ISSN 1977-0812

Euroopan unionin

virallinen lehti

L 328

European flag  

Suomenkielinen laitos

Lainsäädäntö

62. vuosikerta
18. joulukuuta 2019


Sisältö

 

I   Lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

Sivu

 

 

ASETUKSET

 

*

Euroopan Parlamentin Ja Neuvoston Asetus (EU) 2019/2160, annettu 27 päivänä marraskuuta 2019, asetuksen (EU) N:o 575/2013 muuttamisesta katettujen joukkolainojen osalta ( 1 )

1

 

 

DIREKTIIVIT

 

*

Euroopan Parlamentin ja Neuvoston Direktiivi (EU) 2019/2161, annettu 27 päivänä marraskuuta 2019, neuvoston direktiivin 93/13/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 98/6/EY, 2005/29/EY sekä 2011/83/EU muuttamisesta unionin kuluttajansuojasääntöjen täytäntöönpanon valvonnan parantamisen ja nykyaikaistamisen osalta ( 1 )

7

 

*

Euroopan Parlamentin ja Neuvoston Direktiivi (EU) 2019/2162, annettu 27 päivänä marraskuuta 2019, katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskusta ja katettujen joukkolainojen julkisesta valvonnasta sekä direktiivien 2009/65/EY ja 2014/59/EU muuttamisesta ( 1 )

29

 

 

II   Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

 

 

ASETUKSET

 

*

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2019/2163, annettu 17 päivänä joulukuuta 2019, käynnistysmäärien vahvistamisesta vuosiksi 2020 ja 2021 mahdollisten lisätuontitullien kantamiseksi tietyistä hedelmistä ja vihanneksista

58

 

*

Komission Täytäntöönpanoasetus (EU) 2019/2164, annettu 17 päivänä joulukuuta 2019, luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 834/2007 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä luonnonmukaisen tuotannon, merkintöjen ja valvonnan osalta annetun asetuksen (EY) N:o 889/2008 muuttamisesta ( 1 )

61

 

*

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2019/2165, annettu 17 päivänä joulukuuta 2019, luvan antamisesta uuselintarvikkeen Coriandrum sativum -kasvista saatava korianterin siemenöljy eritelmän muuttamiseksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/2283 mukaisesti sekä komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2017/2470 muuttamisesta ( 1 )

81

 

 

PÄÄTÖKSET

 

*

Komission Täytäntöönpanopäätös (EU) 2019/2166, annettu 16 päivänä joulukuuta 2019, täytäntöönpanopäätöksen 2014/908/EU muuttamisesta siltä osin kuin on kyse Serbian ja Etelä-Korean sisällyttämisestä niiden kolmansien maiden ja alueiden luetteloon, joiden valvonta- ja sääntelyvaatimuksia pidetään vastaavina Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 mukaisen vastuiden kohtelun soveltamiseksi ( 1 )

84

 

*

Komission täytäntöönpanopäätös (EU) 2019/2167, annettu 17 päivänä joulukuuta 2019, yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan ilmaliikenteen hallintaverkon toimintoja koskevan verkon strategiasuunnitelman hyväksymisestä vuosiksi 2020–2029

89

 

*

Komission täytäntöönpanopäätös (EU) 2019/2168, annettu 17 päivänä joulukuuta 2019, verkon hallintoneuvoston puheenjohtajan, jäsenten ja heidän varajäsentensä sekä Euroopan ilmaliikenteen kriisien koordinointiyksikön jäsenten ja heidän varajäsentensä nimittämisestä ilmaliikenteen hallintaverkon toimintoja varten kolmanneksi viiteajanjaksoksi 2020–2024

90

 

*

Komission Täytäntöönpanopäätös (EU) 2019/2169, annettu 17 päivänä joulukuuta 2019, eläinten terveyttä koskevista toimenpiteistä afrikkalaisen sikaruton torjumiseksi eräissä jäsenvaltioissa annetun täytäntöönpanopäätöksen 2014/709/EU liitteen muuttamisesta (tiedoksiannettu numerolla C(2019) 9369) ( 1 )

97

 


 

(1)   ETA:n kannalta merkityksellinen teksti.

FI

Säädökset, joiden otsikot on painettu laihalla kirjasintyypillä, ovat maatalouspolitiikan alaan kuuluvia juoksevien asioiden hoitoon liityviä säädöksiä, joiden voimassaoloaika on yleensä rajoitettu.

Kaikkien muiden säädösten otsikot on painettu lihavalla kirjasintyypillä ja merkitty tähdellä.


I Lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

ASETUKSET

18.12.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 328/1


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2019/2160,

annettu 27 päivänä marraskuuta 2019,

asetuksen (EU) N:o 575/2013 muuttamisesta katettujen joukkolainojen osalta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 114 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan keskuspankin lausunnon (1),

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (2),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 (4) 129 artiklassa säädetään, että katettuihin joukkolainoihin voidaan tietyin edellytyksin soveltaa etuuskohtelua. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2019/2162 (5) täsmennetään katettujen joukkolainojen keskeiset osatekijät ja säädetään katettujen joukkolainojen yhteisestä määritelmästä.

(2)

Komissio pyysi 20 päivänä joulukuuta 2013 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1093/2010 (6) perustettua Euroopan valvontaviranomaista (Euroopan pankkiviranomaista) (EPV) antamaan lausunnon asetuksen (EU) N:o 575/2013 129 artiklassa säädettyjen katettujen joukkolainojen riskipainojen asianmukaisuudesta. EPV:n 1 päivänä heinäkuuta 2014 antaman lausunnon mukaan asetuksella (EU) N:o 575/2013 säädetty etuuskohtelun mukainen riskipainokohtelu on lähtökohtaisesti asianmukainen vakavaraisuuskohtelu. EPV suositteli kuitenkin, että tarkasteltaisiin vielä mahdollisuutta täydentää edullisemman riskipainokohtelun hyväksyttävyysvaatimuksia niin, että ne kattavat ainakin likviditeettiriskin vähentämisen ja ylivakuuden, toimivaltaisten viranomaisten tehtävät ja sijoittajia kohtaan olevaa tiedonantovelvollisuutta koskevien nykyvaatimusten edelleen kehittämisen.

(3)

EPV:n lausunnon perusteella on aiheellista hyväksyä katettuja joukkolainoja koskevia lisävaatimuksia, mikä tarkoittaa sellaisille katetuille joukkolainoille asetettujen laatuvaatimusten tiukentamista, joihin voidaan soveltaa asetuksessa (EU) N:o 575/2013 säädettyä suotuisaa pääomakohtelua.

(4)

Toimivaltaiset viranomaiset voivat olla osittain soveltamatta katepoolissa oleviin luottolaitossaamisiin vaatimusta luottoluokalle 1 asetettujen edellytysten täyttymisestä ja hyväksyä sen sijaan sen, että luottoluokkaan 2 sijoittuvat saamiset ovat enintään 10 prosenttia liikkeeseen laskevan luottolaitoksen liikkeessä olevien katettujen joukkolainojen nimellismäärän muodostamasta kokonaissaamisesta. Tällaisia osittaisia poikkeuksia sovelletaan kuitenkin vasta EPV:n kuulemisen jälkeen ja ainoastaan, jos kyseisissä jäsenvaltioissa voidaan todeta mittavia potentiaalisia keskittymäongelmia, jotka johtuvat luottoluokkaa 1 koskevan vaatimuksen soveltamisesta. Ulkoisten luottoluokituslaitosten asettamat vaatimukset, jotka luottoluokkaan 1 sijoittuvien saamisten on täytettävä, ovat käyneet yhä vaikeammiksi täyttää useimmissa jäsenvaltioissa niin euroalueella kuin sen ulkopuolellakin, ja siksi tällaisen osittaisen poikkeuksen soveltamista ovat pitäneet tarpeellisena sellaiset jäsenvaltiot, joissa on suurimmat katettujen joukkolainojen markkinat. Jotta helpotettaisiin luottolaitoksilta olevien saamisten käyttöä katettujen joukkolainojen vakuutena ja ratkaistaisiin potentiaaliset keskittymäongelmat, on tarpeen muuttaa asetusta (EU) N:o 575/2013 vahvistamalla sääntö, jonka mukaan hyväksytään se, että luottoluokan 1 sijasta luottoluokkaan 2 sijoittuvat luottolaitoksilta olevat saamiset ovat enintään 10 prosenttia liikkeeseen laskevan luottolaitoksen liikkeessä olevien katettujen joukkolainojen nimellismäärästä, ilman EPV:n kuulemista koskevaa vaatimusta. On tarpeen sallia luottoluokan 3 soveltaminen lyhytaikaisiin talletuksiin ja johdannaisiin tietyissä jäsenvaltioissa silloin, kun olisi liian vaikeaa noudattaa vaatimusta luottoluokasta 1 tai 2. Direktiivin (EU) 2019/2162 nojalla nimettyjen toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava EPV:n kuulemisen jälkeen sallia luottoluokan 3 soveltaminen johdannaissopimuksiin, jotta voidaan puuttua potentiaalisiin keskittymäongelmiin.

(5)

Luotot, joiden vakuutena on ranskalaisten Fonds Communs de Titrisation -rahastojen tai vastaavien arvopaperistamisyhteisöjen, jotka arvopaperistavat asuin- tai liikekiinteistöihin liittyviä saamisia, liikkeeseen laskemia etuoikeusasemaltaan parhaimpia osuuksia, ovat hyväksyttäviä omaisuuseriä, joita voidaan käyttää katettujen joukkolainojen vakuutena, kunhan noudatetaan enimmäismäärää, joka on 10 prosenttia liikkeeseenlaskun vielä liikkeessä olevien katettujen joukkolainojen nimellismäärästä, jäljempänä ’10 prosentin kynnysarvo’. Asetuksen (EU) N:o 575/2013 496 artiklan mukaan toimivaltaiset viranomaiset voivat kuitenkin olla soveltamatta 10 prosentin kynnysarvoa. Lisäksi mainitun asetuksen 503 artiklan 4 kohdan mukaan komission edellytetään tarkastelevan, onko poikkeus, jonka mukaan toimivaltaiset viranomaiset voivat olla soveltamatta 10 prosentin kynnysarvoa, asianmukainen. Komissio pyysi 22 päivänä joulukuuta 2013 EPV:tä antamaan lausunnon tästä kysymyksestä. EPV totesi lausunnossaan, että ranskalaisten Fonds Communs de Titrisation -rahastojen tai vastaavien arvopaperistamisyhteisöjen, jotka arvopaperistavat asuin- tai liikekiinteistöihin liittyviä saamisia, liikkeeseen laskemien etuoikeusasemaltaan parhaimpien osuuksien käyttäminen vakuutena aiheuttaisi huolta vakavaraisuudesta, koska katettujen joukkolainojen ohjelma, jossa käytetään vakuutena arvopaperistamisosuuksia, on rakenteeltaan kaksitasoinen, ja koska katepoolin luottoluokan läpinäkyvyys ei tämän vuoksi olisi riittävä. EPV suositteli, että mainitun asetuksen 496 artiklassa tällä hetkellä säädetty etuoikeusasemaltaan parhaita osuuksia koskeva poikkeus 10 prosentin kynnysarvosta poistetaan 31 päivän joulukuuta 2017 jälkeen.

(6)

Asuntolainavakuudellisten tai liikekiinteistölainavakuudellisten arvopapereiden sisällyttäminen katepooliin sallitaan vain harvoissa kansallisissa katettuja joukkolainoja koskevissa kehyksissä. Tällaisten rakenteiden käyttö on vähenemässä, sillä käytön katsotaan turhaan mutkistavan katettujen joukkolainojen ohjelmia. Näin ollen on aiheellista poistaa tyystin tällaisten rakenteiden käyttö hyväksyttävinä omaisuuserinä.

(7)

Asetuksen (EU) N:o 575/2013 mukaisia ryhmänsisäisiä katettujen joukkolainojen poolirakenteiden puitteissa liikkeeseenlaskettuja katettuja joukkolainoja on myös käytetty hyväksyttävinä vakuuksina. Ryhmänsisäiset katettujen joukkolainojen poolirakenteet eivät aiheuta lisäriskejä vakavaraisuuden kannalta, sillä niissä ei synny samanlaisia monimutkaisuusongelmia kuin käytettäessä luottoja, joiden vakuutena on ranskalaisten Fonds Communs de Titrisation -rahastojen tai vastaavien arvopaperistamisyhteisöjen, jotka arvopaperistavat asuin- tai liikekiinteistöihin liittyviä saamisia, liikkeeseen laskemia etuoikeusasemaltaan parhaimpia osuuksia. EPV:n lausunnon mukaan olisi sallittava, että katettujen joukkolainojen vakuudeksi annetaan ryhmänsisäisten katettujen joukkolainojen poolirakenteita asettamatta rajoituksia liikkeeseen laskevan luottolaitoksen liikkeessä olevien katettujen joukkolainojen määrälle. Vaatimus, jonka mukaan 15 prosentin tai 10 prosentin rajoitusta sovelletaan luottolaitoksilta oleviin saamisiin ryhmänsisäisissä katettujen joukkolainojen poolirakenteissa, olisi poistettava. Kyseisiä ryhmänsisäisiä katettujen joukkolainojen poolirakenteita säännellään direktiivillä (EU) 2019/2162.

(8)

Katettuihin joukkolainoihin sovelletaan katettujen joukkolainojen vakuutena olevan kiinteän omaisuuden arvostussääntöjä, jotta kyseiset joukkolainat täyttäisivät etuuskohtelun edellytyksenä olevat vaatimukset. Katettujen joukkolainojen vakuutena käytettäville omaisuuserille asetettavat hyväksyttävyysvaatimukset koskevat yleisiä laatunäkökohtia, joiden avulla varmistetaan katepoolin kestävyys, ja kyseisistä vaatimuksista olisi näin ollen säädettävä direktiivissä (EU) 2019/2162 Täten arvostusmenetelmiä koskevat säännökset olisi vahvistettava mainitussa direktiivissä eikä kiinnitysluottoarvon arviointia koskevia teknisiä sääntelystandardeja pitäisi soveltaa kyseisiin katettujen joukkolainojen hyväksyttävyyskriteereihin.

(9)

Luototusasteen rajat ovat tarpeellisia, kun varmistetaan katettujen joukkolainojen luottoluokka. Asetuksen (EU) N:o 575/2013 129 artiklan 1 kohdassa vahvistetaan luototusasteen rajat kiinnitysluotoille ja aluskiinnityksille täsmentämättä rajojen soveltamistapaa. Tämä voisi aiheuttaa epävarmuutta. Luototusasteen rajoja olisi sovellettava ohjaavina periaatteina. Tällä tarkoitetaan sitä, että vaikka kohde-etuutena olevan luoton koolle ei aseteta rajoja, sitä voidaan käyttää vakuutena ainoastaan kyseisille omaisuuserille asetetuissa luototusasteen rajoissa. Luototusasteen rajat määrittävät, mikä prosenttiosuus luotosta otetaan huomioon velkoja koskevassa kattavuusvaatimuksessa. Siksi on paikallaan täsmentää, että luototusasteen rajat määrittävät luoton osuuden, joka otetaan huomioon katettua joukkolainaa koskevassa kattavuudessa.

(10)

Selvyyden vuoksi luototusasteen rajoja olisi sovellettava luoton koko maturiteetin ajan. Tosiasialliset luototusasteen rajat eivät saisi muuttua, vaan rajana olisi edelleen oltava 80 prosenttia asunto-omaisuuden arvosta asuntolainojen tapauksessa ja 60 prosenttia liikekiinteistöomaisuuden arvosta liikekiinteistölainojen tapauksessa siten, että kyseistä rajaa voidaan nostaa 70 prosenttiin, ja 60 prosenttia alusten tapauksessa. Liikekiinteistöjä olisi pidettävä tällaisesta omaisuudesta vallalla olevan yleisen käsityksen mukaisesti muina kuin asuinkiinteistöinä, myös kun ne ovat voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen hallussa.

(11)

Jotta etuuskohtelun piiriin kuuluvien katettujen joukkolainojen laatua voitaisiin edelleen parantaa, tällaiseen etuuskohteluun olisi sovellettava ylivakuuden vähimmäistasoa eli direktiivissä (EU) 2019/2162 tarkoitetut kattavuutta koskevat vaatimukset ylittävää vakuustasoa. Tällainen vaatimus vähentäisi liikkeeseenlaskijan maksukyvyttömyydestä tai kriisinratkaisusta aiheutuvia olennaisimpia riskejä. Jäsenvaltion päätöksen soveltaa korkeampaa ylivakuuden vähimmäistasoa alueellaan sijaitsevien luottolaitosten liikkeeseen laskemiin katettuihin joukkolainoihin ei pitäisi estää luottolaitoksia sijoittamasta muihin katettuihin joukkolainoihin, joihin sovelletaan alhaisempaa ylivakuuden vähimmäistasoa ja jotka täyttävät tämän asetuksen vaatimukset, eikä hyötymästä tämän asetuksen säännöksistä.

(12)

Katettuihin joukkolainoihin sijoittaville luottolaitoksille edellytetään annettavan tietyt tiedot kyseisistä katetuista joukkolainoista vähintään puolivuosittain. Läpinäkyvyysvaatimukset ovat ehdottoman välttämätön osa katettuja joukkolainoja, ja niillä varmistetaan se, että tiedot ilmoitetaan yhdenmukaisesti ja että sijoittajille annetaan mahdollisuus suorittaa tarvittava riskinarviointi, sekä parannetaan vertailukelpoisuutta, avoimuutta ja markkinoiden vakautta. Sen vuoksi on aiheellista varmistaa, että läpinäkyvyysvaatimuksia sovelletaan kaikkiin katettuihin joukkolainoihin vahvistamalla kyseiset vaatimukset direktiivissä (EU) 2019/2162. Tällaiset vaatimukset olisi näin ollen poistettava asetuksesta (EU) N:o 575/2013.

(13)

Katetut joukkolainat ovat pitkän aikavälin rahoitusvälineitä, joten niiden sovittu maturiteetti on yleensä useita vuosia. Sen vuoksi on tärkeää varmistaa, että ennen 31 päivää joulukuuta 2007 tai ennen 8 päivää heinäkuuta 2022 liikkeeseen laskettuihin katettuihin joukkolainoihin ei kohdistu tästä asetuksesta johtuvia haitallisia vaikutuksia. Jotta tämä tavoite saavutettaisiin, ennen 31 päivää joulukuuta 2007 liikkeeseen lasketut katetut joukkolainat olisi jatkossakin vapautettava asetuksessa (EU) N:o 575/2013 säädetyistä vaatimuksista, jotka koskevat hyväksyttäviä omaisuuseriä, ylivakuutta ja täytevakuuksia. Lisäksi muut katetut joukkolainat, jotka ovat asetuksen (EU) N:o 575/2013 mukaisia ja jotka on laskettu liikkeeseen ennen 8 päivää heinäkuuta 2022, olisi vapautettava ylivakuutta ja täytevakuuksia koskevista vaatimuksista, ja niihin olisi edelleen voitava soveltaa kyseisessä asetuksessa säädettyä etuuskohtelua niiden erääntymiseen saakka.

(14)

Tätä asetusta olisi sovellettava yhdessä direktiivin (EU) 2019/2162 saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettujen säädösten kanssa. Jotta varmistettaisiin, että uutta kehystä, jossa vahvistetaan katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskun rakenteelliset tekijät sekä etuuskohtelua koskevat muutetut vaatimukset, sovelletaan johdonmukaisesti, tämän asetuksen soveltamista olisi lykättävä päivään, josta lähtien jäsenvaltioiden on määrä soveltaa säännöksiä, joilla kyseinen direktiivi saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä.

(15)

Asetus (EU) N:o 575/2013 olisi sen vuoksi muutettava,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutokset asetukseen (EU) N:o 575/2013

Muutetaan asetus (EU) N:o 575/2013 seuraavasti:

1)

Muutetaan 129 artikla seuraavasti:

a)

muutetaan 1 kohta seuraavasti:

i)

muutetaan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

korvataan johdantokappale seuraavasti:

”Jotta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/2162  (*1) 3 artiklan 1 alakohdassa tarkoitettuihin katettuihin joukkolainoihin voidaan soveltaa tämän artiklan 4 ja 5 kohdan mukaista etuuskohtelua, niiden on täytettävä tämän artiklan 3, 3 a ja 3 b kohdassa säädetyt vaatimukset ja niiden vakuutena on oltava jokin seuraavista hyväksyttävistä omaisuuseristä:

korvataan c alakohta seuraavasti:

”c)

saamiset luottolaitoksilta, jotka sijoittuvat luottoluokkaan 1 tai luottoluokkaan 2, tai saamiset luottolaitoksilta, jotka sijoittuvat luottoluokkaan 3, kun kyseiset saamiset ovat muodoltaan

i)

lyhytaikaisia talletuksia, joiden maturiteetti on enintään 100 päivää, kun näitä talletuksia käytetään direktiivin (EU) 2019/2162 16 artiklan mukaisen katepoolin maksuvalmiuspuskuria koskevan vaatimuksen täyttämiseen, tai

ii)

johdannaissopimuksia, jotka täyttävät mainitun direktiivin 11 artiklan 1 kohdan mukaiset vaatimukset, kun toimivaltaiset viranomaiset tämän sallivat.”;

korvataan d alakohta seuraavasti:

”d)

luotot, joiden vakuutena on asuinkiinteistö enintään pienimpään pääoman määrään saakka sellaisten kiinteistöön kohdistuvien kiinnitysten tapauksessa, joiden määrä yhdessä paremmassa etuoikeusasemassa olevien kiinnitysten kanssa on korkeintaan 80 prosenttia kiinnitetyn omaisuuden arvosta;”

korvataan f alakohta seuraavasti:

”f)

luotot, joiden vakuutena on liikekiinteistö enintään pienimpään pääoman määrään saakka sellaisten kiinteistöön kohdistuvien kiinnitysten tapauksessa, joiden määrä yhdessä paremmassa etuoikeusasemassa olevien kiinnitysten kanssa on korkeintaan 60 prosenttia kiinnitetyn omaisuuden arvosta. Liikekiinteistövakuudelliset luotot voidaan hyväksyä, kun luototusaste on yli 60 prosenttia mutta enintään 70 prosenttia, jos katettujen joukkolainojen vakuudeksi pantattujen omaisuuserien kokonaisarvo on vähintään 10 prosenttia suurempi kuin katetun joukkolainan jäljellä oleva nimellismäärä, ja joukkovelkakirjanhaltijoiden vaateet täyttävät 4 luvussa asetetut oikeusvarmuuden vaatimukset. Joukkovelkakirjanhaltijoiden vaateilla on oltava ylempi etuoikeussija kuin muilla vakuuteen kohdistuvilla vaateilla;”

ii)

korvataan toinen alakohta seuraavasti:

”Sovellettaessa 1 a kohtaa saamisia, jotka aiheutuvat lainojen, joiden vakuutena ovat kiinteistövakuudelliset velkainstrumentit, velallisten maksujen siirrosta ja hallinnasta taikka tällaisiin lainoihin liittyvien realisointitulojen siirrosta ja hallinnasta, ei oteta huomioon mainitussa kohdassa tarkoitettuja raja-arvoja laskettaessa.”;

iii)

kumotaan kolmas alakohta;

b)

lisätään kohdat seuraavasti:

”1a.   Sovellettaessa 1 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohtaa sovelletaan seuraavia:

a)

kun kyseessä ovat saamiset luottolaitoksilta, jotka sijoittuvat luottoluokkaan 1, saaminen saa olla enintään 15 prosenttia liikkeeseen laskevan luottolaitoksen liikkeessä olevien katettujen joukkolainojen nimellismäärästä;

b)

kun kyseessä ovat saamiset luottolaitoksilta, jotka sijoittuvat luottoluokkaan 2, saaminen saa olla enintään 10 prosenttia liikkeeseen laskevan luottolaitoksen liikkeessä olevien katettujen joukkolainojen nimellismäärästä;

c)

kun kyseessä ovat saamiset luottolaitoksilta, jotka sijoittuvat luottoluokkaan 3 ja jotka ovat muodoltaan tämän artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdan i alakohdassa tarkoitettuja lyhytaikaisia talletuksia tai jotka ovat muodoltaan tämän artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuja johdannaissopimuksia, kokonaissaaminen saa olla enintään 8 prosenttia liikkeeseen laskevan luottolaitoksen liikkeessä olevien katettujen joukkolainojen nimellisarvosta; direktiivin (EU) 2019/2162 18 artiklan 2 kohdan nojalla nimetyt toimivaltaiset viranomaiset voivat EPV:tä kuultuaan sallia saamiset luottolaitoksilta, jotka sijoittuvat luottoluokkaan 3 ja jotka ovat muodoltaan johdannaissopimuksia, jos kyseisissä jäsenvaltioissa voidaan todeta merkittäviä potentiaalisia keskittymäongelmia, jotka johtuvat tässä kohdassa tarkoitettujen luottoluokkaa 1 ja luottoluokkaa 2 koskevien vaatimusten soveltamisesta;

d)

kokonaissaaminen luottolaitoksilta, jotka sijoittuvat luottoluokkaan 1, 2 tai 3, saa olla enintään 15 prosenttia liikkeeseen laskevan luottolaitoksen liikkeessä olevien katettujen joukkolainojen yhteenlasketusta nimellisarvosta ja kokonaissaaminen luottolaitoksilta, jotka sijoittuvat luottoluokkaan 2 tai 3, saa olla enintään 10 prosenttia liikkeeseen laskevan luottolaitoksen liikkeessä olevien katettujen joukkolainojen nimellisarvosta.

1b.   Tämän artiklan 1 a kohtaa ei sovelleta tapauksiin, joissa katettuja joukkolainoja käytetään direktiivin (EU) 2019/2162 artiklan nojalla hyväksyttynä vakuutena.

1c.   Sovellettaessa 1 kohdan ensimmäisen alakohdan d alakohtaa 80 prosentin rajaa sovelletaan lainakohtaisesti, ja se määrittää lainan osuuden, joka otetaan huomioon katettuun joukkolainaan liittyvien velkojen kattavuudessa, ja sitä sovelletaan luoton koko maturiteetin ajan.

1d.   Sovellettaessa 1 kohdan ensimmäisen alakohdan f ja g alakohtaa 60 prosentin tai 70 prosentin rajaa sovelletaan lainakohtaisesti, ja se määrittää luoton osuuden, joka otetaan huomioon katettuun joukkolainaan liittyvien velkojen kattavuudessa, ja sitä sovelletaan luoton koko maturiteetin ajan.”;

c)

korvataan 3 kohta seuraavasti:

”3.   Tämän asetuksen mukaisten katettujen joukkolainojen vakuutena olevan kiinteän omaisuuden ja alusten osalta on täytettävä 208 artiklassa säädetyt vaatimukset. Jäljempänä olevan 208 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukainen kiinteistön arvon seuranta on toteutettava säännöllisesti ja vähintään kerran vuodessa kaiken kiinteän omaisuuden ja alusten osalta.”;

d)

lisätään kohdat seuraavasti:

”3a.   Sen lisäksi, että katettujen joukkolainojen vakuutena on oltava tämän artiklan 1 kohdassa lueteltuja hyväksyttäviä omaisuuseriä, niihin on sovellettava 5 prosentin suuruista direktiivin (EU) 2019/2162 3 artiklan 14 alakohdassa määritellyn ylivakuuden vähimmäistasoa.

Tämän kohdan ensimmäistä alakohtaa sovellettaessa kyseisen direktiivin 3 artiklan 4 alakohdassa määriteltyjen katevarojen yhteenlasketun nimellismäärän arvon on oltava vähintään sama kuin liikkeessä olevien katettujen joukkolainojen yhteenlaskettu nimellismäärä (”nimellisperiaate”) ja koostuttava tämän artiklan 1 kohdassa säädetyistä hyväksyttävistä omaisuuseristä.

Jäsenvaltiot voivat asettaa katettuja joukkolainoja varten alhaisemman ylivakuuden vähimmäistason, tai ne voivat sallia, että niiden toimivaltaiset viranomaiset asettavat tällaisen tason, edellyttäen että:

a)

ylivakuuden laskenta perustuu joko muodolliseen menettelyyn, jossa otetaan huomioon omaisuuseriin liittyvä riski tai omaisuuserien arvostamiseen sovelletaan kiinnitysluottoarvoa; ja

b)

ylivakuuden vähimmäistaso on vähintään 2 prosenttia direktiivin (EU) 2019/2162 15 artiklan 6 ja 7 kohdassa tarkoitetun nimellisperiaatteen mukaan laskettuna.

Ylivakuuden vähimmäistasossa huomioon otettaviin omaisuuseriin ei sovelleta 1 a kohdassa säädettyjä saamisten koon raja-arvoja eikä niitä oteta huomioon kyseisten raja-arvojen laskennassa.

3b.   Tämän artiklan 1 kohdassa lueteltuja hyväksyttäviä omaisuuseriä voidaan sisällyttää katepooliin direktiivin (EU) 2019/2162 3 artiklan 13 alakohdassa määriteltyinä täytevakuuksina, jollei tämän artiklan 1 ja 1 a kohdassa säädetyistä luottoluokkaa ja saamisten kokoa koskevista rajoituksista muuta johdu.”;

e)

korvataan 6 ja 7 kohta seuraavasti:

”6.   Ennen 31 päivää joulukuuta 2007 liikkeeseen laskettuihin katettuihin joukkolainoihin ei sovelleta 1, 1 a, 3, 3 a ja 3 b kohdassa säädettyjä vaatimuksia. Niihin voidaan soveltaa etuuskohtelua 4 ja 5 kohdan nojalla niiden erääntymiseen saakka.

7.   Ennen 8 päivää heinäkuuta 2022 liikkeeseen laskettuihin katettuihin joukkolainoihin, jotka täyttävät tässä asetuksessa säädetyt vaatimukset sellaisena kuin niitä sovelletaan asianomaisena liikkeeseenlaskupäivänä, ei sovelleta 3 a ja 3 b kohdan vaatimuksia. Niihin voidaan soveltaa etuuskohtelua 4 ja 5 kohdan nojalla niiden erääntymiseen saakka.”

2)

Korvataan 416 artiklan 2 kohdan a alakohdan ii alakohta seuraavasti:

”ii)

ne ovat direktiivin (EU) 2019/2162 3 artiklan 1 alakohdassa tarkoitettuja katettuja joukkolainoja, joita ei tarkoiteta tämän alakohdan i alakohdassa;”.

3)

Korvataan 425 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Laitosten on ilmoitettava likviditeetin sisäänvirtaukset. Likviditeetin sisäänvirtaukset on rajattava 75 prosenttiin likviditeetin ulosvirtauksista. Laitokset voivat jättää tämän rajauksen ulkopuolelle likviditeetin sisäänvirtaukset, jotka saadaan muihin laitoksiin tehdyistä talletuksista, joihin voidaan soveltaa tämän asetuksen 113 artiklan 6 tai 7 kohdassa tarkoitettua käsittelytapaa.

Laitokset voivat jättää tämän rajauksen ulkopuolelle luotonottajilta ja joukkovelkakirjoihin sijoittajilta tulevista maksuista johtuvat likviditeetin sisäänvirtaukset, kun kyseiset sisäänvirtaukset liittyvät kiinnitysluottoihin, jotka rahoitetaan joukkolainoilla, joihin voidaan soveltaa tämän asetuksen 129 artiklan 4, 5 tai 6 kohdassa säädettyä kohtelua, tai direktiivin (EU) 2019/2162 3 artiklan 1 alakohdassa määritetyillä katetuilla joukkolainoilla. Laitokset voivat jättää rajauksen ulkopuolelle sisäänvirtaukset edistämislainoista, jotka laitos on välittänyt. Yksittäisen laitoksen valvonnasta vastaavan toimivaltaisen viranomaisen etukäteissuostumuksella laitos voi kokonaan tai osittain jättää sisäänvirtaukset rajauksen ulkopuolelle, kun likviditeetin tarjoaja on laitoksen emoyrityksenä tai tytäryrityksenä toimiva laitos tai saman emoyrityksenä toimivan laitoksen tai emoyrityksenä toimivan sijoituspalveluyrityksen toinen tytäryritys taikka se on direktiivin 2013/34/EU 22 artiklan 7 kohdassa tarkoitetulla tavalla yhteydessä laitokseen.”

4)

Korvataan 427 artiklan 1 kohdan b alakohdan x alakohta seuraavasti:

”x)

velat, jotka johtuvat liikkeeseen lasketuista arvopapereista, joihin voidaan soveltaa tämän asetuksen 129 artiklan 4 tai 5 kohdassa tarkoitettua kohtelua, tai direktiivin (EU) 2019/2162 3 artiklan 1 alakohdassa määritellyistä katetuista joukkolainoista;”

5)

Korvataan 428 artiklan 1 kohdan h alakohdan iii alakohta seuraavasti:

”iii)

kassavirtojen vastaavuus on rahoitettu (pass-through) joukkovelkakirjalainoilla, joihin voidaan soveltaa tämän asetuksen 129 artiklan 4 tai 5 kohdassa säädettyä kohtelua, tai direktiivin (EU) 2019/2162 3 artiklan 1 alakohdassa määritellyillä katetuilla joukkolainoilla;”.

6)

Kumotaan 496 artikla.

7)

Korvataan liitteessä III olevan 6 kohdan c alakohta seuraavasti:

”c)

ne ovat direktiivin (EU) 2019/2162 3 artiklan 1 alakohdassa määriteltyjä katettuja joukkolainoja, joita ei tarkoiteta tämän kohdan b alakohdassa.”

2 artikla

Voimaantulo ja soveltaminen

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 8 päivästä heinäkuuta 2022.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Strasbourgissa 27 päivänä marraskuuta 2019.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

D. M. SASSOLI

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

T. TUPPURAINEN


(1)  EUVL C 382, 23.10.2018, s. 2.

(2)  EUVL C 367, 10.10.2018, s. 56.

(3)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 18. huhtikuuta 2019 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 8. marraskuuta 2019.

(4)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 575/2013, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 1).

(5)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/2162, annettu 27 päivänä marraskuuta 2019, katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskusta ja katettujen joukkolainojen julkisesta valvonnasta sekä direktiivien 2009/65/EY ja 2014/59/EU muuttamisesta (ks. tämän virallisen lehden s. 29).

(6)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1093/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/78/EY kumoamisesta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 12).


DIREKTIIVIT

18.12.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 328/7


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI (EU) 2019/2161,

annettu 27 päivänä marraskuuta 2019,

neuvoston direktiivin 93/13/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 98/6/EY, 2005/29/EY sekä 2011/83/EU muuttamisesta unionin kuluttajansuojasääntöjen täytäntöönpanon valvonnan parantamisen ja nykyaikaistamisen osalta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 114 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’SEUT’, 169 artiklan 1 kohdassa ja 2 kohdan a alakohdassa määrätään, että unioni myötävaikuttaa kuluttajansuojan korkean tason saavuttamiseen toimenpiteillä, jotka se toteuttaa SEUT 114 artiklan nojalla. Euroopan unionin perusoikeuskirjan, jäljempänä ’perusoikeuskirja’, 38 artiklan mukaan unionin politiikoissa varmistetaan korkeatasoinen kuluttajansuoja.

(2)

Kuluttajansuojalainsäädäntöä olisi sovellettava tehokkaasti kaikkialla unionissa. Komission vuosina 2016 ja 2017 osana sääntelyn toimivuutta ja tuloksellisuutta koskevaa ohjelmaa (REFIT) toteuttama kattava kuluttajansuoja- ja markkinointidirektiivejä koskeva toimivuustarkastus kuitenkin osoitti, että unionin kuluttajansuojalainsäädännön tehokkuus vaarantuu sekä elinkeinonharjoittajien että kuluttajien tiedonpuutteen vuoksi ja että olemassa olevia oikeussuojakeinoja voitaisiin hyödyntää nykyistä useammin.

(3)

Unioni on jo toteuttanut eräitä toimenpiteitä, joilla lisätään kuluttajien, elinkeinonharjoittajien ja oikeusalan ammattilaisten tietoisuutta kuluttajan oikeuksista ja joilla parannetaan kuluttajan oikeuksien täytäntöönpanon valvontaa ja kuluttajien oikeussuojakeinoja. Kansallisessa lainsäädännössä on kuitenkin edelleen sääntelyaukkoja, sillä tosiasiallisesti tehokkaita ja oikeasuhteisia seuraamuksia unionin sisäisten rikkomusten ehkäisemiseksi ja niistä rankaisemiseksi ei ole, yksilölliset oikeussuojakeinot ovat riittämättömiä kuluttajan kärsittyä vahinkoa niiden kansallisten säännösten rikkomisesta, joilla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/29/EY (3) on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/22/EY (4) mukaisessa kieltokannemenettelyssä on puutteita. Kieltokannemenettelyä olisi tarkistettava erillisellä säädöksellä, jolla muutetaan direktiiviä 2009/22/EY ja korvataan se.

(4)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiveihin 98/6/EY (5), 2005/29/EY ja 2011/83/EU (6) sisältyy vaatimuksia, joiden mukaan jäsenvaltioiden on säädettävä tehokkaista, oikeasuhteisista ja varoittavista seuraamuksista, joita sovelletaan niiden kansallisten säädösten rikkomiseen, joilla nämä direktiivit on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä. Lisäksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/2394 (7) 21 artiklassa edellytetään, että jäsenvaltiot toteuttavat täytäntöönpanotoimia, kuten määräävät seuraamuksia, tuloksellisesti, tehokkaasti ja koordinoidusti laajalle levinneiden rikkomusten tai laajalle levinneiden rikkomusten, joilla on unioninlaajuinen ulottuvuus, lopettamiseksi tai kieltämiseksi.

(5)

Nykyiset seuraamuksia koskevat kansalliset säännöt vaihtelevat merkittävästi unionissa. Kaikki jäsenvaltiot eivät etenkään varmista, että sääntöjen rikkomisesta vastuussa oleville elinkeinonharjoittajille voidaan määrätä tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia sakkoja laajalle levinneistä rikkomuksista tai laajalle levinneistä rikkomuksista, joilla on unioninlaajuinen ulottuvuus. Tämän vuoksi olisi parannettava direktiiveissä 98/6/EY, 2005/29/EY ja 2011/83/EU voimassa olevia seuraamuksia koskevia sääntöjä ja otettava samalla neuvoston direktiivillä 93/13/ETY (8) käyttöön seuraamuksia koskevia uusia sääntöjä.

(6)

Olisi edelleenkin oltava jäsenvaltioiden asiana valita määrättävien seuraamusten laji ja säätää kansallisessa lainsäädännössään menettelyistä seuraamusten määräämiseksi tällä direktiivillä muutettavien direktiivien 93/13/ETY, 98/6/EY, 2005/29/EY ja 2011/83/EU rikkomisesta.

(7)

Jotta helpotettaisiin seuraamusten yhdenmukaisempaa soveltamista, erityisesti asetuksessa (EU) 2017/2394 määritellyissä unionin sisäisissä rikkomuksissa, laajalle levinneissä rikkomuksissa ja laajalle levinneissä rikkomuksissa, joilla on unioninlaajuinen ulottuvuus, direktiiveihin 93/13/ETY, 98/6/EY, 2005/29/EY ja 2011/83/EU olisi sisällytettävä yhteiset ei-tyhjentävät ja ohjeelliset perusteet seuraamusten soveltamiseksi. Näihin perusteisiin olisi sisällytettävä esimerkiksi rikkomuksen luonne, vakavuus, laajuus ja kesto sekä elinkeinonharjoittajan kuluttajille tarjoamat oikeussuojakeinot aiheutuneesta vahingosta. Saman tekijän toistuvasti toteuttamat rikkomiset ovat osoitus taipumuksesta syyllistyä kyseisen kaltaiseen rikkomiseen ja sen vuoksi merkittävä osoitus toiminnan vakavuudesta ja siten tarpeesta korottaa seuraamuksen tasoa tehokkaan ennalta ehkäisevän vaikutuksen saavuttamiseksi. Rikkomuksen vuoksi saadut taloudelliset edut tai vältetyt tappiot olisi otettava huomioon, jos asiaa koskevat tiedot ovat saatavilla. Myös muut tapauksen olosuhteisiin sovellettavat raskauttavat tai lieventävät tekijät voidaan ottaa huomioon.

(8)

Nämä seuraamusten soveltamista koskevat yhteiset ei-tyhjentävät ja ohjeelliset perusteet eivät välttämättä ole merkityksellisiä päätettäessä jokaisen rikkomuksen seuraamuksista, erityisesti kun kyse on muista kuin vakavista rikkomuksista. Jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon myös muut seuraamusten määräämiseen sovellettavat yleiset oikeusperiaatteet, kuten kaksoisrangaistavuuden kiellon periaate.

(9)

Koordinoituun toimeen osallistuvien jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on asetuksen (EU) 2017/2394 21 artiklan mukaisesti toteutettava oikeudenkäyttöalueellaan kaikki tarpeelliset täytäntöönpanotoimet laajalle levinneestä rikkomuksesta tai laajalle levinneestä rikkomuksesta, jolla on unioninlaajuinen ulottuvuus, vastuussa olevaa elinkeinonharjoittajaa vastaan kyseisen rikkomuksen lopettamiseksi tai kieltämiseksi. Tarvittaessa niiden on määrättävä seuraamuksia, kuten sakkoja tai uhkasakkoja, laajalle levinneestä rikkomuksesta tai laajalle levinneestä rikkomuksesta, jolla on unioninlaajuinen ulottuvuus, vastuussa olevalle elinkeinonharjoittajalle. Täytäntöönpanotoimet on toteutettava tuloksellisesti, tehokkaasti ja koordinoidusti laajalle levinneen rikkomuksen tai laajalle levinneen rikkomuksen, jolla on unioninlaajuinen ulottuvuus, lopettamiseksi tai kieltämiseksi. Koordinoituun toimeen osallistuvien toimivaltaisten viranomaisten on pyrittävä toteuttamaan täytäntöönpanotoimia samanaikaisesti niissä jäsenvaltioissa, joita kyseinen rikkomus koskee.

(10)

Jotta voitaisiin varmistaa, että jäsenvaltioiden viranomaiset voivat määrätä tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia asetuksen (EU) 2017/2394 mukaisten koordinoitujen tutkinta- ja täytäntöönpanotoimien kohteena olevista laajalle levinneistä rikkomuksista ja laajalle levinneistä rikkomuksista, joilla on unioninlaajuinen ulottuvuus, olisi otettava käyttöön sakkoja tällaisista rikkomuksista määrättävien seuraamusten yhtenä osana. Sakkojen ennalta ehkäisevän vaikutuksen varmistamiseksi jäsenvaltioiden olisi kansallisessa lainsäädännössään asetettava tällaisista rikkomuksista määrättävä enimmäissakko tasolle, joka on vähintään neljä prosenttia elinkeinonharjoittajan vuotuisesta liikevaihdosta kyseisessä yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa. Elinkeinonharjoittaja voi tietyissä tapauksissa olla myös yritysryhmä.

(11)

Kuten asetuksen (EU) 2017/2394 9 ja 10 artiklassa säädetään, seuraamuksia määrättäessä olisi otettava tarvittaessa asianmukaisesti huomioon kyseisen rikkomuksen luonne, vakavuus ja kesto. Seuraamusten määräämisen olisi oltava oikeasuhteista ja unionin oikeuden ja kansallisen lainsäädännön, myös asiaankuuluvien menettelytakeiden, ja perusoikeuskirjan periaatteiden mukaista. Määrättyjen seuraamusten olisi myös vastattava kuluttajien etuja suojaavaa unionin lainsäädäntöä koskevan rikkomuksen luonnetta ja sellaisesta rikkomuksesta aiheutuvaa todellista tai mahdollista vahinkoa. Seuraamusten määräämistä koskevia valtuuksia käyttäisivät joko toimivaltaiset viranomaiset suoraan oman toimivaltansa nojalla, tai niitä käytettäisiin tarvittaessa muiden toimivaltaisten viranomaisten tai muiden viranomaisten avustuksella tai soveltuvin osin nimettyjen elinten ohjeistamisen kautta taikka tekemällä hakemus tarvittavan päätöksen antamisen osalta toimivaltaiselle tuomioistuimelle, tarvittaessa myös muutoksenhaun kautta, jos tarvittavaa päätöstä koskeva hakemus ei ole menestynyt.

(12)

Kun asetuksen (EU) 2017/2394 mukaisen koordinoidun toimen tuloksena yksittäinen kyseisessä asetuksessa tarkoitettu toimivaltainen viranomainen määrää sakon laajalle levinneestä rikkomuksesta tai laajalle levinneestä rikkomuksesta, jolla on unioninlaajuinen ulottuvuus, vastuussa olevalle elinkeinonharjoittajalle, sen olisi voitava määrätä sakko, joka on vähintään neljä prosenttia elinkeinonharjoittajan vuotuisesta liikevaihdosta kaikissa jäsenvaltioissa, joita koordinoitu täytäntöönpanotoimi koskee.

(13)

Jäsenvaltioita ei saisi estää pitämästä voimassa tai ottamasta käyttöön kansallisessa lainsäädännössään korkeampia liikevaihtoon perustuvia enimmäissakkoja, kun kyseessä on laajalle levinnyt rikkomus tai laajalle levinnyt rikkomus, jolla on unioninlaajuinen ulottuvuus. Jäsenvaltioiden olisi myös voitava määrätä tällaisia sakkoja elinkeinonharjoittajan maailmanlaajuisen liikevaihdon perusteella tai ulottaa sakkoja koskevat säännöt koskemaan asetuksen (EU) 2017/2394 21 artiklan yhteydessä muita rikkomuksia, jotka eivät kuulu tämän direktiivin säännösten soveltamisalaan. Vaatimusta sakon asettamisesta tasolle, joka on vähintään neljä prosenttia elinkeinonharjoittajan vuosittaisesta liikevaihdosta, ei pitäisi soveltaa jäsenvaltioiden muihin sääntöihin, jotka koskevat uhkasakkojen, kuten päiväsakkojen, määräämistä päätöksen, määräyksen, välitoimen, elinkeinonharjoittajan sitoumuksen tai muun toimenpiteen, jonka tavoitteena on rikkomisen lopettaminen, noudattamisen laiminlyönnin vuoksi.

(14)

Direktiiviin 93/13/ETY olisi sen ennalta ehkäisevän vaikutuksen tehostamiseksi sisällytettävä seuraamuksia koskevia sääntöjä. Jäsenvaltiot voivat vapaasti päättää hallinnollisesta tai tuomioistuinmenettelystä seuraamusten määräämiseksi kyseisen direktiivin rikkomisesta. Hallintoviranomaiset tai kansalliset tuomioistuimet voisivat määrätä seuraamuksia etenkin todetessaan sopimusehtojen kohtuuttomuuden, myös hallintoviranomaisen vireille paneman oikeudenkäynnin perusteella. Hallintoviranomaiset tai kansalliset tuomioistuimet voisivat määrätä seuraamuksia myös silloin kun myyjä tai toimittaja käyttää sopimusehtoja, jotka määritellään kansallisessa lainsäädännössä nimenomaisesti kohtuuttomiksi kaikissa olosuhteissa, tai kun myyjä tai toimittaja käyttää sopimusehtoja, jotka on todettu kohtuuttomiksi lainvoimaisella, sitovalla päätöksellä. Jäsenvaltiot voisivat päättää, että myös hallintoviranomaisilla on oikeus todeta sopimusehtojen kohtuuttomuus. Hallintoviranomaiset tai kansalliset tuomioistuimet voisivat lisäksi määrätä seuraamuksen samalla päätöksellä, jolla sopimusehtojen kohtuuttomuus on todettu. Jäsenvaltiot voisivat niin ikään säätää asianmukaisista mekanismeista yksilöllisiä oikeussuojakeinoja ja seuraamuksia koskevien kansallisen tason toimien koordinointia varten.

(15)

Kun jäsenvaltiot päättävät, mihin sakoista saadut tulot kohdennetaan, niiden olisi harkittava kuluttajien yleisen edun ja muiden suojattujen yleisten etujen suojan parantamista.

(16)

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että sopimattomien kaupallisten menettelyjen vuoksi vahinkoa kärsineiden kuluttajien saatavilla on oikeussuojakeinoja, joilla kaikki kyseisten sopimattomien menettelyjen vaikutukset voidaan poistaa. Yksilöllisiä oikeussuojakeinoja koskeva selkeä kehys helpottaisi yksityisiä täytäntöönpanotoimenpiteitä. Kuluttajalla olisi oltava mahdollisuus vahingonkorvaukseen ja tarvittaessa hinnanalennukseen tai sopimuksen purkamiseen oikeasuhteisella ja tehokkaalla tavalla. Jäsenvaltioita ei saisi estää pitämästä voimassa tai ottamasta käyttöön muita oikeussuojakeinoja, joita ovat esimerkiksi korjaus tai vaihtaminen, sopimattomien kaupallisten menettelyjen vuoksi vahinkoa kärsineitä kuluttajia varten, jotta voidaan varmistaa näiden menettelyjen vaikutusten poistaminen kokonaan. Jäsenvaltioita ei saisi estää määrittämästä kuluttajien oikeussuojakeinojen soveltamista ja vaikutuksia koskevia edellytyksiä. Oikeussuojakeinoja sovellettaessa voitaisiin tarvittaessa ottaa huomioon sopimattoman kaupallisen menettelyn vakavuus ja luonne, kuluttajalle aiheutunut vahinko ja muut asiaan liittyvät olosuhteet, kuten elinkeinonharjoittajan väärinkäytöksen tai sopimuksen rikkominen.

(17)

Kuluttajansuoja- ja markkinointilainsäädäntöä koskevassa toimivuustarkastuksessa ja samaan aikaan toteutetussa direktiivin 2011/83/EU arvioinnissa havaittiin myös aloja, joilla voimassa olevia unionin kuluttajansuojasääntöjä olisi nykyaikaistettava. Digitaalisten välineiden jatkuvan kehityksen huomioon ottaen unionin kuluttajansuojalainsäädäntöä on tarpeen mukauttaa.

(18)

Sillä, että verkossa toimivien hakutoimintojen tarjoajat asettavat kaupallisia tarjouksia järjestyksessä tai sijoituksessa korkeammalle verkossa tehtyjen hakujen hakutuloksissa, on merkittävä vaikutus kuluttajiin.

(19)

Järjestyksellä tarkoitetaan elinkeinonharjoittajien tarjousten suhteellista sijoitusta taikka verkossa toimivien hakutoimintojen tarjoajien esittämille, järjestämille tai tiedoksi antamille hakutuloksille annettua merkitystä, myös kun se on saatu käyttämällä algoritmisia yhdistely-, luokitus- tai arvostelumekanismeja, visuaalisia korostuksia tai muita tärkeysjärjestyksen määrittämismenetelmiä taikka niiden yhdistelmiä.

(20)

Direktiivin 2005/29/EY liite I olisi tätä varten muutettava, jotta selvennetään, että olisi kiellettävä menettely, jossa elinkeinonharjoittaja antaa kuluttajalle tietoa kuluttajan verkossa tekemään hakukyselyyn annettavien hakutulosten muodossa ilmoittamatta selvästi mahdollisesta maksetusta mainonnasta tai maksusta, jonka nimenomaisena tarkoituksena on tuotteiden asettaminen järjestyksessä korkeammalle hakutuloksissa. Kun elinkeinonharjoittaja on suoraan tai välillisesti maksanut verkossa toimivan hakutoiminnon tarjoajalle tuotteen asettamisesta järjestyksessä korkeammalle hakutuloksissa, verkossa toimivan hakutoiminnon tarjoajan olisi ilmoitettava tästä seikasta kuluttajille tiiviillä, helposti saatavilla olevalla ja ymmärrettävällä tavalla. Välillinen maksu voitaisiin suorittaa siten, että elinkeinonharjoittaja hyväksyy verkossa toimivan hakutoiminnon tarjoajaa kohtaan kaikki lisävelvoitteet, joiden nimenomaisena seurauksena sen asema järjestyksessä paranee. Välillinen maksu voisi muodostua suuremmasta liiketoimikohtaisesta toimituspalkkiosta tai erilaisista korvausjärjestelmistä, jotka nimenomaisesti johtavat järjestyksessä paremmalle sijalle asettamiseen. Maksuja yleisistä palveluista, kuten valikoimaan ottamisesta perittäviä maksuja tai jäsenmaksuja, jotka kattavat monenlaisia verkossa toimivan hakutoiminnon tarjoajan elinkeinonharjoittajalle tarjoamia toimintoja, ei olisi pidettävä maksuna, jonka nimenomaisena tarkoituksena on tuotteiden asettaminen järjestyksessä korkeammalle hakutuloksissa, edellyttäen, että tällaisia maksuja ei ole tarkoitettu aseman parantamiseksi. Verkossa toimivia hakutoimintoja voivat tarjota erilaiset verkkokauppiaat, myös välittäjät, kuten verkossa toimivat markkinapaikat, hakukoneet ja vertailusivustot.

(21)

Keskeisiä järjestystä määrittäviä muuttujia koskevia avoimuusvaatimuksia säännellään myös Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2019/1150 (9). Kyseisen asetuksen mukaisia avoimuusvaatimuksia sovelletaan monenlaisiin verkossa toimiviin välittäjiin, myös verkossa toimiviin markkinapaikkoihin, mutta niitä sovelletaan vain elinkeinonharjoittajien ja verkossa toimivien välittäjien välillä. Direktiiviin 2005/29/EY olisikin sisällytettävä vastaavia avoimuusvaatimuksia, jotta varmistetaan riittävä avoimuus kuluttajia kohtaan, paitsi kun on kyse verkossa toimivien hakukoneiden tarjoajista, jotka ovat jo kyseisen asetuksen nojalla velvollisia ilmoittamaan keskeiset muuttujat, jotka yksin tai yhdessä ovat kaikkein merkityksellisimpiä järjestyksen määrittämisessä, sekä näiden keskeisten muuttujien suhteellisen merkityksen esittämällä helposti ja yleisesti saatavilla olevan sekä selkeällä ja ymmärrettävällä kielellä laaditun kuvauksen verkossa toimivista kyseisten tarjoajien hakukoneista.

(22)

Elinkeinonharjoittajien, jotka tarjoavat kuluttajille mahdollisuuden hakea eri elinkeinonharjoittajien tai kuluttajien tarjoamia tavaroita tai palveluja, kuten matka-, majoitus- tai vapaa-ajanpalveluja, olisi tiedotettava kuluttajille hakukyselyn tuloksena kuluttajalle esitettävien tarjousten järjestyksen määrittävistä keskeisistä oletusmuuttujista sekä niiden suhteellisesta merkityksestä verrattuna muihin muuttujiin. Tämä tieto olisi esitettävä tiiviisti ja asetettava helposti, näkyvästi ja suoraan saataville. Järjestyksen määrittävillä muuttujilla tarkoitetaan kaikkia yleisiä perusteita, prosesseja, algoritmeihin sisältyviä erityisiä signaaleja tai muita mukautus- tai alentamismekanismeja, joita käytetään järjestykseen asettamisen yhteydessä.

(23)

Keskeisten järjestystä määrittävien muuttujien ilmoittamisvaatimus ei vaikuta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/943 (10) soveltamiseen. Elinkeinonharjoittajia ei saisi velvoittaa julkistamaan järjestykseen asettamisen yksityiskohtaisia toimintamekanismeja, kuten algoritmeja. Elinkeinonharjoittajien olisi esitettävä keskeisten järjestystä määrittävien muuttujien yleinen kuvaus, jossa selitetään elinkeinonharjoittajan käyttämät keskeiset oletusmuuttujat ja niiden suhteellinen merkitys verrattuna muihin muuttujiin, mutta kyseistä kuvausta ei tarvitse esittää räätälöidysti kustakin yksittäisestä hakukyselystä.

(24)

Kun kuluttajille tarjotaan tuotteita verkossa toimivilla markkinapaikoilla, sekä verkossa toimivan markkinapaikan tarjoaja että ulkopuolinen toimittaja osallistuvat direktiivissä 2011/83/EU edellytettyjen ennen sopimuksen tekoa annettavien tietojen antamiseen. Tämän vuoksi verkossa toimivaa markkinapaikkaa käyttävät kuluttajat eivät välttämättä selvästi ymmärrä, ketkä ovat heidän sopimuskumppaneitaan ja miten tämä vaikuttaa heidän oikeuksiinsa ja velvoitteisiinsa.

(25)

Verkossa toimiva markkinapaikka olisi määriteltävä direktiiveissä 2005/29/EY ja 2011/83/EU samalla tavoin kuin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 524/2013 (11) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2016/1148 (12). ”Verkossa toimivan markkinapaikan” määritelmää olisi kuitenkin päivitettävä, ja siitä olisi tehtävä teknologianeutraalimpi, jotta se kattaisi myös uudet teknologiat. Tämän vuoksi on aiheellista viitata ”verkkosivuston” sijaan elinkeinonharjoittajan käyttämään tai hänen puolestaan käytettyyn ohjelmaan, mukaan lukien verkkosivustot tai niiden osa tai sovellus, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2017/2394 ja asetuksessa (EU) 2018/302 (13) säädetyn ”verkkorajapinnan” käsitteen mukaisesti.

(26)

Tämän vuoksi direktiiveissä 2005/29/EY ja 2011/83/EU olisi säädettävä verkossa toimiville markkinapaikoille suunnatuista erityisistä tiedonantovaatimuksista, joiden mukaan verkossa toimivia markkinapaikkoja käyttäville kuluttajille on ilmoitettava keskeisistä tarjousten järjestystä määrittävistä muuttujista sekä siitä, tekevätkö he sopimuksen elinkeinonharjoittajan vai muun tahon, esimerkiksi toisen kuluttajan, kanssa.

(27)

Verkossa toimivien markkinapaikkojen tarjoajien olisi annettava kuluttajille tieto siitä, onko tavarat, palvelut tai digitaalisen sisällön tarjoava kolmas osapuoli elinkeinonharjoittaja vai muu taho, kyseisen kolmannen osapuolen niille tekemän ilmoituksen perusteella. Kun tavarat, palvelut tai digitaalisen sisällön tarjoava kolmas osapuoli ilmoittaa olevansa asemaltaan muu kuin elinkeinonharjoittaja, verkossa toimivien markkinapaikkojen tarjoajien olisi esitettävä lyhyt maininta siitä, että tehtyyn sopimukseen ei sovelleta unionin kuluttajansuojalainsäädännöstä johtuvia kuluttajan oikeuksia. Kuluttajille olisi lisäksi ilmoitettava siitä, miten sopimusvelvoitteet jakautuvat tavarat, palvelut tai digitaalisen sisällön tarjoavien kolmansien osapuolten ja verkossa toimivien markkinapaikkojen tarjoajien välillä. Tiedot olisi annettava selkeällä ja ymmärrettävällä tavalla eikä pelkästään vakioehdoissa tai vastaavissa sopimusasiakirjoissa. Verkossa toimivien markkinapaikkojen tarjoajia koskevien tiedonantovaatimusten olisi oltava oikeasuhteisia, ja niissä olisi saatava aikaan tasapaino kuluttajansuojan korkean tason ja verkossa toimivien markkinapaikkojen tarjoajien kilpailukyvyn välille. Verkossa toimivien markkinapaikkojen tarjoajia ei saisi velvoittaa laatimaan luetteloa tietyistä kuluttajan oikeuksista, kun ne ilmoittavat kuluttajille, sovelletaanko näitä oikeuksia vai ei. Tämä ei vaikuta direktiivissä 2011/83/EU ja erityisesti sen 6 artiklan 1 kohdassa säädettyjen kuluttajalle annettavia tietoja koskevien vaatimusten soveltamiseen. Se, mitkä tiedot kuluttajan oikeuksien varmistamista koskevasta vastuusta on annettava, riippuu verkossa toimivien markkinapaikkojen tarjoajien ja asianomaisten ulkopuolisten elinkeinonharjoittajien välisistä sopimusjärjestelyistä. Verkossa toimivan markkinapaikan tarjoaja voisi ilmoittaa, että ulkopuolinen elinkeinonharjoittaja on yksin vastuussa kuluttajan oikeuksien varmistamisesta, tai kuvata sen omat erityiset vastuualueet, joilla kyseinen tarjoaja vastaa tietyistä sopimuksen näkökohdista, esimerkiksi toimituksesta tai peruuttamisoikeuden käyttämisestä.

(28)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY (14) 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti verkossa toimivien markkinapaikkojen tarjoajia ei saisi velvoittaa tarkistamaan ulkopuolisten toimittajien oikeudellista asemaa. Sen sijaan verkossa toimivien markkinapaikkojen tarjoajien olisi vaadittava verkossa toimivan markkinapaikan ulkopuolista toimittajaa ilmoittamaan, onko sillä kuluttajansuojalainsäädäntöä sovellettaessa elinkeinonharjoittajan asema vai muu asema, sekä ilmoittamaan tämä tieto verkossa toimivan markkinapaikan tarjoajalle.

(29)

Kun otetaan huomioon verkossa toimivia markkinapaikkoja koskeva teknologian nopea kehitys ja tarve varmistaa kuluttajansuojan korkea taso, jäsenvaltioiden olisi voitava tätä varten ottaa käyttöön tai pitää voimassa erityisiä lisätoimenpiteitä. Tällaisten säännösten olisi oltava oikeasuhteisia ja syrjimättömiä, eivätkä ne saisi vaikuttaa direktiivin 2000/31/EY soveltamiseen.

(30)

Digitaalisen sisällön ja digitaalisten palvelujen määritelmät direktiivissä 2011/83/EU olisi muutettava vastaamaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/770 (15) määritelmiä. Direktiivin 2019/770 soveltamisalaan kuuluva digitaalinen sisältö kattaa kertatoimitukset, sarjan tällaisia yksittäisiä tapahtumia ja jatkuvat toimitukset pidemmän ajan kuluessa. Sen, että kyseessä on jatkuva toimitus, ei välttämättä tarvitsisi edellyttää toimituksia pitkällä aikavälillä. Joitakin tapauksia, kuten videon suoratoisto verkossa, olisi pidettävä pidemmän ajan kuluessa tapahtuvana jatkuvana toimituksena audiovisuaalisen tiedoston varsinaisesta kestosta riippumatta. Digitaalisen sisällön ja digitaalisten palvelujen tiettyjä tyyppejä saattaakin olla vaikea erottaa toisistaan, sillä molempiin voi liittyä jatkuva toimitus elinkeinonharjoittajalta sopimuksen koko keston ajan. Esimerkkejä digitaalisista palveluista ovat videoiden ja äänitallenteiden jakaminen ja muu verkkoon tallentaminen, pilvipalvelussa tarjolla olevat tekstinkäsittelymahdollisuudet tai pelit, pilvitallennus, selainsähköposti, sosiaalinen media ja pilvisovellukset. Palveluntarjoajan jatkuvan osallistumisen vuoksi on perusteltua soveltaa direktiivissä 2011/83/EU säädettyjä peruuttamisoikeutta koskevia sääntöjä, joiden mukaan kuluttaja voi kokeilla palvelua ja päättää 14 päivän kuluessa sopimuksen tekemisestä, pitääkö hän sen vai ei. Useille sellaisen digitaalisen sisällön toimittamista koskeville sopimuksille, jota ei toimiteta aineellisella välineellä, on tyypillistä, että kuluttaja saa kertatoimituksena tietyn osan tai tiettyjä osia digitaalisesta sisällöstä, esimerkiksi tiettyjä musiikki- tai videotiedostoja. Sellaisen digitaalisen sisällön toimittamista koskeviin sopimuksiin, jota ei toimiteta aineellisella välineellä, sovelletaan edelleen direktiivin 2011/83/EU 16 artiklan ensimmäisen kohdan m alakohdan poikkeusta peruuttamisoikeuteen, jonka mukaan kuluttaja menettää peruuttamisoikeuden, kun sopimuksen täyttäminen, esimerkiksi sisällön lataaminen tai suoratoisto, on alkanut, edellyttäen, että kuluttaja on antanut nimenomaisen ennakkosuostumuksensa siihen, että sopimuksen täyttäminen alkaa peruuttamisoikeuden voimassaoloaikana, ja ilmaissut hyväksyvänsä, että hän on näin ollen menettänyt peruuttamisoikeutensa. Jos ei ole selvää, onko sopimus palvelusopimus vai sellaisen digitaalisen sisällön toimittamista koskeva sopimus, jota ei toimiteta aineellisella välineellä, olisi sovellettava palvelujen peruuttamisoikeutta koskevia sääntöjä.

(31)

Digitaalista sisältöä ja digitaalisia palveluja toimitetaan usein verkossa myös sellaisten sopimusten nojalla, joissa kuluttaja ei maksa hintaa vaan luovuttaa elinkeinonharjoittajalle henkilötietoja. Direktiiviä 2011/83/EU sovelletaan jo nyt sellaisen digitaalisen sisällön toimittamista koskeviin sopimuksiin, jota ei toimiteta aineellisella välineellä (eli kyse on digitaalisen sisällön toimittamisesta verkossa), riippumatta siitä, maksaako kuluttaja hinnan rahana vai luovuttaako hän henkilötietoja. Sen sijaan kyseistä direktiiviä sovelletaan ainoastaan sellaisiin palvelusopimuksiin, myös digitaalisia palveluja koskeviin sopimuksiin, joiden mukaisesti kuluttaja maksaa tai sitoutuu maksamaan hinnan. Tämän vuoksi kyseistä direktiiviä ei sovelleta digitaalisia palveluja koskeviin sopimuksiin, joiden mukaisesti kuluttaja luovuttaa elinkeinonharjoittajalle henkilötietoja maksamatta hintaa. Kun otetaan huomioon maksullisten digitaalisten palvelujen ja henkilötietoja vastaan suoritettavien digitaalisten palvelujen samankaltaisuudet ja vaihdettavuus, niihin olisi sovellettava samoja sääntöjä kyseisen direktiivin nojalla.

(32)

Olisi varmistettava johdonmukaisuus direktiivien 2011/83/EU ja (EU) 2019/770 soveltamisalan välillä, sillä viimeksi mainittua sovelletaan digitaalisen sisällön tai digitaalisten palvelujen toimittamista koskeviin sopimuksiin, joiden mukaisesti kuluttaja luovuttaa tai sitoutuu luovuttamaan elinkeinonharjoittajalle henkilötietoja.

(33)

Direktiivin 2011/83/EU soveltamisala olisikin laajennettava kattamaan myös sopimukset, joiden mukaisesti elinkeinonharjoittaja toimittaa tai sitoutuu toimittamaan kuluttajalle digitaalisen palvelun ja kuluttaja luovuttaa tai sitoutuu luovuttamaan henkilötietoja. Samoin kuin sellaisen digitaalisen sisällön toimittamista koskevissa sopimuksissa, jota ei toimiteta aineellisella välineellä, kyseistä direktiiviä olisi sovellettava aina, kun kuluttaja luovuttaa tai sitoutuu luovuttamaan elinkeinonharjoittajalle henkilötietoja, lukuun ottamatta tilanteita, joissa elinkeinonharjoittaja käsittelee kuluttajan luovuttamia henkilötietoja yksinomaan digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun toimittamista varten eikä elinkeinonharjoittaja käsittele kyseisiä tietoja mitään muuta tarkoitusta varten. Kaikessa henkilötietojen käsittelyssä olisi noudatettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2016/679 (16).

(34)

Jotta varmistetaan täysi yhdenmukaisuus direktiivin (EU) 2019/770 kanssa, kun digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua ei toimiteta kauppahintaa vastaan, direktiiviä 2011/83/EU ei olisi myöskään sovellettava silloin kun elinkeinonharjoittaja kerää henkilötietoja pelkästään elinkeinonharjoittajaa koskevien lakisääteisten vaatimusten täyttämiseksi. Tällaisia tilanteita voivat olla esimerkiksi tapaukset, joissa sovellettava lainsäädäntö edellyttää kuluttajan rekisteröitymistä turvallisuussyistä ja tunnistamista varten.

(35)

Direktiiviä 2011/83/EU ei olisi sovellettava myöskään silloin kun elinkeinonharjoittaja kerää vain metatietoja, kuten tietoja kuluttajan laitteesta tai selaushistoriasta, paitsi jos tätä tilannetta pidetään kansallisessa lainsäädännössä sopimuksena. Sitä ei olisi sovellettava myöskään silloin kun kuluttaja, joka ei ole tehnyt sopimusta elinkeinonharjoittajan kanssa, joutuu seuraamaan mainoksia vain saadakseen pääsyn digitaaliseen sisältöön tai digitaaliseen palveluun. Jäsenvaltioiden olisi kuitenkin edelleen voitava vapaasti ulottaa kyseisen direktiivin sääntöjen soveltaminen tällaisiin tilanteisiin tai muutoin säännellä tällaisia tilanteita, jotka eivät kuulu kyseisen direktiivin soveltamisalaan.

(36)

Toimivuudella olisi tarkoitettava sitä, millä tavoin digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua voidaan käyttää. Esimerkiksi tekniset rajoitukset, kuten digitaalioikeuksien hallintajärjestelmästä johtuva suojaus tai aluekoodaus, tai niiden puuttuminen voisivat vaikuttaa siihen, voiko digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu suorittaa kaikki toimintonsa tarkoituksensa mukaisesti. Yhteentoimivuuden käsite liittyy siihen, toimiiko digitaalinen sisältö tai digitaalinen palvelu muun kuin sellaisen laitteen tai ohjelmiston kanssa, jonka kanssa samantyyppistä digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua yleensä käytetään, ja missä määrin. Onnistuneeseen toimintaan sisältyy esimerkiksi digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun kyky vaihtaa tietoja tällaisten muiden ohjelmistojen tai laitteiden kanssa ja käyttää vaihdettuja tietoja. Yhteensopivuuden käsite määritellään direktiivissä (EU) 2019/770.

(37)

Direktiivin 2011/83/EU 7 artiklan 3 kohdassa edellytetään muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa tehtyjen sopimusten osalta ja 8 artiklan 8 kohdassa etäsopimusten osalta, että elinkeinonharjoittaja saa kuluttajalta nimenomaisen ennakkosuostumuksen siihen, että sopimuksen täyttäminen alkaa ennen peruuttamisoikeuden voimassaolon päättymistä. Kyseisen direktiivin 14 artiklan 4 kohdan a alakohdassa säädetään sopimusperusteisesta seuraamuksesta, jos elinkeinonharjoittaja ei täytä tätä vaatimusta, eli siitä, että kuluttajan ei tarvitse maksaa suoritetuista palveluista. Vaatimus, joka koskee nimenomaisen ennakkosuostumuksen saamista kuluttajalta, on siten merkityksellinen vain sellaisten palvelujen, myös digitaalisten palvelujen, kohdalla, jotka suoritetaan kauppahintaa vastaan. Tämän vuoksi on tarpeen muuttaa 7 artiklan 3 kohtaa ja 8 artiklan 8 kohtaa siten, että vaatimus, jonka mukaan elinkeinonharjoittajien on saatava kuluttajilta nimenomainen ennakkosuostumus, koskee ainoastaan sellaisia palvelusopimuksia, joissa kuluttajalle asetetaan maksuvelvollisuus.

(38)

Direktiivin 2011/83/EU 16 artiklan ensimmäisen kohdan m alakohdassa säädetään poikkeuksesta peruuttamisoikeuteen, kun kyse on digitaalisesta sisällöstä, jota ei toimiteta aineellisella välineellä, jos kuluttaja on antanut nimenomaisen ennakkosuostumuksen siihen, että sopimuksen täyttäminen alkaa ennen peruuttamisoikeuden voimassaolon päättymistä, ja ilmaissut hyväksyvänsä, että hän näin ollen menettää peruuttamisoikeuden. Kyseisen direktiivin 14 artiklan 4 kohdan b alakohdassa säädetään sopimusperusteisesta seuraamuksesta, jos elinkeinonharjoittaja ei täytä tätä vaatimusta, eli siitä, että kuluttajan ei tarvitse maksaa käytetystä digitaalisesta sisällöstä. Vaatimus, joka koskee nimenomaisen ennakkosuostumuksen ja hyväksynnän ilmaisun saamista kuluttajalta, on siten merkityksellinen vain sellaisen digitaalisen sisällön kohdalla, joka toimitetaan kauppahintaa vastaan. Tämän vuoksi on tarpeen muuttaa 16 artiklan ensimmäisen kohdan m alakohtaa siten, että vaatimus, jonka mukaan elinkeinonharjoittajien on saatava kuluttajilta nimenomainen ennakkosuostumus ja hyväksynnän ilmaisu, koskee ainoastaan sellaisia sopimuksia, joissa kuluttajalle asetetaan maksuvelvollisuus.

(39)

Direktiivin 2005/29/EY 7 artiklan 4 kohdassa vahvistetaan tiedonantovaatimukset, jotka koskevat kehotuksia ostaa tuote tiettyyn hintaan. Kyseisiä tiedonantovaatimuksia sovelletaan jo nyt mainontavaiheessa, kun taas direktiivissä 2011/83/EU asetetaan sama tiedonantovaatimus ja muita, yksityiskohtaisempia tiedonantovaatimuksia myöhemmässä sopimuksen tekoa edeltävässä vaiheessa (eli juuri ennen kuin kuluttaja tekee sopimuksen). Tämän seurauksena elinkeinonharjoittajilta saatetaan edellyttää, että ne antavat samat tiedot mainontavaiheessa (esimerkiksi verkkomainoksessa mediaverkkosivustolla) ja sopimuksen tekoa edeltävässä vaiheessa (esimerkiksi verkkokauppansa sivuilla).

(40)

Direktiivin 2005/29/EY 7 artiklan 4 kohdan mukaisiin tiedonantovaatimuksiin kuuluu valitusten käsittelyihin sovellettavaa elinkeinonharjoittajan käytäntöä koskevien tietojen antaminen kuluttajalle. Kuluttaja- ja markkinaoikeuslainsäädännön toimivuustarkastuksesta saadut tulokset osoittavat, että kyseiset tiedot ovat merkityksellisimpiä sopimuksen tekoa edeltävässä vaiheessa, jota säännellään direktiivillä 2011/83/EU. Tämän vuoksi olisi poistettava direktiivin 2005/29/EY mukainen vaatimus toimittaa nämä tiedot ostokehotuksissa mainontavaiheessa.

(41)

Direktiivin 2011/83/EU 6 artiklan 1 kohdan h alakohdassa edellytetään, että elinkeinonharjoittaja toimittaa kuluttajalle ennen sopimusta tietoja peruuttamisoikeudesta, mukaan lukien kyseisen direktiivin liitteessä I olevassa B osassa vahvistettu malliperuuttamislomake. Kyseisen direktiivin 8 artiklan 4 kohdassa säädetään yksinkertaisemmista ennen sopimuksen tekoa annettavia tietoja koskevista vaatimuksista, jos sopimus tehdään käyttäen sellaista etäviestintä, jossa on rajoitetusti tilaa tai aikaa tietojen näyttämistä varten, esimerkiksi puhelimella, ääniohjatun ostosavustajan välityksellä tai tekstiviestillä. Kyseisellä etäviestimellä tai sen avulla ennen sopimuksen tekoa annettaviin pakollisiin tietoihin kuuluvat 6 artiklan 1 kohdan h alakohdassa tarkoitetut peruuttamisoikeutta koskevat tiedot. Niihin sisältyy vastaavasti myös direktiivin liitteessä I olevassa B osassa vahvistetun malliperuuttamislomakkeen toimittaminen. Peruuttamislomakkeen toimittaminen on kuitenkin mahdotonta, kun sopimus tehdään esimerkiksi puhelimitse tai ääniohjatun ostosavustajan välityksellä, eikä toimittaminen ole välttämättä teknisesti mahdollista käyttäjäystävällisesti muulla 8 artiklan 4 kohdassa tarkoitetulla etäviestimellä. Tämän vuoksi on aiheellista poistaa malliperuuttamislomakkeen toimittaminen tiedoista, jotka elinkeinonharjoittajien on kaikissa tapauksissa annettava sopimuksen tekemiseen käytetyllä etäviestimellä tai sen avulla 8 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(42)

Direktiivin 2011/83/EU 16 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohdassa säädetään poikkeuksesta peruuttamisoikeuteen palvelusopimuksissa, joiden osalta palvelu on kokonaan suoritettu, jos palvelun suorittaminen on alkanut kuluttajan nimenomaisella ennakkosuostumuksella ja jos kuluttaja on ilmaissut hyväksyvänsä, että hän menettää peruuttamisoikeuden, kun elinkeinonharjoittaja on täyttänyt sopimuksen kokonaisuudessaan. Sen sijaan kyseisen direktiivin 7 artiklan 3 kohdassa ja 8 artiklan 8 kohdassa, jotka koskevat elinkeinonharjoittajan velvoitteita silloin kun sopimuksen täyttäminen on alkanut ennen peruuttamisoikeuden voimassaolon päättymistä, edellytetään ainoastaan, että elinkeinonharjoittaja saa kuluttajalta nimenomaisen ennakkosuostumuksen mutta ei hyväksynnän ilmaisua siitä, että peruuttamisoikeus menetetään, kun sopimus on täytetty. Jotta voidaan varmistaa edellä mainittujen säännösten välinen johdonmukaisuus, on tarpeen lisätä 7 artiklan 3 kohtaan ja 8 artiklan 8 kohtaan elinkeinonharjoittajan velvollisuus saada kuluttajalta myös hyväksynnän ilmaisu siitä, että peruuttamisoikeus menetetään, kun sopimus on täytetty, jos sopimuksessa asetetaan kuluttajalle maksuvelvollisuus. Lisäksi on tarpeen muuttaa 16 artiklan ensimmäisen kohdan a alakohdan sanamuotoa 7 artiklan 3 kohtaan ja 8 artiklan 8 kohtaan tehtävien muutosten huomioon ottamiseksi siten, että vaatimus, jonka mukaan elinkeinonharjoittajien on saatava kuluttajilta nimenomainen ennakkosuostumus ja hyväksynnän ilmaisu, koskee ainoastaan sellaisia palvelusopimuksia, joissa kuluttajalle asetetaan maksuvelvollisuus. Jäsenvaltioille olisi kuitenkin annettava mahdollisuus olla soveltamatta palvelusopimuksiin vaatimusta saada kuluttajalta hyväksynnän ilmaisu siitä, että peruuttamisoikeus menetetään, kun sopimus on täytetty, jos kuluttaja on nimenomaisesti pyytänyt elinkeinonharjoittajaa käymään luonaan korjaustöiden tekemiseksi. Kyseisen direktiivin 16 artiklan ensimmäisen kohdan c alakohdassa säädetään poikkeuksesta peruuttamisoikeuteen sellaisten sopimusten osalta, jotka koskevat sellaisten tavaroiden toimittamista, jotka on valmistettu kuluttajan vaatimusten mukaisesti tai selvästi henkilökohtaisia tarpeita vastaaviksi. Tämä poikkeus kattaa esimerkiksi mittatilauskalusteiden valmistuksen ja asentamisen kuluttajan kotiin, kun ne toimitetaan saman myyntisopimuksen nojalla.

(43)

Direktiivin 2011/83/EU 16 artiklan ensimmäisen kohdan b alakohdassa säädetyn peruuttamisoikeutta koskevan poikkeuksen olisi katsottava soveltuvan myös sopimuksiin, jotka koskevat muun kuin verkossa siirrettävän energian yksittäisiä toimituksia, sillä sen hinta on riippuvainen raaka-aine- tai energiamarkkinoilla tapahtuvista vaihteluista, joihin elinkeinonharjoittaja ei voi vaikuttaa ja jotka voivat ilmetä peruuttamisen määräaikana.

(44)

Direktiivin 2011/83/EU 14 artiklan 4 kohdassa vahvistetaan edellytykset, joiden perusteella kuluttaja ei peruuttamisoikeutta käyttäessään ole velvollinen maksamaan palvelujen suorittamisesta, yleishyödyllisten palvelujen toimittamisesta taikka sellaisen digitaalisen sisällön toimittamisesta, jota ei toimiteta aineellisella välineellä. Kun mikä tahansa kyseisistä edellytyksistä täyttyy, kuluttajan ei tarvitse maksaa hintaa ennen peruuttamisoikeuden käyttämistä vastaanottamistaan palveluista, yleishyödyllisistä palveluista tai digitaalisesta sisällöstä. Digitaalisen sisällön osalta yksi kyseisistä ei-kumulatiivisista edellytyksistä, eli 14 artiklan 4 kohdan b alakohdan iii alakohdan mukainen edellytys, on se, että elinkeinonharjoittaja ei ole toimittanut sopimuksesta vahvistusta, joka sisältää vahvistuksen kuluttajan nimenomaisesta ennakkosuostumuksesta siihen, että sopimuksen täyttäminen alkaa ennen peruuttamisoikeuden voimassaolon päättymistä, ja hyväksynnän ilmaisusta siitä, että peruuttamisoikeus näin ollen menetetään. Tämä edellytys ei kuitenkaan sisälly kyseisen direktiivin 16 artiklan ensimmäisen kohdan m alakohdassa säädettyihin peruuttamisoikeuden menettämisen edellytyksiin, mikä aiheuttaa epävarmuutta siitä, voivatko kuluttajat vedota 14 artiklan 4 kohdan b alakohdan iii alakohtaan, kun 14 artiklan 4 kohdan b alakohdassa säädetyt kaksi muuta edellytystä täyttyvät ja peruuttamisoikeus siksi menetetään 16 artiklan ensimmäisen kohdan m alakohdan mukaisesti. Tämän vuoksi 14 artiklan 4 kohdan b alakohdan iii alakohdassa säädetty edellytys olisi lisättävä 16 artiklan ensimmäisen kohdan m alakohtaan, jotta kuluttaja voisi käyttää peruuttamisoikeutta, kun edellytys ei täyty, ja vedota siten 14 artiklan 4 kohdassa säädettyihin oikeuksiin.

(45)

Elinkeinonharjoittajat saattavat yksilöidä tarjoustensa hinnan tietyille kuluttajille tai kuluttajaryhmille hyödyntäen automaattista päätöksentekoa ja kuluttajakäyttäytymisen profilointia, joiden avulla elinkeinonharjoittajat arvioivat kuluttajan ostovoimaa. Kuluttajille olisikin ilmoitettava selvästi, kun heille esitetty hinta on yksilöity automaattisen päätöksenteon perusteella, jotta he ottaisivat mahdolliset riskit huomioon ostopäätöksessään. Direktiiviin 2011/83/EU olisi näin ollen lisättävä erityinen tiedonantovaatimus, jonka mukaan kuluttajalle on ilmoitettava, kun hinta yksilöidään automaattisen päätöksenteon perusteella. Tätä tiedonantovaatimusta ei olisi sovellettava dynaamisen tai reaaliaikaisen hinnoittelun kaltaisiin menetelmiin, joissa hinta muuttuu erittäin joustavasti ja nopeasti markkinakysynnän mukaan, kun kyseisiin menetelmiin ei liity automaattiseen päätöksentekoon perustuvaa yksilöimistä. Tämä tiedonantovaatimus ei vaikuta asetukseen (EU) 2016/679, jossa säädetään muun muassa yksilön oikeudesta olla joutumatta automaattisesti tehtävien yksittäispäätösten, kuten profiloinnin, kohteeksi.

(46)

Teknologian kehityksen vuoksi direktiivin 2011/83/EU 6 artiklan 1 kohdan c alakohdassa olevasta viestimien luettelosta on tarpeen poistaa viittaus faksinumeroon, sillä faksia käytetään harvoin ja se on nyttemmin viestimenä pitkälti vanhentunut.

(47)

Kuluttajat luottavat entistä enemmän kuluttaja-arvosteluihin ja suositteluihin tehdessään ostopäätöksiä. Kun elinkeinonharjoittajat asettavat saataville tuotteita koskevia kuluttaja-arvosteluja, niiden olisikin tiedotettava kuluttajille, onko niillä käytössä prosesseja tai menettelyjä, joilla varmistetaan, että julkaistut arvostelut ovat peräisin kuluttajilta, jotka ovat tosiasiallisesti ostaneet tuotteen tai käyttäneet sitä. Jos tällaisia prosesseja tai menettelyjä on käytössä, elinkeinonharjoittajien olisi annettava tietoa siitä, miten tämä tarkistetaan, ja annettava kuluttajille selkeää tietoa siitä, miten arvosteluja käsitellään ja esimerkiksi julkaistaanko kaikki arvostelut riippumatta siitä, ovatko kyseiset arvostelut myönteisiä vai kielteisiä, tai onko elinkeinonharjoittaja sponsoroinut niitä tai onko niihin vaikuttanut sopimussuhde elinkeinonharjoittajaan. Tämän vuoksi sopimattomana kaupallisena menettelynä olisi lisäksi pidettävä kuluttajan johtamista harhaan ilmoittamalla, että tuotearvostelut ovat kuluttajilta, jotka ovat tosiasiallisesti käyttäneet tuotetta tai ostaneet sen, kun ei ole toteutettu kohtuullisia ja oikeasuhteisia toimia sen varmistamiseksi, että arvostelut ovat peräisin tällaisilta kuluttajilta. Tällaisiin toimiin voisivat kuulua esimerkiksi tekniset keinot, joilla tarkistetaan arvostelun julkaisevan henkilön luotettavuus, kuten esimerkiksi tietojen pyytäminen sen tarkistamiseksi, että kuluttaja on tosiasiallisesti käyttänyt tuotetta tai ostanut sen.

(48)

Tämän direktiivin kuluttaja-arvosteluja ja suositteluja koskevilla säännöksillä ei rajoiteta yleisiä ja lainmukaisia mainontakäytäntöjä, joiden mukaisesti voidaan esittää liioittelevia väitteitä tai väitteitä, joita ei ole tarkoitus ymmärtää kirjaimellisesti.

(49)

Elinkeinonharjoittajia olisi myös kiellettävä esittämästä tekaistuja kuluttaja-arvosteluja ja suositteluja, kuten ”tykkäyksiä” sosiaalisessa mediassa, tai antamasta tätä toimeksi muille niiden omien tuotteiden myynnin edistämiseksi sekä manipuloimasta kuluttaja-arvosteluja ja suositteluja, esimerkiksi julkaisemalla vain myönteiset arvostelut ja poistamalla kielteiset. Tällainen menettely voisi tapahtua myös siten, että yleistetään sosiaalisen median suositteluja, kun käyttäjän myönteinen vuorovaikutus jonkin verkkosisällön kanssa linkitetään tai siirretään erilaiseen mutta asiaan liittyvään sisältöön, jolloin luodaan sellainen vaikutelma, että käyttäjä suhtautuu myönteisesti myös tähän asiaan liittyvään sisältöön.

(50)

Elinkeinonharjoittajia olisi kiellettävä jälleenmyymästä kuluttajille kulttuuri- ja urheilutapahtumien lippuja, jotka ne ovat hankkineet käyttämällä bottiohjelmien kaltaisia ohjelmistoja, joiden avulla ne ovat voineet ostaa lippuja ensisijaisen lipunmyyjän asettaman teknisen rajoituksen ylittäviä määriä tai ohittaa muita teknisiä keinoja, joita ensisijainen lipunmyyjä on ottanut käyttöön varmistaakseen, että kaikki yksityishenkilöt voivat saada lippuja. Tämä kielto ei vaikuta muihin mahdollisiin kansallisiin toimenpiteisiin, joita jäsenvaltiot voivat toteuttaa suojatakseen kuluttajien oikeutetut edut ja turvatakseen kulttuuripolitiikan ja kaikille laajan pääsyn kulttuuri- ja urheilutapahtumiin, esimerkiksi sääntelemällä lippujen jälleenmyyntihintaa.

(51)

Perusoikeuskirjan 16 artiklalla taataan elinkeinovapaus unionin oikeuden sekä kansallisten lainsäädäntöjen ja käytäntöjen mukaisesti. Tavaroiden markkinointi eri jäsenvaltioissa samanlaisina, vaikka todellisuudessa ne ovat koostumukseltaan tai ominaisuuksiltaan merkittävästi erilaisia, voi kuitenkin johtaa kuluttajia harhaan ja aiheuttaa sen, että he tekevät kaupallisen ratkaisun, jota he eivät olisi muuten tehneet.

(52)

Tällaista menettelyä voidaan sen vuoksi pitää direktiivin 2005/29/EY vastaisena asiaa koskevien seikkojen tapauskohtaisen arvioinnin perusteella. Jotta jäsenvaltioiden kuluttaja- ja elintarvikeviranomaisten olisi helpompaa soveltaa voimassa olevaa unionin lainsäädäntöä, ohjeita unionin nykyisten sääntöjen soveltamiseen elintarvikkeiden laatuerotilanteissa annettiin 29 päivänä syyskuuta 2017 annetussa komission tiedonannossa EU:n elintarvike- ja kuluttajansuojalainsäädännön soveltamisesta tuotteiden laatueroihin – Elintarvikkeet. Tältä osin myös komission Yhteinen tutkimuskeskus on esittänyt 25 päivänä huhtikuuta 2018 yhteisen lähestymistavan elintarvikkeiden vertailevaan testaukseen ”Framework for selecting and testing of food products to assess quality related characteristics: EU harmonised testing methodology” (puitteet elintarvikkeiden laadullisia ominaisuuksia vertailevaan arviointiin: EU:n yhdenmukaistettu testausmenetelmä).

(53)

Täytäntöönpanon valvonnasta saatu kokemus on kuitenkin osoittanut, että nimenomaisen säännöksen puuttuessa kuluttajille, elinkeinonharjoittajille ja kansallisille toimivaltaisille viranomaisille saattaa olla epäselvää, mitkä kaupalliset menettelyt ovat direktiivin 2005/29/EY vastaisia. Jotta varmistetaan oikeusvarmuus sekä elinkeinonharjoittajille että täytäntöönpanon valvonnasta vastaaville viranomaisille, kyseistä direktiiviä olisikin muutettava siten, että siinä mainitaan nimenomaisesti tilanne, jossa tavaraa markkinoidaan samanlaisena kuin muissa jäsenvaltioissa markkinoitava tavara, vaikka kyseinen tavara on koostumukseltaan tai ominaisuuksiltaan merkittävästi erilainen. Toimivaltaisten viranomaisten olisi arvioitava ja käsiteltävä tällaiset menettelyt tapauskohtaisesti direktiivin 2005/29/EY, sellaisena kuin se on muutettuna tällä direktiivillä, mukaisesti. Toimivaltaisen viranomaisen olisi arvioinnissaan otettava huomioon se, onko tällainen erilaistaminen helposti kuluttajien havaittavissa, elinkeinonharjoittajan oikeus mukauttaa saman tuotemerkin tavaroita eri maantieteellisille markkinoille oikeutettujen ja objektiivisten tekijöiden, kuten kansallisen lainsäädännön, raaka-aineiden saatavuuden tai kausiluonteisuuden taikka terveellisen ja ravitsevan ruoan saannin parantamista koskevien vapaaehtoisten strategioiden, vuoksi sekä elinkeinonharjoittajan oikeus tarjota eri maantieteellisillä markkinoilla samalla tuotemerkillä tavaroita painoltaan tai tilavuudeltaan erilaisissa pakkauksissa. Toimivaltaisen viranomaisen olisi arvioitava, onko tällainen erilaistaminen helposti kuluttajien havaittavissa, tarkastelemalla tietojen saatavuutta ja riittävyyttä. On tärkeää tiedottaa kuluttajille oikeutettujen ja objektiivisten tekijöiden vuoksi tapahtuvasta tavaroiden erilaistamisesta. Elinkeinonharjoittajien olisi voitava vapaasti antaa tällaisia tietoja käyttäen eri tapoja, joiden avulla kuluttajat saavat tarvittavat tiedot. Elinkeinonharjoittajien olisi yleisesti suosittava tiedon antamista muilla, tuotemerkinnöille vaihtoehtoisilla tavoilla. Asiaa koskevia unionin alakohtaisia sääntöjä ja tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevia sääntöjä olisi noudatettava.

(54)

Muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa harjoitettava myynti on oikeutettu ja vakiintunut myyntikanava, aivan kuten elinkeinonharjoittajan toimitiloissa harjoitettava myynti tai etämyyntikin, mutta tietyt erityisen aggressiiviset tai harhaanjohtavat markkinointi- tai myyntimenettelyt kuluttajan kotiin tehtävien käyntien tai direktiivin 2011/83/EU 2 artiklan 8 alakohdassa tarkoitettujen tutustumiskäyntien yhteydessä voivat aiheuttaa kuluttajalle painetta ostaa tavaroita tai palveluja, joita hän ei muutoin ostaisi, tai ostaa niitä kohtuuttomaan hintaan, usein siten, että maksu on suoritettava välittömästi. Tällaiset menettelyt kohdistetaan usein iäkkäisiin tai muuten haavoittuvassa asemassa oleviin kuluttajiin. Eräät jäsenvaltiot pitävät näitä menettelyjä ei-toivottuina ja katsovat, että on tarpeen rajoittaa tiettyjä direktiivissä 2011/83/EU tarkoitetun muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa harjoitettavan myynnin muotoja ja näkökohtia, kuten tuotteen aggressiivista tai harhaanjohtavaa markkinointia tai myyntiä kuluttajan kotiin pyytämättä tehtävän käynnin tai tutustumiskäynnin yhteydessä. Kun tällaisia rajoituksia hyväksytään muista kuin kuluttajansuojaan liittyvistä syistä, kuten yleisen edun tai perusoikeuskirjan 7 artiklalla suojatun kuluttajien yksityiselämän kunnioituksen perusteella, ne eivät kuulu direktiivin 2005/29/EY soveltamisalaan.

(55)

Toissijaisuusperiaatteen mukaisesti ja täytäntöönpanon valvonnan helpottamiseksi olisi selvennettävä, että direktiivi 2005/29/EY ei vaikuta jäsenvaltioiden vapauteen antaa kansallisia säännöksiä, joilla suojataan paremmin kuluttajien oikeutettuja etuja sopimattomilta kaupallisilta menettelyiltä elinkeinonharjoittajan kuluttajan kotiin pyytämättä tuotteiden tarjoamiseksi tai myymiseksi tekemän käynnin tai sellaisen elinkeinonharjoittajan järjestämän tutustumiskäynnin yhteydessä, jonka tarkoituksena tai seurauksena on tuotteiden esitteleminen tai myyminen kuluttajalle, kun tällaiset säännökset ovat perusteltuja kuluttajansuojaan liittyvistä syistä. Tällaisten säännösten olisi oltava oikeasuhteisia ja syrjimättömiä, eikä niillä saisi kieltää kyseisiä myyntikanavia sellaisenaan. Jäsenvaltioiden antamissa kansallisissa säännöksissä voitaisiin esimerkiksi määrittää vuorokausittaiset ajankohdat, jolloin käynnit kuluttajan kotiin tämän sitä nimenomaisesti pyytämättä eivät ole sallittuja, tai kieltää tällaiset käynnit, kun kuluttaja on näkyvästi ilmaissut, etteivät tällaiset käynnit ole hyväksyttäviä, taikka vahvistaa maksumenettely. Tällaisissa säännöksissä voitaisiin lisäksi vahvistaa kuluttajia paremmin suojaavia sääntöjä direktiivillä 2011/83/EU yhdenmukaistetuilla aloilla. Direktiiviä 2011/83/EU olisi sen vuoksi muutettava niin, että jäsenvaltiot voisivat hyväksyä kansallisia toimenpiteitä ja siten säätää peruuttamisoikeuden voimassaolon pidentämisestä ja poiketa peruuttamisoikeuteen tehtävistä erityisistä poikkeuksista. Jäsenvaltiot olisi velvoitettava ilmoittamaan tästä antamansa kansalliset säännökset komissiolle, jotta komissio voi asettaa nämä tiedot kaikkien asianomaisten osapuolten saataville ja valvoa, että kyseiset toimenpiteet ovat oikeasuhteisia ja laillisia.

(56)

Sellaisten aggressiivisista ja harhaanjohtavien menettelyjen osalta, jotka tapahtuvat muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa järjestettävissä tilaisuuksissa, direktiivillä 2005/29/EY ei rajoiteta sijoittautumista tai toimilupajärjestelmiä koskevia edellytyksiä, joita jäsenvaltiot voivat asettaa elinkeinonharjoittajille. Kyseisellä direktiivillä ei myöskään rajoiteta kansallista sopimusoikeutta eikä erityisesti sopimuksen pätevyyttä, tekemistä tai vaikutusta koskevia sääntöjä. Aggressiiviset ja harhaanjohtavat menettelyt muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa järjestettävissä tilaisuuksissa voidaan kieltää kyseisen direktiivin 5–9 artiklan mukaisen tapauskohtaisen arvioinnin perusteella. Lisäksi kyseisen direktiivin liitteessä I kielletään yleisesti menettelyt, joissa elinkeinonharjoittaja luo sellaisen vaikutelman, että elinkeinonharjoittaja ei toimi tarkoituksessa, joka liittyy hänen ammattitoimintaansa, sekä menettelyt, joissa luodaan sellainen vaikutelma, että kuluttaja ei voi poistua elinkeinonharjoittajan toimitiloista, ennen kuin sopimus on syntynyt. Komission olisi arvioitava, takaavatko nykyiset säännöt kuluttajansuojan asianmukaisen tason ja annetaanko niissä jäsenvaltioille asianmukaiset välineet tällaisiin menettelyihin puuttumiseksi tehokkaasti.

(57)

Tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa kansallisen sopimusoikeuden sellaisiin näkökohtiin, joita sillä ei säännellä. Tämä direktiivi ei sen vuoksi saisi rajoittaa sellaisen kansallisen sopimuslainsäädännön soveltamista, jolla säännellään esimerkiksi sopimuksen tekemistä tai pätevyyttä tapauksissa, joissa on kyse vaikkapa suostumuksen puuttumisesta tai luvattomasta kaupallisesta toiminnasta.

(58)

Jotta voitaisiin varmistaa, että kansalaiset saavat ajantasaista tietoa oikeuksistaan kuluttajina ja tuomioistuinten ulkopuolisesta riitojenratkaisusta, komission kehittämän verkkoyhteyspisteen olisi mahdollisuuksien mukaan oltava käyttäjäystävällinen, mobiililaitteisiin mukautuva, helposti saavutettava ja kaikkien, myös vammaisten henkilöiden, saatavilla (kaikkien käyttäjien tarpeet huomioon ottava suunnittelu).

(59)

Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman (17) mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna.

(60)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita eli kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanon valvonnan parantamista ja nykyaikaistamista, vaan ne voidaan ongelman unioninlaajuisen luonteen vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Direktiivin 93/13/ETY muuttaminen

Lisätään direktiiviin 93/13/ETY artikla seuraavasti:

8 b artikla

1.   Jäsenvaltioiden on säädettävä seuraamuksista, joita sovelletaan tämän direktiivin nojalla annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen, ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet seuraamusten täytäntöönpanon varmistamiseksi. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

2.   Jäsenvaltiot voivat rajoittaa tällaisten seuraamusten soveltamisen tilanteisiin, joissa sopimusehdot määritellään kansallisessa lainsäädännössä nimenomaisesti kohtuuttomiksi kaikissa olosuhteissa tai joissa myyjä tai toimittaja käyttää edelleen sopimusehtoja, jotka on todettu kohtuuttomiksi 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti tehdyllä lainvoimaisella päätöksellä.

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että seuraamuksia määrättäessä otetaan tarvittaessa huomioon seuraavat ei-tyhjentävät ja ohjeelliset perusteet:

a)

rikkomuksen luonne, vakavuus, laajuus ja kesto;

b)

myyjän tai toimittajan kuluttajille aiheutuneen vahingon lieventämiseksi tai korjaamiseksi toteuttamat toimet;

c)

myyjän tai toimittajan mahdolliset aiemmat rikkomukset;

d)

myyjän tai toimittajan rikkomuksen vuoksi saamat taloudelliset edut tai välttämät tappiot, jos asiaa koskevat tiedot ovat saatavilla;

e)

myyjälle tai toimittajalle muissa jäsenvaltioissa samasta rikkomuksesta määrätyt seuraamukset rajatylittävissä tapauksissa, joissa tiedot tällaisista seuraamuksista ovat saatavilla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2017/2394 (*1) perustetun mekanismin kautta;

f)

mahdolliset muut tapauksen olosuhteisiin sovellettavat raskauttavat tai lieventävät tekijät.

4.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun on määrättävä seuraamuksia asetuksen (EU) 2017/2394 21 artiklan mukaisesti, niihin sisältyy mahdollisuus joko määrätä sakkoja hallinnollisten menettelyjen kautta tai panna vireille oikeudenkäyntimenettelyjä sakkojen määräämiseksi taikka molemmat siten, että tällaisten sakkojen enimmäismäärä on vähintään neljä prosenttia myyjän tai toimittajan vuotuisesta liikevaihdosta kyseisessä yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän artiklan 2 kohdan soveltamista.

5.   Tapauksissa, joissa on määrättävä sakko 4 kohdan mukaisesti mutta tiedot myyjän tai toimittajan vuotuisesta liikevaihdosta eivät ole saatavilla, jäsenvaltioiden on otettava käyttöön mahdollisuus määrätä sakkoja, joiden enimmäismäärä on vähintään kaksi miljoonaa euroa.

6.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava 1 kohdassa tarkoitetut säännöt ja toimenpiteet komissiolle viimeistään 28 päivänä marraskuuta 2021, ja jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikki niitä koskevat myöhemmät muutokset viipymättä.

2 artikla

Direktiivin 98/6/EY muuttaminen

Muutetaan direktiivi 98/6/EY seuraavasti:

1)

Lisätään artikla seuraavasti:

6 a artikla

1.   Hinnanalennusta koskevassa ilmoituksessa on ilmoitettava elinkeinonharjoittajan tiettynä hinnanalennuksen soveltamista edeltävänä ajanjaksona soveltama aiempi hinta.

2.   Aiemmalla hinnalla tarkoitetaan elinkeinonharjoittajan tiettynä hinnanalennuksen soveltamista edeltävänä ajanjaksona, joka ei saa olla lyhyempi kuin 30 päivää, soveltamaa alinta hintaa.

3.   Jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön erilaisia sääntöjä tavaroille, jotka voivat pilaantua tai vanhentua nopeasti.

4.   Jos tuote on ollut markkinoilla alle 30 päivää, jäsenvaltiot voivat myös säätää 2 kohdassa säädettyä lyhyemmästä ajanjaksosta.

5.   Jäsenvaltiot voivat säätää, että kun hinnanalennusta suurennetaan asteittain, aiempi hinta on hinta ilman hinnanalennusta ennen hinnanalennuksen ensimmäistä soveltamista.”;

2)

Korvataan 8 artikla seuraavasti:

”8 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on säädettävä seuraamuksista, joita sovelletaan tämän direktiivin nojalla annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen, ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet seuraamusten täytäntöönpanon varmistamiseksi. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että seuraamuksia määrättäessä otetaan tarvittaessa huomioon seuraavat ei-tyhjentävät ja ohjeelliset perusteet:

a)

rikkomuksen luonne, vakavuus, laajuus ja kesto;

b)

elinkeinonharjoittajan kuluttajille aiheutuneen vahingon lieventämiseksi tai korjaamiseksi toteuttamat toimet;

c)

elinkeinonharjoittajan mahdolliset aiemmat rikkomukset;

d)

elinkeinonharjoittajan rikkomuksen vuoksi saamat taloudelliset edut tai välttämät tappiot, jos asiaa koskevat tiedot ovat saatavilla;

e)

elinkeinonharjoittajalle muissa jäsenvaltioissa samasta rikkomuksesta määrätyt seuraamukset rajatylittävissä tapauksissa, joissa tiedot tällaisista seuraamuksista ovat saatavilla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2017/2394 (*2) perustetun mekanismin kautta;

f)

mahdolliset muut tapauksen olosuhteisiin sovellettavat raskauttavat tai lieventävät tekijät.

3.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava 1 kohdassa tarkoitetut säännöt ja toimenpiteet komissiolle viimeistään 28 päivänä marraskuuta 2021, ja jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikki niitä koskevat myöhemmät muutokset viipymättä.

(*2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/2394, annettu 12 päivänä joulukuuta 2017, kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä ja asetuksen (EY) N:o 2006/2004 kumoamisesta (EUVL L 345, 27.12.2017, s. 1).”"

3 artikla

Direktiivin 2005/29/EY muuttaminen

Muutetaan direktiivi 2005/29/EY seuraavasti:

1)

Muutetaan 2 artiklan ensimmäinen kohta seuraavasti:

a)

korvataan c alakohta seuraavasti:

”c)

’tuotteella’ tavaraa tai palvelua, kiinteä omaisuus, digitaalinen palvelu ja digitaalinen sisältö sekä oikeudet ja velvoitteet mukaan lukien;”

b)

lisätään alakohdat seuraavasti:

”m)

’järjestyksellä’ suhteellista sijoitusta, jonka elinkeinonharjoittajat antavat tuotteille, kun ne esittävät, järjestävät tai antavat ne tiedoksi riippumatta teknologisista välineistä, joita esittämiseen, järjestämiseen tai tiedoksiantamiseen käytetään;

n)

’verkossa toimivalla markkinapaikalla’ palvelua, joka antaa kuluttajille mahdollisuuden tehdä etäsopimuksia muiden elinkeinonharjoittajien tai kuluttajien kanssa hyödyntäen elinkeinonharjoittajan käyttämää tai hänen puolestaan käytettyä ohjelmaa, mukaan lukien verkkosivustot tai niiden osat tai sovellukset.”;

2)

Korvataan 3 artiklan 5 ja 6 kohta seuraavasti:

”5.   Tämä direktiivi ei estä jäsenvaltioita antamasta säännöksiä kuluttajien oikeutettujen etujen suojaamiseksi, kun kyseessä ovat aggressiiviset tai harhaanjohtavat markkinointi- tai myyntimenettelyt elinkeinonharjoittajan kuluttajan kotiin pyytämättä tekemän käynnin tai sellaisen elinkeinonharjoittajan järjestämän tutustumiskäynnin yhteydessä, jonka tarkoituksena tai seurauksena on tuotteiden esitteleminen tai myyminen kuluttajalle. Tällaisten säännösten on oltava oikeasuhteisia, syrjimättömiä ja perusteltuja kuluttajansuojaan liittyvistä syistä.

6.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viipymättä 5 kohdan nojalla antamansa kansalliset säännökset sekä kaikki niitä koskevat myöhemmät muutokset. Komissio asettaa nämä tiedot helposti kuluttajien ja elinkeinonharjoittajien saataville verkkosivuston välityksellä.”;

3)

Lisätään 6 artiklan 2 kohtaan alakohta seuraavasti:

”c)

tavaran markkinointi jossakin jäsenvaltiossa samanlaisena kuin muissa jäsenvaltioissa markkinoitava tavara, vaikka kyseinen tavara on koostumukseltaan tai ominaisuuksiltaan merkittävästi erilainen, paitsi jos tämä on oikeutettujen ja objektiivisten tekijöiden vuoksi perusteltua.”;

4)

Muutetaan 7 artikla seuraavasti:

a)

muutetaan 4 kohta seuraavasti:

i)

korvataan d alakohta seuraavasti:

”d)

maksuihin, toimitukseen ja sopimuksen täyttämiseen liittyvät järjestelyt, mikäli ne poikkeavat huolellisen ammatinharjoittamisen vaatimuksista;”

ii)

lisätään alakohta seuraavasti:

”f)

kun tuotteita tarjotaan verkossa toimivilla markkinapaikoilla, tieto siitä, onko tuotteet tarjoava kolmas osapuoli elinkeinonharjoittaja vai muu taho, kyseisen kolmannen osapuolen verkossa toimivan markkinapaikan tarjoajalle tekemän ilmoituksen perusteella.”;

b)

lisätään kohta seuraavasti:

”4 a.   Riippumatta siitä, missä liiketoimet viime kädessä toteutetaan, kun kuluttajille annetaan mahdollisuus hakea eri elinkeinonharjoittajien tai kuluttajien tarjoamia tuotteita hakusanan, lausekkeen tai muun syöttötiedon muodossa tehdyn haun perusteella, olennaisina pidetään yleisiä tietoja, jotka on asetettu saataville hakutulosten esittämissivulta suoraan ja helposti saatavilla olevaan tiettyyn verkkorajapinnan osioon ja jotka koskevat keskeisiä kuluttajalle hakukyselyn tuloksena esitettävien tuotteiden järjestystä määrittäviä muuttujia ja näiden muuttujien suhteellista merkitystä verrattuna muihin muuttujiin. Tätä kohtaa ei sovelleta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/1150 (*3) 2 artiklan 6 alakohdassa määriteltyihin verkossa toimivien hakukoneiden tarjoajiin.

(*3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/1150, annettu 20 päivänä kesäkuuta 2019, oikeudenmukaisuuden ja avoimuuden edistämisestä verkossa toimivien välityspalvelujen yrityskäyttäjiä varten (EUVL L 186, 11.7.2019, s. 57).”;"

c)

Lisätään kohta seuraavasti:

”6.   Kun elinkeinonharjoittaja asettaa saataville tuotteita koskevia kuluttaja-arvosteluja, olennaisena pidetään tietoa siitä, varmistaako elinkeinonharjoittaja, että julkaistut arvostelut ovat peräisin kuluttajilta, jotka ovat tosiasiallisesti käyttäneet tuotetta tai ostaneet sen, ja miten elinkeinonharjoittaja varmistaa tämän.”;

5)

Lisätään artikla seuraavasti:

”11 a artikla

Oikeussuojakeinot

1.   Sopimattomien kaupallisten menettelyjen vuoksi vahinkoa kärsineillä kuluttajilla on oltava käytössään oikeasuhteisia ja tehokkaita oikeussuojakeinoja, mukaan lukien korvaus kuluttajalle aiheutuneista vahingoista ja tarvittaessa hinnanalennus tai sopimuksen purkaminen. Jäsenvaltiot voivat määrittää oikeussuojakeinojen soveltamista ja vaikutuksia koskevat edellytykset. Jäsenvaltiot voivat tarvittaessa ottaa huomioon sopimattoman kaupallisen menettelyn vakavuuden ja luonteen, kuluttajalle aiheutuneen vahingon ja muut asiaan liittyvät olosuhteet.

2.   Tällaiset oikeussuojakeinot eivät rajoita kuluttajien saatavilla unionin oikeuden tai kansallisen lainsäädännön mukaisesti olevien muiden oikeussuojakeinojen soveltamista.”;

6)

Korvataan 13 artikla seuraavasti:

”13 artikla

Seuraamukset

1.   Jäsenvaltioiden on säädettävä seuraamuksista, joita sovelletaan tämän direktiivin nojalla annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen, ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet seuraamusten täytäntöönpanon varmistamiseksi. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että seuraamuksia määrättäessä otetaan tarvittaessa huomioon seuraavat ei-tyhjentävät ja ohjeelliset perusteet:

a)

rikkomuksen luonne, vakavuus, laajuus ja kesto;

b)

elinkeinonharjoittajan kuluttajille aiheutuneen vahingon lieventämiseksi tai korjaamiseksi toteuttamat toimet;

c)

elinkeinonharjoittajan mahdolliset aiemmat rikkomukset;

d)

elinkeinonharjoittajan rikkomuksen vuoksi saamat taloudelliset edut tai välttämät tappiot, jos asiaa koskevat tiedot ovat saatavilla;

e)

elinkeinonharjoittajalle muissa jäsenvaltioissa samasta rikkomuksesta määrätyt seuraamukset rajatylittävissä tapauksissa, joissa tiedot tällaisista seuraamuksista ovat saatavilla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2017/2394 (*4) perustetun mekanismin kautta;

f)

mahdolliset muut tapauksen olosuhteisiin sovellettavat raskauttavat tai lieventävät tekijät.

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun on määrättävä seuraamuksia asetuksen (EU) 2017/2394 21 artiklan mukaisesti, niihin sisältyy mahdollisuus joko määrätä sakkoja hallinnollisten menettelyjen kautta tai panna vireille oikeudenkäyntimenettelyjä sakkojen määräämiseksi taikka molemmat siten, että tällaisten sakkojen enimmäismäärä on vähintään neljä prosenttia elinkeinonharjoittajan vuotuisesta liikevaihdosta kyseisessä yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa. Rajoittamatta mainitun asetuksen soveltamista jäsenvaltiot voivat valtiosääntöönsä liittyvistä syistä rajoittaa sakkojen määräämisen seuraaviin tapauksiin:

a)

tämän direktiivin 6, 7, 8 ja 9 artiklassa ja liitteessä I tarkoitetut rikkomukset; ja

b)

elinkeinonharjoittajan jatkuva sellaisen kaupallinen menettelyn käyttäminen, jota toimivaltainen kansallinen viranomainen tai tuomioistuin on todennut sopimattomaksi, kun kyseinen kaupallinen menettely ei ole a alakohdassa tarkoitettu rikkomus.

4.   Tapauksissa, joissa on määrättävä sakko 3 kohdan mukaisesti mutta tiedot elinkeinonharjoittajan vuotuisesta liikevaihdosta eivät ole saatavilla, jäsenvaltioiden on otettava käyttöön mahdollisuus määrätä sakkoja, joiden enimmäismäärä on vähintään kaksi miljoonaa euroa.

5.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava 1 kohdassa tarkoitetuista säännöistä ja toimenpiteistä komissiolle viimeistään 28 päivänä marraskuuta 2021, ja jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikki niitä koskevat myöhemmät muutokset viipymättä.

(*4)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/2394, annettu 12 päivänä joulukuuta 2017, kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä ja asetuksen (EY) N:o 2006/2004 kumoamisesta (EUVL L 345, 27.12.2017, s. 1).”;"

7)

Muutetaan liite I seuraavasti:

a)

lisätään alakohta seuraavasti:

”11 a.

Hakutulosten antaminen kuluttajan verkossa tekemään hakukyselyyn ilmoittamatta selvästi maksetusta mainonnasta tai maksusta, jonka nimenomaisena tarkoituksena on tuotteiden asettaminen järjestyksessä korkeammalle hakutuloksissa.”;

b)

lisätään alakohdat seuraavasti:

”23 a.

Tapahtumalippujen jälleenmyynti kuluttajille, jos elinkeinonharjoittaja on hankkinut liput käyttäen automaattisia keinoja, joilla kierretään yksittäisen henkilön ostamien lippujen määrälle asetettua rajoitusta tai muita lippujen ostamiseen sovellettavia sääntöjä.

23 b.

Ilmoitus, jonka mukaan tuotearvostelut ovat kuluttajilta, jotka ovat tosiasiallisesti käyttäneet tuotetta tai ostaneet sen, toteuttamatta kohtuullisia ja oikeasuhteisia toimia sen tarkistamiseksi, että arvostelut ovat peräisin tällaisilta kuluttajilta.

23 c.

Tekaistujen kuluttaja-arvostelujen tai suosittelujen esittäminen tai tämän antaminen toimeksi muulle oikeushenkilölle tai luonnolliselle henkilölle taikka kuluttaja-arvostelujen tai sosiaalisen median suosittelujen vääristeleminen tuotteiden myynnin edistämiseksi.”

4 artikla

Direktiivin 2011/83/EU muuttaminen

Muutetaan direktiivi 2011/83/EU seuraavasti:

1)

Muutetaan 2 artiklan ensimmäinen kohta seuraavasti:

a)

korvataan 3 alakohta seuraavasti:

”3)

’tavaralla’ Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/771 (*5) 2 artiklan 5 alakohdassa määriteltyä tavaraa;

(*5)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/771, annettu 20 päivänä toukokuuta 2019, tietyistä tavarakauppaa koskeviin sopimuksiin liittyvistä seikoista, asetuksen (EU) 2017/2394 ja direktiivin 2009/22/EY muuttamisesta sekä direktiivin 1999/44/EY kumoamisesta (EUVL L 136, 22.5.2019, s. 28).”;"

b)

lisätään alakohta seuraavasti:

”4 a)

’henkilötiedoilla’ Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (*6) 4 artiklan 1 alakohdassa määriteltyjä henkilötietoja;

(*6)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1).”;"

c)

korvataan 5 ja 6 alakohta seuraavasti:

”5)

’myyntisopimuksella’ sopimusta, jonka mukaisesti elinkeinonharjoittaja luovuttaa tai sitoutuu luovuttamaan tavaran omistusoikeuden kuluttajalle, mukaan lukien sopimus, joka koskee sekä tavaroita että palveluja;

6)

’palvelusopimuksella’ muuta sopimusta kuin myyntisopimusta, jonka mukaisesti elinkeinonharjoittaja suorittaa tai sitoutuu suorittamaan kuluttajalle palvelun, mukaan lukien digitaalinen palvelu;”

d)

korvataan 11 alakohta seuraavasti:

”11)

’digitaalisella sisällöllä’ Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/770 (*7) 2 artiklan 1 alakohdassa määriteltyä digitaalista sisältöä;

(*7)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/770, annettu 20 päivänä toukokuuta 2019, tietyistä digitaalisen sisällön ja digitaalisten palvelujen toimittamista koskeviin sopimuksiin liittyvistä seikoista (EUVL L 136, 22.5.2019, s. 1).”;"

e)

lisätään alakohdat seuraavasti:

”16)

’digitaalisella palvelulla’ direktiivin (EU) 2019/770 2 artiklan 2 alakohdassa määriteltyä digitaalista palvelua;

17)

’verkossa toimivalla markkinapaikalla’ palvelua, joka antaa kuluttajille mahdollisuuden tehdä etäsopimuksia muiden elinkeinonharjoittajien tai kuluttajien kanssa hyödyntäen elinkeinonharjoittajan käyttämää tai hänen puolestaan käytettyä ohjelmaa, mukaan lukien verkkosivustot tai niiden osat tai sovellukset;”

“18)

’verkossa toimivan markkinapaikan tarjoajalla’ elinkeinonharjoittajaa, joka tarjoaa kuluttajille verkossa toimivan markkinapaikan;

19)

’yhteensopivuudella’ direktiivin (EU) 2019/770 2 artiklan 10 alakohdassa määriteltyä yhteensopivuutta;

20)

’toimivuudella’ direktiivin (EU) 2019/770 2 artiklan 11 alakohdassa määriteltyä toimivuutta;

21)

’yhteentoimivuudella’ direktiivin (EU) 2019/770 2 artiklan 12 alakohdassa määriteltyä yhteentoimivuutta.”;

2)

Muutetaan 3 artikla seuraavasti:

a)

korvataan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Tätä direktiiviä sovelletaan siinä vahvistetuin edellytyksin ja siinä säädetyssä laajuudessa elinkeinonharjoittajan ja kuluttajan välisiin sopimuksiin, joiden mukaisesti kuluttaja maksaa tai sitoutuu maksamaan kauppahinnan. Sitä sovelletaan veden, kaasun, sähkön tai kaukolämmön toimittamista koskeviin, myös julkisten palveluntarjoajien kanssa tehtäviin sopimuksiin, jos kyseisiä hyödykkeitä toimitetaan sopimuksen perusteella.”;

b)

lisätään kohta seuraavasti:

”1 a.   Tätä direktiiviä sovelletaan myös silloin kun elinkeinonharjoittaja toimittaa tai sitoutuu toimittamaan kuluttajalle digitaalisen sisällön, jota ei toimiteta aineellisella välineellä, tai digitaalisen palvelun ja kuluttaja luovuttaa tai sitoutuu luovuttamaan elinkeinonharjoittajalle henkilötietoja, paitsi silloin kun elinkeinonharjoittaja käsittelee kuluttajan luovuttamia henkilötietoja yksinomaan digitaalisen sisällön, jota ei toimiteta aineellisella välineellä, toimittamista tai digitaalisen palvelun suorittamista varten tämän direktiivin mukaisesti taikka voidakseen täyttää elinkeinonharjoittajaa koskevat lakisääteiset vaatimukset eikä elinkeinonharjoittaja käsittele näitä tietoja mitään muuta tarkoitusta varten.”;

c)

muutetaan 3 kohta seuraavasti:

i)

korvataan k alakohta seuraavasti:

”k)

koskevat matkustajaliikenteen palveluja, lukuun ottamatta 8 artiklan 2 kohtaa sekä 19, 21 ja 22 artiklaa;”

ii)

lisätään alakohta seuraavasti:

”n)

koskevat tavaroita, jotka myydään pakkohuutokaupalla tai muuten lain nojalla.”;

3)

Muutetaan 5 artiklan 1 kohta seuraavasti:

a)

korvataan e alakohta seuraavasti:

”e)

maininta tavaroiden, digitaalisen sisällön ja digitaalisten palvelujen sopimuksenmukaisuutta koskevasta lakisääteisestä vastuusta ja lisäksi tapauksen mukaan maininta kaupanteon jälkeisten palvelujen ja kaupallisen takuun saatavuudesta ja ehdoista;”

b)

korvataan g ja h alakohta seuraavasti:

”g)

tapauksen mukaan digitaalisia elementtejä sisältävien tavaroiden, digitaalisen sisällön ja digitaalisten palvelujen toimivuus, mukaan lukien sovellettava tekninen suojaus;

h)

tapauksen mukaan digitaalisia elementtejä sisältävien tavaroiden, digitaalisen sisällön ja digitaalisten palvelujen yhteensopivuus ja yhteentoimivuus siltä osin kuin elinkeinonharjoittaja on siitä tietoinen tai siltä osin kuin hänen voidaan kohtuudella olettaa olleen siitä tietoinen.”;

4)

Muutetaan 6 artikla seuraavasti:

a)

muutetaan 1 kohta seuraavasti:

i)

korvataan c alakohta seuraavasti:

”c)

maantieteellinen osoite, johon elinkeinonharjoittaja on sijoittautunut, sekä elinkeinonharjoittajan puhelinnumero ja sähköpostiosoite; lisäksi, jos elinkeinonharjoittaja ilmoittaa muun verkkoviestimen, jolla taataan, että kuluttaja voi säilyttää pysyvällä välineellä elinkeinonharjoittajan kanssa käymänsä kirjeenvaihdon, mukaan lukien tällaisen kirjeenvaihdon päivämäärä ja kellonaika, tietoihin on sisällytettävä tiedot myös näistä muista viestimistä; kuluttajan on kaikkien näiden elinkeinonharjoittajan ilmoittamien viestimien avulla voitava ottaa nopeasti yhteyttä elinkeinonharjoittajaan ja olla tehokkaasti yhteydessä tähän; elinkeinonharjoittajan on tarvittaessa ilmoitettava myös sen elinkeinonharjoittajan maantieteellinen osoite ja henkilöllisyys, jonka puolesta hän toimii.”;

ii)

lisätään alakohta seuraavasti:

”e a)

tapauksen mukaan tieto siitä, että hinta on yksilöity automaattisen päätöksenteon perusteella;”

iii)

korvataan l alakohta seuraavasti:

”l)

maininta tavaroiden, digitaalisen sisällön ja digitaalisten palvelujen sopimuksenmukaisuutta koskevasta lakisääteisestä vastuusta;”

iv)

korvataan r ja s alakohta seuraavasti:

”r)

tapauksen mukaan digitaalisia elementtejä sisältävien tavaroiden, digitaalisen sisällön ja digitaalisten palvelujen toimivuus, mukaan lukien sovellettava tekninen suojaus;

s)

s)tapauksen mukaan digitaalisia elementtejä sisältävien tavaroiden, digitaalisen sisällön ja digitaalisten palvelujen asiaankuuluva yhteensopivuus ja yhteentoimivuus siltä osin kuin elinkeinonharjoittaja on siitä tietoinen tai siltä osin kuin hänen voidaan kohtuudella olettaa olleen siitä tietoinen.”;

b)

korvataan 4 kohta seuraavasti:

”4.   Tämän artiklan 1 kohdan h, i ja j alakohdassa tarkoitetut tiedot voidaan antaa liitteessä I olevassa A osassa vahvistetun peruuttamisohjeen mallin avulla. Elinkeinonharjoittaja on täyttänyt tämän artiklan 1 kohdan h, i ja j alakohdassa säädetyt tiedonantovaatimukset, jos hän on toimittanut kuluttajalle nämä ohjeet oikein täytettyinä. Viittaukset liitteessä I olevassa A osassa vahvistetussa peruuttamisohjeen mallissa olevaan 14 päivän pituiseen peruuttamisen määräaikaan korvataan viittauksilla 30 päivän pituiseen peruuttamisen määräaikaan tapauksissa, joissa jäsenvaltiot ovat antaneet 9 artiklan 1 a kohdan mukaisia sääntöjä.”;

5)

Lisätään artikla seuraavasti:

”6 a artikla

Verkossa toimivilla markkinapaikoilla tehtyihin sopimuksiin liittyvät tiedonantoa koskevat erityiset lisävaatimukset

1.   Ennen kuin kuluttaja tulee sidotuksi etäsopimukseen tai vastaavaan tarjoukseen verkossa toimivalla markkinapaikalla, verkossa toimivan markkinapaikan tarjoajan on toimitettava kuluttajalle selvällä ja ymmärrettävällä tavalla sekä etäviestimelle soveltuvalla tavalla seuraavat tiedot, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 2005/29/EY soveltamista:

a)

yleiset tiedot, jotka on asetettu saataville tarjousten esittämissivulta suoraan ja helposti saatavilla olevaan tiettyyn verkkorajapinnan osioon ja jotka koskevat keskeisiä kuluttajalle hakukyselyn tuloksena esitettävien tuotteiden direktiivin 2005/29/EY 2 artiklan 1 kohdan m alakohdassa määriteltyä järjestystä määrittäviä muuttujia ja näiden muuttujien suhteellista merkitystä verrattuna muihin muuttujiin;

b)

tieto siitä, onko tavarat, palvelut tai digitaalisen sisällön tarjoava kolmas osapuoli elinkeinonharjoittaja vai muu taho, kyseisen kolmannen osapuolen verkossa toimivan markkinapaikan tarjoajalle tekemän ilmoituksen perusteella;

c)

jos tavarat, palvelut tai digitaalisen sisällön tarjoava kolmas osapuoli ei ole elinkeinonharjoittaja, tieto siitä, että sopimukseen ei sovelleta unionin kuluttajansuojalainsäädännöstä johtuvia kuluttajan oikeuksia;

d)

tapauksen mukaan tieto siitä, miten sopimukseen liittyvät velvoitteet jakautuvat tavarat, palvelut tai digitaalisen sisällön tarjoavan kolmannen osapuolen ja verkossa toimivan markkinapaikan tarjoajan välillä; tällainen tieto ei vaikuta mahdolliseen vastuuseen, joka verkossa toimivan markkinapaikan tarjoajalla tai kolmannen asemassa olevalla elinkeinonharjoittajalla on sopimukseen liittyen muun unionin oikeuden tai kansallisen lainsäädännön nojalla.

2.   Tämä artikla ei estä jäsenvaltioita asettamasta verkossa toimivien markkinapaikkojen tarjoajille tiedonantoa koskevia lisävaatimuksia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 2000/31/EY soveltamista. Tällaisten säännösten on oltava oikeasuhteisia, syrjimättömiä ja perusteltuja kuluttajansuojaan liittyvistä syistä.”;

6)

Korvataan 7 artiklan 3 kohta seuraavasti:

”3.   Jos kuluttaja haluaa, että palvelujen toimittaminen tai veden, kaasun tai sähkön, jos niitä ei pidetä kaupan tiettynä tilavuutena tai määrättynä määränä, tai kaukolämmön toimittaminen alkaa 9 artiklan 2 kohdassa säädetyn peruuttamisen määräaikana ja sopimuksessa kuluttajalle asetetaan maksuvelvollisuus, elinkeinonharjoittajan on edellytettävä, että kuluttaja tekee tällaisen nimenomaisen pyynnön pysyvällä välineellä ja pyydettävä kuluttajaa ilmaisemaan hyväksyvänsä, että kuluttajalla ei enää ole peruuttamisoikeutta, kun elinkeinonharjoittaja on täyttänyt sopimuksen kokonaisuudessaan.”;

7)

Muutetaan 8 artikla seuraavasti:

a)

korvataan 4 kohta seuraavasti:

”4.   Jos sopimus tehdään käyttäen sellaista etäviestintä, jossa on rajoitetusti tilaa tai aikaa tietojen näyttämistä varten, elinkeinonharjoittajan on ennen sopimuksen tekemistä ilmoitettava kyseisellä viestimellä tai sen avulla ainakin 6 artiklan 1 kohdan a, b, e, h ja o alakohdassa tarkoitetut, ennen sopimuksen tekoa annettavat tiedot tavaroiden tai palvelujen pääominaisuuksista, elinkeinonharjoittajan henkilöllisyydestä, kokonaishinnasta, peruuttamisoikeudesta, sopimuksen kestosta ja toistaiseksi voimassa olevien sopimusten osalta niiden päättymistä koskevista ehdoista, h alakohdassa tarkoitettua liitteessä I olevassa B osassa vahvistettua malliperuuttamislomaketta lukuun ottamatta. Elinkeinonharjoittajan on annettava kuluttajalle muut 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot, malliperuuttamislomake mukaan lukien, soveltuvalla tavalla tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti.”;

b)

korvataan 8 kohta seuraavasti:

”8.   Jos kuluttaja haluaa, että palvelujen toimittaminen tai veden, kaasun tai sähkön, jos niitä ei pidetä kaupan tiettynä tilavuutena tai määrättynä määränä, tai kaukolämmön toimittaminen alkaa 9 artiklan 2 kohdassa säädetyn peruuttamisen määräaikana ja sopimuksessa kuluttajalle asetetaan maksuvelvollisuus, elinkeinonharjoittajan on edellytettävä, että kuluttaja tekee tästä nimenomaisen pyynnön, ja pyydettävä kuluttajaa ilmaisemaan hyväksyvänsä, että kuluttajalla ei enää ole peruuttamisoikeutta, kun elinkeinonharjoittaja on täyttänyt sopimuksen kokonaisuudessaan.”;

8)

Muutetaan 9 artikla seuraavasti:

a)

lisätään kohta seuraavasti:

”1 a.   Jäsenvaltiot voivat antaa sääntöjä, joiden mukaisesti 1 kohdassa tarkoitettu 14 päivän pituinen peruuttamisen määräaika pidennetään 30 päivään sopimuksissa, jotka tehdään elinkeinonharjoittajan kuluttajan kotiin pyytämättä tekemän käynnin tai sellaisen elinkeinonharjoittajan järjestämän tutustumiskäynnin yhteydessä, jonka tarkoituksena tai seurauksena on tuotteiden esitteleminen tai myyminen kuluttajalle, kuluttajien oikeutettujen etujen suojaamiseksi, kun kyseessä ovat aggressiiviset tai harhaanjohtavat markkinointi- tai myyntimenettelyt. Tällaisten sääntöjen on oltava oikeasuhteisia, syrjimättömiä ja perusteltuja kuluttajansuojaan liittyvistä syistä.”;

b)

korvataan 2 kohdan johdantokappale seuraavasti:

”2.   Rajoittamatta 10 artiklan soveltamista tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu peruuttamisen määräaika päättyy 14 päivän kuluttua tai 30 päivän kuluttua tapauksissa, joissa jäsenvaltiot ovat antaneet tämän artiklan 1 a kohdan mukaisia sääntöjä:”;

9)

Korvataan 10 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Jos elinkeinonharjoittaja on antanut kuluttajalle tämän artiklan 1 kohdassa säädetyt tiedot 12 kuukauden kuluessa 9 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta päivästä, peruuttamisen määräaika päättyy 14 päivän kuluttua tai tapauksissa, joissa jäsenvaltiot ovat antaneet 9 artiklan 1 a kohdan mukaisia sääntöjä, 30 päivän kuluttua päivästä, jona kuluttaja vastaanottaa nämä tiedot.”;

10)

Lisätään 13 artiklaan kohdat seuraavasti:

”4.   Elinkeinonharjoittajan on noudatettava asetuksen (EU) 2016/679 mukaisesti sovellettavia velvoitteita kuluttajan henkilötietojen suhteen.

5.   Elinkeinonharjoittajan on pidättäydyttävä käyttämästä kuluttajan elinkeinonharjoittajan toimittamaa digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua käyttäessään luovuttamaa tai luomaa muuta sisältöä kuin henkilötietoja paitsi silloin kun

a)

tällainen sisältö ei ole käyttökelpoista muuten kuin elinkeinonharjoittajan toimittaman digitaalisen sisällön tai digitaalisen palvelun yhteydessä;

b)

tällainen sisältö liittyy ainoastaan kuluttajan toimintaan elinkeinonharjoittajan toimittamaa digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua käytettäessä;

c)

elinkeinonharjoittaja on yhdistänyt tällaisen sisällön muihin tietoihin, joista sitä ei voida erottaa tai se voidaan erottaa vain kohtuuttomin ponnistuksin; tai

d)

kuluttaja ja muut henkilöt ovat luoneet yhdessä tällaisen sisällön ja muut kuluttajat voivat edelleen käyttää kyseistä sisältöä.

6.   Elinkeinonharjoittajan on kuluttajan pyynnöstä annettava kuluttajan saataville kaikki sisältö, pois lukien henkilötiedot, jonka kuluttaja on luovuttanut tai luonut käyttäessään elinkeinonharjoittajan toimittamaa digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua, lukuun ottamatta 5 kohdan a, b tai c alakohdassa tarkoitettuja tilanteita.

7.   Kuluttajalla on oltava oikeus saada kyseinen digitaalinen sisältö takaisin maksutta, elinkeinonharjoittajan estämättä, kohtuullisessa ajassa ja yleisesti käytetyssä ja koneellisesti luettavassa tallennusmuodossa.

8.   Jos sopimus peruutetaan, elinkeinonharjoittaja voi estää kuluttajaa käyttämästä digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua, erityisesti estämällä tämän pääsyn digitaaliseen sisältöön tai digitaaliseen palveluun tai sulkemalla kuluttajan käyttäjätilin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 6 kohdan soveltamista.”;

11)

Muutetaan 14 artikla seuraavasti:

a)

lisätään kohta seuraavasti:

”2 a.   Jos sopimus peruutetaan, kuluttajan on pidättäydyttävä käyttämästä digitaalista sisältöä tai digitaalista palvelua ja saattamasta sitä kolmansien osapuolten saataville.”;

b)

korvataan 4 kohdan b alakohdan i alakohta seuraavasti:

”i)

kuluttaja ei ole antanut nimenomaista ennakkosuostumustaan siihen, että sopimuksen täyttäminen alkaa ennen 9 artiklassa tarkoitetun 14 tai 30 päivän määräajan päättymistä;”

12)

Muutetaan 16 artikla seuraavasti:

a)

muutetaan ensimmäinen kohta seuraavasti:

i)

korvataan a alakohta seuraavasti:

”a)

palvelusopimuksista, joiden osalta palvelu on kokonaan suoritettu, ja silloin kun sopimuksessa kuluttajalle asetetaan maksuvelvollisuus, ainoastaan jos sopimuksen täyttäminen on alkanut kuluttajan nimenomaisella ennakkosuostumuksella ja hyväksynnän ilmaisemisella siitä, että hän menettää peruuttamisoikeutensa, kun elinkeinonharjoittaja on täyttänyt sopimuksen kokonaisuudessaan;”

ii)

korvataan m alakohta seuraavasti:

”m)

sellaisen digitaalisen sisällön toimittamista koskevista sopimuksista, jota ei toimiteta aineellisella välineellä, jos sopimuksen täyttäminen on alkanut ja, kun sopimuksessa kuluttajalle asetetaan maksuvelvollisuus, jos

i)

kuluttaja on antanut nimenomaisen ennakkosuostumuksensa siihen, että sopimuksen täyttäminen alkaa peruuttamisoikeuden voimassaolon aikana;

ii)

kuluttaja on ilmaissut hyväksyvänsä, että hän näin ollen menettää peruuttamisoikeutensa; ja

iii)

elinkeinonharjoittaja on toimittanut vahvistuksen 7 artiklan 2 kohdan tai 8 artiklan 7 kohdan mukaisesti.”;

b)

lisätään kohdat seuraavasti:

”Jäsenvaltiot voivat kuluttajien oikeutettujen etujen suojaamiseksi aggressiivisten tai harhaanjohtavien markkinointi- tai myyntimenettelyjen osalta poiketa ensimmäisen kohdan a, b, c ja e alakohdan mukaisista peruuttamisoikeuteen tehtävistä poikkeuksista sopimuksissa, jotka tehdään elinkeinonharjoittajan kuluttajan kotiin pyytämättä tekemän käynnin tai sellaisen elinkeinonharjoittajan järjestämän tutustumiskäynnin yhteydessä, jonka tarkoituksena tai seurauksena on tavaroiden tai palvelujen esitteleminen tai myyminen kuluttajalle. Tällaisten säännösten on oltava oikeasuhteisia, syrjimättömiä ja perusteltuja kuluttajansuojaan liittyvistä syistä.

Jäsenvaltiot voivat säätää, että kuluttaja menettää peruuttamisoikeuden, kun on kyse palvelusopimuksista, joiden osalta palvelu on kokonaan suoritettu ja joihin liittyen kuluttaja on nimenomaisesti pyytänyt elinkeinonharjoittajaa käymään luonaan korjaustöiden tekemiseksi, ja edellyttäen, että palvelun suorittaminen on alkanut kuluttajan nimenomaisella ennakkosuostumuksella ja kun sopimuksessa kuluttajalle asetetaan maksuvelvollisuus.”;

13)

Korvataan 24 artikla seuraavasti:

24 artikla

Seuraamukset

1.   Jäsenvaltioiden on säädettävä seuraamuksista, joita sovelletaan tämän direktiivin nojalla annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen, ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet seuraamusten täytäntöönpanon varmistamiseksi. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että seuraamuksia määrättäessä otetaan tarvittaessa huomioon seuraavat ei-tyhjentävät ja ohjeelliset perusteet:

a)

rikkomuksen luonne, vakavuus, laajuus ja kesto;

b)

elinkeinonharjoittajan kuluttajille aiheutuneen vahingon lieventämiseksi tai korjaamiseksi toteuttamat toimet;

c)

elinkeinonharjoittajan mahdolliset aiemmat rikkomukset;

d)

elinkeinonharjoittajan rikkomuksen vuoksi saamat taloudelliset edut tai välttämät tappiot, jos asiaa koskevat tiedot ovat saatavilla;

e)

elinkeinonharjoittajalle muissa jäsenvaltioissa samasta rikkomuksesta määrätyt seuraamukset rajatylittävissä tapauksissa, joissa tiedot tällaisista seuraamuksista ovat saatavilla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2017/2394 (*8) perustetun mekanismin kautta;

f)

mahdolliset muut tapauksen olosuhteisiin sovellettavat raskauttavat tai lieventävät tekijät.

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun on määrättävä seuraamuksia asetuksen (EU) 2017/2394 21 artiklan mukaisesti, niihin sisältyy mahdollisuus joko määrätä sakkoja hallinnollisten menettelyjen kautta tai panna vireille oikeudenkäyntimenettelyjä sakkojen määräämiseksi taikka molemmat siten, että tällaisten sakkojen enimmäismäärä on vähintään neljä prosenttia elinkeinonharjoittajan vuotuisesta liikevaihdosta kyseisessä yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa.

4.   Tapauksissa, joissa on määrättävä sakko 3 kohdan mukaisesti mutta tiedot elinkeinonharjoittajan vuotuisesta liikevaihdosta eivät ole saatavilla, jäsenvaltioiden on otettava käyttöön mahdollisuus määrätä sakkoja, joiden enimmäismäärä on vähintään kaksi miljoonaa euroa.

5.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava 1 kohdassa tarkoitetut säännöt ja toimenpiteet komissiolle viimeistään 28 päivänä marraskuuta 2021, ja jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikki niitä koskevat myöhemmät muutokset viipymättä.

(*8)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/2394, annettu 12 päivänä joulukuuta 2017, kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä ja asetuksen (EY) N:o 2006/2004 kumoamisesta (EUVL L 345, 27.12.2017, s. 1).”;"

14)

Korvataan 29 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Jos jäsenvaltio käyttää jotakin 3 artiklan 4 kohdassa, 6 artiklan 7 tai 8 kohdassa, 7 artiklan 4 kohdassa, 8 artiklan 6 kohdassa, 9 artiklan 1 a tai 3 kohdassa ja 16 artiklan toisessa ja kolmannessa kohdassa tarkoitetuista sääntelymahdollisuuksista, sen on ilmoitettava ne komissiolle viimeistään 28 päivänä marraskuuta 2021 sekä ilmoitettava kaikki niitä koskevat myöhemmät muutokset.”;

15)

Muutetaan liite I seuraavasti:

a)

muutetaan A osa seuraavasti:

i)

korvataan kohdan ”Peruuttamisoikeus” kolmas kappale seuraavasti:

”Peruuttamisoikeuden käyttämiseksi teidän on ilmoitettava meille [2] päätöksestänne peruuttaa sopimus yksiselitteisellä ilmoituksella (esimerkiksi kirjeellä postitse tai sähköpostilla). Voitte käyttää liitteenä olevaa malliperuuttamislomaketta, mutta mallilomakkeen käyttö ei ole pakollista. [3]”;

ii)

korvataan kohdan ”Lomakkeen täyttöohjeet” toinen kohta seuraavasti:

”[2.] Lisätkää nimenne, maantieteellinen osoitteenne, puhelinnumeronne ja sähköpostiosoitteenne.”;

b)

korvataan B osan ensimmäinen luetelmakohta seuraavasti:

”Vastaanottaja [elinkeinonharjoittajan on lisättävä tähän nimensä, maantieteellinen osoitteensa ja sähköpostiosoitteensa]:”.

5 artikla

Tietojen antaminen kuluttajan oikeuksista

Komissio varmistaa, että tietoa kuluttajan oikeuksistaan tai tuomioistuimen ulkopuolisesta riidanratkaisusta hakevat kansalaiset voivat Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2018/1724 (18) perustetun yhteisen digitaalisen palveluväylän kautta käyttää verkkoyhteyspistettä, jonka avulla he voivat

a)

saada ajantasaista tietoa heillä kuluttajina unionissa olevista oikeuksista selkeällä, ymmärrettävällä ja helposti saavutettavissa olevalla tavalla; ja

b)

tehdä valituksen asetuksella (EU) N:o 524/2013 perustetun verkkovälitteisen riidanratkaisufoorumin kautta ja osoittaa sen toimivaltaiselle Euroopan kuluttajakeskusten verkostoon kuuluvalle keskukselle sen mukaan, ketkä ovat riidan osapuolia.

6 artikla

Komission suorittama raportointi ja uudelleentarkastelu

Komissio antaa viimeistään 28 päivänä toukokuuta 2024 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän direktiivin soveltamisesta. Kertomukseen sisällytetään erityisesti arviointi tämän direktiivin säännöksistä, jotka koskevat

a)

muualla kuin elinkeinonharjoittajan toimitiloissa järjestettäviä tilaisuuksia; ja

b)

tapauksia, joissa tavaroita markkinoidaan samanlaisina, vaikka ne ovat koostumukseltaan tai ominaisuuksiltaan merkittävästi erilaisia, myös sitä, olisiko näihin tapauksiin sovellettava tiukempia vaatimuksia, mukaan lukien niiden kieltäminen direktiivin 2005/29/EY liitteessä I, ja sitä, onko tarpeen antaa yksityiskohtaisempia säännöksiä tavaroiden erilaistamista koskevien tietojen antamisesta.

Kertomukseen liitetään tarvittaessa lainsäädäntöehdotus.

7 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.   Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät säännökset viimeistään 28 päivänä marraskuuta 2021. Niiden on viipymättä ilmoitettava tästä komissiolle.

Niiden on sovellettava näitä säännöksiä 28 päivästä toukokuuta 2022.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne julkaistaan virallisesti. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä säännellyistä kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

8 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

9 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Strasbourgissa 27 päivänä marraskuuta 2019.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

D. M. SASSOLI

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

T. TUPPURAINEN


(1)  EUVL C 440, 6.12.2018, s. 66.

(2)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 17. huhtikuuta 2019 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 8. marraskuuta 2019.

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/29/EY, annettu 11 päivänä toukokuuta 2005, sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla ja neuvoston direktiivin 84/450/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 97/7/EY, 98/27/EY ja 2002/65/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta (EUVL L 149, 11.6.2005, s. 22).

(4)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/22/EY, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2009, kuluttajien etujen suojaamista tarkoittavista kieltokanteista (EUVL L 110, 1.5.2009, s. 30).

(5)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/6/EY, annettu 16 päivänä helmikuuta 1998, kuluttajansuojasta kuluttajille tarjottavien tuotteiden hintojen ilmoittamisessa (EYVL L 80, 18.3.1998, s. 27).

(6)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/83/EU, annettu 25 päivänä lokakuuta 2011, kuluttajan oikeuksista, neuvoston direktiivin 93/13/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/44/EY muuttamisesta sekä neuvoston direktiivin 85/577/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/7/EY kumoamisesta (EUVL L 304, 22.11.2011, s. 64).

(7)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/2394, annettu 12 päivänä joulukuuta 2017, kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä ja asetuksen (EY) N:o 2006/2004 kumoamisesta (EUVL L 345, 27.12.2017, s. 1).

(8)  Neuvoston direktiivi 93/13/ETY, annettu 5 päivänä huhtikuuta 1993, kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista (EYVL L 95, 21.4.1993, s. 29).

(9)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/1150, annettu 20 päivänä kesäkuuta 2019, oikeudenmukaisuuden ja avoimuuden edistämisestä verkossa toimivien välityspalvelujen yrityskäyttäjiä varten (EUVL L 186, 11.7.2019, s. 57).

(10)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/943, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2016, julkistamattoman taitotiedon ja liiketoimintatiedon (liikesalaisuuksien) suojaamisesta laittomalta hankinnalta, käytöltä ja ilmaisemiselta (EUVL L 157, 15.6.2016, s. 1).

(11)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 524/2013, annettu 21 päivänä toukokuuta 2013, kuluttajariitojen verkkovälitteisestä riidanratkaisusta sekä asetuksen (EY) N:o 2006/2004 ja direktiivin 2009/22/EY muuttamisesta (verkkovälitteistä kuluttajariitojen ratkaisua koskeva asetus) (EUVL L 165, 18.6.2013, s. 1).

(12)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/1148, annettu 6 päivänä heinäkuuta 2016, toimenpiteistä yhteisen korkeatasoisen verkko- ja tietojärjestelmien turvallisuuden varmistamiseksi koko unionissa (EUVL L 194, 19.7.2016, s. 1).

(13)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/302, annettu 28 päivänä helmikuuta 2018, perusteettomien maarajoitusten ja muiden asiakkaiden kansallisuuteen tai asuin- tai sijoittautumispaikkaan perustuvien syrjinnän muotojen torjumisesta sisämarkkinoilla ja asetusten (EY) N:o 2006/2004 ja (EU) 2017/2394 sekä direktiivin 2009/22/EY muuttamisesta (EUVL L 60, 2.3.2018, s. 1).

(14)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/31/EY, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2000, tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista (direktiivi sähköisestä kaupankäynnistä) (EYVL L 178, 17.7.2000, s. 1).

(15)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/770, annettu 20 päivänä toukokuuta 2019, tietyistä digitaalisen sisällön ja digitaalisten palvelujen toimittamista koskeviin sopimuksiin liittyvistä seikoista (EUVL L 136, 22.5.2019, s. 1).

(16)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1).

(17)  EUVL C 369, 17.12.2011, s. 14.

(18)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1724, annettu 2 päivänä lokakuuta 2018, tietoja, menettelyjä sekä neuvonta- ja ongelmanratkaisupalveluja saataville tarjoavan yhteisen digitaalisen palveluväylän perustamisesta ja asetuksen (EU) N:o 1024/2012 muuttamisesta (EUVL L 295, 21.11.2018, s. 1).


18.12.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 328/29


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI (EU) 2019/2162,

annettu 27 päivänä marraskuuta 2019,

katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskusta ja katettujen joukkolainojen julkisesta valvonnasta sekä direktiivien 2009/65/EY ja 2014/59/EU muuttamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 114 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/65/EY (3) 52 artiklan 4 kohdassa säädetään hyvin yleisistä vaatimuksista, jotka koskevat katettujen joukkolainojen rakenteellisia osia. Nämä vaatimukset rajoittuvat siihen, että katettujen joukkolainojen on oltava sellaisen luottolaitoksen liikkeeseen laskemia, jonka sääntömääräinen kotipaikka on jossakin jäsenvaltiossa ja johon kohdistetaan erityistä julkista valvontaa sekä sovelletaan rinnakkaisen vaadeoikeuden järjestelmää. Katettuja joukkolainoja koskevissa kansallisissa kehyksissä käsitellään näitä kysymyksiä ja niitä säännellään paljon yksityiskohtaisemmin. Kansallisiin kehyksiin sisältyy myös muita rakenteellisia säännöksiä, erityisesti säännöt, jotka koskevat katepoolin koostumusta, omaisuuserien hyväksyttävyyskriteereitä, mahdollisuutta koota omaisuuseriä erilliseen pooliin, avoimuutta ja raportointia koskevia velvoitteita sekä likviditeettiriskin vähentämistä koskevia sääntöjä. Myös jäsenvaltioiden lähestymistavat sääntelyyn eroavat toisistaan. Useissa jäsenvaltioissa ei ole katettuja joukkolainoja koskevia kansallisia kehyksiä. Tämän seurauksena unionissa liikkeeseen laskettuja katettuja joukkolainoja koskevat keskeiset rakenteelliset tekijät eivät vielä sisälly unionin lainsäädäntöön.

(2)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 (4) 129 artiklassa asetetaan lisäedellytyksiä direktiivin 2009/65/EY 52 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuihin edellytyksiin nähden etuuskohtelun saamiseksi sellaisten pääomavaatimusten osalta, joiden perusteella luottolaitokset voivat katettuihin joukkolainoihin sijoittaessaan pitää hallussaan vähemmän pääomaa kuin muihin omaisuuseriin sijoittaessaan. Nämä lisävaatimukset lisäävät katettujen joukkolainojen yhdenmukaistamista unionissa, mutta erityisesti niillä on tarkoitus vahvistaa edellytykset, jotka katettujen joukkolainojen on täytettävä, jotta niihin sijoittaneet voivat saada tällaisen etuuskohtelun, eikä niitä sovelleta muutoin kuin asetuksen (EU) N:o 575/2013 yhteydessä.

(3)

Myös muissa unionin säädöksissä, kuten komission delegoiduissa asetuksissa (EU) 2015/35 (5) ja (EU) 2015/61 (6) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2014/59/EU (7), viitataan direktiivissä 2009/65/EY esitettyyn määritelmään sellaisten katettujen joukkolainojen tunnistamiseksi, joiden osalta voidaan soveltaa kyseisten säädösten mukaista katettujen joukkolainojen sijoittajille myönnettyä etuuskohtelua. Näiden säädösten sanamuoto kuitenkin vaihtelee niiden tarkoituksen ja aiheen mukaan, joten termiä ”katetut joukkolainat” ei käytetä johdonmukaisesti.

(4)

Katettujen joukkolainojen kohtelua voidaan kaiken kaikkiaan pitää yhdenmukaistettuna katettuihin joukkolainoihin sijoittamiseen liittyvän sääntelyn osalta. Katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskun edellytyksiä unionissa ei kuitenkaan ole yhdenmukaistettu, ja tällä on useita seurauksia. Etuuskohtelu myönnetään ensinnäkin yhtäläisesti instrumenteille, joiden luonne sekä riskin ja sijoittajansuojan taso voivat vaihdella. Toiseksi kansallisten kehysten väliset erot tai tällaisen kehyksen puuttuminen sekä termin ”katetut joukkolainat” yhteisesti sovitun määritelmän puuttuminen voivat luoda esteitä aidosti yhdentyneiden katettujen joukkolainojen sisämarkkinoiden kehittämiselle. Kolmanneksi säädettyjen suojatoimien väliset erot kansallisissa säännöissä voivat aiheuttaa rahoitusvakauteen kohdistuvia riskejä, koska sijoittajansuojan tasoltaan erilaisia katettuja joukkolainoja voidaan ostaa koko unionissa ja niihin voidaan soveltaa etuuskohtelua asetuksen (EU) N:o 575/2013 ja muiden unionin säädösten nojalla.

(5)

Tiettyjen parhaiden käytäntöjen perusteella tapahtuvan kansallisten kehysten joidenkin piirteiden yhdenmukaistamisen pitäisi näin ollen varmistaa hyvin toimivien katettujen joukkolainojen markkinoiden sujuva ja jatkuva kehitys unionissa ja rajoittaa rahoitusvakauteen kohdistuvia mahdollisia riskejä ja sen haavoittuvuutta. Tällaisella periaatelähtöisellä yhdenmukaistamisella olisi luotava yhteinen lähtökohta kaikkien katettujen joukkolainojen liikkeeseen laskemiselle unionissa. Yhdenmukaistaminen edellyttää, että kaikki jäsenvaltiot luovat kehykset katetuille joukkolainoille, mikä helpottaisi myös katettujen joukkolainojen markkinoiden kehittymistä niissä jäsenvaltioissa, joissa niitä ei tällä hetkellä ole. Tällaiset markkinat tarjoaisivat vakaan rahoituslähteen luottolaitoksille, joilla olisi tällä perusteella paremmat mahdollisuudet tarjota edullisia kiinnitysluottoja kuluttajille ja yrityksille, ja ne asettaisivat sijoittajien saataville turvallisia vaihtoehtoisia sijoituskohteita.

(6)

Luottolaitosten rahoituksesta 20 päivänä joulukuuta 2012 annetussa Euroopan järjestelmäriskikomitean, jäljempänä ’EJRK’, suosituksessa (8) kehotettiin kansallisia toimivaltaisia viranomaisia ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1093/2010 (9) perustettua Euroopan valvontaviranomaista (Euroopan pankkiviranomainen), jäljempänä ’EPV’, määrittämään katettuja joukkolainoja koskevia parhaita käytäntöjä ja edistämään kansallisten säädöskehysten yhdenmukaistamista. Siinä suositeltiin myös, että EPV koordinoisi kansallisten valvontaviranomaisten toteuttamia toimia, jotka liittyvät erityisesti katepoolien laatuun ja erotteluun, katettujen joukkolainojen konkurssioikeudelliseen erillisyyteen, katepooleihin vaikuttaviin varoja ja velkoja koskeviin riskeihin sekä katepoolien koostumuksesta ilmoittamiseen. Suosituksessa kehotettiin lisäksi EPV:tä seuraamaan katettujen joukkolainojen markkinoiden toimivuutta kahden vuoden ajan suhteessa EPV:n määrittelemiin parhaisiin käytäntöihin. Tarkoituksena on arvioida lainsäädäntötoimien tarvetta ja raportoida tältä osin EJRK:lle ja komissiolle.

(7)

Komissio esitti joulukuussa 2013 EPV:lle lausuntopyynnön asetuksen (EU) N:o 575/2013 503 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(8)

Vastauksena 20 päivänä joulukuuta 2012 annettuun EJRK:n suositukseen ja komission joulukuussa 2013 esittämään lausuntopyyntöön EPV antoi 1 päivänä heinäkuuta 2014 lausuntoonsa liittyvän kertomuksen, jossa se suosittelee, että katettuja joukkolainoja koskevia kansallisia lakeja, asetuksia ja valvontasäännöksiä lähennetään entistä enemmän, jotta voidaan edelleen tukea unionissa katettuihin joukkolainoihin sovellettavan yhden edullisemman riskipainokohtelun soveltamista.

(9)

EJRK:n ehdotuksen mukaisesti EPV seurasi katettujen joukkolainojen markkinoiden toimivuutta suhteessa suosituksessa esitettyihin parhaisiin käytäntöihin kahden vuoden ajan. Tämän seurannan perusteella EPV toimitti EJRK:lle, neuvostolle ja komissiolle 20 päivänä joulukuuta 2016 toisen katettuja joukkolainoja koskevan lausunnon ja kertomuksen (10). Kertomuksessa todettiin, että yhdenmukaistamista on jatkettava, jotta katettujen joukkolainojen määritelmät ja sääntely unionissa olisivat johdonmukaisempia. Kertomuksessa todettiin lisäksi, että yhdenmukaistamisen olisi perustuttava tiettyjen jäsenvaltioiden nykyisiin hyvin toimiviin markkinoihin.

(10)

Katetut joukkolainat ovat yleensä luottolaitosten liikkeeseen laskemia. Katettujen joukkolainojen tarkoituksena on tarjota rahoitusta luototusta varten, ja suuressa mittakaavassa tapahtuva luottojen myöntäminen on yksi luottolaitosten ydintoiminnoista. Näin ollen jotta katettuihin joukkolainoihin voitaisiin soveltaa etuuskohtelua unionin oikeudessa, luottolaitosten on laskettava ne liikkeeseen.

(11)

Varaamalla katettujen joukkolainojen liikkeeseenlasku luottolaitoksille varmistetaan, että liikkeeseenlaskijalla on tarvittavat tiedot hallinnoidakseen katepooliin kuuluviin lainoihin liittyvää luottoriskiä. Sillä varmistetaan myös, että liikkeeseenlaskijaan sovelletaan pääomavaatimuksia, joilla suojataan sijoittajia rinnakkaisen vaadeoikeuden järjestelmällä, jonka avulla sijoittaja ja johdannaissopimuksen vastapuoli voivat kohdistaa vaateensa sekä katetun joukkolainan liikkeeseenlaskijaan että katevaroihin. Näin ollen rajoittamalla katettujen joukkolainojen liikkeeseenlasku luottolaitoksiin varmistetaan, että katetut joukkolainat säilyvät turvallisena ja tehokkaana rahoitusvälineenä, mikä edistää sijoittajansuojaa ja rahoitusvakautta, jotka ovat yleisen edun mukaisia tärkeitä poliittisia tavoitteita. Tämä vastaa myös lähestymistapaa, joka perustuu hyvin toimiviin kansallisiin markkinoihin, joilla vain luottolaitoksilla on lupa laskea liikkeeseen katettuja joukkolainoja.

(12)

Sen vuoksi on aiheellista, että ainoastaan asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdassa määritellyillä luottolaitoksilla on lupa laskea liikkeeseen katettuja joukkolainoja unionin lainsäädännön mukaisesti. Erikoistuneille kiinnitysluottolaitoksille on ominaista se, että ne eivät ota yleisöltä talletuksia vaan pikemminkin muita takaisinmaksettavia varoja, minkä vuoksi ne ovat asetuksessa (EU) N:o 575/2013 säädetyn ”luottolaitoksen” määritelmän mukaisia. Erikoistuneet kiinnitysluottolaitokset ovat laitoksia, jotka harjoittavat ainoastaan kiinnitysluottojen sekä julkisen sektorin lainojen antoa, mukaan luettuna muilta luottolaitoksilta ostettujen lainojen rahoittaminen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti sallittua liitännäistoimintaa. Tämän direktiivin päätarkoituksena on säännellä edellytyksiä, joilla luottolaitokset voivat laskea liikkeeseen katettuja joukkolainoja rahoitusvälineinä. Direktiivissä vahvistetaan luottolaitoksiin kohdistuvat tuotevaatimukset ja perustetaan erityinen tuotevalvonta korkeatasoisen sijoittajansuojan varmistamiseksi.

(13)

Rinnakkaisen vaadeoikeuden järjestelmä on keskeinen käsite ja monien voimassa olevien katettujen joukkolainojen kansallisten kehysten osa. Se on myös direktiivin 2009/65/EY 52 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen katettujen joukkovelkakirjalainojen keskeinen tekijä. Tämän vuoksi käsite on tarpeen täsmentää sen varmistamiseksi, että sijoittajat ja johdannaissopimusten vastapuolet kaikkialla unionissa voivat kohdistaa vaateensa sekä katetun joukkolainan liikkeeseenlaskijaan että katevaroihin yhdenmukaisin edellytyksin.

(14)

Konkurssioikeudellisen erillisyyden olisi myös oltava katettujen joukkolainojen olennainen tekijä sen varmistamiseksi, että katettujen joukkolainojen sijoittajille maksetaan sijoitus takaisin joukkolainan erääntyessä. Takaisinmaksun automaattinen aikaistuminen liikkeeseenlaskijan maksukyvyttömyys- tai kriisinratkaisutilanteessa voi häiritä katettujen joukkolainojen sijoittajien etusijajärjestystä. Sen vuoksi on tärkeää varmistaa, että katettujen joukkolainojen sijoittajille maksetaan sijoitus takaisin sovitun aikataulun mukaisesti, jopa maksukyvyttömyys- tai kriisinratkaisutapauksessa. Konkurssioikeudellinen erillisyys kytkeytyy näin ollen suoraan rinnakkaisen vaadeoikeuden järjestelmään, ja siksi sen olisi myös oltava katettuja joukkolainoja koskevan kehyksen keskeinen tekijä.

(15)

Olemassa olevien katettujen joukkolainojen kansallisten kehysten keskeinen tekijä on myös vaatimus, että katevarojen laadun olisi oltava erittäin hyvä, jotta varmistetaan katepoolin kestävyys. Katevaroilla on erityispiirteitä, jotka liittyvät maksuvaateisiin ja katevarojen vakuutena oleviin omaisuuseriin. Sen vuoksi on aiheellista määrittää yleiset laatunäkökohdat, joita omaisuuserien olisi noudatettava tullakseen hyväksytyiksi katevaroiksi.

(16)

Asetuksen (EU) N:o 575/2013 129 artiklan 1 kohdassa lueteltuja omaisuuseriä olisi pidettävä hyväksyttävinä katevaroiksi katettuja joukkolainoja koskevassa kehyksessä. Katevaroja, jotka eivät enää ole kyseisen asetuksen 129 artiklan 1 kohdassa vahvistettujen vaatimusten mukaisia, olisi edelleen pidettävä tämän direktiivin 6 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisina hyväksyttävinä katevaroina, kunhan ne täyttävät tämän direktiivin vaatimukset. Muita yhtä korkealaatuisia katevaroja voidaan myös pitää direktiivin mukaisesti hyväksyttävinä edellyttäen, että tällaiset katevarat täyttävät tämän direktiivin vaatimukset, mukaan luettuna saamisen vakuutena oleviin omaisuuseriin liittyvät vaatimukset. Reaalivakuuksien omistusoikeudet olisi kirjattava julkiseen rekisteriin, jotta voidaan varmistaa, että ne ovat realisoitavissa. Jos julkista rekisteriä ei ole, jäsenvaltioiden olisi voitava säätää vaihtoehtoisesta omistamisen ja saamisten todentamisen muodosta, joka on verrattavissa kiinnitettyjen aineellisten hyödykkeiden julkiseen rekisteröintiin. Jos jäsenvaltiot käyttävät tällaista vaihtoehtoista todentamisen muotoa, niiden olisi myös säädettävä menettelystä, jolla tehdään muutoksia omistusoikeuden ja vaateiden kirjaamiseen. Saamisia luottolaitoksilta olisi pidettävä hyväksyttävinä katevaroina tämän direktiivin 6 artiklan 1 kohdan a tai b alakohdan mukaisesti sen mukaan, täyttävätkö ne asetuksen (EU) N:o 575/2013 129 artiklan vaatimukset. Saamisia vakuutusyhtiöiltä olisi myös pidettävä hyväksyttävinä katevaroina tämän direktiivin 6 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti. Komission direktiivin 2006/111/EY (11) 2 artiklan b alakohdassa määritellyille julkisille yrityksille myönnettyjä tai niiden takaamia lainoja voidaan pitää hyväksyttävinä katevaroina edellyttäen, että julkiset yritykset tarjoavat keskeisiä julkisia palveluja yhteiskunnan kriittisten toimintojen ylläpitämiseksi.

Lisäksi tällaisten julkisten yritysten olisi tarjottava palvelujaan julkisen viranomaisen myöntämän toimiluvan tai luvan nojalla, niiden olisi oltava julkisen valvonnan alaisia ja niillä olisi oltava riittävä tulojen tuottamisen kyky niiden vakavaraisuuden varmistamiseksi. Jos jäsenvaltiot päättävät sallia kansallisessa kehyksessään omaisuuserät, jotka ovat julkisille yrityksille myönnettyjen tai niiden takaamien lainojen muodossa, niiden olisi otettava asianmukaisesti huomioon tällaisten omaisuuserien sallimisen mahdolliset vaikutukset kilpailuun. Luottolaitoksia tai vakuutusyhtiöitä ei pitäisi katsoa julkisiksi yrityksiksi, riippumatta niiden omistuksesta. Jäsenvaltioiden olisi tältä osin voitava jättää tiettyjä varoja kansallisten kehysten ulkopuolelle. Jotta katettujen joukkolainojen sijoittajat voisivat paremmin arvioida katettujen joukkolainojen ohjelman riskiä, jäsenvaltioiden olisi myös annettava riskinhajautusta koskevat säännöt, jotka liittyvät jakautumiseen ja materiaaliseen keskittymiseen, katepooliin sisältyvien lainojen tai saamisten määrään ja vastapuolten lukumäärään. Jäsenvaltioiden olisi voitava päättää kansallisessa lainsäädännössä vaaditusta jakautumisen ja materiaalisen keskittymisen asianmukaisesta tasosta.

(17)

Katettuihin joukkolainoihin liittyy erityisiä rakenteellisia tekijöitä, joiden tarkoituksena on suojella sijoittajia koko ajan. Näihin tekijöihin sisältyy vaatimus, jonka mukaan katettujen joukkolainojen sijoittajien on voitava kohdistaa vaateensa paitsi liikkeeseenlaskijaan myös katepoolissa oleviin varoihin. Nämä rakenteelliset tuotteeseen liittyvät vaatimukset poikkeavat vakavaraisuusvaatimuksista, joita sovelletaan katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevaan luottolaitokseen. Ensiksi mainituissa ei pitäisi keskittyä liikkeeseen laskevan laitoksen toiminnan vakauden varmistamiseen, vaan niiden tarkoituksena olisi pikemminkin suojata sijoittajia asettamalla katettuja joukkolainoja koskevia erityisvaatimuksia. Erityisvaatimuksen, joka koskee sitä, että käytetään laadukkaita katevaroja, lisäksi on asianmukaista säännellä katepoolin tekijöihin kohdistuvia yleisiä vaatimuksia sijoittajansuojan parantamiseksi entisestään. Näihin vaatimuksiin olisi sisällyttävä erityiset säännöt, joiden tarkoituksena on suojata katepoolia, kuten säännöt, jotka koskevat katevarojen erottelua. Erottelu voidaan tehdä eri tavoin, esimerkiksi taseessa, erillisyhtiön avulla tai muulla tavoin. Katevarojen erottelun tarkoituksena on kuitenkin asettaa ne oikeudellisesti muiden velkojien kuin katettujen joukkolainojen sijoittajien ulottumattomiin.

(18)

Vakuutena olevien omaisuuserien sijaintia olisi myös säänneltävä, jotta varmistetaan sijoittajien oikeuksien toteuttaminen. On myös tärkeää, että jäsenvaltiot vahvistavat katepoolin koostumusta koskevia sääntöjä. Lisäksi tässä direktiivissä olisi määritettävä kattavuutta koskevat vaatimukset, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden oikeutta sallia erilaisia keinoja vähentää riskejä, kuten valuutta- ja korkoriskejä. Olisi myös määriteltävä kattavuuden laskenta ja edellytykset, joilla johdannaissopimukset voidaan sisällyttää katepooliin, jotta varmistetaan, että katepooleihin sovelletaan yhteisiä tiukkoja laatuvaatimuksia kaikkialla unionissa. Kattavuutta laskettaessa olisi noudatettava pääoman osalta nimellisperiaatetta. Jäsenvaltioiden olisi voitava käyttää muuta laskentamenetelmää kuin nimellisperiaatetta edellyttäen, että tämä muu menetelmä on varovaisempi eli se ei johda suurempaan kattavuussuhteeseen, jossa katevarat ovat osoittaja ja katettuihin joukkolainoihin liittyvät velat on nimittäjä. Jäsenvaltioiden olisi voitava vaatia kyseiseen jäsenvaltioon sijoittautuneiden luottolaitosten liikkeeseen laskemaan katettuun joukkolainaan liitettyä ylivakuuden tasoa, joka ylittää tässä direktiivissä säädetyn kattavuutta koskevan vaatimuksen.

(19)

Useat jäsenvaltiot edellyttävät jo, että katepoolin valvoja suorittaa hyväksyttävien omaisuuserien laatua koskevia erityisiä tehtäviä ja varmistaa, että kansalliset kattavuutta koskevat vaatimukset täyttyvät. Tämän vuoksi on tärkeää katettujen joukkolainojen kohtelun yhdenmukaistamiseksi koko unionissa, että jos kansallisessa kehyksessä edellytetään katepoolin valvojan käyttämistä, sen tehtävät ja vastuut on määritelty selkeästi. Katepoolin valvojan olemassaolo ei poista kansallisten toimivaltaisten viranomaisten vastuuta katettujen joukkolainojen julkisesta valvonnasta erityisesti tämän direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettujen kansallisten säännösten noudattamisen osalta.

(20)

Asetuksen (EU) N:o 575/2013 129 artiklassa vahvistetaan useita edellytyksiä sellaisille katetuille joukkolainoille, joilla on arvopaperistamisyhteisöjen asettama vakuus. Yksi näistä edellytyksistä koskee sitä, missä määrin tätä katevarojen tyyppiä voidaan käyttää, ja sillä rajoitetaan tällaisten rakenteiden käyttö 10 prosenttiin liikkeessä olevien katettujen joukkolainojen määrästä. Toimivaltaiset viranomaiset voivat luopua tästä edellytyksestä asetuksen (EU) N:o 575/2013 mukaisesti. Komissio tarkasteli tämän luopumisen asianmukaisuutta ja totesi, että mahdollisuus käyttää arvopaperistamisvälineitä tai katettuja joukkolainoja katevaroina, kun lasketaan liikkeeseen katettuja joukkolainoja, olisi sallittava ainoastaan muiden katettujen joukkolainojen osalta, jäljempänä ’ryhmän sisäiset katettujen joukkolainojen poolirakenteet’, ja se olisi sallittava ilman rajoituksia liikkeessä olevien katettujen joukkolainojen määrän osalta. Jotta taattaisiin optimaalinen avoimuus, ulkoisesti liikkeeseen laskettujen katettujen joukkolainojen katepoolit eivät myöskään saisi sisältää ryhmään kuuluvien eri luottolaitosten saman ryhmän sisällä liikkeeseen laskemia katettuja joukkolainoja. Koska ryhmän sisäisten katettujen joukkolainojen poolirakenteiden käyttö muodostaa poikkeuksen asetuksen (EU) N:o 575/2013 129 artiklassa säädetyistä luottolaitosten saamisille asetetuista rajoista, olisi edellytettävä, että sisäisesti ja ulkoisesti liikkeeseen lasketut katetut joukkolainat sijoittuvat luottoluokkaan 1 liikkeeseenlaskuhetkellä tai, jos luottoluokka myöhemmin muuttuu ja edellyttäen, että toimivaltaiset viranomaiset hyväksyvät tämän, luottoluokkaan 2. Tapauksissa, joissa sisäisesti tai ulkoisesti liikkeeseen lasketut katetut joukkolainat eivät enää täytä tätä vaatimusta, sisäisesti liikkeeseen laskettuja katettuja joukkolainoja ei enää pidetä asetuksen (EU) N:o 575/2013 129 artiklan mukaisesti hyväksyttävinä omaisuuserinä ja näin ollen asianomaisen katepoolin ulkoisesti liikkeeseen laskettuihin katettuihin joukkolainoihin ei sovelleta kyseisen asetuksen 129 artiklan 1 b kohdassa tarkoitettua vapautusta.

Jos kyseiset sisäisesti liikkeeseen lasketut katetut joukkolainat eivät enää ole asiaankuuluvan luottoluokkaa koskevan vaatimuksen mukaisia, niiden olisi kuitenkin oltava tässä direktiivissä tarkoitettuja hyväksyttäviä katevaroja edellyttäen, että ne täyttävät kaikki tässä direktiivissä säädetyt vaatimukset, ja sen vuoksi myös ulkoisesti liikkeeseen lasketuissa katetuissa joukkolainoissa, joiden vakuutena ovat nämä sisäisesti myönnetyt katetut joukkolainat tai muut tämän direktiivin mukaiset omaisuuserät, olisi voitava käyttää merkkiä ”eurooppalainen katettu joukkolaina”. Jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus sallia tällaisten rakenteiden käyttö. Tästä seuraa, että jotta tämä vaihtoehto olisi tosiasiallisesti eri jäsenvaltioihin sijoittautuneeseen ryhmään kuuluvien luottolaitosten käytettävissä, kaikkien asianomaisten jäsenvaltioiden olisi pitänyt käyttää tätä mahdollisuutta ja saattaa asianomainen säännös osaksi kansallista lainsäädäntöään.

(21)

Pienten luottolaitosten on vaikea laskea liikkeeseen katettuja joukkolainoja, koska katettujen joukkolainojen ohjelmien perustamisesta aiheutuu usein korkeita alkuvaiheen kustannuksia. Myös likviditeetti on erityisen tärkeää katettujen joukkolainojen markkinoilla, ja se määräytyy suurelta osin liikkeessä olevien joukkolainojen määrän mukaan. Sen vuoksi on aiheellista sallia kahden tai useamman luottolaitoksen yhteisrahoitus, jotta pienemmät luottolaitokset voivat laskea liikkeeseen katettuja joukkolainoja. Tämä mahdollistaisi sen, että useat luottolaitokset voivat koota katevaroja yhteen yhden luottolaitoksen liikkeeseen laskemien katettujen joukkolainojen vakuutena oleviksi omaisuuseriksi, ja helpottaisi katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskua niissä jäsenvaltioissa, joissa ei tällä hetkellä ole kehittyneitä katettujen joukkolainojen markkinoita. Yhteisrahoitusta koskevien sopimusten käyttöä koskevilla vaatimuksilla olisi varmistettava, että katevarat, jotka myydään tai, jos jäsenvaltio on sallinut tämän mahdollisuuden, siirretään Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/47/EY (12) mukaisella rahoitusvakuusjärjestelyllä liikkeeseen laskeville luottolaitoksille, täyttävät unionin lainsäädännön mukaiset katevarojen hyväksyttävyyttä ja erottelua koskevat vaatimukset.

(22)

Katetun joukkolainan vakuutena olevan katepoolin läpinäkyvyys on olennainen osa tämän tyyppistä rahoitusvälinettä, koska se lisää vertailtavuutta ja antaa sijoittajille mahdollisuuden tehdä tarvittavan riskinarvioinnin. Unionin oikeus sisältää säännöksiä, jotka koskevat sellaisen esitteen laatimista, hyväksymistä ja levittämistä, joka on julkaistava, kun arvopapereita tarjotaan yleisölle tai otetaan kaupankäynnin kohteeksi jäsenvaltiossa sijaitsevalla tai toimivalla säännellyllä markkinalla. Kansalliset lainsäätäjät ja markkinatoimijat ovat ajan mittaan kehittäneet useita aloitteita, jotka koskevat unionin oikeuden täydentämistä katettujen joukkolainojen sijoittajille annettavien tietojen osalta. On kuitenkin tarpeen täsmentää unionin lainsäädännössä, mikä olisi se yhteinen tietojen vähimmäistaso, johon sijoittajilla olisi oltava pääsy ennen katettujen joukkolainojen ostamista tai niiden ostohetkellä. Jäsenvaltioiden olisi voitava täydentää näitä vähimmäisvaatimuksia lisäsäännöksillä.

(23)

Välineen likviditeettiriskin pienentäminen on keskeinen tekijä katettujen joukkolainojen sijoittajien suojan varmistamisessa. Tämä on ratkaisevan tärkeää, jotta voidaan varmistaa katettuihin joukkolainoihin liittyvien velkojen oikea-aikainen takaisinmaksu. Sen vuoksi on aiheellista ottaa käyttöön katepoolin maksuvalmiuspuskuri, jolla puututaan likviditeettivajeen riskeihin, kuten maturiteettien ja korkojen epätasapaino, maksujen keskeyttäminen, sekoittumisriskit, maksuvelvoitteet, jotka liittyvät johdannaissopimuksiin, ja muut operatiiviset velat, jotka erääntyvät katettujen joukkolainojen ohjelmassa. Luottolaitos voi kokea tilanteita, joissa on vaikea noudattaa katepoolin maksuvalmiuspuskuria koskevaa vaatimusta, esimerkiksi stressikausien aikana, jolloin puskuria käytetään ulosvirtausten kattamiseen. Tämän direktiivin nojalla nimettyjen toimivaltaisten viranomaisten olisi valvottava, että katepoolin maksuvalmiuspuskurivaatimusta noudatetaan, ja tarvittaessa toteutettava toimenpiteitä varmistaakseen, että luottolaitos noudattaa puskuria koskevaa vaatimusta. Katepoolin maksuvalmiuspuskuri poikkeaa luottolaitoksiin sovellettavista yleisistä maksuvalmiusvaatimuksista, jotka on asetettu muiden unionin säädösten mukaisesti, koska ensiksi mainittu liittyy suoraan katepooliin ja pyrkii vähentämään sille ominaisia likviditeettiriskejä. Sääntelytaakan minimoimiseksi jäsenvaltioiden olisi voitava sallia asianmukainen vuorovaikutus sellaisten maksuvalmiusvaatimusten kanssa, jotka on vahvistettu muissa unionin säädöksissä ja jotka palvelevat eri tarkoituksia kuin katepoolin maksuvalmiuspuskuri. Jäsenvaltioiden olisi näin ollen voitava päättää, että siihen päivään saakka, jona nämä unionin säädökset muutetaan, katepoolin maksuvalmiuspuskuria koskevaa vaatimusta on sovellettava vain, jos luottolaitokseen ei kohdistu unionin lainsäädännön nojalla muita maksuvalmiusvaatimuksia niiden kattamalla ajanjaksolla.

Tällaisissa päätöksissä olisi vältettävä sitä, että luottolaitoksille asetetaan velvollisuus kattaa samat ulosvirtaukset erilaisilla likvideillä varoilla saman ajanjakson aikana. Jäsenvaltioiden mahdollisuutta päättää olla soveltamatta katepoolin maksuvalmiuspuskuria arvioidaan uudelleen unionin lainsäädäntöön tehtävien luottolaitosten maksuvalmiusvaatimuksia koskevien tulevien muutosten yhteydessä, mukaan luettuna asetuksen (EU) N:o 575/2013 460 artiklan nojalla annettu sovellettava delegoitu asetus. Likviditeettiriskejä voitaisiin käsitellä muilla keinoilla kuin likvideillä varoilla, esimerkiksi laskemalla liikkeeseen katettuja joukkolainoja, joilla on jatkettavissa olevat maturiteettirakenteet, joissa käynnistävät tekijät vastaavat likviditeettivajeeseen tai -stressiin. Tällöin jäsenvaltioiden olisi voitava sallia, että maksuvalmiuspuskuri lasketaan katetun joukkolainan viimeisen erääntymispäivän perusteella ottaen huomioon mahdolliset maturiteetin jatkamiset, kun käynnistävät tekijät reagoivat likviditeettiriskeihin. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi voitava sallia, että katepoolin likviditeettivaatimuksia ei sovelleta katettuihin joukkolainoihin, joihin sovelletaan rahoituksen vastaavuutta koskevia vaatimuksia, silloin kun saapuvat maksut erääntyvät sopimusperusteisesti maksettaviksi ennen lähteviä maksuja ja ne sijoitetaan tällä välin erittäin likvideihin varoihin.

(24)

Useissa jäsenvaltioissa on kehitetty innovatiivisia maturiteettiprofiilien rakenteita mahdollisiin likviditeettiriskeihin puuttumiseksi, maturiteettierot mukaan luettuina. Näihin rakenteisiin kuuluu mahdollisuus pidentää katetun joukkolainan sovittua maturiteettia tietyksi ajaksi tai sallia katevaroista kertyvien rahavirtojen siirtäminen suoraan katettujen joukkolainojen sijoittajille. Jatkettavissa olevien maturiteettirakenteiden yhdenmukaistamiseksi kaikkialla unionissa on tärkeää vahvistaa ne ehdot, joilla jäsenvaltiot voivat sallia näiden rakenteiden käyttämisen, jotta varmistetaan, etteivät ne ole liian monimutkaisia eivätkä altista sijoittajia kasvaneille riskeille. Näiden ehtojen tärkeänä osatekijänä on sen varmistaminen, että luottolaitokset eivät voi jatkaa maturiteettia oman harkintansa mukaan. Maturiteetin jatkaminen olisi sallittava vain, kun kansallisessa lainsäädännössä vahvistetut objektiiviset ja selkeästi määritellyt käynnistävät tapahtumat ovat tapahtuneet tai niiden odotetaan tapahtuvan lähitulevaisuudessa. Tällaisten käynnistävien tekijöiden olisi pyrittävä estämään maksukyvyttömyys esimerkiksi korjaamalla likviditeetin puute, markkinoiden toimintapuute tai markkinahäiriö. Maturiteetin jatkamisilla voitaisiin myös helpottaa sellaisten luottolaitosten toiminnan hallittua alasajoa, jotka laskevat liikkeeseen katettuja joukkolainoja, mahdollistamalla maturiteetin jatkamiset maksukyvyttömyyden tai kriisinratkaisun tapauksessa omaisuuserien konkurssialennusmyynnin välttämiseksi.

(25)

Erityisen julkisen valvonnan kehyksen olemassaolo on osa direktiivin 2009/65/EY 52 artiklan 4 kohdan mukaista katettujen joukkolainojen määritelmää. Kyseisessä direktiivissä ei kuitenkaan määritetä tällaisen valvonnan luonnetta eikä sisältöä eikä viranomaisia, joiden olisi vastattava tällaisen valvonnan suorittamisesta. Sen vuoksi on olennaisen tärkeää, että tällaisen katettujen joukkolainojen julkisen valvonnan perustekijöitä yhdenmukaistetaan ja että sitä suorittavien kansallisten toimivaltaisten viranomaisten tehtävät ja vastuualueet esitetään selkeästi.

(26)

Koska katettujen joukkolainojen julkinen valvonta poikkeaa luottolaitosten valvonnasta unionissa, jäsenvaltioiden olisi voitava nimetä katettujen joukkolainojen julkisia valvontatehtäviä suorittamaan eri kansalliset toimivaltaiset viranomaiset kuin luottolaitoksen yleistä valvontaa suorittavat toimivaltaiset viranomaiset. Jotta varmistettaisiin katettujen joukkolainojen julkisen valvonnan johdonmukaisuus koko unionissa, on tarpeen edellyttää, että katettujen joukkolainojen julkista valvontaa suorittavat toimivaltaiset viranomaiset tekevät tiivistä yhteistyötä luottolaitosten yleistä valvontaa suorittavien toimivaltaisten viranomaisten sekä tapauksen mukaan kriisinratkaisuviranomaisen kanssa.

(27)

Katettujen joukkolainojen julkiseen valvontaan olisi sisällyttävä katettujen joukkolainojen liikkeeseen laskemista koskevan luvan antaminen luottolaitoksille. Koska ainoastaan luottolaitosten olisi sallittava laskea liikkeeseen katettuja joukkolainoja, luvan myöntämisen edellytyksenä olisi oltava luottolaitoksen toimilupa. Yhteiseen valvontamekanismiin osallistuvissa jäsenvaltioissa Euroopan keskuspankin tehtävänä on neuvoston asetuksen (EU) N:o 1024/2013 (13) 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukainen luottolaitosten toimilupien myöntäminen, mutta ainoastaan tämän direktiivin mukaisesti nimetyillä viranomaisilla olisi oltava valtuudet myöntää lupa katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskuun ja harjoittaa katettujen joukkolainojen julkista valvontaa. Tämän mukaisesti tässä direktiivissä olisi vahvistettava edellytykset, joilla unionin lainsäädännön nojalla toimiluvan saaneet luottolaitokset voivat saada luvan harjoittaa katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskua.

(28)

Luvan laajuuden olisi liityttävä katettujen joukkolainojen ohjelmaan. Tähän ohjelmaan olisi sovellettava tämän direktiivin mukaista valvontaa. Luottolaitoksella voi olla useampi kuin yksi katettujen joukkolainojen ohjelma. Siinä tapauksessa olisi edellytettävä erillistä lupaa kullekin ohjelmalle. Katettujen joukkolainojen ohjelma voi sisältää yhden tai useamman katepoolin. Saman katettujen joukkolainojen ohjelman useat katepoolit tai eri liikkeeseenlaskut (eri kansainväliset arvopaperien yksilöintitunnukset, ISIN-koodit) eivät välttämättä ole osoitus erillisiä katettujen joukkolainojen ohjelmien olemassaolosta.

(29)

Olemassa olevia katettujen joukkolainojen ohjelmia ei olisi vaadittava hankkimaan uutta lupaa, kun tämän direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettuja säännöksiä aletaan soveltaa. Niiden katettujen joukkolainojen osalta, jotka on laskettu liikkeeseen tämän direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettujen kansallisten säännösten soveltamisen alkamisen jälkeen, luottolaitosten olisi noudatettava kaikkia tässä direktiivissä säädettyjä vaatimuksia. Tämän direktiivin mukaisesti nimettyjen toimivaltaisten viranomaisten olisi valvottava vaatimusten noudattamista osana katettujen joukkolainojen julkista valvontaa. Jäsenvaltiot voisivat antaa kansallisen lainsäädännön nojalla ohjeita siitä, miten vaatimustenmukaisuuden arviointi menettelyllisesti suoritetaan sen päivämäärän jälkeen, josta alkaen jäsenvaltioiden on sovellettava tämän direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettuja säännöksiä. Toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava tarkastella katettujen joukkolainojen ohjelmaa uudelleen ja arvioida, onko kyseisen ohjelman lupaa muutettava. Tällaisen muutoksen tarve voi johtua katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevan luottolaitoksen liiketoimintamallin merkittävistä muutoksista, jotka johtuvat esimerkiksi katettuja joukkolainoja koskevan kansallisen kehyksen muutoksesta tai luottolaitoksen tekemistä päätöksistä. Tällaisia muutoksia voidaan pitää huomattavina, jos ne edellyttävät niiden edellytysten uudelleenarviointia, joilla lupa laskea liikkeeseen katettuja joukkolainoja on myönnetty.

(30)

Kun jäsenvaltio säätää erityisen hallinnonhoitajan asettamisesta, sen olisi voitava antaa sääntöjä, jotka koskevat tällaisten erityisten hallinnonhoitajien toimivaltuuksia ja heille asetettavia operatiivisia vaatimuksia. Nämä säännöt voisivat evätä erityiseltä hallinnonhoitajalta mahdollisuuden kerätä talletuksia tai muita takaisinmaksettavia varoja kuluttajilta ja vähittäissijoittajilta mutta sallia tämän kerätä talletuksia tai muita takaisinmaksettavia varoja ainoastaan ammattimaisilta sijoittajilta.

(31)

Katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevien luottolaitosten velvoitteiden noudattamisen varmistamiseksi sekä samanlaisen kohtelun ja sääntöjen noudattamisen varmistamiseksi koko unionissa jäsenvaltiot olisi velvoitettava säätämään hallinnollisista seuraamuksista ja muista hallinnollisista toimenpiteistä, jotka ovat tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden olisi myös voitava säätää rikosoikeudellisia seuraamuksia hallinnollisten seuraamusten sijasta. Jäsenvaltioiden, jotka päättävät säätää rikosoikeudellisia seuraamuksia, olisi ilmoitettava asianomaiset rikosoikeudelliset säännökset komissiolle.

(32)

Jäsenvaltioiden säätämien hallinnollisten seuraamusten ja muiden hallinnollisten toimenpiteiden olisi täytettävä tietyt keskeiset vaatimukset, jotka koskevat niiden vastaanottajia, niiden soveltamisessa huomioon otettavia kriteerejä, katettujen joukkolainojen julkista valvontaa suorittavien toimivaltaisten viranomaisten julkistamisvelvollisuuksia, seuraamusten määräämisvaltuutta ja määrättävissä olevien hallinnollisten taloudellisten seuraamusten tasoa. Ennen kuin tehdään päätös, jolla määrätään hallinnollisia seuraamuksia tai muita hallinnollisia toimenpiteitä, niiden vastaanottajalle olisi annettava mahdollisuus tulla kuulluksi. Jäsenvaltioiden olisi kuitenkin voitava säätää poikkeuksista oikeuteen tulla kuulluksi muiden hallinnollisten toimenpiteiden kuin hallinnollisten seuraamusten yhteydessä. Tällainen poikkeus olisi rajattava tapauksiin, joissa on olemassa välitön vaara ja joissa tarvitaan kiireellisiä toimia kolmansille osapuolille, kuten katettujen joukkolainojen sijoittajille, aiheutuvien merkittävien tappioiden estämiseksi tai rahoitusjärjestelmälle aiheutuvien merkittävien vahinkojen estämiseksi tai korjaamiseksi. Tällaisissa tapauksissa vastaanottajalle olisi annettava mahdollisuus tulla kuulluksi toimenpiteen käyttöönoton jälkeen.

(33)

Jäsenvaltioita olisi vaadittava varmistamaan, että katettujen joukkolainojen julkista valvontaa suorittavat toimivaltaiset viranomaiset ottavat huomioon kaikki merkitykselliset seikat, jotta voidaan varmistaa hallinnollisten seuraamusten tai muiden hallinnollisten toimenpiteiden yhdenmukainen soveltaminen unionissa, kun määritetään hallinnollisten seuraamusten tai muiden hallinnollisten toimenpiteiden tyyppiä ja näiden seuraamusten tasoa. Jäsenvaltiot voisivat säätää myös maturiteetin jatkamiseen liittyviä hallinnollisia toimenpiteitä jatkettavissa olevien maturiteettirakenteiden yhteydessä. Jos jäsenvaltiot säätävät tällaisista toimenpiteistä, kyseisillä toimenpiteillä voitaisiin mahdollistaa se, että toimivaltaiset viranomaiset mitätöivät maturiteetin jatkamisen, ja vahvistaa edellytykset tällaiselle mitätöinnille, jolla voidaan puuttua tilanteeseen, jossa luottolaitos jatkaa maturiteettia kansallisen lainsäädännön mukaisten objektiivisten käynnistävien tekijöiden vastaisesti, tai varmistaa rahoitusvakaus ja sijoittajansuoja.

(34)

Jotta havaitaan mahdolliset rikkomiset, jotka kohdistuvat katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskua ja markkinointia koskeviin vaatimuksiin, katettujen joukkolainojen julkista valvontaa suorittavilla toimivaltaisilla viranomaisilla olisi oltava tarvittavat tutkintavaltuudet ja tehokkaat mekanismit, joilla kannustetaan ilmoittamaan mahdollisista tai tosiasiallisista rikkomisista. Nämä mekanismit eivät saisi rajoittaa sellaisten henkilöiden tai yhteisöjen puolustautumisoikeuksia, joihin näiden valtuuksien ja mekanismien käyttö vaikuttaa haitallisesti.

(35)

Katettujen joukkolainojen julkista valvontaa suorittavien toimivaltaisten viranomaisten olisi myös voitava määrätä hallinnollisia seuraamuksia ja toteuttaa muita hallinnollisia toimenpiteitä, jotta varmistettaisiin mahdollisimman laaja soveltamisala toimille rikkomisen jälkeen ja autettaisiin estämään uusia rikkomisia, riippumatta siitä, pidetäänkö kyseisiä toimenpiteitä kansallisessa lainsäädännössä hallinnollisina seuraamuksina vai muina hallinnollisina toimenpiteinä. Jäsenvaltioiden olisi voitava säätää seuraamuksista tässä direktiivissä säädettyjen seuraamusten lisäksi.

(36)

Katettuja joukkolainoja koskeville voimassa oleville kansallisille laeille on ominaista se, että katettuihin joukkolainoihin sovelletaan yksityiskohtaista kansallista sääntelyä ja katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskua ja ohjelmia valvotaan sen varmistamiseksi, että katettujen joukkolainojen sijoittajien oikeudet turvataan aina. Tähän valvontaan kuuluu ohjelman ominaisuuksien, kattavuutta koskevien vaatimusten ja katepoolin laadun jatkuva seuranta. Sijoittajansuojan olennainen osatekijä on riittävä tiedottaminen sijoittajille katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskua koskevasta sääntelykehyksestä. Sen vuoksi on aiheellista varmistaa, että toimivaltaiset viranomaiset julkaisevat säännöllisesti tietoja tämän direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annetuista säännöksistä ja tavasta, jolla ne hoitavat katettujen joukkolainojen julkista valvontaa.

(37)

Katettujen joukkolainojen markkinoinnissa käytetään unionissa tällä hetkellä kansallisia nimiä ja merkkejä, joista osa on vakiintuneita ja osa ei. Sen vuoksi vaikuttaa asianmukaiselta sallia, että luottolaitokset, jotka laskevat liikkeeseen katettuja joukkolainoja unionissa, käyttävät erityistä merkkiä ”eurooppalainen katettu joukkolaina”, kun ne myyvät katettuja joukkolainoja sekä unionin että kolmansien maiden sijoittajille edellyttäen, että kyseiset katetut joukkolainat täyttävät tässä direktiivissä asetetut vaatimukset. Jos tällaiset katetut joukkolainat täyttävät myös asetuksen (EU) N:o 575/2013 129 artiklan vaatimukset, luottolaitosten olisi sallittava käyttää merkkiä ”eurooppalainen katettu joukkolaina (premium)”. Kyseinen merkki, josta käy ilmi, että erityiset lisävaatimukset ovat täyttyneet, mikä tarkoittaa, että joukkolainalla on vahvistettu ja hyvin ymmärretty laatu, voisi olla houkutteleva jopa niissä jäsenvaltioissa, joissa on vakiintuneet kansalliset merkit. Näiden kahden merkin, ”eurooppalainen katettu joukkolaina” ja ”eurooppalainen katettu joukkolaina (premium)”, tarkoituksena on tehdä sijoittajille helpommaksi arvioida katettujen joukkolainojen laatua ja siten tehdä tällaisista joukkolainoista houkuttelevampia sijoitusvälineitä sekä unionissa että sen ulkopuolella. Näiden kahden merkin käytön olisi kuitenkin oltava vapaaehtoista, ja jäsenvaltioilla pitäisi olla mahdollisuus säilyttää näiden kahden merkin rinnalla edelleen omat kansalliset nimityksensä ja merkintäjärjestelmänsä.

(38)

Jotta komissio voi arvioida tämän direktiivin soveltamista, sen olisi seurattava tiiviissä yhteistyössä EPV:n kanssa katettujen joukkolainojen kehitystä unionissa ja toimitettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomus sijoittajansuojan tasosta ja katettujen joukkolainojen markkinoiden kehityksestä. Kertomuksessa olisi myös keskityttävä katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskun vakuutena olevien omaisuuserien kehittymiseen. Jatkettavissa olevan maturiteettirakenteen käyttö on lisääntynyt, joten komission olisi raportoitava Euroopan parlamentille ja neuvostolle myös toiminnasta ja riskeistä ja hyödyistä, jotka aiheutuvat sellaisten katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskusta, joilla on jatkettavissa oleva maturiteettirakenne.

(39)

Markkinatoimijat ja muut toimijat ovat ehdottaneet uutta rahoitusvälinelajia, jonka nimeksi tulee ”eurooppalainen vakuudellinen velkasitoumus” (European Secured Note, ESN), jonka katteena on julkisia saamisia tai kiinnelainoja riskipitoisempia omaisuuseriä, jotka eivät ole tämän direktiivin mukaisia katteeksi hyväksyttäviä omaisuuseriä. Komissio kuuli 3 päivänä lokakuuta 2017 EPV:tä sen arvioimiseksi, missä määrin ESN-sitoumukset voisivat hyödyntää EPV:n määrittämiä perinteisiä katettuja joukkolainoja koskevia ”parhaita käytäntöjä”, ESN-sitoumusten asianmukaisesta riskikohtelusta ja ESN-sitoumusten liikkeeseenlaskujen mahdollisesta vaikutuksesta pankkien taseiden sidonnaisuustasoihin. Vastauksena EPV antoi raportin 24 päivänä heinäkuuta 2018. Komissio julkaisi EPV:n raportin kanssa rinnakkaisen tutkimuksen 12 päivänä lokakuuta 2018. Komission tutkimuksessa ja EPV:n raportissa todettiin, että lisäarviointi oli tarpeen esimerkiksi sääntelykohtelun osalta. Komission olisi sen vuoksi jatkettava sen arvioimista, olisiko ESN-sitoumuksia koskeva lainsäädäntökehys asianmukainen, ja toimitettava kertomus havainnoistaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle, sekä esitettävä tarvittaessa lainsäädäntöehdotus.

(40)

Tällä hetkellä ei ole olemassa vastaavuusjärjestelmää, jolla unioni tunnustaisi kolmansissa maissa sijaitsevien luottolaitosten liikkeeseen laskemia katettuja joukkolainoja, lukuun ottamatta vakausvalvontaa, jossa joillekin kolmansien maiden joukkolainoille myönnetään tietyin edellytyksin likviditeettiä koskeva etuuskohtelu. Komission olisi sen vuoksi tiiviissä yhteistyössä EPV:n kanssa arvioitava kolmansien maiden katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskijoiden ja sijoittajien vastaavuutta koskevan järjestelmän käyttöönoton tarvetta ja asiaankuuluvuutta. Komission olisi viimeistään kahden vuoden kuluttua siitä päivästä, jona jäsenvaltioiden on määrä soveltaa tämän direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettuja säännöksiä, toimitettava asiasta Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomus sekä tarvittaessa lainsäädäntöehdotus.

(41)

Katettujen joukkolainojen sovittu maturiteetti on yleensä useita vuosia. Sen vuoksi on tarpeen sisällyttää siirtymätoimenpiteet sen varmistamiseksi, että muutokset eivät koske katettuja joukkolainoja, jotka on jo laskettu liikkeeseen ennen 8 päivää heinäkuuta 2022. Ennen kyseistä päivää liikkeeseen laskettujen katettujen joukkolainojen olisi sen vuoksi oltava edelleen direktiivin 2009/65/EY 52 artiklan 4 kohdassa säädettyjen vaatimusten mukaisia, ja ne olisi vapautettava useimmista tässä direktiivissä säädetyistä uusista vaatimuksista. Tällaisiin katettuihin joukkolainoihin olisi voitava edelleen viitata katettuina joukkolainoina edellyttäen, että tämän direktiivin mukaisesti nimetyt toimivaltaiset viranomaiset valvovat sitä, että ne täyttävät direktiivin 2009/65/EY 52 artiklan 4 kohdan vaatimukset, sellaisina kuin niitä sovelletaan näiden joukkolainojen myöntämispäivänä, sekä tämän direktiivin niihin sovellettavat vaatimukset. Valvonta ei saisi koskea tämän direktiivin niitä vaatimuksia, joista tällaiset katetut joukkolainat on vapautettu. Joissakin jäsenvaltioissa ISIN-koodit ovat avoinna pidemmän ajan, jolloin katettuja joukkolainoja voidaan laskea liikkeeseen jatkuvasti kyseistä koodia käyttäen (jatkuvasti toteutettavat liikkeeseenlaskut), tarkoituksena lisätä kyseisen katetun joukkolainan määrää (liikkeeseenlaskumäärä). Siirtymätoimenpiteiden olisi katettava ennen 8 päivää heinäkuuta 2022 avattuja ISIN-koodeja käyttäen käynnistetyt jatkuvasti toteutettavat liikkeeseenlaskut, kuitenkin soveltaen joitakin rajoituksia.

(42)

Sen seurauksena, että katetuille joukkolainoille säädetään yhdenmukainen kehys, olisi muutettava direktiivin 2009/65/EY 52 artiklan 4 kohdassa olevaa katettujen joukkovelkakirjalainojen kuvausta. Direktiivissä 2014/59/EU määritellään katetut joukkovelkakirjalainat viittaamalla direktiivin 2009/65/EY 52 artiklan 4 kohtaan. Koska tätä määritelmää olisi muutettava, myös direktiiviä 2014/59/EU olisi muutettava. Jotta muutokset eivät vaikuttaisi katettuihin joukkolainoihin, jotka on laskettu liikkeeseen direktiivin 2009/65/EY 52 artiklan 4 kohdan mukaisesti ennen 8 päivää heinäkuuta 2022, kyseisiin katettuihin joukkolainoihin olisi edelleen viitattava katettuina joukkolainoina niiden erääntymiseen asti. Direktiivejä 2009/65/EY ja 2014/59/EU olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti.

(43)

Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman (14) mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, josta käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna.

(44)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta eli yhteisen kehyksen vahvistamista katetuille joukkolainoille sen varmistamiseksi, että katettujen joukkolainojen rakenteelliset ominaisuudet koko unionissa vastaavat alhaisempaa riskiprofiilia, joka oikeuttaa unionin etuuskohtelun, vaan se voidaan unionin katettujen joukkolainojen markkinoiden kehittämisen ja unionissa tehtävien rajat ylittävien sijoitusten tukemisen tarpeen vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(45)

Euroopan keskuspankkia on kuultu, ja se antoi lausuntonsa 22 päivänä elokuuta 2018.

(46)

Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001 (15) 28 artiklan 2 kohdan mukaisesti, ja hän antoi lausunnon 12 päivänä lokakuuta 2018.

(47)

Katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevat luottolaitokset käsittelevät merkittäviä määriä henkilötietoja. Tässä käsittelyssä olisi aina noudatettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2016/679 (16). Samoin EPV:n suorittama henkilötietojen käsittely, kun se tämän direktiivin mukaisesti ylläpitää keskustietokantaa kansallisten toimivaltaisten viranomaisten sille ilmoittamista hallinnollisista seuraamuksista ja muista hallinnollisista toimenpiteistä, olisi toteutettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1725 (17) mukaisesti,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I OSASTO

KOHDE, SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT

1 artikla

Kohde

Tässä direktiivissä vahvistetaan sijoittajansuojaa koskevat säännöt, jotka koskevat seuraavia seikkoja:

1)

katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskua koskevat vaatimukset;

2)

katettujen joukkolainojen rakenteelliset tekijät;

3)

katettujen joukkolainojen julkinen valvonta;

4)

katettuihin joukkolainoihin liittyvät julkistamisvaatimukset.

2 artikla

Soveltamisala

Tätä direktiiviä sovelletaan unioniin sijoittautuneiden luottolaitosten liikkeeseen laskemiin katettuihin joukkolainoihin.

3 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan

1)

’katetulla joukkolainalla’ luottolaitoksen niiden kansallisten säännösten mukaisesti, joilla tämä direktiivin velvoittavat vaatimukset saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, liikkeeseen laskemaa velkasitoumusta, jonka vakuutena on katevaroja, joita katetun joukkolainan sijoittajilla on etuoikeutettuina velkojina mahdollisuus käyttää suoraan;

2)

’katetulla joukkolainaohjelmalla’ lakisääteisissä säännöissä ja sopimusehdoissa määritettyjä katetun joukkolainan liikkeeseenlaskun rakenteellisia tekijöitä katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevalle luottolaitokselle myönnetyn luvan mukaisesti;

3)

’katepoolilla’ selvästi määriteltyä sellaisten omaisuuserien ryhmää, jotka ovat katettuihin joukkolainoihin liittyvien maksuvelvoitteiden vakuutena ja jotka on erotettu muista katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevan luottolaitoksen hallussaan pitämistä varoista;

4)

’katevaroilla’ katepooliin sisältyviä omaisuuseriä;

5)

’vakuutena olevilla omaisuuserillä’ katevarojen vakuutena olevaa aineellista omaisuutta ja saamisia;

6)

’erottelulla’ katetut joukkolainat liikkeeseen laskevan luottolaitoksen toteuttamia toimia katevarojen yksilöimiseksi ja niiden saattamiseksi oikeudellisesti muiden velkojien kuin katettujen joukkolainojen sijoittajien ja johdannaissopimusten vastapuolten ulottumattomiin;

7)

’luottolaitoksella’ asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdassa määriteltyä luottolaitosta;

8)

’erikoistuneella kiinnitysluottolaitoksella’ luottolaitosta, joka rahoittaa lainoja ainoastaan tai pääasiallisesti laskemalla liikkeeseen katettuja joukkolainoja ja jolla lain mukaan on oikeus harjoittaa ainoastaan kiinnitysluottojen sekä julkisen sektorin lainojen antoa eikä ole lupaa vastaanottaa talletuksia, mutta joka vastaanottaa yleisöltä muita takaisinmaksettavia varoja;

9)

’automaattisella erääntymisellä’ tilannetta, jossa katettu joukkolaina automaattisesti erääntyy ja lankeaa välittömästi maksettavaksi liikkeeseenlaskijan maksukyvyttömyyden tai kriisinratkaisun yhteydessä ja jonka osalta katetun joukkolainan sijoittajilla on perintäkelpoinen saatava ennen alkuperäistä eräpäivää;

10)

’markkina-arvolla’ kiinteän omaisuuden osalta asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 76 alakohdassa määriteltyä markkina-arvoa;

11)

’kiinnitysluottoarvolla’ kiinteän omaisuuden osalta asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 74 alakohdassa määriteltyä kiinnitysluottoarvoa;

12)

’ensisijaisilla vakuuksilla’ katepoolin luonteen määrittäviä hallitsevia katevaroja;

13)

’täytevakuuksilla’ katevaroja, jotka otetaan huomioon kattavuutta koskevien vaatimusten täyttämiseksi ja jotka ovat muita kuin ensisijaisia vakuuksia;

14)

’ylivakuudella’ vakuuden lakisääteisen, sopimukseen perustuvan tai vapaaehtoisen tason kokonaisuutta, joka ylittää 15 artiklassa säädetyn kattavuutta koskevan vaatimuksen;

15)

’rahoituksen vastaavuutta koskevilla vaatimuksilla’ sääntöjä, joiden mukaan erääntyvien velkojen ja saamisten väliset rahavirrat on nettoutettava varmistamalla sopimusehdoin, että lainanottajilta ja johdannaissopimusten vastapuolilta vastaanotettavat maksut erääntyvät ennen katetun joukkolainan sijoittajille ja johdannaissopimusten vastapuolille suoritettavia maksuja ja että vastaanotetut määrät ovat arvoltaan vähintään yhtä suuria kuin katetun joukkolainan sijoittajille ja johdannaissopimusten vastapuolille suoritettavat maksut, ja että lainanottajilta ja johdannaissopimusten vastapuolilta vastaanotetut määrät sisällytetään katepooliin 16 artiklan 3 kohdan mukaisesti, kunnes maksut katetun joukkolainan sijoittajille ja johdannaissopimusten vastapuolille erääntyvät;

16)

’likviditeetin nettoulosvirtauksella’ kaikkia tiettynä päivänä erääntyviä ulosvirtaavia maksuja, mukaan lukien pääoma- ja korkomaksut ja maksut, jotka johtuvat katettujen joukkolainojen ohjelman johdannaissopimuksista, sen jälkeen, kun niistä on vähennetty kaikki samana päivänä erääntyvistä, katevaroihin liittyvistä saatavista aiheutuvat sisäänvirtaavat maksut;

17)

’jatkettavissa olevalla maturiteettirakenteella’ mekanismia, joka tarjoaa mahdollisuuden jatkaa katettujen joukkolainojen sovittua maturiteettia ennalta määrätyn ajanjakson ajan, jos erityinen käynnistävä tapahtuma toteutuu;

18)

’katetun joukkolainan julkisella valvonnalla’ katettujen joukkolainojen ohjelmien valvontaa, jolla varmistetaan, että katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskuun sovellettavia vaatimuksia noudatetaan ja että ne pannaan täytäntöön;

19)

’erityisellä hallinnonhoitajalla’ henkilöä tai yhteisöä, joka on nimetty hallinnoimaan katettujen joukkolainojen ohjelmaa kyseisen ohjelman yhteydessä katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevan luottolaitoksen maksukyvyttömyystilanteessa tai kun tällaisen luottolaitoksen on todettu olevan lähellä kaatumista tai todennäköisesti kaatuvan direktiivin 2014/59/EU 32 artiklan 1 kohdan mukaisesti, tai poikkeuksellisissa olosuhteissa, kun asianomainen toimivaltainen viranomainen katsoo, että kyseisen luottolaitoksen asianmukainen toiminta on vakavasti vaarassa;

20)

’kriisinratkaisulla’ direktiivin 2014/59/EU 2 artiklan 1 kohdan 1 alakohdassa määriteltyä kriisinratkaisua;

21)

’ryhmällä’ asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 138 alakohdassa määriteltyä ryhmää:

22)

’julkisilla yrityksillä’ komission direktiivin 2006/111/EY 2 artiklan b alakohdassa määriteltyjä julkisia yrityksiä.

II OSASTO

KATETTUJEN JOUKKOLAINOJEN RAKENTEELLISET TEKIJÄT

1 LUKU

Rinnakkainen vaadeoikeus ja konkurssioikeudellinen erillisyys

4 artikla

Rinnakkainen vaadeoikeus

1.   Jäsenvaltioiden on annettava säännöt, joiden avulla katettujen joukkolainojen sijoittajat ja johdannaissopimusten vastapuolet, jotka noudattavat 11 artiklaa, saavat oikeuden esittää seuraavia vaateita:

a)

katetut joukkolainat liikkeeseen laskevaan luottolaitokseen kohdistuva vaade;

b)

katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevan luottolaitoksen maksukyvyttömyyden tai kriisinratkaisun yhteydessä katevarojen pääomaan sekä mahdollisesti kertyneeseen ja tulevaan korkoon kohdistuva etuoikeutettu vaade;

c)

katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevan luottolaitoksen maksukyvyttömyyden yhteydessä ja jos b alakohdassa tarkoitettua etuoikeutettua vaadetta ei voida täysin täyttää, kyseisen luottolaitoksen konkurssipesään kohdistuva vaade, joka on etuoikeudeltaan sama kuin tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä koskevan kansallisen lainsäädännön mukaisesti määritetty luottolaitoksen tavallisten vakuudettomien velkojien vaade.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetut vaateet rajoittuvat katettuihin joukkolainoihin liittyviin täysimääräisiin maksuvelvoitteisiin.

3.   Tämän artiklan 1 kohdan c alakohtaa sovellettaessa jäsenvaltiot voivat erikoistuneen kiinnitysluottolaitoksen maksukyvyttömyyden tapauksessa vahvistaa sääntöjä, joiden mukaan katetun joukkolainan sijoittajien ja 11 artiklan mukaisten johdannaissopimusten vastapuolten saatava on paremmalla etuoikeudella kuin kyseisen erikoistuneen kiinnitysluottolaitoksen tavallisten vakuudettomien velkojien saatavat määritettynä tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä koskevan kansallisen lainsäädännön mukaisesti, mutta huonommalla etuoikeudella kuin muut etuoikeutetut velkojat.

5 artikla

Katettujen joukkolainojen konkurssioikeudellinen erillisyys

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että katettuihin joukkolainoihin liittyvät maksuvelvoitteet eivät eräänny automaattisesti katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevan luottolaitoksen maksukyvyttömyyden tai kriisinratkaisun yhteydessä.

2 LUKU

Katepooli ja kattavuus

I jakso

Hyväksyttävät omaisuuserät

6 artikla

Hyväksyttävät katevarat

1.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että katettujen joukkolainojen vakuutena on aina

a)

omaisuuseriä, jotka ovat hyväksyttyjä omaisuuseriä asetuksen (EU) N:o 575/2013 129 artiklan 1 kohdan nojalla, edellyttäen, että katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskeva luottolaitos täyttää kyseisen asetuksen 129 artiklan 1 a–3 kohdan vaatimukset;

b)

korkealaatuisia katevaroja, jotka turvaavat sen, että katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevalla luottolaitoksella on 2 kohdassa tarkoitettu saatava, ja joiden vakuutena olevat omaisuuserät ovat 3 kohdan mukaisia; tai

c)

julkisille yrityksille myönnettyjen tai niiden takaamien lainojen muodossa olevia omaisuuseriä, jollei tämän artiklan 4 kohdasta muuta johdu.

2.   Edellä 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun saatavan on täytettävä seuraavat oikeudelliset edellytykset:

a)

omaisuuserä edustaa rahamääräistä saatavaa, jolla on milloin tahansa määritettävissä oleva vähimmäisarvo, joka on oikeudellisesti pätevä ja perintäkelpoinen, johon ei sovelleta muita ehtoja kuin se, että saatava erääntyy myöhempänä ajankohtana, ja jonka vakuutena on kiinteistövakuus, esineoikeus, muu vakuusoikeus tai takaus;

b)

saatavan vakuutena oleva kiinteistövakuus, esinevakuus, muu vakuusoikeus tai takaus on realisoitavissa;

c)

kaikki oikeudelliset edellytykset saatavan vakuutena olevan kiinteistövakuuden, esinevakuuden muun vakuusoikeuden tai takauksen perustamiseksi on täytetty;

d)

saatavan vakuutena oleva kiinteistövakuus, esinevakuus, muu vakuusoikeus tai takaus on sellainen, että katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskeva luottolaitos voi periä vaateen ilman aiheetonta viivytystä.

Jäsenvaltioiden on vaadittava, että katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevat luottolaitokset arvioivat saatavien ja vakuutena olevien omaisuuserien perintä- ja realisointikelpoisuuden ennen niiden sisällyttämistä katepooliin.

3.   Edellä 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen vakuutena olevien omaisuuserien on täytettävä jokin seuraavista vaatimuksista:

a)

reaalivakuuksille on olemassa arviointinormeja, jotka hyväksytään yleisesti asiantuntijoiden keskuudessa ja jotka ovat kyseiselle reaalivakuuksille soveltuvia, ja olemassa on julkinen rekisteri, johon kirjataan kyseisten reaalivakuuksien omistajat ja näihin hyödykkeisiin kohdistuvat vaateet; tai

b)

saatavien muodossa olevien omaisuuserien osalta saamisen vastapuolen turvallisuus ja luotettavuus määritellään sen veronkeräysmahdollisuuksien mukaisesti tai sen perusteella, että siihen kohdistetaan jatkuvaa vastapuolen moitteettoman toiminnan ja vakavaraisuuden julkista valvontaa.

Tämän kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetut reaalivakuudet otetaan huomioon katettuun joukkolainaan liittyvien velkojen kattamiseksi enintään määrään, joka on kiinnitysten pääomamäärä yhdistettynä aikaisempiin kiinnityksiin tai 70 prosenttia kyseisten reaalivakuuksien arvosta sen mukaan, kumpi on alhaisempi. Tämän kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitettujen reaalivakuuksien, jotka ovat varojen vakuutena 1 kohdan a alakohdan mukaisesti, ei tarvitse noudattaa 70 prosentin rajaa tai asetuksen (EU) N:o 575/2013 129 artiklan 1 kohdassa säädettyjä rajoja.

Jos tämän kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan soveltamiseksi ei ole olemassa julkista rekisteriä tiettyä reaalivakuutta varten, jäsenvaltiot voivat säätää vaihtoehtoisesta kyseisen reaalivakuuden omistuksen ja siihen kohdistuvien vaateiden todentamisen muodosta, siltä osin kuin kyseinen todentamisen muodolla tarjotaan varmistus, joka vastaa julkisen rekisterin tarjoamaa varmistusta siinä mielessä, että se sallii sen, että asianomaiset kolmannet osapuolet saavat asianomaisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti tietoja kiinnitetyn reaalivakuuden yksilöinnistä, omistusoikeuden todentamisesta, vakuusoikeuksien dokumentoinnista ja kiinnitysten kohdistumisesta sekä vakuusoikeuksien realisoitavuudesta.

4.   Kun sovelletaan 1 kohdan c alakohtaa, katettuihin joukkolainoihin, joiden ensisijaisina vakuuksina on julkisille yrityksille myönnettyjä tai niiden takaamia lainoja, on sovellettava vähintään 10 prosentin suuruista ylivakuuden tasoa, ja niiden on täytettävä kaikki seuraavat edellytykset:

a)

julkiset yritykset tarjoavat olennaisia julkisia palveluja toimiluvan, käyttöoikeussopimuksen tai julkisen viranomaisen myöntämän muun toimeksiannon perusteella;

b)

julkiset yritykset ovat julkisen valvonnan alaisia;

c)

julkisilla yrityksillä on riittävä tulojen tuottamisen kyky, joka varmistetaan sillä, että

i)

niillä on tarjotusta palvelusta perittävien palkkioiden, maksujen ja saatavien keräämisessä ja korottamisessa riittävästi joustovaraa taloudellisen vakautensa ja vakavaraisuutensa varmistamiseksi,

ii)

ne saavat olennaisten julkisten palvelujen tarjoamisen vastineeksi riittävästi lakisääteisiä avustuksia taloudellisen vakautensa ja vakavaraisuutensa varmistamiseksi, tai

iii)

ne ovat tehneet julkisen viranomaisen kanssa voittojen ja tappioiden siirtoa koskevan sopimuksen.

5.   Jäsenvaltioiden on vahvistettava säännöt, jotka koskevat 1 kohdan a ja b alakohdan mukaisesti varojen vakuutena olevien reaalivakuuksien arvostusmenetelmää ja -prosessia. Näillä säännöillä on varmistettava ainakin seuraavat seikat:

a)

kullekin reaalivakuudelle on olemassa ajantasainen arvonmääritys markkina-arvoon tai sitä alempaan arvoon tai kiinnitysluottoarvoon hetkellä, jona katteena oleva omaisuuserä sisällytetään katepooliin;

b)

arvostuksen suorittaa arvioija, jolla on riittävä pätevyys, kyky ja kokemus; ja

c)

arvioija on riippumaton luottopäätösmenettelystä, ei ota huomioon spekulatiivisia tekijöitä arvioidessaan reaalivakuuden arvoa ja dokumentoi reaalivakuuden arvon läpinäkyvällä ja selkeällä tavalla.

6.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevilla luottolaitoksilla on käytössä menettelyt, joilla valvotaan, että tämän artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan mukaisesti varojen vakuutena olevat reaalivakuudet ovat asianmukaisesti vakuutettuja vahinkojen varalta ja että vakuutuskorvaukseen perustuva saatava on eroteltu 12 artiklan mukaisesti.

7.   Jäsenvaltioiden on edellytettävä, että katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevat luottolaitokset dokumentoivat 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut katevarat ja luotonantopolitiikkansa tämän artiklan saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettujen kansallisten säännösten noudattamisen osalta.

8.   Jäsenvaltioiden on vahvistettava säännöt, joilla varmistetaan saamisten määrän jakautumiseen ja materiaaliseen keskittymiseen liittyvä riskinhajautus katepoolissa sellaisten omaisuuserien osalta, joita ei pidetä 1 kohdan a alakohdan mukaisesti hyväksyttävinä.

7 artikla

Unionin ulkopuolella sijaitsevat vakuutena olevat omaisuuserät

1.   Jollei 2 kohdasta muuta johdu, jäsenvaltiot voivat sallia, että katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevat luottolaitokset sisällyttävät katepooliin omaisuuseriä, joiden vakuutena olevat omaisuuserät sijaitsevat unionin ulkopuolella.

2.   Jos jäsenvaltiot sallivat 1 kohdassa tarkoitettujen omaisuuserien sisällyttämisen, niiden on varmistettava sijoittajansuoja edellyttämällä, että luottolaitokset tarkistavat, että nämä vakuutena olevat omaisuuserät täyttävät kaikki 6 artiklassa säädetyt vaatimukset. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että nämä vakuutena olevat omaisuuserät tarjoavat samantasoisen vakuuden kuin unionissa sijaitsevat vakuutena olevat omaisuuserät, ja niiden on varmistettava, että nämä vakuutena olevat omaisuuserät ovat oikeudellisesti realisoitavissa tavalla, joka on vaikutukseltaan sama kuin unionissa sijaitsevien vakuutena olevien omaisuuserien realisointi.

8 artikla

Ryhmän sisäiset katetun joukkolainan poolirakenteet

Jäsenvaltiot voivat vahvistaa säännöt, jotka koskevat ryhmän sisäisten katetun joukkolainan poolirakenteiden käyttöä, joiden puitteissa ryhmään kuuluvan luottolaitoksen liikkeeseen laskemia katettuja joukkolainoja, jäljempänä ’sisäisesti liikkeeseen lasketut katetut joukkolainat’, käytetään katevaroina, kun samaan ryhmään kuuluva toinen luottolaitos laskee ulkoisesti liikkeeseen katettuja joukkolainoja, jäljempänä ’ulkoisesti liikkeeseen lasketut katetut joukkolainat’. Näihin sääntöihin on sisällytettävä vähintään seuraavat vaatimukset:

a)

sisäisesti liikkeeseen lasketut katetut joukkolainat myydään ulkoisesti liikkeeseen lasketut katetut joukkolainat liikkeeseen laskevalle luottolaitokselle;

b)

sisäisesti liikkeeseen laskettuja katettuja joukkolainoja käytetään ulkoisesti liikkeeseen laskettujen katettujen joukkolainojen katepoolissa katevaroina ja ne kirjataan sen luottolaitoksen taseeseen, joka laskee liikkeeseen ulkoisesti liikkeeseen lasketut katetut joukkolainat;

c)

ulkoisesti liikkeeseen laskettujen katettujen joukkolainojen katepooli sisältää ainoastaan ryhmään kuuluvan yksittäisen luottolaitoksen sisäisesti liikkeeseen laskemia katettuja joukkolainoja;

d)

ulkoisesti liikkeeseen lasketut katetut joukkolainat liikkeeseen laskeva luottolaitos aikoo myydä ne katettujen joukkolainojen sijoittajille, jotka eivät kuulu ryhmään;

e)

sekä sisäisesti että ulkoisesti liikkeeseen lasketut katetut joukkolainat täyttävät asetuksen (EU) N:o 575/2013 kolmannen osan II osaston 2 luvussa tarkoitetulle luottoluokka 1:lle asetetut vaatimukset liikkeeseenlaskuhetkellä ja niiden vakuutena on tämän direktiivin 6 artiklassa tarkoitettuja hyväksyttäviä katevaroja;

f)

kun on kyse rajat ylittävistä ryhmän sisäisistä katetun joukkolainan poolirakenteista, sisäisesti liikkeeseen laskettujen katettujen joukkolainojen katevarat täyttävät ulkoisesti liikkeeseen laskettuihin katettuihin joukkolainoihin liittyvät hyväksyttävyyttä ja kattavuutta koskevat vaatimukset.

Sovellettaessa tämän artiklan ensimmäisen alakohdan e alakohtaa 18 artiklan 2 kohdan nojalla nimetyt toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia, että katetut joukkolainat, jotka sijoittuvat luottoluokkaan 2 sellaisen muutoksen jälkeen, joka johtaa siihen, että katetut joukkolainat ovat alemmassa luottoluokassa, pysyvät edelleen osana ryhmän sisäistä katetun joukkolainan poolirakennetta edellyttäen, että kyseiset toimivaltaiset viranomaiset toteavat, että luottoluokan muutos ei johdu niiden kansallisten säännösten, joilla 19 artiklan 2 kohta saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä, mukaisten lupaa koskevien vaatimusten rikkomisesta. Jäljempänä olevan 18 artiklan 2 kohdan nojalla nimettyjen toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava EPV:lle kaikista tämän alakohdan nojalla tehdyistä päätöksistä.

9 artikla

Yhteisvarainhankinta

1.   Jäsenvaltioiden on sallittava, että hyväksyttäviä katevaroja, jotka ovat peräisin luottolaitoksesta ja jotka katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskeva luottolaitos on ostanut, käytetään katevaroina katettujen joukkolainojen liikkeeseen laskemista varten.

Jäsenvaltioiden on säänneltävä tällaisia ostoja sen varmistamiseksi, että 6 ja 12 artiklassa vahvistetut vaatimukset täyttyvät.

2.   Jäsenvaltiot voivat sallia siirrot rahoitusvakuusjärjestelyin direktiivin 2002/47/EY mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa säädetyn vaatimuksen soveltamista.

3.   Jäsenvaltiot voivat myös sallia sen, että muusta yrityksestä kuin luottolaitoksesta peräisin olevia omaisuuseriä käytetään vakuuksina, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 kohdan toisessa alakohdassa säädetyn vaatimuksen soveltamista. Jos jäsenvaltiot käyttävät tätä mahdollisuutta, niiden on edellytettävä, että katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskeva luottolaitos joko arvioi sen yrityksen luotonmyöntämiskäytännöt, josta katevarat ovat peräisin, tai suorittaa itse lainanottajan luottokelpoisuuden perusteellisen arvioinnin.

10 artikla

Katepoolin koostumus

Jäsenvaltioiden on varmistettava sijoittajansuoja vahvistamalla katepoolien koostumusta koskevat säännöt. Säännöillä määritellään tarvittaessa ehdot, joilla katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevat luottolaitokset voivat sisällyttää katepooleihin ensisijaisia vakuuksia, joilla on eri ominaisuudet rakenteellisten tekijöiden, varojen elinajan tai riskiprofiilin suhteen.

11 artikla

Katepoolissa olevat johdannaissopimukset

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava sijoittajansuoja sallimalla johdannaissopimusten sisällyttäminen katepooliin ainoastaan, jos vähintään seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)

johdannaissopimukset sisällytetään katepooliin yksinomaan riskeiltä suojautumiseksi, niiden määrää tarkistetaan, jos suojattava riski on alentunut, ja ne poistetaan, kun suojattavaa riskiä ei enää ole;

b)

johdannaissopimukset dokumentoidaan riittävästi;

c)

johdannaissopimukset erotellaan 12 artiklan mukaisesti;

d)

johdannaissopimuksia ei voida päättää katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskeneen luottolaitoksen maksukyvyttömyyden tai kriisinratkaisun yhteydessä;

e)

johdannaissopimukset ovat 2 kohdan mukaisesti vahvistettujen sääntöjen mukaisia.

2.   Edellä 1 kohdassa lueteltujen vaatimusten noudattamisen varmistamiseksi jäsenvaltioiden on vahvistettava katepoolissa olevia johdannaissopimuksia koskevat säännöt. Näissä säännöissä on täsmennettävä:

a)

suojausvastapuolten kelpoisuusvaatimukset;

b)

tarpeelliset asiakirjat, jotka on toimitettava johdannaissopimuksiin liittyen.

12 artikla

Katevarojen erottelu

1.   Jäsenvaltioiden on vahvistettava katevarojen erottelua koskevat säännöt. Näihin sääntöihin on sisällytettävä vähintään seuraavat vaatimukset:

a)

katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskeva luottolaitos kykenee milloin tahansa yksilöimään kaikki katevarat;

b)

katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskeva luottolaitos erottelee oikeudellisesti sitovalla ja toteuttamiskelpoisella tavalla kaikki katevarat;

c)

kaikki katevarat on suojattu mahdollisilta kolmannen osapuolen vaateilta, eivätkä mitkään katevarat kuulu katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevan luottolaitoksen konkurssipesään ennen kuin 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu etuoikeutettu vaade on täytetty.

Ensimmäistä alakohtaa sovellettaessa katevaroihin kuuluu mahdollinen johdannaissopimuspositioiden yhteydessä saatu vakuus.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettua katevarojen erottelua on sovellettava myös katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevan luottolaitoksen maksukyvyttömyyden tai kriisinratkaisun yhteydessä.

13 artikla

Katepoolin valvoja

1.   Jäsenvaltiot voivat edellyttää, että katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevat luottolaitokset nimittävät katepoolin valvojan, jonka tehtävänä on jatkuvasti valvoa katepoolia 6–12 artiklassa ja 14–17 artiklassa säädettyjen vaatimusten osalta.

2.   Jos jäsenvaltiot käyttävät 1 kohdassa säädettyä mahdollisuutta, niiden on vahvistettava säännöt ainakin seuraavista seikoista:

a)

katepoolin valvojan nimittäminen ja erottaminen;

b)

katepoolin valvojan mahdolliset kelpoisuusvaatimukset;

c)

katepoolin valvojan toimenkuva ja velvollisuudet, myös katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevan luottolaitoksen maksukyvyttömyyden tai kriisinratkaisun yhteydessä;

d)

ilmoitusvelvollisuus 18 artiklan 2 kohdan nojalla nimetyille toimivaltaisille viranomaisille;

e)

oikeus saada katepoolin valvojan tehtävien suorittamista varten tarvittavat tiedot.

3.   Jos jäsenvaltiot käyttävät 1 kohdassa tarkoitettua mahdollisuutta, katepoolin valvojan on oltava erillinen ja riippumaton katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevasta luottolaitoksesta ja kyseisen luottolaitoksen tilintarkastajasta.

Jäsenvaltiot voivat kuitenkin sallia, että katepoolin valvoja ei ole luottolaitoksesta erillinen, jäljempänä ’sisäinen katepoolin valvoja’, jos

a)

sisäinen katepoolin valvoja on riippumaton katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevan luottolaitoksen luottopäätösmenettelystä;

b)

jäsenvaltiot varmistavat, että sisäistä katepoolin valvojaa ei voida erottaa tästä tehtävästä katepoolin valvojana ilman katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevan luottolaitoksen valvontatehtäväänsä hoitavan ylimmän hallintoelimen etukäteen antamaa hyväksyntää, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 kohdan a alakohdan soveltamista; ja

c)

sisäisellä katepoolin valvojalla on tarvittaessa suora yhteys valvontatehtäväänsä hoitavaan ylimpään hallintoelimeen.

4.   Jos jäsenvaltiot käyttävät 1 kohdassa säädettyä mahdollisuutta, niiden on ilmoitettava asiasta EPV:lle.

14 artikla

Sijoittajille annettavat tiedot

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskeva luottolaitos antaa katettujen joukkolainojen ohjelmistaan tietoja, jotka ovat riittävän yksityiskohtaisia, jotta sijoittajat voivat arvioida ohjelman profiilia ja riskejä ja noudattaa arvioinnissa asianmukaista huolellisuutta.

2.   Edellä olevan 1 kohdan soveltamiseksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että tiedot annetaan sijoittajille vähintään neljännesvuosittain ja että ne sisältävät vähintään seuraavat salkun tiedot:

a)

katepoolin ja liikkeessä olevien katettujen joukkolainojen arvo;

b)

tapauksen mukaan luettelo kaikista sellaisista kyseisen ohjelman puitteissa liikkeeseen laskettujen katettujen joukkolainojen kansainvälisistä arvopaperien yksilöintitunnuksista (ISIN-koodit), joille ISIN-koodi on annettu;

c)

katevarojen maantieteellinen jakautuminen ja tyyppi sekä luoton suuruus ja arvostusmenetelmä;

d)

markkinariskiin liittyvät yksityiskohtaiset tiedot, mukaan lukien korkoriski ja valuuttariski sekä luotto- ja likviditeettiriskit;

e)

katevarojen ja katettujen joukkolainojen maturiteettirakenne sekä tarvittaessa yleiskuva maturiteetin jatkamisen käynnistävistä tekijöistä;

f)

vaaditun ja käytettävissä olevan kattavuuden sekä lakisääteisen, sopimukseen perustuvan ja vapaaehtoisen ylivakuuden tasot;

g)

niiden lainojen prosentuaalinen osuus, joiden osalta asetuksen (EU) N:o 575/2013 178 artiklan mukaisen maksukyvyttömyyden katsotaan toteutuneen, ja joka tapauksessa, kun lainojen takaisinmaksu on myöhästynyt enemmän kuin 90 päivää.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 8 artiklassa tarkoitettujen ryhmän sisäisten katetun joukkolainan poolirakenteiden puitteissa ulkoisesti liikkeeseen laskettujen katettujen joukkolainojen osalta sijoittajille tarjotaan kaikista ryhmän sisäisesti liikkeeseen lasketuista katetuista joukkolainoista tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tiedot tai linkki niihin. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tiedot annetaan sijoittajille ainakin koostetussa muodossa.

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava sijoittajansuoja edellyttämällä, että katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevat luottolaitokset julkaisevat verkkosivustollaan sijoittajien saataville 1 ja 2 kohdan mukaisesti saatetut tiedot. Jäsenvaltiot eivät saa edellyttää, että kyseiset luottolaitokset julkaisevat nämä tiedot paperilla.

II jakso

Kattavuutta ja maksuvalmiutta koskevat vaatimukset

15 artikla

Kattavuutta koskevat vaatimukset

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava sijoittajansuoja edellyttämällä, että katettujen joukkolainojen ohjelmien on aina täytettävä ainakin 2–8 kohdan kattavuutta koskevat vaatimukset.

2.   Kaikki katettujen joukkolainojen velvoitteet katetaan katevaroihin liittyvillä saatavilla.

3.   Edellä 2 kohdassa tarkoitettuihin velvoitteisiin on sisällyttävä

a)

velvoitteet, jotka koskevat liikkeessä olevien katettujen joukkolainojen pääomamäärän maksamista;

b)

velvoitteet, jotka koskevat korkojen maksamista liikkeessä olevien katettujen joukkolainojen pääomalle;

c)

maksuvelvoitteet, jotka liittyvät 11 artiklan mukaisesti hallussa oleviin johdannaissopimuksiin; ja

d)

odotettavissa olevat katetun joukkolainan ohjelman alasajoon liittyvät ylläpito- ja hallintokustannukset.

Jäsenvaltiot voivat sallia ensimmäisen alakohdan d alakohtaa sovellettaessa kertakorvauksen laskemisen.

4.   Seuraavat katevarat on otettava huomioon kattavuutta koskevaa vaatimusta tarkasteltaessa:

a)

ensisijaiset vakuudet;

b)

täytevakuudet;

c)

16 artiklan mukaiset hallussa olevat likvidit varat; ja

d)

11 artiklan mukaisesti hallussa oleviin johdannaissopimuksiin liittyvät saatavat.

Vakuudettomia saatavia, joiden osalta katsotaan, että on tapahtunut asetuksen (EU) N:o 575/2013 178 artiklan mukainen maksukyvyttömyys, ei oteta huomioon kattavuudessa.

5.   Edellä olevan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohdan ja 4 kohdan ensimmäisen alakohdan d alakohdan soveltamiseksi jäsenvaltioiden on vahvistettava johdannaissopimusten arvostusta koskevat säännöt.

6.   Vaaditun kattavuuden laskennalla on varmistettava, että kaikkien katevarojen yhteenlaskettu pääoma on vähintään yhtä suuri kuin liikkeessä olevien katettujen joukkolainojen yhteenlaskettu pääoma, jäljempänä ’nimellisperiaate’.

Jäsenvaltiot voivat sallia muiden periaatteiden käyttämisen laskennassa edellyttäen, että ne eivät johda korkeampaan kattavuuden tasoon kuin nimellisperiaatteen mukainen laskenta.

Jäsenvaltioiden on vahvistettava liikkeessä oleviin katettuihin joukkolainoihin liittyvien korkovelkojen ja katevaroihin liittyvien korkosaamisten laskentaa koskevat säännöt, joiden on vastattava sovellettavien kirjanpitostandardien mukaisia terveitä ja varovaisia periaatteita.

7.   Poiketen siitä, mitä 6 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat terveitä ja varovaisia periaatteita noudattaen ja sovellettavien kirjanpitostandardien mukaisesti sallia, että tulevaisuudessa kertyvä katevaroihin liittyvä korkosaaminen, josta on vähennetty tulevaisuudessa kertyvä vastaavaan katettuun joukkolainaan liittyvä korkovelka, otetaan huomioon katettuun joukkolainaan liittyvän pääoman maksua koskevan velvoitteen kattamisessa mahdollisesti ilmenevän vajeen tasapainottamiseksi, kun kyseessä on asetuksen (EU) N:o 575/2013 33 artiklan 4 kohdan nojalla annetussa sovellettavassa delegoidussa asetuksessa määritelty arvojen vastaaminen suurelta osin toisiaan, seuraavin edellytyksin:

a)

katevaroihin kuuluvan omaisuuserän juoksuaikana saadut maksut, jotka ovat tarpeen vastaavaan katettuun joukkolainaan liittyvän maksuvelvoitteen kattamiseksi, erotellaan 12 artiklan mukaisesti tai sisällytetään katepooliin 6 artiklassa tarkoitettujen katevarojen muodossa maksujen erääntymisajankohtaan asti; ja

b)

katevaroihin kuuluvan omaisuuserän ennenaikainen takaisinmaksu on mahdollinen ainoastaan käyttämällä asetuksen (EU) N:o 575/2013 33 artiklan 4 kohdan nojalla annetussa sovellettavassa delegoidussa asetuksessa määriteltyä toimitusoptiota tai, kun kyseessä ovat katetut joukkolainat, jotka ovat katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevan luottolaitoksen lunastettavissa nimellisarvoon, siten, että katevaroihin kuuluvan omaisuuserän lainanottaja maksaa vähintään lunastettavan katetun joukkolainan nimellisarvon mukaisen määrän.

8.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että katevarojen ja velvoitteiden laskenta perustuvat samaan menetelmään. Jäsenvaltiot voivat sallia, että yhtäältä katevarojen ja toisaalta velvoitteiden laskennassa käytetään eri laskentamenetelmiä, edellyttäen, että tällaisten eri laskentamenetelmien käyttö ei johda korkeampaan kattavuuden tasoon kuin se kattavuuden taso, joka on laskettu käyttäen samaa laskentamenetelmää sekä katevarojen että velkojen laskennassa.

16 artikla

Katepoolin maksuvalmiuspuskuria koskeva vaatimus

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava sijoittajansuoja edellyttämällä, että katepooliin luetaan aina maksuvalmiuspuskuri, joka koostuu likvideistä varoista, jotka ovat käytettävissä katetun joukkolainan ohjelman likviditeetin nettoulosvirtauksen kattamiseksi.

2.   Katepoolin maksuvalmiuspuskurin on katettava suurin mahdollinen kumulatiivinen likviditeetin nettoulosvirtaus seuraavan 180 päivän ajan.

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu katepoolin maksuvalmiuspuskuri koostuu seuraavista varojen lajeista, eroteltuina tämän direktiivin 12 artiklan mukaisesti:

a)

varat, jotka täyttävät tason 1, tason 2A tai tason 2B varoille asetetut vaatimukset asetuksen (EU) N:o 575/2013 460 artiklan nojalla annetun sovellettavan delegoidun asetuksen mukaisesti, jotka on arvostettu mainitun delegoidun asetuksen mukaisesti ja joita ei ole laskenut liikkeeseen luottolaitos, joka on itse laskenut liikkeeseen katetut joukkolainat, tai sen emoyritys, lukuun ottamatta julkisyhteisöjä ja julkisoikeudellisia laitoksia, jotka eivät ole luottolaitoksia, sen tytäryritys tai sen emoyrityksen toinen tytäryritys taikka arvopaperistamista varten perustettu erillisyhtiö, jolla on läheiset sidokset luottolaitokseen;

b)

lyhytaikaiset saamiset luottolaitoksilta, jotka täyttävät luottoluokka 1:lle tai luottoluokka 2:lle asetetut vaatimukset, tai lyhytaikaiset talletukset luottolaitoksissa, jotka täyttävät luottoluokka 1, 2 tai 3:lle asetetut vaatimukset, asetuksen (EU) N:o 575/2013 129 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti.

Jäsenvaltiot voivat rajoittaa ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdan soveltamiseksi käytettävien likvidien varojen lajeja.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vakuudettomat saatavat, jotka johtuvat asetuksen (EU) N:o 575/2013 178 artiklan mukaisesti laiminlyödyiksi katsotuista saamisista, eivät voi kuulua katepoolin maksuvalmiuspuskuriin.

4.   Jos katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskeviin luottolaitoksiin sovelletaan unionin muissa säädöksissä säädettyjä maksuvalmiusvaatimuksia niin, että siitä seuraa päällekkäisyyttä katepoolin likviditeettipuskurin kanssa, jäsenvaltiot voivat päättää, että 1, 2 ja 3 kohdan saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettuja säännöksiä ei sovelleta kyseisissä unionin säädöksissä tarkoitetun ajanjakson aikana. Jäsenvaltiot voivat käyttää tätä mahdollisuutta vain siihen päivään asti, josta alkaen sovelletaan näihin unionin säädöksiin päällekkäisyyden poistamiseksi tehtyä muutosta, ja niiden on ilmoitettava kyseisen mahdollisuuden käyttämisestä komissiolle ja EPV:lle.

5.   Jäsenvaltiot voivat sallia, että jatkettavissa olevien maturiteettirakenteiden pääoman laskenta perustuu katetun joukkolainan viimeiseen erääntymispäivään katetun joukkolainan ehtojen mukaisesti.

6.   Jäsenvaltiot voivat säätää, että 1 kohtaa ei sovelleta katettuihin joukkolainoihin, joihin sovelletaan rahoituksen vastaavuutta koskevia vaatimuksia.

17 artikla

Jatkettavissa olevien maturiteettirakenteiden edellytykset

1.   Jäsenvaltiot voivat sallia katettujen joukkolainojen, joilla on jatkettavissa olevia maturiteettirakenteita, liikkeeseen laskemisen, jos sijoittajansuoja varmistetaan ainakin seuraavilla toimilla:

a)

maturiteettia voidaan jatkaa vain, jos kansallisessa lainsäädännössä määritetyt objektiiviset käynnistävät tekijät ilmenevät, eikä katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevan luottolaitoksen harkinnan mukaan;

b)

maturiteetin jatkamisen käynnistävät tekijät on määritetty katetun joukkolainan sopimusehdoissa;

c)

sijoittajille maturiteettirakenteesta annettavat tiedot ovat riittävät, jotta he voivat määrittää katetun joukkolainan riskin, ja niihin sisältyy yksityiskohtainen kuvaus seuraavista:

i)

maturiteetin jatkamisen käynnistävät tekijät;

ii)

katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevan luottolaitoksen maksukyvyttömyyden tai kriisinratkaisun seuraukset maturiteetin jatkamisen osalta;

iii)

18 artiklan 2 kohdan nojalla nimettyjen toimivaltaisten viranomaisten ja tarvittaessa erityisen hallinnonhoitajan tehtävät maturiteetin jatkamisen osalta;

d)

katetun joukkolainan viimeinen erääntymispäivä voidaan milloin tahansa määrittää;

e)

katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevan luottolaitoksen maksukyvyttömyyden tai kriisinratkaisun tapauksessa maturiteetin jatkamiset eivät vaikuta katettujen joukkolainojen sijoittajien etusijajärjestykseen tai käännä katettujen joukkolainojen ohjelman alkuperäisen erääntymisaikataulun järjestystä;

f)

maturiteetin jatkaminen ei muuta katettujen joukkolainojen rakenteellisia ominaisuuksia 4 artiklassa tarkoitetun rinnakkaisen vaadeoikeuden ja 5 artiklassa tarkoitetun konkurssioikeudellisen erillisyyden osalta.

2.   Jäsenvaltioiden, jotka sallivat sellaisten katettujen joukkolainojen liikkeeseen laskemisen, joilla on jatkettavissa olevia maturiteettirakenteita, on ilmoitettava tästä EPV:lle.

III OSASTO

KATETTUJEN JOUKKOLAINOJEN JULKINEN VALVONTA

18 artikla

Katettujen joukkolainojen julkinen valvonta

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava sijoittajansuoja säätämällä, että katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskuun kohdistetaan katettujen joukkolainojen julkista valvontaa.

2.   Sovellettaessa 1 kohdassa tarkoitettua katettujen joukkolainojen julkista valvontaa jäsenvaltioiden on nimettävä yksi tai useampi toimivaltainen viranomainen. Niiden on ilmoitettava komissiolle ja EPV:lle kyseiset nimetyt viranomaiset sekä mahdollinen toimintojen ja tehtävien jako näiden välillä.

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 2 kohdan mukaisesti nimetyt toimivaltaiset viranomaiset valvovat katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskua arvioidakseen, täyttyvätkö ne vaatimukset, joista säädetään tämän direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annetuissa säännöksissä.

4.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevat luottolaitokset rekisteröivät kaikki katettuun joukkolainaohjelmaan liittyvät liiketoimensa ja että niillä on riittävät ja asianmukaiset dokumentointijärjestelmät ja -menettelyt.

5.   Lisäksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että toteutetaan asianmukaiset toimenpiteet, jotta 2 kohdan mukaisesti nimetyt toimivaltaiset viranomaiset voivat hankkia tarvittavat tiedot voidakseen arvioida, täyttyvätkö ne vaatimukset, joista säädetään tämän direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annetuissa säännöksissä, tutkia, onko kyseisiä vaatimuksia mahdollisesti rikottu, ja määrätä hallinnollisia seuraamuksia ja muita hallinnollisia toimenpiteitä 23 artiklan saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettujen säännösten mukaisesti.

6.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 2 kohdan mukaisesti nimetyillä toimivaltaisilla viranomaisilla on asiantuntemus, voimavarat, toimintavalmiudet, toimivaltuudet ja riippumattomuus, jotka ovat tarpeen katettujen joukkolainojen julkiseen valvontaan liittyvien tehtävien suorittamiseksi.

19 artikla

Katettujen joukkolainojen ohjelmien lupa

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava sijoittajansuoja vaatimalla, että katetun joukkolainan ohjelmalle on hankittava lupa ennen kyseiseen ohjelmaan kuuluvien katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskua. Jäsenvaltioiden on annettava valtuudet myöntää tällaisia lupia 18 artiklan 2 kohdan nojalla nimetyille toimivaltaisille viranomaisille.

2.   Jäsenvaltioiden on vahvistettava 1 kohdassa tarkoitettua lupaa koskevat vaatimukset, mukaan lukien vähintään seuraavat:

a)

asianmukainen toimintasuunnitelma, jossa esitetään katettujen joukkolainojen liikkeeseenlasku;

b)

riittävät toimintatavat, menettelyt ja menetelmät, joilla pyritään sijoittajansuojaan katepooliin sisältyvien lainojen hyväksymisessä, muuttamisessa, uudistamisessa ja jälleenrahoittamisessa;

c)

katetun joukkolainan ohjelmaan tarkoitettu hallinto ja henkilöstö, joilla on riittävä pätevyys ja tietämys katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskusta ja katettujen joukkolainojen ohjelman hallinnoinnista;

d)

katepoolin hallinnollinen rakenne ja sen valvonta, jotka täyttävät tämän direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettujen säännösten sovellettavat vaatimukset.

20 artikla

Katettujen joukkolainojen julkinen valvonta maksukyvyttömyyden tai kriisinratkaisun yhteydessä

1.   Edellä 18 artiklan 2 kohdan nojalla nimettyjen toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä yhteistyötä kriisinratkaisuviranomaisen kanssa, kun kyse on katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevan luottolaitoksen kriisinratkaisusta, jotta varmistetaan katettujen joukkolainojen sijoittajien oikeuksien ja etujen turvaaminen, vähintään varmistamalla katetun joukkolainan ohjelman jatkuva ja moitteeton hallinnointi kriisinratkaisumenettelyn aikana.

2.   Jäsenvaltiot voivat säätää erityisen hallinnonhoitajan asettamisesta, jotta varmistetaan katettujen joukkolainojen sijoittajien oikeuksien ja etujen turvaaminen, vähintään varmistamalla katetun joukkolainan ohjelman jatkuva ja moitteeton hallinnointi tarvittavan ajanjakson aikana.

Jos jäsenvaltiot käyttävät tätä mahdollisuutta, ne voivat edellyttää, että niiden 18 artiklan 2 kohdan nojalla nimetyt toimivaltaiset viranomaiset hyväksyvät erityisen hallinnonhoitajan asettamisen ja erottamisen. Tätä mahdollisuutta käyttävien jäsenvaltioiden on ainakin edellytettävä, että toimivaltaisia viranomaisia kuullaan erityisen hallinnonhoitajan asettamisesta ja erottamisesta.

3.   Jos jäsenvaltiot säätävät erityisen hallinnonhoitajan asettamisesta 2 kohdan mukaisesti, niiden on annettava säännöt, joissa vahvistetaan kyseisen erityishallinnoijan tehtävät ja vastuualueet ainakin seuraavien osalta:

a)

katettuihin joukkolainoihin liittyvien velkojen maksaminen;

b)

katevarojen hallinta ja realisointi, mukaan lukien niiden siirto yhdessä katettuihin joukkolainoihin liittyvien velkojen kanssa toiselle katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevalle luottolaitokselle;

c)

oikeustoimet, joita tarvitaan katepoolin asianmukaista hallinnointia varten, katettuihin joukkolainoihin liittyvien velkojen kattamisen jatkuvaa valvontaa varten, varojen palauttamista katepooliin koskevan menettelyn aloittamista varten ja jäljellä olevien varojen siirtämistä varten katetun joukkolainan liikkeeseen laskeneen luottolaitoksen konkurssipesälle sen jälkeen, kun kaikki katettuihin joukkolainoihin liittyvät velat on maksettu.

Ensimmäisen alakohdan c alakohdan soveltamiseksi jäsenvaltiot voivat sallia, että katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevan luottolaitoksen maksukyvyttömyyden tapauksessa erityinen hallinnonhoitaja toimii kyseisen luottolaitoksen hallussa olevan luvan nojalla ja samojen operatiivisten vaatimusten mukaisesti.

4.   Jäsenvaltioiden on varmistettava koordinointi ja tietojenvaihto maksukyvyttömyys- tai kriisinratkaisumenettelyä varten 18 artiklan 2 kohdan nojalla nimettyjen toimivaltaisten viranomaisten, erityisen hallinnonhoitajan, jos sellainen on asetettu, ja, kriisinratkaisutapauksessa, kriisinratkaisuviranomaisen kesken.

21 artikla

Toimivaltaisille viranomaisille ilmoittaminen

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava sijoittajansuoja vaatimalla, että katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevien luottolaitosten on ilmoitettava katettujen joukkolainojen ohjelmia koskevat 2 kohdassa tarkoitetut tiedot 18 artiklan 2 kohdan nojalla nimetyille toimivaltaisille viranomaisille. Ilmoituksia on annettava säännöllisesti sekä mainittujen toimivaltaisten viranomaisten pyynnöstä. Jäsenvaltioiden on vahvistettava säännöt siitä, miten usein näitä säännöllisiä ilmoituksia on annettava.

2.   Edellä 1 kohdan nojalla säädettävissä ilmoittamista koskevissa velvoitteissa on edellytettävä, että annettaviin tietoihin sisältyvät ainakin tiedot seuraavista:

a)

omaisuuserien hyväksyttävyysvaatimukset ja katepoolille asetetut vaatimukset 6–11 artiklan mukaisesti;

b)

12 artiklan mukainen katevarojen erottelu;

c)

tapauksen mukaan 13 artiklan mukainen katepoolin valvojan toiminta;

d)

15 artiklan mukaiset kattavuutta koskevat vaatimukset;

e)

16 artiklan mukainen katepoolin maksuvalmiuspuskuri;

f)

tapauksen mukaan 17 artiklan mukaiset jatkettavissa olevien maturiteettirakenteiden edellytykset.

3.   Jäsenvaltioiden on annettava säännöt, jotka koskevat tietoja, jotka katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevien luottolaitosten on annettava 2 kohdan nojalla 18 artiklan 2 kohdan nojalla nimetyille toimivaltaisille viranomaisille katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevan luottolaitoksen maksukyvyttömyyden tai kriisinratkaisun yhteydessä.

22 artikla

Toimivaltaisten viranomaisten toimivalta katettujen joukkolainojen julkisessa valvonnassa

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava sijoittajansuoja antamalla 18 artiklan 2 kohdan nojalla nimetyille toimivaltaisille viranomaisille kaikki valvonta-, tutkinta- ja seuraamuksenantovaltuudet, jotka ovat tarpeen katettujen joukkolainojen julkisen valvonnan suorittamiseksi.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin toimivaltuuksiin on kuuluttava ainakin seuraavat:

a)

toimivalta myöntää tai evätä lupia 19 artiklan nojalla;

b)

toimivalta tarkastella säännöllisesti uudelleen katetun joukkolainan ohjelmaa tämän direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettujen säännösten noudattamisen arvioimiseksi;

c)

toimivalta suorittaa paikan päällä ja muualla tehtäviä tarkastuksia;

d)

toimivalta määrätä hallinnollisia seuraamuksia ja muita hallinnollisia toimenpiteitä 23 artiklan saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettujen säännösten mukaisesti;

e)

toimivalta antaa ja panna täytäntöön katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskua koskevia viranomaisohjeita.

23 artikla

Hallinnolliset seuraamukset ja muut hallinnolliset toimenpiteet

1.   Rajoittamatta jäsenvaltioiden oikeutta säätää rikosoikeudellisia seuraamuksia jäsenvaltioiden on annettava säännöt, joilla vahvistetaan asianmukaiset hallinnolliset seuraamukset ja muut hallinnolliset toimenpiteet, joita sovelletaan ainakin seuraavissa tilanteissa:

a)

luottolaitos on hankkinut katettujen joukkolainojen ohjelmaa koskevan luvan väärien ilmoitusten avulla tai muulla sääntöjen vastaisella tavalla;

b)

luottolaitos ei enää täytä niitä edellytyksiä, joilla katettujen joukkolainojen ohjelmaa koskeva lupa myönnettiin;

c)

luottolaitos laskee liikkeeseen katettuja joukkolainoja ilman 19 artiklan saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettujen säännösten mukaisesti saatua lupaa;

d)

katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskeva luottolaitos ei täytä 4 artiklan saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annetuissa säännöksissä asetettuja vaatimuksia;

e)

luottolaitos laskee liikkeeseen katettuja joukkolainoja, jotka eivät täytä 5 artiklan saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annetuissa säännöksissä asetettuja vaatimuksia;

f)

luottolaitos laskee liikkeeseen katettuja joukkolainoja, joilla ei ole 6 artiklan saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annetuissa säännöksissä asetettujen vaatimusten mukaisia vakuuksia;

g)

luottolaitos laskee liikkeeseen katettuja joukkolainoja, joiden vakuutena on unionin ulkopuolella sijaitsevia varoja, rikkoen niitä vaatimuksia, joista säädetään 7 artiklan saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annetuissa säännöksissä;

h)

luottolaitos asettaa katetuille joukkolainoille vakuudet ryhmän sisäisessä katettujen joukkolainojen poolirakenteessa rikkoen niitä vaatimuksia, joista säädetään 8 artiklan saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annetuissa säännöksissä;

i)

katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskeva luottolaitos ei täytä yhteisvarainhankintaa koskevia edellytyksiä, joista säädetään 9 artiklan saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annetuissa säännöksissä;

j)

katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskeva luottolaitos ei täytä katepoolin koostumusta koskevia vaatimuksia, joista säädetään 10 artiklan saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annetuissa säännöksissä;

k)

katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskeva luottolaitos ei täytä katepoolissa olevia johdannaissopimuksia koskevia vaatimuksia, joista säädetään 11 artiklan saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annetuissa säännöksissä;

l)

katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskeva luottolaitos ei täytä katevarojen erottelua koskevia vaatimuksia, joista säädetään 12 artiklan saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annetuissa säännöksissä;

m)

katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskeva luottolaitos ei ilmoita tietoja tai antaa puutteellisia tai virheellisiä tietoja rikkoen 14 artiklan saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettuja säännöksiä;

n)

katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskeva luottolaitos laiminlyö toistuvasti tai pysyvästi velvollisuutensa ylläpitää katepoolin maksuvalmiuspuskuria rikkoen 16 artiklan saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettuja säännöksiä;

o)

jatkettavissa olevia maturiteettirakenteita sisältäviä katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskeva luottolaitos ei täytä jatkettavissa olevia maturiteettirakenteita koskevia edellytyksiä, joista säädetään 17 artiklan saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annetuissa säännöksissä;

p)

katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskeva luottolaitos ei ilmoita tietoja tai antaa puutteellisia tai virheellisiä tietoja velvoitteista rikkoen 21 artiklan 2 kohdan saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettuja säännöksiä.

Jäsenvaltiot voivat päättää, että ne eivät säädä hallinnollisia seuraamuksia tai muita hallinnollisia toimenpiteitä sellaisten rikkomisten osalta, joihin sovelletaan niiden kansallisen lainsäädännön nojalla rikosoikeudellisia seuraamuksia. Tällaisissa tapauksessa jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle asianomaiset rikosoikeudelliset säännökset.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen seuraamusten ja toimenpiteiden on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia, ja niihin on sisällyttävä ainakin seuraavat:

a)

katettujen joukkolainojen ohjelmaa koskevan luvan peruuttaminen;

b)

julkinen lausuma, josta käy 24 artiklan mukaisesti ilmi tiedot rikkomisesta vastuussa olevasta luonnollisesta henkilöstä tai oikeushenkilöstä sekä rikkomisen luonne;

c)

määräys, jossa kyseistä luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä vaaditaan lopettamaan rikkominen ja olemaan toistamatta sitä;

d)

hallinnolliset taloudelliset seuraamukset.

3.   Jäsenvaltioiden on myös varmistettava, että 1 kohdassa tarkoitetut seuraamukset ja toimenpiteet pannaan tosiasiallisesti täytäntöön.

4.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että päättäessään hallinnollisten seuraamusten tai muiden hallinnollisten toimenpiteiden tyypistä ja kyseisten hallinnollisten taloudellisten seuraamusten määrästä 18 artiklan 2 kohdan nojalla nimetyt toimivaltaiset viranomaiset ottavat tarpeen mukaan huomioon kaikki seuraavat olosuhteet:

a)

rikkomuksen vakavuus ja kesto;

b)

rikkomuksesta vastuussa olevan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön vastuun aste;

c)

rikkomuksesta vastuussa olevan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön taloudellinen vahvuus, esimerkiksi oikeushenkilön kokonaisliikevaihtona tai luonnollisen henkilön vuosiansioina mitattuna;

d)

rikkomuksesta vastuussa olevan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön rikkomisella saamien voittojen tai välttämien tappioiden suuruus, jos kyseiset voitot tai tappiot ovat määritettävissä;

e)

rikkomuksen kolmansille osapuolille aiheuttamat tappiot, jos ne ovat määritettävissä;

f)

rikkomuksesta vastuussa olevan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön yhteistyön taso 18 artiklan 2 kohdan nojalla nimettyjen toimivaltaisten viranomaisten kanssa;

g)

rikkomuksesta vastuussa olevan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön aiemmat rikkomukset;

h)

rikkomuksen todelliset tai mahdolliset järjestelmää koskevat seuraukset.

5.   Jos 1 kohdassa tarkoitettuja säännöksiä sovelletaan oikeushenkilöihin, jäsenvaltioiden on varmistettava myös, että 18 artiklan 2 kohdan nojalla nimetyt toimivaltaiset viranomaiset soveltavat tämän artiklan 2 kohdassa säädettyjä hallinnollisia seuraamuksia ja muita hallinnollisia toimenpiteitä ylimmän hallintoelimen jäseniin ja muihin henkilöihin, jotka ovat kansallisen lainsäädännön mukaan vastuussa rikkomuksesta.

6.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 18 artiklan 2 kohdan nojalla nimetyt toimivaltaiset viranomaiset varaavat ennen 2 kohdassa tarkoitettujen hallinnollisten seuraamusten tai muiden hallinnollisten toimenpiteiden määräämistä koskevan päätöksen tekemistä asianomaiselle luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle mahdollisuuden tulla kuulluksi. Poikkeuksia oikeudesta tulla kuulluksi voidaan soveltaa näistä muista hallinnollisista toimenpiteistä päättämiseen silloin, kun tarvitaan kiireellisiä toimia kolmansille osapuolille aiheutuvien merkittävien tappioiden tai rahoitusjärjestelmälle aiheutuvan merkittävän vahingon estämiseksi. Tällaisessa tapauksessa asianomaiselle henkilölle on varattava tilaisuus tulla kuulluksi mahdollisimman pian sen jälkeen, kun tällainen hallinnollinen toimenpide on tehty, ja tarvittaessa kyseistä toimenpidettä on korjattava.

7.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki päätökset, joilla määrätään 2 kohdassa säädettyjä hallinnollisia seuraamuksia tai muita hallinnollisia toimenpiteitä, ovat asianmukaisesti perusteltuja ja että niihin voidaan hakea muutosta.

24 artikla

Hallinnollisten seuraamusten ja muiden hallinnollisten toimenpiteiden julkaiseminen

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämän direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annetut säännökset sisältävät sääntöjä, joiden mukaan hallinnolliset seuraamukset ja muut hallinnolliset toimenpiteet on julkaistava ilman aiheetonta viivytystä 18 artiklan 2 kohdan nojalla nimettyjen toimivaltaisten viranomaisten virallisilla verkkosivustoilla. Samoja velvoitteita sovelletaan, jos jäsenvaltio päättää säätää rikosoikeudellisista seuraamuksista 23 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti.

2.   Edellä olevan 1 kohdan nojalla annetuissa säännöissä on edellytettävä vähintään sellaisten päätösten julkaisemista, joihin ei voida hakea muutosta tai joihin ei enää voida hakea muutosta ja jotka on annettu tämän direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettujen säännösten rikkomisesta.

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tällainen julkaiseminen sisältää tiedot rikkomisen tyypistä ja luonteesta sekä sen luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön henkilöllisyydestä, jolle seuraamus tai toimenpide on kohdistettu. Jollei 4 kohdasta muuta johdu, jäsenvaltioiden on lisäksi varmistettava, että tällaiset tiedot julkaistaan ilman aiheetonta viivytystä sen jälkeen, kun vastaanottajalle on ilmoitettu kyseisestä seuraamuksesta tai toimenpiteestä sekä seuraamuksen tai toimenpiteen määräämisestä annetun päätöksen julkaisemisesta 18 artiklan 2 kohdan nojalla nimettyjen toimivaltaisten viranomaisten virallisilla verkkosivustoilla.

4.   Jos jäsenvaltiot sallivat julkaista seuraamusten tai toimenpiteen määräämisestä annetun päätöksen, johon on haettu muutosta, 18 artiklan 2 kohdan nojalla nimettyjen toimivaltaisten viranomaisten on ilman aiheetonta viivytystä julkaistava virallisilla verkkosivustoillaan myös tiedot muutoksenhaun tilanteesta ja sen lopputuloksesta.

5.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 18 artiklan 2 kohdan nojalla nimetyt toimivaltaiset viranomaiset julkaisevat seuraamusten tai toimenpiteiden määräämisestä annetun päätöksen nimettöminä ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti missä tahansa seuraavista tapauksista:

a)

jos luonnolliselle henkilölle määrätyn seuraamuksen tai toimenpiteen ollessa kyseessä henkilötietojen julkaiseminen osoittautuu kohtuuttomaksi;

b)

jos julkaiseminen vaarantaisi rahoitusmarkkinoiden vakauden tai käynnissä olevan rikostutkinnan;

c)

jos julkaiseminen aiheuttaisi suhteetonta vahinkoa asianomaisille luottolaitoksille tai luonnollisille henkilöille, niiltä osin kuin se voidaan määrittää.

6.   Jos jäsenvaltio julkaisee seuraamuksen tai toimenpiteen määräämisestä annetun päätöksen anonyymisti, se voi sallia asiaankuuluvien tietojen julkaisemisen lykkäämisen.

7.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että myös mahdollinen lainvoimainen tuomioistuimen ratkaisu, jolla kumotaan seuraamuksen tai toimenpiteen määräämisestä annettu päätös, julkaistaan.

8.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 2–6 kohdassa tarkoitetut julkaisut pysyvät 18 artiklan 2 kohdan nojalla nimettyjen toimivaltaisten viranomaisten virallisilla verkkosivustoilla vähintään viiden vuoden ajan niiden julkaisemispäivästä. Julkaisuun sisältyvät henkilötiedot säilytetään virallisella verkkosivustolla ainoastaan tarpeellisen ajan ja sovellettavien henkilötietojen suojaa koskevien sääntöjen mukaisesti. Säilyttämisaika on määritettävä ottaen huomioon asianomaisten jäsenvaltioiden lainsäädännössä säädetyt vanhentumisajat, mutta kesto on joka tapauksessa enintään kymmenen vuotta.

9.   Edellä olevan 18 artiklan 2 kohdan nojalla nimettyjen toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava EPV:lle kaikki määrätyt hallinnolliset seuraamukset ja muut hallinnolliset toimenpiteet sekä tapauksen mukaan niitä koskevat mahdolliset muutoksenhaut ja niiden lopputulos. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että nämä toimivaltaiset viranomaiset saavat mahdolliseen määrättyyn rikosoikeudelliseen seuraamukseen liittyvästä lainvoimaisesta tuomiosta yksityiskohtaiset tiedot, jotka toimivaltaisten viranomaisten on myös toimitettava EPV:lle.

10.   EPV ylläpitää keskustietokantaa sille ilmoitetuista hallinnollisista seuraamuksista ja muista hallinnollisista toimenpiteistä. Kyseiseen tietokantaan on oltava pääsy ainoastaan 18 artiklan 2 kohdan nojalla nimetyillä toimivaltaisilla viranomaisilla, ja sitä on päivitettävä näiden toimivaltaisten viranomaisten tämän artiklan 9 kohdan mukaisesti toimittamien tietojen perusteella.

25 artikla

Yhteistyövelvoitteet

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 18 artiklan 2 kohdan nojalla nimetyt toimivaltaiset viranomaiset tekevät tiivistä yhteistyötä luottolaitosten yleistä valvontaa suorittavien toimivaltaisten viranomaisten kanssa kyseisiin laitoksiin sovellettavan unionin lainsäädännön mukaisesti sekä kriisinratkaisuviranomaisen kanssa katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevan luottolaitoksen kriisinratkaisutilanteessa.

2.   Jäsenvaltioiden on lisäksi varmistettava, että 18 artiklan 2 kohdan nojalla nimetyt toimivaltaiset viranomaiset tekevät tiivistä yhteistyötä keskenään. Yhteistyöhön sisältyy sellaisten tietojen vaihtaminen, joilla on merkitystä muiden viranomaisten kannalta, kun ne suorittavat valvontatehtäviä tämän direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettujen säännösten nojalla.

3.   Sovellettaessa tämän artiklan 2 kohdan toista virkettä jäsenvaltioiden on varmistettava, että 18 artiklan 2 kohdan nojalla nimetyt toimivaltaiset viranomaiset toimittavat:

a)

kaikki merkitykselliset tiedot toisen 18 artiklan 2 kohdan nojalla nimetyn toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä; ja

b)

omasta aloitteestaan kaikki olennaiset tiedot muille 18 artiklan 2 kohdan nojalla nimetyille toimivaltaisille viranomaisille muissa jäsenvaltioissa.

4.   Jäsenvaltioiden on myös varmistettava, että 18 artiklan 2 kohdan nojalla nimetyt toimivaltaiset viranomaiset tekevät tätä direktiiviä sovellettaessa yhteistyötä EPV:n tai tarvittaessa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1095/2010 (18) perustetun Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) kanssa.

5.   Tätä artiklaa sovellettaessa tietoja pidetään olennaisina, jos ne voivat vaikuttaa merkittävästi katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskun arviointiin toisessa jäsenvaltiossa.

26 artikla

Julkistamisvaatimukset

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 18 artiklan 2 kohdan nojalla nimetyt toimivaltaiset viranomaiset julkaisevat seuraavat tiedot virallisilla verkkosivustoillaan:

a)

kansalliset lait, asetukset, hallinnolliset määräykset ja yleisohjeet, jotka koskevat katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskua;

b)

luettelo luottolaitoksista, joilla on lupa laskea liikkeeseen katettuja joukkolainoja;

c)

luettelo katetuista joukkolainoista, joissa voidaan käyttää merkkiä ”eurooppalainen katettu joukkolaina”, ja luettelo katetuista joukkolainoista, joissa voidaan käyttää merkkiä ”eurooppalainen katettu joukkolaina (premium)”.

2.   Edellä olevan 1 kohdan mukaisesti julkistettavien tietojen on oltava riittäviä, jotta eri jäsenvaltioiden 18 artiklan 2 kohdan nojalla nimettyjen toimivaltaisten viranomaisten soveltamia lähestymistapoja voidaan mielekkäästi vertailla keskenään. Nämä tiedot on päivitettävä mahdollisten muutosten huomioon ottamiseksi.

3.   Edellä olevan 18 artiklan 2 kohdan nojalla nimettyjen toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava vuosittain EPV:lle 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu luettelo luottolaitoksista ja 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetut luettelot katetuista joukkolainoista.

IV OSASTO

MERKINTÄ

27 artikla

Merkintä

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että merkkiä ”eurooppalainen katettu joukkolaina” ja sen virallista käännöstä kaikilla unionin virallisilla kielillä käytetään vain niiden katettujen joukkolainojen osalta, jotka täyttävät tämän direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annetuissa säännöksissä säädetyt vaatimukset.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että merkkiä ”eurooppalainen katettu joukkolaina (premium)” ja sen virallista käännöstä kaikilla unionin virallisilla kielillä käytetään vain niiden katettujen joukkolainojen osalta, jotka täyttävät tämän direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annetuissa säännöksissä säädetyt vaatimukset sekä asetuksen (EU) N:o 575/2013, sellaisena kuin se on muutettuna Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2019/2160 (19), 129 artiklan vaatimukset.

V OSASTO

MUUTOKSET MUIHIN DIREKTIIVEIHIN

28 artikla

Direktiivin 2009/65/EY muuttaminen

Muutetaan direktiivin 2009/65/EY 52 artiklan 4 kohta seuraavasti:

1)

Korvataan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

”4.

Jäsenvaltiot voivat korottaa 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetyn viiden prosentin rajan enintään 25 prosenttiin, jos joukkovelkakirjalainat laskettiin liikkeeseen ennen 8 päivää heinäkuuta 2022 ja ne täyttivät tässä kohdassa säädetyt vaatimukset, sellaisina kuin niitä sovellettiin joukkovelkakirjalainojen liikkeeseenlaskupäivänä, tai jos joukkovelkakirjalainat ovat Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/2162 (*1) 3 artiklan 1 kohdan määritelmän mukaisia katettuja joukkolainoja.

(*1)   * Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/2162, annettu 27 päivänä marraskuuta 2019, katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskusta ja katettujen joukkolainojen julkisesta valvonnasta sekä direktiivien 2009/65/EY ja 2014/59/EU muuttamisesta (EUVL L 328, 18.12.2019, s. 1).”"

2)

Kumotaan kolmas alakohta.

29 artikla

Direktiivin 2014/59/EU muuttaminen

Korvataan direktiivin 2014/59/EU 2 artiklan 1 kohdan 96 alakohta seuraavasti:

”96)

’katetulla joukkovelkakirjalainalla’ Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/2162 (*2) 3 artiklan 1 alakohdassa määriteltyä katettua joukkolainaa tai, kun kyse on instrumentista, joka oli laskettu liikkeeseen ennen 8 päivää heinäkuuta 2022, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/65/EY (*3), sellaisena kuin sitä sovellettiin kyseisen instrumentin liikkeeseenlaskupäivänä, 52 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua joukkolainaa;

VI OSASTO

LOPPUSÄÄNNÖKSET

30 artikla

Siirtymätoimenpiteet

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että katettuihin joukkolainoihin, jotka on laskettu liikkeeseen ennen 8 päivää heinäkuuta 2022 ja jotka täyttävät direktiivin 2009/65/EY 52 artiklan 4 kohdassa, sellaisena kuin sitä sovellettiin katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskupäivänä, säädetyt vaatimukset, ei sovelleta tämän direktiivin 5–12 artiklassa ja 15, 16, 17 ja 19 artiklassa säädettyjä vaatimuksia, vaan niihin voidaan edelleen viitata tämän direktiivin mukaisina katettuina joukkolainoina niiden erääntymiseen saakka.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämän direktiivin 18 artiklan 2 kohdan nojalla nimetyt toimivaltaiset viranomaiset valvovat, että ennen 8 päivää heinäkuuta 2022 liikkeeseen lasketut katetut joukkolainat täyttävät direktiivin 2009/65/EY 52 artiklan 4 kohdassa, sellaisena kuin sitä sovellettiin katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskupäivänä, säädetyt vaatimukset sekä tämän direktiivin vaatimukset siltä osin kuin niitä sovelletaan tämän kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti.

2.   Jäsenvaltiot voivat soveltaa 1 kohtaa ennen 8 päivää heinäkuuta 2022 avattuja ISIN-koodeja käyttäen käynnistettyihin jatkuvasti toteutettaviin liikkeeseenlaskuihin enintään 24 kuukauden ajan mainitusta päivämäärästä edellyttäen, että nämä liikkeeseenlaskut täyttävät kaikki seuraavat vaatimukset:

a)

katetun joukkolainan erääntymispäivä on ennen 8 päivää heinäkuuta 2027;

b)

8 päivän heinäkuuta 2022 jälkeen tehtyjen jatkuvasti toteutettavien liikkeeseenlaskujen koko liikkeeseenlaskumäärä on enintään kaksi kertaa mainittuna päivänä liikkeessä olevien katettujen joukkolainojen koko liikkeeseenlaskumäärä;

c)

katetun joukkolainan koko liikkeeseenlaskumäärä erääntymispäivänä on enintään 6 000 000 000 euroa tai vastaava määrä kotimaan valuutassa;

d)

vakuutena olevat omaisuuserät sijaitsevat jäsenvaltiossa, joka soveltaa 1 kohtaa julkisten joukkolainojen jatkuvasti toteutettaviin liikkeeseenlaskuihin.

31 artikla

Uudelleentarkastelut ja kertomukset

1.   Viimeistään 8 päivänä heinäkuuta 2024 komissio toimittaa tiiviissä yhteistyössä EPV:n kanssa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, tarvittaessa yhdessä lainsäädäntöehdotuksen kanssa, siitä, voitaisiinko katettuja joukkolainoja liikkeeseen laskevia kolmansien maiden luottolaitoksia ja kyseisten katettujen joukkolainojen sijoittajia varten ottaa käyttöön vastaavuusjärjestely ja millä tavoin, ottaen huomioon katettujen joukkolainojen alalla tapahtunut kansainvälinen kehitys, erityisesti lainsäädäntökehyksien kehittäminen kolmansissa maissa.

2.   Komissio antaa viimeistään 8 päivänä heinäkuuta 2025 tiiviissä yhteistyössä EPV:n kanssa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän direktiivin täytäntöönpanosta sen osalta, minkä tasoisena sijoittajansuoja toteutuu ja miten katettujen joukkolainojen liikkeeseenlasku unionissa on kehittynyt. Kertomukseen on sisällyttävä mahdolliset suositukset jatkotoimiksi. Kertomukseen on sisällyttävä tiedot seuraavista:

a)

katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskua koskevien lupien määrän kehitys;

b)

sellaisten katettujen joukkolainojen lukumäärän kehitys, jotka on laskettu liikkeeseen tämän direktiivin saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä annettujen säännösten ja asetuksen (EU) N:o 575/2013 129 artiklan mukaisesti;

c)

katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskun vakuutena olevien varojen kehitys;

d)

ylivakuuden tason kehitys;

e)

rajat ylittävät sijoitukset katettuihin joukkolainoihin, mukaan lukien kolmansista maista tulevat ja niihin suuntautuvat sijoitukset;

f)

sellaisten katettujen joukkolainojen liikkeeseenlaskun kehitys, joilla on jatkettavissa olevia maturiteettirakenteita;

g)

asetuksen (EU) N:o 575/2013 129 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen saamisten käytöstä aiheutuvien riskien ja hyötyjen kehitys;

h)

katettujen joukkolainojen markkinoiden toiminta.

3.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle tiedot 2 kohdassa luetelluista seikoista viimeistään 8 päivänä heinäkuuta 2024.

4.   Tilattuaan ja vastaanotettuaan jatkettavissa olevia maturiteettirakenteita sisältävistä katetuista joukkolainoista johtuvia riskejä ja hyötyjä arvioivan tutkimuksen sekä kuultuaan EPV:tä komissio antaa viimeistään 8 päivänä heinäkuuta 2024, kertomuksen sekä toimittaa kyseisen tutkimuksen ja kertomuksen, joihin liitetään tarvittaessa lainsäädäntöehdotus, Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5.   Komissio antaa viimeistään 8 päivänä heinäkuuta 2024 kertomuksen, jossa arvioidaan mahdollisuutta ottaa käyttöön rinnakkaista vaadeoikeutta käyttävä väline, joka on nimeltään eurooppalainen vakuudellinen velkasitoumus. Komissio toimittaa kyseisen kertomuksen mahdollisine lainsäädäntöehdotuksineen Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

32 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.   Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 8 päivänä heinäkuuta 2021. Niiden on viipymättä ilmoitettava tästä komissiolle.

Jäsenvaltioiden on sovellettava näitä säännöksiä viimeistään 8 päivästä heinäkuuta 2022.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne julkaistaan virallisesti. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä säännellyistä kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

33 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

34 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Strasbourgissa 27 päivänä marraskuuta 2019.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

D. M. SASSOLI

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

T. TUPPURAINEN


(1)  EUVL C 367, 10.10.2018, s. 56.

(2)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 18. huhtikuuta 2019 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 8. marraskuuta 2019.

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/65/EY, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (EUVL L 302, 17.11.2009, s. 32).

(4)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 575/2013, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 1).

(5)  Komission delegoitu asetus (EU) 2015/35, annettu 10 päivänä lokakuuta 2014, vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/138/EY täydentämisestä (Solvenssi II) (EUVL L 12, 17.1.2015, s. 1).

(6)  Komission delegoitu asetus (EU) 2015/61, annettu 10 päivänä lokakuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 täydentämisestä luottolaitosten maksuvalmiusvaatimuksen osalta (EUVL L 11, 17.1.2015, s. 1).

(7)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/59/EU, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä sekä neuvoston direktiivin 82/891/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2001/24/EY, 2002/47/EY, 2004/25/EY, 2005/56/EY, 2007/36/EY, 2011/35/EU, 2012/30/EU ja 2013/36/EU ja asetusten (EU) N:o 1093/2010 ja (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 190).

(8)  Euroopan järjestelmäriskikomitean suositus, annettu 20 päivänä joulukuuta 2012, luottolaitosten rahoituksesta (EJRK/2012/2) (EUVL C 119, 25.4.2013, s. 1).

(9)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1093/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/78/EY kumoamisesta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 12).

(10)  Report on covered bonds – recommendations on harmonisation of covered bond frameworks in the EU, Euroopan pankkiviranomainen (2016), EBA-Op-2016-23.

(11)  Komission direktiivi 2006/111/EY, annettu 16 päivänä marraskuuta 2006, jäsenvaltioiden ja julkisten yritysten välisten taloudellisten suhteiden avoimuudesta sekä tiettyjen yritysten taloudellisen toiminnan avoimuudesta (EUVL L 318, 17.11.2006, s. 17).

(12)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/47/EY, annettu 6 päivänä kesäkuuta 2002, rahoitusvakuusjärjestelyistä (EYVL L 168, 27.6.2002, s. 43).

(13)  Neuvoston asetus (EU) N:o 1024/2013, annettu 15 päivänä lokakuuta 2013, luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää politiikkaa koskevien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille (EUVL L 287, 29.10.2013, s. 63).

(14)  EUVL C 369, 17.12.2011, s. 14.

(15)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 45/2001, annettu 18 päivänä joulukuuta 2000, yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1).

(16)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1).

(17)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1725, annettu 23 päivänä lokakuuta 2018, luonnollisten henkilöiden suojelusta unionin toimielinten, elinten ja laitosten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta sekä asetuksen (EY) N:o 45/2001 ja päätöksen N:o 1247/2002/EY kumoamisesta (EUVL L 295, 21.11.2018, s. 39).

(18)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1095/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/77/EY kumoamisesta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 84).

(19)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/2160, annettu 27 päivänä marraskuuta 2019, asetuksen (EU) N:o 575/2013 muuttamisesta katettujen joukkolainojen osalta (ks. tämän virallisen lehden s. …).


II Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

ASETUKSET

18.12.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 328/58


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) 2019/2163,

annettu 17 päivänä joulukuuta 2019,

käynnistysmäärien vahvistamisesta vuosiksi 2020 ja 2021 mahdollisten lisätuontitullien kantamiseksi tietyistä hedelmistä ja vihanneksista

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 922/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta 17 päivänä joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 (1) ja erityisesti sen 183 artiklan ensimmäisen kohdan b alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2017/892 (2) 39 artiklassa säädetään, että asetuksen (EU) N:o 1308/2013 182 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu lisätuontitulli voidaan kantaa mainitun täytäntöönpanoasetuksen liitteessä VII luetelluista tuotteista siinä lueteltuina ajanjaksoina. Kyseinen lisätuontitulli on kannettava, jos minkä tahansa vapaaseen liikkeeseen luovutetun kyseisessä liitteessä luetellun tuotteen määrä millä tahansa samassa liitteessä mainitulla soveltamisjaksolla ylittää kyseisen tuotteen vuotuisen käynnistysmäärän. Lisätuontitulleja ei oteta käyttöön, jos tuonti ei todennäköisesti häiritse unionin markkinoita tai jos vaikutukset eivät olisi oikeassa suhteessa asetettuun tavoitteiseen nähden.

(1)

Asetuksen (EU) N:o 1308/2013 182 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti käynnistysmäärät mahdollisten lisätuontitullien kantamiseksi tietyistä hedelmistä ja vihanneksista perustuvat edeltävien kolmen vuoden tuonti- ja kotimaan kulutusta koskeviin tietoihin. Tiettyjä hedelmiä ja vihanneksia koskevat käynnistysmäärät vuosiksi 2020 ja 2021 olisi vahvistettava jäsenvaltioiden vuosilta 2016, 2017 ja 2018 ilmoittamien tietojen pohjalta.

(2)

Koska täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2017/892 liitteessä VII säädetty lisätuontitullien mahdollinen soveltamisjakso alkaa useiden tuotteiden osalta 1 päivänä tammikuuta, tätä asetusta olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2020, minkä vuoksi sen olisi tultava voimaan mahdollisimman pian,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Tämän asetuksen liitteessä vahvistetaan asetuksen (EU) N:o 1308/2013 182 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetut vuosien 2020 ja 2021 käynnistysmäärät täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2017/892 liitteessä VII luetelluille tuotteille.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2020.

Sen voimassaolo päättyy 30 päivänä kesäkuuta 2021.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 17 päivänä joulukuuta 2019.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Ursula VON DER LEYEN


(1)  EUVL L 347, 20.12.2013, s. 671.

(2)  Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2017/892, annettu 13 päivänä maaliskuuta 2017, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 soveltamissäännöistä hedelmä- ja vihannesalan sekä hedelmä- ja vihannesjalostealan osalta (EUVL L 138, 25.5.2017, s. 57).


LIITE

Täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2017/892 liitteessä VII lueteltuja tuotteita ja soveltamisjaksoja koskevat käynnistysmäärät lisätuontitullien mahdollista soveltamista varten

Tavaran kuvausta on pidettävä ainoastaan ohjeellisena, sanotun kuitenkaan rajoittamatta yhdistetyn nimikkeistön tulkintasääntöjen soveltamista. Tässä liitteessä lisätuontitullien soveltamisala määräytyy CN-koodien sisällön mukaan, sellaisena kuin ne ovat tämän asetuksen antamishetkellä.

Järjestysnumero

CN-koodi

Tavaran kuvaus

Soveltamisjakso

Käynnistysmäärä (tonnia)

2020

2021

78.0020

0702 00 00

Tomaatit

1. kesäkuuta – 30. syyskuuta

 

54 848

78.0015

1. lokakuuta –

31. toukokuuta

578 315

78.0065

0707 00 05

Kurkut

1. toukokuuta – 31. lokakuuta

 

62 171

78.0075

1. marraskuuta –

30. huhtikuuta

48 583

78.0085

0709 91 00

Latva-artisokat

1. marraskuuta –

30. kesäkuuta

8 244

78.0100

0709 93 10

Kesäkurpitsat

1. tammikuuta – 31. joulukuuta

 

94 081

78.0110

0805 10 22

0805 10 24

0805 10 28

Appelsiinit

1. joulukuuta –

31. toukokuuta

466 660

78.0120

0805 22 00

Klementiinit

1. marraskuuta –

helmikuun loppu

241 919

78.0130

0805 21

0805 29 00

Mandariinit (myös tangeriinit ja satsumat); wilkingit ja muut niiden kaltaiset sitrushedelmähybridit

1. marraskuuta –

helmikuun loppu

96 897

78.0160

0805 50 10

Sitruunat

1. tammikuuta – 31. toukokuuta

 

351 591

78.0155

1. kesäkuuta – 31. joulukuuta

 

621 073

78.0170

0806 10 10

Syötäväksi tarkoitetut viinirypäleet

16. heinäkuuta – 16. marraskuuta

 

214 307

78.0175

0808 10 80

Omenat

1. tammikuuta – 31. elokuuta

 

595 028

78.0180

1. syyskuuta – 31. joulukuuta

 

1 154 623

78.0220

0808 30 90

Päärynät

1. tammikuuta – 30. huhtikuuta

 

141 496

78.0235

1. heinäkuuta – 31. joulukuuta

 

106 940

78.0250

0809 10 00

Aprikoosit

1. kesäkuuta – 31. heinäkuuta

 

7 166

78.0265

0809 29 00

Kirsikat (muut kuin hapankirsikat)

16. toukokuuta – 15. elokuuta

 

104 573

78.0270

0809 30

Persikat, myös nektariinit

16. kesäkuuta – 30. syyskuuta

 

3 482

78.0280

0809 40 05

Luumut

16. kesäkuuta – 30. syyskuuta

 

204 681


18.12.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 328/61


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) 2019/2164,

annettu 17 päivänä joulukuuta 2019,

luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 834/2007 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä luonnonmukaisen tuotannon, merkintöjen ja valvonnan osalta annetun asetuksen (EY) N:o 889/2008 muuttamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 2092/91 kumoamisesta 28 päivänä kesäkuuta 2007 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 834/2007 (1) ja erityisesti sen 16 artiklan 1 kohdan ja 3 kohdan a alakohdan ja 21 artiklan 2 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Useat jäsenvaltiot ovat toimittaneet komissiolle ja muille jäsenvaltioille asetuksen (EY) N:o 834/2007 16 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisesti tiettyjä aineita koskevat asiakirja-aineistot kyseisten aineiden hyväksymiseksi ja sisällyttämiseksi asetuksen (EY) N:o 889/2008 (2) liitteisiin I, II, VI ja VIII. Luonnonmukaista tuotantoa koskevaa teknistä neuvontaa antava asiantuntijaryhmä (EGTOP) ja komissio ovat tutkineet nämä asiakirja-aineistot.

(2)

EGTOP totesi lannoitteita koskevissa suosituksissaan (3) muun muassa, että aineet ”biohiili”, ”nilviäisjätteet ja munankuoret” ja ”humushappo ja fulvohappo” ovat luonnonmukaisen tuotannon tavoitteiden ja periaatteiden mukaisia. Kyseiset aineet olisi sen vuoksi sisällytettävä asetuksen (EY) N:o 889/2008 liitteeseen I. Lisäksi EGTOP suositteli mainitussa liitteessä esitetyn ”kalsiumkarbonaatin” määritelmän selkeyttämistä.

(3)

Kasvinsuojeluaineita koskevissa suosituksissaan (4) EGTOP totesi muun muassa, että aineet ”maltodekstriini”, ”vetyperoksidi”, ”terpeenit” (eugenoli, geranioli ja tymoli), ”natriumkloridi”, ”serevisani” ja muista kasveista kuin Chrysanthemum cinerariaefolium -kasvista saadut pyretriinit ovat luonnonmukaisen tuotannon tavoitteiden ja periaatteiden mukaisia. Kyseiset aineet olisi sen vuoksi sisällytettävä asetuksen (EY) N:o 889/2008 liitteeseen II. Lisäksi EGTOP esitti kyseisen liitteen rakennetta koskevia suosituksia.

(4)

Rehuja koskevissa suosituksissaan (5) EGTOP totesi muun muassa, että aineet ”guarkumi” rehun lisäaineena, ”kastanjauute” sensorisena lisäaineena ja ”vedetön betaiini”, ainoastaan kun se on luonnosta peräisin tai luonnonmukaista ja kun sitä käytetään yksimahaisten eläinten rehussa, ovat luonnonmukaisen tuotannon tavoitteiden ja periaatteiden mukaisia. Kyseiset aineet olisi sen vuoksi sisällytettävä asetuksen (EY) N:o 889/2008 liitteeseen VI. Kyseisessä liitteessä olevat viittaukset joihinkin säilörehun valmistuksessa käytettäviin lisäaineisiin ovat epäselviä, ja sekaannuksen välttämiseksi niitä on selkiytettävä.

(5)

Elintarvikkeita koskevissa suosituksissaan (6) EGTOP totesi muun muassa, että aineet ”glyseroli” geelikapseleiden kosteudensäilyttäjänä ja tablettien päällysteenä, ”bentoniitti” valmistuksen apuaineena, ”L(+)-maitohappo ja natriumhydroksidi” kasviproteiinien uuttamisessa käytettävänä valmistuksen apuaineena ja ”tarakumijauhe” sakeuttamisaineena ja ”humalauute ja mäntyhartsiuute” sokerintuotannossa ovat luonnonmukaisen tuotannon tavoitteiden ja periaatteiden mukaisia. Kyseiset aineet olisi sen vuoksi sisällytettävä asetuksen (EY) N:o 889/2008 liitteeseen VIII. Lisäksi EGTOP suositteli, että tarakumijauheen, lesitiinien, glyserolin, johanneksenleipäpuujauheen, gellaanikumin, arabikumin, guarkumin ja karnaubavahan vaaditaan olevan luonnonmukaisesti tuotettuja. Jotta toimijoilla olisi riittävästi aikaa mukautua tähän uuteen vaatimukseen, niille olisi annettava kolmen vuoden siirtymäaika.

(6)

Eräät asetuksen (EY) N:o 889/2008 liitteessä VIII a olevat viittaukset lisäaineiden nimiin ovat epätarkkoja, ja sekaannuksen välttämiseksi niitä on selkeytettävä.

(7)

Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 889/2008 olisi muutettava.

(8)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat luonnonmukaisen tuotannon komitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan asetus (EY) N:o 889/2008 seuraavasti:

1)

Korvataan liite I tämän asetuksen liitteellä I;

2)

Korvataan liite II tämän asetuksen liitteellä II;

3)

Korvataan liite VI tämän asetuksen liitteellä III;

4)

Korvataan liite VIII tämän asetuksen liitteellä IV;

5)

Korvataan liite VIII a tämän asetuksen liitteellä V.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 17 päivänä joulukuuta 2019.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Ursula VON DER LEYEN


(1)  EUVL L 189, 20.7.2007, s. 1.

(2)  Komission asetus (EY) N:o 889/2008, annettu 5 päivänä syyskuuta 2008, luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 834/2007 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä luonnonmukaisen tuotannon, merkintöjen ja valvonnan osalta (EUVL L 250, 18.9.2008, s. 1).

(3)  Final report on fertilisers III https://ec.europa.eu/info/sites/info/files/food-farming-fisheries/farming/documents/final-report-egtop-fertilizers-iii_en.pdf.

(4)  Final report on plant protection products IV https://ec.europa.eu/info/publications/egtop-reports-organic-production_en.

(5)  Final report on feed III and food V https://ec.europa.eu/info/publications/egtop-reports-organic-production_en.

(6)  Final report on food IV and final report on feed III and food V https://ec.europa.eu/info/publications/egtop-reports-organic-production_en.


LIITE I

”LIITE I

Asetuksen 3 artiklan 1 kohdassa ja 6 d artiklan 2 kohdassa tarkoitetut lannoitteet, maanparannusaineet ja ravinteet

Huomautukset:

A: Sallittu alun perin asetuksen (ETY) N:o 2092/91 mukaisesti ja sen jälkeen asetuksen (EY) N:o 834/2007 16 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti

B: Sallittu asetuksen (EY) N:o 834/2007 mukaisesti

Lupa

Nimi

Yhdistelmätuotteet tai tuotteet, jotka sisältävät yksinomaan jäljempänä olevassa luettelossa mainittuja aineita

Kuvaus, koostumusvaatimukset, käytön edellytykset

A

Lanta

Eläinten ulosteiden ja kasviaineen (kuivikkeet) sekoituksesta koostuvat tuotteet

Teollisesta eläinten kasvatuksesta tulevat tuotteet ovat kiellettyjä

A

Kuivattu lanta ja siipikarjan dehydratoitu lanta

Teollisesta eläinten kasvatuksesta tulevat tuotteet ovat kiellettyjä

A

Eläinten kiinteän ulosteen komposti, mukaan lukien siipikarjan lanta ja kompostoitu lanta

Teollisesta eläinten kasvatuksesta tulevat tuotteet ovat kiellettyjä

A

Eläinten nestemäinen uloste

Käyttö valvotun fermentoinnin ja/tai asianmukaisen laimennuksen jälkeen

Teollisesta eläinten kasvatuksesta tulevat tuotteet ovat kiellettyjä

B

Sekakomposti kotitalousjätteestä tai fermentoitu kotitalousjätteen seos

Syntypaikalla erotellusta kotitalousjätteestä, joka on kompostoitu tai anaerobisesti fermentoitu biokaasun tuottamiseksi, saatu tuote

Ainoastaan kasvi- ja eläinperäinen kotitalousjäte

Ainoastaan, jos tuotettu jäsenvaltion hyväksymässä suljetussa ja valvotussa keräysjärjestelmässä

Kuiva-aineen enimmäispitoisuudet milligrammoina kilogrammaa kohti:

kadmium: 0,7; kupari: 70; nikkeli: 25; lyijy: 45; sinkki: 200; elohopea:

0,4; kromi (kokonaismäärä): 70; kromi (VI): ei havaittavia määriä

A

Turve

Käyttö rajattu puutarhatalouteen (kauppapuutarhat, kukkaviljely, puunviljely, taimitarhat)

A

Sienten kasvatuksessa käytetyt kompostit

Kasvualustan alkuperäisen koostumuksen on rajoituttava tässä liitteessä mainittuihin tuotteisiin

A

Matojen (matokomposti) ja hyönteisten ulosteet

 

A

Guano

 

A

Sekakomposti kasviaineksista tai fermentoitu kasviainesten seos

Sellaisten kasviainesten seoksesta saatu tuote, jotka on kompostoitu tai anaerobisesti fermentoitu biokaasun tuottamiseksi

B

Biokaasuliete, joka sisältää eläimistä saatavia sivutuotteita, jotka on mädätetty yhdessä tässä liitteessä luetellun kasvi- tai eläinperäisen aineksen kanssa

Luokkaan 3 kuuluvat eläimistä saatavat sivutuotteet (luonnonvaraisista eläimistä saatavat sivutuotteet mukaan luettuina) ja luokkaan 2 kuuluva ruoansulatuskanavan sisältö (luokat 2 ja 3 sellaisina kuin ne on määritelty Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1069/2009  (1)) eivät saa olla peräisin teollisesta eläinten kasvatuksesta.

Prosessien on oltava komission asetuksen (EU) N:o 142/2011 mukaisia.

Ei sovelleta syötäviin kasvinosiin

B

Seuraavat eläinperäiset tuotteet tai sivutuotteet:

 

Verijauho

 

Sarveisluujauho

 

Sarveisjauho

 

Luujauho tai degelatinoitu luujauho

 

Kalajauho

 

Lihajauho

 

Höyhenjauho, karvoista ja vuodista valmistettu jauho

 

Villa

 

Turkki (1)

 

Karvat

 

Maitotuotteet

 

Hydrolysoidut proteiinit (2)

(1)

Kromin (VI) enimmäispitoisuus milligrammoina kilogrammaa kohti: ei havaittavia määriä

(2)

Ei sovelleta syötäviin kasvinosiin

A

Lannoitteina käytetyt kasviperäiset tuotteet ja sivutuotteet

Esimerkiksi: öljykakkujauho, kaakaopavun kuoret, mallasidut

B

Kasviperäiset hydrolysoidut proteiinit

 

A

Merilevä ja merilevätuotteet

Jos ne saadaan suoraan:

i)

fysikaalisissa prosesseissa, joihin sisältyy kuivaus, jäädytys ja jauhaminen

ii)

uuttamalla veden tai nestemäisen hapon ja/tai alkaalisen liuoksen kanssa

iii)

käymisellä

A

Sahanpuru ja lastut

Puu, jota ei kaatamisen jälkeen ole käsitelty kemiallisesti

A

Kompostoitu kuorike

Puu, jota ei kaatamisen jälkeen ole käsitelty kemiallisesti

A

Puun tuhka

Puusta, jota ei kaatamisen jälkeen ole käsitelty kemiallisesti

A

Pehmeä, jauhettu raakafosfaatti

Lannoitteista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2003/2003  (2) liitteessä I olevan A.2 jakson 7 kohdassa määritelty tuote

Kadmiumpitoisuus enintään 90 mg/kg P205:tä

A

Alumiinikalsiumfosfaatti

Asetuksen (EY) N:o 2003/2003 liitteessä I olevan A.2 jakson 6 kohdassa määritelty tuote

Kadmiumpitoisuus enintään 90 mg/kg P205:tä

Käyttö rajattu emäksiseen maaperään (pH > 7,5)

A

Kuona

Asetuksen (EY) N:o 2003/2003 liitteessä I olevan A.2 jakson 1 kohdassa määritellyt tuotteet

A

Raaka kaliumsuola tai kainiitti

Asetuksen (EY) N:o 2003/2003 liitteessä I olevan A.3 jakson 1 kohdassa määritellyt tuotteet

A

Magnesiumsuolaa mahdollisesti sisältävä kaliumsulfaatti

Raa’asta kaliumsuolasta fyysisesti uuttamalla saatu tuote, joka sisältää mahdollisesti myös magnesiumsuolaa

A

Tislausjäte ja sen uutteet

Lukuun ottamatta ammoniumtisleitä

A

Kalsiumkarbonaatti, esimerkiksi: liitu, merkeli, jauhettu kalkkimineraali, kalkkipitoinen leväjauho (maerl), fosfaattikalkki

Yksinomaan luonnosta peräisin oleva

B

Nilviäisjätteet

Peräisin yksinomaan kestävästä kalastuksesta, sellaisena kuin se on määritelty asetuksen (EU) N:o 1380/2013 4 artiklan 1 kohdan 7 alakohdassa, tai luonnonmukaisesta vesiviljelystä

B

Munankuoret

Teollisesta eläinten kasvatuksesta tulevat tuotteet ovat kiellettyjä

A

Kalsium- ja magnesiumkarbonaatti

Yksinomaan luonnosta peräisin oleva

Esimerkiksi magnesiumliitu, jauhettu dolomiitti, kalkki

A

Magnesiumsulfaatti (kieseriitti)

Yksinomaan luonnosta peräisin oleva

A

Kalsiumkloridiliuos

Omenapuille lehtilannoitteena havaitun kalsiumin puutoksen vuoksi

A

Kalsiumsulfaatti (kipsi)

Asetuksen (EY) N:o 2003/2003 liitteessä I olevan D jakson 1 kohdassa määritellyt tuotteet

Yksinomaan luonnosta peräisin oleva

A, B

Sokerintuotannosta saatu liejukalkki

Sivutuote sokerintuotannosta, joka hyödyntää sokerijuurikasta ja sokeriruokoa

A

Vakuumisuolatuotannosta saatu liejukalkki

Sivutuote vakuumisuolatuotannosta, joka hyödyntää vuorilla esiintyvää suolavettä

A

Rikki

Asetuksen (EY) N:o 2003/2003 liitteessä I olevan D jakson 3 kohdassa määritellyt tuotteet

A

Hivenaineet

Asetuksen (EY) N:o 2003/2003 liitteessä I olevassa E jaksossa luetellut epäorgaaniset hivenravinteet

A

Natriumkloridi

 

A

Kivijauho ja savimineraalit

 

B

Leonardiitti (runsaasti humushappoja sisältävä stabiloimaton orgaaninen sedimentti)

Yksinomaan, jos saatu kaivostoiminnan sivutuotteena

B

Humushappo ja fulvohappo

Yksinomaan, jos saatu epäorgaanisista suoloista/liuoksista lukuun ottamatta ammoniumsuoloja, tai jos saatu juomaveden puhdistuksesta

B

Ksyliitti

Yksinomaan, jos saatu kaivostoiminnan sivutuotteena (esim. ruskohiilenkaivauksen sivutuote)

B

Kitiini (äyriäisten kuoresta saatu polysakkaridi)

Yksinomaan, jos saatu kestävästä kalastuksesta, sellaisena kuin se on määritelty asetuksen (EU) N:o 1380/2013 4 artiklan 1 kohdan 7 alakohdassa, tai luonnonmukaisesta vesiviljelystä

B

Makeissa sisävesissä hapettomissa olosuhteissa muodostunut orgaaninen sedimentti

(esim. sapropeeli)

Yksinomaan makeiden sisävesien vesitalouden sivutuotteena saadut tai entisiltä makean veden alueilta louhitut orgaaniset sedimentit

Tarvittaessa louhiminen olisi tehtävä siten, että vesiympäristöön kohdistuvat vaikutukset ovat mahdollisimman pienet

Yksinomaan sellaisista lähteistä saadut sedimentit, joissa ei esiinny torjunta-aineista, pysyvistä orgaanisista yhdisteistä tai bensiinin kaltaisista aineista johtuvaa saastumista

Kuiva-aineen enimmäispitoisuudet milligrammoina kilogrammaa kohti: kadmium: 0,7; kupari: 70; nikkeli: 25; lyijy: 45; sinkki: 200; elohopea: 0,4; kromi (kokonaismäärä): 70; kromi (VI): ei havaittavia määriä

B

Biohiili – pyrolyysituote, joka koostuu useista erilaisista kasviperäisistä luonnonmukaisista materiaaleista ja jota käytetään maanparannusaineena

Yksinomaan kasviperäisistä materiaaleista saatu, käsittelemätön tai käsitelty liitteessä II mainituilla tuotteilla

Polysyklisiä aromaattisia hiilivetyjä (PAH) enintään 4 mg / kg kuiva-ainetta. Enimmäisarvoa tarkastellaan uudelleen joka toinen vuosi ottaen huomioon kertymisen riski, joka johtuu siitä, että tuotetta käytetään useisiin eri tarkoituksiin


(1)  Komission asetus (EU) N:o 142/2011, annettu 25 päivänä helmikuuta 2011, muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden ja niistä johdettujen tuotteiden terveyssäännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1069/2009 täytäntöönpanosta sekä neuvoston direktiivin 97/78/EY täytäntöönpanosta tiettyjen näytteiden ja tuotteiden osalta, jotka vapautetaan kyseisen direktiivin mukaisista eläinlääkärintarkastuksista rajatarkastusasemilla (EUVL L 54, 26.2.2011, s. 1).

(2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 2003/2003, annettu 13 päivänä lokakuuta 2003, lannoitteista (EUVL L 304, 21.11.2003, s. 1).


LIITE II

”LIITE II

Torjunta-aineet – 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut kasvinsuojeluaineet

Kaikkien tässä liitteessä lueteltujen aineiden on täytettävä ainakin komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 540/2011 (1) liitteessä täsmennetyt käytön edellytykset. Luonnonmukaista tuotantoa koskevat tiukemmat käytön edellytykset täsmennetään kunkin taulukon toisessa sarakkeessa.

1.   Kasvi- tai eläinperäiset aineet

Nimi

Kuvaus, koostumusvaatimukset, käytön edellytykset

Allium sativum (valkosipuliuute)

 

Azadirachta indica -lajista (neempuu) uuttamalla saatu atsadiraktiini

 

Mehiläisvaha

Ainoastaan leikkaushaavojen käsittelyaineena/suoja-aineena

COS-OGA

 

Hydrolysoituneet proteiinit gelatiinia lukuun ottamatta

 

Laminariini

Merilevä on kasvatettava joko luonnonmukaisesti 6 d artiklan mukaisesti tai korjattava kestävällä tavalla 6 c artiklan mukaisesti

Maltodekstriini

 

Feromonit

Ainoastaan pyydyksissä ja haihduttimissa

Kasviöljyt

Kaikkiin käyttötarkoituksiin, paitsi rikkakasvien torjunta-aineena.

Pyretriinit

Ainoastaan kasviperäiset

Quassia amara -lajista uutettu kvassia

Ainoastaan hyönteisten torjunta-aineena, karkotteena

Hajukarkotteet, eläin- tai kasviperäiset / lampaanrasva

Ainoastaan muissa kuin syötävissä kasvinosissa ja silloin, kun lampaat tai vuohet eivät nauti kasviaineistoa

Salix spp. Cortex (eli pajunkuori)

 

Terpeenit (eugenoli, geranioli ja tymoli)

 

2.   Perusaineet

Elintarvikkeisiin perustuvat perusaineet (mukaan lukien: lesitiinit, sakkaroosi, fruktoosi, etikka, hera, kitosaanihydrokloridi 1, Equisetum arvense jne.)

Ainoastaan asetuksen (EY) N:o 1107/2009 2 23 artiklassa tarkoitetut perusaineet, jotka sisältyvät asetuksen (EY) N:o 178/2002 2 artiklassa olevaan ”elintarvikkeen” määritelmään ja ovat kasvi- tai eläinperäisiä.

Aineita ei saa käyttää rikkakasvien torjunta-aineena.

3.   Mikro-organismit tai mikro-organismien tuottamat aineet

Nimi

Kuvaus, koostumusvaatimukset, käytön edellytykset

Mikro-organismit

Ei GMO-peräiset tuotteet.

Spinosadi

 

Serevisani

 

4.   Muut kuin 1,2 ja 3 jaksossa mainitut aineet

Nimi

Kuvaus, koostumusvaatimukset, käytön edellytykset

Alumiinisilikaatti (kaoliini)

 

Kalsiumhydroksidi

Sienitautien torjunta-aine käytettäessä ainoastaan hedelmäpuissa, taimitarhat mukaan luettuna, lehtipuunsyövän (Nectria galligena) torjuntaan

Hiilidioksidi

 

Kupariyhdisteet kuparihydroksidin, kuparioksykloridin, kuparioksidin, Bordeaux-seoksen ja kolmiemäksisen kuparisulfaatin muodossa

 

Diammoniumfosfaatti

Ainoastaan houkuttimena pyydyksissä

Etyleeni

 

Rasvahapot

Kaikkiin käyttötarkoituksiin, paitsi rikkakasvien torjunta-aineena

Rautafosfaatti (rauta(III)ortofosfaatti)

Viljelykasvien väliin pintasiroteltavat valmisteet

Vetyperoksidi

 

Piimaa

 

Rikkikalkki (kalsiumpolysulfidi)

 

Parafiiniöljy

 

Kalium- ja natriumvetykarbonaatti (eli kalium-/natriumbikarbonaatti)

 

Pyretroidit (ainoastaan deltametriini ja lambda-syhalotriini)

Ainoastaan pyydyksissä, joissa on erityisiä houkuttimia; ainoastaan Bactrocera oleae -lajin ja Ceratitis capitata Wied -lajin tuhoojiin

Kvartsihiekka

 

Natriumkloridi

Kaikkiin käyttötarkoituksiin, paitsi rikkakasvien torjunta-aineena

Rikki

 


(1)  Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 540/2011, annettu 25 päivänä toukokuuta 2011, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009 täytäntöönpanosta hyväksyttyjen tehoaineiden luettelon osalta (EUVL L 153, 11.6.2011, s. 1).

(2)  Saatu kestävästä kalastuksesta tai luonnonmukaisesta vesiviljelystä

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1107/2009, annettu 21 päivänä lokakuuta 2009, kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta (EUVL L 309, 24.11.2009, s. 1).


LIITE III

”LIITE VI

Asetuksen 22 artiklan g alakohdassa, 24 artiklan 2 kohdassa ja 25 m artiklan 2 kohdassa tarkoitetut eläinten ruokinnassa käytettävät rehun lisäaineet

Tässä liitteessä luetellut lisäaineet on hyväksyttävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1831/2003 nojalla.

1.   TEKNOLOGISET LISÄAINEET

a)   Säilöntäaineet

Tunnistenumerot tai funktionaaliset ryhmät

Aine

Kuvaus, käytön edellytykset

 

E 200

Sorbiinihappo

 

 

E 236

Muurahaishappo

 

 

E 237

Natriumformiaatti

 

 

E 260

Etikkahappo

 

 

E 270

Maitohappo

 

 

E 280

Propionihappo

 

 

E 330

Sitruunahappo

 

b)   Hapettumisenestoaineet

Tunnistenumerot tai funktionaaliset ryhmät

Aine

Kuvaus, käytön edellytykset

 

1b306(i)

Kasviöljyistä peräisin olevat tokoferoliuutteet

 

 

1b306(ii)

Kasviöljyistä peräisin olevat runsaasti (delta)tokoferolia sisältävät uutteet

 

c)   Emulgointi-, stabilointi-, sakeuttamis- ja hyytelöimisaineet

Tunnistenumerot tai funktionaaliset ryhmät

Aine

Kuvaus, käytön edellytykset

 

1c322

Lesitiinit

Ainoastaan jos peräisin luonnonmukaisista raaka-aineista.

 

 

 

Käyttö ainoastaan vesiviljelyeläinten rehuissa.

d)   Sidonta-aineet ja paakkuuntumisenestoaineet

Tunnistenumerot tai funktionaaliset ryhmät

Aine

Kuvaus, käytön edellytykset

 

E 412

Guarkumi

 

 

E 535

Natriumferrosyanidi

Enimmäisannos 20 mg/kg NaCl (ferrosyanidianionina laskettuna).

 

E 551b

Kolloidinen silika

 

 

E 551c

Piimaa (puhdistettu)

 

 

1m558i

Bentoniitti

 

 

E 559

Kaoliinipitoiset savet, asbestittomat

 

 

E 560

Steatiitin ja kloriitin luonnossa esiintyvä seos

 

 

E 561

Vermikuliitti

 

 

E 562

Sepioliitti

 

 

E 566

Natroliitti-fonoliitti

 

 

1g568

Sedimenttiperäinen klinoptiloliitti

 

 

E 599

Perliitti

 

e)   Säilörehun valmistuksessa käytettävät lisäaineet

Tunnistenumerot tai funktionaaliset ryhmät

Aine

Kuvaus, käytön edellytykset

1k

1k236

Entsyymit, mikro-organismit

Muurahaishappo

Ainoastaan säilörehun tuotannossa, jos sääolot eivät mahdollista riittävää käymistä.

Muurahais- ja propionihapon sekä niiden natriumsuolojen käyttö säilörehun tuotannossa voidaan sallia ainoastaan, jos sääolot eivät mahdollista riittävää käymistä

1k237

Natriumformiaatti

1k280

Propionihappo

1k281

Natriumpropionaatti

2.   SENSORISET LISÄAINEET

Tunnistenumerot tai funktionaaliset ryhmät

Aine

Kuvaus, käytön edellytykset

2b

Aromiaineet

Vain maataloustuotteista saatavat uutteet.

 

Castanea sativa Mill.: Kastanjauute

 

3.   RAVITSEMUKSELLISET LISÄAINEET

a)   Vitamiinit, provitamiinit ja kemiallisesti tarkkaan määritellyt aineet, joilla on samankaltainen vaikutus

Tunnistenumerot tai funktionaaliset ryhmät

Aine

Kuvaus, käytön edellytykset

3a

Vitamiinit ja provitamiinit

Peräisin maataloustuotteista.

Vain maataloustuotteista peräisin olevien vitamiinien kanssa identtisiä synteettisesti tuotettuja vitamiineja saa käyttää yksimahaisten eläinten ja vesiviljeltyjen eläinten rehussa.

Vain maataloustuotteista peräisin olevien vitamiinien kanssa identtisiä synteettisesti tuotettuja A-, D- ja E-vitamiineja saa käyttää märehtijöiden rehussa; käytön edellytyksenä on jäsenvaltion ennakkolupa, joka perustuu märehtijöiden arvioituihin mahdollisuuksiin saada tarvittava määrä mainittuja vitamiineja niiden päivittäisissä rehuannoksissa

3a920

Vedetön betaiini

Vain yksimahaisten eläinten rehussa

Vain luonnosta ja, jos saatavilla, luonnonmukaisesta tuotannosta peräisin oleva

b)   Hivenaineyhdisteet

 

Tunnistenumerot tai funktionaaliset ryhmät

Aine

Kuvaus, käytön edellytykset

 

E1 Rauta

 

 

 

3b101

Rauta(II)karbonaatti (sideriitti)

 

 

3b103

Rauta(II)sulfaattimonohydraatti

 

 

3b104

Rauta(II)sulfaattiheptahydraatti

 

 

3b201

Kaliumjodidi

 

 

3b202

Vedetön kalsiumjodaatti

 

 

3b203

Pinnoitettu rakeistettu vedetön kalsiumjodaatti

 

 

3b301

Koboltti(II)asetaattitetrahydraatti

 

 

3b302

Koboltti(II)karbonaatti

 

 

3b303

Koboltti(II)karbonaattihydroksidi(2:3)monohydraatti

 

 

3b304

Pinnoitettu rakeistettu koboltti(II)karbonaattihydroksidi(2:3)monohydraatti

 

 

3b305

Koboltti(II)sulfaattiheptahydraatti

 

 

3b402

Kupari(II)karbonaattidihydroksimonohydraatti

 

 

3b404

Kupari(II)oksidi

 

 

3b405

Kupari(II)sulfaattipentahydraatti

 

 

3b409

Dikuparikloriditrihydroksidi (TBCC)

 

 

3b502

Mangaani(II)oksidi

 

 

3b503

Mangaanisulfaattimonohydraatti

 

 

3b603

Sinkkioksidi

 

 

3b604

Sinkkisulfaattiheptahydraatti

 

 

3b605

Sinkkisulfaattimonohydraatti

 

 

3b609

Sinkkikloridihydroksidimonohydraatti (TBZC)

 

 

3b701

Natriummolybdaattidihydraatti

 

 

3b801

Natriumseleniitti

 

 

3b810, 3b811, 3b812,

3b813 ja 3b817

Inaktivoitu seleenihiiva

 

4.   ELÄINTUOTANTOON VAIKUTTAVAT LISÄAINEET

Tunnistenumerot tai funktionaaliset ryhmät

Aine

Kuvaus, käytön edellytykset

4a, 4b, 4c ja 4d

Entsyymit ja mikro-organismit ryhmässä ”Eläintuotantoon vaikuttavat lisäaineet

 


LIITE IV

”ANNEX VIII

Asetuksen 27 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja 27 a artiklan a alakohdassa tarkoitetut eräät tuotteet ja aineet, joita käytetään luonnonmukaisesti tuotettujen jalostettujen elintarvikkeiden, hiivan ja hiivatuotteiden tuotannossa

A JAKSO – ELINTARVIKELISÄAINEET, KANTAJA-AINEET MUKAAN LUETTUINA

Asetuksen (EY) N:o 834/2007 23 artiklan 4 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettua prosenttiosuutta laskettaessa elintarvikelisäaineet, joiden kohdalle on merkitty tähti koodisarakkeeseen, lasketaan maatalousperäisiksi ainesosiksi.

Koodi

Nimitys

 

Erityisedellytykset ja rajoitukset asetuksessa (EU) N:o 1333/2008 säädettyjen lisäksi

Kasviperäisten elintarvikkeiden valmistus

Eläinperäisten elintarvikkeiden valmistus

E 153

Kasviperäinen lääkehiili

 

X

Tuhkainen vuohenjuusto

Morbier-juusto

E 160b*

Annatto, biksiini, norbiksiini

 

X

Red Leicester -juusto

Double Gloucester -juusto

Cheddar

Mimolette-juusto

E 170

Kalsiumkarbonaatti

X

X

Ei saa käyttää tuotteiden väriaineena eikä kalsiumlisänä

E 220

Rikkidioksidi

X

X (vain simassa)

Hedelmäviineissä (muista hedelmistä kuin viinirypäleistä valmistetuissa, myös omena- ja päärynäsiiderissä) ja simassa sekä lisätyn sokerin kanssa että ilman: 100 mg/l (Enimmäispitoisuudet viittaavat kokonaismäärään kaikista lähteistä, ilmaistuna SO2:na mg/l).

E 223

Natriummetabisulfiitti

 

X

Äyriäiset

E 224

Kaliumdisulfiitti

X

X (vain simassa)

Hedelmäviineissä (muista hedelmistä kuin viinirypäleistä valmistetuissa, myös omena- ja päärynäsiiderissä) ja simassa sekä lisätyn sokerin kanssa että ilman: 100 mg/l (Enimmäispitoisuudet viittaavat kokonaismäärään kaikista lähteistä, ilmaistuna SO2:na mg/l).

E 250

Natriumnitriitti

 

X

Lihavalmisteet. Voidaan käyttää ainoastaan, jos toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla on todistettu, ettei käytettävissä ole vaihtoehtoista tekniikkaa, joka antaisi samat terveystakeet ja/tai mahdollistaisi tuotteen ominaispiirteiden säilyttämisen. Ei yhdessä lisäaineen E 252 kanssa. Lisättävä enimmäismäärä ilmaistuna NaNO2:na: 80 mg/kg, enimmäisjäämämäärä ilmaistuna NaNO2:na: 50 mg/kg

E 252

Kaliumnitraatti

 

X

Lihavalmisteet. Voidaan käyttää ainoastaan, jos toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla on todistettu, ettei käytettävissä ole vaihtoehtoista tekniikkaa, joka antaisi samat terveystakeet ja/tai mahdollistaisi tuotteen ominaispiirteiden säilyttämisen. Ei yhdessä lisäaineen E 250 kanssa. Lisättävä enimmäismäärä ilmaistuna NaNO3:na: 80 mg/kg, enimmäisjäämämäärä ilmaistuna NaNO3:na: 50 mg/kg

E 270

Maitohappo

X

X

 

E 290

Hiilidioksidi

X

X

 

E 296

Omenahappo

X

 

 

E 300

Askorbiinihappo

X

X

Eläinperäisten elintarvikkeiden osalta: Lihavalmisteet

E 301

Natriumaskorbaatti

 

X

Eläinperäisten elintarvikkeiden osalta: Lihavalmisteissa nitraattien ja nitriittien kanssa

E 306(*)

Tokoferoliuute

X

X

Hapettumisenestoaine

E 322(*)

Lesitiinit

X

X

Eläinperäisten elintarvikkeiden osalta: Maitotuotteet.

Ainoastaan jos peräisin luonnonmukaisesta tuotannosta. Sovelletaan 1. tammikuuta 2022 alkaen. Siihen asti ainoastaan jos peräisin luonnonmukaisesta raaka-aineesta.

E 325

Natriumlaktaatti

 

X

Maitopohjaiset tuotteet ja lihavalmisteet

E 330

Sitruunahappo

X

X

 

E 331

Natriumsitraatit

X

X

 

E 333

Kalsiumsitraatit

X

 

 

E 334

Viinihappo (L(+)-)

X

X (vain simassa)

Eläinperäisten elintarvikkeiden osalta: Sima

E 335

Natriumtartraatit

X

 

 

E 336

Kaliumtartraatit

X

 

 

E 341 (i)

Monokalsium- fosfaatti

X

 

Itsekohoavien jauhojen nostatusaineena

E 392*

Rosmariini- uutteet

X

X

Ainoastaan jos peräisin luonnonmukaisesta tuotannosta

E 400

Algiinihappo

X

X

Eläinperäisten elintarvikkeiden osalta: maitopohjaiset tuotteet

E 401

Natriumalginaatti

X

X

Eläinperäisten elintarvikkeiden osalta: maitopohjaiset tuotteet

E 402

Kaliumalginaatti

X

X

Eläinperäisten elintarvikkeiden osalta: maitopohjaiset tuotteet

E 406

Agar-agar

X

X

Eläinperäisten elintarvikkeiden osalta: maitopohjaiset tuotteet ja lihavalmisteet

E 407

Karrageeni

X

X

Eläinperäisten elintarvikkeiden osalta: maitopohjaiset tuotteet

E 410*

Johanneksenleipäpuujauhe

X

X

Ainoastaan jos peräisin luonnonmukaisesta tuotannosta. Sovelletaan 1. tammikuuta 2022 alkaen.

E 412*

Guarkumi

X

X

Ainoastaan jos peräisin luonnonmukaisesta tuotannosta. Sovelletaan 1. tammikuuta 2022 alkaen.

E 414*

Arabikumi

X

X

Ainoastaan jos peräisin luonnonmukaisesta tuotannosta. Sovelletaan 1. tammikuuta 2022 alkaen.

E 415

Ksantaanikumi

X

X

 

E 417

Tarakumijauhe

X

X

Sakeuttamisaine

Ainoastaan jos peräisin luonnonmukaisesta tuotannosta. Sovelletaan 1. tammikuuta 2022 alkaen.

E 418

Gellaanikumi

X

X

Ainoastaan asyylipitoisuudeltaan korkea muoto.

Ainoastaan jos peräisin luonnonmukaisesta tuotannosta. Sovelletaan 1. tammikuuta 2022 alkaen.

E 422

Glyseroli

X

X

Ainoastaan kasviperäinen.

Ainoastaan jos peräisin luonnonmukaisesta tuotannosta. Sovelletaan 1. tammikuuta 2022 alkaen.

Kasviuutteisiin, aromeihin, geelikapseleiden kosteudensäilyttäjäksi ja tablettien päällysteeksi

E 440 (i) *

Pektiini

X

X

Eläinperäisten elintarvikkeiden osalta: maitopohjaiset tuotteet

E 464

Hydroksipropyylimetyyliselluloosa

X

X

Kapsyylien kapseloimisaineena

E 500

Natriumkarbonaatit

X

X

 

E 501

Kalium-karbonaatit

X

 

 

E 503

Ammonium-karbonaatit

X

 

 

E 504

Magnesium-, karbonaatit

X

 

 

E 509

Kalsiumkloridi

 

X

Maidon koaguloimiseen

E 516

Kalsiumsulfaatti

X

 

Kantaja-aine

E 524

Natriumhydroksidi

X

 

”Laugengebäckin” pintakäsittelyyn ja happoisuuden säätelyyn luontaisissa aromeissa

E 551

Piidioksidi

X

X

Yrtteihin ja mausteisiin kuivatussa jauhemaisessa muodossa, aromeihin ja kittivahaan.

E 553b

Talkki

X

X

Eläinperäisten elintarvikkeiden osalta: makkaroiden pintakäsittelyyn

E 901

Mehiläisvaha

X

 

Ainoastaan makeistuotteiden kiillotusaineena.

Luonnonmukaisesta tuotannosta peräisin oleva mehiläisvaha

E 903

Karnaubavaha

X

 

Makeistuotteiden kiillotusaineena.

Suojamenetelmänä hedelmien pakollisessa käsittelyssä äärimmäisellä kylmällä, jota käytetään karanteenitoimenpiteenä haitallisten organismien torjumiseksi (komission täytäntöönpanodirektiivi (EU) 2017/1279) (1)

Ainoastaan jos peräisin luonnonmukaisesta tuotannosta. Sovelletaan 1. tammikuuta 2022 alkaen. Siihen asti ainoastaan jos peräisin luonnonmukaisesta raaka-aineesta.

E 938

Argon

X

X

 

E 939

Helium

X

X

 

E 941

Typpi

X

X

 

E 948

Happi

X

X

 

E 968

Erytritoli

X

X

Ainoastaan jos peräisin luonnonmukaisesta tuotannosta käyttämättä ioninvaihtotekniikkaa

B JAKSO – VALMISTUKSEN APUAINEET JA MUUT TUOTTEET, JOITA VOIDAAN KÄYTTÄÄ LUONNONMUKAISESTI TUOTETTUJEN MAATALOUSPERÄISTEN AINESOSIEN JALOSTUKSEEN

Nimitys

Kaikkien kasviperäisten elintarvikkeiden valmistus

Kaikkien eläinperäisten elintarvikkeiden valmistus

Erityisedellytykset ja rajoitukset asetuksessa (EU) N:o 1333/2008 säädettyjen lisäksi

Vesi

X

X

Neuvoston direktiivissä 98/83/EY tarkoitettu juomavesi

Kalsiumkloridi

X

 

Koagulointiin

Kalsiumkarbonaatti

X

 

 

Kalsiumhydroksidi

X

 

 

Kalsiumsulfaatti

X

 

Koagulointiin

Magnesiumkloridi (tai nigari)

X

 

Koagulointiin

Kaliumkarbonaatti

X

 

Kasviperäisten elintarvikkeiden osalta: viinirypäleiden kuivaukseen

Natriumkarbonaatti

X

X

 

Maitohappo

 

X

Eläinperäisten elintarvikkeiden osalta: suolaliuoksen pH-arvon säätelemiseen juustojen valmistuksessa

Käymisen tuloksena saatu L(+)-maitohappo

X

 

Kasviperäisten elintarvikkeiden osalta: kasviproteiiniuutteiden valmistukseen

Sitruunahappo

X

X

 

Natriumhydroksidi

X

 

Kasviperäisten elintarvikkeiden osalta: sokeri(e)n valmistukseen; öljyntuotantoa varten lukuun ottamatta oliiviöljyn tuotantoa; kasviproteiiniuutteiden valmistukseen

Rikkihappo

X

X

Gelatiinin valmistukseen

Sokeri(e)n valmistukseen

Humalauute

X

 

Kasviperäisten elintarvikkeiden osalta: ainoastaan mikrobien tuhoamiseen sokerinvalmistuksessa.

Luonnonmukaisesta tuotannosta, jos saatavissa

Mäntyhartsiuute

X

 

Kasviperäisten elintarvikkeiden osalta: ainoastaan mikrobien tuhoamiseen sokerinvalmistuksessa.

Luonnonmukaisesta tuotannosta, jos saatavissa

Suolahappo

 

X

Eläinperäisten elintarvikkeiden osalta: gelatiinin valmistukseen; suolaliuoksen pH-arvon säätelemiseen Gouda-, Edam-, Maasdammer-, Boerenkaas-, Friese- ja Leidse Nagelkaas -juustojen valmistuksessa

Ammoniumhydroksidi

 

X

Eläinperäisten elintarvikkeiden osalta: gelatiinin valmistukseen

Vetyperoksidi

 

X

Eläinperäisten elintarvikkeiden osalta: gelatiinin valmistukseen

Hiilidioksidi

X

X

 

Typpi

X

X

 

Etanoli

X

X

Liuotin

Parkkihappo

X

 

Suodatuksen lisäaineena

Munanvalkuainen

X

 

 

Kaseiini

X

 

 

Gelatiini

X

 

 

Kalaliima

X

 

 

Kasviöljyt

X

X

Rasvaus-, voitelu- tai vaahdonestoaineena.

Ainoastaan jos peräisin luonnonmukaisesta tuotannosta

Hyytelömäinen piidioksidigeeli tai -liuos

X

 

 

Aktiivihiili

X

 

 

Talkki

X

 

Lisäaineelle E 553b vahvistettujen erityisten puhtausvaatimusten mukaisesti

Bentoniitti

X

X

Eläinperäisten elintarvikkeiden osalta: siman kirkasteena

Selluloosa

X

X

Eläinperäisten elintarvikkeiden osalta: Gelatiinin valmistukseen

Piimaa

X

X

Eläinperäisten elintarvikkeiden osalta: Gelatiinin valmistukseen

Perliitti

X

X

Eläinperäisten elintarvikkeiden osalta: Gelatiinin valmistukseen

Hasselpähkinän kuori

X

 

 

Riisijauho

X

 

 

Mehiläisvaha

X

 

Voiteluaineena.

Luonnonmukaisesta tuotannosta peräisin oleva mehiläisvaha

Karnaubavaha

X

 

Voiteluaineena.

Ainoastaan jos peräisin luonnonmukaisesta tuotannosta. Sovelletaan 1. tammikuuta 2022 alkaen. Siihen asti ainoastaan jos peräisin luonnonmukaisesta raaka-aineesta.

Etikkahappo/etikka

 

X

Ainoastaan jos peräisin luonnonmukaisesta tuotannosta.

Ainoastaan kalan käsittelyyn. Luonnollisesta käymisestä peräisin oleva. Ei saa tuottaa muuntogeenisiä organismeja käyttäen tai muuntogeenisistä organismeista

Tiamiinihydrokloridi

X

X

Käytettäväksi ainoastaan hedelmäviinien valmistuksessa, myös omena- ja päärynäsiiderin ja siman

Diammoniumfosfaatti

X

X

Käytettäväksi ainoastaan hedelmäviinien valmistuksessa, myös omena- ja päärynäsiiderin ja siman

Puukuitu

X

X

Puutavaran alkuperä olisi rajoitettava sertifioituun kestävästi korjattuun puuhun.

Käytetty puu ei saa sisältää myrkyllisiä komponentteja (sadonkorjuun jälkeinen käsittely, luonnossa esiintyvät toksiinit tai toksiinit mikro-organismeista)

C JAKSO – HIIVAN JA HIIVATUOTTEIDEN TUOTANNOSSA KÄYTETTÄVÄT VALMISTUKSEN APUAINEET

Nimi

Perushiiva

Hiivavalmisteet

Erityisedellytykset

Kalsiumkloridi

X

 

 

Hiilidioksidi

X

X

 

Sitruunahappo

X

 

Hiivantuotannon pH-arvon säätelemiseen

Maitohappo

X

 

Hiivantuotannon pH-arvon säätelemiseen

Typpi

X

X

 

Happi

X

X

 

Perunatärkkelys

X

X

Suodatukseen

Ainoastaan jos peräisin luonnonmukaisesta tuotannosta

Natriumkarbonaatti

X

X

PH-arvon säätelemiseen

Kasviöljyt

X

X

Rasvaus-, voitelu- tai vaahdonestoaineena. Ainoastaan jos peräisin luonnonmukaisesta tuotannosta


(1)  Komission täytäntöönpanodirektiivi (EU) 2017/1279, annettu 14 päivänä heinäkuuta 2017, kasveille tai kasvituotteille haitallisten organismien yhteisöön kulkeutumisen ja siellä leviämisen estämiseen liittyvistä suojatoimenpiteistä annetun neuvoston direktiivin 2000/29/EY liitteiden I–V muuttamisesta (EUVL L 184, 15.7.2017, s. 33).


LIITE V

”LIITE VIII a

Tuotteet ja aineet, joita voidaan käyttää 29 c artiklassa tarkoitetuissa viinialan luonnonmukaisissa tuotteissa tai lisätä niihin

Asetuksen (EY) N:o 606/2009 liitteessä I A tarkoitettu käsittely

Tuotteen tai aineen nimi

Asetuksessa (EY) N:o 1234/2007 ja (EY) N:o 606/2009 vahvistettujen rajojen ja edellytysten mukaiset erityisedellytykset ja rajoitukset

1 kohta: Käyttö ilmastuksen suorittamiseksi tai hapen lisäämiseksi

Ilma

Kaasumainen happi

 

3 kohta: Sentrifugointi ja suodatus

Perliitti

Selluloosa

Piimaa

Käyttö ainoastaan inerttinä suodatuksen apuaineena

4 kohta: Käyttö inertin tilan luomiseksi ja tuotteen käsittelemiseksi suojassa ilmalta

Typpi

Hiilidioksidi

Argon

 

5, 15 ja 21 kohta: Käyttö

Hiivat  (1), hiivasolut

 

6 kohta: Käyttö

Diammoniumfosfaatti

Tiamiinihydrokloridi

Hiiva-autolysaatit

 

7 kohta: Käyttö

Rikkidioksidi

Kaliumbisulfiitti tai kaliummetabisulfiitti

a)

Rikkidioksidipitoisuus voi olla enintään 100 milligrammaa litrassa, kun kyseessä ovat asetuksen (EY) N:o 606/2009 liitteessä I B olevan A osan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetut punaviinit, joiden jäännössokeripitoisuus on alle 2 grammaa litraa kohden.

b)

Rikkidioksidipitoisuus voi olla enintään 150 milligrammaa litrassa, kun kyseessä ovat asetuksen (EY) N:o 606/2009 liitteessä I B olevan A osan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetut valko- ja roseeviinit, joiden jäännössokeripitoisuus on alle 2 grammaa litraa kohden.

c)

Kaikkien muiden viinien osalta asetuksen (EY) N:o 606/2009 liitteen I B mukaisesti 1 päivänä elokuuta 2010 sovellettavaa rikkidioksidin enimmäispitoisuutta alennetaan 30 milligrammalla litraa kohden.

9 kohta: Käyttö

Viininvalmistuskäyttöön tarkoitettu hiili

 

10 kohta: Kirkastaminen

Syötävä gelatiini  (2)

Vehnästä tai herneestä saatavat kasviperäiset valkuaisaineet  (2)

Kalaliima  (2)

Munanvalkuainen  (2)

Tanniinit  (2)

Perunaproteiini  (2)

Hiivaproteiiniuutteet  (2)

Kaseiini

Aspergillus niger -sienestä peräisin oleva kitosaani

Kaliumkaseinaatti

Piidioksidi

Bentoniitti

Pektolyyttiset entsyymit

 

12 kohta: Käyttö happamuuden lisäämiseksi

Maitohappo

L(+)-viinihappo

 

13 kohta: Käyttö happamuuden vähentämiseksi

L(+)-viinihappo

Kalsiumkarbonaatti

Neutraali kaliumtartraatti

Kaliumbikarbonaatti

 

14 kohta: Lisääminen

Aleppo-mäntypihka

 

17 kohta: Käyttö

Maitohappobakteerit

 

19 kohta: Lisääminen

L-askorbiinihappo

 

22 kohta: Käyttö kuplittamiseksi

Typpi

 

23 kohta: Lisääminen

Hiilidioksidi

 

24 kohta: Lisääminen viinin stabilisoimiseksi

Sitruunahappo

 

25 kohta: Lisääminen

Tanniinit  (2)

 

27 kohta: Lisääminen

Metaviinihappo

 

28 kohta: Käyttö

Arabikumi  (2)

 

30 kohta: Käyttö

Kaliumbitartraatti

 

31 kohta: Käyttö

Kuparisitraatti

 

35 kohta: Käyttö

Hiivan mannoproteiinit

 

38 kohta: Käyttö

Tammipuun palaset

 

39 kohta: Käyttö

Kaliumalginaatti

 

44 kohta: Käyttö

Aspergillus niger -sienestä peräisin oleva kitosaani

 

51 kohta: Käyttö

Inaktivoitu hiiva

 

Asetuksen (EY) N:o 606/2009 liitteessä III olevan A osan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettu käsittely

Kalsiumsulfaatti

Ainoastaan ”vino generoso” tai ”vino generoso de licor” -viineissä


(1)  Yksittäisten hiivakantojen osalta: saatu luonnonmukaisesta raaka-aineesta, jos sellaista on saatavilla.

(2)  Saatu luonnonmukaisesta raaka-aineesta, jos sellaista on saatavilla.


18.12.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 328/81


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) 2019/2165,

annettu 17 päivänä joulukuuta 2019,

luvan antamisesta uuselintarvikkeen ”Coriandrum sativum -kasvista saatava korianterin siemenöljy” eritelmän muuttamiseksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/2283 mukaisesti sekä komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2017/2470 muuttamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon uuselintarvikkeista, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1169/2011 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 258/97 ja komission asetuksen (EY) N:o 1852/2001 kumoamisesta 25 päivänä marraskuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/2283 (1) ja erityisesti sen 12 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksessa (EU) 2015/2283 säädetään, että unionin markkinoille voidaan saattaa vain sellaisia uuselintarvikkeita, jotka on hyväksytty ja sisällytetty unionin luetteloon.

(2)

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2017/2470 (2) unionin uuselintarvikeluettelon laatimisesta on annettu asetuksen (EU) 2015/2283 8 artiklan mukaisesti.

(3)

Komissio päättää asetuksen (EU) 2015/2283 12 artiklan nojalla uuselintarvikkeen hyväksymisestä ja saattamisesta unionin markkinoille sekä unionin luettelon saattamisesta ajan tasalle.

(4)

Komission täytäntöönpanopäätöksessä 2014/155/EU (3) annettiin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 258/97 (4) mukaisesti lupa Coriandrum sativum ‐kasvista saatavan korianterin siemenöljyn saattamiseksi markkinoille elintarvikkeiden uutena ainesosana ravintolisissä käytettäväksi.

(5)

Yritys Ovalie Innovation, jäljempänä ’hakija’, esitti 2 päivänä heinäkuuta 2019 komissiolle asetuksen (EU) 2015/2283 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun hakemuksen Coriandrum sativum -kasvista saatavaa korianterin siemenöljyä koskevien eritelmien muuttamisesta. Hakija pyysi öljyhapon vähimmäispitoisuuden alentamista nykyisestä 8,0 prosentista 7,0 prosenttiin.

(6)

Hakija perusteli pyyntöään toteamalla, että muutos on tarpeen Coriandrum sativum ‐kasvissa havaitun öljyhappopitoisuuden luonnollisen vaihtelun huomioon ottamiseksi.

(7)

Komissio katsoo, että Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, ei ole tarpeen tehdä tästä hakemuksesta turvallisuusarviointia asetuksen (EU) 2015/2283 10 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Öljyhappo on oliiviöljyn luontainen pääainesosa. Sitä esiintyy luontaisesti – uuselintarvikkeelle ehdotettuja pitoisuuksia vastaavina pitoisuuksina – useissa muissa peruselintarvikkeissa, joita on jo kauan käytetty turvallisesti.

(8)

Ehdotettu muutos Coriandrum sativum -kasvista saatavan korianterin siemenöljyn öljyhappopitoisuudessa ei muuta elintarviketurvallisuusviranomaisen tekemän turvallisuusarvioinnin (5) päätelmiä, jotka tukivat luvan antamista sille täytäntöönpanopäätöksellä 2014/155/EU. Sen vuoksi on aiheellista muuttaa uuselintarvikkeen ”Coriandrum sativum -kasvista saatava korianterin siemenöljy” eritelmiä öljyhapon osalta ehdotetulle tasolle.

(9)

Hakemuksessa esitetyt tiedot antavat riittävät perusteet vahvistaa, että ehdotetut muutokset uuselintarvikkeen ”Coriandrum sativum -kasvista saatava korianterin siemenöljy” eritelmiin ovat asetuksen (EU) 2015/2283 12 artiklan mukaisia.

(10)

Täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2017/2470 liitettä olisi sen vuoksi muutettava.

(11)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan asetuksen (EU) 2015/2283 6 artiklassa säädetyssä hyväksyttyjen uuselintarvikkeiden luettelossa, joka sisältyy täytäntöönpanoasetukseen (EU) 2017/2470, oleva uuselintarviketta ”Coriandrum sativum -kasvista saatava korianterin siemenöljy” koskeva kohta tämän asetuksen liitteessä esitetyllä tavalla.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 17 päivänä joulukuuta 2019.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Ursula VON DER LEYEN


(1)  EUVL L 327, 11.12.2015, s. 1.

(2)  Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2017/2470, annettu 20 päivänä joulukuuta 2017, unionin uuselintarvikeluettelon laatimisesta uuselintarvikkeista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/2283 mukaisesti (EUVL L 351, 30.12.2017, s. 72).

(3)  Komission täytäntöönpanopäätös 2014/155/EU, annettu 19 päivänä maaliskuuta 2014, luvan antamisesta korianterin siemenöljyn saattamiseksi markkinoille elintarvikkeiden uutena ainesosana Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 258/97 mukaisesti (EUVL L 85, 21.3.2014, s. 13).

(4)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 258/97, annettu 27 päivänä tammikuuta 1997, uuselintarvikkeista ja elintarvikkeiden uusista ainesosista (EYVL L 43, 14.2.1997, s. 1).

(5)  EFSA Journal 2013;11(10):3422


LIITE

Korvataan täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2017/2470 liitteessä olevassa taulukossa 2 (Eritelmät) kohta „Coriandrum sativum -kasvista saatava korianterin siemenöljy” seuraavasti:

‘Hyväksytty uuselintarvike

Eritelmät

Coriandrum sativum -kasvista saatava korianterin siemenöljy

Kuvaus/Määritelmä:

Korianterin siemenöljy on rasvahappojen glyseridejä sisältävä öljy, jota tuotetaan korianterikasvin Coriandrum sativum L siemenistä.

Kellertävä väri, mieto maku

CAS-numero: 8008-52-4

Rasvahappojen koostumus:

Palmitiinihappoa (C16:0): 2–5 %

Steariinihappoa (C18:0): < 1,5 %

Petroseliinihappoa (cis-C18:1(n-12)): 60–75 %

Öljyhappoa (cis-C18:1 (n-9)): 7–15 %

Linolihappoa (C18:2): 12–19 %

α-Linoleenihappoa (C18:3): < 1,0 %

Transrasvahappoja: < 1,0 %

Puhtaus:

Taitekerroin (20 °C): 1,466–1,474

Happoarvo: ≤ 2,5 mg KOH/g

Peroksidiluku (PV): ≤ 5,0 mekv/kg

Jodiluku: 88–110 yksikköä

Saippuoitumisluku: 179–200 mg KOH/g

Saippuoitumaton aines: ≤ 15 g/kg”’.


PÄÄTÖKSET

18.12.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 328/84


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOPÄÄTÖS (EU) 2019/2166,

annettu 16 päivänä joulukuuta 2019,

täytäntöönpanopäätöksen 2014/908/EU muuttamisesta siltä osin kuin on kyse Serbian ja Etelä-Korean sisällyttämisestä niiden kolmansien maiden ja alueiden luetteloon, joiden valvonta- ja sääntelyvaatimuksia pidetään vastaavina Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 mukaisen vastuiden kohtelun soveltamiseksi

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta 26 päivänä kesäkuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 (1) ja erityisesti sen 107 artiklan 4 kohdan, 114 artiklan 7 kohdan, 115 artiklan 4 kohdan, 116 artiklan 5 kohdan ja 142 artiklan 2 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Komission täytäntöönpanopäätöksessä 2014/908/EU (2) vahvistetaan luettelot kolmansista maista ja alueista, joiden valvonta- ja sääntelyjärjestelyjä pidetään unionissa sovellettavia valvonta- ja sääntelyjärjestelyjä vastaavina asetuksen (EU) N:o 575/2013 mukaisesti.

(2)

Komissio on tehnyt tiettyjen kolmansien maiden ja alueiden luottolaitoksiin sovellettavien valvonta- ja sääntelyjärjestelyjen lisäarviointeja. Komissio on näiden lisäarviointiensa avulla pystynyt selvittämään, ovatko kyseiset järjestelyt vastaavuudeltaan sellaisia, että niiden avulla voidaan määrittää asetuksen (EU) N:o 575/2013 107, 114, 115, 116 ja 142 artiklassa tarkoitettujen asianomaisten vastuiden alaryhmien kohtelu.

(3)

Vastaavuus on määritetty tekemällä kolmannen maan sääntely- ja valvontajärjestelyjä koskeva tuloksiin perustuva analyysi, jossa on tarkasteltu, pystytäänkö kyseisillä järjestelyillä saavuttamaan samat yleiset tavoitteet kuin unionin valvonta- ja sääntelyjärjestelyillä. Tavoitteisiin kuuluvat ennen kaikkea sekä kotimaisen että maailmanlaajuisen rahoitusjärjestelmän vakaus ja eheys kokonaisuudessaan, tehokas ja riittävä suoja tallettajille ja muille rahoituspalveluja käyttäville kuluttajille, yhteistyö rahoitusjärjestelmän eri toimijoiden välillä, sääntely- ja valvontaviranomaiset mukaan lukien, valvonnan riippumattomuus ja tehokkuus sekä asiaa koskevien kansainvälisesti sovittujen standardien tosiasiallinen täytäntöönpano ja noudattamisen valvonta. Jotta kolmannen maan valvonta- ja sääntelyjärjestelyillä saavutettaisiin samat yleiset tavoitteet kuin unionin valvonta- ja sääntelyjärjestelyillä, niiden on täytettävä useita toimintaan, organisaatioon ja valvontaan liittyviä vaatimuksia, joissa otetaan huomioon asianomaisiin rahoituslaitosten luokkiin sovellettavien unionin valvonta- ja sääntelyjärjestelyjen keskeiset näkökohdat.

(4)

Arvioinneissaan komissio on tarkastellut Serbian ja Etelä-Korean valvonta- ja sääntelykehyksen kehitystä komission täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2019/536 (3) hyväksymisen jälkeen. Se on tässä yhteydessä ottanut huomioon käytettävissä olevat tietolähteet, kuten Euroopan pankkiviranomaisen tekemän arvioinnin, jossa suositeltiin, että kyseisten kolmansien maiden luottolaitoksiin sovellettavien valvonta- ja sääntelykehysten olisi katsottava vastaavan unionin oikeudellista kehystä sovellettaessa asetuksen (EU) N:o 575/2013 107 artiklan 3 kohtaa, 114 artiklan 7 kohtaa, 115 artiklan 4 kohtaa, 116 artiklan 5 kohtaa ja 142 artiklan 2 kohtaa. Komissio panee lisäksi merkille, että Serbia on parantanut huomattavasti järjestelmää, jolla torjutaan rahanpesua ja terrorismin rahoittamista, ja että työtä jatketaan tältä osin.

(5)

Komissio on tullut siihen tulokseen, että Serbian ja Etelä-Korean valvonta- ja sääntelyjärjestelyt täyttävät sellaiset toimintaan, organisaatioon ja valvontaan liittyvät vaatimukset, joissa otetaan huomioon luottolaitoksiin sovellettavien unionin valvonta- ja sääntelyjärjestelyjen keskeiset näkökohdat. Siksi on aiheellista katsoa, että Serbian ja Etelä-Korean luottolaitoksiin sovellettavat valvonta- ja sääntelyvaatimukset vastaavat vähintään unionissa sovellettavia vaatimuksia asetuksen (EU) N:o 575/2013 107 artiklan 3 kohtaa, 114 artiklan 7 kohtaa, 115 artiklan 4 kohtaa, 116 artiklan 5 kohtaa ja 142 artiklan 2 kohtaa sovellettaessa.

(6)

Täytäntöönpanopäätöstä 2014/908/EU olisi sen vuoksi muutettava lisäämällä Serbia ja Etelä-Korea mainitussa päätöksessä oleviin luetteloihin kolmansista maista ja alueista, joiden valvonta- ja sääntelyvaatimuksia pidetään, asetuksen (EU) N:o 575/2013 107, 114, 115, 116 ja 142 artiklan mukaista vastuiden kohtelua sovellettaessa, unionin järjestelmää vastaavina.

(7)

Asetuksen (EU) N:o 575/2013 asiaa koskevia säännöksiä sovellettaessa vastaaviksi katsottujen kolmansien maiden ja alueiden luettelot eivät ole tyhjentäviä. Komissio seuraa Euroopan pankkiviranomaisen avustuksella edelleen säännöllisesti kolmansien maiden ja alueiden valvonta- ja sääntelyjärjestelyjen kehitystä päivittääkseen täytäntöönpanopäätöksessä 2014/908/EU vahvistettuja kolmansien maiden ja alueiden luetteloja tarpeen mukaan ja vähintään viiden vuoden välein ottaen erityisesti huomioon unionissa ja maailmanlaajuisesti tapahtuvan valvonta- ja sääntelyjärjestelyjen kehityksen sekä asiaa koskevien tietojen uudet käytettävissä olevat lähteet.

(8)

Täytäntöönpanopäätöksen 2014/908/EU liitteissä I–V lueteltujen kolmansien maiden ja alueiden soveltamien vakavaraisuuden valvonta- ja sääntelyvaatimusten säännöllinen uudelleentarkastelu ei saisi rajoittaa komission mahdollisuutta toteuttaa yksittäiseen kolmanteen maahan tai alueeseen kohdistuva erityinen uudelleentarkastelu milloin tahansa yleisen uudelleentarkastelun ulkopuolella, jos komission on järjestelyjen kehityksen vuoksi arvioitava täytäntöönpanopäätöksellä 2014/908/EU myönnettyä tunnustamista uudelleen. Tällainen uudelleenarviointi voi johtaa vastaavuuden tunnustamisen peruuttamiseen.

(9)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat Euroopan pankkikomitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Muutetaan täytäntöönpanopäätös 2014/908/EU seuraavasti:

1)

Korvataan liite I tämän päätöksen liitteellä I.

2)

Korvataan liite IV tämän päätöksen liitteellä II.

3)

Korvataan liite V tämän päätöksen liitteellä III.

2 artikla

Tämä päätös tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tehty Brysselissä 16 päivänä joulukuuta 2019.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Ursula VON DER LEYEN


(1)  EUVL L 176, 27.6.2013, s. 1.

(2)  Komission täytäntöönpanopäätös 2014/908/EU, annettu 12 päivänä joulukuuta 2014, tiettyjen kolmansien maiden ja alueiden valvonta- ja sääntelyvaatimusten vastaavuudesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 mukaisen vastuiden kohtelun soveltamiseksi (EUVL L 359, 16.12.2014, s. 155).

(3)  Komission täytäntöönpanopäätös (EU) 2019/536, annettu 29 päivänä maaliskuuta 2019, täytäntöönpanopäätöksen 2014/908/EU muuttamisesta siltä osin kuin on kyse niiden kolmansien maiden ja alueiden luetteloista, joiden valvonta- ja sääntelyvaatimuksia pidetään vastaavina Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 mukaisen vastuiden kohtelun soveltamiseksi (EUVL L 92, 1.4.2019, s. 3).


LIITE I

”LIITE I

LUETTELO KOLMANSISTA MAISTA JA ALUEISTA 1 ARTIKLAN SOVELTAMISEKSI (LUOTTOLAITOKSET)

1)

Argentiina

2)

Australia

3)

Brasilia

4)

Kanada

5)

Kiina

6)

Färsaaret

7)

Grönlanti

8)

Guernsey

9)

Hongkong

10)

Intia

11)

Mansaari

12)

Japani

13)

Jersey

14)

Meksiko

15)

Monaco

16)

Uusi-Seelanti

17)

Saudi-Arabia

18)

Serbia

19)

Singapore

20)

Etelä-Afrikka

21)

Etelä-Korea

22)

Sveitsi

23)

Turkki

24)

Yhdysvallat


LIITE II

”LIITE IV

Luettelo kolmansista maista ja alueista 4 artiklan soveltamiseksi (luottolaitokset)

1)

Argentiina

2)

Australia

3)

Brasilia

4)

Kanada

5)

Kiina

6)

Färsaaret

7)

Grönlanti

8)

Guernsey

9)

Hongkong

10)

Intia

11)

Mansaari

12)

Japani

13)

Jersey

14)

Meksiko

15)

Monaco

16)

Uusi-Seelanti

17)

Saudi-Arabia

18)

Serbia

19)

Singapore

20)

Etelä-Afrikka

21)

Etelä-Korea

22)

Sveitsi

23)

Turkki

24)

Yhdysvallat


LIITE III

”LIITE V

Luettelo kolmansista maista ja alueista 5 artiklan soveltamiseksi (luottolaitokset ja sijoituspalveluyritykset)

Luottolaitokset:

1)

Argentiina

2)

Australia

3)

Brasilia

4)

Kanada

5)

Kiina

6)

Färsaaret

7)

Grönlanti

8)

Guernsey

9)

Hongkong

10)

Intia

11)

Mansaari

12)

Japani

13)

Jersey

14)

Meksiko

15)

Monaco

16)

Uusi-Seelanti