(1)

Muovin erinomaisen käyttökelpoisuuden ja siitä aiheutuvien suhteellisen edullisten kustannusten vuoksi sitä on yhä enemmän kaikkialla arjessamme. Vaikka muovi on hyödyllistä talouden kannalta ja tarjoaa olennaisia käyttötarkoituksia monilla aloilla, sitä käytetään yhä enemmän lyhytikäisiin käyttötarkoituksiin, joita ei ole suunniteltu uudelleenkäyttöä tai kustannustehokasta kierrätystä varten, ja tämän myötä tuotanto- ja kulutusmalleista on tullut yhä tehottomampia ja lineaarisempia. Tämän vuoksi komission 2 päivänä joulukuuta 2015 antaman tiedonannon ”Kierto kuntoon – Kiertotaloutta koskeva EU:n toimintasuunnitelma” mukaisen kiertotaloutta koskevan toimintasuunnitelman yhteydessä komissio totesi 16 päivänä tammikuuta 2018 annetun tiedonantonsa ”EU:n strategia muoveista kiertotaloudessa” mukaisessa muovia koskevassa EU:n strategiassa, että koko ajan lisääntyvään muovijätteeseen ja muovijätteen päätymiseen ympäristöön, erityisesti meriympäristöön, on puututtava, jotta muoveille voidaan saada aikaan kiertotalouden mukainen elinkaari. Muoveja koskeva EU:n strategia on askel kohti kiertotaloutta, jossa muovien ja muovituotteiden suunnittelussa ja tuotannossa otetaan täysimääräisesti huomioon uudelleenkäyttö-, korjaus- ja kierrätystarpeet ja jossa kehitetään ja edistetään kestävämpiä materiaaleja. Tiettyjen muovituotteiden huomattavan kielteistä ympäristö-, terveys- ja talousvaikutusta voidaan tehokkaasti vähentää vain luomalla sitä varten erityinen oikeudellinen kehys.

(2)

Tällä direktiivillä edistetään kiertoon perustuvia toimintamalleja, joissa kertakäyttötuotteiden sijasta etusijalle asetetaan kestävät ja myrkyttömät uudelleenkäytettävät tuotteet ja uudelleenkäyttöjärjestelmät ja joilla pyritään ennen kaikkea vähentämään syntyvän jätteen määrää. Tällainen jätteen syntymisen ehkäiseminen on ensisijainen tavoite Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2008/98/EY (4) vahvistetussa jätehierarkiassa. Tällä direktiivillä autetaan saavuttamaan Yhdistyneiden kansakuntien (YK) kestävän kehityksen tavoite 12, jonka mukaan on varmistettava kulutus- ja tuotantotapojen kestävyys ja joka on osa YK:n yleiskokouksessa 25 päivänä syyskuuta 2015 hyväksyttyä vuoteen 2030 ulottuvaa kestävän kehityksen toimintasuunnitelmaa. Tuotteiden ja materiaalien arvon säilyminen mahdollisimman pitkään ja jätteiden syntymisen vähentäminen voisivat tehdä EU:n taloudesta kilpailukykyisemmän ja kestokykyisemmän, ja samalla myös arvokkaisiin luonnonvaroihin ja ympäristöön kohdistuva paine vähenisi.

(3)

Merten roskaantuminen on luonteeltaan rajat ylittävää ja se tunnustetaan kasvavaksi maailmanlaajuiseksi ongelmaksi. Merten roskaantumisen vähentäminen on tärkeää YK:n kestävän kehityksen tavoitteen 14 saavuttamiseksi. Sen mukaan on säilytettävä meret ja merten tarjoamat luonnonvarat sekä edistettävä niiden kestävää käyttöä. Unionin on tehtävä osansa merten roskaantumisen ehkäisemiseksi ja vähentämiseksi, ja sen on pyrittävä olemaan maailmanlaajuinen esikuva. Tässä yhteydessä unioni toimii yhteistyökumppaneidensa kanssa yhteisten toimien edistämiseksi monilla kansainvälisillä foorumeilla, mukaan lukien G20, G7 ja YK, ja tämä direktiivi on osa tähän liittyviä unionin toimia. Kyseisten toimien tehokkuuden kannalta on myös tärkeää, että muovijätteiden vienti unionista ei lisää merten roskaantumista muualla.

(4)

Yhdistyneiden kansakuntien 10 päivänä joulukuuta 1982 hyväksymän merioikeusyleissopimuksen (UNCLOS) (5), 29 päivänä joulukuuta 1972 tehdyn yleissopimuksen jätteen ja muun aineen mereen laskemisen aiheuttaman meren pilaantumisen ehkäisemisestä, jäljempänä ’Lontoon yleissopimus’, ja siihen vuonna 1996 liitetyn pöytäkirjan, jäljempänä ’Lontoon pöytäkirja’, aluksista aiheutuvan meren pilaantumisen ehkäisemisestä vuonna 1973 tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen (Marpol) liitteen V, sellaisena kuin se on muutettuna siihen vuonna 1978 tehdyllä pöytäkirjalla, 22 päivänä maaliskuuta 1989 tehdyn vaarallisten jätteiden maanrajan ylittävien siirtojen ja käsittelyn valvontaa koskevan Baselin yleissopimuksen (6) ja unionin jätelainsäädännön eli direktiivin 2008/98/EY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/59/EY (7) mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava ympäristöä suojeleva jätehuolto, jotta ehkäistään ja vähennetään merten roskaantumista sekä merellä että maalla sijaitsevista lähteistä. Unionin vesilainsäädännön eli Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2000/60/EY (8) ja 2008/56/EY (9) mukaisesti jäsenvaltioiden on myös puututtava merten roskaantumiseen, kun roskaantuminen heikentää niille kuuluvien merivesien hyvän tilan saavuttamista. Tämä edistää myös YK:n kestävän kehityksen tavoitteen 14 saavuttamista.

(5)

Rannoilla tehtyjen roskalaskentojen perusteella 80–85 prosenttia merten roskaantumisesta unionissa aiheutuu muovista. Tästä kertakäyttöisten muovituotteiden osuus on 50 prosenttia ja kalastukseen liittyvien tuotteiden 27 prosenttia koko määrästä. Kertakäyttöisiin muovituotteisiin kuuluu hyvin erilaisia yleisesti käytettyjä nopeakiertoisia kulutustavaroita, jotka hävitetään sen jälkeen, kun niitä on käytetty kerran niiden käyttötarkoitukseen. Niitä kierrätetään harvoin ja ne päätyvät helposti roskiksi. Merkittävää osaa markkinoille saatetuista kalastusvälineistä ei kerätä käsittelyä varten. Kertakäyttöiset muovituotteet ja muovia sisältävät kalastusvälineet ovat sen vuoksi erityisen vakava ongelma merten roskaantumisen kannalta, ja ne muodostavat merkittävän riskin merien ekosysteemeille, biologiselle monimuotoisuudelle ja ihmisten terveydelle ja haittaavat muun muassa matkailua, kalastusta ja meriliikennettä.

(6)

Asianmukainen jätehuolto on edelleen välttämätöntä kaiken roskaantumisen, myös merten roskaantumisen, estämiseksi. Unionin nykyiset säädökset eli direktiivit 2008/98/EY, 2000/59/EY, 2000/60/EY, 2008/56/EY ja neuvoston asetus (EY) N:o 1224/2009 (10) sekä toimintapoliittiset välineet tarjoavat joitakin sääntelyn keinoja, joilla voidaan puuttua merten roskaantumiseen. Muovijätteeseen sovelletaan erityisesti yleisiä unionin jätehuoltotoimenpiteitä ja -tavoitteita, kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 94/62/EY (11) säädettyä muovipakkausjätteen kierrätystavoitetta sekä muovia koskevan EU:n strategian tavoitetta, jonka mukaan on varmistettava, että vuoteen 2030 mennessä kaikki unionin markkinoille saatettavat muovipakkaukset ovat uudelleenkäytettäviä tai helposti kierrätettäviä. Kyseisten toimien vaikutus merten roskaantumiseen ei kuitenkaan ole riittävä, ja merten roskaantumisen ehkäisemiseen ja vähentämiseen tähtäävien kansallisten toimenpiteiden laajuudessa ja tavoitetasossa on eroja. Lisäksi jotkut näistä toimenpiteistä, erityisesti kertakäyttöisten muovituotteiden kaupan pitämisen rajoitukset, voivat muodostaa kaupan esteitä ja vääristää kilpailua unionissa.

(7)

Jotta toimet voitaisiin keskittää sinne, missä niitä eniten tarvitaan, tämän direktiivin olisi katettava ainoastaan unionin rannoilta useimmin löydettävät kertakäyttöiset muovituotteet sekä muovia sisältävät kalastusvälineet ja oxo-hajoavasta muovista valmistetut tuotteet. Tämän asetuksen mukaisten toimien kattamien kertakäyttöisten muovituotteiden osuudeksi arvioidaan noin 86 prosenttia unionin rannoilla tehdyissä laskennoissa löydetyistä kertakäyttöisistä muoveista. Koska metalliset ja lasiset juomapakkaukset eivät kuulu unionin rannoilta useimmin löydettäviin kertakäyttöisiin muovituotteisiin, niiden ei olisi kuuluttava tämän direktiivin soveltamisalaan.

(8)

Mikromuovit eivät kuulu suoraan tämän direktiivin soveltamisalaan, vaikka ne osaltaan lisäävät merten roskaantumista. Siksi unionin olisi löydettävä kattava toimintamalli, jolla puututaan tähän ongelmaan. Unionin olisi kannustettava kaikkia tuottajia rajoittamaan mahdollisimman paljon mikromuovien käyttöä tuotteissaan.

(9)

Suuret muoviesineet ja niistä peräisin olevat palaset tai mikromuovit voivat aiheuttaa merkittävää maa-alueiden saastumista ja maaperän pilaantumista, ja tällaiset muovit voivat päätyä meriympäristöön.

(10)

Tämä direktiivi on luonteeltaan erityissäännös direktiiveihin 94/62/EY ja 2008/98/EY nähden. Jos kyseiset direktiivit ja tämä direktiivi ovat keskenään ristiriidassa, tällä direktiivillä olisi oltava etusija sen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa. Tämä pätee markkinoille saattamista koskeviin rajoituksiin. Erityisesti kulutuksen vähentämistä koskevien toimenpiteiden, tuotevaatimusten, merkintävaatimusten ja laajennetun tuottajan vastuun osalta tämä direktiivi täydentää direktiivejä 94/62/EY ja 2008/98/EY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2014/40/EU (12).

(11)

Kertakäyttöisiä muovituotteita voidaan valmistaa monesta erilaisesta muovista. Muovit määritellään yleensä polymeerimateriaaleiksi, joihin on voitu lisätä lisäaineita. Kyseinen määritelmä kattaisi kuitenkin joitakin luonnonpolymeerejä. Tämän direktiivin ei kuitenkaan olisi katettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1907/2006 3 artiklan 40 kohdassa (13) olevan ”kemiallisesti muuntamattomien aineiden” määritelmän mukaisia muuntamattomia luonnonpolymeerejä, koska niitä esiintyy luontaisesti ympäristössä. Tämän vuoksi tämän direktiivin tarkoituksia varten asetuksen (EY) N:o 1907/2006 3 artiklan 5 alakohdassa esitettyä polymeerin määritelmää olisi mukautettava ja olisi otettava käyttöön erillinen määritelmä. Muoveja, jotka on valmistettu käyttäen muunnettuja luonnonpolymeerejä, tai muoveja, jotka on valmistettu biopohjaisista, fossiilisista tai synteettisistä lähtöaineista, ei esiinny luontaisesti ja niitä olisi sen vuoksi käsiteltävä tässä direktiivissä. Muovien mukautetun määritelmän olisi sen vuoksi katettava polymeeripohjaiset kumituotteet ja biopohjaiset ja biohajoavat muovit riippumatta siitä, onko ne saatu biomassasta tai onko niiden tarkoitettu hajoavan biologisesti ajan myötä. Tässä direktiivissä ei olisi käsiteltävä maaleja, musteita ja liimoja, eikä näiden polymeerimateriaalien sen vuoksi olisi kuuluttava määritelmän soveltamisalaan.

(12)

Jotta voidaan selkeästi määrittää tämän direktiivin soveltamisala, olisi määriteltävä termi ’kertakäyttöinen muovituote’. Määritelmän ei olisi katettava markkinoille saatettavia muovituotteita, jotka on suunniteltu ja tehty kestämään elinkaarensa aikana useita käyttökertoja ja jotka täytetään tai joita käytetään uudelleen niiden alkuperäisessä tarkoituksessa. Kertakäyttöiset muovituotteet on tavallisesti tarkoitettu käytettäväksi vain kerran tai lyhyen ajan, ennen kuin ne loppukäsitellään. Henkilökohtaiseen hygieniaan taikka kotitalouskäyttöön tarkoitettujen kosteuspyyhkeiden olisi kuuluttava tämän direktiivin soveltamisalaan, mutta teollisuuskäyttöön tarkoitetut kosteuspyyhkeet jätetään sen ulkopuolelle. Komission olisi laadittava kertakäyttöisiä muovituotteita koskevat suuntaviivat, joilla täsmennetään sitä, mitkä tuotteet katsotaan tätä direktiiviä sovellettaessa kertakäyttöisiksi muovituotteiksi. Tässä direktiivissä vahvistettujen perusteiden mukaan tässä direktiivissä kertakäyttöisiksi muovituotteiksi katsottavia elintarvikepakkauksia ovat esimerkiksi pikaruokapakkaukset tai ateria-, voileipä-, wrap- ja salaattirasiat, joissa on kylmää tai lämmintä ruokaa, sekä elintarvikepakkaukset, joissa on tuore- tai valmisruokaa, joka ei edellytä lisävalmistamista, kuten hedelmiä, vihanneksia tai jälkiruokia. Tässä direktiivissä ei olisi katsottava kertakäyttöisiksi muovituotteiksi esimerkiksi elintarvikepakkauksia, joissa on kuivattua ruokaa tai kylmänä myytävää ruokaa, joka edellyttää lisävalmistamista, tai pakkauksia, joissa ruokaa on enemmän kuin yksi annos, tai yhden annoksen elintarvikepakkauksia, joita myydään yksikkönä, jossa on useampia kuin yksi pakkaus.

Kertakäyttöisiksi muovituotteiksi olisi katsottava esimerkiksi juomapullot ja yhdistelmämateriaalipakkaukset, joita käytetään oluen, viinin, veden, nestemäisten virvokkeiden, mehujen ja nektareiden, pikajuomien tai maidon pakkaamiseen, mutta ei juomamukeja, koska nämä muodostavat tämän direktiivin mukaisesti oman kertakäyttöisten muovituotteiden luokkansa. Koska lasiset ja metalliset juomapakkaukset eivät kuulu unionin rannoilta useimmin löydettäviin kertakäyttöisiin muovituotteisiin, niiden ei olisi kuuluttava tämän direktiivin soveltamisalaan. Komission olisi kuitenkin tämän direktiivin arvioinnin yhteydessä arvioitava muun muassa lasisissa ja metallisissa juomapakkauksissa käytettäviä muovikorkkeja ja -kansia.

(13)

Tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluviin kertakäyttöisiin muovituotteisiin olisi puututtava yhdellä tai usealla toimenpiteellä riippuen useista tekijöistä, kuten käytettävissä olevat sopivat ja kestävämmät vaihtoehdot, mahdollisuus muuttaa kulutusmalleja sekä se, miten laajasti voimassa oleva unionin lainsäädäntö kattaa ne.

(14)

Tietyille kertakäyttöisille muovituotteille ei vielä ole helposti saatavilla sopivia ja kestävämpiä vaihtoehtoja, ja näistä kertakäyttöisistä muovituotteista useimpien kulutuksen odotetaan lisääntyvän. Jotta voidaan kääntää tämä suuntaus ja edistää pyrkimyksiä kestävämpiin ratkaisuihin, jäsenvaltiot olisi velvoitettava toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet, esimerkiksi asettamalla kansalliset kulutuksen vähentämistä koskevat tavoitteet, joilla vähennetään kunnianhimoisesti ja pysyvästi kyseisten tuotteiden kulutusta vaarantamatta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 178/2002 (14), (EY) N:o 852/2004 (15) ja (EY) N:o 1935/2004 (16) ja muun elintarviketurvallisuuteen, hygieniaan ja merkintöihin liittyvän merkityksellisen unionin elintarvikelainsäädännön mukaisia elintarvikehygieniaa tai elintarviketurvallisuutta, hyviä hygieniakäytäntöjä, hyviä tuotantotapoja, kuluttajavalistusta ja jäljitettävyysvaatimuksia. Jäsenvaltioiden olisi pyrittävä mahdollisimman kunnianhimoisiin toimenpiteisiin, joilla olisi saatava selvästi käännettyä kasvavat kulutussuuntaukset ja päästävä mitattavissa olevaan määrälliseen vähennykseen. Toimenpiteissä olisi otettava huomioon tuotteiden vaikutus koko niiden elinkaaren ajan, myös silloin kun ne löydetään meriympäristöstä, sekä jätehierarkia.

Jos jäsenvaltiot päättävät panna täytäntöön kyseisen velvoitteen markkinarajoituksilla, niiden olisi varmistettava, että tällaiset rajoitukset ovat oikeasuhteisia ja syrjimättömiä. Jäsenvaltioiden olisi kannustettava käyttämään tuotteita, joita voidaan käyttää useaan kertaan ja jotka jätteeksi muututtuaan soveltuvat valmisteltavaksi uudelleenkäyttöön ja kierrätettäväksi.

(15)

Muita kertakäyttöisiä muovituotteita varten on helposti saatavilla sopivia ja kestävämpiä vaihtoehtoja, jotka ovat myös kohtuuhintaisia. Jotta voidaan rajoittaa tällaisten kertakäyttöisten muovituotteiden haitallisia vaikutuksia ympäristöön, jäsenvaltiot olisi velvoitettava kieltämään niiden saattaminen markkinoille. Näin ne edistäisivät helposti saatavilla olevien ja kestävämpien vaihtoehtojen käyttöä sekä innovatiivisia ratkaisuja kohti kestävämpiä liiketoimintamalleja, uudelleenkäytön vaihtoehtoja ja materiaalien korvaamista. Tämän direktiivin mukaisten markkinoille saattamista koskevien rajoitusten olisi katettava myös oxo-hajoavasta muovista valmistetut tuotteet, koska tällainen muovi ei ole aidosti biohajoavaa ja näin ollen lisää osaltaan mikromuovin aiheuttamaa ympäristön pilaantumista, ei ole kompostoitavaa, vaikuttaa kielteisesti perinteisen muovin kierrätykseen eikä tuota todistettua ympäristöhyötyä. Lisäksi myös vaahdotetusta polystyreenistä valmistettujen kertakäyttöisten elintarvike- ja juomapakkausten sekä juomamukien käyttöä olisi rajoitettava, koska vaahdotettua polystyreeniä olevat roskat ovat erittäin yleisiä meriympäristössä ja saatavilla on vaihtoehtoja.

(16)

Unionin rannoilta toiseksi eniten löydettäviä kertakäyttöisiä muovituotteita ovat muovia sisältävät tupakkatuotteiden suodattimet. Suoraan ympäristöön käytön jälkeen päätyvistä tupakkatuotteista, joiden suodattimet sisältävät muovia, syntyvän jätteen valtavaa ympäristövaikutusta on pienennettävä. Innovoinnin ja tuotekehityksen odotetaan tuottavan toteutuskelpoisia vaihtoehtoja muovia sisältäville suodattimille, joten niitä on edistettävä. Tupakkatuotteiden, joiden suodattimet sisältävät muovia, laajennettua tuottajan vastuuta koskevissa järjestelmissä olisi myös kannustettava innovointiin, jolla pyritään kehittämään kestäviä vaihtoehtoja muovia sisältäville tupakkatuotteiden suodattimille. Jäsenvaltioiden olisi edistettävä monenlaisia toimenpiteitä, joilla vähennetään tupakkatuotteista, joiden suodattimet sisältävät muovia, syntyvän kulutuksen jälkeisen jätteen aiheuttamaa roskaantumista.

(17)

Juomapakkausten korkit ja kannet, jotka on valmistettu muovista, ovat unionin rannoilta useimmin löytyviä kertakäyttöisiä muovituotteita. Tämän vuoksi juomapakkausten, jotka ovat kertakäyttöisiä muovituotteita, saattaminen markkinoille olisi sallittava ainoastaan, jos ne täyttävät tietyt tuotesuunnitteluvaatimukset, joiden avulla merkittävästi vähennetään juomapakkausten muovista tehtyjen korkkien ja kansien joutumista ympäristöön. Niiden juomapakkausten osalta, jotka ovat sekä kertakäyttöisiä muovituotteita että pakkauksia, tämä vaatimus täydentää direktiivin 94/62/EY liitteessä II esitettyjä pakkausten koostumusta sekä uudelleenkäytettävyyttä ja hyödynnettävyyttä (mukaan lukien kierrätettävyyttä) koskevia perusvaatimuksia.

Tuotesuunnitteluvaatimuksen noudattamisen helpottamiseksi ja sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi on tarpeen laatia ja hyväksyä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1025/2012 (17) mukainen yhdenmukaistettu standardi, ja kyseisen standardin noudattamisen olisi luotava olettamus kyseisten vaatimusten noudattamisesta. Siksi tämän direktiivin tosiasiallisen täytäntöönpanon varmistamiseksi on ensiarvoisen tärkeää oikea-aikaisesti laatia yhdenmukaistettu standardi. Olisi jätettävä riittävästi aikaa, jotta voidaan laatia yhdenmukaistettu standardi ja jotta tuottajat voivat mukauttaa tuotantoketjuaan niin, että tuotesuunnitteluvaatimus voidaan panna täytäntöön. Muovien kiertokäytön varmistamiseksi on tarpeen edistää kierrätettyjen materiaalien vastaanottoa markkinoilla. Siksi on aiheellista ottaa käyttöön vaatimukset kierrätettyjen muovien pakollisesta vähimmäissisällöstä juomapulloissa.

(18)

Muovituotteiden valmistuksessa olisi otettava huomioon niiden pitkäikäisyys. Muovituotteiden suunnittelussa olisi aina otettava huomioon tuotanto- ja käyttövaiheet sekä tuotteen uudelleenkäytettävyys ja kierrätettävyys. Komission olisi direktiivin 94/62/EY 9 artiklan 5 kohdan mukaisesti tehtävän tarkastelun yhteydessä otettava huomioon erilaisten pakkausmateriaalien, myös yhdistelmämateriaalien, asiaan liittyvät ominaisuudet elinkaariarviointien perusteella ja käsiteltävä erityisesti jätteiden ennaltaehkäisyä ja kiertotalousnäkökohdat huomioon ottavaa suunnittelua.

(19)

Vaarallisten kemiallisten aineiden käyttöä terveyssiteissä, tamponeissa ja tamponien asettimissa olisi vältettävä naisten terveyden suojelemiseksi. Asetuksen (EY) N:o 1907/2006 mukaisen rajoitusmenettelyn yhteydessä on asianmukaista, että komissio arvioi, tarvitaanko tällaisia aineita koskevia lisärajoituksia.

(20)

Tietyt kertakäyttöiset muovituotteet päätyvät ympäristöön viemäröintijärjestelmän kautta epäasianmukaisen loppukäsittelyn tuloksena tai pääsevät muuten ympäristöön epäasianmukaisella tavalla. Loppukäsittely viemäröintijärjestelmän kautta voi lisäksi aiheuttaa huomattavaa taloudellista vahinkoa viemäriverkoissa tukkimalla pumppuja ja viemäriputkia. Näissä tuotteissa käytettyjen materiaalien ominaisuuksista tai asianmukaisista loppukäsittelymenetelmistä tiedetään usein huomattavan vähän. Tämän vuoksi kertakäyttöisiin muovituotteisiin, jotka loppukäsitellään usein viemäröintijärjestelmän kautta tai muuten epäasianmukaisesti, olisi sovellettava merkintävaatimuksia. Merkinnöissä olisi annettava kuluttajille tiedot asianmukaisista tuotetta koskevista, jätehierarkian mukaisista jätehuoltovaihtoehdoista tai vältettävistä loppukäsittelymenetelmistä sekä tuotteessa olevasta muovista sekä tuotteen päätymisen roskana ympäristöön tai muun epäasianmukaisen tuotteen loppukäsittelytavan aiheuttamasta kielteisestä ympäristövaikutuksesta. Merkinnän olisi tilanteen mukaan oltava tuotteen pakkauksessa tai itse tuotteessa. Komissiolle olisi siirrettävä valta vahvistaa yhdenmukaistetut eritelmät merkintöjä varten, ja niin tehdessään komission olisi tarvittaessa testattava kuluttajia edustavien ryhmien kanssa sitä, miten kuluttajat ymmärtävät ehdotetun merkinnän, jotta varmistetaan, että se on toimiva ja helposti ymmärrettävä. Merkintävaatimuksia edellytetään jo kalastusvälineille asetuksen (EY) N:o 1224/2009 mukaisesti.

(21)

Tapauksissa, joissa kertakäyttöisille muovituotteille ei ole helposti saatavilla sopivia ja kestävämpiä vaihtoehtoja, jäsenvaltioiden olisi aiheuttamisperiaatteen mukaisesti myös otettava käyttöön laajennettua tuottajan vastuuta koskevia järjestelmiä, jotta katetaan jätehuollon ja roskien puhdistamisen välttämättömät kustannukset sekä tällaisen roskaantumisen ehkäisemiseen ja vähentämiseen tähtäävistä valistustoimenpiteistä aiheutuvat kustannukset. Näiden kustannusten ei olisi ylitettävä kustannuksia, jotka ovat välttämättömiä kyseisten palvelujen tarjoamiseksi kustannustehokkaasti, ja ne olisi vahvistettava asianomaisten toimijoiden kesken avoimella tavalla.

(22)

Direktiivissä 2008/98/EY vahvistetaan yleiset vähimmäisvaatimukset laajennettua tuottajan vastuuta koskevia järjestelmiä varten. Kyseisiä vaatimuksia olisi sovellettava tällä direktiivillä perustettuihin laajennettua tuottajan vastuuta koskeviin järjestelmiin riippumatta siitä, pannaanko ne täytäntöön lainsäädännön vai tämän direktiivin mukaisesti sopimusten avulla. Joidenkin vaatimusten merkityksellisyys vaihtelee tuotteen ominaisuuksien mukaan. Tupakkatuotteiden, joiden suodattimet sisältävät muovia, sekä kosteuspyyhkeiden ja ilmapallojen asianmukainen käsittely jätehierarkian mukaisesti ei edellytä erilliskeräystä. Siksi näiden tuotteiden erilliskeräyksen ei olisi oltava pakollista. Tässä direktiivissä olisi direktiivissä 2008/98/EY vahvistettujen vaatimusten lisäksi määriteltävä myös muita laajennettuun tuottajan vastuuseen liittyviä vaatimuksia, esimerkiksi vaatimus siitä, että tiettyjen kertakäyttöisten muovituotteiden tuottajat vastaavat kustannuksista, joita aiheutuu roskien siivoamisesta. Kyseisiin kustannuksiin olisi voitava myös kuulua tupakkatuotteiden kulutuksen jälkeisen jätteen erityisen keräysinfrastruktuurin, kuten yleisimmin roskaantuville paikoille sijoitettavien asianmukaisten jäteastioiden, käyttöönotosta aiheutuvat kustannukset. Suhteellisuusnäkökohdat olisi otettava huomioon roskaantumisen puhdistamisesta aiheutuvien kustannusten laskentamenetelmissä. Hallinnollisten kustannusten minimoimiseksi jäsenvaltioiden olisi voitava määrittää puhdistamiskustannuksiin osoitettavia rahoitusosuuksia asianmukaisina monivuotisina ja kiinteinä määrinä.

(23)

Poisheitetyistä kalastusvälineistä, myös hylätyistä tai kadonneista kalastusvälineistä, peräisin olevan muovin suuri prosenttiosuus merten roskaantumisesta osoittaa, että asetuksella (EY) N:o 1224/2009, direktiivillä 2000/59/EY ja direktiivillä 2008/98/EY säädetyt nykyiset oikeudelliset vaatimukset eivät tarjoa riittävästi kannustimia tällaisten kalastusvälineiden palauttamiseen rannalle keräämistä ja käsittelyä varten. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä (EU) 2019/883 (18) perustetulla välillisten maksujen järjestelmällä poistetaan aluksilta kannustin päästää jätteet mereen ja varmistetaan, että ne saavat toimittaa jätteensä. Tätä järjestelmää olisi kuitenkin täydennettävä kalastajille suunnatuilla taloudellisilla lisäkannustimilla tuoda kalastusvälinejäte rannalle välillisen jätemaksun mahdollisen korotuksen välttämiseksi. Koska kalastusvälineiden muoviosiin liittyy runsaasti kierrätysmahdollisuuksia, jäsenvaltioiden olisi aiheuttamisperiaatteen mukaisesti otettava käyttöön laajennettu tuottajan vastuu muovia sisältäviä kalastusvälineitä ja kalastusvälineiden osia varten, jotta voidaan varmistaa, että kalastusvälinejäte kerätään erillisesti, ja rahoittaa kalastusvälinejätteen ympäristöä suojelevaa jätehuoltoa, erityisesti kierrätystä.

(24)

Muovia sisältäviä kalastusvälineitä koskevan laajennetun tuottajan vastuun puitteissa jäsenvaltioiden olisi tässä direktiivissä säädettyjen raportointivaatimusten mukaisesti seurattava ja arvioitava kalastusvälineitä, jotka sisältävät muovia.

(25)

Vaikka kaikki muovia sisältävät mereen joutuvat roskat aiheuttavat riskejä ympäristölle ja ihmisten terveydelle ja tähän olisi puututtava, olisi otettava huomioon myös suhteellisuusnäkökohdat. Tämän vuoksi kalastajia itseään ja muovia sisältävien kalastusvälineiden pienimuotoisia valmistajia ei olisi katsottava tuottajiksi eikä niiltä olisi edellytettävä laajennettuun tuottajan vastuuseen liittyvien tuottajan velvoitteiden täyttämistä.

(26)

Taloudelliset ja muut kannustimet, joilla tuetaan kuluttajien kestäviä valintoja ja edistetään kuluttajien vastuullista käyttäytymistä, voivat olla tehokas väline tämän direktiivin tavoitteiden saavuttamiseksi.

(27)

Juomapullot, jotka ovat kertakäyttöisiä muovituotteita, ovat yleisimpiä unionin rannoilta löytyviä meriroskia. Tämä johtuu huonosti toimivista erilliskeräysjärjestelmistä ja siitä, että kuluttajat osallistuvat huonosti näihin järjestelmiin. On tarpeen edistää tehokkaampia erilliskeräysjärjestelmiä. Sen vuoksi olisi asetettava erilliskeräyksen vähimmäistavoite juomapulloille, jotka ovat kertakäyttöisiä muovituotteita. Jätteen erilliskeräystä koskeva velvoite edellyttää, että erityyppinen ja ominaisuuksiltaan erilainen jäte pidetään erillään, mutta tietyt jätelajit olisi voitava kerätä yhdessä, edellyttäen, että tämä ei estä laadukasta kierrätystä jätehierarkian ja direktiivin 2008/98/EY 10 artiklan 2 kohdan ja 3 artiklan a alakohdan mukaisesti. Erilliskeräystavoite olisi asetettava jäsenvaltiossa markkinoille saatettujen kertakäyttöisten muovisten juomapullojen määrän tai vaihtoehtoisesti kertakäyttöisistä muovisista juomapulloista syntyvän jätteen määrän perusteella. Jäsenvaltiossa syntyvän jätteen määrää laskettaessa olisi otettava asianmukaisesti huomioon kaikki kertakäyttöisistä muovisista juomapulloista syntyvä jäte, mukaan lukien jätteidenkeräysjärjestelmän kautta loppukäsittelemisen sijaan roskaksi päätyneet pullot. Jäsenvaltioiden olisi voitava saavuttaa kyseinen vähimmäistavoite asettamalla erilliskeräyksen tavoitteet juomapulloille, jotka ovat kertakäyttöisiä muovituotteita, laajennettua tuottajan vastuuta koskevien järjestelmien puitteissa, luomalla pantilliset palautusjärjestelmät tai muilla toimenpiteillä, jotka ne katsovat sopiviksi. Tällä on suora positiivinen vaikutus keräysasteeseen, kerätyn materiaalin laatuun ja uusiomateriaalien laatuun, mikä tarjoaa mahdollisuuksia kierrätysyrityksille ja uusiomateriaalien markkinoille. Se tukee direktiivissä 94/62/EY asetettujen pakkausjätteen kierrätystavoitteiden saavuttamista.

(28)

Jotta ehkäistään roskaamista ja muita epäasianmukaisia jätteen loppukäsittelymenetelmiä, joiden seurauksena mereen joutuu muoviroskia, kertakäyttöisten muovituotteiden kuluttajille ja muovia sisältävien kalastusvälineiden käyttäjille on tarpeen antaa riittävästi tietoa saatavilla olevista uudelleenkäytettävistä vaihtoehdoista ja uudelleenkäyttöjärjestelmistä, asianmukaisimmista käytettävissä olevista jätehuoltovaihtoehdoista ja/tai vältettävistä jätteen loppukäsittelyn vaihtoehdoista, ympäristöä suojelevan jätehuollon parhaista käytännöistä, huonojen loppukäsittelykäytäntöjen ympäristövaikutuksista, tiettyjen kertakäyttöisten muovituotteiden ja kalastusvälineiden muovisisällöstä sekä epäasianmukaisen jätteiden loppukäsittelyn vaikutuksesta viemäriverkkoon. Jäsenvaltioilta olisi sen vuoksi edellytettävä, että ne toteuttavat valistustoimenpiteitä sen varmistamiseksi, että kyseisille kuluttajille ja käyttäjille annetaan tällaista tietoa. Tiedot eivät saisi sisältää myynninedistämiseen liittyvää tietoa, joka kannustaa käyttämään kertakäyttöisiä muovituotteita. Jäsenvaltioiden olisi voitava valita sopivimmat toimenpiteet tuotteen luonteen tai sen käytön kannalta. Kertakäyttöisten muovituotteiden ja muovia sisältävien kalastusvälineiden tuottajien olisi katettava valistustoimenpiteiden kustannukset osana niille asetettuun laajennettuun tuottajan vastuuseen liittyviä velvoitteita.

(29)

Tämän direktiivin tavoitteena on suojella ympäristöä ja ihmisten terveyttä. Kuten unionin tuomioistuin on useaan otteeseen todennut, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 288 artiklan kolmannessa kohdassa direktiiville annetun velvoittavan luonteen kanssa olisi ristiriidassa se, että henkilöt, joita asia koskee, eivät lähtökohtaisesti voisi vedota direktiivillä asetettuihin velvollisuuksiin. Tämä näkökohta pätee erityisesti direktiiviin, jonka tavoitteena on ehkäistä ja vähentää tiettyjen muovituotteiden vaikutusta vesiympäristöön.

(30)

On tärkeää seurata merten roskaantumisen tasoa unionissa, jotta tämän direktiivin täytäntöönpanoa voidaan arvioida. Jäsenvaltioiden on direktiivin 2008/56/EY mukaisesti seurattava säännöllisesti merten roskaantumisen ominaisuuksia ja määriä, myös merien muovijätteen osalta. Kyseiset seurantatiedot on myös välitettävä komissiolle.

(31)

Jäsenvaltioiden olisi säädettävä tämän direktiivin nojalla hyväksyttyjen kansallisten säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet niiden täytäntöönpanon varmistamiseksi. Säädettyjen seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

(32)

Komission olisi paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen (19) 22 kohdan nojalla tehtävä tästä direktiivistä arviointi. Arvioinnin olisi perustuttava tämän direktiivin täytäntöönpanosta saatuun kokemukseen ja sen aikana kerättyihin tietoihin sekä direktiivien 2008/56/EY ja 2008/98/EY mukaisesti kerättyihin tietoihin. Arvioinnin olisi muodostettava perusta pohdinnalle, joka koskee mahdollisia lisätoimenpiteitä, kuten unionin laajuisten vähennystavoitteiden asettamista vuodelle 2030 ja sen jälkeen, sekä sitä, onko unionissa tehtävän merten roskaantumisen seurannan kannalta tarpeen tarkistaa liitettä, jossa luetellaan kertakäyttöiset muovituotteet, ja sitä, voidaanko tämän direktiivin soveltamisalaa laajentaa muihin kertakäyttöisiin tuotteisiin.

(33)

Jotta voidaan varmistaa tämän direktiivin yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa vahvistaa menetelmät, joilla lasketaan ja todennetaan niiden kertakäyttöisten muovituotteiden vuotuinen kulutus, joille on asetettu kulutuksen vähentämistä koskevat tavoitteet, muovisten juomapullojen vähimmäiskierrätystavoitteen saavuttamisen laskemista ja toteutumisen vahvistamista koskevat säännöt, tiettyihin kertakäyttöisiin muovituotteisiin kiinnitettävien merkintöjen eritelmät, menetelmät, joilla lasketaan ja todennetaan sellaisten kertakäyttöisten muovituotteiden keräystavoite, joille erilliskeräystavoitteita on asetettu, sekä niiden tietojen toimittamismuoto, jotka koskevat tämän direktiivin täytäntöönpanoa. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (20) mukaisesti.

(34)

On tarkoituksenmukaista, että jäsenvaltiot voivat halutessaan panna tietyt tämän direktiivin säännökset täytäntöön toimivaltaisten viranomaisten ja asianomaisten taloudenalojen välisin sopimuksin, edellyttäen, että tietyt vaatimukset täyttyvät.

(35)

Roskaantumisen torjunta kuuluu yhteisesti toimivaltaisille viranomaisille, tuottajille ja kuluttajille. Viranomaisten, myös unionin toimielinten, olisi näytettävä esimerkkiä.

(36)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita, joita ovat tiettyjen kertakäyttöisten muovituotteiden, oxo-hajoavasta muovista valmistettujen tuotteiden ja muovia sisältävien kalastusvälineiden ympäristöön ja ihmisten terveyteen kohdistuvan vaikutuksen ennaltaehkäiseminen ja vähentäminen, kiertotalouteen siirtymisen edistäminen, mukaan lukien innovatiivisten ja kestävien liiketoimintamallien, tuotteiden ja materiaalien tukeminen ja siten sisämarkkinoiden tehokkaan toiminnan edistäminen, vaan ne voidaan toimien laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi,