ISSN 1977-0812

Euroopan unionin

virallinen lehti

L 19

European flag  

Suomenkielinen laitos

Lainsäädäntö

63. vuosikerta
24. tammikuu 2020


Sisältö

 

II   Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

Sivu

 

 

ASETUKSET

 

*

Komission Täytäntöönpanoasetus (EU) 2020/103, annettu 17 päivänä tammikuuta 2020, täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 844/2012 muuttamisesta tehoaineiden yhdenmukaistetun luokituksen osalta ( 1 )

1

 

*

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2020/104, annettu 23 päivänä tammikuuta 2020, tiettyjen Kiinan kansantasavallasta, Taiwanista ja Indonesiasta peräisin olevien kuumavalssattujen teräslevyjen ja -kelojen tuonnin asettamisesta kirjaamisvelvoitteen alaiseksi

5

 

*

Komission Täytäntöönpanoasetus (EU) 2020/105, annettu 23 päivänä tammikuuta 2020, tiettyjen Kiinan kansantasavallasta ja Indonesiasta peräisin olevien kuumavalssattujen teräslevyjen ja - kelojen tuonnin asettamisesta kirjaamisvelvoitteen alaiseksi

10

 

*

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2020/106, annettu 23 päivänä tammikuuta 2020, natriumformiaatin hyväksymisestä kaikkien eläinlajien rehun lisäaineena ( 1 )

15

 

*

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2020/107, annettu 23 päivänä tammikuuta 2020, uuskokkiinin hyväksymisestä rehun lisäaineena koirien, kissojen ja akvaariokalojen ruokinnassa ( 1 )

18

 

 

PÄÄTÖKSET

 

*

Komission Päätös (EU) 2020/108, annettu 23 päivänä tammikuuta 2020, Euroopan unionin ja San Marinon tasavallan välisen valuuttasopimuksen liitteen muuttamisesta

23

 

*

Komission päätös (EU) 2020/109, annettu 23 päivänä tammikuuta 2020, valuuttasuhteista Euroopan unionin ja Vatikaanivaltion välillä tehdyn sopimuksen liitteen muuttamisesta

36

 

 

KANSAINVÄLISILLÄ SOPIMUKSILLA PERUSTETTUJEN ELINTEN ANTAMAT SÄÄDÖKSET

 

*

Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission (UN/ECE) sääntö nro 122 – Luokkien M, N ja O ajoneuvojen hyväksyntää niiden lämmitysjärjestelmien osalta koskevat yhdenmukaiset tekniset vaatimukset [2020/110]

42

 


 

(1)   ETA:n kannalta merkityksellinen teksti.

FI

Säädökset, joiden otsikot on painettu laihalla kirjasintyypillä, ovat maatalouspolitiikan alaan kuuluvia juoksevien asioiden hoitoon liityviä säädöksiä, joiden voimassaoloaika on yleensä rajoitettu.

Kaikkien muiden säädösten otsikot on painettu lihavalla kirjasintyypillä ja merkitty tähdellä.


II Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

ASETUKSET

24.1.2020   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 19/1


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) 2020/103,

annettu 17 päivänä tammikuuta 2020,

täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 844/2012 muuttamisesta tehoaineiden yhdenmukaistetun luokituksen osalta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta sekä neuvoston direktiivien 79/117/ETY ja 91/414/ETY kumoamisesta 21 päivänä lokakuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009 (1) ja erityisesti sen 19 artiklan ja 78 artiklan 2 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 844/2012 (2) vahvistetaan säännökset tehoaineiden uusimismenettelyn täytäntöönpanemiseksi asetuksen (EY) N:o 1107/2009 mukaisesti.

(2)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1272/2008 (3) 36 artiklan 2 kohdan mukaisesti asetuksessa (EY) N:o 1107/2009 tarkoitetuille tehoaineille annetaan tavallisesti yhdenmukaistettu luokitus ja merkinnät. Näin ollen on asianmukaista vahvistaa yksityiskohtaiset menettelytapasäännöt siitä, miten esittelevä jäsenvaltio toimittaa asetuksen (EY) N:o 1107/2009 14 artiklan mukaisen tehoaineiden hyväksynnän uusimisen aikana ehdotukset Euroopan kemikaalivirastolle, jäljempänä ’kemikaalivirasto’, asetuksen (EY) N:o 1272/2008 37 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(3)

Esittelevälle jäsenvaltiolle olisi annettava uusimismenettelyn puitteissa enemmän aikaa uusimista koskevan arviointikertomuksen luonnoksen ja kemikaalivirastolle toimitettavan asiakirja-aineiston laatimiseen, ja Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselle, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, päätelmänsä laatimiseen. Hakijoiden käytettävissä olevaa ajanjaksoa uusimista koskevan hakemuksen toimittamisen ja täydentävien asiakirja-aineistojen toimittamisen välillä olisi näin ollen lyhennettävä kolmella kuukaudella, ja kyseiset kolme kuukautta olisi siirrettävä esittelevän jäsenvaltion ja elintarviketurvallisuusviranomaisen käytettävissä oleviin ajanjaksoihin.

(4)

Esittelevän jäsenvaltion on yleensä aiheellista toimittaa asetuksen (EY) N:o 1272/2008 37 artiklan 1 kohdan mukaisesti asiakirja-aineisto ainakin niiden vaaraluokkien osalta, jotka ovat merkityksellisiä sen määrittämiseksi, voidaanko tehoainetta pitää vähäriskisenä tehoaineena asetuksen (EY) N:o 1107/2009 22 artiklan mukaisesti, luettuna yhdessä kyseisen asetuksen liitteessä II olevan 5.1.1 kohdan kanssa, ja joihin sisältyvät myös asetuksen (EY) N:o 1107/2009 liitteessä II olevassa 3.6.2–3.6.4 ja 3.7 kohdassa vahvistettujen poissulkemiskriteerien kannalta merkitykselliset vaaraluokat. Esittelevän jäsenvaltion olisi perusteltava asianmukaisesti, miksi yhdenmukaistettu luokitus ja merkinnät eivät ole aiheellisia niiden vaaraluokkien osalta, joiden osalta se katsoo, että asetuksessa (EY) N:o 1272/2008 vahvistetut yhdenmukaistetun luokituksen ja merkintöjen kriteerit eivät täyty.

(5)

Jos ehdotus on kuitenkin jo toimitettu kemikaalivirastolle ja sitä arvioidaan parhaillaan, esittelevän jäsenvaltion olisi rajoitettava ehdotus koskemaan vain sellaisia vaaraluokkia, joita käsiteltävänä oleva ehdotus ei kata, paitsi jos se katsoo, että on saatavilla uusia tietoja, jotka eivät sisältyneet käsiteltävänä olevaan asiakirja-aineistoon.

(6)

Lisäksi niiden asetuksen (EY) N:o 1107/2009 liitteessä II olevassa 5.1.1 kohdassa lueteltujen vaaraluokkien osalta, jotka jokin kemikaaliviraston riskinarviointikomitean aiemmin antama lausunto kattaa, on riittävää, että esittelevä jäsenvaltio esittää asianmukaiset perustelut sille, että riskinarviointikomitean lausunto pätee edelleen. Kemikaalivirasto voi esittää näkemyksensä esittelevän jäsenvaltion toimittamista tiedoista.

(7)

Olisi määritettävä ohjeellinen aikataulu sen varmistamiseksi, että kemikaaliviraston riskinarviointikomitean lausunto on elintarviketurvallisuusviranomaisen saatavilla ennen kuin se tekee asetuksen (EU) N:o 844/2012 13 artiklan mukaisen päätelmänsä.

(8)

Olisi säädettävä siirtymäajasta, jotta hakijat voivat ottaa huomioon asiakirja-aineiston laatimiseen annetun ajan lyhentymisen uusimista koskevan hakemuksen ja täydentävien asiakirja-aineistojen toimittamisen välillä. Tämän ei tulisi vaikuttaa menettelyihin, joiden osalta on jo toimitettu täydentäviä asiakirja-aineistoja.

(9)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan asetus (EU) N:o 844/2012 seuraavasti:

1)

Korvataan 6 artiklan 3 kohta seuraavasti:

”3.   Täydentävät asiakirja-aineistot on toimitettava viimeistään 33 kuukautta ennen hyväksynnän voimassaolon päättymistä.”

2)

Korvataan 7 artiklan 1 kohdan j alakohta seuraavasti:

”j)

luokitusta koskeva ehdotus, jos katsotaan, että aine on luokiteltava tai uudelleenluokiteltava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1272/2008 (*1) mukaisesti;”

(*1)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1272/2008, annettu 16 päivänä joulukuuta 2008, aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta sekä direktiivien 67/548/ETY ja 1999/45/EY muuttamisesta ja kumoamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1907/2006 muuttamisesta (EUVL L 353, 31.12.2008, s. 1)."

3)

Muutetaan 11 artikla seuraavasti:

a)

Korvataan 1 kohdassa ilmaisu ”12 kuukautta” ilmaisulla ”13 kuukautta”.

b)

Korvataan 2 kohdan e alakohta seuraavasti:

”e)

ehdotus, joka koskee tehoaineen luokitusta, tai tapauksen mukaan ehdotuksen vahvistaminen, tai uudelleenluokitusta asetuksen (EY) N:o 1272/2008 mukaisesti ja joka täsmennetään 9 kohdan nojalla toimitettavassa asiakirja-aineistossa ja on sen kanssa yhdenmukainen;”

c)

Korvataan 5 kohdan toisessa virkkeessä ilmaisu ”12 kuukauden” ilmaisulla ”13 kuukauden”.

d)

Korvataan 6 kohdan toisessa virkkeessä ilmaisu ”12 kuukauden” ilmaisulla ”13 kuukauden”.

e)

Lisätään 9 kohta seuraavasti:

”9.   Esittelevän jäsenvaltion on viimeistään uusimista koskevan arviointikertomuksen luonnoksen toimittamisen yhteydessä toimitettava Euroopan kemikaalivirastolle, jäljempänä ’kemikaalivirasto’, asetuksen (EY) N:o 1272/2008 37 artiklan 1 kohdan nojalla ja kemikaaliviraston vaatimusten mukaisesti ehdotus saadakseen lausunnon tehoaineen yhdenmukaistetusta luokituksesta ainakin seuraavien vaaraluokkien osalta:

räjähteet;

välitön myrkyllisyys;

ihosyövyttävyys/ihoärsytys;

vakava silmävaurio/silmä-ärsytys;

hengitysteiden tai ihon herkistyminen;

sukusolujen perimää vaurioittavat vaikutukset;

syöpää aiheuttavat vaikutukset;

lisääntymiselle vaaralliset vaikutukset;

elinkohtainen myrkyllisyys – kerta-altistuminen;

elinkohtainen myrkyllisyys – toistuva altistuminen;

vaarallisuus vesiympäristölle.

Esittelevän jäsenvaltion on perusteltava asianmukaisesti näkemyksensä, jonka mukaan yhden tai useamman vaaraluokan luokituskriteerit eivät täyty.

Jos tehoaineen luokitusta koskeva ehdotus on jo toimitettu kemikaalivirastolle ja sitä arvioidaan parhaillaan, esittelevän jäsenvaltion on toimitettava luokitusta koskeva lisäehdotus, joka rajoittuu edellä luetelluista vaaraluokista niihin, joita käsiteltävänä oleva ehdotus ei kata, paitsi jos edellä lueteltujen vaaraluokkien osalta on tullut saataville uusia tietoja, jotka eivät sisältyneet käsiteltävänä olevaan asiakirja-aineistoon.

Niiden vaaraluokkien osalta, joista asetuksen (EY) N:o 1907/2006 76 artiklan 1 kohdan c alakohdassa perustettu kemikaaliviraston riskinarviointikomitea on jo antanut lausunnon, riippumatta siitä, onko tämä lausunto muodostanut perustan päätökselle, joka koskee aineen yhdenmukaistettua luokitusta ja merkintöjä koskevaa nimikettä asetuksen (EY) N:o 1272/2008 liitteessä VI, on riittävää, että esittelevä jäsenvaltio esittää kemikaalivirastolle toimittamissaan tiedoissa asianmukaiset perustelut sille, että olemassa oleva lausunto tai – jos se on jo muodostanut perustan päätökselle aineen sisällyttämisestä liitteeseen VI – olemassa oleva luokitus pysyy voimassa ensimmäisessä alakohdassa lueteltujen vaaraluokkien osalta. Kemikaalivirasto voi esittää näkemyksensä esittelevän jäsenvaltion toimittamista tiedoista.”

4)

Lisätään 11 a artiklan jälkeen 11 b artikla seuraavasti:

”11 b artikla

Riskinarviointikomitean on pyrittävä antamaan asetuksen (EY) N:o 1272/2008 37 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu lausunto 13 kuukauden kuluessa 11 artiklan 9 kohdassa tarkoitetusta ehdotuksen toimittamisesta.”

5)

Korvataan 12 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Elintarviketurvallisuusviranomaisen on tutkittava, sisältääkö esittelevältä jäsenvaltiolta saatu uusimista koskevan arviointikertomuksen luonnos kaikki asiaankuuluvat tiedot sovitussa muodossa, ja toimitettava se hakijalle ja muille jäsenvaltioille viimeistään kolmen kuukauden kuluttua sen vastaanottamisesta.”

6)

Korvataan 13 artiklan 1 kohdan ensimmäinen virke seuraavasti:

”Elintarviketurvallisuusviranomaisen on tehtävä viiden kuukauden kuluessa 12 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun määräajan päättymisestä, tai kahden viikon kuluessa asetuksen (EY) N:o 1272/2008 37 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun riskinarviointikomitean lausunnon antamisesta, jos sellainen on annettu, riippuen siitä, kumpi tapahtuu myöhemmin, päätelmä siitä, voidaanko tehoaineen olettaa täyttävän asetuksen (EY) N:o 1107/2009 4 artiklassa säädetyt hyväksymiskriteerit, ottaen huomioon senhetkisen tieteellisen ja teknisen tietämyksen, käyttäen täydentävien asiakirja-aineistojen toimittamisen ajankohtana sovellettavia ohjeasiakirjoja ja ottaen huomioon riskinarviointikomitean lausunnon.”

7)

Korvataan 14 artiklan 1 kohdan toinen alakohta seuraavasti:

”Uusimista koskevassa kertomuksessa ja asetusluonnoksessa on otettava huomioon esittelevän jäsenvaltion laatima uusimista koskevan arviointikertomuksen luonnos, tämän asetuksen 12 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut huomautukset, elintarviketurvallisuusviranomaisen päätelmä, jos tällainen päätelmä on toimitettu, ja asetuksen (EY) N:o 1272/2008 37 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu riskinarviointikomitean lausunto, jos sellainen on olemassa.”

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan niiden tehoaineiden uusimismenettelyihin, joiden hyväksynnän voimassaolo päättyy 13 päivänä toukokuuta 2023 tai sen jälkeen.

Sitä ei kuitenkaan sovelleta sellaisten tehoaineiden uusimismenettelyihin, joiden osalta on toimitettu täydentäviä asiakirja-aineistoja jo ennen tämän asetuksen antamispäivää.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 17 päivänä tammikuuta 2020.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Ursula VON DER LEYEN


(1)  EUVL L 309, 24.11.2009, s. 1.

(2)  Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 844/2012, annettu 18 päivänä syyskuuta 2012, säännösten vahvistamisesta tehoaineiden uusimismenettelyn täytäntöönpanemiseksi kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009 mukaisesti (EUVL L 252, 19.9.2012, s. 26).

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1272/2008, annettu 16 päivänä joulukuuta 2008, aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta sekä direktiivien 67/548/ETY ja 1999/45/EY muuttamisesta ja kumoamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1907/2006 muuttamisesta (EUVL L 353, 31.12.2008, s. 1).


24.1.2020   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 19/5


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) 2020/104,

annettu 23 päivänä tammikuuta 2020,

tiettyjen Kiinan kansantasavallasta, Taiwanista ja Indonesiasta peräisin olevien kuumavalssattujen teräslevyjen ja -kelojen tuonnin asettamisesta kirjaamisvelvoitteen alaiseksi

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon polkumyynnillä muista kuin Euroopan unionin jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 8 päivänä kesäkuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1036 (1), jäljempänä ’perusasetus’, ja erityisesti sen 14 artiklan 5 kohdan,

on ilmoittanut asiasta jäsenvaltioille,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, ilmoitti 12 päivänä elokuuta 2019Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistulla ilmoituksella (2), jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’, tiettyjen Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’, Taiwanista ja Indonesiasta peräisin olevien kuumavalssattujen teräslevyjen ja -kelojen tuontia unioniin koskevan polkumyynnin vastaisen menettelyn, jäljempänä ’menettely’, vireillepanosta sen jälkeen, kun Eurofer, eurooppalaisten terästuottajien järjestö, jäljempänä ’valituksen tekijä’, oli 28 päivänä kesäkuuta 2019 tehnyt valituksen neljän unionin tuottajan puolesta, jotka vastaavat kaikesta tiettyjen kuumavalssattujen teräslevyjen ja -kelojen tuotannosta unionissa.

(2)

Komissio ilmoitti 10 päivänä lokakuuta 2019 Kiinasta ja Indonesiasta peräisin olevan saman tuotteen tuontia unioniin koskevan tukien vastaisen tutkimuksen vireillepanosta (3), jäljempänä ’rinnakkainen tukien vastainen menettely’, muista kuin Euroopan unionin jäsenvaltioista tapahtuvalta tuetulta tuonnilta suojautumisesta 8 päivänä kesäkuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1037 (4), jäljempänä ’tukien vastainen perusasetus’, 10 artiklan nojalla.

1.   TARKASTELTAVANA OLEVA TUOTE JA SAMANKALTAINEN TUOTE

(3)

Kirjaamisvelvoitteen kohteena ovat ruostumattomasta teräksestä valmistetut valssatut levyvalmisteet, kelatut tai kelaamattomat (määrämittaan leikatut tuotteet ja kapea nauha mukaan luettuina), ei enempää valmistetut kuin kuumavalssatut, pois lukien kelaamattomat tuotteet, joiden leveys on vähintään 600 mm ja paksuus on yli 10 mm, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’. Nämä tuotteet kuuluvat tällä hetkellä HS-koodeihin 7219 11, 7219 12, 7219 13, 7219 14, 7219 22, 7219 23, 7219 24, 7220 11 ja 7220 12. Kyseiset HS-koodit ovat ainoastaan ohjeellisia.

2.   PYYNTÖ

(4)

Valituksen tekijä pyysi jo valituksessaan tuonnin kirjaamista. Valituksen tekijä toimitti 31 päivänä lokakuuta 2019 perusasetuksen 14 artiklan 5 kohdan nojalla erillisen kirjaamispyynnön tuonnista, joka on tämän menettelyn kohteena. Valituksen tekijä pyysi, että tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti asetetaan kirjaamisvelvoitteen alaiseksi siten, että kyseiseen tuontiin voidaan myöhemmin soveltaa toimenpiteitä kirjaamispäivästä alkaen. Pyynnön tueksi toimitettiin lisätietoja 22 päivänä marraskuuta ja 10 päivänä joulukuuta 2019.

(5)

Tarkasteltavana olevan tuotteen käyttäjä Marcegaglia Specialties, jäljempänä ’Marcegaglia’, joka toimii yhteistyössä polkumyynnin vastaisessa menettelyssä, toimitti 14 päivänä marraskuuta 2019 huomautuksia valituksen tekijän esittämästä tuonnin kirjaamispyynnöstä.

3.   KIRJAAMISEN PERUSTEET

(6)

Perusasetuksen 14 artiklan 5 kohdan mukaan komissio voi määrätä tulliviranomaiset toteuttamaan aiheelliset toimenpiteet tuonnin kirjaamiseksi, jotta tuontiin voidaan myöhemmin soveltaa toimenpiteitä kirjaamispäivästä alkaen. Tuonnin kirjaaminen voidaan tehdä pakolliseksi unionin tuotannonalan asianmukaisesti perustellusta pyynnöstä.

(7)

Valituksen tekijän mukaan kirjaamisvelvoite on perusteltu, koska Kiinasta, Taiwanista ja Indonesiasta peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti tapahtuu polkumyynnillä. Valituksen tekijä väitti, että unionin tuotannonalalle aiheutuu merkittävää vahinkoa lisääntyvästä halpatuonnista, joka heikentää mahdollisten lopullisten tullien korjaavaa vaikutusta mahdollistamalla varastojen kasvattamisen.

(8)

Komissio tarkasteli pyyntöä perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan perusteella. Komissio todensi erityisesti, olivatko tuojat – tai olisiko niiden pitänyt olla – tietoisia polkumyynnin laajuudesta ja väitetystä tai todetusta vahingosta. Se myös tutki, tapahtuiko edelleen tuonnin huomattavaa kasvua, joka ajoittumisensa ja määränsä sekä muiden olosuhteiden vuoksi todennäköisesti vakavasti heikentäisi sovellettavan lopullisen polkumyyntitullin korjaavaa vaikutusta.

3.1   Tuojien tietoisuus polkumyynnistä, sen laajuudesta ja väitetystä vahingosta

(9)

Tämän menettelyn vireillepanosta 12 päivänä elokuuta 2019 julkaistussa ilmoituksessa tuotiin esiin, että lasketut polkumyyntimarginaalit ovat kaikkien asianomaisten maiden osalta huomattavat. Kun otetaan huomioon väitettyjen polkumyyntimarginaalien suuruus, joka vaihtelee 15,1 prosentista 54,3 prosenttiin, valituksessa esitetty näyttö tukee tässä vaiheessa riittävästi väitettä, jonka mukaan kyseiset vientiä harjoittavat tuottajat harjoittavat polkumyyntiä.

(10)

Valituksessa esitettiin myös riittävä näyttö unionin tuotannonalalle aiheutuvasta väitetystä vahingosta, mukaan luettuna markkinaosuuden kutistuminen ja muiden unionin tuotannonalan keskeisten suorituskykyindikaattoreiden kielteinen kehitys.

(11)

Koska vireillepanoilmoitus julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä, se on kaikkien tuojien saatavilla oleva julkinen asiakirja. Lisäksi tutkimuksessa asianomaisina osapuolina olevilla tuojilla on mahdollisuus tutustua valituksen ei-luottamukselliseen versioon ja ei-luottamukselliseen asiakirja-aineistoon. Sen vuoksi komissio katsoi tältä pohjalta, että tuojat, jotka ovat kokeneita ammattilaisia, olivat tietoisia tai niiden olisi pitänyt olla tietoisia väitetyistä polkumyyntikäytännöistä ja niiden laajuudesta sekä väitetystä vahingosta (5).

(12)

Näin ollen se päätteli, että kirjaamisvelvoitteen ensimmäinen kriteeri täyttyi.

3.2   Tuonnin huomattava lisäkasvu

(13)

Komissio analysoi tätä perustetta ottaen huomioon Surveillance 2 -tietokannassa saatavilla olevat tilastotiedot, jotka on kerätty tarkasteltavana olevasta tuotteesta. Analysoitaessa tuontimääriä kirjaamispyyntöä varten saatavilla oli kattavat tilastotiedot marraskuuhun 2019 asti (marraskuu mukaan lukien). Komissio katsoi, että huomioon olisi otettava tuonnin taso elokuun 2019 (tutkimuksen vireillepanokuukausi) ja tuoreimman kauden (marraskuu 2019) väliseltä ajalta ja että näitä määriä olisi verrattava tuontimäärään tutkimusajanjaksolla. Elokuun 2019 ja marraskuun 2019 välillä tapahtuneen tuonnin tason vertaamista edeltävän vuoden samojen kuukausien aikana tapahtuneen tunnin tasoon ei pidetty asianmukaisena, koska asiakirja-aineistoissa ei ollut viitteitä siitä, että kausivaihtelut vaikuttaisivat kuumavalssattujen teräslevyjen ja -kelojen tuontiin. Asianomaisista maista tuleva tuonti kehittyi seuraavasti:

Tuontimäärät asianomaisista maista (tonnia)

Alkuperämaa

Tutkimusajanjakso

Keskimäärin/kk

Vireillepanon jälkeen (*1)

Keskimäärin/kk

Δ

Tutkimusajanjakso – vireillepanon jälkeen*

Kiina

220 705

18 392

110 568

27 642

+ 50 %

Indonesia

107 107

8 926

9 011

2 253

-75 %

Taiwan

36 542

3 045

13 932

3 483

+ 14 %

Asianomaiset maat

364 354

30 363

133 511

33 378

+ 10 %

(14)

Näiden tilastotietojen perusteella komissio totesi, että tiettyjen kuumavalssattujen teräslevyjen ja -kelojen keskimääräinen kuukausittainen tuontimäärä asianomaisista maista unioniin syyskuun 2019 ja marraskuun 2019 välillä eli asian vireillepanon jälkeen oli 10 prosenttia suurempi kuin keskimääräinen kuukausittainen tuontimäärä unioniin tutkimusajanjaksolla.

(15)

Tutkimuksissa, joissa on useampia kuin yksi asianomainen maa, näistä maista tulevan tuonnin kumuloiminen edellä olevissa kappaleissa kuvattua analyysiä varten riippuu siitä, päättääkö komissio kumuloida tämän tuonnin perustana olevassa tutkimuksessa. Komissio huomautti myös, että asiassa Stemcor antamassaan tuomiossa unionin yleinen tuomioistuin katsoi, että perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan d alakohdassa tarkoitettua tuonnin huomattavaa lisäkasvua on arvioitava kokonaisuudessaan sen määrittämiseksi, heikentääkö tuonti kokonaisuudessaan todennäköisesti vakavasti lopullisten tullien korjaavaa vaikutusta ja aiheuttaako se näin lisävahinkoa unionin tuotannonalalle, ottamatta huomioon kyseisten tuojien yksilöllistä ja subjektiivista asemaa (6). Kuten edellä olevasta taulukosta käy ilmi, kumuloitu tuonti asianomaisista maista on kiistatta osoittanut huomattavaa lisäkasvua.

(16)

Marcegaglia väitti, että valituksen tekijä ei esittänyt näyttöä tuonnin huomattavasta lisäkasvusta eikä sitä todennäköisesti esiintynyt, koska tiettyihin terästuotteisiin (7) sovellettavat suojatariffikiintiöt, jäljempänä ’kiintiöt’, jotka kattavat muun muassa tarkasteltavana olevan tuotteen, on asetettu kunkin asianomaisen maan osalta tasolle, joka alittaa merkittävästi tutkimusajanjaksolla todetut vientimäärät. Tuontiin, joka ylittää kiintiöt, sovelletaan 25 prosentin suojatullia. Sen vuoksi tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti Marcegaglian mukaan todennäköisesti vähenee kiintiöiden tasolle, joka on 25 prosenttia alle tutkimusajanjaksolla todetun tuontimäärän. Marcegaglia lisäsi, että vaikka heinä- ja elokuussa 2019 tai yleisesti ottaen minä tahansa kuukautena tuontimäärä (voisi) ylittää nämä kuukausittaiset keskiarvot, tämän ei pitäisi johtaa päätelmään, että tuonti todennäköisesti lisääntyy.

(17)

Komissio muistuttaa, että kyseessä olevat kiintiöt ovat tariffikiintiöitä, jotka tarkoittavat sitä, että kaikki tuonti, joka ylittää niissä asetetun rajan, ei ole kiellettyä, vaan siihen sovelletaan 25 prosentin suuruista ylimääräistä arvotullia. Tämä tarkoittaa sitä, että tuojat voivat tuoda määriä, jotka ylittävät sovellettavan rajat, kunhan ne maksavat suojatullin. Tariffikiintiöiden soveltaminen tarkasteltavana olevaan tuotteeseen liittyy siihen, että on tarpeen välttää unionin tuotannonalalle aiheutuvan vakavan vahingon materialisoituminen. Sama tuonnin kasvu tämän tutkimuksen vireillepanon jälkeen saattaa johtaa tarpeeseen kerätä taannehtivasti mahdolliset tullit todetun vakavan vahingon ja tehokkaiden korjaustoimien tarpeen vuoksi. Kun lisäksi otetaan huomioon valituksen tekijän arvioimat polkumyynti- ja vahinkomarginaalit (ks. (30) kappale), 25 prosentin suojatulli ei ehkä ole riittävä korjaamaan täysin polkumyynnin ja vahingon vaikutuksia. Näin ollen 25 prosentin tulli ei mitä todennäköisimmin estä tuojia tuomasta lisämääriä.

(18)

Vastauksena Marcegaglian huomautuksiin komissio muistutti myös, että tämä asetus koskee tuonnin kirjaamista eikä estä päätöstä siitä, kerätäänkö polkumyyntitullit, koska tällainen päätös tehdään vasta mahdollisten lopullisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen.

(19)

Näin ollen kun otetaan huomioon asianomaisista maista tulevan tuonnin huomattava lisäkasvu, komissio totesi, että myös toinen kirjaamista koskevat peruste täyttyi.

3.3   Tullin korjaavan vaikutuksen kumoutuminen

(20)

Komissiolla on tässä vaiheessa riittävästi näyttöä siitä, että tuonnin jatkuva kasvu yhä alenevin hinnoin on jo aiheuttanut lisävahinkoa.

(21)

Kuten (14) ja (15) kappaleessa todetaan, tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin huomattavasta kasvusta on riittävästi näyttöä.

(22)

Asiakirja-aineistossa ei ole mitään näyttöä siitä, että tuontihinnat olisivat kohonneet tutkimuksen vireillepanon jälkeen. Päinvastoin, julkisesti saatavilla olevan Surveillance 2 -tietokannan mukaan asianomaisista maista tuodun tarkasteltavana olevan tuotteen keskimääräinen yksikköarvo oli 1 prosentin alempi elokuun ja marraskuun 2019 välisenä aikana tutkimusajanjaksoon verrattuna.

(23)

Lisäksi valituksen tekijä toi esiin kirjaamispyynnössä, että unionin tuotannonalan nopeasti heikkenevä tilanne, joka todettiin valituksessa vuoden 2018 jälkipuoliskolla, jatkui vuoden 2019 alkupuoliskolla, jolloin tuotantotasot alenivat entisestään ja tuonnin alihinnoittelu lisääntyi. Pyynnössä toimitettiin myös näyttöä, joka osoitti tilanteen heikentyneen tämän jälkeen entisestään, muun muassa unionin eri valmistajien heinäkuusta 2019 lähtien antamat neljä ilmoitusta merkittävistä uudelleenjärjestelyistä, jotka vaikuttavat satoihin työpaikkoihin.

(24)

Tällä perusteella tuonnin merkittävä lisäkasvu (ks. (14) ja (15) kappale) on jo heikentänyt tuntuvasti mahdollisen lopullisen tullin korjaavaa vaikutusta, ellei tullia sovelleta taannehtivasti.

(25)

Näin ollen komissio katsoi, että kirjaamisvelvoitteen kolmas peruste täyttyi pyynnön polkumyyntiä koskevan osan osalta.

4.   MENETTELY

(26)

Edellä esitetyn perusteella komissio on tullut siihen tulokseen, että näyttö on riittävää, jotta tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin voidaan soveltaa kirjaamisvelvoitetta perusasetuksen 14 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

(27)

Asianomaisia osapuolia pyydetään esittämään näkökantansa kirjallisesti ja toimittamaan asiaa tukevaa näyttöä. Komissio voi lisäksi kuulla asianomaisia osapuolia, jos ne pyytävät sitä kirjallisesti ja osoittavat, että niiden kuulemiseen on olemassa erityisiä syitä.

5.   KIRJAAMINEN

(28)

Perusasetuksen 14 artiklan 5 kohdan mukaisesti tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin olisi sovellettava kirjaamisvelvoitetta, jotta voidaan varmistaa, että tarvittavien edellytysten täyttyessä tullit voidaan periä kirjatun tuonnin osalta takautuvasti sovellettavien säännösten mukaisesti, jos tutkimuksen tulosten perusteella otetaan käyttöön polkumyynti- ja/tai tasoitustulli.

(29)

Mahdolliset tulevat tullit määritetään tämän tutkimuksen tulosten perusteella. Tässä vaiheessa ei voida vielä arvioida mahdollisen tullin määrää.

(30)

Kiinasta tulevan tuonnin osalta valituksessa, jossa pyydetään polkumyyntitutkimuksen vireillepanoa, esitettyjen väitteiden mukaan tarkasteltavana olevan tuotteen keskimääräinen polkumyyntimarginaali on 54,3 prosenttia ja keskimääräinen viitehinnan alittavuuden marginaali 29,1 prosenttia. Mahdollisten tulevien tullien määrä voitaisiin asettaa näistä alemman tasolle eli 29,1 prosenttiin tarkasteltavana olevan tuotteen CIF-tuontiarvosta. Jos komissio kuitenkin toteaa, että perusasetuksen 7 artiklan 2 a ja 2 b kohdan mukaiset edellytykset täyttyvät eli että polkumyyntimarginaalin voitaisiin katsoa heijastavan unionin tuotannonalalle aiheutunutta vahinkoa, mahdollisen tulevan tullin määrä voitaisiin asettaa 54,3 prosentin suuruisen polkumyyntimarginaalin tasolle perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Indonesiasta tulevan tuonnin osalta valituksessa, jossa pyydetään polkumyyntitutkimuksen vireillepanoa, esitettyjen väitteiden mukaan tarkasteltavana olevan tuotteen keskimääräinen polkumyyntimarginaali on 32,2 prosenttia ja keskimääräinen viitehinnan alittavuuden marginaali 39,8 prosenttia. Mahdollisten tulevien tullien määrä voitaisiin asettaa näistä alemman tasolle eli 32,2 prosenttiin tarkasteltavana olevan tuotteen CIF-tuontiarvosta. Jos komissio kuitenkin toteaa, että perusasetuksen 7 artiklan 2 a ja 2 b kohdan mukaiset edellytykset täyttyvät eli että polkumyyntimarginaalin voitaisiin katsoa heijastavan unionin tuotannonalalle aiheutunutta vahinkoa, mahdollisen tulevan tullin määrä voitaisiin asettaa polkumyyntimarginaalin tasolle. Taiwanista tulevan tuonnin osalta valituksessa, jossa pyydetään polkumyyntitutkimuksen vireillepanoa, esitettyjen väitteiden mukaan tarkasteltavana olevan tuotteen keskimääräinen polkumyyntimarginaali on 15,1 prosenttia ja keskimääräinen viitehinnan alittavuuden marginaali 20,7 prosenttia. Mahdollisten tulevien tullien määrä voitaisiin asettaa näistä alemman tasolle eli 15,1 prosenttiin tarkasteltavana olevan tuotteen CIF-tuontiarvosta.

6.   HENKILÖTIETOJEN KÄSITTELY

(31)

Tämän kirjaamisen yhteydessä kerättyjä henkilötietoja käsitellään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1725 (8) mukaisesti,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Tulliviranomaisten on asetuksen (EU) 2016/1036 14 artiklan 5 kohdan nojalla toteutettava tarvittavat toimenpiteet Kiinan kansantasavallasta, Taiwanista ja Indonesiasta peräisin olevien, tällä hetkellä HS-koodeihin 7219 11, 7219 12, 7219 13, 7219 14, 7219 22, 7219 23, 7219 24, 7220 11 ja 7220 12 luokiteltavien ruostumattomasta teräksestä valmistettujen valssattujen levyvalmisteiden, kelattujen tai kelaamattomien (määrämittaan leikatut tuotteet ja kapea nauha mukaan luettuina), ei enempää valmistettujen kuin kuumavalssattujen, pois lukien kelaamattomat tuotteet, joiden leveys on vähintään 600 mm ja paksuus on yli 10 mm, unioniin suuntautuvan tuonnin kirjaamiseksi.

Tuonnin kirjaamisvelvoite päättyy yhdeksän kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulopäivästä.

Asianomaisia osapuolia pyydetään esittämään näkökantansa kirjallisesti, toimittamaan asiaa tukevaa näyttöä tai esittämään pyyntö tulla kuulluksi 21 päivän kuluessa tämän asetuksen julkaisupäivästä.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Se on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 23 päivänä tammikuuta 2020.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Ursula VON DER LEYEN


(1)  EUVL L 176, 30.6.2016, s. 21.

(2)  Ilmoitus tiettyjen Kiinan kansantasavallasta, Taiwanista ja Indonesiasta peräisin olevien kuumavalssattujen teräslevyjen ja -kelojen tuontia koskevan polkumyynnin vastaisen menettelyn vireillepanosta (2019/C 269 I/01) (EUVL C 269 I, 12.8.2019, s. 1).

(3)  Ilmoitus tiettyjen Kiinan kansantasavallasta ja Indonesiasta peräisin olevien kuumavalssattujen teräslevyjen ja -kelojen tuontia koskevan tukien vastaisen menettelyn vireillepanosta (2019/C 342/09) (EUVL C 342, 10.10.2019, s. 18).

(4)  EUVL L 176, 30.6.2016, s. 55.

(5)  Ks. unionin yleisen tuomioistuimen (toinen jaosto) antama tuomio, 8. toukokuuta 2019, asiassa T-749/16, Stemcor v. Euroopan komissio, 56 kohta.

(*1)  elokuu 2019 – marraskuu 2019

Lähde: Surveillance 2 -tietokanta.

(6)  Unionin yleisen tuomioistuimen (toinen jaosto) antama tuomio, 8. toukokuuta 2019, asiassa T-749/16, Stemcor v. Euroopan komissio, 86 kohta.

(7)  Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2019/159, annettu 31 päivänä tammikuuta 2019, lopullisten suojatoimenpiteiden käyttöönotosta tiettyjen terästuotteiden tuonnissa (EUVL L 31, 1.2.2019, s. 27), sellaisena kuin se on muutettuna 26 päivänä syyskuuta 2019 annetulla komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2019/1590 (EUVL L 248, 27.9.2019, s. 28).

(8)  EUVL L 295, 21.11.2018, s. 39.


24.1.2020   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 19/10


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) 2020/105,

annettu 23 päivänä tammikuuta 2020,

tiettyjen Kiinan kansantasavallasta ja Indonesiasta peräisin olevien kuumavalssattujen teräslevyjen ja - kelojen tuonnin asettamisesta kirjaamisvelvoitteen alaiseksi

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon muista kuin Euroopan unionin jäsenvaltioista tapahtuvalta tuetulta tuonnilta suojautumisesta 8 päivänä kesäkuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1037 (1), jäljempänä ’perusasetus’, ja erityisesti sen 24 artiklan 5 kohdan,

on ilmoittanut asiasta jäsenvaltioille,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, ilmoitti 10 päivänä lokakuuta 2019Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistulla ilmoituksella (2), jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’, tiettyjen Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’, ja Indonesiasta peräisin olevien kuumavalssattujen teräslevyjen ja -kelojen tuontia unioniin koskevan tukien vastaisen menettelyn, jäljempänä ’menettely’, vireillepanosta sen jälkeen, kun Eurofer, eurooppalaisten terästuottajien järjestö, jäljempänä ’valituksen tekijä’, oli 26 päivänä elokuuta 2019 tehnyt valituksen neljän unionin tuottajan puolesta, jotka vastaavat kaikesta tiettyjen kuumavalssattujen teräslevyjen ja -kelojen tuotannosta unionissa.

(2)

Komissio oli ilmoittanut jo 12 päivänä elokuuta 2019 Kiinasta, Taiwanista ja Indonesiasta peräisin olevan saman tuotteen tuontia unioniin koskevan polkumyynnin vastaisen tutkimuksen vireillepanosta (3), jäljempänä ’rinnakkainen polkumyyntimenettely’, asetuksen (EU) 2016/1036 (4), jäljempänä ’polkumyynnin vastainen perusasetus’, 5 artiklan nojalla.

1.   TARKASTELTAVANA OLEVA TUOTE JA SAMANKALTAINEN TUOTE

(3)

Kirjaamisvelvoitteen kohteena ovat ruostumattomasta teräksestä valmistetut valssatut levyvalmisteet, kelatut tai kelaamattomat (määrämittaan leikatut tuotteet ja kapea nauha mukaan luettuina), ei enempää valmistetut kuin kuumavalssatut, pois lukien kelaamattomat tuotteet, joiden leveys on vähintään 600 mm ja paksuus on yli 10 mm, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’. Nämä tuotteet kuuluvat tällä hetkellä HS-koodeihin 7219 11, 7219 12, 7219 13, 7219 14, 7219 22, 7219 23, 7219 24, 7220 11 ja 7220 12. Kyseiset HS-koodit ovat ainoastaan ohjeellisia.

2.   PYYNTÖ

(4)

Valituksen tekijä pyysi jo valituksessaan tuonnin kirjaamista. Valituksen tekijä toimitti 31 päivänä lokakuuta 2019 perusasetuksen 24 artiklan 5 kohdan nojalla erillisen kirjaamispyynnön tuonnista, joka on tämän menettelyn kohteena. Valituksen tekijä pyysi, että tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti asetetaan kirjaamisvelvoitteen alaiseksi siten, että kyseiseen tuontiin voidaan myöhemmin soveltaa toimenpiteitä kirjaamispäivästä alkaen. Pyynnön tueksi toimitettiin lisäviestejä 22 päivänä marraskuuta ja 10 päivänä joulukuuta 2019.

(5)

Tarkasteltavana olevan tuotteen käyttäjä Marcegaglia Specialties, jäljempänä ’Marcegaglia’, joka toimii yhteistyössä tukien vastaisessa menettelyssä, toimitti 14 päivänä marraskuuta 2019 huomautuksia valituksen tekijän esittämästä tuonnin kirjaamispyynnöstä.

3.   KIRJAAMISEN PERUSTEET

(6)

Perusasetuksen 24 artiklan 5 kohdan mukaan komissio voi määrätä tulliviranomaiset toteuttamaan aiheelliset toimenpiteet tuonnin kirjaamiseksi, jotta tuontiin voidaan myöhemmin soveltaa toimenpiteitä kirjaamispäivästä alkaen. Tuonnin kirjaaminen voidaan tehdä pakolliseksi unionin tuotannonalan asianmukaisesti perustellusta pyynnöstä.

(7)

Valituksen tekijän mukaan kirjaamisvelvoite on perusteltu, koska Kiinasta ja Indonesiasta peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuontia tuetaan. Valituksen tekijä väitti, että unionin tuotannonalalle aiheutuu merkittävää vahinkoa lisääntyvästä halpatuonnista, joka heikentää mahdollisten lopullisten tullien korjaavaa vaikutusta mahdollistamalla varastojen kasvattamisen.

(8)

Komissio tarkasteli pyyntöä perusasetuksen 16 artiklan 4 kohdan perusteella. Komissio todensi, onko kyse kriittisistä olosuhteista, joissa asianomaisen tukea saavan tuotteen osalta aiheutuu vaikeasti korjattavissa olevaa vahinkoa, joka johtuu suhteellisen lyhyen ajan kuluessa tapahtuvasta sellaisen tuotteen laajamittaisesta tuonnista, joka saa tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavaa tukea, ja onko tarpeellista asettaa taannehtivasti tasoitustulleja tälle tuonnille, jotta estetään vahingon toistuminen.

3.1   Tarkasteltavana olevaan tuotteeseen kohdistuva tuki

(9)

Komissiolla on riittävästi näyttöä siitä, että tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti Kiinasta ja Indonesiata on tuettua.

(10)

Kiinan osalta väitettyjä tukikäytäntöjä ovat muun muassa suora varojen siirto, valtion saamatta tai kantamatta jäänyt tulo ja valtion tarjoamat tavarat tai palvelut riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan. Käytäntöihin sisältyvät esimerkiksi valtion omistamien pankkien myöntämät etuuskohteluun perustuvat lainat ja luottojärjestelyt, vientiluottojen tukiohjelmat, vientitakuut, vakuutukset ja avustusohjelmat, uuden ja huipputeknologian alan yritysten verovähennykset, tutkimus- ja kehitysmenojen (T&K) verovähennykset, huipputeknologiayritysten huipputeknologian kehittämiseen ja tuottamiseen käyttämien laitteiden nopeutetut poistot, osinkojen vapautukset vaatimukset täyttävien kotimaisten yritysten välillä, ulkomaisrahoitteisten kiinalaisten yritysten ja niiden ei-kiinalaisten emoyhtiöiden osinkoihin sovellettavat lähdeverovähennykset, vapautukset maankäyttöverosta ja vientiverohyvityksistä sekä valtion tarjoama maa ja energia riittämättömänä pidettävää korvausta vastaan.

(11)

Indonesian osalta väitettyjä tukikäytäntöjä ovat muun muassa suora varojen siirto, valtion saamatta tai kantamatta jäänyt tulo ja valtion tarjoamat tavarat tai palvelut riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan. Käytäntöihin sisältyvät esimerkiksi etuuskohteluun perustuvat lainat ja veroetuudet Indonesian lainsäädännön mukaan sekä tuotujen raaka-aineiden ja tuotantovälineiden vapauttaminen tuontiverosta.

(12)

Edellä mainittujen toimenpiteiden väitetään olevan tukia, koska Kiinan hallitus, Indonesian hallitus taikka muut alue- tai paikallishallinnot (viranomaiset mukaan luettuina) osallistuvat niiden rahoitukseen ja niistä koituu etua tarkasteltavana olevan tuotteen vientiä harjoittaville tuottajille. Tukien väitetään riippuvan vientituloksesta ja/tai kotimaisten tuotteiden suosimisesta ulkomaisiin nähden ja/tai rajoittuvan tiettyihin sektoreihin ja/tai tietyntyyppisiin yrityksiin ja/tai tiettyyn sijaintiin, mistä syystä ne ovat erityisiä ja mahdollistavat tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton.

(13)

Tämä näyttö tuesta asetettiin saataville valituksen avoimessa versiossa, ja sitä analysoitiin tarkemmin näytön riittävyyttä koskevassa muistiossa.

(14)

Tässä vaiheessa saatavilla oleva näyttö viittaa siis siihen, että tarkasteltavana olevan tuotteen vientiin on annettu tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavaa tukea.

3.2   Mittava tuonti suhteellisen lyhyessä ajassa

(15)

Valituksessa ja tuonnin kirjaamispyyntöön liittyvissä myöhemmin esitetyissä huomautuksissa esitetty tuontimäärää koskeva näyttö osoittaa, että tuonti lisääntyi mittavasti vuoden 2015 ja kesäkuun 2019 välillä sekä absoluuttisesti tarkasteltuna että markkinaosuudella mitattuna. Valituksessa esitetty näyttö osoittaa erityisesti, että kiinalaiset ja indonesialaiset viejät ovat kasvattaneet voimakkaasti tarkasteltavana olevan tuotteen myyntimäärää unioniin niin, että markkinaosuus kohosi jyrkästi 28,7 prosenttiin vuoden 2018 jälkipuoliskolla.

(16)

Tuonnin kehitystä koskeva analyysi koko tarkastelukaudelta ja vireillepanon jälkeiseltä kaudelta (valituksessa olleisiin tietoihin on lisätty Surveillance 2 -tiedot, jotka kattavat tarkasteltavana olevan tuotteen) ei viittaa siihen, että tuonnin mittava kasvu olisi pysähtynyt:

Tuontimäärät asianomaisista maista (tonnia)

Alkuperämaa

2016

2017

2018

Tutkimusajanjakso

Keskimäärin/kk tutkimusajanjaksolla

Keskimäärin/kk vireillepanon jälkeen (5)

Kiina

194 963

263 858

250 626

220 705

18 392

26 338

Indonesia

105

17

44 863

107 107

8 926

4 270

Asianomaiset maat

195 068

263 874

295 489

327 812

27 318

30 607

Lähde:

2016–2018: valitus

tutkimusajanjakso ja sen jälkeen: Surveillance 2 -tietokanta.

(17)

Näiden tilastotietojen perusteella komissio totesi, että mittava tuonti asianomaisista maista voitiin vahvistaa tutkimuksen vireillepanon jälkeisenä kahtena kuukautenakin eli loka- ja marraskuussa 2019, jolloin keskimääräinen kuukausittainen tuontimäärä oli 12 prosenttia suurempi kuin jo tutkimusajanjaksolla todettu suuri määrä. Tutkimuksen vireillepanon jälkeen komission käytettävissä olevat tilastotiedot osoittavat asianomaisista maista tulevan tuontimäärän kasvavan suuntauksen. Tämä kasvu yhdessä molempien viejämaiden markkinaosuuksien kanssa koko tarkastelujakson aikana johti mittavaan tuontiin suhteellisen lyhyessä ajassa perusasetuksen 16 artiklan 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

3.3   Vaikeasti korjattavissa oleva vahinko, joka johtuu tästä tuonnista

(18)

Komissiolla on myös riittävästi näyttöä siitä, että viejien tukikäytännöt aiheuttavat merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle. Tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin määrillä ja hinnoilla on ollut kielteinen vaikutus unionin tuotannonalan unionin markkinoilla myymiin tuotemääriin ja veloittamiin hintoihin sekä sen markkinaosuuteen. Tämä vaikuttaa erittäin kielteisesti unionin tuotannonalan kokonaistulokseen ja taloudelliseen tilanteeseen. Perusasetuksen 8 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja vahinkotekijöitä koskeva näyttö koostuu tiedoista, jotka sisältyvät valitukseen ja myöhemmin esitettyihin kirjaamista koskeviin huomautuksiin, ja niitä tukevat Eurostatin julkisesti saatavilla olevat tiedot. Valituksessa osoitettiin muun muassa, että unionin tuotannonalan myynti etuyhteydettömille osapuolille oli vähentynyt 6 prosenttia vuosien 2015 ja 2018 välillä, että sen markkinaosuus tällä kaudella oli supistunut 4,3 prosenttia ja että kannattavuus vuonna 2018 oli alhainen ja alle puolet vuoden 2017 kannattavuudesta. Lisäksi kannattavuus oli laskenut jyrkästi vuonna 2018 ja oli vain 2,2 prosenttia kyseisen vuoden jälkipuoliskolla. Valituksessa osoitettiin myös, että työllisyys oli vähentynyt 3 prosenttia vuodesta 2015.

(19)

Lisäksi valituksen tekijä toi esiin kirjaamispyynnössä, että unionin tuotannonalan nopeasti heikkenevä tilanne, joka todettiin valituksessa vuoden 2018 jälkipuoliskolla, jatkui vuoden 2019 alkupuoliskolla, jolloin tuotantotasot alenivat entisestään ja tuonnin alihinnoittelu lisääntyi. Valituksen tekijä toimitti kirjaamispyynnössä myös näyttöä, joka osoitti tilanteen heikentyneen tämän jälkeen entisestään, muun muassa unionin eri valmistajien heinäkuusta 2019 lähtien antamat neljä ilmoitusta merkittävistä uudelleenjärjestelyistä, jotka vaikuttavat satoihin työpaikkoihin. Kaksi näistä ilmoituksista annettiin niinkin hiljattain kuin lokakuussa 2019.

(20)

Lisäksi komissio arvioi tässä vaiheessa, onko aiheutunutta vahinkoa vaikea korjata. Jos kiinalaiset ja indonesialaiset tavarantoimittajat ovat sidoksissa unionin tuotannonalan asiakkaiden toimitusketjuihin, unionin tuotannonala voi olla haluton vaihtamaan toimittajaa unionin tuottajiin. Lisäksi unionin tuotannonalan asiakkaat eivät todennäköisesti hyväksy unionin tuotannonalan korkeampia hintoja, vaikka komissio ottaisikin tulevaisuudessa käyttöön tasoitustoimenpiteitä, jos niitä ei sovelleta taannehtivasti. Tällainen uhka markkinaosuuden pysyvästä menettämisestä tai tulojen pienenemisestä on vaikeasti korjattavissa oleva vahinko.

3.4   Vahingon toistumista koskevat päätelmät

(21)

Edellä 3.3 jaksossa esitettyjen huomioiden perusteella komissio katsoi tarpeelliseksi valmistella mahdollista toimenpiteiden taannehtivaa käyttöönottoa kirjaamisvelvoitteella, jotta tällaisen vahingon toistuminen voidaan estää. Tutkimusajanjakson jälkeisen kauden markkinaolosuhteet vaikuttavat vahvistavan, että kotimaisen tuotannonalan tilanne on heikkenemässä, mikä johtuu tuetun tuonnin merkittävästä kasvusta.

4.   MENETTELY

(22)

Edellä esitetyn perusteella komissio on tullut siihen tulokseen, että näyttö on riittävää, jotta tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin voidaan soveltaa kirjaamisvelvoitetta perusasetuksen 24 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

(23)

Asianomaisia osapuolia pyydetään esittämään näkökantansa kirjallisesti ja toimittamaan asiaa tukevaa näyttöä. Komissio voi lisäksi kuulla asianomaisia osapuolia, jos ne pyytävät sitä kirjallisesti ja osoittavat, että niiden kuulemiseen on olemassa erityisiä syitä.

5.   KIRJAAMINEN

(24)

Perusasetuksen 24 artiklan 5 kohdan mukaisesti tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin olisi sovellettava kirjaamisvelvoitetta, jotta voidaan varmistaa, että tarvittavien edellytysten täyttyessä tullit voidaan periä kirjatun tuonnin osalta takautuvasti sovellettavien säännösten mukaisesti, jos tutkimuksen tulosten perusteella otetaan käyttöön tasoitustulli.

(25)

Mahdolliset myöhemmin kannettavat tullit määritetään tukien vastaisen tutkimuksen tulosten perusteella.

(26)

Tässä vaiheessa tutkimusta Kiinan ja Indonesian tuen määrää ei vielä voida arvioida. Valituksessa ei anneta tarkkaa arviota tuen määrästä, jota yleensä olisi käytettävä perustana tasoitustullien määrittämiselle. Valitukseen sisältyy vain arvio vahingon korjaavasta tasosta, joka on 29,1 prosenttia Kiinan ja 39,8 prosenttia Indonesian osalta. Perusasetuksen 15 artiklan 1 kohdan neljännen alakohdan mukaan tullin arvioitu määrä olisi merkityksellinen vain, jos tasoitustullien käyttöönoton mahdollistavien tukien määrään perustuva tulli olisi korkeampi, ja komissio päättelee selkeästi, että ei ole unionin edun mukaista ottaa käyttöön tällaista korkeampaa tullia.

6.   HENKILÖTIETOJEN KÄSITTELY

(27)

Tämän kirjaamisen yhteydessä kerättyjä henkilötietoja käsitellään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1725 (6) mukaisesti,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Tulliviranomaisten on asetuksen (EU) 2016/1037 24 artiklan 5 kohdan nojalla toteutettava tarvittavat toimenpiteet Kiinan kansantasavallasta ja Indonesiasta peräisin olevien, tällä hetkellä HS-koodeihin 7219 11, 7219 12, 7219 13, 7219 14, 7219 22, 7219 23, 7219 24, 7220 11 ja 7220 12 luokiteltavien ruostumattomasta teräksestä valmistettujen valssattujen levyvalmisteiden, kelattujen tai kelaamattomien (määrämittaan leikatut tuotteet ja kapea nauha mukaan luettuina), ei enempää valmistettujen kuin kuumavalssattujen, pois lukien kelaamattomat tuotteet, joiden leveys on vähintään 600 mm ja paksuus on yli 10 mm, unioniin suuntautuvan tuonnin kirjaamiseksi.

Tuonnin kirjaamisvelvoite päättyy yhdeksän kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulopäivästä.

Asianomaisia osapuolia pyydetään esittämään näkökantansa kirjallisesti, toimittamaan asiaa tukevaa näyttöä tai esittämään pyyntö tulla kuulluksi 21 päivän kuluessa tämän asetuksen julkaisupäivästä.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 23 päivänä tammikuuta 2020.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Ursula VON DER LEYEN


(1)  EUVL L 176, 30.6.2016, s. 55.

(2)  Ilmoitus tiettyjen Kiinan kansantasavallasta ja Indonesiasta peräisin olevien kuumavalssattujen teräslevyjen ja -kelojen tuontia koskevan tukien vastaisen menettelyn vireillepanosta (2019/C 342/09) (EUVL C 342, 10.10.2019, s. 18).

(3)  Ilmoitus tiettyjen Kiinan kansantasavallasta, Taiwanista ja Indonesiasta peräisin olevien kuumavalssattujen teräslevyjen ja -kelojen tuontia koskevan polkumyynnin vastaisen menettelyn vireillepanosta (2019/C 269 I/01) (EUVL C 269 I, 12.8.2019, s. 1).

(4)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/1036, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2016, polkumyynnillä muista kuin Euroopan unionin jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta (EUVL L 176, 30.6.2016, s. 21).

(5)  lokakuu 2019 – marraskuu 2019

(6)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1725, annettu 23 päivänä lokakuuta 2018, luonnollisten henkilöiden suojelusta unionin toimielinten, elinten ja laitosten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta sekä asetuksen (EY) N:o 45/2001 ja päätöksen N:o 1247/2002/EY kumoamisesta (EUVL L 295, 21.11.2018, s. 39).


24.1.2020   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 19/15


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) 2020/106,

annettu 23 päivänä tammikuuta 2020,

natriumformiaatin hyväksymisestä kaikkien eläinlajien rehun lisäaineena

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon eläinten ruokinnassa käytettävistä lisäaineista 22 päivänä syyskuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1831/2003 (1) ja erityisesti sen 9 artiklan 2 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1831/2003 säädetään eläinten ruokinnassa käytettävien lisäaineiden hyväksymisestä ja vahvistetaan perusteet ja menettelyt hyväksynnän myöntämiselle.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 1831/2003 7 artiklan mukaisesti on jätetty natriumformiaatin hyväksyntää koskeva hakemus. Hakemuksen mukana on toimitettu asetuksen (EY) N:o 1831/2003 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti vaadittavat tiedot ja asiakirjat.

(3)

Hakemus koskee natriumformiaatin hyväksymistä kaikkien eläinlajien rehun lisäaineena, joka luokitellaan lisäaineluokkaan ”teknologiset lisäaineet”.

(4)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, totesi 30 päivänä huhtikuuta 2015 (2) ja 26 päivänä helmikuuta 2019 (3) antamissaan lausunnoissa, että natriumformiaatti ei ehdotetuissa käyttöolosuhteissa vaikuta haitallisesti eläinten tai ihmisten terveyteen eikä ympäristöön. Se totesi myös, että aine on lievästi silmiä ärsyttävä ja ihoa herkistävä. Koska hengitysteitse tapahtuvan altistumisen natriumformiaatille katsotaan muodostavan riskin tätä lisäainetta käsitteleville suojaamattomille työntekijöille, ainetta on varovaisuuden nimissä syytä pitää hengitysteitä ärsyttävänä. Sen vuoksi komissio katsoo, että olisi toteutettava asianmukaisia suojatoimenpiteitä ihmisten terveydelle aiheutuvien haittavaikutusten ehkäisemiseksi erityisesti lisäaineen käyttäjien osalta. Elintarviketurvallisuusviranomainen totesi lisäksi, että natriumformiaattiliuos voi rehuissa käytettynä edistää hygieniaa tehokkaasti. Elintarviketurvallisuusviranomaisen mukaan erityiset markkinoille saattamisen jälkeistä seurantaa koskevat vaatimukset eivät ole tarpeen. Elintarviketurvallisuusviranomainen myös vahvisti asetuksella (EY) N:o 1831/2003 perustetun vertailulaboratorion toimittaman raportin analyysimenetelmistä, joilla rehun lisäaine määritetään rehusta.

(5)

Natriumformiaatin arviointi osoittaa, että asetuksen (EY) N:o 1831/2003 5 artiklassa säädetyt hyväksynnän edellytykset täyttyvät. Sen vuoksi natriumformiaatin käyttö tämän asetuksen liitteessä esitetyllä tavalla olisi hyväksyttävä.

(6)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Hyväksyntä

Hyväksytään lisäaineluokkaan ”teknologiset lisäaineet” ja funktionaaliseen ryhmään ”hygieniaa edistävät aineet” kuuluva, liitteessä tarkoitettu aine eläinten ruokinnassa käytettävänä lisäaineena kyseisessä liitteessä vahvistetuin edellytyksin.

2 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 23 päivänä tammikuuta 2020.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Ursula VON DER LEYEN


(1)  EUVL L 268, 18.10.2003, s. 29.

(2)  EFSA Journal 2015; 13(5):4113.

(3)  EFSA Journal 2019; 17(3):5645.


≥LIITE

Lisäaineen tunnistenumero

Lisäaine

Kemiallinen kaava, kuvaus, analyysimenetelmät

Eläinlaji tai -ryhmä

Enimmäisikä

Vähimmäispitoisuus

Enimmäispitoisuus

Muut määräykset

Hyväksynnän voimassaolo päättyy

mg muurahaishappoa / kg täysrehua, jonka kosteuspitoisuus on 12 %

Teknologiset lisäaineet: hygieniaa edistävät aineet

1k237

Natriumformiaatti

Lisäaineen koostumus

Nesteenä

≥ 15 % natriumformiaattia

≤ 75 % muurahaishappoa

≤25 % vettä

Kaikki eläinlajit lukuun ottamatta sikoja

-

-

10 000

(muurahaishapon ekvivalentti)

1.

Lisäaineen ja esiseoksen käyttöohjeissa on mainittava varastointiolosuhteet.

2.

Eri lähteistä saatava muurahaishappo ei saa ylittää sallittua enimmäismäärää täysrehussa.

3.

Rehualan toimijoiden on vahvistettava lisäaineen ja esiseosten käyttäjiä varten toimintamenettelyt ja järjestelyt lisäaineen käytöstä aiheutuvien mahdollisten riskien varalta. Jos tällaisia riskejä ei voida poistaa tai vähentää minimiin kyseisten menettelyjen ja järjestelyjen avulla, lisäainetta ja esiseoksia käsiteltäessä on käytettävä henkilönsuojaimia, mukaan lukien hengityssuojaa, turvalaseja ja -hansikkaita.

13. helmikuuta 2030

Tehoaineen kuvaus

Natriumformiaatti ≥ 15 % (nesteenä) Muurahaishappo ≤ 75 %

Valmistettu kemiallisen synteesin avulla

Siat

-

-

12 000

(muurahaishapon ekvivalentti)

Analyysimenetelmä  (1)

Natriumin määrittäminen rehun lisäaineesta: EN ISO 6869: atomiabsorptiospektrometria (AAS) tai EN 15510: induktiivisesti kytkettyyn plasmaan perustuva atomiemissiospektrometria (ICP-AES).

Formiaatin kokonaispitoisuuden määrittäminen rehun lisäaineesta: EN 15909 korkean erotuskyvyn käänteisfaasinestekromatografia yhdessä UV-detektion kanssa (RP-HPLC-UV).

Formiaatin kokonaispitoisuuden määrittäminen esiseoksista ja rehusta: Korkean erotuskyvyn ioniekskluusiokromatografia UV-detektorin tai taitekertoimen kanssa (HPLC-UV/RI) tai ionikromatografia johtokykydetektorin kanssa (IC-ECD).


(1)  Analyysimenetelmiä koskevia yksityiskohtaisia tietoja on saatavissa seuraavasta vertailulaboratorion osoitteesta: https://ec.europa.eu/jrc/en/eurl/feed-additives/evaluation-reports.


24.1.2020   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 19/18


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) 2020/107,

annettu 23 päivänä tammikuuta 2020,

uuskokkiinin hyväksymisestä rehun lisäaineena koirien, kissojen ja akvaariokalojen ruokinnassa

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon eläinten ruokinnassa käytettävistä lisäaineista 22 päivänä syyskuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1831/2003 (1) ja erityisesti sen 9 artiklan 2 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1831/2003 säädetään eläinten ruokinnassa käytettävien lisäaineiden hyväksymisestä ja vahvistetaan perusteet ja menettelyt hyväksynnän myöntämiselle. Asetuksen (EY) N:o 1831/2003 10 artiklassa säädetään sellaisten lisäaineiden uudelleenarvioinnista, joille on annettu hyväksyntä neuvoston direktiivin 70/524/ETY (2) mukaisesti.

(2)

Uuskokkiinin käyttö hyväksyttiin ilman aikarajoitusta direktiivin 70/524/ETY mukaisesti akvaariokalojen ruokinnassa rehun lisäaineena, joka kuuluu ryhmään ”väriaineet, mukaan lukien pigmentit” otsakkeeseen ”muut väriaineet”. Se hyväksyttiin ilman aikarajoitusta myös koirien ja kissojen ruokinnassa rehun lisäaineena, joka kuuluu ryhmään ”väriaineet, mukaan lukien pigmentit” otsakkeeseen ”kaikki yhteisön säännöissä hyväksytyt elintarvikkeiden värjäykseen tarkoitetut muut aineet”. Kyseinen lisäaine merkittiin sen jälkeen rehujen lisäaineita koskevaan rekisteriin olemassa olevana tuotteena asetuksen (EY) N:o 1831/2003 10 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 1831/2003 10 artiklan 2 kohdan mukaisesti, luettuna yhdessä sen 7 artiklan kanssa, toimitettiin hakemus, joka koskee uuskokkiinin uudelleenarviointia akvaariokalojen sekä koirien ja kissojen rehun lisäaineena. Hakija pyysi, että kyseinen lisäaine luokiteltaisiin lisäaineluokkaan ”sensoriset lisäaineet” ja funktionaaliseen ryhmään ”väriaineet”. Hakemuksen mukana toimitettiin asetuksen (EY) N:o 1831/2003 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti vaadittavat tiedot ja asiakirjat.

(4)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, totesi 6 päivänä maaliskuuta 2018 antamassaan lausunnossa (3), että uuskokkiinilla ei ehdotettujen käyttöedellytysten mukaisesti käytettynä ole haitallisia vaikutuksia eläinten terveyteen. Se totesi myös, että lisäaineelle altistumista hengitysteitse pidetään vaarallisena lisäaineen käyttäjälle ja että ei voitu päätellä, voiko lisäaine aiheuttaa ihon tai silmien ärsytystä taikka ihon herkistymistä. Sen vuoksi komissio katsoo, että olisi toteutettava asianmukaisia suojatoimenpiteitä ihmisten terveydelle aiheutuvien haittavaikutusten ehkäisemiseksi erityisesti lisäaineen käyttäjien osalta. Komission asetuksen (EY) N:o 429/2008 (4) mukaisesti ympäristöriskien arvioinnin vaiheessa I on todettu, että uuskokkiinille ei tehdä muille kuin elintarviketuotantoeläimille tarkoitettuna lisäaineena jatkoarviointia, koska on epätodennäköistä, että sillä olisi merkittäviä vaikutuksia ympäristöön ja koska elintarviketurvallisuusviranomainen ei ole edellä mainitussa lausunnossaan yksilöinyt tieteellisesti perusteltua näyttöä huolestuttavista vaikutuksista. Lisäksi elintarviketurvallisuusviranomainen totesi tästä myös elintarvikkeissa sallitusta lisäaineesta, että jos sen käyttötarkoitus rehussa on sama kuin elintarvikkeissa, lisäaineen tehoa ei tarvinne osoittaa muulla tavoin. Koska rehuja on hyvin erilaisia, elintarviketurvallisuusviranomainen pyysi kuitenkin lisänäyttöä. Hakija osoitti tehon tyypillisessä rehumatriisissa pitoisuudella 50 mg/kg mutta ilmoitti myös, että muissa matriiseissa (lemmikkieläinten ruoan väri voi vaihdella lähes valkoisesta tummanruskeaan) voidaan käyttää pienempiä pitoisuuksia, erityisesti vaaleissa matriiseissa (hakija toimitti asiakirja-aineistossa jonkin verran näyttöä pienemmistä pitoisuuksista). Koska elintarviketurvallisuusviranomaisen tälle lisäaineelle ehdottama suositeltu enimmäispitoisuus on vastaavanlainen kuin eri tuotetyyppien elintarvikkeille sallitut pitoisuudet, komissio katsoi, että aineen tehosta on riittävät todisteet. Elintarviketurvallisuusviranomaisen mukaan erityiset markkinoille saattamisen jälkeistä seurantaa koskevat vaatimukset eivät ole tarpeen. Lisäksi se vahvisti asetuksella (EY) N:o 1831/2003 perustetun vertailulaboratorion toimittaman raportin analyysimenetelmästä, jolla rehun lisäaine määritetään rehusta.

(5)

Uuskokkiinin arviointi osoittaa, että asetuksen (EY) N:o 1831/2003 5 artiklassa säädetyt hyväksymisen edellytykset täyttyvät. Sen vuoksi kyseisen lisäaineen käyttö tämän asetuksen liitteessä esitetyn mukaisesti olisi hyväksyttävä.

(6)

Koska turvallisuuteen liittyvät syyt eivät edellytä asianomaisten aineiden hyväksynnän edellytyksiin tehtävien muutosten välitöntä soveltamista, on aiheellista säätää siirtymäajasta, jotta asianomaiset tahot voivat valmistautua hyväksynnästä aiheutuvien uusien vaatimusten noudattamiseen.

(7)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Hyväksyntä

Hyväksytään lisäaineluokkaan ”sensoriset lisäaineet” ja funktionaaliseen ryhmään ”väriaineet” kuuluva, liitteessä tarkoitettu aine eläinten ruokinnassa käytettävänä lisäaineena kyseisessä liitteessä vahvistetuin edellytyksin.

2 artikla

Siirtymätoimenpiteet

1.   Sallitaan liitteessä eritellyn aineen ja sitä sisältävien esiseosten, jotka on valmistettu ja varustettu merkinnöillä ennen 13 päivää elokuuta 2020 niiden sääntöjen mukaisesti, jotka ovat olleet voimassa ennen 13 päivää helmikuuta 2020, saattaminen markkinoille ja käyttö, kunnes olemassa olevat varastot loppuvat.

2.   Sallitaan 1 kohdassa tarkoitettua ainetta sisältävien rehuaineiden ja rehuseosten, jotka on valmistettu ja varustettu merkinnöillä ennen 13 päivää helmikuuta 2022 niiden sääntöjen mukaisesti, jotka ovat olleet voimassa ennen 13 päivää helmikuuta 2020, saattaminen markkinoille ja käyttö, kunnes olemassa olevat varastot loppuvat.

3 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 23 päivänä tammikuuta 2020.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Ursula VON DER LEYEN


(1)  EUVL L 268, 18.10.2003, s. 29.

(2)  Neuvoston direktiivi 70/524/ETY, annettu 23 päivänä marraskuuta 1970, rehujen lisäaineista (EYVL L 270, 14.12.1970, s. 1).

(3)  EFSA Journal 2018; 16(3):5222.

(4)  Komission asetus (EY) N:o 429/2008, annettu 25 päivänä huhtikuuta 2008, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1831/2003 täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä hakemusten laadinnan ja esittämisen sekä rehun lisäaineiden arvioinnin ja hyväksymisen osalta (EUVL L 133, 22.5.2008, s. 1).


LIITE

Lisäaineen tunnistenumero

Lisäaine

Koostumus, kemiallinen kaava, kuvaus, analyysimenetelmä

Eläinlaji tai -ryhmä

Enimmäisikä

Vähimmäispitoisuus

Enimmäispitoisuus

Muut määräykset

Hyväksynnän voimassaolo päättyy

mg tehoainetta/kg täysrehua, jonka kosteuspitoisuus on 12 %

Luokka: Sensoriset lisäaineet. Funktionaalinen ryhmä: Väriaineet. i) aineet, jotka lisäävät tai palauttavat väriä rehuihin

2a124

Uuskokkiini

Lisäaineen koostumus:

Uuskokkiinin tärkein aineosa on natriumsuola.

Kiinteä muoto (jauhe tai rakeet)

Kissat

-

-

31

1.

Lisäaineen ja esiseoksen käyttöohjeissa on mainittava varastointia koskevat edellytykset sekä stabiilisuus lämpökäsittelyssä.

2.

Rehualan toimijoiden on vahvistettava lisäaineen ja esiseosten käyttäjiä varten toimintamenettelyt ja järjestelyt lisäaineen käytöstä aiheutuvien mahdollisten riskien varalta. Jos riskejä ei voida näiden järjestelyjen ja toimenpiteiden avulla poistaa tai minimoida, lisäainetta ja esiseoksia käytettäessä on käytettävä asianmukaisia henkilönsuojaimia, silmä-, iho-, suu- ja hengityssuojat mukaan lukien.

13. helmikuuta 2030

Tehoaineen ominaispiirteiden kuvaus natriumsuolana:

Uuskokkiini koostuu pääosin trinatrium-2-hydroksi-1-(4-sulfonaatti-1-naftyyliatso)-naftaleeni-6,8-disulfonaatista ja toissijaisista väriaineista yhdessä natriumkloridin ja/tai natriumsulfaatin kanssa tärkeimpinä värittöminä ainesosina.

Myös kalsium- ja kaliumsuola sallitaan.

Kemiallinen kaava: C20H11N2O10S3Na3

Kiinteä muoto (jauhe tai rakeet), valmistettu kemiallisen synteesin avulla

CAS-numero: 2611-82-7

Puhtauskriteerit

Väriaineita yhteensä natriumsuolaksi laskettuna ≥ 80 % (määritys);

toissijaiset väriaineet ≤ 1 %;

orgaaniset yhdisteet, muut kuin väriaineet ≤ 0,5 %;

sulfonoimattomat primääriset aromaattiset amiinit (aniliiniksi laskettuna) ≤ 0,01 %.

Analyysimenetelmä  (1)

Uuskokkiinin kaikkien väriaineiden määrittäminen rehun lisäaineesta:

Spektrofotometria 505 nm:ssä ja titraus titaanikloridilla, kuten kuvataan komission asetuksessa (EU) N:o 231/2012 viitaten asiakirjoihin FAO JECFA Combined Compendium for Food Additive Specifications (Analytical methods Vol. 4) ja Monograph No. 11 (2011) ”Ponceau 4R”.

Uuskokkiinin aktiivisuuden määrittäminen rehuissa:

Korkean suorituskyvyn nestekromatografia yhdistettynä tandem-massaspektrometriaan (LC-MS/MS).

Koirat

-

-

37

Luokka: Sensoriset lisäaineet. Funktionaalinen ryhmä: Väriaineet. iii) aineet, jotka vaikuttavat suotuisasti akvaariokalojen tai häkkilintujen väriin

2a124

Uuskokkiini

Lisäaineen koostumus:

Uuskokkiinin tärkein aineosa on natriumsuola.

Kiinteä (jauhe tai rakeet)

Akvaariokalat

-

-

137

1.

Lisäaineen ja esiseoksen käyttöohjeissa on mainittava varastointia koskevat edellytykset sekä stabiilisuus lämpökäsittelyssä.

2.

Rehualan toimijoiden on vahvistettava lisäaineen ja esiseosten käyttäjiä varten toimintamenettelyt ja järjestelyt lisäaineen käytöstä aiheutuvien mahdollisten riskien varalta. Jos riskejä ei voida näiden järjestelyjen ja toimenpiteiden avulla poistaa tai minimoida, lisäainetta ja esiseoksia käytettäessä on käytettävä asianmukaisia henkilönsuojaimia, silmä-, iho-, suu- ja hengityssuojat mukaan lukien.

13. helmikuuta 2030

Tehoaineen ominaispiirteiden kuvaus natriumsuolana:

Uuskokkiini koostuu pääosin trinatrium-2-hydroksi-1-(4-sulfonaatti-1-naftyyliatso)-naftaleeni-6,8-disulfonaatista ja toissijaisista väriaineista yhdessä natriumkloridin ja/tai natriumsulfaatin kanssa tärkeimpinä värittöminä ainesosina.

Myös kalsium- ja kaliumsuola sallitaan.

Kemiallinen kaava: C20H11N2O10S3Na3

Kiinteä muoto (jauhe tai rakeet), valmistettu kemiallisen synteesin avulla

CAS-numero: 2611-82-7

Puhtauskriteerit

Väriaineita yhteensä natriumsuolaksi laskettuna ≥ 80 % (määritys);

toissijaiset väriaineet ≤ 1 %;

orgaaniset yhdisteet, muut kuin väriaineet ≤ 0,5 %;

sulfonoimattomat primääriset aromaattiset amiinit (aniliiniksi laskettuna) ≤ 0,01 %.

Analyysimenetelmä  (1)

Uuskokkiinin kaikkien väriaineiden määrittäminen rehun lisäaineesta:

Spektrofotometria 505 nm:ssä ja titraus titaanikloridilla, kuten kuvataan komission asetuksessa (EU) N:o 231/2012 viitaten asiakirjoihin FAO JECFA Combined Compendium for Food Additive Specifications (Analytical methods Vol. 4); ja Monograph No. 11 (2011) ”Ponceau 4R”.

Uuskokkiinin aktiivisuuden määrittäminen rehuissa:

Korkean suorituskyvyn nestekromatografia yhdistettynä tandem-massaspektrometriaan (LC-MS/MS).


(1)  Analyysimenetelmiä koskevia yksityiskohtaisia tietoja on saatavissa seuraavasta vertailulaboratorion osoitteesta: https://ec.europa.eu/jrc/en/eurl/feed-additives/evaluation-reports.


PÄÄTÖKSET

24.1.2020   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 19/23


KOMISSION PÄÄTÖS (EU) 2020/108,

annettu 23 päivänä tammikuuta 2020,

Euroopan unionin ja San Marinon tasavallan välisen valuuttasopimuksen liitteen muuttamisesta

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon Euroopan unionin ja San Marinon tasavallan välillä 27 päivänä maaliskuuta 2012 tehdyn valuuttasopimuksen (1) ja erityisesti sen 8 artiklan 5 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Euroopan unionin ja San Marinon tasavallan välisen valuuttasopimuksen, jäljempänä ’valuuttasopimus’, 8 artiklassa edellytetään, että San Marinon tasavalta panee täytäntöön unionin säädökset ja säännöt, jotka koskevat euroseteleitä ja -metallirahoja, pankki- ja rahoituslainsäädäntöä, rahanpesun estämistä, käteisrahaan ja muihin maksuvälineisiin sekä mitaleihin ja rahakkeisiin liittyvien petosten ja väärennysten torjuntaa sekä tilastotietojen ilmoittamisvaatimuksia. Nämä säädökset ja säännöt luetellaan valuuttasopimuksen liitteessä.

(2)

Komission on muutettava valuuttasopimuksen liitettä vuosittain tai tarvittaessa useamminkin unionin uusien asiaa koskevien säädösten ja sääntöjen sekä voimassa oleviin säädöksiin ja sääntöihin tehtyjen muutosten huomioon ottamiseksi.

(3)

Osa asiaa koskevista unionin säädöksistä ja säännöistä on vanhentuneita, ja ne olisi sen vuoksi poistettava liitteestä. Toisaalta liitteeseen olisi lisättävä asiaa koskevat uudet unionin säädökset ja säännöt sekä voimassa oleviin säädöksiin tehdyt muutokset.

(4)

Valuuttasopimuksen liitettä olisi sen vuoksi muutettava,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Korvataan Euroopan unionin ja San Marinon tasavallan välisen valuuttasopimuksen liite tämän päätöksen liitteen tekstillä.

2 artikla

Tämä päätös tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tehty Brysselissä 23 päivänä tammikuuta 2020.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Ursula VON DER LEYEN


(1)  EUVL C 121, 26.4.2012, s. 5.


LIITE

”LIITE

 

Täytäntöönpantavat säädökset

Täytäntöönpanon määräaika

 

Rahanpesun estäminen

 

1

Neuvoston päätös 2000/642/YOS, tehty 17 päivänä lokakuuta 2000, jäsenvaltioiden rahanpesun selvittelykeskusten välistä yhteistyötä koskevista järjestelyistä, joita noudatetaan tietojenvaihdossa (EYVL L 271, 24.10.2000, s. 4).

1.9.2013

2

Neuvoston puitepäätös 2001/500/YOS, tehty 26 päivänä kesäkuuta 2001, rahanpesusta, rikoksentekovälineiden ja rikoksen tuottaman hyödyn tunnistamisesta, jäljittämisestä, jäädyttämisestä tai takavarikoimisesta ja menetetyksi tuomitsemisesta (EYVL L 182, 5.7.2001, s. 1).

 

3

Neuvoston puitepäätös 2005/212/YOS, tehty 24 päivänä helmikuuta 2005, rikoksen tuottaman hyödyn ja rikoksella saadun omaisuuden sekä rikoksentekovälineiden menetetyksi tuomitsemisesta (EUVL L 68, 15.3.2005, s. 49).

1.10.2014 (1)

4

Neuvoston päätös 2007/845/YOS, tehty 6 päivänä joulukuuta 2007, varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavien jäsenvaltioiden toimistojen yhteistyöstä rikoksen tuottaman hyödyn tai muun rikokseen liittyvän omaisuuden jäljittämisessä ja tunnistamisessa (EUVL L 332, 18.12.2007, s. 103).

 

5

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/42/EU, annettu 3 päivänä huhtikuuta 2014, rikoksentekovälineiden ja rikoshyödyn jäädyttämisestä ja menetetyksi tuomitsemisesta Euroopan unionissa (EUVL L 127, 29.4.2014, s. 39).

1.11.2016 (2)

6

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2015/847, annettu 20 päivänä toukokuuta 2015, varainsiirtojen mukana toimitettavista tiedoista ja asetuksen (EY) N:o 1781/2006 kumoamisesta (EUVL L 141, 5.6.2015, s. 1).

1.10.2017 (3)

7

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/849, annettu 20 päivänä toukokuuta 2015, rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY ja komission direktiivin 2006/70/EY kumoamisesta (EUVL L 141, 5.6.2015, s. 73).

1.10.2017 (3)

 

Muutettu seuraavalla:

 

8

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/843, annettu 30 päivänä toukokuuta 2018, rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen annetun direktiivin (EU) 2015/849 ja direktiivien 2009/138/EY ja 2013/36/EU muuttamisesta (EUVL L 156, 19.6.2018, s. 43).

31.12.2020 (6)

 

Täydennetty seuraavilla:

 

9

Komission delegoitu asetus (EU) 2016/1675, annettu 14 päivänä heinäkuuta 2016, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/849 täydentämisestä yksilöimällä suuririskiset kolmannet maat, joilla on strategisia puutteita (EUVL L 254, 20.9.2016, s. 1).

1.10.2017 (5)

 

Muutettu seuraavilla:

 

10

Komission delegoitu asetus (EU) 2018/105, annettu 27 päivänä lokakuuta 2017, delegoidun asetuksen (EU) 2016/1675 muuttamisesta lisäämällä Etiopia liitteessä olevan I kohdan taulukkoon suuririskisistä kolmansista maista (EUVL L 19, 24.1.2018, s. 1).

31.3.2019 (6)

11

Komission delegoitu asetus (EU) 2018/212, annettu 13 päivänä joulukuuta 2017, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/849 täydentämisestä annetun delegoidun asetuksen (EU) 2016/1675 muuttamisesta lisäämällä Sri Lanka, Trinidad ja Tobago sekä Tunisia liitteessä olevan I kohdan taulukkoon (EUVL L 41, 14.2.2018, s. 4).

31.3.2019 (6)

12

Komission delegoitu asetus (EU) 2018/1108, annettu 7 päivänä toukokuuta 2018, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/849 täydentämisestä teknisillä sääntelystandardeilla sähköisen rahan liikkeeseenlaskijoiden ja maksupalveluntarjoajien keskitettyjen yhteyspisteiden nimeämisperusteista ja säännöillä keskitettyjen yhteyspisteiden tehtävistä (EUVL L 203, 10.8.2018, s. 2).

31.12.2020 (7)

13

Komission delegoitu asetus (EU) 2018/1467, annettu 27 päivänä heinäkuuta 2018, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/849 täydentämisestä annetun delegoidun asetuksen (EU) 2016/1675 muuttamisesta lisäämällä Pakistan liitteessä olevan I kohdan taulukkoon (EUVL L 246, 2.10.2018, s. 1).

31.12.2019 (7)

14

Komission delegoitu asetus (EU) 2019/758, annettu 31 päivänä tammikuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/849 täydentämisestä teknisillä sääntelystandardeilla vähimmäistoimista ja lisätoimenpiteistä, jotka luottolaitosten ja finanssilaitosten on toteutettava rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskin lieventämiseksi eräissä kolmansissa maissa (EUVL L 125, 14.5.2019, s. 4).

31.12.2020 (7)

15

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1672, annettu 23 päivänä lokakuuta 2018, unioniin saapuvien tai sieltä poistuvien käteisvarojen valvonnasta ja asetuksen (EY) N:o 1889/2005 kumoamisesta (EUVL L 284, 12.11.2018, s. 6).

31.12.2021 (7)

16

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/1673, annettu 23 päivänä lokakuuta 2018, rahanpesun torjumisesta rikosoikeudellisin keinoin (EUVL L 284, 12.11.2018, s. 22).

31.12.2021 (7)

 

Petosten ja väärentämisen torjunta

 

17

Neuvoston asetus (EY) N:o 1338/2001, annettu 28 päivänä kesäkuuta 2001, euron väärentämisen torjunnan edellyttämistä toimenpiteistä (EYVL L 181, 4.7.2001, s. 6)

1.9.2013

Muutettu seuraavalla:

 

18

Neuvoston asetus (EY) N:o 44/2009, annettu 18 päivänä joulukuuta 2008, euron väärentämisen torjunnan edellyttämistä toimenpiteistä annetun asetuksen (EY) N:o 1338/2001 muuttamisesta (EUVL L 17, 22.1.2009, s. 1).

 

19

Neuvoston päätös 2001/887/YOS, tehty 6 päivänä joulukuuta 2001, euron suojaamisesta väärentämiseltä (EYVL L 329, 14.12.2001, s. 1).

1.9.2013

20

Neuvoston päätös 2003/861/EY, tehty 8 päivänä joulukuuta 2003, väärennettyjen eurometallirahojen analysoinnista ja niihin liittyvästä yhteistyöstä (EUVL L 325, 12.12.2003, s. 44).

1.9.2013

21

Neuvoston asetus (EY) N:o 2182/2004, annettu 6 päivänä joulukuuta 2004, eurometallirahojen kaltaisista mitaleista ja rahakkeista (EUVL L 373, 21.12.2004, s. 1).

1.9.2013

 

Muutettu seuraavalla:

 

22

Neuvoston asetus (EY) N:o 46/2009, annettu 18 päivänä joulukuuta 2008, eurometallirahojen kaltaisista mitaleista ja rahakkeista annetun asetuksen (EY) N:o 2182/2004 muuttamisesta (EUVL L 17, 22.1.2009, s. 5).

 

23

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/62/EU, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, euron ja muiden valuuttojen suojaamisesta rahanväärennykseltä rikosoikeuden keinoin ja neuvoston puitepäätöksen 2000/383/YOS korvaamisesta (EUVL L 151, 21.5.2014, s. 1).

1.7.2016 (2)

24

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/713, annettu 17 päivänä huhtikuuta 2019, muihin maksuvälineisiin kuin käteisrahaan liittyvien petosten ja väärennysten torjunnasta ja neuvoston puitepäätöksen 2001/413/YOS korvaamisesta (EUVL L 123, 10.5.2019, s. 18).

31.12.2021 (7)

 

Euroseteleitä ja -metallirahoja koskevat säännöt

 

25

Neuvoston asetus (EY) N:o 2532/98, annettu 23 päivänä marraskuuta 1998, Euroopan keskuspankin valtuuksista määrätä seuraamuksia (EYVL L 318, 27.11.1998, s. 4).

1.9.2013

26

Neuvoston päätelmät, annettu 10 päivänä toukokuuta 1999, eurometallirahojen laadunhallintajärjestelmästä

1.9.2013

27

Komission tiedonanto 2001/C 318/03, annettu 22 päivänä lokakuuta 2001, eurometallirahojen yhteisen sivun mallioikeuden suojasta (K(2001) 600 lopullinen) (EYVL C 318, 13.11.2001, s. 3).

1.9.2013

28

Euroopan keskuspankin suuntaviivat EKP/2003/5, annettu 20 päivänä maaliskuuta 2003, euroseteleiden vaihtamisesta ja käytöstä poistamisesta sekä toimenpiteiden toteuttamisesta luvattomia seteliaiheen jäljennöksiä vastaan (EUVL L 78, 25.3.2003, s. 20)

1.9.2013

Muutettu seuraavalla:

 

29

Euroopan keskuspankin suuntaviivat EKP/2013/11, annettu 19 päivänä huhtikuuta 2013, euroseteleiden vaihtamisesta ja käytöstä poistamisesta sekä toimenpiteiden toteuttamisesta luvattomia seteliaiheen jäljennöksiä vastaan annettujen suuntaviivojen EKP/2003/5 muuttamisesta (EUVL L 118, 30.4.2013, s. 43).

1.10.2013 (1)

30

Euroopan keskuspankin päätös EKP/2010/14, tehty 16 päivänä syyskuuta 2010, eurosetelien aitouden ja kunnon tarkastamisesta sekä kiertoon palauttamisesta (EUVL L 267, 9.10.2010, s. 1).

1.9.2013

Muutettu seuraavalla:

 

31

Euroopan keskuspankin päätös, annettu 7 päivänä syyskuuta 2012, eurosetelien aitouden ja kunnon tarkastamisesta sekä kiertoon palauttamisesta tehdyn päätöksen EKP/2010/14 muuttamisesta (EKP/2012/19) (2012/507/EU) (EUVL L 253, 20.9.2012, s. 19).

1.10.2013 (1)

32

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1210/2010, annettu 15 päivänä joulukuuta 2010, eurometallirahojen aitouden tarkistamisesta ja kiertoon kelpaamattomien eurometallirahojen käsittelystä (EUVL L 339, 22.12.2010, s. 1).

1.9.2013

33

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1214/2011, annettu 16 päivänä marraskuuta 2011, rajat ylittävistä ammattimaisista eurokäteisen maantiekuljetuksista euroalueeseen kuuluvien jäsenvaltioiden välillä (EUVL L 316, 29.11.2011, s. 1).

1.10.2014 (1)

34

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 651/2012, annettu 4 päivänä heinäkuuta 2012, eurometallirahojen liikkeeseenlaskusta (EUVL L 201, 27.7.2012, s. 135).

1.10.2013 (1)

35

Päätös EKP/2013/10 euroseteleiden nimellisarvoista, selitelmistä, vaihtamisesta, käytöstä poistamisesta ja seteliaiheen jäljentämisestä (EKP/2013/10) (EUVL L 118, 30.4.2013, s. 37).

1.10.2013 (1)

Muutettu seuraavalla:

 

Euroopan keskuspankin päätös (EU) 2019/669, annettu 4 päivänä huhtikuuta 2019, euroseteleiden nimellisarvoista, selitelmistä, vaihtamisesta, käytöstä poistamisesta ja seteliaiheen jäljentämisestä annetun päätöksen EKP/2013/10 muuttamisesta (EKP2019/9) (EUVL L 113, 29.4.2019, s. 6).

31.12.2020 (7)

36

Neuvoston asetus (EU) N:o 729/2014, annettu 24 päivänä kesäkuuta 2014, liikkeeseen tarkoitettujen eurometallirahojen yksikköarvoista ja teknisistä eritelmistä (EUVL L 194, 2.7.2014, s. 1).

1.10.2013 (1)

 

Pankki- ja finanssilainsäädäntö

 

37

Neuvoston direktiivi 86/635/ETY, annettu 8 päivänä joulukuuta 1986, pankkien ja muiden rahoituslaitosten tilinpäätöksestä ja konsolidoidusta tilinpäätöksestä (EYVL L 372, 31.12.1986, s. 1).

1.9.2016

Muutettu seuraavilla:

 

38

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/65/EY, annettu 27 päivänä syyskuuta 2001, direktiivien 78/660/ETY, 83/349/ETY ja 86/635/ETY muuttamisesta tietynlaisten yhtiöiden sekä pankkien ja muiden rahoituslaitosten tilinpäätöksien ja konsolidoitujen tilinpäätöksien laadinnassa noudatettavien arvostussääntöjen osalta (EYVL L 283, 27.10.2001, s. 28).

 

39

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/51/EY, annettu 18 päivänä kesäkuuta 2003, yhtiömuodoltaan tietynlaisten yhtiöiden, pankkien ja muiden rahoituslaitosten sekä vakuutusyritysten tilinpäätöksistä ja konsolidoiduista tilinpäätöksistä annettujen direktiivien 78/660/ETY, 83/349/ETY, 86/635/ETY ja 91/674/ETY muuttamisesta (EUVL L 178, 17.7.2003, s. 16).

 

40

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/46/EY, annettu 14 päivänä kesäkuuta 2006, yhtiömuodoltaan tietynlaisten yhtiöiden tilinpäätöksistä annetun neuvoston direktiivin 78/660/ETY, konsolidoiduista tilinpäätöksistä annetun neuvoston direktiivin 83/349/ETY, pankkien ja muiden rahoituslaitosten tilinpäätöksestä ja konsolidoidusta tilinpäätöksestä annetun neuvoston direktiivin 86/635/ETY sekä vakuutusyritysten tilinpäätöksistä ja konsolidoiduista tilinpäätöksistä annetun neuvoston direktiivin 91/674/ETY muuttamisesta (EUVL L 224, 16.8.2006, s. 1).

 

41

Neuvoston direktiivi 89/117/ETY, annettu 13 päivänä helmikuuta 1989, jäsenvaltioon sijoittautuneiden sellaisten luotto- ja rahoituslaitosten sivukonttoreiden velvollisuudesta julkistaa tilinpäätösasiakirjat, joiden kotipaikka ei ole siinä jäsenvaltiossa (EYVL L 44, 16.2.1989, s. 40).

1.9.2018

42

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 97/9/EY, annettu 3 päivänä maaliskuuta 1997, sijoittajien korvausjärjestelmistä (EYVL L 84, 26.3.1997, s. 22).

1.9.2018

43

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/26/EY, annettu 19 päivänä toukokuuta 1998, selvityksen lopullisuudesta maksujärjestelmissä ja arvopaperien selvitysjärjestelmissä (EYVL L 166, 11.6.1998, s. 45).

1.9.2018

Muutettu seuraavilla:

 

44

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/44/EY, annettu 6 päivänä toukokuuta 2009, selvityksen lopullisuudesta maksujärjestelmissä ja arvopaperien selvitysjärjestelmissä annetun direktiivin 98/26/EY ja rahoitusvakuusjärjestelyistä annetun direktiivin 2002/47/EY muuttamisesta linkitettyjen järjestelmien sekä lainasaamisten osalta (EUVL L 146, 10.6.2009, s. 37).

 

45

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/78/EU, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, direktiivien 98/26/EY, 2002/87/EY, 2003/6/EY, 2003/41/EY, 2003/71/EY, 2004/39/EY, 2004/109/EY, 2005/60/EY, 2006/48/EY, 2006/49/EY ja 2009/65/EY muuttamisesta Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen), Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) ja Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) toimivaltuuksien osalta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 120).

 

46

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 648/2012, annettu 4 päivänä heinäkuuta 2012, OTC-johdannaisista, keskusvastapuolista ja kauppatietorekistereistä (EUVL L 201, 27.7.2012, s. 1).

30.9.2019 (3)

47

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 909/2014, annettu 23 päivänä heinäkuuta 2014, arvopaperitoimituksen parantamisesta Euroopan unionissa sekä arvopaperikeskuksista ja direktiivien 98/26/EY ja 2014/65/EU sekä asetuksen (EU) N:o 236/2012 muuttamisesta (EUVL L 257, 28.8.2014, s. 1).

1.9.2018

48

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/24/EY, annettu 4 päivänä huhtikuuta 2001, luottolaitosten tervehdyttämisestä ja likvidaatiosta (EYVL L 125, 5.5.2001, s. 15)

1.9.2018

Muutettu seuraavalla:

 

49

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/59/EU, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä sekä neuvoston direktiivin 82/891/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2001/24/EY, 2002/47/EY, 2004/25/EY, 2005/56/EY, 2007/36/EY, 2011/35/EU, 2012/30/EU ja 2013/36/EU ja asetusten (EU) N:o 1093/2010 ja (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 190).

 

50

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/47/EY, annettu 6 päivänä kesäkuuta 2002, rahoitusvakuusjärjestelyistä (EYVL L 168, 27.6.2002, s. 43).

1.9.2018

Muutettu seuraavilla:

 

51

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/44/EY, annettu 6 päivänä toukokuuta 2009, selvityksen lopullisuudesta maksujärjestelmissä ja arvopaperien selvitysjärjestelmissä annetun direktiivin 98/26/EY ja rahoitusvakuusjärjestelyistä annetun direktiivin 2002/47/EY muuttamisesta linkitettyjen järjestelmien sekä lainasaamisten osalta (EUVL L 146, 10.6.2009, s. 37).

 

52

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/59/EU, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä sekä neuvoston direktiivin 82/891/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2001/24/EY, 2002/47/EY, 2004/25/EY, 2005/56/EY, 2007/36/EY, 2011/35/EU, 2012/30/EU ja 2013/36/EU ja asetusten (EU) N:o 1093/2010 ja (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 190).

1.9.2018 (2)

53

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/87/EY, annettu 16 päivänä joulukuuta 2002, finanssiryhmittymään kuuluvien luottolaitosten, vakuutusyritysten ja sijoituspalveluyritysten lisävalvonnasta sekä neuvoston direktiivien 73/239/ETY, 79/267/ETY, 92/49/ETY, 92/96/ETY, 93/6/ETY ja 93/22/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 98/78/EY ja 2000/12/EY muuttamisesta (EUVL L 35, 11.2.2003, s. 1), sekä siihen liittyvät toisen tason toimenpiteet tarpeen mukaan

1.9.2018

Muutettu seuraavilla:

 

54

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/1/EY, annettu 9 päivänä maaliskuuta 2005, neuvoston direktiivien 73/239/ETY, 85/611/ETY, 91/675/ETY, 92/49/ETY ja 93/6/ETY sekä direktiivien 94/19/EY, 98/78/EY, 2000/12/EY, 2001/34/EY, 2002/83/EY ja 2002/87/EY muuttamisesta rahoituspalvelualan komiteajärjestelmän uudistamiseksi (EUVL L 79, 24.3.2005, s. 9).

 

55

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/25/EY, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2008, finanssiryhmittymään kuuluvien luottolaitosten, vakuutusyritysten ja sijoituspalveluyritysten lisävalvonnasta annetun direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta komissiolle siirretyn täytäntöönpanovallan osalta (EUVL L 81, 20.3.2008, s. 40).

 

56

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/78/EU, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, direktiivien 98/26/EY, 2002/87/EY, 2003/6/EY, 2003/41/EY, 2003/71/EY, 2004/39/EY, 2004/109/EY, 2005/60/EY, 2006/48/EY, 2006/49/EY ja 2009/65/EY muuttamisesta Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen), Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) ja Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) toimivaltuuksien osalta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 120).

 

57

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/89/EU, annettu 16 päivänä marraskuuta 2011, direktiivien 98/78/EY, 2002/87/EY, 2006/48/EY ja 2009/138/EY muuttamisesta finanssiryhmittymään kuuluvien rahoitusalan yhteisöjen lisävalvonnan osalta (EUVL L 326, 8.12.2011, s. 113).

 

58

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/36/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 338).

 

59

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/39/EY, annettu 21 päivänä huhtikuuta 2004, rahoitusvälineiden markkinoista sekä neuvoston direktiivien 85/611/ETY ja 93/6/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/12/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivin 93/22/ETY kumoamisesta (EUVL L 145, 30.4.2004, s. 1), sekä siihen liittyvät toisen tason toimenpiteet tarpeen mukaan

1.9.2018

Muutettu seuraavilla:

 

60

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/31/EY, annettu 5 päivänä huhtikuuta 2006, rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiivin 2004/39/EY muuttamisesta eräiden määräaikojen osalta (EUVL L 114, 27.4.2006, s. 60).

 

61

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/44/EY, annettu 5 päivänä syyskuuta 2007, neuvoston direktiivin 92/49/ETY sekä direktiivien 2002/83/EY, 2004/39/EY, 2005/68/EY ja 2006/48/EY muuttamisesta rahoitusalalla tapahtuvaan omistusosuuksien hankintaan ja lisäämiseen sovellettavien toiminnan vakauden arviointia koskevien menettelysääntöjen ja periaatteiden osalta (EUVL L 247, 21.9.2007, s. 1).

 

62

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/10/EY, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2008, rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiivin 2004/39/EY muuttamisesta komissiolle siirretyn täytäntöönpanovallan osalta (EUVL L 76, 19.3.2008, s. 33).

 

63

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/78/EU, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, direktiivien 98/26/EY, 2002/87/EY, 2003/6/EY, 2003/41/EY, 2003/71/EY, 2004/39/EY, 2004/109/EY, 2005/60/EY, 2006/48/EY, 2006/49/EY ja 2009/65/EY muuttamisesta Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen), Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) ja Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) toimivaltuuksien osalta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 120).

 

64

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 924/2009, annettu 16 päivänä syyskuuta 2009, rajatylittävistä maksuista yhteisössä ja asetuksen (EY) N:o 2560/2001 kumoamisesta (EUVL L 266, 9.10.2009, s. 11).

1.9.2018

Muutettu seuraavalla:

 

65

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 260/2012, annettu 14 päivänä maaliskuuta 2012, euromääräisiä tilisiirtoja ja suoraveloituksia koskevista teknisistä ja liiketoimintaa koskevista vaatimuksista sekä asetuksen (EY) N:o 924/2009 muuttamisesta (EUVL L 94, 30.3.2012, s. 22).

1.9.2018 (1)

66

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/110/EY, annettu 16 päivänä syyskuuta 2009, sähköisen rahan liikkeeseenlaskijalaitosten liiketoiminnan aloittamisesta, harjoittamisesta ja toiminnan vakauden valvonnasta, direktiivien 2005/60/EY ja 2006/48/EY muuttamisesta sekä direktiivin 2000/46/EY kumoamisesta (EUVL L 267, 10.10.2009, s. 7).

1.9.2016

Muutettu seuraavilla:

 

67

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/36/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 338).

1.9.2017 (3)

68

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/2366, annettu 25 päivänä marraskuuta 2015, maksupalveluista sisämarkkinoilla, direktiivien 2002/65/EY, 2009/110/EY ja 2013/36/EU ja asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta sekä direktiivin 2007/64/EY kumoamisesta (EUVL L 337, 23.12.2015, s. 35).

30.9.2018 (4)

69

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1093/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/78/EY kumoamisesta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 12).

1.9.2016

Muutettu seuraavilla:

 

70

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1022/2013, annettu 22 päivänä lokakuuta 2013, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) perustamisesta annetun asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta Euroopan keskuspankille neuvoston asetuksen (EU) N:o 1024/2013 nojalla annettujen erityistehtävien osalta (EUVL L 287, 29.10.2013, s. 5).

 

71

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/17/ЕU, annettu 4 päivänä helmikuuta 2014, kuluttajille tarkoitetuista kiinteää asunto-omaisuutta koskevista luottosopimuksista ja direktiivien 2008/48/EY ja 2013/36/EU sekä asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta (EUVL L 60, 28.2.2014, s. 34).

 

72

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/59/EU, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä sekä neuvoston direktiivin 82/891/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2001/24/EY, 2002/47/EY, 2004/25/EY, 2005/56/EY, 2007/36/EY, 2011/35/EU, 2012/30/EU ja 2013/36/EU ja asetusten (EU) N:o 1093/2010 ja (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 190).

1.9.2018 (3)

73

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/2366, annettu 25 päivänä marraskuuta 2015, maksupalveluista sisämarkkinoilla, direktiivien 2002/65/EY, 2009/110/EY ja 2013/36/EU ja asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta sekä direktiivin 2007/64/EY kumoamisesta (EUVL L 337, 23.12.2015, s. 35).

30.9.2018 (4)

74

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1095/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/77/EY kumoamisesta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 84).

1.9.2016

Muutettu seuraavilla:

 

75

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/61/EU, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2011, vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista ja direktiivin 2003/41/EY ja 2009/65/EY sekä asetuksen (EY) N:o 1060/2009 ja (EU) N:o 1095/2010 muuttamisesta (EUVL L 174, 1.7.2011, s. 1).

 

76

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 258/2014, annettu 3 päivänä huhtikuuta 2014, tilinpäätösraportointiin ja tilintarkastukseen liittyvien yksittäisten toimien tukemiseksi toteutettavasta unionin ohjelmasta kaudelle 2014–2020 ja päätöksen N:o 716/2009/EY kumoamisesta (EUVL L 105, 8.4.2014, s. 1).

 

77

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/51/EU, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, direktiivien 2003/71/EY ja 2009/138/EY sekä asetusten (EY) N:o 1060/2009, (EU) N:o 1094/2010 ja (EU) N:o 1095/2010 muuttamisesta Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) ja Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) toimivaltuuksien osalta (EUVL L 153, 22.5.2014, s. 1).

 

78

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 260/2012, annettu 14 päivänä maaliskuuta 2012, euromääräisiä tilisiirtoja ja suoraveloituksia koskevista teknisistä ja liiketoimintaa koskevista vaatimuksista sekä asetuksen (EY) N:o 924/2009 muuttamisesta (EUVL L 94, 30.3.2012, s. 22).

1.4.2018 (2)

Muutettu seuraavalla:

 

79

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 248/2014, annettu 26 päivänä helmikuuta 2014, asetuksen (EU) N:o 260/2012 muuttamisesta unionin laajuisiin tilisiirtoihin ja suoraveloituksiin siirtymisen osalta (EUVL L 84, 20.3.2014, s. 1).

 

80

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 648/2012, annettu 4 päivänä heinäkuuta 2012, OTC-johdannaisista, keskusvastapuolista ja kauppatietorekistereistä (EUVL L 201, 27.7.2012, s. 1), sekä siihen liittyvät toisen tason toimenpiteet tarpeen mukaan

30.9.2019 (3)

Muutettu seuraavilla:

 

81

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 575/2013, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 1).

 

82

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/59/EU, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä sekä neuvoston direktiivin 82/891/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2001/24/EY, 2002/47/EY, 2004/25/EY, 2005/56/EY, 2007/36/EY, 2011/35/EU, 2012/30/EU ja 2013/36/EU ja asetusten (EU) N:o 1093/2010 ja (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 190).

 

83

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 600/2014, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, rahoitusvälineiden markkinoista sekä asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 84).

31.12.2020 (3)

84

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/849, annettu 20 päivänä toukokuuta 2015, rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY ja komission direktiivin 2006/70/EY kumoamisesta (EUVL L 141, 5.6.2015, s. 73).

 

85

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2015/2365, annettu 25 päivänä marraskuuta 2015, arvopapereilla toteutettavien rahoitustoimien ja uudelleenkäytön raportoinnista ja läpinäkyvyydestä sekä asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 337, 23.12.2015, s. 1).

30.9.2019 (4)

86

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 575/2013, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 1), sekä siihen liittyvät toisen tason toimenpiteet tarpeen mukaan

1.9.2017 (1)

Muutettu seuraavilla:

 

87

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/2395, annettu 12 päivänä joulukuuta 2017, asetuksen (EU) N:o 575/2013 muuttamisesta siirtymäjärjestelyillä, jotka koskevat IFRS 9 -standardin käyttöönotolla omiin varoihin olevan vaikutuksen lieventämistä ja suuria asiakasriskejä koskevien säännösten soveltamista tiettyihin jonkin jäsenvaltion valuutan määräisiin julkisen sektorin vastuisiin (EUVL L 345, 27.12.2017, s. 27).

30.6.2019 (6)

88

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/2401, annettu 12 päivänä joulukuuta 2017, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista annetun asetuksen (EU) N:o 575/2013 muuttamisesta (EUVL L 347, 28.12.2017, s. 1).

31.3.2020 (6)

89

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/630, annettu 17 päivänä huhtikuuta 2019, asetuksen (EU) N:o 575/2013 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse järjestämättömiin vastuisiin liittyvien tappioiden kattamisen vähimmäisvaatimuksista (EUVL L 111, 25.4.2019, s. 4).

31.12.2020 (7)

90

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/36/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 338), sekä siihen liittyvät toisen tason toimenpiteet tarpeen mukaan

1.9.2017 (1)

Muutettu seuraavalla:

 

91

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/59/EU, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä sekä neuvoston direktiivin 82/891/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2001/24/EY, 2002/47/EY, 2004/25/EY, 2005/56/EY, 2007/36/EY, 2011/35/EU, 2012/30/EU ja 2013/36/EU ja asetusten (EU) N:o 1093/2010 ja (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 190).

1.9.2018 (3)

92

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 596/2014, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, markkinoiden väärinkäytöstä (markkinoiden väärinkäyttöä koskeva asetus) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/6/EY ja komission direktiivien 2003/124/EY, 2003/125/EY ja 2004/72/EY kumoamisesta (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 1), sekä siihen liittyvät toisen tason toimenpiteet tarpeen mukaan

30.9.2018 (4)

Muutettu seuraavilla:

 

93

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/1011, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2016, rahoitusvälineissä ja rahoitussopimuksissa vertailuarvoina tai sijoitusrahastojen arvonkehityksen mittaamisessa käytettävistä indekseistä ja direktiivien 2008/48/EY ja 2014/17/EU sekä asetuksen (EU) N:o 596/2014 muuttamisesta (EUVL L 171, 29.6.2016, s. 1).

1.3.2020 (6)

94

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/1033, annettu 23 päivänä kesäkuuta 2016, rahoitusvälineiden markkinoista annetun asetuksen (EU) N:o 600/2014, markkinoiden väärinkäytöstä annetun asetuksen (EU) N:o 596/2014 ja arvopaperitoimituksen parantamisesta Euroopan unionissa sekä arvopaperikeskuksista annetun asetuksen (EU) N:o 909/2014 muuttamisesta (EUVL L 175, 30.6.2016, s. 1).

30.9.2018 (5)

95

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/49/EU, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, talletusten vakuusjärjestelmistä (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 149).

1.9.2016 (2)

96

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/57/EU, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, markkinoiden väärinkäytöstä määrättävistä rikosoikeudellisista seuraamuksista (markkinoiden väärinkäyttödirektiivi) (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 179).

30.9.2018 (4)

97

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/59/EU, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä sekä neuvoston direktiivin 82/891/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2001/24/EY, 2002/47/EY, 2004/25/EY, 2005/56/EY, 2007/36/EY, 2011/35/EU, 2012/30/EU ja 2013/36/EU ja asetusten (EU) N:o 1093/2010 ja (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 190), sekä siihen liittyvät toisen tason toimenpiteet tarpeen mukaan

1.9.2018 (2)

Muutettu seuraavalla:

 

98

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2017/2399, annettu 12 päivänä joulukuuta 2017, direktiivin 2014/59/EU muuttamisesta vakuudettomien velkainstrumenttien maksukyvyttömyyttä koskevaan ensisijaisuusjärjestykseen sijoittamisen osalta (EUVL L 345, 27.12.2017, s. 96).

31.10.2019 (6)

99

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/65/EU, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, rahoitusvälineiden markkinoista sekä direktiivin 2002/92/EY ja direktiivin 2011/61/EU muuttamisesta (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 349), sekä siihen liittyvät toisen tason toimenpiteet tarpeen mukaan

31.12.2020 (3)

Muutettu seuraavilla:

 

100

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 909/2014, annettu 23 päivänä heinäkuuta 2014, arvopaperitoimituksen parantamisesta Euroopan unionissa sekä arvopaperikeskuksista ja direktiivien 98/26/EY ja 2014/65/EU sekä asetuksen (EU) N:o 236/2012 muuttamisesta (EUVL L 257, 28.8.2014, s. 1).

31.12.2020 (4)

101

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/1034, annettu 23 päivänä kesäkuuta 2016, rahoitusvälineiden markkinoista annetun direktiivin 2014/65/EU muuttamisesta (EUVL L 175, 30.6.2016, s. 8).

31.12.2021 (5)

102

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 600/2014, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, rahoitusvälineiden markkinoista sekä asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 84), sekä siihen liittyvät toisen tason toimenpiteet tarpeen mukaan

31.12.2020 (3)

Muutettu seuraavalla:

 

103

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/1033, annettu 23 päivänä kesäkuuta 2016, rahoitusvälineiden markkinoista annetun asetuksen (EU) N:o 600/2014, markkinoiden väärinkäytöstä annetun asetuksen (EU) N:o 596/2014 ja arvopaperitoimituksen parantamisesta Euroopan unionissa sekä arvopaperikeskuksista annetun asetuksen (EU) N:o 909/2014 muuttamisesta (EUVL L 175, 30.6.2016, s. 1).

31.12.2020 (5)

104

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 909/2014, annettu 23 päivänä heinäkuuta 2014, arvopaperitoimituksen parantamisesta Euroopan unionissa sekä arvopaperikeskuksista ja direktiivien 98/26/EY ja 2014/65/EU sekä asetuksen (EU) N:o 236/2012 muuttamisesta (EUVL L 257, 28.8.2014, s. 1).

31.12.2020 (4)

Muutettu seuraavalla:

 

105

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/1033, annettu 23 päivänä kesäkuuta 2016, rahoitusvälineiden markkinoista annetun asetuksen (EU) N:o 600/2014, markkinoiden väärinkäytöstä annetun asetuksen (EU) N:o 596/2014 ja arvopaperitoimituksen parantamisesta Euroopan unionissa sekä arvopaperikeskuksista annetun asetuksen (EU) N:o 909/2014 muuttamisesta (EUVL L 175, 30.6.2016, s. 1).

31.12.2020 (6)

106

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2015/2365, annettu 25 päivänä marraskuuta 2015, arvopapereilla toteutettavien rahoitustoimien ja uudelleenkäytön raportoinnista ja läpinäkyvyydestä sekä asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 337, 23.12.2015, s. 1).

30.9.2019 (4)

107

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/2366, annettu 25 päivänä marraskuuta 2015, maksupalveluista sisämarkkinoilla, direktiivien 2002/65/EY, 2009/110/EY ja 2013/36/EU ja asetuksen (EU) N:o 1093/2010 muuttamisesta sekä direktiivin 2007/64/EY kumoamisesta (EUVL L 337, 23.12.2015, s. 35), sekä siihen liittyvät toisen tason toimenpiteet tarpeen mukaan

30.9.2018 (4)

108

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/1011, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2016, rahoitusvälineissä ja rahoitussopimuksissa vertailuarvoina tai sijoitusrahastojen arvonkehityksen mittaamisessa käytettävistä indekseistä ja direktiivien 2008/48/EY ja 2014/17/EU sekä asetuksen (EU) N:o 596/2014 muuttamisesta (EUVL L 171, 29.6.2016, s. 1).

1.3.2020 (6)

Tilastotietojen keruuta koskeva lainsäädäntö  (*1)

 

109

Euroopan keskuspankin suuntaviivat EKP/2013/24, annettu 25 päivänä heinäkuuta 2013, tilastoihin liittyvistä Euroopan keskuspankin tiedonantovaatimuksista neljännesvuosittaisessa rahoitustilinpidossa (EUVL L 2, 7.1.2014, s. 34).

1.9.2016 (2)

Muutettu seuraavalla:

 

110

Euroopan keskuspankin suuntaviivat (EU) 2016/66, annettu 26 päivänä marraskuuta 2015, Euroopan keskuspankin tilastointiin liittyvistä tiedonantovaatimuksista neljännesvuosittaisessa rahoitustilinpidossa annettujen suuntaviivojen EKP/2013/24 muuttamisesta (EKP/2015/40) (EUVL L 14, 21.1.2016, s. 36).

31.3.2017 (4)

111

Euroopan keskuspankin asetus (EU) N:o 1071/2013, annettu 24 päivänä syyskuuta 2013, rahalaitossektorin taseesta (EKP/2013/33) (EUVL L 297, 7.11.2013, s. 1).

1.9.2016 (2)

Muutettu seuraavalla:

 

112

Euroopan keskuspankin asetus (EU) N:o 1375/2014, annettu 10 päivänä joulukuuta 2014, rahalaitossektorin taseesta annetun asetuksen (EU) N:o 1071/2013 (EKP/2013/33) muuttamisesta (EKP/2014/51) (EUVL L 366, 20.12.2014, s. 77).

 

113

Euroopan keskuspankin asetus (EU) N:o 1072/2013, annettu 24 päivänä syyskuuta 2013, rahalaitosten soveltamia korkoja koskevista tilastoista (EKP/2013/34) (EUVL L 297, 7.11.2013, s. 51).

1.9.2016 (2)

Muutettu seuraavalla:

 

114

Euroopan keskuspankin asetus (EU) N:o 756/2014, annettu 8 päivänä heinäkuuta 2014, rahalaitosten soveltamia korkoja koskevista tilastoista annetun asetuksen (EU) N:o 1072/2013 (EKP/2013/34) muuttamisesta (EKP/2014/30) (EUVL L 205, 12.7.2014, s. 14).

 

115

Euroopan keskuspankin suuntaviivat EKP/2014/15, annettu 4 päivänä huhtikuuta 2014, raha- ja rahoitustilastoista (EUVL L 340, 26.11.2014, s. 1).

1.9.2016 (2)

Muutettu seuraavilla:

 

116

Euroopan keskuspankin suuntaviivat (EU) 2015/571, annettu 6 päivänä marraskuuta 2014, raha- ja rahoituslaitostilastoista annettujen suuntaviivojen EKP/2014/15 muuttamisesta (EKP/2014/43) (EUVL L 93, 9.4.2015, s. 82).

 

117

Euroopan keskuspankin suuntaviivat (EU) 2016/450, annettu 4 päivänä joulukuuta 2015, joilla muutetaan raha- ja rahoitustilastoista annettuja suuntaviivoja EKP/2014/15 (EKP/2015/44) (EUVL L 86, 1.4.2016, s. 42).

31.3.2017 (4)

118

Euroopan keskuspankin suuntaviivat (EU) 2017/148, annettu 16 päivänä joulukuuta 2016, raha- ja rahoitustilastoista annettujen suuntaviivojen EKP/2014/15 muuttamisesta (EKP/2016/45) (EUVL L 26, 31.1.2017, s. 1).

1.11.2017 (5)

119

Euroopan keskuspankin suuntaviivat (EU) 2018/877, annettu 1 päivänä kesäkuuta 2018, raha- ja rahoitustilastoista annettujen suuntaviivojen EKP/2014/15 muuttamisesta (EKP/2018/17) (EUVL L 154, 18.6.2018, s. 22).

1.10.2019 (6)


(1)  Vuoden 2013 sekakomitea hyväksyi nämä määräajat Euroopan unionin ja San Marinon tasavallan välisen 27 päivänä maaliskuuta 2012 tehdyn valuuttasopimuksen 8 artiklan 5 kohdan nojalla.

(2)  Vuoden 2014 sekakomitea hyväksyi nämä määräajat Euroopan unionin ja San Marinon tasavallan välisen 27 päivänä maaliskuuta 2012 tehdyn valuuttasopimuksen 8 artiklan 5 kohdan nojalla.

(3)  Vuoden 2015 sekakomitea hyväksyi nämä määräajat Euroopan unionin ja San Marinon tasavallan välisen 27 päivänä maaliskuuta 2012 tehdyn valuuttasopimuksen 8 artiklan 5 kohdan nojalla.

(4)  Vuoden 2016 sekakomitea hyväksyi nämä määräajat Euroopan unionin ja San Marinon tasavallan välisen 27 päivänä maaliskuuta 2012 tehdyn valuuttasopimuksen 8 artiklan 5 kohdan nojalla.

(5)  Vuoden 2017 sekakomitea hyväksyi nämä määräajat Euroopan unionin ja San Marinon tasavallan välisen 27 päivänä maaliskuuta 2012 tehdyn valuuttasopimuksen 8 artiklan 5 kohdan nojalla.

(6)  Vuoden 2018 sekakomitea hyväksyi nämä määräajat Euroopan unionin ja San Marinon tasavallan välisen 27 päivänä maaliskuuta 2012 tehdyn valuuttasopimuksen 8 artiklan 5 kohdan nojalla.

(7)  Vuoden 2019 sekakomitea hyväksyi nämä määräajat Euroopan unionin ja San Marinon tasavallan välisen 27 päivänä maaliskuuta 2012 tehdyn valuuttasopimuksen 8 artiklan 4 kohdan nojalla.

(*1)  Kuten sovittu yksinkertaistettua tilastollista raportointia koskevassa mallissa.


24.1.2020   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 19/36


KOMISSION PÄÄTÖS (EU) 2020/109,

annettu 23 päivänä tammikuuta 2020,

valuuttasuhteista Euroopan unionin ja Vatikaanivaltion välillä tehdyn sopimuksen liitteen muuttamisesta

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon valuuttasuhteista Euroopan unionin ja Vatikaanivaltion välillä 17 päivänä joulukuuta 2009 tehdyn sopimuksen (1) ja erityisesti sen 8 artiklan 3 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Valuuttasuhteista Euroopan unionin ja Vatikaanivaltion välillä tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’valuuttasopimus’, 8 artiklan 1 kohdassa edellytetään, että Vatikaanivaltio panee täytäntöön unionin säädökset ja säännöt, jotka koskevat euroseteleitä ja -metallirahoja, rahanpesun torjuntaa sekä käteisrahan ja muiden maksuvälineiden kuin käteisrahan väärentämisen torjuntaa ja niihin liittyvien petosten torjuntaa; sekä mitaleja ja rahakkeita ja tilastollista raportointia koskevia vaatimuksia. Nämä säädökset ja säännöt luetellaan valuuttasopimuksen liitteessä.

(2)

Komission on muutettava valuuttasopimuksen liitettä vuosittain unionin uusien asiaa koskevien säädösten ja sääntöjen ja voimassa oleviin säädöksiin ja sääntöihin tehtyjen muutosten huomioon ottamiseksi.

(3)

Osa asiaa koskevista unionin säädöksistä ja säännöistä on vanhentuneita, ja ne olisi sen vuoksi poistettava liitteestä. Toisaalta liitteeseen olisi lisättävä asiaa koskevat uudet unionin säädökset ja säännöt sekä voimassa oleviin säädöksiin tehdyt muutokset.

(4)

Valuuttasopimuksen liitettä olisi sen vuoksi muutettava,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Korvataan Euroopan unionin ja Vatikaanivaltion välisen valuuttasopimuksen liite tämän päätöksen liitteessä olevalla tekstillä.

2 artikla

Tämä päätös tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tehty Brysselissä 23 päivänä tammikuuta 2020.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Ursula VON DER LEYEN


(1)  EUVL C 28, 4.2.2010, s. 13.


LIITE

”LIITE

 

Täytäntöönpantavat säädökset

Täytäntöönpanon määräaika

 

Rahanpesun torjunta

 

1

Neuvoston puitepäätös 2001/500/YOS, tehty 26 päivänä kesäkuuta 2001, rahanpesusta, rikoksentekovälineiden ja rikoksen tuottaman hyödyn tunnistamisesta, jäljittämisestä, jäädyttämisestä tai takavarikoimisesta ja menetetyksi tuomitsemisesta (EYVL L 182, 5.7.2001, s. 1)

 

2

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/42/EU, annettu 3 päivänä huhtikuuta 2014, rikoksentekovälineiden ja rikoshyödyn jäädyttämisestä ja menetetyksi tuomitsemisesta Euroopan unionissa (EUVL L 127, 29.4.2014, s. 39)

31. joulukuuta 2016 (2)

3

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2015/847, annettu 20 päivänä toukokuuta 2015, varainsiirtojen mukana toimitettavista tiedoista ja asetuksen (EY) N:o 1781/2006 kumoamisesta (EUVL L 141, 5.6.2015, s. 1)

31. joulukuuta 2017 (3)

4

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/849, annettu 20 päivänä toukokuuta 2015, rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY ja komission direktiivin 2006/70/EY kumoamisesta (EUVL L 141, 5.6.2015, s. 73)

31. joulukuuta 2017 (3)

 

Muutettu säädöksellä:

 

5

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/843, annettu 30 päivänä toukokuuta 2018, rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen annetun direktiivin (EU) 2015/849 ja direktiivien 2009/138/EY ja 2013/36/EU muuttamisesta (EUVL L 156, 19.6.2018, s. 43)

31. maaliskuuta 2020 (6)

 

Täydennetty säädöksellä:

 

6

Komission delegoitu asetus (EU) 2016/1675, annettu 14 päivänä heinäkuuta 2016, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/849 täydentämisestä yksilöimällä suuririskiset kolmannet maat, joilla on strategisia puutteita (EUVL L 254, 20.9.2016, s. 1)

31. joulukuuta 2017 (5)

 

Muutettu säädöksillä:

 

7

Komission delegoitu asetus (EU) 2018/105, annettu 27 päivänä lokakuuta 2017, delegoidun asetuksen (EU) 2016/1675 muuttamisesta lisäämällä Etiopia liitteessä olevan I kohdan taulukkoon suuririskisistä kolmansista maista (EUVL L 19, 24.1.2018, s. 1)

31. maaliskuuta 2019 (6)

8

Komission delegoitu asetus (EU) 2018/212, annettu 13 päivänä joulukuuta 2017, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/849 täydentämisestä annetun delegoidun asetuksen (EU) 2016/1675 muuttamisesta lisäämällä Sri Lanka, Trinidad ja Tobago sekä Tunisia liitteessä olevan I kohdan taulukkoon (EUVL L 41, 14.2.2018, s. 4)

31. maaliskuuta 2019 (6)

9

Komission delegoitu asetus (EU) 2018/1108, annettu 7 päivänä toukokuuta 2018, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/849 täydentämisestä teknisillä sääntelystandardeilla sähköisen rahan liikkeeseenlaskijoiden ja maksupalveluntarjoajien keskitettyjen yhteyspisteiden nimeämisperusteista ja säännöillä keskitettyjen yhteyspisteiden tehtävistä (EUVL L 203, 10.8.2018, s. 2)

31. joulukuuta 2020 (7)

10

Komission delegoitu asetus (EU) 2018/1467, annettu 27 päivänä heinäkuuta 2018, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/849 täydentämisestä annetun delegoidun asetuksen (EU) 2016/1675 muuttamisesta lisäämällä Pakistan liitteessä olevan I kohdan taulukkoon (EUVL L 246, 2.10.2018, s. 1)

31. joulukuuta 2019 (7)

11

Komission delegoitu asetus (EU) 2019/758, annettu 31 päivänä tammikuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/849 täydentämisestä teknisillä sääntelystandardeilla vähimmäistoimista ja lisätoimenpiteistä, jotka luottolaitosten ja finanssilaitosten on toteutettava rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskin lieventämiseksi eräissä kolmansissa maissa (EUVL L 125, 14.5.2019, s. 4)

31. joulukuuta 2020 (7)

12

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1672, annettu 23 päivänä lokakuuta 2018, unioniin saapuvien tai sieltä poistuvien käteisvarojen valvonnasta ja asetuksen (EY) N:o 1889/2005 kumoamisesta (EUVL L 284, 12.11.2018, s. 6)

31. joulukuuta 2021 (7)

13

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/1673, annettu 23 päivänä lokakuuta 2018, rahanpesun torjumisesta rikosoikeudellisin keinoin (EUVL L 284, 12.11.2018, s. 22)

31. joulukuuta 2021 (7)

 

Petosten ja väärentämisen torjunta

 

14

Neuvoston asetus (EY) N:o 1338/2001, annettu 28 päivänä kesäkuuta 2001, euron väärentämisen torjunnan edellyttämistä toimenpiteistä (EYVL L 181, 4.7.2001, s. 6)

31. joulukuuta 2010

 

Muutettu säädöksellä:

 

15

Neuvoston asetus (EY) N: o 44/2009, annettu 18 päivänä joulukuuta 2008, euron väärentämisen torjunnan edellyttämistä toimenpiteistä annetun asetuksen (EY) N: o 1338/2001 muuttamisesta (EUVL L 17, 22.1.2009, s. 1)

 

16

Neuvoston asetus (EY) N:o 2182/2004, annettu 6 päivänä joulukuuta 2004, eurometallirahojen kaltaisista mitaleista ja rahakkeista (EUVL L 373, 21.12.2004, s. 1)

31. joulukuuta 2010

 

Muutettu säädöksellä:

 

17

Neuvoston asetus (EY) N:o 46/2009, annettu 18 päivänä joulukuuta 2008, eurometallirahojen kaltaisista mitaleista ja rahakkeista annetun asetuksen (EY) N:o 2182/2004 muuttamisesta (EUVL L 17, 22.1.2009, s. 5)

 

18

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/62/EU, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, euron ja muiden valuuttojen suojaamisesta rahanväärennykseltä rikosoikeuden keinoin ja neuvoston puitepäätöksen 2000/383/YOS korvaamisesta (EUVL L 151, 21.5.2014, s. 1)

31. joulukuuta 2016 (2)

19

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/713, annettu 17 päivänä huhtikuuta 2019, muihin maksuvälineisiin kuin käteisrahaan liittyvien petosten ja väärennysten torjunnasta ja neuvoston puitepäätöksen 2001/413/YOS korvaamisesta (EUVL L 123, 10.5.2019, s. 18)

31. joulukuuta 2021 (7)

 

Euroseteleitä ja -metallirahoja koskevat säännöt

 

20

Neuvoston päätelmät, annettu 10 päivänä toukokuuta 1999, eurometallirahojen laadunhallintajärjestelmästä

31. joulukuuta 2010

21

Euroopan keskuspankin suuntaviivat EKP/2003/5, annettu 20 päivänä maaliskuuta 2003, euroseteleiden vaihtamisesta ja käytöstä poistamisesta sekä toimenpiteiden toteuttamisesta luvattomia seteliaiheen jäljennöksiä vastaan (EUVL L 78, 25.3.2003, s. 20)

31. joulukuuta 2010

 

Muutettu säädöksellä:

 

22

Euroopan keskuspankin suuntaviivat EKP/2013/11, annettu 19 päivänä huhtikuuta 2013, euroseteleiden vaihtamisesta ja käytöstä poistamisesta sekä toimenpiteiden toteuttamisesta luvattomia seteliaiheen jäljennöksiä vastaan annettujen suuntaviivojen EKP/2003/5 muuttamisesta (EUVL L 118, 30.4.2013, s. 43)

31. joulukuuta 2014 (1)

23

Euroopan keskuspankin päätös EKP/2010/14, annettu 16 päivänä syyskuuta 2010, eurosetelien aitouden ja kunnon tarkastamisesta sekä kiertoon palauttamisesta (EUVL L 267, 9.10.2010, s. 1)

31. joulukuuta 2012

 

Muutettu säädöksellä:

 

24

Euroopan keskuspankin päätös EKP/2012/19, annettu 7 päivänä syyskuuta 2012 (EUVL L 253, 20.9.2012, s. 19)

31. joulukuuta 2013 (1)

25

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1210/2010, annettu 15 päivänä joulukuuta 2010, eurometallirahojen aitouden tarkistamisesta ja kiertoon kelpaamattomien eurometallirahojen käsittelystä (EUVL L 339, 22.12.2010, s. 1)

31. joulukuuta 2012

26

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 651/2012, annettu 4 päivänä heinäkuuta 2012, eurometallirahojen liikkeeseenlaskusta (EUVL L 201, 27.7.2012, s. 135)

31. joulukuuta 2013 (1)

27

Euroopan keskuspankin päätös EKP/2013/10, annettu 19 päivänä huhtikuuta 2013, euroseteleiden nimellisarvoista, selitelmistä, vaihtamisesta, käytöstä poistamisesta ja seteliaiheen jäljentämisestä (EUVL L 118, 30.4.2013, s. 37)

31. joulukuuta 2014 (1)

 

Muutettu säädöksellä:

 

28

Euroopan keskuspankin päätös (EU) 2019/669, annettu 4 päivänä huhtikuuta 2019, euroseteleiden nimellisarvoista, selitelmistä, vaihtamisesta, käytöstä poistamisesta ja seteliaiheen jäljentämisestä annetun päätöksen EKP/2013/10 muuttamisesta (EUVL L 113, 29.4.2019, s. 6)

31. joulukuuta 2020 (7)

29

Neuvoston asetus (EU) N: o 729/2014, annettu 24 päivänä kesäkuuta 2014, liikkeeseen tarkoitettujen eurometallirahojen yksikköarvoista ja teknisistä eritelmistä (EUVL L 194, 2.7.2014, s. 1)

31. joulukuuta 2013 (2)

Valuuttasopimuksen liitteen osa, johon sisällytetään rahoitusalan ammattimaista toimintaa harjoittavia yksiköitä koskevat säännökset, siten kuin erityisesti tätä asiaa varten järjestetty sekakomitea on Pyhän istuimen ja Vatikaanivaltion pyynnöstä määritellyt

 

Seuraavat säädökset soveltuvin osin

Täytäntöönpanon määräaika

30

Neuvoston direktiivi 86/635/ETY, annettu 8 päivänä joulukuuta 1986, pankkien ja muiden rahoituslaitosten tilinpäätöksestä ja konsolidoidusta tilinpäätöksestä (EYVL L 372, 31.12.1986, s. 1)

31. joulukuuta 2016 (2)

 

Muutettu säädöksillä:

 

30

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/65/EY, annettu 27 päivänä syyskuuta 2001 (EYVL L 283, 27.10.2001, s. 28)

 

32

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/51/EY, annettu 18 päivänä kesäkuuta 2003 (EUVL L 178, 17.7.2003, s. 16).

 

33

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/46/EY, annettu 14 päivänä kesäkuuta 2006 (EUVL L 224, 16.8.2006, s. 1)

 

34

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/36/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 338)

31. joulukuuta 2017 (2)

35

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 575/2013, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 1) sekä siihen liittyvät toisen tason toimenpiteet tarpeen mukaan

31. joulukuuta 2017 (2)

 

Muutettu säädöksillä:

 

36

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/2395, annettu 12 päivänä joulukuuta 2017, asetuksen (EU) N:o 575/2013 muuttamisesta siirtymäjärjestelyillä, jotka koskevat IFRS 9 -standardin käyttöönotolla omiin varoihin olevan vaikutuksen lieventämistä ja suuria asiakasriskejä koskevien säännösten soveltamista tiettyihin jonkin jäsenvaltion valuutan määräisiin julkisen sektorin vastuisiin (EUVL L 345, 27.12.2017, s. 27)

30. kesäkuuta 2019 (6)

37

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/2401, annettu 12 päivänä joulukuuta 2017, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista annetun asetuksen (EU) N:o 575/2013 muuttamisesta (EUVL L 347, 28.12.2017, s. 1)

31. maaliskuuta 2020 (6)

38

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/630, annettu 17 päivänä huhtikuuta 2019, asetuksen (EU) N:o 575/2013 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse järjestämättömiin vastuisiin liittyvien tappioiden kattamisen vähimmäisvaatimuksista (EUVL L 111, 25.4.2019, s. 4)

31. joulukuuta 2020 (7)

39

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 596/2014, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, markkinoiden väärinkäytöstä (markkinoiden väärinkäyttöä koskeva asetus) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/6/EY ja komission direktiivien 2003/124/EY, 2003/125/EY ja 2004/72/EY kumoamisesta (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 1) sekä siihen liittyvät toisen tason toimenpiteet tarpeen mukaan

30. syyskuuta 2018 (4)

 

Muutettu säädöksellä:

 

40

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/1033, annettu 23 päivänä kesäkuuta 2016, rahoitusvälineiden markkinoista annetun asetuksen (EU) N:o 600/2014, markkinoiden väärinkäytöstä annetun asetuksen (EU) N:o 596/2014 ja arvopaperitoimituksen parantamisesta Euroopan unionissa sekä arvopaperikeskuksista annetun asetuksen (EU) N:o 909/2014 muuttamisesta (EUVL L 175, 30.6.2016, s. 1)

30. syyskuuta 2018 (5)

41

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/57/EU, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, markkinoiden väärinkäytöstä määrättävistä rikosoikeudellisista seuraamuksista (markkinoiden väärinkäyttödirektiivi) (EUVL L 173, 12.6.2014, s.179)

30. syyskuuta 2018 (4)

 

Tilastotietojen keruuta koskeva lainsäädäntö (*1)

 

42

Euroopan keskuspankin suuntaviivat EKP/2013/24, annettu 25 päivänä heinäkuuta 2013, tilastoihin liittyvistä Euroopan keskuspankin tiedonantovaatimuksista neljännesvuosittaisessa rahoitustilinpidossa (EUVL L 2, 7.1.2014, s. 34)

31. joulukuuta 2016 (2)

 

Muutettu säädöksellä:

 

43

Euroopan keskuspankin suuntaviivat (EU) 2016/66, annettu 26 päivänä marraskuuta 2015, Euroopan keskuspankin tilastointiin liittyvistä tiedonantovaatimuksista neljännesvuosittaisessa rahoitustilinpidossa annettujen suuntaviivojen EKP/2013/24 muuttamisesta (EKP/2015/40) (EUVL L 14, 21.1.2016, s. 36)

31. maaliskuuta 2017 (4)

44

Euroopan keskuspankin asetus (EU) N:o 1071/2013, annettu 24 päivänä syyskuuta 2013, rahalaitossektorin taseesta (EKP/2013/33) (EUVL L 297, 7.11.2013, s. 1)

31. joulukuuta 2016 (2)

 

Muutettu säädöksellä:

 

45

Euroopan keskuspankin asetus (EU) N:o 1375/2014, annettu 10 päivänä joulukuuta 2014, rahalaitossektorin taseesta annetun asetuksen (EU) N:o 1071/2013 (EKP/2013/33) muuttamisesta (EKP/2014/51) (EUVL L 366, 20.12.2014, s. 77)

 

46

Euroopan keskuspankin asetus (EU) N: o 1072/2013, annettu 24 päivänä syyskuuta 2013, rahalaitosten soveltamia korkoja koskevista tilastoista (EKP/2013/34) (EUVL L 297, 7.11.2013, s. 51)

31. joulukuuta 2016 (2)

 

Muutettu säädöksellä:

 

47

Euroopan keskuspankin asetus (EU) N:o 756/2014, annettu 8 päivänä heinäkuuta 2014, rahalaitosten soveltamia korkoja koskevista tilastoista annetun asetuksen (EU) N:o 1072/2013 (EKP/2013/34) muuttamisesta (EKP/2014/30) (EUVL L 205, 12.7.2014, s. 14)

 

48

Euroopan keskuspankin suuntaviivat EKP/2014/15, annettu 4 päivänä huhtikuuta 2014, raha- ja rahoitustilastoista (EUVL L 340, 26.11.2014, s. 1)

31. joulukuuta 2016 (2)

 

Muutettu säädöksillä:

 

49

Euroopan keskuspankin suuntaviivat (EU) 2015/571, annettu 6 päivänä marraskuuta 2014, raha- ja rahoituslaitostilastoista annettujen suuntaviivojen EKP/2014/15 muuttamisesta (EKP/2014/43) (EUVL L 93, 9.4.2015, s. 82)

 

50

Euroopan keskuspankin suuntaviivat (EU) 2016/450, annettu 4 päivänä joulukuuta 2015, joilla muutetaan raha- ja rahoitustilastoista annettuja suuntaviivoja EKP/2014/15 (EKP/2015/44) (EUVL L 86, 1.4.2016, s. 42)

31. maaliskuuta 2017 (4)

51

Euroopan keskuspankin suuntaviivat (EU) 2017/148, annettu 16 päivänä joulukuuta 2016, raha- ja rahoitustilastoista annettujen suuntaviivojen EKP/2014/15 muuttamisesta (EKP/2016/45) (EUVL L 26, 31.1.2017, s. 1)

1. marraskuuta 2017 (5)

52

Euroopan keskuspankin suuntaviivat (EU) 2018/877, annettu 1 päivänä kesäkuuta 2018, raha- ja rahoitustilastoista annettujen suuntaviivojen EKP/2014/15 muuttamisesta (EKP/2018/17) (EUVL L 154, 18.6.2018, s. 22)

1. lokakuuta 2019 (6)


(1)  Vuoden 2013 sekakomitea hyväksyi nämä määräajat.

(2)  Vuoden 2014 sekakomitea hyväksyi nämä määräajat.

(3)  Vuoden 2015 sekakomitea hyväksyi nämä määräajat.

(4)  Vuoden 2016 sekakomitea hyväksyi nämä määräajat.

(5)  Vuoden 2017 sekakomitea hyväksyi nämä määräajat.

(6)  Vuoden 2018 sekakomitea hyväksyi nämä määräajat.

(7)  Vuoden 2019 sekakomitea hyväksyi nämä määräajat.

(*1)  Kuten sovittu yksinkertaistettua tilastollista raportointia koskevassa mallissa.


KANSAINVÄLISILLÄ SOPIMUKSILLA PERUSTETTUJEN ELINTEN ANTAMAT SÄÄDÖKSET

24.1.2020   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 19/42


Vain alkuperäiset UN/ECE:n tekstit ovat kansainvälisen julkisoikeuden mukaan sitovia. Tämän säännön asema ja voimaantulopäivä on hyvä tarkastaa UN/ECE:n asiakirjan TRANS/WP.29/343 viimeisimmästä versiosta. Asiakirja saatavana osoitteessa http://www.unece.org/trans/main/wp29/wp29wgs/wp29gen/wp29fdocstts.html

Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission (UN/ECE) sääntö nro 122 – Luokkien M, N ja O ajoneuvojen hyväksyntää niiden lämmitysjärjestelmien osalta koskevat yhdenmukaiset tekniset vaatimukset [2020/110]

Sisältää kaiken voimassa olevan tekstin seuraaviin asti:

 

Täydennys 5 säännön alkuperäiseen versioon – Voimaantulopäivä: 15. lokakuuta 2019

SISÄLLYS

SÄÄNTÖ

1.   Soveltamisala

2.   Määritelmät: Yleistä

3.   Hyväksynnän hakeminen

4.   Hyväksyntä

5.   Osa I: Ajoneuvotyypin hyväksyntä sen lämmitysjärjestelmän osalta

6.   Osa II: Lämmitysjärjestelmän hyväksyntä sen käyttöturvallisuuden osalta

7.   Ajoneuvotyypin tai komponentin tyypin muutokset ja hyväksynnän laajentaminen

8.   Tuotannon vaatimustenmukaisuus

9.   Seuraamukset vaatimustenmukaisuudesta poikkeavasta tuotannosta

10.   Tuotannon lopettaminen

11.   Hyväksyntätesteistä vastaavien tutkimuslaitosten sekä tyyppihyväksyntäviranomaisten nimet ja osoitteet

LIITTEET

Liite 1   Ilmoituslomakkeet

Liite 2   Hyväksyntämerkit

Liite 3   Hukkalämmöllä toimivia, ilmaa lämmönsiirtoaineena käyttäviä lämmityslaitteita koskevat vaatimukset

Liite 4   Ilmanlaadun testausmenettely

Liite 5   Lämpötilan testausmenettely

Liite 6   Polttolämmittimien pakokaasupäästöjen testausmenettely

Liite 7   Polttolämmittimiä koskevat lisävaatimukset

Liite 8   Nestekaasukäyttöisiä polttolämmittimiä ja lämmitysjärjestelmiä koskevat turvallisuusvaatimukset

Liite 9   Tiettyihin ajoneuvoihin sovellettavat lisämääräykset ADR-sopimuksen mukaisesti

1.   SOVELTAMISALA

1.1

Tätä sääntöä sovelletaan kaikkiin luokkien M, N ja O (1) ajoneuvoihin, joihin on asennettu lämmitysjärjestelmä.

Tyyppihyväksyntien myöntämisessä sovelletaan seuraavaa:

1.2

Osa I – Ajoneuvotyypin hyväksyntä sen lämmitysjärjestelmän osalta

1.3

Osa II – Lämmitysjärjestelmän hyväksyntä sen käyttöturvallisuuden osalta.

2.   MÄÄRITELMÄT: YLEISTÄ

Tässä säännössä sovelletaan seuraavia määritelmiä:

2.1

’Ajoneuvolla’ tarkoitetaan luokan M, N tai O1 ajoneuvoa, johon on asennettu lämmitysjärjestelmä.

2.2

’Valmistajalla’ tarkoitetaan henkilöä tai tahoa, joka vastaa hyväksyntäviranomaiselle kaikista tyyppihyväksyntämenettelyyn liittyvistä seikoista ja tuotannon vaatimustenmukaisuuden varmistamisesta. Tämän henkilön tai tahon ei välttämättä tarvitse olla suoraan osallisena hyväksyntämenettelyn kohteena olevan ajoneuvon tai komponentin valmistuksen kaikissa vaiheissa.

2.3

’Sisätilalla’ tarkoitetaan ajoneuvon matkustajille ja/tai kuormalle varattuja ajoneuvon suljettuja tiloja.

2.4

’Matkustamon lämmitysjärjestelmällä’ tarkoitetaan kaikentyyppisiä matkustamon lämpötilan nostamiseen suunniteltuja laitteita.

2.5

’Kuormatilan lämmitysjärjestelmällä’ tarkoitetaan kaikentyyppisiä kuormatilan lämpötilan nostamiseen suunniteltuja laitteita.

2.6

’Kuormatilalla’ tarkoitetaan muun kuorman kuin matkustajien kuljettamiseen käytettyä ajoneuvon sisätilaa.

2.7

’Matkustamolla’ tarkoitetaan kuljettajalle ja mahdollisille matkustajille varattua ajoneuvon sisätilaa.

2.8

’Kaasumaisella polttoaineella’ tarkoitetaan polttoaineita, jotka ovat kaasumaisia normaalilämpötilassa ja -paineessa (288,2 K ja 101,33 kPa), kuten nestekaasu (LPG) ja paineistettu maakaasu (CNG).

2.9

’Ylikuumenemisella’ tarkoitetaan tilannetta, jossa polttolämmittimen lämmitysilman ottoaukko on täysin tukossa.

3.   HYVÄKSYNNÄN HAKEMINEN

3.1   Ajoneuvon tyyppihyväksynnän hakeminen sen lämmitysjärjestelmän osalta

3.1.1

Ajoneuvon tyyppihyväksyntää sen lämmitysjärjestelmän osalta hakee ajoneuvon valmistaja tai tämän asianmukaisesti valtuuttama edustaja.

3.1.2

Hakemukseen on liitettävä kolmena kappaleena jäljempänä mainitut asiakirjat sekä seuraavat tiedot:

3.1.2.1

yksityiskohtainen kuvaus ajoneuvotyypin rakenteesta, mitoista, kokoonpanosta ja materiaaleista

3.1.2.2

piirustukset lämmitysjärjestelmästä ja sen yleisestä rakenteesta.

3.1.3

Ilmoituslomakkeen malli esitetään liitteen 1 osan 1 lisäyksessä 1.

3.1.4

Tyyppihyväksyntätestauksesta vastaavalle tutkimuslaitokselle on toimitettava hyväksyttävää ajoneuvotyyppiä edustava ajoneuvo.

3.1.5

Jos hyväksyttäväksi esitettävä ajoneuvo on varustettu E-tyyppihyväksytyllä lämmittimellä, ajoneuvon tyyppihyväksyntähakemukseen on liitettävä lämmitintyypin tyyppihyväksyntänumero ja valmistajan antamat tyyppinimet.

3.1.6

Jos hyväksyttäväksi esitettävä ajoneuvo on varustettu lämmittimellä, jolla ei ole E-tyyppihyväksyntää, tutkimuslaitokselle on toimitettava näytekappale, joka edustaa hyväksyttävää tyyppiä.

3.2   Lämmittimen tyyppihyväksynnän hakeminen

3.2.1

Lämmittimen tyyppihyväksyntää komponenttina hakee lämmitysjärjestelmän valmistaja.

3.2.2

Hakemukseen on liitettävä kolmena kappaleena jäljempänä mainitut asiakirjat sekä seuraavat tiedot:

3.2.2.1

yksityiskohtainen kuvaus lämmitysjärjestelmätyypin rakenteesta, mitoista, kokoonpanosta ja materiaaleista

3.2.2.2

piirustukset lämmitysjärjestelmästä ja sen yleisestä rakenteesta.

3.2.3

Ilmoituslomakkeen malli esitetään liitteen 1 osassa 1 olevassa lisäyksessä 2.

3.2.4

Tutkimuslaitokselle on toimitettava yksi lämmittimen näytekappale, joka edustaa hyväksyttävää tyyppiä.

3.2.5

Näytekappaleessa on näyttävä selvästi ja pysyvästi hakijan kauppanimi tai -merkki sekä tyyppinimi.

4.   HYVÄKSYNTÄ

4.1

Jos tämän säännön mukaista hyväksyntää varten toimitettu tyyppi täyttää tämän säännön soveltuvien osien vaatimukset, kyseinen tyyppihyväksyntä myönnetään.

4.2

Kullekin hyväksytylle tyypille annetaan hyväksyntänumero. Sen kahdesta ensimmäisestä numerosta (tällä hetkellä 00 säännön ollessa yhä alkuperäisessä muodossaan) käy ilmi muutossarja, joka sisältää ne sääntöön tehdyt tärkeät tekniset muutokset, jotka ovat hyväksynnän myöntämishetkellä viimeisimmät. Sama sopimuspuoli ei saa antaa samaa numeroa toiselle tässä säännössä määritellylle ajoneuvo- tai lämmitysjärjestelmätyypille.

4.3

Tätä sääntöä soveltaville sopimuksen sopimuspuolille on ilmoitettava tähän sääntöön perustuvan tyyppihyväksynnän myöntämisestä tai laajentamisesta tämän säännön liitteen 1 osassa 2 esitetyn mallin mukaisella soveltuvalla lomakkeella.

4.4

Kaikkiin tämän säännön mukaisesti hyväksytyn tyypin mukaisiin ajoneuvoihin ja kaikkiin tämän säännön mukaisesti hyväksytyn tyypin mukaisiin erikseen toimitettaviin komponentteihin on kiinnitettävä näkyvästi ja hyväksyntälomakkeessa täsmennettyyn helppopääsyiseen paikkaan merkki, joka koostuu E-kirjaimesta ja tyyppihyväksynnän myöntäneen maan tunnusnumerosta (2), jotka ovat ympyrän sisällä.

4.5

Kun kyse on komponentin tyyppihyväksynnästä, merkki koostuu tämän säännön numerosta, jota seuraa R-kirjain, viiva ja kohdan 4.2 mukainen hyväksyntänumero.

4.6

Jos tyyppi vastaa tämän sopimuksen liitteenä olevan yhden tai useamman muun säännön mukaisesti hyväksyttyä tyyppiä maassa, joka on myöntänyt tämän säännön mukaisen hyväksynnän, kohdassa 4.2 kuvattua tunnusta ei tarvitse toistaa. Tällaisessa tapauksessa niiden sääntöjen numerot, hyväksyntänumerot ja lisätunnukset, joiden perusteella hyväksyntä on myönnetty hyväksynnän tämän säännön mukaisesti myöntäneessä maassa, on merkittävä pystysarakkeisiin kohdassa 4.2 määritellyn tunnuksen oikealle puolelle.

4.7

Hyväksyntämerkin on oltava selvästi luettavissa ja pysyvä.

4.8

Jos kyseessä on ajoneuvo, hyväksyntämerkki on sijoitettava valmistajan kiinnittämään ajoneuvon tyyppikilpeen tai lähelle sitä.

4.9

Tämän säännön liitteessä 2 annetaan esimerkkejä hyväksyntämerkeistä.

5.   OSA I: AJONEUVOTYYPIN HYVÄKSYNTÄ SEN LÄMMITYSJÄRJESTELMÄN OSALTA

5.1   Määritelmä

Tämän säännön I osassa sovelletaan seuraavaa määritelmää:

5.1.1

’Ajoneuvotyypillä lämmitysjärjestelmän osalta’ tarkoitetaan ajoneuvoja, jotka eivät eroa toisistaan olennaisten ominaisuuksiensa, kuten lämmitysjärjestelmän toimintaperiaatteiden, osalta.

5.2   Vaatimukset

5.2.1

Kaikkien ajoneuvojen matkustamoon on asennettava lämmitysjärjestelmä. Myös ajoneuvon kuormatilaan mahdollisesti sijoitetun lämmitysjärjestelmän on oltava tämän säännön mukainen.

5.2.2

Tyyppihyväksyttäväksi esitetyn ajoneuvon lämmitysjärjestelmän on täytettävä tämän säännön osan II tekniset vaatimukset.

5.3   Vaatimukset, jotka koskevat polttolämmittimien, sähkölämmittimien ja lämpöpumppujärjestelmien asentamista ajoneuvoon

5.3.1   Soveltamisala

5.3.1.1

Jollei kohdasta 5.3.1.2 muuta johdu, lämmittimet on asennettava kohdassa 5.3 esitettyjen vaatimusten mukaisesti.

5.3.1.2

Luokan O ajoneuvojen, joissa on nestemäisellä polttoaineella toimiva lämmitin, katsotaan vastaavan kohdassa 5.3 esitettyjä vaatimuksia.

5.3.2   Lämmittimen sijoittaminen

5.3.2.1

Korin osat ja muut lämmittimen läheisyydessä olevat komponentit on suojattava liialliselta kuumuudelta ja mahdolliselta polttoaineen tai öljyn aiheuttamalta likaantumiselta.

5.3.2.2

Polttolämmitin ei saa aiheuttaa palovaaraa edes silloin, kun se ylikuumenee. Tämä vaatimus katsotaan täytetyksi, jos asennuksessa varmistetaan riittävä etäisyys kaikkiin osiin ja sopiva tuuletus käyttämällä tulenkestäviä materiaaleja tai lämpökilpiä.

5.3.2.3

Luokkien M2 ja M3 ajoneuvojen matkustamoon ei saa asentaa polttolämmitintä. Kohdan 5.3.2.2 ehdot täyttävä asennus tiiviiseen tilaan on kuitenkin sallittu.

5.3.2.4

Liitteen 7 kohdassa 4 tarkoitettu merkki tai sen jäljennös on sijoitettava siten, että se on helposti luettavissa, kun polttolämmitin on asennettu ajoneuvoon.

5.3.2.5

Lämmitintä sijoitettaessa on toteutettava kaikki kohtuulliset varotoimet loukkaantumisvaaran ja henkilökohtaisen omaisuuden vahingoittumisvaaran rajoittamiseksi mahdollisimman vähiin.

5.3.3   Polttolämmittimien polttoaineensyöttö

5.3.3.1

Polttoaineentäyttöaukko ei saa sijaita matkustamossa, ja se on varustettava tiiviillä tulpalla polttoaineen läikkymisen estämiseksi.

5.3.3.2

Kun kyse on nestemäisellä polttoaineella toimivasta lämmittimestä, jonka polttoaineensyöttö on ajoneuvon polttoaineensyötöstä erillinen, polttoainetyyppi ja täyttöaukko on merkittävä selvästi.

5.3.3.3

Polttoaineentäyttöaukkoon on kiinnitettävä ilmoitus siitä, että lämmitin on kytkettävä pois päältä ennen täyttöä. Asianmukaiset ohjeet on annettava myös valmistajan toimittamassa käyttöohjeessa.

5.3.4   Polttolämmittimien pakojärjestelmä

5.3.4.1

Pakoaukko on sijoitettava siten, että päästöjen tunkeutuminen ajoneuvoon tuulettimien, lämmitysilman ottoaukkojen tai avautuvien ikkunoiden kautta estetään.

5.3.5   Polttolämmittimien polttoilman sisääntulo

5.3.5.1

Lämmittimen palamistilaan tuleva ilma ei saa olla peräisin ajoneuvon matkustamosta.

5.3.5.2

Ilmanottoaukko on sijoitettava tai suojattava siten, etteivät roskat tai matkatavarat todennäköisesti pääse tukkimaan sitä.

5.3.6   Lämmitysilman sisääntulo

5.3.6.1

Lämmitysilma voi olla puhdasta tai kierrätettyä ilmaa, ja sen on oltava peräisin puhtaalta alueelta, jota käyttömoottorin, polttolämmittimen tai muun ajoneuvossa sijaitsevan lähteen pakokaasut eivät pääse saastuttamaan.

5.3.6.2

Ilmanottokanava on suojattava verkolla tai muilla sopivilla keinoilla.

5.3.7   Lämmitysilman ulostulo

5.3.7.1

Kaikki kanavat, joita käytetään kuuman ilman johtamiseen ajoneuvon sisätiloissa, on sijoitettava tai suojattava siten, että mitään vammaa tai vahinkoa ei pääse tapahtumaan, jos niitä kosketetaan.

5.3.7.2

Ilman ulostuloaukko on sijoitettava tai suojattava siten, että roskat tai matkatavarat eivät todennäköisesti pääse tukkimaan sitä.

5.3.8   Polttolämmitysjärjestelmän automaattinen säätely

5.3.8.1

Lämmitysjärjestelmän on kytkeydyttävä automaattisesti pois päältä ja polttoaineensyötön on loputtava viiden sekunnin kuluessa ajoneuvon moottorin sammumisesta. Jos jokin manuaalinen laite on jo aktivoitu, lämmitysjärjestelmä voi pysyä toiminnassa.

6.   OSA II: LÄMMITYSJÄRJESTELMÄN HYVÄKSYNTÄ SEN KÄYTTÖTURVALLISUUDEN OSALTA

6.1   Määritelmät

Tämän säännön II osassa sovelletaan seuraavia määritelmiä:

6.1.1

’Lämmitysjärjestelmällä’ tarkoitetaan kaikentyyppisiä ajoneuvon sisätilan, kuormatila mukaan luettuna, lämpötilan nostamiseen tarkoitettuja laitteita.

6.1.2

’Polttolämmittimellä’ tarkoitetaan laitetta, joka käyttää suoraan nestemäistä tai kaasumaista polttoainetta ja joka ei käytä ajoneuvon käyttömoottorin hukkalämpöä.

6.1.3

’Lämmitysjärjestelmän tyypillä’ tarkoitetaan laitteita, jotka eivät eroa toisistaan seuraavien olennaisten ominaisuuksien osalta:

käyttöenergia (esim. nestemäinen polttoaine tai sähkö),

lämmönsiirtoväliaine (esim. ilma tai vesi),

sijainti ajoneuvossa (esim. matkustamo tai kuormatila).

6.1.4

’Hukkalämmöllä toimivalla lämmitysjärjestelmällä’ tarkoitetaan kaikentyyppisiä ajoneuvon sisätilan lämpötilan nostamiseksi käytettäviä laitteita, jotka hyödyntävät ajoneuvon käyttömoottorin hukkalämpöä ja käyttävät lämmönsiirtoaineena vettä, öljyä tai ilmaa.

6.1.5

’Sähkölämmittimellä’ tarkoitetaan laitetta, joka käyttää ajoneuvossa tai sen ulkopuolella olevasta lähteestä saatavaa sähköenergiaa ajoneuvon sisälämpötilan kohottamiseksi. Sähkölaitteita, jotka on asennettu päälämmitysjärjestelmän lisäksi ja joiden päätehtävänä ei ole ajoneuvon sisätilojen lämmittäminen, ei pidetä tämän säännön mukaisina sähkölämmittiminä. Esimerkiksi komponentteihin asennettuja sähkölaitteita, joiden ainoana tarkoituksena on kyseisen komponentin lämmittäminen, ei pidetä tämän asetuksen mukaisina sähkölämmittiminä.

6.1.6

’Lämpöpumppulämmitysjärjestelmällä’ tarkoitetaan kaikentyyppisiä termodynaamisia lämmityslaitteita, joiden katsotaan hyödyntävän uusiutuvaa energiaa ottamalla lämpöenergiaa yhdestä ympäristöstä (ilma tai vesi) ja siirtämällä sitä toiseen ympäristöön ajoneuvon sisätilojen lämpötilan nostamiseksi. Lämpöpumppulämmitysjärjestelmiä, jotka on asennettu päälämmitysjärjestelmän lisäksi ja joiden päätehtävänä ei ole ajoneuvon sisätilojen lämmittäminen, ei pidetä tämän säännön mukaisina lämpöpumppulämmitysjärjestelminä.

6.2   Vaatimukset: yleistä

Lämmitysjärjestelmiin sovelletaan seuraavia vaatimuksia:

Matkustamoon tuleva lämmitetty ilma ei saa olla saastuneempaa kuin ilma ajoneuvon ilmanottoaukon kohdalla.

Ajoneuvon kuljettaja ja matkustajat eivät saa matkan aikana joutua kosketuksiin palovammoja todennäköisesti aiheuttavien ajoneuvon osien tai lämmitetyn ilman kanssa.

Polttolämmittimien pakokaasupäästöjen on pysyttävä sallituissa rajoissa.

Testausmenettelyt näiden vaatimusten tarkistamiseksi esitetään liitteissä 4, 5 ja 6.

6.2.1

Seuraavasta taulukosta käy ilmi, mitä liitteitä sovelletaan eri ajoneuvoluokkien eri lämmitysjärjestelmätyyppeihin:

Lämmitysjärjestelmä

Ajoneuvoluokka

Liite 4

Ilmanlaatu

Liite 5

Lämpötila

Liite 6

Pakokaasu

Liite 8

Nestekaasun turvallisuus

Moottorin hukkalämpö – vesi

M

 

 

 

 

N

 

 

 

 

O

 

 

 

 

Moottorin hukkalämpö – ilma

Ks. huomautus 1

M

Kyllä

Kyllä

 

 

N

Kyllä

Kyllä

 

 

O

 

 

 

 

Moottorin hukkalämpö – öljy

M

Kyllä

Kyllä

 

 

N

Kyllä

Kyllä

 

 

O

 

 

 

 

Kaasumaisella polttoaineella toimiva lämmitin

Ks. huomautus 2

M

Kyllä

Kyllä

Kyllä

Kyllä

N

Kyllä

Kyllä

Kyllä

Kyllä

O

Kyllä

Kyllä

Kyllä

Kyllä

Nestemäisellä polttoaineella toimiva lämmitin

Ks. huomautus 2

M

Kyllä

Kyllä

Kyllä

 

N

Kyllä

Kyllä

Kyllä

 

O

Kyllä

Kyllä

Kyllä

 

Sähkölämmitin

Ks. huomautus 2

M

 

Kyllä

 

 

N

 

Kyllä

 

 

O

 

Kyllä

 

 

Lämpöpumppu

M

Kyllä

Kyllä

 

 

 

N

Kyllä

Kyllä

 

 

 

O

Kyllä

Kyllä

 

 

Huomautus 1: Nämä testivaatimukset eivät koske lämmitysjärjestelmiä, jotka täyttävät liitteessä 3 esitetyt vaatimukset.

Huomautus 2: Matkustamon ulkopuolella sijaitsevien, vettä lämmönsiirtoaineena käyttävien polttolämmittimien katsotaan täyttävän liitteissä 4 ja 5 esitetyt vaatimukset.

6.3   Vaatimukset: polttolämmittimet

Polttolämmittimiä koskevat lisävaatimukset esitetään liitteessä 7.

7.   AJONEUVOTYYPIN TAI KOMPONENTIN TYYPIN MUUTOKSET JA HYVÄKSYNNÄN LAAJENTAMINEN

7.1

Tyyppiin mahdollisesti tehtävistä muutoksista on ilmoitettava tyyppihyväksyntäviranomaiselle, joka on hyväksynyt kyseisen tyypin. Tämän jälkeen kyseinen viranomainen voi joko

7.1.1

katsoa, että tehdyistä muutoksista ei todennäköisesti ole aiheudu huomattavia haittavaikutuksia ja että ajoneuvo tai komponentti joka tapauksessa täyttää vaatimukset, tai

7.1.2

vaatia testien suorittamisesta vastaavalta tutkimuslaitokselta uuden testausselosteen.

7.2

Hyväksynnän vahvistus tai epääminen, jossa eritellään muutokset, annetaan tiedoksi tätä sääntöä soveltaville sopimuksen sopimuspuolille kohdan 4.3 mukaisella menettelyllä.

7.3

Hyväksynnän laajentamisen myöntävän toimivaltaisen viranomaisen on annettava laajennukselle sarjanumero ja ilmoitettava siitä muille tätä sääntöä soveltaville vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolille tämän säännön liitteen 1 osan 2 lisäyksessä 1 tai 2 (tapauksen mukaan) esitetyn mallin mukaisella ilmoituslomakkeella.

8.   TUOTANNON VAATIMUSTENMUKAISUUS

Tuotannon vaatimustenmukaisuuden valvontamenettelyjen on vastattava sopimuksen lisäyksessä 2 (E/ECE/324-E/ECE/TRANS/505/Rev.2) vahvistettuja menettelyjä, ja seuraavien vaatimusten on täytyttävä:

8.1

Tämän säännön mukaisesti hyväksyttävät ajoneuvot ja komponentit on valmistettava siten, että ne vastaavat hyväksyttyä tyyppiä ja täyttävät kohtien 5 ja 6 vaatimukset.

8.2

Tyyppihyväksynnän myöntänyt toimivaltainen viranomainen voi koska tahansa tarkastaa kuhunkin tuotantolaitokseen sovellettavat vaatimustenmukaisuuden valvontamenetelmät. Yleensä nämä tarkastukset tehdään kahden vuoden välein.

9.   SEURAAMUKSET VAATIMUSTENMUKAISUUDESTA POIKKEAVASTA TUOTANNOSTA

9.1

Ajoneuvotyypille tämän säännön mukaisesti myönnetty hyväksyntä voidaan peruuttaa, jos kohdissa 5 ja 6 esitetyt vaatimukset eivät täyty.

9.2

Jos tätä sääntöä soveltava sopimuspuoli peruuttaa aiemmin myöntämänsä hyväksynnän, sen on viipymättä ilmoitettava siitä muille tätä sääntöä soveltaville sopimuspuolille tämän säännön liitteen 1 osan 2 lisäyksessä 1 tai 2 esitetyn mallin mukaisella lomakkeella.

10.   TUOTANNON LOPETTAMINEN

Jos hyväksynnän haltija lopettaa tämän säännön mukaisesti hyväksytyn ajoneuvo- tai komponenttityypin valmistamisen, hyväksynnän haltijan on ilmoitettava siitä hyväksynnän myöntäneelle viranomaiselle. Ilmoituksen saatuaan viranomaisen on ilmoitettava asiasta muille tätä sääntöä soveltaville vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolille tämän säännön liitteen 1 osan 2 lisäyksessä 1 tai 2 esitetyn mallin mukaisella lomakkeella.

11.   HYVÄKSYNTÄTESTEISTÄ VASTAAVIEN TUTKIMUSLAITOSTEN SEKÄ TYYPPIHYVÄKSYNTÄVIRANOMAISTEN NIMET JA OSOITTEET

Tätä sääntöä soveltavien sopimuksen sopimuspuolten on ilmoitettava Yhdistyneiden kansakuntien sihteeristölle hyväksyntätestien suorittamisesta vastaavien tutkimuslaitosten sekä niiden tyyppihyväksyntäviranomaisten nimet ja osoitteet, jotka myöntävät hyväksynnät ja joille lomakkeet todistukseksi muissa maissa myönnetystä hyväksynnästä taikka hyväksynnän laajentamisesta, epäämisestä tai peruuttamisesta on toimitettava.


(1)  Ajoneuvojen rakennetta koskevan konsolidoidun päätöslauselman (R.E.3) määritelmän mukaisesti, asiakirja ECE/TRANS/WP.29/78/Rev.6, kohta 2 –

http://www.unece.org/trans/main/wp29/wp29wgs/wp29gen/wp29resolutions.html

(2)  Vuoden 1958 sopimuksen sopimuspuolten tunnusnumerot esitetään ajoneuvojen rakennetta koskevan konsolidoidun päätöslauselman (R.E.3) liitteessä 3, asiakirja ECE/TRANS/WP.29/78/Rev. 6, Annex 3 –

http://www.unece.org/trans/main/wp29/wp29wgs/wp29gen/wp29resolutions.html


Liite 1

Osa I

LISÄYS 1

ILMOITUSLOMAKKEEN MALLI

(tämän säännön kohdan 4.3 mukainen ajoneuvotyyppiä koskeva ilmoitus lämmitysjärjestelmän E-tyyppihyväksynnästä ja ajoneuvon E-tyyppihyväksynnästä sen lämmitysjärjestelmän osalta)

Jos lämmitysjärjestelmässä tai sen komponenteissa on sähköohjattuja toimintoja, on toimitettava tiedot niiden ominaisuuksista.

0.   YLEISTÄ

0.1

Merkki (valmistajan kauppanimi): …

0.2

Tyyppi ja yleiset kaupalliset kuvaukset: …

0.3

Tyypin tunniste, jos se on merkitty ajoneuvoon:…

0.4

Merkinnän sijainti: …

0.5

Ajoneuvoluokka (1): …

0.6

Valmistajan nimi ja osoite: …

0.7

Kokoonpanotehtaiden osoitteet: …

1.   AJONEUVON YLEISET RAKENTEELLISET OMINAISUUDET

1.1

Valokuvat ja/tai piirrokset edustavasta ajoneuvosta:

2.   KÄYTTÖVOIMAYKSIKKÖ

2.1

Valmistajan moottorikoodi: …

(merkittynä moottoriin tai muu tunniste)

2.2

Toimintaperiaate: kipinäsytytys/puristussytytys, nelitahtinen/kaksitahtinen (2)

2.3

Sylinterien lukumäärä ja järjestely: …

2.4

Suurin nettoteho: …kW pyörimisnopeudella . …rpm

(valmistajan ilmoittama arvo)

2.5

Jäähdytysjärjestelmä (neste/ilma) (2)

2.6

Moottorin lämpötilan ohjausmekanismin vakioasetusarvo: …

2.7

Ahdin: kyllä/ei (2)

2.7.1

Tyypit…

2.7.2

Järjestelmän kuvaus (esim. suurin ahtopaine … kPa, ohivirtausventtiili, jos on)

3.   KORI

3.1

Lyhyt kuvaus ajoneuvon lämmitysjärjestelmästä, jos järjestelmä käyttää moottorin jäähdytysnesteen lämpöä: …

3.2

Lyhyt kuvaus ajoneuvotyypin lämmitysjärjestelmästä, jos lämmönlähteenä käytetään moottorin jäähdytysilmaa tai pakokaasuja: …

3.2.1

Lämmitysjärjestelmän sijainnin ajoneuvossa osoittava piirustus: …

3.2.2

Piirustus pakokaasuja lämmitykseen käyttävien lämmitysjärjestelmien lämmönvaihtimesta tai osista, joissa lämmönvaihto tapahtuu (lämmitysjärjestelmät, jotka käyttävät lämmitykseen moottorin jäähdytysilmaa): …

3.2.3.

Seinämäpaksuuden, käytetyt materiaalit ja pinnan ominaisuudet esittävä poikkileikkauspiirustus lämmönvaihtimesta tai osista, joissa lämmönvaihto tapahtuu: …

3.2.4

Lisäksi annetaan tiedot lämmitysjärjestelmän tärkeiden komponenttien, kuten tuulettimen, valmistusmenetelmistä ja niiden tekniset tiedot…

3.3

Ajoneuvotyypin lyhyt kuvaus polttolämmitysjärjestelmän ja automaattisen valvontajärjestelmän osalta: …

3.3.1

Yleispiirustus polttolämmittimestä, ilmanottojärjestelmästä, pakojärjestelmästä, polttoainesäiliöstä, polttoaineensyöttöjärjestelmästä (venttiilit mukaan luettuina) sekä sähköisistä kytkennöistä siten, että näiden sijainti ajoneuvossa käy ilmi.

3.4

Suurin sähkönkulutus: …kW

LISÄYS 2

ILMOITUSLOMAKKEEN MALLI

(tämän säännön kohdan 4.3 mukainen lämmitysjärjestelmätyyppiä koskeva ilmoitus lämmitysjärjestelmän E-tyyppihyväksynnästä sen käyttöturvallisuuden osalta)

Jos lämmitysjärjestelmässä tai sen komponenteissa on sähköohjattuja toimintoja, on toimitettava tiedot niiden ominaisuuksista.

1.   YLEISTÄ

1.1

Merkki (valmistajan kauppanimi): …

1.2

Tyyppi ja yleiset kaupalliset kuvaukset: …

1.3

Valmistajan nimi ja osoite: …

1.4

Komponenttien E-hyväksyntämerkinnän sijainti ja kiinnitystapa: …

1.5

Kokoonpanotehtaiden osoitteet: …

2.   POLTTOLÄMMITIN (JOS ON)

2.1

Merkki (valmistajan kauppanimi): …

2.2

Tyyppi ja yleiset kaupalliset kuvaukset: …

2.3

Tyypin tunnisteet, jos ne on merkitty lämmitysjärjestelmään: …

2.4

Merkinnän sijainti: …

2.5

Valmistajan nimi ja osoite: …

2.6

Kokoonpanotehtaiden osoitteet: …

2.7

Testauspaine (jos polttolämmittimen polttoaine on nestekaasu tai vastaava, lämmittimen kaasuntuloliittimeen kohdistuva paine): …

2.8

Polttolämmittimen ja sen kaikkien komponenttien yksityiskohtainen kuvaus, sijoittelupiirustus ja asennusselostus: …

Osa II

LISÄYS 1

ILMOITUS

(enimmäiskoko: A4 (210 x 297 mm))

Image 1

 (3)

Antaja:

Viranomaisen nimi:


ypin (4):

hyväksynnän myöntäminen

 

synnän laajentaminen

 

hyväksynnän epääminen

 

hyväksynnän peruuttaminen

 

tuotannon lopettaminen

säännön nro 122 mukaisesti.

Hyväksynnän numero …

Laajennuksen numero …

Laajennuksen syy:…

I JAKSO

YLEISTÄ

1.1

Merkki (valmistajan kauppanimi):…

1.2

Tyyppi:…

1.3

Tyypin tunniste, jos se on merkitty ajoneuvoon / komponenttiin / erilliseen tekniseen yksikköön: (4) (5)

1.3.1

Merkinnän sijainti:…

1.4

Ajoneuvoluokka (6):…

1.5

Valmistajan nimi ja osoite:…

1.6

E-hyväksyntämerkinnän sijainti:…

1.7

Kokoonpanotehtaiden osoitteet:…

II JAKSO

1.

Lisätiedot (tapauksen mukaan)

2.

Testien suorittamisesta vastaava tutkimuslaitos:

3.

Testausselosteen päiväys:…

4.

Testausselosteen numero:…

5.

Mahdolliset huomautukset:…

6.

Paikka:…

7.

Päiväys:…

8.

Allekirjoitus:…

9.

Liitteenä on luettelo hyväksyntäviranomaiselle luovutetusta aineistosta, joka on pyynnöstä saatavissa.

10.

Ajoneuvo on hyväksytty liitteen 9 vaatimukset (ADR-sopimus) täyttävällä tavalla: kyllä/ei (4).

LISÄYS 2

ILMOITUS

(enimmäiskoko: A4 (210 × 297 mm))

Image 2

 (7)

Antaja:

Viranomaisen nimi:


tityypin (8):

hyväksynnän myöntäminen

 

synnän laajentaminen

 

hyväksynnän epääminen

 

hyväksynnän peruuttaminen

 

tuotannon lopettaminen

säännön nro 122 mukaisesti.

Hyväksynnän numero …

Laajennuksen numero …

Laajennuksen syy: …

I JAKSO

YLEISTÄ

1.1

Merkki (valmistajan kauppanimi): …

1.2

Tyyppi: …

1.3

Tyypin tunniste, jos se on merkitty laitteeseen (9): …

1.3.1

Merkinnän sijainti: …

1.4

Valmistajan nimi ja osoite: …

1.5

E-hyväksyntämerkinnän sijainti: …

1.6

Kokoonpanotehtaiden osoitteet: …

II JAKSO

1.

Lisätiedot (tapauksen mukaan)

2.

Testien suorittamisesta vastaava tutkimuslaitos: …

3.

Testausselosteen päiväys: …

4.

Testausselosteen numero: …

5.

Mahdolliset huomautukset: …

6.

Paikka: …

7.

Päiväys: …

8.

Allekirjoitus: …

9.

Liitteenä on luettelo hyväksyntäviranomaiselle luovutetusta aineistosta, joka on pyynnöstä saatavissa.

(1)  Ajoneuvojen rakennetta koskevan konsolidoidun päätöslauselman (R.E.3) määritelmän mukaisesti, asiakirja ECE/TRANS/WP.29/78/Rev.6, kohta 2.

(2)  Tarpeeton viivataan yli.

(3)  Hyväksynnän myöntäneen, laajentaneen, evänneen tai peruuttaneen maan tunnusnumero (ks. säännössä olevat hyväksyntää koskevat määräykset).

(4)  Tarpeeton viivataan yli.

(5)  Jos tyypin tunnisteessa on merkkejä, joilla ei ole merkitystä tässä ilmoituslomakkeessa tarkoitetun ajoneuvon, komponentin tai erillisen teknisen yksikön tyypin kuvailemisessa, ne on esitettävä asiakirjoissa merkillä ”?” (esim. ABC??123??).

(6)  Ajoneuvojen rakennetta koskevan konsolidoidun päätöslauselman (R.E.3) määritelmän mukaisesti, asiakirja ECE/TRANS/WP.29/78/Rev.6, kohta 2.

(7)  Hyväksynnän myöntäneen, laajentaneen, evänneen tai peruuttaneen maan tunnusnumero (ks. säännössä olevat hyväksyntää koskevat määräykset).

(8)  Tarpeeton viivataan yli.

(9)  Jos tyypin tunnisteessa on merkkejä, joilla ei ole merkitystä tässä ilmoituslomakkeessa tarkoitetun ajoneuvon, komponentin tai erillisen teknisen yksikön tyypin kuvailemisessa, ne on esitettävä asiakirjoissa merkillä ”?” (esim. ABC??123??).


LIITE 2

HYVÄKSYNTÄMERKIT

MALLI A

(ks. tämän säännön kohta 4.5)

Image 3

a = vähintään 8 mm

Edellä esitetystä lämmitysjärjestelmään kiinnitetystä hyväksyntämerkistä käy ilmi, että kyseinen komponenttityyppi on rakenteellisten ominaisuuksiensa osalta hyväksytty Alankomaissa (E 4) säännön nro 122 mukaisesti hyväksyntänumerolla 002439. Hyväksyntänumero ilmaisee, että hyväksyntä on myönnetty säännön nro 122 vaatimusten mukaisesti säännön ollessa alkuperäisessä muodossaan.

MALLI B

(ks. tämän säännön kohta 4.4)

Image 4

a = vähintään 8 mm

Edellä esitetystä ajoneuvoon kiinnitetystä hyväksyntämerkistä käy ilmi, että kyseinen ajoneuvotyyppi on lämmitysjärjestelmiensä osalta hyväksytty Alankomaissa (E 4) luokkaan III kuuluvaksi säännön nro 122 mukaisesti. Numerot 00 ilmaisevat, että hyväksyntä on myönnetty säännön nro 122 vaatimusten mukaisesti säännön ollessa alkuperäisessä muodossaan.

MALLI C

(ks. tämän säännön kohta 4.6)

Image 5

a = vähintään 8 mm

Edellä esitetystä ajoneuvoon kiinnitetystä hyväksyntämerkistä käy ilmi, että kyseinen ajoneuvotyyppi on hyväksytty Alankomaissa (E 4) sääntöjen nro 122 ja nro 33 (*1) perusteella. Numerot 00 ilmaisevat, että hyväksyntöjen myöntämispäivinä kumpikin sääntö oli alkuperäisessä muodossaan.


(*1)  Tämä numero annetaan ainoastaan esimerkkinä.


LIITE 3

HUKKALÄMMÖLLÄ TOIMIVIA, ILMAA LÄMMÖNSIIRTOAINEENA KÄYTTÄVIÄ LÄMMITYSLAITTEITA KOSKEVAT VAATIMUKSET

1.   

Kun kyse on sellaisen lämmönvaihtimen sisältävistä lämmitysjärjestelmistä, jonka ensiöpiirin kautta kulkee pakokaasuja tai pilaantunutta ilmaa, tämän säännön kohdassa 6.2 esitetyt vaatimukset katsotaan täytetyiksi, kunhan seuraavat ehdot täyttyvät:

2.   

Lämmönvaihtimen ensiöpiirin seinämien on oltava vuototiiviit 2 baarin paineeseen asti.

3.   

Lämmönvaihtimen ensiöpiirin seinämät eivät saa sisältää irrotettavia komponentteja.

4.   

Lämmönvaihtimen sen seinämän, jossa lämmönvaihto tapahtuu, on oltava vähintään kaksi millimetriä paksu, jos se on valmistettu seostamattomasta teräksestä.

4.1   

Käytettäessä muita materiaaleja (komposiitti- tai pinnoitetut materiaalit mukaan luettuina) seinämän paksuuden on oltava sellainen, että lämmönvaihtimen käyttöikä on sama kuin kohdassa 4 tarkoitetussa tapauksessa.

4.2   

Jos lämmönvaihtimen seinämä, jossa lämmönvaihto tapahtuu, on emaloitu, emaloidun seinämän on oltava vähintään yhden millimetrin paksuinen. Emaloinnin on oltava kestävä ja tiivis, eikä se saa olla huokoinen.

5.   

Pakokaasuja johtavassa putkessa on oltava vähintään 30 millimetriä pitkä korroosiotestialue, jonka on sijaittava virtaussuunnassa heti lämmönvaihtimen jälkeen. Aluetta ei saa peittää, ja siihen on päästävä helposti käsiksi.

5.1   

Korroosiotestialueen seinämän paksuus ei saa olla suurempi kuin lämmönvaihtimen sisällä sijaitsevien pakokaasuputkien seinämien paksuus, ja alueen on vastattava materiaali- ja pintaominaisuuksiltaan kyseisiä putkia.

5.2   

Jos lämmönvaihdin muodostaa kokonaisuuden ajoneuvon pakoäänenvaimentimen kanssa, äänenvaimentimen ulkoseinämä katsotaan kohdassa 5.1 tarkoitetuksi korroosioalttiiksi alueeksi.

6.   

Niiden hukkalämmöllä toimivien lämmitysjärjestelmien osalta, joissa lämmitykseen käytetään moottorin jäähdytysilmaa, tämän säännön kohdan 6.2 ehdot katsotaan täytetyiksi ilman lämmönvaihtimen käyttöä, jos seuraavat ehdot täyttyvät:

6.1   

Lämmitykseen käytettävä jäähdytysilma on kosketuksissa ainoastaan sellaisten moottorin pintojen kanssa, joissa ei ole irrotettavia osia.

6.2   

Jäähdytysilmapiirin seinämien ja lämmön siirtämiseen käytettävien pintojen väliset liitännät ovat kaasutiiviit ja öljynkestävät.

Nämä ehdot katsotaan täytetyiksi esimerkiksi seuraavissa tapauksissa:

Kunkin sytytystulpan ympärillä oleva suojus ohjaa kaasuvuodot lämmitysilmapiirin ulkopuolelle.

Sylinterinkannen ja pakosarjan välinen liitos sijaitsee lämmitysilmapiirin ulkopuolella.

Sylinterinkannen ja sylinterin välissä on kaksinkertainen vuotosuojaus, ja ensimmäisen liitoksen läpi mahdollisesti tulevat vuodot ohjataan lämmitysilmapiirin ulkopuolelle. Sylinterinkannen ja sylinterin välinen vuotosuojaus on edelleen tiivis, kun sylinterinkannen kiinnityspultit kylmäkiristetään kolmasosaan valmistajan ilmoittamasta nimelliskiristysmomentista.

Sylinterinkannen ja sylinterin liittymäkohta sijaitsee lämmitysilmapiirin ulkopuolella.


LIITE 4

ILMANLAADUN TESTAUSMENETTELY

1.   

Ajoneuvon tyyppihyväksynnän tapauksessa on suoritettava seuraava testi.

1.1   

Käytetään lämmitintä tunti suurimmalla teholla tyynessä ilmassa (tuulen nopeus ≤ 2 m/s) kaikkien ikkunoiden ollessa kiinni ja polttolämmittimen tapauksessa käyttömoottori kytkettynä pois päältä. Jos lämmitin kuitenkin suurimmalla teholla kytkeytyy automaattisesti pois päältä alle tunnissa, mittaukset voidaan tehdä ennen poiskytkeytymistä.

1.2   

Mitataan ympäröivän ilman CO-pitoisuus ottamalla näytteitä

1.2.1   

ajoneuvon ulkopuolella olevasta paikasta, joka on mahdollisimman lähellä lämmitysilman ottoaukkoa, ja

1.2.2   

ajoneuvon sisäpuolella olevasta paikasta, joka on alle metrin päässä lämmitetyn ilman ulostuloaukosta.

1.3   

Kirjataan lukemat 10 minuutin edustavalta ajalta.

1.4   

Kohdassa 1.2.2 tarkoitetun CO-pitoisuuden on oltava alle 20 ppm suurempi kuin kohdassa 1.2.1 tarkoitettu arvo.

2.   

Jos kyse on polttolämmittimien tyyppihyväksynnästä komponentteina, suoritetaan seuraava testi liitteiden 5 ja 6 sekä liitteessä 7 olevan kohdan 1.3 mukaisten testien jälkeen.

2.1   

Tehdään lämmönvaihtimen ensiöpiirille vuototesti sen varmistamiseksi, ettei matkustamoon tarkoitettuun lämmitettyyn ilmaan pääse sekoittumaan pilaantunutta ilmaa.

2.2   

Tämä vaatimus katsotaan täytetyksi, jos vuoto lämmönvaihtimesta on 0,5 hPa:n ylipaineessa enintään 30 dm3/h.


LIITE 5

LÄMPÖTILAN TESTAUSMENETTELY

1.   

Käytetään lämmitintä tunti suurimmalla teholla tyynessä ilmassa (tuulen nopeus ≤ 2 m/s) kaikkien ikkunoiden ollessa kiinni. Jos lämmitin kuitenkin suurimmalla teholla kytkeytyy automaattisesti pois päältä ennen kuin tunti on kulunut, mittaukset voidaan tehdä aikaisemmin. Jos lämmitetty ilma on peräisin ajoneuvon ulkopuolelta, testi on suoritettava vähintään 15 °C:n lämpötilassa.

2.   

Ajoneuvon kuljettajan kanssa tavanomaisessa ajossa todennäköisesti kosketuksiin joutuvien lämmitysjärjestelmien osien pintalämpötila mitataan kosketuslämpömittarilla. Kyseisen osan tai kyseisten osien lämpötila saa olla enintään 70 °C päällystämättömän metallin osalta tai 80 °C muiden materiaalien osalta.

2.1   

Lämpötila saa olla enintään 110 °C, jos lämmitysjärjestelmien osa tai osia on kuljettajan istuimen takana tai jos laite ylikuumenee.

2.2   

Kun kyse on luokkien M1 ja N ajoneuvoista, matkustajien kanssa tavanomaisessa maantieajossa todennäköisesti kosketuksiin joutuvien järjestelmän osien, lukuun ottamatta ulostuloaukon säleikköä, lämpötila saa olla enintään 110 °C.

2.3   

Kun kyse on luokkien M2 ja M3 ajoneuvoista, matkustajien kanssa tavanomaisessa maantieajossa todennäköisesti kosketuksiin joutuvien järjestelmän osien lämpötila saa olla enintään 70 °C päällystämättömän metallin osalta tai 80 °C muiden materiaalien osalta.

3.   

Jos matkustamon ulkopuolella on lämmitysjärjestelmän suojaamattomia osia tai laite ylikuumenee, lämpötila saa olla enintään 110 °C.

Matkustamoon tulevan lämmitetyn ilman lämpötila saa olla enintään 150 °C ulostuloaukon keskikohdasta mitattuna.


LIITE 6

POLTTOLÄMMITTIMIEN PAKOKAASUPÄÄSTÖJEN TESTAUSMENETTELY

1.   

Käytetään lämmitintä tunti suurimmalla teholla tyynessä ilmassa (tuulen nopeus ≤ 2 m/s) ja 20 ± 10 °C lämpötilassa. Jos lämmitin kuitenkin suurimmalla teholla kytkeytyy automaattisesti pois päältä alle tunnissa, mittaukset voidaan tehdä ennen poiskytkeytymistä.

2.   

Asianmukaisella mittarilla mitatut kuivat ja laimentamattomat pakokaasupäästöt eivät saa ylittää seuraavassa taulukossa esitettyjä arvoja.

Parametri

Kaasumaisella polttoaineella toimivat lämmittimet

Nestemäisellä polttoaineella toimivat lämmittimet

CO

0,1 tilavuusprosenttia

0,1 tilavuusprosenttia

NOx

200 ppm

200 ppm

HC

100 ppm

100 ppm

Bacharach-vertailuyksikkö  (1)

1

4

3.   

Toistetaan testi ajoneuvon nopeutta 100 km/h vastaavissa olosuhteissa (jos ajoneuvon suurin nopeus on alle 100 km/h, käytetään ajoneuvon suurinta rakenteellista nopeutta). Näissä olosuhteissa CO-arvo saa olla korkeintaan 0,2 tilavuusprosenttia. Jos testi on suoritettu komponenttina toimitettavalle lämmittimelle, sitä ei tarvitse toistaa sen ajoneuvotyypin osalta, johon lämmitin asennetaan.


(1)  Vertailuyksikkö: Bacharach (ASTM D 2156).


LIITE 7

POLTTOLÄMMITTIMIÄ KOSKEVAT LISÄVAATIMUKSET

1.   

Kaikkien lämmittimien mukana on oltava käyttö- ja huolto-ohjeet. Jälkimarkkinoille tarkoitettujen lämmittimien mukana on toimitettava myös asennusohjeet.

2.   

Kaikkien polttolämmittimien toiminnan valvomista hätätilanteessa varten on asennettava turvalaitteet (joko polttolämmittimen osana tai ajoneuvon osana). Lämmitin on suunniteltava siten, että jos liekki ei syty käynnistettäessä tai se sammuu käytön aikana, sytytyksen ja polttoaineensyötön kytkeytymisen viive on nestemäisellä polttoaineella toimivien lämmittimien tapauksessa enintään neljä minuuttia ja kaasumaisella polttoaineella toimivien lämmittimien tapauksessa enintään yksi minuutti, kun liekinvalvontalaite on lämpösähköinen, tai 10 sekuntia, kun se on automaattinen.

3.   

Vettä lämmönsiirtoaineena käyttävien lämmittimien palotilan ja lämmönvaihtimen on kestettävä joko tavanomaiseen käyttöpaineeseen verrattuna kaksinkertaista painetta tai kahden baarin painetta (painemittari) sen mukaan, kumpi on korkeampi. Testauspaine on mainittava ilmoituslomakkeessa.

4.   

Lämmittimessä on oltava valmistajan merkki, josta näkyy lämmittimen valmistajan nimi, mallin numero ja tyyppi sekä nimellisteho kilowatteina. Lisäksi on mainittava polttoainetyyppi ja tapauksen mukaan käyttöjännite ja kaasun paine.

5.   

Kuumailmapuhaltimien viiveellä tapahtuva poiskytkeytyminen

5.1   

Jos laitteessa on kuumailmapuhallin, sen poiskytkeytymisen on tapahduttava viiveellä myös ylikuumenemisen yhteydessä tai polttoaineensyötön keskeytyessä.

5.2   

Humahduksesta tai korroosiosta johtuvien vahinkojen ehkäisemiseksi voidaan soveltaa myös muita toimenpiteitä, jos valmistaja kykenee osoittamaan hyväksyntäviranomaiselle, että niillä on vastaava vaikutus.

6.   

Virransyöttöä koskevat vaatimukset

6.1   

Kaikkien sähköjännitteeseen liittyvien teknisten vaatimusten on täytyttävä vaihteluvälillä ± 16 prosenttia nimellisjännitteestä. Jos käytettävissä on alijännite- ja/tai ylijännitesuoja, kaikkien vaatimusten on täytyttävä nimellisjännitteellä sekä jänniteraja-arvojen välittömässä läheisyydessä.

7.   

Varoitusvalo

7.1   

Selvästi näkyvän, käyttäjän näkökentässä olevan merkkivalon on ilmoitettava, että polttolämmitin on kytketty päälle tai pois.


LIITE 8

NESTEKAASUKÄYTTÖISIÄ POLTTOLÄMMITTIMIÄ JA LÄMMITYSJÄRJESTELMIÄ KOSKEVAT TURVALLISUUSVAATIMUKSET

1.   TIELIIKENNEKÄYTTÖÖN TARKOITETUT MOOTTORIAJONEUVOJEN JA PERÄVAUNUJEN NESTEKAASUKÄYTTÖISET LÄMMITYSJÄRJESTELMÄT

1.1

Jos moottoriajoneuvon tai perävaunun nestekaasukäyttöistä lämmitysjärjestelmää voidaan käyttää myös ajoneuvon liikkuessa, nestekaasukäyttöisen polttolämmittimen ja sen syöttöjärjestelmän on täytettävä seuraavat vaatimukset:

1.1.1

Nestekaasukäyttöisen polttolämmittimen on täytettävä vaatimukset, jotka esitetään yhdenmukaistetussa standardissa EN 624:2011 ”Erityiset nestekaasulaitteet. Suljetun järjestelmän mukaiset sisälämmittimet ajoneuvoihin ja veneisiin”.

1.1.2

Kun kyse on kiinteästi asennetusta nestekaasusäiliöstä, kaikkien nestefaasissa olevan nestekaasun kanssa kosketuksissa olevien järjestelmän komponenttien (kaikki komponentit täyttöyksiköstä höyrystimeen/paineensäätimeen) ja laitteiston nestefaasiosan on täytettävä säännön nro 67 osissa I ja II sekä sääntöjen nro 10, 13 ja 15–17 liitteessä 3 asetetut tekniset vaatimukset. Nestekaasusäiliön asennuksessa luokan O ajoneuvoihin on kuitenkin noudatettava yhdenmukaistetun standardin EN 1949:2011 teknisiä vaatimuksia.

1.1.3

Ajoneuvon nestekaasukäyttöisen lämmitysjärjestelmän kaasufaasiosan on täytettävä yhdenmukaistetun standardin EN 1949:2011 ”Nestekaasulaitteistojen asentaminen matkailuajoneuvoihin ja muihin ajoneuvoihin”1 vaatimukset.

1.1.4

Nestekaasunsyöttöjärjestelmän on oltava sellainen, että nestekaasua syötetään polttolämmittimeen vaaditulla paineella ja asianmukaisessa faasissa. Nestekaasua voidaan johtaa kiinteästi asennetusta säiliöstä joko kaasumaisena tai nestemäisenä. Moottoriajoneuvon ja perävaunun välillä ei saa olla kaasuasennusliitäntää.

1.1.5

Kiinteästi asennetun nestekaasusäiliön ulostulossa, josta nestemäistä nestekaasua johdetaan lämmittimeen, on oltava ylivirtausventtiilillä varustettu kaukosäädettävä huoltoventtiili säännön nro 67 kohdan 17.6.1.1 mukaisesti. Ylivirtausventtiilillä varustetun kaukosäädettävän huoltoventtiilin on sulkeuduttava automaattisesti viiden sekunnin kuluessa ajoneuvon moottorin sammumisesta riippumatta siitä, missä asennossa virtakytkin on. Jos nestekaasunsyöttöjärjestelmän käyttökytkin asetetaan näiden viiden sekunnin kuluessa aktiivitilaan, lämmitysjärjestelmä saa pysyä toiminnassa. Lämmitys voidaan joka tapauksessa käynnistää uudelleen. Tätä kohtaa ei sovelleta perävaunuihin. Perävaunussa on oltava täyttöaukon läheisyydessä merkintä, jossa kehotetaan kytkemään lämmitin pois toiminnasta kiinteästi asennetun nestekaasusäiliön täyttämisen ajaksi.

1.1.6

Jos nestekaasua johdetaan kiinteästi asennetusta säiliöstä tai erillisistä irrallisista kaasupulloista kaasumaisena, on huolehdittava seuraavista seikoista:

1.1.6.1

Paineensäätimeen tai polttolämmittimeen ei pääse nestemäistä nestekaasua. Tällöin voidaan käyttää erottelulaitetta.

1.1.6.2

Liitoksen tahattoman irtoamisen yhteydessä ei saa tapahtua hallitsematonta vuotoa. Nestekaasuvirran katkaisemiseksi on asennettava katkaisulaite välittömästi pulloon tai säiliöön asennetun säätimen jälkeen tai tällaiseen säätimeen. Jos säädin on asennettu etäälle pullosta tai säiliöstä, on asennettava välittömästi ennen pullosta tai säiliöstä tulevaa letkua tai putkea katkaisulaite (korkeapainesuojaus) ja toinen katkaisulaite säätimeen tai sen jälkeen, jos sellainen tarvitaan lämmitysjärjestelmän matalapaineosan suojaamiseen (matalapainesuojaus).

1.1.7

Jos nestekaasua johdetaan nestemäisenä, höyrystintä ja paineensäädintä on asianmukaisesti lämmitettävä sopivalla lämmönlähteellä.

1.1.8

Kun kyse on nestekaasua käyttövoimajärjestelmässään käyttävästä ajoneuvosta, nestekaasupolttolämmitin voidaan liittää samaan kiinteästi asennettuun nestekaasusäiliöön, josta nestekaasua syötetään moottoriin, kunhan käyttövoimajärjestelmää koskevat turvallisuusvaatimukset täyttyvät. Jos lämmitystä varten käytetään erillistä nestekaasusäiliötä, se on varustettava omalla täyttöyksiköllään.

2.   NESTEKAASUKÄYTTÖISET LÄMMITYSJÄRJESTELMÄT, JOTKA ON TARKOITETTU KÄYTETTÄVIKSI MOOTTORIAJONEUVOISSA JA NIIDEN PERÄVAUNUISSA VAIN NIIDEN OLLESSA PAIKOILLAAN

2.1

Jos nestekaasukäyttöisen lämmitysjärjestelmän polttolämmitin ja sen syöttöjärjestelmä on tarkoitettu käytettäväksi ainoastaan kun ajoneuvo ei ole liikkeessä, niiden on täytettävä seuraavat vaatimukset:

2.1.1

Siirrettävien nestekaasusäiliöiden säilytystilaan ja lämmitysjärjestelmän säätölaitteen välittömään läheisyyteen on kiinnitettävä pysyvät merkinnät, joissa kerrotaan, että nestekaasulämmitintä ei saa käyttää ajoneuvon liikkuessa ja että siirrettävän nestekaasusäiliön venttiilin on tuolloin oltava suljettuna.

2.1.2

Nestekaasukäyttöisen polttolämmittimen on täytettävä kohdan 1.1.1 vaatimukset.

2.1.3

Nestekaasukäyttöisen lämmitysjärjestelmän kaasufaasiosan on täytettävä kohdan 1.1.3 vaatimukset.

LIITE 9

TIETTYIHIN AJONEUVOIHIN SOVELLETTAVAT LISÄMÄÄRÄYKSET ADR-SOPIMUKSEN MUKAISESTI

1.   SOVELTAMISALA

Tätä liitettä sovelletaan tiettyihin ajoneuvoihin, joiden osalta vaarallisten tavaroiden kansainvälisistä tiekuljetuksista tehtyyn eurooppalaiseen sopimukseen (ADR-sopimukseen) sisältyy polttolämmittimiä ja niiden asennusta koskevia erityisiä vaatimuksia.

2.   MÄÄRITELMÄT

Tässä liitteessä käytetyt ajoneuvotyypit EX/II, EX/III, AT, FL, OX ja MEMU vastaavat ADR-sopimuksen kohdassa 9.1 esitettyjä määritelmiä.

Jos ajoneuvo hyväksytään tämän liitteen perusteella ajoneuvotyypille EX/III vahvistetut vaatimukset täyttäväksi, sen katsotaan täyttävän ajoneuvotyyppiin MEMU sovellettavat vaatimukset.

3.   TEKNISET MÄÄRÄYKSET

3.1   Yleistä (ajoneuvotyypit EX/II, EX/III, AT, FL, OX ja MEMU)

3.1.1 (1).

Polttolämmittimet ja niiden pakokaasureititys on suunniteltava, sijoitettava sekä suojattava tai peitettävä siten, että estetään kaikki kuorman kuumentumiseen tai syttymiseen liittyvät kohtuuttomat riskit. Tämän vaatimuksen katsotaan täyttyvän, jos polttoainesäiliö ja laitteen pakojärjestelmä täyttävät seuraavat määräykset:

Laitteen polttoainesäiliöiden on täytettävä seuraavat vaatimukset:

a)

Vuodon tapahtuessa on polttoaineen valuttava maahan joutumatta kosketuksiin ajoneuvon tai kuorman kuumien osien kanssa.

b)

Bensiiniä sisältävät polttoainesäiliöt on varustettava tehokkaalla liekkisuojalla varustetulla täyttöaukolla tai sululla, jolla aukko voidaan pitää ilmatiiviisti suljettuna.

Pakojärjestelmä ja pakoputket on suunnattava tai suojattava siten, että kuormalle ei aiheudu lämpenemis- tai syttymisvaaraa. Suoraan polttoainesäiliön (dieselöljy) alapuolelle sijoitettujen pakojärjestelmän osien on oltava vähintään 100 mm:n etäisyydellä polttoainesäiliöstä, tai ne on suojattava lämpökilvellä.

3.1.2

Polttolämmitin on kytkettävä päälle manuaalisesti. Ohjelmointilaitteet ovat kiellettyjä.

3.2   Ajoneuvotyypit EX/II, EX/III ja MEMU

Kaasumaisia polttoaineita käyttävät polttolämmittimet eivät ole sallittuja.

3.3   Ajoneuvotyyppi FL

3.3.1

Polttolämmittimien toiminta on voitava katkaista ainakin seuraavilla menetelmillä:

a)

tarkoituksellisesti käsikatkaisimella ohjaamosta

b)

sammuttamalla ajoneuvon moottori, jolloin kuljettaja voi manuaalisesti käynnistää lämmityslaitteen uudelleen

c)

käynnistämällä moottoriajoneuvoon kuljetettavan vaarallisen aineen pumppausta varten asennettu syöttöpumppu.

3.3.2

Kun polttolämmitin on kytketty pois toiminnasta, sen jälkikäynti on sallittu. Kohdan 3.3.1 alakohdissa b ja c tarkoitetuissa menetelmissä polttoilman tulo on katkaistava sopivalla tavalla jälkikäynnin kestettyä enintään 40 sekuntia. Käyttää saa vain sellaisia lämmittimiä, joiden osalta voidaan taata, että lämmönvaihdin kestää 40 sekuntiin lyhennetyn jälkikäynnin laitteen koko normaalin käyttöiän ajan.

(1)  Tämän kohdan vaatimusten mukaisuus on varmistettava valmistuneesta ajoneuvosta.