ISSN 1977-0812

Euroopan unionin

virallinen lehti

L 198

European flag  

Suomenkielinen laitos

Lainsäädäntö

62. vuosikerta
25. heinäkuu 2019


Sisältö

 

I   Lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

Sivu

 

 

ASETUKSET

 

*

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/1238, annettu 20 päivänä kesäkuuta 2019, yleiseurooppalaisesta yksilöllisestä eläketuotteesta (PEPP) ( 1 )

1

 

*

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/1239, annettu 20 päivänä kesäkuuta 2019, eurooppalaisen merenkulkualan yhdennetyn palveluympäristön perustamisesta ja direktiivin 2010/65/EU kumoamisesta

64

 

*

Euroopan Parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/1240 annettu 20 päivänä kesäkuuta 2019, maahanmuuttoalan eurooppalaisen yhteyshenkilöverkoston perustamisesta

88

 

*

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/1241 annettu 20 päivänä kesäkuuta 2019, kalavarojen säilyttämisestä ja meriekosysteemien suojelemisesta teknisten toimenpiteiden avulla, neuvoston asetusten (EY) N:o 1967/2006, (EY) N:o 1224/2009 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EU) N:o 1380/2013, (EU) 2016/1139, (EU) 2018/973, (EU) 2019/472 ja (EU) 2019/1022 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 894/97, (EY) N:o 850/98, (EY) N:o 2549/2000, (EY) N:o 254/2002, (EY) N:o 812/2004 ja (EY) N:o 2187/2005 kumoamisesta

105

 

*

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/1242, annettu 20 päivänä kesäkuuta 2019, hiilidioksidipäästönormien asettamisesta uusille raskaille hyötyajoneuvoille ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 595/2009 ja (EU) 2018/956 sekä neuvoston direktiivin 96/53/EY muuttamisesta ( 1 )

202

 

*

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/1243, annettu 20 päivänä kesäkuuta 2019, eräiden säädösten, joissa säädetään valvonnan käsittävän sääntelymenettelyn käyttämisestä, mukauttamisesta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 ja 291 artiklaan ( 1 )

241

 


 

(1)   ETA:n kannalta merkityksellinen teksti

FI

Säädökset, joiden otsikot on painettu laihalla kirjasintyypillä, ovat maatalouspolitiikan alaan kuuluvia juoksevien asioiden hoitoon liityviä säädöksiä, joiden voimassaoloaika on yleensä rajoitettu.

Kaikkien muiden säädösten otsikot on painettu lihavalla kirjasintyypillä ja merkitty tähdellä.


I Lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

ASETUKSET

25.7.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 198/1


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2019/1238,

annettu 20 päivänä kesäkuuta 2019,

yleiseurooppalaisesta yksilöllisestä eläketuotteesta (PEPP)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 114 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Unionin kotitaloudet ovat maailman suurimpien säästäjien joukossa, mutta enin osa näistä säästöistä on lyhyen maturiteetin pankkitileillä. Pääomamarkkinoille tehtävien sijoitusten lisääntyminen auttaisi vastaamaan väestön ikääntymisen ja matalien korkojen aiheuttamiin haasteisiin.

(2)

Vanhuuseläkkeet muodostavat olennaisen osan eläkeläisten tuloista, ja monille ihmisille riittävä eläke on ratkaiseva tekijä vanhuuden riittävän tulotason ja köyhyyden välillä. Ne ovat edellytys sille, että henkilö voi käyttää perusoikeuksia, jotka on vahvistettu Euroopan unionin perusoikeuskirjassa, muun muassa ikääntyneiden henkilöiden oikeuksia koskevassa 25 artiklassa, jossa todetaan seuraavaa: ”Unioni tunnustaa ikääntyneiden henkilöiden oikeuden ihmisarvoiseen ja itsenäiseen elämään sekä oikeuden osallistua yhteiskunnalliseen elämään ja kulttuurielämään ja kunnioittaa näitä oikeuksia.”

(3)

Unionilla on vastassaan useita muun muassa väestörakenteeseen liittyviä haasteita, koska Eurooppa on ikääntyvä maanosa. Lisäksi työurat, työmarkkinat ja varallisuuden jakautuminen ovat muuttumassa ratkaisevasti, mikä johtuu suurelta osin digitaalisesta vallankumouksesta.

(4)

Julkiset järjestelmät tarjoavat merkittävän osan vanhuuseläkkeistä. Eläkejärjestelmien järjestäminen kuuluu yksinomaisen kansallisen toimivallan piiriin, kuten perussopimuksissa määrätään, mutta tulojen riittävyys ja kansallisten eläkejärjestelmien rahoituksen kestävyys ovat ratkaisevan tärkeitä koko unionin vakaudelle. Ohjaamalla eurooppalaisten säästöjä yhä enemmän käteisestä ja pankkitalletuksista pitkän aikavälin sijoitustuotteisiin, kuten vapaaehtoisiin eläketuotteisiin, joilla on pitkän aikavälin eläkeluonne, saataisiin näin ollen aikaan hyödyllisiä vaikutuksia sekä yksittäisille henkilöille (jotka saisivat korkeampia tuottoja ja paremmin riittävän eläkkeen) että taloudelle laajemmin.

(5)

Vuonna 2015 unionin työikäisestä väestöstä (20–64-vuotiaat) 11,3 miljoonaa asui muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, jonka kansalaisia he ovat, ja 1,3 miljoonaa unionin kansalaista työskenteli muussa jäsenvaltiossa kuin asuinjäsenvaltiossaan.

(6)

Siirrettävän yleiseurooppalaisen yksilöllisen eläketuotteen (PEPP), jolla on pitkän aikavälin eläkeluonne, houkuttelevuus tuotteena kasvaa erityisesti nuorten sekä liikkuvien työntekijöiden kannalta, ja sen avulla unionin kansalaisten on nykyistä helpompi käyttää oikeuttaan asua ja työskennellä kaikkialla unionissa.

(7)

Yksilöllisillä eläkkeillä on tärkeä tehtävä pitkän aikavälin säästäjien ja pitkän aikavälin sijoitusmahdollisuuksien yhdistämisessä. Laajemmat eurooppalaiset yksilöllisten eläkkeiden markkinat tukisivat yhteisösijoittajille tarjolla olevaa rahoitusta ja investointeja reaalitalouteen.

(8)

Tämä asetus antaa mahdollisuuden luoda yksilöllinen eläketuote, jolla on pitkän aikavälin eläkeluonne, jossa otetaan mahdollisimman tarkoin huomioon Yhdistyneiden kansakuntien tukemissa vastuullisen sijoittamisen periaatteissa mainitut ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyvät tekijät (ESG-tekijät), joka on yksinkertainen, turvallinen, kohtuuhintainen, avoin, kuluttajaystävällinen ja siirrettävissä unionin laajuisesti ja joka täydentää jäsenvaltioiden nykyisiä järjestelmiä.

(9)

Yksilöllisten eläkkeiden sisämarkkinat eivät tällä hetkellä toimi kitkattomasti. Joissakin jäsenvaltioissa ei vielä ole markkinoita yksilöllisille eläketuotteille. Toisissa jäsenvaltioissa yksilöllisiä eläketuotteita on saatavilla, mutta kansallisten markkinoiden välillä on suuria eroja. Tämän vuoksi yksilölliset eläketuotteet ovat siirrettävissä vain rajallisesti. Yksittäisten henkilöiden saattaa siksi olla vaikea hyödyntää perusvapauksiaan. He eivät ehkä esimerkiksi pysty ottamaan vastaan työpaikkaa toisesta jäsenvaltiosta tai jäämään eläkkeelle toisessa jäsenvaltiossa. Lisäksi nykyisten yksilöllisten eläketuotteiden standardoinnin puute haittaa palveluntarjoajien mahdollisuutta hyödyntää sijoittautumisvapautta ja palvelujen tarjoamisen vapautta.

(10)

Yksilöllisten eläketuotteiden sisämarkkinat ovat erittäin hajanaiset ja keskenään erilaiset, joten PEPP-tuotteiden vaikutus saattaa olla hyvin erilainen eri jäsenvaltioissa ja kohderyhmät saattavat vaihdella yhtä paljon. Joissakin jäsenvaltioissa PEPP-tuotteet voisivat olla ratkaisu ihmisille, joiden saatavilla ei tällä hetkellä ole riittävästi tarjontaa. Joissakin muissa jäsenvaltioissa PEPP-tuotteet taas voisivat lisätä kuluttajien valinnanvaraa tai tarjota ratkaisun liikkuville kansalaisille. PEPP-tuotteiden ei kuitenkaan ole tarkoitus korvata nykyisiä kansallisia eläkejärjestelmiä, vaan se on täydentävä yksilöllinen lisäeläketuote.

(11)

Pääomamarkkinaunionin avulla voidaan edistää pääoman mobilisointia Euroopassa ja sen kanavoimista kaikille yrityksille, myös pienille ja keskisuurille yrityksille, sekä infrastruktuurihankkeisiin ja pitkän aikavälin kestäviin hankkeisiin, jotka tarvitsevat sitä laajentuakseen ja luodakseen työpaikkoja. Yksi pääomamarkkinaunionin keskeisistä tavoitteista on lisätä yksityissijoittajien sijoituksia ja valinnanvaraa ottamalla eurooppalaiset säästöt paremmin käyttöön. Tässä tarkoituksessa PEPP-tuote on edistysaskel pääomamarkkinoiden yhdentymisen tehostamisessa, koska sillä tuetaan reaalitalouden rahoittamista pitkällä aikavälillä ottaen huomioon tuotteen pitkän aikavälin eläkeluonne ja sijoitusten kestävyys.

(12)

Komissio ilmoitti 30 päivänä syyskuuta 2015 esitetyssä pääomamarkkinaunionin luomista koskevassa toimintasuunnitelmassa, että se ”arvioi tarvetta luoda toimintapuitteet, joiden avulla Eurooppaan luodaan menestyksekkäät markkinat yksinkertaisille, tehokkaille ja kilpailukykyisille henkilökohtaisille eläkkeille, ja määrittää, edellyttävätkö tällaiset markkinat EU:n lainsäädäntöä”.

(13)

Euroopan parlamentti korosti aiheesta ”Saavutukset ja haasteet rahoituspalveluja koskevan EU:n lainsäädännön alalla: vaikutukset ja eteneminen kohti tehokkaampia ja toimivampia EU:n puitteita rahoituspalvelujen sääntelylle ja pääomamarkkinaunionille”19 päivänä tammikuuta 2016 antamassaan päätöslauselmassa (3), että ”on luotava toimintaedellytykset, jotka kannustavat rahoitustuotteiden innovointiin, edistävät monimuotoisuutta, hyödyttävät reaalitaloutta, tarjoavat lisäkannustimia investointeihin ja voivat lisäksi edistää riittävien, turvattujen ja kestävien eläkkeiden maksamista”, ja mainitsi esimerkkinä yksinkertaisen ja avoimen yleiseurooppalaisen eläketuotteen kehittämisen.

(14)

Eurooppa-neuvosto edellytti 28 päivänä kesäkuuta 2016 antamissaan päätelmissä ”ripeää ja määrätietoista edistymistä”, jotta voidaan ”varmistaa yrityksille helpompi rahoituksen saanti ja tukea investointeja reaalitalouteen edistämällä pääomamarkkinaunionin tavoitteita”.

(15)

Komissio totesi 14 päivänä syyskuuta 2016 annetussa tiedonannossaan ”Pääomamarkkinaunioni – Vauhtia uudistuksiin”, että se ”harkitsee tekevänsä yksinkertaista, tehokasta ja kilpailukykyistä yksilöllistä EU:n eläketuotetta koskevia ehdotuksia. […] Tarkastelussa on myös se vaihtoehto, että tehdään lainsäädäntöehdotus vuonna 2017”.

(16)

Pääomamarkkinaunionia koskevan toimintasuunnitelman väliarvioinnista 8 päivänä kesäkuuta 2017 antamassaan tiedonannossa komissio ilmoitti yleiseurooppalaista yksilöllistä eläketuotetta koskevasta lainsäädäntöehdotuksesta vuoden 2017 kesäkuun loppuun mennessä. Tiedonannon mukaan ”tällä luodaan perusta turvallisemmille, kustannustehokkaammille ja avoimemmille kohtuuhintaisen, vapaaehtoisen ja yleiseurooppalaisesti hallittavan yksilöllisen eläkesäästämisen markkinoille. Näin voidaan ottaa huomioon niiden ihmisten tarpeet, jotka haluavat parantaa eläkesäästöjensä riittävyyttä, vastata väestörakenteen aiheuttamaan haasteeseen, täydentää nykyisiä eläketuotteita ja -järjestelmiä ja edistää yksilöllisten eläkkeiden kustannustehokkuutta tukemalla mahdollisuuksia tehdä pitkän aikavälin investointeja yksilöllisiin eläkkeisiin.”

(17)

PEPP-tuotteen kehittämisellä lisätään eläkesäästämisen vaihtoehtoja etenkin liikkuville työntekijöille ja luodaan unionin markkinat PEPP-tarjoajille. Sen olisi kuitenkin vain täydennettävä julkisia eläkejärjestelmiä.

(18)

Talousvalistuksella voidaan tukea kotitalouksien ymmärrystä ja lisätä niiden tietoa säästämisvaihtoehdoista vapaaehtoisten yksilöllisten eläketuotteiden alalla. Säästäjillä olisi myös oltava kohtuulliset mahdollisuudet saada kunnollinen käsitys PEPP-tuotteeseen liittyvistä riskeistä ja sen ominaisuuksista.

(19)

PEPP-tuotteita koskevalla lainsäädäntökehyksellä luodaan perusta yleiseurooppalaisesti hallinnoitavien kohtuuhintaisten ja vapaaehtoisten eläkkeisiin liittyvien sijoitusten menestyville markkinoille. Tällä lainsäädäntökehyksellä täydennetään nykyisiä lakisääteisiä eläkejärjestelmiä ja -tuotteita ja ammatillisia lisäeläkejärjestelmiä ja -tuotteita ja voidaan ottaa huomioon niiden ihmisten tarpeet, jotka haluavat parantaa eläkesäästöjensä riittävyyttä, vastata väestörakenteen aiheuttamaan haasteeseen ja tarjota uusi merkittävä yksityisen pääoman lähde pitkän aikavälin sijoituksia varten. Tällä kehyksellä ei korvata eikä yhdenmukaisteta nykyisiä kansallisia yksilöllisiä eläketuotteita tai -järjestelmiä, eikä sillä ole vaikutusta nykyisiin kansallisiin lakisääteisiin eläkejärjestelmiin ja -tuotteisiin ja ammatillisiin lisäeläkejärjestelmiin ja -tuotteisiin.

(20)

PEPP-tuote on yksilöllinen muu kuin ammatillinen eläketuote, jonka PEPP-säästäjä hankkii vapaaehtoisesti eläkkeelle siirtymistä varten. Koska PEPP-tuotteen olisi tarjottava pääoman karttuminen pitkällä aikavälillä, pääoman ennenaikaiseen nostoon olisi oltava vain rajoitetut mahdollisuudet ja siitä voisi olla seuraamuksia.

(21)

Tällä asetuksella yhdenmukaistetaan joitakin PEPP-tuotteen keskeisiä ominaisuuksia, jotka liittyvät avaintekijöihin, kuten jakeluun, sopimusten vähimmäissisältöön, sijoituspolitiikkaan, palveluntarjoajan vaihtoon taikka rajatylittävään tarjoamiseen ja siirrettävyyteen. Näiden keskeisten ominaisuuksien yhdenmukaistamisella parannetaan kaiken kaikkiaan yksilöllisten eläkkeiden tarjoajien tasapuolisia toimintaedellytyksiä ja edistetään pääomamarkkinaunionin toteuttamista sekä yksilöllisten eläkkeiden sisämarkkinoiden yhdentymistä. Näin luodaan pitkälti standardoitu yleiseurooppalainen tuote, joka on saatavilla kaikissa jäsenvaltioissa ja jonka ansiosta kuluttajat voivat hyödyntää sisämarkkinoita täysimääräisesti, koska heillä on mahdollisuus siirtää eläkeoikeudet ulkomaille ja tarjolla on laajempi valikoima eri tyyppisiä palveluntarjoajia, myös valtioiden rajat ylittävästi. Kun valtioiden rajat ylittävään eläkepalvelujen tarjoamiseen kohdistuu vähemmän esteitä, PEPP-tuote lisää kilpailua palveluntarjoajien välillä yleiseurooppalaisella tasolla ja luo mittakaavaetuja, joista pitäisi olla hyötyä säästäjille.

(22)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 114 artiklassa annetaan mahdollisuus hyväksyä säädöksiä sekä asetusten että direktiivien muodossa. Asetuksen hyväksymistä on pidetty parempana vaihtoehtona, koska se on suoraan sovellettavissa kaikissa jäsenvaltioissa. Näin ollen asetuksella voidaan ottaa PEPP-tuote nopeammin käyttöön ja puuttua pikaisemmin tarpeeseen lisätä eläkesäästämistä ja -sijoituksia pääomamarkkinaunionin puitteissa. Tällä asetuksella yhdenmukaistetaan PEPP-tuotteen keskeisiä ominaisuuksia, joihin ei tarvitse soveltaa erityisiä kansallisia sääntöjä, joten asetus vaikuttaa tässä tapauksessa soveltuvammalta kuin direktiivi. Sitä vastoin ominaisuuksiin, jotka eivät kuulu tämän asetuksen soveltamisalaan (esimerkiksi kerryttämisvaihetta koskevat ehdot), sovelletaan kansallisia sääntöjä.

(23)

Tässä asetuksessa olisi vahvistettava PEPP-tuotteiden rekisteröintiä, tarjontaa, jakelua ja valvontaa koskevat yhdenmukaiset säännöt. PEPP-tuotteisiin olisi sovellettava tämän asetuksen, asiaa koskevan alakohtaisen unionin lainsäädännön sekä vastaavien delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten säännöksiä. Lisäksi olisi sovellettava jäsenvaltioiden alakohtaisen unionin lainsäädännön täytäntöönpanemiseksi antamaa lainsäädäntöä. Jos tietty asia ei jo kuulu tämän asetuksen tai alakohtaisen unionin lainsäädännön soveltamisalaan, olisi sovellettava asiaa koskevaa jäsenvaltioiden lainsäädäntöä. PEPP-tuotteesta olisi myös tehtävä PEPP-säästäjän ja PEPP-tarjoajan välinen sopimus, jäljempänä ’PEPP-sopimus’. PEPP-sopimukseen olisi sisällytettävä joitakin tuotteen keskeisiä ominaisuuksia. Tällä asetuksella ei rajoiteta niiden unionin sääntöjen soveltamista, jotka koskevat kansainvälistä yksityisoikeutta ja erityisesti tuomioistuimen toimivaltaa ja sovellettavaa lakia. Tällä asetuksella ei myöskään rajoiteta kansallisen sopimus-, sosiaali-, työ- ja vero-oikeuden soveltamista.

(24)

Tässä asetuksessa olisi tehtävä selväksi, että PEPP-sopimuksen on oltava kaikkien sovellettavien sääntöjen mukainen. Lisäksi PEPP-sopimuksessa olisi vahvistettava osapuolten oikeudet ja velvollisuudet ja siihen olisi sisällyttävä joitakin tuotteen keskeisiä ominaisuuksia. PEPP-sopimuksen voi tehdä myös PEPP-säästäjien ryhmän edustaja, kuten riippumaton säästäjien yhdistys, joka toimii kyseisen ryhmän puolesta, edellyttäen, että tämä tapahtuu tämän asetuksen ja sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja että PEPP-tuotteen tällä tavoin hankkivat PEPP-säästäjät saavat samat tiedot ja neuvot kuin PEPP-säästäjät, jotka tekevät PEPP-sopimuksen joko suoraan PEPP-tarjoajan kanssa tai PEPP-jakelijan kautta.

(25)

PEPP-tarjoajilla olisi oltava pääsy koko unionin markkinoille tuotetta koskevalla yhdellä rekisteröinnillä, joka myönnetään yksien sääntöjen perusteella. Jotta tuotetta voidaan markkinoida nimityksellä ”PEPP”, rekisteröintiä hakevien PEPP-tarjoajien olisi haettava rekisteröintiä toimivaltaisilta viranomaisilta. Tämä asetus ei estä tässä asetuksessa säädetyt edellytykset täyttävän olemassa olevan yksilöllisen eläketuotteen rekisteröintiä. Toimivaltaisten viranomaisten olisi tehtävä rekisteröintipäätös, jos rekisteröintiä hakeva PEPP-tarjoaja on toimittanut kaikki tarvittavat tiedot ja jos tämän asetuksen vaatimusten noudattamista varten tarvittavat järjestelyt ovat käytössä. Tehtyään rekisteröintipäätöksen toimivaltaisten viranomaisten olisi ilmoitettava asiasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1094/2010 (4) perustetulle Euroopan valvontaviranomaiselle (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) (EIOPA) PEPP-tarjoajan ja PEPP-tuotteen kirjaamiseksi julkiseen keskusrekisteriin. Tällaisen rekisteröinnin olisi oltava voimassa koko unionin alueella. Tässä asetuksessa säädettyjen yhdenmukaisten vaatimusten noudattamisen tehokkaan valvonnan varmistamiseksi toimivaltaisille viranomaisille ja tarvittaessa EIOPAlle olisi ilmoitettava viipymättä kaikista myöhemmistä muutoksista rekisteröintimenettelyssä toimitettuihin tietoihin ja asiakirjoihin.

(26)

EIOPAn olisi luotava julkinen keskusrekisteri, joka sisältää tietoja rekisteröidyistä PEPP-tuotteista, joita voitaisiin tarjota ja jaella unionissa, ja PEPP-tarjoajista sekä luettelon jäsenvaltioista, joissa PEPP-tuotetta tarjotaan. Jos PEPP-tarjoajat eivät jakele PEPP-tuotetta jäsenvaltion alueella mutta niiden on mahdollista avata alatili kyseistä jäsenvaltiota varten varmistaakseen PEPP-asiakkaidensa PEPP-tuotteiden siirrettävyyden, kyseisessä rekisterissä olisi oltava tietoa myös jäsenvaltioista, joita varten PEPP-tarjoaja tarjoaa alatilejä.

(27)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2016/2341 (5) tarkoitettujen ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten (lisäeläkelaitosten) organisointi- ja sääntelytavoissa on merkittäviä eroja jäsenvaltioiden välillä. Joissakin jäsenvaltioissa kyseiset laitokset saavat harjoittaa ainoastaan ammatillisiin lisäeläkkeisiin liittyvää toimintaa, kun taas toisissa jäsenvaltioissa kyseiset laitokset, myös hyväksytyt yhteisöt, jotka vastaavat lisäeläkelaitosten johtamisesta ja hallinnoinnista ja toimivat niiden puolesta, jos niillä ei ole oikeushenkilöyttä, saavat harjoittaa ammatillisiin lisäeläkkeisiin ja yksilöllisiin eläkkeisiin liittyvää toimintaa. Tämän vuoksi lisäeläkelaitoksilla on erilaisia organisaatiorakenteita ja myös niiden valvonta kansallisella tasolla vaihtelee. Erityisesti sellaisten lisäeläkelaitosten vakavaraisuusvalvonta, joilla on lupa harjoittaa ammatillisiin lisäeläkkeisiin ja yksilöllisiin eläkkeisiin liittyvää toimintaa, on laajempaa kuin ainoastaan ammatillisiin lisäeläkkeisiin liittyvää toimintaa harjoittavien lisäeläkelaitosten vakavaraisuusvalvonta.

Jotta rahoitusvakaus ei vaarannu ja voidaan ottaa huomioon organisaatiorakenteen ja valvonnan erot, PEPP-tuotteiden tarjoamisen olisi oltava sallittua ainoastaan lisäeläkelaitoksille, joilla on kansallisen lainsäädännön nojalla lupa tarjota myös yksilöllisiä eläketuotteita ja joiden tällaista toimintaa valvotaan. Tämän lisäksi ja rahoitusvakauden turvaamiseksi kaikki PEPP-tuotteiden tarjoamista koskevaa liiketoimintaa vastaavat varat ja vastuut olisi pidettävä erillään muista toiminnoista eikä niitä saisi voida siirtää laitoksen muuhun eläkeliiketoimintaan. PEPP-tuotteita tarjoavien lisäeläkelaitosten olisi myös aina noudatettava direktiivissä (EU) 2016/2341 asetettuja asiaankuuluvia vaatimuksia, myös sijoittamista koskevia yksityiskohtaisempia sääntöjä, joita jäsenvaltiot, joissa ne on rekisteröity tai hyväksytty direktiivin (EU) 2016/2341 mukaisesti, ovat säätäneet saattaessaan mainitun direktiivin osaksi kansallista lainsäädäntöä, sekä hallintojärjestelmää koskevia säännöksiä. Kuten muidenkin PEPP-tarjoajien kohdalla, jos tässä asetuksessa säädetään tiukempia vaatimuksia, tällaisia vaatimuksia olisi sovellettava.

(28)

Yhdellä yhtenäisellä PEPP-passilla varmistetaan PEPP-tuotteiden sisämarkkinoiden luominen.

(29)

PEPP-tarjoajien olisi voitava jaella kehittämiään PEPP-tuotteita ja PEPP-tuotteita, joita ne eivät ole kehittäneet, edellyttäen, että tämä on asiaa koskevan alakohtaisen lainsäädännön mukaista. PEPP-jakelijoilla olisi oltava oikeus jaella PEPP-tuotteita, joita ne eivät ole kehittäneet. PEPP-jakelijoiden olisi jaeltava ainoastaan sellaisia tuotteita, joita varten niillä on asianmukaiset tiedot ja pätevyys asiaa koskevan alakohtaisen lainsäädännön mukaisesti.

(30)

PEPP-tarjoajien tai PEPP-jakelijoiden olisi annettava potentiaalisille PEPP-säästäjille ennen PEPP-sopimuksen tekemistä neuvontaa, jossa otetaan huomioon tuotteen pitkän aikavälin eläkeluonne, PEPP-säästäjän yksilölliset tarpeet ja vaatimukset sekä rajoitettu lunastettavuus. Neuvonnalla olisi erityisesti pyrittävä tiedottamaan PEPP-säästäjälle sijoitusvaihtoehtojen ominaisuuksista, pääomasuojan tasosta ja maksusuoritusten muodoista.

(31)

PEPP-tarjoajat voivat tarjota ja PEPP-jakelijat voivat jaella PEPP-tuotteita vastaanottavan jäsenvaltion alueella palvelujen tarjoamisen vapauden tai sijoittautumisvapauden nojalla avattuaan alatilin kyseistä vastaanottavaa jäsenvaltiota varten. Jotta varmistetaan palvelujen laadukkuus ja kuluttajansuojan tehokkuus, kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion olisi tehtävä tiivistä yhteistyötä tässä asetuksessa säädettyjen velvollisuuksien täytäntöönpanossa. Jos PEPP-tarjoajat ja PEPP-jakelijat harjoittavat liiketoimintaa eri jäsenvaltioissa palvelujen tarjoamisen vapauden nojalla, kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten olisi oltava vastuussa tässä asetuksessa asetettujen velvollisuuksien noudattamisen varmistamisesta, koska niillä on tiiviimmät yhteydet PEPP-tarjoajaan. Jos vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset saavat tietoonsa, että velvollisuuksia on rikottu niiden alueella, niiden olisi ilmoitettava tästä kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, joiden olisi tämän jälkeen toteutettava aiheelliset toimenpiteet, jotta varmistetaan kotijäsenvaltion ja vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten vastuulle kuuluvien tehtävien oikeudenmukainen jakautuminen. Lisäksi vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava puuttua asiaan, jos kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset eivät toteuta aiheellisia toimenpiteitä tai jos toteutetut toimenpiteet eivät ole riittävät.

(32)

Jäsenvaltioiden toimivaltaisilla viranomaisilla olisi siksi oltava käytettävissään kaikki tarpeelliset keinot sen varmistamiseksi, että PEPP-tarjoajien ja PEPP-jakelijoiden liiketoiminta on asianmukaista koko unionissa riippumatta siitä, perustuuko se sijoittautumisvapauteen vai palveluiden tarjoamisen vapauteen. Valvonnan tehokkuuden varmistamiseksi kaikkien toimivaltaisten viranomaisten toteuttamien toimien olisi oltava oikeassa suhteessa tietyn tarjoajan tai jakelijan liiketoimintaan liittyvien riskien luonteeseen, laajuuteen ja monitahoisuuteen.

(33)

PEPP-tuotteen yleiseurooppalaista ulottuvuutta voidaan kehittää tarjoajan tasolla rajatylittävän toiminnan tarjoamien mahdollisuuksien kautta mutta myös PEPP-säästäjän tasolla PEPP-tuotteen siirrettävyyden ja vaihtopalvelun kautta; näin edistetään sellaisten henkilöiden yksilöllisten eläkeoikeuksien suojaamista, jotka käyttävät Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 21 ja 45 artiklan mukaista oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen. Siirrettävyyteen liittyy PEPP-säästäjän asuinpaikan vaihtaminen toiseen jäsenvaltioon vaihtamatta PEPP-tarjoajaa, kun taas PEPP-tarjoajan vaihtoon ei välttämättä liity asuinpaikan muutosta.

(34)

PEPP-tuotteeseen olisi sisällyttävä kansallisia alatilejä, joista jokaisessa otetaan huomioon yksilöllisen eläketuotteen ominaisuudet, jotka mahdollistavat sen, että PEPP-tuotteeseen suoritettavat maksut tai PEPP-tuotteesta tehtävät maksusuoritukset ovat kannustinkelpoisia, jos kannustimia on saatavilla jäsenvaltioissa, joita varten PEPP-tarjoaja asettaa saataville alatilin. Alatiliä olisi käytettävä kerryttämisvaiheen aikana suoritettujen maksujen ja maksatusvaiheen aikana tehtyjen maksusuoritusten kirjaamiseen sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, jota varten alatili on avattu. PEPP-säästäjän tasolla ensimmäinen alatili olisi luotava PEPP-sopimuksen tekemisen yhteydessä.

(35)

Jotta siirtymävaihe olisi jouheva PEPP-tarjoajien kannalta, velvollisuutta tarjota PEPP-tuotteita, joissa on alatilejä vähintään kahta jäsenvaltiota varten, olisi sovellettava viimeistään kolme vuoden kuluttua tämän asetuksen soveltamispäivästä. PEPP-tuotetta käyttöön ottaessaan PEPP-tarjoajan olisi annettava tietoa siitä, mitkä alatilit ovat välittömästi saatavilla, jotta vältetään mahdollinen PEPP-säästäjien harhaanjohtaminen. Jos PEPP-säästäjä muuttaa toiseen jäsenvaltioon ja jos tätä jäsenvaltiota varten ei ole saatavilla alatiliä, PEPP-tarjoajan olisi tarjottava PEPP-säästäjälle mahdollisuutta vaihtaa viipymättä ja veloituksetta toiseen PEPP-tarjoajaan, joka tarjoaa alatilin kyseistä jäsenvaltiota varten. PEPP-säästäjä voisi myös jatkaa maksujen suorittamista alatilille, jolle maksuja suoritettiin ennen asuinpaikan vaihtamista.

(36)

Kun otetaan huomioon PEPP-tuotteen pitkän aikavälin eläkeluonne ja siihen liittyvä hallinnollinen rasite, PEPP-tarjoajien ja PEPP-jakelijoiden olisi tarjottava potentiaalisille PEPP-säästäjille ja -edunsaajille selviä, helposti ymmärrettäviä ja riittäviä tietoja eläkkeelle siirtymistä koskevan päätöksenteon tueksi. Samasta syystä PEPP-tarjoajien ja PEPP-jakelijoiden olisi varmistettava erittäin laaja avoimuus PEPP-tuotteen eri vaiheissa eli muun muassa ennen sopimuksen tekemistä, sopimuksen tekemisen aikana, kerryttämisvaiheessa (mukaan lukien eläkkeelle siirtymistä edeltävä vaihe) ja maksatusvaiheessa. Erityisesti olisi annettava tiedot kertyneistä eläkeoikeuksista, ennustetuista PEPP-eläke-etuuksien tasoista, riskeistä ja takeista, ESG-tekijöiden huomioon ottamisesta sekä kustannuksista. Jos ennustettu PEPP-eläke-etuuksien taso perustuu talousskenaarioihin, tietoa olisi annettava myös parhaasta estimaattiskenaariosta ja epäedullisesta skenaariosta, jonka olisi oltava ääritapaus mutta kuitenkin realistinen.

(37)

Ennen PEPP-sopimuksen tekemistä potentiaalisille PEPP-säästäjille olisi annettava kaikki tarvittavat tiedot, jotta he voivat tehdä tietoon perustuvia valintoja. Ennen PEPP-sopimuksen tekemistä olisi määritettävä eläkkeeseen liittyvät tarpeet ja vaatimukset ja annettava neuvontaa.

(38)

Tuotteen mahdollisimman suuren avoimuuden varmistamiseksi PEPP-tarjoajien olisi laadittava kehittämistään PEPP-tuotteista PEPP-avaintietoasiakirja ennen kuin kyseisiä PEPP-tuotteita voidaan jaella PEPP-säästäjille. Niiden olisi myös oltava vastuussa PEPP-avaintietoasiakirjan tietojen paikkansapitävyydestä. PEPP-avaintietoasiakirjalla olisi korvattava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1286/2014 (6) mukainen vähittäismarkkinoille tarkoitettuja paketoituja ja vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita (PRIIP-tuotteita) koskeva avaintietoasiakirja, jota ei sen seurauksena tarvitse toimittaa PEPP-tuotteiden osalta, ja mukautettava sitä. PEPP-perustuotteesta olisi laadittava erillinen PEPP-avaintietoasiakirja. Jos PEPP-tarjoaja tarjoaa vaihtoehtoisia sijoitusvaihtoehtoja, näitä vaihtoehtoisia sijoitusvaihtoehtoja varten olisi myös tarjottava yleinen avaintietoasiakirja, joka voisi myös sisältää viittauksia muihin asiakirjoihin. Jos vaihtoehtoisista sijoitusvaihtoehdoista ei voida antaa vaadittavia tietoja yhdessä erillisessä avaintietoasiakirjassa, olisi vaihtoehtoisesti annettava erillinen avaintietoasiakirja jokaisesta vaihtoehtoisesta sijoitusvaihtoehdosta. Näin olisi kuitenkin meneteltävä ainoastaan, jos yleisen avaintietoasiakirjan antaminen vaihtoehtoisista sijoitusvaihtoehdoista ei olisi PEPP-asiakkaiden edun mukaista. Arvioidessaan, onko PEPP-avaintietoasiakirja tämän asetuksen mukainen, toimivaltaisten viranomaisten olisi siksi tarvittaessa varmistettava eri sijoitusvaihtoehtojen optimaalinen vertailtavuus ottaen erityisesti huomioon käyttäytymisanalyysiin liittyvät ajantasaiset tiedot, jotta vältetään tietojen esitystavasta aiheutuva kognitiivinen vinouma.

(39)

Tässä asetuksessa olisi PEPP-avaintietoasiakirjojen laajan levityksen ja saatavuuden varmistamiseksi säädettävä, että PEPP-tarjoajan on julkaistava PEPP-avaintietoasiakirjat verkkosivustollaan. PEPP-tarjoajan olisi julkaistava kutakin jäsenvaltiota varten, jossa PEPP-tuotetta jaellaan palvelujen tarjoamisen vapauden tai sijoittautumisvapauden nojalla, PEPP-avaintietoasiakirja, joka sisältää tarkemmat tiedot kerryttämisvaiheeseen ja maksatusvaiheeseen liittyvistä ehdoista kyseisessä jäsenvaltiossa.

(40)

Kansallisella tasolla ollaan jo kehittämässä yksilöllisiä eläketuotteita koskevia laskureita. Jotta tällaiset laskurit olisivat mahdollisimman hyödyllisiä kuluttajien kannalta, niiden olisi kuitenkin katettava eri PEPP-tarjoajien perimät kulut ja palkkiot sekä mahdolliset muut välittäjien tai sijoitusketjun muiden osien perimät kulut ja palkkiot, joita PEPP-tarjoajat eivät ole jo sisällyttäneet hintaan.

(41)

PEPP-avaintietoasiakirjaan sisällytettävien tietojen yksityiskohdat ja tietojen esitystapa olisi yhdenmukaistettava laajemmin teknisillä sääntelystandardeilla ottaen huomioon aiemmat ja käynnissä olevat kuluttajien käyttäytymistä tarkastelevat tutkimukset, mukaan luettuina tulokset testeistä, joissa tarkastellaan, kuinka tehokkaita erilaiset tietojen esitystavat ovat kuluttajien kannalta. Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tekniset sääntelystandardit. EIOPAn olisi kehitettävä luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi kuultuaan muita Euroopan valvontaviranomaisia – Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1093/2010 (7) perustettu Euroopan valvontaviranomainen (Euroopan pankkiviranomainen) (EBA) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1095/2010 (8) perustettu Euroopan valvontaviranomainen (arvopaperimarkkinaviranomainen) (ESMA) – soveltuvin osin sekä Euroopan keskuspankkia ja toimivaltaisia viranomaisia ja sen jälkeen kun on toteutettu tässä asetuksessa säädettyjä kuluttaja- ja toimialatestejä, ja täsmennettävä niissä PEPP-avaintietoasiakirjan esitystapa ja siihen sisällytettävien tietojen sisältö; PEPP-avaintietoasiakirjan uudelleentarkastelun ja tarkistamisen edellytykset; edellytykset, jotka täyttämällä noudatetaan vaatimusta PEPP-avaintietoasiakirjan toimittamisesta; säännöt, joiden perusteella määritetään eläke-ennusteita koskevat olettamat; PEPP-etuusotteessa olevien tietojen esitystapa; ja vähimmäiskriteerit, jotka riskien vähentämistekniikoiden on täytettävä. Laatiessaan luonnoksia teknisiksi sääntelystandardeiksi EIOPAn olisi otettava huomioon PEPP-tuotteiden eri tyypit, PEPP-tuotteiden pitkäaikainen luonne, PEPP-säästäjien valmiudet ja PEPP-tuotteiden ominaisuudet. Ennen kuin luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi toimitetaan komissiolle, olisi tarvittaessa suoritettava tosiasiallisiin tietoihin perustuvia kuluttaja- ja toimialatestejä. Komission olisi hyväksyttävä nämä tekniset sääntelystandardit delegoiduilla säädöksillä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan nojalla asetuksen (EU) N:o 1094/2010 10–14 artiklan mukaisesti. Komissiolle olisi myös siirrettävä valta hyväksyä täytäntöönpanosäädöksillä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 291 artiklan nojalla asetuksen (EU) N:o 1094/2010 15 artiklan mukaisesti EIOPAn laatimat tekniset täytäntöönpanostandardit, jotka koskevat yhteistyön ja tiedonvaihdon yksityiskohtia sekä vaatimuksia, joiden mukaisesti mainitut tiedot on mahdollista esittää standardoidussa muodossa niiden vertailun mahdollistamiseksi, ja – sen jälkeen kun muita Euroopan valvontaviranomaisia ja kansallisia toimivaltaisia viranomaisia on kuultu ja kun on tehty toimialatestejä – tekniset täytäntöönpanostandardit valvontaa koskevien raporttien muodosta.

(42)

PEPP-avaintietoasiakirjan olisi erotuttava selkeästi ja oltava erillään mahdollisesta markkinointiaineistosta.

(43)

PEPP-tarjoajien olisi laadittava PEPP-säästäjille osoitettu PEPP-etuusote, jotta heille voidaan esittää yksilöllisiä ja yleisiä avaintietoja PEPP-tuotteesta ja jotta voidaan varmistaa sitä koskevat ajantasaiset tiedot. PEPP-etuusotteen olisi oltava selkeä ja kattava, ja sen olisi sisällettävä merkitykselliset ja asianmukaiset tiedot, jotta eläkeoikeuksien ymmärtäminen olisi helpompaa eri aikoina ja eri eläketuotteissa ja jotta ote palvelisi työvoiman liikkuvuutta. PEPP-etuusotteen olisi myös sisällettävä avaintietoja ESG-tekijöihin liittyvästä sijoituspolitiikasta ja siinä olisi esitettävä, mistä ja millä tavalla PEPP-säästäjät voivat saada lisätietoja ESG-tekijöiden huomioon ottamisesta. PEPP-etuusote olisi toimitettava PEPP-säästäjille vuosittain.

(44)

PEPP-tarjoajien olisi ilmoitettava PEPP-säästäjille kaksi kuukautta ennen päivämääriä, joina PEPP-säästäjillä on mahdollisuus muuttaa maksatusvaihtoehtojaan, maksatusvaiheen tulevasta alkamisesta, maksusuoritusten mahdollisista muodoista ja mahdollisuudesta muuttaa maksusuoritusten muotoa. Jos on avattu useampi kuin yksi alatili, PEPP-säästäjälle olisi ilmoitettava kunkin alatilin maksatusvaiheen mahdollisesta alkamisesta.

(45)

Maksatusvaiheessa PEPP-edunsaajien olisi edelleen saatava tietoa PEPP-etuuksistaan ja vastaavista maksatusvaihtoehdoista. Tämä on erityisen tärkeää silloin, kun PEPP-edunsaajat kantavat merkittävän osan sijoitusriskistä maksatusvaiheen aikana.

(46)

PEPP-säästäjien ja -edunsaajien etujen suojaamiseksi riittävästi PEPP-tarjoajien olisi voitava valita varojensa allokoinnissa tapa, joka parhaiten soveltuu niiden vastuiden, myös pitkän aikavälin vastuiden, luonteeseen ja kestoon. Tehokas valvonta on siksi tarpeen ja sijoittamista koskeviin sääntöihin olisi sovellettava lähestymistapaa, joka tarjoaa PEPP-tarjoajille riittävästi joustavuutta turvallisimmasta ja tehokkaimmasta sijoituspolitiikasta päättämiseen mutta velvoittaa ne myös toimimaan varovaisesti ja kaikkien PEPP-säästäjien pitkän aikavälin edun mukaisesti. Varovaisuusperiaatteen noudattaminen edellyttää siksi PEPP-tarjoajan asiakasrakenteen mukaan sovitettua sijoituspolitiikkaa.

(47)

Asettamalla varovaisuusperiaate perusperiaatteeksi pääomasijoitusten osalta ja mahdollistamalla PEPP-tarjoajien rajatylittävä toiminta kannustetaan säästöjen suuntaamista yksilöllisiin eläkkeisiin, mikä myötävaikuttaa taloudelliseen ja sosiaaliseen edistykseen. Varovaisuusperiaatteessa olisi otettava nimenomaisesti huomioon myös ESG-tekijöiden merkitys sijoitusprosessissa.

(48)

Tällä asetuksella olisi varmistettava asianmukainen sijoitusten vapaus PEPP-tarjoajille. Koska PEPP-tarjoajat ovat erittäin pitkän aikavälin sijoittajia, joiden maksuvalmiusriskit ovat vähäisiä, niillä on mahdollisuus edistää pääomamarkkinaunionin kehittämistä sijoittamalla varovaisuusperiaatetta noudattaen osakkeiden kaltaisiin epälikvideihin varoihin samoin kuin muihin sijoitusinstrumentteihin, joilla on pitkän aikavälin taloudellista merkitystä ja joilla ei käydä kauppaa säännellyillä markkinoilla, monenkeskisissä kaupankäyntijärjestelmissä tai organisoiduissa kaupankäyntijärjestelmissä. Lisäksi ne voivat hyötyä kansainvälisen hajauttamisen eduista. Sijoittamista osakkeisiin muissa valuutoissa kuin niissä, joissa vastuut ovat, ja muihin sijoitusinstrumentteihin, joilla on pitkän aikavälin taloudellista merkitystä ja joilla ei käydä kauppaa säännellyillä markkinoilla, monenkeskisissä kaupankäyntijärjestelmissä tai organisoiduissa kaupankäyntijärjestelmissä, olisi sen vuoksi varovaisuusperiaatteen mukaisesti rajoitettava ainoastaan varovaisuussyistä, jotta suojellaan PEPP-säästäjien ja -edunsaajien etuja.

(49)

Pääomamarkkinaunionin syventämiseen liittyen sijoitusinstrumentit, joilla on pitkän aikavälin taloudellista merkitystä, ymmärretään laajasti. Tällaiset sijoitusinstrumentit ovat arvopapereita, jotka eivät ole siirtokelpoisia, minkä vuoksi jälkimarkkinoiden likviditeettiä ei voida käyttää. Ne edellyttävät usein määräaikaisia sitoumuksia, jotka rajoittavat niiden markkinoitavuutta, ja niihin olisi katsottava sisältyvän myös osakkuudet ja listaamattomia yrityksiä koskevat velkainstrumentit ja tällaisille yrityksille myönnetyt lainat. Listaamattomiin yrityksiin sisältyvät infrastruktuurihankkeet, listaamattomat kasvuyritykset, kiinteistöt tai muut omaisuuserät, jotka voisivat olla sopivia pitkän aikavälin sijoitustarkoituksiin. Vähähiiliset ja ilmastonmuutoksen kestävät infrastruktuurihankkeet ovat usein listaamattomia omaisuuseriä ja perustuvat hankerahoitukseen liittyviin pitkäaikaisiin luottoihin. Kun otetaan huomioon PEPP-tarjoajien vastuiden pitkäaikainen luonne, niitä kannustetaan jakamaan riittävä osa sijoitussalkustaan reaalitalouteen tehtäviin kestäviin sijoituksiin, joista saadaan pitkän aikavälin taloudellisia hyötyjä, erityisesti infrastruktuurihankkeisiin ja -yrityksiin.

(50)

ESG-tekijät ovat PEPP-tarjoajien sijoituspolitiikan ja riskienhallintajärjestelmien tärkeitä näkökohtia. PEPP-tarjoajia olisi kannustettava ottamaan huomioon tällaiset tekijät sijoituspäätöksissä sekä ottamaan huomioon se, miten ne muodostavat osan niiden riskienhallintajärjestelmää, jotta voidaan välttää hukkainvestoinnit. ESG-tekijöitä koskevien tietojen olisi oltava EIOPAn, toimivaltaisten viranomaisten ja PEPP-säästäjien saatavilla.

(51)

Yhtenä PEPP-tuotteiden sääntelyn tavoitteena on turvallisen ja kustannusystävällisen pitkän aikavälin eläkesäästötuotteen luominen. Koska yksilöllisiä eläketuotteita koskevat sijoitukset ovat pitkäaikaisia, erityistä huomiota olisi kiinnitettävä varojen allokoinnin pitkän aikavälin seurauksiin. Erityisesti olisi otettava huomioon ESG-tekijät. PEPP-säästöt olisi sijoitettava ottaen huomioon ESG-tekijät, esimerkiksi tekijät, jotka esitetään unionin ilmasto- ja kestävyystavoitteissa sellaisina kuin ne esitetään Pariisin ilmastosopimuksessa (Pariisin sopimuksessa), Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteissa sekä yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevissa Yhdistyneiden kansakuntien ohjaavissa periaatteissa.

(52)

Pyrittäessä varmistamaan, että PEPP-tarjoajat noudattavat velvollisuuttaan varovaisuusperiaatteen mukaiseen sijoituspolitiikkaan, niitä olisi estettävä tekemästä sijoituksia yhteistyöhaluttomalle lainkäyttöalueelle, joka sisältyy asiaa koskevissa neuvoston päätelmissä vahvistettuun luetteloon veroasioissa yhteistyöhaluttomista lainkäyttöalueista, sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/849 (9) 9 artiklan nojalla hyväksytyssä sovellettavassa komission delegoidussa asetuksessa suuririskiseksi yksilöityyn kolmanteen maahan, jossa on strategisia puutteita.

(53)

Kun otetaan huomioon PEPP-tuotteen pitkän aikavälin eläketavoite, PEPP-säästäjille tarjottavissa sijoitusvaihtoehdoissa olisi määriteltävä tekijät, jotka antavat sijoittajille mahdollisuuden sijoituspäätöksen tekemiseen, mukaan luettuna niiden sijoitusvaihtoehtojen lukumäärä, joista he voivat valita. PEPP-tuotteen hankkimisen yhteydessä tehdyn alkuperäisen valinnan jälkeen PEPP-säästäjillä olisi oltava mahdollisuus muuttaa valintaansa, kun PEPP-tuotteen hankkimisesta tai, jos sijoitusvaihtoehtoa muutetaan myöhemmin, sen muuttamisesta edellisen kerran on kulunut vähintään viisi vuotta, jotta tarjoajille tarjotaan riittävä vakaus pitkän aikavälin sijoitusstrategiaa varten mutta samalla varmistetaan sijoittajien suoja. PEPP-tarjoajien olisi kuitenkin voitava sallia PEPP-säästäjien muuttaa valittua sijoitusvaihtoehtoa tätä useammin.

(54)

PEPP-perustuotteen olisi oltava turvallinen tuote ja oletusarvoinen sijoitusvaihtoehto. Sen muotona voisi olla joko riskien vähentämistekniikka, jolla pyritään turvaamaan PEPP-säästäjän mahdollisuus saada sijoitettu pääoma takaisin, tai sijoitetulle pääomalle annettava takuu. Riskien vähentämistekniikka, jolla pyritään turvaamaan PEPP-säästäjän mahdollisuus saada sijoitettu pääoma takaisin, voisi olla varovainen sijoitusstrategia tai elinkaaristrategia, jossa kokonaisriskiä vähennetään asteittain ajan mittaan. Oletusarvoisen sijoitusvaihtoehdon yhteydessä annettujen takuiden olisi katettava ainakin kerryttämisvaiheessa suoritetut maksuosuudet kaikkien palkkioiden ja maksujen vähentämisen jälkeen. Takuut voisivat kattaa myös palkkiot ja maksut ja ne voisivat kattaa inflaation kokonaan tai osittain. Sijoitetulle pääomalle annetun takuun olisi tultava maksettavaksi maksatusvaiheen alkaessa ja tapauksen mukaan maksatusvaiheen aikana.

(55)

Kustannustehokkuuden ja riittävän suorituskyvyn takaamiseksi PEPP-säästäjien kannalta PEPP-perustuotteen kulut ja palkkiot olisi rajattava kiinteään prosenttiosuuteen kertyneestä pääomasta. Rajaksi olisi vahvistettava prosentti kertyneestä pääomasta, mutta olisi aiheellista määrittää tarkemmin niiden kulujen ja palkkioiden tyypit, jotka olisi otettava huomioon teknisissä sääntelystandardeissa, jotta voidaan varmistaa tasapuoliset edellytykset eri PEPP-tarjoajille ja kulu- ja palkkiorakenteiltaan eri tyyppisille PEPP-tuotteille. Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä tällaiset tekniset sääntelystandardit, jotka EIOPAn olisi laadittava. Laatiessaan luonnoksia teknisiksi sääntelystandardeiksi EIOPAn olisi erityisesti otettava huomioon PEPP-tuotteiden pitkäaikainen luonne, eri tyyppiset PEPP-tuotteet ja niiden erityisominaisuuksiin liittyvät kustannusten kannalta merkitykselliset tekijät, jotta voidaan varmistaa eri PEPP-tarjoajien ja näiden tuotteiden oikeudenmukainen ja tasapuolinen kohtelu sekä PEPP-perustuotteen luonne yksinkertaisena, kustannustehokkaana ja avoimena tuotteena, joka tarjoaa sijoitukselle pitkällä aikavälillä riittävän reaalituoton. Koska tavoitteena on säilyttää tuotteen pitkäaikainen eläkeluonne, olisi myös arvioitava tarkkaan maksusuoritusten muotoa etenkin elinikäisten elinkorkojen tapauksessa. Tämä huomioon ottaen ja sen varmistamiseksi, että pääomatakuuta tarjoavilla PEPP-tarjoajilla ja muilla tarjoajilla on tasapuoliset toimintaedellytykset, EIOPAn olisi otettava kulu- ja palkkiorakenne asianmukaisesti huomioon. Lisäksi kulujen ja palkkioiden prosenttiarvoja olisi tarkistettava säännöllisesti, jotta varmistetaan niiden jatkuva riittävyys ottaen huomioon mahdolliset kustannustason muutokset. Komission olisi hyväksyttävä nämä tekniset sääntelystandardit delegoiduilla säädöksillä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan nojalla asetuksen (EU) N:o 1094/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

Jotta voidaan varmistaa jatkuva kustannustehokkuus ja suojella PEPP-asiakkaita lian raskailta kustannusrakenteilta, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, joilla muutetaan tätä prosenttiarvoa ottaen huomioon sen uudelleentarkastelut, erityisesti kulujen ja palkkioiden tosiasiallinen taso ja sen muutokset sekä kulukaton vaikutus PEPP-tuotteiden saatavuuteen samoin kuin eri tyyppisiä PEPP-tuotteita tarjoavien eri PEPP-tarjoajien asianmukainen pääsy markkinoille.

(56)

Toimivaltaisten viranomaisten olisi käytettävä toimivaltaansa, jonka keskeisinä tavoitteina ovat PEPP-säästäjien ja -edunsaajien oikeuksien turvaaminen sekä PEPP-tarjoajien vakaus ja hyvä kunto.

(57)

Jos PEPP-tarjoaja on lisäeläkelaitos tai unioniin sijoittautunut vaihtoehtoisen sijoitusrahaston hoitaja, sen olisi nimettävä säilytysyhteisö PEPP-tuotteiden tarjoamista koskevaa liiketoimintaa vastaavien varojen säilyttämiseen. Tarvitaan säilytysyhteisönä toimivaa yhteisöä ja sen tehtäviä koskevia lisätakeita, sillä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2011/61/EU (10) vahvistetut säilytysyhteisöön liittyvät nykyiset säännöt koskevat rahastoja, joita markkinoidaan ainoastaan ammattimaisille sijoittajille, lukuun ottamatta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/760 (11) soveltamisalaan kuuluvia eurooppalaisia pitkäaikaissijoitusrahastoja, joita markkinoidaan yksityissijoittajille, ja lisäeläkelaitoksiin sovellettavassa alakohtaisessa lainsäädännössä ei edellytetä säilytysyhteisön nimeämistä kaikissa tapauksissa. Jotta voidaan varmistaa mahdollisimman korkea sijoittajansuoja PEPP-tuotteiden tarjoamista koskevaa liiketoimintaa vastaavien varojen säilyttämisen osalta, tässä asetuksessa edellytetään, että PEPP-tuotteita tarjoavat lisäeläkelaitokset ja unioniin sijoittautuneet vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajat noudattavat Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/65/EY (12) sääntöjä, jotka koskevat säilytysyhteisön nimeämistä, sen tehtävien suorittamista ja sen valvontatehtäviä.

(58)

Kulujen ja palkkioiden avoimuus ja kohtuullisuus ovat olennaisen tärkeitä, jotta saavutetaan PEPP-säästäjien luottamus ja annetaan heille mahdollisuus tehdä tietoon perustuvia valintoja. Näin ollen läpinäkymättömien hinnoittelumenetelmien käyttö olisi kiellettävä.

(59)

Komissiolle olisi tämän asetuksen tavoitteiden saavuttamiseksi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädöksiä, joissa määritetään edellytykset, joiden mukaisesti EIOPA sekä toimivaltaiset viranomaiset käyttävät valtuuksia toteuttaa interventiotoimia, sekä perusteet ja seikat, jotka EIOPA ottaa huomioon määrittäessään, milloin on olemassa merkittävä PEPP-säästäjän suojaa koskeva ongelma. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (13) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(60)

Rajoittamatta PEPP-asiakkaiden oikeutta panna vireille kanne tuomioistuimessa olisi perustettava helposti saatavilla oleva, asianmukainen, riippumaton, puolueeton, avoin ja tehokas vaihtoehtoinen riitojenratkaisumenettely tässä asetuksessa vahvistettuihin oikeuksiin ja velvollisuuksiin liittyvien riitojen ratkaisua varten PEPP-tarjoajien tai PEPP-jakelijoiden ja PEPP-asiakkaiden välillä.

(61)

Tehokkaan ja vaikuttavan riitojenratkaisumenettelyn perustamista varten PEPP-tarjoajien ja PEPP-jakelijoiden olisi otettava käyttöön tehokas valitusmenettely, jota niiden asiakkaat voivat käyttää ennen kuin riita viedään vaihtoehtoiseen riitojenratkaisumenettelyyn tai tuomioistuimen käsiteltäväksi. Valitusmenettelyn olisi sisällettävä lyhyet ja selkeästi määritellyt määräajat, joihin mennessä PEPP-tarjoajan tai PEPP-jakelijan olisi vastattava valitukseen. Vaihtoehtoisilla riitojenratkaisuelimillä olisi oltava riittävät valmiudet osallistua asianmukaisella ja tehokkaalla tavalla rajatylittävään yhteistyöhön riidoissa, jotka koskevat tämän asetuksen mukaisia oikeuksia ja velvollisuuksia.

(62)

Jotta PEPP-säästäjät saisivat paremmat ehdot sijoituksilleen, heillä olisi oltava oikeus vaihtaa toiseen samassa tai muussa jäsenvaltiossa sijaitsevaan PEPP-tarjoajaan kerryttämisvaiheen aikana selkeän, nopean ja turvallisen menettelyn kautta, mikä myös lisää PEPP-tarjoajien välistä kilpailua. PEPP-tarjoajilla ei kuitenkaan saisi olla maksatusvaiheen aikana velvollisuutta tarjota vaihtopalvelua sellaisten PEPP-tuotteiden osalta, joissa säästäjät saavat maksusuorituksia elinkorkoina koko eliniän ajan. Siirtävän PEPP-tarjoajan olisi vaihdon aikana siirrettävä vastaavat rahamäärät tai tapauksen mukaan apporttiomaisuus PEPP-tililtä ja suljettava se. PEPP-säästäjien olisi tehtävä vastaanottavien PEPP-tarjoajien kanssa sopimus uuden PEPP-tilin avaamisesta. Uudessa PEPP-tilissä olisi oltava sama alatilirakenne kuin aiemmassa PEPP-tilissä.

(63)

PEPP-säästäjät voivat vaihtopalvelun aikana päättää siirtää apporttiomaisuuden ainoastaan, jos vaihto tapahtuu sellaisten PEPP-tarjoajien, kuten sijoituspalveluyritysten tai muiden hyväksyttävien lisätoimiluvan saaneiden tarjoajien, välillä, jotka harjoittavat salkunhoitoa PEPP-säästäjien puolesta. Tällöin tarvitaan vastaanottavan tarjoajan kirjallinen suostumus. Jos kyseessä on yhteissijoitusten hoito, vaihdon yhteydessä ei ole mahdollista siirtää apporttiomaisuutta, sillä eri PEPP-säästäjien varoja ei ole eroteltu.

(64)

Vaihtomenettelyn olisi oltava yksinkertainen PEPP-säästäjän kannalta. Tämän vuoksi vastaanottavan PEPP-tarjoajan olisi oltava vastuussa menettelyn käynnistämisestä ja hoitamisesta PEPP-säästäjän puolesta ja tämän pyynnöstä. Vaihtopalvelua perustaessaan PEPP-tarjoajien olisi pystyttävä käyttämään vapaaehtoisia lisäkeinoja, kuten jotakin teknistä ratkaisua. Tuotteen yleiseurooppalaisen luonteen vuoksi PEPP-säästäjien olisi voitava vaihtaa tarjoajaa viipymättä ja veloituksetta, jos jäsenvaltiossa, johon PEPP-säästäjä muuttaa, ei ole tarjolla alatiliä.

(65)

PEPP-säästäjälle olisi ennen vaihdon hyväksymistä ilmoitettava kaikista vaihdon toteuttamisen edellyttämistä menettelyvaiheista ja kuluista, jotta PEPP-säästäjä voi tehdä tietoon perustuvan päätöksen vaihtopalvelusta.

(66)

Vaihdon onnistuminen edellyttää yhteistyötä siirtävän PEPP-tarjoajan kanssa. Sen vuoksi siirtävän PEPP-tarjoajan olisi annettava vastaanottavalle PEPP-tarjoajalle kaikki tarvittavat tiedot maksujen jatkamiseksi toisella PEPP-tilillä. Tällaiset tiedot olisi kuitenkin rajattava vaihdon toteuttamisen kannalta tarpeellisiin tietoihin.

(67)

PEPP-säästäjille ei saisi aiheutua maksuja, korkoja tai muuta taloudellista tappiota kummankaan vaihtoprosessiin osallistuvan PEPP-tarjoajan mahdollisten virheiden vuoksi. PEPP-säästäjille ei erityisesti saisi aiheutua taloudellista tappiota lisämaksujen, korkojen tai muiden veloitusten maksamisesta taikka sakoista, seuraamuksista tai muista taloudellisista vahingoista, jotka johtuvat vaihdon toteuttamisen viivästymisestä. Koska maksatusvaiheen alkaessa ja tapauksen mukaan sen aikana olisi varmistettava pääomasuoja, siirtävää PEPP-tarjoajaa ei saisi velvoittaa varmistamaan pääomasuojaa tai tarjoamaan takuuta vaihdon hetkellä. PEPP-tarjoaja saattaa myös päättää varmistaa pääomasuojan tai tarjota takuuta vaihdon hetkellä.

(68)

PEPP-säästäjillä olisi oltava mahdollisuus tehdä tietoon perustuva päätös ennen vaihtoa. Vastaanottavan PEPP-tarjoajan olisi noudatettava kaikkia jakelua ja tietojen antamista koskevia vaatimuksia, jotka koskevat muun muassa PEPP-avaintietoasiakirjan tarjoamista, neuvontaa ja riittävien tietojen antamista vaihdosta aiheutuvista kuluista ja mahdollisista kielteisistä vaikutuksista pääomasuojaan, kun vaihdetaan PEPP-tuote, johon sisältyy takuu. Siirtävän PEPP-tarjoajan vaihtamisesta perimät kulut olisi rajattava määrään, joka ei muodosta estettä liikkuvuudelle ja joka on joka tapauksessa enintään 0,5 prosenttia siirrettävistä vastaavista rahamääristä tai apporttiomaisuuden rahallisesta arvosta.

(69)

PEPP-säästäjillä olisi oltava vapaus päättää PEPP-tuotteen hankkimisen ja uuden alatilin avaamisenyhteydessä maksatusvaihetta varten valitsemastaan vaihtoehdosta (elinkorko, kertasuoritus vai muu), mutta heillä olisi oltava mahdollisuus tarkistaa valintaansa vuotta ennen maksatusvaiheen alkamista, maksatusvaiheen alkaessa ja vaihdon hetkellä, jotta valittu maksatusvaihtoehto vastaa parhaiten heidän tarpeitaan eläkkeelle siirtymisen lähestyessä. Jos PEPP-tarjoaja asettaa saataville useamman kuin yhden maksusuoritusten muodon, PEPP-säästäjän olisi voitava valita eri maksatusvaihtoehto kutakin avattua PEPP-tiliin alatiliä varten.

(70)

PEPP-tarjoajilla olisi oltava mahdollisuus tarjota PEPP-säästäjille laaja valikoima maksusuoritusten muotoja. Näin saavutettaisiin tavoite PEPP-tuotteen vilkkaammasta käyttöönotosta, kun lisätään joustavuutta ja valinnanvaraa PEPP-säästäjien kannalta. Tämä lähestymistapa antaisi PEPP-tarjoajille tilaisuuden suunnitella PEPP-tuotteensa mahdollisimman kustannustehokkaasti. Se on johdonmukainen muun unionin politiikan kanssa ja poliittisesti toteuttamiskelpoinen, koska sillä annetaan riittävästi joustavuutta jäsenvaltioille päättää, mitä maksusuoritusten muotoja ne haluavat kannustaa. Jäsenvaltioiden olisi tuotteen pitkän aikavälin eläkeluonteen mukaisesti voitava toteuttaa toimenpiteitä, joilla suositaan tiettyjä maksusuoritusten muotoja, kuten kertasuoritusten määrällisiä rajoituksia, jotta voidaan kannustaa edelleen käyttämään elinikäisiä elinkorkoja ja nostoeriä.

(71)

PEPP-tuotteen yleiseurooppalaisen luonteen vuoksi on tarpeen varmistaa PEPP-säästäjien suojan johdonmukaisen korkea taso kaikkialla sisämarkkinoilla. Tämä edellyttää asianmukaisia välineitä rikkomusten tehokkaaseen torjuntaan ja kuluttajille aiheutuvien haittojen ehkäisemiseen. Sen vuoksi EIOPAn ja toimivaltaisten viranomaisten valtuuksia olisi täydennettävä erillisellä järjestelyllä, jolla kielletään sellaisten PEPP-tuotteiden markkinointi, jakelu tai myynti tai rajoitetaan sitä, joihin liittyy PEPP-säästäjien suojaa koskevia, muun muassa tuotteen pitkän aikavälin eläkeluonteeseen, finanssimarkkinoiden moitteettomaan toimintaan ja eheyteen tai koko finanssijärjestelmän tai sen osan vakauteen liittyviä vakavia huolenaiheita, ja EIOPAlle olisi annettava asianmukaiset koordinointi- ja valmiusvaltuudet.

EIOPAn valtuuksien olisi perustuttava asetuksen (EU) N:o 1094/2010 9 artiklan 5 kohtaan, jotta voidaan varmistaa, että tällaisia interventiojärjestelyjä voidaan soveltaa tapauksiin, joissa on kyse merkittävistä PEPP-säästäjien suojaa koskevista huolenaiheista, jotka liittyvät muun muassa PEPP-tuotteen erityiseen pitkän aikavälin eläkeluonteeseen. Näiden edellytysten täyttyessä toimivaltaisten viranomaisen olisi voitava varotoimenpiteenä asettaa kielto tai rajoitus ennen PEPP-tuotteen markkinointia, jakelua tai myyntiä PEPP-säästäjille. Nämä valtuudet eivät vapauta PEPP-tarjoajaa vastuusta noudattaa kaikkia tämän asetuksen asiaankuuluvia vaatimuksia.

(72)

PEPP-tuotteeseen tehtäviin sijoituksiin liittyvien kulujen ja palkkioiden täysi avoimuus olisi taattava. Palveluntarjoajien välille luotaisiin tasapuoliset toimintaedellytykset niin, että samalla varmistetaan kuluttajien suoja. Eri tuotteista olisi saatavilla vertailutietoja hinnoittelukilpailun kannustamiseksi.

(73)

Toimivaltaiset viranomaiset vastaavat PEPP-tarjoajien valvonnasta, mutta EIOPAn olisi koordinoitava PEPP-tuotteiden valvontaa, jotta voidaan taata yhtenäisen valvontamenetelmän johdonmukainen soveltaminen ja edistää näin PEPP-tuotteiden yleiseurooppalaista luonnetta ja pitkän aikavälin eläkeluonnetta.

(74)

Kuluttajien oikeuksien vahvistamiseksi ja valitusmenettelyjen käytettävyyden helpottamiseksi PEPP-säästäjien olisi voitava tehdä valituksia joko yksittäin tai kollektiivisesti oman asuinjäsenvaltionsa toimivaltaisille viranomaisille riippumatta siitä, missä rikkominen tapahtui.

(75)

EIOPAn olisi tehtävä yhteistyötä toimivaltaisten viranomaisten kanssa ja helpotettava niiden välistä yhteistyötä ja johdonmukaisuutta. Tältä osin EIOPAlla olisi oltava toimivaltaisten viranomaisten toimivaltaan liittyvä tehtävä valvontatoimenpiteiden soveltamisen osalta siten, että se toimittaa näyttöä PEPP-järjestelmään liittyvistä rikkomisista. EIOPAn olisi myös tarjottava sitovaa sovittelua siinä tapauksessa, että toimivaltaiset viranomaiset ovat eri mieltä valtioiden rajat ylittävissä tilanteissa.

(76)

Jotta varmistetaan, että PEPP-tarjoajat ja PEPP-jakelijat noudattavat tätä asetusta ja että niihin sovelletaan samanlaista kohtelua kaikkialla unionissa, olisi säädettävä hallinnollisista seuraamuksista ja muista toimenpiteistä, jotka ovat tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

(77)

Komission 8 päivänä joulukuuta 2010 antaman tiedonannon ”Seuraamusjärjestelmien lujittaminen finanssipalvelujen alalla” mukaisesti ja tämän asetuksen vaatimusten noudattamisen varmistamiseksi on tärkeää, että jäsenvaltiot toteuttavat tarvittavat toimet varmistaakseen, että tämän asetuksen rikkomisesta määrätään asianmukaiset hallinnolliset seuraamukset ja muut toimenpiteet.

(78)

Vaikka jäsenvaltiot voivat antaa hallinnollisia ja rikosoikeudellisia seuraamuksia koskevia sääntöjä samojen rikkomisten osalta, jäsenvaltioiden ei olisi edellytettävä antavan hallinnollisia seuraamuksia koskevia sääntöjä sellaisten tähän asetukseen kohdistuvien rikkomisten osalta, joihin sovelletaan kansallista rikosoikeutta. Tämän asetuksen rikkomisesta aiheutuvien rikosoikeudellisten seuraamusten säilyttäminen hallinnollisten seuraamusten sijaan ei kuitenkaan saisi vähentää toimivaltaisten viranomaisten mahdollisuuksia tehdä yhteistyötä, tutustua tietoihin ja vaihtaa tietoja oikea-aikaisesti muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa tätä asetusta sovellettaessa eikä muullakaan tavoin vaikuttaa näihin mahdollisuuksiin senkään jälkeen, kun asianomaiset rikkomiset on saatettu toimivaltaisten oikeusviranomaisten käsiteltäviksi syytetoimia varten.

(79)

Toimivaltaisille viranomaisille olisi annettava valtuudet määrätä taloudellisia seuraamuksia, jotka ovat riittävän suuria ylittääkseen tosiasialliset tai mahdolliset hyödyt ja joilla on varoittava vaikutus myös suurempiin rahoitusalan yrityksiin ja niiden johtajiin.

(80)

Jotta varmistetaan seuraamusten johdonmukainen soveltaminen kaikkialla unionissa, toimivaltaisten viranomaisten olisi otettava huomioon kaikki asiaan vaikuttavat olosuhteet määrittäessään hallinnollisen seuraamuksen tai muun toimenpiteen tyyppiä ja taloudellisen seuraamuksen tasoa.

(81)

Jotta varmistetaan, että rikkomisia ja seuraamuksia koskevilla toimivaltaisten viranomaisten päätöksillä on varoittava vaikutus yleisesti, ja jotta vahvistetaan kuluttajansuojaa varoittamalla kuluttajia tämän asetuksen vastaisesti jaelluista PEPP-tuotteista, nämä päätökset olisi julkistettava, paitsi jos tällainen julkistaminen vaarantaa finanssimarkkinoiden vakauden tai meneillään olevan tutkinnan.

(82)

Mahdollisten rikkomisten havaitsemiseksi toimivaltaisilla viranomaisilla olisi oltava tarvittavat tutkintavaltuudet, ja niiden olisi luotava tehokkaat mekanismit, jotta mahdollisista tai tosiasiallisista rikkomisista voidaan ilmoittaa.

(83)

Tällä asetuksella ei olisi rajoitettava rikoksiin liittyvien jäsenvaltioiden lainsäädännön säännösten soveltamista.

(84)

Tämän asetuksen yhteydessä harjoitettavan henkilötietojen käsittelyn, kuten toimivaltaisten viranomaisten välisen henkilötietojen vaihdon tai siirron tai PEPP-tarjoajien tai PEPP-jakelijoiden suorittaman henkilötietojen käsittelyn, olisi tapahduttava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (14) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/58/EY (15) mukaisesti. Euroopan valvontaviranomaisten harjoittaman tietojen vaihdon tai siirron olisi tapahduttava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1725 (16) mukaisesti.

(85)

Henkilökohtaisten rahoitustietojen arkaluonteisuuden vuoksi vahva tietosuoja on erittäin tärkeä. Sen vuoksi on suositeltavaa, että tietosuojaviranomaiset osallistuvat tiiviisti tämän asetuksen täytäntöönpanoon ja valvontaan.

(86)

Tässä asetuksessa säädetty rekisteröinti- ja ilmoitusmenettely ei saisi korvata mahdollisesti käytössä olevia kansallisia lisämenettelyjä, joiden avulla voi hyötyä kansallisella tasolla vahvistetuista eduista ja kannustimista.

(87)

Asetuksesta olisi suoritettava arviointi, jossa tarkastellaan muun muassa markkinoilla tapahtuvaa kehitystä, kuten uusien PEPP-tuotetyyppien markkinoille tuloa, sekä unionin oikeuden muilla aloilla tapahtuvaa kehitystä ja jäsenvaltioiden kokemuksia. Tällaisessa arvioinnissa olisi otettava huomioon hyvin toimivien PEPP-markkinoiden luomisen erilaiset tavoitteet ja tarkoitukset ja arvioitava erityisesti, onko tämä asetus johtanut siihen, että nykyistä useammat unionin kansalaiset säästävät kestäviä ja riittäviä eläkkeitä varten. PEPP-tarjoajien valvontaa koskevien unionin tason vähimmäisvaatimusten merkityksen vuoksi on myös tarpeen arvioida, noudattavatko PEPP-tarjoajat tätä asetusta ja sovellettavaa alakohtaista lainsäädäntöä.

(88)

Kun otetaan huomioon tämän asetuksen mahdolliset pitkän aikavälin vaikutukset, kehitystä on tärkeä seurata tiiviisti soveltamisen alkuvaiheessa. Arviointia suorittaessaan komission olisi otettava huomioon myös EIOPAn, sidosryhmien ja asiantuntijoiden kokemukset ja raportoitava Euroopan parlamentille ja neuvostolle mahdollisista havainnoistaan.

(89)

Tässä asetuksessa olisi varmistettava perusoikeuksien noudattaminen ja otettava huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet, erityisesti ikääntyneiden henkilöiden oikeus ihmisarvoiseen ja itsenäiseen elämään sekä oikeus osallistua yhteiskunnalliseen elämään ja kulttuurielämään, oikeus henkilötietojen suojaan, omistusoikeus, elinkeinovapaus, naisten ja miesten tasa-arvon periaate sekä korkeatasoisen kuluttajansuojan periaate.

(90)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita, joita ovat PEPP-säästäjien suojan vahvistaminen ja PEPP-säästäjien luottamuksen lujittaminen PEPP-tuotteita kohtaan, mukaan lukien tilanteet, joissa kyseisiä tuotteita jaellaan valtioiden rajojen yli, vaan ne voidaan vaikutustensa vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Kohde

Tässä asetuksessa vahvistetaan yhdenmukaiset säännöt, joita sovelletaan unionissa nimityksellä ”yleiseurooppalainen yksilöllinen eläketuote” eli ”PEPP” jaeltujen yksilöllisten eläketuotteiden rekisteröintiin, kehittämiseen, jakeluun ja valvontaan.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1)

”yksilöllisellä eläketuotteella” tuotetta,

a)

joka perustuu yksityisen säästäjän ja jonkin yhteisön vapaaehtoiseen sopimukseen ja joka täydentää lakisääteistä eläketuotetta tai ammatillista lisäeläketuotetta;

b)

jolla kartutetaan pääomaa pitkällä aikavälillä, jonka nimenomaisena tavoitteena on tuottaa tuloa eläkkeelle siirryttäessä ja jossa tarjotaan rajoitetut mahdollisuudet ennenaikaisiin nostoihin ennen eläkkeelle siirtymistä;

c)

joka ei ole lakisääteinen eläketuote eikä ammatillinen lisäeläketuote;

2)

”yleiseurooppalaisella yksilöllisellä eläketuotteella” tai ”PEPP-tuotteella” pitkän aikavälin yksilöllistä eläkesäästötuotetta, jonka tarjoaa 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti hyväksyttävä rahoitusalan yritys PEPP-sopimuksen nojalla ja jonka PEPP-säästäjä hankkii tai riippumaton PEPP-säästäjien yhdistys hankkii jäsentensä puolesta eläkkeelle siirtymistä varten, jossa ei ole mahdollisuutta tai jossa on hyvin rajoitetut mahdollisuudet ennenaikaiseen lunastukseen ja joka on rekisteröity tämän asetuksen mukaisesti;

3)

”PEPP-säästäjällä” luonnollista henkilöä, joka on tehnyt PEPP-sopimuksen PEPP-tarjoajan kanssa;

4)

”PEPP-sopimuksella” PEPP-säästäjän ja PEPP-tarjoajan välistä sopimusta, joka täyttää 4 artiklassa säädetyt edellytykset;

5)

”PEPP-tilillä” PEPP-säästäjän tai PEPP-edunsaajan nimissä olevaa henkilökohtaista eläketiliä, jota käytetään niiden liiketoimien kirjaamiseen, joiden avulla PEPP-säästäjä voi siirtää säännöllisesti summia eläkettä varten ja PEPP-edunsaaja saada PEPP-etuuksia;

6)

”PEPP-edunsaajalla” luonnollista henkilöä, joka saa PEPP-etuuksia;

7)

”PEPP-asiakkaalla” PEPP-säästäjää, potentiaalista PEPP-säästäjää tai PEPP-edunsaajaa;

8)

”PEPP-tuotteen jakelulla” PEPP-tuotteen tarjoamiseen liittyviä sopimuksia koskevaa neuvontaa, ehdottamista tai muuta niiden tekemiseen liittyvää valmistelevaa toimintaa, tällaisten sopimusten tekemistä tai avustamista niiden hoidossa ja täyttämisessä, mukaan lukien tietojen antaminen yhdestä tai useammasta PEPP-sopimuksesta PEPP-asiakkaiden valitsemien kriteereiden perusteella verkkosivuston tai muun välineen avulla sekä paremmuusjärjestykseen asetettujen PEPP-tuotteiden luettelon laatiminen, mukaan lukien hinta- ja tuotevertailu, tai PEPP-tuotteen hinnanalennuksen tarjoaminen, kun PEPP-asiakas voi tehdä PEPP-sopimuksen suoraan tai välillisesti verkkosivuston tai muun välineen avulla;

9)

”PEPP-eläke-etuuksilla” etuuksia, jotka suoritetaan eläkkeelle siirtymisen tai odotettavissa olevan eläkkeelle siirtymisen perusteella jossakin 58 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa muodossa.

10)

”PEPP-etuuksilla” PEPP-eläke-etuuksia ja muita lisäetuuksia, joihin PEPP-edunsaaja on oikeutettu PEPP-sopimuksen mukaisesti, erityisesti hyvin rajoitetuissa tapauksissa, joissa on kyseessä ennenaikainen lunastus, tai jos PEPP-sopimuksessa määrätään biometristen riskien kattamisesta;

11)

”kerryttämisvaiheella” jaksoa, jonka aikana varoja kerrytetään PEPP-tilille ja joka tavallisesti jatkuu maksatusvaiheen alkamiseen asti;

12)

”maksatusvaiheella” jaksoa, jonka aikana PEPP-tilille kertyneet varat voidaan nostaa eläkkeen rahoittamista tai muita tulovaatimuksia varten;

13)

”elinkorolla” summaa, joka maksetaan tietyin välein tietyn jakson aikana, kuten PEPP-edunsaajan eliniän tai tietyn vuosimäärän aikana, vastineena sijoitukselle;

14)

”nostoerillä” harkinnanvaraisia rahamääriä, joita PEPP-edunsaajat voivat nostaa määräajoin tiettyyn rajaan asti;

15)

”PEPP-tarjoajalla” 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua rahoitusalan yritystä, joka on hyväksytty PEPP-tuotteen kehittämistä ja jakelua varten;

16)

”PEPP-jakelijalla” 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua rahoitusalan yritystä, joka on hyväksytty jakelemaan PEPP-tuotteita, joita se ei ole kehittänyt, sijoitusneuvontaa tarjoavaa sijoituspalveluyritystä tai Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/97 (17) 2 artiklan 1 kohdan 3 alakohdassa määriteltyä vakuutusedustajaa;

17)

”pysyvällä välineellä” välinettä,

a)

jonka avulla PEPP-asiakas voi säilyttää hänelle henkilökohtaisesti osoitettuja tietoja siten, että tiedot ovat saatavilla myöhempää käyttöä varten tietojen käyttötarkoituksen kannalta asianmukaisen ajan; ja

b)

joka mahdollistaa säilytettävien tietojen jäljentämisen muuttumattomina;

18)

”toimivaltaisilla viranomaisilla” kansallisia viranomaisia, jotka jäsenvaltio on nimennyt valvomaan PEPP-tarjoajia tai tapauksen mukaan PEPP-jakelijoita taikka suorittamaan tässä asetuksessa säädettyjä tehtäviä;

19)

”PEPP-tarjoajan kotijäsenvaltiolla” 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa asiaankuuluvassa säädöksessä määriteltyä kotijäsenvaltiota;

20)

”PEPP-jakelijan kotijäsenvaltiolla”

a)

jos jakelija on luonnollinen henkilö, jäsenvaltiota, jossa hänellä on asuinpaikka;

b)

jos jakelija on oikeushenkilö, jäsenvaltiota, jossa sen sääntömääräinen kotipaikka sijaitsee, tai, jos jakelijalla ei kansallisen lainsäädännön mukaan ole sääntömääräistä kotipaikkaa, jäsenvaltiota, jossa sen keskushallinto sijaitsee;

21)

”PEPP-tarjoajan vastaanottavalla jäsenvaltiolla” sellaista muuta jäsenvaltiota kuin PEPP-tarjoajan kotijäsenvaltiota, jossa PEPP-tarjoaja tarjoaa PEPP-tuotteita palvelujen tarjoamisen vapauden tai sijoittautumisvapauden nojalla tai jossa PEPP-tarjoaja on avannut alatilin;

22)

”PEPP-jakelijan vastaanottavalla jäsenvaltiolla” sellaista muuta jäsenvaltiota kuin PEPP-jakelijan kotijäsenvaltiota, jossa PEPP-jakelija jakelee PEPP-tuotteita palvelujen tarjoamisen vapauden tai sijoittautumisvapauden nojalla;

23)

”alatilillä” kansallista osaa, joka avataan kunkin PEPP-tilin sisällä ja joka vastaa mahdollisten kannustimien käyttöä koskevia oikeudellisia vaatimuksia ja ehtoja, jotka PEPP-säästäjän asuinpaikan jäsenvaltiossa on kansallisella tasolla vahvistettu PEPP-tuotteisiin sijoittamiselle; henkilö voi näin ollen olla PEPP-säästäjä tai PEPP-edunsaaja kussakin alatilissä kerryttämisvaihetta ja maksatusvaihetta koskevien oikeudellisten vaatimusten mukaisesti;

24)

”pääomalla” yhteenlaskettuja pääomasijoituksia, jotka on laskettu sijoitettavissa olevien sellaisten määrien perusteella, joista on vähennetty kaikki palkkiot, maksut ja kulut, jotka koituvat suoraan tai välillisesti PEPP-säästäjien maksettaviksi;

25)

”rahoitusvälineillä” Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/65/EU (18) liitteessä I olevassa C osassa määriteltyjä välineitä;

26)

”säilytysyhteisöllä” laitosta, jonka tehtävänä on varojen säilyttäminen ja rahaston sääntöjen ja sovellettavan lainsäädännön noudattamisen valvominen;

27)

”PEPP-perustuotteella” 45 artiklassa säädettyä sijoitusvaihtoehtoa;

28)

”riskien vähentämistekniikoilla” tekniikoita, joilla järjestelmällisesti vähennetään altistumista riskeille ja/tai riskien esiintymisen todennäköisyyttä;

29)

”biometrisillä riskeillä” kuolemaan, työkyvyttömyyteen ja/tai pitkäikäisyyteen liittyviä riskejä;

30)

”palveluntarjoajan vaihdolla” sitä, että PEPP-säästäjän pyynnöstä siirretään yhdeltä PEPP-tarjoajalta toiselle PEPP-tarjoajalle yhden PEPP-tilin vastaavat rahamäärät tai tapauksen mukaan apporttiomaisuus 52 artiklan 4 kohdan mukaisesti toiselle PEPP-tilille niin, että aiempi PEPP-tili suljetaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 53 artiklan 4 kohdan e alakohdan soveltamista;

31)

”neuvonnalla” PEPP-tarjoajan tai PEPP-jakelijan antamaa henkilökohtaista suositusta PEPP-asiakkaalle yhdestä tai useammasta PEPP-sopimuksesta;

32)

”kumppanuudella” PEPP-tarjoajien välistä yhteistyötä alatilien tarjoamiseksi eri jäsenvaltioita varten 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun siirrettävyyspalvelun yhteydessä;

33)

”ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyvillä tekijöillä” tai ”ESG-tekijöillä” esimerkiksi Pariisin sopimuksessa, Yhdistyneiden kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteissa, Yhdistyneiden kansakuntien yrityksiä ja ihmisoikeuksia koskevissa ohjaavissa periaatteissa ja Yhdistyneiden kansakuntien tukemissa vastuullisen sijoittamisen periaatteissa tarkoitettuja ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyviä asioita.

3 artikla

Sovellettavat säännöt

PEPP-tuotteiden rekisteröintiin, kehittämiseen, jakeluun ja valvontaan sovelletaan

a)

tätä asetusta; ja

b)

niiden asioiden osalta, joita ei ole säännelty tässä asetuksessa

i)

asiaa koskevaa alakohtaista unionin lainsäädäntöä, vastaavat delegoidut säädökset ja täytäntöönpanosäädökset mukaan luettuina;

ii)

jäsenvaltioiden lainsäädäntöä, joka on annettu asiaa koskevan alakohtaisen unionin lainsäädännön sekä nimenomaisesti PEPP-tuotetta koskevien toimenpiteiden täytäntöönpanemiseksi;

iii)

PEPP-tuotteisiin sovellettavaa muuta kansallista lainsäädäntöä.

4 artikla

PEPP-sopimus

1.   PEPP-sopimuksessa on vahvistettava PEPP-tuotetta koskevat erityismääräykset 3 artiklassa tarkoitettujen sovellettavien sääntöjen mukaisesti.

2.   PEPP-sopimukseen on sisällyttävä erityisesti seuraavat seikat:

a)

kuvaus 45 artiklassa tarkoitetusta PEPP-perustuotteesta, mukaan lukien tiedot sijoitetulle pääomalle annetusta takuusta tai pääomasuojan varmistamiseen tähtäävästä sijoitusstrategiasta;

b)

tapauksen mukaan kuvaus 42 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista vaihtoehtoisista sijoitusvaihtoehdoista;

c)

44 artiklassa tarkoitetut sijoitusvaihtoehdon muuttamisen edellytykset;

d)

jos PEPP-tuote tarjoaa biometristen riskien kattamista, yksityiskohtaiset tiedot tällaisesta suojasta, mukaan lukien olosuhteet, joissa riskit katetaan;

e)

kuvaus PEPP-eläke-etuuksista, erityisesti maksusuoritusten mahdollisista muodoista ja oikeudesta muuttaa 59 artiklassa tarkoitettua maksusuorituksen muotoa;

f)

17–20 artiklassa tarkoitetun siirrettävyyspalvelun edellytykset, mukaan lukien tiedot jäsenvaltioista, joita varten alatili on saatavilla;

g)

52–55 artiklassa tarkoitetun vaihtopalvelun edellytykset;

h)

kustannusluokat ja yhteenlasketut kokonaiskustannukset prosentteina ja rahamääräisinä ilmaistuina tapauksen mukaan;

i)

47 artiklassa tarkoitetut PEPP-säästäjän asuinjäsenvaltiota koskevan alatilin kerryttämisvaiheeseen liittyvät ehdot;

j)

57 artiklassa tarkoitetut PEPP-säästäjän asuinjäsenvaltiota koskevan alatilin maksatusvaiheeseen liittyvät ehdot;

k)

tapauksen mukaan ehdot, joiden mukaisesti myönnetyt edut tai kannustimet maksetaan takaisin PEPP-säästäjän asuinjäsenvaltiolle.

II LUKU

REKISTERÖINTI

5 artikla

Rekisteröinti

1.   PEPP-tuotetta voidaan tarjota ja jaella unionissa vain, jos se on rekisteröity EIOPAn ylläpitämään julkiseen keskusrekisteriin 13 artiklan mukaisesti.

2.   PEPP-tuotteen rekisteröinti on voimassa kaikissa jäsenvaltioissa. Se antaa PEPP-tarjoajalle oikeuden tarjota ja PEPP-jakelijalle oikeuden jaella 13 artiklassa tarkoitettuun julkiseen keskusrekisteriin rekisteröityä PEPP-tuotetta.

Tämän asetuksen noudattamisen jatkuvaa valvontaa on harjoitettava luvun IX mukaisesti.

6 artikla

PEPP-tuotteen rekisteröintiä koskeva hakemus

1.   Vain seuraavat unionin oikeuden nojalla hyväksytyt tai rekisteröidyt rahoitusalan yritykset voivat hakea PEPP-tuotteen rekisteröintiä:

a)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU (19) mukaisesti toimiluvan saaneet luottolaitokset;

b)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/138/EY (20) mukaisesti toimiluvan saaneet vakuutusyritykset, jotka harjoittavat henkivakuutuksen ensivakuutustoimintaa direktiivin 2009/138/EY 2 artiklan 3 kohdan ja liitteen II mukaisesti;

c)

direktiivin (EU) 2016/2341 mukaisesti hyväksytyt tai rekisteröidyt ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavat laitokset (lisäeläkelaitokset), joilla on kansallisen lainsäädännön nojalla lupa tarjota myös yksilöllisiä eläketuotteita ja joiden tällaista toimintaa valvotaan. Tässä tapauksessa kaikki PEPP-tuotteiden tarjoamista koskevaa liiketoimintaa vastaavat varat ja vastuut on pidettävä erillään muista toiminnoista ilman mahdollisuutta siirtää niitä laitoksen muuhun eläkeliiketoimintaan;

d)

direktiivin 2014/65/EU mukaisesti toimiluvan saaneet sijoituspalveluyritykset, jotka tarjoavat salkunhoitoa;

e)

direktiivin 2009/65/EY mukaisesti toimiluvan saaneet sijoitusyhtiöt tai rahastoyhtiöt;

f)

direktiivin 2011/61/EU mukaisesti toimiluvan saaneet unioniin sijoittautuneet vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajat.

2.   Tämän artiklan 1 kohdassa lueteltujen rahoitusalan yritysten on toimitettava PEPP-tuotteen rekisteröintiä koskeva hakemus niiden suhteen toimivaltaisille viranomaisille. Hakemuksessa on oltava

a)

4 artiklassa tarkoitetut PEPP-säästäjille ehdotettavat PEPP-sopimuksen vakioehdot;

b)

tiedot hakijan henkilöllisyydestä;

c)

tiedot järjestelyistä, jotka liittyvät PEPP-tuotteen salkunhoitoon, riskienhallintaan ja hallintoon, mukaan lukien 19 artiklan 2 kohdassa, 42 artiklan 5 kohdassa ja 49 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut järjestelyt;

d)

tarvittaessa luettelo jäsenvaltioista, joissa rekisteröintiä hakeva PEPP-tarjoaja aikoo markkinoida PEPP-tuotetta;

e)

tarvittaessa tiedot säilytysyhteisön henkilöllisyydestä;

f)

26 artiklassa tarkoitetut PEPP-avaintiedot;

g)

luettelo jäsenvaltioista, joiden osalta rekisteröintiä hakeva PEPP-tarjoaja pystyy varmistamaan alatilin välittömän avaamisen.

3.   Toimivaltaisten viranomaisten on arvioitava 15 työpäivän kuluessa 2 kohdassa tarkoitetun hakemuksen vastaanottamisesta, onko hakemus täydellinen.

Toimivaltaisten viranomaisten on asetettava määräaika, johon mennessä hakijan on toimitettava lisätietoja, jos hakemus ei ole täydellinen. Kun hakemuksen katsotaan olevan täydellinen, toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava asiasta hakijalle.

4.   Toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä päätös PEPP-tuotteen rekisteröinnistä kolmen kuukauden kuluessa 3 kohdan mukaisen täydellisen hakemuksen jättämisestä ainoastaan, jos hakija voidaan hyväksyä tarjoamaan PEPP-tuotteita 1 kohdan mukaisesti ja jos 2 kohdassa tarkoitetut rekisteröintihakemuksessa toimitetut tiedot ja asiakirjat ovat tämän asetuksen mukaisia.

5.   Toimivaltaisten viranomaisten on viiden työpäivän kuluessa PEPP-tuotteen rekisteröintiä koskevan päätöksen tekemisestä toimitettava päätös sekä 2 kohdan a, b, d, f ja g alakohdassa tarkoitetut tiedot ja asiakirjat EIOPAlle ja ilmoitettava asiasta rekisteröintiä hakevalle PEPP-tarjoajalle.

EIOPA ei ole vastuussa eikä sitä voida asettaa vastuuseen toimivaltaisten viranomaisten tekemästä rekisteröintipäätöksestä.

Jos toimivaltaiset viranomaiset epäävät rekisteröinnin, niiden on annettava perusteltu päätös, johon on voitava hakea muutosta.

6.   Jos jäsenvaltiossa on useampi kuin yksi toimivaltainen viranomainen tietyn tyyppistä 1 kohdassa tarkoitettua rahoitusalan yritystä kohden, kyseisen jäsenvaltion on nimettävä kunkin tyyppistä 1 kohdassa tarkoitettua yritystä kohden yksi toimivaltainen viranomainen, joka vastaa rekisteröintimenettelystä ja yhteydenpidosta EIOPAan.

Kaikista myöhemmistä muutoksista 2 kohdassa tarkoitettuihin hakemuksessa toimitettuihin asiakirjoihin ja tietoihin on ilmoitettava viipymättä toimivaltaisille viranomaisille. Jos muutokset liittyvät 2 kohdan a, b, d, f ja g alakohdassa tarkoitettuihin tietoihin ja asiakirjoihin, toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava nämä muutokset EIOPAlle ilman aiheetonta viivytystä.

7 artikla

PEPP-tuotteen rekisteröinti

1.   EIOPA rekisteröi PEPP-tuotteen 13 artiklassa tarkoitettuun julkiseen keskusrekisteriin viiden työpäivän kuluessa rekisteröintipäätöksen sekä tietojen ja asiakirjojen toimittamisesta 6 artiklan 5 kohdan mukaisesti ja ilmoittaa asiasta toimivaltaisille viranomaisille ilman aiheetonta viivytystä.

2.   Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava asiasta rekisteröintiä hakevalle PEPP-tarjoajalle viiden työpäivän kuluessa 1 kohdassa tarkoitetun PEPP-tuotteen rekisteröintiä koskevan ilmoituksen vastaanottamisesta.

3.   PEPP-tarjoaja voi tarjota ja PEPP-jakelija jaella PEPP-tuotetta siitä päivästä, jona PEPP-tuote rekisteröidään 13 artiklassa tarkoitettuun julkiseen keskusrekisteriin.

8 artikla

PEPP-tuotteen rekisteristä poistamista koskevat edellytykset

1.   Toimivaltaisten viranomaisten on annettava päätös PEPP-tuotteen poistamisesta rekisteristä silloin, kun

a)

PEPP-tarjoaja nimenomaisesti luopuu rekisteröinnistä;

b)

PEPP-tarjoaja on saanut rekisteröinnin virheellisten tietojen perusteella tai muilla sääntöjenvastaisilla keinoilla;

c)

PEPP-tarjoaja on rikkonut vakavasti ja järjestelmällisesti tätä asetusta; tai

d)

PEPP-tarjoaja tai PEPP-tuote ei täytä enää niitä edellytyksiä, joiden perusteella rekisteröinti on myönnetty.

2.   Toimivaltaisten viranomaisten on viiden työpäivän kuluessa PEPP-tuotteen rekisteristä poistamista koskevan päätöksen tekemisestä toimitettava se EIOPAlle sekä ilmoitettava asiasta PEPP-tarjoajalle.

3.   EIOPA poistaa PEPP-tuotteen rekisteristä viiden työpäivän kuluessa siitä, kun se on vastaanottanut 2 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen rekisteristä poistamista koskevasta päätöksestä, ja ilmoittaa asiasta toimivaltaisille viranomaisille.

4.   Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava asiasta PEPP-tarjoajalle viiden työpäivän kuluessa siitä, kun ne ovat vastaanottaneet 3 kohdassa tarkoitetun PEPP-tuotteen rekisteristä poistamista koskevan ilmoituksen, johon sisältyy myös rekisteristä poistamisen päivämäärä.

5.   PEPP-tarjoaja ei enää saa tarjota eikä PEPP-jakelija jaella PEPP-tuotetta siitä päivästä, jona PEPP-tuote poistetaan 13 artiklassa tarkoitetusta julkisesta keskusrekisteristä.

6.   Jos EIOPA on saanut tietoja jonkin tämän artiklan 1 kohdan b tai c alakohdassa tarkoitetun olosuhteen olemassaolosta, se pyytää 66 artiklassa tarkoitetun toimivaltaisten viranomaisten ja EIOPAn välisen yhteistyövelvollisuuden mukaisesti PEPP-tarjoajan suhteen toimivaltaisia viranomaisia selvittämään, ovatko kyseessä tällaiset olosuhteet, ja toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava EIOPAlle havaintonsa ja niitä koskevat tiedot.

7.   Ennen PEPP-tuotteen rekisteristä poistamista koskevan päätöksen tekemistä toimivaltaiset viranomaiset ja EIOPA pyrkivät parhaansa mukaan varmistamaan, että PEPP-säästäjien edut turvataan.

9 artikla

Nimitys

Nimitystä ”yleiseurooppalainen yksilöllinen eläketuote” tai ”PEPP-tuote” voidaan käyttää yksilöllisestä eläketuotteesta vain, jos EIOPA on rekisteröinyt kyseisen yksilöllisen eläketuotteen jaeltavaksi käyttäen nimitystä ”PEPP-tuote” tämän asetuksen mukaisesti.

10 artikla

PEPP-tuotteiden jakelu

1.   Edellä 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut rahoitusalan yritykset voivat jaella PEPP-tuotteita, jotka ne ovat kehittäneet. Ne voivat myös jaella PEPP-tuotteita, joita ne eivät ole kehittäneet, edellyttäen, että ne noudattavat asiaankuuluvaa alakohtaista lainsäädäntöä, jonka mukaisesti ne voivat jaella tuotteita, joita ne eivät ole kehittäneet.

2.   Direktiivin (EU) 2016/97 mukaisesti rekisteröityneet vakuutusedustajat ja sijoituspalveluyritykset, jotka ovat saaneet direktiivin 2014/65/EU mukaisesti toimiluvan direktiivin 2014/65/EU 4 artiklan 1 kohdan 4 alakohdassa määritellyn sijoitusneuvonnan tarjoamista varten, voivat jaella PEPP-tuotteita, joita ne eivät ole kehittäneet.

11 artikla

Eri tyyppisiin palveluntarjoajiin sovellettava vakavaraisuusjärjestely

PEPP-tarjoajien ja PEPP-jakelijoiden on noudatettava tätä asetusta samoin kuin niihin 6 artiklan 1 kohdassa ja 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen säädösten mukaisesti sovellettavaa asianmukaista vakavaraisuusjärjestelyä.

12 artikla

Kansallisten säännösten julkaiseminen

1.   Asianomaisen kansallisen viranomaisen on julkaistava ja pidettävä ajan tasalla kansalliset lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset, jotka koskevat 47 artiklassa tarkoitettuja kerryttämisvaiheeseen liittyviä ehtoja sekä 57 artiklassa tarkoitettuja maksatusvaiheeseen liittyviä ehtoja, mukaan lukien tapauksen mukaan tiedot mahdollisesti käytössä olevista muista kansallisista menettelyistä kansallisella tasolla vahvistettujen etujen ja kannustimien hakemiseksi.

2.   Kaikkien jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten verkkosivustoilla on oltava ajantasainen linkki 1 kohdassa tarkoitettuihin teksteihin.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetut tekstit on julkaistava ainoastaan tiedoksi, eivätkä ne saa aiheuttaa asianomaisille kansallisille viranomaisille oikeudellisia velvoitteita tai vastuita.

13 artikla

Julkinen keskusrekisteri

1.   EIOPA pitää julkista keskusrekisteriä, jossa yksilöidään kukin tämän asetuksen nojalla rekisteröity PEPP-tuote, PEPP-tuotteen rekisteröintinumero, kyseisen PEPP-tuotteen PEPP-tarjoaja, PEPP-tarjoajan suhteen toimivaltaiset viranomaiset, PEPP-tuotteen rekisteröintipäivä, täydellinen luettelo jäsenvaltioista, joissa PEPP-tuotetta tarjotaan, ja täydellinen luettelo jäsenvaltioista, joita varten PEPP-tarjoaja tarjoaa alatilin. Rekisteri asetetaan julkisesti saataville sähköisessä muodossa ja pidetään ajan tasalla.

2.   Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava EIOPAlle 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista linkeistä ja pidettävä nämä tiedot ajan tasalla.

3.   EIOPA julkaisee 2 kohdassa tarkoitetut linkit 1 kohdassa tarkoitetussa julkisessa keskusrekisterissä ja pitää ne ajan tasalla.

III LUKU

PEPP-TUOTTEEN TARJOAMINEN JA SIIRRETTÄVYYS VALTIOIDEN RAJOJEN YLI

I JAKSO

Palvelujen tarjoamisen vapaus ja sijoittautumisvapaus

14 artikla

PEPP-tarjoajien ja PEPP-jakelijoiden käyttämä palvelujen tarjoamisen vapaus ja sijoittautumisvapaus

1.   PEPP-tarjoajat voivat tarjota ja PEPP-jakelijat voivat jaella PEPP-tuotteita vastaanottavan jäsenvaltion alueella palvelujen tarjoamisen vapauden tai sijoittautumisvapauden nojalla, kunhan ne noudattavat asiaa koskevia sääntöjä ja menettelyjä, jotka on vahvistettu 6 artiklan 1 kohdan a, b, d ja e alakohdassa tai 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla niihin sovellettavalla unionin lainsäädännöllä tai sen nojalla, ja ilmoitettuaan aikomuksestaan avata kyseistä vastaanottavaa jäsenvaltiota varten alatili 21 artiklan mukaisesti.

2.   Edellä 6 artiklan 1 kohdan c ja f alakohdassa tarkoitettujen PEPP-tarjoajien on noudatettava 15 artiklassa vahvistettuja sääntöjä.

15 artikla

Lisäeläkelaitosten ja unioniin sijoittautuneiden vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajien palvelujen tarjoamisen vapauden käyttäminen

1.   Edellä 6 artiklan 1 kohdan c ja f alakohdassa tarkoitettujen PEPP-tarjoajien, jotka aikovat tarjota PEPP-tuotteita PEPP-säästäjille vastaanottavan jäsenvaltion alueella ensimmäistä kertaa palvelujen tarjoamisen vapauden nojalla ja jotka ovat ilmoittaneet aikomuksestaan avata kyseistä vastaanottavaa jäsenvaltiota varten alatili 21 artiklan mukaisesti, on toimitettava kotijäsenvaltionsa toimivaltaisille viranomaisille seuraavat tiedot:

a)

PEPP-tarjoajan nimi ja osoite;

b)

jäsenvaltio, jossa PEPP-tarjoaja aikoo tarjota tai jaella PEPP-tuotetta PEPP-säästäjille.

2.   Kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava kyseiset tiedot sekä vahvistus siitä, että tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu PEPP-tarjoaja täyttää 6 artiklan 1 kohdassa säädetyt vaatimukset, vastaanottavalle jäsenvaltiolle 10 työpäivän kuluessa tietojen vastaanottamisesta. Tiedot toimitetaan vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, paitsi jos kotijäsenvaltion toimivaltaisilla viranomaisilla on syytä epäillä 6 artiklan 1 kohdan c ja f alakohdassa tarkoitetun PEPP-tarjoajan PEPP-tuotteiden tarjoamiseen liittyvän hallinnollisen rakenteen tai taloudellisen tilanteen riittävyyttä.

Jos kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset kieltäytyvät toimittamasta tietoja vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, niiden on perusteltava kieltäytymisensä kyseiselle PEPP-tarjoajalle kuukauden kuluessa kaikkien tietojen ja asiakirjojen vastaanottamisesta. Kieltäytyminen tai vastaamatta jättäminen on voitava saattaa PEPP-tarjoajan kotijäsenvaltion tuomioistuimen käsiteltäväksi.

3.   Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen vastaanottamisesta 10 työpäivän kuluessa niiden vastaanottamisesta. Kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on tämän jälkeen ilmoitettava PEPP-tarjoajalle, että vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat vastaanottaneet tiedot ja että PEPP-tarjoaja voi aloittaa PEPP-tuotteiden tarjoamisen PEPP-säästäjille kyseisessä jäsenvaltiossa.

4.   Jos tietojen vastaanottamisesta ei ilmoiteta 3 kohdan mukaisesti 10 työpäivän kuluessa 2 kohdassa tarkoitetusta tietojen toimittamispäivästä, kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava PEPP-tarjoajalle, että PEPP-tarjoaja voi aloittaa palvelujen tarjoamisen kyseisessä vastaanottavassa jäsenvaltiossa.

5.   Jos 1 kohdassa tarkoitetut tiedot muuttuvat, PEPP-tarjoajan on ilmoitettava muutoksesta kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille viimeistään kuukautta ennen muutoksen toteuttamista. Kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava muutoksesta vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille mahdollisimman pian ja viimeistään kuukauden kuluttua ilmoituksen vastaanottamisesta.

6.   Vastaanottavat jäsenvaltiot voivat nimetä tätä menettelyä varten muita toimivaltaisia viranomaisia kuin 2 artiklan 18 alakohdassa tarkoitetut viranomaiset käyttämään vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille annettuja valtuuksia. Niiden on ilmoitettava tästä sekä mahdollisesta näiden tehtävien jaosta komissiolle ja EIOPAlle.

16 artikla

Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten valtuudet

1.   Jos vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisilla viranomaisilla on perusteet uskoa, että PEPP-tuotetta jaellaan sen alueella tai kyseistä jäsenvaltiota varten on avattu alatili 3 artiklassa tarkoitetuista sovellettavista säännöistä johtuvien velvoitteiden vastaisesti, niiden on ilmoitettava havaintonsa PEPP-tarjoajan tai PEPP-jakelijan kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.

2.   Kun kotijäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat arvioineet 1 kohdan mukaisesti saamansa tiedot, niiden on tarvittaessa toteutettava viipymättä aiheelliset toimenpiteet tilanteen korjaamiseksi. Niiden on ilmoitettava vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille tällaisista toteutetuista toimenpiteistä.

3.   Kun kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten toteuttamat toimenpiteet osoittautuvat riittämättömiksi tai niitä ei ole toteutettu ja PEPP-tarjoaja tai PEPP-jakelija edelleenkin jakelee PEPP-tuotetta tavalla, joka selvästi vahingoittaa vastaanottavan jäsenvaltion PEPP-säästäjien etuja tai haittaa yksilöllisten eläketuotteiden markkinoiden moitteetonta toimintaa kyseisessä jäsenvaltiossa, vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat ilmoitettuaan asiasta kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille toteuttaa aiheelliset toimenpiteet estääkseen säännösten vastaisen toiminnan jatkumisen ja, jos se on ehdottoman tarpeellista, estää PEPP-tarjoajaa tai PEPP-jakelijaa jatkamasta PEPP-tuotteiden jakelua alueellaan.

Kotijäsenvaltion tai vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat lisäksi saattaa asian EIOPAn käsiteltäväksi ja pyytää siltä apua asetuksen (EU) N:o 1094/2010 19 artiklan mukaisesti.

4.   Edellä olevat 1–3 kohta eivät vaikuta vastaanottavan jäsenvaltion valtuuksiin toteuttaa aiheellisia ja syrjimättömiä toimenpiteitä ehkäistäkseen säännösten vastaisen toiminnan alueellaan tai rangaistakseen siitä, kun välittömät toimet ovat ehdottoman tarpeellisia vastaanottavan jäsenvaltion kuluttajien oikeuksien suojelemiseksi ja kun kotijäsenvaltion vastaavat toimenpiteet ovat riittämättömät tai niitä ei ole toteutettu tai kun säännösten vastainen toiminta on vastoin yleistä etua suojaavia kansallisia säännöksiä, jos se on ehdottoman tarpeellista. Tällaisissa tilanteissa vastaanottavalla jäsenvaltiolla on oltava mahdollisuus estää PEPP-tarjoajaa tai PEPP-jakelijaa jatkamasta uutta liiketoimintaansa alueellaan.

5.   Kaikista vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten tämän artiklan mukaisesti toteuttamista toimenpiteistä on ilmoitettava kyseiselle PEPP-tarjoajalle tai PEPP-jakelijalle hyvin perustellussa asiakirjassa sekä ilmoitettava ilman aiheetonta viivytystä kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.

II JAKSO

Siirrettävyys

17 artikla

Siirrettävyyspalvelu

1.   PEPP-säästäjillä on oikeus käyttää siirrettävyyspalvelua, joka antaa heille oikeuden jatkaa maksamista olemassa olevalle PEPP-tililleen, kun he vaihtavat asuinpaikkaa toiseen jäsenvaltioon.

2.   Kun PEPP-säästäjä käyttää siirrettävyyspalvelua, hänellä on oikeus säilyttää kaikki PEPP-tarjoajan myöntämät edut ja kannustimet, jotka liittyvät heidän PEPP-tuotteeseensa tehtäviin jatkuviin sijoituksiin.

18 artikla

Siirrettävyyspalvelun tarjoaminen

1.   PEPP-tarjoajien on tarjottava 17 artiklassa tarkoitettu siirrettävyyspalvelu PEPP-säästäjille, joilla on niiden ylläpitämä PEPP-tili ja jotka pyytävät tätä palvelua.

2.   Ehdottaessaan PEPP-tuotetta PEPP-tarjoajan tai PEPP-jakelijan on annettava potentiaalisille PEPP-säästäjille tietoja siirrettävyyspalvelusta ja siitä, mitkä kansalliset alatilit ovat välittömästi saatavilla.

3.   Kolmen vuoden kuluessa tämän asetuksen soveltamispäivästä kussakin PEPP-tuotteessa on tarjottava kansallisia alatilejä vähintään kahden jäsenvaltion osalta PEPP-tarjoajalle osoitetusta pyynnöstä.

19 artikla

PEPP-tuotteen alatilit

1.   Tarjotessaan PEPP-säästäjille siirrettävyyspalvelua 17 artiklan mukaisesti PEPP-tarjoajien on varmistettava, että kun PEPP-tilin sisällä avataan uusi alatili, sen on vastattava 47 ja 57 artiklassa tarkoitettuja oikeudellisia vaatimuksia ja ehtoja, jotka on määritetty kansallisella tasolla PEPP-tuotteelle PEPP-säästäjän uudessa asuinjäsenvaltiossa. Kaikki PEPP-tilillä olevat liiketoimet on kirjattava vastaavalle alatilille. Alatilille suoritettuihin maksuihin ja alatililtä tehtyihin nostoihin voidaan soveltaa erillisiä sopimusehtoja.

2.   PEPP-tarjoajat voivat myös varmistaa 1 kohdassa tarkoitettujen vaatimusten noudattamisen perustamalla kumppanuuden toisen rekisteröidyn PEPP-tarjoajan, jäljempänä ’kumppani’, kanssa.

Kumppanin on oltava pätevä ja kykenevä hoitamaan sille siirrettyjä tehtäviä ottaen huomioon kumppanin hoitamien tehtävien laajuus. PEPP-tarjoajan on tehtävä kirjallinen sopimus kumppanin kanssa. Sopimuksen on oltava oikeudellisesti täytäntöönpanokelpoinen, ja siinä on selkeästi määriteltävä PEPP-tarjoajan ja kumppanin oikeudet ja velvollisuudet. Sopimuksessa on noudatettava 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa niihin sovellettavalla unionin lainsäädännöllä tai sen nojalla vahvistettuja tehtävien siirtämistä ja ulkoistamista koskevia asiaankuuluvia sääntöjä ja menettelyjä. Kyseisestä sopimuksesta huolimatta PEPP-tarjoaja on edelleen yksin vastuussa tämän asetuksen mukaisista velvollisuuksistaan.

20 artikla

Uuden alatilin avaaminen

1.   Kun PEPP-tarjoajalle on ilmoitettu siitä, että PEPP-säästäjä on vaihtanut asuinpaikkaa toiseen jäsenvaltioon, PEPP-tarjoajan on ilmoitettava viipymättä tämän jälkeen PEPP-säästäjälle mahdollisuudesta avata uusi alatili PEPP-säästäjän PEPP-tilin sisällä ja määräajasta, jonka kuluessa alatili voidaan avata.

Siinä tapauksessa PEPP-tarjoajan on tarjottava PEPP-säästäjälle veloituksetta PEPP-avaintietoasiakirja, joka sisältää 28 artiklan 3 kohdan g alakohdassa tarkoitetut PEPP-säästäjän uutta asuinjäsenvaltiota koskevaan alatiliin sovellettavat erityiset vaatimukset.

Jos uutta alatiliä ei ole käytettävissä, PEPP-tarjoajan on ilmoitettava PEPP-säästäjälle oikeudesta vaihtaa PEPP-tarjoajaa viipymättä ja veloituksetta ja mahdollisuudesta jatkaa säästämistä käyttäen viimeksi avattua alatiliä.

2.   Jos PEPP-säästäjä aikoo käyttää mahdollisuutta avata alatili, PEPP-säästäjän on ilmoitettava PEPP-tarjoajalle seuraavat tiedot:

a)

PEPP-säästäjän uusi asuinjäsenvaltio;

b)

päivämäärä, josta lähtien maksut on suunnattava uudelle alatilille;

c)

merkitykselliset tiedot PEPP-tuotetta koskevista muista ehdoista.

3.   PEPP-säästäjä voi jatkaa maksujen suorittamista viimeksi avatulle alatilille.

4.   PEPP-tarjoajan on tarjottava PEPP-säästäjälle henkilökohtaista suositusta, jossa selitetään, olisiko uuden alatilin avaaminen PEPP-säästäjän PEPP-tilin sisällä ja maksujen suorittaminen uudelle alatilille parempi ratkaisu kuin maksujen jatkaminen viimeksi avatulle alatilille.

5.   Jos PEPP-tarjoaja ei pysty varmistamaan PEPP-säästäjän uutta asuinjäsenvaltiota koskevan uuden alatilin avaamista, PEPP-säästäjän on valintansa mukaan voitava

a)

vaihtaa PEPP-tarjoajaa viipymättä ja veloituksetta 52 artiklan 3 kohdassa säädetyistä vaihtotiheyttä koskevista vaatimuksista riippumatta; tai

b)

jatkaa maksujen suorittamista viimeksi avatulle alatilille.

6.   Uusi alatili avataan muuttamalla voimassa olevaa PPP-säästäjän ja PEPP-tarjoajan välistä PEPP-sopimusta sopimukseen sovellettavan lain mukaisesti. Avaamispäivä on määritettävä sopimuksessa.

21 artikla

Siirrettävyyttä koskevien tietojen toimittaminen toimivaltaisille viranomaisille

1.   PEPP-tarjoajan, joka haluaa avata ensimmäistä kertaa uuden alatilin vastaanottavaa jäsenvaltiota varten, on ilmoitettava asiasta kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.

2.   PEPP-tarjoajan on sisällytettävä ilmoitukseen seuraavat tiedot ja asiakirjat:

a)

4 artiklassa tarkoitetut PEPP-sopimuksen vakioehdot, mukaan lukien uutta alatiliä koskeva liite;

b)

PEPP-avaintietoasiakirja, joka sisältää uutta alatiliä vastaavat alatiliin sovellettavat erityiset vaatimukset 28 artiklan 3 kohdan g alakohdan mukaisesti;

c)

36 artiklassa tarkoitettu PEPP-etuusote;

d)

tapauksen mukaan tiedot 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista sopimusjärjestelyistä.

3.   Kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on tarkistettava, ovatko toimitetut asiakirjat täydellisiä, ja toimitettava ne 10 työpäivän kuluessa täydellisten asiakirjojen vastaanottamisesta vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille.

4.   Vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava viipymättä 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen ja asiakirjojen vastaanottamisesta.

5.   Kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on tämän jälkeen ilmoitettava PEPP-tarjoajalle, että vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat vastaanottaneet tiedot ja että PEPP-tarjoaja voi avata alatilin kyseistä jäsenvaltiota varten.

Jos asiakirjojen vastaanottamisesta ei ilmoiteta 4 kohdan mukaisesti 10 työpäivän kuluessa 3 kohdassa tarkoitetusta asiakirjojen toimittamispäivästä, kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava PEPP-tarjoajalle, että alatili voidaan avata kyseistä jäsenvaltiota varten.

6.   Jos 2 kohdassa tarkoitetut tiedot ja asiakirjat muuttuvat, PEPP-tarjoajan on ilmoitettava muutoksesta kotijäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille viimeistään kuukautta ennen muutoksen toteuttamista. Kotijäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava muutoksesta vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille mahdollisimman pian ja viimeistään kuukauden kuluttua ilmoituksen vastaanottamisesta.

IV LUKU

JAKELUA JA TIETOJEN ANTAMISTA KOSKEVAT VAATIMUKSET

I JAKSO

Yleiset säännökset

22 artikla

Yleisperiaate

Harjoittaessaan PEPP-tuotteiden jakelutoimintaa PEPP-tarjoajien ja PEPP-jakelijoiden on aina toimittava rehellisesti, tasapuolisesti ja ammattimaisesti PEPP-asiakkaidensa etujen mukaisesti.

23 artikla

Erityyppisiin PEPP-tarjoajiin ja PEPP-jakelijoihin sovellettava jakelujärjestely

1.   PEPP-tuotteiden jakelua varten eri tyyppisten PEPP-tarjoajien ja PEPP-jakelijoiden on noudatettava seuraavia sääntöjä:

a)

tämän asetuksen 6 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen vakuutusyritysten ja tämän asetuksen 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen vakuutusedustajien on noudatettava sovellettavaa kansallista lainsäädäntöä, jolla pannaan täytäntöön direktiivin (EU) 2016/97 V ja VI luvussa vakuutusmuotoisten sijoitustuotteiden jakelua varten annetut säännöt, lukuun ottamatta kyseisen direktiivin 20, 23 ja 25 artiklaa sekä 30 artiklan 3 kohtaa, sekä suoraan sovellettavaa unionin lainsäädäntöä, joka on annettu kyseisten sääntöjen nojalla tällaisten tuotteiden jakelusta, ja tätä asetusta, lukuun ottamatta 34 artiklan 4 kohtaa;

b)

tämän asetuksen 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen sijoituspalveluyritysten on noudatettava sovellettavaa kansallista lainsäädäntöä, jolla pannaan täytäntöön direktiivin 2014/65/EU 16 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa ja 23, 24 ja 25 artiklassa esitetyt rahoitusvälineiden markkinointia ja jakelua koskevat säännöt, lukuun ottamatta kyseisen direktiivin 24 artiklan 2 kohtaa ja 25 artiklan 3 ja 4 kohtaa, sekä suoraan sovellettavaa unionin lainsäädäntöä, joka on annettu kyseisten säännösten nojalla, ja tätä asetusta, lukuun ottamatta 34 artiklan 4 kohtaa;

c)

kaikkien muiden PEPP-tarjoajien ja PEPP-jakelijoiden on noudatettava sovellettavaa kansallista lainsäädäntöä, jolla pannaan täytäntöön direktiivin 2014/65/EU 16 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa ja 23, 24 ja 25 artiklassa annetut rahoitusvälineiden markkinointia ja jakelua koskevat säännöt, lukuun ottamatta kyseisen direktiivin 24 artiklan 2 kohtaa ja 25 artiklan 2, 3 ja 4 kohtaa, sekä suoraan sovellettavaa unionin lainsäädäntöä, joka on annettu kyseisten säännösten ja tämän asetuksen nojalla.

2.   Edellä 1 kohdan a alakohdassa vahvistettuja sääntöjä sovelletaan vain siltä osin kuin sovellettavassa kansallisessa lainsäädännössä, jolla pannaan täytäntöön direktiivin (EU) 2016/97 V ja VI luvussa annetut säännöt, ei ole tiukempia sääntöjä.

24 artikla

Sähköinen jakelu ja muut pysyvät välineet

PEPP-tarjoajien ja PEPP-jakelijoiden on toimitettava kaikki tässä luvussa säädetyt asiakirjat ja tiedot veloituksetta PEPP-asiakkaille sähköisesti, edellyttäen että PEPP-asiakas voi säilyttää nämä tiedot siten, että ne ovat saatavilla myöhempää käyttöä varten tietojen käyttötarkoituksen kannalta asianmukaisen ajan ja että väline mahdollistaa säilytettävien tietojen jäljentämisen muuttumattomina.

PEPP-tarjoajien ja PEPP-jakelijoiden on pyynnöstä toimitettava nämä asiakirjat ja tiedot veloituksetta myös muulla pysyvällä välineellä, mukaan lukien paperimuodossa. PEPP-tarjoajien ja PEPP-jakelijoiden on ilmoitettava PEPP-asiakkaille näiden oikeudesta saada veloituksetta pyynnöstä jäljennös kyseiseistä asiakirjoista muulla pysyvällä välineellä, mukaan lukien paperimuodossa.

25 artikla

Tuotehallintavaatimukset

1.   PEPP-tarjoajien on pidettävä yllä, käytettävä ja arvioitava menettelyä, jonka mukaisesti kukin PEPP-tuote tai olemassa olevan PEPP-tuotteen merkittävät muutokset hyväksytään ennen sen jakelua PEPP-asiakkaille.

Tuotteiden hyväksymismenettelyn on oltava PEPP-tuotteen luonteen kannalta oikeasuhteinen ja asianmukainen.

Tuotteiden hyväksymismenettelyssä on määritettävä kullekin PEPP-tuotteelle tarkoitetut yksilöidyt kohdemarkkinat, varmistettava, että kaikki tällaisten kohdemarkkinoiden kannalta merkitykselliset riskit arvioidaan ja että suunniteltu jakelustrategia vastaa yksilöityjä kohdemarkkinoita, sekä toteutettava kohtuullisia toimia sen varmistamiseksi, että PEPP-tuotetta jaellaan yksilöidyille kohdemarkkinoille.

PEPP-tarjoajan on ymmärrettävä tarjoamansa PEPP-tuotteet ja tarkasteltava niitä säännöllisesti uudelleen ottaen huomioon kaikki tapahtumat, jotka voivat olennaisesti vaikuttaa yksilöityihin kohdemarkkinoihin kohdistuvaan potentiaaliseen riskiin, arvioidakseen ainakin sitä, onko PEPP-tuote edelleen yksilöityjen kohdemarkkinoiden tarpeiden mukainen ja onko suunniteltu jakelustrategia edelleen asianmukainen.

PEPP-tarjoajien on asetettava PEPP-jakelijoiden saataville kaikki aiheelliset tiedot PEPP-tuotteesta ja tuotteiden hyväksymismenettelystä, mukaan luettuina PEPP-tuotteen yksilöidyt kohdemarkkinat.

PEPP-jakelijoilla on oltava käytössä asianmukaiset järjestelyt viidennessä alakohdassa tarkoitettujen tietojen vastaanottamiseksi ja kunkin PEPP-tuotteen ominaisuuksien ja yksilöityjen kohdemarkkinoiden ymmärtämiseksi.

2.   Tässä artiklassa tarkoitetut toimintatavat, menettelyt ja järjestelyt eivät rajoita muita tämän asetuksen mukaisia tai sen nojalla sovellettavia vaatimuksia, mukaan lukien tietojen julkistamista, soveltuvuutta tai asianmukaisuutta, eturistiriitojen tunnistamista ja hallintaa, kannustimia ja ESG-tekijöitä koskevat vaatimukset.

II JAKSO

Sopimusta edeltävät tiedot

26 artikla

PEPP-avaintietoasiakirja

1.   Ennen PEPP-tuotteen tarjoamista PEPP-säästäjille PEPP-tarjoajan on laadittava kyseisestä PEPP-tuotteesta tämän jakson vaatimusten mukainen PEPP-avaintietoasiakirja ja julkaistava se verkkosivustollaan.

2.   PEPP-avaintietoasiakirjassa olevat tiedot ovat ennen sopimuksen tekoa annettavaa tietoa. PEPP-avaintietoasiakirjan on oltava täsmällinen, tasapuolinen ja selkeä, eikä se saa olla harhaanjohtava. Siinä on annettava avaintiedot, ja sen on oltava sitovien sopimusasiakirjojen, tarjousasiakirjojen asiaankuuluvien osien sekä PEPP-tuotteen ehtojen mukainen.

3.   PEPP-avaintietoasiakirjan on oltava erillinen asiakirja, joka on selkeästi erillään markkinointiaineistosta. Siinä ei saa olla viittauksia markkinointiaineistoon. Siinä saa olla viittauksia muihin asiakirjoihin, muun muassa mahdolliseen esitteeseen, ainoastaan, jos viittaus liittyy tietoihin, jotka on sisällytettävä PEPP-avaintietoasiakirjaan tämän asetuksen nojalla.

PEPP-perustuotteesta on laadittava erillinen PEPP-avaintietoasiakirja.

4.   Jos PEPP-tarjoaja tarjoaa PEPP-säästäjälle niin monia vaihtoehtoisia sijoitusvaihtoehtoja, että kaikkien 28 artiklan 3 kohdassa edellytettyjen, kyseisiä sijoitusvaihtoehtoja koskevien tietojen esittäminen yhdessä ytimekkäässä erillisessä PEPP-avaintietoasiakirjassa ei ole mahdollista, PEPP-tarjoajien on laadittava jompikumpi seuraavista:

a)

erillinen PEPP-avaintietoasiakirja kustakin vaihtoehtoisesta sijoitusvaihtoehdosta;

b)

yleinen PEPP-avaintietoasiakirja, jossa esitetään ainakin yleinen kuvaus vaihtoehtoisista sijoitusvaihtoehdoista ja ilmoitetaan, mistä ja millä tavalla voi saada yksityiskohtaisempia sopimusta edeltäviä tietoja kyseisiä sijoitusvaihtoehtoja tukevista sijoituksista.

5.   PEPP-avaintietoasiakirja on laadittava 24 artiklan mukaisesti lyhyenä, ytimekkäästi kirjoitettuna asiakirjana. Sen on

a)

oltava esitystapansa, asettelunsa ja kirjasinkokonsa puolesta helppolukuinen;

b)

keskityttävä PEPP-asiakkaiden tarvitsemiin avaintietoihin;

c)

oltava selkeästi laadittu ja kirjoitettu sellaisella kielellä ja tyylillä, joka auttaa ymmärtämään tiedot, ja erityisesti selkeällä, ytimekkäällä ja helppotajuisella kielellä.

6.   Jos PEPP-avaintietoasiakirjassa käytetään värejä, ne eivät saa vähentää tietojen ymmärrettävyyttä, jos PEPP-avaintietoasiakirja tulostetaan tai valokopioidaan mustavalkoisena.

7.   Jos PEPP-avaintietoasiakirjassa käytetään PEPP-tarjoajan tai yritysryhmän, johon se kuuluu, tuotemerkkiä tai logoa, se ei saa viedä huomiota asiakirjan tiedoista eikä häiritä tekstin ymmärrettävyyttä.

8.   PEPP-avaintietoasiakirjan lisäksi PEPP-tarjoajien ja PEPP-jakelijoiden on toimitettava potentiaalisille PEPP-säästäjille viittaukset PEPP-tarjoajan taloudellista tilaa, myös vakavaraisuutta, koskeviin julkisesti saatavilla oleviin kertomuksiin, joista potentiaaliset PEPP-säästäjät löytävät nämä tiedot helposti.

9.   Potentiaalisille PEPP-säästäjille on toimitettava myös tietoja PEPP-säästäjän sijoitusvaihtoehdon aiemmasta tuotto- tai arvonkehityksestä vähintään 10 vuoden ajalta tai tapauksissa, joissa PEPP-tuotetta on tarjottu alle 10 vuoden ajan, kaikilta niiltä vuosilta, joina PEPP-tuotetta on tarjottu. Aiempaa tuotto- tai arvonkehitystä koskeviin tietoihin on liitettävä maininta ”aiempi tuotto- tai arvonkehitys ei ole osoitus tulevasta tuotosta”.

27 artikla

PEPP-avaintietoasiakirjan kieli

1.   PEPP-avaintietoasiakirja on laadittava siinä jäsenvaltion osassa, jossa PEPP-tuotetta jaellaan, käytettävillä virallisilla kielillä tai ainakin yhdellä siellä käytettävistä virallisista kielistä taikka muulla kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten hyväksymällä kielellä tai, jos se on laadittu eri kielellä, se on käännettävä jollekin näistä kielistä.

Käännöksen on vastattava tarkoin ja täsmällisesti alkuperäisen PEPP-avaintietoasiakirjan sisältöä.

2.   Jos PEPP-tuotetta markkinoidaan jäsenvaltiossa käyttäen kyseisen jäsenvaltion yhdellä tai useammalla virallisella kielellä laadittua markkinointiaineistoa, PEPP-avaintietoasiakirja on laadittava ainakin samoilla virallisilla kielillä.

3.   PEPP-avaintietoasiakirja on asetettava pyynnöstä näkövammaisten PEPP-säästäjien saataville sopivassa muodossa.

28 artikla

PEPP-avaintietoasiakirjan sisältö

1.   Otsikko ”PEPP-avaintietoasiakirja” on merkittävä näkyvästi PEPP-avaintietoasiakirjan ensimmäisen sivun yläosaan.

PEPP-avaintietoasiakirja on esitettävä 2 ja 3 kohdassa säädettyä järjestystä noudattaen.

2.   Suoraan nimen alapuolella on oltava selittävä teksti. Sen sanamuodon on oltava seuraava:

”Tässä asiakirjassa annetaan sijoittajalle avaintiedot tarjottavasta yleiseurooppalaisesta yksilöllisestä eläketuotteesta (PEPP-tuote). Asiakirja ei ole markkinointiaineistoa. Laissa edellytetään kyseisten tietojen antamista, jotta sijoittaja ymmärtäisi tämän yksilöllisen eläketuotteen luonteen ja siihen liittyvät riskit, kulut sekä mahdolliset voitot ja tappiot ja jotta sijoittajan olisi helpompi vertailla sitä muihin PEPP-tuotteisiin.”

3.   PEPP-avaintietoasiakirjassa on oltava seuraavat tiedot:

a)

asiakirjan alussa: PEPP-tuotteen nimi, maininta siitä, onko kyseessä PEPP-perustuote, PEPP-tarjoajan tunniste- ja yhteystiedot, tiedot PEPP-tarjoajan suhteen toimivaltaisista viranomaisista, numero, jolla PEPP-tuote on kirjattu julkiseen keskusrekisteriin, ja asiakirjan päiväys;

b)

maininta: ”Tässä asiakirjassa kuvattu eläketuote on pitkän aikavälin tuote, jossa on rajoitettu lunastettavuus ja jota ei voida irtisanoa milloin tahansa.”;

c)

osiossa ”Mikä tämä tuote on?” PEPP-tuotteen luonne ja tärkeimmät ominaisuudet, mukaan lukien

i)

PEPP-tuotteen pitkän aikavälin tavoitteet sekä keinot niiden saavuttamiseksi, erityisesti se, saavutetaanko tavoitteet sijoitusomaisuuteen suoraan tai välillisesti liittyvän riskin kautta, mukaan lukien kuvaus sijoituskohteena olevista rahoitusvälineistä tai viitearvoista ja niiden markkinoiden määrittely, joille PEPP-tarjoaja sijoittaa, sekä kuvaus siitä, miten tuotto määräytyy;

ii)

kuvaus PEPP-säästäjätyypistä, jolle PEPP-tuotetta on tarkoitus markkinoida, erityisesti PEPP-säästäjän tappionsietokyvyn ja sijoitusajan osalta;

iii)

maininta siitä,

sisältyykö PEPP-perustuotteeseen pääomatakuu tai käytetäänkö siinä riskien vähentämistekniikkaa, jolla pyritään turvaamaan PEPP-säästäjän mahdollisuus saada sijoitettu pääoma takaisin; tai

sisältyykö mahdolliseen vaihtoehtoiseen sijoitusvaihtoehtoon tällainen takuu tai käytetäänkö siinä riskien vähentämistekniikkaa ja missä määrin;

iv)

kuvaus PEPP-eläke-etuuksista, erityisesti maksusuoritusten mahdollisista muodoista ja oikeudesta muuttaa maksusuoritusten muotoa 59 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

v)

kun PEPP-tuotteessa katetaan biometriset riskit: yksityiskohtaiset tiedot katetuista riskeistä ja vakuutusetuuksista, mukaan lukien olosuhteet, joissa kyseisiä etuuksia voidaan vaatia;

vi)

tiedot siirrettävyyspalvelusta, mukaan lukien viittaus 13 artiklassa tarkoitettuun julkiseen keskusrekisteriin, jossa on tiedot kerryttämisvaiheeseen ja maksatusvaiheeseen liittyvistä ehdoista, jotka jäsenvaltiot määrittävät 47 ja 57 artiklan mukaisesti;

vii)

maininta seurauksista, joita PEPP-säästäjälle aiheutuu PEPP-varojen ennenaikaisesta nostosta, mukaan lukien kaikki sovellettavat palkkiot ja seuraamukset sekä mahdollinen pääomasuojan ja muiden mahdollisten etujen ja kannustimien menetys;

viii)

maininta seurauksista, joita PEPP-säästäjälle aiheutuu, jos hän lopettaa maksujen suorittamisen PEPP-tuotteeseen;

ix)

tiedot käytettävissä olevista alatileistä ja 20 artiklan 5 kohdassa tarkoitetuista PEPP-säästäjän oikeuksista;

x)

tiedot PEPP-säästäjän oikeudesta vaihtaa PEPP-tarjoajaa ja oikeudesta saada 56 artiklassa tarkoitetut tiedot vaihtopalvelusta;

xi)

44 artiklassa tarkoitetut valitun sijoitusvaihtoehdon muuttamisen edellytykset;

xii)

mahdollisesti saatavilla olevat tiedot PEPP-tarjoajan sijoitusten tuotoista ESG-tekijöiden kannalta;

xiii)

PEPP-sopimukseen sovellettava laki, kun osapuolet eivät voi valita sitä vapaasti, tai, jos osapuolet voivat vapaasti valita sovellettavan lain, tiedot siitä laista, jota PEPP-tarjoaja ehdottaa valittavaksi;

xiv)

tapauksen mukaan maininta siitä, koskeeko PEPP-säästäjää harkinta-aika tai peruutusaika;

d)

osiossa ”Mitkä ovat riskit ja mitä tuottoa sijoittaja voi saada?” lyhyt kuvaus riski-tuottoprofiilista, mukaan lukien seuraavat seikat:

i)

yleinen riski-indikaattori ja sitä täydentävä kuvaus kyseisestä indikaattorista, sen keskeiset rajoitukset ja kuvaus riskeistä, jotka ovat PEPP-tuotteen kannalta olennaisia ja joita yleinen riski-indikaattori ei kuvaa asianmukaisesti;

ii)

sijoitetun pääoman suurin mahdollinen menetys, mukaan lukien tiedot seuraavista:

voiko PEPP-säästäjä menettää koko sijoitetun pääoman; tai

onko PEPP-säästäjällä riski ylimääräisistä taloudellisista sitoumuksista tai velvoitteista;

iii)

asianmukaiset tuottonäkymät ja oletukset, joihin ne pohjautuvat;

iv)

tapauksen mukaan PEPP-säästäjille koituvia tuottoja koskevat edellytykset tai tuotteisiin sisällytetyt enimmäistuotot;

v)

maininta siitä, että PEPP-säästäjän kotijäsenvaltion verolainsäädäntö voi vaikuttaa sijoittajan lopulliseen tuottoon;

e)

osiossa ”Mitä tapahtuu, jos [PEPP-tarjoajan nimi] on maksukyvytön?” lyhyt kuvaus siitä, voiko asiaan liittyvästä tappiosta saada korvauksen sijoittajan korvaus- tai takausjärjestelmästä ja, jos näin on, mistä järjestelmästä on kyse, kuka takaaja on, mitä riskejä järjestelmä kattaa ja mitä riskejä se ei kata;

f)

osiossa ”Mitä kuluja sijoittajalle aiheutuu?” PEPP-tuotteeseen tehtävästä sijoituksesta aiheutuvat kulut, jotka muodostuvat PEPP-säästäjälle aiheutuvista sekä suorista että välillisistä kuluista, mukaan lukien kertaluontoiset ja toistuvat kulut, jotka esitetään yhteenlaskettujen kululukujen avulla, ja vertailtavuuden varmistamiseksi yhteenlasketut kokonaiskulut rahamääräisinä ja prosenttiosuuksina ilmaistuina, jotta voidaan osoittaa kokonaiskulujen yhteisvaikutukset sijoitukseen.

PEPP-avaintietoasiakirjaan on sisällytettävä selkeä maininta siitä, että PEPP-tarjoajan tai PEPP-jakelijan on annettava tiedot, joissa eritellään sellaiset mahdolliset jakelukulut, jotka eivät jo sisälly edellä esitettyihin kuluihin, jotta PEPP-säästäjä voi ymmärtää yhteisvaikutuksen, joka näillä yhteenlasketuilla kuluilla on sijoituksen tuottoon;

g)

osiossa ”Mitä erityisiä vaatimuksia liittyy [sijoittajan asuinjäsenvaltiota] koskevaan alatiliin?”:

i)

alaosiossa: ”Kerryttämisvaihetta koskevat vaatimukset”:

kuvaus kerryttämisvaiheeseen liittyvistä ehdoista, sellaisina kuin PEPP-säästäjän asuinjäsenvaltio on ne määrittänyt 47 artiklan mukaisesti;

ii)

alaosiossa: ”Maksatusvaihetta koskevat vaatimukset”:

kuvaus maksatusvaiheeseen liittyvistä ehdoista, sellaisina kuin PEPP-säästäjän asuinjäsenvaltio on ne määrittänyt 57 artiklan mukaisesti;

h)

osiossa ”Kuinka sijoittaja voi valittaa?”: tiedot siitä, millä tavoin ja kenelle PEPP-säästäjä voi tehdä valituksen PEPP-tuotteesta taikka PEPP-tarjoajan tai PEPP-jakelijan toiminnasta.

4.   Kun PEPP-avaintietoasiakirja toimitetaan sähköisessä muodossa, 3 kohdassa vaadittujen tietojen kerrostaminen on sallittua niin, että yksityiskohtaiset tiedot voidaan esittää ponnahdusikkunoiden tai muille tasoille johtavien linkkien avulla. Tällöin PEPP-avaintietoasiakirjan tiedot on voitava tulostaa yhteen asiakirjaan.

5.   Jotta voidaan varmistaa tämän artiklan yhdenmukainen soveltaminen, EIOPA laatii muita Euroopan valvontaviranomaisia kuultuaan ja kuluttaja- ja toimialatestejä suoritettuaan luonnoksia teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa täsmennetään:

a)

3 kohdassa tarkoitettujen eri tietojen esitystapaa, myös asiakirjan muotoa ja pituutta, ja sisältöä koskevat yksityiskohdat;

b)

3 kohdan d alakohdan i ja iii alakohdassa tarkoitettujen riskien ja tuottojen esittämisessä käytettävät menetelmät;

c)

menetelmä 3 kohdan f alakohdassa tarkoitettujen kulujen laskemiseksi, mukaan lukien yhteenlaskettujen kululukujen määrittely;

d)

kun tiedot esitetään sähköisessä muodossa ja kerrostettuina, se, mitkä tiedot on esitettävä etualalla ja mitkä voidaan esittää muilla, yksityiskohtaisia tietoja sisältävillä tasoilla.

Laatiessaan luonnoksia teknisiksi sääntelystandardeiksi EIOPA ottaa huomioon PEPP-tuotteiden eri tyypit, niiden pitkäaikaisen luonteen, PEPP-säästäjien valmiudet ja PEPP-tuotteiden ominaisuudet, jotta PEPP-säästäjä voi valita jonkun sijoitusvaihtoehdoista ja muita PEPP-tuotteeseen liittyviä vaihtoehtoja, myös tilanteissa, joissa tämä valinta voidaan tehdä eri ajankohtina tai joissa sitä voidaan muuttaa myöhemmin.

EIOPA toimittaa kyseiset teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 15 päivänä elokuuta 2020.

Siirretään komissiolle valta täydentää tätä asetusta hyväksymällä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

29 artikla

Markkinointiaineisto

Markkinointiaineisto, joka sisältää PEPP-tuotteeseen liittyviä erityisiä tietoja, ei saa sisältää mainintoja, jotka ovat ristiriidassa PEPP-avaintietoasiakirjaan sisältyvien tietojen kanssa tai vähentävät PEPP-avaintietoasiakirjan merkitystä. Markkinointiaineistossa on oltava tieto siitä, että saatavilla on PEPP-avaintietoasiakirja, ja siitä, miten ja mistä sen voi saada, mukaan lukien PEPP-tarjoajan verkkosivusto.

30 artikla

PEPP-avaintietoasiakirjan tarkistaminen

1.   PEPP-tarjoajan on tarkasteltava PEPP-avaintietoasiakirjaan sisältyviä tietoja vähintään vuosittain uudelleen ja tarkistettava asiakirjaa nopeasti, jos uudelleentarkastelussa ilmenee muutoksia, jotka siihen on tarpeen tehdä. Tarkistettu versio on asetettava nopeasti saataville.

2.   Jotta voidaan varmistaa tämän artiklan yhdenmukainen soveltaminen, EIOPA laatii muita Euroopan valvontaviranomaisia kuultuaan ja kuluttaja- ja toimialatestejä suoritettuaan luonnoksia teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa täsmennetään PEPP-avaintietoasiakirjan uudelleentarkastelun ja tarkistamisen edellytykset.

EIOPA toimittaa kyseiset teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 15 päivänä elokuuta 2020.

Siirretään komissiolle valta täydentää tätä asetusta hyväksymällä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

31 artikla

Siviilioikeudellinen vastuu

1.   PEPP-tarjoaja ei joudu siviilioikeudelliseen vastuuseen yksinomaan PEPP-avaintietoasiakirjan perusteella, sen käännökset mukaan lukien, jollei se ole harhaanjohtava, epätarkka tai ristiriidassa oikeudellisesti sitovien, sopimusta edeltävien asiakirjojen tai sopimusasiakirjojen olennaisten osien tai 28 artiklassa säädettyjen vaatimusten kanssa.

2.   PEPP-säästäjä, joka esittää näyttöä vahingosta, joka on aiheutunut PEPP-avaintietoasiakirjan johdosta 1 kohdassa tarkoitetuissa olosuhteissa hänen tehdessään PEPP-sopimuksen, josta PEPP-avaintietoasiakirja oli laadittu, voi vaatia kyseisestä vahingosta vahingonkorvausta PEPP-tarjoajalta kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

3.   Edellä 2 kohdassa tarkoitetun kaltaisia ilmaisuja kuten ”vahinko” tai ”vahingonkorvaus”, joita ei ole määritelty, tulkitaan ja sovelletaan asiaa koskevien kansainvälisen yksityisoikeuden sääntöjen mukaan määräytyvän sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

4.   Tämä artikla ei estä nostamasta muita siviilioikeudelliseen vastuuseen perustuvia kanteita kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

5.   Tämän artiklan mukaisia velvoitteita ei saa rajoittaa eikä niistä voi saada vapautusta sopimuslausekkeilla.

32 artikla

PEPP-sopimukset, joihin sisältyy biometristen riskien kattaminen

Kun PEPP-avaintietoasiakirja koskee biometriset riskit kattavaa PEPP-sopimusta, PEPP-tarjoajalla on tämän jakson mukaiset velvoitteet ainoastaan PEPP-säästäjää kohtaan.

33 artikla

PEPP-avaintietoasiakirjan toimittaminen

1.   PEPP-tarjoajan tai PEPP-jakelijan on toimitettava potentiaalisille PEPP-säästäjille kaikki 26 artiklan mukaisesti laaditut PEPP-avaintietoasiakirjat, kun se antaa PEPP-tuotteesta neuvontaa tai tarjoaa PEPP-tuotetta myytäväksi, hyvissä ajoin ennen kuin kyseiseen PEPP-tuotteeseen liittyvä sopimus tai tarjous sitoo kyseisiä PEPP-säästäjiä.

2.   PEPP-tarjoaja tai PEPP-jakelija voi täyttää 1 kohdan vaatimukset toimittamalla PEPP-avaintietoasiakirjan luonnolliselle henkilölle, jolla on kirjallinen valtuutus tehdä sijoituspäätöksiä PEPP-säästäjän lukuun kyseisen kirjallisen valtuutuksen nojalla toteutettujen liiketoimien osalta.

3.   Jotta voidaan varmistaa tämän artiklan yhdenmukainen soveltaminen, EIOPA laatii tarvittaessa muita Euroopan valvontaviranomaisia kuultuaan luonnoksia teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa täsmennetään edellytykset, jotka täyttämällä noudatetaan 1 kohdan mukaista vaatimusta PEPP-avaintietoasiakirjan toimittamisesta.

EIOPA toimittaa kyseiset teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 15 päivänä elokuuta 2020.

Siirretään komissiolle valta täydentää tätä asetusta hyväksymällä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

III JAKSO

Neuvonta

34 artikla

Tarpeiden ja vaatimusten täsmentäminen ja neuvonnan antaminen

1.   Ennen PEPP-sopimuksen tekemistä PEPP-tarjoajan tai PEPP-jakelijan on täsmennettävä potentiaaliselta PEPP-säästäjältä pyydettyjen ja saatujen tietojen perusteella kyseisen potentiaalisen PEPP-säästäjän eläkkeeseen liittyvät tarpeet ja vaatimukset, mukaan lukien mahdollinen tarve tuotteelle, jossa tarjotaan maksusuorituksia elinkorkoina, ja annettava potentiaaliselle PEPP-säästäjälle puolueetonta tietoa PEPP-tuotteesta ymmärrettävässä muodossa, jotta PEPP-säästäjä voi tehdä tietoon perustuvan päätöksen.

Ehdotetun PEPP-sopimuksen on vastattava PEPP-säästäjän eläkkeeseen liittyviä tarpeita ja vaatimuksia ottaen huomioon PEPP-säästäjälle kertyneet eläkeoikeudet.

2.   PEPP-tarjoajan tai PEPP-jakelijan on annettava potentiaaliselle PEPP-säästäjälle neuvontaa ennen PEPP-sopimuksen tekemistä ja annettava potentiaaliselle PEPP-säästäjälle henkilökohtainen suositus, jossa selitetään, miksi tietty PEPP-tuote, sekä tapauksen mukaan tietty sijoitusvaihtoehto, vastaisi parhaiten PEPP-säästäjän tarpeita ja vaatimuksia.

PEPP-tarjoajan tai PEPP-jakelijan on myös toimitettava potentiaaliselle PEPP-säästäjälle yksilöllisiä ennusteita suositellun tuotteen tuottamasta eläkkeestä, jotka perustuvat päivään, jona maksatusvaihe voi aikaisintaan alkaa, ja vastuuvapauslauseke, jossa todetaan, että kyseiset eläke-ennusteet saattavat poiketa saatujen PEPP-etuuksien lopullisesta arvosta. Jos eläke-ennusteet perustuvat talousskenaarioihin, tietoihin on sisällyttävä myös ennusteen kannalta paras mahdollinen skenaario ja epäedullinen skenaario ottaen huomioon PEPP-sopimuksen erityisluonne.

3.   Jos tarjotaan PEPP-perustuote ilman, että siihen kuuluu ainakin pääomatakuu, PEPP-tarjoajan tai PEPP-jakelijan on selkeästi selitettävä, että on olemassa myös pääomatakuun sisältäviä PEPP-tuotteita, sekä kerrottava, mistä syistä suositellaan sellaista riskien vähentämistekniikkaa käyttävää PEPP-perustuotetta, jolla pyritään turvaamaan PEPP-säästäjän mahdollisuus saada sijoitettu pääoma takaisin, sekä osoitettava selvästi kaikki lisäriskit, joita tällaisiin PEPP-tuotteisiin voi liittyä verrattuna pääomatakuun sisältävään PEPP-perustuotteeseen. Nämä selitykset on annettava kirjallisesti.

4.   Antaessaan neuvontaa tämän asetuksen 23 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetun PEPP-tarjoajan tai PEPP-jakelijan on pyydettävä potentiaalista PEPP-säästäjää toimittamaan tarjotun tai pyydetyn PEPP-tuotteen kannalta merkityksellisestä tietoa sijoitusalan tietämyksestään ja kokemuksestaan, taloudellisesta tilanteestaan, myös tappionsietokyvystään, sekä sijoitustavoitteistaan ja riskinsietokyvystään, jotta PEPP-tarjoaja tai PEPP-jakelija voi suositella potentiaaliselle PEPP-säästäjälle yhtä tai useampaa, tälle soveltuvaa ja etenkin tämän riskinsietokykyä ja tappionkantokykyä vastaavaa PEPP-tuotetta.

5.   PEPP-tarjoajan tai PEPP-jakelijan vastuuta ei vähennä se, että neuvonta annetaan kokonaan tai osittain käyttäen automaattista tai puoliautomaattista järjestelmää.

6.   Rajoittamatta sovellettavan alakohtaisen lainsäädännön tiukempien säännösten soveltamista PEPP-tarjoajien ja PEPP-jakelijoiden on varmistettava ja osoitettava pyynnöstä toimivaltaisille viranomaisille, että PEPP-tuotteisiin liittyvää neuvontaa antavilla luonnollisilla henkilöillä on riittävä tietämys ja pätevyys tämän asetuksen mukaisten velvollisuuksien täyttämiseksi. Jäsenvaltioiden on julkaistava tällaisen tietämyksen ja pätevyyden arvioimiseksi käytetyt perusteet.

IV JAKSO

Sopimuksen voimassaolon aikana annettavat tiedot

35 artikla

Yleiset säännökset

1.   PEPP-tarjoajien on laadittava kutakin PEPP-säästäjää varten kerryttämisvaiheen aikana toimitettava räätälöity tiivis asiakirja, joka sisältää keskeiset tiedot, ottaen huomioon kansallisten eläkejärjestelmien ja mahdollisen asiaa koskevan lainsäädännön, myös kansallisen sosiaali-, työ- ja vero-oikeuden erityispiirteet, jäljempänä ’PEPP-etuusote’. Asiakirjan otsikossa on oltava maininta ”PEPP-etuusote”.

2.   Tarkka päivämäärä, johon PEPP-etuusotteen tiedot viittaavat, on ilmoitettava selkeästi.

3.   PEPP-etuusotteen tietojen on oltava tarkkoja ja ajantasaisia.

4.   PEPP-tarjoajan on asetettava PEPP-etuusote jokaisen PEPP-säästäjän saataville vuosittain.

5.   PEPP-etuusotteeseen sisältyvien tietojen merkittävät muutokset edelliseen otteeseen verrattuna on ilmoitettava selkeästi.

6.   PEPP-etuusotteen lisäksi PEPP-säästäjälle on tiedotettava nopeasti koko sopimuksen voimassaoloajan kaikista muutoksista seuraaviin tietoihin:

a)

sopimusehdot, mukaan lukien yleiset ja erityiset sopimusehdot;

b)

PEPP-tarjoajan nimi, oikeudellinen muoto tai kotipaikka ja tarvittaessa sen sivuliikkeen osoite, jonka kanssa sopimus on tehty;

c)

tiedot siitä, miten sijoituspolitiikassa otetaan huomioon ESG-tekijät.

36 artikla

PEPP-etuusote

1.   PEPP-etuusotteessa on ilmoitettava PEPP-säästäjille vähintään seuraavat keskeiset tiedot:

a)

PEPP-säästäjän henkilötiedot ja päivä, jona maksatusvaihe voi aikaisintaan alkaa minkä hyvänsä alatilin osalta;

b)

PEPP-tarjoajan nimi ja yhteystiedot ja PEPP-sopimuksen tunnistetiedot;

c)

jäsenvaltio, jossa PEPP-tarjoaja on hyväksytty tai rekisteröity, ja toimivaltaisten viranomaisten nimet;

d)

tiedot a alakohdassa tarkoitetun päivämäärän perusteella tehdyistä eläke-ennusteista sekä vastuuvapauslauseke, jossa todetaan, että kyseiset ennusteet saattavat poiketa saatujen PEPP-etuuksien lopullisesta arvosta. Jos eläke-ennusteet perustuvat talousskenaarioihin, tietoihin on sisällyttävä myös ennusteen kannalta paras mahdollinen skenaario ja epäedullinen skenaario ottaen huomioon PEPP-sopimuksen erityisluonne;

e)

PEPP-säästäjän tai mahdollisen kolmannen osapuolen PEPP-tilille suorittamat maksut viimeksi kuluneiden 12 kuukauden ajalta;

f)

erittely PEPP-säästäjälle suoraan ja välillisesti aiheutuneista kuluista viimeksi kuluneiden 12 kuukauden ajalta, mukaan lukien hallintokulut, varojen säilyttämisestä aiheutuneet kulut, salkkutapahtumiin liittyvät kulut ja muut kulut sekä arvio näiden kulujen vaikutuksesta lopullisiin PEPP-etuuksiin; nämä kulut olisi ilmaistava sekä rahamääräisinä että prosenttiosuutena maksuista viimeksi kuluneiden 12 kuukauden ajalta;

g)

tarvittaessa 46 artiklassa tarkoitettujen takuun tai riskien vähentämistekniikoiden luonne ja mekanismi;

h)

tapauksen mukaan PEPP-säästäjän maksuosuuksia vastaavien yksiköiden lukumäärä ja arvo viimeksi kuluneiden 12 kuukauden ajalta;

i)

PEPP-säästäjän PEPP-tilillä olevien varojen kokonaismäärä 35 artiklassa tarkoitetun otteen päivämääränä;

j)

tiedot PEPP-säästäjän sijoitusvaihtoehdon aiemmasta tuotto- tai arvonkehityksestä vähintään 10 vuoden ajalta tai tapauksissa, joissa PEPP-tuotetta on tarjottu alle 10 vuoden ajan, kaikilta niiltä vuosilta, joina PEPP-tuotetta on tarjottu. Aiempaa tuotto- tai arvonkehitystä koskeviin tietoihin on liitettävä maininta ”aiempi tuotto- tai arvonkehitys ei ole osoitus tulevasta tuotosta”;

k)

kun PEPP-tiliin sisältyy useampi kuin yksi alatili, PEPP-etuusotteen tiedot on esitettävä eriteltyinä kunkin olemassa olevan alatilin mukaan;

l)

tiivistetyt tiedot ESG-tekijöihin liittyvästä sijoituspolitiikasta.

2.   EIOPA laatii yhteistyössä Euroopan keskuspankin ja toimivaltaisten viranomaisten kanssa luonnoksia teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa täsmennetään säännöt, joiden perusteella määritetään tämän artiklan 1 kohdan d alakohdassa ja 34 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja eläke-ennusteita koskevat olettamat. PEPP-tarjoajien on sovellettava näitä sääntöjä, kun ne määrittävät tarvittaessa sijoitusten vuotuisen nimellistuottoprosentin, vuotuisen inflaation ja tulevan palkkasuuntauksen.

EIOPA toimittaa kyseiset teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 15 päivänä elokuuta 2020. Siirretään komissiolle valta täydentää tätä asetusta hyväksymällä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

37 artikla

Lisätiedot

1.   PEPP-etuusotteessa on ilmoitettava, mistä ja millä tavalla saa muun muassa seuraavia lisätietoja:

a)

käytännön lisätiedot PEPP-säästäjän oikeuksista ja valinnanmahdollisuuksista, myös sijoitusten, maksatusvaiheen, vaihtopalvelun ja siirrettävyyspalvelun suhteen;

b)

PEPP-tarjoajan tilinpäätökset ja vuosikertomukset, jotka ovat julkisesti saatavilla;

c)

PEPP-tarjoajan sijoituspolitiikan periaatteita koskeva kirjallinen selvitys, joka sisältää ainakin tiedot sijoitusriskien mittaamismenetelmistä, riskienhallintaprosesseista sekä varojen allokointistrategiasta ottaen huomioon PEPP-vastuiden luonne ja kesto sekä se, miten sijoituspolitiikassa otetaan huomioon ESG-tekijät;

d)

tapauksen mukaan tiedot olettamista, joita käytetään elinkorkoina ilmaistuihin määriin, erityisesti kun kyse on elinkoron tasosta, PEPP-tarjoajan tyypistä ja elinkoron kestosta;

e)

PEPP-etuuksien taso, kun lunastus tapahtuu ennen 36 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua päivää.

2.   Jotta voidaan varmistaa 36 artiklan ja tämän artiklan yhdenmukainen soveltaminen, EIOPA laatii muita Euroopan valvontaviranomaisia kuultuaan ja kuluttaja- ja toimialatestejä suoritettuaan luonnoksia teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa täsmennetään 36 artiklassa ja tässä artiklassa tarkoitettujen tietojen esitystapa. Kun esitetään 36 artiklan 1 kohdan j alakohdassa tarkoitettuja tietoja aiemmasta tuotto- tai arvonkehityksestä, on otettava huomioon eri sijoitusvaihtoehtojen väliset erot etenkin, jos PEPP-säästäjä kantaa sijoitusriskin taikka jos sijoitusvaihtoehto on ikäsidonnainen tai siihen sisältyy keston täsmäytys.

EIOPA toimittaa kyseiset teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 15 päivänä elokuuta 2020.

Siirretään komissiolle valta täydentää tätä asetusta hyväksymällä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

3.   Jotta vertailu kansallisiin tuotteisiin olisi mahdollista, jäsenvaltiot voivat vaatia PEPP-tarjoajia toimittamaan PEPP-säästäjille täydentäviä eläke-ennusteita, joita koskevat olettamat määritetään kunkin jäsenvaltion vahvistamien sääntöjen mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 34 artiklan 2 kohdan ja 36 artiklan 1 kohdan d alakohdan soveltamista.

38 artikla

PEPP-säästäjille eläkkeelle siirtymistä edeltävässä vaiheessa ja PEPP-edunsaajille maksatusvaiheessa annettavat tiedot

1.   PEPP-tarjoajien on toimitettava kullekin PEPP-säästäjälle PEPP-etuusotteen lisäksi kaksi kuukautta ennen 59 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettuja ajankohtia tai PEPP-säästäjän pyynnöstä tiedot maksatusvaiheen tulevasta alkamisesta, maksusuoritusten mahdollisista muodoista ja PEPP-säästäjän mahdollisuudesta muuttaa maksusuoritusten muotoa 59 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

2.   Maksatusvaiheen aikana PEPP-tarjoajien on annettava PEPP-edunsaajille vuosittain tiedot maksettavaksi tulevista PEPP-etuuksista ja sitä koskevasta maksusuoritusten muodosta.

Jos PEPP-säästäjä jatkaa maksujen suorittamista tai kantaa edelleen sijoitusriskin maksatusvaiheen aikana, PEPP-tarjoajan on edelleen toimitettava merkitykselliset tiedot sisältävä PEPP-etuusote.

39 artikla

PEPP-säästäjille ja PEPP-edunsaajille pyynnöstä annettavat tiedot

PEPP-tarjoajan on PEPP-säästäjän tai PEPP-edunsaajan tai heidän edustajansa pyynnöstä annettava 37 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut lisätiedot ja lisätiedot olettamista, joita on käytetty 36 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettujen ennusteiden tuottamiseen.

V JAKSO

Raportointi kansallisille viranomaisille

40 artikla

Yleiset säännökset

1.   PEPP-tarjoajien on niiden tietojen lisäksi, joista säädetään asiaankuuluvassa alakohtaisessa lainsäädännössä, toimitettava niiden suhteen toimivaltaisille viranomaisille valvonnan kannalta tarvittavat tiedot. Näiden lisätietojen on sisällettävä tarvittaessa tiedot, jotka ovat tarpeen, jotta valvontaprosessissa voidaan:

a)

arvioida PEPP-tarjoajien soveltamia hallintojärjestelmiä, niiden harjoittamaa liiketoimintaa, niiden vakavaraisuustarkoituksiin soveltamia arvostusperiaatteita, todettuja riskejä ja riskienhallintajärjestelmiä sekä niiden pääomarakennetta, tarpeita ja johtamista;

b)

tehdä jäsenvaltioiden valvontaoikeuksien ja -velvollisuuksien käyttämisestä ja täyttämisestä johtuvia tarpeellisia päätöksiä.

2.   Toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava kansalliseen lainsäädäntöön perustuvien valtuuksien lisäksi valtuudet:

a)

määrittää niiden 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen luonne, laajuus ja muoto, jotka ne vaativat PEPP-tarjoajia toimittamaan ennalta määritetyin määräajoin, ennalta määritettyjen olosuhteiden toteutuessa tai PEPP-tarjoajan tilanteeseen kohdistuvien tutkimusten aikana;

b)

saada PEPP-tarjoajilta niiden hallussa olevia sopimuksia tai kolmansien osapuolten kanssa tehtyjä sopimuksia koskevia tietoja; ja

c)

pyytää tietoja ulkopuolisilta asiantuntijoilta kuten tilintarkastajilta ja vakuutusmatemaatikoilta.

3.   Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuihin tietoihin on sisällyttävä seuraavat:

a)

laadulliset tai määrälliset tekijät tai niiden asianmukainen yhdistelmä;

b)

menneet, nykyiset ja tulevaisuuteen liittyvät tekijät tai niiden asianmukainen yhdistelmä;

c)

sisäisistä ja ulkoisista lähteistä saatavat tiedot tai niiden asianmukainen yhdistelmä.

4.   Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen osalta edellytetään, että

a)

niistä käy ilmi asianomaisen PEPP-tarjoajan liiketoiminnan luonne, laajuus ja monimutkaisuus ja etenkin kyseiseen liiketoimintaan liittyvät riskit;

b)

ne ovat käytettävissä, täydelliset kaikilta osin sekä vertailukelpoiset ja yhdenmukaiset eri aikoina;

c)

ne ovat merkityksellisiä, luotettavia ja ymmärrettäviä.

5.   PEPP-tarjoajien on toimitettava toimivaltaisille viranomaisille vuosittain seuraavat tiedot:

a)

mitä jäsenvaltioita varten PEPP-tarjoaja tarjoaa alatilejä;

b)

asuinpaikkansa toiseen jäsenvaltioon vaihtaneiden PEPP-säästäjien antamien 20 artiklan 1 kohdan mukaisten ilmoitusten lukumäärä;

c)

alatilin avaamista koskevien pyyntöjen lukumäärä ja 20 artiklan 2 kohdan mukaisesti avattujen alatilien lukumäärä;

d)

PEPP-säästäjien esittämien vaihtopyyntöjen lukumäärä ja 20 artiklan 5 kohdan a alakohdan mukaiset tosiasialliset siirrot;

e)

PEPP-säästäjien esittämien vaihtopyyntöjen lukumäärä ja 52 artiklan 3 kohdan mukaiset tosiasialliset siirrot.

Toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava nämä tiedot EIOPAlle.

6.   PEPP-tarjoajilla on oltava käytössä asianmukaiset järjestelmät ja rakenteet 1–5 kohdassa säädettyjen vaatimusten täyttämiseksi samoin kuin PEPP-tarjoajan johto-, valvonta- tai hallintoelimen hyväksymät kirjalliset toimintaperiaatteet, joilla varmistetaan, että annettavat tiedot ovat jatkuvasti asianmukaisia.

7.   EIOPAn on saatava PEPP-tarjoajien toimittamat tiedot toimivaltaisille viranomaisille esitetyn pyynnön perusteella suorittaakseen sille tällä asetuksella annetut tehtävät.

8.   Jos PEPP-maksut ja PEPP-etuudet oikeuttavat etuihin tai kannustimiin, PEPP-tarjoajan on asiaa koskevan kansallisen lainsäädännön mukaisesti toimitettava asiaankuuluvalle kansalliselle viranomaiselle tapauksen mukaan kaikki tiedot, joita tarvitaan tällaisiin maksuihin ja etuuksiin liittyvien etujen ja kannustimien myöntämiseen tai hyödyntämiseen.

9.   Komissio antaa 72 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä asetusta määrittämällä tämän artiklan 1–5 kohdassa tarkoitetut lisätiedot, jotta varmistetaan valvontaa koskevan raportoinnin riittävä yhdenmukaisuus.

Kuultuaan muita Euroopan valvontaviranomaisia ja toimivaltaisia viranomaisia ja toimialatestejä suoritettuaan EIOPA laatii luonnokset teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi valvontaa koskevien raporttien muodosta.

EIOPA toimittaa kyseiset teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle viimeistään 15 päivänä elokuuta 2020.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä toisessa alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 15 artiklan mukaisesti.

V LUKU

KERRYTTÄMISVAIHE

I JAKSO

PEPP-tarjoajia koskevat sijoittamissäännöt

41 artikla

Sijoittamista koskevat säännöt

1.   PEPP-tarjoajien on sijoitettava PEPP-tuotetta vastaavat varat varovaisuusperiaatteen mukaisesti ja noudattaen etenkin seuraavia sääntöjä:

a)

varat on sijoitettava kaikkien PEPP-säästäjien pitkän aikavälin edun mukaisesti. Mahdollisessa eturistiriitatapauksessa PEPP-tarjoaja tai sen sijoitussalkkua hoitava yhteisö varmistaa, että sijoitukset tehdään pelkästään PEPP-säästäjien edun mukaisesti;

b)

PEPP-tarjoajien on otettava varovaisuusperiaatteen puitteissa huomioon sijoituspäätöksiin liittyvät riskit ja sijoituspäätösten mahdolliset pitkän aikavälin vaikutukset ESG-tekijöihin;

c)

varat on sijoitettava siten, että varmistetaan sijoitussalkun suojaus, laadukkuus, likvidiys ja tuottavuus kokonaisuutena;

d)

varat on sijoitettava pääasiallisesti säännellyillä markkinoilla. Sijoitukset varoihin, joita ei ole otettu kaupankäynnin kohteeksi säännellyillä rahoitusmarkkinoilla, on joka tilanteessa pidettävä varovaisuuden edellyttämällä tasolla;

e)

johdannaisiin tehdyt sijoitukset ovat mahdollisia sikäli kuin tällaiset välineet osaltaan pienentävät sijoitusriskiä tai helpottavat sijoitusten tehokasta hoitoa. Tällaiset välineet on arvostettava varovaisesti ottaen huomioon niiden kohde-etuus, ja ne on sisällytettävä PEPP-tarjoajan omaisuuden arvostukseen. PEPP-tarjoajien on myös vältettävä liiallista altistumista yhteen vastapuoleen ja muihin johdannaisoperaatioihin liittyville riskeille;

f)

varat on hajautettava riittävästi, jotta vältetään liiallinen riippuvuus jostakin yksittäisestä varojen lajista, liikkeeseenlaskijasta tai yritysryhmästä ja sijoitussalkun riskien kasautuminen kokonaisuutena. Sijoitukset saman liikkeeseenlaskijan tai samaan ryhmään kuuluvien liikkeeseenlaskijoiden varoihin eivät saa asettaa PEPP-tarjoajaa alttiiksi liialliselle riskien keskittymiselle;

g)

varoja ei saa sijoittaa veroasioissa yhteistyöhaluttomalle lainkäyttöalueelle, joka sisältyy asiaa koskevissa neuvoston päätelmissä vahvistettuun luetteloon veroasioissa yhteistyöhaluttomista lainkäyttöalueista, eikä direktiivin (EU) 2015/849 9 artiklan nojalla hyväksytyssä sovellettavassa komission delegoidussa asetuksessa suuririskiseksi yksilöityyn kolmanteen maahan, jossa esiintyy strategisia puutteita;

h)

PEPP-tarjoaja ei saa altistua eikä saa altistaa PEPP-tuotetta vastaavia varoja riskeille, jotka johtuvat liiallisesta vivutuksen käytöstä ja maturiteettitransformaatiosta.

2.   Edellä 1 kohdan a–h alakohdassa vahvistettuja sääntöjä sovelletaan vain siltä osin kuin PEPP-tarjoajaan sovellettavassa asiaa koskevassa alakohtaisessa lainsäädännössä ei ole tiukempia sääntöjä.

II JAKSO

PEPP-säästäjien sijoitusvaihtoehdot

42 artikla

Yleiset säännökset

1.   PEPP-tarjoajat voivat tarjota PEPP-säästäjille enintään kuusi sijoitusvaihtoehtoa.

2.   Näihin sijoitusvaihtoehtoihin on sisällyttävä PEPP-perustuote, ja ne voivat sisältää vaihtoehtoisia sijoitusvaihtoehtoja.

3.   PEPP-tarjoajien on perustettava kaikki sijoitusvaihtoehdot sellaiseen takuuseen tai riskien vähentämistekniikkaan, jolla varmistetaan PEPP-säästäjien riittävä suojelu.

4.   Takuiden antamiseen sovelletaan PEPP-tarjoajaan sovellettavaa asiaankuuluvaa alakohtaista lainsäädäntöä.

5.   Edellä 6 artiklan 1 kohdan c, d, e ja f alakohdassa tarkoitetut PEPP-tarjoajat voivat tarjota takuun sisältäviä PEPP-tuotteita vain yhteistyössä sellaisten luottolaitosten tai vakuutusyritysten kanssa, jotka voivat antaa tällaisia takuita niihin sovellettavan alakohtaisen lainsäädännön mukaisesti. Kyseiset luottolaitokset tai vakuutusyritykset ovat yksin vastuussa takuusta.

43 artikla

PEPP-säästäjän tekemä sijoitusvaihtoehdon valinta

Saatuaan merkitykselliset tiedot ja neuvontaa PEPP-säästäjän on valittava sijoitusvaihtoehto PEPP-sopimuksen tekemisen yhteydessä.

44 artikla

Valitun sijoitusvaihtoehdon muuttamisen edellytykset

1.   Jos PEPP-tarjoaja tarjoaa vaihtoehtoisia sijoitusvaihtoehtoja, PEPP-säästäjän on samalla, kun hän kerryttää varoja PEPP-tuotteeseen, voitava valita eri sijoitusvaihtoehto, kun PEPP-sopimuksen tekemisestä on kulunut vähintään viisi vuotta ja, jos sijoitusvaihtoehtoa muutetaan myöhemmin, kun sen muuttamisesta edellisen kerran on kulunut viisi vuotta. PEPP-tarjoaja voi sallia PEPP-säästäjän muuttaa valittua sijoitusvaihtoehtoa tätä useammin.

2.   Sijoitusvaihtoehdon muuttamisen on oltava PEPP-säästäjälle maksutonta.

45 artikla

PEPP-perustuote

1.   PEPP-perustuotteen on oltava turvallinen tuote ja oletusarvoinen sijoitusvaihtoehto. PEPP-tarjoajien on perustettava se sellaiseen pääomatakuuseen, joka tulee maksettavaksi maksatusvaiheen alkaessa ja tapauksen mukaan maksatusvaiheen aikana, tai käytettävä siinä sellaista riskien vähentämistekniikkaa, jolla pyritään turvaamaan PEPP-säästäjän mahdollisuus saada sijoitettu pääoma takaisin.

2.   PEPP-perustuotteesta aiheutuvat kulut ja palkkiot saavat olla enintään prosentin vuodessa kertyneestä pääomasta.

3.   Varmistaakseen tasapuoliset edellytykset eri PEPP-tarjoajille ja eri tyyppisille PEPP-tuotteille EIOPA laatii tarvittaessa muita Euroopan valvontaviranomaisia kuultuaan luonnoksia teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa täsmennetään 2 kohdassa tarkoitettujen kulujen ja palkkioiden tyypit.

Laatiessaan luonnoksia teknisiksi sääntelystandardeiksi EIOPA ottaa huomioon PEPP-tuotteiden eri tyypit, niiden pitkän aikavälin eläkeluonteen ja PEPP-tuotteiden eri ominaisuudet, erityisesti maksujen suorittaminen pitkäkestoisina elinkorkoina tai vuosittaisina nostoerinä vähintään siihen ikään asti, joka vastaa PEPP-säästäjän keskimääräistä elinajanodotetta. EIOPA arvioi myös pääomasuojan erityisluonnetta erityisesti pääomatakuun osalta. EIOPA toimittaa kyseiset teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 15 päivänä elokuuta 2020.

Siirretään komissiolle valta täydentää tätä asetusta hyväksymällä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

4.   Komissio tarkastelee kahden vuoden välein tämän asetuksen soveltamisen alkamispäivästä EIOPAa ja tarvittaessa muita Euroopan valvontaviranomaisia kuultuaan uudelleen 2 kohdassa tarkoitetun prosenttiosuuden asianmukaisuutta. Komissio ottaa erityisesti huomioon kulujen ja palkkioiden tosiasiallisen tason ja siinä tapahtuneet muutokset sekä niiden vaikutuksen PEPP-tuotteiden saatavuuteen.

Siirretään komissiolle valta antaa 72 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla muutetaan tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettua prosenttiosuutta komission suorittamien uudelleentarkastelujen perusteella, jotta PEPP-tarjoajille turvataan asianmukainen pääsy markkinoille.

46 artikla

Riskien vähentämistekniikat

1.   Riskien vähentämistekniikoiden käytöllä on varmistettava, että PEPP-tuotteen sijoitusstrategia on suunniteltu niin, että PEPP-tuotteesta kehittyy vakaa ja riittävä yksilöllinen tulevaisuuden eläketulo ja että varmistetaan kaikkien PEPP-säästäjien sukupolvien oikeudenmukainen kohtelu.

Kaikkien riskien vähentämistekniikoiden, sovellettiinpa niitä PEPP-perustuotteessa tai vaihtoehtoisiin sijoitusvaihtoehtoihin, on oltava luotettavia ja vahvoja ja asianomaisen sijoitusvaihtoehdon riskiprofiilin mukaisia.

2.   Sovellettaviin riskien vähentämistekniikkoihin voi sisältyä muun muassa järjestelyjä, joilla

a)

mukautetaan asteittain sijoitusten allokointia sijoitusten taloudellisten riskien vähentämiseksi jäljellä olevaa kestoa vastaavien kohorttien osalta (sijoittajan iän myötä pienenevä sijoitusriski);

b)

luodaan maksuista tai sijoitustuotoista varantoja, jotka jaetaan PEPP-säästäjille oikeudenmukaisella ja avoimella tavalla sijoitustappioiden pienentämiseksi; tai

c)

käytetään sopivia takuita sijoitustappioilta suojautumista varten.

3.   Jotta voidaan varmistaa tämän artiklan yhdenmukainen soveltaminen, EIOPA laatii muita Euroopan valvontaviranomaisia kuultuaan ja toimialatestejä suoritettuaan luonnoksia teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa täsmennetään vähimmäiskriteerit, jotka riskien vähentämistekniikoiden on täytettävä, ottaen huomioon PEPP-tuotteiden eri tyypit ja niiden erityisominaisuudet sekä PEPP-tarjoajien eri tyypit ja niiden vakavaraisuusjärjestelyn väliset erot.

EIOPA toimittaa kyseiset teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 15 päivänä elokuuta 2020.

Siirretään komissiolle valta täydentää tätä asetusta hyväksymällä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

III JAKSO

Kerryttämisvaihetta koskevat muut näkökohdat

47 artikla

Kerryttämisvaiheeseen liittyvät ehdot

1.   Jäsenvaltioiden on määritettävä kansallisten alatilien kerryttämisvaiheeseen liittyvät ehdot, ellei niitä ole täsmennetty tässä asetuksessa.

2.   Tällaisiin ehtoihin voivat sisältyä erityisesti ikärajat kerryttämisvaiheen aloittamiselle, kerryttämisvaiheen vähimmäiskesto, maksujen enimmäis- ja vähimmäismäärä ja niiden jatkuvuus.

VI LUKU

SIJOITTAJANSUOJA

48 artikla

Säilytysyhteisö

1.   Edellä 6 artiklan 1 kohdan c, e ja f alakohdassa tarkoitettujen PEPP-tarjoajien on nimettävä yksi tai useampi säilytysyhteisö PEPP-tuotteiden tarjoamista koskevaa liiketoimintaa vastaavien varojen säilyttämistä ja valvontatehtäviä varten.

2.   Säilytysyhteisön nimeämiseen, sen varojensäilytystehtävien hoitamiseen, säilytysyhteisön vastuuseen ja sen valvontatehtäviin sovelletaan vastaavasti direktiivin 2009/65/EY IV lukua.

49 artikla

Biometristen riskien kattaminen

1.   PEPP-tarjoajat voivat tarjota PEPP-tuotteita, joihin voi sisältyä biometristen riskien kattaminen.

2.   Biometristen riskien kattamiseen sovelletaan PEPP-tarjoajaan sovellettavaa asiaankuuluvaa alakohtaista lainsäädäntöä. Biometristen riskien kattamisessa voi olla eroja alatilien välillä.

3.   Edellä 6 artiklan 1 kohdan a, c, d, e ja f alakohdassa tarkoitetut PEPP-tarjoajat voivat tarjota PEPP-tuotteita, joihin voi sisältyä biometristen riskien kattaminen. Tällaista suojaa voidaan tarjota vain yhteistyössä sellaisten vakuutusyritysten kanssa, jotka voivat niihin sovellettavan alakohtaisen lainsäädännön mukaisesti kattaa tällaisia riskejä. Vakuutusyrityksellä on täysi vastuu biometristen riskien kattamisesta.

50 artikla

Valitukset

1.   PEPP-tarjoajien ja PEPP-jakelijoiden on otettava käyttöön ja sovellettava asianmukaisia ja vaikuttavia menettelyjä PEPP-asiakkaiden tästä asetuksesta johtuviin oikeuksiin ja velvollisuuksiin liittyvien valitusten ratkaisemiseksi.

2.   Tällaisia menettelyjä on sovellettava kaikissa jäsenvaltioissa, joissa PEPP-tarjoaja tai PEPP-jakelija tarjoaa palvelujaan, ja niiden on oltava käytettävissä kyseisen jäsenvaltion virallisella kielellä PEPP-asiakkaan valinnan mukaan tai muulla kielellä, jos PEPP-tarjoaja tai PEPP-jakelija ja PEPP-asiakas ovat näin sopineet.

3.   PEPP-tarjoajien ja PEPP-jakelijoiden on pyrittävä kaikin mahdollisin keinoin vastaamaan joko sähköisesti tai muulla pysyvällä välineellä 24 artiklan mukaisesti PEPP-asiakkaiden valituksiin. Vastauksessa on käsiteltävä kaikkia esille otettuja seikkoja asianmukaisessa määräajassa ja viimeistään 15 työpäivän kuluessa valituksen vastaanottamisesta. Jos vastausta ei poikkeustilanteissa voida antaa 15 työpäivän kuluessa syistä, joihin PEPP-tarjoaja tai PEPP-jakelija ei voi vaikuttaa, sen edellytetään antavan väliaikaisen vastauksen, jossa ilmoitetaan selkeästi syyt valitukseen annettavan vastauksen viivästymiseen ja määräaika, johon mennessä PEPP-asiakas saa lopullisen vastauksen. Lopullisen vastauksen saamisen määräaika ei saa kuitenkaan olla pidempi kuin 35 työpäivää.

4.   PEPP-tarjoajien ja PEPP-jakelijoiden on ilmoitettava PEPP-asiakkaalle vähintään yhdestä vaihtoehtoisesta riidanratkaisuelimestä, joka on toimivaltainen käsittelemään PEPP-asiakkaiden tästä asetuksesta johtuviin oikeuksiin ja velvollisuuksiin liittyviä riitoja.

5.   Tiedot 1 kohdassa tarkoitetuista menettelyistä on esitettävä selvästi, kattavasti ja helposti saatavilla olevalla tavalla PEPP-tarjoajan tai PEPP-jakelijan verkkosivustolla, sivuliikkeessä sekä PEPP-tarjoajan tai PEPP-jakelijan ja PEPP-asiakkaan välillä tehdyn sopimuksen yleisissä ehdoissa. Lisäksi on ilmoitettava, miten kyseessä olevasta vaihtoehtoisesta riidanratkaisuelimestä ja sen käyttöön liittyvistä edellytyksistä on saatavilla lisätietoja.

6.   Toimivaltaisten viranomaisten on perustettava menettelyjä, joiden avulla PEPP-asiakkaat ja muut asianomaiset osapuolet, mukaan luettuina kuluttajajärjestöt, voivat tehdä valituksia toimivaltaisille viranomaisille tätä asetusta koskevista PEPP-tarjoajien ja PEPP-jakelijoiden väitetyistä rikkomisista. Kaikissa tapauksissa on varmistettava, että valituksen tekijät saavat vastauksen valitukseensa.

7.   Tapauksissa, jotka koskevat useampaa kuin yhtä jäsenvaltiota, valittaja voi tehdä valituksensa oman asuinjäsenvaltionsa toimivaltaisten viranomaisten kautta riippumatta siitä, missä rikkominen tapahtui.

51 artikla

Tuomioistuinten ulkopuolinen muutoksenhaku

1.   PEPP-asiakkaiden ja PEPP-tarjoajien tai PEPP-jakelijoiden välisten tästä asetuksesta johtuviin oikeuksiin ja velvollisuuksiin liittyvien riitojen ratkaisua varten on perustettava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/11/EU (21) mukainen asianmukainen, riippumaton, puolueeton, avoin ja tehokas vaihtoehtoinen riitojenratkaisumenettely hyödyntäen tapauksen mukaan olemassa olevia toimivaltaisia elimiä. Tällaisten vaihtoehtoisten riitojenratkaisumenettelyjen on oltava sovellettavissa PEPP-tarjoajiin tai PEPP-jakelijoihin, joita kohtaan menettely on käynnistetty, ja asianomaisen vaihtoehtoisen riitojenratkaisuelimen toimivallan on ulotuttava näihin PEPP-tarjoajiin tai PEPP-jakelijoihin.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen elinten on tehtävä tuloksekasta yhteistyötä tästä asetuksesta johtuviin oikeuksiin ja velvollisuuksiin liittyvien valtioiden rajat ylittävien riitojen ratkaisemiseksi.

VII LUKU

PEPP-TARJOAJAN VAIHTO

52 artikla

Vaihtopalvelun tarjoaminen

1.   PEPP-tarjoajien on tarjottava PEPP-säästäjän pyynnöstä vaihtopalvelu, jossa vastaavat rahamäärät tai tapauksen mukaan apportti 4 kohdan mukaisesti siirretään siirtävän PEPP-tarjoajan ylläpitämältä PEPP-tililtä uudelle PEPP-tilille, jonka vastaanottava PEPP-tarjoaja on avannut ja johon sisältyvät samat alatilit, ja aiempi PEPP-tili suljetaan.

Vaihtopalvelua käyttäessään siirtävän PEPP-tarjoajan on siirrettävä kaikkiin aiemman PEPP-tilin alatileihin liittyvät tiedot kokonaisuudessaan vastaanottavalle PEPP-tarjoajalle, raportointivaatimukset mukaan lukien. Vastaanottavan PEPP-tarjoajan on kirjattava nämä tiedot asianomaisiin alatileihin.

PEPP-säästäjä voi pyytää vaihtoa PEPP-tarjoajaan, joka on sijoittautunut samaan jäsenvaltioon (kotimainen vaihto) tai eri jäsenvaltioon (rajatylittävä vaihto). PEPP-säästäjä voi käyttää oikeuttaan vaihtaa tarjoajaa PEPP-tuotteen kerryttämisvaiheen ja maksatusvaiheen aikana.

2.   Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, PEPP-tarjoajilla ei ole maksatusvaiheen aikana velvollisuutta tarjota vaihtopalvelua sellaisten PEPP-tuotteiden osalta, joissa PEPP-säästäjät saavat maksusuorituksia elinkorkoina koko eliniän ajan.

3.   PEPP-säästäjä voi vaihtaa PEPP-tarjoajaa, kun PEPP-sopimuksen tekemisestä on kulunut vähintään viisi vuotta ja, jos tarjoajaa vaihdetaan myöhemmin uudelleen, kun edellisestä vaihdosta on kulunut viisi vuotta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 20 artiklan 5 kohdan a alakohdan soveltamista. PEPP-tarjoaja voi sallia PEPP-säästäjän vaihtaa PEPP-tarjoajaa tätä useammin.

4.   Kun vaihto tapahtuu yksilöllistä salkunhoitoa PEPP-säästäjien lukuun harjoittavien PEPP-tarjoajien välillä, PEPP-säästäjät voivat halutessaan siirtää apporttiomaisuuden tai vastaavat rahamäärät. Kaikissa muissa tapauksissa sallitaan vain vastaavien rahamäärien siirtäminen.

Kun PEPP-säästäjä pyytää apporttiomaisuuden siirtämistä, siihen tarvitaan vastaanottavan PEPP-tarjoajan kirjallinen suostumus.

53 artikla

Vaihtopalvelu

1.   Vastaanottavan PEPP-tarjoajan on käynnistettävä vaihtopalvelu PEPP-säästäjän pyynnöstä, kun PEPP-säästäjä on tehnyt tietoon perustuvan päätöksen PEPP-tarjoajilta saamiensa 56 artiklassa täsmennettyjen tietojen perusteella.

2.   PEPP-säästäjän pyyntö on laadittava sen jäsenvaltion virallisella kielellä, jossa vaihtopalvelu käynnistetään, tai millä tahansa muulla osapuolten sopimalla kielellä. Pyynnössään PEPP-säästäjän on

a)

annettava siirtävälle PEPP-tarjoajalle erikseen suostumus kunkin 4 kohdassa tarkoitetun tehtävän suorittamiseen ja annettava vastaanottavalle PEPP-tarjoajalle erikseen suostumus kunkin 5 kohdassa tarkoitetun tehtävän suorittamiseen;

b)

täsmennettävä yhteisymmärryksessä vastaanottavan PEPP-tarjoajan kanssa päivämäärä, josta lähtien maksut on suoritettava vastaanottavan PEPP-tarjoajan avaamalle PEPP-tilille.

Tämän päivämäärän on oltava vähintään kaksi viikkoa sen päivämäärän jälkeen, jona vastaanottava PEPP-tarjoaja vastaanottaa siirtävän PEPP-tarjoajan 4 kohdan mukaisesti siirtämät asiakirjat.

Jäsenvaltiot voivat edellyttää, että PEPP-säästäjä esittää pyynnön kirjallisena ja että PEPP-säästäjälle annetaan jäljennös hyväksytystä pyynnöstä.

3.   Vastaanottavan PEPP-tarjoajan on viiden työpäivän kuluessa 2 kohdassa tarkoitetun pyynnön vastaanottamisesta pyydettävä siirtävää PEPP-tarjoajaa suorittamaan 4 kohdassa tarkoitetut tehtävät.

4.   Saatuaan vastaanottavan PEPP-tarjoajan pyynnön siirtävän PEPP-tarjoajan on

a)

viiden työpäivän kuluessa lähetettävä PEPP-etuusote, joka kattaa viimeisimmän laaditun PEPP-etuusotteen päivämäärän sekä PEPP-säästäjälle ja vastaanottavalle PEPP-tarjoajalle esitetyn pyynnön päivämäärän välisen ajan;

b)

viiden työpäivän kuluessa lähetettävä vastaanottavalle PEPP-tarjoajalle luettelo siirrettävästä omaisuudesta, kun siirretään apporttiomaisuus 52 artiklan 4 kohdan mukaisesti;

c)

lopetettava PEPP-tilille saapuvien maksujen hyväksyminen PEPP-säästäjän 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetussa pyynnössään täsmentämästä päivästä alkaen;

d)

siirrettävä vastaavat rahamäärät tai tapauksen mukaan apporttiomaisuus 52 artiklan 4 kohdan mukaisesti PEPP-tililtä vastaanottavan PEPP-tarjoajan avaamalle uudelle PEPP-tilille PEPP-säästäjän pyynnössään täsmentämänä päivänä;

e)

suljettava PEPP-tili PEPP-säästäjän täsmentämänä päivänä, jos PEPP-säästäjällä ei ole maksamattomia sitoumuksia. Siirtävän PEPP-tarjoajan on ilmoitettava välittömästi PEPP-säästäjälle, jos tällaiset maksamattomat sitoumukset estävät PEPP-säästäjän tilin sulkemisen.

5.   Vastaanottavan PEPP-tarjoajan on siten kuin pyynnössä täsmennetään ja siinä määrin kuin siirtävän PEPP-tarjoajan tai PEPP-säästäjän antamat tiedot sen mahdollistavat tehtävä mahdollisesti tarvittavat valmistelut tulevien maksujen hyväksymiseksi ja hyväksyttävä ne PEPP-säästäjän pyynnössään täsmentämästä päivästä alkaen.

54 artikla

Vaihtopalveluun liittyvät maksut

1.   PEPP-säästäjällä on oltava mahdollisuus saada veloituksetta henkilökohtaiset tietonsa, jotka ovat joko siirtävän tai vastaanottavan PEPP-tarjoajan hallussa.

2.   Siirtävän PEPP-tarjoajan on toimitettava vastaanottavan PEPP-tarjoajan 53 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti pyytämät tiedot veloittamatta siitä PEPP-säästäjää tai vastaanottavaa PEPP-tarjoajaa.

3.   Siirtävän PEPP-tarjoajan ylläpitämänsä PEPP-tilin sulkemisesta PEPP-säästäjältä veloittamat palkkiot ja maksut saavat olla yhteensä enintään yhtä suuret kuin PEPP-tarjoajalle aiheutuneet tosiasialliset hallinnolliset kustannukset eivätkä ne saa ylittää 0,5:tä prosenttia vastaanottavalle PEPP-tarjoajalle siirrettävistä vastaavista rahamääristä tai tälle siirrettävän apporttiomaisuuden rahallisesta arvosta.

Jäsenvaltiot voivat asettaa veloitettaville palkkioille ja maksuille ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua prosenttiosuutta pienemmän prosenttiosuuden ja määrätä eri prosenttiosuuden soveltamisesta, kun PEPP-tarjoaja sallii PEPP-säästäjien vaihtaa PEPP-tarjoajaa useammin 52 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

Siirtävä PEPP-tarjoaja ei saa veloittaa vastaanottavalta PEPP-tarjoajalta muita palkkioita tai maksuja.

4.   Vastaanottava PEPP-tarjoaja voi veloittaa ainoastaan vaihtopalvelun tosiasialliset hallinnolliset ja tapahtumakustannukset.

55 artikla

PEPP-säästäjien suojaaminen taloudellisilta tappioilta

1.   PEPP-tarjoajan on korvattava viipymättä kaikki PEPP-säästäjälle aiheutuneet taloudelliset tappiot, mukaan luettuna palkkiot, maksut ja korot, jotka johtuvat suoraan siitä, että vaihtoprosessiin osallistunut PEPP-tarjoaja ei ole noudattanut 53 artiklan mukaisia velvollisuuksiaan.

2.   Edellä 1 kohdassa säädettyä vastuuta ei sovelleta tapauksissa, joissa PEPP-tarjoaja voi vedota sellaisiin epätavallisiin ja ennalta arvaamattomiin seikkoihin, joihin se ei voi vaikuttaa ja joiden seurauksia se ei kaikkea huolellisuutta noudattamalla olisi voinut välttää, tai jos PEPP-tarjoajaa sitovat muut unionin oikeuteen tai kansalliseen lainsäädäntöön perustuvat oikeudelliset velvollisuudet.

3.   Edellä olevan 1 kohdan mukainen vastuu on määritettävä kansallisella tasolla sovellettavien oikeudellisten vaatimusten mukaisesti.

4.   PEPP-säästäjän on kannettava taloudellisen tappion riskit, jotka liittyvät PEPP-tilillä pidettyjen varojen lunastukseen apporttina siitä syystä, että ne siirtyvät siirtävältä PEPP-tarjoajalta vastaanottavalle PEPP-tarjoajalle 52 artiklan 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

5.   Siirtävällä PEPP-tarjoajalla ei ole velvollisuutta varmistaa pääomasuojaa tai tarjota takuuta vaihdon hetkellä.

56 artikla

Vaihtopalvelua koskevat tiedot

1.   PEPP-tarjoajien on annettava PEPP-säästäjille seuraavat tiedot vaihtopalvelusta, jotta PEPP-säästäjä voi tehdä tietoon perustuvan päätöksen:

a)

edellä 53 artiklassa luetellut siirtävän ja vastaanottavan PEPP-tarjoajan tehtävät vaihtoprosessin kussakin vaiheessa;

b)

vaihtoprosessin eri vaiheiden toteutusaikataulu;

c)

vaihtoprosessissa veloitetut palkkiot ja maksut;

d)

vaihdon mahdolliset vaikutukset erityisesti pääomasuojaan tai takuuseen ja muut vaihtopalveluun liittyvät tiedot;

e)

tarvittaessa tiedot mahdollisuudesta tehdä siirtoja apporttina.

Vastaanottavan PEPP-tarjoajan on täytettävä IV luvun vaatimukset.

Vastaanottavan PEPP-tarjoajan on tapauksen mukaan ilmoitettava PEPP-säästäjälle mahdollisen takausjärjestelmän olemassaolosta, mukaan lukien talletustakausjärjestelmä, sijoittajien korvausjärjestelmä tai vakuutustakuujärjestelmä, joka kattaa kyseisen PEPP-tarjoajan.

2.   Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen on oltava saatavilla PEPP-tarjoajan verkkosivustolla. Ne on myös toimitettava PEPP-säästäjille pyynnöstä 24 artiklan vaatimusten mukaisesti.

VIII LUKU

MAKSATUSVAIHE

57 artikla

Maksatusvaiheeseen liittyvät ehdot

1.   Jäsenvaltioiden on määritettävä maksatusvaiheeseen ja kansallisten alatilien maksusuorituksiin liittyvät PEPP-ehdot, ellei niitä ole täsmennetty tässä asetuksessa.

2.   Tällaisissa ehdoissa voidaan muun muassa vahvistaa maksatusvaiheen alkamisen vähimmäisikä, enimmäisaika PEPP-järjestelmään liittymiselle ennen eläkeiän saavuttamista sekä ennen maksatusvaiheen alkamisen vähimmäisiän saavuttamista tapahtuvaa lunastusta koskevat ehdot varsinkin, jos kyseessä on erityisen vaikea tilanne.

58 artikla

Maksusuoritusten muodot

1.   PEPP-tarjoajien on annettava PEPP-säästäjille mahdollisuus yhteen tai useampaan seuraavista maksumuodoista:

a)

elinkorot;

b)

kertakorvaus;

c)

nostot useassa erässä;

d)

edellä esitettyjen muotojen yhdistelmät.

2.   PEPP-säästäjät valitsevat maksatusvaiheen maksusuoritusten muodon tehdessään PEPP-sopimuksen ja pyytäessään uuden alatilin avaamista. Maksusuoritusten muodossa voi olla eroja alatilien välillä.

3.   Jäsenvaltiot voivat toteuttaa toimenpiteitä tiettyjen maksusuoritusten muotojen suosimiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän artiklan 1 kohdan taikka 57 tai 59 artiklan soveltamista. Näihin toimenpiteisiin voi sisältyä kertasuoritusten määrällisiä rajoituksia, jotta voidaan kannustaa edelleen käyttämään muita tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja maksusuoritusten muotoja. Näitä määrällisiä rajoituksia sovelletaan ainoastaan maksusuorituksiin, jotka vastaavat sellaisiin jäsenvaltioihin liittyville PEPP-alatileille kertynyttä pääomaa, joiden lainsäädännössä säädetään kertasuoritusten määrällisistä rajoituksista.

4.   Jäsenvaltiot voivat täsmentää ehdot, joiden mukaisesti myönnetyt edut ja kannustimet on maksettava niille takaisin.

59 artikla

Maksusuoritusten muotojen muuttaminen

1.   Jos PEPP-tarjoaja tarjoaa maksusuorituksia eri muodoissa, PEPP-säästäjän on voitava muuttaa kunkin avatun alatilin maksusuoritusten muotoa:

a)

vuotta ennen maksatusvaiheen alkua;

b)

maksatusvaiheen alkaessa;

c)

vaihdon hetkellä.

Maksusuorituksen muodon muuttamisen on oltava PEPP-säästäjälle maksutonta.

2.   Kun PEPP-tarjoaja on vastaanottanut PEPP-säästäjän pyynnön maksusuoritusten muodon muuttamisesta, sen on toimitettava PEPP-säästäjälle selkeässä ja ymmärrettävässä muodossa tiedot tällaisen muutoksen taloudellisista vaikutuksista PEPP-säästäjän tai PEPP-edunsaajan kannalta, erityisesti sen mahdollisesta vaikutuksesta PEPP-säästäjän PEPP-tuotteen alatileihin mahdollisesti sovellettaviin kansallisiin kannustimiin.

60 artikla

Eläkeasioiden suunnittelu ja maksusuorituksia koskeva neuvonta

1.   PEPP-tarjoajan on tarjottava PEPP-säästäjälle PEPP-perustuotteen osalta maksatusvaiheen alkaessa henkilökohtaista eläkeasioiden suunnittelua, joka koskee PEPP-alatileille kertyneen pääoman kestävää käyttöä, ottaen huomioon vähintään seuraavat seikat:

a)

PEPP-alatileille kertyneen pääoman arvo;

b)

muiden kertyneiden eläkeoikeuksien kokonaismäärä; ja

c)

PEPP-säästäjän eläkkeeseen liittyvät tarpeet ja vaatimukset.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettuun eläkeasioiden suunnitteluun on sisällyttävä henkilökohtainen suositus PEPP-säästäjälle hänen kannaltaan optimaalisesta maksusuoritusten muodosta, paitsi jos tarjolla on vain yksi vaihtoehtoinen maksusuoritusten muoto. Jos kertasuoritus ei vastaa PEPP-säästäjän eläkkeeseen liittyviä tarpeita, neuvonnan yhteydessä on annettava asiasta varoitus.

IX LUKU

VALVONTA

61 artikla

Toimivaltaisten viranomaisten harjoittama valvonta ja EIOPAn harjoittama seuranta

1.   PEPP-tarjoajan suhteen toimivaltaisten viranomaisten on valvottava jatkuvasti tämän asetuksen noudattamista asiaa koskevien alakohtaisten valvontajärjestelyjen ja -vaatimusten mukaisesti. Niiden on oltava vastuussa myös PEPP-tarjoajan säännöissä ja perustamisasiakirjoissa asetettujen velvollisuuksien noudattamisen valvonnasta sekä sen valvonnasta, että tarjoajan järjestelyt ja organisaatio ovat asianmukaiset PEPP-tuotteen tarjoamisen yhteydessä hoidettavien tehtävien suhteen.

2.   EIOPAn ja toimivaltaisten viranomaisten on seurattava tarjottuja tai jaeltuja yksilöllisiä eläketuotteita sen varmistamiseksi, että tällaisista tuotteista käytetään nimitystä ”PEPP-tuote” tai annetaan ymmärtää, että tällaisissa tuotteissa on kyse PEPP-tuotteista, vain, jos ne on rekisteröity tämän asetuksen nojalla.

62 artikla

Toimivaltaisten viranomaisten valtuudet

Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että toimivaltaisilla viranomaisilla on kaikki valvonta- ja tutkintavaltuudet, jotka ovat tarpeen niille tämän asetuksen nojalla uskottujen tehtävien hoitamiseksi.

63 artikla

Tuotteita koskevat toimivaltaisten viranomaisten interventiovaltuudet

1.   Toimivaltaiset viranomaiset voivat kieltää PEPP-tuotteen markkinoinnin tai jakelun tai rajoittaa sitä jäsenvaltiossaan tai jäsenvaltiostaan käsin, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)

toimivaltaisten viranomaisten mukaan on perusteltuja syitä katsoa, että PEPP-tuote aiheuttaa säästäjän suojaan liittyviä merkittäviä tai toistuvia ongelmia tai aiheuttaa finanssimarkkinoiden moitteettomaan toimintaan tai koko finanssijärjestelmän tai sen osan vakauteen ja eheyteen kohdistuvan riskin vähintään yhdessä jäsenvaltiossa;

b)

toimi on oikeassa suhteessa havaittujen riskien luonteeseen, asianomaisten PEPP-säästäjien kokeneisuuteen sekä vaikutuksiin, joita toimella todennäköisesti on PEPP-säästäjiin, jotka ovat tehneet PEPP-sopimuksen;

c)

toimivaltaiset viranomaiset ovat kuulleet asianmukaisesti muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia, joihin toimella voi olla merkittävä vaikutus; ja

d)

toimella ei ole syrjivää vaikutusta toisesta jäsenvaltiosta käsin tarjottuihin palveluihin tai toimintoihin.

Ensimmäisessä alakohdassa säädettyjen edellytysten täyttyessä toimivaltaiset viranomaiset voivat varotoimenpiteenä asettaa kiellon tai rajoituksen ennen PEPP-tuotteen markkinointia tai jakelua PEPP-säästäjille. Kieltoa tai rajoitusta voidaan soveltaa toimivaltaisten viranomaisten vahvistamissa olosuhteissa, tai niistä voidaan myöntää toimivaltaisten viranomaisten vahvistamia poikkeuksia.

2.   Toimivaltaiset viranomaiset eivät saa asettaa tämän artiklan mukaista kieltoa tai rajoitusta, jolleivat ne ole toimittaneet kaikille muille asiaan liittyville toimivaltaisille viranomaisille sekä EIOPAlle vähintään kuukautta ennen kuin toimenpiteen on määrä tulla voimaan seuraavia yksityiskohtaisia tietoja kirjallisesti tai muussa viranomaisten keskenään sopimassa muodossa:

a)

PEPP-tuote, johon ehdotettu toimi liittyy;

b)

ehdotetun kiellon tai rajoituksen täsmällinen luonne ja ajankohta, jolloin sen on määrä tulla voimaan; ja

c)

näyttö, jonka perusteella viranomaiset ovat tehneet päätöksensä ja saaneet varmuuden siitä, että kukin 1 kohdan mukaisista edellytyksistä täyttyy.

3.   Poikkeustapauksissa, joissa toimivaltaiset viranomaiset pitävät tarpeellisena ryhtyä tämän artiklan nojalla kiireellisiin toimiin PEPP-tuotteen haitallisten vaikutusten estämiseksi, se voi toteuttaa tilapäisiä toimia edellyttäen, että se antaa vähintään 24 tuntia ennen toimenpiteen suunniteltua voimaantuloa kaikille muille toimivaltaisille viranomaisille sekä EIOPAlle asiaa koskevan kirjallisen ilmoituksen ja että kaikki tässä artiklassa säädetyt edellytykset täyttyvät ja että sen lisäksi on selvää, että kuukauden ennakkoilmoitusaika ei ole tarkoituksenmukainen erityisen ongelman tai uhan torjumiseksi. Toimivaltaiset viranomaiset eivät saa toteuttaa tilapäisiä toimia pidempään kuin kolmen kuukauden ajan.

4.   Toimivaltaisten viranomaisten on julkaistava verkkosivustollaan tiedonanto kaikista päätöksistä asettaa 1 kohdassa tarkoitettu kielto tai rajoitus. Tässä tiedonannossa on oltava yksityiskohtaiset tiedot kiellosta tai rajoituksesta, ja siinä on ilmoitettava tiedonannon julkaisupäivän jälkeinen ajankohta, jona toimenpiteet tulevat voimaan, sekä esitettävä näyttö, jonka perusteella viranomainen on saanut varmuuden kaikkien 1 kohdan mukaisten edellytysten täyttymisestä. Kieltoa tai rajoitusta sovelletaan vain tiedonannon julkaisemisen jälkeen toteutettaviin toimiin.

5.   Toimivaltaisten viranomaisten on peruutettava kielto tai rajoitus, jos 1 kohdan mukaiset edellytykset eivät enää täyty.

64 artikla

Helpottaminen ja koordinointi

1.   EIOPA helpottaa ja koordinoi toimenpiteitä, joita toimivaltaiset viranomaiset toteuttavat 63 artiklan nojalla. EIOPA varmistaa erityisesti, että toimivaltaisen viranomaisen toteuttama toimi on perusteltu ja oikeasuhteinen ja että toimivaltaiset viranomaiset noudattavat tarvittaessa johdonmukaista lähestymistapaa.

2.   Saatuaan 63 artiklan nojalla ilmoituksen kiellosta tai rajoituksesta, joka on asetettava kyseisen artiklan nojalla, EIOPA antaa lausunnon siitä, onko kielto tai rajoitus perusteltu ja oikeasuhteinen. Jos EIOPA katsoo, että riskin poistaminen edellyttää muiden toimivaltaisten viranomaisten toimenpidettä, se ilmoittaa tästä lausunnossaan. Lausunto julkaistaan EIOPAn verkkosivustolla.

3.   Jos toimivaltainen viranomainen ehdottaa sellaisen toimen toteuttamista tai toteuttaa sellaisen toimen, joka on EIOPAn 2 kohdan mukaisesti antaman lausunnon vastainen, tai kieltäytyy toteuttamasta toimea mainitun lausunnon vastaisesti, sen on viipymättä julkaistava verkkosivustollaan tiedonanto, jossa se esittää kattavat perusteet toiminnalleen.

65 artikla

Tuotteita koskevat EIOPAn interventiovaltuudet

1.   Asetuksen (EU) N:o 1094/2010 9 artiklan 2 kohdan mukaisesti EIOPA valvoo unionissa markkinoitavien, jaeltavien tai myytävien PEPP-tuotteiden markkinoita.

2.   Asetuksen (EU) N:o 1094/2010 9 artiklan 5 kohdan mukaisesti EIOPA voi tämän artiklan 3 ja 4 kohdan mukaisten edellytysten täyttyessä asettaa unionissa väliaikaisen kiellon tai rajoituksen tiettyjen PEPP-tuotteiden tai ominaisuuksiltaan määrätynlaisten PEPP-tuotteiden markkinoinnille, jakelulle tai myynnille.

Kieltoa tai rajoitusta voidaan soveltaa EIOPAn vahvistamissa olosuhteissa tai niistä voidaan myöntää EIOPAn vahvistamia poikkeuksia.

3.   EIOPA tekee päätöksen tämän artiklan 2 kohdan nojalla tarvittaessa muita Euroopan valvontaviranomaisia kuultuaan ja vain silloin, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)

ehdotetulla toimella ratkaistaan merkittävä PEPP-säästäjän suojaa koskeva ongelma, joka liittyy esimerkiksi tuotteen pitkän aikavälin eläkeluonteeseen, tai torjutaan uhka finanssimarkkinoiden moitteettomalle toiminnalle ja eheydelle taikka koko finanssijärjestelmän tai sen osan vakaudelle unionissa;

b)

uhkaa ei torjuta PEPP-tuotteisiin sovellettavilla unionin oikeuden mukaisilla sääntelyvaatimuksilla;

c)

toimivaltainen viranomainen tai toimivaltaiset viranomaiset eivät ole toteuttaneet toimia uhan torjumiseksi tai toteutetut toimet eivät ole riittäviä uhan torjumiseksi.

Ensimmäisessä alakohdassa säädettyjen edellytysten täyttyessä EIOPA voi varotoimenpiteenä asettaa 2 kohdassa tarkoitetun kiellon tai rajoituksen ennen PEPP-tuotteen markkinointia, jakelua tai myyntiä PEPP-asiakkaille.

4.   Toteuttaessaan toimia tämän artiklan nojalla EIOPA varmistaa, että toimi ei

a)

vaikuta sillä saavutettaviin etuihin nähden kohtuuttoman haitallisesti finanssimarkkinoiden tehokkuuteen tai PEPP-säästäjiin; tai

b)

aiheuta riskiä sääntelyn katvealueiden hyväksikäytöstä.

Jos toimivaltainen viranomainen tai toimivaltaiset viranomaiset ovat toteuttaneet toimenpiteen 63 artiklan nojalla, EIOPA voi toteuttaa minkä tahansa tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista toimenpiteistä antamatta 64 artiklassa säädettyä lausuntoa.

5.   Ennen kuin EIOPA päättää toteuttaa toimia tämän artiklan nojalla, se ilmoittaa toimivaltaisille viranomaisille toimesta, jota se ehdottaa.

6.   EIOPA julkaisee verkkosivustollaan tiedonannon kaikista päätöksistään toimia tämän artiklan nojalla. Tiedonannossa on oltava yksityiskohtaiset tiedot kiellosta tai rajoituksesta, ja siinä on ilmoitettava tiedonannon julkaisupäivän jälkeinen ajankohta, jona toimenpiteet tulevat voimaan. Kieltoa tai rajoitusta sovelletaan vain toimenpiteiden voimaantulon jälkeen toteutettaviin toimiin.

7.   EIOPA tarkastelee 2 kohdan nojalla asetettua kieltoa tai rajoitusta sopivin väliajoin ja vähintään joka kolmas kuukausi. Jos kiellon tai rajoituksen voimassaoloa ei jatketa tämän kolmen kuukauden ajanjakson jälkeen, sen voimassaolo lakkaa.

8.   Toimi, jonka EIOPA on toteuttanut tämän artiklan mukaisesti, on etusijalla suhteessa mahdolliseen aiempaan toimivaltaisen viranomaisen toteuttamaan toimeen.

9.   Komissio antaa 72 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä asetusta määrittämällä perusteet ja seikat, jotka EIOPA ottaa huomioon määrittäessään, milloin on olemassa tämän artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettu merkittävä PEPP-säästäjän suojaa koskeva ongelma, joka liittyy esimerkiksi tuotteen pitkän aikavälin eläkeluonteeseen, tai uhka finanssimarkkinoiden moitteettomalle toiminnalle ja eheydelle taikka koko finanssijärjestelmän tai sen osan vakaudelle unionissa.

Näihin perusteisiin ja seikkoihin kuuluvat:

a)

PEPP-tuotteen monimutkaisuuden aste ja suhde PEPP-säästäjän tyyppiin, jolle sitä markkinoidaan ja myydään;

b)

PEPP-tuotteen, toiminnan tai käytännön innovatiivisuusaste;

c)

PEPP-tuotteen tai käytännön vipuvaikutus;

d)

finanssimarkkinoiden moitteettoman toiminnan ja eheyden osalta PEPP-tuotteen koko tai nimellisarvo.

66 artikla

Yhteistyö ja johdonmukaisuus

1.   Kunkin toimivaltaisen viranomaisen on myötävaikutettava tämän asetuksen johdonmukaiseen soveltamiseen kaikkialla unionissa.

2.   Toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä yhteistyötä keskenään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 (22) sekä direktiivien 2009/65/EY, 2009/138/EY, 2011/61/EU, 2014/65/EU, (EU) 2016/97 ja (EU) 2016/2341 mukaisesti.

3.   Toimivaltaisten viranomaisten ja EIOPAn on tehtävä yhteistyötä keskenään tässä asetuksessa säädettyjen tehtäviensä hoitamiseksi asetuksen (EU) N:o 1094/2010 mukaisesti.

4.   Toimivaltaisten viranomaisten ja EIOPAn on vaihdettava keskenään kaikkia tietoja ja asiakirjoja, jotka ovat tarpeen tässä asetuksessa säädettyjen tehtävien suorittamiseksi asetuksen (EU) N:o 1094/2010 mukaisesti ja erityisesti tämän asetuksen rikkomisen tunnistamiseksi ja siihen puuttumiseksi.

5.   Tämän artiklan johdonmukaisen soveltamisen varmistamiseksi EIOPA laatii luonnokset teknisiksi täytäntöönpanostandardeiksi, joissa täsmennetään yhteistyön ja tiedonvaihdon yksityiskohdat sekä vaatimukset, joiden mukaisesti edellä tarkoitetut tiedot on esitettävä standardoidussa muodossa niiden vertailun mahdollistamiseksi.

EIOPA toimittaa kyseiset teknisten täytäntöönpanostandardien luonnokset komissiolle viimeistään 15 päivänä elokuuta 2020.

Siirretään komissiolle valta hyväksyä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset täytäntöönpanostandardit asetuksen (EU) N:o 1094/2010 15 artiklan mukaisesti.

X LUKU

SEURAAMUKSET

67 artikla

Hallinnolliset seuraamukset ja muut toimenpiteet

1.   Jäsenvaltioiden on säädettävä tämän asetuksen säännösten rikkomiseen sovellettavista asianmukaista hallinnollisista seuraamuksista ja muista toimenpiteistä ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet niiden täytäntöönpanon varmistamiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta toimivaltaisten viranomaisten valvontavaltuuksia ja jäsenvaltioiden oikeutta säätää ja määrätä rikosoikeudellisia seuraamuksia. Hallinnollisten seuraamusten ja muiden toimenpiteiden on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

Jäsenvaltiot voivat päättää, että ne eivät anna ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja hallinnollisia seuraamuksia koskevia sääntöjä sellaisten rikkomisten osalta, joihin sovelletaan niiden kansallisen lainsäädännön mukaisia rikosoikeudellisia seuraamuksia.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa tarkoitetut säännökset komissiolle ja EIOPAlle viimeistään tämän asetuksen soveltamispäivänä. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava niitä koskevat myöhemmät muutokset komissiolle ja EIOPAlle viipymättä.

2.   Tämän artiklan 3 kohdassa säädettyjä hallinnollisia seuraamuksia ja muita toimenpiteitä sovelletaan ainakin tilanteissa, joissa:

a)

6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu rahoitusalan yritys on saanut PEPP-tuotteen rekisteröityä antamalla virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja taikka muutoin 6 ja 7 artiklan vastaisella tavalla;

b)

6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu rahoitusalan yritys tarjoaa tai jakelee tuotteita, joista käytetään nimitystä ”PEPP-tuote” tai ”yleiseurooppalainen yksilöllinen eläketuote”, ilman vaadittua rekisteröintiä;

c)

PEPP-tuottaja ei 18 tai 19 artiklan vastaisesti ole tarjonnut siirrettävyyspalvelua tai se ei ole tarjonnut kyseisestä palvelusta 20 ja 21 artiklan mukaisesti vaadittavia tietoja taikka ei täytä IV luvussa, V luvussa, 48 ja 50 artiklassa ja VII luvussa vahvistettuja vaatimuksia ja velvollisuuksia;

d)

säilytysyhteisö ei ole hoitanut 48 artiklan mukaisia valvontatehtäviään.

3.   Jäsenvaltioiden on kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti annettava toimivaltaisille viranomaisille valtuudet määrätä ainakin seuraavat hallinnolliset seuraamukset ja muut toimenpiteet tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa tilanteissa:

a)

julkinen lausuma, josta käy 69 artiklan mukaisesti ilmi tiedot rikkomisesta vastuussa olevasta luonnollisesta henkilöstä tai oikeushenkilöstä sekä rikkomisen luonne;

b)

määräys, jossa kyseistä luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä vaaditaan lopettamaan rikkominen ja olemaan toistamatta sitä;

c)

väliaikainen kielto, jossa rikkomisesta vastuussa olevana pidettyä rahoitusalan yrityksen hallinto-, johto- tai valvontaelimen jäsentä tai muuta luonnollista henkilöä kielletään hoitamasta johtotehtäviä kyseisessä yrityksessä;

d)

kun kyseessä on oikeushenkilö, hallinnollinen enimmäissakko, joka on vähintään 5 000 000 euroa tai niissä jäsenvaltioissa, joiden rahayksikkö ei ole euro, vastaava määrä kansallisena valuuttana 14 päivänä elokuuta 2019;

e)

kun kyseessä on oikeushenkilö, d alakohdassa tarkoitettu hallinnollinen enimmäissakko voi olla enintään 10 prosenttia hallinto-, johto- tai valvontaelimen hyväksymän viimeisimmän käytettävissä olevan tilinpäätöksen mukaisesta vuotuisesta kokonaisliikevaihdosta; jos oikeushenkilö on emoyritys tai sellaisen emoyrityksen tytäryhtiö, jonka on laadittava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/34/EU (23) mukaisesti konsernitilinpäätös, huomioon otettava vuotuinen kokonaisliikevaihto on koko konsernin emoyrityksen hallinto-, johto- tai valvontaelimen hyväksymän viimeisimmän käytettävissä olevan konsernitilinpäätöksen mukainen vuotuinen kokonaisliikevaihto tai vastaavan tyyppinen tulo asianomaisten tilinpäätössäädösten mukaisesti;

f)

kun kyseessä on luonnollinen henkilö, hallinnollinen enimmäissakko, joka on vähintään 700 000 euroa tai niissä jäsenvaltioissa, joiden rahayksikkö ei ole euro, vastaava määrä kansallisena valuuttana 14 päivänä elokuuta 2019;

g)

hallinnollinen enimmäissakko, joka on vähintään kaksi kertaa niin suuri kuin rikkomisesta saatu hyöty, jos se voidaan määrittää, vaikka se ylittäisi d, e tai f alakohdan mukaiset enimmäismäärät.

4.   Kaikkien päätösten, joilla määrätään 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa ja 3 kohdassa säädettyjä hallinnollisia seuraamuksia tai muita toimenpiteitä, on oltava perusteltuja, ja niihin on oltava oikeus hakea muutosta tuomioistuimessa.

5.   Käyttäessään 1 kohdan ensimmäisen alakohdan ja 3 kohdan mukaisia valtuuksiaan toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä tiivistä yhteistyötä sen varmistamiseksi, että hallinnolliset seuraamukset ja muut toimenpiteet johtavat tällä asetuksella tavoiteltuihin tuloksiin, ja koordinoitava toimiaan, jotta vältetään mahdolliset kaksinkertaiset ja päällekkäiset toimet sovellettaessa hallinnollisia seuraamuksia ja toimenpiteitä rajatylittävissä tapauksissa.

68 artikla

Hallinnollisten seuraamusten ja muiden toimenpiteiden määräämisvaltuuksien käyttö

1.   Toimivaltaisten viranomaisten on käytettävä valtuuksiaan määrätä 67 artiklassa tarkoitettuja hallinnollisia seuraamuksia ja muita toimenpiteitä kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti

a)

suoraan;

b)

yhteistyössä muiden viranomaisten kanssa;

c)

saattamalla asia toimivaltaisten oikeusviranomaisten käsiteltäväksi.

2.   Kun toimivaltaiset viranomaiset määrittävät 67 artiklan 3 kohdan nojalla määrättävän hallinnollisen seuraamuksen tai muun toimenpiteen tyyppiä ja tasoa, niiden on otettava huomioon kaikki asiaan vaikuttavat olosuhteet, tapauksen mukaan muun muassa seuraavat:

a)

rikkomisen olennaisuus, vakavuus ja kesto;

b)

rikkomisesta vastuussa olevan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön vastuun aste;

c)

vastuussa olevan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön taloudellinen vahvuus, joka ilmenee erityisesti vastuussa olevan oikeushenkilön kokonaisliikevaihdosta tai vastuussa olevan luonnollisen henkilön vuosituloista ja nettovarallisuudesta;

d)

vastuussa olevan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön saamien voittojen tai välttämien tappioiden suuruus, jos ne ovat määritettävissä;

e)

rikkomisesta kolmansille osapuolille aiheutuneet tappiot, jos ne ovat määritettävissä;

f)

se, missä määrin vastuussa oleva luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö on tehnyt yhteistyötä toimivaltaisten viranomaisten kanssa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tarvetta varmistaa, että kyseinen henkilö joutuu luopumaan saamistaan voitoista tai välttämistään tappioista;

g)

vastuussa olevan luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön aiemmat rikkomiset.

69 artikla

Hallinnollisten seuraamusten ja muiden toimenpiteiden julkaiseminen

1.   Toimivaltaisten viranomaisten on julkaistava ilman aiheetonta viivytystä virallisella verkkosivustollaan päätös, jolla määrätään hallinnollinen seuraamus tai muu toimenpide tämän asetuksen rikkomisesta, sen jälkeen, kun hallinnollisen seuraamuksen tai muun toimenpiteen kohteelle on ilmoitettu päätöksestä.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun julkaisemisen on sisällettävä tiedot rikkomisen tyypistä ja luonteesta, tiedot vastuussa olevista henkilöistä sekä määrätyt hallinnolliset seuraamukset tai muut toimenpiteet.

3.   Jos toimivaltaiset viranomaiset katsovat, että oikeushenkilöiden tunnistetietojen tai luonnollisten henkilöiden henkilöllisyyden ja henkilötietojen julkaiseminen on tapauskohtaisen arvioinnin perusteella kohtuutonta, tai jos toimivaltaiset viranomaiset katsovat, että julkaiseminen vaarantaa finanssimarkkinoiden vakauden tai meneillään olevan tutkinnan, toimivaltaisten viranomaisten on

a)

lykättävä hallinnollisen seuraamuksen tai muun toimenpiteen määräämistä koskevan päätöksen julkaisemista, kunnes ei enää ole perusteita olla julkaisematta näitä tietoja;

b)

julkaistava hallinnollisen seuraamuksen tai muun toimenpiteen määräämistä koskeva päätös jättäen kohtuulliseksi ajaksi mainitsematta päätöksen kohteena olevan henkilön tunnistetiedot tai henkilöllisyys ja henkilötiedot, jos arvioidaan, että perusteet anonyymiin julkaisemiseen raukeavat tuon ajan kuluessa, ja edellyttäen, että anonyymin julkaisemisen avulla varmistetaan kyseisten henkilötietojen tehokas suoja; tai

c)

jätettävä hallinnollisen seuraamuksen tai muun toimenpiteen määräämistä koskeva päätös kokonaan julkaisematta, mikäli katsotaan, etteivät a ja b alakohdassa säädetyt vaihtoehdot ole riittäviä varmistamaan,

i)

ettei finanssimarkkinoiden vakaus vaarannu;

ii)

että tällaisten päätösten julkistaminen on oikeasuhteista luonteeltaan vähäisiksi katsottaviin toimenpiteisiin nähden.

4.   Jos kyseessä on 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettu päätös julkaista hallinnollinen seuraamus tai muu toimenpide anonyyminä, asiaankuuluvien tietojen julkaisemista voidaan lykätä. Jos hallinnollisen seuraamuksen tai muun toimenpiteen määräämistä koskevaan päätökseen haetaan muutosta asianomaisilta oikeusviranomaisilta, toimivaltaisten viranomaisten on lisäksi viipymättä julkaistava virallisella verkkosivustollaan nämä tiedot ja mahdolliset myöhemmät tiedot muutoksenhaun tuloksesta. Lisäksi on julkaistava kaikki oikeuden päätökset, joilla kumotaan hallinnollisen seuraamuksen tai muun toimenpiteen määräämistä koskeva päätös.

5.   Toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että 1–4 kohdassa tarkoitetut julkaistut tiedot pysyvät niiden virallisella verkkosivustolla vähintään viiden vuoden ajan niiden julkaisemisen jälkeen. Julkaistut henkilötiedot säilytetään toimivaltaisten viranomaisten virallisilla verkkosivustoilla ainoastaan tarvittavan ajan kulloinkin sovellettavien tietosuojasääntöjen mukaisesti.

70 artikla

Velvollisuus toimittaa EIOPAlle tietoja hallinnollisista seuraamuksista ja muista toimenpiteistä

1.   Toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava EIOPAlle kaikista määrätyistä hallinnollisista seuraamuksista ja muista toimenpiteistä, joita ei 69 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti ole julkistettu, sekä niitä koskevasta mahdollisesta muutoksenhausta ja sen lopputuloksesta.

2.   Toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava vuosittain EIOPAlle yhdistetyt tiedot kaikista 67 artiklan mukaisesti määrätyistä hallinnollisista seuraamuksista ja muista toimenpiteistä.

EIOPA julkaisee nämä tiedot vuosikertomuksessaan.

3.   Jos jäsenvaltiot ovat päättäneet 67 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti säätää rikosoikeudellisia seuraamuksia tämän asetuksen rikkomisesta, niiden toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava vuosittain EIOPAlle anonymisoidut ja yhdistetyt tiedot kaikista suoritetuista rikostutkinnoista ja määrätyistä rikosoikeudellisista seuraamuksista. EIOPA julkaisee määrättyjä rikosoikeudellisia seuraamuksia koskevat anonymisoidut tiedot vuosikertomuksessa.

4.   Jos toimivaltaiset viranomaiset ovat julkistaneet hallinnollisen seuraamuksen, muun toimenpiteen tai rikosoikeudellisen seuraamuksen, niiden on ilmoitettava tästä hallinnollisesta seuraamuksesta, muusta toimenpiteestä tai rikosoikeudellisesta seuraamuksesta samanaikaisesti EIOPAlle.

XI LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

71 artikla

Henkilötietojen käsittely

Hoitaessaan tämän asetuksen mukaisia tehtäviään PEPP-tarjoajien, PEPP-jakelijoiden ja toimivaltaisten viranomaisten on noudatettava henkilötietojen käsittelyssä asetusta (EU) 2016/679 ja direktiiviä 2002/58/EY. Käsitellessään henkilötietoja tämän asetuksen puitteissa EIOPA noudattaa asetusta (EU) 2018/1725.

72 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.   Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.   Siirretään komissiolle 14 päivästä elokuuta 2019 neljän vuoden ajaksi 40 artiklan 9 kohdassa, 45 artiklan 4 kohdassa ja 65 artiklan 9 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen tämän neljän vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.

3.   Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 40 artiklan 9 kohdassa, 45 artiklan 4 kohdassa ja 65 artiklan 9 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.   Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

5.   Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

6.   Edellä olevien 40 artiklan 9 kohdan, 45 artiklan 4 kohdan ja 65 artiklan 9 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kolmella kuukaudella.

73 artikla

Arviointi ja raportointi

1.   Komissio arvioi tätä asetusta viiden vuoden kuluttua sen soveltamispäivästä ja tämän jälkeen viiden vuoden välein ja esittää EIOPAa ja tarvittaessa muita Euroopan valvontaviranomaisia kuultuaan keskeisistä havainnoistaan kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Kertomukseen liitetään tarvittaessa lainsäädäntöehdotus.

2.   Kertomuksessa on käsiteltävä erityisesti seuraavia:

a)

II luvun mukaisen PEPP-tuotteiden rekisteröintimenettelyn toiminta;

b)

siirrettävyys, erityisesti PEPP-säästäjien käytettävissä olevat alatilit ja säästäjän mahdollisuus jatkaa maksujen suorittamista viimeksi avatulle alatilille 20 artiklan 3 ja 4 kohdan mukaisesti;

c)

kumppanuuksien kehittäminen;

d)

vaihtopalvelun toiminta ja perittävien palkkioiden ja maksujen taso;

e)

PEPP-tuotteen saavuttama markkinaosuus ja tämän asetuksen vaikutus eläkkeisiin Euroopassa, mukaan lukien olemassa olevien tuotteiden korvautuminen ja PEPP-perustuotteen käyttöönotto;

f)

valitusmenettely;

g)

ESG-tekijöiden sisällyttäminen PEPP-sijoituspolitiikkaan;

h)

niiden palkkioiden, maksujen ja kulujen taso, jotka koituvat suoraan tai välillisesti PEPP-säästäjien maksettaviksi, mukaan lukien arviointi mahdollisista markkinoiden toimintapuutteista;

i)

se, missä määrin PEPP-tarjoajat noudattavat tätä asetusta ja sovellettavassa alakohtaisessa lainsäädännössä säädettyjä normeja;

j)

PEPP-tarjoajien käyttämien eri riskien vähentämistekniikoiden soveltaminen;

k)

PEPP-tuotteiden tarjoaminen palvelujen tarjoamisen vapauden ja sijoittautumisvapauden nojalla;

l)

se, onko tuotteen aiempaa tuotto- tai arvonkehitystä koskevien tietojen antamisesta potentiaalisille PEPP-säästäjille hyötyä, ottaen huomioon PEPP-tuotteeseen sisällytettävät tiedot tuottonäkymistä;

m)

se, onko PEPP-säätäjille annettava neuvonta, erityisesti maksusuoritusten mahdollisista muodoista, asianmukaista.

Ensimmäisen alakohdan e alakohdassa tarkoitetussa arvioinnissa on otettava huomioon syyt, joiden vuoksi alatilejä ei ole avattu tietyissä jäsenvaltioissa, ja arvioitava PEPP-tarjoajien pyrkimyksiä kehittää teknisiä ratkaisuja alatilien avaamista varten ja niiden edistymistä tässä asiassa.

3.   Komissio perustaa asiaankuuluvien sidosryhmien paneelin, joka seuraa jatkuvasti PEPP-tuotteiden kehitystä ja täytäntöönpanoa. Paneeliin on kuuluttava ainakin EIOPA, toimivaltaiset viranomaiset, toimialan ja kuluttajien edustajia ja riippumattomia asiantuntijoita.

Paneelin sihteeristönä toimii EIOPA.

74 artikla

Voimaantulo ja soveltaminen

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tätä asetusta sovelletaan 12 kuukauden kuluttua siitä, kun 28 artiklan 5 kohdassa, 30 artiklan 2 kohdassa, 33 artiklan 3 kohdassa, 36 artiklan 2 kohdassa, 37 artiklan 2 kohdassa, 45 artiklan 3 kohdassa ja 46 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut delegoidut säädökset on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 20 päivänä kesäkuuta 2019.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

A. TAJANI

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

G. CIAMBA


(1)  EUVL C 81, 2.3.2018, s. 139.

(2)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 4. huhtikuuta 2019 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 14. kesäkuuta 2019.

(3)  EUVL C 11, 12.1.2018, s. 24.

(4)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1094/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/79/EY kumoamisesta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 48).

(5)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/2341, annettu 14 päivänä joulukuuta 2016, ammatillisia lisäeläkkeitä tarjoavien laitosten toiminnasta ja valvonnasta (EUVL L 354, 23.12.2016, s. 37).

(6)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1286/2014, annettu 26 päivänä marraskuuta 2014, vähittäismarkkinoille tarkoitettuja paketoituja ja vakuutusmuotoisia sijoitustuotteita (PRIIP-tuotteita) koskevista avaintietoasiakirjoista (EUVL L 352, 9.12.2014, s. 1).

(7)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1093/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/78/EY kumoamisesta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 12).

(8)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1095/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/77/EY kumoamisesta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 84).

(9)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/849, annettu 20 päivänä toukokuuta 2015, rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY ja komission direktiivin 2006/70/EY kumoamisesta (EUVL L 141, 5.6.2015, s. 73).

(10)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/61/EU, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2011, vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista ja direktiivin 2003/41/EY ja 2009/65/EY sekä asetuksen (EY) N:o 1060/2009 ja (EU) N:o 1095/2010 muuttamisesta (EUVL L 174, 1.7.2011, s. 1).

(11)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2015/760, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2015, eurooppalaisista pitkäaikaissijoitusrahastoista (EUVL L 123, 19.5.2015, s. 98).

(12)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/65/EY, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta (EUVL L 302, 17.11.2009, s. 32).

(13)  EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1.

(14)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1).

(15)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/58/EY, annettu 12 päivänä heinäkuuta 2002, henkilötietojen käsittelystä ja yksityisyyden suojasta sähköisen viestinnän alalla (sähköisen viestinnän tietosuojadirektiivi) (EYVL L 201, 31.7.2002, s. 37).

(16)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1725, annettu 23 päivänä lokakuuta 2018, luonnollisten henkilöiden suojelusta unionin toimielinten, elinten ja laitosten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta sekä asetuksen (EY) N:o 45/2001 ja päätöksen N:o 1247/2002/EY kumoamisesta (EUVL L 295, 21.11.2018, s. 39).

(17)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/97, annettu 20 päivänä tammikuuta 2016, vakuutusten tarjoamisesta (EUVL L 26, 2.2.2016, s. 19).

(18)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/65/EU, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, rahoitusvälineiden markkinoista sekä direktiivin 2002/92/EY ja direktiivin 2011/61/EU muuttamisesta (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 349).

(19)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/36/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 338).

(20)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/138/EY, annettu 25 päivänä marraskuuta 2009, vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta (Solvenssi II) (EUVL L 335, 17.12.2009, s. 1).

(21)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/11/EU, annettu 21 päivänä toukokuuta 2013, kuluttajariitojen vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta sekä asetuksen (EY) N:o 2006/2004 ja direktiivin 2009/22/EY muuttamisesta (EUVL L 165, 18.6.2013, s. 63).

(22)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 575/2013, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 1).

(23)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/34/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, tietyntyyppisten yritysten vuositilinpäätöksistä, konsernitilinpäätöksistä ja niihin liittyvistä kertomuksista, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/43/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivien 78/660/ETY ja 83/349/ETY kumoamisesta (EUVL L 182, 29.6.2013, s. 19).


25.7.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 198/64


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2019/1239,

annettu 20 päivänä kesäkuuta 2019,

eurooppalaisen merenkulkualan yhdennetyn palveluympäristön perustamisesta ja direktiivin 2010/65/EU kumoamisesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 100 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen, kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ovat kuulleet alueiden komiteaa,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2010/65/EU (3) edellytetään, että jäsenvaltiot hyväksyvät unionin satamiin saapuvien ja niistä lähtevien alusten ilmoitusvelvoitteiden täyttämisen sähköisesti ja varmistavat tällaisten ilmoitusten välittämisen keskitetyn palvelupisteen kautta meriliikenteen helpottamiseksi ja nopeuttamiseksi.

(2)

Meriliikenne on kaupan ja yhteyksien runko sekä sisämarkkinoilla että niiden ulkopuolella. Meriliikenteen helpottamiseksi ja meriliikenteen harjoittajien hallinnollisen taakan keventämiseksi unionin säädöksissä, kansainvälisissä säädöksissä ja jäsenvaltioiden kansallisessa lainsäädännössä meriliikenteen harjoittajille asetettujen ilmoitusvelvoitteiden täyttämisessä käytettäviä ilmoitusmenettelyjä olisi edelleen yksinkertaistettava ja yhdenmukaistettava ja niistä olisi tehtävä teknologiariippumattomia, jotta tuetaan tulevaisuuden vaatimukset huomioon ottavia ilmoitusratkaisuja.

(3)

Sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat toistuvasti vaatineet lisää yhteentoimivuutta ja kattavampaa, käyttäjäystävällisempää viestintää ja kattavampia, käyttäjäystävällisempiä tietovirtoja sisämarkkinoiden toiminnan parantamiseksi ja kansalaisten ja yritysten tarpeisiin vastaamiseksi.

(4)

Tämän asetuksen tärkein tavoite on vahvistaa yhdenmukaistetut säännöt satamakäyntejä varten vaadittujen tietojen tarjoamiselle, erityisesti varmistamalla, että samat datajoukot voidaan ilmoittaa kuhunkin merenkulkualan kansalliseen keskitettyyn palvelupisteeseen samalla tavoin. Tällä asetuksella pyritään myös helpottamaan tiedonsiirtoa ilmoittajien, asiaankuuluvien viranomaisten ja käyntisataman satamapalvelujen tarjoajien sekä muiden jäsenvaltioiden välillä. Tämän asetuksen soveltamisen ei pitäisi muuttaa ilmoitusvelvoitteiden aikatauluja tai sisältöä eikä vaikuttaa tietojen myöhempään tallennukseen ja käsittelyyn unionin tai kansallisella tasolla.

(5)

Nykyinen kussakin jäsenvaltiossa toimiva merenkulkualan kansallinen keskitetty palvelupiste olisi säilytettävä teknologianeutraalin ja yhteentoimivan eurooppalaisen merenkulkualan yhdennetyn palveluympäristön (European Maritime Single Window environment), jäljempänä ”EMSWe”, perustana. Merenkulkualan kansallisen keskitetyn palvelupisteen olisi oltava meriliikenteen harjoittajien kattava ilmoitusyhteyspiste, joka kerää ilmoittajilta tiedot ja jakaa ne kaikille asiaankuuluville toimivaltaisille viranomaisille ja satamapalvelujen tarjoajille.

(6)

Jotta voitaisiin tehostaa merenkulkualan kansallisten keskitettyjen palvelupisteiden toimintaa ja valmistautua tulevaan kehitykseen, jäsenvaltioissa olisi voitava pitää voimassa nykyiset järjestelyt tai luoda uusia järjestelyjä, joiden avulla merenkulkualan kansallista keskitettyä palvelupistettä voidaan käyttää muita liikennemuotoja koskevien vastaavanlaisten tietojen ilmoittamiseen.

(7)

Näiden merenkulkualan kansallisten keskitettyjen palvelupisteiden asiakasrajapinnat olisi ilmoittajien puolelta yhdenmukaistettava unionin tasolla, jotta helpotettaisiin ilmoittamista ja kevennettäisiin edelleen hallinnollista taakkaa. Tällainen yhdenmukaistaminen olisi toteutettava käyttämällä jokaisessa merenkulkualan kansallisessa keskitetyssä palvelupisteessä unionin tasolla kehitettyä yhteistä käyttöliittymäohjelmistoa järjestelmien väliseen tietojenvaihtoon. Jäsenvaltioiden olisi vastattava tämän käyttöliittymämoduulin integroinnista ja hallinnoinnista sekä ohjelmiston säännöllisestä ja oikea-aikaisesta päivittämisestä sitä mukaa kuin komissio toimittaa uusia versioita. Komission olisi kehitettävä tämä moduuli ja toimitettava siihen päivitykset tarpeen mukaan, koska digitaalisten teknologioiden kehittäminen etenee nopeasti ja uudet kehityskulut voivat tehdä teknologisista ratkaisuista nopeasti vanhentuneita.

(8)

Muut jäsenvaltioiden ja palveluntarjoajien tarjoamat ilmoituskanavat, kuten satamien sisäiset tietojenvaihtojärjestelmät, voitaisiin säilyttää vaihtoehtoisina ilmoitusyhteyspisteinä, ja niiden olisi pystyttävä toimimaan tietopalvelujen tarjoajina.

(9)

Jotta sisämaajäsenvaltioille, joilla ei ole merisatamia, ei koituisi kohtuutonta hallinnollista taakkaa, tällaiset jäsenvaltiot olisi vapautettava velvoitteesta kehittää, perustaa, pitää toiminnassa ja asettaa saataville merenkulkualan kansallisia keskitettyjä palvelupisteitä. Tämä tarkoittaa, että niin kauan kuin tällaiset jäsenvaltiot soveltavat tätä vapautusta, niitä ei olisi velvoitettava täyttämään merenkulkualan kansallisten keskitettyjen palvelupisteiden kehittämiseen, perustamiseen, toimintaan ja saataville asettamiseen liittyviä velvoitteita.

(10)

Merenkulkualan kansallisten keskitettyjen palvelupisteiden olisi tarjottava helppokäyttöinen graafinen, yhteisillä toiminnoilla varustettu käyttöliittymä, jonka avulla ilmoittajat voivat ilmoittaa tietoja manuaalisesti. Jäsenvaltioiden olisi tarjottava ilmoittajille graafinen käyttöliittymä tietojen manuaalista syöttämistä varten myös siten, että ilmoittajat voivat siirtää tiedot yhdenmukaistettuina digitaalisina taulukkoina. Yhteisten toimintojen varmistamisen lisäksi komission ja jäsenvaltioiden olisi koordinoitava toimia varmistaakseen, että näiden graafisten käyttöliittymien käyttäjäkokemukset ovat mahdollisimman samankaltaiset.

(11)

Uudet digitaaliteknologiat luovat jatkuvasti kasvavia mahdollisuuksia tehostaa meriliikennealaa ja vähentää hallinnollista taakkaa. Jotta tällaisista uusista teknologioista saataisiin hyötyjä mahdollisimman nopeasti, komissiolle olisi siirrettävä valta muuttaa täytäntöönpanosäädöksillä yhdenmukaistetun ilmoitusympäristön teknisiä eritelmiä, standardeja ja menettelyjä. Tämän pitäisi jättää joustavuutta markkinatoimijoille, jotta ne voivat kehittää uusia digitaalisia teknologioita, ja uudet teknologiat olisi myös otettava huomioon tätä asetusta tarkistettaessa.

(12)

Ilmoittajille olisi tarjottava riittävä tuki ja tiedot merenkulkualan kansalliseen keskitettyyn palvelupisteeseen liittyvistä prosesseista ja teknisistä vaatimuksista helposti saatavilla olevien ja käyttäjäystävällisten, ulkoasultaan ja käyttäjätuntumaltaan yhtenäisten kansallisten verkkosivustojen kautta.

(13)

Kansainvälisen meriliikenteen helpottamista koskevassa yleissopimuksessa, jäljempänä ”FAL-yleissopimus” (4), määrätään, että viranomaisten on kaikissa tapauksissa vaadittava ainoastaan olennaisten tietojen ilmoittamista ja pidettävä niiden määrä mahdollisimman pienenä. Paikalliset olosuhteet saattavat kuitenkin edellyttää erityisiä tietoja, jotta voidaan varmistaa turvallinen merenkulku.

(14)

EMSWe:n toimivuuden mahdollistamiseksi on tarpeen vahvistaa kattava EMSWe-datajoukko, jonka olisi sisällettävä kaikki tietoelementit, joita kansalliset viranomaiset tai satamaoperaattorit voivat pyytää hallinnollisia tai toiminnallisia tarkoituksia varten aluksen käydessä satamassa. Komission olisi EMSWe-datajoukkoa vahvistaessaan otettava huomioon kansainvälisellä tasolla tehty asiaan liittyvä työ. Koska ilmoitusvelvoitteiden laajuus vaihtelee jäsenvaltiosta toiseen, kunkin jäsenvaltion merenkulkualan kansallinen keskitetty palvelupiste olisi suunniteltava siten, että se voi vastaanottaa EMSWe-datajoukon sellaisenaan ilman mitään muutoksia ja jättää huomiotta tiedot, jotka eivät ole kyseisen jäsenvaltion kannalta merkityksellisiä.

(15)

Poikkeuksellisissa olosuhteissa jäsenvaltion olisi voitava pyytää ilmoittajilta lisätietoelementtejä. Tällaisia poikkeuksellisia olosuhteita voivat olla esimerkiksi tilanteet, joissa on kiireellisesti suojeltava sisäistä järjestystä ja turvallisuutta taikka torjuttava ihmisten tai eläinten terveyteen tai ympäristöön kohdistuva vakava uhka. Poikkeuksellisten olosuhteiden käsitettä olisi tulkittava suppeasti.

(16)

Tämän asetuksen liitteessä olisi lueteltava unionin ja kansainvälisten säädösten sisältämät asiaankuuluvat ilmoitusvelvoitteet. Näiden ilmoitusvelvoitteiden olisi muodostettava perusta kattavan EMSWe-datajoukon vahvistamiselle. Liitteessä olisi myös viitattava asiaankuuluviin kansallisen tason ilmoitusvelvoitteiden luokkiin, ja jäsenvaltioiden olisi voitava pyytää komissiota muuttamaan EMSWe-datajoukkoa kansallisessa lainsäädännössään ja kansallisissa vaatimuksissaan vahvistettujen ilmoitusvelvoitteiden mukaisesti. Unionin säädöksiin, joilla muutetaan EMSWe-datajoukkoa kansalliseen lainsäädäntöön ja kansallisiin vaatimuksiin sisältyvien ilmoitusvelvoitteiden perusteella, olisi sisällyttävä yksiselitteiset viittaukset kyseiseen kansalliseen lainsäädäntöön ja kansallisiin vaatimuksiin.

(17)

Jaettaessa merenkulkualan kansallisesta keskitetystä palvelupisteestä tietoja toimivaltaisille viranomaisille tiedonsiirrossa olisi noudatettava liitteessä luetelluissa unionin säädöksissä säädettyjä ilmoitusvelvoitteita ja -muodollisuuksia koskevia yleisiä tietovaatimuksia, muotoja ja koodeja ja tiedot olisi siirrettävä siinä perustettujen, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 952/2013 (5) 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen sähköisten tietojenkäsittelymenetelmien kaltaisten tietoteknisten järjestelmien kautta.

(18)

Tämän asetuksen täytäntöönpanossa olisi otettava huomioon kansallisella ja unionin tasolla perustetut SafeSeaNet-järjestelmät, joilla olisi jatkossakin helpotettava merenkulkualan kansallisen keskitetyn palvelupisteen kautta saatujen tietojenvaihtoa ja jakamista jäsenvaltioiden välillä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/59/EY (6) mukaisesti.

(19)

Satamat eivät ole tavaroiden lopullinen määränpää. Alusten satamakäyntien tehokkuudella on vaikutusta koko logistiikkaketjuun, joka liittyy tavaroiden ja matkustajien kuljettamiseen satamiin ja satamista. Jotta varmistettaisiin yhteentoimivuus, multimodaalisuus ja meriliikenteen sujuva liittäminen koko logistiikkaketjuun ja sujuvoitettaisiin muita liikennemuotoja, merenkulkualan kansallisten keskitettyjen palvelupisteiden pitäisi voida vaihtaa tarpeellisia tietoja, kuten saapumis- ja lähtöaikoja koskevia tietoja, vastaavien muita liikennemuotoja varten luotujen puitteiden kanssa.

(20)

Meriliikenteen tehostamiseksi ja aluksen satamakäynnin yhteydessä operatiivisista syistä annettavien tietojen päällekkäisyyden rajoittamiseksi ilmoittajien merenkulkualan kansalliseen keskitettyyn palvelupisteeseen antamat tiedot olisi jaettava myös tiettyjen muiden yksiköiden, kuten satama- tai terminaalioperaattoreiden kanssa silloin kun ilmoittaja antaa siihen luvan ja ottaen huomioon, että luottamuksellisuutta, kaupallista arkaluonteisuutta ja oikeudellisia rajoituksia on noudatettava. Tämän asetuksen tavoitteena on parantaa yhden kerran periaatteen mukaista tietojen käsittelyä, kun ilmoitusvelvoitteita täytetään.

(21)

Asetuksessa (EU) N:o 952/2013 säädetään, että unionin tullialueelle tuotavista tavaroista on tehtävä saapumisen yleisilmoitus, joka on toimitettava tulliviranomaisille sähköisesti. Koska saapumisen yleisilmoituksen tiedot ovat turvallisuuteen ja talouteen liittyvien riskien hallinnan kannalta hyvin tärkeitä, parhaillaan ollaan kehittämässä erityistä sähköistä järjestelmää saapumisen yleisilmoitusten toimittamista ja hallintaa varten unionin tullialueella. Tästä syystä saapumisen yleisilmoitusta ei ole mahdollista toimittaa yhdenmukaistetun ilmoituskäyttöliittymän moduulin kautta. Koska jotkin saapumisen yleisilmoituksessa toimitettavat tietoelementit vaaditaan kuitenkin myös muiden tullin ja meriliikenteen ilmoitusvelvoitteiden noudattamiseksi alusten käydessä unionin satamissa, EMSWe:ssä pitäisi voida käsitellä myös saapumisen yleisilmoituksen tietoelementtejä. Olisi myös pohdittava mahdollisuutta, että merenkulkualan kansallinen keskitetty palvelupiste voisi poimia asiaankuuluvia tietoja, jotka on jo toimitettu saapumisen yleisilmoituksen avulla.

(22)

Jotta voidaan täysin yhdenmukaistaa ilmoitusvelvoitteet, tulli-, merenkulku- ja muiden asiaankuuluvien viranomaisten olisi tehtävä yhteistyötä sekä kansallisella että unionin tasolla. Kansallisten koordinaattorien, joilla on erityisiä vastuualueita, olisi parannettava tämän yhteistyön tehokkuutta ja merenkulkualan kansallisten keskitettyjen palvelupisteiden moitteetonta toimintaa.

(23)

Jotta voitaisiin käyttää uudelleen merenkulkualan kansallisten keskitettyjen palvelupisteiden kautta annettuja tietoja ja helpottaa tietojen toimittamista ilmoittajille, on syytä luoda yhteisiä tietokantoja. Olisi perustettava EMSWe:n alustietokanta, johon sisältyy viiteluettelo aluksia koskevista yksilöintitiedoista ja niiden ilmoitusvaatimuksiin tehdyistä poikkeuksista, siten kuin ne on ilmoitettu asiaankuuluvaan merenkulkualan kansalliseen keskitettyyn palvelupisteeseen. Jotta helpotettaisiin tietojen toimittamista ilmoittajien kannalta, olisi perustettava yhteinen sijaintitietokanta, jossa on sijaintikoodien viiteluettelo, mukaan lukien Yhdistyneiden kansakuntien määräasemia koskeva säännöstö (UN/LOCODE), SafeSeaNetin erityiskoodit sekä satamarakenteiden koodit, sellaisena kuin ne on rekisteröity Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) GISIS-järjestelmään (Global Integrated Shipping Information System). Lisäksi olisi perustettava yleinen vaarallisia aineita koskeva tietokanta, joka sisältää luettelon vaarallisista ja ympäristöä pilaavista aineista, joista on ilmoitettava merenkulkualan kansalliselle keskitetylle palvelupisteelle direktiivin 2002/59/EY ja IMOn FAL 7:n mukaisesti ottaen huomioon asiaankuuluvat IMOn yleissopimusten ja säännöstöjen tietoelementit.

(24)

Toimivaltaisten viranomaisten tämän asetuksen puitteissa suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä olisi noudatettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2016/679 (7). Komission tämän asetuksen puitteissa suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä olisi noudatettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2018/1725 (8).

(25)

EMSWe:n ja merenkulkualan kansallisten keskitettyjen palvelupisteiden ei pitäisi antaa aihetta muuhun henkilötietojen käsittelyyn kuin mikä tarvitaan niiden toimintaa varten, eikä niitä pitäisi käyttää uusien oikeuksien antamiseen henkilötietoihin pääsyn tarkoituksessa.

(26)

Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä tämän asetuksen täydentämiseksi vahvistamalla EMSWe-datajoukko ja muuttamalla sitä ja vahvistamalla tietoelementtien määritelmät, luokat ja dataeritelmät ja liitteen muuttamiseksi siten, että siihen sisällytetään kansallisella tasolla voimassa olevat ilmoitusvelvoitteet ja että siinä otetaan huomioon kaikki unionin säädöksissä vahvistetut uudet ilmoitusvelvoitteet. Komission olisi varmistettava, että liitteessä luetelluissa unionin ja kansainvälisissä säädöksissä vahvistettuja yhteisiä tietovaatimuksia, muotoja ja koodeja noudatetaan. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (9) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(27)

Delegoituja säädöksiä valmistellessaan komission olisi varmistettava, että jäsenvaltioiden asiantuntijoita ja elinkeinoelämää kuullaan avoimesti ja hyvissä ajoin etukäteen.

(28)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (10) mukaisesti.

(29)

Komissiolle olisi erityisesti siirrettävä täytäntöönpanovalta vahvistaa toiminnalliset ja tekniset eritelmät, laadunvalvontamekanismit sekä menettelyt, jotka koskevat yhdenmukaistetun käyttöliittymämoduulin ja siihen liittyvien merenkulkualan kansallisten keskitettyjen palvelupisteiden yhdenmukaistettujen elementtien käyttöönottoa, ylläpitoa ja käyttöä. Komissiolle olisi myös siirrettävä täytäntöönpanovalta vahvistaa tekniset eritelmät, standardit ja menettelyt EMSWe:n yhteisille palveluille.

(30)

Tämän asetuksen olisi pohjauduttava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EU) N:o 910/2014 (11), jossa säädetään ehdoista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot tunnustavat toisen jäsenvaltion ilmoitetun sähköisen tunnistamisjärjestelmän piiriin kuuluvat tietyt luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden sähköisen tunnistautumisen menetelmät. Asetuksella (EU) N:o 910/2014 vahvistetaan edellytykset, joiden mukaisesti käyttäjät voivat käyttää sähköisiä tunnistautumis- ja todentamiskeinojaan voidakseen käyttää sähköisiä julkisia palveluja valtioiden rajat ylittävissä tapauksissa.

(31)

Komission olisi tehtävä tätä asetusta koskeva arviointi. Olisi kerättävä tietoja tätä arviointia varten ja sen arvioimiseksi, miten hyvin tällä asetuksella saavutetaan sen tavoitteet. Komission olisi muiden vaihtoehtojen ohella arvioitava myös lisäarvoa, joka saadaan keskitetyn ilmoitusliittymän kaltaisesta keskitetystä ja yhdenmukaistetusta eurooppalaisesta ilmoitusjärjestelmästä.

(32)

Direktiivi 2010/65/EU olisi sen vuoksi kumottava tämän asetuksen soveltamispäivästä alkaen.

(33)

Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001 (12) 28 artiklan 2 kohdan mukaisesti,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Kohde ja soveltamisala

Tällä asetuksella vahvistetaan kehys teknologianeutraalille ja yhteentoimivalle, yhdenmukaistettuja käyttöliittymiä hyödyntävälle eurooppalaiselle merenkulkualan yhdennetylle palveluympäristölle, jäljempänä ”EMSWe”, helpottamaan unionin satamiin saapuvien, unionin satamissa viipyvien ja unionin satamista lähtevien alusten ilmoitusvelvoitteisiin liittyvien tietojen sähköistä siirtämistä.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan

1)

”eurooppalaisella merenkulkualan yhdennetyllä palveluympäristöllä” tai ”EMSWe:llä” oikeudellista ja teknistä kehystä, joka on luotu satamissa käyntejä unionissa koskeviin ilmoitusvelvoitteisiin liittyvien tietojen sähköistä siirtämistä varten, joka koostuu yhdenmukaistettuja ilmoituskäyttöliittymiä hyödyntävien merenkulkualan kansallisten keskitettyjen palvelupisteiden verkostosta ja johon sisältyy tietojenvaihtoa SafeSeaNet-järjestelmän ja muiden asiaankuuluvien järjestelmien kautta sekä yhteisiä palveluja käyttäjärekisteriä ja pääsyn hallintaa, osoitusta, alusten tunnistamista, sijaintikoodeja sekä vaarallisia ja ympäristöä pilaavia aineita ja terveyttä koskevia tietoja varten;

2)

”aluksella” kaikkia meriympäristössä toimivia merialuksia, joilla on jokin erityinen liitteessä lueteltu ilmoitusvelvoite;

3)

”merenkulkualan kansallisella keskitetyllä palvelupisteellä” ilmoitusvelvoitteiden täyttämiseen tarvittavien tietojen sähköiseen vastaanottamiseen, vaihtamiseen ja välittämiseen tarkoitettua teknistä alustaa, joka on perustettu ja jota käytetään kansallisella tasolla ja joka sisältää yhteisesti määritellyn käyttöoikeuksien hallinnoinnin, yhdenmukaistetun ilmoituskäyttöliittymämoduulin ja graafisen käyttöliittymän ilmoittajille suunnattua viestintää varten sekä linkkejä kansallisen ja unionin tason asiaankuuluvien viranomaisten järjestelmiin ja tietokantoihin, ja joka mahdollistaa viestien tai kuittausten, jotka kattavat mahdollisimman laajan valikoiman kaikkien osallistuvien asiaankuuluvien viranomaisten päätöksiä, toimittamisen ilmoittajille, ja johon voitaisiin myös soveltuvin osin yhdistää muita ilmoitustapoja;

4)

”yhdenmukaistetulla ilmoituskäyttöliittymämoduulilla” merenkulkualan kansallisen keskitetyn palvelupisteen väliohjelmistokomponenttia, jonka kautta voidaan vaihtaa tietoja ilmoittajan käyttämän tietojärjestelmän ja asiaankuuluvassa merenkulkualan kansallisessa keskitetyssä palvelupisteessä käytetyn tietojärjestelmän välillä;

5)

”ilmoitusvelvoitteella” liitteessä luetelluissa unionin ja kansainvälisissä säädöksissä ja liitteessä tarkoitetussa kansallisessa lainsäädännössä ja kansallisissa vaatimuksissa vaadittuja tietoja, jotka on annettava satamakäynnin yhteydessä;

6)

”satamakäynnillä” aluksen jäsenvaltion merisatamaan saapumista, siellä viipymistä ja sieltä lähtemistä;

7)

”tietoelementillä” pienintä tietoyksikköä, jolla on ainutlaatuinen määritelmä ja täsmällisiä teknisiä ominaisuuksia, kuten muoto, pituus ja merkkityyppi;

8)

”EMSWe-datajoukolla” tyhjentävää tietoelementtiluetteloa, joka perustuu ilmoitusvelvoitteisiin;

9)

”graafisella käyttöliittymällä” kaksisuuntaiseen verkkopohjaiseen käyttäjä/järjestelmä-tiedonsiirtoon merenkulkualan kansalliseen keskitettyyn palvelupisteeseen tarkoitettua verkkoliittymää, jonka avulla ilmoittajat voivat syöttää tietoja manuaalisesti, muun muassa yhdenmukaistettujen digitaalisten taulukoiden ja sellaisten toimintojen avulla, jotka mahdollistavat ilmoitettujen tietoelementtien poimimisen kyseisistä taulukoista, ja joka sisältää yhteisiä toimintoja ja ominaisuuksia, joilla varmistetaan yhteinen navigointi- ja tiedonlatauskokemus ilmoittajille;

10)

”yhteisellä osoituspalvelulla” vapaaehtoista lisäpalvelua, jonka avulla ilmoittajat voivat käynnistää järjestelmien välisen suoran tiedonsiirtoyhteyden ilmoittajan järjestelmän ja asiaankuuluvan merenkulkualan kansallisen keskitetyn palvelupisteen yhdenmukaistetun ilmoituskäyttöliittymämoduulin välillä;

11)

”ilmoittajalla” luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jota ilmoitusvelvoitteet koskevat, tai asianmukaisen valtuutuksen saanutta luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka toimii tämän henkilön puolesta asiaankuuluvan ilmoitusvelvoitteen asettamissa rajoissa;

12)

”tulliviranomaisilla” asetuksen (EU) N:o 952/2013 5 artiklan 1 kohdassa määriteltyjä viranomaisia;

13)

”tietopalvelujen tarjoajalla” luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka tarjoaa ilmoittajalle ilmoitusvelvoitteisiin liittyviä tieto- ja viestintäteknologisia palveluja;

14)

”tietojen toimittamisella sähköisesti” digitaalisesti koodattujen tietojen siirtoprosessia, jossa käytetään mukautettavaa mallipohjaa, joka soveltuu suoraan tietokoneilla tallennettavaksi ja käsiteltäväksi;

15)

”satamapalvelujen tarjoajalla” luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka tarjoaa yhtä tai useampaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/352 (13) 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua satamapalveluryhmää.

II LUKU

EMSWe-DATAJOUKKO

3 artikla

EMSWe-datajoukon vahvistaminen

1.   Komissio vahvistaa EMSWe-datajoukon ja muuttaa sitä tämän artiklan 3 kohdan nojalla.

2.   Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle tiedoksi viimeistään 15 päivänä helmikuuta 2020 kansalliseen lainsäädäntöön ja kansallisiin vaatimuksiin perustuvat ilmoitusvelvoitteet sekä EMSWe-datajoukkoon sisällytettävät tietoelementit. Jäsenvaltioiden on yksilöitävä tällaiset tietoelementit täsmällisesti.

3.   Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 23 artiklan mukaisesti tämän asetuksen liitteen muuttamiseksi, kun tarkoituksena on lisätä viittauksia kansalliseen lainsäädäntöön tai kansallisiin vaatimuksiin, unionin tai kansainvälisiin säädöksiin, poistaa tai mukauttaa näitä viittauksia, sekä EMSWe-datajoukon vahvistamiseksi ja sen muuttamiseksi.

Ensimmäinen tällainen delegoitu säädös annetaan viimeistään 15 päivänä elokuuta 2021.

Kuten 4 artiklassa säädetään, jäsenvaltio voi pyytää komissiota sisällyttämään EMSWe-datajoukkoon tietoelementtejä tai muuttamaan niitä kansallisessa lainsäädännössä ja kansallisissa vaatimuksissa vahvistettujen ilmoitusvelvoitteiden mukaisesti. Arvioidessaan, onko tietoelementit sisällytettävä EMSWe-datajoukkoon, komissio ottaa huomioon turvallisuusnäkökohdat sekä FAL-yleissopimuksen periaatteet, kuten periaatteen, jonka mukaan vaaditaan vain olennaisten tietojen ilmoittamista ja pidetään näiden määrä mahdollisimman pienenä.

Komissio päättää kolmen kuukauden kuluessa pyynnön esittämisestä, sisällytetäänkö tietoelementit EMSWe-datajoukkoon. Komission on perusteltava päätöksensä.

Delegoituun säädökseen, jolla sisällytetään tietoelementtejä EMSWe-datajoukkoon tai muutetaan niitä, on sisällyttävä yksiselitteiset viittaukset kolmannessa alakohdassa tarkoitettuihin kansalliseen lainsäädäntöön ja kansallisiin vaatimuksiin.

Jos komissio päättää olla sisällyttämättä pyydettyä tietoelementtiä, se esittää kieltäytymiselleen perustellut syyt, joissa viitataan turvalliseen merenkulkuun ja FAL-yleissopimuksen periaatteisiin.

4 artikla

EMSWe-datajoukon muuttaminen

1.   Jos jäsenvaltio aikoo muuttaa kansallisen lainsäädäntönsä ja kansallisten vaatimustensa mukaista ilmoitusvelvoitetta, johon sisältyisi muiden tietojen kuin EMSWe-datajoukkoon sisältyvien tietojen antamista, kyseisen jäsenvaltion on välittömästi annettava asia tiedoksi komissiolle. Jäsenvaltion on tässä tiedoksiannossa yksilöitävä täsmällisesti EMSWe-datajoukkoon kuulumaton tieto ja ilmoitettava kyseisen ilmoitusvelvoitteen suunniteltu soveltamisajanjakso.

2.   Jäsenvaltio ei saa ottaa käyttöön uusia ilmoitusvelvoitteita, ellei komissio ole hyväksynyt tällaista käyttöönottoa 3 artiklassa vahvistetun menettelyn mukaisesti ja ellei niihin liittyviä tietoja ole sisällytetty EMSWe-datajoukkoon ja sovelleta yhdenmukaistetuissa ilmoituskäyttöliittymissä.

3.   Komissio arvioi, onko EMSWe-datajoukkoa tarpeen muuttaa 3 artiklan 3 kohdan mukaisesti. EMSWe-datajoukkoon tehdään muutoksia vain kerran vuodessa lukuun ottamatta asianmukaisesti perusteltuja tapauksia.

4.   Poikkeustapauksissa jäsenvaltio voi pyytää ilmoittajia toimittamaan lisätietoelementtejä alle kolmen kuukauden ajan ilman komission hyväksyntää. Jäsenvaltion on viipymättä ilmoitettava kyseiset tietoelementit komissiolle. Komissio voi sallia jäsenvaltion jatkavan lisätietoelementtien pyytämistä kahdella kolmen kuukauden lisäjaksolla, jos poikkeukselliset olosuhteet ovat edelleen voimassa.

Jäsenvaltio voi viimeistään yhtä kuukautta ennen ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun viimeisen kolmen kuukauden jakson päättymistä pyytää komissiolta, että lisätietoelementeistä tehdään 3 artiklan 3 kohdan mukaisesti osa EMSWe-datajoukkoa. Jäsenvaltio voi jatkaa lisätietoelementtien pyytämistä ilmoittajilta, kunnes komissio on tehnyt päätöksensä, ja jos kyseinen päätös on myönteinen, kunnes muutettu EMSWe-datajoukko on otettu käyttöön.

III LUKU

TIETOJEN TOIMITTAMINEN

5 artikla

Merenkulkualan kansallinen keskitetty palvelupiste

1.   Kunkin jäsenvaltion on perustettava merenkulkualan kansallinen keskitetty palvelupiste, jonka kautta tämän asetuksen mukaisesti ja 7 ja 11 artiklan soveltamista rajoittamatta annetaan kaikki ilmoitusvelvoitteiden täyttämiseen tarvittavat tiedot yhdellä kertaa EMSWe-datajoukon avulla ja sitä noudattaen sekä käyttäen 6 artiklassa säädettyjä yhdenmukaistettua ilmoituskäyttöliittymämoduulia ja graafista käyttöliittymää sekä tarvittaessa 7 artiklassa säädettyjä muita ilmoitustapoja, joilla nämä tiedot asetetaan jäsenvaltioiden asiaankuuluvien viranomaisten saataville siinä määrin kuin on tarpeen, jotta nämä viranomaiset voivat hoitaa tehtävänsä.

Jäsenvaltioiden on vastattava merenkulkualan kansallisen keskitetyn palvelupisteensä toiminnasta.

Jäsenvaltiot voivat perustaa merenkulkualan keskitetyn palvelupisteen yhdessä yhden tai useamman muun jäsenvaltion kanssa. Näiden jäsenvaltioiden on nimettävä kyseinen merenkulkualan keskitetty palvelupiste merenkulkualan kansalliseksi keskitetyksi palvelupisteekseen ja oltava vastuussa sen toiminnasta tämän asetuksen mukaisesti.

2.   Jäsenvaltiot, joilla ei ole merisatamia, vapautetaan velvoitteesta kehittää, perustaa, pitää toiminnassa tai asettaa saataville 1 kohdassa tarkoitettu merenkulkualan kansallinen keskitetty palvelupiste.

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava

a)

merenkulkualan kansallisen keskitetyn palvelupisteen ja yhdenmukaistetun ilmoituskäyttöliittymän yhteensopivuus ja se, että niiden merenkulkualan kansallisen keskitetyn palvelupisteen graafisessa käyttöliittymässä noudatetaan yhteisiä toimintoja 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

b)

yhdenmukaistettujen ilmoituskäyttöliittymien oikea-aikainen integrointi 6 artiklassa tarkoitetussa täytäntöönpanosäädöksessä vahvistettujen täytäntöönpanopäivämäärien mukaisesti ja mahdollisten myöhempien päivitysten oikea-aikainen integrointi monivuotisessa täytäntöönpanosuunnitelmassa sovittujen päivämäärien mukaisesti;

c)

yhteys toimivaltaisten viranomaisten asiaankuuluviin järjestelmiin ilmoitettavien tietojen siirtämiseksi kyseisille viranomaisille merenkulkualan kansallisen keskitetyn palvelupisteen kautta ja kyseisiin järjestelmiin unionin säädösten ja kansallisen lainsäädännön ja kansallisten vaatimusten mukaisesti ja kyseisten järjestelmien teknisiä eritelmiä noudattaen;

d)

niiden merenkulkualan kansalliselle keskitetylle palvelupisteelle tarjottava tukipalvelu ensimmäisten 12 kuukauden aikana 15 päivästä elokuuta 2025 sekä online-tukea tarjoava verkkosivusto, josta saa selkeitä ohjeita kyseisen jäsenvaltion virallisella kielellä tai virallisilla kielillä ja tarvittaessa jollakin kansainvälisesti käytetyllä kielellä;

e)

riittävä ja tarpeellinen koulutus kaikille merenkulkualan kansallisen keskitetyn palvelupisteen toimintaan osallistuville työntekijöille.

4.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että vaaditut tiedot saapuvat kyseeseen tulevan lainsäädännön soveltamisesta vastaaville viranomaisille ja että ne on rajattu kunkin tällaisen viranomaisen tarpeisiin. Jäsenvaltioiden on tässä yhteydessä varmistettava, että noudatetaan tiedonsiirtoon liittyviä oikeudellisia vaatimuksia, joista säädetään liitteessä luetelluissa unionin säädöksissä, ja käytetään soveltuvin osin asetuksen (EU) N:o 952/2013 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja sähköisiä tietojenkäsittelymenetelmiä. Jäsenvaltioiden on myös varmistettava yhteentoimivuus kyseisten viranomaisten käyttämien tietojärjestelmien kanssa.

5.   Merenkulkualan kansallisen keskitetyn palvelupisteen on tarjottava ilmoittajille tekninen mahdollisuus asettaa kansallisella tasolla ennalta määritelty tietoelementtien osajoukko erikseen määräsataman satamapalvelujen tarjoajien saataville.

6.   Jos jokin jäsenvaltio ei vaadi ilmoitusvelvoitteiden täyttämiseksi kaikkia EMSWe-datajoukon tietoelementtejä, merenkulkualan kansallisen keskitetyn palvelupisteen on hyväksyttävä toimitetut tietoaineistot, joihin sisältyvät ainoastaan kyseisen jäsenvaltion vaatimat tietoelementit. Merenkulkualan kansallisen keskitetyn palvelupisteen on myös hyväksyttävä ilmoittajien toimittamat tietoaineistot, joihin sisältyy EMSWe-datajoukon lisäksi muita elementtejä; sen ei kuitenkaan tarvitse käsitellä ja säilyttää näitä muita elementtejä.

7.   Jäsenvaltioiden on säilytettävä niiden merenkulkualan kansallisille keskitetyille palvelupisteille toimitetut tiedot ainoastaan sen ajan, joka on tarpeen tässä asetuksessa asetettujen vaatimusten täyttämiseksi ja liitteessä lueteltujen unionin, kansainvälisten ja kansallisten säädösten noudattamiseksi. Jäsenvaltioiden on tuhottava tällaiset tiedot välittömästi tämän jälkeen.

8.   Jäsenvaltioiden on asetettava julkisesti saataville alusten arvioidut ja toteutuneet saapumis- ja lähtöajat unionin tasolla yhdenmukaistetussa sähköisessä muodossa niiden tietojen perusteella, jotka ilmoittajat ovat toimittaneet merenkulkualan kansalliseen keskitettyyn palvelupisteeseen. Tätä velvollisuutta ei sovelleta arkaluonteista lastia kuljettaviin aluksiin, jos tällaisten tietojen julkistaminen merenkulkualan kansallisen keskitetyn palvelupisteen toimesta voisi aiheuttaa uhan turvallisuudelle.

9.   Merenkulkualan kansallisilla keskitetyillä palvelupisteillä on oltava yhtenäiset internet-osoitteet.

10.   Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan 3 kohdan d alakohdassa tarkoitetun tukisivuston yhdenmukaistettu rakenne, tekniset eritelmät 8 kohdassa tarkoitettujen saapumis- ja lähtöaikojen saataville asettamiselle ja 9 kohdassa tarkoitettujen internet-osoitteiden yhtenäinen muoto. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

Ensimmäinen tällainen täytäntöönpanosäädös hyväksytään viimeistään 15 päivänä elokuuta 2021.

6 artikla

Yhdenmukaistetut ilmoituskäyttöliittymät

1.   Komissio antaa tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan merenkulkualan kansallisille keskitetyille palvelupisteille tarkoitettua yhdenmukaistettua ilmoituskäyttöliittymämoduulia koskevat toiminnalliset ja tekniset eritelmät. Toiminnallisten ja teknisten eritelmien tavoitteena on helpottaa yhteentoimivuutta käyttäjien eri teknologioiden ja ilmoitusjärjestelmien kanssa.

Ensimmäinen tällainen täytäntöönpanosäädös hyväksytään viimeistään 15 päivänä elokuuta 2021.

2.   Komissio kehittää tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa viimeistään 15 päivänä elokuuta 2022 merenkulkualan kansallisille keskitetyille palvelupisteille yhdenmukaistetun ilmoituskäyttöliittymämoduulin ja päivittää sitä siitä lähtien tämän artiklan 1 ja 5 kohdassa tarkoitettujen eritelmien mukaisesti.

3.   Komissio toimittaa jäsenvaltioille yhdenmukaistetun ilmoituskäyttöliittymämoduulin ja kaikki asiaankuuluvat tiedot, jotta ne voivat integroida moduulin merenkulkualan kansalliseen keskitettyyn palvelupisteeseensä.

4.   Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan 2 artiklan 9 kohdassa tarkoitetut graafisen käyttöliittymän yleiset toiminnot ja yhdenmukaistettujen digitaalisten taulukoiden mallit.

Ensimmäinen tällainen täytäntöönpanosäädös hyväksytään viimeistään 15 päivänä elokuuta 2021.

5.   Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla muutetaan teknisiä eritelmiä, standardeja ja menettelyjä sen varmistamiseksi, että yhdenmukaistetut ilmoituskäyttöliittymät ovat avoimia tuleville teknologioille.

6.   Tässä artiklassa tarkoitetut täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

7 artikla

Muut ilmoitustavat

1.   Jäsenvaltioiden on sallittava, että ilmoittajat antavat merenkulkualan kansalliselle keskitetylle palvelupisteelle vapaaehtoisesti tietoja yhdenmukaistetun ilmoituskäyttöliittymämoduulin vaatimuksia noudattavien tietopalvelujen tarjoajien kautta.

2.   Jäsenvaltiot voivat sallia tietojen antamisen muita ilmoituskanavia käyttäen sillä edellytyksellä, että tällaiset kanavat ovat ilmoittajille vapaaehtoisia. Tällaisissa tapauksissa jäsenvaltioiden on varmistettava, että kyseiset muut ilmoituskanavat asettavat asiaankuuluvat tiedot merenkulkualan kansallisen keskitetyn palvelupisteen saataville.

3.   Jäsenvaltiot voivat käyttää vaihtoehtoisia tapoja tietojen antamiseen siltä varalta, että jokin 5 ja 6 artiklassa ja 12–17 artiklassa tarkoitetuista sähköisistä järjestelmistä menee väliaikaisesti epäkuntoon.

8 artikla

Yhden kerran periaate

1.   Rajoittamatta 11 artiklan 1 kohdan soveltamista, jollei unionin oikeudessa muuta edellytetä, jäsenvaltioiden on varmistettava, että ilmoittajan edellytetään antavan tämän asetuksen mukaisesti tiedot ainoastaan yhden kerran satamakäyntiä kohti ja että asiaankuuluvat EMSWe-datajoukon tietoelementit asetetaan saataville ja niitä käytetään uudelleen tämän artiklan 3 kohdan mukaisesti.

2.   Komissio varmistaa, että merenkulkualan kansallisen keskitetyn palvelupisteen kautta annetut alusten tunniste- ja yksilöintitiedot sekä poikkeuksia koskevat tiedot kirjataan 14 artiklassa tarkoitettuun EMSWe-alustietokantaan ja asetetaan saataville mahdollisia seuraavia satamakäyntejä varten unionissa.

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että unionissa satamasta lähtiessä annetut EMSWe-datajoukon tietoelementit asetetaan ilmoittajan saataville ilmoitusvelvoitteiden täyttämiseksi seuraavaan unionin satamaan saapumisen yhteydessä, ellei alus ole käynyt unionin ulkopuolisessa satamassa kyseisen matkan aikana. Tätä kohtaa ei sovelleta tietoihin, jotka on saatu asetuksen (EU) N:o 952/2013 nojalla, ellei kyseisessä asetuksessa säädetä mahdollisuudesta asettaa tällaiset tiedot saataville tällaista tarkoitusta varten.

4.   Kaikki tämän asetuksen mukaisesti saadut asiaankuuluvat EMSWe-datajoukon tietoelementit on asetettava muiden merenkulkualan kansallisten keskitettyjen palvelupisteiden saataville SafeSeaNet-järjestelmän kautta.

5.   Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan tämän artiklan 3 ja 4 kohdassa tarkoitettujen asiaankuuluvien tietoelementtien luettelo. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

9 artikla

Toimitettuja tietoja koskeva vastuu

Ilmoittaja on vastuussa sen varmistamisesta, että tietoelementit toimitetaan sovellettavien oikeudellisten ja teknisten vaatimusten mukaisesti. Ilmoittaja on vastuussa tiedoista ja niiden päivittämisestä, jos tiedot ovat muuttuneet sen jälkeen, kun ne on toimitettu merenkulkualan kansalliselle keskitetylle palvelupisteelle.

10 artikla

Tietosuoja ja luottamuksellisuus

1.   Toimivaltaisten viranomaisten tämän asetuksen puitteissa suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä noudatetaan asetusta (EU) 2016/679.

2.   Komission tämän asetuksen puitteissa suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä noudatetaan asetusta (EY) N:o 2018/1725.

3.   Jäsenvaltioiden ja komission on toteutettava sovellettavan unionin tai kansallisen oikeuden mukaisesti tarpeelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että tämän asetuksen nojalla vaihdettavat kaupalliset ja muut arkaluonteiset tiedot käsitellään luottamuksellisina.

11 artikla

Tullia koskevat lisäsäännökset

1.   Tämä asetus ei estä sellaista jäsenvaltioiden tulliviranomaisten välistä tai tulliviranomaisten ja talouden toimijoiden välistä tietojenvaihtoa, jossa käytetään asetuksen (EU) N:o 952/2013 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja sähköisiä tietojenkäsittelymenetelmiä.

2.   Asetuksen (EU) N:o 952/2013 127 artiklassa tarkoitetun saapumisen yleisilmoituksen asiaankuuluvat tiedot on asetettava merenkulkualan kansallisen keskitetyn palvelupisteen saataville tiedoksi silloin, kun se on unionin tullilainsäädännön mukaista, ja tarvittaessa niitä on käytettävä uudelleen muiden liitteessä lueteltujen ilmoitusvelvoitteiden täyttämiseksi.

3.   Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetun asiaankuuluvien tietojen luettelo. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

Ensimmäinen tällainen täytäntöönpanosäädös hyväksytään viimeistään 15 päivänä elokuuta 2021.

IV LUKU

YHTEISET PALVELUT

12 artikla

EMSWe:n käyttäjärekisteri- ja pääsynhallintajärjestelmä

1.   Komissio luo tunnistamista edellyttäviä tapauksia varten yhteisen käyttäjärekisteri- ja pääsynhallintajärjestelmän ja varmistaa sen saatavuuden merenkulkualan kansallista keskitettyä palvelupistettä käyttäville ilmoittajille ja tietopalvelujen tarjoajille sekä kansallisille viranomaisille, joilla on pääsy merenkulkualan kansalliseen keskitettyyn palvelupisteeseen. Tämä yhteinen käyttäjärekisteri- ja pääsynhallintajärjestelmä mahdollistaa käyttäjän keskitetyn rekisteröinnin millä tahansa unionin tasolla hyväksytyllä unionin nykyisellä rekisterillä, hajautetun käyttäjähallinnan ja unionin tason käyttäjien valvonnan.

2.   Kunkin jäsenvaltion on nimettävä kansallinen viranomainen, joka vastaa uusien käyttäjien tunnistamisesta ja rekisteröimisestä sekä olemassa olevien tilien muuttamisesta ja lopettamisesta 1 kohdassa tarkoitetun järjestelmän kautta.

3.   Eri jäsenvaltioiden merenkulkualan kansalliseen keskitettyyn palvelupisteeseen pääsyä varten ilmoittajien tai tietopalvelujen tarjoajien, jotka ovat rekisteröityneet EMSWe:n käyttäjärekisteri- ja pääsynhallintajärjestelmään, on katsottava olevan rekisteröityneitä kaikkien jäsenvaltioiden merenkulkualan kansalliseen keskitettyyn palvelupisteeseen, ja niiden on toimittava kunkin jäsenvaltion kansallisten sääntöjen mukaisesti myöntämien pääsyoikeuksien rajoissa.

4.   Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan tekniset eritelmät, standardit ja menettelyt 1 kohdassa tarkoitetun yhteisen käyttäjärekisteri- ja pääsynhallintajärjestelmän perustamiseksi, mukaan lukien 2 kohdassa tarkoitetut toiminnot. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

Ensimmäinen tällainen täytäntöönpanosäädös annetaan viimeistään 15 päivänä elokuuta 2021.

13 artikla

Yhteinen osoituspalvelu

1.   Komissio kehittää tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa uuden vapaaehtoisen yhteisen osoituspalvelun edellyttäen, että yhdenmukaistettu ilmoituskäyttöliittymämoduuli on toteutettu kaikilta osin 6 artiklan mukaisesti.

2.   Komissio antaa tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan toiminnalliset ja tekniset eritelmät, laadunvalvontamekanismit sekä menettelyt, jotka koskevat yhteisen osoituspalvelun käyttöönottoa, ylläpitoa ja käyttöä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

Ensimmäinen tällainen täytäntöönpanosäädös annetaan viimeistään 15 päivänä elokuuta 2024.

14 artikla

EMSWe-alustietokanta

1.   Komissio perustaa 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti EMSWe-alustietokannan, joka sisältää alusten tunnistus- ja yksilöintitietojen luettelon sekä merkinnät poikkeuksista aluksia koskeviin ilmoitusvaatimuksiin.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 kohdassa tarkoitetut tiedot toimitetaan EMSWe-alustietokantaan niiden tietojen perusteella, jotka ilmoittajat ovat toimittaneet merenkulkualan kansalliselle keskitetylle palvelupisteelle.

3.   Komissio varmistaa, että alustietokannan tiedot ovat merenkulkualan kansallisten keskitettyjen palvelupisteiden saatavilla aluksia koskevien ilmoitusten helpottamiseksi.

4.   Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan tekniset eritelmät, standardit ja menettelyt 1 kohdassa tarkoitetun tietokannan perustamiseksi alusten tunnistus- ja yksilöintitietojen sekä alusten ilmoitusvaatimuksiin tehtyjä poikkeuksia koskevien merkintöjen keräämistä, tallentamista, päivittämistä ja tarjoamista varten. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

Ensimmäinen tällainen täytäntöönpanosäädös annetaan viimeistään 15 päivänä elokuuta 2021.

15 artikla

Yhteinen sijaintitietokanta

1.   Komissio perustaa yhteisen sijaintitietokannan, joka sisältää viiteluettelon sijaintikoodeista (14) ja satamarakenteiden koodeista, siten kuin ne on rekisteröity IMOn GISIS-tietokantaan.

2.   Komissio varmistaa, että sijaintitietokanta on merenkulkualan kansallisten keskitettyjen palvelupisteiden saatavilla aluksia koskevien ilmoitusten helpottamiseksi.

3.   Jäsenvaltioiden on asetettava sijaintitietokannan tiedot saataville kansallisella tasolla merenkulkualan kansallisen keskitetyn palvelupisteen kautta.

4.   Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan tekniset eritelmät, standardit ja menettelyt 1 kohdassa tarkoitetun yhteisen sijaintitietokannan perustamiseksi sijaintikoodien ja satamarakenteiden koodien keräämistä, tallentamista, päivittämistä ja tarjoamista varten. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

Ensimmäinen tällainen täytäntöönpanosäädös annetaan viimeistään 15 päivänä elokuuta 2021.

16 artikla

Yhteinen vaarallisia aineita koskeva tietokanta

1.   Komissio perustaa yhteisen vaarallisia aineita koskevan tietokannan, joka sisältää luettelon vaarallisista ja ympäristöä pilaavista aineista, joista on ilmoitettava direktiivin 2002/59/EY ja IMOn FAL 7:n mukaisesti ottaen huomioon asiaankuuluvat IMOn yleissopimusten ja säännöstöjen tietoelementit.

2.   Komissio varmistaa, että yhteinen vaarallisia aineita koskeva tietokanta on merenkulkualan kansallisten keskitettyjen palvelupisteiden saatavilla aluksia koskevien ilmoitusten helpottamiseksi.

3.   Tietokanta on linkitettävä asiaankuuluviin tietoihin Euroopan meriturvallisuusviraston (EMSA) kehittämässä MAR-CIS-tietokannassa, joka koskee tietoja vaarallisiin ja ympäristöä pilaaviin aineisiin liittyvistä vaaroista ja riskeistä.

4.   Tietokantaa on käytettävä sekä viitteenä että todennusvälineenä merenkulkualan kansallisen keskitetyn palvelupisteen kautta suoritettavan ilmoitusprosessin aikana kansallisella ja unionin tasolla.

5.   Jäsenvaltioiden on asetettava yhteisen vaarallisia aineita koskevan tietokannan tiedot saataville kansallisella tasolla merenkulkualan kansallisen keskitetyn palvelupisteen kautta.

6.   Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan tekniset eritelmät, standardit ja menettelyt 1 kohdassa tarkoitetun yhteisen vaarallisia aineita koskevan tietokannan perustamiseksi vaarallisia aineita koskevien viitetietojen keräämistä, tallentamista ja tarjoamista varten. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

Ensimmäinen tällainen täytäntöönpanosäädös annetaan viimeistään 15 päivänä elokuuta 2021.

17 artikla

Alusten saniteettitarkastuksia ja -toimenpiteitä koskeva yhteinen tietokanta

1.   Komissio asettaa saataville alusten saniteettitarkastuksia ja -toimenpiteitä koskevan yhteisen tietokannan, joka voi vastaanottaa ja johon voi tallentaa tietoa, joka liittyy kansainvälisen terveyssäännöstön (2005) (IHR) 37 artiklan mukaisiin meriterveysilmoituksiin. Aluksilla sairaana oleviin henkilöihin liittyviä henkilötietoja ei tallenneta kyseiseen tietokantaan.

Jäsenvaltioiden toimivaltaisilla terveysviranomaisilla on oltava pääsy tietokantaan tiedon vastaanottamista ja vaihtamista varten.

2.   Alusten saniteettitarkastuksia ja -toimenpiteitä koskevaa tietokantaa käyttävien jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle niiden kansallisen viranomaisen nimi, joka vastaa tietokantaan liittyvästä käyttäjänhallinnasta, mukaan lukien uusien käyttäjien rekisteröiminen sekä tilien muuttaminen ja lopettaminen.

3.   Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan tekniset eritelmät, standardit ja menettelyt 1 kohdassa tarkoitetun tietokannan perustamiseksi. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

V LUKU

EMSWe-TOIMIEN YHTEENSOVITTAMINEN

18 artikla

Kansalliset koordinaattorit

Kunkin jäsenvaltion on nimettävä toimivaltainen kansallinen viranomainen, jolla on selkeä oikeudellinen toimeksianto toimia EMSWe:n kansallisena koordinaattorina. Kansallisen koordinaattorin on

a)

toimittava käyttäjien ja komission kansallisena yhteyspisteenä kaikissa tämän asetuksen täytäntöönpanoon liittyvissä asioissa;

b)

koordinoitava toimivaltaisten kansallisten viranomaisten toimia niiden soveltaessa tätä asetusta jäsenvaltiossa ja niiden välistä yhteistyötä;

c)

koordinoitava toimia, joilla pyritään varmistamaan tiedon jakaminen ja yhteydet 5 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettuihin toimivaltaisten viranomaisten asiaankuuluviin järjestelmiin.

19 artikla

Monivuotinen täytäntöönpanosuunnitelma

Tämän asetuksen oikea-aikaisen täytäntöönpanon helpottamiseksi ja jotta voidaan tarjota laadunvalvontamekanismit ja menettelyt yhdenmukaistetun käyttöliittymämoduulin ja siihen liittyvien EMSWe:n yhdenmukaistettujen elementtien käyttöönottoa, ylläpitoa ja päivittämistä varten, komissio hyväksyy ja tarkistaa vuosittain jäsenvaltioiden asiantuntijoita asianmukaisesti kuultuaan monivuotisen täytäntöönpanosuunnitelman, jossa vahvistetaan seuraavat:

a)

yhdenmukaistettuja ilmoituskäyttöliittymiä ja niihin liittyviä EMSWe:n yhdenmukaistettuja elementtejä koskeva kehittämis- ja päivittämissuunnitelma seuraaville 18 kuukaudelle;

b)

yhteisen osoituspalvelun kehittämissuunnitelma viimeistään 15 päivänä elokuuta 2024;

c)

asiaankuuluvien sidosryhmien ohjeelliset kuulemisajankohdat;

d)

ohjeelliset määräajat jäsenvaltioille yhdenmukaistettujen ilmoituskäyttöliittymien integroimiseksi merenkulkualan kansallisiin keskitettyihin palvelupisteisiin;

e)

ohjeelliset määräajat komissiolle yhteisen osoituspalvelun kehittämiseksi yhdenmukaistetun ilmoituskäyttöliittymämoduulin toteuttamisen jälkeen;

f)

testausjaksot jäsenvaltioille ja ilmoittajille, jotta nämä voivat testata yhteyksiään kuhunkin yhdenmukaistetun ilmoituskäyttöliittymän uuteen versioon;

g)

testausjaksot yhteistä osoituspalvelua varten;

h)

ohjeelliset määräajat jäsenvaltioille ja ilmoittajille yhdenmukaistettujen ilmoituskäyttöliittymien vanhentuneiden versioiden käytöstä poistamiseksi.

VI LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

20 artikla

Kustannukset

Euroopan unionin yleisestä talousarviosta katetaan seuraavat:

a)

tämän asetuksen täytäntöönpanoa unionin tasolla tukevien tieto- ja viestintäteknisten välineiden kehittäminen ja ylläpito komission ja Euroopan meriturvallisuusviraston toimesta;

b)

EMSWe:n edistäminen unionin tasolla, myös asiaankuuluvien sidosryhmien keskuudessa, ja asiaankuuluvien kansainvälisten järjestöjen tasolla.

21 artikla

Yhteistyö muiden kauppaa ja liikennettä helpottavien järjestelmien tai palvelujen kanssa

Jos kauppaa ja liikennettä helpottavia järjestelmiä tai palveluja on luotu muilla unionin säädöksillä, komissio koordinoi kyseisten järjestelmien tai palvelujen toimintoja synergioiden aikaansaamiseksi ja päällekkäisyyksien välttämiseksi.

22 artikla

Uudelleentarkastelu ja kertomus

Jäsenvaltioiden on seurattava EMSWe:n soveltamista ja raportoitava havainnoistaan komissiolle. Kertomukseen on sisällyttävä seuraavat indikaattorit:

a)

yhdenmukaistetun ilmoituskäyttöliittymämoduulin käyttö;

b)

graafisen käyttöliittymän käyttö;

c)

7 artiklassa tarkoitettujen muiden ilmoitustapojen käyttö.

Jäsenvaltioiden on toimitettava tämä kertomus komissiolle vuosittain käyttäen komission toimittamaa mallia.

Komissio tarkastelee uudelleen tämän asetuksen soveltamista ja toimittaa kerättyihin tietoihin ja tilastotietoihin perustuvan arviointikertomuksen EMSWe:n toimivuudesta Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään 15 päivänä elokuuta 2027. Arviointikertomukseen on tarvittaessa sisällytettävä arvio uusista teknologioista, jotka voisivat johtaa yhdenmukaistetun ilmoituskäyttöliittymämoduulin muuttamiseen tai korvaamiseen.

23 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.   Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.   Siirretään komissiolle 14 päivästä elokuuta 2019 neljän vuoden ajaksi 3 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen tämän neljän vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.

3.   Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 3 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Päätös tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.   Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

5.   Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

6.   Edellä olevan 3 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

24 artikla

Komiteamenettely

1.   Komissiota avustaa liikenteen ja kaupan digitaalista helpottamista käsittelevä komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.   Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 4 artiklaa.

25 artikla

Direktiivin 2010/65/EU kumoaminen

Kumotaan direktiivi 2010/65/EU 15 päivästä elokuuta 2025.

Viittauksia direktiiviin 2010/65/EU pidetään viittauksina tähän asetukseen.

26 artikla

Voimaantulo

1.   Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

2.   Sitä sovelletaan 15 päivästä elokuuta 2025.

3.   Edellä 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut toiminnot ja liitteessä olevan A osan 7 kohdassa täsmennettyihin tullia koskeviin ilmoitusvelvoitteisiin liittyvät toiminnot tulevat voimaan, kun asetuksen (EU) N:o 952/2013 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut kyseisten ilmoitusvelvoitteiden soveltamisessa tarvittavat sähköiset järjestelmät ovat käytössä komission asetuksen (EU) N:o 952/2013 280 ja 281 artiklan perusteella vahvistaman työohjelman mukaisesti. Komissio julkaisee Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa päivämäärän, jona tämän kohdan mukaiset edellytykset on täytetty.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 20 päivänä kesäkuuta 2019.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

A. TAJANI

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

G. CIAMBA


(1)  EUVL C 62, 15.2.2019, s. 265.

(2)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 18. huhtikuuta 2019 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 13. kesäkuuta 2019.

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/65/EU, annettu 20 päivänä lokakuuta 2010, jäsenvaltioiden satamiin saapuvia ja/tai satamista lähteviä aluksia koskevista ilmoitusmuodollisuuksista ja direktiivin 2002/6/EY kumoamisesta (EUVL L 283, 29.10.2010, s. 1).

(4)  Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) 9 päivänä huhtikuuta 1965 tehty kansainvälisen meriliikenteen helpottamista koskeva yleissopimus (FAL-yleissopimus), sellaisena kuin se on muutettuna 8 päivänä huhtikuuta 2016, normi 1.1.

(5)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 952/2013, annettu 9 päivänä lokakuuta 2013, unionin tullikoodeksista (EUVL L 269, 10.10.2013, s. 1).

(6)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/59/EY, annettu 27 päivänä kesäkuuta 2002, alusliikennettä koskevan yhteisön seuranta- ja tietojärjestelmän perustamisesta sekä neuvoston direktiivin 93/75/ETY kumoamisesta (EYVL L 208, 5.8.2002, s. 10).

(7)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1).

(8)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1725, annettu 23 päivänä lokakuuta 2018, luonnollisten henkilöiden suojelusta unionin toimielinten, elinten ja laitosten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta sekä asetuksen (EY) N:o 45/2001 ja päätöksen N:o 1247/2002/EY kumoamisesta (EUVL L 295, 21.11.2018, s. 39).

(9)  EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1.

(10)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).

(11)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 910/2014, annettu 23 päivänä heinäkuuta 2014, sähköisestä tunnistamisesta ja sähköisiin transaktioihin liittyvistä luottamuspalveluista sisämarkkinoilla ja direktiivin 1999/93/EY kumoamisesta (EUVL L 257, 28.8.2014, s. 73).

(12)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 45/2001, annettu 18 päivänä joulukuuta 2000, yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1).

(13)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/352, annettu 15 päivänä helmikuuta 2017, satamapalvelujen tarjoamisen puitteista ja satamien rahoituksen läpinäkyvyyttä koskevista yhteisistä säännöistä (EUVL L 57, 3.3.2017, s. 1).

(14)  Yhdistyneiden kansakuntien määräasemia koskeva säännöstö (United Nations Code for Trade and Transport Locations).


LIITE

ILMOITUSVELVOITTEET

A.   Unionin säädöksistä johtuvat ilmoitusvelvoitteet

Tähän ilmoitusvelvoitteiden luokkaan sisältyvät tiedot on annettava seuraavassa lueteltujen säädösten mukaisesti:

1.

Ilmoitukset jäsenvaltioiden satamiin saapuvista ja niistä lähtevistä aluksista

Alusliikennettä koskevan yhteisön seuranta- ja tietojärjestelmän perustamisesta 27 päivänä kesäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/59/EY (EYVL L 208, 5.8.2002, s. 10) 4 artikla.

2.

Henkilöiden rajatarkastukset

Henkilöiden liikkumista rajojen yli koskevasta unionin säännöstöstä (Schengenin rajasäännöstö) 9 päivänä maaliskuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/399 (EUVL L 77, 23.3.2016, s. 1) 8 artikla.

3.

Ilmoitukset aluksella kuljetettavista vaarallisista tai ympäristöä pilaavista aineista

Alusliikennettä koskevan yhteisön seuranta- ja tietojärjestelmän perustamisesta 27 päivänä kesäkuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/59/EY (EYVL L 208, 5.8.2002, s. 10) 13 artikla.

4.

Ilmoitukset jätteestä ja lastijäämistä

Aluksella syntyvän jätteen ja lastijäämien vastaanottolaitteista satamissa 27 päivänä marraskuuta 2000 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/59/EY (EYVL L 332, 28.12.2000, s. 81) 6 artikla.

5.

Ilmoitukset turvatoimista

Alusten ja satamarakenteiden turvatoimien parantamisesta 31 päivänä maaliskuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 725/2004 (EUVL L 129, 29.4.2004, s. 6) 6 artikla.

Asetuksen (EY) N:o 725/2004 6 artiklassa edellytettyjen tietoelementtien yksilöintiin käytetään tämän liitteen lisäyksessä vahvistettua lomaketta.

6.

Aluksella olevia henkilöitä koskevat tiedot

Yhteisön jäsenvaltioiden satamiin tai satamista liikennöivillä matkustaja-aluksilla olevien henkilöiden rekisteröinnistä 18 päivänä kesäkuuta 1998 annetun neuvoston direktiivin 98/41/EY (EYVL L 188, 2.7.1998, s. 35) 4 artiklan 2 kohta ja 5 artiklan 2 kohta.

7.

Tullimuodollisuudet

a)

Saapumismuodollisuudet:

tiedonanto saapumisesta (asetuksen (EU) N:o 952/2013 133 artikla);

tavaroiden esittäminen tullille (asetuksen (EU) N:o 952/2013 139 artikla);

tavaroiden väliaikaisen varastoinnin ilmoitus (asetuksen (EU) N:o 952/2013 145 artikla);

tavaroiden tullioikeudellinen asema (asetuksen (EU) N:o 952/2013 153–155 artikla);

unionin passitusmenettelyyn käytettävät sähköiset kuljetusasiakirjat (asetuksen (EU) N:o 952/2013 233 artiklan 4 kohdan e alakohta).

b)

Lähtömuodollisuudet:

tavaroiden tullioikeudellinen asema (asetuksen (EU) N:o 952/2013 153–155 artikla);

unionin passitusmenettelyyn käytettävät sähköiset kuljetusasiakirjat (asetuksen (EU) N:o 952/2013 233 artiklan 4 kohdan e alakohta);

tiedonanto poistumisesta (asetuksen (EU) N:o 952/2013 267 artikla);

poistumisen yleisilmoitus (asetuksen (EU) N:o 952/2013 271 ja 272 artikla);

jälleenvientitiedonanto (asetuksen (EU) N:o 952/2013 274 ja 275 artikla).

8.

Irtolastialusten turvallinen lastaaminen ja lastinpurkaminen

Irtolastialusten turvallisen lastaamisen ja lastinpurkamisen yhdenmukaistetuista edellytyksistä ja menettelyistä 4 päivänä joulukuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/96/EY (EYVL L 13, 16.1.2002, s. 9) 7 artikla.

9.

Satamavaltioiden suorittama valvonta

Satamavaltioiden suorittamasta valvonnasta 23 päivänä huhtikuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/16/EY (EUVL L 131, 28.5.2009, s. 57) 9 artikla ja 24 artiklan 2 kohta.

10.

Meriliikenteen tilastot

Tavaroiden ja matkustajien merikuljetuksia koskevista tilastoista 6 päivänä toukokuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/42/EY (EUVL L 141, 6.6.2009, s. 29) 3 artikla.

B.   FAL-asiakirjat ja kansainvälisistä oikeudellisista välineistä johtuvat ilmoitusvelvoitteet

Tähän ilmoitusvelvoitteiden luokkaan sisältyvät tiedot on annettava FAL-yleissopimuksen ja muiden asiaankuuluvien kansainvälisten oikeudellisten välineiden mukaisesti.

1.

FAL 1: Yleisselvitys

2.

FAL 2: Lastiluettelo

3.

FAL 3: Luettelo aluksen varastoista

4.

FAL 4: Luettelo laivaväen omaisuudesta

5.

FAL 5: Miehistöluettelo

6.

FAL 6: Matkustajaluettelo

7.

FAL 7: Luettelo vaarallisista aineista

8.

Meriterveysilmoitus

C.   Kansallisesta lainsäädännöstä ja kansallisista vaatimuksista johtuvat ilmoitusvelvoitteet

LISÄYS

LOMAKE ALUKSEN TURVATOIMIIN LIITTYVIEN TIETOJEN ILMOITTAMISEKSI ENNEN SAAPUMISTA VAADITAAN KAIKILTA ALUKSILTA ENNEN EU:N JÄSENVALTION SATAMAAN SAAPUMISTA

(Ihmishengen turvallisuudesta merellä vuonna 1974 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen (SOLAS) XI-2 luvun 9 sääntö ja asetuksen (EY) N:o 725/2004 6 artiklan 3 kohta)

Image 1 Teksti kuva Image 2 Teksti kuva Image 3 Teksti kuva

25.7.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 198/88


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2019/1240

annettu 20 päivänä kesäkuuta 2019,

maahanmuuttoalan eurooppalaisen yhteyshenkilöverkoston perustamisesta

(uudelleenlaadittu)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 74 artiklan ja 79 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (1),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Neuvoston asetusta (EY) N:o 377/2004 (2) on muutettu huomattavilta osin. Koska siihen on määrä tehdä uusia muutoksia, mainittu asetus olisi selkeyden vuoksi uudelleenlaadittava.

(2)

Erilaisista ryhmistä koostuvat muuttovirrat lisääntyivät jyrkästi vuosina 2015 ja 2016, mikä kohdisti painetta maahanmuutto-, turvapaikka- ja rajavalvontajärjestelmiin. Tämä on muodostanut haasteen unionille ja jäsenvaltioille ja osoittanut, että unionin muuttoliikepolitiikkaa on lujitettava koordinoitujen ja vaikuttavien Euroopan tason toimien varmistamiseksi.

(3)

Unionin muuttoliikepolitiikan tavoitteena on korvata sääntöjenvastaiset ja hallitsemattomat muuttovirrat turvallisilla ja hallituilla maahantuloväylillä ottamalla käyttöön kokonaisvaltainen toimintatapa, jolla pyritään varmistamaan kaikissa vaiheissa muuttovirtojen tehokas hallinta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen V osaston 2 luvun mukaisesti.

(4)

Ihmisoikeuksien kunnioittaminen on unionin perusperiaate. Unioni on sitoutunut suojelemaan kaikkien muuttajien ihmisoikeuksia ja perusvapauksia heidän muuttaja-asemastaan riippumatta noudattaen kaikilta osin kansainvälistä oikeutta. Maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden olisi tätä asetusta soveltaessaan, erityisesti haavoittuvassa asemassa olevia henkilöitä koskevissa tapauksissa, kunnioitettava asiaankuuluvassa kansainvälisessä ja unionin oikeudessa, mukaan lukien Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 ja 6 artikla, vahvistettuja perusoikeuksia sekä Euroopan unionin perusoikeuskirjaa.

(5)

Jotta varmistetaan unionin maahanmuuttopolitiikkojen tuloksellinen täytäntöönpano kaikilta osin, olisi jatkettava johdonmukaista vuoropuhelua ja yhteistyötä niiden kolmansien maiden kanssa, jotka ovat muuttajien ja kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden keskeisiä lähtö- ja kauttakulkumaita. Tällaisen yhteistyön olisi Euroopan muuttoliikeagendassa vahvistetun kokonaisvaltaisen lähestymistavan mukaisesti mahdollistettava maahanmuuton, mukaan lukien lähtöjen ja palauttamisten, parempi hallinta, tuettava valmiuksia kerätä ja jakaa tietoja, myös tietoja hakijoiden mahdollisuudesta saada kansainvälistä suojelua sekä tapauksen ja mahdollisuuksien mukaan tietoja uudelleenkotouttamisesta, sekä estettävä ja torjuttava laitonta maahanmuuttoa, muuttajien salakuljetusta ja ihmiskauppaa.

(6)

Suojeluvälineisiin kuuluvat maahanmuuttoa ja liikkuvuutta koskevaan kokonaisvaltaiseen lähestymistapaan sisältyvät toimenpiteet. Myös työvoiman muuttoliike, opiskelijaviisumit ja perheenyhdistäminen olisi sisällytettävä laillisen muuttoliikkeen strategioihin ja väyliin unionin ja kolmansien maiden välillä rajoittamatta jäsenvaltioiden kansallisia toimivaltoja.

(7)

Koska näyttöön perustuvaa päätöksentekoa ja operatiivisia toimia tukevien analyysien ja tiedon kysyntä kasvaa jatkuvasti, maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden on varmistettava, että heidän näkemyksensä ja tietonsa edistävät kaikin tavoin kattavan tilannekuvan saamista kolmansista maista.

(8)

Muuttovirtojen koostumusta koskeviin tietoihin olisi mahdollisuuksien ja tapauksen mukaan sisällytettävä tietoja muuttajien ilmoitetusta iästä, sukupuolijakaumasta ja perheestä sekä ilman huoltajaa matkustavista alaikäisistä.

(9)

Nykyisten Euroopan muuttoliikeyhteyshenkilöiden lähettäminen keskeisiin kolmansiin lähtö- ja kauttakulkumaihin, mihin kehotettiin valtion- ja hallitusten päämiesten 23 päivänä huhtikuuta 2015 järjestetyn ylimääräisen kokouksen päätelmissä, oli ensimmäinen vaihe pyrittäessä lisäämään yhteyksiä kolmansiin maihin muuttoliikkeeseen liittyvissä kysymyksissä ja tehostamaan yhteistyötä jäsenvaltioiden lähettämien maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden kanssa. Tämän kokemuksen pohjalta on aiheellista varautua siihen, että komissio lähettää maahanmuuttoalan yhteyshenkilöitä kolmansiin maihin pidemmäksi aikaa tukemaan muuttoliikettä koskevien unionin toimien kehittämistä ja toteuttamista sekä niiden vaikutusten maksimoimista.

(10)

Tämän asetuksen tavoitteena on varmistaa jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten, tapauksen mukaan myös lainvalvontaviranomaisten, sekä komission ja unionin virastojen kolmansiin maihin lähettämien yhteyshenkilöiden verkoston toiminnan parempi koordinointi ja optimoida sen hyödyntäminen. Tarkoituksena on toteuttaa tehokkaampia toimia seuraavilla unionin painopisteisiin kuuluvilla aloilla: laittoman muuttoliikkeen ja siihen liittyvän rajat ylittävän rikollisuuden, kuten muuttajien salakuljetuksen ja ihmiskaupan, ehkäisy ja torjunta, ihmisarvoisen ja tuloksekkaan palauttamis-, takaisinotto- ja uudelleenkotouttamistoiminnan helpottaminen, unionin ulkorajojen yhdennetyn valvonnan edistäminen sekä laillisen maahanmuuton hallinnan tukeminen, myös jäsenvaltioiden ja unionin toteuttamien kansainvälisen suojelun toimenpiteiden, uudelleensijoittamistoimenpiteiden ja lähtöä edeltävien kotouttamistoimenpiteiden alalla. Toimintaa koordinoitaessa olisi noudatettava kaikilta osin nykyistä komentoketjua ja raportointisuhteita maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden ja lähettävien viranomaisten välillä sekä maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden kesken.

(11)

Tämä asetus pohjautuu asetukseen (EY) N:o 377/2004, ja sillä pyritään varmistamaan maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden tehokkaampi panos maahanmuuttoalan eurooppalaisen yhteyshenkilöverkoston toimintaan ensisijaisesti ottamalla käyttöön mekanismi, jonka avulla jäsenvaltiot, komissio ja unionin virastot voivat koordinoida kolmansiin maihin lähetettyjen yhteyshenkilöidensä tehtäviä ja asemaa nykyistä järjestelmällisemmin.

(12)

Koska muuttoliikkeeseen liittyviä kysymyksiä käsitteleviä yhteyshenkilöitä lähettävät eri toimivaltaiset viranomaiset ja heidän toimeksiantonsa ja tehtävänsä voivat olla päällekkäisiä, olisi toteutettava toimia samassa kolmannessa maassa tai samalla alueella toimivien yhteyshenkilöiden keskinäisen yhteistyön parantamiseksi. Jos komissio tai unionin virastot lähettävät maahanmuuttoalan yhteyshenkilöitä unionin diplomaattiedustustoihin kolmannessa maassa, näiden yhteyshenkilöiden olisi avustettava ja tuettava maahanmuuttoalan yhteyshenkilöverkostoa kyseisessä kolmannessa maassa. Verkostoja voidaan tarvittaessa laajentaa siten, että niihin kuuluu myös muiden kuin jäsenvaltioiden lähettämiä yhteyshenkilöitä.

(13)

On olennaisen tärkeää perustaa vankka mekanismi varmistamaan toiminnan parempi koordinointi ja parempi yhteistyö kaikkien maahanmuuttoasioita tehtäviensä osana hoitavien yhteyshenkilöiden välillä, jotta minimoidaan tietokatkokset ja päällekkäinen työ ja maksimoidaan operatiiviset valmiudet ja vaikuttavuus. Johtokunnan olisi annettava ohjeistusta unionin poliittisten painopisteiden mukaisesti, ottaen huomioon unionin ulkosuhteet, ja sille olisi annettava tarvittavat valtuudet erityisesti hyväksyä maahanmuuttoalan yhteyshenkilöverkostojen toimintaa koskevat kaksivuotiset työohjelmat, sopia maahanmuuttoalan yhteyshenkilöille räätälöidyistä tilapäisistä toimista, joissa käsitellään kaksivuotisen työohjelman ulkopuolisia painopisteitä ja esiin nousevia tarpeita, ja kohdentaa resursseja sovittuihin toimiin sekä olla vastuuvelvollinen niiden toteuttamisesta. Johtokunnan tai maahanmuuttoalan yhteyshenkilöverkostojen avustajien tehtävät eivät saisi vaikuttaa lähettävien viranomaisten toimivaltaan päättää lähettämiensä maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden tehtävistä. Johtokunnan olisi tehtäviään hoitaessaan otettava huomioon maahanmuuttoalan yhteyshenkilöverkostojen erilaisuus sekä asianomaisten kolmansien maiden suhteiden kannalta keskeisimpien jäsenvaltioiden näkemykset.

(14)

Johtokunnan olisi laadittava luettelo kolmansiin maihin lähetetyistä maahanmuuttoalan yhteyshenkilöistä ja saatettava se säännöllisesti ajan tasalle. Luettelon olisi sisällettävä tiedot, jotka liittyvät eri verkostojen sijaintiin, koostumukseen ja toimintaan, mukaan lukien lähetettyjen maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden yhteystiedot ja lyhyt maininta heidän tehtävistään.

(15)

Olisi edistettävä yhteyshenkilöiden yhteistä lähettämistä, jotta voidaan parantaa operatiivista yhteistyötä ja tiedonvaihtoa jäsenvaltioiden välillä sekä vastata johtokunnan kartoittamiin unionin tason tarpeisiin. Yhteistä lähettämistä, johon osallistuu vähintään kaksi jäsenvaltiota, olisi tuettava unionin varoilla siten, että kannustetaan tähän toimintaan osallistumiseen ja luodaan lisäarvoa kaikille jäsenvaltioille.

(16)

Olisi annettava erityissäännöksiä laajemmista unionin toimista, joilla kehitetään maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden valmiuksia. Tällaiseen valmiuksien kehittämiseen olisi kuuluttava yhteisten opetussuunnitelmien ja lähettämistä edeltävien kurssien kehittäminen, perusoikeudet mukaan lukien, yhteistyössä asiaankuuluvien unionin virastojen kanssa, ja maahanmuuttoalan yhteyshenkilöverkostojen operatiivisten valmiuksien lujittaminen. Tällaisten yhteisten opetussuunnitelmien olisi oltava vapaaehtoisia ja täydennettävä lähettävien viranomaisten vahvistamia kansallisia opetussuunnitelmia.

(17)

Maahanmuuttoalan yhteyshenkilöverkostojen olisi vältettävä päällekkäistä työtä unionin virastojen ja unionin muiden välineiden tai rakenteiden, esimerkiksi paikallisten Schengen-yhteistyöryhmien tekemän työn, kanssa ja tuotava lisäarvoa niiden nykyiseen toimintaan maahanmuuttoalaa koskevien tietojen keräämisessä ja vaihtamisessa, erityisesti keskittymällä operatiivisiin näkökohtiin. Näiden verkostojen olisi toimittava välittäjinä ja tarjottava tietoa kolmansista maista, jotta voidaan tukea unionin virastoja niiden toimissa ja tehtävissä, erityisesti silloin, kun unionin virastot eivät ole vielä luoneet yhteistyösuhteita kolmansiin maihin. Maahanmuuttoalan yhteyshenkilöverkostojen ja asiaankuuluvien unionin virastojen välistä yhteistyötä olisi tiivistettävä tätä tarkoitusta varten. Maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden olisi syytä pitää jatkuvasti mielessä, että heidän toimintansa saattaa vaikuttaa paikallisten ja alueellisten maahanmuuttoalan yhteyshenkilöverkostojen toimintaan tai maineeseen. Heidän olisi otettava tämä huomioon tehtäviään hoitaessaan.

(18)

Jäsenvaltion viranomaisten olisi varmistettava, että kolmansissa maissa olevat maahanmuuttoalan yhteyshenkilöt todellakin saavat tarvittaessa ja unionin ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti haltuunsa toiseen jäsenvaltioon lähetettyjen yhteyshenkilöiden hankkimat tiedot ja unionin virastojen strategiset ja operatiiviset analyysituotteet, jotka koskevat laitonta maahanmuuttoa, ihmisarvoista ja tuloksekasta palauttamista ja uudelleenkotouttamista, rajat ylittävää rikollisuutta tai kansainvälistä suojelua ja uudelleensijoittamista, ja että maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden keräämät tiedot toimitetaan asiaankuuluville unionin virastoille, erityisesti Euroopan raja- ja merivartiovirastolle, Euroopan unionin lainvalvontayhteistyövirastolle (Europol) ja Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirastolle (EASO) näihin sovellettavan oikeudellisen kehyksen puitteissa.

(19)

Maahanmuuttoalan yhteyshenkilöverkostojen keräämien tietojen mahdollisimman tehokkaan käytön varmistamiseksi tällaisten tietojen olisi oltava saatavilla suojatulla verkkopohjaisella tiedonvaihtoalustalla sovellettavan tietosuojalainsäädännön mukaisesti.

(20)

Maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden keräämillä tiedoilla olisi tuettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2016/1624 (3) tarkoitettua teknistä ja operatiivista Euroopan yhdennettyä rajaturvallisuutta sekä edistettävä kansallisten rajavalvontajärjestelmien kehittämistä ja ylläpitoa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1052/2013 (4) mukaisesti.

(21)

Olisi oltava mahdollista kohdentaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 515/2014 (5) nojalla käytettävissä olevia varoja maahanmuuttoalan eurooppalaisen yhteyshenkilöverkoston toimien tukemiseen sekä maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden yhteiseen lähettämiseen jäsenvaltioista.

(22)

Kaikessa jäsenvaltioiden tämän asetuksen puitteissa toteuttamassa henkilötietojen käsittelyssä, myös henkilötietojen siirrossa, olisi noudatettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2016/679 (6). Komission ja unionin virastojen olisi sovellettava henkilötietoja käsitellessään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2018/1725 (7).

(23)

Tämän asetuksen puitteissa tapahtuvan henkilötietojen käsittelyn tarkoituksena olisi oltava kolmansien maiden kansalaisten palauttamisen avustaminen ja kansainvälisen suojelun tarpeessa olevien henkilöiden uudelleensijoittamisen helpottaminen sekä lailliseen muuttoliikkeeseen liittyvään maahantuloon sekä laittoman maahanmuuton, muuttajien salakuljetuksen ja ihmiskaupan ehkäisemiseen ja torjumiseen liittyvien unionin ja kansallisten toimenpiteiden toteuttaminen. Sen vuoksi tarvitaan oikeudellinen kehys, jossa tunnustetaan maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden rooli tässä yhteydessä.

(24)

Maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden on käsiteltävä henkilötietoja palauttamismenettelyjen asianmukaisen täytäntöönpanon, palauttamispäätösten onnistuneen täytäntöönpanon ja tapauksen ja mahdollisuuksien mukaan uudelleenkotouttamisen helpottamiseksi. Unionin ulkopuolisiin palauttamisen kohdemaihin ei useinkaan sovelleta asetuksen (EU) 2016/679 45 artiklan nojalla annettuja tietosuojan riittävyyttä koskevia komission päätöksiä, ne eivät useinkaan ole tehneet tai aio tehdä takaisinottoa koskevaa sopimusta unionin kanssa eivätkä muutoin tarjoa asianmukaisia suojatoimia, joita tarkoitetaan asetuksen (EU) 2016/679 46 artiklassa. Huolimatta unionin laajoista pyrkimyksistä tehdä yhteistyötä laittomasti oleskelevien, paluuvelvoitteen alaisten kolmansien maiden kansalaisten tärkeimpien lähtömaiden kanssa, ei ole aina mahdollista varmistaa, että tällaiset kolmannet maat täyttävät järjestelmällisesti kansainvälisen oikeuden mukaisen velvoitteensa ottaa takaisin omat kansalaisensa. Näin ollen unionin tai jäsenvaltioiden tekemät tai parhaillaan neuvottelemat takaisinottosopimukset, joissa määrätään henkilötietojen siirtoa kolmansiin maihin koskevista asianmukaisista suojatoimista asetuksen (EU) 2016/679 46 artiklan nojalla, kattavat vain rajallisen määrän tällaisia kolmansia maita. Mikäli tällaisia sopimuksia ei ole olemassa, maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden olisi siirrettävä henkilötiedot unionin palauttamisoperaatioiden toteuttamiseksi niiden edellytysten mukaisesti, joista säädetään asetuksen (EU) 2016/679 49 artiklassa.

(25)

Poikkeuksena tietosuojan riittävyyttä koskevan päätöksen tai asianmukaisten suojatoimien vaatimuksesta henkilötietojen siirto kolmansien maiden viranomaisille tämän asetuksen nojalla olisi sallittava unionin palauttamispolitiikan täytäntöönpanemiseksi. Näin ollen tätä asetusta sovellettaessa yhteyshenkilöiden olisi oltava mahdollista käyttää asetuksen (EU) 2016/679 49 artiklan 1 kohdan d alakohdassa säädettyä poikkeusta, edellyttäen että noudatetaan kyseisessä artiklassa säädettyjä edellytyksiä, jotka koskevat sellaisten kolmansien maiden kansalaisten ihmisarvoista ja tuloksekasta palauttamista, jotka eivät täytä tai eivät enää täytä jäsenvaltioihin maahantulon, maassa oleskelun tai asumisen edellytyksiä, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/115/EY (8) mukaisesti.

(26)

Maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden olisi voitava käsitellä kyseisten henkilöiden etujen mukaisesti sellaisten henkilöiden henkilötietoja, jotka ovat kansainvälisen suojelun tarpeessa ja uudelleensijoittamisen kohteena tai jotka haluavat muuttaa laillisesti unioniin, jotta voidaan vahvistaa heidän henkilöllisyytensä ja kansalaisuutensa. Maahanmuuttoalan yhteyshenkilöt toimivat ympäristössä, jossa he todennäköisesti saavat merkittävää tietoa muuttajien salakuljetusta ja ihmiskauppaa harjoittavien rikollisjärjestöjen toiminnasta. Tämän vuoksi heidän olisi voitava jakaa tehtäviensä hoitamisen yhteydessä käsittelemiään henkilötietoja lainvalvontaviranomaisten kanssa ja maahanmuuttoalan yhteyshenkilöverkostojen sisällä, jos kyseiset henkilötiedot ovat tarpeen joko laittoman maahanmuuton ehkäisemiseksi tai torjumiseksi tai muuttajien salakuljetuksen tai ihmiskaupan ennalta estämistä, tutkimista ja paljastamista ja niitä koskevia syytetoimia varten.

(27)

Tämän asetuksen tavoitteena on saada mahdollisimman suuri hyöty jäsenvaltioiden, komission ja unionin virastojen kolmansiin maihin lähettämien maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden verkoston toiminnasta. Näin pyritään toteuttamaan tuloksellisemmin unionin painopisteitä kunnioittaen samalla jäsenvaltioiden kansallista toimivaltaa. Tällaisiin unionin painopisteisiin kuuluu muuttoliikkeen paremman hallinnan varmistaminen, jotta sääntöjenvastaiset muuttovirrat voidaan korvata turvallisilla ja hallituilla maahantuloväylillä ottaen käyttöön kokonaisvaltainen toimintatapa, jossa käsitellään muuttoliikkeen kaikkia näkökohtia, myös ehkäisemään ja torjumaan muuttajien salakuljetusta ja ihmiskauppaa sekä laitonta maahanmuuttoa. Unionin painopisteisiin kuuluvat myös ihmisarvoisen ja tuloksekkaan palauttamisen, takaisinoton ja uudelleenkotouttamisen edistäminen, unionin ulkorajojen yhdennetyn valvonnan parantaminen ja laillisen maahanmuuton hallinnan ja kansainvälisen suojelun järjestelmien tukeminen. Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta, vaan se voidaan toiminnan suuren laajuuden ja unionin laajuisten vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(28)

Islannin ja Norjan osalta tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin neuvoston sekä Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välisessä sopimuksessa viimeksi mainittujen osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen (9) ja jotka kuuluvat neuvoston päätöksen 1999/437/EY (10) 1 artiklan A ja E kohdassa tarkoitettuun alaan.

(29)

Sveitsin osalta tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisessä sopimuksessa Sveitsin valaliiton osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen (11) ja jotka kuuluvat päätöksen 1999/437/EY 1 artiklan A ja E kohdassa, luettuna yhdessä neuvoston päätöksen 2008/149/YOS (12) 3 artiklan kanssa, tarkoitettuun alaan.

(30)

Liechtensteinin osalta tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin, Euroopan yhteisön, Sveitsin valaliiton ja Liechtensteinin ruhtinaskunnan välisessä pöytäkirjassa Liechtensteinin ruhtinaskunnan liittymisestä Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton väliseen sopimukseen Sveitsin valaliiton osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen (13) ja jotka kuuluvat päätöksen 1999/437/EY 1 artiklan A ja E kohdassa, luettuna yhdessä neuvoston päätöksen 2011/350/EU (14) 3 artiklan kanssa, tarkoitettuun alaan.

(31)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevien 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän asetuksen hyväksymiseen, asetus ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan. Koska tällä asetuksella kehitetään Schengenin säännöstöä, Tanska päättää mainitun pöytäkirjan 4 artiklan mukaisesti kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun neuvosto on hyväksynyt tämän asetuksen, saattaako se asetuksen osaksi kansallista lainsäädäntöään.

(32)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, osaksi Euroopan unionia sisällytetystä Schengenin säännöstöstä tehdyssä pöytäkirjassa N:o 19 olevan 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti Yhdistynyt kuningaskunta ilmoitti neuvostolle 1 päivänä lokakuuta 2018, ettei se halua osallistua tämän asetuksen hyväksymiseen. Komissio teki kyseisen pöytäkirjan 5 artiklan 3 kohdan mukaisesti 31 päivänä tammikuuta 2019 ehdotuksen neuvoston päätökseksi koskien Yhdistyneen kuningaskunnan ilmoitusta, ettei se enää halua osallistua joihinkin Schengenin säännöstön määräyksiin, jotka sisältyvät asetukseen (EY) N:o 377/2004. Tämän perusteella neuvosto päätti 18 päivänä helmikuuta 2019 (15), että neuvoston päätöstä 2000/365/EY (16) ja neuvoston päätöksen 2004/926/EY (17) liitteessä I olevaa 6 kohtaa lakataan soveltamasta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan siltä osin kuin on kyse asetuksesta (EY) N:o 377/2004 ja sen mahdollisista myöhemmistä muutoksista tämän asetuksen voimaantulopäivästä alkaen.

(33)

Irlanti osallistuu tähän asetukseen pöytäkirjassa N:o 19 olevan 5 artiklan 1 kohdan sekä neuvoston päätöksen 2002/192/EY (18) 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(34)

Irlannin osallistuminen tähän asetukseen päätöksen 2002/192/EY 6 artiklan 2 kohdan mukaisesti liittyy unionin velvoitteisiin toteuttaa toimia sellaisten Schengenin säännöstön määräysten kehittämiseksi, joilla torjutaan laittoman maahanmuuton järjestämistä, ja joihin Irlanti osallistuu.

(35)

Tämä asetus on vuoden 2003 liittymisasiakirjan 3 artiklan 1 kohdassa, vuoden 2005 liittymisasiakirjan 4 artiklan 1 kohdassa ja vuoden 2011 liittymisasiakirjan 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu Schengenin säännöstöön perustuva tai muuten siihen liittyvä säädös,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Soveltamisala

1.   Tässä asetuksessa vahvistetaan säännöt, joilla lisätään jäsenvaltioiden, komission ja unionin virastojen kolmansiin maihin lähettämien maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden välistä yhteistyötä ja niiden toiminnan koordinointia luomalla maahanmuuttoalan eurooppalainen yhteyshenkilöverkosto.

2.   Tämä asetus ei vaikuta jäsenvaltion viranomaisten, komission ja unionin virastojen vastuuseen määritellä maahanmuuttoalan yhteyshenkilöidensä tehtävänkuva ja raportointisuhteet eikä maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden tehtäviin, jotka perustuvat niihin velvollisuuksiin, jotka heille kuuluvat unionin ja kansallisen lainsäädännön tai unionin ja kansallisten käytäntöjen tai menettelyjen taikka vastaanottavan maan tai kansainvälisten järjestöjen kanssa tehtyjen erityisten sopimusten perusteella.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan

1)

”maahanmuuttoalan yhteyshenkilöllä” yhteyshenkilöä, jonka jonkin jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset tai komissio tai unionin virasto oman oikeusperustansa mukaisesti ovat nimenneet ja lähettäneet ulkomaille käsittelemään maahanmuuttoon liittyviä kysymyksiä, myös silloin, kun nämä kysymykset muodostavat vain osan heidän tehtävistään;

2)

”ulkomaille lähetetyllä” sellaista henkilöä, joka on lähetetty vastuuviranomaisen määrittämäksi kohtuulliseksi ajanjaksoksi kolmanteen maahan johonkin seuraavista:

a)

jonkin jäsenvaltion diplomaattiedustusto;

b)

kolmannen maan toimivaltaiset viranomaiset;

c)

kansainvälinen järjestö;

d)

unionin diplomaattiedustusto;

3)

”henkilötiedoilla” asetuksen (EU) 2016/679 4 artiklan 1 alakohdassa määriteltyjä henkilötietoja;

4)

”palauttamisella” direktiivin 2008/115/EY 3 artiklan 3 alakohdassa määriteltyä palauttamista.

3 artikla

Maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden tehtävät

1.   Maahanmuuttoalan yhteyshenkilöt suorittavat tehtävänsä lähettävien viranomaisten määrittämän tehtävänkuvan puitteissa sekä noudattaen unionin ja kansallisen lainsäädännön säännöksiä ja kolmansien maiden tai kansainvälisten järjestöjen kanssa tehtyjen sopimusten tai järjestelyjen määräyksiä, mukaan lukien henkilötietojen suojaa koskevat säännökset ja määräykset.

2.   Maahanmuuttoalan yhteyshenkilöt suorittavat tehtävänsä kunnioittaen perusoikeuksia unionin oikeuden yleisinä periaatteina sekä kansainvälistä oikeutta, myös ihmisoikeusvelvoitteita. Heidän on kiinnitettävä erityistä huomiota haavoittuvassa asemassa oleviin henkilöihin ja otettava huomioon muuttovirtojen sukupuoliulottuvuus.

3.   Kunkin lähettävän viranomaisen on varmistettava, että maahanmuuttoalan yhteyshenkilöt solmivat ja ylläpitävät suoria yhteyksiä kolmansien maiden toimivaltaisiin viranomaisiin, tapauksen mukaan myös paikallisviranomaisiin ja kolmannessa maassa toimiviin mahdollisiin asiaankuuluviin järjestöihin, myös kansainvälisiin järjestöihin, erityisesti tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi.

4.   Maahanmuuttoalan yhteyshenkilöt keräävät tietoja operatiiviseen tai strategiseen käyttöön taikka molempiin. Tämän kohdan nojalla kerättäviä tietoja on kerättävä 1 artiklan 2 kohdan mukaisesti, eikä niihin saa sisällyttää henkilötietoja, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 10 artiklan 2 kohdan soveltamista. Näiden tietojen on katettava erityisesti seuraavat aiheet:

a)

unionin ulkorajojen yhdennetty valvonta, jonka tavoitteena on muuttoliikkeen tehokas hallinta;

b)

muuttovirrat, jotka ovat lähtöisin kolmannesta maasta tai kulkevat sen kautta, mahdollisuuksien ja tarpeen mukaan myös muuttovirtojen koostumus ja muuttajien aiottu määränpää;

c)

reitit, joita pitkin kolmannesta maasta lähtöisin olevat tai sen kautta kulkevat muuttovirrat saapuvat jäsenvaltioiden alueille;

d)

muuttajien salakuljetusta ja ihmiskauppaa muuttoreittien varrella harjoittavien rikollisjärjestöjen olemassaolo, toiminta ja toimintatapa;

e)

kaikki tapahtumat, jotka vaikuttavat mahdollisesti muuttovirtoihin joko nyt tai tulevaisuudessa;

f)

menetelmät väärien henkilö- ja matkustusasiakirjojen valmistamiseksi ja näiden asiakirjojen väärentämiseksi;

g)

keinot ja tavat, joilla kolmansien maiden viranomaisia voidaan avustaa alueiltaan lähtöisin olevien tai niiden kautta kulkevien laittomien maahanmuuttovirtojen ehkäisemisessä;

h)

maahanmuuttajien saatavilla lähtömaassa tai vastaanottavissa kolmansissa maissa olevat lähtöä edeltävät toimenpiteet, joilla tuetaan kotoutumisen onnistumista laillisen jäsenvaltioihin saapumisen yhteydessä;

i)

keinot ja tavat, joilla voidaan helpottaa palauttamista, takaisinottoa ja uudelleenkotouttamista;

j)

tosiasiallinen mahdollisuus saada kolmannen maan käyttöön ottamaa suojelua, myös haavoittuvassa olevien henkilöiden hyväksi;

k)

nykyiset ja mahdolliset tulevat laillisen maahanmuuton strategiat ja väylät unionin ja kolmansien maiden välillä, ottaen huomioon jäsenvaltioiden osaamis- ja työmarkkinatarpeet, sekä uudelleensijoittaminen ja muut suojeluvälineet;

l)

edellä a–k alakohdassa mainittuihin aiheisiin liittyvät kolmansien maiden ja sidosryhmien voimavarat, valmiudet, poliittiset strategiat, lainsäädäntö ja oikeudelliset käytännöt, mahdollisuuksien ja tarpeen mukaan esimerkiksi vastaanotto- ja säilöönottokeskuksiin ja niiden olosuhteisiin liittyen.

5.   Maahanmuuttoalan yhteyshenkilöt koordinoivat keskenään ja asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa kolmansien maiden viranomaisille ja muille sidosryhmille suunnattujen valmiuksien kehittämistoimien tarjontaa koskien.

6.   Maahanmuuttoalan yhteyshenkilöt voivat asiantuntemuksensa ja koulutuksensa rajoissa avustaa

a)

kolmansien maiden kansalaisten henkilöllisyyden ja kansalaisuuden todentamisessa ja heidän direktiivin 2008/115/EY mukaisen palauttamisensa helpottamisessa sekä tapauksen ja mahdollisuuksien mukaan heidän uudelleenkotouttamisessaan;

b)

kansainvälisen suojelun tarpeessa olevien henkilöiden henkilöllisyyden vahvistamisessa helpottaakseen heidän uudelleensijoittamistaan unioniin esimerkiksi tarjoamalla heille mahdollisuuksien mukaan riittävästi lähtöä edeltävää tietoa ja tukea;

c)

laillisten maahanmuuttajien henkilöllisyyden vahvistamisessa ja lailliseen maahanmuuttoon liittyvien unionin ja kansallisten toimenpiteiden toteuttamisen helpottamisessa;

d)

jakamalla tehtäviensä yhteydessä saamiaan tietoja maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden verkostoissa ja toimivaltaisten jäsenvaltioiden viranomaisten, mukaan lukien lainvalvontaviranomaiset, kanssa laittoman maahanmuuton estämiseksi ja paljastamiseksi sekä muuttajien salakuljetuksen ja ihmiskaupan torjumiseksi.

4 artikla

Maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden lähettämisestä ilmoittaminen

1.   Jäsenvaltiot, komissio ja unionin virastot ilmoittavat 7 artiklassa perustetulle johtokunnalle maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden suunnitelluista ja toteutetuista lähettämisistä, mukaan lukien heidän tehtäväkuvauksensa ja lähettämisensä kesto.

Jäljempänä 8 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettuihin toimintakertomuksiin on sisällytettävä selvitys maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden lähettämisistä.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetut tiedot on asetettava saataville 9 artiklassa säädetyllä suojatulla verkkopohjaisella tiedonvaihtoalustalla.

5 artikla

Maahanmuuttoalan paikallisten tai alueellisten yhteyshenkilöverkostojen perustaminen

1.   Samaan maahan tai samalle alueelle lähetetyt maahanmuuttoalan yhteyshenkilöt muodostavat paikallisia tai alueellisia yhteistyöverkostoja ja tekevät tarpeen mukaan yhteistyötä muiden kuin jäsenvaltioiden lähettämien yhteyshenkilöiden kanssa. Verkostojen puitteissa maahanmuuttoalan yhteyshenkilöt 1 artiklan 2 kohdan mukaisesti erityisesti

a)

tapaavat säännöllisesti ja tarvittaessa;

b)

vaihtavat tietoja ja käytännön kokemuksia, erityisesti kokouksissa ja 9 artiklassa säädetyn suojatun verkkopohjaisen tiedonvaihtoalustan välityksellä;

c)

vaihtavat tarvittaessa tietoja kokemuksista, jotka koskevat kansainvälisen suojelun saatavuutta;

d)

sovittavat tarvittaessa yhteen kantoja, jotka omaksutaan yhteyksissä kaupallisiin liikkeenharjoittajiin;

e)

osallistuvat tarvittaessa yhteiseen erikoiskoulutukseen esimerkiksi perusoikeuksista, ihmiskaupasta, muuttajien salakuljetuksesta, asiakirjojen väärentämisestä ja mahdollisuudesta saada kansainvälistä suojelua kolmansissa maissa;

f)

järjestävät tarvittaessa tiedotustilaisuuksia ja koulutusta kolmannessa maassa olevien jäsenvaltioiden diplomaattiedustustojen ja konsuliedustustojen henkilöstölle;

g)

ottavat käyttöön yhteisiä lähestymistapoja, jotka koskevat strategisesti merkittävien tietojen, myös riskianalyysien, keräämis- ja raportointimenetelmistä;

h)

solmivat tarvittaessa säännölliset yhteydet samanlaisiin verkostoihin kolmannessa maassa ja lähialueen kolmansissa maissa.

2.   Komission lähettämät maahanmuuttoalan yhteyshenkilöt avustavat ja tukevat 1 kohdassa tarkoitettuja verkostoja. Paikoissa, joihin komissio ei lähetä maahanmuuttoalan yhteyshenkilöitä, unionin virastojen lähettämät maahanmuuttoalan yhteyshenkilöt avustavat ja tukevat 1 kohdassa tarkoitettuja verkostoja. Paikoissa, joihin komissio tai unionin virastot eivät lähetä maahanmuuttoalan yhteyshenkilöitä, verkostoa avustaa verkoston jäsenten sopima maahanmuuttoalan yhteyshenkilö.

3.   Johtokunnalle ilmoitetaan viipymättä verkoston avustajan nimittämisestä tai siitä, jos avustajaa ei ole nimitetty.

6 artikla

Maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden yhteinen lähettäminen

1.   Jäsenvaltiot voivat kahden- tai monenvälisesti sopia, että jonkin jäsenvaltion kolmanteen maahan tai kansainväliseen järjestöön lähettämät maahanmuuttoalan yhteyshenkilöt huolehtivat myös yhden tai useamman muun jäsenvaltion eduista.

2.   Jäsenvaltiot voivat myös sopia, että niiden maahanmuuttoalan yhteyshenkilöt jakavat tiettyjä tehtäviä keskenään asiantuntemuksensa ja koulutuksensa pohjalta.

3.   Kun vähintään kaksi jäsenvaltiota lähettää yhdessä maahanmuuttoalan yhteyshenkilön, kyseiset jäsenvaltiot voivat saada unionin rahoitustukea asetuksen (EU) N:o 515/2014 mukaisesti.

7 artikla

Johtokunta

1.   Perustetaan maahanmuuttoalan eurooppalaisen yhteyshenkilöverkoston johtokunta.

2.   Johtokuntaan kuuluu yksi edustaja kustakin jäsenvaltiosta, kaksi komission edustajaa, yksi Euroopan raja- ja merivartioviraston edustaja, yksi Europolin edustaja ja yksi EASO:n edustaja. Tätä varten kukin jäsenvaltio nimittää johtokuntaan jäsenen sekä varajäsenen, joka edustaa jäsentä tämän ollessa poissa. Johtokunnan jäsenet nimitetään erityisesti yhteyshenkilöverkostojen hallinnointia koskevan asiaankuuluvan kokemuksensa ja asiantuntemuksensa perusteella.

3.   Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen osallistuvat maat osallistuvat johtokuntaan ja nimittävät kukin yhden edustajan jäseneksi, jolla ei ole äänioikeutta. Nämä jäsenet voivat ilmaista näkemyksensä kaikista keskustelluista aiheista ja johtokunnan tekemistä päätöksistä.

Tehdessään päätöksiä asioista, jotka ovat merkityksellisiä Schengenin sopimuksen täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen osallistuvien maiden lähettämien maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden kannalta, johtokunnan on otettava asianmukaisesti huomioon kyseisten maiden edustajien ilmaisemat näkemykset.

4.   Johtokunta voi kutsua kokouksiinsa tarkkailijoiksi asiantuntijoita, kansallisten viranomaisten, kansainvälisten järjestöjen ja asiaankuuluvien unionin toimielinten, elinten, laitosten ja virastojen edustajia, jotka eivät ole johtokunnan jäseniä.

5.   Johtokunta voi järjestää yhteisiä kokouksia muiden verkostojen tai organisaatioiden kanssa.

6.   Komission edustaja toimii johtokunnan puheenjohtajana. Puheenjohtaja

a)

varmistaa jatkuvuuden ja järjestää johtokunnan työskentelyn, muun muassa tukemalla kaksivuotisen työohjelman ja joka toinen vuosi annettavan toimintakertomuksen valmistelua;

b)

avustaa johtokuntaa sen varmistamisessa, että sovitut yhteiset toimet ovat yhdenmukaisia ja koordinoituja asiaankuuluvien unionin välineiden ja rakenteiden kanssa ja että niissä otetaan huomioon unionin painopisteet muuttoliikeasioiden alalla;

c)

kutsuu johtokunnan kokoukset koolle.

Johtokunnan tavoitteiden saavuttamisessa puheenjohtajaa avustaa sihteeristö.

7.   Johtokunta kokoontuu vähintään kaksi kertaa vuodessa.

8.   Johtokunta tekee päätöksensä äänivaltaisten jäsentensä ehdottomalla enemmistöllä.

9.   Lähettävien viranomaisten on ilmoitettava johtokunnan tekemistä päätöksistä asiaankuuluville maahanmuuttoalan yhteyshenkilöille.

8 artikla

Johtokunnan tehtävät

1.   Johtokunta vahvistaa oman työjärjestyksensä puheenjohtajan ehdotuksen pohjalta kolmen kuukauden kuluessa ensimmäisestä kokouksestaan. Työjärjestyksessä määritetään yksityiskohtaiset äänestysjärjestelyt. Työjärjestys sisältää erityisesti ehdot, joiden mukaisesti jäsen voi toimia toisen jäsenen puolesta, sekä päätösvaltaisuutta koskevat vaatimukset.

2.   Ottaen huomioon unionin painopisteet maahanmuuton alalla johtokunta toteuttaa maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden tässä asetuksessa määritetyn tehtävänkuvan ja 1 artiklan 2 kohdan mukaisesti seuraavia toimia, jotka perustuvat kattavaan tilannekuvaan ja asiaankuuluvien unionin virastojen toimittamiin analyyseihin:

a)

vahvistaa painopisteet ja suunnittelee toimet hyväksymällä kaksivuotisen työohjelman, jossa määritetään kyseisen työn tukemiseen tarvittavat resurssit;

b)

tarkastelee säännöllisesti toimiensa toteutusta, jotta kaksivuotiseen työohjelmaan voidaan tarvittaessa ehdottaa muutoksia, sekä verkoston avustajien nimittämistä ja maahanmuuttoalan yhteyshenkilöverkostojen edistymistä yhteistyössään kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa;

c)

hyväksyy joka toinen vuosi annettavan johtokunnan puheenjohtajan laatiman toimintakertomuksen, mukaan lukien 4 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettu selvitys;

d)

saattaa maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden lähettämistä koskevan luettelon ajan tasalle ennen kutakin johtokunnan kokousta;

e)

kartoittaa yhteyshenkilöiden lähettämisen vajeita ja kartoittaa mahdollisuuksia maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden lähettämiseen.

Johtokunnan on toimitettava tämän kohdan ensimmäisen alakohdan a ja c alakohdassa tarkoitetut asiakirjat Euroopan parlamentille.

3.   Ottaen huomioon unionin operatiiviset tarpeet maahanmuuton alalla johtokunta toteuttaa maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden tässä asetuksessa määritetyn tehtävänkuvan ja 1 artiklan 2 kohdan mukaisesti seuraavia toimia:

a)

sopii maahanmuuttoalan yhteyshenkilöverkostojen tilapäisistä toimista;

b)

seuraa tietojen saatavuutta maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden ja unionin virastojen välillä ja antaa tarvittaessa suosituksia tarvittavista toimista;

c)

tukee maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden voimavarojen kehittämistä, muun muassa kehittämällä täydentäviä ja vapaaehtoisia yhteisiä opetussuunnitelmia, lähettämistä edeltävää koulutusta, ohjeita perusoikeuksien kunnioittamisesta yhteyshenkilöiden toiminnan yhteydessä kiinnittäen erityistä huomiota haavoittuvassa asemassa oleviin henkilöihin sekä yhteisten seminaarien kehittämistä 3 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuista aiheista ottaen huomioon asiaankuuluvien unionin virastojen tai muiden kansainvälisten järjestöjen kehittämät koulutusvälineet;

d)

varmistaa, että tietoja vaihdetaan 9 artiklassa säädetyn suojatun verkkopohjaisen tiedonvaihtoalustan kautta.

4.   Jäsenvaltiot voivat saada 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen toimien toteuttamiseen unionin rahoitustukea asetuksen (EU) N:o 515/2014 mukaisesti.

9 artikla

Tiedonvaihtoalusta

1.   Omien tehtäviensä hoitamiseksi maahanmuuttoalan yhteyshenkilöt, johtokunnan jäsenet ja 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun verkoston avustajat varmistavat, että kaikki asiaankuuluvat tiedot ja tilastotiedot ladataan suojattuun verkkopohjaiseen tiedonvaihtoalustaan ja että niitä vaihdetaan alustan kautta. Kyseisen alustan perustaa komissio yhteisymmärryksessä johtokunnan kanssa ja sen ylläpidosta vastaa komissio.

Suojatun verkkopohjaisen tiedonvaihtoalustan kautta ei vaihdeta operatiivista lainvalvontaa koskevia täysin luottamuksellisia tietoja.

2.   Suojatun verkkopohjaisen tiedonvaihtoalustan kautta vaihdettuihin tietoihin on sisällyttävä vähintään seuraavat:

a)

johtokunnan 8 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti sopimat asiaankuuluvat asiakirjat, raportit ja analyysituotteet;

b)

kaksivuotiset työohjelmat, joka toinen vuosi laadittavat toimintakertomukset ja maahanmuuttoalan yhteyshenkilöverkostojen 8 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen toimien ja tilapäisten tehtävien tulokset;

c)

ajantasainen luettelo johtokunnan jäsenistä;

d)

ajantasainen luettelo kolmansiin maihin lähetettyjen maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden yhteystiedoista, mukaan lukien näiden nimet, asemapaikat ja heidän vastuulleen kuuluvat alueet, puhelinnumerot ja sähköpostiosoitteet;

e)

muut johtokunnan toimintaan ja päätöksiin liittyvät asiaankuuluvat asiakirjat.

3.   Suojatun verkkopohjaisen tiedonvaihtoalustan kautta vaihdetut tiedot eivät saa sisältää henkilötietoja, lukuun ottamatta 2 kohdan c ja d alakohdassa tarkoitettuja tietoja, eivätkä linkkejä, joiden kautta tällaiset henkilötiedot ovat suoraan tai välillisesti saatavilla. Edellä olevan 2 kohdan c ja d alakohdassa tarkoitettuja tietoja saavat käyttää ainoastaan maahanmuuttoalan yhteyshenkilöt, johtokunnan jäsenet ja asianmukaisesti valtuutettu henkilöstö tämän asetuksen täytäntöönpanoa varten.

4.   Euroopan parlamentille annetaan pääsy suojattuun verkkopohjaisen tiedonvaihtoalustan tiettyihin osiin johtokunnan työjärjestyksessään määrittämällä tavalla sekä sovellettavan unionin ja kansallisten sääntöjen ja lainsäädännön mukaisesti.

10 artikla

Henkilötietojen käsittely

1.   Maahanmuuttoalan yhteyshenkilöt suorittavat tehtävänsä henkilötietojen suojaa koskevien unionin ja kansallisten säännösten ja kolmansien maiden tai kansainvälisten järjestöjen kanssa tehtyjen kansainvälisten sopimusten tällaisten määräysten mukaisesti.

2.   Maahanmuuttoalan yhteyshenkilöt voivat käsitellä henkilötietoja 3 artiklan 6 kohdassa tarkoitettujen tehtävien suorittamiseksi. Nämä henkilötiedot on poistettava, kun niitä ei enää tarvita tarkoituksiin, joita varten ne kerättiin tai joita varten niitä muuten käsiteltiin asetuksen (EU) 2016/679 mukaisesti.

3.   Edellä olevan 2 kohdan mukaisesti käsitellyt henkilötiedot voivat sisältää

a)

biometrisiä ja biografisia tietoja, kun ne ovat tarpeen kolmansien maiden kansalaisten henkilöllisyyden ja kansalaisuuden vahvistamiseksi palauttamista varten, sekä kaikentyyppisiä asiakirjoja, jotka voidaan katsoa näytöksi tai alustavaksi näytöksi kansalaisuudesta;

b)

kolmansiin maihin suuntautuvien palautuslentojen tai muiden liikennemuotojen matkustajaluetteloita;

c)

biometrisiä tai biografisia tietoja, jotta voidaan vahvistaa kolmansien maiden kansalaisten henkilöllisyys ja kansalaisuus kolmansien maiden kansalaisten lailliseen muuttoliikkeeseen liittyvää maahantuloa varten;

d)

biometrisiä tai biografisia tietoja, jotta voidaan vahvistaa kansainvälisen suojelun tarpeessa olevien kolmansien maiden kansalaisten henkilöllisyys ja kansalaisuus uudelleensijoittamista varten;

e)

biometrisiä tai biografisia tietoja sekä muita henkilötietoja, joita tarvitaan yksittäisen henkilön henkilöllisyyden määrittämiseksi ja muuttajien salakuljetuksen ja ihmiskaupan ehkäisemiseksi ja torjumiseksi, sekä henkilötietoja, jotka liittyvät rikollisverkostojen toimintatapoihin, käytettyihin kuljetusvälineisiin, välittäjien osallistumiseen ja rahaliikenteeseen.

Tämän kohdan ensimmäisen alakohdan e alakohdassa tarkoitettuja tietoja on käsiteltävä ainoastaan 3 artiklan 6 kohdan d alakohdassa tarkoitettujen tehtävien hoitamiseksi.

4.   Henkilötietojen vaihto on rajattava tiukasti siihen, mikä on välttämätöntä tämän asetuksen soveltamiseksi.

5.   Maahanmuuttoalan yhteyshenkilöiden tämän artiklan nojalla toteuttamat henkilötietojen siirrot kolmansiin maihin ja kansainvälisiin järjestöihin on suoritettava asetuksen (EU) 2016/679 V luvun mukaisesti.

11 artikla

Konsuliviranomaisten yhteistyö

Tämä asetus ei rajoita Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 810/2009 (19) sisältyvien paikallisen tason konsuliyhteistyötä koskevien säännösten soveltamista.

12 artikla

Kertomus

1.   Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän asetuksen soveltamisesta viiden vuoden kuluttua tämän asetuksen hyväksymispäivästä.

2.   Jäsenvaltioiden ja asiaankuuluvien unionin virastojen on toimitettava komissiolle tarpeelliset tiedot tämän asetuksen soveltamista koskevan kertomuksen laatimiseksi.

13 artikla

Kumoaminen

Kumotaan asetus (EY) N:o 377/2004.

Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä II olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

14 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan jäsenvaltioissa perussopimusten mukaisesti.

Tehty Brysselissä 20 päivänä kesäkuuta 2019.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

A. TAJANI

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

G. CIAMBA


(1)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 16. huhtikuuta 2019 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 14. kesäkuuta 2019.

(2)  Neuvoston asetus (EY) N:o 377/2004, annettu 19 päivänä helmikuuta 2004, maahanmuuttoalan yhteyshenkilöverkoston perustamisesta (EUVL L 64, 2.3.2004, s. 1).

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/1624, annettu 14 päivänä syyskuuta 2016, Eurooppalaisesta raja- ja merivartiostosta ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/399 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 863/2007, neuvoston asetuksen (EY) N:o 2007/2004 ja neuvoston päätöksen 2005/267/EY kumoamisesta (EUVL L 251, 16.9.2016, s. 1).

(4)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1052/2013, annettu 22 päivänä lokakuuta 2013, Euroopan rajavalvontajärjestelmän (Eurosur) perustamisesta (EUVL L 295, 6.11.2013, s. 11).

(5)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 515/2014, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, ulkorajojen ja viisumipolitiikan rahoitusvälineen perustamisesta osana sisäisen turvallisuuden rahastoa ja päätöksen N:o 574/2007/EY kumoamisesta (EUVL L 150, 20.5.2014, s. 143).

(6)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1).

(7)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1725, annettu 23 päivänä lokakuuta 2018, luonnollisten henkilöiden suojelusta unionin toimielinten, elinten ja laitosten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta sekä asetuksen (EY) N:o 45/2001 ja päätöksen N:o 1247/2002/EY kumoamisesta (EUVL L 295, 21.11.2018, s. 39).

(8)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/115/EY, annettu 16 päivänä joulukuuta 2008, jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi (EUVL L 348, 24.12.2008, s. 98).

(9)  EYVL L 176, 10.7.1999, s. 36.

(10)  Neuvoston päätös 1999/437/EY, tehty 17 päivänä toukokuuta 1999, tietyistä Euroopan unionin neuvoston, Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välillä näiden kahden valtion osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen tehdyn sopimuksen yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä (EYVL L 176, 10.7.1999, s. 31).

(11)  EUVL L 53, 27.2.2008, s. 52.

(12)  Neuvoston päätös 2008/149/YOS, tehty 28 päivänä tammikuuta 2008, Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisen, Sveitsin valaliiton osallistumista Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen koskevan sopimuksen tekemisestä Euroopan unionin puolesta (EUVL L 53, 27.2.2008, s. 50).

(13)  EUVL L 160, 18.6.2011, s. 21.

(14)  Neuvoston päätös 2011/350/EU, annettu 7 päivänä maaliskuuta 2011, Liechtensteinin ruhtinaskunnan liittymisestä Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton väliseen sopimukseen, joka koskee Sveitsin valaliiton osallistumista Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen, Euroopan unionin, Euroopan yhteisön, Sveitsin valaliiton ja Liechtensteinin ruhtinaskunnan välillä tehtävän pöytäkirjan tekemisestä Euroopan unionin puolesta, siltä osin kuin kyse on tarkastusten poistamisesta sisärajoilta ja henkilöiden liikkumisesta rajojen yli (EUVL L 160, 18.6.2011, s. 19).

(15)  Neuvoston päätös (EU) 2019/304, annettu 18 päivänä helmikuuta 2019, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin Yhdistyneen kuningaskunnan ilmoituksesta halustaan olla enää osallistumatta joihinkin maahanmuuttoalan yhteyshenkilöverkoston perustamisesta annettuun neuvoston asetukseen (EY) N:o 377/2004 sisältyviin Schengenin säännöstön määräyksiin (EUVL L 51, 22.2.2019, s. 7).

(16)  Neuvoston päätös 2000/365/EY, tehty 29 päivänä toukokuuta 2000, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan pyynnöstä saada osallistua joihinkin Schengenin säännöstön määräyksiin (EYVL L 131, 1.6.2000, s. 43).

(17)  Neuvoston päätös 2004/926/EY, tehty 22 päivänä joulukuuta 2004, Schengenin säännöstön osien voimaansaattamisesta Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneessä kuningaskunnassa (EUVL L 395, 31.12.2004, s. 70).

(18)  Neuvoston päätös 2002/192/EY, tehty 28 päivänä helmikuuta 2002, Irlannin pyynnöstä saada osallistua joihinkin Schengenin säännöstön määräyksiin (EYVL L 64, 7.3.2002, s. 20).

(19)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 810/2009, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, yhteisön viisumisäännöstön laatimisesta (viisumisäännöstö) (EUVL L 243, 15.9.2009, s. 1).


LIITE I

Kumottu asetus ja sen muutos

Neuvoston asetus (EY) N:o 377/2004

(EUVL L 64, 2.3.2004, s. 1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 493/2011

(EUVL L 141, 27.5.2011, s. 13)


LIITE II

Vastaavuustaulukko

Asetus (EY) N:o 377/2004

Tämä asetus

1 artiklan 1 kohta

2 artikla, johdantokappale

1 artiklan 1 kohta

2 artiklan 1 alakohta

1 artiklan 2 kohta

2 artiklan 1 alakohdan loppulause

1 artiklan 3 kohta

2 artiklan 2 alakohta

1 artiklan 4 kohta

1 artiklan 2 kohta

2 artiklan 1 kohta

3 artiklan 3 kohta

2 artiklan 2 kohta, johdantokappale

3 artiklan 4 kohta, johdantokappale

2 artiklan 2 kohta, ensimmäinen luetelmakohta

3 artiklan 4 kohdan b alakohta

2 artiklan 2 kohta, toinen luetelmakohta

3 artiklan 4 kohdan c alakohta

3 artiklan 1 kohta

4 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta

4 artiklan 1 kohta

5 artiklan 1 kohta

5 artiklan 1 ja 2 kohta

6 artiklan 1 ja 2 kohta

7 artikla

11 artikla

Liite I

Liite II


25.7.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 198/105


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2019/1241

annettu 20 päivänä kesäkuuta 2019,

kalavarojen säilyttämisestä ja meriekosysteemien suojelemisesta teknisten toimenpiteiden avulla, neuvoston asetusten (EY) N:o 1967/2006, (EY) N:o 1224/2009 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EU) N:o 1380/2013, (EU) 2016/1139, (EU) 2018/973, (EU) 2019/472 ja (EU) 2019/1022 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 894/97, (EY) N:o 850/98, (EY) N:o 2549/2000, (EY) N:o 254/2002, (EY) N:o 812/2004 ja (EY) N:o 2187/2005 kumoamisesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 43 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon (2),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1380/2013 (4) säädetään yhteisestä kalastuspolitiikasta (YKP) kalavarojen säilyttämiseksi ja hyödyntämiseksi kestävällä tavalla.

(2)

Tekniset toimenpiteet ovat YKP:n täytäntöönpanon tukivälineitä. Teknisiä toimenpiteitä koskevan nykyisen sääntelyrakenteen arviointi kuitenkin osoitti, että sillä tuskin saavutetaan YKP:n tavoitteita ja että olisi omaksuttava uusi lähestymistapa, jotta teknisten toimenpiteiden vaikuttavuutta saataisiin lisättyä, keskittyen hallintorakenteen mukauttamiseen.

(3)

Teknisten toimenpiteiden sääntelyä varten on tarpeen laatia kehys. Kyseisessä kehyksessä olisi toisaalta esitettävä yleiset säännöt, joita sovelletaan kaikilla unionin vesillä, ja toisaalta säädettävä sellaisten teknisten toimenpiteiden hyväksymisestä, joissa otetaan huomioon kalastustoiminnan alueelliset ominaispiirteet asetuksella (EU) N:o 1380/2013 käyttöönotetun alueellistamisprosessin avulla.

(4)

Kehyksen olisi katettava kalavarojen pyynti ja aluksesta purkaminen sekä pyydysten käyttö ja kalastustoiminnan vuorovaikutus meriekosysteemien kanssa.

(5)

Tätä asetusta olisi sovellettava unionin ja kolmansien maiden kalastusalusten ja jäsenvaltioiden kansalaisten unionin vesillä toteuttamiin kalastustoimiin – sanotun rajoittamatta lippuvaltion ensisijaista vastuuta – sekä unionin kalastusaluksiin, jotka toimivat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 349 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitetuilla unionin vesien syrjäisimmillä alueilla. Tätä asetusta olisi sovellettava myös unionin kalastusalusten ja jäsenvaltioiden kansalaisten osalta unionin ulkopuolisilla vesillä teknisiin toimenpiteisiin, jotka on hyväksytty Koillis-Atlantin kalastuskomission (NEAFC) sääntelyalueella ja Välimeren yleisen kalastuskomission (GFCM) sopimusalueella.

(6)

Teknisiä toimenpiteitä olisi tarpeen mukaan sovellettava virkistyskalastukseen, jolla voi olla huomattava vaikutus kala-, äyriäis- ja nilviäiskantoihin.

(7)

Teknisillä toimenpiteillä olisi edistettävä YKP:n tavoitteiden saavuttamista eli sitä, että kalastetaan kestävän enimmäistuoton tasoilla, vähennetään ei-toivottuja saaliita ja lopetetaan saaliiden poisheittäminen, sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2008/56/EY (5) säädetyn ympäristön hyvän tilan saavuttamista.

(8)

Teknisillä toimenpiteillä olisi myös osaltaan edistettävä eritoten nuorten ja kutevien meriympäristön lajien yhdyskuntien suojelua siten, että käytetään valikoivia pyydyksiä ja toteutetaan tahattomien saaliiden välttämiseen tähtääviä toimenpiteitä. Teknisillä toimenpiteillä, tarvittaessa myös kannustimia käyttämällä, olisi lisäksi minimoitava pyydysten vaikutukset meren ekosysteemeihin ja varsinkin herkkiin lajeihin ja luontotyyppeihin. Niillä olisi myös edistettävä sellaisten hoitotoimenpiteiden käyttöönottoa, joilla pyritään täyttämään neuvoston direktiivin 92/43/ETY (6) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/56/EY ja direktiivin 2009/147/EY (7) mukaiset vaatimukset.

(9)

Teknisten toimenpiteiden vaikuttavuuden arvioimiseksi olisi vahvistettava tahattomien saaliiden määriin, erityisesti säilyttämisen vähimmäisviitekokoa pienempien meriympäristön lajien saaliiden määriin, herkkien lajien tahattomien saaliiden määriin ja sellaisten merenpohjan elinympäristöjen laajuuteen, joihin kalastus vaikuttaa kielteisesti, liittyvät päämäärät. Kyseisissä päämäärissä olisi otettava huomioon YKP:n tavoitteet, unionin ympäristölainsäädäntö, erityisesti direktiivi 92/43/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY (8), ja parhaat kansainväliset käytännöt.

(10)

Jotta varmistetaan yhdenmukaisuus teknisten sääntöjen tulkintaa ja täytäntöönpanoa koskien, teknisistä toimenpiteistä annettujen voimassa olevien asetusten sisältämät pyydysten ja kalastustoimintojen määritelmät olisi saatettava ajan tasalle ja konsolidoitava.

(11)

Olisi kiellettävä tietyt tuhoa aiheuttavat pyydykset tai kalastusmenetelmät, joissa käytetään räjähteitä, myrkkyä, huumaavia aineita, sähkövirtaa, paineilmavasaroita tai muita lyömävälineitä, jalokorallin tai muunlaisten korallien tai korallimaisten lajien keräämiseen tarkoitetut vedettävät laitteet ja kauhat sekä tietyt harppuunat. Jos ne ovat tässä asetuksessa kiellettyjä, tällaisilla pyydyksillä tai menetelmillä pyydettyjen meriympäristön lajien myyntiä, esillä pitämistä tai myyntiin tarjoamista ei saisi sallia.

(12)

Sähköpulssitroolia olisi voitava edelleen käyttää siirtymäkauden ajan 30 päivään kesäkuuta 2021 asti ja tietyin tiukoin edellytyksin.

(13)

Tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean (STECF) lausunnon perusteella olisi vahvistettava tietyt yhteiset säännöt, joissa asetetaan vedettävien pyydysten käyttöä koskevat rajoitukset ja verkkojen ja troolien perien rakenne, jotta voidaan ehkäistä huonoja käytäntöjä, jotka johtavat valikoimattomaan kalastukseen.

(14)

Ajoverkoilla voidaan pyytää laajoilla alueilla, ja ne voivat johtaa herkkien lajien huomattaviin saaliisiin; jotta voidaan rajoittaa ajoverkkojen käyttöä, tällaisten pyydysten käyttöä koskevat nykyiset rajoitukset olisi konsolidoitava.

(15)

Seisovilla verkoilla harjoitettava kalastus ICES-alueilla 3a, 6a, 6b, 7b, 7c, 7j ja 7k sekä ICES-suuralueilla 8, 9, 10 ja 12 linjan 27° W itäpuolella vesillä, joilla kartan mukainen syvyys on yli 200 metriä, olisi STECF:n lausunnon perusteella tietyin poikkeuksin kiellettävä jatkossakin herkkien syvänmeren lajien suojelemiseksi.

(16)

Tiettyjen harvinaisten kalalajien, kuten joidenkin hai- ja rauskulajien, ollessa kyseessä jopa rajoitettu kalastustoiminta voisi vaarantaa vakavasti niiden säilymisen. Tällaisten lajien suojelemiseksi olisi otettava käyttöön niiden yleinen kalastuskielto.

(17)

Jotta herkkiä meriympäristön lajeja, kuten direktiiveissä 92/43/ETY ja 2009/147/EY vahvistettuja merinisäkkäitä, merilintuja ja meressä eläviä matelijoita, voitaisiin suojella, jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön ehkäiseviä toimenpiteitä, joilla vähennetään kyseisten lajien saaliita mahdollisimman paljon ja mahdollisuuksien mukaan lopetetaan niiden joutuminen saaliiksi.

(18)

Jotta voidaan jatkossakin suojella herkkiä merellisiä luontotyyppejä Irlannin ja Yhdistyneen kuningaskunnan rannikoiden edustalla ja Azorien, Madeiran ja Kanariansaarten ympärillä sekä NEAFC:n sääntelyalueella, pohjakalastuksessa käytettäviä pyydyksiä koskevat nykyiset rajoitukset olisi säilytettävä.

(19)

Jos tieteellisissä lausunnoissa tuodaan esille muita tällaisia elinympäristöjä, olisi voitava ottaa käyttöön vastaavia rajoituksia kyseisten elinympäristöjen suojelemiseksi.

(20)

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 mukaisesti olisi vahvistettava säilyttämisen vähimmäisviitekoot, jotta voidaan varmistaa meriympäristön lajien nuorten yksilöiden suojelu ja kalakantojen elvytysalueiden perustaminen sekä kaupallisten vähimmäiskokojen vahvistaminen.

(21)

Olisi määriteltävä meriympäristön lajien koon mittaamistapa.

(22)

Jäsenvaltioiden olisi voitava toteuttaa pilottihankkeita, joiden tavoitteena on selvittää, miten ei-toivottuja saaliita voitaisiin välttää ja vähentää mahdollisimman paljon ja miten niiden ilmeneminen voitaisiin lopettaa. Jos näiden hankkeiden tuloksista tai tieteellisistä lausunnoista ilmenee, että ei-toivotut saaliit ovat merkittäviä, jäsenvaltioiden olisi pyrittävä ottamaan käyttöön teknisiä toimenpiteitä kyseisten ei-toivottujen saaliiden vähentämiseksi.

(23)

Tässä asetuksessa olisi asetettava perustason vaatimukset kullekin merialueelle. Kyseiset perustason vaatimukset johdetaan nykyisistä teknisistä toimenpiteistä ottaen huomioon STECF:n lausunto ja sidosryhmien näkemykset. Kyseisten vaatimusten olisi sisällettävä vedettävien pyydysten ja seisovien verkkojen perussilmäkoot, säilyttämisen vähimmäisviitekoot, kielto- tai rajoitusalueet sekä luonnonsuojelutoimenpiteet herkkien lajien saaliiden ehkäisemiseksi tietyillä alueilla sekä muut voimassa olevat alueellisesti erityiset tekniset toimenpiteet.

(24)

Jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus laatia yhteisiä suosituksia tarkoituksenmukaisiksi teknisiksi toimenpiteiksi, jotka poikkeavat näistä perustasoista, asetuksessa (EU) N:o 1380/2013 vahvistetun alueellistamisprosessin mukaisesti ja tieteelliseen näyttöön perustuen.

(25)

Tällaisten alueellisten teknisten toimenpiteiden meren elollisten luonnonvarojen säilyttämiselle tuottaman hyödyn olisi vastattava vähintään perustason vaatimusten tuottamia hyötyjä, erityisesti koskien hyödyntämismalleja sekä herkkien lajien ja luontotyyppien suojelun tasoa.

(26)

Laatiessaan yhteisiä suosituksia, jotka koskevat pyydysten vaihtoehtoisten koko- ja lajivalikoivien ominaisuuksien hyväksymistä perussilmäkokoihin verrattuna, jäsenvaltioista muodostuvien alueellisten ryhmien olisi varmistettava, että tällaisilla toimilla saavutetaan vähintään samankaltainen tai parempi valikoivuus kuin perustason pyydyksillä.

(27)

Laatiessaan rajoitusalueita koskevia yhteisiä suosituksia nuorten ja kutevien yksilöiden yhdyskuntien suojelemiseksi, jäsenvaltioista muodostuvien alueellisten ryhmien olisi määriteltävä yhteisissä suosituksissaan pyyntikieltojen tavoitteet, maantieteellinen laajuus ja kesto, sekä pyydyksiä koskevat rajoitukset sekä seuranta- ja valvontajärjestelyt.

(28)

Laatiessaan säilyttämisen vähimmäisviitekokoja koskevia yhteisiä suosituksia jäsenvaltioista muodostuvien alueellisten ryhmien olisi varmistettava, että meriympäristön lajien nuorten yksilöiden suojelua koskevaa YKP:n tavoitetta noudatetaan samalla kun varmistetaan, etteivät markkinat häiriinny ja ettei säilyttämisen vähimmäisviitekokoja pienemmille kaloille luoda markkinoita.

(29)

Olisi sallittava alueellistamisen kautta sellaisen vaihtoehdon kehittäminen, jossa asetetaan reaaliaikaisia pyyntikieltoja yhdistettyinä siirtymistä koskeviin säännöksiin lisätoimenpiteenä herkkien lajien, nuorten tai kutevien yksilöiden yhdyskuntien suojelemiseksi. Tällaisten alueiden perustamista koskevat edellytykset, mukaan lukien pyyntikieltojen maantieteellinen laajuus sekä kesto, sekä seuranta- ja valvontajärjestelyt olisi määriteltävä asianomaisissa yhteisissä suosituksissa.

(30)

Innovatiivisten pyydysten vaikutusten arvioinnin perusteella kyseisten innovatiivisten pyydysten käyttö tai niiden käytön laajentaminen voitaisiin sisällyttää vaihtoehdoksi jäsenvaltioista muodostuvien alueellisten ryhmien esittämiin yhteisiin suosituksiin. Innovatiivisten pyydysten käyttöä ei saisi sallia, jos tieteellinen arvio osoittaa, että niiden käytöllä on merkittäviä kielteisiä vaikutuksia herkkiin luontotyyppeihin ja muihin kuin kohdelajeihin.

(31)

Laatiessaan yhteisiä suosituksia herkkien lajien ja luontotyyppien suojelusta jäsenvaltioista muodostuvien alueellisten ryhmien olisi voitava kehittää uusia ehkäiseviä toimenpiteitä kyseisiin lajeihin ja luontotyyppeihin kohdistuvien kalastustoiminnan vaikutusten vähentämiseksi. Jos tieteellinen näyttö osoittaa, että herkkien lajien ja luontotyyppien suojelun tasoon kohdistuu vakava uhka, jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön tiettyjen pyydysten rakennetta ja toimintaa koskevia lisärajoituksia tai jopa kiellettävä näiden pyydysten käyttö tietyllä alueella kokonaan. Tällaisia rajoituksia voitaisiin soveltaa erityisesti ajoverkkojen käyttöön, sillä ajoverkot ovat tietyillä alueilla johtaneet merkittäviin herkkien lajien saaliisiin.

(32)

Asetus (EU) N:o 1380/2013 mahdollistaa väliaikaisten poisheittämissuunnitelmien laatimisen purkamisvelvoitteen täytäntöönpanoa varten tapauksissa, joissa kyseiselle kalastukselle ei ole voimassa monivuotista suunnitelmaa. Osana tällaisia suunnitelmia olisi sallittava se, että otetaan käyttöön teknisiä toimenpiteitä, jotka liittyvät tiukasti purkamisvelvoitteen täytäntöönpanoon ja joiden tarkoituksena on lisätä valikoivuutta ja vähentää mahdollisimman paljon ei-toivottuja saaliita.

(33)

Olisi voitava toteuttaa saaliiden ja poisheitettyjen saaliiden täydellistä dokumentointia koskevia pilottihankkeita. Tällaisissa hankkeissa voitaisiin soveltaa poikkeuksia tässä asetuksessa vahvistettuihin silmäkokoa koskeviin sääntöihin sillä edellytyksellä, että poikkeukset osaltaan edistävät tämän asetuksen tavoitteiden ja päämäärien saavuttamista.

(34)

Tähän asetukseen olisi sisällytettävä tiettyjä NEAFC:n hyväksymiä teknisiä toimenpiteitä koskevia säännöksiä.

(35)

Jotta ei estettäisi tieteellistä tutkimusta tai palautus- ja siirtoistutuksia, tässä asetuksessa vahvistettuja teknisiä toimenpiteitä ei saisi soveltaa kalastustoimiin, jotka saattavat olla tarpeen tällaisen toiminnan toteuttamiseksi. Jos tieteellisiin tutkimustarkoituksiin toteutettavat kalastustoimet edellyttävät poikkeusta tämän asetuksen mukaisista teknisistä toimenpiteistä, kyseisiin kalastustoimiin olisi sovellettava asianmukaisia edellytyksiä.

(36)

Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, joilla hyväksytään tiettyjä virkistyskalastusta, vedettävien pyydysten käyttökieltoja sekä herkkiä lajeja ja luontotyyppejä koskevia toimenpiteitä, luettelo kaloista, äyriäisistä ja nilviäisistä, joiden kohdennettu kalastus on kielletty, kohdennetun kalastuksen määritelmä ja saaliiden ja poisheitettyjen saaliiden täydellistä dokumentointia koskevat pilottihankkeet sekä teknisiä toimenpiteitä osana väliaikaisia poisheittämissuunnitelmia, säilyttämisen vähimmäisviitekokoja, pyydysten silmäkokoja ja kieltoalueita koskevia teknisiä toimenpiteitä ja muita teknisiä toimenpiteitä tietyillä merialueilla, herkkiä lajeja koskevia ehkäiseviä toimenpiteitä sekä keskeisinä indikaattorikantoina käytettävien lajien luettelo. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (9) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(37)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen säännösten yhdenmukainen täytäntöönpano komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa seuraavien osalta: sellaisten laitteiden tarkka määrittely, joilla vähennetään vedettävän pyydyksen kulumista ja lujitetaan sitä tai vähennetään saaliin karkaamista vedettävien pyydysten etuosasta; määriteltyihin perustason pyydyksiin kiinnitettävien valikoivien laitteiden tarkka määrittely; sähköpulssitroolin tarkka määrittely; pyydysten rakennetta koskevien rajoitusten sekä seuranta- ja valvontatoimenpiteiden, jotka lippujäsenvaltion tulisi hyväksyä, määrittely; sääntöjen määrittäminen seuraavien osalta: seuranta- ja valvontatoimenpiteet, jotka lippujäsenvaltion tulisi hyväksyä, kun käytetään seisovia pyydyksiä 200–600 metrin syvyydessä, seuranta- ja valvontatoimenpiteet, jotka on hyväksyttävä tiettyjen kielto- tai rajoitusalueiden osalta, ja valaiden karkottamiseksi seisovista verkoista käytettyjen laitteiden signaalia ja käyttötapaa koskevat ominaisuudet sekä menetelmät, joilla merilintujen, meressä elävien matelijoiden ja kilpikonnien tahattomat saaliit vähennetään mahdollisimman pieniksi. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (10) mukaisesti.

(38)

Komission olisi viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2020 ja sen jälkeen kolmen vuoden välein annettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomus tämän asetuksen täytäntöönpanosta jäsenvaltioiden ja asianomaisten neuvoa-antavien toimikuntien toimittamien tietojen perusteella ja STECF:n esitettyä asiasta arvionsa. Kyseisessä kertomuksessa olisi arvioitava, missä laajuudessa teknisillä toimenpiteillä on sekä alueellisella tasolla että unionin tasolla myötävaikutettu tämän asetuksen tavoitteiden ja päämäärien saavuttamiseen.

(39)

Kyseisen kertomuksen tavoitteita varten soveltuvia valikoivuusindikaattoreita, kuten parhaan valikoivuuden tuottavan pituuden (Lopt) tieteellistä käsitettä, voitaisiin käyttää vertailuvälineenä YKP:n ei-toivottujen saaliiden vähentämistavoitteiden saavuttamisessa ajan mittaan tapahtuvan edistymisen seuraamiseksi. Kyseiset indikaattorit eivät tässä yhteydessä ole sitovia tavoitteita vaan seurantavälineitä, joiden avulla voidaan saada tietoa alueellisella tasolla tapahtuvaa käsittelyä tai päätöksentekoa varten. Joidenkin keskeisten indikaattorikantojen osalta indikaattoreita ja niitä sovellettaessa käytettäviä arvoja olisi pyydettävä asianmukaisilta tieteellisiltä elimiltä, ja indikaattoreissa olisi otettava huomioon myös sekakalastus ja uudistumispiikit. Komissio voisi sisällyttää kyseiset indikaattorit tämän asetuksen täytäntöönpanoa koskevaan kertomukseen. Keskeisten indikaattorikantojen luettelon olisi sisällettävä sellaisilla saalisrajoituksilla hoidettavat pohjakalalajit, joissa otetaan huomioon purettujen saaliiden, poisheitettyjen saaliiden ja kalastustoiminnan suhteellinen merkitys kullekin merialueelle.

(40)

Komission kertomuksessa olisi viitattava ICES:n lausuntoon innovatiivisten pyydysten alalla saavutetusta edistymisestä tai niiden vaikutuksesta. Raportissa olisi myös tehtävä johtopäätöksiä hyödyistä tai kielteisistä vaikutuksista meriekosysteemeihin ja herkkiin luontotyyppeihin sekä valikoivuudesta.

(41)

Jos komission kertomuksen perusteella on näyttöä siitä, ettei tavoitteita ja päämääriä ole saavutettu alueellisella tasolla, kyseisen alueen jäsenvaltioiden olisi toimitettava suunnitelma korjaavista toimista, joilla on tarkoitus varmistaa, että kyseiset tavoitteet ja päämäärät voidaan saavuttaa. Komission olisi myös ehdotettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle tähän asetukseen tarvittavia muutoksia kyseisen kertomuksen perusteella.

(42)

Koska tehtäviä muutoksia on paljon ja ne ovat merkittäviä, neuvoston asetukset (EY) N:o 894/97 (11), (EY) N:o 850/98 (12), (EY) N:o 2549/2000 (13), (EY) N:o 254/2002 (14), (EY) N:o 812/2004 (15) ja (EY) N:o 2187/2005 (16) olisi kumottava.

(43)

Neuvoston asetuksia (EY) N:o 1967/2006 (17) ja (EY) N:o 1224/2009 (18) sekä asetusta (EU) N:o 1380/2013 olisi muutettava.

(44)

Komissiolla on tällä hetkellä valta hyväksyä ja muuttaa alueellisen tason teknisiä toimenpiteitä Itämerta, Pohjanmerta, läntisiä vesialueita ja läntistä Välimerta koskevista monivuotisista suunnitelmista annettujen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EU) 2016/1139 (19), (EU) 2018/973 (20), (EU) 2019/472 (21) ja (EU) 2019/1022 (22) nojalla. Näissä asetuksissa annettujen valtuutusten soveltamisalan selkiyttämiseksi ja sen täsmentämiseksi että niissä säädettyjen valtuutusten nojalla annettujen delegoitujen säädösten on täytettävä tietyt tässä asetuksessa asetetut vaatimukset, kyseisiä asetuksia olisi muutettava oikeusvarmuuden vuoksi,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Kohde

Tässä asetuksessa vahvistetaan tekniset toimenpiteet, jotka koskevat

a)

meren elollisten luonnonvarojen pyyntiä ja aluksesta purkamista;

b)

pyydysten toimintaa; ja

c)

kalastustoiminnan vuorovaikutusta meriekosysteemien kanssa.

2 artikla

Soveltamisala

1.   Tätä asetusta sovelletaan unionin kalastusalusten ja jäsenvaltioiden kansalaisten 5 artiklassa tarkoitetuilla kalastusalueilla harjoittamaan toimintaan, sanotun rajoittamatta lippuvaltion ensisijaista vastuuta, sekä kolmansien maiden lipun alla purjehtivien tai kolmansissa maissa rekisteröityjen kalastusalusten toimintaan, kun kyseiset alukset kalastavat unionin vesillä.

2.   Jäljempänä olevaa 7, 10, 11 ja 12 artiklaa sovelletaan myös virkistyskalastukseen. Jos virkistyskalastuksella on tietyllä alueella merkittävä vaikutus, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 15 artiklan nojalla ja 29 artiklan mukaisesti tämän asetuksen muuttamiseksi siten, että 13 artiklan tai liitteissä V–X olevien A tai C osien asiaankuuluvia määräyksiä sovelletaan myös virkistyskalastukseen.

3.   Jollei 25 ja 26 artiklassa vahvistetuista edellytyksistä muuta johdu, tässä asetuksessa vahvistettuja teknisiä toimenpiteitä ei sovelleta kalastustoimiin, jotka toteutetaan yksinomaan seuraavissa tarkoituksissa:

a)

tieteelliset tutkimukset; ja

b)

meriympäristön lajien palautus- ja siirtoistutukset.

3 artikla

Tavoitteet

1.   YKP:n täytäntöönpanoa tukevina välineinä teknisten toimenpiteiden on myötävaikutettava asetuksen (EU) N:o 1380/2013 2 artiklan sovellettavissa säännöksissä vahvistettuihin tavoitteisiin.

2.   Teknisillä toimenpiteillä on erityisesti edistettävä seuraavien tavoitteiden saavuttamista:

a)

optimoidaan hyödyntämismallit meren elollisten luonnonvarojen nuorten ja kutevien yksilöiden yhdyskuntien suojelemiseksi;

b)

varmistetaan, että kalastuksen seurauksena saatavia herkkien meriympäristön lajien tahattomia saaliita, direktiiveissä 92/43/ETY ja 2009/147/EY luetellut lajit mukaan luettuina, vähennetään mahdollisimman paljon ja mahdollisuuksien mukaan lopetetaan niiden ilmeneminen niin, että ne eivät muodosta uhkaa kyseisten lajien suojelun tasolle;

c)

varmistetaan muun muassa asianmukaisia kannustimia käyttämällä, että kalastuksesta merellisiin luontotyyppeihin aiheutuvat kielteiset ympäristövaikutukset minimoidaan;

d)

otetaan käyttöön kalastuksenhoitotoimenpiteet direktiivien 92/43/ETY, 2000/60/EY ja 2008/56/EY, erityisesti direktiivin 2008/56/EY 9 artiklan 1 kohdan mukaisen ympäristön hyvän tilan saavuttamisen osalta, sekä direktiivin 2009/147/EY noudattamiseksi.

4 artikla

Päämäärät

1.   Teknisillä toimenpiteillä pyritään varmistamaan, että

a)

säilyttämisen vähimmäisviitekokoa pienempien meriympäristön lajien saaliita vähennetään mahdollisimman pitkälle asetuksen (EU) N:o 1380/2013 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

b)

merinisäkkäiden, meressä elävien matelijoiden, merilintujen ja muiden lajien, joita ei hyödynnetä kaupallisesti, tahattomat saaliit eivät ylitä unionin lainsäädännössä ja unionia sitovissa kansainvälisissä sopimuksissa vahvistettuja tasoja;

c)

kalastustoiminnasta merenpohjaan aiheutuvat ympäristövaikutukset ovat asetuksen (EU) N:o 1380/2013 2 artiklan 5 kohdan j alakohdan mukaisia.

2.   Sitä, missä määrin kyseisissä päämäärissä on edistytty, tarkastellaan osana 31 artiklassa säädettyä raportointiprosessia.

5 artikla

Kalastusalueiden määritelmät

Tässä asetuksessa sovelletaan seuraavia kalastusalueiden maantieteellisiä määritelmiä:

a)

”Pohjanmerellä” tarkoitetaan ICES-alueilla (23) 2a ja 3a ja ICES-suuralueella 4 sijaitsevia unionin vesiä;

b)

”Itämerellä” tarkoitetaan ICES-alueilla 3b, 3c ja 3d sijaitsevia unionin vesiä;

c)

”luoteisilla vesillä” tarkoitetaan ICES-suuralueilla 5, 6 ja 7 sijaitsevia unionin vesiä;

d)

”lounaisilla vesillä” tarkoitetaan ICES-suuralueita 8, 9 ja 10 (unionin vedet) ja CECAF-alueita (24) 34.1.1, 34.1.2 ja 34.2.0 (unionin vedet);

e)

”Välimerellä” tarkoitetaan 5°36′ läntisestä pituuspiiristä itään olevia Välimeren merivesiä;

f)

”Mustallamerellä” tarkoitetaan vesiä GFCM:n maantieteellisellä osa-alueella 29, sellaisena kuin se on määritelty Euroopan ja parlamentin asetuksen (EU) N:o 1343/2011 (25) liitteessä I;

g)

”Intian valtamerellä ja Länsi-Atlantilla sijaitsevilla unionin vesillä” tarkoitetaan Guadeloupea, Ranskan Guayanaa, Martiniquea, Mayottea, Réunionia ja Saint-Martinia ympäröiviä vesiä, jotka kuuluvat jäsenvaltion suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan;

h)

”NEAFC:n sääntelyalueella” tarkoitetaan NEAFC-yleissopimusalueen vesiä, jotka sijaitsevat sopimuspuolten lainkäyttövaltaan kuuluvien vesialueiden ulkopuolella, sellaisina kuin ne on määritelty Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1236/2010 (26);

i)

”GFCM-sopimusalueella” tarkoitetaan Välimerta ja Mustaamerta sekä niitä yhdistäviä vesialueita, sellaisena kuin se on määritelty asetuksessa (EU) N:o 1343/2011.

6 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa sovelletaan asetuksen (EU) N:o 1380/2013 4 artiklassa vahvistettujen määritelmien lisäksi seuraavia määritelmiä:

1)

”hyödyntämismallilla” tarkoitetaan sitä, miten kalastuskuolevuus jakautuu kannan ikä- ja kokoprofiilissa;

2)

”valikoivuudella” tarkoitetaan kvantitatiivista ilmaisua, joka esitetään todennäköisyytenä saada saaliiksi tietyn kokoisia ja/tai tietyn lajisia meren elollisia luonnonvaroja;

3)

”kohdennetulla kalastuksella” tarkoitetaan pyyntiponnistusta, joka kohdennetaan tiettyyn lajiin tai lajien ryhmään ja joka voidaan määrittää tarkemmin alueellisella tasolla tämän asetuksen 27 artiklan 7 kohdan nojalla annetuissa delegoiduissa säädöksissä;

4)

”ympäristön hyvällä tilalla” tarkoitetaan ympäristön tilaa merivesissä, sellaisena kuin se on määritelty direktiivin 2008/56/EY 3 artiklan 5 kohdassa;

5)

”lajin suojelun tasolla” tarkoitetaan lajiin kohdistuvien eri tekijöiden yhteisvaikutusta, joka voi vaikuttaa kyseisen lajin populaatioiden levinneisyyteen ja runsauteen pitkällä aikavälillä;

6)

”luontotyypin suojelun tasolla” tarkoitetaan luontotyyppiin ja sille tyypillisiin lajeihin kohdistuvien eri tekijöiden yhteisvaikutusta, joka voi vaikuttaa kyseisen luontotyypin luonnolliseen levinneisyyteen, rakenteeseen ja toimintoihin sekä sille tyypillisten lajien säilymiseen pitkällä aikavälillä;

7)

”herkällä luontotyypillä” tarkoitetaan luontotyyppiä, jonka suojelun tasoon, myös alueen laajuuteen ja bioottisten ja abioottisten osatekijöiden kuntoon (rakenteeseen ja toimintoihin), ihmisen toiminnan, myös kalastustoiminnan, aiheuttamat paineet vaikuttavat kielteisesti. Herkkiin luontotyyppeihin kuuluvat erityisesti direktiivin 92/43/ETY liitteessä I luetellut luontotyypit ja liitteessä II luetellut lajien elinympäristöt, direktiivin 2009/147/EY liitteessä I luetellut lajien elinympäristöt, elinympäristöt, joiden suojeleminen on tarpeen direktiivin 2008/56/EY mukaisen ympäristön hyvän tilan saavuttamiseksi, ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 734/2008 (27) 2 artiklan b alakohdassa määritellyt haavoittuvat meriekosysteemit;

8)

”herkällä lajilla” tarkoitetaan lajia, jonka suojelun tasoon, myös lajin elinympäristöön, levinneisyyteen sekä populaation kokoon tai tilaan, ihmisen toiminnan, myös kalastustoiminnan, aiheuttamat paineet vaikuttavat kielteisesti. Herkkiin lajeihin kuuluvat erityisesti direktiivin 92/43/ETY liitteissä II ja IV luetellut lajit, direktiivin 2009/147/EY soveltamisalaan kuuluvat lajit ja lajit, joiden suojelu on tarpeen direktiivin 2008/56/EY mukaisen ympäristön hyvän tilan saavuttamiseksi;

9)

”pienillä pelagisilla lajeilla” tarkoitetaan sellaisia lajeja kuin makrilli, silli ja silakka, piikkimakrilli, sardelli, sardiini, mustakitaturska, hopeakuoreet, kilohaili ja karjukala;

10)

”neuvoa-antavilla toimikunnilla” tarkoitetaan asetuksen (EU) N:o 1380/2013 43 artiklan mukaisesti perustettuja sidosryhmiä;

11)

”troolilla” tarkoitetaan pyydystä, jota vedetään aktiivisesti yhdellä tai useammalla kalastusaluksella ja jonka takaosan sulkee pussi tai perä;

12)

”vedettävillä pyydyksillä” tarkoitetaan mitä tahansa trooleja, ankkuroituja kierrenuottia, pohjaharoja ja niiden kaltaisia pyydyksiä, joita liikutellaan aktiivisesti vedessä yhdellä tai useammalla kalastusaluksella tai muulla mekaanisella järjestelmällä;

13)

”pohjatroolilla” tarkoitetaan troolia, joka on suunniteltu ja varustettu toimimaan merenpohjassa tai sen lähellä;

14)

”pohjapyyntiin tarkoitetulla paritroolilla” tarkoitetaan pohjatroolia, jota vetää yhtä aikaa kaksi alusta, yksi troolin kummallakin puolella. Troolin vaakasuunnassa olevaa aukkoa pitää auki kahden pyydystä vetävän aluksen välinen etäisyys;

15)

”pelagisella troolilla” tarkoitetaan troolia, joka on suunniteltu ja varustettu toimimaan välivedessä;

16)

”puomitroolilla” tarkoitetaan troolipyydystä, jonka verkko pidetään vaakatasossa avoinna puomin, siipiverkon tai vastaavanlaisen välineen avulla;

17)

”sähköpulssitroolilla” tarkoitetaan troolia, jossa käytetään sähkövirtaa meren elollisten luonnonvarojen pyytämiseksi;

18)

”ankkuroidulla kierrenuotalla” tai ”skotlantilaisella nuotalla” tarkoitetaan vedettävää saartopyydystä, jota käytetään aluksesta kahden pitkän köyden (nuottaköydet) avulla, jotka on suunniteltu kokoamaan kalat kohti nuotan suuaukkoa. Tämä pyydys on valmistettu verkosta, joka on suunnittelultaan samankaltainen pohjatroolin kanssa;

19)

”rannalta vedettävällä nuotalla” tarkoitetaan saartopyydyksiä ja vedettäviä nuottia, jotka lasketaan alukselta ja vedetään kohti rantaa samalla kun niitä käytetään rannalta tai rannalle kiinnitetystä tai ankkuroidusta aluksesta;

20)

”saartopyydyksellä” tarkoitetaan verkkoa, joka pyydystää kalan saartamalla sen sekä sivuilta että alhaalta päin. Se voi olla joko kurevaijerilla varustettu tai ilman sitä;

21)

”kurenuotalla” tai ”pyörönuotalla” tarkoitetaan mitä tahansa saartopyydystä, jonka pohja kurotaan umpeen verkon pohjassa olevalla kurevaijerilla, joka kulkee pohjaköyden kanssa renkaiden läpi ja jonka avulla verkko voidaan kuroa umpeen;

22)

”pohjaharalla” tarkoitetaan pyydystä, jota vedetään joko aktiivisesti aluksen pääkoneella (veneellä vedettävä hara) tai moottoroidulla vinssillä ankkuroidusta aluksesta (pumppuhara) simpukoiden, kotiloiden tai sienien pyydystämiseksi ja joka muodostuu kooltaan ja muodoltaan vaihtelevaan jäykkään kehikkoon tai tankoon kiinnitetystä verkkopussista tai metallikorista ja jonka alaosassa voi olla joko pyöristetty, terävä tai hammastettu terä ja jossa voi olla jalaksia ja sukelluslevyjä. Jotkin pohjaharat on varustettu hydraulisella koneistolla (hydrauliset pohjaharat). Käsin tai käsikäyttöisellä vinssillä matalassa vedessä joko veneellä tai ilman venettä simpukoiden, kotiloiden tai sienien pyydystämiseksi vedettävää pohjaharaa (käsin vedettävä hara) ei pidetä tässä asetuksessa tarkoitettuna vedettävänä pyydyksenä;

23)

”seisovilla verkoilla” tarkoitetaan mitä tahansa tavallisia verkkoja, pussiverkkoja tai riimuverkkoja, jotka on ankkuroitu merenpohjaan, jotta kalat uisivat niihin ja takertuisivat verkkoon tai jäisivät kiinni verkon silmiin;

24)

”ajoverkolla” tarkoitetaan verkkoa, joka pysyy kellukkeiden avulla pinnan tuntumassa tai tietyllä etäisyydellä sen alapuolella ja joka ajelehtii virtausten mukana joko irrallisena tai sen aluksen mukana, johon se on kiinnitetty. Siinä voi olla laitteita, joilla pyritään vakauttamaan verkkoa tai rajoittamaan sen ajelehtimista;

25)

”verkolla” tarkoitetaan yhdestä verkkoliinasta tehtyä seisovaa verkkoa, joka pysyy vedessä pystysuorassa kohojen ja painojen avulla;

26)

”pussiverkolla” tarkoitetaan seisovaa verkkoa, joka koostuu havasseinästä, joka on varustettu niin, että havas roikkuu köysistä löysemmin kuin tavallisessa verkossa;

27)

”riimuverkolla” tarkoitetaan seisovaa verkkoa, joka on tehty useista havaskerroksista, jossa kahden uloimman suurisilmäisen kerroksen välissä on pienisilmäinen havas;

28)

”yhdistetyllä verkko-riimuverkolla” tarkoitetaan ankkuroitua verkkoa, jossa tavallinen verkko on yhdistetty riimuverkkoon, joka muodostaa yhdistelmäpohjaverkon alaosan;

29)

”pitkälläsiimalla” tarkoitetaan pyydystä, joka koostuu pituudeltaan vaihtelevasta selkäsiimasta, johon perukkeet (tapsit) koukkuineen kiinnitetään etäisyyksin, jotka vaihtelevat kohdelajin mukaan. Selkäsiima ankkuroidaan joko vaakasuunnassa pohjaan tai lähelle pohjaa tai pystysuunnassa, tai sen voidaan antaa ajelehtia lähellä pintaa;

30)

”erilaisilla merroilla” tarkoitetaan äyriäisten, simpukoiden tai kalojen pyydystämiseen tarkoitettuja häkkien tai korien muotoisia ansoja, joissa on yksi tai useampi suuaukko ja jotka sijoitetaan merenpohjaan tai sen yläpuolelle;

31)

”käsisiimalla” tarkoitetaan yhtä siimaa, jossa on yksi tai useampi viehe tai syötillinen koukku;

32)

”Pyhän Andreaksen ristillä” tarkoitetaan kauhaa, joka saksimaista toimintaa käyttäen pyydystää esimerkiksi simpukoita tai jalokorallia merenpohjasta;

33)

”perällä” tarkoitetaan troolin perimmäistä, joko lieriön muotoista, kehältään kauttaaltaan samanlaista, tai muodoltaan kapeneva osaa. Perä voi koostua yhdestä tai useammasta paneelista (havaskappaleesta), jotka on kiinnitetty toisiinsa sivuistaan, ja siihen voi kuulua pidennysosa, joka koostuu yhdestä tai useammasta paneelista, jotka sijaitsevat heti varsinaisen perän edessä;

34)

”silmäkoolla” tarkoitetaan

i)

solmitun havaksen osalta saman, täysin levitetyn silmän kahden vastakkaisen solmun välistä pisintä etäisyyttä;

ii)

solmuttoman havaksen osalta saman, mahdollisimman pitkäksi venytetyn silmän vastakkaisten liitosten välistä sisäistä etäisyyttä;

35)

”neliösilmällä” tarkoitetaan nelisivuista silmää, joka koostuu kahdesta samansuuntaisesta silmätankoparista, joilla on sama nimellispituus ja joista yksi pari on samansuuntainen verkon pituusakselin kanssa ja toinen pari on siihen nähden suorassa kulmassa;

36)

”vinoneliösilmällä” tarkoitetaan silmää, joka koostuu neljästä samanpituisesta silmätangosta, ja jonka kaksi lävistäjää ovat kohtisuorassa verkon pituusakseliin nähden ja yksi lävistäjä on samansuuntainen sen kanssa;

37)

”T90-trooleilla” tarkoitetaan trooleja, ankkuroituja kierrenuottia ja niiden kaltaisia vedettäviä pyydyksiä, joiden solmittua vinoneliösilmäistä havasta on käännetty perässä ja pidennysosassa 90°:ta siten, että havas on enimmäkseen hinauksen suuntainen;

38)

”Bacoma-valikointiristikolla” tarkoitetaan solmuttomasta neliösilmäisestä havaksesta valmistettua valikointiristikkoa, joka on kiinnitetty perän yläpuoliseen havaskappaleeseen niin, että sen alareuna on enintään neljän silmän päässä sulkuköydestä;

39)

”seulaverkolla” tarkoitetaan havaskappaletta, joka on kiinnitetty katkaraputroolin koko kehälle perän tai pidennysosan eteen ja joka kapenee kärjeksi, jossa se kiinnittyy katkaraputroolin alahavakseen. Poistumisreikä on se aukko, jossa seulaverkko ja perä kohtaavat ja jonka ansiosta lajit tai yksilöt, jotka ovat liian isoja kulkemaan seulan läpi, pääsevät pyydyksestä pois, kun taas katkaravut kulkeutuvat seulan läpi perään;

40)

”korkeudella” tarkoitetaan märkinä ja yläköyteen nähden suorassa kulmassa venytettyjen verkon silmien (solmut mukaan luettuna) korkeuksien summaa;

41)

”vedessäoloajalla” tarkoitetaan aikaa siitä hetkestä, kun pyydys lasketaan veteen, siihen hetkeen, kun pyydys on kokonaisuudessaan nostettu kalastusalukselle;

42)

”pyydysten seuranta-antureilla” tarkoitetaan sähköisiä etäantureita, jotka asennetaan pyydyksiin seuraamaan keskeisiä suoritusparametreja, kuten trooliovien välistä etäisyyttä tai saaliin määrää;

43)

”painollisella siimalla” tarkoitetaan syötillisillä koukuilla varustettua siimaa, johon on lisätty painoja lisäämään sen uppoamisnopeutta ja siten lyhentämään aikaa, jonka se on alttiina merilinnuille;

44)

”akustisilla karkotinlaitteilla” tarkoitetaan laitteita, joiden tarkoituksena on karkottaa merinisäkkäiden kaltaiset lajit pyydyksistä lähettämällä akustisia signaaleja;

45)

”lintujenkarkotussiimoilla” (kutsutaan myös ”tori-siimoiksi”) tarkoitetaan viirillisiä siimoja, joita hinataan kalastusaluksen perän läheisestä korkeasta kohdasta samaan aikaan kun käytetään syötillisiä koukkuja, merilintujen karkottamiseksi pois koukkujen luota;

46)

”palautusistutuksella” tarkoitetaan tietynlajisten luonnonvaraisten eläinten päästämistä vapaaksi vesiin, joissa niitä esiintyy luonnostaan, jotta vesiympäristön luonnollista tuotantoa voidaan käyttää kalastettavien yksilöiden määrän ja/tai luonnollisen uudistumisen lisäämiseksi;

47)

”siirtoistutuksella” tarkoitetaan menettelyä, jossa ihminen tarkoituksellisesti siirtää ja päästää lajin alueille, joilla on kyseisen lajin vakiintunut populaatio;

48)

”valikoivuuden suoritusindikaattorilla” tarkoitetaan vertailuvälinettä, jota voidaan käyttää YKP:n ei-toivottujen saaliiden vähentämistavoitteiden saavuttamisessa ajan mittaan tapahtuvan edistymisen seuraamiseksi;

49)

”harppuunalla” tarkoitetaan pneumaattista tai mekaanista kannettavaa asetta, jolla ammutaan nuolia vedenalaisessa kalastuksessa;

50)

”parhaan valikoivuuden tuottavalla pituudella (Lopt)” tarkoitetaan keskimääräistä pyyntipituutta, joka parhaiden saatavilla olevien tieteellisten lausuntojen perusteella optimoi kannan yksilöiden kasvun.

II LUKU

YHTEISET TEKNISET TOIMENPITEET

1 JAKSO

Kielletyt pyydykset ja käyttötavat

7 artikla

Kielletyt pyydykset ja menetelmät

1.   On kiellettyä pyytää tai kerätä meriympäristön lajeja käyttäen seuraavia menetelmiä:

a)

myrkylliset, huumaavat tai syövyttävät aineet;

b)

sähkövirta, lukuun ottamatta sähköpulssitroolia, jonka käyttö on sallittua ainoastaan liitteessä V olevassa D osassa esitettyjen erityisten säännösten nojalla;

c)

räjähteet;

d)

paineilmavasarat ja muut lyömävälineet;

e)

jalokorallin tai muunlaisten korallien tai korallimaisten organismien keräämiseen tarkoitetut vedettävät laitteet;

f)

pyhän Andreaksen risti ja vastaavanlaiset erityisesti jalokorallin tai muunlaisten korallien tai korallimaisten lajien keräämiseen tarkoitetut kauhat;

g)

kaikenlaiset ammukset, lukuun ottamatta niitä, joita käytetään kasvatuskasseissa olevien tai tonnikalarysällä pyydettyjen tonnikalojen tappamiseen, ja atraimia tai harppuunoita, joita käytetään virkistyskalastuksessa ilman paineilmalaitetta aamunkoitosta auringonlaskuun.

2.   Sen estämättä, mitä 2 artiklassa säädetään, tätä artiklaa sovelletaan unionin aluksiin kansainvälisillä vesillä ja kolmansien maiden vesillä, paitsi jos monenvälisissä kalastusjärjestöissä tai kahden- tai monenvälisten sopimusten nojalla hyväksytyissä taikka kolmannen maan hyväksymissä säännöissä erityisesti toisin määrätään.

2 JAKSO

Pyydyksiä ja niiden käyttöedellytyksiä koskevat yleiset rajoitukset

8 artikla

Vedettävien pyydysten käyttöä koskevat yleiset rajoitukset

1.   Liitteiden V–XI soveltamiseksi kyseisissä liitteissä tarkoitetun hinattavan pyydyksen silmäkoolla tarkoitetaan minkä tahansa sellaisen verkon perän osan ja minkä tahansa sen pidennysosan vähimmäissilmäkokoa, joka on kalastusaluksella ja joka on kiinnitetty tai joka voidaan kiinnittää mihin tahansa hinattavaan verkkoon. Tätä kohtaa ei sovelleta havaslaitteisiin, joita käytetään pyydysten seuranta-antureiden kiinnittämiseen, tai silloin kun niitä käytetään laitteissa kalojen ja kilpikonnien päästämiseksi ulos verkosta. Meriympäristön lajien koko- tai lajivalikoivuutta parantavista lisäpoikkeuksista voidaan säätää 15 artiklan mukaisesti annetulla delegoidulla säädöksellä.

2.   Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta pohjaharoihin. Jos aluksella on pohjaharoja, matkan aikana on kuitenkin noudatettava seuraavia:

a)

on kiellettyä jälleenlaivata meren eliöitä;

b)

Itämerellä on kiellettyä pitää aluksella tai purkaa aluksesta meren eliöitä, ellei niiden elopainosta vähintään 85 prosenttia ole simpukoita ja/tai punalevää (Furcellaria lumbricalis);

c)

kaikilla muilla merialueilla paitsi Välimerellä, jolla sovelletaan asetuksen (EY) N:o 1967/2006 13 artiklaa, on kiellettyä pitää aluksella tai purkaa aluksesta meren eliöitä, ellei niiden elopainosta vähintään 95 prosenttia ole simpukoita, kotiloita tai sieniä.

Tämän kohdan b ja c alakohtaa ei sovelleta asetuksen (EU) N:o 1380/201315 artiklassa asetetun purkamisvelvoitteen alaisten lajien tahattomiin saaliisiin. Tällaiset tahattomat saaliit on purettava aluksesta ja luettava kiintiöihin.

3.   Jos yksi tai useampi kalastusalus vetää samanaikaisesti useampaa verkkoa, jokaisen verkon on oltava samaa nimellissilmäkokoa. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 15 artiklan nojalla ja 29 artiklan mukaisesti tästä kohdasta poikkeamiseksi, mikäli useiden silmäkooltaan erilaisten verkkojen käyttö tuottaa meren elollisten luonnonvarojen säilymisen kannalta vähintään vastaavan hyödyn kuin nykyiset pyyntimenetelmät.

4.   On kiellettyä käyttää laitetta, joka tukkii tai muulla tavoin tehokkaasti pienentää perän tai vedettävän pyydyksen minkä tahansa osan silmäkokoa, ja pitää aluksella tähän tarkoitukseen nimenomaisesti suunniteltua laitetta. Tämä kohta ei estä käyttämästä erityisiä laitteita, joilla vähennetään vedettävän pyydyksen kulumista ja lujitetaan sitä tai vähennetään saaliin karkaamista vedettävien pyydysten etuosasta.

5.   Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä 4 kohdassa tarkoitettujen perien ja laitteiden tarkkaa määrittelyä koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen vahvistamiseksi. Kyseisten täytäntöönpanosäädösten on perustuttava parhaisiin saatavilla oleviin tieteellisiin ja teknisiin lausuntoihin, ja niissä voidaan määritellä

a)

langan paksuutta koskevat rajoitukset;

b)

perän ympärysmittaa koskevat rajoitukset;

c)

havasmateriaalin käyttöä koskevat rajoitukset;

d)

perien rakenne ja kiinnitys;

e)

sallitut laitteet, joilla voidaan vähentää kulumista; ja

f)

laitteet, joilla voidaan vähentää saaliin karkaamista.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 30 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

9 artikla

Seisovien verkkojen ja ajoverkkojen käyttöä koskevat yleiset rajoitukset

1.   Aluksella ei saa pitää tai käyttää yhtä tai useampaa ajoverkkoa, joiden yksittäinen tai yhteenlaskettu pituus on yli 2,5 kilometriä.

2.   On kiellettyä käyttää ajoverkkoja liitteessä III lueteltujen lajien kalastamiseen.

3.   Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, aluksella on kiellettyä pitää tai käyttää ajoverkkoja Itämerellä.

4.   On kiellettyä käyttää ankkuroituja verkkoja, pussiverkkoja ja riimuverkkoja seuraavien lajien pyytämiseksi:

a)

valkotonnikala (Thunnus alalunga);

b)

tonnikala (Thunnus thynnus);

c)

merilahna (Brama brama);

d)

miekkakala (Xiphias gladius);

e)

seuraavien lajien tai heimojen hait: Hexanchus griseus, Cetorhinus maximus, kaikki Alopiidae-heimon lajit, Carcharhinidae, Sphyrnidae, Isuridae, Lamnidae.

5.   Edellä olevasta 4 kohdasta poiketen kyseisessä kohdassa tarkoitettujen hailajien Välimerellä saatuja enintään kolmen yksilön tahattomia saaliita voidaan pitää aluksella tai purkaa aluksesta edellyttäen, että ne eivät ole unionin oikeuden nojalla suojeltuja lajeja.

6.   On kiellettyä käyttää ankkuroitavia verkkoja, pussiverkkoja tai riimuverkkoja missään sellaisessa paikassa, jonka kartan mukainen syvyys on yli 200 metriä.

7.   Sen estämättä, mitä tämän artiklan 6 kohdassa säädetään,

a)

liitteessä V olevan C osan 6.1 kohdassa, liitteessä VI olevan C osan 9.1 kohdassa ja liitteessä VII olevan C osan 4.1 kohdassa esitettyjä erityisiä poikkeuksia sovelletaan, jos kartan mukainen syvyys on 200–600 metriä;

b)

ankkuroitavien verkkojen, pussiverkkojen ja riimuverkkojen käyttö paikassa, jonka kartan mukainen syvyys on yli 200 metriä, sallitaan Välimerellä.

3 JAKSO

Herkkien lajien ja luontotyyppien suojeleminen

10 artikla

Rauhoitetut kala-, äyriäis- ja nilviäislajit

1.   Direktiivin 92/43/ETY liitteessä IV tarkoitettujen kala-, äyriäis- ja nilviäislajien pyytäminen, aluksella pitäminen, jälleenlaivaaminen tai aluksesta purkaminen on kiellettyä, paitsi jos myönnetään poikkeuksia mainitun direktiivin 16 artiklan nojalla.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen lajien lisäksi unionin alukset eivät saa kalastaa, pitää aluksella, jälleenlaivata, purkaa aluksesta, varastoida, myydä, pitää esillä tai tarjota myyntiin liitteessä I lueteltuja lajeja tai lajeja, joiden kalastus on kielletty muiden unionin säädösten nojalla.

3.   Jos 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja lajeja saadaan tahattomasti saaliiksi, niitä ei saa vahingoittaa ja yksilöt on päästettävä heti takaisin mereen, lukuun ottamatta tapauksia, joissa mahdollistetaan tahattomasti tapettujen yksilöiden tieteellinen tutkimus sovellettavan unionin oikeuden mukaisesti.

4.   Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 29 artiklan mukaisesti liitteessä I esitetyn luettelon muuttamiseksi, jos parhaiden saatavilla olevien tieteellisten lausuntojen mukaan luettelon muuttaminen on tarpeen.

5.   Tämän artiklan 4 kohdan nojalla hyväksytyillä toimenpiteillä pyritään saavuttamaan 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa asetettu tavoite, ja niissä voidaan ottaa huomioon herkkien lajien suojelemista koskevat kansainväliset sopimukset.

11 artikla

Merinisäkkäiden, merilintujen ja meressä elävien matelijoiden saaliit

1.   Direktiivin 92/43/ETY liitteissä II ja IV tarkoitettujen merinisäkkäiden ja meressä elävien matelijoiden sekä direktiivissä 2009/147/EY tarkoitettujen merilintujen pyytäminen, pitäminen aluksella, jälleenlaivaus tai aluksesta purkaminen on kiellettyä.

2.   Jos 1 kohdassa tarkoitettuja lajeja saadaan saaliiksi, niitä ei saa vahingoittaa ja yksilöt on päästettävä heti takaisin mereen.

3.   Sen estämättä, mitä 1 ja 2 kohdassa säädetään, 1 kohdassa tarkoitettujen tahattomasti saaliiksi saatujen meriympäristön lajien yksilöiden aluksella pitäminen, jälleenlaivaaminen tai aluksesta purkaminen on sallittua silloin, kun se on tarpeen yksittäisten eläinten toipumisen auttamiseksi ja tahattomasti tapettujen yksilöiden tieteellisen tutkimuksen mahdollistamiseksi, ja edellyttäen, että asianomaisille kansallisille toimivaltaisille viranomaisille on annettu kaikki tiedot ennakolta mahdollisimman pian saaliiksi saamisen jälkeen ja sovellettavan unionin oikeuden mukaisesti.

4.   Jäsenvaltiot voivat parhaiden saatavilla olevien tieteellisten lausuntojen perusteella ottaa lippunsa alla purjehtivien alusten osalta käyttöön ehkäiseviä toimenpiteitä tai tiettyjen pyydysten käyttöä koskevia rajoituksia. Tällaisilla toimenpiteillä on vähennettävä tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen lajien saaliita mahdollisimman paljon ja mahdollisuuksien mukaan lopetettava niiden joutuminen saaliiksi, ja niiden on oltava asetuksen (EU) N:o 1380/2013 2 artiklassa vahvistettujen tavoitteiden mukaisia ja vähintään yhtä tiukkoja kuin unionin oikeuden nojalla sovellettavat tekniset toimenpiteet.

5.   Tämän artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksytyillä toimenpiteillä pyritään 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa vahvistetun päämäärän saavuttamiseen. Jäsenvaltioiden on valvontaa varten ilmoitettava toisille jäsenvaltioille, joita asia koskee, tämän artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksytyistä säännöksistä. Niiden on myös asetettava tällaisia toimenpiteitä koskevat asianmukaiset tiedot julkisesti saataville.

12 artikla

Herkkien luontotyyppien, mukaan lukien haavoittuvat meriekosysteemit, suojeleminen

1.   On kiellettyä käyttää liitteessä II täsmennettyjä pyydyksiä kyseisessä liitteessä esitetyillä asiaankuuluvilla alueilla.

2.   Siinä tapauksessa, että parhaissa saatavilla olevissa tieteellisissä lausunnoissa suositellaan muuttamaan liitteessä II esitettyä alueiden luetteloa, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tämän asetuksen 29 artiklan mukaisesti ja asetuksen (EU) N:o 1380/201311 artiklan 2 ja 3 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen liitteen II muuttamiseksi tämän mukaisesti. Tällaisia muutoksia hyväksyessään komissio kiinnittää erityistä huomiota kalastustoiminnan siirtymisestä muille herkille alueille aiheutuvien kielteisten vaikutusten lieventämiseen.

3.   Jos 1 kohdassa tarkoitetut luontotyypit tai muut herkät luontotyypit, mukaan lukien haavoittuvat meriekosysteemit, sijaitsevat jonkin jäsenvaltion suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä, kyseinen jäsenvaltio voi ottaa asetuksen (EU) N:o 1380/201311 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen käyttöön pyyntikieltoalueita tai muita säilyttämistoimenpiteitä tällaisten luontotyyppien suojelemiseksi. Tällaisten toimenpiteiden on oltava asetuksen (EU) N:o 1380/2013 2 artiklassa asetettujen tavoitteiden mukaisia ja vähintään yhtä tiukkoja kuin unionin oikeuden mukaiset toimenpiteet.

4.   Tämän artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti hyväksytyillä toimenpiteillä pyritään 4 artiklan 1 kohdan c alakohdassa vahvistetun päämäärän saavuttamiseen.

4 JAKSO

Säilyttämisen vähimmäisviitekoot

13 artikla

Säilyttämisen vähimmäisviitekoot

1.   Tämän asetuksen liitteissä V–X olevissa A osissa täsmennettyjä meriympäristön lajien säilyttämisen vähimmäisviitekokoja sovelletaan seuraavissa tarkoituksissa:

a)

meriympäristön lajien nuorten yksilöiden suojelemisen varmistaminen asetuksen (EU) N:o 1380/201315 artiklan 11 ja 12 kohdan nojalla;

b)

kalakantojen elvytysalueiden perustaminen asetuksen (EU) N:o 1380/2013 8 artiklan nojalla;

c)

kaupallisten vähimmäiskokojen vahvistaminen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1379/2013 (28) 47 artiklan 2 kohdan nojalla.

2.   Meriympäristön lajin koko on mitattava liitteen IV mukaisesti.

3.   Jos meriympäristön lajin koon mittaamista varten on määrätty useampi kuin yksi tapa, yksilön ei katsota olevan säilyttämisen vähimmäisviitekokoa pienempi, jos minkä tahansa näistä menetelmistä soveltaminen antaa tulokseksi koon, joka on vähintään yhtä suuri kuin säilyttämisen vähimmäisviitekoko.

4.   Hummereita, langusteja, simpukoita ja kotilosimpukoita, jotka kuuluvat mihin tahansa niistä lajeista, joiden säilyttämisen vähimmäisviitekoot on vahvistettu liitteissä V, VI tai VII, saa pitää aluksella ja purkaa aluksesta vain kokonaisina.

5 JAKSO

Toimenpiteet poisheittämisen vähentämiseksi

14 artikla

Pilottihankkeet ei-toivottujen saaliiden välttämiseksi

1.   Jäsenvaltiot voivat toteuttaa pilottihankkeita, joiden tavoitteena on tutkia keinoja, joilla vältetään ei-toivottuja saaliita, vähennetään ne mahdollisimman pieniksi ja lopetetaan niiden saaminen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EU) N:o 1380/201314 artiklan soveltamista. Näissä pilottihankkeissa on otettava huomioon asiaan kuuluvien neuvoa-antavien toimikuntien lausunnot, ja niiden on perustuttava parhaisiin saatavilla oleviin tieteellisiin lausuntoihin.

2.   Jos kyseisten pilottihankkeiden tulokset tai muut tieteelliset lausunnot osoittavat, että ei-toivotut saaliit ovat merkittäviä, asianomaisten jäsenvaltioiden on pyrittävä ottamaan käyttöön teknisiä toimenpiteitä kyseisten ei-toivottujen saaliiden vähentämiseksi asetuksen (EU) N:o 1380/201319 artiklan mukaisesti.

III LUKU

ALUEELLISTAMINEN

15 artikla

Alueelliset tekniset toimenpiteet

1.   Alueellisella tasolla vahvistettavat tekniset toimenpiteet esitetään seuraavissa liitteissä:

a)

liitteessä V Pohjanmeren osalta;

b)

liitteessä VI luoteisten vesien osalta;

c)

liitteessä VII lounaisten vesien osalta;

d)

liitteessä VIII Itämeren osalta;

e)

liitteessä IX Välimeren osalta;

f)

liitteessä X Mustanmeren osalta;

g)

liitteessä XI Intian valtamerellä ja Länsi-Atlantilla sijaitsevien unionin vesien osalta;

h)

liitteessä XIII herkkien lajien osalta.

2.   Jotta voidaan ottaa huomioon asiaan kuuluvan kalastustoiminnan alueelliset erityispiirteet, siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tämän asetuksen 29 artiklan ja asetuksen (EU) N:o 1380/201318 artiklan mukaisesti tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa liitteissä esitettyjen teknisten toimenpiteiden muuttamiseksi, täydentämiseksi, kumoamiseksi tai niistä poikkeamiseksi, mukaan lukien pantaessa täytäntöön purkamisvelvoitetta asetuksen (EU) N:o 1380/201315 artiklan 5 ja 6 kohdan yhteydessä. Komissio antaa nämä delegoidut säädökset asetuksen (EU) N:o 1380/201318 artiklan mukaisesti toimitetun yhteisen suosituksen perusteella ja tämän asetuksen III luvun asiaankuuluvien artikloiden mukaisesti.

3.   Tällaisten delegoitujen säädösten antamiseksi jäsenvaltiot, joilla on välitön kalastuksenhoitoetu, voivat toimittaa asetuksen (EU) N:o 1380/201318 artiklan 1 kohdan mukaisesti yhteisiä suosituksia ensimmäisen kerran viimeistään 24 kuukauden kuluttua ja sen jälkeen 18 kuukauden kuluttua tämän asetuksen 31 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun kertomuksen antamisesta. Kyseiset jäsenvaltiot voivat myös toimittaa tällaisia suosituksia, kun ne katsovat sen tarpeelliseksi.

4.   Tämän artiklan 2 kohdan nojalla hyväksyttyjen teknisten toimenpiteiden

a)

avulla on pyrittävä saavuttamaan tämän asetuksen 3 ja 4 artiklassa säädetyt tavoitteet ja päämäärät;

b)

avulla on pyrittävä saavuttamaan muissa asiaankuuluvissa YKP:n alalla hyväksytyissä unionin säädöksissä ja erityisesti asetuksen (EU) N:o 1380/2013 9 ja 10 artiklassa tarkoitetuissa monivuotisissa suunnitelmissa vahvistetut tavoitteet sekä noudattamaan niissä säädettyjä edellytyksiä;

c)

ohjenuorana on käytettävä asetuksen (EU) N:o 1380/2013 3 artiklassa vahvistettuja hyvän hallinnon periaatteita;

d)

on hyödytettävä meren elollisten luonnonvarojen säilyttämistä erityisesti hyödyntämismallien sekä herkkien lajien ja luontotyyppien saaman suojelun tason osalta vähintään vastaavalla tavalla kuin 1 kohdassa tarkoitetut vaatimukset. Lisäksi on otettava huomioon kalastustoiminnan mahdolliset vaikutukset meriekosysteemiin.

5.   Jäljempänä 27 artiklassa ja liitteissä V–XI olevissa B osissa säädettyjen silmäkoon tarkkoja määrittelyjä koskevien edellytysten soveltaminen ei saa heikentää 14 päivänä elokuuta 2019 voimassa olevia valikoivuusvaatimuksia, erityisesti nuorten yksilöiden saaliiden lisääntymisen muodossa, ja sillä on pyrittävä saavuttamaan 3 ja 4 artiklassa säädetyt tavoitteet ja päämäärät.

6.   Jäsenvaltioiden on esitettävä 2 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden hyväksymiseksi toimitetuissa yhteisissä suosituksissa tieteellistä näyttöä kyseisten toimenpiteiden hyväksymisen tueksi.

7.   Komissio voi pyytää STECF:ää arvioimaan 2 kohdassa tarkoitettuja yhteisiä suosituksia.

16 artikla

Pyydysten laji- ja kokovalikoivuus

Edellä 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen pyydysten koko- ja lajivalikoivuusominaisuuksiin liittyvien toimenpiteiden hyväksymiseksi toimitetussa yhteisessä suosituksessa on esitettävä tieteellistä näyttöä, joka osoittaa, että kyseisillä toimenpiteillä saavutetaan vähintään vastaavat valikoivuusominaisuudet tiettyjen lajien tai lajiyhdistelmien osalta kuin liitteissä V–X olevissa B osissa ja liitteessä XI olevassa A osassa esitetyillä pyydyksillä.

17 artikla

Kielto- tai rajoitusalueet nuorten ja kutevien yksilöiden yhdyskuntien suojelemiseksi

Liitteissä V–VIII ja liitteessä X oleviin C osiin ja liitteessä XI olevaan B osaan liittyvien, 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden hyväksymiseksi tai uusien kielto- tai rajoitusalueiden vahvistamiseksi toimitettuun yhteiseen suositukseen on sisällytettävä tällaisten kielto- ja rajoitusalueiden osalta seuraavat osatekijät:

a)

pyyntikiellon tarkoitus;

b)

pyyntikiellon maantieteellinen laajuus ja kesto;

c)

tiettyjä pyydyksiä koskevat rajoitukset; ja

d)

seuranta- ja valvontajärjestelyt.

18 artikla

Säilyttämisen vähimmäisviitekoot

Liitteissä V–X oleviin A osiin liittyvien, 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden hyväksymiseksi toimitetussa yhteisessä suosituksessa on noudatettava meriympäristön lajien nuorten yksilöiden suojelemista koskevaa tavoitetta.

19 artikla

Reaaliaikaiset pyyntikiellot ja siirtymistä koskevat säännökset

1.   Reaaliaikaisiin pyyntikieltoihin, joiden tavoitteena on varmistaa herkkien lajien, nuorten yksilöiden yhdyskuntien, kalojen kutevien yksilöiden yhdyskuntien tai äyriäis- tai nilviäislajien kutevien yksilöiden yhdyskuntien suojeleminen, liittyvien, 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden hyväksymiseksi toimitettuun yhteiseen suositukseen on sisällytettävä seuraavat osatekijät:

a)

pyyntikieltojen maantieteellinen laajuus ja kesto;

b)

lajit ja kynnysarvot, jotka johtavat pyyntikieltoon;

c)

hyvin valikoivien pyydysten käyttö muutoin suljetuilla alueilla; ja

d)

seuranta- ja valvontajärjestelyt.

2.   Siirtymistä koskeviin säännöksiin liittyvien, 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden hyväksymiseksi toimitettuun yhteiseen suositukseen on sisällytettävä

a)

lajit ja kynnysarvot, jotka johtavat siirtymisvelvoitteeseen;

b)

etäisyys, joka aluksen on siirryttävä aiemmasta kalastusasemastaan.

20 artikla

Innovatiiviset pyydykset

1.   Innovatiivisten pyydysten käyttöön tietyllä merialueella liittyvissä, 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden hyväksymiseksi toimitetussa yhteisessä suosituksessa on oltava arvio tällaisten pyydysten käytön todennäköisistä vaikutuksista kohdelajeihin ja herkkiin lajeihin ja luontotyyppeihin. Asianomaisten jäsenvaltioiden on kerättävä asianmukaiset tarvittavat tiedot tätä arviota varten.

2.   Innovatiivisten pyydysten käyttöä ei sallita, jos 1 kohdassa tarkoitetut arviot osoittavat, että pyydysten käyttö johtaa herkkiin luontotyyppeihin ja muihin kuin kohdelajeihin kohdistuviin merkittäviin kielteisiin vaikutuksiin.

21 artikla

Luonnonsuojelutoimenpiteet

Herkkien lajien ja luontotyyppien suojelemiseen liittyvissä, 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden hyväksymiseksi toimitetussa yhteisessä suosituksessa voidaan erityisesti

a)

laatia luetteloja herkistä lajeista ja luontotyypeistä, jotka kalastustoiminta kyseisellä alueella parhaiden saatavilla olevien tieteellisten lausuntojen mukaan eniten vaarantaa;

b)

määritellä täydentävien tai vaihtoehtoisten toimenpiteiden käyttö liitteessä XIII tarkoitettujen toimenpiteiden lisäksi 11 artiklassa tarkoitettujen lajien tahattomien saaliiden vähentämiseksi mahdollisimman pieniksi;

c)

antaa tietoja nykyisten ehkäisevien toimenpiteiden ja seurantajärjestelyjen tehokkuudesta;

d)

määritellä toimenpiteitä, joilla pyydysten vaikutukset herkkiin luontotyyppeihin minimoidaan;

e)

määritellä rajoituksia, jotka koskevat tiettyjen pyydysten toimintaa, tai ottaa käyttöön tiettyjen pyydysten täydellinen käyttökielto alueella, jolla tällaiset pyydykset uhkaavat kyseisen alueen 10 ja 11 artiklassa tarkoitettujen lajien tai muiden herkkien luontotyyppien suojelun tasoa.

22 artikla

Väliaikaisiin poisheittämissuunnitelmiin kuuluvat alueelliset toimenpiteet

1.   Kun jäsenvaltiot esittävät yhteisiä suosituksia teknisten toimenpiteiden ottamiseksi käyttöön asetuksen (EU) N:o 1380/201315 artiklan 6 kohdassa tarkoitetuissa väliaikaisissa poisheittämissuunnitelmissa, kyseiset suositukset voivat sisältää muun muassa seuraavat osatekijät:

a)

pyydysten tarkat määrittelyt ja pyydysten käyttöä koskevat säännöt;

b)

pyydysten muutosten tarkat määrittelyt tai valikoivien laitteiden käyttö parantamaan koko- tai lajivalikoivuutta;

c)

tiettyjen pyydysten käytön ja kalastustoiminnan rajoittaminen tai kieltäminen tietyillä alueilla tai tiettyinä aikoina;

d)

säilyttämisen vähimmäisviitekoot;

e)

asetuksen (EU) N:o 1380/201315 artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksytyt poikkeukset.

2.   Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetuilla toimenpiteillä on pyrittävä saavuttamaan 3 artiklassa säädetyt tavoitteet ja erityisesti varmistamaan nuorten tai kutevien kalojen, äyriäisten ja nilviäisten yhdyskuntien suojelu.

23 artikla

Saaliiden ja poisheitettyjen saaliiden täydellistä dokumentointia koskevat pilottihankkeet

1.   Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tämän asetuksen 29 artiklan ja asetuksen (EU) N:o 1380/201318 artiklan mukaisesti tämän asetuksen täydentämiseksi määrittämällä pilottihankkeet, joilla kehitetään saaliiden ja poisheitettyjen saaliiden täydellistä dokumentointia koskeva järjestelmä, joka perustuu mitattavissa oleviin tavoitteisiin ja päämääriin tulosperusteisen kalastuksenhoidon aikaansaamiseksi.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetuissa pilottihankkeissa voidaan poiketa liitteissä V–XI olevissa B osissa vahvistetuista toimenpiteistä tietyn alueen osalta enintään yhden vuoden ajan edellyttäen, että voidaan osoittaa, että tällaisilla pilottihankkeilla pyritään saavuttamaan 3 ja 4 artiklassa asetetut tavoitteet ja päämäärät ja että erityisesti pyritään parantamaan asianomaisen pyydyksen tai kalastusmenetelmän valikoivuutta tai muuten vähentämään sen ympäristövaikutusta. Yhden vuoden ajanjaksoa voidaan pidentää yhdellä lisävuodella samoin edellytyksin. Se on rajattava korkeintaan viiteen prosenttiin aluksista kyseisellä alalla jäsenvaltiota kohti.

3.   Kun jäsenvaltiot esittävät yhteisiä suosituksia 1 kohdassa tarkoitettujen pilottihankkeiden toteuttamiseksi, niiden on esitettävä tieteellinen näyttö niiden hyväksymisen tueksi. STEFC:n on arvioitava yhteiset suositukset ja julkistettava nämä arvioinnit. Kuuden kuukauden kuluessa hankkeen päättymisestä jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kertomus, jossa esitetään tulokset, mukaan lukien yksityiskohtainen arvio valikoivuudessa tapahtuneista muutoksista ja muista ympäristövaikutuksista.

4.   STECF:n on arvioitava 3 kohdassa tarkoitettu kertomus. Jos uusi pyydys tai kalastusmenetelmä vaikuttaa arvioinnin mukaan myönteisesti 2 kohdassa asetetun tavoitteen saavuttamiseen, komissio voi tehdä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaisesti ehdotuksen kyseisen pyydyksen tai kalastusmenetelmän yleisen käytön sallimisesta. STECF:n arviointi on julkistettava.

5.   Siirretään komissiolle valta antaa 29 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä tämän asetuksen täydentämiseksi laatimalla tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun saaliiden ja poisheitettyjen saaliiden täydellistä dokumentointia koskevan järjestelmän tekniset erittelyt.

24 artikla

Täytäntöönpanosäädökset

1.   Komissio voi vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä

a)

liitteissä V–IX olevissa B osissa esitettyihin pyydyksiin kiinnitettyjen valikoivien laitteiden tarkat määrittelyt;

b)

yksityiskohtaiset säännöt liitteessä V olevassa D osassa kuvattujen pyydysten tarkoista määrittelyistä liittyen pyydysten rakennetta koskeviin rajoituksiin ja niistä seuranta- ja valvontatoimenpiteistä, jotka lippujäsenvaltion on toteutettava;

c)

yksityiskohtaiset säännöt seuranta- ja valvontatoimenpiteistä, jotka lippujäsenvaltion on toteutettava, kun käytetään liitteessä V olevan C osan 6 kohdassa, liitteessä VI olevan C osan 9 kohdassa ja liitteessä VII olevan C osan 4 kohdassa tarkoitettuja pyydyksiä;

d)

yksityiskohtaiset säännöt seuranta- ja valvontatoimenpiteistä, jotka on toteutettava liitteessä V olevan C osan 2 kohdassa ja liitteessä VI olevan C osan 6 ja 7 kohdassa kuvattujen kielto- tai rajoitusalueiden osalta;

e)

yksityiskohtaiset säännöt liitteessä XIII olevassa A osassa tarkoitettujen akustisten karkotinlaitteiden signaalia ja käyttötapaa koskevista ominaisuuksista;

f)

yksityiskohtaiset säännöt liitteessä XIII olevassa B osassa tarkoitettujen lintujenkarkotussiimojen ja painollisten siimojen suunnittelusta ja käytöstä;

g)

yksityiskohtaiset säännöt liitteessä XIII olevassa C osassa tarkoitettujen kilpikonnien päästämiseksi ulos verkosta tarkoitettujen laitteiden teknisistä tiedoista.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetut täytäntöönpanosäädökset on annettava 30 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

IV LUKU

TIETEELLINEN TUTKIMUS SEKÄ PALAUTUS- JA SIIRTOISTUTUKSET

25 artikla

Tieteellinen tutkimus

1.   Tässä asetuksessa säädettyjä teknisiä toimenpiteitä ei sovelleta kalastustoimiin, joita toteutetaan tieteellisiin tutkimustarkoituksiin, seuraavin edellytyksin:

a)

kalastustoimien on tapahduttava lippujäsenvaltion luvalla ja sen alaisuudessa;

b)

komissiolle ja niille jäsenvaltioille, joiden suvereniteettiin tai lainkäyttövaltaan kuuluvilla vesillä kalastustoimia toteutetaan, jäljempänä ”rannikkojäsenvaltiot”, on ilmoitettava vähintään kaksi viikkoa etukäteen aikomuksesta toteuttaa tällaisia kalastustoimia, ja samalla on ilmoitettava toimiin osallistuvat alukset sekä tieteelliset tutkimukset, jotka on tarkoitus tehdä;

c)

kalastustoimia toteuttavalla aluksella tai toteuttavilla aluksilla on oltava asetuksen (EY) N:o 1224/2009 7 artiklan mukainen voimassa oleva kalastuslupa;

d)

aluksen päällikön edellytetään ottavan alukselle rannikkojäsenvaltion tarkkailija kalastustoimien ajaksi, jos rannikkojäsenvaltio pyytää sitä lippujäsenvaltiolta, jollei tämä ole turvallisuussyistä mahdotonta;

e)

kalastustoimien, joita kaupalliset alukset toteuttavat tieteellisiin tutkimustarkoituksiin, on oltava ajallisesti rajoitettua. Jos tiettyä tutkimusta varten kalastustoimia toteuttavia kaupallisia aluksia on enemmän kuin kuusi, lippujäsenvaltion on ilmoitettava tästä komissiolle vähintään kolme kuukautta etukäteen ja pyydettävä tarvittaessa STECF:n lausuntoa varmistaakseen, että tällainen osallistumisen taso on tieteellisesti perusteltua; jos osallistumisen taso ei STECF:n lausunnon mukaan ole perusteltua, asianomaisen jäsenvaltion on muutettava tieteellisen tutkimuksen edellytyksiä sen mukaisesti;

f)

jos käytetään sähköpulssitroolia, tieteelliseen tutkimukseen osallistuvien alusten on noudatettava ICES:n tai STECF:n tarkastamaan tai validoimaan tieteelliseen tutkimussuunnitelmaan kuuluvaa erityistä tieteellistä protokollaa, sekä seurantaa, valvontaa ja arviointia koskevaa järjestelmää.

2.   Tämän artiklan 1 kohdassa täsmennettyihin tarkoituksiin pyydettyjä meriympäristön lajeja voidaan myydä, varastoida, pitää esillä tai tarjota myyntiin edellyttäen, että ne lasketaan kiintiöihin soveltuvin osin asetuksen (EY) N:o 1224/200933 artiklan 6 kohdan mukaisesti ja

a)

ne täyttävät tämän asetuksen liitteissä IV–X vahvistetut säilyttämisen vähimmäisviitekoot; tai

b)

ne myydään muihin tarkoituksiin kuin suoraan ihmisravinnoksi.

26 artikla

Palautus- ja siirtoistutukset

1.   Tässä asetuksessa säädettyjä teknisiä toimenpiteitä ei sovelleta kalastustoimiin, joiden ainoana tarkoituksena ovat meriympäristön lajien palautus- tai siirtoistutukset, edellyttäen että kyseiset toimet pannaan täytäntöön sen jäsenvaltion tai niiden jäsenvaltioiden, jolla tai joilla on välitön kalastuksenhoitoetu, luvalla ja alaisuudessa.

2.   Jos palautus- tai siirtoistutuksia pannaan täytäntöön toisen jäsenvaltion tai toisten jäsenvaltioiden vesillä, komissiolle ja kaikille kyseisille jäsenvaltioille on ilmoitettava vähintään 20 kalenteripäivää etukäteen aikomuksesta toteuttaa tällaisia kalastustoimia.

V LUKU

SILMÄKOON TARKKOJA MÄÄRITTELYJÄ KOSKEVAT EDELLYTYKSET

27 artikla

Silmäkoon tarkkoja määrittelyjä koskevat edellytykset

1.   Liitteissä V–VIII tarkoitetuilla saaliiden prosenttiosuuksilla tarkoitetaan lajin sallittua enimmäisprosenttiosuutta kyseisissä liitteissä asetettujen tiettyjen silmäkokovaatimusten täyttämiseksi. Kyseiset prosenttiosuudet eivät rajoita asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan mukaista saaliiden purkamisvelvoitetta.

2.   Saaliiden prosenttiosuudet lasketaan kaikkien aluksesta kunkin kalastusmatkan jälkeen purettujen meren elollisten luonnonvarojen elopainon osuuden perusteella.

3.   Edellä 2 kohdassa tarkoitetut saaliiden prosenttiosuudet voidaan laskea yhden tai useamman edustavan otoksen perusteella.

4.   Tätä artiklaa sovellettaessa kokonaisen keisarihummerin painon vastaavuus saadaan kertomalla keisarihummerin pyrstön paino kolmella.

5.   Jäsenvaltiot voivat myöntää kalastuslupia asetuksen (EY) N:o 1224/2009 7 artiklan mukaisesti lippunsa alla purjehtiville aluksille, kun ne harjoittavat kalastustoimintaa käyttäen tiettyjä liitteissä V–XI esitettyjä silmäkokoja. Tällaiset luvat voidaan keskeyttää tai peruuttaa, jos todetaan, että alus ei ole noudattanut määriteltyjä saaliiden prosenttiosuuksia, jotka on esitetty liitteissä V–VIII.

6.   Tämä artikla ei rajoita asetuksen (EY) N:o 1224/2009 soveltamista.

7.   Komissiolle siirretään valta antaa 15 artiklan nojalla ja 29 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla määritellään tarkemmin liitteissä V–X olevissa B osissa ja liitteessä XI olevassa A osassa mainittuja asiaankuuluvia lajeja koskeva ”kohdennetun kalastuksen” käsite. Tätä varten jäsenvaltioiden, joiden välitöntä kalastuksenhoitoetua asianomaiset kalastukset koskevat, on toimitettava ensimmäiset yhteiset suosituksensa viimeistään 15 päivänä elokuuta 2020.

VI LUKU

TEKNISET TOIMENPITEET NEAFC:N SÄÄNTELYALUEELLA

28 artikla

Tekniset toimenpiteet NEAFC:n sääntelyalueilla

Tekniset toimenpiteet NEAFC:n sääntelyalueilla esitetään liitteessä XII.

VII LUKU

MENETTELYSÄÄNNÖKSET

29 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.   Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.   Siirretään komissiolle 14 päivästä elokuuta 2019 viiden vuoden ajaksi 2 artiklan 2 kohdassa, 8 artiklan 3 kohdassa, 10 artiklan 4 kohdassa, 12 artiklan 2 kohdassa, 15 artiklan 2 kohdassa, 23 artiklan 1 ja 5 kohdassa, 27 artiklan 7 kohdassa sekä 31 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen tämän viiden vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.

3.   Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 2 artiklan 2 kohdassa, 8 artiklan 3 kohdassa, 10 artiklan 4 kohdassa, 12 artiklan 2 kohdassa, 15 artiklan 2 kohdassa, 23 artiklan 1 ja 5 kohdassa, 27 artiklan 7 kohdassa sekä 31 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.   Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

5.   Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

6.   Edellä olevan 2 artiklan 2 kohdan, 8 artiklan 3 kohdan, 10 artiklan 4 kohdan, 12 artiklan 2 kohdan, 15 artiklan 2 kohdan, 23 artiklan 1 ja 5 kohdan, 27 artiklan 7 kohdan ja 31 artiklan 4 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

30 artikla

Komiteamenettely

1.   Komissiota avustaa asetuksen (EU) N:o 1380/2013 47 artiklalla perustettu kalastus- ja vesiviljelyalan komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.   Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

VIII LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

31 artikla

Uudelleentarkastelu ja kertomukset

1.   Komissio antaa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2020 ja sen jälkeen kolmen vuoden välein Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän asetuksen täytäntöönpanosta jäsenvaltioiden ja asiaankuuluvien neuvoa-antavien toimikuntien toimittamien tietojen perusteella ja STECF:n esitettyä asiasta arvionsa. Kyseisessä kertomuksessa on arvioitava, missä laajuudessa teknisillä toimenpiteillä on sekä alueellisella tasolla että unionin tasolla myötävaikutettu 3 artiklassa vahvistettujen tavoitteiden ja 4 artiklassa vahvistettujen päämäärien saavuttamiseen. Kertomuksessa on myös viitattava ICES:n lausuntoon innovatiivisten pyydysten alalla saavutetusta edistymisestä tai niiden vaikutuksesta. Kertomuksessa on tehtävä johtopäätöksiä hyödyistä tai kielteisistä vaikutuksista meriekosysteemeihin ja herkkiin luontotyyppeihin sekä valikoivuudesta.

2.   Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun kertomuksen on sisällettävä muun muassa arviointi teknisten toimenpiteiden myötävaikutuksesta hyödyntämismallien optimointiin 3 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädetyn mukaisesti. Tätä varten kertomus voi sisältää muun muassa liitteessä XIV lueteltujen keskeisinä indikaattorikantoina käytettävien lajien valikoivuuden suoritusindikaattorina parhaan valikoivuuden tuottavan pituuden (Lopt) verrattuna kunkin käsiteltävän vuoden aikana pyydettyjen kalojen keskipituuteen.

3.   Jos kertomuksen perusteella on näyttöä siitä, ettei tavoitteita ja päämääriä ole saavutettu alueellisella tasolla, kyseisen alueen jäsenvaltioiden on esitettävä 12 kuukauden kuluessa 1 kohdassa tarkoitetun kertomuksen antamisesta suunnitelma, jossa esitetään toteutettavat toimet, joilla on tarkoitus osaltaan edistää mainittujen tavoitteiden ja päämäärien saavuttamista.

4.   Komissio voi myös ehdottaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle tähän asetukseen tarvittavia muutoksia tämän kertomuksen perusteella. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 15 artiklan nojalla ja 29 artiklan mukaisesti liitteessä XIV esitetyn lajiluettelon muuttamiseksi.

32 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1967/2006 muuttaminen

Muutetaan asetus (EY) N:o 1967/2006 seuraavasti:

a)

kumotaan 3, 8–12, 14, 15, 16 ja 25 artikla;

b)

poistetaan liitteet II, III ja IV.

Viittauksia kumottuihin tai poistettuihin artikloihin ja liitteisiin pidetään viittauksina tämän asetuksen asiaankuuluviin säännöksiin.

33 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1224/2009 muuttaminen

Muutetaan asetuksen (EY) N:o 1224/2009 IV osaston IV luku seuraavasti:

a)

kumotaan 3 jakso;

b)

lisätään jakso seuraavasti:

4 jakso

Jalostaminen aluksella ja pelaginen kalastus

54 a artikla

Jalostaminen aluksella

1.   On kiellettyä suorittaa kaloille kalastusaluksella mitä tahansa fyysistä tai kemiallista jalostustoimintaa kalajauhon, kalaöljyn tai vastaavien tuotteiden valmistamiseksi tai jälleenlaivata pyydettyjä kaloja toiseen alukseen tällaisia tarkoituksia varten.

2.   Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta seuraaviin:

a)

kalanjätteiden jalostus tai jälleenlaivaus; tai

b)

kalastusaluksella tapahtuva surimin valmistus.

54 b artikla

Saaliin käsittely- ja purkamisrajoitukset pelagisilla aluksilla

1.   Vedenerottimen tankojen väli voi asetuksen (EU) N:o 1236/2010 3 artiklan 2 kohdassa määritellyllä NEAFC-yleissopimusalueella toimivilla makrillia, silliä ja piikkimakrillia pyytävillä pelagisilla kalastusaluksilla olla enintään 10 millimetriä.

Tankojen on oltava hitsattuja paikoilleen. Jos vedenerottimessa käytetään tankojen sijasta reikiä, reikien halkaisija saa olla enintään 10 millimetriä. Vedenerottimen edessä olevissa kouruissa olevien reikien halkaisija saa olla enintään 15 millimetriä.

2.   NEAFC-yleissopimusalueella toimivat pelagiset alukset eivät saa purkaa kaloja vesilinjansa alapuolella puskurisäiliöistä tai jäähdytetyistä merivesisäiliöistä.

3.   Aluksen päällikön on lähetettävä lippujäsenvaltion toimivaltaisille kalastusviranomaisille kaaviot, jotka koskevat makrillia, silliä ja piikkimakrillia NEAFC-yleissopimusalueella pyytävien pelagisten alusten saaliin käsittely- ja purkamisvalmiuksia ja jotka ovat lippujäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten oikeaksi todistamia, samoin kuin kaikki niihin tehtävät muutokset. Aluksen lippujäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä toimitettujen kaavioiden paikkansapitävyyttä koskevia säännöllisiä tarkastuksia. Jäljennökset on säilytettävä aluksella koko ajan.

54 c artikla

Automaattiseen lajitteluun tarkoitettujen laitteiden käyttöä koskevat rajoitukset

1.   On kiellettyä pitää kalastusaluksella laitteita, joilla voidaan automaattisesti lajitella koon tai sukupuolen mukaan silliä, makrillia tai piikkimakrillia.

2.   Kyseisten laitteiden pito ja käyttö on kuitenkin sallittava, jos

a)

aluksella ei samanaikaisesti pidetä tai käytetä joko silmäkooltaan 70 millimetriä pienempää vedettävää pyydystä tai yhtä taikka useampaa kurenuottaa tai vastaavaa pyydystä; tai

b)

koko saalis, joka voidaan laillisesti pitää aluksella,

i)

säilytetään jäädytettynä;

ii)

lajitellut kalat jäädytetään välittömästi lajittelun jälkeen ja lajiteltuja kaloja ei päästetä takaisin mereen; ja

iii)

laitteet on asennettu ja sijoitettu alukselle siten, että jäädytys tapahtuu välittömästi eikä meriympäristön lajien laskeminen takaisin mereen ole enää mahdollista.

3.   Poiketen siitä, mitä tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetään, jokainen alus, jolla on oikeus kalastaa Itämeren, Belttien ja Juutinrauman vesialueilla, voi pitää mukanaan automaattiseen lajitteluun tarkoitettuja laitteita Kattegatissa edellyttäen, että tähän tarkoitukseen on myönnetty 7 artiklan mukainen kalastuslupa. Kalastusluvassa määritellään lajit, alueet, ajankohdat ja kaikki muut vaaditut edellytykset, joita sovelletaan lajitteluun tarkoitettujen laitteiden käyttöön ja aluksella pitoon.

4.   Tätä artiklaa ei sovelleta Itämerellä.”

34 artikla

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 muuttaminen

Korvataan asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 12 kohta seuraavasti:

”12.   Niiden lajien osalta, joihin ei sovelleta 1 kohdassa mainittua purkamisvelvoitetta, säilyttämisen vähimmäisviitekokoa pienempien lajien saaliita ei saa pitää aluksella, vaan ne on päästettävä heti takaisin mereen, paitsi jos ne käytetään elävinä syötteinä.”

35 artikla

Asetuksen (EU) 2016/1139 muuttaminen

Muutetaan asetuksen (EU) 2016/1139 8 artikla seuraavasti:

a)

korvataan 1 kohdan johdantokappale seuraavasti:

”1   Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tämän asetuksen 16 artiklan ja asetuksen (EU) N:o 1380/2013 18 artiklan mukaisesti seuraavista teknisistä toimenpiteistä, siltä osin kuin niihin ei sovelleta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2019/1241 (*1):

(*1)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/1241, annettu 20 päivänä kesäkuuta 2019, kalavarojen säilyttämisestä ja meriekosysteemien suojelemisesta teknisten toimenpiteiden avulla, neuvoston asetusten (EY) N:o 1967/2006, (EY) N:o 1224/2009 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EU) N:o 1380/2013, (EU) 2016/1139, (EU) 2018/973, (EU) 2019/472 ja (EU) 2019/1022 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 894/97, (EY) N:o 850/98, (EY) N:o 2549/2000, (EY) N:o 254/2002, (EY) N:o 812/2004 ja (EY) N:o 2187/2005 kumoamisesta (EUVL L 198, 25.7.2019, s. 105).”;"

b)

korvataan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetuilla toimenpiteillä on edistettävä tämän asetuksen 3 artiklassa säädettyjen tavoitteiden saavuttamista ja niiden on oltava asetuksen (EU) 2019/1241 15 artiklan 4 kohdan mukaisia.”.

36 artikla

Asetuksen (EU) 2018/973 muuttaminen

Muutetaan asetuksen (EU) 2018/973 9 artikla seuraavasti:

a)

korvataan 1 kohdan johdantokappale seuraavasti:

”1.   Siirretään komissiolle valta antaa tämän asetuksen 16 artiklan ja asetuksen (EU) N:o 1380/201318 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä asetusta seuraavien teknisten toimenpiteiden osalta, siltä osin kuin niihin ei sovelleta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2019/1241 (*2):

(*2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/1241, annettu 20 päivänä kesäkuuta 2019, kalavarojen säilyttämisestä ja meriekosysteemien suojelemisesta teknisten toimenpiteiden avulla, neuvoston asetusten (EY) N:o 1967/2006, (EY) N:o 1224/2009 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EU) N:o 1380/2013, (EU) 2016/1139, (EU) 2018/973, (EU) 2019/472 ja (EU) 2019/1022 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 894/97, (EY) N:o 850/98, (EY) N:o 2549/2000, (EY) N:o 254/2002, (EY) N:o 812/2004 ja (EY) N:o 2187/2005 kumoamisesta (EUVL L 198, 25.7.2019, s. 105).”;"

b)

korvataan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetuilla toimenpiteillä on edistettävä tämän asetuksen 3 artiklassa säädettyjen päämäärien saavuttamista, ja niiden on oltava asetuksen (EU) 2019/1241 15 artiklan 4 kohdan mukaisia.”.

37 artikla

Asetuksen (EU) 2019/472 muuttaminen

Muutetaan asetuksen (EU) 2019/472 9 artikla seuraavasti:

a)

korvataan 1 kohdan johdantokappale seuraavasti:

”1.   Siirretään komissiolle valta antaa tämän asetuksen 18 artiklan ja asetuksen (EU) N:o 1380/2013 18 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä asetusta seuraavien teknisten toimenpiteiden osalta, siltä osin kuin niihin ei sovelleta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2019/1241 (*3):

(*3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/1241, annettu 20 päivänä kesäkuuta 2019, kalavarojen säilyttämisestä ja meriekosysteemien suojelemisesta teknisten toimenpiteiden avulla, neuvoston asetusten (EY) N:o 1967/2006, (EY) N:o 1224/2009 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EU) N:o 1380/2013, (EU) 2016/1139, (EU) 2018/973, (EU) 2019/472 ja (EU) 2019/1022 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 894/97, (EY) N:o 850/98, (EY) N:o 2549/2000, (EY) N:o 254/2002, (EY) N:o 812/2004 ja (EY) N:o 2187/2005 kumoamisesta (EUVL L 198, 25.7.2019, s. 105).”;"

b)

korvataan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetuilla toimenpiteillä on edistettävä tämän asetuksen 3 artiklassa säädettyjen päämäärien saavuttamista ja niiden on oltava asetuksen (EU) 2019/1241 15 artiklan 4 kohdan mukaisia.”.

38 artikla

Asetuksen (EU) N:o 2019/1022 muuttaminen

Muutetaan asetuksen (EU) 2019/1022 13 artikla seuraavasti:

a)

korvataan 1 kohdan johdantokappale seuraavasti:

”1.   Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tämän asetuksen 18 artiklan ja asetuksen (EU) N:o 1380/2013 18 artiklan mukaisesti tämän asetuksen täydentämiseksi vahvistamalla seuraavat tekniset säilyttämistoimenpiteet, siltä osin kuin niihin ei sovelleta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2019/1241 (*4):

(*4)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/1241, annettu 20 päivänä kesäkuuta 2019, kalavarojen säilyttämisestä ja meriekosysteemien suojelemisesta teknisten toimenpiteiden avulla, neuvoston asetusten (EY) N:o 1967/2006, (EY) N:o 1224/2009 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EU) N:o 1380/2013, (EU) 2016/1139, (EU) 2018/973, (EU) 2019/472 ja (EU) 2019/1022 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 894/97, (EY) N:o 850/98, (EY) N:o 2549/2000, (EY) N:o 254/2002, (EY) N:o 812/2004 ja (EY) N:o 2187/2005 kumoamisesta (EUVL L 198, 25.7.2019, s. 105).”;"

b)

korvataan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetuilla toimenpiteillä on edistettävä tämä asetuksen 3 artiklassa säädettyjen tavoitteiden saavuttamista ja niiden on oltava asetuksen (EU) 2019/1241 15 artiklan 4 kohdan mukaisia.”.

39 artikla

Kumoamiset

Kumotaan asetukset (EY) N:o 894/97, (EY) N:o 850/98, (EY) N:o 2549/2000, (EY) N:o 254/2002, (EY) N:o 812/2004 ja (EY) N:o 2187/2005.

Viittauksia kumottuihin asetuksiin pidetään viittauksina tähän asetukseen.

40 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 20 päivänä kesäkuuta 2019.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

A. TAJANI

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

G. CIAMBA


(1)  EUVL C 389, 21.10.2016, s. 67.

(2)  EUVL C 185, 9.6.2017, s. 82.

(3)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 16. huhtikuuta 2019 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 13. kesäkuuta 2019.

(4)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1380/2013, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, yhteisestä kalastuspolitiikasta, neuvoston asetusten (EY) N:o 1954/2003 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 2371/2002 ja (EY) N:o 639/2004 ja neuvoston päätöksen 2004/585/EY kumoamisesta (EUVL L 354, 28.12.2013, s. 22).

(5)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/56/EY, annettu 17 päivänä kesäkuuta 2008, yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista (meristrategiapuitedirektiivi) (EUVL L 164, 25.6.2008, s. 19).

(6)  Neuvoston direktiivi 92/43/ETY, annettu 21 päivänä toukokuuta 1992, luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta (EYVL L 206, 22.7.1992, s. 7).

(7)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/147/EY, annettu 30 päivänä marraskuuta 2009, luonnonvaraisten lintujen suojelusta (EUVL L 20, 26.1.2010, s. 7).

(8)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2000/60/EY, annettu 23 päivänä lokakuuta 2000, yhteisön vesipolitiikan puitteista (EYVL L 327, 22.12.2000, s. 1).

(9)  EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1.

(10)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).

(11)  Neuvoston asetus (EY) N:o 894/97, annettu 29 päivänä huhtikuuta 1997, tietyistä kalavarojen teknisistä säilyttämistoimenpiteistä (EYVL L 132, 23.5.1997, s. 1).

(12)  Neuvoston asetus (EY) N:o 850/98, annettu 30 päivänä maaliskuuta 1998, kalavarojen säilyttämisestä nuorten meren eliöiden suojelemiseksi toteutettavien teknisten toimenpiteiden avulla (EYVL L 125, 27.4.1998, s. 1).

(13)  Neuvoston asetus (EY) N:o 2549/2000, annettu 17 päivänä marraskuuta 2000, teknisistä lisätoimenpiteistä turskakannan elvyttämiseksi Irlanninmerellä (ICES-alue VIIa) (EYVL L 292, 21.11.2000, s. 5).

(14)  Neuvoston asetus (EY) N:o 254/2002, annettu 12 päivänä helmikuuta 2002, vuonna 2002 sovellettavista toimenpiteistä Irlanninmeren (ICES-alue VIIa) turskakannan elvyttämiseksi (EYVL L 41, 13.2.2002, s. 1).

(15)  Neuvoston asetus (EY) N:o 812/2004, annettu 26 päivänä huhtikuuta 2004, kalastuksen tahattomia valassaaliita koskevista toimenpiteistä sekä asetuksen (EY) N:o 88/98 muuttamisesta (EUVL L 150, 30.4.2004, s. 12).

(16)  Neuvoston asetus (EY) N:o 2187/2005, annettu 21 päivänä joulukuuta 2005, kalavarojen säilyttämisestä teknisten toimenpiteiden avulla Itämeren, Belttien ja Juutinrauman vesialueilla, asetuksen (EY) N:o 1434/98 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 88/98 kumoamisesta (EUVL L 349, 31.12.2005, s. 1).

(17)  Neuvoston asetus (EY) N:o 1967/2006, annettu 21 päivänä joulukuuta 2006, kalavarojen kestävää hyödyntämistä koskevista hoitotoimenpiteistä Välimerellä, asetuksen (ETY) N:o 2847/93 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1626/94 kumoamisesta (EUVL L 409, 30.12.2006, s. 11).

(18)  Neuvoston asetus (EY) N:o 1224/2009, annettu 20 päivänä marraskuuta 2009, unionin valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, asetusten (EY) N:o 847/96, (EY) N:o 2371/2002, (EY) N:o 811/2004, (EY) N:o 768/2005, (EY) N:o 2115/2005, (EY) N:o 2166/2005, (EY) N:o 388/2006, (EY) N:o 509/2007, (EY) N:o 676/2007, (EY) N:o 1098/2007, (EY) N:o 1300/2008 ja (EY) N:o 1342/2008 muuttamisesta sekä asetusten (ETY) N:o 2847/93, (EY) N:o 1627/94 ja (EY) N:o 1966/2006 kumoamisesta (EUVL L 343, 22.12.2009, s. 1).

(19)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/1139, annettu 6 päivänä heinäkuuta 2016, Itämeren turska-, silakka- ja kilohailikantoja ja näitä kantoja hyödyntäviä kalastuksia koskevasta monivuotisesta suunnitelmasta, neuvoston asetuksen (EY) N:o 2187/2005 muuttamisesta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1098/2007 kumoamisesta (EUVL L 191, 15.7.2016, s. 1).

(20)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/973, annettu 4 päivänä heinäkuuta 2018, Pohjanmeren pohjakalakantoja ja näitä kantoja hyödyntäviä kalastuksia koskevan monivuotisen suunnitelman vahvistamisesta, purkamisvelvoitteen täytäntöönpanoa Pohjanmerellä koskevien yksityiskohtien erittelemisestä sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 676/2007 ja (EY) N:o 1342/2008 kumoamisesta (EUVL L 179, 16.7.2018, s. 1).

(21)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/472, annettu 19 päivänä maaliskuuta 2019, läntisillä vesialueilla ja niiden lähivesialueilla kalastettuja kantoja ja näitä kantoja hyödyntäviä kalastuksia koskevasta monivuotisesta suunnitelmasta, asetusten (EU) 2016/1139 ja (EU) 2018/973 muuttamisesta ja neuvoston asetusten (EY) N:o 811/2004, (EY) N:o 2166/2005, (EY) N:o 388/2006, (EY) N:o 509/2007 ja (EY) N:o 1300/2008 kumoamisesta (EUVL L 83, 25.3.2019, s. 1).

(22)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/1022, annettu 20 päivänä kesäkuuta 2019, läntisen Välimeren pohjakalakantoja hyödyntäviä kalastuksia koskevasta monivuotisesta suunnitelmasta ja asetuksen (EU) N:o 508/2014 muuttamisesta (EUVL L 172, 26.6.2019, s. 1).

(23)  ICES-alueet (International Council for the Exploration of the Sea eli Kansainvälinen merentutkimusneuvosto), sellaisina kuin ne on määritelty Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 218/2009, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2009, Koillis-Atlantilla kalastavien jäsenvaltioiden nimellissaaliiden määriä koskevien tilastojen toimittamisesta (EUVL L 87, 31.3.2009, s. 70).

(24)  CECAF-alueet (Keski-Atlantin itäosa tai FAO-pääkalastusalue 34), sellaisina kuin ne on määritelty Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 216/2009, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2009, muualla kuin Pohjois-Atlantilla kalastavien jäsenvaltioiden nimellissaaliiden määriä koskevien tilastojen toimittamisesta (EUVL L 87, 31.3.2009, s. 1).

(25)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1343/2011, annettu 13 päivänä joulukuuta 2011, eräistä kalastusta koskevista säännöksistä GFCM:n (Välimeren yleisen kalastuskomission) sopimusalueella ja kalavarojen kestävää hyödyntämistä koskevista hoitotoimenpiteistä Välimerellä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1967/2006 muuttamisesta (EUVL L 347, 30.12.2011, s. 44).

(26)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1236/2010, annettu 15 päivänä joulukuuta 2010, Koillis-Atlantilla harjoitettavaan kalastukseen liittyvää tulevaa monenkeskistä yhteistyötä koskevan yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvalla alueella sovellettavasta valvontaa ja täytäntöönpanotoimia koskevasta suunnitelmasta sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 2791/1999 kumoamisesta (EUVL L 348, 31.12.2010, s. 17).

(27)  Neuvoston asetus (EY) N:o 734/2008, annettu 15 päivänä heinäkuuta 2008, aavan meren haavoittuvien meriekosysteemien suojelusta pohjakalastuksessa käytettävien pyydysten haittavaikutuksilta (EUVL L 201, 30.7.2008, s. 8).

(28)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1379/2013, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (EY) N:o 1184/2006 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 104/2000 kumoamisesta (EUVL L 354, 28.12.2013, s. 1).


LIITE I

KIELLETYT LAJIT

10 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut lajit, joita ei saa kalastaa, pitää aluksella, jälleenlaivata, purkaa aluksesta, varastoida, myydä, pitää esillä tai tarjota myyntiin:

a)

seuraavat saharauskun lajit kaikilla unionin vesillä:

i)

puukkosaharausku (Anoxypristis cuspidata);

ii)

pikkusaharausku (Pristis clavata);

iii)

saharausku (Pristis pectinata);

iv)

harmaasaharausku (Pristis pristis);

v)

kampasaharausku (Pristis zijsron);

b)

jättiläishai (Cetorhinus maximus) ja valkohai (Carcharodon carcharias) kaikilla vesillä;

c)

pehmovalohai (Etmopterus pusillus) ICES-alueella 2a ja suuralueella 4 sijaitsevilla unionin vesillä sekä ICES-suuralueilla 1, 5, 6, 7, 8, 12 ja 14 sijaitsevilla unionin vesillä;

d)

paholaisrausku (Manta alfredi) kaikilla unionin vesillä;

e)

jättiläispaholaisrausku (Manta birostris) kaikilla unionin vesillä;

f)

seuraavat rauskulajit kaikilla unionin vesillä:

i)

sarvirausku (Mobula mobular);

ii)

Guinean pikkupaholaisrausku (Mobula rochebrunei);

iii)

Japanin paholaisrausku (Mobula japanica);

iv)

silopaholaisrausku (Mobula thurstoni);

v)

pikkupaholaisrausku (Mobula eregoodootenkee);

vi)

kääpiöpaholaisrausku (Mobula munkiana);

vii)

tropiikinpaholaisrausku (Mobula tarapacana);

viii)

lyhyteväpaholaisrausku (Mobula kuhlii);

ix)

pikkupaholaisrausku (Mobula hypostoma);

g)

mustavatsarausku (Raja (Dipturus) nidarosiensis) ICES-alueilla 6a, 6b, 7a, 7b, 7c, 7e, 7f, 7g, 7h ja 7k sijaitsevilla unionin vesillä;

h)

pullonokkarausku (Raja alba) ICES-suuralueilla 6–10 sijaitsevilla unionin vesillä;

i)

kitararauskut (Rhinobatidae) ICES-suuralueilla 1–10 ja 12 sijaitsevilla unionin vesillä;

j)

merienkeli (Squatina squatina) kaikilla unionin vesillä;

k)

lohi (Salmo salar) ja meritaimen (Salmo trutta) kalastettaessa millä tahansa vedettävällä verkolla jäsenvaltioiden perusviivoista mitattuna 6 meripeninkulman ulkopuolella sijaitsevilla vesillä ICES-suuralueilla 1, 2 ja 4–10 (unionin vedet);

l)

järvisiika (Coregonus oxyrhynchus) ICES-alueella 4b (unionin vedet);

m)

adriansampi (Acipenser naccarii) ja sampi (Acipenser sturio) unionin vesillä;

n)

kuteva naaraslangusti (Palinurus spp.) ja kuteva naarashummeri (Homarus gammarus) Välimerellä, paitsi jos näitä lajeja käytetään palautus- tai siirtoistutuksiin;

o)

kivitaateli (Lithophaga lithophaga), Pinna nobilis -simpukka ja nävertäjäsimpukka (Pholas dactylus) unionin vesillä Välimerellä;

p)

merisiili (Centrostephanus longispinus).


LIITE II

KALASTUSKIELTOALUEET HERKKIEN LUONTOTYYPPIEN SUOJELEMISEKSI

Asetuksen 12 artiklan soveltamiseksi seuraavia kalastustoiminnan rajoituksia sovelletaan alueilla, jotka jäävät WGS84-järjestelmää käyttäen mitattavien peräkkäisten koordinaattien kautta kulkevien loksodromien sisäpuolelle:

A OSA

Luoteiset vedet

1.

On kiellettyä käyttää pohjatrooleja tai niiden kaltaisia vedettäviä verkkoja, ankkuroitavia verkkoja, pussiverkkoja tai riimuverkkoja ja ankkuroituja pitkiäsiimoja seuraavilla alueilla:

 

Belgica Mound Province:

51°29,4′ N, 11°51,6′ W

51°32,4′ N, 11°41,4′ W

51°15,6′ N, 11°33,0′ W

51°13,8′ N, 11°44,4′ W

51°29,4′ N, 11°51,6′ W

 

Hovland Mound Province:

52°16,2′ N, 13°12,6′ W

52°24,0′ N, 12°58,2′ W

52°16,8′ N, 12°54,0′ W

52°16,8′ N, 12°29,4′ W

52°04,2′ N, 12°29,4′ W

52°04,2′ N, 12°52,8′ W

52°09,0′ N, 12°56,4′ W

52°09,0′ N, 13°10,8′ W

52°16,2′ N, 13°12,6′ W

 

Porcupinematalikon luoteisosa, alue I:

53°30,6′ N, 14°32,4′ W

53°35,4′ N, 14°27,6′ W

53°40,8′ N, 14°15,6′ W

53°34,2′ N, 14°11,4′ W

53°31,8′ N, 14°14,4′ W

53°24,0′ N, 14°28,8′ W

53°30,6′ N, 14°32,4′ W

 

Porcupinematalikon luoteisosa, alue II:

53°43,2′ N, 14°10,8′ W

53°51,6′ N, 13°53,4′ W

53°45,6′ N, 13°49,8′ W

53°36,6′ N, 14°07,2′ W

53°43,2′ N, 14°10,8′ W

 

Porcupinematalikon lounaisosa:

51°54,6′ N, 15°07,2′ W

51°54,6′ N, 14°55,2′ W

51°42,0′ N, 14°55,2′ W

51°42,0′ N, 15°10,2′ W

51°49,2′ N, 15°06,0′ W

51°54,6′ N, 15°07,2′ W

2.

Kaikkia 1 kohdassa kuvatuilla alueilla kalastavia pelagisia aluksia koskevat seuraavat edellytykset:

niiden on oltava hyväksyttyjen alusten luettelossa, ja niillä on oltava asetuksen (EY) N:o 1224/2009 7 artiklan mukainen kalastuslupa;

niiden on kuljetettava aluksella yksinomaan pelagisia pyydyksiä;

niiden on ilmoitettava Irlannin kalastuksenseurantakeskukselle, sellaisena kuin se määritellään asetuksen (EY) N:o 1224/2009 4 artiklan 15 alakohdassa, neljä tuntia etukäteen aikomuksestaan saapua haavoittuvien syvänmeren luontotyyppien suojelualueelle ja samalla ilmoitettava aluksella olevat kalojen määrät;

niillä on oltava toimintakykyinen ja täysin käytössä oleva turvallinen alusten satelliittiseurantajärjestelmä (VMS), joka vastaa kaikilta osiltaan asiaa koskevia sääntöjä, kun ne ovat millä tahansa 1 kohdassa kuvatulla alueella;

niiden on annettava VMS-raportit tunnin välein;

niiden on ilmoitettava Irlannin kalastuksenseurantakeskukselle poistumisestaan alueelta ja samalla ilmoitettava aluksella olevat kalojen määrät; ja

niiden on kuljetettava trooleja, joiden perän silmäkoko on 16–79 mm.