ISSN 1977-0812

Euroopan unionin

virallinen lehti

L 158

European flag  

Suomenkielinen laitos

Lainsäädäntö

62. vuosikerta
14. kesäkuu 2019


Sisältö

 

I   Lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

Sivu

 

 

ASETUKSET

 

*

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/941, annettu 5 päivänä kesäkuuta 2019, riskeihin varautumisesta sähköalalla ja direktiivin 2005/89/EY kumoamisesta ( 1 )

1

 

*

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/942, annettu 5 päivänä kesäkuuta 2019, Euroopan unionin energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston perustamisesta ( 1 )

22

 

*

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/943, annettu 5 päivänä kesäkuuta 2019, sähkön sisämarkkinoista ( 1 )

54

 

 

DIREKTIIVIT

 

*

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/944, annettu 5 päivänä kesäkuuta 2019, sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2012/27/EU muuttamisesta ( 1 )

125

 


 

(1)   ETA:n kannalta merkityksellinen teksti.

FI

Säädökset, joiden otsikot on painettu laihalla kirjasintyypillä, ovat maatalouspolitiikan alaan kuuluvia juoksevien asioiden hoitoon liityviä säädöksiä, joiden voimassaoloaika on yleensä rajoitettu.

Kaikkien muiden säädösten otsikot on painettu lihavalla kirjasintyypillä ja merkitty tähdellä.


I Lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

ASETUKSET

14.6.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 158/1


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2019/941,

annettu 5 päivänä kesäkuuta 2019,

riskeihin varautumisesta sähköalalla ja direktiivin 2005/89/EY kumoamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 194 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon (2),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Unionin sähköalalla on käynnissä perusteellinen murros, mikä näkyy siinä, että markkinat ovat yhä hajautetummat, niillä on entistä enemmän toimijoita, uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian osuus on noussut ja verkot ovat paremmin yhteenliitettyjä. Sen vuoksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2019/943 (4) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2019/944 (5) on tarkoitus kehittää unionin sähkön sisämarkkinoita koskevaa oikeudellista kehystä, jotta voidaan varmistaa markkinoiden ja verkkojen optimaalinen toiminta yritysten ja unionin kansalaisten hyödyksi. Tällä asetuksella on osaltaan tarkoitus toteuttaa energiaunionin tavoitteet, joissa energiaturvallisuudella, yhteisvastuulla, luottamuksella ja kunnianhimoisella ilmastopolitiikalla on keskeinen asema.

(2)

Hyvin toimivat markkinat ja verkot sekä riittävät sähköverkkojen yhteenliitännät takaavat parhaiten sähkön toimitusvarmuuden. Silloinkin, kun markkinat ja verkot toimivat hyvin ja ovat yhteenliitettyjä, on kuitenkin mahdotonta täysin sulkea pois luonnonkatastrofien, kuten äärimmäisten sääolojen, vihamielisten hyökkäysten tai polttoainepulan aiheuttaman sähkökriisin riskiä. Sähkökriisien seuraukset ulottuvat usein yli maiden rajojen. Silloinkin, kun tällaiset kriisit alkavat paikallisesti, niiden vaikutukset voivat levitä nopeasti yli rajojen. Eräiden äärimmäisten olosuhteiden, kuten kovien pakkasten, helleaaltojen tai kyberhyökkäysten, vaikutukset voivat kohdistua samanaikaisesti kokonaisille alueille.

(3)

Koska sähkömarkkinat ja -verkot ovat kytköksissä toisiinsa, sähkökriisien ennaltaehkäisyn ja hallinnan ei voida katsoa olevan pelkästään kansallinen tehtävä. Alueellisen yhteistyön kautta toteutettaviin tehokkaampiin ja edullisempiin toimenpiteisiin liittyvää potentiaalia olisi hyödynnettävä entistä paremmin. Tarvitaan yhteisiä sääntöjä ja paremmin koordinoituja menettelyjä sen varmistamiseksi, että jäsenvaltiot ja muut toimijat pystyvät tekemään tehokasta yhteistyötä yli rajojen jäsenvaltioiden välisen yhä suuremman avoimuuden, luottamuksen ja yhteisvastuun hengessä.

(4)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2005/89/EY (6) vahvistettiin tarvittavat toimenpiteet, jotka jäsenvaltioiden on toteutettava sähkön yleisen toimitusvarmuuden turvaamiseksi. Kyseisen direktiivin säännökset on suurelta osin korvattu myöhemmillä säädöksillä, erityisesti säännökset, jotka koskevat sitä, miten sähkömarkkinat on järjestettävä riittävän kapasiteetin saatavuuden turvaamiseksi, miten siirtoverkonhaltijoiden on tehtävä yhteistyötä verkon stabiilisuuden varmistamiseksi ja miten voidaan varmistaa, että käytössä on asianmukainen infrastruktuuri. Tässä asetuksessa käsitellään sähkökriisien ennaltaehkäisyä ja hallintaa.

(5)

Komission asetukset (EU) 2017/1485 (7) ja (EU) 2017/2196 (8) sisältävät yksityiskohtaiset säännöt siitä, miten siirtoverkonhaltijoiden ja muiden asiaankuuluvien sidosryhmien olisi toimittava ja tehtävä yhteistyötä käyttövarmuuden turvaamiseksi. Näillä teknisillä säännöillä on tarkoitus varmistaa, että useimmat sähköverkon häiriöt voidaan käsitellä tehokkaasti operatiivisella tasolla. Tässä asetuksessa keskitytään sähkökriiseihin, jotka ovat mittakaavaltaan ja vaikutuksiltaan laajempia. Siinä säädetään, mitä jäsenvaltioiden olisi tehtävä tällaisten kriisien ehkäisemiseksi ja mitä toimenpiteitä ne voivat toteuttaa, jos verkon käyttöä koskevat säännöt eivät enää riitä. Sähkökriiseissäkin olisi edelleen noudatettava verkon käyttöä koskevia sääntöjä kaikilta osin, ja tämän asetuksen olisi oltava johdonmukainen asetuksen (EU) 2017/2196 kanssa.

(6)

Tällä asetuksella annetaan yhteiset säännöt sähkökriisien ehkäisemisestä, niihin varautumisesta ja niiden hallitsemisesta, lisätään avoimuutta varautumisvaiheessa ja sähkökriisin aikana sekä varmistetaan, että toimenpiteitä toteutetaan koordinoidusti ja tehokkaasti. Siinä vaaditaan jäsenvaltioilta yhteistyötä alueellisella tasolla ja soveltuvin osin kahdenvälisesti yhteisvastuun hengessä. Siinä vahvistetaan myös kehys sähkön toimitusvarmuuden tehokkaalle seurannalle unionissa sähköalan koordinointiryhmässä, joka perustettiin 15 päivänä marraskuuta 2012 annetulla komission päätöksellä (9) foorumiksi tietojen vaihtamiselle ja yhteistyön edistämiselle jäsenvaltioiden kesken etenkin sähkön toimitusvarmuuden alalla. Jäsenvaltioiden välisen yhteistyön ja seurantakehyksen tavoitteena on parantaa riskeihin varautumista ja vähentää varautumisesta aiheutuvia kustannuksia. Lisäksi tällä asetuksella on tarkoitus vahvistaa sähkön sisämarkkinoita lisäämällä luottamusta jäsenvaltioissa sekä estämällä valtioiden epäasianmukainen puuttuminen sähkökriiseihin, jotta erityisesti vältetään rajat ylittävän sähkönsiirron ja alueiden välisen siirtokapasiteetin aiheetonta rajoittamista ja pienennetään siten naapurijäsenvaltioihin kohdistuvien kielteisten heijastusvaikutusten riskiä.

(7)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2016/1148 (10) vahvistetaan verkko- ja tietojärjestelmien turvallisuutta koskevat yleiset säännöt, ja kyberturvallisuutta koskevia erityisiä sääntöjä annetaan asetuksessa (EU) 2019/943 vahvistetussa verkkosäännössä. Tällä asetuksella täydennetään direktiiviä (EU) 2016/1148 varmistamalla, että kyberpoikkeamat tunnistetaan asianmukaisesti riskiksi ja että niiden käsittelemiseksi toteutettavat toimenpiteet otetaan asianmukaisesti huomioon riskeihinvarautumissuunnitelmissa.

(8)

Neuvoston direktiivissä 2008/114/EY (11) säädetään menettelystä, jolla pyritään parantamaan nimettyjen Euroopan elintärkeiden infrastruktuurien, muun muassa tiettyjen sähköinfrastruktuurien, turvallisuutta. Direktiivi 2008/114/EY auttaa yhdessä tämän asetuksen kanssa luomaan kokonaisvaltaisen lähestymistavan energiaturvallisuuteen unionissa.

(9)

Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 1313/2013/EU (12) vahvistetaan vaatimukset, joiden mukaan jäsenvaltioiden on kehitettävä riskinarviointeja kansallisella tai asianmukaisella paikallisella tasolla joka kolmas vuosi sekä kehitettävä ja parannettava katastrofien riskinhallintasuunnitteluaan kansallisella tai asianmukaisella paikallisella tasolla. Tässä asetuksessa säädettyjen riskien ehkäisemistä, riskeihin varautumista ja riskinhallintasuunnittelua koskevien erityisten toimien olisi oltava johdonmukaisia päätöksen N:o 1313/2013/EU mukaisesti vaadittujen laajempien, useita riskejä kattavien kansallisten riskinarviointien kanssa.

(10)

Jäsenvaltiot ovat vastuussa sähkön toimitusvarmuuden varmistamisesta alueellaan, mutta vastuu sähkön toimitusvarmuudesta jakautuu myös yhteisesti komissiolle ja muille unionin toimijoille niiden toiminta-alojen ja toimivallan mukaisesti. Sähkön toimitusvarmuus edellyttää tuloksellista yhteistyötä jäsenvaltioiden, unionin toimielinten, elinten, toimistojen ja virastojen sekä asiaankuuluvien sidosryhmien kesken. Jakeluverkonhaltijoilla ja siirtoverkonhaltijoilla on keskeinen tehtävä sen varmistamisessa, että sähköverkko on varma, luotettava ja tehokas, direktiivin (EU) 2019/944 31 ja 40 artiklan mukaisesti. Sääntelyviranomaisilla ja muilla asiaankuuluvilla kansallisilla viranomaisilla on myös tärkeä tehtävä sähkön toimitusvarmuuden varmistamisessa ja seurannassa osana niille direktiivin (EU) 2019/944 59 artiklassa asetettuja tehtäviä. Jäsenvaltioiden olisi nimettävä olemassa oleva tai uusi taho ainoaksi toimivaltaiseksi kansalliseksi valtion viranomaisekseen tai sääntelyviranomaisekseen, jotta voitaisiin varmistaa kaikkien asiaan liittyvien toimijoiden avoin ja osallistava osallistuminen ja riskeihinvarautumissuunnitelmien tehokas laatiminen ja asianmukainen täytäntöönpano sekä helpottaa sähkökriisien ennaltaehkäisyä ja jälkiarviointia ja niihin liittyvää tietojenvaihtoa.

(11)

Yhteinen lähestymistapa sähkökriisien ennaltaehkäisyyn ja hallintaan edellyttää jäsenvaltioilta yhteisymmärrystä siitä, mikä on sähkökriisi. Tällä asetuksella olisi erityisesti helpotettava jäsenvaltioiden välistä koordinointia määritettäessä tilanne, jossa mahdollinen riski siitä, että sähköstä on merkittävä pula tai sähkön toimittaminen asiakkaille on mahdotonta, on toteutunut tai välittömästi uhkaava. Sähkön siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaisen verkoston, jäljempänä ’Sähkö-ENTSO’, olisi määritettävä konkreettisia alueellisia sähkökriisiskenaarioita ja jäsenvaltioiden konkreettisia kansallisia sähkökriisiskenaarioita. Tällaisella lähestymistavalla on tarkoitus varmistaa, että voidaan kattaa kaikki merkitykselliset sähkökriisit, kun otetaan huomioon alueelliset ja kansalliset erityispiirteet, kuten sähköverkon topologia, sähköpaletti, tuotannon ja kulutuksen määrä sekä väestötiheys.

(12)

Yhteinen lähestymistapa sähkökriisien ennaltaehkäisyyn ja hallintaan edellyttää myös, että jäsenvaltiot käyttävät samoja menetelmiä ja määritelmiä sähkön toimitusvarmuuteen liittyvien riskien määrittämiseksi ja kykenevät tosiasiallisesti vertaamaan omaa ja naapurimaidensa suoriutumista tällä alalla. Tässä asetuksessa määritetään kaksi indikaattoria, joilla seurataan sähkön toimitusvarmuutta unionissa: energiavajeen odotusarvo, joka ilmaistaan gigawattitunteina vuodessa, ja tehovajeen odotusarvo, joka ilmaistaan tunteina vuodessa. Nämä indikaattorit ovat osa eurooppalaista resurssien riittävyysarviointia, jonka Sähkö-ENTSO toteuttaa asetuksen (EU) 2019/943 23 artiklan mukaisesti. Sähköalan koordinointiryhmän olisi toteutettava sähkön toimitusvarmuuden säännöllistä seurantaa näillä indikaattoreilla saatujen tulosten perusteella. Energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston, jäljempänä ’ACER’, olisi myös käytettävä näitä indikaattoreita raportoidessaan jäsenvaltioiden suoriutumisesta sähkön toimitusvarmuuden alalla asetuksen (EU) 2019/942 (13) 15 artiklan mukaisessa vuotuisessa sähkömarkkinoiden seurantakertomuksessaan.

(13)

Jotta voitaisiin varmistaa riskinarviointien johdonmukaisuus tavalla, joka lisää jäsenvaltioiden välistä luottamusta sähkökriisissä, riskiskenaarioiden määrittämiseen tarvitaan yhteinen lähestymistapa. Sen vuoksi Sähkö-ENTSOn olisi asiaankuuluvia sidosryhmiä kuultuaan kehitettävä ja päivitettävä yhteinen menetelmä riskien määrittämiseksi yhteistyössä ACERin ja ainoastaan jäsenvaltioiden edustajien kokoonpanossa kokoontuvan sähköalan koordinointiryhmän kanssa. Sähkö-ENTSOn olisi ehdotettava menetelmää ja ACERin olisi hyväksyttävä se. ACERin on sähköalan koordinointiryhmää kuullessaan määrä ottaa sen näkemykset mahdollisimman suuressa määrin huomioon. Sähkö-ENTSOn olisi päivitettävä riskien määrittämiseksi kehitetty yhteinen menetelmä, kun saadaan merkittävää uutta tietoa.

(14)

Sähkö-ENTSOn olisi riskien määrittämistä koskevan yhteisen menetelmän perusteella laadittava ja päivitettävä säännöllisesti alueelliset sähkökriisiskenaariot sekä määritettävä kullekin alueelle merkityksellisimmät riskit, kuten äärimmäiset sääolot, luonnonkatastrofit, polttoainepula tai vihamieliset hyökkäykset. Kaasupulan kriisiskenaariota tarkasteltaessa kaasun toimitushäiriön riski olisi arvioitava kaasun siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaisen verkoston, jäljempänä ’Kaasu-ENTSO’, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1938 (14) 7 artiklan mukaisesti kehittämien kaasun toimituksen ja infrastruktuurin häiriöiden skenaarioiden perusteella. Sähkö-ENTSOn olisi voitava siirtää alueellisten sähkökriisiskenaarioiden määrittämiseen liittyviä tehtäviä asetuksen (EU) 2019/943 35 artiklan mukaisesti perustetuille alueellisille koordinointikeskuksille. Nämä siirretyt tehtävät olisi suoritettava Sähkö-ENTSOn valvonnassa. Jäsenvaltioiden olisi laadittava ja päivitettävä kansalliset sähkökriisiskenaarionsa alueellisten sähkökriisiskenaarioiden perusteella lähtökohtaisesti joka neljäs vuosi. Näiden skenaarioiden olisi oltava perusta riskeihinvarautumissuunnitelmille. Kansallisen tason riskejä määrittäessään jäsenvaltioiden olisi kuvattava mahdollisia riskejä, joita niiden mukaan liittyy sähkön toimitusvarmuuden kannalta merkityksellisen infrastruktuurin omistukseen, ja näiden riskien käsittelemiseksi mahdollisesti toteutettavia toimenpiteitä, kuten yleinen tai alakohtainen lainsäädäntö investointien seulonnasta tai tiettyjä osakkeenomistajia koskevat erityisoikeudet, sekä ilmoitettava, miksi ne pitävät tällaisia toimenpiteitä tarpeellisina ja oikeasuhteisina.

(15)

Alueellisella lähestymistavalla riskiskenaarioiden määrittämiseen ja ennaltaehkäisy-, varautumis- ja lieventämistoimenpiteiden kehittämiseen pitäisi saada näiden toimenpiteiden tehokkuuteen ja resurssien optimointiin liittyviä merkittäviä etuja. Lisäksi koordinoidulla ja ennalta sovitulla lähestymistavalla samanaikaisen sähkökriisin sattuessa varmistettaisiin johdonmukaiset toimet ja vähennettäisiin riskiä kielteisistä heijastusvaikutuksista, joita puhtaasti kansallisilla toimenpiteillä voisi olla naapurijäsenvaltioihin. Sen vuoksi tässä asetuksessa edellytetään jäsenvaltioiden tekevän yhteistyötä alueellisesti.

(16)

Alueellisten koordinointikeskusten olisi hoidettava niille asetuksen (EU) 2019/943 mukaisesti osoitetut alueellisesti merkitykselliset tehtävät. Jotta ne voisivat hoitaa tehtävänsä tehokkaasti ja toimia tiiviissä yhteistyössä asiaankuuluvien kansallisten viranomaisten kanssa laajamittaisten sähköhäiriöiden ehkäisemiseksi ja lieventämiseksi, tämän asetuksen mukaisesti vaadittavan alueellisen yhteistyön olisi perustuttava teknisellä tasolla käytettyihin alueellisiin yhteistyörakenteisiin eli sellaisten jäsenvaltioiden ryhmiin, joilla on sama alueellinen koordinointikeskus. Alueellisten koordinointikeskusten maantieteellisillä alueilla on sen vuoksi merkitystä määritettäessä alueellisia sähkökriisiskenaarioita ja tehtäessä riskinarviointeja. Jäsenvaltioilla olisi kuitenkin oltava mahdollisuus muodostaa alaryhmiä alueiden sisällä tehdäkseen yhteistyötä konkreettisissa alueellisissa toimenpiteissä tai tehdä yhteistyötä olemassa olevissa alueellisissa yhteistyöfoorumeissa tätä varten, sillä niiden tekninen kyky antaa toisilleen vastavuoroista apua sähkökriisissä on olennaisen tärkeä. Tämä johtuu siitä, että kaikki jonkin suuremman alueen jäsenvaltiot eivät välttämättä pysty toimittamaan sähköä toiselle jäsenvaltiolle sähkökriisin sattuessa. Siten kaikkien alueen jäsenvaltioiden ei ole tarpeen tehdä alueellisia sopimuksia konkreettisista alueellisista toimenpiteistä. Sen sijaan niiden jäsenvaltioiden, joilla on tekninen kyky antaa toisilleen apua, olisi tehtävä tällaisia sopimuksia.

(17)

Asetuksessa (EU) 2019/943 säädetään yhteisen menetelmän käytöstä eurooppalaisessa resurssien keskipitkän ja pitkän aikavälin (seuraavista 10 vuodesta seuraavaan vuoteen) riittävyysarvioinnissa, jotta voidaan varmistaa, että jäsenvaltioiden päätökset mahdollisista investointitarpeista tehdään avoimelta ja yhteisesti sovitulta pohjalta. Eurooppalaisella resurssien riittävyysarvioinnilla on eri tarkoitus kuin lyhyen aikavälin riittävyysarvioinneilla, joita käytetään mahdollisten riittävyyteen liittyvien ongelmien havaitsemiseksi lyhyellä aikavälillä, eli kausittaisilla riittävyysarvioinneilla (seuraavat kuusi kuukautta) sekä seuraavaa viikkoa tai vähintään seuraavaa vuorokautta koskevilla riittävyysarvioinneilla. Lyhyen aikavälin arvioinneissa tarvitaan yhteistä lähestymistapaa siihen, miten mahdolliset riittävyyteen liittyvät ongelmat voidaan havaita. Sähkö-ENTSOn olisi tehtävä talvi- ja kesäkauden riittävyysarvioinnit varoittaakseen jäsenvaltioita ja siirtoverkonhaltijoita sähkön toimitusvarmuuteen liittyvistä riskeistä, joita voi ilmetä seuraavien kuuden kuukauden aikana. Näiden riittävyysarviointien parantamiseksi Sähkö-ENTSOn olisi kehitettävä niille yhteinen tilastomatemaattinen menetelmä asiaankuuluvia sidosryhmiä kuultuaan ja yhteistyössä ACERin ja ainoastaan jäsenvaltioiden edustajien kokoonpanossa kokoontuvan sähköalan koordinointiryhmän kanssa. Sähkö-ENTSOn olisi ehdotettava kyseistä menetelmää ja sen päivityksiä ACERille, jonka olisi hyväksyttävä ehdotus ja päivitykset. ACERin on sähköalan koordinointiryhmää kuullessaan määrä ottaa sen näkemykset mahdollisimman suuressa määrin huomioon. Sähkö-ENTSOn olisi päivitettävä menetelmä, kun saadaan merkittävää uutta tietoa. Sähkö-ENTSOn olisi voitava siirtää kausittaisiin riittävyysarviointeihin liittyviä tehtäviä alueellisille koordinointikeskuksille, mutta siirretyt tehtävät olisi suoritettava Sähkö-ENTSOn valvonnassa.

(18)

Siirtoverkonhaltijoiden olisi sovellettava kausittaisten riittävyysarviointien laatimisessa käytettävää menetelmää tehdessään muunlaisia lyhyen aikavälin riskinarviointeja eli asetuksessa (EU) 2017/1485 säädettyjä seuraavaa viikkoa tai vähintään seuraavaa vuorokautta koskevia tuotannon riittävyysennusteita.

(19)

Jotta voidaan varmistaa yhteinen lähestymistapa sähkökriisien ennaltaehkäisyyn ja hallintaan, kunkin jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen olisi laadittava riskeihinvarautumissuunnitelma alueellisten ja kansallisten sähkökriisiskenaarioiden perusteella. Toimivaltaisten viranomaisten olisi kuultava sidosryhmiä tai sidosryhmien edustajia, kuten tuottajien tai niiden toimialajärjestöjen edustajia tai jakeluverkonhaltijoiden edustajia, jos ne ovat sähkökriisin ennaltaehkäisyn ja käsittelyn kannalta merkityksellisiä. Toimivaltaisten viranomaisten olisi tätä varten päätettävä asianmukaisista järjestelyistä kuulemisen toteuttamiseksi. Riskeihinvarautumissuunnitelmissa olisi kuvattava tehokkaat, oikeasuhteiset ja syrjimättömät toimenpiteet kaikkien määritettyjen sähkökriisiskenaarioiden käsittelemiseksi. Ehdotettujen kysyntä- ja tarjontapuolen toimenpiteiden ympäristövaikutukset olisi otettava huomioon. Suunnitelmien olisi oltava läpinäkyviä erityisesti suhteessa siihen, millä edellytyksillä voidaan toteuttaa muita kuin markkinapohjaisia toimenpiteitä sähkökriisien lieventämiseksi. Kaikkien suunniteltujen muiden kuin markkinapohjaisten toimenpiteiden olisi oltava tässä asetuksessa säädettyjen sääntöjen mukaisia. Riskeihinvarautumissuunnitelmat olisi julkistettava siten, että varmistetaan arkaluonteisten tietojen luottamuksellisuus.

(20)

Riskeihinvarautumissuunnitelmissa olisi esitettävä kansallisia, alueellisia ja soveltuvin osin kahdenvälisiä toimenpiteitä. Alueelliset ja soveltuvin osin kahdenväliset toimenpiteet ovat tarpeen erityisesti samanaikaisen sähkökriisin sattuessa, jolloin tarvitaan koordinoitua ja ennalta sovittua lähestymistapaa, jotta voidaan varmistaa johdonmukaiset toimet ja vähentää kielteisten heijastusvaikutusten riskiä. Toimivaltaisten viranomaisten olisi tätä varten ennen riskeihinvarautumissuunnitelmien hyväksymistä kuultava asiaankuuluvien jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia. Asiaankuuluvat jäsenvaltiot ovat niitä, joissa saattaisi esiintyä kielteisiä heijastusvaikutuksia tai muita vaikutuksia toisen jäsenvaltion sähköverkkoon riippumatta siitä, ovatko kyseiset jäsenvaltiot samalla alueella tai suoraan yhteenliitettyjä. Suunnitelmissa olisi otettava huomioon merkitykselliset kansalliset olosuhteet, mukaan lukien Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 349 artiklassa tarkoitettujen syrjäisimpien alueiden tilanne ja joidenkin sellaisten erittäin pienten erillisten verkkojen tilanne, joita ei ole liitetty kansallisiin siirtoverkkoihin. Tältä osin jäsenvaltioiden olisi tehtävä asianmukaiset päätelmät muun muassa tämän asetuksen säännöksistä, jotka koskevat alueellisten sähkökriisiskenaarioiden määrittämistä ja riskeihinvarautumissuunnitelmissa vahvistettuja alueellisia ja kahdenvälisiä toimenpiteitä, sekä avunantoa koskevista säännöksistä. Suunnitelmissa olisi esitettävä selkeästi toimivaltaisten viranomaisten tehtävät ja vastuut. Kansallisissa toimenpiteissä olisi otettava kaikilta osin huomioon sovitut alueelliset ja kahdenväliset toimenpiteet ja hyödynnettävä täysin alueellisen yhteistyön tarjoamat mahdollisuudet. Suunnitelmien olisi oltava luonteeltaan teknisiä ja operationaalisia, koska niiden tehtävänä olisi auttaa ehkäisemään sähkökriisi tai sen laajentuminen ja lieventää sen vaikutuksia.

(21)

Riskeihinvarautumissuunnitelmat olisi päivitettävä säännöllisesti. Sen varmistamiseksi, että suunnitelmat ovat ajan tasalla ja toimivia, kunkin alueen jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten olisi järjestettävä yhteistyössä siirtoverkonhaltijoiden ja muiden asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa kahden vuoden välein sähkökriisisimulaatioita suunnitelmien soveltuvuuden testaamiseksi.

(22)

Tässä asetuksessa säädetyn mallin tarkoituksena on helpottaa suunnitelmien laatimista, ja suunnitelmiin on mahdollista sisällyttää jäsenvaltiokohtaisia lisätietoja. Mallin tarkoituksena on myös helpottaa kyseisen alueen muiden jäsenvaltioiden ja sähköalan koordinointiryhmän kuulemista. Alueella ja sähköalan koordinointiryhmässä tapahtuvalla kuulemisella olisi varmistettava, että jossakin jäsenvaltiossa tai jollakin alueella toteutetut toimenpiteet eivät vaaranna sähkön toimitusvarmuutta muissa jäsenvaltioissa tai muilla alueilla.

(23)

On tärkeää helpottaa viestintää ja avoimuutta jäsenvaltioiden välillä silloin, kun niillä on konkreettista, vakavasti otettavaa ja luotettavaa tietoa siitä, että sähkökriisi on mahdollinen. Tällaisessa tilanteessa asianomaisten jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava asiasta komissiolle, naapurijäsenvaltioille ja sähköalan koordinointiryhmälle ilman aiheetonta viivytystä ja annettava erityisesti tiedot sähkön toimitustilanteen heikentymisen syistä, sähkökriisin ehkäisemiseksi suunnitelluista toimenpiteistä ja mahdollisesta muiden jäsenvaltioiden avunannon tarpeesta.

(24)

Sähkökriisin sattuessa tietojenvaihto on välttämätöntä toimien koordinoinnin ja avunannon kohdentamisen varmistamiseksi. Sen vuoksi tässä asetuksessa velvoitetaan toimivaltainen viranomainen ilmoittamaan sähkökriisistä ilman aiheetonta viivytystä alueen jäsenvaltioille, naapurijäsenvaltioille ja komissiolle. Toimivaltaisen viranomaisen olisi lisäksi annettava tietoja kriisin syistä, kriisin lieventämiseksi suunnitelluista tai toteutetuista toimenpiteistä ja mahdollisesta muiden jäsenvaltioiden avunannon tarpeesta. Jos avunanto ulottuu sähkön toimitusvarmuutta laajemmalle, unionin pelastuspalvelumekanismin olisi edelleen oltava sovellettava oikeudellinen kehys.

(25)

Sähkökriisin sattuessa jäsenvaltioiden olisi tehtävä yhteistyötä yhteisvastuun hengessä. Tämän yleisen säännön lisäksi olisi vahvistettava asianmukaiset järjestelyt, jotta jäsenvaltiot voisivat tarjota toisilleen apua sähkökriisissä. Tällaisen avunannon olisi perustuttava sovittuihin, koordinoituihin toimenpiteisiin, jotka vahvistetaan riskeihinvarautumissuunnitelmissa. Tässä asetuksessa annetaan jäsenvaltioille laaja harkintavalta sovittaessa tällaisten koordinoitujen toimenpiteiden sisällöstä ja siten niiden tarjoaman avun sisällöstä. Jäsenvaltioiden tehtävänä on päättää ja sopia tällaisista koordinoiduista toimenpiteistä kysyntä ja tarjonta huomioon ottaen. Samalla tällä asetuksella varmistetaan, että sovittua apua annettaessa sähköä toimitetaan koordinoidusti. Jäsenvaltioiden olisi sovittava tarvittavista teknisistä, oikeudellisista ja rahoitusta koskevista järjestelyistä alueellisten ja kahdenvälisten sovittujen toimenpiteiden toteuttamiseksi. Jäsenvaltioiden olisi näissä teknisissä järjestelyissä ilmoitettava toimitettavan sähkön enimmäismäärät, joita olisi arvioitava uudelleen sillä perusteella, onko sähkön toimittaminen teknisesti toteutettavissa sitten, kun apua tarvitaan sähkökriisin aikana. Jäsenvaltioiden olisi sen jälkeen toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sovittujen alueellisten ja kahdenvälisten toimenpiteiden sekä teknisten, oikeudellisten ja rahoitusta koskevien järjestelyjen toteuttamiseksi.

(26)

Sopiessaan koordinoiduista toimenpiteistä sekä teknisistä, oikeudellisista ja rahoitusta koskevista järjestelyistä ja pannessaan muuten täytäntöön avunantoa koskevia säännöksiä jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon sosiaaliset ja taloudelliset tekijät, unionin kansalaisten turvallisuus mukaan lukien, sekä oikeasuhteisuus. Jäsenvaltioita kannustetaan jakamaan parhaita käytäntöjä ja käyttämään sähköalan koordinointiryhmää keskustelufoorumina, jossa voidaan tunnistaa käytettävissä olevia avunantomahdollisuuksia, erityisesti siltä osin kuin on kyse koordinoiduista toimenpiteistä sekä tarvittavista teknisistä, oikeudellisista ja rahoitusta koskevista järjestelyistä, kohtuullinen korvaus mukaan lukien. Komissio voi helpottaa alueellisten ja kahdenvälisten toimenpiteiden valmistelua.

(27)

Tämän asetuksen mukaisesta jäsenvaltioiden välisestä avunannosta olisi maksettava kohtuullinen korvaus, josta sovitaan jäsenvaltioiden kesken. Tällä asetuksella ei yhdenmukaisteta kaikkia tällaiseen jäsenvaltioiden väliseen kohtuulliseen korvaukseen liittyviä näkökohtia. Jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi sovittava kohtuullista korvausta koskevista määräyksistä ennen avun antamista. Apua pyytävän jäsenvaltion olisi viipymättä maksettava tällainen korvaus tai viipymättä varmistettava sen maksaminen apua antavalle jäsenvaltiolle. Komission olisi annettava ei-sitovia ohjeita kohtuullisen korvauksen keskeisistä seikoista sekä teknisten, oikeudellisten ja rahoitusta koskevien järjestelyjen muista seikoista.

(28)

Antaessaan apua tämän asetuksen nojalla jäsenvaltiot panevat täytäntöön unionin lainsäädäntöä ja niiden on näin ollen noudatettava unionin oikeudessa taattuja perusoikeuksia. Tällainen avunanto voi näin ollen sen mukaan, mistä toimenpiteistä jäsenvaltioiden kesken on sovittu, johtaa jäsenvaltion velvollisuuteen maksaa korvausta niille, joihin sen toimenpiteet ovat vaikuttaneet. Jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi tarvittaessa varmistettava, että kansalliset korvaussäännöt ovat olemassa ja että ne ovat unionin oikeuden, erityisesti perusoikeuksien, mukaiset. Lisäksi apua saavan jäsenvaltion olisi viime kädessä vastattava kaikista kohtuullisista kustannuksista, joita toiselle jäsenvaltiolle aiheutuu tällaisten kansallisten korvaussääntöjen nojalla annettavasta avusta.

(29)

Sähkökriisin sattuessa apua olisi annettava silloinkin, kun jäsenvaltiot eivät ole vielä sopineet koordinoiduista toimenpiteistä ja teknisistä, oikeudellisista ja rahoitusta koskevista järjestelyistä tämän asetuksen avunantoa koskevien säännösten edellyttämällä tavalla. Jotta apua voitaisiin tällaisessa tilanteessa antaa tämän asetuksen mukaisesti, jäsenvaltioiden olisi sovittava tilapäisistä toimenpiteistä ja järjestelyistä puuttuvien koordinoitujen toimenpiteiden ja teknisten, oikeudellisten ja rahoitusta koskevien järjestelyjen sijasta.

(30)

Tällä asetuksella otetaan käyttöön tällainen jäsenvaltioiden välinen avunantomekanismi sähkökriisin ehkäisemiseksi tai lieventämiseksi unionissa. Komission olisi sen vuoksi tarkasteltava avunantomekanismia sen toiminnasta tulevaisuudessa saatavien kokemusten valossa ja ehdotettava tarvittaessa siihen muutoksia.

(31)

Tällä asetuksella olisi voitava antaa sähköalan yrityksille ja asiakkaille mahdollisuus turvautua sähkökriiseistä selviytymiseksi asetuksessa (EU) 2019/943 ja direktiivissä (EU) 2019/944 säädettyihin markkinapohjaisiin mekanismeihin niin pitkälle kuin se on mahdollista. Sisämarkkinoita ja verkon käyttöä koskevia sääntöjä olisi noudatettava myös sähkökriisien sattuessa. Tällaisiin sääntöihin sisältyvät asetuksen (EU) 2017/1485 22 artiklan 1 kohdan i alakohta ja asetuksen (EU) 2017/2196 35 artikla, jotka koskevat toimitusrajoituksia, alueiden välisen kapasiteetin rajoittamista kapasiteetin jakamisessa tai suunnitelmien laatimisen rajoittamista. Tämä tarkoittaa, että muihin kuin markkinapohjaisiin toimenpiteisiin, kuten kuormien pakotettuun irtikytkentään, tai markkinoiden tavanomaisen toiminnan ulkopuolisiin ylimääräisiin toimituksiin olisi turvauduttava vasta viimeisenä keinona, kun kaikki markkinoiden tarjoamat mahdollisuudet on käytetty. Sen vuoksi kuormien pakotettua irtikytkentää pitäisi käyttää vasta, kun kaikki kuormien vapaaehtoisen irtikytkennän mahdollisuudet on käytetty. Muiden kuin markkinapohjaisten toimenpiteiden olisi lisäksi oltava tarpeellisia, oikeasuhteisia, syrjimättömiä ja tilapäisiä.

(32)

Avoimuuden varmistamiseksi sähkökriisin jälkeen sähkökriisin julistaneen toimivaltaisen viranomaisen olisi tehtävä kriisistä ja sen vaikutuksista jälkiarviointi. Tässä arvioinnissa olisi otettava huomioon muun muassa toteutettujen toimenpiteiden tehokkuus ja oikeasuhteisuus sekä niiden taloudelliset kustannukset. Arvioinnissa olisi käsiteltävä myös valtioiden rajat ylittäviä näkökohtia, kuten toimenpiteiden vaikutuksia muihin jäsenvaltioihin ja sähkökriisin julistaneen jäsenvaltion niiltä saaman avun määrää.

(33)

Avoimuusvelvoitteilla olisi varmistettava, että kaikissa sähkökriisien ehkäisemiseksi tai hallitsemiseksi toteutettavissa toimenpiteissä noudatetaan sisämarkkinasääntöjä sekä niitä yhteistyön ja yhteisvastuun periaatteita, joihin energiaunioni perustuu.

(34)

Tällä asetuksella vahvistetaan sähköalan koordinointiryhmän roolia. Sen olisi hoidettava erityisiä tehtäviä, jotka liittyvät etenkin menetelmän kehittämiseen alueellisten sähkökriisiskenaarioiden määrittämistä varten ja menetelmän kehittämiseen lyhyen aikavälin ja kausittaisia riittävyysarviointeja varten sekä riskeihinvarautumissuunnitelmien laatimiseen, ja sillä olisi oltava keskeinen asema seurattaessa jäsenvaltioiden suoriutumista sähkön toimitusvarmuuden alalla ja kehitettäessä parhaita käytäntöjä tältä pohjalta.

(35)

On mahdollista, että sähkökriisi laajenee unionin rajojen yli myös energiayhteisön sopimuspuolten alueelle. Unionin olisi energiayhteisön perustamissopimuksen osapuolena edistettävä sopimukseen tehtäviä muutoksia, joilla pyritään luomaan yhdentyneet markkinat ja yhtenäinen sääntelyalue määräämällä asianmukaisesta ja vakaasta sääntelykehyksestä. Jotta varmistetaan tehokas kriisinhallinta, unionin olisi tehtävä tiivistä yhteistyötä energiayhteisön sopimuspuolten kanssa sähkökriisin ehkäisemisessä, siihen varautumisessa ja sen hallitsemisessa.

(36)

Jos komissio, ACER, sähköalan koordinointiryhmä, Sähkö-ENTSO, jäsenvaltiot ja niiden toimivaltaiset ja sääntelyviranomaiset tai muut elimet, tahot tai henkilöt saavat tämän asetuksen nojalla luottamuksellisia tietoja, näiden olisi varmistettava kyseisten tietojen luottamuksellisuus. Luottamuksellisiin tietoihin olisi tätä varten sovellettava voimassa olevia unionin ja kansallisia sääntöjä, jotka koskevat luottamuksellisten tietojen ja prosessien käsittelyä.

(37)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta eli varmistaa mahdollisimman tuloksellista ja tehokasta riskeihin varautumista unionissa, vaan se voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(38)

Kypros on tällä hetkellä ainoa jäsenvaltio, jota ei ole suoraan yhteenliitetty johonkin toiseen jäsenvaltioon. Tämän asetuksen tiettyjen säännösten osalta olisi selvennettävä, että niin kauan kuin tilanne pysyy tällaisena, Kyprokseen ei sovelleta kyseisiä säännöksiä eli säännöksiä, jotka koskevat alueellisten sähkökriisiskenaarioiden määrittämistä, vahvistettujen alueellisten ja kahdenvälisten toimenpiteiden sisällyttämistä riskeihinvarautumissuunnitelmiin sekä avunantoa. Kyprosta ja asiaankuuluvia muita jäsenvaltioita kannustetaan kehittämään komission tuella vaihtoehtoisia toimenpiteitä ja menettelyjä kyseisten säännösten soveltamisaloilla edellyttäen, että tällaiset vaihtoehtoiset toimenpiteet ja menettelyt eivät vaikuta tämän asetuksen tehokkaaseen soveltamiseen muiden jäsenvaltioiden kesken.

(39)

Direktiivi 2005/89/EY olisi kumottava,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

Yleiset säännökset

1 artikla

Kohde

Tässä asetuksessa vahvistetaan säännöt jäsenvaltioiden yhteistyöstä sähkökriisien ehkäisemiseksi, niihin varautumiseksi ja niiden hallitsemiseksi yhteisvastuun ja avoimuuden hengessä ja ottaen kaikilta osin huomioon kilpailuun perustuvien sähkön sisämarkkinoiden vaatimukset.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan

1)

’sähkön toimitusvarmuudella’ sähköverkon kykyä taata sähkötoimitukset asiakkaille asianomaisten jäsenvaltioiden määrittämän selkeästi määritetyn suoritustason mukaisesti;

2)

’siirtoverkonhaltijalla’ direktiivin (EU) 2019/944 2 artiklan 35 alakohdassa määriteltyä siirtoverkonhaltijaa;

3)

’jakelulla’ direktiivin (EU) 2019/944 2 artiklan 28 alakohdassa määriteltyä jakelua;

4)

’rajat ylittävällä sähkönsiirrolla’ asetuksen (EU) 2019/943 2 artiklan 3 alakohdassa määriteltyä rajat ylittävää sähkönsiirtoa;

5)

’alueiden välisellä kapasiteetilla’ yhteenliitetyn järjestelmän valmiutta toteuttaa energian siirtoja tarjousalueiden välillä;

6)

’asiakkaalla’ direktiivin (EU) 2019/944 2 artiklan 1 alakohdassa määriteltyä asiakasta;

7)

’jakeluverkonhaltijalla’ direktiivin (EU) 2019/944 2 artiklan 29 alakohdassa määriteltyä jakeluverkonhaltijaa;

8)

’tuotannolla’ direktiivin (EU) 2019/944 2 artiklan 37 alakohdassa määriteltyä tuotantoa;

9)

’sähkökriisillä’ toteutunutta tai välittömästi uhkaavaa tilannetta, jossa sähköstä on merkittävä pula jäsenvaltioiden määrittämällä ja niiden riskeihinvarautumissuunnitelmissa kuvatulla tavalla tai jossa sähkön toimittaminen asiakkaille on mahdotonta;

10)

’samanaikaisella sähkökriisillä’ sähkökriisiä, joka vaikuttaa useampaan kuin yhteen jäsenvaltioon samanaikaisesti;

11)

’toimivaltaisella viranomaisella’ kansallista valtion viranomaista tai sääntelyviranomaista, jonka jäsenvaltio on nimennyt 3 artiklan mukaisesti;

12)

’sääntelyviranomaisilla’ direktiivin (EU) 2019/944 57 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja sääntelyviranomaisia;

13)

’kriisikoordinaattorilla’ henkilöä, henkilöiden ryhmää, asiaankuuluvien kansallisten sähkökriisijohtajien muodostamaa ryhmää tai instituutiota, jonka tehtävänä on toimia yhteyspisteenä ja koordinoida tiedonkulkua sähkökriisin aikana;

14)

’muulla kuin markkinapohjaisella toimenpiteellä’ mitä tahansa markkinasäännöistä tai kaupallisista sopimuksista poikkeavaa tarjonta- tai kysyntäpuolen toimenpidettä, jonka tarkoituksena on lieventää sähkökriisiä;

15)

’tuottajalla’ direktiivin (EU) 2019/944 2 artiklan 38 alakohdassa määriteltyä tuottajaa;

16)

’alueella’ sellaisten jäsenvaltioiden ryhmää, joiden siirtoverkonhaltijoilla on sama asetuksen (EU) 2019/943 36 artiklassa tarkoitettu alueellinen koordinointikeskus;

17)

’alaryhmällä’ sellaisten alueen jäsenvaltioiden ryhmää, joilla on tekninen kyky antaa toisilleen apua 15 artiklan mukaisesti;

18)

’ennakkovaroituksella’ sellaisen konkreettisen, vakavasti otettavan ja luotettavan tiedon antamista, jonka mukaan tapahtuma, joka todennäköisesti heikentää sähkön toimitustilannetta merkittävästi ja todennäköisesti johtaa sähkökriisiin, on mahdollinen.

19)

’siirrolla’ direktiivin (EU) 2019/944 2 artiklan 34 alakohdassa määriteltyä siirtoa;

20)

’sähköalan yrityksellä’ direktiivin (EU) 2019/944 2 artiklan 57 alakohdassa määriteltyä sähköalan yritystä;

21)

’kapasiteetin jakamisella’ alueiden välisen kapasiteetin kohdentamista;

22)

’uusiutuvista lähteistä peräisin olevalla energialla’ direktiivin (EU) 2019/944 2 artiklan 31 alakohdassa määriteltyä uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa energiaa tai uusiutuvaa energiaa;

3 artikla

Toimivaltainen viranomainen

1.   Kunkin jäsenvaltion on mahdollisimman pian ja joka tapauksessa viimeistään 5 päivänä tammikuuta 2020 nimettävä kansallinen valtion viranomainen tai sääntelyviranomainen toimivaltaiseksi viranomaisekseen. Toimivaltaiset viranomaiset vastaavat tässä asetuksessa säädettyjen tehtävien suorittamisesta, ja niiden on tehtävä tässä keskenään yhteistyötä. Sähkön toimitusvarmuudesta vastaavat kansalliset tahot hoitavat tarvittaessa tämän asetuksen mukaiset toimivaltaisen viranomaisen tehtävät siihen saakka, että toimivaltainen viranomainen on nimetty.

2.   Jäsenvaltioiden on viipymättä ilmoitettava komissiolle ja sähköalan koordinointiryhmälle ja julkistettava 1 kohdan nojalla nimettyjen toimivaltaisten viranomaistensa nimi ja yhteystiedot sekä niiden nimen tai yhteystietojen mahdolliset muutokset.

3.   Jäsenvaltiot voivat sallia, että toimivaltainen viranomainen siirtää tässä asetuksessa säädetyt riskeihin varautumisen suunnittelua ja riskinhallintaa koskevat operatiiviset tehtävät muille elimille. Siirretyt tehtävät on suoritettava toimivaltaisen viranomaisen valvonnassa ja täsmennettävä riskeihinvarautumissuunnitelmassa 11 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti.

II LUKU

Riskinarviointi

4 artikla

Sähkön toimitusvarmuuteen kohdistuvien riskien arviointi

Kunkin toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että kaikki sähkön toimitusvarmuuteen liittyvät merkitykselliset riskit arvioidaan tässä asetuksessa ja asetuksen (EU) 2019/943 IV luvussa säädettyjen sääntöjen mukaisesti. Tätä varten sen on tehtävä yhteistyötä siirtoverkonhaltijoiden, jakeluverkonhaltijoiden, sääntelyviranomaisten, Sähkö-ENTSOn, alueellisten koordinointikeskusten ja tarvittaessa muiden asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa.

5 artikla

Menetelmä alueellisten sähkökriisiskenaarioiden määrittämiseksi

1.   Sähkö-ENTSOn on viimeistään 5 päivänä tammikuuta 2020 annettava ACERille ehdotus menetelmäksi, jolla voidaan määrittää merkityksellisimmät alueelliset sähkökriisiskenaariot.

2.   Ehdotetulla menetelmällä on määritettävä verkon riittävyyteen, verkon käyttövarmuuteen ja energian huoltovarmuuteen liittyviä sähkökriisiskenaarioita vähintään seuraavien riskien perusteella:

a)

harvinaiset ja äärimmäiset luonnonuhkat;

b)

onnettomuusuhkat, jotka ylittävät N-1-käyttövarmuuskriteerin, ja poikkeukselliset vikatapahtumat;

c)

välilliset uhkat, kuten vihamielisten hyökkäysten ja polttoainepulan seuraukset.

3.   Ehdotettuun menetelmään on sisällyttävä vähintään seuraavat osatekijät:

a)

kaikkien merkityksellisten kansallisten ja alueellisten olosuhteiden huomioon ottaminen, mukaan lukien mahdolliset alaryhmät;

b)

rajatylittävien riskien vuorovaikutus- ja vastaavuussuhteet:

c)

samanaikaista sähkökriisiä koskevien skenaarioiden simulaatiot;

d)

riskien luokittelu niiden vaikutuksien ja todennäköisyyden mukaan;

e)

periaatteet arkaluonteisten tietojen käsittelystä tavalla, jolla varmistetaan avoimuus yleisön suuntaan.

4.   Sähkö-ENTSOn on tarkastellessaan kaasun toimitushäiriön riskejä tämän artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen riskien määrittämisen yhteydessä käytettävä Kaasu-ENTSOn asetuksen (EU) 2017/1938 7 artiklan nojalla kehittämiä maakaasun toimituksen ja infrastruktuurin häiriöiden skenaarioita.

5.   Sähkö-ENTSOn on ennen ehdotetun menetelmän esittämistä ACERille toteutettava kuuleminen, johon osallistuu vähintään alueellisia koordinointikeskuksia, toimiala- ja kuluttajajärjestöjä, tuottajia tai niiden toimialajärjestöjä, siirtoverkonhaltijoita ja asiaankuuluvia jakeluverkonhaltijoita, toimivaltaisia viranomaisia, sääntelyviranomaisia ja muita asiaankuuluvia kansallisia viranomaisia. Sähkö-ENTSOn on otettava kuulemisen tulokset asianmukaisesti huomioon ja esitettävä ne yhdessä ehdotetun menetelmän kanssa sähköalan koordinointiryhmän kokouksessa.

6.   ACERin on kahden kuukauden kuluessa ehdotetun menetelmän vastaanottamisesta ja ainoastaan jäsenvaltioiden edustajien kokoonpanossa kokoontuvaa sähköalan koordinointiryhmää kuultuaan hyväksyttävä ehdotus tai muutettava sitä. Sähkö-ENTSOn ja ACERin on julkaistava menetelmän lopullinen versio verkkosivustoillaan.

7.   Sähkö-ENTSOn on päivitettävä menetelmä ja parannettava sitä 1–6 kohdan mukaisesti, kun saadaan merkittävää uutta tietoa. Ainoastaan jäsenvaltioiden edustajien kokoonpanossa kokoontuva sähköalan koordinointiryhmä voi suosittaa ja ACER tai komissio voi pyytää tällaisia päivityksiä ja parannuksia esittäen asianmukaiset perustelut. Sähkö-ENTSOn on esitettävä ACERille luonnos ehdotetuiksi muutoksiksi kuuden kuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta. ACERin on kahden kuukauden kuluessa tällaisen luonnoksen vastaanottamisesta ja ainoastaan jäsenvaltioiden edustajien kokoonpanossa kokoontuvaa sähköalan koordinointiryhmää kuultuaan hyväksyttävä ehdotetut muutokset tai muutettava niitä. Sähkö-ENTSOn ja ACERin on julkaistava päivitetyn menetelmän lopullinen versio verkkosivustoillaan.

6 artikla

Alueellisten sähkökriisiskenaarioiden määrittäminen

1.   Sähkö-ENTSOn on kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun menetelmä on 5 artiklan 6 kohdan nojalla hyväksytty, määritettävä kyseisen menetelmän perusteella ja tiiviissä yhteistyössä sähköalan koordinointiryhmän, alueellisten koordinointikeskusten, toimivaltaisten viranomaisten ja sääntelyviranomaisten kanssa kullekin alueelle merkityksellisimmät sähkökriisiskenaariot. Se voi siirtää alueellisten sähkökriisiskenaarioiden määrittämiseen liittyviä tehtäviä alueellisille koordinointikeskuksille.

2.   Sähkö-ENTSOn on toimitettava alueelliset sähkökriisiskenaariot asiaankuuluville siirtoverkonhaltijoille, alueellisille koordinointikeskuksille, toimivaltaisille viranomaisille ja sääntelyviranomaisille sekä sähköalan koordinointiryhmälle. Sähköalan koordinointiryhmä voi suosittaa muutoksia.

3.   Sähkö-ENTSOn on päivitettävä alueelliset sähkökriisiskenaariot joka neljäs vuosi, paitsi jos niitä on olosuhteiden vuoksi päivitettävä useammin.

7 artikla

Kansallisten sähkökriisiskenaarioiden määrittäminen

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on neljän kuukauden kuluessa siitä, kun alueelliset sähkökriisiskenaariot on 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti määritetty, määritettävä merkityksellisimmät kansalliset sähkökriisiskenaariot.

2.   Toimivaltaisen viranomaisen on kansallisia sähkökriisiskenaarioita määrittäessään kuultava siirtoverkonhaltijoita, toimivaltaisen viranomaisen asiaankuuluvina pitämiä jakeluverkonhaltijoita, asiaankuuluvia tuottajia tai niiden toimialajärjestöjä sekä sääntelyviranomaista silloin, kun se ei ole toimivaltainen viranomainen.

3.   Kansalliset sähkökriisiskenaariot on määritettävä vähintään 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen riskien perusteella, ja niiden on oltava johdonmukaisia 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti määritettyjen alueellisten sähkökriisiskenaarioiden kanssa. Jäsenvaltioiden on päivitettävä kansalliset sähkökriisiskenaariot joka neljäs vuosi, paitsi jos niitä on olosuhteiden vuoksi päivitettävä useammin.

4.   Jäsenvaltioiden on neljän kuukauden kuluessa siitä, kun alueelliset sähkökriisiskenaariot on 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti määritetty, ilmoitettava sähköalan koordinointiryhmälle ja komissiolle arvioinnistaan, joka koskee sähkön toimitusvarmuuden kannalta merkityksellisen infrastruktuurin omistukseen liittyviä riskejä, sekä toimenpiteistä, joita on toteutettu tällaisten riskien ehkäisemiseksi tai lieventämiseksi, ja ilmoitettava, miksi tällaisia toimenpiteitä pidetään tarpeellisina ja oikeasuhteisina.

8 artikla

Menetelmä lyhyen aikavälin ja kausittaisia riittävyysarviointeja varten

1.   Sähkö-ENTSOn on viimeistään 5 päivänä tammikuuta 2020 esitettävä ACERille ehdotus menetelmäksi, jolla arvioidaan kausittaista ja lyhyen aikavälin riittävyyttä eli kuukausittaista, seuraavaa viikkoa tai vähintään seuraavaa vuorokautta koskevaa riittävyyttä ja jonka on katettava vähintään seuraavat näkökohdat:

a)

epävarmuustekijät, kuten siirtokapasiteetin käyttökeskeytyksen todennäköisyys tai voimalan ennakoimattoman käyttökeskeytyksen todennäköisyys, ankarat sääolot, kysynnän vaihtelu, etenkin sääoloista riippuvat kysyntähuiput, ja uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian tuotannon vaihtelu;

b)

sähkökriisin todennäköisyys;

c)

samanaikaisen sähkökriisin todennäköisyys.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa menetelmässä on oltava tilastomatemaattinen lähestymistapa, mukaan lukien useita skenaarioita, ja siinä on otettava huomioon kansallinen, alueellinen ja unionin laajuinen toimintaympäristö, mukaan lukien jäsenvaltioiden välinen yhteenliitäntäaste ja mahdollisuuksien mukaan unionin synkronialueisiin kuuluvat kolmannet maat. Menetelmässä on otettava huomioon kunkin jäsenvaltion energia-alan erityispiirteet, mukaan lukien erityiset sääolot ja ulkoiset olosuhteet.

3.   Sähkö-ENTSOn on ennen ehdotetun menetelmän esittämistä toteutettava kuuleminen, johon osallistuu vähintään alueellisia koordinointikeskuksia, toimiala- ja kuluttajajärjestöjä, tuottajia tai niiden toimialajärjestöjä, siirtoverkonhaltijoita ja asiaankuuluvia jakeluverkonhaltijoita, toimivaltaisia viranomaisia, sääntelyviranomaisia ja muita asiaankuuluvia kansallisia viranomaisia. Sähkö-ENTSOn on otettava kuulemisen tulokset asianmukaisesti huomioon ja esitettävä ne yhdessä ehdotetun menetelmän kanssa sähköalan koordinointiryhmän kokouksessa.

4.   ACERin on kahden kuukauden kuluessa ehdotetun menetelmän vastaanottamisesta ja ainoastaan jäsenvaltioiden edustajien kokoonpanossa kokoontuvaa sähköalan koordinointiryhmää kuultuaan hyväksyttävä ehdotus tai muutettava sitä. Sähkö-ENTSOn ja ACERin on julkaistava menetelmän lopullinen versio verkkosivustoillaan.

5.   Sähkö-ENTSOn on päivitettävä menetelmä ja parannettava sitä 1–4 kohdan mukaisesti, kun saadaan merkittävää uutta tietoa. Ainoastaan jäsenvaltioiden edustajien kokoonpanossa kokoontuva sähköalan koordinointiryhmä voi suosittaa ja ACER tai komissio voi pyytää tällaisia päivityksiä ja parannuksia esittäen asianmukaiset perustelut. Sähkö-ENTSOn on esitettävä ACERille luonnos ehdotetuiksi muutoksiksi kuuden kuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta. ACERin on kahden kuukauden kuluessa tällaisen luonnoksen vastaanottamisesta ja ainoastaan jäsenvaltioiden edustajien kokoonpanossa kokoontuvaa sähköalan koordinointiryhmää kuultuaan hyväksyttävä ehdotetut muutokset tai muutettava niitä. Sähkö-ENTSOn ja ACERin on julkaistava päivitetyn menetelmän lopullinen versio verkkosivustoillaan.

9 artikla

Lyhyen aikavälin ja kausittaiset riittävyysarvioinnit

1.   Kaikki lyhyen aikavälin riittävyysarvioinnit niin kansallisella, alueellisella kuin unioninkin tasolla on toteutettava noudattaen 8 artiklan mukaisesti kehitettyä menetelmää.

2.   Sähkö-ENTSOn on toteutettava kausittaiset riittävyysarvioinnit noudattaen 8 artiklan mukaisesti kehitettyä menetelmää. Sen on julkaistava talvikauden riittävyysarvioinnin tulokset viimeistään kunkin vuoden 1 päivänä joulukuuta ja kesäkauden riittävyysarvioinnin tulokset viimeistään kunkin vuoden 1 päivänä kesäkuuta. Se voi siirtää riittävyysarviointeihin liittyviä tehtäviä alueellisille koordinointikeskuksille. Sen on esitettävä riittävyysarvioinnit sähköalan koordinointiryhmän kokouksessa, ja sähköalan koordinointiryhmä voi tapauksen mukaan antaa suosituksia.

3.   Alueellisten koordinointikeskusten on toteutettava asetuksen (EU) 2017/1485 mukaiset seuraavaa viikkoa tai vähintään seuraavaa vuorokautta koskevat riittävyysarvioinnit noudattaen tämän asetuksen 8 artiklan mukaisesti hyväksyttyä menetelmää.

III LUKU

Riskeihinvarautumissuunnitelmat

10 artikla

Riskeihinvarautumissuunnitelmien laatiminen

1.   Kunkin jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on 6 ja 7 artiklan mukaisesti määritettyjen alueellisten ja kansallisten sähkökriisiskenaarioiden perusteella laadittava riskeihinvarautumissuunnitelma kuultuaan toimivaltaisen viranomaisen asiaankuuluvina pitämiä jakeluverkonhaltijoita, siirtoverkonhaltijoita, asiaankuuluvia tuottajia tai niiden toimialajärjestöjä, sähkö- ja maakaasualan yrityksiä, sähkön teollisuusasiakkaiden ja muiden kuin teollisuusasiakkaiden asiaankuuluvia etujärjestöjä sekä kansallista sääntelyviranomaista, jos se ei ole toimivaltainen viranomainen.

2.   Riskeihinvarautumissuunnitelmaan on sisällyttävä 11 artiklassa säädettyjä kansallisia toimenpiteitä sekä 12 artiklassa säädettyjä alueellisia ja tarvittaessa kahdenvälisiä toimenpiteitä. Kaikkien toimenpiteiden, joita suunnitellaan tai toteutetaan sähkökriisien ehkäisemiseksi, niihin varautumiseksi ja niiden lieventämiseksi, on oltava kaikilta osin sähkön sisämarkkinoita ja verkon käyttöä koskevien sääntöjen mukaisia 16 artiklan mukaisesti. Näiden toimenpiteiden on oltava selkeästi määriteltyjä, läpinäkyviä, oikeasuhteisia ja syrjimättömiä.

3.   Riskeihinvarautumissuunnitelma on muodostettava 11 ja 12 artiklan sekä liitteessä vahvistetun mallin mukaisesti. Jäsenvaltiot voivat tarvittaessa sisällyttää riskeihinvarautumissuunnitelmaan lisätietoja.

4.   Toimivaltaisten viranomaisten on riskeihinvarautumissuunnitelmien johdonmukaisuuden varmistamiseksi ennen riskeihinvarautumissuunnitelmiensa hyväksymistä toimitettava suunnitelmaluonnokset kuulemista varten kyseisen alueen asiaankuuluvien jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille ja, jos ne eivät ole samalla alueella, suoraan yhteenliitettyjen jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille sekä sähköalan koordinointiryhmälle.

5.   Edellä 4 kohdassa tarkoitetut toimivaltaiset viranomaiset ja sähköalan koordinointiryhmä voivat kuuden kuukauden kuluessa riskeihinvarautumissuunnitelmien luonnoksen vastaanottamisesta antaa 4 kohdan mukaisesti toimitettuihin suunnitelmaluonnoksiin liittyviä suosituksia.

6.   Kyseisten toimivaltaisten viranomaisten on yhdeksän kuukauden kuluessa suunnitelmaluonnostensa toimittamisesta hyväksyttävä riskeihinvarautumissuunnitelmansa ottaen huomioon 4 kohdan mukaisen kuulemisen tulokset ja mahdolliset 5 kohdan nojalla annetut suositukset. Niiden on ilmoitettava riskeihinvarautumissuunnitelmansa komissiolle viipymättä.

7.   Toimivaltaiset viranomaiset ja komissio julkaisevat riskeihinvarautumissuunnitelmat verkkosivustoillaan varmistaen samalla arkaluonteisten tietojen luottamuksellisuuden, erityisesti niitä toimenpiteitä koskevien tietojen osalta, jotka liittyvät vihamielisten hyökkäysten seurausten ehkäisemiseen tai lieventämiseen. Arkaluonteisten tietojen luottamuksellisuus on suojattava 19 artiklan mukaisesti määritettyjä periaatteita noudattaen.

8.   Toimivaltaisten viranomaisten on hyväksyttävä ja julkaistava ensimmäiset riskeihinvarautumissuunnitelmansa viimeistään 5 päivänä tammikuuta 2022. Niiden on päivitettävä ne joka neljäs vuosi sen jälkeen, paitsi jos niitä on olosuhteiden vuoksi päivitettävä useammin.

11 artikla

Riskeihinvarautumissuunnitelmiin sisältyvät kansalliset toimenpiteet

1.   Kunkin jäsenvaltion riskeihinvarautumissuunnitelmassa on esitettävä kaikki kansalliset toimenpiteet, joita suunnitellaan tai toteutetaan 6 ja 7 artiklan mukaisesti määritettyjen sähkökriisien ehkäisemiseksi, niihin varautumiseksi ja niiden lieventämiseksi. Siinä on vähintään

a)

oltava yhteenveto 6 ja 7 artiklassa säädettyjä menettelyjä noudattaen määritellyistä sähkökriisiskenaarioista asiaankuuluvien jäsenvaltioiden ja alueiden osalta;

b)

vahvistettava toimivaltaisen viranomaisen tehtävät ja vastuut ja kuvattava tapauksen mukaan, mitkä tehtävät on siirretty muille elimille;

c)

kuvattava kansalliset toimenpiteet 6 ja 7 artiklan mukaisesti määritettyjen sähköriskiskenaarioiden ehkäisemiseksi tai niihin varautumiseksi;

d)

nimettävä kansallinen kriisikoordinaattori ja vahvistettava sen tehtävät;

e)

vahvistettava sähkökriiseissä noudatettavat yksityiskohtaiset menettelyt, mukaan lukien vastaavat tiedonkulkusäännöt;

f)

määritettävä markkinapohjaisten toimenpiteiden ja erityisesti kysyntä- ja tarjontapuolen toimenpiteiden käyttö sähkökriiseistä selviämiseksi;

g)

määritettävä sähkökriiseissä toteutettavia mahdollisia muita kuin markkinapohjaisia toimenpiteitä, täsmennettävä niiden toteuttamisen käynnistysmekanismit, edellytykset ja menettelyt sekä ilmoitettava, miten ne ovat 16 artiklassa säädettyjen vaatimusten sekä alueellisten ja kahdenvälisten toimenpiteiden mukaisia;

h)

esitettävä kehys manuaaliselle kuormien irtikytkennälle ja vahvistettava olosuhteet, joissa kuormia on tarkoitus irtikytkeä, ja yleisen ja henkilökohtaisen turvallisuuden osalta täsmennettävä, mitkä sähkön käyttäjäryhmät ovat kansallisen lainsäädännön mukaisesti oikeutettuja erityiseen suojeluun irtikytkemiseltä, sekä perusteltava tällaisen suojelun tarve ja täsmennettävä, miten asianomaisten jäsenvaltioiden siirtoverkonhaltijoiden ja jakeluverkonhaltijoiden on tarkoitus vähentää kulutusta;

i)

kuvattava mekanismit, joilla yleisölle tiedotetaan sähkökriiseistä;

j)

kuvattava kansalliset toimenpiteet, jotka ovat tarpeen 12 artiklan nojalla sovittujen alueellisten ja tarvittaessa kahdenvälisten toimenpiteiden toteuttamiseksi ja niiden täytäntöönpanon valvomiseksi;

k)

oltava tiedot sellaisista asiaan liittyvistä ja tarpeellisista suunnitelmista tulevan verkon kehittämiseksi, joiden avulla voidaan selviytyä määritettyjen sähkökriisiskenaarioiden seurauksista.

2.   Kansallisissa toimenpiteissä on otettava kaikilta osin huomioon 12 artiklan nojalla sovitut alueelliset ja tarvittaessa kahdenväliset toimenpiteet, eivätkä ne saa vaarantaa siirtoverkon käyttövarmuutta tai -turvallisuutta eivätkä sähkön toimitusvarmuutta muissa jäsenvaltioissa.

12 artikla

Riskeihinvarautumissuunnitelmiin sisältyvät alueelliset ja kahdenväliset toimenpiteet

1.   Edellä 11 artiklassa tarkoitettujen kansallisten toimenpiteiden lisäksi kunkin jäsenvaltion riskeihinvarautumissuunnitelmaan on sisällyttävä alueellisia ja soveltuvin osin kahdenvälisiä toimenpiteitä, joilla varmistetaan sellaisten sähkökriisien asianmukainen ennaltaehkäisy tai hallinta, joilla on rajat ylittäviä vaikutuksia. Alueellisista toimenpiteistä on sovittava kyseisellä alueella sellaisten jäsenvaltioiden kesken, joilla on tekninen kyky antaa toisilleen apua 15 artiklan mukaisesti. Jäsenvaltiot voivat tätä varten myös muodostaa alaryhmiä tietylle alueelle. Kahdenvälisistä toimenpiteistä on sovittava sellaisten jäsenvaltioiden kesken, jotka ovat suoraan yhteenliitettyjä mutta eivät ole samalla alueella. Jäsenvaltioiden on varmistettava alueellisten ja kahdenvälisten toimenpiteiden välinen johdonmukaisuus. Alueellisiin ja kahdenvälisiin toimenpiteisiin on sisällyttävä vähintään

a)

kriisikoordinaattorin nimeäminen;

b)

mekanismeja tiedon jakamiseksi ja yhteistyön tekemiseksi;

c)

koordinoituja toimenpiteitä sähkökriisin vaikutusten lieventämiseksi, myös samanaikaisen sähkökriisin sattuessa, 15 artiklan mukaista avunantoa varten;

d)

menettelyjä riskeihinvarautumissuunnitelmien vuotuisten tai kahden vuoden välein tehtävien testien toteuttamiseksi;

e)

16 artiklan 2 kohdan mukaisesti aktivoitavien muiden kuin markkinapohjaisten toimenpiteiden käynnistysmekanismit.

2.   Asianomaisten jäsenvaltioiden on asiaankuuluvia alueellisia koordinointikeskuksia kuultuaan sovittava riskeihinvarautumissuunnitelmiin sisällytettävistä alueellisista ja kahdenvälisistä toimenpiteistä. Komissio voi toimia välittäjänä alueellisia ja kahdenvälisiä toimenpiteitä koskevan sopimuksen valmistelussa. Komissio voi pyytää ACERia ja Sähkö-ENTSOa antamaan jäsenvaltioille teknistä apua tällaiseen sopimukseen pääsemisen helpottamiseksi. Toimivaltaisten viranomaisten on raportoitava tehdyistä sopimuksista sähköalan koordinointiryhmälle vähintään kahdeksan kuukautta ennen riskeihinvarautumissuunnitelman hyväksymisen tai päivittämisen määräaikaa. Jos jäsenvaltiot eivät pääse sopimukseen, asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten on ilmoitettava komissiolle syyt tähän. Tällaisessa tapauksessa komissio ehdottaa toimenpiteitä, kuten yhteistyömekanismia alueellisia ja kahdenvälisiä toimenpiteitä koskevan sopimuksen tekemiseksi.

3.   Kunkin alueen jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa määräajoin testattava riskeihinvarautumissuunnitelmissa kehitettyjen menettelyjen, mukaan lukien 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetut mekanismit, toimivuus sähkökriisien ehkäisemiseksi ja toteutettava kahden vuoden välein sähkökriisien simulaatioita, joissa testataan erityisesti kyseisiä mekanismeja.

13 artikla

Komission tekemä riskeihinvarautumissuunnitelmien arviointi

1.   Komissio arvioi hyväksytyn riskeihinvarautumissuunnitelman neljän kuukauden kuluessa toimivaltaisen viranomaisen sitä koskevasta ilmoituksesta ottaen asianmukaisesti huomioon sähköalan koordinointiryhmän esittämät näkemykset.

2.   Komissio antaa sähköalan koordinointiryhmää kuultuaan ei-sitovan lausunnon, jossa esitetään yksityiskohtaiset perustelut, ja toimittaa sen toimivaltaiselle viranomaiselle sekä antaa sille suosituksen sen riskeihinvarautumissuunnitelman tarkistamisesta, jos

a)

suunnitelmalla ei pystytä tehokkaasti lieventämään sähkökriisiskenaarioissa määritettyjä riskejä;

b)

suunnitelma ei ole johdonmukainen määritettyjen sähkökriisiskenaarioiden tai jonkin muun jäsenvaltion riskeihinvarautumissuunnitelman kanssa;

c)

suunnitelma ei ole 10 artiklan 2 kohdassa vahvistettujen vaatimusten mukainen;

d)

suunnitelmassa esitetään toimenpiteitä, jotka todennäköisesti vaarantavat sähkön toimitusvarmuuden muissa jäsenvaltioissa;

e)

suunnitelma vääristää perusteettomasti kilpailua tai sisämarkkinoiden tehokasta toimintaa; tai

f)

suunnitelma ei ole tämän asetuksen säännösten tai muiden unionin oikeuden säännösten mukainen.

3.   Asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen on kolmen kuukauden kuluessa 2 kohdassa tarkoitetun komission lausunnon vastaanottamisesta otettava komission suositus kaikilta osin huomioon ja joko ilmoitettava muutettu riskeihinvarautumissuunnitelma komissiolle tai ilmoitettava komissiolle syyt, joiden vuoksi se vastustaa suositusta.

4.   Jos toimivaltainen viranomainen vastustaa komission suositusta, komissio voi neljän kuukauden kuluessa toimivaltaisen viranomaisen vastustamisen syitä koskevan ilmoituksen vastaanottamisesta luopua suosituksestaan tai kutsua toimivaltaisen viranomaisen ja, mikäli komissio katsoo sen tarpeelliseksi, sähköalan koordinointiryhmän kokoukseen arvioimaan asiaa. Komissio perustelee riskeihinvarautumissuunnitelmaa koskevat mahdolliset muutospyyntönsä yksityiskohtaisesti. Jos asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen lopullinen kanta eroaa komission yksityiskohtaisista perusteluista, kyseisen toimivaltaisen viranomaisen on toimitettava komissiolle kantaansa tukeva perustelu kahden kuukauden kuluessa komission yksityiskohtaisten perustelujen vastaanottamisesta.

IV LUKU

Sähkökriisien hallinta

14 artikla

Ennakkovaroitus ja sähkökriisin julistaminen

1.   Jos kausittaisesta riittävyysarvioinnista tai muusta pätevästä lähteestä saadaan konkreettista, vakavasti otettavaa ja luotettavaa tietoa, jonka mukaan sähkökriisi on mahdollinen jossakin jäsenvaltiossa, kyseisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on ilman aiheetonta viivytystä annettava ennakkovaroitus komissiolle, saman alueen jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille ja, jos ne eivät ole samalla alueella, suoraan yhteenliitettyjen jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille. Asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen on myös annettava tietoja mahdollisen sähkökriisin syistä, sähkökriisin ehkäisemiseksi suunnitelluista tai toteutetuista toimenpiteistä ja mahdollisesta muiden jäsenvaltioiden avunannon tarpeesta. Näihin tietoihin on sisällyttävä tiedot toimenpiteiden mahdollisista vaikutuksista sähkön sisämarkkinoihin. Komissio toimittaa kyseiset tiedot sähköalan koordinointiryhmälle.

2.   Toimivaltaisen viranomaisen on sähkökriisin sattuessa asianomaista siirtoverkonhaltijaa kuultuaan julistettava sähkökriisi ja ilmoitettava asiasta saman alueen jäsenvaltioiden ja, jos ne eivät ole samalla alueella, suoraan yhteenliitettyjen jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille sekä komissiolle ilman aiheetonta viivytystä. Näihin tietoihin on sisällyttävä tiedot sähkön toimitustilanteen heikentymisen syistä, sähkökriisin julistamisen syistä, sähkökriisin lieventämiseksi suunnitelluista tai toteutetuista toimenpiteistä ja mahdollisesta muiden jäsenvaltioiden avunannon tarpeesta.

3.   Jos komissio, sähköalan koordinointiryhmä tai saman alueen jäsenvaltioiden ja, jos ne eivät ole samalla alueella, suoraan yhteenliitettyjen jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset pitävät 1 tai 2 kohdan nojalla annettuja tietoja riittämättöminä, ne voivat pyytää asianomaiselta jäsenvaltiolta lisätietoja.

4.   Jos toimivaltainen viranomainen antaa ennakkovaroituksen tai julistaa sähkökriisin, riskeihinvarautumissuunnitelmassa esitetyt toimenpiteet on toteutettava niin pitkälti kuin mahdollista.

15 artikla

Yhteistyö ja avunanto

1.   Jäsenvaltioiden on toimittava ja tehtävä yhteistyötä yhteisvastuun hengessä sähkökriisien ehkäisemiseksi tai hallitsemiseksi.

2.   Jos jäsenvaltioilla on tarvittava tekninen kyky, niiden on tarjottava toisilleen apua tämän artiklan ja 12 artiklan mukaisesti ennen avun tarjoamista sovituilla alueellisilla tai kahdenvälisillä toimenpiteillä. Tätä varten sekä yleisen ja henkilökohtaisen turvallisuuden suojelun varmistamiseksi jäsenvaltioiden on sovittava haluamistaan alueellisista tai kahdenvälisistä toimenpiteistä sähkön toimittamiseksi koordinoidusti.

3.   Jäsenvaltioiden on sovittava tarvittavista teknisistä, oikeudellisista ja rahoitusta koskevista järjestelyistä alueellisten tai kahdenvälisten toimenpiteiden toteuttamiseksi ennen avun tarjoamista. Tällaisissa järjestelyissä on täsmennettävä muun muassa alueellisella tai kahdenvälisellä tasolla toimitettavan sähkön enimmäismäärä, mahdollisen avunannon ja avunannon keskeyttämisen käynnistysmekanismi, sähkön toimitustapa ja 4, 5 ja 6 kohdan mukaista jäsenvaltioiden välistä kohtuullista korvausta koskevat määräykset.

4.   Avunannon yhteydessä on tehtävä asianomaisten jäsenvaltioiden välillä ennalta sopimus kohtuullisesta korvauksesta, jonka on katettava ainakin seuraavat:

a)

apua pyytävän jäsenvaltion alueelle toimitetun sähkön kustannukset ja tähän liittyvät siirtokustannukset; ja

b)

apua antavalle jäsenvaltiolle mahdollisesti aiheutuneet muut kohtuulliset kustannukset, mukaan lukien korvaus ilman tosiasiallista aktivointia valmistellusta avusta, sekä oikeudenkäynneistä, välimiesmenettelyistä tai vastaavista menettelyistä ja sovintomenettelyistä aiheutuneet mahdolliset kustannukset.

5.   Edellä olevan 4 kohdan nojalla suoritettavaan kohtuulliseen korvaukseen kuuluvat muun muassa kaikki kohtuulliset kustannukset, joita aiheutuu apua antavan jäsenvaltion velvoitteesta maksaa korvaus unionin oikeudessa taattujen perusoikeuksien nojalla ja niiden kansainvälisten velvoitteiden nojalla, joita sovelletaan pantaessa täytäntöön avunantoa koskevat tämän asetuksen säännökset, sekä muut kohtuulliset kustannukset, joita aiheutuu kansallisten korvaussääntöjen nojalla maksettavasta korvauksesta.

6.   Apua pyytävän jäsenvaltion on maksettava apua antavalle jäsenvaltiolle kohtuullinen korvaus viipymättä tai varmistettava sen maksaminen viipymättä.

7.   Komissio antaa viimeistään 5 päivänä tammikuuta 2020 sähköalan koordinointiryhmää ja ACERia kuultuaan ei-sitovia ohjeita 3–6 kohdassa tarkoitetun kohtuullisen korvauksen keskeisistä seikoista ja 3 kohdassa tarkoitettujen teknisten, oikeudellisten ja rahoitukseen liittyvien järjestelyjen muista keskeisistä seikoista sekä 2 kohdassa tarkoitetun vastavuoroisen avunannon yleisistä periaatteista.

8.   Jos jäsenvaltiot eivät ole sähkökriisin sattuessa vielä sopineet alueellisista tai kahdenvälisistä toimenpiteistä ja teknisistä, oikeudellisista ja rahoitusta koskevista järjestelyistä tämän artiklan mukaisesti, jäsenvaltioiden on sovittava tilapäisistä toimenpiteistä ja järjestelyistä tämän artiklan soveltamiseksi, myös 4, 5 ja 6 kohdassa tarkoitetun kohtuullisen korvauksen osalta. Jos jäsenvaltio pyytää apua ennen kuin tällaisista tilapäisistä toimenpiteistä ja järjestelyistä on sovittu, sen on ennen avun saamista sitouduttava maksamaan kohtuullinen korvaus 4, 5 ja 6 kohdan mukaisesti.

9.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että avunantoa koskevat tämän asetuksen säännökset pannaan täytäntöön perussopimusten, Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja muiden sovellettavien kansainvälisten velvoitteiden mukaisesti. Niiden on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet sitä varten.

16 artikla

Markkinasääntöjen noudattaminen

1.   Toimenpiteiden, joita toteutetaan sähkökriisien ehkäisemiseksi tai niiden lieventämiseksi, on oltava sähkön sisämarkkinoita ja verkon käyttöä koskevien sääntöjen mukaisia.

2.   Muita kuin markkinapohjaisia toimenpiteitä saa sähkökriisin sattuessa aktivoida vain viimeisenä keinona, jos kaikki markkinoiden tarjoamat vaihtoehdot on käytetty tai jos on selvää, että markkinapohjaiset toimenpiteet eivät yksin riitä estämään sähkön toimitustilanteen heikentymistä entisestään. Muut kuin markkinapohjaiset toimenpiteet eivät saa perusteettomasti vääristää kilpailua ja sähkön sisämarkkinoiden tehokasta toimintaa. Niiden on oltava tarpeellisia, oikeasuhteisia, syrjimättömiä ja tilapäisiä. Toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava asiaankuuluville sidosryhmille jäsenvaltiossaan muiden kuin markkinapohjaisten toimenpiteiden soveltamisesta.

3.   Toimitusrajoituksia, mukaan lukien jo jaetun alueiden välisen kapasiteetin rajoittaminen, alueiden välisen kapasiteetin rajoittaminen kapasiteetin jakamisessa tai suunnitelmien laatimisen rajoittaminen, saa ottaa käyttöön ainoastaan asetuksen (EU) 2019/943 16 artiklan 2 kohdan ja kyseisen säännöksen täytäntöönpanemiseksi annettujen sääntöjen mukaisesti.

V LUKU

Arviointi ja seuranta

17 artikla

Jälkiarviointi

1.   Sähkökriisin julistaneen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on mahdollisimman pian ja joka tapauksessa kolmen kuukauden kuluessa sähkökriisin päättymisestä annettava sähköalan koordinointiryhmälle ja komissiolle jälkiarviointikertomus kuultuaan sääntelyviranomaista, jos sääntelyviranomainen ei ole toimivaltainen viranomainen.

2.   Jälkiarviointikertomukseen on sisällyttävä vähintään

a)

kuvaus sähkökriisin käynnistäneestä tapahtumasta;

b)

kuvaus toteutetuista ennaltaehkäisy-, varautumis- ja lieventämistoimenpiteistä sekä arvio niiden oikeasuhteisuudesta ja tehokkuudesta;

c)

arvio toteutettujen toimenpiteiden rajat ylittävistä vaikutuksista;

d)

selvitys avusta, jota on valmisteltu, riippumatta siitä, onko sitä tosiasiallisesti aktivoitu, tai annettu naapurijäsenvaltioille tai kolmansille maille taikka saatu näiltä;

e)

sähkökriisin taloudelliset vaikutukset ja toteutettujen toimenpiteiden vaikutukset sähköalaan siinä määrin kuin ne on mahdollista arvioida arviointihetkellä käytettävissä olevien tietojen perusteella, erityisesti toimittamatta jääneen energian määrät ja manuaalisen kuormien irtikytkennän taso (mukaan lukien vapaaehtoisen ja pakotetun kuormien irtikytkennän tason vertailu);

f)

perustelut mahdollisten muiden kuin markkinapohjaisten toimenpiteiden soveltamiselle;

g)

mahdolliset riskeihinvarautumissuunnitelman parannukset tai siihen ehdotetut parannukset;

h)

yleiskuva mahdollisista parannuksista verkon kehittämiseen tapauksissa, joissa sähkökriisin on aiheuttanut tai siihen on vaikuttanut verkon kehittämisen riittämättömyys.

3.   Jos sähköalan koordinointiryhmä ja komissio eivät pidä jälkiarviointikertomuksessa annettuja tietoja riittävinä, ne voivat pyytää asianomaiselta toimivaltaiselta viranomaiselta lisätietoja.

4.   Asianomaisen toimivaltaisen viranomaisen on esitettävä jälkiarvioinnin tulokset sähköalan koordinointiryhmän kokouksessa. Tulokset on otettava huomioon päivitetyssä riskeihinvarautumissuunnitelmassa.

18 artikla

Seuranta

1.   Muiden tässä asetuksessa vahvistettujen tehtävien hoitamisen lisäksi sähköalan koordinointiryhmä keskustelee seuraavista:

a)

Sähkö-ENTSOn laatiman sähköalan kymmenvuotisen verkon kehittämissuunnitelman tulokset;

b)

toimivaltaisten viranomaisten 10 artiklassa tarkoitettua menettelyä noudattaen hyväksymien riskeihinvarautumissuunnitelmien johdonmukaisuus;

c)

Sähkö-ENTSOn asetuksen (EU) 2019/943 23 artiklan 4 kohdan mukaisesti tekemien eurooppalaisten resurssien riittävyysarviointien tulokset;

d)

jäsenvaltioiden suoriutuminen sähkön toimitusvarmuuden alalla ottaen huomioon vähintään eurooppalaisessa resurssien riittävyysarvioinnissa lasketut indikaattorit eli energiavajeen odotusarvo ja tehovajeen odotusarvo;

e)

9 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen kausittaisten riittävyysarviointien tulokset;

f)

jäsenvaltioilta 7 artiklan 4 kohdan nojalla saadut tiedot;

g)

17 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut jälkiarvioinnin tulokset;

h)

8 artiklassa tarkoitettu menetelmä lyhyen aikavälin riittävyysarviointia varten;

i)

5 artiklassa tarkoitettu menetelmä alueellisten sähkökriisiskenaarioiden määrittämiseksi.

2.   Sähköalan koordinointiryhmä voi antaa jäsenvaltioille ja Sähkö-ENTSOlle 1 kohdassa tarkoitettuja asioita koskevia suosituksia.

3.   ACER seuraa jatkuvasti sähkön toimitusvarmuutta koskevia toimenpiteitä ja raportoi siitä säännöllisesti sähköalan koordinointiryhmälle.

4.   Komissio arvioi viimeistään 1 päivänä syyskuuta 2025 tämän asetuksen soveltamisesta saatujen kokemusten perusteella mahdollisia tapoja parantaa sähkön toimitusvarmuutta unionin tasolla ja toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän asetuksen soveltamisesta ja tarvittaessa myös lainsäädäntöehdotuksia tämän asetuksen muuttamiseksi.

19 artikla

Luottamuksellisten tietojen käsittely

1.   Jäsenvaltioiden ja toimivaltaisten viranomaisten on pantava täytäntöön tässä asetuksessa tarkoitetut menettelyt sovellettavien sääntöjen mukaisesti, mukaan lukien kansalliset säännöt, jotka koskevat luottamuksellisten tietojen ja prosessien käsittelyä. Jos näiden sääntöjen täytäntöönpano johtaa siihen, että tietoja ei luovuteta, muun muassa osana riskeihinvarautumissuunnitelmia, jäsenvaltio tai viranomainen voi antaa niistä ei-luottamuksellisen tiivistelmän ja sen on tehtävä niin pyydettäessä.

2.   Komissio, ACER, sähköalan koordinointiryhmä, Sähkö-ENTSO, jäsenvaltiot, toimivaltaiset viranomaiset, sääntelyviranomaiset ja muut asiaankuuluvat elimet, tahot tai henkilöt, jotka saavat tämän asetuksen nojalla luottamuksellisia tietoja, varmistavat arkaluonteisten tietojen luottamuksellisuuden.

VI LUKU

Loppusäännökset

20 artikla

Yhteistyö energiayhteisön sopimuspuolten kanssa

Kun jäsenvaltiot ja energiayhteisön sopimuspuolet tekevät yhteistyötä sähkön toimitusvarmuuden alalla, tällaiseen yhteistyöhön voivat sisältyä sähkökriisin määrittely, sähkökriisiskenaarioiden määrittämistä koskeva prosessi ja riskeihinvarautumissuunnitelmien laatiminen, jotta ei toteuteta toimenpiteitä, jotka vaarantavat jäsenvaltioiden, energiayhteisön sopimuspuolten tai unionin sähkön toimitusvarmuuden. Tältä osin energiayhteisön sopimuspuolet voivat komission kutsusta osallistua sähköalan koordinointiryhmän työskentelyyn kaikissa niitä koskevissa asioissa.

21 artikla

Poikkeus

Siihen saakka, että Kypros on suoraan yhteenliitetty johonkin toiseen jäsenvaltioon, 6 ja 12 artiklaa ja 15 artiklan 2–9 kohtaa ei sovelleta Kyproksen ja muiden jäsenvaltioiden välillä eikä Sähkö-ENTSOon Kyproksen osalta. Kypros ja asiaankuuluvat muut jäsenvaltiot voivat kehittää komission tuella vaihtoehtoja 6 ja 12 artiklassa ja 15 artiklan 2–9 kohdassa säädetyille toimenpiteille ja menettelyille edellyttäen, että tällaiset vaihtoehtoiset toimenpiteet ja menettelyt eivät vaikuta tämän asetuksen tehokkaaseen soveltamiseen muiden jäsenvaltioiden kesken.

22 artikla

Siirtymäsäännös ennen alueellisten koordinointikeskusten perustamista

Siihen saakka, että alueelliset koordinointikeskukset perustetaan asetuksen (EU) 2019/943 35 artiklan nojalla, alueilla viitataan joko jäsenvaltioon tai samalla synkronialueella sijaitsevien jäsenvaltioiden ryhmään.

23 artikla

Kumoaminen

Kumotaan direktiivi 2005/89/EY.

24 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 5 päivänä kesäkuuta 2019.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

A. TAJANI

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

G. CIAMBA


(1)  EUVL C 288, 31.8.2017, s. 91.

(2)  EUVL C 342, 12.10.2017, s. 79.

(3)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 26. maaliskuuta 2019 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 22. toukokuuta 2019.

(4)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/943, annettu 5 päivänä kesäkuuta 2019, sähkön sisämarkkinoista (katso tämän virallisen lehden sivu 54).

(5)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/944, annettu 5 päivänä kesäkuuta 2019, sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2012/27/EU muuttamisesta (katso tämän virallisen lehden sivu 125).

(6)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/89/EY, annettu 18 päivänä tammikuuta 2006, sähkön toimitusvarmuuden ja infrastruktuuri-investointien turvaamiseksi toteutettavista toimenpiteistä (EUVL L 33, 4.2.2006, s. 22).

(7)  Komission asetus (EU) 2017/1485, annettu 2 päivänä elokuuta 2017, sähkön siirtoverkon käyttöä koskevista suuntaviivoista (EUVL L 220, 25.8.2017, s. 1).

(8)  Komission asetus (EU) 2017/2196, annettu 24 päivänä marraskuuta 2017, sähköverkon hätätilaa ja käytönpalautusta koskevasta verkkosäännöstä (EUVL L 312, 28.11.2017, s. 54).

(9)  Komission päätös, annettu 15 päivänä marraskuuta 2012, sähköalan koordinointiryhmän perustamisesta (EUVL C 353, 17.11.2012, s. 2).

(10)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/1148, annettu 6 päivänä heinäkuuta 2016, toimenpiteistä yhteisen korkeatasoisen verkko- ja tietojärjestelmien turvallisuuden varmistamiseksi koko unionissa (EUVL L 194, 19.7.2016, s. 1).

(11)  Neuvoston direktiivi 2008/114/EY, annettu 8 päivänä joulukuuta 2008, Euroopan elintärkeän infrastruktuurin määrittämisestä ja nimeämisestä sekä arvioinnista, joka koskee tarvetta parantaa sen suojaamista (EUVL L 345, 23.12.2008, s. 75).

(12)  Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1313/2013/EU, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, unionin pelastuspalvelumekanismista (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 924).

(13)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/942, annettu 5 päivänä kesäkuuta 2019, Euroopan unionin energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston perustamisesta (katso tämän virallisen lehden sivu 22).

(14)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/1938, annettu 25 päivänä lokakuuta 2017, toimista kaasun toimitusvarmuuden turvaamiseksi ja asetuksen (EU) N:o 994/2010 kumoamisesta (EUVL L 280, 28.10.2017, s. 1).


LIITE

RISKEIHINVARAUTUMISSUUNNITELMAN MALLI

Seuraava malli on täytettävä englanniksi.

Yleiset tiedot

Tämän suunnitelman laatimisesta vastaavan toimivaltaisen viranomaisen nimi

Alueen jäsenvaltiot

1.   YHTEENVETO SÄHKÖKRIISISKENAARIOISTA

Kuvataan lyhyesti alueellisella ja kansallisella tasolla 6 ja 7 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen määritetyt sähkökriisiskenaariot, mukaan lukien kuvaus käytetyistä oletuksista.

2.   TOIMIVALTAISEN VIRANOMAISEN TEHTÄVÄT JA VASTUUT

Määritetään toimivaltaisen viranomaisen ja elinten, joille tehtäviä on siirretty, tehtävät ja vastuut.

Kuvataan tapauksen mukaan, mitkä tehtävät on siirretty muille elimille.

3.   MENETTELYT JA TOIMENPITEET SÄHKÖKRIISISSÄ

3.1   Kansalliset menettelyt ja toimenpiteet

a)

Kuvataan sähkökriisin sattuessa noudatettavat menettelyt, mukaan lukien vastaavat tiedonkulkusäännöt.

b)

Kuvataan ennaltaehkäisy- ja varautumistoimenpiteet.

c)

Kuvataan toimenpiteet sähkökriisien lieventämiseksi, erityisesti kysyntä- ja tarjontapuolen toimenpiteet, ja ilmoitetaan, missä olosuhteissa tällaisia toimenpiteitä voidaan käyttää ja erityisesti mikä on kunkin toimenpiteen käynnistysmekanismi. Jos harkitaan muita kuin markkinapohjaisia toimenpiteitä, ne on perusteltava asianmukaisesti ottaen huomioon 16 artiklassa säädetyt vaatimukset ja niiden on oltava alueellisten ja tarvittaessa kahdenvälisten toimenpiteiden mukaisia.

d)

Esitetään kehys manuaaliselle kuormien irtikytkennälle ja vahvistetaan olosuhteet, joissa kuormia on tarkoitus irtikytkeä. Täsmennetään yleisen ja henkilökohtaisen turvallisuuden osalta, mitkä sähkön käyttäjäryhmät ovat oikeutettuja erityiseen suojeluun irtikytkemiseltä, sekä perustellaan tällaisen suojelun tarve. Täsmennetään, miten siirtoverkonhaltijoiden ja jakeluverkonhaltijoiden olisi toimittava vähentääkseen kulutusta.

e)

Kuvataan mekanismit, joilla yleisölle tiedotetaan sähkökriisistä.

3.2   Alueelliset ja kahdenväliset menettelyt ja toimenpiteet

a)

Kuvataan sovitut mekanismit, jotka koskevat yhteistyötä alueella ja asianmukaisen koordinoinnin varmistamista ennen sähkökriisiä ja sen aikana, mukaan lukien asianmukaisiin alueellisen tason toimiin liittyvät päätöksentekomenettelyt.

b)

Kuvataan sovitut alueelliset ja kahdenväliset toimenpiteet, mukaan lukien tarvittavat tekniset, oikeudelliset ja rahoitusta koskevat järjestelyt kyseisten toimenpiteiden toteuttamiseksi. Tällaisia järjestelyjä kuvattaessa annetaan tietoja muun muassa alueellisella tai kahdenvälisellä tasolla toimitettavan sähkön enimmäismääristä, avunannon käynnistysmekanismista ja mahdollisuudesta pyytää avunannon keskeyttämistä, sähkön toimitustavasta ja jäsenvaltioiden välistä kohtuullista korvausta koskevista määräyksistä. Kuvataan kansalliset toimenpiteet, jotka ovat tarpeen sovittujen alueellisten ja kahdenvälisten toimenpiteiden toteuttamiseksi ja niiden täytäntöönpanon valvomiseksi.

c)

Kuvataan käytössä olevat mekanismit, jotka koskevat yhteistyötä ja toimien koordinointia ennen sähkökriisiä ja sen aikana alueen ulkopuolisten muiden jäsenvaltioiden kanssa sekä samaan synkronialueeseen kuuluvien kolmansien maiden kanssa.

4.   KRIISIKOORDINAATTORI

Ilmoitetaan kriisikoordinaattori ja määritellään tämän tehtävät. Annetaan yhteystiedot.

5.   SIDOSRYHMIEN KUULEMINEN

Kuvataan 10 artiklan 1 kohdan mukaisesti mekanismi, jota on käytetty seuraavien tahojen kuulemisessa tämän suunnitelman muodostamiseksi, ja esitetään kuulemisten tulokset:

a)

asiaankuuluvat sähkö- ja maakaasualan yritykset, mukaan lukien asiaankuuluvat tuottajat tai niiden toimialajärjestöt;

b)

sähkön muiden kuin teollisuusasiakkaiden asiaankuuluvat etujärjestöt;

c)

sähkön teollisuusasiakkaiden asiaankuuluvat etujärjestöt;

d)

sääntelyviranomaiset;

e)

siirtoverkonhaltijat;

f)

asiaankuuluvat jakeluverkonhaltijat.

6.   HÄTÄTILANNETESTIT

a)

Ilmoitetaan sähkökriisejä koskevien kahden vuoden välein tehtävien alueellisten (ja soveltuvissa tapauksissa myös kansallisten) reaaliaikaisten reagointisimulaatioiden aikataulu.

b)

Ilmoitetaan 12 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti sovitut menettelyt ja mukana olevat toimijat.

Suunnitelman päivityksiä varten: esitetään lyhyt kuvaus testeistä, joita on suoritettu edellisen suunnitelman hyväksymisen jälkeen, ja keskeiset tulokset. Ilmoitetaan näiden testien tuloksena toteutetut toimenpiteet.


14.6.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 158/22


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2019/942,

annettu 5 päivänä kesäkuuta 2019,

Euroopan unionin energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston perustamisesta

(uudelleenlaadittu)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 194 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon (2),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 713/2009 (4), jolla perustettiin energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirasto (ACER), on muutettu huomattavilta osin (5). Koska siihen on määrä tehdä uusia muutoksia, mainittu asetus olisi selkeyden vuoksi uudelleenlaadittava.

(2)

ACERin perustaminen on selkeästi parantanut sääntelyviranomaisten välistä koordinointia rajat ylittävissä kysymyksissä. ACERin perustamisen jälkeen sille on annettu uusia tärkeitä tehtäviä, jotka koskevat Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1227/2011 (6) mukaista tukkumarkkinoiden seurantaa sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 347/2013 (7) mukaisia rajat ylittäviä energiainfrastruktuureja ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1938 (8) mukaista kaasun toimitusvarmuutta.

(3)

Ennusteiden mukaan tarve koordinoida kansallisia sääntelytoimia lisääntyy entisestään tulevina vuosina. Unionin energiajärjestelmässä on käynnissä perustavanlaatuisin muutos vuosikymmeniin. Markkinoiden tiiviimpi yhdentyminen ja muutos kohti vaihtelevampaa sähköntuotantoa edellyttävät lisäponnisteluja kansallisten energiapolitiikkojen koordinoimiseksi naapurimaiden kanssa ja rajat ylittävän sähkön kaupan tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämiseksi.

(4)

Kokemus sisämarkkinasääntöjen täytäntöönpanosta on osoittanut, että koordinoimattomat kansalliset toimet voivat johtaa vakaviin ongelmiin markkinoilla, erityisesti läheisesti yhteenliitetyillä alueilla, joilla jäsenvaltioiden päätöksillä on usein konkreettisia vaikutuksia niiden naapurimaihin. Jotta sähkön sisämarkkinoiden myönteiset vaikutukset kuluttajien hyvinvointiin, toimitusvarmuuteen ja hiilestä irtautumiseen voitaisiin saavuttaa, jäsenvaltioiden ja erityisesti niiden riippumattomien sääntelyviranomaisten on tarpeen tehdä yhteistyötä niissä sääntelytoimenpiteissä, joilla on rajat ylittäviä vaikutuksia.

(5)

Valtioiden energiamarkkinoilla toteuttamien kansallisten toimien hajanaisuus muodostaa kasvavan riskin rajat ylittävien sähkömarkkinoiden asianmukaiselle toiminnalle. ACERille olisi sen vuoksi annettava rooli koordinoidun eurooppalaisen resurssien riittävyysarvioinnin kehittämisessä tiiviissä yhteistyössä sähkön siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaisen verkoston, jäljempänä ’Sähkö-ENTSO’, kanssa, jotta vältetään ongelmat, joita hajanaisista kansallisista arvioinneista aiheutuu siksi, että niissä käytetään erilaisia koordinoimattomia menetelmiä eikä oteta riittävästi huomioon naapurimaiden tilannetta. ACERin olisi myös valvottava teknisiä parametreja, joita Sähkö-ENTSO kehittää rajat ylittävien kapasiteettien tehokasta osallistumista varten, ja kapasiteettimekanismien muita teknisiä ominaisuuksia.

(6)

Huolimatta sähkön sisämarkkinoiden yhdentymisessä ja yhteenliittämisessä saavutetusta merkittävästä edistymisestä jotkin jäsenvaltiot tai alueet ovat edelleen erillisiä tai eivät ole riittävän yhteenliitettyjä; tämä koskee erityisesti saarijäsenvaltioita ja unionin reuna-alueilla sijaitsevia jäsenvaltioita. ACERin olisi työssään otettava tarpeellisessa määrin huomioon tällaisten jäsenvaltioiden tai alueiden erityistilanne.

(7)

Sähkön toimitusvarmuus edellyttää koordinoitua lähestymistapaa, jotta voidaan varautua odottamattomiin toimituskriiseihin. ACERin olisi sen vuoksi koordinoitava riskeihin varautumista koskevia kansallisia toimia Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/941 (9) mukaisesti.

(8)

Koska unionin sähköverkko on tiiviisti yhteenliitetty ja koska tarve yhteistyöhön naapurimaiden kanssa on kasvanut, jotta voidaan säilyttää verkon vakaus ja syöttää verkkoon suuria määriä uusiutuvista energialähteistä tuotettua sähköä, alueellisilla koordinointikeskuksilla on merkittävä rooli siirtoverkonhaltijoiden koordinoinnissa. ACERin olisi tarvittaessa taattava alueellisten koordinointikeskusten viranomaisvalvonta.

(9)

Koska suuria osia uudesta sähköntuotantokapasiteetista liitetään verkkoon paikallisella tasolla, jakeluverkonhaltijoilla on määrä olla merkittävä rooli siinä, että unionin sähköverkko toimii joustavasti ja tehokkaasti.

(10)

Jäsenvaltioiden olisi toimittava tiiviissä yhteistyössä ja poistettava sähkön ja maakaasun rajat ylittävän kaupan esteet unionin energiapoliittisten tavoitteiden saavuttamiseksi. ACER perustettiin täydentämään unionin tason sääntelyn puutteellisuutta ja edistämään sähkön ja maakaasun sisämarkkinoiden tehokasta toimintaa. ACERin avulla sääntelyviranomaiset voivat tehostaa yhteistyötään unionin tasolla ja osallistua yhdessä unioniin liittyvien tehtävien hoitamiseen.

(11)

ACERin olisi varmistettava, että sääntelyviranomaisten Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/944 (10) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/73/EY (11) mukaisesti harjoittamaa sääntelyä koordinoidaan asianmukaisesti ja että sitä tarvittaessa täydennetään unionin tasolla. Tätä varten olisi taattava ACERin riippumattomuus sähkön- ja kaasuntuottajista, sekä julkisista että yksityisistä siirtoverkonhaltijoista ja jakeluverkonhaltijoista ja kuluttajista ja varmistettava sen toiminnan yhdenmukaisuus unionin oikeuden kanssa, sen tekniset ja sääntelyvalmiudet sekä sen avoimuus, kyky toimia demokraattisen valvonnan alaisena, mukaan lukien vastuuvelvollisuus Euroopan parlamenttia kohtaan, ja tehokkuus.

(12)

ACERin olisi seurattava siirtoverkonhaltijoiden välistä alueellista yhteistyötä sähkö- ja kaasualoilla sekä sähkön siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaisen verkoston, jäljempänä ’Sähkö-ENTSO’, ja kaasun siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaisen verkoston, jäljempänä ’Kaasu-ENTSO’, tehtävien suorittamista. ACERin olisi myös seurattava sellaisten muiden elinten tehtävien toteuttamista, joilla on unionin laajuisia säänneltyjä tehtäviä, kuten energiapörssit. ACERin mukanaolo on keskeinen edellytys sille, että siirtoverkonhaltijoiden välinen yhteistyö ja muiden unionin laajuisia tehtäviä hoitavien elinten toiminta toteutetaan tehokkaalla ja avoimella tavalla sähkön ja maakaasun sisämarkkinoiden hyödyksi.

(13)

Sääntelyviranomaisten olisi koordinoitava toimintaansa keskenään hoitaessaan tehtäviään, jotta voitaisiin varmistaa, että Sähkö-ENTSO, jakeluverkonhaltijoiden eurooppalainen elin, jäljempänä ’EU DSO –elin’, ja alueelliset koordinointikeskukset noudattavat energian sisämarkkinoiden sääntelykehyksen mukaisia velvoitteitaan ja ACERin päätöksiä. Kun Sähkö-ENTSOn, EU DSO -elimen ja alueellisten koordinointikeskusten operatiiviset vastuut laajenevat, on tarpeen tehostaa tällaisten alueellisella tai unionin laajuisella tasolla toimivien elinten valvontaa. Tässä asetuksessa säädetyllä menettelyllä varmistetaan, että ACER tukee sääntelyviranomaisia niiden hoitaessa näitä direktiivissä (EU) 2019/944 tarkoitettuja tehtäviä.

(14)

Jotta voitaisiin varmistaa, että ACERilla on tehtäviensä hoitamiseksi tarvitsemansa tiedot, sen olisi voitava pyytää ja saada kyseisiä tietoja sääntelyviranomaisilta, Sähkö-ENTSOlta, Kaasu-ENTSOlta, alueellisilta koordinointikeskuksilta, EU DSO -elimeltä, siirtoverkonhaltijoilta ja nimitetyiltä sähkömarkkinaoperaattoreilta.

(15)

ACERin olisi yhteistyössä komission, jäsenvaltioiden ja asiaankuuluvien kansallisten viranomaisten kanssa seurattava sähkön ja maakaasun sisämarkkinoita ja tiedotettava tarvittaessa havainnoistaan Euroopan parlamentille, komissiolle ja kansallisille viranomaisille. ACERin suorittamat seurantatehtävät eivät saisi olla päällekkäisiä komission tai kansallisten viranomaisten tai etenkään kansallisten kilpailuviranomaisten suorittaman seurannan kanssa eivätkä ne saisi haitata sitä.

(16)

ACER luo yhtenäiset puitteet, joissa sääntelyviranomaiset voivat osallistua ja tehdä yhteistyötä. Nämä puitteet helpottavat lainsäädännön yhdenmukaista soveltamista sähkön ja maakaasun sisämarkkinoilla koko unionissa. Useampaa kuin yhtä jäsenvaltiota koskevissa tilanteissa ACERille on annettu valtuudet antaa yksittäisiä päätöksiä. Näiden valtuuksien olisi selkeästi määritetyin edellytyksin katettava tekniset kysymykset ja sääntelykysymykset, jotka edellyttävät alueellista koordinointia, ja erityisesti kysymykset, jotka koskevat verkkosääntöjen ja suuntaviivojen täytäntöönpanoa, alueellisissa koordinointikeskuksissa tapahtuvaa yhteistyötä, sääntelypäätöksiä, jotka ovat tarpeen energian tukkumarkkinoiden eheyden ja tarkasteltavuuden seuraamiseksi, päätöksiä sähkö- ja maakaasuinfrastruktuurista, joka liittää tai voisi liittää toisiinsa vähintään kaksi jäsenvaltiota, sekä uusiin sähkön rajayhdysjohtoihin ja uuteen kaasuinfrastruktuuriin useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa viimeisenä keinona sovellettavia vapautuksia sisämarkkinasäännöistä.

(17)

Verkkosääntöjen ja suuntaviivojen tarkistukset kattavat muutokset, jotka ovat tarpeen markkinoiden kehityksen huomioon ottamiseksi ilman, että muutetaan olennaisesti kyseisiä verkkosääntöjä tai suuntaviivoja taikka luodaan ACERille uusia toimivaltuuksia.

(18)

ACERilla on tärkeä rooli kehitettäessä luonteeltaan ei-sitovia puiteohjeita. Verkkosääntöjen olisi oltava kyseisten puiteohjeiden mukaisia. Lisäksi katsotaan ACERin kannalta asianmukaiseksi ja sen tarkoituksen kannalta johdonmukaiseksi, että sillä on oma roolinsa verkkosääntöjen luonnosten tarkastelussa ja muuttamisessa, jotta se voisi varmistaa, että verkkosäännöt ovat puiteohjeiden mukaisia ja että niillä luodaan tarvittava yhdenmukaistamisaste, ennen kuin se toimittaa ne komissiolle hyväksyttäviksi.

(19)

Kun on hyväksytty verkkosääntöjä ja suuntaviivoja, joissa säädetään yhteisten alueellisten ja unionin laajuisten sääntöjen vaiheittaisesta täytäntöönpanosta ja lisäkehittämisestä, ACERin rooli verkkosääntöjen ja suuntaviivojen täytäntöönpanon seurannan ja sen edistämisen osalta on vahvistunut. Verkkosääntöjen ja suuntaviivojen tehokas seuranta on ACERin keskeisiä tehtäviä ja ratkaisevan tärkeää sisämarkkinasääntöjen täytäntöönpanossa.

(20)

Verkkosääntöjen ja suuntaviivojen täytäntöönpanon aikana on todettu, että olisi hyödyllistä virtaviivaistaa verkkosääntöjen ja suuntaviivojen mukaisesti laadittavien alueellisten tai unionin laajuisten ehtojen tai menetelmien viranomaishyväksyntää koskeva menettely toimittamalla ne suoraan ACERille, jotta sääntelyneuvostossa edustettuina olevat sääntelyviranomaiset voivat päättää tällaisista ehdoista tai menetelmistä.

(21)

Koska unionin energiamarkkinoiden vaiheittaiseen yhdenmukaistamiseen kuuluu säännöllisesti välivaiheena alueellisten ratkaisujen löytäminen ja rajoitetun määrän sääntelyviranomaisia on hyväksyttävä useita ehtoja ja menetelmiä tiettyä aluetta varten, tässä asetuksessa on asianmukaista ottaa huomioon sisämarkkinoiden alueellinen ulottuvuus ja säätää asianmukaisista hallintomekanismeista. Asianomaisen alueen toimivaltaisten sääntelyviranomaisten olisi sen vuoksi tehtävä päätökset yhteisiä alueellisia ehtoja tai menetelmiä koskevista ehdotuksista, paitsi jos näillä päätöksillä on konkreettinen vaikutus energian sisämarkkinoihin.

(22)

Koska ACERilla on yleisnäkemys sääntelyviranomaisista, sillä olisi oltava komissioon ja muihin unionin toimielimiin sekä sääntelyviranomaisiin nähden neuvoa-antava rooli kysymyksissä, jotka liittyvät tarkoitukseen, jota varten se on perustettu. Sen olisi myös ilmoitettava komissiolle, jos se havaitsee, että siirtoverkonhaltijoiden välinen yhteistyö ei tuota tarvittavia tuloksia tai että sääntelyviranomainen, jonka päätös on verkkosääntöjen ja suuntaviivojen vastainen, ei ole pannut ACERin lausuntoa, suositusta tai päätöstä asianmukaisella tavalla täytäntöön.

(23)

ACERin olisi myös voitava antaa suosituksia, joilla autetaan sääntelyviranomaisia ja markkinaosapuolia vaihtamaan hyviä käytäntöjä.

(24)

Sähkö-ENTSOn, Kaasu-ENTSOn, EU DSO -elimen, siirtoverkonhaltijoiden, alueellisten koordinointikeskusten ja nimitettyjen sähkömarkkinaoperaattoreiden olisi otettava kaikin tavoin huomioon ACERin niille tämän asetuksen mukaisesti osoittamat lausunnot ja suositukset.

(25)

ACERin olisi tapauksen mukaan kuultava asianosaisia ja annettava niille kohtuullinen mahdollisuus esittää huomautuksensa ehdotetuista toimenpiteistä, kuten verkkosäännöistä ja muista säännöistä.

(26)

ACERin olisi edistettävä asetuksessa (EU) N:o 347/2013 säädettyjen Euroopan laajuisia energiaverkkoja koskevien suuntaviivojen täytäntöönpanoa etenkin silloin, kun se antaa lausuntonsa ei-sitovista unionin laajuisista kymmenvuotisista verkon kehittämissuunnitelmista, jäljempänä ’unionin laajuiset verkon kehittämissuunnitelmat’.

(27)

ACERin olisi edistettävä toimia, joilla parannetaan energiaturvallisuutta.

(28)

ACERin toiminnassa olisi noudatettava viisi läheisesti toisiinsa liittyvää ja toisiaan vahvistavaa ulottuvuutta, mukaan lukien hiilestä irtautuminen, omaavan energiaunionin tavoitteita ja päämääriä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1999 (12) 1 artiklan mukaisesti.

(29)

Toissijaisuusperiaatteen mukaisesti ACERin olisi annettava yksittäisiä päätöksiä vain selkeästi määritellyissä olosuhteissa ja kysymyksissä, jotka liittyvät kiinteästi siihen tarkoitukseen, jota varten se on perustettu.

(30)

Sen varmistamiseksi, että ACERin puitteet ovat tehokkaat ja johdonmukaiset muiden erillisvirastojen kanssa, ACERia koskevat säännöt olisi sovitettava Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission välillä hyväksyttyyn erillisvirastoja koskevaan yhteiseen lähestymistapaan (13), jäljempänä ’yhteinen lähestymistapa’. Siinä määrin kuin on tarpeen, ACERin rakenne olisi kuitenkin mukautettava vastaamaan energia-alan sääntelyn erityistarpeita. Erityisesti on otettava kaikilta osin huomioon sääntelyviranomaisten erityisrooli ja taattava niiden riippumattomuus.

(31)

Tähän asetukseen voidaan tulevaisuudessa harkita lisämuutoksia, jotta asetus voidaan kaikilta osin yhdenmukaistaa yhteisen lähestymistavan kanssa. Energia-alan sääntelyn tämänhetkisten tarpeiden perusteella tästä yhteisestä lähestymistavasta on tarpeen poiketa. Komission olisi suoritettava arviointi, jossa arvioidaan ACERin suoritustasoa suhteessa ACERin tavoitteisiin, toimeksiantoon ja tehtäviin, ja kyseisen arvioinnin jälkeen komission olisi voitava ehdottaa muutoksia tähän asetukseen.

(32)

Johtokunnalla olisi oltava tarvittavat valtuudet laatia talousarvio, valvoa sen toteuttamista, laatia sisäiset säännöt, hyväksyä varainhoitosäännöt ja nimittää johtaja. Neuvoston nimittämien johtokunnan jäsenten vaihtumisen yhteydessä olisi sovellettava kiertojärjestelmää jäsenvaltioiden tasapuolisen osallistumisen varmistamiseksi ajan mittaan. Johtokunnan olisi toimittava riippumattomasti ja puolueettomasti sekä yleisen edun mukaisesti pyytämättä tai noudattamatta poliittisia ohjeita.

(33)

ACERilla olisi oltava tarvittavat valtuudet suorittaa sääntelytehtävänsä tehokkaasti, avoimesti, perustellusti ja ennen kaikkea riippumattomasti. Sen lisäksi, että ACERin riippumattomuus sähkön- ja kaasuntuottajista sekä siirtoverkonhaltijoista ja jakeluverkonhaltijoista samoin kuin muista yksityisistä ja yritysten eduista on hyvän hallintotavan keskeinen periaate, se on myös välttämätön edellytys markkinoiden luottamuksen varmistamiselle. Sääntelyneuvoston olisi siksi toimittava riippumatta markkinoiden eduista ja välttäen eturistiriitoja sekä pyytämättä tai noudattamatta ohjeita tai vastaanottamatta suosituksia minkään jäsenvaltion hallitukselta, unionin toimielimiltä tai muulta julkiselta tai yksityiseltä elimeltä tai henkilöltä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sääntelyneuvoston jäsenten toimimista omien kansallisten viranomaistensa puolesta. Sääntelyneuvoston olisi samalla noudatettava päätöksissään energiaa, kuten energian sisämarkkinoita, ympäristöä ja kilpailua koskevaa unionin oikeutta. Sääntelyneuvoston olisi tiedotettava lausunnoistaan, suosituksistaan ja päätöksistään unionin toimielimille.

(34)

Jos ACERilla on päätöksentekovaltuudet, asianosaisille olisi menettelyn tehokkuuden vuoksi myönnettävä oikeus valittaa valituslautakuntaan, jonka olisi oltava osa ACERia mutta riippumaton sen hallinto- ja sääntelyrakenteesta. Jotta voidaan taata valituslautakunnan toiminta ja täysi riippumattomuus, ACERin talousarviossa olisi oltava sitä koskeva erillinen budjettikohta. Jatkuvuuden takaamiseksi valituslautakunnan jäsenten nimittämisen tai vaihtumisen yhteydessä olisi voitava uudistaa valituslautakunta osittain. Valituslautakunnan päätöksistä on mahdollista valittaa Euroopan unionin tuomioistuimeen, jäljempänä ’unionin tuomioistuin’.

(35)

ACERin olisi käytettävä päätöksentekovaltuuksiaan oikeudenmukaisen, avoimen ja kohtuullisen päätöksenteon periaatteiden mukaisesti. ACERin menettelysäännöt olisi vahvistettava sen työjärjestyksessä.

(36)

Johtajan olisi vastattava lausuntoja, suosituksia ja päätöksiä sisältävien asiakirjojen laatimisesta ja hyväksymisestä. Tiettyihin 22 artiklan 5 kohdan a alakohdassa ja 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin lausuntoihin, suosituksiin ja päätöksiin olisi vaadittava sääntelyneuvoston puoltava lausunto ennen niiden hyväksymistä. Sääntelyneuvoston olisi voitava antaa lausuntoja ja tapauksen mukaan esittää johtajan tekstiehdotuksiin huomautuksia ja muutoksia, jotka johtajan olisi otettava huomioon. Jos johtaja poikkeaa sääntelyneuvoston esittämistä huomautuksista ja muutoksista tai hylkää ne, johtajan olisi myös esitettävä asianmukaiset kirjalliset perustelut rakentavan vuoropuhelun helpottamiseksi. Jos sääntelyneuvosto ei anna puoltavaa lausuntoa uudelleen toimitetusta tekstistä, johtajan olisi voitava tarkistaa teksti edelleen sääntelyneuvoston esittämien huomautusten ja muutosten mukaisesti saadakseen siltä puoltavan lausunnon. Johtajan olisi voitava perua toimitetut lausunto-, suositus- ja päätösluonnokset, jos hän on eri mieltä sääntelyneuvoston esittämistä muutoksista, ja antaa uusi teksti tiettyjä 22 artiklan 5 kohdan a alakohdassa ja 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja menettelyjä noudattaen. Johtajan olisi voitava pyytää sääntelyneuvostolta puoltava lausunto uudesta tai tarkistetusta tekstiluonnoksesta missä tahansa menettelyn vaiheessa.

(37)

ACERille olisi annettava sen tehtävien hoitamista varten asianmukaiset resurssit. ACERin rahoituksen olisi tultava pääasiassa unionin yleisestä talousarviosta. Maksut täydentävät ACERin rahoitusta, ja niiden olisi katettava kustannukset, joita ACERille aiheutuu markkinaosapuolille tai niiden puolesta toimiville tahoille tarjotuista palveluista, jotta ne voivat ilmoittaa asetuksen (EU) N:o 1227/2011 8 artiklan mukaisia tietoja tehokkaasti, tuloksellisesti ja turvallisesti. Resurssien, jotka sääntelyviranomaiset ovat asettaneet yhteisesti käyttöön yhteistyötään varten unionin tasolla, olisi oltava edelleenkin ACERin käytössä. Unionin talousarviomenettelyä olisi sovellettava edelleen unionin yleisestä talousarviosta maksettaviin tukiin. Riippumattoman ulkopuolisen tarkastajan olisi suoritettava tilintarkastus komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 1271/2013 (14) 107 artiklan mukaisesti.

(38)

Budjettivallan käyttäjän olisi arvioitava jatkuvasti ACERin talousarviota suhteessa ACERin työmäärään, ACERin suoritustasoon ja ACERin tavoitteisiin, jotka koskevat energian sisämarkkinoiden toteuttamista ja energiaturvallisuuden edistämistä unionin kuluttajien hyödyksi. Budjettivallan käyttäjän olisi varmistettava, että toiminta on mahdollisimman tehokasta.

(39)

Euroopan unionin elinten käännöskeskuksen, jäljempänä ’käännöskeskus’, olisi tarjottava käännöspalveluja kaikille unionin virastoille. Jos ACERille tulee käännöskeskuksen tarjoamiin palveluihin liittyviä erityisongelmia, sillä olisi oltava mahdollisuus neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2965/94 (15) vahvistettuun kolmansien osapuolten käyttöä koskevaan mekanismiin, joka voisi viime kädessä johtaa muiden palveluntarjoajien käyttöön käännöskeskuksen puitteissa.

(40)

ACERIlla olisi oltava erittäin ammattitaitoinen henkilöstö. ACERin olisi erityisesti hyödynnettävä sääntelyviranomaisten, komission ja jäsenvaltioiden ACERiin tilapäisesti siirtämän henkilöstön pätevyyttä ja kokemusta. ACERin henkilöstöön olisi sovellettava neuvoston asetuksella (ETY, Euratom, EHTY) N:o 259/68 (16) vahvistettuja Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavia henkilöstösääntöjä, jäljempänä ’henkilöstösäännöt’, ja Euroopan yhteisöjen muuhun henkilöstöön sovellettavia palvelussuhteen ehtoja, jäljempänä ’palvelussuhteen ehdot’, sekä unionin toimielinten näiden henkilöstösääntöjen ja palvelussuhteen ehtojen soveltamiseksi yhteisesti antamia sääntöjä. Johtokunnan olisi yhteisymmärryksessä komission kanssa hyväksyttävä asianmukaiset täytäntöönpanosäännöt.

(41)

Tämän asetuksen mukaista johtajan ja sääntelyneuvoston sääntelytyötä olisi voitava tukea työryhmillä.

(42)

ACERin olisi sovellettava yleisiä sääntöjä, jotka koskevat unionin elinten asiakirjojen saamista yleisön tutustuttavaksi. Johtokunnan olisi hyväksyttävä käytännön toimenpiteet kaupallisesti arkaluonteisten tietojen ja henkilötietojen suojaamiseksi.

(43)

ACERissa tehtävän sääntelyviranomaisten yhteistyön kautta on tullut selväksi, että enemmistöpäätökset ovat keskeinen edellytys edistymiselle energian sisämarkkinoihin liittyvissä kysymyksissä, joilla on merkittäviä taloudellisia vaikutuksia useissa jäsenvaltioissa. Sääntelyviranomaisten olisi sen vuoksi edelleen äänestettävä kahden kolmasosan enemmistöllä sääntelyneuvostossa. ACERin olisi oltava tapauksen mukaan vastuuvelvollinen Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle.

(44)

Maiden, jotka eivät ole unionin jäseniä, olisi voitava osallistua ACERin työhön unionin kanssa tehtävien asianmukaisten sopimusten mukaisesti.

(45)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita eli sääntelyviranomaisten yhteistyötä unionin tasolla ja niiden osallistumista unioniin liittyvien tehtävien hoitamiseen, vaan ne voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(46)

ACERin kotipaikka sijaitsee Ljubljanassa, kuten päätöksessä 2009/913/EU (17) säädetään. ACERin kotipaikka on sen toiminnan ja lakisääteisten tehtävien keskus.

(47)

ACERin isäntäjäsenvaltion olisi tarjottava parhaat mahdolliset olosuhteet ACERin moitteettoman ja tehokkaan toiminnan varmistamiseksi, mukaan lukien monikieliset ja eurooppahenkiset koulunkäyntimahdollisuudet sekä asianmukaiset kulkuyhteydet. Slovenian tasavallan hallituksen ja ACERin välinen kotipaikkasopimus, joka kattaa kyseiset vaatimukset sekä täytäntöönpanojärjestelyt, tehtiin 26 päivänä marraskuuta 2010, ja se tuli voimaan 10 päivänä tammikuuta 2011,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I luku

Tavoitteet ja tehtävät

1 artikla

Perustaminen ja tavoitteet

1.   Tällä asetuksella perustetaan Euroopan unionin energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirasto, jäljempänä ’ACER’.

2.   ACERin tarkoituksena on avustaa direktiivin (EU) 2019/944 57 artiklassa ja direktiivin 2009/73/EY 39 artiklassa tarkoitettuja sääntelyviranomaisia jäsenvaltioissa suoritettavien sääntelytehtävien suorittamisessa unionin tasolla ja tarvittaessa koordinoida niiden toimintaa sekä sovitella ja ratkaista niiden välisiä erimielisyyksiä tämän asetuksen 6 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Lisäksi ACER edistää korkealaatuisten yhteisten sääntely- ja valvontakäytäntöjen laatimista ja myötävaikuttaa siten unionin oikeuden johdonmukaiseen, tehokkaaseen ja tosiasialliseen soveltamiseen unionin ilmasto- ja energiatavoitteiden saavuttamiseksi.

3.   ACER toimii tehtäviään suorittaessaan riippumattomasti, puolueettomasti ja unionin edun mukaisesti. ACER tekee itsenäisiä päätöksiä yksityisistä ja yritysten eduista riippumatta.

2 artikla

ACERin antamien asiakirjojen lajit

ACER

a)

antaa siirtoverkonhaltijoille, Sähkö-ENTSOlle, Kaasu-ENTSOlle, EU DSO -elimelle, alueellisille koordinointikeskuksille ja nimitetyille sähkömarkkinaoperaattoreille osoitettuja lausuntoja ja suosituksia;

b)

antaa sääntelyviranomaisille osoitettuja lausuntoja ja suosituksia;

c)

antaa Euroopan parlamentille, neuvostolle tai komissiolle osoitettuja lausuntoja ja suosituksia;

d)

tekee yksittäisiä päätöksiä tietojen antamisesta 3 artiklan 2 kohdan, 7 artiklan 2 kohdan b alakohdan ja 8 artiklan c alakohdan mukaisesti; menetelmien ja ehtojen hyväksymisestä 4 artiklan 4 kohdan ja 5 artiklan 2, 3 ja 4 kohdan mukaisesti; 5 artiklan 7 kohdassa tarkoitetuista tarjousalueiden arvioinneista; 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista teknisistä kysymyksistä; sääntelyviranomaisten välisestä välimiesmenettelystä 6 artiklan 10 kohdan mukaisesti; 7 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettuihin alueellisiin koordinointikeskuksiin liittyen; 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta menetelmien ja laskelmien sekä teknisten eritelmien hyväksymisestä ja muuttamisesta; 9 artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta menetelmien hyväksymisestä ja muuttamisesta; 10 artiklassa tarkoitetuista vapautuksista; 11 artiklan d alakohdassa tarkoitetusta infrastruktuurista; sekä 12 artiklan nojalla tukkumarkkinoiden eheyteen ja tarkasteltavuuteen liittyvistä asioista;

e)

esittää komissiolle ei-sitovia puiteohjeita Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/943 (18) 59 artiklan ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 715/2009 (19) 6 artiklan mukaisesti.

3 artikla

Yleiset tehtävät

1.   ACER voi Euroopan parlamentin, neuvoston tai komission pyynnöstä taikka omasta aloitteestaan antaa Euroopan parlamentille, neuvostolle tai komissiolle lausunnon tai suosituksen kaikista kysymyksistä, jotka liittyvät tarkoitukseen, jota varten se on perustettu.

2.   ACERin pyynnöstä sääntelyviranomaisten, Sähkö-ENTSOn, Kaasu-ENTSOn, alueellisten koordinointikeskusten, EU DSO -elimen, siirtoverkonhaltijoiden ja nimitettyjen sähkömarkkinaoperaattoreiden on annettava ACERille sen tämän asetuksen mukaisten tehtävien hoitamiseksi tarvittavat tiedot, paitsi jos ACER on jo pyytänyt tällaisia tietoja ja saanut ne.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja tietopyyntöjä varten ACERilla on valtuudet antaa päätöksiä. Päätöksissään ACER täsmentää pyyntönsä tarkoituksen, mainitsee oikeusperustan, jonka mukaisesti tiedot pyydetään, ja ilmoittaa määräajan, jonka kuluessa tiedot on annettava. Määräajan on oltava oikeasuhteinen pyyntöön nähden.

ACER käyttää tämän asetuksen nojalla saamiaan luottamuksellisia tietoja ainoastaan sille tässä asetuksessa osoitettujen tehtävien hoitamiseen. ACER varmistaa kaikkien tietojen asianmukaisen tietosuojan 41 artiklan mukaisesti.

4 artikla

Siirtoverkonhaltijoiden ja jakeluverkonhaltijoiden yhteistyöhön liittyvät ACERin tehtävät

1.   ACER antaa Sähkö-ENTSOn osalta asetuksen (EU) 2019/943 29 artiklan 2 kohdan mukaisesti, Kaasu-ENTSOn osalta asetuksen (EY) N:o 715/2009 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti ja EU DSO -elimen osalta asetuksen (EU) 2019/943 53 artiklan 3 kohdan mukaisesti komissiolle lausunnon kunkin perussääntöluonnoksesta, jäsenluettelosta ja työjärjestysluonnoksesta.

2.   ACER seuraa Sähkö-ENTSOn osalta asetuksen (EU) 2019/943 32 artiklan mukaisesti, Kaasu-ENTSOn osalta asetuksen (EY) N:o 715/2009 9 artiklan mukaisesti ja EU DSO -elimen osalta asetuksen (EU) 2019/943 55 artiklassa säädetyllä tavalla kunkin tehtävien suorittamista.

3.   ACER voi antaa lausunnon

a)

Sähkö-ENTSOlle asetuksen (EU) 2019/943 30 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti ja Kaasu-ENTSOlle asetuksen (EY) N:o 715/2009 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti verkkosäännöistä;

b)

Sähkö-ENTSOlle asetuksen (EU) 2019/943 32 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti ja Kaasu-ENTSOlle asetuksen (EY) N:o 715/2009 9 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti vuotuisen työohjelman luonnoksesta, unionin laajuisen verkon kehittämissuunnitelman luonnoksesta sekä asetuksen (EU) 2019/943 30 artiklan 1 kohdassa ja asetuksen (EY) N:o 715/2009 8 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista muista asiaa koskevista asiakirjoista ottaen huomioon syrjimättömyyttä, toimivaa kilpailua sekä sähkön ja maakaasun sisämarkkinoiden tehokasta ja varmaa toimintaa koskevat tavoitteet;

c)

EU DSO -elimelle vuotuisen työohjelman luonnoksesta ja asetuksen (EU) 2019/943 55 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista muista asiaa koskevista asiakirjoista ottaen huomioon syrjimättömyyttä, toimivaa kilpailua sekä sähkön sisämarkkinoiden tehokasta ja varmaa toimintaa koskevat tavoitteet.

4.   Pyydettyään tapauksen mukaan päivityksiä siirtoverkonhaltijoiden toimittamiin luonnoksiin ACER hyväksyy menetelmän, joka koskee asetuksen (EU) 2019/943 19 artiklan 4 kohdan mukaista pullonkaulatuloista saatujen tulojen käyttöä.

5.   ACER antaa tosiseikkoihin perustuvan, asianmukaisesti perustellun lausunnon sekä suosituksia Sähkö-ENTSOlle, Kaasu-ENTSOlle, Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle, jos se katsoo, että sille asetuksen (EU) 2019/943 32 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan ja asetuksen (EY) N:o 715/2009 9 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti toimitettu vuotuisen työohjelman luonnos tai unionin laajuisen verkon kehittämissuunnitelman luonnos ei edistä syrjimättömyyttä, toimivaa kilpailua ja markkinoiden tehokasta toimintaa tai kolmansien osapuolten pääsylle avoimen rajat ylittävän yhteenliittämisen riittävää tasoa taikka ei ole asetuksen (EU) 2019/943 ja direktiivin (EU) 2019/944 tai asetuksen (EY) N:o 715/2009 ja direktiivin 2009/73/EY asiaa koskevien säännösten mukainen.

6.   Asiaankuuluvien sääntelyviranomaisten on koordinoitava toimintaansa määrittääkseen yhdessä, onko kyse tilanteesta, jossa EU DSO -elin, Sähkö-ENTSO tai alueelliset koordinointikeskukset eivät noudata unionin oikeuden mukaisia velvoitteitaan, ja ryhdyttävä asianmukaisiin toimiin direktiivin (EU) 2019/944 59 artiklan 1 kohdan c alakohdan ja 62 artiklan 1 kohdan f alakohdan mukaisesti.

ACER antaa yhden tai useamman sääntelyviranomaisen pyynnöstä taikka omasta aloitteestaan perustellun lausunnon sekä suosituksen Sähkö-ENTSOlle, EU DSO -elimelle tai alueellisille koordinointikeskuksille niiden velvoitteiden noudattamisen osalta.

7.   Jos ACERin perustellussa lausunnossa määritetään tapaus, jossa Sähkö-ENTSO, EU DSO -elin tai alueellinen koordinointikeskus ei mahdollisesti noudata velvoitteitaan, asianomaisten sääntelyviranomaisten on yksimielisesti tehtävä koordinoituja päätöksiä, joissa todetaan, onko asiaankuuluvia velvoitteita rikottu, ja tapauksen mukaan määritetään toimenpiteet, joita Sähkö-ENTSOn, EU DSO -elimen tai alueellisen koordinointikeskuksen on toteutettava kyseisen rikkomisen korjaamiseksi. Jos sääntelyviranomaiset eivät tee tällaisia koordinoituja päätöksiä yksimielisesti neljän kuukauden kuluessa päivästä, jona sääntelyviranomaiset ovat vastaanottaneet ACERin perustellun lausunnon, asia on saatettava ACERin käsiteltäväksi päätöksen tekemistä varten 6 artiklan 10 kohdan mukaisesti.

8.   Jos tämän artiklan 6 tai 7 kohdan mukaisesti määritettyä Sähkö-ENTSOn, EU DSO -elimen tai alueellisen koordinointikeskuksen velvoitteiden noudattamatta jättämistä ei ole korjattu kolmen kuukauden kuluessa tai jos elimen kotipaikkana olevan jäsenvaltion sääntelyviranomainen ei ole ryhtynyt toimiin noudattamisen varmistamiseksi, ACER antaa sääntelyviranomaiselle suosituksen ryhtyä toimiin direktiivin (EU) 2019/944 59 artiklan 1 kohdan c alakohdan ja 62 artiklan 1 kohdan f alakohdan mukaisesti, jotta voidaan varmistaa, että Sähkö-ENTSO, EU DSO -elin tai alueellinen koordinointikeskus noudattaa velvoitteitaan, ja ilmoittaa tästä komissiolle.

5 artikla

Verkkosääntöjen ja suuntaviivojen kehittämiseen ja täytäntöönpanoon liittyvät ACERin tehtävät

1.   ACER osallistuu verkkosääntöjen kehittämiseen asetuksen (EU) 2019/943 59 artiklan ja asetuksen (EY) N:o 715/2009 6 artiklan mukaisesti ja suuntaviivojen kehittämiseen asetuksen (EU) 2019/943 61 artiklan 6 kohdan mukaisesti. Erityisesti se

a)

toimittaa komissiolle ei-sitovia puiteohjeita, jos siltä tätä asetuksen (EU) 2019/943 59 artiklan 4 kohdan tai asetuksen (EY) N:o 715/2009 6 artiklan 2 kohdan nojalla pyydetään. ACER arvioi puiteohjeet ja toimittaa ne takaisin komissiolle, jos siltä tätä asetuksen (EU) 2019/943 59 artiklan 7 kohdan tai asetuksen (EY) N:o 715/2009 6 artiklan 4 kohdan nojalla pyydetään;

b)

antaa Kaasu-ENTSOlle perustellun lausunnon verkkosäännöstä asetuksen (EY) N:o 715/2009 6 artiklan 7 kohdan mukaisesti;

c)

tarkistaa verkkosääntöä asetuksen (EU) 2019/943 59 artiklan 11 kohdan ja asetuksen (EY) N:o 715/2009 6 artiklan 9 kohdan mukaisesti. ACER ottaa tarkistuksessaan huomioon näkemykset, joita asianosaiset ovat esittäneet Sähkö-ENTSOn, Kaasu-ENTSOn tai EU DSO -elimen johdolla tapahtuneen tarkistettujen verkkosääntöjen laatimisen aikana, ja se kuulee asiaankuuluvia sidosryhmiä komissiolle toimitettavasta versiosta. ACER voi tapauksen mukaan käyttää tässä verkkosääntöjen mukaisesti perustettua komiteaa. ACER raportoi komissiolle kuulemisen tuloksista. Sen jälkeen ACER toimittaa tarkistetun verkkosäännön komissiolle asetuksen (EU) 2019/943 59 artiklan 11 kohdan ja asetuksen (EY) N:o 715/2009 6 artiklan 9 kohdan mukaisesti. Jos Sähkö-ENTSO, Kaasu-ENTSO tai EU DSO -elin ei ole kehittänyt verkkosääntöä, ACER laatii ja toimittaa komissiolle luonnoksen verkkosäännöksi, jos siltä tätä asetuksen (EU) 2019/943 59 artiklan 12 kohdan tai asetuksen (EY) N:o 715/2009 6 artiklan 10 kohdan nojalla pyydetään;

d)

antaa komissiolle asianmukaisesti perustellun lausunnon asetuksen (EU) 2019/943 32 artiklan 1 kohdan tai asetuksen (EY) N:o 715/2009 9 artiklan 1 kohdan mukaisesti, jos Sähkö-ENTSO, Kaasu-ENTSO tai EU DSO-elin ei ole pannut täytäntöön asetuksen (EU) 2019/943 30 artiklan 1 kohdan a alakohdan tai asetuksen (EY) N:o 715/2009 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti laadittua verkkosääntöä tai asetuksen (EU) 2019/943 59 artiklan 3–12 kohdan ja asetuksen (EY) N:o 715/2009 6 artiklan 1–10 kohdan mukaisesti vahvistettua verkkosääntöä, jota komissio ei ole hyväksynyt asetuksen (EU) 2019/943 59 artiklan 13 kohdan ja asetuksen (EY) N:o 715/2009 6 artiklan 11 kohdan mukaisesti;

e)

seuraa ja analysoi komission asetuksen (EU) 2019/943 59 artiklan ja asetuksen (EY) N:o 715/2009 6 artiklan mukaisesti hyväksymien verkkosääntöjen ja asetuksen (EU) 2019/943 61 artiklan mukaisesti hyväksyttyjen suuntaviivojen täytäntöönpanoa ja niiden vaikutusta sovellettavien sääntöjen yhdenmukaistamiseen, jolla pyritään helpottamaan markkinoiden yhdentymistä, sekä syrjimättömyyteen, toimivaan kilpailuun ja markkinoiden tehokkaaseen toimintaan, ja raportoi asiasta komissiolle.

2.   Kun jossakin seuraavista säädöksistä säädetään ehdotusten laatimisesta sellaisten verkkosääntöjen ja suuntaviivojen täytäntöönpanoa koskeviksi yhteisiksi ehdoiksi tai menetelmiksi, jotka edellyttävät kaikkien sääntelyviranomaisten hyväksyntää, kyseiset ehdotukset yhteisiksi ehdoiksi tai menetelmiksi on toimitettava ACERin tarkistettaviksi ja hyväksyttäviksi:

a)

tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen annetut unionin säädökset;

b)

ennen 4 päivää heinäkuuta 2019 hyväksytyt verkkosäännöt ja suuntaviivat ja kyseisten verkkosääntöjen ja suuntaviivojen myöhemmät tarkistukset; tai

c)

täytäntöönpanosäädöksinä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (20) 5 artiklan nojalla hyväksytyt verkkosäännöt ja suuntaviivat.

3.   Kun jossakin seuraavista säädöksistä säädetään ehdotusten laatimisesta sellaisten verkkosääntöjen ja suuntaviivojen täytäntöönpanoa koskeviksi ehdoiksi tai menetelmiksi, jotka edellyttävät asianomaisen alueen kaikkien sääntelyviranomaisten hyväksyntää, kyseisten sääntelyviranomaisten on päästävä asiasta sopimukseen yksimielisesti:

a)

tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen annetut unionin säädökset;

b)

ennen 4 päivää heinäkuuta 2019 hyväksytyt verkkosäännöt ja suuntaviivat ja kyseisten verkkosääntöjen ja suuntaviivojen myöhemmät tarkistukset; tai

c)

täytäntöönpanosäädöksinä asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklan nojalla hyväksytyt verkkosäännöt ja suuntaviivat.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut ehdotukset on ilmoitettava ACERille viikon kuluessa niiden toimittamisesta kyseisille sääntelyviranomaisille. Sääntelyviranomaiset voivat toimittaa ehdotukset ACERille hyväksyttäviksi 6 artiklan 10 kohdan toisen alakohdan b alakohdan nojalla, ja niiden on toimittava näin 6 artiklan 10 kohdan toisen alakohdan a alakohdan nojalla, jos ne eivät ole päässeet asiasta ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuin tavoin sopimukseen yksimielisesti.

Johtaja tai sääntelyneuvosto voi omasta aloitteestaan taikka sääntelyneuvoston yhden tai useamman jäsenen ehdotuksesta vaatia asianomaisen alueen sääntelyviranomaisia toimittamaan ehdotuksen ACERille hyväksyttäväksi. Tällainen pyyntö koskee ainoastaan tapauksia, joissa alueellisesti sovitulla ehdotuksella olisi konkreettinen vaikutus energian sisämarkkinoihin tai toimitusvarmuuteen asianomaisen alueen ulkopuolella.

4.   ACERilla on toimivalta tehdä päätös 6 artiklan 10 kohdan mukaisesti, jos toimivaltaiset sääntelyviranomaiset eivät pääse sopimukseen delegoituina säädöksinä 4 päivänä heinäkuuta 2019 jälkeen hyväksyttyjen uusien verkkosääntöjen ja suuntaviivojen täytäntöönpanoa koskevista ehdoista tai menetelmistä, jos kyseiset ehdot tai menetelmät edellyttävät kaikkien sääntelyviranomaisten tai kaikkien asianomaisen alueen sääntelyviranomaisten hyväksyntää, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 ja 3 kohdan soveltamista.

5.   Komissio antaa viimeistään 31 päivänä lokakuuta 2023 ja sen jälkeen joka kolmas vuosi Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen mahdollisesta tarpeesta lisätä ACERin osallistumista delegoituina säädöksinä 4 päivän heinäkuuta 2019 jälkeen hyväksyttyjen verkkosääntöjen ja suuntaviivojen täytäntöönpanoa koskevien ehtojen tai menetelmien kehittämiseen ja hyväksymiseen. Kertomukseen liitetään tarvittaessa lainsäädäntöehdotus tarvittavien valtuuksien siirtämisestä ACERille tai niiden muuttamisesta.

6.   Ennen 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen ehtojen tai menetelmien hyväksymistä sääntelyviranomaiset tarkistavat ne tai ACER, silloin kun se on toimivaltainen, tarkistaa ne tarvittaessa Sähkö-ENTSOa, Kaasu-ENTSOa tai EU DSO -elintä kuullen sen varmistamiseksi, että ehdot tai menetelmät ovat yhdenmukaisia verkkosäännön tai suuntaviivojen tarkoituksen kanssa ja edistävät markkinoiden yhdentymistä, syrjimättömyyttä, toimivaa kilpailua ja markkinoiden asianmukaista toimintaa. ACER tekee päätöksen hyväksymisestä asiaankuuluvissa verkkosäännöissä ja suuntaviivoissa täsmennetyn ajanjakson kuluessa. Ajanjakso alkaa sitä päivää seuraavana päivänä, jona ehdotus saatettiin ACERin käsiteltäväksi.

7.   ACER hoitaa tarjousalueiden arviointiin liittyvät tehtävänsä asetuksen (EU) 2019/943 14 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

8.   ACER seuraa asetuksen (EU) 2019/943 34 artiklassa ja asetuksen (EY) N:o 715/2009 12 artiklassa tarkoitettua siirtoverkonhaltijoiden alueellista yhteistyötä ja ottaa tämän yhteistyön tulokset huomioon laatiessaan lausuntojaan, suosituksiaan ja päätöksiään.

6 artikla

Sääntelyviranomaisiin liittyvät ACERin tehtävät

1.   ACER antaa teknisiä kysymyksiä koskevat yksittäiset päätökset, kun päätöksistä säädetään asetuksessa (EU) 2019/943, asetuksessa (EY) N:o 715/2009, direktiivissä (EU) 2019/944 tai direktiivissä 2009/73/EY.

2.   ACER voi työohjelmansa mukaisesti komission pyynnöstä tai omasta aloitteestaan antaa suosituksia auttaakseen sääntelyviranomaisia ja markkinaosapuolia hyvien käytäntöjen vaihtamisessa.

3.   Komissio toimittaa viimeistään 5 päivänä heinäkuuta 2022 ja sen jälkeen joka neljäs vuosi Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen sääntelyviranomaisten direktiivin (EU) 2019/944 57 artiklan 7 kohdan mukaisesta riippumattomuudesta.

4.   ACER luo puitteet sääntelyviranomaisten yhteistyölle, jotta varmistetaan tehokas päätöksenteko kysymyksissä, joilla on rajat ylittävää merkitystä. Se edistää yhteistyötä sääntelyviranomaisten välillä sekä sääntelyviranomaisten välillä alueellisella ja unionin tasolla ja ottaa tämän yhteistyön tulokset huomioon laatiessaan lausuntojaan, suosituksiaan ja päätöksiään. Jos ACER katsoo, että kyseistä yhteistyötä varten tarvitaan sitovia sääntöjä, se antaa tarvittavat suositukset komissiolle.

5.   ACER antaa yhden tai useamman sääntelyviranomaisen tai komission pyynnöstä tosiseikkoihin perustuvan lausunnon siitä, onko sääntelyviranomaisen tekemä päätös asetuksessa (EU) 2019/943, asetuksessa (EY) N:o 715/2009, direktiivissä (EU) 2019/944 tai direktiivissä 2009/73/EY tarkoitettujen verkkosääntöjen ja suuntaviivojen tai kyseisten direktiivien tai asetusten muiden asiaa koskevien säännösten mukainen.

6.   Jos sääntelyviranomainen ei noudata 5 kohdassa tarkoitettua ACERin lausuntoa neljän kuukauden kuluessa sen vastaanottamisesta, ACER ilmoittaa asiasta komissiolle ja jäsenvaltiolle, jota asia koskee.

7.   Jos sääntelyviranomaisella on yksittäisessä tapauksessa vaikeuksia asetuksessa (EU) 2019/943, asetuksessa (EY) N:o 715/2009, direktiivissä (EU) 2019/944 tai direktiivissä 2009/73/EY tarkoitettujen verkkosääntöjen ja suuntaviivojen soveltamisessa, se voi pyytää ACERilta lausuntoa. ACER antaa komissiota kuultuaan lausuntonsa kolmen kuukauden kuluessa tällaisen pyynnön vastaanottamisesta.

8.   ACER voi sääntelyviranomaisen pyynnöstä tarjota kyseiselle sääntelyviranomaiselle operatiivista apua asetuksen (EU) N:o 1227/2011 mukaisessa tutkinnassa.

9.   ACER antaa lausuntoja asiaankuuluvalle sääntelyviranomaiselle ja komissiolle asetuksen (EU) 2019/943 16 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

10.   ACERilla on toimivalta antaa yksittäisiä päätöksiä sääntelykysymyksistä, joilla on vaikutuksia rajat ylittävään kauppaan tai rajat ylittävän verkon varmuuteen ja jotka edellyttävät vähintään kahden sääntelyviranomaisen yhteistä päätöstä, jos sääntelyviranomaisille on annettu tällainen toimivalta jossakin seuraavista säädöksistä:

a)

tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen annettu unionin säädös;

b)

ennen 4 päivää heinäkuuta 2019 hyväksytyt verkkosäännöt ja suuntaviivat ja näiden verkkosääntöjen ja suuntaviivojen myöhemmät tarkistukset; tai

c)

täytäntöönpanosäädöksinä asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklan nojalla hyväksytyt verkkosäännöt ja suuntaviivat.

ACERilla on toimivalta antaa yksittäisiä päätöksiä ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetulla tavalla seuraavissa tilanteissa:

a)

kun toimivaltaiset sääntelyviranomaiset eivät ole päässeet sopimukseen kuuden kuukauden kuluessa asian saattamisesta kyseisistä sääntelyviranomaisista viimeisen käsiteltäväksi tai neljän kuukauden kuluessa tämän asetuksen 4 artiklan 7 kohdan tai direktiivin (EU) 2019/944 59 artiklan 1 kohdan c alakohdan tai 62 artiklan 1 kohdan f alakohdan mukaisissa tapauksissa; tai

b)

toimivaltaisten sääntelyviranomaisten yhteisen pyynnön perusteella.

Toimivaltaiset sääntelyviranomaiset voivat yhdessä pyytää tämän kohdan toisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetun määräajan jatkamista enintään kuudella kuukaudella lukuun ottamatta tämän asetuksen 4 artiklan 7 kohdan tai direktiivin (EU) 2019/944 59 artiklan 1 kohdan c alakohdan tai 62 artiklan 1 kohdan f alakohdan mukaisia tapauksia.

Jos toimivalta päättää ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuista rajat ylittävistä kysymyksistä on siirretty sääntelyviranomaisille delegoituina säädöksinä 4 päivän heinäkuuta 2019 jälkeen hyväksytyissä uusissa verkkosäännöissä tai suuntaviivoissa, ACERilla on toimivalta ainoastaan vapaaehtoiselta pohjalta tämän kohdan toisen alakohdan b alakohdan nojalla sellaisen pyynnön perusteella, jonka ovat esittäneet vähintään 60 prosenttia toimivaltaisista sääntelyviranomaisista. Jos asiaan liittyy vain kaksi sääntelyviranomaista, kumpikin niistä voi saattaa asian ACERin käsiteltäväksi.

Komissio antaa viimeistään 31 päivänä lokakuuta 2023 ja sen jälkeen joka kolmas vuosi Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen siitä, onko mahdollisesti tarpeen lisätä ACERin osallistumista sellaisten sääntelyviranomaisten välisten erimielisyyksien ratkaisemiseen, jotka koskevat yhteisiä päätöksiä asioista, joiden osalta kyseisille sääntelyviranomaisille on siirretty toimivalta 4 päivän heinäkuuta 2019 jälkeen delegoidulla säädöksellä. Kertomukseen liitetään tarvittaessa lainsäädäntöehdotus tarvittavien valtuuksien siirtämisestä ACERille tai niiden muuttamisesta.

11.   Valmistellessaan 10 kohdan mukaista päätöstään ACER kuulee sääntelyviranomaisia ja siirtoverkonhaltijoita, joita asia koskee, ja sille annetaan tieto kaikkien asianomaisten siirtoverkonhaltijoiden ehdotuksista ja huomautuksista.

12.   Jos asia on saatettu ACERin käsiteltäväksi 10 kohdan nojalla, ACER

a)

antaa päätöksen kuuden kuukauden kuluessa päivästä, jona asia saatettiin sen käsiteltäväksi, tai neljän kuukauden kuluessa tämän asetuksen 4 artiklan 7 kohdan tai direktiivin (EU) 2019/944 59 artiklan 1 kohdan c alakohdan tai 62 artiklan 1 kohdan f alakohdan mukaisissa tapauksissa; ja

b)

voi tarpeen vaatiessa antaa väliaikaisen päätöksen sen varmistamiseksi, että toimitusvarmuus tai käyttövarmuus on suojattu.

13.   Jos 10 kohdassa tarkoitetut sääntelykysymykset kattavat asetuksen (EU) 2019/943 63 artiklassa tai direktiivin 2009/73/EY 36 artiklassa tarkoitetut vapautukset, tässä asetuksessa asetetut määräajat eivät kumuloidu kyseisissä säännöksissä asetettujen määräaikojen kanssa.

7 artikla

Alueellisiin koordinointikeskuksiin liittyvät ACERin tehtävät

1.   ACER seuraa ja analysoi tiiviissä yhteistyössä sääntelyviranomaisten ja Sähkö-ENTSOn kanssa alueellisten koordinointikeskusten suoritustasoa ottaen huomioon asetuksen (EU) 2019/943 46 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut kertomukset.

2.   Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitettujen tehtävien hoitamiseksi tehokkaasti ja joutuisasti ACER erityisesti

a)

tekee päätöksensä asetuksen (EU) 2019/943 36 artiklan 3 ja 4 kohdan nojalla verkon käyttöalueiden muodostamisesta ja antaa hyväksyntöjä kyseisen asetuksen 37 artiklan 2 kohdan nojalla alueellisten koordinointikeskusten tehtävistä;

b)

pyytää tapauksen mukaan tietoja alueellisilta koordinointikeskuksilta asetuksen (EU) 2019/943 46 artiklan nojalla;

c)

antaa lausuntoja ja suosituksia Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle;

d)

antaa lausuntoja ja suosituksia alueellisille koordinointikeskuksille.

8 artikla

Nimitettyihin sähkömarkkinaoperaattoreihin liittyvät ACERin tehtävät

Sen varmistamiseksi, että nimitetyt sähkömarkkinaoperaattorit hoitavat asetuksen (EU) 2019/943 ja komission asetuksen (EU) 2015/1222 (21) mukaiset tehtävänsä, ACER

a)

seuraa nimitettyjen sähkömarkkinaoperaattoreiden edistymistä asetuksen (EU) 2015/1222 mukaisten tehtävien luomisessa;

b)

antaa suosituksia komissiolle asetuksen (EU) 2015/1222 7 artiklan 5 kohdan mukaisesti;

c)

pyytää tapauksen mukaan tietoja nimitetyiltä sähkömarkkinaoperaattoreilta.

9 artikla

Tuotannon riittävyyteen ja riskeihin varautumiseen liittyvät ACERin tehtävät

1.   ACER hyväksyy ja muuttaa tarvittaessa

a)

ehdotuksia menetelmiksi ja laskelmiksi, jotka koskevat asetuksen (EU) 2019/943 23 artiklan 3, 4, 6 ja 7 kohdan mukaista eurooppalaista resurssien riittävyysarviointia;

b)

ehdotuksia teknisiksi eritelmiksi, jotka koskevat asetuksen (EU) 2019/943 26 artiklan 11 kohdan mukaista rajat ylittävää osallistumista kapasiteettimekanismeihin.

2.   ACER antaa asetuksen (EU) 2019/941 24 artiklan 3 kohdan nojalla lausunnon siitä, ovatko kansallisen resurssien riittävyysarvioinnin ja eurooppalaisen resurssien riittävyysarvioinnin väliset erot perusteltuja.

3.   ACER hyväksyy ja muuttaa tarvittaessa menetelmiä, jotka koskevat

a)

sähkökriisiskenaarioiden määrittämistä alueellisella tasolla asetuksen (EU) 2019/941 5 artiklan nojalla;

b)

lyhyen aikavälin ja kausittaisia riittävyysarviointeja asetuksen (EU) 2019/941 8 artiklan nojalla.

4.   ACER on kaasun toimitusvarmuuden osalta asetuksen (EU) 2017/1938 4 artiklan mukaisesti edustettuna kaasualan koordinointiryhmässä ja huolehtii asetuksen (EU) 2017/1938 liitteen III mukaisista velvoitteistaan, jotka koskevat kaasun yhteenliitäntöjen pysyvää kaksisuuntaista kapasiteettia.

10 artikla

Vapautuksiin liittyvät ACERin tehtävät

ACER tekee päätöksiä asetuksen (EU) 2019/943 63 artiklan 5 kohdassa säädetyistä vapautuksista. ACER tekee myös päätöksiä direktiivin 2009/73/EY 36 artiklan 4 kohdassa säädetyistä vapautuksista, jos kyseinen infrastruktuuri sijaitsee useamman kuin yhden jäsenvaltion alueella.

11 artikla

Infrastruktuuriin liittyvät ACERin tehtävät

Euroopan laajuisten energiainfrastruktuurien osalta ACER tiiviissä yhteistyössä sääntelyviranomaisten ja Sähkö-ENTSOn ja Kaasu-ENTSOn kanssa

a)

seuraa edistymistä uuden rajayhdysjohtokapasiteetin luomista koskevien hankkeiden täytäntöönpanossa;

b)

seuraa unionin laajuisten verkon kehittämissuunnitelmien täytäntöönpanoa. Jos ACER havaitsee kyseisten suunnitelmien ja niiden täytäntöönpanon välillä epäjohdonmukaisuuksia, se tutkii epäjohdonmukaisuuksien syyt ja antaa siirtoverkonhaltijoille, sääntelyviranomaisille tai muille toimivaltaisille elimille, joita asia koskee, suosituksia investointien toteuttamiseksi unionin laajuisten verkon kehittämissuunnitelmien mukaisesti;

c)

huolehtii asetuksen (EU) N:o 347/2013 5, 11 ja 13 artiklassa säädetyistä velvoitteista;

d)

tekee päätöksiä investointipyynnöistä asetuksen (EU) N:o 347/2013 12 artiklan 6 kohdan mukaisesti.

12 artikla

Tukkumarkkinoiden eheyteen ja tarkasteltavuuteen liittyvät ACERin tehtävät

Jotta voidaan tehokkaasti seurata tukkumarkkinoiden eheyttä ja tarkasteltavuutta, ACER tiiviissä yhteistyössä sääntelyviranomaisten ja muiden kansallisten viranomaisten kanssa

a)

seuraa tukkumarkkinoita, kerää ja vaihtaa tietoja ja perustaa markkinaosapuolten eurooppalaisen rekisterin asetuksen (EU) N:o 1227/2011 7–12 artiklan mukaisesti;

b)

antaa suosituksia komissiolle asetuksen (EU) N:o 1227/2011 7 artiklan mukaisesti;

c)

koordinoi asetuksen (EU) N:o 1227/2011 16 artiklan 4 kohdan mukaista tutkintaa.

13 artikla

Uusien tehtävien antaminen ACERille

ACERille voidaan asetuksen (EU) 2019/943 59 artiklan mukaisesti hyväksytyissä verkkosäännöissä ja kyseisen asetuksen 61 artiklan tai asetuksen (EY) N:o 715/2009 23 artiklan mukaisesti hyväksytyissä suuntaviivoissa komission selkeästi määrittelemissä olosuhteissa antaa lisätehtäviä, joihin ei liity päätösvaltaa, kysymyksissä, jotka liittyvät tarkoitukseen, jota varten se on perustettu.

14 artikla

Kuulemiset, avoimuus ja menettelytakeet

1.   Hoitaessaan tehtäviään ja etenkin kehittäessään puiteohjeita asetuksen (EU) 2019/943 59 artiklan tai asetuksen (EY) N:o 715/2009 6 artiklan mukaisesti sekä ehdottaessaan muutoksia asetuksen (EU) 2019/943 60 artiklassa tai asetuksen (EY) N:o 715/2009 7 artiklassa tarkoitettuihin verkkosääntöihin ACER kuulee laajasti varhaisessa vaiheessa markkinaosapuolia, siirtoverkonhaltijoita, kuluttajia, loppukäyttäjiä ja tarvittaessa kilpailuviranomaisia, niiden toimivaltaa kuitenkaan rajoittamatta, avoimesti ja läpinäkyvästi, erityisesti silloin kun tehtävät koskevat siirtoverkonhaltijoita.

2.   ACER varmistaa, että yleisölle ja kaikille asianosaisille annetaan tapauksen mukaan puolueetonta, luotettavaa ja helposti saatavilla olevaa tietoa erityisesti sen työn tuloksista.

Kaikki asiakirjat ja kokouspöytäkirjat, jotka on laadittu asetuksen (EU) 2019/943 59 artiklan tai asetuksen (EY) N:o 715/2009 6 artiklan mukaisen puiteohjeiden kehittämisen taikka 1 kohdassa tarkoitetun verkkosääntöjen muuttamisen aikana järjestetyissä kuulemisissa, on julkistettava.

3.   ACER ilmoittaa ennen puiteohjeiden hyväksymistä tai 1 kohdassa tarkoitettua muutosten ehdottamista verkkosääntöihin, miten kuulemisen aikana saadut huomautukset on otettu huomioon, ja perustelee tapaukset, joissa huomautuksia ei ole otettu huomioon.

4.   ACER julkistaa verkkosivustollaan ainakin johtokunnan, sääntelyneuvoston ja valituslautakunnan kokousten esityslistat ja tausta-asiakirjat sekä tapauksen mukaan pöytäkirjat.

5.   ACER vahvistaa ja julkaisee asianmukaisen ja oikeasuhteisen työjärjestyksen 19 artiklan 1 kohdan t alakohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti. Työjärjestykseen on sisällyttävä vähintään määräyksiä, joilla varmistetaan avoin ja kohtuullinen päätöksentekomenettely, jolla taataan oikeusvaltioperiaatteeseen perustuvat prosessuaaliset perusoikeudet, mukaan lukien oikeus tulla kuulluksi, oikeus tutustua asiakirjoihin ja 6, 7 ja 8 kohdassa täsmennetyt vaatimukset.

6.   Ennen tässä asetuksessa säädettyjen yksittäisten päätösten tekemistä ACER ilmoittaa jokaiselle osapuolelle, jota asia koskee, aikomuksestaan tehdä kyseinen päätös ja asettaa määräajan, jonka kuluessa osapuoli, jota asia koskee, voi esittää näkemyksensä asiasta, ottaen kaikilta osin huomioon asian kiireellisyyden, monitahoisuuden ja mahdolliset seuraukset.

7.   ACERin yksittäisissä päätöksissä on esitettävä päätösten perustelut, jotta niistä voidaan valittaa.

8.   Osapuolille, joita yksittäiset päätökset koskevat, on ilmoitettava tämän asetuksen nojalla saatavilla olevista oikeussuojakeinoista.

15 artikla

Sähkö- ja maakaasualaa koskeva seuranta ja raportointi

1.   ACER seuraa tiiviissä yhteistyössä komission, jäsenvaltioiden ja asiaankuuluvien viranomaisten kanssa, sääntelyviranomaiset mukaan lukien, ja rajoittamatta kilpailuviranomaisten toimivaltaa, sähkön ja maakaasun tukku- ja vähittäismarkkinoita ja erityisesti sähkön ja maakaasun vähittäishintoja, direktiivissä (EU) 2019/944 ja direktiivissä 2009/73/EY säädettyjen kuluttajien oikeuksien noudattamista, markkinakehityksen vaikutusta kotitalousasiakkaisiin, verkkoihin pääsyä, uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön pääsy mukaan lukien, rajayhdysjohdoissa tapahtunutta edistymistä, mahdollisia rajat ylittävän kaupan esteitä, uusien markkinatulokkaiden ja pienempien toimijoiden, kansalaisten energiayhteisöt mukaan lukien, sääntelyesteitä, valtion toimia, jotka estävät saatavuuspulan heijastumista hintoihin, kuten asetuksen (EU) 2019/943 10 artiklan 4 kohdassa säädetään, ja jäsenvaltioiden suoritustasoa sähkön toimitusvarmuuden alalla kyseisen asetuksen 23 artiklassa tarkoitetun eurooppalaisen resurssien riittävyysarvioinnin tulosten perusteella ottaen erityisesti huomioon asetuksen (EU) 2019/941 17 artiklassa tarkoitetun jälkiarvioinnin.

2.   ACER julkaisee vuosittain kertomuksen 1 kohdassa tarkoitetun seurannan tuloksista. Se yksilöi kyseisessä kertomuksessa sähkön ja maakaasun sisämarkkinoiden toteuttamisen esteitä.

3.   ACER voi vuotuisen kertomuksensa julkaisemisen yhteydessä antaa Euroopan parlamentille ja komissiolle lausunnon mahdollisista toimenpiteistä 2 kohdassa tarkoitettujen esteiden poistamiseksi.

4.   ACER antaa parhaita käytäntöjä koskevan kertomuksen siirto- ja jakelutariffeja koskevista menetelmistä asetuksen (EU) 2019/943 18 artiklan 9 kohdan mukaisesti.

II luku

ACERin organisaatio

16 artikla

Oikeudellinen asema

1.   ACER on unionin elin, jolla on oikeushenkilön asema.

2.   ACERilla on kaikissa jäsenvaltioissa laajin kansallisen lainsäädännön mukaan oikeushenkilöllä oleva oikeuskelpoisuus. Se voi erityisesti hankkia ja luovuttaa irtainta ja kiinteää omaisuutta sekä esiintyä kantajana ja vastaajana oikeudenkäynneissä.

3.   ACERia edustaa sen johtaja.

4.   ACERin kotipaikka on Ljubljana, Slovenia.

17 artikla

Hallinto- ja johtamisrakenne

ACER koostuu seuraavista:

a)

johtokunta, jonka tehtävät määritellään 19 artiklassa;

b)

sääntelyneuvosto, jonka tehtävät määritellään 22 artiklassa;

c)

johtaja, jonka tehtävät määritellään 24 artiklassa; ja

d)

valituslautakunta, jonka tehtävät määritellään 28 artiklassa.

18 artikla

Johtokunnan kokoonpano

1.   Johtokunta koostuu yhdeksästä jäsenestä. Kullakin jäsenellä on yksi varajäsen. Komissio nimittää kaksi jäsentä ja heidän varajäsenensä, Euroopan parlamentti kaksi jäsentä ja heidän varajäsenensä ja neuvosto viisi jäsentä ja heidän varajäsenensä. Euroopan parlamentin jäsen ei voi samalla olla johtokunnan jäsen. Johtokunnan jäsen ei voi olla sääntelyneuvoston jäsen.

2.   Johtokunnan jäsenten ja heidän varajäsentensä toimikausi on neljä vuotta, ja se voidaan uusia kerran. Ensimmäinen toimikausi on kuusi vuotta puolella jäsenistä ja näiden varajäsenillä.

3.   Johtokunta valitsee kahden kolmasosan enemmistöllä jäsentensä keskuudesta puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan. Puheenjohtajan ollessa estynyt hoitamasta tehtäviään puheenjohtajana toimii viran puolesta varapuheenjohtaja. Puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan toimikausi on kaksi vuotta, ja se voidaan uusia kerran. Puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan toimikausi päättyy, kun heidän jäsenyytensä johtokunnassa päättyy.

4.   Johtokunta kokoontuu puheenjohtajansa kutsusta. Sääntelyneuvoston puheenjohtaja tai sääntelyneuvoston nimeämä sääntelyneuvoston jäsen ja johtaja osallistuvat kokouksiin ilman äänioikeutta, jollei johtokunta toisin päätä johtajan osalta. Johtokunta pitää vähintään kaksi sääntömääräistä kokousta vuodessa. Lisäksi se kokoontuu puheenjohtajan aloitteesta tai komission pyynnöstä tai jos vähintään kolmannes sen jäsenistä sitä pyytää. Johtokunta voi kutsua kokouksiinsa tarkkailijoiksi henkilöitä, joiden näkemyksellä saattaa olla merkitystä. Johtokunnan jäsenillä voi olla avustajinaan neuvonantajiaan tai asiantuntijoita, jollei sen työjärjestyksestä muuta johdu. ACER vastaa johtokunnan sihteeristön tehtävistä.

5.   Jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, johtokunta tekee päätöksensä läsnä olevien jäsentensä kahden kolmasosan enemmistöllä. Kullakin johtokunnan jäsenellä tai hänen varajäsenellään on yksi ääni.

6.   Työjärjestyksessä vahvistetaan yksityiskohtaisemmin

a)

äänestysjärjestelyt, erityisesti edellytykset, joiden mukaan jäsen voi toimia toisen jäsenen puolesta, sekä tarvittaessa päätösvaltaisuutta koskevat säännöt; ja

b)

järjestelyt, jotka koskevat neuvoston nimittämien johtokunnan jäsenten uudelleen valinnassa sovellettavaa kiertoa, jäsenvaltioiden tasapuolisen osallistumisen varmistamiseksi ajan mittaan.

7.   Johtokunnan jäsenet sitoutuvat toimimaan riippumattomasti ja puolueettomasti koko unionin edun mukaisesti, eivätkä he saa pyytää ohjeita unionin toimielimiltä, elimiltä tai laitoksilta, minkään jäsenvaltion hallitukselta taikka muulta julkiselta tai yksityiseltä elimeltä eivätkä noudattaa tällaisia ohjeita, sanotun kuitenkaan rajoittamatta komission nimittämien jäsenten roolia. Tätä varten kukin jäsen tekee sitoumuksistaan ja etunäkökohdistaan kirjalliset ilmoitukset, joissa hän joko ilmoittaa, että etunäkökohtia, joiden voitaisiin katsoa heikentävän hänen riippumattomuuttaan, ei ole, tai mainitsee sellaiset välittömät tai välilliset etunäkökohdat, joiden voitaisiin katsoa heikentävän hänen riippumattomuuttaan. ACER julkaisee kyseiset ilmoitukset vuosittain.

19 artikla

Johtokunnan tehtävät

1.   Johtokunta

a)

nimittää johtajan 23 artiklan 2 kohdan mukaisesti kuultuaan sääntelyneuvostoa ja saatuaan siltä puoltavan lausunnon 22 artiklan 5 kohdan c alakohdan mukaisesti ja jatkaa tarvittaessa tämän toimikautta tai erottaa tämän;

b)

nimittää sääntelyneuvoston jäsenet virallisesti 21 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

c)

nimittää valituslautakunnan jäsenet virallisesti 25 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

d)

huolehtii siitä, että ACER toteuttaa toiminta-ajatuksensa ja suorittaa sille tämän asetuksen mukaisesti osoitetut tehtävät;

e)

hyväksyy 20 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun ohjelma-asiakirjan jäsentensä kahden kolmasosan enemmistöllä ja soveltuvin osin muuttaa sitä 20 artiklan 3 kohdan mukaisesti;

f)

hyväksyy kahden kolmasosan enemmistöllä ACERin vuotuisen talousarvion ja hoitaa muut talousarvioon liittyvät tehtävänsä 31–35 artiklan mukaisesti;

g)

päättää komission suostumuksen saatuaan kaikkien muista unionin lähteistä tulevien testamenttilahjoitusten, lahjoitusten ja avustusten tai jäsenvaltioiden tai sääntelyviranomaisten vapaaehtoisten rahoitusosuuksien hyväksymisestä. Johtokunnan 35 artiklan 4 kohdan mukaisesti antamassa lausunnossa on käsiteltävä tässä kohdassa säädettyjä rahoituslähteitä;

h)

käyttää sääntelyneuvostoa kuultuaan kurinpidollista toimivaltaa johtajaan nähden. Lisäksi se käyttää 2 kohdan mukaisesti ACERin henkilöstön suhteen henkilöstösäännöissä nimittävälle viranomaiselle ja palvelussuhteen ehdoissa työsopimusten tekemiseen valtuutetulle viranomaiselle annettuja valtuuksia;

i)

laatii henkilöstösääntöjen ja palvelussuhteen ehtojen soveltamiseksi tarvittavat ACERin täytäntöönpanosäännöt henkilöstösääntöjen 110 artiklan mukaisesti 39 artiklan 2 kohdan nojalla;

j)

hyväksyy 41 artiklan mukaisesti käytännön toimenpiteet, jotka koskevat yleisön oikeutta tutustua ACERin asiakirjoihin;

k)

hyväksyy ja julkaisee 24 artiklan 1 kohdan i alakohdassa tarkoitetun vuosikertomuksen luonnoksen pohjalta ACERin toimintaa koskevan vuosikertomuksen ja toimittaa kyseisen kertomuksen viimeistään kunkin vuoden 1 päivänä heinäkuuta Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle, ja tilintarkastustuomioistuimelle. ACERin toimintaa koskevassa vuosikertomuksessa on oltava erillinen sääntelyneuvoston hyväksymä osa, joka koskee ACERin sääntelytoimintaa kyseisenä vuonna;

l)

vahvistaa ja julkaisee työjärjestyksensä;

m)

vahvistaa ACERiin sovellettavat varainhoitosäännöt 36 artiklan mukaisesti;

n)

hyväksyy petostentorjuntastrategian, joka on oikeassa suhteessa petosriskeihin nähden ottaen huomioon toteutettavien toimenpiteiden kustannukset ja hyödyt;

o)

hyväksyy jäsentensä sekä valituslautakunnan jäsenten eturistiriitojen ehkäisemistä ja ratkaisemista koskevat säännöt;

p)

hyväksyy ja saattaa säännöllisesti ajan tasalle 41 artiklassa tarkoitetut viestintä- ja tiedotussuunnitelmat;

q)

jollei henkilöstösäännöistä ja palvelussuhteen ehdoista muuta johdu, nimittää tilinpitäjän, joka hoitaa tehtäviään täysin riippumattomasti;

r)

huolehtii siitä, että sisäisen tai ulkoisen tarkastuksen raportteihin ja arviointeihin perustuvien havaintojen ja suositusten sekä Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimusten perusteella toteutetaan asianmukaiset jatkotoimet;

s)

hyväksyy työjärjestelyistä sopimisen 43 artiklan mukaisesti;

t)

vahvistaa ja julkaisee 14 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun työjärjestyksen johtajan 24 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti tekemän ehdotuksen pohjalta ja kuultuaan sääntelyneuvostoa ja saatuaan siltä puoltavan lausunnon 22 artiklan 5 kohdan f alakohdan mukaisesti.

2.   Johtokunta tekee henkilöstösääntöjen 110 artiklan mukaisesti henkilöstösääntöjen 2 artiklan 1 kohtaan ja palvelussuhteen ehtojen 6 artiklaan perustuvan päätöksen, jolla siirretään nimittävän viranomaisen toimivalta johtajalle ja määritetään olosuhteet, joissa toimivallan siirto voidaan keskeyttää. Johtajalla on valtuudet siirtää tämä toimivalta edelleen.

3.   Jos poikkeukselliset olosuhteet sitä edellyttävät, johtokunta voi tekemällään päätöksellä tilapäisesti keskeyttää nimittävän viranomaisen toimivallan siirron johtajalle ja hänen toteuttamansa nimittävän viranomaisen toimivallan edelleen siirron ja käyttää kyseistä toimivaltaa itse tai siirtää sen jollekin jäsenistään tai jollekulle henkilöstöön kuuluvalle, joka on muu kuin johtaja. Poikkeuksellisten olosuhteiden on ehdottomasti rajoituttava hallintoa, talousarviota tai johtamista koskeviin asioihin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta johtajan täyttä riippumattomuutta 24 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisissa tehtävissään.

20 artikla

Vuotuinen ja monivuotinen ohjelmasuunnittelu

1.   Johtaja laatii vuosittain luonnoksen vuotuisen ja monivuotisen ohjelmasuunnittelun sisältäväksi ohjelma-asiakirjaksi ja toimittaa kyseisen ohjelma-asiakirjan luonnoksen johtokunnalle ja sääntelyneuvostolle.

Johtokunta hyväksyy ohjelma-asiakirjan luonnoksen saatuaan sääntelyneuvostolta puoltavan lausunnon ja toimittaa kyseisen ohjelma-asiakirjan luonnoksen Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle viimeistään 31 päivänä tammikuuta.

Ohjelma-asiakirjan luonnoksen on oltava 33 artiklan 1, 2 ja 3 kohdan mukaisesti laaditun alustavan ennakkoarvion mukainen.

Johtokunta hyväksyy ohjelma-asiakirjan ottaen huomioon komission lausunnon ja saatuaan sääntelyneuvostolta puoltavan lausunnon sekä johtajan esitettyä ohjelma-asiakirjan Euroopan parlamentille. Johtokunta toimittaa ohjelma-asiakirjan Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle viimeistään 31 päivänä joulukuuta.

Ohjelma-asiakirjan hyväksyminen ei vaikuta vuotuiseen talousarviomenettelyyn, ja ohjelma-asiakirja julkistetaan.

Ohjelma-asiakirjasta tulee lopullinen, kun yleinen talousarvio on lopullisesti vahvistettu, ja sitä on tarvittaessa mukautettava talousarviota vastaavasti.

2.   Ohjelma-asiakirjaan sisältyvässä vuotuisessa ohjelmasuunnittelussa on esitettävä yksityiskohtaiset tavoitteet ja odotetut tulokset, suoritusindikaattorit mukaan lukien. Siinä on myös esitettävä kuvaus rahoitettavista toimista ja mainittava kuhunkin toimeen osoitetut taloudelliset ja henkilöstöresurssit, mukaan lukien viittaus ACERin työryhmiin, joiden tehtävänä on osallistua asiakirjojen laatimiseen, toimintoperusteisen budjetoinnin ja hallinnoinnin periaatteiden mukaisesti. Vuotuisen ohjelmasuunnittelun on oltava yhdenmukainen 4 kohdassa tarkoitetun monivuotisen ohjelmasuunnittelun kanssa. Siinä on selkeästi ilmoitettava, mitkä tehtävät on lisätty tai poistettu tai mitä tehtäviä on muutettu edelliseen varainhoitovuoteen verrattuna.

3.   Johtokunta muuttaa hyväksyttyä ohjelma-asiakirjaa, jos ACERille osoitetaan uusi tehtävä.

Ohjelma-asiakirjaan tehtävät olennaiset muutokset on hyväksyttävä samaa menettelyä noudattaen kuin alkuperäinen ohjelma-asiakirja. Johtokunta voi siirtää johtajalle valtuudet tehdä ohjelma-asiakirjaan muita kuin olennaisia muutoksia.

4.   Ohjelma-asiakirjaan sisältyvässä monivuotisessa ohjelmasuunnittelussa on esitettävä yleinen strateginen ohjelma, mukaan lukien tavoitteet, odotetut tulokset ja suoritusindikaattorit. Siinä on esitettävä myös resursseja koskeva ohjelmasuunnittelu, mukaan lukien monivuotinen talousarvio ja henkilöstösuunnitelma.

Resursseja koskeva ohjelmasuunnittelu on saatettava ajan tasalle vuosittain. Strateginen ohjelma on saatettava ajan tasalle tarvittaessa ja erityisesti 45 artiklassa tarkoitetun arvioinnin tulosten huomioon ottamiseksi.

21 artikla

Sääntelyneuvoston kokoonpano

1.   Sääntelyneuvosto koostuu seuraavista:

a)

sääntelyviranomaisten korkean tason edustajia direktiivin (EU) 2019/944 57 artiklan 1 kohdan ja direktiivin 2009/73/EY 39 artiklan 1 kohdan mukaisesti ja yksi varajäsen kustakin jäsenvaltiosta näiden viranomaisten nykyisistä korkeassa asemassa olevista henkilöstön jäsenistä siten, että molemmat nimittää sääntelyviranomainen;

b)

komission edustaja, jolla ei ole äänivaltaa.

Sääntelyneuvostossa saa olla ainoastaan yksi edustaja kunkin jäsenvaltion sääntelyviranomaisesta.

2.   Sääntelyneuvosto valitsee jäsentensä keskuudesta puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan. Puheenjohtajan ollessa estynyt hoitamasta tehtäviään puheenjohtajana toimii varapuheenjohtaja. Puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan toimikausi on kaksi ja puoli vuotta, ja se voidaan uusia. Joka tapauksessa puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan toimikausi kuitenkin päättyy, kun heidän jäsenyytensä sääntelyneuvostossa päättyy.

22 artikla

Sääntelyneuvoston tehtävät

1.   Sääntelyneuvosto tekee päätöksensä läsnä olevien jäsentensä kahden kolmasosan enemmistöllä siten, että kullakin jäsenellä on yksi ääni.

2.   Sääntelyneuvosto vahvistaa ja julkaisee työjärjestyksensä, jossa vahvistetaan yksityiskohtaisemmin äänestysjärjestelyt, erityisesti edellytykset, joiden mukaan jäsen voi toimia toisen jäsenen puolesta, sekä tarvittaessa päätösvaltaisuutta koskevat säännöt. Työjärjestyksessä voidaan määrätä erityisistä työmenetelmistä alueellista yhteistyötä koskevien aloitteiden yhteydessä esiin nousevien kysymysten käsittelyä varten.

3.   Sääntelyneuvosto toimii sille tässä asetuksessa annettuja tehtäviä suorittaessaan riippumattomasti, eikä se saa pyytää ohjeita minkään jäsenvaltion hallitukselta, komissiolta taikka muulta julkiselta tai yksityiseltä elimeltä eikä noudattaa tällaisia ohjeita, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sen jäsenten toimimista edustamansa sääntelyviranomaisen puolesta.

4.   ACER vastaa sääntelyneuvoston sihteeristön tehtävistä.

5.   Sääntelyneuvosto

a)

antaa lausuntoja ja tapauksen mukaan esittää huomautuksia ja muutoksia sellaisia 3 artiklan 1 kohdassa, 4–8 artiklassa, 9 artiklan 1 ja 3 kohdassa, 10 artiklassa, 11 artiklan c alakohdassa, 13 artiklassa, 15 artiklan 4 kohdassa sekä 30 ja 43 artiklassa tarkoitettuja lausuntoja, suosituksia ja päätöksiä koskevien johtajan ehdotusluonnosten tekstiin, joiden hyväksymistä harkitaan;

b)

antaa toimivaltansa puitteissa ohjeita johtajalle tämän tehtävien suorittamisessa lukuun ottamatta asetuksen (EU) N:o 1227/2011 mukaisia ACERin tehtäviä sekä antaa ohjeita 30 artiklan mukaisesti perustetuille ACERin työryhmille;

c)

antaa johtokunnalle lausunnon henkilöstä, jota esitetään nimitettäväksi johtajaksi 19 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja 23 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

d)

hyväksyy ohjelma-asiakirjan 20 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

e)

hyväksyy vuosikertomuksessa olevan sääntelytoimintaa koskevan erillisen osan 19 artiklan 1 kohdan k alakohdan ja 24 artiklan 1 kohdan i alakohdan mukaisesti;

f)

antaa johtokunnalle lausunnon työjärjestyksestä 14 artiklan 5 kohdan ja 30 artiklan 3 kohdan mukaisesti;

g)

antaa johtokunnalle lausunnon 41 artiklassa tarkoitetuista viestintä- ja tiedotussuunnitelmista;

h)

antaa johtokunnalle lausunnon 43 artiklassa tarkoitetusta työjärjestyksestä, joka koskee suhteita kolmansiin maihin tai kansainvälisiin järjestöihin.

6.   Euroopan parlamentille annetaan tiedoksi sääntelyneuvoston tulevien kokousten esityslistaluonnos vähintään kaksi viikkoa etukäteen. Euroopan parlamentille lähetetään pöytäkirjaluonnokset kahden viikon kuluessa kyseisistä kokouksista. Euroopan parlamentti voi kutsua sääntelyneuvoston puheenjohtajan tai varapuheenjohtajan antamaan lausunnon parlamentin asiasta vastaavalle valiokunnalle ja vastaamaan tämän valiokunnan jäsenten esittämiin kysymyksiin kunnioittaen kuitenkin täysin kutsutun henkilön riippumattomuutta.

23 artikla

Johtaja

1.   ACERia johtaa sen johtaja, joka toimii 22 artiklan 5 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen ohjeiden ja, siltä osin kuin tässä asetuksessa niin säädetään, sääntelyneuvoston lausuntojen mukaisesti. Johtaja ei saa pyytää ohjeita miltään hallitukselta, unionin toimielimeltä taikka muulta julkiselta tai yksityiseltä elimeltä tai henkilöltä eikä noudattaa tällaisia ohjeita, sanotun kuitenkaan rajoittamatta johtokunnan ja sääntelyneuvoston roolia johtajan tehtävien yhteydessä. Johtaja vastaa toiminnastaan johtokunnalle hallintoa, talousarviota ja johtamista koskevissa asioissa mutta on edelleen täysin riippumaton 24 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisissa tehtävissään. Johtaja voi osallistua sääntelyneuvoston kokouksiin tarkkailijana.

2.   Johtokunta nimittää johtajan sääntelyneuvoston puoltavan lausunnon saatuaan ansioiden sekä energia-alan kannalta merkityksellisen osaamisen ja kokemuksen perusteella komission avointa ja läpinäkyvää valintamenettelyä noudattaen laatimasta vähintään kolmen ehdokkaan luettelosta. Johtokunnan valitsema ehdokas antaa ennen nimittämistä lausunnon Euroopan parlamentin asiasta vastaavalle valiokunnalle ja vastaa sen jäsenten esittämiin kysymyksiin. Johtajan työsopimusta tehtäessä ACERia edustaa johtokunnan puheenjohtaja.

3.   Johtajan toimikausi on viisi vuotta. Toimikauden päättymistä edeltävien yhdeksän kuukauden aikana komissio toteuttaa arvioinnin. Arvioinnissa komissio tarkastelee erityisesti

a)

johtajan tehtävien hoitoa;

b)

ACERin tehtäviä ja velvoitteita tulevina vuosina.

4.   Johtokunta voi komission ehdotuksesta sääntelyneuvostoa kuultuaan ja ottaen mahdollisimman tarkasti huomioon arvioinnin ja sääntelyneuvoston lausunnon ja ainoastaan niissä tapauksissa, joissa tämä on ACERin tehtävien ja velvoitteiden kannalta perusteltua, jatkaa johtajan toimikautta kerran enintään viidellä vuodella. Johtaja, jonka toimikautta on jatkettu, ei voi enää jatketun toimikautensa lopussa osallistua saman toimen valintamenettelyyn.

5.   Johtokunnan on ilmoitettava Euroopan parlamentille aikomuksestaan jatkaa johtajan toimikautta. Johtaja voidaan kutsua kuukautta ennen toimikauden jatkamista antamaan lausunto Euroopan parlamentin asiasta vastaavalle valiokunnalle ja vastaamaan sen jäsenten esittämiin kysymyksiin.

6.   Jos toimikautta ei jatketa, johtaja jatkaa tehtävässään, kunnes seuraaja on nimitetty.

7.   Johtaja voidaan erottaa ainoastaan johtokunnan päätöksellä tämän saatua sääntelyneuvostolta puoltavan lausunnon. Johtokunta tekee päätöksen jäsentensä kahden kolmasosan enemmistöllä.

8.   Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat pyytää johtajaa esittämään kertomuksen tehtäviensä suorittamisesta. Euroopan parlamentti voi myös kutsua johtajan antamaan lausunnon parlamentin asiasta vastaavalle valiokunnalle ja vastaamaan tämän valiokunnan jäsenten esittämiin kysymyksiin.

24 artikla

Johtajan tehtävät

1.   Johtaja

a)

on ACERin laillinen edustaja ja vastaa sen päivittäisestä johtamisesta;

b)

valmistelee johtokunnan työtä, osallistuu johtokunnan työhön ilman äänioikeutta ja vastaa johtokunnan hyväksymien päätösten täytäntöönpanosta;

c)

laatii, antaa ja julkaisee lausuntoja, suosituksia ja päätöksiä ja kuulee niistä asiaankuuluvia tahoja;

d)

huolehtii ACERin vuotuisen työohjelman täytäntöönpanosta sääntelyneuvoston ohjauksessa ja johtokunnan hallinnollisessa valvonnassa;

e)

toteuttaa tarvittavat toimenpiteet, jotka koskevat erityisesti sisäisten hallinnollisten ohjeiden antamista ja tiedonantojen julkaisemista, varmistaakseen ACERin tämän asetuksen mukaisen toiminnan;

f)

laatii vuosittain luonnoksen ACERin seuraavan vuoden työohjelmaksi ja sen jälkeen, kun johtokunta on hyväksynyt luonnoksen, toimittaa sen sääntelyneuvostolle, Euroopan parlamentille ja komissiolle viimeistään kunkin vuoden tammikuun 31 päivänä.

g)

vastaa ohjelma-asiakirjan täytäntöönpanosta ja sen täytäntöönpanoa koskevasta raportoinnista johtokunnalle;

h)

laatii ACERin alustavan ennakkoarvion 33 artiklan 1 kohdan mukaisesti ja toteuttaa ACERin talousarvion 34 ja 35 artiklan mukaisesti;

i)

laatii vuosittain ja toimittaa johtokunnalle luonnoksen vuosikertomukseksi, jossa on ACERin sääntelytoimintaa koskeva erillinen osa sekä talous- ja hallintokysymyksiä koskeva osa;

j)

laatii toimintasuunnitelman jatkotoimista, joita toteutetaan sisäisen tai ulkoisen tarkastuksen raporttien ja arviointien päätelmien sekä OLAFin tutkimusten perusteella, ja raportoi edistymisestä kahdesti vuodessa komissiolle ja säännöllisesti johtokunnalle;

k)

vastaa siitä päättämisestä, onko ACERin tehtävien tehokkaan ja tosiasiallisen toteuttamisen kannalta tarpeellista sijoittaa yksi tai useampi henkilöstöön kuuluva yhteen tai useampaan jäsenvaltioon.

Sovellettaessa ensimmäisen alakohdan k alakohtaa johtaja pyytää ennen päätöksen tekemistä paikallistoimiston perustamisesta lausuntoa asianomaisilta jäsenvaltioilta, mukaan lukien jäsenvaltio, jossa ACERin kotipaikka sijaitsee, ja hankkii ennakkosuostumuksen komissiolta ja johtokunnalta. Päätöksen on perustuttava asianmukaiseen kustannus–hyötyanalyysiin ja siinä on täsmennettävä paikallistoimistossa toteutettavien toimien laajuus siten, että vältetään tarpeettomia kustannuksia ja ACERin hallinnollisten tehtävien päällekkäisyyttä.

2.   Sovellettaessa tämän artiklan 1 kohdan c alakohtaa 3 artiklan 1 kohdassa, 4–8 artiklassa, 9 artiklan 1 ja 3 kohdassa, 10 artiklassa, 11 artiklan c alakohdassa, 13 artiklassa, 15 artiklan 4 kohdassa sekä 30 ja 43 artiklassa tarkoitetut lausunnot, suositukset ja päätökset hyväksytään ainoastaan, kun sääntelyneuvosto on antanut niistä puoltavan lausunnon.

Ennen kuin johtaja toimittaa lausunto-, suositus- tai päätösluonnokset sääntelyneuvostolle äänestystä varten, johtajan on toimitettava lausunto-, suositus- tai päätösluonnoksia koskevat ehdotukset asiaankuuluvalle työryhmälle, jotta sitä voidaan kuulla riittävän hyvissä ajoin.

Johtaja

a)

ottaa huomioon sääntelyneuvoston huomautukset ja muutokset ja toimittaa tarkistetun lausunto-, suositus- tai päätösluonnoksen uudelleen sääntelyneuvostolle puoltavaa lausuntoa varten;

b)

voi perua toimitetut lausunto-, suositus- tai päätösluonnokset edellyttäen, että johtaja toimittaa asianmukaisesti perustellun kirjallisen selvityksen, jos hän on eri mieltä sääntelyneuvoston esittämistä muutoksista;

Siinä tapauksessa, että lausunto-, suositus- tai päätösluonnos perutaan, johtaja antaa uuden lausunto-, suositus- tai päätösluonnoksen 22 artiklan 5 kohdan a alakohdassa ja tämän kohdan toisessa alakohdassa säädettyä menettelyä noudattaen. Jos tämän kohdan kolmannen alakohdan a alakohtaa sovellettaessa johtaja poikkeaa sääntelyneuvostolta saaduista huomautuksista ja muutoksista tai hylkää ne, hänen on myös esitettävä asiaankuuluva kirjallinen selitys.

Jos sääntelyneuvosto ei anna puoltavaa lausuntoa uudelleen toimitetusta lausunto-, suositus- tai päätösluonnoksen tekstistä siksi, että sen huomautuksia ja muutoksia ei otettu uudelleen toimitetussa tekstissä riittävästi huomioon, johtaja voi tarkistaa lausunto-, suositus- tai päätösluonnoksen tekstiä edelleen sääntelyneuvoston esittämien huomautusten ja muutosten mukaisesti saadakseen siltä puoltavan lausunnon ilman, että hänen tarvitsee kuulla asiaankuuluvaa työryhmää uudelleen tai esittää kirjallisia lisäperusteluja.

25 artikla

Valituslautakunnan perustaminen ja kokoonpano

1.   ACER perustaa valituslautakunnan.

2.   Valituslautakunta koostuu kuudesta jäsenestä ja kuudesta varajäsenestä, jotka on valittu sääntelyviranomaisten, kilpailuviranomaisten tai muiden unionin tai kansallisten elinten nykyisistä tai entisistä korkeassa asemassa olevista henkilöstön jäsenistä, joilla on energia-alan kannalta merkityksellinen kokemus. Valituslautakunta nimeää puheenjohtajansa.

Johtokunta nimittää valituslautakunnan jäsenet virallisesti komission ehdotuksesta julkisen kiinnostuksenilmaisupyynnön jälkeen ja kuultuaan sääntelyneuvostoa.

3.   Valituslautakunta vahvistaa ja julkaisee työjärjestyksensä. Työjärjestyksessä vahvistetaan yksityiskohtaisesti valituslautakunnan organisaatiota ja toimintaa koskevat järjestelyt sekä valituslautakunnalle 28 artiklan mukaisesti tehtyihin valituksiin sovellettavat säännöt. Valituslautakunta antaa komissiolle tiedoksi sen työjärjestyksen luonnoksen sekä kyseisen työjärjestyksen merkittävät muutokset. Komissio voi antaa lausunnon työjärjestyksestä kolmen kuukauden kuluessa tiedoksiannon vastaanottamisesta.

ACERin talousarviossa on erillinen budjettikohta valituslautakunnan rekisterin rahoittamista varten.

4.   Valituslautakunta tekee päätöksensä määräenemmistöllä, jonka muodostaa vähintään neljä sen kuudesta jäsenestä. Valituslautakunta kutsutaan koolle tarpeen mukaan.

26 artikla

Valituslautakunnan jäsenet

1.   Valituslautakunnan jäsenten toimikausi on viisi vuotta. Toimikausi voidaan uusia kerran.

2.   Valituslautakunnan jäsenet ovat päätöksenteossaan riippumattomia. Heitä eivät sido mitkään ohjeet. He eivät saa hoitaa muita tehtäviä ACERissa, sen johtokunnassa tai sen sääntelyneuvostossa eivätkä missään sen työryhmissä. Valituslautakunnan jäsen voidaan erottaa toimikautensa aikana ainoastaan, jos hänen on todettu syyllistyneen vakavaan rikkomukseen, ja johtokunta tekee tätä koskevan päätöksen sääntelyneuvostoa kuultuaan.

27 artikla

Esteellisyys ja jäävääminen valituslautakunnassa

1.   Valituslautakunnan jäsen ei voi osallistua muutoksenhakumenettelyyn, jos asia koskee hänen omaa etuaan, jos hän on aikaisemmin edustanut jompaakumpaa menettelyn osapuolista tai jos hän on osallistunut sen päätöksen tekemiseen, jota muutoksenhaku koskee.

2.   Jos valituslautakunnan jäsen katsoo jostakin 1 kohdassa tarkoitetusta tai muusta syystä, ettei jonkin valituslautakunnan jäsenen pitäisi osallistua muutoksenhakumenettelyyn, hänen on ilmoitettava asiasta valituslautakunnalle. Muutoksenhakumenettelyn osapuoli voi jäävätä valituslautakunnan jäsenen jollakin 1 kohdassa tarkoitetuista perusteista tai siinä tapauksessa, että kyseistä jäsentä epäillään puolueellisuudesta. Tällaista jääväystä ei voida hyväksyä, jos sen perusteena on jäsenen kansalaisuus tai jos menettelyn osapuoli on jo toteuttanut menettelyyn liittyvän toimen, lukuun ottamatta valituslautakunnan kokoonpanon vastustamista, vaikka jääväysperuste on ollut hänen tiedossaan.

3.   Valituslautakunta päättää, miten 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa on meneteltävä, mutta asianomainen jäsen ei osallistu päätöksen tekemiseen. Kyseisen päätöksen tekemiseksi asianomainen jäsen korvataan valituslautakunnassa hänen varajäsenellään. Jos varajäsen katsoo olevansa samalla tavoin esteellinen, puheenjohtaja nimeää sijaisen muista varajäsenistä.

4.   Valituslautakunnan jäsenet sitoutuvat toimimaan riippumattomasti ja yleisen edun mukaisesti. Tätä varten he tekevät sitoumuksistaan ja etunäkökohdistaan kirjalliset ilmoitukset, joissa he joko ilmoittavat, että etunäkökohtia, joiden voitaisiin katsoa heikentävän heidän riippumattomuuttaan, ei ole, tai mainitsevat sellaiset välittömät tai välilliset etunäkökohdat, joiden voitaisiin katsoa heikentävän heidän riippumattomuuttaan. Nämä ilmoitukset julkaistaan vuosittain.

28 artikla

Päätökset, joihin voidaan hakea muutosta

1.   Luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt, sääntelyviranomaiset mukaan lukien, voivat hakea muutosta 2 artiklan d alakohdassa tarkoitettuun päätökseen, joka on osoitettu näille tai joka koskee näitä suoraan ja erikseen, vaikka se olisi osoitettu muulle henkilölle.

2.   Muutoksenhakuun on sisällytettävä sen perusteet, ja se on toimitettava ACERille kirjallisesti kahden kuukauden kuluessa siitä, kun päätös on annettu tiedoksi asianomaiselle henkilölle, tai jos henkilölle ei ole ilmoitettu päätöksestä, kahden kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona ACER on julkaissut päätöksen. Valituslautakunta ratkaisee asian neljän kuukauden kuluessa valituksen tekemisestä.

3.   Edellä olevan 1 kohdan mukaisesti tehdyllä muutoksenhaulla ei ole lykkäävää vaikutusta. Jos valituslautakunta katsoo, että olosuhteet sitä edellyttävät, se voi kuitenkin päättää lykätä sellaisen päätöksen soveltamista, johon on haettu muutosta.

4.   Jos muutoksenhaku voidaan ottaa tutkittavaksi, valituslautakunta tutkii, onko se perusteltu. Se kehottaa muutoksenhakumenettelyn osapuolia aina tarvittaessa esittämään asetettuja määräaikoja noudattaen huomautuksensa tiedoksi antamistaan asioista tai muiden muutoksenhakumenettelyn osapuolten antamista huomioista. Muutoksenhakumenettelyn osapuolilla on oikeus esittää suullinen lausuma.

5.   Valituslautakunta voi vahvistaa päätöksen tai saattaa asian ACERin toimivaltaisen elimen käsiteltäväksi. Valituslautakunnan päätös on viimeksi mainittua elintä sitova.

6.   ACER julkaisee valituslautakunnan tekemät päätökset.

29 artikla

Asian saattaminen unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi

Kumoamiskanteet, jotka koskevat ACERin tämän asetuksen mukaisesti antamia päätöksiä, ja laiminlyöntikanteet, jotka koskevat sovellettavien määräaikojen noudattamatta jättämistä, voidaan saattaa unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi vasta sen jälkeen, kun 28 artiklassa tarkoitettua muutoksenhakumenettelyä on käytetty. ACER toteuttaa kaikki unionin tuomioistuimen tuomion noudattamiseksi tarvittavat toimenpiteet.

30 artikla

Työryhmät

1.   Perustelluissa tapauksissa ja erityisesti johtajan ja sääntelyneuvoston työn tukemiseksi sääntelykysymyksissä ja 3 artiklan 1 kohdassa, 4–8 artiklassa, 9 artiklan 1 ja 3 kohdassa, 10 artiklassa, 11 artiklan c alakohdassa, 13 artiklassa, 15 artiklan 4 kohdassa sekä 30 ja 43 artiklassa tarkoitettujen lausuntojen, suositusten ja päätösten valmistelemiseksi johtokunta perustaa tai lakkauttaa työryhmiä johtajan ja sääntelyneuvoston yhteisestä ehdotuksesta.

Työryhmän perustamiseen ja lakkauttamiseen vaaditaan sääntelyneuvoston puoltava lausunto.

2.   Työryhmät koostuvat ACERin ja sääntelyviranomaisten henkilöstöön kuuluvista asiantuntijoista. Komission asiantuntijat voivat osallistua työryhmiin. ACER ei vastaa kustannuksista, joita aiheutuu sääntelyviranomaisten henkilöstöön kuuluvien asiantuntijoiden osallistumisesta ACERin työryhmiin. Työryhmien on otettava huomioon muiden asiaankuuluvien kansallisten viranomaisten asiantuntijoiden näkemykset, jos kyseiset viranomaiset ovat toimivaltaisia.

3.   Johtokunta vahvistaa ja julkaisee sisäisen työjärjestyksen työryhmien toimintaa varten johtajan ehdotuksesta ja kuultuaan sääntelyneuvostoa ja saatuaan siltä puoltavan lausunnon.

4.   ACERin työryhmät hoitavat niille 20 artiklan mukaisesti hyväksytyssä ohjelma-asiakirjassa osoitetut tehtävät sekä sääntelyneuvoston ja johtajan niille tämän asetuksen mukaisesti osoittamat tehtävät.

III luku

Talousarvion laatiminen ja rakenne

31 artikla

Talousarvion rakenne

1.   Sulkematta pois muita tulonlähteitä ACERin tulot koostuvat seuraavista:

a)

unionin rahoitusosuus;

b)

ACERille 32 artiklan mukaisesti suoritetut maksut;

c)

19 artiklan 1 kohdan g alakohdan mukaiset jäsenvaltioiden tai sääntelyviranomaisten vapaaehtoiset rahoitusosuudet;

d)

19 artiklan 1 kohdan g alakohdan mukaiset testamenttilahjoitukset, lahjoitukset ja avustukset.

2.   ACERin menoihin kuuluvat henkilöstö-, hallinto-, infrastruktuuri- ja toimintamenot.

3.   ACERin tulojen ja menojen on oltava tasapainossa.

4.   ACERin kaikista tuloista ja menoista laaditaan kalenterivuotta vastaavaa varainhoitovuotta varten ennuste, jonka perusteella tulot ja menot otetaan sen talousarvioon.

5.   ACERin saamat tulot eivät saa vaarantaa sen neutraaliutta, riippumattomuutta ja puolueettomuutta.

32 artikla

Maksut

1.   ACER perii maksun seuraavista:

a)

tämän asetuksen 10 artiklan mukaisen vapautuspäätöksen hakeminen ja rajat ylittävää kustannusten jakamista koskevat päätökset, jotka ACER antaa asetuksen (EU) N:o 347/2013 12 artiklan mukaisesti;

b)

markkinaosapuolten tai niiden puolesta tietoja ilmoittavien tahojen ilmoittamien tietojen kerääminen, käsittely ja analysointi asetuksen (EU) N:o 1227/2011 8 artiklan mukaisesti.

2.   Komissio vahvistaa 1 kohdassa tarkoitetut maksut ja niiden maksutavan toteutettuaan julkisen kuulemisen ja kuultuaan johtokuntaa ja sääntelyneuvostoa. Maksujen on oltava oikeassa suhteessa kustannustehokkaasti tuotetuista asiaankuuluvista palveluista aiheutuviin kustannuksiin ja riittäviä kyseisten kustannusten kattamiseksi. Kyseiset maksut on vahvistettava tasolle, jolla varmistetaan, että ne ovat syrjimättömiä ja että vältetään asettamasta tarpeetonta taloudellista tai hallinnollista rasitetta markkinaosapuolille tai niiden puolesta toimiville tahoille.

Komissio tarkastelee säännöllisesti kyseisten maksujen tasoa arvioinnin perusteella ja tarvittaessa mukauttaa kyseisten maksujen tasoa ja maksutapaa.

33 artikla

Talousarvion laatiminen

1.   Johtaja laatii vuosittain alustavan ennakkoarvion, joka käsittää seuraavan varainhoitovuoden suunnitellut toimintamenot ja työohjelman, ja toimittaa tämän alustavan ennakkoarvion sekä alustavan henkilöstötaulukon johtokunnalle.

2.   Alustava ennakkoarvio perustuu 20 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun ohjelma-asiakirjan tavoitteisiin ja odotettuihin tuloksiin, ja siinä on otettava huomioon näiden tavoitteiden ja odotettujen tulosten saavuttamiseksi tarvittavat taloudelliset resurssit.

3.   Johtokunta hyväksyy vuosittain johtajan laatiman alustavan ennakkoarvion perusteella ACERin seuraavan varainhoitovuoden tuloja ja menoja koskevan alustavan ennakkoarvion.

4.   Johtokunta toimittaa alustavan ennakkoarvion, johon sisältyy alustava henkilöstötaulukko, komissiolle viimeistään kunkin vuoden 31 päivänä tammikuuta. Johtajan laatima alustava ennakkoarvio toimitetaan ennen ennakkoarvion vahvistamista sääntelyneuvostolle, joka voi antaa siitä perustellun lausunnon.

5.   Komissio toimittaa 3 kohdassa tarkoitetun ennakkoarvion Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhdessä unionin yleistä talousarviota koskevan esityksen kanssa.

6.   Ennakkoarvion perusteella komissio sisällyttää unionin yleistä talousarviota koskevaan esitykseen määrärahat, joita se pitää henkilöstötaulukon perusteella välttämättöminä, sekä unionin yleisestä talousarviosta otettavan avustuksen määrän Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 313–316 artiklan mukaisesti.

7.   Neuvosto vahvistaa budjettivallan käyttäjänä ACERin henkilöstötaulukon.

8.   Johtokunta vahvistaa ACERin talousarvion. Siitä tulee lopullinen, kun unionin yleinen talousarvio on lopullisesti vahvistettu. Sitä mukautetaan tarvittaessa tätä vastaavasti.

9.   Muutokset talousarvioon ja henkilöstötaulukkoon hyväksytään samaa menettelyä noudattaen.

10.   Komissio arvioi viimeistään 5 päivänä heinäkuuta 2020, voiko ACER käytettävissään olevien taloudellisten ja henkilöresurssien avulla täyttää tämän asetuksen mukaisen tehtävänsä eli pyrkiä kohti energian sisämarkkinoiden toteuttamista ja energiaturvallisuuden edistämistä unionin kuluttajien hyödyksi.

11.   Johtokunta ilmoittaa budjettivallan käyttäjälle viipymättä aikomuksestaan toteuttaa hankkeita, joilla voi olla huomattavaa taloudellista vaikutusta ACERin talousarvion rahoittamiseen, erityisesti kiinteistöihin liittyviä hankkeita. Johtokunta ilmoittaa aikomuksestaan myös komissiolle. Jos jompikumpi budjettivallan käyttäjä aikoo antaa lausunnon, se ilmoittaa ACERille tästä aikomuksestaan kahden viikon kuluessa siitä, kun se on saanut tiedon hankkeesta. Jos se ei tee tällaista ilmoitusta, ACER voi käynnistää suunnitellun hankkeen.

34 artikla

Talousarvion toteuttaminen ja valvonta

1.   Johtaja toimii tulojen ja menojen hyväksyjänä ja toteuttaa ACERin talousarvion.

2.   ACERin tilinpitäjä toimittaa alustavan tilinpäätöksen ja selvityksen varainhoitovuoden talousarvio- ja varainhallinnosta komission tilinpitäjälle ja tilintarkastustuomioistuimelle viimeistään kunkin varainhoitovuoden päättymistä seuraavan maaliskuun 1 päivänä. ACERin tilinpitäjä toimittaa selvityksen talousarvio- ja varainhallinnosta myös Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään seuraavan vuoden maaliskuun 31 päivänä. Komission tilinpitäjä konsolidoi tämän jälkeen toimielinten ja erillisvirastojen alustavat tilinpäätökset Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 (22), jäljempänä ’varainhoitoasetus’, 245 artiklan mukaisesti.

35 artikla

Tilinpäätöksen esittäminen ja vastuuvapauden myöntäminen

1.   ACERin tilinpitäjä toimittaa varainhoitovuoden (vuosi N) alustavan tilinpäätöksen komission tilinpitäjälle ja tilintarkastustuomioistuimelle viimeistään seuraavan varainhoitovuoden (vuosi N + 1) maaliskuun 1 päivänä.

2.   ACER toimittaa selvityksen vuoden N talousarvio- ja varainhallinnosta Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle viimeistään 31 päivänä maaliskuuta vuonna N + 1.

Komission tilinpitäjä toimittaa ACERin alustavan tilinpäätöksen tilintarkastustuomioistuimelle viimeistään 31 päivänä maaliskuuta vuonna N + 1. Komissio toimittaa varainhoitovuoden talousarvio- ja varainhallintoa koskevan selvityksen myös Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

3.   Saatuaan vuodelta N ACERin alustavaa tilinpäätöstä koskevat tilintarkastustuomioistuimen huomautukset varainhoitoasetuksen 246 artiklan mukaisesti tilinpitäjä laatii ACERin lopullisen tilinpäätöksen kyseiseltä vuodelta omalla vastuullaan. Johtaja toimittaa sen johtokunnalle lausuntoa varten.

4.   Johtokunta antaa lausunnon ACERin lopullisesta tilinpäätöksestä vuodelta N.

5.   ACERin tilinpitäjä toimittaa lopullisen tilinpäätöksen vuodelta N ja johtokunnan lausunnon Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle viimeistään heinäkuun 1 päivänä vuonna N + 1.

6.   Lopullinen tilinpäätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä viimeistään marraskuun 15 päivänä vuonna N + 1.

7.   Johtaja toimittaa tilintarkastustuomioistuimelle vastauksen tämän huomautuksiin viimeistään syyskuun 30 päivänä vuonna N + 1. Johtaja toimittaa jäljennöksen vastauksesta myös johtokunnalle ja komissiolle.

8.   Johtaja toimittaa delegoidun asetuksen (EU) N:o 1271/2013 109 artiklan 3 kohdan mukaisesti Euroopan parlamentille pyynnöstä kaikki tiedot, joita tarvitaan vastuuvapauden myöntämiseksi talousarvion toteuttamisesta vuodelta N.

9.   Euroopan parlamentti myöntää neuvoston määräenemmistöllä antamasta suosituksesta ennen 15 päivää toukokuuta vuonna N + 2 johtajalle vastuuvapauden varainhoitovuoden N talousarvion toteuttamisesta.

36 artikla

Varainhoitosäännöt

Johtokunta vahvistaa ACERiin sovellettavat varainhoitosäännöt komissiota kuultuaan. Säännöt voivat poiketa delegoidusta asetuksesta (EU) N:o 1271/2013 ainoastaan, jos se on välttämätöntä ACERin toiminnasta johtuvien erityisvaatimusten vuoksi ja komissio antaa tähän suostumuksen etukäteen.

37 artikla

Petostentorjunta

1.   Helpottaakseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 883/2013 (23) soveltamisalaan kuuluvien petosten, lahjonnan ja muun laittoman toiminnan torjuntaa ACER liittyy 25 päivänä toukokuuta 1999 tehtyyn toimielinten väliseen sopimukseen Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) sisäisistä tutkimuksista (24) ja vahvistaa mainitun sopimuksen liitteessä olevaa mallia käyttäen asianmukaiset määräykset, joita sovelletaan ACERin kaikkeen henkilöstöön.

2.   Tilintarkastustuomioistuimella on valtuudet tehdä kaikkien ACERilta unionin rahoitusta saaneiden avustuksensaajien, toimeksisaajien ja alihankkijoiden osalta asiakirjoihin perustuvia ja paikan päällä suoritettavia tarkastuksia.

3.   OLAF voi asetuksessa (EU, Euratom) N:o 883/2013 ja neuvoston asetuksessa (Euratom, EY) N:o 2185/96 (25) vahvistettujen säännösten ja menettelyjen mukaisesti tehdä tutkimuksia, mukaan lukien paikan päällä suoritettavat tarkastukset ja todentamiset, selvittääkseen, onko ACERin rahoittamaan avustukseen tai sopimukseen liittynyt unionin taloudellisia etuja vahingoittavia petoksia, lahjontaa tai muuta laitonta toimintaa.

4.   ACERin yhteistyösopimuksiin kolmansien maiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa, sopimuksiin, avustussopimuksiin ja avustuspäätöksiin on sisällytettävä määräyksiä, joissa nimenomaisesti annetaan tilintarkastustuomioistuimelle ja OLAFille valtuudet tehdä tässä artiklassa tarkoitettuja tarkastuksia ja tutkimuksia kumpikin oman toimivaltansa mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1, 2 ja 3 kohdan soveltamista.

IV luku

Yleiset säännökset ja loppusäännökset

38 artikla

Erioikeudet ja vapaudet sekä päätoimipaikkaa koskeva sopimus

1.   ACERiin ja sen henkilöstöön sovelletaan Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitettyä Euroopan unionin erioikeuksia ja vapauksia koskevaa pöytäkirjaa N:o 7.

2.   Isäntäjäsenvaltion ACERille tarjoamia tiloja ja palveluja koskevat tarvittavat järjestelyt sekä johtajaan, johtokunnan jäseniin, ACERin henkilöstöön ja heidän perheenjäseniinsä isäntäjäsenvaltiossa sovellettavat erityissäännöt vahvistetaan ACERin ja sen kotipaikkana olevan jäsenvaltion välisessä päätoimipaikkaa koskevassa sopimuksessa. Sopimus tehdään sen jälkeen, kun johtokunta on sen hyväksynyt.

39 artikla

Henkilöstö

1.   ACERin koko henkilöstöön, mukaan lukien sen johtaja, sovelletaan henkilöstösääntöjä ja palvelussuhteen ehtoja sekä unionin toimielinten näiden henkilöstösääntöjen ja palvelussuhteen ehtojen soveltamiseksi yhteisesti antamia sääntöjä.

2.   Johtokunta hyväksyy yhteisymmärryksessä komission kanssa tarvittavat täytäntöönpanosäännöt henkilöstösääntöjen 110 artiklan mukaisesti.

3.   ACER käyttää henkilöstönsä suhteen henkilöstösäännöissä nimittävälle viranomaiselle ja muuhun henkilöstöön sovellettavissa palvelussuhteen ehdoissa työsopimusten tekemiseen valtuutetulle viranomaiselle annettuja valtuuksia.

4.   Johtokunta voi antaa määräyksiä, joilla sallitaan kansallisten asiantuntijoiden tilapäinen siirto jäsenvaltioista ACERin palvelukseen.

40 artikla

ACERin vastuu

1.   Sopimussuhteeseen perustuva ACERin vastuu määräytyy asianomaiseen sopimukseen sovellettavan lain mukaisesti.

Unionin tuomioistuimella on toimivalta antaa ratkaisu ACERin tekemässä sopimuksessa välityslausekkeen nojalla.

2.   Jos kyseessä on sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu, ACER korvaa jäsenvaltioiden lainsäädännön yhteisten yleisten periaatteiden mukaisesti vahingon, jonka se tai henkilöstö on tehtäviään hoitaessaan aiheuttanut.

3.   Unionin tuomioistuimella on toimivalta ratkaista riidat, jotka koskevat 2 kohdassa tarkoitettujen vahinkojen korvaamista.

4.   ACERin henkilöstöön kuuluvien henkilökohtaisesta taloudellisesta vastuusta ja kurinpidollisesta vastuusta ACERia kohtaan määrätään ACERin henkilöstöön sovellettavissa asiaa koskevissa määräyksissä.

41 artikla

Avoimuus ja tiedottaminen

1.   ACERin hallussa oleviin asiakirjoihin sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1049/2001 (26).

2.   Johtokunta hyväksyy asetuksen (EY) N:o 1049/2001 soveltamista koskevat käytännön toimenpiteet.

3.   ACERin asetuksen (EY) N:o 1049/2001 8 artiklan nojalla tekemistä päätöksistä voidaan tehdä kantelu oikeusasiamiehelle Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 228 artiklassa esitetyin edellytyksin tai nostaa kanne unionin tuomioistuimessa mainitun sopimuksen 263 artiklassa esitetyin edellytyksin.

4.   ACERissa tapahtuvaan henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2018/1725 (27). Johtokunta vahvistaa toimenpiteet, joiden mukaisesti ACER soveltaa asetusta (EU) 2018/1725, ACERin tietosuojavastaavan nimittämistä koskevat toimenpiteet mukaan lukien. Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultava ennen kyseisten toimenpiteiden vahvistamista.

5.   ACER voi toteuttaa tiedotustoimia omasta aloitteestaan toimivaltaansa kuuluvilla aloilla. Resurssien osoittaminen tiedotustoimiin ei saa haitata 3–13 artiklassa tarkoitettujen tehtävien tehokasta hoitamista. Tiedotustoimet on toteutettava johtokunnan hyväksymien asiaankuuluvien viestintä- ja tiedotussuunnitelmien mukaisesti.

42 artikla

Turvallisuusluokiteltujen ja arkaluonteisten turvallisuusluokittelemattomien tietojen suojaaminen

1.   ACER hyväksyy omat turvallisuussääntönsä, jotka vastaavat Euroopan unionin turvallisuusluokiteltujen tietojen ja arkaluonteisten turvallisuusluokittelemattomien tietojen suojelemista koskevia komission turvallisuussääntöjä, mukaan lukien tällaisten tietojen vaihtamista, käsittelyä ja säilyttämistä koskevat säännöt, jotka vahvistetaan komission päätöksissä (EU, Euratom) 2015/443 (28) ja (EU, Euratom) 2015/444 (29).

2.   ACER voi myös tehdä päätöksen soveltaa 1 kohdassa tarkoitettuja komission päätöksiä soveltuvin osin. ACERin turvallisuussääntöjen on katettava muun muassa Euroopan unionin turvallisuusluokiteltujen tietojen ja arkaluonteisten turvallisuusluokittelemattomien tietojen vaihtamista, käsittelyä ja säilyttämistä koskevat säännökset.

43 artikla

Yhteistyösopimukset

1.   ACERin toimintaan voivat osallistua kolmannet maat, jotka ovat tehneet sopimuksen unionin kanssa ja ovat ottaneet käyttöön ja soveltavat unionin oikeuden asiaa koskevia sääntöjä energian alalla, mukaan lukien erityisesti säännöt, jotka koskevat riippumattomia sääntelyviranomaisia, kolmansien osapuolten pääsyä infrastruktuuriin ja eriyttämistä, energian kauppaa ja verkon käyttöä sekä kuluttajien osallistumista ja kuluttajansuojaa, sekä asiaa koskevia sääntöjä ympäristön ja kilpailun alalla.

2.   Edellyttäen, että tästä tehdään 1 kohdassa tarkoitettu sopimus unionin ja kolmansien maiden välillä, ACER voi hoitaa 3–13 artiklan mukaisia tehtäviään myös kolmansien maiden osalta, jos kyseiset kolmannet maat ovat 1 kohdan mukaisesti hyväksyneet asiaa koskevia sääntöjä ja soveltavat niitä sekä ovat valtuuttaneet ACERin koordinoimaan sääntelyviranomaistensa toimintaa jäsenvaltioiden sääntelyviranomaisten toiminnan kanssa. Ainoastaan tällaisissa tapauksissa viittaukset kysymyksiin, joilla on rajat ylittävä luonne, koskevat rajoja unionin ja kolmansien maiden väillä eivätkä rajoja kahden jäsenvaltion välillä.

3.   Edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitetuissa sopimuksissa määrätään järjestelyistä, joissa erityisesti määritetään kyseisten maiden ACERin toimintaan osallistumisen luonne ja laajuus sekä menettelyyn liittyvät näkökohdat, mukaan lukien määräykset rahoitusosuuksista ja henkilöstöstä.

4.   Saatuaan sääntelyneuvostolta puoltavan lausunnon johtokunta vahvistaa työjärjestyksen, joka koskee suhteita 1 kohdassa tarkoitettuihin kolmansiin maihin. Komissio varmistaa, että ACER toimii toimeksiantonsa ja olemassa olevien institutionaalisten puitteiden mukaisesti, sopimalla asianmukaisesta työjärjestelystä ACERin johtajan kanssa.

44 artikla

Kielijärjestelyt

1.   ACERiin sovelletaan neuvoston asetuksen N:o 1 (30) säännöksiä.

2.   Johtokunta päättää ACERin sisäisistä kielijärjestelyistä.

3.   Euroopan unionin elinten käännöskeskus huolehtii ACERin toiminnassa tarvittavista käännöspalveluista.

45 artikla

Arviointi

1.   Komissio tekee viimeistään 5 päivänä heinäkuuta 2024 ja sen jälkeen joka viides vuosi riippumattoman ulkopuolisen asiantuntijan avustamana arvioinnin, jossa arvioidaan ACERin suoritustasoa suhteessa sen tavoitteisiin, toimeksiantoon ja tehtäviin. Arvioinnissa on käsiteltävä erityisesti mahdollista tarvetta muuttaa ACERin toimeksiantoa ja tällaisten muutosten taloudellisia vaikutuksia.

2.   Jos komissio katsoo, ettei ACERin olemassaolon jatkuminen ole enää perusteltua sille asetettuihin tavoitteisiin, toimeksiantoon ja tehtäviin nähden, se voi toteutettuaan sidosryhmien ja sääntelyneuvoston asianmukaisen kuulemisen ehdottaa, että tätä asetusta muutetaan vastaavasti tai että se kumotaan.

3.   Komissio toimittaa 1 kohdassa tarkoitetun arvioinnin tulokset sekä päätelmänsä Euroopan parlamentille, neuvostolle ja ACERin sääntelyneuvostolle. Arvioinnin tulokset on julkistettava.

4.   Komissio toimittaa viimeistään 31 päivänä lokakuuta 2025 ja sen jälkeen vähintään joka viides vuosi Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, jossa arvioidaan tätä asetusta ja erityisesti ACERin tehtäviä, joihin liittyy yksittäisiä päätöksiä. Kyseisessä kertomuksessa on tapauksen mukaan otettava huomioon asetuksen (EU) 2019/943 69 artiklan 1 kohdan mukaisen arvioinnin tulokset.

Komissio toimittaa yhdessä arviointinsa kanssa tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen.

46 artikla

Kumoaminen

Kumotaan asetus (EY) N:o 713/2009.

Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä II olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

47 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 5 päivänä kesäkuuta 2019.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

A. TAJANI

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

G. CIAMBA


(1)  EUVL C 288, 31.8.2017, s. 91.

(2)  EUVL C 342, 12.10.2017, s. 79.

(3)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 26. maaliskuuta 2019 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 22. toukokuuta 2019.

(4)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 713/2009, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston perustamisesta (EUVL L 211, 14.8.2009, s. 1).

(5)  Katso liite I.

(6)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1227/2011, annettu 25 päivänä lokakuuta 2011, energian tukkumarkkinoiden eheydestä ja tarkasteltavuudesta (EUVL L 326, 8.12.2011, s. 1).

(7)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 347/2013, annettu 17 päivänä huhtikuuta 2013, Euroopan laajuisten energiainfrastruktuurien suuntaviivoista ja päätöksen N:o 1364/2006/EY kumoamisesta sekä asetusten (EY) N:o 713/2009, (EY) N:o 714/2009 ja (EY) N:o 715/2009 muuttamisesta (EUVL L 115, 25.4.2013, s. 39).

(8)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/1938, annettu 25 päivänä lokakuuta 2017, toimista kaasun toimitusvarmuuden turvaamiseksi ja asetuksen (EU) N:o 994/2010 kumoamisesta (EUVL L 280, 28.10.2017, s. 1).

(9)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/941, annettu 5 päivänä kesäkuuta 2019, riskeihin varautumisesta sähköalalla ja direktiivin 2005/89/EY kumoamisesta (katso tämän virallisen lehden sivu 1).

(10)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/944, annettu 5 päivänä kesäkuuta 2019, sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2012/27/EU muuttamisesta (katso tämän virallisen lehden sivu 125).

(11)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/73/EY, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, maakaasun sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/55/EY kumoamisesta (EUVL L 211, 14.8.2009, s. 94).

(12)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1999, annettu 11 päivänä joulukuuta 2018, energiaunionin ja ilmastotoimien hallinnosta, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 663/2009 ja (EY) N:o 715/2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 94/22/EY, 98/70/EY, 2009/31/EY, 2009/73/EY, 2010/31/EU, 2012/27/EU ja 2013/30/EU, neuvoston direktiivien 2009/119/EY ja (EU) 2015/652 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 525/2013 kumoamisesta (EUVL L 328, 21.12.2018, s. 1).

(13)  Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission 19 päivänä heinäkuuta 2012 antama yhteinen lausuma erillisvirastoista.

(14)  Komission delegoitu asetus (EU) N:o 1271/2013, annettu 30 päivänä syyskuuta 2013, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 208 artiklassa tarkoitettuja elimiä koskevasta varainhoidon puiteasetuksesta (EUVL L 328, 7.12.2013, s. 42).

(15)  Neuvoston asetus (EY) N:o 2965/94, annettu 28 päivänä marraskuuta 1994, Euroopan unionin elinten käännöskeskuksen perustamisesta (EYVL L 314, 7.12.1994, s. 1).

(16)  Neuvoston asetus (ETY, Euratom, EHTY) N:o 259/68, annettu 29 päivänä helmikuuta 1968, Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja näiden yhteisöjen muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen vahvistamisesta sekä yhteisöjen virkamiehiin tilapäisesti sovellettavien erityisten toimenpiteiden laatimisesta (EYVL L 56, 4.3.1968, s. 1).

(17)  Jäsenvaltioiden hallitusten edustajien yhteisellä sopimuksella tekemä päätös, tehty 7 päivänä joulukuuta 2009, energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston kotipaikan sijainnista (EUVL L 322, 9.12.2009, s. 39).

(18)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/943, annettu 5 päivänä kesäkuuta 2019, sähkön sisämarkkinoista (katso tämän virallisen lehden sivu 54).

(19)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 715/2009, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, maakaasunsiirtoverkkoihin pääsyä koskevista edellytyksistä ja asetuksen (EY) N:o 1775/2005 kumoamisesta (EUVL L 211, 14.8.2009, s. 36).

(20)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).

(21)  Komission asetus (EU) 2015/1222, annettu 24 päivänä heinäkuuta 2015, kapasiteetin jakamista ja ylikuormituksen hallintaa koskevien suuntaviivojen vahvistamisesta (EUVL L 197, 25.7.2015, s. 24).

(22)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) 2018/1046, annettu 18 päivänä heinäkuuta 2018, unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä, asetusten (EU) N:o 1296/2013, (EU) N:o 1301/2013, (EU) N:o 1303/2013, (EU) N:o 1304/2013, (EU) N:o 1309/2013, (EU) N:o 1316/2013, (EU) N:o 223/2014, (EU) N:o 283/2014 ja päätöksen N:o 541/2014/EU muuttamisesta sekä asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 kumoamisesta (EUVL L 193, 30.7.2018, s. 1).

(23)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 883/2013, annettu 11 päivänä syyskuuta 2013, Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1073/1999 ja neuvoston asetuksen (Euratom) N:o 1074/1999 kumoamisesta (EUVL L 248, 18.9.2013, s. 1).

(24)  EUVL L 136, 31.5.1999, s. 15.

(25)  Neuvoston asetus (Euratom, EY) N:o 2185/96, annettu 11 päivänä marraskuuta 1996, komission paikan päällä suorittamista tarkastuksista ja todentamisista Euroopan yhteisöjen taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten ja muiden väärinkäytösten estämiseksi (EYVL L 292, 15.11.1996, s. 2).

(26)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001, annettu 30 päivänä toukokuuta 2001, Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi (EYVL L 145, 31.5.2001, s. 43).

(27)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1725, annettu 23 päivänä lokakuuta 2018, luonnollisten henkilöiden suojelusta unionin toimielinten, elinten ja laitosten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta sekä asetuksen (EY) N:o 45/2001 ja päätöksen N:o 1247/2002/EY kumoamisesta (EUVL L 295, 21.11.2018, s. 39).

(28)  Komission päätös (EU, Euratom) 2015/443, annettu 13 päivänä maaliskuuta 2015, turvallisuudesta komissiossa (EUVL L 72, 17.3.2015, s. 41).

(29)  Komission päätös (EU, Euratom) 2015/444, annettu 13 päivänä maaliskuuta 2015, EU:n turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamista koskevista säännöistä (EUVL L 72, 17.3.2015, s. 53).

(30)  Neuvoston asetus N:o 1 Euroopan talousyhteisössä käytettäviä kieliä koskevista järjestelyistä (EYVL 17, 6.10.1958, s. 385).


LIITE I

Kumottu asetus ja sen muutos

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 713/2009, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston perustamisesta

(EUVL L 211, 14.8.2009, s. 1).

 

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 347/2013, annettu 17 päivänä huhtikuuta 2013, Euroopan laajuisten energiainfrastruktuurien suuntaviivoista ja päätöksen N:o 1364/2006/EY kumoamisesta sekä asetusten (EY) N:o 713/2009, (EY) N:o 714/2009 ja (EY) N:o 715/2009 muuttamisesta

Ainoastaan asetuksen (EU) N:o 347/2013 20 artiklassa oleva viittaus asetuksen (EY) N:o 713/2009 22 artiklan 1 kohtaan.


LIITE II

Vastaavuustaulukko

Asetus (EY) No 713/2009

Tämä asetus

1 artikla

1 artikla

4 artikla

2 artikla

5 artikla

3 artikla

6 artiklan 1–3 kohta ja 4 kohdan ensimmäinen alakohta

4 artikla

6 artiklan 4 kohdan toinen alakohta–viides alakohta ja 5, 6 ja 9 kohta

5 artikla

7 ja 8 artikla

6 artikla

7 artikla

8 artikla

9 artikla

9 artiklan 1 kohta–2 kohdan ensimmäinen alakohta

10 artikla

6 artiklan 7 ja 8 kohta

11 artikla

12 artikla

9 artiklan 2 kohdan toinen alakohta

13 artikla

10 artikla

14 artikla

11 artikla

15 artikla

2 artikla

16 artikla

3 artikla

17 artikla

12 artikla

18 artikla

13 artikla

19 artikla

20 artikla

14 artiklan 1 ja 2 kohta

21 artikla

14 artiklan 3–6 kohta

22 artiklan 1–4 kohta

15 artikla

22 artiklan 5–6 kohta

16 artikla

23 artikla

17 artikla

24 artikla

18 artiklan 1 ja 2 kohta

25 artiklan 1, 2 ja 4 kohta

19 artiklan 6 kohta

25 artiklan 3 kohta

18 artiklan 3 kohta

26 artikla

18 artiklan 4–7 kohta

27 artikla

19 artiklan 1–5 ja 7 kohta

28 artikla

20 artikla

29 artikla

30 artikla

21 artikla

31 artikla

22 artikla

32 artikla

23 artikla

33 artikla

24 artiklan 1 ja 2 kohta

34 artikla

24 artiklan 3 kohta ja sitä seuraavat kohdat

35 artikla

25 artikla

36 artikla

37 artikla

27 artikla

38 artikla

28 artikla

39 artikla

29 artikla

40 artikla

30 artikla

41 artiklan 1–3 kohta

42 artikla

31 artikla

43 artikla

33 artikla

44 artikla

34 artikla

45 artikla

46 artikla

35 artikla

47 artikla


14.6.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 158/54


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2019/943,

annettu 5 päivänä kesäkuuta 2019,

sähkön sisämarkkinoista

(uudelleenlaadittu)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 194 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon (2),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 714/2009 (4) on muutettu useita kertoja ja huomattavilta osin. Koska siihen on määrä tehdä uusia muutoksia, mainittu asetus olisi selkeyden vuoksi uudelleenlaadittava.

(2)

Energiaunionin tavoitteena on tarjota loppuasiakkaille – kotitalouksille ja yrityksille – turvallista, varmaa, kestävää, kilpailukykyistä ja kohtuuhintaista energiaa. Sähköjärjestelmää ovat perinteisesti hallinneet vertikaalisesti integroituneet, usein julkisessa omistuksessa olevat monopolit, joilla on käytössä suuria keskitettyjä ydinvoimaloita tai fossiilisia polttoaineita käyttäviä voimalaitoksia. Vuodesta 1999 lähtien asteittain toteutettujen sähkön sisämarkkinoiden tavoitteena on luoda todellisia valinnanmahdollisuuksia kaikille kuluttajille unionissa sekä uusia liiketoimintamahdollisuuksia ja laajempaa kaupankäyntiä rajojen yli, jotta saavutetaan parempi tehokkuus, kilpailuun perustuvat hinnat ja parempi palvelutaso sekä edistetään toimitusvarmuutta ja kestävää kehitystä. Sähkön sisämarkkinat ovat lisänneet kilpailua etenkin tukkutasolla ja kasvattaneet alueiden välistä kauppaa. Ne muodostavat edelleen perustan toimiville energiamarkkinoille.

(3)

Unionin energiajärjestelmässä on käynnissä syvällisin muutos vuosikymmeniin, ja sähkömarkkinat ovat tämän muutoksen keskiössä. Yhteisenä tavoitteena oleva energiajärjestelmän irtautuminen hiilestä luo uusia mahdollisuuksia ja haasteita markkinaosapuolille. Samaan aikaan tekniikan kehitys mahdollistaa kuluttajien osallistumisen ja rajat ylittävän yhteistyön uudet muodot.

(4)

Tässä asetuksessa vahvistetaan säännöt energian sisämarkkinoiden toiminnan varmistamiseksi, ja siihen sisältyy uusiutuvien energiamuotojen ja ympäristöpolitiikan kehittämiseen liittyviä vaatimuksia, erityisesti tietyntyyppisiä uusiutuvia energialähteitä käyttäviä voimalaitoksia koskevat erityissäännöt, jotka liittyvät tasevastuuseen sekä ajojärjestyksen määrittelyyn ja uudelleenmäärittelyyn, samoin kuin uuden tuotantokapasiteetin hiilidioksidipäästöille asetettu kynnysarvo, jos tällaiseen kapasiteettiin sovelletaan väliaikaista toimenpidettä, jolla varmistetaan tarvittavan resurssien riittävyyden taso, eli kapasiteettimekanismia.

(5)

Pienten voimalaitosten uusiutuvista energialähteistä peräisin oleva sähkö olisi asetettava ajojärjestyksessä etusijalle joko käyttämällä ajojärjestyksen määrittelymenetelmässä erityistä etusijajärjestystä tai asettamalla markkinaoperaattoreille sääntelyyn perustuvia vaatimuksia, jotka koskevat tällaisen sähkön tarjoamista markkinoilla. Ajojärjestyksessä etusijalle asettamisen verkon käyttöpalveluissa samoin taloudellisin ehdoin olisi katsottava olevan tämän asetuksen mukaista. Ajojärjestyksessä etusijalle asettaminen olisi joka tapauksessa katsottava yhteensopivaksi uusiutuvia energialähteitä käyttävien voimalaitosten sähkömarkkinoille osallistumisen kanssa.

(6)

Valtioiden markkinoiden toimintaan puuttuminen, joka on usein suunniteltu koordinoimattomasti, on johtanut sähkön tukkumarkkinoiden lisääntyviin vääristymiin, millä on ollut kielteisiä vaikutuksia investointeihin ja rajat ylittävään kauppaan.

(7)

Sähköasiakkaat olivat aiemmin pelkästään passiivisia ja ostivat usein sähköä säännellyin hinnoin, joilla ei ollut minkäänlaista suoraa suhdetta markkinoihin. Tulevaisuudessa asiakkaille on annettava mahdollisuus osallistua täysimääräisesti markkinoille tasapuolisin edellytyksin muiden markkinaosapuolten kanssa sekä hallita omaa energiankulutustaan. Jotta uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön kasvavat osuudet voitaisiin syöttää verkkoon, tulevassa sähköjärjestelmässä olisi hyödynnettävä kaikkia käytettävissä olevia joustomahdollisuuksia, etenkin kysyntäpuolen ratkaisuja ja energian varastointia, ja niissä olisi hyödynnettävä digitalisointia integroimalla innovatiivisia teknologioita sähköjärjestelmään. Tulevan sähköjärjestelmän olisi myös edistettävä energiatehokkuutta, jotta todellinen hiilestä irtautuminen voidaan saavuttaa mahdollisimman alhaisin kustannuksin. Energian sisämarkkinoiden toteuttaminen uusiutuvan energian tehokkaalla integroinnilla voi edistää investointeja pitkällä aikavälillä ja auttaa saavuttamaan energiaunionin ja vuoteen 2030 ulottuvien ilmasto- ja energiapolitiikan puitteiden tavoitteet, jotka asetettiin komission 22 päivänä tammikuuta 2014 julkaisemassa tiedonannossa, jonka otsikko on ”Ilmasto- ja energiapolitiikan puitteet vuosille 2020–2030”, ja jotka vahvistettiin Eurooppa-neuvoston 23 ja 24 päivänä lokakuuta 2014 pidetyssä kokouksessa annetuissa päätelmissä.

(8)

Markkinoiden tiiviimpi yhdentyminen ja muutos kohti vaihtelevampaa sähköntuotantoa edellyttävät lisätoimia, joiden avulla koordinoidaan kansallisia energiapolitiikkoja naapurimaiden kanssa ja hyödynnetään rajat ylittävän sähkön kaupan tarjoamia mahdollisuuksia.

(9)

Sääntelykehykset ovat kehittyneet ja mahdollistavat sähköllä käytävän kaupan unionin laajuisesti. Tätä kehitystä on tuettu hyväksymällä useita verkkosääntöjä ja suuntaviivoja, joilla sähkömarkkinoita yhdistetään. Näihin verkkosääntöihin ja suuntaviivoihin sisältyy markkinasääntöjä, verkon käyttöä ja verkkoon liittämistä koskevia säännöksiä. Täydellisen avoimuuden varmistamiseksi ja oikeusvarmuuden parantamiseksi pääperiaatteet, jotka koskevat markkinoiden toimintaa ja kapasiteetin jakamista tasehallintamarkkinoiden, päivänsisäisten ja vuorokausimarkkinoiden sekä termiinimarkkinoiden aikaväleillä, olisi myös hyväksyttävä tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen ja sisällytettävä yhteen unionin säädökseen.

(10)

Komission asetuksen (EU) 2017/2195 (5) 13 artiklassa vahvistetaan prosessi, jolla siirtoverkonhaltijoille annetaan mahdollisuus siirtää kaikki tai osa tehtävistään kolmannelle osapuolelle. Tehtävän siirtävillä siirtoverkonhaltijoilla olisi edelleen oltava vastuu tämän asetuksen velvoitteiden noudattamisen varmistamisesta. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi voitava antaa tehtäviä ja velvoitteita kolmannelle osapuolelle. Tällaisen tehtävien ja velvoitteiden antamisen olisi rajoituttava kansallisella tasolla toteutettaviin tehtäviin ja velvollisuuksiin (kuten taseselvitys). Tehtävien ja velvoitteiden antamiseen liittyvien rajoitusten ei pitäisi johtaa tarpeettomiin muutoksiin olemassa olevissa kansallisissa järjestelyissä. Siirtoverkonhaltijoiden olisi kuitenkin edelleen oltava vastuussa niille Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2019/944 (6) 40 artiklan nojalla uskotuista tehtävistä.

(11)

Tasehallintamarkkinoilla toimittaessa tehokas ja vääristämätön hinnanmuodostus tasehallintakapasiteetin ja tasesähkön hankinnassa edellyttää, että tasehallintakapasiteettia koskevat sopimukset eivät määrittele tasesähkön hintaa. Tämä ei kuitenkaan rajoita yhdistetyn suunnitteluprosessin käyttöä asetuksen (EU) 2017/2195 mukaisesti.

(12)

Asetuksen (EU) 2017/2195 18, 30 ja 32 artiklassa säädetään, että tasesähkön standardi- ja erityistuotteiden hinnoittelumenetelmän olisi luotava markkinaosapuolille myönteisiä kannustimia ylläpitää niiden omaa tasapainoa tai auttaa järjestelmän tasapainon palauttamisessa tasepoikkeamahinta-alueella sekä siten vähentää järjestelmän tasepoikkeamia ja yhteiskunnalle aiheutuvia kustannuksia. Tällaisessa hinnoittelumalleissa pitäisi pyrkiä kulutusjouston ja muiden tasehallintaresurssien taloudellisesti tehokkaaseen käyttöön käyttövarmuusrajoja noudattaen.

(13)

Tasesähkömarkkinoiden yhdistämisen olisi helpotettava päivänsisäisten markkinoiden tehokasta toimintaa, jotta markkinaosapuolille annettaisiin mahdollisuus tasapainottaa järjestelmänsä mahdollisimman lähellä reaaliaikaa asetuksen (EU) 2017/2195 24 artiklassa säädettyjen tasesähkökaupan sulkeutumisajankohtien mahdollistamin tavoin. Siirtoverkonhaltijoiden olisi tasapainotettava tasehallintamarkkinoilla ainoastaan ne tasepoikkeamat, jotka ovat jäljellä päivänsisäisten markkinoiden sulkeutumisajan jälkeen. Asetuksen (EU) 2017/2195 53 artiklassa säädetään lisäksi taseselvitysjakson yhdenmukaistamisesta 15 minuuttiin unionissa. Tällaisen yhdenmukaistamisen pitäisi tukea päivänsisäistä kauppaa ja edistää sellaisten kaupattavien tuotteiden kehittämistä, joilla on sama toimitusajankohta.

(14)

Jotta siirtoverkonhaltijat voisivat hankkia ja käyttää tasehallintakapasiteettia tehokkaalla, taloudellisella ja markkinapohjaisella tavalla, markkinoiden yhdentymistä on tarpeen edistää. Tähän liittyen asetuksen (EU) 2017/2195 IV osastossa vahvistetaan kolme menetelmää, joiden avulla siirtoverkonhaltijat voivat jakaa alueiden välistä kapasiteettia tasehallintakapasiteetin vaihtoa ja reservien jakamista varten, kun se on kustannus-hyötyanalyysin pohjalta perusteltua. Nämä kolme menetelmää ovat yhteisesti optimoitu jakamisprosessi, markkinapohjainen jakamisprosessi ja taloudelliseen tehokkuusanalyysiin perustuva jakaminen. Yhteisesti optimoitu jakamisprosessi on toteutettava vuorokautiselta pohjalta. Markkinapohjainen jakamisprosessi voidaan sitä vastoin toteuttaa, kun sopimus tehdään viimeistään yksi viikko ennen tasehallintakapasiteetin tarjoamista, ja taloudelliseen tehokkuusanalyysiin perustuva jakaminen voidaan toteuttaa, kun sopimus tehdään enemmän kuin yksi viikko ennen tasehallintakapasiteetin tarjoamista, edellyttäen, että jaetut määrät ovat rajallisia ja asiasta tehdään vuosittain arviointi. Kun asianomaiset sääntelyviranomaiset ovat hyväksyneet alueiden välisen kapasiteetin jakamisprosessia koskevan menetelmän, kaksi tai useampi siirtoverkonhaltija voisivat soveltaa menetelmää aikaistetusti kokemusten hankkimiseksi ja sen sujuvan soveltamisen mahdollistamiseksi useampien siirtoverkonhaltijoiden keskuudessa tulevaisuudessa. Kaikkien siirtoverkonhaltijoiden olisi kuitenkin harmonisoitava tällaisen menetelmän soveltaminen markkinoiden yhdentymisen edistämiseksi.

(15)

Asetuksen (EU) 2017/2195 V osastossa vahvistettiin, että taseselvityksen yleisenä tavoitteena on varmistaa, että tasevastaavat ylläpitävät omaa tasapainoaan tai auttavat järjestelmän tasapainon palauttamisessa tehokkaalla tavalla, ja tarjota markkinaosapuolille kannustimia ylläpitää järjestelmän tasapainoa tai auttaa järjestelmän tasapainon palauttamisessa. Jotta tasehallintamarkkinat ja koko energiajärjestelmä pystyisivät ottamaan vastaan vaihtelevien uusiutuvien energialähteiden kasvavat osuudet, tasepoikkeamahintojen olisi vastattava energian reaaliaikaista arvoa. Kaikkien markkinaosapuolten olisi oltava taloudellisessa vastuussa järjestelmässä aiheuttamistaan tasepoikkeamista, jotka vastaavat jaetun määrän ja lopputilanteen välistä erotusta markkinoilla. Kulutusjoustoaggregaattoreiden osalta jaettu määrä koostuu osallistuvien asiakkaiden kuorman fyysisesti aktivoimasta energiamäärästä, joka perustuu määriteltyyn mittaus- ja perusmenetelmään.

(16)

Komission asetuksessa (EU) 2015/1222 (7) vahvistetaan alueiden välisen kapasiteetin jakamista ja siirtorajoituksen hallintaa vuorokausimarkkinoilla ja päivänsisäisillä markkinoilla koskevat yksityiskohtaiset suuntaviivat, mukaan luettuina vaatimukset, joita sovelletaan yhteisten menetelmien vahvistamiseen niiden kapasiteettimäärien määrittämiseksi, jotka ovat samaan aikaan käytettävissä tarjousalueiden välillä, kriteerien määrittely tehokkuuden arviointia varten sekä arviointiprosessi tarjousalueiden määrittelyä varten. Asetuksen (EU) 2015/1222 32 ja 34 artiklassa vahvistetaan säännöt tarjousalueen konfiguraation uudelleentarkastelusta, 41 ja 54 artiklassa vahvistetaan enimmäis- ja vähimmäisselvityshintoja koskevat yhdenmukaistetut rajat vuorokautisilla ja päivänsisäisillä aikaväleillä, 59 artiklassa vahvistetaan säännöt päivänsisäisen alueiden välisen kapasiteetin jakamisen sulkeutumisajankohdasta ja 74 artiklassa puolestaan vahvistetaan säännöt, jotka koskevat ajojärjestyksen uudelleenmäärittelyä ja vastakaupan kustannustenjakomenetelmiä.

(17)

Komission asetuksessa (EU) 2016/1719 (8) vahvistetaan yksityiskohtaiset säännöt alueiden välisen kapasiteetin jakamisesta termiinimarkkinoilla, yhteisen menetelmän käyttöönotosta alueiden välisen pitkän aikavälin kapasiteetin määrittämiseksi, pitkän aikavälin siirto-oikeuksia tarjoavan keskitetyn kauppapaikan perustamisesta Euroopan tasolla ja mahdollisuudesta palauttaa pitkän aikavälin siirto-oikeudet seuraavaa pitkän aikavälin kapasiteetin jakamista varten tai siirtää pitkän aikavälin siirto-oikeuksia markkinaosapuolten välillä. Asetuksen (EU) 2016/1719 30 artiklassa vahvistetaan pitkän aikavälin suojausinstrumentteja koskevat säännöt.

(18)

Komission asetuksessa (EU) 2016/631 (9) asetetaan vaatimukset voimalaitosten, erityisesti tahtikonevoimalaitosten, suuntaajakytkettyjen voimalaitosten ja merellä sijaitsevien suuntaajakytkettyjen voimalaitosten, liitännöille yhteenliitettyyn verkkoon. Kyseisillä vaatimuksilla osaltaan varmistetaan tasapuoliset kilpailuolosuhteet sähkön sisämarkkinoilla, varmistetaan verkon käyttövarmuuden ja uusiutuvista energialähteistä peräisin olevan liittäminen sähköverkkoon ja helpotetaan unionin laajuista sähkökauppaa. Asetuksen (EU) 2016/631 66 ja 67 artiklassa vahvistetaan säännöt, jotka koskevat sähköntuotannon kehittymässä olevia teknologioita.

(19)

Markkinapohjaisen sähkökaupan keskeinen edellytys ovat tarjousalueet, jotka vastaavat tarjonnan ja kysynnän jakautumista. Ne ovat myös edellytys sille, että kapasiteetin jakamismenetelmiä, myös siirtoperusteista lähestymistapaa, voidaan käyttää mahdollisimman tehokkaasti. Tarjousalueet olisi sen vuoksi määriteltävä siten, että voidaan varmistaa markkinoiden likviditeetti, tehokas siirtorajoituksen hallinta ja markkinoiden yleinen tehokkuus. Jos yksi yksittäinen sääntelyviranomainen tai siirtoverkonhaltija käynnistää käytössä olevan tarjousalueen konfiguraation uudelleentarkastelun oman toimivaltaisen sääntelyviranomaisensa suostumuksella siirtoverkonhaltijan vastuualueella sijaitsevien tarjousalueiden osalta, jos tarjousalueen konfiguraatiolla ei ole merkittävää vaikutusta viereisten siirtoverkonhaltijoiden vastuualueisiin, rajayhdysjohdot mukaan lukien, ja tarjousalueen konfiguraation uudelleentarkastelu on välttämätöntä tehokkuuden parantamiseksi, rajat ylittävien kaupankäyntimahdollisuuksien maksimoimiseksi tai käyttövarmuuden ylläpitämiseksi, asianomaisen vastuualueen siirtoverkonhaltijan olisi oltava ainoa uudelleentarkasteluun osallistuva siirtoverkonhaltija ja toimivaltaisen sääntelyviranomaisen ainoa siihen osallistuva sääntelyviranomainen. Asianomaisen siirtoverkonhaltijan ja toimivaltaisen sääntelyviranomaisen olisi annettava uudelleentarkastelusta ennakkoilmoitus viereisille siirtoverkonhaltijoille, ja uudelleentarkastelun tulokset olisi julkaistava. Olisi oltava mahdollista käynnistää alueellisen tarjousalueen uudelleentarkastelu siirtorajoitusta koskevan teknisen raportin johdosta tämän asetuksen 14 artiklan mukaisesti tai asetuksessa (EU) 2015/1222 säädettyjen olemassa olevien menettelyjen mukaisesti.

(20)

Toteuttaessaan kapasiteetin laskentaa alueellisten koordinointikeskusten olisi maksimoitava kapasiteetti ottaen huomioon kustannuksia aiheuttamattomat korjaavat toimenpiteet ja noudattaen kapasiteetin laskenta-alueen siirtoverkonhaltijoiden käyttövarmuusrajoja. Jos laskenta ei johda tässä asetuksessa vahvistettua vähimmäiskapasiteettia vastaavaan tai sitä suurempaan kapasiteettiin, alueellisten koordinointikeskusten olisi otettava huomioon kaikki käytettävissä olevat kustannuksia aiheuttavat korjaavat toimenpiteet kapasiteetin lisäämiseksi vähimmäiskapasiteettiin saakka, mukaan lukien kapasiteetin laskenta-alueiden sisäiset ja niiden väliset ajojärjestyksen uudelleenmäärittelymahdollisuudet, noudattaen kuitenkin kapasiteetin laskenta-alueiden siirtoverkonhaltijoiden käyttövarmuusrajoja. Siirtoverkonhaltijoiden olisi raportoitava tarkasti ja avoimesti kaikista kapasiteetin laskentaan liittyvistä näkökohdista tämän asetuksen mukaisesti, ja niiden olisi varmistettava, että kaikki alueellisille koordinointikeskuksille lähetetyt tiedot ovat tarkkoja ja tarkoituksenmukaisia.

(21)

Toteuttaessaan kapasiteetin laskentaa alueellisten koordinointikeskusten olisi laskettava alueiden välinen kapasiteetti käyttäen siirtoverkonhaltijoilta saatuja tietoja, joissa noudatetaan siirtoverkonhaltijoiden vastuualueiden käyttövarmuusrajoja. Siirtoverkonhaltijoilla olisi oltava mahdollisuus poiketa koordinoidusta kapasiteetin laskennasta, jos sen toteuttaminen johtaisi verkkoelementtien käyttövarmuusrajojen rikkomiseen niiden vastuualueella. Näitä poikkeamia olisi seurattava tarkkaan ja niistä olisi raportoitava avoimesti, jotta estetään väärinkäytökset ja varmistetaan, että markkinaosapuolten käyttöön annettavan yhteenliittämiskapasiteetin määrää ei rajoiteta siirtorajoituksen ratkaisemiseksi tarjousalueen sisällä. Jos käytössä on toimintasuunnitelma, siinä olisi otettava huomioon poikkeamat ja puututtava niiden syihin.

(22)

Markkinoiden pääperiaatteissa olisi vahvistettava, että sähkön hinnat määritetään kysynnän ja tarjonnan perusteella. Näiden hintojen olisi osoitettava, milloin sähköä tarvitaan, ja niiden olisi siten annettava markkinapohjaisia kannustimia investoinneille, joita tehdään joustolähteisiin, kuten joustavaan tuotantoon, yhteenliitäntöihin, kulutusjoustoon tai energian varastointiin.

(23)

Vaikka yhtenä energiaunionin tavoitteista on sähköalan irtautuminen hiilestä siten, että uusiutuvista lähteistä peräisin olevasta energiasta tulee merkittävä osa markkinoita, on samalla ratkaisevan tärkeää, että markkinoilla poistetaan rajat ylittävän kaupan jäljellä olevat esteet ja kannustetaan investointeja tuki-infrastruktuuriin, kuten joustavampaan tuotantoon, yhteenliitäntöihin, kulutusjoustoon ja energian varastointiin. Jotta voitaisiin tukea tätä siirtymistä vaihtelevaan ja hajautettuun tuotantoon ja varmistaa, että energiamarkkinoiden periaatteet muodostavat unionin tulevien sähkömarkkinoiden perustan, on tärkeää kiinnittää entistä enemmän huomiota lyhyen aikavälin markkinoihin ja niukkuuteen perustuvaan hinnoitteluun.

(24)

Lyhyen aikavälin markkinat parantavat likviditeettiä ja lisäävät kilpailua antamalla useammille resursseille, etenkin niille resursseille, jotka ovat joustavampia, mahdollisuuden osallistua täysimääräisesti markkinoille. Toimiva niukkuuteen perustuva hinnoittelu kannustaa markkinaosapuolia reagoimaan markkinasignaaleihin ja olemaan käytettävissä silloin kun markkinat niitä eniten tarvitsevat ja varmistaa, että ne voivat kattaa kustannuksensa tukkumarkkinoilla. Siksi on ensiarvoisen tärkeää varmistaa, että hallinnolliset ja implisiittiset hintakatot poistetaan, jotta mahdollistetaan niukkuuteen perustuva hinnoittelu. Kun lyhyen aikavälin markkinat ja niukkuuteen perustuva hinnoittelu on nivottu täydellisesti osaksi markkinoiden rakennetta, ne edistävät muiden toimitusvarmuuden takaamiseen liittyvien markkinoita vääristävien toimenpiteiden, kuten kapasiteettimekanismien, poistamista käytöstä. Samaan aikaan tukkumarkkinoilla sovellettavan hintakatottoman niukkuuteen perustuvan hinnoittelun ei pitäisi vaarantaa mahdollisuutta tarjota loppuasiakkaille ja erityisesti kotitalousasiakkaille, pk-yrityksille ja teollisuuden asiakkaille luotettavia ja vakaita hintoja.

(25)

Poikkeukset markkinoiden perusperiaatteista, kuten tasevastuusta, markkinapohjaisesta ajojärjestyksen määrittelystä tai ajojärjestyksen uudelleenmäärittelystä, heikentävät joustosignaaleja ja muodostavat esteen energian varastoinnin, kulutusjouston tai aggregoinnin kaltaisten ratkaisujen kehittämiselle, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 107, 108 ja 109 artiklan soveltamista. Vaikka poikkeukset ovat edelleen tarpeellisia tiettyihin markkinaosapuoliin, etenkin kotitalousasiakkaisiin ja pk-yrityksiin, kohdistuvan tarpeettoman hallinnollisen rasitteen välttämiseksi, kokonaisia tekniikoita koskevat laajat poikkeukset eivät sovi yhteen sen kanssa, että päämääränä on saavuttaa tehokkaat ja markkinapohjaiset hiilestä irtautumisprosessit, joten ne olisi korvattava paremmin kohdennetuilla toimenpiteillä.

(26)

Toimivan kilpailun kehittyminen sähkön sisämarkkinoilla edellyttää syrjimättömiä, avoimia ja asianmukaisia maksuja verkon käytöstä, siirtoverkon yhdysjohdot mukaan lukien.

(27)

Rajayhdysjohtokapasiteetin koordinoimattomat rajoitukset rajoittavat enenevässä määrin jäsenvaltioiden välistä sähkön kauppaa, ja niistä on tullut merkittävä este toimivien sähkön sisämarkkinoiden kehittämiselle. Rajayhdysjohtojen enimmäiskapasiteetti ja kriittiset verkkoelementit olisi näin ollen asetettava saataville noudattaen verkkotoiminnan turvallisuusvaatimuksia, vikatapahtumia koskevan N-1-käyttövarmuusnormin noudattaminen mukaan lukien. Kapasiteettitason vahvistamiselle silmukoituneessa verkossa on kuitenkin joitakin rajoituksia. On tarpeen ottaa käyttöön selkeitä käytettävissä olevan alueiden välisen kaupankäynnin kapasiteetin vähimmäistasoja, jotta voidaan vähentää kiertovirtojen ja sisäisen siirtorajoituksen vaikutuksia alueiden väliseen kauppaan ja antaa markkinaosapuolille ennakoitavissa oleva kapasiteettiarvo. Kun käytetään siirtoperusteista lähestymistapaa, kyseisen vähimmäiskapasiteetin avulla olisi määritettävä käyttövarmuusrajoja noudattaen alueiden välisen tai sisäisen kriittisen verkkoelementin kapasiteetin vähimmäisosuus, jota käytetään syöttötietona koordinoidussa kapasiteetin laskennassa asetuksen (EU) 2015/1222 mukaisesti vikatapahtumat huomioon ottaen. Kapasiteetin jäljellä oleva kokonaisosuus voidaan käyttää luotettavuusmarginaaleihin, kiertovirtoihin ja sisäisiin siirtoihin. Jos lisäksi ilmenee verkon käyttövarmuuden varmistamiseen liittyviä ennakoitavissa olevia ongelmia, rajoitetun siirtymävaiheen ajaksi olisi voitava lisäksi hyväksyä poikkeuksia, joihin olisi liitettävä menetelmä ja hankkeita, joilla tarjotaan pitkän aikavälin ratkaisu.

(28)

Siirtokapasiteetti, johon olisi sovellettava 70 prosentin vähimmäiskapasiteettia koskevaa edellytystä nettosiirtokapasiteettiin perustuvassa lähestymistavassa, on aktiivisen energian enimmäissiirtokapasiteetti, joka noudattaa käyttövarmuusrajoja ja josta on vähennetty vikatapahtumat. Tässä kapasiteetin koordinoidussa laskennassa otetaan myös huomioon, että sähkövirrat jakautuvat epätasaisesti yksittäisten komponenttien välillä eikä siinä ainoastaan lasketa yhteen yhdysjohtojen kapasiteetteja. Tästä kapasiteetista ei ole vähennetty kiertovirtoja, sisäisiä siirtoja eikä luotettavuusmarginaaleja, jotka otetaan huomioon jäljelle jäävässä 30 prosentissa.

(29)

On tärkeää välttää se, että siirtoverkonhaltijoiden jäsenvaltioissa käyttämät erilaiset turvallisuus-, käyttö- ja suunnitteluvaatimukset johtavat kilpailun vääristymiseen. Lisäksi käytettävissä olevan siirtokapasiteetin sekä siihen vaikuttavien turvallisuus-, suunnittelu- ja käyttövaatimusten olisi oltava avoimia markkinaosapuolille.

(30)

Jotta tarvittavia investointeja voitaisiin ohjata tehokkaasti, hintojen on annettava signaaleja myös siitä, missä sähköä tarvitaan eniten. Alueellisessa sähköjärjestelmässä oikeat sijaintia koskevat signaalit edellyttävät tarjousalueiden yhdenmukaista, objektiivista ja luotettavaa määrittämistä avoimella prosessilla. Unionin sähköverkon tehokkaan toiminnan ja suunnittelun varmistamiseksi ja toimivien hintasignaalien antamiseksi uudelle tuotantokapasiteetille, kulutusjoustolle ja siirtoinfrastruktuurille, tarjousalueissa olisi otettava huomioon rakenteelliset siirtorajoitukset. Etenkään alueiden välistä kapasiteettia ei saisi vähentää sisäisen siirtorajoituksen ratkaisemiseksi.

(31)

Jotta voidaan ottaa huomioon tarjousalueiden optimoinnin erilaiset periaatteet vaarantamatta likvidejä markkinoita ja investointeja verkkoon, olisi säädettävä kaksi mahdollisuutta siirtorajoituksen käsittelemiseksi. Jäsenvaltioiden olisi voitava valita tarjousalueen konfiguraation muuttaminen tai verkon vahvistamisen ja verkon optimoinnin kaltaiset toimenpiteet. Tällaisessa päätöksessä lähtökohtana olisi oltava jäsenvaltion siirtoverkonhaltijan tai -haltijoiden tekemä taikka sähkön siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaisen verkoston, jäljempänä ’Sähkö-ENTSO’, siirtorajoitusta koskevassa raportissa tai tarjousalueen uudelleentarkastelun yhteydessä tehtävä pitkäaikaisten rakenteellisten siirtorajoitusten määrittäminen. Jäsenvaltioiden olisi ensin pyrittävä löytämään yhteinen ratkaisu siirtorajoituksen käsittelemiseen parhaalla tavalla. Tässä yhteydessä jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön monikansallisia tai kansallisia toimintasuunnitelmia siirtorajoituksen käsittelemiseksi. Niihin jäsenvaltioihin, jotka ottavat käyttöön toimintasuunnitelman siirtorajoituksen käsittelemiseksi, olisi sovellettava lineaarisen kehityskulun muodossa olevaa siirtymäaikaa rajayhdysjohtojen avaamiseksi. Tällaisen toimintasuunnitelman toteuttamisen päättyessä jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus valita, turvautuvatko ne tarjousalueen tai -alueiden konfiguraation muuttamiseen vai puuttuvatko ne jäljellä olevaan siirtorajoitukseen korjaavilla toimenpiteillä, joiden kustannukset ne kattavat. Jälkimmäisessä tapauksessa tarjousalueen konfiguraation muuttamista ei saisi tehdä vastoin kyseisen jäsenvaltion tahtoa edellyttäen, että vähimmäiskapasiteetti saavutetaan. Kapasiteetin vähimmäistasojen, joita olisi käytettävä koordinoidussa kapasiteetin laskennassa, olisi oltava asetuksen (EU) 2015/1222 mukaisen valintaprosessin johdosta määritelty prosenttiosuus kriittisen verkkoelementin kapasiteetista, sen jälkeen kun on noudatettu – tai siinä tapauksessa, että sovelletaan siirtoperusteista lähestymistapaa, samalla kun noudatetaan – vikatilanteen käyttövarmuusrajoja. Komission olisi viimeisenä keinona voitava tehdä päätös tarjousalueen konfiguraatiosta ja muutettava tarjousalueen konfiguraatiota ainoastaan niissä jäsenvaltioissa, jotka ovat valinneet tarjousalueen jakamisen tai jotka eivät ole saavuttaneet kapasiteetin vähimmäistasoja.

(32)

Sähköjärjestelmän tehokas hiilestä irtautuminen markkinoiden yhdentämisen kautta edellyttää rajat ylittävän kaupan esteiden järjestelmällistä poistamista, jotta markkinoiden hajanaisuus voidaan korjata ja unionin energia-asiakkaat voivat saada täysimääräisen hyödyn yhdennetyistä sähkömarkkinoista ja kilpailusta.

(33)

Tässä asetuksessa olisi säädettävä hinnoittelua ja kapasiteetin jakamista koskevista perusperiaatteista. Lisäksi olisi säädettävä muita asiaan liittyviä periaatteita ja menetelmiä koskevien suuntaviivojen hyväksymisestä, jotta voidaan nopeasti mukautua muuttuviin olosuhteisiin.

(34)

Siirtorajoitusongelmien hallinnan olisi annettava oikeanlaisia taloudellisia signaaleja siirtoverkonhaltijoille ja markkinaosapuolille sekä perustuttava markkinamekanismeihin.

(35)

Avoimilla kilpailuun perustuvilla markkinoilla siirtoverkonhaltijoiden olisi saatava korvaus verkossaan tapahtuvista rajat ylittävistä sähkönsiirroista aiheutuvista kustannuksista niiltä siirtoverkkojen haltijoilta, joista rajat ylittävät sähkönsiirrot ovat peräisin ja joihin ne päätyvät.

(36)

Maksetut ja saadut maksut, jotka aiheutuvat siirtoverkonhaltijoiden välisistä korvauksista, olisi otettava huomioon kansallisten verkkojen tariffeja asetettaessa.

(37)

Rajat ylittävästä verkkoon pääsystä maksettavat todelliset määrät voivat vaihdella huomattavasti sekä asianomaisten siirtoverkonhaltijoiden mukaan että jäsenvaltioissa sovellettavien hinnoittelujärjestelmien rakenteiden erojen vuoksi. Jonkinasteinen yhdenmukaistaminen on siksi tarpeen, jotta kaupan vääristymät vältetään.

(38)

Olisi oltava säännöt siitä, miten siirtorajoituksen hallinnasta johtuvia tuloja käytetään, ellei poikkeaminen näistä säännöistä ole perusteltua asianomaisen rajayhdysjohdon erityispiirteiden vuoksi.

(39)

Tasapuolisten toimintaedellytysten tarjoamiseksi kaikille markkinaosapuolille verkkotariffeja olisi sovellettava tavalla, joka ei syrji myönteisesti eikä kielteisesti jakelutasolla verkkoon liitettyä tuotantoa suhteessa siirtotasolla liitettyyn tuotantoon. Verkkotariffit eivät saisi syrjiä energian varastointia eivätkä luoda pidäkkeitä kulutusjoustoon osallistumiselle tai muodostaa estettä energiatehokkuuden parantamiselle.

(40)

Tariffien asettamisen avoimuuden ja vertailtavuuden lisäämiseksi tapauksissa, joissa sitovaa yhdenmukaistamista ei pidetä riittävänä, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2019/942 (10) perustetun Euroopan energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston, jäljempänä ’ACER’, olisi annettava tariffimenetelmiä koskeva kertomus parhaista käytännöistä.

(41)

Jotta voidaan paremmin varmistaa optimaaliset investoinnit Euroopan laajuiseen verkkoon ja paremmin puuttua tilanteisiin, joissa toteuttamiskelpoisia yhteenliitäntähankkeita ei voida rakentaa, koska niitä ei ole priorisoitu kansallisella tasolla, siirtorajoitusmaksujen käyttöä olisi harkittava uudelleen ja sillä olisi myötävaikutettava yhteenliittämiskapasiteetin käytettävyyden takaamiseen ja sen ylläpitämiseen tai lisäämiseen.

(42)

Sähkön siirtoverkon optimaalisen hallinnan varmistamiseksi sekä sähkön myymisen ja toimittamisen mahdollistamiseksi yli rajojen unionissa olisi perustettava Sähkö-ENTSO. Sähkö-ENTSOn tehtävien toteuttamisessa olisi noudatettava unionin kilpailusääntöjä, joita sovelletaan myös Sähkö-ENTSOn tekemiin päätöksiin. Sähkö-ENTSOn tehtävät olisi määriteltävä täsmällisesti, ja sen työskentelymenetelmillä olisi voitava varmistaa tehokkuus, avoimuus ja Sähkö-ENTSOn edustava luonne. Sähkö-ENTSOn laatimilla verkkosäännöillä ei ole tarkoitus korvata niitä tarvittavia kansallisia verkkosääntöjä, jotka koskevat muita kuin rajat ylittäviä kysymyksiä. Koska nopeampi edistyminen voi olla saavutettavissa alueellisilla toimilla, siirtoverkonhaltijoiden olisi perustettava yleisen yhteistyöverkoston puitteissa alueellisia rakenteita. Samalla olisi kuitenkin varmistettava, että alueellisilla toimilla saavutettavat tulokset sopivat yhteen unionin tason verkkosääntöjen ja ei-sitovien kymmenvuotisten verkon kehittämissuunnitelmien kanssa. Jäsenvaltioiden olisi edistettävä yhteistyötä ja seurattava verkon tehokkuutta alueellisella tasolla. Alueellisen yhteistyön olisi oltava sopusoinnussa sähkön sisämarkkinoiden kilpailukyvyn ja tehokkuuden edistämistä koskevien pyrkimysten kanssa.

(43)

Sähkö-ENTSOn olisi toteutettava Euroopan tasolla resurssien keskipitkän ja pitkän aikavälin luotettava riittävyysarviointi, joka luo objektiivisen pohjan riittävyyteen liittyvien huolenaiheiden arvioinnille. Resurssien riittävyyteen liittyvien huolenaiheiden, joihin vastataan kapasiteettimekanismien avulla, olisi perustuttava resurssien riittävyysarviointiin Euroopan tasolla. Kyseistä arviointia voidaan täydentää kansallisilla arvioinneilla.

(44)

Tässä asetuksessa esitetyssä resurssien pitkän aikavälin (seuraavista kymmenestä vuodesta seuraavaan vuoteen) riittävyysarvioinneissa käytettävällä menetelmällä on eri tarkoitus kuin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/941 (11) 9 artiklassa esitetyillä kausittaisilla riittävyysarvioinneilla (seuraavat kuusi kuukautta). Keskipitkän ja pitkän aikavälin arviointeja käytetään pääasiassa riittävyyteen liittyvien huolenaiheiden tunnistamiseen ja kapasiteettimekanismien tarpeellisuuden arviointiin, kun taas kausittaisia riittävyysarviointeja käytetään varoittamaan seuraavien kuuden kuukauden aikana mahdollisesti esiintyvistä lyhyen aikavälin riskeistä, jotka todennäköisesti johtavat sähkön toimitustilanteen merkittävään heikentymiseen. Myös alueelliset koordinointikeskukset tekevät sähkön siirtoverkkojen käyttöä koskevia alueellisia riittävyysarviointeja. Nämä ovat verkon käyttötoiminnassa käytettäviä erittäin lyhyen aikavälin riittävyysarviointeja (seuraavasta viikosta seuraavaan päivään).

(45)

Jäsenvaltioiden olisi ennen kapasiteettimekanismien käyttöönottoa arvioitava näitä mekanismeja koskevaan resurssien riittävyyteen liittyvään huolenaiheeseen vaikuttavia sääntelyn vääristymiä. Jäsenvaltioiden olisi vaadittava hyväksymään toimenpiteitä havaittujen vääristymien poistamiseksi, ja niiden olisi vahvistettava näiden toimenpiteiden toteuttamisaikataulu. Kapasiteettimekanismeja olisi otettava käyttöön ainoastaan sellaisiin riittävyysongelmiin puuttumiseksi, joita ei voida ratkaista poistamalla tällaiset vääristymät.

(46)

Jäsenvaltioiden, jotka aikovat ottaa käyttöön kapasiteettimekanismeja, olisi määriteltävä resurssien riittävyystavoitteet avoimen ja todennettavan prosessin pohjalta. Jäsenvaltioiden olisi voitava itse määritellä tavoittelemansa toimitusvarmuuden taso.

(47)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan mukaan komissiolla on yksinomainen toimivalta arvioida, soveltuvatko valtiontukitoimenpiteet, joita jäsenvaltiot voivat toteuttaa, sisämarkkinoille. Tämä arviointi suoritetaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan perusteella ja kaikkien sellaisten asiaankuuluvien säännösten, määräysten ja suuntaviivojen mukaisesti, joita komissio voi antaa arviointia varten. Tämä asetus ei vaikuta komissiolle Euroopan unionin toiminnasta tehdyllä sopimuksella annettuun yksinomaiseen toimivaltaan.

(48)

Jo käytössä olevia kapasiteettimekanismeja olisi arvioitava uudelleen tämän asetuksen säännösten valossa.

(49)

Tässä asetuksessa olisi vahvistettava yksityiskohtaiset säännöt, jotka helpottavat tehokasta rajat ylittävää osallistumista kapasiteettimekanismeihin. Siirtoverkonhaltijoiden olisi helpotettava asiasta kiinnostuneiden tuottajien osallistumista kapasiteettimekanismeihin muissa jäsenvaltioissa. Siksi niiden olisi laskettava kapasiteetin määrä, johon saakka rajat ylittävä osallistuminen olisi mahdollista, mahdollistettava osallistuminen ja tarkastettava kapasiteetin käytettävyys. Sääntelyviranomaisten olisi valvottava rajojen yli sovellettavien sääntöjen noudattamista jäsenvaltioissa.

(50)

Kapasiteettimekanismit eivät saisi johtaa liiallisiin korvauksiin, mutta niillä olisi samalla taattava toimitusvarmuus. Muiden kapasiteettimekanismien kuin strategisten reservien olisi oltava laadittuja siten, että sellaisen kapasiteetin, joka olisi kannattavaa energiamarkkinoilla, jos kapasiteettimekanismia ei ole, käytettävissä olemisesta maksettu hinta laskee automaattisesti nollaan, kun tarjotun kapasiteetin odotetaan riittävän täyttämään kapasiteetin kysynnän.

(51)

Komissio on perustanut hiili- ja hiilidioksidi-intensiivisiä alueita koskevan aloitteen sellaisten jäsenvaltioiden ja alueiden tukemiseksi, joiden yhteiskunnalle, teollisuudelle ja taloudelle energiakäänne aiheuttaa haasteita. Tässä yhteydessä komissio avustaa jäsenvaltioita muun muassa antamalla kohdennettua rahoitustukea, jos sellaista on saatavilla, ”oikeudenmukaisen siirtymän” mahdollistamiseksi kyseisillä alueilla.

(52)

Kun otetaan huomioon kansallisten energiajärjestelmien väliset erot ja olemassa olevien sähköverkkojen tekniset rajoitukset, markkinoiden yhdentymisessä voidaan usein edistyä parhaiten soveltamalla alueellista lähestymistapaa. Siksi siirtoverkonhaltijoiden välistä alueellista yhteistyötä olisi lujitettava. Tehokkaan yhteistyön varmistamiseksi uudessa sääntelykehyksessä olisi säädettävä vahvemmasta alueellisesta hallinnoinnista ja viranomaisvalvonnasta, myös kasvattamalla ACERin päätöksentekovaltaa rajat ylittävien kysymysten osalta. Jäsenvaltioiden tiiviimpää yhteistyötä voidaan mahdollisesti tarvita myös kriisitilanteissa toimitusvarmuuden parantamiseksi ja markkinoiden vääristymien rajoittamiseksi.

(53)

Siirtoverkonhaltijoiden väliselle alueellisen tason koordinoinnille on annettu virallinen muoto tekemällä pakolliseksi siirtoverkonhaltijoiden osallistuminen alueellisten käyttövarmuuskoordinaattoreiden toimintaan. Siirtoverkonhaltijoiden alueellista koordinointia olisi kehitettävä edelleen parannetulla institutionaalisella kehyksellä perustamalla alueelliset koordinointikeskukset. Alueellisten koordinointikeskusten perustamisessa olisi otettava huomioon olemassa olevat tai suunnitellut alueelliset koordinointialoitteet, ja sillä olisi tuettava sähköjärjestelmien entistä integroidumpaa käyttöä koko unionin alueella ja varmistettava niiden tehokas ja turvallinen toiminta. Tästä syystä on tarpeen varmistaa, että siirtoverkonhaltijoita koordinoidaan alueellisten koordinointikeskusten kautta kaikkialla unionissa. Jos olemassa olevat tai suunnitellut alueelliset koordinointikeskukset eivät vielä koordinoi tietyn alueen siirtoverkonhaltijoita, kyseisen alueen siirtoverkonhaltijan olisi perustettava tai nimettävä alueellinen koordinointikeskus.

(54)

Alueellisten koordinointikeskusten maantieteellisen laajuuden pitäisi antaa niille mahdollisuus edistää tehokkaasti siirtoverkonhaltijoiden toiminnan koordinointia alueilla niin, että myös käyttövarmuus paranisi ja markkinoiden tehokkuus lisääntyisi. Alueellisten koordinointikeskusten olisi voitava hoitaa tehtävät alueella joustavasti ja niille uskottujen yksittäisten tehtävien luonteeseen parhaiten soveltuvalla tavalla.

(55)

Alueellisten koordinointikeskusten olisi toteutettava tehtäviä, joiden toteuttaminen alueellisella tasolla tuo lisäarvoa kansallisen tason tehtäviin verrattuna. Alueellisten koordinointikeskusten tehtävien olisi katettava alueellisten käyttövarmuuskoordinaattoreiden komission asetuksen (EU) 2017/1485 (12) mukaisesti toteuttamat tehtävät sekä verkon käyttöön, markkinoiden toimintaan ja riskeihin varautumiseen liittyvät lisätehtävät. Alueellisten koordinointikeskusten tehtäviin ei pitäisi kuulua sähköverkon reaaliaikainen käyttö.

(56)

Tehtäviään toteuttaessaan alueellisten koordinointikeskusten olisi edistettävä ilmasto- ja energiapolitiikan puitteissa asetettujen vuosia 2030 ja 2050 koskevien tavoitteiden saavuttamista.

(57)

Alueellisten koordinointikeskusten olisi toimittava pääasiassa alueen verkon ja markkinoiden toiminnan etua ajatellen. Alueellisille koordinointikeskuksille olisi siksi annettava tiettyjen tehtävien osalta valtuudet, joita ne tarvitsevat koordinoidakseen toimia, joita käyttöalueen siirtoverkonhaltijoiden on toteuttava, ja jäljelle jäävien tehtävien osalta vahvempi neuvoa-antava asema.

(58)

Alueellisten koordinointikeskusten henkilöstövoimavarat sekä tekniset, fyysiset ja rahoitukselliset voimavarat eivät saisi ylittää sitä, mikä on ehdottomasti tarpeen niiden tehtävien toteuttamiseksi.

(59)

Sähkö-ENTSOn olisi varmistettava, että alueellisten koordinointikeskusten toimintaa koordinoidaan alueiden rajojen yli.

(60)

Sähkön jakeluverkkojen tehokkuuden parantamiseksi unionissa ja tiiviin yhteistyön varmistamiseksi siirtoverkonhaltijoiden ja Sähkö-ENTSOn kanssa unionissa olisi perustettava jakeluverkonhaltijoiden eurooppalainen elin, jäljempänä ’EU DSO -elin’. EU DSO -elimen tehtävät olisi määriteltävä täsmällisesti, ja sen työskentelymenetelmillä olisi varmistettava tehokkuus, avoimuus ja edustavuus unionin jakeluverkonhaltijoiden joukossa. EU DSO -elimen olisi tehtävä tapauksen mukaan tiivistä yhteistyötä Sähkö-ENTSOn kanssa verkkosääntöjen valmistelussa ja täytäntöönpanossa, ja sen olisi annettava ohjeita muun muassa hajautetun tuotannon ja energian varastoinnin liittämisestä jakeluverkkoihin tai muista jakeluverkkojen hallintaan liittyvistä aiheista. EU DSO -elimen olisi myös otettava asianmukaisesti huomioon sähköverkkojen alavirtaan kytketyille jakeluverkoille, jotka eivät ole kytkettyinä muihin sähköverkkoihin rajayhdysjohtojen avulla, ominaiset erityispiirteet saarilla.

(61)

Siirtoverkonhaltijoiden välistä yhteistyötä ja koordinointia on tarpeen lisätä, jotta voitaisiin laatia tehokasta ja avointa rajat ylittävää siirtoverkkoihin pääsyä ja pääsyn hallinnointia koskevia verkkosääntöjä ja varmistaa unionin siirtoverkkojärjestelmän koordinoitu ja riittävän ennakoiva suunnittelu ja vakaa tekninen kehitys, yhteenliittämiskapasiteetin luominen mukaan lukien, ympäristö asianmukaisesti huomioon ottaen. Verkkosääntöjen olisi oltava ACERin laatimien, luonteeltaan ei-sitovien puiteohjeiden, jäljempänä ’puiteohjeet’, mukaisia. ACERin olisi osallistuttava verkkosääntöjä koskevien ehdotusten tosiseikkoihin perustuvaan arviointiin, esimerkiksi sen arviointiin, ovatko ehdotukset puiteohjeiden mukaisia, ja sen olisi voitava suositella komissiolle niiden hyväksymistä. ACERin olisi arvioitava verkkosääntöjä koskevia muutosehdotuksia, ja sen olisi voitava suositella komissiolle niiden hyväksymistä. Siirtoverkonhaltijoiden olisi käytettävä verkkojaan näiden verkkosääntöjen mukaisesti.

(62)

Verkkosääntöjen laadinnasta ja hyväksymisestä saadut kokemukset ovat osoittaneet, että kehittämisprosessia on hyödyllistä virtaviivaistaa selventämällä, että ACERilla on oikeus muokata sähkön verkkosääntöjen luonnoksia ennen niiden esittämistä komissiolle.

(63)

Sähkön sisämarkkinoiden sujuvan toiminnan turvaamiseksi olisi säädettävä menettelyistä, joiden avulla komissio voi hyväksyä päätöksiä ja suuntaviivoja muun muassa hinnoittelusta ja kapasiteetin jakamisesta. Samalla olisi kuitenkin varmistettava, että jäsenvaltioiden sääntelyviranomaiset osallistuvat näihin toimiin tarvittaessa unionin tason yhdistyksensä kautta. Sääntelyviranomaisilla sekä muilla asianomaisilla jäsenvaltioiden viranomaisilla on tärkeä tehtävä sähkön sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan edistämisessä.

(64)

Sähkö-ENTSOlle suunnitellut tehtävät koskevat kaikkien markkinaosapuolten etuja. Sen vuoksi tehokas kuulemismenettely on välttämätön ja siinä olisi annettava keskeinen asema jo olemassa oleville rakenteille, jotka on perustettu sen helpottamiseksi ja sujuvoittamiseksi esimerkiksi sääntelyviranomaisten tai ACERin kautta.

(65)

Sähkö-ENTSOn olisi laadittava, julkaistava ja päivitettävä säännöllisesti ei-sitova unionin laajuinen kymmenvuotinen verkon kehittämissuunnitelma unionin koko sähkönsiirtoverkon avoimuuden lisäämiseksi (unionin laajuinen verkon kehittämissuunnitelma). Tähän verkon kehittämissuunnitelmaan olisi sisällytettävä toteuttamiskelpoiset sähkönsiirtoverkot ja tarvittavat alueelliset yhteenliittämiset, jotka ovat merkityksellisiä kaupalliselta tai toimitusvarmuuden kannalta.

(66)

Investointeja uusiin merkittäviin infrastruktuureihin olisi edistettävä voimakkaasti samalla kun varmistetaan sähkön sisämarkkinoiden moitteeton toiminta. Jotta tasasähkörajayhdysjohtojen vapauttamisella säännösten soveltamisesta olisi mahdollisimman suuri myönteinen vaikutus kilpailuun ja toimitusvarmuuteen, olisi selvitettävä markkinoiden mielenkiinto hankkeen suunnitteluvaiheessa ja hyväksyttävä siirtorajoituksen hallintaa koskevat säännöt. Jos tasasähkörajayhdysjohdot sijaitsevat useamman kuin yhden jäsenvaltion alueella, ACERin olisi viimeisenä keinona käsiteltävä vapautuspyyntö, jotta voidaan ottaa paremmin huomioon vapautuksen rajojen yli ulottuvat vaikutukset sekä helpottaa pyynnön hallinnollista käsittelyä. Lisäksi kun otetaan huomioon näiden vapautettujen merkittävien infrastruktuurihankkeiden rakentamisen poikkeuksellinen riskiprofiili, olisi annettava yrityksille, joilla on toimitus- ja tuotantointressejä, mahdollisuus poiketa väliaikaisesti eriyttämissääntöjen täysimääräisestä soveltamisesta kyseisten hankkeiden osalta. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1228/2003 (13) nojalla myönnettyjen vapautusten soveltamista jatketaan suunniteltuun voimassaolon päättymisajankohtaan asti, kuten myönnetyssä vapautuspäätöksessä on päätetty. Merellä sijaitsevan kaksitoimisen sähköinfrastruktuurin (ns. merellä sijaitseva hybridiomaisuus), jossa yhdistyvät merituulienergian siirto rantaan ja rajayhdysjohdot, olisi myös voitava saada vapautus esimerkiksi uusiin tasasähkörajayhdysjohtoihin sovellettavien sääntöjen nojalla. Sääntelykehyksessä olisi tarvittaessa otettava asianmukaisesti huomioon tämän omaisuuden erityistilanne, jotta voidaan poistaa yhteiskunnallisesti kustannustehokkaan merellä sijaitsevan hybridiomaisuuden toteuttamisen esteet.

(67)

Jotta luottamus markkinoihin lisääntyisi, markkinaosapuolilla täytyy olla varmuus siitä, että väärinkäytöksiin syyllistyviin voidaan kohdistaa tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia. Toimivaltaisille viranomaisille olisi annettava valtuudet tutkia väitteet markkinoiden väärinkäytöstä tehokkaasti. Tämän vuoksi toimivaltaisten viranomaisten on tarpeen saada käyttöönsä tiedot toimittajien operatiivisista päätöksistä. Sähkömarkkinoilla tuottajat tekevät monet keskeisistä päätöksistä, ja niiden olisi pidettävä näitä päätöksiä koskevat tiedot toimivaltaisten viranomaisten saatavilla ja helposti käytettävissä määrätyn ajan. Toimivaltaisten viranomaisten olisi lisäksi säännöllisesti seurattava, että siirtoverkonhaltijat noudattavat sääntöjä. Pienet tuottajat, joilla ei ole todellisia mahdollisuuksia vääristää markkinoita, olisi vapautettava tästä velvoitteesta.

(68)

Jäsenvaltioita ja toimivaltaisia kansallisia viranomaisia olisi vaadittava toimittamaan asiaankuuluvat tiedot komissiolle. Komission olisi käsiteltävä tällaiset tiedot luottamuksellisina. Komissiolla olisi tarvittaessa oltava mahdollisuus pyytää asiaankuuluvia tietoja suoraan niiltä yrityksiltä, joita asia koskee, kunhan siitä ilmoitetaan toimivaltaisille kansallisille viranomaisille.

(69)

Jäsenvaltioiden olisi säädettävä tämän asetuksen säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja varmistettava, että ne pannaan täytäntöön. Seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

(70)

Jäsenvaltioiden, energiayhteisön sopimuspuolten ja muiden kolmansien maiden, jotka soveltavat tätä asetusta tai kuuluvat Manner-Euroopan synkronialueeseen, olisi tehtävä tiivistä yhteistyötä kaikissa yhtenäisen sähkökauppa-alueen luomiseen liittyvissä kysymyksissä, eivätkä ne saisi toteuttaa toimenpiteitä, jotka vaarantavat sähkömarkkinoiden jatkuvan yhdentämisen tai jäsenvaltioiden ja sopimuspuolten toimitusvarmuuden.

(71)

Asetuksen (EY) N:o 714/2009 hyväksymishetkellä sähkön sisämarkkinoita koskevia unionin tason sääntöjä oli vain muutama. Sen jälkeen unionin sisämarkkinoista on tullut monimutkaisemmat, mikä johtuu perinpohjaisesta muutoksesta, joka markkinoilla on meneillään ja joka liittyy etenkin vaihteleviin uusiutuviin energialähteisiin perustuvan sähköntuotannon käyttöön. Siksi verkkosäännöistä ja suuntaviivoista on tullut laajoja ja kattavia ja niissä käsitellään sekä teknisiä että yleisiä kysymyksiä.

(72)

Jotta voidaan varmistaa markkinoiden tehokkaan toiminnan edellyttämä yhdenmukaistamisen vähimmäistaso, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia säädöksiä, jotka koskevat tiettyjen, markkinoiden yhdentymisen kannalta olennaisen tärkeiden erityisalojen muita kuin keskeisiä osia. Näihin säädöksiin pitäisi sisältyä tiettyjen verkkosääntöjen ja suuntaviivojen hyväksyminen ja muuttaminen sikäli kuin nämä täydentävät tätä asetusta, siirtoverkonhaltijoiden ja sääntelyviranomaisten alueellinen yhteistyö, siirtoverkonhaltijoiden väliset taloudelliset korvaukset sekä uusia rajayhdysjohtoja koskevien poikkeussäännösten soveltaminen. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (14) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(73)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 291 artiklan mukaisesti. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (15) mukaisesti. Näiden täytäntöönpanosäädösten hyväksymiseen olisi sovellettava tarkastelumenettelyä.

(74)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta eli rajat ylittävän sähkön kaupan yhdenmukaistetun kehyksen käyttöönottoa, vaan se voidaan sen laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(75)

Johdonmukaisuuden ja oikeusvarmuuden vuoksi mikään tämän asetuksen säännös ei saisi estää direktiivin (EU) 2019/944 66 artiklasta johtuvien poikkeusten soveltamista,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

KOHDE, SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT

1 artikla

Kohde ja soveltamisala

Tämän asetuksen tarkoituksena on

a)

luoda perusta energiaunionin tavoitteiden ja erityisesti vuoteen 2030 ulottuvien ilmasto- ja energiapolitiikan puitteiden tavoitteiden tehokkaalle saavuttamiselle mahdollistamalla markkinasignaalien vaikutus tehokkuuden ja uusiutuvien energialähteiden osuuden lisäämiseen sekä toimitusvarmuuden, joustavuuden, kestävyyden, hiilestä irtautumisen ja innovoinnin parantamiseen;

b)

vahvistaa perusperiaatteet hyvin toimiville, yhdennetyille sähkömarkkinoille, jotka mahdollistavat kaikkien resurssien tarjoajien ja sähkön asiakkaiden syrjimättömän pääsyn markkinoille, antavat vaikutusmahdollisuuksia kuluttajille, varmistavat kilpailukykyä globaaleilla markkinoilla sekä kulutusjoustoa, energian varastointia ja energiatehokkuutta, helpottavat hajautetun kysynnän ja tarjonnan aggregointia ja mahdollistavat uusiutuvista lähteistä tuotetun sähkön integroinnin markkinoille ja alakohtaisen integroinnin ja siitä maksettavan markkinapohjaisen korvauksen;

c)

vahvistaa oikeudenmukaiset säännöt rajat ylittävää sähkön kauppaa varten ja tehostaa siten kilpailua sähkön sisämarkkinoilla kansallisten ja alueellisten markkinoiden erityispiirteet huomioon ottaen, mukaan lukien luomalla rajat ylittävien sähkönsiirtojen korvausmekanismin, vahvistamalla yhdenmukaistetut periaatteet rajat ylittäviä siirtoja koskeville maksuille ja jakamalla käytettävissä olevan yhteenliittämiskapasiteetin kansallisten siirtoverkkojen kesken;

d)

helpottaa hyvin toimivien ja avointen tukkumarkkinoiden syntymistä, edistää sähkön toimitusvarmuuden korkeaa tasoa ja säätää mekanismeista rajat ylittävää sähkön kauppaa koskevien sääntöjen yhdenmukaistamiseksi.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan

1)

’rajayhdysjohdolla’ voimansiirtojohtoa, joka ylittää jäsenvaltioiden välisen rajan ja joka yhdistää näiden jäsenvaltioiden kansalliset siirtoverkot.

2)

’sääntelyviranomaisella’ direktiivin (EU) 2019/944 57 artiklan 1 kohdan nojalla kunkin jäsenvaltion nimeämää sääntelyviranomaista;

3)

’rajat ylittävällä sähkönsiirrolla’ jäsenvaltion siirtoverkossa kulkevaa fyysistä sähkövirtausta, jonka saa aikaan tuottajien, asiakkaiden tai molempien toiminnasta kyseisen jäsenvaltion ulkopuolella aiheutuva vaikutus sen siirtoverkkoon;

4)

’siirtorajoituksella’ tilannetta, jossa kaikkia markkinaosapuolten pyyntöjä, jotka koskevat kaupankäyntiä verkkoalueiden välillä, ei voida täyttää, koska ne vaikuttaisivat merkittävästi fyysisiin virtauksiin verkkoelementeissä, jotka eivät pysty välittämään kyseisiä virtauksia;

5)

’uudella rajayhdysjohdolla’ rajayhdysjohtoa, joka ei ollut valmis 4 päivään elokuuta 2003 mennessä;

6)

’rakenteellisella siirtorajoituksella’ siirtoverkossa esiintyvää siirtorajoitusta, joka on mahdollista määritellä yksiselitteisesti, on ennakoitavissa, koskee samaa maantieteellistä aluetta ja toistuu usein sähköverkon tavanomaisissa olosuhteissa;

7)

’markkinaoperaattorilla’ tahoa, joka tarjoaa palvelua, jossa sähkön myyntitarjoukset täsmäytetään sähkön ostotarjousten kanssa;

8)

’nimitetyllä sähkömarkkinaoperaattorilla’ markkinaoperaattoria, jonka toimivaltainen viranomainen on nimennyt toteuttamaan yhteenkytkettyihin vuorokausimarkkinoihin tai päivänsisäisiin markkinoihin liittyviä tehtäviä;

9)

’toimittamatta jääneen sähkön arvolla’ euroina megawattituntia kohti esitettyä arviota suurimmasta sähkön hinnasta, jonka asiakkaat ovat valmiita maksamaan käyttökatkon estämiseksi;

10)

’tasehallinnalla’ kaikilla aikaväleillä toteutettavia kaikkia toimia ja prosesseja, joilla siirtoverkonhaltija jatkuvasti varmistaa, että sähköjärjestelmän taajuus pysyy etukäteen määritellyllä stabiilisuusalueella ja että vaaditun laadun edellyttämää reservien määrää noudatetaan;

11)

’tasesähköllä’ sähköenergiaa, jota siirtoverkonhaltijat käyttävät verkon tasapainottamiseen;

12)

’tasepalvelun tarjoajalla’ markkinaosapuolta, joka tarjoaa siirtoverkonhaltijoille joko tasesähköä tai tasehallintakapasiteettia tai molempia;

13)

’tasehallintakapasiteetilla’ kapasiteetin määrää, jonka tasepalvelun tarjoaja on sopinut pitävänsä käytettävissä ja jonka suhteen tasepalvelun tarjoaja on sopinut tekevänsä siirtoverkonhaltijalle tarjouksia vastaavasta tasesähkön määrästä sopimuksen voimassaoloaikana;

14)

’tasevastaavalla’ markkinaosapuolta tai tämän valitsemaa edustajaa, joka vastaa kyseisen markkinaosapuolen tasepoikkeamista sähkömarkkinoilla;

15)

’taseselvitysjaksolla’ aikayksikköä, jolta tasevastaavien tasepoikkeama lasketaan;

16)

’tasepoikkeamahinnalla’ tasepoikkeaman hintaa kumpaankin suuntaan kullakin taseselvitysjaksolla; hinta voi olla positiivinen, nolla tai negatiivinen;

17)

’tasepoikkeamahinta-alueella’ aluetta, jolla tasepoikkeamahinta lasketaan;

18)

’esivalintaprosessilla’ prosessia, jossa varmennetaan, että tasehallintakapasiteetin tarjoaja täyttää siirtoverkonhaltijoiden asettamat vaatimukset;

19)

’reservikapasiteetilla’ taajuuden vakautusreservien, taajuuden palautusreservien tai korvaavien reservien määrää, jonka on oltava siirtoverkonhaltijan käytettävissä;

20)

’asettamisella ajojärjestyksessä etusijalle’ ajojärjestyksen itsemäärittelymallissa voimalaitosten ajojärjestyksen määrittelyä muiden kriteerien kuin tarjousten taloudellisen järjestyksen perusteella ja keskitetyn ajojärjestyksen määrittelyn mallissa voimalaitosten ajojärjestyksen määrittelyä muiden kriteerien kuin tarjousten taloudellisen järjestyksen ja verkon rajoitusten perusteella siten, että etusijalle asetetaan tietyillä tekniikoilla tuotetun sähkön ajaminen verkkoon;

21)

’kapasiteetin laskenta-alueella’ maantieteellistä aluetta, jolla koordinoitua kapasiteetin laskentaa sovelletaan;

22)

’kapasiteettimekanismilla’ väliaikaista toimenpidettä, jolla varmistetaan tarvittavan resurssien riittävyyden tason saavuttaminen maksamalla resursseille korvaus niiden käytettävyydestä, pois lukien lisäpalvelut ja siirtorajoituksen hallintaan liittyvät toimenpiteet;

23)

’tehokkaalla yhteistuotannolla’ Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/27/EU (16) liitteessä II asetetut perusteet täyttävää yhteistuotantoa;

24)

’demonstraatiohankkeella’ hanketta, jossa uusi teknologia esitellään ensimmäistä kertaa unionissa ja johon sisältyy merkittävä, viimeisimmän tekniikan tason selvästi ylittävä innovaatio;

25)

’markkinaosapuolella’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka ostaa, myy tai tuottaa sähköä, harjoittaa aggregointia, kulutusjoustoa tai tarjoaa energian varastointipalveluja, kaupankäyntiä koskevien toimeksiantojen antaminen mukaan lukien, yksillä tai useammilla sähkömarkkinoilla, myös tasesähkömarkkinoilla;

26)

’ajojärjestyksen uudelleenmäärittelyllä’ toimenpidettä, mukaan lukien rajoittaminen, jonka aktivoi yksi tai useampi siirtoverkonhaltija tai jakeluverkonhaltija säätämällä tuotantoa, kuormitusjärjestelyjä tai molempia muuttaakseen fyysisiä virtauksia sähköjärjestelmässä ja vähentääkseen fyysistä siirtorajoitusta tai muuten varmistaakseen verkon käyttövarmuuden;

27)

’vastakaupankäynnillä’ alueiden välistä kauppaa, jonka verkonhaltijat ovat käynnistäneet kahden tarjousalueen välillä fyysisen siirtorajoituksen helpottamiseksi;

28)

’voimalaitoksella’ laitosta, joka muuntaa primaarienergiaa sähköenergiaksi ja joka koostuu yhdestä tai useammasta sähköntuotantomoduulista, jotka on liitetty verkkoon;

29)

’keskitetyn ajojärjestyksen määrittelyn mallilla’ suunnittelun ja ajojärjestyksen määrittelyn mallia, jossa tuotantosuunnitelmista ja kulutussuunnitelmista sekä voimalaitosten ja kulutuslaitosten ajojärjestyksen määrittelystä vastaa kysynnän mukaan säädettävien laitosten osalta siirtoverkonhaltija yhdistetyssä suunnitteluprosessissa;

30)

’ajojärjestyksen itsemäärittelymallilla’ suunnittelun ja ajojärjestyksen määrittelyn mallia, jossa tuotantosuunnitelmien ja kulutussuunnitelmien sekä voimalaitosten ja kulutuslaitosten ajojärjestyksen määrittelystä vastaavat kyseisten laitosten suunnittelijat;

31)

’tasehallinnan standardituotteella’ yhdenmukaistettua tasehallintatuotetta, jonka kaikki siirtoverkonhaltijat ovat määritelleet tasepalvelujen vaihtoa varten;

32)

’tasehallinnan erityistuotteella’ muuta tuotetta kuin tasehallinnan standardituotetta;

33)

’valtuutetulla operaattorilla’ tahoa, jolle siirtoverkonhaltija tai nimitetty sähkömarkkinaoperaattori on siirtänyt sille tämän asetuksen tai muiden unionin säädösten mukaisesti uskottuja erityisiä tehtäviä tai velvoitteita tai jolle jäsenvaltio tai sääntelyviranomainen on antanut tällaisia tehtäviä tai velvoitteita.

34)

’asiakkaalla’ asiakasta sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin (EU) 2019/944 2 artiklan 1 alakohdassa;

35)

’loppuasiakkaalla’ loppuasiakasta sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin (EU) 2019/944 2 artiklan 3 alakohdassa;

36)

’tukkuasiakkaalla’ tukkuasiakasta sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin (EU) 2019/944 2 artiklan 2 alakohdassa;

37)

’kotitalousasiakkaalla’ kotitalousasiakasta sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin (EU) 2019/944 2 artiklan 4 alakohdassa;

38)

’pienellä yrityksellä’ pientä yritystä sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin (EU) 2019/944 2 artiklan 7 alakohdassa;

39)

’aktiivisella asiakkaalla’ aktiivista asiakasta sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin (EU) 2019/944 2 artiklan 8 alakohdassa;

40)

’sähkömarkkinoilla’ sähkömarkkinoita sellaisena kuin ne on määriteltynä direktiivin (EU) 2019/944 2 artiklan 9 alakohdassa;

41)

’toimituksella’ ja ’toimittamisella’ toimitusta ja toimittamista sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin (EU) 2019/944 2 artiklan 12 alakohdassa;

42)

’sähköntoimitussopimuksella’ sähköntoimitussopimusta sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin (EU) 2019/944 2 artiklan 13 alakohdassa;

43)

’aggregoinnilla’ aggregointia sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin (EU) 2019/944 2 artiklan 18 alakohdassa;

44)

’kulutusjoustolla’ kulutusjoustoa sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin (EU) 2019/944 2 artiklan 20 alakohdassa;

45)

’älykkäällä mittausjärjestelmällä’ älykästä mittausjärjestelmää sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin (EU) 2019/944 2 artiklan 23 alakohdassa;

46)

’yhteentoimivuudella’ yhteentoimivuutta sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin (EU) 2019/944 2 artiklan 24 alakohdassa;

47)

’jakelulla’ jakelua sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin (EU) 2019/944 2 artiklan 28 alakohdassa;

48)

’jakeluverkonhaltijalla’ jakeluverkonhaltijaa sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin (EU) 2019/944 2 artiklan 29 alakohdassa;

49)

’energiatehokkuudella’ energiatehokkuutta sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin (EU) 2019/944 2 artiklan 30 alakohdassa;

50)

’uusiutuvista lähteistä peräisin olevalla energialla’ tai ’uusiutuvalla energialla’ uusiutuvista lähteistä peräisin olevaa energiaa tai uusiutuvaa energiaa sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin (EU) 2019/944 2 artiklan 31 alakohdassa;

51)

’hajautetulla tuotannolla’ hajautettua tuotantoa sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin (EU) 2019/944 2 artiklan 32 alakohdassa;

52)

’siirrolla’ siirtoa sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin (EU) 2019/944 2 artiklan 34 alakohdassa;

53)

’siirtoverkonhaltijalla’ siirtoverkonhaltijaa sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin (EU) 2019/944 2 artiklan 35 alakohdassa;

54)

’verkon käyttäjällä’ verkon käyttäjää sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin (EU) 2019/944 2 artiklan 36 alakohdassa;

55)

’tuotannolla’ tuotantoa sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin (EU) 2019/944 2 artiklan 37 alakohdassa;

56)

’tuottajalla’ tuottajaa sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin (EU) 2019/944 2 artiklan 38 alakohdassa;

57)

’yhteenliitetyllä verkolla’ yhteenliitettyä verkkoa sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin (EU) 2019/944 2 artiklan 40 alakohdassa;

58)

’pienellä erillisellä verkolla’ pientä erillistä verkkoa sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin (EU) 2019/944 2 artiklan 42 alakohdassa;

59)

’pienellä liitetyllä verkolla’ pientä liitettyä verkkoa sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin (EU) 2019/944 2 artiklan 43 alakohdassa;

60)

’lisäpalvelulla’ lisäpalvelua sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin (EU) 2019/944 2 artiklan 48 alakohdassa;

61)

’taajuuteen vaikuttamattomalla lisäpalvelulla’ taajuuteen vaikuttamatonta lisäpalvelua sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin (EU) 2019/944 2 artiklan 49 alakohdassa;

62)

’energian varastoinnilla’ energian varastointia sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin (EU) 2019/944 2 artiklan 59 alakohdassa;

63)

’alueellisella koordinointikeskuksella’ tämän asetuksen 35 artiklan nojalla perustettua alueellista koordinointikeskusta;

64)

’energian tukkumarkkinoilla’ energian tukkumarkkinoita sellaisena kuin ne on määritelty Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1227/2011 (17) 2 artiklan 6 alakohdassa;

65)

’tarjousalueella’ suurinta maantieteellistä aluetta, jonka sisällä markkinatoimijat voivat harjoittaa sähkökauppaa ilman kapasiteetinjakotoimia;

66)

’kapasiteetin jakamisella’ alueiden välisen kapasiteetin kohdentamista;

67)

’vastuualueella’ yhteenliitetyn järjestelmän yhtenäistä osaa, jota ylläpitää yksittäinen verkonhaltija ja johon sisältyvät liitetyt fyysiset kuormat ja/tai mahdolliset tuotantoyksiköt;

68)

’koordinoidulla nettosiirtokapasiteetilla’ kapasiteetin laskentamenetelmää, joka perustuu periaatteelle, jonka mukaan vierekkäisten tarjousalueiden välinen suurin mahdollinen sähkökaupan määrä arvioidaan ja määritellään etukäteen;

69)

’kriittisellä verkkoelementillä’ joko tarjousalueella tai tarjousalueiden välillä sijaitsevaa verkkoelementtiä, joka on otettu huomioon kapasiteetin laskentaprosessissa ja joka rajoittaa vaihdettavissa olevaa sähkömäärää;

70)

’alueiden välisellä kapasiteetilla’ yhteenliitetyn järjestelmän valmiutta toteuttaa energian siirtoja tarjousalueiden välillä;

71)

’generaattoriyksiköllä’ tuotantoyksikköön sisältyvää yksittäistä sähkögeneraattoria.

II LUKU

SÄHKÖMARKKINOITA KOSKEVAT YLEISET SÄÄNNÖT

3 artikla

Sähkömarkkinoiden toimintaa koskevat periaatteet

Jäsenvaltioiden, sääntelyviranomaisten, siirtoverkonhaltijoiden, jakeluverkonhaltijoiden, markkinaoperaattoreiden ja valtuutettujen operaattoreiden on varmistettava, että sähkömarkkinoiden toiminnassa noudatetaan seuraavia periaatteita:

a)

hinnanmuodostuksen on perustuttava kysyntään ja tarjontaan;

b)

markkinasäännöillä on kannustettava vapaaseen hinnanmuodostukseen ja vältettävä toimia, jotka estävät kysyntään ja tarjontaan perustuvan hinnanmuodostuksen;

c)

markkinasäännöillä on helpotettava joustavamman tuotannon kehittämistä, kestävää vähähiilistä tuotantoa ja kulutusjouston lisäämistä;

d)

asiakkaiden on voitava hyötyä markkinatilaisuuksista ja lisääntyneestä kilpailusta vähittäismarkkinoilla, ja asiakkaiden vaikutusmahdollisuuksia on lisättävä, jotta nämä voivat osallistua markkinaosapuolina energiamarkkinoille ja energiakäänteeseen;

e)

loppuasiakkaiden ja pienten yritysten on voitava osallistua markkinoille aggregoimalla useiden voimalaitosten tuotantoa tai useiden kulutusjoustokohteiden kuormia, jotta nämä voivat tehdä yhteisiä tarjouksia sähkömarkkinoilla ja näitä voidaan yhdessä käyttää sähköjärjestelmässä unionin kilpailuoikeutta noudattaen;

f)

markkinasäännöillä on mahdollistettava sähköjärjestelmän ja siten talouden irtautuminen hiilestä, mukaan lukien mahdollistamalla uusiutuvista energialähteistä peräisin olevan sähkön integrointi ja tarjoamalla kannustimia energiatehokkuuteen;

g)

markkinasäännöillä on tarjottava asianmukaisia investointikannustimia tuotantoon, erityisesti kannustimia pitkän aikavälin investoinneille hiilestä irtautuneeseen ja kestävään sähköjärjestelmään, energian varastointiin, energiatehokkuuteen ja kulutusjoustoon markkinoiden tarpeiden mukaisesti sekä helpotettava reilua kilpailua ja siten taattava toimitusvarmuus;

h)

sähkömarkkinoilla ja niihin liittyvillä palvelumarkkinoilla on asteittain poistettava tarjousalueiden tai jäsenvaltioiden välisiin rajat ylittäviin sähkönsiirtoihin ja rajat ylittäviin liiketoimiin kohdistuvia esteitä;

i)

markkinasäännöissä on määrättävä alueellisesta yhteistyöstä silloin kuin se on tuloksellista;

j)

turvallisen ja kestävän tuotannon, energian varastoinnin ja kysyntäjouston on osallistuttava markkinoille yhdenvertaisesti unionin oikeudessa asetettujen vaatimusten mukaisesti;

k)

kaikkien tuottajien on oltava suoraan tai välillisesti vastuussa tuottamansa sähkön myynnistä;

l)

markkinasäännöillä on sallittava demonstraatiohankkeiden kehittäminen kestäviksi, varmoiksi ja vähähiilisiksi energialähteiksi, -teknologioiksi tai -järjestelmiksi siten, että ne toteutetaan ja niitä käytetään yhteiskunnan hyödyksi;

m)

markkinasäännöillä on mahdollistettava tuotantolaitosten, energian varastoinnin ja kulutusjouston tehokas ajojärjestys;

n)

markkinasäännöillä on sallittava sähköntuotantoyritysten, energian varastointiyritysten ja sähköntoimitusyritysten markkinoille tulo ja markkinoilta poistuminen näiden yritysten oman toimintansa taloudellisesta ja rahoituksellista elinkelpoisuudesta tekemän arvioinnin perusteella;

o)

jotta markkinaosapuolet voivat suojautua hintavaihteluriskeiltä markkinapohjaisesti ja lieventää investoinnin tulevaa tuottoa koskevaa epävarmuutta, pitkän aikavälin suojaustuotteilla on voitava käydä kauppaa pörsseissä avoimella tavalla ja pitkäaikaisista sähkön toimitussopimuksista on voitava neuvotella pörssin ulkopuolella unionin perussopimusten kilpailusääntöjä noudattaen.

p)

markkinasäännöillä on helpotettava tuotteiden kauppaa kaikkialla unionissa ja sääntelymuutoksissa on otettava huomioon vaikutukset sekä lyhyen että pitkän aikavälin termiini- ja futuurimarkkinoihin ja -tuotteisiin;

q)

markkinaosapuolilla on oltava oikeus päästä siirtoverkkoihin ja jakeluverkkoihin objektiivisin, avoimin ja syrjimättömin ehdoin.

4 artikla

Oikeudenmukainen siirtymä

Komissio tukee kaikin käytettävissä olevin keinoin jäsenvaltioita, jotka ottavat käyttöön kansallisen strategian olemassa olevan kivihiilen ja muiden kiinteiden fossiilisten polttoaineiden tuotanto- ja louhintakapasiteetin vähentämiseksi asteittain, jotta voidaan mahdollistaa ”oikeudenmukainen siirtymä” rakennemuutosalueilla. Komissio auttaa jäsenvaltioita käsittelemään puhtaaseen energiaan siirtymisen vaikutuksia yhteiskunnalle ja taloudelle.

Komissio toimii tiiviisti hiili- ja hiilidioksidi-intensiivisten alueiden sidosryhmien kanssa, helpottaa käytettävissä olevien varojen ja ohjelmien saatavuutta ja käyttöä ja kannustaa hyvien käytäntöjen vaihtoon, mukaan lukien keskustelut alan etenemissuunnitelmista ja uudelleenkoulutustarpeista.

5 artikla

Tasevastuu

1.   Kaikki markkinaosapuolet ovat vastuussa sähköjärjestelmässä aiheuttamistaan tasepoikkeamista, jäljempänä ’tasevastuu’. Tätä varten markkinaosapuolten on joko itse toimittava tasevastaavina tai sopimusperusteisesti siirrettävä vastuunsa valitsemalleen tasevastaavalle. Kukin tasevastaava on taloudellisesti vastuussa tasepoikkeamistaan, ja sen on pyrittävä olemaan tasapainossa tai autettava sähköjärjestelmää olemaan tasapainossa.

2.   Jäsenvaltiot voivat säätää tasevastuuta koskevista poikkeuksista ainoastaan:

a)

sääntelyviranomaisen hyväksymistä innovatiivisten teknologioiden demonstraatiohankkeista edellyttäen, että kyseiset poikkeukset on kestoltaan ja laajuudeltaan rajoitettu siihen, mikä on tarpeen demonstraatiotarkoitusten saavuttamiseksi;

b)

uusiutuvia energialähteitä käyttävät voimalaitoksille joiden asennettu sähköntuotantokapasiteetti on alle 400 kW;

c)

komission Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107, 108 ja 109 mukaisten unionin valtiontukisääntöjen nojalla hyväksymää tukea saavat laitokset, jotka on otettu käyttöön ennen 4 päivää heinäkuuta 2019.

Jäsenvaltiot voivat tarjota tasevastuusta kokonaan tai osittain vapautetuille markkinaosapuolille kannustimia ottaa täysi tasevastuu, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 ja 108 artiklan soveltamista.

3.   Kun jäsenvaltio päättää säätää 2 kohdan mukaisesta poikkeuksesta, sen on varmistettava, että jokin muu markkinaosapuoli ottaa taloudellisen vastuun tasepoikkeamista.

4.   Voimalaitoksista, jotka on otettu käyttöön 1 päivästä tammikuuta 2026, 2 kohdan b alakohtaa sovelletaan ainoastaan uusiutuvia energialähteitä käyttäviin voimalaitoksiin, joiden asennettu sähköntuotantokapasiteetti on alle 200 kW.

6 artikla

Tasehallintamarkkinat

1.   Tasehallintamarkkinat, esivalintaprosessit mukaan lukien, on järjestettävä siten, että

a)

varmistetaan todellinen syrjimättömyys markkinaosapuolten välillä ottaen huomioon sähköjärjestelmän erilaiset tekniset tarpeet ja tuotantolähteiden, energian varastoinnin ja kulutusjouston erilaiset tekniset valmiudet;

b)

varmistetaan, että palvelut on määritelty läpinäkyvästi ja teknologianeutraalisti, ja ne hankitaan läpinäkyvästi ja markkinapohjaisesti;

c)

varmistetaan syrjimätön pääsy kaikille markkinaosapuolille, yksittäin tai aggregoinnin välityksellä, mukaan lukien vaihtelevista uusiutuvista energialähteistä tuotettu sähkö, kulutusjousto ja energian varastointi;

d)

otetaan huomioon tarve välittää kasvavia vaihtelevan tuotannon osuuksia sekä lisääntyvä kulutusjousto ja uusien teknologioiden käyttöönotto.

2.   Tasesähkön hintaa ei saa määrittää ennalta tasehallintakapasiteettia koskevassa sopimuksessa. Hankintaprosessien on oltava läpinäkyviä direktiivin (EU) 2019/944 40 artiklan 4 kohdan mukaisesti samalla, kun suojataan kaupallisesti arkaluonteisten tietojen luottamuksellisuus.

3.   Tasehallintamarkkinoilla on varmistettava käyttövarmuus ja sallittava samalla alueiden välisen kapasiteetin mahdollisimman laaja käyttö ja tehokas jakaminen eri aikaväleillä 17 artiklan mukaisesti.

4.   Tasesähkön selvityksen on tasehallinnan standardituotteissa ja tasehallinnan erityistuotteissa perustuttava marginaalihinnoitteluun (maksetaan selvitettynä), paitsi jos kaikki sääntelyviranomaiset ovat hyväksyneet vaihtoehtoisen hinnoittelumenetelmän kaikkien siirtoverkonhaltijoiden yhteisestä ehdotuksesta sellaisen analyysin jälkeen, joka osoittaa, että vaihtoehtoinen hinnoittelumenetelmä on tehokkaampi.

Markkinaosapuolten on voitava tehdä tarjouksia mahdollisimman lähellä reaaliaikaa, eivätkä tasesähkökaupan sulkeutumisajankohdat saa olla ennen päivänsisäisen alueiden välisen kapasiteetin jakamisen sulkeutumisajankohtaa.

Siirtoverkonhaltijat, jotka soveltavat keskitetyn ajojärjestyksen määrittelyn mallia, voivat vahvistaa lisäsääntöjä asetuksen (EY) 714/2009 6 artiklan 11 kohdan perusteella hyväksyttyjen tasesähköä koskevien suuntaviivojen mukaisesti.

5.   Tasepoikkeamat on selvitettävä hinnalla, joka vastaa sähkön reaaliaikaista arvoa.

6.   Tasepoikkeamahinta-alueen on vastattava tarjousaluetta, lukuun ottamatta keskitetyn ajojärjestyksen määrittelyn mallin tapausta, jossa tasepoikkeamahinta-alue voi muodostaa osan tarjousalueesta.

7.   Siirtoverkonhaltijoiden on toteutettava reservikapasiteetin mitoitus, ja sitä on helpotettava alueellisella tasolla.

8.   Siirtoverkonhaltijan on toteutettava tasehallintakapasiteetin hankinta, ja sitä voidaan helpottaa alueellisella tasolla. Rajat ylittävän kapasiteetin varausta tätä varten voidaan rajoittaa. Tasehallintakapasiteetin hankinnan on oltava markkinapohjaista, ja se on järjestettävä siten, ettei markkinaosapuolten välillä esiinny syrjintää esivalintaprosessissa direktiivin (EU) 2019/944 40 artiklan 4 kohdan mukaisesti, riippumatta siitä, osallistuvatko markkinaosapuolet siihen yksittäin tai aggregoinnin välityksellä

Tasehallintakapasiteetin hankinnan on perustuttava ensimarkkinoihin, paitsi jos ja siltä osin kuin sääntelyviranomainen on myöntänyt poikkeuksen, jolla sallitaan muiden markkinapohjaisen hankinnan muotojen käytön sillä perusteella, että tasehallintapalvelujen markkinoilla ei ole kilpailua. Poikkeuksia velvollisuudesta käyttää ensimarkkinoita tasehallintakapasiteetin hankinnan perusteena on tarkasteltava uudelleen joka kolmas vuosi.

9.   Ylös- ja alassäädön tasehallintakapasiteetin hankinta on toteutettava erikseen, paitsi jos sääntelyviranomainen hyväksyy tästä periaatteesta tehtävän poikkeuksen sillä perusteella, että osoitetaan siirtoverkonhaltijan tekemällä arvioinnilla, että tämä johtaisi parempaan taloudelliseen tehokkuuteen. Sopimus tasehallintakapasiteetista saadaan tehdä aikaisintaan yksi päivä ennen tasehallintakapasiteetin tarjoamista ja sopimuskauden kesto on enintään yksi päivä, paitsi jos ja siltä osin kuin sääntelyviranomainen on hyväksynyt sopimuksen tekemisen aiemmin tai pidemmän sopimuskauden toimitusvarmuuden takaamiseksi tai taloudellisen tehokkuuden parantamiseksi.

Jos poikkeus myönnetään, vähintään 40 prosentissa tasehallintakapasiteetissa käytettävistä tasehallinnan standardituotteista ja vähintään 30 prosentissa kaikista tuotteista sopimukset tasehallintakapasiteetista on tehtävä viimeistään yksi päivä ennen tasehallintakapasiteetin tarjoamista ja sopimuskauden kesto on enintään yksi päivä. Sopimus tasehallintakapasiteetin jäljelle jäävästä osasta on tehtävä viimeistään yksi kuukausi ennen tasehallintakapasiteetin tarjoamista, ja sopimuskauden keston on oltava enintään yksi kuukausi.

10.   Sääntelyviranomainen voi siirtoverkonhaltijan pyynnöstä päättää pidentää 9 kohdassa tarkoitettua sopimuskauden kestoa tasehallintakapasiteetin jäljelle jäävässä osassa enintään 12 kuukauteen edellyttäen, että tällainen päätös on kestoltaan rajoitettu ja että loppukäyttäjille kustannusten alenemisen muodossa kohdistuvat myönteiset vaikutukset ylittävät markkinoihin kohdistuvat kielteiset vaikutukset. Pyyntöön on sisällyttävä

a)

se erityinen ajanjakso, jona poikkeusta sovelletaan;

b)

se erityinen tasehallintakapasiteetin määrä, johon poikkeusta sovelletaan;

c)

analyysi poikkeuksen vaikutuksesta tasehallintaresurssien osallistumiseen; ja

d)

poikkeuksen perustelut, joissa osoitetaan, että poikkeus johtaisi loppukäyttäjien kustannusten alenemiseen.

11.   Sen estämättä, mitä 10 kohdassa säädetään, sopimuskauden kesto ei 1 päivästä tammikuuta 2026 alkaen saa olla pidempi kuin kuusi kuukautta.

12.   Sääntelyviranomaisten on viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2028 annettava komissiolle ja ACERille kertomus sellaisten sopimusten kattamasta kokonaiskapasiteetista, joiden kesto tai hankintajakso on pidempi kuin yksi päivä.

13.   Siirtoverkonhaltijoiden tai niiden delegoitujen operaattoreiden on julkaistava mahdollisimman reaaliaikaisesti mutta enintään 30 minuutin viiveellä toimituksen jälkeen suunnittelualueidensa kulloinenkin järjestelmän tasapaino, arvioidut tasepoikkeamahinnat ja arvioidut tasesähkön hinnat.

14.   Jos tasehallinnan standardituotteet eivät riitä käyttövarmuuden varmistamiseen tai jos jotkin tasehallintaresurssit eivät voi osallistua tasehallintamarkkinoille tasehallinnan standardituotteilla, siirtoverkonhaltijat voivat ehdottaa ja sääntelyviranomaiset voivat hyväksyä 2 ja 4 kohdasta tehtäviä poikkeuksia tasehallinnan erityistuotteille, jotka aktivoidaan paikallisesti vaihtamatta niitä muiden siirtoverkonhaltijoiden kanssa.

Poikkeusehdotuksiin on sisällyttävä kuvaus toimenpiteistä, joita on ehdotettu erityistuotteiden käytön minimoimiseksi siten, että niitä käytetään ainoastaan silloin kuin se on taloudellisesti tehokasta, osoitus siitä, että erityistuotteet eivät luo merkittävää tehottomuutta ja vääristymiä tasahallintamarkkinoilla suunnittelualueen sisä- tai ulkopuolella, sekä tarvittaessa säännöt, joiden mukaisesti tasehallinnan erityistuotteiden tasesähkötarjoukset muunnetaan tasehallinnan standardituotteiden tasesähkötarjouksiksi, ja tiedot tästä prosessista.

7 artikla

Vuorokausimarkkinat ja päivänsisäiset markkinat

1.   Siirtoverkonhaltijoiden ja nimitettyjen sähkömarkkinaoperaattoreiden on yhdessä järjestettävä asetuksen (EU) 2015/1222 mukaisesti integroitujen vuorokausimarkkinoiden ja päivänsisäisten markkinoiden hallinnointi. Siirtoverkonhaltijoiden ja nimitettyjen sähkömarkkinaoperaattoreiden on tehtävä yhteistyötä unionin tasolla tai, jos se on tarkoituksenmukaisempaa, alueellisella tasolla, jotta unionin vuorokautinen ja päivänsisäinen sähkökauppa toimisi mahdollisimman tehokkaasti. Yhteistyövelvoite ei rajoita unionin kilpailuoikeuden soveltamista. Siirtoverkonhaltijoihin ja nimitettyihin sähkömarkkinaoperaattoreihin on niiden sähkökauppaan liittyvissä tehtävissä sovellettava sääntelyviranomaisten viranomaisvalvontaa direktiivin (EU) 2019/944 59 artiklan mukaisesti ja ACERin viranomaisvalvontaa asetuksen (EU) 2019/942 4 ja 8 artiklan mukaisesti.

2.   Vuorokausimarkkinoiden ja päivänsisäisten markkinoiden on täytettävä seuraavat vaatimukset:

a)

ne on järjestettävä siten, ettei niillä esiinny syrjintää;

b)

niillä on maksimoitava kaikkien markkinaosapuolten kyky hallita tasepoikkeamiaan;

c)

niillä on maksimoitava kaikkien markkinaosapuolten mahdollisuudet osallistua alueiden väliseen kauppaan mahdollisimman lähellä reaaliaikaa kaikilla tarjousalueilla;

d)

niillä on tarjottava hintoja, jotka heijastavat markkinoiden perustekijöitä, sähkön reaaliaikainen arvo mukaan lukien, ja joihin markkinaosapuolet voivat luottaa sopiessaan pidemmän aikavälin suojausinstrumenteista;

e)

niillä on taattava käyttövarmuus ja sallittava samalla siirtokapasiteetin mahdollisimman laaja käyttö;

f)

niiden on oltava avoimia samalla, kun niissä suojataan kaupallisesti arkaluonteisten tietojen luottamuksellisuus ja varmistetaan, että kauppaa käydään anonyymisti;

g)

niillä ei saa tehdä eroa tarjousalueen sisällä ja tarjousalueiden välillä tehtyjen kauppojen välillä; ja

h)

ne on järjestettävä siten, että voidaan varmistaa, että kaikki markkinaosapuolet voivat päästä markkinoille yksittäin tai aggregoinnin välityksellä.

8 artikla

Vuorokausimarkkinoilla ja päivänsisäisillä markkinoilla käytävä kauppa

1.   Nimitettyjen sähkömarkkinaoperaattoreiden on annettava markkinaosapuolten käydä sähkökauppaa mahdollisimman lähellä reaaliaikaa ja vähintään päivänsisäisen alueiden välisen kapasiteetin jakamisen sulkeutumisajankohtaan saakka.

2.   Nimitettyjen sähkömarkkinaoperaattoreiden on annettava markkinaosapuolille mahdollisuus käydä sähkökauppaa aikaväleillä, jotka ovat vähintään yhtä lyhyitä kuin taseselvitysjakso, sekä vuorokausimarkkinoilla että päivänsisäisillä markkinoilla.

3.   Nimitettyjen sähkömarkkinaoperaattoreiden on tarjottava vuorokausimarkkinoilla ja päivänsisäisillä markkinoilla kaupattavaksi tuotteita, jotka ovat kooltaan riittävän pieniä, eli tarjousten vähimmäiskoko on 500 kilowattia tai vähemmän, jotta mahdollistetaan kulutusjouston, energian varastoinnin ja pienimuotoisten uusiutuvien energialähteiden ja myös asiakkaiden suora osallistuminen.

4.   Taseselvitysjakson on viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2021 oltava 15 minuuttia kaikilla suunnittelualueilla, paitsi jos sääntelyviranomaiset ovat myöntäneet poikkeuksen. Poikkeuksia voidaan myöntää ainoastaan 31 päivään joulukuuta 2024.

Taseselvitysjakso ei saa olla pidempi kuin 30 minuuttia 1 päivästä tammikuuta 2025 alkaen, kun synkronialueen kaikki sääntelyviranomaiset ovat myöntäneet poikkeuksen.

9 artikla

Termiinimarkkinat

1.   Siirtoverkonhaltijoiden on asetuksen (EU) 2016/1719 mukaisesti myönnettävä pitkän aikavälin siirto-oikeuksia tai niillä on oltava käytössä vastaavia toimenpiteitä, jotta markkinaosapuolet, mukaan lukien uusiutuvia energialähteitä käyttävien voimalaitosten omistajat, voivat suojautua hintariskeiltä yli tarjousalueiden rajojen, paitsi jos toimivaltaisten sääntelyviranomaisten tekemä tarjousalueen rajoja koskeva termiinimarkkinoiden arviointi osoittaa, että kyseisillä tarjousalueilla on tarjolla riittävästi suojausmahdollisuuksia.

2.   Pitkän aikavälin siirto-oikeudet on jaettava avoimella, markkinapohjaisella ja syrjimättömällä tavalla keskitetyn kauppapaikan kautta.

3.   Markkinaoperaattorit voivat unionin kilpailuoikeutta noudattaen vapaasti kehittää termiinimarkkinoille suojausinstrumentteja, myös pitkän aikavälin suojausinstrumentteja, tarjotakseen markkinaosapuolille, mukaan lukien uusiutuvia energialähteitä käyttävien voimalaitosten omistajat, asianmukaiset mahdollisuudet suojautua hintojen vaihtelusta aiheutuvilta taloudellisilta riskeiltä. Jäsenvaltiot eivät saa edellyttää, että tällaiset suojaustoimet rajoittuvat jäsenvaltion tai tarjousalueen sisäisiin kauppoihin.

10 artikla

Tarjousten tekniset rajat

1.   Sähkön tukkuhinnalla ei saa olla ylä- eikä alarajaa. Tätä säännöstä sovelletaan muun muassa tarjousten tekemiseen ja selvitykseen kaikilla aikaväleillä, ja se koskee myös tasesähkön hintoja ja tasepoikkeamahintoja. Tämä ei kuitenkaan vaikuta teknisiin hintarajoihin, joita voidaan soveltaa tasehallinnan aikavälillä sekä vuorokautisilla ja päivänsisäisillä aikaväleillä 2 kohdan mukaisesti.

2.   Nimitetyt sähkömarkkinaoperaattorit voivat soveltaa yhdenmukaistettuja rajoja enimmäis- ja vähimmäisselvityshintoihin vuorokautisilla ja päivänsisäisillä aikaväleillä. Näiden rajojen on oltava riittävän korkeita, jotta ne eivät tarpeettomasti rajoita kauppaa, ne on yhdenmukaistettava sisämarkkinoilla, ja niissä on otettava huomioon toimittamatta jääneen sähkön enimmäisarvo. Nimitettyjen markkinaoperaattoreiden on otettava käyttöön avoin mekanismi tarjousten teknisten rajojen mukauttamiseksi automaattisesti hyvissä ajoin, jos on odotettavissa, että asetetut rajat saavutetaan. Mukautettuja korkeampia rajoja sovelletaan siihen saakka, että tämän mekanismin mukaiset lisäkorotukset ovat tarpeen.

3.   Siirtoverkonhaltijat eivät saa toteuttaa mitään toimenpiteitä, joiden tarkoituksena on tukkuhintojen muuttaminen.

4.   Sääntelyviranomaisten tai, kun jäsenvaltio on nimennyt muun toimivaltaisen viranomaisen tätä tarkoitusta varten, tällaisten muiden toimivaltaisten viranomaisten on yksilöitävä niiden alueella sovellettavat politiikat ja toimenpiteet, jotka voisivat osaltaan välillisesti rajoittaa tukkutason hinnanmuodostusta, mukaan lukien tasesähkön aktivointiin liittyvien tarjousten rajoittaminen, kapasiteettimekanismit, siirtoverkonhaltijoiden toimenpiteet sekä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on markkinatulosten kyseenalaistaminen tai määräävän aseman väärinkäytön tai tehottomasti määriteltyjen tarjousalueiden estäminen.

5.   Jos sääntelyviranomainen tai nimetty toimivaltainen viranomainen on yksilöinyt politiikan tai toimenpiteen, joka voisi rajoittaa tukkuhinnanmuodostusta, sen on toteutettava kaikki asianmukaiset toimet kyseisen politiikan tai toimenpiteen poistamiseksi tai, jos se ei ole mahdollista, kyseisen politiikan tai toimenpiteen tarjouskäyttäytymiseen kohdistuvan vaikutuksen rajoittamiseksi. Jäsenvaltioiden on viimeistään 5 päivänä tammikuuta 2020 esitettävä komissiolle kertomus, jossa täsmennetään toimenpiteet ja toimet, joita ne ovat toteuttaneet tai aikovat toteuttaa.

11 artikla

Toimittamatta jääneen sähkön arvo

1.   Jos se on tarpeen luotettavuusstandardin vahvistamiseksi 25 artiklan mukaisesti, sääntelyviranomaisten tai, kun jäsenvaltio on nimennyt muun toimivaltaisen viranomaisen tätä tarkoitusta varten, tällaisten muiden toimivaltaisten viranomaisten on viimeistään 5 päivänä .heinäkuuta 2020 vahvistettava yksi arvio toimittamatta jääneen sähkön arvosta alueellaan. Tämä arvio on julkistettava. Sääntelyviranomaiset tai muut nimetyt toimivaltaiset viranomaiset voivat vahvistaa eri arvion kullakin tarjousalueella, jos niiden alueella on enemmän kuin yksi tarjousalue. Jos tarjousalue koostuu useamman kuin yhden jäsenvaltion alueista, asianomaisten sääntelyviranomaisten tai muiden nimettyjen toimivaltaisten viranomaisten on vahvistettava yksi arvio toimittamatta jääneen sähkön arvosta kyseisellä tarjousalueella. Sääntelyviranomaisten tai nimettyjen muiden toimivaltaisten viranomaisten on vahvistaessaan yhtä arviota toimittamatta jääneen sähkön arvosta sovellettava 23 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua menetelmää.

2.   Sääntelyviranomaisten ja muiden toimivaltaisten viranomaisten on saatettava arvionsa toimittamatta jääneen sähkön arvosta ajan tasalle vähintään joka viides vuosi tai aiemmin, kun ne havaitsevat merkittävän muutoksen.

12 artikla

Tuotannon ja kulutusjouston ajojärjestyksen määrittely

1.   Voimalaitosten ja kulutusjouston ajojärjestyksen määrittelyn on tapahduttava syrjimättömästi, avoimesti ja, jollei 2–6 kohdassa toisin säädetä, markkinapohjaisesti.

2.   Rajoittamatta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107, 108 ja 109 artiklan soveltamista jäsenvaltioiden on varmistettava, että verkonhaltijat asettavat etusijalle uusiutuvia energialähteitä käyttävät voimalaitokset, siinä määrin kuin kansallisen sähköjärjestelmän varma käyttö sen sallii, avointen ja syrjimättömien kriteerien perusteella, ja kun tällaiset voimalaitokset ovat joko

a)

uusiutuvia energialähteitä käyttäviä voimalaitoksia, joiden asennettu sähköntuotantokapasiteetti on alle 400 kW; tai

b)

sääntelyviranomaisen hyväksymiä innovatiivisten teknologioiden demonstraatiohankkeita edellyttäen, että tällainen etusija rajoittuu siihen, mikä on kestolta ja laajuudelta tarpeen demonstraatiotarkoitusten saavuttamiseksi.

3.   Jäsenvaltio voi päättää olla soveltamatta ajojärjestyksessä etusijalle asettamista 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettuihin voimalaitoksiin, jotka otetaan käyttöön vähintään kuuden kuukauden kuluttua kyseisestä päätöksestä, tai soveltaa 2 kohdan a alakohdassa säädettyä alempaa vähimmäiskapasiteettia sillä edellytyksellä, että

a)

sillä on hyvin toimivat päivänsisäiset markkinat ja muut tukku- ja tasehallintamarkkinat ja että kaikilla markkinatoimijoilla on täysimääräinen pääsy kyseisille markkinoille tämän asetuksen säännösten mukaisesti;

b)

ajojärjestyksen uudelleenmäärittelyä ja siirtorajoituksen hallintaa koskevat säännöt ovat avoimia kaikille markkinaosapuolille;

c)

jäsenvaltion kansallinen panos uusiutuvista energialähteistä peräisin olevan energian osuutta koskevan unionin sitovan yleistavoitteen saavuttamiseksi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/2001 (18) 3 artiklan 2 kohdan ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1999 (19) 4 artiklan a kohdan 2 alakohdan mukaisesti on vähintään yhtä suuri kuin asetuksen (EU) 2018/1999 liitteessä II vahvistetun laskentakaavan tulos, eikä jäsenvaltion osuus uusiutuvista lähteistä peräisin olevasta energiasta alita sen asetuksen (EU) 2018/1999 4 artiklan a kohdan 2 alakohdan mukaisia vertailukohtia; tai vaihtoehtoisesti jäsenvaltion osuus uusiutuvista lähteistä peräisin olevasta energiasta sähkön kokonaisloppukulutuksessa on vähintään 50 prosenttia;

d)

jäsenvaltio on ilmoittanut komissiolle suunnitellusta poikkeuksesta ja selvittänyt yksityiskohtaisesti, miten a, b ja c alakohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät; ja

e)

jäsenvaltio on julkaissut suunnitellun poikkeuksen ja sen yksityiskohtaiset perustelut ottaen tarvittaessa asianmukaisesti huomioon kaupallisesti arkaluonteisten tietojen suojaamisen.

Poikkeuksissa on vältettävä takautuvia muutoksia voimalaitoksille, jotka jo voidaan asettaa ajojärjestyksessä etusijalle, sen estämättä, mitä jäsenvaltion ja voimalaitoksen vapaaehtoiselta pohjalta tekemissä sopimuksissa määrätään.

Jäsenvaltiot voivat tarjota kannustimia vapaaehtoiseen etusijasta luopumiseen laitoksille, jotka voidaan asettaa ajojärjestyksessä etusijalle, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107, 108 ja 109 artiklan soveltamista.

4.   Jäsenvaltiot voivat säätää sellaisissa tehokasta yhteistuotantoa käyttävissä voimalaitoksissa tuotetun sähkön asettamisesta ajojärjestyksessä etusijalle, joiden asennettu sähköntuotantokapasiteetti on alle 400 kW, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107, 108 ja 109 artiklan soveltamista.

5.   Voimalaitoksista, jotka on otettu käyttöön 1 päivän tammikuuta 2026 jälkeen, 2 kohdan a alakohtaa sovelletaan ainoastaan uusiutuvia energialähteitä käyttäviin voimalaitoksiin, joiden asennettu sähköntuotantokapasiteetti on alle 200 kW.

6.   Uusiutuvia energialähteitä tai tehokasta yhteistuotantoa käyttävät voimalaitokset, jotka on otettu käyttöön ennen 4 päivää heinäkuuta 2019 ja jotka käyttöönottonsa jälkeen asetettiin ajojärjestyksessä etusijalle direktiivin 2012/27/EU 15 artiklan 5 kohdan tai Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/28/EY (20) 16 artiklan 2 kohdan mukaisesti, on edelleen voitava asettaa ajojärjestyksessä etusijalle, sanotun kuitenkaan rajoittamatta ennen 4 päivää .heinäkuuta 2019 tehtyjen sopimusten soveltamista. Ajojärjestyksessä etusijalle asettamista ei enää sovelleta tällaisiin voimalaitoksiin ajankohdasta, jolloin voimalaitokseen tehdään merkittäviä muutoksia, mistä katsotaan olevan kyse ainakin silloin, kun tarvitaan uusi liittymissopimus tai kun lisätään voimalaitoksen tuotantokapasiteettia.

7.   Ajojärjestyksessä etusijalle asettaminen ei saa vaarantaa sähköjärjestelmän varmaa käyttöä, sitä ei saa käyttää perusteluna alueiden välisen kapasiteetin rajoittamiselle 16 artiklassa säädettyä pidemmälle, ja sen on perustuttava avoimiin ja syrjimättömiin kriteereihin.

13 artikla

Ajojärjestyksen uudelleenmäärittely

1.   Tuotannon ajojärjestyksen uudelleenmäärittelyn ja kulutusjouston ajojärjestyksen uudelleenmäärittelyn on perustuttava objektiivisiin, avoimiin ja syrjimättömiin kriteereihin. Sen on oltava avointa kaikille tuotantotekniikoille, kaikelle energian varastoinnille ja kaikelle kulutusjoustolle, mukaan lukien niille, jotka sijaitsevat muissa jäsenvaltioissa, paitsi jos se ei ole teknisesti mahdollista.

2.   Resurssit, joiden ajojärjestys määritellään uudelleen, on valittava voimalaitoksista, energiavarastoista tai kulutusjoustosta käyttäen markkinapohjaisia mekanismeja, ja niille on maksettava taloudellinen korvaus. Ajojärjestyksen uudelleenmäärittelyssä käytettävät tasesähkötarjoukset eivät saa asettaa tasesähkön hintaa.

3.   Muuta kuin markkinapohjaista tuotannon, energian varastoinnin ja kulutusjouston ajojärjestyksen uudelleenmäärittelyä voi käyttää ainoastaan, jos

a)

markkinapohjaista vaihtoehtoa ei ole käytettävissä;

b)

kaikki käytettävissä olevat markkinapohjaiset resurssit on käytetty;

c)

sillä alueella, jolla palvelun tarjoamiseen soveltuvat laitokset sijaitsevat, käytettävissä olevien voimalaitosten, energiavarastojen ja kulutusjoustokohteiden lukumäärä on liian pieni toimivan kilpailun varmistamiseksi; tai

d)

verkon senhetkinen tilanne johtaa siirtorajoitukseen niin säännöllisellä ja ennakoitavissa olevalla tavalla, että markkinapohjainen ajojärjestyksen uudelleenmäärittely johtaisi säännöllisiin strategisiin tarjouksiin, jotka lisäisivät sisäistä siirtorajoitusta, ja asianomainen jäsenvaltio on hyväksynyt toimintasuunnitelman, jolla puututaan tähän siirtorajoitukseen, tai varmistaa, että alueiden väliseen kauppaan käytettävissä oleva vähimmäiskapasiteetti on 16 artiklan 8 kohdan mukainen.

4.   Siirtoverkonhaltijoiden ja jakeluverkonhaltijoiden on toimitettava kertomus vähintään vuosittain toimivaltaiselle sääntelyviranomaiselle seuraavista:

a)

markkinapohjaisen ajojärjestyksen uudelleenmäärittelyä koskevien mekanismien kehityksen aste ja vaikuttavuus voimalaitoksissa, energiavarastoissa ja kulutusjoustokohteissa;

b)

ajojärjestyksen uudelleenmäärittelyn syyt, määrät megawattitunteina (MWh) ja tuotantolähteen tyyppi;

c)

toimenpiteet, joilla vähennetään uusiutuvia energialähteitä tai tehokasta yhteistuotantoa käyttävien voimalaitosten ajojärjestyksen alaspäin muuttamisen tarvetta tulevaisuudessa, mukaan lukien investoinnit verkkoinfrastruktuurin digitalisointiin ja joustavuutta lisääviin palveluihin.

Asiaankuuluvan sääntelyviranomaisen on toimitettava kertomus ACERille ja julkaistava yhteenveto ensimmäisen kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitetuista tiedoista tarvittaessa yhdessä parannussuositusten kanssa.

5.   Jollei verkon luotettavuuden ja turvallisuuden ylläpitämistä koskevista vaatimuksista, jotka perustuvat sääntelyviranomaisten vahvistamiin avoimiin ja syrjimättömiin kriteereihin, muuta johdu, siirtoverkonhaltijoiden ja jakeluverkonhaltijoiden on

a)

taattava siirtoverkkojen ja jakeluverkkojen kyky siirtää uusiutuvista energialähteistä tai tehokkaalla yhteistuotannolla tuotettua sähköä siten, että ajojärjestyksen uudelleenmäärittelyä käytetään mahdollisimman vähän; tämä ei estä ottamasta verkon suunnittelussa huomioon rajallista ajojärjestyksen uudelleenmäärittelyä, kun siirtoverkon haltija tai jakeluverkon haltija voi avoimella tavalla näyttää toteen, että tämä on taloudellisesti tehokkaampaa eikä se ylitä viittä prosenttia uusiutuvia energialähteitä käyttävissä ja suoraan verkkoonsa liitetyissä laitoksissa vuoden aikana tuotetusta sähköstä, jollei jäsenvaltio, jossa uusiutuvia energialähteitä tai tehokasta yhteistuotantoa käyttävistä voimalaitoksista peräisin olevan sähkön osuus sähkön vuotuisesta kokonaisloppukulutuksesta on yli 50 prosenttia, toisin säädä;

b)

toteutettava asianmukaiset verkkoon liittyvät ja markkinoihin liittyvät operatiiviset toimenpiteet, jotta voidaan minimoida uusiutuvista energialähteistä tai tehokkaalla yhteistuotannolla tuotetun sähkön ajojärjestyksen muuttaminen alaspäin;

c)

varmistettava, että niiden verkot ovat riittävän joustavia, jotta ne pystyvät hallitsemaan niitä.

6.   Jos käytetään muuta kuin markkinapohjaista ajojärjestyksen alaspäin muuttamista, on sovellettava seuraavia periaatteita:

a)

ajojärjestyksen alaspäin muuttamista sovelletaan uusiutuvia energialähteitä käyttäviin voimalaitoksiin ainoastaan, jos muita vaihtoehtoja ei ole olemassa tai jos muut ratkaisut aiheuttaisivat merkittävässä määrin kohtuuttomia kustannuksia tai vakavia riskejä verkon käyttövarmuudelle;

b)

ajojärjestyksen alaspäin muuttamista sovelletaan tehokkaassa yhteistuotantoprosessissa tuotettuun sähköön ainoastaan, jos uusiutuvia energialähteitä käyttävien voimalaitosten ajojärjestyksen alaspäin muuttamista lukuun ottamatta muita vaihtoehtoja ei ole olemassa tai jos muut ratkaisut aiheuttaisivat kohtuuttomia kustannuksia tai vakavia riskejä verkon käyttövarmuudelle;

c)

ajojärjestyksen alaspäin muuttamista ei saa soveltaa uusiutuvia energialähteitä tai tehokasta yhteistuotantoa käyttävien voimalaitosten itse tuottamaan sähköön, jota ei syötetä siirto- tai jakeluverkkoon, paitsi jos mikään muu ratkaisu ei poista verkon käyttövarmuuteen liittyviä ongelmia;

d)

a, b ja c alakohdassa tarkoitettu ajojärjestyksen muuttaminen alaspäin on perusteltava asianmukaisesti ja avoimesti. Perustelut on sisällytettävä 3 kohdan mukaiseen raporttiin.

7.   Jos käytetään muuta kuin markkinapohjaista ajojärjestyksen uudelleenmäärittelyä, ajojärjestyksen uudelleenmäärittelyä pyytävän verkonhaltijan on maksettava siitä taloudellinen korvaus sen voimalaitoksen, energiavaraston tai kulutusjoustokohteen haltijalle, johon ajojärjestyksen uudelleenmäärittely kohdistuu, paitsi jos tuottajat hyväksyvät liittymissopimuksen, jossa sitovaa energianjakelua ei taata. Tällaisen taloudellisen korvauksen on oltava vähintään yhtä suuri kuin suurempi seuraavista osatekijöistä tai niiden yhdistelmä, jos ainoastaan yhden osatekijän soveltaminen johtaisi perusteettoman pieneen tai perusteettoman suureen korvaukseen:

a)

ajojärjestyksen uudelleenmäärittelystä aiheutuvat ylimääräiset käyttökustannukset, kuten ylimääräiset polttoainekustannukset, kun kyseessä on ajojärjestyksen muuttaminen ylöspäin, tai varalämmön toimitus, kuin kyseessä on tehokasta yhteistuotantoa käyttävien voimalaitosten ajojärjestyksen muuttaminen alaspäin;

b)

sähkön myynnistä vuorokausimarkkinoilla saatavat nettotulot, jotka voimalaitos, energiavarasto tai kulutusjoustokohde olisi tuottanut ilman ajojärjestyksen uudelleenmäärittelyä koskevaa pyyntöä; jos voimalaitoksille, energiavarastoille tai kulutusjoustokohteille annetaan taloudellista tukea tuotetun tai kulutetun sähkömäärän perusteella, taloudellinen tuki, joka olisi saatu ilman ajojärjestyksen uudelleenmäärittelyä koskevaa pyyntöä, katsotaan osaksi nettotuloja.

III LUKU

VERKKOON PÄÄSY JA SIIRTORAJOITUKSEN HALLINTA

1 JAKSO

Kapasiteetin jakaminen

14 artikla

Tarjousalueen uudelleentarkastelu

1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki asianmukaiset toimenpiteet siirtorajoituksen käsittelemiseksi. Tarjousalueiden rajojen on perustuttava pitkäaikaisiin, rakenteellisiin siirtorajoituksiin siirtoverkossa. Tarjousalueilla ei saa esiintyä tällaisia rakenteellisia siirtorajoituksia, paitsi jos niillä ei ole vaikutusta viereisiin tarjousalueisiin tai jos väliaikaisena poikkeuksena niiden vaikutusta viereisiin tarjousalueisiin lievennetään käyttämällä korjaavia toimenpiteitä ja nämä rakenteelliset siirtorajoitukset eivät johda alueiden välisessä kaupankäynnissä kapasiteetin pienentämiseen 16 artiklan vaatimusten mukaisesti. Tarjousalueiden konfiguraatio unionissa on suunniteltava siten, että maksimoidaan taloudellinen tehokkuus ja maksimoidaan alueiden välisen kaupankäynnin mahdollisuudet 16 artiklan mukaisesti sekä ylläpidetään samalla toimitusvarmuutta.

2.   Sähkön siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaisen verkoston, jäljempänä ’Sähkö-ENTSO’, on joka kolmas vuosi laadittava kertomus rakenteellisista siirtorajoituksista ja muista merkittävistä fyysisistä siirtorajoituksista tarjousalueiden välillä ja sisällä, mukaan lukien siirtorajoitusten esiintymispaikka ja -tiheys asetuksen (EY) N:o 714/2009 18 artiklan 5 kohdan perusteella hyväksyttyjen kapasiteetin jakamista ja siirtorajoituksen hallintaa koskevien suuntaviivojen mukaisesti. Kertomuksen on sisällettävä arvio siitä, onko alueiden välisessä kaupankäynnissä käytettävissä oleva kapasiteetti saavuttanut 15 artiklan mukaisen lineaarisen kehityskulun tai tämän asetuksen 16 artiklan mukaisen vähimmäiskapasiteetin.

3.   Jotta voidaan varmistaa tarjousalueiden optimaalinen konfiguraatio, on toteutettava tarjousalueen uudelleentarkastelu. Uudelleentarkastelussa on määritettävä kaikki rakenteelliset siirtorajoitukset, ja siihen on sisällyttävä tarjousalueen eri konfiguraatioiden analyysi, joka toteutetaan koordinoidusti siten, että siihen osallistuvat asianomaiset sidosryhmät kaikista asiaankuuluvista jäsenvaltioista, asetuksen (EY) N:o 714/2009 18 artiklan 5 kohdan perusteella hyväksyttyjen kapasiteetin jakamista ja siirtorajoituksen hallintaa koskevien suuntaviivojen mukaisesti. Käytössä olevia tarjousalueita on arvioitava sen mukaan, miten niillä kyetään luomaan luotettava markkinaympäristö, myös joustavan tuotannon ja joustavien kuormien kapasiteettia varten, mikä on välttämätöntä vältettäessä verkon pullonkauloja, tasapainotettaessa sähkön kysyntä ja tarjonta ja turvattaessa verkkoinfrastruktuuriin tehdyt investoinnit pitkällä aikavälillä.

4.   Tämän artiklan ja tämän asetuksen 15 artiklan soveltamiseksi asiaankuuluvilla jäsenvaltioilla, siirtoverkonhaltijoilla tai sääntelyviranomaisilla tarkoitetaan niitä jäsenvaltioita, siirtoverkonhaltijoita tai sääntelyviranomaisia, jotka osallistuvat tarjousalueen konfiguraation uudelleentarkasteluun, ja myös niitä, jotka ovat samalla kapasiteetin laskenta-alueella asetuksen (EY) N:o 714/2009 18 artiklan 5 kohdan perusteella hyväksyttyjen kapasiteetin jakamista ja siirtorajoituksen hallintaa koskevien suuntaviivojen mukaisesti.

5.   Kaikkien asiaankuuluvien siirtoverkonhaltijoiden on viimeistään 5 päivänä lokakuuta 2019 esitettävä ehdotus menetelmäksi ja oletuksiksi, joita on käytettävä tarjousalueen uudelleentarkasteluprosessissa, sekä tarkasteltaviksi vaihtoehtoisiksi tarjousalueen konfiguraatioiksi asiaankuuluville sääntelyviranomaisille hyväksyntää varten. Asiaankuuluvien sääntelyviranomaisten on tehtävä yksimielinen päätös ehdotuksesta kolmen kuukauden kuluessa ehdotuksen esittämisestä. Jos sääntelyviranomaiset eivät kykene tekemään yksimielistä päätöstä ehdotuksesta tässä määräajassa, ACER tekee kolmen kuukauden mittaisen lisäajan kuluessa päätöksen menetelmästä ja oletuksista sekä tarkasteltavista vaihtoehtoisista tarjousalueen konfiguraatioista. Menetelmän on perustuttava rakenteellisiin siirtorajoituksiin, joita ei odoteta poistettavan seuraavien kolmen vuoden aikana, kun otetaan asianmukaisesti huomioon konkreettinen edistyminen infrastruktuurin kehittämishankkeissa, jotka odotetaan toteutettavan seuraavien kolmen vuoden kuluessa.

6.   Tarjousalueen uudelleentarkasteluun osallistuvien siirtoverkonhaltijoiden on 5 kohdan mukaisesti hyväksyttyjen menetelmän ja oletusten perusteella esitettävä asiaankuuluville jäsenvaltioille tai niiden nimetyille toimivaltaisille viranomaisille yhteinen ehdotus tarjousalueen konfiguraation muuttamisesta tai säilyttämisestä viimeistään 12 kuukauden kuluttua 5 kohdan mukaisesta menetelmän ja oletusten hyväksymisestä. Muut jäsenvaltiot, energiayhteisön sopimuspuolet tai muut kolmannet maat, joilla on sama synkronialue minkä tahansa asiaankuuluvan jäsenvaltion kanssa, voivat esittää huomautuksia.

7.   Jos tämän artiklan 2 kohdan mukaisessa kertomuksessa tai tämän artiklan mukaisessa tarjousalueen uudelleentarkastelussa on määritetty rakenteellisia siirtorajoituksia tai jos yksi tai useampi siirtoverkonhaltija on määrittänyt rakenteellisia siirtorajoituksia vastuualueellaan asiaankuuluvien toimivaltaisten sääntelyviranomaisten hyväksymässä kertomuksessa, sen jäsenvaltion, jolla on rakenteellisia siirtorajoituksia, on yhteistyössä siirtoverkonhaltijoidensa kanssa tehtävä kuuden kuukauden kuluessa kertomuksen vastaanottamisesta päätös joko kansallisten tai monikansallisten toimintasuunnitelmien määrittelystä 15 artiklan mukaisesti tai tarjousalueensa konfiguraation uudelleentarkastelusta ja muuttamisesta. Näistä päätöksistä on ilmoitettava komissiolle ja ACERille välittömästi.

8.   Jos kyseiset jäsenvaltiot ovat valinneet tarjousalueen konfiguraation muuttamisen 7 kohdan nojalla, asiaankuuluvien jäsenvaltioiden on tehtävä yksimielinen päätös kuuden kuukauden kuluessa 7 kohdassa tarkoitetusta ilmoituksesta. Muut jäsenvaltiot voivat esittää huomautuksia asiaankuuluville jäsenvaltioille, joiden olisi otettava nämä huomautukset huomioon päätöstä tehdessään. Päätös on perusteltava, ja siitä on ilmoitettava komissiolle ja ACERille. Jos asiaankuuluvat jäsenvaltiot eivät saa aikaan yksimielistä päätöstä mainitussa kuuden kuukauden määräajassa, niiden on välittömästi ilmoitettava tästä komissiolle. Viimeisenä keinona komissio antaa ACERia kuultuaan päätöksen tarjousalueen konfiguraation muuttamisesta tai säilyttämisestä kyseisissä jäsenvaltioissa ja niiden välillä kuuden kuukauden kuluessa tällaisen ilmoituksen vastaanottamisesta.

9.   Jäsenvaltiot ja komissio kuulevat asianomaisia sidosryhmiä ennen tämän artiklan mukaisen päätöksen antamista.

10.   Tämän artiklan nojalla tehtävissä päätöksissä on mainittava muutosten toteuttamisajankohta. Toteuttamisajankohdassa on sovitettava yhteen tarkoituksenmukaisuus ja käytännön näkökohdat, mukaan lukien sähkön termiinikauppa. Päätöksessä voidaan määrittää asianmukaisia siirtymäjärjestelyjä.

11.   Jos asetuksen (EY) N:o 714/2009 18 artiklan 5 kohdan perusteella hyväksyttyjen kapasiteetin jakamista ja siirtorajoituksen hallintaa koskevien suuntaviivojen mukaisesti käynnistetään uusia tarjousalueen uudelleentarkasteluja, sovelletaan tätä artiklaa.

15 artikla

Toimintasuunnitelmat

1.   Jäsenvaltion, jolla on rakenteellisia siirtorajoituksia, on 14 artiklan 7 kohdan mukaisen päätöksen tekemisen jälkeen laadittava toimintasuunnitelma yhteistyössä sääntelyviranomaistensa kanssa. Kyseiseen toimintasuunnitelmaan on sisällyttävä konkreettinen aikataulu toimenpiteiden hyväksymiseksi määritettyjen rakenteellisten siirtorajoitusten vähentämiseksi neljän vuoden kuluessa 14 artiklan 7 kohdan mukaisen päätöksen tekemisestä.

2.   Toimintasuunnitelman konkreettisesta edistymisestä riippumatta jäsenvaltioiden on varmistettava, että alueiden välisen kaupankäynnin kapasiteettia lisätään vuosittain siihen saakka kunnes saavutetaan 16 artiklan 8 kohdassa säädetty vähimmäiskapasiteetti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 16 artiklan 9 kohdan nojalla myönnettyjen poikkeusten tai 16 artiklan 3 kohdan nojalla myönnettyjen poikkeusten soveltamista. Kyseinen vähimmäiskapasiteetti on saavutettava 31 päivään joulukuuta 2025 mennessä.

Nämä vuotuiset lisäykset on saavutettava lineaarisen kehityskulun kautta. Tämän kehityskulun lähtökohtana on oltava joko rajalla tai kriittisellä verkkoelementillä toimintasuunnitelman hyväksymistä edeltävänä vuonna jaettu kapasiteetti tai toimintasuunnitelman hyväksymistä edeltävien kolmen vuoden keskiarvo sen mukaan, kumpi näistä on suurempi. Jäsenvaltioiden on toimintasuunnitelmiensa täytäntöönpanon ajan varmistettava, että alueiden välisen kaupan käyttöön 16 artiklan 8 kohdan mukaisesti asetettava kapasiteetti on vähintään yhtä suuri kuin lineaarisen kehityskulun arvot, myös käyttämällä korjaavia toimenpiteitä kapasiteetin laskenta-alueella.

3.   Toimintasuunnitelmaa toteuttava jäsenvaltio vastaa tai toteuttavat jäsenvaltiot vastaavat niiden korjaavien toimenpiteiden kustannuksista, joita tarvitaan 2 kohdassa tarkoitetun lineaarisen kehityskulun saavuttamiseksi tai alueiden välisen kapasiteetin asettamiseksi käyttöön asiaankuuluvilla rajoilla tai kriittisillä verkkoelementeillä, joita toimintasuunnitelma koskee.

4.   Asiaankuuluvien siirtoverkonhaltijoiden on vuosittain toimintasuunnitelman toteuttamisen aikana ja kuuden kuukauden kuluessa sen päättymisestä arvioitava, onko viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana käytettävissä oleva rajat ylittävä kapasiteetti saavuttanut lineaarisen kehityskulun, tai 1 päivästä tammikuuta 2026 alkaen arvioitava, onko 16 artiklan 8 kohdassa säädetty vähimmäiskapasiteetti saavutettu. Niiden on toimitettava arviointiraporttinsa ACERille ja asiaankuuluville sääntelyviranomaisille. Kunkin siirtoverkonhaltijan on ennen raportin laatimista toimitettava omat osuutensa raporttiin, mukaan lukien kaikki asiaa koskevat tiedot, sääntelyviranomaisilleen hyväksymistä varten.

5.   Jos 4 kohdassa tarkoitettu arviointi jäsenvaltioiden osalta osoittaa, että siirtoverkonhaltija ei ole noudattanut lineaarista kehityskulkua, asiaankuuluvien jäsenvaltioiden on kuuden kuukauden kuluessa 4 kohdassa tarkoitetun arviointikertomuksen vastaanottamisesta päätettävä yksimielisesti tarjousalueen konfiguraation muuttamisesta tai säilyttämisestä jäsenvaltioiden kesken tai niiden välillä. Päätöksessään asiaankuuluvien jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon muiden jäsenvaltioiden esittämät huomautukset. Asiaankuuluvien jäsenvaltioiden päätös on perusteltava, ja siitä on ilmoitettava komissiolle ja ACERille.

Jos asiaankuuluvat jäsenvaltiot eivät saa aikaan yksimielistä päätöstä säädetyn määräajan kuluessa, niiden on välittömästi ilmoitettava tästä komissiolle. Viimeisenä keinona komissio tekee ACERia ja asiaankuuluvia sidosryhmiä kuultuaan päätöksen tarjousalueen konfiguraation muuttamisesta tai säilyttämisestä kyseisissä jäsenvaltioissa.

6.   Jäsenvaltion, jolla on rakenteellisia siirtorajoituksia, on kuusi kuukautta ennen toimintasuunnitelman päättymistä tehtävä päätös siitä, ratkaiseeko se jäljellä olevan siirtorajoituksen muuttamalla tarjousaluettaan vai ratkaiseeko se jäljellä olevan sisäisen siirtorajoituksen käyttämällä korjaavia toimenpiteitä, joiden kustannukset sen on katettava.

7.   Jos toimintasuunnitelmaa ei ole laadittu kuuden kuukauden kuluessa rakenteellisen siirtorajoituksen määrittämisestä 14 artiklan 7 kohdan mukaisesti, asiaankuuluvien siirtoverkonhaltijoiden on 12 kuukauden kuluessa tällaisen rakenteellisen siirtorajoituksen määrittämisestä arvioitava, onko käytettävissä oleva rajat ylittävä kapasiteetti saavuttanut 16 artiklan 8 kohdassa säädetyn vähimmäiskapasiteetin viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana, ja toimitettava arviointiraportti asiaankuuluville sääntelyviranomaisille ja ACERille.

Siirtoverkonhaltijan on ennen raporttinsa laatimista lähetettävä oma osuutensa raporttiin, mukaan lukien kaikki asiaa koskevat tiedot, sääntelyviranomaiselleen hyväksymistä varten. Jos arviointi osoittaa, että siirtoverkonhaltija ei ole noudattanut vähimmäiskapasiteettia, sovelletaan tämän artiklan 5 kohdassa säädettyä päätöksentekomenettelyä.

16 artikla

Kapasiteetin jakamista ja siirtorajoituksen hallintaa koskevat yleiset periaatteet

1.   Verkon siirtorajoitusongelmiin on puututtava syrjimättömin markkinapohjaisin ratkaisuin, jotka antavat markkinaosapuolille ja siirtoverkonhaltijoille tehokkaita taloudellisia signaaleja. Verkon siirtorajoitusongelmat on ratkaistava liiketoimiin perustumattomilla menetelmillä eli menetelmillä, joihin ei liity valintaa yksittäisten markkinaosapuolten tekemien sopimusten välillä. Kun siirtoverkonhaltija toteuttaa operatiivisia toimenpiteitä varmistaakseen, että sen siirtoverkko pysyy normaalitilassa, sen on otettava huomioon näiden toimenpiteiden vaikutus viereisiin vastuualueisiin ja koordinoitava näitä toimenpiteitä muiden asianomaisten siirtoverkonhaltijoiden kanssa asetuksessa (EU) 2015/1222 säädetyllä tavalla.

2.   Toimitusrajoituksia saa käyttää ainoastaan hätätapauksissa silloin, kun siirtoverkonhaltijan on toimittava kiireellisesti ja ajojärjestyksen uudelleenmäärittely tai vastakaupankäynti ei ole mahdollista. Kaikkia tällaisia menettelyjä on sovellettava syrjimättömästi. Jollei kyseessä ole ylivoimainen este, tällainen kapasiteetin rajoittaminen on korvattava markkinaosapuolille, joille kapasiteettia on jaettu.

3.   Alueellisten koordinointikeskusten on toteutettava koordinoitu kapasiteetin laskenta tämän artiklan 4 ja 8 kohdan mukaisesti, siten kuin 37 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja 42 artiklan 1 kohdassa säädetään.

Alueellisten koordinointikeskusten on laskettava alueiden välinen kapasiteetti noudattaen käyttövarmuusrajoja ja käyttäen siirtoverkonhaltijoilta saatuja tietoja, mukaan lukien tietoja korjaavien toimenpiteiden teknisestä saatavuudesta, kuormien irtikytkentää lukuun ottamatta. Kun alueelliset koordinointikeskukset toteavat, että kyseiset kapasiteetin laskenta-alueella tai kapasiteetin laskenta-alueiden välillä käytettävissä olevat korjaavat toimenpiteet eivät riitä saavuttamaan 15 artiklan 2 kohdan mukaista lineaarista kehityskulkua tai tämän artiklan 8 kohdassa säädettyä vähimmäiskapasiteettia käyttövarmuusrajoja noudattaen, ne voivat viimeisenä keinona esittää koordinoituja toimia, joilla alueiden välistä kapasiteettia vähennetään vastaavasti. Siirtoverkonhaltijat voivat poiketa koordinoiduista toimista koordinoidun kapasiteetin laskennan ja koordinoidun käyttövarmuusanalyysin osalta ainoastaan 42 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Siitä alkaen, kun on kulunut kolme kuukautta alueellisten koordinointikeskusten tämän asetuksen 35 artiklan 2 kohdan mukaisesta toiminnan aloittamisesta, ja joka kolmas kuukausi sen jälkeen, alueellisten koordinointikeskusten on toimitettava asiaankuuluville sääntelyviranomaisille ja ACERille raportti kapasiteetin vähennyksistä tai toisen alakohdan mukaisesta koordinoiduista toimista poikkeamisista ja arvioitava tapahtumat sekä annettava tarvittaessa suosituksia siitä, miten tällaiset poikkeamat voidaan tulevaisuudessa välttää. Jos ACER toteaa, että tämän kohdan mukaisen poikkeaman edellytykset eivät täyty tai poikkeama on luonteeltaan rakenteellinen, ACER antaa lausunnon asiaankuuluville sääntelyviranomaisille ja komissiolle. Toimivaltaisten sääntelyviranomaisten on toteutettava asianmukaisia toimia siirtoverkonhaltijoita tai alueellisia koordinointikeskuksia vastaan direktiivin (EU) 2019/944 59 tai 62 artiklan nojalla, jos tämän kohdan mukaiset poikkeamisen edellytykset eivät täyty.

Luonteeltaan rakenteelliset poikkeamat on käsiteltävä 14 artiklan 7 kohdassa tarkoitetussa toimintasuunnitelmassa tai jo olemassa olevan toimintasuunnitelman päivityksessä.

4.   Yhteenliitäntöjen enimmäiskapasiteetti ja siirtoverkot, joihin rajat ylittävä kapasiteetti vaikuttaa, on asetettava markkinaosapuolten käyttöön verkon käyttövarmuuden turvallisuusvaatimuksia noudattaen. Vastakaupankäynnillä ja ajojärjestyksen uudelleenmäärittelyllä, mukaan lukien ajojärjestyksen uudelleenmäärittely rajojen yli, on maksimoitava käytettävissä oleva kapasiteetti 8 kohdassa säädetyn vähimmäiskapasiteetin saavuttamiseksi. Tällaista maksimoimista varten rajat ylittävissä korjaavissa toimenpiteissä on sovellettava koordinoitua ja syrjimätöntä menettelyä, kun on otettu käyttöön ajojärjestyksen uudelleenmäärittelyn ja vastakaupankäynnin kustannustenjakomenetelmä.

5.   Kapasiteetti on jaettava eksplisiittisissä kapasiteettihuutokaupoissa tai sellaisissa implisiittisissä huutokaupoissa, joihin sisältyvät sekä kapasiteetti että energia. Saman yhteenliitännän osalta voidaan soveltaa kumpaakin menetelmää. Päivänsisäisessä kaupankäynnissä, jota voidaan täydentää huutokaupoilla, on käytettävä jatkuvaa kaupankäyntiä.

6.   Siirtorajoitustilanteessa korkeimmat voimassa olevat verkkokapasiteetista annetut tarjoukset, jotka voivat olla joko eksplisiittisiä tai implisiittisiä ja jotka tarjoavat parhaan vastineen niukasta siirtokapasiteetista tietyllä aikavälillä, on hyväksyttävä. Lukuun ottamatta uusia rajayhdysjohtoja, joihin sovelletaan asetuksen (EY) N:o 1228/2003 7 artiklan, asetuksen (EY) N:o 714/2009 17 artiklan tai tämän asetuksen 63 artiklan mukaista poikkeusta, kapasiteetinjakomenetelmissä ei saa vahvistaa rajahintoja.

7.   Kapasiteetin on oltava vapaasti kaupattavissa jälkimarkkinoilla sillä edellytyksellä, että siirtoverkonhaltijalle ilmoitetaan kaupasta riittävän ajoissa. Jos siirtoverkonhaltija ei hyväksy jälkimarkkinakauppaa, sen on ilmoitettava ja selitettävä tämä selkeästi ja avoimesti kaikille markkinaosapuolille ja ilmoitettava tästä sääntelyviranomaiselle.

8.   Siirtoverkonhaltijat eivät saa rajoittaa markkinaosapuolten käyttöön annettavan yhteenliittämiskapasiteetin määrää siirtorajoituksen ratkaisemiseksi omalla tarjousalueellaan tai keinona hallita tarjousalueiden sisäisistä liiketoimista johtuvia sähkönsiirtoja. Rajoittamatta tämän artiklan 3 ja 9 kohdan mukaisten poikkeusten ja 15 artiklan 2 kohdan soveltamista tämän kohdan vaatimusten katsotaan täyttyvän, jos alueiden välisessä kaupankäynnissä saavutetaan seuraavat käytettävissä olevan kapasiteetin vähimmäistasot:

a)

koordinoituun nettosiirtokapasiteettiin perustuvaa lähestymistapaa käyttävillä rajoilla vähimmäiskapasiteetti on 70 prosenttia siirtokapasiteetista noudattaen käyttövarmuusrajoja vikatapahtumien vähentämisen jälkeen, sellaisina kuin ne määritetään asetuksen (EY) N:o 714/2009 18 artiklan 5 kohdan perusteella hyväksyttyjen kapasiteetin jakamista ja siirtorajoituksen hallintaa koskevien suuntaviivojen mukaisesti;

b)

siirtoperusteista lähestymistapaa käyttävillä rajoilla vähimmäiskapasiteetti on kapasiteetin laskentaprosessissa vahvistettu marginaali, joka on saatavilla alueiden välisistä siirroista johtuvissa sähkönsiirroissa. Marginaali on 70 prosenttia kapasiteetista noudattaen sisäisten ja alueiden välisten kriittisten verkkoelementtien käyttövarmuusrajoja ja ottaen huomioon vikatapahtumat, sellaisina kuin ne määritetään asetuksen (EY) N:o 714/2009 18 artiklan 5 kohdan perusteella hyväksyttyjen kapasiteetin jakamista ja siirtorajoituksen hallintaa koskevien suuntaviivojen mukaisesti.

Yhteensä 30 prosenttia voidaan käyttää luotettavuusmarginaaleihin, kiertovirtoihin ja sisäisiin siirtoihin kussakin kriittisessä verkkoelementissä.

9.   Asiaankuuluvat sääntelyviranomaiset voivat tietyn kapasiteetin laskenta-alueen siirtoverkonhaltijoiden pyynnöstä myöntää poikkeuksen 8 kohdasta ennakoitavissa olevista syistä, jos se on tarpeen käyttövarmuuden ylläpitämiseksi. Tällaiset poikkeukset, jotka eivät saa liittyä 2 kohdan mukaisesti jo jaetun kapasiteetin rajoittamiseen, myönnetään kerrallaan korkeintaan yhdeksi vuodeksi tai enintään kahdeksi vuodeksi, jos poikkeusta sovelletaan ensimmäisen vuoden jälkeen huomattavasti suppeammin. Tällaisten poikkeusten soveltamisala on tiukasti rajoitettu siihen, mikä on tarpeen käyttövarmuuden ylläpitämiseksi, ja niissä on vältettävä syrjintää sisäisten ja alueiden välisten siirtojen välillä.

Asiaankuuluvan sääntelyviranomaisen on ennen poikkeuksen myöntämistä kuultava muiden sellaisten jäsenvaltioiden sääntelyviranomaisia, jotka ovat osa kapasiteetin laskenta-aluetta, johon vaikutus kohdistuu. Jos sääntelyviranomainen on eri mieltä ehdotetusta poikkeuksesta, ACER tekee päätöksen poikkeuksen myöntämisestä asetuksen (EU) 2019/942 6 artiklan 10 kohdan a alakohdan mukaisesti. Poikkeuksen syyt ja perustelut on julkaistava.

Jos poikkeus myönnetään, asiaankuuluvien siirtoverkonhaltijoiden on kehitettävä ja julkaistava menetelmä ja hankkeet, jotka tarjoavat pitkän aikavälin ratkaisun ongelmaan, johon poikkeuksella pyritään puuttumaan. Poikkeuksen voimassaolo päättyy, kun poikkeuksen määräaika saavutetaan tai kun ratkaisua sovelletaan, sen mukaan, kumpi tapahtuu aikaisemmin.

10.   Markkinaosapuolten on ilmoitettava asianomaisille siirtoverkonhaltijoille hyvissä ajoin ennen asianomaista käyttöajankohtaa, aikovatko ne käyttää jaettua kapasiteettia. Jaettu kapasiteetti, jota ei aiota käyttää, on palautettava markkinoille avoimella, läpinäkyvällä ja syrjimättömällä tavalla.

11.   Siinä määrin kuin se on teknisesti mahdollista, siirtoverkonhaltijoiden on netotettava ylikuormitettua yhdysjohtoa vastakkaiseen suuntaan kulkevien sähkövirtausten kapasiteettivaatimukset, jotta johdon koko kapasiteetti voidaan käyttää hyväksi. Ottaen täysimääräisesti huomioon verkon käyttövarmuus siirtorajoitusta keventävistä toimituksista ei saa kieltäytyä.

12.   Kapasiteetin jakamiseen liittyvien velvoitteiden noudattamatta jättämisestä aiheutuvat taloudelliset seuraukset on osoitettava siirtoverkonhaltijoille tai nimitetyille sähkömarkkinaoperaattoreille, jotka ovat vastuussa velvoitteiden noudattamatta jättämisestä. Jos markkinaosapuolet eivät käytä kapasiteettia, jonka käyttöön ne ovat sitoutuneet, tai, kun on kyse eksplisiittisessä huutokaupassa jaetusta kapasiteetista, eivät myy kapasiteettia jälkimarkkinoilla tai palauta sitä ajoissa, näiden markkinaosapuolten on menetettävä oikeutensa kyseiseen kapasiteettiin ja maksettava kustannuksia vastaava maksu. Kapasiteetin käyttämättä jättämisestä perittävien kustannuksia vastaavien maksujen on oltava perusteltuja ja oikeasuhteisia. Jos siirtoverkonhaltija ei täytä vakaan siirtokapasiteetin tarjoamisvelvoitettaan, sen on suoritettava markkinaosapuolelle korvaus kapasiteettioikeuksien menetyksestä. Välillisiä menetyksiä ei oteta huomioon tätä tarkoitusta varten. Velvoitteiden noudattamatta jättämisestä aiheutuvan vastuuvelvollisuuden määrittämiseen käytettävät perusperiaatteet ja -menetelmät on taloudellisten seurausten osalta määriteltävä ennakolta, ja ne on tarkistutettava asiaankuuluvalla sääntelyviranomaisella.

13.   Sääntelyviranomaisten on kohdentaessaan korjaavien toimenpiteiden kustannuksia siirtoverkonhaltijoiden kesken analysoitava, missä määrin tarjousalueiden sisäisistä liiketoimista aiheutuvat siirrot vaikuttavat siirtorajoitukseen kahden tarkkaillun tarjousalueen välillä, ja kohdennettava kustannukset siirtorajoitukseen kohdistuvan vaikutuksen perusteella tällaisten siirtojen toteuttamisesta vastuussa olevien tarjousalueiden siirtoverkonhaltijoille, lukuun ottamatta tarjousalueiden sisäisistä liiketoimista johtuvista siirroista aiheutuvia kustannuksia, jotka alittavat tason, joka ilman rakenteellista siirtorajoitusta olisi odotettavissa tarjousalueella.

Kapasiteetin laskenta-alueen kaikkien siirtoverkonhaltijoiden on yhdessä analysoitava ja määriteltävä kullekin yksittäiselle tarjousalueen rajalle tämä taso, joka kapasiteetin laskenta-alueen kaikkien sääntelyviranomaisten on sen jälkeen hyväksyttävä.

17 artikla

Alueiden välisen kapasiteetin jakaminen eri aikaväleillä

1.   Siirtoverkonhaltijoiden on laskettava uudelleen käytettävissä oleva alueiden välinen kapasiteetti ainakin vuorokautisen sulkeutumisajankohtien ja päivänsisäisen alueiden välisen kapasiteetin jakamisen sulkeutumisajankohtien jälkeen. Siirtoverkonhaltijoiden on jaettava käytettävissä oleva alueiden välinen kapasiteetti sekä mahdollinen jäljelle jäävä alueiden välinen kapasiteetti, jota ei ole aiemmin jaettu, ja mahdollinen fyysisten siirto-oikeuksien haltijoiden edellisistä jaoista luovuttama alueiden välinen kapasiteetti seuraavassa alueiden välisen kapasiteetin jakamisprosessissa.

2.   Siirtoverkonhaltijoiden on ehdotettava asianmukaista rakennetta alueiden välisen kapasiteetin jakamiseksi eri aikaväleillä, mukaan lukien vuorokautinen, päivänsisäinen ja tasehallinnan aikaväli. Tämä jakamisrakenne on tarkistutettava asiaankuuluvilla sääntelyviranomaisilla. Ehdotustaan laatiessaan siirtoverkonhaltijoiden on otettava huomioon

a)

markkinoiden ominaispiirteet;

b)

sähköjärjestelmän toimintaolosuhteet, kuten sitovasti ilmoitettuihin suunnitelmiin kohdistuvan netotuksen vaikutukset;

c)

eri aikaväleille jaettujen prosenttiosuuksien ja jo käytössä oleville alueiden välisen kapasiteetin jakamismekanismeille vahvistettujen aikavälien yhdenmukaisuusaste.

3.   Kun alueiden välistä kapasiteettia on käytettävissä päivänsisäisen alueiden välisen kapasiteetin jakamisen sulkeutumisajankohdan jälkeen, siirtoverkonhaltijoiden on käytettävä alueiden välistä kapasiteettia tasesähkön vaihtoon tai epätasapainon netotusprosessin toteutukseen.

4.   Kun alueiden välistä kapasiteettia jaetaan tasehallintakapasiteetin vaihtoon tai reservien jakamiseen tämän asetuksen 6 artiklan 8 kohdan mukaisesti, siirtoverkonhaltijoiden on käytettävä asetuksen (EY) N:o 714/2009 6 artiklan 11 kohdan perusteella hyväksytyissä tasesähköä koskevissa suuntaviivoissa kehitettyjä menetelmiä.

5.   Siirtoverkonhaltijat eivät saa kasvattaa asetuksen (EU) 2015/1222 mukaisesti laskettua luotettavuusmarginaalia tasehallintakapasiteetin vaihdon tai reservien jakamisen vuoksi.

2 JAKSO

Verkkomaksut ja pullonkaulatulot

18 artikla

Verkkoon pääsystä, verkon käytöstä ja verkon vahvistamisesta perittävät maksut

1.   Verkonhaltijoiden verkkoon pääsystä perimien maksujen, mukaan lukien verkkoon liittämisestä perittävät maksut, verkon käyttömaksut ja soveltuvin osin verkon vahvistamiseen liittyvät maksut, on oltava kustannuksia vastaavia ja avoimia, niissä on otettava huomioon tarve turvata verkon käyttövarmuus ja joustavuus, niiden on vastattava todellisia kustannuksia, sikäli kuin nämä ovat verrattavissa tehokkaan ja rakenteeltaan vastaavan verkonhaltijan kustannuksiin, ja niitä on sovellettava syrjimättömästi. Maksut eivät saa sisältää asiaan liittymättömiä kustannuksia, joilla tuetaan niihin liittymättömiä toimintapoliittisia tavoitteita.

Verkkomaksujen määrittämiseksi käytetyllä menetelmällä on neutraalisti tuettava koko järjestelmän tehokkuutta pitkällä aikavälillä asiakkaille ja tuottajille annettavien hintasignaalien kautta, ja sitä on erityisesti sovellettava tavalla, joka ei aiheuta myönteistä tai kielteistä syrjintää jakelutasolla ja siirtotasolla verkkoon liitetyn tuotannon välillä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 2012/27/EU 15 artiklan 1 ja 6 kohdan ja kyseisen direktiivin liitteessä XI säädettyjen perusteiden soveltamista. Verkkomaksut eivät saa syrjiä myönteisesti tai kielteisesti energian varastointia tai aggregointia, eivätkä ne saa luoda pidäkkeitä omalle tuotannolle, omalle kulutukselle eivätkä kulutusjoustoon osallistumiselle. Maksut eivät saa olla sidoksissa etäisyyteen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän artiklan 3 kohdan soveltamista.

2.   Tariffeihin sovellettavien menetelmien on vastattava siirtoverkonhaltijoiden ja jakeluverkonhaltijoiden kiinteitä kustannuksia ja tarjottava siirtoverkonhaltijoille ja jakeluverkonhaltijoille asianmukaisia kannustimia sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä, jotta parannetaan tehokkuutta, mukaan lukien energiatehokkuus, edistetään markkinoiden yhdentymistä ja toimitusvarmuutta, tuetaan tehokkaita investointeja, tuetaan asiaan liittyvää tutkimustoimintaa ja helpotetaan kuluttajan edun mukaista innovointia esimerkiksi digitalisoinnin, joustopalvelujen ja yhteenliittämisen alalla.

3.   Tuottajiin tai loppuasiakkaisiin tai molempiin sovellettavien tariffien tason avulla on tarvittaessa annettava sijaintia koskevia signaaleja unionin tasolla ja otettava huomioon verkon häviöt ja aiheutunut siirtorajoitus sekä infrastruktuurin investointikustannukset.

4.   Verkkoon pääsystä perittäviä maksuja asetettaessa on otettava huomioon

a)

siirtoverkonhaltijoiden välisestä korvausmekanismista johtuvat maksut ja tulot;

b)

suoritetut ja saadut maksut sekä tulevien ajanjaksojen osalta odotettavissa olevat maksut, jotka arvioidaan aikaisempien ajanjaksojen perusteella.

5.   Verkkoon pääsystä perittävien maksujen asettaminen tämän artiklan mukaisesti ei rajoita maksuja, jotka aiheutuvat 16 artiklassa tarkoitetusta siirtorajoituksen hallinnasta.

6.   Alueiden väliseen sähkökauppaan liittyvistä yksittäisistä liiketoimista ei saa periä erillisiä verkkomaksuja.

7.   Jakelutariffien on vastattava kustannuksia, niissä on otettava huomioon verkon käyttäjien, myös aktiivisten asiakkaiden, jakeluverkon käyttö. Jakelutariffit voivat sisältää verkkoliitäntäkapasiteettiin liittyviä osatekijöitä, ja ne voidaan eriyttää verkon käyttäjien kulutus- tai tuotantoprofiilien mukaan. Jos jäsenvaltiot ovat toteuttaneet älykkäiden mittausjärjestelmien käyttöönoton, sääntelyviranomaisten on harkittava ajan mukaan eriytettyjä verkkotariffeja asettaessaan tai hyväksyessään siirtotariffeja ja jakelutariffeja tai niiden menetelmiä direktiivin (EU) 2019/944 59 artiklan mukaisesti, ja ajan mukaan eriytettyjä verkkotariffeja voidaan tapauksen mukaan ottaa käyttöön siten, että niissä otetaan huomioon verkon käyttö, loppukäyttäjien kannalta avoimella, kustannustehokkaalla ja ennakoitavissa olevalla tavalla.

8.   Jakelutariffeihin sovellettavien menetelmien on tarjottava jakeluverkonhaltijoille kannustimia verkkojensa mahdollisimman kustannustehokasta käyttöä ja kehittämistä varten, myös palvelujen hankinnan kautta. Tätä varten sääntelyviranomaisten on tunnustettava asiaan liittyvät kustannukset hyväksyttäviksi, sisällytettävä kyseiset kustannukset jakelutariffeihin, ja ne voivat ottaa käyttöön suorituskykytavoitteita, jotta jakeluverkonhaltijoille tarjotaan kannustimia parantaa verkkojensa tehokkuutta, myös edistämällä energiatehokkuutta, joustavuutta ja älykkäiden verkkojen ja älykkäiden mittausjärjestelmien kehittämistä.

9.   Markkinoiden hajanaisuutta koskevan riskin lieventämiseksi ACER antaa viimeistään 5 päivänä lokakuuta 2019 parhaita käytäntöjä koskevan kertomuksen siirto- ja jakelutariffeihin sovellettavista menetelmistä ottaen kuitenkin huomioon kansalliset erityispiirteet. Parhaita käytäntöjä koskevassa kertomuksessa on käsiteltävä vähintään seuraavia:

a)

tuottajiin sovellettavien tariffien ja loppuasiakkaisiin sovellettavien tariffien suhde;

b)

tariffeilla katettavat kustannukset;

c)

ajan mukaan eriytetyt verkkotariffit;

d)

sijaintia koskevat signaalit;

e)

siirtotariffien ja jakelutariffien välinen suhde;

f)

menetelmät, joilla varmistetaan tariffien asettamisen ja niiden rakenteen avoimuus;

g)

verkon käyttäjien ryhmät, joihin tariffeja sovelletaan, mukaan lukien soveltuvin osin näiden ryhmien ominaispiirteet, kulutusmuodot ja mahdolliset tariffivapautukset;

h)

häviöt suur-, keski- ja pienjänniteverkoissa.

ACER saattaa parhaita käytäntöjä koskevan kertomuksen ajan tasalle vähintään joka toinen vuosi.

10.   Sääntelyviranomaisten on otettava parhaita käytäntöjä koskeva kertomus asianmukaisesti huomioon asettaessaan tai hyväksyessään siirtotariffeja ja jakelutariffeja tai niihin sovellettavia menetelmiä direktiivin (EU) 2019/944 59 artiklan mukaisesti.

19 artikla

Pullonkaulatulot

1.   Ennakkoon määriteltyyn aikaväliin liittyvät siirtorajoituksen hallintamenettelyt saavat tuottaa tuloja vain kyseiseen aikaväliin liittyvässä siirtorajoitustilanteessa, lukuun ottamatta uusia rajayhdysjohtoja, joihin sovelletaan tämän asetuksen 63 artiklan, asetuksen (EY) N:o 714/2009 17 artiklan tai asetuksen (EY) N:o 1228/2003 7 artiklan mukaista poikkeusta. Sääntelyviranomaisten on arvioitava kyseisten tulojen jakomenettely, eikä se saa vääristää jakamisprosessia minkään kapasiteettia tai energiaa pyytävän osapuolen hyväksi eikä toimia pidäkkeenä siirtorajoituksen vähentämiselle.

2.   Seuraavat tavoitteet ovat etusijalla alueiden välisen kapasiteetin jakamisesta saatavien tulojen jakamisessa:

a)

jaetun kapasiteetin tosiasiallisen käytettävyyden takaaminen, mukaan lukien korvaus sitovuuden takaamisesta; tai

b)

alueiden välisen kapasiteetin ylläpitäminen tai lisääminen optimoimalla nykyisten rajayhdysjohtojen käyttöä, soveltuvin osin koordinoiduin korjaavin toimenpitein, tai rajayhdysjohtojen siirtorajoituksen vähentämisen kannalta merkityksellisistä verkkoinvestoinneista aiheutuvien kustannusten kattaminen.

3.   Kun 2 kohdassa vahvistetut ensisijaiset tavoitteet on riittävässä määrin saavutettu, tuloja voidaan käyttää tulona, joka sääntelyviranomaisten on otettava huomioon hyväksyessään verkkotariffien laskentamenetelmä tai asettaessaan verkkotariffeja taikka molemmissa. Jäännöstulot on talletettava erilliselle sisäiselle tilille siihen saakka, että ne voidaan käyttää 2 kohdassa vahvistettuihin tarkoituksiin.

4.   Edellä olevan 2 kohdan a tai b alakohdan mukaisessa tulojen käytössä on sovellettava menetelmää, jota siirtoverkonhaltijat ehdottavat kuultuaan sääntelyviranomaisia ja asiaankuuluvia sidosryhmiä ja ACERin annettua hyväksyntänsä. Siirtoverkonhaltijoiden on toimitettava menetelmää koskeva ehdotus ACERille viimeistään 5 päivänä heinäkuuta 2020, ja ACER tekee menetelmää koskevasta ehdotuksesta päätöksen kuuden kuukauden kuluessa ehdotuksen vastaanottamisesta.

ACER voi pyytää siirtoverkonhaltijoita muuttamaan tai päivittämään ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun menetelmän. ACER hyväksyy muutetun tai päivitetyn menetelmän viimeistään kuuden kuukauden kuluttua sen toimittamisesta.

Menetelmässä on täsmennettävä vähintään ehdot, joiden mukaisesti tuloja voidaan käyttää 2 kohdassa tarkoitettuihin tarkoituksiin, sekä ehdot, joiden mukaisesti kyseiset tulot voidaan tallettaa erilliselle sisäiselle tilille käytettäviksi tulevaisuudessa näihin tarkoituksiin, ja se, miten pitkäksi aikaa nämä tulot voidaan tallettaa tällaiselle tilille.

5.   Siirtoverkonhaltijoiden on vahvistettava selvästi ennalta, miten mahdolliset pullonkaulatulot käytetään, ja raportoitava sääntelyviranomaisille näiden tulojen tosiasiallisesta käytöstä. Sääntelyviranomaisten on vuosittain ja viimeistään kunkin vuoden 1 päivänä maaliskuuta ilmoitettava asiasta ACERille ja julkaistava kertomus, jossa ilmoitetaan

a)

edellisen kalenterivuoden 31 päivään joulukuuta ulottuvan 12 kuukauden jakson aikana kerättyjen tulojen määrä;

b)

tulojen 2 kohdan mukainen käyttö, mukaan lukien erityishankkeet, joihin tulot on käytetty, ja erilliselle tilille talletettu määrä;

c)

verkkotariffien laskennassa käytetty määrä, sekä

d)

varmennus, joka koskee sitä, että c alakohdassa tarkoitettu määrä on tämän asetuksen ja 3 ja 4 kohdan mukaisesti kehitetyn menetelmän mukainen.

Jos osa pullonkaulatuloista käytetään laskettaessa verkkotariffeja, kertomuksessa on soveltuvin osin ilmoitettava, miten siirtoverkonhaltijat ovat täyttäneet 2 kohdassa säädetyt ensisijaiset tavoitteet.

IV LUKU

RESURSSIEN RIITTÄVYYS

20 artikla

Resurssien riittävyys sähkön sisämarkkinoilla

1.   Jäsenvaltioiden on seurattava resurssien riittävyyttä alueellaan 23 artiklassa tarkoitetun eurooppalaisen resurssien riittävyysarvioinnin pohjalta. Jäsenvaltiot voivat eurooppalaisen resurssien riittävyysarvioinnin täydentämiseksi toteuttaa myös kansallisia resurssien riittävyysarviointeja 24 artiklan mukaisesti.

2.   Jos 23 artiklassa tarkoitetussa eurooppalaisessa resurssien riittävyysarvioinnissa tai 24 artiklassa tarkoitetussa kansallisessa resurssien riittävyysarvioinnissa määritetään jokin resurssien riittävyyteen liittyvä huolenaihe, asianomaisen jäsenvaltion on määritettävä mahdolliset sääntelyvääristymät tai markkinoiden toimintapuutteet, jotka aiheuttivat ongelman tai edesauttoivat sen syntymistä.

3.   Jäsenvaltioiden, joilla on määritettyjä resurssien riittävyyteen liittyviä huolenaiheita, on laadittava ja julkaistava täytäntöönpanosuunnitelma, johon sisältyy aikataulu sellaisten toimenpiteiden hyväksymiselle, joilla poistetaan mahdollisesti määritetyt sääntelyvääristymät tai markkinoiden toimintapuutteet osana valtiontukimenettelyä. Jäsenvaltioiden on resurssien riittävyyteen liittyviä huolenaiheita käsitellessään erityisesti otettava huomioon 3 artiklassa vahvistetut periaatteet ja harkittava

a)

sääntelyvääristymien poistamista;

b)

hintakattojen poistamista 10 artiklan mukaisesti;

c)

niukkuuteen perustuvaa tasesähkön hinnoittelua koskevan toiminnon käyttöönottoa asetuksen (EU) 2017/2195 44 artiklan 3 kohdan mukaisesti;

d)

yhteenliitäntäkapasiteetin ja sisäisen verkkokapasiteetin lisäämistä, jotta voidaan saavuttaa vähintään niiden asetuksen (EU) 2018/1999 4 artiklan d alakohdan 1 alakohdassa tarkoitetut yhteenliitäntätavoitteet;

e)

oman tuotannon, energian varastoinnin, kysyntäpuolen toimenpiteiden ja energiatehokkuuden mahdollistamista toteuttamalla toimenpiteitä, joilla poistetaan määritetyt sääntelyvääristymät;

f)

tasehallinta- ja lisäpalvelujen kustannustehokkaan ja markkinapohjaisen hankinnan varmistamista;

g)

säänneltyjen hintojen poistamista direktiivin (EU) 2019/944 5 artiklassa edellytetyissä tapauksissa.

4.   Asianomaisten jäsenvaltioiden on toimitettava täytäntöönpanosuunnitelmansa komissiolle arviointia varten.

5.   Komissio antaa neljän kuukauden kuluessa täytäntöönpanosuunnitelman vastaanottamisesta lausunnon siitä, ovatko toimenpiteet riittäviä 2 kohdan nojalla määritettyjen sääntelyvääristymien tai markkinoiden toimintapuutteiden poistamiseksi, ja voi pyytää jäsenvaltioita muuttamaan täytäntöönpanosuunnitelmiaan vastaavasti.

6.   Asianomaisten jäsenvaltioiden on seurattava täytäntöönpanosuunnitelmiensa soveltamista ja julkaistava seurannan tulokset vuotuisessa kertomuksessa ja toimitettava kyseinen kertomus komissiolle.

7.   Komissio antaa lausunnon siitä, onko täytäntöönpanosuunnitelmat pantu riittävässä määrin täytäntöön ja onko resurssien riittävyyteen liittyvä huolenaihe ratkaistu.

8.   Jäsenvaltioiden on noudatettava täytäntöönpanosuunnitelmaa senkin jälkeen, kun määritetty resurssien riittävyyteen liittyvä huolenaihe on ratkaistu.

21 artikla

Kapasiteettimekanismeja koskevat yleiset periaatteet

1.   Jäsenvaltiot voivat muiden resurssien riittävyyteen liittyvien huolenaiheiden poistamiseksi viimeisenä keinona toteuttaessaan tämän asetuksen 20 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107, 108 ja 109 artiklan mukaisesti ottaa käyttöön kapasiteettimekanismeja.

2.   Asianomaisten jäsenvaltioiden on ennen kapasiteettimekanismien käyttöönottoa tehtävä kattava selvitys tällaisten mekanismien mahdollisista vaikutuksista naapurijäsenvaltioihin kuulemalla ainakin niitä naapurijäsenvaltioitaan, joihin niillä on suora verkkoyhteys, ja näiden jäsenvaltioiden sidosryhmiä.

3.   Jäsenvaltioiden on arvioitava, voidaanko resurssien riittävyyteen liittyvät huolenaiheet käsitellä strategisen reservin muodossa olevalla kapasiteettimekanismilla. Jos ei voida, jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön muunlaisen kapasiteettimekanismin.

4.   Jäsenvaltiot eivät saa ottaa käyttöön kapasiteettimekanismeja, jos sekä eurooppalaisessa resurssien riittävyysarvioinnissa että kansallisessa resurssien riittävyysarvioinnissa tai kansallisen resurssien riittävyysarvioinnin puuttuessa eurooppalaisessa resurssien riittävyysarvioinnissa ei ole määritetty yhtään resurssien riittävyyteen liittyvää huolenaihetta.

5.   Jäsenvaltiot eivät saa ottaa käyttöön kapasiteettimekanismeja, jos komissio ei ole antanut 20 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua lausuntoa 20 artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta täytäntöönpanosuunnitelmasta.

6.   Jos jäsenvaltio soveltaa kapasiteettimekanismia, sen on arvioitava kyseinen kapasiteettimekanismi ja varmistettava, että kyseisen mekanismin nojalla ei tehdä uusia sopimuksia, jos sekä eurooppalaisessa resurssien riittävyysarvioinnissa että kansallisessa resurssien riittävyysarvioinnissa tai kansallisen resurssien riittävyysarvioinnin puuttuessa eurooppalaisessa resurssien riittävyysarvioinnissa ei ole määritetty yhtään resurssien riittävyyteen liittyvää huolenaihetta tai jos komissio ei ole antanut 20 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua lausuntoa 20 artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta täytäntöönpanosuunnitelmasta.

7.   Jäsenvaltioiden on kapasiteettimekanismeja suunnitellessaan sisällytettävä niihin määräys, joka mahdollistaa kapasiteettimekanismin tehokkaan hallinnollisen käytöstä poistamisen asteittain, jos 6 kohdan mukaisia uusia sopimuksia ei tehdä kolmena peräkkäisenä vuonna.

8.   Kapasiteettimekanismien on oltava väliaikaisia. Komissio hyväksyy kapasiteettimekanismit enintään kymmeneksi vuodeksi. Ne on poistettava käytöstä asteittain tai sidottua kapasiteettia on pienennettävä 20 artiklassa tarkoitettujen täytäntöönpanosuunnitelmien perusteella. Jäsenvaltioiden on sovellettava täytäntöönpanosuunnitelmaa senkin jälkeen, kun kapasiteettimekanismi on otettu käyttöön.

22 artikla

Kapasiteettimekanismeja koskevat suunnitteluperiaatteet

1.   Kapasiteettimekanismien on täytettävä seuraavat vaatimukset:

a)

niiden on oltava väliaikaisia;

b)

ne eivät saa luoda perusteettomia markkinavääristymiä eivätkä rajoittaa alueiden välistä kauppaa;

c)

ne eivät saa ylittää sitä, mikä on tarpeen 20 artiklassa tarkoitettujen riittävyyteen liittyvien huolenaiheiden käsittelemiseksi;

d)

niissä on valittava kapasiteetin tarjoajat avoimessa, syrjimättömässä ja kilpailuun perustuvassa menettelyssä;

e)

niiden on tarjottava kapasiteetin tarjoajille kannustimia olla käytettävissä verkon odotettavissa olevan järjestelmän niukkuustilanteen aikana;

f)

niissä on varmistettava, että korvaus määritetään kilpailuun perustuvassa menettelyssä;

g)

niissä on määritettävä tekniset edellytykset kapasiteetin tarjoajien osallistumiselle ennen valintaprosessia;

h)

niiden on oltava avoimia kaikkien resurssien, myös energian varastoinnin ja kysyntäpuolen hallinnan, osallistumiselle, jos ne pystyvät tarjoamaan vaadittavan teknisen suorituskyvyn;

i)

niissä on sovellettava asianmukaisia seuraamuksia kapasiteetin tarjoajiin, jotka eivät ole käytettävissä järjestelmän niukkuustilanteen aikana.

2.   Strategisia reservejä koskevien suunnitelmien on täytettävä seuraavat vaatimukset:

a)

kun kapasiteettimekanismi on suunniteltu strategiseksi reserviksi, siitä saa ottaa ajoon resursseja ainoastaan, jos siirtoverkonhaltijat todennäköisesti käyttävät loppuun tasehallintaresurssinsa saavuttaakseen tasapainon kysynnän ja tarjonnan välillä;

b)

taseselvitysjaksojen aikana, jolloin strategisen reservin resursseja on otettu ajoon verkkoon, markkinoiden tasepoikkeamat on selvitettävä käyttäen vähintään toimittamatta jääneen sähkön arvoa tai arvoa, joka on 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua päivänsisäistä teknistä hintarajaa korkeampi, sen mukaan, kumpi näistä on korkeampi;

c)

strategisen reservin resurssit ajon jälkeen on osoitettava tasevastaaville tasepoikkeamien selvitysmekanismin avulla;

d)

strategiseen reserviin osallistuville resursseille ei makseta korvausta sähkön tukkumarkkinoiden tai tasehallintamarkkinoiden kautta;

e)

strategisen reservin resurssit on pidettävä markkinoiden ulkopuolella vähintään sopimuskauden keston ajan.

Ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitettu vaatimus ei vaikuta resurssien käynnistämiseen ennen varsinaista ajoa resurssien muutosnopeusrajoitusten ja käyttövaatimusten mukaisesti. Strategisen reservin tuotantoa ei saa osoittaa tasehallintaa tarjoaville ryhmille tukkumarkkinoiden kautta, eikä niillä saa muuttaa niiden tasepoikkeamia.

3.   Muiden kapasiteettimekanismien kuin strategisten reservien on 1 kohdassa säädettyjen vaatimusten lisäksi täytettävä seuraavat vaatimukset:

a)

niiden on oltava laadittuja siten, että kapasiteetin käytettävissä olemisesta maksettu hinta laskee automaattisesti nollaan, kun tarjotun kapasiteetin odotetaan riittävän täyttämään kapasiteetin kysynnän;

b)

niissä on maksettava korvaus osallistuville resursseille pelkästä käytettävissä olemisesta ja varmistettava, että korvaus ei vaikuta kapasiteetin tarjoajan tekemiin tuotantoa koskeviin päätöksiin;

c)

niissä on varmistettava, että kapasiteettivelvoitteita voidaan siirtää osallistumiskelpoisten kapasiteetin tarjoajien välillä.

4.   Kapasiteettimekanismien on täytettävä seuraavat hiilidioksidipäästörajoja koskevat vaatimukset:

a)

viimeistään 4 päivästä heinäkuuta 2019 tuotantokapasiteettia, joka on aloittanut kaupallisen tuotannon mainittuna päivänä tai sen jälkeen ja jonka päästöt ovat yli 550 grammaa fossiilisista polttoaineista peräisin olevaa hiilidioksidia tuotettua kilowattituntia sähköä kohti, ei saa sitoa eikä se saa ottaa vastaan maksuja tai sitoumuksia tulevista maksuista kapasiteettimekanismin nojalla;

b)

viimeistään 1 päivästä heinäkuuta 2025 tuotantokapasiteettia, joka on aloittanut kaupallisen tuotannon ennen 4 päivää heinäkuuta 2019 ja jonka päästöt ovat yli 550 grammaa fossiilisista polttoaineista peräisin olevaa hiilidioksidia tuotettua kilowattituntia sähköä kohti ja vuosittain keskimäärin yli 350 kilogrammaa fossiilisista polttoaineista peräisin olevaa hiilidioksidia asennettua kilowattia sähköntuotantoa kohti, ei saa sitoa eikä se saa ottaa vastaan maksuja tai sitoumuksia tulevista maksuista kapasiteettimekanismin nojalla.

Ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut päästöraja, joka on 550 grammaa fossiilisista polttoaineista peräisin olevaa hiilidioksidia tuotettua kilowattituntia sähköä kohti, ja raja, joka on vuosittain keskimäärin 350 kilogrammaa fossiilisista polttoaineista peräisin olevaa hiilidioksidia asennettua kilowattia sähköntuotantoa kohti, lasketaan tuotantoyksikön suunnitellun hyötysuhteen eli nimelliskapasiteetin avulla Kansainvälisen standardisoimisjärjestön (ISO) asiaankuuluvan standardin mukaisissa olosuhteissa saavutettavan nettohyötysuhteen perusteella.

ACER julkaisee viimeistään 5 päivänä tammikuuta 2020 lausunnon, jossa annetaan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen arvojen laskentaan liittyviä teknisiä ohjeita.

5.   Jäsenvaltioiden, jotka soveltavat kapasiteettimekanismeja 4 päivänä heinäkuuta 2019, on mukautettava mekanisminsa 4 luvun vaatimusten mukaisiksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta ennen 31 päivää joulukuuta 2019 tehtyjen sitoumusten tai sopimusten soveltamista.

23 artikla

Eurooppalainen resurssien riittävyysarviointi

1.   Eurooppalaisessa resurssien riittävyysarvioinnissa on määritettävä resurssien riittävyyteen liittyvät huolenaiheet arvioimalla sähköjärjestelmän yleinen riittävyys nykyisen ja arvioidun sähkön kysynnän kattamiseksi unionin tasolla, jäsenvaltioiden tasolla ja tarvittaessa yksittäisillä tarjousalueilla. Eurooppalainen resurssien riittävyysarviointi kattaa jokaisen vuoden mainittua arviointia seuraavalla kymmenvuotisjaksolla.

2.   Sähkö-ENTSO toteuttaa eurooppalaisen resurssien riittävyysarvioinnin.

3.   Sähkö-ENTSO esittää viimeistään 5 päivänä tammikuuta 2020 komission 15 päivänä marraskuuta 2012 antaman päätöksen (21) 1 artiklassa perustetulle sähköalan koordinointiryhmälle ja ACERille luonnoksen eurooppalaisessa resurssien riittävyysarvioinnissa sovellettavaksi menetelmäksi tämän artiklan 5 kohdassa säädettyjen periaatteiden pohjalta.

4.   Siirtoverkonhaltijoiden on annettava Sähkö-ENTSOlle eurooppalaisen resurssien riittävyysarvioinnin toteuttamisessa tarvittavat tiedot.

Sähkö-ENTSO toteuttaa eurooppalaisen resurssien riittävyysarvioinnin vuosittain. Tuottajien ja muiden markkinaosapuolten on annettava siirtoverkonhaltijoille tietoja tuotantoresurssien odotettavissa olevasta käytöstä, kun otetaan huomioon primaariresurssien saatavuus sekä ennustettua kysyntää ja tarjontaa koskevat asianmukaiset skenaariot.

5.   Eurooppalaisen resurssien riittävyysarvioinnin on perustuttava avoimeen menetelmään, jonka on varmistettava, että arviointi täyttää seuraavat vaatimukset:

a)

se tehdään kunkin tarjousalueen tasolla siten, että se kattaa vähintään kaikki jäsenvaltiot;

b)

se perustuu asianmukaisiin keskeisiin vertailuskenaarioihin, jotka koskevat ennustettua kysyntää ja tarjontaa, mukaan lukien taloudellinen arviointi laitosten käytöstä poistamisen todennäköisyydestä, seisokit, rakennettavat uudet voimalaitokset ja energiatehokkuustavoitteiden ja sähköverkkojen yhteenliitäntöjä koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi toteutettavat toimenpiteet, ja herkkyystekijöiden analyysi äärimmäisistä sääilmiöistä, hydrologisista olosuhteista, tukkuhinnoista ja hiilen hinnan kehityksestä;

c)

se sisältää erillisiä skenaarioita, joissa otetaan huomioon niiden resurssien riittävyyteen liittyvien huolenaiheiden erilainen todennäköisyys, joihin erilaisilla kapasiteettimekanismeilla on tarkoitus puuttua;

d)

siinä otetaan asianmukaisesti huomioon kaikkien resurssien osuus, mukaan lukien olemassa oleva ja tulevat tuotanto-, energian varastointi-, alakohtainen integrointi-, kulutusjousto- ja tuonti- ja vientimahdollisuudet sekä niiden vaikutus verkon joustavaan käyttöön;

e)

siinä ennakoidaan 20 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden todennäköinen vaikutus;

f)

siihen sisältyy variantteja ilman olemassa olevia tai suunniteltuja kapasiteettimekanismeja ja soveltuvin osin variantteja, joissa on tällaisia mekanismeja;

g)

se perustuu markkinamalliin, jossa käytetään soveltuvin osin siirtoperusteista lähestymistapaa;

h)

siinä sovelletaan tilastomatemaattisia laskelmia;

i)

siinä sovelletaan yhtä ainoaa mallinnusvälinettä;

j)

siihen sisältyy ainakin seuraavat 25 artiklassa tarkoitetut indikaattorit:

”energiavajeen odotusarvo” ja

”tehovajeen odotusarvo”;

k)

siinä määritetään mahdollisten resurssien riittävyyteen liittyvien huolenaiheiden lähteet, erityisesti se, onko kyse verkkoon liittyvästä rajoituksesta vai resursseihin liittyvästä rajoituksesta vai molemmista;

l)

siinä otetaan huomioon todellinen verkon kehittäminen;

m)

siinä varmistetaan, että tuotannon, kulutusjouston ja energian varastoinnin kansalliset ominaispiirteet, primaariresurssien saatavuus ja yhteenliitäntäaste otetaan asianmukaisesti huomioon.

6.   Sähkö-ENTSO esittää viimeistään 5 päivänä tammikuuta 2020 ACERille luonnoksen menetelmäksi, jolla lasketaan

a)

toimittamatta jääneen sähkön arvo;

b)

”markkinoille tulon kustannukset” tuotannon tai kulutusjouston osalta; ja

c)

25 artiklassa tarkoitettu luotettavuusnormi.

Menetelmän on perustuttava avoimiin, objektiivisiin ja todennettavissa oleviin kriteereihin.

7.   Edellä 3 ja 6 kohdassa tarkoitetuista ehdotuksista, jotka koskevat luonnosta menetelmäksi, niiden perustana olevista skenaarioista, herkkyystekijöistä ja oletuksista sekä 4 kohdan mukaisen eurooppalaisen resurssien riittävyysarvioinnin tuloksista on järjestettävä ennalta jäsenvaltioiden, sähköalan koordinointiryhmän ja asiaankuuluvien sidosryhmien kuuleminen, ja ACER hyväksyy ne 27 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

24 artikla

Kansalliset resurssien riittävyysarvioinnit

1.   Kansallisten resurssien riittävyysarviointien on oltava laajuudeltaan alueellisia ja perustuttava 23 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun menetelmään erityisesti 23 artiklan 5 kohdan b–m alakohdassa.

Kansallisten resurssien riittävyysarviointien on sisällettävä 23 artiklan 5 kohdan b alakohdassa tarkoitetut keskeiset vertailuskenaariot.

Kansallisissa resurssien riittävyysarvioinneissa voidaan ottaa huomioon myös muita kuin 23 artiklan 5 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja herkkyyksiä. Tällöin kansallisissa resurssien riittävyysarvioinneissa voidaan

a)

tehdä oletuksia kansallisen sähkön kysynnän ja tarjonnan erityispiirteet huomioon ottaen;

b)

käyttää välineitä ja viimeaikaisia tietoja, jotka ovat johdonmukaisia Sähkö-ENTSOn eurooppalaisessa resurssien riittävyysarvioinnissa käyttämien välineiden ja tietojen kanssa ja täydentävät niitä.

Kun kansallisissa resurssien riittävyysarvioinneissa arvioidaan toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevien kapasiteetin tarjoajien panosta niiden kattamien tarjousalueiden toimitusvarmuuteen, niissä on lisäksi käytettävä 26 artiklan 11 kohdan a alakohdassa säädettyä menetelmää.

2.   Kansalliset resurssien riittävyysarvioinnit ja soveltuvin osin eurooppalainen resurssien riittävyysarviointi sekä 3 kohdan mukainen ACERin lausunto on asetettava julkisesti saataville.

3.   Jos kansallisessa resurssien riittävyysarvioinnissa määritetään tiettyyn tarjousalueeseen liittyvä riittävyyttä koskeva huolenaihe, jota ei ollut määritetty eurooppalaisessa resurssien riittävyysarvioinnissa, kansallista resurssien riittävyysarviointia hallinnoivan elimen on sisällytettävä perustelut näiden kahden arvioinnin väliselle erolle, mukaan lukien tiedot käytetystä herkkyyksistä ja perustana olevista oletuksista. Jäsenvaltioiden on julkaistava kyseinen arviointi ja toimitettava se ACERille.

ACER antaa kahden kuukauden kuluessa kertomuksen vastaanottamisesta lausunnon siitä, ovatko kansallisen resurssien riittävyysarvioinnin ja eurooppalaisen resurssien riittävyysarvioinnin väliset erot perusteltuja.

Kansallisesta resurssien riittävyysarvioinnista vastuussa olevan elimen on otettava ACERin lausunto asianmukaisesti huomioon ja tarvittaessa muutettava lopullista arviointiaan. Jos se päättää olla ottamatta kaikilta osin huomioon ACERin lausuntoa, kansallisesta resurssien riittävyysarvioinnista vastuussa olevan elimen on julkaistava kertomus, jossa on yksityiskohtaiset perustelut.

25 artikla

Luotettavuusstandardi

1.   Jäsenvaltioilla on kapasiteettimekanismeja soveltaessaan oltava käytössään luotettavuusstandardi. Luotettavuusstandardista on käytävä avoimella tavalla ilmi jäsenvaltion tarvittava toimitusvarmuuden taso. Rajat ylittävien tarjousalueiden tapauksessa asiaankuuluvien viranomaisten on yhdessä vahvistettava tällaiset luotettavuusstandardit.

2.   Jäsenvaltion tai jäsenvaltion nimeämän toimivaltaisen viranomaisen on sääntelyviranomaisten ehdotuksesta vahvistettava luotettavuusstandardi. Luotettavuusstandardin on perustuttava 23 artiklan 6 kohdassa säädettyyn menetelmään.

3.   Luotettavuusstandardi on laskettava käyttäen vähintään toimittamatta jääneen sähkön arvoa ja markkinoille tulon kustannuksia tietyllä aikavälillä ja ilmaistava ”energiavajeen odotusarvona” ja ”tehovajeen odotusarvona”.

4.   Kapasiteettimekanismeja sovellettaessa jäsenvaltion tai jäsenvaltion nimeämän toimivaltaisen viranomaisen on sääntelyviranomaisen ehdotuksesta hyväksyttävä parametrit, joilla määritetään kapasiteettimekanismissa hankitun kapasiteetin määrä.

26 artikla

Rajat ylittävä osallistuminen kapasiteettimekanismeihin

1.   Muiden kapasiteettimekanismien kuin strategisten reservien ja, jos se on teknisesti mahdollista, strategisten reservien on oltava avoimia toisessa jäsenvaltiossa sijaitsevien kapasiteetin tarjoajien suoralle rajat ylittävälle osallistumiselle tässä artiklassa säädetyin edellytyksin.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ulkopuolisella kapasiteetilla, joka pystyy tarjoamaan vastaavan teknisen suorituskyvyn kuin sisäinen kapasiteetti, on mahdollisuus osallistua samaan kilpailuun perustuvaan menettelyyn kuin sisäinen kapasiteetti. Kun kyse on kapasiteettimekanismeista, jotka olivat käytössä 4 päivänä heinäkuuta 2019, jäsenvaltiot voivat sallia sen, että rajayhdysjohdot osallistuvat suoraan samaan kilpailuun perustuvaan menettelyyn kuin ulkopuolinen kapasiteetti enintään neljän vuoden ajan 4 päivästä heinäkuuta 2019 tai kahden vuoden ajan 11 kohdassa tarkoitettujen menetelmien hyväksymisestä, sen mukaan, kumpi ajankohta on aiempi.

Jäsenvaltiot voivat edellyttää, että ulkopuolinen kapasiteetti sijaitsee jäsenvaltiossa, jolla on suora verkkoliitäntä mekanismia soveltavan jäsenvaltion välillä.

3.   Jäsenvaltiot eivät saa estää alueellaan sijaitsevan kapasiteetin osallistumista toisten jäsenvaltioiden kapasiteettimekanismeihin.

4.   Rajat ylittävä osallistuminen kapasiteettimekanismeihin ei saa muuttaa alueiden välisiä suunnitelmia eikä fyysisiä virtauksia jäsenvaltioiden välillä tai muulla tavoin vaikuttaa näihin suunnitelmiin tai fyysisiin virtauksiin. Nämä suunnitelmat ja virtaukset on määritettävä pelkästään 16 artiklan mukaisen kapasiteetin jakamisen tulosten perusteella.

5.   Kapasiteetin tarjoajien on voitava osallistua useampaan kuin yhteen kapasiteettimekanismiin.

Jos kapasiteetin tarjoajat osallistuvat useampaan kuin yhteen kapasiteettimekanismiin samalla toimitusjaksolla, niiden on osallistuttava siinä määrin, että voidaan ottaa huomioon yhteenliitännän odotettavissa oleva käytettävyys ja järjestelmän niukkuustilanteen todennäköisyys mekanismia soveltavan sähköjärjestelmän ja sellaisen sähköjärjestelmän välillä, jossa ulkopuolinen kapasiteetti sijaitsee, 11 kohdan a alakohdassa tarkoitetun menetelmän mukaisesti.

6.   Kapasiteetin tarjoajia on vaadittava suorittamaan epäkäytettävyysmaksuja, jos niiden kapasiteetti ei ole käytettävissä.

Jos kapasiteetin tarjoajat osallistuvat useampaan kuin yhteen kapasiteettimekanismiin samalla toimitusjaksolla, niitä on vaadittava suorittamaan useampia moninkertaisia epäkäytettävyysmaksuja, elleivät ne kykene täyttämään useampia moninkertaisia sitoumuksia.

7.   Antaessaan suosituksen siirtoverkonhaltijoille 35 artiklan nojalla perustettujen alueellisten koordinointikeskusten on vuosittain laskettava ulkopuolisen kapasiteetin osallistumiseen käytettävissä oleva tarjousalueen ulkopuolinen enimmäiskapasiteetti. Tässä laskelmassa on otettava huomioon yhteenliitännän odotettavissa oleva käytettävyys ja järjestelmän niukkuustilanteen todennäköisyys mekanismia soveltavan sähköjärjestelmän ja sellaisen sähköjärjestelmän välillä, jossa ulkopuolinen kapasiteetti sijaitsee. Laskelma on tehtävä kullekin tarjousalueen rajalle.

Siirtoverkonhaltijoiden on vuosittain vahvistettava ulkopuolisen kapasiteetin osallistumiseen käytettävissä oleva tarjousalueen ulkopuolinen enimmäiskapasiteetti alueellisen koordinointikeskuksen suositukseen perustuen.

8.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 7 kohdassa tarkoitettu tarjousalueen ulkopuolinen kapasiteetti jaetaan osallistumiskelpoisille kapasiteetin tarjoajille avoimella, syrjimättömällä ja markkinapohjaisella tavalla.

9.   Jos rajat ylittävä osallistuminen kahdessa naapurijäsenvaltiossa on mahdollista kapasiteettimekanismeissa, mahdolliset tulot, joita saadaan 8 kohdassa tarkoitetusta jakamisesta, kuuluvat asianomaisille siirtoverkonhaltijoille ja ne on jaettava niiden kesken tämän artiklan 11 kohdan b alakohdassa tarkoitetun menetelmän mukaisesti tai kummankin asiaankuuluvan sääntelyviranomaisen hyväksymän yhteisen menetelmän mukaisesti. Jos naapurijäsenvaltio ei sovella kapasiteettimekanismia tai se soveltaa kapasiteettimekanismia, joka ei ole avoin rajat ylittävälle osallistumiselle, kapasiteettimekanismia soveltavan jäsenvaltion toimivaltaisen kansallisen viranomaisen on hyväksyttävä tulojen jakaminen sen jälkeen, kun se on pyytänyt lausunnon naapurijäsenvaltioiden sääntelyviranomaisilta. Siirtoverkonhaltijoiden on käytettävä tällaiset tulot 19 artiklan 2 kohdassa säädettyihin tarkoituksiin.

10.   Siirtoverkonhaltijaa, jonka alueella ulkopuolinen kapasiteetti sijaitsee, koskevat seuraavat vaatimukset:

a)

sen on vahvistettava, pystyykö kiinnostunut kapasiteetin tarjoaja tarjoamaan sen kapasiteettimekanismin vaatiman teknisen suorituskyvyn, johon kapasiteetin tarjoaja aikoo osallistua, ja merkittävä kapasiteetin tarjoaja osallistumiskelpoisena kapasiteetin tarjoajana tätä tarkoitusta varten perustettuun rekisteriin;

b)

sen on suoritettava käytettävyystarkistuksia;

c)

sen on ilmoitettava siirtoverkonhaltijalle jäsenvaltiossa, joka soveltaa kapasiteettimekanismia, tiedot, jotka se saa haltuunsa tämän alakohdan a ja b alakohdan sekä toisen alakohdan nojalla;

Asiaankuuluvan kapasiteetin tarjoajan on viipymättä ilmoitettava siirtoverkonhaltijalle osallistumisestaan ulkopuoliseen kapasiteettimekanismiin.

11.   Sähkö-ENTSO esittää viimeistään 5 päivänä heinäkuuta 2020 ACERille seuraavat:

a)

menetelmä 7 kohdassa tarkoitetun rajat ylittävään osallistumiseen käytettävissä olevan tarjousalueen ulkopuolisen enimmäiskapasiteetin laskentaa varten;

b)

menetelmä 9 kohdassa tarkoitettua tulojen jakamista varten;

c)

yhteiset säännöt 10 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen käytettävyystarkistusten suorittamiseksi;

d)

yhteiset säännöt sen määrittämiseksi, milloin epäkäytettävyysmaksu on maksettava;

e)

10 kohdan a alakohdassa tarkoitetun rekisterin käyttöehdot;

f)

yhteiset säännöt kapasiteettimekanismiin osallistumiskelpoisen kapasiteetin määrittämiseksi 10 kohdan a alakohdan mukaisesti.

Ehdotuksesta on järjestettävä ennakolta kuuleminen, ja ACER hyväksyy sen 27 artiklan mukaisesti.

12.   Asianomaisten sääntelyviranomaisten on tarkistettava, onko kapasiteetti laskettu 11 kohdan a alakohdassa tarkoitetun menetelmän mukaisesti.

13.   Sääntelyviranomaisten on varmistettava, että rajat ylittävä osallistuminen kapasiteettimekanismeihin järjestetään tehokkaalla ja syrjimättömällä tavalla. Niiden on erityisesti toteutettava riittävät hallinnolliset järjestelyt yli rajojen tapahtuvaa epäkäytettävyysmaksujen pakkotäytäntöönpanoa varten.

14.   Edellä olevan 8 kohdan mukaisesti jaettua kapasiteettia on voitava siirtää osallistumiskelpoisten kapasiteetin tarjoajien välillä. Osallistumiskelpoisten kapasiteetin tarjoajien on ilmoitettava rekisteriin kaikki tällaiset siirrot 10 kohdan a alakohdan mukaisesti.

15.   Sähkö-ENTSOn on viimeistään 5 päivänä heinäkuuta 2021 perustettava 10 kohdan a alakohdassa tarkoitettu rekisteri ja huolehdittava sen toiminnasta. Rekisterin on oltava avoin kaikille osallistumiskelpoisille kapasiteetin tarjoajille, mekanismeja soveltaville sähköjärjestelmille ja niiden siirtoverkonhaltijoille.

27 artikla

Hyväksymismenettely

1.   Kun viitataan tähän artiklaan, Sähkö-ENTSOn esittämien ehdotusten hyväksymiseen sovelletaan 2, 3 ja 4 kohdassa säädettyä menettelyä.

2.   Sähkö-ENTSOn on ennen ehdotuksen esittämistä kuultava kaikkia asiaankuuluvia sidosryhmiä, myös sääntelyviranomaisia ja muita kansallisia viranomaisia. Sen on otettava tämän kuulemisprosessin tulokset asianmukaisesti huomioon ehdotuksessaan.

3.   Kolmen kuukauden kuluessa 1 kohdassa tarkoitetun ehdotuksen vastaanottamisesta ACER joko hyväksyy sen tai muuttaa sitä. Jos ACER muuttaa ehdotusta, se kuulee Sähkö-ENTSOa ennen muutetun ehdotuksen hyväksymistä. ACER julkaisee hyväksytyn ehdotuksen verkkosivustollaan viimeistään kolmen kuukauden kuluttua ehdotettujen asiakirjojen vastaanottamisesta.

4.   ACER voi milloin tahansa pyytää muutoksia hyväksyttyyn ehdotukseen. Sähkö-ENTSOn on kuuden kuukauden kuluessa tällaisen pyynnön vastaanottamispäivästä esitettävä ACERille luonnos ehdotetuiksi muutoksiksi. ACER muuttaa muutoksia tai hyväksyy ne kolmen kuukauden kuluessa luonnoksen vastaanottamisesta ja julkaisee nämä muutokset verkkosivustollaan.

V LUKU

SIIRTOVERKON KÄYTTÖ

28 artikla

Sähkön siirtoverkonhaltijoiden eurooppalainen verkosto

1.   Siirtoverkonhaltijoiden on tehtävä unionin tasolla yhteistyötä Sähkö-ENTSOn puitteissa, jotta voidaan edistää sähkön sisämarkkinoiden toteuttamista ja toimintaa ja alueiden välistä kauppaa sekä turvata Euroopan sähkönsiirtoverkon optimaalinen hallinta, koordinoitu käyttö ja vakaa tekninen kehitys.

2.   Sähkö-ENTSOn on unionin oikeuden mukaisia tehtäviään suorittaessaan toimittava hyvin toimivien ja yhdennettyjen sähkön sisämarkkinoiden perustamiseksi ja edistettävä vuodet 2020–2030 kattavissa ilmasto- ja energiapolitiikan puitteissa asetettujen tavoitteiden tehokasta ja kestävää saavuttamista, erityisesti edistämällä uusiutuvista energialähteistä tuotetun sähkön tehokasta integrointia ja energiatehokkuuden parantamista ja ylläpitämällä samalla verkon käyttövarmuutta. Sähkö-ENTSOlla on oltava tehtäviensä hoitamiseksi riittävät henkilöstövoimavarat ja rahoitukselliset voimavarat.

29 artikla

Sähkö-ENTSO

1.   Sähkön siirtoverkonhaltijoiden on toimitettava komissiolle ja ACERille luonnos muutoksista, jotka koskevat Sähkö-ENTSOn perussääntöä, jäsenluetteloa tai työjärjestystä.

2.   Kuultuaan virallisesti organisaatioita, jotka edustavat kaikkia sidosryhmiä, erityisesti verkon käyttäjiä, asiakkaat mukaan lukien, ACER antaa komissiolle lausunnon luonnoksesta muutoksiksi, jotka koskevat perussääntöä, jäsenluetteloa tai työjärjestystä, kahden kuukauden kuluessa perussääntöä, jäsenluetteloa tai työjärjestystä koskevan muutosluonnoksen luonnoksen vastaanottamisesta.

3.   Komissio antaa lausunnon luonnoksesta muutoksiksi, jotka koskevat perussääntöä, jäsenluetteloa tai työjärjestystä, ottaen huomioon 2 kohdassa tarkoitetun ACERin lausunnon ja kolmen kuukauden kuluessa ACERin lausunnon vastaanottamisesta.

4.   Siirtoverkonhaltijoiden on kolmen kuukauden kuluessa komission puoltavan lausunnon vastaanottamisesta vahvistettava ja julkaistava muutettu perussääntö tai työjärjestys.

5.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetut asiakirjat on toimitettava komissiolle ja ACERille, jos niitä muutetaan, tai jommankumman perustellusta pyynnöstä. Komissio ja ACER antavat lausunnon 2, 3 ja 4 kohdan mukaisesti.

30 artikla

Sähkö-ENTSOn tehtävät

1.   Sähkö-ENTSOn on

a)

kehitettävä verkkosääntöjä 59 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetyillä aloilla 28 artiklassa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi;

b)

hyväksyttävä ja julkaistava joka toinen vuosi ei-sitova unionin laajuinen kymmenvuotinen verkon kehittämissuunnitelma, jäljempänä ’unionin laajuinen verkon kehittämissuunnitelma’;

c)

laadittava ja hyväksyttävä eurooppalaiseen resurssien riittävyysarviointiin liittyviä ehdotuksia 23 artiklan mukaisesti sekä ehdotuksia rajat ylittävää osallistumista kapasiteettimekanismeihin koskeviksi teknisiksi eritelmiksi 26 artiklan 11 kohdan mukaisesti;

d)

hyväksyttävä suosituksia unionin ja kolmansien maiden siirtoverkonhaltijoiden välisen teknisen yhteistyön koordinointia varten;

e)

hyväksyttävä alueellisten koordinointikeskusten välisen yhteistyön ja koordinoinnin puitteet;

f)

hyväksyttävä ehdotus ”käyttöalueen” määrittelemiseksi 36 artiklan mukaisesti;

g)

tehtävä yhteistyötä jakeluverkonhaltijoiden ja EU DSO -elimen kanssa;

h)

edistettävä siirtoverkkojen digitalisointia, mukaan lukien älykkäiden verkkojen, tehokkaan reaaliaikaisen käytönvalvonnan ja älykkäiden mittausjärjestelmien käyttöönotto;

i)

otettava käyttöön yhteiset verkon käyttövälineet, joilla varmistetaan verkon käytön koordinointi tavanomaisissa olosuhteissa ja hätätilanteissa, mukaan lukien yhteinen häiriöiden luokitteluasteikko, ja tutkimussuunnitelmat, mukaan lukien näiden suunnitelmien toteuttaminen tehokkaan tutkimusohjelman avulla. Näissä välineissä on täsmennettävä muun muassa seuraavat:

i)

tiedot, mukaan lukien asianmukaiset vuorokautiset, päivänsisäiset ja reaaliaikaiset tiedot, joista on hyötyä käytön koordinoinnin parantamiseksi, sekä tällaisten tietojen optimaalinen keruu- ja vaihtoväli;

ii)

teknologinen alusta reaaliaikaista tiedonvaihtoa varten ja tarvittaessa teknologiset alustat muiden i alakohdassa tarkoitettujen tietojen keruuta, käsittelyä ja siirtoa varten sekä sellaisten menettelyjen käyttöönottoa varten, joilla voidaan tehostaa käytön koordinointia siirtoverkonhaltijoiden välillä tällaisen koordinoinnin ulottamiseksi unionin laajuiseksi;

iii)

se, miten siirtoverkonhaltijat asettavat käyttöä koskevat tiedot muiden siirtoverkonhaltijoiden ja sellaisten tahojen saataville, jotka ovat saaneet toimeksiannon tukea siirtoverkonhaltijoita käytön koordinoinnissa, sekä ACERin saataville; ja

iv)

se, että siirtoverkonhaltijat nimeävät yhteyspisteen, joka vastaa muiden siirtoverkonhaltijoiden tai sellaisten muiden tahojen, jotka ovat saaneet iii alakohdassa tarkoitetun toimeksiannon, tai ACERin tällaisia tietoja koskeviin kyselyihin;

j)

hyväksyttävä vuotuinen työohjelma;

k)

edistettävä yhteentoimivuusvaatimusten sekä syrjimättömien ja avointen menettelyjen käyttöönottoa tietojen saamiseksi direktiivin (EU) 2019/944 24 artiklassa säädetyllä tavalla;

l)

hyväksyttävä vuosikertomus;

m)

toteutettava ja hyväksyttävä kausittaiset riittävyysarvioinnit asetuksen (EU) 2019/941 9 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

n)

edistettävä kyberturvallisuutta ja tietosuojaa yhteistyössä asiaankuuluvien viranomaisten ja säänneltyjen yhteisöjen kanssa;

o)

otettava huomioon kulutusjouston kehitys sen tehtävien hoitamisessa.

2.   Sähkö-ENTSOn on raportoitava ACERille alueellisten koordinointikeskusten perustamisessa ja suorituskyvyssä havaituista puutteista.

3.   Sähkö-ENTSOn on julkaistava yleiskokoustensa, hallintoneuvostonsa kokousten ja komiteoidensa kokousten pöytäkirjat ja tiedotettava yleisölle säännöllisesti päätöksenteostaan ja toiminnastaan.

4.   Edellä 1 kohdan j alakohdassa tarkoitetussa vuotuisessa työohjelmassa on oltava luettelo ja kuvaus laadittavista verkkosäännöistä, verkon käytön koordinointia koskeva suunnitelma ja kyseisenä vuonna toteutettavat tutkimus- ja kehittämistoimet sekä alustava aikataulu.

5.   Sähkö-ENTSOn on annettava ACERin käyttöön tiedot, joita ACER tarvitsee 32 artiklan 1 kohdan mukaisten tehtäviensä hoitamiseksi. Jotta Sähkö-ENTSO voi täyttää tämän vaatimuksen, siirtoverkonhaltijoiden on annettava Sähkö-ENTSOn käyttöön tarvittavat tiedot.

6.   Sähkö-ENTSOn on esitettävä komissiolle sen pyynnöstä näkemyksensä 61 artiklassa säädettyjen suuntaviivojen hyväksymisestä.

31 artikla

Kuulemiset

1.   Sähkö-ENTSOn on laatiessaan ehdotuksia 30 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tehtäviensä mukaisesti toteutettava laaja kuulemisprosessi. Kuulemisprosessin on oltava rakenteeltaan sellainen, että sidosryhmien huomautukset voidaan ottaa huomioon ennen ehdotuksen lopullista hyväksymistä, ja sen on oltava avoin ja läpinäkyvä ja siihen osallistuvat kaikki asiaankuuluvat sidosryhmät ja erityisesti tällaisia sidosryhmiä edustavat organisaatiot 29 artiklassa tarkoitettujen menettelytapasääntöjen mukaisesti. Kuultavia tahoja ovat myös sääntelyviranomaiset ja muut kansalliset viranomaiset, toimitus- ja tuotantoyritykset, verkon käyttäjät, asiakkaat mukaan lukien, jakeluverkonhaltijat, mukaan lukien asiaankuuluvat toimialajärjestöt, tekniset elimet ja sidosryhmien foorumit. Kuulemisessa on pyrittävä määrittämään päätöksentekoprosessin kaikkien asiaankuuluvien osapuolten näkemykset ja ehdotukset.

2.   Kaikki 1 kohdassa tarkoitettuihin kuulemisiin liittyvät asiakirjat ja kokouspöytäkirjat on julkistettava.

3.   Sähkö-ENTSOn on ennen 30 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen ehdotusten hyväksymistä ilmoitettava, miten kuulemisen aikana vastaanotetut huomautukset on otettu huomioon. Sen on perusteltava tapaukset, joissa huomautuksia ei ole otettu huomioon.

32 artikla

ACERin toteuttama seuranta

1.   ACER seuraa Sähkö-ENTSOn 30 artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen tehtävien suorittamista ja raportoi havainnoistaan komissiolle.

ACER seuraa, miten Sähkö-ENTSO panee täytäntöön 59 artiklan nojalla laadittuja verkkosääntöjä. Jos Sähkö-ENTSO ei ole pannut täytäntöön jotakin verkkosääntöä, ACER pyytää Sähkö-ENTSOa toimittamaan asianmukaisesti perustellun selvityksen siitä, miksi se ei ole näin tehnyt. ACER ilmoittaa komissiolle tästä selvityksestä ja antaa siitä lausuntonsa.

ACER seuraa ja analysoi komission 58 artiklan 1 kohdan mukaisesti hyväksymien verkkosääntöjen ja suuntaviivojen täytäntöönpanoa ja niiden vaikutusta sovellettavien sääntöjen yhdenmukaistamiseen, jolla pyritään helpottamaan markkinoiden yhdentymistä, sekä syrjimättömyyteen, toimivaan kilpailuun ja markkinoiden tehokkaaseen toimintaan, ja raportoi asiasta komissiolle.

2.   Sähkö-ENTSOn on toimitettava unionin laajuisen verkon kehittämissuunnitelman luonnos, vuotuisen työohjelman luonnos, mukaan lukien tiedot kuulemisprosessista, sekä 30 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut muut asiakirjat ACERille lausunnon antamista varten.

Jos ACER katsoo, että Sähkö-ENTSOn toimittama vuotuisen työohjelman luonnos tai unionin laajuisen verkon kehittämissuunnitelman luonnos ei edistä syrjimättömyyttä, toimivaa kilpailua ja markkinoiden tehokasta toimintaa tai kolmansien osapuolten pääsylle avoimen rajat ylittävän yhteenliittämisen riittävää tasoa, ACER antaa kahden kuukauden kuluessa luonnosten toimittamisesta asianmukaisesti perustellun lausunnon sekä suosituksia Sähkö-ENTSOlle ja komissiolle.

33 artikla

Kustannukset

Tämän asetuksen 28–32 ja 58–61 artiklassa ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 347/2013 (22) 11 artiklassa tarkoitettuihin Sähkö-ENTSOn toimintoihin liittyvistä kustannuksista vastaavat siirtoverkonhaltijat, ja kustannukset otetaan huomioon tariffeja laskettaessa. Sääntelyviranomaiset hyväksyvät kustannukset ainoastaan, jos ne ovat kohtuullisia ja oikeasuhteisia.

34 artikla

Siirtoverkonhaltijoiden alueellinen yhteistyö

1.   Siirtoverkonhaltijoiden on tehtävä Sähkö-ENTSOn puitteissa alueellista yhteistyötä, jolla edistetään 30 artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitettua toimintaa. Niiden on erityisesti julkaistava joka toinen vuosi alueellinen investointisuunnitelma, ja ne voivat sen perusteella tehdä investointipäätöksiä. Sähkö-ENTSOn on edistettävä siirtoverkonhaltijoiden välistä yhteistyötä alueellisella tasolla sekä varmistettava yhteentoimivuus, tiedottaminen ja alueellisen suorituskyvyn seuranta niillä aloilla, joita ei ole vielä yhdenmukaistettu unionin tasolla.

2.   Siirtoverkonhaltijoiden on edistettävä operatiivisia järjestelyjä, joilla voidaan varmistaa verkon optimaalinen hallinta, ja edistettävä energiapörssien kehittämistä, rajat ylittävän kapasiteetin koordinoitua jakamista syrjimättömillä markkinapohjaisilla ratkaisuilla kiinnittäen asianmukaisesti huomiota implisiittisten huutokauppojen erityisiin etuihin lyhytaikaisen kapasiteetin jakamisen osalta sekä tasehallinta- ja tehoreservimekanismien integrointia.

3.   Komissio voi 1 ja 2 kohdassa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi vahvistaa kunkin alueellisen yhteistyörakenteen kattaman maantieteellisen alueen ottaen huomioon olemassa olevat alueelliset yhteistyörakenteet. Kukin jäsenvaltio voi edistää yhteistyötä useammalla kuin yhdellä maantieteellisellä alueella.

Siirretään komissiolle valta antaa 68 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä asetusta vahvistamalla kunkin alueellisen yhteistyörakenteen kattama maantieteellinen alue. Tätä tarkoitusta varten komissio kuulee sääntelyviranomaisia, ACERia ja Sähkö-ENTSOa.

Tässä kohdassa tarkoitetut päätökset eivät rajoita 36 artiklan soveltamista.

35 artikla

Alueellisten koordinointikeskusten perustaminen ja tarkoitus

1.   Kyseisen käyttöalueen kaikkien siirtoverkonhaltijoiden on viimeistään 5 päivänä heinäkuuta 2020 toimitettava asianomaisille sääntelyviranomaisille ehdotus alueellisten koordinointikeskusten perustamisesta tässä luvussa vahvistettujen kriteerien mukaisesti.

Käyttöalueen sääntelyviranomaisten on arvioitava ja hyväksyttävä ehdotus.

Ehdotukseen on sisällyttävä vähintään seuraavat osatekijät:

a)

alueellisten koordinointikeskusten tuleva kotijäsenvaltio ja osallistuvat siirtoverkonhaltijat;

b)

tarvittavat organisatoriset, rahoitukselliset ja operatiiviset järjestelyt yhteenliitetyn siirtoverkon tehokkaan, varman ja luotettavan käytön varmistamiseksi;

c)

alueellisten koordinointikeskusten toiminnan aloittamista koskeva täytäntöönpanosuunnitelma;

d)

alueellisten koordinointikeskusten perussääntö ja työjärjestys;

e)

kuvaus 38 artiklan mukaisista yhteistyöprosesseista;

f)

kuvaus 47 artiklan mukaisista alueellisten koordinointikeskusten vastuuta koskevista järjestelyistä;

g)

jos kaksi alueellista koordinointikeskusta toimii vuorotteluperiaatteella 36 artiklan 2 kohdan mukaisesti, kuvaus järjestelyistä, joilla taataan näille alueellisille koordinointikeskuksille selkeät vastuualueet ja menettelyt niiden tehtävien suorittamista varten.

2.   Kun sääntelyviranomaiset ovat hyväksyneet 1 kohdan mukaisen ehdotuksen, alueelliset koordinointikeskukset korvaavat asetuksen (EY) N:o 714/2009 18 artiklan 5 kohdan perusteella hyväksyttyjen verkon käyttöä koskevien suuntaviivojen mukaisesti perustetut alueelliset käyttövarmuuskoordinaattorit ja aloittavat toimintansa viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2022.

3.   Alueellisten koordinointikeskusten organisaatiolla on oltava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/1132 (23) liitteessä II tarkoitettu oikeudellinen muoto.

4.   Alueellisten koordinointikeskusten on unionin oikeuden mukaisia tehtäviä toteuttaessaan toimittava riippumatta yksittäisistä kansallisista eduista ja siirtoverkonhaltijoiden eduista.

5.   Alueelliset koordinointikeskukset täydentävät siirtoverkonhaltijoiden roolia toteuttamalla niille 37 artiklan mukaisesti osoitetut tehtävät, joilla on alueellista merkitystä. Siirtoverkonhaltijoiden on vastattava sähkönsiirtojen hallinnasta ja varman, luotettavan ja tehokkaan sähköverkon varmistamisesta direktiivin (EU) 2019/944 40 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti.

36 artikla

Alueellisten koordinointikeskusten maantieteellinen laajuus

1.   Sähkö-ENTSOn on viimeistään 5 päivänä tammikuuta 2020 esitettävä ACERille ehdotus, jossa täsmennetään, mitkä siirtoverkonhaltijat, tarjousalueet, tarjousalueen rajat, kapasiteetin laskenta-alueet ja käyttökeskeytysten koordinointialueet kukin käyttöalue kattaa. Ehdotuksessa on otettava huomioon sähköverkon topologia, mukaan lukien sähköjärjestelmän yhteenliittämisen ja keskinäisen riippuvuuden aste sähkönsiirtojen osalta sekä alueen koko, jonka on katettava vähintään yksi kapasiteetin laskenta-alue.

2.   Käyttöalueen siirtoverkonhaltijoiden on osallistuttava kyseisellä alueella perustettuun alueelliseen koordinointikeskukseen. Poikkeuksellisissa olosuhteissa, jos siirtoverkonhaltijan vastuualue kuuluu useampaan eri synkronialueeseen, siirtoverkonhaltija voi osallistua kahteen alueelliseen koordinointikeskukseen. Käyttöalueiden viereisten tarjousalueiden rajojen osalta 1 kohdan mukaisessa ehdotuksessa on täsmennettävä, miten alueellisten koordinointikeskusten välinen koordinointi kyseisillä rajoilla on tarkoitus toteuttaa. Manner-Euroopan synkronialueella, jolla kahden alueellisen koordinointikeskuksen toiminta voi jollakin käyttöalueella olla päällekkäistä, kyseisen käyttöalueen siirtoverkonhaltijoiden on tehtävä päätös joko yhden alueellisen koordinointikeskuksen nimeämisestä mainitulle alueelle tai siitä, että kaksi alueellista koordinointikeskusta toteuttavat osan tai kaikki tehtävistä, joilla on alueellista merkitystä, koko käyttöalueella vuorotteluperiaatteella ja yksi nimetty koordinointikeskus toteuttaa muut tehtävät.

3.   ACER joko hyväksyy 1 kohdan mukaisen käyttöalueiden määrittelyä koskevan ehdotuksen tai ehdottaa siihen muutoksia kolmen kuukauden kuluessa ehdotuksen vastaanottamisesta. Jos ACER ehdottaa muutoksia, se kuulee Sähkö-ENTSOa ennen muutosten hyväksymistä. Hyväksytty ehdotus julkaistaan ACERin verkkosivustolla.

4.   Asiaankuuluvat siirtoverkonhaltijat voivat esittää ACERille ehdotuksen 1 kohdan mukaisesti määritettyjen käyttöalueiden muuttamisesta. Tällöin sovelletaan 3 kohdassa säädettyä menettelyä.

37 artikla

Alueellisten koordinointikeskusten tehtävät

1.   Kunkin alueellisen koordinointikeskuksen on suoritettava vähintään kaikki seuraavat tehtävät, joilla on alueellista merkitystä, koko sillä käyttöalueella, jolla se on perustettu:

a)

koordinoitu kapasiteetin laskenta asetuksen (EY) N:o 714/2009 18 artiklan 5 kohdan perusteella hyväksyttyjen kapasiteetin jakamista ja siirtorajoituksen hallintaa koskevien suuntaviivojen nojalla kehitettyjen menetelmien mukaisesti;

b)

koordinoitu käyttövarmuusanalyysi asetuksen (EY) N:o 714/2009 18 artiklan 5 kohdan perusteella hyväksyttyjen verkon käyttöä koskevien suuntaviivojen nojalla kehitettyjen menetelmien mukaisesti;

c)

yhteisten verkkomallien laatiminen asetuksen (EY) N:o 714/2009 18 artiklan 5 kohdan perusteella hyväksyttyjen verkon käyttöä koskevien suuntaviivojen nojalla kehitettyjen menetelmien ja menettelyjen mukaisesti;

d)

siirtoverkonhaltijoiden tekemän varautumissuunnitelmien ja käytönpalautussuunnitelmien yhdenmukaisuuden arvioinnin tukeminen asetuksen (EY) N:o 714/2009 6 artiklan 11 kohdan perusteella hyväksytyssä sähköverkon hätätilaa ja käytönpalautusta koskevassa verkkosäännössä säädetyn menettelyn mukaisesti;

e)

alueelliset seuraavan viikon ja vähintään vuorokautiset verkon riittävyysennusteet ja riskejä vähentävien toimien valmistelu asetuksen (EU) 2019/941 8 artiklassa esitetyn menetelmän ja asetuksen (EY) N:o 714/2009 18 artiklan 5 kohdan perusteella hyväksytyissä verkon käyttöä koskevissa suuntaviivoissa esitettyjen menettelyjen mukaisesti;

f)

alueellinen käyttökeskeytysten suunnittelun koordinointi asetuksen (EY) N:o 714/2009 18 artiklan 5 kohdan perusteella hyväksytyissä verkon käyttöä koskevissa suuntaviivoissa esitettyjen menettelyjen ja menetelmien mukaisesti;

g)

alueellisten koordinointikeskusten palveluksessa olevan henkilöstön koulutus ja sertifiointi;

h)

alueellisen käytönpalautuksen koordinoinnin ja optimoinnin tukeminen siirtoverkonhaltijoiden pyynnöstä;

i)

käytön jälkeinen ja häiriöiden jälkeinen analysointi ja raportointi;

j)

reservikapasiteetin alueellinen mitoitus;

k)

tasehallintakapasiteetin alueellisen hankinnan helpottaminen;

l)

siirtoverkonhaltijoiden tukeminen niiden pyynnöstä siirtoverkonhaltijoiden välisten suoritusten optimoinnissa;

m)

alueellisten sähkökriisiskenaarioiden määrittämiseen liittyvät tehtävät, jos ja siltä osin kuin ne on siirretty alueellisille koordinointikeskuksille asetuksen (EU) 2019/941 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

n)

kausittaisiin riittävyysnäkymiin liittyvät tehtävät, jos ja siltä osin kuin ne on siirretty alueellisille koordinointikeskuksille asetuksen (EU) 2019/941 9 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

o)

sellaisen tarjousalueen ulkopuolisen enimmäiskapasiteetin arvon laskenta, joka on käytettävissä ulkopuolisen kapasiteetin osallistumiseen kapasiteettimekanismeihin, 26 artiklan 7 kohdan mukaisen suosituksen antamiseksi;

p)

tehtävät, jotka liittyvät siirtoverkonhaltijoiden tukemiseen niiden määrittäessä uutta siirtokapasiteettia, olemassa olevan siirtokapasiteetin parantamista tai niiden vaihtoehtoja koskevia tarpeita, jotka on toimitettava asetuksen (EU) N:o 347/2013 nojalla perustetuille alueellisille ryhmille ja sisällytettävä direktiivin (EU) 2019/944 51 artiklassa tarkoitettuun kymmenvuotiseen verkon kehittämissuunnitelmaan.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuista tehtävistä säädetään yksityiskohtaisemmin liitteessä I.

2.   Direktiivin (EU) 2019/944 68 artiklalla perustettu komitea antaa komission tai jäsenvaltion ehdotuksesta lausunnon uusien neuvontatehtävien antamisesta alueellisille koordinointikeskuksille. Jos tämä komitea antaa puoltavan lausunnon uusien neuvontatehtävien antamisesta, alueellisten koordinointikeskusten on suoritettava kyseiset tehtävät Sähkö-ENTSOn laatiman ja ACERin 27 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen hyväksymän ehdotuksen perusteella.

3.   Siirtoverkonhaltijoiden on annettava alueellisille koordinointikeskuksilleen niiden tehtävien hoitamiseksi tarvittavat tiedot.

4.   Alueellisten koordinointikeskusten on annettava käyttöalueen siirtoverkonhaltijoille kaikki tiedot, joita tarvitaan alueellisten koordinointikeskusten antamien koordinoitujen toimien ja suositusten täytäntöönpanemiseksi.

5.   Sähkö-ENTSOn on 27 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen laadittava ehdotus tässä artiklassa säädetyistä tehtävistä, joita verkkosäännöt tai suuntaviivat eivät vielä kata. Alueellisten koordinointikeskusten on suoritettava kyseiset tehtävät ehdotuksen perusteella sen jälkeen, kun ACER on hyväksynyt kyseisen ehdotuksen.

38 artikla

Yhteistyö alueellisissa koordinointikeskuksissa ja niiden välillä

Päivittäistä koordinointia alueellisissa koordinointikeskuksissa ja niiden välillä on hallinnoitava alueen siirtoverkonhaltijoiden keskinäisillä yhteistyöprosesseilla, jotka kattavat tarvittaessa järjestelyt alueellisten koordinointikeskusten välistä koordinointia varten. Yhteistyöprosessin on perustuttava seuraaviin osatekijöihin:

a)

työjärjestelyt 37 artiklassa tarkoitettujen tehtävien kannalta merkityksellisten suunnitteluun liittyvien ja operatiivisten näkökohtien käsittelyä varten;

b)

40 artiklan mukainen menettely, jonka mukaisesti voidaan jakaa analyyseja käyttöalueen siirtoverkonhaltijoiden ja asiaankuuluvien sidosryhmien ja muiden alueellisten koordinointikeskusten kanssa ja kuulla näitä alueellisten koordinointikeskusten ehdotuksista tehokkaalla ja osallistavalla tavalla operatiivisten tehtävien toteuttamisen yhteydessä;

c)

42 artiklan mukainen menettely koordinoitujen toimien ja suositusten hyväksymistä varten.

39 artikla

Työjärjestelyt

1.   Alueellisten koordinointikeskusten on kehitettävä tehokkaita, osallistavia, avoimia ja yhteisymmärrystä edistäviä työjärjestelyjä suoritettavien tehtävien suunnitteluun liittyvien ja operatiivisten näkökohtien käsittelyä varten ottaen erityisesti huomioon näiden tehtävien liitteessä I täsmennetyt erityispiirteet ja vaatimukset. Alueellisten koordinointikeskusten on myös kehitettävä prosessi näiden työjärjestelyjen mahdollista tarkistamista varten.

2.   Alueellisten koordinointikeskusten on varmistettava, että 1 kohdassa tarkoitettuihin työjärjestelyihin sisältyy sääntöjä, jotka koskevat ilmoittamista asianosaisille.

40 artikla

Kuulemismenettely

1.   Alueellisten koordinointikeskusten on kehitettävä menettely, jonka mukaisesti ne järjestävät käyttöalueen siirtoverkonhaltijoiden, muiden alueellisten koordinointikeskusten ja asiaankuuluvien sidosryhmien asianmukaisen ja säännöllisen kuulemisen päivittäisten operatiivisten tehtäviensä toteuttamisen yhteydessä. Jotta voidaan varmistaa sääntelykysymysten käsittely, sääntelyviranomaiset on tarvittaessa otettava mukaan menettelyyn.

2.   Alueellisten koordinointikeskusten on kuultava käyttöalueen jäsenvaltioita ja, jos alueellinen foorumi on olemassa, alueellisia foorumejaan muissa kuin alueellisten koordinointikeskusten päivittäiseen toimintaan ja niiden tehtävien suorittamiseen liittyvissä asioissa, joilla on poliittista merkitystä. Alueellisten koordinointikeskusten on otettava asianmukaisesti huomioon jäsenvaltioiden ja soveltuvin osin alueellisten foorumiensa antamat suositukset.

41 artikla

Avoimuus

1.   Alueellisten koordinointikeskusten on kehitettävä prosessi sidosryhmien osallistamiseksi ja järjestettävä sidosryhmien kanssa säännöllisiä tapaamisia, joissa keskustellaan yhteenliitetyn verkon tehokkaaseen, varmaan ja luotettavaan käyttöön liittyvistä asioista sekä määritetään puutteita ja ehdotetaan parannuksia.

2.   Sähkö-ENTSOn ja alueellisten koordinointikeskusten on toimittava täysin avoimesti suhteessa sidosryhmiin ja yleisöön. Niiden on julkaistava kaikki merkityksellinen asiakirja-aineisto verkkosivustollaan.

42 artikla

Koordinoituja toimia ja suosituksia koskevien päätösten tekeminen ja niiden tarkistaminen

1.   Käyttöalueen siirtoverkonhaltijoiden on kehitettävä menettely alueellisten koordinointikeskusten 2, 3 ja 4 kohdassa säädettyjen kriteerien mukaisesti esittämien koordinoitujen toimien ja suositusten hyväksymistä ja tarkistamista varten.

2.   Alueellisten koordinointikeskusten on esitettävä siirtoverkonhaltijoille osoitettuja koordinoituja toimia 37 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettujen tehtävien osalta. Siirtoverkonhaltijoiden on pantava täytäntöön koordinoidut toimet, paitsi jos koordinoitujen toimien täytäntöönpano johtaisi kunkin siirtoverkonhaltijan asetuksen (EY) N:o 714/2009 18 artiklan 5 kohdan perusteella hyväksyttyjen verkon käyttöä koskevien suuntaviivojen mukaisesti määrittelemien käyttövarmuusrajojen rikkomiseen.

Jos siirtoverkonhaltija päättää olla panematta täytäntöön koordinoitua toimea tässä kohdassa esitetyistä syistä, sen on avoimesti ja ilman aiheetonta viivytystä ilmoitettava yksityiskohtaiset syyt alueelliselle koordinointikeskukselle ja käyttöalueen siirtoverkonhaltijoille. Tällaisissa tapauksissa alueellisen koordinointikeskuksen on arvioitava päätöksen johdosta käyttöalueen muille siirtoverkonhaltijoille kohdistuva vaikutus ja se voi ehdottaa muita koordinoituja toimia 1 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

3.   Alueellisten koordinointikeskusten on esitettävä siirtoverkonhaltijoille osoitettuja suosituksia 37 artiklan 1 kohdan c–p alakohdassa luetelluista tai 37 artiklan 2 kohdan mukaisesti annetuista tehtävistä.

Jos siirtoverkonhaltija päättää poiketa 1 kohdassa tarkoitetusta suosituksesta, sen on esitettävä päätöksensä perustelut alueellisille koordinointikeskuksille ja käyttöalueen muille siirtoverkonhaltijoille ilman aiheetonta viivytystä.

4.   Koordinoidun toimen tai suosituksen tarkistaminen käynnistetään käyttöalueen yhden tai useamman siirtoverkonhaltijan pyynnöstä. Koordinoidun toimen tai suosituksen tarkistamisen jälkeen alueellisten koordinointikeskusten on vahvistettava toimenpide tai muutettava sitä.

5.   Jos koordinoitua toimea tarkistetaan tämän artiklan 4 kohdan mukaisesti, tarkistamispyyntö ei keskeytä koordinoidun toimen täytäntöönpanoa, lukuun ottamatta tapauksia, joissa koordinoidun toimen täytäntöönpano johtaisi kunkin yksittäisen siirtoverkonhaltijan asetuksen (EY) N:o 714/2009 18 artiklan 5 kohdan perusteella hyväksyttyjen verkon käyttöä koskevien suuntaviivojen mukaisesti määrittelemien käyttövarmuusrajojen rikkomiseen.

6.   Käyttöalueen jäsenvaltiot voivat jäsenvaltion tai komission ehdotuksesta ja direktiivin (EU) 2019/944 68 artiklassa perustettua komiteaa kuultuaan yhdessä päättää antaa koordinoitujen toimien esittämistä koskevan toimivallan alueelliselle koordinointikeskukselleen yhdessä tai useammassa tämän asetuksen 37 artiklan 1 kohdan c–p alakohdassa säädetyistä tehtävistä.

43 artikla

Alueellisten koordinointikeskusten hallintoneuvosto

1.   Alueellisten koordinointikeskusten on perustettava hallintoneuvosto niiden hallinnointiin liittyvien toimenpiteiden hyväksymistä ja niiden suorituskyvyn seurantaa varten.

2.   Hallintoneuvosto koostuu kaikkia kyseisiin alueellisiin koordinointikeskuksiin osallistuvia siirtoverkonhaltijoita edustavista jäsenistä.

3.   Hallintoneuvosto on vastuussa seuraavista:

a)

alueellisten koordinointikeskusten perussäännön ja työjärjestyksen laatiminen ja hyväksyminen;

b)

organisaatiorakenteesta päättäminen ja sen täytäntöönpano;

c)

vuotuisen talousarvion laatiminen ja hyväksyminen;

d)

38 artiklan mukaisten yhteistyöprosessien kehittäminen ja hyväksyminen.

4.   Hallintoneuvoston toimivaltaan eivät kuulu alueellisten koordinointikeskusten päivittäiseen toimintaan ja niiden tehtävien suorittamiseen liittyvät asiat.

44 artikla

Organisaatiorakenne

1.   Käyttöalueen siirtoverkonhaltijoiden on perustettava alueellisten koordinointikeskusten organisaatiorakenne, jolla tuetaan niiden tehtävien turvaamista.

Organisaatiorakenteessa on täsmennettävä

a)

henkilöstön valtuudet, tehtävät ja vastuut;

b)

organisaation eri osien ja prosessien keskinäinen hierarkia ja niiden väliset raportointisuhteet.

2.   Alueelliset koordinointikeskukset voivat perustaa aluetoimistoja käsittelemään osa-alueen erityispiirteitä tai perustaa alueellisia varakoordinointikeskuksia niiden tehtävien toteuttamiseksi tehokkaasti ja luotettavasti, jos tämän osoitetaan olevan ehdottomasti tarpeen.

45 artikla

Laitteet ja henkilöstö

Alueellisilla koordinointikeskuksilla on oltava käytössään kaikki henkilöstövoimavarat sekä tekniset, fyysiset ja rahoitukselliset voimavarat, joita ne tarvitsevat tämän asetuksen mukaisten velvoitteidensa täyttämiseksi ja tehtäviensä toteuttamiseksi riippumattomasti ja puolueettomasti.

46 artikla

Seuranta ja raportointi

1.   Alueellisten koordinointikeskusten on vahvistettava prosessi vähintään seuraavien jatkuvaa seurantaa varten:

a)

niiden operatiivinen suorituskyky;

b)

esitetyt koordinoidut toimet ja suositukset, se, missä määrin siirtoverkonhaltijat ovat panneet täytäntöön koordinoidut toimet ja suositukset, sekä saavutetut tulokset;

c)

tehokkuus ja tuloksellisuus kussakin niiden vastuulla olevassa tehtävässä ja soveltuvin osin näiden tehtävien vuorottelussa.

2.   Alueellisten koordinointikeskusten on kirjattava kustannuksensa avoimella tavalla ja ilmoitettava ne ACERille ja käyttöalueen sääntelyviranomaisille.

3.   Alueellisten koordinointikeskusten on toimitettava vuosikertomus 1 kohdassa säädetyn seurannan tuloksista ja tietoja suorituskyvystään Sähkö-ENTSOlle, ACERille, käyttöalueen sääntelyviranomaisille ja sähköalan koordinointiryhmälle.

4.   Alueellisten koordinointikeskusten on raportoitava 1 kohdan mukaisessa seurantaprosessissa havaituista puutteista Sähkö-ENTSOlle, käyttöalueen sääntelyviranomaisille, ACERille sekä muille kriisitilanteiden ehkäisemisestä ja hallinnasta vastaaville jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille. Käyttöalueen asiaankuuluvat sääntelyviranomaiset voivat tämän raportin perusteella ehdottaa alueellisille koordinointikeskuksille toimenpiteitä puutteiden korjaamiseksi.

5.   Alueellisten koordinointikeskusten on julkistettava 3 ja 4 kohdassa tarkoitetut raportit, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tarvetta suojata kaupallisesti arkaluonteisten tietojen turvallisuutta ja luottamuksellisuutta.

47 artikla

Vastuu

Käyttöalueen siirtoverkonhaltijoiden on sisällytettävä 35 artiklan mukaisiin alueellisten koordinointikeskusten perustamista koskeviin ehdotuksiin tarvittavat toimet alueellisten koordinointikeskusten tehtävien hoitamiseen liittyvien vastuiden kattamiseksi. Menetelmässä, jolla vakuutusturva toteutetaan, on otettava huomioon alueellisten koordinointikeskusten oikeudellinen asema ja niiden käytettävissä olevat kaupalliset vakuutusjärjestelyt.

48 artikla

Kymmenvuotinen verkon kehittämissuunnitelma

1.   Edellä 30 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuun unionin laajuiseen verkon kehittämissuunnitelmaan on sisällyttävä integroidun verkon mallintaminen, skenaarioiden kehittäminen sekä verkon häiriönkestävyyden arviointi.

Unionin laajuisen verkon kehittämissuunnitelman on erityisesti täytettävä seuraavat vaatimukset:

a)

sen on perustuttava kansallisiin investointisuunnitelmiin, ja siinä on otettava huomioon tämän asetuksen 34 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut alueelliset investointisuunnitelmat ja tarvittaessa verkkosuunnittelun unioniin liittyvät näkökohdat asetuksen (EU) N:o 347/2013 mukaisesti; siitä on tehtävä kustannus-hyötyanalyysi kyseisen asetuksen 11 artiklassa säädettyä menetelmää käyttäen;

b)

sen on rajat ylittävien yhteenliitäntöjen osalta perustuttava myös verkon eri käyttäjien kohtuullisiin tarpeisiin, ja siihen on sisällytettävä direktiivin (EU) 2019/944 44 ja 51 artiklassa tarkoitettujen investoijien pitkäaikaisia sitoumuksia; ja

c)

siinä on määritettävä investointivajeet erityisesti rajat ylittävän kapasiteetin osalta.

Ensimmäisen kohdan c alakohdan osalta unionin laajuiseen verkon kehittämissuunnitelmaan voidaan liittää katsaus esteistä, joita erilaisista lupamenettelyistä tai -käytännöistä aiheutuu verkon rajat ylittävän kapasiteetin lisäämiselle.

2.   ACER antaa lausunnon, jossa arvioidaan kansallisen kymmenvuotisen verkon kehittämissuunnitelman johdonmukaisuutta unionin laajuisen verkon kehittämissuunnitelman kanssa. Jos ACER havaitsee kansallisen kymmenvuotisen verkon kehittämissuunnitelman ja unionin laajuisen verkon kehittämissuunnitelman välillä epäjohdonmukaisuuksia, se suosittelee tapauksen mukaan kansallisen kymmenvuotisen verkon kehittämissuunnitelman tai unionin laajuisen verkon kehittämissuunnitelman muuttamista. Jos tällainen kansallinen verkon kehittämissuunnitelma on laadittu direktiivin (EU) 2019/944 51 artiklan mukaisesti, ACER suosittaa, että asiaankuuluva sääntelyviranomainen muuttaa kansallista kymmenvuotista verkon kehittämissuunnitelmaa kyseisen direktiivin 51 artiklan 7 kohdan mukaisesti, ja ilmoittaa asiasta komissiolle.

49 artikla

Siirtoverkonhaltijoiden välinen korvausmekanismi

1.   Siirtoverkonhaltijat saavat korvauksen kustannuksista, joita niille aiheutuu niiden verkoissa toteutettavista rajat ylittävistä sähkönsiirroista.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun korvauksen maksavat niiden kansallisten siirtoverkkojen haltijat, joista rajat ylittävät sähkönsiirrot ovat peräisin ja joihin ne päätyvät.

3.   Korvaukset suoritetaan säännöllisesti tietyltä menneeltä ajanjaksolta. Korvauksia on tarvittaessa tarkistettava jälkeenpäin, jotta ne vastaavat todellisia kustannuksia.

Ensimmäinen ajanjakso, jolta korvauksia on suoritettava, määritetään 61 artiklassa tarkoitetuissa suuntaviivoissa.

4.   Komissio antaa 68 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joilla täydennetään tätä asetusta vahvistamalla maksettavien korvausten määrät.

5.   Verkossa toteutettujen rajat ylittävien sähkönsiirtojen sähkömäärä sekä kansallisista siirtoverkoista peräisin oleviksi tai niihin päätyviksi osoitettujen rajat ylittävien sähkönsiirtojen sähkömäärä määritetään tiettynä ajanjaksona tosiasiallisesti mitattujen fyysisten sähkövirtausten perusteella.

6.   Rajat ylittävien sähkönsiirtojen toteuttamisesta aiheutuneet kustannukset määritetään ennakoitujen pitkän aikavälin keskimääräisten lisäkustannusten perusteella ottaen huomioon häviöt, investoinnit uuteen infrastruktuuriin ja asianmukainen osuus nykyisestä infrastruktuurista aiheutuvista kustannuksista, siltä osin kuin tällaista infrastruktuuria käytetään rajat ylittäviin sähkönsiirtoihin, ja ottaen erityisesti huomioon tarve taata toimitusvarmuus. Aiheutuneiden kustannusten määrittämisessä käytetään tunnustettuja standardikustannuslaskentamenetelmiä. Rajat ylittävien sähkönsiirtojen toteuttamisesta verkolle aiheutuvat hyödyt otetaan huomioon saatuja korvauksia alentavasti.

7.   Jos kahden tai useamman jäsenvaltion siirtoverkot muodostavat kokonaisuudessaan tai osittain osan yhdestä ainoasta säätölohkosta, kyseisen säätölohkon katsotaan ainoastaan siirtoverkonhaltijoiden välisen korvausmekanismin yhteydessä kokonaisuudessaan muodostavan osan yhden asianomaisen jäsenvaltion siirtoverkosta, jotta vältetään säätölohkojen sisäisten sähkönsiirtojen pitäminen 2 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisena rajat ylittävänä sähkönsiirtona ja niistä johtuvat tämän artiklan 1 kohdan mukaiset korvaukset. Asianomaisten jäsenvaltioiden sääntelyviranomaiset voivat ratkaista, mihin näistä jäsenvaltioista kyseisen säätölohkon katsotaan kokonaisuudessaan kuuluvan.

50 artikla

Tietojen antaminen

1.   Siirtoverkonhaltijoiden on otettava käyttöön koordinointi- ja tiedonvaihtomekanismit, joilla varmistetaan verkon käyttövarmuus siirtorajoituksen hallinnassa.

2.   Siirtoverkonhaltijoiden soveltamat turvallisuus-, käyttö- ja suunnitteluvaatimukset on julkistettava. Julkistettuihin tietoihin on kuuluttava yleinen suunnitelma kokonaissiirtokapasiteetin ja siirron luotettavuusmarginaalin laskemisesta verkon sähköisten ja fyysisten ominaisuuksien perusteella. Sääntelyviranomaisten on hyväksyttävä kyseinen suunnitelma.

3.   Siirtoverkonhaltijoiden on julkaistava arviot kunakin päivänä käytettävissä olevasta siirtokapasiteetista ja ilmoitettava jo mahdollisesti varattu siirtokapasiteetti. Nämä tiedot on julkaistava tietyin aikavälein ennen siirtopäivää, ja niihin on joka tapauksessa sisällyttävä arviot viikoksi ja kuukaudeksi eteenpäin sekä määrällinen arvio käytettävissä olevan kapasiteetin odotettavissa olevasta luotettavuudesta.

4.   Siirtoverkonhaltijoiden on julkaistava asiaankuuluvat tiedot ennakoidusta ja todellisesta kokonaiskysynnästä, voimalaitosten ja kulutusjoustolaitosten käytettävyydestä ja tosiasiallisesta käytöstä, verkkojen ja yhteenliitäntöjen käytettävyydestä ja käytöstä, tasesähköstä ja reservikapasiteetista sekä jouston käytettävyydestä. Pienten tuotanto- ja kulutusyksiköiden käytettävyydestä ja tosiasiallisesta käytöstä voidaan käyttää koottuja arviotietoja.

5.   Niiden markkinaosapuolten, joita asia koskee, on toimitettava siirtoverkonhaltijoille asiaankuuluvat tiedot.

6.   Tuotantoyritysten, jotka omistavat tai käyttävät tuotanto-omaisuutta, josta vähintään yhden voimalaitoksen asennettu kapasiteetti on vähintään 250 megawattia, tai joilla on salkku, johon sisältyy vähintään 400 megawatin edestä tuotanto-omaisuutta, on pidettävä sääntelyviranomaisen, kansallisen kilpailuviranomaisen ja komission saatavilla viiden vuoden ajan voimalaitos- ja tuntikohtaisesti kaikki tarvittavat tiedot, joiden perusteella voidaan tarkistaa kaikki ajojärjestystä koskevat operatiiviset päätökset ja tarjouskäyttäytyminen sähköpörsseissä, yhteenliittämiskapasiteettia koskevissa huutokaupoissa, reservimarkkinoilla ja OTC-markkinoilla. Säilytettäviin voimalaitos- ja tuntikohtaisiin tietoihin on sisällyttävä vähintään tiedot käytettävissä olevasta tuotantokapasiteetista ja sidotuista reserveistä, mukaan lukien tiedot sidottujen reservien jakamisesta voimalaitoskohtaisesti, tarjousten tekemisen ja tuotannon toteutumisen ajankohtana.

7.   Siirtoverkonhaltijoiden on vaihdettava säännöllisesti riittävän tarkkoja verkko- ja tehonjakotietoja, jotta kukin siirtoverkonhaltija voi tehdä tehonjakolaskennan itselleen merkityksellisellä alueella. Samat tiedot on annettava pyynnöstä sääntelyviranomaisten ja komission sekä jäsenvaltioiden käyttöön. Sääntelyviranomaiset, jäsenvaltiot ja komissio käsittelevät näitä tietoja luottamuksellisina ja varmistavat, että myös mahdolliset konsultit, jotka tekevät niiden pyynnöstä analyyseja kyseisten tietojen pohjalta, käsittelevät tietoja luottamuksellisina.

51 artikla

Siirtoverkonhaltijoiden sertifiointi

1.   Komissio tutkii ilmoituksen direktiivin (EU) 2019/944 52 artiklan 6 kohdassa säädetystä siirtoverkonhaltijan sertifiointia koskevasta päätöksestä heti sen saatuaan. Komissio antaa kahden kuukauden kuluessa ilmoituksen vastaanottamisesta asianomaiselle sääntelyviranomaiselle lausuntonsa siitä, onko päätös direktiivin (EU) 2019/944 43 artiklan ja joko 52 artiklan 2 kohdan tai 53 artiklan mukainen.

Laatiessaan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua lausuntoa komissio voi pyytää ACERilta lausuntoa sääntelyviranomaisen päätöksestä. Tällöin ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua kahden kuukauden määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

Jos komissio ei ole toimittanut lausuntoaan ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa tarkoitetussa määräajassa, katsotaan, ettei sillä ole sääntelyviranomaisen päätöksen johdosta huomautettavaa.

2.   Sääntelyviranomaisen on kahden kuukauden kuluessa komission lausunnon vastaanottamisesta annettava lopullinen päätöksensä siirtoverkonhaltijan sertifioinnista ottaen lausunto mahdollisimman tarkasti huomioon. Sääntelyviranomaisen päätös ja komission lausunto julkaistaan yhdessä.

3.   Sääntelyviranomaiset voivat tai komissio voi milloin tahansa menettelyn kuluessa pyytää siirtoverkonhaltijoilta tai tuotantoa tai toimittamista harjoittavilta yrityksiltä kaikkia tietoja, joilla on merkitystä niille tämän artiklan nojalla kuuluvien tehtävien suorittamisessa.

4.   Sääntelyviranomaiset ja komissio suojaavat kaupallisesti arkaluonteisten tietojen luottamuksellisuutta.

5.   Kun komissio on saanut ilmoituksen direktiivin (EU) 2019/944 43 artiklan 9 kohdassa säädetystä siirtoverkonhaltijan sertifioinnista, se tekee sertifiointia koskevan päätöksen. Sääntelyviranomaisen on noudatettava komission päätöstä.

VI LUKU

JAKELUVERKON KÄYTTÖ

52 artikla

Jakeluverkonhaltijoiden eurooppalainen elin

1.   Jakeluverkonhaltijoiden on tehtävä unionin tasolla yhteistyötä jakeluverkonhaltijoiden eurooppalaisen elimen, jäljempänä ’EU DSO -elin’, puitteissa edistääkseen sähkön sisämarkkinoiden toteuttamista ja toimintaa sekä edistääkseen jakelu- ja siirtoverkkojen optimaalista hallintaa ja koordinoitua käyttöä. Jakeluverkonhaltijoilla, jotka haluavat osallistua EU DSO -elimeen, on oikeus tulla elimen rekisteröidyiksi jäseniksi.

Rekisteröidyt jäsenet voivat osallistua EU DSO -elimeen suoraan tai jäsenvaltion tai unionin tason yhteenliittymän nimeämän kansallisen yhteenliittymän edustamana.

2.   Jakeluverkonhaltijoilla on oikeus järjestäytyä perustamalla EU DSO -elin. EU DSO -elimen on hoidettava tehtävänsä ja toteutettava menettelynsä 55 artiklan mukaisesti. Unionin yhteistä etua edistävänä asiantuntijaelimenä EU DSO -elin ei saa edustaa mitään yksittäistä etua eikä pyrkiä vaikuttamaan päätöksentekoprosessiin erityisten etujen edistämiseksi.

3.   EU DSO -elimen jäsenten on rekisteröidyttävä ja maksettava oikeudenmukainen ja oikeasuhteinen jäsenmaksu, joka vastaa asianomaiseen jakeluverkonhaltijaan liitettyjen asiakkaiden määrää.

53 artikla

EU DSO -elimen perustaminen

1.   EU DSO -elimellä on oltava ainakin yleiskokous, johtokunta, strateginen neuvoa-antava ryhmä, asiantuntijaryhmiä ja pääsihteeri.

2.   Jakeluverkonhaltijoiden on viimeistään 5 päivänä heinäkuuta 2020 toimitettava komissiolle ja ACERille 54 artiklan mukainen luonnos perustettavan EU DSO -elimen perussäännöksi, mukaan lukien käytännesäännöt, luettelo sen rekisteröidyistä jäsenistä, luonnos työjärjestykseksi, johon on sisällyttävä menettelytapasäännöt Sähkö-ENTSOn ja muiden sidosryhmien kuulemisesta, sekä rahoitussäännöt.

EU DSO -elimen työjärjestysluonnoksessa on varmistettava kaikkien osallistuvien jakeluverkonhaltijoiden tasapainoinen edustus.

3.   ACER antaa komissiolle lausunnon perussääntöluonnoksesta, jäsenluettelosta ja työjärjestysluonnoksesta kahden kuukauden kuluessa niiden vastaanottamisesta kuultuaan virallisesti kaikkia sidosryhmiä, erityisesti jakeluverkon käyttäjiä, edustavia organisaatioita.

4.   Komissio antaa lausunnon perussääntöluonnoksesta, jäsenluettelosta ja työjärjestysluonnoksesta ottaen huomioon 3 kohdan mukaisen ACERin lausunnon ja kolmen kuukauden kuluessa ACERin lausunnon vastaanottamisesta.

5.   Jakeluverkonhaltijoiden on kolmen kuukauden kuluessa komission puoltavan lausunnon vastaanottamisesta perustettava EU DSO -elin sekä vahvistettava ja julkaistava sen perussääntö ja työjärjestys.

6.   Edellä 2 kohdassa tarkoitetut asiakirjat on toimitettava komissiolle ja ACERille, jos niitä muutetaan, tai kumman tahansa perustellusta pyynnöstä. Komissio ja ACER antavat lausunnon 2–4 kohdassa esitettyä menettelyä noudattaen.

7.   EU DSO -elimen toimintoihin liittyvistä kustannuksista vastaavat jakeluverkonhaltijat, jotka ovat rekisteröityneitä jäseniä, ja kustannukset otetaan huomioon tariffeja laskettaessa. Sääntelyviranomaiset hyväksyvät kustannukset ainoastaan, jos ne ovat kohtuullisia ja oikeasuhteisia.

54 artikla

EU DSO -elimen keskeiset säännöt ja menettelyt

1.   Edellä olevan 53 artiklan mukaisesti hyväksytyssä EU DSO -elimen perussäännössä on taattava seuraavat periaatteet:

a)

osallistuminen EU DSO -elimen työhön rajoitetaan koskemaan rekisteröityjä jäseniä, mutta tehtävien siirto toiselle jäsenelle on mahdollista;

b)

yleiskokous hyväksyy EU DSO -elimen toimintaa koskevat strategiset päätökset ja johtokunnan toimintaa koskevat suuntaviivat;

c)

yleiskokouksen päätökset hyväksytään seuraavien sääntöjen mukaisesti:

i)

kunkin jäsenen äänimäärä on suhteutettu kyseisen jäsenen asiakkaiden määrään;

ii)

65 prosenttia jäsenten äänimäärästä on annettu; ja

iii)

päätöksen hyväksyy 55 prosentin enemmistö jäsenistä;

d)

yleiskokouksen päätökset hylätään seuraavien sääntöjen mukaisesti:

i)

kunkin jäsenen äänimäärä on suhteutettu kyseisen jäsenen asiakkaiden määrään;

ii)

35 prosenttia jäsenten äänimäärästä on annettu; ja

iii)

päätöksen hylkää 25 prosentin enemmistö jäsenistä;

e)

yleiskokous valitsee johtokunnan enintään neljän vuoden toimikaudeksi;

f)

johtokunta nimittää jäsentensä keskuudesta puheenjohtajan ja kolme varapuheenjohtajaa;

g)

johtokunta johtaa 56 ja 57 artiklan mukaista siirtoverkonhaltijoiden ja jakeluverkonhaltijoiden yhteistyötä;

h)

johtokunnan päätökset hyväksytään ehdottomalla enemmistöllä;

i)

yleiskokous nimittää johtokunnan ehdotuksesta johtokunnan jäsenten keskuudesta pääsihteerin neljän vuoden toimikaudeksi, joka voidaan uusia kerran;

j)

yleiskokous nimittää johtokunnan ehdotuksen perusteella asiantuntijaryhmiä, joissa kussakin on enintään 30 jäsentä, joista kolmasosa voi olla muita kuin EU DSO -elimen jäseniä; lisäksi on perustettava maakohtaisten asiantuntijoiden ryhmä, jossa on täsmälleen yksi jakeluverkonhaltijoiden edustaja kustakin jäsenvaltiosta.

2.   EU DSO -elimen hyväksymissä menettelyissä on taattava sen jäsenten oikeudenmukainen ja oikeasuhteinen kohtelu ja otettava huomioon sen jäsenkunnan monimuotoinen maantieteellinen ja taloudellinen rakenne. Erityisesti menettelyissä on määrättävä seuraavaa:

a)

johtokunta koostuu johtokunnan puheenjohtajasta ja 27:stä jäsenten edustajasta, joista

i)

yhdeksän edustaa jäseniä, joilla on yli miljoona verkon käyttäjää;

ii)

yhdeksän edustaa jäseniä, joilla on yli 100 000 ja alle miljoona verkon käyttäjää; ja

iii)

yhdeksän edustaa jäseniä, joilla on alle 100 000 verkon käyttäjää;

b)

olemassa olevien jakeluverkonhaltijoiden yhteenliittymien edustajat voivat osallistua johtokunnan kokouksiin tarkkailijoina;

c)

johtokunnassa ei saa olla enempää kuin kolme samaan jäsenvaltioon sijoittautuneiden tai samaan teollisuuskonserniin kuuluvien jäsenten edustajaa;

d)

johtokunnan kukin varapuheenjohtaja on nimitettävä kunkin a alakohdassa kuvatun ryhmän jäsenten edustajista;

e)

samaan jäsenvaltioon sijoittautuneiden tai samaan teollisuuskonserniin kuuluvien jäsenten edustajat eivät saa muodostaa asiantuntijaryhmän osallistujien enemmistöä;

f)

johtokunta perustaa strategisen neuvoa-antavan ryhmän, joka antaa lausuntoja johtokunnalle ja asiantuntijaryhmille ja joka koostuu Euroopan jakeluverkonhaltijoiden yhteenliittymien edustajista ja niiden jäsenvaltioiden edustajista, jotka eivät ole edustettuina johtokunnassa.

55 artikla

EU DSO -elimen tehtävät

1.   EU DSO -elimellä on seuraavat tehtävät:

a)

jakeluverkkojen käytön ja suunnittelun edistäminen siirtoverkkojen käytön ja suunnittelun kanssa;

b)

uusiutuvien energialähteiden, hajautetun tuotannon ja muiden jakeluverkkoihin sisältyvien resurssien, kuten energian varastoinnin, integroinnin helpottaminen;

c)

kulutusjouston ja jakeluverkon käyttäjien markkinoillepääsyn helpottaminen;

d)

jakeluverkkojen digitalisoinnin edistäminen, mukaan lukien älykkäiden verkkojen ja älykkäiden mittausjärjestelmien käyttöönotto;

e)

tiedonhallinnan, kyberturvallisuuden ja tietosuojan kehittämisen tukeminen yhteistyössä asiaankuuluvien viranomaisten ja säänneltyjen yhteisöjen kanssa;

f)

osallistuminen jakeluverkkojen käytön ja suunnittelun sekä siirtoverkkojen ja jakeluverkkojen koordinoidun käytön kannalta merkityksellisten verkkosääntöjen kehittämiseen 59 artiklan mukaisesti.

2.   Lisäksi EU DSO -elimen on

a)

tehtävä yhteistyötä Sähkö-ENTSOn kanssa jakeluverkkojen käytön ja suunnittelun sekä siirto- ja jakeluverkkojen koordinoidun käytön kannalta merkityksellisten, tämän asetuksen mukaisesti hyväksyttyjen verkkosääntöjen ja suuntaviivojen täytäntöönpanon seurannassa;

b)

tehtävä yhteistyötä Sähkö-ENTSOn kanssa ja hyväksyttävä siirto- ja jakeluverkkojen koordinoitua käyttöä ja suunnittelua koskevia parhaita käytäntöjä, myös sellaisissa kysymyksissä kuin haltijoiden välinen tiedonvaihto ja hajautettujen energiaresurssien koordinointi;

c)

pyrittävä määrittämään parhaita käytäntöjä 1 kohdassa tarkoitetuilla aloilla sekä energiatehokkuuden parannusten käyttöönotossa jakeluverkossa;

d)

hyväksyttävä vuotuinen työohjelma ja vuosikertomus;

e)

noudatettava toiminnassaan kilpailusääntöjä ja varmistettava neutraalius.

56 artikla

Verkkosääntöjen kehittämisprosessiin liittyvät kuulemiset

1.   EU DSO -elimen on osallistuessaan uusien verkkosääntöjen kehittämiseen 59 artiklan mukaisesti toteutettava varhaisessa vaiheessa ja avoimella ja läpinäkyvällä tavalla laaja kuulemisprosessi, johon osallistuvat kaikki asiaankuuluvat sidosryhmät ja erityisesti tällaisia sidosryhmiä edustavat organisaatiot, 53 artiklassa tarkoitettujen kuulemista koskevien menettelytapasääntöjen mukaisesti. Kuultavia tahoja ovat myös sääntelyviranomaiset ja muut kansalliset viranomaiset, toimitus- ja tuotantoyritykset, verkon käyttäjät, asiakkaat mukaan lukien, tekniset elimet ja sidosryhmien foorumit. Kuulemisessa on pyrittävä määrittämään päätöksentekoprosessin kaikkien asiaankuuluvien osapuolten näkemykset ja ehdotukset.

2.   Kaikki 1 kohdassa tarkoitettuihin kuulemisiin liittyvät asiakirjat ja kokouspöytäkirjat on julkistettava.

3.   EU DSO -elimen on otettava huomioon kuulemisissa esitetyt näkemykset. EU DSO -elimen on ennen 59 artiklassa tarkoitettuja verkkosääntöjä koskevien ehdotusten hyväksymistä ilmoitettava, miten kuulemismenettelyn aikana vastaanotetut huomautukset on otettu huomioon. Sen on perusteltava tapaukset, joissa se ei ole ottanut huomioon tällaisia huomautuksia.

57 artikla

Jakeluverkonhaltijoiden ja siirtoverkonhaltijoiden yhteistyö

1.   Siirtoverkonhaltijoiden ja jakeluverkonhaltijoiden on tehtävä keskenään yhteistyötä verkkojensa suunnittelussa ja käytössä. Siirtoverkonhaltijoiden ja jakeluverkonhaltijoiden on erityisesti vaihdettava kaikki tarvittavat tiedot, jotka koskevat voimalaitosten ja kulutusjouston suorituskykyä, niiden verkkojen päivittäistä käyttöä ja verkkoinvestointien pitkän aikavälin suunnittelua, jotta voidaan varmistaa niiden verkkojen kustannustehokas, varma ja luotettava kehittäminen ja käyttö.

2.   Siirtoverkonhaltijoiden ja jakeluverkonhaltijoiden on tehtävä keskenään yhteistyötä, jotta voidaan saada koordinoidusti käyttöön sellaisia resursseja kuin hajautettu tuotanto, energian varastointi tai kulutusjousto, jotka voivat tukea sekä jakeluverkonhaltijoiden että siirtoverkonhaltijoiden erityistarpeita.

VII LUKU

VERKKOSÄÄNNÖT JA SUUNTAVIIVAT

58 artikla

Verkkosääntöjen ja suuntaviivojen hyväksyminen

1.   Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä tai delegoituja säädöksiä sille 59, 60 ja 61 artiklassa siirrettyjen toimivaltuuksien mukaisesti. Tällaiset säädökset voidaan antaa verkkosääntöinä Sähkö-ENTSOn tai, jos 59 artiklan 3 kohdan mukaisessa prioriteettiluettelossa niin päätetään, EU DSO -elimen, tapauksen mukaan yhteistyössä Sähkö-ENTSOn kanssa, ja ACERin laatimien ehdotusten pohjalta 59 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen taikka suuntaviivoina 61 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen.

2.   Verkkosääntöjen ja suuntaviivojen on täytettävä seuraavat vaatimukset:

a)

niissä on varmistettava, että niillä saavutetaan tämän asetuksen tavoitteiden saavuttamisen edellyttämä yhdenmukaistamisen vähimmäistaso;

b)

niissä on tapauksen mukaan otettava huomioon alueelliset erityispiirteet;

c)

ne eivät saa ylittää sitä, mikä on a alakohdan tarkoitusta varten tarpeen; ja

d)

ne eivät saa rajoittaa jäsenvaltioiden oikeutta vahvistaa kansallisia verkkosääntöjä, jotka eivät vaikuta alueiden väliseen kauppaan.

59 artikla

Verkkosääntöjen vahvistaminen

1.   Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle siirretään valta hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joilla vahvistetaan verkkosäännöt seuraavilla aloilla:

a)

verkon käyttövarmuutta ja luotettavuutta koskevat säännöt, myös siirtoverkon teknistä reservikapasiteettia koskevat säännöt verkon käyttövarmuutta varten, sekä yhteentoimivuutta koskevat säännöt tämän asetuksen 34–47 ja 57 artiklan ja direktiivin (EU) 2019/944 40 artiklan panemiseksi täytäntöön, mukaan lukien järjestelmän tilat, korjaavat toimenpiteet ja käyttövarmuusrajat, jännitteensäätö ja loistehon hallinta, oikosulkuvirran hallinta, sähkönsiirron hallinta, vikatapahtuma-analyysi ja vikatapahtumien käsittely, suojauslaitteet ja -järjestelmät, tiedonvaihto, vaatimusten noudattaminen, koulutus, käyttötoiminnan suunnittelu ja käyttövarmuusanalyysi, alueellinen käyttövarmuuden koordinointi, käyttökeskeytysten koordinointi, merkityksellisen verkko-omaisuuden käytettävyyssuunnitelmat, riittävyysanalyysi, lisäpalvelut, suunnittelu ja käyttötoiminnan suunnittelun tietopankit;

b)

kapasiteetin jakamista ja siirtorajoituksen hallintaa koskevat säännöt direktiivin (EU) 2019/944 6 artiklan ja tämän asetuksen 7–10, 13–17 ja 35–37 panemiseksi täytäntöön, mukaan lukien vuorokausimarkkinoiden, päivänsisäisten markkinoiden ja pitkän aikavälin kapasiteetin laskentamenetelmät ja -prosessit, verkkomallit, tarjousalueen konfiguraatio, ajojärjestyksen uudelleenmäärittely ja vastakaupankäynti, kaupankäynnin algoritmit, yhteenkytketyt vuorokausimarkkinat ja päivänsisäiset markkinat, alueiden välisen jaetun kapasiteetin sitovuus, pullonkaulatulojen jakaminen, suojautuminen alueiden väliseen siirtoon liittyviltä riskeiltä, nimeämismenettelyt sekä kapasiteetin jakamisen ja siirtorajoituksen hallinnan kustannusten kattaminen;

c)

verkkoon pääsyä koskevien palvelujen tekniseen ja operatiiviseen tarjoamiseen ja sähköjärjestelmän tasehallintaan liittyvät kaupankäyntiä koskevat säännöt 5, 6 ja 17 artiklan panemiseksi täytäntöön, myös verkkoon liittyvää varavoimaa koskevat säännöt, mukaan lukien tehtävät ja vastuut, tasesähkön vaihdon kauppapaikat, sulkeutumisajankohdat, standardituotteita ja erityisiä tasehallintatuotteita koskevat vaatimukset, tasepalvelujen hankinta, alueiden välisen kapasiteetin jakaminen tasepalvelujen vaihtoa tai reservien jakamista varten, tasesähkön selvitys, energian vaihtojen selvitys verkonhaltijoiden kesken, taseselvitys ja tasehallintakapasiteetin selvitys, taajuudensäätö, taajuuden laadun määritys- ja tavoiteparametrit, taajuuden vakautusreservit, taajuuden palautusreservit, korvaavat reservit, reservien vaihto ja jakaminen, rajat ylittävät reservien aktivointiprosessit, ajansäätöprosessit ja tietojen avoimuus;

d)

taajuuteen vaikuttamattomien lisäpalvelujen syrjimätöntä ja avointa tarjoamista koskevat säännöt direktiivin (EU) 2019/944 36, 40 ja 54 artiklan panemiseksi täytäntöön, mukaan lukien pysyvän tilan jännitteen säätöä, inertiaa, nopeaa vikavirran syöttöä, inertiaa verkon vakautta varten, oikosulkuvirtaa, pimeäkäynnistysominaisuutta ja saarekekäyttöominaisuutta koskevat säännöt;

e)

säännöt, joilla pannaan täytäntöön tämän asetuksen 57 artiklan ja direktiivin (EU) 2019/944 17, 31, 32, 36, 40 ja 54 artiklan kulutusjoustoa koskevat säännöt, mukaan lukien aggregointia, energian varastointia ja kysynnän rajoittamista koskevat säännöt.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 67 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2.   Siirretään komissiolle valta antaa 68 artiklan mukaisesti tätä asetusta täydentäviä delegoituja säädöksiä verkkosääntöjen vahvistamisesta seuraavilla aloilla:

a)

verkkoon liittämistä koskevat säännöt, mukaan lukien siirtoverkkoon liitettyjen kulutuslaitosten, siirtoverkkoon liitettyjen jakelulaitosten ja jakeluverkkojen liittäminen, kulutusjouston tarjoamiseen käytettävien kulutusjoustoyksiköiden liittäminen, tuottajien verkkoliitäntävaatimukset, suurjännitteisten tasasähköjärjestelmien verkkoliitäntävaatimukset, tasasähköön liitettyjä voimalaitoksia ja suurjännitteisten tasasähköjärjestelmien suuntaaja-asemia koskevat vaatimukset sekä verkkoliitäntää koskevat käyttöönottoilmoitusmenettelyt;

b)

tiedonvaihtoa, selvitystä ja avoimuutta koskevat säännöt, mukaan lukien erityisesti siirtokapasiteetti eri aikaväleillä, siirtokapasiteetin jakamista ja käyttöä koskevat arviot ja todelliset arvot, laitosten ennustettu ja todellinen kysyntä sekä niiden aggregointi, mukaan lukien laitosten epäkäytettävyys, tuotantoyksiköiden ennustettu ja todellinen tuotanto sekä niiden aggregointi, mukaan lukien yksiköiden epäkäytettävyys, verkkojen käytettävyys ja käyttö, siirtorajoituksen hallintaa koskevat toimenpiteet ja tasehallintamarkkinoita koskevat tiedot. Säännöissä olisi käsiteltävä myös tietojen julkaisutapoja, julkaisuajankohtaa ja käsittelystä vastaavia tahoja;

c)

kolmansien osapuolten verkkoon pääsyä koskevat säännöt;

d)

hätätilaa ja käytönpalautusta koskevat operatiiviset menettelyt hätätilanteissa, mukaan lukien järjestelmän varautumissuunnitelmat, käytönpalautussuunnitelmat, markkinavaikutukset, tiedonvaihto ja viestintä sekä välineet, laitteet ja tilat;

e)

alakohtaiset säännöt, jotka koskevat rajat ylittävien sähkönsiirtojen kyberturvallisuusnäkökohtia, mukaan lukien yhteisiä vähimmäisvaatimuksia, suunnittelua, seurantaa, raportointia ja kriisinhallintaa koskevat säännöt.

3.   Komissio laatii ACERia, Sähkö-ENTSOa, EU DSO -elintä ja muita asiaankuuluvia sidosryhmiä kuultuaan joka kolmas vuosi prioriteettiluettelon, jossa määritetään 1 ja 2 kohdassa säädetyt alat, joilla verkkosääntöjä on kehitettävä.

Jos verkkosäännön aihe liittyy suoraan jakeluverkon käyttöön eikä se ole ensisijaisesti merkityksellinen siirtoverkon kannalta, komissio voi edellyttää, että EU DSO -elin yhteistyössä Sähkö-ENTSOn kanssa kutsuu koolle valmistelukomitean ja esittää ACERille ehdotuksen verkkosäännöksi.

4.   Komissio pyytää ACERia toimittamaan sille kohtuullisessa ajassa, joka ei ylitä kuutta kuukautta komission pyynnön vastaanottamisesta, ei-sitovan puiteohjeen, jäljempänä ’puiteohje’, jossa esitetään selkeät ja objektiiviset periaatteet prioriteettiluettelossa määritettyjä aloja koskevien verkkosääntöjen kehittämiseksi. Komission pyyntöön voi sisältyä ehtoja, joita puiteohjeessa on käsiteltävä. Kunkin puiteohjeen on edistettävä markkinoiden yhdentymistä, syrjimättömyyttä, toimivaa kilpailua ja markkinoiden tehokasta toimintaa. Komissio voi ACERin esittämästä perustellusta pyynnöstä pidentää määräaikaa puiteohjeen toimittamiselle.

5.   ACER kuulee puiteohjeesta virallisesti Sähkö-ENTSOa, EU DSO -elintä ja muita asiaankuuluvia sidosryhmiä vähintään kahden kuukauden ajan avoimella ja läpinäkyvällä tavalla.

6.   ACER toimittaa komissiolle ei-sitovan puiteohjeen, jos siltä tätä 4 kohdan nojalla pyydetään.

7.   Jos komissio katsoo, että puiteohje ei edistä markkinoiden yhdentymistä, syrjimättömyyttä, toimivaa kilpailua ja markkinoiden tehokasta toimintaa, se voi pyytää ACERia arvioimaan puiteohjeen kohtuullisessa ajassa ja toimittamaan sen takaisin komissiolle.

8.   Jos ACER ei toimita puiteohjetta tai ei toimita sitä takaisin komission 4 tai 7 kohdan nojalla asettamassa määräajassa, komissio kehittää kyseisen puiteohjeen.

9.   Komissio pyytää Sähkö-ENTSOa tai, jos 3 kohdassa tarkoitetussa prioriteettiluettelossa niin päätetään, EU DSO -elintä yhteistyössä Sähkö-ENTSOn kanssa esittämään ACERille ehdotuksen asianomaisen puiteohjeen mukaiseksi verkkosäännöksi kohtuullisessa ajassa, joka ei ylitä 12:ta kuukautta komission pyynnön vastaanottamisesta.

10.   Sähkö-ENTSOn tai, jos 3 kohdassa tarkoitetussa prioriteettiluettelossa niin päätetään, EU DSO -elimen on yhteistyössä Sähkö-ENTSOn kanssa kutsuttava koolle valmistelukomitea tukemaan sitä verkkosäännön kehittämisprosessissa. Valmistelukomitea koostuu ACERin, Sähkö-ENTSOn, tarvittaessa EU DSO -elimen, nimitettyjen sähkömarkkinaoperaattoreiden ja tärkeimpien sidosryhmien rajallisen määrän edustajista. Sähkö-ENTSOn tai, jos 3 kohdan mukaisessa prioriteettiluettelossa niin vahvistetaan, EU DSO -elimen yhteistyössä Sähkö-ENTSOn kanssa on laadittava ehdotukset verkkosäännöiksi 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuilla aloilla komission sille 9 kohdan mukaisesti esittämästä pyynnöstä.

11.   ACER tarkistaa verkkosääntöä ja varmistaa, että verkkosääntö täyttää asianomaisen puiteohjeen vaatimukset ja edistää markkinoiden yhdentymistä, syrjimättömyyttä, toimivaa kilpailua ja markkinoiden tehokasta toimintaa, ja toimittaa tarkistetun verkkosäännön komissiolle kuuden kuukauden kuluessa ehdotuksen vastaanottamisesta. ACER ottaa komissiolle toimitettavassa ehdotuksessa huomioon näkemykset, joita kaikki asianosaiset ovat esittäneet Sähkö-ENTSOn tai EU DSO -elimen johdolla tapahtuneen ehdotuksen laatimisen aikana, ja se kuulee asiaankuuluvia sidosryhmiä komissiolle toimitettavasta versiosta.

12.   Jos Sähkö-ENTSO tai EU DSO -elin ei ole kehittänyt verkkosääntöä komission 9 kohdan nojalla asettamassa määräajassa, komissio voi pyytää ACERia laatimaan luonnoksen verkkosäännöksi asianomaisen puiteohjeen pohjalta. ACER voi käynnistää uuden kuulemisen laatiessaan luonnosta tämän kohdan mukaiseksi verkkosäännöksi. ACER toimittaa komissiolle luonnoksen tämän kohdan nojalla laadituksi verkkosäännöksi ja voi suositella sen hyväksymistä.

13.   Jos Sähkö-ENTSO tai EU DSO -elin ei ole kehittänyt verkkosääntöä tai jos ACER ei ole laatinut 12 kohdassa tarkoitettua luonnosta verkkosäännöksi, komissio voi omasta aloitteestaan tai ACERin 11 kohdan nojalla antamasta ehdotuksesta hyväksyä yhden tai useamman verkkosäännön 1 ja 2 kohdassa luetelluilla aloilla.

14.   Jos komissio ehdottaa verkkosäännön hyväksymistä omasta aloitteestaan, se kuulee ACERia, Sähkö-ENTSOa ja kaikkia asiaankuuluvia sidosryhmiä verkkosääntöluonnoksesta vähintään kahden kuukauden ajan.

15.   Tämä artikla ei rajoita komission oikeutta hyväksyä ja muuttaa 61 artiklan mukaisia suuntaviivoja. Se ei rajoita Sähkö-ENTSOn mahdollisuutta laatia ei-sitovia ohjeita 1 ja 2 kohdassa luetelluilla aloilla, kun tällaiset ohjeet eivät liity komission Sähkö-ENTSOlle osoittaman pyynnön kattamiin aloihin. Sähkö-ENTSOn on pyydettävä tällaisista ohjeista lausuntoa ACERilta ja otettava tämä lausunto asianmukaisesti huomioon.

60 artikla

Verkkosääntöjen muuttaminen

1.   Siirretään komissiolle valta muuttaa verkkosääntöjä 59 artiklan 1 ja 2 kohdassa luetelluilla aloilla mainitussa artiklassa esitettyä asiaa koskevaa menettelyä noudattaen. Myös ACER voi ehdottaa verkkosääntöihin muutoksia tämän artiklan 2 ja 3 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

2.   Luonnoksia 59 artiklan mukaisesti hyväksyttyihin verkkosääntöihin tehtäviksi muutoksiksi voivat ACERille ehdottaa henkilöt, joiden etua kyseinen verkkosääntö koskee, kuten Sähkö-ENTSO, EU DSO -elin, sääntelyviranomaiset, jakelu- ja siirtoverkonhaltijat, verkon käyttäjät sekä kuluttajat. ACER voi ehdottaa muutoksia myös omasta aloitteestaan.

3.   ACER voi tehdä komissiolle perusteltuja muutosehdotuksia, joissa selvitetään, miten tällaiset ehdotukset ovat tämän asetuksen 59 artiklan 3 kohdassa säädettyjen verkkosääntöjen tavoitteiden mukaisia. Kun ACER katsoo muutosehdotuksen olevan hyväksyttävä tai kun se ehdottaa muutoksia omasta aloitteestaan, se kuulee kaikkia sidosryhmiä asetuksen (EU) 2019/942 14 artiklan mukaisesti.

61 artikla

Suuntaviivat

1.   Siirretään komissiolle valta hyväksyä sitovia suuntaviivoja tässä artiklassa luetelluilla aloilla.

2.   Siirretään komissiolle valta hyväksyä suuntaviivoja aloilla, joilla tällaisia säädöksiä voitaisiin laatia myös 59 artiklan 1 ja 2 kohdassa säädettyä verkkosääntöjä koskevaa menettelyä noudattaen. Kyseiset suuntaviivat hyväksytään tässä asetuksessa säädetyn asiaankuuluvien valtuutuksen mukaan joko delegoituina säädöksinä tai täytäntöönpanosäädöksinä.

3.   Siirretään komissiolle valta hyväksyä 68 artiklan mukaisesti tätä asetusta täydentäviä delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan siirtoverkonhaltijoiden välistä korvausmekanismia koskevia suuntaviivoja. Kyseisissä suuntaviivoissa on 18 ja 49 artiklassa säädettyjen periaatteiden mukaisesti täsmennettävä

a)

yksityiskohdat menettelystä niiden siirtoverkonhaltijoiden määrittämiseksi, joiden on maksettava korvaus rajat ylittävistä sähkönsiirroista, myös jako niiden kansallisten siirtoverkkojen haltijoiden, joista rajat ylittävät sähkönsiirrot ovat peräisin ja joihin ne päätyvät, välillä 49 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

b)

yksityiskohdat noudatettavasta maksumenettelystä, myös siitä, miten määritetään ensimmäinen ajanjakso, jonka osalta korvaus on määrä maksaa, 49 artiklan 3 kohdan toisen alakohdan mukaisesti;

c)

yksityiskohdat menetelmistä, joilla määritetään sekä määriltään että tyypeiltään verkossa toteutetut rajat ylittävät sähkönsiirrot, joista on maksettava korvaus 49 artiklan mukaisesti, sekä osoitetaan tällaisten yksittäisten jäsenvaltioiden siirtoverkoista peräisin olevien tai niihin päätyvien sähkönsiirtojen sähkömäärä 49 artiklan 5 kohdan mukaisesti;

d)

yksityiskohdat menetelmästä, jolla määritetään rajat ylittävien sähkönsiirtojen toteuttamisesta aiheutuneet kustannukset ja hyödyt 49 artiklan 6 kohdan mukaisesti;

e)

yksityiskohdat sähkönsiirtojen, jotka ovat peräisin Euroopan talousalueen ulkopuolisista maista tai päätyvät niihin, käsittelystä siirtoverkonhaltijoiden välisessä korvausmekanismissa; ja

f)

tasasähköjohdoilla yhteenliitettyjen kansallisten verkkojen osallistumista 49 artiklan mukaisesti koskevat järjestelyt.

4.   Komissio voi tarvittaessa hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan suuntaviivoja tämän asetuksen tavoitteiden saavuttamisen edellyttämän yhdenmukaistamisen vähimmäistasosta. Kyseisissä suuntaviivoissa voidaan täsmentää

a)

sähkökauppaa koskevien sääntöjen yksityiskohdat direktiivin (EU) 2019/944 6 artiklan ja tämän asetuksen 5–10, 13–17 ja 35– 37 artiklan täytäntöön panemiseksi;

b)

rajayhdysjohtokapasiteettiin liittyviä investointikannustimia, sijaintia koskevat signaalit mukaan lukien, koskevien sääntöjen yksityiskohdat 19 artiklan täytäntöön panemiseksi.

Kyseiset täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 67 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

5.   Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan suuntaviivoja käytön koordinoinnin täytäntöönpanosta siirtoverkonhaltijoiden välillä unionin tasolla. Näiden suuntaviivojen on oltava 59 artiklassa tarkoitettujen verkkosääntöjen mukaisia ja perustuttava 30 artiklan 1 kohdan i alakohdassa tarkoitettuihin hyväksyttyihin eritelmiin. Komissio ottaa suuntaviivoja hyväksyessään huomioon erilaiset alueelliset ja kansalliset käyttövaatimukset.

Kyseiset täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 67 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

6.   Komissio kuulee ACERia, Sähkö-ENTSOa, EU DSO -elintä ja tarvittaessa muita sidosryhmiä hyväksyessään tai muuttaessaan suuntaviivoja.

62 artikla

Jäsenvaltioiden oikeus säätää yksityiskohtaisempia toimenpiteitä

Tällä asetuksella ei rajoiteta jäsenvaltioiden oikeuksia pitää voimassa tai ottaa käyttöön toimenpiteitä, jotka sisältävät tässä asetuksessa, 61 artiklassa tarkoitetuissa suuntaviivoissa tai 59 artiklassa tarkoitetuissa verkkosäännöissä säädettyjä yksityiskohtaisempia säännöksiä, edellyttäen, että kyseiset toimenpiteet ovat unionin oikeuden mukaisia.

VIII LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

63 artikla

Uudet rajayhdysjohdot

1.   Uudet tasasähkörajayhdysjohdot voidaan pyynnöstä vapauttaa rajoitetuksi ajaksi tämän asetuksen 19 artiklan 2 ja 3 kohdan ja direktiivin (EU) 2019/944 6 ja 43 artiklan sekä 59 artiklan 7 kohdan ja 60 artiklan 1 kohdan säännösten soveltamisesta seuraavin edellytyksin:

a)

investointi lisää kilpailua sähköntoimitusten alalla;

b)

investointiin liittyvä riski on niin suuri, että investointi ei toteutuisi, jollei vapautusta myönnettäisi;

c)

rajayhdysjohdon omistaja on luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, joka on ainakin oikeudellisen muotonsa osalta erillinen niistä verkonhaltijoista, joiden verkkoon rajayhdysjohto on tarkoitus rakentaa;

d)

kyseisen rajayhdysjohdon käyttäjiltä peritään maksuja;

e)

mitään osaa rajayhdysjohtoon investoidusta pääomasta tai johdon käyttökustannuksista ei ole Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 96/92/EY (24) 19 artiklassa tarkoitetun markkinoiden osittaisen avautumisen jälkeen saatu takaisin osana maksuja, joita rajayhdysjohdon yhdistämien siirto- tai jakeluverkkojen käytöstä on peritty; ja

f)

vapautuksen myöntäminen ei haittaisi kilpailua eikä sähkön sisämarkkinoiden tehokasta toimintaa eikä sen säännellyn verkon tehokasta toimintaa, johon rajayhdysjohto on liitetty.

2.   Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan poikkeuksellisesti myös vaihtosähkörajayhdysjohtoihin, jos kyseisen investoinnin kustannukset ja riskit ovat erityisen korkeat verrattuna niihin kustannuksiin ja riskeihin, joita yleensä aiheutuu kahden vierekkäisen kansallisen siirtoverkon liittämisestä toisiinsa vaihtovirtarajayhdysjohdolla.

3.   Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan myös olemassa olevien rajayhdysjohtojen kapasiteetin huomattavaan lisäämiseen.

4.   Asianomaisten jäsenvaltioiden sääntelyviranomaisten on tehtävä 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitettu päätös vapautuksen myöntämisestä tapauskohtaisesti. Vapautus voi koskea uuden rajayhdysjohdon tai olemassa olevan rajayhdysjohdon, jonka kapasiteettia on huomattavasti lisätty, koko kapasiteettia tai osaa siitä.

Kahden kuukauden kuluessa siitä, kun viimeinen asianomaisista sääntelyviranomaisista vastaanotti vapautusta koskevan pyynnön, ACER voi antaa näille sääntelyviranomaisille neuvoa-antavan lausunnon. Sääntelyviranomaiset voivat käyttää lausuntoa päätöksensä perustana.

Sääntelyviranomaisten on vapautuksen myöntämisestä päättäessään tapauskohtaisesti otettava huomioon tarve asettaa vapautuksen kestoa ja rajayhdysjohtojen syrjimätöntä käyttöoikeutta koskevia ehtoja. Näistä ehdoista päättäessään sääntelyviranomaisen on erityisesti otettava huomioon rakennettava lisäkapasiteetti tai olemassa olevan kapasiteetin muutos, hankkeen aikakehys ja kansalliset olosuhteet.

Ennen vapautuksen myöntämistä asianomaisten jäsenvaltioiden sääntelyviranomaisten on päätettävä kapasiteetin hallintaa ja jakamista koskevista säännöistä ja mekanismeista. Näihin siirtorajoituksen hallintaa koskeviin sääntöihin on sisällyttävä velvoite tarjota käyttämätöntä kapasiteettia markkinoille, ja käyttäjillä on oltava oikeus käydä hankkimallaan kapasiteetilla kauppaa jälkimarkkinoilla. Arvioitaessa 1 kohdan a, b ja f alakohdassa tarkoitettujen perusteiden täyttymistä on otettava huomioon kapasiteetinjakomenettelyn tulokset.

Kun kaikki asianomaiset sääntelyviranomaiset ovat päässeet sopimukseen vapautuspäätöksestä kuuden kuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta, ne ilmoittavat ACERille päätöksestään.

Vapautusta koskeva päätös ja mahdolliset tämän kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitetut ehdot on perusteltava asianmukaisesti ja julkaistava.

5.   ACER voi tehdä 4 kohdassa tarkoitetun päätöksen

a)

jos kaikki asianomaiset sääntelyviranomaiset eivät ole päässeet sopimukseen kuuden kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona näistä sääntelyviranomaisista viimeinen vastaanotti vapautusta koskevan pyynnön; tai

b)

asianomaisten sääntelyviranomaisten yhteisestä pyynnöstä.

Ennen päätöksen tekemistä ACER kuulee asianomaisia sääntelyviranomaisia sekä hakijoita.

6.   Sen estämättä, mitä 4 ja 5 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat edellyttää, että sääntelyviranomainen tai tapauksen mukaan ACER antaa jäsenvaltion asianomaiselle elimelle lausunnon vapautusta koskevasta pyynnöstä muodollista päätöstä varten. Kyseinen lausunto on julkaistava yhdessä päätöksen kanssa.

7.   Sääntelyviranomaisten on viipymättä toimitettava komissiolle ja ACERille tiedoksi jäljennös jokaisesta vapautuspyynnöstä heti, kun pyyntö on vastaanotettu. Asianomaisten sääntelyviranomaisten tai ACERin, jäljempänä ’ilmoituksen antavat viranomaiset’, on ilmoitettava päätöksensä sekä kaikki päätöstä koskevat olennaiset tiedot viipymättä komissiolle. Tiedot voidaan toimittaa komissiolle kootusti niin, että komissio voi tehdä perustellun päätöksen. Tietoihin on sisällyttävä erityisesti

a)

vapautuksen myöntämisen tai epäämisen yksityiskohtaiset perustelut, mukaan lukien taloudelliset tiedot, joilla vapautuksen tarve on perusteltu;

b)

analyysi siitä, miten vapautuksen myöntäminen vaikuttaa kilpailuun ja sähkön sisämarkkinoiden tehokkaaseen toimintaan;

c)

perustelut ajanjaksolle ja kyseisen rajayhdysjohdon kokonaiskapasiteetin osalle, jolle vapautus myönnetään; ja

d)

asianomaisten sääntelyviranomaisten kuulemisen tulokset.

8.   Komissio voi tehdä 50 työpäivän kuluessa 7 kohdan mukaisen ilmoituksen vastaanottamista seuraavasta päivästä päätöksen, jolla ilmoituksen antavia viranomaisia pyydetään muuttamaan vapautuksen myöntämistä koskevaa päätöstä tai peruuttamaan sen. Jos komissio pyytää asiasta lisätietoja, määräaikaa voidaan pidentää 50 työpäivällä. Tämä lisämääräaika alkaa kaikkien tietojen vastaanottamista seuraavasta päivästä. Alkuperäistä määräaikaa voidaan myös jatkaa sekä komission että ilmoituksen antavien viranomaisten suostumuksella.

Jos pyydettyjä tietoja ei toimiteta pyynnössä esitettyyn määräaikaan mennessä, ilmoitus on katsottava peruutetuksi, ellei määräaikaa ole ennen sen päättymistä jatkettu sekä komission että ilmoituksen antavien viranomaisten suostumuksella tai elleivät ilmoituksen antavat viranomaiset ole asianmukaisesti perustellen ilmoittaneet komissiolle, että ne katsovat ilmoituksen olevan täydellinen.

Ilmoituksen antavien viranomaisten on noudatettava vapautuspäätöksen muuttamista tai peruuttamista koskevaa komission päätöstä kuukauden kuluessa ja ilmoitettava tästä komissiolle.

Komissio suojaa kaupallisesti arkaluonteisten tietojen luottamuksellisuutta.

Komission vapautuspäätökselle antaman hyväksynnän voimassaolo päättyy kahden vuoden kuluttua päätöksentekopäivästä, jos rajayhdysjohdon rakentamista ei ole aloitettu kyseiseen päivään mennessä, ja viiden vuoden kuluttua päätöksentekopäivästä, jos rajayhdysjohtoa ei ole otettu käyttöön kyseiseen päivään mennessä, jollei komissio päätä ilmoituksen antavien viranomaisten perustellusta pyynnöstä, että viivästykset johtuvat huomattavista esteistä, joihin henkilö, jolle vapautus on myönnetty, ei voi vaikuttaa.

9.   Jos asianomaisten jäsenvaltioiden sääntelyviranomaiset päättävät muuttaa vapautuspäätöstä, niiden on ilmoitettava päätöksensä sekä kaikki päätöstä koskevat olennaiset tiedot viipymättä komissiolle. Päätökseen vapautuspäätöksen muuttamisesta sovelletaan 1–8 kohtaa ottaen huomioon voimassa olevan vapautuksen erityispiirteet.

10.   Komissio voi pyynnöstä tai omasta aloitteestaan aloittaa vapautuspyyntöön liittyvän menettelyn uudelleen

a)

jos jokin päätöksen perusteena ollut tosiseikka on muuttunut olennaisesti, ottaen asianmukaisesti huomioon osapuolten oikeutetut odotukset ja alkuperäisessä vapautuspäätöksessä saavutettu taloudellinen tasapaino;

b)

jos asianomaiset yritykset toimivat vastoin sitoumuksiaan; tai

c)

jos päätös on perustunut osapuolten toimittamiin puutteellisiin, virheellisiin tai harhaanjohtaviin tietoihin.

11.   Siirretään komissiolle valta hyväksyä 68 artiklan mukaisesti tätä asetusta täydentäviä delegoituja säädöksiä, joissa säädetään suuntaviivoista tämän artiklan 1 kohdassa säädettyjen ehtojen soveltamista varten ja vahvistetaan menettely tämän artiklan 4 ja 7–10 kohdan soveltamiseksi.

64 artikla

Poikkeukset

1.   Jäsenvaltiot voivat hakea poikkeusta 3 ja 6 artiklan, 7 artiklan 1 kohdan, 8 artiklan 1 ja 4 kohdan, 9, 10 ja 11 artiklan, 14–17 artiklan, 19–27 artiklan, 35–47 artiklan ja 51 artiklan asiaankuuluvista säännöksistä edellyttäen, että

a)

jäsenvaltio voi osoittaa, että pienten erillisten verkkojen ja pienten liitettyjen verkkojen käytössä on huomattavia ongelmia;

b)

poikkeus koskee Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 349 artiklassa tarkoitettuja syrjäisimpiä alueita, joita ei voida liittää unionin energiamarkkinoihin ilmeisten fyysisten syiden takia.

Ensimmäisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetussa tilanteessa poikkeuksen on oltava kestoltaan rajoitettu ja siihen sovelletaan ehtoja, joiden tavoitteena on lisätä kilpailua ja yhdentymistä sähkön sisämarkkinoihin;

Ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetussa tilanteessa poikkeus ei ole kestoltaan rajoitettu.

Komissio ilmoittaa ennen päätöksen hyväksymistä jäsenvaltioille kyseisistä hakemuksista kaupallisesti arkaluonteisten tietojen luottamuksellisuutta suojaten.

Tämän artiklan mukaisesti myönnetyssä poikkeuksessa on pyrittävä varmistamaan, ettei se haittaa siirtymistä uusiutuvaan energiaan, jouston lisäämistä, energian varastointia, sähköistä liikkumista ja kulutusjoustoa.

Komissio vahvistaa poikkeuksen myöntämistä koskevassa päätöksessään, missä määrin poikkeuksessa on huomioitava verkkosääntöjen ja suuntaviivojen soveltaminen.

2.   Edellä olevia 3, 5 ja 6 artiklaa, 7 artiklan 1 kohtaa ja 2 kohdan c ja g alakohtaa, 8–17 artiklaa, 18 artiklan 5 ja 6 kohtaa, 19 ja 20 artiklaa, 21 artiklan 1, 2 ja 4–8 kohtaa, 22 artiklan 1 kohdan c alakohtaa, 22 artiklan 2 kohdan b ja c alakohtaa, 22 artiklan 2 kohdan viimeistä alakohtaa, 23–27 artiklaa, 34 artiklan 1, 2 ja 3 kohtaa, 35–47 artiklaa, 48 artiklan 2 kohtaa sekä 49 ja 51 artiklaa ei sovelleta Kyprokseen, ennen kuin sen siirtoverkko on kytketty muiden jäsenvaltioiden siirtoverkkoihin yhteenliitäntöjen avulla.

Jos Kyproksen siirtoverkkoa ei ole kytketty muiden jäsenvaltioiden siirtoverkkoihin yhteenliitännöillä 1 päivään tammikuuta 2026 mennessä, Kyproksen on arvioitava, tarvitseeko se poikkeusta kyseisistä säännöksistä, ja se voi toimittaa komissiolle pyynnön jatkaa poikkeusta. Komissio arvioi, voiko kyseisten säännösten soveltaminen aiheuttaa Kyproksen sähköverkon käytölle huomattavia ongelmia vai onko odotettavissa, että niiden soveltamisesta Kyproksessa on hyötyä markkinoiden toiminnalle. Tämän arvion perusteella komissio antaa poikkeuksen jatkamisesta täysimääräisesti tai osittain perustellun päätöksen. Päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

3.   Tämän asetuksen säännökset eivät vaikuta direktiivin (EU) 2019/944 66 artiklan mukaisesti myönnettyjen poikkeusten soveltamiseen.

4.   Asetuksessa (EU) 2018/1999 säädetyn, vuodelle 2030 asetetun yhteenliitäntätavoitteen saavuttamisen osalta on otettava asianmukaisesti huomioon Maltan ja Italian välinen sähköverkkoyhteys.

65 artikla

Tietojen antaminen ja luottamuksellisuus

1.   Jäsenvaltioiden ja sääntelyviranomaisten on annettava pyynnöstä komissiolle kaikki tämän asetuksen säännösten täytäntöönpanon valvonnan edellyttämät tiedot.

Komissio vahvistaa kohtuullisen määräajan, jonka kuluessa tiedot on toimitettava, ottaen huomioon vaadittujen tietojen monimutkaisuuden ja kiireellisyyden.

2.   Jos asianomainen jäsenvaltio tai sääntelyviranomainen ei toimita 1 kohdassa tarkoitettuja tietoja 1 kohdassa tarkoitetussa määräajassa, komissio voi pyytää kaikkia tämän asetuksen säännösten täytäntöönpanon valvonnan edellyttämiä tietoja suoraan asianomaisilta yrityksiltä.

Kun komissio lähettää yritykselle tietojensaantipyynnön, se lähettää samanaikaisesti jäljennöksen pyynnöstä sen jäsenvaltion sääntelyviranomaisille, jonka alueella yrityksen kotipaikka on.

3.   Komissio mainitsee 1 kohdan mukaisessa tietojensaantipyynnössään sen oikeusperustan, määräajan tietojen antamiselle, pyynnön tarkoituksen sekä virheellisten, puutteellisten tai harhaanjohtavien tietojen toimittamisesta 66 artiklan 2 kohdassa säädetyt seuraamukset.

4.   Velvollisuus pyydettyjen tietojen antamiseen on yritysten omistajilla tai heidän edustajillaan sekä oikeushenkilöiden osalta luonnollisilla henkilöillä, joilla lain tai niiden perustamisasiakirjan mukaan on kelpoisuus edustaa yritystä. Jos lakimiehet on valtuutettu antamaan tiedot asiakkaansa puolesta, asiakkaalla säilyy täysi vastuu, jos annetut tiedot ovat puutteellisia, virheellisiä tai harhaanjohtavia.

5.   Jos yritys ei anna pyydettyjä tietoja komission asettamassa määräajassa tai se antaa puutteellisia tietoja, komissio voi vaatia päätöksellään tietojen antamista. Päätöksessä yksilöidään pyydetyt tiedot ja annetaan aiheellinen määräaika tietojen antamiselle. Siinä ilmoitetaan 66 artiklan 2 kohdassa säädetyistä seuraamuksista. Lisäksi siinä ilmoitetaan oikeudesta saattaa päätös Euroopan unionin tuomioistuimen tutkittavaksi.

Komissio toimittaa samanaikaisesti päätöksensä jäljennöksen sen jäsenvaltion sääntelyviranomaisille, jonka alueella kyseisen henkilön taikka yrityksen kotipaikka on.

6.   Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja tietoja käytetään ainoastaan tämän asetuksen säännösten täytäntöönpanon valvontaan.

Komissio ei ilmaise salassapitovelvollisuuden piiriin kuuluvia tietoja, jotka se on saanut tämän asetuksen nojalla.

66 artikla

Seuraamukset

1.   Rajoittamatta tämän artiklan 2 kohdan soveltamista jäsenvaltioiden on säädettävä 59 artiklan nojalla hyväksyttyjen verkkosääntöjen ja 61 artiklan nojalla hyväksyttyjen suuntaviivojen rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet niiden täytäntöönpanon varmistamiseksi. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on viipymättä ilmoitettava nämä säännökset ja toimenpiteet komissiolle, ja jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kaikki niitä koskevat myöhemmät muutokset viipymättä.

2.   Komissio voi päätöksellään määrätä yrityksille sakkoja, joiden määrä on enintään yksi prosentti edellisen tilikauden kokonaisliikevaihdosta, jos kyseiset yritykset ovat 65 artiklan 3 kohdan mukaiseen pyyntöön vastatessaan antaneet tarkoituksellisesti tai tuottamuksellisesti tietoja, jotka ovat virheellisiä, puutteellisia tai harhaanjohtavia, taikka eivät ole antaneet tietoja 65 artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan nojalla tehdyllä päätöksellä vahvistettuun määräaikaan mennessä. Sakon määrää vahvistaessaan komissio ottaa huomioon tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen vaatimusten noudattamatta jättämisen vakavuuden.

3.   Edellä olevan 1 kohdan nojalla säädetyt seuraamukset ja 2 kohdan nojalla tehdyt päätökset eivät ole luonteeltaan rikosoikeudellisia.

67 artikla

Komiteamenettely

1.   Komissiota avustaa direktiivin (EU) 2019/944 68 artiklalla perustettu komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.   Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

68 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.   Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.   Siirretään komissiolle 31 päivään joulukuuta 2028 saakka 34 artiklan 3 kohdassa, 49 artiklan 4 kohdassa, 59 artiklan 2 kohdassa, 61 artiklan 2 kohdassa ja 63 artiklan 11 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen kyseisen kauden päättymistä ja tarvittaessa ennen myöhempien kausien päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä kahdeksan vuoden pituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.

3.   Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 34 artiklan 3 kohdassa, 49 artiklan 4 kohdassa, 59 artiklan 2 kohdassa, 61 artiklan 2 kohdassa ja 63 artiklan 11 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.   Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

5.   Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

6.   Edellä olevien 34 artiklan 3 kohdan, 49 artiklan 4 kohdan, 59 artiklan 2 kohdan, 61 artiklan 2 kohdan ja 63 artiklan 11 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

69 artikla

Komission uudelleentarkastelut ja kertomukset

1.   Komissio tarkastelee uudelleen olemassa olevia verkkosääntöjä ja suuntaviivoja 1 päivään heinäkuuta 2025 mennessä arvioidakseen, mitkä niiden säännöksistä voitaisiin sisällyttää sähkön sisämarkkinoita koskeviin unionin säädöksiin, ja miten 59 ja 61 artiklassa säädettyjä verkkosääntöjä ja suuntaviivoja koskevia valtuutuksia voitaisiin muuttaa.

Komissio toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle yksityiskohtaisen kertomuksen arvioinnistaan samaan päivään mennessä.

Komissio antaa tarvittaessa 31 päivään joulukuuta 2026 mennessä Euroopan parlamentille ja neuvostolle säädösehdotuksia arviointinsa pohjalta.

2.   Komissio tarkastelee 31 päivään joulukuuta 2030 mennessä tätä asetusta ja antaa kyseisen uudelleentarkastelun perusteella Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen ja liittää siihen tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksen.

70 artikla

Kumoaminen

Kumotaan asetus (EY) N:o 714/2009. Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä III olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

71 artikla

Voimaantulo

1.   Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

2.   Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2020.

Sen estämättä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, 14 ja 15 artiklaa, 22 artiklan 4 kohtaa, 23 artiklan 3 ja 6 kohtaa sekä 35, 36 ja 62 artiklaa sovelletaan tämän asetuksen voimaantulopäivästä. Edellä olevan 14 artiklan 7 kohdan ja 15 artiklan 2 kohdan täytäntöön panemiseksi 16 artiklaa sovelletaan kyseisestä päivästä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 5 päivänä kesäkuuta 2019.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

A. TAJANI

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

G. CIAMBA


(1)  EUVL C 288, 31.8.2017, s. 91.

(2)  EUVL C 342, 12.10.2017, s. 79.

(3)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 26. maaliskuuta 2019 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 22. toukokuuta 2019.

(4)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 714/2009, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, verkkoon pääsyä koskevista edellytyksistä rajat ylittävässä sähkön kaupassa ja asetuksen (EY) N:o 1228/2003 kumoamisesta (EUVL L 211, 14.8.2009, s. 15).

(5)  Komission asetus (EU) 2017/2195, annettu 23 päivänä marraskuuta 2017, tasesähköä koskevista suuntaviivoista (EUVL L 312, 28.11.2017, s. 6).

(6)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/944, annettu 5 päivänä kesäkuuta 2019, sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2012/27/EU muuttamisesta (katso tämän virallisen lehden sivu 125).

(7)  Komission asetus (EU) 2015/1222, annettu 24 päivänä heinäkuuta 2015, kapasiteetin jakamista ja ylikuormituksen hallintaa koskevien suuntaviivojen vahvistamisesta (EUVL L 197, 25.7.2015, s. 24).

(8)  Komission asetus (EU) 2016/1719, annettu 26 päivänä syyskuuta 2016, pitkän aikavälin kapasiteetin jakamista koskevista suuntaviivoista (EUVL L 259, 27.9.2016, s. 42).

(9)  Komission asetus (EU) 2016/631, annettu 14 päivänä huhtikuuta 2016, tuottajien verkkoliitäntävaatimuksia koskevasta verkkosäännöstä (EUVL L 112, 27.4.2016, s. 1).

(10)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/942, annettu 5 päivänä kesäkuuta 2019, Euroopan unionin energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyöviraston perustamisesta (katso tämän virallisen lehden sivu 22).

(11)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/941, annettu 5 päivänä kesäkuuta 2019, riskeihin varautumisesta sähköalalla ja direktiivin 2005/89/EY kumoamisesta (katso tämän virallisen lehden sivu 1).

(12)  Komission asetus (EU) 2017/1485, annettu 2 päivänä elokuuta 2017, sähkön siirtoverkon käyttöä koskevista suuntaviivoista (EUVL L 220, 25.8.2017, s. 1).

(13)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1228/2003, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2003, verkkoon pääsyä koskevista edellytyksistä rajat ylittävässä sähkön kaupassa (EUVL L 176, 15.7.2003, s. 1).

(14)  EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1.

(15)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).

(16)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/27/EU, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, energiatehokkuudesta, direktiivien 2009/125/EY ja 2010/30/EU muuttamisesta sekä direktiivien 2004/8/EY ja 2006/32/EY kumoamisesta (EUVL L 315, 14.11.2012, s. 1).

(17)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1227/2011, annettu 25 päivänä lokakuuta 2011, energian tukkumarkkinoiden eheydestä ja tarkasteltavuudesta (EUVL L 326, 8.12.2011, s. 1).

(18)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2018/2001, annettu 11 päivänä joulukuuta 2018, uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä (EUVL L 328, 21.12.2018, s. 82).

(19)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1999, annettu 11 päivänä joulukuuta 2018, energiaunionin ja ilmastotoimien hallinnosta, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 663/2009 ja (EY) N:o 715/2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 94/22/EY, 98/70/EY, 2009/31/EY, 2009/73/EY, 2010/31/EU, 2012/27/EU ja 2013/30/EU, neuvoston direktiivien 2009/119/EY ja (EU) 2015/652 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 525/2013 kumoamisesta (EUVL L 328, 21.12.2018, s. 1).

(20)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/28/EY, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2009, uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä sekä direktiivien 2001/77/EY ja 2003/30/EY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta (EUVL L 140, 5.6.2009, s. 16).

(21)  Komission päätös, annettu 15 päivänä marraskuuta 2012, sähköalan koordinointiryhmän perustamisesta (EUVL C 353, 17.11.2012, s. 2).

(22)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 347/2013, annettu 17 päivänä huhtikuuta 2013, Euroopan laajuisten energiainfrastruktuurien suuntaviivoista ja päätöksen N:o 1364/2006/EY kumoamisesta sekä asetusten (EY) N:o 713/2009, (EY) N:o 714/2009 ja (EY) N:o 715/2009 muuttamisesta (EUVL L 115, 25.4.2013, s. 39).

(23)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2017/1132, annettu 14 päivänä kesäkuuta 2017, tietyistä yhtiöoikeuden osa-alueista (EUVL L 169, 30.6.2017, s. 46).

(24)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 96/92/EY, annettu 19 päivänä joulukuuta 1996, sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä (EYVL L 27, 30.1.1997, s. 20).


LIITE I

ALUEELLISTEN KOORDINOINTIKESKUSTEN TEHTÄVÄT

1.   Koordinoitu kapasiteetin laskenta

1.1

Alueellisten koordinointikeskusten on suoritettava alueiden välisen kapasiteetin koordinoitu laskenta.

1.2

Koordinoitu kapasiteetin laskenta suoritetaan vuorokautisilla ja päivänsisäisillä aikaväleillä.

1.3

Koordinoitu kapasiteetin laskenta on suoritettava asetuksen (EY) N:o 714/2009 18 artiklan 5 kohdan perusteella hyväksyttyjen kapasiteetin jakamista ja siirtorajoituksen hallintaa koskevien suuntaviivojen nojalla kehitettyjen menetelmien perusteella.

1.4

Koordinoitu kapasiteetin laskenta suoritetaan yhteisen verkkomallin pohjalta 3 kohdan mukaisesti.

1.5

Koordinoidulla kapasiteetin laskennalla on varmistettava siirtorajoituksen tehokas hallinta tässä asetuksessa määriteltyjen siirtorajoituksen hallintaa koskevien periaatteiden mukaisesti.

2.   Koordinoitu käyttövarmuusanalyysi

2.1

Alueellisten koordinointikeskusten on tehtävä koordinoitu käyttövarmuusanalyysi, jonka tavoitteena on varmistaa verkon käyttövarmuus.

2.2

Käyttövarmuusanalyysi tehdään kaikista käyttötoiminnan suunnittelun aikaväleistä, vuosittaisesta päivänsisäiseen, käyttäen yhteisiä verkkomalleja.

2.3

Koordinoitu käyttövarmuusanalyysi on tehtävä asetuksen (EY) N:o 714/2009 18 artiklan 5 kohdan perusteella hyväksyttyjen verkon käyttöä koskevien suuntaviivojen nojalla kehitettyjen menetelmien perusteella.

2.4

Alueellisten koordinointikeskusten on jaettava koordinoidun käyttövarmuusanalyysin tulokset ainakin käyttöalueen siirtoverkonhaltijoiden kanssa.

2.5

Jos alueellinen koordinointikeskus havaitsee koordinoidun käyttövarmuusanalyysin tuloksena mahdollisen rajoituksen, sen on suunniteltava korjaavia toimenpiteitä, joilla maksimoidaan tuloksellisuus ja taloudellinen tehokkuus.

3.   Yhteisten verkkomallien laatiminen

3.1

Alueellisten koordinointikeskusten on otettava käyttöön tehokkaita prosesseja yhteisen verkkomallin laatimiseksi kutakin käyttötoiminnan suunnittelun aikaväliä varten, vuosittaisesta päivänsisäiseen.

3.2

Siirtoverkonhaltijoiden on nimitettävä yksi alueellinen koordinointikeskus laatimaan unionin laajuisia yhteisiä verkkomalleja.

3.3

Yhteiset verkkomallit on toteutettava asetuksen (EY) N:o 714/2009 18 artiklan 5 kohdan perusteella hyväksyttyjen verkon käyttöä koskevien suuntaviivojen ja kapasiteetin jakamista ja siirtorajoituksen hallintaa koskevien suuntaviivojen nojalla kehitettyjen menetelmien mukaisesti.

3.4

Yhteisiin verkkomalleihin on sisällytettävä tehokkaan käyttötoiminnan suunnittelun ja kapasiteetin laskennan kannalta merkitykselliset tiedot kaikilla käyttötoiminnan suunnittelun aikaväleillä, vuosittaisesta päivänsisäiseen.

3.5

Yhteiset verkkomallit on asetettava pyynnöstä kaikkien alueellisten koordinointikeskusten, siirtoverkonhaltijoiden, Sähkö-ENTSOn ja pyynnöstä ACERin saataville.

4.   Siirtoverkonhaltijoiden varautumissuunnitelmien ja palautussuunnitelmien tukeminen yhdenmukaisuuden arvioinnin kannalta

4.1

Alueellisten koordinointikeskusten on tuettava käyttöalueen siirtoverkonhaltijoita varautumissuunnitelmien ja palautussuunnitelmien yhdenmukaisuuden arvioinnin tekemisessä asetuksen (EY) N:o 714/2009 6 artiklan 11 kohdan perusteella hyväksytyssä sähköverkon hätätilaa ja käytönpalautusta koskevassa verkkosäännössä vahvistettujen menettelyjen mukaisesti.

4.2.

Kaikkien siirtoverkonhaltijoiden on sovittava tasosta, jonka yläpuolella yhden tai useamman siirtoverkonhaltijan hätä-, suurhäiriö- tai palautustilassa toteuttamien toimien vaikutusta pidetään merkittävänä muiden synkronisesti tai synkronoimattomasti yhteenliitettyjen siirtoverkonhaltijoiden kannalta.

4.3

Tukiessaan siirtoverkonhaltijoita alueellisen koordinointikeskuksen on

a)

määritettävä mahdolliset yhteensopimattomuudet;

b)

ehdotettava lieventämistoimia.

4.4

Siirtoverkonhaltijoiden on arvioitava ja otettava huomioon ehdotetut lieventämistoimet.

5.   Alueellisen käytönpalautuksen koordinoinnin ja optimoinnin tukeminen

5.1

Kunkin asiaankuuluvan alueellisen koordinointikeskuksen on tuettava siirtoverkonhaltijoita, jotka on asetuksen (EY) N:o 714/2009 6 artiklan 11 kohdan perusteella hyväksytyn sähköverkon hätätilaa ja käytönpalautusta koskevan verkkosäännön nojalla nimitetty taajuusjohtajiksi ja tahdistuksen johtajiksi, järjestelmän käytönpalautuksen tehokkuuden ja tuloksellisuuden parantamiseksi. Käyttöalueen siirtoverkonhaltijoiden on määriteltävä alueellisen koordinointikeskuksen rooli alueellisen käytönpalautuksen koordinoinnin ja optimoinnin tukemisessa.

5.2.

Siirtoverkonhaltijat voivat pyytää apua alueellisilta koordinointikeskuksilta, jos niiden verkko on suurhäiriö- tai palautustilassa.

5.3.

Alueellisilla koordinointikeskuksilla on oltava käytössään lähes reaaliaikaiset käytönvalvontajärjestelmät, joiden osalta tarkkailtavuus määritellään 4.2 kohdassa tarkoitettua tasoa soveltamalla.

6.   Käytön jälkeinen ja häiriöiden jälkeinen analysointi ja raportointi

6.1

Alueellisten koordinointikeskusten on tutkittava kaikki 4.2 kohdassa tarkoitetun tason ylittävät häiriöt ja laadittava niistä raportti. Käyttöalueen sääntelyviranomaiset ja ACER voidaan ottaa mukaan tutkintaan niiden pyynnöstä. Raporttiin on sisällyttävä suosituksia vastaavien häiriöiden estämiseksi tulevaisuudessa.

6.2

Alueellisten koordinointikeskusten on julkaistava raportti. ACER voi antaa suosituksia vastaavien häiriöiden estämiseksi tulevaisuudessa.

7.   Reservikapasiteetin alueellinen mitoitus

7.1

Alueellisten koordinointikeskusten on laskettava käyttöalueen reservikapasiteettivaatimukset. Reservikapasiteettivaatimusten määrityksessä on noudatettava seuraavia vaatimuksia:

a)

sen yleisenä tavoitteena on oltava käyttövarmuuden ylläpitäminen mahdollisimman kustannustehokkaalla tavalla;

b)

se on suoritettava vuorokautisella tai päivänsisäisellä aikavälillä taikka molempina;

c)

siinä on laskettava käyttöalueella vaaditun reservikapasiteetin kokonaismäärä;

d)

siinä on määritettävä reservikapasiteettia koskevat vähimmäisvaatimukset kullekin reservikapasiteetin tyypille;

e)

siinä on otettava huomioon erityyppisten reservikapasiteettien mahdollinen korvaaminen toisentyyppisillä reservikapasiteeteilla hankintakustannusten minimoimiseksi;

f)

siinä on vahvistettava vaaditun reservikapasiteetin maantieteellistä jakautumista koskevat tarvittavat vaatimukset, jos näitä tarvitaan.

8.   Tasehallintakapasiteetin alueellisen hankinnan helpottaminen

8.1

Alueellisten koordinointikeskusten on tuettava käyttöalueen siirtoverkonhaltijoita hankittavan tasehallintakapasiteetin määrän määrittämisessä. Tasehallintakapasiteetin määrän määrityksessä on noudatettava seuraavia vaatimuksia:

a)

se on suoritettava vuorokautisella tai päivänsisäisellä aikavälillä taikka molempina;

b)

siinä on otettava huomioon erityyppisten reservikapasiteettien mahdollinen korvaaminen toisentyyppisillä reservikapasiteeteilla hankintakustannusten minimoimiseksi;

c)

siinä on otettava huomioon vaaditun reservikapasiteetin määrät, jotka odotetaan toimitettavan sellaisten tasesähköä koskevien tarjousten pohjalta, joita ei tehdä tasehallintakapasiteettia koskevan sopimuksen perusteella.

8.2

Alueellisten käyttökeskusten on tuettava käyttöalueen siirtoverkonhaltijoita 8.1 kohdan mukaisesti määritetyn vaaditun tasehallintakapasiteetin määrän hankinnassa. Tasehallintakapasiteetin hankinnassa on noudatettava seuraavia vaatimuksia:

a)

se on suoritettava vuorokautisella tai päivänsisäisellä aikavälillä taikka molempina;

b)

siinä on otettava huomioon erityyppisten reservikapasiteettien mahdollinen korvaaminen toisentyyppisillä reservikapasiteeteilla hankintakustannusten minimoimiseksi.

9.   Alueelliset seuraavan viikon ja vähintään vuorokautiset verkon riittävyysarvioinnit ja riskiä vähentävien toimien valmistelu

9.1

Alueellisten koordinointikeskusten on tehtävä alueellisia seuraavan viikon ja vähintään vuorokautisia riittävyysarviointeja asetuksessa (EU) 2017/1485 vahvistettujen menettelyjen mukaisesti ja asetuksen (EU) 2019/941 8 artiklan nojalla kehitetyn menetelmän perusteella.

9.2

Alueellisten koordinointikeskusten on tehtävä lyhyen aikavälin alueelliset riittävyysarvioinnit käyttöalueen siirtoverkonhaltijoiden toimittamien tietojen pohjalta sellaisten tilanteiden havaitsemiseksi, joissa riittävyyden odotetaan olevan puutteellinen millä tahansa vastuualueella tai alueellisella tasolla. Alueellisten koordinointikeskusten on otettava huomioon mahdolliset alueiden väliset siirrot ja käyttövarmuusrajat kaikilla asiaankuuluvilla käyttötoiminnan suunnittelun aikaväleillä.

9.3

Tehdessään alueellista verkon riittävyysarviointia kunkin alueellisen koordinointikeskuksen on koordinoitava toimintaansa muiden alueellisten koordinointikeskusten kanssa

a)

perustana olevien oletusten ja ennusteiden todentamiseksi;

b)

sellaisten mahdollisten tilanteiden havaitsemiseksi, joissa riittävyys on puutteellinen useilla alueilla.

9.4

Kunkin alueellisen koordinointikeskuksen on toimitettava alueellisten verkon riittävyysarviointien tulokset sekä toimet, joita se ehdottaa puutteellisen riittävyyden riskin vähentämiseksi, käyttöalueen siirtoverkonhaltijoille ja muille alueellisille koordinointikeskuksille.

10.   Alueellinen käyttökeskeytysten koordinointi

10.1

Kunkin alueellisen koordinointikeskuksen on toteutettava alueellinen käyttökeskeytysten koordinointi asetuksen (EY) N:o 714/2009 18 artiklan 5 kohdan perusteella hyväksytyissä verkon käyttöä koskevissa suuntaviivoissa vahvistettujen menettelyjen mukaisesti, jotta voidaan seurata merkityksellisen verkko-omaisuuden käytettävyystilaa ja koordinoida käytettävyyssuunnitelmia ja varmistaa näin siirtoverkon käyttövarmuus ja maksimoida samalla alueiden välisiin sähkönsiirtoihin vaikuttavien rajayhdysjohtojen ja siirtoverkkojen kapasiteetti.

10.2

Kunkin alueellisen koordinointikeskuksen on ylläpidettävä yhtä luetteloa käyttöalueen merkityksellisistä verkkoelementeistä, sähköntuotantomoduuleista ja kulutuslaitoksista ja asetettava se saataville Sähkö-ENTSOn käyttötoiminnan suunnittelun tietopankissa.

10.3

Kunkin alueellisen koordinointikeskuksen on toteutettava seuraavat käyttökeskeytysten koordinointiin käyttöalueella liittyvät toimet:

a)

niiden on arvioitava käyttökeskeytysten suunnittelun yhteensopivuutta käyttäen kaikkien siirtoverkonhaltijoiden seuraavan vuoden käytettävyyssuunnitelmia;

b)

niiden on toimitettava käyttöalueen siirtoverkonhaltijoille luettelo havaituista suunnittelun yhteensopimattomuuksista ja ratkaisut, joita se ehdottaa yhteensopimattomuuksien ratkaisemiseksi.

11.   Siirtoverkonhaltijoiden välisten korvausmekanismien optimointi

11.1

Käyttöalueen siirtoverkonhaltijat voivat yhdessä päättää alueellisen koordinointikeskuksen tuen vastaanottamisesta sellaisiin siirtoverkonhaltijoiden välisiin suorituksiin liittyvien rahavirtojen hallinnoinnissa, joissa on osallisina useampi kuin kaksi siirtoverkonhaltijaa; tämä koskee esimerkiksi ajojärjestyksen uudelleenmäärittelyn kustannuksia, pullonkaulatuloja, tahattomia poikkeamia ja reservien hankintakustannuksia.

12.   Alueellisten koordinointikeskusten palveluksessa olevan henkilöstön koulutus ja sertifiointi

12.1

Alueellisten koordinointikeskusten on valmisteltava ja toteutettava alueelliseen verkon käyttöön keskittyviä koulutus- ja sertifiointiohjelmia henkilöstölle, joka työskentelee alueellisten koordinointikeskusten palveluksessa.

12.2

Koulutusohjelmien on katettava kaikki alueellisen koordinointikeskuksen tehtäviin kuuluvat verkon käyttöä koskevat merkitykselliset osatekijät, alueellista kriisiä koskevat skenaariot mukaan lukien.

13.   Alueellisten sähkökriisiskenaarioiden määrittäminen

13.1

Alueellisten koordinointikeskusten on määritettävä alueelliset kriisiskenaariot asetuksen (EU) 2019/941 6 artiklan 1 kohdassa vahvistettujen kriteerien mukaisesti, jos Sähkö-ENTSO siirtää niille tämän tehtävän.

Alueelliset sähkökriisiskenaariot määritetään asetuksen (EU) 2019/941 5 artiklassa vahvistettua menetelmää noudattaen.

13.2

Alueellisten koordinointikeskusten on tuettava kunkin käyttöalueen toimivaltaisia viranomaisia niiden pyynnöstä kahden vuoden välein tehtävien alueellisten kriisisimulaatioiden valmistelussa ja toteuttamisessa asetuksen (EU) 2019/941 12 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

14.   Uutta siirtokapasiteettia, olemassa olevan siirtokapasiteetin parantamista tai niiden vaihtoehtoja koskevien tarpeiden määrittäminen

14.1

Alueellisten koordinointikeskusten on tuettava siirtoverkonhaltijoita niiden määrittäessä uutta siirtokapasiteettia, olemassa olevan siirtokapasiteetin parantamista tai niiden vaihtoehtoja koskevia tarpeita, jotka on toimitettava asetuksen (EU) N:o 347/2013 nojalla perustetuille alueellisille ryhmille ja sisällytettävä direktiivin (EU) 2019/944 51 artiklassa tarkoitettuun kymmenvuotiseen verkon kehittämissuunnitelmaan.

15.   Sellaisen tarjousalueen ulkopuolisen enimmäiskapasiteetin laskenta, joka on käytettävissä ulkopuolisen kapasiteetin osallistumiseen kapasiteettimekanismeihin

15.1

Alueellisten koordinointikeskusten on tuettava siirtoverkonhaltijoita niiden laskiessa, mikä on tarjousalueen ulkopuolinen enimmäiskapasiteetti, joka on käytettävissä ulkopuolisen kapasiteetin osallistumiseksi kapasiteettimekanismeihin, ottaen huomioon yhteenliitännän odotettavissa oleva käytettävyys ja todennäköisyys sille, että mekanismia soveltavassa sähköjärjestelmässä esiintyy järjestelmän niukkuustilanne samanaikaisesti kuin siinä sähköjärjestelmässä, jossa tämä tarjousalueen ulkopuolinen kapasiteetti sijaitsee.

15.2

Laskenta suoritetaan 26 artiklan 11 kohdan a alakohdassa vahvistettua menetelmää noudattaen.

15.3

Alueellisten koordinointikeskusten on suoritettava laskenta kullekin käyttöalueen kattamalle tarjousalueen rajalle.

16.   Kausittaisten riittävyysarviointien valmistelu

16.1

Alueellisten koordinointikeskusten on tuotettava alueellisia kausittaisia riittävyysarviointeja, jos Sähkö-ENTSO siirtää niille tämän tehtävän asetuksen (EU) 2019/941 9 artiklan mukaisesti.

16.2

Kausittaisten riittävyysarviointien valmistelu tehdään asetuksen (EU) 2019/941 8 artiklan nojalla kehitetyn menetelmän perusteella.

LIITE II

KUMOTTU ASETUS JA LUETTELO SEN MUUTOKSISTA

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 347/2013, annettu 17 päivänä huhtikuuta 2013, Euroopan laajuisten energiainfrastruktuurien suuntaviivoista ja päätöksen N:o 1364/2006/EY kumoamisesta sekä asetusten (EY) N:o 713/2009, (EY) N:o 714/2009 ja (EY) N:o 715/2009 muuttamisesta (EUVL L 115, 25.4.2013, s. 39)

8 artiklan 3 kohdan a alakohta

8 artiklan 10 kohdan a alakohta

11 artikla

18 artiklan 4 a kohta

23 artiklan 3 kohta

Komission asetus (EU) N:o 543/2013, annettu 14 päivänä kesäkuuta 2013, tietojen antamisesta ja julkaisemisesta sähkömarkkinoilla ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 714/2009 liitteen I muuttamisesta (EUVL L 163, 15.6.2013, s. 1)

Liitteessä I olevat 5.5–5.9 kohta


LIITE III

VASTAAVUUSTAULUKKO

Asetus (EY) N:o 714/2009