(1)

Komissio on asetuksen (EU) N:o 1151/2012 53 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti tutkinut Espanjan esittämän pyynnön, joka koski komission asetuksen (EY) N:o 148/2007 (2), sellaisena kuin se on muutettuna täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 1366/2011 (3), nojalla rekisteröidyn suojatun maantieteellisen merkinnän ”Pataca de Galicia” / ”Patata de Galicia” eritelmän muutoksen hyväksymistä.

(2)

Koska kyseessä ei ole asetuksen (EU) N:o 1151/2012 53 artiklan 2 kohdan mukainen vähäinen muutos, komissio julkaisi muutospyynnön kyseisen asetuksen 50 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti Euroopan unionin virallisessa lehdessä (4).

(3)

Komissiolle ei ole toimitettu asetuksen (EU) N:o 1151/2012 51 artiklan mukaisia vastaväitteitä, minkä vuoksi eritelmän muutos olisi hyväksyttävä,

(1)

Suterra Europe Biocontrol S.L. toimitti 17 päivänä heinäkuuta 2015 Italialle asetuksen (EY) N:o 1107/2009 7 artiklan 1 kohdan mukaisesti hakemuksen tehoaineen lavandulyylisenesioaatti hyväksymiseksi.

(2)

Kyseisen asetuksen 9 artiklan 3 kohdan mukaisesti Italia ilmoitti esittelevänä jäsenvaltiona 29 päivänä joulukuuta 2016 hakijalle, muille jäsenvaltioille, komissiolle ja Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselle, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, että hakemus voidaan ottaa käsiteltäväksi.

(3)

Esittelevä jäsenvaltio toimitti 22 päivänä elokuuta 2017 arviointikertomuksen luonnoksen komissiolle ja kopion siitä elintarviketurvallisuusviranomaiselle. Siinä arvioitiin, voidaanko kyseisen tehoaineen olettaa täyttävän asetuksen (EY) N:o 1107/2009 4 artiklassa säädetyt hyväksymiskriteerit.

(4)

Elintarviketurvallisuusviranomainen noudatti asetuksen (EY) N:o 1107/2009 12 artiklan 1 kohdan säännöksiä. Se pyysi asetuksen (EY) N:o 1107/2009 12 artiklan 3 kohdan mukaisesti hakijaa toimittamaan lisätietoja jäsenvaltioille, komissiolle ja elintarviketurvallisuusviranomaiselle. Esittelevän jäsenvaltion näistä lisätiedoista tekemä arviointi toimitettiin elintarviketurvallisuusviranomaiselle päivitetyn arviointikertomuksen luonnoksena 9 päivänä lokakuuta 2018.

(5)

Elintarviketurvallisuusviranomainen ilmoitti 4 päivänä tammikuuta 2019 hakijalle, jäsenvaltioille ja komissiolle päätelmänsä (2) siitä, voidaanko tehoaineen lavandulyylisenesioaatti olettaa täyttävän asetuksen (EY) N:o 1107/2009 4 artiklassa säädetyt hyväksymiskriteerit. Elintarviketurvallisuusviranomainen asetti päätelmänsä julkisesti saataville.

(6)

Komissio esitteli 22 päivänä lokakuuta 2019 pysyvälle kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitealle lavandulyylisenesioaattia koskevan tarkastelukertomuksen ja 23 päivänä maaliskuuta 2020 asetusluonnoksen lavandulyylisenesioaatin hyväksymisestä.

(7)

Hakijalle annettiin mahdollisuus esittää huomautuksensa tarkastelukertomuksesta.

(8)

Asetuksen (EY) N:o 1107/2009 4 artiklassa säädettyjen hyväksymiskriteerien täyttyminen on osoitettu vähintään yhden kyseistä tehoainetta sisältävän kasvinsuojeluaineen yhden tai useamman edustavan käyttötarkoituksen osalta ja erityisesti tutkittujen ja tarkastelukertomuksessa lueteltujen käyttötarkoitusten osalta.

(9)

Lisäksi komissio katsoo, että lavandulyylisenesioaatti on asetuksen (EY) N:o 1107/2009 22 artiklan mukaisesti vähäriskisenä pidettävä tehoaine. Lavandulyylisenesioaatti ei ole huolta aiheuttava aine, ja se täyttää asetuksen (EY) N:o 1107/2009 liitteessä II olevassa 5.1.3 kohdassa vahvistetut edellytykset.

(10)

Näin ollen on aiheellista hyväksyä lavandulyylisenesioaatti vähäriskisenä tehoaineena.

(11)

Asetuksen (EY) N:o 1107/2009 13 artiklan 2 kohdan sekä sen 6 artiklan mukaisesti ja ottaen huomioon nykyinen tieteellinen ja tekninen tietämys on kuitenkin tarpeen säätää tietyistä edellytyksistä.

(12)

Asetuksen (EY) N:o 1107/2009 13 artiklan 4 kohdan mukaisesti komission täytäntöönpanoasetusta (EU) N:o 540/2011 (3) olisi muutettava.

(13)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

(1)

Direktiivin 2006/112/EY 285 artiklan ensimmäisen alakohdan mukaan jäsenvaltiot, jotka eivät ole käyttäneet neuvoston direktiivin 67/228/ETY (2) 14 artiklassa säädettyä mahdollisuutta, voivat myöntää vapautuksen arvonlisäverosta sellaisille verovelvollisille, joiden vuosittainen liikevaihto on enintään 5 000 euroa tai sen vasta-arvo kansallisena valuuttana.

(2)

Italialle annettiin neuvoston päätöksellä 2008/737/EY (3) lupa soveltaa direktiivin 2006/112/EY 285 artiklasta poikkeavaa erityistoimenpidettä, jäljempänä ’poikkeava toimenpide’, sellaisten verovelvollisten vapauttamiseksi arvonlisäverosta, joiden vuosittainen liikevaihto oli enintään 30 000 euroa. Poikkeavaa toimenpidettä oli lupa soveltaa 31 päivään joulukuuta 2010 asti.

(3)

Italialle annettiin neuvoston täytäntöönpanopäätöksellä 2010/688/EU (4) lupa jatkaa poikkeavan toimenpiteen soveltamista 31 päivään joulukuuta 2013 asti.

(4)

Italialle annettiin neuvoston täytäntöönpanopäätöksellä 2013/678/EU (5) lupa jatkaa poikkeavan toimenpiteen soveltamista 31 päivään joulukuuta 2016 asti. Vuotuisen liikevaihdon raja-arvo korotettiin 65 000 euroon.

(5)

Poikkeavan toimenpiteen soveltamista koskevan luvan voimassaoloa jatkettiin neuvoston täytäntöönpanopäätöksellä (EU) 2016/1988 (6)31 päivään joulukuuta 2019 tai sellaisen direktiivin voimaantuloon asti, jolla muutetaan pienten yritysten erityisjärjestelmää koskevia direktiivin 2006/112/EY 281–294 artiklaa, sen mukaan, kumpi näistä ajankohdista oli aikaisempi. Neuvosto antoi 18 päivänä helmikuuta 2020 direktiivin (EU) 2020/285 (7) direktiivin 2006/112/EY 281–294 artiklan muuttamisesta pienten yritysten erityisjärjestelmän osalta.

(6)

Italia pyysi kirjeessään, jonka komissio kirjasi saapuneeksi 26 päivänä heinäkuuta 2019, lupaa jatkaa poikkeavan toimenpiteen soveltamista 31 päivän joulukuuta 2019 jälkeen sekä korottaa raja-arvoa ja laajentaa poikkeuksen soveltamisalaa.

(7)

Komissio antoi direktiivin 2006/112/EY 395 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti Italian tekemän pyynnön tiedoksi muille jäsenvaltioille 20 päivänä syyskuuta 2019 päivätyllä kirjeellä. Komissio ilmoitti 23 päivänä syyskuuta 2019 päivätyllä kirjeellä Italialle, että sillä oli kaikki pyynnön arvioimiseen tarvittavat tiedot.

(8)

Italia muutti pyyntöään komissiossa 5 päivänä joulukuuta 2019 saapuneeksi kirjatulla kirjeellä, jossa se pyysi ainoastaan lupaa jatkaa poikkeavan toimenpiteen soveltamista 31 päivään joulukuuta 2024 asti.

(9)

Komissio antoi Italian tarkistetun pyynnön direktiivin 2006/112/EY 395 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti tiedoksi muille jäsenvaltioille 10 päivänä joulukuuta 2019 päivätyllä kirjeellä. Komissio ilmoitti 11 päivänä joulukuuta 2019 päivätyllä kirjeellä Italialle, että sillä oli kaikki tarkistetun pyynnön arvioimiseen tarvittavat tiedot.

(10)

Italian toimittamista tiedoista ilmenee, että poikkeavan toimenpiteen perustelut ovat pysyneet pääosin muuttumattomina. Poikkeava toimenpide vähentää sekä pienten yritysten että veroviranomaisten hallinnollista rasitusta ja säännösten noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia, ja näin ollen se auttaa yksinkertaistamaan arvonlisäveron kantamismenettelyä.

(11)

Poikkeava toimenpide on ja tulee jatkossakin olemaan vapaaehtoinen verovelvollisille. Verovelvolliset voivat edelleen valita tavallisen arvonlisäverojärjestelmän direktiivin 2006/112/EY 290 artiklan mukaisesti.

(12)

Italian toimittamista tiedoista ilmenee, että poikkeavalla toimenpiteellä on vain vähäinen vaikutus lopullisessa kulutusvaiheessa kannettavien Italian verotulojen kokonaismäärään.

(13)

Poikkeavalla toimenpiteellä ei ole kielteisiä vaikutuksia arvonlisäverosta kertyviin unionin omiin varoihin, koska Italia tekee kompensaatiolaskelman neuvoston asetuksen (ETY, Euratom) N:o 1553/89 (8) 6 artiklan mukaisesti.

(14)

Koska poikkeava toimenpide vaikuttaa mahdollisesti myönteisesti pieniin yrityksiin ja veroviranomaisiin vähentämällä niiden hallinnollista rasitusta ja säännösten noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia ja koska se ei vaikuta suuresti arvonlisäverotulojen kokonaiskertymään, Italialle olisi annettava lupa jatkaa poikkeavan toimenpiteen soveltamista.

(15)

Poikkeavan toimenpiteen soveltamista koskevan luvan olisi oltava voimassa rajoitetun ajan. Aikarajan olisi oltava riittävä, jotta raja-arvon vaikuttavuus ja asianmukaisuus pystytään arvioimaan. Lisäksi direktiivissä (EU) 2020/285 säädetään, että jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava kyseisen direktiivin 1 artiklan noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset 31 päivään joulukuuta 2024 mennessä ja sovellettava kyseisiä säännöksiä 1 päivästä tammikuuta 2025. Sen vuoksi on aiheellista antaa Italialle lupa soveltaa poikkeavaa toimenpidettä 31 päivään joulukuuta 2024 asti.

(16)

Jotta voidaan varmistaa, että tavoitteet, joihin poikkeavalla toimenpiteellä pyritään, saavutetaan ja että sen soveltaminen ei luo oikeudellista epävarmuutta kuluvan verotuskauden osalta, on asianmukaista, että tätä päätöstä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2020,

(1)

Maailman terveysjärjestö julisti covid-19-epidemian kansainväliseksi kansanterveysuhaksi 30 päivänä tammikuuta 2020 ja luonnehti sitä pandemiaksi 11 päivänä maaliskuuta 2020 (1). Tilanteesta on seurannut vakavia vaikutuksia kansainvälisille ja kotimaisille työmatkoille ja vapaa-ajan matkoille niin Euroopassa kuin muualla maailmassa 1 päivästä maaliskuuta 2020 alkaen.

(2)

Covid-19-pandemian johdosta on annettu kansallisia matkustuskieltoja sekä varoituksia tai rajoituksia raja-alueilla. Peruutuksia on tullut valtavasti, joten monet eivät ole pystyneet matkustamaan. Tämänhetkisten ennennäkemättömien maailmanlaajuisten matkustusrajoitusten (2) vuoksi matkustaminen on Euroopassa ja monissa muissa osissa maailmaa lähes pysähdyksissä. Tällä on vakavia vaikutuksia liikenteenharjoittajille, matkapakettien järjestäjille, jäljempänä ’matkanjärjestäjät’, ja niille, jotka tarjoavat muita matkailupalveluja osana matkapaketteja.

(3)

Kriisin taloudellisilla seurauksilla on ollut vaikutuksia myös moniin matkustajiin ja matkailijoihin. Heidän tulonsa ovat pienentyneet taloudellisen toiminnan rajoittamisen seurauksena. Tämä puolestaan heikentää sekä työnantajien että työntekijöiden näkymiä (3).

(4)

Matkustus- ja matkailualat unionissa ilmoittavat varausten vähentyneen 60–90 prosenttia verrattuna samaan ajankohtaan viime vuonna. Matkailijoiden esittämien peruutuksista johtuvien takaisinmaksuvaatimusten määrä ylittää selvästi uusien varausten määrän. Euroopan matkatoimistojen ja matkanjärjestäjien liiton (ECTAA) alustavan arvion mukaan covid-19-pandemia saattaa vuonna 2020 aiheuttaa 30 miljardin euron tappiot (–60 prosenttia) ensimmäisellä neljänneksellä ja 46 miljardin euron tappiot (–90 prosenttia) toisella neljänneksellä verrattuna edellisvuosiin perustuvaan ennakoituun liikevaihtoon.

(5)

Covid-19-pandemian vuoksi kaikkien liikennemuotojen liikenteenharjoittajien liiketoiminta on vähentynyt voimakkaasti ja liikennepalvelut ovat lähes pysähdyksissä, minkä seurauksena niiden kassavirta pienenee (4).

(6)

Rajoittamistoimien purkamisen edellytykset ja kriteerit riippuvat pitkälti tiedoista, jotka muuttuvat ajan mittaan, kuten epidemiologisista tiedoista. Siksi ei voida vielä asettaa selkeää ajankohtaa, josta alkaen rajoitustoimet voidaan purkaa ja siten sallia jälleen kaikki kuljetus- ja matkailupalvelut (5).

(7)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksissa (EY) N:o 261/2004 (6), (EY) N:o 1371/2007 (7), (EU) N:o 1177/2010 (8) ja (EU) N:o 181/2011 (9), jäljempänä ’matkustajien oikeutta koskevat unionin asetukset’, säädetään matkustajien oikeuksista peruuttamistapauksissa. Jos liikenteenharjoittaja peruuttaa matkan, matkustaja voi valita lipun korvauksen (hinnan palautuksen) ja uudelleenreitityksen välillä (10). Koska uudelleenreititys tuskin tulee kyseeseen tämänhetkisissä olosuhteissa, matkustaja voi valita ainoastaan erilaisten korvausmahdollisuuksien välillä.

(8)

Lento-, meri- ja sisävesiliikenteen tapauksessa lipun hinta on palautettava matkustajalle kokonaisuudessaan seitsemän päivän kuluessa vaatimuksen esittämisestä. Linja-autoliikenteen tapauksessa vastaava määräaika on 14 päivän kuluessa tarjouksen tekemisestä tai pyynnön vastaanottamisesta ja rautatieliikenteen tapauksessa kuukauden kuluessa vaatimuksen esittämisestä. Unionin lainsäädännön mukaan lipun hinta voidaan palauttaa rahana tai matkakuponkina. Matkakuponkina tarjottava lipun hinnan palautus on kuitenkin mahdollinen vain matkustajan suostumuksella (11).

(9)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2015/2302 (12), jäljempänä ’matkapakettidirektiivi’, säädetään, että matkapaketin peruuntuessa ”väistämättömistä ja poikkeuksellisista olosuhteista” johtuen matkailijalla on oikeus saada takaisin kaikki matkapaketista suorittamansa maksut ilman aiheetonta viivästystä ja joka tapauksessa 14 päivän kuluessa sopimuksen purkamisesta. Tässä yhteydessä matkanjärjestäjä voi tarjota matkailijalle hinnan palautuksena matkakupongin. Tästä huolimatta matkailija säilyttää oikeutensa hinnan palautukseen rahana.

(10)

Myös silloin, kun ehdotetaan matkapakettisopimuksen muuttamista (esimerkiksi lykkäämistä) tai korvaavaa matkapakettia (13) ja jos muutos tai korvaava matkapaketti johtaa matkapakettiin, jonka laatu on huonompi tai kustannukset alemmat (14), taikka sopimus puretaan (15), matkanjärjestäjä voi tarjota matkakupongin edellyttäen, että matkailija säilyttää oikeutensa hinnan palautukseen rahana.

(11)

Komissio antoi 18 päivänä maaliskuuta 2020 tulkintaohjeet matkustajien oikeuksia koskevista EU:n asetuksista covid-19-epidemian levitessä (16). Komissio muistutti mieliin, että matkustajat voivat valita, haluavatko ne hinnan palautuksen käteisenä vai matkakuponkina.

(12)

Komissio julkaisi verkkosivullaan 19 päivänä maaliskuuta 2020 ohjeet matkapakettidirektiivin soveltamisesta covid-19-tilanteessa (17). Ohjeissa vahvistetaan matkailijan oikeus saada takaisin suorittamansa maksut kokonaisuudessaan, mutta todetaan lisäksi, että matkailija voi vaihtoehtoisesti hyväksyä matkakupongin.

(13)

Covid-19-pandemiasta johtuvien lukuisten peruutusten vuoksi liikenne- ja matkailualan toimijoiden kassavirta ja tulot ovat kestämättömällä pohjalla. Matkanjärjestäjien likviditeettiongelmia pahentaa se, että niiden on palautettava matkustajille matkapaketin koko hinta, vaikka ne eivät välttämättä itse saa takaisin matkapaketin osana olevista palveluista ennakkoon suorittamiaan maksuja. Tämä saattaa käytännössä johtaa epäreiluun taakanjakoon matkanjärjestäjien välillä koko matkailuekosysteemissä.

(14)

Jos matkanjärjestäjästä tai liikenteenharjoittajasta tulee maksukyvytön, monet matkailijat ja matkustajat eivät välttämättä saa minkäänlaista takaisinmaksua, koska heidän vaatimuksiaan matkanjärjestäjältä tai liikenteenharjoittajalta ei ole turvattu. Sama ongelma voi ilmetä yritysten välisessä toiminnassa, jos matkanjärjestäjä saa liikenteenharjoittajalta kupongin hyvityksenä ennakkoon maksetuista palveluista ja kyseisestä liikenteenharjoittajasta tulee myöhemmin maksukyvytön.

(15)

Jos matkakupongeista tehtäisiin houkuttelevampia, matkustajat ja matkailijat hyväksyisivät ne paremmin vaihtoehtona hinnan palautukselle rahana. Tämä puolestaan helpottaisi liikenteenharjoittajien ja matkanjärjestäjien likviditeettiongelmia ja voisi viime kädessä parantaa matkustajien ja matkailijoiden etujen suojelua.

(16)

Tästä syystä matkakupongit olisi suojattava liikenteenharjoittajan tai matkanjärjestäjän maksukyvyttömyydeltä. Tällainen suoja voitaisiin perustaa yksityisellä tai julkisella alalla, ja sen olisi oltava riittävän tarkoituksenmukainen ja vahva. Sen olisi katettava vähintään ne matkakupongit, joilla on tässä suosituksessa kuvatut ominaispiirteet.

(17)

Matkakuponkien ominaispiirteiden olisi koskettava erityisesti vähimmäisvoimassaoloaikaa ja määräaikaa, jonka jälkeen matkustajat tai matkailijat voivat halutessaan saada palautuksen vähimmäisvoimassaoloaikaa pidempään voimassa olevista matkakupongeista, sekä lunastamatta jääneiden matkakuponkien palautusehtoja. Niiden olisi koskettava myös palveluvalikoimaa, johon matkakupongin voi käyttää, matkakupongin käyttöön käytettävissä olevaa aikaa sekä matkakupongin siirrettävyyttä. Myös muita ominaispiirteitä voidaan harkita matkakuponkien houkuttelevuuden lisäämiseksi.

(18)

Jos hinnan palauttamiseksi käytetään yhtä aikaa matkakuponkeja ja luottokortteihin liittyvää maksunpalautusta, saattaa lopputuloksena olla kaksinkertainen takaisinmaksu. Siksi jos matkustaja tai matkailija valitsee matkakupongin, liikenteenharjoittajan olisi välitettävä tämä tieto eteenpäin matkanjärjestäjälle, matkatoimistolle tai muulle edustajalle.

(19)

Jotta voitaisiin lisätä matkakuponkien houkuttelevuutta matkustajien tai matkailijoiden keskuudessa, jäsenvaltiot voisivat harkita sellaisten ohjelmien käyttöönottoa, joilla tuetaan liikenne- ja matkailualan toimijoita unionin valtiontukisääntöjen mukaisesti. Ne voisivat esimerkiksi perustaa matkakuponkeja varten erityisiä takausohjelmia, jotka perustuvat suoraan perustamissopimuksen 107 artiklan 3 kohdan b alakohtaan. Lisäksi jäsenvaltiot voisivat tukea liikenne- ja matkailualan toimijoita myöntämällä vähämerkityksistä tukea komission asetuksen (EU) N:o 1407/2013 (18) mukaisesti.

(20)

Jäsenvaltioiden, jotka myöntävät liikenne- ja matkailualan toimijoille tukea covid-19-pandemiasta johtuviin korvausvaatimuksiin vastaamiseksi, olisi varmistettava, että tällaisia ohjelmia sovelletaan kaikkiin matkustajiin ja matkailijoihin, jotka kuuluvat matkapakettidirektiivin tai matkustajien oikeuksia koskevien merkityksellisten unionin asetusten piiriin, riippumatta heidän palveluntarjoajastaan.

(21)

Komissio antoi 19 päivänä maaliskuuta 2020 tilapäiset puitteet valtiontukitoimenpiteille talouden tukemiseksi tämänhetkisessä covid-19-epidemiassa (19), jotta voidaan ottaa huomioon liikenne- ja matkailualan toimijoiden mahdolliset ylimääräiset likviditeettitarpeet. Tilapäiset puitteet perustuvat perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan b alakohtaan, jossa määrätään jäsenvaltioiden taloudessa olevan vakavan häiriön poistamisesta. Tilapäisiä puitteita muutettiin sekä 3 päivänä huhtikuuta (20) että 8 päivänä toukokuuta 2020 (21) siten, että ne kattavat lisätukitoimenpiteitä.

(22)

Tilapäisiä puitteita sovelletaan periaatteessa kaikkiin toimialoihin ja yrityksiin, myös kuljetus- ja matkailuyrityksiin, ja niissä tunnustetaan liikenne ja matkailu toimialoiksi, joilla haittavaikutukset ovat erityisen voimakkaat. Tilapäisillä puitteilla pyritään ratkaisemaan yritysten likviditeettipuutteet sallimalla esimerkiksi suorat avustukset, veroetuudet, valtiontakaukset lainoille ja tuetut julkiset lainat. Jotta voidaan vastata nopeasti erityisesti pk-yritysten kiireellisiin likviditeettitarpeisiin, jäsenvaltiot voivat myöntää enintään 800 000 euron nimellisarvoon asti yritystä kohden korottomia lainoja, koko riskin kattavia lainatakauksia tai pääomaa. Tilapäisiin puitteisiin sisältyy yrityskohtaisen 800 000 euron lisäksi myös muita mahdollisuuksia myöntää tukea likviditeettitarpeiden kattamiseen takausten ja korkotukien muodossa, jos muun muassa vähimmäishinnoitteluehdot täyttyvät. Tässä yhteydessä jäsenvaltiot voivat päättää tukea liikenne- ja matkailualan toimijoita, jotta voidaan vastata covid-19-pandemiasta johtuviin korvausvaatimuksiin ja siten taata matkustajien ja kuluttajien oikeuksien suojelu sekä matkustajien ja matkailijoiden yhtäläinen kohtelu.

(23)

Tältä osin komissio aikoo ottaa huomioon jäsenvaltioiden jo tekemät päätökset tuen myöntämisestä ilmailualalle, jottei samoille tuensaajille annettava lisätuki johda liiallisiin korvauksiin ja jotta voidaan suojella tasapuolisia toimintaehtoja sisämarkkinoilla.

(24)

Lisäksi jäsenvaltiot voivat liikenteenharjoittajan tai matkanjärjestäjän konkurssin seurauksena päättää kattaa matkustajien tai matkailijoiden korvausvaatimukset. Tällainen korvausvaatimusten kattaminen ei hyödyttäisi yrityksiä vaan ainoastaan matkustajia tai matkailijoita. Siksi se ei olisi valtiontukea, ja jäsenvaltiot voisivat panna sen täytäntöön ilman komission etukäteen antamaa hyväksyntää.

(25)

Komissio on valmis antamaan jäsenvaltioille apua ja neuvontaa, jos niillä on tällaisten toimenpiteiden suunnittelun yhteydessä valtiontukeen liittyviä kysymyksiä.

(26)

Jäsenvaltioita ja toimijoita olisi kannustettava harkitsemaan käytettävissä olevien unionin ohjelmien käyttöä yritysten toiminnan ja likviditeettitarpeiden tukemiseksi.

(27)

Kaikkien asianomaisten osapuolten olisi saatava tietoa tästä suosituksesta, ja kaikkia asianomaisia osapuolia olisi rohkaistava panemaan tämä suositus täytäntöön, jotta sen vaikutukset olisivat mahdollisimman suuret,

1.

2.

3.

Jäljempänä olevan 5 kohdan soveltamiseksi liikenteenharjoittajien ja matkanjärjestäjien olisi automaattisesti palautettava asianomaisen matkakupongin määrä matkustajalle tai matkailijalle viimeistään 14 päivän kuluttua matkakupongin voimassaolon päättymisestä, jos matkakuponkia ei ole lunastettu. Tämä koskee myös asianomaisen matkakupongin jäljellä olevan määrän palauttamista, kun on kyse aiemmasta osittaisesta lunastamisesta.

4.

Liikenteenharjoittajat ja matkanjärjestäjät voisivat harkita, että matkakuponki voitaisiin maksaa takaisin jo aiemmin kuin 12 kuukautta sen myöntämisen jälkeen, jos matkustaja tai matkailija sitä pyytää.

5.

6.

7.

8.

9.

10.

11.

12.

13.

14.

15.

16.

Tällaiset takausohjelmat pienentävät matkakuponkien vastaanottamisesta matkustajille tai matkailijoille aiheutuvaa taloudellista riskiä ja lisäävät todennäköisyyttä siitä, että he valitsevat matkakupongin hinnan palautuksen sijaan; tämä parantaa alan toimijoiden likviditeettitilannetta, ja näin ollen nämä toimenpiteet tarjoavat niille edun likviditeettihelpotuksen muodossa ja ovat valtiontukea.

Tällaiset toimenpiteet eivät kuulu tilapäisten puitteiden soveltamisalaan, mutta jäsenvaltiot voivat ilmoittaa niistä suoraan perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan nojalla; toimenpiteet arvioidaan tapauskohtaisesti. Kyseisessä arvioinnissa komissio hyväksyy sen, että valtiontakaus kattaa 100 prosenttia matkakuponkien arvosta kaikkien matkustajien ja matkailijoiden täyden suojan varmistamiseksi, ottaen samalla huomioon muut tilapäisten puitteiden 3.2 jaksossa mainitut merkitykselliset kohdat (24) tuen oikeasuhteisuuden takaamiseksi.

17.

Tilapäisissä puitteissa tarjotaan perusta tällaisen likviditeettituen soveltuvuudelle, jotta liikenne- ja matkailualan toimijat voivat muun muassa saada tällaista tukea julkisina takauksina tai tuettuina lainoina todellisten likviditeettitarpeidensa kattamiseksi asianmukaisin perustein 18 kuukauden ajan, kun on kyse pk-yrityksistä, ja 12 kuukauden ajan, kun on kyse suurista yrityksistä (25).

18.

Jos korvaaminen tapahtuu selvitysmenettelyn jälkeen eikä siten tarjoa likviditeettihelpotusta matkailu- tai liikennealan toimijalle – joka ei enää siinä vaiheessa harjoita taloudellista toimintaa – vaan hyödyttää pelkästään matkustajia ja matkailijoita, tällaiseen korvaamiseen ei liity valtiontukea. Jäsenvaltiot voivat toteuttaa tämäntyyppiset ohjelmat ilman komission etukäteen antamaa hyväksyntää.

19.

20.

21.

22.