(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 98/2013 (3) vahvistetaan yhdenmukaiset säännöt sellaisten aineiden ja seosten asettamisesta saataville, tuonnista, hallussapidosta ja käytöstä, joita voitaisiin käyttää väärin räjähteiden laittomaan valmistukseen, tarkoituksena rajoittaa kansalaisten mahdollisuuksia hankkia tällaisia aineita ja seoksia sekä varmistaa, että epäilyttävistä liiketoimista koko toimitusketjussa ilmoitetaan asianmukaisesti.

(2)

Vaikka asetuksella (EU) N:o 98/2013 on osaltaan vähennetty räjähteiden lähtöaineiden aiheuttamaa uhkaa unionissa, on tarpeen vahvistaa sellaisia lähtöaineita koskevaa valvontajärjestelmää, joita voidaan käyttää omatekoisten räjähteiden valmistukseen. Kun otetaan huomioon tarvittavien muutosten määrä, selkeyden vuoksi on aiheellista korvata asetus (EU) N:o 98/2013.

(3)

Asetuksella (EU) N:o 98/2013 rajoitettiin räjähteiden lähtöaineiden saatavuutta ja käyttöä tavallisten kansalaisten keskuudessa. Tästä rajoituksesta huolimatta jäsenvaltiot voivat kuitenkin päättää antaa lupa- ja rekisteröintijärjestelmän kautta tavallisille kansalaisille luvan hankkia kyseisiä aineita. Räjähteiden lähtöaineita koskevat rajoitukset ja valvontatoimet ovat tämän vuoksi olleet erilaisia eri jäsenvaltioissa ja omiaan aiheuttamaan esteitä unionin sisäiselle kaupalle ja siten estäneet sisämarkkinoiden toimintaa. Lisäksi olemassa olevat rajoitukset ja valvontatoimet eivät ole taanneet riittävää yleisen turvallisuuden tasoa, koska niillä ei ole voitu asianmukaisesti estää rikollisia hankkimasta räjähteiden lähtöaineita. Omatekoisten räjähteiden aiheuttama uhka on pysynyt korkealla tasolla ja on jatkuvassa muutoksessa.

(4)

Järjestelmää räjähteiden laittoman valmistuksen estämiseksi olisi näin ollen edelleen tiukennettava ja yhdenmukaistettava ottaen huomioon terrorismin ja muun vakavan rikollisen toiminnan aiheuttaman muuttuvan uhan yleiselle turvallisuudelle. Tällaisella tiukennuksella ja yhdenmukaistuksella olisi myös varmistettava räjähteiden lähtöaineiden vapaa liikkuvuus sisämarkkinoilla, edistettävä talouden toimijoiden välistä kilpailua ja kannustettava innovointiin esimerkiksi helpottamalla turvallisempien kemikaalien kehittämistä räjähteiden lähtöaineiden tilalle.

(5)

Perusteet, joilla määritetään, mitä toimenpiteitä olisi sovellettava mihinkin räjähteiden lähtöaineeseen, sisältävät kyseiseen räjähteiden lähtöaineeseen liittyvän uhkatason, kyseisen lähtöaineen kaupan määrän ja sen, onko mahdollista määrittää pitoisuustaso, jonka alittuessa lähtöainetta voidaan edelleen käyttää niihin laillisiin tarkoituksiin, joita varten se on asetettu saataville, tehden samalla kyseisen lähtöaineen käyttämisestä räjähteiden laittomaan valmistukseen huomattavasti epätodennäköisempää.

(6)

Tavallisten kansalaisten ei olisi sallittava hankkia, tuoda, pitää hallussaan tai käyttää tiettyjä räjähteiden lähtöaineita, joiden pitoisuus ylittää tietyt painoprosentteina (w/w) ilmaistut raja-arvot. Tavallisten kansalaisten olisi kuitenkin sallittava hankkia, tuoda, pitää hallussaan tai käyttää laillisiin tarkoituksiin joitakin räjähteiden lähtöaineita, joiden pitoisuus ylittää kyseiset raja-arvot, edellyttäen että heillä on siihen lupa. Jos luvanhakijana on oikeushenkilö, jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen olisi otettava huomioon oikeushenkilön tausta tai kenen tahansa sellaisen henkilön tausta, joka toimii joko yksin tai osana oikeushenkilön elintä ja jonka johtava asema oikeushenkilössä perustuu toimivaltaan edustaa oikeushenkilöä, valtuuksiin tehdä päätöksiä oikeushenkilön puolesta tai valtuuksiin käyttää määräysvaltaa oikeushenkilössä.

(7)

Joillekin sellaisille rajoitetuille räjähteiden lähtöaineille, joiden pitoisuus ylittää tässä asetuksessa vahvistetut raja-arvot, ei ole mitään käyttötapaa, joka olisi tavallisille kansalaisille oikeutettu. Sen vuoksi lupia ei olisi enää myönnettävä kaliumkloraatille, kaliumperkloraatille, natriumkloraatille ja natriumperkloraatille. Lupien myöntämisen olisi oltava sallittua vain rajalliselle määrälle sellaisia rajoitettuja räjähteiden lähtöaineita, joille on olemassa käyttötapa, joka on tavallisille kansalaisille oikeutettu. Tällaisen lupien myöntämisen olisi rajoituttava pitoisuuksiin, jotka eivät ylitä tässä asetuksessa säädettyä yläraja-arvoa. Kun tuo yläraja-arvo ylittyy, räjähteiden laittoman valmistuksen riski katsotaan painoarvoltaan suuremmaksi kuin tavallisten kansalaisten tarve kyseisten räjähteiden lähtöaineiden hyvin vähäiseen oikeutettuun käyttöön, kun otetaan huomioon, että vastaavat vaikutukset voidaan saavuttaa vaihtoehtoisilla aineilla tai kyseisten lähtöaineiden pienemmillä pitoisuuksilla. Tässä asetuksessa olisi määritettävä myös ne seikat, jotka toimivaltaisten viranomaisten olisi vähintään otettava huomioon harkittaessa, myönnetäänkö lupa. Tämän olisi yhdessä liitteessä III esitetyn lupamallin kanssa helpotettava toisten jäsenvaltioiden myöntämien lupien tunnustamista.

(8)

Toisten jäsenvaltioiden myöntämien lupien vastavuoroinen tunnustaminen olisi voitava toteuttaa kahden- tai monenvälisesti, jotta voidaan saavuttaa sisämarkkinoille asetetut tavoitteet.

(9)

Tämän asetuksen mukaisten rajoitusten ja valvontatoimien soveltamiseksi niiden talouden toimijoiden, jotka harjoittavat myyntiä ammattikäyttäjille tai luvan saaneille kansalaisille, olisi voitava tukeutua toimitusketjun alkupäästä saatavilla oleviin tietoihin. Kunkin toimitusketjuun kuuluvan talouden toimijan olisi tämän vuoksi ilmoitettava sääntelyn alaisten räjähteiden lähtöaineiden vastaanottajalle, että kyseisten räjähteiden lähtöaineiden saataville asettamiseen, tuontiin, hallussapitoon ja käyttöön tavallisen kansalaisen toimesta sovelletaan tätä asetusta, esimerkiksi kiinnittämällä asianmukainen merkintä pakkaukseen, tarkistamalla, että asianmukainen merkintä on kiinnitetty pakkaukseen, tai sisällyttämällä tuo tieto Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1907/2006 (4) liitteen II mukaisesti laadittuun käyttöturvallisuustiedotteeseen.

(10)

Talouden toimijan ja ammattikäyttäjän ero on se, että talouden toimijat asettavat räjähteiden lähtöaineen toisen henkilön saataville, kun taas ammattikäyttäjät hankkivat tai tuovat räjähteiden lähtöaineen vain omaan käyttöönsä. Talouden toimijoiden, jotka harjoittavat myyntiä ammattikäyttäjille, muille talouden toimijoille tai luvan saaneille kansalaisille, olisi varmistettava, että niiden räjähteiden lähtöaineiden myynnissä toimiva henkilöstö on tietoinen siitä, mitkä niiden saataville asettamista tuotteista sisältävät räjähteiden lähtöaineita, esimerkiksi sisällyttämällä tieto siitä, että tuote sisältää räjähteiden lähtöainetta, tuotteen viivakoodiin.

(11)

Ammattikäyttäjien, joiden saataville olisi voitava asettaa rajoitettuja räjähteiden lähtöaineita, ja tavallisten kansalaisten, joiden saataville niitä ei olisi voitava asettaa, välinen ero riippuu siitä, aikooko kyseinen henkilö käyttää asianomaista räjähteiden lähtöainetta tarkoituksessa, joka liittyy kyseisen henkilön erityiseen elinkeino-, liike- tai ammattitoimintaan, mukaan lukien metsätalous, puutarhaviljely ja maanviljely joko koko- tai osa-aikaisesti harjoitettuna ja sen liittymättä välttämättä sen maa-alueen kokoon, jolla kyseistä toimintaa harjoitetaan. Talouden toimijoiden ei olisi näin ollen asetettava rajoitettuja räjähteiden lähtöaineita sellaisten luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden saataville, jotka harjoittavat ammattitoimintaa aloilla, joilla kyseisiä rajoitettuja räjähteiden lähtöaineita ei yleensä käytetä ammatillisiin tarkoituksiin, tai sellaisten luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden saataville, jotka osallistuvat toimintaan, joka ei liity mihinkään ammatilliseen tarkoitukseen.

(12)

Silloin kun taloudellisten toimijoiden henkilöstön jäsen, joka osallistuu räjähteiden lähtöaineiden saataville asettamiseen, käyttää kyseisiä räjähteiden lähtöaineita yksityishenkilön ominaisuudessa, häneen olisi sovellettava samoja tämän asetuksen mukaisia sääntöjä, joita sovelletaan tavallisiin kansalaisiin.

(13)

Talouden toimijoiden olisi säilytettävä tietoja liiketoimista, jotta voidaan auttaa merkittävällä tavalla viranomaisia ehkäisemään, havaitsemaan ja tutkimaan omatekoisilla räjähteillä toteutettavia vakavia rikoksia ja asettamaan niihin syyllistyneitä syytteeseen sekä varmistamaan, että tätä asetusta noudatetaan. Tätä varten on olennaisen tärkeää tunnistaa kaikki toimijat toimitusketjussa ja kaikki asiakkaat, olipa kyse tavallisista kansalaisista, ammattikäyttäjistä taikka talouden toimijoista. Koska omatekoisten räjähteiden laiton valmistus ja käyttö saattaa tapahtua vasta merkittävän ajan kuluttua, tietoja liiketoimista olisi säilytettävä niin kauan kuin on tarpeellista, oikeasuhteista ja asianmukaista tutkinnan helpottamiseksi ottaen huomioon keskimääräiset tarkastusjaksot.

(14)

Tätä asetusta olisi sovellettava talouden toimijoihin, jotka toimivat verkossa, mukaan lukien ne, jotka toimivat verkossa toimivilla markkinapaikoilla. Näin ollen myös verkossa toimivien talouden toimijoiden olisi koulutettava henkilöstönsä, ja niillä olisi oltava käytössään asianmukaiset menettelyt epäilyttävien liiketoimien havaitsemiseksi. Ne eivät myöskään saisi asettaa rajoitettuja räjähteiden lähtöaineita tavallisen kansalaisen saataville kuin niissä jäsenvaltioissa, joissa on käytössä tai joihin perustetaan tämän asetuksen mukainen lupajärjestelmä, ja ainoastaan varmistuttuaan siitä, että kyseessä olevalla kansalaisella on voimassa oleva lupa. Tarkastettuaan mahdollisen asiakkaan henkilöllisyyden esimerkiksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 910/2014 (5) säädettyjen mekanismien avulla, talouden toimijan olisi varmistettava, että aiotun liiketoimen kattava lupa on myönnetty, esimerkiksi tarkastamalla lupa fyysisesti räjähteiden lähtöaineen toimitushetkellä tai mahdollisen asiakkaan suostumuksella ottamalla yhteyttä luvan myöntäneeseen jäsenvaltion toimivaltaiseen viranomaiseen. Verkossa toimivien talouden toimijoiden olisi verkon ulkopuolella toimivien yritysten tavoin lisäksi pyydettävä ammattikäyttäjiltä käyttötarkoitusta koskevat ilmoitukset.

(15)

Verkossa toimivat markkinapaikat toimivat pelkästään välittäjinä yhtäältä talouden toimijoiden ja toisaalta tavallisten kansalaisten, ammattikäyttäjien tai muiden talouden toimijoiden välillä. Sen vuoksi verkossa toimivat markkinapaikat olisi jätettävä talouden toimijan määritelmän ulkopuolelle, eikä niitä olisi vaadittava ohjeistamaan rajoitettujen räjähteiden lähtöaineiden myyntiin osallistuvaa henkilöstöään tämän asetuksen mukaisista velvoitteista eikä tarkastamaan mahdollisen asiakkaan henkilöllisyyttä ja tarvittaessa lupaa tai pyytämään tältä muita tietoja. Kuitenkin kun otetaan huomioon verkossa toimivien markkinapaikkojen keskeinen rooli verkkoliiketoimissa, mukaan lukien sääntelyn alaisten räjähteiden lähtöaineiden myynti, niiden olisi ilmoitettava niiden käyttäjille, jotka aikovat asettaa saataville sääntelyn alaisia räjähteiden lähtöaineita niiden palvelujen välityksellä, tämän asetuksen mukaisista velvoitteista selvästi ja tehokkaasti. Lisäksi verkossa toimivien markkinapaikkojen olisi toteutettava toimenpiteitä, jotka auttavat varmistamaan, että niiden käyttäjät noudattavat tarkastusta koskevia omia velvoitteitaan, esimerkiksi tarjoamalla välineitä lupien tarkastuksen helpottamiseksi. Ottaen huomioon verkossa toimivien markkinapaikkojen merkityksen lisääntymisen kaikenlaisen tarjonnan osalta sekä kyseisen hankintakanavan tärkeyden, mukaan lukien terroristiset tarkoitukset, verkossa toimiville markkinapaikoille olisi asetettava samat havaitsemis- ja ilmoittamisvelvoitteet kuin talouden toimijoille, vaikka menettelyt epäilyttävien liiketoimien havaitsemiseksi olisi mukautettava asianmukaisesti erityiseen verkkoympäristöön.

(16)

Tämän asetuksen mukaisten, verkossa toimiville markkinapaikoille asetettavien velvoitteiden ei olisi muodostuttava yleiseksi valvontavelvoitteeksi. Tässä asetuksessa olisi asetettava verkossa toimiville markkinapaikoille vain erityisiä velvoitteita sellaisten epäilyttävien liiketoimien havaitsemisen ja sellaisista epäilyttävistä liiketoimista ilmoittamisen osalta, jotka toteutetaan niiden verkkosivustoilla tai joissa käytetään niiden verkkopalveluja. Verkossa toimivia markkinapaikkoja ei olisi pidettävä tämän asetuksen perusteella vastuuvelvollisina liiketoimista, jotka jäävät havaitsematta siitä huolimatta, että verkossa toimivalla markkinapaikalla on käytössään asianmukaiset, kohtuulliset ja oikeasuhteiset menettelyt epäilyttävien liiketoimien havaitsemiseksi.

(17)

Tässä asetuksessa edellytetään, että talouden toimijat ilmoittavat epäilyttävistä liiketoimista siitä riippumatta, onko mahdollinen asiakas tavallinen kansalainen, ammattikäyttäjä vaiko talouden toimija. Sääntelyn alaisiin räjähteiden lähtöaineisiin liittyvien velvoitteiden, mukaan lukien velvoite ilmoittaa epäilyttävistä liiketoimista, olisi koskettava kaikkia liitteissä I ja II lueteltuja aineita niiden pitoisuudesta riippumatta. Tuotteet, jotka sisältävät räjähteiden lähtöaineita vain niin pienen määrän ja osana niin monimutkaista seosta, että räjähteiden lähtöaineita on teknisesti äärimmäisen vaikea uuttaa, olisi jätettävä tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle.

(18)

Tämän asetuksen soveltamisen parantamiseksi sekä talouden toimijoiden että viranomaisten olisi tarjottava riittävästi koulutusta tämän asetuksen mukaisista velvoitteista. Jäsenvaltioissa olisi oltava tarkastusviranomaisia, ja niiden olisi säännöllisesti toteutettava tiedotustoimia, jotka on mukautettu kunkin eri alan erityispiirteisiin, ja ylläpidettävä jatkuvaa vuoropuhelua talouden toimijoiden kanssa kaikilla toimitusketjun tasoilla, mukaan lukien verkossa toimivat talouden toimijat.

(19)

Aineet, joita rikolliset käyttävät räjähteiden laittomaan valmistukseen, voivat vaihtua nopeasti. Tämän vuoksi olisi oltava mahdollista ottaa lisää aineita tässä asetuksessa säädetyn ilmoittamisvelvoitteen piiriin, tarpeen vaatiessa kiireellisesti. Räjähteiden lähtöaineina käytettävien aineiden väärinkäytössä tapahtuvan mahdollisen kehityksen huomioon ottamiseksi komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat tämän asetuksen muuttamista niitä raja-arvoja muuttamalla, joiden ylittyessä tiettyjä tämän asetuksen mukaisesti rajoitettuja aineita ei saa asettaa tavallisten kansalaisten saataville, ja sellaisia aineita luetteloon lisäämällä, joita koskevista epäilyttävistä liiketoimista on ilmoitettava. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (6) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(20)

Asetukseen olisi sisällytettävä suojalauseke, jossa säädetään asianmukaisesta unionin menettelystä sellaisten aineiden osalta, joita ei ole jo lueteltu liitteessä I eikä liitteessä II mutta joiden osalta jäsenvaltiolla on perusteltu syy uskoa, että kyseisiä aineita voitaisiin käyttää räjähteiden laittomaan valmistukseen. Ottaen huomioon erityiset riskit, joihin tällä asetuksella pyritään puuttumaan, on lisäksi asianmukaista sallia jäsenvaltioiden tietyissä olosuhteissa toteuttavan suojatoimenpiteitä myös sellaisten aineiden osalta, joihin on jo kohdistettu toimenpiteitä tällä asetuksella. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi sallittava pitää voimassa kansalliset toimenpiteet, jotka ne ovat jo ilmoittaneet komissiolle asetuksen (EU) N:o 98/2013 13 artiklan mukaisesti.

(21)

Sääntelykehystä voitaisiin yksinkertaistaa sisällyttämällä asianomaiset ammoniumnitraatin saataville asettamista koskevat turvallisuuspainotteiset rajoitukset asetuksesta (EY) N:o 1907/2006 tähän asetukseen. Asetuksen (EY) N:o 1907/2006 liite XVII olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti.

(22)

Tässä asetuksessa edellytetään henkilötietojen käsittelyä ja niiden luovuttamista edelleen kolmansille osapuolille, jos kyse on epäilyttävistä liiketoimista. Tällainen käsittely ja luovuttaminen merkitsevät puuttumista yksityisyyttä ja henkilötietojen suojaa koskeviin perusoikeuksiin. Sen mukaisesti olisi varmistettava, että henkilötietojen suojaa koskeva perusoikeus turvataan asianmukaisesti henkilöille, joiden henkilötietoja käsitellään tätä asetusta sovellettaessa. Tämän asetuksen puitteissa suoritettavaa henkilötietojen käsittelyä säännellään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2016/679 (7). Näin ollen lupamenettelyyn ja epäilyttävänä pidettävästä liiketoimesta ilmoittamiseen liittyvässä henkilötietojen käsittelyssä olisi noudatettava asetusta (EU) 2016/679, mukaan lukien yleiset tietosuojaperiaatteet, kuten lainmukaisuus, kohtuullisuus ja läpinäkyvyys, käyttötarkoituksen rajoittaminen, tietojen minimointi, paikkansapitävyys, säilytyksen rajoittaminen, eheys ja luottamuksellisuus sekä rekisteröidyn oikeuksien asianmukainen kunnioittaminen.

(23)

Komission olisi suoritettava tämän asetuksen arviointi tehokkuuden, vaikuttavuuden, merkityksellisyyden, johdonmukaisuuden ja EU:n lisäarvon kriteerien perusteella. Kyseisen arvioinnin olisi oltava pohjana mahdollisten jatkotoimien vaikutustenarvioinnille. Tietoja olisi kerättävä säännöllisesti tämän asetuksen arvioimiseksi.

(24)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta eli rajoittaa tavallisten kansalaisten mahdollisuutta hankkia räjähteiden lähtöaineita, vaan se voidaan rajoittamisen laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(25)

Asetus (EU) N:o 98/2013 olisi kumottava,

(1)

Työntekijöiden vapaa liikkuvuus, sijoittautumisvapaus ja palvelujen tarjoamisen vapaus ovat Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen kirjattuja unionin sisämarkkinoiden perusperiaatteita.

(2)

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan mukaisesti unioni pyrkii täystyöllisyyttä ja sosiaalista edistystä tavoittelevaan erittäin kilpailukykyiseen sosiaaliseen markkinatalouteen ja edistää yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta ja sosiaalista suojelua, naisten ja miesten tasa-arvoa, sukupolvien välistä yhteisvastuuta ja syrjinnän torjuntaa. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 9 artiklan mukaisesti unioni ottaa politiikkansa ja toimintansa määrittelyssä ja toteuttamisessa huomioon muun muassa korkean työllisyystason edistämiseen, riittävän sosiaalisen suojelun takaamiseen, sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseen sekä korkeatasoisen koulutuksen edistämiseen ja ihmisten terveyden korkeatasoiseen suojeluun liittyvät vaatimukset.

(3)

Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio antoivat Göteborgissa 17 päivänä marraskuuta 2017 pidetyssä oikeudenmukaisia työpaikkoja ja kasvua käsitelleessä sosiaalialan huippukokouksessa yhteisen julistuksen Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarista. Huippukokouksessa korostettiin, että ihmiset on asetettava etusijalle, jotta voidaan kehittää edelleen unionin sosiaalista ulottuvuutta ja edistää lähentymistä kaikilla tasoilla toteutettavilla toimilla, mikä vahvistettiin 14 ja 15 päivänä joulukuuta 2017 pidetyn Eurooppa-neuvoston kokouksen päätteeksi annetuissa päätelmissä.

(4)

EU:n lainsäädäntöprioriteetteja vuosiksi 2018–2019 koskevassa yhteisessä julistuksessaan Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio sitoutuvat toteuttamaan toimia unionin sosiaalisen ulottuvuuden vahvistamiseksi parantamalla sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista, suojaamalla työntekijöitä työpaikan terveysriskeiltä, varmistamalla kaikkien tasapuolisen kohtelun unionin työmarkkinoilla nykyaikaistamalla työntekijöiden lähettämistä koskevia sääntöjä sekä parantamalla unionin lainsäädännön rajatylittävää täytäntöönpanon valvontaa.

(5)

Jotta voidaan suojella liikkuvuutta harjoittavien työntekijöiden oikeuksia sekä edistää yritysten ja etenkin pienten ja keskisuurten yritysten, jäljempänä ’pk-yritykset’, välistä tervettä kilpailua, on ratkaisevan tärkeää parantaa työvoiman liikkuvuutta koskevan unionin lainsäädännön rajatylittävää täytäntöönpanon valvontaa ja ehkäistä asiaan liittyviä väärinkäytöksiä.

(6)

Jotta voidaan lisätä oikeudenmukaisuutta ja luottamusta sisämarkkinoilla, olisi perustettava Euroopan työviranomainen, jäljempänä ’työviranomainen’. Työviranomaisen tavoitteet olisi määriteltävä selkeästi siten, että keskitytään tiukasti rajattuun määrään tehtäviä, jotta varmistetaan, että käytettävissä olevat varat käytetään mahdollisimman tehokkaasti aloilla, joilla työviranomainen voi tuottaa eniten lisäarvoa. Työviranomaisen olisi avustettava jäsenvaltioita ja komissiota, kun ne pyrkivät parantamaan tietojen saatavuutta, tuettava sääntöjen noudattamista, lisäämään jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä työvoiman unionin laajuista liikkuvuutta koskevan unionin lainsäädännön johdonmukaisen, tehokkaan ja tuloksellisen soveltamisen ja täytäntöönpanon varmistamiseksi, ja sosiaaliturvajärjestelmien sovittamaan yhteen unionissa sekä soviteltava ja helpotettava ratkaisujen löytämistä riita-asioissa.

(7)

On erittäin tärkeää parantaa yksityishenkilöiden ja työnantajien, etenkin pk-yritysten, tiedonsaantia työvoiman liikkuvuuteen, palvelujen vapaaseen liikkuvuuteen ja sosiaaliturvan koordinointiin liittyvistä oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan, jotta ne voivat hyödyntää sisämarkkinoiden koko potentiaalin.

(8)

Työviranomaisen olisi hoidettava tehtäviään työvoiman unionin laajuisen liikkuvuuden ja sosiaaliturvan koordinoinnin aloilla, mukaan lukien työntekijöiden vapaa liikkuvuus, työntekijöiden lähettäminen työhön toiseen jäsenvaltioon ja erittäin liikkuvat palvelut. Sen olisi myös vahvistettava jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä, kun ne pyrkivät torjumaan pimeää työtä ja muita sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan vaarantavia tilanteita, kuten postilaatikkoyhtiöt ja näennäisyrittäjyys, rajoittamatta kuitenkaan jäsenvaltioiden toimivaltaa päättää kansallisista toimenpiteistä. Jos työviranomainen tehtäviään hoitaessaan saa tietoonsa epäiltyjä sääntöjenvastaisuuksia unionin lainsäädännön aloilla, kuten työoloihin tai työterveys- ja työturvallisuussääntöihin liittyviä rikkomuksia tai työvoiman hyväksikäyttöä, sen olisi voitava raportoida niistä ja tehdä niihin liittyvää yhteistyötä asianomaisen jäsenvaltion kansallisten viranomaisten ja tapauksen mukaan komission ja muiden toimivaltaisten unionin elinten kanssa.

(9)

Työviranomaisen toiminta-alan olisi katettava tässä asetuksessa luetellut unionin säädökset, mukaan lukien näiden säädösten muutokset. Luetteloa olisi täydennettävä, jos annetaan uusia unionin säädöksiä työvoiman unionin laajuisen liikkuvuuden alalla.

(10)

Työviranomaisen olisi proaktiivisesti edistettävä unionin ja jäsenvaltioiden toimia työvoiman unionin laajuisen liikkuvuuden ja sosiaaliturvan koordinoinnin aloilla suorittamalla tehtävänsä täydessä yhteistyössä unionin toimielinten ja elinten sekä jäsenvaltioiden kanssa niin, että vältetään päällekkäistä työtä ja edistetään synergiaa ja täydentävyyttä.

(11)

Työviranomaisen olisi helpotettava tämän asetuksen toiminta-alaan kuuluvan unionin lainsäädännön soveltamista ja täytäntöönpanoa ja tuettava niiden säännösten täytäntöönpanoa, jotka pannaan täytäntöön yleisesti sovellettavilla työehtosopimuksilla jäsenvaltioiden käytäntöjen mukaisesti. Tätä varten työviranomaisen olisi perustettava yksi yhteinen unionin verkkosivusto, josta on pääsy kaikille asiaan liittyville unionin verkkosivustoille sekä kansallisille verkkosivustoille, jotka on perustettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/67/EU (4) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/54/EU (5) mukaisesti. Työviranomaisen olisi myös helpotettava sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 883/2004 (6) perustetun sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista käsittelevän hallintotoimikunnan, jäljempänä ’hallintotoimikunta’, tehtäviä ja toimintaa.

(12)

Joissakin tapauksissa on annettu alakohtaista unionin lainsäädäntöä, jotta voidaan vastata alakohtaisiin erityistarpeisiin esimerkiksi kansainvälisen liikenteen alalla, mukaan lukien maantie-, rautatie-, meri-, sisävesi- ja lentoliikenne. Työviranomaisen olisi tämän asetuksen rajoissa käsiteltävä myös tällaisen alakohtaisen unionin lainsäädännön soveltamista, kun se liittyy rajatylittävään työvoiman liikkuvuuteen ja sosiaaliturvaan. Työviranomaisen toiminta-alaa ja etenkin sitä, olisiko sellaisten muiden unionin säädösten, jotka kattavat kansainväliseen liikenteeseen liittyviä alakohtaisia tarpeita, kuuluttava kyseiseen toiminta-alaan, olisi määräajoin arvioitava ja toiminta-alaa olisi tarvittaessa tarkistettava.

(13)

Työviranomaisen toiminnan olisi katettava henkilöt, joihin sovelletaan tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvaa unionin lainsäädäntöä, mukaan lukien työntekijät, itsenäiset ammatinharjoittajat ja työnhakijat. Tällaisiin henkilöihin olisi luettava unionin kansalaiset ja kolmansien maiden kansalaiset, jotka oleskelevat laillisesti unionissa, kuten lähetetyt työntekijät, yrityksen sisäisesti siirretyt työntekijät ja pitkään unionissa oleskelleet henkilöt sekä heidän perheenjäsenensä, näiden henkilöiden liikkumista unionin alueella sääntelevän unionin lainsäädännön mukaisesti.

(14)

Työviranomaisen perustamisesta ei pitäisi syntyä uusia oikeuksia tai velvollisuuksia yksityishenkilöille tai työnantajille, mukaan lukien talouden toimijat ja voittoa tavoittelemattomat organisaatiot, sillä yksityishenkilöiden ja työnantajien olisi kuuluttava työviranomaisen toiminnan piiriin siinä määrin kuin nämä kuuluvat tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvan unionin lainsäädännön piiriin. Täytäntöönpanon valvontaan liittyvän yhteistyön lisäämisen ei pitäisi aiheuttaa kohtuutonta hallinnollista rasitetta liikkuvuutta harjoittaville työntekijöille ja työnantajille, etenkään pk-yrityksille, eikä vaikeuttaa työvoiman liikkuvuutta.

(15)

Sen varmistamiseksi, että yksityishenkilöt ja työnantajat voivat hyödyntää oikeudenmukaisia ja tehokkaita sisämarkkinoita, työviranomaisen olisi tuettava jäsenvaltioita, kun ne edistävät mahdollisuuksia työvoiman liikkuvuuteen tai palvelujen tarjoamiseen ja työntekijöiden palkkaamiseen kaikkialla unionissa, mukaan lukien mahdollisuudet käyttää rajatylittävää liikkuvuutta koskevia palveluja, kuten työ-, harjoittelu- ja oppisopimuspaikkojen rajaylittävää yhteensaattamista ja liikkuvuusjärjestelyitä, kuten ”Eka Eures-työpaikka” ja ”ErasmusPro”. Työviranomaisen olisi myös pyrittävä parantamaan tietojen, myös unionin oikeudessa määrättyjä tai säädettyjä oikeuksia ja velvollisuuksia koskevien tietojen, avoimuutta ja palvelujen saatavuutta yksityishenkilöiden ja työnantajien kannalta yhteistyössä unionin muiden tiedotuspalvelujen, kuten Sinun Eurooppasi -neuvonnan, kanssa ja hyödyntämään täysimääräisesti Sinun Eurooppasi -portaalia ja varmistamaan johdonmukaisuus sen kanssa; portaali muodostaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2018/1724 (7) perustetun yhteisen digitaalisen palveluväylän selkärangan.

(16)

Tätä varten työviranomaisen olisi tehtävä yhteistyötä muiden asiaan liittyvien unionin aloitteiden ja verkostojen kanssa, erityisesti Euroopan laajuisen julkisten työvoimapalvelujen verkoston, Yritys-Eurooppa-verkoston, raja-alueiden yhteyspisteen, Solvit-verkoston ja johtavien työsuojelutarkastajien komitean kanssa, samoin kuin asiaan liittyvien kansallisen palvelujen kanssa, kuten jäsenvaltioiden direktiivin 2014/54/EU nojalla nimeämien yhdenvertaista kohtelua edistävien ja unionin työntekijöitä ja heidän perheenjäseniään tukevien elinten kanssa. Työviranomaisen olisi korvattava komissio Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2016/589 (8) perustetun työnvälityspalvelujen eurooppalaisen verkoston (Eures), Euroopan koordinointitoimiston hallinnossa, mukaan lukien Eures-portaalin ja siihen liittyvien tietotekniikkapalvelujen tehokkuutta koskevien käyttäjätarpeiden ja toimintavaatimusten vahvistaminen; tähän eivät sisälly tietotekniikkahankinnat eivätkä tietotekniikkainfrastruktuurin toiminta ja kehittäminen, joista komissio vastaa edelleen.

(17)

Työviranomaisen olisi tuettava jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja nopeaa tiedonvaihtoa, jotta varmistetaan unionin lainsäädännön soveltamisen ja täytäntöönpanon oikeudenmukaisuus, yksinkertaisuus ja tehokkuus. Työviranomaisen palveluksessa työskentelevien kansallisten yhteyshenkilöiden olisi yhdessä muun henkilöstön kanssa tuettava jäsenvaltioiden yhteistyövelvollisuuksien noudattamista, vauhditettava niiden välisiä vaihtoja viiveiden vähentämiseen tähtäävillä menettelyillä ja varmistettava yhteydet muihin kansallisiin yhteystoimistoihin, elimiin ja yhteyspisteisiin, jotka on perustettu unionin lainsäädännön nojalla. Työviranomaisen olisi kannustettava käyttämään tehokkaan ja tuloksellisen rajatylittävän yhteistyön aikaansaamiseksi innovatiivisia toimintamalleja, myös sähköisiä tiedonvaihtovälineitä, kuten sosiaaliturvatietojen sähköinen vaihtojärjestelmä (EESSI) ja sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmä (IMI), ja edistettävä kansallisen viranomaisten väliseen viestinvaihtoon käytettyjen menettelyjen digitalisoimista ja tietoteknisten välineiden parantamista.

(18)

Jotta voidaan kehittää jäsenvaltioiden valmiuksia varmistaa sellaisten henkilöiden suojelu, jotka harjoittavat oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen, ja torjua tämän asetuksen toiminta-alaan kuuluvaan unionin lainsäädäntöön liittyviä sääntöjenvastaisuuksia, joilla on rajatylittävä ulottuvuus, työviranomaisen olisi tuettava kansallisia viranomaisia samanaikaisten ja yhteisten tarkastusten suorittamisessa, myös helpottamalla direktiivin 2014/67/EU 10 artiklan mukaisten tarkastusten tekemistä. Tällaiset tarkastukset olisi tehtävä jäsenvaltioiden pyynnöstä tai työviranomaisen ehdotuksesta niiden suostumuksella. Työviranomaisen olisi tarjottava strategista, logistista ja teknistä tukea jäsenvaltioille, jotka osallistuvat samanaikaisiin tai yhteisiin tarkastuksiin, luottamuksellisuutta koskevia vaatimuksia täysin noudattaen. Tarkastukset olisi suoritettava asianomaisten jäsenvaltioiden suostumuksella ja niiden jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön tai käytännön mukaisesti, joissa tarkastukset tehdään. Jäsenvaltioiden olisi toteutettava seurantatoimia samanaikaisten ja yhteisten tarkastusten tulosten perusteella kansallisen lainsäädännön tai käytännön mukaisesti.

(19)

Samanaikaiset ja yhteiset tarkastukset eivät saisi korvata tai heikentää kansallista toimivaltaa. Kansalliset viranomaiset olisi myös otettava täysin mukaan tällaisiin tarkastuksiin liittyvään prosessiin, ja niillä olisi oltava täysi toimivalta. Kun työntekijäjärjestöt vastaavat itse kansallisen tason tarkastuksista, yhteisiä ja samanaikaisia tarkastuksia olisi tehtävä asiaankuuluvien työmarkkinajärjestöjen annettua suostumuksensa ja yhteistyössä niiden kanssa.

(20)

Jotta voidaan seurata uusia kehityssuuntauksia, haasteita ja puutteita työvoiman liikkuvuuden ja sosiaaliturvan koordinoinnin alalla, työviranomaisen olisi kehitettävä yhteistyössä jäsenvaltioiden ja tarvittaessa työmarkkinajärjestöjen kanssa analyyttisiä ja riskinarviointivalmiuksia. Tähän olisi sisällyttävä työmarkkina-analyysien ja -tutkimusten sekä vertaisarviointien tekeminen. Työviranomaisen olisi seurattava osaamiseen ja rajatylittäviin työvoimavirtoihin liittyvää mahdollista epätasapainoa sekä sen mahdollista vaikutusta alueelliseen yhteenkuuluvuuteen. Työviranomaisen olisi myös tuettava direktiivin 2014/67/EU 10 artiklassa tarkoitettua riskinarviointia. Työviranomaisen olisi varmistettava synergia ja täydentävyys unionin virastojen tai palvelujen tai verkostojen kanssa. Tähän olisi sisällyttävä tietojen pyytäminen Solvit-verkostolta ja vastaavilta palveluilta alakohtaisista haasteista ja toistuvista ongelmista, jotka koskevat tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvaa työvoiman liikkuvuutta. Työviranomaisen olisi myös helpotettava ja järkeistettävä tiedonkeruutoimia, joista säädetään tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvassa unionin lainsäädännössä. Tästä ei aiheudu uusia raportointivelvollisuuksia jäsenvaltioille.

(21)

Voidakseen vahvistaa kansallisten viranomaisten valmiuksia työvoiman liikkuvuuden ja sosiaaliturvan koordinoinnin alalla ja parantaa tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvan unionin lainsäädännön soveltamisen johdonmukaisuutta työviranomaisen olisi tarjottava operatiivista tukea kansallisille viranomaisille esimerkiksi laatimalla käytännön ohjeita, perustamalla koulutus- ja vertaisoppimisohjelmia, myös työsuojeluviranomaisille, jotta voidaan vastata näennäisyrittäjyyden kaltaisiin haasteisiin ja puuttua työntekijöiden lähettämiseen liittyviin väärinkäytöksiin, edistämällä keskinäisen avunannon hankkeita, helpottamalla esimerkiksi direktiivin 2014/67/EU 8 artiklassa tarkoitettua henkilöstövaihtoa ja tukemalla jäsenvaltioita sellaisten tiedotuskampanjojen järjestämisessä, joilla lisätään yksityishenkilöiden ja työnantajien tietoutta oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan. Työviranomaisen olisi edistettävä hyvien toimintatapojen ja osaamisen vaihtoa, levittämistä ja käyttöönottoa sekä keskinäistä ymmärrystä erilaisista kansallisista järjestelmistä ja käytännöistä.

(22)

Työviranomaisen olisi kehitettävä tehtäviensä synergiaa, kun se yhtäältä varmistaa oikeudenmukaisen työvoiman liikkuvuuden ja toisaalta torjuu pimeää työtä. ’Pimeän työn torjunnalla’ tarkoitetaan tässä asetuksessa pimeän työn ehkäisemistä ja estämistä, sen vastaisia toimia ja siitä ilmoittamisen edistämistä. Ottaen huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä (EU) 2016/344 (9) perustetun pimeän työn vastaista yhteistyötä edistävän eurooppalaisen foorumin osaamisen ja työmenetelmät työviranomaisen olisi perustettava yhdessä työmarkkinajärjestöjen kanssa pysyvä työryhmä, jonka nimi on myös pimeän työn vastaista yhteistyötä edistävä foorumi. Työviranomaisen olisi varmistettava päätöksellä (EU) 2016/344 perustetun foorumin nykyisen toiminnan sujuva siirtäminen uudelle työryhmälle.

(23)

Työviranomaisen olisi toimittava sovittelijana. Jäsenvaltioiden olisi voitava viedä riidanalaisia yksittäistapauksia työviranomaisen soviteltavaksi, jos tapausta ei ole saatu ratkaistua suorilla yhteyksillä ja vuoropuhelulla. Sovittelun olisi koskettava vain jäsenvaltioiden välisiä riita-asioita, ja yksityishenkilöiden ja työnantajien, joilla on vaikeuksia unionin oikeuksiensa harjoittamisessa, olisi edelleen oltava käytössään tällaisiin tapauksiin erikoistuneita kansallisia ja unionin palveluja, kuten Solvit-verkostoa, jonka käsiteltäväksi työviranomaisen olisi annettava tällaiset tapaukset. Solvit-verkoston olisi myös voitava saattaa työviranomaisen käsiteltäväksi tapaukset, joissa ongelmaa ei voida ratkaista kansallisten hallintojen välisten erimielisyyksien vuoksi. Työviranomaisen olisi hoidettava sovittelutehtäväänsärajoittamatta Euroopan unionin tuomioistuimen, jäljempänä ’unionin tuomioistuin’, unionin oikeuden tulkintaan liittyvää toimivaltaa ja rajoittamatta hallintotoimikunnan toimivaltaa.

(24)

Eurooppalaiset yhteentoimivuusperiaatteet tarjoavat periaatteita ja suosituksia tavoista, joilla voidaan parantaa yhteentoimivuutta koskevien toimien ja julkisten palvelujen tarjoamisen hallintotapaa, luoda organisaatioiden välisiä ja rajatylittäviä suhteita, selkeyttää digitaalisia päästä päähän -vaihtoja tukevia prosesseja ja varmistaa, että sekä voimassa oleva että tuleva lainsäädäntö tukee yhteentoimivuusperiaatteita. Eurooppalainen yhteentoimivuuden viitearkkitehtuuri (EIRA) on yleinen rakenne, joka koostuu periaatteista ja ohjeista, joita sovelletaan yhteentoimivuusratkaisujen toteuttamiseen ja jota tarkoitetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä (EU) 2015/2240 (10). Työviranomaisen olisi käytettävä sekä eurooppalaisia yhteentoimivuusperiaatteita että eurooppalaista yhteentoimivuuden viitearkkitehtuuria oppaana ja tukena käsitellessään yhteentoimivuuteen liittyviä seikkoja.

(25)

Työviranomaisen olisi pyrittävä parantamaan verkossa olevan tiedon ja verkkopalvelujen saatavuutta unionin ja kansallisten sidosryhmien kannalta sekä helpotettava niiden välistä tiedonvaihtoa. Näin ollen työviranomaisen olisi aina kun mahdollista kannustettava sähköisten välineiden käyttöön. Tietotekniikkajärjestelmien ja verkkosivustojen lisäksi sähköisillä välineillä, kuten verkkoalustoilla ja tietokannoilla, on yhä keskeisempi rooli rajatylittävillä työvoiman liikkuvuuden markkinoilla. Tällaisilla välineillä voidaan tarjota helppo pääsy olennaiseen tietoon verkossa ja helpottaa unionin ja kansallisten sidosryhmien tiedonvaihtoa rajatylittävästä toiminnastaan.

(26)

Työviranomaisen olisi pyrittävä siihen, että tässä asetuksessa säädettyjen tehtävien toteuttamista varten luotavat verkkosivustot ja mobiilisovellukset ovat asiaankuuluvien unionin saavutettavuusvaatimusten mukaisia. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2016/2102 (11) jäsenvaltioiden edellytetään varmistavan, että niiden julkisyhteisöjen verkkosivustot täyttävät saavutettavuuden periaatteet, jotka ovat havaittavuus, hallittavuus, ymmärrettävyys ja toimintavarmuus, ja että ne ovat kyseisessä direktiivissä säädettyjen vaatimusten mukaiset. Kyseistä direktiiviä ei sovelleta verkkosivustoihin ja mobiilisovelluksiin. Unionin toimielinten, elinten, laitosten ja virastojen olisi kuitenkin pyrittävä noudattamaan kyseisessä direktiivissä vahvistettuja periaatteita.

(27)

Työviranomaista olisi hallinnoitava ja sen olisi toimittava Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission erillisvirastoista 19 päivänä heinäkuuta 2012 antaman yhteisen julkilausuman periaatteiden mukaisesti.

(28)

Tasa-arvon periaate on yksi unionin oikeuden perusperiaatteista. Se edellyttää, että naisten ja miesten välinen tasa-arvo varmistetaan kaikilla aloilla, työelämä ja palkkaus mukaan lukien. Kaikkien osapuolten olisi pyrittävä naisten ja miesten tasapuoliseen edustukseen hallintoneuvostossa ja sidosryhmien edustajien ryhmässä. Hallintoneuvoston olisi pyrittävä tähän tavoitteeseen myös puheenjohtajansa ja varapuheenjohtajansa valinnassa kokonaisuutena tarkasteltuna.

(29)

Jäsenvaltioiden ja komission olisi oltava edustettuina hallintoneuvostossa, jotta ne voivat varmistaa työviranomaisen tehokkaan toiminnan. Euroopan parlamentti ja alojen väliset unionin tason työmarkkinajärjestöt, jotka edustavat tasapuolisesti työntekijä- ja työnantajajärjestöjä ja joissa on riittävä edustus pk-yrityksistä, voivat myös nimittää edustajansa hallintoneuvostoon. Hallintoneuvoston kokoonpanossa, myös puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan valinnassa, olisi otettava huomioon sukupuolten tasapuolinen edustus, kokemus ja pätevyys. Työviranomaisen tehokkaan ja tuloksellisen toiminnan takaamiseksi hallintoneuvoston olisi erityisesti hyväksyttävä vuotuinen työohjelma, suoritettava työviranomaisen talousarvioon liittyvät tehtävänsä, hyväksyttävä työviranomaiseen sovellettavat varainhoitosäännöt, nimitettävä pääjohtaja ja vahvistettava menettelyt, joiden mukaisesti pääjohtaja tekee työviranomaisen operatiivisia tehtäviä koskevat päätökset. Edustajien kolmansista maista, jotka soveltavat tämän asetuksen toiminta-alaan kuuluvia unionin sääntöjä, olisi voitava osallistua hallintoneuvoston kokouksiin tarkkailijoina.

(30)

Poikkeustapauksissa, joissa on varmistettava mahdollisimman korkea luottamuksellisuuden taso, Euroopan parlamentin nimittämä riippumaton asiantuntija ja alojen välisten unionin tason työmarkkinajärjestöjen edustajat eivät saisi osallistua asioiden käsittelyyn hallintoneuvostossa. Hallintoneuvoston työjärjestyksessä olisi oltava asiasta selkeät määräykset, joiden olisi rajoituttava yksittäistapauksia koskeviin arkaluonteisiin tietoihin, jotta asiantuntijan ja edustajien osallistumista käytännössä hallintoneuvoston toimintaan ei aiheettomasti rajoiteta.

(31)

Olisi nimitettävä pääjohtaja, joka vastaa työviranomaisen yleisestä hallinnollisesta johtamisesta ja työviranomaiselle uskottujen tehtävien toteuttamisesta. Kun sitä pidetään tarpeellisena työviranomaisen päivittäisen toiminnan hallinnoinnin varmistamiseksi, muut henkilöstön jäsenet voivat toimia pääjohtajan sijaisena työviranomaisen sisäisten sääntöjen mukaisesti ja ilman, että perustetaan uusia johtotehtäviä.

(32)

Hallintoneuvoston ja pääjohtajan olisi hoidettava tehtäviään riippumattomasti ja toimittava yleisen edun mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta komission toimivaltaa.

(33)

Työviranomaisen olisi turvauduttava asiaankuuluvien sidosryhmien asiantuntemukseen tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvilla aloilla erityisen sidosryhmien edustajien ryhmän kautta. Tämän ryhmän jäsenten olisi edustettava unionin tason työmarkkinajärjestöjä, mukaan lukien tunnustetut unionin alakohtaiset työmarkkinaosapuolet, jotka edustavat aloja, joita työvoiman liikkuvuuteen liittyvät kysymykset erityisesti koskevat. Sidosryhmien edustajien ryhmän olisi saatava tietoja etukäteen ja voitava antaa lausuntoja työviranomaiselle joko pyynnöstä tai omasta aloitteestaan. Tehtäviään suorittaessaan sidosryhmien edustajien ryhmän olisi otettava asianmukaisesti huomioon asetuksella (EY) N:o 883/2004 perustetun sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista käsittelevän neuvoa-antavan komitean ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 492/2011 (12) perustetun työntekijöiden vapaata liikkuvuutta käsittelevän neuvoa-antavan komitean lausunnot ja hyödynnettävä niiden asiantuntemusta.

(34)

Työviranomaisen täydellisen itsemääräämisoikeuden ja riippumattomuuden varmistamiseksi sille olisi annettava oma talousarvio, jonka tulot ovat peräisin unionin yleisestä talousarviosta, jäsenvaltioiden mahdollisista vapaaehtoisista rahoitusosuuksista ja työviranomaisen toimintaan osallistuvien kolmansien maiden mahdollisista rahoitusosuuksista. Poikkeuksellisissa ja asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa työviranomaisen olisi myös voitava vastaanottaa valtuutussopimuksia tai kertaluonteisia avustuksia ja veloittaa julkaisuistaan ja muista suoritteistaan.

(35)

Euroopan unionin elinten käännöskeskuksen, jäljempänä ’käännöskeskus’, olisi huolehdittava työviranomaisen toiminnassa tarvittavista käännöspalveluista. Työviranomaisen olisi tehtävä yhteistyötä käännöskeskuksen kanssa, jotta voidaan vahvistaa laatua, oikea-aikaisuutta ja luottamuksellisuutta koskevat indikaattorit, määrittää selkeästi työviranomaisen tarpeet ja painopisteet sekä luoda avoimet ja objektiiviset menettelyt käännösprosessia varten.

(36)

Tähän asetukseen liittyvässä henkilötietojen käsittelyssä olisi noudatettava tapauksen mukaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2016/679 (13) tai (EU) 2018/1725 (14). Tähän kuuluu asianmukaisten teknisten ja organisatoristen toimenpiteiden käyttöönotto edellä mainituissa asetuksissa vahvistettujen velvollisuuksien noudattamiseksi, etenkin sellaisten toimenpiteiden käyttöönotto, jotka liittyvät henkilötietojen käsittelyn laillisuuteen ja turvallisuuteen, tietojen toimittamiseen sekä rekisteröityjen oikeuksiin.

(37)

Työviranomaisen toiminnan avoimuuden varmistamiseksi työviranomaiseen olisi sovellettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1049/2001 (15). Euroopan oikeusasiamiehen olisi valvottava työviranomaisen toimintaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 228 artiklan mukaisesti.

(38)

Työviranomaiseen olisi sovellettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU, Euratom) N:o 883/2013 (16), ja työviranomaisen olisi liityttävä Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan yhteisöjen komission välillä 25 päivänä toukokuuta 1999 tehtyyn toimielinten väliseen sopimukseen Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) sisäisistä tutkimuksista.

(39)

Työviranomaisen sijaintipaikan tarjoavan jäsenvaltion olisi varmistettava työviranomaisen asianmukaiselle toiminnalle parhaat mahdolliset edellytykset.

(40)

Avointen ja selkeiden työehtojen ja henkilöstön yhtäläisen kohtelun varmistamiseksi työviranomaisen henkilöstöön ja sen pääjohtajaan olisi sovellettava neuvoston asetuksessa (ETY, Euratom, EHTY) N:o 259/68 (17) säädettyjä Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavia henkilöstösääntöjä ja Euroopan unionin muuhun henkilöstöön sovellettavia palvelussuhteen ehtoja, jäljempänä ’henkilöstösäännöt’ ja ”palvelussuhteen ehdot”, myös vaitiolovelvollisuutta tai muita vastaavia salassapitovelvollisuutta koskevia sääntöjä.

(41)

Työviranomaisen olisi tehtävä yhteistyötä unionin virastojen, etenkin työllisyys- ja sosiaalipolitiikan alalla perustettujen virastojen, kanssa niiden toimivaltuuksien puitteissa ja hyödynnettävä niiden asiantuntemusta ja maksimoitava synergiaedut; näitä virastoja ovat Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö (Eurofound), Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskus (Cedefop), Euroopan työterveys- ja työturvallisuusvirasto (EU-OSHA) ja Euroopan koulutussäätiö (ETF) sekä järjestäytyneen rikollisuuden ja ihmiskaupan torjumisen alalla Euroopan unionin lainvalvontayhteistyövirasto (Europol) ja Euroopan unionin rikosoikeudellisen yhteistyön virasto (Eurojust). Tällaisella yhteistyöllä olisi varmistettava koordinointi, edistettävä synergiaa ja vältettävä toiminnan päällekkäisyydet.

(42)

Sosiaaliturvan koordinoinnin alalla työviranomaisen ja hallintotoimikunnan olisi tehtävä tiivistä yhteistyötä synergian aikaansaamiseksi ja päällekkäisyyksien välttämiseksi.

(43)

Tuodakseen tämän asetuksen toiminta-alalla toimivien virastojen toimintaan operatiivisen ulottuvuuden työviranomaisen olisi otettava hoitaakseen asetuksen (EU) N:o 492/2011 nojalla perustetun työntekijöiden vapaata liikkuvuutta käsittelevän teknisen komitean tehtävät, komission päätöksellä 2009/17/EY (18) perustetun työntekijöiden lähettämistä työhön toiseen jäsenvaltioon käsittelevän asiantuntijakomitean tehtävät, mukaan lukien tiedonvaihto hallinnollisesta yhteistyöstä, avustaminen täytäntöönpanokysymyksissä ja rajatylittävä täytäntöönpanon valvonta, sekä päätöksellä (EU) 2016/344 perustetun foorumin tehtävät. Kun työviranomainen aloittaa toimintansa, nämä elimet olisi lakkautettava. Hallintoneuvosto voi päättää perustaa tiettyä asiaa käsitteleviä työryhmiä tai asiantuntijapaneeleja.

(44)

Sosiaaliturvajärjestelmien yhteensovittamista käsittelevä neuvoa-antava komitea ja työntekijöiden vapaata liikkuvuutta käsittelevä neuvoa-antava komitea tarjoavat foorumin kansallisen tason työmarkkinaosapuolten ja hallitusten edustajien kuulemista varten. Työviranomaisen olisi annettava panoksensa niiden työhön, ja se voi osallistua niiden kokouksiin.

(45)

Tämän uuden institutionaalisen rakenteen huomioon ottamiseksi asetuksia (EY) N:o 883/2004, (EU) N:o 492/2011 ja (EU) 2016/589 olisi muutettava ja päätös (EU) 2016/344 olisi kumottava, kun työviranomainen aloittaa toimintansa.

(46)

Työviranomaisen olisi kunnioitettava Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa nimenomaisesti tunnustettua kansallisten työmarkkinasuhteiden järjestelmien monimuotoisuutta ja työmarkkinajärjestöjen itsenäisyyttä. Työviranomaisen tehtävien toteuttamiseen osallistuminen ei vaikuta jäsenvaltioiden toimivaltuuksiin, velvoitteisiin ja vastuisiin, jotka perustuvat muun muassa asiaankuuluviin ja sovellettaviin Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimuksiin, kuten ammattientarkastusta teollisuudessa ja kaupassa koskevaan yleissopimukseen nro 81, eikä jäsenvaltioiden toimivaltaan säännellä, sovitella tai seurata kansallisia työmarkkinasuhteita, erityisesti työehtosopimusten neuvotteluoikeuden ja työtaisteluoikeuden käytön osalta.

(47)

Jäsenvaltiot eivät voi koordinoimattomasti riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita eli edistää sen soveltamisalalla työvoiman unionin laajuista oikeudenmukaista liikkuvuutta ja avustaa jäsenvaltioita niiden sovittaessa yhteen sosiaaliturvajärjestelmiä unionissa, vaan se voidaan toiminnan rajatylittävän luonteen ja jäsenvaltioiden suuremman yhteistyötarpeen vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(48)

Tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa vahvistettuja ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklassa tunnustettuja periaatteita,

(1)

Verkossa toimivat välityspalvelut ovat keskeisiä yrittäjyyden ja uusien liiketoimintamallien, kaupan ja innovoinnin mahdollistajia, jotka voivat myös parantaa kuluttajien hyvinvointia ja joita sekä yksityinen että julkinen sektori käyttävät yhä enemmän. Ne tarjoavat pääsyn uusille markkinoille sekä kaupallisia mahdollisuuksia, joiden avulla yritykset voivat hyödyntää sisämarkkinoiden etuja. Ne mahdollistavat sen, että kuluttajat unionissa voivat hyödyntää kyseisiä etuja, erityisesti koska heillä on verkossa valittavanaan suurempi valikoima tavaroita ja palveluita ja heille tarjotaan verkossa kilpailukykyisempiä hintoja, mutta niihin liittyy myös haasteita, jotka on ratkaistava oikeusvarmuuden takaamiseksi.

(2)

Verkossa toimivat välityspalvelut voivat olla keskeisiä niiden yritysten kaupalliselle menestykselle, jotka käyttävät kyseisiä palveluja kuluttajien saavuttamiseksi. Verkossa toimivien välityspalvelujen etujen täysipainoiseksi hyödyntämiseksi on näin ollen tärkeää, että yritykset voivat luottaa verkossa toimiviin välityspalveluihin, joiden kanssa ne solmivat kaupallisia suhteita. Tämä on tärkeää pääasiallisesti sen vuoksi, että liiketoimien lisääntynyt välittäminen verkossa toimivien välityspalvelujen kautta ja siihen vaikuttavat vahvat datavetoiset välilliset verkkovaikutukset johtaa siihen, että kyseiset yrityskäyttäjät, etenkin mikroyritykset sekä pienet ja keskisuuret yritykset, jäljempänä ’pk-yritykset’, ovat yhä enemmän riippuvaisia näistä palveluista kuluttajien saavuttamiseksi. Kun otetaan huomioon tämä yhä suurempi riippuvaisuus, kyseisten palvelujen tarjoajilla on usein vahvempi neuvotteluvoima, mikä mahdollistaa sen, että ne voivat käytännössä toimia yksipuolisesti tavalla, joka voi olla epäoikeudenmukainen ja vahingoittaa yrityskäyttäjien ja välillisesti myös kuluttajien oikeutettuja etuja unionissa. Ne saattavat esimerkiksi määrätä yrityskäyttäjille yksipuolisesti käytäntöjä, jotka poikkeavat jyrkästi hyvästä kauppatavasta tai ovat kunniallisen ja vilpittömän menettelyn vastaisia. Tällä asetuksella puututaan tällaisiin verkkopohjaisen alustatalouden mahdollisiin kitkatekijöihin.

(3)

Kuluttajat ovat ottaneet verkossa toimivat välityspalvelut omakseen. Kilpailuun perustuva, oikeudenmukainen ja avoin verkkoekosysteemi, jossa yritykset toimivat vastuullisesti, on olennaisen tärkeä myös kuluttajien hyvinvoinnin kannalta. Varmistamalla verkkopohjaisen alustatalouden avoimuus ja siihen kohdistuva luottamus yritysten välisissä suhteissa voitaisiin myös epäsuorasti parantaa kuluttajien luottamusta verkkotalouteen. Verkkopohjaisen alustatalouden kehittämisen suoria vaikutuksia kuluttajiin käsitellään kuitenkin muualla unionin lainsäädännössä, erityisesti kuluttajansuojaa koskevassa säännöstössä.

(4)

Samalla lailla verkossa toimivat hakukoneet voivat olla merkittäviä internetliikenteen lähteitä yrityksille, jotka tarjoavat tavaroita tai palveluja kuluttajille verkkosivustojen kautta, ja ne voivat sen vuoksi merkittävästi vaikuttaa siihen, miten tavaroitaan tai palvelujaan verkon kautta sisämarkkinoilla tarjoavat yritysverkkosivustokäyttäjät menestyvät kaupallisesti. Sillä, miten verkossa toimivien hakukoneiden tarjoajat asettavat järjestykseen verkkosivustoja, myös niitä verkkosivustoja, joiden kautta yritysverkkosivustokäyttäjät tarjoavat tavaroitaan ja palvelujaan kuluttajille, on merkittävä vaikutus kuluttajien tekemiin valintoihin sekä kyseisten yritysverkkosivustokäyttäjien kaupalliseen menestykseen. Vaikka sopimussuhdetta yritysverkkosivustokäyttäjien kanssa ei ole, verkossa toimivien hakukoneiden tarjoajat voivat näin ollen käytännössä toimia yksipuolisesti tavalla, joka voi olla epäoikeudenmukainen ja joka voi vahingoittaa yritysverkkosivustokäyttäjien ja välillisesti myös kuluttajien oikeutettuja etuja unionissa.

(5)

Verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajien ja yrityskäyttäjien välisen suhteen luonne saattaa johtaa myös tilanteisiin, joissa yrityskäyttäjillä on usein rajalliset oikeussuojamahdollisuudet, jos kyseisten palvelujen tarjoajien yksipuoliset toimet johtavat riitaan. Monissa tapauksissa kyseiset palvelujen tarjoajat eivät tarjoa helposti saatavissa olevia ja tehokkaita sisäisiä valitustenkäsittelyjärjestelmiä. Olemassa olevat vaihtoehtoiset tuomioistuinten ulkopuoliset riitojenratkaisumekanismit voivat myös olla tehottomia monista eri syistä, mukaan lukien erikoistuneiden sovittelijoiden puute sekä yrityskäyttäjien pelko vastatoimista.

(6)

Verkossa toimivilla välityspalveluilla ja verkossa toimivilla hakukoneilla sekä kyseisten palvelujen mahdollistamilla liiketoimilla on luontaisesti rajatylittävää potentiaalia, ja niillä on erityistä merkitystä unionin sisämarkkinoiden asianmukaiselle toiminnalle nykyisessä taloudessa. Tiettyjen palvelujen tarjoajien kaupalliset menettelyt, jotka mahdollisesti ovat epäoikeudenmukaisia ja haitallisia, sekä tehokkaiden oikeussuojakeinojen puute estävät kyseisen potentiaalin täyden hyödyntämisen ja vaikuttavat kielteisesti sisämarkkinoiden asianmukaiseen toimintaan.

(7)

Unionin tasolla olisi säädettävä kohdennetuista ja pakottavista säännöistä, jotta sisämarkkinoilla turvataan oikeudenmukainen, ennakoitavissa oleva, kestävä ja luottamusta nauttiva verkkopohjainen liiketoimintaympäristö. Erityisesti verkossa toimivien välityspalvelujen yrityskäyttäjille olisi turvattava asianmukainen avoimuus sekä tehokkaat oikeussuojamahdollisuudet koko unionissa, jotta voitaisiin helpottaa rajat ylittävää liiketoimintaa unionissa ja siten parantaa sisämarkkinoiden asianmukaista toimintaa ja puuttua mahdolliseen lisääntyvään hajanaisuuteen tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvilla erityisillä aloilla.

(8)

Kyseisillä säännöillä olisi myös turvattava asianmukaiset kannustimet, joilla edistetään oikeudenmukaisuutta ja avoimuutta erityisesti sen suhteen, miten yritysverkkosivustokäyttäjät asetetaan järjestykseen verkossa toimivien hakukoneiden hakutuloksissa. Samalla kyseisillä säännöillä olisi otettava huomioon ja turvattava laajemman verkkopohjaisen alustatalouden huomattava innovointipotentiaali ja mahdollistettava terve kilpailu, jolla lisätään kuluttajien valinnanmahdollisuuksia. On aiheellista selventää, että tämän asetuksen ei olisi vaikutettava kansalliseen yksityisoikeuteen, etenkään sopimusoikeuteen, kuten sopimuksen voimassaoloa, tekemistä, vaikutuksia tai päättymistä koskeviin sääntöihin, siltä osin kuin kansallisen yksityisoikeuden säännöt ovat yhdenmukaisia unionin oikeuden kanssa ja siinä määrin kuin asianomaiset seikat eivät kuulu tämän asetuksen säännösten soveltamisalaan. Jäsenvaltioiden olisi edelleen voitava soveltaa vapaasti kansallisia lakeja, joissa kielletään tai säädetään rangaistaviksi yksipuoliset toimet tai sopimattomat kaupalliset menettelyt, siinä määrin kuin asianomaiset seikat eivät kuulu tämän asetuksen säännösten soveltamisalaan.

(9)

Koska verkossa toimivilla välityspalveluilla ja verkossa toimivilla hakukoneilla on tyypillisesti maailmanlaajuinen ulottuvuus, tätä asetusta olisi sovellettava näiden palvelujen tarjoajiin riippumatta siitä, ovatko ne sijoittautuneet jäsenvaltioon vai unionin ulkopuolelle, mikäli kaksi kumulatiivista edellytystä täyttyy. Ensinnäkin yrityskäyttäjien tai yritysverkkosivustokäyttäjien olisi oltava sijoittautuneita unioniin. Toiseksi yrityskäyttäjien tai yritysverkkosivustokäyttäjien olisi näiden palvelujen kautta tarjottava tavaroitaan tai palvelujaan kuluttajille, jotka ovat unionissa ainakin osan liiketoimesta. Sen määrittämiseksi, tarjoavatko yrityskäyttäjät tai yritysverkkosivustokäyttäjät tavaroita tai palveluja unionissa oleville kuluttajille, on tarpeen varmistaa, onko ilmeistä, että yrityskäyttäjät tai yritysverkkosivustokäyttäjät suuntaavat toimintaansa yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa oleviin kuluttajiin. Tätä perustetta olisi tulkittava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1215/2012 (3) 17 artiklan 1 kohdan c alakohtaa sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 593/2008 (4) 6 artiklan 1 kohdan b alakohtaa koskevan Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti. Kyseisten kuluttajien olisi oltava unionissa, mutta heidän asuinpaikkansa ei tarvitse olla unionissa eikä heillä tarvitse olla minkään jäsenvaltion kansallisuutta. Näin ollen tätä asetusta ei olisi sovellettava, kun yrityskäyttäjät tai yritysverkkosivustokäyttäjät eivät ole sijoittautuneet unioniin tai kun ne ovat sijoittautuneet unioniin mutta käyttävät verkossa toimivia välityspalveluja ja verkossa toimivia hakukoneita tarjotakseen tavaroita tai palveluja yksinomaan kuluttajille, jotka ovat unionin ulkopuolella, tai henkilöille, jotka eivät ole kuluttajia. Lisäksi tätä asetusta olisi sovellettava riippumatta siitä, mitä lakia sopimukseen muutoin sovellettaisiin.

(10)

Monenlaisissa yritysten ja kuluttajien välisissä suhteissa välittäjinä verkossa toimivat palvelujen tarjoajat, jotka hallinnoivat monipuolisia palveluja, jotka perustuvat pääasiassa samaan ekosysteemiä rakentavaan liiketoimintamalliin. Jotta katetaan asiaankuuluvat palvelut, verkossa toimivat välityspalvelut olisi määriteltävä tarkasti ja teknologianeutraalisti. Palvelujen olisi koostuttava tietoyhteiskunnan palveluista, joiden tavoitteena on helpottaa yrityskäyttäjien ja kuluttajien välisten suorien liiketoimien käynnistämistä, riippumatta siitä, toteutuvatko liiketoimet viime kädessä verkossa, verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajan tai yrityskäyttäjän verkkoportaalissa vai verkon ulkopuolella vai toteutetaanko niitä lainkaan, mikä tarkoittaa sitä, että yrityskäyttäjien ja kuluttajien välinen sopimussuhde ei saisi olla edellytys sille, että verkossa toimivat välityspalvelut kuuluvat tämän asetuksen soveltamisalaan. Pelkästään sen, että tarjotaan luonteeltaan vähämerkityksellistä palvelua, ei olisi katsottava tarkoittavan, että verkkosivustolla tai palvelulla pyritään helpottamaan liiketoimia verkossa toimivien välityspalvelujen tapaan. Lisäksi palveluja olisi tarjottava palvelujen tarjoajien ja kuluttajille tavaroita tai palveluja tarjoavien yrityskäyttäjien välisten sopimussuhteiden perusteella. Tällaisen sopimussuhteen olisi katsottava syntyvän, kun molemmat osapuolet ilmoittavat aikomuksestaan sitoutua sopimukseen yksiselitteisesti pysyvällä välineellä ilman, että välttämättä edellytetään nimenomaista kirjallista sopimusta.

(11)

Tämän asetuksen kattamiin verkossa toimiviin välityspalveluihin olisi näin ollen kuuluttava esimerkiksi verkkokaupan markkinapaikat (mukaan lukien yhteistyöpohjaiset markkinapaikat, joilla yrityskäyttäjät ovat aktiivisia), verkossa toimivat ohjelmistosovelluspalvelut, kuten sovelluskaupat, sekä verkossa toimivat sosiaalisen median palvelut riippumatta siitä, mitä teknologiaa näiden palvelujen tarjoamisessa käytetään. Tässä mielessä verkossa toimivia välityspalveluja voitaisiin tarjota myös ääniohjausteknologian avulla. Myöskään sen ei pitäisi olla olennaista, liittyykö kyseisiin yrityskäyttäjien ja kuluttajien välisiin liiketoimiin rahallista maksua tai suoritetaanko ne osittain verkon ulkopuolella. Tätä asetusta ei kuitenkaan olisi sovellettava verkossa toimiviin vertaisvälityspalveluihin ilman yrityskäyttäjien läsnäoloa, puhtaasti yritysten välisiin verkossa toimiviin välityspalveluihin, joita ei tarjota kuluttajille, verkossa toimiviin mainonnan välineisiin eikä mainontaviestintään, joiden tavoitteena ei ole helpottaa suorien liiketoimien käynnistämistä ja joihin ei liity sopimussuhdetta kuluttajien kanssa. Samasta syystä myöskään hakukoneoptimointiin tarkoitettujen ohjelmistopalvelujen ja palvelujen, jotka liittyvät mainonnanesto-ohjelmistoihin, ei olisi kuuluttava tämän asetuksen soveltamisalaan. Teknisten toimintojen ja rajapintojen, jotka pelkästään yhdistävät laitteistoja ja sovelluksia, ei olisi kuuluttava tämän asetuksen soveltamisalaan, sillä ne eivät yleensä täytä verkossa toimivia välityspalveluja koskevia vaatimuksia. Tällaiset toiminnot tai rajapinnat voivat kuitenkin liittyä suoraan tiettyihin verkossa toimiviin välityspalveluihin tai olla niiden liitännäisiä, ja tällaisissa tapauksissa asianomaisiin verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajiin olisi sovellettava avoimuusvaatimuksia, jotka liittyvät eriytettyyn kohteluun näiden toimintojen ja rajapintojen perusteella. Tätä asetusta ei myöskään olisi sovellettava verkossa oleviin maksupalveluihin, koska ne eivät itse täytä sovellettavia vaatimuksia vaan ovat luontaisesti lisäpalveluja, jotka liittyvät liiketoimiin tavaroiden ja palvelujen toimittamiseksi kuluttajille.

(12)

Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti ja ottaen huomioon, että on todettu yrityskäyttäjien olevan riippuvaisia pääasiassa verkossa toimivista välityspalveluista, jotka toimivat väylänä sellaisten kuluttajien saavuttamiseksi, jotka ovat luonnollisia henkilöitä, tämän asetuksen soveltamisalan määrittämisessä kuluttajan olisi ymmärrettävä viittaavan ainoastaan luonnollisiin henkilöihin heidän toimiessaan tarkoituksessa, joka ei kuulu heidän elinkeino- tai ammattitoimintaansa.

(13)

Nopea innovointitahti huomioon ottaen tässä asetuksessa käytettävän verkossa toimivan hakukoneen määritelmän olisi oltava teknologianeutraali. Määritelmän olisi etenkin katsottava kattavan myös äänikomennot.

(14)

Verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajat käyttävät yleensä ennalta muotoiltuja sopimusehtoja, ja jotta voidaan tarvittaessa suojella tehokkaasti yrityskäyttäjiä, tätä asetusta olisi sovellettava, kun verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoaja määrittää yksipuolisesti sopimussuhteen ehdot, sopimussuhteen nimestä tai muodosta riippumatta. Se, onko ehdot määritetty yksipuolisesti, olisi arvioitava tapauskohtaisesti yleisen arvioinnin perusteella. Tässä yleisessä arvioinnissa osapuolten suhteellinen koko tai se, että neuvotteluja on käyty tai että asianomainen tarjoaja ja yrityskäyttäjä ovat voineet neuvotella tietyistä määräyksistä ja määrittää ne yhdessä, eivät sinänsä saisi olla ratkaisevia. Lisäksi verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajien velvoite saattaa niiden ehdot helposti yrityskäyttäjien saataville muun muassa niiden välisen kaupallisen suhteen sopimuksen tekemistä edeltävässä vaiheessa, tarkoittaa sitä, että yrityskäyttäjät hyötyvät tästä asetuksesta johtuvasta avoimuudesta silloinkin, jos ne onnistuvat neuvottelemaan joistakin ehdoista.

(15)

Sen varmistamiseksi, että yrityskäyttäjät voivat sopimussuhteen yleisten ehtojen perusteella määrittää kaupalliset ehdot verkossa toimivien välityspalvelujen käytölle, lopettamiselle ja keskeyttämiselle ja turvata liikesuhteen ennustettavuuden, kyseiset ehdot olisi laadittava käyttäen selkeää ja ymmärrettävää kieltä. Ehtojen ei olisi katsottava olevan laadittu käyttäen selkeää ja ymmärrettävää kieltä, jos ne ovat epämääräisiä tai epätarkkoja tai niissä ei ole yksityiskohtaisia tietoja merkittävistä kaupallisista kysymyksistä eivätkä ne sen vuoksi anna yrityskäyttäjille kohtuullista ennustettavuutta sopimussuhteen tärkeimmistä näkökohdista. Lisäksi harhaanjohtavaa kieltä ei olisi katsottava selkeäksi ja ymmärrettäväksi.

(16)

Sen varmistamiseksi, että yrityskäyttäjillä on riittävä selvyys siitä, missä ja kenelle niiden tavaroita tai palveluja markkinoidaan, verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajien olisi varmistettava avoimuus yrityskäyttäjiään kohtaan, kun on kyse muista jakelukanavista tai mahdollisista kumppanuusohjelmista, joita verkossa toimiva välityspalvelu saattaa käyttää kyseisten tavaroiden tai palvelujen markkinoinnissa. Muut kanavat ja kumppanuusohjelmat olisi ymmärrettävä teknologianeutraalilla tavalla, mutta niihin voisivat kuulua muun muassa muut verkkosivustot, sovellukset tai muut verkossa toimivat välityspalvelut, joita käytetään yrityskäyttäjän tarjoamien tavaroiden tai palvelujen markkinoinnissa.

(17)

Teollis- ja tekijänoikeuksien omistuksella ja hallinnalla verkossa voi olla suurta taloudellista merkitystä sekä verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajille että niiden yrityskäyttäjille. Jotta voidaan varmistaa selkeys ja avoimuus yrityskäyttäjien kannalta ja jotta ne saisivat asiasta paremman käsityksen, verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajien olisi sisällytettävä ehtoihinsa yleisiä tai halutessaan yksityiskohtaisempia tietoja kyseisten ehtojen mahdollisista vaikutuksista yrityskäyttäjän teollis- ja tekijänoikeuksien omistukseen ja hallintaan. Tällaisiin tietoihin voisi sisältyä muun muassa tietoja esimerkiksi logojen, tavaramerkkien tai tuotenimien yleisestä käytöstä.

(18)

Avoimuuden varmistaminen yleisissä ehdoissa voi olla ratkaisevan tärkeää, jotta edistetään kestäviä liiketoimintasuhteita ja estetään epäoikeudenmukainen toiminta, josta aiheutuisi haittaa yrityskäyttäjille. Verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajien olisi sen vuoksi varmistettava myös, että ehdot ovat kaikissa kaupallisen suhteen vaiheissa helposti saatavilla, myös mahdollisille yrityskäyttäjille sopimuksen tekemistä edeltävässä vaiheessa, ja että kaikista ehtoihin tehtävistä muutoksista ilmoitetaan asianomaisille yrityskäyttäjille pysyvällä välineellä sovitussa määräajassa, joka on kohtuullinen ja oikeasuhtainen, kun otetaan huomioon erityiset olosuhteet, ja joka tapauksessa vähintään 15 päivää. Jos yrityskäyttäjien edellytetään ehtoihin ehdotettujen muutosten vuoksi tekevän teknisiä tai kaupallisia mukautuksia muutosten noudattamiseksi, esimerkiksi tekemään merkittäviä teknisiä mukautuksia tavaroihinsa tai palveluihinsa, olisi asetettava pidempiä yli 15 päivän pituisia oikeasuhteisia määräaikoja ilmoittamiselle. Ilmoittamisen määräaikaa ei olisi sovellettava, kun ja siinä määrin kuin kyseessä oleva yrityskäyttäjä luopuu siitä yksiselitteisesti tai kun ja siinä määrin kuin tarve toteuttaa muutos noudattamatta ilmoittamisen määräaikaa perustuu oikeudelliseen velvoitteeseen, joka sitoo palvelun tarjoajaa unionin oikeuden tai kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Ehdotettuja toimituksellisia mukautuksia ei kuitenkaan olisi pidettävä muutoksina silloin, kun ne eivät muuta ehtojen sisältöä tai merkitystä. Vaatimuksella, jonka mukaan ehdotetuista muutoksista on ilmoitettava pysyvällä välineellä, olisi annettava yrityskäyttäjille tosiasiallinen mahdollisuus tarkastella näitä muutoksia myöhemmässä vaiheessa. Yrityskäyttäjillä olisi oltava oikeus irtisanoa sopimuksensa 15 päivän kuluessa muutoksia koskevan ilmoituksen vastaanottamisesta, paitsi jos sopimuksessa sovelletaan esimerkiksi kansallisen yksityisoikeuden johdosta lyhyempää määräaikaa.

(19)

Yleisesti uusien tavaroiden tai palvelujen, myös ohjelmistosovellusten, toimittamista verkossa toimiviin välityspalveluihin olisi pidettävä toimena, jolla yrityskäyttäjä ilmaisee selkeästi suostumuksensa ehtoihin tehtävien muutosten edellyttämästä määräajasta luopumiseen. Tapauksissa, joissa kohtuullinen ja oikeasuhteinen määräaika on pidempi kuin 15 päivää, koska ehtoihin tehtävät muutokset edellyttävät yrityskäyttäjän tekevän tavaroihinsa tai palveluihinsa merkittäviä teknisiä tai kaupallisia mukautuksia, yrityskäyttäjän ei kuitenkaan olisi katsottava luopuneen automaattisesti ilmoittamisen määräajasta, jos se toimittaa uusia tuotteita tai palveluja. Verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajan olisi varauduttava siihen, että ehtoihin tehtävät muutokset edellyttävät yrityskäyttäjän tekevän merkittäviä teknisiä mukautuksia, jos esimerkiksi verkossa toimivasta välityspalvelusta, johon yrityskäyttäjillä on ollut pääsy, poistetaan tai siihen lisätään kokonaisia ominaisuuksia tai jos yrityskäyttäjät saattavat joutua mukauttamaan tavaransa tai ohjelmoimaan palvelunsa uudelleen voidakseen edelleen toimia verkossa toimivia välityspalveluja käyttäen.

(20)

Yrityskäyttäjien suojelemiseksi ja oikeusvarmuuden tarjoamiseksi molemmille osapuolille vaatimustenvastaisten ehtojen olisi oltava mitättömiä eli olisi katsottava, että niillä ei ole missään vaiheessa ollut vaikutuksia erga omnes ja ex tunc. Tämän olisi kuitenkin koskettava ainoastaan niitä ehtojen määräyksiä, jotka eivät ole vaatimustenmukaisia. Muiden määräysten olisi edelleen oltava päteviä ja täytäntöönpanokelpoisia sikäli kuin ne voidaan erottaa vaatimustenvastaisista määräyksistä. Ehtojen äkkinäiset muutokset voivat merkittävästi häiritä yrityskäyttäjien toimintaa. Jotta voidaan rajoittaa tällaisia yrityskäyttäjiin kohdistuvia kielteisiä vaikutuksia ja ehkäistä tällaista toimintaa, muutosten, jotka tehdään vastoin velvoitetta noudattaa sovittua määräaikaa, olisi sen vuoksi oltava mitättömiä eli olisi katsottava, että niillä ei ole missään vaiheessa ollut vaikutuksia erga omnes ja ex tunc.

(21)

Jotta voidaan varmistaa, että yrityskäyttäjät voivat hyödyntää täysimääräisesti verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoamat mahdollisuudet, näiden palvelujen tarjoajat eivät saisi kokonaan estää yrityskäyttäjiään pitämästä kaupallista tunnustaan esillä osana tarjoomaansa tai läsnäoloaan asianomaisissa verkossa toimivissa välityspalveluissa. Tätä ei saisi kuitenkaan ymmärtää siten, että yrityskäyttäjillä on oikeus päättää yksipuolisesti siitä, miten ne hoitavat tarjoomansa esillepanon tai tuovat esiin läsnäolonsa asianomaisissa verkossa toimivissa välityspalveluissa.

(22)

Verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajalla voi olla oikeutettuja syitä päättää palvelujensa tarjoamisen rajoittamisesta, keskeyttämisestä tai lopettamisesta tietyn yrityskäyttäjän osalta, mukaan lukien tietyn yrityskäyttäjän yksittäisten tavaroiden tai palvelujen poistaminen palvelusta tai hakutulosten poistaminen. Verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajat voivat rajoittaa yrityskäyttäjien yksittäisiä listauksia myös ilman keskeyttämistä esimerkiksi alentamalla niitä tai vaikuttamalla kielteisesti yrityskäyttäjän visuaaliseen ilmeeseen, mihin voi kuulua myös yrityskäyttäjän siirtäminen järjestyksessä alemmas. Kuitenkin koska kyseiset päätökset voivat merkittävästi vaikuttaa kyseisen yrityskäyttäjän etuihin, päätökset ja niiden perustelut olisi toimitettava pysyvällä välineellä ennen kuin rajoittaminen tai keskeyttäminen tulee voimaan tai sen tullessa voimaan. Jotta voidaan minimoida tällaisten päätösten kielteinen vaikutus yrityskäyttäjiin, verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajien olisi myös annettava tilaisuus selvittää päätökseen johtaneet tosiseikat sisäisen valitustenkäsittelymenettelyn yhteydessä, mikä auttaa yrityskäyttäjää noudattamaan jälleen vaatimuksia, mikäli tämä on mahdollista. Lisäksi jos verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoaja peruuttaa rajoittamista, keskeyttämistä tai lopettamista koskevan päätöksen esimerkiksi siksi, että päätös on tehty erehdyksessä tai päätökseen johtanutta ehtojen rikkomista ei ole tehty vilpillisessä mielessä ja tilanne on korjattu tyydyttävällä tavalla, palvelujen tarjoajan olisi palautettava kyseinen yrityskäyttäjä ilman aiheetonta viivytystä, myös antamalla yrityskäyttäjälle uudelleen pääsyn ennen päätöksen tekemistä saatavilla olleisiin henkilötietoihin tai muihin tietoihin tai molempiin.

Päätöksen, jolla rajoitetaan, keskeytetään tai lopetetaan verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoaminen, perusteet olisi esitettävä niin, että yrityskäyttäjät voivat todeta, onko päätös mahdollista riitauttaa, mikä parantaa yrityskäyttäjien mahdollisuuksia turvautua tarvittaessa tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin. Perusteluissa olisi määritettävä päätöksen perusteet sen mukaan, mitä palvelujen tarjoaja on esittänyt etukäteen ehdoissaan, ja viitattava oikeasuhteisella tavalla olosuhteisiin, kolmansien osapuolten ilmoitukset mukaan lukien, jotka johtivat kyseiseen päätökseen. Verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajan ei kuitenkaan tarvitsisi ilmoittaa rajoittamisen, keskeyttämisen tai lopettamisen perusteluja siltä osin kuin se olisi vastoin oikeudellista tai sääntelyllistä velvoitetta. Lisäksi perustelujen ilmoittamista ei vaadittaisi, jos verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoaja voisi osoittaa, että kyseinen yrityskäyttäjä on toistuvasti rikkonut sovellettavia ehtoja, minkä vuoksi se on keskeyttänyt kyseessä olevien verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoamisen kokonaan.

(23)

Verkossa toimivien välityspalvelujen lopettaminen kokonaan ja siihen liittyvä verkossa toimivien välityspalvelujen käyttöön tarkoitettujen tai verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoamisen yhteydessä tuotettujen tietojen poistaminen merkitsee oleellisten tietojen menetystä. Tällä voisi olla merkittävä vaikutus yrityskäyttäjiin, ja se saattaisi myös haitata niiden edellytyksiä käyttää asianmukaisesti muita tässä asetuksessa taattuja oikeuksia. Sen vuoksi verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajan olisi toimitettava asianomaiselle yrityskäyttäjälle perustelut pysyvällä välineellä vähintään 30 päivää ennen kuin kaikkien sen verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoamisen lopettaminen kokonaan tulee voimaan. Tätä ilmoittamisen määräaikaa ei kuitenkaan olisi sovellettava esimerkiksi silloin, kun oikeudellinen tai sääntelyllinen velvoite edellyttää, että verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoaja lopettaa verkossa toimivien välityspalvelujensa tarjoamisen kokonaan tietylle yrityskäyttäjälle. Samoin ilmoittamista koskevaa 30 päivän määräaikaa ei olisi sovellettava silloin, kun verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoaja käyttää unionin oikeuden kanssa yhdenmukaisen kansallisen lainsäädännön nojalla lopettamisoikeuksia, jotka sallivat välittömän lopettamisen, jos, ottaen huomioon kaikki tietyn tapauksen olosuhteet ja punniten molempien osapuolten etuja, sen ei voida kohtuudella odottaa jatkavan sopimussuhdetta sovittuun päättymiseen asti tai ilmoittamisen määräajan päättymiseen asti. Tätä 30 päivän määräaikaa ei myöskään olisi sovellettava silloin, kun verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoaja voi osoittaa, että ehtoja on toistuvasti rikottu. Erilaiset poikkeukset 30 päivän määräaikaan voivat liittyä erityisesti laittomaan tai sopimattomaan sisältöön, tavaran tai palvelun turvallisuuteen, väärennöksiin, petoksiin, haittaohjelmiin, roskapostiin, tietoturvaloukkauksiin, muihin kyberturvallisuusriskeihin tai tavaran tai palvelun soveltuvuuteen alaikäisille. Oikeasuhteisuuden varmistamiseksi verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajien olisi, mikäli se on kohtuullista ja teknisesti mahdollista, poistettava palvelusta ainoastaan yrityskäyttäjän yksittäiset tavarat tai palvelut. Verkossa toimivien välityspalvelujen lopettaminen kokonaan on ankarin mahdollinen toimenpide.

(24)

Kun verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajat asettavat tavarat ja palvelut järjestykseen, tällä on merkittävä vaikutus kuluttajien valintoihin ja näin ollen kyseisiä tavaroita ja palveluja kuluttajille tarjoavien yrityskäyttäjien kaupalliseen menestykseen. Järjestyksellä tarkoitetaan yrityskäyttäjien tarjoaman suhteellista sijoitusta taikka verkossa toimivien välityspalvelujen tai verkossa toimivien hakukoneiden tarjoajien esittämille, järjestämille tai tiedoksi antamille hakutuloksille annettua merkitystä, joka on saatu käyttämällä algoritmisia yhdistely-, luokitus- tai arvostelumekanismeja, visuaalisia korostuksia tai muita tärkeysjärjestyksen määrittämismenetelmiä taikka niiden yhdistelmiä. Ennakoitavuus tarkoittaa sitä, että verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajat eivät määritä järjestystä mielivaltaisesti. Palvelujen tarjoajien olisi sen vuoksi esitettävä keskeiset järjestyksen määrittävät muuttujat etukäteen, jotta parannetaan ennustettavuutta yrityskäyttäjien kannalta ja ne voivat ymmärtää paremmin järjestykseen asettamisen toimintamekanismia ja vertailla eri palvelujen tarjoajien käytäntöjä. Tämän avoimuusvelvoitteen erityinen rakenne on yrityskäyttäjille tärkeä, sillä se merkitsee sitä, että mahdollisesti paljon suuremmasta järjestykseen jollain tavalla vaikuttavien muuttujien joukosta määritetään rajallinen määrä kaikkein merkityksellisimpiä muuttujia. Tämän perustellun kuvauksen olisi autettava yrityskäyttäjiä parantamaan tavaroidensa ja palvelujensa tai niiden jonkin luontaisen ominaisuuden esillepanoa. Keskeisten muuttujien olisi katsottava viittaavan kaikkiin yleisiin perusteisiin, prosesseihin, algoritmeihin sisältyviin erityisiin signaaleihin tai muihin mukautus- tai alentamismekanismeihin, joita käytetään järjestykseen asettamisen yhteydessä.

(25)

Järjestyksen määrittävien keskeisten muuttujien kuvauksen olisi myös sisällettävä selitys yrityskäyttäjien mahdollisuudesta vaikuttaa aktiivisesti järjestykseen korvausta vastaan, jos tällainen mahdollisuus on, sekä selitys sen suhteellisista vaikutuksista. Korvaus voisi tässä yhteydessä tarkoittaa maksuja, joiden suorittamisen pääasiallisena tai yksinomaisena tarkoituksena on parantaa asemaa järjestyksessä, sekä välillisiä korvauksia, jotka suoritetaan siten, että yrityskäyttäjä hyväksyy kaikki lisävelvoitteet, joiden käytännön seurauksena sen asema järjestyksessä voi parantua, kuten lisäpalvelujen tai erityispalvelujen käyttö. Kuvauksen sisältö, muun muassa keskeisten muuttujien määrä ja tyyppi, voi näin ollen vaihdella suuresti verkossa toimivien välityspalvelujen mukaan, mutta sen olisi annettava yrityskäyttäjille riittävä ymmärrys siitä, miten järjestykseen asettamisen mekanismissa otetaan huomioon yrityskäyttäjän tarjoamien tosiasiallisten tavaroiden tai palvelujen ominaisuudet sekä niiden merkitys verkossa toimivien välityspalvelujen kuluttajille. Esimerkkejä keskeisistä muuttujista voisivat olla indikaattorit, joilla mitataan yrityskäyttäjien tavaroiden tai palvelujen laatua, editoijien käyttö ja heidän mahdollisuutensa vaikuttaa kyseisten tavaroiden ja palvelujen järjestykseen, korvauksen vaikutus järjestykseen sekä seikat, jotka eivät liity tai liittyvät vain etäisesti itse tavaraan tai palveluun, kuten verkkotarjouksen esilletuontitapa. Kun nämä muuttujat sisällytetään selkeällä ja ymmärrettävällä kielellä esitettävään järjestykseen asettamisen mekanismin yleiseen kuvaukseen, niiden avulla yrityskäyttäjien olisi voitava saada vaaditulla tavalla riittävä ymmärrys järjestelmän toiminnasta.

(26)

Myös sillä, että verkossa toimivien hakukoneiden tarjoajat asettavat järjestykseen verkkosivustoja – erityisesti sivustoja, joiden kautta yritykset tarjoavat tavaroita ja palveluja kuluttajille – on samalla tavoin merkittävä vaikutus kuluttajien valintoihin sekä yritysverkkosivustokäyttäjien kaupalliseen menestykseen. Verkossa toimivien hakukoneiden tarjoajien olisi sen vuoksi annettava kuvaus keskeisistä muuttujista, jotka määrittävät kaikkien indeksoitujen internetsivustojen järjestyksen, mukaan lukien yritysverkkosivustokäyttäjien verkkosivustot sekä muut verkkosivustot, sekä kyseisten keskeisten muuttujien suhteellisesta merkityksestä verrattuna muihin muuttujiin. Sen lisäksi, että tässä kuvauksessa esitetään tavaroiden ja palvelujen ominaisuudet sekä niiden merkitys kuluttajille, kuvauksen olisi verkossa toimivien hakukoneiden tapauksessa myös mahdollistettava se, että yritysverkkosivustokäyttäjät ymmärtävät riittävän hyvin sen, otetaanko ja missä määrin otetaan huomioon tietyt käytettyjen verkkosivustojen suunnitteluominaisuudet, kuten niiden optimointi mobiililaitteita varten. Kuvaukseen olisi sisällyttävä myös selitys kaikista yritysverkkosivustokäyttäjien mahdollisuuksista vaikuttaa aktiivisesti järjestykseen suorittamalla korvaus sekä selitys niiden suhteellisista vaikutuksista. Kun verkossa toimivien hakukoneiden ja yritysverkkosivustokäyttäjien välillä ei ole sopimussuhdetta, kyseisen kuvauksen olisi verkossa toimivassa hakukoneessa oltava julkisesti saatavilla selkeässä ja helposti saatavilla olevassa paikassa. Sellaisten verkkosivustojen alueiden, jotka edellyttävät sisäänkirjautumista tai rekisteröitymistä, ei olisi katsottava olevan tässä mielessä julkisesti ja helposti saatavilla.

Jotta varmistetaan ennustettavuus yritysverkkosivustokäyttäjiä varten, kuvaus olisi pidettävä ajan tasalla, myös siten, että kaikkien keskeisten muuttujien muutosten olisi oltava helposti havaittavissa. Keskeisten muuttujien ajantasainen kuvaus hyödyttäisi myös verkossa toimivan hakukoneen muita kuin yritysverkkosivustokäyttäjiä. Joissain tapauksissa verkossa toimivien hakukoneiden tarjoajat voivat päättää vaikuttaa järjestykseen tietyssä tapauksessa tai poistaa tietyn verkkosivuston järjestyksestä kolmannen osapuolen ilmoitusten perusteella. Toisin kuin verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajien, verkossa toimivien hakukoneiden tarjoajien ei voida edellyttää ilmoittavan suoraan yritysverkkosivustokäyttäjälle järjestyksen muuttamisesta tai kolmannen osapuolen ilmoitukseen perustuvasta hakutuloksista poistamisesta, koska osapuolten välillä ei ole sopimussuhdetta. Yritysverkkosivustokäyttäjän olisi kuitenkin voitava tarkistaa sellaisen ilmoituksen sisältö, joka on jossakin tietyssä tapauksessa johtanut järjestyksen muuttamiseen tai jonkin tietyn verkkosivun hakutuloksista poistamiseen, ja tutkia ilmoituksen sisältö esimerkiksi julkisesti saatavilla olevassa verkkotietokannassa. Tämä auttaisi vähentämään sitä, että kilpailijat mahdollisesti käyttävät väärin ilmoituksia, jotka voivat johtaa hakutuloksista poistamiseen.

(27)

Tämän asetuksen nojalla ei olisi edellytettävä, että verkossa toimivien välityspalvelujen tai verkossa toimivien hakukoneiden tarjoajat julkistavat järjestykseen asettamisen yksityiskohtaisia toimintamekanismeja, kuten algoritmeja. Niiden edellytyksiä torjua kolmansien osapuolten vilpillisiä toimia järjestyksen manipuloimiseksi ei myöskään olisi heikennettävä siinäkään tapauksessa, että toimet tapahtuisivat kuluttajien edun nimessä. Kyseiset edut olisi turvattava keskeisten järjestystä määrittävien muuttujien yleisellä kuvauksella, ja yrityskäyttäjille ja yritysverkkosivustokäyttäjille olisi samalla annettava riittävän selkeä käsitys järjestyksen määrittämisen perusteista niiden käyttäessä tiettyjä verkossa toimivia välityspalveluja tai verkossa toimivia hakukoneita. Jotta tämän asetuksen tavoitteen saavuttaminen voitaisiin varmistaa, verkossa toimivien välityspalvelujen tai verkossa toimivien hakukoneiden tarjoajien kaupallisten etujen perusteella ei olisi koskaan kieltäydyttävä järjestyksen määrittävien keskeisten muuttujien ilmaisemisesta. Vaikka tämä asetus ei vaikuta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin (EU) 2016/943 (5) soveltamiseen, annetun kuvauksen olisi ainakin perustuttava tosiasiallisiin tietoihin järjestyksen määrittämisessä käytettyjen muuttujien merkityksestä.

(28)

Komission olisi laadittava ohjeita, joiden avulla verkossa toimivien välityspalvelujen ja verkossa toimivien hakukoneiden tarjoajat voivat soveltaa tässä asetuksessa säädettyjä järjestyksen määrittämistä koskevia avoimuusvaatimuksia. Näin voitaisiin paremmin optimoida tapa, jolla keskeiset järjestyksen määrittävät muuttujat yksilöidään ja esitetään yrityskäyttäjille ja yritysverkkosivustokäyttäjille.

(29)

Liitännäistavaroilla ja -palveluilla olisi katsottava tarkoitettavan yrityskäyttäjän kuluttajalle välittömästi ennen verkossa toimivassa välityspalvelussa käynnistetyn liiketoimen loppuun saattamista tarjoamia tavaroita ja palveluja, jotka täydentävät yrityskäyttäjän varsinaista tavaraa tai varsinaisia palveluja. Liitännäistavaroilla ja -palveluilla viitataan tuotteisiin, jotka toimiakseen ovat tyypillisesti riippuvaisia varsinaisesta tavarasta tai palvelusta tai liittyvät suoraan niihin. Näin ollen käsitteen piiriin eivät saisi kuulua tavarat ja palvelut, joita vain myydään kyseessä olevan varsinaisen tavaran tai palvelun lisäksi ilman, että ne olisivat luonteeltaan täydentäviä. Esimerkkejä liitännäispalveluista ovat muun muassa tietyn tavaran korjauspalvelut tai rahoituspalvelutuotteet kuten vuokra-auton vakuutus, jota tarjotaan täydentämään yrityskäyttäjän tarjoamia tavaroita tai palveluja. Samoin liitännäistavaroihin voi kuulua tavaroita, jotka täydentävät yrityskäyttäjän tarjoamaa tiettyä tuotetta siten, että niissä on kyse tähän tiettyyn tuotteeseen liittyvästä tason korotuksesta tai vastaanottajan erityistarpeisiin mukauttamisesta. Verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajien, jotka tarjoavat kuluttajille tavaroita tai palveluja, jotka ovat liitännäisiä kyseisiä verkossa toimivia välityspalveluja käyttävän yrityskäyttäjän myymiin tavaroihin ja palveluihin nähden, olisi esitettävä ehdoissaan tarjottavien liitännäistavaroiden ja-palvelujen tyypin kuvaus. Tällaisen kuvauksen olisi oltava ehdoissa riippumatta siitä, tarjoaako liitännäistavaraa tai -palvelua verkossa toimiva välityspalvelujen tarjoaja itse vai kolmas osapuoli. Tällaisen kuvauksen olisi oltava riittävän kattava, jotta yrityskäyttäjän on mahdollista ymmärtää, myydäänkö jotain tavaraa tai palvelua liitännäisenä yrityskäyttäjän tavaraan tai palveluun nähden. Kuvauksessa ei olisi välttämättä mainittava tiettyä tavaraa tai palvelua, vaan pikemminkin yrityskäyttäjän varsinaiseen tuotteeseen liitännäisenä tarjottavan tuotteen tyyppi. Lisäksi kuvaukseen olisi aina liitettävä maininta siitä, saako yrityskäyttäjä tarjota myös omaa liitännäistavaraa tai -palvelua sen varsinaisen tavaran lisäksi, jota se tarjoaa verkossa toimivien välityspalvelujen kautta, ja millä ehdoilla se saa näin tehdä.

(30)

Kun verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoaja itse tarjoaa tiettyjä tavaroita tai palveluja kuluttajille sen omien verkossa toimivien välityspalvelujen kautta tai tekee niin määräysvallassaan olevan yrityskäyttäjän kautta, kyseinen palvelujen tarjoaja saattaa kilpailla suoraan muiden sen verkossa toimivien välityspalvelujen yrityskäyttäjien kanssa, jotka eivät ole palvelujen tarjoajan määräysvallassa, mikä saattaa tarjota palvelujen tarjoajalle taloudellisen kannustimen ja mahdollisuuden käyttää määräysvaltaansa verkossa toimiviin välityspalveluihin niin, että se tarjoaa itse tarjoamaansa tai määräysvallassaan olevan yrityskäyttäjän kautta tarjottuja tuotteita tai palveluja koskevia teknisiä tai taloudellisia etuja, jotka se voi evätä kilpailevilta yrityskäyttäjiltä. Tällainen toiminta voisi haitata tasapuolista kilpailua ja rajoittaa kuluttajien valinnanmahdollisuuksia. Näissä tapauksissa on erityisesti tärkeää, että verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoaja toimii avoimesti ja esittää asianmukaisen kuvauksen eriytetystä kohtelusta, jota sovelletaan sen itsensä tarjoamiin tavaroihin tai palveluihin verrattuna niihin, joita yrityskäyttäjät tarjoavat, sekä siihen liittyvistä näkökohdista riippumatta siitä, toteutetaanko tällainen eriytetty kohtelu oikeudellisin, kaupallisin vai teknisin keinoin, kuten toiminnoilla, joihin liittyy käyttöjärjestelmiä. Oikeasuhteisuuden varmistamiseksi tätä velvoitetta olisi sovellettava kaikkien verkossa toimivien välityspalvelujen tasolla pikemmin kuin näiden palvelujen kautta tarjottujen yksittäisten tavaroiden tai palvelujen tasolla.

(31)

Kun verkossa toimivan hakukoneen tarjoaja itse tarjoaa tiettyjä tavaroita tai palveluja kuluttajille sen oman verkossa toimivan hakukoneen kautta tai tekee niin määräysvallassaan olevan yritysverkkosivustokäyttäjän kautta, kyseinen hakukoneen tarjoaja voi kilpailla suoraan muiden sen verkossa toimivan hakukoneen yritysverkkosivustokäyttäjien kanssa, jotka eivät ole hakukoneen tarjoajan määräysvallassa. Näissä tapauksissa on erityisesti tärkeää, että verkossa toimivan hakukoneen tarjoaja toimii avoimesti ja esittää kuvauksen eriytetystä kohtelusta, jota sovelletaan sen itsensä tai sen määräysvallassa olevan yrityskäyttäjän kautta tarjoamiin tavaroihin tai palveluihin verrattuna niihin, joita kilpailevat yritysverkkosivustokäyttäjät tarjoavat, riippumatta siitä, toteutetaanko tällainen eriytetty kohtelu oikeudellisin, kaupallisin vai teknisin keinoin. Oikeasuhteisuuden varmistamiseksi tätä velvoitetta olisi sovellettava yleisesti verkossa toimivan hakukoneen tasolla pikemmin kuin näiden palvelujen kautta tarjottujen yksittäisten tavaroiden tai palvelujen tasolla.

(32)

Tässä asetuksessa olisi käsiteltävä erityisiä sopimusehtoja erityisesti tilanteissa, joissa neuvotteluvoima on epätasapainossa, sen varmistamiseksi, että sopimussuhteita hoidetaan kunniallisen ja vilpittömän menettelyn mukaisesti. Ennakoitavuus ja avoimuus edellyttävät, että yrityskäyttäjille annetaan tosiasiallinen mahdollisuus tutustua ehtoihin tehtäviin muutoksiin, ja ehtoja ei sen vuoksi saisi muuttaa takautuvasti, paitsi jos muutokset perustuvat oikeudelliseen tai sääntelylliseen velvoitteeseen tai ovat näiden yrityskäyttäjien kannalta suotuisia. Yrityskäyttäjille olisi myös annettava selkeät tiedot siitä, millä ehdoin niiden sopimussuhde verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajien kanssa voidaan päättää. Verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajien olisi varmistettava, että sopimussuhteen päättämisen ehdot ovat aina oikeasuhteiset ja niiden käyttö ei ole kohtuuttoman hankalaa. Lisäksi yrityskäyttäjien olisi saatava kaikki tiedot siitä, mitä yrityskäyttäjien verkossa toimivia välityspalveluja käyttäessään antamia tai tuottamia tietoja verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajat voivat saada sopimuksen päätyttyä.

(33)

Mahdollisuus saada tietoja, myös henkilötietoja, ja käyttää niitä voi mahdollistaa merkittävän arvonmuodostuksen verkkopohjaisessa alustataloudessa sekä yleisesti että yrityskäyttäjien ja verkossa toimivien välityspalvelujen kannalta. Näin ollen on tärkeää, että verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajat antavat yrityskäyttäjille selkeän kuvauksen tietojen saannin ja käytön laajuudesta, luonteesta ja edellytyksistä tiettyjen tietoluokkien osalta. Kuvauksen olisi oltava oikeasuhteinen, ja siinä voitaisiin viitata yleisiin tietojen saatavuutta koskeviin edellytyksiin pikemmin kuin yksilöidä kattavasti tosiasialliset tiedot tai tietoluokat. Kuvauksessa voitaisiin kuitenkin myös yksilöidä tietyntyyppiset tosiasialliset tiedot, jotka saattavat olla erittäin merkityksellisiä yrityskäyttäjien kannalta, sekä esittää niiden saatavuutta koskevat erityiset edellytykset. Tällaisia tietoja voisivat olla muun muassa yrityskäyttäjien verkossa toimivissa välityspalveluissa keräämät luokitukset ja arvioinnit. Kaiken kaikkiaan yrityskäyttäjien olisi voitava kuvauksen perusteella ymmärtää, voivatko ne käyttää tietoja arvonmuodostuksen parantamiseen, myös mahdollisesti säilyttämällä kolmansien osapuolten tietopalvelut.

(34)

Yrityskäyttäjien on yhtä lailla tärkeää ymmärtää, jakaako palvelujen tarjoaja yrityskäyttäjän välityspalvelua käyttäessään tuottamia tietoja kolmansien osapuolten kanssa. Yrityskäyttäjille olisi erityisesti ilmoitettava tietojen jakamisesta kolmansien osapuolten kanssa, kun jakamisen tarkoitus ei ole välttämätön verkossa toimivien välityspalvelujen asianmukaisen toiminnan kannalta, esimerkiksi kun palvelujen tarjoaja muuttaa tietoja rahaksi kaupallisilla perusteilla. Jotta yrityskäyttäjät voisivat harjoittaa täysimääräisesti käytettävissään olevia oikeuksia vaikuttaa tällaiseen tietojen jakamiseen, verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajien olisi myös ilmoitettava nimenomaisesti mahdollisuuksista kieltää tietojen jakaminen, jos niiden sopimussuhde yrityskäyttäjän kanssa kattaa tällaiset mahdollisuudet.

(35)

Näitä vaatimuksia ei olisi ymmärrettävä siten, että verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajat olisivat velvollisia joko jakamaan tai olemaan jakamatta henkilötietoja tai muita kuin henkilötietoja yrityskäyttäjilleen. Tällaisilla avoimuustoimenpiteillä voitaisiin kuitenkin osaltaan lisätä tietojen jakamista sekä tehostaa pyrkimyksiä luoda yhteinen eurooppalainen data-avaruus, joka on keskeinen innovaation ja kasvun lähde. Henkilötietojen käsittelyssä olisi noudatettava luonnollisten henkilöiden suojelua henkilötietojen käsittelyssä sekä yksityiselämän kunnioittamista ja henkilötietojen suojaa sähköisessä viestinnässä koskevaa unionin oikeudellista kehystä, erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2016/679 (6), direktiiviä (EU) 2016/680 (7) ja direktiiviä 2002/58/EY (8).

(36)

Verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajat voisivat tietyissä tapauksissa rajoittaa ehdoissaan yrityskäyttäjien mahdollisuutta tarjota tavaroita tai palveluja kuluttajille suotuisammin ehdoin muilla tavoin kuin verkossa toimivien välityspalvelujen kautta. Näissä tapauksissa kyseisten palvelujen tarjoajien olisi esitettävä rajoitusten perusteet ja erityisesti niihin liittyvät tärkeimmät taloudelliset, kaupalliset ja oikeudelliset näkökohdat. Avoimuusvelvollisuutta ei kuitenkaan olisi ymmärrettävä siten, että se vaikuttaa sen arviointiin, ovatko tällaiset rajoitukset laillisia muiden unionin oikeuden säädösten tai unionin oikeuden mukaisen jäsenvaltioiden lainsäädännön nojalla, muun muassa kilpailua ja sopimattomia kaupallisia menettelyjä koskevilla aloilla, tai tällaisten säädösten soveltamiseen.

(37)

Jotta mahdollistetaan se, että yrityskäyttäjillä, myös niillä, joiden osalta verkossa toimivien välityspalvelujen käyttö on mahdollisesti rajoitettu, keskeytetty tai lopetettu, on käytettävissään välittömiä, asianmukaisia ja tehokkaita oikeussuojamahdollisuuksia, verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajien olisi järjestettävä sisäinen valitustenkäsittelyjärjestelmä. Sisäisen valitustenkäsittelyjärjestelmän olisi perustuttava avoimuuden periaatteeseen ja periaatteeseen, jonka mukaan samanlaisia tilanteita kohdellaan samalla tavoin, ja sen tarkoituksena olisi varmistaa, että merkittävä osa valituksista voidaan ratkaista kahdenkeskisesti verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajien ja kyseessä olevien yrityskäyttäjien välillä kohtuullisessa ajassa. Verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajat voivat pitää tekemänsä päätöksen voimassa valituksen keston ajan. Mahdolliset pyrkimykset päästä sopimukseen sisäisen valitustenkäsittelymenettelyn kautta eivät vaikuta verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajien tai yrityskäyttäjien oikeuksiin panna vireille oikeudenkäynti milloin tahansa sisäisen valitustenkäsittelymenettelyn aikana tai sen jälkeen. Lisäksi verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajien olisi julkaistava säännöllisesti tietoa niiden sisäisen valitustenkäsittelyjärjestelmän toiminnasta ja tehokkuudesta ja tarkistettava tiedot vähintään vuosittain, jotta voidaan auttaa yrityskäyttäjiä ymmärtämään paremmin tärkeimpiä ongelmatyyppejä, joita voi tulla esiin erilaisten verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoamisen yhteydessä, sekä mahdollisuutta päästä nopeaan ja tehokkaaseen kahdenväliseen ratkaisuun.

(38)

Sisäisiä valitustenkäsittelyjärjestelmiä koskevilla tämän asetuksen vaatimuksilla pyritään mahdollistamaan verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajille kohtuullinen määrä joustavuutta, kun ne käyttävät näitä järjestelmiä ja käsittelevät yksittäisiä valituksia, jotta minimoidaan hallinnollinen rasite. Lisäksi sisäisten valitustenkäsittelyjärjestelmien olisi mahdollistettava se, että verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajat voivat tarvittaessa käsitellä oikeasuhteisella tavalla vilpillisessä mielessä tapahtuvaa käyttöä, johon jotkin yrityskäyttäjät saattaisivat näiden järjestelmien käytössä pyrkiä. Kun otetaan huomioon kyseisten järjestelmien perustamisesta ja toiminnasta aiheutuvat kustannukset, on asianmukaista olla soveltamatta näitä velvoitteita verkossa toimiviin välityspalvelujen tarjoajiin, jotka katsotaan pieniksi yrityksiksi asiaa koskevien komission suosituksen 2003/361/EY (9) säännösten mukaisesti. Kyseisessä suosituksessa tarkoitetuilla konsolidointisäännöillä estetään toimenpiteiden kiertäminen. Tämä velvoitteiden soveltamatta jättäminen ei saisi vaikuttaa tällaisten yritysten oikeuteen perustaa vapaaehtoiselta pohjalta sisäinen valitustenkäsittelyjärjestelmä, joka on tässä asetuksessa säädettyjen perusteiden mukainen.

(39)

Sanaa 'sisäinen' ei olisi ymmärrettävä siten, että sisäisen valitustenkäsittelyjärjestelmän siirtäminen ulkoisen palveluntarjoajan tai muun yritysrakenteen hoidettavaksi olisi kielletty, kunhan tällaisella palveluntarjoajalla tai muulla yritysrakenteella on täydet valtuudet ja valmiudet varmistaa, että sisäinen valitustenkäsittelyjärjestelmä on tämän asetuksen vaatimusten mukainen.

(40)

Sovittelu voi tarjota verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajille ja niiden yrityskäyttäjille välineet ratkaista riitoja tyydyttävällä tavalla turvautumatta oikeudenkäynteihin, jotka voivat olla pitkiä ja kalliita. Tämän vuoksi verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajien olisi helpotettava sovittelua erityisesti nimeämällä vähintään kaksi julkista tai yksityistä sovittelijaa, joiden kanssa ne ovat valmiita työskentelemään. Sillä, että edellytetään sovittelijoiden vähimmäismäärän nimeämistä, on tarkoitus varmistaa sovittelijoiden puolueettomuus. Sovittelijoita, jotka tarjoavat palvelujaan unionin ulkopuolelta, olisi nimettävä ainoastaan, kun voidaan taata, että näiden palvelujen käyttö ei millään tavalla heikennä kyseisten yrityskäyttäjien oikeudellista suojaa, johon niillä on oikeus unionin oikeuden tai jäsenvaltioiden lainsäädännön nojalla, mukaan lukien tämän asetuksen vaatimukset sekä sovellettava henkilötietojen ja liikesalaisuuksien suojaa koskeva lainsäädäntö. Jotta sovittelijat olisivat mahdollisimman saatavilla ja oikeudenmukaisia sekä nopeita, tehokkaita ja tuloksellisia, heidän olisi täytettävä tietyt vaatimukset. Verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajien ja niiden yrityskäyttäjien olisi kuitenkin voitava vapaasti nimetä valitsemansa sovittelija niiden välisen riidan ratkaisemiseen. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/52/EY (10) mukaisesti tässä asetuksessa säädetyn sovittelun olisi oltava vapaaehtoinen menettely, jossa osapuolet itse ovat vastuussa menettelystä ja voivat järjestää sen haluamallaan tavalla ja päättää sen milloin tahansa. Tässä asetuksessa tarkoitetun sovittelun vapaaehtoisuudesta huolimatta verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajien olisi tutkittava vilpittömässä mielessä pyynnöt osallistua sovitteluun.

(41)

Verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajien olisi vastattava kohtuullisesta osasta sovittelun kokonaiskustannuksia siten, että otetaan huomioon kaikki asiaan liittyvät näkökohdat. Tätä varten sovittelijan olisi ehdotettava osuutta, joka on kohtuullinen kussakin yksittäisessä tapauksessa. Kun otetaan huomioon kustannukset ja hallinnollinen rasite, jotka liittyvät vaatimukseen nimetä sovittelijat ehdoissa, on asianmukaista olla soveltamatta tätä velvoitetta niihin verkossa toimiviin välityspalvelujen tarjoajiin, jotka ovat pieniä yrityksiä suosituksen 2003/361/EY asiaa koskevien säännösten mukaisesti. Kyseisessä suosituksessa tarkoitetuilla konsolidointisäännöillä estetään mainitun velvoitteen kiertäminen. Tämä ei saisi kuitenkaan vaikuttaa tällaisten yritysten oikeuteen nimetä ehdoissa sovittelijoita, jotka täyttävät tässä asetuksessa säädetyt perusteet.

(42)

Koska verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajia olisi aina vaadittava nimeämään sovittelijoita, joiden kanssa ne ovat valmiita työskentelemään, ja niiden olisi oltava velvollisia osallistumaan kaikkiin tämän asetuksen mukaisiin sovittelupyrkimyksiin vilpittömässä mielessä, nämä velvoitteet olisi vahvistettava tavalla, joka estää yrityskäyttäjiltä sovittelujärjestelmän väärinkäytön. Myös yrityskäyttäjät olisi velvoitettava osallistumaan sovitteluun vilpittömässä mielessä. Verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajia ei saisi velvoittaa osallistumaan sovitteluun, jos yrityskäyttäjä käynnistää menettelyn asiasta, jonka kyseinen yrityskäyttäjä on aikaisemmin saattanut soviteltavaksi, ja sovittelija on kyseissä tapauksessa todennut, että yrityskäyttäjä ei ole toiminut vilpittömässä mielessä. Verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajia ei myöskään saisi velvoittaa osallistumaan sovitteluun sellaisten yrityskäyttäjien kanssa, jotka ovat toistuvasti saattaneet sovittelijan käsiteltäväksi asioita, joissa sovittelupyrkimys ei ole tuottanut tulosta. Nämä poikkeukselliset tilanteet eivät saisi rajoittaa yrityskäyttäjän mahdollisuutta saattaa soviteltavaksi asia, jonka aihe ei sovittelijan harkinnan mukaan ole yhteydessä aiempiin tapauksiin.

(43)

Jotta helpotetaan niiden riitojen ratkaisua, jotka liittyvät sovittelua käyttävien verkossa toimivien välityspalvelujen tarjontaan unionissa, komission olisi tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa edistettävä erikoistuneiden sovitteluorganisaatioiden perustamista, sillä niitä ei tällä hetkellä ole. Kun toiminnassa on mukana sovittelijoita, joilla on erityisosaamista verkossa toimivista välityspalveluista sekä erityisaloista, joilla kyseisiä palveluja tarjotaan, tämä lisäisi molempien osapuolten luottamusta sovittelumenettelyyn sekä sitä todennäköisyyttä, että kyseinen menettely johtaa nopeaan, oikeudenmukaiseen ja tyydyttävään tulokseen.

(44)

Erilaiset tekijät, kuten rajalliset varat, vastatoimien pelko sekä lain ja oikeuspaikan valintaa koskevat sopimusehdot, voivat rajoittaa olemassa olevien oikeudellisten oikeussuojakeinojen tehokkuutta, erityisesti niiden, joiden mukaan yrityskäyttäjien tai yritysverkkosivustokäyttäjien on toimittava erikseen ja tunnistettavasti. Tämän asetuksen tehokkaan soveltamisen varmistamiseksi organisaatioille, yrityskäyttäjiä tai yritysverkkosivustokäyttäjiä edustaville järjestöille sekä tietyille jäsenvaltioissa perustetuille julkisille elimille olisi annettava mahdollisuus saattaa asia käsiteltäväksi kansallisissa tuomioistuimissa kansallisen lainsäädännön mukaisesti, kansalliset menettelyvaatimukset mukaan luettuina. Kansallisten tuomioistuinten käsiteltäväksi saatettavissa asioissa tavoitteena olisi oltava lopettaa tai estää tässä asetuksessa vahvistettujen sääntöjen rikkominen sekä ehkäistä tuleva vahinko, joka voisi heikentää kestäviä yrityssuhteita verkkopohjaisessa alustataloudessa. Jotta varmistetaan, että tällaiset organisaatiot tai järjestöt harjoittavat tätä oikeutta tehokkaasti ja asianmukaisesti, niiden olisi täytettävä tietyt perusteet. Erityisesti niiden täytyy olla asianmukaisesti perustettuja jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti ja luonteeltaan voittoa tavoittelemattomia sekä pyrkiä tavoitteisiinsa kestävältä pohjalta. Näiden vaatimusten olisi estettävä organisaatioiden tai järjestöjen tapauskohtainen perustaminen jotain tiettyä toimintaa tai tiettyjä toimintoja varten taikka voiton tavoittelemiseksi. Lisäksi olisi varmistettava, että rahoitusta antavat kolmannet osapuolet eivät vaikuta sopimattomalla tavalla näiden organisaatioiden tai järjestöjen päätöksentekoon.

Eturistiriidan välttämiseksi olisi erityisesti estettävä se, että verkossa toimivien välityspalvelujen tai verkossa toimivien hakukoneiden tarjoajat vaikuttavat sopimattomalla tavalla yrityskäyttäjiä tai yritysverkkosivustokäyttäjiä edustaviin organisaatioihin tai järjestöihin. Kun kaikki jäsenyyttä ja rahoituslähdettä koskevat tiedot ilmoitetaan julkisesti, kansallisten tuomioistuinten olisi helpompi arvioida, täyttyvätkö nämä perusteet. Kun otetaan huomioon asiaan liittyvien julkisten elinten erityinen asema jäsenvaltioissa, joissa kyseisiä elimiä on perustettu, olisi edellytettävä ainoastaan, että niille on annettu kansallisen lainsäädännön asiaankuuluvien sääntöjen mukaisesti tehtäväksi saattaa asioita oikeuden käsiteltäväksi joko osapuolten yhteisen edun tai yleisen edun vuoksi ilman, että mainittuja perusteita olisi sovellettava kyseisiin julkisiin elimiin. Tällaiset kanteet eivät saisi millään tavoin vaikuttaa yrityskäyttäjien ja yritysverkkosivustokäyttäjien oikeuksiin saattaa asia itse oikeuden käsiteltäväksi.

(45)

Komissiolle olisi ilmoitettava, millä organisaatioilla, järjestöillä ja julkisilla elimillä olisi jäsenvaltioiden näkemyksen perusteella oltava mahdollisuus nostaa kanne tämän asetuksen nojalla. Tällaista ilmoitusta tehdessään jäsenvaltioiden olisi erityisesti mainittava asiaankuuluvat kansalliset säännökset, joiden mukaisesti organisaatio, järjestö tai julkinen elin on perustettu, ja tarvittaessa mainita asiaankuuluva julkinen rekisteri, johon organisaatio tai järjestö on rekisteröitynyt. Tällä jäsenvaltioiden nimeämismahdollisuudella olisi taattava tietty oikeusvarmuuden ja ennakoitavuuden taso, johon yrityskäyttäjät ja yritysverkkosivustokäyttäjät voivat luottaa. Samalla sillä on tarkoitus tehostaa ja lyhentää oikeudellisia menettelyjä, mikä vaikuttaa tässä yhteydessä asianmukaiselta. Komission olisi huolehdittava siitä, että luettelo näistä organisaatioista, järjestöistä ja julkisista elimistä julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Sen, että kanteen nostava organisaatio, järjestö tai julkinen elin on otettu tähän luetteloon, olisi oltava kumottavissa oleva osoitus kyseisen organisaation, järjestön tai julkisen elimen oikeuskelpoisuudesta. Jos nimeämiseen liittyy ongelmia, organisaation, järjestön tai julkisen elimen nimenneen jäsenvaltion olisi tutkittava ongelmat. Organisaatioilla, järjestöillä ja julkisilla elimillä, joita jäsenvaltio ei ole nimennyt, olisi oltava mahdollisuus nostaa kanne kansallisessa tuomioistuimessa edellyttäen, että oikeuskelpoisuus tutkitaan tässä asetuksessa säädettyjen perusteiden mukaisesti.

(46)

Jäsenvaltioita olisi vaadittava varmistamaan tämän asetuksen täytäntöönpanon riittävä ja tehokas valvonta. Jäsenvaltioissa on jo olemassa erilaisia täytäntöönpanojärjestelmiä, ja niitä ei olisi velvoitettava perustamaan uusia kansallisia täytäntöönpanoelimiä. Jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus antaa tämän asetuksen täytäntöönpanon valvonta tehtäväksi olemassa oleville viranomaisille, tuomioistuimet mukaan luettuina. Tämän asetuksen ei olisi velvoitettava jäsenvaltioita säätämään täytäntöönpanon valvonnasta ex officio eikä määräämään sakkoja.

(47)

Komission olisi jatkuvasti valvottava tämän direktiivin täytäntöönpanoa tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa. Komission olisi tältä osin pyrittävä perustamaan laaja tiedonvaihtoverkosto hyödyntämällä alan asiantuntijaelimiä, osaamiskeskuksia sekä verkkopohjaisen alustatalouden seurantakeskusta. Jäsenvaltioiden olisi puolestaan pyynnöstä toimitettava kaikki hallussaan olevat asiaan liittyvät merkitykselliset tiedot komissiolle. Tässä yhteydessä olisi myös hyötyä yrityskäyttäjien ja verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajien välisten sekä yritysverkkosivustokäyttäjien ja verkossa toimivien hakukoneiden välisten kaupallisten suhteiden avoimuuden yleisestä paranemisesta, johon tällä asetuksella pyritään. Voidakseen hoitaa tehokkaasti tämän asetuksen mukaiset seurantaa ja uudelleentarkastelua koskevat tehtävänsä komission olisi pyrittävä keräämään tietoja verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajilta. Verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajien olisi tarvittaessa tehtävä yhteistyötä vilpittömässä mielessä helpottaakseen tällaisten tietojen keräämistä.

(48)

Toimintasäännöt, jotka joko palvelujentarjoajat tai niitä edustavat organisaatiot tai järjestöt laativat, voivat edistää tämän asetuksen asianmukaista soveltamista, ja niiden laatimiseen olisi sen vuoksi kannustettava. Toimintasäännöt olisi laadittava kaikkia sidosryhmiä kuullen, ja niitä laadittaessa olisi otettava huomioon kyseessä olevien alojen erityspiirteet ja mikroyritysten sekä pk-yritysten erityisominaisuudet. Tällaisten toimintasääntöjen olisi oltava sanamuodoiltaan objektiivisia ja syrjimättömiä.

(49)

Komission olisi arvioitava tätä asetusta säännöllisin väliajoin ja seurattava tiiviisti sen vaikutusta verkkopohjaiseen alustatalouteen erityisesti tekniikan ja kaupalliseen kehitykseen perustuvien muutostarpeiden selvittämiseksi. Arvioinnissa olisi käsiteltävä muun muassa sitä, mitä vaikutuksia yrityskäyttäjille saattaa aiheutua siitä, että ehdoissa käytetään yleisesti verkossa toimivien välityspalvelujen tarjoajan yksipuolisesti määrittämiä lain ja oikeuspaikan valintaa koskevia sopimusehtoja. Jotta arvioinnissa saataisiin kattava käsitys alan kehityksestä, siinä olisi otettava huomioon jäsenvaltioiden ja asianomaisten sidosryhmien kokemukset. Komission päätöksellä C(2018)2393 verkkopohjaisen alustatalouden seurantakeskusta varten perustetulla asiantuntijaryhmällä on ratkaiseva asema tietojen välittämisessä komissiolle tämän asetuksen arviointia varten. Komission olisi sen vuoksi otettava ryhmän sille esittämät lausunnot ja raportit asianmukaisesti huomioon. Arvioinnin jälkeen komission olisi toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä. Muut toimenpiteet, myös luonteeltaan lainsäädännölliset toimenpiteet, voivat olla asianmukaisia, jos ja sikäli kuin osoittautuu, että tämän asetuksen säännöksillä ei voi riittävällä tavalla puuttua alalla vallitsevaan epätasapainoon ja jatkuviin sopimattomiin kaupallisiin menettelytapoihin.

(50)

Kun toimitetaan tämän asetuksen mukaisesti edellytettyjä tietoja, olisi mahdollisimman suuressa määrin kiinnitettävä huomiota vammaisten henkilöiden erityistarpeisiin vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen (11) tavoitteiden mukaisesti.

(51)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta eli turvata sisämarkkinoilla oikeudenmukainen, ennakoitavissa oleva, kestävä ja luottamusta nauttiva sähköinen liiketoimintaympäristö, vaan tavoite voidaan sen laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(52)

Tällä asetuksella pyritään varmistamaan, että noudatetaan kaikilta osin Euroopan unionin perusoikeuskirjan 47 artiklassa vahvistettua oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja puolueettomaan tuomioistuimeen, sekä edistämään sen 16 artiklassa vahvistettua elinkeinovapautta,

(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2017/1132 (3) säädetään muun muassa säännöistä, jotka koskevat julkistamista ja jäsenvaltioiden keskus-, kauppa- ja yhtiörekistereiden yhteenliittämistä.

(2)

Digitaalisten välineiden ja prosessien käyttäminen, jotta voidaan edistää taloudellisen toiminnan helppoa, nopeaa, aikaa säästävää ja kustannustehokasta aloittamista perustamalla yhtiö tai avaamalla kyseisen yhtiön sivuliike toisessa jäsenvaltiossa sekä tarjota kattavaa ja helposti saatavilla olevaa tietoa yhtiöistä, on yksi edellytyksistä kilpailukykyisten sisämarkkinoiden tehokkaalle toiminnalle, nykyaikaistamiselle ja hallinnolliselle järkeistämiselle ja yhtiöiden kilpailukyvyn ja luotettavuuden varmistamiselle.

(3)

On välttämätöntä taata oikeudellinen ja hallinnollinen ympäristö, joka pystyy vastaamaan globalisaation ja digitalisaation asettamiin uusiin sosiaalisiin ja taloudellisiin haasteisiin, jotta voidaan yhtäältä tarjota tarvittavat suojatoimet väärinkäytösten ja petosten varalta ja toisaalta pyrkiä tavoitteisiin, jotka koskevat muun muassa talouskasvun edistämistä, työpaikkojen luomista ja investointien houkuttelemista unioniin, mistä kaikesta olisi taloudellista ja sosiaalista hyötyä koko yhteiskunnalle.

(4)

Jäsenvaltioiden välillä on tällä hetkellä suuria eroja siinä, missä määrin yrittäjien ja yhtiöiden käytettävissä on verkkotyökaluja, jotka mahdollistavat viranomaisten kanssa asioinnin yhtiöoikeuden alalla. Sähköiset viranomaispalvelut vaihtelevat jäsenvaltioittain. Jotkin jäsenvaltiot tarjoavat kattavia ja helppokäyttöisiä täysin sähköisiä palveluja, kun taas toiset eivät pysty tarjoamaan sähköisiä ratkaisuja tietyissä yrityksen elinkaaren tärkeissä vaiheissa. Jotkin jäsenvaltiot esimerkiksi sallivat yhtiöiden perustamisen tai rekisterin sisältämiin asiakirjoihin ja tietoihin tehdyistä muutoksista ilmoittamisen ainoastaan henkilökohtaisesti, kun taas toiset sallivat kyseiset toimet joko henkilökohtaisesti tai sähköisesti ja joissakin jäsenvaltioissa ne voidaan tehdä ainoastaan sähköisesti.

(5)

Lisäksi unionin lainsäädännössä säädetään yritystietoihin pääsyn osalta, että tietyt vähimmäistiedot on aina annettava maksutta. Näiden tietojen laajuus on kuitenkin edelleen vähäinen. Yritystietoihin pääsy vaihtelee niin, että joissakin jäsenvaltioissa tietoja asetetaan saataville maksutta enemmän kuin muissa jäsenvaltioissa, mikä johtaa epätasapainoiseen tilanteeseen unionissa.

(6)

Komissio korosti tiedonannossaan ”Digitaalisten sisämarkkinoiden strategia Euroopalle” ja tiedonannossaan ”EU:n sähköisen hallinnon toimintaohjelma 2016–2020: Hallinnon digitalisaatiokehityksen vauhdittaminen” roolia, joka julkishallinnoilla on yritysten auttamisessa siinä, että ne voivat helposti aloittaa yritystoiminnan, toimia verkossa ja laajentaa toimintaansa rajojen yli. EU:n sähköisen hallinnon toimintaohjelmassa tunnustettiin nimenomaisesti se, kuinka tärkeää on tehostaa digitaalisten välineiden käyttöä yhtiöoikeuteen liittyvien vaatimusten noudattamisessa. Lisäksi sähköisestä hallinnosta 6 päivänä lokakuuta 2017 annetussa Tallinnan julistuksessa jäsenvaltiot kehottivat vahvoin äänenpainoin tehostamaan toimia tehokkaiden, käyttäjäkeskeisten sähköisten menettelyjen tarjoamiseksi unionissa.

(7)

Jäsenvaltioiden keskus-, kauppa- ja yhtiörekistereiden yhteenliittämisjärjestelmä aloitti toimintansa kesäkuussa 2017, mikä helpottaa suuresti rajatylittävää pääsyä yritystietoihin unionissa, ja sen ansiosta jäsenvaltioiden rekisterit pystyvät viestimään keskenään sähköisesti tietyistä rajatylittävistä järjestelyistä, jotka vaikuttavat yhtiöihin.

(8)

Yhtiöiden perustamisen ja niiden sivuliikkeiden rekisteröinnin helpottamiseksi ja näihin prosesseihin liittyvien kustannusten, ajan ja hallinnollisten rasitteiden vähentämiseksi, erityisesti komission suosituksessa 2003/361/EY (4) määriteltyjen mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten (”pk-yritysten”) osalta, olisi otettava käyttöön menettelyjä, joilla mahdollistetaan yhtiöiden perustamisen ja sivuliikkeiden rekisteröinnin saattaminen päätökseen täysin sähköisesti. Tällä direktiivillä ei saisi velvoittaa yhtiöitä käyttämään tällaisia menettelyjä. Jäsenvaltioiden olisi kuitenkin voitava päättää tehdä jotkin tai kaikki sähköiset menettelyt pakollisiksi. Perustamis- ja rekisteröintimenettelyjen kustannuksia ja rasitteita ei nykyisin aiheudu pelkästään yhtiön perustamisesta tai sivuliikkeen rekisteröimisestä perittävistä hallinnollisista maksuista, vaan myös muista vaatimuksista, jotka pidentävät prosessiin kuluvaa kokonaisaikaa, erityisesti kun edellytetään hakijan fyysistä läsnäoloa. Lisäksi tällaisista menettelyistä olisi annettava tietoja verkossa maksutta.

(9)

Yhteisen digitaalisen palveluväylän perustamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2018/1724 (5) säädetään yleisistä säännöistä, jotka koskevat sisämarkkinoiden toiminnan kannalta merkityksellisten tietojen, menettelyjen ja neuvontapalvelujen tarjontaa verkossa. Tässä direktiivissä vahvistetaan erityiset säännöt, jotka koskevat kyseisen asetuksen ulkopuolelle jäävien pääomayhtiöiden sähköistä perustamista, sivuliikkeiden rekisteröintiä sekä yhtiöiden ja sivuliikkeiden asiakirjoista ja tietoista tekemiä ilmoituksia, jäljempänä ’sähköiset menettelyt’. Jäsenvaltioiden olisi erityisesti asetettava tietyt tässä direktiivissä säädettyjä sähköisiä menettelyjä koskevat tiedot ja perustamiskirjan mallit saataville yhteisen digitaalisen palveluväylän kautta käytettävissä olevilla verkkosivustoilla.

(10)

Sen mahdollistaminen, että yhtiöt perustetaan, sivuliikkeet rekisteröidään sekä asiakirjojat ja tiedot toimitetaan täysin sähköisesti, antaisi yhtiöille mahdollisuuden käyttää digitaalisia välineitä niiden asioidessa jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa. Luottamuksen lisäämiseksi jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että turvallinen sähköinen tunnistaminen ja luottamuspalvelujen käyttäminen on mahdollista sekä kansallisille että rajatylittäville käyttäjille Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 910/2014 (6) mukaisesti. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi rajatylittävän sähköisen tunnistamisen mahdollistamiseksi perustettava sähköisen tunnistamisen järjestelmiä, jotka tarjoavat käyttöön hyväksyttyjä sähköisen tunnistamisen menetelmiä. Tällaisia kansallisia järjestelmiä käytettäisiin perustana toisessa jäsenvaltiossa käyttöön otettujen sähköisen tunnistamisen menetelmien tunnustamisessa. Jotta voidaan varmistaa, että luottamuksen taso rajatylittävissä tilanteissa on korkea, ainoastaan asetuksen (EU) N:o 910/2014 6 artiklan mukaiset sähköisen tunnistamisen menetelmät olisi tunnustettava. Joka tapauksessa tässä direktiivissä olisi ainoastaan velvoitettava jäsenvaltiot mahdollistamaan yhtiöiden sähköinen perustaminen, sivuliikkeiden sähköinen rekisteröinti ja hakijoiden, jotka ovat unionin kansalaisia, suorittama asiakirjojen ja tietojen sähköinen ilmoittaminen tunnustamalla niiden sähköisen tunnistamisen menetelmät. Jäsenvaltioiden olisi päätettävä tapa, jolla asetetaan julkisesti saataville niiden tunnustamat tunnistamismenetelmät, myös menetelmät, jotka eivät kuulu asetuksen (EU) N:o 910/2014 soveltamisalaan.

(11)

Jäsenvaltioiden olisi voitava vapaasti päättää henkilö tai henkilöt, jotka katsotaan kansallisessa lainsäädännössä hakijoiksi sähköisten menettelyjen osalta edellyttäen, että näin ei rajoiteta tämän direktiivin soveltamisalaa ja tavoitetta.

(12)

Sähköisten menettelyjen helpottamiseksi yhtiöiden kannalta jäsenvaltioiden rekistereiden olisi varmistettava, että tässä direktiivissä säädettyihin sähköisiin menettelyihin sovellettavia maksuja koskevat säännöt ovat avoimet ja niitä sovelletaan syrjimättömästi. Maksuja koskevien sääntöjen avoimuutta koskeva vaatimus ei kuitenkaan saisi rajoittaa hakijoiden ja näitä sähköisen menettelyn minkä tahansa osan yhteydessä avustavien henkilöiden välistä sopimusvapautta, mukaan lukien vapaus neuvotella tällaisten palvelujen asianmukaisesta hinnasta.

(13)

Rekisterien perimät maksut sähköisistä menettelyistä olisi laskettava kyseisten palvelujen kustannusten perusteella. Tällaiset maksut voisivat voivat kattaa myös muun muassa maksutta suoritetuista vähäisistä palveluista aiheutuneet kustannukset. Maksujen määrää laskettaessa jäsenvaltioilla olisi oltava oikeus ottaa huomioon kaikki sähköisen menettelyn suorittamiseen liittyvät kustannukset, muun muassa siihen kohdistettavissa oleva osuus yleiskustannuksista. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi sallittava säätää kiinteistä maksuista ja vahvistaa niiden suuruus toistaiseksi, kunhan se varmistaa säännöllisin väliajoin, että maksut eivät edelleenkään ylitä kyseisten rekisteröintien keskimääräisiä kustannuksia. Rekisterin sähköisistä menettelyistä jäsenvaltioissa perimät maksut eivät saisi ylittää tällaisten palvelujen tarjoamisesta aiheutuvia kustannuksia. Jos menettelyn päätökseen saattamisesta vaaditaan maksu, maksu olisi voitava suorittaa yleisesti saatavilla olevan valtioiden rajat ylittävän maksupalvelun kautta, esimerkiksi luottokorteilla ja pankkisiirroilla.

(14)

Jäsenvaltioiden olisi autettava yhtiön tai sivuliikkeen perustamista tai rekisteröintiä suunnittelevia henkilöitä tarjoamalla yhteisen digitaalisen palveluväylän ja tapauksen mukaan Euroopan oikeusportaalin kautta tiiviisti ja käyttäjäystävällisesti tiettyjä tietoja pääomayhtiöiden perustamiseen ja niiden sivuliikkeiden rekisteröimiseen ja asiakirjoja ja tietoja koskeviin ilmoituksiin liittyvistä menettelyistä ja vaatimuksista, johtajien liiketoimintakieltoon asettamista koskevista säännöistä sekä pääpiirteittäin yhtiöiden hallinto-, johto- ja valvontaelinten valtuuksista ja vastuista.

(15)

Olisi oltava mahdollista perustaa yhtiö täysin sähköisesti. Jäsenvaltioiden olisi kuitenkin sallittava rajoittaa sähköinen perustaminen koskemaan tässä direktiivissä täsmennettyjä yhtiömuodoltaan tietynlaisia osakeyhtiöitä johtuen muunlaisten yhtiöiden perustamisen monimutkaisuudesta kansallisessa lainsäädännössä. Joka tapauksessa jäsenvaltioiden olisi säädettävä yksityiskohtaisista sähköistä perustamista koskevista säännöistä. Olisi oltava mahdollista suorittaa perustaminen sähköisesti ja toimittaa asiakirjat tai tiedot sähköisessä muodossa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta perustamiseen sovellettavia jäsenvaltioiden aineellisia vaatimuksia ja menettelyvaatimuksia, jotka koskevat muun muassa perustamiskirjan laatimista koskevia oikeudellisia menettelyjä ja toimitettujen asiakirjojen tai tietojen aitoutta, virheettömyyttä, luotettavuutta ja asianmukaista oikeudellista muotoa. Nämä aineelliset vaatimukset ja menettelyvaatimukset eivät kuitenkaan saisi tehdä sähköisiä menettelyjä, etenkään yhtiön sähköistä perustamista ja sivuliikkeen sähköistä rekisteröintiä, mahdottomiksi. Paperisia asiakirjoja voitaisiin poikkeuksellisesti vaatia, jos asiakirjoista ei olisi teknisesti mahdollista saada jäsenvaltioiden vaatimukset täyttäviä sähköisiä jäljennöksiä.

(16)

Jos kaikki yhtiön sähköistä perustamista koskevat muodollisuudet on täytetty, mukaan lukien se, että yhtiö on toimittanut asianmukaisesti kaikki asiakirjat ja tiedot, viranomaisten tai sellaisten henkilöiden tai elinten, jotka on valtuutettu kansallisessa lainsäädännössä käsittelemään jotakin sähköisten menettelyjen näkökohtaa, pitäisi pystyä hoitamaan yhtiön sähköinen perustaminen nopeasti. Jos on kuitenkin epäilyjä tarvittavien muodollisuuksien täyttämisestä, mukaan lukien siitä, onko muun muassa hakijan henkilöllisyyttä, yhtiön nimen laillisuutta, johtajan liiketoimintakieltoon asettamista tai muiden tietojen tai asiakirjojen oikeudellisten vaatimusten mukaisuutta koskevat tarvittavat muodollisuudet täytetty tai jos epäillään petosta tai väärinkäytöstä, sähköinen perustaminen voisi kestää kauemmin eikä viranomaisille asetettu määräaika saisi alkaa ennen kuin tällaiset muodollisuudet on täytetty. Joka tapauksessa jos menettelyä ei voida saattaa päätökseen asetetuissa määräajoissa, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että hakijalle ilmoitetaan syyt mahdollisiin viivästyksiin.

(17)

Yhtiön nopean sähköisen perustamisen tai sivuliikkeen sähköisen rekisteröinnin varmistamiseksi jäsenvaltioiden ei pitäisi asettaa perustamisen tai rekisteröinnin edellytykseksi luvan tai valtuutuksen saamista ennen kuin perustaminen tai rekisteröinti voidaan saattaa päätökseen, jollei näin säädetä kansallisessa lainsäädännössä tiettyjen toimintojen asianmukaisen valvonnan varmistamiseksi. Kansallisessa lainsäädännössä olisi säädettävä tilanteista, joissa yhtiöt eivät saa perustamisen tai rekisteröinnin jälkeen harjoittaa tiettyjä toimintoja ilman lupaa tai valtuutusta.

(18)

Yritysten, erityisesti pk-yritysten, auttamiseksi yrityksen perustamisessa olisi oltava mahdollista perustaa yksityinen osakeyhtiö käyttäen malleja, joiden pitäisi olla saatavilla verkossa. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että näitä malleja voidaan käyttää sähköisessä perustamisessa, ja niiden olisi voitava edelleen määrittää vapaasti niiden oikeudellinen arvo. Tällaiset mallit voisivat sisältää ennalta määriteltyjä vaihtoehtoja kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Hakijoiden olisi voitava valita, käyttävätkö he tätä mallia vai perustavatko he yhtiön räätälöidyllä perustamiskirjalla, ja jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus tarjota malleja myös muille yhtiömuodoille.

(19)

Jäsenvaltioiden olemassa olevien yhtiöoikeudellisten perinteiden kunnioittamiseksi on tärkeää mahdollistaa joustavuus sen suhteen, millä tavalla jäsenvaltiot varmistavat täysin sähköisen järjestelmän yhtiöiden perustamista ja sivuliikkeiden rekisteröintiä sekä asiakirjojen ja tietojen toimittamista, varten, muun muassa notaareilla ja lakimiehillä olevan mitä tahansa tällaisten sähköisten menettelyjen osaa koskevan roolin suhteen. Sähköisiä menettelyjä koskevista seikoista, joita ei säännellä tällä direktiivillä, olisi säädettävä kansallisessa lainsäädännössä.

(20)

Lisäksi petosten ja yrityskaappausten torjumiseksi ja kansallisissa rekistereissä olevien asiakirjojen ja tietojen luotettavuuden takaamiseksi tässä direktiivissä säädettyjä sähköisiä menettelyjä koskevien säännösten olisi sisällettävä myös yhtiön perustavien tai sivuliikkeen rekisteröivien taikka asiakirjoja tai tietoja toimittavien henkilöiden henkilöllisyyden ja oikeustoimikelpoisuuden tarkastuksia. Nämä tarkastukset voisivat olla osa joidenkin jäsenvaltioiden edellyttämää oikeudellista tarkastusta. Keinot ja menetelmät näiden tarkastusten toteuttamiseksi olisi jätettävä jäsenvaltioiden kehitettäviksi ja hyväksyttäviksi. Tätä varten jäsenvaltioiden olisi voitava vaatia notaarien tai lakimiesten osallistumista mihin tahansa sähköisten menettelyjen osaan. Tällainen osallistuminen ei saisi kuitenkaan estää menettelyn saattamista kokonaisuudessaan päätökseen sähköisesti.

(21)

Jos se on perusteltua yleisen edun vuoksi henkilöllisyyden väärinkäytön tai muuttamisen estämiseksi tai oikeustoimikelpoisuutta ja hakijoiden valtuuksia edustaa yhtiötä koskevien sääntöjen noudattamisen varmistamiseksi, jäsenvaltioiden olisi voitava toteuttaa kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti toimenpiteitä, jotka voisivat edellyttää hakijan fyysistä läsnäoloa sen jäsenvaltion, jossa yhtiö on tarkoitus perustaa ja sivuliike on tarkoitus rekisteröidä, jonkin viranomaisen tai sellaisen henkilön tai elimen luona, joka on valtuutettu kansallisessa lainsäädännössä käsittelemään jotakin sähköisen menettelyn osaa. Tällaista fyysistä läsnäoloa ei kuitenkaan saisi edellyttää järjestelmällisesti vaan tapauskohtaisesti ja ainoastaan, jos on syytä epäillä henkilöllisyyden väärentämistä tai oikeustoimikelpoisuutta ja hakijoiden valtuuksia edustaa yhtiötä koskevien sääntöjen noudattamatta jättämistä. Tällaisen epäilyn olisi perustuttava viranomaisten tai kansallisessa lainsäädännössä tällaisten tarkastusten toteuttamiseen valtuutettujen henkilöiden tai elinten saatavilla oleviin tietoihin. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että jos fyysistä läsnäoloa edellytetään, menettelyn muut vaiheet voidaan saattaa päätökseen sähköisesti. Oikeustoimikelpoisuuden käsitteen olisi katettava kelpoisuus oikeustoimen tekemiseen.

(22)

Jäsenvaltioiden olisi sallittava säätää, että niiden toimivaltaiset viranomaiset, henkilöt tai elimet voivat tarkistaa täydentävillä sähköisillä henkilöllisyyden, oikeustoimikelpoisuuden ja laillisuuden tarkistuksilla, täyttyvätkö kaikki yhtiöiden perustamista koskevat edellytykset. Tällaisiin tarkastuksiin voisi kuulua muun muassa videokokouksia tai muita sellaisia sähköisiä välinetiä, joilla saadaan aikaan reaaliaikainen audiovisuaalinen yhteys.

(23)

Yhtiöiden kanssa asioivien henkilöiden suojaamisen varmistamiseksi jäsenvaltioiden olisi voitava estää petoksellinen toiminta tai muut väärinkäytökset kieltämällä henkilön nimittäminen yhtiön johtajaksi ottaen huomioon paitsi kyseisen henkilön aiempi toiminta alueellaan myös muiden jäsenvaltioiden toimittamat tiedot, jos kansallisessa lainsäädännössä näin säädetään. Sen vuoksi jäsenvaltioiden olisi sallittava pyytää tietoja muilta jäsenvaltioilta. Vastauksessa voitaisiin antaa joko tietoja voimassa olevasta liiketoimintakiellosta tai muita tietoja, jotka ovat merkityksellisiä pyynnön vastaanottaneessa jäsenvaltiossa liiketoimintakieltoon asettamisen kannalta. Tällaisten tietopyyntöjen olisi oltava mahdollisia rekistereiden yhteenliittämisjärjestelmän kautta. Jäsenvaltioiden olisi tältä osin voitava vapaasti valita, miten nämä tiedot on paras kerätä, esimerkiksi kokoamalla asiaankuuluvat tiedot rekistereistä tai muista paikoista, joissa näitä tietoja niiden kansallisten sääntöjen mukaisesti säilytetään, taikka luomalla erillisiä rekistereitä tai kaupparekistereihin erillisiä osia. Jos tarvitaan lisätietoja esimerkiksi liiketoimintakiellon pituudesta ja perusteista, jäsenvaltion olisi sallittava antaa nämä tiedot käyttäen kaikkia käytettävissä olevia tietojenvaihtojärjestelmiä kansallisten lakien mukaisesti. Tällä direktiivillä ei kuitenkaan saisi luoda velvoitetta tällaisten tietojen pyytämiseen jokaisessa tapauksessa. Toisessa jäsenvaltiossa olevien liiketoimintakieltoa koskevien tietojen huomioon ottamisen salliminen ei myöskään saisi velvoittaa jäsenvaltioita tunnustamaan toisissa jäsenvaltioissa voimassa olevia liiketoimintakieltoja.

(24)

Yhtiöiden tai sivuliikkeiden kanssa asioivien henkilöiden suojaamisen sekä petoksellisen toiminnan tai muiden väärinkäytösten estämisen varmistamiseksi on tärkeää, että jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat tarkistaa, onko johtajaksi nimitettävää henkilöä kielletty hoitamasta johtajan tehtäviä. Tätä varten toimivaltaisten viranomaisten olisi myös saatava tietää kaupparekistereiden yhteenliittämisjärjestelmän kautta, onko kyseinen henkilö merkitty johonkin johtajien liiketoimintakieltoon asettamisen kannalta merkitykselliseen rekisteriin muissa jäsenvaltioissa. Rekisterit, viranomaiset tai kansallisessa lainsäädännössä jotakin sähköisen menettelyn osaa hoitamaan valtuutetut henkilöt tai elimet eivät saisi säilyttää tällaisia henkilötietoja pidempään kuin on tarpeen johtajaksi nimitettävän henkilön kelpoisuuden arvioimiseksi. Tällaiset tahot voivat kuitenkin joutua säilyttämään tällaisia tietoja pidempään kielteisen päätöksen mahdollisen uudelleentarkastelun varalta. Säilytysaika ei missään tapauksessa saisi olla pidempi kuin kansallisissa säännöissä vahvistettu yhtiön perustamiseen tai sivuliikkeen rekisteröintiin tai siihen liittyviin asiakirjojen ja tietojen ilmoituksiin liittyvien henkilötietojen säilytysaika.

(25)

Yritysten sähköiseen perustamiseen ja sivuliikkeiden sähköiseen rekisteröintiin liittyvät tässä direktiivissä säädetyt velvoitteet eivät saisi vaikuttaa muihin yhtiöoikeuden ulkopuolisiin muodollisuuksiin, jotka yhtiön on täytettävä aloittaakseen toiminnan unionin oikeuden ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

(26)

Kuten yhtiöiden sähköisen perustamisen ja sivuliikkeiden sähköisen rekisteröinnin tapauksessa yhtiöiden kustannusten ja rasitteiden vähentämiseksi olisi myös oltava mahdollista toimittaa asiakirjoja ja tietoja kansallisiin rekistereihin täysin sähköisesti yhtiön koko elinkaaren ajan. Samaan aikaan jäsenvaltioilla olisi oltava vapaus sallia asiakirjojen ja tietojen toimittaminen muilla tavoilla, myös paperilla. Lisäksi yritystietojen julkistamisen olisi katsottava tapahtuneen, kun kyseiset tiedot on asetettu julkisesti saataville rekistereissä, sillä rekisterit ovat nyt yhteenliitettyjä ja tarjoavat kattavan tietolähteen käyttäjille. Jotta vältettäisiin olemassa oleville julkistamistavoille aiheutuvia häiriöitä, jäsenvaltioilla olisi oltava vaihtoehtona myös kaikkien yritystietojen tai niistä osan julkaiseminen kansallisessa virallisessa julkaisussa, mutta niiden olisi samalla varmistettava, että rekisteri lähettää tiedot sähköisesti kansalliseen viralliseen julkaisuun. Tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa rekisterin oikeudellista arvoa ja kansallisen virallisen julkaisun asemaa koskeviin kansallisiin sääntöihin.

(27)

Jotta helpotettaisiin kansallisiin rekistereihin tallennettujen tietojen hakemista ja niiden vaihtamista muiden järjestelmien kanssa, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kansallisen lainsäädännön osaksi saattamista koskevan määräajan päätyttyä kaikki viranomaiselle, henkilölle tai elimelle, joka on valtuutettu kansallisessa lainsäädännössä huolehtimaan jostakin sähköisen rekisteröinnin osasta, tässä direktiivissä säädettyjen sähköisten menettelyjen yhteydessä toimitetut asiakirjat ja tiedot voidaan tallentaa rekistereihin koneellisesti luettavassa ja haut mahdollistavassa muodossa tai jäsenneltynä datana. Tämä tarkoittaa, että tiedostomuodon rakenteen olisi mahdollistettava se, että ohjelmistosovellukset pystyvät helposti yksilöimään, tunnistamaan ja poimimaan siitä tiettyjä tietoja ja niiden sisäisen rakenteen. Asiakirjojen ja tietojen haut mahdollistavaa muotoa koskevan vaatimuksen ei pitäisi kattaa skannattuja allekirjoituksia tai muita tietoja, jotka eivät sovellu koneellisesti luettaviksi. Koska tämä saattaa edellyttää muutoksia jäsenvaltioiden olemassa oleviin tietojärjestelmiin, tämän vaatimuksen kansallisen lainsäädännön osaksi saattamista koskevan määräajan olisi oltava pidempi.

(28)

Yhtiöiden kustannusten ja hallinnollisten rasitteiden vähentämiseksi ja menettelyjen keston lyhentämiseksi jäsenvaltioiden olisi sovellettava yhtiöoikeuden alalla yhden kerran periaatetta, joka on vahvistettu unionissa, mikä käy ilmi muun muassa asetuksesta (EU) 2018/1724, Euroopan komission sähköisen hallinnon toimintasuunnitelmasta ja sähköisestä hallinnosta annetusta Tallinnan julistuksesta. Yhden kerran periaatteen soveltaminen merkitsee sitä, että yhtiöitä ei pyydetä toimittamaan samoja tietoja viranomaisille yhtä kertaa useammin. Yhtiöiden ei esimerkiksi pitäisi joutua toimittamaan samoja tietoja sekä kansalliseen rekisteriin että kansalliseen viralliseen julkaisuun. Sen sijaan rekisterin olisi lähetettävä jo toimitetut tiedot suoraan kansalliseen viralliseen julkaisuun. Vastaavasti jos yhtiö on perustettu yhdessä jäsenvaltiossa ja se haluaa rekisteröidä sivuliikkeen toisessa jäsenvaltiossa, yhtiön olisi voitava käyttää rekisteriin aikaisemmin toimitettuja asiakirjoja tai tietoja. Jos yhtiö on perustettu yhdessä jäsenvaltiossa mutta sillä on sivuliike toisessa jäsenvaltiossa, yhtiön olisi lisäksi voitava toimittaa tietyt muutokset yritystietoihinsa ainoastaan siihen rekisteriin, johon se on rekisteröity, tarvitsematta toimittaa samoja tietoja siihen rekisteriin, johon sivuliike on rekisteröity. Sen sijaan sellaiset tiedot kuin yhtiön nimen muutos tai yhtiön sääntömääräisen kotipaikan muutos olisi vaihdettava sähköisesti niiden rekistereiden välillä, joihin yhtiö ja sivuliike on rekisteröity, käyttäen rekistereiden yhteenliittämisjärjestelmää.

(29)

Sen varmistamiseksi, että yhtiöistä on saatavilla yhdenmukaisia ja ajantasaisia tietoja unionissa, ja avoimuuden lisäämiseksi entisestään olisi oltava mahdollista käyttää rekistereiden yhteenliittämistä tietojen vaihtamiseksi kaikenlaisista jäsenvaltioiden rekistereihin rekisteröidyistä yhtiöistä kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus asettaa tällaisia muunlaisia yhtiömuotoja koskevien asiakirjojen ja tietojen sähköisiä jäljennöksiä saataville myös rekistereiden yhteenliittämistä koskevan järjestelmän kautta.

(30)

Jotta voitaisiin varmistaa avoimuus ja suojata työntekijöiden, velkojien ja vähemmistöosakkeenomistajien etuja ja lisätä luottamusta liiketoimiin, myös luonteeltaan rajatylittäviin liiketoimiin sisämarkkinoilla, on tärkeää, että sijoittajat, sidosryhmät, liikekumppanit ja viranomaiset saavat helposti käyttöönsä yritystietoja. Näiden tietojen saatavuuden parantamiseksi olisi lisättävä maksutta saatavilla olevia tietoja kaikissa jäsenvaltioissa. Tällaisiin tietoihin olisi sisällyttävä yhtiön asema ja tiedot sen toisissa jäsenvaltioissa olevista sivuliikkeistä sekä tiedot henkilöistä, jotka joko toimielimenä tai sellaisen jäseninä ovat kelpoisia edustamaan yhtiötä. Lisäksi hinta, joka yhtiön julkistamista kaikista asiakirjoista ja tiedoista tai niiden osasta paperilla tai sähköisessä muodossa annettavista jäljennöksistä peritään, ei saisi ylittää niistä aiheutuvia hallinnollisia kustannuksia, mukaan lukien rekistereiden kehittämis- ja ylläpitokustannukset, edellyttäen, että hinta ei ole suhteeton pyydettyihin tietoihin nähden.

(31)

Jäsenvaltiot voivat tällä hetkellä perustaa valinnaisia rekistereiden yhteysjärjestelmään liittyviä yhteyspisteitä. Komissio ei kuitenkaan pysty liittämään muita sidosryhmiä rekistereiden yhteenliittämisjärjestelmään. Jotta muut sidosryhmät voisivat hyötyä rekistereiden yhteenliittämisestä ja varmistaa, että niiden järjestelmissä on paikkansapitävät, ajantasaiset ja luotettavat tiedot yhtiöistä, komissio olisi valtuutettava perustamaan uusia yhteyspisteitä. Tällaisten yhteyspisteiden olisi liityttävä järjestelmiin, jotka komissio tai muut unionin toimielimet, elimet, toimistot tai virastot ovat kehittäneet ja joita ne käyttävät hoitaakseen hallinnollisia tehtäviään tai noudattaakseen unionin oikeuden määräyksiä ja säännöksiä.

(32)

Jotta sisämarkkinoille sijoittautuneet yhtiöt voisivat helpommin laajentaa liiketoimintaansa yli rajojen, niiden olisi voitava avata ja rekisteröidä sivuliikkeitä toisessa jäsenvaltiossa sähköisesti. Sen vuoksi jäsenvaltioiden olisi mahdollistettava yhtiöiden tapaan myös sivuliikkeiden sähköinen rekisteröinti sekä asiakirjojen ja tietojen sähköinen toimittaminen, mikä auttaisi vähentämään kustannuksia sekä vähentäisi hallinnollista rasitetta ja lyhentäisi rajat ylittävään laajentumiseen liittyvien muodollisuuksien kestoa.

(33)

Rekisteröidessään toisessa jäsenvaltiossa rekisteröidyn yhtiön sivuliikettä jäsenvaltioiden olisi myös voitava tarkistaa tietyt yhtiötä koskevat tiedot rekistereiden yhteenliittämisjärjestelmän kautta. Kun sivuliike lopetetaan yhdessä jäsenvaltiossa, kyseisen jäsenvaltion rekisterin olisi ilmoitettava tällaisesta sulkemisesta sille jäsenvaltiolle, jossa yhtiö on rekisteröity, rekistereiden yhteenliittämisjärjestelmän kautta ja molempien rekistereiden olisi kirjattava tämä tieto.

(34)

Yhdenmukaisuuden varmistamiseksi unionin oikeuden ja kansallisen lainsäädännön kanssa on tarpeen poistaa yhteyskomiteaa, jota ei enää ole olemassa, koskeva säännös ja saattaa ajan tasalle direktiivin (EU) 2017/1132 liitteissä I ja II vahvistetut yhtiömuodot.

(35)

Komissiolle olisi yhtiömuotoja koskevaan jäsenvaltioiden kansalliseen lainsäädäntöön ja unionin lainsäädäntöön myöhemmin tehtävien muutosten huomioon ottamiseksi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, joilla päivitetään direktiivin (EU) 2017/1132 liitteissä I, II ja II A olevat yhtiömuotojen luettelot. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (7) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(36)

Tämän direktiivin säännökset, yhtiöiden rekisteröintiä koskevat velvoitteet mukaan lukien, eivät vaikuta kansalliseen lainsäädäntöön, joka koskee jäsenvaltioiden tai niiden alueellisten ja hallinnollisten yksiköiden verotoimenpiteitä.

(37)

Tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa jäsenvaltioiden valtuuksiin hylätä yhtiöiden perustamista ja sivuliikkeiden rekisteröintiä koskevia hakemuksia petos- tai väärinkäytöstapauksissa eikä jäsenvaltioiden tutkinta- ja täytäntöönpanotoimiin, mukaan lukien poliisin tai muiden toimivaltaisten viranomaisten toimet. Se ei myöskään saisi vaikuttaa muihin unionin tai kansallisen lainsäädännön velvoitteisiin, jotka johtuvat muun muassa rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa sekä tosiasiallisia omistajia ja edunsaajia koskevista säännöistä. Tämä direktiivi ei vaikuta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/849 (8) säännöksiin, jotka koskevat rahanpesun ja terrorismin rahoituksen riskejä, erityisesti velvoitteisiin, jotka liittyvät asiakkaan tuntemisvelvollisuutta koskevien asianmukaisten toimenpiteiden toteuttamiseen riskialttiuden perusteella ja kaikkien uusien yritysten tosiasiallisen omistajan ja edunsaajan tunnistamiseen ja rekisteröimiseen niiden perustamisjäsenvaltiossa.

(38)

Tätä direktiiviä sovellettaessa olisi noudatettava unionin tietosuojalainsäädäntöä sekä yksityisyyden ja henkilötietojen suojaa sellaisina kuin ne on kirjattu Euroopan unionin perusoikeuskirjan 7 ja 8 artiklaan. Luonnollisten henkilöiden henkilötietojen käsittelyssä tämän direktiivin nojalla on noudatettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2016/679 (9).

(39)

Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001 (10) 28 artiklan 2 kohdan mukaisesti, ja hän antoi lausunnon 26 päivänä heinäkuuta 2018.

(40)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta, joka koskee yhtiöille sisämarkkinoilla tarjolla olevien digitaalisten ratkaisujen lisäämistä, vaan se voidaan sen laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(41)

Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman (11) mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna.

(42)

Koska kansallisiin järjestelmiin tehtävät tämän direktiivin säännösten noudattamisen edellyttämät muutokset ovat monimutkaisia ja koska jäsenvaltioiden välillä on tällä hetkellä huomattavia eroja yhtiöoikeuden alaan digitaalisten välineiden ja prosessien käytössä, on aiheellista säätää, että jäsenvaltiot, joilla on erityisiä vaikeuksia saattaa tietyt tämän direktiivin säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöä, voivat ilmoittaa komissiolle, että niiden on tarpeen pidentää asianomaista täytäntöönpanojaksoa enintään yhdellä vuodella. Jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava objektiiviset perusteet tällaisen pidennyksen hakemiselle.

(43)

Komission olisi tehtävä tätä direktiiviä koskeva arviointi. Paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyn toimielinten sopimuksen 22 kohdan mukaisesti arviointi olisi tehtävä viiden eri kriteerin eli tehokkuuden, tuloksellisuuden, merkityksellisyyden, johdonmukaisuuden ja lisäarvon perusteella ja sen olisi oltava pohjana mahdollisten jatkotoimien vaikutusten arvioinnille. Jäsenvaltioiden olisi autettava tämän arvioinnin tekemisessä toimittamalla komissiolle käytettävissään olevia tietoja siitä, miten yhtiöiden sähköinen perustaminen toimii käytännössä, esimerkiksi tietoja sähköisten perustamisten lukumäärästä, niiden tapausten lukumäärästä, joissa on käytetty malleja tai joissa on edellytetty fyysistä läsnäoloa, sekä sähköisen perustamisen keskimääräisestä kestosta ja kustannuksista.

(44)

Olisi kerättävä tietoa, jotta voidaan arvioida tämän direktiivin tuloksellisuutta suhteessa sen tavoitteeseen ja suorittaa arviointi paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyn toimielinten sopimuksen 22 kohdan mukaisesti.

(45)

Direktiivi (EU) 2017/1132 olisi sen vuoksi muutettava,