21.5.2019

Euroopan unionin virallinen lehti

L 133/1

KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) 2019/807,

annettu 13 päivänä maaliskuuta 2019,

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/2001 täydentämisestä siltä osin kuin on kyse suurta epäsuoran maankäytön muutoksen riskiä aiheuttavien raaka-aineiden, joiden tuotantoalue on laajentunut merkittävästi paljon hiiltä sitovalle maalle, määrittelemisestä sekä vähäistä epäsuoran maankäytön muutoksen riskiä aiheuttavien biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden sertifioinnista

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä 11 päivänä joulukuuta 2018 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/2001 (1) ja erityisesti sen 26 artiklan 2 kohdan neljännen alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Epäsuoraa maankäytön muutosta, jäljempänä ’ILUC’, koskevan kysymyksen ratkaisemiseksi direktiivissä (EU) 2018/2001 edellytetään, että komissio antaa delegoidun säädöksen, jossa vahvistetaan kriteerit suuren ILUC-riskin raaka-aineiden, joiden tuotantoalue on laajentunut merkittävästi paljon hiiltä sitovalle maalle, määrittelemiselle sekä vähäisen ILUC-riskin biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden sertifioinnille. Säädökseen olisi liityttävä kertomus merkityksellisten raaka-aineiden tuotannon maailmanlaajuisesta laajentumisesta, jäljempänä ’raaka-aineiden tuotannon laajentumista koskeva kertomus’. Komissio antoi kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle samana päivänä kuin tämän asetuksen.

(2)

Epäsuoraa maankäytön muutosta voi ilmetä, kun aiemmin ravinto- tai rehukasvien tuotantoon käytettyä maata muutetaan biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden tuotantoon. Tällaisessa tapauksessa ravinto- ja rehukasvien kysyntä on edelleen tyydytettävä, mikä saattaa johtaa maatalousmaan laajentumiseen paljon hiiltä sitoville alueille, kuten metsiin, kosteikkoihin ja turvemaille, mikä lisää kasvihuonekaasupäästöjä.

(3)	Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2009/28/EY (2) ja direktiivissä (EU) 2018/2001 vahvistetuissa kestävyyskriteereissä ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä koskevissa kriteereissä ei oteta huomioon ILUC-päästöjä.

(4)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2015/1513 (3) paitsi myönnetään, että ILUC-päästöjä esiintyy, myös tunnustetaan, niiden laskemiseen liittyvästä epävarmuudesta huolimatta, että epäsuoraan maankäytön muutokseen liittyvien kasvihuonekaasupäästöjen määrä voi olla niin suuri, että se kumoaa jotkin tai kaikki mainitussa direktiivissä määriteltyjen yksittäisten biopolttoaineiden ja bionesteiden ansiosta saavutetut kasvihuonekaasupäästöjen vähennykset. Sen vuoksi direktiivillä otettiin käyttöön yleinen raja, jolla rajoitetaan viljakasveista ja muista paljon tärkkelystä sisältävistä kasveista, sokeri- ja öljykasveista sekä maatalousmaalla pääasiassa energiakäyttöön viljellyistä pääviljelykasveista tuotettujen niiden polttoaineiden määrää, joka voidaan ottaa huomioon direktiivissä 2009/28/EY asetettujen tavoitteiden saavuttamisessa. Kyseisen rajan mukaan tällaisten polttoaineiden osuus raide- ja maantieliikenteen energian loppukulutuksesta saa olla kussakin jäsenvaltioissa enintään 7 prosenttia.

(5)

Direktiivissä (EU) 2018/2001 säilytetään liikenteessä kulutettavia ravinto- ja rehukasveista tuotettuja biopolttoaineita ja biomassapolttoaineita koskeva rajoitus ja tiukennetaan sitä ottamalla käyttöön erityiset kansalliset rajat sille, kuinka suuri määrä kyseisiä polttoaineita voidaan kaikkiaan ottaa huomioon unionin vuoden 2030 uusiutuvan energian tavoitteen saavuttamisessa. Kyseiset rajat määritetään sen mukaan, mikä on kyseisten polttoaineiden osuus rautatie- ja maantieliikenteen energian loppukulutuksesta kussakin jäsenvaltiossa vuonna 2020, ja niitä on mahdollista korottaa yhdellä prosenttiyksiköllä enintään 7 prosenttiin.

(6)

Direktiivin (EU) 2018/2001 mukaan olisi myös vahvistettava erityinen raja sellaisten ravinto- ja rehukasveista tuotettujen biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden, joihin liittyy suuri ILUC-riski ja joiden raaka-aineen tuotantoalue on laajentunut merkittävästi paljon hiiltä sitovalle maalle, kulutuksen määrälle kussakin jäsenvaltioissa vuonna 2019. Niiden osuutta olisi vähennettävä 31 päivästä joulukuuta 2023 alkaen asteittain siten, että osuus on nolla prosenttia viimeistään vuonna 2030.

(7)

Vaikka yleisesti myönnetään, että ravinto- ja rehukasvien käyttöön polttoaineiden tuotannossa liittyy epäsuoran maankäytön muutoksen riski, tieteellinen kirjallisuus osoittaa, että ILUC-päästöjen taso riippuu monista eri tekijöistä, kuten uusiutuvan polttoaineen tuotantoon käytetyn raaka-aineen tyypistä, biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden käytön aiheuttamasta raaka-aineen lisäkysynnästä sekä siitä, missä laajuudessa paljon hiiltä sitovaa maata suojellaan maailmanlaajuisesti.

(8)

Tieteellisessä kirjallisuudessa osoitetaan myös, että epäsuoran maankäytön muutoksen vaikutus siihen, kuinka paljon biopolttoaineilla, bionesteillä ja biomassapolttoaineilla voidaan saavuttaa kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä, on erityisen merkittävä öljykasveilla. Näistä raaka-aineista tuotettuihin uusiutuviin polttoaineisiin katsotaan siten yleisesti liittyvän korkeampi epäsuoran maankäytön muutoksen riski. Tämä on otettu huomioon sekä direktiivin 2009/28/EY että direktiivin (EU) 2018/2001 liitteessä VIII olevassa A osassa. Myös raaka-aineiden tuotannon laajentumista koskevassa kertomuksessa, jossa on otettu huomioon viimeisimmät ja parhaat saatavilla olevat tutkimustiedot ravinto- ja rehukasvien tuotantoalan maailmanlaajuisesta laajentumisesta paljon hiiltä sitovalle maalle, vahvistetaan, että ylivoimaisesti suurin osa ravinto- ja rehukasvien tuotantoalan maailmanlaajuisesta laajentumisesta paljon hiiltä sitovalle maalle johtuu öljykasveista.

(9)

Raaka-aineiden tuotannon laajentumista koskevassa kertomuksessa korostetaan myös, että se, kuinka öljykasvien tuotantoalueen laajentuminen paljon hiiltä sitovalle maalle vaikuttaa mahdollisuuksiin saada aikaan kasvihuonekaasupäästöjen vähennyksiä biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden avulla, riippuu monista tekijöistä. Määritettäessä tällaisen laajentumisen merkittävyyttä direktiivin (EU) 2018/2001 soveltamiseksi näistä tekijöistä ovat ratkaisevia tietyn viitevuoden jälkeen tapahtuneen tuotantoalan laajentumisen absoluuttinen ja suhteellinen suuruus verrattuna kyseisen viljelykasvin kokonaistuotantoalaan, se osuus tästä laajentumisesta, joka on kohdistunut paljon hiiltä sitovaan maahan, sekä paljon hiiltä sitovan alueen tyyppi. Nämä tekijät, samoin kuin kullekin viljelykasviryhmälle määriteltävät tuottavuuskertoimet, olisi siten otettava huomioon, kun vahvistetaan määrittelykriteerejä sellaisille ravinto- ja rehukasveista tuotetuille suuren ILUC-riskin biopolttoaineille, bionesteille ja biomassapolttoaineille, joiden raaka-aineen tuotantoalue on laajentunut merkittävästi paljon hiiltä sitovalle maalle.

(10)

Edellä mainitun perusteella ja ottaen huomioon kaikki asiaa koskevat tieteelliset tiedot ja tutkimukset, eri raaka-aineiden erot, eri hyödykemarkkinoiden maailmanlaajuinen luonne ja toimintatapa, niihin liittyvä tahattomien tai haitallisten poikkeamavaikutusten riski, kattavien tietojen suhteellinen saatavuus ja näiden tietojen määräaikainen ja tiheä uudelleentarkastelu sekä niihin liittyvät Euroopan unionin kansainväliset velvoitteet, sääntelyprosessin tässä vaiheessa sopivimpana, objektiivisimpana ja tasapuolisimpana pidetään menetelmää, joka perustuu kunkin raaka-aineen yleiseen maailmanlaajuiseen tilanteeseen, sellaisen lähestymistavan sijaan, jossa yksittäisiä maita käsiteltäisiin erikseen. Tämä muodostaa parhaan saavutettavissa olevan sääntelyllisen lähestymistavan suhteessa tämän asetuksen keskenään kilpaileviin mutta toisiaan täydentäviin tavoitteisiin. Lisäksi vähäisen ILUC-riskin sertifioinnin mahdollisuus tasapainottaa tällaista lähestymistapaa asianmukaisella tavalla.

(11)

Direktiivin (EU) 2018/2001 26 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on sovellettava tässä asetuksessa vahvistettuja kriteereitä sellaisten suurta epäsuoran maankäytön muutoksen riskiä aiheuttavien raaka-aineiden määrittelemiseen, joiden tuotantoalue on laajentunut merkittävästi maalle, johon on sitoutunut paljon hiiltä. Niiden olisi käytettävä tässä määrittelyssä liitteeseen sisältyviä tietoja, joita tarkastellaan uudelleen tämän asetuksen mukaisesti. Komission olisi tarkasteltava säännöllisesti uudelleen raaka-aineiden tuotannon laajentumista koskevaa kertomusta muuttuvien olosuhteiden ja viimeisimmän saatavilla olevan tieteellisen näytön huomioon ottamiseksi. Liitettä olisi muutettava tarvittaessa.

(12)

Sellaisten biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden, joiden katsotaan yleisesti aiheuttavan suurta ILUC-riskiä, ILUC-vaikutus voidaan välttää tietyissä olosuhteissa, ja niihin liittyvien raaka-aineiden viljely voi jopa osoittautua hyödylliseksi kyseisille tuotantoalueille. Tällaisia tapauksia varten on asianmukaista vahvistaa kriteerit, jotka mahdollistavat vähäisen ILUC-riskin biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden määrittelyn ja sertifioinnin. Sertifioidut vähäisen ILUC-riskin biopolttoaineet, bionesteet ja biomassapolttoaineet olisi vapautettava ravinto- ja rehukasveista tuotetuille suuren ILUC-riskin biopolttoaineille, bionesteille ja biomassapolttoaineille asetetusta rajasta ja huomioon otettavan osuuden asteittaisesta pienentämisestä sillä edellytyksellä, että ne täyttävät direktiivin (EU) 2018/2001 29 artiklassa vahvistetut kestävyyskriteerit ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiskriteerit.

(13)

Biopolttoaineita, bionesteitä ja biomassapolttoaineita olisi pidettävä vähäistä ILUC-riskiä aiheuttavina ainoastaan, jos niiden tuotannossa käytetyn raaka-aineen viljelyssä on sovellettu asianmukaisesti todennettavissa olevia toimenpiteitä, joilla tuottavuutta parannetaan niitä parannuksia enemmän, jotka joka tapauksessa saavutettaisiin nykykehitykseen perustuvassa skenaariossa. Näillä toimenpiteillä olisi lisäksi varmistettava raaka-aineiden kestävyys ottaen huomioon kaikki direktiivissä 2009/28/EY tai direktiivissä (EU) 2018/2001 vahvistetut uusiutuvan energian tavoitteisiin liittyvät vaatimukset.

(14)

Lisätakeena vähäisen ILUC-riskin sertifioinnin myönteisistä vaikutuksista vähäisen ILUC-riskin polttoaineiden tuotannossa käytettävä lisäraaka-aine olisi otettava huomioon ainoastaan, jos se on tulosta rajallisesta luokasta toimenpiteitä. Erityisesti huomioon olisi otettava ainoastaan toimenpiteet, jotka ovat taloudellisesti houkuttelevia, koska niiden avulla voidaan hyödyntää tällaisesta sertifioinnista seuraavaa taloudellista arvonlisää, analogisesti Kioton pöytäkirjan mukaisessa puhtaan kehityksen mekanismissa sovellettavien taloudellista täydentävyyttä koskevien kriteerien kanssa.

(15)

Lisäksi on asianmukaista, että taloudellisen täydentävyyden kriteeriä ei sovelleta lisäraaka-aineeseen, jota viljellään viljelemättömällä maalla tai vakavasti huonontuneella maalla tai jota viljelevät riippumattomat pienviljelijät. Tämä aiheuttaisi itse asiassa kohtuuttoman hallinnollisen taakan, kun otetaan huomioon huomattavat mahdollisuudet tuottavuuden parantamiseen ja tarvittavien investointien rahoittamiseen kohdistuvat esteet. Siksi viljelemättömällä maalla tai vakavasti huonontuneella maalla toteutetut toimenpiteet tai riippumattomien pienviljelijöiden toteuttamat toimenpiteet olisi vapautettava taloudellisen täydentävyyden kriteerin täyttämisen toteennäyttämisestä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta lisäraaka-aineen tuottamista ja kestävyyskriteerien täyttämistä koskevan vaatimuksen noudattamista. Useissa analyyseissa, mukaan lukien FAOn pienviljelijöiden datamuotokuva, tehdyn tilastollisen työn perusteella tässä yhteydessä pientiloina olisi pidettävä alle kahden hehtaarin tiloja.

(16)

Huomioon olisi otettava ainoastaan nykyisissä tai uusissa hankkeissa saavutetut todelliset tuottavuuden parannukset, jotka ovat seurausta lisätuottojen saavuttamiseen tähtäävistä toimenpiteistä. Sertifiointijakso olisi siksi rajattava kohtuulliseen aikaan ja laajuuteen, joka mahdollistaa asiaan liittyvien investointien täydellisen kuolettamisen ja luotettavien menettelyjen käytön sertifioinnin vaikuttavuuden seuraamiseen.

(17)

Jotta voidaan varmistaa vähäisen ILUC-riskin biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden sujuva sertifiointiprosessi, talouden toimijoiden olisi voitava luottaa vankkoihin ja luotettaviin sertifiointisääntöihin. Näissä säännöissä olisi otettava huomioon vapaaehtoisten kansallisten tai kansainvälisten järjestelmien rooli direktiivin (EU) 2018/2001 uudelleenlaaditun 30 artiklan mukaisesti. Mainitussa artiklassa parannetaan talouden toimijoiden tehtäväksi annetun varmentamisen luotettavuutta direktiivin 2009/28/EY vastaaviin säännöksiin verrattuna. Niiden kansallisten järjestelmien lisäksi, jotka komissio on hyväksynyt direktiivin (EU) 2018/2001 30 artiklan 6 kohdan mukaisesti, vapaaehtoisia järjestelmiä voidaan käyttää vähäisen ILUC-riskin biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden sertifiointiin samalla tavoin kuin niitä käytetään direktiivin (EU) 2018/2001 29 artiklassa vahvistettujen kestävyyskriteerien täyttymisen sertifiointiin.

(18)

Sen varmistamiseksi, että talouden toimijoiden toimittamat tiedot ovat läpinäkyviä, paikkansapitäviä ja luotettavia ja että ne on suojattu väärinkäytöksiltä, olisi otettava käyttöön vähäistä epäsuoran maankäytön muutoksen riskiä aiheuttavien biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden sertifiointia koskevat kattavat säännöt, joissa säädetään talouden toimijoiden esittämien väitteiden riittävän tasoisesta riippumattomasta tarkastuksesta. Tällaisia sääntöjä, joihin sisältyy myös ryhmäsertifiointi, voidaan edelleen tarkentaa ja yhdenmukaistaa hyväksymällä täytäntöönpanosäädöksiä direktiivin (EU) 2018/2001 30 artiklan 8 kohdan mukaisesti,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Kohde

Tässä asetuksessa vahvistetaan kriteerit sellaisten suuren ILUC-riskin raaka-aineiden, joiden tuotantoalue on laajentunut merkittävästi paljon hiiltä sitovalle maalle, määrittelemiselle sekä vähäisen ILUC-riskin |biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden sertifioinnille.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan

1)	’öljykasveilla’ ravinto- ja rehukasveja, kuten rapsia, öljypalmua, soijapapua ja auringonkukkaa, jotka eivät ole paljon tärkkelystä sisältäviä kasveja eivätkä sokerikasveja ja joita käytetään yleisesti raaka-aineena biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden tuotannossa;

’käyttämättömällä maalla’ alueita, joita ei ole käytetty ravinto- ja rehukasvien ja muiden energiakasvien viljelyyn eikä laiduntavien eläinten merkittävien rehumäärien kasvattamiseen viiden peräkkäisen vuoden aikana ennen biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden tuotantoon käytettävän raaka-aineen viljelyn aloittamista;

3)	’viljelemättömällä maalla’ käyttämätöntä maata, jota on aiemmin käytetty ravinto- ja rehukasvien viljelyyn, mutta jossa ravinto- ja rehukasvien viljely on lopetettu biofysikaalisten tai sosioekonomisten rajoitusten vuoksi;

4)	’vakavasti huonontuneella maalla’ direktiivin (EU) 2018/2001 liitteessä V olevan C osan 9 kohdassa määriteltyä maata;

’täydentävällä toimenpiteellä’ mitä tahansa maatalouskäytäntöjen parantamista, joka johtaa kestävällä tavalla ravinto- ja rehukasvien satojen parantumiseen maalla, jota jo käytetään ravinto- ja rehukasvien viljelyyn, sekä kaikkia toimia, jotka mahdollistavat ravinto- ja rehukasvien viljelyn käyttämättömällä maalla, mukaan lukien viljelemätön maa, biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden tuotantoa varten;

6)	’lisäraaka-aineella’ selvästi rajatulla alueella tuotettua ravinto- ja rehukasvien lisämäärää sadon dynaamiseen lähtötasoon verrattuna, kun kyseinen lisämäärä on välitön seuraus täydentävän toimenpiteen soveltamisesta;

’sadon dynaamisella lähtötasolla’ sellaisen rajatun alueen keskisatoa, jolla on toteutettu täydentävä toimenpide, laskettuna sitä vuotta välittömästi edeltävältä 3 vuoden ajanjaksolta, jona tällainen täydentävä toimenpide on toteutettu, ottaen huomioon kyseisellä raaka-aineella edeltävän vuosikymmenen aikana havaittu keskisadon kasvu ja pysyvien kasvien tapauksessa eliniän aikaiset satokäyrät, satovaihteluja lukuun ottamatta;

8)	’paljon hiiltä sitovalla maalla’ direktiivin (EU) 2018/2001 29 artiklan 4 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitettuja kosteikkoja, mukaan lukien turvemaa, ja pysyvästi metsän peittämiä alueita;

’pienviljelijöillä’ viljelijöitä, jotka harjoittavat riippumattomasti maataloustoimintaa maatilalla, jonka maatalousala on alle 2 hehtaaria ja johon heillä on omistus- tai maaoikeudet tai mikä tahansa muu vastaava saanto, joka antaa heille hallintaoikeuden maahan, ja jotka eivät ole minkään yhtiön palveluksessa, lukuun ottamatta osuuskuntaa, jonka jäseniä he ovat muiden pienviljelijöiden kanssa, edellyttäen, että tällainen osuuskunta ei ole kolmannen osapuolen määräysvallassa;

10)	’pysyvillä kasveilla’ viljelykiertoon kuulumattomia kasveja, jotka eivät ole pysyviä nurmia eivätkä pysyviä laitumia ja joita kasvatetaan vähintään viiden vuoden ajan.

3 artikla

Määrittelykriteerit sellaisille suurta epäsuoran maankäytön muutoksen riskiä aiheuttaville raaka-aineille, joiden tuotantoalue on laajentunut merkittävästi paljon hiiltä sitovalle maalle

Suurta epäsuoran maankäytön muutoksen riskiä aiheuttavat raaka-aineet, joiden tuotantoalue on laajentunut merkittävästi paljon hiiltä sitovalle maalle, määritellään seuraavien kumulatiivisten kriteerien perusteella:

a)	raaka-aineen maailmanlaajuisen tuotantoalueen keskimääräinen vuotuinen laajentuminen vuodesta 2008 on yli 1 prosenttia ja koskee yli 100 000:ta hehtaaria;

se osuus tästä laajentumisesta, joka kohdistuu paljon hiiltä sitovaan maahan, on yli 10 prosenttia seuraavan kaavan mukaisesti:

jossa

xhcs = se osuus laajentumisesta, joka kohdistuu paljon hiiltä sitovalle maalle;

xf = se osuus laajentumisesta, joka kohdistuu direktiivin (EU) 2018/2001 29 artiklan 4 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitetulle maale;

xp = se osuus laajentumisesta, joka kohdistuu direktiivin (EU) 2018/2001 29 artiklan 4 kohdan a alakohdassa tarkoitetulle maalle, mukaan lukien turvemaa;

PF = tuottavuuskerroin.

PF on 1,7 maissilla, 2,5 öljypalmulla, 3,2 sekerijuurikkaalla, 2,2 sokeriruo'olla ja 1 kaikilla muilla viljelykasveilla.

Edellä a ja b alakohdassa tarkoitettujen kriteerien soveltamisen on perustuttava liitteessä annettuihin tietoihin, siten kuin niitä on tarkistettu 7 artiklan mukaisesti.

4 artikla

Yleiset kriteerit vähäistä epäsuoran maankäytön muutoksen riskiä aiheuttavien biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden sertifioinnille

1. Biopolttoaineet, bionesteet ja biomassapolttoaineet voidaan sertifioida vähäistä epäsuoran maankäytön muutoksen riskiä aiheuttaviksi polttoaineiksi ainoastaan, jos kaikki seuraavat kriteerit täyttyvät:

a)	biopolttoaineet, bionesteet ja biomassapolttoaineet täyttävät direktiivin (EU) 2018/2001 29 artiklassa vahvistetut kestävyyskriteerit ja kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiskriteerit;

b)	biopolttoaineet, bionesteet ja biomassapolttoaineet on tuotettu lisäraaka-aineesta, joka on saatu 5 artiklassa vahvistetut erityiset kriteerit täyttävillä täydentävillä toimenpiteillä;

c)	asianomaiset talouden toimijat kokoavat lisäraaka-aineen yksilöimiseksi ja sen tuotantoa koskevien väittämien todentamiseksi tarvittavan näytön ja dokumentoivat sen perusteellisesti.

2. Edellä 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuun näyttöön on sisällyttävä vähintään tiedot lisäraaka-aineen tuottamiseksi toteutetuista täydentävistä toimenpiteistä, rajatuista alueista, joilla näitä toimenpiteitä on sovellettu, sekä keskisadosta, joka on saavutettu maalla, jolla näitä toimenpiteitä on sovellettu, välittömästi sitä vuotta edeltävänä 3 vuoden ajanjaksona, jona täydentävää toimenpidettä sovellettiin.

5 artikla

Täydentävät toimenpiteet

1. Biopolttoaineet, bionesteet ja biomassapolttoaineet voidaan sertifioida vähäistä epäsuoran maankäytön muutoksen riskiä aiheuttaviksi polttoaineiksi ainoastaan, jos

lisäraaka-aineen tuottamiseksi toteutetut täydentävät toimenpiteet täyttävät vähintään yhden seuraavista ehdoista:

niistä tulee taloudellisesti houkuttelevia tai niiden toteuttamiselle ei ole esteitä ainoastaan sen vuoksi, että lisäraaka-aineesta tuotetut biopolttoaineet, bionesteet ja biomassapolttoaineet voidaan ottaa huomioon direktiivissä 2009/28/EY tai direktiivissä (EU) 2018/2001 asetettujen uusiutuvaa energiaa koskevien tavoitteiden saavuttamisessa;

ii)	ne mahdollistavat ravinto- ja rehukasvien viljelyn viljelemättömällä maalla tai vakavasti huonontuneella maalla;

iii)	niitä toteuttavat pienviljelijät;

b)	täydentäviä toimenpiteitä toteutetaan enintään 10 vuotta ennen biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden sertifiointia vähäistä epäsuoran maankäytön muutoksen riskiä aiheuttaviksi polttoaineiksi.

6 artikla

Vähäistä epäsuoran maankäytön muutoksen riskiä aiheuttavien biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden sertifiointia koskevat tarkastus- ja todentamisvaatimukset

1. Vähäistä epäsuoran maankäytön muutoksen riskiä aiheuttavien biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden sertifiointia varten talouden toimijoiden on

a)	toimitettava väitteidensä tueksi luotettavia tietoja, joissa varmistetaan, että kaikki 4 ja 5 artiklassa säädetyt vaatimukset on täytetty asianmukaisesti;

b)	järjestettävä toimitettujen tietojen riittävän tasoinen riippumaton tarkastus ja varmistettava riittävä läpinäkyvyys, joka vastaa tarkastuksiin sovellettavan lähestymistavan julkisen valvonnan tarvetta; ja

c)	esitettävä todisteet tarkastusten suorittamisesta.

2. Tarkastuksessa on varmistettava, että talouden toimijoiden toimittamat tiedot ovat paikkansapitäviä ja luotettavia ja että ne on suojattu väärinkäytöksiltä.

3. Talouden toimijoiden on käytettävä direktiivin (EU) 2018/2001 30 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua ainetasemenetelmää sen osoittamiseksi, että erää on pidettävä vähäistä epäsuoran maankäytön muutoksen riskiä aiheuttavana biopolttoaineena, bionesteenä tai biomassapolttoaineena. Edellä 4–6 artiklassa vahvistettujen kriteerien noudattamisen osoittamiseen voidaan käyttää vapaaehtoisia järjestelmiä direktiivin (EU) 2018/2001 30 artiklan mukaisesti.

7 artikla

Seuranta ja uudelleentarkastelu

Komissio tarkastelee 30 päivään kesäkuuta 2021 mennessä uudelleen kaikkia raaka-aineiden tuotannon laajentumista koskevan kertomuksen merkityksellisiä näkökohtia, etenkin raaka-aineiden tuotantoalueen laajentumista koskevia tietoja, sekä niihin tekijöihin liittyvää näyttöä, jotka oikeuttavat 5 artiklan 1 kohdassa annetun pienviljelijöitä koskevan säännöksen, ja tarvittaessa muuttaa tätä asetusta. Tarkistettu kertomus toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ja se muodostaa pohjan 3 artiklassa vahvistettujen kriteerien soveltamiselle.

Komissio tarkastelee tämän jälkeen uudelleen kertomukseen sisältyviä tietoja muuttuvien olosuhteiden ja viimeisimmän saatavilla olevan tieteellisen näytön valossa.

8 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 13 päivänä maaliskuuta 2019.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Jean-Claude JUNCKER

(1) EUVL L 328, 21.12.2018, s. 82.

(2) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/28/EY, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2009, uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä sekä direktiivien 2001/77/EY ja 2003/30/EY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta (EUVL L 140, 5.6.2009, s. 16).

(3) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/1513, annettu 9 päivänä syyskuuta 2015, bensiinin ja dieselpolttoaineiden laadusta annetun direktiivin 98/70/EY ja uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä annetun direktiivin 2009/28/EY muuttamisesta (EUVL L 239, 15.9.2015, s. 1).

LIITE

	Tuotantoalan keskimääräinen vuotuinen laajentuminen vuodesta 2008 (kha)	Tuotantoalan keskimääräinen vuotuinen laajentuminen vuodesta 2008 (%)	Direktiivin (EU) 2018/2001 29 artiklan 4 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitetulle maalle kohdistuva osuus laajentumisesta	Direktiivin (EU) 2018/2001 29 artiklan 4 kohdan a alakohdassa tarkoitetulle maalle kohdistuva osuus laajentumisesta
Viljakasvit
Vehnä	– 263,4	– 0,1 %	1 %	—
Maissi	4 027,5	2,3 %	4 %	—
Sokerikasvit
Sokeriruoko	299,8	1,2 %	5 %	—
Sokerijuurikas	39,1	0,9 %	0,1 %	—
Öljykasvit
Rapsi	301,9	1,0 %	1 %	—
Öljypalmu	702,5	4,0 %	45 %	23 %
Soijapapu	3 183,5	3,0 %	8 %	—
Auringonkukka	127,3	0,5 %	1 %	—

21.5.2019

Euroopan unionin virallinen lehti

L 133/13

NEUVOSTON PÄÄTÖS (EU) 2019/812,

annettu 14 päivänä toukokuuta 2019,

Amerikan trooppisten tonnikalojen suojelukomissiossa (IATTC) ja kansainvälistä delfiinien suojeluohjelmaa koskevan sopimuksen osapuolten kokouksissa Euroopan unionin puolesta otettavasta kannasta ja IATTC:ssa unionin puolesta esitettävästä kannasta 12 päivänä kesäkuuta 2014 annetun päätöksen kumoamisesta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 43 artiklan yhdessä sen 218 artiklan 9 kohdan kanssa,

ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Unioni hyväksyi neuvoston päätöksellä 2006/539/EY (1) Amerikan yhdysvaltojen ja Costa Rican tasavallan välisellä vuoden 1949 yleissopimuksella perustetun Amerikan trooppisten tonnikalojen suojelukomission vahvistamista koskevan yleissopimuksen (2), jäljempänä ’Antiguan yleissopimus’, jolla perustettiin Amerikan trooppisten tonnikalojen suojelukomissio (IATTC).

(2)

IATTC vastaa kalavarojen säilyttämisestä ja hoidosta Antiguan yleissopimuksen alueella. IATTC hyväksyy säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvien kalakantojen pitkän aikavälin säilyttämisen ja kestävän käytön turvaamiseksi. Tällaisista toimenpiteistä voi tulla unionia sitovia.

(3)

Unioni hyväksyi neuvoston päätöksellä 2005/938/EY (3) kansainvälistä delfiinien suojeluohjelmaa koskevan sopimuksen (4), jäljempänä ’AIDCP-sopimus’, jolla perustettiin AIDCP-sopimuksen osapuolten kokous. Antiguan yleissopimuksen XIV artiklan mukaan IATTC:lla on keskeinen tehtävä AIDCP-sopimuksen täytäntöönpanon koordinoinnissa ja AIDCP-sopimuksen puitteissa hyväksyttyjen toimenpiteiden toteuttamisessa. AIDCP-sopimuksen sihteeristönä toimii IATTC.

(4)

AIDCP-sopimuksen osapuolten kokous on elin, joka on perustettu AIDCP-sopimuksella tukemaan delfiinikuolemien vähentämistä asteittain lähelle nollatasoa tonnikalan kurenuottakalastuksessa Antiguan yleissopimuksen alueella. AIDCP-osapuolten kokous hyväksyy päätöksiä, joilla pyritään varmistamaan tonnikalan kurenuottakalastukseen liittyvien meren luonnonvarojen kestävyys pitkällä aikavälillä Antiguan yleissopimuksen alueella. Tällaisista toimenpiteistä voi tulla unionia sitovia.

(5)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1380/2013 (5) edellytetään, että unioni varmistaa kalastus- ja vesiviljelytoimien olevan ekologisesti kestäviä pitkällä aikavälillä sekä varmistaa niiden hoitamisen johdonmukaisesti taloudellisten, sosiaalisten ja työllisyyteen liittyvien etujen saavuttamista ja elintarvikkeiden saatavuuden parantamista koskevien tavoitteiden kanssa. Siinä edellytetään myös, että unioni soveltaa kalastuksenhoitoon ennalta varautuvaa lähestymistapaa ja pyrkii varmistamaan, että meren luonnonvaroja hyödynnetään siten, että pyydettävien lajien kannat palautetaan kestävän enimmäistuoton mahdollistavia tasoja suuremmiksi ja pidetään näillä tasoilla. Lisäksi säädetään, että unioni toteuttaa parhaiden käytettävissä olevien tieteellisten lausuntojen perusteella säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä, tukee tieteellisen tiedon ja tieteellisten lausuntojen tuottamista, lopettaa asteittain saaliiden poisheittämisen ja tukee kalastusmenetelmiä, jotka lisäävät kalastuksen valikoivuutta ja joilla vältetään ja vähennetään tahattomia saaliita mahdollisimman paljon ja joita käytettäessä kalastuksesta meriekosysteemiin ja kalavaroihin kohdistuvat vaikutukset jäävät pieniksi. Asetuksessa (EU) N:o 1380/2013 säädetään vielä nimenomaisesti, että unioni soveltaa kyseisiä tavoitteita ja periaatteita ulkoisia kalastussuhteitaan harjoittaessaan.

(6)

Kuten unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ja Euroopan komission yhteisessä tiedonannossa ”Kansainvälinen valtamerten hallinnointi: valtamerten tulevaisuusohjelma” ja neuvoston kyseisestä yhteisestä tiedonannosta antamissa päätelmissä todetaan, toimenpiteiden edistäminen alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen tukemiseksi ja niiden tehokkuuden ja tarvittaessa hallinnoinnin parantamiseksi on keskeisellä sijalla unionin toiminnassa näillä foorumeilla.

(7)

Komission tiedonannossa Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle ”EU:n strategia muoveista kiertotaloudessa” viitataan erityisiin toimenpiteisiin, joilla vähennetään muovijätettä ja merten pilaantumista sekä pyydysten katoamista tai hylkäämistä merellä.

(8)

On aiheellista vahvistaa vuosiksi 2019–2023 IATTC:n ja AIDCP-sopimuksen osapuolten kokouksen kokouksissa unionin puolesta otettava kanta, koska IATTC:n säilyttämis- ja täytäntöönpanotoimenpiteet ja AIDCP-sopimuksen osapuolten kokouksen päätökset sitovat unionia ja voivat vaikuttaa ratkaisevasti unionin oikeuden sisältöön erityisesti seuraavien osalta: neuvoston asetukset (EY) N:o 1005/2008 (6) ja (EY) N:o 1224/2009 (7) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/2403 (8).

(9)	IATTC:n kokouksissa unionin puolesta otettava kanta on nyt vahvistettu IATTC:ssa unionin puolesta esitettävästä kannasta 12 päivänä kesäkuuta 2014 annetulla neuvoston päätöksellä. On aiheellista kumota kyseinen päätös ja korvata se uudella päätöksellä, joka kattaa vuodet 2019–2023.

(10)

Ottaen huomioon, että Antiguan yleissopimuksen alueen kalavarat ovat muutostilassa ja että näin ollen unionin kannassa on otettava huomioon viimeaikainen kehitys, mukaan lukien ennen IATTC:n ja AIDCP-sopimuksen osapuolten kokouksen kokouksia tai niiden aikana esitetyt uudet tieteelliset ja muut olennaiset tiedot, olisi vuosiksi 2019–2023 vahvistettava Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 13 artiklan 2 kohdassa esitetyn unionin toimielinten keskenään tekemän vilpittömän yhteistyön periaatteen mukaisesti menettelyt unionin kannan vuosittain tehtävää tarkennusta varten,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Amerikan trooppisten tonnikalojen suojelukomission (IATTC) sekä kansainvälistä delfiinien suojeluohjelmaa koskevan sopimuksen (AIDCP) osapuolten kokouksen kokouksissa unionin puolesta otettava kanta esitetään liitteessä I.

2 artikla

IATTC:n ja AIDCP-sopimuksen osapuolten kokouksen kokouksissa unionin puolesta otettavan kannan vuosittain tehtävä tarkennus suoritetaan liitteen II mukaisesti.

3 artikla

Komission ehdotuksesta neuvosto arvioi ja tarvittaessa tarkistaa liitteessä I esitettyä unionin kantaa viimeistään vuonna 2024 pidettävää IATTC:n vuosikokousta varten.

4 artikla

Kumotaan Amerikan trooppisten tonnikalojen suojelukomissiossa (IATTC) Euroopan unionin puolesta esitettävästä kannasta 12 päivänä kesäkuuta 2014 annettu neuvoston päätös.

5 artikla

Tämä päätös tulee voimaan päivänä, jona se hyväksytään.

Tehty Brysselissä 14 päivänä toukokuuta 2019.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

P. DAEA

(1) Neuvoston päätös 2006/539/EY, tehty 22 päivänä toukokuuta 2006, Amerikan yhdysvaltojen ja Costa Rican tasavallan välisellä vuoden 1949 yleissopimuksella perustetun Amerikan trooppisten tonnikalojen suojelukomission vahvistamista koskevan yleissopimuksen tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta (EUVL L 224, 16.8.2006, s. 22).

(2) EUVL L 224, 16.8.2006, s. 24.

(3) Neuvoston päätös 2005/938/EY, tehty 8 päivänä joulukuuta 2005, kansainvälistä delfiinien suojeluohjelmaa koskevan sopimuksen hyväksymisestä Euroopan yhteisön puolesta (EUVL L 348, 30.12.2005, s. 26).

(4) EUVL L 348, 30.12.2005, s. 28.

(5) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1380/2013, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, yhteisestä kalastuspolitiikasta, neuvoston asetusten (EY) N:o 1954/2003 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 2371/2002 ja (EY) N:o 639/2004 ja neuvoston päätöksen 2004/585/EY kumoamisesta (EUVL L 354, 28.12.2013, s. 22).

(6) Neuvoston asetus (EY) N:o 1005/2008, annettu 29 päivänä syyskuuta 2008, laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemistä, estämistä ja poistamista koskevasta yhteisön järjestelmästä, asetusten (ETY) N:o 2847/93, (EY) N:o 1936/2001 ja (EY) N:o 601/2004 muuttamisesta sekä asetusten (EY) N:o 1093/94 ja (EY) N:o 1447/1999 kumoamisesta (EUVL L 286, 29.10.2008, s. 1).

(7) Neuvoston asetus (EY) N:o 1224/2009, annettu 20 päivänä marraskuuta 2009, yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, asetusten (EY) N:o 847/96, (EY) N:o 2371/2002, (EY) N:o 811/2004, (EY) N:o 768/2005, (EY) N:o 2115/2005, (EY) N:o 2166/2005, (EY) N:o 388/2006, (EY) N:o 509/2007, (EY) N:o 676/2007, (EY) N:o 1098/2007, (EY) N:o 1300/2008 ja (EY) N:o 1342/2008 muuttamisesta sekä asetusten (ETY) N:o 2847/93, (EY) N:o 1627/94 ja (EY) N:o 1966/2006 kumoamisesta (EUVL L 343, 22.12.2009, s. 1).

(8) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2017/2403, annettu 12 päivänä joulukuuta 2017, ulkoisten kalastuslaivastojen kestävästä hallinnoinnista ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1006/2008 kumoamisesta (EUVL L 347, 28.12.2017, s. 81).

LIITE I

Amerikan trooppisten tonnikalojen suojelukomissiossa (IATTC) sekä kansainvälistä delfiinien suojeluohjelmaa koskevan sopimuksen (IDCP-sopimuksen) osapuolten kokouksessa unionin puolesta otettava kanta

1. PERIAATTEET

IATTC:n ja IDCP-sopimuksen osapuolten kokouksen puitteissa unioni

toimii yhteisen kalastuspolitiikan yhteydessä soveltamiensa tavoitteiden ja periaatteiden mukaisesti, erityisesti soveltamalla asetuksen (EU) N:o 1380/2013 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti ennalta varautuvaa lähestymistapaa ja kestävän enimmäistuoton mahdollistaviin tasoihin liittyviä tavoitteita ekosysteemilähtöisen lähestymistavan käytön edistämiseksi kalastuksenhoidossa, tahattomien saaliiden välttämiseksi ja vähentämiseksi niin pitkälle kuin mahdollista, saaliiden poisheittämisen lopettamiseksi asteittain ja kalastustoiminnasta meriekosysteemeihin ja niiden luontotyyppeihin kohdistuvien kielteisten vaikutusten minimoimiseksi sekä edistämällä taloudellisesti kannattavaa ja kilpailukykyistä unionin kalastusalaa kohtuullisen elintason turvaamiseksi kalastustoiminnasta riippuvaisille tahoille ottaen samalla huomioon kuluttajien edut;

pyrkii siihen, että sidosryhmät osallistuvat asianmukaisesti IATTC:n ja IDCP-sopimuksen toimenpiteiden valmisteluvaiheeseen, ja varmistaa, että IATTC:n puitteissa toteutettavat toimenpiteet ovat Antiguan yleissopimuksen ja IDCP-sopimuksen osapuolten kokouksen puitteissa toteutettavat toimenpiteet ovat IDCP-sopimuksen mukaisia;

varmistaa, että IATTC:n ja IDCP-sopimuksen osapuolten kokouksen puitteissa hyväksytyt toimenpiteet ovat kansainvälisen oikeuden, ja erityisesti vuonna 1982 tehdyn YK:n merioikeusyleissopimuksen, vuonna 1995 tehdyn hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämistä ja hoitoa koskevan YK:n sopimuksen sekä aavan meren kalastusalusten kansainvälisten suojelu- ja hoitotoimenpiteiden noudattamisen edistämisestä vuonna 1993 tehdyn sopimuksen sekä satamavaltion toimenpiteistä vuonna 2009 tehdyn elintarvike- ja maatalousjärjestön sopimuksen määräysten, mukaisia;

d)	pyrkii ottamaan kantoja, jotka vastaavat alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen samalla alueella soveltamia parhaita käytäntöjä;

pyrkii yhtenäisyyteen ja synergiaan unionin kahdenvälisissä kalastussuhteissaan kolmansien maiden kanssa harjoittaman politiikan kanssa ja varmistaa johdonmukaisuuden suhteessa muuhun politiikkaansa, erityisesti ulkosuhteiden, työllisyyden, ympäristön, kaupan, kehityksen sekä tutkimuksen ja innovoinnin aloilla;

f)	varmistaa unionin kansainvälisten sitoumusten noudattamisen;

g)	toimii yhteisen kalastuspolitiikan ulkoisesta ulottuvuudesta annetusta komission tiedonannosta 19. maaliskuuta 2012 annettujen neuvoston päätelmien (1) mukaisesti;

h)	pyrkii luomaan tasapuoliset toimintaedellytykset unionin laivastolle IATTC-yleissopimuksen alueella samojen periaatteiden ja vaatimusten perusteella kuin sovelletaan unionin lainsäädännön mukaan, sekä edistämään näiden periaatteiden ja vaatimusten yhdenmukaista soveltamista;

noudattaa neuvoston päätelmiä (2), jotka on annettu unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ja Euroopan komission yhteisestä tiedonannosta Kansainvälinen valtamerten hallinnointi: EU:n panos vastuulliseen valtamerten hoitoon (3), ja edistää toimenpiteitä IATTC:n ja IDCP-sopimuksen tukemiseksi ja IATTC:n tehokkuuden ja tarvittaessa hallinnon ja toimintakyvyn parantamiseksi (erityisesti tieteellisen toiminnan, vaatimusten noudattamisen, läpinäkyvyyden ja päätöksenteon osalta) panoksena valtamerten kestävään hallinnointiin sen kaikissa ulottuvuuksissa;

j)	edistää koordinointia alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen ja meriä koskevien alueellisten yleissopimusten välillä ja tapauksen mukaan yhteistyötä maailmanlaajuisten organisaatioiden kanssa kunkin tahon toimeksiannon puitteissa;

edistää koordinointia ja yhteistyötä muiden tonnikalan alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen kanssa, esimerkiksi aktivoimalla uudelleen niin kutsutun Koben prosessin tonnikalan alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen osalta ja laajentamalla sitä niin, että se koskee kaikkia alueellisia kalastuksenhoitojärjestöjä.

2. SUUNTAVIIVAT

Unioni pyrkii tapauksen mukaan tukemaan sitä, että IATTC:n ja IDCP-sopimuksen puitteissa toteutetaan seuraavat toimenpiteet:

kalavarojen säilyttämis- ja hoitotoimenpiteet Antiguan yleissopimuksen alueella parhaiden käytettävissä olevien tieteellisten lausuntojen perusteella; mukaan lukien sellaiset IATTC:n säätelemiin meren elollisiin luonnonvaroihin liittyvät suurimpia sallittuja saaliita (TACit) ja kiintiöitä tai pyyntiponnistuksen säätelyä koskevat toimenpiteet, joiden avulla saavutetaan kestävää enimmäistuottoa vastaava taso viimeistään vuonna 2020 tai pidetään tätä tasoa yllä. Tarvittaessa kyseisiin säilyttämis- ja hoitotoimenpiteisiin on sisällyttävä erityistoimenpiteitä liikakalastuksesta kärsiviä kantoja varten pyyntiponnistuksen pitämiseksi käytettävissä olevien kalastusmahdollisuuksien mukaisena;

b)	toimenpiteet laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen (LIS-kalastuksen) ehkäisemiseksi, estämiseksi ja poistamiseksi yleissopimusalueella, mukaan lukien LIS-alusten luettelointi;

c)	toimenpiteet, joiden avulla voidaan tehostaa kalastusalan tieteellisen tiedon keräämistä sekä lisätä ja parantaa kalastusalan ja tutkijoiden välistä yhteistyötä;

seuranta-, valvonta- ja tarkkailutoimenpiteet Antiguan yleissopimuksen alueella, mukaan lukien satamavaltiotoimenpiteiden toteuttaminen ja alusten satelliittiseurantajärjestelmän vahvistaminen, jotta voidaan varmistaa valvonnan tehokkuus sekä yhdenmukaisuus IATTC:n puitteissa toteutettujen toimenpiteiden kanssa;

toimenpiteet kalastustoiminnasta meriluonnon monimuotoisuuteen ja meriekosysteemeihin ja niiden luontotyyppeihin kohdistuvien kielteisten vaikutusten minimoimiseksi, mukaan lukien toimenpiteet, joilla pyritään vähentämään merten pilaantumista, estämään muovin päästämistä mereen ja vähentämään meressä olevasta muovista meriluonnon monimuotoisuudelle ja meriekosysteemeille aiheutuvia vaikutuksia, Antiguan yleissopimuksen alueella olevia herkkiä meriekosysteemejä koskevat suojelutoimenpiteet YK:n yleiskokouksen päätöslauselmien mukaisesti sekä toimenpiteet tahattomien saaliiden, erityisesti vaarantuneiden meressä elävien lajien saaliiden, välttämiseksi ja vähentämiseksi niin pitkälle kuin mahdollista ja saaliiden poisheittämisen lopettamiseksi asteittain;

toimenpiteet kalojen yhteenkokoamiseen käytettävien välineiden (FAD) käytön hallinnoimiseksi erityisesti tietojenkeruun parantamiseksi, käytön määrän arvioimiseksi tarkasti ja käytön jäljittämiseksi ja seuraamiseksi, vaarantuneiden tonnikalalajien kantoihin kohdistuvien vaikutusten vähentämiseksi, kohde- ja muihin lajeihin ja ekosysteemiin kohdistuvien vaikutusten pienentämiseksi;

g)	toimenpiteet hylättyjen, kadonneiden tai muuten poisheitettyjen pyydysten vaikutusten vähentämiseksi valtameressä ja kyseisten pyydysten tunnistamisen ja talteenoton helpottamiseksi sekä meren roskaantumisen vähentämiseksi;

h)	toimenpiteet vaatimustenmukaisuuden valvontajärjestelmän parantamiseksi kyseisessä järjestössä ja tehokkaan seurannan varmistamiseksi niille toimille, joita lippuvaltiot ovat toteuttaneet vaatimusten noudattamatta jättämiseen liittyvissä tapauksissa;

i)	toimenpiteet pelkästään hainevien keräämiseksi harjoitettavan kalastuksen kieltämiseksi sekä sen edellyttämiseksi, että kaikki hait puretaan aluksesta siten, että kaikki evät ovat niissä luonnollisesti kiinni;

j)	tapauksen mukaan yhteiset toimintamallit muiden, erityisesti samalla alueella kalastuksenhoitoa harjoittavien, alueellisten kalastuksenhoitojärjestöjen kanssa;

k)	muut tekniset toimenpiteet, jotka pohjautuvat IATTC:n ja IDCP-sopimuksen osapuolten kokouksen elinten ja työryhmien lausuntoihin;

l)	tonnikalan kurenuottakalastuksen yhteydessä esiintyvien tahattomien delfiinikuolemien vähentäminen asteittain lähelle nollatasoa sekä säännölliset delfiinipopulaatioiden arviot;

m)	suositukset, tarvittaessa ja asiaankuuluvien perustamisasiakirjojen sallimassa laajuudessa, kalastusalan työtä koskevan Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimuksen täytäntöönpanon tukemiseksi;

n)	toimenpiteet kyseisen järjestön tehokkuuden varmistamiseksi mukaan lukien järjestön toimintaa koskevat säännölliset arviot.

(1) 7087/12 REV 1 ADD 1 COR 1.

(2) 7348/1/17 REV 1 of 24.3.2017.

(3) JOIN(2016) 49 final of 10.11.2016.

LIITE II

Amerikan trooppisten tonnikalojen suojelukomission sekä kansainvälistä delfiinien suojeluohjelmaa koskevan sopimuksen (IDCP-sopimus) osapuolten kokouksen kokouksissa otettavan unionin kannan vuosittainen tarkentaminen

Ennen jokaista IATTC:n ja IDCP-sopimuksen osapuolten kokouksen kokousta, kun kyseisten elinten on tehtävä päätöksiä, joilla on unioniin kohdistuvia oikeudellisia vaikutuksia, on toteutettava tarvittavat toimenpiteet, jotta unionin puolesta esitettävässä kannassa voidaan ottaa huomioon uusimmat komissiolle toimitetut tieteelliset ja muut olennaiset tiedot, liitteessä I esitettyjen periaatteiden ja suuntaviivojen mukaisesti.

Tätä tarkoitusta varten komissio toimittaa neuvostolle riittävän aikaisin ennen kutakin IATTC:n ja IDCP-sopimuksen osapuolten kokouksen kokousta kyseisiin tietoihin perustuvan asiakirjan, jossa esitetään unionin kannan ehdotetun tarkennuksen erityispiirteet unionin puolesta esitettävän kannan yksityiskohdista käytävää keskustelua ja niiden hyväksymistä varten.

Jos jossakin IATTC:n kokouksessa tai IDCP-sopimuksen osapuolten kokouksessa, mukaan lukien paikalla pidettävät kokoukset, ei päästä yksimielisyyteen uusien seikkojen ottamisesta huomioon unionin kannassa, asia saatetaan neuvoston tai sen valmisteluelinten käsiteltäväksi.

21.5.2019

Euroopan unionin virallinen lehti

L 133/20

NEUVOSTON TÄYTÄNTÖÖNPANOPÄÄTÖS (EU) 2019/814,

annettu 17 päivänä toukokuuta 2019,

direktiivin 2003/96/EY 19 artiklan mukaisen luvan antamisesta Italialle soveltaa lämmitykseen käytettävään kaasuöljyyn ja nestekaasuun alennettuja verokantoja tietyillä maantieteellisillä alueilla

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta 27 päivänä lokakuuta 2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/96/EY (1) ja erityisesti sen 19 artiklan 1 kohdan,

ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Direktiivin 2003/96/EY 19 artiklan 1 kohdan mukaisesti Italialle on annettu lupa soveltaa tietyillä erityisen epäsuotuisilla maantieteellisillä alueilla lämmitykseen käytettävään kaasuöljyyn ja nestekaasuun alennettuja valmisteverokantoja. Viimeisin lupa on annettu neuvoston täytäntöönpanopäätöksellä 2014/695/EU (2)31 päivään joulukuuta 2018 asti.

(2)

Italian viranomaiset pyysivät 31 päivänä lokakuuta 2018 päivätyllä kirjeellä lupaa soveltaa tietyillä erityisen epäsuotuisilla maantieteellisillä alueilla lämmitykseen käytettävään kaasuöljyyn ja nestekaasuun alennettuja verokantoja jatkamalla päätöksen 2014/695/EU mukaisesti sovellettua käytäntöä eräillä alueilla ennen kyseisen päätöksen voimassaolon päättymistä. Italian viranomaiset pyysivät lupaa 1 päivän tammikuuta 2019 ja 31 päivän joulukuuta 2024 väliseksi ajaksi. Italian viranomaiset toimittivat lisätietoja ja selvennyksiä 14 päivänä joulukuuta 2018.

(3)

Italian alue on hyvin vaihteleva erilaisine maantieteellisine ja ilmasto-olosuhteineen. Alueensa erityispiirteet huomioon ottaen Italia on ottanut käyttöön kaasuöljyyn ja nestekaasuun sovellettavat alennetut verokannat huojentaakseen osittain tiettyjen maantieteellisten alueiden asukkaille koituvia suhteettoman suuria lämmityskustannuksia.

(4)

Verokannan eriyttäminen perustuu objektiivisiin kriteereihin ja sen tavoitteena on saattaa veronalennukseen oikeutettujen alueiden väestö tasa-arvoisempaan asemaan Italian muun väestön kanssa pienentämällä suhteettoman suuria lämmityskustannuksia, jotka johtuvat ankarista ilmasto-olosuhteista tai polttoaineen hankinnan vaikeuksista verrattuna Italian muihin alueisiin.

(5)

Alempia verokantoja sovelletaan maantieteellisillä alueilla, jotka täyttävät jonkin seuraavista vaatimuksista: a) ankarimmat ilmasto-olosuhteet Italian alueella eli 26 päivänä elokuuta 1993 annetussa presidentin asetuksessa nro 412 määriteltyyn vyöhykkeeseen F kuuluvat kunnat (3); b) ankarat ilmasto-olosuhteet yhdistettynä polttoaineen hankinnan vaikeuksiin eli 26 päivänä elokuuta 1993 annetussa presidentin asetuksessa nro 412 määriteltyyn vyöhykkeeseen E kuuluvat kunnat; ja c) maantieteellinen eristyneisyys yhdistettynä polttoaineen hankinnan vaikeuteen ja kalleuteen eli Sardinia ja pienet saaret. Alennettuja verokantoja olisi sovellettava vain siihen asti, kun maakaasuverkko on saatu käyttöön asianomaisissa kunnissa.

(6)

Komissio on tarkastellut pyydettyä toimenpidettä ja todennut, että se ei vääristä kilpailua eikä estä sisämarkkinoiden toimintaa eikä sitä pidetä unionin ympäristö-, energia- eikä liikennepolitiikan vastaisena. Alennettu verokanta olisi yhä sekä kaasuöljyn että nestekaasun osalta korkeampi kuin direktiivissä 2003/96/EY säädetyt EU:n vähimmäisverotasot ja se huojentaisi vain osittain asianomaisilla maantieteellisillä alueilla aiheutuneita lisääntyneitä lämmityskustannuksia.

(7)

Italialle olisi näin ollen annettava direktiivin 2003/96/EY 19 artiklan 2 kohdan mukaisesti lupa soveltaa lämmitykseen käytettävään kaasuöljyyn ja nestekaasuun alennettuja verokantoja tietyillä maantieteellisillä alueilla 31 päivään joulukuuta 2024 asti. Kyseisen säännöksen mukaan kunkin kyseisen artiklan nojalla myönnettävän luvan on oltava ajallisesti tarkkaan rajoitettu.

(8)

Jotta asianomaiset maantieteelliset alueet saisivat riittävän varmuuden, lupa olisi myönnettävä kuudeksi vuodeksi. Jotta ei kuitenkaan estettäisi voimassa olevan säädöskehyksen tulevaa yleistä kehitystä, on aiheellista säätää, että jos neuvosto ottaa perussopimuksen 113 artiklan nojalla käyttöön muutetun energiatuotteita koskevan yleisen verojärjestelmän, johon tämä lupa ei soveltuisi, tämän päätöksen voimassaolon olisi päätyttävä päivänä, jona muutettua järjestelmää koskevien sääntöjen soveltaminen alkaa.

(9)	Sen varmistamiseksi, että toimenpidettä sovellettaisiin keskeytyksettä päätöksellä 2014/695/EU, jonka voimassaolo on päättynyt 31 päivänä joulukuuta 2018, myönnettyyn lupaan soveltaa alennettuja valmisteverokantoja, olisi asianmukaista, että tätä päätöstä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2019.

(10)	Tämä päätös ei vaikuta valtiontukea koskevien unionin sääntöjen soveltamiseen,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

1. Italialle annetaan lupa soveltaa lämmitykseen käytettävään kaasuöljyyn ja nestekaasuun alennettuja verokantoja seuraavilla epäsuotuisilla maantieteellisillä alueilla:

a)	kunnat, jotka kuuluvat 26 päivänä elokuuta 1993 annetussa presidentin asetuksessa nro 412 määriteltyyn ilmastovyöhykkeeseen F;

b)	kunnat, jotka kuuluvat 26 päivänä elokuuta 1993 annetussa presidentin asetuksessa nro 412 määriteltyyn ilmastovyöhykkeeseen E;

c)	Sardinian ja pienten saarten, eli kaikkien Italian saarten Sisiliaa lukuun ottamatta, kunnat.

2. Ylikorvausten välttämiseksi alennus ei saa ylittää asianomaisille alueille koituvia ylimääräisiä lämmityskustannuksia. Erityisesti 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen alueiden osalta veronalennus ei tämän johdosta saa laskea asianomaisen polttoaineen hintoja alemmaksi kuin Italian mantereella.

3. Alennetun verokannan on oltava direktiivissä 2003/96/EY säädettyjen vaatimusten ja erityisesti kyseisen direktiivin 9 artiklassa säädettyjen vähimmäisverotasojen mukainen.

2 artikla

Edellä 1 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdassa tarkoitettujen maantieteellisten alueiden oikeus veronalennukseen edellyttää, että asianomaisissa kunnissa ei ole saatavilla maakaasuverkkoa.

3 artikla

Tätä päätöstä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 201931 päivään joulukuuta 2024.

Jos neuvosto perussopimuksen 113 artiklan nojalla ottaa kuitenkin käyttöön muutetun energiatuotteita koskevan yleisen verojärjestelmän, johon tämän päätöksen 1 artiklassa annettu lupa ei soveltuisi, tämän päätöksen voimassaolo päättyy päivänä, jona kyseistä muutettua järjestelmää koskevien sääntöjen soveltaminen alkaa.

4 artikla

Tämä päätös on osoitettu Italian tasavallalle.

Tehty Brysselissä 17 päivänä toukokuuta 2019.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

E. O. TEODOROVICI

(1) EUVL L 283, 31.10.2003, s. 51.

(2) Neuvoston täytäntöönpanopäätös 2014/695/EU, annettu 29 päivänä syyskuuta 2014, direktiivin 2003/96/EY 19 artiklan mukaisen luvan antamisesta Italialle soveltaa lämmitykseen käytettävään kaasuöljyyn ja nestekaasuun alennettuja verokantoja tietyillä maantieteellisillä alueilla (EUVL L 291, 7.10.2014, s. 16).

(3) Elokuun 26 päivänä 1993 annetussa presidentin asetuksessa nro 412 Italian alue jaetaan kuuteen ilmastovyöhykkeeseen (A–F). Luokitus perustuu lämmitystarvelukuun, millä ilmaistaan niiden päivien lukumäärä vuoden aikana, joina ulkolämpötila poikkeaa optimaalisesta 20 °C:n lämpötilasta ja lämmitystä siten tarvitaan.

		ISSN 1977-0812
Euroopan unionin virallinen lehti		L 133

Suomenkielinen laitos	Lainsäädäntö	62. vuosikerta 21. toukokuu 2019

Sisältö		II Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset	Sivu
		ASETUKSET
	*	Komission delegoitu asetus (EU) 2019/807, annettu 13 päivänä maaliskuuta 2019, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2018/2001 täydentämisestä siltä osin kuin on kyse suurta epäsuoran maankäytön muutoksen riskiä aiheuttavien raaka-aineiden, joiden tuotantoalue on laajentunut merkittävästi paljon hiiltä sitovalle maalle, määrittelemisestä sekä vähäistä epäsuoran maankäytön muutoksen riskiä aiheuttavien biopolttoaineiden, bionesteiden ja biomassapolttoaineiden sertifioinnista	1
	*	Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2019/808, annettu 20 päivänä toukokuuta 2019, tietyistä Euroopan yhteisön ja Irakin talous- ja rahoitussuhteita koskevista erityisrajoituksista annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1210/2003 muuttamisesta	8
		PÄÄTÖKSET
	*	Neuvoston päätös (EU) 2019/809, annettu 13 päivänä toukokuuta 2019, alueiden komitean yhden varajäsenen, jota Espanjan kuningaskunta on ehdottanut, nimeämisestä	10
	*	Neuvoston päätös (EU) 2019/810, annettu 13 päivänä toukokuuta 2019, alueiden komitean yhden jäsenen, jota Ruotsin kuningaskunta on ehdottanut, nimeämisestä	11
	*	Neuvoston päätös (EU) 2019/811, annettu 13 päivänä toukokuuta 2019, alueiden komitean yhden jäsenen, jota Italian tasavalta on ehdottanut, nimeämisestä	12
	*	Neuvoston päätös (EU) 2019/812, annettu 14 päivänä toukokuuta 2019, Amerikan trooppisten tonnikalojen suojelukomissiossa (IATTC) ja kansainvälistä delfiinien suojeluohjelmaa koskevan sopimuksen osapuolten kokouksissa Euroopan unionin puolesta otettavasta kannasta ja IATTC:ssa unionin puolesta esitettävästä kannasta 12 päivänä kesäkuuta 2014 annetun päätöksen kumoamisesta	13
	*	Neuvoston päätös (EU) 2019/813, annettu 17 päivänä toukokuuta 2019, kansainvälisessä viljaneuvostossa Euroopan unionin puolesta otettavasta kannasta viljojen kauppaa koskevan vuoden 1995 yleissopimuksen voimassaolon jatkamiseen	19
	*	Neuvoston täytäntöönpanopäätös (EU) 2019/814, annettu 17 päivänä toukokuuta 2019, direktiivin 2003/96/EY 19 artiklan mukaisen luvan antamisesta Italialle soveltaa lämmitykseen käytettävään kaasuöljyyn ja nestekaasuun alennettuja verokantoja tietyillä maantieteellisillä alueilla	20

		Oikaisuja
	*	Oikaisu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EU) N:o 376/2014, annettu 3 päivänä huhtikuuta 2014, poikkeamien ilmoittamisesta, analysoinnista ja seurannasta siviili-ilmailun alalla, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 996/2010 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/42/EY, komission asetusten (EY) N:o 1321/2007 ja (EY) N:o 1330/2007 kumoamisesta ( EUVL L 122, 24.4.2014 )	23