitopaikkaan tuomista koskevien edellytysten noudattaminen;

c)

se, noudattaako toimija velvollisuuttaan ilmoittaa toimivaltaiselle viranomaiselle tautiepäilyistä tai -havainnoista;

d)

niiden taudintorjuntatoimenpiteiden toteuttaminen, joita tautiepäilyn tai -vahvistuksen tapauksessa on sovellettava;

e)

pitopaikoissa pidettäviin luetteloituihin lajeihin kuuluviin eläimiin mahdollisesti sovellettavat rokotusohjelmat;

f)

mahdolliset muut toimenpiteet, joita toimivaltainen viranomainen pitää tarpeellisina.

2.   Toimivaltaisen viranomaisen on

a)

otettava hävittämisohjelmaa käynnistäessään, jatkaessaan tai peruuttaessaan huomioon se, miten hyvin pitopaikat noudattavat 1 kohdassa vahvistettuja vaatimuksia;

b)

ilmoitettava asianomaisten pitopaikkojen toimijoille terveystilanteen kehittymisestä ja toimenpiteistä, joita on toteutettava, jotta taudista vapaa asema voidaan myöntää.

3.   Toimijoiden on noudatettava 1 kohdan b–f alakohdassa vahvistettuja vaatimuksia, jotta hävittämisohjelmaa voidaan jatkaa, kunnes se saadaan onnistuneesti päätökseen tai peruutetaan.

53 artikla

Suljettujen pitopaikkojen terveystilanneluokituksen määrittämiseen sovellettava poikkeus

Poiketen siitä, mitä 52 artiklan 1 kohdassa säädetään, toimivaltainen viranomainen voi päättää olla määrittämättä suljetuille pitopaikoille terveystilanneluokitusta, jos niissä pidettäviin eläinpopulaatioihin sovelletaan asianmukaisia riskinvähentämistoimenpiteitä ja taudintorjuntatoimenpiteitä, joilla varmistetaan, ettei kyseisistä eläinpopulaatioista aiheudu riskiä taudin leviämisestä.

54 artikla

Rokottaminen

Toimivaltainen viranomainen voi sisällyttää virallisessa valvonnassaan oleviin hävittämisohjelmiin

a)

luetteloituihin lajeihin kuuluvien eläinten rokottamisen;

b)

pidettävien eläinten täydentävän eläinpopulaation rokottamisen;

c)

luonnonvaraisten eläinten täydentävän eläinpopulaation rokottamisen.

55 artikla

Taudintorjuntatoimenpiteet tiettyjä tauteja epäiltäessä

1.   Kun toimivaltainen viranomainen epäilee kyseessä olevan taudin esiintymistä pitopaikassa, sen on suoritettava asianmukainen tutkimus.

2.   Siihen asti, että 1 kohdassa tarkoitetun tutkimuksen tulokset valmistuvat, toimivaltaisen viranomaisen on

a)

kiellettävä eläinten tai eläinperäisten tuotteiden tuominen kyseiseen pitopaikkaan;

b)

jos se on teknisesti mahdollista, määrättävä eristämään ne pitopaikan yksiköt, joissa pidetään eläimiä, joita tautiepäily koskee;

c)

kiellettävä eläinten ja eläinperäisten tuotteiden siirtäminen pois pitopaikasta, paitsi jos toimivaltainen viranomainen on sallinut siirtämisen vesieläinten taudintorjuntaan soveltuvassa elintarvikelaitoksessa tapahtuvaa välitöntä teurastusta tai käsittelyä varten taikka elävinä myytävien nilviäisten tai äyriäisten ollessa kyseessä sellaisenaan nautittaviksi;

d)

kiellettävä välineiden, rehun ja eläimistä saatavien sivutuotteiden siirtäminen pois pitopaikasta muuten kuin toimivaltaisen viranomaisen luvalla.

3.   Toimivaltaisen viranomaisen on jatkettava 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä siihen asti, että taudin esiintyminen on suljettu pois tai vahvistettu.

56 artikla

Taudintorjuntatoimenpiteiden laajentaminen tiettyjä tauteja epäiltäessä

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on, mikäli se pitää sitä tarpeellisena, ulotettava 55 artiklassa säädetyt toimenpiteet koskemaan

a)

kaikkia pitopaikkoja, joilla on hydrodynaamisten olosuhteiden vuoksi kohonnut riski saada kyseinen tauti pitopaikasta, jossa tautia epäillään;

b)

kaikkia pitopaikkoja, joilla on suora epidemiologinen yhteys pitopaikkaan, jossa tautia epäillään.

2.   Jos epäillään taudin esiintymistä luonnonvaraisissa vesieläimissä, toimivaltaisen viranomaisen on, mikäli se pitää sitä tarpeellisena, ulotettava 55 artiklassa säädetyt toimenpiteet koskemaan niitä pitopaikkoja, joihin asia vaikuttaa.

57 artikla

Poikkeus taudintorjuntatoimenpiteistä tautia epäiltäessä

1.   Poiketen siitä, mitä 55 artiklan 2 kohdan c alakohdassa säädetään, toimivaltainen viranomainen voi sallia vesiviljelyeläinten siirron pitopaikkaan, joka on toimivaltaisen viranomaisen virallisessa valvonnassa, sillä edellytyksellä, että seuraavia vaatimuksia noudatetaan:

a)

ainoastaan eläimiä, joissa ei esiinny taudin oireita, siirretään;

b)

siirto ei vaaranna määränpäänä olevassa pitopaikassa olevien tai sinne kuljetettavina olevien vesieläinten terveystilannetta;

c)

ne eivät ole määränpäänä olevassa pitopaikassa kosketuksissa sellaisiin vesiviljelyeläimiin, joiden terveystilanne on kyseisen taudin osalta parempi; ja

d)

eläimiä pidetään määränpäänä olevassa pitopaikassa toimivaltaisen viranomaisen määrittämä enimmäisaika.

2.   Käyttäessään 1 kohdassa säädettyä poikkeusta toimivaltaisen viranomaisen on

a)

määritettävä määränpäänä olevan pitopaikan terveystilanneluokitus tarvittaessa uudelleen 52 artiklan 1 kohdassa vahvistettujen kriteerien mukaisesti siihen asti, että 55 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu tutkimus on saatu päätökseen;

b)

kiellettävä eläinten siirtäminen pois määränpäänä olevasta pitopaikasta niin kauan kuin tutkimus on käynnissä, paitsi jos se on sallinut niiden siirtämisen vesieläinten taudintorjuntaan soveltuvassa elintarvikelaitoksessa tapahtuvaa välitöntä teurastusta tai käsittelyä varten taikka elävinä myytävien nilviäisten tai äyriäisten ollessa kyseessä sellaisenaan nautittaviksi.

3.   Toimivaltainen viranomainen voi käyttää 1 kohdassa säädettyä poikkeusta ainoastaan siinä tapauksessa, että alkuperäisten pitopaikkojen ja määränpäänä olevien pitopaikkojen toimijat sekä niiden eläinten, joihin poikkeuksia sovelletaan, kuljettajat

a)

toteuttavat asianmukaiset bioturvaamistoimenpiteet ja muut riskinvähentämistoimenpiteet, jotka ovat tarpeen taudin leviämisen estämiseksi;

b)

antavat toimivaltaiselle viranomaiselle takeet siitä, että kaikki tarvittavat bioturvaamistoimenpiteet ja muut riskinvähentämistoimenpiteet on toteutettu; ja

c)

antavat toimivaltaiselle viranomaiselle takeet siitä, että asetuksen (EY) N:o 1069/2009 3 artiklan 1 kohdassa määriteltyjä eläimistä saatavia sivutuotteita, jotka ovat peräisin tämän artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetuista vesieläimistä, käsitellään tai ne hävitetään luokkaan 1 tai 2 kuuluvana aineksena kyseisen asetuksen 12 tai 13 artiklan mukaisesti.

58 artikla

Tiettyjen tautien virallinen vahvistaminen ja taudintorjuntatoimenpiteet

1.   Jos tautitapaus vahvistetaan, toimivaltaisen viranomaisen on

a)

ilmoitettava, että kyseinen pitopaikka (pitopaikat) on saanut tartunnan;

b)

määritettävä tartunnan saaneen pitopaikan (pitopaikkojen) terveystilanneluokitus uudelleen;

c)

perustettava sopivan kokoinen rajoitusvyöhyke;

d)

toteutettava 59–65 artiklassa säädetyt toimenpiteet tartunnan saaneissa pitopaikoissa.

2.   Rajoitusvyöhykkeellä sijaitseviin pitopaikkoihin sovellettavat vähimmäisvaatimukset vahvistetaan liitteessä VI olevassa II osassa seuraavasti:

a)

1 luvun 3 jakson 1 kohdan a alakohdassa VHS:n ja IHN:n osalta;

b)

2 luvun 3 jakson 1 kohdan a alakohdassa ISA-viruksen HPRΔ-kannan aiheuttaman tartunnan osalta;

c)

3 luvun 3 jakson 1 kohdan a alakohdassa nilviäisten marteilioosin (Marteilia refringens) osalta;

d)

4 luvun 3 jakson 1 kohdan a alakohdassa Bonamia exitiosa -loisen aiheuttaman tartunnan osalta;

e)

5 luvun 3 jakson 1 kohdan a alakohdassa Bonamia ostreae -loisen aiheuttaman tartunnan osalta;

f)

6 luvun 3 jakson 1 kohdan a alakohdassa valkopilkkutautiviruksen aiheuttaman tartunnan osalta.

3.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdan c alakohdassa säädetään, toimivaltainen viranomainen voi päättää olla perustamatta rajoitusvyöhykettä, jos

a)

tartunnan saanut pitopaikka ei päästä käsittelemätöntä jätevettä ympäröiviin vesiin; ja

b)

pitopaikassa käytössä olevat bioturvaamistoimenpiteet ovat sen tasoisia, että niillä voidaan taata tartunnan rajoittuminen pitopaikkaan.

4.   Toimivaltainen viranomainen voi toteuttaa rajoitusvyöhykkeellä riskinvähentämistoimenpiteitä, jotka koskevat seuraavia toimintoja:

a)

sumppualusten liikkuminen rajoitusvyöhykkeellä;

b)

kalastustoiminta;

c)

muut toiminnot, jotka saattavat aiheuttaa taudin leviämisriskin.

5.   Jos taudin esiintyminen vahvistetaan luonnonvaraisissa vesieläimissä, toimivaltainen viranomainen voi

a)

kehittää ja toteuttaa taudinehkäisy-, seuranta- ja taudintorjuntatoimenpiteitä, jotka ovat tarpeen, jotta voidaan estää taudin leviäminen luetteloituihin lajeihin kuuluviin pidettäviin eläimiin tai täydentäviin eläinpopulaatioihin;

b)

soveltaa tehostettua seurantaa luonnonvaraisten vesieläinten populaatioihin ja sellaisiin pitopaikkoihin, joilla on suora epidemiologinen yhteys vahvistettuun tapaukseen;

c)

toteuttaa mahdollisuuksien mukaan toimenpiteitä taudin hävittämiseksi asianomaisesta luonnonvaraisten vesieläinten populaatiosta.

59 artikla

Epidemiologinen selvitys ja tutkimukset tiettyjen tautien vahvistamisen yhteydessä

1.   Kun tautitapaus vahvistetaan, toimivaltaisen viranomaisen on

a)

tehtävä epidemiologinen selvitys;

b)

toteutettava 55 artiklan 2 kohdassa vahvistetut tutkimukset ja toimenpiteet kaikissa epidemiologisesti toisiinsa yhteydessä olevissa pitopaikoissa;

c)

mukautettava seurantaa tunnistettujen riskitekijöiden perusteella ottaen huomioon epidemiologisen selvityksen päätelmät.

2.   Jos epidemiologisesta selvityksestä käy ilmi, että pidettävien eläinten ja luonnonvaraisten eläinten välillä on epidemiologisia yhteyksiä, toimivaltaisen viranomaisen on harkittava, onko luonnonvaraisille eläimille tarpeen tehdä tutkimus.

3.   Toimivaltaisen viranomaisen on kerrottava tilanteesta mahdollisimman pian

a)

toimijoille ja asianomaisille viranomaisille niissä muissa jäsenvaltioissa, joihin vahvistetun tapauksen epidemiologiset yhteydet vaikuttavat; ja

b)

toimivaltaisille viranomaisille niissä jäsenvaltioissa tai kolmansissa maissa, joihin tartunnan saaneiden pitopaikkojen epidemiologiset yhteydet saattavat vaikuttaa.

60 artikla

Siirrot tartunnan saaneisiin pitopaikkoihin ja niistä pois sekä muihin rajoitusvyöhykkeellä sijaitseviin pitopaikkoihin ja niistä pois

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on kaikissa tartunnan saaneissa pitopaikoissa ja muissa rajoitusvyöhykkeillä sijaitsevissa pitopaikoissa

a)

määrättävä epäillyt ja vahvistetut tapaukset eristettäviksi, jos se on teknisesti mahdollista;

b)

kiellettävä kyseisen taudin osalta luetteloituihin lajeihin kuuluvien eläinten tai niistä saatavien eläinperäisten tuotteiden siirtäminen pois pitopaikoista, paitsi jos toimivaltainen viranomainen on sallinut siirtämisen vesieläinten taudintorjuntaan soveltuvassa elintarvikelaitoksessa tapahtuvaa välitöntä teurastusta tai käsittelyä varten taikka elävinä myytävien nilviäisten tai äyriäisten ollessa kyseessä sellaisenaan nautittaviksi;

c)

kiellettävä kyseisen taudin osalta luetteloituihin lajeihin kuuluvien eläinten tuominen pitopaikkoihin, paitsi jos toimivaltainen viranomainen on sen asianmukaisesti perustelluista syistä sallinut;

d)

kiellettävä välineiden, rehun ja eläimistä saatavien sivutuotteiden siirtäminen pois pitopaikoista muuten kuin toimivaltaisen viranomaisen luvalla.

2.   Toimivaltaisen viranomaisen on ulotettava 1 kohdan a–c alakohdassa tarkoitetut toimenpiteet koskemaan täydentävien eläinpopulaatioiden pidettäviä eläimiä, jos ne aiheuttavat riskin taudin leviämisestä.

61 artikla

Poikkeukset rajoituksista, jotka koskevat eläinten ja eläinperäisten tuotteiden siirtoja tartunnan saaneista pitopaikoista

1.   Poiketen siitä, mitä 60 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetään, toimivaltainen viranomainen voi sallia vesiviljelyeläinten siirron pitopaikkaan, joka on toimivaltaisen viranomaisen virallisessa valvonnassa ja joka sijaitsee samalla rajoitusvyöhykkeellä, seuraavin edellytyksin:

a)

ainoastaan eläimiä, joissa ei esiinny taudin oireita, siirretään;

b)

siirto ei vaaranna määränpäänä olevassa pitopaikassa olevien tai sinne kuljetettavina olevien vesieläinten terveystilannetta;

c)

ne eivät ole määränpäänä olevassa pitopaikassa kosketuksissa sellaisiin vesiviljelyeläimiin, joiden terveystilanne on kyseisen taudin osalta parempi;

d)

eläimiä pidetään määränpäänä olevassa pitopaikassa toimivaltaisen viranomaisen määrittämä enimmäisaika.

2.   Käyttäessään 1 kohdassa säädettyä poikkeusta toimivaltaisen viranomaisen on

a)

määritettävä määränpäänä olevan pitopaikan terveystilanneluokitus tarvittaessa uudelleen 52 artiklan 1 kohdassa vahvistettujen kriteerien mukaisesti;

b)

kiellettävä eläinten siirtäminen pois määränpäänä olevasta pitopaikasta, paitsi jos se on sallinut niiden siirtämisen vesieläinten taudintorjuntaan soveltuvassa elintarvikelaitoksessa tapahtuvaa välitöntä teurastusta tai käsittelyä varten taikka elävinä myytävien nilviäisten tai äyriäisten ollessa kyseessä sellaisenaan nautittaviksi. Asetuksen (EY) N:o 1069/2009 3 artiklan 1 kohdassa määriteltyjä eläimistä saatavia sivutuotteita on kaikissa tapauksissa pidettävä luokkaan 1 tai 2 kuuluvana aineksena ja niitä on käsiteltävä tai ne on hävitettävä kyseisen asetuksen 12 tai 13 artiklan mukaisesti;

c)

pidettävä määränpäänä oleva pitopaikka virallisessa valvonnassaan siihen asti, että pitopaikan puhdistus, desinfiointi ja asianmukainen tyhjillään pitäminen on toteutettu.

3.   Poiketen siitä, mitä 60 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetään, toimivaltainen viranomainen voi sallia vesiviljelyeläinten siirtämisen muihin tartunnan saaneisiin pitopaikkoihin, joissa ei toteuteta kyseisen taudin hävittämisohjelmaa, seuraavin edellytyksin:

a)

ainoastaan eläimiä, joissa ei esiinny taudin oireita, siirretään;

b)

siirto ei vaaranna määränpäänä olevassa pitopaikassa olevien tai sinne kuljetettavina olevien vesieläinten terveystilannetta; ja

c)

siirto on asetuksen (EU) 2016/429 208 artiklan 2 kohdassa vahvistettujen todentamista koskevien vaatimusten mukainen.

4.   Poiketen siitä, mitä 60 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetään, toimivaltainen viranomainen voi sallia vesiviljelyeläinten ja eläinperäisten tuotteiden siirtämisen sellaisiin teurastamoihin tai käsittelylaitoksiin, jotka eivät ole vesieläinten taudintorjuntaan soveltuvia elintarvikelaitoksia, seuraavin edellytyksin:

a)

ainoastaan eläimiä, joissa ei esiinny taudin oireita, siirretään;

b)

kyseinen teurastamo tai käsittelylaitos ei sijaitse sellaisessa jäsenvaltiossa, vyöhykkeellä tai lokerossa, jossa toteutetaan kyseisen taudin hävittämisohjelmaa tai joka on vahvistettu taudista vapaaksi;

c)

siirto ei vaaranna kyseiseen teurastamoon tai käsittelylaitokseen kuljetettavina olevien tai sen läheisyydessä olevien vesieläinten terveystilannetta;

d)

siirto on asetuksen (EU) 2016/429 208 artiklan 2 kohdassa vahvistettujen todentamista koskevien vaatimusten mukainen.

5.   Poiketen siitä, mitä 60 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetään, toimivaltainen viranomainen voi sallia täydentävien eläinpopulaatioiden eläinten ja niistä saatavien eläinperäisten tuotteiden siirtämisen tartunnan saaneista pitopaikoista muihin pitopaikkoihin ilman muita rajoituksia seuraavin edellytyksin:

a)

riskinarviointi on tehty;

b)

riskinvähentämistoimenpiteitä toteutetaan tarpeen mukaan sen varmistamiseksi, että määränpäänä olevassa pitopaikassa tai sinne kuljetettavina olevien vesieläinten terveystilanne ei vaarannu; ja

c)

siirto on asetuksen (EU) 2016/429 208 artiklan 2 kohdassa vahvistettujen todentamista koskevien vaatimusten mukainen.

62 artikla

Tartunnan saaneiden eläinten poistaminen

1.   Kun tauti on vahvistettu, toimivaltaisen viranomaisen on määrättävä seuraavien toimenpiteiden, jotka koskevat kyseisen taudin osalta luetteloituihin lajeihin kuuluvia vesieläimiä, toteuttamisesta kaikissa tartunnan saaneissa pitopaikoissa toimivaltaisen viranomaisen määrittämän enimmäisajan kuluessa:

a)

kaikkien kuolleiden eläinten poistaminen;

b)

kaikkien kuolemaisillaan olevien eläinten poistaminen ja lopettaminen;

c)

kaikkien sellaisten eläinten poistaminen ja lopettaminen, joissa esiintyy taudin oireita;

d)

sen jälkeen, kun a–c alakohdassa tarkoitetut toimenpiteet on toteutettu, pitopaikassa jäljellä olevien eläinten teurastaminen ihmisravinnoksi tai elävinä myytävien nilviäisten tai äyriäisten ollessa kyseessä niiden poistaminen vedestä.

2.   Toimivaltainen viranomainen voi asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa määrätä seuraavat eläimet teurastettaviksi ihmisravinnoksi tai elävinä myytävien nilviäisten tai äyriäisten ollessa kyseessä poistettaviksi vedestä:

a)

kaikki tartunnan saaneessa pitopaikassa olevat kyseisen taudin osalta luetteloituun lajiin kuuluvat eläimet ilman, että niitä tarvitsee testata;

b)

eläimet, joiden epäillään saaneen tartunnan ja joilla on epidemiologinen yhteys vahvistettuun tapaukseen.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen eläinten teurastaminen ihmisravinnoksi tai vedestä poistaminen on toteutettava virallisessa valvonnassa ja tarpeen mukaan joko tartunnan saaneessa pitopaikassa siten, että myöhempi käsittely tapahtuu vesieläinten taudintorjuntaan soveltuvassa elintarvikelaitoksessa, tai vesieläinten taudintorjuntaan soveltuvassa elintarvikelaitoksessa.

4.   Toimivaltaisen viranomaisen on ulotettava tässä artiklassa säädetyt toimenpiteet koskemaan täydentävien eläinpopulaatioiden vesiviljelyeläimiä silloin, kun se on tarpeen taudin torjumiseksi.

5.   Toimivaltainen viranomainen voi määrätä jotkin tai kaikki 1 kohdassa tarkoitetut eläimet sekä tartunnan saaneessa pitopaikassa pidettävät muihin kuin luetteloituihin lajeihin kuuluvat eläimet lopetettaviksi ja tuhottaviksi sen sijaan, että ne teurastettaisiin ihmisravinnoksi.

6.   Kaikki tämän artiklan mukaisesti teurastetuista tai lopetetuista eläimistä saatavat sivutuotteet on käsiteltävä tai hävitettävä luokkaan 1 tai 2 kuuluvana aineksena asetuksen (EY) N:o 1069/2009 12 tai 13 artiklan mukaisesti.

63 artikla

Puhdistaminen ja desinfiointi

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on määrättävä, että seuraavat rakenteet ja välineet puhdistetaan ja desinfioidaan kaikissa tartunnan saaneissa pitopaikoissa ennen uusien eläinten hankintaa:

a)

pitopaikat, niin pitkälti kuin teknisesti mahdollista, sen jälkeen kun 62 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut eläimet ja kaikki mahdollisesti saastunut rehu on poistettu;

b)

kaikki eläintalouteen liittyvät välineet, mukaan lukien muun muassa ruokinta-, kokoluokittelu-, käsittely- ja rokottamisvälineet sekä työveneet;

c)

kaikki tuotantoon liittyvät välineet, mukaan lukien muun muassa häkit, verkot, telineet, kassit ja pitkäsiimat;

d)

toimijoiden ja vierailijoiden käyttämät suojavaatteet tai turvavarusteet;

e)

kaikki kuljetusvälineet, mukaan lukien säiliöt ja muut välineet, joita käytetään tartunnan saaneiden eläinten tai tartunnan saaneiden eläinten kanssa kosketuksissa olleen henkilöstön siirtämiseen.

2.   Toimivaltainen viranomainen hyväksyy puhdistus- ja desinfiointimenettelyn.

3.   Toimivaltaisen viranomaisen on valvottava puhdistusta ja desinfiointia, eikä se saa palauttaa tai myöntää pitopaikalle taudista vapaata asemaa uudelleen ennen kuin katsoo, että puhdistus ja desinfiointi on suoritettu.

64 artikla

Tyhjillään pitäminen

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on määrättävä kaikkien tartunnan saaneiden pitopaikkojen tyhjillään pitämisestä. Tyhjillään pitäminen on tehtävä sen jälkeen, kun 63 artiklassa säädetty puhdistus- ja desinfiointimenettely on toteutettu.

2.   Tyhjillään pitämisen keston on oltava asianmukainen kyseisen taudinaiheuttajan ja tartunnan saaneissa pitopaikoissa käytettyjen tuotantojärjestelmien kannalta. Tietyistä tyhjillään pitämisen jaksoista säädetään liitteessä VI olevassa II osassa seuraavasti:

a)

1 luvun 3 jakson 1 kohdan c alakohdassa VHS:n ja IHN:n osalta;

b)

2 luvun 3 jakson 1 kohdan c alakohdassa ISA-viruksen HPRΔ-kannan aiheuttaman tartunnan osalta;

c)

3 luvun 3 jakson 1 kohdan c alakohdassa nilviäisten marteilioosin (Marteilia refringens) osalta;

d)

4 luvun 3 jakson 1 kohdan c alakohdassa Bonamia exitiosa -loisen aiheuttaman tartunnan osalta;

e)

5 luvun 3 jakson 1 kohdan c alakohdassa Bonamia ostreae -loisen aiheuttaman tartunnan osalta;

f)

6 luvun 3 jakson 1 kohdan c alakohdassa valkopilkkutautiviruksen aiheuttaman tartunnan osalta.

3.   Toimivaltaisen viranomaisen on määrättävä suojavyöhykkeellä sijaitsevien tai, jos suojavyöhykettä ei ole perustettu, rajoitusvyöhykkeellä sijaitsevien tartunnan saaneiden pitopaikkojen samanaikainen tyhjillään pitäminen. Samanaikainen tyhjillään pitäminen voidaan riskinarvioinnin perusteella ulottaa koskemaan myös muita pitopaikkoja. Samanaikaisen tyhjillään pitämisen kesto ja sen alueen laajuus, jolla tyhjillään pitäminen on toteutettava, vahvistetaan liitteessä VI olevassa II osassa seuraavasti:

a)

1 luvun 3 jakson 1 kohdassa VHS:n ja IHN:n osalta;

b)

2 luvun 3 jakson 1 kohdassa ISA-viruksen HPRΔ-kannan aiheuttaman tartunnan osalta;

c)

3 luvun 3 jakson 1 kohdassa nilviäisten marteilioosin (Marteilia refringens) osalta;

d)

4 luvun 3 jakson 1 kohdassa Bonamia exitiosa -loisen aiheuttaman tartunnan osalta;

e)

5 luvun 3 jakson 1 kohdassa Bonamia ostreae -loisen aiheuttaman tartunnan osalta;

f)

6 luvun 3 jakson 1 kohdassa valkopilkkutautiviruksen aiheuttaman tartunnan osalta.

65 artikla

Riskinvähentämistoimenpiteet uudelleentartuntojen estämiseksi

Ennen taudintorjuntatoimenpiteiden lopettamista tai niiden lopettamisen yhteydessä toimivaltaisen viranomaisen on määrättävä oikeasuhteiset riskinvähentämistoimenpiteet, joiden avulla estetään uudelleentartunnat asianomaisessa pitopaikassa, ottaen huomioon epidemiologisen selvityksen tuloksista ilmenneet asiaankuuluvat riskitekijät. Toimenpiteissä on otettava huomioon ainakin

a)

taudinaiheuttajan säilyminen ympäristössä tai luonnonvaraisissa eläimissä;

b)

bioturvaamistoimenpiteet, joita mukautetaan pitopaikan erityispiirteiden perusteella.

4 LUKU

Taudista vapaa asema

1 jakso

Jäsenvaltioiden ja vyöhykkeiden taudista vapaan aseman hyväksyminen

66 artikla

Taudista vapaan aseman myöntämisen kriteerit

Jäsenvaltiolle tai sen vyöhykkeille voidaan myöntää taudista vapaa asema ainoastaan, jos seuraavat yleiset ja erityiset kriteerit täyttyvät:

a)

yleiset kriteerit:

i)

alueellinen soveltamisala täyttää tapauksen mukaan joko 13 tai 47 artiklassa vahvistetut vaatimukset;

ii)

taudin seuranta täyttää tapauksen mukaan joko 3 artiklan 1 tai 2 kohdassa vahvistetut vaatimukset;

iii)

toimijat täyttävät asetuksen 2016/429 10 artiklassa vahvistetut velvollisuudet, jotka koskevat bioturvaamistoimenpiteitä;

iv)

kyseessä olevan taudin torjuntatoimenpiteet tautiepäilyn tai -vahvistuksen yhteydessä täyttävät vaatimukset, jotka vahvistetaan

21–31 artiklassa Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnan, MTBC-tartunnan, EBL:n, IBR/IPV:n, ADV-tartunnan ja BVD:n osalta;

35 ja 36 artiklassa raivotautiviruksen aiheuttaman tartunnan osalta;

41 ja 42 artiklassa sinikieliviruksen aiheuttaman tartunnan osalta;

55–65 artiklassa VHS:n, IHN:n, ISA-viruksen HPRΔ-kannan aiheuttaman tartunnan, nilviäisten marteilioosin (Marteilia refringens), Bonamia exitiosa -loisen aiheuttaman tartunnan, Bonamia ostreae -loisen aiheuttaman tartunnan ja valkopilkkutautiviruksen aiheuttaman tartunnan osalta;

v)

pitopaikat on rekisteröity tai hyväksytty siten kuin kyseessä olevan pitopaikkatyypin tapauksessa on tarkoituksenmukaista;

vi)

kohteena olevan eläinpopulaation eläinten tunnistaminen ja sukusolujen ja alkioiden jäljitettävyys on varmistettu siten kuin kyseisen eläintyypin tapauksessa on tarkoituksenmukaista;

vii)

kohteena olevan eläinpopulaation eläimiä tai niistä saatavia tuotteita siirrettäessä kyseisten eläinten ja tuotteiden on täytettävä eläinterveysvaatimukset, jotka koskevat kyseessä olevien eläinten ja tuotteiden siirtoja unionin sisällä ja niiden unioniin saapumista;

b)

taudista vapaan aseman myöntämisen erityiset kriteerit, jotka perustuvat 67–71 artiklaan.

67 artikla

Luetteloitujen lajien puuttumiseen perustuva taudista vapaa asema

1.   Jäsenvaltion tai vyöhykkeen taudista vapaan aseman tunnustamiseen sillä perusteella, ettei siellä esiinny kyseessä olevan taudin osalta luetteloituja lajeja, sovelletaan seuraavia kriteerejä:

a)

66 artiklan a kohdan i ja ii alakohdassa vahvistetut yleiset kriteerit ovat toteutuneet vähintään viiden vuoden pituisen hakukelpoisuuskauden ajan eikä tautia ole havaittu; ja

b)

kyseisen taudin osalta merkityksellisiä luetteloituja lajeja ei esiinny pidettävien eikä luonnonvaraisten eläinten populaatioissa.

2.   Jäsenvaltion on toimitettava asiakirjatodisteita, jotka osoittavat, että 1 kohdassa tarkoitetut kriteerit täyttyvät. Asiakirjatodisteista on käytävä ilmi taudista vapaan aseman kestävyys siten, että

a)

luetteloituihin lajeihin kuuluvien eläinten jäsenvaltion alueella tai vyöhykkeellä esiintymisen todennäköisyys on arvioitu ja todettu vähäiseksi; ja

b)

luetteloituihin lajeihin kuuluvien eläinten jäsenvaltion alueelle tai vyöhykkeelle kulkeutumisen todennäköisyys on todettu vähäiseksi.

68 artikla

Taudinaiheuttajan selviytymiskyvyttömyyteen perustuva taudista vapaa asema

1.   Jäsenvaltion tai vyöhykkeen taudista vapaan aseman tunnustamiseen sillä perusteella, ettei taudinaiheuttaja voi selviytyä siellä, sovelletaan seuraavia kriteerejä:

a)

66 artiklan a kohdan i ja ii alakohdassa vahvistetut yleiset kriteerit ovat toteutuneet vähintään viiden vuoden pituisen hakukelpoisuuskauden ajan eikä tautia ole havaittu;

b)

tautitapauksia ei ole koskaan raportoitu tai, jos niitä on raportoitu, on osoitettu, ettei taudinaiheuttaja ole selviytynyt;

c)

ainakin yksi ratkaisevista ympäristöparametreista on arvoltaan sellainen, ettei taudinaiheuttajan ole mahdollista selviytyä;

d)

taudinaiheuttaja altistuu kyseiselle ratkaisevalle ympäristöparametrille niin pitkän ajan, että se tuhoutuu.

2.   Jäsenvaltion on toimitettava seuraavat todisteet, jotka osoittavat, että 1 kohdassa tarkoitetut kriteerit täyttyvät:

a)

asiakirjatodisteet 1 kohdan a ja b alakohdassa vahvistettujen kriteerien täyttymisestä;

b)

tieteellistä näyttöä 1 kohdan c ja d alakohdassa vahvistettujen kriteerien täyttymisestä.

69 artikla

Luetteloitujen maaeläintautien luetteloitujen tartunnanlevittäjien selviytymiskyvyttömyyteen perustuva maaeläinten taudista vapaa asema

1.   Jäsenvaltion tai vyöhykkeen taudista vapaan aseman tunnustamiseen sillä perusteella, etteivät kyseisen taudin osalta luetteloidut tartunnanlevittäjät voi selviytyä siellä, sovelletaan seuraavia kriteerejä:

a)

66 artiklan a kohdan i ja ii alakohdassa vahvistetut yleiset kriteerit ovat toteutuneet vähintään viiden vuoden pituisen hakukelpoisuuskauden ajan, eikä tautia ole havaittu;

b)

tautitapauksia ei ole koskaan raportoitu tai, jos niitä on raportoitu, on osoitettu, ettei taudinaiheuttaja ole levinnyt;

c)

taudinaiheuttajan leviäminen on täysin riippuvainen luetteloitujen tartunnanlevittäjien esiintymisestä eikä muita luonnollisia leviämistapoja tiedetä olevan;

d)

luetteloituja tartunnanlevittäjiä ei esiinny luonnonvaraisina jäsenvaltiossa tai sen vyöhykkeillä;

e)

on epätodennäköistä, että luetteloituja tartunnanlevittäjiä olisi joskus tuotu alueelle tahattomasti tai tahallisesti tai että niitä tuotaisiin tulevaisuudessa;

f)

ainakin yksi ratkaisevista ympäristöparametreista on arvoltaan sellainen, ettei tartunnanlevittäjien ole mahdollista selviytyä;

g)

luetteloidut tartunnanlevittäjät altistuvat kyseiselle ratkaisevalle ympäristöparametrille niin pitkän ajan, että ne tuhoutuvat.

2.   Jäsenvaltion on toimitettava seuraavat todisteet, jotka osoittavat, että 1 kohdassa tarkoitetut kriteerit täyttyvät:

a)

asiakirjatodisteet 1 kohdan a ja b alakohdassa vahvistettujen kriteerien täyttymisestä;

b)

tieteellistä näyttöä 1 kohdan c–g alakohdassa vahvistettujen kriteerien täyttymisestä;

Jos tautia on esiintynyt, jäsenvaltion on toimitettava asiakirjatodisteet siitä, että seurannassa on 95 prosentin varmuudella todettu taudin esiintyvyydeksi alle 1 prosentti.

70 artikla

Aiempiin tietoihin ja seurantatietoihin perustuva taudista vapaa asema

1.   Jäsenvaltion tai vyöhykkeen taudista vapaan aseman tunnustamiseen aiempien tietojen ja seurantatietojen perusteella sovelletaan seuraavia kriteerejä:

a)

kyseisessä jäsenvaltiossa tai sen vyöhykkeellä ei ole koskaan raportoitu tautitapauksia tai tauti on hävitetty kyseisestä jäsenvaltiosta tai sen vyöhykkeeltä eikä tautitapauksia ole raportoitu vähintään 25 vuoteen;

b)

tautitapauksia on raportoitu viimeisten 25 vuoden aikana, mutta tauti on hävitetty kyseisestä jäsenvaltiosta tai sen vyöhykkeeltä ja 72 artiklassa tarkoitetut tautikohtaiset vaatimukset täyttyvät.

2.   Saadakseen koko alueelleen tai jollekin sen vyöhykkeelle hyväksytyn taudista vapaan aseman 1 kohdan a alakohdassa vahvistettujen säännösten perusteella jäsenvaltion on täytynyt toteuttaa seuraavia toimenpiteitä vähintään 10 vuoden pituisen hakukelpoisuuskauden ajan:

a)

taudin seuranta luetteloituihin lajeihin kuuluvissa pidettävissä eläimissä;

b)

ehkäisevät toimenpiteet taudinaiheuttajan alueelle kulkeutumisen torjumiseksi;

c)

kielto rokottaa tautia vastaan, ellei rokottaminen ole 72 artiklassa tarkoitettujen tautikohtaisten vaatimusten mukaista;

d)

taudinseuranta, joka vahvistaa sen, ettei tautia tiedetä esiintyvän luetteloituihin lajeihin kuuluvissa luonnonvaraisissa eläimissä kyseisessä jäsenvaltiossa tai sen vyöhykkeellä.

3.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdan b alakohdassa säädetään, komissio voi kahden vuoden ajan tämän asetuksen soveltamisen aloittamisesta myöntää jäsenvaltioille tai vyöhykkeille taudista vapaan aseman seuraavien osalta:

a)

raivotautiviruksen aiheuttama tartunta, jos siihen sovelletaan direktiivin 64/432/ETY 8 artiklassa tarkoitettua ilmoitusvelvollisuutta ja tarvittava seuranta on toteutettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/99/EY (23) 4 artiklan mukaisesti eikä kahden viime vuoden aikana ole raportoitu yhtään luetteloiduissa lajeissa esiintynyttä tapausta;

b)

sinikieliviruksen aiheuttama tartunta, jos kaikki rajoitusvyöhykkeet on poistettu asetuksen (EY) N:o 1266/2007 6 artiklan mukaisesti ennen tämän asetuksen soveltamisen aloittamista.

4.   Edellä 1 kohdassa säädettyjä taudista vapaan aseman saavuttamisen kriteerejä sovelletaan

a)

uusiin jäsenvaltioihin enintään kahden vuoden ajan niiden unioniin liittymisestä; tai

b)

enintään kahden vuoden ajan asetuksen (EU) 2016/429 9 artiklan 2 kohdan mukaisesti annettujen täytäntöönpanosäädösten, joissa kyseessä olevat taudit luokitellaan ensimmäistä kertaa luokan B tai C taudeiksi, soveltamispäivästä.

5.   Poiketen siitä, mitä 4 kohdassa säädetään, taudista vapaan aseman myöntämiseen aiempien tietojen ja seurantatietojen perusteella ei sovelleta kahden vuoden enimmäisaikaa, kun kyse on seuraavista:

a)

Varroa spp. -punkin esiintymisestä vapaa asema;

b)

Newcastlen tautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta vapaa asema ilman rokotuksia.

6.   Poiketen siitä, mitä 4 kohdan b alakohdassa säädetään, taudista vapaan aseman myöntämistä aiempien tietojen ja seurantatietojen perusteella ei sovelleta, kun kyse on seuraavista taudeista:

a)

Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunta;

b)

MTBC-tartunta;

c)

EBL;

d)

IBR/IPV;

e)

ADV-tartunta;

f)

VHS;

g)

IHN;

h)

ISA-viruksen HPRΔ-kannan aiheuttama tartunta;

i)

Bonamia ostreae -loisen aiheuttama tartunta;

j)

nilviäisten marteilioosi (Marteilia refringens).

71 artikla

Hävittämisohjelmiin perustuva taudista vapaa asema

1.   Jäsenvaltion tai vyöhykkeen taudista vapaan aseman tunnustamiseen hävittämisohjelmien perusteella sovelletaan seuraavia kriteerejä:

a)

toimivaltainen viranomainen on toteuttanut 12 tai 46 artiklan mukaista hyväksyttyä hävittämisohjelmaa; ja

b)

toimivaltainen viranomainen on saattanut hävittämisohjelman päätökseen ja toimittanut komissiolle taudista vapaan aseman tunnustamista koskevan hakemuksen, josta käy ilmi, että 72 artiklassa vahvistetut tautikohtaiset vaatimukset täyttyvät.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, silloin kun kyseessä ovat vesieläimet ja vyöhyke kattaa alle 75 prosenttia jäsenvaltion alueesta eikä ulotu toisen jäsenvaltion tai kolmannen maan alueelle, taudista vapaa asema voidaan saavuttaa 83 artiklan mukaisesti.

72 artikla

Taudista vapaata asemaa koskevat tautikohtaiset vaatimukset

Tautikohtaiset vaatimukset, jotka koskevat taudista vapaan aseman myöntämistä jäsenvaltiolle tai vyöhykkeelle, vahvistetaan

a)

liitteessä IV olevan I osan 3 luvun 1 jaksossa pidettävien nautaeläinten Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnasta vapaan aseman osalta ja liitteessä IV olevan I osan 4 luvun 1 jaksossa pidettävien lammas- ja vuohieläinten Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnasta vapaan aseman osalta;

b)

liitteessä IV olevan II osan 2 luvun 1 jaksossa MTBC-tartunnasta vapaan aseman osalta;

c)

liitteessä IV olevan III osan 2 luvun 1 jaksossa EBL:stä vapaan aseman osalta;

d)

liitteessä IV olevan IV osan 2 luvun 1 jaksossa IBR/IPV:stä vapaan aseman osalta;

e)

liitteessä IV olevan V osan 2 luvun 1 jaksossa ADV-tartunnasta vapaan aseman osalta;

f)

liitteessä IV olevan VI osan 2 luvun 1 jaksossa BVD:stä vapaan aseman osalta;

g)

liitteessä V olevan I osan 2 luvun 1 jaksossa raivotautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta vapaan aseman osalta;

h)

liitteessä V olevan II osan 4 luvun 1 jaksossa sinikieliviruksen aiheuttamasta tartunnasta vapaan aseman osalta;

i)

liitteessä V olevan III osan 1 jaksossa Varroa spp. -punkin esiintymisestä vapaan aseman osalta;

j)

liitteessä V olevan IV osan 1 jaksossa, kun on kyse Newcastlen tautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta vapaasta asemasta ilman rokotuksia;

k)

liitteessä VI olevan II osan 1 luvun 2 jaksossa VHS:stä vapaan aseman osalta;

l)

liitteessä VI olevan II osan 1 luvun 2 jaksossa IHN:stä vapaan aseman osalta;

m)

liitteessä VI olevan II osan 2 luvun 2 jaksossa ISA-viruksen HPRΔ-kannan aiheuttamasta tartunnasta vapaan aseman osalta;

n)

liitteessä VI olevan II osan 3 luvun 2 jaksossa nilviäisten marteilioosista (Marteilia refringens) vapaan aseman osalta;

o)

liitteessä VI olevan II osan 4 luvun 2 jaksossa Bonamia exitiosa -loisen aiheuttamasta tartunnasta vapaan aseman osalta;

p)

liitteessä VI olevan II osan 5 luvun 2 jaksossa Bonamia ostreae -loisen aiheuttamasta tartunnasta vapaan aseman osalta;

q)

liitteessä VI olevan II osan 6 luvun 2 jaksossa valkopilkkutautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta vapaan aseman osalta.

2 jakso

Lokeroiden, joissa pidetään vesiviljelyeläimiä, taudista vapaan aseman hyväksyminen

73 artikla

Lokeroiden, joissa pidetään vesiviljelyeläimiä, taudista vapaan aseman myöntämisen kriteerit

1.   Lokerolle, jossa pidetään vesiviljelyeläimiä, voidaan myöntää taudista vapaa asema ainoastaan, jos seuraavat yleiset ja erityiset kriteerit täyttyvät:

a)

yleiset kriteerit:

i)

alueellinen soveltamisala on 47 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukainen;

ii)

taudin seuranta täyttää 3 artiklan 2 kohdassa, 4 artiklassa ja 6–9 artiklassa vahvistetut vaatimukset;

iii)

toimijat täyttävät asetuksen 2016/429 10 artiklassa vahvistetut velvollisuudet, jotka koskevat bioturvaamistoimenpiteitä;

iv)

kyseessä olevan taudin edellyttämien taudintorjuntatoimenpiteiden toteuttaminen tautiepäilyn tai -vahvistuksen tapauksessa;

v)

lokeroon kuuluvat pitopaikat ovat hyväksyttyjä pitopaikkoja;

vi)

kohteena olevan eläinpopulaation eläinten jäljitettävyys on varmistettu;

vii)

kohteena olevan eläinpopulaation eläimiä tai niistä saatavia tuotteita siirrettäessä kyseisten eläinten ja tuotteiden on täytettävä eläinterveysvaatimukset, jotka koskevat kyseessä olevien eläinten ja tuotteiden siirtoja unionin sisällä tai niiden unioniin saapumista;

b)

taudista vapaan aseman myöntämisen erityiset kriteerit, jotka perustuvat 74–77 artiklan säännöksiin.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu taudista vapaa asema voidaan myöntää

a)

lokeroille, jotka ovat riippumattomia ympäröivien luonnonvesien terveystilanteesta; ja

b)

lokeroille, jotka ovat riippuvaisia ympäröivien luonnonvesien terveystilanteesta, mutta joissa olosuhteet ovat sellaiset, että lokero ja muut vesieläinpopulaatiot, jotka voivat saada tartunnan, pysyvät kyseisen taudin leviämisen näkökulmasta tehokkaasti erillään toisistaan.

3.   Kun kyseessä ovat 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetut ympäröivien luonnonvesien terveystilanteesta riippuvaiset lokerot, toimivaltaisen viranomaisen on

a)

arvioitava vähintään seuraavat epidemiologiset tekijät:

i)

kunkin lokeroon kuuluvan pitopaikan maantieteellinen sijainti ja se, miten vedensaanti tapahtuu;

ii)

muiden samaan vesistöön yhteydessä olevien vesiviljelypitopaikkojen terveystilanne;

iii)

edellä ii alakohdassa tarkoitettujen pitopaikkojen sijainti ja niiden etäisyys siitä pitopaikasta, joka on riippuvainen ympäröivien luonnonvesien terveystilanteesta;

iv)

edellä ii alakohdassa tarkoitettujen pitopaikkojen tuotantomäärät, tuotantomenetelmät ja niiden eläinten alkuperä;

v)

kyseiseen luetteloituun lajiin kuuluvien luonnonvaraisten vesieläinten esiintyminen ja runsaus kyseisessä vesistössä sekä niiden terveystilanne;

vi)

tiedot siitä, ovatko v alakohdassa tarkoitetut lajit pohjalla eläviä vai muuttavia;

vii)

se, voiko lokeroon päästä v alakohdassa tarkoitettuja luonnonvaraisia vesieläimiä;

viii)

lokeron yleiset bioturvaamistoimenpiteet;

ix)

vesistön yleiset hydrologiset olosuhteet;

b)

luokiteltava kaikki lokeroon kuuluvat pitopaikat korkean riskin pitopaikoiksi liitteessä VI olevan I osan 1 luvun mukaisesti;

c)

määrättävä toimenpiteistä, joita pidetään tarpeellisina taudin kulkeutumisen estämiseksi.

4.   Kun komissiolle tehdään 83 artiklan mukaisesti ilmoitus taudista vapaasta lokerosta, joka on riippuvainen ympäröivien luonnonvesien terveystilanteesta, toimivaltaisen viranomaisen on toimitettava 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettu arviointi ja tiedot toimenpiteistä, joita on toteutettu taudin lokeroon kulkeutumisen estämiseksi.

Toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava komissiolle viipymättä kaikista 3 kohdan a alakohdassa säädettyihin epidemiologisiin tekijöihin liittyvistä muutoksista ja niiden vaikutusten hillitsemiseksi toteutetuista toimenpiteistä.

74 artikla

Luetteloitujen lajien puuttumiseen perustuva taudista vapaa asema

1.   Lokeron, jossa pidetään vesiviljelyeläimiä, taudista vapaan aseman tunnustamiseen sillä perusteella, ettei siellä esiinny kyseessä olevan taudin osalta luetteloituja lajeja, sovelletaan seuraavia kriteerejä:

a)

73 artiklan 1 kohdan a alakohdan i ja ii alakohdassa vahvistetut yleiset kriteerit ovat toteutuneet vähintään viiden vuoden pituisen hakukelpoisuuskauden ajan, eikä tautia ole havaittu; ja

b)

kyseisen taudin osalta merkityksellisiä luetteloituja lajeja ei esiinny pidettävien eikä luonnonvaraisten eläinten populaatioissa.

2.   Jäsenvaltion on toimitettava asiakirjatodisteita, jotka osoittavat, että 1 kohdassa tarkoitetut kriteerit täyttyvät. Asiakirjatodisteista on käytävä ilmi taudista vapaan aseman pysyvyys siten, että

a)

luetteloituihin lajeihin kuuluvien eläinten lokerossa esiintymisen todennäköisyys on arvioitu ja todettu vähäiseksi; ja

b)

luetteloituihin lajeihin kuuluvien eläinten lokeroon kulkeutumisen todennäköisyys on todettu vähäiseksi.

75 artikla

Taudinaiheuttajan selviytymiskyvyttömyyteen perustuva taudista vapaa asema

1.   Lokeron, jossa pidetään vesiviljelyeläimiä, taudista vapaan aseman tunnustamiseen sillä perusteella, ettei taudinaiheuttaja voi selviytyä siellä, sovelletaan seuraavia kriteerejä:

a)

73 artiklan 1 kohdan a alakohdan i ja ii alakohdassa vahvistetut yleiset kriteerit ovat toteutuneet vähintään viiden vuoden pituisen hakukelpoisuuskauden ajan, eikä tautia ole havaittu;

b)

tautitapauksia ei ole koskaan raportoitu tai, jos niitä on raportoitu, on osoitettu, ettei taudinaiheuttaja ole selviytynyt;

c)

ainakin yksi ratkaisevista ympäristöparametreista on arvoltaan sellainen, ettei taudinaiheuttajan ole mahdollista selviytyä;

d)

taudinaiheuttaja altistuu kyseiselle ratkaisevalle parametrille niin pitkän ajan, että se tuhoutuu.

2.   Jäsenvaltion on toimitettava seuraavat todisteet, jotka osoittavat, että 1 kohdassa tarkoitetut kriteerit täyttyvät:

a)

asiakirjatodisteet 1 kohdan a ja b alakohdassa vahvistettujen kriteerien täyttymisestä;

b)

tieteellistä näyttöä 1 kohdan c ja d alakohdassa vahvistettujen kriteerien täyttymisestä.

76 artikla

Aiempiin tietoihin ja seurantatietoihin perustuva taudista vapaa asema

1.   Lokeron, jossa pidetään vesiviljelyeläimiä, taudista vapaan aseman tunnustamiseen aiempien tietojen ja seurantatietojen perusteella sovelletaan seuraavia kriteerejä:

a)

kyseisessä lokerossa ei ole koskaan raportoitu tautitapauksia tai tauti on hävitetty kyseisestä lokerosta eikä tautitapauksia ole raportoitu vähintään 25 vuoteen;

b)

tautitapauksia on raportoitu viimeisten 25 vuoden aikana, mutta tauti on hävitetty kyseisestä lokerosta ja 78 artiklassa tarkoitetut tautikohtaiset vaatimukset täyttyvät.

2.   Saadakseen lokerolle hyväksytyn taudista vapaan aseman 1 kohdan a alakohdassa vahvistettujen säännösten perusteella jäsenvaltion on täytynyt toteuttaa seuraavia toimenpiteitä vähintään 10 vuoden pituisen hakukelpoisuuskauden ajan:

a)

taudin seuranta luetteloituihin lajeihin kuuluvissa pidettävissä eläimissä;

b)

ehkäisevät toimenpiteet taudinaiheuttajan alueelle kulkeutumisen torjumiseksi;

c)

kielto rokottaa tautia vastaan, ellei rokottaminen ole 78 artiklassa tarkoitettujen tautikohtaisten vaatimusten mukaista;

d)

taudinseuranta, joka vahvistaa sen, ettei tautia tiedetä esiintyvän luetteloituihin lajeihin kuuluvissa luonnonvaraisissa eläimissä kyseisessä lokerossa.

3.   Edellä 1 kohdassa säädettyjä kriteerejä sovelletaan

a)

uusiin jäsenvaltioihin enintään kahden vuoden ajan niiden unioniin liittymisestä; tai

b)

enintään kahden vuoden ajan asetuksen (EU) 2016/429 9 artiklan 2 kohdan mukaisesti annettujen täytäntöönpanosäädösten, joissa kyseessä olevat taudit luokitellaan ensimmäistä kertaa luokan B tai C taudeiksi, soveltamispäivästä.

4.   Poiketen siitä, mitä 3 kohdan b alakohdassa säädetään, taudista vapaan aseman myöntämistä aiempien tietojen ja seurantatietojen perusteella ei sovelleta, kun kyse on seuraavista taudeista:

a)

VHS;

b)

IHN;

c)

ISA-viruksen HPRΔ-kannan aiheuttama tartunta;

d)

Bonamia ostreae -loisen aiheuttama tartunta;

e)

nilviäisten marteilioosi (Marteilia refringens).

77 artikla

Hävittämisohjelmiin perustuva taudista vapaa asema

1.   Lokeron, jossa pidetään vesiviljelyeläimiä, taudista vapaan aseman tunnustamiseen hävittämisohjelmien perusteella sovelletaan seuraavia kriteerejä:

a)

toimivaltainen viranomainen on toteuttanut 46 artiklan mukaista hyväksyttyä hävittämisohjelmaa; ja

b)

toimivaltainen viranomainen on saattanut hävittämisohjelman päätökseen ja toimittanut siitä komissiolle loppukertomuksen, josta käy ilmi, että 78 artiklassa vahvistetut tautikohtaiset vaatimukset täyttyvät.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, silloin kun lokero kattaa alle 75 prosenttia jäsenvaltion alueesta eikä valuma-alue, josta se saa vetensä, ole yhteinen toisen jäsenvaltion tai kolmannen maan kanssa, taudista vapaa asema voidaan saavuttaa 83 artiklan mukaisesti.

78 artikla

Taudista vapaata asemaa koskevat tautikohtaiset vaatimukset

Tautikohtaiset vaatimukset, jotka koskevat taudista vapaan aseman myöntämistä lokerolle, jossa pidetään vesiviljelyeläimiä, vahvistetaan

a)

liitteessä VI olevan II osan 1 luvun 2 jaksossa VHS:stä vapaan aseman osalta;

b)

liitteessä VI olevan II osan 1 luvun 2 jaksossa IHN:stä vapaan aseman osalta;

c)

liitteessä VI olevan II osan 2 luvun 2 jaksossa ISA-viruksen HPRΔ-kannan aiheuttamasta tartunnasta vapaan aseman osalta;

d)

liitteessä VI olevan II osan 3 luvun 2 jaksossa nilviäisten marteilioosista (Marteilia refringens) vapaan aseman osalta;

e)

liitteessä VI olevan II osan 4 luvun 2 jaksossa Bonamia exitiosa -loisen aiheuttamasta tartunnasta vapaan aseman osalta;

f)

liitteessä VI olevan II osan 5 luvun 2 jaksossa Bonamia ostreae -loisen aiheuttamasta tartunnasta vapaan aseman osalta;

g)

liitteessä VI olevan II osan 6 luvun 2 jaksossa valkopilkkutautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta vapaan aseman osalta.

79 artikla

Ympäröivien luonnonvesien terveystilanteesta riippumattomia lokeroita koskevat erityisvaatimukset

1.   Edellä 73 artiklan 1 kohdassa vahvistetaan yleiset kriteerit, jotka koskevat taudista vapaan aseman myöntämistä lokeroille, joissa pidetään vesiviljelyeläimiä, mutta lokero voi saada taudista vapaan aseman myös tapauksissa, joissa lokero kattaa yhden tai useamman yksittäisen pitopaikan, joiden terveystilanne tietyn taudin osalta on riippumaton ympäröivien luonnonvesien terveystilanteesta, ja kyseinen lokero täyttää 2–6 kohdassa vahvistetut vaatimukset.

2.   Ympäröivien luonnonvesien terveystilanteesta riippumattomaan lokeroon voi kuulua

a)

yksittäinen pitopaikka, joka katsotaan yhdeksi epidemiologiseksi yksiköksi, koska eläinten terveystilanne ympäröivissä luonnonvesissä ei vaikuta siihen; tai

b)

useampi kuin yksi pitopaikka, joista jokainen täyttää tämän kohdan a alakohdassa ja 3–6 kohdassa vahvistetut kriteerit, mutta joiden katsotaan olevan samaa epidemiologista yksikköä, koska eläinten siirto niiden välillä on mittavaa, edellyttäen, että kaikissa pitopaikoissa on käytössä yhteinen bioturvaamisjärjestelmä.

3.   Ympäröivien luonnonvesien terveystilanteesta riippumattoman lokeron on saatava vetensä

a)

sellaisen vedenpuhdistamon kautta, jossa kyseessä oleva taudinaiheuttaja inaktivoidaan; tai

b)

suoraan kaivosta, porakaivosta tai lähteestä.

Kun vesi on lähtöisin pitopaikan ulkopuolelta, se on toimitettava suoraan pitopaikkaan ja kanavoitava sinne siten, että suoja tartuntaa vastaan on asianmukainen.

4.   Vedessä on oltava sellaiset luonnolliset tai keinotekoiset esteet, jotka estävät ympäröivissä luonnonvesissä olevia vesieläimiä kulkeutumasta lokeroon kuuluviin pitopaikkoihin.

5.   Lokeroa on tarvittaessa suojattava tulvilta ja ympäröivistä luonnonvesistä peräisin olevan veden virtaamiselta lokeron alueelle.

6.   Lokeron on täytettävä 78 artiklassa tarkoitetut tautikohtaiset vaatimukset.

80 artikla

Erityissäännökset, jotka koskevat lokeroita, joihin kuuluu vesiviljelytoimintaa aloittavia tai uudelleen aloittavia yksittäisiä pitopaikkoja, joiden terveystilanne tietyn taudin osalta on riippumaton ympäröivien luonnonvesien terveystilanteesta

1.   Vesiviljelytoiminnan aloittava uusi pitopaikka katsotaan taudista vapaaksi, jos

a)

se on 79 artiklan 2 kohdan a alakohdan ja 3–5 kohdan mukainen; ja

b)

sen vesiviljelytoiminnan aloittamiseen käyttämät vesiviljelyeläimet ovat peräisin sellaisesta jäsenvaltiosta, vyöhykkeeltä tai lokerosta, joka on taudista vapaa.

2.   Pitopaikka, joka aloittaa vesiviljelytoiminnan uudelleen tauon jälkeen ja täyttää 1 kohdassa vahvistetut vaatimukset, katsotaan taudista vapaaksi ilman 73 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitetun seurannan toteuttamista, kun seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)

pitopaikan terveyshistoria on toimivaltaisen viranomaisen tiedossa, eikä kyseisessä pitopaikassa ole vahvistettu luokan B tai C tauteja;

b)

pitopaikka on puhdistettu ja desinfioitu ja sitä on tarvittaessa pidetty tyhjillään ennen uusien eläinten hankintaa.

3.   Pitopaikka, joka aloittaa toimintansa uudelleen luokan B tai C taudin vahvistamisen jälkeen, katsotaan vahvistetusta taudista vapaaksi seuraavin edellytyksin:

a)

taudista vapaasta jäsenvaltiosta, vyöhykkeeltä tai lokerosta hankituista ja pitopaikkaan sen puhdistuksen, desinfioinnin ja tyhjillään pitämisen jälkeen tuoduista eläimistä edustava otanta testataan kyseisen taudin osalta aikaisintaan kolme kuukautta ja enintään 12 kuukautta sen jälkeen, kun ne on altistettu olosuhteille, jotka ovat, esimerkiksi veden lämpötilan osalta, sellaiset, että ne edistävät kyseisen taudin kliinistä ilmentymää;

b)

näytteenotto ja diagnostiset testit ovat liitteessä VI olevan II osan asiaankuuluvan luvun mukaisia, ja näytteitä otetaan niin monelta eläimeltä kuin on tarpeen, jotta kyseessä oleva tauti havaitaan 95 prosentin varmuudella, kun asetettu esiintyvyys on 2 prosenttia;

c)

edellä b alakohdassa kuvattujen testien tulokset ovat negatiiviset.

3 jakso

Taudista vapaan aseman säilyttäminen, väliaikainen peruuttaminen ja peruuttaminen kokonaan

81 artikla

Erityiset kriteerit seuranta- ja bioturvaamistoimenpiteille taudista vapaan aseman säilyttämiseksi

1.   Jäsenvaltio taikka sen vyöhyke tai lokero voi säilyttää taudista vapaan aseman ainoastaan silloin, jos se täyttää asetuksen (EU) 2016/429 41 artiklan 1 kohdan a ja c alakohdassa vahvistetut kriteerit ja

a)

toteuttaa riittävät seurantatoimet sen varmistamiseksi, että tauti voidaan havaita varhain, ja osoittaa taudista vapaan asemansa;

b)

toteuttaa toimivaltaisen viranomaisen taudin kulkeutumisen estämiseksi määräämät bioturvaamistoimenpiteet, jotka perustuvat tunnistettuihin riskeihin;

c)

noudattaa 66 artiklan a kohdan v, vi ja vii alakohdassa sekä 73 artiklan 1 kohdan a alakohdan v, vi ja vii alakohdassa tarkoitettuja toimintasääntöjä.

2.   Kun kyseessä ovat vesieläimet ja jäsenvaltio on vahvistettu yhdestä tai useammasta luetteloidusta taudista vapaaksi, kyseinen jäsenvaltio voi lopettaa 3 kohdan k–q alakohdassa tarkoitetun kohdennetun seurannan ja säilyttää taudista vapaan asemansa sillä edellytyksellä, että kyseisen taudin kulkeutumisriski on arvioitu ja on olemassa tietyt olosuhteet, jotka edistävät kyseisen taudin kliinistä ilmentymistä.

Kun kyseessä ovat taudista vapaat vyöhykkeet tai lokerot, jotka sijaitsevat jäsenvaltiossa, jota ei ole vahvistettu taudista vapaaksi, ja kaikissa tapauksissa, joissa ei ole olemassa tiettyjä olosuhteita, jotka edistäisivät kyseisen taudin kliinistä ilmentymistä, 3 kohdan k–q alakohdassa tarkoitettua kohdennettua seurantaa on jatkettava.

3.   Seuranta- ja bioturvaamistoimenpiteitä koskevat tautikohtaiset vaatimukset vahvistetaan

a)

liitteessä IV olevan I osan 3 luvun 2 jaksossa pidettävien nautaeläinten Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnasta vapaan aseman osalta tai liitteessä IV olevan I osan 4 luvun 2 jaksossa pidettävien lammas- ja vuohieläinten Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnasta vapaan aseman osalta;

b)

liitteessä IV olevan II osan 2 luvun 2 jaksossa MTBC-tartunnasta vapaan aseman osalta;

c)

liitteessä IV olevan III osan 2 luvun 2 jaksossa EBL:stä vapaan aseman osalta;

d)

liitteessä IV olevan IV osan 2 luvun 2 jaksossa IBR/IPV:stä vapaan aseman osalta;

e)

liitteessä IV olevan V osan 2 luvun 2 jaksossa ADV-tartunnasta vapaan aseman osalta;

f)

liitteessä IV olevan VI osan 2 luvun 2 jaksossa BVD:stä vapaan aseman osalta;

g)

liitteessä V olevan I osan 2 luvun 2 jaksossa raivotautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta vapaan aseman osalta;

h)

liitteessä V olevan II osan 4 luvun 2 jaksossa sinikieliviruksen aiheuttamasta tartunnasta vapaan aseman osalta;

i)

liitteessä V olevan III osan 2 jaksossa Varroa spp. -punkin esiintymisestä vapaan aseman osalta;

j)

liitteessä V olevan IV osan 2 jaksossa, kun on kyse Newcastlen tautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta vapaasta asemasta ilman rokotuksia;

k)

liitteessä VI olevan II osan 1 luvun 4 jaksossa VHS:stä vapaan aseman osalta;

l)

liitteessä VI olevan II osan 1 luvun 4 jaksossa IHN:stä vapaan aseman osalta;

m)

liitteessä VI olevan II osan 2 luvun 4 jaksossa ISA-viruksen HPRΔ-kannan aiheuttamasta tartunnasta vapaan aseman osalta;

n)

liitteessä VI olevan II osan 3 luvun 4 jaksossa nilviäisten marteilioosista (Marteilia refringens) vapaan aseman osalta;

o)

liitteessä VI olevan II osan 4 luvun 4 jaksossa Bonamia exitiosa -loisen aiheuttamasta tartunnasta vapaan aseman osalta;

p)

liitteessä VI olevan II osan 5 luvun 4 jaksossa Bonamia ostreae -loisen aiheuttamasta tartunnasta vapaan aseman osalta;

q)

liitteessä VI olevan II osan 6 luvun 4 jaksossa valkopilkkutautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta vapaan aseman osalta.

82 artikla

Taudista vapaan aseman väliaikainen peruuttaminen, peruuttaminen kokonaan ja palauttaminen

1.   Jos tauti on vahvistettu eivätkä jäsenvaltion taikka sen vyöhykkeen tai lokeron taudista vapaan aseman säilyttämisen edellytykset näin ollen täyty, toimivaltaisen viranomaisen on

a)

toteutettava viipymättä asianmukaiset taudintorjuntatoimenpiteet;

b)

suoritettava erityistä seurantaa taudinpurkauksen laajuuden arvioimiseksi;

c)

määrättävä tarvittavat riskinvähentämistoimenpiteet.

2.   Jos tautia ei ole vahvistettu, mutta jotakin jäsenvaltion taikka sen vyöhykkeen tai lokeron taudista vapaan aseman säilyttämisen edellytyksistä on rikottu, toimivaltaisen viranomaisen on toteutettava asianmukaiset korjaavat toimenpiteet ja arvioitava riski siitä, että terveystilanne on muuttunut.

3.   Toimivaltainen viranomainen voi tarvittaessa siirtymätoimenpiteenä peruuttaa väliaikaisesti jäsenvaltion taikka sen vyöhykkeen tai lokeron taudista vapaan aseman sen sijaan, että komissio peruuttaisi taudista vapaan aseman kokonaan. Väliaikaisen peruuttamisen aikana toimivaltaisen viranomaisen on

a)

toteutettava kaikki tilanteen hallitsemisen kannalta tarpeelliset ehkäisy-, seuranta- ja torjuntatoimenpiteet;

b)

ilmoitettava toteutetuista toimenpiteistä viipymättä komissiolle ja toisille jäsenvaltioille; ja

c)

kerrottava komissiolle ja toisille jäsenvaltioille säännöllisesti tilanteen kehittymisestä sekä kannastaan taudista vapaan aseman palauttamiseen tai sen väliaikaisen peruuttamisen jatkamiseen tai siihen, että komissio peruuttaa sen kokonaan.

4.   Edellyttäen, että 3 kohdassa vahvistettuja säännöksiä noudatetaan, toimivaltainen viranomainen voi palauttaa jäsenvaltion taikka sen vyöhykkeen tai lokeron taudista vapaan aseman kumoamalla sen väliaikaisen peruutuksen.

4 jakso

Komission myöntämää hyväksyntää koskevat poikkeukset

83 artikla

Poikkeukset siitä, että komissio hyväksyy tietyistä vesieläintaudeista vapaan aseman

1.   Poiketen asetuksen (EU) 2016/429 36 artiklan 4 kohdassa ja 37 artiklan 4 kohdassa vahvistetuista edellytyksistä, joiden täyttyessä komissio hyväksyy vyöhykkeen tai lokeron taudista vapaan aseman vesieläintautien ollessa kyseessä, tämä hyväksyntä saavutetaan silloin, kun kyseessä on vyöhyke tai lokero, joka kattaa alle 75 prosenttia jäsenvaltion alueesta ja joka saa vetensä valuma-alueelta, joka ei ole yhteinen toisen jäsenvaltion tai kolmannen maan kanssa, seuraavan menettelyn mukaisesti:

a)

jäsenvaltio tekee alustavan ilmoituksen siitä, että vyöhyke tai lokero, joka täyttää tässä asetuksessa säädetyt taudista vapaata asemaa koskevat vaatimukset, on taudista vapaa;

b)

jäsenvaltio julkaisee tämän alustavan ilmoituksen sähköisesti, ja siitä ilmoitetaan komissiolle ja muille jäsenvaltioille;

c)

alustava ilmoitus tulee voimaan 60 päivän kuluttua siitä, kun se on julkaistu, ja tässä kohdassa tarkoitettu vyöhyke tai lokero saavuttaa taudista vapaan aseman.

2.   Edellä 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun 60 päivän jakson aikana komissio ja jäsenvaltiot voivat pyytää selvennyksiä tai lisätietoja, jotka koskevat sitä näyttöä, jonka alustavan ilmoituksen tehnyt jäsenvaltio on asiasta toimittanut.

3.   Jos vähintään yksi jäsenvaltio tai komissio esittää 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun jakson aikana kirjallisia huomautuksia, joissa esitetään ilmoitusta tukevaan näyttöön liittyviä huolenaiheita, komissio, ilmoituksen tehnyt jäsenvaltio ja soveltuvissa tapauksissa selvennystä tai lisätietoja pyytänyt jäsenvaltio tutkivat toimitettua näyttöä yhdessä ongelmien ratkaisemiseksi.

Tällaisissa tapauksissa 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettua ajanjaksoa pidennetään automaattisesti 60 päivällä alkaen siitä päivästä, jona ensimmäiset huolenaiheet tuotiin esiin. Ajanjaksoa ei saa pidentää enempää.

4.   Jos 3 kohdassa tarkoitettu menettely epäonnistuu, sovelletaan asetuksen (EU) 2016/429 36 artiklan 4 kohdan ja 37 artiklan 4 kohdan säännöksiä.

III OSA

SIIRTYMÄ- JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

84 artikla

Voimassa olevaa taudista vapaata asemaa koskevat siirtymäsäännökset

1.   Jäsenvaltioilla ja niiden vyöhykkeillä, joilla on hyväksytty taudista vapaa asema ennen tämän asetuksen soveltamispäivää, katsotaan olevan seuraava, tämän asetuksen mukaisesti hyväksytty taudista vapaa asema:

a)

Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnasta vapaa asema

i)

nautaeläinten populaatioissa, kun niille on myönnetty direktiivin 64/432/ETY mukainen luomistaudista vapaa asema;

ii)

lammas- ja vuohieläinten populaatioissa, kun niille on myönnetty direktiivin 91/68/ETY mukainen luomistaudista (B. melitensis) vapaa asema;

b)

MTBC-tartunnasta vapaa asema, kun kyseessä on direktiivin 64/432/ETY mukaisesti myönnetty tuberkuloosista vapaa asema;

c)

EBL:stä vapaa asema, kun kyseessä on direktiivin 64/432/ETY mukaisesti myönnetty nautojen tarttuvasta leukoosista vapaa asema;

d)

IBR/IPV:stä vapaa asema, kun kyseessä on direktiivin 64/432/ETY mukaisesti myönnetty IBR:stä vapaa asema;

e)

ADV-tartunnasta vapaa asema, kun kyseessä on direktiivin 64/432/ETY mukaisesti myönnetty Aujeszkyn taudista vapaa asema;

f)

Varroa spp. -punkin esiintymisestä vapaa asema, kun kyseessä on neuvoston direktiivin 92/65/ETY (24) mukaisesti myönnetty varroapunkin esiintymisestä vapaa asema;

g)

Newcastlen tautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta vapaa asema ilman rokotuksia, kun kyseessä on direktiivin 2009/158/EY mukaisesti myönnetty Newcastlen tautia vastaan rokottamatta jättämistä koskeva asema;

h)

VHS:stä vapaa asema, kun kyseessä on neuvoston direktiivin 2006/88/EY (25) mukaisesti myönnetty VHS-taudista vapaa asema;

i)

IHN:stä vapaa asema, kun kyseessä on direktiivin 2006/88/EY mukaisesti myönnetty IHN:stä vapaa asema;

j)

ISA-viruksen HPRΔ-kannan aiheuttamasta tartunnasta vapaa asema, kun kyseessä on direktiivin 2006/88/EY mukaisesti myönnetty ISA-viruksen HPRΔ-kannan aiheuttamasta tartunnasta vapaa asema;

k)

Bonamia ostreae -loisen aiheuttamasta tartunnasta vapaa asema, kun kyseessä on direktiivin 2006/88/EY mukaisesti myönnetty bonamioosi-nilviäistaudista vapaa asema;

l)

nilviäisten marteilioosista (Marteilia refringens) vapaa asema, kun kyseessä on direktiivin 2006/88/EY mukaisesti myönnetty marteilioosi-nilviäistaudista vapaa asema;

m)

valkopilkkutautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta vapaa asema, kun kyseessä on direktiivin 2006/88/EY mukaisesti myönnetty valkopilkkutaudista vapaa asema.

2.   Jäsenvaltioissa olevilla lokeroilla, joilla on hyväksytty taudista vapaa asema ennen tämän asetuksen soveltamispäivää, katsotaan olevan seuraava, tämän asetuksen mukaisesti hyväksytty taudista vapaa asema:

a)

korkeapatogeenisesta lintuinfluenssasta vapaa asema, kun kyseessä on komission asetuksen (EY) N:o 616/2009 (26) mukaisesti lintuinfluenssan osalta hyväksytty lokero;

b)

VHS:stä vapaa asema, kun kyseessä on direktiivin 2006/88/EY mukaisesti myönnetty VHS-taudista vapaa asema;

c)

IHN:stä vapaa asema, kun kyseessä on direktiivin 2006/88/EY mukaisesti myönnetty IHN:stä vapaa asema;

d)

ISA-viruksen HPRΔ-kannan aiheuttamasta tartunnasta vapaa asema, kun kyseessä on direktiivin 2006/88/EY mukaisesti myönnetty ISA-viruksen HPRΔ-kannan aiheuttamasta tartunnasta vapaa asema;

e)

Bonamia ostreae -loisen aiheuttamasta tartunnasta vapaa asema, kun kyseessä on direktiivin 2006/88/EY mukaisesti myönnetty bonamioosi-nilviäistaudista vapaa asema;

f)

nilviäisten marteilioosista (Marteilia refringens) vapaa asema, kun kyseessä on direktiivin 2006/88/EY mukaisesti myönnetty marteilioosi-nilviäistaudista vapaa asema;

g)

valkopilkkutautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta vapaa asema, kun kyseessä on direktiivin 2006/88/EY mukaisesti myönnetty valkopilkkutaudista vapaa asema.

3.   Jäsenvaltioiden, joiden taudista vapaa asema katsotaan 1 tai 2 kohdan nojalla hyväksytyksi, on varmistettava, että aseman säilyttämistä koskevat edellytykset vastaavat tässä asetuksessa säädettyjä edellytyksiä.

85 artikla

Nykyisiä hävittämis- tai seurantaohjelmia koskevat siirtymäsäännökset

1.   Jäsenvaltioilla ja niiden vyöhykkeillä, joilla on hyväksytty hävittämisohjelma tai hyväksytty seurantaohjelma ennen tämän asetuksen soveltamispäivää, katsotaan olevan tämän asetuksen mukaisesti hyväksytty hävittämisohjelma seuraavan taudin osalta kuuden vuoden ajan tämän asetuksen soveltamispäivästä:

a)

IBR/IPV, kun kyseessä on direktiivin 64/432/ETY mukaisesti hyväksytty IBR/IPV:n hävittämisohjelma;

b)

ADV-tartunta, kun kyseessä on direktiivin 64/432/ETY mukaisesti hyväksytty Aujeszkyn taudin hävittämisohjelma;

c)

VHS, kun kyseessä on direktiivin 2006/88/EY mukaisesti hyväksytty VHS-taudin seuranta- tai hävittämisohjelma;

d)

IHN, kun kyseessä on direktiivin 2006/88/EY mukaisesti hyväksytty IHN:n seuranta- tai hävittämisohjelma;

e)

ISA-viruksen HPRΔ-kannan aiheuttama tartunta, kun kyseessä on direktiivin 2006/88/EY mukaisesti hyväksytty ISA-viruksen HPRΔ-kannan aiheuttamien tartuntojen seuranta- tai hävittämisohjelma;

f)

Bonamia ostreae -loisen aiheuttama tartunta, kun kyseessä on direktiivin 2006/88/EY mukaisesti hyväksytty bonamioosi-nilviäistaudin seuranta- tai hävittämisohjelma;

g)

nilviäisten marteilioosi (Marteilia refringens), kun kyseessä on direktiivin 2006/88/EY mukaisesti hyväksytty marteilioosi-nilviäistaudin seuranta- tai hävittämisohjelma;

h)

valkopilkkutautiviruksen aiheuttama tartunta, kun kyseessä on direktiivin 2006/88/EY mukaisesti hyväksytty valkopilkkutaudin hävittämisohjelma.

2.   Jäsenvaltioissa olevilla lokeroilla, joilla on hyväksytty hävittämisohjelma tai hyväksytty seurantaohjelma ennen tämän asetuksen soveltamispäivää, katsotaan olevan tämän asetuksen mukaisesti hyväksytty hävittämisohjelma seuraavan taudin osalta kuuden vuoden ajan tämän asetuksen soveltamispäivästä:

a)

VHS, kun kyseessä on direktiivin 2006/88/EY mukaisesti hyväksytty VHS-taudin seuranta- tai hävittämisohjelma;

b)

IHN, kun kyseessä on direktiivin 2006/88/EY mukaisesti hyväksytty IHN:n seuranta- tai hävittämisohjelma;

c)

ISA-viruksen HPRΔ-kannan aiheuttama tartunta, kun kyseessä on direktiivin 2006/88/EY mukaisesti hyväksytty ISA-viruksen HPRΔ-kannan aiheuttamien tartuntojen seuranta- tai hävittämisohjelma;

d)

Bonamia ostreae -loisen aiheuttama tartunta, kun kyseessä on direktiivin 2006/88/EY mukaisesti hyväksytty bonamioosi-nilviäistaudin seuranta- tai hävittämisohjelma;

e)

nilviäisten marteilioosi (Marteilia refringens), kun kyseessä on direktiivin 2006/88/EY mukaisesti hyväksytty marteilioosi-nilviäistaudin seuranta- tai hävittämisohjelma;

f)

valkopilkkutautiviruksen aiheuttama tartunta, kun kyseessä on direktiivin 2006/88/EY mukaisesti hyväksytty valkopilkkutaudin seuranta- tai hävittämisohjelma.

3.   Jäsenvaltioiden, joilla katsotaan 1 tai 2 kohdan nojalla olevan hyväksytty hävittämisohjelma, on varmistettava, että ohjelmaan kuuluvat toimenpiteet vastaavat tässä asetuksessa hävittämisohjelmiin kuuluviksi säädettyjä toimenpiteitä.

86 artikla

Kumoaminen

Kumotaan seuraavat säädökset 21 päivästä huhtikuuta 2021:

päätös 2000/428/EY;

päätös 2002/106/EY;

päätös 2003/422/EY;

päätös 2006/437/EY;

asetus (EY) N:o 1266/2007;

päätös 2008/896/EY;

täytäntöönpanopäätös (EU) 2015/1554.

Viittauksia kyseisiin kumottuihin säädöksiin pidetään viittauksina tähän asetukseen.

87 artikla

Voimaantulo ja soveltaminen

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 21 päivästä huhtikuuta 2021.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 17 päivänä joulukuuta 2019.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Ursula VON DER LEYEN


(1)  EUVL L 84, 31.3.2016, s. 1.

(2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/625, annettu 15 päivänä maaliskuuta 2017, virallisesta valvonnasta ja muista virallisista toimista, jotka suoritetaan elintarvike- ja rehulainsäädännön ja eläinten terveyttä ja hyvinvointia, kasvien terveyttä ja kasvinsuojeluaineita koskevien sääntöjen soveltamisen varmistamiseksi, sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 999/2001, (EY) N:o 396/2005, (EY) N:o 1069/2009, (EY) N:o 1107/2009, (EU) N:o 1151/2012, (EU) N:o 652/2014, (EU) 2016/429 ja (EU) 2016/2031, neuvoston asetusten (EY) N:o 1/2005 ja (EY) N:o 1099/2009 ja neuvoston direktiivien 98/58/EY, 1999/74/EY, 2007/43/EY, 2008/119/EY ja 2008/120/EY muuttamisesta ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 854/2004 ja (EY) N:o 882/2004, neuvoston direktiivien 89/608/ETY, 89/662/ETY, 90/425/ETY, 91/496/ETY, 96/23/EY, 96/93/EY ja 97/78/EY ja neuvoston päätöksen 92/438/ETY kumoamisesta (virallista valvontaa koskeva asetus) (EUVL L 95, 7.4.2017, s. 1).

(3)  Komission päätös 2010/367/EU, annettu 25 päivänä kesäkuuta 2010, siipikarjassa ja luonnonvaraisissa linnuissa esiintyvän lintuinfluenssan valvontaohjelmien täytäntöönpanosta jäsenvaltioissa (EUVL L 166, 1.7.2010, s. 22).

(4)  Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2018/1882, annettu 3 päivänä joulukuuta 2018, tiettyjen taudinehkäisy- ja taudintorjuntasääntöjen soveltamisesta luetteloitujen tautien eri luokkiin ja sellaisten lajien tai lajien ryhmien luettelon laatimisesta, jotka aiheuttavat merkittävän riskin kyseisten luetteloitujen tautien leviämiselle (EUVL L 308, 4.12.2018, s. 21).

(5)  Neuvoston direktiivi 64/432/ETY, annettu 26 päivänä kesäkuuta 1964, eläinten terveyteen liittyvistä ongelmista yhteisön sisäisessä nautaeläinten ja sikojen kaupassa (EYVL 121, 29.7.1964, s. 1977/64).

(6)  Neuvoston direktiivi 91/68/ETY, annettu 28 päivänä tammikuuta 1991, eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista yhteisön sisäisessä lampaiden ja vuohien kaupassa (EYVL L 46, 19.2.1991, s. 19).

(7)  Komission delegoitu asetus (EU) 2018/1629, annettu 25 päivänä heinäkuuta 2018, tarttuvista eläintaudeista sekä tiettyjen eläinterveyttä koskevien säädösten muuttamisesta ja kumoamisesta (”eläinterveyssäännöstö”) annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/429 liitteessä II olevan tautien luettelon muuttamisesta (EUVL L 272, 31.10.2018, s. 11).

(8)  Maaeläinten terveyttä koskeva säännöstö, Maailman eläintautijärjestö, 2018.

(9)  Komission päätös 2004/558/EY, tehty 15 päivänä heinäkuuta 2004, neuvoston direktiivin 64/432/ETY täytäntöönpanosta yhteisön sisäisessä nautaeläinten kaupassa naudan tarttuvaan rinotrakeiittiin liittyvien lisätakeiden osalta ja tiettyjen jäsenvaltioiden esittämien hävittämisohjelmien hyväksymisen osalta (EUVL L 249, 23.7.2004, s. 20).

(10)  The EFSA Journal (2006) 311, EFSAn lausunto ”Definition of a BoHV-1-free animal and a BoHV-1-free holding, and the procedures to verify and maintain this status”.

(11)  Neuvoston direktiivi 2000/75/EY, annettu 20 päivänä marraskuuta 2000, lampaan bluetongue-taudin torjunta- ja hävittämistoimenpiteitä koskevista erityissäännöksistä (EYVL L 327, 22.12.2000, s. 74).

(12)  Eläinten terveyttä ja hyvinvointia käsittelevän EFSAn lautakunnan (AHAW) lausunto ”Scientific opinion on bluetongue: control, surveillance and safe movement of animals”, 2017. EFSA Journal 2017; 15(3):4698, s. 126.

(13)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1069/2009, annettu 21 päivänä lokakuuta 2009, muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden terveyssäännöistä sekä asetuksen (EY) N:o 1774/2002 kumoamisesta (sivutuoteasetus) (EUVL L 300, 14.11.2009, s. 1).

(14)  Komission päätös 2000/428/EY, tehty 4 päivänä heinäkuuta 2000, sian vesikulaaritaudin vahvistamisessa ja erotusdiagnoosissa käytettävistä diagnostisista menettelyistä, näytteenottomenetelmistä ja laboratoriokokeiden tulosten arviointikriteereistä (EYVL L 167, 7.7.2000, s. 22).

(15)  Komission päätös 2002/106/EY, tehty 1 päivänä helmikuuta 2002, klassisen sikaruton toteamisessa käytettäviä diagnostisia menettelyjä, näytteenottomenetelmiä ja laboratoriotestien tulosten arviointikriteereitä koskevan taudinmäärityskäsikirjan hyväksymisestä (EYVL L 39, 9.2.2002, s. 71).

(16)  Komission päätös 2003/422/EY, tehty 26 päivänä toukokuuta 2003, afrikkalaisen sikaruton taudinmäärityskäsikirjan hyväksymisestä (EUVL L 143, 11.6.2003, s. 35).

(17)  Komission päätös 2006/437/EY, tehty 4 päivänä elokuuta 2006, neuvoston direktiivissä 2005/94/EY säädetyn lintuinfluenssaa koskevan taudinmäärityskäsikirjan hyväksymisestä (EUVL L 237, 31.8.2006, s. 1).

(18)  Komission asetus (EY) N:o 1266/2007, annettu 26 päivänä lokakuuta 2007, neuvoston direktiivin 2000/75/EY täytäntöönpanosäännöistä bluetongue-taudin torjunnan, seurannan ja valvonnan sekä tiettyjen bluetongue-taudille alttiiden lajien eläinten siirtoja koskevien rajoitusten osalta (EUVL L 238, 27.10.2007, s. 37).

(19)  Komission päätös 2008/896/EY, tehty 20 päivänä marraskuuta 2008, neuvoston direktiivissä 2006/88/EY säädettyjen riskiin perustuvien eläinten terveyden seurantajärjestelmien suuntaviivoista (EUVL L 322, 2.12.2008, s. 30).

(20)  Komission täytäntöönpanopäätös (EU) 2015/1554, annettu 11 päivänä syyskuuta 2015, direktiivin 2006/88/EY soveltamissäännöistä seurantaa ja diagnostisia menetelmiä koskevien vaatimusten osalta (EUVL L 247, 23.9.2015, s. 1).

(21)  http://www.oie.int/en/standard-setting/terrestrial-manual/access-online/

(22)  http://www.oie.int/en/standard-setting/aquatic-manual/access-online/

(23)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/99/EY, annettu 17 päivänä marraskuuta 2003, tiettyjen zoonoosien ja niiden aiheuttajien seurannasta, neuvoston päätöksen 90/424/ETY muuttamisesta ja neuvoston direktiivin 92/117/ETY kumoamisesta (EUVL L 325, 12.12.2003, s. 31).

(24)  Neuvoston direktiivi 92/65/ETY, annettu 13 päivänä heinäkuuta 1992, eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista eläinten, siemennesteen, munasolujen ja alkioiden yhteisön sisäisessä kaupassa ja yhteisöön tuonnissa siltä osin, kuin niitä eivät koske direktiivin 90/425/ETY liitteessä A olevassa I jaksossa mainittujen erityisten yhteisön säädösten eläinten terveyttä koskevat vaatimukset (EYVL L 268, 14.9.1992, s. 54).

(25)  Neuvoston direktiivi 2006/88/EY, annettu 24 päivänä lokakuuta 2006, vesiviljelyeläimiin ja niistä saataviin tuotteisiin sovellettavista eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista sekä vesieläinten tiettyjen tautien ehkäisemisestä ja torjunnasta (EUVL L 328, 24.11.2006, s. 14).

(26)  Komission asetus (EY) N:o 616/2009, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, neuvoston direktiivin 2005/94/EY soveltamisesta siltä osin kuin on kyse siipikarjaosastojen ja muiden vankeudessa pidettyjen lintujen osastojen hyväksymisestä lintuinfluenssan osalta sekä ennalta ehkäisevistä bioturvallisuuslisätoimenpiteistä tällaisissa osastoissa (EUVL L 181, 14.7.2009, s. 16).


LIITE I

MAAELÄINTAUTIEN TARKKA TAPAUSMÄÄRITTELY

1 jakso

Korkeapatogeeninen lintuinfluenssa (HPAI)

1.

Toimivaltaisen viranomaisen on epäiltävä eläimellä tai eläinryhmällä HPAI:tä, jos se täyttää 9 artiklan 1 kohdassa säädetyt kriteerit.

2.

Toimivaltaisen viranomaisen on katsottava eläin tai eläinryhmä vahvistetuksi HPAI-tapaukseksi, jos

a)

HPAI:n taudinaiheuttaja, lukuun ottamatta rokotekantoja, on eristetty eläimestä tai eläinryhmästä otetusta näytteestä;

b)

HPAI:n taudinaiheuttajaan liittyvä nukleiinihappo, joka ei ole seurausta rokotuksesta, on tunnistettu eläimestä tai eläinryhmästä otetusta näytteestä; tai

c)

epäsuoralla diagnoosimenetelmällä saatu positiivinen tulos, joka ei ole seurausta rokotuksesta, on saatu näytteestä, joka on otettu pidettävästä eläimestä tai pidettävien eläinten ryhmästä, jossa ilmenee taudinkuvaan sopivia kliinisiä merkkejä tai jolla on epidemiologinen yhteys epäiltyyn tai vahvistettuun tapaukseen.

3.

Tässä tapausmäärittelyssä HPAI:n taudinaiheuttajan on oltava joko

a)

H5- tai H7-alatyypin influenssa A -virus tai mikä tahansa influenssa A -virus, jonka suonensisäinen patogeenisyysindeksi (IVPI) on suurempi kuin 1,2; tai

b)

H5- tai H7-alatyypin influenssa A -virus, jossa on useiden hemagglutiniinimolekyylin katkaisukohdalla sijaitsevien emäksisten aminohappojen jakso, joka on samanlainen kuin muissa HPAI-isolaateissa.

2 jakso

Matalapatogeenisten lintuinfluenssavirusten (LPAIV) aiheuttama tartunta

1.

Toimivaltaisen viranomaisen on epäiltävä eläimellä tai eläinryhmällä LPAIV-tartuntaa, jos se täyttää 9 artiklan 1 kohdassa säädetyt kriteerit.

2.

Toimivaltaisen viranomaisen on katsottava eläin tai eläinryhmä vahvistetuksi LPAIV-tapaukseksi, jos

a)

LPAIV-tartunnan taudinaiheuttaja, lukuun ottamatta rokotekantoja, on eristetty eläimestä tai eläinryhmästä otetusta näytteestä;

b)

LPAIV-tartunnan taudinaiheuttajaan liittyvä nukleiinihappo, joka ei ole seurausta rokotuksesta, on tunnistettu eläimestä tai eläinryhmästä otetusta näytteestä; tai

c)

epäsuoralla diagnoosimenetelmällä saatu positiivinen tulos, joka ei ole seurausta rokotuksesta, on saatu näytteestä, joka on otettu pidettävästä eläimestä tai pidettävien eläinten ryhmästä, jossa ilmenee taudinkuvaan sopivia kliinisiä merkkejä tai jolla on epidemiologinen yhteys epäiltyyn tai vahvistettuun tapaukseen.

3.

Tässä tapausmäärittelyssä LPAIV-tartunnan taudinaiheuttajan on oltava mikä tahansa H5- tai H7-alatyypin influenssa A -virus, joka ei ole HPAI-virus.

3 jakso

Newcastlen tautiviruksen (NDV) aiheuttama tartunta

1.

Toimivaltaisen viranomaisen on epäiltävä eläimellä tai eläinryhmällä NDV:n aiheuttamaa tartuntaa, jos se täyttää 9 artiklan 1 kohdassa säädetyt kriteerit.

2.

Toimivaltaisen viranomaisen on katsottava eläimen tai eläinryhmän NDV:n aiheuttama tartunta vahvistetuksi, jos

a)

NDV:n aihauttaman tartunnan taudinaiheuttaja, lukuun ottamatta rokotekantoja, on eristetty eläimestä tai eläinryhmästä otetusta näytteestä;

b)

NDV:n aiheuttaman tartunnan taudinaiheuttajaan liittyvä nukleiinihappo, joka ei ole seurausta rokotuksesta, on tunnistettu eläimestä tai eläinryhmästä otetusta näytteestä; tai

c)

epäsuoralla diagnoosimenetelmällä saatu positiivinen tulos, joka ei ole seurausta rokotuksesta, on saatu näytteestä, joka on otettu pidettävästä eläimestä tai pidettävien eläinten ryhmästä, jossa ilmenee taudinkuvaan sopivia kliinisiä merkkejä tai jolla on epidemiologinen yhteys epäiltyyn tai vahvistettuun tapaukseen.

3.

Tässä tapausmäärittelyssä NDV:n aiheuttaman tartunnan taudinaiheuttajan on oltava mikä tahansa lintujen paramyksoviruksen tyyppi 1 (APMV-1) (avian Avulavirus tyyppi 1),

a)

jonka aivojen sisäinen patogeenisuusindeksi (ICPI) on 0,7 tai suurempi tai

b)

jossa on useita emäksisiä aminohappoja F2-proteiinin C-päässä ja fenyylialaniini kohdassa 117, joka on F1-proteiinin N-pää. Käsitteellä ”useat emäksiset aminohapot” tarkoitetaan vähintään kolmea arginiinia tai lysiiniä kohtien 113 ja 116 välillä. Jos edellä kuvattua aminohappotähteiden tyypillistä kuviota ei onnistuta osoittamaan, olisi eristetylle virukselle tehtävä ICPI-testi. Tässä määritelmässä aminohappotähteet on numeroitu F0-geenin nukleotidisekvenssiin perustuvan aminohapposekvenssin N-päästä lukien (113–116 vastaavat tähteitä –4:stä –1:een katkaisukohdasta lukien).


LIITE II

UNIONIN SEURANTAOHJELMA

I OSA

LINTUINFLUENSSAN SEURANTA SIIPIKARJASSA JA LUONNONVARAISISSA LINNUISSA

1 jakso

Yleinen lähestymistapa ja vaatimukset

1.   ALUEELLINEN SOVELTAMISALA

Siipikarjan ja luonnonvaraisten lintujen seurantaa on toteutettava kaikissa jäsenvaltioissa.

2.   SOVELTAMISAIKA

Kunnes kumotaan.

3.   YLEINEN LÄHESTYMISTAPA

Seurantajärjestelmässä on huomioitava 2 jaksossa säädetyt tavoitteet ja sen on perustuttava kattavaan lähestymistapaan, johon sisältyy erilaisia ja toisiaan täydentäviä siipikarjan ja luonnonvaraisten lintujen populaatioihin kohdistuvia seurantatoimia:

3 ja 4 jaksossa tarkoitetut varhaisen havaitsemisen järjestelmät;

5 ja 6 jaksossa tarkoitettu riskiperusteinen seuranta.

2 jakso

Siipikarjan ja luonnonvaraisten lintujen seurannan tavoitteet

1.

Korkeapatogeenisen lintuinfluenssan (HPAI) varhainen havaitseminen siipikarjassa.

2.

HPAI:n varhainen havaitseminen luonnonvaraisissa linnuissa, mikä mahdollistaa

a)

ennakkovaroituksen HPAI:n mahdollisesta kulkeutumisesta siipikarjaan, erityisesti silloin, kun virukset saapuvat unioniin luonnonvaraisten lintujen muuttojen seurauksena;

b)

tietojen keruun viruksen leviämiseen liittyvien riskien arvioimiseksi sen jälkeen, kun HPAI on havaittu luonnonvaraisissa linnuissa.

3.

HPAI:n havaitseminen siipikarjalajeissa, joissa ei tyypillisesti näy merkittäviä kliinisiä merkkejä.

4.

Sellaisten eläimestä toiseen kiertävien matalapatogeenisten lintuinfluenssavirusten (LPAIV) havaitseminen, jotka voivat levitä helposti siipikarjaparvien välillä erityisesti alueilla, joilla on paljon siipikarjan pitopaikkoja, sillä ne voivat muuntua HPAI:ksi; tavoitteena on

a)

tunnistaa LPAIV-tartuntojen keskittymät; ja

b)

valvoa LPAIV:n leviämisriskiä siipikarjan siirtojen ja fomiittien kautta tietyissä riskialttiissa tuotantojärjestelmissä.

5.

Mahdollisen zoonoosin riskin aiheuttaviin HPAI:hin ja LPAIV:hen liittyvän tietämyksen lisäämisen edistäminen.

3 jakso

HPAI:n varhainen havaitseminen siipikarjassa

1.

Siipikarjassa esiintyvän HPAI:n varhaisen havaitsemisen järjestelmien on oltava osa 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädettyjä yleisiä seurantavaatimuksia ja ne on pantava täytäntöön koko siipikarja-alalla.

2.

Edellä 1 kohdassa tarkoitettuun seurantaan on sisällyttävä vähintään seuraavien varhainen havaitseminen ja tutkiminen sellaisella alueella sijaitsevissa pitopaikoissa, jolla katsotaan olevan kohonnut riski HPAI:n kulkeutumiseen ja leviämiseen:

a)

mikä tahansa muutos normaaleissa tuotanto- ja terveysparametreissa kuten kuolleisuudessa, rehun ja veden kulutuksessa ja munien tuotannossa; ja

b)

mikä tahansa HPAI:hin viittaava kliininen merkki tai post mortem -tarkastuksessa todettu vaurio.

3.

Sellaisella alueella sijaitsevissa pitopaikoissa olevasta kuolleesta ja sairaasta siipikarjasta otettujen näytteiden säännöllinen testaaminen, jolla katsotaan olevan kohonnut riski HPAI:n kulkeutumiseen ja leviämiseen, voi olla tarpeellista myös silloin, kun kohonnut riski on todettu kansallisella, EU:n tai alueellisella tasolla HPAI:n siipikarjassa ja/tai luonnonvaraisissa linnuissa tapahtuneiden taudinpurkausten seurauksena.

4 jakso

HPAI:n varhainen havaitseminen luonnonvaraisissa linnuissa

1.

HPAI:n varhaisen havaitsemisen luonnonvaraisissa linnuissa on perustuttava sellaisten lintujen näytteenottoon ja testaukseen,

a)

jotka on löydetty kuolleina;

b)

jotka on löydetty vahingoittuneina tai sairaina;

c)

joilla oli kliinisiä merkkejä, kun ne metsästettiin.

Tätä seurantaa voi olla tarpeen tehostaa, kun valvontajärjestelmillä, joissa käytetään järjestettyjä partioita, joiden tavoitteena on havaita ja kerätä kuolleita ja sairaita lintuja, on havaittu HPAI:tä luonnonvaraisissa linnuissa.

2.

Tämä seuranta on toteutettava riskiperusteisesti, ja siinä on otettava huomioon vähintään ornitologiaan, virologiaan, epidemiologiaan ja ympäristöasioihin liittyvät oleelliset tiedot.

3.

Tätä seurantaa on sovellettava kohteena olevien luonnonvaraisten lintulajien lintuihin 8 jakson mukaisesti. Kaikki epäillyt luonnonvaraisten lintujen kuolleisuusjaksot on kuitenkin tutkittava HPAI:n poissulkemiseksi.

Kohteena olevien luonnonvaraisten lintulajien lisäksi seurantaan voidaan sisällyttää lisäksi myös muita luonnonvaraisia lintulajeja, kun niiden erityinen epidemiologinen merkitys jäsenvaltion alueella on arvioitu.

4.

Lisäksi seurantaan voi sisältyä ensisijaisissa kohteissa ja keskeisillä alueilla, erityisesti paikoissa, joiden kautta kohteena olevat luonnonvaraiset lintulajit saapuvat unioniin muuttojensa aikana, vähintään koillisten ja itäisten reittien osalta, seuraavien yksilöiden näytteenotto ja testaus:

a)

ansalla pyydystetyt linnut;

b)

metsästetyt terveet linnut;

c)

sentinellilinnut.

5.

Pidettävissä linnuissa tapahtuneiden HPAI-taudinpurkausten yhteydessä suoritetuista luonnonvaraisten lintujen tutkimuksista saadut täydentävät tiedonlähteet on sisällytettävä luonnonvaraisten lintujen HPAI-seurannan tuloksiin.

5 jakso

HPAI:n riskiperusteinen täydentävä seuranta siipikarjalajeissa, joissa ei tyypillisesti näy merkittäviä kliinisiä merkkejä

1.

HPAI:n aiheuttamien tartuntojen riskiperusteisessa seurannassa siipikarjan pitopaikoissa, joissa pidetään ankkoja, hanhia, riistaksi tarkoitettua lahkoon Anseriformes kuuluvaa siipikarjaa tai luontoon vapautettavaksi tarkoitettuja viiriäisiä, on otettava huomioon vähintään seuraavat riskitekijät:

a)

taudin historiallinen ja nykyinen epidemiologinen tilanne ja sen kehittyminen ajan mittaan siipikarjassa ja luonnonvaraisissa linnuissa;

b)

pitopaikkojen läheisyys vesialueisiin ja muihin paikkoihin, joihin muuttolinnut, erityisesti vesilinnut, saattavat kerääntyä suurempina parvina tai pysähtyä unioniin ja unionin läpi suuntautuvien muuttojensa aikana;

c)

kaudet, jolloin kohteena oleviin lajeihin kuuluvien luonnonvaraisten muuttolintujen muuttaminen unioniin ja unionin läpi on lisääntynyt;

d)

siipikarjan kasvatuksen rakenne, mukaan lukien eri tuotantojärjestelmiin liittyvä laajempi ala;

e)

pitopaikkojen maantieteellinen sijainti alueella, jolla on paljon siipikarjaa;

f)

pitopaikkoihin sovellettavat bioturvaamiskäytänteet;

g)

siipikarjan, tuotteiden ja siipikarjaa kuljettavien ajoneuvojen siirtojen tyyppi ja tiheys sekä kaupan rakenteet; ja

h)

luonnonvaraisten lintujen mukana tapahtuvan HPAI:n leviämisen merkityksellisyyteen liittyvät riskinarvioinnit ja tieteelliset neuvot.

2.

Tieteellisten perustelujen pohjalta myös muita kuin 1 kohdan a–h alakohdassa lueteltuja riskitekijöitä voidaan sisällyttää mukaan ja tekijöitä, jotka eivät ole merkityksellisiä jäsenvaltion tilanteen kannalta, voidaan jättää pois.

6 jakso

Riskiperusteinen seuranta sellaisten pitopaikkojen keskittymien tunnistamiseksi, joissa esiintyy LPAIV:tä ja joissa LPAIV leviää

1.

Riskiperusteista seurantaa sellaisten eläimestä toiseen kiertävien matalapatogeenisten lintuinfluenssavirusten (LPAIV) havaitsemiseksi, jotka voivat helposti levitä siipikarjaparvien välillä erityisesti alueilla, joilla on paljon siipikarjan pitopaikkoja, kuten 2 jakson 4 kohdassa todetaan, on sovellettava sellaisiin siipikarjan pitopaikkoihin, joiden osalta toimivaltainen viranomainen on arvioinut, että LPAIV-tartuntojen keskittymiä on aiemmin esiintynyt toistuvasti tai niiden esiintyminen on todennäköisempää.

2.

Tällaisille keskittymille on ominaista lyhyen ajan sisällä ja maantieteellisesti lähekkäin tapahtuvat LPAIV-tartunnat pitopaikkojen ryhmissä.

3.

Arvioinnissa, joka suoritetaan pitopaikkojen valitsemiseksi kohdennettuun seurantaan, on otettava huomioon viruksen horisontaalisen leviämisen riski, joka johtuu tuotantojärjestelmän rakenteesta ja monimutkaisuudesta ja pitopaikkojen välisistä toiminnallisista yhteyksistä, erityisesti silloin, kun toimitaan alueilla, joilla on runsaasti pitopaikkoja.

4.

Pitopaikkojen valinnassa kohdennettuun seurantaan käytettävien 3 kohdassa tarkoitettujen valintakriteerien lisäksi on pitopaikan tasolla otettava huomioon myös seuraavat riskitekijät:

a)

pidettävät lajit;

b)

tuotannon kausi ja kesto;

c)

useat siipikarjalajit pitopaikassa;

d)

siipikarjaparvissa eri-ikäisiä yksilöitä;

e)

pitkäikäinen siipikarja;

f)

kaikkien pitopaikan eläinten vaihtaminen samalla kertaa;

g)

odotusaikojen pituus ryhmien välillä; ja

h)

bioturvaamiskäytänteet ja pitotilojen olosuhteet.

7 jakso

Kohteena olevat siipikarjapopulaatiot

1.

Edellä 3 jaksossa tarkoitettuja HPAI-tartunnan varhaisen havaitsemisen järjestelmiä on sovellettava kaikkiin siipikarjapopulaatioihin.

2.

Edellä 5 jaksossa tarkoitettua HPAI-tartuntojen täydentävää seurantaa siipikarjalajeissa, joissa ei tyypillisesti näy merkittäviä merkkejä HPAI-tartunnasta, on sovellettava

a)

jalostukseen tarkoitettuihin ankkoihin;

b)

jalostukseen tarkoitettuihin hanhiin;

c)

teurasankkoihin;

d)

teurashanhiin;

e)

viiriäisiin;

f)

riistaksi tarkoitettuun lahkoon Anseriformes kuuluvaan siipikarjaan, joka on tarkoitus päästää luontoon.

3.

Edellä 2 kohdassa lueteltujen lajien ja luokkien lisäksi 6 jaksossa tarkoitettua LPAIV:n varalta suoritetun näytteenoton ja testauksen kohdentamista voidaan soveltaa myös seuraaviin siipikarjalajeihin ja tuotantoluokkiin:

a)

munivat kanat, mukaan luettuina ulkokanat;

b)

jalostukseen tarkoitetut kalkkunat;

c)

teuraskalkkunat;

d)

riistaksi tarkoitettuun lahkoon Galliformes kuuluvaan siipikarjaan, joka on tarkoitus päästää luontoon.

8 jakso

Kohteena olevat luonnonvaraisten lintujen populaatiot

Kohteena olevilla luonnonvaraisten lintujen lajeilla, erityisesti muuttavilla vesilinnuilla, on osoitettu olevan suurempi riski saada HPAI-tartunta ja levittää sitä.

Kohteena olevien luonnonvaraisten lintujen lajeja koskeva luettelo, joka on koottu ja saatettu ajan tasalle viimeisimmän tietämyksen perusteella, on saatavilla Euroopan unionin vertailulaboratorion verkkosivustolla.

9 jakso

Näytteenoton ja laboratoriotestauksen menetelmät

1.

Näytteenottoon sisällytettävien siipikarjan pitopaikkojen lukumäärän sekä kustakin pitopaikasta ja tarvittaessa kyseessä olevan pitopaikan epidemiologisesta yksiköstä (esim. siipikarjaparvi, suoja jne.) testattavan siipikarjan lukumäärän on perustuttava tilastollisesti pätevään otantamenetelmään. Tämä menetelmä voi olla sama kuin edustavaan otantaan käytetty; esimerkiksi arvioitu esiintyvyys, joka havaitaan toimivaltaisen viranomaisen määrittämän ennalta määritellyn luottamustason mukaisesti.

2.

Testauksen tiheys ja ajankohta:

a)

siipikarjan pitopaikkojen näytteenoton ja testauksen tiheys on määritettävä toimivaltaisen viranomaisen tekemän riskinarvioinnin tulosten perusteella;

b)

näytteet on otettava kunkin tuotantoluokan tuotantokauden aikana, mutta näytteenoton ajankohta ei saa vaarantaa riskiperusteisen seurannan lähestymistapaa;

c)

näytteenoton ajankohtaa määritettäessä on tarvittaessa otettava huomioon 3 jakson 3 kohdassa tarkoitettu kohonneen riskin ajanjakso. Näytteille on suoritettava laboratoriotestit virologisilla menetelmillä, kun ne on otettu

i)

3 jaksossa tarkoitettua siipikarjassa esiintyvän HPAI:n varhaista havaitsemista varten;

ii)

4 jaksossa tarkoitettua luonnonvaraisissa linnuissa esiintyvän HPAI:n varhaista havaitsemista varten;

iii)

5 jaksossa tarkoitettua sellaisissa siipikarjalajeissa, joissa ei tyypillisesti näy HPAI:n merkittäviä kliinisiä merkkejä, esiintyvän HPAI:n täydentävää seurantaa varten;

iv)

4 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen seropositiivisten löydösten seurantaa varten.

Virologisten testien osalta on otettava huomioon esiintyvyys ja aikaväli, jolloin aktiivinen tartunta voidaan havaita.

3.

Näytteille on suoritettava laboratoriotestit serologisilla menetelmillä, kun ne on otettu

a)

5 jaksossa tarkoitettua sellaisissa siipikarjalajeissa, joissa ei tyypillisesti näy HPAI:n merkittäviä kliinisiä merkkejä, esiintyvän HPAI:n täydentävää seurantaa varten, tarvittaessa virologisten testien tueksi;

b)

6 jaksossa tarkoitettujen sellaisten pitopaikkojen keskittymien havaitsemiseksi, joissa esiintyy LPAIV:tä. Jos näytteenotto serologisia testejä varten ei teknisistä syistä tai muista asianmukaisesti perustelluista syistä ole asianmukaista, on suoritettava virologisia testejä.


LIITE III

DIAGNOOSIMENETELMÄT TAUDISTA VAPAAN ASEMAN MYÖNTÄMISEKSI JA SÄILYTTÄMISEKSI TIETTYJEN MAAELÄINTAUTIEN OSALTA

1 jakso

Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunta

1.

Serologiset testit

a)

verinäytteiden testit

i)

puskuroidut Brucella-antigeenitestit

ii)

komplementinsitoutumistesti (CTF)

iii)

epäsuora entsyymivälitteinen immunosorbenttimääritys (I-ELISA)

iv)

fluoresenssipolarisaatiomääritys (FPA-testi)

v)

kilpaileva entsyymivälitteinen immunosorbenttimääritys (C-ELISA)

b)

maitonäytteiden testit

i)

ABR-maitotesti (MRT)

ii)

I-ELISA

2.

luomistaudin ihotesti (BST)

Liitteessä IV olevan I osan 1 luvun 1 ja 2 jaksossa tarkoitettujen testien osalta luomistaudin ihotesti (BST) tehdään vain lammas- ja vuohieläimille.

2 jakso

Mycobacterium tuberculosis complex -tartunta

1.

Tuberkuliini-ihotestit

a)

yksittäinen nahansisäinen tuberkuliinitesti (SITT)

b)

vertaileva nahansisäinen tuberkuliinitesti (CITT)

2.

Gammainterferonitesti

3 jakso

Nautojen tarttuva leukoosi

1.

Serologiset testit

a)

verinäytteiden testit

i)

agargeeli-immunodiffuusiotesti (AGID)

ii)

estävä entsyymivälitteinen immunosorbenttimääritys (B-ELISA)

iii)

I-ELISA

b)

maitonäytteiden testit

i)

I-ELISA

4 jakso

Naudan tarttuva rinotrakeiitti / tarttuva pustulaarinen vulvovaginiitti (ibr/ipv)

 

Menetelmät:

Matriisi:

rokottamattomat nautaeläimet

BoHV-1 ELISA (1)

yksittäiset seeruminäytteet (4)

maitonäytteet

gB B-ELISA (2)

yksittäiset seeruminäytteet (4)

yksittäiset lihanestenäytteet

DIVA-rokotteella rokotetut nautaeläimet (rokotteesta poistettu glykoproteiini E)

gE B-ELISA (3)

yksittäiset seeruminäytteet

yksittäiset lihanestenäytteet

5 jakso

Aujeszkyn tautiviruksen (adv) aiheuttama tartunta

 

Menetelmät:

Matriisi:

rokottamattomat sikaeläimet

ADV ELISA (5)

yksittäinen seeruminäyte (tai plasmanäyte) tai enintään 5 näytteen ryhmä

yksittäinen suodatinpaperinäyte tai enintään 5 näytteen ryhmä

yksittäiset lihanestenäytteet

DIVA-rokotteella rokotetut sikaeläimet (rokotteesta poistettu glykoproteiini E)

gE ELISA (6)

yksittäiset seeruminäytteet

6 jakso

Naudan virusripuli (bvd)

1.

Suorat menetelmät:

a)

reaaliaikainen käänteistranskriptio-PCR

b)

ELISA-testi BVD-viruksen antigeenin osoittamiseksi

2.

Serologiset testit:

a)

I-ELISA

b)

B-ELISA


(1)  I-ELISA-testi BoHV-1:n koko virukseen kohdistuvien vasta-aineiden osoittamiseksi. Enintään 50 maitonäytteen eriä (yksittäisten eläinten maito tai tankkimaito) voidaan käyttää testeissä IBR/IPV:stä vapaan aseman myöntämiseksi ja enintään 100 maitonäytteen eriä (yksittäisten eläinten maito tai tankkimaito) testeissä aseman säilyttämiseksi.

(2)  B-ELISA-testi BoHV-1-gB-proteiiniin kohdistuvien vasta-aineiden osoittamiseksi. Tätä menetelmää voidaan käyttää koko BoHV-1:een kohdistuvien vasta-aineiden osoittamiseksi liitteessä IV olevassa IV osassa tarkoitetulla tavalla.

(3)  B-ELISA-testi BoHV-1-gE-proteiiniin kohdistuvien vasta-aineiden osoittamiseksi. Yksittäisten eläinten maitonäytteitä voidaan käyttää, kun tehdään testejä IBR/IPV:stä vapaan aseman säilyttämisen todistamiseksi. Näytteet voidaan koota ryhmiin, ja näytteiden ryhmäkohtainen lukumäärä voidaan valita sellaisten asiakirjatodisteiden perusteella, jotka osoittavat, että testi on tavallisessa laboratoriotyössä kaikissa olosuhteissa tarpeeksi herkkä osoittamaan yksittäisen positiivisen näytteen ryhmässä.

(4)  Kun tehdään testejä IBR/IPV:stä vapaan aseman säilyttämisen todistamiseksi, erikseen kerättyjä näytteitä voidaan koota ryhmiin. Näytteiden ryhmäkohtaista lukumäärää voidaan mukauttaa sellaisten asiakirjatodisteiden perusteella, jotka osoittavat, että testijärjestelmä on tavallisessa laboratoriotyöskentelyssä kaikissa olosuhteissa tarpeeksi herkkä osoittamaan yhden heikon positiivisen näytteen mukautetun kokoisessa ryhmässä.

(5)  ELISA-testi koko ADV:hen tai ADV-gB- tai ADV-gD-proteiiniin kohdistuvien vasta-aineiden osoittamiseksi. Kun tehdään erien laadunvarmennusta ADV-gB- ja ADV-gD-proteiineja tai koko ADV:tä mittaaville testivälineistöille, on suhteessa 1:2 laimennetun yhteisön ADV 1 -vertailuseerumin tai sen alastandardien tulos katsottava positiiviseksi. Kumpaa tahansa näistä testeistä voidaan käyttää koko ADV:n osoittamiseksi liitteessä IV olevassa V osassa tarkoitetulla tavalla.

(6)  ELISA-testi ADV-gE-proteiiniin kohdistuvien vasta-aineiden osoittamiseksi. Testierien laadunvalvonnassa on suhteessa 1:8 laimennetun yhteisön vertailuseerumin ADV 1 tai sen alastandardien tulos katsottava positiiviseksi.


LIITE IV

TAUTIKOHTAISET VAATIMUKSET TAUDISTA VAPAAN ASEMAN MYÖNTÄMISEKSI, SÄILYTTÄMISEKSI, PERUUTTAMISEKSI VÄLIAIKAISESTI JA PERUUTTAMISEKSI KOKONAAN PITOPAIKKOJEN TASOLLA JA TAUTIKOHTAISET VAATIMUKSET TAUDISTA VAPAAN ASEMAN MYÖNTÄMISEKSI JA SÄILYTTÄMISEKSI JÄSENVALTIOIDEN TAI VYÖHYKKEIDEN TASOLLA

I OSA

BRUCELLA ABORTUS-, B. MELITENSIS- JA B. SUIS -TARTUNTA

1 LUKU

Pitopaikka, joka on vapaa Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnasta ilman rokotuksia

1 jakso

Aseman myöntäminen

1.

Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnasta vapaa asema ilman rokotuksia voidaan myöntää nauta-, lammas- tai vuohieläinten pitopaikalle ainoastaan, jos

a)

pitopaikassa pidettävissä nauta-, lammas- tai vuohieläimissä ei ole vahvistettu edeltävien 12 kuukauden aikana Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartuntaa;

b)

yhtäkään pitopaikan nauta-, lammas- tai vuohieläintä ei ole rokotettu edeltävien kolmen vuoden aikana Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartuntaa vastaan;

c)

pitopaikassa näytteenoton hetkellä olevat yli 12 kuukauden ikäiset kuohitsemattomat nautaeläimet ja yli kuuden kuukauden ikäiset kuohitsemattomat lammas- tai vuohieläimet ovat saaneet negatiivisen tuloksen serologisessa testissä kahdella eri kerralla:

i)

ensimmäinen testi on tehtävä näytteistä, jotka on otettu aikaisintaan kolmen kuukauden kuluttua viimeisen vahvistetun tapauksen ja viimeisen immunologisessa testissä positiivisen tuloksen saaneen eläimen poistamisesta;

ii)

toinen testi on tehtävä näytteistä, jotka on otettu aikaisintaan kuuden kuukauden ja viimeistään 12 kuukauden kuluttua i alakohdassa tarkoitetusta näytteenottopäivästä;

d)

eläimet, joissa esiintyy Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnan taudinkuvaan sopivia kliinisiä merkkejä, kuten keskenmenoja, on tutkittu negatiivisin tuloksin;

e)

kaikki c alakohdan i alakohdassa tarkoitetun näytteenoton aloittamisen jälkeen pitopaikkaan tuotavat nauta-, lammas- tai vuohieläimet ovat peräisin pitopaikoista, jotka ovat vapaita Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnasta ilman rokotuksia tai kun tautia torjutaan rokotuksin, eikä eläimiä ole rokotettu Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartuntaa vastaan edeltävien kolmen vuoden kuluessa, ja ne

i)

ovat peräisin jäsenvaltiosta tai vyöhykkeeltä, joka on vapaa Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnasta asianomaisen eläinpopulaation osalta;

ii)

ovat yli 12 kuukauden ikäisiä kuohitsemattomia nautaeläimiä tai yli kuuden kuukauden ikäisiä kuohitsemattomia lammas- tai vuohieläimiä ja ovat saaneet negatiivisen tuloksen serologisessa testissä, joka on tehty näytteestä, joka on otettu

niiden pitopaikkaan tuomista edeltäneiden 30 päivän aikana; tai

pitopaikkaan tuomista seuranneiden 30 päivän aikana, edellyttäen, että ne on pidetty eristettyinä kyseisen ajanjakson ajan; tai

iii)

ovat poikineita naaraita, jotka on pidetty eristyksissä pitopaikkaan tuomisesta lähtien siihen asti, kun ne ovat saaneet negatiivisen tuloksen serologisessa testissä, joka on tehty aikaisintaan 30 päivää poikimisen jälkeen otetusta näytteestä; ja

f)

kaikki c alakohdan i alakohdassa tarkoitetun näytteenoton aloittamisen jälkeen pitopaikkaan tuotavat tai siellä käytettävät naudoista, lampaista tai vuohista peräisin olevat sukusolut ja alkiot ovat peräisin

i)

pitopaikoista, jotka ovat vapaita Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnasta ilman rokotuksia; tai

ii)

sukusolujen ja alkioiden hyväksytyistä pitopaikoista.

2.

Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, pitopaikalle voidaan myöntää Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnasta vapaa asema ilman rokotuksia, jos kaikki nauta-, lammas- tai vuohieläimet ovat peräisin pitopaikoista, jotka ovat vapaita Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnasta ilman rokotuksia tai kun tautia torjutaan rokotuksin, eikä niitä ole rokotettu edeltävien kolmen vuoden aikana ja ne

a)

ovat peräisin jäsenvaltiosta tai vyöhykkeeltä, joka on vapaa Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnasta asianomaisen eläinpopulaation osalta;

b)

ovat yli 12 kuukauden ikäisiä kuohitsemattomia nautaeläimiä tai yli kuuden kuukauden ikäisiä kuohitsemattomia lammas- tai vuohieläimiä ja ovat saaneet negatiivisen tuloksen serologisessa testissä, joka on tehty näytteestä, joka on otettu

niiden pitopaikkaan tuomista edeltäneiden 30 päivän aikana; tai

pitopaikkaan tuomista seuranneiden 30 päivän aikana, edellyttäen, että ne on pidetty eristettyinä kyseisen ajanjakson ajan; tai

c)

ovat poikineita naaraita, jotka on pidetty eristyksissä pitopaikkaan tuomisesta lähtien siihen asti, kun ne ovat saaneet negatiivisen tuloksen serologisessa testissä, joka on tehty aikaisintaan 30 päivää poikimisen jälkeen otetusta näytteestä.

3.

Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnasta vapaa asema ilman rokotuksia voidaan myöntää pitopaikalle, jolla on Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnasta vapaa asema, kun tautia torjutaan rokotuksin, jos

a)

edellä 1 kohdan a, b, d, e ja f alakohdassa esitetyt vaatimukset täyttyvät; ja

b)

jäljempänä 2 jakson b alakohdan i alakohdassa esitetty vaatimus täyttyy.

2 jakso

Aseman säilyttäminen

Nauta-, lammas- tai vuohieläinten pitopaikan Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnasta vapaa asema ilman rokotuksia voidaan säilyttää ainoastaan, jos

a)

edellä 1 jakson 1 kohdan a, b, d, e ja f alakohdassa esitetyt vaatimukset täyttyvät edelleen; ja

b)

serologiset testit tehdään negatiivisin tuloksin näytteistä, jotka on otettu

i)

kaikista yli 12 kuukauden ikäisistä kuohitsemattomista nautaeläimistä ja kaikista yli kuuden kuukauden ikäisistä kuohitsemattomista lammas- tai vuohieläimistä asianmukaisin, enintään 12 kuukauden väliajoin, jotka toimivaltainen viranomainen määrittää ottaen huomioon tuotantotyypin, taudin tilanteen ja tunnistetut riskitekijät; tai

ii)

yli 12 kuukauden ikäisistä kuohitsemattomista nautaeläimistä ja yli kuuden kuukauden ikäisistä kuohitsemattomista lammas- tai vuohieläimistä, joita pidetään sellaisessa jäsenvaltiossa tai sellaisella vyöhykkeellä sijaitsevassa pitopaikassa, joka on vapaa Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnasta, sellaisen testausjärjestelmän mukaisesti, jonka toimivaltainen viranomainen on perustanut ottaen huomioon tuotantotyypin ja tunnistetut riskitekijät.

3 jakso

Aseman väliaikainen peruuttaminen ja palauttaminen

1.

Nauta-, lammas- tai vuohieläinten pitopaikan Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnasta vapaa asema ilman rokotuksia on peruutettava väliaikaisesti, jos

a)

yksi tai useampi 2 jaksossa esitetyistä vaatimuksista ei täyty; tai

b)

jossakin pitopaikan nauta-, lammas- tai vuohieläimessä epäillään Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartuntaa.

2.

Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnasta vapaa asema ilman rokotuksia voidaan palauttaa ainoastaan, jos

a)

edellä 1 jakson 1 kohdan b, d, e ja f alakohdassa ja 2 jakson b kohdassa esitetyt vaatimukset täyttyvät;

b)

jatkotutkimusten tulokset osoittavat, että Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartuntaa ei esiinny, ja kaikkien epäiltyjen tapausten tila on määritetty.

4 jakso

Aseman peruuttaminen kokonaan ja saaminen uudelleen

1.

Nauta-, lammas- tai vuohieläinten pitopaikan Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnasta vapaa asema ilman rokotuksia on peruutettava kokonaan, jos

a)

yksi tai useampi 2 jaksossa säädetyistä vaatimuksista ei täyty, kun aseman väliaikaisesta peruuttamisesta on kulunut 20 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettu enimmäisaika;

b)

Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartuntaa ei voida sulkea pois 3 jakson 2 kohdan b alakohdan mukaisesti;

c)

jossakin pitopaikan nauta-, lammas- tai vuohieläimessä on vahvistettu Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunta; tai

d)

se on muista syistä perusteltua Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnan torjumiseksi.

2.

Jos Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnasta vapaa asema ilman rokotuksia on peruutettu kokonaan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti, sen voi saada uudelleen ainoastaan, jos 2 jaksossa esitetyt vaatimukset täyttyvät.

3.

Jos Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnasta vapaa asema ilman rokotuksia on peruutettu kokonaan 1 kohdan b, c tai d alakohdan mukaisesti, sen voi saada uudelleen ainoastaan, jos kaikki vahvistetut tapaukset ja kaikki eläimet, jotka on testattu muin kuin negatiivisin tuloksin, on poistettu ja jäljellä olevat nauta-, lammas- tai vuohieläimet täyttävät 1 jakson 1 kohdan c alakohdassa säädetyt vaatimukset.

4.

Poiketen siitä, mitä 3 kohdassa säädetään, jos B. suis biovar 2 -tartunta on vahvistettu pitopaikan yksittäisessä nauta-, lammas- tai vuohieläimessä, aseman voi saada uudelleen sen jälkeen, kun 1 jakson 1 kohdan c alakohdan i alakohdassa vahvistettujen vaatimusten mukaisesti otetuista näytteistä on saatu negatiivinen tulos.

2 LUKU

Pitopaikka, joka on vapaa Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnasta, kun tautia torjutaan rokotuksin

1 jakso

Aseman myöntäminen

1.

Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnasta vapaa asema, kun tautia torjutaan rokotuksin, voidaan myöntää nauta-, lammas- tai vuohieläimiä pitävälle pitopaikalle ainoastaan, jos

a)

edellä 1 luvun 1 jakson 1 kohdan a, c ja d alakohdassa esitetyt vaatimukset täyttyvät;

b)

kaikki 1 luvun 1 jakson 1 kohdan c alakohdan i alakohdassa tarkoitetun näytteenoton aloittamisen jälkeen pitopaikkaan tuotavat nauta-, lammas- tai vuohieläimet ovat peräisin pitopaikoista, jotka ovat vapaita Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnasta ilman rokotuksia tai vapaita Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnasta, kun tautia torjutaan rokotuksin, ja

i)

ovat peräisin jäsenvaltiosta tai vyöhykkeeltä, joka on vapaa Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnasta asianomaisen eläinpopulaation osalta;

ii)

ovat yli 12 kuukauden ikäisiä kuohitsemattomia nautaeläimiä tai yli kuuden kuukauden ikäisiä kuohitsemattomia lammas- tai vuohieläimiä ja ovat saaneet negatiivisen tuloksen serologisessa testissä, joka on tehty näytteestä, joka on otettu

niiden pitopaikkaan tuomista edeltäneiden 30 päivän aikana; tai

pitopaikkaan tuomista seuranneiden 30 päivän aikana, edellyttäen, että ne on pidetty eristettyinä kyseisen ajanjakson ajan; tai

iii)

ovat poikineita naaraita, jotka on pidetty eristyksissä pitopaikkaan tuomisesta lähtien siihen asti, kun ne ovat saaneet negatiivisen tuloksen serologisessa testissä, joka on tehty aikaisintaan 30 päivää poikimisen jälkeen otetusta näytteestä; ja

c)

kaikki 1 luvun 1 jakson 1 kohdan c alakohdan i alakohdassa tarkoitetun näytteenoton aloittamisen jälkeen pitopaikkaan tuotavat tai siellä käytettävät nauta-, lammas- tai vuohieläimistä kerätyt sukusolut ja alkiot ovat peräisin

i)

pitopaikoista, jotka ovat vapaita Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnasta ilman rokotuksia tai vapaita Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnasta, kun tautia torjutaan rokotuksin; tai

ii)

sukusolujen ja alkioiden hyväksytyistä pitopaikoista.

2.

Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, pitopaikalle voidaan myöntää Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnasta vapaa asema, kun tautia torjutaan rokotuksin, jos kaikki nauta-, lammas- tai vuohieläimet ovat peräisin pitopaikoista, jotka ovat vapaita Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnasta ilman rokotuksia tai kun tautia torjutaan rokotuksin ja

a)

ovat peräisin jäsenvaltiosta tai vyöhykkeeltä, joka on vapaa Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnasta asianomaisen eläinpopulaation osalta;

b)

ovat yli 12 kuukauden ikäisiä kuohitsemattomia nautaeläimiä tai yli kuuden kuukauden ikäisiä kuohitsemattomia lammas- tai vuohieläimiä ja ovat saaneet negatiivisen tuloksen serologisessa testissä, joka on tehty näytteestä, joka on otettu

i)

niiden pitopaikkaan tuomista edeltäneiden 30 päivän aikana; tai

ii)

pitopaikkaan tuomista seuranneiden 30 päivän aikana, edellyttäen, että ne on pidetty eristettyinä kyseisen ajanjakson ajan; tai

c)

ovat poikineita naaraita, jotka on pidetty eristyksissä pitopaikkaan tuomisesta lähtien siihen asti, kun ne ovat saaneet negatiivisen tuloksen serologisessa testissä, joka on tehty aikaisintaan 30 päivää poikimisen jälkeen otetusta näytteestä.

2 jakso

Aseman säilyttäminen

Nauta-, lammas- tai vuohieläinten pitopaikan Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnasta vapaa asema, kun tautia torjutaan rokotuksin, voidaan säilyttää ainoastaan, jos

a)

tämän luvun 1 jakson 1 kohdan b ja c alakohdassa ja 1 luvun 1 jakson 1 kohdan a ja d alakohdassa vahvistetut vaatimukset täyttyvät edelleen; ja

b)

kaikista yli 12 kuukauden ikäisistä kuohitsemattomista nautaeläimistä ja kaikista yli kuuden kuukauden ikäisistä kuohitsemattomista lammas- tai vuohieläimistä otetuille näytteille tehdään serologiset testit negatiivisin tuloksin asianmukaisin, enintään 12 kuukauden väliajoin, jotka toimivaltainen viranomainen määrittää ottaen huomioon tuotantotyypin, taudin tilanteen ja tunnistetut riskitekijät.

3 jakso

Aseman väliaikainen peruuttaminen ja palauttaminen

1.

Nauta-, lammas- tai vuohieläinten pitopaikan Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnasta vapaa asema, kun tautia torjutaan rokotuksin, on peruutettava väliaikaisesti, jos

a)

yksi tai useampi 2 jaksossa esitetyistä vaatimuksista ei täyty; tai

b)

jossakin pitopaikan nauta-, lammas- tai vuohieläimessä epäillään Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartuntaa.

2.

Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnasta vapaa asema, kun tautia torjutaan rokotuksin, voidaan palauttaa ainoastaan, jos

a)

edellä olevan 1 luvun 1 jakson 1 kohdan d alakohdan, 1 jakson 1 kohdan b ja c alakohdan ja 2 jakson b alakohdan vaatimukset täyttyvät;

b)

jatkotutkimusten tulokset osoittavat, että Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartuntaa ei esiinny, ja kaikkien epäiltyjen tapausten tila on määritetty.

4 jakso

Aseman peruuttaminen kokonaan ja saaminen uudelleen

1.

Nauta-, lammas- tai vuohieläinten pitopaikan Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnasta vapaa asema, kun tautia torjutaan rokotuksin, on peruutettava kokonaan, jos

a)

yksi tai useampi 2 jaksossa säädetyistä vaatimuksista ei täyty, kun aseman väliaikaisesta peruuttamisesta on kulunut 20 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettu enimmäisaika;

b)

Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartuntaa ei voida sulkea pois 3 jakson 2 kohdan b alakohdan mukaisesti;

c)

jossakin pitopaikan nauta-, lammas- tai vuohieläimessä on vahvistettu Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunta; tai

d)

se on muista syistä perusteltua Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnan torjumiseksi.

2.

Jos Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnasta vapaa asema, kun tautia torjutaan rokotuksin, on peruutettu kokonaan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti, sen voi saada uudelleen ainoastaan, jos 2 jaksossa esitetyt vaatimukset täyttyvät.

3.

Jos Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnasta vapaa asema, kun tautia torjutaan rokotuksin, on peruutettu kokonaan 1 kohdan b, c tai d alakohdan mukaisesti, sen voi saada uudelleen ainoastaan, jos kaikki vahvistetut tapaukset ja kaikki eläimet, jotka on testattu muin kuin negatiivisin tuloksin, on poistettu ja jäljellä olevat nauta-, lammas- tai vuohieläimet täyttävät 1 luvun 1 jakson 1 kohdan c alakohdassa säädetyt vaatimukset.

4.

Poiketen siitä, mitä 3 kohdassa säädetään, jos Brucella suis biovar 2 -tartunta on vahvistettu pitopaikan yksittäisessä nauta-, lammas- tai vuohieläimessä, aseman voi saada uudelleen sen jälkeen, kun 1 luvun 1 jakson 1 kohdan c alakohdan i alakohdassa vahvistettujen vaatimusten mukaisesti otetuista näytteistä on saatu negatiivinen tulos.

3 LUKU

Jäsenvaltio tai vyöhyke, joka on vapaa Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnasta pidettävien nautaeläinten osalta

1 jakso

Aseman myöntäminen pidettävien nautaeläinten osalta

Jäsenvaltiolle tai vyöhykkeelle voidaan myöntää Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnasta vapaa asema pidettävien nautaeläinten osalta ainoastaan, jos

a)

pidettävissä nautaeläimissä ei ole vahvistettu edeltävien vähintään kolmen vuoden aikana Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartuntaa;

b)

pidettäviin nautaeläimiin on edeltävien kolmen vuoden ajan sovellettu Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnan varhaiseksi havaitsemiseksi 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisia yleisiä seurantavaatimuksia, joihin on kuulunut vähintään

i)

keskenmenotapauksista otettujen näytteiden toimittaminen säännöllisesti laboratoriotestausta varten;

ii)

Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnan mahdollisesti aiheuttamien keskenmenotapausten tutkiminen viipymättä;

c)

edeltävien kolmen vuoden aikana vähintään 99,8 prosenttia nautaeläinten pitopaikoista, jotka muodostavat vähintään 99,9 prosenttia nautapopulaatiosta, on säilyttänyt Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnasta vapaan asemansa ilman rokotuksia;

d)

nautaeläimiä ei ole rokotettu Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartuntaa vastaan edeltävien vähintään kolmen vuoden aikana, eikä jäsenvaltioon tai vyöhykkeelle tuotuja nautaeläimiä ole rokotettu niiden tuomista edeltäneiden kolmen vuoden aikana.

2 jakso

Aseman säilyttäminen pidettävien nautaeläinten osalta

1.

Jäsenvaltion tai vyöhykkeen Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnasta vapaa asema pidettävien nautaeläinten osalta voidaan säilyttää ainoastaan, jos

a)

edellä 1 jakson a, b ja d alakohdassa esitetyt vaatimukset täyttyvät edelleen; ja

b)

aseman myöntämistä seuranneiden kahden ensimmäisen peräkkäisen vuoden ajan on suoritettu edustavaan otokseen kaikista nautaeläinten pitopaikoista perustuvaa vuosittaista seurantaa, jonka on mahdollistettava 95 prosentin luottamustasolla ainakin Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnan havaitseminen asetetun esiintyvyyden ollessa 0,2 prosenttia nautaeläinten pitopaikkojen osalta tai 0,1 prosenttia nautapopulaation osalta;

c)

jos pidettävissä nautaeläimissä ei ole vahvistettu Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartuntaa aseman myöntämistä seuranneiden kahden peräkkäisen vuoden aikana, seurannan tulee perustua

i)

vuosittaiseen satunnaisseurantaan, jonka on mahdollistettava 95 prosentin luottamustasolla ainakin Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnan havaitseminen asetetun esiintyvyyden ollessa 0,2 prosenttia nautaeläinten pitopaikkojen osalta tai 0,1 prosenttia nautapopulaation osalta; tai

ii)

Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnan havaitsemiseksi tehtävään vuosittaiseen riskiperusteiseen seurantaan, jossa otetaan huomioon tuotantojärjestelmät ja tunnistetut riskitekijät, mukaan lukien tartunnan leviäminen muista eläimistä kuin pidettävistä nautaeläimistä.

2.

Jäsenvaltion tai vyöhykkeen Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnasta vapaaseen asemaan pidettävien nautaeläinten osalta ei vaikuta Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnan vahvistaminen muussa eläinpopulaatiossa kuin pidettävissä nautaeläimissä, edellyttäen että on toteutettu tehokkaita toimenpiteitä, joilla estetään Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnan leviäminen pidettäviin nautaeläimiin, ja että näitä toimenpiteitä arvioidaan säännöllisesti.

3.

Poiketen siitä, mitä 1 kohdan a alakohdassa säädetään, jäsenvaltion tai vyöhykkeen Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnasta vapaa asema pidettävien nautaeläinten osalta voidaan säilyttää vahvistetusta Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnasta huolimatta, jos

a)

pitopaikkaan, jossa Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunta havaittiin pidettävissä nautaeläimissä, on välittömästi sovellettu 24 artiklassa säädettyjä olennaisia taudintorjuntatoimenpiteitä;

b)

60 päivän kuluessa siitä, kun tartunta on ensimmäisen kerran vahvistettu, toimivaltainen viranomainen on toteuttanut 25 artiklan mukaisesti epidemiologisen selvityksen ja tutkimukset tartunnan todennäköisen lähteen ja levinneisyyden selvittämiseksi ja laatinut päätelmät tartunnan todennäköisestä lähteestä, ja tartunta on koskenut vain rajallista määrää pitopaikkoja ja kyseisillä pitopaikoilla on epidemiologinen yhteys ensimmäiseen havaittuun taudinpurkaukseen;

c)

21 tai 24 artiklassa säädetyt olennaiset taudintorjuntatoimenpiteet on pantu välittömästi täytäntöön kussakin pitopaikassa, jossa on epäiltyjä tai vahvistettuja tapauksia, sen jälkeen, kun b alakohdassa säädetyt toimenpiteet on pantu täytäntöön, siihen asti, kun näiden pitopaikkojen taudista vapaa asema palautetaan tai kun ne saavat sen uudelleen;

d)

edellä 1 kohdassa tarkoitettua seurantaa on mukautettu, ja seuranta on osoittanut, että tapaus on ratkaistu.

4 LUKU

Jäsenvaltio tai vyöhyke, joka on vapaa Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnasta pidettävien lammas- ja vuohieläinten osalta

1 jakso

Aseman myöntäminen pidettävien lammas- ja vuohieläinten osalta

Jäsenvaltiolle tai vyöhykkeelle voidaan myöntää Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnasta vapaa asema pidettävien lammas- ja vuohieläinten osalta ainoastaan, jos

a)

pidettävissä lammas- ja vuohieläimissä ei ole vahvistettu edeltävien vähintään kolmen vuoden aikana Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartuntaa;

b)

pidettäviin lammas- ja vuohieläimiin on edeltävien kolmen vuoden ajan sovellettu Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnan varhaiseksi havaitsemiseksi 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisia yleisiä seurantavaatimuksia, joihin on kuulunut vähintään

i)

keskenmenotapauksista otettujen näytteiden toimittaminen säännöllisesti laboratoriotestausta varten;

ii)

Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnan mahdollisesti aiheuttamien keskenmenotapausten tutkiminen viipymättä;

c)

edeltävien kolmen vuoden aikana on toteutettu lammas- ja vuohipopulaation seurantaa, ja vähintään 99,8 prosenttia lammas- ja vuohieläinten pitopaikoista, jotka muodostavat vähintään 99,9 prosenttia lammas- ja vuohipopulaatiosta, on säilyttänyt Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnasta vapaan asemansa ilman rokotuksia; ja

d)

lammas- ja vuohieläimiä ei ole rokotettu Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartuntaa vastaan edeltävien vähintään kolmen vuoden aikana, eikä jäsenvaltioon tai vyöhykkeelle tuotuja lammas- tai vuohieläimiä ole rokotettu niiden tuomista edeltäneiden kolmen vuoden aikana.

2 jakso

Aseman säilyttäminen pidettävien lammas- ja vuohieläinten osalta

1.

Jäsenvaltion tai vyöhykkeen Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnasta vapaa asema pidettävien lammas- ja vuohieläinten osalta voidaan säilyttää ainoastaan, jos

a)

edellä 1 jakson a, b ja d alakohdassa määritetyt vaatimukset täyttyvät edelleen; ja

b)

aseman myöntämistä seuranneiden kahden ensimmäisen peräkkäisen vuoden ajan on suoritettu edustavaan otokseen kaikista lammas- ja vuohieläinten pitopaikoista perustuvaa vuosittaista seurantaa, jonka on mahdollistettava 95 prosentin luottamustasolla ainakin Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnan havaitseminen asetetun esiintyvyyden ollessa 0,2 prosenttia lammas- tai vuohieläinten pitopaikkojen osalta tai 0,1 prosenttia lammas- ja vuohipopulaation osalta;

c)

jos pidettävissä lammas- ja vuohieläimissä ei ole vahvistettu Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartuntaa aseman myöntämistä seuranneiden kahden peräkkäisen vuoden aikana, seurannan tulee perustua

i)

vuosittaiseen satunnaisseurantaan, jonka on mahdollistettava 95 prosentin luottamustasolla ainakin Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnan havaitseminen asetetun esiintyvyyden ollessa 0,2 prosenttia lammas- tai vuohieläinten pitopaikkojen osalta tai 0,1 prosenttia lammas- ja vuohipopulaation osalta; tai

ii)

Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnan havaitsemiseksi tehtävään vuosittaiseen riskiperusteiseen seurantaan, jossa otetaan huomioon tuotantojärjestelmät ja tunnistetut riskitekijät, mukaan lukien tartunnan leviäminen muista eläimistä kuin pidettävistä lammas- ja vuohieläimistä.

2.

Jäsenvaltion tai vyöhykkeen Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnasta vapaaseen asemaan pidettävien lammas- ja vuohieläinten osalta ei vaikuta Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnan vahvistaminen muussa eläinpopulaatiossa kuin pidettävissä lammas- ja vuohieläimissä, edellyttäen että on toteutettu tehokkaita toimenpiteitä, joilla estetään Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnan leviäminen pidettäviin lammas- ja vuohieläimiin, ja että näitä toimenpiteitä arvioidaan säännöllisesti.

3.

Poiketen siitä, mitä 1 kohdan a alakohdassa säädetään, jäsenvaltion tai vyöhykkeen Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnasta vapaa asema pidettävien lammas- ja vuohieläinten osalta voidaan säilyttää vahvistetusta Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnasta huolimatta, jos

a)

pitopaikkaan, jossa Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunta havaittiin pidettävissä lammas- tai vuohieläimissä, on välittömästi sovellettu 24 artiklassa säädettyjä olennaisia taudintorjuntatoimenpiteitä;

b)

60 päivän kuluessa siitä, kun tartunta on ensimmäisen kerran vahvistettu, toimivaltainen viranomainen on toteuttanut 25 artiklan mukaisesti epidemiologisen selvityksen ja tutkimukset tartunnan todennäköisen lähteen ja levinneisyyden selvittämiseksi ja laatinut päätelmät tartunnan todennäköisestä lähteestä, ja tartunta on koskenut vain rajallista määrää pitopaikkoja ja kyseisillä pitopaikoilla on epidemiologinen yhteys ensimmäiseen havaittuun taudinpurkaukseen;

c)

21 tai 24 artiklassa säädetyt olennaiset taudintorjuntatoimenpiteet on pantu välittömästi täytäntöön kussakin pitopaikassa, jossa on epäiltyjä tai vahvistettuja tapauksia, sen jälkeen, kun b alakohdassa säädetyt toimenpiteet on pantu täytäntöön, siihen asti, kun näiden pitopaikkojen taudista vapaa asema palautetaan tai kun ne saavat sen uudelleen; ja

d)

edellä 1 kohdassa tarkoitettua seurantaa on mukautettu, ja seuranta on osoittanut, että tapaus on ratkaistu.

II OSA

MYCOBACTERIUM TUBERCULOSIS COMPLEX -TARTUNTA

1 LUKU

Mycobacterium tuberculosis complex -tartunnasta vapaa pitopaikka

1 jakso

Aseman myöntäminen

1.

Mycobacterium tuberculosis complex -tartunnasta (Mycobacterium bovis, Mycobacterium tuberculosis, Mycobacterium caprae) (MTBC) vapaa asema voidaan myöntää nautaeläinten pitopaikalle ainoastaan, jos

a)

pitopaikassa pidettävissä nautaeläimissä ei ole vahvistettu edeltävien 12 kuukauden aikana MTBC-tartuntaa;

b)

pitopaikassa testauksen tai näytteenoton hetkellä olevat yli kuuden viikon ikäiset nautaeläimet ovat saaneet negatiivisen tuloksen kahdessa immunologisessa testissä, jotka on suoritettu seuraavasti:

i)

ensimmäinen testi on tehtävä nautaeläimille tai näytteistä, jotka on otettu nautaeläimistä aikaisintaan kuuden kuukauden kuluttua viimeisen vahvistetun tapauksen ja viimeisen immunologisessa testissä positiivisen testituloksen saaneen eläimen poistamisesta;

ii)

toinen testi on tehtävä nautaeläimistä tai näytteistä, jotka on otettu nautaeläimistä aikaisintaan kuuden kuukauden ja viimeistään 12 kuukauden kuluttua päivästä, jona i alakohdassa tarkoitettu nautaeläimen testaus tai näytteiden ottaminen tapahtui;

c)

edellä b alakohdan i alakohdassa tarkoitetun testauksen tai näytteenoton aloittamisen jälkeen kaikki pitopaikkaan tuotavat nautaeläimet ovat peräisin pitopaikoista, jotka ovat vapaita MTBC-tartunnasta, ja

i)

ovat peräisin jäsenvaltiosta tai vyöhykkeeltä, joka on vapaa MTBC-tartunnasta;

ii)

ovat yli kuuden viikon ikäisiä nautaeläimiä ja ovat saaneet negatiivisen tuloksen immunologisessa testissä

niiden pitopaikkaan tuomista edeltäneiden 30 päivän aikana; tai

pitopaikkaan tuomista seuranneiden 30 päivän aikana, edellyttäen, että ne on pidetty eristettyinä kyseisen ajanjakson ajan; ja

d)

kaikki edellä b alakohdan i alakohdassa tarkoitetun testauksen tai näytteenoton aloittamisen jälkeen pitopaikkaan tuotavat tai siellä käytettävät sukusolut ja alkiot ovat peräisin ainoastaan

i)

pitopaikoista, jotka ovat vapaita MTBC-tartunnasta; tai

ii)

sukusolujen ja alkioiden hyväksytyistä pitopaikoista.

2.

Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, pitopaikalle voidaan myöntää MTBC-tartunnasta vapaa asema, jos kaikki nautaeläimet ovat peräisin pitopaikoista, jotka ovat vapaita MTBC-tartunnasta, ja

a)

ovat peräisin jäsenvaltiosta tai vyöhykkeeltä, joka on vapaa MTBC-tartunnasta;

b)

jos ne ovat yli kuuden viikon ikäisiä nautaeläimiä, ne ovat saaneet negatiivisen tuloksen immunologisessa testissä

i)

niiden pitopaikkaan tuomista edeltäneiden 30 päivän aikana; tai

ii)

pitopaikkaan tuomista seuranneiden 30 päivän aikana, edellyttäen, että ne on pidetty eristettyinä kyseisen ajanjakson ajan.

3.

Poiketen siitä, mitä 1 kohdan c alakohdassa ja 2 kohdan b alakohdassa säädetään, toimivaltainen viranomainen voi olla vaatimatta testiä, jos

a)

pitopaikkaan tuotavat nautaeläimet

i)

ovat saaneet negatiivisen tuloksen immunologisessa testissä, joka on tehty edeltävien kuuden kuukauden aikana; ja

ii)

ovat peräisin pitopaikoista, joissa nautaeläimet ovat saaneet negatiivisen tuloksen edeltävien kuuden kuukauden aikana 2 jakson 1 kohdan c alakohdan tai 2 kohdan mukaisessa testausjärjestelmässä; tai

b)

pitopaikkaan tuotavat nautaeläimet

i)

ovat saaneet negatiivisen tuloksen immunologisessa testissä, joka on tehty edeltävien 12 kuukauden aikana; ja

ii)

ovat peräisin pitopaikoista, joissa nautaeläimet ovat saaneet negatiivisen tuloksen edeltävien 12 kuukauden aikana 2 jakson 2 kohdan b tai c alakohdan mukaisessa testausjärjestelmässä.

2 jakso

Aseman säilyttäminen

1.

Nautaeläinten pitopaikan MTBC-tartunnasta vapaa asema voidaan säilyttää ainoastaan, jos

a)

edellä 1 jakson 1 kohdan a, c ja d alakohdassa esitetyt vaatimukset täyttyvät edelleen;

b)

kaikki epäillyt kyseisessä pitopaikassa pidettyjen tai kyseisestä pitopaikasta teurastamoon siirrettyjen nautaeläinten MTBC-tartunnat ilmoitetaan toimivaltaiselle viranomaiselle ja tutkitaan; ja

c)

kaikille yli kuuden viikon ikäisille nautaeläimille on tehty korkeintaan 12 kuukauden välein immunologinen testi negatiivisin tuloksin.

2.

Poiketen siitä, mitä 1 kohdan c alakohdassa säädetään, toimivaltainen viranomainen voi muuttaa testausjärjestelmää seuraavasti:

a)

jäsenvaltiossa tai vyöhykkeellä, jossa tai jolla vuosittainen kunkin vuoden joulukuun 31 päivänä laskettu MTBC-tartunnan saaneiden pitopaikkojen osuus kaikista pitopaikoista on ollut korkeintaan 1 prosentti edeltävien 24 kuukauden aikana, testien välinen aika voidaan pidentää 24 kuukauteen;

b)

jäsenvaltiossa tai vyöhykkeellä, jossa tai jolla vuosittainen kunkin vuoden joulukuun 31 päivänä laskettu MTBC-tartunnan saaneiden pitopaikkojen osuus kaikista pitopaikoista on ollut korkeintaan 0,2 prosenttia edeltävien 48 kuukauden aikana, testien välinen aika voidaan pidentää 36 kuukauteen;

c)

jäsenvaltiossa tai vyöhykkeellä, jossa tai jolla vuosittainen kunkin vuoden joulukuun 31 päivänä laskettu MTBC-tartunnan saaneiden pitopaikkojen osuus kaikista pitopaikoista on ollut korkeintaan 0,1 prosenttia edeltävien 72 kuukauden aikana, testien välinen aika voidaan pidentää 48 kuukauteen;

d)

MTBC-tartunnasta vapaassa jäsenvaltiossa tai vapaalla vyöhykkeellä, jos riski MTBC:n leviämisestä luonnonvaraisista eläimistä nautaeläimiin on arvioitu asianmukaisella seurannalla, testien välinen aika voi perustua tuotantotyyppiin ja tunnistettuihin riskitekijöihin, ja ainakin seuraavat riskit on otettava huomioon:

i)

sijaintipaikka, johon liittyy epäiltyjä tai vahvistettuja MTBC-tartuntoja luonnonvaraisissa eläimissä;

ii)

MTBC-tartuntoja viimeisten viiden vuoden aikana;

iii)

epidemiologinen yhteys i tai ii alakohdassa tarkoitettuun pitopaikkaan.

3 jakso

Aseman väliaikainen peruuttaminen ja palauttaminen

1.

Nautaeläinten pitopaikan MTBC-tartunnasta vapaa asema on peruutettava väliaikaisesti, jos

a)

yksi tai useampi 2 jaksossa säädetyistä vaatimuksista ei täyty; tai

b)

pitopaikassa pidettävässä nautaeläimessä epäillään MTBC-tartuntaa.

2.

MTBC-tartunnasta vapaa asema voidaan palauttaa ainoastaan, jos

a)

edellä 1 jakson 1 kohdan c ja d alakohdassa, 2 jakson 1 kohdan b alakohdassa ja olennaisilta osin 2 jakson 1 kohdan c alakohdassa tai 2 kohdassa säädetyt vaatimukset täyttyvät;

b)

jatkotutkimusten tulokset osoittavat, että MTBC-tartuntaa ei esiinny, ja kaikkien epäiltyjen tapausten tila on määritetty. Jos epäilyksen alaisia nautaeläimiä teurastetaan tässä yhteydessä, tutkimuksiin on sisällyttävä näytteiden tutkimus suorilla diagnoosimenetelmillä.

4 jakso

Aseman peruuttaminen kokonaan ja saaminen uudelleen

1.

Nautaeläinten pitopaikan MTBC-tartunnasta vapaa asema on peruutettava kokonaan, jos

a)

yksi tai useampi 2 jaksossa säädetyistä vaatimuksista ei täyty, kun aseman väliaikaisesta peruuttamisesta on kulunut 20 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettu enimmäisaika;

b)

MTBC-tartuntaa ei voida sulkea pois 3 jakson 2 kohdan b alakohdan mukaisesti;

c)

pitopaikassa pidettävässä nautaeläimessä on vahvistettu MTBC-tartunta; tai

d)

se on muista syistä perusteltua MTBC-tartunnan torjumiseksi.

2.

Jos MTBC-tartunnasta vapaa asema on peruutettu kokonaan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti, sen voi saada uudelleen ainoastaan, jos 2 jaksossa säädetyt vaatimukset täyttyvät.

3.

Jos MTBC-tartunnasta vapaa asema on peruutettu kokonaan 1 kohdan b, c tai d alakohdan mukaisesti, sen voi saada uudelleen ainoastaan, jos

a)

kaikki vahvistetut tapaukset ja kaikki muun kuin negatiivisen tuloksen immunologisessa testissä saaneet eläimet on poistettu; ja

b)

jäljellä olevat nautaeläimet täyttävät 1 jakson 1 kohdan b alakohdassa säädetyt vaatimukset.

4.

Poiketen siitä, mitä 3 kohdan b alakohdassa säädetään, aseman voi saada uudelleen, jos

a)

kaikki pitopaikassa testauksen hetkellä olevat yli kuuden viikon ikäiset nautaeläimet ovat saaneet negatiivisen tuloksen kahdessa immunologisessa testissä, jotka on suoritettu seuraavasti:

i)

ensimmäinen testi on tehtävä nautaeläimille tai näytteistä, jotka on otettu nautaeläimistä aikaisintaan kahden kuukauden kuluttua viimeisen vahvistetun tapauksen ja viimeisen immunologisessa testissä positiivisen testituloksen saaneen eläimen poistamisesta;

ii)

toinen testi on tehtävä nautaeläimistä tai näytteistä, jotka on otettu nautaeläimistä aikaisintaan kahden kuukauden ja viimeistään 12 kuukauden kuluttua päivästä, jona i alakohdassa tarkoitettu nautaeläimen testaus tai näytteiden ottaminen tapahtui; ja

b)

vähintään yksi seuraavista edellytyksistä täyttyy:

i)

epidemiologisen selvityksen päätelmät osoittavat, että tartunnan syynä on yhden tai useamman tartunnan saaneen eläimen tuominen pitopaikkaan MTBC-tartunnan havaitsemista edeltäneiden 12 kuukauden aikana; tai

ii)

vain yksi tapaus on vahvistettu tai vain yksi nautaeläin on saanut positiivisen tuloksen MTBC:n varalta tehdyssä immunologisessa testissä MTBC-tartunnan havaitsemisen jälkeen, eikä pitopaikan asemaa ole peruutettu kokonaan edeltävien kolmen vuoden aikana; tai

iii)

pitopaikan nautaeläimet ovat saaneet negatiivisen tuloksen immunologisessa testissä, joka on tehty alle 12 kuukautta ennen MTBC-tartunnan havaitsemista 2 jakson 1 kohdan c alakohdan tai 2 kohdan mukaisesti.

2 LUKU

MTBC-tartunnasta vapaa jäsenvaltio tai vyöhyke

1 jakso

Aseman myöntäminen pidettävien nautaeläinten osalta

Jäsenvaltiolle tai vyöhykkeelle voidaan myöntää MTBC-tartunnasta vapaa asema pidettävien nautaeläinten osalta ainoastaan, jos

a)

edeltävien kolmen vuoden aikana vähintään 99,8 prosenttia nautaeläinten pitopaikoista, jotka muodostavat vähintään 99,9 prosenttia nautapopulaatiosta, on säilyttänyt MTBC-tartunnasta vapaan asemansa, ja pitopaikkojen, joiden osalta tartunta on vuoden aikana vahvistettu, ilmaantuvuus on ollut korkeintaan 0,1 prosenttia. ja

b)

pidettäviin nautaeläimiin on edeltävien kolmen vuoden ajan sovellettu MTBC-tartunnan havaitsemiseksi 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisia yleisiä seurantavaatimuksia, joihin on kuulunut vähintään

i)

MTBC-tartunnasta johtuvien vaurioiden järjestelmällinen tutkiminen kaikista teurastetuista nautaeläimistä ante mortem- ja post mortem -seurannalla;

ii)

MTBC-tartunnasta mahdollisesti johtuvien vaurioiden tutkimukset.

2 jakso

Aseman säilyttäminen

1.

Jäsenvaltion tai vyöhykkeen MTBC-tartunnasta vapaa asema pidettävien nautaeläinten osalta voidaan säilyttää ainoastaan, jos

a)

edellä olevan 1 jakson b alakohdan vaatimukset täyttyvät edelleen; ja

b)

aseman myöntämistä seuraavien kahden ensimmäisen peräkkäisen vuoden ajan suoritetaan vuosittaista satunnaisseurantaa, joka perustuu edustavaan otokseen kaikista nautaeläinten pitopaikoista, jotta voidaan osoittaa 95 prosentin luotettavuustasolla, että

i)

vähintään 99,8 prosenttia pitopaikoista, jotka muodostavat vähintään 99,9 prosenttia nautapopulaatiosta, on vapaita MTBC-tartunnasta;

ii)

pitopaikkojen, joiden osalta tartunta on vuoden aikana vahvistettu, ilmaantuvuus on korkeintaan 0,1 prosenttia;

c)

jos b alakohdan edellytykset ovat täyttyneet kahden peräkkäisen vuoden ajan, seuranta perustuu

i)

vuosittaiseen satunnaisseurantaan, jonka avulla on voitava osoittaa vähintään 95 prosentin luotettavuustasolla, että pitopaikkojen, joiden osalta tartunta on vuoden aikana vahvistettu, ilmaantuvuus on korkeintaan 0,1 prosenttia; tai

ii)

MTBC-tartunnan havaitsemiseksi tehtävään vuosittaiseen riskiperusteiseen seurantaan, jossa otetaan huomioon tuotantojärjestelmät, tunnistetut riskitekijät, mukaan lukien tartunnan leviäminen muista eläimistä kuin pidettävistä nautaeläimistä, sekä tehostettu seuranta pitopaikoissa, joihin liittyy vähintään yksi 1 luvun 2 jakson 2 kohdan d alakohdassa tarkoitettu riski.

2.

Jäsenvaltion tai vyöhykkeen MTBC-tartunnasta vapaaseen asemaan ei vaikuta MTBC-tartunnan vahvistaminen muissa eläinpopulaatioissa kuin pidettävissä nautaeläimissä, edellyttäen, että on toteutettu tehokkaita toimenpiteitä, joilla estetään MTBC-tartunnan leviäminen pidettäviin nautaeläimiin, ja että näitä toimenpiteitä arvioidaan säännöllisesti.

III OSA

NAUTOJEN TARTTUVA LEUKOOSI

1 LUKU

Nautojen tarttuvasta leukoosista vapaa pitopaikka

1 jakso

Aseman myöntäminen

1.

Nautaeläinten pitopaikalle voidaan myöntää nautojen tarttuvasta leukoosista (EBL) vapaa asema ainoastaan, jos

a)

pitopaikassa pidettävissä nautaeläimissä ei ole vahvistettu edeltävien 24 kuukauden aikana EBL-tapausta;

b)

pitopaikassa pidettävät yli 24 kuukauden ikäiset nautaeläimet ovat saaneet edeltävien 12 kuukauden aikana negatiivisen tuloksen serologisissa testeissä, jotka on tehty vähintään kahdella eri kerralla vähintään neljän kuukauden välein;

c)

kaikki b alakohdassa tarkoitetun näytteenoton aloittamisen jälkeen pitopaikkaan tuotavat nautaeläimet

i)

ovat peräisin pitopaikoista, jotka ovat vapaita EBL:stä; tai

ii)

ovat peräisin pitopaikoista, joissa ei ole ollut EBL:stä kliinistä näyttöä, post mortem -näyttöä eikä eläinten lähettämistä edeltäneiden 24 kuukauden aikana EBL:n varalta tehdyn diagnostisen testin antamaa näyttöä; ja

jos ne ovat yli 24 kuukauden ikäisiä,

niille on tehty serologiset testit negatiivisin tuloksin kahdella eri kerralla vähintään neljän kuukauden välein, ja samalla ne on pidetty eristettyinä muista pitopaikan nautaeläimistä; tai

niille on tehty pitopaikkaan tuomista edeltäneiden 30 päivän aikana serologinen testi negatiivisin tuloksin, edellyttäen, että kaikki nautaeläimet on testattu b alakohdan mukaisesti;

jos ne ovat alle 24 kuukauden ikäisiä,

ne syntyivät emoille, joille on tehty negatiivisin tuloksin serologinen testi EBL:n havaitsemiseksi näytteistä, jotka on otettu edeltävien 12 kuukauden aikana kahdella eri kerralla vähintään neljän kuukauden välein; ja

d)

kaikki b alakohdassa tarkoitetun näytteenoton aloittamisen jälkeen pitopaikkaan tuotavat nautaeläinten sukusolut ja alkiot ovat peräisin

i)

pitopaikoista, jotka ovat vapaita EBL:stä; tai

ii)

sukusolujen ja alkioiden hyväksytyistä pitopaikoista.

2.

Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, pitopaikalle voidaan myöntää EBL:stä vapaa asema, jos kaikki nautaeläimet ovat peräisin EBL:stä vapaista pitopaikoista, jotka sijaitsevat joko jäsenvaltiossa tai vyöhykkeellä, joka on vapaa EBL:stä, tai jäsenvaltiossa tai vyöhykkeellä, joka kuuluu hyväksytyn hävittämisohjelman piiriin.

2 jakso

Aseman säilyttäminen

Nautaeläinten pitopaikan EBL:stä vapaa asema voidaan säilyttää ainoastaan, jos

a)

edellä 1 jakson 1 kohdan a, c ja d alakohdassa säädetyt vaatimukset täyttyvät edelleen; ja

b)

EBL:n varalta tehdään serologiset testit negatiivisin tuloksin näytteistä, jotka on otettu

i)

korkeintaan 36 kuukauden välein kaikista yli 24 kuukauden ikäisistä nautaeläimistä; tai

ii)

2 luvun 2 jakson b tai c alakohdan mukaisesti, jos pitopaikka sijaitsee jäsenvaltiossa tai vyöhykkeellä, joka on vapaa EBL:stä.

3 jakso

Aseman väliaikainen peruuttaminen ja palauttaminen

1.

Nautaeläinten pitopaikan EBL:stä vapaa asema on peruutettava väliaikaisesti, jos

a)

yksi tai useampi 2 jaksossa säädetyistä vaatimuksista ei täyty;

b)

pitopaikassa pidetyssä nautaeläimessä epäillään EBL-tapausta.

2.

EBL:stä vapaa asema voidaan palauttaa ainoastaan, jos

a)

edellä 1 jakson 1 kohdan c ja d alakohdassa ja 2 jakson b alakohdassa säädetyt vaatimukset täyttyvät;

b)

jatkotutkimusten tulokset osoittavat, että EBL:ää ei esiinny, ja kaikkien epäiltyjen tapausten tila on määritetty.

4 jakso

Aseman peruuttaminen kokonaan ja saaminen uudelleen

1.

Nautaeläinten pitopaikan EBL:stä vapaa asema on peruutettava kokonaan, jos

a)

yksi tai useampi 2 jaksossa säädetyistä vaatimuksista ei täyty, kun aseman väliaikaisesta peruuttamisesta on kulunut 20 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettu enimmäisaika; tai

b)

pitopaikassa pidettävässä nautaeläimessä on vahvistettu EBL-tapaus.

2.

Jos EBL:stä vapaa asema on peruutettu kokonaan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti, sen voi saada uudelleen ainoastaan, jos 1 jakson 1 kohdan c ja d alakohdassa ja 2 jakson b alakohdassa säädetyt vaatimukset täyttyvät.

3.

Jos EBL:stä vapaa asema on peruutettu kokonaan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti, sen voi saada uudelleen ainoastaan, jos

a)

kaikki nautaeläimet, jotka ovat saaneet positiivisen testituloksen EBL:n osalta, ja kaikki niiden alle 24 kuukauden ikäiset jälkeläiset on poistettu;

b)

kaikki yli 12 kuukauden ikäiset nautaeläimet ovat saaneet negatiivisen tuloksen kahdella eri kerralla vähintään neljän kuukauden välein tehdyissä serologisissa testeissä, joista ensimmäinen on tehtävä näytteistä, jotka on otettu aikaisintaan neljän kuukauden kuluttua viimeisen vahvistetun tapauksen poistamisesta.

4.

Poiketen siitä, mitä 3 kohdan a alakohdassa säädetään, sellaisten emojen jälkeläiset, jotka ovat saaneet positiivisen tuloksen EBL:n varalta tehdyssä serologisessa testissä tai joissa on havaittu EBL:n aiheuttamia vaurioita, voidaan pitää pitopaikassa, jos

a)

ne on erotettu emosta välittömästi poikimisen jälkeen ja niille on tehty negatiivisin tuloksin kaksi PCR-testiä, joista ensimmäinen on tehty 3–5 viikkoa ja jälkimmäinen 8–10 viikkoa syntymän jälkeen otetusta näytteestä; ja

b)

ne pysyvät pitopaikassa kunnes ne ovat 24 kuukauden ikäisiä ja saavat negatiivisen tuloksen serologisessa testissä, tai ne lähetetään ennen kyseistä testiä suoraan teurastamoon 27 artiklan 4 kohdassa säädettyjen vaatimusten mukaisesti.

2 LUKU

EBL:stä vapaa jäsenvaltio tai vyöhyke

1 jakso

Aseman myöntäminen

Jäsenvaltiolle tai vyöhykkeelle voidaan myöntää EBL:stä vapaa asema pidettävien nautaeläinten osalta ainoastaan, jos

a)

vähintään 99,8 prosenttia nautaeläinten pitopaikoista on vapaita EBL:stä; ja

b)

kaikille yli 24 kuukauden ikäisille nautaeläimille, jotka teurastetaan kyseisessä jäsenvaltiossa tai kyseisellä vyöhykkeellä, tehdään virallinen post mortem -tutkimus, jossa näytteille kaikista eläimistä, joilla on mahdollisesti EBL:n aiheuttamia kasvaimia, tehdään laboratoriotutkimus EBL:n vahvistamiseksi tai poissulkemiseksi.

2 jakso

Aseman säilyttäminen

Jäsenvaltion tai vyöhykkeen EBL:stä vapaa asema pidettävien nautaeläinten osalta voidaan säilyttää ainoastaan, jos

a)

1 jaksossa säädetyt vaatimukset täyttyvät edelleen; ja

b)

EBL:stä vapaan aseman myöntämistä seuraavien viiden ensimmäisen vuoden ajan suoritetaan seurantaa, joka perustuu

i)

vuosittaiseen satunnaisotantaan ainakin niiden pitopaikkojen havaitsemiseksi 95 prosentin luottamustasolla, joissa esiintyy EBL:ää, asetetun esiintyvyyden ollessa 0,2 prosenttia; tai

ii)

kaikille yli 24 kuukauden ikäisille nautaeläimille vähintään kerran tehtyihin serologisiin testeihin;

c)

EBL:stä vapaan aseman myöntämistä seuraavien viiden ensimmäisen vuoden ajan suoritetaan seurantaa sen osoittamiseksi, ettei tartuntaa ole esiintynyt, ottaen huomioon tuotantojärjestelmät ja tunnistetut riskitekijät.

IV OSA

NAUDAN TARTTUVA RINOTRAKEIITTI / TARTTUVA PUSTULAARINEN VULVOVAGINIITTI

1 LUKU

Naudan tarttuvasta rinotrakeiitista / tarttuvasta pustulaarisesta vulvovaginiitista vapaa pitopaikka

1 jakso

Aseman myöntäminen

1.

Nautaeläinten pitopaikalle voidaan myöntää naudan tarttuvasta rinotrakeiitista / tarttuvasta pustulaarisesta vulvovaginiitista (IBR/IPV) vapaa asema ainoastaan, jos

a)

pitopaikassa pidettävissä nautaeläimissä ei ole vahvistettu edeltävien 12 kuukauden aikana IBR/IPV-tapausta;

b)

yhtäkään pitopaikassa pidettävää nautaeläintä ei ole rokotettu IBR/IPV:tä vastaan edeltävien kahden vuoden aikana;

c)

pitopaikassa pidettävien nautaeläinten osalta on toteutettu ainakin yksi seuraavista testausjärjestelmistä, jossa on otettu huomioon aiemmat DIVA-rokotukset ja jonka yhteydessä on tehty serologisia testejä koko BoHV-1:hen tai tarvittaessa BoHV-1-gE:hen kohdistuvien vasta-aineiden osoittamiseksi seuraavista:

i)

veri-, maito- tai lihanestenäyte, joka on otettu kustakin nautaeläimestä enintään 12 kuukauden aikana; tai

ii)

veri-, maito- tai lihanestenäytteet, jotka on otettu vähintään kahdella eri kerralla vähintään kahden ja enintään 12 kuukauden välein

kaikista yli 12 kuukauden ikäisistä naaraspuolisista nautaeläimistä ja

kaikista yli 12 kuukauden ikäisistä urospuolisista nautaeläimistä, joita käytetään tai aiotaan käyttää jalostukseen, ja

satunnaisotantana yli 12 kuukauden ikäisistä urospuolisista eläimistä, joita ei ole tarkoitettu jalostukseen. Testattavien eläinten lukumäärän on mahdollistettava ainakin seropositiivisten eläinten havaitseminen 95 prosentin luottamustasolla asetetun esiintyvyyden ollessa 10 prosenttia; tai

iii)

sellaisten pitopaikkojen osalta, joissa vähintään 30 prosenttia nautaeläimistä erittää maitoa,

tankkimaitonäytteet, jotka on otettu vähintään kolmella eri kerralla vähintään kolmen kuukauden välein maitoa erittävistä naaraspuolisista nautaeläimistä, jotka edustavat pitopaikan kaikkia epidemiologisia yksiköitä, ja

verinäytteet, jotka on otettu kaikista yli 12 kuukauden ikäisistä maitoa erittämättömistä naaraspuolisista nautaeläimistä sekä kaikista yli 12 kuukauden ikäisistä urospuolisista nautaeläimistä, joita käytetään tai aiotaan käyttää jalostukseen, ja

satunnainen verinäyte tai lihanestenäyte, joka on otettu yli 12 kuukauden ikäisistä urospuolisista nautaeläimistä, joita ei ole tarkoitettu jalostukseen. Testattavien eläinten lukumäärän on mahdollistettava ainakin seropositiivisten eläinten havaitseminen 95 prosentin luottamustasolla asetetun esiintyvyyden ollessa 10 prosenttia; tai

iv)

sellaisten pitopaikkojen osalta, joissa alle 5 prosenttia pidettävistä nautaeläimistä on urospuolisia ja vähintään 95 prosenttia yli 24 kuukauden ikäisistä naaraseläimistä on tarkoitettu tai niitä käytetään maidontuotantoon, tankkimaitonäytteet, jotka on otettu vähintään kuudella eri kerralla vähintään kahden kuukauden välein maitoa erittävistä naaraspuolisista nautaeläimistä, jotka edustavat pitopaikan kaikkia epidemiologisia yksiköitä;

d)

kaikki c alakohdassa tarkoitetun näytteenoton aloittamisen jälkeen pitopaikkaan tuotavat nautaeläimet

i)

ovat peräisin IBR/IPV:stä vapaista pitopaikoista, ja jos alkuperäiset pitopaikat sijaitsevat jäsenvaltiossa tai vyöhykkeellä, joka ei ole vapaa IBR/IPV:stä eikä kuulu hyväksytyn hävittämisohjelman piiriin, ovat saaneet negatiivisen tuloksen serologisessa testissä, joka on tehty koko BoHV-1:een tai tarvittaessa BoHV-1-gE:hen kohdistuvien vasta-aineiden osoittamiseksi näytteestä, joka on otettu sen jälkeen, kun ne on tuotu pitopaikkaan, ja ennen IBR/IPV:stä vapaan aseman myöntämistä; tai

ii)

ovat olleet karanteenissa ennen niiden tuomista ja saaneet negatiivisen tuloksen koko BoHV-1:een kohdistuvien vasta-aineiden osoittamiseksi tehdyssä serologisessa testissä, joka on tehty aikaisintaan 21 päivää karanteenin alkamisen jälkeen otetusta näytteestä; ja

e)

kaikki c alakohdassa tarkoitetun näytteenoton aloittamisen jälkeen pitopaikkaan tuotavat nautaeläinten sukusolut ja alkiot ovat peräisin

i)

pitopaikoista, jotka ovat vapaita IBR/IPV:stä; tai

ii)

sukusolujen ja alkioiden hyväksytyistä pitopaikoista.

2.

Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, pitopaikalle voidaan myöntää IBR/IPV:stä vapaa asema, jos kaikki nautaeläimet ovat peräisin IBR/IPV:stä vapaista pitopaikoista, jotka sijaitsevat joko jäsenvaltiossa tai vyöhykkeellä, joka on vapaa IBR/IPV:stä, tai jäsenvaltiossa tai vyöhykkeellä, joka kuuluu hyväksytyn hävittämisohjelman piiriin, edellyttäen, että eläimet täyttävät olennaisilta osin 2 jakson c ja d alakohdassa vahvistetut vaatimukset.

2 jakso

Aseman säilyttäminen

Nautaeläinten pitopaikan IBR/IPV:stä vapaa asema voidaan säilyttää ainoastaan, jos

a)

edellä 1 jakson 1 kohdan a, b ja e alakohdassa säädetyt vaatimukset täyttyvät edelleen;

b)

koko BoHV-1:een tai tarvittaessa BoHV-1-gE:hen kohdistuvien vasta-aineiden osoittamiseksi tehdään serologisia testejä negatiivisin tuloksin ottaen huomioon aiemmat DIVA-rokotukset

i)

veri-, maito- tai lihanestenäytteistä, jotka otetaan vuosittain kaikista yli 24 kuukauden ikäisistä nautaeläimistä; tai

ii)

sellaisten pitopaikkojen osalta, joissa vähintään 30 prosenttia nautaeläimistä erittää maitoa, vähintään vuosittain

tankkimaitonäytteistä, jotka on otettu vähintään kolmella eri kerralla vähintään kolmen kuukauden välein maitoa erittävistä naaraspuolisista nautaeläimistä, jotka edustavat pitopaikan kaikkia epidemiologisia yksiköitä, ja

verinäytteistä, jotka on otettu kaikilta jalostukseen käytettäviltä yli 24 kuukauden ikäisiltä urospuolisilta nautaeläimiltä; tai,

iii)

sellaisten pitopaikkojen osalta, joissa alle 5 prosenttia pidettävistä nautaeläimistä on urospuolisia ja vähintään 95 prosenttia yli 24 kuukauden ikäisistä naaraseläimistä on tarkoitettu tai niitä käytetään maidontuotantoon, vähintään vuosittain tankkimaitonäytteistä, jotka on otettu vähintään kuudella eri kerralla vähintään kahden kuukauden välein maitoa erittävistä naaraspuolisista nautaeläimistä, jotka edustavat pitopaikan kaikkia epidemiologisia yksiköitä; tai

iv)

edellyttäen, että IBR/IPV:stä vapaa asema on säilytetty edeltävien kolmen peräkkäisen vuoden ajan, vuosittain veri- tai maitonäytteistä, jotka on otettu sellaisesta määrästä nautaeläimiä, joka mahdollistaa 95 prosentin luottamustasolla ainakin seropositiivisten eläinten havaitsemisen asetetun esiintyvyyden ollessa 10 prosenttia; tai

v)

jos pitopaikka sijaitsee jäsenvaltiossa tai vyöhykkeellä, joka on vapaa IBR/IPV:stä, näytteistä, jotka on otettu 2 luvun 2 jakson 1 kohdan b alakohdan tai tarvittaessa 2 luvun 2 jakson 3 kohdan mukaisesti;

c)

pitopaikkaan tuodaan ainoastaan nautaeläimiä, joita ei ole rokotettu IBR/IPV-tartuntaa vastaan, jos se sijaitsee jäsenvaltiossa tai vyöhykkeellä,

i)

joka on vapaa IBR/IPV:stä; tai

ii)

jossa rokotukset on kielletty osana hyväksyttyyn hävittämisohjelmaan kuuluvaa hävittämisstrategiaa;

d)

kaikki pitopaikkaan tuotavat nautaeläimet täyttävät 1 jakson 1 kohdan d alakohdan ii alakohdassa säädetyt vaatimukset tai ovat peräisin pitopaikoista, jotka ovat vapaita IBR/IPV:stä, ja ovat saaneet negatiivisen tuloksen koko BoHV-1:een tai tarvittaessa BoHV-1-gE:hen kohdistuvien vasta-aineiden osoittamiseksi tehdyssä serologisessa testissä, joka on tehty alkuperäisessä pitopaikassa lähettämistä edeltäneiden 15 päivän aikana otetusta näytteestä, siinä tapauksessa, että

i)

pitopaikka sijaitsee jäsenvaltiossa tai vyöhykkeellä, joka on vapaa IBR/IPV:stä, ja alkuperäiset pitopaikat eivät sijaitse jäsenvaltiossa tai vyöhykkeellä, joka on vapaa IBR/IPV:stä; tai

ii)

pitopaikka sijaitsee jäsenvaltiossa tai vyöhykkeellä, joka kuuluu hyväksytyn hävittämisohjelman piiriin, ja alkuperäiset pitopaikat sijaitsevat jäsenvaltiossa tai vyöhykkeellä, joka ei ole vapaa IBR/IPV:stä eikä kuulu hyväksytyn hävittämisohjelman piiriin.

3 jakso

Aseman väliaikainen peruuttaminen ja palauttaminen

1.

Nautaeläinten pitopaikan IBR/IPV:stä vapaa asema on peruutettava väliaikaisesti, jos

a)

yksi tai useampi 2 jaksossa säädetyistä vaatimuksista ei täyty;

b)

pitopaikassa pidettävässä nautaeläimessä epäillään IBR/IPV-tapausta.

2.

IBR/IPV:stä vapaa asema voidaan palauttaa ainoastaan, jos

a)

edellä 1 jakson 1 kohdan b ja e alakohdassa ja 2 jakson b, c ja d alakohdassa säädetyt vaatimukset täyttyvät;

b)

jatkotutkimusten tulokset osoittavat, että IBR/IPV:tä ei esiinny, ja kaikkien epäiltyjen tapausten tila on määritetty.

4 jakso

Aseman peruuttaminen kokonaan ja saaminen uudelleen

1.

Nautaeläinten pitopaikan IBR/IPV:stä vapaa asema on peruutettava kokonaan, jos

a)

yksi tai useampi 2 jaksossa säädetyistä vaatimuksista ei täyty, kun aseman väliaikaisesta peruuttamisesta on kulunut 20 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettu enimmäisaika;

b)

pitopaikassa pidettävässä nautaeläimessä on vahvistettu IBR/IPV-tapaus.

2.

Jos IBR/IPV:stä vapaa asema on peruutettu kokonaan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti, sen voi saada uudelleen ainoastaan, jos 1 jakson 1 kohdan b ja e alakohdassa ja 2 jakson b, c ja d alakohdassa säädetyt vaatimukset täyttyvät.

3.

Jos IBR/IPV:stä vapaa asema on peruutettu kokonaan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti, sen voi saada uudelleen ainoastaan, jos

a)

kaikki vahvistetut tapaukset on poistettu;

b)

vähintään yksi 1 jakson 1 kohdan c alakohdassa säädetyistä testausjärjestelmistä on suoritettu negatiivisin tuloksin näytteistä, jotka on otettu aikaisintaan 30 päivän kuluttua viimeisen vahvistetun tapauksen poistamisesta.

2 LUKU

IBR/IPV:stä vapaa jäsenvaltio tai vyöhyke

1 jakso

Aseman myöntäminen

Jäsenvaltiolle tai vyöhykkeelle voidaan myöntää IBR/IPV:stä vapaa asema pidettävien nautaeläinten osalta ainoastaan, jos

a)

pidettävien nautaeläinten rokottaminen IBR/IPV:tä vastaan on ollut kiellettyä; ja

b)

vähintään 99,8 prosenttia pitopaikoista, jotka muodostavat vähintään 99,9 prosenttia vastaavasta nautapopulaatiosta, on vapaita IBR/IPV:stä.

2 jakso

Aseman säilyttäminen

1.

Jäsenvaltion tai vyöhykkeen IBR/IPV:stä vapaa asema pidettävien nautaeläinten osalta voidaan säilyttää ainoastaan, jos

a)

edellä 1 jaksossa säädetyt vaatimukset täyttyvät edelleen; ja

b)

vuosittain suoritetaan satunnaisotantaan perustuvaa seurantaa, jonka on mahdollistettava 95 prosentin luottamustasolla ainakin BoHV-1-tartunnan saaneiden pitopaikkojen havaitseminen asetetun esiintyvyyden ollessa 0,2 prosenttia pitopaikkojen osalta tai BoHV-1-tartunnan saaneiden nautaeläinten havaitseminen asetetun esiintyvyyden ollessa 0,1 prosenttia nautapopulaation osalta.

2.

Poiketen siitä, mitä 1 kohdan a alakohdassa säädetään, toimivaltainen viranomainen voi sallia DIVA-rokotusten käytön taudinpurkauksen tapahtuessa, jos

a)

25 artiklan mukaisten epidemiologisen selvityksen ja tutkimusten tulokset ovat osoittaneet, että taudinpurkaus koski vain rajallista määrää pitopaikkoja;

b)

niiden käyttö rajoittuu taudinpurkauksen torjumiseen tavalla, jonka toimivaltainen viranomainen katsoo tarpeelliseksi;

c)

nautaeläimet saavat DIVA-rokotukset toimivaltaisen viranomaisen valvonnassa ja DIVA-rokotusten käyttö dokumentoidaan kunkin eläimen osalta;

d)

DIVA-rokotteella rokotetut nautaeläimet siirretään ainoastaan suoraan teurastamoon tai pitopaikkaan, joka sijaitsee toisella vyöhykkeellä tai toisessa jäsenvaltiossa, jossa rokotteiden käyttö ei ole kielletty.

3.

Poiketen siitä, mitä 1 kohdan b alakohdassa säädetään, vuosittain voidaan suorittaa seurantaa sen osoittamiseksi, että BoHV-1-tartuntaa ei esiinny, ottaen huomioon tuotantojärjestelmät ja tunnistetut riskitekijät, edellyttäen, että IBR/IPV:stä vapaan aseman myöntämistä seuranneiden viiden peräkkäisen vuoden aikana ei ole havaittu taudinpurkauksia tässä jäsenvaltiossa tai tällä vyöhykkeellä.

V OSA

AUJESZKYN TAUTIVIRUKSEN AIHEUTTAMA TARTUNTA

1 LUKU

Aujeszkyn tautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta vapaa pitopaikka

1 jakso

Aseman myöntäminen

1.

Sikaeläinten pitopaikalle voidaan myöntää Aujeszkyn tautiviruksen (ADV) aiheuttamasta tartunnasta vapaa asema ainoastaan, jos

a)

pitopaikassa pidettävissä sikaeläimissä ei ole vahvistettu edeltävien 12 kuukauden aikana ADV-tartuntaa;

b)

yhtäkään pitopaikassa pidettävää sikaeläintä ei ole rokotettu ADV:tä vastaan edeltävien 12 kuukauden aikana;

c)

pitopaikassa pidettävien sikaeläinten osalta on edeltävien 12 kuukauden aikana toteutettu jokin seuraavista testausjärjestelmistä, jossa on otettu huomioon aiemmat DIVA-rokotukset ja jonka yhteydessä on tehty serologisia testejä ADV:hen tai tarvittaessa ADV-gE:hen kohdistuvien vasta-aineiden osoittamiseksi negatiivisin tuloksin

i)

kustakin sikaeläimestä otetusta veri- tai lihanestenäytteestä; tai

ii)

veri- tai lihanestenäytteistä, jotka on otettu kahdella eri kerralla 2–3 kuukauden välein sellaisesta määrästä eläimiä, joka mahdollistaa 95 prosentin luottamustasolla ainakin seropositiivisten eläinten havaitsemisen asetetun esiintyvyyden ollessa 10 prosenttia;

d)

kaikki c alakohdassa tarkoitetun näytteenoton aloittamisen jälkeen pitopaikkaan tuotavat sikaeläimet

i)

ovat peräisin ADV-tartunnasta vapaista pitopaikoista, ja jos alkuperäiset pitopaikat sijaitsevat jäsenvaltiossa tai vyöhykkeellä, joka ei ole vapaa ADV-tartunnasta eikä kuulu hyväksytyn hävittämisohjelman piiriin, ovat saaneet negatiivisen tuloksen serologisessa testissä, joka on tehty koko ADV:hen tai tarvittaessa ADV-gE:hen kohdistuvien vasta-aineiden osoittamiseksi sen jälkeen, kun ne on tuotu pitopaikkaan, ja ennen ADV-tartunnasta vapaan aseman myöntämistä; tai

ii)

ovat olleet karanteenissa niiden tuomista edeltäneiden vähintään 30 päivän ajan, ja niille on tehty serologinen testi koko ADV:hen kohdistuvien vasta-aineiden osoittamiseksi negatiivisin tuloksin kahdella eri kerralla, ja näytteiden ottamisen välillä on vähintään 30 päivää. Viimeistä testiä varten otettu näyte on otettava lähettämistä edeltävien 15 päivän aikana;

e)

kaikki c alakohdassa tarkoitetun näytteenoton aloittamisen jälkeen pitopaikkaan tuotavat sikaeläinten sukusolut ja alkiot ovat peräisin

i)

pitopaikoista, jotka ovat vapaita ADV-tartunnasta; tai

ii)

sukusolujen ja alkioiden hyväksytyistä pitopaikoista.

2.

Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, pitopaikalle voidaan myöntää ADV-tartunnasta vapaa asema, jos kaikki sikaeläimet ovat peräisin ADV-tartunnasta vapaista pitopaikoista, jotka sijaitsevat joko jäsenvaltiossa tai vyöhykkeellä, joka on vapaa ADV-tartunnasta, tai jäsenvaltiossa tai vyöhykkeellä, joka kuuluu hyväksytyn hävittämisohjelman piiriin, edellyttäen, että ne täyttävät 2 jakson d alakohdassa vahvistetut vaatimukset.

2 jakso

Aseman säilyttäminen

Sikaeläinten pitopaikan ADV-tartunnasta vapaa asema voidaan säilyttää ainoastaan, jos

a)

1 jakson 1 kohdan a, b ja e alakohdassa säädetyt vaatimukset täyttyvät edelleen;

b)

edustavasta määrästä veri- tai lihanestenäytteitä, jotka on otettu pitopaikassa pidettävistä sikaeläimistä, tehdään serologinen testi negatiivisin tuloksin sen todentamiseksi, että ADV:tä ei esiinny, sellaisen testausjärjestelmän perusteella, jossa otetaan huomioon tuotantojakso ja ADV:n kulkeutumisriski:

i)

jos pidettäviä sikaeläimiä ei ole rokotettu Aujeszkyn tautia vastaan, vähintään kerran vuodessa, ja siihen sisältyy testit koko ADV:hen kohdistuvien vasta-aineiden osoittamiseksi; tai

ii)

vähintään kahdesti vuodessa, ja siihen sisältyy testit koko ADV:hen tai tarvittaessa ADV-gE:hen kohdistuvien vasta-aineiden osoittamiseksi;

c)

jos pitopaikka sijaitsee jäsenvaltiossa tai vyöhykkeellä, joka on vapaa ADV-tartunnasta, tehdään b alakohdassa tarkoitetut serologiset testit tarpeen mukaan 2 luvun 2 jakson 1 kohdan b alakohdassa tai tarvittaessa 2 luvun 2 jakson 4 kohdassa säädetyn seurannan mukaisesti;

d)

kaikki pitopaikkaan tuotavat sikaeläimet

i)

täyttävät 1 jakson 1 kohdan d alakohdan ii alakohdassa säädetyt vaatimukset; tai

ii)

ovat peräisin ADV-tartunnasta vapaista pitopaikoista, ja niille on tehty negatiivisin tuloksin serologinen testi koko ADV:hen kohdistuvien vasta-aineiden osoittamiseksi näytteestä, joka on kerätty alkuperäisessä pitopaikassa lähettämistä edeltäneiden 15 päivän aikana, siinä tapauksessa, että

pitopaikka sijaitsee jäsenvaltiossa tai vyöhykkeellä, joka on vapaa ADV-tartunnasta, ja alkuperäiset pitopaikat eivät sijaitse jäsenvaltiossa tai vyöhykkeellä, joka on vapaa ADV-tartunnasta; tai

pitopaikka sijaitsee jäsenvaltiossa tai vyöhykkeellä, joka kuuluu hyväksytyn hävittämisohjelman piiriin, ja alkuperäiset pitopaikat sijaitsevat jäsenvaltiossa tai vyöhykkeellä, joka ei ole vapaa ADV-tartunnasta eikä kuulu hyväksytyn hävittämisohjelman piiriin.

Testattavien sikaeläinten lukumäärän on mahdollistettava 95 prosentin luottamustasolla ainakin seropositiivisten eläinten havaitseminen asetetun esiintyvyyden ollessa 10 prosenttia.

Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, alle neljän kuukauden ikäisten DIVA-rokotetuille emoille syntyneiden sikaeläinten osalta voidaan käyttää serologista testiä ADV-gE:hen kohdistuvien vasta-aineiden osoittamiseksi.

3 jakso

Aseman väliaikainen peruuttaminen ja palauttaminen

1.

Sikaeläinten pitopaikan ADV-tartunnasta vapaa asema on peruutettava väliaikaisesti, jos

a)

yksi tai useampi 2 jaksossa säädetyistä vaatimuksista ei enää täyty;

b)

pitopaikassa pidettävässä sikaeläimessä epäillään ADV-tartuntaa.

2.

ADV-tartunnasta vapaa asema voidaan palauttaa ainoastaan, jos

a)

edellä 1 jakson 1 kohdan b ja e alakohdassa ja tarvittaessa 2 jakson b tai c alakohdassa sekä d alakohdassa säädetyt vaatimukset täyttyvät;

b)

lisätutkimusten tulokset osoittavat, että ADV-tartuntaa ei esiinny, ja kaikkien epäiltyjen tapausten tila on määritetty.

4 jakso

Aseman peruuttaminen kokonaan ja saaminen uudelleen

1.

Sikaeläinten pitopaikan ADV-tartunnasta vapaa asema on peruutettava kokonaan, jos

a)

yksi tai useampi 2 jaksossa säädetyistä vaatimuksista ei täyty, kun aseman väliaikaisesta peruuttamisesta on kulunut 20 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettu enimmäisaika;

b)

pitopaikassa pidettävässä sikaeläimessä on vahvistettu ADV-tartunta.

2.

Jos ADV-tartunnasta vapaa asema on peruutettu kokonaan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti, sen voi saada uudelleen ainoastaan, jos 1 jakson 1 kohdan b ja e alakohdassa ja tarvittaessa 2 jakson b tai c alakohdassa sekä d alakohdassa säädetyt vaatimukset täyttyvät.

3.

Jos ADV-tartunnasta vapaa asema on peruutettu kokonaan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti, sen voi saada uudelleen ainoastaan, jos kaikki pitopaikan sikaeläimet on poistettu.

2 LUKU

Aujeszkyn tautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta vapaa jäsenvaltio tai vyöhyke

1 jakso

Aseman myöntäminen

Jäsenvaltiolle tai vyöhykkeelle voidaan myöntää ADV-tartunnasta vapaa asema pidettävien sikaeläinten osalta ainoastaan, jos

a)

pidettävien sikaeläinten rokottaminen Aujeszkyn tautia vastaan on ollut kiellettyä edeltävien 12 kuukauden ajan;

b)

on suoritettu seurantaa sen osoittamiseksi, että missään kyseisessä jäsenvaltiossa tai kyseisellä vyöhykkeellä sijaitsevassa pitopaikassa ei ole ollut kliinistä, virologista tai serologista näyttöä ADV-tartunnasta edeltävien vähintään 24 aikana; ja

c)

siinä tapauksessa, että ADV:tä on todettu luonnonvaraisissa sikaeläimissä, on toteutettu toimenpiteitä ADV:n leviämisen estämiseksi luonnonvaraisista sikaeläimistä pidettäviin sikaeläimiin.

2 jakso

Aseman säilyttäminen

1.

Jäsenvaltion tai vyöhykkeen ADV-tartunnasta vapaa asema pidettävien sikaeläinten osalta voidaan säilyttää ainoastaan, jos

a)

edellä 1 jakson a ja c alakohdassa määritetyt vaatimukset täyttyvät edelleen; ja

b)

vuosittain suoritetaan satunnaisotantaan perustuvaa seurantaa, jonka on mahdollistettava 95 prosentin luottamustasolla ainakin ADV-tartunnan saaneiden pitopaikkojen havaitseminen asetetun esiintyvyyden ollessa 0,2 prosenttia. Pitopaikassa pidettävistä sikaeläimistä otettavien veri- tai lihanestenäytteiden lukumäärän on mahdollistettava 95 prosentin luottamustasolla ainakin seropositiivisten eläinten havaitseminen asetetun esiintyvyyden ollessa 20 prosenttia.

2.

Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltion tai vyöhykkeen sikapopulaation ADV-tartunnasta vapaa asema voidaan säilyttää taudinpurkauksen tapahtuessa, jos

a)

kaikki tartunnan saaneiden pitopaikkojen sikaeläimet on poistettu;

b)

toimivaltainen viranomainen on suorittanut epidemiologisen selvityksen ja tutkimukset, joihin on sisältynyt kliininen tutkimus ja serologiset tai virologiset testit:

i)

kaikissa sikaeläinten pitopaikoissa, jotka ovat olleet suoraan tai välillisesti yhteydessä tartunnan saaneeseen pitopaikkaan, tartunnan poissulkemiseksi; ja

ii)

kaikissa sikaeläinten pitopaikoissa, jotka sijaitsevat vähintään kahden kilometrin säteellä tartunnan saaneesta pitopaikasta, ja on osoitettu, että kyseisissä pitopaikoissa ei ole tartuntaa. Kyseisissä pitopaikoissa pidettävistä sikaeläimistä otettavien veri- tai lihanestenäytteiden lukumäärän on mahdollistettava 95 prosentin luottamustasolla ainakin seropositiivisten eläinten havaitseminen asetetun esiintyvyyden ollessa 10 prosenttia; tai

iii)

jos on käytetty DIVA-rokotusta, on tehty kahdella eri kerralla kahden kuukauden välein serologinen testi ADV-gE:hen kohdistuvien vasta-aineiden osoittamiseksi tartunnan saanutta pitopaikkaa ympäröivällä rokotusvyöhykkeellä sijaitsevissa sikaeläinten pitopaikoissa sen osoittamiseksi, että tartuntaa ei esiinny;

c)

b alakohdan mukaisen tutkimuksen tulokset ovat osoittaneet, että taudinpurkaus koski vain rajallista määrää pitopaikkoja;

d)

kussakin ADV-tartunnan saaneessa pitopaikassa on suoritettu välittömästi 24 artiklan mukaiset torjuntatoimenpiteet, mukaan lukien tarvittaessa rokotukset DIVA-rokotteilla.

3.

Poiketen siitä, mitä 1 jakson a alakohdassa säädetään, toimivaltainen viranomainen voi sallia DIVA-rokotusten käytön 2 kohdassa tarkoitetun taudinpurkauksen tapahtuessa, jos

a)

sen käyttö rajoittuu taudinpurkauksen torjumiseen toimivaltaisen viranomaisen tarpeelliseksi katsomalla tavalla;

b)

sikaeläimet saavat DIVA-rokotukset toimivaltaisen viranomaisen valvonnassa, ja DIVA-rokotusten käyttö dokumentoidaan kunkin eläimen osalta;

c)

DIVA-rokotteella rokotetut sikaeläimet siirretään ainoastaan suoraan teurastamoon tai pitopaikkaan, joka sijaitsee toisessa jäsenvaltiossa tai toisella vyöhykkeellä, jossa rokotteiden käyttö ei ole kielletty.

4.

Poiketen siitä, mitä 1 kohdan b alakohdassa säädetään, vuosittain voidaan suorittaa seurantaa sen osoittamiseksi, että ADV-tartuntaa ei esiinny, ottaen huomioon tuotantojärjestelmät ja tunnistetut riskitekijät, edellyttäen, että ADV-tartunnasta vapaan aseman myöntämistä seuranneiden kahden peräkkäisen vuoden aikana ei ole todettu taudinpurkauksia tässä jäsenvaltiossa tai tällä vyöhykkeellä.

VI OSA

NAUDAN VIRUSRIPULI

1 LUKU

Naudan virusripulista vapaa pitopaikka

1 jakso

Aseman myöntäminen

1.

Nautaeläinten pitopaikalle voidaan myöntää naudan virusripulista (BVD) vapaa asema ainoastaan, jos

a)

pitopaikassa pidettävissä nautaeläimissä ei ole vahvistettu edeltävien 18 kuukauden aikana BVD-tapausta;

b)

pitopaikassa pidettävien nautaeläinten osalta on toteutettu vähintään yksi seuraavista testausjärjestelmistä, jossa on otettu huomioon mahdolliset aiemmat rokotukset:

i)

testit BVD-viruksen antigeenin tai genomin osoittamiseksi on suoritettu negatiivisin tuloksin kaikista nautaeläimistä otetuista näytteistä.

Ainakin edeltävien 12 kuukauden aikana syntyneistä vasikoista on täytynyt ottaa näytteet virallisen tunnistamisen jälkeen tai sen yhteydessä mutta viimeistään 20 päivää syntymän jälkeen. Negatiivisin tuloksin testattujen vasojen emoja ei tarvitse testata;

ii)

serologiset testit BVD-virukseen kohdistuvien vasta-aineiden havaitsemiseksi on suoritettu negatiivisin tuloksin näytteistä, jotka on otettu vähintään 12 kuukauden jakson aikana vähintään kolmella eri kerralla, joiden välillä on vähintään neljä kuukautta, nautaeläimistä, joita on pidetty pitopaikassa testausta edeltäneiden vähintään kolmen kuukauden ajan.

Testattavien eläinten lukumäärän on mahdollistettava 95 prosentin luottamustasolla ainakin seropositiivisten eläinten havaitseminen asetetun esiintyvyyden ollessa 50 prosenttia, ja testauksen piiriin on kuuluttava vähintään viisi eläintä tai kaikki eläimet, jos pidettäviä eläimiä on vähemmän kuin viisi.

Jos pitopaikan nautaeläimiä pidetään erillisinä ryhminä, jotka eivät ole suoraan kosketuksissa toisiinsa, kustakin ryhmästä on testattava vastaava määrä eläimiä;

iii)

edellä i ja ii alakohdassa säädettyjen testausjärjestelmien yhdistelmää on sovellettu vähintään 12 kuukauden ajan.

Tauti on voitava havaita yhtäläisesti niin testausjärjestelmien yhdistelmällä kuin i ja ii alakohdassa tarkoitetuilla testausjärjestelmillä;

c)

kaikki 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun näytteenoton aloittamisen jälkeen pitopaikkaan tuotavat nautaeläimet

i)

ovat peräisin BVD:stä vapaista pitopaikoista, jotka sijaitsevat jäsenvaltiossa tai vyöhykkeellä, joka on vapaa BVD:stä; tai

ii)

ovat peräisin BVD:stä vapaista pitopaikoista, joissa

on tehty 1 luvun 2 jakson 1 kohdan c alakohdan ii tai iii alakohdassa tarkoitetut serologiset testit negatiivisin tuloksin edeltävien neljän kuukauden aikana; tai

ne on testattu yksilöittäin ennen niiden lähettämistä, jotta voidaan estää BVD-viruksen leviäminen määränpäänä olevaan pitopaikkaan, ottaen huomioon aiemmat testaukset ja tarvittaessa eläimen tiineyden vaihe; tai

iii)

on testattu BVD-viruksen antigeenin tai genomin varalta negatiivisin tuloksin ja

on pidetty karanteenissa niiden lähettämistä edeltäneiden vähintään 21 päivän ajan, ja tiineenä olevat emot ovat saaneet negatiivisen tuloksen BVD-virukseen kohdistuvien vasta-aineiden osalta näytteistä, jotka on otettu aikaisintaan sen jälkeen, kun karanteenia on jatkunut 21 päivää; tai

on testattu BVD-virukseen kohdistuvien vasta-aineiden varalta positiivisin tuloksin joko ennen niiden lähettämistä tai tiineenä olevien emojen tapauksessa ennen tiineyttä edeltävää siemennystä;

d)

kaikki 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun näytteenoton aloittamisen jälkeen pitopaikkaan tuotavat nautaeläinten sukusolut ja alkiot ovat peräisin

i)

pitopaikoista, jotka ovat vapaita BVD:stä; tai

ii)

sukusolujen ja alkioiden hyväksytyistä pitopaikoista.

2.

Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, pitopaikalle voidaan myöntää BVD:stä vapaa asema, jos

a)

kaikki nautaeläimet ovat peräisin BVD:stä vapaista pitopaikoista, jotka sijaitsevat jäsenvaltiossa tai vyöhykkeellä, joka on vapaa BVD:stä, tai jäsenvaltiossa tai vyöhykkeellä, joka kuuluu hyväksytyn hävittämisohjelman piiriin, ja tarvittaessa täyttävät 1 kohdan c alakohdassa säädetyt vaatimukset; tai

b)

kaikki nautaeläimet ovat peräisin BVD:stä vapaista pitopaikoista eikä niitä ole tarkoitettu jalostukseen, ja pitopaikan BVD:stä vapaa asema säilytetään 2 jakson 2 kohdan mukaisesti.

2 jakso

Aseman säilyttäminen

1.

Nautaeläinten pitopaikan BVD-tartunnasta vapaa asema voidaan säilyttää ainoastaan, jos

a)

edellä 1 jakson 1 kohdan a, c ja d alakohdassa säädetyt vaatimukset täyttyvät edelleen;

b)

yhtäkään nautaa ei ole rokotettu BVD:tä vastaan sen jälkeen, kun pitopaikalle myönnettiin BVD:stä vapaa asema;

c)

vähintään yksi seuraavista testausjärjestelmistä toteutetaan negatiivisin tuloksin:

i)

jokainen vastasyntynyt vasikka testataan BVD-viruksen antigeenin tai genomin varalta negatiivisin tuloksin näytteestä, joka on otettu virallisen tunnistamisen jälkeen tai sen yhteydessä mutta viimeistään 20 päivää syntymän jälkeen;

ii)

serologiset testit BVD-virukseen kohdistuvien vasta-aineiden osoittamiseksi tehdään vähintään kerran vuodessa näytteistä, jotka on otettu pitopaikassa testausta edeltävien vähintään kolmen kuukauden ajan pidetyistä nautaeläimistä.

Testattavien eläinten lukumäärän on mahdollistettava 95 prosentin luottamustasolla ainakin seropositiivisten eläinten havaitseminen asetetun esiintyvyyden ollessa 50 prosenttia, ja testauksen piiriin on kuuluttava vähintään viisi eläintä tai kaikki eläimet, jos pidettäviä eläimiä on vähemmän kuin viisi;

Jos pitopaikan nautaeläimiä pidetään erillisinä ryhminä, jotka eivät ole suoraan kosketuksissa toisiinsa, kustakin ryhmästä on testattava vastaava määrä eläimiä;

iii)

sovelletaan i ja ii alakohdassa säädettyjen testausjärjestelmien yhdistelmää.

Tauti on voitava havaita yhtäläisesti niin testausjärjestelmien yhdistelmällä kuin i ja ii alakohdassa tarkoitetuilla testausjärjestelmillä;

iv)

jos pitopaikka sijaitsee jäsenvaltiossa tai vyöhykkeellä, joka on vapaa BVD:stä, tehdään testejä näytteistä, jotka on otettu 2 luvun 2 jakson 1 kohdan b alakohdan tai tarvittaessa 2 luvun 2 jakson 3 kohdan mukaisesti;

d)

pitopaikkaan tuodaan ainoastaan nautaeläimiä, joita ei ole rokotettu BVD:tä vastaan, jos se sijaitsee jäsenvaltiossa tai vyöhykkeellä, joka on vapaa BVD:stä.

2.

Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, 1 jakson 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettu nautaeläinten pitopaikan BVD:stä vapaa asema voidaan säilyttää testaamatta nautaeläimiä 1 kohdan c alakohdan mukaisesti, jos

a)

edellä 1 jakson 2 kohdan b alakohdassa säädetyt vaatimukset täyttyvät edelleen;

b)

niitä ei käytetä jalostukseen;

c)

ne eivät ole kosketuksissa jalostukseen tarkoitettuihin tai käytettäviin eläimiin, ja ne siirretään tästä pitopaikasta teurastamoon

i)

suoraan, tai

ii)

samassa jäsenvaltiossa tai samalla vyöhykkeellä suoritetun kokoamisen kautta, jossa kootaan ainoastaan eläimiä, jotka täyttävät b ja c alakohdassa säädetyt vaatimukset ja ovat peräisin pitopaikoista, jotka täyttävät a alakohdassa säädetyn vaatimuksen.

3 jakso

Aseman väliaikainen peruuttaminen ja palauttaminen

1.

Nautaeläinten pitopaikan BVD:stä vapaa asema on peruutettava väliaikaisesti, jos

a)

yksi tai useampi 2 jaksossa säädetyistä vaatimuksista ei täyty;

b)

pitopaikassa pidettävässä nautaeläimessä epäillään BVD-tapausta.

2.

BVD:stä vapaa asema voidaan palauttaa ainoastaan, jos

a)

edellä 1 jakson 1 kohdan c ja e alakohdassa ja 2 jakson 1 kohdan b, c ja d alakohdassa sekä tarvittaessa 2 kohdassa säädetyt vaatimukset täyttyvät;

b)

lisätutkimusten tulokset osoittavat, että BVD:tä ei esiinny, ja kaikkien epäiltyjen tapausten tila on määritetty.

4 jakso

Aseman peruuttaminen kokonaan ja saaminen uudelleen

1.

Nautaeläinten pitopaikan BVD:stä vapaa asema on peruutettava kokonaan, jos

a)

yksi tai useampi 2 jaksossa säädetyistä vaatimuksista ei täyty, kun aseman väliaikaisesta peruuttamisesta on kulunut 20 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettu enimmäisaika;

b)

pitopaikassa pidettävässä nautaeläimessä on vahvistettu BVD-tapaus.

2.

Jos BVD:stä vapaa asema on peruutettu kokonaan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti, sen voi saada uudelleen ainoastaan, jos 1 jakson 1 kohdan c ja e alakohdassa ja 2 jakson 1 kohdan b, c ja d alakohdassa sekä tarvittaessa 2 kohdassa säädetyt vaatimukset täyttyvät.

3.

Jos BVD:stä vapaa asema on peruutettu kokonaan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti, sen voi saada uudelleen ainoastaan, jos

a)

kaikki BVD-viruksen varalta positiivisin tuloksin testatut eläimet on poistettu;

b)

kaikkien pitopaikassa pidettävien nautaeläinten tila BVD-virustartunnan suhteen on määritetty;

c)

kaikki vasikat, jotka ovat voineet saada kohdussa BVD-virustartunnan, syntyivät ja on pidetty eristyksissä, kunnes ne on testattu BVD-viruksen antigeenin tai genomin varalta negatiivisin tuloksin.

2 LUKU

Naudan virusripulista vapaa jäsenvaltio tai vyöhyke

1 jakso

Aseman myöntäminen

Jäsenvaltiolle tai vyöhykkeelle voidaan myöntää BVD:stä vapaa asema pidettävien nautaeläinten osalta ainoastaan, jos

a)

pidettävien nautaeläinten rokottaminen BVD:tä vastaan on ollut kiellettyä;

b)

pidettävissä nautaeläimissä ei ole vahvistettu yhtään BVD-tapausta edeltävien vähintään 18 kuukauden aikana; ja

c)

vähintään 99,8 prosenttia pitopaikoista, jotka muodostavat vähintään 99,9 prosenttia nautapopulaatiosta, on vapaita BVD:stä.

2 jakso

Aseman säilyttäminen

1.

Jäsenvaltion tai vyöhykkeen BVD:stä vapaa asema pidettävien nautaeläinten osalta voidaan säilyttää ainoastaan, jos

a)

edellä 1 jakson a ja c alakohdassa säädetyt vaatimukset täyttyvät edelleen; ja

b)

vuosittain suoritetaan seurantaa, jonka on mahdollistettava 95 prosentin luottamustasolla ainakin BVD-virustartunnan saaneiden pitopaikkojen havaitseminen asetetun esiintyvyyden ollessa 0,2 prosenttia pitopaikkojen osalta tai BVD-virustartunnan saaneiden nautaeläinten havaitseminen asetetun esiintyvyyden ollessa 0,1 prosenttia nautapopulaation osalta.

2.

Poiketen siitä, mitä 1 kohdan a alakohdassa säädetään, toimivaltainen viranomainen voi sallia rokotusten käytön taudinpurkauksen tapahtuessa, jos

a)

25 artiklan mukaisten epidemiologisen selvityksen ja tutkimusten tulokset ovat osoittaneet, että taudinpurkaus koski vain rajallista määrää pitopaikkoja;

b)

nautaeläimiä rokotetaan ainoastaan rajallinen määrä, jonka toimivaltainen viranomainen katsoo tarpeelliseksi taudinpurkauksen hillitsemiseksi, ja rokotukset suoritetaan toimivaltaisen viranomaisen valvonnassa ja rokotusten käyttö dokumentoidaan kunkin eläimen osalta.

3.

Poiketen siitä, mitä 1 kohdan b alakohdassa säädetään, vuosittain voidaan suorittaa seurantaa sen osoittamiseksi, että BVD:tä ei esiinny, ottaen huomioon tuotantojärjestelmät ja tunnistetut riskitekijät, edellyttäen, että BVD:stä vapaan aseman myöntämistä seuranneiden viiden peräkkäisen vuoden aikana ei ole todettu taudinpurkauksia tässä jäsenvaltiossa tai tällä vyöhykkeellä.

LIITE V

TAUTIKOHTAISET VAATIMUKSET TAUDISTA VAPAAN ASEMAN MYÖNTÄMISEKSI JA SÄILYTTÄMISEKSI JÄSENVALTIOIDEN TAI VYÖHYKKEIDEN TASOLLA

I OSA

RAIVOTAUTIVIRUKSEN AIHEUTTAMA TARTUNTA

1 LUKU

Raivotaudin vastaista rokotusta koskevat tekniset vaatimukset

1 jakso

Pidettävien eläinten rokottaminen

1.

Raivotautiviruksen aiheuttaman tartunnan vastaisiin hävittämisohjelmiin kuuluvia raivotaudin vastaisia rokotteita saa antaa ainoastaan tunnistetuille lemmikkieläimille, ja rokotuksen on täytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 576/2013 (1) liitteessä III säädetyt vaatimukset.

2.

Raivotautiviruksen aiheuttaman tartunnan vastaisiin hävittämisohjelmiin kuuluvien raivotaudin vastaisten rokotteiden antamisen muille kuin ensimmäisessä kohdassa tarkoitetuille pidettäville eläimille on oltava riskiperusteista ja pyrittävä suojaamaan ihmisiä raivotautivirukselle altistumiselta, ja siinä on käytettävä rokotteita, jotka täyttävät Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 576/2013 liitteessä III olevan 1 kohdan a ja b alakohdassa säädetyt vaatimukset.

2 jakso

Luonnonvaraisten eläinten rokottaminen

1.

Raivotautiviruksen aiheuttaman tartunnan vastaisten hävittämisohjelmien osana luonnonvaraisille eläimille suun kautta annettavia rokotuksia koskevat seuraavat vaatimukset:

a)

ne on järjestettävä ja toteutettava säännöllisesti suunniteltuina tai hätätilanteissa annettavina rokotuksina ottaen huomioon 32 artiklan 2 kohdan a alakohdassa esitetty riskinarviointi;

b)

ne on toteutettava siten, että rokotteiden jakaminen on riittävää ajoituksen ja rokotusalueen kattavuuden kannalta, ja ottaen huomioon kohteena olevan eläinpopulaation biologia, epidemiologinen tilanne ja alueen pinnanmuodot;

c)

rokotesyöttien maantieteellinen jakautuminen on arvioitava maantieteellisten tietojärjestelmien avulla tarpeeksi usein, jotta tarvittaessa voidaan toteuttaa korjaavia toimenpiteitä; ja

d)

rokotusten tehokkuutta on valvottava, mihin voi sisältyä biologisen merkkiaineen havaitseminen rokotusten kohteena olevaan eläinpopulaatioon kuuluvissa kuolleissa eläimissä ja niille tehtävät serologiset testit.

2.

Raivotautiviruksen aiheuttaman tartunnan vastaisten hävittämisohjelmien osana kulkukoirapopulaatioille annettavia rokotuksia koskevat seuraavat vaatimukset:

a)

ne on tarvittaessa järjestettävä ja pantava täytäntöön osana kulkukoirapopulaatioiden valvonta- ja hallintatoimenpiteitä ottaen huomioon 32 artiklan 2 kohdan a alakohdassa esitetty riskinarviointi;

b)

niiden on oltava 1 jakson vaatimusten mukaisia.

2 LUKU

Raivotautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta vapaa jäsenvaltio tai vyöhyke

1 jakso

Aseman myöntäminen

1.

Jäsenvaltiolle tai vyöhykkeelle voidaan myöntää raivotautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta vapaa asema ainoastaan, jos

a)

edeltävien vähintään 24 kuukauden ajan on toteutettu 3 artiklan 1 kohdassa säädettyjen vaatimusten mukaista seurantaa; ja

b)

edeltävien 24 kuukauden kuluessa kohteena olevassa eläinpopulaatiossa ei ole vahvistettu raivotautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa.

2.

Poiketen siitä, mitä 1 kohdan b alakohdassa säädetään, jos raivotautiviruksen aiheuttama tartunta on vahvistettu, asema voidaan myöntää, jos kyseinen tartunta ei tapahtunut kyseisessä jäsenvaltiossa tai kyseisellä vyöhykkeellä; ja

a)

tapaus on vahvistettu virallisesti, ja uuteen tapaukseen johtanut epidemiologinen yhteys ei ole ollut mahdollinen; tällaisia tapauksia ovat havainto rajatarkastusasemalla, karanteenipitopaikassa tai suljetun pitopaikan karanteenitiloissa; tai

b)

epidemiologinen yhteys on ollut mahdollinen, mutta toista tapausta ei ole havaittu tehostetulla seurannalla ja epidemiologisella selvityksellä sekä tutkimuksilla tapauksen kuolemaa seuranneiden kuuden kuukauden aikana.

2 jakso

Aseman säilyttäminen

Jäsenvaltion tai vyöhykkeen raivotautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta vapaa asema voidaan säilyttää ainoastaan, jos

a)

toteutetaan 3 artiklan 1 kohdassa säädettyjen vaatimusten mukaista seurantaa, jonka tavoitteena on taudin varhainen havaitseminen; ja

b)

yhtään raivotautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa ei ole vahvistettu kohteena olevassa eläinpopulaatiossa, tai tartunta todettiin ja 1 jakson 2 kohdassa vahvistetut edellytykset täyttyivät.

II OSA

SINIKIELIVIRUKSEN AIHEUTTAMA TARTUNTA (SEROTYYPIT 1–24)

1 LUKU

Seurantaa koskevat vähimmäisvaatimukset

1 jakso

Seuranta sellaisten sinikieliviruksen serotyyppien havaitsemiseksi, joita ei ole raportoitu edeltävien kahden vuoden aikana

1.

Sinikieliviruksen aiheuttaman tartunnan (serotyypit 1–24) seurantaan sinikieliviruksen sellaisten serotyyppien 1–24 aiheuttaman tartunnan kulkeutumisen tai uusiutumisen varhaiseksi havaitsemiseksi, joita ei ole raportoitu edeltävien kahden vuoden aikana, on sisällyttävä

a)

3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetut yleiset seurantavaatimukset;

b)

jäljempänä 4 jaksossa tarkoitettu aktiivinen seuranta.

2.

Edellä 1 kohdassa tarkoitetun seurannan suunnittelussa on otettava huomioon

a)

rajallisesti kliinisiä oireita aiheuttavan tartunnan riski;

b)

lähistöllä eläimestä toiseen kiertävään sinikieliviruksen johonkin serotyyppiin 1–24 liittyvä riski sinikieliviruksen serotyyppien kulkeutumisesta; ja

c)

mikä tahansa muu tunnistettu riskitekijä, joka nostaa riskiä sinikieliviruksen sellaisten serotyyppien 1–24 kulkeutumisesta, joita ei ole raportoitu edeltävien kahden vuoden aikana.

3.

Seurantaa tartunnan saaneen jäsenvaltion, vyöhykkeen tai kolmannen maan viereisillä alueilla on tehostettava enintään 150 kilometrin etäisyydellä jäsenvaltion, vyöhykkeen tai kolmannen maan kanssa jaetulta rajalta. Tehostetun seurannan alueen rajoja voidaan mukauttaa sinikieliviruksen leviämistä todennäköisesti edesauttavien tai estävien olennaisten ekologisten tai maantieteellisten piirteiden perusteella taikka alueen pienentämistä tai suurentamista tukevien taudintorjuntatoimenpiteiden täytäntöönpanon perusteella.

4.

Edellä 1 kohdan b alakohdassa ja 3 kohdassa tarkoitetulla seurannalla on 95 prosentin luottamustasolla pystyttävä ainakin havaitsemaan tartunta kohteena olevassa eläinpopulaatiossa asetetun esiintyvyyden ollessa 5 prosenttia, ellei 4 luvun 2 jaksossa toisin säädetä.

2 jakso

Seuranta sinikieliviruksen aiheuttaman tartunnan laajuuden määrittämiseksi

1.

Sinikieliviruksen aiheuttaman tartunnan seurantaan tartunnan levinneisyysalueen määrittämiseksi viipymättä, kun esiintyy yhtä tai useampaa sinikieliviruksen serotyyppiä, ja tarvittaessa esiintyvyyden seuraamiseksi, on sisällyttävä

a)

3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetut yleiset seurantavaatimukset; ja

b)

jäljempänä 4 jaksossa tarkoitettu aktiivinen seuranta.

2.

Edellä 1 kohdassa tarkoitetun valvonnan suunnittelussa on otettava huomioon kaikki saatavilla olevat tiedot taudin epidemiologiasta ja alueen vallitsevan tartunnanlevittäjän biologiasta.

3.

Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa seurannassa käytettävää asetettua esiintyvyyttä on mukautettava epidemiologiseen tilanteeseen siten, että otetaan huomioon tärkeimmät riskitekijät kuten kohteena oleva eläinpopulaatio ja tartunnanlevittäjäpopulaatio.

3 jakso

Seuranta sen osoittamiseksi, että sinikieliviruksen aiheuttamaa tartuntaa ei esiinny

1.

Sinikieliviruksen aiheuttaman tartunnan seurantaan, jonka tavoitteena on osoittaa, että jotakin tietyllä alueella aiemmin havaittua serotyyppiä 1–24 ei enää esiinny kyseisellä alueella, on sisällyttävä

a)

3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetut yleiset seurantavaatimukset; ja

b)

jäljempänä 4 jaksossa tarkoitettu aktiivinen seuranta.

2.

Edellä 1 kohdassa tarkoitetun valvonnan suunnittelussa on otettava huomioon

a)

rajallisia kliinisiä oireita aiheuttavan tartunnan riski;

b)

kaikki saatavilla olevat tiedot taudin epidemiologiasta ja alueen vallitsevan tartunnanlevittäjän biologiasta; ja

c)

kaikki erityiset tunnistetun tartunnan jatkumisen riskit.

3.

Edellä 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla seurannalla on 95 prosentin luottamustasolla pystyttävä ainakin havaitsemaan tartunta kohteena olevassa eläinpopulaatiossa asetetun esiintyvyyden ollessa 1 prosenttia.

4 jakso

Sinikieliviruksen aiheuttaman tartunnan aktiivista seurantaa koskevat vaatimukset

1.

40 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen maantieteellisten yksiköiden on perustuttava ruudukkoon, jossa kunkin ruudun sivujen pituus on 45 kilometriä, ja niitä voidaan mukauttaa

a)

epidemiologiseen tilanteeseen, tartunnan leviämisnopeuteen sekä hävittämisohjelman kattamien vyöhykkeiden muotoon ja kokoon siinä tapauksessa, että tartunta on vahvistettu; ja

b)

13 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisiin vyöhykkeisiin.

2.

Aktiivisen seurannan on perustuttava yhteen tai useampaan seuraavista toimista:

a)

sentinellieläinten valvonta serologisten tai virologisten testien avulla; ja

b)

jäsennellyt esiintyvyystutkimukset, jotka perustuvat satunnaisotantaan tai riskiperusteiseen otantaan ja joissa käytetään serologisia tai virologisia testejä.

3.

Näytteet on otettava

a)

vähintään kerran vuodessa siihen aikaan vuodesta, jolloin tartunnan tai serokonversion havaitseminen on todennäköisintä; ja

b)

kerran kuukaudessa tartunnanlevittäjän aktiivisuuskauden aikana, jolloin tarvitaan säännöllistä tietoa tartunnan leviämisriskin vuoksi.

4.

Eläimiä, joista otetaan näytteitä, koskevat seuraavat vaatimukset:

a)

niitä ei ole rokotettu seurannan kohteena olevia sinikieliviruksen serotyyppejä vastaan;

b)

niillä ei ole enää emolta saatua immuniteettisuojaa siinä tapauksessa, että niiden emo on saanut rokotuksen tai tartunnan;

c)

ne ovat olleet riittävän ajan asianomaisessa maantieteellisessä yksikössä eikä niitä ole suojattu tartunnanlevittäjälle altistumiselta;

d)

ne edustavat kohteena olevan eläinpopulaation maantieteellistä jakautumista asianomaisessa maantieteellisessä yksikössä; ja

e)

ne ovat alun perin seronegatiivisia, kun seuranta perustuu sentinellien serologisiin testeihin.

5.

Kunkin maantieteellisen yksikön otoskoko on laskettava 1–3 jaksossa asetettuihin tavoitteisiin perustuvan asetetun esiintyvyyden mukaisesti.

6.

Kun seurantaa on mukautettava 43 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisesti, siihen on sisällyttävä vähintään seuraavat tutkimukset:

a)

tuotavien eläinten tutkimus,

i)

jonka on perustuttava kaikkien tuotavien eläinten näytteenottoon ja testaukseen;

ii)

joka on tehtävä mahdollisimman pian niiden tuomisen jälkeen; tai

b)

kohteena olevan eläinpopulaation, jolle viruksen kiertäminen eläimestä toiseen aiheuttaa merkittävimmän riskin, tutkimus,

i)

jonka on pystyttävä 95 prosentin luottamustasolla ainakin havaitsemaan sinikieliviruksen aiheuttama tartunta asetetun esiintyvyyden ollessa 5 prosenttia;

ii)

joka joko

ei saa tapahtua, ennen kuin eläinten tuomisesta on kulunut 21 päivää, mikäli kyseessä on kertaluonteinen tutkimus; tai

on suoritettava aikavälein, jotka on mukautettu niiden eläinten siirtojen aikaväleihin, jotka voivat vaarantaa terveystilanteen.

Tätä tutkimusta ei vaadita, jos näytteenottotiheys on 3 kohdan b alakohdan mukainen.

5 jakso

Entomologinen seuranta

1.

Entomologiseen seurantaan on sisällyttävä ainakin aktiivinen vuotuinen ohjelma tartunnanlevittäjien pyydystämiseksi pysyvästi sijoitetuilla aspiraatiopyydyksillä tartunnanlevittäjäpopulaation dynamiikan ja tarvittaessa tartunnanlevittäjistä vapaan kauden määrittämiseksi.

2.

Pyydystyksessä on käytettävä ultraviolettivalolla varustettuja aspiraatiopyydyksiä ennalta vahvistettujen menettelyjen mukaisesti; pyydysten on oltava toiminnassa läpi yön ja vähintään

a)

yhden yön viikossa sen kuukauden aikana, joka edeltää tartunnanlevittäjistä vapaan kauden odotettua alkua, ja sen kuukauden aikana, joka edeltää tartunnanlevittäjistä vapaan kauden odotettua loppua, ja

b)

yhden yön kuukaudessa tartunnanlevittäjistä vapaan kauden aikana.

Aspiraatiopyydysten toimintatiheyttä voidaan mukauttaa niiden toiminnasta kolmen ensimmäisen vuoden aikana saadun näytön perusteella.

3.

Kuhunkin 40 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuun maantieteelliseen yksikköön on sijoitettava ainakin yksi aspiraatiopyydys koko kausittain sinikieliviruksesta vapaalla vyöhykkeellä. Osa aspiraatiopyydyksiin jääneistä polttiaisista on lähetettävä erikoistuneeseen laboratorioon, joka kykenee laskemaan ja tunnistamaan epäillyt tartunnanlevittäjät tai niiden kompleksit.

4.

Kun tartunnanlevittäjistä vapaan kauden määrittämisen yhteydessä järjestetään entomologista seurantaa, on määritettävä Culicoides-suvun hyönteisten enimmäismäärä tulosten tulkintaa varten. Jos enimmäismäärän vahvistamista varten ei ole moitteetonta todentavaa näyttöä, enimmäismääränä on käytettävä Culicoides imicola -lajin hyönteisten täydellistä puuttumista ja alle viittä jälkeläisiä tuottanutta Culicoides-suvun hyönteistä pyydystä kohti.

2 LUKU

Eläinten sekä sukusolujen ja alkioiden siirrot

1 jakso

Eläinten siirrot

1.

Eläimet ovat peräisin jäsenvaltiosta tai vyöhykkeeltä, joka on vapaa sinikieliviruksen aiheuttamasta tartunnasta, eikä niitä ole rokotettu sinikieliviruksen aiheuttamaa tartuntaa vastaan elävällä rokotteella siirtoa edeltäneiden 60 päivän aikana.

2.

Eläimet ovat peräisin jäsenvaltiosta tai vyöhykkeeltä, joka kuuluu hävittämisohjelman piiriin, ja vähintään yksi seuraavista vaatimuksista täyttyy:

a)

eläimiä on pidetty kausittain sinikieliviruksesta vapaassa jäsenvaltiossa tai 40 artiklan 3 kohdan mukaisesti perustetulla kausittain sinikieliviruksesta vapaalla vyöhykkeellä

i)

siirtopäivää edeltäneiden vähintään 60 päivän ajan;

ii)

siirtopäivää edeltäneiden vähintään 28 päivän ajan, ja niille on tehty negatiivisin tuloksin serologinen testi näytteistä, jotka on otettu aikaisintaan 28 päivän kuluttua siitä, kun eläin on saapunut kausittain sinikieliviruksesta vapaaseen jäsenvaltioon tai vapaalle vyöhykkeelle; tai

iii)

siirtopäivää edeltäneiden vähintään 14 päivän ajan, ja niille on tehty negatiivisin tuloksin PCR-testi näytteistä, jotka on otettu aikaisintaan 14 päivän kuluttua siitä, kun eläin on saapunut kausittain sinikieliviruksesta vapaaseen jäsenvaltioon tai vapaalle vyöhykkeelle;

b)

eläimet on suojattu tartunnanlevittäjiltä määräpaikkaan kuljettamisen aikana, ja niitä on pidetty tartunnanlevittäjiltä suojattuina tartunnanlevittäjiltä suojatussa pitopaikassa

i)

siirtopäivää edeltäneiden vähintään 60 päivän ajan; tai

ii)

siirtopäivää edeltäneiden vähintään 28 päivän ajan, ja niille on tehty negatiivisin tuloksin serologinen testi näytteistä, jotka on otettu aikaisintaan 28 päivän kuluttua tartunnanlevittäjiltä suojatun kauden alkamispäivästä; tai

iii)

siirtopäivää edeltäneiden vähintään 14 päivän ajan, ja niille on tehty negatiivisin tuloksin PCR-testi näytteistä, jotka on otettu aikaisintaan 14 päivän kuluttua tartunnanlevittäjiltä suojatun kauden alkamispäivästä;

c)

eläimet on rokotettu kaikkia niitä sinikieliviruksen serotyyppejä 1–24 vastaan, jotka on raportoitu kyseisessä jäsenvaltiossa tai kyseisellä vyöhykkeellä edeltävien kahden vuoden aikana, ja rokotteen eritelmissä taattu immuniteettisuoja on eläimillä yhä voimassa, minkä lisäksi eläimet täyttävät vähintään yhden seuraavista vaatimuksista:

i)

ne on rokotettu yli 60 päivää ennen siirtopäivää; tai

ii)

ne on rokotettu inaktivoidulla rokotteella ja niille on tehty negatiivisin tuloksin PCR-testi näytteistä, jotka on otettu vähintään 14 päivää rokotteen eritelmissä määritetyn immuniteetin alkamisen jälkeen;

d)

eläimille on tehty positiivisin tuloksin serologinen testi, jolla on mahdollista havaita kaikkiin niihin sinikieliviruksen serotyyppeihin 1–24 kohdistuvat vasta-aineet, jotka on raportoitu edeltävien kahden vuoden aikana kyseisessä jäsenvaltiossa tai kyseisellä vyöhykkeellä, ja

i)

kyseinen serologinen testi on tehty näytteistä, jotka on otettu vähintään 60 päivää ennen siirtopäivää; tai

ii)

kyseinen serologinen testi on tehty näytteistä, jotka on otettu vähintään 30 päivää ennen siirtopäivää, ja eläimille on tehty negatiivisin tuloksin PCR-testi näytteistä, jotka on otettu aikaisintaan 14 päivää ennen siirtopäivää.

3.

Eläimet ovat peräisin jäsenvaltiosta tai vyöhykkeeltä, joka ei ole vapaa sinikieliviruksesta eikä kuulu sinikieliviruksen aiheuttaman tartunnan vastaisen hävittämisohjelman piiriin, ja

a)

ne ovat 2 kohdan b alakohdan mukaisia; tai

b)

eläimiä on pidetty lähtöä edeltäneiden vähintään 60 päivän ajan joko alueella, joka sijaitsee vähintään 150 kilometrin säteellä niiden pitopaikasta, tai jäsenvaltiossa, jossa on suoritettu 1 luvun 1 ja 2 jaksossa säädettyjen vaatimusten mukaista seurantaa lähtöä edeltäneiden vähintään 60 päivän ajan, ja

i)

ne on rokotettu 2 kohdan c alakohdan mukaisesti sinikieliviruksen kaikkia niitä serotyyppejä 1–24 vastaan, jotka on raportoitu edeltävien kahden vuoden aikana vähintään 150 kilometrin säteellä paikasta, jossa eläimiä pidettiin; tai

ii)

ne on immunisoitu 2 kohdan d alakohdan mukaisesti sinikieliviruksen kaikkia niitä serotyyppejä 1–24 vastaan, jotka on raportoitu edeltävien kahden vuoden aikana vähintään 150 kilometrin säteellä paikasta, jossa eläimiä pidettiin.

4.

Eläimet ovat peräisin jäsenvaltiosta tai vyöhykkeeltä, joka ei ole vapaa sinikieliviruksesta, ne on tarkoitettu välittömästi teurastettaviksi, ja seuraavat vaatimukset on täyttyvät:

a)

alkuperäisessä pitopaikassa ei ole raportoitu sinikieliviruksen aiheuttamaa tartuntaa siirtopäivää edeltävien vähintään 30 päivän aikana;

b)

eläimet kuljetetaan suoraan alkuperäjäsenvaltiosta tai alkuperävyöhykkeeltä määräpaikkana olevaan teurastamoon, jossa ne teurastetaan 24 tunnin kuluessa saapumisesta;

c)

alkuperäisen pitopaikan toimija on ilmoittanut siirrosta määräpaikkana olevan teurastamon toimijalle vähintään 48 tuntia ennen eläinten lastaamista.

5.

Eläimet ovat peräisin jäsenvaltiosta tai vyöhykkeeltä, joka ei ole vapaa sinikieliviruksesta eikä kuulu sinikieliviruksen aiheuttaman tartunnan vastaisen hävittämisohjelman piiriin, ja eläimet täyttävät 2 kohdan a alakohdassa säädetyt vaatimukset.

6.

Eläimet ovat peräisin jäsenvaltiosta tai vyöhykkeeltä, joka ei ole vapaa sinikieliviruksesta, ja

a)

ne on suojattu tartunnanlevittäjiltä hyönteismyrkyillä tai -karkotteilla siirtopäivää edeltäneiden vähintään 14 päivän ajan; ja

b)

niille on tehty kyseisen ajanjakson aikana negatiivisin tuloksin PCR-testi näytteistä, jotka on otettu vähintään 14 päivän kuluttua tartunnanlevittäjiltä suojaamisen aloittamisesta.

7.

Eläimet täyttävät erityiset eläinterveysvaatimukset, jotka toimivaltainen viranomainen on määrittänyt sen varmistamiseksi, että eläinten immunologinen suoja on riittävä ennen lähtöä.

8.

Eläimet täyttävät jonkin 2, 3, 5, 6 tai 7 kohdassa säädetyistä vaatimuksista ainoastaan niiden sinikieliviruksen serotyyppien osalta, jotka on raportoitu edeltävien kahden vuoden aikana alkuperäjäsenvaltiossa tai alkuperävyöhykkeellä mutta ei määräpaikkana olevassa jäsenvaltiossa tai määräpaikkana olevalla vyöhykkeellä samana ajanjaksona.

2 jakso

Sukusolujen ja alkioiden siirrot

1.

Luovuttajaeläimiä on pidetty sukusolujen ja alkioiden keräystä edeltäneiden vähintään 60 päivän ajan ja keräyksen aikana jäsenvaltiossa tai vyöhykkeellä, joka on vapaa sinikieliviruksen aiheuttamasta tartunnasta.

2.

Sukusolut ja alkiot ovat peräisin jäsenvaltiosta tai vyöhykkeeltä, joka kuuluu sinikieliviruksen aiheuttaman tartunnan vastaisen hävittämisohjelman piiriin, ja vähintään yksi a alakohdassa säädetyistä vaatimuksista siemennesteen osalta, b alakohdassa säädetyistä vaatimuksista nautaeläinten in vivo -tuotettujen alkioiden osalta ja c alakohdassa säädetyistä vaatimuksista muiden alkioiden kuin nautaeläinten in vivo -tuotettujen alkioiden sekä munasolujen osalta täyttyy:

a)

siemenneste on peräisin luovuttajaeläimistä, jotka täyttävät vähintään yhden seuraavista vaatimuksista:

i)

ne ovat olleet tartunnanlevittäjiltä suojassa tartunnanlevittäjiltä suojatussa pitopaikassa siemennesteen keräyksen aloittamista edeltäneiden vähintään 60 päivän ajan sekä keräyksen aikana;

ii)

niitä on pidetty jäsenvaltiossa tai vyöhykkeellä, joka on kausittain vapaa sinikieliviruksesta, siemennesteen keräyksen aloittamista edeltäneiden vähintään 60 päivän ajan ja keräyksen aikana;

iii)

niille on tehty negatiivisin tuloksin serologinen testi näytteistä, jotka on otettu kutakin siemennesteen keräyspäivää seuranneiden 28–60 päivän aikana;

iv)

niihin on sovellettu negatiivisin tuloksin suoraa diagnoosimenetelmää, joka on tehty näytteistä, jotka on otettu

lähetettäväksi tarkoitetun siemennesteen keräyksen alussa ja päättyessä; ja

siemennesteen keräyksen aikana vähintään joka seitsemäs päivä viruseristystestin tapauksessa tai joka 28. päivä PCR-testin tapauksessa;

b)

nautaeläinten in vivo -tuotetut alkiot on kerätty luovuttajaeläimiltä, joissa ei näy keräyspäivänä sinikieliviruksen aiheuttaman tartunnan kliinisiä merkkejä, ja ne kerätään, käsitellään ja varastoidaan komission delegoidun asetuksen (EU) 2020/686 (2) liitteessä III olevan 2 osan mukaisesti;

c)

muut alkiot kuin nautaeläinten in vivo -tuotetut alkiot sekä munasolut on kerätty luovuttajaeläimiltä, jotka täyttävät vähintään yhden seuraavista vaatimuksista:

i)

ne ovat olleet tartunnanlevittäjiltä suojassa tartunnanlevittäjiltä suojatussa pitopaikassa alkioiden/munasolujen keräyksen aloittamista edeltäneiden vähintään 60 päivän ajan sekä keräyksen aikana;

ii)

niille on tehty negatiivisin tuloksin serologinen testi näytteistä, jotka on otettu kutakin alkioiden/munasolujen keräyspäivää seuranneiden 28–60 päivän aikana;

iii)

niille on tehty negatiivisin tuloksin PCR-testi näytteistä, jotka on otettu alkioiden/munasolujen keräyspäivänä;

iv)

niitä on pidetty jäsenvaltiossa tai vyöhykkeellä, joka on kausittain vapaa sinikieliviruksesta, alkioiden/munasolujen keräystä edeltäneiden vähintään 60 päivän ajan.

3.

Sukusolut ja alkiot ovat peräisin jäsenvaltiosta tai vyöhykkeeltä, joka ei ole vapaa sinikieliviruksesta eikä kuulu sinikieliviruksen aiheuttaman tartunnan vastaisen hävittämisohjelman piiriin, ja ne täyttävät 2 kohdan a alakohdan i alakohdassa, 2 kohdan a alakohdan iii alakohdassa, 2 kohdan a alakohdan iv alakohdassa, 2 kohdan b alakohdassa, 2 kohdan c alakohdan i alakohdassa, 2 kohdan c alakohdan ii alakohdassa tai 2 kohdan c alakohdan iii alakohdassa säädetyt vaatimukset.

4.

Sukusolut ja alkiot ovat peräisin jäsenvaltiosta tai vyöhykkeeltä, joka ei ole vapaa sinikieliviruksesta eikä kuulu sinikieliviruksen aiheuttaman tartunnan vastaisen hävittämisohjelman piiriin, ja ne ovat 2 kohdan a alakohdan ii alakohdan tai 2 kohdan c alakohdan iv alakohdan mukaisia.

3 LUKU

Tartunnanlevittäjiltä suojattu pitopaikka

Pitopaikalle voi myöntää tartunnanlevittäjiltä suojatun pitopaikan aseman ainoastaan, jos

a)

sen sisääntulo- ja poistumispaikoissa on asianmukaiset fyysiset esteet,

b)

sen aukot on suojattava tartunnanlevittäjiltä verkolla, jossa on asianmukainen silmäkoko ja joka käsitellään säännöllisesti sallitulla hyönteismyrkyllä valmistajan ohjeiden mukaan;

c)

tartunnanlevittäjiä on seurattava ja torjuttava tartunnanlevittäjiltä suojatun pitopaikan sisällä ja ympärillä;

d)

tartunnanlevittäjiltä suojatun pitopaikan läheisyydessä on toteutettava toimenpiteitä tartunnanlevittäjien lisääntymispaikkojen vähentämiseksi tai poistamiseksi; ja

e)

tartunnanlevittäjiltä suojatun pitopaikan toimintaa ja eläinten lastauspaikalle kuljetusta varten on oltava käytössä vakioidut toimintamenettelyt, joihin sisältyy kuvaus vara- ja varoitusjärjestelmistä.

4 LUKU

Sinikieliviruksen aiheuttamasta tartunnasta vapaa jäsenvaltio tai vyöhyke

1 jakso

Aseman myöntäminen

1.

Jäsenvaltiolle tai vyöhykkeelle, jossa tai jolla ei ole koskaan raportoitu sinikielivirusta, voidaan myöntää sinikieliviruksen aiheuttamasta tartunnasta vapaa asema ainoastaan, jos

a)

edeltävien vähintään 24 kuukauden ajan on toteutettu 1 luvun 1 jakson mukaista valvontaa; ja

b)

kohteena olevassa eläinpopulaatiossa ei ole edeltävien 24 kuukauden kuluessa vahvistettu sinikieliviruksen aiheuttamaa tartuntaa.

2.

Jäsenvaltiolle tai vyöhykkeelle, jossa tai jolla sinikielivirus on jo raportoitu, voidaan myöntää sinikieliviruksen aiheuttamasta tartunnasta vapaa asema ainoastaan, jos

a)

edeltävien vähintään 24 kuukauden ajan on toteutettu 1 luvun 3 jakson mukaista valvontaa; ja

b)

kohteena olevassa eläinpopulaatiossa ei ole edeltävien 24 kuukauden kuluessa vahvistettu sinikieliviruksen aiheuttamaa tartuntaa.

2 jakso

Aseman säilyttäminen

1.

Sinikieliviruksen aiheuttamasta tartunnasta vapaa asema voidaan säilyttää ainoastaan, jos

a)

edellä 1 jakson 1 kohdassa säädetyt vaatimukset täyttyvät; ja

b)

kohteena olevan eläinpopulaation eläimiä sekä sukusoluja ja alkioita siirretään jäsenvaltioon tai vyöhykkeelle tai niiden läpi ainoastaan silloin, kun 43 ja 45 artiklassa säädetyt vaatimukset täyttyvät.

2.

Edellä 1 jakson 1 kohdassa tarkoitetun seurannan intensiteetti ja toistumisvälit on mukautettava asianmukaisesti

a)

naapurina olevien jäsenvaltioiden, vyöhykkeiden tai kolmansien maiden terveystilanteeseen 1 luvun 4 jakson 3 kohdan mukaisesti;

b)

sellaisten kohteena olevaan eläinpopulaatioon kuuluvien eläinten tuomiseen, jotka ovat saattaneet vaarantaa kyseisen jäsenvaltion tai vyöhykkeen terveystilanteen, 1 luvun 4 jakson 6 kohdan mukaisesti.

3.

Jos tartunnan kiertämistä eläimestä toiseen ei ole havaittu kahden peräkkäisen vuoden aikana sen jälkeen, kun jäsenvaltiolle tai vyöhykkeelle on myönnetty sinikieliviruksen aiheuttamasta tartunnasta vapaa asema, seurannan on perustuttava

a)

vuosittaiseen satunnaisseurantaan, jolla on 95 prosentin luottamustasolla mahdollista ainakin havaita sinikieliviruksen aiheuttama tartunta asetetun esiintyvyyden ollessa 20 prosenttia; tai

b)

sinikieliviruksen aiheuttaman tartunnan havaitsemiseksi tehtävään vuosittaiseen riskiperusteiseen seurantaan, jossa otetaan huomioon tuotantojärjestelmät ja tunnistetut riskitekijät.

5 LUKU

Kausittain sinikieliviruksesta vapaa jäsenvaltio tai vyöhyke

1.

Jäsenvaltiolle tai sen vyöhykkeelle voidaan myöntää kausittain sinikieliviruksesta vapaa asema ainoastaan, jos

a)

tartunnanlevittäjistä vapaan kauden ja näin ollen myös sinikieliviruksesta vapaan kauden alkaminen ja päättyminen on osoitettu entomologisen seurannan perusteella 1 luvun 5 jakson mukaisesti; ja

b)

sinikieliviruksen leviämisen pysähtyminen on osoitettu

i)

toteuttamalla seurantaa 1 luvun 2 jakson mukaisesti edeltävien vähintään 12 kuukauden ajan, joihin on sisältynyt yksi kokonainen tartunnanlevittäjien aktiivisuuskausi; ja

ii)

sillä, että sinikieliviruksen serotyyppien 1–24 aiheuttamia uusia tartuntoja ei ole esiintynyt tartunnanlevittäjien aktiivisuuskauden päättymisestä lähtien.

2.

Poiketen siitä, mitä 1 kohdan a alakohdassa säädetään, jos sinikieliviruksesta vapaa kausi on osoitettu kolmen peräkkäisen vuoden ajan, lisäkriteerit, kuten lämpötila, voivat korvata entomologisen seurannan sinikieliviruksesta vapaan kauden alkamisen ja päättymisen osoittamiseksi tieteellisen näytön perusteella.

3.

Jäsenvaltion tai vyöhykkeen kausittain sinikieliviruksesta vapaa asema on lopetettava välittömästi, jos on näyttöä siitä, että tartunnanlevittäjistä vapaa kausi on päättynyt tai että virus kiertää eläimestä toiseen.

III OSA

VARROA SPP. -PUNKIN ESIINTYMINEN

1 jakso

Varroa spp. -punkin esiintymisestä vapaan aseman myöntäminen jäsenvaltiolle tai vyöhykkeelle

Jäsenvaltion tai vyöhykkeen asianomaiselle tarhamehiläispopulaatiolle voidaan myöntää Varroa spp. -punkin esiintymisestä vapaa asema ainoastaan, jos

a)

on suoritettu riskinarviointi, jossa on määritetty kaikki mahdolliset Varroa spp. -punkin esiintymiseen vaikuttavat tekijät ja niiden esiintyminen menneisyydessä;

b)

vähintään vuoden ajan on toteutettu jatkuvaa tiedotusohjelmaa, jonka tavoitteena on kannustaa raportoimaan kaikista Varroa spp. -punkkiin viittaavista tapauksista;

c)

Varroa spp. -punkin esiintymistä ei ole vahvistettu pidettävissä eikä luonnonvaraisissa tarhamehiläisyhdyskunnissa;

d)

vuosittaisella seurannalla on osoitettu, että Varroa spp. -punkkia ei ole esiintynyt vähintään vuoteen edustavassa otoksessa jäsenvaltion tai sen vyöhykkeen pidettäviä tarhamehiläisiä, ja otoksen on 95 prosentin luottamustasolla mahdollistettava ainakin Varroa spp. -punkin esiintymisen havaitseminen asetetun esiintyvyyden ollessa 1 prosenttia mehiläistarhojen osalta ja mehiläistarhojen sisäisen asetetun esiintyvyyden ollessa 5 prosenttia mehiläispesien osalta;

e)

luonnonvaraisen itseään ylläpitävän Apis-suvun lajien populaation esiintyessä on luonnonvaraisessa populaatiossa vähintään vuoden ajan toteutettu jatkuvaa seurantaohjelmaa, josta ei ole saatu näyttöä Varroa spp. -punkin esiintymisestä; ja

f)

edellä d kohdassa tarkoitetun seurannan koko keston ajan toimivaltainen viranomainen tekee asianmukaiset järjestelyt missä tahansa elinkaarensa vaiheissa olevien kyseiseen jäsenvaltioon tai kyseiselle vyöhykkeelle siirrettävien tarhamehiläisten, mukaan lukien niiden jälkeläisten, tutkimiseksi ja käsittelemiseksi edelleen, jotta voidaan estää punkkien leviäminen populaatioon sinne tuotavien terveystilanteeltaan heikompien tarhamehiläisten vuoksi.

2 jakso

Jäsenvaltion tai vyöhykkeen Varroa spp. -punkin esiintymisestä vapaan aseman säilyttäminen

Jäsenvaltion tai vyöhykkeen asianomaiselle tarhamehiläispopulaatiolle myönnetty Varroa spp. -punkin esiintymisestä vapaa asema voidaan säilyttää ainoastaan, jos

a)

toimivaltainen viranomainen pitää yllä seurantaa,

i)

joka osoittaa vuosittain, että Varroa spp. -punkkia ei esiinny vapaan alueen pidettävistä tarhamehiläisistä otetussa edustavassa otannassa;

ii)

joka mahdollistaa Varroa spp. -punkin esiintymisen varhaisen havaitsemisen mehiläistarhoissa ja -pesissä;

iii)

jossa otetaan huomioon erityisesti kohdealueet, joilla Varroa spp. -punkin kulkeutuminen tai esiintyminen on riskinarvioinnin perusteella todennäköisempää;

b)

kaikki epäillyt tapaukset on tutkittu, eikä Varroa spp. -punkin esiintymistä ole vahvistettu yhdessäkään tapauksessa pidettävissä eikä luonnonvaraisissa tarhamehiläisyhdyskunnissa;

c)

joko luonnonvaraista itseään ylläpitävää Apis-suvun lajien populaatiota ei ole tai luonnonvaraisessa populaatiossa suoritetaan jatkuvaa seurantaohjelmaa, josta ei ole saatu näyttöä Varroa spp. -punkin esiintymisestä; ja

d)

missä tahansa elinkaarensa vaiheissa olevia tarhamehiläisiä, mukaan lukien niiden jälkeläisiä, siirretään vapaalle alueelle ainoastaan, jos

i)

ne ovat peräisin jäsenvaltiosta, sen vyöhykkeeltä, kolmannesta maasta tai alueelta, jolla on taudista vapaa asema Varroa spp. -punkin esiintymisen osalta; ja

ii)

ne suojataan Varroa spp. -punkin esiintymiseltä kuljetuksen aikana.

IV OSA

NEWCASTLEN TAUTIVIRUKSEN AIHEUTTAMASTA TARTUNNASTA VAPAA ASEMA ILMAN ROKOTUKSIA

1 jakso

Newcastlen tautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta vapaan aseman ilman rokotuksia myöntäminen

Jäsenvaltiolle tai vyöhykkeelle voidaan myöntää Newcastlen tautiviruksen (NDV) aiheuttamasta tartunnasta vapaa asema ilman rokotuksia siipikarjan ja vankeudessa pidettävien Galliformes-lajien lintujen populaation osalta ainoastaan, jos edeltävien 12 kuukauden aikana

a)

siipikarjan ja vankeudessa pidettävien Galliformes-lajien lintujen rokottaminen NDV:n aiheuttamaa tartuntaa vastaan on kielletty;

b)

siipikarjaa ja vankeudessa pidettäviä Galliformes-lajien lintuja, jotka on rokotettu NDV:n aiheuttamaa tartuntaa vastaan, ei ole pidetty siipikarjan tai vankeudessa pidettävien Galliformes-lajien lintujen pitopaikoissa;

c)

on sovellettu 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisia yleisiä seurantavaatimuksia NDV:n aiheuttaman tartunnan varhaiseksi havaitsemiseksi;

d)

on sovellettu yhtä seuraavista testausjärjestelmistä:

i)

kaikki siitossiipikarjan pitopaikat on testattu negatiivisin tuloksin NDV:n aiheuttamaan tartuntaan kohdistuvien vasta-aineiden varalta verinäytteistä, jotka on otettu kustakin pitopaikasta satunnaisesti valitusta vähintään 60 linnusta, joille on tehty serologinen hemagglutinaation inhibitiotesti (HI-testi); tai

ii)

edustavasta otoksesta pitopaikkoja on suoritettu tutkimus, jolla on 95 prosentin luottamustasolla ainakin mahdollista havaita tartunta asetetun esiintyvyyden ollessa 1 prosenttia siipikarjan pitopaikkojen osalta ja pitopaikkojen sisäisen seropositiivisten lintujen asetetun esiintyvyyden ollessa 10 prosenttia; ja

e)

siipikarjassa ja vankeudessa pidettävissä Galliformes-lajien linnuissa ei ole vahvistettu NDV:n aiheuttamaa tartuntaa.

2 jakso

Aseman säilyttäminen

1.

Jäsenvaltiolle tai vyöhykkeelle myönnetty NDV-tartunnasta vapaa asema ilman rokotuksia voidaan säilyttää ainoastaan, jos 1 jakson a–e kohdan vaatimukset täyttyvät edelleen.

2.

Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltiolle tai vyöhykkeelle myönnetty NDV-tartunnasta vapaa asema ilman rokotuksia voidaan säilyttää vahvistetusta NDV-tartunnasta huolimatta, jos

a)

asiaankuuluvat taudintorjuntatoimenpiteet on pantu välittömästi täytäntöön kussakin pitopaikassa, jossa on epäiltyjä tai vahvistettuja tapauksia, ja niitä jatketaan, kunnes tilanne on ratkaistu;

b)

toimivaltainen viranomainen on todennut, että tartunta koski vain pientä määrää pitopaikkoja, joilla oli epidemiologinen yhteys ensimmäiseen todettuun taudinpurkaukseen; ja

c)

edellä a alakohdassa tarkoitettuja taudintorjuntatoimenpiteitä ei sovellettu pitempään kuin kolmen kuukauden ajan 12 kuukauden jakson aikana.

3.

Jäsenvaltiolle tai vyöhykkeelle myönnettyyn NDV-tartunnasta vapaaseen asemaan ilman rokotuksia ei vaikuta tartunnan vahvistaminen muissa lintupopulaatioissa edellyttäen, että toimivaltainen viranomainen on arvioinut, että asema ei ole vaarantunut, ottaen huomioon kaikkien niiden tarpeellisten toimenpiteiden toteuttamisen, joilla estetään NDV-tartunnan leviäminen siipikarjaan ja vankeudessa pidettäviin Galliformes-lajien lintuihin.

(1)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 576/2013, annettu 12 päivänä kesäkuuta 2013, lemmikkieläinten muista kuin kaupallisista siirroista ja asetuksen (EY) N:o 998/2003 kumoamisesta (EUVL L 178, 28.6.2013, s. 1).

(2)  Komission delegoitu asetus (EU) 2020/686 annettu 17 päivänä joulukuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/429 täydentämisestä sukusolujen ja alkioiden pitopaikkojen hyväksymisen sekä tiettyjen pidettävien maaeläinten sukusolujen ja alkioiden unionin sisäisiin siirtoihin sovellettavien jäljitettävyyttä ja eläinterveyttä koskevien vaatimusten osalta (katso tämän virallisen lehden sivu 1).


LIITE VI

ERITYISVAATIMUKSET VESIELÄINTAUTIEN OSALTA

I OSA

RISKIPERUSTEINEN SEURANTA

1 LUKU

Tietyissä hyväksytyissä vesiviljelypitopaikoissa toteutettavaa riskiperusteista seurantaa koskevat vähimmäisvaatimukset

1.   Yleinen lähestymistapa

1.1

Tietyissä hyväksytyissä vesiviljelypitopaikoissa ja tietyissä hyväksytyissä vesiviljelypitopaikkojen ryhmissä toteutetaan tuotannon luonteeseen nähden asianmukaisella tavalla riskiperusteista terveystilanteen seurantaa, johon sisältyy terveyskäyntejä ja mahdollisia näytteenottoja ja jonka tavoitteena on havaita

a)

lisääntynyt kuolleisuus;

b)

luetteloidut taudit;

c)

uudet taudit.

1.2

Mainittujen käyntien tiheys riippuu riskistä, jonka hyväksytty vesiviljelypitopaikka tai hyväksytty vesiviljelypitopaikkojen ryhmä aiheuttaa taudin tarttumisen ja leviämisen kannalta. Tämä riski koskee luetteloituja tauteja ja mahdollisia uusia tauteja, ja näin ollen siihen sisällytetään luetteloitujen lajien vesiviljelypitopaikat ja vesiviljelypitopaikkojen ryhmät sekä tietyissä tapauksissa luetteloimattomien lajien vesiviljelypitopaikat ja vesiviljelypitopaikkojen ryhmät. Toimivaltaisen viranomaisen on määritettävä kunkin hyväksytyn vesiviljelypitopaikan tai hyväksytyn vesiviljelypitopaikkojen ryhmän aiheuttama riski ja luokiteltava ne suuren, keskitason tai alhaisen riskin pitopaikoiksi.

Jäljempänä 2 luvussa esitetään yksityiskohtaiset tiedot riskitekijöistä, jotka on otettava huomioon riskien luokitusprosessissa. Riskien luokitus toistetaan ja päivitetään, jos jokin a–l kohdassa kuvatuista riskitekijöistä osoittaa, että pitopaikan aiheuttama riski on muuttunut.

1.3

Jäljempänä 3 luvussa säädetään toteutettavien terveyskäyntien vähimmäistiheydestä, joka perustuu siihen, onko toimivaltainen viranomainen määrittänyt pitopaikan korkean, keskitasoisen vai alhaisen riskin pitopaikaksi.

1.4

Riskiperusteinen eläinterveyden seuranta vesiviljelypitopaikoissa ja vesiviljelypitopaikkojen ryhmissä voidaan yhdistää terveyskäynteihin ja näytteenottoon, jotka suoritetaan

a)

osana yhden tai useamman luetteloidun taudin vastaisia pakollisia tai vapaaehtoisia hävittämisohjelmia; tai

b)

taudista vapaan aseman osoittamiseksi ja säilyttämiseksi yhden tai useamman luetteloidun taudin osalta; tai

c)

osana yhtä tai useampaa luokan C tautia koskevaa seurantaohjelmaa.

2 LUKU

Tietyissä hyväksytyissä vesiviljelypitopaikoissa sovellettava riskien luokitus

Edellä 1 luvun 1.2 kohdassa tarkoitetussa riskien luokituksessa on otettava huomioon vähintään a ja b alakohdassa tarkoitetut riskitekijät. Tarvittaessa otetaan huomioon myös c–l alakohdat:

a)

taudinaiheuttajien mahdollinen leviäminen suoraan veden välityksellä;

b)

vesiviljelyeläinten siirrot;

c)

tuotantotyyppi;

d)

pidettävien vesiviljelyeläinten lajit;

e)

bioturvaamisjärjestelmä, mukaan lukien henkilöstön pätevyys ja koulutus;

f)

vesiviljelypitopaikkojen ja käsittelypaikkojen tiheys kyseessä olevaa pitopaikkaa ympäröivällä alueella;

g)

lähellä sijaitsevat pitopaikat, joiden terveystilanne on heikompi kuin kyseessä olevan pitopaikan;

h)

kyseessä olevan pitopaikan ja muiden paikallisten pitopaikkojen tautihistoria;

i)

tartunnan saaneiden luonnonvaraisten vesieläinten esiintyminen kyseistä pitopaikkaa ympäröivällä alueella;

j)

riski, joka aiheutuu ihmisen toiminnasta kyseisen pitopaikan läheisyydessä, esimerkiksi kalastus, lähellä sijaitsevat liikennereitit, painolastivesien vaihtoon käytettävät satamat;

k)

petoeläinten pääsy kyseessä olevaan pitopaikkaan, mikä voi aiheuttaa tautien leviämistä;

l)

tiedot siitä, miten pitopaikka on aiemmin noudattanut toimivaltaisen viranomaisen vaatimuksia.

3 LUKU

Riskiperusteisten eläinterveyskäyntien tiheys

Riskiperusteisten terveyskäyntien, joita on toteutettava tietyissä hyväksytyissä pitopaikoissa ja hyväksytyissä pitopaikkojen ryhmissä, tiheys riippuu 2 luvussa tarkoitetusta riskien luokituksesta, ja tällaisia terveyskäyntejä on toteutettava seuraavasti:

a)

vähintään kerran vuodessa korkean riskin pitopaikoissa;

b)

vähintään kerran kahdessa vuodessa keskitasoisen riskin pitopaikoissa;

c)

vähintään kerran kolmessa vuodessa alhaisen riskin pitopaikoissa;

II OSA

TAUDISTA VAPAATA ASEMAA VESIELÄINTEN OSALTA KOSKEVAT TAUTIKOHTAISET VAATIMUKSET

II osassa käsitellään taudista vapaata asemaa koskevia tautikohtaisia vaatimuksia seuraavien luetteloitujen tautien osalta:

Virusperäinen verenvuotoseptikemia (VHS)

1 luku

Tarttuva vertamuodostavan kudoksen kuolio (IHN)

1 luku

ISA-viruksen HPRΔ-kannan aiheuttama tartunta

2 luku

Nilviäisten marteilioosi (Marteilia refringens)

3 luku

Bonamia exitiosa -loisen aiheuttama tartunta

4 luku

Bonamia ostreae -loisen aiheuttama tartunta

5 luku

Valkopilkkutautiviruksen aiheuttama tartunta

6 luku

1 LUKU

Hävittäminen, taudista vapaa asema ja diagnoosimenetelmät virusperäisen verenvuotoseptikemian (VHS) ja tarttuvan vertamuodostavan kudoksen kuolion osalta

1 jakso

Terveyskäyntejä ja näytteenottoa koskevat yleiset vaatimukset

3 artiklan 2 kohdan b alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuun seurantaan liittyvien terveyskäyntien ja näytteenoton on täytettävä seuraavat vaatimukset:

a)

terveyskäynnit ja tarvittaessa näytteenotto on suoritettava sellaiseen aikaan vuodesta, jolloin veden lämpötila on alle 14 °C, tai, jos lämpötila ei laske alle 14 °C:n, näytteet on otettava lämpötilojen ollessa vuoden alimmalla tasolla;

b)

jos luonnonvaraisten populaatioiden kohdennettua seurantaa edellytetään sen vuoksi, että hävittämisohjelman piiriin kuuluvien vesiviljelypitopaikkojen määrä on vähäinen, näytteenottopaikkojen lukumäärä ja maantieteellinen jakauma on määritettävä siten, että kattavuus on kohtuullinen kyseisessä jäsenvaltiossa tai lokerossa tai kyseisellä vyöhykkeellä. Näytteenottopaikkojen on edustettava erilaisia ekosysteemejä, joissa taudille alttiit luonnonvaraiset populaatiot sijaitsevat;

c)

jos pitopaikalle tai luonnonvaraisille populaatioille tehdään terveyskäynti tai näytteenotto useammin kuin kerran vuodessa 2–4 jakson mukaisesti, terveyskäyntien välisen ajan ja näytteenottojen välisen ajan on oltava vähintään neljä kuukautta tai mahdollisimman pitkä, ottaen huomioon a alakohdassa vahvistetut lämpötilavaatimukset;

d)

kaikki tuotantoyksiköt, kuten lammikot, altaat ja verkkoaltaat, on tutkittava kuolleiden, heikkokuntoisten tai poikkeavasti käyttäytyvien kalojen havaitsemiseksi. Erityistä huomiota on kiinnitettävä poistovesipisteeseen, jonne heikkokuntoisilla kaloilla on taipumus kerääntyä veden virtauksen vuoksi;

e)

näytteenottoon kerättävät luetteloituihin lajeihin kuuluvat kalat on valittava seuraavasti:

i)

jos joukossa on kirjolohia, näytteenottoon on valittava ainoastaan tämän lajin kaloja, paitsi jos joukossa on muita taudille alttiita lajeja, joissa näkyy tyypillisiä VHS:n tai IHN:n oireita; jos kirjolohia ei ole, näytteen on edustettava kaikkia muita kyseisessä paikassa olevia taudille alttiita lajeja;

ii)

jos joukossa on heikkokuntoisia, poikkeavasti käyttäytyviä tai äskettäin kuolleita mutta ei vielä hajoamistilassa olevia kaloja, on valittava tällaisia kaloja; jos kalantuotannossa käytetään useampaa kuin yhtä vedensaantilähdettä, näytteessä on oltava kaikkia vedensaantilähteitä edustavia kaloja;

iii)

valittuihin kaloihin on sisällyttävä kaloja, jotka kerätään siten, että pitopaikan kaikki tuotantoyksiköt, kuten verkkoaltaat, altaat ja lammikot, sekä kaikki vuosiluokat ovat suhteellisesti edustettuina näytteessä.

2 jakso

VHS:stä vapaan aseman tai IHN:stä vapaan aseman myöntäminen jäsenvaltioissa, vyöhykkeillä ja lokeroissa, joiden terveystilanne on tuntematon

VHS:stä vapaa asema tai IHN:stä vapaa asema voidaan myöntää jäsenvaltiolle, vyöhykkeelle tai lokerolle, jonka terveystilanne on VHS:n tai IHN:n osalta tuntematon, ainoastaan jos

a)

kaikkiin pitopaikkoihin ja tarvittaessa luonnonvaraisten populaatioiden näytteenottopaikkoihin, jotka on valittu 1 jakson b alakohdan mukaisesti, on sovellettu yhtä seuraavista ohjelmista:

i)

malli A – kaksivuotinen ohjelma

Pitopaikkoihin tai näytteenottopaikkoihin on täytynyt tehdä terveyskäyntejä ja niistä on täytynyt ottaa näytteitä vähintään kahden peräkkäisen vuoden ajan taulukon 1.A mukaisesti.

Kyseisen kaksivuotisen ajanjakson aikana 5 jakson 2 kohdassa vahvistetuilla diagnoosimenetelmillä suoritettujen kaikille näytteille tehtyjen testien tulosten on täytynyt olla negatiivisia VHS:n tai IHN:n suhteen ja kaikki VHS- tai IHN-epäilyt on täytynyt sulkea pois 5 jakson 3 kohdassa vahvistettujen näytteenotto- ja diagnoosimenetelmien mukaisesti;

ii)

malli B – nelivuotinen ohjelma, jossa otoskoko on pienempi

Pitopaikkoihin tai näytteenottopaikkoihin on täytynyt tehdä terveyskäyntejä ja niistä on täytynyt ottaa näytteitä vähintään neljän peräkkäisen vuoden ajan taulukon 1.B mukaisesti. Kyseisen nelivuotisen ajanjakson aikana 5 jakson 2 kohdassa vahvistetuilla diagnoosimenetelmillä suoritettujen kaikille näytteille tehtyjen testien tulosten on täytynyt olla negatiivisia VHS:n tai IHN:n suhteen ja kaikki VHS- tai IHN-epäilyt on täytynyt sulkea pois 5 jakson 3 kohdassa vahvistettujen näytteenotto- ja diagnoosimenetelmien mukaisesti;

b)

jos a alakohdassa tarkoitetun seurannan aikana on havaittu VHS:ää tai IHN:ää ennen uuden kaksi- tai nelivuotisen ohjelman aloittamista jäsenvaltion, vyöhykkeen tai lokeron asianomaisten pitopaikkojen on täytettävä seuraavat vaatimukset:

i)

niihin on sovellettava 58–65 artiklassa säädettyjä taudintorjunnan vähimmäistoimenpiteitä;

ii)

niihin hankittavien uusien kalojen on oltava peräisin jäsenvaltiossa, vyöhykkeellä tai lokerossa, jolla on VHS:stä vapaa asema tai IHN:stä vapaa asema, sijaitsevasta pitopaikasta tai jäsenvaltiossa, vyöhykkeellä tai lokerossa, joka kuuluu VHS:n tai IHN:n vastaisen hävittämisohjelman piiriin, sijaitsevasta pitopaikasta.

Taulukko 1.A

Jäsenvaltioita, vyöhykkeitä ja lokeroita koskeva ohjelma VHS:stä vapaan aseman ja IHN:stä vapaan aseman saavuttamista edeltävää a alakohdan i alakohdassa tarkoitettua kaksivuotista valvontajaksoa varten

Pitopaikan tyyppi

Terveyskäyntien lukumäärä vuodessa kunkin pitopaikan osalta

Näytteenottokertojen lukumäärä vuodessa kunkin pitopaikan osalta

Kalojen lukumäärä näytteessä (1)

Kasvuvaiheessa olevien kalojen lukumäärä

Emokantaan kuuluvien kalojen lukumäärä (2)

a)

Pitopaikat, joissa on emokantaa

2

2

50 (ensimmäinen käynti)

75 (toinen käynti)

30 (ensimmäinen tai toinen käynti)

b)

Pitopaikat, joissa on ainoastaan emokantaa

2

1

0

75 (ensimmäinen tai toinen käynti)

c)

Pitopaikat, joissa ei ole emokantaa

2

2

75 (ensimmäinen JA toinen käynti)

0

Kalojen enimmäismäärä yhteisnäytteessä: 10


Taulukko 1.B

Pienempää otoskokoa käyttäviä jäsenvaltioita, vyöhykkeitä ja lokeroita koskeva ohjelma VHS:stä vapaan aseman ja IHN:stä vapaan aseman saavuttamista edeltävää a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettua nelivuotista valvontajaksoa varten

Pitopaikan tyyppi

Terveyskäyntien lukumäärä vuodessa kunkin pitopaikan osalta

Näytteenottokertojen lukumäärä vuodessa kunkin pitopaikan osalta

Kalojen lukumäärä näytteessä (3)

Kasvuvaiheessa olevien kalojen lukumäärä

Emokantaan kuuluvien kalojen lukumäärä (4)

Ensimmäisten 2 vuoden aikana

a)

Pitopaikat, joissa on emokantaa

2

1

30 (toinen käynti)

0

b)

Pitopaikat, joissa on ainoastaan emokantaa

2

1

0

30 (ensimmäinen tai toinen käynti)

c)

Pitopaikat, joissa ei ole emokantaa

2

1

30 (ensimmäinen tai toinen käynti)

0

Viimeisten 2 vuoden aikana

a)

Pitopaikat, joissa on emokantaa

2

2

30 (ensimmäinen käynti)

30 (toinen käynti)

b)

Pitopaikat, joissa on ainoastaan emokantaa

2

2

 

30 (ensimmäinen JA toinen käynti)

c)

Pitopaikat, joissa ei ole emokantaa

2

2

30 (ensimmäinen JA toinen käynti)

 

Kalojen enimmäismäärä yhteisnäytteessä: 10

3 jakso

VHS:stä vapaan aseman tai IHN:stä vapaan aseman myöntäminen jäsenvaltioissa, vyöhykkeillä ja lokeroissa, joissa tai joilla tiedetään esiintyvän joko VHS:ää tai IHN:ää

1.

Jäsenvaltiolle, vyöhykkeelle tai lokerolle, jossa tai jolla tiedetään esiintyvän VHS- tai IHN-tartuntaa, voidaan myöntää VHS:stä tai IHN:stä vapaa asema ainoastaan, jos kaikkiin kyseisessä jäsenvaltiossa tai lokerossa tai kyseisellä vyöhykkeellä sijaitseviin luetteloitujen lajien pitopaikkoihin on sovellettu hävittämisohjelmaa, joka täyttää seuraavat vaatimukset:

a)

55–65 artiklassa säädetyt vähimmäistorjuntatoimenpiteet on toteutettu tehokkaasti ja 58 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetty sopivan kokoinen rajoitusvyöhyke, joka on tarvittaessa jaettu suojavyöhykkeeseen ja valvontavyöhykkeeseen, on perustettu niiden pitopaikkojen läheisyyteen, joiden on ilmoitettu saaneen VHS- tai IHN-tartunnan, ottaen huomioon 2 kohdassa säädetyt vaatimukset;

b)

kaikissa suojavyöhykkeellä tai, jos suojavyöhykettä ei ole perustettu, rajoitusvyöhykkeellä sijaitsevissa luetteloitujen lajien pitopaikoissa, joissa ei esiinny VHS- tai IHN-tartuntaa, on tehtävä tutkimus, johon sisältyvät ainakin seuraavat osat:

i)

näytteiden ottaminen testausta varten 10 kalasta, kun havaitaan VHS:n tai IHN:n taudinkuvaan sopivia kliinisiä merkkejä tai post mortem -tarkastuksessa todettuja vaurioita, tai vähintään 30 kalasta, kun ei havaita kliinisiä merkkejä eikä post mortem -tarkastuksessa todettuja vaurioita;

ii)

pitopaikoissa, joissa on saatu negatiiviset tulokset i alakohdassa tarkoitetuissa testeissä, terveyskäyntejä on jatkettava kerran kuukaudessa sinä aikana, jolloin veden lämpötila on alle 14 °C, paitsi silloin, kun kalalammikot, altaat, uoma-altaat tai verkkoaltaat ovat jään peitossa, kunnes suojavyöhyke peruutetaan kokonaan c alakohdan mukaisesti;

c)

kyseessä olevat pitopaikat on tyhjennettävä 62 artiklan mukaisesti, puhdistettava ja desinfioitava 63 artiklan mukaisesti ja pidettävä tyhjillään 64 artiklan mukaisesti.

64 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetun tyhjilläänpitokauden on oltava vähintään kuusi viikkoa. Kun kaikki samalla suojavyöhykkeellä tai, jos suojavyöhykettä ei ole perustettu, rajoitusvyöhykkeellä sijaitsevat tartunnan saaneet pitopaikat on tyhjennetty, niitä on pidettävä samanaikaisesti tyhjillään vähintään kolme viikkoa.

Kun tartunnan saaneita pitopaikkoja pidetään tyhjillään, rajoitusvyöhyke tai suojavyöhyke, jos se on perustettu, on muutettava valvontavyöhykkeeksi, kunnes 2 jaksossa esitetty ohjelma on suoritettu loppuun;

d)

uusia eläimiä voidaan hankkia ainoastaan silloin, kun kaikki tartunnan saaneet pitopaikat on tyhjennetty, puhdistettu, desinfioitu ja pidetty tyhjillään c alakohdan mukaisesti;

e)

kaikkiin muihin kuin f alakohdassa tarkoitettuihin luetteloitujen lajien pitopaikkoihin, jotka sijaitsevat jäsenvaltiossa, vyöhykkeellä tai lokerossa, joka kuuluu hävittämisohjelman piiriin, sekä, kun edellytetään luonnonvaraisten populaatioiden seurantaa, kaikkiin 1 jakson b alakohdan mukaisesti valittuihin näytteenottopaikkoihin on tämän jälkeen sovellettava 2 jaksossa säädettyä ohjelmaa;

f)

yksittäisen luetteloitujen lajien pitopaikan, jonka terveystilanne on riippumaton ympäröivien vesien terveystilanteesta, ei tarvitse noudattaa 2 jaksossa säädettyä ohjelmaa taudinpurkauksen jälkeen sillä edellytyksellä, että pitopaikka täyttää 80 artiklan 3 kohdassa säädetyt vaatimukset ja että sinne hankittavat uudet kalat ovat peräisin jäsenvaltioista, vyöhykkeiltä tai lokeroista, joilla on VHS:stä vapaa asema tai IHN:stä vapaa asema.

2.

Rajoitusvyöhyke on täytynyt määritellä tapauskohtaisesti, ja

a)

sen määrittelyssä on otettava huomioon tekijät, jotka vaikuttavat VHS:n tai IHN:n leviämiseen pidettäviin ja luonnonvaraisiin kaloihin, kuten

i)

kalakuolemien määrä, osuus ja jakauma VHS- tai IHN-tartunnan saaneessa pitopaikassa tai muissa vesiviljelypitopaikoissa;

ii)

etäisyys lähimpiin pitopaikkoihin ja niiden sijaintitiheys;

iii)

teurastamojen läheisyys;

iv)

kontaktipitopaikat;

v)

pitopaikoissa olevat lajit;

vi)

tartunnan saaneissa pitopaikoissa ja niiden lähellä sijaitsevissa pitopaikoissa sovelletut viljelykäytännöt;

vii)

hydrodynaamiset olosuhteet; ja

viii)

muut tunnistetut epidemiologisesti merkittävät tekijät;

b)

rannikkoalueiden maantieteellisten rajojen on täytettävä seuraavat vähimmäisvaatimukset:

i)

suojavyöhykkeen on oltava säteeltään yhden vuorovesikantaman tai vähintään 5 kilometrin suuruisen ympyrän sisään jäävä alue – sen mukaan, kumpi on suurempi –, jonka keskipisteenä on VHS- tai IHN-tartunnan saanut pitopaikka, taikka tätä vastaava alue, joka on määritetty asianmukaisten hydrodynaamisten tai epidemiologisten tietojen pohjalta; ja

ii)

valvontavyöhykkeen on oltava suojavyöhykettä ympäröivä alue, jonka vuorovesikantamat ovat päällekkäisiä; tai suojavyöhykettä ympäröivä, sellaiseen ympyrään sisältyvä alue, jonka keskus on suojavyöhykkeen keskus ja säde 10 km; tai vastaava, asianmukaisten hydrodynaamisten tai epidemiologisten tietojen pohjalta määritetty alue;

tai

iii)

jos erillisiä suoja- ja valvontavyöhykkeitä ei ole perustettu, rajoitusvyöhykkeen on oltava alue, johon sisältyy sekä suojavyöhyke että valvontavyöhyke;

c)

sisämaa-alueiden maantieteellisten rajojen on käsitettävä koko valuma-alue, jolla VHS- tai IHN-tartunnan saanut pitopaikka sijaitsee. Toimivaltainen viranomainen voi rajoittaa rajoitusvyöhykkeen rajat valuma-alueen osiin edellyttäen, että tämä rajoitus ei vaaranna VHS:n tai IHN:n vastaisia taudintorjuntatoimenpiteitä.

4 jakso

VHS:stä vapaan aseman ja IHN:stä vapaan aseman säilyttäminen

1.

Kun jäsenvaltion, vyöhykkeen tai lokeron VHS:stä tai IHN:stä vapaan aseman säilyttämiseksi edellytetään kohdennettua seurantaa 81 artiklan mukaisesti, kaikkiin kyseisessä jäsenvaltiossa tai lokerossa tai kyseisellä vyöhykkeellä sijaitseviin luetteloitujen lajien pitopaikkoihin on tehtävä terveyskäyntejä ja kaloista on otettava näytteet taulukon 1.C mukaisesti ottaen huomioon pitopaikan riski saada VHS- tai IHN-tartunta.

2.

Kun määritetään terveyskäyntien tiheys sellaisten lokeroiden VHS:stä vapaan aseman tai IHN:stä vapaan aseman säilyttämiseksi, joiden terveystilanne VHS:n tai IHN:n osalta on riippuvainen ympäröivien luonnonvesien vesieläinpopulaatioiden terveystilanteesta, VHS- tai IHN-tartunnan riskiä on pidettävä korkeana.

3.

Taudista vapaa asema on säilytettävä ainoastaan niin kauan kuin kaikkien 5 jakson 2 kohdassa vahvistettuja diagnoosimenetelmiä käyttämällä testattujen näytteiden tulokset ovat olleet negatiivisia VHS:n tai IHN:n suhteen ja kaikki VHS- tai IHN-epäilyt on suljettu pois 5 jakson 3 kohdassa vahvistettujen diagnoosimenetelmien mukaisesti.

Taulukko 1.C

Jäsenvaltioita, vyöhykkeitä tai lokeroita koskeva ohjelma taudista vapaan aseman säilyttämiseksi VHS:n tai IHN:n osalta

Riskitaso (5)

Terveyskäyntien lukumäärä vuodessa kunkin pitopaikan osalta

Kalojen lukumäärä näytteessä (6), (7)

Korkea

1 joka vuosi

30

Keskitasoinen

1 joka toinen vuosi

30

Alhainen

1 joka kolmas vuosi

30

Kalojen enimmäismäärä yhteisnäytteessä: 10

5 jakso

Diagnoosi- ja näytteenottomenetelmät

1.

Elimet tai kudokset, joista otetaan näytteet ja jotka tutkitaan, ovat perna, munuaisen etuosa ja joko sydän tai aivot. Otettaessa näytteitä emokannasta voidaan tutkia myös ovariaali- tai siemenneste.

Jos näyte koostuu pikkukaloista, näytteeseen voidaan ottaa kokonainen kala.

Enintään 10 kalan näytteet voidaan yhdistää.

2.

VHS:stä vapaan aseman tai IHN:stä vapaan aseman myöntämiseksi tai säilyttämiseksi 2–4 jakson mukaisesti on käytettävä seuraavaa diagnoosimenetelmää:

a)

viruksen eristäminen soluviljelmissä, ja sen jälkeen viruksen tunnistaminen käyttämällä ELISA-menetelmää, epäsuoraa fluoresenssivasta-ainetestiä (IFAT), virusneutralisaatiotestiä tai viruksen genomin osoittamista; tai

b)

osoittaminen kvantitatiivisen käänteistranskriptio-PCR:n (PR-qPCR) avulla.

Nämä diagnoosimenetelmät on toteutettava yksityiskohtaisin menettelyin, jotka kalatauteja tutkiva Euroopan unionin vertailulaboratorio on hyväksynyt.

3.

Kun VHS- tai IHN-epäily on vahvistettava tai suljettava pois 55 artiklan mukaisesti, seuraavien terveyskäynti-, näytteenotto- ja testausmenettelyjen on täytettävä seuraavat vaatimukset:

a)

epäilyksenalaisessa pitopaikassa on tehtävä vähintään yksi terveyskäynti ja yksi näytteenotto 10 kalasta, kun havaitaan VHS:n tai IHN:n taudinkuvaan sopivia kliinisiä merkkejä tai post mortem -tarkastuksessa todettuja vaurioita, tai vähintään 30 kalasta, kun ei havaita kliinisiä merkkejä eikä post mortem -tarkastuksessa todettuja vaurioita. Näytteet on testattava käyttämällä yhtä tai useampaa 2 kohdan a ja b alakohdassa vahvistettua diagnoosimenetelmää kalatauteja tutkivan Euroopan unionin vertailulaboratorion hyväksymien yksityiskohtaisten diagnoosimenetelmien ja -menettelyjen mukaisesti;

b)

VHS:n esiintyminen on katsottava vahvistetuksi, jos yksi tai useampi kyseisistä diagnoosimenetelmistä antaa positiivisen tuloksen VHS-viruksen suhteen. IHN:n esiintyminen on katsottava vahvistetuksi, jos yksi tai useampi kyseisistä diagnoosimenetelmistä antaa positiivisen tuloksen IHN-viruksen suhteen. Ensimmäisen VHS- tai IHN-tapauksen vahvistamisen jäsenvaltioissa, vyöhykkeillä tai lokeroissa, joissa tai joilla ei ole aiemmin esiintynyt tartuntaa, on perustuttava viruksen tavanomaiseen eristämiseen soluviljelmissä, minkä jälkeen suoritetaan immunokemiallinen tunnistus tai molekyylitunnistus, tai johon sisältyy genomin osoittaminen, mukaan lukien vahvistus sekvensoimalla RT-PCR-monistamisessa syntynyt tuote;

c)

VHS- tai IHN-epäilyn voi sulkea pois, jos soluviljelmä tai RT-qPCR-testit eivät tuo esiin lisänäyttöä VHS- tai IHN-viruksen esiintymisestä.

2 LUKU

Hävittäminen, taudista vapaa asema ja diagnoosimenetelmät ISA-viruksen HPRΔ-kannan aiheuttaman tartunnan osalta

1 jakso

Terveyskäyntejä ja näytteenottoa koskevat yleiset vaatimukset

3 artiklan 2 kohdan b alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuun seurantaan liittyvien terveyskäyntien ja näytteenoton on täytettävä seuraavat vaatimukset:

a)

jos pitopaikoissa on suoritettava terveyskäyntejä ja näytteenottoja useammin kuin kerran vuodessa 2–4 jakson mukaisesti, terveyskäyntien tai näytteenottojen välisten aikojen on oltava mahdollisimman pitkät;

b)

jos luonnonvaraisten populaatioiden kohdennettua seurantaa edellytetään sen vuoksi, että hävittämisohjelman piiriin kuuluvien vesiviljelypitopaikkojen määrä on vähäinen, näytteenottopaikkojen lukumäärä ja maantieteellinen jakauma on määritettävä siten, että kattavuus on kohtuullinen kyseisessä jäsenvaltiossa tai lokerossa tai kyseisellä vyöhykkeellä;

c)

näytteenottopaikkojen on edustettava erilaisia ekosysteemejä, joissa taudille alttiit luonnonvaraiset populaatiot sijaitsevat;

d)

kaikki tuotantoyksiköt, kuten lammikot, altaat ja verkkoaltaat, on tutkittava kuolleiden, heikkojen tai poikkeavasti käyttäytyvien kalojen havaitsemiseksi. Erityistä huomiota on kiinnitettävä häkkien reunoihin tai poistovesipisteeseen, jonne heikkokuntoisilla kaloilla on taipumus kerääntyä veden virtauksen vuoksi;

e)

näytteenottoon kerättävät luetteloituihin lajeihin kuuluvat kalat on valittava seuraavasti:

i)

jos joukossa on merilohia, näytteenottoon on valittava ainoastaan tämän lajin kaloja, paitsi jos joukossa on muita taudille alttiita lajeja, joissa näkyy tyypillisiä ISA-viruksen HPRΔ-kannan aiheuttaman tartunnan oireita. Jos pitopaikassa ei ole merilohia, näytteen on edustettava kaikkia muita taudille alttiita lajeja, joita pitopaikassa on;

ii)

jos joukossa on kuolemaisillaan olevia tai äskettäin kuolleita mutta ei vielä hajoamistilassa olevia kaloja, on valittava tällaisia kaloja, ensisijaisesti kaloja, joissa on merkkejä anemiasta, verenvuotoa tai muita verenkiertohäiriöihin viittaavia kliinisiä merkkejä; jos kalantuotannossa käytetään useampaa kuin yhtä vedensaantilähdettä, näytteessä on oltava kaikkia vedensaantilähteitä edustavia kaloja;

iii)

valittuihin kaloihin on sisällyttävä kaloja, jotka kerätään siten, että pitopaikan kaikki tuotantoyksiköt, kuten verkkoaltaat, altaat ja lammikot, sekä kaikki vuosiluokat ovat suhteellisesti edustettuina näytteessä.

2 jakso

ISA-viruksen HPRΔ-kannan aiheuttamasta tartunnasta vapaan aseman myöntäminen jäsenvaltioissa, vyöhykkeillä ja lokeroissa, joiden terveystilanne on tuntematon

Jäsenvaltiolle, vyöhykkeelle tai lokerolle, jonka terveystilanne on tuntematon ISA-viruksen HPRΔ-kannan aiheuttaman tartunnan osalta, voidaan myöntää ISA-viruksen HPRΔ-kannan aiheuttamasta tartunnasta vapaa asema ainoastaan, jos kaikkiin pitopaikkoihin ja tarvittaessa 1 jakson b alakohdan mukaisesti valittuihin luonnonvaraisten populaatioiden valikoituihin näytteenottopaikkoihin on sovellettu seuraavaa ohjelmaa:

a)

pitopaikkoihin tai näytteenottopaikkoihin on tehty terveyskäyntejä, ja niistä on otettu näytteitä vähintään kahden peräkkäisen vuoden ajan taulukon 2.A mukaisesti;

b)

kyseisen kaksivuotisen ajanjakson aikana 5 jakson 2 kohdassa vahvistetuilla diagnoosimenetelmillä suoritettujen kaikille näytteille tehtyjen testien tulosten on täytynyt olla negatiivisia ISA-viruksen HPRΔ-kannan suhteen ja kaikki tartuntaepäilyt on täytynyt sulkea pois 5 jakson 3 kohdassa vahvistettujen diagnoosimenetelmien mukaisesti;

c)

jos a alakohdassa tarkoitetun seurannan aikana havaitaan ISA-viruksen HPRΔ-kannan aiheuttama tartunta ennen ohjelman aloittamista uudelleen, jäsenvaltiossa, vyöhykkeellä tai lokerossa sijaitsevien asianomaisten pitopaikkojen on täytettävä seuraavat vaatimukset:

i)

niihin on sovellettava 58–65 artiklassa säädettyjä taudintorjunnan vähimmäistoimenpiteitä;

ii)

niihin hankittavien uusien kalojen on oltava peräisin jäsenvaltiossa, vyöhykkeellä tai lokerossa, joka on vapaa ISA-viruksen HPRΔ-kannan aiheuttamasta tartunnasta, sijaitsevasta pitopaikasta tai jäsenvaltiossa, vyöhykkeellä tai lokerossa, joka kuuluu kyseisen taudin vastaisen hävittämisohjelman piiriin, sijaitsevasta pitopaikasta.

Taulukko 2.A

Jäsenvaltioita, vyöhykkeitä ja lokeroita koskeva ohjelma ISA-viruksen HPRΔ-kannan aiheuttamasta tartunnasta vapaan aseman saavuttamista edeltävää kaksivuotista valvontajaksoa varten

Seurantavuosi

Terveyskäyntien lukumäärä vuodessa kunkin pitopaikan osalta

Laboratoriotutkimusten lukumäärä vuodessa (8)

Kalojen lukumäärä näytteessä

Vuosi 1

6

2

75

Vuosi 2

6

2

75

Kalojen enimmäismäärä yhteisnäytteessä: 5.

3 jakso

ISA-viruksen HPRΔ-kannan aiheuttamasta tartunnasta vapaan aseman myöntäminen jäsenvaltioissa, vyöhykkeillä ja lokeroissa, joissa tai joilla tiedetään esiintyvän ISA-viruksen HPRΔ-kannan aiheuttamaa tartuntaa

1.

Jäsenvaltiolle, vyöhykkeelle tai lokerolle, jossa tiedetään esiintyvän ISA-viruksen HPRΔ-kannan aiheuttamaa tartuntaa, voidaan myöntää ISA-viruksen HPRΔ-kannan aiheuttamasta tartunnasta vapaa asema ainoastaan, jos kaikkiin jäsenvaltiossa, vyöhykkeellä tai lokerossa sijaitseviin luetteloitujen lajien pitopaikkoihin on sovellettu hävittämisohjelmaa, joka täyttää seuraavat vaatimukset:

a)

55–65 artiklassa säädetyt vähimmäistorjuntatoimenpiteet on toteutettu ja 58 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetty sopivan kokoinen rajoitusvyöhyke, joka on jaettu tarvittaessa suojavyöhykkeeseen ja valvontavyöhykkeeseen, on perustettu ISA-viruksen HPRΔ-kannan aiheuttaman tartunnan saaneen pitopaikan tai tartunnan saaneiden pitopaikkojen läheisyyteen ottaen huomioon 2 kohdassa säädetyt vaatimukset;

b)

kaikissa suojavyöhykkeellä tai, jos suojavyöhykettä ei ole perustettu, rajoitusvyöhykkeellä sijaitsevissa luetteloitujen lajien pitopaikoissa, joissa ei esiinny ISA-viruksen HPRΔ-kannan aiheuttamaa tartuntaa, on tehtävä tutkimus, johon sisältyvät ainakin seuraavat osat:

i)

näytteiden ottaminen testausta varten vähintään 10:stä kuolemaisillaan olevasta kalasta, kun havaitaan ISA-viruksen HPRΔ-kannan aiheuttaman tartunnan taudinkuvaan sopivia kliinisiä merkkejä tai post mortem -tarkastuksessa todettuja vaurioita, tai vähintään 30 kalasta, kun ei havaita kliinisiä merkkejä eikä post mortem -tarkastuksessa todettuja vaurioita;

ii)

pitopaikoissa, joissa i alakohdassa tarkoitettujen testien tulos on ollut negatiivinen, terveyskäyntien tekemistä on jatkettava kerran kuukaudessa, kunnes suojavyöhyke peruutetaan kokonaan c alakohdan mukaisesti;

c)

kyseessä olevat pitopaikat on tyhjennettävä 62 artiklan mukaisesti, puhdistettava ja desinfioitava 63 artiklan mukaisesti ja pidettävä tyhjillään 64 artiklan mukaisesti.

64 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetun tyhjilläänpitokauden on oltava vähintään kolme kuukautta. Kun kaikki samalla suojavyöhykkeellä tai, jos suojavyöhykettä ei ole perustettu, rajoitusvyöhykkeellä sijaitsevat tartunnan saaneet pitopaikat on tyhjennetty, niitä on pidettävä samanaikaisesti tyhjillään vähintään kuusi viikkoa.

Kun tartunnan saaneita pitopaikkoja pidetään tyhjillään, rajoitusvyöhyke tai suojavyöhyke, jos se on perustettu, on muutettava valvontavyöhykkeeksi, kunnes 2 jaksossa esitetty ohjelma on suoritettu loppuun;

d)

uusia eläimiä voidaan hankkia ainoastaan silloin, kun kaikki tartunnan saaneet pitopaikat on tyhjennetty, puhdistettu, desinfioitu ja pidetty tyhjillään c alakohdan mukaisesti;

e)

kaikkiin muihin kuin f alakohdassa tarkoitettuihin luetteloitujen lajien pitopaikkoihin, jotka sijaitsevat jäsenvaltiossa, vyöhykkeellä tai lokerossa, joka kuuluu hävittämisohjelman piiriin, sekä, kun edellytetään luonnonvaraisten populaatioiden seurantaa, kaikkiin 1 jakson b alakohdan mukaisesti valittuihin näytteenottopaikkoihin on tämän jälkeen sovellettava 2 jaksossa säädettyä ohjelmaa;

f)

yksittäisen luetteloitujen lajien pitopaikan, jonka terveystilanne on riippumaton ympäröivien vesien terveystilanteesta, ei tarvitse noudattaa 2 jaksossa säädettyä ohjelmaa taudinpurkauksen jälkeen sillä edellytyksellä, että pitopaikka täyttää 80 artiklan 3 kohdassa säädetyt vaatimukset ja että sinne hankittavat uudet kalat ovat peräisin jäsenvaltioista, vyöhykkeiltä tai lokeroista, joilla on ISA-viruksen HPRΔ-kannan aiheuttamasta tartunnasta vapaa asema.

2.

Rajoitusvyöhyke on täytynyt määritellä tapauskohtaisesti, ja

a)

sen määrittelyssä on otettava huomioon tekijät, jotka vaikuttavat ISA-viruksen HPRΔ-kannan aiheuttaman tartunnan leviämiseen pidettäviin ja luonnonvaraisiin kaloihin, kuten

i)

kuolemien määrä, osuus ja jakauma ISA-viruksen HPRΔ-kannan aiheuttaman tartunnan saaneessa pitopaikassa tai muissa vesiviljelypitopaikoissa;

ii)

etäisyys lähimpiin pitopaikkoihin ja niiden sijaintitiheys;

iii)

teurastamojen läheisyys;

iv)

kontaktipitopaikat;

v)

pitopaikoissa olevat lajit;

vi)

tartunnan saaneissa pitopaikoissa ja niiden lähellä sijaitsevissa pitopaikoissa sovelletut viljelykäytännöt;

vii)

hydrodynaamiset olosuhteet; ja

viii)

muut tunnistetut epidemiologisesti merkittävät tekijät;

b)

rannikkoalueiden maantieteellisten rajojen on täytettävä seuraavat vähimmäisvaatimukset:

i)

suojavyöhykkeen on oltava säteeltään yhden vuorovesikantaman tai vähintään 5 kilometrin suuruisen ympyrän sisään jäävä alue – sen mukaan, kumpi on suurempi –, jonka keskipisteenä on ISA-viruksen HPRΔ-kannan aiheuttaman tartunnan saanut pitopaikka, taikka tätä vastaava alue, joka on määritetty asianmukaisten hydrodynaamisten tai epidemiologisten tietojen pohjalta; ja

ii)

valvontavyöhykkeen on oltava suojavyöhykettä ympäröivä alue, jonka vuorovesikantamat ovat päällekkäisiä; tai suojavyöhykettä ympäröivä, sellaiseen ympyrään sisältyvä alue, jonka keskus on suojavyöhykkeen keskus ja säde 10 km; tai vastaava, asianmukaisten hydrodynaamisten tai epidemiologisten tietojen pohjalta määritetty alue;

tai

iii)

jos erillisiä suoja- ja valvontavyöhykkeitä ei ole perustettu, rajoitusvyöhykkeen on oltava alue, johon sisältyy sekä suojavyöhyke että valvontavyöhyke;

c)

sisämaa-alueiden maantieteellisten rajojen on käsitettävä koko valuma-alue, jolla ISA-viruksen HPRΔ-kannan aiheuttaman tartunnan saanut pitopaikka sijaitsee. Toimivaltainen viranomainen voi rajoittaa rajoitusvyöhykkeen rajat valuma-alueen osiin edellyttäen, että tämä rajoitus ei vaaranna ISA-viruksen HPRΔ-kannan aiheuttaman tartunnan vastaisia taudintorjuntatoimenpiteitä.

4 jakso

ISA-viruksen HPRΔ-kannan aiheuttamasta tartunnasta vapaan aseman säilyttäminen

1.

Kun jäsenvaltion, vyöhykkeen tai lokeron ISA-viruksen HPRΔ-kannan aiheuttamasta tartunnasta vapaan aseman säilyttämiseksi edellytetään kohdennettua seurantaa 81 artiklan mukaisesti, kaikkiin kyseisessä jäsenvaltiossa tai lokerossa tai kyseisellä vyöhykkeellä sijaitseviin luetteloitujen lajien pitopaikkoihin on tehtävä terveyskäyntejä ja kaloista on otettava näytteet taulukon 2.B mukaisesti ottaen huomioon ISA-viruksen HPRΔ-kannan aiheuttaman tartunnan riskin taso pitopaikassa.

2.

Kun määritetään terveyskäyntien tiheys sellaisten lokeroiden ISA-viruksen HPRΔ-kannan aiheuttamasta tartunnasta vapaan aseman säilyttämiseksi, joiden terveystilanne on riippuvainen ympäröivien luonnonvesien vesieläinpopulaation terveystilanteesta, ISA-viruksen HPRΔ-kannan aiheuttaman tartunnan riskiä on pidettävä korkeana.

3.

Taudista vapaa asema on säilytettävä ainoastaan niin kauan kuin kaikkien 5 jakson 2 kohdassa vahvistettuja diagnoosimenetelmiä käyttämällä testattujen näytteiden tulokset ovat olleet negatiivisia ISA-viruksen HPRΔ-kannan aiheuttaman tartunnan suhteen ja kaikki ISA-viruksen HPRΔ-kannan aiheuttamaa tartuntaa koskevat epäilyt on suljettu pois 5 jakson 3 kohdassa vahvistettujen diagnoosimenetelmien mukaisesti.

Taulukko 2.B

Jäsenvaltioita, vyöhykkeitä ja lokeroita koskeva ohjelma ISA-viruksen HPRΔ-kannan aiheuttamasta tartunnasta vapaan aseman säilyttämiseksi  (9)

Riskitaso (10)

Terveyskäyntien lukumäärä vuodessa

Laboratoriotutkimusten lukumäärä vuodessa (11), (12)

Kalojen lukumäärä näytteessä

Korkea

2

2

30

Keskitasoinen

1

1

30

Alhainen

1 joka toinen vuosi

1 joka toinen vuosi

30

Kalojen enimmäismäärä yhteisnäytteessä: 5

5 jakso

Diagnoosi- ja näytteenottomenetelmät

1.

Näytteenottoon ja tutkittaviksi on valittava seuraavat elimet tai kudokset:

a)

histologia: munuaisen etuosa, maksa, sydän, haima, suolet, perna ja kidukset;

b)

immunohistokemia: munuaisen keskiosa ja sydän, mukaan luettuina läpät ja valtimokeko;

c)

RT-qPCR-analyysi: munuaisen keskiosa ja sydän;

d)

virusviljely: munuaisen keskiosa, sydän, maksa ja perna.

Enintään viiden kalan elinten kappaleita saa yhdistää.

2.

ISA-viruksen HPRΔ-kannan aiheuttamasta tartunnasta vapaan aseman myöntämiseksi tai säilyttämiseksi 2–4 jakson mukaisesti on käytettävä diagnoosimenetelmänä RT-qPCR:ää, jonka jälkeen suoritetaan tavanomainen RT-PCR ja positiivisten näytteiden HE-geenin sekvensointi kalatauteja tutkivan Euroopan unionin vertailulaboratorion hyväksymien yksityiskohtaisten menetelmien ja menettelyjen mukaisesti.

Jos RT-qPCR antaa positiivisen tuloksen, on testattava lisää näytteitä ennen 55–65 artiklassa säädettyjen ensivaiheen torjuntatoimenpiteiden täytäntöönpanoa.

Kyseiset näytteet on testattava kalatauteja tutkivan Euroopan unionin vertailulaboratorion hyväksymien yksityiskohtaisten menetelmien ja menettelyjen mukaisesti seuraavasti:

a)

näytteiden seulonta RT-qPCR-menetelmällä, jonka jälkeen suoritetaan tavanomainen RT-PCR ja HE-geenin sekvensointi HPRΔ-deleetion todentamiseksi; ja

b)

ISA-viruksen antigeenin osoittaminen kudospreparaateissa ISA-virukseen kohdistuvien spesifisten vasta-aineiden avulla; tai

c)

ISA-viruksen HPRΔ-kannan eristäminen soluviljelmissä, ja sen jälkeen sen tunnistaminen

3.

Kun ISA-viruksen HPRΔ-kannan aiheuttamaa tartuntaa koskeva epäily on vahvistettava tai suljettava pois 55 artiklan mukaisesti, seuraavan käynti-, näytteenotto- ja testausmenettelyn on täytettävä seuraavat vaatimukset:

a)

epäilyksenalaisessa pitopaikassa on tehtävä vähintään yksi terveyskäynti ja yksi näytteenotto 10:stä kuolemaisillaan olevasta kalasta, kun havaitaan ISA-viruksen HPRΔ-kannan aiheuttaman tartunnan taudinkuvaan sopivia kliinisiä merkkejä tai post mortem -tarkastuksessa todettuja vaurioita, tai vähintään 30 kalasta, kun ei havaita kliinisiä merkkejä eikä post mortem -tarkastuksessa todettuja vaurioita. Näytteet on testattava käyttämällä yhtä tai useampaa 2 kohdassa vahvistettua diagnoosimenetelmää kalatauteja tutkivan Euroopan unionin vertailulaboratorion hyväksymien yksityiskohtaisten diagnoosimenetelmien ja -menettelyjen mukaisesti;

b)

jos RT-qPCR antaa ISA-viruksen HPRΔ-kannan suhteen positiivisen tuloksen, ennen 58 artiklassa säädettyjen ensivaiheen torjuntatoimenpiteiden täytäntöönpanoa on testattava lisää näytteitä. Epäilty ISA-viruksen HPRΔ-kannan aiheuttama tartunta on vahvistettava seuraavien kriteerien mukaisesti käyttämällä kalatauteja tutkivan Euroopan unionin vertailulaboratorion hyväksymiä yksityiskohtaisia menetelmiä ja menettelyjä:

i)

ISA-viruksen osoittaminen RT-qPCR-menetelmällä, jonka jälkeen suoritetaan HE-geenin sekvensointi HPRΔ-deleetion todentamiseksi ja ISA-viruksen osoittaminen kudospreparaateissa ISA-virukseen kohdistuvien spesifisten vasta-aineiden avulla;

ii)

ISA-viruksen osoittaminen RT-qPCR-menetelmällä, jonka jälkeen suoritetaan HE-geenin sekvensointi HPRΔ-deleetion todentamiseksi; ja ISA-viruksen eristäminen ja tunnistaminen soluviljelmässä vähintään yhdestä näytteestä, joka on otettu pitopaikasta peräisin olevasta mistä tahansa kalasta;

c)

jos havaitaan tartunnan taudinkuvaan sopivia kliinisiä, paljain silmin havaittavia patologisia tai histopatologisia löydöksiä, löydökset on vahvistettava osoittamalla virus kahdella diagnoosimenetelmällä, joilla on erilaiset osoittamisperiaatteet, kuten RT-qPCR ja IHC, kalatauteja tutkivan Euroopan unionin vertailulaboratorion hyväksymien menettelyjen mukaisesti.

ISA-viruksen HPRΔ-kantaa koskevan epäilyn voi sulkea pois, jos testit ja terveyskäynnit eivät 12 kuukauden aikana epäilyn esittämispäivästä tuo esiin lisänäyttöä viruksen esiintymisestä.

3 LUKU

Hävittäminen, taudista vapaa asema ja diagnoosimenetelmät nilviäisten marteilioosin (Marteilia refringens) osalta

1 jakso

Terveyskäyntejä ja näytteenottoa koskevat yleiset vaatimukset

3 artiklan 2 kohdan b alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuun seurantaan liittyvien terveyskäyntien ja näytteenoton on täytettävä seuraavat vaatimukset:

a)

terveyskäynnit ja tarvittaessa näytteenotto on suoritettava sellaisena aikana vuodesta, jolloin loisen esiintyvyyden kyseisessä jäsenvaltiossa tai lokerossa tai kyseisellä vyöhykkeellä tiedetään olevan korkeimmillaan. Jos tällaista tietoa ei ole saatavilla, näytteenotto on suoritettava heti sen jälkeen, kun veden lämpötila on ylittänyt 17 °C;

b)

kun nilviäisistä on otettava näytteitä 2–4 jaksossa vahvistettujen vaatimusten mukaisesti, on sovellettava seuraavia valintakriteerejä:

i)

jos joukossa on Ostrea spp. -lajeja, näytteeseen on kerättävä ainoastaan tämän suvun ostereita. Jos Ostrea spp -lajeja ei ole, näytteen on edustettava kaikkia muita kyseisessä paikassa olevia taudille alttiita lajeja;

ii)

jos tuotantoyksiköissä on heikkokuntoisia, kuolemaisillaan olevia tai äskettäin kuolleita mutta ei vielä hajoamistilassa olevia nilviäisiä, on valittava ensisijaisesti tällaisia nilviäisiä. Jos tällaisia nilviäisiä ei ole, valittujen nilviäisten joukossa on oltava vanhimpia terveitä nilviäisiä;

iii)

otettaessa näytteitä nilviäisten pitopaikoista, joissa nilviäistuotannossa käytetään useampaa kuin yhtä vedensaantilähdettä, otettaviin näytteisiin on sisällytettävä jokaista vedensaantilähdettä edustavia nilviäisiä niin, että kaikki pitopaikan osat ovat suhteellisesti edustettuina näytteessä;

iv)

otettaessa näytteitä nilviäisten pitopaikoista tai pitopaikkojen ryhmistä näytteeseen on sisällytettävä nilviäisiä riittävästä määrästä näytteenottopaikkoja niin, että kaikki pitopaikan tai pitopaikkojen ryhmän osat ovat suhteellisesti edustettuina näytteessä. Tärkeimmät näiden näytteenottopaikkojen valinnassa huomioon otettavat tekijät ovat aiemmat näytteenottopaikat, joissa nilviäisten marteilioosia havaittiin, eläintiheys, vesien virtaukset, taudille alttiiden lajien esiintyminen, tartunnanlevittäjälajien esiintyminen, veden syvyys ja hoitokäytännöt. Pitopaikassa tai pitopaikkojen ryhmässä taikka sen vieressä sijaitsevat luonnonvaraiset esiintymät on otettava mukaan näytteenottoon.

2 jakso

Nilviäisten marteilioosista vapaan aseman myöntäminen jäsenvaltioissa, vyöhykkeillä ja lokeroissa, joiden terveystilanne on tuntematon

1.

Jäsenvaltiolle, vyöhykkeelle tai lokerolle, jonka terveystilanne on tuntematon nilviäisten marteilioosin osalta, voidaan myöntää nilviäisten marteilioosista vapaa asema ainoastaan, jos kaikkiin kyseisessä jäsenvaltiossa tai lokerossa tai kyseisellä vyöhykkeellä sijaitseviin luetteloitujen lajien pitopaikkoihin tai pitopaikkojen ryhmiin ja tarvittaessa luonnonvaraisten populaatioiden näytteenottopaikkoihin on sovellettu seuraavaa kolmivuotista ohjelmaa:

a)

luetteloitujen lajien pitopaikoissa tai pitopaikkojen ryhmissä on tehty terveyskäyntejä ja otettu näytteitä vähintään kolmen peräkkäisen vuoden ajan taulukon 3.A mukaisesti;

b)

kyseisen kolmivuotisen ajanjakson aikana 5 jakson 2 kohdassa vahvistetuilla diagnoosimenetelmillä suoritettujen kaikille näytteille tehtyjen testien tulokset ovat olleet negatiivisia nilviäisten marteilioosin suhteen ja kaikki nilviäisten marteilioosia koskevat epäilyt on suljettu pois 5 jakson 3 kohdassa vahvistettujen diagnoosimenetelmien mukaisesti;

c)

kun näytteeseen otetaan Ostrea edulis -ostereita, jotka ovat peräisin jäsenvaltiosta, vyöhykkeeltä tai lokerosta, jolla on taudista vapaa asema, ne on täytynyt tuoda kyseiseen pitopaikkaan tai pitopaikkojen ryhmään viimeistään välittömästi ohjelman toteuttamisajankohtaa edeltäneenä keväänä.

2.

Jos 1 kohdassa tarkoitetun kolmivuotisen ohjelman aikana havaitaan nilviäisten marteilioosia, ennen uuden kolmivuotisen ohjelman aloittamista jäsenvaltion, vyöhykkeen tai lokeron asianomaisten pitopaikkojen on täytettävä seuraavat vaatimukset:

a)

niihin on sovellettava 58–65 artiklassa säädettyjä taudintorjunnan vähimmäistoimenpiteitä;

b)

niihin hankittavien uusien nilviäisten on oltava peräisin jäsenvaltiossa, vyöhykkeellä tai lokerossa, joka on vapaa nilviäisten marteilioosista, sijaitsevasta pitopaikasta tai jäsenvaltiossa, vyöhykkeellä tai lokerossa, joka kuuluu kyseisen taudin vastaisen hävittämisohjelman piiriin, sijaitsevasta pitopaikasta.

Taulukko 3.A

Jäsenvaltioita, vyöhykkeitä tai lokeroita koskeva ohjelma nilviäisten marteilioosista vapaan aseman saavuttamista edeltävää kolmivuotista valvontajaksoa varten

Seurantavuosi

Terveyskäyntien lukumäärä vuodessa kunkin pitopaikan / pitopaikkojen ryhmän osalta

Laboratoriotutkimusten lukumäärä vuodessa

Nilviäisten lukumäärä näytteessä

Vuosi 1

1

1

150

Vuosi 2

1

1

150

Vuosi 3

1

1

150

3 jakso

Nilviäisten marteilioosista vapaan aseman myöntäminen jäsenvaltioissa, vyöhykkeillä ja lokeroissa, joissa tai joilla tiedetään esiintyvän nilviäisten marteilioosia

1.

Jäsenvaltiolle, vyöhykkeelle tai lokerolle, jossa tiedetään esiintyvän nilviäisten marteilioosia, voidaan myöntää nilviäisten marteilioosista vapaa asema ainoastaan silloin, kun toimivaltainen viranomainen katsoo taudin hävittämisen olevan mahdollista, jos kaikkiin kyseisessä jäsenvaltiossa tai lokerossa tai kyseisellä vyöhykkeellä sijaitseviin luetteloitujen lajien pitopaikkoihin tai pitopaikkojen ryhmiin on sovellettu hävittämisohjelmaa, joka täyttää seuraavat vaatimukset:

a)

55–65 artiklassa säädetyt vähimmäistorjuntatoimenpiteet on toteutettu tehokkaasti ja 58 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetty sopivan kokoinen rajoitusvyöhyke, joka on jaettu tarvittaessa suojavyöhykkeeseen ja valvontavyöhykkeeseen, on perustettu nilviäisten marteilioositartunnan saaneen pitopaikan tai pitopaikkojen ryhmän läheisyyteen ottaen huomioon 2 kohdassa säädetyt vaatimukset;

b)

kaikissa suojavyöhykkeellä tai, jos suojavyöhykettä ei ole perustettu, rajoitusvyöhykkeellä sijaitsevissa luetteloitujen lajien pitopaikoissa ja pitopaikkojen ryhmissä, joissa ei esiinny nilviäisten marteilioosia, on tehtävä tutkimus, johon sisältyy vähintään näytteiden ottaminen testausta varten 150 nilviäisestä nilviäisten marteilioosin tarttumisajan alkamisen jälkeen. Jos tarttumisaika ei ole tiedossa, näytteenotto aloitetaan sen jälkeen, kun veden lämpötila ylittää 17 °C;

c)

kyseessä olevat pitopaikat ja pitopaikkojen ryhmät on tyhjennettävä 62 artiklan mukaisesti ja, mikäli mahdollista, puhdistettava ja desinfioitava 63 artiklan mukaisesti.

Pitopaikkoja on pidettävä tyhjillään 64 artiklan mukaisesti vähintään

i)

kaksi kuukautta, kun kyseessä ovat pitopaikat ja pitopaikkojen ryhmät, jotka voidaan tyhjentää kokonaan vedestä ja puhdistaa ja desinfioida perusteellisesti, kuten hautomot ja poikasten pitopaikat;

ii)

kaksi kuukautta, kun kyseessä ovat pitopaikat ja pitopaikkojen ryhmät, joita ei voida tyhjentää kokonaan vedestä ja puhdistaa ja desinfioida perusteellisesti, jos luetteloituihin lajeihin kuuluvat tartunnan saaneet nilviäiset ja luetteloituihin lajeihin kuuluvat nilviäiset, joilla on epidemiologinen yhteys tartunnan saaneeseen pitopaikkaan tai pitopaikkojen ryhmään, on kerätty tai poistettu ennen sellaista ajanjaksoa vuodesta, jona nilviäisten marteilioosin esiintymisen tiedetään olevan korkeimmillaan, tai jos kyseinen ajanjakso ei ole tiedossa, ennen ajanjaksoa, jona veden lämpötila ylittää 17 °C;

iii)

14 kuukautta, kun kyseessä ovat pitopaikat ja pitopaikkojen ryhmät, joita ei voida tyhjentää kokonaan vedestä ja puhdistaa ja desinfioida perusteellisesti, jos luetteloituihin lajeihin kuuluvia tartunnan saaneita nilviäisiä ja luetteloituihin lajeihin kuuluvia nilviäisiä, joilla on epidemiologinen yhteys tartunnan saaneeseen pitopaikkaan tai nilviäisten pitopaikkojen ryhmään, ei ole kerätty tai poistettu ennen sellaista ajanjaksoa vuodesta, jona nilviäisten marteilioosin esiintymisen tiedetään olevan korkeimmillaan, tai jos tätä tietoa ei ole, kun taudille alttiiseen lajiin kuuluvia nilviäisiä ei ole kerätty tai poistettu ennen ajanjaksoa, jona veden lämpötila ylittää 17 °C.

Kun kaikki tartunnan saaneet pitopaikat ja tartunnan saaneet pitopaikkojen ryhmät on tyhjennetty, niitä on pidettävä samanaikaisesti tyhjillään vähintään neljä viikkoa;

d)

uusia eläimiä voidaan hankkia ainoastaan silloin, kun kaikki tartunnan saaneet pitopaikat tai tartunnan saaneet pitopaikkojen ryhmät on tyhjennetty, puhdistettu, desinfioitu ja pidetty tyhjillään c alakohdan mukaisesti;

e)

kaikkiin muihin kuin f alakohdassa tarkoitettuihin luetteloitujen lajien pitopaikkoihin ja pitopaikkojen ryhmiin, jotka sijaitsevat jäsenvaltiossa, vyöhykkeellä tai lokerossa, joka kuuluu hävittämisohjelman piiriin, on tämän jälkeen sovellettava 2 jaksossa säädettyä ohjelmaa;

f)

yksittäisen luetteloitujen lajien pitopaikan, jonka terveystilanne on riippumaton ympäröivien vesien terveystilanteesta, ei tarvitse noudattaa 2 jaksossa säädettyä ohjelmaa taudinpurkauksen jälkeen sillä edellytyksellä, että pitopaikka täyttää 80 artiklan 3 kohdassa säädetyt vaatimukset ja että sinne hankittavat uudet nilviäiset ovat peräisin jäsenvaltioista, vyöhykkeiltä tai lokeroista, joilla on nilviäisten marteilioosista vapaa asema.

2.

Rajoitusvyöhyke on täytynyt määritellä tapauskohtaisesti, ja

a)

sen määrittelyssä on otettava huomioon muun muassa muihin pitopaikkoihin ja luonnonvaraisiin nilviäisiin liittyvät tekijät, jotka vaikuttavat nilviäisten marteilioosin leviämisriskiin, kuten

i)

nilviäiskuolemien määrä, ikä, osuus ja jakauma nilviäisten marteilioositartunnan saaneessa pitopaikassa tai pitopaikkojen ryhmässä;

ii)

etäisyys lähimpiin pitopaikkoihin tai pitopaikkojen ryhmiin ja luonnonvaraisiin nilviäisiin sekä niiden sijaintitiheys;

iii)

sijainti lähellä käsittelypaikkoja, kontaktipitopaikkoja tai pitopaikkojen ryhmiä;

iv)

pitopaikoissa tai pitopaikkojen ryhmissä olevat lajit, erityisesti taudille alttiit lajit ja tartunnanlevittäjälajit;

v)

tartunnan saaneissa pitopaikoissa ja niiden lähellä sijaitsevissa pitopaikoissa sekä pitopaikkojen ryhmissä sovelletut viljelykäytännöt;

vi)

hydrodynaamiset olosuhteet; ja

vii)

muut tunnistetut epidemiologisesti merkittävät tekijät;

b)

maantieteellisten rajojen on täytettävä seuraavat vähimmäisvaatimukset:

i)

suojavyöhykkeen on oltava säteeltään yhden vuorovesikantaman tai vähintään 5 kilometrin suuruisen ympyrän sisään jäävä alue – sen mukaan, kumpi on suurempi –, jonka keskipisteenä on nilviäisten marteilioositartunnan saanut pitopaikka, taikka tätä vastaava alue, joka on määritetty asianmukaisten hydrodynaamisten tai epidemiologisten tietojen pohjalta; ja

ii)

valvontavyöhykkeen on oltava suojavyöhykettä ympäröivä alue, jonka vuorovesikantamat ovat päällekkäisiä; tai suojavyöhykettä ympäröivä, sellaiseen ympyrään sisältyvä alue, jonka keskus on suojavyöhykkeen keskus ja säde 10 km; taikka vastaava, asianmukaisten hydrodynaamisten tai epidemiologisten tietojen pohjalta määritetty alue;

tai

iii)

jos erillisiä suoja- ja valvontavyöhykkeitä ei ole perustettu, rajoitusvyöhykkeen on oltava alue, johon sisältyy sekä suojavyöhyke että valvontavyöhyke.

4 jakso

Nilviäisten marteilioosista vapaan aseman säilyttäminen

1.

Kun jäsenvaltion, vyöhykkeen tai lokeron nilviäisten marteilioosista vapaan aseman säilyttämiseksi edellytetään kohdennettua seurantaa 81 artiklan mukaisesti, kaikkiin kyseisessä jäsenvaltiossa tai lokerossa tai kyseisellä vyöhykkeellä sijaitseviin luetteloitujen lajien pitopaikkoihin on tehtävä terveyskäyntejä ja nilviäisistä on otettava näytteet taulukon 3.B mukaisesti ottaen huomioon nilviäisten marteilioosin riskin taso pitopaikassa.

2.

Kun määritetään terveyskäyntien tiheys sellaisten lokeroiden nilviäisten marteilioosista vapaan aseman säilyttämiseksi, joiden terveystilanne kyseisen taudin osalta on riippuvainen ympäröivien luonnonvesien vesieläinpopulaation terveystilanteesta, nilviäisten marteilioosin riskiä on pidettävä korkeana.

3.

Nilviäisten marteilioosista vapaa asema voidaan säilyttää ainoastaan niin kauan kuin kaikkien 5 jakson 2 kohdassa vahvistettuja diagnoosimenetelmiä käyttämällä testattujen näytteiden tulokset ovat olleet negatiivisia nilviäisten marteilioosin suhteen ja kaikki nilviäisten marteilioosin aiheuttamaa tartuntaa koskevat epäilyt on suljettu pois 5 jakson 3 kohdassa vahvistettujen diagnoosimenetelmien mukaisesti.

Taulukko 3.B

Jäsenvaltioita, vyöhykkeitä tai lokeroja koskeva ohjelma taudista vapaan aseman säilyttämiseksi nilviäisten marteilioosin osalta

Riskitaso (13)

Terveyskäyntien lukumäärä kussakin pitopaikassa / pitopaikkojen ryhmässä

Laboratoriotutkimusten lukumäärä

Nilviäisten lukumäärä näytteessä

Korkea

1 joka vuosi

1 joka toinen vuosi

150

Keskitasoinen

1 joka toinen vuosi

1 joka toinen vuosi

150

Alhainen

1 joka kolmas vuosi

1 joka kolmas vuosi

150

5 jakso

Diagnoosi- ja näytteenottomenetelmät

1.

Koko eläin on toimitettava laboratorioon 2 ja 3 kohdassa määrättyjen diagnostisten testien suorittamista varten.

2.

Nilviäisten marteilioosista vapaan aseman myöntämiseksi tai säilyttämiseksi 2–4 jakson mukaisesti on käytettävä diagnoosimenetelmänä histopatologista tutkimusta, kudosleimausnäytteitä tai PCR-menetelmää, joiden on oltava nilviäistauteja tutkivan Euroopan unionin vertailulaboratorion hyväksymien yksityiskohtaisten diagnoosimenetelmien ja -menettelyjen mukaisia.

3.

Kun nilviäisten marteilioosia koskeva epäily on vahvistettava tai suljettava pois 55 artiklan mukaisesti, on noudatettava seuraavaa käynti-, näytteenotto- ja testausmenettelyä:

a)

tutkimukseen on sisällyttävä vähintään yksi näytteenotto 30:stä taudille alttiiseen lajiin kuuluvasta nilviäisestä, jos epäilys perustuu kuolleisuusraporttiin, tai jos ei perustu, 150:stä taudille alttiiseen lajiin kuuluvasta nilviäisestä, nilviäisten marteilioosin tarttumiskauden alkamisen jälkeen. Jos tarttumisaika ei ole tiedossa, näytteenotto aloitetaan sen jälkeen, kun veden lämpötila ylittää 17 °C;

b)

näytteet on testattava i alakohdassa vahvistettujen diagnoosimenetelmien mukaisesti noudattaen nilviäistauteja tutkivan Euroopan unionin vertailulaboratorion hyväksymiä yksityiskohtaisia diagnoosimenetelmiä ja -menettelyjä;

i)

nilviäisten marteilioosin esiintyminen on katsottava vahvistetuksi, kun saadaan positiivinen tulos sekä histopatologian, kudosleimausnäytteiden tai in situ -hybridisaation perusteella että PCR-menetelmällä, joka täydennetään sekvensoinnilla. Jos histopatologiaa, kudosleimausnäytteitä tai in situ -hybridisaatiota varten ei ole käytettävissä biologista materiaalia, nilviäisten marteilioosin esiintyminen on katsottava vahvistetuksi, kun saadaan positiiviset tulokset kahdesta PCR-määrityksestä, jotka kohdistuvat loisen genomin eri osiin ja jotka täydennetään sekvensoinnilla;

ii)

nilviäisten marteilioosia koskeva epäily voidaan sulkea pois, jos i alakohdassa tarkoitetut testit eivät tuo esiin lisänäyttöä nilviäisten marteilioosista.

4 LUKU

Hävittäminen, taudista vapaa asema ja diagnoosimenetelmät Bonamia exitiosa -loisen aiheuttaman tartunnan osalta

1 jakso

Terveyskäyntejä ja näytteenottoa koskevat yleiset vaatimukset

3 artiklan 2 kohdan b alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuun seurantaan liittyvien terveyskäyntien ja näytteenoton on täytettävä seuraavat vaatimukset:

a)

terveyskäynnit ja tarvittaessa näytteenotto on suoritettava sellaisena aikana vuodesta, jolloin loisen esiintyvyyden kyseisessä jäsenvaltiossa tai lokerossa tai kyseisellä vyöhykkeellä tiedetään olevan korkeimmillaan. Jos tätä tietoa ei ole saatavilla, näytteenotto on suoritettava kaksi kertaa vuodessa, keväällä ja syksyllä;

b)

kun nilviäisistä on otettava näytteitä 2–4 jaksossa vahvistettujen vaatimusten mukaisesti, on sovellettava seuraavia valintakriteerejä:

i)

jos joukossa on Ostrea spp. -lajeja, näytteeseen on kerättävä ainoastaan tämän suvun ostereita. Jos Ostrea spp -lajeja ei ole, näytteen on edustettava kaikkia muita kyseisessä paikassa olevia taudille alttiita lajeja;

ii)

jos joukossa on heikkokuntoisia, kuolemaisillaan olevia tai äskettäin kuolleita mutta ei vielä hajoamistilassa olevia nilviäisiä, on valittava ensisijaisesti tällaisia nilviäisiä. Jos tällaisia nilviäisiä ei ole, valittujen nilviäisten joukossa on oltava vanhimpia terveitä nilviäisiä;

iii)

otettaessa näytteitä pitopaikoista tai pitopaikkojen ryhmistä, joissa nilviäistuotannossa käytetään useampaa kuin yhtä vedensaantilähdettä, otettaviin näytteisiin on sisällytettävä jokaista vedensaantilähdettä edustavia nilviäisiä niin, että kaikki pitopaikan osat ovat suhteellisesti edustettuina näytteessä;

iv)

otettaessa näytteitä nilviäisten pitopaikoista tai pitopaikkojen ryhmistä näytteeseen on sisällytettävä nilviäisiä riittävästä määrästä näytteenottopaikkoja niin, että kaikki pitopaikan tai pitopaikkojen ryhmän osat ovat suhteellisesti edustettuina näytteessä. Tärkeimmät näiden näytteenottopaikkojen valinnassa huomioon otettavat tekijät ovat aiemmat näytteenottopaikat, joissa Bonamia exitiosa -loista havaittiin, eläintiheys, vesien virtaukset, taudille alttiiden lajien esiintyminen, tartunnanlevittäjälajien (kuten Crassostrea gigas) esiintyminen, veden syvyys ja hoitokäytännöt. Pitopaikassa tai pitopaikkojen ryhmässä taikka sen vieressä sijaitsevat luonnonvaraiset esiintymät on otettava mukaan näytteenottoon.

2 jakso

Bonamia exitiosa -loisen aiheuttamasta tartunnasta vapaan aseman myöntäminen jäsenvaltioissa, vyöhykkeillä ja lokeroissa, joiden terveystilanne on tuntematon

1.

Jäsenvaltiolle, vyöhykkeelle tai lokerolle, jonka terveystilanne on tuntematon Bonamia exitiosa -loisen aiheuttaman tartunnan osalta, voidaan myöntää Bonamia exitiosa -loisen aiheuttamasta tartunnasta vapaa asema ainoastaan, jos kaikkiin kyseisessä jäsenvaltiossa tai lokerossa tai kyseisellä vyöhykkeellä sijaitseviin luetteloitujen lajien pitopaikkoihin tai pitopaikkojen ryhmiin ja tarvittaessa luonnonvaraisten populaatioiden näytteenottopaikkoihin on sovellettu seuraavaa kolmivuotista ohjelmaa:

a)

luetteloitujen lajien pitopaikoissa ja pitopaikkojen ryhmissä on tehty terveyskäyntejä ja otettu näytteitä vähintään kolmen peräkkäisen vuoden ajan taulukon 4.A mukaisesti;

b)

kyseisen kolmivuotisen ajanjakson aikana 5 jakson 2 kohdassa vahvistetuilla diagnoosimenetelmillä suoritettujen kaikille näytteille tehtyjen testien tulokset ovat olleet negatiivisia Bonamia exitiosa -loisen suhteen ja kaikki Bonamia exitiosa -loista koskevat epäilyt on suljettu pois 5 jakson 3 kohdassa vahvistettujen diagnoosimenetelmien mukaisesti;

c)

kun näytteeseen otetaan Ostrea edulis -ostereita, jotka ovat peräisin jäsenvaltiosta, vyöhykkeeltä tai lokerosta, jolla on taudista vapaa asema, ne on täytynyt tuoda kyseiseen pitopaikkaan tai pitopaikkojen ryhmään vähintään vuosi ennen ohjelman toteuttamisajankohtaa.

2.

Jos 1 kohdassa tarkoitetun kolmivuotisen ohjelman aikana havaitaan Bonamia exitiosa -loisen aiheuttama tartunta, ennen uuden kolmivuotisen ohjelman aloittamista jäsenvaltion, vyöhykkeen tai lokeron asianomaisten pitopaikkojen on täytettävä seuraavat vaatimukset:

a)

niihin on sovellettava 58–65 artiklassa säädettyjä taudintorjunnan vähimmäistoimenpiteitä;

b)

niihin hankittavien uusien nilviäisten on oltava peräisin jäsenvaltiossa, vyöhykkeellä tai lokerossa, joka on vapaa Bonamia exitiosa -loisen aiheuttamasta tartunnasta, sijaitsevasta pitopaikasta tai jäsenvaltiossa, vyöhykkeellä tai lokerossa, joka kuuluu kyseisen taudin vastaisen hävittämisohjelman piiriin, sijaitsevasta pitopaikasta.

Taulukko 4.A

Jäsenvaltioita, vyöhykkeitä tai lokeroita koskeva ohjelma Bonamia exitiosa -loisen aiheuttamasta tartunnasta vapaan aseman saavuttamista edeltävää kolmivuotista valvontajaksoa varten

Seurantavuosi

Terveyskäyntien lukumäärä vuodessa kunkin pitopaikan tai pitopaikkojen ryhmän osalta

Laboratoriotutkimusten lukumäärä vuodessa

Nilviäisten lukumäärä näytteessä

Vuosi 1

2

2

150

Vuosi 2

2

2

150

Vuosi 3

2

2

150

3 jakso

Bonamia exitiosa -loisen aiheuttamasta tartunnasta vapaan aseman myöntäminen jäsenvaltioissa, vyöhykkeillä ja lokeroissa, joissa tai joilla tiedetään esiintyvän Bonamia exitiosa -loisen aiheuttamaa tartuntaa

1.

Jäsenvaltiolle, vyöhykkeelle tai lokerolle, jossa tai jolla tiedetään esiintyvän Bonamia exitiosa -loisen aiheuttamaa tartuntaa, voidaan myöntää Bonamia exitiosa -loisen aiheuttamasta tartunnasta vapaa asema ainoastaan silloin, kun toimivaltainen viranomainen katsoo taudin hävittämisen olevan mahdollista, jos kaikkiin kyseisessä jäsenvaltiossa tai lokerossa tai kyseisellä vyöhykkeellä sijaitseviin luetteloitujen lajien pitopaikkoihin tai pitopaikkojen ryhmiin on sovellettu hävittämisohjelmaa, joka täyttää seuraavat vaatimukset:

a)

55–65 artiklassa säädetyt vähimmäistorjuntatoimenpiteet on toteutettu tehokkaasti ja 58 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetty sopivan kokoinen rajoitusvyöhyke, joka on jaettu tarvittaessa suojavyöhykkeeseen ja valvontavyöhykkeeseen, on perustettu Bonamia exitiosa -loisen aiheuttaman tartunnan saaneen pitopaikan tai pitopaikkojen ryhmän läheisyyteen ottaen huomioon 2 kohdassa säädetyt vaatimukset;

b)

kaikissa suojavyöhykkeellä tai, jos suojavyöhykettä ei ole perustettu, rajoitusvyöhykkeellä sijaitsevissa luetteloitujen lajien pitopaikoissa ja pitopaikkojen ryhmissä, joissa ei esiinny Bonamia exitiosa -loisen aiheuttamaa tartuntaa, on tehtävä tutkimus, johon sisältyy vähintään näytteiden ottaminen testausta varten 150:stä taudille alttiisiin lajeihin kuuluvasta nilviäisestä Bonamia exitiosa -loisen aiheuttaman tartunnan tarttumisajan alkamisen jälkeen. Jos tarttumisaika ei ole tiedossa, näytteet on otettava ostereista, jotka ovat olleet suojavyöhykkeellä vähintään vuoden ajan;

c)

kyseessä olevat pitopaikat ja pitopaikkojen ryhmät on tyhjennettävä 62 artiklan mukaisesti ja, mikäli mahdollista, puhdistettava ja desinfioitava 63 artiklan mukaisesti.

Pitopaikkoja on pidettävä tyhjillään 64 artiklan mukaisesti vähintään kuusi kuukautta.

Kun kaikki tartunnan saaneet pitopaikat tai tartunnan saaneet pitopaikkojen ryhmät on tyhjennetty, niitä on pidettävä samanaikaisesti tyhjillään vähintään neljä viikkoa;

d)

uusia eläimiä voidaan hankkia ainoastaan silloin, kun kaikki tartunnan saaneet pitopaikat tai tartunnan saaneet pitopaikkojen ryhmät on tyhjennetty, puhdistettu, desinfioitu ja pidetty tyhjillään c alakohdan mukaisesti;

e)

kaikkiin muihin kuin f alakohdassa tarkoitettuihin luetteloitujen lajien pitopaikkoihin ja pitopaikkojen ryhmiin, jotka sijaitsevat jäsenvaltiossa, vyöhykkeellä tai lokerossa, joka kuuluu hävittämisohjelman piiriin, on tämän jälkeen sovellettava 2 jaksossa säädettyä ohjelmaa;

f)

yksittäisen luetteloitujen lajien pitopaikan, jonka terveystilanne on riippumaton ympäröivien vesien terveystilanteesta, ei tarvitse noudattaa 2 jaksossa säädettyä ohjelmaa taudinpurkauksen jälkeen sillä edellytyksellä, että pitopaikka täyttää 80 artiklan 3 kohdassa säädetyt vaatimukset ja että sinne hankittavat uudet nilviäiset ovat peräisin jäsenvaltioista, vyöhykkeiltä tai lokeroista, joilla on Bonamia exitiosa -loisen aiheuttamasta tartunnasta vapaa asema.

2.

Rajoitusvyöhyke on täytynyt määritellä tapauskohtaisesti, ja

a)

sen määrittelyssä on otettava huomioon muun muassa muihin pitopaikkoihin ja luonnonvaraisiin nilviäisiin liittyvät tekijät, jotka vaikuttavat Bonamia exitiosa -loisen aiheuttaman tartunnan leviämisriskiin, kuten

i)

nilviäiskuolemien määrä, ikä, osuus ja jakauma Bonamia exitiosa -loisen aiheuttaman tartunnan saaneessa pitopaikassa tai pitopaikkojen ryhmässä;

ii)

etäisyys lähimpiin pitopaikkoihin tai pitopaikkojen ryhmiin ja luonnonvaraisiin nilviäisiin sekä niiden sijaintitiheys;

iii)

sijainti lähellä käsittelypaikkoja, kontaktipitopaikkoja tai pitopaikkojen ryhmiä;

iv)

pitopaikoissa tai pitopaikkojen ryhmissä olevat lajit, erityisesti taudille alttiit lajit ja tartunnanlevittäjälajit;

v)

tartunnan saaneissa pitopaikoissa ja niiden lähellä sijaitsevissa pitopaikoissa sekä pitopaikkojen ryhmissä sovelletut viljelykäytännöt;

vi)

hydrodynaamiset olosuhteet; ja

vii)

muut tunnistetut epidemiologisesti merkittävät tekijät;

b)

maantieteellisten rajojen on täytettävä seuraavat vähimmäisvaatimukset:

i)

suojavyöhykkeen on oltava säteeltään yhden vuorovesikantaman tai vähintään 5 kilometrin suuruisen ympyrän sisään jäävä alue – sen mukaan, kumpi on suurempi –, jonka keskipisteenä on Bonamia exitiosa -loisen aiheuttaman tartunnan saanut pitopaikka, taikka tätä vastaava alue, joka on määritetty asianmukaisten hydrodynaamisten tai epidemiologisten tietojen pohjalta; ja

ii)

valvontavyöhykkeen on oltava suojavyöhykettä ympäröivä alue, jonka vuorovesikantamat ovat päällekkäisiä; tai suojavyöhykettä ympäröivä, sellaiseen ympyrään sisältyvä alue, jonka keskus on suojavyöhykkeen keskus ja säde 10 km; taikka vastaava, asianmukaisten hydrodynaamisten tai epidemiologisten tietojen pohjalta määritetty alue;

tai

iii)

jos erillisiä suoja- ja valvontavyöhykkeitä ei ole perustettu, rajoitusvyöhykkeen on oltava alue, johon sisältyy sekä suojavyöhyke että valvontavyöhyke.

4 jakso

Bonamia exitiosa -loisen aiheuttamasta tartunnasta vapaan aseman säilyttäminen

1.

Kun jäsenvaltion, vyöhykkeen tai lokeron Bonamia exitiosa -loisen aiheuttamasta tartunnasta vapaan aseman säilyttämiseksi edellytetään kohdennettua seurantaa 81 artiklan mukaisesti, kaikkiin kyseisessä jäsenvaltiossa tai lokerossa tai kyseisellä vyöhykkeellä sijaitseviin luetteloitujen lajien pitopaikkoihin on tehtävä terveyskäyntejä ja nilviäisistä on otettava näytteitä taulukon 4.B mukaisesti ottaen huomioon Bonamia exitiosa -loisen aiheuttaman tartunnan leviämistä koskeva riskitaso pitopaikassa.

2.

Kun määritetään terveyskäyntien tiheys sellaisten lokeroiden Bonamia exitiosa -loisen aiheuttamasta tartunnasta vapaan aseman säilyttämiseksi, joiden terveystilanne kyseisen taudin osalta on riippuvainen ympäröivien luonnonvesien vesieläinpopulaation terveystilanteesta, Bonamia exitiosa -loisen aiheuttaman tartunnan riskiä on pidettävä korkeana.

3.

Bonamia exitiosa -loisen aiheuttamasta tartunnasta vapaa asema voidaan säilyttää ainoastaan niin kauan kuin kaikkien 5 jakson 2 kohdassa vahvistettuja diagnoosimenetelmiä käyttämällä testattujen näytteiden tulokset ovat olleet negatiivisia Bonamia exitiosa -loisen suhteen ja kaikki Bonamia exitiosa -loisen aiheuttamaa tartuntaa koskevat epäilyt on suljettu pois 5 jakson 3 kohdassa vahvistettujen diagnoosimenetelmien mukaisesti.

Taulukko 4.B

Jäsenvaltioita, vyöhykkeitä ja lokeroita koskeva ohjelma Bonamia exitiosa -loisen aiheuttamasta tartunnasta vapaan aseman säilyttämiseksi

Riskitaso (14)

Terveyskäyntien lukumäärä kussakin pitopaikassa / pitopaikkojen ryhmässä

Laboratoriotutkimusten lukumäärä

Nilviäisten lukumäärä näytteessä

Korkea

1 joka vuosi

1 joka toinen vuosi

150

Keskitasoinen

1 joka toinen vuosi

1 joka toinen vuosi

150

Alhainen

1 joka kolmas vuosi

1 joka kolmas vuosi

150

5 jakso

Diagnoosi- ja näytteenottomenetelmät

1.

Koko eläin on toimitettava laboratorioon 2 ja 3 kohdassa määrättyjen diagnostisten testien suorittamista varten.

2.

Bonamia exitiosa -loisen aiheuttamasta tartunnasta vapaan aseman myöntämiseksi tai säilyttämiseksi 2–4 jakson mukaisesti on käytettävä diagnoosimenetelmänä histopatologista tutkimusta, kudosleimausnäytteitä tai PCR-menetelmää, joiden on oltava nilviäistauteja tutkivan Euroopan unionin vertailulaboratorion hyväksymien yksityiskohtaisten diagnoosimenetelmien ja -menettelyjen mukaisia.

3.

Kun Bonamia exitiosa -loisen aiheuttamaa tartuntaa koskeva epäily on vahvistettava tai suljettava pois 58 artiklan mukaisesti, on noudatettava seuraavaa käynti-, näytteenotto- ja testausmenettelyä:

a)

tutkimukseen on sisällyttävä vähintään yksi näytteenotto 30:stä taudille alttiiseen lajiin kuuluvasta nilviäisestä, jos epäilys perustuu kuolleisuusraporttiin, tai jos ei perustu, 150:stä taudille alttiiseen lajiin kuuluvasta nilviäisestä, Bonamia exitiosa -loisen tarttumiskauden alkamisen jälkeen. Jos tarttumiskausi ei ole tiedossa, näytteenotto on suoritettava kaksi kertaa vuodessa, keväällä ja syksyllä;

b)

näytteet on testattava i alakohdassa vahvistettujen diagnoosimenetelmien mukaisesti noudattaen nilviäistauteja tutkivan Euroopan unionin vertailulaboratorion hyväksymiä yksityiskohtaisia diagnoosimenetelmiä ja -menettelyjä;

i)

Bonamia exitiosa -loisen esiintyminen on katsottava vahvistetuksi, kun saadaan positiivinen tulos sekä histopatologian, kudosleimausnäytteiden tai in situ -hybridisaation perusteella että PCR-menetelmällä, jonka jälkeen suoritetaan sekvensointi. Jos histopatologiaa, kudosleimausnäytteitä tai in situ -hybridisaatiota varten ei ole käytettävissä biologista materiaalia, Bonamia exitiosa -loisen esiintyminen on katsottava vahvistetuksi, kun saadaan positiiviset tulokset kahdesta PCR-määrityksestä, jotka kohdistuvat loisen genomin eri osiin ja jotka täydennetään sekvensoinnilla;

ii)

Bonamia exitiosa -loisen aiheuttamaa tartuntaa koskeva epäily on suljettava pois, jos kyseiset testit eivät tuo esiin lisänäyttöä Bonamia exitiosa -loisen esiintymisestä.

5 LUKU

Hävittäminen, taudista vapaa asema ja diagnoosimenetelmät Bonamia ostreae -loisen aiheuttaman tartunnan osalta

1 jakso

Terveyskäyntejä ja näytteenottoa koskevat yleiset vaatimukset

3 artiklan 2 kohdan b alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuun seurantaan liittyvien terveyskäyntien ja näytteenoton on täytettävä seuraavat vaatimukset:

a)

terveyskäynnit ja tarvittaessa näytteenotto on suoritettava sellaisena aikana vuodesta, jolloin loisen esiintyvyyden kyseisessä jäsenvaltiossa tai lokerossa tai kyseisellä vyöhykkeellä tiedetään olevan korkeimmillaan. Jos tätä tietoa ei ole saatavilla, näytteenotto on suoritettava talvella tai alkukeväästä.

b)

kun nilviäisistä on otettava näytteitä 2–4 jaksossa vahvistettujen vaatimusten mukaisesti, on sovellettava seuraavia valintakriteerejä:

i)

jos joukossa on Ostrea edulis -lajia, näytteeseen on kerättävä ainoastaan tämän lajin ostereita. Jos Ostrea edulis -lajia ei ole, näytteen on edustettava kaikkia muita kyseisessä paikassa olevia taudille alttiita lajeja;

ii)

jos joukossa on heikkokuntoisia, kuolemaisillaan olevia tai äskettäin kuolleita mutta ei vielä hajoamistilassa olevia nilviäisiä, on valittava ensisijaisesti tällaisia nilviäisiä. Jos tällaisia nilviäisiä ei ole, valittujen nilviäisten joukossa on oltava vanhimpia terveitä nilviäisiä;

iii)

otettaessa näytteitä pitopaikoista tai pitopaikkojen ryhmistä, joissa nilviäistuotannossa käytetään useampaa kuin yhtä vedensaantilähdettä, otettaviin näytteisiin on sisällytettävä jokaista vedensaantilähdettä edustavia nilviäisiä niin, että kaikki pitopaikan osat ovat suhteellisesti edustettuina näytteessä;

iv)

otettaessa näytteitä nilviäisten pitopaikoista tai pitopaikkojen ryhmistä näytteeseen on sisällytettävä nilviäisiä riittävästä määrästä näytteenottopaikkoja niin, että kaikki pitopaikan tai pitopaikkojen ryhmän osat ovat suhteellisesti edustettuina näytteessä. Tärkeimmät näiden näytteenottopaikkojen valinnassa huomioon otettavat tekijät ovat aiemmat näytteenottopaikat, joissa Bonamia ostreae -loista havaittiin, eläintiheys, vesien virtaukset, taudille alttiiden lajien esiintyminen, tartunnanlevittäjälajien esiintyminen, veden syvyys ja hoitokäytännöt. Pitopaikassa tai pitopaikkojen ryhmässä taikka sen vieressä sijaitsevat luonnonvaraiset esiintymät on otettava mukaan näytteenottoon.

2 jakso

Bonamia ostreae -loisen aiheuttamasta tartunnasta vapaan aseman myöntäminen jäsenvaltioissa, vyöhykkeillä ja lokeroissa, joiden terveystilanne on tuntematon

1.

Jäsenvaltiolle, vyöhykkeelle tai lokerolle, jonka terveystilanne on tuntematon Bonamia ostreae -loisen aiheuttaman tartunnan osalta, voidaan myöntää Bonamia ostreae -loisen aiheuttamasta tartunnasta vapaa asema ainoastaan, jos kaikkiin kyseisessä jäsenvaltiossa tai lokerossa tai kyseisellä vyöhykkeellä sijaitseviin luetteloitujen lajien pitopaikkoihin tai pitopaikkojen ryhmiin ja tarvittaessa luonnonvaraisten populaatioiden näytteenottopaikkoihin on sovellettu seuraavaa kolmivuotista ohjelmaa:

a)

luetteloitujen lajien pitopaikoissa ja pitopaikkojen ryhmissä on tehty terveyskäyntejä ja otettu näytteitä vähintään kolmen peräkkäisen vuoden ajan taulukon 5.A mukaisesti;

b)

kyseisen kolmivuotisen ajanjakson aikana 5 jakson 2 kohdassa vahvistetuilla diagnoosimenetelmillä suoritettujen kaikille näytteille tehtyjen testien tulokset ovat olleet negatiivisia Bonamia ostreae -loisen suhteen ja kaikki Bonamia ostreae -loista koskevat epäilyt on suljettu pois 5 jakson 3 kohdassa vahvistettujen diagnoosimenetelmien mukaisesti;

c)

kun näytteeseen otetaan Ostrea edulis -ostereita, jotka ovat peräisin jäsenvaltiosta, vyöhykkeeltä tai lokerosta, jolla on taudista vapaa asema, ne on täytynyt tuoda kyseiseen pitopaikkaan tai pitopaikkojen ryhmään vähintään vuosi ennen ohjelman toteuttamisajankohtaa.

2.

Jos 1 kohdassa tarkoitetun kolmivuotisen ohjelman aikana havaitaan Bonamia ostreae -loisen aiheuttama tartunta, ennen uuden kolmivuotisen ohjelman aloittamista jäsenvaltion, vyöhykkeen tai lokeron asianomaisten pitopaikkojen on täytettävä seuraavat vaatimukset:

a)

niihin on sovellettava 58–65 artiklassa säädettyjä taudintorjunnan vähimmäistoimenpiteitä;

b)

niihin hankittavien uusien nilviäisten on oltava peräisin jäsenvaltiossa, vyöhykkeellä tai lokerossa, joka on vapaa Bonamia ostreae -loisen aiheuttamasta tartunnasta, sijaitsevasta pitopaikasta tai jäsenvaltiossa, vyöhykkeellä tai lokerossa, joka kuuluu kyseisen taudin vastaisen hävittämisohjelman piiriin, sijaitsevasta pitopaikasta.

3 jakso

Bonamia ostreae -loisen aiheuttamasta tartunnasta vapaan aseman myöntäminen jäsenvaltioissa, vyöhykkeillä ja lokeroissa, joissa tai joilla tiedetään esiintyvän Bonamia ostreae -loisen aiheuttamaa tartuntaa

1.

Jäsenvaltiolle, vyöhykkeelle tai lokerolle, jossa tai jolla tiedetään esiintyvän Bonamia ostreae -loisen aiheuttamaa tartuntaa, voidaan myöntää Bonamia ostreae -loisen aiheuttamasta tartunnasta vapaa asema ainoastaan silloin, kun toimivaltainen viranomainen katsoo taudin hävittämisen olevan mahdollista, jos kaikkiin kyseisessä jäsenvaltiossa tai lokerossa tai kyseisellä vyöhykkeellä sijaitseviin luetteloitujen lajien pitopaikkoihin tai pitopaikkojen ryhmiin on sovellettu hävittämisohjelmaa, joka täyttää seuraavat vaatimukset:

a)

55–65 artiklassa säädetyt vähimmäistorjuntatoimenpiteet on toteutettu tehokkaasti ja 58 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetty sopivan kokoinen rajoitusvyöhyke, joka on jaettu tarvittaessa suojavyöhykkeeseen ja valvontavyöhykkeeseen, on perustettu Bonamia ostreae -loisen aiheuttaman tartunnan saaneen pitopaikan tai pitopaikkojen ryhmän läheisyyteen ottaen huomioon 2 kohdassa säädetyt vaatimukset;

b)

kaikissa suojavyöhykkeellä tai, jos suojavyöhykettä ei ole perustettu, rajoitusvyöhykkeellä sijaitsevissa luetteloitujen lajien pitopaikoissa ja pitopaikkojen ryhmissä, joissa ei esiinny Bonamia ostreae -loisen aiheuttamaa tartuntaa, on tehtävä tutkimus, johon sisältyy vähintään näytteiden ottaminen testausta varten 150:stä taudille alttiisiin lajeihin kuuluvasta nilviäisestä Bonamia ostreae -loisen aiheuttaman tartunnan tarttumisajan alkamisen jälkeen. Jos tarttumisaika ei ole tiedossa, näytteenotto on aloitettava talvella tai alkukeväästä;

c)

kyseessä olevat pitopaikat ja pitopaikkojen ryhmät on tyhjennettävä 62 artiklan mukaisesti ja, mikäli mahdollista, puhdistettava ja desinfioitava 63 artiklan mukaisesti.

Pitopaikkoja on pidettävä tyhjillään 64 artiklan mukaisesti vähintään kuusi kuukautta.

Kun kaikki tartunnan saaneet pitopaikat tai tartunnan saaneet pitopaikkojen ryhmät on tyhjennetty, niitä on pidettävä samanaikaisesti tyhjillään vähintään neljä viikkoa;

d)

uusia eläimiä voidaan hankkia ainoastaan silloin, kun kaikki tartunnan saaneet pitopaikat tai tartunnan saaneet pitopaikkojen ryhmät on tyhjennetty, puhdistettu, desinfioitu ja pidetty tyhjillään c alakohdan mukaisesti;

e)

kaikkiin muihin kuin f alakohdassa tarkoitettuihin luetteloitujen lajien pitopaikkoihin ja pitopaikkojen ryhmiin, jotka sijaitsevat jäsenvaltiossa, vyöhykkeellä tai lokerossa, joka kuuluu hävittämisohjelman piiriin, on tämän jälkeen sovellettava 2 jaksossa säädettyä ohjelmaa;

f)

yksittäisen luetteloitujen lajien pitopaikan, jonka terveystilanne on riippumaton ympäröivien vesien terveystilanteesta, ei tarvitse noudattaa 2 jaksossa säädettyä ohjelmaa taudinpurkauksen jälkeen sillä edellytyksellä, että pitopaikka täyttää 80 artiklan 3 kohdassa säädetyt vaatimukset ja että sinne hankittavat uudet nilviäiset ovat peräisin jäsenvaltioista, vyöhykkeiltä tai lokeroista, joilla on Bonamia ostreae -loisen aiheuttamasta tartunnasta vapaa asema.

2.

Rajoitusvyöhyke on täytynyt määritellä tapauskohtaisesti, ja

a)

sen määrittelyssä on otettava huomioon muun muassa muihin pitopaikkoihin ja luonnonvaraisiin nilviäisiin liittyvät tekijät, jotka vaikuttavat Bonamia ostreae -loisen aiheuttaman tartunnan leviämisriskiin, kuten

i)

nilviäiskuolemien määrä, ikä, osuus ja jakauma Bonamia ostreae -loisen aiheuttaman tartunnan saaneessa pitopaikassa tai pitopaikkojen ryhmässä;

ii)

etäisyys lähimpiin pitopaikkoihin tai pitopaikkojen ryhmiin ja luonnonvaraisiin nilviäisiin sekä niiden sijaintitiheys;

iii)

sijainti lähellä käsittelypaikkoja, kontaktipitopaikkoja tai pitopaikkojen ryhmiä;

iv)

pitopaikoissa tai pitopaikkojen ryhmissä olevat lajit, erityisesti taudille alttiit lajit ja tartunnanlevittäjälajit;

v)

tartunnan saaneissa pitopaikoissa ja niiden lähellä sijaitsevissa pitopaikoissa sekä pitopaikkojen ryhmissä sovelletut viljelykäytännöt;

vi)

hydrodynaamiset olosuhteet; ja

vii)

muut tunnistetut epidemiologisesti merkittävät tekijät;

b)

maantieteellisten rajojen on täytettävä seuraavat vähimmäisvaatimukset:

i)

suojavyöhykkeen on oltava säteeltään yhden vuorovesikantaman tai vähintään 5 kilometrin suuruisen ympyrän sisään jäävä alue – sen mukaan, kumpi on suurempi –, jonka keskipisteenä on Bonamia ostreae -loisen aiheuttaman tartunnan saanut pitopaikka, taikka tätä vastaava alue, joka on määritetty asianmukaisten hydrodynaamisten tai epidemiologisten tietojen pohjalta; ja

ii)

valvontavyöhykkeen on oltava suojavyöhykettä ympäröivä alue, jonka vuorovesikantamat ovat päällekkäisiä; tai suojavyöhykettä ympäröivä, sellaiseen ympyrään sisältyvä alue, jonka keskus on suojavyöhykkeen keskus ja säde 10 km; taikka vastaava, asianmukaisten hydrodynaamisten tai epidemiologisten tietojen pohjalta määritetty alue;

tai

iii)

jos erillisiä suoja- ja valvontavyöhykkeitä ei ole perustettu, rajoitusvyöhykkeen on oltava alue, johon sisältyy sekä suojavyöhyke että valvontavyöhyke.

Taulukko 5.A

Jäsenvaltioita, vyöhykkeitä tai lokeroita koskeva ohjelma Bonamia ostreae -loisen aiheuttamasta tartunnasta vapaan aseman saavuttamista edeltävää kolmivuotista valvontajaksoa varten

Seurantavuosi

Terveyskäyntien lukumäärä vuodessa kunkin pitopaikan tai pitopaikkojen ryhmän osalta

Laboratoriotutkimusten lukumäärä vuodessa

Nilviäisten lukumäärä näytteessä

Vuosi 1

1

1

150

Vuosi 2

1

1

150

Vuosi 3

1

1

150

4 jakso

Bonamia ostreae -loisen aiheuttamasta tartunnasta vapaan aseman säilyttäminen

1.

Kun jäsenvaltion, vyöhykkeen tai lokeron Bonamia ostreae -loisen aiheuttamasta tartunnasta vapaan aseman säilyttämiseksi edellytetään kohdennettua seurantaa 81 artiklan mukaisesti, kaikkiin kyseisessä jäsenvaltiossa tai lokerossa tai kyseisellä vyöhykkeellä sijaitseviin luetteloitujen lajien pitopaikkoihin on tehtävä terveyskäyntejä ja nilviäisistä on otettava näytteet taulukon 5.B mukaisesti ottaen huomioon Bonamia ostreae -loisen aiheuttaman tartunnan riskin taso pitopaikassa.

2.

Kun määritetään terveyskäyntien tiheys sellaisten lokeroiden Bonamia ostreae -loisen aiheuttamasta tartunnasta vapaan aseman säilyttämiseksi, joiden terveystilanne kyseisen taudin osalta on riippuvainen ympäröivien luonnonvesien vesieläinpopulaation terveystilanteesta, Bonamia ostreae -loisen aiheuttaman tartunnan riskiä on pidettävä korkeana.

3.

Bonamia ostreae -loisen aiheuttamasta tartunnasta vapaa asema voidaan säilyttää ainoastaan niin kauan kuin kaikkien 5 jakson 2 kohdassa vahvistettuja diagnoosimenetelmiä käyttämällä testattujen näytteiden tulokset ovat olleet negatiivisia Bonamia ostreae -loisen suhteen ja kaikki Bonamia ostreae -loisen aiheuttamaa tartuntaa koskevat epäilyt on suljettu pois 5 jakson 3 kohdassa vahvistettujen diagnoosimenetelmien mukaisesti.

Taulukko 5.B

Jäsenvaltioita, vyöhykkeitä ja lokeroita koskeva ohjelma Bonamia ostreae -loisen aiheuttamasta tartunnasta vapaan aseman säilyttämiseksi

Riskitaso (15)

Terveyskäyntien lukumäärä kussakin pitopaikassa / pitopaikkojen ryhmässä

Laboratoriotutkimusten lukumäärä

Nilviäisten lukumäärä näytteessä

Korkea

1 joka vuosi

1 joka toinen vuosi

150

Keskitasoinen

1 joka toinen vuosi

1 joka toinen vuosi

150

Alhainen

1 joka kolmas vuosi

1 joka kolmas vuosi

150

5 jakso

Diagnoosi- ja näytteenottomenetelmät

1.

Koko eläin on toimitettava laboratorioon 2 ja 3 kohdassa määrättyjen diagnostisten testien suorittamista varten.

2.

Bonamia ostreae -loisen aiheuttamasta tartunnasta vapaan aseman myöntämiseksi tai säilyttämiseksi 2–4 jakson mukaisesti on käytettävä diagnoosimenetelmänä histopatologista tutkimusta, kudosleimausnäytteitä tai PCR-menetelmää, joiden on oltava nilviäistauteja tutkivan Euroopan unionin vertailulaboratorion hyväksymien yksityiskohtaisten diagnoosimenetelmien ja -menettelyjen mukaisia.

3.

Kun Bonamia ostreae -loisen aiheuttamaa tartuntaa koskeva epäily on vahvistettava tai suljettava pois 58 artiklan mukaisesti, on noudatettava seuraavaa käynti-, näytteenotto- ja testausmenettelyä:

a)

tutkimukseen on sisällyttävä vähintään yksi näytteenotto 30:stä taudille alttiiseen lajiin kuuluvasta nilviäisestä, jos epäilys perustuu kuolleisuusraporttiin, tai jos ei perustu, 150:stä taudille alttiiseen lajiin kuuluvasta nilviäisestä, Bonamia ostreae -loisen tarttumiskauden alkamisen jälkeen. Jos tarttumisaika ei ole tiedossa, näytteenotto on aloitettava talvella tai alkukeväästä;

b)

näytteet on testattava i alakohdassa vahvistettujen diagnoosimenetelmien mukaisesti noudattaen nilviäistauteja tutkivan Euroopan unionin vertailulaboratorion hyväksymiä yksityiskohtaisia diagnoosimenetelmiä ja -menettelyjä;

i)

Bonamia ostreae -loisen esiintyminen on katsottava vahvistetuksi, kun saadaan positiivinen tulos sekä histopatologian, kudosleimausnäytteiden tai in situ -hybridisaation perusteella että PCR-menetelmällä, jonka jälkeen suoritetaan sekvensointi. Jos histopatologiaa, kudosleimausnäytteitä tai in situ -hybridisaatiota varten ei ole käytettävissä biologista materiaalia, Bonamia ostreae -loisen esiintyminen on katsottava vahvistetuksi, kun saadaan positiiviset tulokset kahdesta PCR-määrityksestä, jotka kohdistuvat loisen genomin eri osiin ja jotka täydennetään sekvensoinnilla;

ii)

Bonamia ostreae -loisen aiheuttamaa tartuntaa koskeva epäily on suljettava pois, jos kyseiset testit eivät tuo esiin lisänäyttöä Bonamia ostreae -loisen esiintymisestä.

6 LUKU

Hävittäminen, taudista vapaa asema ja diagnoosimenetelmät valkopilkkutautiviruksen aiheuttaman tartunnan osalta

1 jakso

Terveyskäyntejä ja näytteenottoa koskevat yleiset vaatimukset

3 artiklan 2 kohdan b alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuun seurantaan liittyvien terveyskäyntien ja näytteenoton on täytettävä seuraavat vaatimukset:

a)

näytteenotto äyriäisistä laboratoriotutkimuksia varten on suoritettava, kun veden lämpötila on todennäköisesti vuoden korkeimmalla tasolla. Tätä veden lämpötilaa koskevaa vaatimusta sovelletaan myös terveyskäynteihin silloin, kun ne ovat toteutettavissa.

b)

kun viljellyistä äyriäisistä on otettava näytteitä 2–4 jaksossa vahvistettujen vaatimusten mukaisesti, on sovellettava seuraavia valintakriteerejä:

i)

jos tuotantoyksiköissä on heikkokuntoisia tai kuolemaisillaan olevia äyriäisiä, on valittava ensisijaisesti tällaisia äyriäisiä. Jos tällaisia äyriäisiä ei ole, näytteeseen on valittava valitun taudille alttiin lajin eri kokokohortteihin kuuluvia äyriäisiä, eli nuoria ja aikuisia, ja niiden on oltava suhteellisesti edustettuina näytteessä;

ii)

jos äyriäistuotannossa käytetään useampaa kuin yhtä vedensaantilähdettä, näytteessä on oltava kaikkia vedensaantilähteitä edustavia taudille alttiiseen lajiin kuuluvia äyriäisiä;

c)

kun luonnonvaraisten populaatioiden kohdennettua seurantaa edellytetään sen vuoksi, että hävittämisohjelman piiriin kuuluvien pitopaikkojen määrä on vähäinen, näytteenottopaikkojen lukumäärä ja maantieteellinen jakauma on määritettävä siten, että kattavuus on kohtuullinen kyseisessä jäsenvaltiossa tai lokerossa tai kyseisellä vyöhykkeellä. Näytteenottopaikkojen on myös edustettava erilaisia ekosysteemejä, kuten meriä, suistoja, jokia ja järviä, joissa on taudille alttiita luonnonvaraisia populaatioita. Tällaisessa tilanteessa näytteeseen kerättävät äyriäiset on valittava seuraavasti:

i)

meri- ja suistoalueilla on valittava yksi tai useampia seuraavista lajeista: Carcinus maenas, Cancer pagurus, Eriocheir sinensis, Liocarcinus depurator, Liocarcinus puber, Crangon crangon, Homarus gammarus, Palaemon adspersus tai Penaeus-suvun katkarapuja eli Penaeus japonicus, Penaeus kerathurus, Penaeus semisulcatus. Jos näitä lajeja ei ole, näytteen on edustettava muita kyseisessä paikassa olevia Decapoda-lahkoon kuuluvia taudille alttiita lajeja;

ii)

joki- ja järvialueilla on valittava yksi tai useampia seuraavista lajeista: Pacifastacus leniusculus, Astacus leptodactylus, Austropotamobius pallipes tai Orconectes limosus. Jos näitä lajeja ei ole, näytteen on edustettava muita kyseisessä paikassa olevia Decapoda-lahkoon kuuluvia taudille alttiita lajeja;

iii)

jos joukossa on heikkokuntoisia tai kuolemaisillaan olevia äyriäisiä, on valittava ensisijaisesti tällaisia äyriäisiä. Jos tällaisia äyriäisiä ei ole, näytteeseen on valittava valitun taudille alttiin lajin eri kokokohortteihin kuuluvia äyriäisiä, eli nuoria ja aikuisia, ja niiden on oltava suhteellisesti edustettuina näytteessä.

2 jakso

Valkopilkkutautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta vapaan aseman myöntäminen jäsenvaltioissa, vyöhykkeillä ja lokeroissa, joiden terveystilanne on tuntematon

1.

Jäsenvaltiolle, vyöhykkeelle tai lokerolle, jonka terveystilanne on tuntematon valkopilkkutautiviruksen aiheuttaman tartunnan osalta, voidaan myöntää valkopilkkutautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta vapaa asema ainoastaan, jos kaikkiin kyseisessä jäsenvaltiossa tai lokerossa tai kyseisellä vyöhykkeellä sijaitseviin luetteloitujen lajien pitopaikkoihin tai pitopaikkojen ryhmiin ja tarvittaessa luonnonvaraisten populaatioiden näytteenottopaikkoihin on sovellettu seuraavaa kaksivuotista ohjelmaa:

a)

pitopaikkoihin tai pitopaikkojen ryhmiin on tehty terveyskäyntejä, ja niistä on otettu näytteitä vähintään kahden peräkkäisen vuoden ajan taulukon 6.A mukaisesti;

b)

kyseisen kaksivuotisen ajanjakson aikana 5 jakson 2 kohdassa vahvistetuilla diagnoosimenetelmillä suoritettujen kaikille näytteille tehtyjen testien tulokset ovat olleet negatiivisia valkopilkkutautiviruksen aiheuttaman tartunnan suhteen ja kaikki valkopilkkutautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa koskevat epäilyt on suljettu pois 5 jakson 3 kohdassa vahvistettujen diagnoosimenetelmien mukaisesti.

2.

Jos 1 kohdassa tarkoitetun kaksivuotisen ohjelman aikana havaitaan valkopilkkutautiviruksen aiheuttama tartunta, ennen uuden kaksivuotisen ohjelman aloittamista jäsenvaltion, vyöhykkeen tai lokeron asianomaisten pitopaikkojen on täytettävä seuraavat vaatimukset:

a)

niihin on sovellettava 58–65 artiklassa säädettyjä taudintorjunnan vähimmäistoimenpiteitä;

b)

niihin hankittavien uusien äyriäisten on oltava peräisin jäsenvaltiossa, vyöhykkeellä tai lokerossa, joka on vapaa valkopilkkutautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta, sijaitsevasta pitopaikasta tai jäsenvaltiossa, vyöhykkeellä tai lokerossa, joka kuuluu kyseisen taudin vastaisen hävittämisohjelman piiriin, sijaitsevasta pitopaikasta.

3 jakso

Valkopilkkutautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta vapaan aseman myöntäminen jäsenvaltioissa, vyöhykkeillä ja lokeroissa, joissa tai joilla tiedetään esiintyvän valkopilkkutautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa

1.

Jäsenvaltiolle, vyöhykkeelle tai lokerolle, jossa tai jolla tiedetään esiintyvän valkopilkkutautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa, voidaan myöntää valkopilkkutautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta vapaa asema ainoastaan, jos kaikkiin kyseisessä jäsenvaltiossa tai lokerossa tai kyseisellä vyöhykkeellä sijaitseviin luetteloitujen lajien pitopaikkoihin on sovellettu hävittämisohjelmaa, joka täyttää seuraavat vaatimukset:

a)

55–65 artiklassa säädetyt vähimmäistorjuntatoimenpiteet on toteutettu tehokkaasti ja 58 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetty sopivan kokoinen rajoitusvyöhyke, joka on jaettu tarvittaessa suojavyöhykkeeseen ja valvontavyöhykkeeseen, on perustettu valkopilkkutautiviruksen aiheuttaman tartunnan saaneen pitopaikan tai tartunnan saaneiden pitopaikkojen läheisyyteen ottaen huomioon 2 kohdassa säädetyt vaatimukset;

b)

kaikissa suojavyöhykkeellä tai, jos suojavyöhykettä ei ole perustettu, rajoitusvyöhykkeellä sijaitsevissa luetteloitujen lajien pitopaikoissa, joissa ei esiinny valkopilkkutautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa, on tehtävä tutkimus, johon sisältyy vähintään

i)

näytteenotto testausta varten 10 äyriäisestä, kun havaitaan valkopilkkutautiviruksen aiheuttaman tartunnan taudinkuvaan sopivia kliinisiä merkkejä tai post mortem -tarkastuksessa todettuja vaurioita, tai 150 äyriäisestä, kun ei havaita kliinisiä merkkejä eikä post mortem -tarkastuksessa todettuja vaurioita; ja

ii)

terveyskäyntejä; niissä pitopaikoissa, joissa i alakohdassa tarkoitettujen testien tulokset ovat olleet negatiivisia, terveyskäyntien tekemistä on jatkettava kerran kuukaudessa sinä aikana, jona veden lämpötila on todennäköisesti vuoden korkeimmalla tasolla, kunnes suojavyöhyke peruutetaan kokonaan c alakohdan mukaisesti;

c)

kyseessä olevat pitopaikat on tyhjennettävä 62 artiklan mukaisesti, puhdistettava ja desinfioitava 63 artiklan mukaisesti ja pidettävä tyhjillään 64 artiklan mukaisesti. Tyhjilläänpitokauden on oltava vähintään kuusi viikkoa. Kun kaikki tartunnan saaneet pitopaikat on tyhjennetty, niitä on pidettävä samanaikaisesti tyhjillään vähintään kolme viikkoa.

Kun tartunnan saaneiksi virallisesti julistettuja pitopaikkoja pidetään tyhjillään, suojavyöhykkeet on muutettava valvontavyöhykkeiksi;

d)

uusia eläimiä voidaan hankkia ainoastaan silloin, kun kaikki tartunnan saaneet pitopaikat on tyhjennetty, puhdistettu, desinfioitu ja pidetty tyhjillään c alakohdan mukaisesti;

e)

kaikkiin muihin kuin f alakohdassa tarkoitettuihin luetteloitujen lajien pitopaikkoihin, jotka sijaitsevat jäsenvaltiossa, vyöhykkeellä tai lokerossa, joka kuuluu hävittämisohjelman piiriin, sekä, kun edellytetään luonnonvaraisten populaatioiden seurantaa, kaikkiin näytteenottopaikkoihin, jotka on valittu kattamaan mahdollisimman suuri osa hävittämisohjelman piiriin kuuluvasta maantieteellisestä alueesta, on sovellettava vähintään 2 jaksossa säädettyä ohjelmaa;

f)

yksittäisen luetteloitujen lajien pitopaikan, jonka terveystilanne on riippumaton ympäröivien vesien terveystilanteesta, ei tarvitse noudattaa 2 jaksossa säädettyä ohjelmaa taudinpurkauksen jälkeen sillä edellytyksellä, että pitopaikka täyttää 80 artiklan 3 kohdassa säädetyt vaatimukset ja että sinne hankittavat uudet äyriäiset ovat peräisin jäsenvaltioista, vyöhykkeiltä tai lokeroista, joilla on valkopilkkutautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta vapaa asema.

2.

Rajoitusvyöhyke on täytynyt määritellä tapauskohtaisesti ottaen huomioon tekijät, jotka vaikuttavat valkopilkkutautiviruksen leviämiseen viljeltyihin ja luonnonvaraisiin äyriäisiin, kuten

i)

äyriäiskuolemien määrä, ikä, osuus ja jakauma valkopilkkutautiviruksen aiheuttaman tartunnan saaneessa pitopaikassa tai pitopaikkojen ryhmässä, mukaan lukien muut pitopaikat ja luonnonvaraiset äyriäiset;

ii)

etäisyys lähimpiin pitopaikkoihin tai pitopaikkojen ryhmiin ja luonnonvaraisiin äyriäisiin sekä niiden sijaintitiheys;

iii)

sijainti lähellä käsittelypaikkoja, kontaktipitopaikkoja tai pitopaikkojen ryhmiä;

iv)

pitopaikoissa tai pitopaikkojen ryhmissä olevat lajit, erityisesti taudille alttiit lajit ja tartunnanlevittäjälajit;

v)

tartunnan saaneissa pitopaikoissa ja niiden lähellä sijaitsevissa pitopaikoissa sekä pitopaikkojen ryhmissä sovelletut viljelykäytännöt;

vi)

hydrodynaamiset olosuhteet; ja

vii)

muut tunnistetut epidemiologisesti merkittävät tekijät.

Taulukko 6.A

Jäsenvaltioita, vyöhykkeitä ja lokeroita koskeva ohjelma valkopilkkutautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta vapaan aseman saavuttamista edeltävää kolmivuotista valvontajaksoa varten

Seurantavuosi

Terveyskäyntien lukumäärä vuodessa kunkin pitopaikan tai pitopaikkojen ryhmän osalta

Laboratoriotutkimusten lukumäärä vuodessa

Äyriäisten lukumäärä näytteessä

Vuosi 1

1

1

150

Vuosi 2

1

1

150

4 jakso

Valkopilkkutautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta vapaan aseman säilyttäminen

1.

Kun jäsenvaltion, vyöhykkeen tai lokeron valkopilkkutautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta vapaan aseman säilyttämiseksi edellytetään kohdennettua seurantaa 81 artiklan mukaisesti, kaikkiin kyseisessä jäsenvaltiossa tai lokerossa tai kyseisellä vyöhykkeellä sijaitseviin luetteloitujen lajien pitopaikkoihin on tehtävä terveyskäyntejä ja äyriäisistä on otettava näytteet taulukon 6.B mukaisesti ottaen huomioon valkopilkkutautiviruksen aiheuttaman tartunnan riskin taso pitopaikassa.

2.

Jäsenvaltioissa, vyöhykkeillä tai lokeroissa, joissa pitopaikkojen lukumäärä on vähäinen eikä näiden pitopaikkojen kohdennettu seuranta tuota riittävästi epidemiologisia tietoja, taudista vapaan aseman säilyttämistä koskevaan seurantaan on sisällyttävä 1 jakson b alakohdassa säädettyjen vaatimusten mukaisesti valitut näytteenottopaikat.

3.

Kun määritetään terveyskäyntien tiheys sellaisten lokeroiden valkopilkkutautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta vapaan aseman säilyttämiseksi, joiden terveystilanne kyseisen taudin osalta on riippuvainen ympäröivien luonnonvesien vesieläinpopulaation terveystilanteesta, valkopilkkutautiviruksen aiheuttaman tartunnan riskiä on pidettävä korkeana.

4.

Valkopilkkutautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta vapaa asema voidaan säilyttää ainoastaan niin kauan kuin kaikkien 5 jakson 2 kohdassa vahvistettuja diagnoosimenetelmiä käyttämällä testattujen näytteiden tulokset ovat olleet negatiivisia valkopilkkutautiviruksen suhteen ja kaikki valkopilkkutautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa koskevat epäilyt on suljettu pois 5 jakson 3 kohdassa vahvistettujen diagnoosimenetelmien mukaisesti.

Taulukko 6.B

Jäsenvaltioita, vyöhykkeitä ja lokeroita koskeva ohjelma valkopilkkutautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta vapaan aseman säilyttämiseksi

Riskitaso (16)

Terveyskäyntien lukumäärä kussakin pitopaikassa / pitopaikkojen ryhmässä

Laboratoriotutkimusten lukumäärä

Äyriäisten lukumäärä näytteessä

Korkea

1 joka vuosi

1 joka toinen vuosi

150

Keskitasoinen

1 joka toinen vuosi

1 joka toinen vuosi

150

Alhainen

1 joka toinen vuosi

1 joka neljäs vuosi

150

5 jakso

Diagnoosi- ja näytteenottomenetelmät

1.

Näytteet testattavan eläimen integumentista orvaskedestä joko irtileikattuna tai kävelyraajoihin, pleopodeihin, suuosiin tai kiduksiin sisältyvänä on kiinnitettävä 95-prosenttisessa etanolissa ennen näytteiden valmistelua PCR-menetelmää varten.

Muitakin näytteitä, jotka on kiinnitetty histologista tutkimusta ja elektronimikroskopiaa varten, voidaan kerätä PCR-menetelmästä saatavien diagnoositietojen tukemiseksi.

2.

Taudista vapaan aseman myöntämiseksi tai säilyttämiseksi valkopilkkutautiviruksen aiheuttaman tartunnan osalta on käytettävä diagnoosimenetelmänä PCR-menetelmää, jonka jälkeen suoritetaan sekvensointi. Näitä diagnoosimenetelmiä sovellettaessa on noudatettava äyriäistauteja tutkivan Euroopan unionin vertailulaboratorion hyväksymiä vastaavia yksityiskohtaisia menetelmiä ja menettelyjä.

Jos PCR-testin tulos on positiivinen, tuloksen jälkeen on suoritettava amplikonin sekvensointi ennen asetuksen (EU) 2016/429 63 artiklassa säädettyjen ensivaiheen torjuntatoimenpiteiden toteuttamista.

3.

Kun valkopilkkutautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa koskeva epäily on vahvistettava tai suljettava pois 58 artiklan mukaisesti, on noudatettava seuraavaa käynti-, näytteenotto- ja testausmenettelyä:

a)

tutkimukseen on sisällyttävä vähintään yksi terveyskäynti ja yksi näytteenotto 10 äyriäisestä, kun havaitaan valkopilkkutautiviruksen aiheuttaman tartunnan taudinkuvaan sopivia kliinisiä merkkejä tai post mortem -tarkastuksessa todettuja vaurioita, tai 150 äyriäisestä, kun ei havaita kliinisiä merkkejä eikä post mortem -tarkastuksessa todettuja vaurioita. Näytteet on testattava 2 kohdassa vahvistetulla diagnoosimenetelmällä;

b)

valkopilkkutautiviruksen esiintyminen on katsottava vahvistetuksi, kun valkopilkkutautiviruksen suhteen saadaan positiivinen tulos äyriäistauteja tutkivan Euroopan unionin vertailulaboratorion hyväksymien yksityiskohtaisten menetelmien ja menettelyjen mukaisella PCR-menetelmällä ja sen jälkeisellä sekvensoinnilla.

Valkopilkkutautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa koskeva epäily voidaan sulkea pois, jos kyseiset testit eivät tuo esiin lisänäyttöä viruksen esiintymisestä.

III OSA

VAATIMUKSET, JOTKA KOSKEVAT SEURANTAOHJELMAN TÄYTÄNTÖÖNPANON OSOITTAMISTA LUOKAN C TAUTIEN OSALTA JA NÄIDEN OHJELMIEN ALOITTAMISTA UUDELLEEN TAUDINPURKAUKSEN JÄLKEEN

III osassa käsitellään pitopaikkoja koskevia vaatimuksia osoittaa seurantaohjelman täytäntöönpano tietyn taudin osalta ja vaatimuksia aloittaa kyseinen seurantaohjelma uudelleen taudinpurkauksen jälkeen.

Virusperäinen verenvuotoseptikemia (VHS)

1 luku

Tarttuva vertamuodostavan kudoksen kuolio (IHN)

1 luku

ISA-viruksen HPRΔ-kannan aiheuttama tartunta

2 luku

Nilviäisten marteilioosi (Marteilia refringens)

3 luku

Bonamia exitiosa -loisen aiheuttama tartunta

4 luku

Bonamia ostreae -loisen aiheuttama tartunta

5 luku

Valkopilkkutautiviruksen aiheuttama tartunta

6 luku

1 LUKU

Pitopaikkoja koskevat vaatimukset VHS:ää tai IHN:ää koskevan seurantaohjelman täytäntöönpanon osoittamiseksi ja ohjelman aloittamiseksi uudelleen taudinpurkauksen jälkeen

1 jakso

Terveyskäyntejä ja näytteenottoa koskevat yleiset vaatimukset VHS:n ja IHN:n osalta

3 artiklan 2 kohdan b alakohdan iv alakohdassa tarkoitettujen terveyskäyntien ja näytteenoton on täytettävä seuraavat vaatimukset:

a)

terveyskäynnit ja näytteenotto on suoritettava sellaiseen aikaan vuodesta, jolloin veden lämpötila on alle 14 °C, tai, jos lämpötila ei laske alle 14 °C:n, näytteet on otettava lämpötilojen ollessa vuoden alimmalla tasolla;

b)

kaikki tuotantoyksiköt, kuten lammikot, altaat ja verkkoaltaat, on tutkittava kuolleiden, heikkojen tai poikkeavasti käyttäytyvien kalojen havaitsemiseksi. Erityistä huomiota on kiinnitettävä poistovesipisteeseen, jonne heikkokuntoisilla kaloilla on taipumus kerääntyä veden virtauksen vuoksi;

c)

näytteenottoon kerättävät luetteloituihin lajeihin kuuluvat kalat on valittava seuraavasti:

i)

jos joukossa on kirjolohia, näytteenottoon on valittava ainoastaan tämän lajin kaloja, paitsi jos joukossa on muita taudille alttiita lajeja, joissa näkyy tyypillisiä VHS:n tai IHN:n oireita; jos kirjolohia ei ole, näytteen on edustettava kaikkia muita kyseisessä paikassa olevia taudille alttiita lajeja;

ii)

jos joukossa on heikkokuntoisia, poikkeavasti käyttäytyviä tai äskettäin kuolleita mutta ei vielä hajoamistilassa olevia kaloja, on valittava tällaisia kaloja; jos kalantuotannossa käytetään useampaa kuin yhtä vedensaantilähdettä, näytteessä on oltava kaikkia vedensaantilähteitä edustavia kaloja;

iii)

valittuihin kaloihin on sisällyttävä kaloja, jotka kerätään siten, että kaikki pitopaikan osat ja kaikki vuosiluokat ovat suhteellisesti edustettuina näytteessä.

2 jakso

Erityisvaatimukset seurantaohjelman täytäntöönpanon osoittamiseksi

1.

Terveyskäynnit on toteutettava ja kaloista on otettava näytteet 1 jakson ja taulukon 1 mukaisesti.

2.

Edellä olevan 1 jakson ja jäljempänä olevan taulukon 1 mukaisesti kerätyt näytteet on testattava käyttäen II osan 1 luvun 5 jakson 2 kohdassa vahvistettuja diagnoosimenetelmiä, ja testien tulosten on oltava negatiiviset VHS:n tai IHN:n osalta.

3 jakso

Vaatimukset seurantaohjelman aloittamiseksi uudelleen taudinpurkauksen jälkeen

VHS- tai IHN-tartunnan saanut pitopaikka voi aloittaa uudelleen näitä tauteja koskevan seurantaohjelman sillä edellytyksellä, että

a)

se on tyhjennetty 62 artiklan mukaisesti, puhdistettu ja desinfioitu 63 artiklan mukaisesti ja pidetty tyhjillään 64 artiklan mukaisesti; ja

b)

sinne hankittavat uudet kalat ovat peräisin pitopaikoista, jotka

i)

sijaitsevat jäsenvaltiossa, vyöhykkeellä tai lokerossa, joka on vapaa VHS:stä tai IHN:stä;

ii)

sijaitsevat jäsenvaltiossa, vyöhykkeellä tai lokerossa, joka kuuluu VHS:n tai IHN:n vastaisen hävittämisohjelman piiriin; tai

iii)

toteuttavat VHS:ää tai IHN:ää koskevaa seurantaohjelmaa.

Taulukko 1

VHS:n/IHN:n seurantaohjelma

Riskitaso (17)

Terveyskäyntien lukumäärä vuodessa kunkin pitopaikan osalta

Kalojen lukumäärä näytteessä (18)

Korkea

1 joka vuosi

30

Keskitasoinen

1 joka toinen vuosi

30

Alhainen

1 joka kolmas vuosi

30

2 LUKU

Pitopaikkoja koskevat vaatimukset ISA-viruksen HPRΔ-kantaa koskevan seurantaohjelman täytäntöönpanon osoittamiseksi ja ohjelman aloittamiseksi uudelleen taudinpurkauksen jälkeen

1 jakso

Terveyskäyntejä ja näytteenottoa koskevat yleiset vaatimukset ISA-viruksen HPRΔ-kannan aiheuttaman tartunnan osalta

3 artiklan 2 kohdan b alakohdan iv alakohdassa tarkoitettujen terveyskäyntien ja näytteenoton on täytettävä seuraavat vaatimukset:

a)

terveyskäynneissä ja näytteenotossa on otettava huomioon kaikki tuotantoyksiköt, kuten lammikot, altaat ja verkkoaltaat, kuolleiden, heikkokuntoisten tai poikkeavasti käyttäytyvien kalojen havaitsemiseksi. Erityistä huomiota on kiinnitettävä häkkien reunoihin tai poistovesipisteeseen, jonne heikkokuntoisilla kaloilla on taipumus kerääntyä veden virtauksen vuoksi;

b)

näytteeseen kerättävät kalat on valittava seuraavasti:

i)

on valittava ainoastaan kuolemaisillaan olevia tai äskettäin kuolleita mutta ei vielä hajoamistilassa olevia kaloja; ensisijaisesti on valittava kaloja, joissa on merkkejä anemiasta, verenvuotoa tai muita verenkiertohäiriöihin viittaavia kliinisiä merkkejä;

ii)

jos joukossa on merilohia, näytteenottoon on valittava ainoastaan tämän lajin kaloja, paitsi jos joukossa on muita taudille alttiita lajeja, joissa näkyy tyypillisiä ISA:n oireita. Jos pitopaikassa ei ole merilohia, on otettava näytteet muista luetteloiduista lajeista;

iii)

jos kalantuotannossa käytetään useampaa kuin yhtä vedensaantilähdettä, näytteessä on oltava kaikkia vedensaantilähteitä edustavia kaloja;

iv)

valittuihin kaloihin on sisällyttävä kaloja, jotka kerätään siten, että pitopaikan kaikki tuotantoyksiköt, kuten verkkoaltaat, altaat ja lammikot, sekä kaikki vuosiluokat ovat suhteellisesti edustettuina näytteessä.

2 jakso

Erityisvaatimukset seurantaohjelman täytäntöönpanon osoittamiseksi

1.

Terveyskäynnit on toteutettava ja kaloista on otettava näytteet 1 jakson ja taulukon 2 mukaisesti.

2.

Edellä olevan 1 jakson ja jäljempänä olevan taulukon 2 mukaisesti kerätyt näytteet on testattava käyttäen II osan 2 luvun 5 jakson 2 kohdassa vahvistettuja diagnoosimenetelmiä, ja testien tulosten on oltava negatiiviset ISA-viruksen HPRΔ-kannan aiheuttaman tartunnan osalta.

Taulukko 2

ISA-viruksen HPRΔ-kannan seurantaohjelma

Riskitaso (19)

Terveyskäyntien lukumäärä vuodessa kunkin pitopaikan osalta

Laboratoriotutkimusten lukumäärä vuodessa

Kalojen lukumäärä näytteessä

Korkea

2

2 (20)

30

Keskitasoinen

1

1 (21)

30

Alhainen

1 joka toinen vuosi

1 joka toinen vuosi.

30

Kalojen enimmäismäärä yhteisnäytteessä: 5

3 jakso

Vaatimukset seurantaohjelman aloittamiseksi uudelleen taudinpurkauksen jälkeen

ISA-viruksen HPRΔ-kannan aiheuttaman tartunnan saanut pitopaikka voi aloittaa uudelleen kyseistä tautia koskevan seurantaohjelman sillä edellytyksellä, että

a)

se on tyhjennetty 62 artiklan mukaisesti, puhdistettu ja desinfioitu 63 artiklan mukaisesti ja pidetty tyhjillään 64 artiklan mukaisesti; ja

b)

sinne hankittavat uudet kalat ovat peräisin pitopaikoista, jotka

i)

sijaitsevat jäsenvaltiossa, vyöhykkeellä tai lokerossa, joka on vapaa ISA-viruksen HPRΔ-kannan aiheuttamasta tartunnasta;

ii)

sijaitsevat jäsenvaltiossa, vyöhykkeellä tai lokerossa, joka kuuluu ISA-viruksen HPRΔ-kannan aiheuttaman tartunnan vastaisen hävittämisohjelman piiriin; tai

iii)

toteuttavat ISA-viruksen HPRΔ-kannan aiheuttamaa tartuntaa koskevaa seurantaohjelmaa.

3 LUKU

Pitopaikkoja koskevat vaatimukset nilviäisten marteilioosia koskevan seurantaohjelman täytäntöönpanon osoittamiseksi ja ohjelman aloittamiseksi uudelleen taudinpurkauksen jälkeen

1 jakso

Terveyskäyntejä ja näytteenottoa koskevat yleiset vaatimukset nilviäisten marteilioosin osalta

3 artiklan 2 kohdan b alakohdan iv alakohdassa tarkoitettujen terveyskäyntien ja näytteenoton on täytettävä seuraavat vaatimukset:

a)

terveyskäynnit ja näytteenotto laboratoriotutkimuksia varten on suoritettava sellaisena aikana vuodesta, jolloin loisen esiintyvyyden kyseisessä jäsenvaltiossa, vyöhykkeellä tai lokerossa tiedetään olevan korkeimmillaan. Jos tällaista tietoa ei ole saatavilla, näytteenotto on suoritettava heti sen jälkeen, kun veden lämpötila on ylittänyt 17 °C;

b)

kun nilviäisistä on otettava näytteitä taulukossa 3 vahvistettujen vaatimusten mukaisesti, on sovellettava seuraavia valintakriteerejä:

i)

näytteeseen on kerättävä Ostrea spp. -lajeja. Jos Ostrea spp -lajeja ei ole, näytteen on edustettava kaikkia muita kyseisessä paikassa olevia luetteloituja lajeja;

ii)

jos tuotantoyksiköissä on heikkokuntoisia, kuolemaisillaan olevia tai äskettäin kuolleita mutta ei vielä hajoamistilassa olevia nilviäisiä, on valittava ensisijaisesti tällaisia nilviäisiä. Jos tällaisia nilviäisiä ei ole, valittujen nilviäisten joukossa on oltava vanhimpia terveitä nilviäisiä;

iii)

otettaessa näytteitä nilviäisten pitopaikoista, joissa nilviäistuotannossa käytetään useampaa kuin yhtä vedensaantilähdettä, otettaviin näytteisiin on sisällytettävä jokaista vedensaantilähdettä edustavia nilviäisiä niin, että kaikki pitopaikan osat ovat suhteellisesti edustettuina näytteessä;

iv)

otettaessa näytteitä nilviäisten pitopaikoista tai pitopaikkojen ryhmistä näytteeseen on sisällytettävä nilviäisiä riittävästä määrästä näytteenottopaikkoja niin, että kaikki pitopaikan tai pitopaikkojen ryhmän osat ovat suhteellisesti edustettuina näytteessä. Tärkeimmät näiden näytteenottopaikkojen valinnassa huomioon otettavat tekijät ovat eläintiheys, vesien virtaukset, taudille alttiiden lajien esiintyminen, tartunnanlevittäjälajien esiintyminen, veden syvyys ja hoitokäytännöt. Pitopaikassa tai pitopaikkojen ryhmässä taikka sen vieressä sijaitsevat luonnonvaraiset esiintymät on otettava mukaan näytteenottoon.

2 jakso

Erityisvaatimukset seurantaohjelman täytäntöönpanon osoittamiseksi

1.

Terveyskäynnit on toteutettava ja nilviäisistä on otettava näytteet 1 jakson ja taulukon 3 mukaisesti.

2.

Edellä olevan 1 jakson ja jäljempänä olevan taulukon 3 mukaisesti kerätyt näytteet on testattava käyttäen II osan 3 luvun 5 jakson 2 kohdassa vahvistettuja diagnoosimenetelmiä, ja testien tulosten on oltava negatiiviset nilviäisten marteilioosin osalta.

Taulukko 3

Nilviäisten marteilioosin seurantaohjelma

Riskitaso (22)

Terveyskäyntien lukumäärä kussakin pitopaikassa / pitopaikkojen ryhmässä

Laboratoriotutkimusten lukumäärä

Nilviäisten lukumäärä näytteessä

Korkea

1 joka vuosi

1 joka toinen vuosi

150

Keskitasoinen

1 joka toinen vuosi

1 joka toinen vuosi

150

Alhainen

1 joka toinen vuosi

1 joka neljäs vuosi

150

3 jakso

Vaatimukset seurantaohjelman aloittamiseksi uudelleen taudinpurkauksen jälkeen

Nilviäisten marteilioositartunnan saanut pitopaikka voi aloittaa uudelleen kyseistä tautia koskevan seurantaohjelman sillä edellytyksellä, että

a)

se on tyhjennetty 62 artiklan mukaisesti, puhdistettu ja desinfioitu 63 artiklan mukaisesti ja pidetty tyhjillään 64 artiklan mukaisesti; ja

b)

sinne hankittavat uudet kalat ovat peräisin pitopaikoista, jotka

i)

sijaitsevat jäsenvaltiossa, vyöhykkeellä tai lokerossa, joka on vapaa nilviäisten marteilioosista;

ii)

sijaitsevat jäsenvaltiossa, vyöhykkeellä tai lokerossa, joka kuuluu nilviäisten marteilioosin vastaisen hävittämisohjelman piiriin; tai

iii)

toteuttavat nilviäisten marteilioosia koskevaa seurantaohjelmaa.

4 LUKU

Pitopaikkoja koskevat vaatimukset Bonamia exitiosa -loisen aiheuttamaa tartuntaa koskevan seurantaohjelman täytäntöönpanon osoittamiseksi ja ohjelman aloittamiseksi uudelleen taudinpurkauksen jälkeen

1 jakso

Terveyskäyntejä ja näytteenottoa koskevat yleiset vaatimukset Bonamia exitiosa -loisen aiheuttaman tartunnan osalta

3 artiklan 2 kohdan b alakohdan iv alakohdassa tarkoitettujen terveyskäyntien ja näytteenoton on täytettävä seuraavat vaatimukset:

a)

terveyskäynnit ja näytteenotto tuotantoyksiköissä on suoritettava sellaisena aikana vuodesta, jolloin Bonamia exitiosa -loisen esiintyvyyden kyseisessä jäsenvaltiossa tai lokerossa tai kyseisellä vyöhykkeellä tiedetään olevan korkeimmillaan. Jos tätä tietoa ei ole saatavilla, näytteenotto on suoritettava kaksi kertaa vuodessa, keväällä ja syksyllä;

b)

kun nilviäisistä otetaan näytteitä taulukossa 4 vahvistettujen vaatimusten mukaisesti, on sovellettava seuraavia valintakriteerejä:

i)

jos joukossa on Ostrea spp. -lajeja, näytteeseen on kerättävä ainoastaan tämän suvun ostereita. Jos Ostrea spp. -lajeja ei ole, näytteen on edustettava kaikkia muita kyseisessä paikassa olevia taudille alttiita lajeja;

ii)

jos joukossa on heikkokuntoisia, kuolemaisillaan olevia tai äskettäin kuolleita mutta ei vielä hajoamistilassa olevia nilviäisiä, on valittava ensisijaisesti tällaisia nilviäisiä. Jos tällaisia nilviäisiä ei ole, valittujen nilviäisten joukossa on oltava vanhimpia terveitä nilviäisiä;

iii)

otettaessa näytteitä pitopaikoista, joissa nilviäistuotannossa käytetään useampaa kuin yhtä vedensaantilähdettä, otettaviin näytteisiin on sisällytettävä jokaista vedensaantilähdettä edustavia nilviäisiä niin, että kaikki pitopaikan osat ovat suhteellisesti edustettuina näytteessä;

iv)

otettaessa näytteitä pitopaikoista tai pitopaikkojen ryhmistä näytteeseen on sisällytettävä nilviäisiä riittävästä määrästä näytteenottopaikkoja niin, että kaikki pitopaikan tai pitopaikkojen ryhmän osat ovat suhteellisesti edustettuina näytteessä. Tärkeimmät näiden näytteenottopaikkojen valinnassa huomioon otettavat tekijät ovat eläintiheys, vesien virtaukset, taudille alttiiden lajien esiintyminen, tartunnanlevittäjälajien (kuten Crassostrea gigas) esiintyminen, veden syvyys ja hoitokäytännöt. Pitopaikassa tai pitopaikkojen ryhmässä taikka sen vieressä sijaitsevat luonnonvaraiset esiintymät on otettava mukaan näytteenottoon.

2 jakso

Erityisvaatimukset seurantaohjelman täytäntöönpanon osoittamiseksi

1.

Terveyskäynnit on toteutettava ja nilviäisistä on otettava näytteet 1 jakson ja taulukon 4 mukaisesti.

2.

Edellä olevan 1 jakson ja jäljempänä olevan taulukon 4 mukaisesti kerätyt näytteet on testattava käyttäen II osan 4 luvun 5 jakson 2 kohdassa tarkoitettuja diagnoosimenetelmiä, ja testien tulosten on oltava negatiiviset Bonamia exitiosa -loisen osalta.

Taulukko 4

Bonamia exitiosa -loisen aiheuttaman tartunnan seurantaohjelma

Riskitaso (23)

Terveyskäyntien lukumäärä kussakin pitopaikassa / pitopaikkojen ryhmässä

Laboratoriotutkimusten lukumäärä

Nilviäisten lukumäärä näytteessä

Korkea

1 joka vuosi

1 joka toinen vuosi

150

Keskitasoinen

1 joka toinen vuosi

1 joka toinen vuosi

150

Alhainen

1 joka toinen vuosi

1 joka neljäs vuosi

150

3 jakso

Vaatimukset seurantaohjelman aloittamiseksi uudelleen taudinpurkauksen jälkeen

Bonamia exitiosa -loisen aiheuttaman tartunnan saanut pitopaikka voi aloittaa uudelleen seurantaohjelman sillä edellytyksellä, että

a)

se on tyhjennetty 62 artiklan mukaisesti, puhdistettu ja desinfioitu 63 artiklan mukaisesti ja pidetty tyhjillään 64 artiklan mukaisesti; ja

b)

sinne hankittavat uudet kalat ovat peräisin pitopaikoista, jotka

i)

sijaitsevat jäsenvaltiossa, vyöhykkeellä tai lokerossa, joka on vapaa Bonamia exitiosa -loisen aiheuttamasta tartunnasta;

ii)

sijaitsevat jäsenvaltiossa, vyöhykkeellä tai lokerossa, joka kuuluu Bonamia exitiosa -loisen aiheuttaman tartunnan vastaisen hävittämisohjelman piiriin; tai

iii)

toteuttavat Bonamia exitiosa -loisen aiheuttamaa tartuntaa koskevaa seurantaohjelmaa.

5 LUKU

Pitopaikkoja koskevat vaatimukset Bonamia ostreae -loisen aiheuttamaa tartuntaa koskevan seurantaohjelman täytäntöönpanon osoittamiseksi ja ohjelman aloittamiseksi uudelleen taudinpurkauksen jälkeen

1 jakso

Terveyskäyntejä ja näytteenottoa koskevat yleiset vaatimukset Bonamia ostreae -loisen aiheuttaman tartunnan osalta

3 artiklan 2 kohdan b alakohdan iv alakohdassa tarkoitettujen terveyskäyntien ja näytteenoton on täytettävä seuraavat vaatimukset:

a)

terveyskäynnit ja näytteenotto tuotantoyksiköissä on suoritettava sellaisena aikana vuodesta, jolloin Bonamia ostreae -loisen esiintyvyyden kyseisessä jäsenvaltiossa tai lokerossa tai kyseisellä vyöhykkeellä tiedetään olevan korkeimmillaan. Jos tätä tietoa ei ole saatavilla, näytteenotto on suoritettava talvella tai alkukeväästä;

b)

kun nilviäisistä on otettava näytteitä taulukossa 5 vahvistettujen vaatimusten mukaisesti, on sovellettava seuraavia valintakriteerejä:

i)

jos joukossa on Ostrea edulis -lajia, näytteeseen on kerättävä vain tämän lajin ostereita. Jos Ostrea edulis -lajeja ei ole, näytteen on edustettava kaikkia muita kyseisessä paikassa olevia taudille alttiita lajeja;

ii)

jos joukossa on heikkokuntoisia, kuolemaisillaan olevia tai äskettäin kuolleita mutta ei vielä hajoamistilassa olevia nilviäisiä, on valittava ensisijaisesti tällaisia nilviäisiä. Jos tällaisia nilviäisiä ei ole, valittujen nilviäisten joukossa on oltava vanhimpia terveitä nilviäisiä;

iii)

otettaessa näytteitä pitopaikoista, joissa nilviäistuotannossa käytetään useampaa kuin yhtä vedensaantilähdettä, otettaviin näytteisiin on sisällytettävä jokaista vedensaantilähdettä edustavia nilviäisiä niin, että kaikki pitopaikan osat ovat suhteellisesti edustettuina näytteessä;

iv)

otettaessa näytteitä nilviäisten pitopaikoista tai pitopaikkojen ryhmistä, näytteeseen on sisällytettävä nilviäisiä riittävästä määrästä näytteenottopaikkoja. Tärkeimmät näiden näytteenottopaikkojen valinnassa huomioon otettavat tekijät ovat eläintiheys, vesien virtaukset, taudille alttiiden lajien esiintyminen, tartunnanlevittäjälajien esiintyminen, veden syvyys ja hoitokäytännöt. Pitopaikassa tai pitopaikkojen ryhmässä taikka sen vieressä sijaitsevat luonnonvaraiset esiintymät on otettava mukaan näytteenottoon.

2 jakso

Erityisvaatimukset seurantaohjelman täytäntöönpanon osoittamiseksi

1.

Terveyskäynnit on toteutettava ja nilviäisistä on otettava näytteet 1 jakson ja taulukon 5 mukaisesti.

2.

Edellä olevan 1 jakson ja jäljempänä olevan taulukon 5 mukaisesti kerätyt näytteet on testattava käyttäen II osan 5 luvun 5 jakson 2 kohdassa tarkoitettuja diagnoosimenetelmiä, ja testien tulosten on oltava negatiiviset Bonamia ostreae -loisen osalta.

Taulukko 5

Bonamia ostreae -loisen aiheuttaman tartunnan seurantaohjelma

Riskitaso (24)

Terveyskäyntien lukumäärä kussakin pitopaikassa / pitopaikkojen ryhmässä

Laboratoriotutkimusten lukumäärä

Nilviäisten lukumäärä näytteessä

Korkea

1 joka vuosi

1 joka toinen vuosi

150

Keskitasoinen

1 joka toinen vuosi

1 joka toinen vuosi

150

Alhainen

1 joka toinen vuosi

1 joka neljäs vuosi

150

3 jakso

Vaatimukset seurantaohjelman aloittamiseksi uudelleen taudinpurkauksen jälkeen

Bonamia ostreae -loisen aiheuttaman tartunnan saanut pitopaikka voi aloittaa uudelleen kyseistä tautia koskevan seurantaohjelman sillä edellytyksellä, että

a)

se on tyhjennetty 62 artiklan mukaisesti, puhdistettu ja desinfioitu 63 artiklan mukaisesti ja pidetty tyhjillään 64 artiklan mukaisesti; ja

b)

sinne hankittavat uudet kalat ovat peräisin pitopaikoista, jotka

i)

sijaitsevat jäsenvaltiossa, vyöhykkeellä tai lokerossa, joka on vapaa Bonamia ostreae -loisen aiheuttamasta tartunnasta;

ii)

sijaitsevat jäsenvaltiossa, vyöhykkeellä tai lokerossa, joka kuuluu Bonamia ostreae -loisen aiheuttaman tartunnan vastaisen hävittämisohjelman piiriin; tai

iii)

toteuttavat Bonamia ostreae -loisen aiheuttamaa tartuntaa koskevaa seurantaohjelmaa.

6 LUKU

Pitopaikkoja koskevat vaatimukset valkopilkkutautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa koskevan seurantaohjelman täytäntöönpanon osoittamiseksi ja ohjelman aloittamiseksi uudelleen taudinpurkauksen jälkeen

1 jakso

Terveyskäyntejä ja näytteenottoa koskevat yleiset vaatimukset valkopilkkutautiviruksen aiheuttaman tartunnan osalta

3 artiklan 2 kohdan b alakohdan iv alakohdassa tarkoitettujen terveyskäyntien ja näytteenoton on täytettävä seuraavat vaatimukset:

a)

näytteenotto äyriäisistä laboratoriotutkimuksia varten on suoritettava, kun veden lämpötila on todennäköisesti vuoden korkeimmalla tasolla. Tätä veden lämpötilaa koskevaa vaatimusta on sovellettava myös terveyskäynteihin silloin, kun ne ovat toteutettavissa ja tarkoituksenmukaisia;

b)

kun viljellyistä äyriäisistä on otettava näytteitä taulukossa 6 vahvistettujen vaatimusten mukaisesti, on sovellettava seuraavia valintakriteerejä:

i)

jos tuotantoyksiköissä on heikkokuntoisia tai kuolemaisillaan olevia äyriäisiä, on valittava ensisijaisesti tällaisia äyriäisiä. Jos tällaisia äyriäisiä ei ole, näytteeseen on valittava valitun taudille alttiin lajin eri kokokohortteihin kuuluvia äyriäisiä, eli nuoria ja aikuisia, ja niiden on oltava suhteellisesti edustettuina näytteessä;

ii)

jos äyriäistuotannossa käytetään useampaa kuin yhtä vedensaantilähdettä, näytteessä on oltava kaikkia vedensaantilähteitä edustavia taudille alttiiseen lajiin kuuluvia äyriäisiä.

2 jakso

Erityisvaatimukset seurantaohjelman täytäntöönpanon osoittamiseksi

1.

Terveyskäynnit on toteutettava ja äyriäisistä on otettava näytteet 1 jakson ja taulukon 6 mukaisesti.

2.

Edellä olevan 1 jakson ja jäljempänä olevan taulukon 6 mukaisesti kerätyt näytteet on testattava käyttäen II osan 6 luvun 5 jakson 2 kohdassa vahvistettuja diagnoosimenetelmiä, ja testien tulosten on oltava negatiiviset valkopilkkutautiviruksen aiheuttaman tartunnan osalta.

Taulukko 6

Valkopilkkutautiviruksen aiheuttaman tartunnan seurantaohjelma

Riskitaso (25)

Terveyskäyntien lukumäärä kussakin pitopaikassa / pitopaikkojen ryhmässä

Laboratoriotutkimusten lukumäärä

Äyriäisten lukumäärä näytteessä

Korkea

1 joka vuosi

1 joka toinen vuosi

150

Keskitasoinen

1 joka toinen vuosi

1 joka toinen vuosi

150

Alhainen

1 joka toinen vuosi

1 joka neljäs vuosi

150

3 jakso

Vaatimukset seurantaohjelman aloittamiseksi uudelleen taudinpurkauksen jälkeen

Valkopilkkutautiviruksen aiheuttaman tartunnan saanut pitopaikka voi aloittaa uudelleen kyseistä tautia koskevan seurantaohjelman sillä edellytyksellä, että

a)

se on tyhjennetty 62 artiklan mukaisesti, puhdistettu ja desinfioitu 63 artiklan mukaisesti ja pidetty tyhjillään 64 artiklan mukaisesti; ja

b)

sinne hankittavat uudet kalat ovat peräisin pitopaikoista, jotka

i)

sijaitsevat jäsenvaltiossa, vyöhykkeellä tai lokerossa, joka on vapaa valkopilkkutautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta;

ii)

sijaitsevat jäsenvaltiossa, vyöhykkeellä tai lokerossa, joka kuuluu valkopilkkutautiviruksen aiheuttaman tartunnan vastaisen hävittämisohjelman piiriin; tai

iii)

toteuttavat valkopilkkutautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa koskevaa seurantaohjelmaa.


(1)  Rannikolla sijaitsevien vyöhykkeiden tai lokeroiden osalta näytteet on otettava aikaisintaan kolme viikkoa sen jälkeen, kun kalat on siirretty makeasta vedestä suolaiseen.

(2)  Emokannan ovariaali- tai siemenneste on kerättävä sen kypsyttyä lypsämisen yhteydessä.

(3)  Rannikolla sijaitsevien vyöhykkeiden tai lokeroiden osalta näytteet on otettava aikaisintaan kolme viikkoa sen jälkeen, kun kalat on siirretty makeasta vedestä suolaiseen.

(4)  Emokannan ovariaali- tai siemenneste on kerättävä sen kypsyttyä lypsämisen yhteydessä.

(5)  Riskitaso, jonka toimivaltainen viranomainen on määrittänyt pitopaikalle I osan 2 luvun mukaisesti muiden kuin riippuvaisten lokeroiden tapauksessa, jolloin kaikkien pitopaikkojen riskitaso katsotaan korkeaksi.

(6)  Kunkin terveyskäynnin aikana on otettava yksi näyte.

(7)  Rannikolla sijaitsevien vyöhykkeiden tai lokeroiden osalta näytteet on otettava aikaisintaan kolme viikkoa sen jälkeen, kun kalat on siirretty makeasta vedestä suolaiseen.

(8)  Näytteet on otettava kunkin vuoden keväällä ja syksyllä.

(9)  Ei sovelleta pitopaikkoihin, joissa kasvatetaan ainoastaan kirjolohia (Oncorhynchus mykiss) tai taimenia (Salmo trutta) tai niitä molempia ja joiden vedensaanti perustuu yksinomaan makean veden lähteisiin, joissa ei pidetä merilohia (Salmo salar).

(10)  Riskitaso, jonka toimivaltainen viranomainen on määrittänyt pitopaikalle I osan 2 luvun 1 kohdan mukaisesti muiden kuin riippuvaisten lokeroiden tapauksessa, jolloin kaikkien pitopaikkojen riskitaso katsotaan korkeaksi.

(11)  Näytteet on otettava keväällä ja syksyllä, jos näytteitä tarvitaan kaksi vuodessa.

(12)  Näytteet on otettava keväällä tai syksyllä, jos näytteitä tarvitaan yksi vuodessa.

(13)  Riskitaso, jonka toimivaltainen viranomainen on määrittänyt pitopaikalle I osan 2 luvun 1 kohdan mukaisesti muiden kuin riippuvaisten lokeroiden tapauksessa, jolloin kaikkien pitopaikkojen riskitaso katsotaan korkeaksi.

(14)  Riskitaso, jonka toimivaltainen viranomainen on määrittänyt pitopaikalle I osan 2 luvun 1 kohdan mukaisesti muiden kuin riippuvaisten lokeroiden tapauksessa, jolloin kaikkien pitopaikkojen riskitaso katsotaan korkeaksi.

(15)  Riskitaso, jonka toimivaltainen viranomainen on määrittänyt pitopaikalle I osan 2 luvun 1 kohdan mukaisesti muiden kuin riippuvaisten lokeroiden tapauksessa, jolloin kaikkien pitopaikkojen riskitaso katsotaan korkeaksi.

(16)  Riskitaso, jonka toimivaltainen viranomainen on määrittänyt pitopaikalle I osan 2 luvun 1 kohdan mukaisesti muiden kuin riippuvaisten lokeroiden tapauksessa, jolloin kaikkien pitopaikkojen riskitaso katsotaan korkeaksi.

(17)  Rannikolla sijaitsevien vyöhykkeiden tai lokeroiden osalta näytteet on otettava aikaisintaan kolme viikkoa sen jälkeen, kun kalat on siirretty makeasta vedestä suolaiseen.

(18)  Riskitaso, jonka toimivaltainen viranomainen on määrittänyt pitopaikalle I osan 2 luvun 1 kohdan mukaisesti.Kalojen enimmäismäärä yhteisnäytteessä: 10.

(19)  Riskitaso, jonka toimivaltainen viranomainen on määrittänyt pitopaikalle I osan 2 luvun 1 kohdan mukaisesti.

(20)  Näytteet on otettava keväällä ja syksyllä, jos näytteitä tarvitaan kaksi vuodessa.

(21)  Näytteet on otettava keväällä tai syksyllä, jos näytteitä tarvitaan vain yksi vuodessa.

(22)  Riskitaso, jonka toimivaltainen viranomainen on määrittänyt pitopaikalle I osan 2 luvun 1 kohdan mukaisesti.

(23)  Riskitaso, jonka toimivaltainen viranomainen on määrittänyt pitopaikalle I osan 2 luvun 1 kohdan mukaisesti.

(24)  Riskitaso, jonka toimivaltainen viranomainen on määrittänyt pitopaikalle I osan 2 luvun 1 kohdan mukaisesti.

(25)  Riskitaso, jonka toimivaltainen viranomainen on määrittänyt pitopaikalle I osan 2 luvun 1 kohdan mukaisesti.


3.6.2020   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 174/341


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) 2020/690,

annettu 17 päivänä joulukuuta 2019,

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/429 soveltamissäännöistä siltä osin kuin on kyse niistä luetteloiduista taudeista, joihin sovelletaan unionin seurantaohjelmia, ja tällaisten ohjelmien maantieteellisestä soveltamisalasta sekä niistä luetteloiduista taudeista, joiden osalta lokerojen taudista vapaa asema voidaan vahvistaa

(ETA: n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon tarttuvista eläintaudeista sekä tiettyjen eläinterveyttä koskevien säädösten muuttamisesta ja kumoamisesta (”eläinterveyssäännöstö”) 9 päivänä maaliskuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/429 (1) ja erityisesti sen 30 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 37 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksessa (EU) 2016/429 vahvistetaan eläinten välillä tarttuvien ja eläimestä ihmiseen tarttuvien tautien ehkäisemistä ja torjuntaa koskevat säännöt, mukaan lukien seurantaa, hävittämistä ja taudista vapaan aseman myöntämistä lokerotasolla koskevat säännöt.

(2)

Asetuksessa (EU) 2016/429 vahvistetaan yhdenmukaistettu luettelo tarttuvista eläintaudeista, jäljempänä ’luetteloidut taudit’, jotka aiheuttavat riskin eläinten terveydelle tai kansanterveydelle joko kaikkialla unionissa tai vain joissakin sen osissa.

(3)

Asetuksen (EU) 2016/429 28 artiklassa säädetään tiettyjä luetteloituja tauteja koskevista unionin seurantaohjelmista. Kyseisen asetuksen 30 artiklan mukaan täytäntöönpanosäädöksellä määritetään, mihin luetteloituihin tauteihin on sovellettava unionin seurantaohjelmia, mukaan lukien tällaisten ohjelmien maantieteellinen soveltamisala.

(4)

Asetuksella (EU) 2016/429 kumotaan neuvoston direktiivi 2005/94/EY (2)21 päivästä huhtikuuta 2021 alkaen. Neuvoston direktiivissä 2005/94/EY säädetään pakollisista valvontaohjelmista siipikarjassa ja luonnonvaraisissa linnuissa esiintyvän lintuinfluenssan varalta. Lintuinfluenssaa koskevat pakolliset valvontaohjelmat ovat edelleen tarkoituksenmukaisia, jotta voidaan varmistaa tehostettu seuranta unionissa, kun otetaan huomioon korkeapatogeenisesta lintuinfluenssasta eläinterveydelle aiheutuvat vaikutukset. Näihin ohjelmiin olisi kuuluttava myös tiettyjen sellaisten alueiden seuranta, joilla on tavallista suurempi riski mutaatioihin, joissa matalapatogeeniset lintuinfluenssavirukset muuttuvat korkeapatogeenisiksi lintuinfluenssaviruksiksi. Lintuinfluenssan seuranta lisää myös tietämystä mahdollisen zoonoosin riskin aiheuttavista viruksista. Sen vuoksi tämä velvoite olisi otettava huomioon asetuksen (EU) 2016/429 mukaisesti lintuinfluenssaa koskevien unionin seurantaohjelmien avulla.

(5)

Asetuksessa (EU) 2016/429 vahvistetussa yhdenmukaistetussa tarttuvien eläintautien luettelossa tehdään ero korkeapatogeenisen lintuinfluenssan ja matalapatogeenisten lintuinfluenssavirusten aiheuttaman tartunnan välillä. Johdonmukaisuuden vuoksi tämä ero olisi otettava huomioon unionin seurantaohjelmien soveltamisalassa.

(6)

Komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2020/689 (3) vahvistetaan muun muassa kriteerit niiden luetteloitujen tautien määrittämiseksi, joihin sovelletaan unionin seurantaohjelmia, sekä tällaisten ohjelmien sisältö. Korkeapatogeeninen lintuinfluenssa ja matalapatogeenisten lintuinfluenssavirusten aiheuttama tartunta täyttävät nämä kriteerit.

(7)

Asetuksen (EU) 2016/429 37 artiklassa annetaan jäsenvaltioille oikeus hakea kyseisen asetuksen 9 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitetuista tietyistä luetteloiduista taudeista vapaan aseman tunnustamista lokerojen osalta. Olisi määritettävä täytäntöönpanosäädöksellä, minkä luetteloitujen tautien osalta lokerojen taudista vapaa asema voidaan vahvistaa.

(8)

Asetuksella (EU) 2016/429 kumotaan neuvoston direktiivi 2006/88/EY (4)21 päivästä huhtikuuta 2021 alkaen. Neuvoston direktiivissä 2006/88/EY säädetään taudista vapaiden osastojen perustamisesta vesieläinten tautiluettelon osalta Maailman eläintautijärjestön (OIE) vesieläinten terveyttä koskevan säännöstön mukaisesti. Jotta voitaisiin helpottaa lokerojen taudista vapaan aseman säilyttämistä, kyseiseen tautiluetteloon sisältyviä vesieläinten tauteja olisi mahdollisuuksien mukaan käytettävä määritettäessä luetteloituja tauteja, joiden osalta lokerojen taudista vapaa asema voidaan vahvistaa asetuksen (EU) 2016/429 mukaisesti.

(9)

Koska asetuksen (EU) 2016/429 säännöksiä, jotka koskevat tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia asioita, sovelletaan 21 päivästä huhtikuuta 2021, tätä asetusta olisi sovellettava samasta päivästä alkaen.

(10)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Luetteloidut taudit, joihin sovelletaan unionin seurantaohjelmia asetuksen (EU) 2016/429 28 artiklan mukaisesti, ja tällaisten ohjelmien maantieteellinen soveltamisala esitetään tämän asetuksen liitteessä I.

2 artikla

Luetteloidut taudit, joiden osalta lokerojen taudista vapaa asema voidaan vahvistaa asetuksen (EU) 2016/429 37 artiklan mukaisesti, esitetään tämän asetuksen liitteessä II.

3 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 21 päivästä huhtikuuta 2021.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 17 päivänä joulukuuta 2019.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Ursula VON DER LEYEN


(1)  EUVL L 84, 31.3.2016, s. 1.

(2)  Neuvoston direktiivi 2005/94/EY, annettu 20 päivänä joulukuuta 2005, yhteisön toimenpiteistä lintuinfluenssan torjumiseksi ja direktiivin 92/40/ETY kumoamisesta (EUVL L 10, 14.1.2006, s. 16).

(3)  Komission delegoitu asetus (EU) 2020/689, annettu 17 päivänä joulukuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/429 täydentämisestä tiettyjen luetteloitujen ja uusien tautien seurantaa, hävittämisohjelmia ja taudista vapaata asemaa koskevien sääntöjen osalta (katso tämän virallisen lehden sivu 211).

(4)  Neuvoston direktiivi 2006/88/EY, annettu 24 päivänä lokakuuta 2006, vesiviljelyeläimiin ja niistä saataviin tuotteisiin sovellettavista eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista sekä vesieläinten tiettyjen tautien ehkäisemisestä ja torjunnasta (EUVL L 328, 24.11.2006, s. 14).


LIITE I

LUETTELOIDUT TAUDIT, JOIHIN SOVELLETAAN UNIONIN SEURANTAOHJELMIA

UNIONIN SEURANTAOHJELMIEN MAANTIETEELLINEN SOVELTAMISALA

Korkeapatogeeninen lintuinfluenssa

Jäsenvaltion koko alue

Matalapatogeenisten lintuinfluenssavirusten aiheuttama tartunta

Jäsenvaltion koko alue


LIITE II

LUETTELOIDUT TAUDIT, JOIDEN OSALTA LOKEROJEN TAUDISTA VAPAA ASEMA VOIDAAN VAHVISTAA

Epitsoottinen vertamuodostavan kudoksen kuolio

Virusperäinen verenvuotoseptikemia

Tarttuva vertamuodostavan kudoksen kuolio

ISA-viruksen HPRΔ-kannan aiheuttama tartunta

Microcytos mackini -loisen aiheuttama tartunta

Perkinsus marinus -loisen aiheuttama tartunta

Bonamia ostreae -loisen aiheuttama tartunta

Bonamia exitiosa -loisen aiheuttama tartunta

Nilviäisten marteilioosi (Marteilia refringens)

Taura-syndrooma -viruksen aiheuttama tartunta

Yellow head -viruksen aiheuttama tartunta

Valkopilkkutautiviruksen aiheuttama tartunta


3.6.2020   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 174/345


KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) 2020/691,

annettu 30 päivänä tammikuuta 2020,

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/429 täydentämisestä vesiviljelypitopaikkoja ja vesieläinten kuljettajia koskevien sääntöjen osalta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon tarttuvista eläintaudeista sekä tiettyjen eläinterveyttä koskevien säädösten muuttamisesta ja kumoamisesta 9 päivänä maaliskuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/429 (”eläinterveyssäännöstö”) (1) ja erityisesti sen 176 artiklan 4 kohdan, 181 artiklan 2 kohdan, 185 artiklan 5 kohdan, 189 artiklan 1 kohdan ja 279 artiklan 2 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksessa (EU) 2016/429 vahvistetaan eläinten välillä tarttuvien ja eläimestä ihmiseen tarttuvien tautien ehkäisemistä ja torjuntaa koskevat säännöt, mukaan lukien vesiviljelypitopaikkoja ja vesieläinten kuljettajia koskevat säännöt. Lisäksi asetuksessa (EU) 2016/429 säädetään, että komissiolla on valta antaa delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tiettyjä kyseisen asetuksen muita kuin keskeisiä osia. Näin ollen on tarpeen vahvistaa täydentäviä sääntöjä, joilla varmistetaan asetuksella (EU) 2016/429 vahvistetulla uudella lainsäädäntökehyksellä luodun järjestelmän moitteeton toiminta.

(2)

Tässä asetuksessa vahvistettavien sääntöjen olisi täydennettävä etenkin aiemmin asetuksen (EU) 2016/429 IV osan II osaston 1 luvussa vahvistettuja sääntöjä siltä osin, kuin on kyse sellaisten vesiviljelypitopaikkojen hyväksymisestä, joissa pidetään vesiviljelyeläimiä ja jotka aiheuttavat merkittävän riskin eläinterveydelle, toimivaltaisten viranomaisten pitämistä vesiviljelypitopaikkojen rekistereistä sekä vesiviljelypitopaikkojen toimijoita ja vesieläinten kuljettajia koskevista tietojen kirjaamis- ja säilyttämisvelvoitteista.

(3)

Lisäksi tässä asetuksessa otetaan huomioon neuvoston direktiivin 2006/88/EY (2) kumoaminen asetuksella (EU) 2016/429 21 päivästä huhtikuuta 2021 alkaen. Asetuksessa (EU) 2016/429 säädetään, että pitopaikkoja ja toimijoita, jotka on rekisteröity tai hyväksytty edellä mainitun direktiivin mukaisesti ennen kyseisen asetuksen soveltamispäivää, on pidettävä rekisteröityinä tai hyväksyttyinä asetuksessa edellytetyllä tavalla ja niihin on sovellettava asetuksessa vahvistettuja asiaankuuluvia velvoitteita.

(4)

Näin ollen tässä asetuksessa vahvistettavien sääntöjen olisi täydennettävä asetuksen (EU) 2016/429 IX osassa vahvistettuja sääntöjä niiden siirtymätoimenpiteiden osalta, jotka ovat tarpeen vesiviljelypitopaikkoja koskevista aiemmista unionin säädöksistä johtuvien sidosryhmien saavutettujen oikeuksien ja oikeutettujen odotusten suojaamiseksi.

(5)

Koska kaikki tässä asetuksessa vahvistettavat säännöt liittyvät vesiviljelypitopaikkoihin ja vesieläinten kuljettajiin ja niitä on tarkoitus soveltaa yhdessä, ne olisi vahvistettava yhdessä säädöksessä eikä useissa erillisissä säädöksissä, joissa on useita ristiviittauksia. Näin helpotetaan niiden soveltamista, lisätään avoimuutta ja vältetään sääntöjen päällekkäisyydet. Lisäksi näin noudatetaan asetuksessa (EU) 2016/429 vahvistettua lähestymistapaa.

(6)

Asetuksen (EU) 2016/429 176 artiklan 1 kohdassa säädetään, että sellaisten vesiviljelypitopaikkojen toimijoiden, joissa vesiviljelyeläimiä pidetään tarkoituksena siirtää ne sieltä pois joko elävinä eläiminä tai vesiviljelyeläimistä peräisin olevina tuotteina, on haettava toimivaltaiselta viranomaiselta hyväksyntä. Koska tämä kuvaus pätee hyvin monenlaisiin vesiviljelypitopaikkoihin, asetuksen (EU) 2016/429 176 artiklan 2 kohdassa säädetään, että jäsenvaltiot voivat vapauttaa hyväksynnän hakemista koskevasta velvoitteesta tiettyjen vesiviljelypitopaikkatyyppien toimijat edellyttäen, etteivät kyseiset vesiviljelypitopaikat aiheuta merkittävää tautiriskiä. Lisäksi kyseisen asetuksen 176 artiklan 4 kohdassa säädetään, että komissio voi hyväksyä delegoituja asetuksia, jotka koskevat poikkeuksia vaatimuksesta hakea hyväksyntää tietyille vesiviljelypitopaikkatyypeille, jälleen sillä edellytyksellä, etteivät kyseiset vesiviljelypitopaikat aiheuta merkittävää riskiä.

(7)

Se, kuinka suuren riskin vesiviljelypitopaikka aiheuttaa, riippuu kyseisen vesiviljelypitopaikan toiminnasta ja siellä tuotettujen vesiviljelyeläinten tai vesiviljelyeläimistä peräisin olevien tuotteiden määräpaikasta ja käyttötarkoituksesta. Jotkin vesiviljelypitopaikat ovat jo saaneet hyväksynnän joihinkin muihin käyttötarkoituksiin. Tällaisia ovat esimerkiksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 853/2004 (3) vahvistettujen hygieniasääntöjen mukaisesti hyväksytyt vesiviljelypitopaikat. Toisinaan puhdistamojen, lähettämöjen ja uudelleensijoitusalueiden kaltaiset vesiviljelypitopaikat vastaanottavat nilviäisiä ainoastaan samalta epidemiologiselta alueelta, jolla kyseinen vesiviljelypitopaikka sijaitsee. Tällöin näiden vesiviljelypitopaikkojen aiheuttama riski eläinterveydelle on vähäinen. Muutkin vesiviljelypitopaikat harjoittavat toimintoja, joihin liittyvä riski on vähäinen. Tällaisia toimintoja ovat esimerkiksi sen vesistön, jonka alueella vesiviljelypitopaikka sijaitsee, emokannasta kasvatettujen vesiviljelyeläinten pitäminen ainoana tarkoituksena päästää ne luontoon sekä ihmisravinnoksi tai luontoon päästettäväksi tarkoitettujen vesiviljelyeläinten pitäminen laajaperäiseen vesiviljelyyn käytettävässä lammikossa.

(8)

Tässä asetuksessa on tarpeen vahvistaa erityiset edellytykset, joiden täyttyessä vesiviljelypitopaikoille olisi voitava myöntää poikkeus hyväksyntävaatimuksesta. Tietyissä tapauksissa poikkeuksia olisi sovellettava ainoastaan sellaisiin vesiviljelypitopaikkoihin, jotka siirtävät vesiviljelyeläimiä oman jäsenvaltionsa sisällä, eikä sellaisiin vesiviljelypitopaikkoihin, jotka siirtävät vesiviljelyeläimiä jäsenvaltiosta toiseen. Kaikissa tapauksissa poikkeuksia vesiviljelypitopaikkoja koskevasta hyväksyntävaatimuksesta olisi kuitenkin harkittava ainoastaan, jos toimivaltainen viranomainen on suorittanut riskinarvioinnin, jossa otetaan huomioon ainakin riski siitä, että vesiviljelypitopaikassa pidettävät vesiviljelyeläimet saisivat vesieläintautitartunnan tai levittäisivät vesieläintautia veden välityksellä tai siirtojen yhteydessä, ja jossa tämä riski on todettu vähäiseksi. Tiedot muista riskitekijöistä, jotka toimivaltainen viranomainen voi ottaa tässä riskinarvioinnissa huomioon, vahvistetaan komission delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 (4) liitteessä VI olevan I osan 2 luvussa. Tässä asetuksessa vahvistettavien täydentävien sääntöjen olisikin oltava yhdenmukaisia edellä mainitussa delegoidussa asetuksessa vahvistettujen sääntöjen kanssa.

(9)

Toisaalta tiettyihin muihin vesiviljelypitopaikkatyyppeihin liittyy merkittävä riski vesieläintautien leviämisestä. Tässä asetuksessa olisi erikseen kuvailtava, mitä tällaiset vesiviljelypitopaikkatyypit ovat, ja täsmennettävä niiden toimijoita koskeva hyväksyntävaatimus. Tällaisia ovat esimerkiksi vesiviljelypitopaikat, jotka ovat koristevesieläimiä pitäviä avoimia tiloja tai koristevesieläimiä pitäviä suljettuja tiloja ja joiden siirtokäytännöt ovat sellaiset, että kaupankäynti unionin sisällä tai kolmansien maiden kanssa saattaa aiheuttaa tautiriskin. Muita vesiviljelypitopaikkatyyppejä, joihin liittyvää riskiä taudin leviämisestä olisi vähennettävä vaatimuksella saada toimivaltaiselta viranomaiselta hyväksyntä, ovat karanteenipitopaikat, pitopaikat, joissa tartunnanlevittäjälajeja pidetään eristyksissä niin kauan, ettei niitä enää pidetä tartunnanlevittäjinä, sekä alukset ja muut liikuteltavat tilat, joissa vesiviljelyeläimiä hoidetaan tai niille tehdään muita eläintenpitoon liittyviä menettelyjä.

(10)

Asetuksen (EU) 2016/429 177 artiklassa säädetään, että toimivaltainen viranomainen voi myöntää hyväksynnän vesiviljelypitopaikkojen ryhmän toimijoille. Tässä asetuksessa vahvistettavia täydentäviä sääntöjä olisikin sovellettava tarpeen mukaan tällaisiin ryhmiin, ja säännöissä olisi täsmennettävä, miten niitä on tarkoitus soveltaa suoraan ryhmään ja ryhmän sisällä.

(11)

Kaikkien vesiviljelypitopaikkojen tai vesiviljelypitopaikkojen ryhmien toimijoiden on hyväksynnän saadakseen toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle tietoja asetuksen (EU) 2016/429 180 artiklan mukaisesti. Tähän liittyen toimijoiden olisi toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle kirjallinen bioturvaamissuunnitelma, jota tarkastellaan hyväksyntämenettelyn yhteydessä. Tätä vaatimusta olisi sovellettava sekä yksittäisiin vesiviljelypitopaikkoihin että vesiviljelypitopaikkojen ryhmiin niiden koosta riippumatta, mutta bioturvaamissuunnitelman yksityiskohtaisuuden olisi määräydyttävä sen mukaan, mitkä ovat kunkin yksittäisen pitopaikan tai pitopaikkojen ryhmän erityispiirteet ja toimenpiteet, joita tarvitaan niitä koskevien tautiriskien torjumiseksi.

(12)

Tiettyjen vesiviljelypitopaikkojen ja vesiviljelypitopaikkojen ryhmien olisi komission delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 liitteessä VI olevan I osan 1 luvussa vahvistettujen sääntöjen nojalla osallistuttava riskiperusteiseen seurantaan, jota toimivaltainen viranomainen toteuttaa asetuksen (EU) 2016/429 26 artiklan mukaisesti. Sellaisille vesiviljelypitopaikoille tai vesiviljelypitopaikkojen ryhmille, jotka eivät siihen osallistu, ei tulisi myöntää hyväksyntää. Asetuksen (EU) 2016/429 27 artiklan mukaisesti riskiperusteisessa seurannassa voidaan ottaa huomioon toimijoiden 24 artiklan mukaisesti itse suorittama seuranta, mukaan lukien kyseisen asetuksen 25 artiklassa tarkoitetut eläinterveyskäynnit. Riskiperusteista seurantaa voidaan suorittaa myös samanaikaisesti tiettyihin luetteloituihin tauteihin liittyvän seurannan kanssa, jotta resurssien käyttö olisi mahdollisimman tehokasta.

(13)

Riskiperusteisen seurannan tiheyden olisi perustuttava siihen, onko vesiviljelypitopaikan toimivaltainen viranomainen pitopaikan olosuhteiden arvioinnin jälkeen määritellyt sen korkean, keskitasoisen vai alhaisen riskin pitopaikaksi. Seikat, jotka toimivaltaisen viranomaisen on otettava huomioon ja joita sen on tarkasteltava määritellessään pitopaikan riskiluokitusta, samoin kuin seurantatoimien tiheys kunkin eri riskiluokituksen tapauksessa vahvistetaan komission delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 liitteessä VI olevassa I osassa. Vesiviljelypitopaikat, jotka pitävät muita kuin luetteloituja lajeja mutta jotka käyvät paljon kauppaa ja jotka luokitellaan siksi korkean riskin pitopaikoiksi, otetaan mukaan riskiperusteiseen seurantaan, jotta uusien tautien tunnistaminen ja torjunta olisi mahdollisimman tehokasta siinä tapauksessa, että niitä alkaa esiintyä muihin kuin luetteloituihin lajeihin kuuluvissa vesiviljelyeläimissä.

(14)

Koska riskiperusteista seurantaa suoritetaan myös hyväksytyissä vesiviljelypitopaikkojen ryhmissä, on tärkeää määrittää, miten seuranta olisi suoritettava ryhmän tasolla, jotta sen tulokset olisivat epidemiologisesti merkityksellisiä. Tässä asetuksessa olisikin vahvistettava säännöt lähestymistavasta, jota toimivaltaisen viranomaisen olisi sovellettava tällaisen seurannan toteutukseen.

(15)

Toimijoiden on esitettävä toimivaltaiselle viranomaiselle bioturvaamissuunnitelma osana hyväksyntämenettelyä ja tiettyjen vesiviljelypitopaikkojen on osallistuttava riskiperusteiseen seurantaan, mutta tämän lisäksi vesiviljelypitopaikkojen, joita hyväksyntävaatimus koskee, olisi täytettävä myös tietyt tiloihin ja välineisiin liittyvät vaatimukset. Tässä asetuksessa olisi sen vuoksi vahvistettava, mitä kaikkia bioturvaamiseen, seurantaan sekä tiloihin ja välineisiin liittyviä vaatimuksia sovelletaan vesiviljelypitopaikkojen tai vesiviljelypitopaikkojen ryhmien eri luokkiin.

(16)

Asetuksen (EU) 2016/429 178 artiklassa säädetään, että vesiviljelypitopaikkojen toimijat, jotka haluavat saada pitopaikalleen suljetun pitopaikan aseman, voivat siirtää vesiviljelyeläimiä vesiviljelypitopaikkaansa tai sieltä pois vasta sen jälkeen, kun toimivaltainen viranomainen on myöntänyt pitopaikalle suljetun pitopaikan aseman kyseisessä asetuksessa vahvistettujen sääntöjen mukaisesti. Näiden vesiviljelypitopaikkojen keskinäisiin siirtoihin ei sovelleta yhtä monia vaatimuksia kuin muiden vesiviljelypitopaikkatyyppien tapauksessa, joten olisi asianmukaista edellyttää, että niillä on oma sopimuseläinlääkäri, joka valvoo vesiviljelypitopaikan toimintaa ja vastaa sen terveystilanteen seurannasta, jotta nämä vesiviljelypitopaikat voivat antaa toisilleen vahvat terveystakeet. Asetuksen (EU) 2016/429 181 artiklan 2 kohdan nojalla komissio voi antaa delegoituja säädöksiä, joilla vahvistetaan tällaisten vesiviljelypitopaikkojen hyväksymistä koskevia täydentäviä sääntöjä. Tässä asetuksessa olisi vahvistettava tällaisia sääntöjä.

(17)

Asetuksen (EU) 2016/429 179 artiklassa säädetään vesieläinten taudintorjuntaan soveltuvien elintarvikelaitosten hyväksymisestä. Nämä vesiviljelypitopaikat mahdollistavat sellaisten vesieläinten hävittämisen ja hygieenisen käsittelyn, jotka ovat saattaneet saada luetteloidun tai uuden taudin tartunnan. Näin ollen niihin liittyy merkittävä tautiriski ja niillä olisi oltava toimivaltaisen viranomaisen hyväksyntä. Sellaisina ajanjaksoina, joina nämä vesiviljelypitopaikat vastaanottavat vesieläimiä, jotka ovat saaneet tai joiden epäillään saaneen luetteloidun tai uuden taudin tartunnan, niiden olisi noudatettava tiukkoja bioturvaamistoimenpiteitä sen varmistamiseksi, ettei taudinaiheuttajia pääse vesistöön, ennen kuin ne on käsitelty asianmukaisesti. Edellä mainitun asetuksen 181 artiklan 2 kohdan nojalla komissio voi antaa delegoituja säädöksiä, joilla vahvistetaan näiden vesiviljelypitopaikkojen hyväksymistä koskevia täydentäviä sääntöjä, ja tällaisia täydentäviä sääntöjä olisikin vahvistettava tässä asetuksessa.

(18)

Tiettyjä puhdistamoja, uudelleensijoitusalueita ja lähettämöjä, joissa käsitellään eläviä nilviäisiä, olisi pidettävä vesiviljelypitopaikkoina, joilta edellytetään hyväksyntää asetuksen (EU) 2016/429 176 artiklan 1 kohdan nojalla. Pitopaikat, jotka vastaanottavat eläviä nilviäisiä oman epidemiologisen alueensa ulkopuolelta, aiheuttavat muita suuremman riskin luetteloitujen tai uusien tautien leviämisestä, mikä olisi otettava huomioon niiden hyväksyntämenettelyssä. Tässä asetuksessa olisikin vahvistettava siihen liittyviä täydentäviä sääntöjä.

(19)

Komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2018/1882 (5) määritellään, mitä luokan A, B, C, D ja E taudilla tarkoitetaan, ja säädetään, että asetuksen (EU) 2016/429 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja luetteloituja tauteja koskevia taudinehkäisy- ja taudintorjuntasääntöjä on sovellettava luetteloitujen tautien eri luokkiin täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/1882 liitteessä olevassa taulukossa tarkoitettujen luetteloitujen lajien ja lajien ryhmien osalta. Kyseisen taulukon mukaan tiettyjä sen sarakkeessa 4 lueteltuja vesieläinlajeja voidaan pitää tartunnanlevittäjinä ainoastaan silloin, kun niitä pidetään vesiviljelypitopaikassa, jossa pidetään myös samaisen taulukon sarakkeessa 3 lueteltuja lajeja, tai luonnonvaraisten vesieläinten tapauksessa silloin, kun ne ovat joutuneet luonnonympäristössä kosketuksiin sarakkeessa 3 lueteltujen lajien kanssa. Jos nämä lajit kuitenkin myöhemmin pidetään eristyksissä sarakkeessa 3 luetelluista lajeista ja tartunnan saaneista vedensaantilähteistä asianmukaisen ajan, niitä ei voida enää pitää tartunnanlevittäjinä. Jos tätä eristysaikaa ei voida toteuttaa tämän asetuksen 15 artiklan mukaisesti hyväksytyssä karanteenipitopaikassa, voidaan tällaisia vesieläimiä pitää sen sijaan toisenlaisessa vesiviljelypitopaikassa, jossa ei toteuteta kaikkia karanteenipitopaikoilta edellytettyjä bioturvaamistoimenpiteitä mutta jossa niitä pidetään eristyksissä mahdollisista taudinaiheuttajista niin kauan, ettei niitä enää pidetä tartunnanlevittäjinä. Asetuksen (EU) 2016/429 181 artiklan 2 kohdan nojalla komissio voi antaa delegoituja säädöksiä, joilla vahvistetaan tällaisten vesiviljelypitopaikkojen hyväksymiseen liittyviä täydentäviä sääntöjä, joissa nämä vaatimukset otetaan huomioon. Tässä asetuksessa olisikin vahvistettava tällaisia sääntöjä.

(20)

Asetuksen (EU) 2016/429 185 artiklan 5 kohdassa komissiolle siirretään valta antaa delegoituja säädöksiä, jotka koskevat toimivaltaisen viranomaisen ylläpitämiin rekisteröityjen ja hyväksyttyjen vesiviljelypitopaikkojen rekistereihin sisällytettäviä lisätietoja ja kyseisten rekisterien julkista saatavillaoloa. Tietoihin, jotka toimivaltaisen viranomaisen olisi saatettava julkisesti saataville, sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2016/679 (6) vahvistettuja tietosuojavaatimuksia, ja niissä olisi otettava huomioon vaatimukset, jotka vahvistetaan asetuksen (EU) 2016/429 185 artiklan 2 kohdan a, c, e ja f alakohdassa. Asetus (EU) 2016/429 puolestaan mukailee pitkälti niitä tietoja, joita jäsenvaltiot ovat jo aiemmin antaneet julkisessa rekisterissä komission päätöksen 2008/392/EY (7) mukaisesti.

(21)

Toimivaltaisen viranomaisen ylläpitämään julkiseen rekisteriin olisi kuitenkin sisällytettävä entistä tarkempia tietoja kunkin hyväksytyn pitopaikan terveystilanteesta, jotta voidaan edistää turvallista kaupankäyntiä ja varmistaa, että sidosryhmät ovat tietoisia siitä, onko tietty vesiviljelypitopaikka vapaa tietystä luokan B tai C taudista, sovelletaanko siihen tietyn luokan B tai C taudin hävittämisohjelmaa tai onko se mukana tietyn luokan C taudin seurantaohjelmassa tai siitä, että mikään näistä terveystilanteista ei koske sitä. Kun otetaan huomioon tässä asetuksessa vahvistettavien, hyväksyttyjä vesiviljelypitopaikkoja koskevien tietojen julkista saatavuutta koskevien vaatimusten soveltamisala, päätös 2008/392/EY olisi kumottava tällä asetuksella.

(22)

Asetuksen (EU) 2016/429 186 ja 187 artiklassa vahvistetaan vesiviljelypitopaikkojen toimijoiden vähimmäisvelvoitteet tietojen kirjaamisen ja säilyttämisen osalta. Koska vesieläimet eivät yleensä ole yksilöitävissä, niiden tuotantoa ja siirtoja koskevien tietojen kirjaaminen ja säilyttäminen on erityisen tärkeää. Vaikka eri vesiviljelypitopaikkatyyppien toimijat kirjaavat ja säilyttävät joiltain osin samoja tietoja, kunkin erityyppisen vesiviljelypitopaikan olisi kirjattava ja säilytettävä erityisesti niihin ja niiden harjoittamaan vesiviljelytoimintaan liittyviä tietoja. Edellä mainitun asetuksen 189 artiklan 1 kohdassa säädetään, että komissio antaa delegoituja säädöksiä, joilla vahvistetaan tietojen kirjaamis- ja säilyttämisvelvoitteita koskevia täydentäviä sääntöjä. Tässä asetuksessa olisikin vahvistettava kutakin hyväksyttyjen vesiviljelypitopaikkojen tyyppiä koskevat erityiset tietojen kirjaamis- ja säilyttämisvelvoitteet.

(23)

Asetuksen (EU) 2016/429 188 artiklassa vahvistetaan tietojen kirjaamista ja säilyttämistä koskevat vähimmäisvelvoitteet sellaisten kuljettajien osalta, jotka kuljettavat vesiviljelypitopaikkoihin tarkoitettuja vesieläimiä tai elinympäristöstä toiseen siirrettäviä vesieläimiä. Vesieläinten kuljettajiin liittyy erityinen riski tautien leviämisestä, ja on keskeisen tärkeää, että nämä toimijat kirjaavat ja säilyttävät tiedot, joilla varmistetaan niiden kuljettamien vesieläinten jäljitettävyys, ja esittävät asiakirjatodisteita siitä, että ne toteuttavat asianmukaisia bioturvaamistoimenpiteitä. Näin ollen tässä asetuksessa olisi vahvistettava täydentäviä sääntöjä, jotka koskevat tietojen kirjaamis- ja säilyttämisvelvoitteita vesieläinten kuljettajien osalta.

(24)

Tätä asetusta olisi sovellettava 21 päivästä huhtikuuta 2021 asetuksen (EU) 2016/429 soveltamispäivän mukaisesti,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

I OSA

KOHDE, SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT

1 artikla

Kohde ja soveltamisala

1.   Tällä asetuksella täydennetään asetuksessa (EU) 2016/429 vahvistettuja sääntöjä siltä osin, kuin on kyse vesiviljelyeläimiä pitävistä rekisteröidyistä ja hyväksytyistä vesiviljelypitopaikoista ja vesieläinten kuljettajista.

2.   Tämän asetuksen II osassa vahvistetaan vaatimuksia seuraavasti:

a)

I osaston 1 luvussa vahvistetaan vaatimukset, jotka koskevat toimivaltaisen viranomaisen suorittamaa hyväksyntää sellaisten vesiviljelypitopaikkojen osalta, jotka aiheuttavat merkittävän vesieläimiin kohdistuvien tautien riskin, ja tiettyjä poikkeuksia, joita sovelletaan sellaisten pitopaikkojen toimijoihin, joiden aiheuttama riski kyseisten tautien osalta on merkitykseltään vähäinen;

b)

I osaston 2 luvussa vahvistetaan vaatimukset, jotka koskevat vesiviljelypitopaikkoja ja niiden ryhmiä sekä toimivaltaisen viranomaisen myöntämää hyväksyntää;

c)

II osaston 1 luvussa vahvistetaan vaatimukset, jotka koskevat toimivaltaisen viranomaisen tiedottamisvelvoitteita siltä osin, kuin on kyse asetuksen (EU) 2016/429 173 artiklan mukaisesti rekisteröityjen vesiviljelypitopaikkojen rekistereistä;

d)

II osaston 2 luvussa vahvistetaan vaatimukset, jotka koskevat toimivaltaisen viranomaisen tiedottamisvelvoitteita siltä osin, kuin on kyse hyväksyttyjen vesiviljelypitopaikkojen rekistereistä;

e)

III osaston 1 luvussa vahvistetaan vaatimukset, jotka koskevat toimivaltaisen viranomaisen rekisteröimien tai hyväksymien vesiviljelypitopaikkojen ja vesieläinten taudintorjuntaan soveltuvien elintarvikelaitosten toimijoihin sovellettavia tietojen kirjaamis- ja säilyttämisvelvoitteita niiden velvoitteiden lisäksi, joista säädetään asetuksen (EU) 2016/429 186 artiklan 1 kohdassa ja 187 artiklan 1 kohdassa;

f)

III osaston 2 luvussa vahvistetaan vaatimukset, jotka koskevat vesieläinten kuljettajiin sovellettavia tietojen kirjaamis- ja säilyttämisvelvoitteita niiden velvoitteiden lisäksi, joista säädetään asetuksen (EU) 2016/429 188 artiklan 1 kohdassa.

3.   Tämän asetuksen III osassa säädetään tietyistä siirtymätoimenpiteistä, jotka koskevat direktiiviä 2006/88/EY ja päätöstä 2008/392/EY ja liittyvät vesiviljelypitopaikkojen rekisteröintiin ja hyväksyntään.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa sovelletaan täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/1882 1 artiklassa säädettyjä määritelmiä.

Lisäksi tässä asetuksessa tarkoitetaan

1)

”laajaperäiseen vesiviljelyyn käytettävällä lammikolla” perinteisiä luonnollisia tai keinotekoisia lammikoita ja altaita, joissa pidettävät eläimet saavat poikkeuksellisia olosuhteita lukuun ottamatta ravintonsa luonnosta ja joissa ei toteuteta toimenpiteitä tuotannon lisäämiseksi ympäristön luonnollista kapasiteettia suuremmaksi;

2)

”puhdistamolla” pitopaikkaa, jossa on puhtaalla merivedellä täytettävät säiliöt, joihin nilviäiset sijoitetaan saastumisen vähenemiseen tarvittavaksi ajaksi niiden saattamiseksi ihmisravinnoksi soveltuviksi;

3)

”lähettämöllä” maissa tai rannikon edustalla olevaa pitopaikkaa ihmisravinnoksi tarkoitettujen nilviäisten vastaanottoa, liottamista, pesua, puhdistusta, luokittelua, käärimistä ja pakkaamista varten;

4)

”uudelleensijoitusalueella” sellaista makean veden aluetta taikka meri-, laguuni- tai suistoaluetta, jonka rajat on merkitty selvästi ja osoitettu poijuilla, viitoilla tai muilla paikalleen kiinnitetyillä välineillä ja jota käytetään yksinomaan nilviäisten luonnolliseen puhdistumiseen;

5)

”eristyksissä pitämisellä” vesiviljelyeläinten pitämistä sellaisessa vesiviljelypitopaikassa, jossa ne eivät joudu kosketuksiin muiden vesieläinlajien kanssa välittömästi saman elinympäristön välityksellä eivätkä välillisesti tuloveden välityksellä;

6)

”suljetuilla tiloilla” vesiviljelypitopaikkoja, joiden jätevedet käsitellään ennen niiden avovesiin johtamista tavalla, jolla luetteloitujen tai uusien tautien taudinaiheuttajat voidaan inaktivoida;

7)

”avoimilla tiloilla” vesiviljelypitopaikkoja, joiden jätevedet johdetaan suoraan avovesiin ilman, että niitä käsiteltäisiin luetteloitujen tai uusien tautien taudinaiheuttajien inaktivoimiseksi;

8)

”epidemiologisella alueella” määritettyä maantieteellistä aluetta, jolla kaikilla vesieläimillä on sama terveystilanne ja yhtäläinen riski saada luetteloitu tai uusi tauti;

9)

”bioturvaamissuunnitelmalla” dokumentoitua suunnitelmaa, jossa yksilöidään reitit, joiden kautta taudinaiheuttaja voi päätyä vesiviljelypitopaikkaan sekä levitä sen sisällä ja sieltä eteenpäin; siinä otetaan huomioon pitopaikan erityispiirteet ja yksilöidään toimenpiteet, joiden avulla tunnistettuja bioturvallisuusriskejä voidaan vähentää;

10)

”yleisillä bioturvaamistoimenpiteillä” toimenpiteitä, jotka sisältyvät bioturvaamissuunnitelmaan, jollainen laaditaan kunkin sellaisen vesiviljelypitopaikan osalta, joka kuuluu toimivaltaisen viranomaisen asetuksen (EU) 2016/429 177 artiklan mukaisesti hyväksymään vesiviljelypitopaikkojen ryhmään, ja jota jokainen näistä vesiviljelypitopaikoista toteuttaa;

11)

”yksilöllisellä rekisterinumerolla” rekisteröidylle vesiviljelypitopaikalle tai vesiviljelypitopaikkojen ryhmälle asetuksen (EU) 2016/429 173 artiklan mukaisesti annettua numeroa;

12)

”yksilöllisellä hyväksyntänumerolla” toimivaltaisen viranomaisen asetuksen (EU) 2016/429 173 artiklan mukaisesti hyväksymälleen vesiviljelypitopaikalle tai vesiviljelypitopaikkojen ryhmälle antamaa numeroa;

13)

”IMO-tunnistenumerolla” Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) merialuksille antamaa yksilöllistä numeroa;

14)

”hygieniasululla” jalkojen- tai käsienpesua, vaatteidenvaihtoa ja muita bioturvaamistoimenpiteitä, joilla pyritään estämään taudin leviäminen vesiviljelypitopaikkaan, sen sisällä tai sieltä eteenpäin;

15)

”tuotantoyksiköillä” kouruja, lammikoita, uoma-altaita, altaita, häkkejä, kasseja ja vastaavia rakenteita, joissa vesiviljelyeläinten ryhmiä pidetään vesiviljelypitopaikassa:

16)

”lisääntyneellä kuolleisuudella” tarkoitetaan selittämätöntä kuolleisuutta, joka on korkeammalla tasolla, kuin mitä pidetään tavanomaisena kyseiselle vesiviljelypitopaikalle tai vesiviljelypitopaikkojen ryhmälle vallitsevissa olosuhteissa;

17)

”seurantaohjelmalla” vapaaehtoista ohjelmaa, joka sisältää luokan C tautiin liittyvää testausta ja torjuntatoimenpiteitä, jotka toteutetaan vesiviljelypitopaikassa, joka ei ole mukana hävittämisohjelmassa saavuttaakseen taudista vapaan aseman mutta jonka osalta testit osoittavat, ettei siellä esiinny kyseisen luokan C taudin tartuntaa.

II OSA

REKISTERÖINTI, HYVÄKSYMINEN, REKISTERIT SEKÄ TIETOJEN KIRJAAMINEN JA SÄILYTTÄMINEN

I OSASTO

TOIMIVALTAISEN VIRANOMAISEN SUORITTAMA VESIVILJELYPITOPAIKKOJEN TOIMIJOIDEN HYVÄKSYMINEN

1 LUKU

Sellaisten vesiviljelypitopaikkojen hyväksyminen, jotka aiheuttavat merkittävän riskin taudin leviämisestä, ja poikkeukset hyväksyntävaatimuksesta

3 artikla

Poikkeukset toimijoihin sovellettavasta vaatimuksesta hakea toimivaltaiselta viranomaiselta hyväksyntää vesiviljelypitopaikoille

1.   Poiketen siitä, mitä asetuksen (EU) 2016/429 176 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetään, seuraavien vesiviljelypitopaikkatyyppien toimijoiden ei tarvitse hakea toimivaltaiselta viranomaiselta hyväksyntää vesiviljelypitopaikoilleen:

a)

vesiviljelypitopaikat, joissa vesiviljelyeläinten pitämisen ainoa tarkoitus on päästää ne luontoon;

b)

laajaperäiseen vesiviljelyyn käytettävät lammikot, joissa pidettävät vesiviljelyeläimet on tarkoitettu käytettäväksi sellaisinaan ihmisravinnoksi tai päästettäväksi luontoon;

c)

puhdistamot,

i)

jotka on hyväksytty asetuksen (EY) N:o 853/2004 4 artiklan mukaisesti; ja

ii)

joihin tuodaan nilviäisiä ainoastaan samalta epidemiologiselta alueelta, jolla kyseinen puhdistamo sijaitsee;

d)

lähettämöt,

i)

jotka on hyväksytty asetuksen (EY) N:o 853/2004 4 artiklan mukaisesti; ja

ii)

joihin tuodaan nilviäisiä ainoastaan samalta epidemiologiselta alueelta, jolla kyseinen lähettämö sijaitsee;

e)

uudelleensijoitusalueet,

i)

jotka on hyväksytty asetuksen (EY) N:o 853/2004 4 artiklan mukaisesti; ja

ii)

joihin tuodaan nilviäisiä ainoastaan samalta epidemiologiselta alueelta, jolla kyseinen uudelleensijoitusalue sijaitsee.

2.   Tämän artiklan 1 kohdassa säädettyjä poikkeuksia, jotka koskevat vaatimusta hakea toimivaltaiselta viranomaiselta hyväksyntää, sovelletaan ainoastaan vesiviljelypitopaikkoihin, joista vesiviljelyeläimiä ei siirretä toiseen jäsenvaltioon, pois lukien sellaisenaan ihmisravinnoksi tarkoitetut nilviäiset, ja kun toimivaltainen viranomainen on suorittanut riskinarvioinnin

a)

ottaen huomioon ainakin komission delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 liitteessä VI olevan I osan 2 luvun a ja b kohdassa mainitut riskitekijät; ja

b)

kyseisessä riskinarvioinnissa riski siitä, että vesiviljelypitopaikassa pidettävät vesiviljelyeläimet joko sairastuvat luetteloituun tai uuteen tautiin tai levittävät tällaista tautia, on todettu vähäiseksi.

4 artikla

Vesiviljelypitopaikkatyypit, joilla on oltava toimivaltaisen viranomaisen hyväksyntä

Seuraavien vesiviljelypitopaikkatyyppien toimijoiden on haettava toimivaltaiselta viranomaiselta hyväksyntä asetuksen (EU) 2016/429 176 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti:

a)

vesiviljelyeläinten karanteenipitopaikat;

b)

vesiviljelypitopaikat, joissa luetteloituihin lajeihin, jotka ovat tartunnanlevittäjiä, kuuluvia vesiviljelyeläimiä pidetään eristyksissä niin kauan, ettei niitä enää pidetä tartunnanlevittäjinä;

c)

vesiviljelypitopaikat, jotka ovat koristevesieläimiä pitäviä suljettuja tiloja ja joiden siirtokäytännöistä aiheutuu merkittävä tautiriski;

d)

vesiviljelypitopaikat, jotka ovat koristevesieläimiä pitäviä avoimia tiloja;

e)

alukset tai muut liikuteltavat tilat, joissa vesiviljelyeläimiä pidetään tilapäisesti hoitoa tai muuta eläintenpitoon liittyvää menettelyä varten.

2 LUKU

Vesiviljelypitopaikkoja koskevat vaatimukset ja hyväksynnän myöntäminen vesiviljelypitopaikoille

5 artikla

Vaatimus, jonka mukaan hyväksytyillä vesiviljelypitopaikoilla ja niiden ryhmillä on oltava bioturvaamissuunnitelma

Toimivaltainen viranomainen voi myöntää hyväksynnän 7 artiklassa ja 9–19 artiklassa tarkoitetuille vesiviljelypitopaikoille tai 8 artiklassa tarkoitetuille vesiviljelypitopaikkojen ryhmille ainoastaan siinä tapauksessa, että niiden toimijat ovat laatineet ja dokumentoineet bioturvaamissuunnitelman, joka täyttää seuraavat vaatimukset:

a)

siinä yksilöidään reitit, joiden kautta taudinaiheuttaja voi päätyä vesiviljelypitopaikkaan tai vesiviljelypitopaikkojen ryhmään, levitä sen sisällä ja kulkeutua sieltä ympäristöön tai muihin vesiviljelypitopaikkoihin;

b)

siinä otetaan huomioon kyseisen vesiviljelypitopaikan tai vesiviljelypitopaikkojen ryhmän erityispiirteet ja yksilöidään kutakin tunnistettua bioturvallisuusriskiä koskevat riskinvähentämistoimenpiteet;

c)

tämän vesiviljelypitopaikkaa tai vesiviljelypitopaikkojen ryhmää koskevan suunnitelman laadinnassa tarkastellaan liitteessä I olevan 1–7 ja 9–12 osan 1 kohdan a alakohdassa sekä 8 osan 1 kohdan b alakohdassa esitettyjä seikkoja ja otetaan ne tarpeen mukaan huomioon.

6 artikla

Vaatimus, että hyväksytyt vesiviljelypitopaikat ja niiden ryhmät osallistuvat riskiperusteiseen seurantaan

1.   Toimivaltainen viranomainen voi myöntää hyväksynnän tämän asetuksen 7, 17 ja 18 artiklassa tarkoitetuille vesiviljelypitopaikoille ainoastaan siinä tapauksessa, että niiden toimijat osallistuvat toimivaltaisen viranomaisen asetuksen (EU) 2016/429 26 artiklan mukaisesti suorittamaan riskiperusteiseen seurantaan toteuttamalla tämän asetuksen II liitteessä olevassa 1 osassa ja samassa liitteessä olevan 2 osan 1 kohdassa vahvistettua riskiperusteista seurantaa.

2.   Toimivaltainen viranomainen voi myöntää hyväksynnän tämän asetuksen 8 artiklassa tarkoitetuille vesiviljelypitopaikkojen ryhmille ainoastaan siinä tapauksessa, että toimijat osallistuvat toimivaltaisen viranomaisen asetuksen (EU) 2016/429 26 artiklan mukaisesti suorittamaan riskiperusteiseen seurantaan toteuttamalla tämän asetuksen II liitteessä olevassa 1 osassa ja samassa liitteessä olevan 2 osan 2 kohdassa vahvistettua riskiperusteista seurantaa.

3.   Kun toimivaltainen viranomainen myöntää 1 ja 2 kohdan mukaisesti hyväksynnän vesiviljelypitopaikalle tai vesiviljelypitopaikkojen ryhmälle, sen on otettava huomioon seuraavat seikat ja sisällytettävä ne osaksi riskiperusteista seurantaa:

a)

toimijan asetuksen (EU) 2016/429 24 artiklan mukaisesti suorittaman seurannan tulokset;

b)

eläinlääkärin asetuksen (EU) 2016/429 25 artiklan mukaisesti suorittamien eläinterveyskäyntien yhteydessä saadut tiedot, jos toimijat asettavat ne saataville.

7 artikla

Vaatimukset, jotka koskevat hyväksynnän myöntämistä vesiviljelypitopaikoille, joissa vesiviljelyeläimiä pidetään tarkoituksena siirtää ne sieltä pois joko elävinä eläiminä tai vesiviljelyeläimistä peräisin olevina tuotteina, pois lukien ne vesiviljelypitopaikat, joita koskevat erityiset vaatimukset vahvistetaan 12–19 artiklassa

Hyväksynnän myöntämisen yhteydessä toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että vesiviljelypitopaikat, joissa vesiviljelyeläimiä pidetään tarkoituksena siirtää ne sieltä pois joko elävinä eläiminä tai vesiviljelyeläimistä peräisin olevina tuotteina, pois lukien ne vesiviljelypitopaikat, joita koskevat erityiset vaatimukset vahvistetaan 12–19 artiklassa, täyttävät vaatimukset, jotka vahvistetaan

a)

6 artiklan 1 kohdassa riskiperusteisen seurannan osalta;

b)

liitteessä I olevan 1 osan 1 kohdassa bioturvaamistoimenpiteiden osalta;

c)

liitteessä I olevan 1 osan 2 kohdassa tilojen ja välineiden osalta.

8 artikla

Vaatimukset, jotka koskevat hyväksynnän myöntämistä sellaisten vesiviljelypitopaikkojen ryhmille, joissa vesiviljelyeläimiä pidetään tarkoituksena siirtää ne sieltä pois joko elävinä eläiminä tai vesiviljelyeläimistä peräisin olevina tuotteina

Hyväksynnän myöntämisen yhteydessä toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että sellaisten vesiviljelypitopaikkojen ryhmät, joissa vesiviljelyeläimiä pidetään tarkoituksena siirtää ne sieltä pois joko elävinä eläiminä tai vesiviljelyeläimistä peräisin olevina tuotteina, täyttävät vaatimukset, jotka vahvistetaan

a)

6 artiklan 2 kohdassa riskiperusteisen seurannan osalta;

b)

liitteessä I olevan 2 osan 1 kohdassa ryhmään kuuluvia vesiviljelypitopaikkoja koskevien bioturvaamistoimenpiteiden osalta;

c)

liitteessä I olevan 2 osan 2 kohdassa tilojen ja välineiden osalta.

9 artikla

Vaatimukset, jotka koskevat hyväksynnän myöntämistä suljetuille vesiviljelypitopaikoille

Hyväksynnän myöntämisen yhteydessä toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että suljetut vesiviljelypitopaikat täyttävät vaatimukset, jotka vahvistetaan

a)

10 artiklassa siltä osin kuin on kyse niitä tiloja koskevista järjestelyistä, joissa suoritetaan post mortem -tutkimuksia, ja pitopaikan eläinlääkärin palvelujen varmistamisesta;

b)

liitteessä I olevan 3 osan 1 kohdassa bioturvaamistoimenpiteiden osalta;

c)

liitteessä I olevan 3 osan 2 kohdassa seuranta- ja torjuntatoimenpiteiden osalta;

d)

liitteessä I olevan 3 osan 3 kohdassa tilojen ja välineiden osalta.

10 artikla

Suljettujen vesiviljelypitopaikkojen toimijoiden velvoitteet

Ennen kuin toimivaltainen viranomainen myöntää hyväksynnän, suljettujen vesiviljelypitopaikkojen toimijoiden on

a)

otettava käyttöön järjestelyt eläinlääkinnällisten post mortem -tutkimusten suorittamiseksi suljetun vesiviljelypitopaikan asianmukaisissa tiloissa tai laboratoriossa;

b)

varmistettava sopimuksella tai muulla oikeudellisella välineellä seuraavista tehtävistä vastaavan pitopaikan eläinlääkärin palvelut:

i)

suljetun vesiviljelypitopaikan toiminnan ja 9 artiklassa vahvistettujen hyväksyntävaatimusten noudattamisen valvonta;

ii)

liitteessä I olevan 3 osan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetun taudinseurantasuunnitelman tarkistaminen vähintään kerran vuodessa.

11 artikla

Vaatimukset, jotka koskevat hyväksynnän myöntämistä vesieläinten taudintorjuntaan soveltuville elintarvikelaitoksille

Hyväksynnän myöntämisen yhteydessä toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että vesieläinten taudintorjuntaan soveltuvat elintarvikelaitokset täyttävät vaatimukset, jotka vahvistetaan

a)

liitteessä I olevan 4 osan 1 kohdassa bioturvaamistoimenpiteiden osalta;

b)

liitteessä I olevan 4 osan 2 kohdassa tilojen ja välineiden osalta.

12 artikla

Vaatimukset, jotka koskevat hyväksynnän myöntämistä muille kuin 3 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetuille puhdistamoille

Hyväksynnän myöntämisen yhteydessä toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että muut kuin 3 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetut puhdistamot täyttävät vaatimukset, jotka vahvistetaan

a)

liitteessä I olevan 5 osan 1 kohdassa bioturvaamistoimenpiteiden osalta;

b)

liitteessä I olevan 5 osan 2 kohdassa tilojen ja välineiden osalta.

13 artikla

Vaatimukset, jotka koskevat hyväksynnän myöntämistä muille kuin 3 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetuille lähettämöille

Hyväksynnän myöntämisen yhteydessä toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että muut kuin 3 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetut lähettämöt täyttävät vaatimukset, jotka vahvistetaan

a)

liitteessä I olevan 6 osan 1 kohdassa bioturvaamistoimenpiteiden osalta;

b)

liitteessä I olevan 6 osan 2 kohdassa tilojen ja välineiden osalta.

14 artikla

Vaatimukset, jotka koskevat hyväksynnän myöntämistä muille kuin 3 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitetuille uudelleensijoitusalueille

Hyväksynnän myöntämisen yhteydessä toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että muut kuin 3 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitetut uudelleensijoitusalueet täyttävät vaatimukset, jotka vahvistetaan

a)

liitteessä I olevan 7 osan 1 kohdassa bioturvaamistoimenpiteiden osalta;

b)

liitteessä I olevan 7 osan 2 kohdassa tilojen ja välineiden osalta.

15 artikla

Vaatimukset, jotka koskevat hyväksynnän myöntämistä karanteenipitopaikoille

Hyväksynnän myöntämisen yhteydessä toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että karanteenipitopaikat täyttävät vaatimukset, jotka vahvistetaan

a)

liitteessä I olevan 8 osan 1 kohdassa bioturvaamistoimenpiteiden osalta;

b)

liitteessä I olevan 8 osan 2 kohdassa seuranta- ja torjuntatoimenpiteiden osalta;

c)

liitteessä I olevan 8 osan 3 kohdassa tilojen ja välineiden osalta.

16 artikla

Vaatimukset, jotka koskevat hyväksynnän myöntämistä vesiviljelypitopaikoille, joissa luetteloituihin lajeihin, jotka ovat tartunnanlevittäjiä, kuuluvia vesiviljelyeläimiä pidetään eristyksissä niin kauan, ettei niitä enää pidetä tartunnanlevittäjinä

Hyväksynnän myöntämisen yhteydessä toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että vesiviljelypitopaikat, joissa luetteloituihin lajeihin, jotka ovat tartunnanlevittäjiä, kuuluvia vesiviljelyeläimiä pidetään eristyksissä niin kauan, ettei niitä enää pidetä tartunnanlevittäjinä, täyttävät vaatimukset, jotka vahvistetaan

a)

liitteessä I olevan 9 osan 1 kohdassa bioturvaamistoimenpiteiden osalta;

b)

liitteessä I olevan 9 osan 2 kohdassa seuranta- ja torjuntatoimenpiteiden osalta;

c)

liitteessä I olevan 9 osan 3 kohdassa tilojen ja välineiden osalta.

17 artikla

Vaatimukset, jotka koskevat hyväksynnän myöntämistä vesiviljelypitopaikoille, jotka ovat koristevesieläimiä pitäviä suljettuja tiloja ja joiden siirtokäytännöistä aiheutuu merkittävä tautiriski

Hyväksynnän myöntämisen yhteydessä toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että vesiviljelypitopaikat, jotka ovat koristevesieläimiä pitäviä suljettuja tiloja ja joiden siirtokäytännöistä aiheutuu merkittävä tautiriski, täyttävät vaatimukset, jotka vahvistetaan

a)

6 artiklan 1 kohdassa riskiperusteisen seurannan osalta;

b)

liitteessä I olevan 10 osan 1 kohdassa bioturvaamistoimenpiteiden osalta;

c)

liitteessä I olevan 10 osan 2 kohdassa tilojen ja välineiden osalta.

18 artikla

Vaatimukset, jotka koskevat hyväksynnän myöntämistä vesiviljelypaikoille, jotka ovat koristevesieläimiä pitäviä avoimia tiloja

Hyväksynnän myöntämisen yhteydessä toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että vesiviljelypitopaikat, jotka ovat koristevesieläimiä pitäviä avoimia tiloja, täyttävät vaatimukset, jotka vahvistetaan

a)

6 artiklan 1 kohdassa riskiperusteisen seurannan osalta;

b)

liitteessä I olevan 11 osan 1 kohdassa bioturvaamistoimenpiteiden osalta;

c)

liitteessä I olevan 11 osan 2 kohdassa tilojen ja välineiden osalta.

19 artikla

Vaatimukset, jotka koskevat hyväksynnän myöntämistä aluksille tai muille liikuteltaville tiloille, joissa vesiviljelyeläimiä pidetään tilapäisesti hoitoa tai muuta eläintenpitoon liittyvää menettelyä varten

Hyväksynnän myöntämisen yhteydessä toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että alukset tai muut liikuteltavat tilat, joissa vesiviljelyeläimiä pidetään tilapäisesti hoitoa tai muuta eläintenpitoon liittyvää menettelyä varten, täyttävät vaatimukset, jotka vahvistetaan

a)

liitteessä I olevan 12 osan 1 kohdassa bioturvaamistoimenpiteiden osalta;

b)

liitteessä I olevan 12 osan 2 kohdassa tilojen ja välineiden osalta.

II OSASTO

TOIMIVALTAISEN VIRANOMAISEN REKISTERÖIDYISTÄ JA HYVÄKSYTYISTÄ VESIVILJELYPITOPAIKOISTA PITÄMÄT REKISTERIT

1 LUKU

Toimivaltaisen viranomaisen pitämät vesiviljelypitopaikkojen rekisterit

20 artikla

Toimivaltaisen viranomaisen tiedottamisvelvoite, joka liittyy rekisteröityjen vesiviljelypitopaikkojen rekisteriin

Toimivaltaisen viranomaisen on sisällytettävä asetuksen (EU) 2016/429 185 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädettyyn vesiviljelypitopaikkojen rekisteriin kyseisen asetuksen 185 artiklan 2 kohdassa vaadittujen tietojen lisäksi seuraavat tiedot kunkin rekisteröimänsä vesiviljelypitopaikan osalta:

a)

toimivaltaisen viranomaisen antama yksilöllinen rekisterinumero;

b)

toimivaltaisen viranomaisen suorittaman rekisteröinnin päivämäärä;

c)

vesiviljelypitopaikan sijaintipaikan osoite ja maantieteelliset koordinaatit (leveys- ja pituusasteet);

d)

vesiviljelypitopaikan tilojen ja välineiden kuvaus;

e)

luokat, joihin kuuluvia vesiviljelyeläimiä vesiviljelypitopaikassa pidetään;

f)

vesiviljelypitopaikassa pidettävien vesiviljelyeläinten arvioitu lukumäärä tai enimmäisbiomassa tai molemmat;

g)

aika, joka vesiviljelyeläimiä pidetään vesiviljelypitopaikassa, jollei se ole jatkuvassa käytössä, mukaan lukien tarvittaessa tiedot kausiluonteisesta käytöstä tai käytöstä erityisten tapahtumien aikana;

h)

toiminnan mahdollinen lopettamispäivä, jos toimija on ilmoittanut lopettamisesta toimivaltaiselle viranomaiselle.

2 LUKU

Toimivaltaisen viranomaisen hyväksymien vesiviljelypitopaikkojen rekisterit

21 artikla

Toimivaltaisen viranomaisen tiedottamisvelvoite, joka liittyy hyväksyttyjen vesiviljelypitopaikkojen rekisteriin

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on sisällytettävä asetuksen (EU) 2016/429 185 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdan mukaiseen hyväksyttyjen vesiviljelypitopaikkojen rekisteriin kyseisen asetuksen 185 artiklan 2 kohdassa vaadittujen tietojen lisäksi seuraavat tiedot kunkin hyväksymänsä vesiviljelypitopaikan tai vesiviljelypitopaikkojen ryhmän osalta:

a)

toimivaltaisen viranomaisen antama yksilöllinen hyväksyntänumero;

b)

toimivaltaisen viranomaisen myöntämän hyväksynnän päivämäärä tai tällaisen hyväksynnän mahdollisen väliaikaisen peruuttamisen tai kokonaan peruuttamisen päivämäärä;

c)

hyväksytyn vesiviljelypitopaikan tai vesiviljelypitopaikkojen ryhmän sijaintipaikan osoite ja maantieteelliset koordinaatit (leveys- ja pituusasteet);

d)

vesiviljelypitopaikan tai vesiviljelypitopaikkojen ryhmän asiaankuuluvien tilojen ja välineiden kuvaus;

e)

luokat, joihin kuuluvia vesiviljelyeläimiä vesiviljelypitopaikassa tai vesiviljelypitopaikkojen ryhmässä pidetään;

f)

vesiviljelypitopaikassa tai vesiviljelypitopaikkojen ryhmässä pidettävien vesiviljelyeläinten arvioitu lukumäärä tai enimmäisbiomassa tai molemmat;

g)

aika, joka vesiviljelyeläimiä pidetään vesiviljelypitopaikassa tai vesiviljelypitopaikkojen ryhmässä, jollei se ole jatkuvassa käytössä, mukaan lukien tarvittaessa tiedot kausiluonteisesta käytöstä tai käytöstä erityisten tapahtumien aikana;

h)

toiminnan mahdollinen lopettamispäivä, jos toimija on ilmoittanut lopettamisesta toimivaltaiselle viranomaiselle.

2.   Asetuksen (EU) 2016/429 185 artiklan 3 kohdassa edellytettyjen tietojen lisäksi toimivaltaisen viranomaisen on kirjattava julkisesti saatavilla olevalle internetpohjaiselle tietosivulle ajantasaiset tiedot edellä mainitun asetuksen 181 artiklan 1 kohdan mukaisesti hyväksytyissä vesiviljelypitopaikoissa tai vesiviljelypitopaikkojen ryhmissä pidettävien vesiviljelyeläinten terveystilanteesta.

Näiden ajantasaisten terveystietojen on sisällettävä ainakin seuraavat tiedot vesiviljelypitopaikan tai vesiviljelypitopaikkojen ryhmän terveystilanteesta kunkin sitä koskevan luetteloidun taudin ja tautiluokan osalta:

a)

onko vesiviljelypitopaikka tai vesiviljelypitopaikkojen ryhmä vapaa luokan B tai C taudista;

b)

onko vesiviljelypitopaikka tai vesiviljelypitopaikkojen ryhmä mukana luokan B tai C taudin hävittämisohjelmassa;

c)

onko vesiviljelypitopaikka tai vesiviljelypitopaikkojen ryhmä mukana luokan C taudin vapaaehtoisessa seurantaohjelmassa; ja

d)

mahdolliset muut luokan B, C tai D tauteja koskevat tiedot kuin ne, joita tarkoitetaan a, b ja c alakohdassa.

III OSASTO

TOIMIJOITA ASETUKSESSA (EU) 2016/429 SÄÄDETTYJEN VELVOITTEIDEN LISÄKSI KOSKEVAT TIETOJEN KIRJAAMIS- JA SÄILYTTÄMISVELVOITTEET

1 LUKU

Tiedot, jotka rekisteröityjen tai hyväksyttyjen vesiviljelypitopaikkojen toimijoiden on kirjattava ja säilytettävä

22 artikla

Rekisteröityjen vesiviljelypitopaikkojen toimijoita koskevat tietojen kirjaamis- ja säilyttämisvelvoitteet

Rekisteröityjen vesiviljelypitopaikkojen toimijoiden on kirjattava ja säilytettävä asetuksen (EU) 2016/429 186 artiklan 1 kohdassa vaadittujen tietojen lisäksi seuraavat tiedot:

a)

toimivaltaisen viranomaisen vesiviljelypitopaikalle antama yksilöllinen rekisterinumero;

b)

tiedot mahdollisista tutkimuksista, joita on suoritettu sen jälkeen, kun on havaittu lisääntynyttä kuolleisuutta tai kun on epäilty taudin esiintymistä;

c)

asetuksen (EU) 2016/429 218 artiklan mukaisesti annetut omaa ilmoitusta koskevat asiakirjat, jotka on tapauksen mukaan joko saatu vesiviljelypitopaikkaan saapuneiden vesiviljelyeläinten lähetysten mukana tai jotka on liitetty vesiviljelypitopaikasta lähteneiden vesiviljelyeläinten lähetysten mukaan;

d)

tapauksen mukaan mahdolliset muut vesieläinten mukana olleet asiakirjat.

23 artikla

Tietojen kirjaamis- ja säilyttämisvelvoitteet, jotka koskevat sellaisten hyväksyttyjen vesiviljelypitopaikkojen toimijoita, joissa vesiviljelyeläimiä pidetään tarkoituksena siirtää ne sieltä pois joko elävinä eläiminä tai vesiviljelyeläimistä peräisin olevina tuotteina, pois lukien 27–34 artiklassa tarkoitetut vesiviljelypitopaikat

Sellaisten hyväksyttyjen vesiviljelypitopaikkojen toimijoiden, joissa vesiviljelyeläimiä pidetään tarkoituksena siirtää ne sieltä pois joko elävinä eläiminä tai vesiviljelyeläimistä peräisin olevina tuotteina, pois lukien tämän asetuksen 27–34 artiklassa tarkoitetut vesiviljelypitopaikat, on kirjattava ja säilytettävä asetuksen (EU) 2016/429 186 artiklan 1 kohdassa vaadittujen tietojen lisäksi seuraavat tiedot:

a)

toimivaltaisen viranomaisen vesiviljelypitopaikalle antama yksilöllinen hyväksyntänumero;

b)

voimassa oleva riskiluokitus, jonka toimivaltainen viranomainen on vesiviljelypitopaikalle antanut;

c)

yksityiskohtaiset tiedot 6 artiklan 1 kohdassa säädetyn riskiperusteisen seurannan toteutuksesta ja tuloksista;

d)

vesiviljelypitopaikkaan saapuneiden siirtojen yksityiskohtaiset tiedot, mukaan lukien

i)

kaikkien toisista vesiviljelypitopaikoista vastaanotettujen vesiviljelyeläinten alkuperäisten vesiviljelypitopaikkojen yksilölliset rekisteri- tai hyväksyntänumerot; tai

ii)

sen elinympäristön sijainti, josta luonnonvaraiset vesieläimet on kerätty ennen niiden lähettämistä vesiviljelypitopaikkaan;

e)

vesiviljelypitopaikasta lähteneiden siirtojen yksityiskohtaiset tiedot, mukaan lukien

i)

se, mistä vesiviljelyeläimistä ja vesiviljelyeläimistä peräisin olevista tuotteista on kyse, sekä vesiviljelyeläinten siirtojen tapauksessa myös määränpäänä olevan vesiviljelypitopaikan yksilöllinen rekisteri- tai hyväksyntänumero; tai

ii)

kun kyseessä ovat siirrot vesiviljelyeläinten luontoon päästämiseksi, yksityiskohtaiset tiedot elinympäristöstä, johon ne päästetään;

f)

niiden kuljettajien nimet ja osoitteet, jotka toimittavat vesieläimiä pitopaikkaan tai noutavat vesiviljelyeläimiä pitopaikasta;

g)

hyväksytyn vesiviljelypitopaikan bioturvaamissuunnitelma ja näyttöä sen toteutuksesta;

h)

asetuksen (EU) 2016/429 218 artiklan mukaisesti annetut omaa ilmoitusta koskevat asiakirjat, jotka on tapauksen mukaan joko saatu vesiviljelypitopaikkaan saapuneiden vesiviljelyeläinten lähetysten mukana tai jotka on liitetty vesiviljelypitopaikasta lähteneisiin lähetyksiin;

i)

tapauksen mukaan mahdolliset muut vesieläinten mukana olleet asiakirjat.

24 artikla

Tietojen kirjaamis- ja säilyttämisvelvoitteet, jotka koskevat sellaisen hyväksytyn vesiviljelypitopaikkojen ryhmän toimijoita, jossa vesiviljelyeläimiä pidetään tarkoituksena siirtää ne sieltä pois joko elävinä eläiminä tai vesiviljelyeläimistä peräisin olevina tuotteina

1.   Asetuksen (EU) 2016/429 177 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohdan mukaisesti hyväksyttyyn vesiviljelypitopaikkojen ryhmään kuuluvien vesiviljelypitopaikkojen toimijoiden on kirjattava ja säilytettävä asetuksen (EU) 2016/429 186 artiklan 1 kohdassa vaadittujen tietojen lisäksi seuraavat tiedot:

a)

toimivaltaisen viranomaisen vesiviljelypitopaikalle antama yksilöllinen hyväksyntänumero;

b)

voimassa oleva riskiluokitus, jonka toimivaltainen viranomainen on vesiviljelypitopaikkojen ryhmälle antanut;

c)

yksityiskohtaiset tiedot 6 artiklan 2 kohdassa säädetyn riskiperusteisen seurannan toteutuksesta ja tuloksista;

d)

vesiviljelypitopaikkaan saapuneiden siirtojen yksityiskohtaiset tiedot, mukaan lukien

i)

kaikkien ryhmään kuulumattomista vesiviljelypitopaikoista vastaanotettujen vesiviljelyeläinten alkuperäisten vesiviljelypitopaikkojen yksilölliset rekisteri- tai hyväksyntänumerot; tai

ii)

sen elinympäristön sijainti, josta luonnonvaraiset vesieläimet on kerätty ennen niiden lähettämistä vesiviljelypitopaikkaan;

e)

vesiviljelypitopaikkojen ryhmästä lähteneiden siirtojen yksityiskohtaiset tiedot, mukaan lukien

i)

se, mistä vesiviljelyeläimistä ja vesiviljelyeläimistä peräisin olevista tuotteista on kyse, sekä vesiviljelyeläinten siirtojen tapauksessa myös määränpäänä olevan pitopaikan yksilöllinen rekisteri- tai hyväksyntänumero, kun vesiviljelyeläimiä lähetetään ryhmän ulkopuoliseen pitopaikkaan; tai

ii)

kun kyseessä ovat siirrot vesiviljelyeläinten luontoon päästämiseksi, yksityiskohtaiset tiedot elinympäristöstä, johon ne päästetään;

f)

niiden kuljettajien nimet ja osoitteet, jotka toimittavat vesieläimiä vesiviljelypitopaikkaan tai noutavat vesiviljelyeläimiä vesiviljelypitopaikasta;

g)

yksityiskohtaiset tiedot käyttöön otetusta bioturvaamissuunnitelmasta ja näyttöä sen toteutuksesta;

h)

asetuksen (EU) 2016/429 218 artiklan mukaisesti annetut omaa ilmoitusta koskevat asiakirjat, jotka on tapauksen mukaan joko saatu vesiviljelypitopaikkaan saapuneiden vesiviljelyeläinten lähetysten mukana tai jotka on liitetty vesiviljelypitopaikasta lähteneisiin lähetyksiin;

i)

tapauksen mukaan mahdolliset muut vesieläinten mukana olleet asiakirjat.

2.   Asetuksen (EU) 2016/429 177 artiklan ensimmäisen kohdan b alakohdan mukaisesti hyväksyttyyn vesiviljelypitopaikkojen ryhmään kuuluvien toimijoiden on kirjattava ja säilytettävä tämän artiklan 1 kohdan a–i alakohdan mukaiset tiedot jokaisen ryhmään kuuluvan vesiviljelypitopaikan osalta.

25 artikla

Hyväksyttyjen suljettujen vesiviljelypitopaikkojen toimijoita koskevat tietojen kirjaamis- ja säilyttämisvelvoitteet

Hyväksyttyjen suljettujen vesiviljelypitopaikkojen toimijoiden on kirjattava ja säilytettävä asetuksen (EU) 2016/429 186 artiklan 1 kohdassa vaadittujen tietojen lisäksi seuraavat tiedot:

a)

toimivaltaisen viranomaisen suljetulle vesiviljelypitopaikalle antama yksilöllinen hyväksyntänumero;

b)

tiedot suljettuun pitopaikkaan saapuneista tai sieltä lähteneistä siirroista, mukaan lukien kaikkien toisista vesiviljelypitopaikoista vastaanotettujen tai toisiin vesiviljelypitopaikkoihin lähetettyjen vesiviljelyeläinten alkuperäisen vesiviljelypitopaikan tai määränpäänä olevan vesiviljelypitopaikan yksilöllinen rekisteri- tai hyväksyntänumero;

c)

niiden kuljettajien nimet ja osoitteet, jotka toimittavat vesiviljelyeläimiä suljettuun vesiviljelypitopaikkaan tai noutavat vesiviljelyeläimiä suljetusta vesiviljelypitopaikasta;

d)

yksityiskohtaiset tiedot liitteessä I olevan 3 osan 2 kohdassa säädetyn taudinseurantasuunnitelman toteuttamisesta ja tuloksista;

e)

lisääntyneen kuolleisuuden tai taudin esiintymisepäilyn takia suoritettujen tutkimusten yhteydessä tehtyjen kliinisten ja laboratoriotestien ja post mortem -tutkimusten tulokset;

f)

tarpeen mukaan yksityiskohtaiset tiedot vesiviljelyeläinten rokottamisesta tai hoitamisesta, joista säädetään liitteessä I olevan 3 osan 2 kohdan c alakohdassa;

g)

yksityiskohtaiset tiedot saapuvien vesiviljelyeläinten eristyksestä tai karanteenista ja mahdollisista toimivaltaisen viranomaisen ohjeista, jotka koskevat eristystä ja karanteenia sekä eristys- tai karanteeniaikana tehtyjä havaintoja;

h)

suljetun vesiviljelypitopaikan bioturvaamissuunnitelma;

i)

tapauksen mukaan mahdolliset muut vesiviljelyeläinten mukana olleet asiakirjat.

26 artikla

Vesieläinten taudintorjuntaan soveltuvien elintarvikelaitosten toimijoita koskevat tietojen kirjaamis- ja säilyttämisvelvoitteet

Vesieläinten taudintorjuntaan soveltuvien elintarvikelaitosten toimijoiden on kirjattava ja säilytettävä asetuksen (EU) 2016/429 187 artiklan 1 kohdassa vaadittujen tietojen lisäksi seuraavat tiedot:

a)

toimivaltaisen viranomaisen vesieläinten taudintorjuntaan soveltuvalle elintarvikelaitokselle antama yksilöllinen hyväksyntänumero;

b)

vesieläinten taudintorjuntaan soveltuvan elintarvikelaitoksen bioturvaamissuunnitelma ja näyttöä sen toteutuksesta;

c)

vesieläinten taudintorjuntaan soveltuvassa elintarvikelaitoksessa käytetyn jätevedenkäsittelyjärjestelmän huoltokirjanpito;

d)

kirjanpito, joka todentaa vedenkäsittelyjärjestelmän tehokkuuden;

e)

niiden kuljettajien nimet ja osoitteet, jotka toimittavat vesieläimiä vesieläinten taudintorjuntaan soveltuvaan elintarvikelaitokseen;

f)

tapauksen mukaan mahdolliset muut vesieläinten mukana olleet asiakirjat.

27 artikla

Hyväksyttyjen puhdistamojen toimijoita koskevat tietojen kirjaamis- ja säilyttämisvelvoitteet

Hyväksyttyjen puhdistamojen toimijoiden on kirjattava ja säilytettävä asetuksen (EU) 2016/429 186 artiklan 1 kohdassa vaadittujen tietojen lisäksi seuraavat tiedot:

a)

toimivaltaisen viranomaisen hyväksytylle puhdistamolle antama yksilöllinen hyväksyntänumero;

b)

hyväksytyn puhdistamon bioturvaamissuunnitelma ja näyttöä sen toteutuksesta;

c)

hyväksytyssä puhdistamossa käytetyn jätevedenkäsittelyjärjestelmän huoltokirjanpito;

d)

asiakirjat, jotka todentavat vedenkäsittelyjärjestelmän tehokkuuden;

e)

tapauksen mukaan mahdolliset muut vesieläinten mukana olleet asiakirjat.

28 artikla

Hyväksyttyjen lähettämöjen toimijoita koskevat tietojen kirjaamis- ja säilyttämisvelvoitteet

Hyväksyttyjen lähettämöjen toimijoiden on kirjattava ja säilytettävä asetuksen (EU) 2016/429 186 artiklan 1 kohdassa vaadittujen tietojen lisäksi seuraavat tiedot:

a)

toimivaltaisen viranomaisen hyväksytylle lähettämölle antama yksilöllinen hyväksyntänumero;

b)

hyväksytyn lähettämön bioturvaamissuunnitelma ja näyttöä sen toteutuksesta;

c)

hyväksytyssä lähettämössä käytetyn jätevedenkäsittelyjärjestelmän huoltokirjanpito;

d)

asiakirjat, jotka todentavat vedenkäsittelyjärjestelmän tehokkuuden;

e)

tapauksen mukaan mahdolliset muut vesieläinten mukana olleet asiakirjat.

29 artikla

Hyväksyttyjen uudelleensijoitusalueiden toimijoita koskevat tietojen kirjaamis- ja säilyttämisvelvoitteet

Hyväksyttyjen uudelleensijoitusalueiden toimijoiden on kirjattava ja säilytettävä asetuksen (EU) 2016/429 186 artiklan 1 kohdassa vaadittujen tietojen lisäksi seuraavat tiedot:

a)

toimivaltaisen viranomaisen hyväksytylle uudelleensijoitusalueelle antama yksilöllinen hyväksyntänumero;

b)

hyväksytyn uudelleensijoitusalueen bioturvaamissuunnitelma ja näyttöä sen toteutuksesta;

c)

tapauksen mukaan mahdolliset muut vesieläinten mukana olleet asiakirjat.

30 artikla

Vesiviljelyeläinten hyväksyttyjen karanteenipitopaikkojen toimijoita koskevat tietojen kirjaamis- ja säilyttämisvelvoitteet

Vesiviljelyeläinten hyväksyttyjen karanteenipitopaikkojen toimijoiden on kirjattava ja säilytettävä asetuksen (EU) 2016/429 186 artiklan 1 kohdassa vaadittujen tietojen lisäksi seuraavat tiedot:

a)

toimivaltaisen viranomaisen karanteenipitopaikalle antama yksilöllinen hyväksyntänumero;

b)

hyväksyttyyn karanteenipitopaikkaan saapuneiden siirtojen yksityiskohtaiset tiedot, mukaan lukien

i)

kaikkien toisista vesiviljelypitopaikoista vastaanotettujen vesiviljelyeläinten alkuperäisten vesiviljelypitopaikkojen yksilölliset rekisteri- tai hyväksyntänumerot; tai

ii)

sen elinympäristön sijainti, josta vesieläimet on kerätty ennen niiden lähettämistä hyväksyttyyn karanteenipitopaikkaan;

c)

hyväksytystä karanteenipitopaikasta lähteneiden siirtojen yksityiskohtaiset tiedot, mukaan lukien

i)

määränpäänä olevan vesiviljelypitopaikan yksilöllinen rekisteri- tai hyväksyntänumero; tai

ii)

sen elinympäristön sijainti, jossa vesiviljelyeläimet on päästetty luontoon;

d)

niiden kuljettajien nimet ja osoitteet, jotka toimittavat vesieläimiä hyväksyttyyn karanteenipitopaikkaan tai noutavat vesiviljelyeläimiä hyväksytystä karanteenipitopaikasta;

e)

yksityiskohtaiset tiedot liitteessä I olevan 8 osan 2 kohdassa säädetyn taudinseurannan toteuttamisesta ja tuloksista;

f)

liitteessä I olevan 8 osan 2 kohdassa säädettyjen kliinisten ja laboratoriotestien ja post mortem -tutkimusten tulokset;

g)

eristys- tai karanteeniaikana tehtyjä havaintoja koskevat mahdolliset toimivaltaisen viranomaisen ohjeet;

h)

hyväksytyn karanteenipitopaikan bioturvaamissuunnitelma ja näyttöä sen toteutuksesta;

i)

näyttöä siitä, että hyväksytyn karanteenipitopaikan ympäristöparametrit ovat sellaiset, että ne edistävät kyseessä olevan luetteloidun tai uuden taudin (tautien) ilmentymistä;

j)

tapauksen mukaan mahdolliset muut vesieläinten mukana olleet asiakirjat.

31 artikla

Tietojen kirjaamis- ja säilyttämisvelvoitteet, jotka koskevat sellaisten hyväksyttyjen vesiviljelypitopaikkojen toimijoita, joissa luetteloituihin lajeihin, jotka ovat tartunnanlevittäjiä, kuuluvia vesiviljelyeläimiä pidetään eristyksissä niin kauan, ettei niitä enää pidetä tartunnanlevittäjinä

Sellaisten hyväksyttyjen vesiviljelypitopaikkojen toimijoiden, joissa luetteloituihin lajeihin, jotka ovat tartunnanlevittäjiä, kuuluvia vesiviljelyeläimiä pidetään eristyksissä niin kauan, ettei niitä enää pidetä tartunnanlevittäjinä, on kirjattava ja säilytettävä asetuksen (EU) 2016/429 186 artiklan 1 kohdassa vaadittujen tietojen lisäksi seuraavat tiedot:

a)

toimivaltaisen viranomaisen vesiviljelypitopaikalle antama yksilöllinen hyväksyntänumero;

b)

hyväksyttyyn vesiviljelypitopaikkaan saapuneiden siirtojen yksityiskohtaiset tiedot, mukaan lukien

i)

kaikkien toisista vesiviljelypitopaikoista vastaanotettujen vesiviljelyeläinten alkuperäisten vesiviljelypitopaikkojen yksilölliset rekisteri- tai hyväksyntänumerot; tai

ii)

sen elinympäristön sijainti, josta vesieläimet on kerätty ennen niiden lähettämistä hyväksyttyyn vesiviljelypitopaikkaan;

c)

hyväksytystä vesiviljelypitopaikasta lähteneiden siirtojen yksityiskohtaiset tiedot, mukaan lukien

i)

määränpäänä olevan vesiviljelypitopaikan yksilöllinen rekisteri- tai hyväksyntänumero; tai

ii)

kun kyseessä ovat siirrot vesiviljelyeläinten luontoon päästämiseksi, yksityiskohtaiset tiedot elinympäristöstä, johon ne päästetään;

d)

niiden kuljettajien nimet ja osoitteet, jotka toimittavat vesieläimiä hyväksyttyyn vesiviljelypitopaikkaan tai noutavat vesiviljelyeläimiä hyväksytystä vesiviljelypitopaikasta;

e)

yksityiskohtaiset tiedot liitteessä I olevan 9 osan 2 kohdassa säädetyn taudinseurannan toteuttamisesta ja tuloksista;

f)

liitteessä I olevan 9 osan 2 kohdassa säädettyjen kliinisten ja laboratoriotestien ja post mortem -tutkimusten tulokset;

g)

liitteessä I olevan 9 osan 2 kohdassa tarkoitettuna 90 päivän eristysaikana tehtyjä havaintoja koskevat mahdolliset toimivaltaisen viranomaisen ohjeet;

h)

hyväksytyn vesiviljelypitopaikan bioturvaamissuunnitelma ja näyttöä sen toteutuksesta;

i)

tapauksen mukaan mahdolliset muut vesieläinten mukana olleet asiakirjat.

32 artikla

Tietojen kirjaamis- ja säilyttämisvelvoitteet, jotka koskevat sellaisten hyväksyttyjen vesiviljelypitopaikkojen toimijoita, jotka ovat koristevesieläimiä pitäviä suljettuja tiloja

Sellaisten hyväksyttyjen vesiviljelypitopaikkojen toimijoiden, jotka ovat koristevesieläimiä pitäviä suljettuja tiloja, on kirjattava ja säilytettävä asetuksen (EU) 2016/429 186 artiklan 1 kohdassa vaadittujen tietojen lisäksi seuraavat tiedot:

a)

toimivaltaisen viranomaisen vesiviljelypitopaikalle antama yksilöllinen hyväksyntänumero;

b)

voimassa oleva riskiluokitus, jonka toimivaltainen viranomainen on hyväksytylle vesiviljelypitopaikalle antanut;

c)

tarpeen mukaan yksityiskohtaiset tiedot 6 artiklan 1 kohdassa säädetyn riskiperusteisen seurannan toteutuksesta ja tuloksista;

d)

tiedot hyväksyttyyn vesiviljelypitopaikkaan saapuneista siirroista, mukaan lukien kaikkien toisista vesiviljelypitopaikoista vastaanotettujen vesiviljelyeläinten alkuperäisen vesiviljelypitopaikan yksilöllinen rekisteri- tai hyväksyntänumero;

e)

tiedot hyväksytystä vesiviljelypitopaikasta lähteneistä siirroista, mukaan lukien määränpäänä olevan vesiviljelypitopaikan yksilöllinen rekisteri- tai hyväksyntänumero, paitsi kun kyse on siirroista kotitalouksiin;

f)

niiden kuljettajien nimet ja osoitteet, jotka toimittavat vesiviljelyeläimiä hyväksyttyyn vesiviljelypitopaikkaan tai noutavat vesiviljelyeläimiä hyväksytystä vesiviljelypitopaikasta, paitsi kun kyse on siirroista kotitalouksiin;

g)

hyväksytyn vesiviljelypitopaikan bioturvaamissuunnitelma ja näyttöä sen toteutuksesta;

h)

asetuksen (EU) 2016/429 218 artiklan mukaisesti annetut omaa ilmoitusta koskevat asiakirjat, jotka on tapauksen mukaan joko saatu hyväksyttyyn vesiviljelypitopaikkaan saapuneiden vesiviljelyeläinten lähetysten mukana tai jotka on liitetty hyväksytystä vesiviljelypitopaikasta lähteneisiin lähetyksiin;

i)

tapauksen mukaan mahdolliset muut vesiviljelyeläinten mukana olleet asiakirjat.

33 artikla

Tietojen kirjaamis- ja säilyttämisvelvoitteet, jotka koskevat sellaisten hyväksyttyjen vesiviljelypitopaikkojen toimijoita, jotka ovat koristevesieläimiä pitäviä avoimia tiloja

Sellaisten hyväksyttyjen vesiviljelypitopaikkojen toimijoiden, jotka ovat koristevesieläimiä pitäviä avoimia tiloja, on kirjattava ja säilytettävä asetuksen (EU) 2016/429 186 artiklan 1 kohdassa vaadittujen tietojen lisäksi seuraavat tiedot:

a)

toimivaltaisen viranomaisen vesiviljelypitopaikalle antama yksilöllinen hyväksyntänumero;

b)

voimassa oleva riskiluokitus, jonka toimivaltainen viranomainen on hyväksytylle vesiviljelypitopaikalle antanut;

c)

tarpeen mukaan yksityiskohtaiset tiedot 6 artiklan 1 kohdassa säädetyn riskiperusteisen seurannan toteutuksesta ja tuloksista;

d)

tiedot hyväksyttyyn vesiviljelypitopaikkaan saapuneista siirroista, mukaan lukien kaikkien toisista vesiviljelypitopaikoista vastaanotettujen vesiviljelyeläinten alkuperäisen vesiviljelypitopaikan yksilöllinen rekisteri- tai hyväksyntänumero;

e)

tiedot hyväksytystä vesiviljelypitopaikasta lähteneistä siirroista, mukaan lukien määränpäänä olevan vesiviljelypitopaikan yksilöllinen rekisteri- tai hyväksyntänumero, paitsi kun kyse on siirroista kotitalouksiin;

f)

niiden kuljettajien nimet ja osoitteet, jotka toimittavat vesiviljelyeläimiä hyväksyttyyn vesiviljelypitopaikkaan tai noutavat vesiviljelyeläimiä hyväksytystä vesiviljelypitopaikasta, paitsi kun kyse on siirroista kotitalouksiin;

g)

hyväksytyn vesiviljelypitopaikan bioturvaamissuunnitelma ja näyttöä sen toteutuksesta;

h)

asetuksen (EU) 2016/429 218 artiklan mukaisesti annetut omaa ilmoitusta koskevat asiakirjat, jotka on tapauksen mukaan joko saatu hyväksyttyyn vesiviljelypitopaikkaan saapuneiden vesiviljelyeläinten lähetysten mukana tai jotka on liitetty hyväksytystä vesiviljelypitopaikasta lähteneisiin lähetyksiin;

i)

tapauksen mukaan mahdolliset muut vesieläinten mukana olleet asiakirjat.

34 artikla

Tietojen kirjaamis- ja säilyttämisvelvoitteet, jotka koskevat sellaisten hyväksyttyjen alusten tai muiden hyväksyttyjen liikuteltavien tilojen toimijoita, joissa vesiviljelyeläimiä pidetään tilapäisesti hoitoa tai muuta eläintenpitoon liittyvää menettelyä varten

Sellaisten hyväksyttyjen alusten tai muiden hyväksyttyjen liikuteltavien tilojen toimijoiden, joissa vesiviljelyeläimiä pidetään tilapäisesti hoitoa tai muuta eläintenpitoon liittyvää menettelyä varten, on kirjattava ja säilytettävä asetuksen (EU) 2016/429 186 artiklan 1 kohdassa vaadittujen tietojen lisäksi seuraavat tiedot:

a)

toimivaltaisen viranomaisen alukselle tai muille liikuteltaville tiloille antama yksilöllinen hyväksyntänumero;

b)

päivät ja ajankohdat, joina vesiviljelyeläinkuorma lastattiin hyväksyttyyn alukseen tai muihin hyväksyttyihin liikuteltaviin tiloihin;

c)

tarpeen mukaan kaikkien niiden vesiviljelypitopaikkojen nimet, osoitteet ja yksilölliset rekisteri- tai hyväksyntänumerot; joissa vesiviljelyeläimiä on lastattu tai purettu;

d)

päivät, joina alus tai muut liikuteltavat tilat täytettiin vedellä ennen lastausta, sekä tapauksen mukaan päivät, joina vedet vaihdettiin lastauksen ja purkamisen välillä, sekä näiden toimien toteutuspaikat;

e)

tarpeen mukaan tiedot vesiviljelypitopaikkojen väliseen siirtoon käytetystä reitistä;

f)

tiedot kaikista hoitotoimenpiteistä tai muista eläintenpitoon liittyvistä menettelyistä, jotka on tehty hyväksytyssä aluksessa tai muissa hyväksytyissä liikuteltavissa tiloissa;

g)

hyväksytyn aluksen tai muiden hyväksyttyjen liikuteltavien tilojen bioturvaamissuunnitelma ja näyttöä sen toteutuksesta;

h)

tapauksen mukaan mahdolliset muut vesiviljelyeläinten mukana olleet asiakirjat.

2 LUKU

Tiedot, jotka kuljettajien on kirjattava ja säilytettävä

35 artikla

Vesieläinten kuljettajia koskevat tietojen kirjaamis- ja säilyttämisvelvoitteet

Vesieläinten kuljettajien on kirjattava ja säilytettävä asetuksen (EU) 2016/429 188 artiklassa vaadittujen tietojen lisäksi seuraavat tiedot kunkin vesieläinten siirtämiseen käytetyn kuljetusvälineen osalta:

a)

kuljetusvälineen rekisteritunnus, kun kyseessä on maakuljetus, aluksen IMO-tunnistenumero, kun kyseessä on merikuljetus, tai mikä tahansa muu tunnistin, josta muut vesieläinten kuljettamiseen käytetyt kuljetusvälineet voidaan tunnistaa yksiselitteisesti;

b)

päivät ja ajankohdat, joina vesieläinkuorma lastattiin alkuperäisessä vesiviljelypitopaikassa tai elinympäristössä;

c)

jokaisen käyntikohteena olevan vesiviljelypitopaikan nimi, osoite ja yksilöllinen rekisteri- tai hyväksyntänumero;

d)

kunkin elinympäristön, josta luonnonvaraisia vesieläimiä on kerätty, sijainti;

e)

päivät ja ajankohdat, joina vesieläinkuorma purettiin määränpäänä olevassa vesiviljelypitopaikassa tai elinympäristössä;

f)

vedenvaihtopäivät, -ajankohdat ja -paikat, mikäli vedet on vaihdettu;

g)

kuljetusvälineen bioturvaamissuunnitelma ja näyttöä sen toteutuksesta;

h)

vesieläinlähetysten mukana olevien asiakirjojen viitenumerot.

IV OSA

SIIRTYMÄ- JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

36 artikla

Kumoaminen

Kumotaan päätös 2008/392/EY 21 päivästä huhtikuuta 2021 alkaen.

Viittauksia kumottuun säädökseen pidetään viittauksina tähän asetukseen.

37 artikla

Siirtymätoimenpiteet, jotka koskevat toimivaltaisten viranomaisten pitämiin nykyisten vesiviljelypitopaikkojen ja niiden toimijoiden rekistereihin sisältyviä tietoja

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämän asetuksen 20 ja 21 artiklassa edellytetyt tiedot, jotka koskevat asetuksen (EU) 2016/429 279 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja ja tämän asetuksen 20 ja 21 artiklan soveltamisalaan kuuluvia olemassa olevia vesiviljelypitopaikkoja ja toimijoita, on sisällytetty kunkin tällaisen vesiviljelypitopaikan ja toimijan osalta toimivaltaisen viranomaisen rekisteröidyistä ja hyväksytyistä vesiviljelypitopaikoista pitämiin rekistereihin ennen 21 päivää huhtikuuta 2021.

38 artikla

Voimaantulo ja soveltaminen

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 21 päivästä huhtikuuta 2021.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 30 päivänä tammikuuta 2020.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Ursula VON DER LEYEN


(1)  EUVL L 84, 31.3.2016, s. 1.

(2)  Neuvoston direktiivi 2006/88/EY, annettu 24 päivänä lokakuuta 2006, vesiviljelyeläimiin ja niistä saataviin tuotteisiin sovellettavista eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista sekä vesieläinten tiettyjen tautien ehkäisemisestä ja torjunnasta (EUVL L 328, 24.11.2006, s. 14).

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 853/2004, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, eläinperäisiä elintarvikkeita koskevista erityisistä hygieniasäännöistä (EUVL L 139, 30.4.2004, s. 55).

(4)  Komission delegoitu asetus (EU) 2020/689, annettu 17 päivänä joulukuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/429 täydentämisestä tiettyjen luetteloitujen ja uusien tautien seurantaa, hävittämisohjelmia ja taudista vapaata asemaa koskevien sääntöjen osalta (ks. tämän virallisen lehden s. 211).

(5)  Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2018/1882, annettu 3 päivänä joulukuuta 2018, tiettyjen taudinehkäisy- ja taudintorjuntasääntöjen soveltamisesta luetteloitujen tautien eri luokkiin ja sellaisten lajien tai lajien ryhmien luettelon laatimisesta, jotka aiheuttavat merkittävän riskin kyseisten luetteloitujen tautien leviämiselle (EUVL L 308, 4.12.2018, s. 21).

(6)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1).

(7)  Komission päätös 2008/392/EY, tehty 30 päivänä huhtikuuta 2008, neuvoston direktiivin 2006/88/EY täytäntöönpanosta siltä osin kuin kyse on internetpohjaisesta tietosivusta, jonka avulla saatetaan sähköisesti saataville tietoja vesiviljelyn tuotantoyrityksistä ja luvan saaneista jalostuslaitoksista (EUVL L 138, 28.5.2008, s. 12).


LIITE I

ASETUKSEN II OSAN I OSASTON 2 LUVUSSA TARKOITETUT VAATIMUKSET, JOTKA KOSKEVAT HYVÄKSYNNÄN MYÖNTÄMISTÄ VESIVILJELYPITOPAIKOILLE

1 OSA

Asetuksen 7 artiklassa tarkoitetut vaatimukset, jotka koskevat hyväksynnän myöntämistä vesiviljelypitopaikoille, joissa vesiviljelyeläimiä pidetään tarkoituksena siirtää ne sieltä pois joko elävinä eläiminä tai vesiviljelyeläimistä peräisin olevina tuotteina

1.

Asetuksen 7 artiklan b alakohdassa tarkoitetut vaatimukset, jotka koskevat sellaisten vesiviljelypitopaikkojen bioturvaamistoimenpiteitä, joissa vesiviljelyeläimiä pidetään tarkoituksena siirtää ne sieltä pois joko elävinä eläiminä tai vesiviljelyeläimistä peräisin olevina tuotteina, ovat seuraavat:

a)

toimijoiden on toteutettava 5 artiklan mukainen bioturvaamissuunnitelma, jossa on otettava huomioon seuraavat seikat:

i)

desinfiointipisteet on asennettava tärkeimpiin paikkoihin vesiviljelypitopaikassa;

ii)

jos samassa vesiviljelypitopaikassa on seuraavia toimintayksiköitä, ne on erotettava toisistaan asianmukaisilla hygieniasuluilla:

hautomoyksiköt;

lihotusyksiköt;

jalostusyksiköt;

lähettämö;

iii)

henkilökunnan työvaatteet ja -jalkineet on pidettävä ainoastaan vesiviljelypitopaikan käytössä, ja ne on puhdistettava ja desinfioitava säännöllisesti;

iv)

vesiviljelypitopaikat eivät saa jakaa välineitä keskenään, mutta jos sitä ei voida välttää, on noudatettava asianmukaista välineiden puhdistus- ja desinfiointikäytäntöä;

v)

vesiviljelypitopaikan vierailijoita on valvottava, jos heistä aiheutuu tautiriski; näiden vierailijoiden on joko

käytettävä vesiviljelypitopaikassa annettavia suojavaatteita ja jalkineita; tai

puhdistettava ja desinfioitava kaikki vesiviljelypitopaikkaan tuomansa suojavaatteet ja jalkineet saapuessaan ja, jos kyseessä eivät ole kertakäyttöiset vaatteet ja jalkineet, lähtiessään;

vi)

kuolleet eläimet on poistettava kaikista tuotantoyksiköistä aikavälein, joilla varmistetaan tartuntapaineen pysyminen matalimmalla mahdollisella tasolla mutta jotka ovat käytännössä mahdollisia käytetty tuotantomenetelmä huomioon ottaen, ja eläimet on hävitettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1069/2009 (1) 13 artiklan mukaisesti;

vii)

vesiviljelypitopaikassa olevat välineet on mahdollisuuksien mukaan puhdistettava ja desinfioitava kunkin tuotantosyklin lopuksi;

viii)

jos vesiviljelypitopaikat vastaanottavat hedelmöittyneitä munia muista pitopaikoista ja jos se on biologisesti mahdollista, nämä munat on desinfioitava asianmukaisesti niiden saapuessa ja kaikki pakkaukset on desinfioitava tai hävitettävä bioturvallisella tavalla;

ix)

kuljettajien puhdistus- ja desinfiointitoimia koskevat tiedot on todennettava, ennen kuin vesieläimet lastataan tai puretaan vesiviljelypitopaikassa;

b)

toimijoiden on nimitettävä henkilö, joka on vastuussa vesiviljelypitopaikan bioturvaamissuunnitelman toteuttamisesta ja jolle muu henkilökunta raportoi bioturvaamiseen liittyvistä asioista.

2.

Asetuksen 7 artiklan c alakohdassa tarkoitetut vaatimukset, jotka koskevat vesiviljelypitopaikkojen tiloja ja välineitä, ovat seuraavat:

a)

saatavilla on oltava sopivat välineet ja tilat, jotta voidaan säilyttää vesiviljelypitopaikassa pidettävien vesiviljelyeläinten kannalta asianmukaiset eläintenpitoa koskevat olosuhteet;

b)

vesiviljelypitopaikassa on varmistettava hyvä hygieniataso ja mahdollisuus riittävään terveysvalvontaan;

c)

välineiden ja tilojen on oltava mahdollisuuksien mukaan valmistettu materiaaleista, jotka voidaan puhdistaa ja desinfioida asianmukaisesti;

d)

käytössä on oltava asianmukaiset petoeläinten torjuntatoimenpiteet, joissa otetaan huomioon kyseisten petoeläinten aiheuttama tautien leviämisriski ja vesiviljelypitopaikan ympäristörajoitukset;

e)

tilojen, välineiden ja kuljetusvälineiden puhdistamiseen ja desinfiointiin on oltava asianmukaiset välineet.

2 OSA

Asetuksen 8 artiklassa tarkoitetut vaatimukset, jotka koskevat hyväksynnän myöntämistä vesiviljelypitopaikkojen ryhmille, joissa vesiviljelyeläimiä pidetään tarkoituksena siirtää ne sieltä pois joko elävinä eläiminä tai vesiviljelyeläimistä peräisin olevina tuotteina

1.

Asetuksen 8 artiklan b alakohdassa tarkoitetut vaatimukset, jotka koskevat sellaisten vesiviljelypitopaikkojen ryhmien bioturvaamistoimenpiteitä, joissa vesiviljelyeläimiä pidetään tarkoituksena siirtää ne sieltä pois, ovat seuraavat:

a)

toimijoiden on toteutettava 5 artiklan mukainen bioturvaamissuunnitelma, ja bioturvaamissuunnitelmaansa kehittäessään toimijoiden on otettava huomioon seuraavat seikat:

i)

desinfiointipisteet on asennettava tärkeimpiin paikkoihin ryhmän kussakin vesiviljelypitopaikassa;

ii)

jos samassa vesiviljelypitopaikassa on seuraavia toimintayksiköitä, ne on erotettava toisistaan asianmukaisilla hygieniasuluilla:

hautomoyksiköt;

lihotusyksiköt;

jalostusyksiköt;

lähettämö;

iii)

henkilökunnan työvaatteet ja -jalkineet on pidettävä ainoastaan kunkin vesiviljelypitopaikan käytössä, ja ne on puhdistettava ja desinfioitava säännöllisesti;

iv)

vesiviljelypitopaikat eivät saa jakaa välineitä keskenään, mutta jos sitä ei voida välttää, on noudatettava asianmukaista välineiden puhdistus- ja desinfiointikäytäntöä;

v)

vesiviljelypitopaikan vierailijoita on valvottava, jos heistä aiheutuu tautiriski; näiden vierailijoiden on joko

käytettävä kussakin vesiviljelypitopaikassa annettavia suojavaatteita ja jalkineita; tai

puhdistettava ja desinfioitava kaikki vesiviljelypitopaikkaan tuomansa suojavaatteet ja jalkineet saapuessaan ja, jos kyseessä eivät ole kertakäyttöiset vaatteet ja jalkineet, lähtiessään;

vi)

kuolleet vesiviljelyeläimet on poistettava kaikista tuotantoyksiköistä aikavälein, joilla varmistetaan tartuntapaineen pysyminen matalimmalla mahdollisella tasolla mutta jotka ovat käytännössä mahdollisia käytetty tuotantomenetelmä huomioon ottaen, ja eläimet on hävitettävä asetuksen (EY) N:o 1069/2009 13 artiklan mukaisesti;

vii)

kussakin vesiviljelypitopaikassa olevat välineet on mahdollisuuksien mukaan puhdistettava ja desinfioitava kunkin tuotantosyklin lopuksi;

viii)

jos vesiviljelypitopaikat vastaanottavat hedelmöittyneitä munia muista pitopaikoista ja jos se on biologisesti mahdollista, nämä munat on desinfioitava asianmukaisesti niiden saapuessa ja kaikki pakkaukset on desinfioitava tai hävitettävä bioturvallisella tavalla;

ix)

kuljettajien puhdistus- ja desinfiointitoimia koskevat tiedot on todennettava, ennen kuin vesiviljelyeläimet lastataan tai puretaan vesiviljelypitopaikassa;

b)

vastuu bioturvaamissuunnitelmassa määritettyjen toimenpiteiden toteuttamisesta on

i)

asetuksen (EU) 2016/429 177 artiklan a alakohdan mukaisesti hyväksytyn vesiviljelypitopaikkojen ryhmän kunkin yksittäisen vesiviljelypitopaikan toimijalla;

ii)

asetuksen (EU) 2016/429 177 artiklan b alakohdan mukaisesti hyväksytyn vesiviljelypitopaikkojen ryhmän toimijalla.

2.

Asetuksen 8 artiklan c alakohdassa tarkoitetut vaatimukset, jotka koskevat vesiviljelypitopaikkojen ryhmien tiloja ja välineitä, ovat seuraavat:

a)

saatavilla on oltava sopivat välineet ja tilat, jotta voidaan säilyttää ryhmän kussakin vesiviljelypitopaikassa pidettävien vesiviljelyeläinten kannalta asianmukaiset eläintenpitoa koskevat olosuhteet;

b)

ryhmän kussakin vesiviljelypitopaikassa on oltava hyvä hygieniataso ja mahdollisuus terveysvalvontaan;

c)

ryhmän kunkin vesiviljelypitopaikan välineiden ja tilojen on oltava valmistettu materiaaleista, jotka voidaan puhdistaa ja desinfioida helposti;

d)

ryhmän kussakin vesiviljelypitopaikassa on oltava käytössä asianmukaiset petoeläinten torjuntatoimenpiteet, joissa otetaan huomioon kyseisten petoeläinten aiheuttama tautien leviämisriski ja vesiviljelypitopaikan ympäristörajoitukset;

e)

ryhmän kussakin vesiviljelypitopaikassa on oltava asianmukaiset välineet tilojen, välineiden ja kuljetusvälineiden puhdistamiseen ja desinfiointiin.

3 OSA

Asetuksen 9 artiklassa tarkoitetut vaatimukset, jotka koskevat hyväksynnän myöntämistä suljetuille vesiviljelypitopaikoille

1.

Asetuksen 9 artiklan b alakohdassa tarkoitetut vaatimukset, jotka koskevat suljettujen vesiviljelypitopaikkojen bioturvaamistoimenpiteitä, ovat seuraavat:

a)

toimijoiden on toteutettava 5 artiklan mukainen bioturvaamissuunnitelma, jossa on otettava huomioon seuraavat seikat:

i)

desinfiointipisteet on asennettava tärkeimpiin paikkoihin suljetussa vesiviljelypitopaikassa;

ii)

jos samassa suljetussa vesiviljelypitopaikassa on eri toimintayksiköitä, ne on erotettava toisistaan hygieniasuluilla;

iii)

henkilökunnan työvaatteet ja -jalkineet on pidettävä suljetussa vesiviljelypitopaikassa, ja ne on puhdistettava ja desinfioitava säännöllisesti;

iv)

vierailijoiden on käytettävä toimijan tarjoamia suojavaatteita ja jalkineita;

v)

välineitä ei saa jakaa toisten vesiviljelypitopaikkojen kanssa;

vi)

kuolleet eläimet on poistettava aikavälein, joilla varmistetaan tartuntapaineen pysyminen matalimmalla mahdollisella tasolla, ja eläimet on hävitettävä asetuksen (EY) N:o 1069/2009 13 artiklan mukaisesti;

vii)

suljetun vesiviljelypitopaikan välineet on puhdistettava ja desinfioitava asianmukaisin aikavälein;

viii)

jos suljetut vesiviljelypitopaikat vastaanottavat hedelmöittyneitä munia muista pitopaikoista ja jos se on biologisesti mahdollista eikä estä tutkimustavoitteiden saavuttamista, nämä munat on desinfioitava asianmukaisesti niiden saapuessa ja kaikki pakkaukset on desinfioitava tai hävitettävä bioturvallisella tavalla;

ix)

kuljettajien puhdistus- ja desinfiointitoimia koskevat tiedot on todennettava, ennen kuin vesiviljelyeläimet lastataan tai puretaan pitopaikassa;

b)

toimijoiden on nimitettävä henkilö, joka on vastuussa suljetun vesiviljelypitopaikan bioturvaamissuunnitelman toteuttamisesta ja jolle muu henkilökunta raportoi bioturvaamiseen liittyvistä asioista.

2.

Asetuksen 9 artiklan c alakohdassa tarkoitetut vaatimukset, jotka koskevat suljettujen vesiviljelypitopaikkojen seuranta- ja torjuntatoimenpiteitä, ovat seuraavat:

a)

on toteutettava taudinseurantasuunnitelma, johon on sisällyttävä vesiviljelyeläinten tautien asianmukainen torjunta, ja suunnitelmaa on päivitettävä suljetussa vesiviljelypitopaikassa olevien vesiviljelyeläinten lukumäärän ja lajin sekä suljetussa vesiviljelypitopaikassa ja sen ympäristössä vallitsevan luetteloitujen ja uusien tautien epidemiologisen tilanteen mukaan;

b)

vesiviljelyeläimille, joiden epäillään saaneen luetteloitujen tai uusien taudinaiheuttajien aiheuttaman tartunnan, on tehtävä kliinisiä, laboratorio- tai post mortem -testejä;

c)

tarvittaessa vesiviljelyeläimet rokotetaan tarttuvia tauteja vastaan ja hoidetaan;

3.

Asetuksen 9 artiklan d alakohdassa tarkoitetut vaatimukset, jotka koskevat suljettujen vesiviljelypitopaikkojen tiloja ja välineitä, ovat seuraavat:

a)

suljettujen vesiviljelypitopaikkojen on oltava selkeästi rajattuja, ja eläinten ja ihmisten pääsyä eläintiloihin on valvottava;

b)

muista pitopaikoista tuotavien vesiviljelyeläinten karanteenia varten on tarvittaessa oltava asianmukaiset ja soveltuvat tilat;

c)

vesiviljelyeläinten eristyksessä pitämistä varten on oltava riittävät keinot;

d)

säiliöiden ja muiden pitotilojen on oltava tasoltaan sopivia ja siten rakennettuja, että

i)

estetään kosketus ulkopuolisiin vesieläimiin ja tarkastukset ja tarvittavat hoitotoimet voidaan suorittaa helposti;

ii)

lattiat, seinät ja kaikki muut materiaalit tai välineet voidaan puhdistaa ja desinfioida helposti;

e)

saatavilla on oltava sopivat välineet ja tilat, jotta voidaan säilyttää suljetussa vesiviljelypitopaikassa pidettävien vesiviljelyeläinten kannalta asianmukaiset eläintenpitoa koskevat olosuhteet;

f)

suljetussa vesiviljelypitopaikassa on varmistettava hyvä hygieniataso ja mahdollisuus riittävään terveysvalvontaan;

g)

tilojen, välineiden ja kuljetusvälineiden puhdistamiseen ja desinfiointiin on oltava asianmukaiset välineet;

h)

käytössä on oltava asianmukaiset petoeläinten torjuntatoimenpiteet, joissa otetaan huomioon kyseisten petoeläinten aiheuttama tautien leviämisriski;

i)

käytössä on oltava asianmukaiset desinfiointivälineet sen varmistamiseksi, että kaikki suljetun vesiviljelypitopaikan jätevesi käsitellään riittävästi, jotta kaikki siinä olevat luetteloitujen tai uusien tautien tartunnanaiheuttajat inaktivoituvat täysin ennen veden johtamista vesistöön.

4 OSA

Asetuksen 11 artiklassa tarkoitetut vaatimukset, jotka koskevat hyväksynnän myöntämistä vesieläinten taudintorjuntaan soveltuville elintarvikelaitoksille

1.

Asetuksen 11 artiklan a alakohdassa tarkoitetut vaatimukset, jotka koskevat vesieläinten taudintorjuntaan soveltuvan elintarvikelaitoksen bioturvaamistoimenpiteitä, ovat seuraavat:

a)

toimijoiden on toteutettava 5 artiklan mukainen vesieläinten taudintorjuntaan soveltuvan elintarvikelaitoksen bioturvaamissuunnitelma, jossa on huomioitava ainakin seuraavat seikat, kun tiloissa teurastetaan tai jalostetaan eläimiä, joilla on jonkin luetteloidun tai uuden taudin aiheuttama tartunta:

i)

vierailijoiden käyntiä pitopaikassa on vältettävä, mutta kun vierailuja ei voida välttää, vierailijoita on valvottava ja toimijan on tarjottava suojavaatteet ja jalkineet, jotka hävitetään turvallisesti tai puhdistetaan ja desinfioidaan käytön jälkeen;

ii)

vesieläinten taudintorjuntaan soveltuvan elintarvikelaitoksen henkilökunnan on käytettävä työvaatteita ja -jalkineita, jotka on puhdistettava ja desinfioitava asianmukaisin aikavälein;

iii)

käytössä on oltava asianmukainen desinfiointijärjestelmä sen varmistamiseksi, että vesieläinten taudintorjuntaan soveltuvan elintarvikelaitoksen jätevesi käsitellään asianmukaisesti, jotta kaikki siinä olevat taudinaiheuttajat inaktivoituvat ennen veden johtamista vesistöön;

iv)

käytössä on oltava asianmukainen järjestelmä eläimistä saatavien sivutuotteiden keruun ja asianmukaisen hävittämisen varmistamiseksi; kyseiset sivutuotteet on käsiteltävä luokan 1 tai luokan 2 aineksena asetuksen (EY) N:o 1069/2009 12 tai 13 artiklan mukaisesti;

v)

asianmukaiset puhdistus- ja desinfiointitoimet on suoritettava ennen kunkin uuden vesieläinten lähetyksen saapumista jalostettavaksi;

vi)

käytössä on oltava asianmukaiset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kaikki kuljetusvälineet ja niiden kuljetuspäällykset, joita käytetään vesieläinten toimittamiseen vesieläinten taudintorjuntaan soveltuvaan elintarvikelaitokseen, puhdistetaan ja desinfioidaan, ennen kuin ne lähtevät pitopaikasta.

2.

Asetuksen 11 artiklan b alakohdassa tarkoitetut vaatimukset, jotka koskevat vesieläinten taudintorjuntaan soveltuvan elintarvikelaitoksen tiloja ja välineitä, ovat seuraavat:

a)

lattiat, seinät ja kaikki muut materiaalit tai välineet on voitava puhdistaa ja desinfioida helposti;

b)

käytössä on oltava asianmukaiset desinfiointivälineet sen varmistamiseksi, että vesieläinten taudintorjuntaan soveltuvan elintarvikelaitoksen kaikki jätevesi käsitellään riittävästi, jotta kaikki siinä olevat luetteloitujen tai uusien tautien tartunnanaiheuttajat inaktivoituvat täysin ennen veden johtamista vesistöön;

c)

tilojen, välineiden ja kuljetusvälineiden puhdistamiseen ja desinfiointiin on oltava asianmukaiset välineet, jotka ovat sopivat suoritettaviin tuotantotoimenpiteisiin;

d)

käytössä on oltava asianmukaiset petoeläinten torjuntatoimenpiteet, joissa otetaan huomioon kyseisten petoeläinten aiheuttama tautien leviämisriski.

5 OSA

Asetuksen 12 artiklassa tarkoitetut vaatimukset, jotka koskevat hyväksynnän myöntämistä puhdistamoille

1.

Asetuksen 12 artiklan a alakohdassa tarkoitetut vaatimukset, jotka koskevat puhdistamojen bioturvaamistoimenpiteitä, ovat seuraavat:

a)

toimijoiden on toteutettava 5 artiklan mukainen bioturvaamissuunnitelma, jossa on otettava huomioon seuraavat seikat:

i)

desinfiointipisteet on asennettava tärkeimpiin paikkoihin puhdistamossa;

ii)

henkilökunnan työvaatteet ja -jalkineet on pidettävä ainoastaan puhdistamon käytössä, ja ne on puhdistettava ja desinfioitava säännöllisesti;

iii)

pitopaikat eivät saa jakaa välineitä keskenään, mutta jos sitä ei voida välttää, käytössä on oltava asianmukainen välineiden puhdistus- ja desinfiointikäytäntö;

iv)

puhdistamon vierailijoita on valvottava, jos heistä aiheutuu taudin leviämisriski; näiden vierailijoiden on joko

käytettävä puhdistamossa annettavia suojavaatteita ja jalkineita; tai

puhdistettava ja desinfioitava kaikki vesiviljelypitopaikkaan tuomansa suojavaatteet ja jalkineet saapuessaan ja, jos kyseessä eivät ole kertakäyttöiset vaatteet ja jalkineet, lähtiessään;

v)

puhdistamossa olevat välineet on puhdistettava ja desinfioitava puhdistussyklin lopuksi;

vi)

puhdistamosta ei saa johtaa jätevettä ilman asianmukaista käsittelyä suoraan vesistöihin, kun vesieläinten terveystilanne voi vaarantua luetteloitujen tai uusien tautien suhteen.

2.

Asetuksen 12 artiklan b alakohdassa tarkoitetut vaatimukset, jotka koskevat puhdistamojen tiloja ja välineitä, ovat seuraavat:

a)

puhdistamossa on varmistettava hyvä hygieniataso;

b)

välineiden ja tilojen on oltava valmistettu materiaaleista, jotka voidaan puhdistaa ja desinfioida asianmukaisesti;

c)

tilojen, välineiden ja kuljetusvälineiden puhdistamiseen ja desinfiointiin on oltava asianmukaiset välineet;

d)

käytössä on oltava asianmukaiset petoeläinten torjuntatoimenpiteet, joissa otetaan huomioon kyseisten petoeläinten aiheuttama tautien leviämisriski;

e)

käytössä on oltava asianmukaiset desinfiointivälineet sen varmistamiseksi, että puhdistamon jätevesi käsitellään tarvittaessa, jotta kaikki siinä olevat luetteloitujen tai uusien tautien taudinaiheuttajat inaktivoituvat ennen veden johtamista vesistöön.

6 OSA

Asetuksen 13 artiklassa tarkoitetut vaatimukset, jotka koskevat hyväksynnän myöntämistä lähettämöille

1.

Asetuksen 13 artiklan a alakohdassa tarkoitetut vaatimukset, jotka koskevat lähettämöjen bioturvaamistoimenpiteitä, ovat seuraavat:

a)

toimijoiden on toteutettava 5 artiklan mukainen bioturvaamissuunnitelma, jossa on otettava huomioon seuraavat seikat:

i)

desinfiointipisteet on asennettava tärkeimpiin paikkoihin lähettämössä;

ii)

henkilökunnan työvaatteet ja -jalkineet on pidettävä ainoastaan lähettämön käytössä, ja ne on puhdistettava ja desinfioitava säännöllisesti;

iii)

pitopaikat eivät saa jakaa välineitä keskenään, mutta jos sitä ei voida välttää, käytössä on oltava asianmukainen välineiden puhdistus- ja desinfiointikäytäntö;

iv)

lähettämön vierailijoita on valvottava, jos heistä aiheutuu taudin leviämisriski; näiden vierailijoiden on joko

käytettävä pitopaikassa annettavia suojavaatteita ja jalkineita; tai

puhdistettava ja desinfioitava kaikki pitopaikkaan tuomansa suojavaatteet ja jalkineet saapuessaan ja, jos kyseessä eivät ole kertakäyttöiset vaatteet ja jalkineet, lähtiessään;

v)

lähettämössä olevat välineet on puhdistettava ja desinfioitava lähettämisen lopuksi;

vi)

lähettämöstä ei saa johtaa jätevettä ilman asianmukaista käsittelyä suoraan vesistöihin, kun vesieläinten terveystilanne voi vaarantua luetteloitujen tai uusien tautien suhteen.

2.

Asetuksen 13 artiklan b alakohdassa tarkoitetut vaatimukset, jotka koskevat lähettämöjen tiloja ja välineitä, ovat seuraavat:

a)

lähettämössä on varmistettava hyvä hygieniataso;

b)

välineiden ja tilojen on oltava valmistettu materiaaleista, jotka voidaan puhdistaa ja desinfioida asianmukaisesti;

c)

tilojen, välineiden ja kuljetusvälineiden puhdistamiseen ja desinfiointiin on oltava asianmukaiset välineet;

d)

käytössä on oltava asianmukaiset petoeläinten torjuntatoimenpiteet, joissa otetaan huomioon kyseisten petoeläinten aiheuttama tautien leviämisriski;

e)

käytössä on oltava asianmukaiset desinfiointivälineet sen varmistamiseksi, että lähettämön jätevesi käsitellään tarvittaessa, jotta kaikki siinä olevat luetteloitujen tai uusien tautien taudinaiheuttajat inaktivoituvat ennen veden johtamista vesistöön.

7 OSA

Asetuksen 14 artiklassa tarkoitetut vaatimukset, jotka koskevat hyväksynnän myöntämistä uudelleensijoitusalueille

1.

Asetuksen 14 artiklan a alakohdassa tarkoitetut vaatimukset, jotka koskevat uudelleensijoitusalueiden bioturvaamistoimenpiteitä, ovat seuraavat:

a)

toimijoiden on toteutettava 5 artiklan mukainen bioturvaamissuunnitelma, jossa on otettava huomioon seuraavat seikat:

i)

desinfiointipisteet on asennettava tärkeimpiin paikkoihin uudelleensijoitusalueella;

ii)

henkilökunnan työvaatteet ja -jalkineet on pidettävä ainoastaan uudelleensijoitusalueen käytössä, ja ne on puhdistettava ja desinfioitava säännöllisesti;

iii)

vesiviljelypitopaikat eivät saa jakaa välineitä keskenään, mutta jos sitä ei voida välttää, käytössä on oltava asianmukainen välineiden puhdistus- ja desinfiointikäytäntö;

iv)

uudelleensijoitusalueen vierailijoita on valvottava, jos heistä aiheutuu taudin leviämisriski; näiden vierailijoiden on joko

käytettävä uudelleensijoitusalueella annettavia suojavaatteita ja jalkineita; tai

puhdistettava ja desinfioitava kaikki uudelleensijoitusalueelle tuomansa suojavaatteet ja jalkineet saapuessaan ja, jos kyseessä eivät ole kertakäyttöiset vaatteet ja jalkineet, lähtiessään;

v)

uudelleensijoitusalueella olevat välineet on mahdollisuuksien mukaan puhdistettava ja desinfioitava tuotantosyklin lopuksi;

2.

Asetuksen 14 artiklan b alakohdassa tarkoitetut vaatimukset, jotka koskevat uudelleensijoitusalueiden tiloja ja välineitä, ovat seuraavat:

a)

uudelleensijoitusalueella on varmistettava mahdollisimman hyvä hygieniataso;

b)

välineiden ja tilojen on oltava mahdollisuuksien mukaan valmistettu materiaaleista, jotka voidaan puhdistaa ja desinfioida asianmukaisesti;

c)

välineiden ja kuljetusvälineiden, ja tarvittaessa tilojen, puhdistamiseen ja desinfiointiin on oltava asianmukaiset välineet;

d)

käytössä on oltava asianmukaiset petoeläinten torjuntatoimenpiteet, joissa otetaan huomioon kyseisten petoeläinten aiheuttama tautien leviämisriski ja uudelleensijoitusalueen ympäristörajoitukset.

8 OSA

Asetuksen 15 artiklassa tarkoitetut vaatimukset, jotka koskevat hyväksynnän myöntämistä karanteenipitopaikoille

1.

Asetuksen 15 artiklan a alakohdassa tarkoitetut vaatimukset, jotka koskevat vesieläinten karanteenipitopaikkojen bioturvaamistoimenpiteitä, ovat seuraavat:

a)

karanteenipitopaikan on sijaittava muista karanteenipitopaikoista, vesiviljelypitopaikoista tai vesiviljelypitopaikkojen ryhmistä turvallisella etäisyydellä, jonka toimivaltainen viranomainen määrittää sellaisen riskinarvioinnin perusteella, jossa on otettava huomioon merkityksellisten luetteloitujen ja uusien tautien epidemiologia;

b)

toimijan on toteutettava 5 artiklassa säädetty bioturvaamissuunnitelma, johon on sisällyttävä ainakin seuraavat osat:

i)

desinfiointipisteet on asennettava tärkeimpiin paikkoihin, jotka on määritetty bioturvaamissuunnitelmassa;

ii)

jos samassa karanteenipitopaikassa on useita karanteeniyksiköitä, on toteutettava toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että karanteeniyksiköt pysyvät epidemiologisesti erillään;

iii)

henkilökunnan työvaatteet ja -jalkineet on pidettävä karanteenipitopaikassa, ja ne on puhdistettava ja desinfioitava säännöllisesti;

iv)

karanteenipitopaikan karanteeniyksiköt eivät saa jakaa välineitä keskenään, mutta jos sitä ei voida välttää, käytössä on oltava asianmukainen välineiden puhdistus- ja desinfiointikäytäntö; välineitä ei saa jakaa toisten pitopaikkojen kanssa;

v)

ainoastaan valtuutetuilla henkilöillä on pääsy karanteenipitopaikkaan;

vi)

karanteenipitopaikkaan tulevien henkilöiden on pidettävä heille annettuja suojavaatteita ja jalkineita, jotka on hävitettävä turvallisesti tai puhdistettava ja desinfioitava käytön jälkeen;

vii)

kuolleet eläimet on poistettava kaikista karanteeniyksiköistä aikavälein, joilla varmistetaan tartuntapaineen pysyminen matalimmalla mahdollisella tasolla, ja eläimet on hävitettävä 1 tai luokan 2 aineksena asetuksen (EY) N:o 1069/2009 12 tai 13 artiklan mukaisesti;

viii)

kaikki karanteenipitopaikoissa olevat välineet on puhdistettava ja desinfioitava kunkin karanteeniajan lopuksi;

ix)

vaaditun karanteeniajan on alettava silloin, kun viimeinen karanteeniin laitettavaan kohorttiin kuuluva vesieläin tuodaan;

x)

kukin karanteeniyksikkö on tyhjennettävä eläimistä, puhdistettava ja desinfioitava karanteeniajan lopuksi ja pidettävä vapaana eläimistä vähintään seitsemän päivän ajan ennen uusien vesieläinten tuomista;

xi)

varotoimenpiteitä on toteutettava ristikontaminaation estämiseksi saapuvien ja lähtevien vesieläinlähetysten välillä;

xii)

karanteenipitopaikasta vapautettavien eläinten on oltava jäsenvaltioiden välisiä vesiviljelyeläinten siirtoja koskevien vaatimusten mukaisia;

c)

on nimitettävä henkilö, joka on vastuussa karanteenipitopaikan bioturvaamissuunnitelman toteuttamisesta ja jolle muu henkilökunta raportoi tarvittaessa bioturvaamiseen liittyvistä asioista.

2.

Asetuksen 15 artiklan b alakohdassa tarkoitetut vaatimukset, jotka koskevat vesiviljelyeläinten karanteenipitopaikkojen seuranta- ja torjuntatoimenpiteitä, ovat seuraavat:

a)

karanteenipitopaikassa on säilytettävä koko karanteenin ajan ympäristöolosuhteet, jotka edistävät merkityksellisen luetteloidun tai uuden taudin kliinistä ilmentymää;

b)

eläinlääkärin on tarkastettava kliinisesti kaikki vesiviljelyeläimet, jotka kuolevat tai joissa esiintyy taudin oireita karanteeniaikana, ja näytteiden testaus on suoritettava laboratoriossa, jonka toimivaltainen viranomainen on nimennyt kyseiseen tarkoitukseen;

c)

luetteloituihin lajeihin kuuluvia kaloja, nilviäisiä ja äyriäisiä on pidettävä karanteenissa a alakohdassa tarkoitetuissa olosuhteissa vähintään 90 päivän ajan;

d)

15 päivän kuluessa karanteeniajan päättymisestä on otettava näytteet sellaisesta määrästä vesiviljelyeläimiä, jolla voidaan varmistaa asiaankuuluvan taudinaiheuttajan havaitseminen 95 prosentin luottamustasolla asetetun esiintyvyyden ollessa 2 prosenttia. Kyseiset vesiviljelyeläimet voidaan ottaa karanteenissa pidettävästä kohortista tai niiden kanssa samassa elinympäristössä olevista sentinellivesiviljelyeläimistä, jotka ovat alttiita kyseessä olevalle luetteloidulle tai uudelle taudille ja joita käytetään apuna diagnosoinnissa karanteeniaikana.

3.

Asetuksen 15 artiklan c alakohdassa tarkoitetut vaatimukset, jotka koskevat vesiviljelyeläinten karanteenipitopaikkojen tiloja ja välineitä, ovat seuraavat:

a)

karanteenipitopaikan tuloveden on oltava vapaata merkityksellisen luetteloidun tai uuden taudin taudinaiheuttajista;

b)

karanteenipitopaikan jätevesi on käsiteltävä asianmukaisesti sen varmistamiseksi, että luetteloitujen ja uusien tautien tartunnanaiheuttajat inaktivoituvat ennen veden johtamista vesistöön;

c)

jäteveden käsittelyjärjestelmään on kuuluttava vikaturvallinen varajärjestelmä, jotta voidaan varmistaa järjestelmän jatkuva toiminta ja merkityksellisten tartunnanaiheuttajien leviämisen täydellinen estäminen;

d)

karanteenipitopaikkojen on oltava selkeästi rajattuja, ja eläinten ja ihmisten pääsyä niihin on valvottava;

e)

eläinlääkärintarkastusten suorittamisesta vastaavan henkilöstön käytössä on oltava riittävästi varustellut tilat, mukaan lukien tarvittaessa pukuhuoneet ja suihkut;

f)

vesiviljelyeläinten eristyksessä pitämistä varten on oltava riittävät keinot, joita käytetään tarvittaessa;

g)

lattioiden, seinien ja kaikkien muiden materiaalien tai välineiden on oltava rakenteeltaan sellaisia, että ne voidaan puhdistaa ja desinfioida riittävällä tavalla;

h)

käytössä on oltava asianmukainen järjestelmä sen varmistamiseksi, että eläimistä saatavat sivutuotteet kerätään ja hävitetään asianmukaisesti asetuksen (EY) N:o 1069/2009 13 artiklan mukaisesti;

i)

käytössä on asianmukaiset petoeläinten torjuntatoimenpiteet, joissa otetaan huomioon kyseisten petoeläinten aiheuttama tautien leviämisriski;

j)

karanteenipitopaikan sen osan, jossa vesiviljelyeläimiä pidetään, on oltava tasoltaan sopiva ja rakennettu siten, että estetään kosketus ulkopuolisiin vesiin ja eläimiin ja että tarkastukset ja tarvittavat eläintenpitoon liittyvät menettelyt voidaan suorittaa helposti.

9 OSA

Asetuksen 16 artiklassa tarkoitetut vaatimukset, jotka koskevat hyväksynnän myöntämistä vesiviljelypitopaikoille, joissa tartunnanlevittäjälajeihin kuuluvia vesiviljelyeläimiä pidetään eristyksissä niin kauan, ettei niitä enää pidetä tartunnanlevittäjinä

1.

Asetuksen 16 artiklan a alakohdassa tarkoitetut vaatimukset, jotka koskevat sellaisten vesiviljelypitopaikkojen bioturvaamistoimenpiteitä, joissa luetteloituihin lajeihin, jotka ovat tartunnanlevittäjiä, kuuluvia vesiviljelyeläimiä pidetään eristyksissä niin kauan, ettei niitä enää pidetä tartunnanlevittäjinä, ovat seuraavat:

a)

toimijoiden on toteutettava 5 artiklan mukainen bioturvaamissuunnitelma, johon on sisällyttävä ainakin seuraavat osat:

i)

desinfiointipisteet on asennettava tärkeimpiin paikkoihin vesiviljelypitopaikassa;

ii)

jos samassa vesiviljelypitopaikassa on useita eristysyksiköitä, on toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että eristysyksiköt pysyvät epidemiologisesti erillään;

iii)

henkilökunnan työvaatteet ja -jalkineet on pidettävä ainoastaan vesiviljelypitopaikan käytössä, ja ne on puhdistettava ja desinfioitava säännöllisesti;

iv)

vesiviljelypitopaikan eristysyksiköt eivät saa jakaa välineitä keskenään, mutta jos sitä ei voida välttää, käytössä on oltava asianmukainen välineiden puhdistus- ja desinfiointikäytäntö; välineitä ei saa jakaa toisten pitopaikkojen kanssa;

v)

ainoastaan valtuutetuilla henkilöillä on pääsy vesiviljelypitopaikkaan;

vi)

vesiviljelypitopaikkaan tulevien henkilöiden on pidettävä heille annettuja suojavaatteita ja jalkineita, jotka on hävitettävä turvallisesti tai puhdistettava ja desinfioitava käytön jälkeen;

vii)

kuolleet eläimet on poistettava kaikista pitopaikan tuotantoyksiköistä aikavälein, joilla varmistetaan tartuntapaineen pysyminen matalimmalla mahdollisella tasolla, ja eläimet on hävitettävä asetuksen (EY) N:o 1069/2009 13 artiklan mukaisesti;

viii)

kaikki vesiviljelypitopaikassa, tai kyseessä olevassa eristysyksikössä, jos vesiviljelypitopaikka koostuu useammasta kuin yhdestä tällaisesta yksiköstä, olevat välineet on puhdistettava ja desinfioitava kunkin eristysajan lopuksi;

ix)

jäljempänä 2 kohdassa tarkoitetun eristysajan on alettava vasta silloin, kun viimeinen kohorttiin kuuluva eläin tuodaan vesiviljelypitopaikkaan, tai jos vesiviljelypitopaikassa on useita eristysyksiköitä, eristysajan on alettava vasta silloin, kun kohortin viimeinen eläin tuodaan eristysyksikköön;

x)

vesiviljelypitopaikan kukin eristysyksikkö on tyhjennettävä eläimistä sekä puhdistettava ja desinfioitava eristysajan lopuksi;

xi)

varotoimenpiteitä on toteutettava ristikontaminaation estämiseksi saapuvien ja lähtevien vesieläinlähetysten välillä;

xii)

vesiviljelypitopaikasta, jossa eristysaika on suoritettu, vapautettavien eläinten on oltava jäsenvaltioiden välisiä vesiviljelyeläinten siirtoja koskevien vaatimusten mukaisia;

b)

toimijoiden on varmistettava, että nimitetään henkilö, joka on vastuussa vesiviljelypitopaikan bioturvaamissuunnitelman toteuttamisesta ja jolle muu henkilökunta raportoi tarvittaessa bioturvaamiseen liittyvistä asioista.

2.

Asetuksen 16 artiklan b alakohdassa tarkoitetut vaatimukset, jotka koskevat sellaisten vesiviljelypitopaikkojen seuranta- ja torjuntatoimenpiteitä, joissa luetteloituihin lajeihin, jotka ovat tartunnanlevittäjiä, kuuluvia vesiviljelyeläimiä pidetään eristyksissä niin kauan, ettei niitä enää pidetä tartunnanlevittäjinä, ovat seuraavat:

a)

luetteloituihin lajeihin kuuluvia kaloja, nilviäisiä ja äyriäisiä on pidettävä eristyksissä vähintään 90 päivän ajan;

b)

eläinlääkärin on tarkastettava kliinisesti kaikki vesiviljelyeläimet, jotka kuolevat tai joissa esiintyy taudin oireita 90 päivän eristyksen aikana, ja näytteiden testaus on suoritettava laboratoriossa, jonka toimivaltainen viranomainen on nimennyt kyseiseen tarkoitukseen.

3.

Asetuksen 16 artiklan c alakohdassa tarkoitetut vaatimukset, jotka koskevat sellaisten vesiviljelypitopaikkojen tiloja ja välineitä, joissa luetteloituihin lajeihin, jotka ovat tartunnanlevittäjiä, kuuluvia vesiviljelyeläimiä pidetään eristyksissä niin kauan, ettei niitä enää pidetä tartunnanlevittäjinä, ovat seuraavat:

a)

vesiviljelyeläinten eristyksessä pitämistä varten on oltava riittävät keinot;

b)

vesiviljelypitopaikan tuloveden on oltava vapaata luetteloiduista lajeista ja merkityksellisten luetteloitujen tai uusien tautien taudinaiheuttajista;

c)

vesiviljelypitopaikan jätevesi on käsiteltävä asianmukaisesti sen varmistamiseksi, että luetteloitujen ja uusien tautien tartunnanaiheuttajat inaktivoituvat ennen veden johtamista vesistöön, kun se on tarpeellista vastaanottavien vesien terveystilanteen vaarantumisen estämiseksi;

d)

eläinten pääsyä vesiviljelypitopaikkaan valvotaan;

e)

lattiat, seinät ja kaikki muut materiaalit tai välineet ovat rakenteeltaan sellaisia, että ne voidaan puhdistaa ja desinfioida riittävällä tavalla;

f)

käytössä on asianmukainen järjestelmä sen varmistamiseksi, että eläimistä saatavat sivutuotteet kerätään ja hävitetään asianmukaisesti asetuksen (EY) N:o 1069/2009 13 artiklan mukaisesti;

g)

käytössä on asianmukaiset petoeläinten torjuntatoimenpiteet, joissa otetaan huomioon kyseisten petoeläinten aiheuttama tautien leviämisriski.

10 OSA

Asetuksen 17 artiklassa tarkoitetut vaatimukset, jotka koskevat hyväksynnän myöntämistä vesiviljelypaikoille, jotka ovat koristevesieläimiä pitäviä suljettuja tiloja

1.

Asetuksen 17 artiklassa tarkoitetut vaatimukset, jotka koskevat sellaisten vesiviljelypitopaikkojen bioturvaamistoimenpiteitä, jotka ovat koristevesieläimiä pitäviä suljettuja tiloja ja joiden siirtokäytännöistä aiheutuu merkittävä tautiriski, ovat seuraavat:

a)

toimijan on toteutettava 5 artiklan mukainen bioturvaamissuunnitelma, jossa on otettava huomioon seuraavat seikat:

i)

desinfiointipisteet on asennettava tärkeimpiin paikkoihin pitopaikassa;

ii)

henkilökunnan työvaatteet ja -jalkineet on pidettävä ainoastaan vesiviljelypitopaikan käytössä, ja ne on puhdistettava ja desinfioitava säännöllisesti;

iii)

vesiviljelypitopaikan vierailijoita on valvottava, jos heistä aiheutuu tautiriski. Näiden vierailijoiden on joko

käytettävä vesiviljelypitopaikassa annettavia suojavaatteita ja jalkineita; tai

puhdistettava ja desinfioitava kaikki vesiviljelypitopaikkaan tuomansa suojavaatteet ja jalkineet saapuessaan ja, jos kyseessä eivät ole kertakäyttöiset vaatteet ja jalkineet, lähtiessään;

iv)

kuolleet eläimet on poistettava kaikista tuotantoyksiköistä aikavälein, joilla varmistetaan tartuntapaineen pysyminen matalimmalla mahdollisella tasolla, ja eläimet on hävitettävä asetuksen (EY) N:o 1069/2009 13 artiklan mukaisesti;

b)

on nimitettävä henkilö, joka on vastuussa vesiviljelypitopaikan bioturvaamissuunnitelman toteuttamisesta ja jolle muu henkilökunta raportoi tarvittaessa bioturvaamiseen liittyvistä asioista.

2.

Asetuksen 17 artiklan c alakohdassa tarkoitetut vaatimukset, jotka koskevat sellaisten vesiviljelypitopaikkojen tiloja ja välineitä, jotka ovat koristevesieläimiä pitäviä suljettuja tiloja ja joiden siirtokäytännöistä aiheutuu merkittävä tautiriski, ovat seuraavat:

a)

saatavilla on oltava sopivat välineet ja tilat, jotta voidaan säilyttää pitopaikassa pidettävien eläinten kannalta asianmukaiset eläintenpitoa koskevat olosuhteet;

b)

vesiviljelypitopaikassa on varmistettava hyvä hygieniataso ja mahdollisuus terveysvalvontaan;

c)

välineiden ja tilojen on oltava valmistettu materiaaleista, jotka voidaan puhdistaa ja desinfioida helposti;

d)

tilojen, välineiden ja kuljetusvälineiden puhdistamiseen ja desinfiointiin on oltava asianmukaiset välineet;

e)

käytössä on oltava asianmukaiset petoeläinten torjuntatoimenpiteet, joissa otetaan huomioon kyseisten petoeläinten aiheuttama tautien leviämisriski;

f)

käytössä on oltava asianmukainen järjestelmä sen varmistamiseksi, että eläimistä saatavat sivutuotteet kerätään ja hävitetään asianmukaisesti asetuksen (EY) N:o 1069/2009 13 artiklan mukaisesti.

11 OSA

Asetuksen 18 artiklassa tarkoitetut vaatimukset, jotka koskevat hyväksynnän myöntämistä vesiviljelypaikoille, jotka ovat koristevesieläimiä pitäviä avoimia tiloja

1.

Asetuksen 18 artiklan c alakohdassa tarkoitetut vaatimukset, jotka koskevat sellaisten vesiviljelypitopaikkojen bioturvaamistoimenpiteitä, jotka ovat koristevesieläimiä pitäviä avoimia tiloja, ovat seuraavat:

a)

toimijan on toteutettava 5 artiklan mukainen bioturvaamissuunnitelma, jossa on otettava huomioon seuraavat seikat:

i)

desinfiointipisteet on asennettava tärkeimpiin paikkoihin vesiviljelypitopaikassa;

ii)

jos samassa vesiviljelypitopaikassa on useita toimintayksiköitä, ne on pidettävä erillään toisistaan asianmukaisilla hygieniatoimenpiteillä;

iii)

henkilökunnan työvaatteet ja -jalkineet on pidettävä vesiviljelypitopaikassa, ja ne on puhdistettava ja desinfioitava säännöllisesti;

iv)

vesiviljelypitopaikat eivät saa jakaa välineitä keskenään, mutta jos sitä ei voida välttää, käytössä on oltava asianmukainen välineiden puhdistus- ja desinfiointikäytäntö;

v)

vesiviljelypitopaikan vierailijoita on valvottava, jos heistä aiheutuu tautiriski. Näiden vierailijoiden on joko

käytettävä vesiviljelypitopaikassa annettavia suojavaatteita ja jalkineita; tai

puhdistettava ja desinfioitava kaikki vesiviljelypitopaikkaan tuomansa suojavaatteet ja jalkineet saapuessaan ja, jos kyseessä eivät ole kertakäyttöiset vaatteet ja jalkineet, lähtiessään;

vi)

kuolleet eläimet on poistettava kaikista tuotantoyksiköistä aikavälein, joilla varmistetaan tartuntapaineen pysyminen matalimmalla mahdollisella tasolla, ja eläimet on hävitettävä asetuksen (EY) N:o 1069/2009 13 artiklan mukaisesti;

vii)

vesiviljelypitopaikassa olevat välineet on mahdollisuuksien mukaan puhdistettava ja desinfioitava kunkin tuotantosyklin lopuksi;

viii)

kuljettajien puhdistus- ja desinfiointitoimia koskevat tiedot on todennettava, ennen kuin eläimet lastataan tai puretaan vesiviljelypitopaikassa;

b)

toimijoiden on varmistettava, että nimitetään henkilö, joka on vastuussa vesiviljelypitopaikan bioturvaamissuunnitelman toteuttamisesta ja jolle muu henkilökunta raportoi tarvittaessa bioturvaamiseen liittyvistä asioista.

2.

Asetuksen 18 artiklan c alakohdassa tarkoitetut vaatimukset, jotka koskevat sellaisten vesiviljelypitopaikkojen tiloja ja välineitä, jotka ovat koristevesieläimiä pitäviä avoimia tiloja, ovat seuraavat:

a)

saatavilla on oltava sopivat välineet ja tilat, jotta voidaan säilyttää vesiviljelypitopaikassa pidettävien eläinten kannalta asianmukaiset eläintenpitoa koskevat olosuhteet;

b)

pitopaikassa on varmistettava hyvä hygieniataso ja mahdollisuus riittävään terveysvalvontaan;

c)

välineiden ja tilojen on oltava mahdollisuuksien mukaan valmistettu materiaaleista, jotka voidaan puhdistaa ja desinfioida asianmukaisesti;

d)

käytössä on oltava asianmukaiset petoeläinten torjuntatoimenpiteet, joissa otetaan huomioon kyseisten petoeläinten aiheuttama riski ja vesiviljelypitopaikan ympäristörajoitukset;

e)

tilojen, välineiden ja kuljetusvälineiden puhdistamiseen ja desinfiointiin on oltava asianmukaiset välineet;

f)

käytössä on asianmukainen järjestelmä sen varmistamiseksi, että eläimistä saatavat sivutuotteet kerätään ja hävitetään asianmukaisesti asetuksen (EY) N:o 1069/2009 13 artiklan mukaisesti.

12 OSA

Asetuksen 19 artiklassa tarkoitetut vaatimukset, jotka koskevat hyväksynnän myöntämistä aluksille tai muille liikuteltaville tiloille, joissa vesiviljelyeläimiä pidetään tilapäisesti hoitoa tai muuta eläintenpitoon liittyvää menettelyä varten

1.

Asetuksen 19 artiklan a alakohdassa tarkoitetut vaatimukset, jotka koskevat sellaisten alusten tai muiden liikuteltavien tilojen bioturvaamistoimenpiteitä, joissa vesiviljelyeläimiä pidetään tilapäisesti hoitotoimia tai muuta eläintenpitoon liittyvää menettelyä varten, ovat seuraavat:

a)

toimijan on toteutettava 5 artiklan mukainen bioturvaamissuunnitelma, jossa on otettava huomioon seuraavat seikat:

i)

alus tai liikuteltavat tilat ja kaikki hoidon aikana käytetyt välineet on puhdistettava ja desinfioitava, kun hoito on tehty loppuun ja ennen niiden siirtämistä uuteen vesiviljelypitopaikkaan;

ii)

henkilökunnan työvaatteet ja -jalkineet on pidettävä vesiviljelypitopaikassa, ja ne on puhdistettava ja desinfioitava säännöllisesti;

iii)

vesiviljelypitopaikat eivät saa jakaa välineitä keskenään, mutta jos sitä ei voida välttää, käytössä on oltava asianmukainen välineiden puhdistus- ja desinfiointikäytäntö, jonka noudattamisesta on säilytettävä näyttöä;

iv)

vesiviljelypitopaikan vierailijoita on valvottava, jos heistä aiheutuu tautiriski; näiden vierailijoiden on joko

käytettävä vesiviljelypitopaikassa annettavia suojavaatteita ja jalkineita; tai

puhdistettava ja desinfioitava kaikki vesiviljelypitopaikkaan tuomansa suojavaatteet ja jalkineet saapuessaan ja, jos kyseessä eivät ole kertakäyttöiset vaatteet ja jalkineet, lähtiessään;

v)

kaikki hoidon aikana tapahtuva kuolleisuus on kirjattava ylös ja kuolleet eläimet on poistettava vesiviljelypitopaikasta aikavälein, joilla tartuntapaine pidetään matalimmalla mahdollisella tasolla ja jotka ovat käytännössä mahdollisia kyseessä olevien vesiviljelyeläinten hoitoaikataulun kannalta;

vi)

kuolleet eläimet poistetaan aikavälein, joilla varmistetaan tartuntapaineen pysyminen matalimmalla mahdollisella tasolla, ja eläimet hävitetään asetuksen (EY) N:o 1069/2009 13 artiklan mukaisesti;

b)

toimijoiden on varmistettava, että nimitetään henkilö, joka on vastuussa pitopaikan bioturvaamissuunnitelman toteuttamisesta ja jolle muu henkilökunta raportoi tarvittaessa bioturvaamiseen liittyvistä asioista.

2.

Asetuksen 19 artiklan b alakohdassa tarkoitetut vaatimukset, jotka koskevat sellaisten alusten tai muiden liikuteltavien tilojen tiloja ja välineitä, joissa vesiviljelyeläimiä pidetään tilapäisesti hoitoa tai muuta eläintenpitoon liittyvää menettelyä varten, ovat seuraavat:

a)

saatavilla on oltava sopivat välineet ja tilat, jotta voidaan säilyttää pitopaikassa pidettävien vesiviljelyeläinten kannalta asianmukaiset eläintenpitoa koskevat olosuhteet;

b)

välineiden ja tilojen on oltava mahdollisuuksien mukaan valmistettu materiaaleista, jotka voidaan puhdistaa ja desinfioida helposti;

c)

tilojen ja välineiden puhdistamiseen ja desinfiointiin on oltava asianmukaiset välineet;

d)

kun käytetään automatisoituja puhdistus- ja desinfiointijärjestelmiä, niiden tehokkuus on varmennettava ennen käyttöönottoa ja asianmukaisin väliajoin sen jälkeen;

e)

käytössä on asianmukainen järjestelmä sen varmistamiseksi, että eläimistä saatavat sivutuotteet kerätään ja hävitetään asianmukaisesti asetuksen (EY) N:o 1069/2009 13 artiklan mukaisesti.


(1)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1069/2009, annettu 21 päivänä lokakuuta 2009, muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden terveyssäännöistä sekä asetuksen (EY) N:o 1774/2002 kumoamisesta (sivutuoteasetus) (EUVL L 300, 14.11.2009, s. 1).


LIITE II

TIETYISSÄ HYVÄKSYTYISSÄ PITOPAIKOISSA TOTEUTETTAVA RISKIPERUSTEINEN SEURANTA

1 OSA

Asetuksen 7, 8, 17 ja 18 artiklassa tarkoitettujen vesiviljelypitopaikkojen ja niiden ryhmien riskiperusteinen seuranta

Asetuksen 7, 8, 17 ja 18 artiklassa tarkoitetuissa vesiviljelypitopaikoissa ja niiden ryhmissä on toteutettava riskiperusteista seurantaa seuraavasti:

a)

vesiviljelypitopaikkojen, joissa pidetään muihin luetteloituihin lajeihin kuin tämän osan b alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuihin lajeihin kuuluvia vesiviljelyeläimiä, on toteutettava riskiperusteista seurantaa sen mukaan, onko ne määritelty korkean, keskitasoisen vai alhaisen riskin pitopaikoiksi delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 liitteessä VI olevan I osan mukaisessa riskinarvioinnissa;

b)

vesiviljelypitopaikkojen, joissa pidetään i ja ii alakohdassa tarkoitettuihin lajeihin kuuluvia vesiviljelyeläimiä, on toteutettava riskiperusteista seurantaa, jos ne on määritelty korkean riskin pitopaikoiksi delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 liitteessä VI olevan I osan mukaisessa riskinarvioinnissa:

i)

muut kuin luetteloidut lajit;

ii)

täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/1882 liitteessä olevan taulukon neljännessä sarakkeessa tarkoitetut luetteloidut lajit; jotta kyseiset luetteloidut lajit luokiteltaisiin tartunnanlevittäjälajeiksi, niiden on kuitenkin oltava kosketuksissa kyseisen taulukon kolmannessa sarakkeessa tarkoitettuihin luetteloituihin lajeihin, ja tätä kosketusta ei ole tapahtunut.

2 OSA

Asetuksen (EU) 2016/429 26 artiklan mukaisesti toteutettavan vesiviljelypitopaikkojen tai niiden ryhmien riskiperusteisen seurannan sisältö

1.

Asetuksen 7, 17 ja 18 artiklassa tarkoitetuissa hyväksytyissä vesiviljelypitopaikoissa suoritettavat kirjattujen ja säilytettyjen tietojen tarkastukset, kliiniset tarkastukset ja laboratoriotutkimukset toteutetaan seuraavasti:

a)

olennaiset tiedot, jotka kirjataan ja säilytetään asetuksen (EU) 2016/429 186 artiklassa ja tämän asetuksen 23, 32 ja 33 artiklassa esitettyjen tietojen kirjaamis- ja säilyttämisvelvoitteiden mukaisesti, on tarkastettava sen arvioimiseksi, onko vesiviljelypitopaikassa sellaisia merkkejä lisääntyneestä kuolleisuudesta tai luetteloidun tai uuden taudin esiintymisestä, jotka on otettava huomioon eläinlääkärin käynnin aikana;

b)

vesiviljelypitopaikan kaikki osat on tutkittava siten, että kiinnitetään erityistä huomiota niihin tuotantoyksiköihin, joiden osalta a alakohdassa tarkoitetuissa tiedoissa on ollut merkkejä lisääntyneestä kuolleisuudesta;

c)

kun tietojen tarkastuksessa tai kaikkien tuotantoyksiköiden kliinisessä tarkastuksessa ei tule ilmi merkkejä luetteloidun tai uuden taudin esiintymisestä, näytteiden ottamista laboratoriotutkimusta varten ei vaadita;

d)

kun tunnistetaan hiljattain kuolleita tai kuolemaisillaan olevia vesiviljelyeläimiä, edustava otos näistä vesiviljelyeläimistä on tutkittava kliinisesti sekä ulkoisesti että sisäisesti sen määrittämiseksi, onko niissä patologisia muutoksia; tällä tutkimuksella on pyrittävä ennen kaikkea havaitsemaan luetteloidut tai uudet taudit;

e)

jos d alakohdassa säädetyn kliinisen tutkimuksen tulos johtaa epäilykseen luetteloidun tai uuden taudin esiintymisestä vesiviljelypitopaikassa, joka sijaitsee jäsenvaltiossa, vyöhykkeellä tai lokerossa, jossa tai jolla toteutetaan hävittämisohjelmaa tai joka on julistettu vapaaksi kyseisestä taudista, kyseisen vesiviljelypitopaikan vesiviljelyeläimistä on kerättävä otos, jolle tehdään laboratoriotutkimus delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 liitteessä VI olevan II osan asianmukaisen luvun mukaisesti;

f)

jos d alakohdassa säädetyn kliinisen tutkimuksen tulos johtaa epäilykseen luetteloidun taudin esiintymisestä vesiviljelypitopaikassa, jossa toteutetaan seurantaohjelmaa kyseisen luokan C taudin osalta, kyseisen vesiviljelypitopaikan vesiviljelyeläimistä on kerättävä otos, jolle tehdään laboratoriotutkimus delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 liitteessä VI olevan III osan asianmukaisen luvun mukaisesti;

g)

jos d alakohdassa säädetyn kliinisen tutkimuksen tulos johtaa epäilykseen uuden taudin esiintymisestä, kyseisen vesiviljelypitopaikan vesiviljelyeläimistä on kerättävä otos, jolle tehdään laboratoriotutkimus, jonka tavoitteena on tunnistaa kyseessä oleva uusi tauti.

2.

Asetuksen 8 artiklassa tarkoitetuissa hyväksytyissä vesiviljelypitopaikkojen ryhmissä suoritettavat kirjattujen ja säilytettyjen tietojen tarkastukset ja kliiniset ja laboratoriotutkimukset toteutetaan seuraavasti:

a)

olennaiset tiedot, jotka vesiviljelypitopaikkojen ryhmän kukin vesiviljelypitopaikka kirjaa ja säilyttää tai jotka muu taho kirjaa ja säilyttää sen puolesta asetuksen (EU) 2016/429 186 artiklan ja tämän asetuksen 24 artiklan mukaisesti, on tarkastettava sen arvioimiseksi, onko niissä sellaisia merkkejä lisääntyneestä kuolleisuudesta tai luetteloidun tai uuden taudin esiintymisestä, jotka on otettava huomioon päätettäessä, mihin ryhmän vesiviljelypitopaikkaan on tehtävä riskiperusteiseen seurantaan liittyvä vierailu;

b)

kun a kohdassa tarkoitetussa tietojen tarkastuksessa ilmenee lisääntynyttä kuolleisuutta tai luetteloidun tai uuden taudin esiintyminen ryhmän tietyssä vesiviljelypitopaikassa, kyseiseen vesiviljelypitopaikkaan on tehtävä riskiperusteiseen seurantaan liittyvä vierailu; kyseisen vierailun aikana on käytävä läpi 1 kohdan b–g alakohdassa esitetyt vaiheet;

c)

kun a kohdassa tarkoitetussa tietojen tarkastuksessa ei ilmene lisääntynyttä kuolleisuutta tai luetteloidun tai uuden taudin esiintymistä ryhmän missään vesiviljelypitopaikassa, riskiperusteiseen seurantaan liittyvä vierailu tai liittyvät vierailut tehdään joko

i)

riskinarvioinnin jälkeen ryhmän siihen vesiviljelypitopaikkaan tai niihin vesiviljelypitopaikkoihin, joka aiheuttaa tai jotka aiheuttavat suurimman riskin taudin kulkeutumisesta; tai

ii)

siihen pitopaikkaan, josta on tehty suurin määrä vesiviljelyeläinten siirtoja jatkoviljelyyn sen jälkeen, kun viimeisin riskiperusteiseen seurantaan liittyvä vierailu on tehty.

Molemmissa tapauksissa riskiperusteiseen seurantaan liittyvän vierailun aikana on käytävä läpi 1 kohdan c–g alakohdassa esitetyt vaiheet.


3.6.2020   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 174/379


KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) 2020/692,

annettu 30 päivänä tammikuuta 2020,

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/429 täydentämisestä tiettyjen eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden lähetysten unioniin saapumista ja saapumisen jälkeisiä siirtoja ja käsittelyä koskevien sääntöjen osalta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon tarttuvista eläintaudeista sekä tiettyjen eläinterveyttä koskevien säädösten muuttamisesta ja kumoamisesta (”eläinterveyssäännöstö”) 9 päivänä maaliskuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/429 (1) ja erityisesti sen 234 artiklan 2 kohdan, 237 artiklan 4 kohdan ja 239 artiklan 2 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Eläinterveyttä koskevaa unionin lainsäädäntöä päivitettiin hiljattain antamalla ”eläinterveyssäännöstö”. Kyseisellä asetuksella, joka tuli voimaan 20 päivänä huhtikuuta 2016 ja jota sovelletaan 21 päivästä huhtikuuta 2021, kumottiin ja korvattiin noin 40 perussäädöstä. Siinä edellytetään myös monien sellaisten komission delegoitujen asetusten ja täytäntöönpanoasetusten antamista, joilla kumotaan ja korvataan noin 400 eläinterveyttä koskevaa komission säädöstä, jotka olivat jo olemassa ennen eläinterveyssäännöstöllä vahvistettua uutta oikeudellista kehystä.

(2)

Kaupankäynnin edellytykset ovat kehittyneet sen jälkeen, kun ensimmäiset eläinterveyssäännöt annettiin unionin tasolla, ja eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden kauppa on lisääntymässä merkittävästi sekä unionin sisällä että kolmansien maiden kanssa. Saman ajanjakson aikana tietyt taudit on hävitetty unionista ja muita tauteja on ehkäisty tai torjuttu monissa jäsenvaltioissa unionin eläinterveyspolitiikkojen ja -sääntöjen ansiosta. Uudet taudit ovat kuitenkin monissa yhteyksissä aiheuttaneet uusia haasteita unionin eläinterveystilanteelle, kaupalle ja paikalliselle taloudelle näiden tautien esiintymisalueilla.

(3)

Tässä säädöksessä vahvistetuilla säännöillä täydennetään eläinterveyssäännöstössä jo vahvistettuja sääntöjä. Niiden olisi tarjottava tarvittavat takeet siitä, että unioniin saapuvat eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden lähetykset eivät aiheuta pidettäviin ja luonnonvaraisiin eläimiin kohdistuvaa merkittävää eläinterveysriskiä, joka voisi vaarantaa unionin terveystilanteen eläintautien osalta ja jolla olisi haitallisia taloudellisia vaikutuksia asianomaisiin aloihin.

(4)

Eläinterveyssäännöstön 234 artiklassa säädetään, että siihen asti, kun hyväksytään delegoidut säädökset, joissa vahvistetaan eläinterveysvaatimukset tiettyyn lajiin ja luokkaan kuuluvien eläinten, sukusolujen ja alkioiden tai eläinperäisten tuotteiden osalta, jäsenvaltiot voivat asiaankuuluvien riskien arvioinnin jälkeen soveltaa kansallisia sääntöjä edellyttäen, että ne noudattavat tiettyjä vaatimuksia, jotka vahvistetaan kyseisessä asetuksessa. Sen vuoksi jäsenvaltiot voivat soveltaa kansallisia sääntöjä sellaisiin lajeihin ja luokkiin kuuluvien eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden unioniin saapumiseen, jotka eivät kuulu tämän asetuksen soveltamisalaan.

(5)

Voimassa olevat eläinterveyssäännöt, jotka on vahvistettu eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden unioniin saapumista koskevissa aiemmissa komission säädöksissä, ovat osoittautuneet tehokkaiksi, minkä vuoksi näiden voimassa olevien sääntöjen tavoite ja sisältö olisi säilytettävä tässä asetuksessa mutta niitä olisi kuitenkin päivitettävä, jotta voidaan ottaa huomioon parempaa sääntelyä koskevat säännöt, eläinterveyssäännöstössä vahvistettu uusi eläinterveyskehys, uusi tieteellinen tietämys, kansainväliset standardit ja aiempien unionin säädösten soveltamisesta saadut kokemukset.

(6)

Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien lähetysten unioniin saapumista koskevilla eläinterveysvaatimuksilla olisi varmistettava sujuva siirtyminen aiemmissa unioin säädöksissä vahvistetuista vaatimuksista, jotta vältetään tarpeettomat kaupan häiriöt.

(7)

Eläinterveyssäännöstössä vahvistetaan eläimiin tai ihmisiin tarttuvien eläintautien ehkäisemistä ja torjuntaa koskevat säännöt. Kyseisen asetuksen V osan 1 luvussa, jossa vahvistetaan eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden lähetysten unioniin saapumista koskevat eläinterveysvaatimukset, säädetään erityisesti, että komissio antaa delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään asetuksessa jo vahvistettuja eläinterveysvaatimuksia.

(8)

Eläinterveyssäännöstön 229 artiklan 1 kohdassa vahvistetaan vaatimukset, joiden mukaisesti jäsenvaltioiden on sallittava eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden lähetysten saapuminen unioniin. Vaatimukset koskevat alkuperäpaikkana olevaa kolmatta maata tai aluetta, alkuperäistä pitopaikkaa, eläinterveysvaatimuksia, jotka lähetysten on täytettävä, sekä eläinterveystodistusta, ilmoituksia tai muita asiakirjoja, joiden täytyisi olla lähetysten mukana.

(9)

Lisäksi eläinterveyssäännöstön 234 artiklan 1 kohdassa säädetään, että eläinterveysvaatimusten, jotka koskevat eri lajeihin ja luokkiin kuuluvien eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden lähetysten saapumista unioniin kolmansista maista tai alueilta, on oltava vähintään yhtä tiukkoja kuin kyseisessä asetuksessa ja sen nojalla hyväksytyissä delegoiduissa säädöksissä vahvistetut vaatimukset, joita sovelletaan kyseisiin lajeihin ja luokkiin kuuluvien hyödykkeiden siirtoihin unionissa. Jos vaatimukset eivät ole yhtä tiukkoja kuin asetuksessa vahvistetut vaatimukset, niiden on annettava vastaavat takeet kuin asetuksen IV osassa säädetyt eläinterveysvaatimukset.

(10)

Eläinterveyssäännöstön 234 artiklan 2 kohdassa säädetään delegoiduista säädöksistä, jotka annetaan kyseisessä asetuksessa vahvistettujen sääntöjen täydentämiseksi eläinterveysvaatimuksilla, jotka koskevat eri lajeihin ja luokkiin kuuluvien eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden saapumista unioniin kolmansista maista ja alueilta ja näiden hyödykkeiden siirtoja unionissa ja niiden käsittelyä niiden unioniin saapumisen jälkeen, jotta voidaan vähentää niihin mahdollisesti liittyviä riskejä.

(11)

Eläinterveyssäännöstön 237 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jäsenvaltiot voivat sallia eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden lähetysten saapumisen unioniin vain, jos tällaisten lähetysten mukana on eläinterveystodistukset ja ilmoitukset tai muut kyseisen asetuksen nojalla vaaditut asiakirjat. Asetuksen 237 artiklan 2 kohdassa edellytetään, että eläinterveystodistuksen on todentanut ja allekirjoittanut alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen virkaeläinlääkäri. Tässä yhteydessä eläinterveyssäännöstön 237 artiklan 4 kohdassa säädetään, että komissio antaa delegoituja säädöksiä, jotka koskevat poikkeuksia kyseisen asetuksen 237 artiklan 1 ja 2 kohdassa vahvistetuista eläinterveystodistusta koskevista vaatimuksista, ja vahvistaa säännöt, joissa edellytetään, että tällaisten lähetysten mukana on ilmoitukset tai muut asiakirjat.

(12)

Eläinterveyssäännöstön 239 artiklan 2 kohdassa säädetään, että komissio antaa delegoituja säädöksiä erityissäännöistä ja lisävaatimuksista, jotka koskevat eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden lähetysten tietyntyyppisiä unioniin saapumisia, ja säädetään niitä eläinterveysvaatimuksia koskevista poikkeuksista, jotka vahvistetaan asetuksen 229 artiklan 1 kohdassa ja 237 artiklan 1 kohdassa ja täydentävissä säännöissä, jotka vahvistetaan asetuksen 234 artiklan 2 kohdan ja 237 artiklan 4 kohdan nojalla annettavissa delegoiduissa säädöksissä.

(13)

Täydentävät säännöt, jotka vahvistetaan tässä asetuksessa eläinterveyssäännöstön 234 artiklan 2 kohdan ja 239 artiklan 2 kohdan nojalla, liittyvät toisiinsa. Mainitun asetuksen 234 artiklan 2 kohdan mukaan komissio vahvistaa yleiset vaatimukset, jotka koskevat eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden lähetysten saapumista unioniin, kun taas 239 artiklan 2 kohdan mukaan komissio vahvistaa erityissäännöt ja lisävaatimukset, jotka koskevat poikkeuksia näistä yleisistä vaatimuksista.

(14)

Eläinterveyssäännöstön 237 artiklassa vahvistetut eläinterveystodistuksia koskevat vaatimukset ovat osa eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden lähetysten unioniin saapumista koskevaa sääntökehystä. Komissiolle kyseisen asetuksen 237 artiklan 4 kohdan mukaisesti siirretty valta myöntää poikkeuksia eläinterveysvaatimuksista kuuluu tähän yleiseen sääntökehykseen.

(15)

Eläinterveyssäännöstössä annetaan jo useita määritelmiä. Niiden lisäksi tässä asetuksessa olisi otettava huomioon myös unionin säädöksissä asiaankuuluvilla elintarvikehygienian ja virallisen valvonnan aloilla säädetyt määritelmät, kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 853/2004 (2) säädetyt määritelmät. Eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden unioniin saapumista koskevien eläinterveysvaatimusten vahvistamiseksi on kuitenkin asianmukaista sisällyttää tähän asetukseen erityisiä määritelmiä, mukaan lukien eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden tiettyjä luokkia koskevat määritelmät. Näitä määritelmiä tarvitaan selventämään, mitkä eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden luokat aiheuttavat eläinterveysriskin ja kuuluvat sen vuoksi unioniin saapumista koskevien eläinterveysvaatimusten soveltamisalaan.

(16)

Unionin lainsäädännön johdonmukaisuuden vuoksi ja tuoreen lihan aiheuttaman eläinterveysriskin perusteella ’tuoreen lihan’ määritelmään olisi tässä asetuksessa sisällytettävä asetuksen (EY) N:o 853/2004 liitteessä I vahvistetut ’tuoreen lihan’, ’jauhelihan’ ja ’raakalihavalmisteiden’ määritelmät.

(17)

Lisäksi ’lihavalmisteiden’ määritelmään olisi tässä asetuksessa sisällytettävä asetuksessa (EY) N:o 853/2004 säädetyt ’lihavalmisteiden’, ’käsiteltyjen mahojen’, ’rakkojen’, ’suolten’, ’renderöityjen rasvojen’ ja ’lihauutteiden’ määritelmät. Tämä johtuu siitä, että kaikki nämä hyödykkeet aiheuttavat eläinterveyden kannalta katsottuna saman eläinterveysriskin ja niihin olisi sovellettava samoja riskinvähentämistoimenpiteitä.

(18)

Asetuksessa (EY) N:o 853/2004 säädettyä ’ruhon’ määritelmää olisi mukautettava, jotta voidaan määritellä ’sorkka- ja kavioeläimen ruho’ sen erottamiseksi ’muista eläimenosista’. Tämä johtuu siitä, että nämä kaksi hyödykettä aiheuttavat erilaiset eläinterveysriskit, ja niistä ’muiden eläimenosien’ aiheuttama riski on suurempi.

(19)

Tässä asetuksessa olisi määriteltävä ’kuivatut tai suolatut rakot ja suolet’, ja määritelmässä olisi otettava huomioon Maailman eläintautijärjestön (OIE) julkaiseman maaeläinten terveyttä koskevan säännöstön sanastoon sisältyvää määritelmää. Määritelmässä olisi selvennettävä, mitkä eläinperäiset tuotteet on katsottava kuivatuiksi tai suolatuiksi rakoiksi ja suoliksi, jolloin niille on tehtävä tässä asetuksessa säädetyt erityiset riskinvähentämiskäsittelyt.

(20)

Eläinterveyssäännöstön 229 artiklan 1 kohdassa säädetään, että eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden lähetysten saapuminen unioniin sallitaan vain, jos kolmannet maat tai alueet, josta tai jolta ne tulevat, on merkitty luetteloon kolmansista maista ja alueista, joista tai joilta kyseiseen lajiin ja luokkaan kuuluvien eläinten, sukusolujen ja alkioiden tai eläinperäisten tuotteiden saapuminen unioniin on sallittua 230 artiklan 1 kohdassa säädettyjen kriteerien mukaisesti, ja jos lähetykset täyttävät 234 artiklassa ja myöhemmissä delegoiduissa säädöksissä vahvistetut eläinterveysvaatimukset. Tässä asetuksessa olisi annettava toimivaltaisen viranomaisen tehtäväksi varmistaa, että unioniin saapuvat lähetykset täyttävät kyseiset vaatimukset.

(21)

Eläinterveyssäännöstön 237 artiklan 1 kohdassa säädetään, että eri lajeihin ja luokkiin kuuluvien eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden lähetysten saapuminen unioniin kolmansista maista tai alueilta sallitaan vain, jos lähetysten mukana on kolmannen maan tai alueen toimivaltaisen viranomaisen antama eläinterveystodistus tai ilmoitukset tai muut asiakirjat taikka kaikki nämä asiakirjat. Sen vuoksi tässä asetuksessa olisi täsmennettävä, mitkä asiakirjat missäkin tapauksessa vaaditaan, ja annettava toimivaltaisen viranomaisen tehtäväksi varmistaa, että unioniin saapuvat lähetykset ovat tämän yleisen vaatimuksen mukaisia.

(22)

Tietojen, jotka sisällytetään eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden lähetysten mukana oleviin terveystodistuksiin, ilmoituksiin ja muihin asiakirjoihin, on annettava tarkka kuva siitä, ovatko lähetykset eläinterveyssäännöstössä säädettyjen yleisten vaatimusten ja tässä asetuksessa vahvistettujen asiaankuuluvien vaatimusten mukaisia. Sen vuoksi tässä asetuksessa olisi vahvistettava lähetysten unioniin saapumisesta vastaavien toimijoiden ja sen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten velvoitteet, jossa lähetykset saapuvat unioniin, sen osalta, ovatko lähetysten mukana olevat asiakirjat päteviä ja ovatko lähetykset kelvollisia saapumaan unioniin.

(23)

Jotta voidaan ottaa huomioon eläinterveysriskit, kuten tautien itämisajat, ja välttää eläinterveystodistusten väärinkäyttö, on tarpeen vahvistaa näiden todistusten voimassaoloaika mutta pelkästään eläinten ja siitosmunien osalta. Tämä johtuu siitä, että nämä aiheuttavat suuremman eläinterveysriskin kuin eläinperäiset tuotteet, joille on voitu tehdä riskinvähentämistoimenpiteitä, sekä sukusolut ja alkiot, jotka kuljetetaan jäädytettyinä suljetuissa ja sinetöidyissä kuljetuspäällyksissä. Elävien eläinten ja siitosmunien merikuljetukset voivat kuitenkin kestää kauan, minkä vuoksi todistuksen voimassaoloaikaa olisi tässä tapauksessa jatkettava edellyttäen, että on toteutettu tiettyjä riskinvähentämistoimenpiteitä.

(24)

Eläinterveysvaatimukset, jotka on täytettävä, ja takeet, jotka kolmansien maiden ja alueiden on annettava, jotta eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden lähetykset voivat saapua unioniin, ovat riippuvaisia eläinterveyssäännöstön 5 artiklassa ja liitteessä II luetelluista taudeista ja niiden luokittelusta kyseisen asetuksen 9 artiklan 1 kohdan ja komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/1882 (3) liitteen mukaisesti. Kyseisessä asetuksessa vahvistetaan luokkien A, B, C, D ja E tautien määritelmät ja todetaan, että asetuksen (EU) 2016/429 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja luetteloituja tauteja koskevia taudinehkäisy- ja taudintorjuntasääntöjä sovelletaan kyseisen asetuksen liitteessä tarkoitettuihin luetteloituiin lajeihin ja luetteloitujen lajien ryhmiin.

(25)

Eläinterveyssäännöstön II osan 1 luvussa vahvistetaan taudeista ilmoittamista ja raportointia koskevat säännöt tautien varhaisen havaitsemisen ja tehokkaan torjunnan varmistamiseksi unionissa. Tässä asetuksessa olisi täsmennettävä kolmansissa maissa tai alueilla käytössä olevia ilmoitus- ja raportointijärjestelmiä koskevat yksityiskohdat sen varmistamiseksi, että nämä järjestelmät vastaavat unionissa toteutettuja järjestelmiä, mukaan lukien taudit, jotka olisi ilmoitettava ja raportoitava. Vaikka elävät eläimet, jotka kuuluvat tiettyjen tautien osalta johonkin täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2018/1882 luetteloituun lajiin, voivat levittää kyseisiä tauteja, kaikki näistä eläimistä saatavat eläinperäiset tuotteet ja sukusolut ja alkiot eivät voi levittää kaikkia näitä tauteja. Tässä asetuksessa olisi täsmennettävä, mitkä ovat huolta aiheuttavat eläintaudit, jotka olisi sen vuoksi ilmoitettava ja raportoitava kunkin sellaisten eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden lajin ja luokan osalta, joiden on tarkoitus saapua unioniin.

(26)

Tässä asetuksessa vahvistettujen eläinterveysvaatimusten olisi perustuttava eläinterveysriskeiltä suojaamisen eri tasoihin. Vaatimukset vaihtelevat sen mukaan, liittyvätkö ne alkuperäpaikkana olevaan kolmanteen maahan tai alueeseen tai jommankumman vyöhykkeeseen, kyseisen kolmannen maan tai alueen lokeroon vesiviljelyeläinten tapauksessa, eläinten tai eläinperäisten tuotteiden alkuperäiseen pitopaikkaan tai sukusolujen ja alkioiden pitopaikkaan tai keräysasemaan.

(27)

Tautien seuranta ja jäljitettävyys pitopaikoissa ovat unionin taudintorjuntapolitiikan keskeisiä osatekijöitä. Tämän asetuksen olisi sisällettävä tietyt perusvaatimukset, jotka koskevat jäljitettävyyttä ja eläinterveyskäyntejä unioniin saapuviksi tarkoitettujen eläinten ja sellaisten eläinten alkuperäisissä pitopaikoissa, joista unioniin saapuviksi tarkoitetut sukusolut ja alkiot ovat peräisin. Näiden vaatimusten olisi vastattava asetuksessa (EU) 2016/429 ja sen nojalla annetuissa delegoiduissa säädöksissä ja täytäntöönpanosäädöksissä vahvistettuja vaatimuksia.

(28)

Lisäksi, jos tietyntyyppinen kolmannessa maassa tai alueella sijaitseva eläinten tai sukusolujen ja alkioiden pitopaikka aiheuttaa erityisen eläinterveysriskin, sen olisi saatava kyseisen kolmannen maan tai alueen toimivaltaiselta viranomaiselta unioniin vientiä varten erityinen hyväksyntä, jossa annetaan vastaavat takeet kuin tiettyjä unionissa olevia pitopaikkoja koskevat takeet, joista säädetään asetuksen (EU) 2016/429 92–100 artiklassa.

(29)

Unioniin saapuviksi tarkoitettujen eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden lähetysten ei pitäisi katsoa aiheuttavan eläinterveysriskiä alkuperäpaikkanaan olevassa maassa tai olevalla alueella, eikä niihin pitäisi soveltaa kansallisia hävittämisohjelmia tai muita eläinterveyttä koskeviin huolenaiheisiin perustuvia kansallisia rajoituksia.

(30)

Eläinterveysvaatimusten, jotka koskevat eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden lähetysten saapumista unioniin, on tarjottava tehokas suoja tarttuvien eläintautien unioniin kulkeutumista ja unionissa leviämistä vastaan. Ei pitäisi sallia, että tällaisia lähetyksiä saapuu unioniin kolmansista maista tai alueilta tai niiden vyöhykkeiltä tai vesiviljelyeläinten tapauksessa niiden lokeroista, joissa tai joilla esiintyy sellaisten tiettyjen luetteloitujen tautien tartuntoja, joiden osalta unionilla on taudista vapaa asema ja jotka sen vuoksi aiheuttavat unionissa vakavan eläinterveysriskin.

(31)

Unionin tehtävänä on arvioida, onko alkuperäpaikkana oleva kolmas maa, alue tai vyöhyke tai vesiviljelyeläinten tapauksessa lokero vapaa tietystä taudista. Unionin tekemän arvioinnin olisi perustuttava kolmannen maan tai alueen toimivaltaisen viranomaisen toimittamiin taudin seurantaa koskeviin tietoihin, ja arvioinnissa olisi otettava huomioon eläinterveyssäännöstön II osassa ja komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2020/689 (4) vahvistetut unionin eläinterveyssäännöt. Tiettyjä tauteja ja olosuhteita koskevia erityisedellytyksiä voidaan vaatia täydentävinä riskinvähentämistoimenpiteinä.

(32)

Sen seikan, että kolmas maa tai alue tai jommankumman vyöhyke on vapaa tietystä taudista, on perustuttava kansainvälisesti tunnustettuihin diagnostisiin testeihin ja diagnoosimenetelmiin, joita käytetään samojen standardien ja menettelyjen mukaisesti kuin unionissa.

(33)

On tarpeen varmistaa, että unioniin saapuviksi tarkoitettujen eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden terveystilanne on alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan, alueen tai vyöhykkeen antamien takeiden mukainen. Sen vuoksi tässä asetuksessa olisi säädettävä, mikä on eläinten pitoajan vähimmäiskesto alkuperäpaikkana olevassa kolmannessa maassa tai olevalla alueella tai vyöhykkeellä tai alkuperäisessä pitopaikassa ja kuinka kauan eläinten on vähintään oltava erillään terveystilanteeltaan heikommista hyödykkeistä ennen kuin ne lähetetään unioniin. Määritettäessä pitoajan vähimmäiskestoa olisi otettava huomioon merkityksellisten tautien itämisaika sekä eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden suunniteltu määräpaikka ja käyttö.

(34)

Pitoaikaa ei kuitenkaan tarvita koiria, kissoja ja frettejä varten, koska ne on kaikissa tapauksissa rokotettava raivotautia vastaan, joka on näiden lajien osalta eniten huolta aiheuttava tauti. Tiettyjä pitoaikavaatimuksia ei pitäisi myöskään soveltaa kilpailuihin, kilpa-ajoihin ja hevoskulttuuritapahtumiin tarkoitettuihin rekisteröityihin hevosiin, jos ne ovat lisätakeiden mukaisia. Tämä poikkeus perustuu siihen oletukseen, että tällaiset hevoset ovat hyvin terveitä.

(35)

Unioniin saapuviksi tarkoitettujen eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden terveystilanne saattaa vaarantua, kun niitä kuljetetaan alkuperäpaikasta unionissa sijaitsevaan saapumispaikkaan, jos ne joutuvat kosketuksiin sellaisten eläinten tai tuotteiden kanssa, jotka eivät täytä samoja vaatimuksia, tai jos ne kuljetetaan sellaisten kolmansien maiden, alueiden tai vyöhykkeiden kautta, joissa tai joilla terveystilanne on heikompi kuin alkuperämaassa tai -alueella tai jommankumman vyöhykkeellä. Sen vuoksi olisi sovellettava tiettyjä ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä niiden terveystilanteen säilyttämiseksi.

(36)

Sen varmistamiseksi, että unioniin lähetetään ainoastaan terveitä eläimiä, virkaeläinlääkärin olisi tehtävä lähetyksiin kuuluville eläimille kliininen tarkastus ennen niiden lähettämistä. Tarkastuksen toteuttamisaikataulua olisi mukautettava tiettyjen lajien ja niiden luontaisen riskin suhteen.

(37)

Unioniin saapuviksi tarkoitettuja maaeläimiä, siitosmunia ja vesieläimiä olisi kuljetettava ainoastaan sellaisten kolmansien maiden, alueiden tai vyöhykkeiden kautta ja niitä sisältävät kuormat olisi purettava ainoastaan sellaisissa kolmansissa maissa tai sellaisilla alueilla tai vyöhykkeillä, jotka on luetteloitu samojen lajien ja luokkien eläinten ja siitosmunien unioniin saapumista varten. Kyseisten maiden, alueiden ja vyöhykkeiden sisällyttäminen luetteloon osoittaa, että ne antavat vastaavat eläinterveystakeet kuin alkuperäpaikkana oleva kolmas maa tai alue tai jommankumman vyöhyke.

(38)

Ilma- tai vesialuksella tapahtuvaan maaeläinten ja siitosmunien kuljetukseen voi liittyä odottamattomia tapahtumia, kuten kuljetusvälineen mekaanisia ongelmia, lakkoja lentoasemilla ja satamissa tai odottamattomia viipeitä. Sen vuoksi on asianmukaista säätää poikkeuksista tällaisissa tapauksissa, joissa voidaan antaa takeet. Tämä antaa mahdollisuuden jatkaa maaeläinten ja siitosmunien kuljetuksia unioniin ja samalla varmistaa näiden hyödykkeiden terveystilanne ja estää eläinterveyteen kohdistuvat lisäriskit.

(39)

Koska hevoseläinten kuljetuksissa on normaalia tehdä uudelleenlastauksia ja välilaskuja luetteloimattomissa maissa, nämä olisi sallittava sillä edellytyksellä, että toteutetaan tiettyjä ennaltaehkäiseviä toimenpiteitä.

(40)

Kuljetusvälineiden puhdistus ja desinfiointi ovat keskeisiä toimia, joilla torjutaan eläintautien leviämisriskiä. Jos kuljetettavien elävien eläinten lähetysten määräpaikkana on unioni, kuljetusvälineen puhdistus ja desinfiointi olisi suoritettava välittömästi ennen eläinten lastaamista unioniin lähetettäviksi.

(41)

Eläinten kokoamiset alkuperäpaikkana olevissa kolmansissa maissa tai olevilla alueilla voivat aiheuttaa lisäriskin unioniin saapuviksi tarkoitettujen eläinten terveystilanteelle, koska nämä eläimet sekoittuvat eri alkuperää olevien eläinten kanssa ja joutuvat kosketuksiin niiden kanssa. Sen vuoksi tällaisten kokoamisten lukumäärä ja kesto sekä lajit, joihin niitä voidaan soveltaa, olisi rajoitettava minimiin ja niihin lajeihin, joita varten on luotettavat jäljitettävyysjärjestelmät.

(42)

Yleisten eläinterveysvaatimusten lisäksi on tarpeen vahvistaa erityisvaatimukset, joissa otetaan huomioon tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluviin eri maaeläinlajeihin ja -luokkiin liittyvät eläinterveysriskit.

(43)

Täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2018/1882 luetellaan eläinterveyssäännöstössä määritellyt sorkka- ja kavioeläinlajit, jotka ovat alttiita erilaisille luetteloiduille taudeille. Lisäksi luetteloidut taudit jaetaan samassa asetuksessa eri sorkka- ja kavioeläinlajien osalta eri luokkiin. Sen vuoksi tässä asetuksessa olisi selkeästi vahvistettava erityisvaatimukset ja -takeet, jotka koskevat eri sorkka- ja kavioeläinlajien ja -luokkien osalta luetteloituja tauteja.

(44)

Jotta estettäisiin sellaisten luokan A tautien esiintyminen, joista unionin katsotaan olevan vapaa, sorkka- ja kavioeläinten alkuperäpaikkana olevaa kolmatta maata tai aluetta tai jommankumman vyöhykettä koskevana yleisenä vaatimuksena täytyisi olla vastaava vapaus taudista sellaisen ajanjakson ajan, joka takaa, ettei eläinten saapuminen kyseisestä kolmannesta maasta tai kyseiseltä alueelta tai vyöhykkeeltä vaaranna unionin tautivapautta. Lisäksi tässä asetuksessa olisi säädettävä riskinvähentämistoimenpiteistä sellaisten luokan B tautien varalta, joita varten unionilla on pakollisia hävittämisohjelmia mutta joista alkuperäpaikkana oleva kolmas maa tai alue ei ole täysin vapaa.

(45)

Jos sorkka- ja kavioeläinten lähetysten on tarkoitus saapua jäsenvaltioihin, jotka ovat virallisesti tautivapaita tai joilla on hyväksytty hävittämisohjelma naudan tarttuvaa rinotrakeiittia / tarttuvaa pustulaarista vulvovaginiittia, naudan virusripulia tai Aujeszkyn tautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa varten, kyseisten lähetysten olisi oltava lisävaatimusten mukaisia sen varmistamiseksi, etteivät eläimet vaaranna asianomaisten jäsenvaltioiden terveystilannetta näiden tautien osalta.

(46)

Jos sorkka- ja kavioeläimet ovat peräisin suljetusta pitopaikasta ja niiden on tarkoitus saapua unionissa sijaitsevaan suljettuun pitopaikkaan, olisi sovellettava alkuperäpaikkana olevaa kolmatta maata tai aluetta koskevia erityissääntöjä ja eläinterveyttä koskevia lisävaatimuksia. Erityissäännöissä olisi otettava huomioon näiden suljettujen pitopaikkojen erityispiirteet sekä erityisedellytykset, jotka niiden on täytettävä, jotta alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen toimivaltainen viranomainen ja määräpaikkana olevan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen ne hyväksyisi.

(47)

Alkuperäinen suljettu pitopaikka saattaa sijaita kolmannessa maassa tai alueella, jota ei ole luetteloitu tiettyjen lajien sorkka- ja kavioeläinten unioniin saapumista varten. Tällöin edellytetään kuitenkin, että kolmannen maan tai alueen kansallinen lainsäädäntö ja eläinlääkintäpalvelut on arvioitu. Lisäksi alkuperäisen pitopaikan olisi täytettävä lisävaatimukset, jotka koskevat tautien seurantaa, eläinlääkinnällistä valvontaa, tietojen kirjaamista ja säilyttämistä sekä toimintaa. Sen varmistamiseksi, että nämä takeet voidaan antaa, tässä asetuksessa olisi säädettävä erityisedellytyksistä, joiden perusteella kolmannen maan tai alueen toimivaltainen viranomainen hyväksyy tällaiset suljetut pitopaikat. Määräpaikkana olevan jäsenvaltion olisi laadittava luettelo tällaisista suljetuista pitopaikoista sen jälkeen, kun on saatu toivottu tulos riskinarvioinnista, jonka kyseisen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on tehnyt kaikista pitopaikan toimittamista merkityksellisistä tiedoista, jotka koskevat asiaan liittyviä eläinterveysriskejä.

(48)

Siipikarjan ja vankeudessa pidettävien lintujen unioniin saapumiseen olisi sovellettava erityisiä eläinterveysvaatimuksia, jotta voidaan puuttua näiden eläinten osalta merkittävien luetteloitujen tautien aiheuttamiin erityisriskeihin. Näissä vaatimuksissa olisi otettava huomioon siipikarjan ja vankeudessa pidettävien lintujen luokka, laji ja käyttötarkoitus, ja niiden olisi tarjottava tehokas suoja unioniin kolmansista maista tai alueilta leviäviä huolta aiheuttavia tauteja vastaan.

(49)

Jotta olisi helpompi käydä kauppaa pieniä siipikarjamääriä sisältävillä lähetyksillä, olisi vahvistettava sellaisia lähetyksiä koskevat erityisvaatimukset ja -poikkeukset, joissa muun siipikarjan kuin sileälastaisten lintujen yksilömäärä on alle 20.

(50)

Ottaen huomioon vankeudessa pidettäviin lintuihin liittyvä toiminta ja eläinterveysriskit näiden eläinten lähetysten saapuminen unioniin olisi sallittava vain, jos ne tulevat kyseisten vankeudessa pidettävien lintujen alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen tai jommankumman vyöhykkeen toimivaltaisten viranomaisten hyväksymistä pitopaikoista. Vankeudessa pidettäviä lintuja olisi pidettävä karanteenissa niiden saapuessa unioniin, jotta voidaan vahvistaa, ettei niissä ole huolta aiheuttavia tauteja.

(51)

Lisäksi, jos lintujen ja siitosmunien lähetykset on tarkoitettu jäsenvaltioihin, joilla on Newcastlen tautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta vapaa asema ilman rokotuksia, näiden lähetysten olisi oltava lisävaatimusten mukaisia sen varmistamiseksi, etteivät ne vaaranna asianomaisten jäsenvaltioiden terveystilannetta kyseisen taudin osalta.

(52)

Pienen pesäkuoriaisen (Aethina tumida) esiintyminen on yksi suurimmista huolta aiheuttavista taudeista mehiläisten osalta. Sitä ei yleensä esiinny unionissa, mutta se on levinnyt maailmanlaajuisesti viime vuosikymmenten aikana ja aiheuttanut vakavia ongelmia mehiläistuotannolle ja saattaa vaikuttaa myös kimalaisiin. Tropilaelaps-punkit (Tropilaelaps spp.) ovat taudinaiheuttajia, joilla saattaa olla tuhoisia vaikutuksia tarhamehiläisiin. Niitä ei myöskään esiinny unionissa. Näitä tauteja vastaan ei ole toistaiseksi saatavissa tehokkaita ja turvallisia hoitokeinoja. Jos ne leviäisivät unioniin saapuvien lähetysten mukana, ne aiheuttaisivat riskin mehiläishoidon kestävyydelle ja laajemminkin ja saattaisivat vaikuttaa maatalouteen ja ympäristöön, jota tarhamehiläisten ja luonnonvaraisten mehiläisten suorittama pölytys hyödyttää.

(53)

Esikotelomätää esiintyy ajoittain unionissa, mutta sitä torjutaan tarhamehiläisten kaupan yhteydessä, kun taas tietyt unionin alueet on tunnustettu vapaiksi Varroa-punkeista ja niitä suojellaan kauppaa koskevilla lisätakeilla, joiden tavoitteena on pitää unionissa sijaitsevat määräpaikat turvallisina. Unionin tason säännöt ovat olleet ja ovat edelleen keskeinen keino vähentää sitä riskiä, että edellä mainittuja taudinaiheuttajia pääsee unioniin tarhamehiläisten ja kimalaisten lähetysten mukana. Sen vuoksi tässä asetuksessa olisi vahvistettava tällaiset säännöt.

(54)

Ainoastaan erillisissä kuningatarhäkeissä olevat tarhamehiläiskuningattaret, joiden mukana ei ole sikiötä mutta on pieni määrä seuramehiläisiä, voidaan tarkastaa helposti pienten pesäkuoriaisten tai Tropilaelaps-punkkien esiintymisen varalta, minkä vuoksi tarhamehiläisten saapuminen unioniin olisi rajoitettava tällaisiin lähetyksiin.

(55)

Tarhamehiläisyhdyskuntia, joita tuotetaan ja kasvatetaan ympäristöstään eristetyissä tuotantolaitoksissa, myydään usein puutarha-alalle. Ottaen huomioon yhdyskuntien toimittamisessa yleisesti käytetyt tilat, menettelyt ja suljetut kuljetuspäällykset, kimalaisten (Bombus spp.) saapuminen unioniin olisi sallittava ainoastaan sellaisten yhdyskuntien osalta, jotka tuotetaan, kasvatetaan ja pakataan yksinomaan valvotuissa ympäristöolosuhteissa tuotantolaitoksissa ja jotka voidaan tarkastaa sen varmistamiseksi, ettei niissä ole pieniä pesäkuoriaisia.

(56)

Koska raivotauti saattaa vaikuttaa ihmisiin ja eläimiin, se on unionissa eniten huolta aiheuttava luetteloitu koiriin, kissoihin ja fretteihin vaikuttava tauti. Sen vuoksi jäsenvaltioita vaaditaan toteuttamaan pakollinen hävittämisohjelma raivotautitartuntaa vastaan delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 mukaisesti. Jotta raivotautia ei pääsisi mitenkään unioniin, vaatimuksena täytyisi olla, että kaikkiin unioniin saapuviin koirien, kissojen ja frettien lähetyksiin kuuluvat eläimet on rokotettu, ottaen huomioon olemassa olevien raivotautirokotteiden saatavuus ja tehokkuus.

(57)

Koirien, joiden on tarkoitus saapua sellaiseen jäsenvaltioon, jolla on taudista vapaa asema Echinococcus multilocularis -loisen osalta tai hyväksytty hävittämisohjelma sitä varten, olisi täytettävä lisävaatimukset taudista vapaan aseman suojaamiseksi kyseisessä jäsenvaltiossa. Tältä osin koirille olisi annettava ennaltaehkäisevä käsittely ennen niiden saapumista unioniin. Jos koirat, kissat ja fretit on tarkoitettu unionissa sijaitsevaan suljettuun pitopaikkaan, olisi kuitenkin sovellettava raivotautia ja Echinococcus multilocularis -loisen esiintymistä koskevia erityissääntöjä ja eläinterveyttä koskevia lisävaatimuksia ottaen huomioon tällaisten pitopaikkojen toiminnan erityispiirteet ja erityisolosuhteet, joissa eläimiä niissä pidetään.

(58)

Sukusoluihin ja alkioihin voi liittyä merkittävä eläintautien leviämisriski. Tämä koskee erityisesti siemennestettä, mutta vähemmässä määrin myös munasoluja ja alkioita. Koska niiden keräämisessä tai tuottamisessa käytetään rajallista määrää luovuttajia mutta niitä käytetään laajalti koko eläinkannassa, ne voivat toimia tautien lähteenä monille eläimille, jos niitä ei käsitellä asianmukaisesti tai jos niiden terveystilannetta ei luokitella oikein. Tällaisia tapauksia on esiintynyt aiemmin, ja niistä on aiheutunut huomattavia taloudellisia menetyksiä. Sen vuoksi on tarpeen ottaa käyttöön eläinterveysvaatimukset, jotka koskevat tiettyjen pidettävien maaeläinten sukusolujen ja alkioiden saapumista unioniin.

(59)

Sorkka- ja kavioeläinten sukusolujen ja alkioiden unioniin saapumista koskevien vaatimusten olisi perustuttava elävien eläinten unioniin saapumista koskeviin vaatimuksiin.

(60)

Sellaisia sukusolujen ja alkioiden pitopaikkoja koskevien erityisvaatimusten, joissa kerätään, tuotetaan, käsitellään ja varastoidaan sorkka- ja kavioeläinten sukusoluja ja alkioita, jotka ovat kelvollisia saapumaan unioniin, olisi vastattava unionin sisäisiä siirtoja koskevia vaatimuksia. Samaa lähestymistapaa sovelletaan sukusolujen ja alkioiden jäljitettävyyttä ja eläinterveyttä koskeviin vaatimuksiin.

(61)

Koska sukusoluja ja alkioita on siirrettävä kolmansissa maissa sijaitsevista suljetuista pitopaikoista unionissa sijaitseviin suljettuihin pitopaikkoihin, tässä asetuksessa olisi vahvistettava erityiset jäljitettävyys- ja eläinterveysvaatimukset niiden unioniin saapumista varten.

(62)

Siitosmunien unioniin saapumista koskevissa eläinterveysvaatimuksissa olisi puututtava sellaisiin luetteloituihin tauteihin liittyviin riskeihin, joita voi kulkeutua unioniin eri siitosmunaluokkien mukana. Sen vuoksi näiden vaatimusten olisi vastattava kyseisten lintulajien tai -luokkien unioniin saapumista koskevia vaatimuksia.

(63)

Jos siipikarjan siitosmunien on tarkoitus saapua jäsenvaltioihin, joilla on Newcastlen tautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta vapaa asema ilman rokotuksia, munien olisi oltava lisävaatimusten mukaisia sen varmistamiseksi, etteivät ne vaaranna asianomaisten jäsenvaltioiden terveystilannetta.

(64)

Eläinperäiset tuotteet voivat levittää taudinaiheuttajia eläimiin ja tuotteisiin. Tuoreisiin ja raakoihin eläinperäisiin tuotteisiin liittyy luonnollisesti suurempi eläinterveysriski kuin jalostettuihin ja käsiteltyihin eläinperäisiin tuotteisiin. Sen vuoksi tuoreen lihan, raakamaidon, ternimaidon ja ternimaitotuotteiden alkuperäpaikkana olevaa kolmatta maata tai aluetta koskevien eläinterveysvaatimusten pitäisi olla tiukempia kuin lihavalmisteita ja maitotuotteita koskevien vaatimusten. Näitä käsiteltyjä tuotteita on kuitenkin käsiteltävä tehokkaalla tavalla, jotta voidaan vähentää niiden aiheuttamaa riskiä tuotteen alkuperälajin ja alkuperäpaikkana olevan maan tai alueen mukaan.

(65)

Riskinvähentämiskäsittelyt, joita sovelletaan sellaisilta rajoitusvyöhykkeiltä peräisin oleviin eläinperäisiin tuotteisiin, jotka on perustettu, kun unionissa on vahvistettu esiintyvän luokan A tauteja, vahvistetaan saatavilla olevan tieteellisen tietämyksen ja aiemman lainsäädännön soveltamisesta saatujen kokemusten pohjalta komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2020/687 (5). Sen vuoksi samoja riskinvähentämiskäsittelyjä olisi sovellettava kolmansista maista, alueilta tai niiden vyöhykkeiltä peräisin oleviin tuotteisiin, jotka aiheuttavat vastaavan eläinterveysriskin.

(66)

Unioniin saapuvaan tuoreeseen lihaan liittyviä riskejä olisi vähennettävä vaatimuksilla, jotka koskevat alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen tautivapautta, sekä eläintauteja koskevilla vaatimuksilla, joita sovelletaan niihin eläviin eläimiin, joista liha saadaan, ja vaatimuksilla, jotka koskevat pidettävien eläinten lähettämistä teurastettaviksi, teurastus- ja lopettamistoimia sekä käsittely- ja valmistustoimia.

(67)

Maaeläinten tuoretta lihaa voidaan saada pidettävistä eläimistä, mukaan lukien asetuksessa (EY) N:o 853/2004 määritelty tarhattu riista, ja luonnonvaraisista eläimistä. Unionissa edellytetään kuitenkin, että liha, joka saadaan tuotantoeläiminä pidettävistä eläimistä, erityisesti lajeihin Bos taurus, Capra hirchus, Ovis aries ja Sus scrofa kuuluvista eläimistä, saadaan teurastamosta. Sen vuoksi on riittävien ja vastaavien takeiden antamiseksi asianmukaista, ettei näitä lajeja ole mahdollista luokitella tarhatuksi riistaksi tai luonnonvaraisiksi eläimiksi, jos unioniin saapuvaksi tarkoitettu liha on niistä peräisin.

(68)

Jos kolmannessa maassa tai alueella esiintyy merkityksellisen eläintaudin taudinpurkaus, pidettävien eläinten teurastuspäivä ja -paikka tai luonnonvaraisten eläinten tai tarhatun riistan lopettamispäivä ovat olennaisen tärkeitä kyseisiin eläimiin ja niistä saataviin eläinperäisiin tuotteisiin mahdollisesti liittyvien eläinterveysriskien määrittämiseksi. Sen vuoksi on vahvistettava teurastus- tai lopettamispäivä sen varmistamiseksi, että eläimet on teurastettu tai lopetettu aikana, jona ei ole esiintynyt taudinpurkauksia ja jona kolmas maa tai alue on luetteloitu sellaisena maana tai alueena, jolla on lupa tuoda tuoretta lihaa unioniin.

(69)

Eläinperäisten tuotteiden käsittelyn olisi oltava tyypiltään tuotetta valmistavan kolmannen maan tai alueen tai jommankumman vyöhykkeen aiheuttaman riskin mukainen. Sellaisten jalostettujen eläinperäisten tuotteiden saapuminen unioniin, joille on tehty käsittelyjä, joiden ei ole osoitettu poistavan tehokkaasti kyseisen eläinperäisen tuotteen luokan osalta huolta aiheuttaviin luetteloituihin tauteihin liittyviä riskejä, olisi sallittava ainoastaan kolmansista maista tai alueilta tai niiden vyöhykkeiltä, jotka antavat kaikki takeet siitä, että ne ovat vapaita kyseisistä taudeista. Jos kolmannet maat tai alueet tai niiden vyöhykkeet eivät anna kaikkia näitä takeita, eläinperäisten tuotteiden saapuminen unioniin näistä maista tai näiltä alueilta tai vyöhykkeiltä olisi sallittava vain, jos tuotteille on tehty erityiskäsittely.

(70)

Joissakin tapauksissa kolmas maa tai alue tai jommankumman vyöhyke hankkii lihavalmisteiden tuotantoa varten raakalihaa kolmannesta maasta tai alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä, joka on luetteloitu kyseisestä lajista tuotettujen lihavalmisteiden unioniin saapumista varten sillä edellytyksellä, että valmisteille tehdään erityiskäsittely. Tällaisissa tapauksissa lihavalmisteelle olisi aina tehtävä kaikkein ankarin erityiskäsittely kaikkien mahdollisten eläinterveysriskien vähentämiseksi.

(71)

Jos kolmannessa maassa tai alueella tai jommankumman vyöhykkeellä on esiintynyt korkeapatogeenisen lintuinfluenssan tai Newcastlen tautiviruksen aiheuttaman tartunnan taudinpurkaus, tällaisesta maasta tai tällaiselta alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä peräisin olevaa siipikarjanlihaa sisältäville lihavalmisteille olisi tehtävä käsittely, jolla vähennetään tehokkaasti riskiä kolmannessa maassa tai alueella tai jommankumman vyöhykkeellä, joka on luetteloitu lihavalmisteiden unioniin saapumista varten. Tällä tavoin kaupan voidaan antaa jatkua ennen torjuntatoimenpiteiden, kuten aluejaon, toteuttamista. Riskinvähentämiskäsittely välittömästi taudinpurkauksen jälkeen vähentää eläinterveysriskejä ja samalla myös kauppaan kohdistuvia vaikutuksia.

(72)

Jos lihavalmisteita tuotetaan eri lajeista saatavasta tuoreesta lihasta, käsittelyllä olisi poistettava mahdolliset eläinterveysriskit. Sen vuoksi, jos käsittely tehdään ennen sekoittamista, erityyppiselle tuoreelle lihalle olisi tehtävä sille lajille määrätty käsittely, josta tuore liha on saatu. Jos käsittely kuitenkin tehdään sekoittamisen jälkeen, lopulliselle lihavalmisteelle olisi tehtävä sama käsittely, joka on määrätty sille tuoreen lihan ainesosalle, johon liittyy suurin eläinterveysriski.

(73)

Käsittelyjä, joilla vähennetään kuivattuihin tai suolattuihin rakkoihin ja suoliin liittyviä eläinterveysriskejä, olisi tarkistettava ja päivitettävä ottaen huomioon päätelmät ja suositukset, jotka on annettu Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen, jäljempänä ’EFSA’, alaisen eläinten terveyttä ja hyvinvointia käsittelevän lautakunnan (6) arvioiman uusimman tieteellisen näytön perusteella.

(74)

Raakamaidon, maitotuotteiden, ternimaidon ja ternimaitotuotteiden unioniin saapumista koskevat edellytykset perustuvat näistä tuotteista aiheutuviin eläinterveysriskeihin. Riskit liittyvät alkuperäpaikkana olevaan maahan tai alueeseen tai jommankumman vyöhykkeeseen sekä eläinlajeihin, joista tuotteet on saatu. Kaksi maidon ja ternimaidon osalta huolta herättävää tautia ovat suu- ja sorkkatauti ja karjaruttoviruksen aiheuttama tartunta, minkä vuoksi raakamaitoa ja ternimaitoa olisi tuotava pelkästään kolmansista maista tai alueilta tai niiden vyöhykkeiltä, jotka ovat vapaita näistä taudeista. Myös ternimaitotuotteiden olisi oltava peräisin ainoastaan tällaisista maista tai tällaisilta alueilta tai vyöhykkeiltä, koska ei ole olemassa tiedepohjaisia riskinvähentämiskäsittelyjä, joilla varmistettaisiin taudinaiheuttajien tuhoutuminen tässä tuoteluokassa.

(75)

Lajeista Bos taurus, Ovis aries, Capra hircus, Bubalus bubalis ja Camelus dromedarius saatavaan maitoon liittyvää suu- ja sorkkatautiriskiä voidaan vähentää erityisillä tunnetuilla riskinvähentämiskäsittelyillä. Tiettyjen käsittelyjen osalta ei kuitenkaan voida varmistaa, että ne tehoaisivat muista eläinlajeista kuin lajeista Bos taurus, Ovis aries, Capra hircus, Bubalus bubalis ja Camelus dromedarius saataviin maitotuotteisiin, minkä vuoksi näille tuotteille olisi tehtävä kaikkein ankarin riskinvähentämiskäsittely.

(76)

Eläinperäisten tuotteiden käsittelyt olisi aina tehtävä alkuperäpaikkana olevassa kolmannessa maassa tai olevalla alueella tai jommankumman vyöhykkeellä, joka on luetteloitu näiden tuotteiden unioniin saapumista varten.

(77)

Luetteloitujen lajien vesieläimiä kuljetetaan joskus meritse aluksilla, mukaan lukien sumppualukset, jotka voivat vaihtaa vettä matkan aikana. Tällaisissa tapauksissa eläinten mukana pitäisi olla terveystodistuksen lisäksi aluksen päällikön allekirjoittama ilmoitus, jossa annetaan tarkat tiedot lähtö- ja määräsatamista ja muista satamista, joissa on käyty matkan aikana. Ilmoituksessa olisi vahvistettava, että aluksella olevat luetteloitujen lajien eläimet eivät ole altistuneet olosuhteille, jotka olisivat voineet muuttaa niiden terveystilannetta lopulliseen määräpaikkaan suuntautuneen matkan aikana.

(78)

Vesieläimet voivat saapua unioniin monia eri tarkoituksia varten. Elävien eläinten siirtoihin liittyvän tautiriskin vuoksi tällaisia unioniin saapuvia ihmisravinnoksi tarkoitettuja eläimiä olisi käsiteltävä samalla tavalla kuin jos ne saapuisivat unioniin muita tarkoituksia, kuten viljelyä tai luontoon vapauttamista varten. Muista vesieläimistä kuin elävistä vesieläimistä saataviin eläinperäisiin tuotteisiin liittyy pienempi riski kuin vesieläimiin, minkä vuoksi toimenpiteet, jotka toteutetaan tällaisten jatkojalostusta varten unioniin saapuvien tuotteiden osalta, ovat vähemmän tiukkoja kuin eläviin eläimiin sovellettavat toimenpiteet.

(79)

Vesieläinten vapauttaminen luonnonvesiin on hyvin riskialtista, jos vesieläimet ovat saaneet jonkin luetteloidun taudin tartunnan. Sen vuoksi olisi alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen tai jommankumman vyöhykkeen tai lokeron oltava vapaa erityisesti luokan A ja B taudeista, jos vesieläimet aiotaan vapauttaa unionissa luonnonvesiin. Lisäksi sellaisten unioniin tuotavien vesieläinten, jotka on tarkoitus vapauttaa luonnonvesiin, olisi kaikissa tapauksissa oltava peräisin kolmannesta maasta, alueelta, vyöhykkeeltä tai lokerosta, jonka on vahvistettu olevan vapaa luokan C taudista, eli myös siinä tapauksessa, että määräpaikkana oleva jäsenvaltio, vyöhyke tai lokero ei ole vapaa kyseisestä taudista.

(80)

Jäsenvaltiot voivat toteuttaa eläinterveyssäännöstön 226 artiklan nojalla kansallisia toimenpiteitä vesieläinten tautien osalta muiden kuin luetteloitujen tautien vaikutusten rajoittamiseksi omalla alueellaan. Tällaisissa tapauksissa on sellaisille taudeille alttiiden lajien lähetysten, joihin näitä kansallisia toimenpiteitä sovelletaan, myös oltava peräisin kolmansista maista tai alueilta tai niiden vyöhykkeiltä tai lokeroista, jotka ovat vapaita kyseisistä taudeista.

(81)

Eläinterveyssäännöstön 226 artikla ilmentää samaa tarkoitusta kuin neuvoston direktiivin 2006/88/EY (7) 43 artikla, koska siinä annetaan jäsenvaltioille mahdollisuus toteuttaa kansallisia toimenpiteitä luetteloimattomien tautien torjumiseksi. Sen vuoksi on aiheellista tunnustaa edelleen luettelo taudeista ja asianomaisista lajeista, joiden osalta kyseiset toimenpiteet on otettu käyttöön. Nämä yksityiskohdat olisi vahvistettava tässä asetuksessa.

(82)

Unionissa sovelletaan tiettyjä sääntöjä, jotka koskevat vesiviljelypitopaikkojen rekisteröintiä ja hyväksymistä. Se, voidaanko pitopaikka rekisteröidä vai pitäisikö se hyväksyä, riippuu pitopaikan aiheuttamasta taudin tartunta- tai leviämisriskistä. Sen vuoksi on tärkeää, että vesiviljelyeläimet, jotka saapuvat unioniin kolmannessa maassa tai alueella tai jommankumman vyöhykkeellä tai lokerossa sijaitsevista vesiviljelypitopaikoista, ovat peräisin vesiviljelypitopaikoista, jotka arvioidaan samalla tavalla. Tässä yhteydessä tällaisten pitopaikkojen olisi noudatettava rekisteröinti- tai hyväksymisvaatimuksia, jotka ovat vähintään yhtä tiukkoja kuin tällaisille laitoksille unionissa asetetut vaatimukset.

(83)

Kaikissa tilanteissa ei ole pakollista soveltaa vaatimusta, jonka mukaan luetteloitujen lajien vesieläinten ja niistä saatavien eläinperäisten tuotteiden on oltava peräisin kolmannesta maasta tai alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä tai lokerosta, joka on vapaa taudeista. Muunlaista alkuperää olevien vesieläinten ja niistä saatavien eläinperäisten tuotteiden saapumista unioniin voidaan helpottaa toteuttamalla tiettyjä riskinvähentämistoimenpiteitä. On hyväksyttävää soveltaa tiettyjä riskinvähentämistoimenpiteitä luetteloitujen lajien vesieläimiin ja toisia, vähemmän ankaria riskinvähentämistoimenpiteitä muista vesieläimistä kuin elävistä vesieläimistä saataviin eläinperäisiin tuotteisiin, koska jälkimmäisten siirtoihin liittyy pienempi riski.

(84)

Vesieläimiin sovellettaviin riskinvähentämistoimenpiteisiin kuuluu se, että vesieläimet lähetetään vesieläinten taudintorjuntaan soveltuvaan elintarvikelaitokseen, suljettuun pitopaikkaan tai hyväksyttyyn karanteenipitopaikkaan niiden saavuttua unioniin. Joitakin muita riskinvähentämistoimenpiteitä sovelletaan ennen jalostusta sellaisiin luetteloitujen lajien nilviäisiin ja äyriäisiin, jotka saapuvat unioniin elävinä ja asetuksen (EY) N:o 853/2004 mukaisesti mutta joihin liittyvä riski voidaan hyväksyä sen perusteella, miten ne on käsitelty tai pakattu ennen lähettämistä, tai siitä syystä, ettei niitä ole tarkoitus varastoida unionissa.

(85)

On mahdollista poiketa vaatimuksista, joiden mukaan muista vesieläimistä kuin elävistä vesieläimistä saatavien tiettyjen eläinperäisten tuotteiden on oltava peräisin kolmannesta maasta tai alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä tai lokerosta, joka on vapaa merkityksellisistä luetteloiduista taudeista. Riskinvähentämistoimenpiteinä, jotka mahdollistavat tällaisen kaupan, voi olla eläinperäisten tuotteiden lähettäminen vesieläinten taudintorjuntaan soveltuvaan elintarvikelaitokseen unionissa jatkokäsittelyä varten tai sen varmistaminen, että eläinperäiset tuotteet koostuvat kaloista, jotka on teurastettu ja joista on poistettu sisälmykset ennen niiden lähettämistä unioniin. Kummassakin tapauksessa eläinperäisten tuotteiden aiheuttaman riskin arvioidaan olevan mitätön.

(86)

Täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2018/1882 vahvistetaan luettelo vesieläinlajeista ja vesieläinlajiryhmistä, jotka aiheuttavat huomattavan leviämisriskin eläinterveyssäännöstön 5 artiklassa ja liitteessä II luetteloitujen tautien osalta. Luettelossa on myös tartunnanlevittäjälajeista laadittu luettelo, joka esitetään kyseisen asetuksen liitteessä olevan taulukon sarakkeessa 4. Monet näistä lajeista eivät kuitenkaan toimi tartunnanlevittäjinä kaikissa olosuhteissa. Yksityiskohtaiset tiedot siirtoihin liittyvistä olosuhteista, joissa kyseisiä lajeja pidetään luetteloitujen tautien tartunnanlevittäjiä, esitetään tämän asetuksen liitteessä XXX. Luetteloitujen lajien vesieläimet eivät kuulu tässä asetuksessa vahvistettujen sääntöjen soveltamisalaan olosuhteissa, joissa ne eivät täytä tartunnanlevittäjille vahvistettuja kriteerejä. Ottaen lisäksi huomioon, että muista vesieläimistä kuin elävistä vesieläimistä saataviin eläinperäisiin tuotteisiin liittyy pienempi riski, tässä asetuksessa säädettyjä toimenpiteitä, jotka koskevat tällaisia tuotteita, ei sovelleta täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/1882 liitteessä olevan taulukon sarakkeessa 4 lueteltuihin lajeihin.

(87)

Kaikkia tässä asetuksessa säädettyjä poikkeuksia ja käsittelyvaatimuksia, jotka koskevat luetteloitujen lajien vesieläimiä sekä eläinperäisiä tuotteita, jotka saadaan luetteloituihin lajeihin kuuluvista muista vesieläimistä kuin elävistä vesieläimistä, olisi sovellettava myös täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/1882 liitteessä olevan taulukon sarakkeessa 4 lueteltuihin lajeihin, joiden osalta jäsenvaltiot ovat toteuttaneet kansallisia toimenpiteitä eläinterveyssäännöstön 226 artiklan nojalla. Vastaavasti kyseisiä poikkeuksia ja käsittelyvaatimuksia olisi sovellettava myös tiettyihin taudeille alttiisiin lajeihin.

(88)

On tärkeää, että luetteloitujen lajien vesieläimiä ja niiden kuljetusvettä käsitellään asianmukaisesti unioniin saapumisen jälkeen sen varmistamiseksi, etteivät ne aiheuta tautiriskiä. Asianmukaiseen käsittelyyn kuuluu varmistaa, että eläimet kuljetetaan suoraan määräpaikkaan eikä niitä vapauteta tai upoteta muulla tavoin unionin luonnonvesiin, joissa ne voisivat aiheuttaa tautiriskin.

(89)

Tietyissä tapauksissa määräpaikan toimivaltainen viranomainen voi kuitenkin sallia tällaisten eläinten vapauttamisen luonnonvesiin. Kaikissa tällaisissa tapauksissa toimivaltaisen viranomaisen olisi varmistettava, ettei vapauttaminen tai upottaminen vaaranna vapauttamispaikan terveystilannetta. Vaikka eläimet vapautettaisiinkin vesiin, jotka eivät ole vapaita tietystä luokan C taudista, vapautettavien eläinten olisi kuitenkin oltava tautivapaita sen varmistamiseksi, että unionin luonnonvesien luonnonvaraisten populaatioiden yleinen terveystilanne on mahdollisimman hyvä.

(90)

Eläinterveysriskin osalta kaikki unionin kautta kulkevat siirrot olisi katsottava unioniin saapuviksi siirroiksi, koska niihin liittyy samantasoinen riski. Kauttakulkuna tapahtuvien siirtojen olisi sen vuoksi täytettävä kaikki asiaankuuluvat unioniin saapumista koskevat vaatimukset. Olisi kuitenkin vahvistettava kauttakulkua koskevat poikkeukset ja erityissäännöt, joihin sovelletaan alkuperäpaikkaan liittyviä erityisiä riskinvähentämisedellytyksiä. Poikkeuksilla ja erityissäännöillä pyritään kattamaan tilanteet, joissa unioni ei ole eläinten ja niistä saatavien tuotteiden lopullinen määräpaikka, ja ottamaan huomioon maantieteelliset rajoitukset ja geopoliittiset tekijät.

(91)

Lisäksi olisi vahvistettava poikkeuksia ja erityissääntöjä, jotka koskevat eläinlähetysten ja eläimistä saatavien tuotteiden kuljettamista jäsenvaltioiden välisen kolmannen maan tai alueen kautta. Näin pyritään kattamaan tilanteet, joissa jokin jäsenvaltio vaatii tämäntyyppistä saapumista unioniin.

(92)

Joissakin tapauksissa kolmannen maan tai alueen toimivaltaiset viranomaiset epäävät unionista peräisin olevien hyödykkeiden pääsyn maansa tai alueensa rajalla tehtyjen tarkastusten jälkeen. Jotta tällaiset hyödykkeet voitaisiin palauttaa sillä perusteella, että ne on tuotettu unionin eläinterveyslainsäädännön mukaisesti, tätä varten olisi annettava erityissääntöjä eläinterveyssäännöstön 239 artiklan nojalla.

(93)

Erityissääntöjä tarvitaan myös sellaisten rekisteröityjen hevosten palauttamiseksi unioniin, jotka on viety väliaikaisesti kolmansiin maihin kilpailuihin, kilpa-ajoihin ja hevoskulttuuritapahtumiin osallistumista varten.

(94)

Jotta eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden unioniin saapumista koskevaa unionin lainsäädäntöä sovellettaisiin yhdenmukaisesti ja jotta varmistettaisiin lainsäädännön selkeys ja avoimuus, tällä asetuksella olisi kumottava komission asetus (EU) N:o 206/2010 (8), komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 139/2013 (9), komission asetus (EU) N:o 605/2010 (10), komission asetus (EY) N:o 798/2008 (11), komission päätös 2007/777/EY (12), komission asetus (EY) N:o 119/2009 (13), komission asetus (EU) N:o 28/2012 (14) ja komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2016/759 (15).

(95)

Tämä asetuksen sisältämät säännöt liittyvät 21 päivästä huhtikuuta 2021 sovellettavan eläinterveyssäännöstön sääntöihin ja täydentävät niitä. Sen vuoksi ja eläinterveyttä koskevan uuden oikeudellisen kehyksen soveltamisen helpottamiseksi myös tätä asetusta olisi sovellettava 21 päivästä huhtikuuta 2021,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

I OSA

YLEISET SÄÄNNÖT

1 OSASTO

KOHDE, SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT

1 artikla

Kohde ja soveltamisala

1.   Tässä asetuksessa vahvistetaan täydentävät eläinterveyssäännöt, jotka koskevat tiettyihin lajeihin ja luokkiin kuuluvien eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden lähetysten saapumista unioniin kolmansista maista tai alueilta tai niiden vyöhykkeiltä tai vesiviljelyeläinten tapauksessa lokeroista. Lisäksi siinä vahvistetaan säännöt, jotka koskevat näiden lähetysten siirtoja ja käsittelyä niiden unioniin saapumisen jälkeen.

2.   I osassa vahvistetaan

a)

jäsenvaltioiden toimivaltaisen viranomaisen velvollisuudet, jotka koskevat II–VI osan soveltamisalaan kuuluvien eläinlajien ja -luokkien eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden lähetysten saapumista unioniin (3 ja 4 artikla);

b)

toimijoiden velvollisuudet, jotka koskevat II–VI osan soveltamisalaan kuuluvien eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden lähetysten saapumista unioniin ja niiden saapumisen jälkeisiä siirtoja ja käsittelyä (5 artikla);

c)

kaikkiin II–VI osan soveltamisalaan kuuluvien lajien ja luokkien eläimiin, sukusoluihin ja alkioihin ja eläinperäisiin tuotteisiin sovellettavat yleiset eläinterveysvaatimukset, jotka koskevat a ja b alakohdassa tarkoitettujen lähetysten saapumista unioniin ja niiden saapumisen jälkeisiä siirtoja ja käsittelyä, sekä poikkeukset näistä yleisistä vaatimuksista (6–10 artikla).

3.   II osassa vahvistetaan tiettyihin maaeläimiin sovellettavat yleiset eläinterveysvaatimukset, jotka koskevat unioniin saapumista ja saapumisen jälkeisiä siirtoja ja käsittelyä, sekä poikkeukset näistä vaatimuksista (1 osasto).

Lisäksi siinä vahvistetaan erityiset eläinterveysvaatimukset, joita sovelletaan myös kuhunkin kyseisistä maaeläinlajeista ja -luokista, erityisesti seuraaviin:

a)

luetteloituihin lajeihin kuuluvat pidettävät sorkka- ja kavioeläimet (2 osasto);

b)

siipikarja ja vankeudessa pidettävät linnut, lukuun ottamatta vankeudessa pidettäviä lintuja, jotka tuodaan määräpaikkana olevan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen hyväksymiä suojeluohjelmia varten (3 osasto);

c)

tarhamehiläiset (Apis mellifera) ja kimalaiset (Bombus spp.) (4 osasto);

d)

koirat, kissat ja fretit (5 osasto).

4.   III osassa vahvistetaan seuraaviin lajeihin ja luokkiin kuuluvien pidettävien maaeläinten sukusoluihin ja alkioihin sovellettavat yleiset eläinterveysvaatimukset, jotka koskevat unioniin saapumista ja saapumisen jälkeisiä siirtoja ja käsittelyä, sekä poikkeukset näistä vaatimuksista:

a)

nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläimet (1 osasto);

b)

siipikarja ja vankeudessa pidettävät linnut (2 osasto);

c)

muut kuin a ja b alakohdassa luetellut eläimet (3 osasto).

5.   IV osassa vahvistetaan seuraaviin lajeihin ja luokkiin kuuluvista maaeläimistä saataviin eläinperäisiin tuotteisiin sovellettavat yleiset eläinterveysvaatimukset, jotka koskevat unioniin saapumista ja saapumisen jälkeisiä siirtoja ja käsittelyä, sekä poikkeukset näistä vaatimuksista:

a)

luetteloituihin lajeihin kuuluvat pidettävät ja luonnonvaraiset sorkka- ja kavioeläimet;

b)

siipikarja;

c)

riistalinnut.

6.   V osassa vahvistetaan unioniin saapumista ja saapumisen jälkeisiä siirtoja ja käsittelyä koskevat eläinterveysvaatimukset ja niitä koskevat poikkeukset, joita sovelletaan seuraaviin lajeihin kuuluviin vesieläimiin niiden kaikissa kehitysvaiheissa sekä niistä saataviin eläinperäisiin tuotteisiin, lukuun ottamatta kuitenkaan sellaisia luonnonvaraisia vesieläimiä ja niistä saatavia eläinperäisiä tuotteita, jotka tuodaan maihin kalastusaluksista suoraan ihmisravinnoksi:

a)

luetteloituihin lajeihin kuuluvat kalat, jotka kuuluvat yläluokkaan Agnatha sekä luokkiin Chondrichthyes, Sarcopterygii ja Actinopterygii;

b)

luetteloituihin lajeihin kuuluvat vesinilviäiset, jotka kuuluvat pääjaksoon Mollusca;

c)

luetteloituihin lajeihin kuuluvat vesiäyriäiset, jotka kuuluvat alajaksoon Crustacea;

d)

liitteessä XXIX luetteloituihin lajeihin kuuluvat vesieläimet, jotka ovat alttiita sellaisille vesieläinten taudeille, joiden varalta tietyillä jäsenvaltioilla on asetuksen (EU) 2016/429 226 artiklan mukaisia kansallisia toimenpiteitä muiden tautien kuin luetteloitujen tautien vaikutusten rajoittamiseksi.

7.   VI osassa vahvistetaan yleiset säännöt, tietyt poikkeukset ja lisävaatimukset, jotka koskevat tiettyjen lajien ja luokkien eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden kuljetusta unionin kautta ja takaisintuontia unioniin.

8.   VII osassa vahvistetaan loppusäännökset.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa sovelletaan täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2018/1882 ja asetuksen (EY) N:o 853/2004 liitteessä I vahvistettuja määritelmiä, paitsi jos niissä määritellään tämän artiklan toisessa kohdassa määriteltyjä käsitteitä.

Lisäksi tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1)

’luetteloidulla kolmannella maalla, alueella tai jommankumman vyöhykkeellä’ kolmatta maata, aluetta tai jommankumman vyöhykettä, joka sisältyy luetteloon kolmansista maista, alueista tai niiden vyöhykkeistä tai vesiviljelyeläinten tapauksessa lokeroista, joista tai joilta tietyn lajin ja luokan eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden saapuminen unioniin sallitaan asetuksen (EU) 2016/429 230 artiklan 1 kohdan nojalla annettujen täytäntöönpanosäädösten mukaisesti;

2)

’luettelolla’ luetteloa kolmansista maista, alueista tai niiden vyöhykkeistä tai vesiviljelyeläinten tapauksessa lokeroista, joista tai joilta tietyn lajin ja luokan eläinten, sukusolujen ja alkioiden tai eläinperäisten tuotteiden saapuminen unioniin sallitaan asetuksen (EU) 2016/429 230 artiklan 1 kohdan nojalla annettujen täytäntöönpanosäädösten mukaisesti;

3)

’kuljetusvälineellä’ maantieajoneuvoa tai raideliikennevälinettä, vesialusta ja ilma-alusta;

4)

’kuljetuspäällyksellä’ kehikkoa, laatikkoa, säilytysastiaa tai muuta tukevaa rakennetta, jota käytetään eläinten, sukusolujen ja alkioiden tai eläinperäisten tuotteiden kuljetukseen mutta joka ei ole kuljetusväline;

5)

’nautaeläimellä’ eläintä, joka kuuluu johonkin sukuihin Bison, Bos (mukaan lukien alasuvut Bos, Bibos, Novibos, Poephagus) ja Bubalus (mukaan lukien alasuku Anoa) kuuluvista sorkka- ja kavioeläinten lajeista, sekä näiden lajien risteytyksenä syntynyttä jälkeläistä;

6)

’lammaseläimellä’ eläintä, joka kuuluu johonkin sukuun Ovis kuuluvista sorkka- ja kavioeläinten lajeista, sekä näiden lajien risteytyksenä syntynyttä jälkeläistä;

7)

’vuohieläimellä’ eläintä, joka kuuluu johonkin sukuun Capra kuuluvista sorkka- ja kavioeläinten lajeista, sekä näiden lajien risteytyksenä syntynyttä jälkeläistä;

8)

’sikaeläimellä’ eläintä, joka kuuluu johonkin asetuksen (EU) 2016/429 liitteessä III luetelluista heimoon Suidae kuuluvista sorkka- ja kavioeläinten lajeista;

9)

’hevoseläimellä’ eläintä, joka kuuluu johonkin sukuun Equus kuuluvista kavioeläinten lajeista (hevoset, aasit ja seeprat mukaan lukien), sekä näiden lajien risteytyksenä syntynyttä jälkeläistä;

10)

’kamelieläimellä’ eläintä, joka kuuluu johonkin asetuksen (EU) 2016/429 liitteessä III luetelluista heimoon Camelidae kuuluvista sorkka- ja kavioeläinten lajeista;

11)

’hirvieläimellä’ eläintä, joka kuuluu johonkin asetuksen (EU) 2016/429 liitteessä III luetelluista heimoon Cervidae kuuluvista sorkka- ja kavioeläinten lajeista;

12)

’rekisteröidyllä hevoseläimellä’

a)

lajien Equus caballus ja Equus asinus puhdasrotuista jalostuseläintä, joka on merkitty tai merkittävissä asetuksen (EU) 2016/1012 4 tai 34 artiklan mukaisesti tunnustetun jalostusjärjestön tai jalostuselimen perustaman kantakirjan pääosastoon;

b)

lajin Equus caballus pidettävää eläintä, jonka kansainvälinen kilpailu- tai urheiluhevosia hallinnoiva yhdistys tai järjestö on rekisteröinyt suoraan tai kansallisen liittonsa tai kansallisten sivutoimipaikkojensa välityksellä, jäljempänä ’rekisteröity hevonen’;

13)

’teurastettaviksi tarkoitetuilla eläimillä’ pidettäviä maaeläimiä, jotka on määrä kuljettaa teurastamoon joko suoraan tai kokoamisen jälkeen;

14)

ilmaisulla ’ ”tautia” ei ole raportoitu’ sitä, että yhtään pitopaikassa pidettävää asiaankuuluviin lajeihin kuuluvaa eläintä tai eläinryhmää ei ole luokiteltu kyseisen taudin vahvistetuksi tapaukseksi ja että kaikki kyseisen taudin tautiepäilyt on suljettu pois;

15)

’terveysluokitusryhmällä’ luetteloitujen kolmansien maiden ryhmää, jossa yleiset eläinterveysriskit vaativat hevoseläinten luetteloitujen tautien osalta erityisiä riskinvähentämistoimenpiteitä ja terveystakeita hevoseläinten saapuessa unioniin;

16)

’parvella’ kaikkea siipikarjaa, jonka yksilöillä on sama terveystilanne ja jota pidetään samoissa tiloissa tai samassa tarhassa ja joka muodostaa yhden ainoan epidemiologisen yksikön, tai kaikkia tällaisia vankeudessa pidettäviä lintuja; sisätiloissa pidettävän siipikarjan osalta tähän käsitteeseen sisältyvät kaikki linnut, jotka jakavat saman ilmatilan;

17)

’siitossiipikarjalla’ vähintään 72 tunnin ikäistä siipikarjaa, joka on tarkoitettu siitosmunien tuotantoon;

18)

’tuotantosiipikarjalla’ vähintään 72 tunnin ikäistä siipikarjaa, jota kasvatetaan lihan, kulutukseen tarkoitettujen munien tai muiden tuotteiden tuottamiseksi taikka riistalintujen luontoon istuttamista varten;

19)

’untuvikoilla’ kaikkea alle 72 tunnin ikäistä siipikarjaa;

20)

’tarhamehiläisellä’ Apis mellifera -lajin eläintä;

21)

’kimalaisella’ Bombus-suvun lajeihin kuuluvaa eläintä;

22)

’koiralla’ Canis lupus -lajin pidettävää eläintä;

23)

’kissalla’ Felis silvestris -lajin pidettävää eläintä;

24)

’fretillä’ Mustela putorius furo -lajin pidettävää eläintä;

25)

’yksilöllisellä hyväksyntänumerolla’ toimivaltaisen viranomaisen antamaa numeroa;

26)

’erikseen määritellyistä taudinaiheuttajista vapailla munilla’ siitosmunia, jotka on saatu ’erikseen määritellyistä taudinaiheuttajista vapaista siipikarjaparvista’, sellaisina kuin ne on kuvattu Euroopan farmakopeassa, ja jotka on tarkoitettu yksinomaan diagnostiseen tai farmaseuttiseen käyttöön tai tutkimuskäyttöön;

27)

’siemennesteen, munasolujen tai alkioiden lähetyksellä’ tai ’sukusolujen ja alkioiden lähetyksellä’ siemennesteen, munasolujen, in vivo -tuotettujen alkioiden tai in vitro -tuotettujen alkioiden määrää, joka lähetetään yhdestä sukusolujen ja alkioiden hyväksytystä pitopaikasta ja josta on annettu yksi ainoa eläinterveystodistus;

28)

’siemennesteellä’ eläimen tai eläinten käsittelemätöntä, käsiteltyä tai laimennettua siemennestettä;

29)

’munasoluilla’ oogeneesin sellaisia kehitysvaiheita, joissa soluissa on haploidi (yksinkertainen) peruskromosomisto, mukaan lukien sekundaariset oosyytit ja munasolut;

30)

’alkiolla’ kehityksensä alkuvaiheessa olevan eläimen alkiota, joka on siirrettävissä vastaanottajaeläimeen;

31)

’sukusolujen ja alkioiden hyväksytyllä pitopaikalla’ siemennesteen keräysasemaa, alkionkeruuryhmää, alkiontuotantoryhmää, sukusolujen ja alkioiden käsittelypaikkaa tai sukusolujen ja alkioiden varastointiasemaa;

32)

’asemaeläinlääkärillä’ eläinlääkäriä, joka vastaa siemennesteen keräysasemalla, sukusolujen ja alkioiden käsittelypaikassa tai sukusolujen ja alkioiden varastointiasemalla harjoitettavasta toiminnasta tämän asetuksen mukaisesti;

33)

’ryhmän eläinlääkärillä’ eläinlääkäriä, joka vastaa alkionkeruuryhmän tai alkiontuotantoryhmän harjoittamasta toiminnasta tämän asetuksen mukaisesti;

34)

’karanteenitiloilla’ laitosta, jonka toimivaltainen viranomainen on valtuuttanut eristämään nauta-, sika-, lammas- tai vuohieläimiä vähintään 28 päivän ajaksi ennen niiden ottamista siemennesteen keräysasemalle;

35)

’siemennesteen keräysasemalla’ sukusolujen ja alkioiden pitopaikkaa, jonka toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt keräämään, käsittelemään, varastoimaan ja kuljettamaan nauta-, sika-, lammas-, vuohi- tai hevoseläinten siemennestettä, jonka on tarkoitus saapua unioniin;

36)

’alkionkeruuryhmällä’ sukusolujen ja alkioiden pitopaikkaa, jonka muodostaa ammattilaisista koostuva ryhmä tai rakenne ja jonka toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt keräämään, käsittelemään, varastoimaan ja kuljettamaan in vivo -tuotettuja alkioita, joiden on tarkoitus saapua unioniin;

37)

’alkiontuotantoryhmällä’ sukusolujen ja alkioiden pitopaikkaa, jonka muodostaa ammattilaisista koostuva ryhmä tai rakenne ja jonka toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt keräämään, käsittelemään, varastoimaan ja kuljettamaan munasoluja, joiden on tarkoitus saapua unioniin, sekä tuottamaan in vitro, tarvittaessa varastoidun siemennesteen avulla, ja käsittelemään, varastoimaan ja kuljettamaan alkioita, joiden on kummassakin tapauksessa tarkoitus saapua unioniin;

38)

’sukusolujen ja alkioiden käsittelypaikalla’ sukusolujen ja alkioiden pitopaikkaa, jonka toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt käsittelemään, tarvittaessa siemennesteen sukupuolilajittelu mukaan lukien, ja varastoimaan unioniin saapuviksi tarkoitettuja yhden tai useamman lajin siemennestettä, munasoluja tai alkioita tai mitä tahansa sukusolu- ja alkiotyyppiyhdistelmää tai lajiyhdistelmää;

39)

’sukusolujen ja alkioiden varastointiasemalla’ sukusolujen ja alkioiden pitopaikkaa, jonka toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt varastoimaan unioniin saapuviksi tarkoitettuja yhden tai useamman lajin siemennestettä, munasoluja tai alkioita tai mitä tahansa sukusolu- ja alkiotyyppiyhdistelmää tai lajiyhdistelmää;

40)

’lihalla’ sorkka- ja kavioeläinten, siipikarjan ja riistalintujen kaikkia ihmisravinnoksi soveltuvia osia, veri mukaan lukien;

41)

’tuoreella lihalla’ lihaa, jauhelihaa ja raakalihavalmisteita, tyhjiökääritty tai suojakaasupakkaukseen kääritty liha mukaan lukien, jolle tai joille ei ole tehty muita säilöntäkäsittelyjä kuin jäähdytys, jäädytys tai pakastaminen;

42)

’sorkka- ja kavioeläimen ruholla’ teurastetun tai tapetun sorkka- ja kavioeläimen koko ruumiista seuraavien käsittelyjen jälkeen:

a)

verenlasku teurastettujen eläinten tapauksessa;

b)

sisäelinten poistaminen;

c)

raajojen poistaminen etupolven ja kinnernivelen kohdalta;

d)

hännän, utareiden, pään ja nahan poistaminen, lukuun ottamatta niiden poistamista sikaeläimiltä;

43)

’muilla eläimenosilla’ muuta tuoretta lihaa kuin sorkka- ja kavioeläimen ruhon lihaa, vaikka se jäisikin luonnollisesti kiinni ruhoon;

44)

’lihavalmisteilla’ jalostettuja tuotteita, mukaan lukien käsitellyt mahat, rakot, suolet, renderöidyt eläinrasvat ja lihauutteet, jotka syntyvät lihan jalostuksen tai jalostettujen tuotteiden jatkokäsittelyn tuloksena siten, että leikkuupinnan perusteella voidaan todeta, että tuoreen lihan ominaisuudet ovat kadonneet;

45)

’kuivatuilla tai suolatuilla rakoilla ja suolilla’ rakkoja ja suolia, jotka on puhdistamisen jälkeen käsitelty siten, että niistä on kaavittu kudokset ja poistettu rasva ja ne on pesty, ja jotka on käsitelty suolalla tai kuivattu;

46)

’ternimaidolla’ nestettä, joka tuotetaan pidettävien eläinten maitorauhasia lypsämällä 3–5 päivää poikimisen jälkeen ja jossa on runsaasti vasta-aineita ja mineraaleja ja joka edeltää raakamaidon tuotantoa;

47)

’ternimaitotuotteilla’ ternimaidon jalostuksen tai jalostettujen tuotteiden jatkokäsittelyn tuloksena syntyneitä jalostettuja tuotteita;

48)

’sumppualuksella’ vesiviljelyalalla käytössä olevaa alusta, jossa on sumppu tai säiliö elävien kalojen säilyttämiseksi ja kuljettamiseksi vedessä;

49)

’IMSOC:lla’ Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/625 (16) 131 artiklassa säädettyä virallisen valvonnan tiedonhallintajärjestelmää.

2 OSASTO

YLEISET ELÄINTERVEYSVAATIMUKSET, JOTKA KOSKEVAT ELÄINTEN, SUKUSOLUJEN JA ALKIOIDEN JA ELÄINPERÄISTEN TUOTTEIDEN LÄHETYSTEN SAAPUMISTA UNIONIIN JA SAAPUMISEN JÄLKEISIÄ SIIRTOJA JA KÄSITTELYÄ

3 artikla

Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten velvollisuudet

Toimivaltaisen viranomaisen on sallittava II–VI osan soveltamisalaan kuuluvien lajien ja luokkien eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden sellaisten lähetysten saapuminen unioniin, jotka esitetään asetuksen (EU) 2017/625 47 artiklan 1 kohdassa säädettyä virallista valvontaa varten, edellyttäen, että

a)

lähetykset tulevat

i)

maaeläinten tapauksessa eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden kyseisen lajin ja luokan osalta luetteloidusta kolmannesta maasta tai luetteloidulta alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä;

ii)

vesieläinten tapauksessa eläinten ja eläinperäisten tuotteiden kyseistä lajia ja luokkaa varten luetteloidusta kolmannesta maasta tai luetteloidulta alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä ja vesiviljelyeläinten tapauksessa tätä tarkoitusta varten luetteloidusta kolmannesta maasta tai luetteloidulta alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä tai lokerosta;

b)

alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen toimivaltainen viranomainen on todistanut, että lähetykset täyttävät seuraavat vaatimukset:

i)

tässä artiklassa, 4 artiklassa ja 6–10 artiklassa vahvistetut eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden unioniin saapumista koskevat yleiset eläinterveysvaatimukset;

ii)

II–VI osassa vahvistetut eläinterveysvaatimukset, joita sovelletaan eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden kyseiseen lajiin ja luokkaan ja käyttötarkoitukseen;

c)

lähetysten mukana ovat seuraavat asiakirjat, joilla alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen toimivaltainen viranomainen on antanut tarvittavat takeet b alakohdassa tarkoitettujen eläinterveysvaatimusten noudattamisesta:

i)

alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen virkaeläinlääkärin antama eläinterveystodistus, joka koskee eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden kyseistä lajia ja luokkaa ja niiden käyttötarkoitusta;

ii)

ilmoitus ja muut asiakirjat, kun niitä tässä asetuksessa edellytetään.

Jos on kyse eläinten ja siitosmunien lähetyksistä, vaatimuksena on, että c alakohdan i alakohdassa tarkoitettu eläinterveystodistus on annettu 10 päivän kuluessa ennen päivää, jona lähetys saapuu rajatarkastusasemalle; jos on kuitenkin kyse merikuljetuksesta, tätä ajanjaksoa voidaan pidentää merimatkan kestoa vastaavalla lisäjaksolla.

4 artikla

Lähetysten sertifiointipäivä

1.   Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien lajien ja luokkien eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetykset on sertifioitu unioniin lähetettäviksi aikaisintaan sinä päivänä, jona alkuperäpaikkana oleva kolmas maa tai alue tai jommankumman vyöhyke taikka vesiviljelyeläinten tapauksessa lokero on luetteloitu kyseisen lajin ja kyseisen luokan eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden unioniin saapumista varten.

2.   Kolmannesta maasta tai alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä tai vesiviljelyeläinten tapauksessa lokerosta peräisin olevien eläinten, siitosmunien ja eläinperäisten tuotteiden lähetykset eivät saa saapua unioniin siitä päivästä alkaen, jona asianomainen maa, alue, vyöhyke tai lokero ei enää täytä kyseisen lajin ja kyseisen luokan eläinten, siitosmunien tai eläinperäisten tuotteiden unioniin saapumista koskevia eläinterveysvaatimuksia, paitsi jos unioni on asettanut asianomaisessa luettelossa erityisedellytyksiä, jotka koskevat asianomaista luetteloitua kolmatta maata tai aluetta tai jommankumman vyöhykettä taikka kyseisten luokkien ja lajien eläimiä, siitosmunia tai eläinperäisiä tuotteita.

5 artikla

Toimijoiden velvollisuudet

1.   Toimijoiden, jotka vastaavat tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien lajien ja luokkien eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden saapumisesta unioniin, on asetuksen (EU) 2017/625 47 artiklan 1 kohdan mukaisesti esitettävä tällaiset lähetykset toimivaltaiselle viranomaiselle unionissa virallista valvontaa varten ja varmistettava, että kyseiset lähetykset täyttävät seuraavat vaatimukset:

a)

3 ja 4 artiklassa ja 6–10 artiklassa vahvistetut eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden unioniin saapumista koskevat yleiset eläinterveysvaatimukset;

b)

II–VI osassa vahvistetut eläinterveysvaatimukset, joita sovelletaan lähetyksen eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden lajiin ja luokkaan ja käyttötarkoitukseen.

2.   Toimijoiden, jotka vastaavat tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien lajien ja luokkien eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden lähetysten siirroista niiden saapumispaikasta unionissa niiden määräpaikkaan saakka, ja toimijoiden, jotka vastaavat tällaisten lähetysten käsittelystä niiden unioniin saapumisen jälkeen, on varmistettava, että

a)

toimivaltainen viranomainen sallii lähetysten saapumisen unioniin 3 artiklan mukaisesti;

b)

lähetykset täyttävät II–VI osassa vahvistetut eläinterveysvaatimukset, jotka koskevat kyseisten lajien ja luokkien eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden lähetysten siirtoja ja käsittelyä niiden unioniin saapumisen jälkeen;

c)

lähetyksiä ei ohjata muihin käyttötarkoituksiin kuin niihin, joita varten alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen toimivaltainen viranomainen on ne sertifioinut.

6 artikla

Alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen kansallinen lainsäädäntö ja eläinterveysjärjestelmät

1.   Eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden lähetysten sallitaan saapua unioniin vain sellaisesta kolmannesta maasta tai sellaiselta alueelta, joka täyttää seuraavat vaatimukset:

a)

kaikista epäilyistä ja vahvistetuista tapauksista, joissa on kyse jostakin liitteessä I tarkoitetusta luetteloidusta taudista, joka on merkityksellinen unioniin saapuvaksi hyväksyttyyn lähetykseen kuuluvien luetteloitujen eläinlajien osalta tai sellaisten luetteloitujen eläinlajien osalta, joista unioniin saapuvaksi hyväksytyn lähetyksen sisältämät sukusolut ja alkiot tai eläinperäiset tuotteet on saatu, on lain mukaan ilmoitettava ja raportoitava toimivaltaiselle viranomaiselle;

b)

käytössä on järjestelmät uusien tautien havaitsemiseksi;

c)

käytössä on järjestelmät, joilla varmistetaan, ettei ruokajätteen syöttäminen ole liitteessä I tarkoitettujen luetteloitujen tautien lähde seuraavien osalta:

i)

unioniin saapuviksi tarkoitetut eläimet;

tai

ii)

eläimet, joista unioniin saapuviksi tarkoitetut sukusolut ja alkiot on saatu;

tai

iii)

eläimet, joista unioniin saapuviksi tarkoitetut eläinperäiset tuotteet on saatu.

2.   Unioniin saapuviksi tarkoitettujen eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden lähetysten sallitaan saapua unioniin kolmannesta maasta tai alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä vain, jos tällaiset lähetykset voidaan saattaa laillisesti kyseisen alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen tai jommankumman vyöhykkeen markkinoille ja niillä voidaan käydä siellä kauppaa.

7 artikla

Eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden terveystilannetta koskevat yleiset vaatimukset

1.   Eläinlähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetyksen eläimet täyttävät seuraavat vaatimukset:

a)

ne eivät ole eläimiä, jotka on tarkoitus lopettaa alkuperäpaikkana olevassa kolmannessa maassa tai olevalla alueella toteutettavan kansallisen tautien hävittämisohjelman mukaisesti, mukaan lukien liitteessä I tarkoitetut merkitykselliset luetteloidut taudit ja uudet taudit;

b)

niissä ei ollut tartuntatautien oireita, kun ne lastattiin unioniin lähetettäviksi;

c)

ne ovat peräisin pitopaikasta, johon ei sovellettu ajankohtana, jona ne lähetettiin pitopaikasta unioniin, kansallisia rajoitustoimenpiteitä

i)

eläinterveyssyistä;

ii)

vesiviljelyeläinten tapauksessa eläinterveyssyistä tai ylikuolleisuuden vuoksi, jota on esiintynyt määrittämättömästä syystä.

2.   Sukusolujen ja alkioiden lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos ne on saatu sellaisista eläimistä, jotka täyttivät keräysajankohtana seuraavat vaatimukset:

a)

niissä ei ollut tartuntatautien oireita;

b)

niitä pidettiin pitopaikassa, johon ei sovellettu kansallisia rajoitustoimenpiteitä eläinterveyssyistä, liitteessä I tarkoitettuihin merkityksellisiin luetteloituihin tauteihin ja uusiin tauteihin liittyvät rajoitukset mukaan lukien.

3.   Eläinperäisten tuotteiden lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos ne on saatu seuraavien vaatimusten mukaisista eläimistä:

a)

maaeläinten tapauksessa niissä ei ollut tartuntatautien oireita

i)

ajankohtana, jona ne lopetettiin tai teurastettiin tuoreen lihan ja lihavalmisteiden tuotantoa varten;

tai

ii)

maidon tai munien keräysajankohtana;

b)

vesieläinten tapauksessa niissä ei ollut tartuntatautien oireita ajankohtana, jona ne teurastettiin tai kerättiin eläinperäisten tuotteiden valmistusta varten;

c)

niitä ei lopetettu, teurastettu tai nilviäisten ja elävien äyriäisten tapauksessa poistettu vedestä kansallisen tautien hävittämisohjelman vuoksi;

d)

niitä pidettiin pitopaikassa, johon ei sovellettu kansallisia rajoitustoimenpiteitä eläinterveyssyistä, tarvittaessa mukaan lukien liitteessä I tarkoitetut luetteloidut taudit ja uudet taudit,

i)

ajankohtana, jona ne lopetettiin tai teurastettiin tuoreen lihan ja lihavalmisteiden tuotantoa tai vesieläimistä saatavien eläinperäisten tuotteiden valmistusta varten; tai

ii)

maidon ja munien keräysajankohtana.

8 artikla

Eläinten alkuperäistä pitopaikkaa koskevat yleiset vaatimukset

II–V osassa vahvistettujen erityisvaatimusten lisäksi eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos pidettävien eläinten alkuperäinen pitopaikka tai niiden pidettävien eläinten alkuperäinen pitopaikka, joista sukusolut ja alkiot tai eläinperäiset tuotteet on saatu, täyttää seuraavat vaatimukset:

a)

alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen toimivaltainen viranomainen on sen rekisteröinyt, ja sille on annettu yksilöllinen rekisterinumero;

b)

alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt sen tässä asetuksessa säädetyillä edellytyksillä, jos tällaista hyväksyntää edellytetään tässä asetuksessa, ja sille on annettu yksilöllinen hyväksyntänumero;

c)

se on alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen toimivaltaisen viranomaisen valvonnassa;

d)

sillä on käytössään järjestelmä, jolla kirjataan ja säilytetään vähintään kolmen vuoden ajan ajantasaiset tiedot ainakin seuraavista:

i)

pitopaikassa olevien eläinten lajit, luokat, lukumäärä ja tarvittaessa tunnistetiedot;

ii)

eläinten siirrot pitopaikkaan ja pitopaikasta;

iii)

kuolleisuus pitopaikassa;

e)

eläinlääkäri tekee sinne säännöllisiä eläinterveyskäyntejä, joiden tavoitteena on havaita tautien esiintymiseen viittaavat merkit ja saada niistä tietoa, mukaan lukien liitteessä I tarkoitetut luetteloidut taudit, jotka ovat merkityksellisiä kyseisen lajin ja luokan eläinten, sukusolujen ja alkioiden tai eläinperäisten tuotteiden osalta, sekä uudet taudit.

Tällaisten eläinterveyskäyntien on oltava tiheydeltään oikeasuhteista kyseisen pitopaikan aiheuttamaan riskiin nähden.

9 artikla

Näytteenotto, laboratoriotestit ja muut testit

Eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos näytteenotto, laboratoriotestit ja muut tässä asetuksessa edellytetyt testit on suoritettu seuraavasti:

a)

näytteet on ottanut sellainen viranomainen tai ne on otettu sellaisen viranomaisen valvonnassa, joka on toimivaltainen

i)

alkuperäpaikkana olevassa kolmannessa maassa tai olevalla alueella, kun näytteenotto ja testaus on suoritettava ennen unioniin saapumista;

tai

ii)

määräpaikkana olevassa jäsenvaltiossa, kun näytteenotto ja testaus on suoritettava unioniin saapumisen jälkeen;

b)

noudattamalla

i)

asiaankuuluvia menettelyjä ja menetelmiä, jotka vahvistetaan delegoidussa asetuksessa (EU) 2020/689 ja komission delegoidussa asetuksessa 2020/688 (17);

tai

ii)

menettelyjä ja menetelmiä, jotka vahvistetaan komission delegoidun asetuksen (EU) 2020/686 (18) liitteessä II, kun on kyse nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläinten sukusolujen ja alkioiden saapumisesta unioniin;

tai

iii)

tässä asetuksessa kuvattuja menettelyjä, kun sitä nimenomaisesti edellytetään;

c)

asetuksen (EU) 2017/625 37 artiklan mukaisesti nimetyssä virallisessa laboratoriossa.

10 artikla

Alkuperäpaikan vapaus taudeista ja erityisedellytykset

1.   Eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen toimivaltainen viranomainen on osoittanut kyseisen maan tai alueen tai jommankumman vyöhykkeen tai eläinten, sukusolujen ja alkioiden alkuperäisen pitopaikan olevan vapaa tietyistä taudeista, kuten tässä asetuksessa edellytetään, seuraavasti:

a)

noudattamalla delegoitua asetusta (EU) 2020/689;

tai

b)

jos taudit eivät kuulu delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 soveltamisalaan, noudattamalla erityissääntöjä, jos sellaisia on vahvistettu tässä asetuksessa, sekä alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen toteuttamaa taudinseurantaohjelmaa, joka täyttää seuraavat vaatimukset:

i)

se on toimitettu komissiolle arvioitavaksi ja sisältää ainakin liitteessä II tarkoitetut tiedot;

ii)

komissio on arvioinut sen antavan tarvittavat takeet tautivapaudesta seuraavilla perusteilla:

asetuksen (EU) 2016/429 24, 25, 26 ja 27 artiklassa vahvistetut tautien seurantaa koskevat säännöt;

seurannan suunnittelua koskevat täydentävät säännöt ja tautien vahvistamista ja tapausmäärittelyä koskevat säännöt, jotka vahvistetaan delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 II osan 1 luvun 1 ja 2 jaksossa ja 10 artiklassa;

iii)

se on ollut käytössä riittävän kauan, jotta on mahdollista toteuttaa se kokonaan ja valvoa sitä asianmukaisesti.

2.   Jos on kyse vesiviljelyeläimistä ja niistä saatavista eläinperäisistä tuotteista, joiden alkuperäpaikkana olevan lokeron edellytetään olevan vapaa tietyistä taudeista, kyseisten hyödykkeiden lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan toimivaltainen viranomainen on osoittanut tautivapauden 1 kohdan a ja b alakohdan mukaisesti.

3.   Jos tässä asetuksessa asetetaan eritysedellytyksiä, jotka koskevat alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen tai jommankumman vyöhykkeen vapautta tietyistä taudeista,

a)

alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen toimivaltaisen viranomaisen on täytynyt taata aiemmin niiden noudattaminen;

b)

unioni on nimenomaan asettanut kyseiset erityisedellytykset luettelossa luetteloidulle kolmannelle maalle tai alueelle tai jommankumman vyöhykkeelle tai lokerolle sekä eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden kyseiselle lajille ja luokalle.

II OSA

EDELLÄ 3 JA 5 ARTIKLASSA TARKOITETUT PIDETTÄVIEN MAAELÄINTEN UNIONIIN SAAPUMISTA KOSKEVAT ELÄINTERVEYSVAATIMUKSET

1 OSASTO

PIDETTÄVIÄ MAAELÄIMIÄ KOSKEVAT YLEISET ELÄINTERVEYSVAATIMUKSET

11 artikla

Pidettävien maaeläinten osalta vaadittu pitoaika

Muiden pidettävien maaeläinten kuin koirien, kissojen ja frettien lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos noudatetaan seuraavia vaatimuksia:

a)

eläimiä oli pidetty yhtäjaksoisesti seuraavissa liitteen III taulukoissa vahvistetun pitoajan välittömästi ennen päivää, jona ne lähetettiin unioniin:

i)

taulukko 1, kun on kyse sorkka- ja kavioeläimistä, tarhamehiläisistä ja kimalaisista;

ii)

taulukko 2, kun on kyse siipikarjasta ja vankeudessa pidettävistä linnuista;

b)

eläimet

i)

olivat yhtäjaksoisesti alkuperäpaikkana olevassa kolmannessa maassa tai olevalla alueella tai jommankumman vyöhykkeellä liitteessä III olevan taulukon 1 toisessa sarakkeessa ja taulukon 2 kolmannessa sarakkeessa ilmoitetun ajan;

ii)

olivat yhtäjaksoisesti alkuperäisessä pitopaikassa liitteessä III olevan taulukon 1 kolmannessa sarakkeessa ja taulukon 2 neljännessä sarakkeessa ilmoitetun ajan, eikä pitopaikkaan tuotu eläimiä kyseisenä aikana;

iii)

eivät olleet kosketuksissa terveystilanteeltaan heikompien eläinten kanssa liitteessä III olevan taulukon 1 neljännessä sarakkeessa ja taulukon 2 viidennessä sarakkeessa ilmoitettuna aikana.

12 artikla

Kilpailuihin, kilpa-ajoihin ja kulttuuritapahtumiin osallistuvien rekisteröityjen hevosten pitoaikaa koskevat poikkeukset

1.   Poiketen siitä, mitä 11 artiklan b alakohdan i alakohdassa säädetään, muiden hevoseläinten kuin teurastettaviksi tarkoitettujen hevoseläinten katsotaan täyttävän liitteessä III olevassa taulukossa 1 vahvistetun pitoaikavaatimuksen, jos niitä on pidetty ennen niiden lähettämistä unioniin liitteessä III olevan taulukon 1 toisessa sarakkeessa ilmoitetun ajan alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen tai jommankumman vyöhykkeen lisäksi

a)

jäsenvaltiossa;

tai,

b)

jos on kyse rekisteröidyistä hevosista, väliaikaisena pitopaikkana olleessa luetteloidussa kolmannessa maassa tai olleella luetteloidulla alueella tai jommankumman vyöhykkeellä, josta tai jolta rekisteröityjen hevosten saapuminen unioniin sallitaan tätä tarkoitusta varten, edellyttäen, että ne on tuotu alkuperäpaikkana olevaan kolmanteen maahan tai olevalle alueelle tai jommankumman vyöhykkeelle sellaisten eläinterveysvaatimusten mukaisesti, joissa asetetaan vähintään yhtä tiukat eläinterveystakeet kuin ne, joita sovelletaan, kun rekisteröidyt hevoset saapuvat suoraan unioniin kyseisestä väliaikaisena pitopaikkana olevasta kolmannesta maasta tai olevalta alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä kilpailuja ja kilpa-ajoja varten.

2.   Poiketen siitä, mitä 11 artiklan b alakohdan ii alakohdassa säädetään, kilpailuihin, kilpa-ajoihin ja hevoskulttuuritapahtumiin osallistuvien rekisteröityjen hevosten katsotaan täyttävän liitteessä III olevan taulukon 1 kolmannessa sarakkeessa vahvistetun pitoaikavaatimuksen, jos niitä on pidetty alkuperäpaikkana olevassa kolmannessa maassa tai väliaikaisena pitopaikkana olevassa kolmannessa maassa muissa pitopaikoissa kuin alkuperäisessä pitopaikassa ja kyseiset muut pitopaikat täyttävät seuraavat vaatimukset:

a)

ne ovat olleet virkaeläinlääkärin valvonnassa kolmannessa maassa tai alueella;

b)

niihin ei ole sovellettu kansallisia rajoitustoimenpiteitä eläinterveyssyistä, liitteessä I tarkoitettuihin merkityksellisiin luetteloituihin tauteihin ja merkityksellisiin uusiin tauteihin liittyvät rajoitukset mukaan lukien;

c)

ne täyttävät 1 artiklan 23 kohdassa vahvistetut eläinterveysvaatimukset.

3.   Myös poiketen siitä, mitä 11 artiklan b alakohdan ii alakohdassa säädetään, kilpailuihin, kilpa-ajoihin ja hevoskulttuuritapahtumiin osallistuvien rekisteröityjen hevosten, jotka ovat olleet kosketuksissa sellaisten hevoseläinten kanssa, jotka on tuotu kolmanteen maahan tai alueelle tai jommankumman vyöhykkeelle muusta kolmannesta maasta tai muulta alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä tai alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen muulta vyöhykkeeltä, sallitaan saapua unioniin edellyttäen, että

a)

kyseiset hevoseläimet tuotiin kyseiseen kolmanteen maahan tai kyseiselle alueelle tai jommankumman vyöhykkeelle sellaisten eläinterveysvaatimusten mukaisesti, jotka ovat vähintään yhtä tiukat kuin ne, joita sovelletaan hevoseläinten saapuessa suoraan unioniin;

b)

mahdollisuus suoraan kosketukseen muiden eläinten kanssa rajoittuu kilpailun, kilpa-ajojen tai hevoskulttuuritapahtumien ajankohtaan ja niihin liittyvään harjoitteluun, lämmittelyyn ja kilpailuja edeltävään esittelyyn.

13 artikla

Maaeläinten tarkastaminen ennen niiden lähettämistä unioniin

1.   Maaeläinten lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos virkaeläinlääkäri on tehnyt lähetyksen eläimille kliinisen tarkastuksen alkuperäpaikkana olevassa kolmannessa maassa tai olevalla alueella tai jommankumman vyöhykkeellä 24 tunnin kuluessa ennen ajankohtaa, jona ne lastataan unioniin lähetettäviksi, jotta voidaan havaita tautien esiintymiseen viittaavat merkit, mukaan lukien liitteessä I tarkoitetut merkitykselliset luetteloidut taudit ja uudet taudit.

Siipikarjan ja vankeudessa pidettävien lintujen osalta on tarkastettava sekä unioniin lähetettäviksi tarkoitetut eläimet että alkuperäparvi.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, kyseisessä alakohdassa tarkoitettu tarkastus voidaan tehdä rekisteröidyille hevoseläimille 48 tunnin kuluessa ennen ajankohtaa, jona ne lastataan unioniin lähetettäviksi, tai viimeisenä työpäivänä ennen niiden lähettämistä unioniin.

3.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, kyseisessä alakohdassa tarkoitettu tarkastus voidaan tehdä koirille, kissoille ja freteille 48 tunnin kuluessa ennen ajankohtaa, jona ne lastataan unioniin lähetettäviksi.

14 artikla

Yleiset säännöt maaeläinten lähettämisestä unioniin

1.   Maaeläinten lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetyksen eläimet eivät ole siitä alkaen, kun ne lastataan alkuperäisessä pitopaikassa unioniin lähetettäviksi, siihen saakka, kun ne saapuvat unioniin, olleet kosketuksissa muihin maaeläimiin,

a)

jotka ovat samaa lajia ja joiden ei ole tarkoitus saapua unioniin;

b)

jotka ovat muuta samojen tautien osalta luetteloitua lajia ja joiden ei ole tarkoitus saapua unioniin;

c)

joilla on heikompi terveystilanne.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen lähetysten sallitaan saapua unioniin ilmateitse, meritse, rautateitse, maanteitse tai jalkaisin kuljetettuina vain, jos niitä ei ole kuljetettu sellaisen kolmannen maan tai alueen tai jommankumman vyöhykkeen kautta tai niitä ei ole purettu tai lastattu uudelleen sellaisessa kolmannessa maassa tai sellaisella alueella tai jommankumman vyöhykkeellä, jota ei ole luetteloitu kyseisen lajin ja luokan eläinten unioniin saapumista eikä unionissa sovellettavaa käyttötarkoitusta varten.

3.   Kun 1 kohdassa tarkoitetut lähetykset kuljetetaan meritse vaikka vain osan matkaa, niiden sallitaan saapua unioniin vain, jos niiden mukana on niiden saapuessa unioniin eläinten mukana olevaan eläinterveystodistukseen liitetty ja aluksen päällikön allekirjoittama ilmoitus, joka sisältää seuraavat tiedot:

a)

lähtösatama alkuperäpaikkana olevassa kolmannessa maassa tai olevalla alueella tai jommankumman vyöhykkeellä;

b)

tulosatama unionissa;

c)

käyntisatamat, jos alus on käynyt satamissa eläinten alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen tai jommankumman vyöhykkeen ulkopuolella;

d)

vahvistus seuraavien vaatimusten noudattamisesta unioniin suuntautuneen matkan aikana:

i)

eläimet ovat pysyneet aluksella;

ii)

eläimet eivät ole olleet aluksella kosketuksissa terveystilanteeltaan heikompien eläinten kanssa.

15 artikla

Poikkeus, joka koskee muiden maaeläinten kuin hevoseläinten uudelleenlastausta luetteloimattomissa kolmansissa maissa tai luetteloimattomilla alueilla teknisen ongelman tai muun odottamattoman tapahtuman yhteydessä

1.   Poiketen siitä, mitä 14 artiklan 2 kohdassa säädetään, toimivaltaisen viranomaisen on sallittava sellaisten muiden maaeläinten kuin hevoseläinten lähetysten saapuminen unioniin, jotka on lastattu uudelleen lähetyksen alkuperäisestä kuljetusvälineestä toiseen kuljetusvälineeseen jatkokuljetusta varten kolmannessa maassa tai alueella tai jommankumman vyöhykkeellä, joka ei ole kyseisen lajin ja luokan eläinten unioniin saapumista varten luetteloitu kolmas maa, alue tai jommankumman vyöhyke, vain, jos uudelleenlastaus on tehty lähetyksen kuljettamiseksi meritse tai ilmateitse unionissa sijaitsevaan saapumispaikkaan sellaisen teknisen ongelman tai muun odottamattoman tapahtuman vuoksi, joka aiheuttaa logistisia ongelmia, kun eläimiä kuljetetaan meritse tai ilmateitse unioniin, edellyttäen, että

a)

määräpaikkana olevan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen ja soveltuvissa tapauksissa kaikki kauttakulkujäsenvaltiot sallivat sen, että lähetyksen eläimet saapuvat unioniin ja ne kuljetetaan unionissa määräpaikkaansa;

b)

virkaeläinlääkäri on valvonut uudelleenlastausta kolmannessa maassa tai alueella koko operaation ajan sen varmistamiseksi, että

i)

merkityksellisten eläintautien tartunnanlevittäjien varalta on otettu käyttöön tehokkaita suojatoimenpiteitä;

ii)

tehokkaita toimenpiteitä on otettu käyttöön sen estämiseksi, että unioniin saapuviksi tarkoitetut eläimet joutuvat välittömästi tai välillisesti kosketuksiin muiden eläinten kanssa;

iii)

kuljetusvälineeseen ei ole lisätty unioniin suuntautuvaa jatkokuljetusta varten sellaisesta kolmannesta maasta tai sellaiselta alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä peräisin olevaa vettä, rehua tai kuivikkeita, joka ei ole kyseisen lajin ja luokan eläinten unioniin saapumista varten luetteloitu kolmas maa tai alue tai jommankumman vyöhyke;

iv)

lähetyksen eläimet on siirretty unioniin suuntautuvaa jatkokuljetusta varten suoraan ja mahdollisimman nopeasti 17 artiklan vaatimusten mukaiseen alukseen tai ilma-alukseen ylittämättä sataman tai lentoaseman rajoja;

c)

eläinlähetyksen mukana on siirron tapahtumapaikkana olleen kolmannen maan tai alueen toimivaltaisen viranomaisen antama ilmoitus, jossa esitetään tiedot siirto-operaatiosta ja todistetaan, että käyttöön oli otettu asianmukaiset toimenpiteet b alakohdassa vahvistettujen vaatimusten noudattamiseksi.

2.   Edellä 1 kohdassa säädettyä poikkeusta ei sovelleta tarhamehiläisten ja kimalaisten lähetyksiin.

16 artikla

Poikkeus, joka koskee hevoseläinten uudelleenlastausta luetteloimattomissa kolmansissa maissa tai luetteloimattomilla alueilla

Poiketen siitä, mitä 14 artiklan 2 kohdassa säädetään, sellaisten hevoseläinten lähetysten saapuminen unioniin, jotka on lastattu uudelleen toiseen kuljetusvälineeseen eläinten unioniin suuntautuneen kuljetuksen aikana kolmannessa maassa tai alueella tai jommankumman vyöhykkeellä, joka ei ole kyseisen luokan hevosten saapumista varten luetteloitu kolmas maa tai alue tai jommankumman vyöhyke, sallitaan vain, jos lähetykset täyttävät seuraavat vaatimukset:

a)

lähetyksen eläimet on kuljetettu unioniin meritse tai ilmateitse;

b)

lähetyksen eläimet on lastattu uudelleen lähetyksen alkuperäisestä kuljetusvälineestä suoraan toiseen kuljetusvälineeseen jatkokuljetusta varten;

c)

uudelleenlastauksen aikana

i)

merkityksellisten eläintautien tartunnanlevittäjiä vastaan on toteutettu tehokkaita suojatoimenpiteitä eivätkä hevoseläimet ole joutuneet kosketuksiin terveystilanteeltaan heikompien eläinten kanssa;

ii)

lähetyksen eläimet on virkaeläinlääkärin välittömässä valvonnassa siirretty unioniin suuntautuvaa jatkokuljetusta varten 17 artiklan vaatimusten mukaiseen alukseen tai ilma-alukseen suoraan ja mahdollisimman nopeasti ylittämättä sataman tai lentoaseman rajoja;

d)

virkaeläinlääkäri on todistanut, että lähetys täyttää a, b ja c alakohdassa vahvistetut vaatimukset.

17 artikla

Maaeläinten kuljetusvälineitä koskevat yleiset vaatimukset

1.   Pidettävien maaeläinten lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos niiden kuljetuksessa käytettävät kuljetusvälineet

a)

ovat rakenteeltaan sellaisia, että

i)

eläimet eivät pääse karkaamaan tai putoamaan niistä;

ii)

tila, jossa eläimiä pidetään, voidaan tarkastaa silmämääräisesti;

iii)

eläinten ulosteiden, kuivikkeiden tai rehun valuminen ulkopuolelle on estetty tai minimoitu;

iv)

sulkien ja höyhenten putoaminen ulkopuolelle on estetty tai minimoitu, kun on kyse siipikarjasta tai vankeudessa pidettävistä linnuista;

b)

puhdistetaan ja desinfioidaan lähetyspaikkana olevan kolmannen maan tai alueen toimivaltaisen viranomaisen hyväksymällä desinfiointiaineella ja ne kuivataan tai niiden annetaan kuivua juuri ennen jokaista unioniin saapuviksi tarkoitettujen eläinten lastausta.

2.   Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta unioniin saapuviksi tarkoitettujen tarhamehiläisten ja kimalaisten lähetysten kuljettamiseen.

18 artikla

Unioniin suuntautuvissa maaeläinten kuljetuksissa käytettäviä kuljetuspäällyksiä koskevat vaatimukset

Pidettävien maaeläinten lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos kuljetuspäällykset, joissa pidettäviä maaeläimiä kuljetetaan unioniin kuljetusvälineessä,

a)

täyttävät 17 artiklan 1 kohdan a alakohdan vaatimukset;

b)

sisältävät ainoastaan samasta pitopaikasta tulevia saman lajin ja luokan eläimiä;

c)

ovat joko

i)

käyttämättömiä ja tähän tarkoitukseen suunniteltuja kertakäyttöisiä kuljetuspäällyksiä, jotka hävitetään ensimmäisen käyttökerran jälkeen;

tai

ii)

kuljetuspäällyksiä, jotka puhdistetaan ja desinfioidaan ja jotka kuivataan tai joiden annetaan kuivua ennen unioniin saapuviksi tarkoitettujen eläinten lastausta.

19 artikla

Maaeläinten saapumisen jälkeiset siirrot ja käsittely

1.   Maaeläinten lähetysten saavuttua unioniin ne on viipymättä kuljetettava suoraan

a)

niiden unionissa määränpäänä olevaan pitopaikkaan, johon niiden on jäätävä vähintään asiaa koskevissa II–V osan artikloissa vaadituksi ajaksi;

b)

unionissa määränpäänä olevaan teurastamoon, jos ne on tarkoitettu teurastettaviksi, jolloin ne on teurastettava viiden päivän kuluessa päivästä, jona ne saapuvat unioniin.

2.   Jos kolmannesta maasta tai alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä saapuvien maaeläinten lähetysten määränpäänä on unionissa sijaitseva teurastamo, hyväksytty karanteenipitopaikka tai suljettu pitopaikka, lähetyksen kuljetusta ja saapumista sen määräpaikkaan on seurattava komission delegoidun asetuksen (EU) 2019/1666 (19) 2 ja 3 artiklan mukaisesti.

3.   Edellä olevia 1 ja 2 kohtaa ei sovelleta rekisteröityjen hevoseläinten saapumiseen kolmansista maista unioniin eikä rekisteröityjen hevosten takaisinsaapumiseen tilapäisen viennin jälkeen.

2 OSASTO

SORKKA- JA KAVIOELÄIMIÄ KOSKEVAT ELÄINTERVEYSVAATIMUKSET

1 LUKU

Sorkka- ja kavioeläimiä koskevat erityiset eläinterveysvaatimukset

20 artikla

Sorkka- ja kavioeläinten lähettäminen unioniin

1.   Sorkka- ja kavioeläinten lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos ne on lähetetty alkuperäisestä pitopaikasta unioniin siten, etteivät ne kulje minkään muun pitopaikan kautta.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, voidaan sallia, että useammasta kuin yhdestä alkuperäisestä pitopaikasta tulevat sorkka- ja kavioeläinten lähetykset saapuvat unioniin, jos lähetyksen eläimille on tehty yksi kokoaminen alkuperäpaikkana olevassa kolmannessa maassa tai olevalla alueella tai jommankumman vyöhykkeellä ja seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)

sorkka- ja kavioeläimet kuuluvat johonkin seuraavista lajeista ja luokista:

i)

Bos taurus, Ovis aries, Capra hircus tai Sus scrofa;

tai

ii)

teurastettaviksi tarkoitetut Equidae-heimon eläimet;

b)

kokoaminen on tapahtunut pitopaikassa,

i)

jolle kolmannen maan tai alueen toimivaltainen viranomainen on antanut luvan toteuttaa sorkka- ja kavioeläinten kokoamisia vähintään yhtä tiukkojen vaatimusten mukaisesti kuin komission delegoidun asetuksen (EU) 2019/2035 (20) 5 artiklassa vahvistetut vaatimukset;

ii)

jonka lähetyspaikkana olevan kolmannen maan tai alueen toimivaltainen viranomainen on luetteloinut tätä tarkoitusta varten, mukaan lukien delegoidun asetuksen (EU) 2019/2035 21 artiklassa säädetyt tiedot;

iii)

jossa seuraavat tiedot kirjataan ja säilytetään ajantasaisina vähintään kolmen vuoden ajan:

eläinten alkuperä;

keräyskeskukseen saapumisen ja keräyskeskuksesta lähettämisen päivämäärät;

eläinten tunnistuskoodi;

eläinten alkuperäisen pitopaikan rekisterinumero;

niiden kuljettajien ja kuljetusvälineiden rekisterinumero, jotka toimittavat tai keräävät sorkka- ja kavioeläinten lähetyksen keräyskeskukseen ja keräyskeskuksesta;

iv)

joka täyttää 8 artiklassa ja 23 artiklan 1 kohdassa vahvistetut vaatimukset;

c)

kokoaminen keräyskeskuksessa on kestänyt enintään kuusi päivää; tämä ajanjakso katsotaan osaksi ajanjaksoa, jonka kuluessa on otettava näytteet testausta varten ennen eläinten lähettämistä unioniin, jos tässä asetuksessa edellytetään tällaista näytteenottoa;

d)

sorkka- ja kavioeläinten on täytynyt saapua unioniin 10 päivän kuluessa päivästä, jona ne on lähetetty alkuperäisestä pitopaikasta.

21 artikla

Sorkka- ja kavioeläinten tunnistaminen

1.   Muiden sorkka- ja kavioeläinten kuin hevoseläinten lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetyksen eläimet on merkitty yksilöllisesti ennen niiden lähettämistä alkuperäisestä pitopaikasta fyysisellä tunnistimella, jossa on pysyvästi näkyvissä ja helposti luettavissa

a)

eläimen tunnistuskoodi, jolla luodaan yksiselitteinen yhteys eläimen ja sen mukana olevan eläinterveystodistuksen välille;

b)

viejämaan koodi ISO-standardin 3166 mukaisesti kaksikirjaimisen koodin muodossa.

2.   Hevoseläinten lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetyksen eläimet on merkitty yksilöllisesti ennen niiden lähettämistä alkuperäisestä pitopaikasta vähintään yhdellä seuraavista menetelmistä:

a)

injektoitava transponderi tai korvamerkki, jossa on pysyvästi näkyvissä ja helposti luettavissa

i)

eläimen tunnistuskoodi, jolla luodaan yksiselitteinen yhteys eläimen ja sen mukana olevan eläinterveystodistuksen välille;

ii)

ISO-standardin 3166 mukainen viejämaan kaksikirjaiminen tai kolminumeroinen maakoodi;

b)

jos on kyse muista kuin teurastettaviksi tarkoitetuista hevoseläimistä, tunnistusasiakirja, joka on annettu viimeistään unioniin saapumista varten annetun todistuksen antamisajankohtana ja

i)

jossa eläin kuvataan, vaihtoehtoiset tunnistusmenetelmät mukaan lukien, yksiselitteisen yhteyden luomiseksi eläimen ja sen mukana olevan tunnistusasiakirjan välille;

ii)

joka sisältää tiedot injektoitavan transponderin näyttämästä yksilöllisestä koodista, jos kyseinen koodi ei ole a alakohdassa esitettyjen eritelmien mukainen.

3.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, voidaan sallia, että suljettuihin pitopaikkoihin tarkoitettujen sorkka- ja kavioeläinten lähetykset saapuvat unioniin, jos kyseiset eläimet on merkitty yksilöllisesti injektoitavalla transponderilla tai vaihtoehtoisella tunnistusmenetelmällä, jolla varmistetaan yksiselitteinen yhteys eläimen ja sen mukana olevien saapumisasiakirjojen välillä.

4.   Jos sorkka- ja kavioeläimet on merkitty elektronisella tunnistimella, joka ei ole ISO-standardien 11784 ja 11785 mukainen, sorkka- ja kavioeläinten lähetysten unioniin saapumisesta vastaavan toimijan on toimitettava lukulaite, jonka avulla eläimen tunnistaminen voidaan todentaa milloin tahansa.

22 artikla

Sorkka- ja kavioeläinten alkuperäpaikkana oleva kolmas maa tai alue tai jommankumman vyöhyke

1.   Muiden sorkka- ja kavioeläinten kuin hevoseläinten lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetyksen eläimet ovat peräisin kolmannesta maasta tai alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä, joka on ollut vapaa liitteessä IV olevan A osan 1 kohdassa esitetyssä taulukossa tarkoitetuista luokan A taudeista taulukossa tarkoitetun ajanjakson ajan.

2.   Hevoseläinten lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetyksen eläimet ovat peräisin kolmannesta maasta tai alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä,

a)

joka on ollut vapaa liitteessä IV olevan A osan 2 kohdassa esitetyssä taulukossa tarkoitetuista luetteloiduista taudeista taulukossa tarkoitetun ajanjakson ajan;

b)

jossa tai jolla ei ole raportoitu liitteessä IV olevan A osan 3 kohdassa esitetyssä taulukossa tarkoitettuja luetteloituja tauteja taulukossa tarkoitetun ajanjakson aikana.

3.   Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja ajanjaksoja voidaan lyhentää liitteessä IV olevassa B osassa mainittujen tautien osalta kyseisessä osassa tarkoitettujen erityisedellytysten mukaisesti.

4.   Sorkka- ja kavioeläinten lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetyksen eläimet ovat peräisin kolmannesta maasta tai alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä, jossa tai jolla ei ole rokotettu liitteessä IV olevassa C osassa tarkoitettuja luokan A tauteja vastaan niiden yksityiskohtaisten säännösten mukaisesti, jotka vahvistetaan

a)

kyseisen liitteen 1 kohdassa muiden sorkka- ja kavioeläinten kuin hevoseläinten osalta;

b)

kyseisen liitteen 2 kohdassa hevoseläinten osalta.

5.   Kun on kyse Mycobacterium tuberculosis complex (M. bovis, M. caprae, M. tuberculosis) -tartunnasta, nautaeläinten lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetyksen eläimet

a)

ovat peräisin kolmannesta maasta tai alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä, joka on vapaa kyseisestä taudista ilman rokotuksia;

tai

b)

ovat liitteessä V olevassa 1 kohdassa vahvistettujen vaatimusten mukaisia.

6.   Kun on kyse Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnasta, nauta-, lammas- ja vuohieläinten lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetyksen eläimet

a)

ovat peräisin kolmannesta maasta tai alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä, joka on vapaa kyseisestä taudista ilman rokotuksia;

tai

b)

ovat liitteessä V olevassa 2 kohdassa vahvistettujen vaatimusten mukaisia.

7.   Kun on kyse sinikieliviruksen aiheuttamasta tartunnasta (serotyypit 1–24), luetteloitujen sorkka- ja kavioeläinlajien lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetyksen eläimet

a)

ovat peräisin kolmannesta maasta tai alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä, joka on ollut vapaa kyseisestä taudista kahden vuoden ajan ennen päivää, jona ne lähetetään unioniin; tai

b)

ovat jonkin liitteessä VI olevassa A osassa vahvistetun erityisedellytyksen mukaisia.

8.   Kun on kyse nautojen tarttuvasta leukoosista, nautaeläinten lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos eläimet

a)

ovat peräisin kolmannesta maasta tai alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä, joka on vapaa kyseisestä taudista;

tai

b)

ovat liitteessä VI olevassa B osassa vahvistettujen erityisedellytysten mukaisia.

9.   Sorkka- ja kavioeläinten lähetysten, joiden on tarkoitus saapua sellaisiin jäsenvaltioihin tai sellaisille jäsenvaltioiden vyöhykkeille, joilla on taudista vapaa asema tai niiden liitteessä VII tarkoitettujen luokan C tautien hyväksytty hävittämisohjelma, joiden osalta sorkka- ja kavioeläinten lajit on luetteloitu, sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetyksen eläimet

a)

ovat peräisin kolmannesta maasta tai alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä, joka on vapaa kyseisistä taudeista asianomaisten lajien osalta;

tai

b)

ovat kyseisessä liitteessä vahvistettujen lisävaatimusten mukaisia.

23 artikla

Sorkka- ja kavioeläinten alkuperäinen pitopaikka

1.   Sorkka- ja kavioeläinten lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos

a)

eläimet tulevat pitopaikasta, jossa ja jonka lähistöllä, mukaan lukien tarvittaessa naapurimaan alue, ei ole raportoitu liitteessä VIII tarkoitettuja luetteloituja tauteja, joiden osalta unioniin saapuviksi tarkoitetut sorkka- ja kavioeläinten lajit on luetteloitu, sellaisella alueella ja sellaisena ajanjaksona, jotka vahvistetaan taulukoissa

i)

kyseisen liitteen 1 ja 2 kohdassa muiden sorkka- ja kavioeläinten kuin hevoseläinten osalta;

tai

ii)

kyseisen liitteen 3 ja 4 kohdassa hevoseläinten osalta;

b)

sorkka- ja kavioeläimet eivät ole a alakohdassa mainittuna ajanjaksona joutuneet kosketuksiin terveystilanteeltaan heikompien eläinten kanssa.

2.   Kun on kyse Mycobacterium tuberculosis complex (M. bovis, M. caprae, M. tuberculosis) -tartunnasta, nauta-, lammas-, vuohi-, kameli- ja hirvieläinten lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetyksen eläinten alkuperäinen pitopaikka täyttää liitteessä IX olevassa 1 kohdassa vahvistetut asiaankuuluvat vaatimukset.

3.   Kun on kyse Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnasta, nauta-, lammas-, vuohi-, sika-, kameli- ja hirvieläinten lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetyksen eläinten alkuperäinen pitopaikka täyttää liitteessä IX olevassa 2 kohdassa vahvistetut asiaankuuluvat vaatimukset.

24 artikla

Lähetyksen sorkka- ja kavioeläimet

1.   Sorkka- ja kavioeläinten lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetyksen eläimet täyttävät seuraavat vaatimukset:

a)

niitä ei ole rokotettu luokan A tauteja vastaan, jotka luetellaan taulukoissa

i)

liitteessä IV olevan C osan 1 kohdassa muiden sorkka- ja kavioeläinten kuin hevoseläinten osalta;

tai

ii)

liitteessä IV olevan C osan 2 kohdassa hevoseläinten osalta;

b)

ajanjaksona, joka ulottuu eläinten lähettämisestä niiden alkuperäisestä pitopaikasta eläinten saapumiseen unioniin, eläimiä ei ole purettu kuormasta sellaisissa paikoissa, jotka eivät täytä vaatimuksia, jotka vahvistetaan taulukoissa

i)

liitteessä VIII olevissa 1 ja 2 kohdassa muiden sorkka- ja kavioeläinten kuin hevoseläinten osalta;

tai

ii)

liitteessä VIII olevissa 3 ja 4 kohdassa hevoseläinten osalta.

2.   Kun on kyse Mycobacterium tuberculosis complex (M. bovis, M. caprae, M. tuberculosis) -tartunnasta ja Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnasta, luetteloituihin lajeihin kuuluvien sorkka- ja kavioeläinten lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetyksen eläimiä ei ole rokotettu kyseisiä tauteja vastaan.

3.   Kun on kyse sinikieliviruksen aiheuttamasta tartunnasta (serotyypit 1–24), luetteloituihin lajeihin kuuluvien sorkka- ja kavioeläinten lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetyksen eläimiä ei ole rokotettu elävällä rokotteella kyseistä tautia vastaan siirtopäivää edeltäneiden 60 päivän aikana.

4.   Sorkka- ja kavioeläinten lähetysten, joiden on tarkoitus saapua sellaisiin jäsenvaltioihin tai sellaisille jäsenvaltioiden vyöhykkeille, joilla on taudista vapaa asema tai niiden liitteessä VII tarkoitettujen luokan C tautien hyväksytty hävittämisohjelma, joiden osalta sorkka- ja kavioeläinten lajit on luetteloitu, sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetyksen eläimiä ei ole rokotettu kyseisiä tauteja vastaan.

5.   Kuohitsemattomien urospuolisten lammaseläinten ja Tayassuidae-heimon sorkka- ja kavioeläinten lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetyksen eläimet täyttävät 1 kohdassa vahvistettujen vaatimusten lisäksi liitteessä X vahvistetut Brucella-tartuntaa koskevat erityisvaatimukset.

6.   Hevoseläinten lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetyksen eläimet täyttävät 1 kohdassa vahvistettujen vaatimusten lisäksi liitteessä XI olevassa 2 kohdassa vahvistetut erityisedellytykset sen mukaan, mihin liitteessä XI olevan 1 kohdan mukaisesti määritettyyn terveysluokitusryhmään kolmas maa tai alue tai jommankumman vyöhyke on luettelossa merkitty.

25 artikla

Teurastettavien sorkka- ja kavioeläinten unioniin saapumista koskevat poikkeukset ja lisävaatimukset

Poiketen 22 artiklan 5 ja 6 kohdassa vahvistetuista vaatimuksista näissä kohdissa tarkoitettuihin lajeihin kuuluvien sorkka- ja kavioeläinten lähetysten, jotka eivät täytä kyseisiä vaatimuksia, sallitaan saapua unioniin edellyttäen, että lähetyksen eläimet on ainoastaan tarkoitettu teurastettaviksi.

26 artikla

Sorkka- ja kavioeläinten siirrot ja käsittely niiden unioniin saapumisen jälkeen

Lukuun ottamatta kilpailuja, kilpa-ajoja ja hevoskulttuuritapahtumia varten unioniin saapuvia hevoseläimiä sorkka- ja kavioeläimiä on pidettävä niiden unioniin saapumisen jälkeen niiden määränpäänä olevassa pitopaikassa vähintään 30 päivän ajan siitä, kun ne ovat saapuneet kyseiseen pitopaikkaan.

2 LUKU

Suljettuihin pitopaikkoihin tarkoitettujen sorkka- ja kavioeläinten unioniin saapumista koskevat erityissäännöt

27 artikla

Eläinterveysvaatimukset, joita ei sovelleta suljettuihin pitopaikkoihin tarkoitettuihin sorkka- ja kavioeläimiin

Edellä olevia 11, 22, 23, 24 ja 26 artiklaa ei sovelleta sellaisten sorkka- ja kavioeläinten lähetyksiin hevoseläimiä lukuun ottamatta, jotka saapuvat unioniin 28–34 artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti.

28 artikla

Suljettuihin pitopaikkoihin tarkoitettujen sorkka- ja kavioeläinten saapumista koskevat erityissäännöt

1.   Suljettuihin pitopaikkoihin tarkoitettujen sorkka- ja kavioeläinten lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetyksen eläimet täyttävät seuraavat vaatimukset:

a)

ne tulevat suljetusta pitopaikasta, joka on merkitty 29 artiklan mukaisesti laadittuun luetteloon suljetuista pitopaikoista, joista sorkka- ja kavioeläinten sallitaan saapua unioniin;

b)

ne on lähetetty alkuperäisestä suljetusta pitopaikasta suoraan unionissa sijaitsevaan suljettuun pitopaikkaan.

2.   Määräpaikkana olevan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on annettava erityinen lupa kunkin 1 kohdassa tarkoitetun sorkka- ja kavioeläinten lähetyksen saapumiseen, jos arvioinnissa, joka on tehty unionille lähetyksen saapumisesta mahdollisesti aiheutuvista riskeistä, on saatu toivottu tulos.

3.   Kunkin 1 kohdassa tarkoitetun sorkka- ja kavioeläinten lähetyksen saapuminen unioniin ja siirrot muiden jäsenvaltioiden kuin määräpaikkana olevan jäsenvaltion kautta sallitaan vain, jos kauttakulkujäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset antavat siihen luvan.

Lupa annetaan ainoastaan sellaisesta riskinarvioinnista saadun toivotun tuloksen perusteella, jonka kauttakulkujäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset ovat tehneet unionissa sijaitsevana määräpaikkana olevan jäsenvaltion niille toimittamien tietojen pohjalta.

4.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen lähetysten määräpaikkana olevan jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean puitteissa ja suoraan unionissa sijaitsevalle sorkka- ja kavioeläinten saapumispaikalle 1 ja 2 kohdan nojalla annetuista luvista ennen sorkka- ja kavioeläinten mahdollista siirtoa muiden jäsenvaltioiden kautta ja ennen eläinten saapumista niiden alueelle.

29 artikla

Sorkka- ja kavioeläinten kolmansissa maissa ja alueilla sijaitsevien alkuperäisten suljettujen pitopaikkojen luetteloiminen

1.   Jäsenvaltiot voivat laatia luettelon kolmansissa maissa ja alueilla sijaitsevista suljetuista pitopaikoista, joista sorkka- ja kavioeläinten sallitaan saapua niiden alueelle.

Luettelossa on yksilöitävä sorkka- ja kavioeläinlajit, joiden sallitaan saapua jäsenvaltion alueelle kustakin kolmannessa maassa tai alueella sijaitsevasta suljetusta pitopaikasta.

2.   Jäsenvaltiot voivat sisällyttää 1 kohdassa säädettyyn suljettuja pitopaikkoja koskevaan luetteloon suljettuja pitopaikkoja, jotka on jo sisällytetty muiden jäsenvaltioiden vastaaviin luetteloihin.

Jollei ensimmäisessä alakohdassa toisin säädetä, jäsenvaltiot saavat sisällyttää kolmannessa maassa tai alueella sijaitsevan suljetun pitopaikan 1 kohdassa säädettyyn suljettuja pitopaikkoja koskevaan luetteloon vasta sen jälkeen, kun seuraaviin seikkoihin perustuvasta arvioinnista on saatu toivottu tulos:

a)

noudattaako suljettu pitopaikka 30 artiklassa vahvistettua vaatimusta, jonka mukaan suljetun pitopaikan on saatava alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen toimivaltaisen viranomaisen hyväksyntä;

b)

onko alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen toimivaltainen viranomainen toimittanut riittävät tiedot sen varmistamiseksi, että suljettu pitopaikka noudattaa 30 artiklassa vahvistettuja suljettujen pitopaikkojen hyväksyntää koskevia vaatimuksia.

3.   Jäsenvaltioiden on pidettävä 1 kohdassa säädetyt suljettuja pitopaikkoja koskevat luettelot ajan tasalla ja otettava erityisesti huomioon 30 artiklassa tarkoitetun, alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen toimivaltaisen viranomaisen tai toisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen myöntämän hyväksynnän väliaikainen peruuttaminen tai peruuttaminen kokonaan.

4.   Jäsenvaltioiden on julkistettava 1 kohdassa säädetyt luettelot verkkosivustoillaan.

30 artikla

Kolmansissa maissa ja alueilla sijaitsevia sorkka- ja kavioeläinten alkuperäisiä suljettuja pitopaikkoja koskevat edellytykset 29 artiklaa sovellettaessa

Jäsenvaltiot saavat sisällyttää kolmannessa maassa tai alueella sijaitsevan suljetun pitopaikan 29 artiklassa säädettyyn suljettuja pitopaikkoja koskevaan luetteloon vain, jos kolmannen maan tai alueen toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt kyseisen pitopaikan ja se täyttää seuraavat edellytykset:

a)

sen on oltava selkeästi rajattu, ja eläinten ja ihmisten pääsyä eläintiloihin on valvottava;

b)

sillä on oltava käytössään riittävät keinot eläinten kiinniottoa, telkeämistä ja eristämistä varten sekä riittävät karanteenitilat ja hyväksytyt vakiotoimintamenettelyt pitopaikkaan tulevia uusia eläimiä varten;

c)

eläintilojen on oltava tasoltaan sopivia ja rakenteeltaan sellaisia, että

i)

estetään kosketus suljetun pitopaikan ulkopuolisiin eläimiin ja tarkastukset ja tarvittavat hoitotoimet voidaan suorittaa helposti;

ii)

lattiat, seinät ja kaikki muut materiaalit tai välineet voidaan puhdistaa ja desinfioida helposti;

d)

taudinseuranta- ja taudintorjuntatoimenpiteiden osalta

i)

sen on toteutettava asianmukainen taudinseurantaohjelma, johon on sisällyttävä torjuntatoimenpiteet zoonooseja vastaan, ja päivitettävä sitä suljetussa pitopaikassa olevien eläinten lukumäärän ja lajin sekä suljetussa pitopaikassa ja sen ympäristössä vallitsevan luetteloitujen ja uusien tautien epidemiologisen tilanteen mukaan;

ii)

sen on tehtävä kliinisiä tutkimuksia, laboratoriotestejä tai post mortem -tutkimuksia sorkka- ja kavioeläimille, joiden epäillään saaneen luetteloitujen tai uusien taudinaiheuttajien aiheuttaman tartunnan tai olevan niiden saastuttamia;

iii)

sen on tarvittaessa rokotettava ja hoidettava tarttuville taudeille alttiit sorkka- ja kavioeläimet;

e)

sen on kirjattava ja säilytettävä vähintään kolmen vuoden ajan ajantasaiset tiedot, joissa ilmoitetaan

i)

kuhunkin suljetussa pitopaikassa olevaan lajiin kuuluvien sorkka- ja kavioeläinten lukumäärä ja tunnistetiedot (eli arvioitu ikä, sukupuoli, laji ja tarvittaessa yksilölliset tunnistusmerkinnät);

ii)

suljettuun pitopaikkaan saapuvien tai sieltä poistuvien sorkka- ja kavioeläinten lukumäärä ja tunnistetiedot (eli arvioitu ikä, sukupuoli, laji ja tarvittaessa yksilöllinen tunnistuskoodi) sekä tiedot kyseisten eläinten alkuperä- tai määräpaikasta, kuljetusvälineestä ja terveystilanteesta;

iii)

yksityiskohtaiset tiedot d alakohdan i alakohdassa säädetyn taudinseuranta- ja taudintorjuntaohjelman täytäntöönpanosta ja tuloksista;

iv)

d alakohdan ii alakohdassa säädettyjen kliinisten tutkimusten, laboratoriotestien ja post mortem -tutkimusten tulokset;

v)

yksityiskohtaiset tiedot d alakohdan iii alakohdassa säädetyistä rokotuksista ja hoitotoimista;

vi)

alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen toimivaltaisen viranomaisen mahdolliset ohjeet eristys- tai karanteeniaikana tehdyistä havainnoista;

f)

sen on varmistettava tautiin kuolleiden tai lopetettujen sorkka- ja kavioeläinten ruhojen hävittäminen;

g)

sen on varmistettava seuraavista tehtävistä vastaavan pitopaikan eläinlääkärin palvelut sopimuksella tai muulla oikeudellisella välineellä:

i)

pitopaikan toiminnan ja tässä artiklassa vahvistettujen hyväksyntäedellytysten noudattamisen valvonta;

ii)

d alakohdan i alakohdassa tarkoitetun taudinseurantaohjelman uudelleentarkastelu vähintään kerran vuodessa;

h)

poiketen siitä, mitä 9 artiklan c alakohdassa säädetään, sillä on oltava

i)

sopimus kolmannen maan tai alueen toimivaltaisen viranomaisen hyväksymän laboratorion kanssa post mortem -tutkimusten suorittamiseksi;

tai

ii)

yksi tai useampi asianmukainen tila, jossa post mortem -tutkimuksia voidaan tehdä pitopaikan eläinlääkärin alaisuudessa.

31 artikla

Poikkeus kolmannen maan tai alueen luetteloimista ja sorkka- ja kavioeläinten alkuperäisen suljetun pitopaikan luetteloimista koskevasta vaatimuksesta

1.   Poiketen 3 artiklan 1 kohdassa ja 28 artiklan 1 kohdassa vahvistetuista vaatimuksista kolmansissa maissa tai alueilla sijaitsevista pitopaikoista saapuvien sorkka- ja kavioeläinten lähetysten, jotka eivät täytä kyseisiä vaatimuksia, sallitaan saapua unioniin, jos ne on tarkoitettu suljettuun laitokseen ja

a)

vaatimusten noudattaminen on mahdotonta poikkeuksellisten odottamattomien olosuhteiden vuoksi;

b)

kyseiset lähetykset täyttävät 32 artiklassa vahvistetut edellytykset.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun lähetyksen määräpaikkana olevan jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle ja jäsenvaltioille pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean puitteissa ja suoraan unionissa sijaitsevalle sorkka- ja kavioeläinten saapumispaikalle 1 kohdan nojalla annetuista luvista ennen sorkka- ja kavioeläinten mahdollista siirtoa muiden jäsenvaltioiden kautta ja ennen tällaisten eläinten saapumista niiden alueelle.

32 artikla

Lisävaatimukset, jotka suljettuun pitopaikkaan tarkoitettujen sorkka- ja kavioeläinten alkuperäisten pitopaikkojen on täytettävä 31 artiklassa säädetyn poikkeuksen mukaisesti

Määräpaikkana olevan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen saa hyväksyä 31 artiklassa säädetyt sorkka- ja kavioeläinten lähetyksiä koskevat poikkeukset vain, jos lähetykset täyttävät seuraavat lisäedellytykset:

a)

omistaja tai omistajaa edustava luonnollinen henkilö on jättänyt määräpaikkana olevan jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle 31 artiklassa säädettyä erityistä poikkeusta koskevan ennakkohakemuksen, ja määräpaikkana oleva jäsenvaltio on antanut luvan poikkeukseen tehtyään riskinarvioinnin, joka on osoittanut, että tällaisen sorkka- ja kavioeläinten lähetyksen tuominen ei aiheuta eläinterveysriskiä unionille;

b)

33 ja 34 artiklassa vahvistettujen eläinterveyttä koskevien erityisvaatimusten noudattamiseksi sorkka- ja kavioeläimiä on pidetty tarvittavan, niiden osalta vaaditun ajan karanteenissa alkuperäpaikkana olevassa kolmannessa maassa tai olevalla alueella toimivaltaisen viranomaisen valvonnassa

i)

sorkka- ja kavioeläinten alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen toimivaltaisen viranomaisen hyväksymässä paikassa;

ii)

a alakohdassa tarkoitetussa luvassa täsmennettyjen järjestelyjen mukaisesti, joiden on annettava vähintään samat takeet kuin ne, joista säädetään 28 artiklan 2–4 kohdassa sekä 33 ja 34 artiklassa;

c)

sorkka- ja kavioeläimiä pidetään karanteenissa määränpäänä olevassa pitopaikassa vähintään kuuden kuukauden ajan siitä päivästä, jona ne saapuvat unioniin, ja määräpaikkana olevan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi kyseisenä aikana toteuttaa asetuksen (EU) 2017/625 138 artiklan 2 kohdassa ja erityisesti sen a, d ja k alakohdassa säädetyt toimet.

33 artikla

Sorkka- ja kavioeläinten alkuperäistä suljettua pitopaikkaa koskevat eläinterveysvaatimukset, jotka liittyvät luetteloituihin tauteihin

Unionissa sijaitsevaan suljettuun pitopaikkaan tarkoitettujen sorkka- ja kavioeläinten lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos alkuperäinen suljettu pitopaikka noudattaa seuraavia luetteloituihin tauteihin liittyviä vaatimuksia:

a)

sorkka- ja kavioeläinten alkuperäisen suljetun pitopaikan osalta ei ole raportoitu liitteessä XII olevassa A osassa esitetyssä taulukossa mainittuja luetteloituja tauteja ajanjaksoina, jotka ilmoitetaan kyseisessä taulukossa näiden luetteloitujen tautien osalta;

b)

suljetun pitopaikan alueen ja sitä ympäröivän alueen osalta ei ole raportoitu liitteessä XII olevassa B osassa esitetyssä taulukossa mainittuja luetteloituja tauteja ajanjaksoina, jotka ilmoitetaan kyseisessä taulukossa näiden luetteloitujen tautien osalta.

34 artikla

Lähetyksen sorkka- ja kavioeläimiä koskevat eläinterveysvaatimukset, jotka liittyvät luetteloituihin tauteihin

Unionissa sijaitsevaan suljettuun pitopaikkaan tarkoitettujen sorkka- ja kavioeläinten lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetyksen eläimet täyttävät seuraavat eläinterveyttä koskevat lisävaatimukset:

a)

niitä on pidetty alkuperäisessä suljetussa pitopaikassa yhtäjaksoisesti kuuden kuukauden ajan tai syntymästään lähtien, jos ne ovat alle kuuden kuukauden ikäisiä;

b)

ne eivät ole olleet kosketuksissa terveystilanteeltaan heikompien eläinten kanssa

i)

30 päivän aikana ennen päivää, jona ne on lähetetty unioniin, tai syntymästään lähtien, jos eläimet ovat alle 30 päivän ikäisiä;

ii)

kun niitä on kuljetettu hyväksytystä alkuperäisestä suljetusta pitopaikasta paikkaan, josta ne on lähetetty unioniin;

c)

kun on kyse liitteessä XII olevassa C osassa olevassa taulukossa mainituista taudeista,

i)

ne ovat peräisin kolmannesta maasta tai alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä, joka noudattaa taulukossa vahvistettuja ajanjaksoja, joiden ajan asianomaisen maan, alueen tai vyöhykkeen on oltava vapaa kyseisistä taudeista;

tai

ii)

ne täyttävät liitteessä XII olevassa D osassa vahvistetut asiaankuuluvat lisävaatimukset;

d)

niitä ei ole rokotettu, kuten liitteessä XII olevan E osan taulukossa tarkoitetaan;

e)

jos ne on rokotettu pernaruttoa ja raivotautia vastaan, alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen toimivaltainen viranomainen on toimittanut tiedot rokotuspäivästä, käytetystä rokotteesta ja mahdollisesta testistä, joka on tehty suojaavan immuunivasteen osoittamiseksi;

f)

ne ovat saaneet vähintään kaksi käsittelyä sisäisiä ja ulkoisia loisia vastaan unioniin lähettämistä edeltäneiden 40 päivän aikana.

Jos c alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuihin lisävaatimuksiin sisältyy karanteeniaika tartunnanlevittäjiltä suojatuissa suljetun pitopaikan tiloissa, näiden tilojen on täytettävä liitteessä XII olevassa F osassa vahvistetut vaatimukset.

35 artikla

Suljettuihin pitopaikkoihin tarkoitettujen sorkka- ja kavioeläinten siirrot ja käsittely saapumisen jälkeen

Kun 27 artiklassa tarkoitetut kolmannessa maassa tai alueella sijaitsevasta suljetusta pitopaikasta peräisin olevat sorkka- ja kavioeläimet ovat saapuneet unioniin, niitä on pidettävä määränpäänä olevassa suljetussa pitopaikassa vähintään kuuden kuukauden ajan ennen päivää, jona ne siirretään toiseen suljettuun pitopaikkaan unionissa, paitsi jos eläimet viedään unionista tai siirretään teurastettaviksi.

3 OSASTO

SIIPIKARJAA JA VANKEUDESSA PIDETTÄVIÄ LINTUJA KOSKEVAT ELÄINTERVEYSVAATIMUKSET

1 LUKU

Siipikarjaa koskevat erityiset eläinterveysvaatimukset

1 JAKSO

KAIKKIA SIIPIKARJALAJEJA JA -LUOKKIA KOSKEVAT ELÄINTERVEYSVAATIMUKSET

36 artikla

Siipikarja, joka on tuotu alkuperäpaikkana olevaan kolmanteen maahan tai olevalle alueelle tai jommankumman vyöhykkeelle ennen unioniin saapumista

1.   Seuraavien lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen toimivaltainen viranomainen on antanut takeet 2 kohdan mukaisesti:

a)

siipikarja, joka on tuotu alkuperäpaikkana olevaan kolmanteen maahaan tai olevalle alueelle tai jommankumman vyöhykkeelle jostain muusta kolmannesta maasta tai muulta alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä;

b)

sellaisista vanhempaisparvista peräisin olevat untuvikot, jotka on tuotu alkuperäpaikkana olevaan kolmanteen maahaan tai olevalle alueelle tai jommankumman vyöhykkeelle jostain muusta kolmannesta maasta tai muulta alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos siipikarjan alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen toimivaltainen viranomainen on antanut takeet siitä, että

a)

kyseisessä kohdassa tarkoitetut siipikarja ja vanhempaisparvet on tuotu kolmannesta maasta tai alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä, joka on luetteloitu tällaisten lähetysten unioniin saapumista varten;

b)

1 kohdassa tarkoitetut siipikarja ja vanhempaisparvet on tuotu kyseiseen kolmanteen maahan tai kyseiselle alueelle tai jommankumman vyöhykkeelle sellaisten eläinterveysvaatimusten mukaisesti, jotka ovat vähintään yhtä tiukat kuin ne, joita sovelletaan suoraan unioniin saapuviin kyseisten eläinten lähetyksiin.

37 artikla

Siipikarjan alkuperäpaikkana olevaa kolmatta maata tai aluetta tai jommankumman vyöhykettä koskevat vaatimukset

Siipikarjan lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos ne ovat peräisin kolmannesta maasta tai alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä, joka täyttää seuraavat vaatimukset:

a)

sillä on ollut käytössään korkeapatogeenisen lintuinfluenssan taudinseurantaohjelma vähintään kuuden kuukauden ajan ennen päivää, jona lähetys lähetetään unioniin, ja kyseinen seurantaohjelma täyttää vaatimukset, jotka vahvistetaan

i)

tämän asetuksen liitteessä II;

tai

ii)

Maailman eläintautijärjestön (OIE) julkaiseman maaeläinten terveyttä koskevan säännöstön asiaankuuluvassa luvussa;

b)

sen katsotaan olevan 38 artiklan mukaisesti vapaa korkeapatogeenisesta lintuinfluenssasta;

c)

jos alkuperäpaikkana olevassa kolmannessa maassa tai olevalla alueella rokotetaan korkeapatogeenista lintuinfluenssaa vastaan, kyseisen maan tai alueen toimivaltainen viranomainen on antanut takeet siitä, että

i)

rokotusohjelma täyttää liitteessä XIII vahvistetut vaatimukset;

ii)

tämän artiklan a alakohdassa tarkoitettu seurantaohjelma täyttää liitteessä II vahvistettujen vaatimusten lisäksi liitteessä XIII olevassa 2 kohdassa vahvistetut vaatimukset;

iii)

se on sitoutunut ilmoittamaan komissiolle kaikista kyseisen kolmannen maan tai alueen tai jommankumman vyöhykkeen rokotusohjelman muutoksista;

d)

sen

i)

katsotaan olevan vapaa Newcastlen tautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta 39 artiklan mukaisesti, kun on kyse muusta siipikarjasta kuin sileälastaisista linnuista;

ii)

kun on kyse sileälastaisista linnuista,

katsotaan olevan vapaa Newcastlen tautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta 39 artiklan mukaisesti;

tai

ei katsota olevan 39 artiklan mukaisesti vapaa Newcastlen tautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta, mutta alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen toimivaltainen viranomainen on antanut takeet siitä, että Newcastlen tautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa koskevat vaatimukset täyttyvät eristyksen, seurannan ja testauksen osalta liitteen XIV mukaisesti;

e)

jos Newcastlen tautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa vastaan annetaan rokotuksia, kolmannen maan tai alueen toimivaltainen viranomainen on antanut takeet siitä, että

i)

käytettävät rokotteet ovat liitteessä XV olevassa 1 kohdassa Newcastlen tautiviruksen aiheuttaman tartunnan vastaisille rokotteille vahvistettujen yleisten ja erityisten kriteerien mukaisia;

tai

ii)

käytettävät rokotteet ovat liitteessä XV olevassa 1 kohdassa Newcastlen tautiviruksen aiheuttaman tartunnan vastaisille rokotteille vahvistettujen yleisten kriteerien mukaisia ja siipikarja täyttää liitteessä XV olevassa 2 kohdassa vahvistetut eläinterveysvaatimukset, jotka koskevat sellaisesta kolmannesta maasta tai sellaiselta alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä peräisin olevia siipikarjaa ja siitosmunia, jossa tai jolla käytettävät Newcastlen tautiviruksen aiheuttaman tartunnan vastaiset rokotteet eivät täytä liitteessä XV olevassa 1 kohdassa vahvistettuja erityisiä kriteerejä;

f)

se on sitoutunut toimittamaan komissiolle seuraavat tiedot korkeapatogeenisen lintuinfluenssan tai Newcastlen tautiviruksen aiheuttaman tartunnan taudinpurkauksen yhteydessä:

i)

tiedot tautitilanteesta 24 tunnin kuluessa siitä, kun korkeapatogeenisen lintuinfluenssan tai Newcastlen tautiviruksen aiheuttaman tartunnan alkuperäinen taudinpurkaus on vahvistettu;

ii)

säännölliset päivitykset tautitilanteesta;

g)

se on sitoutunut toimittamaan virusisolaatteja korkeapatogeenisen lintuinfluenssan tai Newcastlen tautiviruksen aiheuttaman tartunnan alkuperäisistä taudinpurkauksista Euroopan unionin vertailulaboratoriolle lintuinfluenssaa ja Newcastlen tautia varten.

38 artikla

Alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen tai jommankumman vyöhykkeen vapaus korkeapatogeenisesta lintuinfluenssasta

1.   Kolmannen maan tai alueen tai jommankumman vyöhykkeen katsotaan olevan vapaa korkeapatogeenisesta lintuinfluenssasta, kun se on antanut komissiolle seuraavat takeet:

a)

37 artiklan a alakohdan mukaista korkeapatogeenisen lintuinfluenssan seurantaohjelmaa on toteutettu vähintään kuuden kuukauden ajan ennen päivää, jona virkaeläinlääkäri antaa todistuksen lähetyksen unioniin lähettämistä varten;

b)

kyseisessä kolmannessa maassa tai kyseisellä alueella tai jommankumman vyöhykkeellä ei ole esiintynyt korkeapatogeenisen lintuinfluenssan taudinpurkauksia siipikarjassa vähintään 12 kuukauteen ennen päivää, jona virkaeläinlääkäri antaa todistuksen lähetyksen unioniin lähettämistä varten.

2.   Sen jälkeen, kun kolmannessa maassa tai alueella tai jommankumman vyöhykkeellä, jonka katsottiin aiemmin olevan vapaa korkeapatogeenisesta lintuinfluenssasta 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla, on tapahtunut tämän taudin taudinpurkaus, kyseisen maan tai alueen tai vyöhykkeen katsotaan jälleen olevan vapaa korkeapatogeenisesta lintuinfluenssasta, kun seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)

korkeapatogeenisen lintuinfluenssan torjumiseksi on toteutettu hävittämistoimenpiteitä;

b)

kaikissa pitopaikoissa, joissa on aiemmin esiintynyt tartuntaa, on toteutettu riittävä puhdistus ja desinfiointi;

c)

kolmannen maan tai alueen toimivaltainen viranomainen on toteuttanut vähintään kolmen kuukauden ajan a ja b alakohdassa tarkoitettujen hävittämistoimenpiteiden ja puhdistuksen ja desinfioinnin päättymisen jälkeen seurantaohjelmaa, joka on ainakin riskipopulaatioista poimitun edustavan satunnaisotoksen negatiivisten tulosten perusteella antanut varmuuden siitä, ettei tartuntaa esiinny, ottaen huomioon esiintyneisiin taudinpurkauksiin liittyneet epidemiologiset erityisolosuhteet.

39 artikla

Alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen tai jommankumman vyöhykkeen vapaus Newcastlen tautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta

1.   Kolmannen maan tai alueen tai jommankumman vyöhykkeen katsotaan olevan vapaa Newcastlen tautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta, kun kyseisessä maassa tai kyseisellä alueella tai vyöhykkeellä ei ole esiintynyt Newcastlen tautiviruksen aiheuttaman tartunnan taudinpurkausta vähintään 12 kuukauteen ennen päivää, jona virkaeläinlääkäri antaa todistuksen lähetyksen unioniin lähettämistä varten.

2.   Kun kolmannessa maassa tai alueella tai jommankumman vyöhykkeellä, joka oli aiemmin vapaa Newcastlen tautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta 1 kohdassa tarkoitetun mukaisesti, tapahtuu tämän tartunnan taudinpurkaus, kyseisen maan tai alueen tai vyöhykkeen katsotaan jälleen olevan vapaa Newcastlen tautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta, kun seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)

taudin torjumiseksi on toteutettu hävittämistoimenpiteitä;

b)

kaikissa pitopaikoissa, joissa on aiemmin esiintynyt tartuntaa, on toteutettu riittävä puhdistus ja desinfiointi;

c)

vähintään kolmen kuukauden kuluessa a ja b alakohdassa tarkoitettujen hävittämistoimenpiteiden ja puhdistuksen ja desinfioinnin päättymisen jälkeen kolmannen maan tai alueen toimivaltainen viranomainen on osoittanut tehostetuilla tutkimuksilla, joihin on kuulunut taudinpurkaukseen liittyvä laboratoriotestaus, että kyseistä tautia ei esiinny kyseisessä maassa tai kyseisellä alueella tai jommankumman vyöhykkeellä.

40 artikla

Siipikarjan alkuperäinen pitopaikka

1.   Siitossiipikarjan ja tuotantosiipikarjan lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetyksen eläimet tulevat sellaisista pitopaikoista, jotka alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt vähintään yhtä tiukkojen vaatimusten mukaisesti kuin vaatimukset, jotka vahvistetaan delegoidun asetuksen (EU) 2019/2035 8 artiklassa, ja

a)

joiden hyväksyntää ei ole peruutettu väliaikaisesti tai kokonaan;

b)

joiden ympäristössä ei ole esiintynyt 10 kilometrin säteellä, mukaan lukien tarvittaessa naapurimaan alue, korkeapatogeenisen lintuinfluenssan tai Newcastlen tautiviruksen aiheuttaman tartunnan taudinpurkauksia vähintään 30 päivän aikana ennen unioniin tarkoitetun lähetyksen lastauspäivää;

c)

joissa ei ole raportoitu vahvistettuja matalapatogeenisten lintuinfluenssavirusten aiheuttamia tartuntatapauksia vähintään 21 päivän aikana ennen unioniin tarkoitetun lähetyksen lastauspäivää.

2.   Teurastettavaksi tarkoitetun siipikarjan lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetyksen eläimet tulevat pitopaikoista,

a)

joiden ympäristössä ei ole esiintynyt 10 kilometrin säteellä, mukaan lukien tarvittaessa naapurimaan alue, korkeapatogeenisen lintuinfluenssan tai Newcastlen tautiviruksen aiheuttaman tartunnan taudinpurkauksia vähintään 30 päivän aikana ennen unioniin tarkoitetun lähetyksen lastauspäivää;

b)

joissa ei ole raportoitu vahvistettuja matalapatogeenisten lintuinfluenssavirusten aiheuttamia tartuntatapauksia vähintään 21 päivän aikana ennen unioniin tarkoitetun lähetyksen lastauspäivää.

3.   Untuvikkojen lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetyksen eläimet

a)

on haudottu sellaisissa pitopaikoissa, jotka alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt vähintään yhtä tiukkojen vaatimusten mukaisesti kuin delegoidun asetuksen (EU) 2019/2035 7 artiklassa vahvistetut vaatimukset; ja

i)

pitopaikkojen hyväksyntää ei ole peruutettu väliaikaisesti tai kokonaan;

ii)

pitopaikkojen ympäristössä ei ole esiintynyt 10 kilometrin säteellä, mukaan lukien tarvittaessa naapurimaan alue, korkeapatogeenisen lintuinfluenssan tai Newcastlen tautiviruksen aiheuttaman tartunnan taudinpurkauksia vähintään 30 päivän aikana ennen päivää, jona lähetys lähetetään unioniin;

b)

tulevat sellaisissa pitopaikoissa pidetyistä parvista, jotka alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt vähintään yhtä tiukkojen vaatimusten mukaisesti kuin delegoidun asetuksen (EU) 2019/2035 8 artiklassa vahvistetut vaatimukset, ja

i)

pitopaikkojen hyväksyntää ei ollut peruutettu väliaikaisesti tai kokonaan ajankohtana, jona siitosmunat, joista untuvikot on haudottu, lähetettiin hautomoon;

ii)

pitopaikassa ei ole raportoitu vahvistettuja matalapatogeenisten lintuinfluenssavirusten aiheuttamia tartuntatapauksia vähintään 21 päivän aikana ennen niiden siitosmunien keräyspäivää, joista untuvikot on haudottu.

41 artikla

Siipikarjan kuljetuksessa käytettäviä kuljetuspäällyksiä koskevat erityiset ennaltaehkäisevät toimenpiteet

Siipikarjan lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetykset on kuljetettu kuljetuspäällyksissä, jotka täyttävät 18 artiklan vaatimusten lisäksi seuraavat vaatimukset:

a)

ne on suljettu alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen toimivaltaisen viranomaisen ohjeiden mukaisesti siten, ettei sisällön vaihtaminen ole mahdollista;

b)

niissä on liitteessä XVI vahvistetut tiedot kyseisestä siipikarjalajista ja -luokasta;

c)

untuvikkojen tapauksessa ne ovat kertakäyttöisiä, puhtaita ja ensimmäistä kertaa käytössä.

42 artikla

Siipikarjan saapuminen jäsenvaltioihin, joilla on Newcastlen tautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta vapaa asema ilman rokotuksia

1.   Sellaiseen jäsenvaltioon tarkoitettujen siitossiipikarjan ja tuotantosiipikarjan lähetysten, jolla on Newcastlen tautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta vapaa asema ilman rokotuksia, sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetyksen eläimet täyttävät seuraavat vaatimukset:

a)

siipikarjaa ei ole rokotettu Newcastlen tautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa vastaan;

b)

siipikarjaa on pidetty vähintään 14 päivän ajan ennen unioniin tarkoitetun lähetyksen lastauspäivää eristyksissä virkaeläinlääkärin valvonnassa alkuperäisessä pitopaikassa tai karanteenipitopaikassa, jossa

i)

mitään siipikarjaa ei ole rokotettu Newcastlen tautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa vastaan vähintään 21 päivään ennen lähetyksen lastauspäivää;

ii)

pitopaikkaan ei ole saapunut yhtään lähetykseen kuulumatonta lintua i alakohdassa tarkoitettuna aikana;

iii)

ei ole annettu rokotuksia;

c)

serologisista testeistä, jotka on tehty siipikarjalle verinäytteistä Newcastlen tautivirukseen kohdistuvien vasta-aineiden osoittamiseksi tasolla, jolla voidaan 95 prosentin varmuudella osoittaa tartunnan 5 prosentin esiintyvyys, on saatu negatiiviset tulokset vähintään 14 päivän aikana ennen unioniin tarkoitetun lähetyksen lastauspäivää.

2.   Sellaiseen jäsenvaltioon teurastettavaksi tarkoitetun siipikarjan lähetysten, jolla on Newcastlen tautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta vapaa asema ilman rokotuksia, sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetyksen eläimet ovat peräisin parvista,

a)

joita ei ole rokotettu Newcastlen tautiviruksen aiheuttama tartuntaa vastaan ja joista on saatu negatiiviset tulokset serologisissa testeissä, jotka on tehty verinäytteistä Newcastlen tautivirukseen kohdistuvien vasta-aineiden osoittamiseksi tasolla, jolla voidaan 95 prosentin varmuudella osoittaa tartunnan 5 prosentin esiintyvyys, vähintään 14 päivään ennen päivää, jona lähetys on lastattu unioniin lähetettäväksi;

tai

b)

jotka on rokotettu Newcastlen tautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa vastaan, mutta ei elävällä rokotteella, vähintään 30 päivää ennen unioniin tarkoitetun lähetyksen lastauspäivää ja joille on tehty enintään 14 päivää ennen kyseistä päivää Newcastlen tautiviruksen aiheuttaman tartunnan varalta negatiivisin tuloksin viruseristystesti, joka perustuu sattumanvaraisesti valittujen vähintään 60 linnun yhteissuolesta otettuihin pyyhkäisynäytteisiin tai ulostenäytteisiin.

3.   Sellaiseen jäsenvaltioon tarkoitettujen untuvikkojen lähetysten, jolla on Newcastlen tautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta vapaa asema ilman rokotuksia, sallitaan saapua unioniin vain, jos

a)

lähetyksen eläimiä ei ole rokotettu Newcastlen tautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa vastaan;

b)

ne on saatu siitosmunista, jotka ovat peräisin sellaisista parvista, jotka täyttävät jonkin seuraavista vaatimuksista:

i)

niitä ei ole rokotettu Newcastlen tautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa vastaan;

tai

ii)

ne on rokotettu inaktivoidulla rokotteella Newcastlen tautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa vastaan;

tai

iii)

ne on rokotettu elävällä rokotteella Newcastlen tautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa vastaan viimeistään 60 päivää ennen munien keräyspäivää;

c)

ne tulevat hautomosta, joka toimii siten, että munat, joista unioniin saapuviksi tarkoitetut untuvikot saadaan, haudotaan täysin eri aikaan ja eri tiloissa kuin munat, jotka eivät täytä b alakohdassa vahvistettuja vaatimuksia.

2 JAKSO

SIITOS- JA TUOTANTOSIIPIKARJAA KOSKEVAT ERITYISET ELÄINTERVEYSVAATIMUKSET

43 artikla

Jalostukseen tarkoitettujen sileälastaisten lintujen ja tuotantoon tarkoitettujen sileälastaisten lintujen merkitseminen tunnistimella

Jalostukseen tarkoitettujen sileälastaisten lintujen ja tuotantoon tarkoitettujen sileälastaisten lintujen lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetyksen eläimet on merkitty yksilöllisesti kaulamerkeillä tai injektoitavalla transponderilla,

a)

joissa on alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen koodi ISO-standardin 3166 mukaisesti kaksikirjaimisessa muodossa;

b)

jotka ovat ISO-standardien 11784 ja 11785 mukaisia.

44 artikla

Siitos- ja tuotantosiipikarjan lähetyksiin sovellettavat alkuperäparvea koskevat erityiset eläinterveysvaatimukset

Siitossiipikarjan ja tuotantosiipikarjan lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetyksen eläimet ovat peräisin parvista, jotka täyttävät seuraavat vaatimukset:

a)

parvia ei ole rokotettu korkeapatogeenista lintuinfluenssaa vastaan;

b)

jos parvet on rokotettu Newcastlen tautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa vastaan,

i)

alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen toimivaltaiset viranomaiset ovat antaneet takeet siitä, että käytetyt rokotteet täyttävät seuraavat vaatimukset:

Newcastlen tautiviruksen aiheuttaman tartunnan vastaisia rokotteita koskevat yleiset ja erityiset kriteerit, jotka vahvistetaan liitteessä XV olevassa 1 kohdassa;

tai

Newcastlen tautiviruksen aiheuttaman tartunnan vastaisia rokotteita koskevat yleiset kriteerit, jotka vahvistetaan liitteessä XV olevassa 1 kohdassa, ja siipikarja täyttää liitteessä XV olevassa 2 kohdassa vahvistetut sellaisesta kolmannesta maasta tai sellaiselta alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä peräisin olevia siipikarjaa ja siitosmunia koskevat eläinterveysvaatimukset, jossa tai jolla käytettävät Newcastlen tautiviruksen aiheuttaman tartunnan vastaiset rokotteet eivät täytä liitteessä XV olevassa 1 kohdassa vahvistettuja erityisiä kriteerejä;

ii)

lähetyksestä annetaan liitteessä XV olevassa 4 kohdassa edellytetyt tiedot;

c)

parviin on sovellettu taudinseurantaohjelmaa, joka täyttää delegoidun asetuksen (EU) 2019/2035 liitteessä II vahvistetut vaatimukset, eikä parvissa ole havaittu seuraavien taudinaiheuttajien aiheuttamia tartuntoja tai syitä epäillä tällaisia tartuntoja:

i)

Salmonella pullorum, Salmonella gallinarum ja Mycoplasma gallisepticum, kun on kyse lajista Gallus gallus;

ii)

Salmonella arizonae (seroryhmä O:18(k)), Salmonella pullorum, Salmonella gallinarum, Mycoplasma meleagridis ja Mycoplasma gallisepticum, kun on kyse lajista Meleagris gallopavo;

iii)

Salmonella pullorum ja Salmonella gallinarum, kun on kyse lajeista Numida meleagris, Coturnix coturnix, Phasianus colchicus, Perdix perdix ja Anas spp.;

d)

parvia pidetään pitopaikoissa, jotka ovat toteuttaneet seuraavat toimenpiteet, jos sitä päivää edeltäneiden 12 kuukauden aikana, jona lähetys lastataan unionin lähetettäväksi, on vahvistettu Salmonella pullorum-, S. gallinarum- ja S. arizonae -tartunta:

i)

tartunnan saanut parvi on teurastettu tai lopetettu ja hävitetty;

ii)

pitopaikka on puhdistettu ja desinfioitu sen jälkeen, kun i alakohdassa tarkoitettu tartunnan saanut parvi on teurastettu tai lopetettu;

iii)

edellä ii alakohdassa tarkoitetun puhdistuksen ja desinfioinnin jälkeen kaikki pitopaikan parvet on testattu negatiivisin tuloksin Salmonella pullorum-, S. gallinarum- ja S. arizonae -tartunnan varalta kahdella vähintään 21 päivän välein tehdyllä testillä c alakohdassa tarkoitetun taudinseurantaohjelman mukaisesti;

e)

parvia pidetään pitopaikoissa, jotka ovat toteuttaneet seuraavat toimenpiteet, jos sitä päivää edeltäneiden 12 kuukauden aikana, jona lähetys lastataan unioniin lähetettäväksi, on vahvistettu lintujen mykoplasmoosi (Mycoplasma gallisepticum ja M. meleagridis):

joko

i)

tartunnan saanut parvi on testattu negatiivisin tuloksin lintujen mykoplasmoosin (Mycoplasma gallisepticum ja M. meleagridis) varalta kahdella testillä, jotka on tehty koko parvelle vähintään 60 päivän välein c alakohdassa tarkoitetun taudinseurantaohjelman mukaisesti;

tai

ii)

tartunnan saanut parvi on teurastettu tai lopetettu ja hävitetty, pitopaikka on puhdistettu ja desinfioitu, ja puhdistuksen ja desinfioinnin jälkeen kaikki pitopaikan parvet on testattu negatiivisin tuloksin lintujen mykoplasmoosin (Mycoplasma gallisepticum ja M. meleagridis) varalta kahdella vähintään 21 päivän välein tehdyllä testillä c alakohdassa tarkoitetun taudinseurantaohjelman mukaisesti.

3 JAKSO

TEURASTETTAVAKSI TARKOITETTUA SIIPIKARJAA KOSKEVAT ERITYISET ELÄINTERVEYSVAATIMUKSET

45 artikla

Teurastettavaksi tarkoitetun siipikarjan lähetyksiin sovellettavat alkuperäparvea koskevat erityiset eläinterveysvaatimukset

Teurastettavaksi tarkoitetun siipikarjan lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetyksen eläimet ovat peräisin parvista, jotka täyttävät seuraavat vaatimukset:

a)

niitä ei ole rokotettu korkeapatogeenista lintuinfluenssaa vastaan;

b)

jos ne on rokotettu Newcastlen tautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa vastaan,

i)

alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen toimivaltainen viranomainen on antanut takeet siitä, että

käytetyt rokotteet ovat liitteessä XV olevassa 1 kohdassa Newcastlen tautiviruksen aiheuttaman tartunnan vastaisille rokotteille vahvistettujen yleisten ja erityisten kriteerien mukaisia;

tai

käytetyt rokotteet ovat liitteessä XV olevassa 1 kohdassa Newcastlen tautiviruksen aiheuttaman tartunnan vastaisille rokotteille vahvistettujen yleisten kriteerien mukaisia ja siipikarja täyttää liitteessä XV olevassa 2 kohdassa vahvistetut eläinterveysvaatimukset, jotka koskevat sellaisesta kolmannesta maasta tai sellaiselta alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä peräisin olevia siipikarjaa ja siitosmunia, jossa tai jolla käytettävät Newcastlen tautiviruksen aiheuttaman tartunnan vastaiset rokotteet eivät täytä liitteessä XV olevassa 1 kohdassa vahvistettuja erityisiä kriteerejä;

ii)

jokaisesta lähetyksestä annetaan liitteessä XV olevassa 4 kohdassa edellytetyt tiedot.

4 JAKSO

UNTUVIKKOJA KOSKEVAT ERITYISET ELÄINTERVEYSVAATIMUKSET

46 artikla

Untuvikkojen lähetyksiin sovellettavat alkuperäparvea koskevat erityiset eläinterveysvaatimukset

Untuvikkojen lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetyksen eläimet ovat peräisin parvista, jotka täyttävät seuraavat vaatimukset:

a)

jos parvet on rokotettu korkeapatogeenista lintuinfluenssaa vastaan, alkuperäpaikkana oleva kolmas maa tai alue on antanut takeet liitteessä XIII vahvistettujen rokotusohjelmia ja lisäseurantaa koskevien vähimmäisvaatimusten noudattamisesta;

b)

jos parvet on rokotettu Newcastlen tautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa vastaan,

i)

alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen toimivaltainen viranomainen on antanut takeet siitä, että käytetyt rokotteet täyttävät

Newcastlen tautiviruksen aiheuttaman tartunnan vastaisia rokotteita koskevat yleiset ja erityiset kriteerit, jotka vahvistetaan liitteessä XV olevassa 1 kohdassa;

tai

Newcastlen tautiviruksen aiheuttaman tartunnan vastaisia tunnustettuja rokotteita koskevat yleiset kriteerit, jotka vahvistetaan liitteessä XV olevassa 1 kohdassa, ja siipikarja ja siitosmunat, joista untuvikot ovat peräisin, täyttävät liitteessä XV olevassa 2 kohdassa vahvistetut sellaisesta kolmannesta maasta tai sellaiselta alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä peräisin olevia siipikarjaa ja siitosmunia koskevat eläinterveysvaatimukset, jossa tai jolla käytettävät Newcastlen tautiviruksen aiheuttaman tartunnan vastaiset rokotteet eivät täytä liitteessä XV olevassa 1 kohdassa vahvistettuja erityisiä kriteerejä;

ii)

jokaisesta lähetyksestä annetaan liitteessä XV olevassa 4 kohdassa edellytetyt tiedot;

c)

parviin on sovellettu taudinseurantaohjelmaa, joka täyttää delegoidun asetuksen (EU) 2019/2035 liitteessä II vahvistetut vaatimukset, eikä parvissa ole havaittu seuraavien taudinaiheuttajien aiheuttamia tartuntoja tai syitä epäillä tällaisia tartuntoja:

i)

Salmonella pullorum, Salmonella gallinarum ja Mycoplasma gallisepticum, kun on kyse lajista Gallus gallus;

ii)

Salmonella arizonae (seroryhmä O:18(k)), Salmonella pullorum, Salmonella gallinarum, Mycoplasma meleagridis ja Mycoplasma gallisepticum, kun on kyse lajista Meleagris gallopavo;

iii)

Salmonella pullorum ja Salmonella gallinarum, kun on kyse lajeista Numida meleagris, Coturnix coturnix, Phasianus colchicus, Perdix perdix ja Anas spp.;

d)

parvia pidetään pitopaikoissa, jotka ovat toteuttaneet seuraavat toimenpiteet, jos sitä päivää edeltäneiden 12 kuukauden aikana, jona lähetys on lastattu unioniin lähetettäväksi, on vahvistettu Salmonella pullorum-, S. gallinarum- ja S. arizonae -tartunta:

i)

tartunnan saanut parvi on teurastettu tai lopetettu ja hävitetty;

ii)

pitopaikka on puhdistettu ja desinfioitu i alakohdassa tarkoitetun tartunnan saaneen parven teurastamisen tai lopettamisen jälkeen;

iii)

edellä ii alakohdassa tarkoitetun puhdistuksen ja desinfioinnin jälkeen kaikki pitopaikan parvet on testattu negatiivisin tuloksin Salmonella pullorum-, S. gallinarum- ja S. arizonae -tartunnan varalta kahdella vähintään 21 päivän välein tehdyllä testillä c alakohdassa tarkoitetun taudinseurantaohjelman mukaisesti;

e)

parvia pidetään pitopaikoissa, jotka ovat toteuttaneet seuraavat toimenpiteet, jos sitä päivää edeltäneiden 12 kuukauden aikana, jona lähetys on lastattu unioniin lähetettäväksi, on vahvistettu lintujen mykoplasmoosi (Mycoplasma gallisepticum ja M. meleagridis):

joko

i)

tartunnan saanut parvi on testattu negatiivisin tuloksin lintujen mykoplasmoosin (Mycoplasma gallisepticum ja M. meleagridis) varalta kahdella testillä, jotka on tehty koko parvelle vähintään 60 päivän välein c alakohdassa tarkoitetun taudinseurantaohjelman mukaisesti;

tai

ii)

tartunnan saanut parvi on teurastettu tai lopetettu ja hävitetty, pitopaikka on puhdistettu ja desinfioitu, ja puhdistuksen ja desinfioinnin jälkeen kaikki pitopaikan parvet on testattu negatiivisin tuloksin lintujen mykoplasmoosin (Mycoplasma gallisepticum ja M. meleagridis) varalta kahdella vähintään 21 päivän välein tehdyllä testillä c alakohdassa tarkoitetun taudinseurantaohjelman mukaisesti.

47 artikla

Untuvikkojen lähetyksiä koskevat erityiset eläinterveysvaatimukset, jotka liittyvät siitosmuniin, joista untuvikot on saatu

Untuvikkojen lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetyksen eläimet ovat peräisin siitosmunista, jotka

a)

täyttivät III osan 2 osastossa vahvistetut unioniin saapumista koskevat eläinterveysvaatimukset;

b)

oli merkitty toimivaltaisen viranomaisen ohjeiden mukaisesti ennen hautomoon lähettämistä;

c)

oli desinfioitu toimivaltaisen viranomaisen ohjeiden mukaisesti;

d)

eivät olleet kosketuksissa terveystilanteeltaan heikomman siipikarjan tai heikompien siitosmunien kanssa tai vankeudessa pidettävien lintujen tai luonnonvaraisten lintujen kanssa joko hautomoon kuljetuksen aikana tai hautomossa.

48 artikla

Untuvikkoja koskevat erityiset eläinterveysvaatimukset

Untuvikkojen lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetyksen eläimiä ei ole rokotettu lintuinfluenssaa vastaan.

5 JAKSO

ALLE 20 YKSILÖSTÄ KOOSTUVAA SIIPIKARJAA KOSKEVAT ERITYISET ELÄINTERVEYSVAATIMUKSET

49 artikla

Sellaisia lähetyksiä koskevat poikkeukset ja erityisvaatimukset, jotka koostuvat alle 20 yksilöstä muuta siipikarjaa kuin sileälastaisia lintuja

Poiketen siitä, mitä 14 artiklan 3 kohdassa, 17, 18, 40 ja 41 artiklassa sekä 43–48 artiklassa säädetään, lähetysten, jotka koostuvat alle 20 yksilöstä muuta siipikarjaa kuin sileälastaisia lintuja, sallitaan saapua unioniin, jos ne täyttävät seuraavat vaatimukset:

a)

siipikarja tulee pitopaikoista, jotka täyttävät seuraavat vaatimukset:

i)

niissä ei ole raportoitu vahvistettuja matalapatogeenisten lintuinfluenssavirusten aiheuttamia tartuntatapauksia vähintään 21 päivän aikana ennen unioniin tarkoitetun lähetyksen lastauspäivä tai niiden siitosmunien keräyspäivää, joista untuvikot on haudottu;

ii)

niiden ympäristössä ei ole esiintynyt 10 kilometrin säteellä, mukaan lukien tarvittaessa naapurimaan alue, korkeapatogeenisen lintuinfluenssan tai Newcastlen tautiviruksen aiheuttaman tartunnan taudinpurkauksia vähintään 30 päivän aikana ennen unioniin tarkoitetun lähetyksen lastauspäivää;

b)

siipikarja tai untuvikkojen tapauksessa untuvikkojen alkuperäparvi on eristetty alkuperäisessä pitopaikassa vähintään 21 päivän ajan ennen unioniin tarkoitetun lähetyksen lastauspäivää;

c)

korkeapatogeenisen lintuinfluenssan vastaisten rokotusten osalta:

i)

siipikarjaa ei ole rokotettu korkeapatogeenista lintuinfluenssaa vastaan;

ii)

jos untuvikkojen vanhempaisparvet on rokotettu korkeapatogeenista lintuinfluenssaa vastaan, alkuperäpaikkana oleva kolmas maa tai alue on antanut takeet liitteessä XIII vahvistettujen rokotusohjelmia ja lisäseurantaa koskevien vähimmäisvaatimusten noudattamisesta;

d)

jos siipikarja tai untuvikkojen vanhempaisparvi on rokotettu Newcastlen tautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa vastaan,

i)

alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen toimivaltainen viranomainen on antanut takeet siitä, että käytetyt rokotteet täyttävät

Newcastlen tautiviruksen aiheuttaman tartunnan vastaisia rokotteita koskevat yleiset ja erityiset kriteerit, jotka vahvistetaan liitteessä XV olevassa 1 kohdassa;

tai

Newcastlen tautiviruksen aiheuttaman tartunnan vastaisia rokotteita koskevat yleiset kriteerit, jotka vahvistetaan liitteessä XV olevassa 1 kohdassa, ja siipikarja täyttää liitteessä XV olevassa 2 kohdassa vahvistetut sellaisesta kolmannesta maasta tai sellaiselta alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä peräisin olevia siipikarjaa ja siitosmunia koskevat eläinterveysvaatimukset, jossa tai jolla käytettävät Newcastlen tautiviruksen aiheuttaman tartunnan vastaiset rokotteet eivät täytä liitteessä XV olevassa 1 kohdassa vahvistettuja erityisiä kriteerejä;

ii)

jokaisesta lähetyksestä annetaan liitteessä XV olevassa 4 kohdassa edellytetyt tiedot;

e)

siipikarjassa tai untuvikkojen tapauksessa untuvikkojen alkuperäparvessa ei ole havaittu seuraavien taudinaiheuttajien aiheuttamia tartuntoja tai syitä epäillä tällaisia tartuntoja testeissä, jotka on tehty sellaisten lähetysten testaamista koskevien vaatimusten mukaisesti, jotka koostuvat alle 20 yksilöstä muuta siipikarjaa kuin sileälastaisia lintuja tai alle 20:stä tällaisen siipikarjan siitosmunista, ennen unioniin saapumista liitteen XVII mukaisesti:

i)

Salmonella pullorum, Salmonella gallinarum ja Mycoplasma gallisepticum, kun on kyse lajista Gallus gallus;

ii)

Salmonella arizonae (seroryhmä O:18(k)), Salmonella pullorum, Salmonella gallinarum, Mycoplasma meleagridis ja Mycoplasma gallisepticum, kun on kyse lajista Meleagris gallopavo;

iii)

Salmonella pullorum ja Salmonella gallinarum, kun on kyse lajeista Numida meleagris, Coturnix coturnix, Phasianus colchicus, Perdix perdix ja Anas spp.

6 JAKSO

ERITYISET ELÄINTERVEYSVAATIMUKSET, JOTKA KOSKEVAT SIIPIKARJAN SIIRTOJA JA KÄSITTELYÄ UNIONIIN SAAPUMISEN JÄLKEEN

50 artikla

Määränpäänä olevan pitopaikan toimijoiden velvollisuudet siipikarjan lähetysten unioniin saapumisen jälkeen

1.   Määränpäänä olevan pitopaikan toimijoiden on pidettävä siitossiipikarjaa, tuotantosiipikarjaa, lukuun ottamatta riistalintujen luontoon istuttamiseen tarkoitettua tuotantosiipikarjaa, ja untuvikkoja, jotka ovat saapuneet unioniin kolmannesta maasta tai alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä, määränpäänä olevissa pitopaikoissa niiden saapumispäivästä alkaen yhtäjaksoisesti vähintään

a)

kuuden viikon ajan;

tai

b)

teurastuspäivään saakka, jos eläimet teurastetaan kuuden viikon kuluessa saapumispäivästä.

2.   Edellä 1 kohdan a alakohdassa säädetty kuuden viikon ajanjakso voidaan muun siipikarjan kuin sileälastaisten lintujen tapauksessa lyhentää kolmeen viikkoon edellyttäen, että 51 artiklan b alakohdan mukainen näytteenotto ja testaus on suoritettu toimijan pyynnöstä ja niistä on saatu toivotut tulokset.

3.   Määränpäänä olevan pitopaikan toimijoiden on varmistettava, että virkaeläinlääkäri tekee määränpäänä olevassa pitopaikassa kliinisen tarkastuksen 1 kohdassa tarkoitetulle siipikarjalle viimeistään kyseisessä kohdassa säädettyjen ajanjaksojen päättymispäivänä.

4.   Toimijoiden on pidettävä kolmannesta maasta tai alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä saapunut siipikarja erillään muista siipikarjaparvista 1 kohdassa tarkoitettuina ajanjaksoina.

5.   Jos 1 kohdassa tarkoitettu siipikarja sijoitetaan samaan parveen kuin muu määränpäänä olevassa pitopaikassa oleva siipikarja, 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut ajanjaksot alkavat siitä päivästä, jona viimeinen lintu tuodaan määränpäänä olevaan pitopaikkaan, eikä pitopaikassa olevaa siipikarjaa saa siirtää parvesta ennen kyseisten ajanjaksojen päättymistä.

51 artikla

Toimivaltaisten viranomaisten velvollisuus, joka koskee siipikarjan lähetyksille unioniin saapumisen jälkeen suoritettavia näytteenottoa ja testausta

Määräpaikkana olevan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että

a)

virkaeläinlääkäri tekee 50 artiklan 1 kohdassa säädettyinä ajanjaksoina siitossiipikarjalle, tuotantosiipikarjalle, lukuun ottamatta riistalintujen luontoon istuttamiseen tarkoitettua tuotantosiipikarjaa, ja untuvikoille, jotka ovat saapuneet unioniin kolmannesta maasta tai alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä, määränpäänä olevassa pitopaikassa kliinisen tarkastuksen viimeistään kyseisessä artiklassa säädettyjen asiaankuuluvien ajanjaksojen päättymispäivänä ja ottaa kyseisistä eläimistä tarvittaessa näytteet testausta varten niiden terveystilanteen seuraamiseksi;

b)

muulle siipikarjalle kuin sileälastaisille linnuille suoritetaan toimijan pyynnöstä näytteenotto ja testaus 50 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla liitteen XVIII mukaisesti.

52 artikla

Toimivaltaisten viranomaisten velvollisuus, joka koskee näytteenottoa ja testausta sellaisesta kolmannesta maasta tai sellaiselta alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä peräisin olevien sileälastaisten lintujen lähetysten unioniin saapumisen jälkeen, joka ei ole vapaa Newcastlen tautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta

Määräpaikkana olevan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että jalostukseen tarkoitetuille sileälastaisille linnuille, tuotantoon tarkoitetuille sileälastaisille linnuille ja sileälastaisten lintujen untuvikoille, jotka tulevat kolmannesta maasta tai alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä, joka ei ole vapaa Newcastlen tautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta, tehdään seuraavat toimenpiteet 50 artiklan 1 kohdassa säädettyinä ajanjaksoina:

a)

toimivaltainen viranomainen tekee niille Newcastlen tautiviruksen aiheuttaman tartunnan varalta viruksen osoittamistestin kultakin sileälastaiselta linnulta yhteissuolesta otetusta pyyhkäisynäytteestä tai kunkin sileälastaisen linnun ulostenäytteestä;

b)

a alakohdassa tarkoitettujen vaatimusten lisäksi toimivaltainen viranomainen tekee kullekin sileälastaiselle linnulle serologisen testin Newcastlen tautiviruksen aiheuttaman tartunnan varalta, jos sileälastaisten lintujen lähetysten määräpaikkana olevalla jäsenvaltiolla on Newcastlen tautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta vapaa asema ilman rokotuksia ja lähetykset saapuvat kolmannesta maasta tai alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä, joka ei ole vapaa Newcastlen tautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta;

c)

kaikki sileälastaiset linnut ovat saaneet negatiivisen tuloksen a ja b alakohdassa säädetyissä testeissä ennen kuin ne vapautetaan eristyksestä.

2 LUKU

Vankeudessa pidettäviä lintuja koskevat erityiset eläinterveysvaatimukset

1 JAKSO

VANKEUDESSA PIDETTÄVIÄ LINTUJA KOSKEVAT ELÄINTERVEYSVAATIMUKSET

53 artikla

Vankeudessa pidettävien lintujen tunnistamista koskevat vaatimukset

Vankeudessa pidettävien lintujen lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetyksen eläimillä on yksilöllinen tunnistenumero, joka on merkitty yksilöllisesti numeroituun suljettuun jalkarenkaaseen tai injektoitavaan transponderiin, joka sisältää ainakin seuraavat tiedot:

a)

alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen koodi ISO-standardin 3166 mukaisesti kaksikirjaimisessa muodossa;

b)

yksilöllinen sarjanumero.

54 artikla

Vankeudessa pidettävien lintujen kuljetuksessa käytettäviä kuljetuspäällyksiä koskevat erityiset ennaltaehkäisevät toimenpiteet

Vankeudessa pidettävien lintujen lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetykset on kuljetettu kuljetuspäällyksissä, jotka täyttävät 18 artiklassa vahvistettujen kuljetuspäällyksiä koskevien vaatimusten lisäksi seuraavat vaatimukset:

a)

ne on suljettu alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen toimivaltaisen viranomaisen ohjeiden mukaisesti siten, että sisällön vaihtaminen ei ole mahdollista;

b)

niissä on liitteessä XVI vahvistetut tiedot kyseisestä lintulajista ja -luokasta;

c)

niitä käytetään ensimmäistä kertaa.

55 artikla

Lähetykseen kuuluvien vankeudessa pidettävien lintujen alkuperäistä pitopaikkaa koskevat vaatimukset

Vankeudessa pidettävien lintujen lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetyksen eläimet tulevat pitopaikasta, joka täyttää seuraavat vaatimukset:

a)

alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen toimivaltainen viranomainen on antanut sille hyväksynnän, jonka mukaan se täyttää 56 artiklassa vahvistetut erityiset eläinterveysvaatimukset, eikä hyväksyntää ole peruutettu väliaikaisesti tai kokonaan;

b)

alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen toimivaltainen viranomainen on antanut sille yksilöllisen hyväksyntänumeron, joka on ilmoitettu komissiolle;

c)

alkuperäisen pitopaikan nimi ja hyväksyntänumero sisältyvät komission laatimaan ja julkistamaan pitopaikkaluetteloon;

d)

pitopaikan ympäristössä ei ole esiintynyt 10 kilometrin säteellä, mukaan lukien tarvittaessa naapurimaan alue, korkeapatogeenisen lintuinfluenssan tai Newcastlen tautiviruksen aiheuttaman tartunnan taudinpurkauksia vähintään 30 päivän aikana ennen unioniin tarkoitetun lähetyksen lastauspäivää;

e)

papukaijojen tapauksessa

i)

pitopaikassa ei ole diagnosoitu klamydioosia vähintään 60 päivään ennen unioniin tarkoitetun lähetyksen lastauspäivää, ja jos klamydioosi on vahvistettu pitopaikassa unioniin tarkoitetun lähetyksen lastauspäivä edeltäneiden kuuden kuukauden aikana, on toteutettu seuraavat toimenpiteet:

tartunnan saaneet ja todennäköisesti tartunnan saaneet linnut ovat saaneet hoitoa;

hoidon päätyttyä niille on tehty klamydioosin laboratoriotestaus negatiivisin tuloksin;

hoidon päätyttyä pitopaikka on puhdistettu ja desinfioitu;

kolmannessa luetelmakohdassa tarkoitettujen puhdistuksen ja desinfioinnin päätökseen saattamisesta on kulunut vähintään 60 päivää;

tai

ii)

eläimet on pidetty eläinlääkinnällisessä valvonnassa unioniin tarkoitetun lähetyksen lastauspäivää edeltäneiden 45 päivän ajan, ja ne ovat saaneet hoitoa klamydioosia vastaan.

56 artikla

Erityiset eläinterveysvaatimukset, jotka koskevat lähetykseen kuuluvien vankeudessa pidettävien lintujen alkuperäisen pitopaikan hyväksyntää ja hyväksynnän säilyttämistä, väliaikaista peruuttamista, kokonaan peruuttamista tai uudelleen myöntämistä

1.   Vankeudessa pidettävien lintujen lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetyksen eläimet tulevat 55 artiklassa tarkoitetuista alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen toimivaltaisen viranomaisen hyväksymistä pitopaikoista, jotka täyttävät seuraavat liitteessä XIX vahvistetut vaatimukset:

a)

1 kohta bioturvaamistoimenpiteiden osalta;

b)

2 kohta tilojen ja välineiden osalta;

c)

3 kohta tietojen kirjaamisen ja säilyttämisen osalta;

d)

4 kohta henkilöstön osalta;

e)

5 kohta terveystilanteen osalta.

2.   Vankeudessa pidettävien lintujen lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetyksen eläimet tulevat pitopaikoista, jotka ovat kolmannen maan tai alueen toimivaltaisen viranomaisen virkaeläinlääkärin valvonnassa, ja virkaeläinlääkäri

a)

varmistaa, että tässä asetuksessa säädetyt edellytykset täyttyvät;

b)

käy pitopaikan tiloissa vähintään kerran vuodessa;

c)

tarkastaa pitopaikan eläinlääkärin toiminnan ja vuotuisen taudinseurantaohjelman toteuttamisen;

d)

todentaa, että eläimille tehtyjen kliinisten, post mortem- ja laboratoriotestien tulokset osoittavat, ettei eläimillä esiinny korkeapatogeenista lintuinfluenssaa, Newcastlen tautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa tai klamydioosia.

3.   Vankeudessa pidettävien lintujen pitopaikan hyväksyntä on peruutettava väliaikaisesti tai kokonaan, jos pitopaikka ei enää täytä 1 ja 2 kohdassa säädettyjä edellytyksiä tai pitopaikan käyttöä on muutettu siten, ettei siellä pidetä enää yksinomaan vankeudessa pidettäviä lintuja.

4.   Vankeudessa pidettävien lintujen pitopaikan hyväksyntä on peruutettava väliaikaisesti, jos kolmannen maan tai alueen toimivaltainen viranomainen on saanut ilmoituksen siitä, että pitopaikassa epäillään esiintyvän korkeapatogeenista lintuinfluenssaa, Newcastlen tautiviruksen aiheuttama tartuntaa tai klamydioosia, siihen asti, kun epäily voidaan virallisesti sulkea pois. Kun epäilystä on ilmoitettu, on toteutettava tarvittavat toimenpiteet delegoidun asetuksen (EU) 2020/687 vaatimusten mukaisesti epäilyksen vahvistamiseksi tai poissulkemiseksi ja taudin leviämisen estämiseksi.

5.   Kun pitopaikan hyväksyntä on peruutettu väliaikaisesti tai kokonaan, pitopaikka on hyväksyttävä uudelleen, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)

tauti ja tartunnan lähde on hävitetty;

b)

kaikissa pitopaikoissa, joissa on aiemmin esiintynyt tartuntaa, on toteutettu riittävä puhdistus ja desinfiointi;

c)

pitopaikka täyttää 1 kohdassa säädetyt edellytykset.

6.   Vankeudessa pidettävien lintujen lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos alkuperäpaikkana oleva kolmas maa tai alue on sitoutunut ilmoittamaan komissiolle minkä tahansa pitopaikan saaman hyväksynnän väliaikaista peruuttamisesta, kokonaan peruuttamisesta tai uudelleen myöntämisestä.

57 artikla

Vankeudessa pidettäviä lintuja koskevat erityiset eläinterveysvaatimukset

Vankeudessa pidettävien lintujen lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetyksen eläimet täyttävä seuraavat vaatimukset:

a)

niitä ei ole rokotettu korkeapatogeenista lintuinfluenssaa vastaan;

b)

ne on rokotettu Newcastlen tautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa vastaan ja alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen toimivaltainen viranomainen on antanut takeet siitä, että käytetyt rokotteet ovat liitteessä XV olevassa 1 kohdassa Newcastlen tautiviruksen aiheuttaman tartunnan vastaisille rokotteille vahvistettujen yleisten ja erityisten kriteerien mukaisia;

c)

niille on tehty korkeapatogeenisen lintuinfluenssan ja Newcastlen tautiviruksen aiheuttaman tartunnan varalta viruksen osoittamistesti negatiivisin tuloksin 7–14 päivää ennen unioniin tarkoitetun lähetyksen lastauspäivää.

58 artikla

Vaatimukset, jotka koskevat vankeudessa pidettävien lintujen saapumista jäsenvaltioihin, joilla on Newcastlen tautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta vapaa asema ilman rokotuksia

Jos kanalintulajeihin kuuluvia vankeudessa pidettäviä lintuja aiotaan lähettää jäsenvaltioon, jolla on Newcastlen tautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta vapaa asema ilman rokotuksia, lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetyksen eläimet täyttävät seuraavat vaatimukset:

a)

niitä ei ole rokotettu Newcastlen tautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa vastaan;

b)

niitä on pidetty alkuperäpaikkana olevassa kolmannessa maassa tai olevalla alueella vähintään 14 päivän ajan ennen unioniin tarkoitetun lähetyksen lastauspäivää eristyksissä virkaeläinlääkärin valvonnassa sellaisessa alkuperäisessä pitopaikassa tai karanteenipitopaikassa,

i)

jossa yhtään lintua ei ole rokotettu Newcastlen tautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa vastaan vähintään 21 päivän aikana ennen lähetyksen lähetyspäivää;

ii)

johon ei ole tuotu kyseisenä aikana yhtään lintua, jota ei ole tarkoitettu mukaan lähetykseen;

iii)

jossa ei ole annettu rokotuksia;

c)

serologisista testeistä, jotka on tehty eläimille verinäytteistä Newcastlen tautivirukseen kohdistuvien vasta-aineiden osoittamiseksi tasolla, jolla voidaan 95 prosentin varmuudella osoittaa tartunnan 5 prosentin esiintyvyys, on saatu negatiiviset tulokset 14 päivän aikana ennen unioniin tarkoitetun lähetyksen lastauspäivää.

2 JAKSO

ERITYISET ELÄINTERVEYSVAATIMUKSET, JOTKA KOSKEVAT VANKEUDESSA PIDETTÄVIEN LINTUJEN SIIRTOJA JA KÄSITTELYÄ NIIDEN UNIONIIN SAAPUMISEN JÄLKEEN

59 artikla

Vaatimukset, jotka koskevat vankeudessa pidettävien lintujen siirtoja unioniin saapumisen jälkeen

Vankeudessa pidettävien lintujen lähetykset on niiden unioniin saapumisen jälkeen kuljetettava viipymättä ja suoraan karanteenipitopaikkaan, joka on hyväksytty delegoidun asetuksen (EU) 2019/2035 14 artiklan mukaisesti, seuraavasti:

a)

koko matka paikasta, jossa lähetys saapuu unioniin, karanteenipitopaikkaan saa kestään enintään yhdeksän tuntia;

b)

toimivaltaisen viranomaisen on sinetöitävä ajoneuvot, joilla lähetykset kuljetetaan karanteenipitopaikkaan, siten, että sisällön vaihtaminen ei ole mahdollista.

60 artikla

Määränpäänä olevan pitopaikan toimijoiden velvollisuudet vankeudessa pidettävien lintujen lähetysten unioniin saapumisen jälkeen

Edellä 59 artiklassa tarkoitettujen vankeudessa pidettävien lintujen karanteenipitopaikkojen toimijoiden on

a)

pidettävä vankeudessa pidettävät linnut karanteenissa vähintään 30 päivän ajan;

b)

jos tutkimus-, näytteenotto- ja testausmenettelyissä käytetään sentinellilintuja, varmistettava, että

i)

kussakin karanteenipitopaikan yksikössä käytetään vähintään kymmentä sentinellilintua;

ii)

ne ovat vähintään kolmen viikon ikäisiä ja niitä käytetään vain kerran näihin tarkoituksiin;

iii)

ne on merkitty tunnistamista varten jalkarenkaalla tai muulla tunnistimella, jota ei voi poistaa;

iv)

niitä ei ole rokotettu ja niiden on todettu olevan seronegatiivisia korkeapatogeenisen lintuinfluenssan ja Newcastlen tautiviruksen aiheuttaman tartunnan suhteen 14 päivän aikana ennen karanteenin alkamista;

v)

ne sijoitetaan hyväksyttyyn karanteenipitopaikkaan ennen vankeudessa pidettävien lintujen saapumista yhteiseen ilmatilaan ja ne sijoitetaan mahdollisimman lähelle vankeudessa pidettäviä lintuja siten, että varmistetaan sentinellilintujen tiivis kosketus karanteenilintujen ulosteisiin;

vi)

vankeudessa pidettävät linnut vapautetaan karanteenista ainoastaan virkaeläinlääkärin kirjallisella luvalla.

61 artikla

Toimivaltaisten viranomaisten velvollisuudet vankeudessa pidettävien lintujen lähetysten unioniin saapumisen jälkeen

Vankeudessa pidettävien lintujen saavuttua 59 artiklassa tarkoitettuun karanteenipitopaikkaan toimivaltaisen viranomaisen on

a)

tarkastettava karanteeniolosuhteet, mukaan lukien kuolleisuutta koskevan kirjaamisjärjestelmän tarkastus ja vankeudessa pidettävien lintujen kliininen tarkastus, ainakin karanteeniajan alussa ja lopussa;

b)

testattava vankeudessa pidettävät linnut korkeapatogeenisen lintuinfluenssan ja Newcastlen tautiviruksen aiheuttaman tartunnan varalta liitteessä XX vahvistettujen tutkimus-, näytteenotto- ja testausmenettelyjen mukaisesti.

3 JAKSO

ELÄINTERVEYSVAATIMUKSIIN LIITTYVÄT POIKKEUKSET, JOTKA KOSKEVAT VANKEUDESSA PIDETTÄVIEN LINTUJEN SAAPUMISTA UNIONIIN JA KYSEISTEN LINTUJEN SIIRTOJA JA KÄSITTELYÄ NIIDEN UNIONIIN SAAPUMISEN JÄLKEEN

62 artikla

Eläinterveysvaatimuksiin liittyvät poikkeukset, jotka koskevat tietyistä kolmansista maista tai tietyiltä alueilta peräisin olevia vankeudessa pidettäviä lintuja

Poiketen vaatimuksista, jotka vahvistetaan I osan 3–10 artiklassa, lukuun ottamatta 3 artiklan a alakohdan i alakohtaa, sekä 11–19 ja 53–61 artiklaa, vankeudessa pidettävien lintujen lähetysten, jotka eivät täytä kyseisiä vaatimuksia, sallitaan saapua unioniin, jos ne ovat peräisin kolmansista maista tai alueilta, jotka on nimenomaan luetteloitu vankeudessa pidettävien lintujen unioniin saapumista varten vastaavien takeiden perusteella.

4 OSASTO

TARHAMEHILÄISIÄ JA KIMALAISIA KOSKEVAT ELÄINTERVEYSVAATIMUKSET

1 LUKU

Tarhamehiläisiä ja kimalaisia koskevat yleiset eläinterveysvaatimukset

63 artikla

Sallitut mehiläisluokat

Ainoastaan seuraaviin luokkiin kuuluvien mehiläisten lähetysten sallitaan saapua unioniin:

a)

tarhamehiläiskuningattaret;

b)

kimalaiset.

64 artikla

Tarhamehiläisten ja kimalaisten lähettäminen unioniin

Tarhamehiläiskuningattarien ja kimalaisten lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos ne täyttävät seuraavat vaatimukset:

a)

pakkausmateriaali ja kuningatarhäkit, joita käytetään lähetettäessä tarhamehiläisiä ja kimalaisia unioniin, täyttävät seuraavat vaatimukset:

i)

ne ovat uusia;

ii)

ne eivät ole olleet kosketuksissa mehiläisten ja sikiökakkujen kanssa;

iii)

niihin on sovellettu kaikkia varotoimia sen ehkäisemiseksi, että ne joutuvat tarhamehiläisille ja kimalaisille tauteja aiheuttavien patogeenien saastuttamiksi;

b)

tarhamehiläisten ja kimalaisten mukana olevan ravinnon on oltava vapaa niille tauteja aiheuttavista patogeeneista;

c)

pakkausmateriaalille ja mukana oleville tuotteille on ennen niiden lähettämistä unioniin tehty silmämääräinen tarkastus sen varmistamiseksi, etteivät ne aiheuta eläinterveysriskiä eivätkä sisällä

i)

tarhamehiläisten tapauksessa missään kehitysvaiheessa olevia pieniä pesäkuoriaisia (Aethina tumida) ja Tropilaelaps-punkkeja;

ii)

kimalaisten tapauksessa missään kehitysvaiheessa olevia pieniä pesäkuoriaisia (Aethina tumida).

2 LUKU

Tarhamehiläiskuningattaria koskevat erityiset eläinterveysvaatimukset

65 artikla

Tarhamehiläiskuningattarien alkuperäinen mehiläistarha

Tarhamehiläiskuningattarien lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetyksen tarhamehiläiset ovat peräisin mehiläistarhasta, joka sijaitsee seuraavat vaatimukset täyttävällä alueella:

a)

alueen ympäristössä vähintään 100 kilometrin säteellä, mukaan lukien tarvittaessa naapurimaana olevan kolmannen maan alue,

i)

ei ole raportoitu pienen pesäkuoriaisen (Aethina tumida) tai Tropilaelaps-punkin (Tropilaelaps spp.) esiintymistä;

ii)

ei ole käytössä rajoituksia i alakohdassa tarkoitettuihin tauteihin liittyvän epäilyn, tautitapauksen tai taudinpurkauksen vuoksi;

b)

alueen ympäristössä vähintään kolmen kilometrin säteellä, mukaan lukien tarvittaessa naapurimaana olevan kolmannen maan alue,

i)

ei ole raportoitu esikotelomätää vähintään 30 päivän aikana ennen unioniin tarkoitetun lähetyksen lastauspäivää;

ii)

ei ole käytössä rajoituksia esikotelomätään liittyvän epäilyn tai vahvistetun tautitapauksen vuoksi i alakohdassa tarkoitettuna aikana;

iii)

jos aiemmin ennen i alakohdassa tarkoitettua ajanjaksoa oli vahvistettu esikotelomätätapaus, alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen toimivaltainen viranomainen on sen jälkeen tarkastanut kaikki pesät, ja kaikki tartunnan saaneet pesät on käsitelty ja sen jälkeen tarkastettu toivotuin tuloksin 30 päivän kuluessa kyseisen taudin viimeisestä todetusta tapauksesta.

66 artikla

Tarhamehiläiskuningattarien alkuperäinen pesä

Tarhamehiläiskuningattarien lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetyksen tarhamehiläiset ovat peräisin pesistä, joiden kennokakuista otetut näytteet on testattu esikotelomädän varalta negatiivisin tuloksin 30 päivän kuluessa ennen unioniin tarkoitetun lähetyksen lastauspäivää.

67 artikla

Tarhamehiläiskuningattarien lähetykset

Tarhamehiläiskuningattarien lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetykset ovat suljetuissa häkeissä, joista jokainen sisältää yhden tarhamehiläiskuningattaren ja enintään 20 seuramehiläistä.

68 artikla

Tiettyihin jäsenvaltioihin tai tietyille vyöhykkeille tarkoitettuja tarhamehiläiskuningattaria koskevat lisätakeet, jotka liittyvät Varroa spp. -punkin esiintymiseen (varroatoosi)

Sellaiseen jäsenvaltioon tai sellaiselle vyöhykkeelle tarkoitettujen tarhamehiläiskuningattarien lähetysten, jolla on taudista vapaa asema Varroa spp. -punkin (varroosi) esiintymisen osalta, sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetykset täyttävät seuraavat vaatimukset:

a)

lähetyksen tarhamehiläiset ovat peräisin kolmannesta maasta tai alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä, joka on vapaa Varroa spp. -punkin (varroosi) esiintymisestä;

b)

alkuperäpaikkana olevassa kolmannessa maassa tai olevalla alueella tai jommankumman vyöhykkeellä ei ole raportoitu Varroa spp. -punkin (varroosi) esiintymistä 30 päivän aikana ennen unioniin tarkoitetun lähetyksen lastauspäivää;

c)

on toteutettu kaikki varotoimenpiteet sen estämiseksi, että lähetys joutuu Varroa spp. -punkin saastuttamaksi sinä aikana, jona se lastataan ja lähetetään unioniin.

3 LUKU

Kimalaisia koskevat erityiset eläinterveysvaatimukset

69 artikla

Kimalaisten alkuperäinen pitopaikka

Kimalaisten lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos

a)

lähetyksen kimalaiset on kasvatettu ja pidetty ympäristöstään eristetyssä kimalaisten tuotantolaitoksessa, joka täyttää seuraavat vaatimukset:

i)

sillä on tilat, joilla varmistetaan, että kimalaiset tuotetaan lentäviltä hyönteisiltä suojatussa rakennuksessa;

ii)

sillä on tilat ja välineet, joilla varmistetaan, että kimalaiset eristetään myös erillisiin epidemiologisiin yksiköihin ja kukin yhdyskunta suljettuihin kuljetuspäällyksiin rakennuksen sisällä koko tuotannon ajan;

iii)

siitepölyn varastointi ja käsittely tiloissa eristetään kimalaisista koko tuotannon ajan, kunnes siitepöly on annettu niille ravinnoksi;

iv)

sillä on vakiotoimintamenettelyt, joilla estetään pienten pesäkuoriaisten pääsy pitopaikkaan ja tutkitaan säännöllisesti pienten pesäkuoriaisten esiintymistä pitopaikassa;

b)

edellä olevassa a alakohdassa tarkoitetussa pitopaikassa kimalaiset ovat peräisin epidemiologisesta yksiköstä, jossa ei ole havaittu pienen pesäkuoriaisen (Aethina tumida) esiintymistä.

70 artikla

Kimalaisten lähetys

Kimalaisten lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetys on lähetetty unioniin suljetuissa kuljetuspäällyksissä, joista kukin sisältää enintään 200 täysikasvuisen kimalaisen suuruisen yhdyskunnan ja mahdollisesti kuningattaren.

4 LUKU

Erityiset eläinterveysvaatimukset, jotka koskevat tarhamehiläiskuningattarien ja kimalaisten käsittelyä unioniin saapumisen jälkeen

71 artikla

Tarhamehiläiskuningattarien ja kimalaisten käsittely unioniin saapumisen jälkeen

1.   Kun tarhamehiläiskuningattaret ovat saapuneet unioniin, niitä ei saa sijoittaa paikallisiin yhdyskuntiin, paitsi jos ne siirretään 2 kohdan mukaisesti kuljetushäkistä uusiin häkkeihin toimivaltaisen viranomaisen luvalla ja tarvittaessa sen välittömässä valvonnassa.

2.   Kun tarhamehiläiskuningattaret on siirretty 1 kohdassa tarkoitettuihin uusiin häkkeihin, kuljetushäkit, seuramehiläiset ja muu materiaali, jotka ovat seuranneet tarhamehiläiskuningatarten mukana alkuperäpaikkana olevasta kolmannesta maasta, on toimitettava viralliseen laboratorioon tutkittaviksi, jotta voidaan sulkea pois pienen pesäkuoriaisen (Aethina tumida) esiintyminen, munat ja toukat mukaan lukien, ja kaikki merkit Tropilaelaps-punkista.

3.   Kimalaisia vastaanottavien toimijoiden on tuhottava kuljetuspäällys ja pakkausmateriaali, jotka ovat seuranneet kimalaisten mukana alkuperäpaikkana olevasta kolmannesta maasta tai olevalta alueelta, mutta ne voivat pitää niitä kuljetuspäällyksessä, jossa ne saapuivat unioniin, yhdyskunnan elinkaaren loppuun asti.

72 artikla

Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten erityiset velvollisuudet

Tarhamehiläisten tai kimalaisten lähetysten määräpaikkana olevan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on

a)

valvottava 71 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua siirtoa kuljetushäkistä uusiin häkkeihin;

b)

varmistettava, että toimija toimittaa 71 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut materiaalit;

c)

varmistettava, että 71 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla virallisella laboratoriolla on käytössään järjestelyt häkkien, seuramehiläisten ja materiaalin tuhoamiseksi kyseisessä säännöksessä säädetyn laboratoriotutkimuksen jälkeen.

5 OSASTO

KOIRIEN, KISSOJEN JA FRETTIEN UNIONIIN SAAPUMISTA KOSKEVAT ELÄINTERVEYSVAATIMUKSET

73 artikla

Koirien, kissojen ja frettien lähettäminen unioniin

1.   Koirien, kissojen ja frettien lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos ne on lähetetty alkuperäisestä pitopaikastaan unioniin siten, ettei niitä kuljeteta minkään muun pitopaikan kautta.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, voidaan sallia, että useammasta kuin yhdestä alkuperäisestä pitopaikasta tulevat koirien, kissojen ja frettien lähetykset saapuvat unioniin, jos lähetyksen eläimille on tehty yksi kokoaminen alkuperäpaikkana olevassa kolmannessa maassa tai olevalla alueella tai jommankumman vyöhykkeellä ja seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)

kokoaminen on tapahtunut pitopaikassa,

i)

jolle kolmannen maan tai alueen toimivaltainen viranomainen on antanut luvan toteuttaa koirien, kissojen ja frettien kokoamisia vähintään yhtä tiukkojen vaatimusten mukaisesti kuin elegoidun asetuksen (EU) 2019/2035 10 artiklassa vahvistetut vaatimukset;

ii)

jolla on kolmannen maan tai alueen toimivaltaisen viranomaisen antama yksilöllinen hyväksyntänumero;

iii)

jonka lähetyspaikkana olevan kolmannen maan tai alueen toimivaltainen viranomainen on luetteloinut tätä tarkoitusta varten, mukaan lukien delegoidun asetuksen (EU) 2019/2035 21 artiklassa säädetyt tiedot;

iv)

jossa seuraavat tiedot kirjataan ja säilytetään ajantasaisina vähintään kolmen vuoden ajan:

eläinten alkuperä;

keräyskeskukseen saapumisen ja keräyskeskuksesta lähettämisen päivämäärät;

eläinten tunnistuskoodi;

eläinten alkuperäisen pitopaikan rekisterinumero;

niiden kuljettajien ja kuljetusvälineiden rekisterinumero, jotka toimittavat tai keräävät koirien, kissojen ja frettien lähetyksen keräyskeskukseen ja keräyskeskuksesta;

b)

kokoaminen keräyskeskuksessa on kestänyt enintään kuusi päivää; tämä ajanjakso katsotaan osaksi ajanjaksoa, jonka kuluessa on otettava näytteet testausta varten ennen eläinten lähettämistä unioniin, jos tässä asetuksessa edellytetään tällaista näytteenottoa;

c)

eläinten on täytynyt saapua unioniin 10 päivän kuluessa päivästä, jona ne on lähetetty alkuperäisestä pitopaikasta.

74 artikla

Koirien, kissojen ja frettien tunnistaminen

1.   Koirien, kissojen ja frettien lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetyksen eläimet on merkitty yksilöllisesti eläinlääkärin implantoimalla injektoitavalla transponderilla, joka täyttää asetuksen (EU) 2016/429 120 artiklan nojalla hyväksytyissä täytäntöönpanosäädöksissä vahvistetut eläinten tunnistimia koskevat tekniset vaatimukset.

2.   Jos 1 kohdassa tarkoitettu implantoitu injektoitava transponderi ei täytä kyseisessä kohdassa tarkoitettuja teknisiä eritelmiä, lähetyksen unioniin saapumisesta vastaavan toimijan on toimitettava lukulaite, jonka avulla eläimen tunnistetiedot voidaan todentaa milloin tahansa.

75 artikla

Koirien, kissojen ja frettien alkuperäpaikkana oleva kolmas maa tai alue tai jommankumman vyöhyke

Koirien, kissojen ja frettien lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetyksen eläimet ovat peräisin kolmannesta maasta tai alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä, jossa tai jolla ovat voimassa raivotautiviruksen aiheuttaman tartunnan ehkäisemistä ja torjuntaa koskevat säännöt, jotka pannaan tehokkaasti täytäntöön koirien, kissojen ja frettien tartuntariskin minimoimiseksi, mukaan lukien säännöt, jotka koskevat kyseisten lajien tuontia muista kolmansista maista tai muilta alueilta.

76 artikla

Koirat, kissat ja fretit

1.   Koirien, kissojen ja frettien lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetyksen eläimet täyttävät seuraavat vaatimukset:

a)

eläimet on rokotettu raivotautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa vastaan seuraavien edellytysten mukaisesti:

i)

eläimet ovat vähintään 12 viikon ikäisiä, kun ne rokotetaan;

ii)

rokote täyttää Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 576/2013 (21) liitteessä III vahvistetut vaatimukset;

iii)

päivänä, jona eläimet lähetetään unioniin, on kulunut vähintään 21 päivää siitä, kun ensimmäinen raivotautiviruksen aiheuttaman tartunnan vastainen rokotus annettiin;

iv)

3 artiklan 1 kohdan c alakohdan i alakohdassa tarkoitettuun eläinterveystodistukseen on liitetty oikeaksi todistettu jäljennös rokotustiedoista;

b)

eläimille on tehty validi raivotaudin vasta-ainetutkimus liitteessä XXI olevan 1 kohdan mukaisesti.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdan b alakohdassa säädetään, koirien, kissojen ja frettien, jotka ovat peräisin komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 577/2013 (22) vahvistettuun luetteloon sisältyvistä kolmansista maista tai siihen sisältyviltä alueita tai niiden vyöhykkeiltä, sallitaan saapua unioniin ilman niille tehtyä raivotaudin vasta-ainetutkimusta.

3.   Koirien lähetysten sallitaan saapua jäsenvaltioon, jolla on taudista vapaa asema Echinococcus multilocularis -loisen osalta tai hyväksytty hävittämisohjelma kyseisen taudin esiintymistä vastaan, jos lähetyksen eläimet ovat saaneet käsittelyn tätä tautia vastaan liitteessä XXI olevan 2 osan mukaisesti.

77 artikla

Poikkeus, joka koskee suljettuun tai karanteenipitopaikkaan tarkoitettuja koiria, kissoja ja frettejä

Poiketen siitä, mitä 76 artiklassa säädetään, koirien, kissojen ja frettien lähetysten, jotka eivät täytä raivotautirokotusta koskevia vaatimuksia eivätkä Echinococcus multilocularis -loisen esiintymistä koskevia vaatimuksia, sallitaan saapua unioniin, jos lähetysten on tarkoitus saapua suoraan

a)

suljettuun pitopaikkaan;

tai

b)

hyväksyttyyn karanteenipitopaikkaan määräpaikkana olevassa jäsenvaltiossa.

78 artikla

Suljettuun tai karanteenipitopaikkaan tarkoitettujen koirien, kissojen ja frettien siirrot ja käsittely unioniin saapumisen jälkeen

1.   Unionissa sijaitsevaan suljettuun pitopaikkaan tarkoitettujen koirien, kissojen ja frettien lähetyksiä on pidettävä määränpäänä olevassa suljetussa pitopaikassa vähintään 60 päivän ajan siitä päivästä, jona ne saapuvat unioniin.

2.   Sellaisten koirien, kissojen ja frettien lähetyksiä, joiden on tarkoitus saapua suoraan 77 artiklan b alakohdassa tarkoitettuun hyväksyttyyn karanteenipitopaikkaan, on pidettävä kyseisessä pitopaikassa

a)

vähintään kuusi kuukautta niiden saapumispäivästä, jos 76 artiklan 1 kohdassa säädetyt raivotautiviruksen aiheuttaman tartunnan vastaista rokotusta koskevat vaatimukset eivät täyty;

tai

b)

jos on kyse koirista, jotka eivät täytä 76 artiklan 3 kohdassa säädettyjä Echinococcus multilocularis -loisen esiintymistä koskevia vaatimuksia, 24 tuntia kyseisen loisen esiintymistä vastaan liitteessä XXI olevan 2 kohdan mukaisesti annetun käsittelyn jälkeen.

III OSA

EDELLÄ 3 JA 5 ARTIKLASSA TARKOITETUT SUKUSOLUJEN JA ALKIOIDEN UNIONIIN SAAPUMISTA KOSKEVAT ELÄINTERVEYSVAATIMUKSET

1 OSASTO

SORKKA- JA KAVIOELÄINTEN SUKUSOLUJA JA ALKIOITA KOSKEVAT ELÄINTERVEYSVAATIMUKSET

1 LUKU

Sorkka- ja kavioeläinten sukusoluja ja alkioita koskevat yleiset eläinterveysvaatimukset

79 artikla

Alkuperäpaikkana oleva kolmas maa tai alue tai jommankumman vyöhyke

Nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläinten siemennesteen, munasolujen ja alkioiden lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos ne on kerätty sellaisista kolmansista maista tai sellaisilta alueilta, jotka täyttävät 22 artiklassa vahvistetut eläinterveysvaatimukset.

80 artikla

Luovuttajaeläinten pitoaika

Nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläinten siemennesteen, munasolujen ja alkioiden lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos ne on kerätty eläimistä, jotka täyttävät seuraavat vaatimukset:

a)

niitä pidettiin vähintään kuuden kuukauden ajan ennen keräyspäivää kolmannessa maassa tai alueella tai jommankumman vyöhykkeellä, joka on luetteloitu kyseisen lajin ja luokan sukusolujen ja alkioiden unioniin saapumista varten;

b)

vähintään 30 päivän aikana ennen sukusolujen ja alkioiden ensimmäistä keräyspäivää sekä keräysjakson aikana

i)

niitä pidettiin pitopaikoissa, jotka eivät sijaitse sellaisella rajoitusvyöhykkeellä, joka on perustettu nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläimissä esiintyneen, kyseisten eläinten osalta merkittävän, luokan A taudin tai uuden taudin esiintymisen vuoksi;

ii)

niitä pidettiin yhdessä pitopaikassa, jossa ei ollut raportoitu nauta-, sika-, lammas-, vuohi- tai hevoseläinten osalta merkityksellisiä luokan D tauteja;

iii)

ne eivät olleet kosketuksissa i alakohdassa tarkoitetulla rajoitusvyöhykkeellä sijaitsevien pitopaikkojen tai ii alakohdassa tarkoitettujen pitopaikkojen eläinten kanssa;

iv)

niitä ei käytetty luonnolliseen siitokseen.

81 artikla

Luovuttajaeläinten tunnistaminen

Nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläinten siemennesteen, munasolujen ja alkioiden lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos ne on kerätty eläimistä, jotka on tunnistettu 21 artiklan mukaisesti.

82 artikla

Sukusolujen ja alkioiden pitopaikat

1.   Nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläinten siemennesteen, munasolujen ja alkioiden lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos ne on lähetetty sukusolujen ja alkioiden hyväksytyistä pitopaikoista, jotka luetteloitujen kolmansien maiden tai alueiden tai niiden vyöhykkeiden toimivaltaiset viranomaiset ovat luetteloineet.

2.   Sukusolujen ja alkioiden lähetysten sallitaan saapua unioniin vain sellaisista 1 kohdassa tarkoitetuista sukusolujen ja alkioiden hyväksytyistä pitopaikoista, jotka täyttävät seuraavat delegoidun asetuksen (EU) 2020/686 liitteessä I vahvistetut vaatimukset:

a)

kyseisen liitteen 1 osa keinosiemennysaseman osalta;

b)

kyseisen liitteen 2 osa alkionsiirtoryhmän osalta;

c)

kyseisen liitteen 3 osa alkiontuotantoryhmän osalta;

d)

kyseisen liitteen 4 osa sukusolujen ja alkioiden käsittelypaikan osalta;

e)

kyseisen liitteen 5 osa sukusolujen ja alkioiden varastointiaseman osalta.

83 artikla

Sukusolut ja alkiot

Nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläinten siemennesteen, munasolujen ja alkioiden lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos kyseiset sukusolut ja alkiot täyttävät seuraavat vaatimukset:

a)

ne on merkitty siten, että seuraavat tiedot ovat helposti todettavissa:

i)

sukusolujen ja alkioiden keräys- tai tuotantopäivä;

ii)

luovuttajaeläimen (-eläinten) laji ja tunnistetiedot;

iii)

yksilöllinen hyväksyntänumero, johon on sisällyttävä sen maan ISO 3166-1 alpha-2 -koodi, jossa hyväksyntä on myönnetty;

iv)

muut merkitykselliset tiedot;

b)

ne täyttävät keräämistä, tuotantoa, käsittelyä ja varastointia koskevat eläinterveysvaatimukset, jotka vahvistetaan delegoidun asetuksen (EU) 2020/686 liitteessä III.

84 artikla

Sukusolujen ja alkioiden kuljetus

1.   Nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläinten siemennesteen, munasolujen ja alkioiden lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos

a)

ne on sijoitettu kuljetuspäällykseen, joka täyttää seuraavat vaatimukset:

i)

se on sinetöity ja numeroitu asemaeläinlääkärin tai ryhmän eläinlääkärin vastuulla tai virkaeläinlääkärin toimesta ennen sen lähettämistä sukusolujen ja alkioiden hyväksytystä pitopaikasta;

ii)

se on puhdistettu ja desinfioitu tai steriloitu ennen käyttöä tai on uusi kertakäyttöinen kuljetuspäällys;

iii)

se on täytetty jäädytysaineella, jolla ei ole aiemmin käsitelty muita tuotteita;

b)

edellä a alakohdassa tarkoitettuun kuljetuspäällykseen on sijoitettu vain yhden lajin yhden tyyppisiä sukusoluja ja alkioita.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdan b alakohdassa säädetään, toimijat voivat sijoittaa yhteen kuljetuspäällykseen saman lajin siemennestettä, munasoluja ja alkioita edellyttäen, että

a)

oljet tai muut pakkaukset, joihin sukusolut ja alkiot sijoitetaan, suljetaan turvallisesti ja ilmatiiviisti;

b)

erityyppiset sukusolut ja alkiot erotetaan toisistaan fyysisiin osastoihin tai sijoitetaan sekundaarisiin suojapusseihin.

3.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdan b alakohdassa säädetään, toimijat voivat sijoittaa yhteen kuljetuspäällykseen lammas- ja vuohieläinten siemennestettä, munasoluja ja alkioita.

85 artikla

Siemennesteen kuljetusta koskevat lisävaatimukset

Nauta-, sika-, lammas- ja vuohieläinten siemennesteen lähetysten, joissa siemenneste on kerätty useammalta kuin yhdeltä luovuttajaeläimeltä ja sijoitettu yhteen olkeen tai muuhun pakkaukseen unioniin saapumista varten, sallitaan saapua unioniin vain, jos

a)

siemenneste on kerätty yhdellä siemennesteen keräysasemalla ja lähetetty samalta keräysasemalta;

b)

siemennesteen käsittelyä varten on ollut käytössä menettelyjä sen varmistamiseksi, että siemenneste täyttää 83 artiklan a alakohdassa säädetyt merkintävaatimukset.

2 LUKU

Sorkka- ja kavioeläinten sukusoluja ja alkioita koskevat erityiset eläinterveysvaatimukset

86 artikla

Luovuttajana toimivien nautaeläinten alkuperäinen pitopaikka

Nautaeläinten siemennesteen, munasolujen ja alkioiden lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos siemenneste, munasolut ja alkiot on kerätty eläimistä, jotka tulivat seuraavien vaatimusten mukaisista pitopaikoista, ja kyseisiä eläimiä ei ole koskaan aiemmin pidetty terveystilanteeltaan heikommissa pitopaikoissa:

a)

pitopaikat täyttävät 23 artiklan vaatimukset;

b)

pitopaikat olivat siemennesteen luovuttajaeläinten tapauksessa ennen niiden ottamista karanteenitiloihin vapaita seuraavista taudeista:

i)

Mycobacterium tuberculosis complex (M. bovis, M. caprae ja M. tuberculosis) -tartunta;

ii)

Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunta;

iii)

nautojen tarttuva leukoosi;

iv)

naudan tarttuva rinotrakeiitti / tarttuva pustulaarinen vulvovaginiitti.

87 artikla

Poikkeukset luovuttajana toimivien nautaeläinten alkuperäisiä pitopaikkoja koskevista vaatimuksista

1.   Poiketen siitä, mitä 86 artiklan b alakohdan iii alakohdassa säädetään, nautaeläinten siemennesteen lähetysten sallitaan saapua unioniin, jos luovuttajaeläin tulee pitopaikasta, joka ei ole vapaa nautojen tarttuvasta leukoosista, ja

a)

on alle kahden vuoden ikäinen ja syntynyt emolle, jolle on tehty nautojen tarttuvan leukoosin varalta serologinen testi negatiivisin tuloksin sen jälkeen, kun kyseinen eläin on viety pois emoltaan;

tai

b)

on saavuttanut kahden vuoden iän ja sille on tehty nautojen tarttuvan leukoosin varalta serologinen testi negatiivisin tuloksin.

2.   Poiketen siitä, mitä 86 artiklan b alakohdan iii alakohdassa säädetään, nautaeläinten munasolujen ja alkioiden lähetysten sallitaan saapua unioniin, jos luovuttajaeläin tulee pitopaikasta, joka ei ole vapaa nautojen tarttuvasta leukoosista, ja on alle kahden vuoden ikäinen ja jos alkuperäisestä pitopaikasta vastaava virkaeläinlääkäri on todistanut, ettei pitopaikassa ole ollut yhtään kliinistä tapausta, jossa olisi ollut kyse nautojen tarttuvasta leukoosista, vähintään kolmen edeltävän vuoden aikana.

3.   Poiketen siitä, mitä 86 kohdan b alakohdan iv alakohdassa säädetään, nautaeläinten siemennesteen, munasolujen ja alkioiden lähetysten sallitaan saapua unioniin, jos luovuttajaeläin tulee pitopaikasta, joka ei ole vapaa naudan tarttuvasta rinotrakeiittista / tarttuvasta pustulaarisesta vulvovaginiitista, ja seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)

jos on kyse siemennesteestä, eläimelle on tehty delegoidun asetuksen (EU) 2020/686 liitteessä II olevan 1 osan I luvun 1 kohdan b alakohdan iv alakohdassa vaadittu testi negatiivisin tuloksin;

b)

jos on kyse munasoluista tai alkioista, alkuperäisestä pitopaikasta vastaava virkaeläinlääkäri on todistanut, ettei pitopaikassa ole ollut vähintään 12 edeltävän kuukauden aikana yhtään naudan tarttuvan rinotrakeiitin / tarttuvan pustulaarisen vulvovaginiitin kliinistä tapausta.

88 artikla

Luovuttajana toimivia nautaeläimiä koskevat erityiset eläinterveysvaatimukset

Siemennesteen, munasolujen ja alkioiden lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos siemenneste, munasolut ja alkiot on kerätty luovuttajana toimivista nautaeläimistä, jotka täyttävät delegoidun asetuksen (EU) 2020/686 liitteessä II olevassa 1 osassa ja 5 osan I, II ja III luvussa vahvistetut eläinterveysvaatimukset.

3 LUKU

Sikaeläinten sukusoluja ja alkioita koskevat erityiset eläinterveysvaatimukset

89 artikla

Luovuttajana toimivien sikaeläinten alkuperäinen pitopaikka

1.   Sikaeläinten siemennesteen, munasolujen ja alkioiden lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos siemenneste, munasolut ja alkiot on kerätty sellaisista pitopaikoista tulleista eläimistä,

a)

jotka täyttävät 23 artiklassa vahvistetut vaatimukset;

b)

joissa, kun on kyse siemennesteen luovuttajaeläimistä ennen niiden ottamista karanteenitiloihin, ei ollut tehty kliinisiä, serologisia, virologisia tai patologisia havaintoja Aujeszkyn tautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta vähintään 12 edeltävän kuukauden aikana.

2.   Sikaeläinten siemennesteen lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos siemenneste on kerätty seuraavien vaatimusten mukaisista eläimistä:

a)

ne tulivat ennen niiden ottamista karanteenitiloihin pitopaikoista, jotka olivat vapaita Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnasta delegoidun asetuksen (EU) 2020/686 liitteessä II olevan 5 osan IV luvussa vahvistettujen vaatimusten mukaisesti;

b)

niitä pidettiin karanteenitiloissa, jotka olivat karanteenitiloihin ottamispäivänä olleet vapaita Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnasta vähintään kolmen edeltävän kuukauden ajan;

c)

niitä pidettiin siemennesteen keräysasemalla, jossa ei ollut raportoitu Aujeszkyn tautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa koskevista kliinisistä, serologisista, virologisista tai patologisista havainnoista vähintään 30 päivän aikana ennen asemalle ottamispäivää ja vähintään 30 päivän aikana välittömästi ennen keräyspäivää;

d)

niitä oli pidetty syntymästään lähtien tai vähintään kolmen kuukauden ajan ennen karanteenitiloihin tulopäivää pitopaikassa, jossa ei kyseisenä aikana rokotettu yhtään eläintä sikojen lisääntymishäiriö- ja keuhkotulehdusoireyhtymä -viruksen aiheuttamaa tartuntaa vastaan eikä havaittu yhtään tällaista tartuntaa.

90 artikla

Luovuttajana toimivia sikaeläimiä koskevat erityiset eläinterveysvaatimukset

Sikaeläinten siemennesteen, munasolujen ja alkioiden lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos siemenneste, munasolut ja alkiot on kerätty luovuttajana toimivista sikaeläimistä,

a)

jotka täyttävät delegoidun asetuksen (EU) 2020/686 liitteessä II olevassa 2 osassa ja 5 osan I, II ja III luvussa vahvistetut erityiset eläinterveysvaatimukset;

b)

joita ei ole rokotettu sikojen lisääntymishäiriö- ja keuhkotulehdusoireyhtymä -viruksen aiheuttamaa tartuntaa vastaan.

4 LUKU

Lammas- ja vuohieläinten sukusoluja ja alkioita koskevat erityiset eläinterveysvaatimukset

91 artikla

Luovuttajana toimivien lammas- ja vuohieläinten alkuperäinen pitopaikka

Lammas- ja vuohieläinten siemennesteen, munasolujen ja alkioiden lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos siemenneste, munasolut ja alkiot on kerätty luovuttajaeläimistä, jotka täyttävät seuraavat vaatimukset:

a)

ne eivät ole tulleet sellaisesta pitopaikasta eivätkä ole olleet kosketuksissa sellaisesta pitopaikasta tulleiden eläinten kanssa, siemennesteen luovuttajana toimivan pidettävän eläimen tapauksessa ennen sen ottamista karanteenitiloihin, johon on sovellettu siirtorajoituksia Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnan varalta. Pitopaikkaa koskevat siirtorajoitukset poistetaan vähintään 42 päivän kuluttua viimeisen kyseiseen tautiin sairastuneen tai kyseiselle taudille alttiin eläimen teurastus- ja hävittämispäivästä;

b)

ne tulevat pitopaikasta, joka oli vapaa Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnasta, eikä niitä ole koskaan aiemmin pidetty terveystilanteeltaan heikommassa pitopaikassa.

92 artikla

Luovuttajan toimivia lammas- ja vuohieläimiä koskevat erityiset eläinterveysvaatimukset

Lammas- ja vuohieläinten siemennesteen, munasolujen ja alkioiden lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos siemenneste, munasolut ja alkiot on kerätty luovuttajaeläimistä, jotka täyttävät delegoidun asetuksen (EU) 2020/686 liitteessä II olevassa 3 osassa ja 5 osan I, II ja III luvussa vahvistetut erityiset eläinterveysvaatimukset.

5 LUKU

Hevoseläinten sukusoluja ja alkioita koskevat erityiset eläinterveysvaatimukset

93 artikla

Luovuttajana toimivien hevoseläinten alkuperäinen pitopaikka

Hevoseläinten siemennesteen, munasolujen ja alkioiden lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos siemenneste, munasolut ja alkiot on kerätty sellaisista pitopaikoista tulevista luovuttajaeläimistä, jotka täyttävät 23 artiklassa vahvistetut vaatimukset.

94 artikla

Luovuttajana toimivia hevoseläimiä koskevat erityiset eläinterveysvaatimukset

Hevoseläinten siemennesteen, munasolujen tai alkioiden lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos kyseisten sukusolujen ja alkioiden luovuttajaeläimet täyttävät tämän asetuksen 24 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja b alakohdan ii alakohdassa ja 6 kohdassa vahvistetut vaatimukset sekä delegoidun asetuksen (EU) 2020/686 liitteessä II olevassa 4 osassa vahvistetut eläinterveyttä koskevat erityiset lisävaatimukset.

6 LUKU

Suljettuihin pitopaikkoihin tarkoitettuja sorkka- ja kavioeläinten sukusoluja ja alkioita koskevat erityissäännöt

95 artikla

Unionissa sijaitseviin suljettuihin pitopaikkoihin tarkoitetut sukusolut ja alkiot

Nauta-, sika-, lammas-, vuohi- ja hevoseläinten siemennesteen, munasolujen ja alkioiden lähetysten, jotka on lähetetty 29 artiklan mukaisesti luetteloiduista kolmansissa maissa tai alueilla sijaitsevista suljetuista pitopaikoista, sallitaan saapua unioniin vain, jos ne lähetetään unionissa sijaitsevaan suljettuun pitopaikkaan ja seuraavat vaatimukset täyttyvät:

a)

määräpaikkana olevan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on tehnyt arvioinnin kyseisten sukusolujen ja alkioiden unioniin saapumiseen liittyvistä riskeistä;

b)

kyseisten sukusolujen ja alkioiden luovuttajaeläimet ovat peräisin alkuperäpaikkana olevassa kolmannessa maassa tai olevalla alueella tai jommankumman vyöhykkeellä sijaitsevasta suljetusta laitoksesta, joka sisältyy 29 artiklan mukaisesti laadittuun luetteloon suljetuista laitoksista, joista sorkka- ja kavioeläinten saapuminen unioniin voidaan sallia;

c)

sukusolut ja alkiot on tarkoitettu unionissa sijaitsevaan suljettuun pitopaikkaan, joka on hyväksytty asetuksen (EU) 2016/429 95 artiklan mukaisesti;

d)

sukusolut ja alkiot kuljetetaan suoraan c alakohdassa tarkoitettuun suljettuun pitopaikkaan.

96 artikla

Suljetussa pitopaikassa pidettäviä luovuttajaeläimiä koskevat erityiset eläinterveysvaatimukset

Edellä 95 artiklassa tarkoitettujen sukusolujen ja alkioiden lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos sukusolut ja alkiot on kerätty luovuttajaeläimistä, jotka täyttävät seuraavat vaatimukset:

a)

luovuttajaeläimet eivät ole tulleet sellaisella rajoitusvyöhykkeellä sijaitsevasta pitopaikasta, joka on perustettu nauta-, sika-, lammas-, vuohi- tai hevoseläinten osalta merkittävän luokan A taudin tai uuden taudin esiintymisen vuoksi, eivätkä ole olleet kosketuksissa tällaisen pitopaikan eläinten kanssa;

b)

luovuttajaeläimet ovat tulleet pitopaikasta, jossa ei ole raportoitu nauta-, sika-, lammas-, vuohi- tai hevoseläinten osalta merkityksellisiä luokan D tauteja vähintään 30 päivän aikana ennen siemennesteen, munasolujen tai alkioiden keräyspäivää;

c)

luovuttajaeläimiä on pidetty yhdessä alkuperäisessä suljetussa pitopaikassa vähintään 30 päivän ajan ennen unioniin saapuvaksi tarkoitetun siemennesteen tai saapuviksi tarkoitettujen munasolujen tai alkioiden keräyspäivää ja kyseisen keräysjakson aikana;

d)

suljetussa pitopaikassa harjoitettavasta toiminnasta vastaava pitopaikan eläinlääkäri on tehnyt luovuttajaeläimille kliinisen tutkimuksen, eikä niissä ole ilmennyt siemennesteen, munasolujen tai alkioiden keräyspäivänä taudinoireita;

e)

luovuttajaeläimiä ei ole käytetty luonnolliseen siitokseen vähintään 30 päivän aikana ennen unioniin saapuvaksi tarkoitetun siemennesteen tai saapuviksi tarkoitettujen sukusolujen tai alkioiden ensimmäistä keräyspäivää eikä keräysjakson aikana;

f)

luovuttajaeläimet on tunnistettu 21 artiklan mukaisesti.

97 artikla

Suljetuissa pitopaikoissa saatuja sukusoluja ja alkioita koskevat vaatimukset

Edellä 95 artiklassa tarkoitettujen sukusolujen ja alkioiden lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos ne

a)

on merkitty 83 artiklan a alakohdassa säädettyjen tietovaatimusten mukaisesti;

b)

kuljetetaan 84 ja 85 artiklan mukaisesti.

2 OSASTO

SIIPIKARJAN JA VANKEUDESSA PIDETTÄVIEN LINTUJEN SIITOSMUNIA KOSKEVAT ELÄINTERVEYSVAATIMUKSET

1 LUKU

Siitosmunia koskevat eläinterveysvaatimukset

98 artikla

Pitoaika

Siitosmunien lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos välittömästi ennen unioniin lähetettäviksi tarkoitettujen siitosmunien lastauspäivää siitosmunien alkuperäparvi on yhtäjaksoisesti täyttänyt liitteessä XXII vahvistetut pitoaikavaatimukset ja kyseisenä aikana alkuperäparvi

a)

on pysynyt alkuperäpaikkana olevassa kolmannessa maassa tai olevalla alueella tai jommankumman vyöhykkeellä;

b)

on pysynyt alkuperäisessä pitopaikassa, johon ei ole tuotu eläimiä kyseisenä aikana ennen lastausta;

c)

ei ole ollut kosketuksissa terveystilanteeltaan heikomman siipikarjan tai heikompien siitosmunien taikka vankeudessa pidettävien lintujen tai luonnonvaraisten lintujen kanssa.

99 artikla

Siitosmunien käsittely unioniin kuljetuksen aikana

Siitosmunien lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetyksen siitosmunat täyttävät seuraavat vaatimukset:

a)

unioniin saapuviksi tarkoitetut siitosmunat eivät ole joutuneet kosketuksiin sellaisen siipikarjan tai sellaisten vankeudessa pidettävien lintujen tai siitosmunien kanssa, joiden ei ole tarkoitus saapua unioniin tai jotka ovat terveystilanteeltaan heikompia, siitä ajankohdasta, jona siitosmunat on lastattu alkuperäisessä pitopaikassa unioniin lähetettäviksi, siihen ajankohtaan, jona ne saapuvat unioniin;

b)

siitosmunien lähetystä ei ole kuljetettu toisella kuljetusvälineellä tai purettu kuormasta tai siirretty toiseen kuljetusvälineeseen, kun sitä on kuljetettu maanteitse, meritse tai ilmateitse sellaisen kolmannen maan tai alueen tai jommankumman vyöhykkeen kautta, jota ei ole luetteloitu kyseisen lajin ja luokan siitosmunien unioniin saapumista varten.

100 artikla

Poikkeus ja lisävaatimukset, jotka koskevat kuljetusvälineessä ilma- tai vesikuljetuksen aikana sattuneesta tapahtumasta johtuvaa siitosmunien uudelleenlastausta

Poiketen siitä, mitä 99 artiklan b alakohdassa säädetään, siitosmunien lähetysten, jotka on lastattu uudelleen lähetyksen alkuperäisestä kuljetusvälineestä toiseen kuljetusvälineeseen jatkokuljetusta varten kolmannessa maassa tai alueella tai jommankumman vyöhykkeellä, jota ei ole luetteloitu siitosmunien unioniin saapumista varten, sallitaan saapua unioniin lähetyksen kuljettamiseksi unionissa sijaitsevaan saapumispaikkaan vain, jos uudelleenlastaus on tehty sellaisen teknisen ongelman tai muun odottamattoman tapahtuman vuoksi, joka on aiheuttanut logistisia ongelmia kuljetettaessa siitosmunia meritse tai ilmateitse unioniin, ja seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)

määräpaikkana olevan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen ja soveltuvissa tapauksissa kauttakulkujäsenvaltiot sallivat sen, että siitosmunat saapuvat unioniin ja ne kuljetetaan unionissa määräpaikkaansa;

b)

virkaeläinlääkäri tai vastuussa oleva tullivirkailija on valvonut uudelleenlastausta ja seuraavat vaatimukset ovat täyttyneet koko operaation ajan:

i)

on otettu käyttöön tehokkaita toimenpiteitä sen estämiseksi, että unioniin saapuviksi tarkoitetut siitosmunat joutuvat välittömästi tai välillisesti kosketuksiin muiden siitosmunien tai eläinten kanssa;

ii)

siitosmunat on siirretty unioniin suuntautuvaa jatkokuljetusta varten suoraan ja mahdollisimman nopeasti 17 artiklan vaatimusten mukaiseen alukseen tai ilma-alukseen ylittämättä sataman tai lentoaseman rajoja;

c)

siitosmunien mukana on siirron tapahtumapaikkana olleen kolmannen maan tai alueen toimivaltaisen viranomaisen antama ilmoitus, jossa esitetään tarvittavat tiedot siirto-operaatiosta ja todistetaan, että käyttöön oli otettu asianmukaiset toimenpiteet b alakohdassa vahvistettujen vaatimusten noudattamiseksi.

101 artikla

Siitosmunien kuljetus aluksella

1.   Siitosmunien lähetysten, jotka kuljetetaan aluksella vaikka vain osan matkaa, sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetyksen siitosmunat täyttävät seuraavat vaatimukset:

a)

siitosmunat;

i)

ovat olleet aluksella koko kuljetuksen ajan;

ii)

eivät ole olleet aluksella kosketuksissa terveystilanteeltaan heikompien lintujen tai muiden siitosmunien kanssa;

b)

edellä olevan a alakohdan mukaisesti kuljetettujen siitosmunien mukana on ilmoitus, joka sisältää seuraavat tiedot:

i)

lähtösatama alkuperäpaikkana olevassa kolmannessa maassa tai olevalla alueella tai jommankumman vyöhykkeellä;

ii)

tulosatama unionissa;

iii)

käyntisatamat, jos alus on käynyt satamissa lähetyksen alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen tai jommankumman vyöhykkeen ulkopuolella;

iv)

tieto siitä, että siitosmunat ovat täyttäneet kuljetuksen aikana a alakohdassa ja tämän alakohdan i, ii ja iii alakohdassa vahvistetut vaatimukset.

2.   Siitosmunien lähetyksestä vastaavan toimijan on varmistettava, että 1 kohdassa säädetty ilmoitus liitetään eläinten terveystodistukseen ja aluksen päällikkö allekirjoittaa sen tulosatamassa aluksen saapumispäivänä.

102 artikla

Siitosmunien kuljetusvälineitä ja kuljetuspäällyksiä koskevat ennaltaehkäisevät toimenpiteet

Siitosmunien lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetyksen siitosmunat täyttävät seuraavat vaatimukset:

a)

siitosmunat on kuljetettu ajoneuvoissa, jotka on

i)

rakennettu siten, että siitosmunat eivät voi pudota niistä;

ii)

suunniteltu siten, että ne voidaan puhdistaa ja desinfioida;

iii)

puhdistettu ja desinfioitu alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen toimivaltaisen viranomaisen hyväksymällä desinfiointiaineella, ja ajoneuvot on kuivattu tai niiden on annettu kuivua juuri ennen jokaista unioniin saapuviksi tarkoitettujen siitosmunien lastausta;

b)

siitosmunat on kuljetettu kuljetuspäällyksissä, jotka täyttävät seuraavat vaatimukset:

i)

edellä olevan a alakohdan vaatimukset;

ii)

ne sisältävät ainoastaan samasta pitopaikasta tulevia, samaa lajia, tyyppiä ja luokkaa olevia siitosmunia;

iii)

ne on suljettu alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen toimivaltaisen viranomaisen ohjeiden mukaisesti siten, ettei sisällön vaihtaminen ole mahdollista;

iv)

ne

on puhdistettu ja desinfioitu ennen lastausta alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen toimivaltaisen viranomaisen ohjeiden mukaisesti;

tai

ovat kertakäyttöisiä, puhtaita ja ensimmäistä kertaa käytössä;

v)

niissä on liitteessä XVI määritetyt tiedot kyseisestä siitosmunien lajista ja luokasta.

103 artikla

Siitosmunien siirrot ja käsittely saapumisen jälkeen

Toimijoiden, kuljettajat mukaan lukien, on varmistettava siitosmunien lähetysten unioniin saapumisen jälkeen, että lähetykset

a)

kuljetetaan unionissa suoraan saapumispaikasta määräpaikkaan;

b)

täyttävät unionissa tapahtuvia siirtoja ja unioniin saapumisen jälkeistä käsittelyä koskevat vaatimukset, jotka vahvistetaan kyseisen siitosmunien lajin ja luokan osalta tämän osaston 5 ja 7 luvussa.

2 LUKU

Siipikarjan siitosmunia koskevat erityiset eläinterveysvaatimukset

104 artikla

Kolmanteen maahan tai alueelle tai jommankumman vyöhykkeelle tuodusta siipikarjasta peräisin olevat siitosmunat

Sellaisista parvista peräisin olevan siipikarjan siitosmunien lähetysten, jotka on tuotu alkuperäpaikkana olevaan kolmanteen maahan tai olevalle alueelle tai jommankumman vyöhykkeelle toisesta kolmannesta maasta tai toiselta alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä, sallitaan saapua unioniin vain, jos siitosmunien alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen toimivaltainen viranomainen on antanut takeet siitä, että

a)

siitosmunien alkuperäparvet on tuotu kolmannesta maasta tai alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä, joka on luetteloitu tällaisten parvien unioniin saapumista varten;

b)

siitosmunien alkuperäparvet on tuotu kyseiseen kolmanteen maahan tai kyseiselle alueelle tai jommankumman vyöhykkeelle sellaisten eläinterveysvaatimusten mukaisesti, jotka ovat vähintään yhtä tiukat kuin jos ne olisivat saapuneet suoraan unioniin.

105 artikla

Siitosmunien alkuperäpaikkana oleva kolmas maa tai alue tai jommankumman vyöhyke

Siipikarjan siitosmunien lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos ne ovat peräisin kolmannesta maasta tai alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä, joka täyttää seuraavat vaatimukset:

a)

sillä on ollut käytössään korkeapatogeenisen lintuinfluenssan taudinseurantaohjelma vähintään kuuden kuukauden ajan ennen päivää, jona lähetys lähetetään unioniin, ja kyseinen seurantaohjelma täyttää vaatimukset, jotka vahvistetaan

i)

tämän asetuksen liitteessä II;

tai

ii)

Maailman eläintautijärjestön (OIE) julkaiseman maaeläinten terveyttä koskevan säännöstön asiaankuuluvassa luvussa;

b)

sen katsotaan olevan 38 artiklan mukaisesti vapaa korkeapatogeenisesta lintuinfluenssasta;

c)

jos alkuperäpaikkana olevassa kolmannessa maassa tai olevalla alueella rokotetaan korkeapatogeenista lintuinfluenssaa vastaan, kyseisen maan tai alueen toimivaltainen viranomainen on antanut takeet siitä, että

i)

rokotusohjelma täyttää liitteessä XIII vahvistetut vaatimukset;

ii)

tämän artiklan a alakohdassa tarkoitettu seurantaohjelma täyttää liitteessä II vahvistettujen vaatimusten lisäksi liitteessä XIII olevassa 2 kohdassa vahvistetut vaatimukset;

iii)

se on sitoutunut ilmoittamaan komissiolle kaikista kyseisen kolmannen maan tai alueen tai jommankumman vyöhykkeen rokotusohjelman muutoksista;

d)

sen

i)

katsotaan olevan, kun on kyse muun siipikarjan kuin sileälastaisten lintujen siitosmunista, vapaa Newcastlen tautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta 39 artiklan mukaisesti;

ii)

sileälastaisten lintujen siitosmunien tapauksessa

katsotaan olevan vapaa Newcastlen tautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta 39 artiklan mukaisesti;

tai

ei katsota olevan 39 artiklan mukaisesti vapaa Newcastlen tautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta, mutta alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen toimivaltainen viranomainen on antanut takeet siitä, että Newcastlen tautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa koskevat vaatimukset täyttyvät eristyksen, seurannan ja testauksen osalta liitteen XIV mukaisesti;

e)

jos Newcastlen tautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa vastaan annetaan rokotuksia, kolmannen maan tai alueen toimivaltainen viranomainen on antanut takeet siitä, että

i)

käytettävät rokotteet ovat liitteessä XV olevassa 1 kohdassa Newcastlen tautiviruksen aiheuttaman tartunnan vastaisille rokotteille vahvistettujen yleisten ja erityisten kriteerien mukaisia;

tai

ii)

käytettävät rokotteet ovat liitteessä XV olevassa 1 kohdassa Newcastlen tautiviruksen aiheuttaman tartunnan vastaisille rokotteille vahvistettujen yleisten kriteerien mukaisia ja siipikarja täyttää liitteessä XV olevassa 2 kohdassa vahvistetut eläinterveysvaatimukset, jotka koskevat sellaisesta kolmannesta maasta tai sellaiselta alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä peräisin olevia siipikarjaa ja siitosmunia, jossa tai jolla käytettävät Newcastlen tautiviruksen aiheuttaman tartunnan vastaiset rokotteet eivät täytä liitteessä XV olevassa 1 kohdassa vahvistettuja erityisiä kriteerejä;

f)

se on sitoutunut toimittamaan komissiolle seuraavat tiedot korkeapatogeenisen lintuinfluenssan tai Newcastlen tautiviruksen aiheuttaman tartunnan taudinpurkauksen yhteydessä:

i)

tiedot tautitilanteesta 24 tunnin kuluessa siitä, kun korkeapatogeenisen lintuinfluenssan tai Newcastlen tautiviruksen aiheuttaman tartunnan alkuperäinen taudinpurkaus on vahvistettu;

ii)

säännölliset päivitykset tautitilanteesta;

g)

se on sitoutunut toimittamaan virusisolaatteja korkeapatogeenisen lintuinfluenssan tai Newcastlen tautiviruksen aiheuttaman tartunnan alkuperäisistä taudinpurkauksista Euroopan unionin vertailulaboratoriolle lintuinfluenssaa ja Newcastlen tautia varten.

106 artikla

Siitosmunien alkuperäinen pitopaikka

Siipikarjan siitosmunien lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos siitosmunat ovat peräisin

a)

hautomoista, jotka alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt vähintään yhtä tiukkojen vaatimusten mukaisesti kuin delegoidun asetuksen (EU) 2019/2035 7 artiklassa vahvistetut vaatimukset; ja

i)

hautomojen hyväksyntää ei ole peruutettu väliaikaisesti tai kokonaan;

ii)

hautomojen ympäristössä ei ole esiintynyt 10 kilometrin säteellä, mukaan lukien tarvittaessa naapurimaan alue, korkeapatogeenisen lintuinfluenssan tai Newcastlen tautiviruksen aiheuttaman tartunnan taudinpurkauksia vähintään 30 päivän aikana ennen unioniin lähetettäviksi tarkoitettujen siitosmunien lastausajankohtaa;

iii)

hautomoilla on alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen toimivaltaisen viranomaisen antama yksilöllinen hyväksyntänumero;

b)

sellaisissa pitopaikoissa pidetyistä parvista, jotka alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt vähintään yhtä tiukkojen vaatimusten mukaisesti kuin delegoidun asetuksen (EU) 2019/2035 8 artiklassa vahvistetut vaatimukset; ja

i)

pitopaikkojen hyväksyntää ei ole peruutettu väliaikaisesti tai kokonaan;

ii)

pitopaikkojen ympäristössä ei ole esiintynyt 10 kilometrin säteellä, mukaan lukien tarvittaessa naapurimaan alue, korkeapatogeenisen lintuinfluenssan tai Newcastlen tautiviruksen aiheuttaman tartunnan taudinpurkauksia vähintään 30 päivän aikana ennen unioniin lähetettäviksi tarkoitettujen siitosmunien keräyspäivää;

iii)

pitopaikoissa ei ole raportoitu vahvistettuja matalapatogeenisten lintuinfluenssavirusten aiheuttamia tartuntatapauksia vähintään 21 päivän aikana ennen unioniin lähetettäviksi tarkoitettujen munien keräyspäivää.

107 artikla

Siitosmunien alkuperäparvi

Siipikarjan siitosmunien lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos siitosmunat ovat peräisin parvista, jotka täyttävät seuraavat vaatimukset:

a)

jos parvet on rokotettu korkeapatogeenista lintuinfluenssaa vastaan, alkuperäpaikkana oleva kolmas maa tai alue on antanut takeet liitteessä XIII vahvistettujen rokotusohjelmia ja lisäseurantaa koskevien vähimmäisvaatimusten noudattamisesta;

b)

jos parvet on rokotettu Newcastlen tautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa vastaan,

i)

alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen toimivaltainen viranomainen on antanut takeet siitä, että käytetyt rokotteet täyttävät

Newcastlen tautiviruksen aiheuttaman tartunnan vastaisia rokotteita koskevat yleiset ja erityiset kriteerit, jotka vahvistetaan liitteessä XV olevassa 1 kohdassa; tai

Newcastlen tautiviruksen aiheuttaman tartunnan vastaisia tunnustettuja rokotteita koskevat yleiset kriteerit, jotka vahvistetaan liitteessä XV olevassa 1 kohdassa, ja siipikarja ja siitosmunat, joista untuvikot ovat peräisin, täyttävät liitteessä XV olevassa 2 kohdassa vahvistetut sellaisesta kolmannesta maasta tai sellaiselta alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä peräisin olevia siipikarjaa ja siitosmunia koskevat eläinterveysvaatimukset, jossa tai jolla käytettävät Newcastlen tautiviruksen aiheuttaman tartunnan vastaiset rokotteet eivät täytä liitteessä XV olevassa 1 kohdassa vahvistettuja erityisiä kriteerejä;

ii)

jokaisesta lähetyksestä annetaan liitteessä XV olevassa 4 kohdassa edellytetyt tiedot;

c)

parviin on sovellettu taudinseurantaohjelmaa, joka täyttää delegoidun asetuksen (EU) 2019/2035 liitteessä II vahvistetun vaatimuksen, eikä parvissa ole havaittu seuraavien taudinaiheuttajien aiheuttamia tartuntoja tai syitä epäillä tällaisia tartuntoja:

i)

Salmonella pullorum, Salmonella gallinarum ja Mycoplasma gallisepticum, kun on kyse lajista Gallus gallus;

ii)

Salmonella arizonae (seroryhmä O:18(k)), Salmonella pullorum, Salmonella gallinarum, Mycoplasma meleagridis ja Mycoplasma gallisepticum, kun on kyse lajista Meleagris gallopavo;

iii)

Salmonella pullorum ja Salmonella gallinarum, kun on kyse lajeista Numida meleagris, Coturnix coturnix, Phasianus colchicus, Perdix perdix ja Anas spp.;

d)

parvia on pidetty pitopaikoissa, jotka ovat toteuttaneet seuraavat toimenpiteet, jos sitä päivää edeltäneiden 12 kuukauden aikana, jona munat on kerätty unioniin lähetettäväksi, on vahvistettu Salmonella pullorum-, S. gallinarum- ja S. arizonae -tartunta;

i)

tartunnan saanut parvi on teurastettu tai lopetettu ja hävitetty;

ii)

pitopaikka on puhdistettu ja desinfioitu i alakohdassa tarkoitetun tartunnan saaneen parven teurastamisen tai lopettamisen jälkeen;

iii)

edellä ii alakohdassa tarkoitetun puhdistuksen ja desinfioinnin jälkeen kaikki pitopaikan parvet on testattu negatiivisin tuloksin Salmonella pullorum-, S. gallinarum- ja S. arizonae -tartunnan varalta kahdella vähintään 21 päivän välein tehdyllä testillä c alakohdassa tarkoitetun taudinseurantaohjelman mukaisesti;

e)

parvia on pidetty pitopaikoissa, jotka ovat toteuttaneet seuraavat toimenpiteet, jos sitä päivää edeltäneiden 12 kuukauden aikana, jona munat on kerätty unioniin lähetettäväksi, on vahvistettu lintujen mykoplasmoosi (Mycoplasma gallisepticum ja M. meleagridis):

joko

i)

tartunnan saanut parvi on testattu negatiivisin tuloksin lintujen mykoplasmoosin (Mycoplasma gallisepticum ja M. meleagridis) varalta kahdella testillä, jotka on tehty koko parvelle vähintään 60 päivän välein c alakohdassa tarkoitetun taudinseurantaohjelman mukaisesti;

tai

ii)

tartunnan saanut parvi on teurastettu tai lopetettu ja hävitetty, pitopaikka on puhdistettu ja desinfioitu, ja puhdistuksen ja desinfioinnin jälkeen kaikki pitopaikan parvet on testattu negatiivisin tuloksin lintujen mykoplasmoosin (Mycoplasma gallisepticum ja M. meleagridis) varalta kahdella vähintään 21 päivän välein tehdyllä testillä c alakohdassa tarkoitetun taudinseurantaohjelman mukaisesti;

f)

virkaeläinlääkäri on tehnyt niille kliinisen tarkastuksen alkuperäpaikkana olevassa kolmannessa maassa tai olevalla alueella tai jommankumman vyöhykkeellä 24 tunnin kuluessa ennen unioniin lähetettäväksi tarkoitetun siitosmunien lähetyksen lastausajankohtaa, jotta voidaan havaita tautien esiintymiseen viittaavat merkit, mukaan lukien liitteessä I tarkoitetut merkitykselliset luetteloidut taudit ja uudet taudit, eikä parvissa ole ilmennyt taudinoireita tai syitä epäillä niiden esiintymistä.

108 artikla

Lähetyksen siitosmunat

Siipikarjan siitosmunien lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos ne täyttävät seuraavat vaatimukset:

a)

jos siitosmunat on rokotettu korkeapatogeenista lintuinfluenssaa vastaan, alkuperäpaikkana oleva kolmas maa tai alue on antanut takeet liitteessä XIII vahvistettujen rokotusohjelmia ja lisäseurantaa koskevien vähimmäisvaatimusten noudattamisesta;

b)

jos siitosmunat on rokotettu Newcastlen tautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa vastaan,

i)

alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen toimivaltainen viranomainen on antanut takeet siitä, että käytetyt rokotteet ovat liitteessä XV olevassa 1 kohdassa Newcastlen tautiviruksen aiheuttaman tartunnan vastaisille rokotteille vahvistettujen yleisten ja erityisten kriteerien mukaisia;

ii)

lähetyksestä annetaan liitteessä XV olevassa 4 kohdassa edellytetyt tiedot;

c)

siitosmunat on merkitty

i)

värillisellä musteella,

ii)

muun siipikarjan kuin sileälastaisten lintujen siitosmunien tapauksessa leimalla, josta käy ilmi 106 artiklassa tarkoitetun alkuperäisen pitopaikan yksilöllinen hyväksyntänumero;

iii)

sileälastaisten lintujen siitosmunien tapauksessa leimalla, josta käy ilmi alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen ISO-koodi ja 106 artiklassa tarkoitetun alkuperäisen pitopaikan yksilöllinen hyväksyntänumero;

d)

siitosmunat on desinfioitu alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen toimivaltaisen viranomaisen ohjeiden mukaisesti.

109 artikla

Siitosmunien saapuminen jäsenvaltioihin, joilla on Newcastlen tautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta vapaa asema ilman rokotuksia

Sellaiseen jäsenvaltioon tarkoitettujen siitosmunien lähetysten, jolla on Newcastlen tautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta vapaa asema ilman rokotuksia, sallitaan saapua unioniin vain, jos

a)

niitä ei ole rokotettu Newcastlen tautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa vastaan;

b)

ne ovat peräisin parvista, jotka täyttävät jossakin seuraavista alakohdista vahvistetut vaatimukset:

i)

niitä ei ole rokotettu Newcastlen tautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa vastaan;

tai

ii)

ne on rokotettu inaktivoidulla rokotteella Newcastlen tautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa vastaan;

tai

iii)

ne on rokotettu elävällä rokotteella Newcastlen tautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa vastaan viimeistään 60 päivää ennen munien keräyspäivää.

3 LUKU

Sellaisia lähetyksiä koskevat erityiset eläinterveysvaatimukset, jotka koostuvat alle 20:stä muun siipikarjan kuin sileälastaisten lintujen siitosmunasta

110 artikla

Sellaisia lähetyksiä koskevat poikkeukset ja erityisvaatimukset, jotka koostuvat alle 20:stä muun siipikarjan kuin sileälastaisten lintujen siitosmunasta

Poiketen siitä, mitä 101, 102, 106, 107 ja 108 artiklassa säädetään, lähetysten, jotka koostuvat alle 20:stä muun siipikarjan kuin sileälastaisten lintujen siitosmunasta, sallitaan saapua unioniin vain, jos siitosmunat täyttävät seuraavat vaatimukset:

a)

ne tulevat pitopaikoista,

i)

jotka alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen toimivaltainen viranomainen on rekisteröinyt;

ii)

joissa ei ole raportoitu vahvistettuja matalapatogeenisten lintuinfluenssavirusten aiheuttamia tartuntatapauksia 21 päivän aikana ennen siitosmunien keräyspäivää;

iii)

joiden ympäristössä ei ole esiintynyt 10 kilometrin säteellä, mukaan lukien tarvittaessa naapurimaan alue, korkeapatogeenisen lintuinfluenssan tai Newcastlen tautiviruksen aiheuttaman tartunnan taudinpurkauksia vähintään 30 päivän aikana ennen siitosmunien keräyspäivää;

b)

korkeapatogeenisen lintuinfluenssan vastaisten rokotusten osalta:

i)

siitosmunia ei ole rokotettu korkeapatogeenista lintuinfluenssaa vastaan;

ii)

jos alkuperäparvet on rokotettu korkeapatogeenista lintuinfluenssaa vastaan, alkuperäpaikkana oleva kolmas maa tai alue on antanut takeet liitteessä XIII vahvistettujen rokotusohjelmia ja lisäseurantaa koskevien vähimmäisvaatimusten noudattamisesta;

c)

siitosmunia ei ole rokotettu Newcastlen tautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa vastaan, ja jos niiden alkuperäparvi on rokotettu kyseistä tartuntaa vastaan,

i)

alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen toimivaltainen viranomainen on antanut takeet siitä, että käytetyt rokotteet täyttävät

Newcastlen tautiviruksen aiheuttaman tartunnan vastaisia rokotteita koskevat yleiset ja erityiset kriteerit, jotka vahvistetaan liitteessä XV olevassa 1 kohdassa;

tai

Newcastlen tautiviruksen aiheuttaman tartunnan vastaisia rokotteita koskevat yleiset kriteerit, jotka vahvistetaan liitteessä XV olevassa 1 kohdassa, ja siitosmunat täyttävät liitteessä XV olevassa 2 kohdassa vahvistetut sellaisesta kolmannesta maasta tai sellaiselta alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä peräisin olevia siipikarjaa ja siitosmunia koskevat eläinterveysvaatimukset, jossa tai jolla käytettävät Newcastlen tautiviruksen aiheuttaman tartunnan vastaiset rokotteet eivät täytä liitteessä XV olevassa 1 kohdassa vahvistettuja erityisiä kriteerejä;

ii)

lähetyksestä annetaan liitteessä XV olevassa 4 kohdassa edellytetyt tiedot;

d)

ne tulevat parvista, joille virkaeläinlääkäri on tehnyt kliinisen tarkastuksen alkuperäpaikkana olevassa kolmannessa maassa tai olevalla alueella tai jommankumman vyöhykkeellä 24 tunnin kuluessa ennen unioniin lähetettäviksi tarkoitettujen siitosmunien lähetysten lastausajankohtaa, jotta voidaan havaita tautien esiintymiseen viittaavat merkit, mukaan lukien liitteessä I tarkoitetut merkitykselliset luetteloidut taudit ja uudet taudit, eikä parvissa ole ilmennyt taudinoireita tai syitä epäillä kyseisten tautien esiintymistä;

e)

ne tulevat parvista,

i)

jotka ovat olleet eristettyinä alkuperäisessä pitopaikassa vähintään 21 päivän ajan ennen munien keräämistä;

ii)

joissa ei ole havaittu seuraavien taudinaiheuttajien aiheuttamia tartuntoja tai syitä epäillä tällaisia tartuntoja testeissä, joka on tehty sellaisten lähetysten testaamista koskevien vaatimusten mukaisesti, jotka koostuvat alle 20 yksilöstä muuta siipikarjaa kuin sileälastaisia lintuja ja alle 20:stä tällaisen siipikarjan siitosmunasta, ennen unioniin saapumista liitteen XVII mukaisesti:

Salmonella pullorum, Salmonella gallinarum ja Mycoplasma gallisepticum, kun on kyse lajista Gallus gallus;

Salmonella arizonae (seroryhmä O:18(k)), Salmonella pullorum, Salmonella gallinarum, Mycoplasma meleagridis ja Mycoplasma gallisepticum, kun on kyse lajista Meleagris gallopavo;

Salmonella pullorum ja Salmonella gallinarum, kun on kyse lajeista Numida meleagris, Coturnix coturnix, Phasianus colchicus, Perdix perdix ja Anas spp.

4 LUKU

Erikseen määritellyistä taudinaiheuttajista vapaita munia koskevat erityiset eläinterveysvaatimukset

111 artikla

Poikkeus ja erityisvaatimukset, jotka koskevat erikseen määritellyistä taudinaiheuttajista vapaita munia

Poiketen 98 artiklassa vahvistetuista pitoaikavaatimuksista ja 105–110 artiklassa ja 112–114 artiklassa vahvistetuista erityisistä eläinterveysvaatimuksista erikseen määritellyistä taudinaiheuttajista vapaiden munien lähetysten, jotka eivät täytä kyseisissä säännöksissä vahvistettuja eläinterveysvaatimuksia, sallitaan saapua unioniin, jos munat täyttävät kyseisten vaatimusten sijasta seuraavat eläinterveysvaatimukset:

a)

ne ovat peräisin parvista,

i)

jotka ovat vapaita erikseen määritellyistä taudinaiheuttajista siten kuin Euroopan farmakopeassa kuvataan, ja kaikista tämän erityisaseman saamiseksi vaadituista testeistä ja kliinisistä tutkimuksista on saatu toivotut tulokset, mukaan lukien negatiiviset tulokset korkeapatogeenisen lintuinfluenssan, Newcastlen tautiviruksen aiheuttaman tartunnan ja matalapatogeenisen lintuinfluenssaviruksen aiheuttaman tartunnan varalta tehdyistä testeistä, jotka on tehty 30 päivän kuluessa ennen unioniin lähetettäviksi tarkoitettujen munien keräyspäivää;

ii)

jotka on tutkittu kliinisesti vähintään kerran viikossa siten kuin Euroopan farmakopeassa kuvataan, eikä niissä ole havaittu taudinoireita tai syitä epäillä minkään taudin esiintymistä;

iii)

joita on pidetty vähintään kuuden viikon ajan ennen unioniin lähetettäviksi tarkoitettujen munien keräyspäivää pitopaikoissa, jotka täyttävät Euroopan farmakopeassa kuvatut edellytykset;

iv)

jotka eivät ole olleet kosketuksissa sellaisen siipikarjan kanssa, joka ei täytä tämän artiklan vaatimuksia, tai luonnonvaraisten lintujen kanssa vähintään kuuden viikon aikana ennen unioniin lähetettäviksi tarkoitettujen munien keräyspäivää;

b)

ne on merkitty värillistä mustetta käyttämällä leimalla, josta käy ilmi alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen ISO-koodi ja alkuperäisen pitopaikan hyväksyntänumero;

c)

ne on desinfioitu alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen toimivaltaisen viranomaisen ohjeiden mukaisesti.

5 LUKU

Erityiset eläinterveysvaatimukset, jotka koskevat siipikarjan siitosmunien siirtoja ja käsittelyä unioniin saapumisen jälkeen ja kyseisistä munista haudotun siipikarjan siirtoja ja käsittelyä

112 artikla

Toimijoiden velvollisuudet, jotka koskevat siitosmunien käsittelyä niiden unioniin saapumisen jälkeen ja niistä haudotun siipikarjan käsittelyä

1.   Määränpäänä olevan pitopaikan toimijoiden on sijoitettava kolmannesta maasta tai alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä unioniin saapuneet siipikarjan siitosmunat

a)

muista siitosmunista erillään oleviin hautomakoneisiin, erillään olevat kuorijakoneet mukaan lukien;

tai

b)

sellaisiin hautomakoneisiin, kuorijakoneet mukaan lukien, joissa on jo muita siitosmunia.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen toimijoiden on varmistettava, että siitossiipikarjaa ja tuotantosiipikarjaa, jotka on haudottu kyseisessä kohdassa tarkoitetuista siitosmunista, pidetään yhtäjaksoisesti

a)

hautomossa vähintään kolmen viikon ajan kuoriutumispäivästä laskettuna;

tai

b)

samassa tai toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevissa pitopaikoissa, joihin siipikarja on lähetetty kuoriutumisen jälkeen, vähintään kolmen viikon ajan kuoriutumispäivästä laskettuna.

3.   Edellä 2 kohdassa tarkoitettuina ajanjaksoina toimijoiden on pidettävä unioniin saapuneista siitosmunista haudottu siipikarja erillään muista siipikarjaparvista.

4.   Jos siitossiipikarja ja tuotantosiipikarja, jotka on haudottu unioniin kolmannesta maasta tai alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä saapuneista siitosmunista, on tuotu tiloihin tai tarhoihin, joissa on muuta siipikarjaa, 2 kohdassa säädetyt ajanjaksot alkavat viimeisen linnun tuontipäivästä, eikä siipikarjaa saa siirtää tiloista tai tarhoista ennen kyseisten ajanjaksojen päättymistä.

5.   Jos siipikarjan siitosmunia, jotka ovat saapuneet unioniin kolmannesta maasta tai alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä, on sijoitettu hautomakoneisiin, kuorijakoneet mukaan lukien, joissa oli jo muita siitosmunia,

a)

2–4 kohdan säännöksiä sovelletaan kaikkeen siipikarjaan, joka on kuoriutunut sellaisista siitosmunista, jotka ovat olleet samassa hautomakoneessa, kuorijakone mukaan lukien, kuin unioniin kolmannesta maasta tai alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä saapuneet siitosmunat;

b)

2 kohdassa tarkoitetut ajanjaksot alkavat päivästä, jona viimeinen unioniin kolmannesta maasta tai alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä saapunut siitosmuna kuoriutuu.

113 artikla

Näytteenotto ja testaus unioniin saapumisen jälkeen

Määräpaikkana olevan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että virkaeläinlääkäri tekee määränpäänä olevassa pitopaikassa kliinisen tutkimuksen siitossiipikarjalle ja tuotantosiipikarjalle, jotka on haudottu unioniin kolmannesta maasta tai alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä saapuneista siitosmunista, viimeistään 112 artiklan 2 kohdassa säädettyjen ajanjaksojen päättymispäivänä, ja kyseisistä siipikarjoista otetaan tarvittaessa näytteitä testausta varten niiden terveydentilan tarkkailemiseksi.

114 artikla

Toimivaltaisten viranomaisten velvollisuus, joka koskee näytteiden ottamista sileälastaisista linnuista, jotka on haudottu sellaisesta kolmannesta maasta tai sellaiselta alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä peräisin olevista siitosmunista, joka ei ole vapaa Newcastlen tautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta, sekä kyseisten lintujen testaamista

Määräpaikkana olevan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että sileälastaisille linnuille, jotka on haudottu sellaisesta kolmannesta maasta tai sellaiselta alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä peräisin olevista siitosmunista, joka ei ole vapaa Newcastlen tautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta, tehdään seuraavat toimenpiteet 112 artiklan 2 kohdassa säädettyinä ajanjaksoina:

a)

toimivaltainen viranomainen tekee niille Newcastlen tautiviruksen aiheuttaman tartunnan varalta viruksen osoittamistestin kultakin sileälastaiselta linnulta yhteissuolesta otetusta pyyhkäisynäytteestä tai kunkin sileälastaisen linnun ulostenäytteestä;

b)

edellä a alakohdassa tarkoitettujen vaatimusten lisäksi toimivaltainen viranomainen tekee kullekin sileälastaiselle linnulle serologisen testin Newcastlen tautiviruksen aiheuttaman tartunnan varalta, jos sileälastaisten lintujen määräpaikkana olevalla jäsenvaltiolla on Newcastlen tautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta vapaa asema ilman rokotuksia;

c)

kaikki sileälastaiset linnut on testattu negatiivisin tuloksin a ja b alakohdassa säädetyissä testeissä ennen kuin ne vapautetaan eristyksestä.

6 LUKU

Vankeudessa pidettävien lintujen siitosmunia koskevat erityiset eläinterveysvaatimukset

115 artikla

Lähetyksen siitosmunat

Vankeudessa pidettävien lintujen siitosmunien lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos siitosmunat on saatu vankeudessa pidettävistä linnuista, jotka täyttävät 55–58 artiklassa vahvistetut unioniin saapumista koskevat vaatimukset.

7 LUKU

Erityiset eläinterveysvaatimukset, jotka koskevat vankeudessa pidettävien lintujen siitosmunien siirtoja ja käsittelyä unioniin saapumisen jälkeen ja kyseisistä munista haudottujen vankeudessa pidettävien lintujen siirtoja ja käsittelyä

116 artikla

Vankeudessa pidettävien lintujen siitosmunien käsittely niiden unioniin saapumisen jälkeen ja kyseisistä siitosmunista haudottujen vankeudessa pidettävien lintujen käsittely

Määränpäänä olevan pitopaikan toimijoiden on

a)

sijoitettava vankeudessa pidettävien lintujen siitosmunat, jotka ovat saapuneet unioniin kolmannesta maasta tai alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä, eri hautomakoneisiin, kuorijakoneet mukaan lukien, kuin muut siitosmunat;

b)

varmistettava, että vankeudessa pidettäviä lintuja, jotka on haudottu 115 artiklassa tarkoitetuista vankeudessa pidettävien lintujen siitosmunista, pidetään hyväksytyssä karanteenipitopaikassa 59–61 artiklan vaatimusten mukaisesti.

3 OSASTO

SELLAISIA SULJETTUIHIN PITOPAIKKOIHIN TARKOITETTUJA MUIDEN ELÄINTEN KUIN SORKKA- JA KAVIOELÄINTEN SUKUSOLUJA JA ALKIOITA KOSKEVAT ELÄINTERVEYSVAATIMUKSET, JOTKA EIVÄT OLE SIIPIKARJAN TAI VANKEUDESSA PIDETTÄVIEN LINTUJEN SIITOSMUNIA

117 artikla

Vaatimukset, jotka koskevat suljetuista pitopaikoista lähetettyjen, muiden kuin 1 artiklan 4 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettujen eläinten sukusolujen ja alkioiden lähetysten saapumista unioniin

Edellä olevan 29 artiklan mukaisesti luetteloiduista suljetuista pitopaikoista lähetettyjen, muiden kuin 1 artiklan 4 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettujen eläinten siemennesteen, munasolujen ja alkioiden lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos ne lähetetään unionissa sijaitsevaan suljettuun pitopaikkaan ja seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)

määräpaikkana olevan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on tehnyt arvion riskeistä, joita kyseisten sukusolujen ja alkioiden saapuminen voi aiheuttaa unionille;

b)

kyseisten sukusolujen ja alkioiden luovuttajaeläimet ovat peräisin kolmannesta maasta, alueelta tai vyöhykkeeltä, josta tai jolta asianomaisen lajin ja luokan eläinten sallitaan saapua unioniin;

c)

kyseisten sukusolujen ja alkioiden luovuttajaeläimet ovat peräisin alkuperäpaikkana olevassa kolmannessa maassa tai olevalla alueella tai jommankumman vyöhykkeellä sijaitsevasta suljetusta laitoksesta, joka sisältyy 29 artiklan mukaisesti laadittuun luetteloon suljetuista laitoksista, joista asianomaisen lajin eläinten saapuminen unioniin voidaan sallia;

d)

sukusolut ja alkiot on tarkoitettu unionissa sijaitsevaan suljettuun pitopaikkaan, joka on hyväksytty asetuksen (EU) 2016/429 95 artiklan mukaisesti;

e)

sukusolut ja alkiot kuljetetaan suoraan d alakohdassa tarkoitettuun suljettuun pitopaikkaan.

118 artikla

Luovuttajaeläimiä koskevat erityiset eläinterveysvaatimukset

Edellä 117 artiklassa tarkoitettujen siemennesteen, munasolujen ja alkioiden lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos siemenneste, munasolut ja alkiot on kerätty luovuttajaeläimistä, jotka täyttävät seuraavat vaatimukset:

a)

ne eivät tule sellaisella rajoitusvyöhykkeellä sijaitsevasta pitopaikasta, joka on perustettu kyseisten pidettävien maaeläinten lajien osalta merkityksellisen luokan A taudin tai uuden taudin esiintymisen vuoksi, eivätkä ole olleet kosketuksissa tällaisesta pitopaikasta olevien eläinten kanssa;

b)

ne tulevat pitopaikasta, jossa ei ole raportoitu kyseisten pidettävien maaeläinten lajien osalta merkityksellisiä luokan D tauteja vähintään edeltävien 30 päivän aikana;

c)

niitä on pidetty yhdessä alkuperäisessä suljetussa pitopaikassa vähintään 30 päivän ajan ennen unioniin saapuvaksi tarkoitetun siemennesteen tai saapuviksi tarkoitettujen munasolujen tai alkioiden keräämistä;

d)

suljetussa pitopaikassa harjoitettavasta toiminnasta vastaava pitopaikan eläinlääkäri on tehnyt luovuttajaeläimille kliinisen tutkimuksen, eikä niissä ole ilmennyt siemennesteen, munasolujen tai alkioiden keräyspäivänä taudinoireita;

e)

sikäli kuin on mahdollista, niitä ei ole käytetty luonnolliseen siitokseen vähintään 30 päivään ennen unioniin saapuvaksi tarkoitetun siemennesteen tai saapuviksi tarkoitettujen munasolujen tai alkioiden ensimmäistä keräyspäivää;

f)

ne tunnistetaan ja rekisteröidään kyseisen suljetun pitopaikan sääntöjen mukaisesti.

119 artikla

Sukusoluja ja alkioita koskevat vaatimukset

Edellä 117 artiklassa tarkoitettujen siemennesteen, munasolujen ja alkioiden lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos ne täyttävät seuraavat vaatimukset:

a)

ne on merkitty siten, että seuraavat tiedot ovat helposti todettavissa:

i)

sukusolujen ja alkioiden keräys- tai tuotantopäivä;

ii)

luovuttajaeläimen (-eläinten) laji, tarvittaessa alalaji, ja tunnistetiedot;

iii)

suljetun pitopaikan yksilöllinen hyväksyntänumero, johon on sisällyttävä sen maan ISO 3166-1 alpha-2 -koodi, jossa hyväksyntä on myönnetty;

iv)

muut merkitykselliset tiedot;

b)

ne kuljetetaan kuljetuspäällyksessä,

i)

jonka suljetun pitopaikan toiminnasta vastaava pitopaikan eläinlääkäri on sinetöinyt ja numeroinut ennen sen lähettämistä kyseisestä suljetusta pitopaikasta;

ii)

joka on puhdistettu ja desinfioitu tai steriloitu ennen käyttöä tai on uusi kertakäyttöinen kuljetuspäällys;

iii)

joka on täytetty jäädytysaineella, jolla ei ole aiemmin käsitelty muita tuotteita.

IV OSA

EDELLÄ 3 JA 5 ARTIKLASSA TARKOITETUT ELÄINPERÄISTEN TUOTTEIDEN UNIONIIN SAAPUMISTA KOSKEVAT ELÄINTERVEYSVAATIMUKSET

1 OSASTO

ELÄINPERÄISTEN TUOTTEIDEN UNIONIIN SAAPUMISTA KOSKEVAT YLEISET ELÄINTERVEYSVAATIMUKSET

120 artikla

Tuotantopäivää koskevat aikarajoitukset

Eläinperäisten tuotteiden lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetyksen tuotteita ei ole saatu ajanjaksona, jona

a)

unioni on toteuttanut eläinterveyteen liittyviä rajoitustoimenpiteitä, jotka koskevat tällaisten tuotteiden saapumista alkuperäpaikkana olevasta kolmannesta maasta tai olevalta alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä;

b)

lupa, joka koskee tällaisten tuotteiden saapumista unioniin alkuperäpaikkana olevasta maasta tai olevalta alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä, on peruutettu väliaikaisesti.

121 artikla

Eläinperäisiä tuotteita koskevat käsittelyvaatimukset

1.   Muiden kuin tuoreiden tai raakojen eläinperäisten tuotteiden lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetyksen tuotteet on käsitelty tämän osan 3–6 osaston mukaisesti.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun käsittelyn on oltava seuraavien vaatimusten mukainen:

a)

unioni on nimenomaan määrännyt luettelossa kyseisen käsittelyn alkuperäpaikkana olevalle kolmannelle maalle tai alueelle tai jommankumman vyöhykkeelle ja eläinperäisen tuotteen alkuperälajille;

b)

käsittelyä on sovellettu kolmannessa maassa tai alueella tai jommankumman vyöhykkeellä, joka on luetteloitu tietyn lajin ja luokan eläinperäisten tuotteiden unioniin saapumista varten;

c)

käsittelyssä on noudatettu seuraavia vaatimuksia:

i)

lihavalmisteiden riskinvähentämiskäsittelyä koskevat vaatimukset, jotka vahvistetaan liitteessä XXVI;

ii)

maitotuotteiden riskinvähentämiskäsittelyä koskevat vaatimukset, jotka vahvistetaan liitteessä XXVII;

iii)

munatuotteiden riskinvähentämiskäsittelyä koskevat vaatimukset, jotka vahvistetaan liitteessä XXVIII.

2.   Edellä 1 kohdassa säädetyn käsittelyn päätyttyä eläinperäisiä tuotteita on käsiteltävä niiden pakkaamiseen asti siten, että vältetään ristisaastuminen, joka voi aiheuttaa eläinterveysriskin.

122 artikla

Eläinperäisten tuotteiden kuljetusvälinettä koskevat vaatimukset

Eläinperäisten tuotteiden lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetykset on kuljetettu kuljetusvälineessä, joka on suunniteltu ja rakennettu ja jota on huollettu siten, että eläinperäisten tuotteiden terveystilanne ei ole vaarantunut, kun ne on kuljetettu alkuperäpaikastaan unioniin.

123 artikla

Eläinperäisten tuotteiden lähettäminen unioniin

Eläinperäisten tuotteiden lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos ne on lähetetty unionissa sijaitsevaan määräpaikkaansa erillään sellaisista eläimistä ja eläinperäisistä tuotteista, jotka eivät täytä tässä asetuksessa vahvistettuja asiaankuuluvia unioniin saapumista koskevia eläinterveysvaatimuksia.

2 OSASTO

TUOREEN LIHAN UNIONIIN SAAPUMISTA KOSKEVAT ELÄINTERVEYSVAATIMUKSET

1 LUKU

Tuoretta lihaa koskevat yleiset eläinterveysvaatimukset

124 artikla

Sellaisten pidettävien eläinten lähettäminen teurastamoon, josta tuore liha saadaan

Pidettävien eläinten tuoreen lihaan lähetysten, lukuun ottamatta tarhattuna riistana pidettäviä eläimiä, jotka on lopetettu paikalla, sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetyksen tuore liha on saatu seuraavien vaatimusten mukaisista pidettävistä eläimistä:

a)

eläinten alkuperäinen pitopaikka sijaitsee

i)

samassa kolmannessa maasta tai samalla alueella tai jommankumman vyöhykkeellä kuin teurastamo, josta tuore liha on saatu;

tai

ii)

kolmannessa maassa tai alueella tai jommankumman vyöhykkeellä, joka sai sinä ajankohtana, jona eläimet lähetettiin teurastamoon, luvan viedä kyseisen lajin eläinten tuoretta lihaa unioniin;

b)

pidettävät eläimet on lähetetty niiden alkuperäisestä pitopaikasta suoraan teurastamoon;

c)

a alakohdassa tarkoitettuun teurastamoon suoritetun kuljetuksen aikana

i)

pidettäviä eläimiä ei kuljetettu sellaisen kolmannen maan tai alueen tai jommankumman vyöhykkeen kautta, jota ei ollut luetteloitu kyseisen lajin ja luokan tuoreen lihan unioniin saapumista varten;

ii)

pidettävät eläimet eivät joutuneet kosketuksiin terveystilanteeltaan heikompien eläinten kanssa;

d)

kuljetusvälineet ja kuljetuspäällykset, joita käytettiin pidettävien eläinten kuljetuksessa a alakohdassa tarkoitettuun teurastamoon, täyttivät 17 ja 18 artiklassa vahvistetut vaatimukset.

125 artikla

Luonnonvaraisten eläinten tai tarhattuna riistana pidettävien, paikalla lopetettujen eläinten ruhojen lähettäminen

Luonnonvaraisten eläinten tai tarhattuna riistana pidettävien, paikalla lopetettujen eläinten tuoreen lihan lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetyksen tuore liha on saatu seuraavien vaatimusten mukaisista ruhoista:

a)

ruhot lähetettiin suoraan eläinten lopetuspaikasta samassa luetteloidussa kolmannessa maassa tai samalla luetteloidulla alueella tai vyöhykkeellä sijaitsevaan riistankäsittelylaitokseen;

b)

a alakohdassa tarkoitettuun riistankäsittelylaitokseen suoritetun kuljetuksen aikana

i)

ruhoja ei kuljetettu sellaisen kolmannen maan tai alueen tai jommankumman vyöhykkeen kautta, jota ei ollut luetteloitu kyseisen lajin ja luokan tuoreen lihan unioniin saapumista varten;

ii)

ruhot eivät joutuneet kosketuksiin terveystilanteeltaan heikompien eläinten tai ruhojen kanssa;

c)

ruhot kuljetettiin a alakohdassa tarkoitettuun riistankäsittelylaitokseen kuljetusvälineissä ja kuljetuspäällyksissä, jotka täyttivät seuraavat vaatimukset:

i)

ne puhdistettiin ja desinfioitiin alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen toimivaltaisen viranomaisen hyväksymällä desinfiointiaineella ennen ruhojen lastaamista unioniin lähetettäviksi;

ii)

ne olivat rakenteeltaan sellaisia, että ruhojen terveystilanne ei vaarantunut kuljetuksen aikana.

126 artikla

Ante mortem- ja post mortem -tarkastukset

Pidettävien ja luonnonvaraisten eläinten tuoreen lihan lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetyksen tuore liha on saatu eläimistä, joille on tehty seuraavat tarkastukset:

a)

pidettävien eläinten tapauksessa

i)

ante mortem -tarkastus 24 tunnin kuluessa ennen teurastusta;

ii)

post mortem -tarkastus viipymättä eläinten lopettamisen tai teurastuksen jälkeen;

b)

luonnonvaraisten eläinten tapauksessa post mortem -tarkastus viipymättä niiden lopettamisen jälkeen.

Virkaeläinlääkärin on täytynyt suorittaa ensimmäisessä kohdassa tarkoitetut tarkastukset alkuperäpaikkana olevassa kolmannessa maassa tai olevalla alueella tai jommankumman vyöhykkeellä, jotta voidaan sulkea pois liitteessä I tarkoitettujen merkityksellisten tautien ja uusien tautien esiintyminen.

127 artikla

Sellaisten eläinten käsittely lopettamisen tai teurastuksen aikana, joista tuore liha on saatu

Tuoreen lihan lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetyksen tuore liha on peräisin eläimistä, jotka eivät olleet kosketuksissa eläinterveystilanteeltaan heikompien eläinten kanssa lopettamisensa tai teurastuksensa aikana.

128 artikla

Tuoreen lihan käsittely ja valmistus sen alkuperäisessä pitopaikassa

Lähetysten sisältämä tuore liha on pidettävä koko teurastuksen ja leikkaamisen ajan tiukasti erillään tuoreesta lihasta, joka ei täytä 124–146 artiklassa vahvistettuja asiaankuuluvia tuoreen lihan unioniin saapumista koskevia eläinterveysvaatimuksia, siihen asti, kun

a)

tuore liha on pakattu myöhempää varastointia tai unioniin lähettämistä varten;

tai

b)

tuore liha on saapunut unioniin, jos on kyse pakkaamattomasta tuoreesta lihasta.

2 LUKU

Sorkka- ja kavioeläinten tuoretta lihaa koskevat eläinterveysvaatimukset

1 JAKSO

PIDETTÄVIEN JA LUONNONVARAISTEN SORKKA- JA KAVIOELÄINTEN TUORETTA LIHAA KOSKEVAT YLEISET ELÄINTERVEYSVAATIMUKSET

129 artikla

Eläinlajit, joista sorkka- ja kavioeläinten tuore liha on saatu

Sorkka- ja kavioeläinten tuoreen lihan lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetyksen tuore liha on saatu seuraavista lajeista:

a)

pidettävien sorkka- ja kavioeläinten tapauksessa kaikista sorkka- ja kavioeläinlajeista;

b)

luonnonvaraisten sorkka- ja kavioeläinten ja tarhattuna riistana pidettävien sorkka- ja kavioeläinten tapauksessa kaikista muista sorkka- ja kavioeläinlajeista kuin nautaeläimistä, lammaseläimistä, vuohieläimistä ja sikaeläinten maatiaisroduista.

130 artikla

Tuoreen veren saapumista koskeva kielto

Ihmisravinnoksi tarkoitetun sorkka- ja kavioeläinten tuoreen veren lähetysten ei sallita saapua unioniin.

2 JAKSO

PIDETTÄVIEN SORKKA- JA KAVIOELÄINTEN TUORETTA LIHAA KOSKEVAT ERITYISET ELÄINTERVEYSVAATIMUKSET

131 artikla

Sellaisten pidettävien sorkka- ja kavioeläinten pitoaika ennen teurastusta tai lopettamista, joista tuore liha on saatu

1.   Pidettävien sorkka- ja kavioeläinten, joista unioniin saapuvaksi tarkoitettu tuore liha saadaan, ei tarvitse täyttää pitoaikavaatimusta ennen teurastus- tai lopettamispäivää, jos ne on tuotu kolmanteen maahan tai alueelle tai jommankumman vyöhykkeelle

a)

toisesta kolmannesta maasta tai toiselta alueelta tai vyöhykkeeltä, joka on luetteloitu saman sorkka- ja kavioeläinlajin tuoreen lihan unioniin saapumista varten, ja kyseiset pidettävät sorkka-ja kavioeläimet ovat olleet siellä vähintään kolme kuukautta ennen teurastusta;

tai

b)

jäsenvaltiosta.

2.   Sellaisten muiden kuin 1 kohdassa tarkoitettujen pidettävien sorkka- ja kavioeläinten, joista unioniin saapuvaksi tarkoitettu tuore liha saadaan, on täytynyt täyttää pitoaikavaatimus välittömästi ennen teurastus- tai lopettamispäivää yhtäjaksoisen ajan liitteen XXIII mukaisesti, jos

a)

ne ovat pysyneet alkuperäpaikkana olevassa kolmannessa maassa tai olevalla alueella tai jommankumman vyöhykkeellä;

b)

ne ovat pysyneet alkuperäisessä pitopaikassa;

c)

ne eivät ole olleet kosketuksissa terveystilanteeltaan heikompien sorkka- ja kavioeläinten kanssa.

132 artikla

Poikkeus, joka koskee sellaisten pidettävien eläinten lähettämistä suoraan teurastamoon, joista tuore liha saadaan

Poiketen siitä, mitä 124 artiklan b alakohdassa säädetään, pidettävien sorkka- ja kavioeläinten tuoreen lihan lähetysten, jotka eivät ole kyseisten vaatimusten mukaisia, sallitaan saapua unioniin, jos lähetyksen tuore liha on saatu nautaeläimistä, lammaseläimistä tai vuohieläimistä ja

a)

kyseiset sorkka- ja kavioeläimet kulkivat yhden ainoan kokoamisia toteuttavan pitopaikan kautta, joka täyttää 20 artiklan b alakohdassa vahvistetut vaatimukset, sen jälkeen, kun ne lähtivät alkuperäisestä pitopaikastaan, ja ennen niiden saapumista teurastamoon;

b)

alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen toimivaltainen viranomainen on antanut lisätakeet sen varmistamiseksi, että sorkka- ja kavioeläinten eläinterveystilanne ei vaarantunut sinä aikana, kun eläimet siirtyivät alkuperäisestä pitopaikastaan teurastamoon;

c)

b alakohdassa tarkoitettu kolmas maa, alue tai jommankumman vyöhyke on hyväksytty tällaisia poikkeuksia koskevassa luettelossa.

133 artikla

Pidettävien sorkka- ja kavioeläinten tuoreen lihan alkuperäpaikkana oleva kolmas maa tai alue tai jommankumman vyöhyke

1.   Pidettävien sorkka- ja kavioeläinten tuoreen lihan lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetyksen tuore liha on peräisin kolmannesta maasta tai alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä, joka täyttää liitteessä XXIV olevan A osan taulukossa esitetyt tautivapauden vähimmäisajat niiden mainittujen luetteloitujen tautien suhteen, joiden osalta sorkka- ja kavioeläinlajit, joista tuore liha on saatu, on luetteloitu.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja vähimmäisaikoja voidaan lyhentää liitteessä XXIV olevassa B osassa lueteltujen tautien osalta kyseisessä osassa säädetyillä erityisedellytyksillä; unionin on nimenomaan asetettava luettelossa nämä erityisedellytykset kyseiselle kolmannelle maalle tai alueelle tai jommankumman vyöhykkeelle sekä lajille, josta tuore liha saadaan.

2.   Sorkka- ja kavioeläinten tuoreen lihan lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetyksen tuore liha on peräisin kolmannesta maasta tai alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä, jossa tai jolla ei ole rokotettu 1 kohdassa tarkoitettuja luetteloituja tauteja vastaan liitteessä XXV olevassa A osassa olevan taulukon mukaisesti.

3.   Poiketen siitä, mitä 2 kohdassa säädetään, suu- ja sorkkatautia vastaan on voitu rokottaa toimivaltaisen viranomaisen määräämien liitteessä XXV olevan B osan 1 kohdan b alakohdassa tai 3.1 kohdan a alakohdassa vahvistettujen erityisedellytysten mukaisesti, jotka unionin on nimenomaan asetettava luettelossa kyseiselle kolmannelle maalle tai alueelle tai jommankumman vyöhykkeelle sekä lajille, josta tuore liha saadaan.

134 artikla

Sellaisten pidettävien sorkka- ja kavioeläinten alkuperäinen pitopaikka, joista tuore liha on saatu

1.   Pidettävien sorkka- ja kavioeläinten tuoreen lihan lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetyksen tuore liha on saatu sorkka- ja kavioeläimistä, jotka ovat tulleet sellaisesta pitopaikasta,

a)

jossa ja jonka lähistöllä, mukaan lukien tarvittaessa naapurimaan alue, ei ole raportoitu liitteessä XXIV olevassa A osassa tarkoitettuja luetteloituja tauteja, joiden osalta on luetteloitu sorkka- ja kavioeläinlajit, joista unioniin saapuvaksi tarkoitettu tuore liha on saatu, säteeltään 10 kilometrin suuruisella alueella ja 30 päivän aikana ennen teurastuspäivää; tai

b)

joka täyttää liitteessä XXV olevan B osan 1 kohdan b alakohdassa ja 3.1 kohdan a alakohdassa vahvistetut erityisedellytykset, jotka toimivaltaisten viranomaisten on määrättävä, kun kyseisessä kolmannessa maassa tai kyseisellä alueella tai jommankumman vyöhykkeellä on rokotettu suu- ja sorkkatautia vastaan alle 12 kuukautta ennen teurastuspäivää, ja jotka komission on täytynyt nimenomaisesti asettaa luettelossa kyseiselle kolmannelle maalle tai alueelle tai jommankumman vyöhykkeelle, josta sorkka- ja kavioeläinten tuoreen lihan on sallittua saapua unioniin, sekä lajille, josta tuore liha saadaan.

2.   Pidettävien sorkka- ja kavioeläinten tuoreen lihan lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetyksen tuore liha on saatu sorkka- ja kavioeläimistä, jotka ovat tulleet sellaisesta pitopaikasta,

a)

jossa mitään eläimiä ei ole rokotettu liitteessä XXV olevan A osan mukaisesti; tai

b)

joka sijaitsee kolmannessa maassa tai alueella tai jommankumman vyöhykkeellä, joka täyttää liitteessä XXIV olevan B osan 1 kohdassa vahvistetut erityisedellytykset; komission on täytynyt nimenomaisesti asettaa nämä edellytykset luettelossa kyseiselle kolmannelle maalle tai alueelle tai jommankumman vyöhykkeelle, joka on luetteloitu sorkka- ja kavioeläinten tuoreen lihan unioniin saapumista varten, sekä lajille, josta tuore liha saadaan.

135 artikla

Lajiin Sus scrofa kuuluvista pidettävistä sorkka- ja kavioeläimistä saatua tuoretta lihaa koskeva erityisvaatimus

Lajiin Sus scrofa kuuluvien pidettävien sorkka- ja kavioeläinten tuoreen lihan lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetyksen tuore liha on peräisin eläimistä, joita on pidetty syntymästään lähtien erillään luonnonvaraisista sorkka- ja kavioeläimistä.

136 artikla

Pidettävien sorkka ja kavioeläinten tuoreen lihan alkuperäinen pitopaikka

Pidettävien sorkka- ja kavioeläinten tuoreen lihan lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetyksen tuore liha on saatu teurastamosta tai riistankäsittelylaitoksesta, jossa ja jonka lähistöllä ei ole raportoitu liitteessä XXIV olevassa A osassa tarkoitettuja luetteloituja tauteja säteeltään 10 kilometrin suuruisella alueella, mukaan lukien tarvittaessa naapurimaan alue, 30 päivän aikana ennen teurastuspäivää tai lopettamispäivää.

3 JAKSO

LUONNONVARAISTEN SORKKA- JA KAVIOELÄINTEN TUORETTA LIHAA KOSKEVAT ERITYISET ELÄINTERVEYSVAATIMUKSET

137 artikla

Luonnonvaraisten sorkka- ja kavioeläinten tuoreen lihan alkuperäpaikkana oleva kolmas maa tai alue tai jommankumman vyöhyke

Luonnonvaraisten sorkka- ja kavioeläinten tuoreen lihan lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetyksen tuore liha peräisin kolmannesta maasta tai alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä, joka täyttää 133 artiklassa vahvistetut eläinterveysvaatimukset.

138 artikla

Luonnonvaraiset sorkka- ja kavioeläimet, joista tuore liha on saatu

Luonnonvaraisten sorkka- ja kavioeläinten tuoreen lihan lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetyksen tuore liha on saatu eläimistä, jotka täyttävät seuraavat vaatimukset:

a)

ne lopetettiin yli 20 kilometrin etäisyydellä sellaisen kolmannen maan tai alueen tai jommankumman vyöhykkeen rajalta, jota ei ollut kyseisenä ajankohtana luetteloitu luonnonvaraisten sorkka- ja kavioeläinten lajien tuoreen lihan unioniin saapumista varten;

b)

ne lopetettiin säteeltään 20 kilometrin suuruisella alueella, jolla ei ollut raportoitu liitteessä XXIV olevassa A osassa tarkoitettuja tauteja lopettamista edeltäneiden 60 päivän aikana.

139 artikla

Luonnonvaraisten sorkka- ja kavioeläinten tuoreen lihan alkuperäinen riistankäsittelylaitos

Luonnonvaraisten sorkka- ja kavioeläinten tuoreen lihan lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetyksen tuore liha on saatu riistankäsittelylaitoksesta, jossa ja jonka lähistöllä ei ole raportoitu liitteessä XXIV olevassa A osassa tarkoitettuja luetteloituja tauteja säteeltään 10 kilometrin suuruisella alueella, mukaan lukien tarvittaessa naapurimaan alue, 30 päivän aikana ennen eläinten lopettamispäivää.

3 LUKU

Siipikarjan ja riistalintujen tuoretta lihaa koskevat eläinterveysvaatimukset

1 JAKSO

SIIPIKARJAN TUORETTA LIHAA KOSKEVAT ERITYISET ELÄINTERVEYSVAATIMUKSET

140 artikla

Siipikarjan pitoaika

Siipikarjan tuoreen lihan lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetyksen tuore liha on saatu siipikarjasta,

a)

jota on pidetty kuoriutumisesta lähtien ja teurastuspäivään asti tuoreen lihan alkuperäpaikkana olevassa kolmannessa maassa tai olevalla alueella tai jommankumman vyöhykkeellä;

tai

b)

joka on tuotu untuvikkoina, siitossiipikarjana, tuotantosiipikarjana tai teurastettavaksi tarkoitettuna siipikarjana kolmannesta maasta tai alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä, joka on luetteloitu kyseisten hyödykkeiden unioniin saapumista varten, tai jäsenvaltiosta, ja tuonti on tapahtunut sellaisten eläinterveysvaatimusten mukaisesti, jotka ovat vähintään yhtä tiukat kuin tämän asetuksen asiaankuuluvat vaatimukset.

141 artikla

Siipikarjan tuoreen lihan alkuperäpaikkana oleva kolmas maa tai alue tai jommankumman vyöhyke

Siipikarjan tuoreen lihan lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetyksen tuore liha on peräisin kolmannesta maasta tai alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä, joka täyttää seuraavat vaatimukset:

a)

sillä on ollut käytössään korkeapatogeenisen lintuinfluenssan taudinseurantaohjelma vähintään kuuden kuukauden ajan ennen unioniin tarkoitetun lähetyksen lähetyspäivää ja kyseinen seurantaohjelma täyttää vaatimukset, jotka vahvistetaan

i)

tämän asetuksen liitteessä II;

tai

ii)

Maailman eläintautijärjestön (OIE) julkaiseman maaeläinten terveyttä koskevan säännöstön asiaankuuluvassa luvussa;

b)

sen katsotaan olevan 38 artiklan mukaisesti vapaa korkeapatogeenisesta lintuinfluenssasta;

c)

jos alkuperäpaikkana olevassa kolmannessa maassa tai olevalla alueella rokotetaan korkeapatogeenista lintuinfluenssaa vastaan, kyseisen maan tai alueen toimivaltainen viranomainen on antanut takeet siitä, että

i)

rokotusohjelma täyttää liitteessä XIII vahvistetut vaatimukset;

ii)

tämän artiklan a alakohdassa tarkoitettu seurantaohjelma täyttää liitteessä II vahvistettujen vaatimusten lisäksi liitteessä XIII olevassa 2 kohdassa vahvistetut vaatimukset;

iii)

se on sitoutunut ilmoittamaan komissiolle kaikista kyseisen kolmannen maan tai alueen tai jommankumman vyöhykkeen rokotusohjelman muutoksista;

d)

sen

i)

katsotaan olevan, kun on kyse muun siipikarjan kuin sileälastaisten lintujen tuoreesta lihasta, vapaa Newcastlen tautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta 39 artiklan mukaisesti;

ii)

sileälastaisten lintujen tuoreen lihan tapauksessa

katsotaan olevan vapaa Newcastlen tautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta 39 artiklan mukaisesti;

tai

ei katsota olevan 39 artiklan mukaisesti vapaa Newcastlen tautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta, mutta alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen toimivaltainen viranomainen on antanut takeet siitä, että Newcastlen tautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa koskevat vaatimukset täyttyvät eristyksen, seurannan ja testauksen osalta liitteen XIV mukaisesti;

e)

jos Newcastlen tautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa vastaan annetaan rokotuksia, kolmannen maan tai alueen toimivaltainen viranomainen on antanut takeet siitä, että

i)

käytettävät rokotteet ovat liitteessä XV olevassa 1 kohdassa Newcastlen tautiviruksen aiheuttaman tartunnan vastaisille rokotteille vahvistettujen yleisten ja erityisten kriteerien mukaisia; tai

ii)

käytettävät rokotteet ovat liitteessä XV olevassa 1 kohdassa Newcastlen tautiviruksen aiheuttaman tartunnan vastaisille rokotteille vahvistettujen yleisten kriteerien mukaisia ja siipikarja, josta tuore liha on saatu, täyttää liitteessä XV olevassa 3 kohdassa vahvistetut eläinterveysvaatimukset, jotka koskevat sellaisesta kolmannesta maasta tai sellaiselta alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä peräisin olevaa siipikarjan tuoretta lihaa, jossa tai jolla käytettävät Newcastlen tautiviruksen aiheuttaman tartunnan vastaiset rokotteet eivät täytä liitteessä XV olevassa 1 kohdassa vahvistettuja erityisiä kriteerejä;

f)

se on sitoutunut toimittamaan komissiolle seuraavat tiedot korkeapatogeenisen lintuinfluenssan tai Newcastlen tautiviruksen aiheuttaman tartunnan taudinpurkauksen yhteydessä:

i)

tiedot tautitilanteesta 24 tunnin kuluessa siitä, kun korkeapatogeenisen lintuinfluenssan tai Newcastlen tautiviruksen aiheuttaman tartunnan alkuperäinen taudinpurkaus on vahvistettu;

ii)

säännölliset päivitykset tautitilanteesta;

g)

se on sitoutunut toimittamaan virusisolaatteja korkeapatogeenisen lintuinfluenssan tai Newcastlen tautiviruksen aiheuttaman tartunnan alkuperäisistä taudinpurkauksista Euroopan unionin vertailulaboratoriolle lintuinfluenssaa ja Newcastlen tautia varten.

142 artikla

Siipikarjan alkuperäinen pitopaikka

Siipikarjan tuoreen lihan lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetyksen tuore liha on saatu siipikarjasta, joka on tullut sellaisesta pitopaikasta,

a)

jossa ja jonka ympäristössä ei ole 10 kilometrin säteellä, mukaan lukien tarvittaessa naapurimaan alue, esiintynyt korkeapatogeenisen lintuinfluenssan tai Newcastlen tautiviruksen aiheuttaman tartunnan taudinpurkauksia vähintään 30 päivän aikana ennen teurastuspäivää;

b)

joka, kun on kyse sellaisesta kolmannesta maasta tai sellaiselta alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä peräisin olevien sileälastaisten lintujen tuoreesta lihasta, joka ei ole vapaa Newcastlen tautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta, täyttää liitteessä XIV olevan 3 kohdan b ja c alakohdassa vahvistetut eläinterveysvaatimukset, jotka koskevat sellaisesta kolmannesta maasta tai sellaiselta alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä peräisin olevia sileälastaisia lintuja ja niiden siitosmunia ja tuoretta lihaa, joka ei ole vapaa Newcastlen tautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta.

143 artikla

Siipikarja, josta tuore liha on saatu

1.   Siipikarjan tuoreen lihan lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetyksen tuore liha on saatu siipikarjasta, jota ei ole rokotettu korkeapatogeenista lintuinfluenssaa tai Newcastlen tautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa vastaan, tai jos se täyttää seuraavat vaatimukset:

a)

jos siipikarja on rokotettu korkeapatogeenista lintuinfluenssaa vastaan, alkuperäpaikkana oleva kolmas maa tai alue on antanut takeet liitteessä XIII vahvistettujen rokotusohjelmia ja lisäseurantaa koskevien vähimmäisvaatimusten noudattamisesta;

b)

jos siipikarja on rokotettu Newcastlen tautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa vastaan,

i)

alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen toimivaltainen viranomainen on antanut takeet siitä, että käytetyt rokotteet täyttävät

Newcastlen tautiviruksen aiheuttaman tartunnan vastaisia rokotteita koskevat yleiset ja erityiset kriteerit, jotka vahvistetaan liitteessä XV olevassa 1 kohdassa; tai

Newcastlen tautiviruksen aiheuttaman tartunnan vastaisia rokotteita koskevat yleiset kriteerit, jotka vahvistetaan liitteessä XV olevassa 1 kohdassa, ja siipikarja, josta tuore liha on saatu, täyttää liitteessä XV olevassa 3 kohdassa vahvistetut sellaisesta kolmannesta maasta tai sellaiselta alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä peräisin olevan siipikarjan tuoretta lihaa koskevat eläinterveysvaatimukset, jossa tai jolla käytettävät Newcastlen tautiviruksen aiheuttaman tartunnan vastaiset rokotteet eivät täytä liitteessä XV olevassa 1 kohdassa vahvistettuja erityisiä kriteerejä;

ii)

lähetyksestä annetaan liitteessä XV olevassa 4 kohdassa edellytetyt tiedot;

2.   Siipikarjan sellaisen tuoreen lihan lähetysten, joka on tarkoitettu jäsenvaltioon tai alueelle, jolla on Newcastlen tautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta vapaa asema ilman rokotuksia, sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetyksen tuore liha on peräisin siipikarjasta, jota ei ole rokotettu Newcastlen tautia vastaan elävällä rokotteella 30 päivän aikana ennen teurastuspäivää.

144 artikla

Siipikarjan tuoreen lihan alkuperäinen pitopaikka

Siipikarjan tuoreen lihan lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetyksen tuore liha on peräisin teurastamosta,

a)

johon ei teurastuksen aikana sovellettu rajoituksia korkeapatogeenisen lintuinfluenssan tai Newcastlen tautiviruksen aiheuttaman tartunnan taudinpurkauksen vuoksi tai kansallisen lainsäädännön mukaisia virallisia rajoituksia eläinterveyssyistä;

b)

jonka ympäristössä ei ole esiintynyt 10 kilometrin säteellä, mukaan lukien tarvittaessa naapurimaan alue, korkeapatogeenisen lintuinfluenssan tai Newcastlen tautiviruksen aiheuttaman tartunnan taudinpurkauksia vähintään 30 päivän aikana ennen teurastuspäivää.

2 JAKSO

RIISTALINTUJEN TUORETTA LIHAA KOSKEVAT ERITYISET ELÄINTERVEYSVAATIMUKSET

145 artikla

Riistalintujen tuoreen lihan alkuperäpaikkana oleva kolmas maa tai alue tai jommankumman vyöhyke

Riistalintujen tuoreen lihan lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetyksen tuore liha on peräisin kolmannesta maasta tai alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä, joka täyttää seuraavat vaatimukset:

a)

sillä on ollut käytössään korkeapatogeenisen lintuinfluenssan taudinseurantaohjelma vähintään kuuden kuukauden ajan ennen päivää, jona lähetys lähetetään unioniin, ja kyseinen seurantaohjelma täyttää vaatimukset, jotka vahvistetaan

i)

tämän asetuksen liitteessä II;

tai

ii)

Maailman eläintautijärjestön (OIE) julkaiseman maaeläinten terveyttä koskevan säännöstön asiaankuuluvassa luvussa;

b)

siellä ei ole ollut eläinterveyteen liittyviä rajoituksia korkeapatogeenisen lintuinfluenssan tai Newcastlen tautiviruksen aiheuttaman tartunnan taudinpurkauksen vuoksi vähintään 30 päivän aikana ennen eläinten lopettamisajankohtaa.

146 artikla

Riistalintujen tuoreen lihan alkuperäinen pitopaikka

Riistalintujen tuoreen lihan lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetyksen tuore liha on peräisin riistankäsittelylaitoksesta,

a)

johon ei käsittelyn aikana sovellettu rajoituksia korkeapatogeenisen lintuinfluenssan tai Newcastlen tautiviruksen aiheuttaman tartunnan taudinpurkauksen vuoksi tai virallisia rajoituksia eläinterveyssyistä;

b)

jonka ympäristössä ei ole esiintynyt 10 kilometrin säteellä, mukaan lukien tarvittaessa naapurimaan alue, korkeapatogeenisen lintuinfluenssan tai Newcastlen tautiviruksen aiheuttaman tartunnan taudinpurkauksia vähintään 30 päivään ennen ruhojen vastaanottopäivää.

3 OSASTO

LIHAVALMISTEIDEN JA KUIVATTUJEN TAI SUOLATTUJEN RAKKOJEN JA SUOLTEN UNIONIIN SAAPUMISTA KOSKEVAT ELÄINTERVEYSVAATIMUKSET

147 artikla

Lihavalmisteiden käsittely

Lihavalmisteiden lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetyksen lihavalmisteet on käsitelty 121 artiklan mukaisesti, kuten 148 tai 149 artiklassa edellytetään.

148 artikla

Lihavalmisteet, joille ei tehdä riskinvähentämiskäsittelyä

Lihavalmisteiden lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetyksen lihavalmisteille ei ole tehty liitteen XXVI mukaista riskinvähentämiskäsittelyä ja

a)

alkuperäpaikkana oleva kolmas maa tai alue tai jommankumman vyöhyke on luetteloitu kyseisen lajin tuoreen lihan unioniin saapumista varten eikä tällaisen tuoreen lihan unioniin saapumiseen vaadita liitteessä IV olevan 1 osaston 1 ja 2 luvun mukaisten erityisedellytysten täyttymistä;

b)

lihavalmisteiden valmistuksessa käytetty tuore liha on täyttänyt kaikki tuoreen lihan unioniin saapumista koskevat vaatimukset, minkä vuoksi se on ollut kelvollista saapumaan unioniin, ja se on ollut peräisin

i)

kolmannesta maasta tai alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä, jossa tai jolla lihavalmiste on valmistettu;

ii)

kolmannesta maasta tai alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä, joka on luetteloitu kyseisten lajien tuoreen lihan unioniin saapumista varten;

iii)

jäsenvaltiosta.

149 artikla

Lihavalmisteet, joille tehdään riskinvähentämiskäsittely

1.   Lihavalmisteiden lähetysten, jotka eivät täytä 148 artiklassa säädettyjä vaatimuksia, sallitaan saapua unioniin vain, jos niille on tehty ainakin liitteessä XXVI vahvistettu riskinvähentämiskäsittely, jonka unioni on nimenomaisesti määrännyt luettelossa lihavalmisteen alkuperäpaikkana olevalle kolmannelle maalle tai alueelle tai jommankumman vyöhykkeelle 121 artiklan mukaisesti, ja lihavalmisteiden valmistuksessa käytetty tuore liha on peräisin

a)

kolmannesta maasta tai alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä, jossa tai jolla lihavalmiste on valmistettu;

b)

luetteloidusta kolmannesta maasta tai luetteloidulta alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä, josta tai jolta kyseisten lajien tuoreen lihan on sallittua saapua unioniin;

c)

jäsenvaltiosta.

2.   Lihavalmisteiden lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos niille on tehty ainakin riskinvähentämiskäsittely ”B” liitteen XXVI mukaisesti ja lihavalmisteiden valmistuksessa käytetty tuore liha on peräisin kolmannesta maasta tai alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä, joka

a)

on muu kuin kolmas maa tai alue tai jommankumman vyöhyke, josta tai jolta lihavalmiste saadaan;

b)

on myös luetteloitu kyseisistä lajeista valmistettujen lihavalmisteiden unioniin saapumista varten edellyttäen kuitenkin riskinvähentämiskäsittelyä, jonka unioni on nimenomaan määrännyt kyseiselle kolmannelle maalle tai alueelle tai jommankumman vyöhykkeelle ja kyseisille lajeille 121 artiklan mukaisesti.

3.   Tuoreesta lihasta valmistettujen lihavalmisteiden lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos niille on tehty ainakin riskinvähentämiskäsittely ”D” liitteen XXVI mukaisesti ja lihavalmisteiden valmistuksessa käytetty tuore liha on peräisin kolmannesta maasta tai alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä,

a)

joka on luetteloitu siipikarjan tuoreen lihan unioniin saapumista varten;

b)

jossa tai jolla on esiintynyt korkeapatogeenisen lintuinfluenssan tai Newcastlen tautiviruksen aiheuttaman tartunnan tapaus tai taudinpurkaus.

4.   Sellaisten lihavalmisteiden lähetysten, jotka on valmistettu useamman kuin yhden eläinlajin tuoreesta lihasta, joka on peräisin kolmannesta maata tai alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä, jossa tai jolla lihavalmiste on valmistettu, sallitaan saapua unioniin vain, jos ne täyttävät seuraavat vaatimukset:

a)

lihavalmisteille on tehty ankarin käsittely niistä riskinvähentämiskäsittelyistä, jotka kyseiselle maalle tai alueelle tai jommankumman vyöhykkeelle on määrätty luettelossa 121 artiklan mukaisesti kutakin eläinlajia varten, josta liha on saatu, jos tuore liha sekoitetaan ennen lihavalmisteen lopullista valmistusta; tai

b)

lihavalmisteille on tehty riskinvähentämiskäsittelyt, jotka kyseiselle maalle tai alueelle tai jommankumman vyöhykkeelle on määrätty luettelossa 121 artiklan mukaisesti kutakin eläinlajia varten, josta liha on saatu, jos lihavalmisteet on sekoitettu lihavalmisteen kunkin ainesosan valmistuksen jälkeen.

5.   Sellaisten lihavalmisteiden lähetysten, jotka on valmistettu useamman kuin yhden eläinlajin tuoreesta lihasta, joka on peräisin kolmannesta maata tai alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä, joka ei ole sama kolmas maa, alue tai jommankumman vyöhyke, jossa tai jolla lihavalmiste on valmistettu, sallitaan saapua unioniin vain, jos lihavalmisteille on tehty riskinvähentämiskäsittely 1 ja 2 kohdan mukaisesti.

150 artikla

Sellaisten eläinten alkuperäinen pitopaikka, joista tuore liha on saatu

Lihavalmisteiden lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos ne on valmistettu tuoreesta lihasta, joka on peräisin eläimistä, jotka ovat tulleet pitopaikasta tai luonnonvaraisten eläinten tapauksessa paikasta, jossa ja jonka ympäristössä ei ole raportoitu säteeltään 10 kilometrin suuruisella alueella, mukaan lukien tarvittaessa naapurimaan alue, luetteloituja tauteja, jotka ovat liitteen I mukaisesti merkityksellisiä niiden lajien osalta, joista kyseiset lihavalmisteet on saatu, 30 päivän aikana ennen unioniin tarkoitetun lähetyksen lähetyspäivää.

151 artikla

Saapuminen jäsenvaltioihin, joilla on Newcastlen tautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta vapaa asema ilman rokotuksia

Siipikarjasta valmistettujen lihavalmisteiden lähetysten, jotka on tarkoitettu jäsenvaltioon tai alueelle, jolla on Newcastlen tautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta vapaa asema ilman rokotuksia, sallitaan saapua unioniin vain, jos lihavalmisteet on saatu siipikarjasta, jota ei ole rokotettu Newcastlen tautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa vastaan elävällä rokotteella 30 päivän aikana ennen teurastuspäivää.

152 artikla

Kuivattujen tai suolattujen rakkojen ja suolten unioniin saapumista koskevat erityisvaatimukset

Kuivattujen tai suolattujen rakkojen ja suolten lähetysten, jotka eivät täytä 148 artiklassa vahvistettuja vaatimuksia, sallitaan saapua unioniin vain, jos niille on tehty seuraavat liitteessä XXVI olevassa 2 osassa vahvistetut riskinvähentämiskäsittelyt:

a)

käsittelyt ”kuivatut tai suolatut rakot ja suolet 1” tai ”kuivatut tai suolatut rakot ja suolet 2”, jos kuivattujen tai suolattujen rakkojen ja suolten valmistukseen käytetyt rakot ja suolet ovat peräisin nautaeläimistä, lammaseläimistä, vuohieläimistä tai pidettävistä sikaeläimistä;

b)

käsittelyt ”kuivatut tai suolatut rakot ja suolet 3”, ”kuivatut tai suolatut rakot ja suolet 4” tai ”kuivatut tai suolatut rakot ja suolet 5”, jos kuivattujen tai suolattujen rakkojen ja suolten valmistukseen käytetyt rakot ja suolet ovat peräisin muista kuin a alakohdassa mainituista eläinlajeista.

4 OSASTO

MAIDON, MAITOTUOTTEIDEN, TERNIMAIDON JA TERNIMAITOTUOTTEIDEN UNIONIIN SAAPUMISTA KOSKEVAT ELÄINTERVEYSVAATIMUKSET

1 LUKU

Raakamaitoa, ternimaitoa ja ternimaitotuotteita koskevat erityiset eläinterveysvaatimukset

153 artikla

Raakamaidon, ternimaidon ja ternimaitotuotteiden alkuperämaa

Raakamaidon, ternimaidon tai ternimaitotuotteiden lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetyksen raakamaito, ternimaito tai ternimaitotuotteet ovat peräisin kolmannesta maasta tai alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä, joka on ollut vapaa suu- ja sorkkataudista ja karjaruttoviruksen aiheuttamasta tartunnasta vähintään 12 kuukauden ajan ennen lypsypäivää ja tänä ajanjaksona ei ole rokotettu kyseisiä tauteja vastaan.

154 artikla

Eläimet, joista raakamaito, ternimaito ja ternimaitotuotteet on saatu

1.   Raakamaidon, ternimaidon tai ternimaitotuotteiden lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetyksen raakamaito, ternimaito tai ternimaitotuotteet on saatu lajin Bos taurus, Ovis aries, Capra hircus, Bubalus bubalis tai Camelus dromedarius eläimistä.

2.   Raakamaidon, ternimaidon ja ternimaitotuotteiden lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetyksen raakamaito, ternimaito tai ternimaitotuotteet on saatu eläimistä, jotka täyttivät vähintään kolmen kuukauden yhtäjaksoista pitoaikaa koskevan vaatimuksen ennen lypsypäivää kolmannessa maassa tai alueella tai jommankumman vyöhykkeellä, jossa tai jolla ne lypsettiin.

2 LUKU

Maitotuotteita koskevat erityiset eläinterveysvaatimukset

155 artikla

Maitotuotteiden käsittely

Maitotuotteiden lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetyksen maitotuotteet on käsitelty 156 tai 157 artiklan mukaisesti.

156 artikla

Maitotuotteet, joille ei tehdä riskinvähentämiskäsittelyä

Sellaisesta kolmannesta maasta tai sellaiselta alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä peräisin olevien maitotuotteiden lähetysten, joka on luetteloitu raakamaidon unioniin saapumista varten, sallitaan saapua unioniin ilman lähetyksen maitotuotteille tehtyä riskinvähentämiskäsittelyä, jos kyseiset maitotuotteet täyttävät seuraavat vaatimukset:

a)

raakamaito, josta ne on valmistettu, on saatu lajien Bos taurus, Ovis aries, Capra hircus, Bubalus bubalis ja Camelus dromedarius eläimistä;

b)

maitotuotteiden valmistukseen käytetty raakamaito täytti 3–10 artiklassa vahvistetut asiaankuuluvat unioniin saapumista koskevat yleiset vaatimukset ja 153 ja 154 artiklassa vahvistetut raakamaidon unioniin saapumista koskevat erityiset vaatimukset, minkä vuoksi se oli kelvollista saapumaan unioniin, ja se oli peräisin jostakin seuraavista:

i)

luetteloitu kolmas maa tai alue tai jommankumman vyöhyke, jossa tai jolla maitotuotteet on valmistettu;

ii)

kolmas maa tai alue tai jommankumman vyöhyke, joka on muu kuin se, jossa tai jolla maitotuotteet on valmistettu, ja josta tai jolta maitotuotteiden on sallittua saapua unioniin; tai

iii)

jäsenvaltio.

157 artikla

Maitotuotteet, joille tehdään riskinvähentämiskäsittely

1.   Sellaisten maitotuotteiden lähetysten, jotka eivät täytä 156 artiklassa vahvistettuja vaatimuksia, sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetyksen maitotuotteille on tehty ainakin yksi liitteen XXVII sarakkeessa A vahvistetuista riskinvähentämiskäsittelyistä ja

a)

ne on valmistettu lajin Bos taurus, Ovis aries, Capra hircus, Bubalus bubalis tai Camelus dromedarius eläimistä saadusta maidosta;

b)

alkuperäpaikkana oleva kolmas maa tai alue tai jommankumman vyöhyke ei ole ollut vapaa suu- ja sorkkataudista eikä karjaruttoviruksen aiheuttamasta tartunnasta vähintään 12 kuukauden ajan ennen lypsypäivää tai tänä ajanjaksona on rokotettu kyseisiä tauteja vastaan.

2.   Maitotuotteiden lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetyksen maitotuotteille on tehty ainakin yksi liitteen XXVII sarakkeessa B vahvistetuista riskinvähentämiskäsittelyistä ja ne on valmistettu muiden kuin 1 kohdan a alakohdassa mainittujen lajien eläimistä saadusta maidosta.

3.   Sellaisten maitotuotteiden lähetysten, jotka on valmistettu useamman kuin yhden lajin eläimistä saadusta raakamaidosta tai saaduista maitotuotteista, sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetyksen maitotuotteille on tehty

a)

ainakin kaikkein ankarin käsittely niistä riskinvähentämiskäsittelyistä, jotka on määrätty kullekin eläinlajille, joista tuotteet on saatu, kun raakamaito tai maitotuotteet sekoitetaan ennen tuotteen lopullista valmistusta; tai

b)

riskinvähentämiskäsittely, joka on määrätty kullekin eläinlajille, joista tuotteet on saatu, kun tuotteet sekoitetaan maitotuotteen kunkin aineosan valmistuksen jälkeen.

5 OSASTO

MUNIEN JA MUNATUOTTEIDEN UNIONIIN SAAPUMISTA KOSKEVAT ELÄINTERVEYSVAATIMUKSET

1 LUKU

Munia koskevat erityiset eläinterveysvaatimukset

158 artikla

Munien alkuperäpaikkana oleva kolmas maa tai alue tai jommankumman vyöhyke

Munien lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetyksen munat ovat peräisin kolmannesta maasta tai alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä, joka soveltaa korkeapatogeenisen lintuinfluenssan taudinseurantaohjelmaa, joka täyttää vaatimukset, jotka vahvistetaan

a)

tämän asetuksen liitteessä II;

tai

b)

Maailman eläintautijärjestön (OIE) julkaiseman maaeläinten terveyttä koskevan säännöstön asiaankuuluvassa luvussa.

159 artikla

Munien alkuperäinen pitopaikka

Munien lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetyksen munat ovat peräisin pitopaikasta, joka täyttää seuraavat vaatimukset:

a)

korkeapatogeenisen lintuinfluenssan tai Newcastlen tautiviruksen aiheuttaman tartunnan taudinpurkauksia ei ole esiintynyt munien keräyspäivää edeltäneiden 30 päivän aikana unioniin saapumiseen tarvittavan todistuksen antamispäivään saakka; ja

b)

pitopaikan ympäristössä ei ole esiintynyt 10 kilometrin säteellä, mukaan lukien tarvittaessa naapurimaan alue, korkeapatogeenisen lintuinfluenssan tai Newcastlen tautiviruksen aiheuttaman tartunnan taudinpurkauksia ajanjaksona, joka alkaa vähintään 30 päivää ennen munien keräyspäivää ja ulottuu unioniin saapumiseen tarvittavan todistuksen antamispäivään saakka.

2 LUKU

Munatuotteita koskevat erityiset eläinterveysvaatimukset

160 artikla

Munatuotteiden alkuperäpaikkana oleva kolmas maa tai alue tai jommankumman vyöhyke

Munatuotteiden lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetyksen munatuotteet ovat peräisin kolmannesta maasta tai alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä, joka soveltaa korkeapatogeenisen lintuinfluenssan taudinseurantaohjelmaa, joka täyttää vaatimukset, jotka vahvistetaan

a)

tämän asetuksen liitteessä II;

tai

b)

Maailman eläintautijärjestön (OIE) julkaiseman maaeläinten terveyttä koskevan säännöstön asiaankuuluvassa luvussa.

161 artikla

Munien alkuperäinen pitopaikka

Munatuotteiden lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetyksen munatuotteet on valmistettu sellaisesta pitopaikasta peräisin olevista munista,

a)

jossa ei ole esiintynyt korkeapatogeenisen lintuinfluenssan ja Newcastlen tautiviruksen aiheuttaman tartunnan taudinpurkauksia 30 päivän aikana ennen munien keräyspäivää;

b)

jonka ympäristössä 10 kilometrin säteellä, mukaan lukien tarvittaessa naapurimaan alue,

i)

ei ole esiintynyt korkeapatogeenisen lintuinfluenssan taudinpurkauksia vähintään 30 päivän aikana ennen munien keräyspäivää; tai

ii)

on esiintynyt korkeapatogeenisen lintuinfluenssan taudinpurkaus 30 päivän aikana ennen munien keräyspäivää ja munatuotteelle on tehty yksi liitteessä XXVIII olevassa 1 kohdassa vahvistetuista munatuotteiden riskinvähentämiskäsittelyistä;

c)

jonka ympäristössä 10 kilometrin säteellä, mukaan lukien tarvittaessa naapurimaan alue,

i)

ei ole esiintynyt Newcastlen tautiviruksen aiheuttaman tartunnan taudinpurkauksia vähintään 30 päivän aikana ennen munien keräyspäivää; tai

ii)

on esiintynyt Newcastlen tautiviruksen aiheuttaman tartunnan taudinpurkaus 30 päivän aikana ennen munien keräyspäivää ja munatuotteelle on tehty yksi liitteessä XXVIII olevassa 2 kohdassa vahvistetuista munatuotteiden riskinvähentämiskäsittelyistä.

6 OSASTO

ELINTARVIKESEKOITUSTEN SISÄLTÄMIEN JALOSTETTUJEN ELÄINPERÄISTEN TUOTTEIDEN UNIONIIN SAAPUMISTA KOSKEVAT ELÄINTERVEYSVAATIMUKSET

162 artikla

Lihavalmisteita sisältävät elintarvikesekoitukset ja pitkään säilyvät maito- ja/tai munatuotteita sisältävät elintarvikesekoitukset

1.   Seuraavien elintarvikesekoitusten lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetyksen elintarvikesekoitukset tulevat kolmannesta maasta tai alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä, joka on luetteloitu kyseisten elintarvikesekoitusten sisältämän tietyn eläinperäisen tuotteen unioniin saapumista varten:

a)

lihavalmisteita sisältävät elintarvikesekoitukset;

b)

maitotuotteita tai munatuotteita sisältävät elintarvikesekoitukset, joita ei ole jalostettu pitkään säilyviksi.

2.   Elintarvikesekoitusten lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos 1 kohdassa tarkoitettujen elintarvikesekoitusten sisältämät jalostetut eläinperäiset tuotteet

a)

täyttävät

i)

eläinperäisten tuotteiden unioniin saapumista koskevat asiaankuuluvat yleiset eläinterveysvaatimukset, jotka vahvistetaan tämän asetuksen 1 osassa;

ii)

kyseisen eläinperäisen tuotteen unioniin saapumista koskevat eläinterveysvaatimukset, jotka vahvistetaan tämän osan 3–5 osastossa;

b)

on saatu

i)

samasta luetteloidusta elintarvikesekoituksen alkuperäpaikkana olevasta kolmannesta maasta tai olevalta alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä;

ii)

unionista; tai

iii)

kolmannesta maasta tai alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä, joka on luetteloitu 148 ja 156 artiklan mukaisesti näiden tuotteiden ilman erityistä riskinvähentämiskäsittelyä tapahtuvaa unioniin saapumista varten, jos kolmas maa tai alue tai jommankumman vyöhyke, jossa tai jolla elintarvikesekoitus on valmistettu, on myös luetteloitu kyseisten tuotteiden ilman erityistä riskinvähentämiskäsittelyä tapahtuvaa unioniin saapumista varten.

163 artikla

Maito- ja/tai munatuotteita sisältävät pitkään säilyvät elintarvikesekoitukset

Ainoastaan maito- tai munatuotteita sisältävien elintarvikesekoitusten lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos elintarvikesekoitusten sisältämät maitotuotteet ja munatuotteet on käsitelty siten, että ne säilyvät pitkään huoneenlämmössä ja

a)

niille on tehty ainakin seuraavia käsittelyjä vastaava käsittely:

i)

liitteen XXVII sarakkeessa B vahvistetut maitotuotteiden riskinvähentämiskäsittelyt;

ii)

liitteessä XXVIII vahvistetut munatuotteiden riskinvähentämiskäsittelyt;

b)

niiden mukana on poiketen siitä, mitä 3 artiklan 1 kohdan c alakohdan i alakohdassa säädetään, elintarvikesekoitusten alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen toimijan ilmoitus, jossa todistetaan, että elintarvikesekoitusten sisältämille maitotuotteille ja munatuotteille on tehty ainakin a alakohdassa säädetty riskinvähentämiskäsittely.

7 OSASTO

HENKILÖKOHTAISEEN KÄYTTÖÖN TARKOITETTUJEN ELÄINPERÄISTEN TUOTTEIDEN UNIONIIN SAAPUMISTA KOSKEVAT ERITYISSÄÄNNÖT

164 artikla

Eläinterveysvaatimuksia koskeva poikkeus ja lisävaatimukset, joita sovelletaan henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitettujen äidinmaidonkorvikkeen, pikkulasten ruuan ja erityiselintarvikkeiden saapumiseen

Poiketen I osan 3–10 artiklassa ja 120–163 artiklassa vahvistetuista vaatimuksista sellaisten jauhemaisen äidinmaidonkorvikkeen, pikkulasten ruuan ja lääketieteellisistä syistä tarvittavien erityiselintarvikkeiden lähetykset, joiden sisältämät eläinperäiset tuotteet eivät täytä kyseisiä vaatimuksia, sallitaan saapua unioniin vain, jos kyseiset tuotteet täyttävät seuraavat vaatimukset:

a)

ne on tarkoitettu henkilökohtaiseen käyttöön;

b)

niiden yhteenlaskettu määrä on enintään 2 kilogrammaa henkilöä kohden;

c)

ne eivät vaadi jäähdytystä ennen avaamista;

d)

ne ovat suoraan loppukuluttajalle myytäviksi tarkoitettuja pakattuja merkkivalmisteita;

e)

niiden pakkaus on ehjä, paitsi jos ne ovat parhaillaan käytössä.

165 artikla

Tietyistä kolmansista maista tai tietyiltä alueilta tai niiden vyöhykkeiltä peräisin olevia henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitettuja eläinperäisiä tuotteita koskevat poikkeukset eläinterveysvaatimuksista

1.   Poiketen I osan 3–10 artiklassa, lukuun ottamatta 3 artiklan a alakohdan i alakohtaa, ja 120–163 artiklassa vahvistetuista vaatimuksista sellaisten eläinperäisten tuotteiden lähetysten, jotka eivät täytä kyseisiä vaatimuksia, sallitaan saapua unioniin vain, jos ne on tarkoitettu henkilökohtaiseen käyttöön ja ovat peräisin kolmansista maista tai alueilta, jotka on luetteloitu henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitettujen eläinperäisten tuotteiden tarkkojen määrien unioniin saapumista varten maataloustuotteiden kaupasta unionin kanssa tehtyjen erityissopimusten perusteella.

2.   Yhteenlaskettu tarkka määrä, jonka sallitaan saapua unioniin henkilön mukana, ei saa ylittää luettelossa kolmannelle maalle tai alueelle vahvistettua enimmäismäärää.

V OSA

EDELLÄ 3 JA 5 ARTIKLASSA TARKOITETUT UNIONIIN SAAPUMISTA KOSKEVAT ELÄINTERVEYSVAATIMUKSET, JOITA SOVELLETAAN LUETTELOITUJEN LAJIEN VESIELÄIMIIN JA NIISTÄ SAATAVIIN ELÄINPERÄISIIN TUOTTEISIIN SEKÄ NIIDEN SAAPUMISEN JÄLKEISIIN SIIRTOIHIN JA KÄSITTELYYN

1 OSASTO

EDELLÄ 1 ARTIKLAN 6 KOHDASSA TARKOITETTUJEN VESIELÄINTEN JA NIISTÄ SAATAVIEN TUOTTEIDEN UNIONIIN SAAPUMISTA KOSKEVAT YLEISET ELÄINTERVEYSVAATIMUKSET

166 artikla

Vesieläinten tarkastaminen ennen niiden lähettämistä unioniin

Muiden kuin 172 artiklan d, e ja f alakohdassa tarkoitettujen vesieläinten lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos virkaeläinlääkäri on tehnyt kyseisille vesieläimille tautioireiden ja ylikuolleisuuksien havaitsemiseksi kliinisen tarkastuksen kolmannessa maassa tai alueella tai jommankumman vyöhykkeellä tai lokerossa, joka toimii viejänä, 72 tunnin kuluessa ennen lähetyksen lastaamista unioniin lähetettäväksi.

167 artikla

Vesieläinten lähettäminen unioniin

Vesieläinten lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetyksen vesieläimet täyttävät seuraavat vaatimukset:

a)

ne on lähetetty suoraan niiden alkuperäisestä pitopaikasta unioniin;

b)

lähetyksiä ei ole purettu kuormasta, siirretty toiseen kuljetusvälineeseen tai purettu vesieläinten kuljetuspäällyksestä, kun niitä on kuljetettu ilmateitse, meritse, rautateitse tai maanteitse, eikä vesieläinten kuljetusvettä ole vaihdettu kolmannessa maassa tai alueella, vyöhykkeellä tai lokerossa, jota ei ole luetteloitu kyseisen lajin ja luokan vesieläinten unioniin saapumista varten;

c)

vesieläimiä ei ole kuljetettu olosuhteissa, jotka olisivat vaarantaneet niiden terveystilanteen, ottaen erityisesti huomioon seuraavat vaatimukset:

i)

vesieläimet on tarvittaessa lastattu veteen ja kuljetettu vedessä, joka ei ole muuttanut niiden terveystilannetta;

ii)

kuljetusväline ja kuljetuspäällykset ovat rakenteeltaan sellaisia, ettei vesieläinten terveystilanne ole vaarantunut kuljetuksen aikana;

iii)

kuljetuspäällys tai sumppualus on puhdistettu ja desinfioitu menetelmällä ja tuotteilla, jotka alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt, ennen vesieläinten lastaamista unioniin lähetettäviksi, millä varmistetaan, ettei vesieläinten terveystilanne vaarannu kuljetuksen aikana;

d)

vesieläimiä ei ole kuljetettu samassa vedessä, kuljetuspäällyksessä tai sumppualuksessa terveystilanteeltaan heikompien vesieläinten kanssa siitä ajankohdasta, jona ne lastattiin alkuperäisessä pitopaikassa, siihen ajankohtaan, jona ne saapuivat unioniin;

e)

jos vesi on tarpeen vaihtaa kolmannessa maassa, alueella, vyöhykkeellä tai lokerossa, joka on luetteloitu kyseisen lajin ja luokan vesieläinten unioniin saapumista varten, se ei ole vaarantanut kuljetettavien eläinten terveystilannetta ja vesi on vaihdettu,

i)

jos on kyse maakuljetuksesta, sen kolmannen maan tai alueen toimivaltaisen viranomaisen hyväksymissä vedenvaihtopaikoissa, jossa tai jolla veden vaihto on tapahtunut;

ii)

jos on kyse sumppualuskuljetuksesta, vähintään 10 kilometrin etäisyydellä kaikista vesiviljelypitopaikoista, jotka sijaitsevat alkuperäpaikan ja unionissa sijaitsevan määräpaikan välisen matkan varrella.

168 artikla

Vesieläinten kuljetus aluksella

Jos unioniin tarkoitetut vesieläinten lähetykset kuljetetaan ainakin osan matkaa sumppu- tai muulla aluksella, 167 artiklan mukaisesti kuljetettujen vesieläinten lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos niiden mukana on eläinterveystodistukseen liitetty ilmoitus, jonka aluksen päällikkö on allekirjoittanut päivänä, jona alus on saapunut määräsatamaansa, ja joka sisältää seuraavat tiedot:

a)

lähtösatama kolmannessa maassa tai alueella;

b)

tulosatama unionissa;

c)

käyntisatamat, jos alus on käynyt satamissa alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen tai jommankumman vyöhykkeen ulkopuolella;

d)

vahvistus siitä, että vesieläinten lähetys on 167 artiklassa vahvistettujen asiaankuuluvien vaatimusten mukainen koko matkan ajan kolmannessa maassa tai alueella sijaitsevasta lähtösatamasta unionissa sijaitsevaan tulosatamaan saakka.

169 artikla

Erityiset kuljetus- ja merkintävaatimukset

1.   Vesieläinten lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetys on merkitty luettavissa olevalla etiketillä, joka kiinnitetään vesieläinten kuljetuspäällyksen ulkopuolelle, tai, jos lähetys kuljetetaan sumppualuksella, aluksen lastiluetteloon tehdään merkintä, jossa viitataan kyseistä lähetystä varten annettuun eläinterveystodistukseen.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa luettavissa olevassa etiketissä on oltava myös ainakin seuraavat tiedot:

a)

lähetykseen kuuluvien kuljetuspäällysten lukumäärä;

b)

kussakin kuljetuspäällyksessä olevien lajien nimet;

c)

kussakin kuljetuspäällyksessä olevien eläinten lukumäärä jokaisen mukana olevan lajin osalta;

d)

eläinten käyttötarkoitus.

3.   Unioniin saapuviksi tarkoitettujen muista vesieläimistä kuin elävistä vesieläimistä saatavien eläinperäisten tuotteiden on täytettävä seuraavat vaatimukset:

a)

ne merkitään luettavissa olevalla etiketillä, joka kiinnitetään kuljetuspäällyksen ulkopuolelle ja jossa viitataan kyseistä lähetystä varten annettuun eläinterveystodistukseen;

b)

a alakohdassa tarkoitetussa luettavissa olevassa etiketissä on tarvittaessa myös seuraavat maininnat:

i)

Euroopan unionissa ihmisravinnoksi tarkoitettuja kaloja;

ii)

Euroopan unionissa ihmisravinnoksi tarkoitettuja nilviäisiä;

iii)

Euroopan unionissa ihmisravinnoksi tarkoitettuja äyriäisiä.

170 artikla

Alkuperäpaikkana olevaa kolmatta maata tai aluetta tai jommankumman vyöhykettä tai lokeroa sekä alkuperäistä pitopaikkaa koskevat vaatimukset

1.   Vesieläinten ja muista vesieläimistä kuin elävistä vesieläimistä saatavien eläinperäisten tuotteiden lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetyksen vesieläimet ja eläinperäiset tuotteet tulevat kolmannesta maasta tai alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä tai lokerosta, joka täyttää seuraavat vaatimukset:

a)

se on vapaa seuraavista luetteloiduista taudeista:

i)

luokan A ja luokan B vesieläintaudit;

ii)

merkitykselliset luokan C taudit, jos vesieläimet tai eläinperäiset tuotteet on tarkoitettu jäsenvaltioihin, vyöhykkeille tai lokeroihin, joilla on taudista vapaa asema tai hyväksytty hävittämisohjelma kyseisten tautien osalta;

iii)

luokan C taudit kaikissa tapauksissa, joissa vesieläimet on tarkoitus vapauttaa luontoon;

iv)

jos määräpaikkana oleva jäsenvaltio on toteuttanut tämän asetuksen 176 artiklassa tarkoitettuja kansallisia toimenpiteitä, liitteessä XXIX lueteltuihin lajeihin kuuluvien vesieläinten on myös oltava peräisin kolmansista maista, alueilta, vyöhykkeiltä tai lokeroista, jotka ovat vapaita kyseisessä liitteessä mainituista taudeista;

b)

kaikki luetteloitujen lajien vesieläimet, jotka saapuvat kolmanteen maahan tai alueelle tai jommankumman vyöhykkeelle tai lokeroon, joka vie niitä unioniin, ovat peräisin toisesta kolmannesta maasta tai toiselta alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä tai lokerosta, joka on vapaa a alakohdassa tarkoitetuista taudeista;

c)

luetteloitujen lajien vesieläimiä ei ole rokotettu alkuperäpaikkana olevassa kolmannessa maassa tai olevalla alueella luokan A, luokan B tai tarvittaessa luokan C tauteja vastaan.

2.   Vesiviljelyeläinten ja muista vesiviljelyeläimistä kuin elävistä vesiviljelyeläimistä saatavien eläinperäisten tuotteiden lähetysten sallitaan saapua unioniin vain, jos lähetyksen vesiviljelyeläimet ja eläinperäiset tuotteet tulevat pitopaikasta, joka on

a)

hyväksytty vähintään yhtä tiukkojen vaatimusten mukaisesti kuin asetuksen (EU) 2016/429 IV osan II osaston 1 luvun 1 jaksossa vahvistetut vaatimukset;

tai

b)

hyväksytty vähintään yhtä tiukkojen vaatimusten mukaisesti kuin asetuksen (EU) 2016/429 IV osan II osaston 1 luvun 1 jaksossa ja komission delegoidun asetuksen (EU) 2020/691 (23) II osan I osassa vahvistetut vaatimukset.

171 artikla

Tartunnanlevittäjälajit

1.   Täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/1882 liitteessä olevan taulukon sarakkeessa 4 luetteloitujen lajien vesieläimiä pidetään kyseisten tautien tartunnanlevittäjinä ainoastaan liitteessä XXX vahvistetuilla edellytyksillä.

2.   Eläinperäisiä tuotteita, jotka saadaan täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/1882 liitteessä olevan taulukon sarakkeessa 4 lueteltuihin lajeihin kuuluvista muista vesieläimistä kuin elävistä vesieläimistä, ei pidetä kyseisessä liitteessä lueteltujen tautien tartunnanlevittäjinä, kun ne tulevat unioniin.

172 artikla

Luetteloituihin lajeihin kuuluvien vesieläinten tiettyjä luokkia koskevat poikkeukset

Poiketen siitä, mitä 170 artiklassa säädetään, kyseisessä artiklassa vahvistettuja vaatimuksia ei sovelleta seuraaviin vesieläinten luokkiin:

a)

vesieläimet, joiden määränpäänä on vesieläinten taudintorjuntaan soveltuva elintarvikelaitos, jossa ne on tarkoitus jalostaa ihmisravinnoksi;

b)

tutkimuskäyttöön tarkoitetut vesieläimet, joiden määränpäänä ovat sellaiset suljetut pitopaikat, jotka määräpaikkana olevan jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt tähän tarkoitukseen;

c)

muut kuin tämän artiklan b alakohdassa tarkoitetut luonnonvaraiset vesieläimet, jos ne ovat olleet karanteenissa sellaisessa karanteenipitopaikassa, jonka toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt tähän tarkoitukseen

i)

alkuperäpaikkana olevassa kolmannessa maassa; tai

ii)

unionissa;

d)

nilviäiset tai äyriäiset, jotka on pakattu ja merkitty ihmisravinnoksi asetuksen (EY) N:o 853/2004 mukaisesti ja jotka eivät enää kykene selviytymään elävinä eläiminä, jos ne palautetaan vesiympäristöön;

e)

nilviäiset tai äyriäiset, jotka on pakattu ja merkitty ihmisravinnoksi asetuksen (EY) N:o 853/2004 mukaisesti ja jotka on tarkoitettu jatkojalostukseen ilman väliaikaista varastointia jalostuspaikassa;

f)

elävät simpukat tai äyriäiset, jotka on tarkoitettu ihmisravinnoksi ilman jatkojalostusta, edellyttäen, että ne on pakattu vähittäismyyntiä varten asetuksen (EY) N:o 853/2004 säännösten mukaisesti.

173 artikla

Muista vesieläimistä kuin elävistä vesieläimistä saatavia tiettyjä eläinperäisiä tuotteita koskevat poikkeukset

Poiketen siitä, mitä 170 artiklan 1 kohdassa säädetään, kyseisessä artiklassa vahvistettuja vaatimuksia ei sovelleta seuraaviin muista vesieläimistä kuin elävistä vesieläimistä saataviin eläinperäisiin tuotteisiin:

a)

muista vesieläimistä kuin elävistä vesieläimistä saatavat eläinperäiset tuotteet, joiden määränpäänä on vesieläinten taudintorjuntaan soveltuva elintarvikelaitos, jossa ne jalostetaan ihmisravinnoksi;

b)

ihmisravinnoksi tarkoitetut kalat, jotka on teurastettu ja joista on poistettu sisälmykset ennen unioniin lähettämistä.

174 artikla

Vesieläinten ja muista vesieläimistä kuin elävistä vesieläimistä saatavien eläinperäisten tuotteiden käsittely unioniin saapumisen jälkeen

1.   Kun vesieläinten ja muista vesieläimistä kuin elävistä vesieläimistä saatavien eläinperäisten tuotteiden lähetykset ovat saapuneet unioniin, ne on

a)

kuljetettava suoraan unionissa sijaitsevaan määräpaikkaan;

b)

käsiteltävä asianmukaisesti sen varmistamiseksi, etteivät luonnonvedet saastu.

2.   Toimija ei saa vapauttaa unioniin saapuneita vesieläimiä ja muista vesieläimistä kuin elävistä vesieläimistä saatavia eläinperäisiä tuotteita unionin luonnonvesiin eikä niitä saa upottaa muulla tavoin unionin luonnonvesiin, jollei sen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen, jossa vapauttaminen tai upottaminen tapahtuu, ole antanut siihen lupaa.

3.   Jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi antaa tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetun luvan vain, jos vapauttaminen tai upottaminen luonnonvesiin ei vaaranna vesieläinten terveystilannetta vapauttamispaikassa, ja luontoon vapauttamisen on oltava kaikissa tapauksissa 170 artiklan a alakohdan iii alakohdan mukaista.

4.   Toimijan on käsiteltävä vesieläinten lähetyksistä peräisin oleva kuljetusvesi asianmukaisesti unionin luonnonvesien saastumisen ehkäisemiseksi.

2 OSASTO

ELÄINTERVEYSVAATIMUKSET TIETTYJEN LUETTELOIMATTOMIEN TAUTIEN VAIKUTUSTEN RAJOITTAMISEKSI

175 artikla

Eläinterveyttä koskevat lisävaatimukset sellaisten luetteloimattomien tautien vaikutusten rajoittamiseksi, joiden varalta jäsenvaltioilla on kansallisia toimenpiteitä

1.   Niiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten, jotka ovat asetuksen (EU) 2016/429 226 artiklan mukaisesti toteuttaneet kansallisia toimenpiteitä muiden tautien kuin luetteloitujen tautien varalta, on toteutettava toimenpiteitä ehkäistäkseen kyseisten luetteloimattomien tautien kulkeutumisen soveltamalla eläinterveyttä koskevia lisävaatimuksia vesieläinten ja muista vesieläimistä kuin elävistä vesieläimistä saatavien eläinperäisten tuotteiden saapumiseen kyseisiin unionin jäsenvaltioihin, vyöhykkeisiin tai lokeroihin.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu toimivaltainen viranomainen voi sallia kyseisessä kohdassa tarkoitetuille taudeille alttiisiin lajeihin kuuluvien vesieläinten lähetysten saapumisen asianomaiseen jäsenvaltioon vain, jos alkuperäpaikkana olevassa kolmannessa maassa tai olevalla alueella ei ole rokotettu näitä tauteja vastaan.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että 2 kohdassa tarkoitettuihin lajeihin kuuluvat vesieläimet, jotka tuodaan alkuperäpaikkana olevaan kolmanteen maahan tai olevalle alueelle tai jommankumman vyöhykkeelle tai lokeroon, ovat peräisin toisesta kolmannesta maasta, toiselta vyöhykkeeltä tai toisesta lokerosta, joka on myös vapaa kyseisestä taudista.

4.   Edellä 172 ja 173 artiklassa säädettyjä poikkeuksia sovelletaan 2 artiklassa tarkoitettuihin vesieläimiin ja vesieläimistä saataviin eläinperäisiin tuotteisiin, jotka on tarkoitettu jäsenvaltioihin, joilla on kansallisia toimenpiteitä tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tautien varalta.

5.   Tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen vesieläinten ja kyseisistä eläimistä saatavien eläinperäisten tuotteiden unioniin saapumisen jälkeisen käsittelyn on täytettävä 174 artiklassa säädetyt edellytykset.

VI OSA

ERITYISSÄÄNNÖT, JOTKA KOSKEVAT TIETTYJEN SELLAISTEN 3 JA 5 ARTIKLASSA TARKOITETTUJEN HYÖDYKKEIDEN SAAPUMISTA UNIONIIN, JOIDEN LOPULLINEN MÄÄRÄPAIKKA EI OLE UNIONI, JA TIETTYJEN UNIONISTA PERÄISIN OLEVIEN JA UNIONIIN PALAAVIEN HYÖDYKKEIDEN SAAPUMISTA

176 artikla

Unionin kautta tapahtuvaa kuljetusta koskevat vaatimukset

1.   Sellaisten tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden lähetysten, jotka eivät ole peräisin unionista mutta kuljetetaan sen kautta ja jotka on tarkoitettu unionin ulkopuolella sijaitsevaan määräpaikkaan, sallitaan kulkea unionin kautta vain, jos

a)

ne täyttävät kaikki kyseiseen lajiin ja luokkaan kuuluvien eläinten, sukusolujen ja alkioiden tai eläinperäisten tuotteiden unioniin saapumista koskevat asiaankuuluvat vaatimukset, jotka vahvistetaan I–V osassa; tai

b)

ne kuuluvat niiden erityisedellytysten soveltamisalaan, jotka unioni on nimenomaan asettanut luettelossa luetteloidulle alkuperäpaikkana olevalle kolmannelle maalle tai alueelle tai jommankumman vyöhykkeelle sekä eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden kyseiselle lajille ja luokalle tällaisiin siirtoihin mahdollisesti liittyvien eläinterveysriskien vähentämiseksi.

2.   Sellaisten tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden lähetysten, jotka ovat peräisin unionista ja palaavat unioniin sen jälkeen, kun ne on kuljetettu kolmannen maan tai alueen tai jommankumman vyöhykkeen kautta, sallitaan saapua uudelleen unioniin vain, jos ne täyttävät kaikki I–V osassa vahvistetut asiaankuuluvat vaatimukset, jotka koskevat kyseiseen luokkaan kuuluvien eläinten, sukusolujen ja alkioiden tai eläinperäisen tuotteiden saapumista unioniin, paitsi jos niihin sovelletaan

a)

177–182 artiklassa vahvistettuja lisävaatimuksia;

tai

b)

erityisedellytyksiä, jotka unioni on nimenomaan asettanut luettelossa luetteloidulle kauttakulkupaikkana olevalle kolmannelle maalle tai alueelle tai jommankumman vyöhykkeelle sekä eläinten, sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden kyseiselle lajille ja luokalle tällaisiin siirtoihin mahdollisesti liittyvien eläinterveysriskien vähentämiseksi.

3.   Edellä 1 kohdan b alakohdassa ja 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetut erityisedellytykset vahvistetaan ja asetetaan kyseiselle kolmannelle maalle tai alueelle tai jommankumman vyöhykkeelle riskinarvioinnin perusteella ottaen huomioon seuraavat seikat:

a)

asetuksen (EU) 2016/429 230 artiklassa säädetyt kriteerit;

b)

tiettyyn lajiin ja luokkaan kuuluvat kauttakulkuun tarkoitetut eläimet, sukusolut ja alkiot ja eläinperäiset tuotteet ja niihin liittyvät eläinterveysriskit;

c)

maantieteelliset rajoitukset;

d)

vakiintuneet kauppareitit;

e)

muut merkitykselliset tekijät.

177 artikla

Lisävaatimukset, jotka koskevat unionista peräisin olevien ja unioniin palaavien rekisteröityjen hevosten saapumista sen jälkeen, kun ne on väliaikaisesti viety kolmanteen maahan tai alueelle tai jommankumman vyöhykkeelle kilpailuihin, kilpa-ajoihin tai hevoskulttuuritapahtumiin osallistumista varten

1.   Sellaisten rekisteröityjen hevosten lähetysten, jotka viedään tilapäisesti jäsenvaltiosta kolmansiin maihin tai alueille tai jommankumman vyöhykkeille, jotka on luetteloitu hevoseläinten unioniin saapumista varten, sallitaan saapua unioniin, jos ne täyttävät seuraavat lisävaatimukset:

a)

ne ovat olleet unionin ulkopuolella komission eri tarkoituksia varten määrittämän ajan, joka on enintään 90 päivää;

b)

ne on pidetty eristyksissä kyseisessä kolmannessa maassa tai kyseisellä alueella tai jommankumman vyöhykkeellä paitsi kilpa-ajojen, kilpailujen tai kulttuuritapahtumien ja niihin liittyvän toiminnan (mukaan lukien harjoittelu, lämmittely ja esittely) aikana;

c)

niitä on pidetty liitteessä XI olevan B osan erityisvaatimusten mukaisesti ainoastaan sellaisissa kolmansissa maissa tai sellaisilla alueilla tai niiden vyöhykkeillä, jotka kuuluvat samaan terveysluokitusryhmään, johon unioniin lähettävä kolmas maa tai alue on sijoitettu, ja ne on siirretty kolmanteen maahan tai alueelle tai suoraan lähetysvyöhykkeelle vähintään yhtä tiukoilla edellytyksillä kuin jos ne olisi siirretty suoraan unioniin.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdan c alakohdassa säädetään, rekisteröityjen hevosten sallitaan saapua unioniin sen jälkeen, kun ne on viety väliaikaisesti kolmansiin maihin tai alueille tai niiden vyöhykkeille, jotka kuuluvat useampaan kuin yhteen terveysluokitusryhmään, jos hevoset ovat osallistuneet yksinomaan tiettyihin korkean tason kilpailuihin tai kilpa-ajoihin.

178 artikla

Sellaisten sorkka- ja kavioeläinten, siipikarjan ja vesieläinten saapumista koskevat erityisvaatimukset, jotka ovat peräisin unionista ja palaavat unioniin kolmannen maan evättyä niiden saapumisen

1.   Sellaisten sorkka- ja kavioeläinten, siipikarjan ja vesieläinten lähetysten, jotka ovat peräisin unionista ja palaavat unioniin sen jälkeen, kun kolmannen maan tai alueen toimivaltainen viranomainen on evännyt niiden saapumisen, sallitaan saapua uudelleen unioniin vain, jos seuraavat vaatimukset täyttyvät:

a)

epäävä kolmas maa tai alue on kolmas maa tai alue tai jommankumman vyöhyke, joka on luetteloitu kyseisten palaavien eläinten lajin ja luokan unioniin saapumista varten;

b)

a alakohdassa tarkoitettuja eläimiä ei ole kuljetettu muun kuin a alakohdassa tarkoitetun kolmannen maan tai alueen tai jommankumman vyöhykkeen kautta;

c)

eläinten mukana on seuraavat asiakirjat:

i)

jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen antama alkuperäinen eläinterveystodistus tai sen IMSOC:iin toimitetut sähköiset vastineet tai oikeaksi todistettu jäljennös alkuperäjäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen antamasta virallisesta eläinterveystodistuksesta;

ii)

jokin seuraavista:

kolmannen maan tai alueen toimivaltaisen viranomaisen tai muun viranomaisen virallinen ilmoitus, jossa ilmoitetaan epäämisen syy ja soveltuvissa tapauksissa vahvistetaan, että d alakohdan vaatimuksia on noudatettu;

tai

jos on kyse sinetöidyistä lähetyksistä, joissa on ehjä alkuperäinen sinetti, lähetyksestä vastaavan toimijan ilmoitus, jossa vahvistetaan, että kuljetus on tapahtunut d alakohdan ii alakohdan ja tarvittaessa d alakohdan iii alakohdan mukaisesti;

iii)

alkuperäjäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen antama ilmoitus, jossa se suostuu hyväksymään lähetyksen ja jossa ilmoitetaan määräpaikka, johon lähetys palautetaan;

d)

jos lähetykset on purettu kolmannessa maassa tai alueella tai jommankumman vyöhykkeellä, kolmannen maan tai alueen toimivaltaisen viranomaisen on todistettava seuraavat seikat:

i)

se on antanut luvan siihen, että eläimet puretaan kuormasta suoraan eläinten eristämiseen ja väliaikaiseen käsittelyyn soveltuviin tiloihin kyseisen kolmannen maan tai alueen rajatarkastusaseman tiloissa, ja valvonut sen purkamista;

ii)

on otettu käyttöön tehokkaita toimenpiteitä sen estämiseksi, että lähetyksen eläimet joutuvat välittömästi tai välillisesti kosketuksiin muiden eläinten kanssa;

iii)

tarvittaessa on järjestetty tehokas suoja merkityksellisten eläintautien tartunnanlevittäjiä vastaan.

2.   Lähetyksen kuljetusta ja saapumista sen määräpaikkaan on seurattava delegoidun asetuksen (EU) 2019/1666 2 ja 3 artiklan mukaisesti.

179 artikla

Sellaisten muiden eläinten kuin sorkka- ja kavioeläinten, siipikarjan ja vesieläinten saapumista koskevat erityisvaatimukset, jotka ovat peräisin unionista ja palaavat unioniin kolmannen maan tai alueen evättyä niiden saapumisen

1.   Sellaisten muiden eläinten kuin sorkka- ja kavioeläinten, siipikarjan ja vesieläinten lähetysten, jotka ovat peräisin unionista ja palaavat unioniin sen jälkeen, kun kolmannen maan tai alueen toimivaltainen viranomainen on evännyt niiden saapumisen, sallitaan saapua uudelleen unioniin vain, jos lähetyksen eläinten mukana on seuraavat asiakirjat:

a)

alkuperäjäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen antama alkuperäinen eläinterveystodistus tai sen IMSOC:iin toimitetut sähköiset vastineet tai oikeaksi todistettu jäljennös alkuperäjäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen antamasta virallisesta eläinterveystodistuksesta;

b)

jokin seuraavista:

i)

kolmannen maan tai alueen toimivaltaisen viranomaisen tai muun viranomaisen virallinen ilmoitus, jossa ilmoitetaan epäämisen syy;

tai

ii)

jos on kyse sinetöidyistä lähetyksistä tai avaamattomista kuljetuspäällyksistä, lähetyksestä vastaavan toimijan ilmoitus, jossa ilmoitetaan epäämisen syy;

c)

alkuperäjäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen antama ilmoitus, jossa se suostuu hyväksymään lähetyksen ja jossa ilmoitetaan määräpaikka, johon lähetys palautetaan.

2.   Lähetyksen kuljetusta ja saapumista sen määräpaikkaan on seurattava delegoidun asetuksen (EU) 2019/1666 2 ja 3 artiklan mukaisesti.

180 artikla

Sellaisten sukusolujen ja alkioiden ja pakattujen eläinperäisten tuotteiden saapumista koskevat erityisvaatimukset, jotka ovat peräisin unionista ja palaavat unioniin kolmannen maan tai alueen evättyä niiden saapumisen

1.   Sellaisten sukusolujen ja alkioiden ja pakattujen eläinperäisten tuotteiden lähetysten, jotka ovat peräisin unionista ja palaavat unioniin sen jälkeen, kun kolmannen maan tai alueen toimivaltainen viranomainen on evännyt niiden saapumisen, sallitaan saapua uudelleen unioniin vain, jos seuraavat vaatimukset täyttyvät:

a)

sukusolut ja alkiot ovat yhä alkuperäisessä kuljetuspäällyksessään, ja eläinperäisten tuotteiden pakkaukset ovat ehjät;

b)

sukusolujen ja alkioiden ja eläinperäisten tuotteiden mukana ovat seuraavat asiakirjat:

i)

alkuperäpaikkana olevan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen antama alkuperäinen eläinterveystodistus tai sen IMSOC:iin toimitetut sähköiset vastineet tai oikeaksi todistettu jäljennös alkuperäjäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen antamasta virallisesta eläinterveystodistuksesta;

ii)

jokin seuraavista asiakirjoista, joissa ilmoitetaan epäämisen syy ja tarvittaessa kolmannessa maassa tai alueella tai jommankumman vyöhykkeellä tapahtuneiden kuorman purkamisen, varastoinnin ja uudelleenlastauksen paikka ja päivämäärä ja vahvistetaan c alakohdan vaatimusten täyttyminen:

kolmannen maan tai alueen toimivaltaisen viranomaisen tai muun viranomaisen ilmoitus; tai

jos kuljetuspäällysten alkuperäinen sinetti on ehjä, lähetyksestä vastaavan toimijan ilmoitus;

iii)

jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen antama ilmoitus, jossa se suostuu hyväksymään lähetyksen ja jossa ilmoitetaan määräpaikka, johon lähetys palautetaan;

c)

jos a ja b alakohdassa tarkoitettujen sukusolujen ja alkioiden tai eläinperäisten tuotteiden lähetykset on purettu kolmannessa maassa tai alueella, kolmannen maan tai alueen toimivaltaisen viranomaisen on todistettava seuraavat seikat:

i)

sukusoluille ja alkioille tai eläinperäisille tuotteille ei ole tehty muuta käsittelyä kuin purkaminen, varastointi ja uudelleenlastaus;

ii)

on otettu käyttöön tehokkaita toimenpiteitä sen estämiseksi, että luetteloitujen tautien patogeenit saastuttavat kuljetuspäällyksen, johon sukusolut ja alkiot on pantu, tai eläinperäisten tuotteiden pakkauksen.

2.   Lähetyksen kuljetusta ja saapumista sen määräpaikkaan on seurattava delegoidun asetuksen (EU) 2019/1666 2 ja 3 artiklan mukaisesti.

181 artikla

Sellaisten pakkaamattomien tai irtotavarana olevien eläinperäisten tuotteiden saapumista koskevat erityisvaatimukset, jotka ovat peräisin unionista ja palaavat unioniin luetteloidun kolmannen maan tai alueen evättyä niiden saapumisen

1.   Sellaisten pakkaamattomien tai irtotavarana olevien lähetysten, jotka ovat peräisin unionista ja palaavat unioniin sen jälkeen, kun luetteloidun kolmannen maan tai alueen toimivaltainen viranomainen on evännyt niiden saapumisen, sallitaan saapua uudelleen unioniin vain, jos seuraavat vaatimukset täyttyvät:

a)

epäävä kolmas maa tai alue on luetteloitu sen lajin ja sen luokan eläinperäisten tuotteiden unioniin saapumista varten, joihin unioniin palautettavat tuotteet kuuluvat;

b)

eläinperäisten tuotteiden mukana ovat seuraavat asiakirjat:

i)

alkuperäjäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen antama alkuperäinen eläinterveystodistus tai sen IMSOC:iin toimitetut sähköiset vastineet tai oikeaksi todistettu jäljennös alkuperäjäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen antamasta virallisesta eläinterveystodistuksesta;

ii)

jokin seuraavista:

kolmannen maan tai alueen toimivaltaisen viranomaisen tai muun viranomaisen virallinen ilmoitus, jossa ilmoitetaan epäämisen syy ja vahvistetaan, että lähetyksen ajoneuvossa tai kuljetuspäällyksessä oleva sinetti on avattu ainoastaan virallisia tarkoituksia varten ja että tuotteita on käsitelty vain sen verran kuin on ollut tarpeen kyseisiä tarkoituksia varten ja erityisesti purkamatta tuotekuormaa ja että ajoneuvo tai kuljetuspäällys on sinetöity välittömästi uudelleen; tai

jos on kyse sinetöidyistä lähetyksistä, lähetyksestä vastaavan toimijan ilmoitus, jossa ilmoitetaan epäämisen syy;

iii)

jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen antama ilmoitus, jossa se suostuu hyväksymään lähetyksen ja jossa ilmoitetaan määräpaikka, johon lähetys palautetaan.

2.   Lähetyksen kuljetusta ja saapumista sen määräpaikkaan on seurattava delegoidun asetuksen (EU) 2019/1666 2 ja 3 artiklan mukaisesti.

182 artikla

Sellaisten pakkaamattomien tai irtotavarana olevien eläinperäisten tuotteiden saapumista koskevat erityisvaatimukset, jotka ovat peräisin unionista ja palaavat unioniin luetteloimattoman kolmannen maan tai alueen evättyä niiden saapumisen

1.   Sellaisten pakkaamattomien tai irtotavarana olevien lähetysten, jotka ovat peräisin unionista ja palaavat unioniin sen jälkeen, kun sellaisen kolmannen maan tai alueen toimivaltainen viranomainen, jota ei ole luetteloitu kyseisen lajin ja luokan eläinperäisten tuotteiden unioniin saapumista varten, on evännyt niiden saapumisen, sallitaan saapua uudelleen unioniin vain, jos seuraavat vaatimukset täyttyvät:

a)

lähetys on sinetöity ehjällä alkuperäisellä sinetillä;

b)

eläinperäisten tuotteiden mukana ovat seuraavat asiakirjat:

i)

alkuperäjäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen antama alkuperäinen eläinterveystodistus tai sen IMSOC:iin toimitetut sähköiset vastineet tai oikeaksi todistettu jäljennös alkuperäjäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen antamasta virallisesta eläinterveystodistuksesta;

ii)

jokin seuraavista:

kolmannen maan tai alueen toimivaltaisen viranomaisen tai muun viranomaisen virallinen ilmoitus, jossa ilmoitetaan epäämisen syy; tai

jos on kyse sinetöidyistä lähetyksistä, lähetyksestä vastaavan toimijan ilmoitus, jossa ilmoitetaan epäämisen syy;

iii)

jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen antama ilmoitus, jossa se suostuu hyväksymään lähetyksen ja jossa ilmoitetaan määräpaikka, johon lähetys palautetaan.

2.   Lähetyksen kuljetusta ja saapumista sen määräpaikkaan on seurattava delegoidun asetuksen (EU) 2019/1666 2 ja 3 artiklan mukaisesti.

VII OSA

LOPPUSÄÄNNÖKSET

183 artikla

Kumoamiset

Kumotaan seuraavat säädökset 21 päivästä huhtikuuta 2021:

komission asetus (EU) N:o 206/2010;

komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 139/2013;

komission asetus (EU) N:o 605/2010;

komission asetus (EY) N:o 798/2008;

komission päätös 2007/777/EY;

komission asetus (EY) N:o 119/2009;

komission asetus (EU) N:o 28/2012;

komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2016/759.

184 artikla

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 21 päivästä huhtikuuta 2021.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 30 päivänä tammikuuta 2020.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Ursula VON DER LEYEN


(1)  EUVL L 84, 31.3.2016, s. 1.

(2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 853/2004, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, eläinperäisiä elintarvikkeita koskevista erityisistä hygieniasäännöistä (EUVL L 139, 30.4.2004, s. 55).

(3)  Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2018/1882, annettu 3 päivänä joulukuuta 2018, tiettyjen taudinehkäisy- ja taudintorjuntasääntöjen soveltamisesta luetteloitujen tautien eri luokkiin ja sellaisten lajien tai lajien ryhmien luettelon laatimisesta, jotka aiheuttavat merkittävän riskin kyseisten luetteloitujen tautien leviämiselle (EUVL L 308, 4.12.2018, s. 21).

(4)  Komission delegoitu asetus (EU) 2020/689, annettu 17 päivänä joulukuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/429 täydentämisestä tiettyjen luetteloitujen ja uusien tautien seurantaa, hävittämisohjelmia ja taudista vapaata asemaa koskevien sääntöjen osalta (ks. tämän virallisen lehden s. 211).

(5)  Komission delegoitu asetus (EU) 2020/687, annettu 17 päivänä joulukuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/429 täydentämisestä tiettyjen luetteloitujen tautien ehkäisemistä ja torjuntaa koskevien sääntöjen osalta (ks. tämän virallisen lehden s. 64).

(6)  EFSAn alainen eläinten terveyttä ja hyvinvointia käsittelevä lautakunta, Scientific Opinion on animal health mitigation treatments as regards imports of animal casings. EFSA Journal 2012; 10(7):2820. [32pp.] doi:10.2903/j.efsa.2012.2820. Saatavilla verkossa osoitteessa www.efsa.europa.eu/efsajournal

(7)  Neuvoston direktiivi 2006/88/EY, annettu 24 päivänä lokakuuta 2006, vesiviljelyeläimiin ja niistä saataviin tuotteisiin sovellettavista eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista sekä vesieläinten tiettyjen tautien ehkäisemisestä ja torjunnasta (EUVL L 328, 24.11.2006, s. 14).

(8)  Komission asetus (EU) N:o 206/2010, annettu 12 päivänä maaliskuuta 2010, sellaisten kolmansien maiden ja alueiden tai niiden osien luetteloiden vahvistamisesta, joista on sallittua tuoda Euroopan unionin alueelle tiettyjä eläimiä ja tuoretta lihaa, sekä eläinlääkärintodistuksia koskevista vaatimuksista (EUVL L 73, 20.3.2010, s. 1).

(9)  Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 139/2013, annettu 7 päivänä tammikuuta 2013, eläinten terveysvaatimuksista tuotaessa tiettyjä lintuja unioniin sekä lintujen tuontiin liittyvistä karanteenivaatimuksista (EUVL L 47, 20.2.2013, s. 1).

(10)  Komission asetus (EU) N:o 605/2010, annettu 2 päivänä heinäkuuta 2010, eläinten terveyttä ja kansanterveyttä sekä eläinlääkärintodistuksia koskevista vaatimuksista ihmisravinnoksi tarkoitettujen raakamaidon ja maitotuotteiden Euroopan unionin alueelle tuontia varten (EUVL L 175, 10.7.2010, s. 1).

(11)  Komission asetus (EY) N:o 798/2008, annettu 8 päivänä elokuuta 2008, sellaisten kolmansien maiden ja niiden alueiden, vyöhykkeiden tai erillisalueiden luettelon vahvistamisesta, joista saa tuoda yhteisöön tai kuljettaa yhteisön kautta siipikarjaa ja siipikarjatuotteita, sekä eläinlääkärintodistuksia koskevista vaatimuksista (EUVL L 226, 23.8.2008, s. 1).

(12)  Komission päätös 2007/777/EY, tehty 29 päivänä marraskuuta 2007, eläinten terveyttä ja kansanterveyttä koskevista edellytyksistä ja todistusmalleista ihmisravinnoksi tarkoitettujen tiettyjen lihavalmisteiden ja käsiteltyjen mahojen, rakkojen ja suolten tuonnissa kolmansista maista sekä päätöksen 2005/432/EY kumoamisesta (EUVL L 312, 30.11.2007, s. 49).

(13)  Komission asetus (EY) N:o 119/2009, annettu 9 päivänä helmikuuta 2009, luettelon vahvistamisesta kolmansista maista tai niiden osista, joista saa tuoda yhteisöön tai kuljettaa yhteisön kautta luonnonvaraisten jäniseläinten, tiettyjen luonnonvaraisten maanisäkkäiden ja tarhattujen kanien lihaa, sekä eläinlääkärintodistuksia koskevista vaatimuksista (EUVL L 39, 10.2.2009, s. 12).

(14)  Komission asetus (EU) N:o 28/2012, annettu 11 päivänä tammikuuta 2012, todistuksia koskevista vaatimuksista tiettyjen elintarvikesekoitusten tuonnissa unioniin ja kuljetuksessa unionin kautta sekä päätöksen 2007/275/EY ja asetuksen (EY) N:o 1162/2009 muuttamisesta (EUVL L 12, 14.1.2012, s. 1).

(15)  Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2016/759, annettu 28 päivänä huhtikuuta 2016, niiden kolmansien maiden, kolmansien maiden osien ja alueiden luettelojen laatimisesta, joista jäsenvaltioiden on sallittava tiettyjen ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläinperäisten tuotteiden tuonti unioniin, todistuksia koskevien vaatimusten vahvistamisesta, asetuksen (EY) N:o 2074/2005 muuttamisesta ja päätöksen 2003/812/EY kumoamisesta (EUVL L 126, 14.5.2016, s. 13).

(16)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/625, annettu 15 päivänä maaliskuuta 2017, virallisesta valvonnasta ja muista virallisista toimista, jotka suoritetaan elintarvike- ja rehulainsäädännön ja eläinten terveyttä ja hyvinvointia, kasvien terveyttä ja kasvinsuojeluaineita koskevien sääntöjen soveltamisen varmistamiseksi, sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 999/2001, (EY) N:o 396/2005, (EY) N:o 1069/2009, (EY) N:o 1107/2009, (EU) N:o 1151/2012, (EU) N:o 652/2014, (EU) 2016/429 ja (EU) 2016/2031, neuvoston asetusten (EY) N:o 1/2005 ja (EY) N:o 1099/2009 ja neuvoston direktiivien 98/58/EY, 1999/74/EY, 2007/43/EY, 2008/119/EY ja 2008/120/EY muuttamisesta ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 854/2004 ja (EY) N:o 882/2004, neuvoston direktiivien 89/608/ETY, 89/662/ETY, 90/425/ETY, 91/496/ETY, 96/23/EY, 96/93/EY ja 97/78/EY ja neuvoston päätöksen 92/438/ETY kumoamisesta (virallista valvontaa koskeva asetus) (EUVL L 95, 7.4.2017, s. 1).

(17)  Komission delegoitu asetus (EU) 2020/688, annettu 17 päivänä joulukuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/429 täydentämisestä unionissa tapahtuviin maaeläinten ja siitosmunien siirtoihin sovellettavien eläinterveyttä koskevien vaatimusten osalta (ks. tämän virallisen lehden s. 140).

(18)  Komission delegoitu asetus (EU) 2020/686, annettu 17 päivänä joulukuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/429 täydentämisestä sukusolujen ja alkioiden pitopaikkojen hyväksymisen sekä tiettyjen pidettävien maaeläinten sukusolujen ja alkioiden unionin sisäisiin siirtoihin sovellettavien jäljitettävyyttä ja eläinterveyttä koskevien vaatimusten osalta (ks. tämän virallisen lehden s. 1).

(19)  Komission delegoitu asetus (EU) 2019/1666, annettu 24 päivänä kesäkuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/625 täydentämisestä siltä osin kuin on kyse edellytyksistä tiettyjen tavaroiden lähetysten kuljetuksen ja saapumisen seuraamiseksi saapumisrajatarkastusasemalta määräpaikassa unionissa sijaitsevaan laitokseen (EUVL L 255, 4.10.2019, s. 1).

(20)  Komission delegoitu asetus (EU) 2019/2035, annettu 28 päivänä kesäkuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/429 täydentämisestä maaeläimiä pitäviä pitopaikkoja ja hautomoja sekä tiettyjen pidettävien maaeläinten ja siitosmunien jäljitettävyyttä koskevien sääntöjen osalta (EUVL L 314, 5.12.2019, s. 115).

(21)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 576/2013, annettu 12 päivänä kesäkuuta 2013, lemmikkieläinten muista kuin kaupallisista siirroista ja asetuksen (EY) N:o 998/2003 kumoamisesta (EUVL L 178, 28.6.2013, s. 1).

(22)  Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 577/2013, annettu 28 päivänä kesäkuuta 2013, koirien, kissojen ja frettien muissa kuin kaupallisissa siirroissa käytettävien tunnistusasiakirjojen malleista, alueiden ja kolmansien maiden luettelojen vahvistamisesta ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 576/2013 säädettyjen tiettyjen edellytysten noudattamista osoittavien ilmoitusten muotoa, ulkoasua ja kieliä koskevista vaatimuksista (EUVL L 178, 28.6.2013, s. 109).

(23)  komission delegoidun asetus (EU) 2020/691, annettu 30 päivänä tammikuuta 2020, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/429 täydentämisestä vesiviljelypitopaikkoja ja vesieläinten kuljettajia koskevien sääntöjen osalta (ks. tämän virallisen lehden s. 345).


LIITE I

LUETTELO TAUDEISTA, JOTKA ON ILMOITETTAVA JA RAPORTOITAVA VIEJÄNÄ TOIMIVASSA KOLMANNESSA MAASSA TAI TOIMIVALLA ALUEELLA

1.   MAAELÄIMET

Kaikki asetuksen (EU) 2016/429 5 artiklassa tarkoitetut luetteloidut taudit, jotka luetellaan sen liitteessä II, täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/1882 liitteessä luetteloitujen maaeläinlajien osalta.

2.   SUKUSOLUT JA ALKIOT

2.1   Sorkka- ja kavioeläinten osalta

Suu- ja sorkkatauti

Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunta

Mycobacterium tuberculosis complex (M. bovis, M. caprae ja M. tuberculosis) -tartunta

Sinikieliviruksen aiheuttama tartunta (serotyypit 1–24)

Epitsoottisen verenvuototautiviruksen aiheuttama tartunta

Naudan tarttuva rinotrakeiitti / tarttuva pustulaarinen vulvovaginiitti

Naudan virusripuli

Naudan genitaalinen kampylobakterioosi

Naudan trichomoniaasi

Nautojen tarttuva leukoosi

Lampaan tarttuva lisäkivestulehdus (Brucella ovis)

Hevosen arteriittiviruksen aiheuttama tartunta

Hevosen näivetystauti

Hevosen tarttuva kohtutulehdus

Klassinen sikarutto

Aujeszkyn tautiviruksen aiheuttama tartunta

Sikojen lisääntymishäiriö- ja keuhkotulehdusoireyhtymä -viruksen aiheuttama tartunta.

2.2   Siipikarjan ja vankeudessa pidettävien lintujen osalta

Kaikki asetuksen (EU) 2016/429 5 artiklassa tarkoitetut luetteloidut taudit, jotka luetellaan sen liitteessä II ja jotka ovat merkityksellisiä niiden täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/1882 liitteessä mainittujen luetteloitujen siipikarjalajien ja vankeudessa pidettävien lintulajien osalta, joista saatavien sukusolujen ja alkioiden saapuminen unioniin on sallittu.

3.   SORKKA- JA KAVIOELÄIMISTÄ, SIIPIKARJASTA JA LUONNONVARAISISTA RIISTALINNUISTA SAATAVAT ELÄINPERÄISET TUOTTEET

3.1   Sorkka- ja kavioeläinten tuore liha

Suu- ja sorkkatauti

Karjaruttoviruksen aiheuttama tartunta

Rift Valley -kuumeviruksen aiheuttama tartunta

Lammas- ja vuohirokko

Pikkumärehtijärutto-viruksen aiheuttama tartunta

Klassinen sikarutto

Afrikkalainen sikarutto

3.2   Siipikarjan ja luonnonvaraisten riistalintujen tuore liha

Korkeapatogeeninen lintuinfluenssa

Newcastlen tautiviruksen aiheuttama tartunta

3.3   Kavio- ja sorkkaeläimistä saatavat lihavalmisteet

Suu- ja sorkkatauti

Karjaruttoviruksen aiheuttama tartunta

Klassinen sikarutto

Afrikkalainen sikarutto

3.4   Siipikarjasta ja luonnonvaraisista riistalinnuista saatavat lihavalmisteet

Korkeapatogeeninen lintuinfluenssa

Newcastlen tautiviruksen aiheuttama tartunta

3.5   Maito, ternimaito, maitotuotteet ja ternimaitotuotteet

Suu- ja sorkkatauti

Karjaruttoviruksen aiheuttama tartunta

4.   VESIELÄIMET JA VESIELÄIMISTÄ SAATAVAT ELÄINPERÄISET TUOTTEET

Epitsoottinen vertamuodostavan kudoksen kuolio

Virusperäinen verenvuotoseptikemia

Tarttuva vertamuodostavan kudoksen kuolio

ISA-viruksen HPRΔ-kannan aiheuttama tartunta

Koikarpin herpesvirustauti

Mikrocytos mackini -tartunta

Perkinsus marinus -loisen aiheuttama tartunta

Bonamia ostreae -loisen aiheuttama tartunta

Bonamia exitiosa -loisen aiheuttama tartunta

Nilviäisten marteilioosi (Marteilia refringens)

Taura-syndrooma-viruksen aiheuttama tartunta

Yellow head -viruksen aiheuttama tartunta

Valkopilkkutautiviruksen aiheuttama tartunta.


LIITE II

TAUDINSEURANTAOHJELMIA KOSKEVAT VÄHIMMÄISTIEDOT

(joita tarkoitetaan 10 artiklassa)

Esitettävien taudinseurantaohjelmien on sisällettävä vähintään seuraavat tiedot:

a)

taudin epidemiologisen tilanteen kuvaus ennen seurantaohjelman täytäntöönpanon alkamispäivää ja taudin epidemiologista kehitystä koskevat tiedot;

b)

seurantaohjelman kohteena oleva eläinpopulaatio, epidemiologiset yksiköt ja vyöhykkeet;

c)

seuraavien kuvaus:

i)

toimivaltaisen viranomaisen organisaatio;

ii)

miten seurantaohjelman täytäntöönpanoa valvotaan;

iii)

ohjelman täytäntöönpanon aikana sovellettava virallinen valvonta;

iv)

kaikkien asianomaisten toimijoiden, eläinlääkinnän ammattilaisten, eläinlääkäreiden, eläinterveyslaboratorioiden ja muiden asiaan liittyvien luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden rooli;

d)

sen maantieteellisen ja hallinnollisen alueen kuvaus ja määrittely, jolla ohjelma pannaan täytäntöön;

e)

indikaattorit, joilla mitataan ohjelman edistymistä;

f)

käytettävät diagnoosimenetelmät, testattavien näytteiden määrä sekä testaustiheys ja otantamallit;

g)

riskitekijät, jotka on otettava huomioon riskiperusteisen kohdennetun seurannan suunnittelussa.


LIITE III

Taulukko 1

Vaatimukset, jotka koskevat sorkka- ja kavioeläinten, tarhamehiläisten ja kimalaisten pitoaikoja ennen niiden saapumista unioniin

Eläinlaji ja -luokka

Vähimmäispitoaika alkuperäpaikkana olevassa kolmannessa maassa tai olevalla alueella tai jommankumman vyöhykkeellä 11 artiklan b alakohdan i alakohdan mukaisesti

Vähimmäispitoaika alkuperäisessä pitopaikassa 11 artiklan b alakohdan ii alakohdan mukaisesti

Vähimmäisaika ilman kosketusta terveystilanteeltaan heikompiin eläimiin 11 artiklan b alakohdan iii alakohdan mukaisesti

Nauta-, lammas-, vuohi- ja sikaeläimet

6 kuukautta tai syntymästä asti, jos eläimet ovat alle 6 kuukauden ikäisiä

40 päivää tai syntymästä asti, jos eläimet ovat alle 40 päivän ikäisiä

30 päivää tai syntymästä asti, jos eläimet ovat alle 30 päivän ikäisiä

Teurastettaviksi tarkoitetut nauta-, lammas-, vuohi- ja sikaeläimet

3 kuukautta tai syntymästä asti, jos eläimet ovat alle 3 kuukauden ikäisiä

40 päivää tai syntymästä asti, jos eläimet ovat alle 40 päivän ikäisiä

30 päivää tai syntymästä asti, jos eläimet ovat alle 30 päivän ikäisiä

Muut hevoseläimet kuin rekisteröidyt hevoseläimet

3 kuukautta tai syntymästä asti, jos eläimet ovat alle 3 kuukauden ikäisiä

30 päivää tai syntymästä asti, jos eläimet ovat alle 30 päivän ikäisiä, lukuun ottamatta afrikkalaisen hevosruton riskialueita, joilla aika on 40 päivää

15 päivää

Rekisteröidyt hevoseläimet

40 päivää tai syntymästä asti, jos eläimet ovat alle 40 päivän ikäisiä

30 päivää tai syntymästä asti, jos eläimet ovat alle 30 päivän ikäisiä, lukuun ottamatta afrikkalaisen hevosruton riskialueita, joilla aika on 40 päivää

15 päivää

Rekisteröidyt hevoset, jotka palaavat unioniin sen jälkeen, kun ne on väliaikaisesti viety unionista kilpailuja, kilpa-ajoja tai hevoskulttuuritapahtumia varten

enintään 30 päivää tai enintään 90 päivää tiettyjen kilpailujen, kilpa-ajojen tai hevoskulttuuritapahtumien osalta

Ei vahvistettu

Koko väliaikaisen viennin ajan

Muut sorkka- ja kavioeläimet kuin nauta-, lammas-, vuohi-, sika- ja hevoseläimet

6 kuukautta tai syntymästä asti, jos eläimet ovat alle 6 kuukauden ikäisiä

40 päivää tai syntymästä asti, jos eläimet ovat alle 40 päivän ikäisiä

6 kuukautta tai syntymästä asti, jos eläimet ovat alle 6 kuukauden ikäisiä

Tarhamehiläiset ja kimalaiset

Kuoriutumisesta asti

Kuoriutumisesta asti

Kuoriutumisesta asti


Taulukko 2

Vaatimukset, jotka koskevat siipikarjan ja vankeudessa pidettävien lintujen pitoaikoja ennen niiden saapumista unioniin

Lintuluokka

Pitoaikavaatimusta sovelletaan

Vähimmäispitoaika alkuperäpaikkana olevassa kolmannessa maassa tai olevalla alueella tai jommankumman vyöhykkeellä 11 artiklan b alakohdan i alakohdan mukaisesti

Vähimmäispitoaika alkuperäisessä pitopaikassa 11 artiklan b alakohdan ii alakohdan mukaisesti

Vähimmäisaika ilman kosketusta terveystilanteeltaan heikompiin eläimiin 11 artiklan b alakohdan iii alakohdan mukaisesti

Siitossiipikarja

AC

3 kuukautta tai kuoriutumisesta asti, jos eläimet ovat alle 3 kuukauden ikäisiä

6 viikkoa tai kuoriutumisesta asti, jos eläimet ovat alle 6 viikon ikäisiä

6 viikkoa tai kuoriutumisesta asti, jos eläimet ovat alle 6 viikon ikäisiä

Lihan ja kulutukseen tarkoitettujen munien tuotantoa varten kasvatettava tuotantosiipikarja

AC

3 kuukautta tai kuoriutumisesta asti, jos eläimet ovat alle 3 kuukauden ikäisiä

6 viikkoa tai kuoriutumisesta asti, jos eläimet ovat alle 6 viikon ikäisiä

6 viikkoa tai kuoriutumisesta asti, jos eläimet ovat alle 6 viikon ikäisiä

Tuotantosiipikarja riistalintujen luontoon istuttamista varten

AC

6 viikkoa tai kuoriutumisesta asti, jos eläimet ovat alle 6 viikon ikäisiä

30 päivää tai kuoriutumisesta asti

30 päivää tai kuoriutumisesta asti

Teurastettavaksi tarkoitettu siipikarja

AC

6 viikkoa tai kuoriutumisesta asti, jos eläimet ovat alle 6 viikon ikäisiä

30 päivää tai kuoriutumisesta asti

30 päivää tai kuoriutumisesta asti

Untuvikot

AC

Kuoriutumisesta asti

Kuoriutumisesta asti

Kuoriutumisesta asti

FO

3 kuukautta

6 viikkoa

Alle 20 yksilöä muuta siitossiipikarjaa, tuotantosiipikarjaa ja teurastettavaksi tarkoitettua siipikarjaa kuin sileälastaisia lintuja

AC

3 kuukautta tai kuoriutumisesta asti, jos eläimet ovat alle 3 kuukauden ikäisiä

3 viikkoa tai kuoriutumisesta asti, jos eläimet ovat alle 3 viikon ikäisiä

3 viikkoa tai kuoriutumisesta asti, jos eläimet ovat alle 3 viikon ikäisiä

Alle 20 muun siipikarjan kuin sileälastaisten lintujen untuvikkoa

AC

Kuoriutumisesta asti

Kuoriutumisesta asti

Kuoriutumisesta asti

FO

3 kuukautta

3 viikkoa

3 viikkoa ennen niiden munien keruupäivää, joista untuvikot on haudottu

Vankeudessa pidettävät linnut

AC

NA

3 viikkoa tai kuoriutumisesta asti

3 viikkoa tai kuoriutumisesta asti, jos eläimet ovat alle 3 viikon ikäisiä

AC =

lähetykseen kuuluvat eläimet.

FO =

alkuperäparvi.

NA =

ei sovelleta.


LIITE IV

A OSA

1.

22 artiklan 1 kohdassa säädetyt tautivapauden vähimmäisajat alkuperäpaikkana olevassa kolmannessa maassa tai olevalla alueella tai jommankumman vyöhykkeellä muiden sorkka- ja kavioeläinten kuin hevoseläinten osalta:

 

1.

Nautaeläimet

2.

Lammaseläimet

3.

Vuohieläimet

4.

Sikaeläimet

5.

Kamelieläimet

6.

Hirvieläimet

7.

Muut sorkka- ja kavioeläimet kuin sarakkeissa 1, 2, 3, 4, 5 ja 6 tarkoitetut  (*1)

Suu- ja sorkkatauti

24 kuukautta (*2)

24 kuukautta (*2)

24 kuukautta (*2)

24 kuukautta (*2)

24 kuukautta (*2)

24 kuukautta (*2)

24 kuukautta (*2)

Karjaruttoviruksen aiheuttama tartunta

12 kuukautta

12 kuukautta

12 kuukautta

12 kuukautta

12 kuukautta

12 kuukautta

12 kuukautta

Rift Valley -kuumeviruksen aiheuttama tartunta

12 kuukautta

12 kuukautta

12 kuukautta

NA

12 kuukautta

12 kuukautta

12 kuukautta

Mycoplasma mycoides subsp. mycoides SC -tartunta (naudan tarttuva keuhkorutto)

12 kuukautta

NA

NA

NA

NA

NA

12 kuukautta

Pikkumärehtijärutto-viruksen aiheuttama tartunta

NA

12 kuukautta

12 kuukautta

NA

12 kuukautta

12 kuukautta

NA

Lammas- ja vuohirokko

NA

12 kuukautta

12 kuukautta

NA

NA

NA

NA

Vuohen tarttuva keuhkorutto

NA

12 kuukautta

12 kuukautta

NA

NA

NA

12 kuukautta

Afrikkalainen sikarutto

NA

NA

NA

12 kuukautta

NA

NA

NA

Klassinen sikarutto

NA

NA

NA

12 kuukautta (*2)

NA

NA

12 kuukautta

Lumpy skin -tautiviruksen aiheuttama tartunta

12 kuukautta

NA

NA

NA

NA

NA

NA

NA =

ei sovelleta.

2.

22 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädetyt tautivapauden vähimmäisajat alkuperäpaikkana olevassa kolmannessa maassa tai olevalla alueella tai jommankumman vyöhykkeellä hevoseläinten osalta:

Afrikkalainen hevosrutto

24 kuukautta

3.

22 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädetyt vähimmäisajat, joiden kuluessa alkuperäpaikkana olevassa kolmannessa maassa tai olevalla alueella tai jommankumman vyöhykkeellä ei ole raportoitu tautia hevoseläinten osalta:

Venezuelalainen hevosen enkefalomyeliitti

24 kuukautta

Burkholderia mallei -tartunta (räkätauti)

36 kuukautta (*3)

Astumatauti

24 kuukautta (*3)

Surra (Trypanosoma evansi)

24 kuukautta (*3)

B OSA

22 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut erityisedellytykset, jotka kolmannen maan tai alueen toimivaltainen viranomainen määrittää, jos kyseinen kolmas maa tai alue tai jommankumman vyöhyke on ollut vapaa tietyistä taudeista tämän liitteen A osassa olevassa taulukossa vahvistettua ajanjaksoa lyhyemmän ajan:

Suu- ja sorkkatauti

Lisätiedot sen päivämäärän määrittämiseksi, josta alkaen kolmannen maan tai alueen tai jommankumman vyöhykkeen katsotaan olevan vapaa suu- ja sorkkataudista.

Klassinen sikarutto

a)

Lisätiedot sen päivämäärän määrittämiseksi, josta alkaen kolmannen maan tai alueen tai jommankumman vyöhykkeen katsotaan olevan vapaa klassisesta sikarutosta.

b)

Unioniin saapuviksi tarkoitetut eläimet ovat saaneet negatiivisen tuloksen testissä, joka on tehty klassisen sikaruton osoittamiseksi unioniin lähettämispäivää edeltäneiden 30 päivän aikana.

Burkholderia mallei -tartunta (räkätauti)

a)

Alkuperäisessä pitopaikassa ei ole raportoitu tautia vähintään 6 kuukauden aikana ennen unioniin lähettämispäivää.

b)

Komissio on tunnustanut jalostushevoseläimiä koskevan seurantaohjelman, joka on toteutettu alkuperäisessä pitopaikassa sen osoittamiseksi, ettei tartuntaa ole esiintynyt kyseisenä 6 kuukauden aikana.

Astumatauti

a)

Alkuperäisessä pitopaikassa ei ole raportoitu tautia vähintään 6 kuukauden aikana ennen unioniin lähettämispäivää.

b)

Komissio on tunnustanut seurantaohjelman, joka on toteutettu alkuperäisessä pitopaikassa sen osoittamiseksi, ettei tartuntaa ole esiintynyt kyseisenä 6 kuukauden aikana.

Surra (Trypanosoma evansi)

a)

Alkuperäisessä pitopaikassa ei ole raportoitu tautia vähintään 6 kuukauden aikana ennen unioniin lähettämispäivää.

b)

Komissio on tunnustanut seurantaohjelman, joka on toteutettu alkuperäisessä pitopaikassa sen osoittamiseksi, ettei tartuntaa ole esiintynyt kyseisenä 6 kuukauden aikana.

C OSA

1.

Vaatimukset, jotka koskevat 22 artiklan 4 kohdan a alakohdassa tarkoitettua muiden sorkka- ja kavioeläinten kuin hevoseläinten rokottamattomuutta niiden alkuperäpaikkana olevassa kolmannessa maassa tai olevalla alueella tai jommankumman vyöhykkeellä

 

1.

Nautaeläimet

2.

Lammaseläimet

3.

Vuohieläimet

4.

Sikaeläimet

5.

Kamelieläimet

6.

Hirvieläimet

7.

Muut kuin sarakkeissa 1, 2, 3, 4, 5 ja 6 tarkoitetut sorkka- ja kavioeläimet  (*4)

Suu- ja sorkkatauti

NV/NVA

NV/NVA

NV/NVA

NV/NVA

NV/NVA

NV/NVA

NV/NVA

Karjaruttoviruksen aiheuttama tartunta

NV/NVA

NV/NVA

NV/NVA

NV/NVA

NV/NVA

NV/NVA

NV/NVA

Rift Valley -kuumevirus

NV/NVA

NV/NVA

NV/NVA

NA

NV/NVA

NV/NVA

NV/NVA

Mycoplasma mycoides subsp. mycoides SC -tartunta (naudan tarttuva keuhkorutto)

NV/NVA

NA

NA

NA

NA

NA

NV/NVA

Pikkumärehtijärutto-viruksen aiheuttama tartunta

NA

NV/NVA

NV/NVA

NA

NV/NVA

NV/NVA

NA

Lammas- ja vuohirokko

NA

NV/NVA

NV/NVA

NA

NA

NA

NA

Vuohen tarttuva keuhkorutto

NA

NV/NVA

NV/NVA

NA

NA

NA

NV/NVA

Klassinen sikarutto

NA

NA

NA

NV / NVA

NA

NA

NA

Lumpy skin -tautiviruksen aiheuttama tartunta

NVA

NA

NA

NA

NA

NA

NA

NV =

kolmannessa maassa, alueella tai vyöhykkeellä ei ole annettu rokotuksia eikä niihin tai niille ole saapunut rokotettuja eläimiä vähintään 12 kuukauden aikana ennen unioniin lähettämispäivää.

NVA =

unioniin saapuviksi tarkoitettuja eläimiä ei ole rokotettu.

NA =

ei sovelleta.

2.

Vaatimukset, jotka koskevat 22 artiklan 4 kohdan b alakohdassa tarkoitettua hevoseläinten rokottamattomuutta niiden alkuperäpaikkana olevassa kolmannessa maassa tai olevalla alueella tai jommankumman vyöhykkeellä

Afrikkalainen hevosrutto

Alkuperäpaikkana olevassa kolmannessa maassa tai olevalla alueella tai jommankumman vyöhykkeellä ei ole annettu järjestelmällisiä rokotuksia vähintään 12 kuukauden aikana ennen unioniin lähettämispäivää, eikä hevoseläimiä ole rokotettu unioniin lähettämistä edeltäneiden vähintään 40 päivän aikana

Venezuelalainen hevosen enkefalomyeliitti

Hevoseläimiä ei ole rokotettu unioniin lähettämistä edeltäneiden vähintään 60 päivän aikana


(*1)  Sovelletaan ainoastaan täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/1882 liitteen mukaisiin luetteloituihin lajeihin.

(*2)  Tai kolmannen maan tai alueen toimivaltainen viranomainen määrittää erityisedellytykset B osan mukaisesti siten kuin 22 artiklan 3 kohdassa säädetään.

(*3)  Tai kolmannen maan tai alueen toimivaltainen viranomainen määrittää erityisedellytykset B osan mukaisesti siten kuin 22 artiklan 3 kohdassa säädetään.

(*4)  Sovelletaan ainoastaan täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/1882 liitteen mukaisiin luetteloituihin lajeihin.


LIITE V

UNIONIIN SAAPUMISTA KOSKEVAT VAATIMUKSET, JOTKA LIITTYVÄT ALKUPERÄPAIKKANA OLEVAN KOLMANNEN MAAN TAI ALUEEN TAI JOMMANKUMMAN VYÖHYKKEEN VAPAUTEEN MYCOBACTERIUM TUBERCULOSIS COMPLEX (M. BOVIS, M. CAPRAE, M. TUBERCULOSIS) -TARTUNNASTA JA BRUCELLA ABORTUS-, B. MELITENSIS- JA B. SUIS -TARTUNNASTA

1.    MYCOBACTERIUM TUBERCULOSIS COMPLEX (M. BOVIS, M. CAPRAE JA M. TUBERCULOSIS) -TARTUNTA (22 ARTIKLAN 5 KOHDAN MUKAISESTI)

1.1   Nautaeläimet

Jos nautaeläimet eivät ole peräisin kolmannesta maasta tai alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä, joka on vapaa Mycobacterium tuberculosis complex (M. bovis, M. caprae, M. tuberculosis) -tartunnasta nautaeläinten osalta, niiden on täytettävä jompikumpi seuraavista vaatimuksista:

a)

niille on tehty Mycobacterium tuberculosis complex (M. bovis, M. caprae ja M. tuberculosis) -tartunnan varalta testi negatiivisin tuloksin jollakin delegoidun asetuksen (EU) 2020/688 liitteessä I olevassa 2 osassa säädetyistä diagnoosimenetelmistä unioniin lähettämispäivää edeltäneiden 30 päivän aikana; tai

b)

ne ovat alle kuuden viikon ikäisiä.

2.    BRUCELLA ABORTUS-, B. MELITENSIS- JA B. SUIS -TARTUNTA (22 ARTIKLAN 6 KOHDAN MUKAISESTI)

2.1   Nautaeläimet

Jos nautaeläimet eivät ole peräisin kolmannesta maasta tai alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä, joka on vapaa Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnasta ilman rokotuksia nautaeläinten osalta, niiden on täytettävä yksi seuraavista vaatimuksista:

a)

niille on tehty Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnan varalta testi negatiivisin tuloksin jollakin delegoidun asetuksen (EU) 2020/688 liitteessä I olevassa 1 osassa säädetyistä diagnoosimenetelmistä näytteestä, joka on otettu unioniin lähettämispäivää edeltäneiden 30 päivän aikana, ja poikineiden naaraiden tapauksessa testi on tehty näytteestä, joka on otettu vähintään 30 päivän kuluttua poikimisesta; tai

b)

ne ovat alle 12 kuukauden ikäisiä; tai

c)

ne on kuohittu.

2.2   Lammas- ja vuohieläimet

Jos lammas- ja vuohieläimet eivät ole peräisin kolmannesta maasta tai alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä, joka on vapaa Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnasta ilman rokotuksia lammas- ja vuohieläinten osalta, niiden on täytettävä yksi seuraavista vaatimuksista:

a)

niille on tehty Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnan varalta testi negatiivisin tuloksin jollakin delegoidun asetuksen (EU) 2020/688 liitteessä I olevassa 1 osassa säädetyistä diagnoosimenetelmistä näytteestä, joka on otettu unioniin lähettämispäivää edeltäneiden 30 päivän aikana, ja poikineiden naaraiden tapauksessa testi on tehty näytteestä, joka on otettu vähintään 30 päivän kuluttua poikimisesta; tai

b)

ne ovat alle kuuden kuukauden ikäisiä; tai

c)

ne on kuohittu.


LIITE VI

A OSA

SORKKA- JA KAVIOELÄINTEN UNIONIIN SAAPUMISTA KOSKEVAT ERITYISEDELLYTYKSET, JOTKA LIITTYVÄT ALKUPERÄPAIKKANA OLEVAN KOLMANNEN MAAN TAI ALUEEN TAI JOMMANKUMMAN VYÖHYKKEEN KAKSI VUOTTA KESTÄNEESEEN VAPAUTEEN SINIKIELIVIRUKSEN AIHEUTTAMASTA TARTUNNASTA (SEROTYYPIT 1–24)

(22 ARTIKLAN 7 KOHDAN MUKAISESTI)

Jos luetteloituihin lajeihin kuuluvat sorkka- ja kavioeläimet eivät ole peräisin kolmannesta maasta tai alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä, joka on vapaa sinikieliviruksen aiheuttamasta tartunnasta (serotyypit 1–24), niiden on oltava peräisin kolmannesta maasta tai alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä, joka täyttää vähintään yhden seuraavista vaatimuksista:

a)

eläimiä on pidetty kolmannessa maassa tai alueella tai jommankumman vyöhykkeellä, joka on kausittain vapaa sinikieliviruksen aiheuttamasta tartunnasta (serotyypit 1–24) delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 mukaisesti:

i)

vähintään 60 päivän ajan ennen unioniin lähettämispäivää; tai

ii)

vähintään 28 päivän ajan ennen unioniin lähettämispäivää, ja niille on tehty serologinen testi negatiivisin tuloksin näytteistä, jotka on otettu vähintään 28 päivää sen päivän jälkeen, jona eläin on saapunut kolmanteen maahan tai alueelle tai jommankumman vyöhykkeelle, joka on kausittain vapaa sinikieliviruksen aiheuttamasta tartunnasta (serotyypit 1–24); tai

iii)

vähintään 14 päivän ajan ennen unioniin lähettämispäivää, ja niille on tehty polymeraasiketjureaktiotesti (PCR-testi) negatiivisin tuloksin näytteistä, jotka on otettu vähintään 14 päivää sen päivän jälkeen, jona eläin on saapunut kolmanteen maahan tai alueelle tai jommankumman vyöhykkeelle, joka on kausittain vapaa sinikieliviruksen aiheuttamasta tartunnasta;

b)

eläimet ovat peräisin kolmannesta maasta, alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä, jolla on käytössä seurantajärjestelmä, joka on suunniteltu ja pantu täytäntöön delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 liitteessä olevan II osan 1 luvun 1 ja 2 jakson mukaisesti, ja ne on rokotettu kaikkia niitä sinikieliviruksen serotyyppejä (serotyypit 1–24) vastaan, jotka on raportoitu kyseisessä kolmannessa maassa, alueella tai jommankumman vyöhykkeellä kahden edellisen vuoden aikana, ja eläimillä on edelleen voimassa rokotteen eritelmissä taattu immuniteettisuoja, ja ne täyttävät vähintään yhden seuraavista vaatimuksista:

i)

ne on rokotettu yli 60 päivää ennen unioniin lähettämispäivää; tai

ii)

ne on rokotettu inaktivoidulla rokotteella, ja niille on tehty PCR-testi negatiivisin tuloksin näytteistä, jotka on otettu vähintään 14 päivän kuluttua rokotteen eritelmissä vahvistetun immuniteettisuojan alkamisesta;

c)

eläimet ovat peräisin kolmannesta maasta tai alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä, jossa tai jolla on käytössä seurantajärjestelmä, joka on suunniteltu ja pantu täytäntöön delegoidun asetuksen (EU) 2020/689 liitteessä olevan II osan 1 luvun 1 ja 2 jakson mukaisesti, ja eläimille on tehty positiivisin tuloksin serologinen testi, jolla voidaan osoittaa kaikkiin niihin sinikieliviruksen serotyyppeihin (serotyypit 1–24) kohdistuvat spesifit vasta-aineet, jotka on raportoitu kyseisessä kolmannessa maassa tai alueella tai jommankumman vyöhykkeellä kahden edellisen vuoden aikana, ja

i)

serologinen testi on tehty näytteistä, jotka on otettu vähintään 60 päivää ennen siirtopäivää;

tai

ii)

serologinen testi on tehty näytteistä, jotka on otettu vähintään 30 päivää ennen siirtopäivää, ja eläimille on tehty PCR-testi negatiivisin tuloksin näytteistä, jotka on otettu aikaisintaan 14 päivää ennen unioniin lähettämispäivää.

B OSA

NAUTAELÄINTEN LÄHETYSTEN UNIONIIN SAAPUMISTA KOSKEVAT ERITYISEDELLYTYKSET, JOTKA LIITTYVÄT ALKUPERÄPAIKKANA OLEVAN KOLMANNEN MAAN TAI ALUEEN TAI JOMMANKUMMAN VYÖHYKKEEN VAPAUTEEN NAUTOJEN TARTTUVASTA LEUKOOSISTA

(22 ARTIKLAN 8 KOHDAN MUKAISESTI)

Jos nautaeläimet eivät ole peräisin kolmannesta maasta tai alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä, joka on vapaa naudan tarttuvasta leukoosista, niiden on tultava pitopaikasta, jossa kyseistä tautia ei ole raportoitu unioniin lähettämispäivää edeltäneiden 24 kuukauden aikana, ja

a)

jos eläimet ovat yli 24 kuukauden ikäisiä, niille on tehty laboratoriotutkimus negatiivisin tuloksin nautaeläinten tarttuvan leukoosin varalta jollakin delegoidun asetuksen (EU) 2020/688 liitteessä I olevassa 4 osassa säädetyistä diagnoosimenetelmistä joko

a)

näytteistä, jotka on otettu kahdella eri kerralla vähintään neljän kuukauden välein, kun eläimet ovat olleet eristyksissä saman pitopaikan muista nautaeläimistä; tai

b)

näytteestä, joka otettu eläinten unioniin lähettämistä edeltäneiden 30 päivänä aikana, ja kaikille pitopaikassa pidettäville yli 24 kuukauden ikäisille nautaeläimille on tehty laboratoriotutkimus negatiivisin tuloksin nautaeläinten tarttuvan leukoosin varalta jollakin delegoidun asetuksen (EU) 2020/688 liitteessä I olevassa 4 osassa säädetyistä diagnoosimenetelmistä näytteistä, jotka on otettu kahdella eri kerralla vähintään neljän kuukauden välein unioniin lähettämispäivää edeltäneiden 12 kuukauden aikana;

b)

jos eläimet ovat alle 24 kuukauden ikäisiä, niiden emoille on tehty laboratoriotutkimus negatiivisin tuloksin nautaeläinten tarttuvan leukoosin varalta jollakin delegoidun asetuksen 2020/688 liitteessä I olevassa 4 osassa säädetyistä diagnoosimenetelmistä näytteistä, jotka on otettu kahdella eri kerralla vähintään neljän kuukauden välein unioniin lähettämispäivää edeltäneiden 12 kuukauden aikana.


LIITE VII

SORKKA- JA KAVIOELÄINTEN UNIONIIN SAAPUMISTA KOSKEVAT LISÄVAATIMUKSET, JOTKA LIITTYVÄT TIETTYIHIN LUOKAN C TAUTEIHIN

(22 ARTIKLAN 9 KOHDAN MUKAISESTI)

1.   NAUDAN TARTTUVA RINOTRAKEIITTI / TARTTUVA PUSTULAARINEN VULVOVAGINIITTI

1.1   Nautaeläimet

Eläimet eivät saa olla rokotettuja, niiden on täytynyt olla karanteenissa vähintään 30 päivän ajan ennen unioniin lähettämispäivää, ja niille on tehty serologinen testi koko BoHV-1:een kohdistuvien vasta-aineiden osoittamiseksi. Testauksessa on täytynyt käyttää negatiivisin tuloksin yhtä delegoidun asetuksen (EU) 2020/688 liitteessä I olevassa 5 osassa säädetyistä diagnoosimenetelmistä. Lisäksi testi on täytynyt tehdä näytteestä, joka on otettu alkuperäisessä pitopaikassa unioniin lähettämispäivää edeltäneiden 15 päivän aikana.

1.2   Kameli- ja hirvieläimet

Kameli- ja hirvieläinten, joiden on tarkoitus saapua jäsenvaltioon tai sen vyöhykkeelle, jolla on taudista vapaa asema tai hyväksytty hävittämisohjelma nautaeläimissä esiintyvän naudan tarttuvan rinotrakeiitin / tarttuvan pustulaarisen vulvovaginiitin osalta, on tultava pitopaikasta, jossa ei ole raportoitu naudan tarttuvaa rinotrakeiittia / tarttuvaa pustulaarista vulvovaginiittia samojen lajien eläimissä kuin lähetyksen eläimet unioniin lähettämistä edeltäneiden 30 päivän aikana.

2.   NAUDAN VIRUSRIPULI

Eläimiä ei ole rokotettu naudan virusripulia vastaan, ja niille on täytynyt tehdä naudan virusripuliviruksen antigeenin tai genomin osoittamiseksi testi negatiivisin tuloksin jollakin delegoidun asetuksen (EU) 2020/688 liitteessä I olevassa 6 osassa säädetyistä diagnoosimenetelmistä, ja joko:

a)

eläimiä on pidetty hyväksytyssä karanteenipitopaikassa vähintään 21 päivän ajan ennen niiden lähtöä ja, jos kyseessä ovat tiineet emot, niille on tehty naudan virusripulivirukseen kohdistuvien vasta-aineiden osoittamiseksi serologinen testi negatiivisin tuloksin jollakin delegoidun asetuksen (EU) 2020/688 liitteessä I olevassa 6 osassa säädetyistä diagnoosimenetelmistä näytteistä, jotka on otettu aikaisintaan 21 päivää karanteenin alkamisen jälkeen; tai

b)

eläimille on tehty naudan virusripulivirukseen kohdistuvien vasta-aineiden osoittamiseksi serologinen testi positiivisin tuloksin jollakin delegoidun asetuksen (EU) 2020/688 liitteessä I olevassa 6 osassa säädetyistä diagnoosimenetelmistä näytteistä, jotka on otettu joko ennen lähtöä tai, kun kyseessä ovat tiineet emot, ennen tiineyttä edeltävää keinosiemennystä.

3.   AUJESZKYN TAUTIVIRUKSEN AIHEUTTAMA TARTUNTA

Eläimiä ei ole rokotettu Aujeszkyn tautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa vastaan, ja seuraavien vaatimusten on täytyttävä:

a)

eläimiä on pidetty hyväksytyssä karanteenipitopaikassa vähintään 30 päivän ajan; ja

b)

eläimille on tehty koko Aujeszkyn tautivirukseen kohdistuvien vasta-aineiden osoittamiseksi serologinen testi negatiivisin tuloksin delegoidun asetuksen (EU) 2020/688 liitteessä I olevassa 7 osassa säädetyllä diagnoosimenetelmällä näytteistä, jotka on otettu kahdella eri kerralla vähintään 30 päivän välein ja joista viimeinen on otettu unioniin lähettämispäivää edeltäneiden 15 päivän aikana.


LIITE VIII

SORKKA- JA KAVIOELÄINTEN ALKUPERÄISTÄ PITOPAIKKAA KOSKEVAT ELÄINTERVEYSVAATIMUKSET

1.

Vähimmäisalueet (säteinä) ja vähimmäisajat (ennen unioniin lähettämistä), joilla ja joiden kuluessa tautia ei ole raportoitu muiden sorkka- ja kavioeläinten kuin hevoseläinten alkuperäisen pitopaikan alueella ja ympäristössä, 23 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdan mukaisesti:

 

1.

Nautaeläimet

2.

Lammaseläimet

3.

Vuohieläimet

4.

Sikaeläimet

5.

Kamelieläimet

6.

Hirvieläimet

7.

Muut kuin sarakkeissa 1, 2, 3, 4, 5 ja 6 tarkoitetut sorkka- ja kavioeläimet  (*1)

Suu- ja sorkkatauti

10 km / 30 päivää

10 km / 30 päivää

10 km / 30 päivää

10 km / 30 päivää

10 km / 30 päivää

10 km / 30 päivää

10 km / 30 päivää

Karjaruttoviruksen aiheuttama tartunta

10 km / 30 päivää

10 km / 30 päivää

10 km / 30 päivää

10 km / 30 päivää

10 km / 30 päivää

10 km / 30 päivää

10 km / 30 päivää

Rift Valley -kuumeviruksen aiheuttama tartunta

10 km / 30 päivää

10 km / 30 päivää

10 km / 30 päivää

NA

10 km / 30 päivää

10 km / 30 päivää

10 km / 30 päivää

Mycoplasma mycoides subsp. mycoides SC -tartunta (naudan tarttuva keuhkorutto)

10 km / 30 päivää

NA

NA

NA

NA

NA

10 km / 30 päivää

Pikkumärehtijärutto-viruksen aiheuttama tartunta

NA

10 km / 30 päivää

10 km / 30 päivää

NA

10 km / 30 päivää

10 km / 30 päivää

NA

Lammas- ja vuohirokko

NA

10 km / 30 päivää

10 km / 30 päivää

NA

NA

NA

NA

Vuohen tarttuva keuhkorutto

NA

10 km / 30 päivää

10 km / 30 päivää

NA

NA

NA

10 km / 30 päivää

Afrikkalainen sikarutto

NA

NA

NA

10 km / 30 päivää

NA

NA

NA

Klassinen sikarutto

NA

NA

NA

10 km / 30 päivää

NA

NA

NA

Lumpy skin -tautiviruksen aiheuttama tartunta

10 km / 30 päivää

NA

NA

NA

NA

NA

NA

Epitsoottisen verenvuototautiviruksen aiheuttama tartunta

150 km /2 vuotta (*2)

150 km/ 2 vuotta (*2)

150 km/ 2 vuotta (*2)

NA

150 km/ 2 vuotta (*2)

150 km/ 2 vuotta (*2)

150 km/ 2 vuotta (*2)

NA =

ei sovelleta.

2.

Vähimmäisajat, joiden kuluessa tautia ei ole raportoitu muiden sorkka- ja kavioeläinten kuin hevoseläinten alkuperäisessä pitopaikassa, 23 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdan mukaisesti:

 

1.

Nautaeläimet

2.

Lammaseläimet

3.

Vuohieläimet

4.

Sikaeläimet

5.

Kamelieläimet

6.

Hirvieläimet

7.

Muut kuin sarakkeissa 1, 2, 3, 4, 5 ja 6 tarkoitetut sorkka- ja kavioeläimet  (*3)

Burkholderia mallei -tartunta (räkätauti)

NA

6 kuukautta

NA

Sama kuin hevoseläimillä (4 kohta)

NA

Raivotauti

30 päivää

Surra (Trypanosoma evansi)

30 päivää (*4)

30 päivää (*4)

30 päivää (*4)

NA

30 päivää (*4)

30 päivää (*4)

30 päivää (*4)

Pernarutto

15 päivää

Aujeszkyn tautiviruksen aiheuttama tartunta

NA

30 päivää

NA

NA =

ei sovelleta.

3.

Vähimmäisalueet (säteinä) ja vähimmäisajat (ennen unioniin lähettämistä), joilla ja joiden kuluessa ei ole esiintynyt hevosen näivetystaudin raportoitua tapausta tai taudinpurkausta hevoseläinten alkuperäisen pitopaikan alueella ja ympäristössä, 23 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan mukaisesti:

 

Alue

Aika

Vaatimukset, jotka on täytettävä, jos pitopaikassa on esiintynyt taudinpurkaus

Hevosen näivetystauti

200 m

3 kuukautta

Kaikki hevoseläimet ovat olleet eristettyinä, kunnes niille on tehty hevosen näivetystaudin varalta testi negatiivisin tuloksin kahdesta näytteestä, jotka on otettu tartunnan saaneen eläimen teurastuksen jälkeen kolmen kuukauden välein

4.

Vähimmäisajat, joiden kuluessa ei ole esiintynyt tiettyjen tautien raportoitua tapausta tai taudinpurkausta hevoseläinten alkuperäisessä pitopaikassa, 23 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan mukaisesti:

 

Aika

Vaatimukset, jotka on täytettävä, jos pitopaikassa on aiemmin esiintynyt taudinpurkaus

Burkholderia mallei -tartunta (räkätauti)

6 kuukautta

Jos pitopaikassa on raportoitu tartunta unioniin lähettämispäivää edeltäneiden kolmen vuoden aikana, pitopaikkaan on sovellettu viimeisen taudinpurkauksen jälkeen toimivaltaisen viranomaisen määräämiä siirtorajoituksia, kunnes

tartunnan saaneet eläimet on lopetettu ja hävitetty; ja

jäljellä oleville eläimille on tehty maaeläinten diagnostisia testejä ja rokotteita käsittelevän OIE:n käsikirjan (vuoden 2015 versio) 2.5.11 luvun 3.1 kohdassa kuvattu testi negatiivisin tuloksin näytteistä, jotka on otettu vähintään kuusi kuukautta sen päivän jälkeen, jona tartunnan saaneet eläimet on lopetettu ja hävitetty ja pitopaikka on puhdistettu ja desinfioitu

Venezuelalainen hevosen enkefalomyeliitti

6 kuukautta

Jos eläimet tulevat sellaisessa kolmannessa maassa tai sellaisella alueella tai jommankumman vyöhykkeellä sijaitsevasta pitopaikasta, jossa on raportoitu venezuelalainen hevosen enkefalomyeliitti unioniin lähettämispäivää edeltäneiden kahden vuoden aikana, ne täyttävät seuraavat i alakohdan edellytykset ja joko ii tai iii alakohdan edellytykset:

i)

eläimet ovat olleet kliinisesti terveitä vähintään 21 päivän ajan ennen lähtöä, ja kaikille ii tai iii alakohdassa tarkoitetuille eläimille, joiden päivittäin mitattu ruumiinlämpö on noussut, on tehty venezuelalaisen hevosen enkefalomyeliitin varalta diagnostinen testi negatiivisin tuloksin delegoidun asetuksen (EU) 2020/688 liitteessä I olevan 10 osan 1 kohdan a alakohdassa säädetyllä diagnoosimenetelmällä; ja

ii)

eläimet on pidetty karanteenissa vähintään 21 päivän ajan suojattuina tartuntaa levittäviltä hyönteisiltä, ja

niille on annettu täydellinen primaarinen rokotuskierros venezuelalaista hevosen enkefalomyeliittia vastaan ja uusintarokotus valmistajan suositusten mukaisesti vähintään 60 päivää ja enintään 12 kuukautta ennen lähettämispäivää; tai

niille on tehty venezuelalaisen hevosen enkefalomyeliitin varalta testi negatiivisin tuloksin delegoidun asetuksen (EU) 2020/688 liitteessä I olevan 10 osan 1 kohdan b alakohdassa säädetyllä diagnoosimenetelmällä näytteestä, joka on otettu aikaisintaan 14 päivää karanteenin alkamispäivän jälkeen;

iii)

eläimille on tehty

testi venezuelalaisen hevosen enkefalomyeliitin varalta delegoidun asetuksen (EU) 2020/688 liitteessä I olevan 10 osan 1 kohdan b alakohdassa säädetyllä diagnoosimenetelmällä parinäytteistä, jotka on otettu kahdella eri kerralla 21 päivän välein ja joista jälkimmäinen on otettu lähtöpäivää edeltäneiden 10 päivän aikana, eikä vasta-ainepitoisuus ole noussut; ja

testi venezuelalaisen hevosen enkefalomyeliittiviruksen genomin osoittamiseksi delegoidun asetuksen (EU) 2020/688 liitteessä I olevan 10 osan 2 kohdassa säädetyllä diagnoosimenetelmällä negatiivisin tuloksin näytteestä, joka on otettu 48 tunnin kuluessa ennen lähtöä, ja eläimet on suojattu tartuntaa levittäviltä hyönteisiltä näytteenoton jälkeen lähtöön saakka.

Astumatauti

6 kuukautta

Jos pitopaikassa on raportoitu tartunta unioniin lähettämispäivää edeltäneiden kahden vuoden aikana, pitopaikkaan on viimeisen taudinpurkauksen jälkeen sovellettu toimivaltaisen viranomaisen määräämää siirtorajoitusta, kunnes

tartunnan saaneet eläimet on lopetettu ja hävitetty tai teurastettu tai kaikki tartunnan saaneet urospuoliset hevoseläimet on kuohittu; ja

pitopaikassa jäljellä oleville eläimille, lukuun ottamatta ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitettuja kuohittuja urospuolisia hevoseläimiä, jotka on pidetty erillään naaraspuolisista hevoseläimistä, on tehty astumataudin varalta testi negatiivisin tuloksin delegoidun asetuksen (EU) 2020/688 liitteessä I olevassa 8 osassa säädetyllä diagnoosimenetelmällä näytteistä, jotka on otettu vähintään kuusi kuukautta ensimmäisessä luetelmakohdassa kuvattujen toimenpiteiden jälkeen.

Surra (Trypanosoma evansi)

6 kuukautta

Jos pitopaikassa on raportoitu tartunta unioniin lähettämispäivää edeltäneiden kahden vuoden aikana, pitopaikkaan on sovellettu toimivaltaisen viranomaisen määräämää siirtorajoitusta, kunnes

tartunnan saaneet eläimet on poistettu pitopaikasta; ja

jäljellä oleville eläimille on tehty surran (Trypanosoma evansi) varalta testi negatiivisin tuloksin jollakin delegoidun asetuksen (EU) 2020/688 liitteessä I olevassa 3 osassa säädetyistä diagnoosimenetelmistä näytteistä, jotka on otettu vähintään kuusi kuukautta sen jälkeen, kun viimeinen tartunnan saanut eläin on poistettu pitopaikasta.

Hevosen näivetystauti

90 päivää

Jos pitopaikassa on raportoitu tartunta unioniin lähettämispäivää edeltäneiden 12 kuukauden aikana, pitopaikkaan on viimeisen taudinpurkauksen jälkeen sovellettu toimivaltaisen viranomaisen määräämää siirtorajoitusta, kunnes

tartunnan saaneet eläimet on lopetettu ja hävitetty tai teurastettu; ja

pitopaikassa jäljellä oleville eläimille on tehty hevosen näivetystaudin varalta testi negatiivisin tuloksin delegoidun asetuksen (EU) 2020/688 liitteessä I olevassa 9 osassa säädetyllä diagnoosimenetelmällä näytteistä, jotka on otettu kahdella eri kerralla vähintään kolmen kuukauden välein sen jälkeen, kun ensimmäisessä luetelmakohdassa kuvatut toimenpiteet on suoritettu ja pitopaikka on puhdistettu ja desinfioitu.

Raivotauti

30 päivää

Pernarutto

15 päivää


(*1)  Sovelletaan ainoastaan täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/1882 liitteen mukaisiin luetteloituihin lajeihin.

(*2)  Ei sovelleta, jos eläimet ovat peräisin kolmannesta maasta, alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä, joka on kausittain vapaa kyseisestä taudista Maailman eläintautijärjestön (OIE) julkaiseman maaeläinten terveyttä koskevan säännöstön asiaankuuluvan luvun mukaisesti.

(*3)  Sovelletaan ainoastaan täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/1882 liitteen mukaisiin luetteloituihin lajeihin.

(*4)  Jos tauti on raportoitu alkuperäisessä pitopaikassa unioniin lähettämispäivää edeltäneiden kahden vuoden aikana, tartunnan saaneeseen pitopaikkaan on viimeisen taudinpurkauksen jälkeen täytynyt soveltaa rajoituksia, kunnes

a)

tartunnan saaneet eläimet on poistettu pitopaikasta;

b)

pitopaikassa jäljellä oleville eläimille on tehty surran (Trypanosoma evansi) varalta testi negatiivisin tuloksin delegoidun asetuksen (EU) 2020/688 liitteessä I olevan 3 osan mukaisesti näytteistä, jotka on otettu vähintään kuusi kuukautta sen jälkeen, kun tartunnan saaneet eläimet oli poistettu pitopaikasta.


LIITE IX

1.    MYCOBACTERIUM TUBERCULOSIS COMPLEX (M. BOVIS, M. CAPRAE JA M. TUBERCULOSIS) -TARTUNTA (23 ARTIKLAN 2 KOHDAN MUKAISESTI)

Laji

Alkuperäistä pitopaikkaa koskevat vaatimukset

Nautaeläimet

Vapaa nautaeläinten osalta

Lammaseläimet

Pitopaikassa ei ole raportoitu Mycobacterium tuberculosis complex (M. bovis, M. caprae ja M. tuberculosis) -tartuntaa unioniin lähettämistä edeltäneiden 42 päivän aikana

Vuohieläimet

Pitopaikassa on seurattu kyseisessä pitopaikassa pidettäviä, lähetyksen eläinten kanssa samaan lajiin kuuluvia eläimiä Mycobacterium tuberculosis complex (M. bovis, M. caprae ja M. tuberculosis) -tartunnan varalta delegoidun asetuksen (EU) 2020/688 liitteessä II olevan 1 osan 1 ja 2 kohdassa vahvistettujen menettelyjen mukaisesti vähintään 12 kuukauden ajan ennen unioniin lähettämistä, ja kyseisenä aikana

a)

pitopaikkaan on tuotu ainoastaan lähetyksen eläinten kanssa samaan lajiin kuuluvia eläimiä tässä kohdassa vahvistettuja toimenpiteitä soveltavista pitopaikoista;

b)

jos kyseisessä pitopaikassa pidettävissä, lähetyksen eläinten kanssa samaan lajiin kuuluvissa eläimissä on raportoitu Mycobacterium tuberculosis complex (M. bovis, M. caprae ja M. tuberculosis) -tartunta, on toteutettu delegoidun asetuksen (EU) 2020/688 liitteessä II olevan 1 osan 3 kohdan mukaisia toimenpiteitä.

Kamelieläimet

Hirvieläimet

2.    BRUCELLA ABORTUS-, B. MELITENSIS- JA B. SUIS -TARTUNTA (23 ARTIKLAN 3 KOHDAN MUKAISESTI)

Laji

Alkuperäistä pitopaikkaa koskevat vaatimukset

Nautaeläimet

Pitopaikka on vapaa ilman rokotuksia nautaeläinten osalta

Lammaseläimet

Pitopaikka on vapaa ilman rokotuksia lammas- ja vuohieläinten osalta

Vuohieläimet

Pitopaikka on vapaa ilman rokotuksia lammas- ja vuohieläinten osalta

Sikaeläimet

Pitopaikassa ei ole raportoitu Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartuntaa unioniin lähettämistä edeltäneiden 42 päivän aikana, ja unioniin lähettämistä edeltäneiden 12 kuukauden aikana;

a)

pitopaikassa on sovellettu tarpeen mukaan bioturvaamis- ja riskinvähentämistoimenpiteitä, kasvatusolot ja ruokintajärjestelmät mukaan lukien, jotta on voitu estää Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnan leviäminen luetteloituihin lajeihin kuuluvista luonnonvaraisista eläimistä kyseisessä pitopaikassa pidettäviin sikaeläimiin, ja pitopaikkaan on tuotu sikaeläimiä ainoastaan sellaisista pitopaikoista, joissa sovelletaan vastaavia bioturvaamistoimenpiteitä; tai

b)

pitopaikassa on seurattu siellä pidettäviä sikaeläimiä Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnan varalta delegoidun asetuksen (EU) 2020/688 liitteen III mukaisesti, ja saman ajanjakson aikana

pitopaikkaan on tuotu sikaeläimiä ainoastaan sellaisista pitopaikoista, joissa sovelletaan a tai b alakohdassa säädettyjä bioturvaamis- tai seurantatoimenpiteitä; ja

jos pitopaikassa pidettävissä sikaeläimissä on raportoitu Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunta, on toteutettu delegoidun asetuksen (EU) 2020/688 liitteessä II olevan 1 osan 3 kohdan mukaisia toimenpiteitä

Kamelieläimet

Kamelieläimissä ei ole raportoitu Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartuntaa unioniin lähettämistä edeltäneiden 42 päivän aikana, ja niille on tehty testi Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunnan osoittamiseksi jollakin delegoidun asetuksen (EU) 2020/688 liitteessä I olevassa 1 osassa säädetyistä diagnoosimenetelmistä näytteestä, joka on otettu unioniin lähettämispäivää edeltäneiden 30 päivän aikana, ja poikineiden naaraiden tapauksessa näytteestä, joka on otettu vähintään 30 päivän kuluttua poikimisesta

Hirvieläimet

Hirvieläimissä ei ole raportoitu Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartuntaa unioniin lähettämistä edeltäneiden 42 päivän aikana


LIITE X

TIETTYJEN SORKKA- JA KAVIOELÄINLAJIEN JA -LUOKKIEN UNIONIIN SAAPUMISTA KOSKEVAT ERITYISVAATIMUKSET, JOTKA LIITTYVÄT BRUCELLA-TARTUNTAAN, 24 ARTIKLAN 5 KOHDAN MUKAISESTI

1.   LAMMASELÄIMET:

Kuohitsemattomien urospuolisten lammaseläinten, unionissa teurastettaviksi tarkoitettuja eläimiä lukuun ottamatta, on täytettävä seuraavat vaatimukset:

a)

ne ovat olleet yhtäjaksoisesti vähintään 60 päivän ajan pitopaikassa, jossa ei ole raportoitu Brucella ovis -tartuntaa (tarttuva lisäkivestulehdus) unioniin lähettämispäivää edeltäneiden 12 kuukauden aikana;

b)

niille on tehty serologinen testi negatiivisin tuloksin Brucella ovis -tartunnan (tarttuva lisäkivestulehdus) osoittamiseksi unioniin lähettämispäivää edeltäneiden 30 päivän aikana.

2.   TAYASSUIDAE-HEIMOON KUULUVAT SORKKA- JA KAVIOELÄIMET

Tayassuidae-heimoon kuuluville sorkka- ja kavioeläimille on täytynyt tehdä testi negatiivisin tuloksin Brucella suis -tartunnan osoittamiseksi jollakin delegoidun asetuksen (EU) 2020/688 liitteessä I olevan 1 osan 2 kohdassa säädetyistä diagnoosimenetelmistä unioniin lähettämispäivää edeltäneiden 30 päivän aikana.


LIITE XI

HEVOSELÄIMIÄ KOSKEVAT ERITYISVAATIMUKSET 24 ARTIKLAN 6 KOHDAN MUKAISESTI

1.   TERVEYSLUOKITUSRYHMÄT, JOIHIN KOLMANNET MAAT, ALUEET TAI JOMMANKUMMAN VYÖHYKKEET MERKITÄÄN

Terveysluokitusryhmä

Erityisvaatimuksia edellyttävät taudit

A

hevosen näivetystauti

B

hevosen näivetystauti, räkätauti, astumatauti

C

hevosen näivetystauti, venezuelalainen hevosen enkefalomyeliitti

D

hevosen näivetystauti, räkätauti, astumatauti, venezuelalainen hevosen enkefalomyeliitti, surra

E

hevosen näivetystauti, räkätauti, astumatauti, afrikkalainen hevosrutto, surra

F

hevosen näivetystauti, astumatauti, afrikkalainen hevosrutto

G

hevosen näivetystauti, räkätauti, astumatauti, surra

2.   ERITYISVAATIMUKSET

2.1   Afrikkalaista hevosruttoa koskevat erityisvaatimukset

Hevoseläinten on täytettävä yhdessä seuraavista alakohdista esitetyt vaatimukset:

a)

eläimet on pidetty eristyksissä tartunnanlevittäjiltä suojatuissa tiloissa vähintään 30 päivän ajan ennen niiden lähettämistä unioniin, ja niille on tehty negatiivisin tuloksin serologinen testi ja taudinaiheuttajan tunnistustesti afrikkalaisen hevosruton osoittamiseksi kummassakin tapauksessa verinäytteestä, joka on otettu aikaisintaan 28 päivää sen päivän jälkeen, jona ne ovat saapuneet tartunnanlevittäjiltä suojattuihin tiloihin, ja lähettämispäivää edeltäneiden 10 päivän aikana;

b)

eläimet on pidetty eristyksissä tartunnanlevittäjiltä suojatuissa tiloissa vähintään 40 päivän ajan ennen unioniin lähettämispäivää, ja niille on tehty negatiivisin tuloksin serologiset testit afrikkalaisen hevosruttoviruksen vasta-aineiden osoittamiseksi siten, että vasta-ainepitoisuus ei ole noussut merkittävästi verinäytteissä, jotka on otettu kahdella eri kerralla vähintään 21 päivän välein, ja ensimmäinen näyte on otettu aikaisintaan 7 päivän kuluttua tartunnanlevittäjiltä suojattuihin tiloihin saapumisesta;

c)

eläimet on pidetty eristyksissä tartunnanlevittäjiltä suojatuissa tiloissa vähintään 14 päivän ajan ennen niiden lähettämistä, ja niille on tehty taudinaiheuttajan tunnistustesti negatiivisin tuloksin afrikkalaisen hevosruttoviruksen varalta verinäytteestä, joka on otettu aikaisintaan 14 päivää sen päivän jälkeen, jona ne ovat saapuneet tartunnanlevittäjiltä suojattuihin tiloihin, ja enintään 72 tuntia ennen lähettämisajankohtaa;

d)

on olemassa dokumentoitu näyttö siitä, että eläimille on annettu täydellinen primaarinen rokotuskierros afrikkalaista hevosruttoa vastaan ja valmistajan ohjeiden mukaisesti uusintarokotus lisensoidulla rokotteella kaikkia alkuperäpopulaatiossa esiintyviä afrikkalaisen hevosruton serotyyppejä vastaan vähintään 40 päivää ennen saapumista tartunnanlevittäjiltä suojattuihin tiloihin ja että eläimiä on pidetty eristyksissä tartunnanlevittäjiltä suojatuissa tiloissa vähintään 40 päivän ajan;

e)

eläimet on pidetty eristyksissä tartunnanlevittäjiltä suojatuissa tiloissa vähintään 30 päivän ajan ennen unioniin lähettämispäivää, ja niille on tehty saman laboratorion samana päivänä suorittama serologinen testi afrikkalaisen hevosruttoviruksen vasta-aineiden osoittamiseksi verinäytteistä, jotka on otettu eristysaikana tartunnanlevittäjiltä suojatuissa tiloissa kahdella eri kerralla 21–30 päivän välein. Jälkimmäinen näyte on täytynyt ottaa lähettämispäivää edeltäneiden 10 päivän aikana, ja kummassakin tapauksessa on saatu negatiivinen tulos tai jälkimmäisestä näytteestä afrikkalaisen hevosruton varalta tehdyssä taudinaiheuttajan tunnistustestissä on saatu negatiivinen tulos.

2.2   Venezuelalaista hevosen enkefalomyeliittia koskevat erityisvaatimukset

Hevoseläinten on täytettävä vähintään yksi seuraavista vaatimuksista:

a)

eläimille on annettu täydellinen primaarinen rokotuskierros venezuelalaista hevosen enkefalomyeliittia vastaan ja uusintarokotus valmistajan suositusten mukaisesti vähintään 60 päivää ja enintään 12 kuukautta ennen unioniin lähettämispäivää, ja ne on pidetty tartunnanlevittäjiltä suojatussa karanteenissa vähintään 21 päivän ajan ennen unioniin lähettämispäivää, ja tänä aikana ne ovat olleet kliinisesti terveitä ja niiden päivittäin mitattu ruumiinlämpö on pysynyt normaalin fysiologisen vaihteluvälin rajoissa.

Kaikille muille saman pitopaikan hevoseläimille, joiden päivittäin mitattu ruumiinlämpö on noussut, on tehty verinäytteestä venezuelalaisen hevosen enkefalomyeliitin varalta viruseristystesti, jonka tulos on ollut negatiivinen;

b)

eläimiä ei ole rokotettu venezuelalaista hevosen enkefalomyeliittia vastaan, ja ne on pidetty tartunnanlevittäjiltä suojatussa karanteenissa vähintään 21 päivän ajan, ja tänä aikana ne ovat olleet kliinisesti terveitä ja niiden päivittäin mitattu ruumiinlämpö on pysynyt normaalin fysiologisen vaihteluvälin rajoissa. Karanteenin aikana eläimille on tehty diagnostinen testi negatiivisin tuloksin venezuelalaisen hevosen enkefalomyeliitin varalta näytteestä, joka on otettu aikaisintaan 14 päivän kuluttua päivästä, jona eläimet on tuotu tartunnanlevittäjiltä suojattuun karanteeniin; eläimet ovat olleet suojattuina tartuntaa levittäviltä hyönteisiltä lähettämiseen asti.

Kaikille muille saman pitopaikan hevoseläimille, joiden päivittäin mitattu ruumiinlämpö on noussut, on tehty verinäytteestä venezuelalaisen hevosen enkefalomyeliitin varalta viruseristystesti, jonka tulos on ollut negatiivinen;

c)

elämille on tehty saman laboratorion samana päivänä suorittamana hemagglutinaation inhibitiotesti venezuelalaisen hevosen enkefalomyeliitin varalta näytteistä, jotka on otettu kahdella eri kerralla 21 päivän välein ja joista jälkimmäinen on otettu lähettämispäivää edeltäneiden 10 päivän aikana, eikä vasta-ainepitoisuus ole noussut, sekä enintään 48 tuntia ennen lähettämistä otetusta näytteestä venezuelalaisen hevosen enkefalomyeliitin viruksen genomin osoittamiseksi RT-PCR-testi (käänteiskopiointi-polymeraasiketjureaktio-testi), jonka tulos on ollut negatiivinen, ja eläimet on suojattu tartunnanlevittäjiltä RT-PCR-testin näytteenottohetkestä alkaen lähettämistä varten tehtyyn lastaukseen asti käyttämällä hyväksyttyjä hyönteiskarkottimia yhdessä hyönteismyrkkyjen kanssa ja hävittämällä hyönteiset tallista ja eläinten kuljetusvälineestä.

2.3    Burkholderia mallei -tartuntaa (räkätauti) koskevat erityisvaatimukset

Hevoseläimille on täytynyt tehdä komplementin sitoutumistesti räkätaudin varalta maaeläinten diagnostisia testejä ja rokotteita käsittelevän OIE:n käsikirjan (vuoden 2015 versio) 2.5.11 luvun 3.1 kohdan mukaisesti. Testi on täytynyt suorittaa negatiivisin tuloksin seerumilaimennoksella 1:5 verinäytteestä, joka on otettu unioniin lähettämispäivää edeltäneiden 30 päivän aikana.

2.4   Astumatautia koskevat erityisvaatimukset

Hevoseläimille on täytynyt tehdä komplementin sitoutumistesti astumataudin varalta maaeläinten diagnostisia testejä ja rokotteita käsittelevän OIE:n käsikirjan (vuoden 2013 versio) 2.5.3 luvun 3.1 kohdan mukaisesti. Testi on täytynyt tehdä negatiivisin tuloksin seerumilaimennoksella 1:5 verinäytteestä, joka on otettu unioniin lähettämispäivää edeltäneiden 30 päivän aikana. Testattuja eläimiä ei myöskään ole saanut käyttää jalostukseen vähintään 30 päivän aikana ennen näytteenottopäivää eikä vähintään 30 päivän aikana sen jälkeen.

2.5   Surraa (Trypanosoma evansi) koskevat erityisedellytykset

Hevoseläimille on täytynyt tehdä agglutinaatiotesti trypanosomiaasin varalta (CATT) maaeläinten diagnostisia testejä ja rokotteita käsittelevän OIE:n käsikirjan (vuoden 2012 versio) 2.1.21 luvun 2.3 kohdan mukaisesti. Testi on täytynyt tehdä negatiivisin tuloksin seerumilaimennoksella 1:4 verinäytteestä, joka on otettu unioniin lähettämispäivää edeltäneiden 30 päivän aikana.

2.6   Hevosen näivetystautia koskevat erityisedellytykset

Hevoseläimille on täytynyt tehdä hevosen näivetystaudin varalta agargeeli-immunodiffuusiotesti (AGID-testi) tai entsyymivälitteinen immunosorbenttimääritys (ELISA), siten kuin ne on kuvattu maaeläimille tarkoitettuja diagnostisia testejä ja rokotteita käsittelevän OIE:n käsikirjan (vuoden 2013 versio) 2.5.6 luvun 2.1 ja 2.2 kohdassa. Testi on täytynyt tehdä negatiivisin tuloksin verinäytteestä, joka on otettu enintään 90 päivän kuluessa ennen unioniin lähettämispäivää.


LIITE XII

SULJETTUIHIN PITOPAIKKOIHIN TARKOITETUT SORKKA- JA KAVIOELÄIMET

A OSA:

Vähimmäisajat, joiden kuluessa tautia ei ole raportoitu unionissa sijaitseviin suljettuihin pitopaikkoihin tarkoitettujen sorkka- ja kavioeläinten alkuperäisessä suljetussa pitopaikassa:

 

1.

Nautaeläimet

2.

Lammaseläimet

3.

Vuohieläimet

4.

Sikaeläimet

5.

Kamelieläimet

6.

Hirvieläimet

7.

Muut kuin sarakkeissa 1, 2, 3, 4, 5 ja 6 tarkoitetut sorkka- ja kavioeläimet  (*1)

Suu- ja sorkkatauti

6 kuukautta

6 kuukautta

6 kuukautta

6 kuukautta

6 kuukautta

6 kuukautta

6 kuukautta

Rift Valley -kuumeviruksen aiheuttama tartunta

6 kuukautta

6 kuukautta

6 kuukautta

NA

6 kuukautta

6 kuukautta

6 kuukautta

Mycoplasma mycoides subsp. mycoides SC -tartunta (naudan tarttuva keuhkorutto)

6 kuukautta

NA

NA

NA

NA

NA

6 kuukautta

Pikkumärehtijärutto-viruksen aiheuttama tartunta

NA

6 kuukautta

6 kuukautta

NA

6 kuukautta

6 kuukautta

NA

Lammas- ja vuohirokko

NA

6 kuukautta

6 kuukautta

NA

NA

NA

NA

Vuohen tarttuva keuhkorutto

NA

6 kuukautta

6 kuukautta

NA

NA

NA

6 kuukautta

Afrikkalainen sikarutto

NA

NA

NA

6 kuukautta

NA

NA

NA

Klassinen sikarutto

NA

NA

NA

6 kuukautta

NA

NA

NA

Lumpy skin -tautiviruksen aiheuttama tartunta

6 kuukautta

NA

NA

NA

NA

NA

NA

Burkholderia mallei -tartunta (räkätauti)

NA

NA

6 kuukautta

NA

6 kuukautta

NA

NA

Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunta

6 kuukautta

6 kuukautta

6 kuukautta

6 kuukautta

6 kuukautta

6 kuukautta

6 kuukautta

Mycobacterium tuberculosis complex (M. bovis, M. caprae, M. tuberculosis) -tartunta

6 kuukautta

6 kuukautta

6 kuukautta

6 kuukautta

6 kuukautta

6 kuukautta

6 kuukautta

Raivotauti

6 kuukautta

6 kuukautta

6 kuukautta

6 kuukautta

6 kuukautta

6 kuukautta

6 kuukautta

Surra (Trypanosoma evansi)

30 päivää

30 päivää

30 päivää

NA

180 päivää

30 päivää

30 päivää

Pernarutto

30 päivää

30 päivää

30 päivää

30 päivää

30 päivää

30 päivää

30 päivää

Sinikieliviruksen aiheuttama tartunta (serotyypit 1–24)

6 kuukautta

6 kuukautta

6 kuukautta

NA

6 kuukautta

6 kuukautta

6 kuukautta

Aujeszkyn tautiviruksen aiheuttama tartunta

NA

NA

NA

12 kuukautta

NA

NA

NA

NA =

ei sovelleta.

B OSA:

Vähimmäisalueet (säteinä) ja vähimmäisajat, joilla ja joiden kuluessa tautia ei ole raportoitu unionissa sijaitseviin suljettuihin pitopaikkoihin tarkoitettujen sorkka- ja kavioeläinten alkuperäisen suljetun pitopaikan ympäristössä:

 

1.

Nautaeläimet

2.

Lammaseläimet

3.

Vuohieläimet

4.

Sikaeläimet

5.

Kamelieläimet

6.

Hirvieläimet

7.

Muut kuin sarakkeissa 1, 2, 3, 4, 5 ja 6 tarkoitetut sorkka- ja kavioeläimet  (*2)

Suu- ja sorkkatauti

10 km / 30 päivää

10 km / 30 päivää

10 km / 30 päivää

10 km / 30 päivää

10 km / 30 päivää

10 km / 30 päivää

10 km / 30 päivää

Rift Valley -kuumeviruksen aiheuttama tartunta

150 km / 30 päivää

150 km / 30 päivää

150 km / 30 päivää

NA

150 km / 30 päivää

150 km / 30 päivää

150 km / 30 päivää

Mycoplasma mycoides subsp. mycoides SC -tartunta (naudan tarttuva keuhkorutto)

10 km / 30 päivää

NA

NA

NA

NA

NA

10 km / 30 päivää

Pikkumärehtijärutto-viruksen aiheuttama tartunta

NA

10 km / 30 päivää

10 km / 30 päivää

NA

10 km / 30 päivää

10 km / 30 päivää

NA

Lammas- ja vuohirokko

NA

10 km / 30 päivää

10 km / 30 päivää

NA

NA

NA

NA

Vuohen tarttuva keuhkorutto

NA

10 km / 30 päivää

10 km / 30 päivää

NA

NA

NA

10 km / 30 päivää

Afrikkalainen sikarutto

NA

NA

NA

10 km /12 kuukautta

NA

NA

NA

Klassinen sikarutto

NA

NA

NA

10 km /12 kuukautta

NA

NA

NA

Lumpy skin -tautiviruksen aiheuttama tartunta

150 km / 30 päivää

NA

NA

NA

NA

NA

NA

Sinikieliviruksen aiheuttama tartunta (serotyypit 1–24)

150 km / 30 päivää

150 km / 30 päivää

150 km / 30 päivää

NA

150 km / 30 päivää

150 km / 30 päivää

150 km / 30 päivää

Epitsoottisen verenvuototautiviruksen aiheuttama tartunta

150 km / 30 päivää

150 km / 30 päivää

150 km / 30 päivää

NA

150 km / 30 päivää

150 km / 30 päivää

150 km / 30 päivää

Aujeszkyn tautiviruksen aiheuttama tartunta

NA

NA

NA

5 km /12 kuukautta (*3)

NA

NA

NA

NA =

ei sovelleta.

C OSA

Tautivapauden vähimmäisajat kolmannessa maassa tai alueella tai jommankumman vyöhykkeellä, jossa tai jolla sijaitsee unionissa sijaitseviin suljettuihin pitopaikkoihin tarkoitettujen sorkka- ja kavioeläinten alkuperäinen suljettu pitopaikka:

 

1.

Nautaeläimet

2.

Lammaseläimet

3.

Vuohieläimet

4.

Sikaeläimet

5.

Kamelieläimet

6.

Hirvieläimet

7.

Muut kuin sarakkeissa 1, 2, 3, 4, 5 ja 6 tarkoitetut sorkka- ja kavioeläimet  (*4)

Suu- ja sorkkatauti

12 kuukautta (*5)

12 kuukautta (*5)

12 kuukautta (*5)

12 kuukautta (*5)

12 kuukautta (*5)

12 kuukautta (*5)

12 kuukautta (*5)

Karjaruttoviruksen aiheuttama tartunta

12 kuukautta

12 kuukautta

12 kuukautta

12 kuukautta

12 kuukautta

12 kuukautta

12 kuukautta

Rift Valley -kuumeviruksen aiheuttama tartunta

48 kuukautta (*5)

48 kuukautta (*5)

48 kuukautta (*5)

NA

48 kuukautta (*5)

48 kuukautta (*5)

48 kuukautta (*5)

Afrikkalainen sikarutto

NA

NA

NA

12 kuukautta (*5)

NA

NA

NA

Klassinen sikarutto

NA

NA

NA

12 kuukautta (*5)

NA

NA

NA

Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunta

12 kuukautta (*5)

12 kuukautta (*5)

12 kuukautta (*5)

12 kuukautta (*5)

12 kuukautta (*5)

12 kuukautta (*5)

12 kuukautta (*5)

Sinikieliviruksen aiheuttama tartunta (serotyypit 1–24)

24 kuukautta (*5)

24 kuukautta (*5)

24 kuukautta (*5)

NA

24 kuukautta (*5)

24 kuukautta (*5)

24 kuukautta (*5)

Epitsoottisen verenvuototautiviruksen aiheuttama tartunta

24 kuukautta (*5)

24 kuukautta (*5)

24 kuukautta (*5)

NA

24 kuukautta (*5)

24 kuukautta (*5)

24 kuukautta (*5)

NA =

ei sovelleta.

D OSA

Vaihtoehtoiset takeet, jotka kolmannen maan tai alueen toimivaltainen viranomainen antaa tiettyjen luetteloitujen tautien osalta

Suu- ja sorkkatauti

a)

Eläimille on täytynyt tehdä serologinen testi suu- ja sorkkataudin virustartunnan osoittamiseksi negatiivisin tuloksin jonkin sellaisen kansainvälistä kauppaa varten määrätyn testin mukaisesti, joka vahvistetaan maaeläinten diagnostisia testejä ja rokotteita käsittelevässä OIE:n käsikirjassa (Manual of Diagnostic Tests and Vaccines for Terrestrial Animals), unioniin lähettämispäivää edeltäneiden 10 päivän aikana otetuista näytteistä; ja

b)

kun kyseessä ovat Bovidae, Cervidae ja Elephas spp.: probang-testi suu- ja sorkkataudin virustartunnan osoittamiseksi negatiivisin tuloksin maaeläinten diagnostisia testejä ja rokotteita käsittelevässä OIE:n käsikirjassa kuvattujen menettelyjen mukaisesti. Testi on täytynyt tehdä:

i)

unioniin lähettämispäivää edeltäneiden 10 päivän aikana muiden lajien kuin kafferipuhvelin (Syncerus caffer) osalta;

ii)

kafferipuhvelin (Syncerus caffer) osalta kahdella eri kerralla vähintään 15 päivän välein, ja jälkimmäinen testi on täytynyt tehdä unioniin lähettämispäivää edeltäneiden 10 päivän aikana.

Rift Valley -kuumeviruksen aiheuttama tartunta

a)

Eläinten on täytettävä seuraavat vaatimukset:

i)

ne on pidetty karanteenissa hyväksytyssä suljetussa pitopaikassa tartunnanlevittäjiltä suojatuissa tiloissa vähintään 30 päivän ajan ennen unioniin lähettämispäivää;

ii)

niissä ei ole ilmennyt Rift Valley -kuumeviruksen aiheuttaman tartunnan taudinoireita vähintään 30 päivän aikana ennen unioniin lähettämispäivää;

iii)

ne on suojattu tartunnanlevittäjiltä silloin, kun ne on kuljetettu i alakohdassa tarkoitetuista tartunnanlevittäjiltä suojatuista tiloista lastattavaksi unioniin lähettämistä varten; ja

b)

niille on tehty virusneutralisaatiotesti negatiivisin tuloksin Rift Valley -kuumeviruksen aiheuttaman tartunnan varalta maaeläinten diagnostisia testejä ja rokotteita käsittelevän OIE:n käsikirjan mukaisesti ensin näytteistä, jotka on otettu karanteeniajan alkamispäivänä, ja toisen kerran näytteistä, jotka on otettu vähintään 42 päivää kyseisen päivän jälkeen ja 10 päivää ennen unioniin lähettämistä.

Afrikkalainen sikarutto

Eläimille on tehty virologinen ja serologinen testi afrikkalaisen sikaruton ja klassisen sikaruton osoittamiseksi kansainvälistä kauppaa varten määrätyn testin mukaisesti, joka vahvistetaan maaeläinten diagnostisia testejä ja rokotteita käsittelevässä OIE:n käsikirjassa, unioniin lähettämispäivää edeltäneiden 30 päivän aikana otetuista näytteistä.

Klassinen sikarutto

Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunta

Eläimet täyttävät seuraavat vaatimukset:

a)

niille on tehty kansainvälistä kauppaa varten määrätty testi, joka vahvistetaan maaeläinten diagnostisia testejä ja rokotteita käsittelevässä OIE:n käsikirjassa, unioniin lähettämispäivää edeltäneiden 30 päivän aikana otetuista näytteistä, tai

b)

eläimet ovat minkä tahansa ikäisiä kuohittuja uroksia.

Sinikieliviruksen aiheuttama tartunta (serotyypit 1–24)

Eläinten on täytettävä yhdessä seuraavista alakohdista esitetyt vaatimukset:

a)

ne on pidetty karanteenissa hyväksytyssä suljetussa pitopaikassa tartunnanlevittäjiltä suojatuissa tiloissa vähintään 30 päivän ajan ennen unioniin lähettämispäivää, ja niille on tehty serologinen testi negatiivisin tuloksin sinikieliviruksen aiheuttaman tartunnan (serotyypit 1–24) ja epitsoottisen verenvuototautiviruksen aiheuttaman tartunnan varalta maaeläinten diagnostisia testejä ja rokotteita käsittelevän OIE:n käsikirjan mukaisesti vähintään 28 päivää sen jälkeen, kun eläimet on tuotu suljettuun pitopaikkaan;

b)

ne on pidetty karanteenissa hyväksytyssä suljetussa pitopaikassa tartunnanlevittäjiltä suojatuissa tiloissa vähintään 30 päivän ajan ennen unioniin lähettämispäivää, ja niille on tehty PCR-testi negatiivisin tuloksin sinikieliviruksen aiheuttaman tartunnan (serotyypit 1–24) ja epitsoottisen verenvuototautiviruksen aiheuttaman tartunnan varalta maaeläinten diagnostisia testejä ja rokotteita käsittelevän OIE:n käsikirjan mukaisesti vähintään 14 päivää sen jälkeen, kun eläimet on tuotu suljettuun pitopaikkaan;

c)

ne tulevat kausittain taudista vapaalta alueelta, ja niille on tehty taudista vapaan kauden aikana serologinen testi negatiivisin tuloksin sinikieliviruksen aiheuttaman tartunnan (serotyypit 1–24) ja epitsoottisen verenvuototautiviruksen aiheuttaman tartunnan varalta maaeläinten diagnostisia testejä ja rokotteita käsittelevän OIE:n käsikirjan mukaisesti näytteistä, jotka on otettu vähintään 28 päivää sen jälkeen, kun eläimet on tuotu suljettuun pitopaikkaan;

d)

ne tulevat kausittain taudista vapaalta alueelta, ja niille on tehty taudista vapaan kauden aikana PCR-testi negatiivisin tuloksin sinikieliviruksen aiheuttaman tartunnan (serotyypit 1–24) ja epitsoottisen verenvuototautiviruksen aiheuttaman tartunnan varalta maaeläinten diagnostisia testejä ja rokotteita käsittelevän OIE:n käsikirjan mukaisesti näytteistä, jotka on otettu vähintään 14 päivää sen jälkeen, kun eläimet on tuotu hyväksyttyyn suljettuun pitopaikkaan.

Epitsoottisen verenvuototautiviruksen aiheuttama tartunta

E OSA

Vaatimukset, joissa edellytetään, että suljettuihin pitopaikkoihin tarkoitettuja sorkka- ja kavioeläimiä ei ole rokotettu tiettyjä tauteja vastaan niiden alkuperäpaikkana olevassa kolmannessa maassa tai olevalla alueella tai jommankumman vyöhykkeellä:

 

1.

Nautaeläimet

2.

Lammaseläimet

3.

Vuohieläimet

4.

Sikaeläimet

5.

Kamelieläimet

6.

Hirvieläimet

7.

Muut kuin sarakkeissa 1, 2, 3, 4, 5 ja 6 tarkoitetut sorkka- ja kavioeläimet  (*6)

Suu- ja sorkkatauti

NVA

NVA

NVA

NVA

NVA

NVA

NVA

Rift Valley -kuumeviruksen aiheuttama tartunta

NVA (*7)

NVA (*7)

NVA (*7)

NA

NVA (*7)

NVA (*7)

NVA (*7)

Klassinen sikarutto

NA

NA

NA

NVA

NA

NA

NA

Brucella abortus-, B. melitensis- ja B. suis -tartunta

NVA (*7)

NVA (*7)

NVA (*7)

NVA (*7)

NVA (*7)

NVA (*7)

NVA (*7)

Aujeszkyn tautiviruksen aiheuttama tartunta

NA

NA

NA

NVA

NA

NA

NA

NVA =

unioniin tarkoitettuja sorkka- ja kavioeläimiä ei ole rokotettu.

NA =

ei sovelleta.

F OSA

Vaatimukset, jotka koskevat tartunnanlevittäjiltä suojattuja tiloja kolmansissa maissa sijaitsevissa suljetuissa pitopaikoissa

Kun tämän liitteen D osassa sitä edellytetään, kolmansissa maissa tai alueilla sijaitsevissa suljetuissa pitopaikoissa olevien tartunnanlevittäjiltä suojattujen tilojen on täytettävä seuraavat vaatimukset:

a)

niiden sisääntulo- ja poistumispaikoissa on oltava asianmukaiset fyysiset esteet;

b)

tartunnanlevittäjiltä suojattujen tilojen aukot on suojattava tartunnanlevittäjiltä verkolla, jossa on asianmukainen silmäkoko ja joka käsitellään sallitulla hyönteismyrkyllä säännöllisesti ja valmistajan ohjeiden mukaisesti;

c)

tartunnanlevittäjiä on seurattava ja torjuttava tartunnanlevittäjiltä suojatuissa tiloissa ja niiden ympärillä;

d)

on toteutettava toimenpiteitä, joilla vähennetään tai poistetaan tartunnanlevittäjien lisääntymispaikkoja tartunnanlevittäjiltä suojattujen tilojen läheisyydessä;

e)

käytössä on oltava vakioidut toimintamenettelyt, vara- ja varoitusjärjestelmistä laadittu kuvaus mukaan lukien, joita sovelletaan tartunnanlevittäjiltä suojattujen tilojen toimintaan ja eläinten kuljettamiseen kyseisestä rakenteesta lastauspaikalle unioniin lähetettäviksi.


(*1)  Sovelletaan ainoastaan täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/1882 liitteen mukaisiin luetteloituihin lajeihin.

(*2)  Sovelletaan ainoastaan täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/1882 liitteen mukaisiin luetteloituihin lajeihin.

(*3)  Lisäksi on tehtävä virologinen ja serologinen testi 30 päivää ennen unioniin lähettämistä taudin esiintymisen pois sulkemiseksi.

(*4)  Sovelletaan ainoastaan täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/1882 liitteen mukaisiin luetteloituihin lajeihin.

(*5)  Tai kolmannen maan tai alueen toimivaltainen viranomainen antaa vaihtoehtoiset takeet D osan mukaisesti.

(*6)  Sovelletaan ainoastaan täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/1882 liitteen mukaisiin luetteloituihin lajeihin.

(*7)  Tai kolmannen maan tai alueen toimivaltainen viranomainen antaa vaihtoehtoiset takeet tämän liitteen D osan mukaisesti.


LIITE XIII

KORKEAPATOGEENISTA LINTUINFLUENSSAA VASTAAN ROKOTTAVASSA KOLMANNESSA MAASSA TAI ROKOTTAVALLA ALUEELLA TAI JOMMANKUMMAN VYÖHYKKEELLÄ TOTEUTETTAVIA ROKOTUSOHJELMIA JA LISÄSEURANTAA KOSKEVAT VÄHIMMÄISVAATIMUKSET

1.   KOLMANNESSA MAASSA TAI ALUEELLA TAI JOMMANKUMMAN VYÖHYKKEELLÄ TOTEUTETTAVIA ROKOTUSOHJELMIA KOSKEVAT VÄHIMMÄISVAATIMUKSET

Kolmannen maan tai alueen toimittamien korkeapatogeenisen lintuinfluenssan vastaisten rokotusohjelmien on sisällettävä vähintään seuraavat tiedot:

1)

rokotusstrategian tavoitteet, valitut lintupopulaatiot ja alue;

2)

tiedot taudin epidemiologisesta kehityksestä, mukaan lukien aiemmat taudinpurkaukset siipikarjassa tai luonnonvaraisissa linnuissa;

3)

kuvaus rokotuksen käyttöönottoon johtaneista syistä;

4)

riskinarviointi, joka perustuu seuraaviin:

korkeapatogeenisen lintuinfluenssan taudinpurkaukset kyseisessä kolmannessa maassa tai alueella tai jommankumman vyöhykkeellä;

korkeapatogeenisen lintuinfluenssan taudinpurkaus naapurimaassa;

muut riskitekijät, kuten tietyt alueet, siipikarjantuotantotyyppi tai siipikarjan tai vankeudessa pidettävien lintujen luokat;

5)

maantieteellinen alue, jolla rokotuksia annetaan;

6)

pitopaikkojen lukumäärä rokotusalueella;

7)

niiden pitopaikkojen lukumäärä, joissa rokotuksia annetaan, jos se poikkeaa 6 kohdassa ilmoitetusta määrästä;

8)

siipikarjan tai vankeudessa pidettävien lintujen lajit ja luokat maantieteellisellä alueella, jolla rokotuksia annetaan;

9)

edellä 7 kohdassa tarkoitetuissa pitopaikoissa olevien siipikarjaan kuuluvien tai vankeudessa pidettävien lintujen arvioitu lukumäärä;

10)

yhteenveto rokotteen ominaisuuksista, hyväksynnästä ja laadunvalvonnasta;

11)

lintuinfluenssarokotteiden käsittely, varastointi, toimitus, jakelu ja myynti kansallisella alueella;

12)

DIVA-strategian toteutus (miten tartunnan saaneet eläimet erotetaan rokotetuista);

13)

rokotuskampanjan suunniteltu kesto;

14)

rokotetun siipikarjan ja rokotetusta siipikarjasta tai rokotetuista vankeudessa pidettävistä linnuista saatujen siipikarjatuotteiden siirtoja koskevat säännökset ja rajoitukset;

15)

rokotusten kohteena olevissa pitopaikoissa tai rokotusalueella sijaitsevissa pitopaikoissa tehtävät kliiniset ja laboratoriotestit, kuten tehokkuutta mittaavat ja siirtoa edeltävät testit;

16)

tietojen kirjaamis- ja säilyttämismenetelmät.

2.   LISÄSEURANTA KORKEAPATOGEENISEN LINTUINFLUENSSAN VASTAISIA ROKOTUKSIA ANTAVASSA KOLMANNESSA MAASSA TAI ANTAVALLA ALUEELLA TAI JOMMANKUMMAN VYÖHYKKEELLÄ

Jos kolmannessa maassa tai alueella tai jommankumman vyöhykkeellä annetaan rokotuksia, on edellytettävä, että kaikissa pitopaikoissa, joissa rokotetaan korkeapatogeenista lintuinfluenssaa vastaan, on tehtävä laboratoriotestit, ja komissiolle on ilmoitettava liitteessä II tarkoitettujen tietojen lisäksi seuraavat tiedot:

1)

rokotusten kohteena olevien pitopaikkojen lukumäärä alueella luokkaa kohden;

2)

niiden rokotusten kohteena olevien pitopaikkojen lukumäärä, joissa on määrä ottaa näytteitä, siipikarjaluokkaa kohden;

3)

sentinellilintujen käyttö (eli käytettävien sentinellilintujen laji ja lukumäärä epidemiologista yksikköä kohti);

4)

otettujen näytteiden lukumäärä pitopaikkaa ja/tai epidemiologista yksikköä kohti;

5)

tiedot rokotteen tehokkuudesta.


LIITE XIV

ELÄINTERVEYSVAATIMUKSET, JOTKA KOSKEVAT SELLAISESTA KOLMANNESTA MAASTA TAI SELLAISELTA ALUEELTA TAI JOMMANKUMMAN VYÖHYKKEELTÄ PERÄISIN OLEVIA SILEÄLASTAISIA LINTUJA JA NIIDEN SIITOSMUNIA JA TUORETTA LIHAA, JOKA EI OLE VAPAA NEWCASTLEN TAUTIVIRUKSEN AIHEUTTAMASTA TARTUNNASTA,

1.

Sellaisesta kolmannesta maasta tai sellaiselta alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä, peräisin olevien jalostukseen, tuotantoon ja teurastettaviksi tarkoitettujen sileälastaisten lintujen on täytettävä seuraavat vaatimukset:

a)

ne on asetettu viralliseen seurantaan vähintään 21 päivän ajaksi ennen päivää, jona unioniin saapuvaksi tarkoitettu lähetys on lähetetty;

b)

ne on pidetty a alakohdassa tarkoitettuna aikana täydellisessä eristyksessä tiloissa, jotka alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt tätä tarkoitusta varten, siten, että niiden välitön tai välillinen kosketus muihin lintuihin on estynyt;

c)

niille on tehty Newcastlen tautiviruksen aiheuttaman tartunnan varalta viruksen osoittamistesti;

d)

ne tulevat parvista, joissa on toteutettu Newcastlen tautiviruksen aiheuttaman tartunnan seurantaa tilastoperusteisen näytteenottosuunnitelman mukaisesti, ja seurannan tulokset ovat olleet negatiiviset vähintään kuuden kuukauden ajan välittömästi ennen päivää, jona unioniin saapuvaksi tarkoitettu lähetys on lähetetty.

2.

Sellaisesta kolmannesta maasta tai sellaiselta alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä peräisin olevien sileälastaisten lintujen untuvikkojen ja siitosmunien, joka ei ole vapaa Newcastlen tautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta, on oltava peräisin parvista,

a)

jotka on asetettu viralliseen seurantaan vähintään 30 päivän ajaksi ennen päivää, jona unioniin saapuviksi tarkoitetut siitosmunat tai siitosmunat, joista unioniin tuotaviksi tarkoitetut untuvikot ovat peräisin, on munittu;

b)

joille on tehty Newcastlen tautiviruksen aiheuttaman tartunnan varalta viruksen osoittamistesti;

c)

joissa on toteutettu Newcastlen tautiviruksen aiheuttaman tartunnan seurantaa tilastoperusteisen näytteenottosuunnitelman mukaisesti, ja seurannan tulokset ovat olleet negatiiviset vähintään kuuden kuukauden ajan välittömästi ennen päivää, jona unioniin saapuvaksi tarkoitettu lähetys on lähetetty;

d)

jotka eivät ole olleet kosketuksissa siipikarjaan, joka ei täytä a, b ja c alakohdassa säädettyjä takeita, 30 päivän aikana ennen päivää, jona unioniin saapuviksi tarkoitetut siitosmunat tai siitosmunat, joista unioniin tuotaviksi tarkoitetut untuvikot ovat peräisin, on munittu, ja kyseisten munien muninnan aikana.

3.

Sellaisesta kolmannesta maasta tai sellaiselta alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä peräisin olevan sileälastaisten lintujen tuoreen lihan, joka ei ole vapaa Newcastlen tautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta, on täytettävä seuraavat vaatimukset:

a)

se on luutonta ja nahatonta;

b)

se on peräisin sileälastaisista linnuista, joita on pidetty vähintään kolmen kuukauden ajan ennen teurastuspäivää pitopaikoissa,

i)

joissa ei teurastuspäivää edeltäneiden kuuden kuukauden aikana ole esiintynyt Newcastlen tautiviruksen aiheuttaman tartunnan eikä korkeapatogeenisen lintuinfluenssan taudinpurkausta;

ii)

joiden ympäristössä ei ole esiintynyt vähintään kolmen kuukauden aikana ennen teurastuspäivää korkeapatogeenisen lintuinfluenssan tai Newcastlen tautiviruksen aiheuttaman tartunnan taudinpurkauksia 10 kilometrin säteellä siitä pitopaikan osasta, jossa sileälastaisia lintuja pidetään, tarvittaessa mukaan lukien naapurina olevan jäsenvaltion tai kolmannen maan alue;

iii)

joissa on ole toteutettu Newcastlen tautiviruksen aiheuttaman tartunnan seurantaa tilastoperusteisen näytteenottosuunnitelman mukaisesti, ja seurannan tulokset ovat olleet negatiiviset vähintään kuuden kuukauden ajan ennen teurastuspäivää;

c)

se on ollut sellaisen b alakohdan iii alakohdassa tarkoitetun seurannan kohteena, jota toteutetaan

i)

serologisin testein, kun kyseessä ovat sileälastaiset linnut, joita ei ole rokotettu Newcastlen tautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa vastaan;

ii)

sileälastaisten lintujen henkitorven pyyhkäisynäytteistä, kun kyseessä ovat sileälastaiset linnut, jotka on rokotettu Newcastlen tautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa vastaan;

d)

se on peräisin sileälastaisista linnuista, joita siinä tapauksessa, että ne on rokotettu Newcastlen tautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa vastaan, ei ole rokotettu rokotteilla, jotka eivät täyttäneet liitteessä XV olevassa 1 osassa vahvistettuja erityisiä kriteerejä, teurastuspäivää edeltäneiden 30 päivän aikana.

4.

Edellä 1 kohdan c alakohdassa ja 2 kohdan b alakohdassa säädetyt viruksen osoittamistestit on täytynyt tehdä

a)

7–10 päivän kuluessa päivästä, jona sileälastaiset linnut ovat saapuneet eristykseen;

b)

jokaisen linnun yhteissuolesta otetuista pyyhkäisynäytteistä tai ulostenäytteistä.

5.

Edellä 1 kohdan c alakohdassa ja 2 kohdan b alakohdassa säädetyissä viruksen osoittamistesteissä ei ole saanut löytyä lintujen paramyksoviruksen tyypin 1 isolaatteja, joiden aivojen sisäinen patogeenisuusindeksi (ICPI) on yli 0,4. Lisäksi kaikista lähetykseen kuuluvista linnuista on täytynyt saada toivotut tulokset ennen kuin

a)

jalostukseen, tuotantoon tai teurastettaviksi tarkoitetut sileälastaiset linnut ovat lähteneet 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetuista tiloista unioniin lähettämistä varten;

b)

untuvikot ovat lähteneet hautomosta unioniin lähettämistä varten;

c)

siitosmunat on lastattu unioniin lähettämistä varten.


LIITE XV

NEWCASTLEN TAUTIVIRUKSEN AIHEUTTAMAN TARTUNNAN VASTAISIA ROKOTTEITA KOSKEVAT KRITEERIT SEKÄ VAATIMUKSET, JOTKA KOSKEVAT SELLAISESTA KOLMANNESTA MAASTA TAI SELLAISELTA ALUEELTA TAI JOMMANKUMMAN VYÖHYKKEELTÄ PERÄISIN OLEVIA SIIPIKARJAN JA SIIPIKARJAN SIITOSMUNIEN JA TUOREEN LIHAN LÄHETYKSIÄ, JOSSA TAI JOLLA ROKOTETAAN NEWCASTLEN TAUTIVIRUKSEN AIHEUTTAMAA TARTUNTAA VASTAAN

1.   NEWCASTLEN TAUTIVIRUKSEN AIHEUTTAMAN TARTUNNAN VASTAISIA ROKOTTEITA KOSKEVAT KRITEERIT

1.1   Yleiset kriteerit

a)

Rokotteiden on oltava Maailman eläintautijärjestön (OIE) julkaiseman maaeläinten diagnostisia testejä ja rokotteita käsittelevän käsikirjan Newcastlen tautia koskevassa luvussa vahvistettujen standardien mukaisia.

b)

Asianomaisen alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen toimivaltaisten viranomaisten on rekisteröitävä rokotteet ennen kuin niitä saa jaella ja käyttää. Rekisteröintiä varten asianomaisen alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava käytettävissään hakijan toimittamat täydelliset tiedot rokotteiden tehokkuudesta ja vaarattomuudesta. Kun on kyse tuontirokotteista, alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen toimivaltaiset viranomaiset voivat käyttää rokotteen valmistaneen maan toimivaltaisten viranomaisten tarkastamia tietoja, jos tarkastus on tehty OIE:n standardien mukaisesti.

c)

Edellä a ja b alakohdassa vahvistettujen vaatimusten lisäksi asianomaisen alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen toimivaltaisten viranomaisten on valvottava rokotteiden tuontia tai valmistusta ja jakelua.

d)

Ennen kuin rokotteita saa jaella, jokaisen rokote-erän vaarattomuus, erityisesti laimentamisen tai inaktivoinnin ja ei-toivottujen vierasaineiden osalta, ja rokote-erän tehokkuus on testattava. Testaus tehdään alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen toimivaltaisen viranomaisen valvonnassa.

1.2   Erityiset kriteerit

Elävät, heikennetyt rokotteet Newcastlen tautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa vastaan on valmistettava sellaisesta Newcastlen taudin viruskannasta, jonka master seed -kannan ICPI-indeksi on testattu ja todettu olevan joko

a)

pienempi kuin 0,4, jos jokainen lintu on saanut ICPI-testissä vähintään 107 EID50;

tai

b)

pienempi kuin 0,5, jos jokainen lintu on saanut ICPI-testissä vähintään 108 EID50.

2.   SELLAISTA SIIPIKARJAA JA SELLAISIA SIITOSMUNIA KOSKEVAT ELÄINTERVEYSVAATIMUKSET, JOTKA OVAT PERÄISIN KOLMANNESTA MAASTA TAI ALUEELTA TAI JOMMANKUMMAN VYÖHYKKEELTÄ, JOSSA TAI JOLLA NEWCASTLEN TAUTIVIRUKSEN AIHEUTTAMAA TARTUNTAA VASTAAN KÄYTETTÄVÄT ROKOTTEET EIVÄT TÄYTÄ 1 KOHDASSA VAHVISTETTUJA ERITYISIÄ KRITEEREJÄ

Siipikarjan ja siitosmunien, jotka ovat peräisin kolmannesta maasta tai alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä, jossa tai jolla Newcastlen tautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa vastaan käytettävät rokotteet eivät täytä 1.2 kohdassa vahvistettuja erityisiä kriteerejä, on täytettävä seuraavat vaatimukset:

a)

siipikarjaa ja siitosmunien alkuperäparvia ei ole rokotettu kyseisillä rokotteilla vähintään 12 kuukauden aikana ennen unioniin lähetettäväksi tarkoitetun lähetyksen lastauspäivää;

b)

siipikarjan ja siitosmunien alkuperäparville on tehty viruseristystesti Newcastlen tautiviruksen aiheuttaman tartunnan varalta aikaisintaan kaksi viikkoa ennen unioniin lähetettäväksi tarkoitetun lähetyksen lastauspäivää tai, kun on kyse siitosmunista, aikaisintaan kaksi viikkoa ennen munien keruupäivää. Testi on tehty virallisessa laboratoriossa kustakin parvesta sattumanvaraisesti valittujen vähintään 60 linnun yhteissuolesta otetusta pyyhkäisynäytteestä, eikä siinä ole todettu lintujen paramyksoviruksia, joiden ICPI-indeksi on suurempi kuin 0,4.

c)

siipikarja ja siitosmunien alkuperäparvet on pidetty b alakohdassa tarkoitetun kahden viikon ajan eristyksissä alkuperäisessä pitopaikassa virallisessa seurannassa;

d)

siipikarja ja siitosmunien alkuperäparvet eivät ole olleet kosketuksissa sellaisen siipikarjan kanssa, joka ei täytä a ja b alakohdan vaatimuksia:

i)

unioniin lähetettäväksi tarkoitetun lähetyksen lastauspäivää edeltäneiden 60 päivän aikana, kun on kyse siipikarjasta;

ii)

munien keruupäivää edeltäneiden 60 päivän aikana, kun on kyse siitosmunista;

e)

untuvikot ja siitosmunat, joista untuvikot on haudottu, eivät ole olleet hautomossa tai unioniin kuljetuksen aikana kosketuksissa sellaisen siipikarjan tai siitosmunien kanssa, jotka eivät täytä a–d alakohdassa vahvistettuja vaatimuksia.

3.   SELLAISTA SIIPIKARJAN TUORETTA LIHAA KOSKEVAT ELÄINTERVEYSVAATIMUKSET, JOKA ON PERÄISIN KOLMANNESTA MAASTA TAI ALUEELTA TAI JOMMANKUMMAN VYÖHYKKEELTÄ, JOSSA TAI JOLLA NEWCASTLEN TAUTIVIRUKSEN AIHEUTTAMAA TARTUNTAA VASTAAN KÄYTETTÄVÄT ROKOTTEET EIVÄT TÄYTÄ 1 KOHDASSA VAHVISTETTUJA ERITYISIÄ KRITEEREJÄ

Siipikarjan tuoreen lihan, joka on peräisin kolmannesta maasta tai alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä, jossa tai jolla Newcastlen tautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa vastaan käytettävät rokotteet eivät täytä 1.2 kohdassa vahvistettuja erityisiä kriteerejä, on oltava peräisin seuraavat terveysvaatimukset täyttävästä siipikarjasta:

a)

siipikarjaa ei ole teurastuspäivää edeltäneiden 30 päivän aikana rokotettu elävillä heikennetyillä rokotteilla, jotka on valmistettu Newcastlen tautiviruksen master seed -kannasta, jonka patogeenisuus on suurempi kuin lentogeenisten viruskantojen;

b)

siipikarjalle on tehty teurastuksen yhteydessä virallisessa laboratoriossa Newcastlen tautiviruksen aiheuttaman tartunnan varalta viruseristystesti, joka perustuu kustakin asianomaisesta parvesta sattumanvaraisesti valittujen vähintään 60 linnun yhteissuolesta otettuihin pyyhkäisynäytteisiin ja jossa ei ole todettu lintujen paramyksoviruksia, joiden ICPI-indeksi on suurempi kuin 0,4;

c)

siipikarja ei ole ollut teurastuspäivää edeltäneiden 30 päivän aikana kosketuksissa sellaisen siipikarjan kanssa, joka ei täytä a ja b alakohdassa vahvistettuja vaatimuksia.

4.   TIEDOT, JOTKA ON ANNETTAVA, KUN SIIPIKARJAN ALKUPERÄPARVET, SIITOSMUNIEN ALKUPERÄPARVET JA SIITOSMUNAT ROKOTETAAN NEWCASTLEN TAUTIVIRUKSEN AIHEUTTAMAA TARTUNTAA VASTAAN

Jos siipikarjan alkuperäparvet, siitosmunien alkuperäparvet tai siitosmunat rokotetaan Newcastlen tautiviruksen aiheuttamaa tartuntaa vastaan, lähetyksestä on annettava seuraavat tiedot:

a)

parven tunnistetiedot;

b)

lintujen ikä;

c)

rokotuspäivä;

d)

käytetyn viruskannan nimi ja tyyppi;

e)

rokote-erän numero;

f)

rokotteen nimi;

g)

rokotteen valmistaja.


LIITE XVI

SIIPIKARJAN, VANKEUDESSA PIDETTÄVIEN LINTUJEN JA SIITOSMUNIEN KULJETUSPÄÄLLYKSISSÄ MAINITTAVIA TIETOJA KOSKEVAT VAATIMUKSET

1.

Siitossiipikarja ja tuotantosiipikarja on kuljetettava kuljetuspäällyksissä, joissa on seuraavat merkinnät:

a)

alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen nimi ja ISO-koodi;

b)

kyseisen siipikarjan laji;

c)

eläinten lukumäärä;

d)

tuotantoluokka ja -tyyppi, joihin ne on tarkoitettu;

e)

alkuperäisen pitopaikan nimi, osoite ja hyväksyntänumero;

f)

määräpaikkana olevan jäsenvaltion nimi.

2.

Teurastettavaksi tarkoitettu siipikarja on kuljetettava kuljetuspäällyksissä, joissa on seuraavat merkinnät:

a)

alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen nimi ja ISO-koodi;

b)

kyseisen siipikarjan laji;

c)

eläinten lukumäärä;

d)

tuotantoluokka ja -tyyppi, joihin ne on tarkoitettu;

e)

alkuperäisen pitopaikan nimi, osoite ja rekisterinumero;

f)

määräpaikkana olevan jäsenvaltion nimi.

3.

Untuvikot on kuljetettava kuljetuspäällyksissä, joissa on seuraavat merkinnät:

a)

alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen nimi ja ISO-koodi;

b)

kyseisen siipikarjan laji;

c)

eläinten lukumäärä;

d)

tuotantoluokka ja -tyyppi, joihin ne on tarkoitettu;

e)

untuvikkojen alkuperäisen pitopaikan nimi, osoite ja hyväksyntänumero;

f)

alkuperäparven alkuperäisen pitopaikan hyväksyntänumero;

g)

määräpaikkana olevan jäsenvaltion nimi.

4.

Vankeudessa pidettävät linnut on kuljetettava kuljetuspäällyksissä, joissa on seuraavat merkinnät:

a)

alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen nimi ja ISO-koodi;

b)

eläinten lukumäärä;

c)

alkuperäisen pitopaikan nimi, osoite ja hyväksyntänumero;

d)

kuljetuspäällyksen tunnistenumero;

e)

määräpaikkana olevan jäsenvaltion nimi.

5.

Siipikarjan siitosmunat on kuljetettava kuljetuspäällyksissä, joissa on seuraavat merkinnät:

a)

sana ”haudottavaksi”;

b)

alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen nimi ja ISO-koodi;

c)

kyseisen siipikarjan laji;

d)

munien lukumäärä;

e)

tuotantoluokka ja -tyyppi, joihin ne on tarkoitettu;

f)

munien alkuperäisen pitopaikan nimi, osoite ja hyväksyntänumero;

g)

alkuperäparven alkuperäisen pitopaikan hyväksyntänumero, jos se poikkeaa f alakohdasta;

h)

määräpaikkana olevan jäsenvaltion nimi.

6.

Erikseen määritellyistä taudinaiheuttajista vapaat munat on kuljetettava kuljetuspäällyksissä, joissa on seuraavat merkinnät:

a)

ilmaisu ”SPF-munia yksinomaan diagnostiseen tai farmaseuttiseen käyttöön tai tutkimuskäyttöön”;

b)

alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen nimi ja ISO-koodi;

c)

munien lukumäärä;

d)

alkuperäisen pitopaikan nimi, osoite ja hyväksyntänumero;

e)

määräpaikkana olevan jäsenvaltion nimi.

7.

Vankeudessa pidettävien lintujen siitosmunat on kuljetettava kuljetuspäällyksissä, joissa on seuraavat merkinnät:

a)

alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen nimi ja ISO-koodi;

b)

munien lukumäärä;

c)

alkuperäisen pitopaikan nimi, osoite ja hyväksyntänumero;

d)

kuljetuspäällyksen tunnistenumero;

e)

määräpaikkana olevan jäsenvaltion nimi.


LIITE XVII

VAATIMUKSET, JOTKA KOSKEVAT MUUHUN SIIPIKARJAAN KUIN SILEÄLASTAISIIN LINTUIHIN KUULUVIEN ALLE 20 LINNUN LÄHETYSTEN TAI MUUN SIIPIKARJAN KUIN SILEÄLASTAISTEN LINTUJEN ALLE 20 SIITOSMUNAN LÄHETYSTEN TESTAUSTA ENNEN NIIDEN SAAPUMISTA UNIONIIN

Muuhun siipikarjaan kuin sileälastaisiin lintuihin kuuluvien alle 20 linnun lähetysten tai muun siipikarjan kuin sileälastaisten lintujen alle 20 siitosmunan lähetysten on täytynyt saada testeistä negatiivinen tulos 49 artiklan e alakohdassa ja 110 artiklan e alakohdan ii alakohdassa tarkoitettujen tautien osalta seuraavasti:

a)

kun kyseessä on siitossiipikarja, tuotantosiipikarja ja teurastettavaksi tarkoitettu muu siipikarja kuin sileälastaiset linnut, eläinten on täytynyt saada negatiivinen tulos serologisista ja/tai bakteriologisista testeistä, jotka on tehty unioniin tarkoitetun lähetyksen lastauspäivää edeltäneiden 30 päivän kuluessa;

b)

kun kyseessä ovat muun siipikarjan kuin sileälastaisten lintujen siitosmunat ja untuvikot, alkuperäparven on täytynyt saada negatiivinen tulos serologisista ja/tai bakteriologisista testeistä, jotka on tehty unioniin tarkoitetun lähetyksen lastauspäivää edeltäneiden 90 päivän kuluessa tasolla, jolla voidaan 95 prosentin varmuudella osoittaa tartunnan 5 prosentin esiintyvyys;

c)

kun eläimet on rokotettu mitä tahansa salmonellan tai mykoplasman serotyypin aiheuttamaa tartuntaa vastaan, on käytettävä ainoastaan bakteriologista testausta, mutta elävät rokotekannat on voitava erottaa luonnonkannoista varmistusmenetelmällä.


LIITE XVIII

MUUN SIIPIKARJAN KUIN SILEÄLASTAISTEN LINTUJEN NÄYTTEENOTTO JA TESTAUS UNIONIIN SAAPUMISEN JÄLKEEN

1.

Virkaeläinlääkärin on otettava näytteitä virologista tutkimusta varten muusta siitossiipikarjasta kuin sileälastaisista linnuista, muusta tuotantosiipikarjasta kuin sileälastaisista linnuista ja muun siipikarjan kuin sileälastaisten lintujen untuvikoista, jotka ovat saapuneet unioniin kolmannesta maasta tai alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä. Näytteet on otettava seuraavasti:

a)

seitsemännen ja viidennentoista päivän välillä sen päivän jälkeen, jona eläimet on tuotu unionissa määräpaikkana oleviin pitopaikkoihin, yhteissuolesta on otettava pyyhkäisynäytteet tasolla, jolla voidaan 95 prosentin varmuudella osoittaa tartunnan 5 prosentin esiintyvyys;

b)

näytteet on testattava seuraavien tautien varalta:

i)

korkeapatogeeninen lintuinfluenssa;

ii)

Newcastlen tautiviruksen aiheuttama tartunta.

2.

Näytteet voidaan koota ryhmiin, jolloin kussakin ryhmässä saa olla enintään viisi näytettä eri linnuista.

LIITE XIX

VANKEUDESSA PIDETTÄVIEN LINTUJEN ALKUPERÄISEN PITOPAIKAN HYVÄKSYNNÄN MYÖNTÄMISEEN LIITYVÄT ELÄINTERVEYSVAATIMUKSET

1.

56 artiklassa tarkoitetut bioturvaamistoimenpiteisiin liittyvät eläinterveysvaatimukset ovat seuraavat:

a)

pitopaikkaan saa tuoda ainoastaan muista hyväksytyistä pitopaikoista tulevia eläimiä;

b)

pitopaikkaan saa tuoda lintuja muista lähteistä kuin hyväksytyistä pitopaikoista asianomaisen kolmannen maan tai alueen toimivaltaisen viranomaisen annettua siirrolle hyväksynnän edellyttäen, että tällaiset eläimet pidetään ennen pitopaikan lintuyhteisöön lisäämistä eristettyinä vähintään 30 päivän ajan siitä päivästä, jona ne tuodaan pitopaikkaan, kyseisen kolmannen maan tai alueen toimivaltaisen viranomaisen antamien ohjeiden mukaisesti.

2.

56 artiklassa tarkoitetut pitopaikan tiloihin ja välineisiin liittyvät eläinterveysvaatimukset ovat seuraavat:

a)

pitopaikan on oltava selkeästi rajattu ja erotettu ympäristöstään;

b)

pitopaikalla on oltava käytössään riittävät keinot eläinten kiinniottoa, telkeämistä ja eristämistä varten sekä riittävät hyväksytyt karanteenitilat ja hyväksytyt menettelyt sellaisista pitopaikoista tulevia eläimiä varten, joita ei ole hyväksytty;

c)

pitopaikalla on oltava joko soveltuvat järjestelyt tai pitopaikan alueella sijaitsevat tilat ja välineet tauteihin kuolleiden tai lopetettujen eläinten ruhojen asianmukaista hävittämistä varten.

3.

56 artiklassa tarkoitetut tietojen kirjaamiseen ja säilyttämiseen liittyvät eläinterveysvaatimukset ovat seuraavat:

a)

pitopaikasta vastaavalla toimijalla on oltava ajan tasalla olevaa kirjanpito, jossa mainitaan

i)

kunkin pitopaikassa pidettävän lajin eläinten lukumäärä ja tunnistetiedot (eli ikä, sukupuoli, laji sekä yksilöllinen tunnistenumero, jos mahdollista);

ii)

pitopaikkaan tulevien tai sieltä lähtevien eläinten lukumäärä ja tunnistetiedot (eli ikä, sukupuoli, laji sekä yksilöllinen tunnistenumero, jos mahdollista) ja tiedot niiden alkuperästä tai määräpaikasta, niiden kuljettamisesta pitopaikkaan tai pitopaikasta sekä eläinten terveystilanteesta;

iii)

verikokeiden tai muiden taudinmääritysten tulokset;

iv)

tautitapaukset ja soveltuvin osin niiden hoitotoimet;

v)

pitopaikassa kuolleille eläimille, kuolleena syntyneet eläimet mukaan luettuina, tehtyjen post mortem -tutkimusten tulokset;

vi)

eristys- tai karanteeniaikana tehdyt havainnot;

b)

pitopaikasta vastaavan toimijan on säilytettävä a alakohdassa tarkoitettu kirjanpito hyväksymispäivän jälkeen vähintään 10 vuoden ajan.

4.

56 artiklassa tarkoitetut henkilöstöön liittyvät eläinterveysvaatimukset ovat seuraavat:

a)

pitopaikasta vastuussa olevalla henkilöllä on oltava riittävät kyvyt ja tiedot;

b)

pitopaikasta vastuussa olevan toimijan on varmistettava sopimuksella tai muulla oikeudellisella välineellä sellaisen eläinlääkärin palvelut, jonka kolmannen maan tai alueen toimivaltaisen viranomainen on hyväksynyt, joka toimii tämän valvonnassa ja joka

i)

varmistaa, että pitopaikassa sovelletaan kyseisen kolmannen maan tai alueen tautitilanteen osalta asianmukaisia ja toimivaltaisen viranomaisen hyväksymiä taudinseuranta- ja -torjuntatoimenpiteitä, joihin on kuuluttava seuraavat:

vuotuinen taudinseurantaohjelma, joka sisältää eläinten zoonoosien asianmukaisen torjunnan;

sellaisille eläimille tehtävät kliiniset tutkimukset, laboratoriotutkimukset ja post mortem -tutkimukset, joiden epäillään sairastuneen johonkin tautiin;

taudeille alttiiden eläinten rokottaminen tapauksen mukaan Maailman eläintautijärjestön (OIE) julkaiseman maaeläinten diagnostisia testejä ja rokotteita käsittelevän käsikirjan mukaisesti;

ii)

varmistaa, että kaikki epäilyttävät kuolemantapaukset tai kaikki muut korkeapatogeeniseen lintuinfluenssaan, Newcastlen tautiviruksen aiheuttamaan tartuntaan tai klamydioosiin viittaavat oireet ilmoitetaan viipymättä kolmannen maan tai alueen toimivaltaiselle viranomaiselle;

iii)

varmistaa, että pitopaikkaan saapuvat eläimet on tarvittaessa eristetty 1 kohdan b alakohdan vaatimuksia ja kolmannen maan tai alueen toimivaltaisen viranomaisen mahdollisesti antamia ohjeita noudattaen.

5.

56 artiklassa tarkoitetut terveystilanteeseen liittyvät eläinterveysvaatimukset ovat seuraavat:

a)

pitopaikan on oltava vapaa korkeapatogeenisesta lintuinfluenssasta, Newcastlen tautiviruksen aiheuttamasta tartunnasta ja klamydioosista; jotta pitopaikka voidaan vahvistaa vapaaksi näistä taudeista, kyseisen kolmannen maan tai alueen toimivaltaisen viranomaisen on arvioitava eläinten terveystilannetta koskevaa kirjanpitoa vähintään kolmelta hyväksynnän hakemispäivää edeltävältä vuodelta sekä pitopaikassa oleville eläimille tehtyjen kliinisten ja laboratoriotutkimusten tuloksia. Uudet pitopaikat hyväksytään kuitenkin ainoastaan kyseisissä pitopaikoissa oleville eläimille tehtyjen kliinisten ja laboratoriotutkimusten tulosten perusteella;

b)

pitopaikasta vastaavalla toimijalla on oltava laboratorion kanssa tehty sopimus post mortem -tutkimusten suorittamisesta, tai sen on tarjottava käyttöön yksi tai useampi soveltuva tila, jossa pätevä henkilö voi tehdä nämä tutkimukset kyseisen kolmannen maan tai alueen tätä tarkoitusta varten hyväksymän eläinlääkärin alaisuudessa.


LIITE XX

TUTKIMUS-, NÄYTTEENOTTO- JA TESTAUSMENETTELYT VANKEUDESSA PIDETTÄVIÄ LINTUJA VARTEN KORKEAPATOGEENISEN LINTUINFLUENSSAN JA NEWCASTLEN TAUDIN VARALTA

1.

Sentinellilinnuille tai, jos niitä ei käytetä, vankeudessa pidettäville linnuille on tehtävä karanteenin aikana seuraavat toimenpiteet:

a)

tapaukset, joissa käytetään sentinellilintuja:

i)

kaikista sentinellilinnuista on otettava verinäyte serologista tutkimusta varten 21 päivän kuluessa päivästä, jona linnut ovat saapuneet karanteeniin, ja viimeistään kolmen päivän kuluessa ennen karanteeniajan päättymispäivää;

ii)

jos sentinellilintujen serologisen tutkimuksen tulokset ovat positiiviset tai epäselvät i alakohdassa tarkoitettujen näytteiden osalta,

tuontilinnuille on tehtävä virologinen tutkimus;

vähintään 60 linnulta tai kaikilta linnuilta, jos lähetyksessä on alle 60 lintua, on otettava pyyhkäisynäyte yhteissuolesta (tai ulostenäyte) ja pyyhkäisynäyte henkitorvesta tai nielusta;

b)

tapaukset, joissa ei käytetä sentinellilintuja:

tuontilinnuille on tehtävä virologinen tutkimus (toisin sanoen serologinen tutkimus ei ole asianmukainen);

vähintään 60 linnulta tai kaikilta linnuilta, jos lähetyksessä on alle 60 lintua, on otettava karanteeniajan ensimmäisten 7–15 päivän aikana pyyhkäisynäyte henkitorvesta tai nielusta tai pyyhkäisynäyte yhteissuolesta (tai ulostenäyte).

2.

Edellä 1 kohdassa vahvistettujen tutkimusten lisäksi virologista tutkimusta varten on otettava seuraavat näytteet:

a)

kliinisesti sairailta linnuilta tai sairailta sentinellilinnuilta yhteissuolen pyyhkäisynäyte (tai ulostenäyte) ja henkitorven tai nielun pyyhkäisynäyte, jos mahdollista;

b)

näyte suolen sisällöstä, aivokudoksesta, henkitorvesta, keuhkoista, maksasta, pernasta, munuaisista ja muista selvästi vahingoittuneista elimistä mahdollisimman pian kuoleman jälkeen seuraavista linnuista:

i)

kuolleet sentinellilinnut ja kaikki karanteeniin saapuessaan kuolleina olleet linnut sekä karanteenin aikana kuolleet linnut; tai

ii)

kun pienten lintujen suurissa lähetyserissä on korkea kuolleisuusaste, vähintään 10 prosenttia kuolleista linnuista.

3.

Virologista tutkimusta varten on sallittua yhdistää enintään viisi yksittäisistä linnuista otettua näytettä yhdeksi näytteeksi.

Ulostenäytteet on yhdistettävä erillään muista elin- ja kudosnäytteistä.


LIITE XXI

UNIONIIN SAAPUVIKSI TARKOITETTUJA KOIRIA, KISSOJA JA FRETTEJÄ KOSKEVAT ERITYISET VAATIMUKSET

1.   RAIVOTAUDIN VASTA-AINETUTKIMUSTA KOSKEVAT VAATIMUKSET:

a)

tutkimus on tehtävä näytteestä, jonka toimivaltaisen viranomaisen hyväksymä eläinlääkäri on ottanut aikana, joka alkaa aikaisintaan 30 päivää sen päivän jälkeen, jona nykyisen voimassa olevan rokotussarjan ensimmäinen rokotus annettiin, ja päättyy kolme kuukautta ennen todistuksen antamispäivää;

b)

tutkimuksen on osoitettava, että raivotautiviruksen neutraloivan vasta-aineen määrä seerumissa on vähintään 0,5 IU/ml;

c)

tutkimuksen tuloksen on oltava oikeaksi todistettu hyväksytyn laboratorion antamalla virallisella raportilla, ja jäljennös tästä raportista on liitettävä unionin lähetettävien eläinten mukana seuraavaan eläinterveystodistukseen;

d)

tutkimusta ei tarvitse tehdä uudelleen eläimelle, joka on saanut raivotaudin vasta-ainetutkimuksesta tyydyttävät tulokset ja joka on tämän jälkeen rokotettu uudelleen raivotautia vastaan a alakohdassa tarkoitetun ensimmäisen rokotuksen ja kaikkien seuraavien rokotussarjaan kuuluvien rokotusten voimassaoloaikana.

2.    ECHINOCCOCUS MULTILOCULARIS -LOISEN ESIINTYMISELTÄ SUOJAAVA KÄSITTELY

Ennen koirien saapumista unioniin niille on tehtävä Echinococcus multilocularis -loisen esiintymiseltä suojaava käsittely seuraavasti:

a)

käsittelyn on muodostuttava hyväksytystä eläinlääkkeestä, jossa on asianmukainen annos pratsikvantelia tai farmakologisesti vaikuttavia aineita, joiden on yksin tai yhdistelmänä todistettu vähentävän Echinococcus multilocularis -loisen aikuisten ja epäkypsien suolistomuotojen kuormitusta kyseisellä isäntälajilla;

b)

eläinlääkärin on annettava lääke aikana, joka alkaa enintään 48 tuntia ja päättyy vähintään 24 tuntia ennen koirien saapumisaikaa unioniin;

c)

hoitavan eläinlääkärin on vahvistettava seuraavat käsittelyä koskevat tiedot 3 artiklan 1 kohdan c alakohdan i alakohdassa tarkoitetussa eläinterveystodistuksessa:

i)

koiran, kissan tai fretin transponderin tai tatuoinnin aakkosnumeerinen tunnus;

ii)

Echinococcus multilocularis -loisen esiintymiseltä suojaavan lääkkeen nimi;

iii)

lääkkeen valmistajan nimi;

iv)

käsittelyn päivämäärä ja kellonaika;

v)

hoitavan eläinlääkärin nimi, leima ja allekirjoitus.


LIITE XXII

VAATIMUKSET, JOTKA KOSKEVAT SIITOSMUNIEN PITOAIKOJA ENNEN NIIDEN SAAPUMISTA UNIONIIN

Siitosmunien luokka

Vähimmäispitoaikaa sovelletaan

Vähimmäispitoaika alkuperäpaikkana olevassa kolmannessa maassa tai olevalla alueella tai jommankumman vyöhykkeellä 98 artiklan a alakohdan mukaisesti

Vähimmäispitoaika alkuperäisessä pitopaikassa 98 artiklan b alakohdan mukaisesti

Vähimmäisaika ilman kosketusta terveystilanteeltaan heikompaan siipikarjaan tai heikompiin siitosmuniin, vankeudessa pidettäviin lintuihin tai luonnonvaraisiin lintuihin 98 artiklan c alakohdan mukaisesti

Siipikarjan siitosmunat

alkuperäparveen

3 kuukautta

6 viikkoa

6 viikkoa

Muun siipikarjan kuin sileälastaisten lintujen alle 20 siitosmunan lähetykset

alkuperäparveen

3 kuukautta

3 viikkoa

3 viikkoa


LIITE XXIII

VAATIMUKSET, JOTKA KOSKEVAT NIIDEN PIDETTÄVIEN SORKKA- JA KAVIOELÄINTEN PITOAIKAA ENNEN TEURASTUSTA TAI LOPETTAMISTA, JOISTA TUORE LIHA ON SAATU

1.

Sorkka- ja kavioeläinten on 131 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti täytynyt olla alkuperäpaikkana olevassa kolmannessa maassa tai olevalla alueella tai jommankumman vyöhykkeellä ennen teurastus- tai lopettamispäivää joko

a)

vähintään kolmen kuukauden ajan ennen kyseistä päivää; tai

b)

alle kolmen kuukauden ajan ennen kyseistä päivää, jos sorkka- ja kavioeläimet ovat alle kolmen kuukauden ikäisiä.

2.

Pidettävien sorkka- ja kavioeläinten on 131 artiklan 2 kohdan b ja c alakohdan mukaisesti täytynyt olla alkuperäisessä pitopaikassaan joutumatta kosketuksiin terveystilanteeltaan heikompien sorkka- ja kavioeläinten kanssa vähintään 40 päivän ajan ennen teurastus- tai lopettamispäivää, jos

a)

kyseiset eläimet ovat peräisin sellaisesta kolmannesta maasta tai sellaiselta alueelta tai jommankumman vyöhykkeeltä, jossa tai jolla sovelletaan yhtä tai useampaa liitteessä XXIV olevassa B osassa esitetyistä erityisedellytyksistä;

b)

kyseisiin eläimiin sovelletaan 132 artiklassa säädettyä poikkeusta.


LIITE XXIV

ELÄINPERÄISTEN TUOTTEIDEN ALKUPERÄPAIKKANA OLEVAN KOLMANNEN MAAN TAI ALUEEN TAUTIVAPAUS

A OSA

133 artiklan 1 kohdassa säädetyt tautivapauden vähimmäisajat (kuukausina) alkuperäpaikkana olevassa kolmannessa maassa tai olevalla alueella tai jommankumman vyöhykkeellä

 

1.

Nautaeläimet

2.

Lammaseläimet

3.

Vuohieläimet

4.

Sikaeläimet

5.

Kamelieläimet

6.

Hirvieläimet

7.

Muut kuin sarakkeissa 1, 2, 3, 4, 5 ja 6 tarkoitetut sorkka- ja kavioeläimet  (*1)

Suu- ja sorkkatauti

12 kk (*2)

12 kk (*2)

12 kk (*2)

12 kk (*2)

12 kk (*2)

12 kk (*2)

12 kk (*2)

Karjaruttoviruksen aiheuttama tartunta

12 kk

12 kk

12 kk

12 kk

12 kk

12 kk

12 kk

Afrikkalainen sikarutto

NA

NA

NA

12 kk

NA

NA

NA

Klassinen sikarutto

NA

NA

NA

12 kk (*2)

NA

NA

NA

NA =

ei sovelleta.

B OSA

Erityisedellytykset, jotka toimivaltainen viranomainen määrittää, jos kolmas maa tai alue on ollut vapaa asianomaisesta taudista alle 12 kuukauden ajan, 133 artiklan 1 kohdassa säädetyn poikkeuksen mukaisesti:

Suu- ja sorkkatauti

Lisätiedot, joiden avulla varmistetaan sen päivämäärän määrittäminen, josta alkaen kolmannen maan tai alueen tai jommankumman vyöhykkeen katsotaan olevan vapaa asianomaisesta taudista.

Klassinen sikarutto


(*1)  Sovelletaan ainoastaan täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/1882 liitteen mukaisiin luetteloituihin lajeihin.

(*2)  Tätä aikaa voidaan lyhentää, jos kolmannen maan tai alueen toimivaltainen viranomainen määrittää B osan mukaiset erityisedellytykset.


LIITE XXV

ROKOTTAMINEN ALKUPERÄPAIKKANA OLEVASSA KOLMANNESSA MAASSA TAI OLEVALLA ALUEELLA TAI JOMMANKUMMAN VYÖHYKKEELLÄ JA NIIDEN ELÄINTEN ALKUPERÄISESSÄ PITOPAIKASSA, JOISTA TUORE LIHA ON SAATU

A OSA

Eläinterveysvaatimukset, jotka koskevat rokottamattomuutta alkuperäpaikkana olevassa kolmannessa maassa tai olevalla alueella tai jommankumman vyöhykkeellä ja niiden sorkka- ja kavioeläinten alkuperäisessä pitopaikassa, joista tuore liha on saatu:

 

1.

Nautaeläimet

2.

Lammaseläimet

3.

Vuohieläimet

4.

Sikaeläimet

5.

Kamelieläimet

6.

Hirvieläimet

7.

Muut kuin sarakkeissa 1, 2, 3, 4, 5 ja 6 tarkoitetut sorkka- ja kavioeläimet  (*1)

Suu- ja sorkkatauti

NV/NVE (*2)

NV/NVE (*2)

NV/NVE (*2)

NV/NVE

NV/NVE (*2)

NV/NVE (*2)

NV/NVE (*2)

Karjaruttoviruksen aiheuttama tartunta

NV/NVE (*2)

NV/NVE (*2)

NV/NVE (*2)

NV/NVE

NV/NVE (*2)

NV/NVE (*2)

NV/NVE (*2)

Afrikkalainen sikarutto

NA

NA

NA

NV/NVE

NA

NA

NA

Klassinen sikarutto

NA

NA

NA

NV/NVE

NA

NA

NA

NV =

vähintään 12 kuukauden aikana ennen unioniin lähettämispäivää: kolmannessa maassa tai alueella tai jommankumman vyöhykkeellä ei ole annettu rokotuksia, eikä kyseiseen maahan, alueelle tai vyöhykkeelle ole saapunut rokotettuja eläimiä.

NVE =

niiden sorkka- ja kavioeläinten alkuperäisessä pitopaikassa, joista tuore liha on saatu, ei ole rokotettuja eläimiä.

NA =

ei sovelleta.

B OSA

Erityisedellytykset, jotka toimivaltaiset viranomaiset määrittävät, jos kolmannessa maassa tai alueella tai jommankumman vyöhykkeellä on rokotettu suu- ja sorkkatautia vastaan alle 12 kuukauden aikana, 133 artiklan 3 kohdan mukaisesti

1.   KOLMANNESTA MAASTA TAI ALUEELTA TAI JOMMANKUMMAN VYÖHYKKEELTÄ, JOKA ON VAPAA SUU- JA SORKKATAUDISTA JA JOSSA TAI JOLLA ROKOTETAAN SUU- JA SORKKATAUTIKANTAA A, O TAI C VASTAAN

Alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen tai jommankumman vyöhykkeen toimivaltaisen viranomaisen on toimitettava täydentäviä tietoja sen takaamiseksi, ettei tuoreessa lihassa esiinny suu- ja sorkkatautivirusta ja että seuraavia vaatimuksia noudatetaan:

a)

alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen toimivaltainen viranomainen toteuttaa pidettäviä nautaeläimiä koskevan suu- ja sorkkataudin vastaisen rokotusohjelman ja valvoo sitä;

b)

tuore liha on saatu joko

i)

nauta-, lammas- ja vuohieläimistä, jotka ovat peräisin pitopaikoista, joissa ja joiden ympärillä olevalla alueella ei ole raportoitu 25 kilometrin säteellä suu- ja sorkkatautia tai karjaruttoa 60 päivän aikana ennen päivää, jona ne on lähetetty teurastamoon;

tai

ii)

muista sellaisista luetteloituihin lajeihin kuuluvista pidettävistä sorkka- ja kavioeläimistä kuin nauta-, lammas-, vuohi- ja sikaeläimistä, jotka ovat peräisin pitopaikoista, joissa ja joiden ympärillä olevalla alueella ei ole raportoitu 50 kilometrin säteellä suu- ja sorkkatautia tai karjaruttoa 90 päivän aikana ennen päivää, jona ne on lähetetty teurastamoon;

tai

iii)

luonnonvaraisista sorkka- ja kavioeläimistä, jotka täyttävät 138 artiklassa vahvistetut vaatimukset;

c)

liha on luutonta tuoretta lihaa, joka ei kuulu muihin eläimenosiin ja joka on saatu ruhoista,

i)

joista on poistettu suurimmat poistettavissa olevat imusolmukkeet;

ii)

joita on raakakypsytetty yli + 2 °C:n lämpötilassa vähintään 24 tuntia ennen luiden poistamista;

iii)

joiden longissimus dorsi -lihaksen pH-arvo elektronisesti keskeltä mitattuna raakakypsytyksen jälkeen ja ennen luuttomaksi leikkaamista oli alle 6,0.

2.   KOLMANNESTA MAASTA TAI ALUEELTA TAI JOMMANKUMMAN VYÖHYKKEELTÄ, JOKA ON VAPAA SUU- JA SORKKATAUDISTA, JOSSA TAI JOLLA ROKOTETAAN SUU- JA SORKKATAUTIKANTAA A, O TAI C VASTAAN JA JOHON SOVELLETAAN ERITYISEDELLYTYKSIÄ

Edellä 1 kohdassa vahvistettujen vaatimusten lisäksi kolmannen maan tai alueen toimivaltaisen viranomaisen on noudatettava rokotusohjelmaan liittyviä täydentäviä erityisedellytyksiä, joilla pyritään siihen, ettei kyseiseltä vyöhykkeeltä peräisin olevassa tuoreessa lihassa esiinny suu- ja sorkkatautivirusta.

3.   SUU- JA SORKKATAUDISTA VAPAAT VYÖHYKKEET, JOILLA EI ANNETA ROKOTUKSIA

3.1   Suu- ja sorkkatautiviruskanta SAT tai ASIA 1

Jos tuore liha on peräisin suu- ja sorkkataudista vapaalta vyöhykkeeltä, jolla ei anneta rokotuksia, mutta kyseinen vyöhyke sijaitsee kolmannessa maassa tai alueella, jonka muilla vyöhykkeillä rokotetaan suu- ja sorkkatautikantaa SAT tai ASIA 1 vastaan, tai jos kyseiset kannat ovat endeemisiä joissain osissa kyseistä kolmatta maata tai aluetta tai sen naapurijäsenvaltiota tai muiden kolmansien maiden aluetta, tällaisen lihan alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen toimivaltaisten viranomaisten on annettava tarvittavat lisätiedot, jotta voidaan taata, ettei tuoreessa lihassa esiinny suu- ja sorkkatautivirusta ja että seuraavia eläinterveysvaatimuksia noudatetaan:

a)

tuore liha on saatu joko

i)

luetteloituihin lajeihin kuuluvista pidettävistä eläimistä, jotka ovat peräisin pitopaikoista, joissa ja joiden ympärillä olevalla alueella ei ole raportoitu 10 kilometrin säteellä suu- ja sorkkatautia tai karjaruttoa teurastuspäivää edeltäneiden 12 kuukauden aikana;

tai

ii)

luonnonvaraisista sorkka- ja kavioeläimistä, jotka täyttävät 138 artiklassa vahvistetut vaatimukset;

b)

lihan vienti unioniin ei ole sallittua ennen kuin teurastuspäivästä on kulunut 21 päivää;

c)

liha on luutonta tuoretta lihaa, joka ei kuulu muihin eläimenosiin ja joka on saatu ruhoista,

i)

joista on poistettu suurimmat poistettavissa olevat imusolmukkeet;

ii)

joita on raakakypsytetty yli + 2 °C:n lämpötilassa vähintään 24 tuntia ennen luiden poistamista.

3.2   Suu- ja sorkkatautiviruskanta A, O tai C

Jos tuore liha on peräisin suu- ja sorkkataudista vapaalta vyöhykkeeltä, jolla ei rokoteta suu- ja sorkkatautia vastaan, mutta kyseinen vyöhyke sijaitsee kolmannessa maassa tai alueella, jossa tai jolla rokotetaan suu- ja sorkkataudin kantaa A, C tai O vastaan, ja jos kolmannen maan tai alueen toimivaltaiset viranomaiset ovat antaneet lisätakeita kyseiselle kolmannelle maalle tai alueelle tai vyöhykkeelle ominaisista olosuhteista, joiden perusteella kyseiseltä vyöhykkeeltä peräisin olevassa tuoreessa lihassa ei esiinny suu- ja sorkkatautivirusta, alkuperämaana olevan kolmannen maan tai alueen toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava seuraavat lisätiedot:

a)

takeet siitä, että alkuperäpaikkana olevan kolmannen maan tai alueen toimivaltaiset viranomaiset toteuttavat ja valvovat taudista vapaalla vyöhykkeellä sovellettavaa suu- ja sorkkataudin seurantaohjelmaa, jolla osoitetaan, ettei alueella esiinny suu- ja sorkkatautia;

b)

takeet siitä, että 1 kohdan b ja c alakohdassa vahvistettuja eläinterveysvaatimuksia sovelletaan.


(*1)  Sovelletaan ainoastaan täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/1882 liitteen mukaisiin luetteloituihin lajeihin.

(*2)  Tai kolmannen maan tai alueen toimivaltainen viranomainen määrittää B osan mukaiset erityisedellytykset.


LIITE XXVI

LIHAVALMISTEIDEN RISKINVÄHENTÄMISKÄSITTELYT

1.   LIHAVALMISTEIDEN RISKINVÄHENTÄMISKÄSITTELYT RISKIN VAKAVUUDEN MUKAAN ALENEVASSA JÄRJESTYKSESSÄ:

B

=

Lihavalmiste käsitellään ilmatiiviissä astiassa vähintään Fo-arvoon 3.

C

=

Valmistuksensa aikana lihavalmiste saavuttaa kauttaaltaan vähintään 80 °C:n sisälämpötilan.

D

=

Lihavalmisteiden ja käsiteltyjen mahojen, rakkojen ja suolten valmistuksen aikana liha tai mahat, rakot ja suolet saavuttavat kauttaaltaan vähintään 70 °C:n sisälämpötilan tai, jos on kyse raakakypsytetystä kinkusta, lihalle tehdään vähintään yhdeksän kuukauden mittainen luonnollinen käymis- ja kypsymiskäsittely, jonka tuloksena liha on ominaisuuksiltaan seuraavanlaista:

Aw-arvo enintään 0,93;

pH-arvo enintään 6,0.

D1

=

Liha, josta on ensin poistettu luut ja rasva, kuumennetaan kauttaaltaan niin, että sisälämpötila pysyy vähintään 70 °C:ssa vähintään 30 minuutin ajan.

E

=

Kuivattujen lihatuotteiden (”biltong”-tyyppisten tuotteiden) tapauksessa suoritetaan käsittely, jolla saavutetaan seuraavat arvot:

Aw-arvo enintään 0,93;

pH-arvo enintään 6,0.

F

=

Suoritetaan lämpökäsittely, jolla sisälämpötila nousee vähintään 65 °C:seen niin pitkäksi aikaa kuin on tarpeen pastörointiarvon (Pv) 40 tai sitä suuremman arvon saavuttamiseksi.

2.   KUIVATTUJEN TAI SUOLATTUJEN RAKKOJEN JA SUOLIEN RISKIVÄHENTÄMISKÄSITTELYT

Kuivatut tai suolatut rakot ja suolet 1

=

suolaus natriumkloridilla (NaCl) joko kuivana tai kyllästettynä suolaliemenä (Aw < 0,80) yhtäjaksoisesti vähintään 30 päivän ajan lämpötilan ollessa 20 °C tai enemmän.

Kuivatut tai suolatut rakot ja suolet 2

=

suolaus fosfaatilla täydennetyllä suolalla, joka sisältää 86,5 % NaCl:ia, 10,7 % Na2HPO4:ää ja 2,8 % Na3PO4:ää (paino/paino/paino), joko kuivana tai kyllästettynä suolaliemenä (Aw < 0,80) yhtäjaksoisesti vähintään 30 päivän ajan tai pidempään lämpötilan ollessa 20 °C tai enemmän.

Kuivatut tai suolatut rakot ja suolet 3

=

suolaus NaCl:lla 30 päivän ajan.

Kuivatut tai suolatut rakot ja suolet 4

=

valkaisu.

Kuivatut tai suolatut rakot ja suolet 5

=

kuivatus kaapimisen jälkeen.


LIITE XXVII

MAIDON JA MAITOTUOTTEIDEN RISKINVÄHENTÄMISKÄSITTELYT

 

A

B

Lajit, joista maito ja maitotuotteet ovat peräisin

Bos Taurus, Ovis aries, Capra hircus, Bubalus bubalis ja Camelus dromedarius

Muut kuin Bos Taurus, Ovis aries, Capra hircus, Bubalus bubalis ja Camelus dromedarius

Kolmannen maan eläinterveystilanne

1.

Kolmannet maat, jotka eivät ole olleet virallisesti vapaita suu- ja sorkkataudista viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana

2.

Kolmannet maat, joissa rokotetaan suu- ja sorkkatautia vastaan

Mikä tahansa

Sterilointikäsittely siten, että saavutetaan vähintään Fo-arvo 3

Kyllä

Kyllä

Iskukuumennus (UHT) vähintään 135 °C:ssa asianmukaiseen käsittelyaikaan yhdistettynä

Kyllä

Kyllä

Lyhytaikainen pastörointi korkeassa lämpötilassa (High Temperature Short Time – HTST) 72 °C:ssa 15 sekunnin ajan, joka tehdään kahdesti maidolle, jonka pH on vähintään 7,0 , ja joka tarvittaessa riittää antamaan negatiivisen tuloksen välittömästi käsittelyn jälkeen tehtävässä alkalisessa fosfataasitestissä

Kyllä

Ei

HTST-käsittely, jos maidon pH on alle 7,0

Kyllä

Ei

HTST-käsittely, johon yhdistetään toinen fysikaalinen käsittely jommallakummalla seuraavista tavoista:

i)

pH:n laskeminen alle 6:een tunniksi tai

ii)

lisäkuumennus vähintään 72 °C:seen yhdistettynä kuivattamiseen

Kyllä

Ei

Ei :

käsittelyä ei sallita.

Kyllä :

hyväksyttävä käsittely.


LIITE XXVIII

MUNATUOTTEIDEN RISKINVÄHENTÄMISKÄSITTELYT

1.   MUNATUOTTEIDEN KÄSITTELYT KORKEAPATOGEENISEN LINTUINFLUENSSAN INAKTIVOIMISEKSI

Seuraavat käsittelyt soveltuvat korkeapatogeenisen lintuinfluenssan inaktivoimiseen seuraavissa munatuotteissa:

Munatuote

Käsittely

Sisälämpötila (celsiusastetta (°C))

Käsittelyn kesto (sekuntia (s) tai tuntia (h))

Nestemäinen valkuainen

55,6  °C

870 s

56,7  °C

232 s

10-prosenttisesti suolattu keltuainen

62,2  °C

138 s

Kuivattu valkuainen

67 °C

20 h

54,4  °C

513 h

Kokonaiset munat

60 °C

188 s

kypsennetty täysin

Kokomunaseokset

60 °C

188 s

61,1  °C

94 s

kypsennetty täysin

2.   MUNATUOTTEIDEN KÄSITTELYT NEWCASTLEN TAUTIVIRUKSEN AIHEUTTAMAN TARTUNNAN INAKTIVOIMISEKSI

Seuraavat käsittelyt soveltuvat Newcastlen tautiviruksen aiheuttaman tartunnan inaktivoimiseen seuraavissa munatuotteissa:

Munatuote

Käsittely

Sisälämpötila (celsiusastetta (°C))

Käsittelyn kesto (sekuntia (s) tai tuntia (h))

Nestemäinen valkuainen

55 °C

2 278 s

57 °C

986 s

59 °C

301 s

10-prosenttisesti suolattu keltuainen

55 °C

176 s

Kuivattu valkuainen

57 °C

50,4 h

Kokonaiset munat

55 °C

2 521 s

57 °C

1 596 s

59 °C

674 s

kypsennetty täysin


LIITE XXIX

LUETTELO NIILLE TAUDEILLE ALTTIISTA LAJEISTA, JOIDEN VARALTA JÄSENVALTIOILLA ON ASETUKSEN (EU) 2016/429 226 ARTIKLAN MUKAISIA KANSALLISIA TOIMENPITEITÄ

Tauti

Taudille alttiit lajit

Karpin kevätviremia (SVC)

Marmoripaksuotsa (Aristichthys nobilis), kultakala (Carassius auratus), ruutana (Carassius carassius), ruohokarppi (Ctenopharyngodon idellus), karppi ja koikarppi (Cyprinus carpio), hopeapaksuotsa (Hypophthalmichthys molitrix), monni (Silurus glanis), suutari (Tinca tinca), säyne (Leuciscus idus)

Bakteeriperäinen munuaistauti (BKD)

Heimo: lohikalat

Tarttuva haimakuoliotauti (IPN)

Puronieriä (Salvelinus fontinalis), taimen (Salmo trutta), merilohi (Salmo salar), (Oncorhynchus spp.), siika (Coregonus lavaretus)

Lohikalojen alfavirustartunta (SAV)

Merilohi (Salmo salar), kirjolohi (Oncorhynchus mykiss), taimen (Salmo trutta)

Gyrodactylus salaris -loistartunta (GS)

Merilohi (Salmo salar), kirjolohi (Oncorhynchus mykiss), nieriä (Salvelinus alpinus), Pohjois-Amerikan puronieriä (Salvelinus fontinalis), harjus (Thymallus thymallus), Pohjois-Amerikan harmaanieriä (Salvelinus namaycush), taimen (Salmo trutta)

Taudille alttiiksi lajeiksi katsotaan myös kaikki lajit, jotka ovat olleet kosketuksissa taudille alttiiseen lajiin.

Ostereiden herpesvirus 1 μνar (OsHV-1 μVar)

Tyynenmerenosteri (Crassostrea gigas)


LIITE XXX

EDELLYTYKSET, JOIDEN TÄYTTYESSÄ TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUKSEN (EU) 2018/1882 LIITTEESSÄ OLEVAN TAULUKON SARAKKEESSA 4 LUETELTUJA LAJEJA PIDETÄÄN TARTUNNANLEVITTÄJINÄ

Tautiluettelo

Tartunnanlevittäjät

Edellytykset, joiden täyttyessä täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/1882 liitteessä olevan taulukon sarakkeessa 4 lueteltuja vesieläinlajeja pidetään tartunnanlevittäjinä

Epitsoottinen vertamuodostavan kudoksen kuolio

Siten kuin ne on lueteltu täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/1882 liitteessä olevan taulukon sarakkeessa 4

Pidetään epitsoottisen vertamuodostavan kudoksen kuolion tartunnanlevittäjinä kaikissa olosuhteissa.

Virusperäinen verenvuotoseptikemia

Pidetään virusperäisen verenvuotoseptikemian tartunnanlevittäjinä ollessaan kosketuksissa täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/1882 liitteessä olevan taulukon sarakkeessa 3 lueteltuihin lajeihin saman elinympäristön tai vedenlähteen välityksellä.

Tarttuva vertamuodostavan kudoksen kuolio

Pidetään tarttuvan vertamuodostavan kudoksen kuolion tartunnanlevittäjinä ollessaan kosketuksissa täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/1882 liitteessä olevan taulukon sarakkeessa 3 lueteltuihin lajeihin saman elinympäristön tai vedenlähteen välityksellä.

ISA-viruksen HPRΔ-kannan aiheuttama tartunta

ISA-viruksen HPRΔ-kannan aiheuttaman tartunnan osalta ei ole luetteloitu tartunnanlevittäjälajeja.

Mikrocytos mackini -tartunta

Mikrocytos mackini -tartunnan osalta ei ole luetteloitu tartunnanlevittäjälajeja.

Perkinsus marinus -loisen aiheuttama tartunta

Pidetään Perkinsus marinus -loisen aiheuttaman tartunnan levittäjinä ollessaan kosketuksissa täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/1882 liitteessä olevan taulukon sarakkeessa 3 lueteltuihin lajeihin saman elinympäristön tai vedenlähteen välityksellä.

Bonamia ostreae -loisen aiheuttama tartunta

Pidetään Bonamia ostreae -loisen aiheuttaman tartunnan levittäjinä ollessaan kosketuksissa täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/1882 liitteessä olevan taulukon sarakkeessa 3 lueteltuihin lajeihin saman elinympäristön tai vedenlähteen välityksellä.

Bonamia exitiosa -loisen aiheuttama tartunta

Pidetään Bonamia exitiosa -loisen aiheuttaman tartunnan levittäjinä ollessaan kosketuksissa täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/1882 liitteessä olevan taulukon sarakkeessa 3 lueteltuihin lajeihin saman elinympäristön tai vedenlähteen välityksellä.

Nilviäisten marteilioosi (Marteilia refringens)

Pidetään nilviäisten marteilioosin tartunnanlevittäjinä ollessaan kosketuksissa täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/1882 liitteessä olevan taulukon sarakkeessa 3 lueteltuihin lajeihin saman elinympäristön tai vedenlähteen välityksellä.

Taura-syndrooma-viruksen aiheuttama tartunta

Pidetään Taura-syndrooma-viruksen aiheuttaman tartunnan levittäjinä ollessaan kosketuksissa täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/1882 liitteessä olevan taulukon sarakkeessa 3 lueteltuihin lajeihin saman elinympäristön tai vedenlähteen välityksellä.

Yellow head -viruksen aiheuttama tartunta

Pidetään yellow head -viruksen aiheuttaman tartunnan levittäjinä ollessaan kosketuksissa täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/1882 liitteessä olevan taulukon sarakkeessa 3 lueteltuihin lajeihin saman elinympäristön tai vedenlähteen välityksellä.

Valkopilkkutautiviruksen aiheuttama tartunta

Pidetään valkopilkkutautiviruksen aiheuttaman tartunnan levittäjinä ollessaan kosketuksissa täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2018/1882 liitteessä olevan taulukon sarakkeessa 3 lueteltuihin lajeihin saman elinympäristön tai vedenlähteen välityksellä.