31.1.2019

Euroopan unionin virallinen lehti

L 30/1

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2019/125,

annettu 16 päivänä tammikuuta 2019,

tiettyjen sellaisten tavaroiden kaupasta, joita voi käyttää kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon, kidutukseen ja muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rankaisemiseen

(kodifikaatio)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 207 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (1),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)	Neuvoston asetusta (EY) N:o 1236/2005 (2) on muutettu useita kertoja ja huomattavilta osin (3). Sen vuoksi mainittu asetus olisi selkeyden ja järkeistämisen takia kodifioitava.

(2)

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 artiklan mukaan ihmisoikeuksien kunnioittaminen on eräs kaikille jäsenvaltioille yhteisistä arvoista. Euroopan yhteisö päätti vuonna 1995 tehdä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisesta olennaisen tekijän suhteissaan kolmansiin maihin. Tuolloin päätettiin sisällyttää tätä tarkoittava lauseke kaikkiin yhteisön kolmansien maiden kanssa tekemiin uusiin yleisluonteisiin kauppa-, yhteistyö- ja assosiaatiosopimuksiin.

(3)

Ihmisoikeuksien yleismaailmallisen julistuksen 5 artiklaan, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 7 artiklaan sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamista koskevan yleissopimuksen 3 artiklaan sisältyy ehdoton ja täydellinen kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rankaisemisen kielto. Muilla määräyksillä, erityisesti Yhdistyneiden Kansakuntien julistuksella kaikkien ihmisten suojelemiseksi kidutukselta ja muulta julmalta, epäinhimilliseltä tai halventavalta kohtelulta tai rangaistukselta (4) sekä kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisella Yhdistyneiden Kansakuntien vuoden 1984 yleissopimuksella valtiot velvoitetaan estämään kidutus.

(4)

Euroopan unionin perusoikeuskirjan, jäljempänä ’perusoikeuskirja’, 2 artiklan 2 kohdan mukaan ketään ei saa tuomita kuolemaan eikä teloittaa. Huhtikuun 22 päivänä 2013 neuvosto hyväksyi EU:n suuntaviivat kuolemanrangaistukseen liittyvissä kysymyksissä ja päätti, että unioni työskentelisi kuolemanrangaistuksen yleismaailmallisen lakkauttamisen puolesta.

(5)

Perusoikeuskirjan 4 artiklan mukaan ketään ei saa kiduttaa eikä kohdella tai rangaista epäinhimillisellä tai halventavalla tavalla. Neuvosto hyväksyi 20 päivänä maaliskuuta 2012 kidutusta ja muuta julmaa, epäinhimillistä tai halventavaa kohtelua tai rangaistusta koskevat suuntaviivat EU:n politiikalle suhteissa kolmansiin maihin (päivitetyt suuntaviivat). Näiden suuntaviivojen mukaisesti kolmansia maita olisi vaadittava estämään sellaisten välineiden käyttö, tuotanto ja kauppa, jotka on suunniteltu kidutukseen ja muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rankaisemiseen, sekä estämään kaikenlaisten muiden välineiden väärinkäyttö kyseisiin tarkoituksiin. Lisäksi julmien, epäinhimillisten tai halventavien rangaistusten kieltämisen olisi asetettava selvät rajat kuolemanrangaistuksen käytölle. Tämän vuoksi kuolemanrangaistusta ei ole katsottava lailliseksi rangaistukseksi missään olosuhteissa.

(6)

Tämän vuoksi on aiheellista vahvistaa unionin säännöt kolmansien maiden kanssa käytävälle sellaisten tavaroiden kaupalle, joita voi käyttää kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon, sekä sellaisten tavaroiden kaupalle, joita voi käyttää kidutukseen ja muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rankaisemiseen. Nämä säännöt edistäisivät merkittävällä tavalla ihmiselämän ja ihmisten perusoikeuksien kunnioittamista ja palvelisivat näin julkisen moraalin suojelemista. Tällaisilla säännöillä olisi voitava varmistaa, että unionin taloudelliset toimijat eivät saa mitään hyötyä kaupasta, joka joko edistää tai muulla tavoin helpottaa sellaisten kuolemanrangaistusta, kidutusta ja muuta julmaa, epäinhimillistä tai halventavaa kohtelua tai rankaisemista koskevien politiikkojen täytäntöönpanoa, jotka ovat ristiriidassa EU:n asiaa koskevien suuntaviivojen, perusoikeuskirjan sekä kansainvälisten yleissopimusten ja sopimusten kanssa.

(7)

Tätä asetusta sovellettaessa on aiheellista soveltaa kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisessa Yhdistyneiden Kansakuntien vuoden 1984 yleissopimuksessa ja Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen päätöslauselmassa 3452 (XXX) olevia kidutuksen määritelmiä. Tätä määritelmää tulkittaessa olisi otettava huomioon vastaavien, Euroopan neuvoston yleissopimukseen ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi sekä Euroopan unionin tai sen jäsenvaltioiden asiasta hyväksymiin asiakirjoihin sisältyvien määritelmien tulkintaan liittyvä oikeuskäytäntö. ”Muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rankaisemisen” määritelmää ei ole kyseisessä yleissopimuksessa, ja sen olisi vastattava Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä. Termin ”lainmukaiset seuraamukset” merkityksen ”kidutuksen” ja ”muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rankaisemisen” määritelmissä olisi oltava kuolemanrangaistusta koskevan unionin politiikan mukainen.

(8)

On tarpeen kieltää sellaisten tavaroiden vienti ja tuonti, joita ei käytännössä voi käyttää muuhun tarkoitukseen kuin kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon, kidutukseen tai muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rankaisemiseen, ja kieltää sellaisiin tavaroihin liittyvän teknisen tuen tarjoaminen.

(9)	Jos tällaiset tavarat sijaitsevat kolmannessa maassa, unionissa toimivilta välittäjiltä on tarpeen kieltää välityspalvelujen tarjoaminen tällaisten tavaroiden osalta.

(10)

Jotta voitaisiin edistää kuolemanrangaistuksen lakkauttamista kolmansissa maissa sekä estää kidutus ja muu julma, epäinhimillinen tai halventava kohtelu tai rankaiseminen, pidetään tarpeellisena kieltää sellaisiin tavaroihin liittyvän teknisen avun toimittaminen kolmansille maille, joilla ei käytännössä ole muuta käyttöä kuin kuolemanrangaistuksen täytäntöönpano taikka kidutus tai muu julma, epäinhimillinen tai halventava kohtelu tai rankaiseminen.

(11)

On myös aiheellista kieltää välittäjiltä ja teknisen avun toimittajilta tällaisia tavaroita koskevan käyttökoulutuksen tarjoaminen kolmansille maille ja kieltää tällaisten tavaroiden myynninedistäminen messuilla ja näyttelyissä unionin alueella sekä tällaisiin tavaroihin liittyvä painetuissa viestimissä tai internetissä olevan mainostilan ja televisio- tai radioasemien mainosajan myynti ja ostaminen.

(12)

Jotta talouden toimijoita estetään hyötymästä sellaisten tavaroiden kuljettamisesta, jotka on tarkoitettu käytettäviksi kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon, kidutukseen tai muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rankaisemiseen ja jotka kuljetetaan unionin tullialueen kautta matkallaan kolmanteen maahan, tällaisten tavaroiden kuljettaminen unionissa on tarpeen kieltää, jos ne sisältyvät tämän asetuksen liitteessä II olevaan luetteloon.

(13)

Jäsenvaltioiden olisi voitava sovellettavien unionin sääntöjen mukaisesti soveltaa toimenpiteitä, joilla rajoitetaan tiettyjen palvelujen toimittamista liittyen sellaisiin tavaroihin, joilla ei käytännössä ole muuta käyttöä kuin kuolemanrangaistuksen täytäntöönpano taikka kidutus tai muu julma, epäinhimillinen tai halventava kohtelu tai rankaiseminen.

(14)	Tällä asetuksella perustetaan vientilupajärjestelmä, jonka tarkoituksena on estää tiettyjen tavaroiden käyttö kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon, kidutukseen tai muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rankaisemiseen.

(15)

Sen vuoksi on tarpeen valvoa tiettyjen sellaisten tavaroiden vientiä, joita voi käyttää kidutukseen ja muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rankaisemiseen mutta joilla on myös laillisia käyttötarkoituksia. Tämä valvonta olisi kohdistettava ensisijaisesti lainvalvonnassa käytettäviin tavaroihin sekä, jollei tällainen valvonta osoittaudu suhteettomaksi, kaikkiin muihin sellaisiin välineisiin ja tuotteisiin, jotka ovat rakenteeltaan ja teknisiltä ominaisuuksiltaan sellaisia, että niitä voidaan käyttää väärin kidutukseen ja muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rankaisemiseen.

(16)

Lainvalvontavälineistön osalta olisi huomattava, että lainvalvontaviranomaisten menettelysääntöjen (Code of Conduct for Law Enforcement Officials) (5) 3 artiklan mukaan lainvalvontaviranomaiset saavat käyttää voimaa ainoastaan silloin kun se on ehdottoman välttämätöntä ja ainoastaan siinä määrin kuin niiden tehtävien hoitaminen sitä vaatii. Vuonna 1990 kokoontuneen Yhdistyneiden Kansakuntien kahdeksannen rikoksentorjuntaa ja rikoksentekijöiden kohtelua käsitelleen kongressin hyväksymien, lainvalvontaviranomaisten voiman ja tuliaseiden käyttöä koskevien perusperiaatteiden mukaan lainvalvontaviranomaisten olisi tehtäviensä hoidossa käytettävä aina, kun se on mahdollista, väkivallattomia keinoja ennen voimankäyttöön ja tuliaseisiin turvautumista.

(17)

Kyseisissä perusperiaatteissa pyritään tämä huomioon ottaen edistämään sellaisten lamauttavien aseiden, jotka eivät ole tappavia, kehittämistä asianmukaisissa tilanteissa käytettäviksi, mutta tunnustetaan samalla, että sellaisten aseiden käyttöä olisi tarkkaan valvottava. Tiettyä poliisin perinteisesti itsepuolustukseen ja mellakantorjuntaan käyttämää välineistöä on muunnettu niin, että sitä voidaan käyttää sähköiskujen ja kemiallisten aineiden antamiseen henkilöiden lamauttamiseksi. On viitteitä siitä, että monissa maissa tällaisia aseita käytetään väärin kidutukseen ja muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rankaisemiseen.

(18)	Perusperiaatteissa korostetaan sitä, että lainvalvontaviranomaiset olisi varustettava itsepuolustusvälineillä. Tämän vuoksi tätä asetusta ei olisi sovellettava perinteisen itsepuolustusvälineiden, kuten suojakilpien, kauppaan.

(19)	Tätä asetusta olisi sovellettava henkilöiden lamauttamiseen käytettävien tiettyjen yksittäisten kemiallisten aineiden kauppaan.

(20)

Jalkarautojen, joukkokahleiden sekä ketjulukkojen ja kahleiden osalta olisi pantava merkille, että vankien kohtelua koskevien Yhdistyneiden Kansakuntien vähimmäisnormien (6) (Standard Minimum Rules for the Treatment of Prisoners) 33 artiklan mukaan voimankäyttövälineitä ei saa koskaan käyttää rankaisemiseen. Lisäksi kahleita ja rautoja ei saa käyttää voimankäyttövälineinä. Olisi myös otettava huomioon, että vankien kohtelua koskevien Yhdistyneiden Kansakuntien vähimmäisnormien mukaan muita voimankäyttövälineitä ei saa käyttää muutoin kuin paon estämiseen kuljetuksen aikana, lääkärin määräämin lääketieteellisin perustein tai, jos muut valvontamenetelmät osoittautuvat tehottomiksi, estämään vankia vahingoittamasta itseään, muita tai omaisuutta.

(21)

Henkilöstön ja muiden henkilöiden suojaamiseksi sylkemiseltä vangeille puetaan toisinaan niin sanottu sylkyhuppu. Koska tällainen huppu peittää suun ja usein myös nenän, se aiheuttaa tukehtumisriskin. Jos sen kanssa käytetään kahlitsemisvälineitä, esimerkiksi käsirautoja, aiheutuu myös kaulavamman riski. Tämän vuoksi sylkyhuppujen vientiä olisi valvottava.

(22)

Kannettavien aseiden lisäksi viennin valvonnan olisi katettava kiinteät tai koottavat sähköshokkiaseet, jotka kattavat laajan alueen ja joiden kohteena voi olla useita henkilöitä. Tällaisia aseita kuvataan usein ei-tappaviksi aseiksi, mutta niihin liittyy vähintään yhtä suuri riski huomattavan kivun tai kärsimyksen aiheuttamisesta kuin kannettaviin sähköshokkiaseisiin.

(23)

Koska ärsyttävien kemiallisten aineiden levitykseen tarkoitettuja kiinteitä laitteita markkinoidaan sisäkäyttöön ja tällaisten aineiden käyttöön sisätiloissa liittyy riski huomattavan kivun tai kärsimyksen aiheuttamisesta, toisin kuin tavanomaisessa ulkokäytössä, tällaisten laitteiden vientiä olisi valvottava.

(24)

Myös sellaisten kiinteiden tai koottavien laitteiden vientiä olisi valvottava, jotka on tarkoitettu lamaannuttavien tai ärsyttävien aineiden levitykseen laajalle alueelle, jos kyseisten laitteiden vientiä ei jo valvota neuvoston yhteisen kannan 2008/944/YUTP (7) mukaisesti. Tällaisia laitteita kuvataan usein ei-tappaviksi laitteiksi, mutta niihin liittyy vähintään yhtä suuri riski huomattavan kivun tai kärsimyksen aiheuttamisesta kuin kannettaviin aseisiin ja laitteisiin. Vaikka vesi ei ole lamaannuttava tai ärsyttävä kemiallinen aine, vesitykkejä voidaan käyttää tällaisten aineiden levitykseen nestemäisessä muodossa, joten niiden vientiä olisi valvottava.

(25)

Oleoresin capsicumia (OC) ja pelargonihappovanillyyliamidia (PAVA) koskevaa viennin valvontaa olisi täydennettävä valvomalla tiettyjen sellaisten, näitä aineita sisältävien seosten vientiä, joita voidaan käyttää sellaisenaan lamaannuttavana tai ärsyttävänä aineena tai tällaisten aineiden valmistuksessa. Viittausten lamaannuttaviin tai ärsyttäviin kemiallisiin aineisiin olisi katsottava soveltuvissa tapauksissa sisältävän oleoresin capsicumin ja sitä sisältävät seokset.

(26)	On aiheellista säätää tietyistä vientivalvontaa koskevista poikkeuksista, jotta jäsenvaltioiden poliisivoimien ja rauhanturva- tai kriisinhallintaoperaatioiden toiminnalle ei aiheutuisi haittaa.

(27)

Ottaen huomioon, että eräät jäsenvaltiot ovat jo kieltäneet tällaisten tavaroiden viennin ja tuonnin, on aiheellista antaa jäsenvaltioille oikeus kieltää jalkarautojen, joukkokahleiden ja muiden kannettavien sähköshokkilaitteiden kuin sähköshokkivöiden vienti ja tuonti. Jäsenvaltioilla olisi myös oltava oikeus soveltaa halutessaan vientivalvontaa käsirautoihin, joiden kokonaispituus lukittuina ketju mukaan lukien on yli 240 millimetriä.

(28)

Viejiin kohdistuvan hallinnollisen rasitteen rajoittamiseksi toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava myöntää viejälle kattava koontilupa, joka koskee tavaroita, jotka on lueteltu tämän asetuksen liitteessä III tarkoituksena estää niiden käyttö kidutukseen tai muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rankaisemiseen.

(29)

Joissakin tapauksissa kolmansiin maihin vietyjä lääkevalmisteita on niiden käyttötarkoituksesta poiketen käytetty kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon erityisesti siten, että valmistetta on ruiskutettu tappava yliannos. Unioni tuomitsee kuolemanrangaistuksen kaikissa olosuhteissa ja pyrkii sen yleismaailmalliseen poistamiseen. Viejät ovat esittäneet vastalauseen heidän yhdistämisestään tällaiseen lääketieteellisiin tarkoituksiin kehittämiensä tuotteiden käyttöön.

(30)

Näin ollen on tarpeen valvoa tiettyjen sellaisten tavaroiden vientiä, joita voi käyttää kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanon yhteydessä, jotta estetään tiettyjen lääkevalmisteiden käyttö tähän tarkoitukseen ja jotta varmistetaan, että unionin kaikkiin lääkevalmisteiden viejiin sovelletaan tässä suhteessa samoja ehtoja. Asianomaiset lääkevalmisteet on kehitetty muun muassa anestesiaan ja sedaatioon.

(31)	Vientilupajärjestelmällä ei saisi ylittää sitä, mikä on oikeasuhteista. Sillä ei sen vuoksi saisi estää laillisiin hoitotarkoituksiin käytettävien lääkevalmisteiden vientiä.

(32)

Luetteloon tavaroista, joiden vientiä varten vaaditaan lupa, jotta estetään näiden tavaroiden käyttö kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon, olisi otettava ainoastaan tavaroita, joita on käytetty kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon kolmannessa maassa, joka ei ole poistanut kuolemanrangaistusta, sekä tavaroita, joiden käyttämisen kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon tällainen kolmas maa on hyväksynyt, vaikka se ei ole vielä käyttänyt niitä tähän tarkoitukseen. Siihen ei pitäisi ottaa ei-tappavia tavaroita, jotka eivät ole olennaisia tuomitun henkilön teloittamisen kannalta, kuten tavanomaiset huonekalut, joita voi olla myös teloitushuoneessa.

(33)

Kuolemanrangaistuksen ja toisaalta kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rankaisemisen väliset erot huomioon ottaen on aiheellista perustaa erityinen vientilupajärjestelmä, jonka tarkoituksena on estää tiettyjen tavaroiden käyttö kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon. Tällaisen järjestelmän yhteydessä olisi otettava huomioon se, että eräät maat ovat poistaneet kuolemanrangaistuksen kaikkien rikosten osalta ja tehneet asiaa koskevan kansainvälisen sitoumuksen. Koska on olemassa riski, että kyseisiä tavaroita jälleenviedään maihin, jotka eivät ole toimineet näin, olisi säädettävä tietyistä ehdoista ja vaatimuksista, jotka koskevat viennin sallimista maihin, jotka ovat poistaneet kuolemanrangaistuksen. Sen vuoksi on aiheellista myöntää yleinen vientilupa viennille sellaisiin maihin, jotka ovat poistaneet kuolemanrangaistuksen kaikkien rikosten osalta ja vahvistaneet kyseisen poistamisen kansainvälisellä sitoumuksella.

(34)

Jos jokin maa ei ole poistanut kuolemanrangaistusta kaikkien rikosten osalta ja vahvistanut tätä poistamista kansainvälisellä sitoumuksella, toimivaltaisten viranomaisten olisi vientilupahakemusta käsitellessään tarkistettava, onko olemassa riski, että loppukäyttäjä määrämaassa voisi käyttää vietyjä tavaroita kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon. Olisi säädettävä asianmukaisista ehdoista ja vaatimuksista, joilla valvotaan loppukäyttäjän toteuttamaa näiden tavaroiden myyntiä tai siirtoa kolmansille osapuolille. Jos saman viejän ja loppukäyttäjän välillä tapahtuu useita kuljetuksia, toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava tarkistaa loppukäyttäjän asema säännöllisin väliajoin, esimerkiksi kuuden kuukauden välein, sen sijaan, että tehtäisiin tarkistuksia jokaisen kuljetusta koskevan vientiluvan myöntämisen yhteydessä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta toimivaltaisten viranomaisten oikeutta mitätöidä vientilupa, keskeyttää sen soveltaminen, muuttaa sitä tai peruuttaa se, jos se on perusteltua.

(35)

Viejiin kohdistuvan hallinnollisen rasitteen rajoittamiseksi toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava myöntää viejälle koontilupa, joka kattaa kaikki kyseiseltä viejältä lähtevät lääkevalmisteiden kuljetukset tietylle loppukäyttäjälle tietyn ajanjakson ajan ja jossa tarvittaessa määritetään loppukäyttäjän tavanomaista kyseisten valmisteiden käyttöä vastaava määrä. Tällaisen luvan olisi oltava voimassa yhdestä kolmeen vuotta, ja sitä voitaisiin jatkaa enintään kahdella vuodella.

(36)

Koontiluvan myöntäminen olisi asianmukaista myös siinä tapauksessa, että valmistaja aikoo viedä tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia lääkevalmisteita jakelijalle maassa, joka ei ole poistanut kuolemanrangaistusta, edellyttäen, että viejä ja jakelija ovat tehneet oikeudellisesti sitovan sopimuksen, jossa jakelijan edellytetään soveltavan asianmukaisia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, ettei kyseisiä lääkevalmisteita käytetä kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon.

(37)

Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluviin lääkevalmisteisiin voidaan kohdistaa valvontaa huumausaineita ja psykotrooppisia aineita koskevien kansainvälisten sopimusten, kuten vuonna 1971 tehdyn psykotrooppisia aineita koskevan yleissopimuksen, mukaisesti. Koska tällaisen valvonnan tarkoituksena ei ole estää kyseisten lääkevalmisteiden käyttämistä kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon vaan estää laitonta huumausainekauppaa, kansainvälisen valvonnan lisäksi olisi sovellettava tämän asetuksen mukaista vientivalvontaa. Jäsenvaltioita olisi kuitenkin kannustettava käyttämään molempien valvontajärjestelmien soveltamiseen yhtä ainoaa menettelyä.

(38)	Tämän asetuksen mukaista vientivalvontaa ei pitäisi soveltaa tavaroihin, joiden vientiä valvotaan yhteisen kannan 2008/944/YUTP, neuvoston asetuksen (EY) N:o 428/2009 (8) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 258/2012 (9) mukaisesti.

(39)

Tämän asetuksen liitteessä III tai liitteessä IV lueteltuihin tavaroihin liittyvien välityspalvelujen toimittamiseen ja teknisen avun toimittamiseen olisi vaadittava ennakkolupa, jotta estetään se, että välityspalvelut tai tekninen apu edistävät niihin liittyvien tavaroiden käyttämistä kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon, kidutukseen tai muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rankaisemiseen.

(40)

Välityspalveluina ja teknisenä apuna, joihin tässä asetuksessa vaaditaan ennakkolupa, olisi pidettävä sellaisia palveluja ja sellaista apua, joita toimitetaan unionista eli alueilta, jotka kuuluvat perussopimusten alueelliseen soveltamisalaan, mukaan luettuna ilmatila ja jäsenvaltion lainkäyttövallan alainen ilma-alus tai muu alus.

(41)

Kun toimivaltaiset viranomaiset myöntävät luvan tämän asetuksen liitteessä III lueteltuihin tavaroihin liittyvän teknisen avun toimittamiseen, niiden olisi pyrittävä varmistamaan, että tällaisten tavaroiden käyttöä koskeva tekninen apu ja mahdollinen koulutus, jota toimitettaisiin tai tarjottaisiin yhdessä sen teknisen avun kanssa, johon lupaa pyydetään, annetaan siten, että ne tukevat lainvalvontastandardeja, joissa kunnioitetaan ihmisoikeuksia ja myötävaikutetaan kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rankaisemisen ehkäisemiseen.

(42)

Jotta talouden toimijoita estetään hyötymästä sellaisten tavaroiden kuljettamisesta, joita voi käyttää kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon, kidutukseen tai muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rankaisemiseen, ja jotka kuljetetaan unionin tullialueen kautta matkallaan kolmanteen maahan, tällaisten tavaroiden kuljettaminen unionissa on tarpeen kieltää, jos talouden toimijalla on tietoa niiden suunnitellusta käytöstä ja jos ne sisältyvät liitteessä III tai IV olevaan luetteloon.

(43)

Suhteista kolmansiin maihin kidutukseen ja muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rankaisemiseen liittyvissä kysymyksissä annetuissa EU:n politiikan suuntaviivoissa määrätään muun muassa, että kolmansissa maissa sijaitsevien lähetystöjen päälliköt sisällyttävät määräajoin antamiinsa kertomuksiin selvityksen kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rankaisemisen esiintymisestä asemamaassaan sekä toimenpiteitä näiden torjumiseksi. Toimivaltaisten viranomaisten on aiheellista ottaa kyseiset kertomukset ja muut kansainvälisten ja valtioista riippumattomien järjestöjen aiheesta laatimat raportit huomioon päättäessään lupahakemuksista. Näissä kertomuksissa olisi myös kuvailtava välineistö, jota kolmansissa maissa käytetään kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon taikka kidutukseen tai muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rankaisemiseen.

(44)

Tulliviranomaisten olisi vaihdettava tiettyjä tietoja muiden tulliviranomaisten kanssa käyttäen tullialan riskinhallintajärjestelmää unionin tullilainsäädännön mukaisesti, ja tässä asetuksessa tarkoitettujen toimivaltaisten viranomaisten olisi vaihdettava tiettyjä tietoja muiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa. On aiheellista vaatia, että toimivaltaiset viranomaiset käyttävät suojattua ja koodattua järjestelmää epäämispäätöksiä koskevaan tietojenvaihtoon. Tätä varten komission olisi asetettava saataville uusi toiminto asetuksen (EY) N:o 428/2009 19 artiklan 4 kohdan mukaisesti perustetun nykyisen järjestelmän puitteissa.

(45)

Siltä osin kuin kyse on henkilötiedoista, tietojen käsittelyn ja vaihdon yhteydessä olisi noudatettava henkilötietojen käsittelyä ja vaihtoa koskevia sovellettavia sääntöjä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (10) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2018/1725 (11) mukaisesti.

(46)

Komissiolle olisi tämän asetuksen soveltamisessa tarvittavien säännösten antamiseksi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat muutoksia tämän asetuksen liitteisiin I–IX. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (12) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(47)

Jotta unioni voi reagoida nopeasti, kun kehitetään uusia tavaroita, joita voi käyttää kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon, kidutukseen tai muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rankaisemiseen, ja kun on selvä ja välitön riski, että kyseisiä tavaroita käytetään tarkoituksiin, joihin liittyy tällaisia ihmisoikeusloukkauksia, on aiheellista säätää asianomaisen komission säädöksen välittömästä soveltamisesta, jos tällaisen muutoksen tekeminen on tarpeen erittäin kiireellisissä tapauksissa tämän asetuksen liitteen II tai III muuttamisen yhteydessä. Jotta unioni voi reagoida nopeasti, kun yksi tai useampi kolmas maa joko hyväksyy tiettyjen tavaroiden käyttämisen kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon tai hyväksyy kansainvälisen sitoumuksen, joka koskee kuolemanrangaistuksen poistamista kaikkien rikosten osalta, tai rikkoo tällaista sitoumusta, on aiheellista säätää asianomaisen komission säädöksen välittömästä soveltamisesta, jos se on tarpeen erittäin kiireellisissä tapauksissa tämän asetuksen liitteen IV tai V muuttamisen yhteydessä. Kun sovelletaan kiireellistä menettelyä, on erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla.

(48)

Olisi perustettava koordinointiryhmä. Ryhmän olisi toimittava foorumina, jolla jäsenvaltioiden asiantuntijat ja komissio vaihtavat tietoja hallinnollisista käytännöistä sekä käyvät keskustelua tämän asetuksen tulkintakysymyksistä, luetteloihin sisältyviä tavaroita koskevista teknisistä kysymyksistä, tähän asetukseen liittyvästä kehityksestä ja muista mahdollisesti ilmenevistä kysymyksistä. Ryhmän olisi erityisesti voitava keskustella kysymyksistä, jotka liittyvät tavaroiden luonteeseen ja suunniteltuun vaikutukseen, tavaroiden saatavuuteen kolmansissa maissa ja siihen, onko tavarat erityisesti suunniteltu tai muunnettu käytettäviksi kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoa varten tai kidutukseen tai muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rankaisemiseen. Jos komissio päättää kuulla ryhmää delegoituja säädöksiä valmistellessaan, sen olisi tehtävä tämä paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

(49)

Komissio ei hanki välineitä lainvalvontatarkoituksiin, koska se ei ole vastuussa yleisen järjestyksen ylläpidosta, rikosoikeudenkäynneistä eikä rikosoikeudellisten päätösten täytäntöönpanosta. Sen vuoksi olisi otettava käyttöön menettely sen varmistamiseksi, että komissio saa tiedot luetteloihin sisältymättömistä, unionissa kaupan olevista lainvalvontavälineistöstä ja -tuotteista, jotta voidaan varmistaa, että luettelot tavaroista, joiden kauppa on kielletty tai sitä valvotaan, saatetaan ajan tasalle uuden kehityksen huomioon ottamiseksi. Osoittaessaan pyyntönsä komissiolle pyynnön esittävän jäsenvaltion olisi toimitettava tavaroiden lisäämistä tämän asetuksen liitteeseen II, liitteeseen III tai liitteeseen IV koskeva pyyntönsä muille jäsenvaltioille.

(50)

Tämän asetuksen mukaisilla toimenpiteillä pyritään estämään kuolemanrangaistuksen käyttäminen, kidutus ja muu julma, epäinhimillinen tai halventava kohtelu tai rankaiseminen. Näihin toimenpiteisiin kuuluvat rajoitukset kolmansien maiden kanssa käytävässä sellaisten tavaroiden kaupassa, joita voi käyttää kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon, kidutukseen ja muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rankaisemiseen. Samanlaisen valvonnan käyttöönottoa ei katsota tarpeelliseksi unionin sisäisissä liiketoimissa, koska kuolemanrangaistus ei ole käytössä jäsenvaltioissa ja koska jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön asianmukaisia toimenpiteitä kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rankaisemisen kieltämiseksi ja estämiseksi.

(51)

Suhteista kolmansiin maihin kidutukseen ja muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rankaisemiseen liittyvissä kysymyksissä annetuissa Euroopan unionin politiikan suuntaviivoissa todetaan, että olisi toteutettava toimenpiteitä, jotta estetään sellaisen välineistön käyttö, tuotanto ja kauppa, joka on suunniteltu kidutukseen tai muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rankaisemiseen, jotta saavutettaisiin tavoite toteuttaa tehokkaita kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rankaisemisen vastaisia toimenpiteitä. Jäsenvaltioiden vastuulla on ottaa käyttöön ja panna täytäntöön tällaisen välineistön käyttöä ja tuotantoa koskevat tarvittavat rajoitukset.

(52)	Komission ja jäsenvaltioiden olisi tiedotettava toisilleen tämän asetuksen nojalla toteutetuista toimenpiteistä sekä toimitettava muut niiden käytettävissä olevat tähän asetukseen liittyvät tiedot.

(53)	Jäsenvaltioiden olisi hyväksyttävä säännöt tämän asetuksen säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja varmistettava niiden täytäntöönpano. Seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

KOHDE JA MÄÄRITELMÄT

1 artikla

Kohde

Tässä asetuksessa vahvistetaan unionin säännöt, joilla säännellään kolmansien maiden kanssa käytävää sellaisten tavaroiden kauppaa, joita voi käyttää kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon, kidutukseen ja muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rankaisemiseen, sekä tällaisiin tavaroihin liittyvää välityspalvelujen, teknisen avun, koulutuksen ja mainonnan toimittamista.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan

’kidutuksella’ kaikkia tekoja, joilla henkilölle aiheutetaan tahallisesti kovaa kipua tai joko ruumiillista tai henkistä kärsimystä tietojen tai tunnustuksen saamiseksi häneltä tai kolmannelta henkilöltä, hänen rankaisemisekseen teosta, jonka hän tai kolmas henkilö on tehnyt taikka hänen tai kolmannen henkilön epäillään tehneen, hänen tai kolmannen henkilön pelottelemiseksi tai pakottamiseksi taikka minkälaiseen tahansa syrjintään perustuvasta syystä, kun virkamies tai muu virallisessa asemassa toimiva henkilö aiheuttaa tällaista kipua tai kärsimystä, yllyttää tai suostuu niiden aiheuttamiseen tai hyväksyy sen hiljaisesti. Kidutusta ei kuitenkaan ole kipu tai kärsimys, joka aiheutuu pelkästään lainmukaisista seuraamuksista joko niihin kuuluvana tai niihin liittyvänä. Kuolemanrangaistusta ei katsota lainmukaiseksi seuraamukseksi missään olosuhteissa;

’muulla julmalla, epäinhimillisellä tai halventavalla kohtelulla tai rankaisemisella’ kaikkia tekoja, joilla henkilölle aiheutetaan voimakkuudeltaan tietyn vähimmäistason saavuttavaa kipua tai kärsimystä, joko ruumiillista tai henkistä, kun virkamies tai muu virallisessa asemassa toimiva henkilö aiheuttaa tällaista kipua tai kärsimystä, yllyttää tai suostuu sen aiheuttamiseen tai hyväksyy sen hiljaisesti. Sitä ei kuitenkaan ole kipu tai kärsimys, joka aiheutuu pelkästään lainmukaisista seuraamuksista joko niihin kuuluvana tai niihin liittyvänä. Kuolemanrangaistusta ei katsota lainmukaiseksi seuraamukseksi missään olosuhteissa;

’lainvalvontaviranomaisella’ kaikkia rikosten ehkäisemisestä, havaitsemisesta, tutkimisesta, torjumisesta ja rankaisemisesta vastuussa olevia viranomaisia, mukaan luettuina mutta niihin rajoittumatta poliisit, syyttäjät, oikeusviranomaiset, julkiset ja yksityiset vankilaviranomaiset sekä tapauksesta riippuen valtion turvallisuusjoukot ja sotilasviranomaiset;

’viennillä’ tavaroiden poistumista unionin tullialueelta, mukaan lukien sellaisten tavaroiden lähtö, joista on tehtävä tulli-ilmoitus, ja tavaroiden poistuminen sen jälkeen, kun ne ovat olleet varastoituina vapaa-alueelle Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 952/2013 (13) tarkoitetulla tavalla;

e)	’tuonnilla’ tavaroiden tuontia unionin tullialueelle, mukaan lukien väliaikainen varastointi, tuominen vapaa-alueelle, asettaminen erityismenettelyyn ja luovutus vapaaseen liikkeeseen asetuksessa (EU) N:o 952/2013 tarkoitetulla tavalla;

’teknisellä avulla’ kaikkea teknistä tukea, joka liittyy korjaamiseen, kehittämiseen, valmistukseen, testaamiseen, kunnossapitoon, kokoamiseen tai muuhun tekniseen palveluun ja joka voi olla ohjausta, neuvontaa, koulutusta, käytännön tietojen tai taitojen välittämistä tai konsulttipalveluja. Tekninen apu sisältää avun antamisen suullisessa muodossa ja sähköisin keinoin;

’museolla’ voittoa tavoittelematonta ja pysyvää, yhteiskuntaa ja sen kehittämistä palvelevaa laitosta, joka on yleisölle avoin ja joka hankkii, säilyttää, tutkii ja asettaa näytteille tutkimus-, koulutus- ja virkistystarkoituksessa aineellisia todisteita ihmisistä ja heidän ympäristöstään ja tiedottaa niistä;

h)	’toimivaltaisella viranomaisella’ liitteessä I lueteltuja jäsenvaltioiden viranomaisia, joilla on 20 artiklan nojalla valtuudet tehdä lupahakemusta koskeva päätös tai kieltää viejää käyttämästä unionin yleistä vientilupaa;

’hakijalla’

1)	jäljempänä 3, 11 tai 16 artiklassa tarkoitetun viennin osalta viejää;

2)	jäljempänä 5 artiklassa tarkoitetun kauttakuljetuksen osalta luonnollista henkilöä, oikeushenkilöä, yhteisöä tai elintä, joka kuljettaa tavaroita unionin tullialueella;

3)	jäljempänä 3 artiklassa tarkoitetun teknisen avun toimittamisen osalta teknisen avun toimittajaa;

4)	jäljempänä 4 artiklassa tarkoitetun tuonnin ja teknisen avun toimittamisen osalta tavarat esille asettavaa museota;

5)	jäljempänä 15 artiklassa tarkoitetun teknisen avun toimittamisen osalta teknisen avun toimittajaa tai 19 artiklassa tarkoitettujen välityspalvelujen toimittamisen osalta välittäjää;

j)	’unionin tullialueella’ asetuksen (EU) N:o 952/2013 4 artiklassa säädettyä aluetta;

’välityspalveluilla’

1)	sellaisista liiketapahtumista neuvottelemista tai sellaisten liiketapahtumien järjestelemistä, joiden tavoitteena on kyseessä olevien tavaroiden osto, myynti tai toimitus kolmannesta maasta toiseen kolmanteen maahan; tai

2)	kolmannessa maassa sijaitsevien kyseessä olevien tavaroiden myyntiä tai ostoa niiden siirtämiseksi johonkin toiseen kolmanteen maahan.

Tässä asetuksessa pelkkä liitännäispalvelujen tarjoaminen ei kuulu tämän määritelmän soveltamisalaan. Liitännäispalveluja ovat kuljetus-, rahoitus-, vakuutus- ja jälleenvakuutuspalvelut sekä yleinen mainonta ja myynninedistäminen;

’välittäjällä’ luonnollista henkilöä, oikeushenkilöä, yhteisöä tai elintä, kumppanuus mukaan lukien, jolla on asuinpaikka jäsenvaltiossa tai joka on sijoittautunut jäsenvaltioon ja joka toimittaa k alakohdassa määriteltyjä palveluja unionin alueelta; luonnollista henkilöä, joka on jonkin jäsenvaltion kansalainen, riippumatta siitä, missä hänellä on asuinpaikka, ja joka toimittaa tällaisia palveluja unionin alueelta; sekä oikeushenkilöä, yhteisöä tai elintä, joka on perustettu tai muodostettu jonkin jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, riippumatta siitä, mihin se on sijoittautunut, ja joka toimittaa tällaisia palveluja unionin alueelta;

’teknisen avun toimittajalla’ luonnollista henkilöä, oikeushenkilöä, yhteisöä tai elintä, kumppanuus mukaan lukien, jolla on asuinpaikka jäsenvaltiossa tai joka on sijoittautunut jäsenvaltioon ja joka toimittaa f alakohdassa määriteltyä teknistä apua unionin alueelta; luonnollista henkilöä, joka on jonkin jäsenvaltion kansalainen, riippumatta siitä, missä hänellä on asuinpaikka, ja joka toimittaa tällaista apua unionin alueelta; sekä oikeushenkilöä, yhteisöä tai elintä, joka on perustettu tai muodostettu jonkin jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti, riippumatta siitä, mihin se on sijoittautunut, ja joka toimittaa tällaista apua unionin alueelta;

’viejällä’ luonnollista henkilöä, oikeushenkilöä, yhteisöä tai elintä, kumppanuus mukaan lukien, jonka puolesta vienti-ilmoitus tehdään, eli henkilöä, yhteisöä tai elintä, jolla vienti-ilmoituksen vastaanottamisen ajankohtana on sopimus kyseisessä kolmannessa maassa olevan vastaanottajan kanssa ja jolla on tarvittava valtuutus päättää tavaroiden lähettämisestä unionin tullialueelta. Jos tällaista sopimusta ei ole tehty tai jos tällaisen sopimuksen haltija ei toimi omasta puolestaan, viejällä tarkoitetaan henkilöä, yhteisöä tai elintä, jolla on tarvittava valta päättää tavaroiden lähettämisestä unionin tullialueelta. Jos oikeus määrätä tavaroista kuuluu kyseisen sopimuksen perusteella henkilölle, yhteisölle tai elimelle, jolla on asuinpaikka unionin ulkopuolella tai joka on sijoittautunut unionin ulkopuolelle, viejänä pidetään sopimuspuolta, jolla on asuinpaikka unionissa tai joka on sijoittautunut unioniin;

o)	’unionin yleisellä vientiluvalla’ lupaa, joka voidaan myöntää tiettyihin maihin suuntautuvaa d alakohdassa määriteltyä vientiä varten kaikille viejille, jotka noudattavat liitteessä V lueteltuja vientiluvan käytön ehtoja ja vaatimuksia;

’yksittäisellä luvalla’ lupaa, joka on myönnetty

1)	yhdelle tietylle viejälle yhden tai useamman tavaran d alakohdassa määriteltyä vientiä varten yhdelle kolmannessa maassa sijaitsevalle loppukäyttäjälle tai vastaanottajalle;

2)	yhdelle tietylle välittäjälle yhtä tai useampaa tavaraa koskevien k alakohdassa määriteltyjen välityspalvelujen toimittamista varten yhdelle kolmannessa maassa sijaitsevalle loppukäyttäjälle tai vastaanottajalle; tai

3)	luonnolliselle henkilölle, oikeushenkilölle, yhteisölle tai elimelle, joka kuljettaa tavaroita unionin tullialueella s alakohdassa määriteltyä kauttakuljetusta varten;

’koontiluvalla’ yhdelle tietylle viejälle tai välittäjälle liitteessä III tai liitteessä IV olevaan luetteloon sisältyvän tavaralajin osalta myönnettyä lupaa, joka voi kattaa

1)	d alakohdassa määritellyn viennin yhdelle tai useammalle määritetylle loppukäyttäjälle yhdessä tai useammassa määritetyssä kolmannessa maassa;

2)	d alakohdassa määritellyn viennin yhdelle tai useammalle määritetylle jakelijalle yhdessä tai useammassa määritetyssä kolmannessa maassa, jos viejä on liitteessä III olevaan 3.2 tai 3.3 kohtaan tai liitteessä IV olevaan 1 jaksoon sisältyvien tavaroiden valmistaja;

3)	kolmannessa maassa sijaitsevien tavaroiden kuljettamiseen liittyvien välityspalvelujen toimittamisen yhdelle tai useammalle määritetylle loppukäyttäjälle yhdessä tai useammassa määritetyssä kolmannessa maassa;

kolmannessa maassa sijaitsevien tavaroiden kuljettamiseen liittyvien välityspalvelujen toimittamisen yhdelle tai useammalle määritetylle jakelijalle yhdessä tai useammassa määritetyssä kolmannessa maassa, jos välittäjä on liitteessä III olevaan 3.2 tai 3.3 kohtaan tai liitteessä IV olevaan 1 jaksoon sisältyvien tavaroiden valmistaja;

’jakelijalla’ talouden toimijaa, joka harjoittaa liitteessä III olevassa 3.2 tai 3.3 kohdassa tai liitteessä IV olevassa 1 jaksossa lueteltuihin tavaroihin liittyvää tukkukauppatoimintaa, kuten hankkii tällaisia tavaroita valmistajilta tai pitää hallussaan, toimittaa tai vie tällaisia tavaroita; tällaisiin tavaroihin liittyvään tukkukauppatoimintaan eivät kuulu sairaaloiden, farmaseuttien tai terveydenhuollon ammattilaisten ainoastaan tällaisten tavaroiden toimittamiseksi yleisölle suorittamat hankinnat;

s)	’kauttakuljetuksella’ unionin tullialueen kautta unionin tullialueen ulkopuoliseen määräpaikkaan kulkevien muiden kuin unionin tavaroiden kuljettamista unionin tullialueella.

II LUKU

TAVARAT, JOITA EI KÄYTÄNNÖSSÄ VOI KÄYTTÄÄ MUUHUN TARKOITUKSEEN KUIN KUOLEMANRANGAISTUKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANOON, KIDUTUKSEEN JA MUUHUN JULMAAN, EPÄINHIMILLISEEN TAI HALVENTAVAAN KOHTELUUN TAI RANKAISEMISEEN

3 artikla

Vientikielto

1. Kielletään liitteessä II lueteltujen tavaroiden vienti tällaisten tavaroiden alkuperästä riippumatta.

Liite II sisältää tavarat, joita ei käytännössä voi käyttää muuhun tarkoitukseen kuin kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon, kidutukseen ja muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rankaisemiseen.

Kielletään teknisen avun toimittajaa toimittamasta liitteessä II lueteltuihin tavaroihin liittyvää teknistä apua kolmannessa maassa olevalle henkilölle, yhteisölle tai elimelle vastiketta vastaan tai vastikkeetta.

2. Toimivaltainen viranomainen voi 1 kohdasta poiketen antaa luvan liitteessä II lueteltujen tavaroiden vientiin ja siihen liittyvän teknisen avun toimittamiseen, jos voidaan osoittaa, että näitä tavaroita käytetään siinä maassa, johon ne on tarkoitus viedä, yksinomaan niiden museossa tapahtuvaan asettamiseen julkisesti esille niiden historiallisen merkityksen vuoksi.

4 artikla

Tuontikielto

1. Kielletään liitteessä II lueteltujen tavaroiden tuonti näiden tavaroiden alkuperästä riippumatta.

Kielletään liitteessä II lueteltuihin tavaroihin liittyvän sellaisen teknisen avun hyväksyminen unionissa olevan henkilön, yhteisön tai elimen toimesta, jonka jokin henkilö, yhteisö tai elin toimittaa kolmannesta maasta käsin vastiketta vastaan tai vastikkeetta.

2. Toimivaltainen viranomainen voi 1 kohdasta poiketen antaa luvan liitteessä II lueteltujen tavaroiden tuontiin ja siihen liittyvän teknisen avun toimittamisen, jos voidaan osoittaa, että asianomaisia tavaroita käytetään määräjäsenvaltiossa yksinomaan niiden museossa tapahtuvaan asettamiseen julkisesti esille niiden historiallisen merkityksen vuoksi.

5 artikla

Kauttakuljetuskielto

1. Kielletään liitteessä II lueteltujen tavaroiden kauttakuljetus.

2. Toimivaltainen viranomainen voi 1 kohdasta poiketen antaa luvan liitteessä II lueteltujen tavaroiden kauttakuljetukseen, jos osoitetaan, että näitä tavaroita käytetään määrämaassa yksinomaan museossa tapahtuvaan julkisesti esille asettamiseen niiden historiallisen merkityksen vuoksi.

6 artikla

Välityspalvelujen kieltäminen

Kielletään välittäjiä toimittamasta kolmannessa maassa olevalle henkilölle, yhteisölle tai elimelle välityspalveluja, jotka liittyvät liitteessä II lueteltuihin tavaroihin, näiden tavaroiden alkuperästä riippumatta.

7 artikla

Koulutuksen kieltäminen

Kielletään teknisen avun toimittajaa tai välittäjää toimittamasta tai tarjoamasta kolmannessa maassa olevalle henkilölle, yhteisölle tai elimelle koulutusta liitteessä II lueteltujen tavaroiden käytöstä.

8 artikla

Messut

Kielletään luonnollista henkilöä, oikeushenkilöä, yhteisöä tai elintä, kumppanuus mukaan lukien, riippumatta siitä, onko tällä asuinpaikka jäsenvaltiossa tai onko tämä sijoittautunut jäsenvaltioon, asettamasta esille tai tarjoamasta myytäväksi liitteessä II lueteltua tavaraa näyttelyssä tai messuilla, jotka järjestetään unionin alueella, ellei osoiteta, että näyttelyn tai messujen luonteen huomioon ottaen tällainen esille asettaminen tai myytäväksi tarjoaminen ei helpota tai edistä asianomaisen tavaran myyntiä tai toimittamista kolmannessa maassa olevalle henkilölle, yhteisölle tai elimelle.

9 artikla

Mainonta

Kielletään luonnollista henkilöä, oikeushenkilöä, yhteisöä tai elintä, kumppanuus mukaan lukien, jolla on asuinpaikka jäsenvaltiossa tai joka on sijoittautunut jäsenvaltioon ja joka myy tai ostaa mainostilaa tai mainosaikaa unionin alueelta käsin, luonnollista henkilöä, jolla on jäsenvaltion kansalaisuus ja joka myy tai ostaa mainostilaa tai mainosaikaa unionin alueelta käsin, sekä oikeushenkilöä, yhteisöä tai elintä, joka on perustettu tai muodostettu jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti ja joka myy tai ostaa mainostilaa tai mainosaikaa unionin alueelta käsin, myymästä tai ostamasta kolmannessa maassa olevalta henkilöltä, yhteisöltä tai elimeltä liitteessä II lueteltuihin tavaroihin liittyvää mainostilaa painetuissa viestimissä tai internetissä taikka mainosaikaa televisio- tai radioasemalta.

10 artikla

Kansalliset toimenpiteet

1. Jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön tai pitää voimassa kansallisia toimenpiteitä, joilla rajoitetaan liitteessä II lueteltuihin tavaroihin liittyviä kuljetus-, rahoitus-, vakuutus- ja jälleenvakuutuspalveluja tai yleistä mainontaa ja myynninedistämistä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sovellettavien unionin sääntöjen, muun muassa kansalaisuuteen perustuvaa syrjintää koskevan kiellon, soveltamista.

2. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle 1 kohdan mukaisesti hyväksymistään toimenpiteistä, tai niiden muuttamisesta tai kumoamisesta, ennen niiden voimaantuloa.

III LUKU

TAVARAT, JOITA VOI KÄYTTÄÄ KIDUTUKSEEN JA MUUHUN JULMAAN, EPÄINHIMILLISEEN TAI HALVENTAVAAN KOHTELUUN TAI RANKAISEMISEEN

11 artikla

Viennin luvanvaraisuus

1. Liitteessä III lueteltujen tavaroiden vientiin tarvitaan näiden tavaroiden alkuperästä riippumatta lupa. Lupaa ei kuitenkaan tarvita tavaroille, jotka ainoastaan kulkevat unionin tullialueen kautta, eli tavaroille, joille ei ole osoitettu muuta tulliselvitysmuotoa kuin asetuksen (EU) N:o 952/2013 226 artiklan mukainen ulkoinen passitusmenettely, mukaan lukien muiden kuin unionin tavaroiden varastointi vapaa-alueelle.

Liite III sisältää ainoastaan seuraavat tavarat, joita voi käyttää kidutukseen ja muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rankaisemiseen:

a)	ensisijaisesti lainvalvonnassa käytettävät tavarat;

b)	tavarat, jotka ovat rakenteeltaan ja teknisiltä ominaisuuksiltaan sellaisia, että on olemassa olennainen riski, että niitä voidaan käyttää kidutukseen ja muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rankaisemiseen.

Liite III ei sisällä seuraavia tavaroita:

a)	ampuma-aseet, joita valvotaan asetuksella (EU) N:o 258/2012;

b)	kaksikäyttötuotteet, joita valvotaan asetuksella (EY) N:o 428/2009;

c)	tavarat, joita valvotaan yhteisen kannan 2008/944/YUTP mukaisesti.

2. Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta vientiin niille jäsenvaltioiden alueille, jotka on lueteltu liitteessä VI ja jotka eivät kuulu unionin tullialueeseen edellyttäen, että tavaroita käyttää viranomainen, joka vastaa lain noudattamisen valvonnasta sekä määrämaassa tai -alueella että sen jäsenvaltion emämaan alueella, jolle kyseinen alue kuuluu. Tullilla tai muilla asianomaisilla viranomaisilla on oikeus selvittää, täyttyykö tämä edellytys, ja ne voivat päättää, ettei tavaroita saa viedä ennen kuin tällainen selvitys on tehty.

3. Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta vientiin kolmansiin maihin edellyttäen, että tavaroita käyttää jonkin jäsenvaltion sotilas- tai siviilihenkilöstö, jos tämä henkilöstö osallistuu Euroopan unionin tai Yhdistyneiden kansakuntien rauhanturvaamis- tai kriisinhallintaoperaatioon kyseisessä kolmannessa maassa tai jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden välisiin puolustusalan sopimuksiin perustuvaan operaatioon. Tullilla tai muilla asianomaisilla viranomaisilla on oikeus selvittää, täyttyykö tämä edellytys. Tavaroita ei saa viedä ennen kuin tällainen selvitys on tehty.

12 artikla

Vientiluvan myöntämisperusteet

1. Toimivaltaiset viranomaiset päättävät liitteessä III lueteltujen tavaroiden vientiä koskevista lupahakemuksista ottaen huomioon kaikki merkitykselliset näkökohdat, erityisesti sen, onko toinen jäsenvaltio hylännyt olennaisesti samanlaista vientiä koskevan hakemuksen viimeksi kuluneiden kolmen vuoden aikana, ja aiottuun lopulliseen käyttöön ja luvan kiertämisen vaaraan liittyvät näkökohdat.

2. Toimivaltainen viranomainen ei saa myöntää lupaa, jos on perusteltua syytä olettaa, että kolmannen maan lainvalvontaviranomainen taikka luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi käyttää liitteessä III lueteltuja tavaroita kidutukseen tai muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rankaisemiseen, mukaan lukien tuomioistuimen määräämän ruumiinrangaistuksen täytäntöönpano.

Toimivaltaisen viranomaisen on otettava huomioon

a)	saatavilla olevat kansainväliset tuomioistuinratkaisut;

Yhdistyneiden kansakuntien, Euroopan neuvoston ja Euroopan unionin toimivaltaisilta elimiltä saadut tiedot sekä Euroopan neuvoston kidutuksen ja epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rankaisemisen vastaisen komitean sekä kidutusta ja muuta julmaa, epäinhimillistä tai halventavaa kohtelua tai rankaisemista käsittelevän Yhdistyneiden Kansakuntien erityisraportoijan raportit.

Muut asiaan liittyvät tiedot, mukaan lukien saatavilla olevat kansalliset tuomioistuinratkaisut, valtioista riippumattomien järjestöjen laatimat raportit tai niillä olevat muut tiedot sekä tiedot määrämaan soveltamista liitteissä II ja III lueteltuja tavaroita koskevista vientirajoituksista voidaan ottaa huomioon.

3. Lopullisen käytön ja luvan kiertämisen vaaran selvittämiseksi sovelletaan toisessa ja kolmannessa alakohdassa säädettyjä sääntöjä.

Jos liitteessä III olevassa 3.2 tai 3.3 kohdassa lueteltujen tavaroiden valmistaja hakee lupaa tällaisten tavaroiden viemiseksi jakelijalle, toimivaltaisen viranomaisen on arvioitava valmistajan ja jakelijan tekemät sopimusjärjestelyt ja toimenpiteet, jotka ne toteuttavat sen varmistamiseksi, ettei kyseisiä tavaroita ja soveltuvissa tapauksissa tuotteita, joihin ne tulevat sisältymään, käytetä kidutukseen tai muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rankaisemiseen.

Jos lupaa haetaan liitteessä III olevassa 3.2 tai 3.3 kohdassa lueteltujen tavaroiden viemiseksi loppukäyttäjälle, toimivaltainen viranomainen voi luvan kiertämisen vaaraa arvioidessaan ottaa huomioon sovellettavat sopimusjärjestelyt ja loppukäyttäjän allekirjoittaman selvityksen lopullisesta käytöstä, jos tällainen selvitys esitetään. Ellei selvitystä lopullisesta käytöstä esitetä, on viejän vastuulla osoittaa, kuka loppukäyttäjä on ja mihin tarkoitukseen tämä käyttää tavaroita. Ellei viejä esitä riittäviä tietoja loppukäyttäjästä ja lopullisesta käytöstä, toimivaltaisella viranomaisella katsotaan olevan perusteltu syy olettaa, että tavaroita saatetaan käyttää kidutukseen tai muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rankaisemiseen.

4. Edellä 1 kohdassa säädettyjen kriteerien lisäksi toimivaltaisen viranomaisen on koontilupahakemusta arvioidessaan otettava huomioon, onko viejällä käytössä oikeasuhteisia ja riittäviä keinoja ja menettelyjä tämän asetuksen säännösten ja tavoitteiden sekä lupaehtojen ja -vaatimusten noudattamisen varmistamiseksi.

13 artikla

Kauttakuljetuskielto

Kielletään luonnollista henkilöä, oikeushenkilöä, yhteisöä tai elintä, kumppanuus mukaan lukien, riippumatta siitä, onko tällä asuinpaikka jäsenvaltiossa tai onko tämä sijoittautunut jäsenvaltioon, suorittamasta liitteessä III lueteltujen tavaroiden kauttakuljetusta, jos hän tai se tietää, että osa tällaisten tavaroiden kuljetuksesta on tarkoitettu käytettäväksi kidutukseen tai muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rankaisemiseen kolmannessa maassa.

14 artikla

Kansalliset toimenpiteet

1. Sen estämättä, mitä 11 ja 12 artiklassa säädetään, jäsenvaltio voi kieltää jalkarautojen, joukkokahleiden ja kannettavien sähköshokkilaitteiden viennin tai pitää voimassa niitä koskevan vientikiellon.

2. Jäsenvaltio voi vaatia luvan sellaisten käsirautojen vientiin, joiden kokonaispituus on lukittuna ja ketju mukaan luettuna toisen rannekkeen ulkoreunasta toisen rannekkeen ulkoreunaan mitattuna yli 240 millimetriä. Asianomainen jäsenvaltio soveltaa tällaisiin käsirautoihin III ja V lukua.

3. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava 1 ja 2 kohtien mukaisesti hyväksymistään toimenpiteistä komissiolle ennen niiden voimaantuloa.

15 artikla

Tiettyjen palvelujen luvanvaraisuus

1. Lupa tarvitaan, jos teknisen avun toimittaja tai välittäjä toimittaa jonkin seuraavista palveluista kolmannessa maassa olevalle henkilölle, yhteisölle tai elimelle vastiketta vastaan tai vastikkeetta:

a)	liitteessä III lueteltuihin tavaroihin liittyvä tekninen apu näiden tavaroiden alkuperästä riippumatta; ja

b)	liitteessä III lueteltuihin tavaroihin liittyvät välityspalvelut näiden tavaroiden alkuperästä riippumatta.

2. Tehtäessä päätöksiä lupahakemuksista, jotka koskevat liitteessä III lueteltuihin tavaroihin liittyvien välityspalvelujen toimittamista, sovelletaan 12 artiklaa soveltuvin osin.

Tehtäessä päätöksiä lupahakemuksista, jotka koskevat liitteessä III lueteltuihin tavaroihin liittyvän teknisen avun toimittamista, 12 artiklassa säädetyt kriteerit otetaan huomioon arvioitaessa sitä,

a)	toimitettaisiinko teknistä apua henkilölle, yhteisölle tai elimelle, joka saattaa käyttää tavaroita, joihin tekninen apu liittyy, kidutukseen tai muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rankaisemiseen; ja

käytettäisiinkö teknistä apua liitteessä III lueteltujen tavaroiden korjaamiseen, kehittämiseen, valmistukseen, testaamiseen, kunnossapitoon tai kokoamiseen taikka teknisen avun toimittamiseen henkilölle, yhteisölle tai elimelle, joka saattaa käyttää tavaroita, joihin tekninen apu liittyy, kidutukseen tai muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rankaisemiseen.

3. Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta teknisen avun toimittamiseen, jos

a)	teknistä apua toimitetaan jäsenvaltion lainvalvontaviranomaiselle tai 11 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä virkkeessä kuvatulle jäsenvaltion sotilas- tai siviilihenkilöstölle;

b)	tekninen apu muodostuu yleisesti tiedossa olevien tietojen antamisesta; tai

c)	tekninen apu on vähimmäisapua, joka on välttämätöntä sellaisten liitteessä III lueteltujen tavaroiden, joille toimivaltainen viranomainen on myöntänyt vientiluvan tämän asetuksen mukaisesti, käyttöönottoa, toimintaa, kunnossapitoa tai korjausta varten.

4. Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltio voi pitää voimassa jalkarautoihin, joukkokahleisiin ja kannettaviin sähköshokkilaitteisiin liittyvien välityspalvelujen toimittamiskiellon. Jos jäsenvaltio pitää tällaisen kiellon voimassa, sen on ilmoitettava komissiolle, jos toimenpiteitä, jotka on aiemmin hyväksytty ja ilmoitettu asetuksen (EY) N:o 1236/2005 7 a artiklan 4 kohdan mukaisesti, muutetaan tai ne kumotaan.

IV LUKU

TAVARAT, JOITA VOIDAAN KÄYTTÄÄ KUOLEMANRANGAISTUKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANOON

16 artikla

Viennin luvanvaraisuus

1. Liitteessä IV lueteltujen tavaroiden vientiin tarvitaan näiden tavaroiden alkuperästä riippumatta lupa. Lupaa ei kuitenkaan tarvita tavaroille, jotka ainoastaan kulkevat unionin tullialueen kautta, eli tavaroille, joille ei ole osoitettu muuta tulliselvitysmuotoa kuin asetuksen (EU) N:o 952/2013 226 artiklan mukainen ulkoinen passitusmenettely, mukaan lukien muiden kuin unionin tavaroiden varastointi vapaa-alueelle.

Liite IV sisältää ainoastaan tavarat, joita voidaan käyttää kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon ja jotka yksi tai useampi kolmas maa, joka ei ole poistanut kuolemanrangaistusta, on hyväksynyt tai joita se on tosiasiallisesti käyttänyt kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon. Siihen eivät kuulu

a)	ampuma-aseet, joita valvotaan asetuksella (EU) N:o 258/2012;

b)	kaksikäyttötuotteet, joita valvotaan asetuksella (EY) N:o 428/2009; ja

c)	tavarat, joita valvotaan yhteisen kannan 2008/944/YUTP mukaisesti.

2. Jos lääkevalmisteiden vienti edellyttää tämän asetuksen mukaista vientilupaa ja tällaiseen vientiin sovelletaan myös huumausaineita ja psykotrooppisia aineita koskevien kansainvälisten yleissopimusten, kuten vuonna 1971 tehdyn psykotrooppisia aineita koskevan yleissopimuksen, mukaisia lupavaatimuksia, jäsenvaltiot voivat käyttää yhtä ainoaa menettelyä niille tässä asetuksessa ja asianomaisessa yleissopimuksessa asetettujen velvoitteiden täyttämiseen.

17 artikla

Vientiluvan myöntämisperusteet

1. Toimivaltaiset viranomaiset päättävät liitteessä IV lueteltujen tavaroiden vientiä koskevista lupahakemuksista ottaen huomioon kaikki merkitykselliset näkökohdat, erityisesti sen, onko toinen jäsenvaltio hylännyt olennaisesti samanlaista vientiä koskevan hakemuksen viimeksi kuluneiden kolmen vuoden aikana, ja aiottuun lopulliseen käyttöön ja luvan kiertämisen vaaraan liittyvät näkökohdat.

2. Toimivaltainen viranomainen ei saa myöntää lupaa, jos on perusteltu syy olettaa, että liitteessä IV lueteltuja tavaroita saatetaan käyttää kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon kolmannessa maassa.

3. Lopullisen käytön ja luvan kiertämisen vaaran selvittämiseksi sovelletaan toisen, kolmannen ja neljännen alakohdan sääntöjä.

Jos liitteessä IV olevassa 1 jaksossa lueteltujen tavaroiden valmistaja hakee lupaa tällaisen tuotteen viemiseksi jakelijalle, toimivaltaisen viranomaisen on arvioitava valmistajan ja jakelijan tekemät sopimusjärjestelyt ja toimenpiteet, jotka ne toteuttavat sen varmistamiseksi, ettei kyseisiä tavaroita käytetä kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon.

Jos lupaa haetaan liitteessä IV olevassa 1 jaksossa lueteltujen tavaroiden viemiseksi loppukäyttäjälle, toimivaltainen viranomainen voi luvan kiertämisen vaaraa arvioidessaan ottaa huomioon sovellettavat sopimusjärjestelyt ja loppukäyttäjän allekirjoittaman selvityksen lopullisesta käytöstä, jos tällainen selvitys esitetään. Ellei selvitystä lopullisesta käytöstä esitetä, on viejän vastuulla osoittaa, kuka loppukäyttäjä on ja mihin tarkoitukseen tämä käyttää tavaroita. Ellei viejä esitä riittäviä tietoja loppukäyttäjästä ja lopullisesta käytöstä, toimivaltaisella viranomaisella katsotaan olevan perusteltu syy olettaa, että tavaroita saatetaan käyttää kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon.

Komissio voi yhteistyössä jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa hyväksyä parhaiden käytäntöjen suuntaviivat, jotka koskevat lopullisen käytön arvioimista sekä sen arvioimista, mihin tarkoitukseen teknistä apua käytettäisiin.

18 artikla

Kauttakuljetuskielto

Kielletään luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, yhteisöä tai elintä, kumppanuus mukaan lukien, riippumatta siitä, onko tällä asuinpaikka jäsenvaltiossa tai onko tämä sijoittautunut jäsenvaltioon, suorittamasta liitteessä IV lueteltujen tavaroiden kauttakuljetusta, jos hän tai se tietää, että osa tällaisten tavaroiden kuljetuksesta on tarkoitettu käytettäväksi kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon kolmannessa maassa.

19 artikla

Tiettyjen palvelujen luvanvaraisuus

a)	liitteessä IV lueteltuihin tavaroihin liittyvä tekninen apu näiden tavaroiden alkuperästä riippumatta; ja

b)	liitteessä IV lueteltuihin tavaroihin liittyvät välityspalvelut näiden tavaroiden alkuperästä riippumatta.

2. Tehtäessä päätöksiä lupahakemuksista, jotka koskevat liitteessä IV lueteltuihin tavaroihin liittyvien välityspalvelujen toimittamista, sovelletaan 17 artiklaa soveltuvin osin.

Tehtäessä päätöksiä lupahakemuksista, jotka koskevat liitteessä IV lueteltuihin tavaroihin liittyvän teknisen avun toimittamista, 17 artiklassa säädetyt kriteerit otetaan huomioon arvioitaessa sitä,

a)	toimitettaisiinko teknistä apua henkilölle, yhteisölle tai elimelle, joka saattaa käyttää tavaroita, joihin tekninen apu liittyy, kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon; ja

käytettäisiinkö teknistä apua liitteessä IV lueteltujen tavaroiden korjaamiseen, kehittämiseen, valmistukseen, testaamiseen, kunnossapitoon tai kokoamiseen tai teknisen avun toimittamiseen henkilölle, yhteisölle tai elimelle, joka saattaa käyttää tavaroita, joihin tekninen apu liittyy, kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon.

3. Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta teknisen avun toimittamiseen, jos

a)	tekninen apu muodostuu yleisesti tiedossa olevien tietojen antamisesta; tai

b)	tekninen apu on vähimmäisapua, joka on välttämätöntä sellaisten liitteessä IV lueteltujen tavaroiden, joille toimivaltainen viranomainen on myöntänyt vientiluvan tämän asetuksen mukaisesti, käyttöönottoa, toimintaa, kunnossapitoa tai korjausta varten.

V LUKU

LUPAMENETTELYT

20 artikla

Lupatyypit ja myöntävät viranomaiset

1. Tällä asetuksella otetaan käyttöön liitteessä V esitetty unionin yleinen vientilupa tietyn viennin osalta.

Sen jäsenvaltion, jossa viejällä on asuinpaikka tai johon viejä on sijoittautunut, toimivaltainen viranomainen voi kieltää viejää käyttämästä tätä lupaa, jos on perusteltu syy epäillä viejän kykyä noudattaa tällaisen luvan ehtoja tai vientivalvontalainsäädännön säännöksiä.

Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on vaihdettava tietoja kaikista viejistä, joilta on evätty oikeus käyttää unionin yleistä vientilupaa, paitsi jos ne katsovat, että tietty viejä ei yritä viedä liitteessä IV lueteltuja tavaroita toisen jäsenvaltion kautta. Tähän tarkoitukseen on käytettävä tietojenvaihtoon tarkoitettua suojattua ja koodattua järjestelmää.

2. Sen jäsenvaltion, jossa viejällä on asuinpaikka tai johon viejä on sijoittautunut, liitteessä I mainittu toimivaltainen viranomainen myöntää luvan muuhun kuin 1 kohdassa tarkoitettuun vientiin, jota varten tarvitaan lupa tämän asetuksen nojalla. Tällainen lupa voi olla yksittäinen lupa tai koontilupa, jos se koskee liitteessä III tai liitteessä IV lueteltuja tavaroita. Liitteessä II lueteltuja tavaroita koskevan luvan on oltava yksittäinen lupa.

3. Sen jäsenvaltion, jossa luonnollisella henkilöllä, oikeushenkilöllä, yhteisöllä tai elimellä, joka kuljettaa tavaroita unionin tullialueella, on asuinpaikka tai johon se on sijoittautunut, liitteessä I mainittu toimivaltainen viranomainen myöntää luvan liitteessä II lueteltujen tavaroiden kauttakuljetukseen. Jos kyseisellä henkilöllä, yhteisöllä tai elimellä ei ole asuinpaikkaa jäsenvaltiossa tai se ei ole sijoittautunut jäsenvaltioon, luvan myöntää sen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen, jossa tavaroiden saapuminen unionin tullialueelle tapahtuu. Tällaisen luvan on oltava yksittäinen lupa.

4. Sen jäsenvaltion, johon museo on sijoittautunut, liitteessä I mainittu toimivaltainen viranomainen myöntää luvan tuontiin, jota varten tarvitaan lupa tämän asetuksen nojalla. Liitteessä II lueteltuja tavaroita koskevan luvan on oltava yksittäinen lupa.

5. Luvan liitteessä II lueteltuihin tavaroihin liittyvän teknisen avun toimittamiseen myöntää

sen jäsenvaltion, jossa teknisen avun toimittajalla on asuinpaikka tai johon se on sijoittautunut, liitteessä I mainittu toimivaltainen viranomainen tai, jos sellaista jäsenvaltiota ei ole, sen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen, jonka kansalainen teknisen avun toimittaja on tai jonka lainsäädännön mukaisesti se on perustettu tai muodostettu, jos apu toimitetaan kolmannessa maassa sijaitsevalle museolle; tai

b)	liitteessä I mainittu museon sijoittautumisjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen, jos apu toimitetaan unionissa sijaitsevalle museolle.

6. Luvan liitteessä III tai liitteessä IV lueteltuihin tavaroihin liittyvän teknisen avun toimittamiseen myöntää sen jäsenvaltion, jossa teknisen avun toimittajalla on asuinpaikka tai johon se on sijoittautunut, liitteessä I mainittu toimivaltainen viranomainen tai, jos sellaista jäsenvaltiota ei ole, sen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen, jonka kansalainen teknisen avun toimittaja on tai jonka lainsäädännön mukaisesti se on perustettu tai muodostettu.

7. Luvan liitteessä III tai liitteessä IV lueteltuihin tavaroihin liittyvien välityspalvelujen toimittamiseen myöntää sen jäsenvaltion, jossa välittäjällä on asuinpaikka tai johon se on sijoittautunut, liitteessä I mainittu toimivaltainen viranomainen tai, jos sellaista jäsenvaltiota ei ole, sen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen, jonka kansalainen välittäjä on tai jonka lainsäädännön mukaisesti se on perustettu tai muodostettu. Tämä lupa myönnetään vahvistetulle määrälle tiettyjä tavaroita, jotka liikkuvat kahden tai useamman kolmannen maan välillä. Tavaroiden sijainti kolmannessa maassa, josta ne ovat peräisin, loppukäyttäjä ja loppukäyttäjän tarkka sijainti on ilmoitettava selvästi.

8. Hakijoiden on annettava toimivaltaiselle viranomaiselle kaikki vientiä tai välityspalveluja koskevia yksittäisiä lupia ja koontilupia tai teknistä apua koskevia lupia, tuontia koskevia yksittäisiä lupia tai kauttakuljetusta koskevia yksittäisiä lupia koskevien hakemustensa kannalta tarpeelliset tiedot.

Viennin osalta toimivaltaisten viranomaisten on saatava täydelliset tiedot erityisesti loppukäyttäjästä, määrämaasta ja tavaroiden lopullisesta käytöstä.

Välityspalvelujen osalta toimivaltaisten viranomaisten on erityisesti saatava tiedot tavaroiden sijainnista kolmannessa maassa, josta ne ovat peräisin, selkeä kuvaus tavaroista ja niiden määrästä, tiedot liiketoimeen osallistuvista kolmansista osapuolista, määrämaana olevasta kolmannesta maasta, loppukäyttäjästä kyseisessä maassa ja loppukäyttäjän tarkasta sijainnista.

Luvan myöntäminen saattaa tarvittaessa edellyttää selvitystä lopullisesta käytöstä.

9. Poiketen siitä, mitä 8 kohdassa säädetään, valmistajan tai valmistajan edustajan aikoessa viedä tai myydä ja siirtää liitteessä III olevaan 3.2 tai 3.3 kohtaan taikka liitteessä IV olevaan 1 jaksoon sisällytettyjä tavaroita kolmannessa maassa olevalle jakelijalle valmistajan on toimitettava tiedot järjestelyistä ja toimenpiteistä, jotka on toteutettu sen estämiseksi, että liitteessä III olevaan 3.2 tai 3.3 kohtaan sisällytettyjä tavaroita käytetään kidutukseen tai muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rankaisemiseen tai että liitteessä IV olevaan 1 jaksoon sisällytettyjä tavaroita käytetään kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon, sekä määrämaasta ja, jos tiedot ovat saatavilla, tavaroiden lopullisesta käytöstä ja loppukäyttäjistä.

10. Toimivaltaiset viranomaiset voivat vuonna 1984 tehdyn kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen Yhdistyneiden Kansakuntien yleissopimuksen valinnaisen pöytäkirjan mukaisesti perustetun kidutuksen vastaisen kansallisen valvontaelimen pyynnöstä päättää asettaa hakijalta saamansa tiedot määrämaasta, vastaanottajasta, lopullisesta käytöstä ja loppukäyttäjistä tai tarvittaessa jakelijasta sekä 9 kohdassa tarkoitetuista järjestelyistä ja toimenpiteistä pyynnön esittäneen kansallisen valvontaelimen saataville. Toimivaltaisten viranomaisten on kuultava hakijaa ennen kuin ne asettavat tietoja saataville, ja ne voivat rajoittaa sitä, miten tietoja voidaan hyödyntää. Toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä päätöksensä kansallisen lainsäädännön ja käytännön mukaisesti.

11. Jäsenvaltioiden on käsiteltävä yksittäisiä lupia tai koontilupia koskevat hakemukset kansallisessa lainsäädännössä tai käytännössä määritettävässä määräajassa.

21 artikla

Luvat

1. Vienti-, tuonti- ja kauttakuljetusluvat myönnetään liitteessä VII olevan mallin mukaisella lomakkeella. Välityspalveluja koskevat luvat myönnetään liitteessä VIII olevan mallin mukaisella lomakkeella. Teknistä apua koskevat luvat myönnetään liitteessä IX olevan mallin mukaisella lomakkeella. Tällaiset luvat ovat voimassa koko unionissa. Lupa on voimassa 3–12 kuukautta, ja sen voimassaoloa voidaan jatkaa enintään 12 kuukaudella. Koontilupa on voimassa yhdestä kolmeen vuotta, ja sen voimassaoloa voidaan jatkaa enintään kahdella vuodella.

2. Edellä olevan 12 tai 17 artiklan mukaisesti myönnetty vientilupa valtuuttaa viejän toimittamaan teknistä apua loppukäyttäjälle siinä määrin kuin tällainen apu on välttämätöntä niiden tavaroiden, joille vientilupa on myönnetty, käyttöönottoa, toimintaa, kunnossapitoa tai korjausta varten.

3. Luvat voidaan myöntää sähköisesti. Sitä koskevat erityismenettelyt vahvistetaan kansallisesti. Tätä mahdollisuutta käyttävien jäsenvaltioiden on ilmoitettava siitä komissiolle.

4. Toimivaltainen viranomainen voi asettaa vientiä, tuontia, kauttakuljetusta, teknisen avun toimittamista tai välityspalvelujen toimittamista koskevien lupien myöntämiselle asianmukaisiksi katsomiaan vaatimuksia ja ehtoja.

5. Jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat tämän asetuksen mukaisesti toimiessaan evätä luvan sekä mitätöidä jo myöntämänsä luvan, keskeyttää sen soveltamisen, muuttaa sitä tai peruuttaa sen.

22 artikla

Tullimuodollisuudet

1. Tullimuodollisuuksia täyttäessään viejän tai tuojan on toimitettava liitteessä VII oleva lomake asianmukaisesti täytettynä selvitykseksi siitä, että asianomaiselle viennille tai tuonnille on saatu siihen vaadittava lupa. Jos kyseistä asiakirjaa ei ole täytetty sen jäsenvaltion virallisella kielellä, jossa tullimuodollisuudet täytetään, viejältä tai tuojalta voidaan vaatia käännöstä asianomaiselle viralliselle kielelle.

2. Jos tulli-ilmoitus tehdään liitteessä II, III tai IV mainituista tavaroista ja käy ilmi, ettei aiotulle viennille tai tuonnille ole myönnetty tämän asetuksen mukaista lupaa, tulliviranomaisten on otettava ilmoitetut tavarat haltuunsa ja ilmoitettava viejälle tai tuojalle mahdollisuudesta hakea tämän asetuksen mukaista lupaa. Jos lupahakemusta ei tehdä kuuden kuukauden kuluessa haltuunotosta tai jos toimivaltainen viranomainen hylkää tällaisen hakemuksen, tulliviranomaiset toteuttavat haltuun otettuihin tavaroihin sovellettavat kansallisen lain mukaiset toimenpiteet.

23 artikla

Ilmoittamis- ja kuulemisvelvollisuus

1. Jäsenvaltion on ilmoitettava muille jäsenvaltioille ja komissiolle, jos sen liitteessä I luetellut toimivaltaiset viranomaiset tekevät päätöksen tämän asetuksen mukaisen lupahakemuksen hylkäämisestä tai mitätöivät jo myöntämänsä luvan. Ilmoitus on tehtävä 30 päivän kuluessa päätöksen tai mitätöimisen tekopäivästä.

2. Toimivaltaisen viranomaisen on kuultava, diplomaattiteitse, jos sitä edellytetään tai se on tarpeen, viranomaista tai viranomaisia, jotka ovat viimeksi kuluneiden kolmen vuoden aikana hylänneet tämän asetuksen mukaisen vientiä, kauttakuljetusta, teknisen avun toimittamista kolmannessa maassa olevalle henkilölle, yhteisölle tai elimelle taikka välityspalvelujen toimittamista koskevan lupahakemuksen, jos se vastaanottaa vientiä, kauttakuljetusta, teknisen avun toimittamista kolmannessa maassa olevalle henkilölle, yhteisölle tai elimelle taikka välityspalvelujen toimittamista koskevan lupahakemuksen, joka käsittää olennaisesti samanlaisen toimen kuin se, jota on tarkoitettu tällaisessa aiemmassa hakemuksessa, ja jos se katsoo, että lupa olisi tästä huolimatta myönnettävä.

3. Jos toimivaltainen viranomainen päättää 2 kohdassa tarkoitetun kuulemisen jälkeen myöntää luvan, asianomaisen jäsenvaltion on ilmoitettava päätöksestään välittömästi muille jäsenvaltioille ja komissiolle ja perusteltava päätöksensä sekä toimitettava kaikki tarvittavat sen perusteena olevat tiedot.

4. Jos luvan epääminen perustuu kansalliseen kieltoon 14 artiklan 1 kohdan tai 15 artiklan 4 kohdan mukaisesti, sitä ei pidetä tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna hakemuksen hylkäämistä koskevana päätöksenä.

5. Kaikki tässä artiklassa edellytetyt ilmoitukset on tehtävä käyttäen tietojenvaihtoon tarkoitettua suojattua ja koodattua järjestelmää.

VI LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

24 artikla

Liitteiden muuttaminen

Siirretään komissiolle valta antaa liitteiden I, II, III, IV, V, VI, VII, VIII ja IX muuttamiseksi delegoituja säädöksiä 29 artiklan mukaisesti. Liitteessä I olevia jäsenvaltioiden toimivaltaisia viranomaisia koskevia tietoja muutetaan jäsenvaltioiden toimittamien tietojen pohjalta.

Tämän artiklan nojalla annettaviin delegoituihin säädöksiin sovelletaan 30 artiklassa säädettyä menettelyä, kun tämä on tarpeen erittäin kiireellisessä tapauksessa, joka liittyy liitteiden II, III, IV tai V muuttamiseen.

25 artikla

Pyynnöt tavaroiden lisäämiseksi johonkin tavaroiden luetteloon

1. Kukin jäsenvaltio voi esittää komissiolle asianmukaisesti perustellun pyynnön lisätä lainvalvontaa varten suunniteltuja tai markkinoituja tavaroita liitteeseen II, liitteeseen III tai liitteeseen IV. Tällaisessa pyynnössä on oltava tiedot

a)	tavaroiden rakenteesta ja ominaispiirteistä;

b)	kaikista tarkoituksista, joihin niitä voi käyttää; ja

c)	kansainvälisistä tai kansallisista säännöistä, joita rikottaisiin, jos tavaroita käytettäisiin lainvalvontaan.

Osoittaessaan pyyntönsä komissiolle pyynnön esittävän jäsenvaltion on myös toimitettava kyseinen pyyntö muille jäsenvaltioille.

2. Komissio voi kolmen kuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta pyytää pyynnön esittänyttä jäsenvaltiota toimittamaan lisätietoja, jos se katsoo, että pyynnöstä puuttuu yhtä tai useampaa merkityksellistä näkökohtaa koskevia tietoja tai että yhdestä tai useammasta merkityksellisestä näkökohdasta tarvitaan lisätietoja. Se ilmoittaa näkökohdat, joista lisätietoja on toimitettava. Komissio toimittaa kysymyksensä muille jäsenvaltioille. Muut jäsenvaltiot voivat myös toimittaa komissiolle lisätietoja pyynnön arviointia varten.

3. Jos komissio katsoo, ettei lisätietojen pyytäminen ole tarpeen, tai tapauksen mukaan kun se saa pyytämänsä lisätiedot, komissio aloittaa 20 viikon kuluessa pyynnön tai tapauksen mukaan lisätietojen vastaanottamisesta menettelyn pyydetyn muutoksen hyväksymiseksi tai ilmoittaa pyynnön esittäneelle jäsenvaltiolle syyt, joiden vuoksi menettelyä ei aloiteta.

26 artikla

Jäsenvaltioiden viranomaisten ja komission välinen tietojenvaihto

1. Rajoittamatta 23 artiklan soveltamista komissio ja jäsenvaltiot tiedottavat pyynnöstä toisilleen tämän asetuksen nojalla toteutetuista toimenpiteistä sekä toimittavat toisilleen muut käytössään olevat tähän asetukseen liittyvät tiedot, erityisesti tiedot myönnetyistä ja evätyistä luvista.

2. Myönnettyjä ja evättyjä lupia koskeviin tietoihin on sisällyttävä vähintään päätöksen tyyppi, päätöksen perusteet tai tiivistelmä niistä, vastaanottajien, ja jos ne eivät ole samat, loppukäyttäjien sekä asianomaisten tavaroiden nimet.

3. Jäsenvaltioiden on laadittava, mikäli mahdollista yhteistyössä komission kanssa, vuosittain julkinen toimintakertomus, jossa ne antavat tiedot vastaanotettujen hakemusten määrästä, hakemuksen kohteena olevista tavaroista ja maista sekä hakemusten johdosta tekemistään päätöksistä. Tähän kertomukseen ei sisällytetä tietoja, joiden ilmaisemisen jäsenvaltio katsoo keskeisten turvallisuusetujensa vastaiseksi.

4. Komissio laatii vuosikertomuksen, joka koostuu 3 kohdassa tarkoitetuista vuosittaisista toimintakertomuksista. Tämä vuosikertomus asetetaan julkisesti saataville.

5. Tämä artikla ei rajoita salassapitovelvollisuutta ja ammattisalaisuutta koskevien kansallisten sääntöjen soveltamista, ellei se ole tarpeen 2 kohdassa mainittujen tietojen toimittamiseksi muiden jäsenvaltioiden viranomaisille ja komissiolle.

6. Luvan epäämistä kansallisen kiellon perusteella 14 artiklan 1 kohdan mukaisesti ei pidetä tämän artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuna luvan epäämisenä.

27 artikla

Henkilötietojen käsittely

Henkilötietoja on käsiteltävä ja vaihdettava niiden sääntöjen mukaisesti, joista säädetään asetuksessa (EU) 2016/679 ja asetuksessa (EU) 2018/1725.

28 artikla

Tietojen käyttäminen

Tämän asetuksen nojalla vastaanotettuja tietoja saa käyttää ainoastaan siihen tarkoitukseen, johon ne on pyydetty, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1049/2001 (14) sekä asiakirjojen saamista yleisön tutustuttavaksi koskevan kansallisen lainsäädännön soveltamista.

29 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1. Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2. Siirretään komissiolle 16 päivästä joulukuuta 2016 viiden vuoden ajaksi 24 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen tämän viiden vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.

3. Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 24 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4. Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

5. Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

6. Edellä olevan 24 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

30 artikla

Kiireellinen menettely

1. Tämän artiklan nojalla annetut delegoidut säädökset tulevat voimaan viipymättä, ja niitä sovelletaan niin kauan kuin niitä ei vastusteta 2 kohdan mukaisesti. Kun delegoitu säädös annetaan tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, esitetään samalla ne perusteet, joiden vuoksi sovelletaan kiireellistä menettelyä.

2. Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat 29 artiklan 6 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti vastustaa delegoitua säädöstä. Siinä tapauksessa komissio kumoaa säädöksen välittömästi sen jälkeen, kun Euroopan parlamentin tai neuvoston päätös vastustaa sitä on annettu sille tiedoksi.

31 artikla

Kidutuksen vastainen koordinointiryhmä

1. Perustetaan kidutuksen vastainen koordinointiryhmä, jonka puheenjohtajana on komission edustaja. Kukin jäsenvaltio nimeää edustajan tähän ryhmään.

2. Kidutuksen vastainen koordinointiryhmä tutkii kaikki tämän asetuksen soveltamista koskevat asiat, mukaan lukien ja rajoituksetta hallinnollisia käytäntöjä koskeva tietojenvaihto ja kysymykset, jotka sen puheenjohtaja tai jäsenvaltion edustaja saattaa sen käsiteltäväksi.

3. Kidutuksen vastainen koordinointiryhmä voi tarpeelliseksi katsoessaan kuulla viejiä, välittäjiä, teknisen avun toimittajia ja muita asianomaisia sidosryhmiä, joita tämä asetus koskee.

4. Komissio toimittaa Euroopan parlamentille kirjallisen vuosikertomuksen kidutuksen vastaisen koordinointiryhmän toiminnasta, tutkimuksista ja kuulemisista.

Vuosikertomus laaditaan kiinnittäen asianmukaista huomiota tarpeeseen olla vahingoittamatta luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden kaupallisia etuja. Kidutuksen vastaisessa koordinaatioryhmässä käytävät keskustelut ovat luottamuksellisia.

32 artikla

Uudelleentarkastelu

1. Komissio tarkastelee tämän asetuksen täytäntöönpanoa sekä antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kattavan täytäntöönpano- ja vaikutustenarviointikertomuksen, johon voi sisältyä muutosehdotuksia, viimeistään 31 päivänä heinäkuuta 2020 ja sen jälkeen viiden vuoden välein. Tarkastelussa arvioidaan tarvetta sisällyttää asetukseen unionin kansalaisten toiminta ulkomailla. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kaikki tämän kertomuksen laatimista varten tarvittavat tiedot.

2. Kertomuksen eri osissa on käsiteltävä seuraavia:

a)	kidutuksen vastainen koordinointiryhmä ja sen toiminta. Kertomus laaditaan kiinnittäen asianmukaista huomiota tarpeeseen olla vahingoittamatta luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden kaupallisia etuja. Ryhmässä käytävät keskustelut ovat luottamuksellisia;

b)	tiedot jäsenvaltioiden 33 artiklan 1 kohdan mukaisesti toteuttamista ja 33 artiklan 2 kohdan mukaisesti komissiolle ilmoittamista toimenpiteistä.

33 artikla

Seuraamukset

1. Jäsenvaltioiden on säädettävä tämän asetuksen säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet niiden täytäntöönpanon varmistamiseksi. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

2. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viipymättä asetuksen (EY) N:o 1236/2005 17 artiklan 2 kohdan mukaisesti ilmoitettuihin seuraamuksia koskeviin sääntöihin vaikuttavista muutoksista.

34 artikla

Alueellinen soveltamisala

1. Tällä asetuksella on sama alueellinen soveltamisala kuin perussopimuksilla, lukuun ottamatta 3 artiklan 1 kohdan ensimmäistä alakohtaa, 4 artiklan 1 kohdan ensimmäistä alakohtaa, 5, 11, 13, 14, 16 ja 18 artiklaa, 20 artiklan 1–4 kohtaa sekä 22 artiklaa, joita sovelletaan

—	unionin tullialueeseen;

—	Espanjalle kuuluviin Ceutan ja Melillan alueisiin;

—	Saksalle kuuluvaan Helgolandin alueeseen.

2. Tätä asetusta sovellettaessa Ceutaa, Helgolandia ja Melillaa kohdellaan osana unionin tullialuetta.

35 artikla

Kumoaminen

Kumotaan asetus (EY) N:o 1236/2005.

Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä XI olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

36 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Strasbourgissa 16 päivänä tammikuuta 2019.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

A. TAJANI

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

G. CIAMBA

(1) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 29. marraskuuta 2018 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 17. joulukuuta 2018.

(2) Neuvoston asetus (EY) N:o 1236/2005, annettu 27 päivänä kesäkuuta 2005, tiettyjen sellaisten tavaroiden kaupasta, joita voi käyttää kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon, kidutukseen ja muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rankaisemiseen (EUVL L 200, 30.7.2005, s. 1).

(3) Katso liite X.

(4) Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen 9.12.1975 hyväksymä päätöslauselma 3452 (XXX).

(5) Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokouksen 17.12.1979 hyväksymä päätöslauselma 34/169.

(6) Yhdistyneiden Kansakuntien talous- ja sosiaalineuvosto hyväksyi normit 31.7.1957 hyväksymällään päätöslauselmalla 663 C (XXIV) ja 13.5.1977 hyväksymällään päätöslauselmalla 2076 (LXII).

(7) Neuvoston yhteinen kanta 2008/944/YUTP, vahvistettu 8 päivänä joulukuuta 2008, sotilasteknologian ja puolustustarvikkeiden viennin valvontaa koskevien yhteisten sääntöjen määrittämisestä (EUVL L 335, 13.12.2008, s. 99).

(8) Neuvoston asetus (EY) N:o 428/2009, annettu 5 päivänä toukokuuta 2009, kaksikäyttötuotteiden vientiä, siirtoa, välitystä ja kauttakulkua koskevan yhteisön valvontajärjestelmän perustamisesta (EUVL L 134, 29.5.2009, s. 1).

(9) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 258/2012, annettu 14 päivänä maaliskuuta 2012, kansainvälisen järjestäytyneen rikollisuuden vastaista Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimusta täydentävän, ampuma-aseiden, niiden osien ja komponenttien sekä ampumatarvikkeiden laittoman valmistuksen ja laittoman kaupan torjuntaa koskevan lisäpöytäkirjan (YK:n ampuma-asepöytäkirja) 10 artiklan täytäntöönpanosta ja ampuma-aseiden, niiden osien ja komponenttien sekä ampumatarvikkeiden vientiluvasta ja tuonti- ja kauttakuljetusmenettelyistä (EUVL L 94, 30.3.2012, s. 1).

(10) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1).

(11) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1725, annettu 23 päivänä lokakuuta 2018, luonnollisten henkilöiden suojelusta unionin toimielinten, elinten ja laitosten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta sekä asetuksen (EY) N:o 45/2001 ja päätöksen N:o 1247/2002/EY kumoamisesta (EUVL L 295, 21.11.2018, s. 39).

(12) EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1.

(13) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 952/2013, annettu 9 päivänä lokakuuta 2013, unionin tullikoodeksista (EUVL L 269, 10.10.2013, s. 1).

(14) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001, annettu 30 päivänä toukokuuta 2001, Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi (EYVL L 145, 31.5.2001, s. 43).

LIITE I

LUETTELO 20 JA 23 ARTIKLASSA TARKOITETUISTA VIRANOMAISISTA JA OSOITE EUROOPAN KOMISSIOLLE TOIMITETTAVIA ILMOITUKSIA VARTEN

A. Jäsenvaltioiden viranomaiset

BELGIA

Federale Overheidsdienst Economie, K.M.O., Middenstand en Energie

Algemene Directie Economische Analyses en Internationale Economie

Dienst Vergunningen

Vooruitgangstraat 50

B-1210 Brussel

BELGIË

Service public fédéral économie, PME, classes moyennes et énergie

Direction générale des analyses économiques et de l'économie internationale

Service licences

Rue du Progrès 50

B-1210 Bruxelles

BELGIQUE

Puhelin: +32 22776713, +32 22775459

Faksi: +32 22775063

Sähköposti: frieda.coosemans@economie.fgov.be

johan.debontridder@economie.fgov.be

BULGARIA

Министерство на икономиката

ул.”Славянска” № 8

1052 София/Sofia

БЪЛГАРИЯ/BULGARIA

Ministry of Economy

8, Slavyanska Str.

1052 Sofia

BULGARIA

Puhelin: +359 29407771

Faksi: +359 29880727

Sähköposti: exportcontrol@mi.government.bg

TŠEKKI

Ministerstvo průmyslu a obchodu

Licenční správa

Na Františku 32

110 15 Praha 1

ČESKÁ REPUBLIKA

Puhelin: +420 224907638

Faksi: +420 224214558

Sähköposti: dual@mpo.cz

TANSKA

Liite III, 2 ja 3 kohta

Justitsministeriet

Slotsholmsgade 10

DK-1216 København K

DANMARK

Puhelin: +45 72268400

Faksi: +45 33933510

Sähköposti: jm@jm.dk

Liite II ja liite III, 1 kohta

Erhvervs- og Vækstministeriet

Erhvervsstyrelsen

Eksportkontrol

Langelinie Allé 17

DK-2100 København Ø

DANMARK

Puhelin: +45 35291000

Faksi: +45 35291001

Sähköposti: eksportkontrol@erst.dk

SAKSA

Bundesamt für Wirtschaft und Ausfuhrkontrolle (BAFA)

Frankfurter Straße 29–35

D-65760 Eschborn

DEUTSCHLAND

Puhelin: +49 61969082217

Faksi: +49 61969081800

Sähköposti: ausfuhrkontrolle@bafa.bund.de

VIRO

Strateegilise kauba komisjon

Islandi väljak 1

15049 Tallinn

EESTI/ESTONIA

Puhelin: +372 6377192

Faksi: +372 6377199

Sähköposti: stratkom@vm.ee

IRLANTI

An tAonad Ceadúnúcháin

An Roinn Gnó, Fiontar agus Nuálaíochta

23 Sráid Chill Dara

Baile Átha Cliath 2

ÉIRE

Puhelin: +353 16312121

Faksi: +353 16312562

Sähköposti: exportcontrol@djei.ie

Licensing Unit

Department of Jobs, Enterprise and Innovation

23 Kildare Street

Dublin 2

ÉIRE

Puhelin: +353 16312121

Faksi: +353 16312562

Sähköposti: exportcontrol@djei.ie

KREIKKA

Υπουργείο Ανάπτυξης, Ανταγωνιστικότητας, Υποδομών, Μεταφορών και Δικτύων

Γενική Διεύθυνση Διεθνούς Οικονομικής Πολιτικής

Διεύθυνση Καθεστώτων Εισαγωγών-Εξαγωγών, Εμπορικής Άμυνας

Ερμού και Κορνάρου 1,

GR-105 63 Αθήνα/Athens

ΕΛΛΑΔΑ/GREECE

Ministry of Development, Competitiveness, Infrastructure, Transport and Networks

General Directorate for International Economic Policy

Directorate of Import-Export Regimes, Trade Defence Instruments

Ermou and Kornarou 1,

GR-105 63 Athens

GREECE

Puhelin: +30 2103286021-22, +30 2103286051-47

Faksi: +30 2103286094

Sähköposti: e3a@mnec.gr, e3c@mnec.gr

ESPANJA

Subdirección General de Comercio Internacional de Material de Defensa y Doble Uso

Secretaría de Estado de Comercio

Ministerio de Economía y Competitividad

Paseo de la Castellana 162, planta 7

E-28046 Madrid

ESPAÑA

Puhelin: +34 913492587

Faksi: +34 913492470

Sähköposti: sgdefensa.sscc@comercio.mineco.es

RANSKA

Ministère des finances et des comptes publics

Direction générale des douanes et droits indirects

Bureau E2

11 Rue des Deux Communes

F-93558 Montreuil Cedex

FRANCE

Puhelin: +33 157534398

Faksi: + 33 157534832

Sähköposti: dg-e2@douane.finances.gouv.fr

KROATIA

Ministarstvo vanjskih i europskih poslova

Samostalni sektor za trgovinsku politiku i gospodarsku multilateralu

Trg Nikole Šubića Zrinskog 7–8

10 000 Zagreb

REPUBLIKA HRVATSKA

Puhelin: +385 16444625 (626)

Faksi: + 385 16444601

ITALIA

Ministero dello Sviluppo Economico

Direzione Generale per la Politica Commerciale Internazionale

Divisione IV

Viale Boston, 25

00144 Roma

ITALIA

Puhelin: +39 0659932439

Faksi: +39 0659647506

Sähköposti: polcom4@mise.gov.it

KYPROS

Υπουργείο Ενέργειας, Εμπορίου, Βιομηχανίας και Τουρισμού

Υπηρεσία Εμπορίου

Κλάδος Έκδοσης Αδειών Εισαγωγών/Εξαγωγών

Ανδρέα Αραούζου 6

CY-1421 Λευκωσία

ΚΥΠΡΟΣ/CYPRUS

Ministry of Energy, Commerce, Industry and Tourism

Trade Service

Import/Export Licensing Section

6 Andreas Araouzos Street

CY-1421 Nicosia

CYPRUS

Puhelin: +357 22867100, +357 22867197, +357 22867332

Faksi: +357 22375443

Sähköposti: ts@mcit.gov.cy, pevgeniou@mcit.gov.cy

LATVIA

Ārlietu ministrija

K. Valdemāra iela 3

LV-1395 Rīga

LATVIJA

Puhelin: +371 67016426

Faksi: +371 67828121

Sähköposti: mfa.cha@mfa.gov.lv

LIETTUA

Policijos departamento prie Vidaus reikalų ministerijos

Viešosios policijos valdybos Licencijavimo skyrius

Saltoniškių g. 19

LT-08105 Vilnius

LIETUVA/LITHUANIA

Puhelin: +370 82719767

Faksi: +370 52719976

Sähköposti: leidimai.pd@policija.lt

LUXEMBURG

Ministère de l'Économie

Office des Licences

19-21, boulevard Royal

L-2449 Luxembourg

BP 113/L-2011 Luxembourg

LUXEMBOURG

Puhelin: +352 226162

Faksi: +352 466138

Sähköposti: office.licences@eco.etat.lu

UNKARI

Magyar Kereskedelmi Engedélyezési Hivatal

Németvölgyi út 37–39

H-1124 Budapest

MAGYARORSZÁG/HUNGARY

Puhelin: +36 14585599

Faksi: +36 14585885

Sähköposti: armstrade@mkeh.gov.hu

ΜΑLTA

Dipartiment tal-Kummerċ

Servizzi ta' Kummerċ

Lascaris

Valletta VLT2000

ΜΑLTA

Commerce Department

Trade Services

Lascaris

Valletta VLT2000

ΜΑLTA

Puhelin: +356 21242270

Faksi: +356 25690286

ALANKOMAAT

Ministerie van Buitenlandse Zaken

Directoraat-Generaal Buitenlandse Economische Betrekkingen

Directie Internationale Marktordening en Handelspolitiek

Bezuidenhoutseweg 67

Postbus 20061

2500 EB Den Haag

NEDERLAND

Puhelin: +31 703485954, +31 703484652

ITÄVALTA

Bundesministerium für Wissenschaft, Forschung und Wirtschaft

Abteilung ”Außenwirtschaftskontrolle” C2/9

Stubenring 1

A-1011 Wien

ÖSTERREICH

Puhelin: +43 1711008341

Faksi: +43 1711008366

Sähköposti: post.c29@bmwfw.gv.at

PUOLA

Ministerstwo Gospodarki

Departament Handlu i Usług

Plac Trzech Krzyży 3/5

00–507 Warszawa

POLSKA/POLAND

Puhelin: +48 226935553

Faksi: +48 226934021

Sähköposti: SekretariatDHU@mg.gov.pl

PORTUGALI

Ministério das Finanças

AT- Autoridade Tributária e Aduaneira

Direcção de Serviços de Licenciamento

Rua da Alfândega, n.5, r/c

P-1149-006 Lisboa

PORTUGAL

Puhelin: +351 218813843

Faksi: +351 218813986

Sähköposti: dsl@at.gov.pt

ROMANIA

Ministerul Economiei, Comerțului și Turismului

Departamentul pentru Comerț Exterior și Relații Internaționale

Direcția Politici Comerciale

Calea Victoriei nr. 152

București, sector 1

Cod poștal 010096

ROMÂNIA

Puhelin: +40 214010552, +40 214010504, +40 214010507

Faksi: +40 214010568, +40 213150454

Sähköposti: adrian.berezintu@dce.gov.ro

SLOVENIA

Ministrstvo za gospodarski razvoj in tehnologijo

Direktorat za notranji trg, Sektor za trgovinsko politiko

Kotnikova 5

1000 Ljubljana

REPUBLIKA SLOVENIJA

Puhelin: +386 14003564;

Faksi: +386 14003588

Ministry for Economic Development and Technology

Directorate for Internal Market, Trade Policy Division

Kotnikova 5

1000 Ljubljana

THE REPUBLIC OF SLOVENIA

Puhelin: +386 14003564;

Faksi: +386 14003588

SLOVAKIA

Ministerstvo hospodárstva Slovenskej republiky

Odbor výkonu obchodných opatrení

Mierová 19

827 15 Bratislava

SLOVENSKO

Puhelin: +421 248542163

Faksi: +421 243423915

Sähköposti: lucia.filipkova@economy.gov.sk

SUOMI

Sisäministeriö

Poliisiosasto

PL 26

FI-00023 VALTIONEUVOSTO

FINLAND

Inrikesministeriet

Polisavdelningen

PB 26

FI-00023 STATSRÅDET

SUOMI/FINLAND

Puhelin: +358 295480171

Faksi: +358 916044635

Sähköposti: kirjaamo@intermin.fi

RUOTSI

Kommerskollegium

Box 6803

SE-113 86 Stockholm

SVERIGE

Puhelin: +46 86904800

Faksi: +46 8306759

Sähköposti: registrator@kommers.se

YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA

Liitteessä II lueteltujen tavaroiden tuonti:

Department for Business, Innovation and Skills (BIS)

Import Licensing Branch (ILB)

Sähköposti: enquiries.ilb@bis.gsi.gov.uk

Liitteissä II ja III lueteltujen tavaroiden vienti sekä 3 artiklan 1 kohdassa ja 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu, liitteessä II lueteltuihin tavaroihin liittyvä tekninen apu:

Department for Business, Innovation and Skills (BIS)

Export Control Organisation

1 Victoria Street

London

SW1H 0ET

UNITED KINGDOM

Puhelin: +44 2072154594

Faksi: +44 2072152635

Sähköposti: eco.help@bis.gsi.gov.uk

B. Osoite tietojen ilmoittamiseksi Euroopan komissiolle

European Commission

Service for Foreign Policy Instruments

Office EEAS 7/99

1049 Bruxelles/Brussel

BELGIQUE/BELGIË

Sähköposti: relex-sanctions@ec.europa.eu

LIITE II

LUETTELO 3 JA 4 ARTIKLASSA TARKOITETUISTA TAVAROISTA

Alkuhuomautus:

Tämän liitteen CN-koodit viittaavat neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 (1) liitteen I toisessa osassa määriteltyihin koodeihin.

Kun CN-koodia edeltää merkintä ”ex”, tämän asetuksen kattamat tavarat muodostavat ainoastaan osan CN-koodin soveltamisalasta, ja niitä määrittävät sekä tässä liitteessä annettu määritelmä että CN-koodin soveltamisala.

Huomautukset:

1.	Taulukon 1 jakson 1.3 ja 1.4 kohdassa tarkoitetut henkilöiden teloittamiseen tarkoitetut tavarat eivät sisällä lääkintäteknisiä tavaroita.

Tässä liitteessä tarkoitettua valvontaa ei saa kiertää viemällä ei-valvonnanalaisia tavaroita (tuotantolaitos mukaan lukien), jotka sisältävät yhden tai useampia valvonnanalaisia komponentteja, kun valvonnanalainen komponentti on tavaran olennainen osa ja irrotettavissa tai käytettävissä toisiin tarkoituksiin.

Huomautukset:

Arvioitaessa sitä, onko valvonnanalaista komponenttia pidettävä olennaisena osana, on välttämätöntä tarkastella määrän, arvon ja teknologisen taitotiedon tekijöitä sekä muita erityisolosuhteita, jotka voisivat osoittaa valvonnanalaisen komponentin olevan toimitettavien tavaroiden olennainen osa.

CN-koodi

Kuvaus

Henkilöiden teloittamiseen tarkoitetut tavarat seuraavasti:

ex 4421 90 97

ex 8208 90 00

1.1.	Hirsipuut, giljotiinit ja giljotiinin terät

ex 8543 70 90

ex 9401 79 00

ex 9401 80 00

ex 9402 10 00

1.2	Henkilöiden teloittamiseen tarkoitetut sähkötuolit

ex 9406 00 38

ex 9406 00 80

1.3	Esimerkiksi teräksestä ja lasista tehdyt, henkilöiden teloittamiseen tappavalla kaasulla tai aineella suunnitellut ilmatiiviit kammiot

ex 8413 81 00

ex 9018 90 50

ex 9018 90 60

ex 9018 90 84

1.4	Henkilöiden teloittamiseen tappavalla kemiallisella aineella suunnitellut automaattiset ruiskutusjärjestelmät

Tavarat, joita eivät sovellu lainvalvontaviranomaisten käyttöön henkilöihin kohdistuvassa voimankäytössä, seuraavasti:

ex 8543 70 90

2.1	Voimankäytön kohteena olevan henkilön päälle puettavaksi tarkoitetut sähköshokkilaitteet, kuten vyöt, hihat ja rannekkeet, jotka on suunniteltu henkilöihin kohdistuvaan voimankäyttöön antamalla sähköiskuja

ex 7326 90 98

ex 7616 99 90

ex 8301 50 00

ex 3926 90 97

ex 4203 30 00

ex 4203 40 00

ex 4205 00 90

2.2	Peukalo- ja sormiraudat, peukalo- ja sormiruuvit

Huomautukset:

Tähän sisältyvät sekä hammastetut että hammastamattomat raudat ja ruuvit.

ex 7326 90 98

ex 7616 99 90

ex 8301 50 00

ex 3926 90 97

ex 4203 30 00

ex 4203 40 00

ex 4205 00 90

ex 6217 10 00

ex 6307 90 98

2.3	Tangolliset kahleet, painolliset jalkakahleet ja joukkokahleet, joihin kuuluu tangollisia kahleita tai painollisia jalkakahleita

Huomautukset:

1.	Tangolliset kahleet ovat lukitusmekanismilla varustettuja kahleita tai nilkkarenkaita, jotka on kytketty yhteen suoralla, tavallisesti metallisella tangolla.

2.	Tähän sisältyvät tangolliset kahleet ja painolliset jalkakahleet, jotka on kytketty ketjulla tavanomaisiin käsirautoihin.

ex 7326 90 98

ex 7616 99 90

ex 8301 50 00

ex 3926 90 97

ex 4203 30 00

ex 4203 40 00

ex 4205 00 90

ex 6217 10 00

ex 6307 90 98

2.4	Ihmisten kahlitsemiseen tarkoitetut kahlitsemisrenkaat, jotka on tarkoitettu kiinnitettäväksi seinään, lattiaan tai kattoon

ex 9401 61 00

ex 9401 69 00

ex 9401 71 00

ex 9401 79 00

ex 9401 80 00

ex 9402 10 00

2.5	Kahletuolit: tuolit, jotka on varustettu kahleilla tai muilla henkilöiden kahlitsemiseen tarkoitetuilla välineillä

Huomautukset:

Tämä kohta ei koske tuoleja, jotka on varustettu ainoastaan hihnoilla tai vöillä.

ex 9402 90 00

ex 9403 20 20

ex 9403 20 80

ex 9403 50 00

ex 9403 70 00

ex 9403 81 00

ex 9403 89 00

2.6	Kahlepöydät ja -vuoteet: pöydät ja vuoteet, jotka on varustettu kahleilla tai muilla henkilöiden kahlitsemiseen tarkoitetuilla välineillä

Huomautukset:

Tämä kohta ei koske pöytiä ja vuoteita, jotka on varustettu ainoastaan hihnoilla tai vöillä.

ex 9402 90 00

ex 9403 20 20

ex 9403 50 00

ex 9403 70 00

ex 9403 81 00

ex 9403 89 00

2.7	Häkkivuoteet: vuoteet, joihin kuuluu häkki (neljä sivua ja katto) tai sen kaltainen rakenne henkilön sulkemiseksi vuoteeseen ja joiden katto tai yksi tai useampi sivu on varustettu metalli- tai muilla tangoilla ja jotka voidaan avata ainoastaan ulkopuolelta

ex 9402 90 00

ex 9403 20 20

ex 9403 50 00

ex 9403 70 00

ex 9403 81 00

ex 9403 89 00

2.8	Verkkovuoteet: vuoteet, joihin kuuluu häkki (neljä sivua ja katto) tai sen kaltainen rakenne henkilön sulkemiseksi vuoteeseen ja joiden katto tai yksi tai useampi sivu on varustettu verkoilla ja jotka voidaan avata ainoastaan ulkopuolelta

Kannettava välineistö, joka ei sovellu lainvalvontaviranomaisten käyttöön mellakantorjunnassa tai itsesuojelussa, seuraavasti:

ex 9304 00 00

3.1	Metalliset tai muusta materiaalista tehdyt pamput ja patukat, joissa on metallipiikein varustettu runko

ex 3926 90 97

ex 7326 90 98

3.2	Metallipiikein varustetut kilvet

Ruoskat seuraavasti:

ex 6602 00 00

4.1	Ruoskat, joissa on useita siimoja tai naruja, kuten solmuruoskat tai yhdeksänhäntäiset kissat

ex 6602 00 00

4.2	Ruoskat, joissa on yksi tai useampi, iskun voimistamiseksi piikeillä, koukuilla, metallilangalla tai sen kaltaisilla esineillä varustettu siima tai naru

(1) Neuvoston asetus (ETY) N:o 2658/87, annettu 23 päivänä heinäkuuta 1987, tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista (EYVL L 256, 7.9.1987, s. 1).

LIITE III

LUETTELO 11 ARTIKLASSA TARKOITETUISTA TAVAROISTA

Alkuhuomautus:

Tämän liitteen CN-koodit viittaavat asetuksen (ETY) N:o 2658/87 liitteen I toisessa osassa määriteltyihin koodeihin.

Kun CN-koodia edeltää merkintä ”ex”, tämän asetuksen kattamat tavarat muodostavat ainoastaan osan CN-koodin soveltamisalasta, ja sitä määrittävät sekä tässä liitteessä annettu määritelmä että CN-koodin soveltamisala.

Huomautukset:

Joissain tapauksissa kemikaalit on luetteloitu nimen ja CAS-numeron mukaan. Luetteloa sovelletaan kemikaaleihin, joilla on sama rakennekaava (mukaan lukien hydraatit) riippumatta nimestä tai CAS-numerosta. CAS-numerot on esitetty, jotta olisi helpompi tunnistaa tietty kemikaali tai seos nimikkeistöstä riippumatta. CAS-numeroita ei voida käyttää yksilöllisinä tunnisteina, koska joillakin tietyn luetteloidun kemikaalin muodoilla on eri CAS-numerot ja tiettyä luetteloitua kemikaalia sisältävillä seoksilla voi myös olla eri CAS-numerot.

CN-koodi

Kuvaus

Henkilöihin kohdistuvaan voimankäyttöön suunnitellut tavarat seuraavasti:

ex 7326 90 98

ex 7616 99 90

ex 8301 50 00

ex 3926 90 97

ex 4203 30 00

ex 4203 40 00

ex 4205 00 90

ex 6217 10 00

ex 6307 90 98

1.1	Kahleet ja joukkokahleet

Huomautukset:

1.	Kahleet ovat kahlitsemisvälineitä, jotka muodostuvat kahdesta lukitusmekanismilla varustetusta renkaasta, joita yhdistää ketju tai tanko.

2.	Tämä kohta ei koske jalkakahleita ja joukkokahleita, jotka on kielletty liitteessä II olevassa 2.3 kohdassa.

Tämä kohta ei koske tavanomaisia käsirautoja. Tavanomaisille käsiraudoilla tarkoitetaan käsirautoja, jotka täyttävät seuraavat ehdot:

—	niiden kokonaispituus on molemmat rannekkeet lukittuina ja ketju mukaan luettuna toisen rannekkeen ulkoreunasta toisen rannekkeen ulkoreunaan mitattuna 150–280 mm,

—	kummankin rannekkeen sisäympärysmitta on enintään 165 mm, kun lukitushampaisto on lukittuneena lukitusmekanismissa viimeisen loven kohdalla,

—	kummankin rannekkeen sisäympärysmitta on vähintään 200 mm, kun lukitushampaisto on lukittuneena lukitusmekanismissa ensimmäisen loven kohdalla, ja

—	rannekkeita ei ole muunnettu aiheuttamaan ruumiillista kipua tai kärsimystä.

ex 7326 90 98

ex 7616 99 90

ex 8301 50 00

ex 3926 90 97

ex 4203 30 00

ex 4203 40 00

ex 4205 00 90

ex 6217 10 00

ex 6307 90 98

1.2	Yksittäiset lukitusmekanismilla varustetut kahlitsemisrenkaat, joiden sisäympärysmitta ylittää 165 mm, kun lukitushampaisto on lukittuneena lukitusmekanismissa viimeisen loven kohdalla

Huomautukset:

Tähän sisältyvät lukitusmekanismilla varustetut kaulakahleet ja muut yksittäiset kahlitsemisrenkaat, jotka on kytketty tavanomaisiin käsirautoihin ketjulla

ex 6505 00 10

ex 6505 00 90

ex 6506 91 00

ex 6506 99 10

ex 6506 99 90

1.3	Sylkyhuput: huput, mukaan lukien verkosta tehdyt huput, jotka peittävät suun sylkemisen estämiseksi

Huomautukset:

Tähän sisältyvät sylkyhuput, jotka on kytketty tavanomaisiin käsirautoihin ketjulla

Mellakantorjuntaan tai itsesuojeluun suunnitellut aseet ja välineet seuraavasti:

ex 8543 70 90

ex 9304 00 00

2.1	Kannettavat sähköshokkiaseet, joilla voidaan antaa sähköisku ainoastaan yhdelle henkilölle kerrallaan, myös sähköpamput, -kilvet ja -pistoolit ja sähkönuolia ampuvat pistoolit

Huomautukset:

1.	Tämä kohta ei koske liitteessä II olevassa 2.1 kohdassa kuvattuja sähköshokkivöitä ja muita laitteita.

2.	Tämä kohta ei koske yksilöllisiä sähköshokkivälineitä, kun ne ovat käyttäjänsä mukana hänen henkilökohtaista suojautumistaan varten.

ex 8543 90 00

ex 9305 99 00

2.2	Pakkaukset, jotka sisältävät kaikki olennaiset osat 2.1 kohdassa tarkoitettujen kannettavien sähköshokkiaseiden kokoamiseksi

Huomautukset:

Seuraavat tavarat katsotaan olennaisiksi osiksi:

—	sähköiskun tuottava yksikkö,

—	katkaisija, myös kauko-ohjattava, ja

—	elektrodit tai tapauksen mukaan johdot, joiden välityksellä sähköisku annetaan.

ex 8543 70 90

ex 9304 00 00

2.3	Kiinteät tai koottavat sähköshokkiaseet, jotka kattavat laajan alueen ja joilla voidaan antaa sähköiskuja useille henkilöille

Mellakantorjuntaan tai itsesuojeluun tarkoitetut, lamaannuttavia tai ärsyttäviä kemiallisia aineita levittävät aseet ja välineet sekä tietyt niihin liittyvät aineet seuraavasti:

ex 8424 20 00

ex 8424 89 00

ex 9304 00 00

3.1	Kannettavat aseet ja laitteet, joilla voidaan kohdistaa annos lamaannuttavaa tai ärsyttävää kemiallista ainetta yhteen henkilöön tai levittää annos tällaista ainetta sumutteena tai pilvenä pienelle alueelle

Huomautukset:

1.	Tämä kohta ei koske välineitä, jotka sisältyvät Euroopan unionin yhteisen puolustustarvikeluettelon (1) ML7.e kohtaan.

2.	Tämä kohta ei koske yksilöllisiä kannettavia välineitä, vaikka ne sisältäisivät kemiallista ainetta, kun ne ovat käyttäjänsä mukana hänen henkilökohtaista suojautumistaan varten.

3.	Mellakantorjunta-aineiden tai PAVAn kaltaisten aineiden lisäksi lamaannuttaviksi tai ärsyttäviksi kemiallisiksi aineiksi katsotaan 3.3 ja 3.4 kohdassa tarkoitetut tuotteet.

ex 2924 29 98

3.2	Pelargonihappovanillyyliamidi (PAVA) (CAS 2444-46-4).

ex 3301 90 30

3.3	Oleoresin capsicum (OC) (CAS RN 8023-77-6)

ex 2924 29 98

ex 2939 99 00

ex 3301 90 30

ex 3302 10 90

ex 3302 90 10

ex 3302 90 90

ex 3824 90 97

3.4

Seokset, jotka sisältävät vähintään 0,3 painoprosenttia PAVAa tai OC:tä ja liuotinta (kuten etanolia, 1-propanolia tai heksaania), joita voidaan käyttää sellaisenaan lamaannuttavana tai ärsyttävänä aineena etenkin aerosolina tai nestemäisessä muodossa tai joita voidaan käyttää lamaannuttavien tai ärsyttävien aineiden valmistuksessa

Huomautukset:

1.	Tämä kohta ei koske kastikkeita ja valmisteita niitä varten, keittoja tai valmisteita niitä varten eikä maustamisvalmistesekoituksia, jos PAVA tai OC ei ole niiden ainoa makuaine.

2.	Tämä kohta ei koske lääkevalmisteita, joille on myönnetty unionin lainsäädännön (2) mukainen myyntilupa.

ex 8424 20 00

ex 8424 89 00

3.5	Lamaannuttavan tai ärsyttävän kemiallisen aineen levitykseen tarkoitetut kiinteät laitteet, jotka voidaan kiinnittää seinään tai kattoon rakennuksen sisällä, joihin kuuluu lamaannuttavaa tai ärsyttävää kemiallista ainetta sisältävä säiliö ja jotka voidaan aktivoida kaukosäätimellä

Huomautukset:

Mellakantorjunta-aineiden tai PAVAn kaltaisten aineiden lisäksi lamaannuttaviksi tai ärsyttäviksi kemiallisiksi aineiksi katsotaan 3.3 ja 3.4 kohdassa tarkoitetut tuotteet.

ex 8424 20 00

ex 8424 89 00

ex 9304 00 00

3.6	Lamaannuttavan tai ärsyttävän kemiallisen aineen levitykseen tarkoitetut kiinteät tai koottavat laitteet, jotka kattavat laajan alueen ja joita ei ole suunniteltu kiinnitettäväksi seinään tai kattoon rakennuksen sisällä

Huomautukset:

1.	Tämä kohta ei koske välineitä, jotka sisältyvät Euroopan unionin yhteisen puolustustarvikeluettelon ML7.e kohtaan.

2.	Tämä kohta koskee myös vesitykkejä.

3.	Mellakantorjunta-aineiden tai PAVAn kaltaisten aineiden lisäksi lamaannuttaviksi tai ärsyttäviksi kemiallisiksi aineiksi katsotaan 3.3 ja 3.4 kohdassa tarkoitetut tuotteet.

(1) Neuvosto on hyväksynyt viimeisimmän version 26. helmikuuta 2018 (EUVL C 98, 15.3.2018, s. 1).

(2) Katso erityisesti ihmisille ja eläimille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön lupa- ja valvontamenettelyistä ja Euroopan lääkeviraston perustamisesta 31 päivänä maaliskuuta 2004 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 726/2004 (EUVL L 136, 30.4.2004, s. 1) ja ihmisille tarkoitettuja lääkkeitä koskevista yhteisön säännöistä 6 päivänä marraskuuta 2001 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2001/83/EY (EYVL L 311, 28.11.2001, s. 67).

LIITE IV

16 ARTIKLASSA TARKOITETUT TAVARAT, JOITA VOIDAAN KÄYTTÄÄ KUOLEMANRANGAISTUKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANOON

CN-koodi

Kuvaus

1.	Valmisteet, joita voidaan käyttää henkilöiden teloittamiseen ruiskuttamalla tappava annos, seuraavasti:

1.1	Nopeasti ja keskinopeasti vaikuttavat anesteettiset barbituraatit, mukaan lukien seuraavat aineet niihin kuitenkaan rajoittumatta:

ex 2933 53 90

[a–f]

ex 2933 59 95

[g ja h]

a)	amobarbitaali (CAS RN 57-43-2)

b)	amobarbitaalinatriumsuola (CAS RN 64-43-7)

c)	pentobarbitaali (CAS RN 76-74-4)

d)	pentobarbitaalinatriumsuola (CAS 57-33-0)

e)	sekobarbitaali (CAS RN 76-73-3)

f)	sekobarbitaalinatriumsuola (CAS RN 309-43-3)

g)	tiopentaali (CAS RN 76-75-5)

h)	tiopentaalinatriumsuola (CAS RN 71-73-8), tunnetaan myös nimellä tiopentoninatrium

ex 3003 90 00

ex 3004 90 00

ex 3824 90 96

Huomautus:

Tähän kohtaan kuuluvat myös valmisteet, jotka sisältävät jotakin nopeasti tai keskinopeasti vaikuttavien anesteettisten barbituraattien luettelossa mainittua anesteettista ainetta.

LIITE V

UNIONIN YLEINEN VIENTILUPA EU GEA 2019/125

OSA 1

Tavarat

Tämä yleinen vientilupa kattaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/125 (1) liitteessä IV luetellut tavarat.

Se kattaa myös teknisen avun toimitukset loppukäyttäjälle siinä määrin, kuin tällainen apu on välttämätöntä niiden tavaroiden, joille vientilupa on myönnetty, käyttöönottoa, toimintaa, kunnossapitoa tai korjausta varten, jos viejä antaa tällaista apua.

OSA 2

Määräpaikat

Asetuksen (EU) 2019/125 mukaista vientilupaa ei vaadita toimituksille unionin tullialueeseen kuuluvaan maahan tai siihen kuuluvalle alueelle, joihin tätä asetusta sovellettaessa kuuluvat Ceuta, Helgoland ja Melilla (34 artiklan 2 kohta).

Tämä yleinen vientilupa on voimassa kaikkialla unionissa seuraaviin määräpaikkoihin suuntautuvassa viennissä:

Tullialueeseen kuulumattomat Tanskan alueet:

—

Färsaaret

—

Grönlanti

Tullialueeseen kuulumattomat Ranskan alueet:

—	Ranskan eteläiset ja antarktiset alueet

—	Ranskan Polynesia

—	Saint-Barthélemy

—	Saint-Pierre ja Miquelon

—	Uusi-Kaledonia ja siihen kuuluvat alueet

—	Wallis ja Futuna

Tullialueeseen kuulumattomat Alankomaiden alueet:

—

Aruba

—

Bonaire

—

Curaçao

—

Saba

—	Sint Eustatius

—	Sint Maarten

Asiaan liittyvät, tullialueeseen kuulumattomat brittiläiset territoriot:

—

Anguilla

—

Bermuda

—	Etelä-Georgia ja Eteläiset Sandwichsaaret

—	Falklandinsaaret

—

Gibraltar

—	Montserrat

—	Saint Helena ja siihen kuuluvat alueet

—	Turks- ja Caicossaaret

Albania

Andorra

Argentiina

Australia

Benin

Bolivia

Bosnia ja Hertsegovina

Costa Rica

Djibouti

Dominikaaninen tasavalta

Ecuador

Entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia

Etelä-Afrikka

Filippiinit

Gabon

Georgia

Guinea-Bissau

Honduras

Islanti

Itä-Timor

Kanada

Kap Verde

Kirgisia

Kolumbia

Liberia

Liechtenstein

Meksiko

Moldova

Mongolia

Montenegro

Mosambik

Namibia

Nepal

Nicaragua

Norja

Panama

Paraguay

Ruanda

San Marino

São Tomé ja Príncipe

Serbia

Seychellit

Sveitsi (mukaan lukien Büsingen ja Campione d'Italia)

Togo

Turkki

Turkmenistan

Ukraina

Uruguay

Uusi-Seelanti

Uzbekistan

Venezuela

OSA 3

Yleisen vientiluvan käytön ehdot ja vaatimukset

Tätä yleistä vientilupaa ei saa käyttää, jos

a)	viejää on kielletty käyttämästä tätä yleistä vientilupaa asetuksen (EU) 2019/125 20 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

viejän asuin- tai sijoittautumisjäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat antaneet viejälle tiedon, että kyseiset tavarat ovat tai voivat olla kokonaan tai osittain tarkoitettuja joko jälleenvietäviksi kolmanteen maahan tai käytettäviksi kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon kolmannessa maassa;

c)	viejä tietää tai sillä on perusteltu syy olettaa, että kyseiset tavarat ovat kokonaan tai osittain tarkoitettuja joko jälleenvietäviksi kolmanteen maahan tai käytettäviksi kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon kolmannessa maassa;

d)	asianomaiset tavarat viedään tullivapaalle vapaa-alueelle tai vapaavarastoon, joka sijaitsee tämän yleisen vientiluvan kattamassa määräpaikassa;

viejä on kyseisten lääkevalmisteiden valmistaja eikä se ole tehnyt jakelijan kanssa oikeudellisesti sitovaa sopimusta, jossa jakelija velvoitetaan tekemään kaikista toimituksista ja siirroista oikeudellisesti sitova sopimus, jossa asiakkaalta edellytetään, mieluiten varoittavan sopimussakon uhalla, että

i)	se ei käytä mitään jakelijalta saatuja tavaroita kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon;

ii)	se ei toimita eikä siirrä mitään näistä tavaroista kolmannelle osapuolelle, jos se tietää tai sillä on perusteltu syy olettaa, että tavarat ovat tarkoitettuja käytettäviksi kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon; ja

iii)	se asettaa samat vaatimukset kaikille kolmansille osapuolille, joille se saattaa toimittaa tai siirtää joitakin näistä tavaroista;

f)	viejä ei ole kyseisten lääkevalmisteiden valmistaja eikä ole saanut määrämaassa olevalta loppukäyttäjältä allekirjoitettua selvitystä loppukäyttäjästä;

lääkevalmisteiden viejä ei ole tehnyt jakelijan tai loppukäyttäjän kanssa oikeudellisesti sitovaa sopimusta, jossa jakelija tai, jos sopimuksen on tehnyt loppukäyttäjä, loppukäyttäjä velvoitetaan, mieluiten varoittavan sopimussakon uhalla, hankkimaan viejältä ennakkolupa seuraavia tarkoituksia varten:

i)	kuljetuksen jonkin osan siirto tai toimitus lainvalvontaviranomaiselle maassa tai alueella, joka ei ole poistanut kuolemanrangaistusta;

ii)	kuljetuksen jonkin osan siirto tai toimitus luonnolliselle henkilölle, oikeushenkilölle, yhteisölle tai elimelle, joka hankkii asianomaisia tavaroita tai tarjoaa tällaisten tavaroiden käyttöön liittyviä palveluja tällaiselle lainvalvontaviranomaiselle; ja

iii)	kuljetuksen jonkin osan jälleenvienti tai siirto maahan tai alueelle, joka ei ole poistanut kuolemanrangaistusta; tai

h)	muiden tavaroiden kuin lääkevalmisteiden viejä ei ole tehnyt g alakohdassa tarkoitettua oikeudellisesti sitovaa sopimusta loppukäyttäjän kanssa.

Tätä yleistä vientilupaa EU GEA 2019/125 käyttävien viejien on ilmoitettava asuin- tai sijoittautumisjäsenvaltionsa toimivaltaisille viranomaisille tämän yleisen vientiluvan ensimmäisestä käyttökerrasta viimeistään 30 päivän kuluttua ensimmäisestä vientipäivämäärästä.

Viejien on myös ilmoitettava tulli-ilmoituksessa, että ne käyttävät tätä yleistä vientilupaa EU GEA 2019/125, merkitsemällä lomakkeen kohtaan 44 TARIC-tietokannasta löytyvä asianomainen koodi.

Jäsenvaltiot määrittelevät tämän yleisen vientiluvan käyttöön liittyvät ilmoitusvaatimukset sekä mahdolliset lisätiedot, jotka jäsenvaltio, josta vienti tapahtuu, saattaa vaatia tämän yleisen vientiluvan perusteella viedyistä tuotteista.

Jäsenvaltio voi vaatia alueellaan asuvia tai alueelleen sijoittautuneita viejiä rekisteröitymään ennen tämän yleisen vientiluvan ensimmäistä käyttökertaa. Rekisteröinti tapahtuu automaattisesti, ja toimivaltaiset viranomaiset ilmoittavat siitä viejälle viipymättä ja joka tapauksessa kymmenen työpäivän kuluessa rekisteröinnin vastaanottamisesta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (EU) 2019/125 20 artiklan 1 kohdan soveltamista.

(1) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/125, annettu 16 päivänä tammikuuta 2019, tiettyjen sellaisten tavaroiden kaupasta, joita voi käyttää kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon, kidutukseen ja muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rankaisemiseen (katso tämän virallisen lehden sivu 1).

LIITE VI

LUETTELO 11 ARTIKLAN 2 KOHDASSA TARKOITETUISTA JÄSENVALTIOIDEN ALUEISTA

TANSKA:

—

Grönlanti

RANSKA:

—	Uusi-Kaledonia ja siihen kuuluvat alueet

—	Ranskan Polynesia

—	Ranskan eteläiset ja antarktiset alueet

—	Wallis- ja Futunasaaret

—	Saint-Pierre ja Miquelon

SAKSA:

—

Büsingen

LIITE VII

21 ARTIKLAN 1 KOHDASSA TARKOITETTU VIENTI- TAI TUONTILUPALOMAKE

Tekninen eritelmä:

Seuraavan lomakkeen on oltava mitoiltaan 210 × 297 mm siten, että mittojen osalta hyväksytään enintään – 5 ja + 8 mm:n poikkeama. Ruutujen mittayksikkö on tuuman yksi kymmenesosa vaakasuoraan ja tuuman yksi kuudesosa pystysuoraan. Alajaottelun mittayksikkö on tuuman yksi kymmenesosa vaakasuoraan.

Teksti kuva

Lomaketta koskevat selitykset

”Sellaisten tavaroiden vienti- tai tuontilupa, joita voitaisiin käyttää kidutukseen (asetus (EU) 2019/125)”.

Lupalomaketta käytetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2019/125 (1) mukaisen vienti- tai tuontiluvan myöntämiseen. Sitä ei saa käyttää luvan myöntämiseen teknisen avun toimittamiseen.

Luvan myöntävä viranomainen on asetuksen (EU) 2019/125 2 artiklan h alakohdassa määritelty viranomainen, joka on mainittu kyseisen asetuksen liitteessä I.

Luvat myönnetään käyttäen tätä yksilehtistä lomaketta, joka olisi painettava molemmin puolin. Toimivaltainen tulliviranomainen vähentää viedyt määrät käytettävissä olevasta kokonaismäärästä. Sen on varmistettava, että ne eri tavarat, joita varten vaaditaan lupa, on tätä varten selvästi eroteltu toisistaan.

Jos jäsenvaltioiden kansalliset menettelyt edellyttävät, että lomake laaditaan useampana kappaleena (esimerkiksi hakemusta varten), tämä lupalomake voidaan sisällyttää lomakesarjaan, jossa on sovellettavien kansallisten sääntöjen mukaiset tarvittavat kappaleet. Kunkin lomakkeen ruudun 3 yläpuolella olevaan ruutuun ja vasemmanpuoleiseen marginaaliin olisi selvästi merkittävä, mihin tarkoitukseen (esim. hakemus, kopio hakijalle) kukin kappale on tarkoitettu. Vain yksi näistä kappaleista on asetuksen (EU) 2019/125 liitteessä VII esitetty lupalomake.

Ruutu 1	Hakija:	Ilmoitetaan hakijan nimi ja täydellinen osoite. Myös hakijan tullinumero voidaan ilmoittaa (useimmissa tapauksissa valinnainen). Hakijatyyppi olisi merkittävä (valinnainen) sitä koskevaan ruutuun käyttäen numeroita 1, 2 tai 4, jotka viittaavat asetuksen (EU) 2019/125 2 artiklan i alakohdassa olevassa määritelmässä oleviin alakohtiin.
Ruutu 3	Lupa nro:	Merkitään luvan numero ja rasti joko vienti- tai tuontiruutuun. Katso asetuksen (EU) 2019/125 2 artiklan d ja e alakohta sekä 34 artikla käsitteiden ”vienti” ja ”tuonti” määritelmän osalta.
Ruutu 4	Voimassaolo päättyy:	Ilmoitetaan päivä (kaksi numeroa), kuukausi (kaksi numeroa) ja vuosi (neljä numeroa).
Ruutu 5	Asiamies/edustaja:	Ilmoitetaan hakijan puolesta toimivan asianmukaisesti valtuutetun edustajan tai asiamiehen (tulliasioitsijan) nimi, jos hakija itse ei esitä hakemusta. Katso myös asetuksen (EU) N:o 952/2013 18 artikla.
Ruutu 6	Tavaroiden sijaintimaa:	Ilmoitetaan asianomaisen maan nimi ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 471/2009 (2) vahvistettujen maakoodien mukainen maatunnus. Katso komission asetus (EU) N:o 1106/2012 (3).
Ruutu 7	Määrämaa:	Ilmoitetaan asianomaisen maan nimi ja asetuksella (EY) N:o 471/2009 vahvistettujen maakoodien mukainen maatunnus. Katso asetus (EU) N:o 1106/2012.
Ruutu 10	Tavaran kuvaus:	Mahdollisuuksien mukaan merkitään kyseisten tavaroiden pakkausmerkinnät. Ruutuun 10 voidaan merkitä myös tavaroiden arvo. Jos ruudussa 10 ei ole riittävästi tilaa, käytetään lisälehteä, johon merkitään lupanumero. Lisälehtien määrä merkitään ruutuun 16. Tämä lomake on suunniteltu käytettäväksi enintään kolmea erityyppistä tavaraa varten (katso asetuksen (EU) 2019/125 liitteet II ja III). Jos on tarpeen myöntää lupa useamman kuin kolmen erityyppisen tavaran viennille tai tuonnille, myönnetään kaksi lupaa.
Ruutu 11	Tavaran nro:	Tämä kohta täytetään vain lomakkeen kääntöpuolella. On varmistettava, että tavaran numero vastaa lomakkeen etupuolella olevaa painettua numeroa, joka on tavaran kuvauksen vieressä olevassa ruudussa 11.
Ruutu 14	Erityisvaatimukset ja -ehdot:	Jos ruudussa 14 ei ole riittävästi tilaa, käytetään lisälehteä, johon merkitään lupanumero. Lisälehtien määrä merkitään ruutuun 16.
Ruutu 16	Liitteiden määrä:	Ilmoitetaan mahdollisten liitteiden määrä (katso ruutuja 10 ja 14 koskeva selitys).

(2) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 471/2009, annettu 6 päivänä toukokuuta 2009, kolmansien maiden kanssa käytävää ulkomaankauppaa koskevista yhteisön tilastoista ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1172/95 kumoamisesta (EUVL L 152, 16.6.2009, s. 23).

(3) Komission asetus (EU) N:o 1106/2012, annettu 27 päivänä marraskuuta 2012, kolmansien maiden kanssa käytävää ulkomaankauppaa koskevista yhteisön tilastoista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 471/2009 täytäntöönpanosta maa- ja alueluokituksen ajan tasalle saattamisen osalta ETA:n kannalta merkityksellinen teksti (EUVL L 328, 28.11.2012, s. 7).

LIITE VIII

LUPALOMAKE 21 ARTIKLAN 1 KOHDASSA TARKOITETTUJEN VÄLITYSPALVELUJEN TOIMITTAMISTA VARTEN

Tekninen eritelmä:

Teksti kuva

Lomaketta koskevat selitykset

”Sellaisiin tavaroihin liittyvien välityspalvelujen toimittamista koskeva lupa, joita voi käyttää kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon tai kidutukseen (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/125 (1))”.

Lupalomaketta käytetään asetuksen (EU) 2019/125 mukaisen välityspalveluja koskevan luvan myöntämiseen.

Luvan myöntävä viranomainen on asetuksen (EU) 2019/125 2 artiklan h alakohdassa määritelty viranomainen. Se on viranomainen, joka on sisällytetty kyseisen asetuksen liitteessä I olevaan toimivaltaisten viranomaisten luetteloon.

Ruutu 1	Lupaa hakeva välittäjä	Ilmoitetaan lupaa hakevan välittäjän nimi ja täydellinen osoite. Välittäjä on määritelty asetuksen (EU) 2019/125 2 artiklan l alakohdassa.
Ruutu 3	Lupa nro	Merkitään luvan numero ja ilmoitetaan merkitsemällä rasti oikeaan ruutuun, onko kyseessä yksittäinen lupa vai koontilupa (ks. määritelmät asetuksen (EU) 2019/125 2 artiklan p ja q alakohdassa).
Ruutu 4	Voimassaolon päättymispäivä	Ilmoitetaan päivä (kaksi numeroa), kuukausi (kaksi numeroa) ja vuosi (neljä numeroa). Yksittäinen lupa on voimassa 3–12 kuukautta ja koontilupa 1–3 vuotta. Kun voimassaoloaika päättyy, voidaan tarvittaessa pyytää sen jatkamista.
Ruutu 5	Vastaanottaja	Nimen ja osoitteen lisäksi ilmoitetaan, onko määrämaana olevassa kolmannessa maassa oleva vastaanottaja loppukäyttäjä, asetuksen (EU) 2019/125 2 artiklan r alakohdassa tarkoitettu jakelija vai osapuoli, jolla on jokin muu osuus liiketoimessa. Jos vastaanottaja on jakelija mutta myös käyttää osaa kuljetuksesta tiettyyn lopulliseen käyttöön, merkitään rasti sekä vaihtoehtoon ”jakelija” että vaihtoehtoon ”loppukäyttäjä” ja ilmoitetaan lopullinen käyttö ruudussa 11.
Ruutu 6	Kolmas maa, jossa tavarat sijaitsevat	Ilmoitetaan asianomaisen maan nimi sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 471/2009 (2) vahvistettujen maakoodien mukainen maatunnus. Ks. komission asetus (EU) N:o 1106/2012 (3).
Ruutu 7	Määrämaana oleva kolmas maa	Ilmoitetaan asianomaisen maan nimi ja asetuksella (EY) N:o 471/2009 vahvistettujen maakoodien mukainen maatunnus. Katso asetus (EU) N:o 1106/2012.
Ruutu 9	Myöntävä jäsenvaltio	Ilmoitetaan asianmukaisella rivillä asianomaisen jäsenvaltion nimi ja asetuksella (EY) N:o 471/2009 vahvistettujen maakoodien mukainen maatunnus. Ks. asetus (EU) N:o 1106/2012.
Ruutu 11	Lopullinen käyttö	Esitetään tarkka kuvaus tavaroiden käytöstä ja ilmoitetaan, onko loppukäyttäjä asetuksen (EU) 2019/125 2 artiklan c alakohdassa määritelty lainvalvontaviranomainen tai välitettyjen tavaroiden käyttöä koskevan koulutuksen tarjoaja. Jätetään tyhjäksi, jos välityspalveluja toimitetaan jakelijalle, paitsi jos jakelija ottaa itse osan tavaroista tiettyyn lopulliseen käyttöön.
Ruutu 12	Tavaroiden tarkka sijainti kolmannessa maassa, josta ne viedään	Annetaan kuvaus tavaroiden sijainnista kolmannessa maassa, josta ne toimitetaan ruudussa 2 mainitulle henkilölle, yhteisölle tai elimelle. Sijaintina on annettava osoite ruudussa 6 ilmoitetussa maassa tai vastaava tieto, joka kuvaa tavaroiden sijainnin. On huomattava, että tässä ei saa antaa postilokeron numeroa tai vastaavaa postiosoitetta.
Ruutu 13	Tavaran kuvaus	Tavaroiden kuvaukseen olisi sisällytettävä viittaus tiettyyn asetuksen (EU) 2019/125 liitteessä III tai IV olevaan tavaraan. Mahdollisuuksien mukaan merkitään kyseisten tavaroiden pakkausmerkinnät. Jos ruudussa 13 ei ole riittävästi tilaa, käytetään lisälehteä, johon merkitään lupanumero. Lisälehtien määrä merkitään ruutuun 20.
Ruutu 14	Tavara nro	Tämä ruutu täytetään vain lomakkeen kääntöpuolella. On varmistettava, että tavaran numero vastaa lomakkeen etupuolella olevaa painettua numeroa, joka on tavaran kuvauksen vieressä olevassa ruudussa 14.
Ruutu 15	HS-koodi	HS-koodi on tavaroille harmonoidussa järjestelmässä osoitettu tullikoodi. Kun Euroopan unionin yhdistetyn nimikkeistön koodi tiedetään, sitä voidaan käyttää HS-koodin sijasta. Ks. yhdistetyn nimikkeistön nykyinen versio komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2016/1821 (4).
Ruutu 17	Valuutta ja arvo	Ilmoitetaan arvo ja valuutta käyttäen maksettavaa kauppahintaa (muuntamatta sitä). Jos tätä hintaa ei tiedetä, olisi ilmoitettava arvioitu arvo, jota edeltää merkintä EV. Valuutta on ilmoitettava käyttäen aakkoskoodia (ISO 4217:2015).
Ruutu 18	Erityisvaatimukset ja -ehdot	Ruutu 18 koskee sitä edeltävissä ruuduissa 14–16 kuvattua tavaraa nro 1, 2 tai 3 (täsmennetään tarvittaessa). Jos ruudussa 18 ei ole riittävästi tilaa, käytetään lisälehteä, johon merkitään lupanumero. Lisälehtien lukumäärä merkitään ruutuun 20.
Ruutu 20	Liitteiden määrä	Ilmoitetaan mahdollisten liitteiden määrä (ks. ruutuja 13 ja 18 koskevat selitykset).

(4) Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2016/1821, annettu 6 päivänä lokakuuta 2016, tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 liitteen I muuttamisesta (EUVL L 294, 28.10.2016, s. 1).

LIITE IX

LUPALOMAKE 21 ARTIKLAN 1 KOHDASSA TARKOITETUN TEKNISEN AVUN TOIMITTAMISTA VARTEN

Tekninen eritelmä:

Teksti kuva

EUROOPAN UNIONI

1 Lupaa hakeva teknisen avun toimittaja (täydellinen nimi ja osoite)

SELLAISIIN TAVAROIHIN LIITTYVÄN TEKNISEN AVUN TOIMITTAMISTA KOSKEVA LUPA, JOITA VOI KÄYTTÄÄ KIDUTUKSEEN TAI KUOLEMANRANGAISTUKSEN TÄYTÄNTÖÖNPANOON (ASETUS (EU) 2019/125)

Teknistä apua koskeva lupa (asetus (EU) 2019/125)

2 Luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, yhteisö tai elin, jolle teknistä apua toimitetaan (täydellinen nimi ja osoite)

3 Lupa nro

Perustana oleva artikla 7a 7d

4 Voimassaolo päättyy

5 Ruudussa 2 mainittu luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, yhteisö tai elin on

Museo

Lainvalvontaviranomainen

Koulutuksen tarjoava elin

Teknisen avun kohteena oleviin tavaroihin liittyvien korjaus-, kunnossapito- tai muiden teknisten palvelujen tarjoaja

Teknisen avun kohteena olevien tavaroiden valmistaja

Ei mitään edellä mainituista. Täsmennetään ruudussa 2 mainitun luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön, yhteisön tai elimen toiminta:

6 Kolmas maa tai jäsenvaltio, johon teknistä apua toimitetaan (nimi ja koodi)

7 Tätä lupaa sovelletaan

Teknisen avun yhteen suoritukseen

Tiettynä ajanjaksona toimitettavaan tekniseen apuun. Täsmen-netään kyseinen ajanjakso:

8 Jäsenvaltio, jossa teknisen avun toimittaja asuu tai johon se on sijoittautunut

Jos tällaista jäsenvaltiota ei ole, jäsenvaltio, jonka kansalainen teknisen avun toimittaja on tai jonka lainsäädännön mukaisesti perustettu oikeushenkilö, yhteisö tai elin se on

9 Kuvaus tavaralajista, johon tekninen apu liittyy

Myöntävä viranomainen

10 Kuvaus teknisestä avusta, johon lupa annetaan

11 Jos ruudussa 2 mainittu henkilö, yhteisö tai elin on kolmannessa maassa oleva henkilö, yhteisö tai elin, tekninen apu toimitetaan

EU:sta asianomaiseen kolmanteen maahan asianomaisessa maassa olevan henkilöstön toimesta toisesta kolmannesta maasta (täsmennetään mistä)

12 Kuvaus niiden tavaroiden käyttöä koskevasta koulutuksesta, joihin tekninen apu liittyy ja joka toimitetaan ruudussa 2 mainitulle luonnolliselle henkilölle tai oikeushenkilölle, yhteisölle tai elimelle

13 Ruudussa 9 mainittujen tavaroiden käyttöä koskevan koulutuksen toimittaa

Ruudussa 1 mainittu teknisen avun toimittaja

Teknisen avun toimittajan puolesta tai yhdessä tämän kanssa toimiva kolmas osapuoli (täydellinen nimi ja osoite):

14 Erityisvaatimukset ja -ehdot

15 Allekirjoittanut vakuuttaa, että toimivaltainen viranomainen on valtuuttanut asetuksen (EU) 2019/125 9 artiklan 1 kohdan nojalla sekä tässä lomakkeessa ja sen lisälehdessä/-lehdissä vahvistettujen vaatimusten, ehtojen ja menettelyjen mukaisesti ruudussa 9 kuvattuja tavaroita koskevan teknisen avun toimittamisen.

16 Lisälehtien lukumäärä

Tehty (paikka ja pvm)

Nimi (painokirjaimin tai suuraakkosin)

Allekirjoitus: (Myöntävän viranomaisen leima)

Lomaketta koskevat selitykset

”Sellaisiin tavaroihin liittyvän teknisen avun toimittamista koskeva lupa, joita voi käyttää kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon tai kidutukseen (Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/125 (1))”.

Lupalomaketta käytetään asetuksen (EU) 2019/125 mukaisen teknisen avun toimittamista koskevan luvan myöntämiseen. Jos tekninen apu liittyy vientiin, johon on myönnetty lupa asetuksella (EU) 2019/125 tai sen mukaisesti, tätä lomaketta ei pitäisi käyttää, lukuun ottamatta seuraavia tapauksia:

—	tekninen apu liittyy asetuksen (EU) 2019/125 liitteessä II lueteltuihin tavaroihin (ks. 3 artiklan 2 kohta); tai

—

asetuksen (EU) 2019/125 liitteessä III tai IV lueteltuihin tavaroihin liittyvä tekninen apu ylittää sen, mikä on välttämätöntä kyseisten vientitavaroiden käyttöönottoa, toimintaa, kunnossapitoa tai korjausta varten (ks. 21 artiklan 2 kohta ja liitteessä IV lueteltujen tavaroiden osalta asetuksen (EU) 2019/125 liitteessä V olevan unionin yleisen vientiluvan EU GEA 2019/125 osa 1).

Luvat myönnetään käyttäen tätä yksilehtistä lomaketta tarvittavine liitteineen.

Ruutu 1	Lupaa hakeva teknisen avun toimittaja	Ilmoitetaan hakijan nimi ja täydellinen osoite. Teknisen avun toimittaja on määritelty asetuksen (EU) 2019/125 2 artiklan m alakohdassa. Jos tekninen apu liittyy vientiin, johon on myönnetty lupa, ilmoitetaan myös hakijan tullinumero, jos mahdollista, ja ilmoitetaan asianomaisen vientiluvan numero ruudussa 14.
Ruutu 3	Lupa nro	Merkitään luvan numero ja ilmoitetaan asetuksen (EU) 2019/125 sen artiklan numero, johon lupa perustuu, merkitsemällä rasti oikeaan ruutuun.
Ruutu 4	Voimassaolon päättymispäivä	Ilmoitetaan päivä (kaksi numeroa), kuukausi (kaksi numeroa) ja vuosi (neljä numeroa). Lupa on voimassa 3–12 kuukautta. Kun voimassaoloaika päättyy, voidaan tarvittaessa pyytää sen jatkamista.
Ruutu 5	Ruudussa 2 mainitun luonnollisen henkilön, oikeushenkilön, yhteisön tai elimen toiminta	Ilmoitetaan sen henkilön, yhteisön tai elimen pääasiallinen toiminta, jolle teknistä apua toimitetaan. Termi ”lainvalvontaviranomainen” on määritelty asetuksen (EU) 2019/125 2 artiklan c alakohdassa. Jos pääasiallinen toiminta ei sisälly luetteloon, merkitään rasti ruutuun ”ei mikään edellä mainituista” ja kuvaillaan pääasiallinen toiminta käyttäen yleisnimiä (esimerkiksi tukkumyyjä, vähittäismyyjä, sairaala).
Ruutu 6	Kolmas maa tai jäsenvaltio, johon teknistä apua toimitetaan	Ilmoitetaan asianomaisen maan nimi sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 471/2009 (2) vahvistettujen maakoodien mukainen maatunnus. Katso komission asetus (EU) N:o 1106/2012 (3). On huomattava, että ruudussa 6 a olisi mainittava jäsenvaltio ainoastaan, jos lupa perustuu asetuksen (EU) 2019/125 4 artiklaan.
Ruutu 7	Lupatyyppi	Ilmoitetaan, toimitetaanko teknistä apua tietyn ajanjakson ajan, ja jos näin tapahtuu, mainitaan päivinä, viikkoina tai kuukausina se ajanjakso, jona teknisen avun toimittajan on vastattava neuvontaa, tukea tai koulutusta koskeviin pyyntöihin. Teknisen avun toimittamisessa yksi suoritus koskee yhtä tiettyä neuvonta-, tuki- tai koulutuspyyntöä (vaikka se koskisi usean päivän aikana pidettävää kurssia).
Ruutu 8	Luvan myöntävä jäsenvaltio	Ilmoitetaan asianmukaisella rivillä asianomaisen jäsenvaltion nimi ja asetuksella (EY) N:o 471/2009 vahvistettujen maakoodien mukainen maatunnus. Katso asetus (EU) N:o 1106/2012.
Ruutu 9	Kuvaus tavaralajista, johon tekninen apu liittyy	Annetaan kuvaus tavaralajista, johon tekninen apu liittyy. Kuvaukseen olisi sisällytettävä viittaus tiettyyn asetuksen (EU) 2019/125 liitteessä II, III tai IV olevaan tavaraan.
Ruutu 10	Kuvaus teknisestä avusta, johon lupa annetaan	Annetaan selkeä ja tarkka kuvaus teknisestä avusta. Lisätään maininta teknisen avun toimittajan tekemän sopimuksen päivämäärästä ja numerosta tai tarvittaessa liitetään tämä sopimus hakemukseen.
Ruutu 11	Avun toimitustapa	Ruutuun 11 ei pitäisi merkitä mitään, jos lupa perustuu asetuksen (EU) 2019/125 4 artiklaan. Jos tekninen apu toimitetaan kolmannesta maasta käsin, joka on muu kuin se kolmas maa, jossa vastaanottajalla on asuinpaikka tai johon se on sijoittautunut, ilmoitetaan asianomaisen maan nimi ja asetuksella (EY) N:o 471/2009 vahvistettujen maakoodien mukainen maatunnus. Katso asetus (EU) N:o 1106/2012.
Ruutu 12	Kuvaus niiden tavaroiden käyttöä koskevasta koulutuksesta, joihin tekninen apu liittyy	Ilmoitetaan, liittyykö asetuksen (EU) 2019/125 2 artiklan f alakohdassa olevan teknisen avun määritelmän piiriin kuuluvaan tekniseen tukeen tai tekniseen palveluun asianomaisten tavaroiden käyttäjille annettava koulutus. Ilmoitetaan, mitkä käyttäjätyypit saavat tällaisen koulutuksen, ja määritetään koulutusohjelman tavoitteet ja sisältö.
Ruutu 14	Erityisvaatimukset ja -ehdot	Jos ruudussa 14 ei ole riittävästi tilaa, käytetään lisälehteä, johon merkitään lupanumero. Lisälehtien lukumäärä merkitään ruutuun 16.
Ruutu 16	Liitteiden määrä	Ilmoitetaan mahdollisten liitteiden määrä (ks. ruutuja 10 ja 14 koskeva selitys).

LIITE X

KUMOTTU ASETUS JA LUETTELO SEN MUUTOKSISTA

Komission asetus (EY) N:o 1236/2005 (EUVL L 200, 30.7.2005, s. 1)
Komission asetus (EY) N:o 1377/2006 (EUVL L 255, 19.9.2006, s. 3)
Neuvoston asetus (EY) N:o 1791/2006 (EUVL L 363, 20.12.2006, s. 1)	Ainoastaan asetuksen (EY) N:o 1236/2005 1 artiklan 1 kohdan kolmastoista luetelmakohta sekä liitteen 13 kohdan 5 alakohta
Komission asetus (EY) N:o 675/2008 (EUVL L 189, 17.7.2008, s. 14)
Komission asetus (EU) N:o 1226/2010 (EUVL L 336, 21.12.2010, s. 13)
Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1352/2011 (EUVL L 338, 21.12.2011, s. 31)
Neuvoston asetus (EU) N:o 517/2013 (EUVL L 158, 10.6.2013, s. 1)	Ainoastaan 1 artiklan 1 kohdan n alakohdan neljäs luetelmakohta sekä liitteen 16 kohdan 4 alakohta
Komission asetus (EU) N:o 585/2013 (EUVL L 169, 21.6.2013, s. 46)
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 37/2014 (EUVL L 18, 21.1.2014, s. 1)	Ainoastaan liitteen 12 kohta
Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 775/2014 (EUVL L 210, 17.7.2014, s. 1)
Komission delegoitu asetus (EU) 2015/1113 (EUVL L 182, 10.7.2015, s. 10)
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/2134 (EUVL L 338, 13.12.2016, s. 1)
Komission delegoitu asetus (EU) 2018/181 (EUVL L 40, 13.2.2018, s. 1)

LIITE XI

VASTAAVUUSTAULUKKO

Asetus (EY) N:o 1236/2005	Tämä asetus
1 artikla	1 artikla
2 artikla	2 artikla
3 artikla	3 artikla
4 artikla	4 artikla
4 a artikla	5 artikla
4 b artikla	6 artikla
4 c artikla	7 artikla
4 d artikla	8 artikla
4 e artikla	9 artikla
4 f artikla	10 artikla
5 artikla	11 artikla
6 artiklan 1 kohta	12 artiklan 1 kohta
6 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta	12 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta
6 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan johdantolause	12 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan johdantolause
6 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan ensimmäinen luetelmakohta	12 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan a alakohta
6 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan toinen luetelmakohta	12 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan b alakohta
6 artiklan 2 kohdan kolmas alakohta	12 artiklan 2 kohdan kolmas alakohta
6 artiklan 3 kohdan johdantolause	12 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta
6 artiklan 3 kohdan 3.1 alakohta	12 artiklan 3 kohdan toinen alakohta
6 artiklan 3 kohdan 3.2 alakohta	12 artiklan 3 kohdan kolmas alakohta
6 a artikla	13 artikla
7 artikla	14 artikla
7 a artikla	15 artikla
7 b artikla	16 artikla
7 c artiklan 1 kohta	17 artiklan 1 kohta
7 c artiklan 2 kohta	17 artiklan 2 kohta
7 c artiklan 3 kohdan johdantolause	17 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta
7 c artiklan 3 kohdan 3.1 alakohta	17artiklan 3 kohdan toinen alakohta
7 c artiklan 3 kohdan 3.2 alakohta	17 artiklan 3 kohdan kolmas alakohta
7 c artiklan 3 kohdan 3.3 alakohta	17artiklan 3 kohdan neljäs alakohta
7 c artiklan 4 kohta	17 artiklan 4 kohta
7 d artikla	18 artikla
7 e artikla	19 artikla
8 artikla	20 artikla
9 artikla	21 artikla
10 artikla	22 artikla
11 artikla	23 artikla
12 artikla	24 artikla
12 a artikla	25 artikla
13 artiklan 1, 2 ja 3 kohta	26 artiklan 1, 2 ja 3 kohta
13 artiklan 3 a kohta	26 artiklan 4 kohta
13 artiklan 4 kohta	26 artiklan 5 kohta
13 artiklan 5 kohta	26 artiklan 6 kohta
13 a artikla	27 artikla
14 artikla	28 artikla
15 a artikla	29 artikla
15 b artikla	30 artikla
15 c artikla	31 artikla
15 d artikla	32 artikla
17 artikla	33 artikla
18 artikla	34 artikla
—	35 artikla
19 artikla	36 artikla
Liite I	Liite I
Liite II	Liite II
Liite III	Liite III
Liite III a	Liite IV
Liite III b	Liite V
Liite IV	Liite VI
Liite V	Liite VII
Liite VI	Liite VIII
Liite VII	Liite IX
—	Liite X
—	Liite XI

31.1.2019

Euroopan unionin virallinen lehti

L 30/58

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2019/126,

annettu 16 päivänä tammikuuta 2019,

Euroopan työterveys- ja työturvallisuusviraston (EU-OSHA) perustamisesta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2062/94 kumoamisesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 153 artiklan 2 kohdan a alakohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ovat kuulleet alueiden komiteaa,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)	Euroopan työterveys- ja työturvallisuusvirasto (EU-OSHA) perustettiin neuvoston asetuksella (EY) N:o 2062/94 (3) edistämään työympäristön parantamista työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelemisen osalta toimilla, joilla on tarkoitus lisätä ja jakaa tätä alaa koskevaa tietämystä.

(2)

Siitä lähtien, kun EU-OSHA perustettiin vuonna 1994, sillä on ollut merkittävä rooli työterveyden ja työturvallisuuden parantamisen tukemisessa kaikkialla unionissa. Samaan aikaan työterveyden ja työturvallisuuden sekä teknologian alalla on tapahtunut kehitystä. EU-OSHAn tavoitteiden ja tehtävien kuvaamiseen käytettyä terminologiaa olisi näin ollen mukautettava vastaamaan tätä kehitystä.

(3)	Asetusta (EY) N:o 2062/94 on muutettu useita kertoja. Koska siihen on määrä tehdä uusia muutoksia, mainittu asetus olisi selkeyden vuoksi kumottava ja korvattava.

(4)	EU-OSHAa koskevat säännöt olisi mahdollisuuksien mukaan ja sen kolmikantainen luonne huomioon ottaen vahvistettava Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission erillisvirastoista 19 päivänä heinäkuuta 2012 antaman yhteisen julkilausuman periaatteiden mukaisesti.

(5)

Koska kaikki kolme kolmikantaista virastoa eli EU-OSHA, Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö (Eurofound) ja Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskus (Cedefop) käsittelevät työmarkkinoihin, työympäristöön, ammatilliseen koulutukseen ja osaamiseen liittyviä seikkoja, niiden välillä edellytetään tiivistä koordinointia. EU-OSHAn olisi siksi työssään täydennettävä Eurofoundin ja Cedefopin työtä siltä osin, kuin niillä on samankaltaiset toiminta-alat ja suosittava hyvin toimivia välineitä, kuten yhteisymmärryspöytäkirjoja. EU-OSHAn olisi hyödynnettävä tehokkuutta ja synergiaa vahvistavia toimintatapoja ja vältettävä toimissaan päällekkäisyyttä Eurofoundin ja Cedefopin sekä komission toimien kanssa. Lisäksi EU-OSHAn olisi tapauksen mukaan pyrittävä tehokkaaseen yhteistyöhön unionin toimielinten ja ulkopuolisten erityiselinten sisäisten tutkimusresurssien kanssa.

(6)	Komission olisi EU-OSHAn arvioinnin aikana kuultava tärkeimpiä sidosryhmiä, muun muassa hallintoneuvoston jäseniä ja Euroopan parlamentin jäseniä.

(7)

EU-OSHAn, Eurofoundin ja Cedefopin kolmikantainen luonne ilmentää erittäin arvokkaalla tavalla työmarkkinaosapuolten sekä unionin ja kansallisten viranomaisten väliseen työmarkkinavuoropuheluun perustuvaa kokonaisvaltaista lähestymistapaa, joka on erityisen tärkeä yhteisten ja kestävien sosiaalisten ja taloudellisten ratkaisujen löytämiseksi.

(8)	Kun tässä asetuksessa viitataan työterveyteen ja työturvallisuuteen, sen katsotaan tarkoittavan sekä fyysistä terveyttä että mielenterveyttä.

(9)

EU-OSHAn päätöksentekoprosessin virtaviivaistamiseksi sekä tehokkuuden ja vaikuttavuuden lisäämiseksi olisi otettava käyttöön kaksitasoinen hallintorakenne. Tätä varten jäsenvaltioiden, kansallisten työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen ja komission olisi oltava edustettuina hallintoneuvostossa, jolla olisi oltava tarvittava toimivalta, mukaan lukien valtuudet vahvistaa talousarvio ja hyväksyä ohjelma-asiakirja. EU-OSHAn monivuotisen työohjelman ja sen vuotuisen työohjelman sisältävässä ohjelma-asiakirjassa hallintoneuvoston olisi vahvistettava EU-OSHAn toiminnan strategiset painopisteet. Lisäksi hallintoneuvoston hyväksymiin eturistiriitojen ehkäisemistä ja hallintaa koskeviin sääntöihin olisi sisällyttävä toimenpiteitä mahdollisten riskien havaitsemiseksi varhaisessa vaiheessa.

(10)

EU-OSHAn moitteettoman toiminnan takaamiseksi jäsenvaltioiden, Euroopan tason työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen ja komission olisi varmistettava, että hallintoneuvostoon nimitettävillä henkilöillä on asianmukaiset tiedot työterveyden ja työturvallisuuden alalta, jotta he voivat tehdä strategisia päätöksiä ja valvoa EU-OSHAn toimintaa.

(11)

Olisi perustettava johtokunta, jonka tehtävänä on hallintoneuvoston kokousten valmisteleminen asianmukaisella tavalla ja sen päätöksenteko- ja valvontamenettelyjen tukeminen. Hallintoneuvostoa avustaessaan johtokunnalla olisi tarvittaessa oltava mahdollisuus kiireellisissä tapauksissa tehdä tiettyjä väliaikaisia päätöksiä hallintoneuvoston puolesta. Hallintoneuvoston olisi vahvistettava johtokunnan työjärjestys.

(12)

Pääjohtajan olisi vastattava hallintoneuvoston vahvistaman strategisen linjauksen mukaisesti EU-OSHAn yleisestä johtamisesta, mukaan lukien päivittäisen toiminnan hallinnointi sekä taloudellisten ja henkilöresurssien hallinta. Pääjohtajan olisi käytettävä hänelle annettuja toimivaltuuksia. Nämä valtuudet olisi voitava ottaa häneltä pois poikkeustapauksissa, kuten eturistiriitatilanteessa tai hänen rikkoessaan vakavalla tavalla Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen, jäljempänä ’henkilöstösäännöt’, mukaisia velvoitteitaan.

(13)

Tasa-arvon periaate on yksi unionin oikeuden perusperiaatteista. Se edellyttää, että naisten ja miesten välinen tasa-arvo on varmistettava kaikilla aloilla työelämä ja palkkaus mukaan lukien. Kaikkien osapuolten olisi pyrittävä naisten ja miesten tasapuoliseen edustukseen hallintoneuvostossa ja johtokunnassa. Hallintoneuvoston olisi pyrittävä tähän tavoitteeseen myös puheenjohtajansa ja varapuheenjohtajiensa valinnassa kokonaisuutena tarkasteltuna, ja hallintoneuvostossa hallituksia sekä työnantaja- ja työntekijäjärjestöjä edustavien ryhmien olisi pyrittävä siihen nimittäessään johtokunnan kokouksiin osallistuvia varajäseniä.

(14)	EU-OSHAlla on yhteystoimisto Brysselissä. Mahdollisuus toimiston pitämiseen olisi säilytettävä.

(15)

Unionissa ja jäsenvaltioissa on jo järjestöjä, jotka tarjoavat samantyyppisiä tietoja ja palveluita kuin EU-OSHA. Jotta unionin tasolla saataisiin mahdollisimman paljon hyötyä näiden järjestöjen jo tekemästä työstä, on aiheellista säilyttää EU-OSHAn asetuksen (EY) N:o 2062/94 nojalla perustama nykyinen hyvin toimiva verkosto, joka muodostuu kansallisista koordinaatiokeskuksista ja jäsenvaltioiden kolmikantaisista verkostoista. On myös tärkeää, että EU-OSHA säilyttää erittäin tiiviit toiminnalliset yhteydet 22 päivänä heinäkuuta 2003 tehdyllä neuvoston päätöksellä (4) perustettuun työturvallisuuden ja työterveyden neuvoa-antavaan komiteaan, jotta varmistetaan hyvä koordinointi ja synergiaedut.

(16)

EU-OSHAa koskevat rahoitussäännökset sekä ohjelmasuunnittelua ja raportointia koskevat säännökset olisi saatettava ajan tasalle. Komission delegoidussa asetuksessa (EU) N:o 1271/2013 (5) säädetään, että EU-OSHA arvioi etu- ja jälkikäteen niitä ohjelmia ja toimia, joista aiheutuu huomattavia menoja. EU-OSHAn olisi otettava nämä arvioinnit huomioon monivuotisessa ja vuotuisessa ohjelmasuunnittelussaan.

(17)

Jotta taataan EU-OSHAn täysi itsenäisyys ja riippumattomuus ja mahdollistetaan se, että EU-OSHA voi asianmukaisesti toteuttaa tavoitteensa ja tehtävänsä tämän asetuksen mukaisesti, sillä olisi oltava riittävä oma talousarvio, jonka varat muodostuvat pääosin unionin yleisestä talousarviosta saatavasta rahoitusosuudesta. Unionin talousarviomenettelyä olisi sovellettava EU-OSHAan, siltä osin kuin kyseessä ovat unionin rahoitusosuus ja muut unionin yleisestä talousarviosta maksettavat tuet. Tilintarkastustuomioistuimen olisi tarkastettava EU-OSHAn tilit.

(18)

Euroopan unionin elinten käännöskeskuksen, jäljempänä ’käännöskeskus’, olisi huolehdittava EU-OSHAn toiminnassa tarvittavista käännöspalveluista. EU-OSHAn olisi tehtävä yhteistyötä käännöskeskuksen kanssa, jotta voidaan vahvistaa laatua, oikea-aikaisuutta ja luottamuksellisuutta koskevat indikaattorit, määrittää selkeästi EU-OSHAn tarpeet ja painopisteet sekä luoda avoimet ja objektiiviset menettelyt käännösprosessia varten.

(19)	EU-OSHAn henkilöstöä koskevien säännösten olisi vastattava henkilöstösääntöjä ja unionin muuhun henkilöstöön sovellettavia palvelussuhteen ehtoja, jäljempänä ’muuhun henkilöstöön sovellettavat palvelussuhteen ehdot’, jotka on vahvistettu neuvoston asetuksella (ETY, Euratom, EHTY) N:o 259/68 (6).

(20)

EU-OSHAn olisi toteutettava tarpeelliset toimenpiteet varmistaakseen luottamuksellisten tietojen turvallisen käsittelyn. EU-OSHAn olisi hyväksyttävä tarvittaessa turvallisuussääntöjä, jotka vastaavat komission päätöksissä (EU, Euratom) 2015/443 (7) ja (EU, Euratom) 2015/444 (8) vahvistettuja sääntöjä.

(21)	On tarpeen säätää talousarviota sekä hallintoneuvostoa, pääjohtajaa ja henkilöstöä koskevia siirtymäsäännöksiä, jotta EU-OSHAn toiminnan jatkuvuus voidaan varmistaa odotettaessa tämän asetuksen täytäntöönpanoa,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

TAVOITTEET JA TEHTÄVÄT

1 artikla

Perustaminen ja tavoitteet

1. Perustetaan unionin virastoksi Euroopan työterveys- ja työturvallisuusvirasto (EU-OSHA).

2. EU-OSHAn tavoitteena on tarjota unionin toimielimille ja elimille, jäsenvaltioille, työmarkkinaosapuolille ja muille työterveyden ja työturvallisuuden alan toimijoille asiaankuuluvaa teknistä, tieteellistä ja taloudellista tietoa sekä tämän alan vaatimukset täyttävää asiantuntemusta työympäristön parantamiseksi työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelemisen osalta.

Tätä varten EU-OSHA kartuttaa ja jakaa tietoa, tarjoaa politiikan valmistelemiseksi näyttöä ja palveluja, myös tutkimukseen perustuvia päätelmiä, ja helpottaa tiedon jakoa unionin ja kansallisen tason toimijoiden keskuudessa ja välillä.

2 artikla

Tehtävät

1. EU-OSHAlla on seuraavat tehtävät 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuilla toiminta-aloilla, ja se ottaa samalla täysimääräisesti huomioon jäsenvaltioiden omat vastuut:

kerätä ja analysoida teknistä, tieteellistä ja taloudellista tietoa työterveydestä ja työturvallisuudesta jäsenvaltioissa, jotta voidaan

i)	yksilöidä riskejä ja hyviä toimintatapoja samoin kuin olemassa olevia kansallisia prioriteetteja ja ohjelmia;

ii)	antaa tarvittava panos unionin prioriteetteja ja ohjelmia varten sekä

iii)	jakaa näitä tietoja unionin toimielimille ja elimille, jäsenvaltioille, työmarkkinaosapuolille ja muille työterveyden ja työturvallisuuden alan toimijoille;

b)	kerätä ja analysoida teknisiä, tieteellisiä ja taloudellisia tietoja työterveyttä ja työturvallisuutta koskevasta tutkimuksesta sekä muusta tutkimustoiminnasta, johon kuuluu työterveyteen ja työturvallisuuteen liittyviä näkökohtia, sekä jakaa tietoa tutkimusten ja tutkimustoiminnan tuloksista;

c)	edistää ja tukea jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä sekä tietojen ja kokemusten vaihtoa työterveyden ja työturvallisuuden alalla, mukaan lukien koulutusohjelmia koskevat tiedot;

d)	järjestää konferensseja ja seminaareja sekä jäsenvaltioista tulevia asiantuntijavaihtoja työterveyden ja työturvallisuuden alalla;

tarjota unionin toimielimille ja elimille sekä jäsenvaltioille saatavilla olevaa objektiivista teknistä, tieteellistä ja taloudellista tietoa sekä vaatimukset täyttävää asiantuntemusta, joita ne tarvitsevat voidakseen muotoilla ja panna täytäntöön harkittua ja vaikuttavaa politiikkaa, jonka tarkoituksena on työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojaaminen, mahdollisten vaarojen ehkäiseminen ja ennakointi mukaan lukien, erityisesti tarjoamalla komissiolle teknistä, tieteellistä ja taloudellista tietoa sekä vaatimukset täyttävää asiantuntemusta, joita se tarvitsee voidakseen hoitaa lainsäädännöllisten ja muiden toimenpiteiden kartoittamiseen, valmisteluun ja arviointiin liittyvät tehtävänsä työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelemisen alalla, etenkin siltä osin kuin on kyse säädösten vaikutuksista, niiden mukauttamisesta tekniikan, tieteen ja sääntelyn kehitykseen ja niiden käytännön täytäntöönpanosta yrityksissä, varsinkin mikroyrityksissä ja pienissä ja keskisuurissa yrityksissä, jäljempänä ’mikro- ja pk-yritykset’;

f)	tarjota foorumeita kokemusten ja tietojen vaihdolle hallitusten, työmarkkinaosapuolten ja muiden sidosryhmien välillä kansallisella tasolla;

g)	edistää, myös näyttöön perustuvien tietojen ja analyysien avulla, uudistusten ja politiikan täytäntöönpanoa kansallisella tasolla;

h)	kerätä terveys- ja turvallisuusasioita koskevaa tietoa kolmansista maista ja kansainvälisistä järjestöistä ja asettaa sitä näiden saataville;

antaa teknisiä, tieteellisiä ja taloudellisia tietoja ennalta ehkäisevien toimien toteuttamiseen käytettävistä menetelmistä ja välineistä, määritellä hyviä toimintatapoja ja edistää ennalta ehkäiseviä toimia kiinnittäen erityistä huomiota mikro- ja pk-yritysten erityisongelmiin ja hyvien toimintatapojen osalta keskittyä erityisesti sellaisia käytännön välineitä muodostaviin toimintatapoihin, joiden avulla voidaan laatia arvioita työterveys- ja työturvallisuusriskeistä, sekä niiden toimenpiteiden määrittelemiseen, joilla näihin riskeihin voidaan puuttua;

j)	osallistua työterveyden ja työturvallisuuden suojelemista koskevien unionin strategioiden ja toimintaohjelmien kehittämiseen, sanotun kuitenkaan rajoittamatta komission toimivaltaa;

k)	vahvistaa 30 artiklan mukaisesti strategia, joka koskee suhteita kolmansiin maihin ja kansainvälisiin järjestöihin asioissa, joissa EU-OSHA on toimivaltainen;

l)	toteuttaa valistus- ja tiedotustoimia ja -kampanjoita työterveyteen ja työturvallisuuteen liittyvistä aiheista.

2. Jos tarvitaan uusia selvityksiä ja ennen kuin tehdään toimintapoliittisia päätöksiä, unionin toimielimet ottavat huomioon EU-OSHAn asiantuntemuksen ja selvitykset, joita se on mahdollisesti tehnyt kyseisellä alalla tai joita se voi tehdä, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 (9) mukaisesti.

3. EU-OSHA varmistaa, että jaettavat tiedot ja saataville asetetut välineet on räätälöity suunniteltujen käyttäjien mukaan. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi EU-OSHA tekee tiivistä yhteistyötä 12 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen kansallisten koordinaatiokeskusten kanssa 12 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

4. EU-OSHA voi tehdä yhteistyösopimuksia muiden asiaankuuluvien unionin virastojen kanssa, jotta voidaan helpottaa ja edistää yhteistyötä niiden kanssa.

5. Tehtäviään toteuttaessaan EU-OSHA pitää yllä tiivistä vuoropuhelua erityisesti julkisten ja yksityisten sekä kansallisten ja kansainvälisten asiantuntijaelinten sekä viranomaisten, akateemisten laitosten ja tutkimuslaitosten, työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen ja kansallisten kolmikantaisten elinten kanssa, mikäli niitä on. EU-OSHA tekee yhteistyötä muiden unionin virastojen, etenkin Eurofoundin ja Cedefopin kanssa, jotta voidaan edistää synergiaa ja täydentävyyttä niiden toiminnan kanssa ja samalla välttää toimien päällekkäisyys, tämän kuitenkaan vaikuttamatta sen tavoitteiden ja tarkoitusten toteuttamiseen.

II LUKU

EU-OSHAN ORGANISAATIO

3 artikla

Hallinto- ja johtamisrakenne

EU-OSHAn hallinto- ja johtamisrakenteen muodostavat

a)	hallintoneuvosto;

b)	johtokunta;

c)	pääjohtaja;

verkosto.

1 JAKSO

Hallintoneuvosto

4 artikla

Hallintoneuvoston kokoonpano

1. Hallintoneuvostoon kuuluu

a)	yksi hallitusta edustava jäsen kustakin jäsenvaltiosta;

b)	yksi työnantajajärjestöjä edustava jäsen kustakin jäsenvaltiosta;

c)	yksi työntekijäjärjestöjä edustava jäsen kustakin jäsenvaltiosta;

d)	kolme komissiota edustavaa jäsentä;

e)	yksi Euroopan parlamentin nimittämä riippumaton asiantuntija.

Jokaisella a–d alakohdassa tarkoitetulla jäsenellä on äänioikeus.

Neuvosto nimittää a, b ja c alakohdassa tarkoitetut jäsenet työturvallisuuden ja työterveyden neuvoa-antavan komitean jäsenten ja varajäsenten keskuudesta.

Edellä a alakohdassa tarkoitetut jäsenet nimitetään jäsenvaltioiden ehdotuksen perusteella. Edellä b ja c alakohdassa tarkoitetut jäsenet nimitetään kyseisiä ryhmiä työturvallisuuden ja työterveyden neuvoa-antavassa komiteassa edustavien edustajien ehdotuksen perusteella.

Neljännessä alakohdassa tarkoitetut ehdotukset toimitetaan neuvostolle ja toimitetaan komissiolle tiedoksi.

Komissio nimittää d alakohdassa tarkoitetut jäsenet.

Euroopan parlamentin asiasta vastaava valiokunta nimittää e alakohdassa tarkoitetun asiantuntijan.

2. Jokaisella hallintoneuvoston jäsenellä on varajäsen. Varajäsen edustaa varsinaista jäsentä tämän poissa ollessa. Varajäsenet nimitetään 1 kohdan mukaisesti.

3. Hallintoneuvoston jäsenet ja näiden varajäsenet nimetään ja nimitetään heidän työterveyden ja työturvallisuuden alaa koskevan tietämyksensä perusteella ottaen huomioon heidän asiaankuuluvat taitonsa, kuten johtamis-, hallinto- ja varainhoitotaidot, ja asiantuntemuksensa EU-OSHAn keskeisten tehtävien alalla, jotta he voivat toimia tehokkaasti valvontatehtävässä. Kaikkien hallintoneuvostossa edustettujen osapuolten on pyrittävä rajoittamaan edustajiensa vaihtuvuutta, jotta voidaan varmistaa hallintoneuvoston työskentelyn jatkuvuus. Kaikkien osapuolten on pyrittävä naisten ja miesten tasapuoliseen edustukseen hallintoneuvostossa.

4. Jokaisen jäsenen ja varajäsenen on allekirjoitettava toimikautensa alussa kirjallinen ilmoitus siitä, että hän ei ole eturistiriitatilanteessa. Jokaisen jäsenen ja varajäsenen on saatettava ilmoituksensa ajan tasalle eturistiriitoihin liittyvien olosuhteiden muuttuessa. EU-OSHA julkaisee ilmoitukset ja päivitykset verkkosivustollaan.

5. Jäsenten ja varajäsenten toimikausi on neljä vuotta. Toimikausi voidaan uusia. Jos jäsenen tai varajäsenen toimikausi päättyy taikka hän eroaa, hän jatkaa tehtävässään, kunnes hänet on nimitetty uudeksi toimikaudeksi tai hänen tilalleen on nimitetty uusi jäsen tai varajäsen.

6. Hallitusten, työnantajajärjestöjen ja työntekijäjärjestöjen edustajien on kunkin muodostettava hallintoneuvostossa toimiva ryhmä. Kukin ryhmä nimeää koordinaattorin, jotta asioiden käsittelyä ryhmissä ja niiden välillä voidaan tehostaa. Työnantajien ja työntekijöiden ryhmien koordinaattoreiden on oltava Euroopan tason järjestöjen edustajia, ja heidät voidaan nimetä nimitettyjen hallintoneuvoston jäsenten keskuudesta. Koordinaattorit, joita ei ole nimitetty hallintoneuvoston jäseniksi 1 kohdan mukaisesti, osallistuvat hallintoneuvoston kokouksiin ilman äänioikeutta.

5 artikla

Hallintoneuvoston tehtävät

1. Hallintoneuvosto

a)	ohjaa strategisesti EU-OSHAn toimintaa;

b)	hyväksyy vuosittain äänioikeutettujen jäsenten kahden kolmasosan enemmistöllä ja 6 artiklan mukaisesti EU-OSHAn ohjelma-asiakirjan, joka sisältää EU-OSHAn monivuotisen työohjelman ja seuraavan vuoden vuotuisen työohjelman;

c)	hyväksyy äänioikeutettujen jäsenten kahden kolmasosan enemmistöllä EU-OSHAn vuotuisen talousarvion ja hoitaa muita kyseiseen talousarvioon liittyviä tehtäviä III luvun mukaisesti;

d)	hyväksyy EU-OSHAn konsolidoidun vuotuisen toimintakertomuksen ja arvioinnin EU-OSHAn toiminnasta, toimittaa ne viimeistään kunkin vuoden heinäkuun 1 päivänä Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle ja julkaisee konsolidoidun vuotuisen toimintakertomuksen;

e)	hyväksyy EU-OSHAan sovellettavat varainhoitosäännöt 17 artiklan mukaisesti;

f)	hyväksyy petostentorjuntastrategian, joka on oikeassa suhteessa petosriskeihin nähden ottaen huomioon toteutettavien toimenpiteiden kustannukset ja hyödyt;

g)	hyväksyy jäsentensä ja riippumattomien asiantuntijoiden sekä 20 artiklassa tarkoitettujen kansallisten asiantuntijoiden ja muun henkilöstön, joka ei ole EU-OSHAn palveluksessa, eturistiriitojen ehkäisemistä ja hallintaa koskevat säännöt;

h)	hyväksyy tarpeiden analysoinnin pohjalta tiedotusta ja viestintää koskevat suunnitelmat ja saattaa ne säännöllisesti ajan tasalle ja ottaa tämän huomioon EU-OSHAn ohjelma-asiakirjassa;

i)	vahvistaa työjärjestyksensä;

j)	käyttää 2 kohdan mukaisesti EU-OSHAn henkilöstön suhteen henkilöstösäännöissä nimittävälle viranomaiselle ja muuhun henkilöstöön sovellettavissa palvelussuhteen ehdoissa työsopimusten tekemiseen valtuutetulle viranomaiselle annettuja valtuuksia, jäljempänä ’nimittävän viranomaisen toimivalta’;

k)	hyväksyy henkilöstösääntöjen ja muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen soveltamiseksi tarvittavat asianmukaiset täytäntöönpanosäännöt henkilöstösääntöjen 110 artiklan mukaisesti;

l)	nimittää pääjohtajan ja jatkaa tarvittaessa tämän toimikautta tai erottaa tämän toimestaan 19 artiklan mukaisesti;

m)	jollei henkilöstösäännöistä ja muuhun henkilöstöön sovellettavista palvelussuhteen ehdoista muuta johdu, nimittää tilinpitäjän, joka hoitaa tehtäviään täysin riippumattomasti;

n)	vahvistaa johtokunnan työjärjestyksen;

o)	huolehtii siitä, että sisäisen tai ulkoisen tarkastuksen raportteihin ja arviointeihin perustuvien havaintojen ja suositusten sekä Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimusten perusteella toteutetaan asianmukaiset jatkotoimet;

p)	hyväksyy yhteistyöjärjestelyjen vahvistamisen kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten ja kansainvälisten järjestöjen kanssa 30 artiklan mukaisesti.

2. Hallintoneuvosto tekee henkilöstösääntöjen 110 artiklan mukaisesti henkilöstösääntöjen 2 artiklan 1 kohtaan ja muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 6 artiklaan perustuvan päätöksen, jolla siirretään nimittävän viranomaisen toimivalta pääjohtajalle ja vahvistetaan olosuhteet, joissa toimivallan siirto voidaan keskeyttää. Pääjohtajalla on valtuudet siirtää tämä toimivalta edelleen.

Jos poikkeukselliset olosuhteet sitä edellyttävät, hallintoneuvosto voi tilapäisesti keskeyttää nimittävän viranomaisen toimivallan siirron pääjohtajalle ja pääjohtajan toteuttaman nimittävän viranomaisen toimivallan edelleen siirtämisen. Tällaisissa tapauksissa hallintoneuvosto siirtää kyseisen toimivallan rajoitetuksi ajaksi nimittämälleen yhdelle komission edustajalle tai jollekin muulle henkilöstön jäsenelle kuin pääjohtajalle.

6 artikla

Monivuotinen ja vuotuinen ohjelmasuunnittelu

1. Pääjohtaja laatii vuosittain tämän asetuksen 11 artiklan 5 kohdan e alakohdan mukaisesti ohjelma-asiakirjan luonnoksen, joka sisältää monivuotisen ja vuotuisen työohjelman delegoidun asetuksen (EU) N:o 1271/2013 32 artiklan mukaisesti.

2. Pääjohtaja toimittaa 1 kohdassa tarkoitetun ohjelma-asiakirjan luonnoksen hallintoneuvostolle. Ohjelma-asiakirjan luonnos toimitetaan hallintoneuvoston hyväksynnän jälkeen komissiolle, Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään kunkin vuoden tammikuun 31 päivänä. Pääjohtaja toimittaa mahdolliset päivitetyt kyseisen asiakirjan versiot saman menettelyn mukaisesti. Hallintoneuvosto hyväksyy ohjelma-asiakirjan ottaen huomioon komission lausunnon.

Ohjelma-asiakirjasta tulee lopullinen, kun unionin yleinen talousarvio on lopullisesti vahvistettu, ja sitä mukautetaan tarvittaessa talousarviota vastaavasti.

3. Monivuotisessa työohjelmassa esitetään yleinen strateginen ohjelmasuunnittelu, mukaan lukien tavoitteet, odotetut tulokset ja suoritusindikaattorit, niin että vältetään päällekkäisyys muiden virastojen ohjelmasuunnittelun kanssa. Siinä esitetään myös resursseja koskeva ohjelmasuunnittelu, mukaan lukien monivuotinen talousarvio ja henkilöstösuunnitelma. Siihen sisällytetään 30 artiklan mukaisesti strategia suhteiden järjestämiseksi kolmansiin maihin ja kansainvälisiin järjestöihin, tähän strategiaan liittyvät toimet ja eritelmä asiaan liittyvistä resursseista.

4. Vuotuinen työohjelma on yhdenmukainen 3 kohdassa tarkoitetun monivuotisen työohjelman kanssa, ja siinä on mukana

a)	yksityiskohtaiset tavoitteet ja odotetut tulokset, suoritusindikaattorit mukaan lukien;

b)	kuvaus rahoitettavista toimista, tehokkuuden lisäämiseksi suunnitellut toimenpiteet mukaan lukien;

c)	kuhunkin toimeen osoitetut taloudelliset ja henkilöresurssit toimintoperusteisen budjetoinnin ja hallinnoinnin periaatteiden mukaisesti;

d)	30 artiklan mukaisesti mahdolliset toimet, jotka liittyvät suhteisiin kolmansiin maihin ja kansainvälisiin järjestöihin.

Siinä ilmoitetaan selkeästi, mitkä toimet on lisätty tai poistettu tai mitä toimia on muutettu edelliseen varainhoitovuoteen verrattuna.

5. Hallintoneuvosto muuttaa hyväksyttyä vuotuista työohjelmaa, jos EU-OSHAlle osoitetaan uusi toiminto. Hallintoneuvosto voi siirtää pääjohtajalle valtuudet tehdä vuotuiseen työohjelmaan muita kuin olennaisia muutoksia.

Vuotuiseen työohjelmaan tehtävät olennaiset muutokset hyväksytään samaa menettelyä noudattaen kuin alkuperäinen vuotuinen työohjelma.

6. Resursseja koskeva ohjelmasuunnittelu saatetaan ajan tasalle vuosittain. Strateginen ohjelmasuunnittelu saatetaan ajan tasalle tarvittaessa, ja siinä otetaan erityisesti huomioon 28 artiklassa tarkoitetun arvioinnin tulokset.

Uuden toiminnon osoittaminen EU-OSHAlle 2 artiklassa säädettyjen tehtävien hoitamiseksi otetaan huomioon sen resursseja ja rahoitusta koskevassa ohjelmasuunnittelussa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan parlamentin ja neuvoston, jäljempänä ’budjettivallan käyttäjä’, toimivaltaa.

7 artikla

Hallintoneuvoston puheenjohtaja

1. Hallintoneuvosto valitsee puheenjohtajan ja kolme varapuheenjohtajaa seuraavasti:

a)	yhden jäsenvaltioiden hallituksia edustavista jäsenistä;

b)	yhden työnantajajärjestöjä edustavista jäsenistä;

c)	yhden työntekijäjärjestöjä edustavista jäsenistä; ja

d)	yhden komissiota edustavista jäsenistä.

Puheenjohtaja ja varapuheenjohtajat valitaan hallintoneuvoston äänioikeutettujen jäsenten kahden kolmasosan enemmistöllä.

2. Puheenjohtajan ja varapuheenjohtajien toimikausi on yksi vuosi. Heidän toimikautensa voidaan uusia. Jos heidän jäsenyytensä hallintoneuvostossa päättyy heidän toimikautensa aikana, myös heidän toimikautensa päättyy tuona päivänä ilman eri toimenpiteitä.

8 artikla

Hallintoneuvoston kokoukset

1. Hallintoneuvoston kokoukset kutsuu koolle puheenjohtaja.

2. Pääjohtaja osallistuu asioiden käsittelyyn, mutta hänellä ei ole äänioikeutta.

3. Hallintoneuvosto pitää yhden sääntömääräisen kokouksen vuodessa. Lisäksi se kokoontuu puheenjohtajan aloitteesta tai jos komissio tai vähintään kolmasosa hallintoneuvoston jäsenistä sitä pyytää.

4. Hallintoneuvosto voi kutsua kokouksiinsa tarkkailijoiksi henkilöitä, joiden lausunnoilla voi olla merkitystä. Euroopan vapaakauppaliittoon (EFTA) kuuluvien maiden, jotka ovat Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’ETA-sopimus’, sopimuspuolia, edustajat voivat osallistua hallintoneuvoston kokouksiin tarkkailijoina, jos ETA-sopimuksessa määrätään niiden osallistumisesta EU-OSHAn toimintaan.

5. EU-OSHA vastaa hallintoneuvoston sihteeristön tehtävistä.

9 artikla

Hallintoneuvoston äänestyssäännöt

1. Hallintoneuvosto tekee päätöksensä äänioikeutettujen jäsenten enemmistöllä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 5 artiklan 1 kohdan b ja c alakohdan, 7 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan ja 19 artiklan 7 kohdan soveltamista.

Päätökset, jotka tehdään vuotuisen työohjelman puitteissa ja joista aiheutuu budjettivaikutuksia kansallisille koordinaatiokeskuksille, edellyttävät kuitenkin myös hallituksia edustavan ryhmän jäsenten enemmistön suostumuksen.

2. Kullakin äänioikeutetulla jäsenellä on yksi ääni. Äänioikeutetun jäsenen poissa ollessa hänen varajäsenellään on oikeus käyttää hänen äänioikeuttaan.

3. Puheenjohtaja osallistuu äänestykseen.

4. Pääjohtaja osallistuu asioiden käsittelyyn, mutta hänellä ei ole äänioikeutta.

5. Hallintoneuvoston työjärjestyksessä määritellään yksityiskohtaisemmat äänestystä koskevat järjestelyt, erityisesti olosuhteet, joissa jäsen voi toimia toisen jäsenen puolesta.

2 JAKSO

Johtokunta

10 artikla

Johtokunta

1. Hallintoneuvostoa avustaa johtokunta.

2. Johtokunta

a)	valmistelee hallintoneuvoston tekemät päätökset;

b)	huolehtii yhdessä hallintoneuvoston kanssa siitä, että sisäisen tai ulkoisen tarkastuksen raportteihin ja arviointeihin perustuvien havaintojen ja suositusten sekä OLAFin tutkimusten perusteella toteutetaan asianmukaiset jatkotoimet;

c)	neuvoo pääjohtajaa tarvittaessa hallintoneuvoston päätösten täytäntöönpanossa hallinnon ja varainhoidon valvonnan lujittamiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 11 artiklassa esitettyjä pääjohtajan velvollisuuksia.

3. Johtokunta voi tarvittaessa kiireellisissä tapauksissa tehdä tiettyjä väliaikaisia päätöksiä hallintoneuvoston puolesta muun muassa nimittävän viranomaisen toimivallan siirron keskeyttämisestä 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen ehtojen mukaisesti sekä talousarvioon liittyvistä kysymyksistä.

4. Johtokunnan muodostavat hallintoneuvoston puheenjohtaja, kolme varapuheenjohtajaa, 4 artiklan 6 kohdassa tarkoitetut kolmen ryhmän koordinaattorit sekä yksi komission edustaja. Kukin 4 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu ryhmä voi nimetä enintään kaksi varajäsentä, jotka osallistuvat johtokunnan kokouksiin asianomaisen ryhmän nimittämän jäsenen poissa ollessa. Hallintoneuvoston puheenjohtaja on myös johtokunnan puheenjohtaja. Pääjohtaja osallistuu johtokunnan kokouksiin ilman äänioikeutta.

5. Johtokunnan jäsenten toimikausi on kaksi vuotta. Toimikausi voidaan uusia. Johtokunnan jäsenen toimikausi päättyy päivänä, jona hänen jäsenyytensä hallintoneuvostossa päättyy.

6. Johtokunta kokoontuu kolme kertaa vuodessa. Lisäksi se kokoontuu puheenjohtajan aloitteesta tai jäsentensä pyynnöstä. Kunkin kokouksen jälkeen 4 artiklan 6 kohdassa tarkoitetut kolmen ryhmän koordinaattorit pyrkivät parhaansa mukaan tiedottamaan oman ryhmänsä jäsenille keskustelun sisällöstä oikea-aikaisesti ja avoimesti.

3 JAKSO

Pääjohtaja

11 artikla

Pääjohtajan velvollisuudet

1. Pääjohtaja vastaa EU-OSHAn johtamisesta hallintoneuvoston vahvistaman strategisen linjauksen mukaisesti ja on vastuussa hallintoneuvostolle.

2. Pääjohtaja hoitaa tehtäviään riippumattomasti, eikä hän saa pyytää eikä ottaa vastaan ohjeita miltään hallitukselta eikä miltään muulta elimeltä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta komission, hallintoneuvoston ja johtokunnan toimivaltaa.

3. Pääjohtaja raportoi pyydettäessä Euroopan parlamentille tehtäviensä hoidosta. Neuvosto voi pyytää pääjohtajaa raportoimaan tehtäviensä hoidosta.

4. Pääjohtaja on EU-OSHAn laillinen edustaja.

5. Pääjohtaja vastaa EU-OSHAlle tällä asetuksella uskottujen tehtävien täytäntöönpanosta. Pääjohtajan vastuulla on erityisesti

a)	EU-OSHAn päivittäisen toiminnan hallinnointi, mukaan lukien hänelle 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti henkilöstöasioissa annetun toimivallan käyttö;

b)	hallintoneuvoston tekemien päätösten täytäntöönpano;

c)	henkilöstöhallintoa koskevien päätösten tekeminen 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun päätöksen mukaisesti;

d)	päätösten tekeminen EU-OSHAn sisäisistä rakenteista ja tarvittaessa niiden muuttamisesta, ottaen huomioon EU-OSHAn toimintaan ja moitteettomaan varainhoitoon liittyvät tarpeet;

e)	ohjelma-asiakirjan valmistelu ja sen toimittaminen hallintoneuvostolle sen jälkeen, kun komissiota on kuultu;

f)	ohjelma-asiakirjan täytäntöönpano ja siitä raportointi hallintoneuvostolle;

g)	EU-OSHAn toimintaa koskevan vuotuisen konsolidoidun toimintakertomuksen laatiminen ja sen esittäminen hallintoneuvostolle arvioitavaksi ja hyväksyttäväksi;

h)	sellaisen tehokkaan seurantajärjestelmän käyttöönotto, jonka avulla voidaan suorittaa 28 artiklassa tarkoitetut säännölliset arvioinnit, sekä raportointijärjestelmän käyttöönotto niiden tuloksia koskevan yhteenvedon laatimista varten;

i)	EU-OSHAan sovellettavien varainhoitosääntöjen luonnoksen valmistelu;

j)	EU-OSHAn tuloja ja menoja koskevan ennakkoarvion luonnoksen valmistelu osana EU-OSHAn ohjelma-asiakirjaa ja EU-OSHAn talousarvion toteuttaminen;

k)	toimintasuunnitelman laatiminen jatkotoimista, joita toteutetaan sisäisen tai ulkoisen tarkastusten raporttien ja arviointien päätelmien sekä OLAFin tutkimusten perusteella, ja raportointi edistymisestä kahdesti vuodessa komissiolle ja säännöllisesti hallintoneuvostolle ja johtokunnalle;

l)	pyrkiminen varmistamaan sukupuolten tasapuolinen edustus EU-OSHAssa;

unionin taloudellisten etujen suojaaminen soveltamalla petoksia, lahjontaa ja muuta laitonta toimintaa ehkäiseviä toimenpiteitä, toteuttamalla tehokkaita tarkastuksia ja, jos väärinkäytöksiä havaitaan, perimällä takaisin aiheettomasti maksetut määrät ja tarvittaessa määräämällä tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia hallinnollisia ja taloudellisia seuraamuksia;

n)	EU-OSHAn petostentorjuntastrategian valmistelu ja sen esittäminen hallintoneuvostolle hyväksyttäväksi;

o)	tarpeen mukaan yhteistyö muiden unionin virastojen kanssa ja yhteistyösopimusten tekeminen niiden kanssa.

6. Pääjohtajan vastuulla on myös päättää, onko EU-OSHAn tehtävien tehokkaan ja tuloksellisen toteuttamisen kannalta tarpeellista perustaa yhteystoimisto Brysseliin EU-OSHAn ja asiaankuuluvien unionin toimielinten välisen yhteistyön edistämiseksi. Kyseinen päätös edellyttää etukäteen annettua suostumusta komissiolta, hallintoneuvostolta ja asianomaiselta jäsenvaltiolta. Kyseisessä päätöksessä on määriteltävä mainitun yhteystoimiston toteuttamien toimien laajuus siten, että vältetään tarpeettomia kustannuksia ja EU-OSHAn hallinnollisten tehtävien päällekkäisyys.

4 JAKSO

Verkosto

12 artikla

Verkosto

1. EU-OSHA perustaa verkoston, johon kuuluvat

a)	kansallisten tietoverkostojen tärkeimmät osat, mukaan lukien kansalliset työnantaja- ja työntekijäjärjestöt, kansallisen lainsäädännön tai käytännön mukaisesti;

b)	kansalliset koordinaatiokeskukset.

2. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava EU-OSHAlle säännöllisesti kansallisten työterveys- ja työturvallisuusalan tietoverkostojensa tärkeimmistä osista, mukaan lukien kaikki toimielimet, jotka jäsenvaltioiden mielestä voisivat myötävaikuttaa EU-OSHAn työhön, ottaen huomioon tarve varmistaa jäsenvaltioiden alueiden mahdollisimman täydellinen kattavuus.

Kansalliset viranomaiset tai jäsenvaltion kansalliseksi koordinaatiokeskukseksi nimeämä kansallinen toimielin vastaavat EU-OSHAlle kansallisella tasolla toimitettavien tietojen yhteensovittamisesta ja välittämisestä kunkin koordinaatiokeskuksen ja EU-OSHAn välisen sopimuksen mukaisesti ja EU-OSHAn hyväksymän työohjelman perusteella.

Kansalliset viranomaiset tai kansallinen toimielin kuulevat kansallisia työnantaja- ja työntekijäjärjestöjä ja ottavat huomioon näiden näkökannat kansallisen lainsäädännön tai käytännön mukaisesti.

3. Aiheet, joiden on katsottu olevan erityistä kiinnostusta herättäviä, luetellaan EU-OSHAn vuotuisessa työohjelmassa.

III LUKU

VARAINHOITOSÄÄNNÖKSET

13 artikla

Talousarvio

1. EU-OSHAn kaikista tuloista ja menoista laaditaan kutakin varainhoitovuotta varten arvio, jonka perusteella tulot ja menot otetaan EU-OSHAn talousarvioon. Varainhoitovuosi vastaa kalenterivuotta.

2. EU-OSHAn talousarvioon otettavien tulojen ja menojen on oltava tasapainossa.

3. EU-OSHAn tulot koostuvat seuraavista, rajoittamatta kuitenkaan muita tulonlähteitä:

a)	unionin yleiseen talousarvioon otettu unionin rahoitusosuus;

b)	jäsenvaltioiden mahdollinen vapaaehtoinen rahoitusosuus;

c)	EU-OSHAn julkaisuista ja muista suoritteista saadut tulot;

d)	EU-OSHAn toimintaan 30 artiklan mukaisesti osallistuvien kolmansien maiden mahdolliset rahoitusosuudet.

4. EU-OSHAn menoihin kuuluvat henkilöstön palkat, hallinto- ja infrastruktuurimenot sekä toimintamenot.

14 artikla

Talousarvion laatiminen

1. Pääjohtaja laatii vuosittain EU-OSHAn seuraavan varainhoitovuoden tuloja ja menoja koskevan alustavan ennakkoarvion, johon sisältyy henkilöstötaulukko, ja toimittaa sen hallintoneuvostolle.

Alustava ennakkoarvio perustuu 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun vuotuisen ohjelma-asiakirjan tavoitteisiin ja odotettuihin tuloksiin, ja siinä otetaan huomioon näiden tavoitteiden ja odotettujen tulosten saavuttamiseksi tarvittavat taloudelliset resurssit tulosbudjetoinnin periaatteen mukaisesti.

2. Hallintoneuvosto hyväksyy alustavan ennakkoarvion pohjalta ennakkoarvion EU-OSHAn tuloista ja menoista seuraavaa varainhoitovuotta varten ja toimittaa sen komissiolle viimeistään kunkin vuoden tammikuun 31 päivänä.

3. Komissio toimittaa ennakkoarvion budjettivallan käyttäjälle yhdessä unionin yleistä talousarviota koskevan esityksen kanssa. Ennakkoarvio asetetaan myös EU-OSHAn saataville.

4. Ennakkoarvion perusteella komissio sisällyttää unionin yleistä talousarviota koskevaan esitykseen määrärahat, joita se pitää henkilöstötaulukon perusteella välttämättöminä, sekä yleisestä talousarviosta suoritettavan rahoitusosuuden määrän ja toimittaa talousarvioesityksen budjettivallan käyttäjälle Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 313 ja 314 artiklan mukaisesti.

5. Budjettivallan käyttäjä hyväksyy EU-OSHAlle annettavaa unionin yleisestä talousarviosta maksettavaa rahoitusosuutta koskevat määrärahat.

6. Budjettivallan käyttäjä vahvistaa EU-OSHAn henkilöstötaulukon.

7. Hallintoneuvosto vahvistaa EU-OSHAn talousarvion. Siitä tulee lopullinen, kun unionin yleinen talousarvio on lopullisesti vahvistettu, ja sitä mukautetaan tarvittaessa vastaavasti. Muutokset EU-OSHAn talousarvioon, mukaan lukien henkilöstötaulukkoon, hyväksytään samaa menettelyä noudattaen.

8. Kaikkiin rakennushankkeisiin, joilla on todennäköisesti huomattava vaikutus EU-OSHAn talousarvioon, sovelletaan delegoitua asetusta (EU) N:o 1271/2013.

15 artikla

Talousarvion toteuttaminen

1. Pääjohtaja vastaa EU-OSHAn talousarvion toteuttamisesta.

2. Pääjohtaja toimittaa vuosittain budjettivallan käyttäjälle kaikki arviointimenettelyjen tulosten kannalta olennaiset tiedot.

16 artikla

Tilinpäätöksen esittäminen ja vastuuvapauden myöntäminen

1. EU-OSHAn tilinpitäjä toimittaa varainhoitovuoden (vuosi N) alustavan tilinpäätöksen komission tilinpitäjälle ja tilintarkastustuomioistuimelle viimeistään seuraavan varainhoitovuoden (vuosi N + 1) maaliskuun 1 päivänä.

2. EU-OSHA toimittaa selvityksen vuoden N talousarvio- ja varainhallinnosta Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle viimeistään vuoden N + 1 maaliskuun 31 päivänä.

3. Komission tilinpitäjä toimittaa EU-OSHAn vuoden N alustavan tilinpäätöksen konsolidoituna komission tilinpäätökseen tilintarkastustuomioistuimelle viimeistään vuoden N + 1 maaliskuun 31 päivänä.

4. Saatuaan asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 246 artiklan nojalla tilintarkastustuomioistuimen huomautukset EU-OSHAn vuoden N alustavasta tilinpäätöksestä tilinpitäjä laatii EU-OSHAn kyseisen vuoden lopullisen tilinpäätöksen. Pääjohtaja toimittaa sen hallintoneuvostolle lausuntoa varten.

5. Hallintoneuvosto antaa lausunnon EU-OSHAn vuoden N lopullisesta tilinpäätöksestä.

6. EU-OSHAn tilinpitäjä toimittaa vuoden N lopullisen tilinpäätöksen ja hallintoneuvoston lausunnon Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle viimeistään vuoden N + 1 heinäkuun 1 päivänä.

7. Vuoden N lopullinen tilinpäätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä viimeistään vuoden N + 1 marraskuun 15 päivänä.

8. Pääjohtaja toimittaa tilintarkastustuomioistuimelle vastauksen tämän vuosikertomuksessaan esittämiin huomautuksiin viimeistään vuoden N + 1 syyskuun 30 päivänä. Pääjohtaja toimittaa vastauksen myös hallintoneuvostolle.

9. Pääjohtaja antaa delegoidun asetuksen (EU) N:o 1271/2013 109 artiklan 3 kohdan mukaisesti Euroopan parlamentille tämän pyynnöstä kaikki vuotta N koskevan vastuuvapausmenettelyn moitteetonta toteuttamista varten tarvittavat tiedot.

10. Euroopan parlamentti myöntää neuvoston määräenemmistöllä antamasta suosituksesta pääjohtajalle vuoden N talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden ennen vuoden N + 2 toukokuun 15 päivää.

17 artikla

Varainhoitosäännöt

Hallintoneuvosto hyväksyy EU-OSHAan sovellettavat varainhoitosäännöt komissiota kuultuaan. Ne voivat poiketa delegoidusta asetuksesta (EU) N:o 1271/2013 ainoastaan, jos EU-OSHAn toiminta sitä erityisesti edellyttää ja jos komissio on antanut siihen ennalta suostumuksensa.

IV LUKU

HENKILÖSTÖ

18 artikla

Yleiset säännökset

1. EU-OSHAn henkilöstöön sovelletaan henkilöstösääntöjä ja muuhun henkilöstöön sovellettavia palvelussuhteen ehtoja sekä unionin toimielinten välisellä sopimuksella hyväksyttyjä henkilöstösääntöjen ja palvelussuhteen ehtojen soveltamiseksi tarvittavia sääntöjä.

2. Hallintoneuvosto hyväksyy henkilöstösääntöjen ja muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen soveltamiseksi tarvittavat asianmukaiset täytäntöönpanosäännöt henkilöstösääntöjen 110 artiklan mukaisesti.

19 artikla

Pääjohtaja

1. Pääjohtaja on henkilöstön jäsen, ja hänet otetaan palvelukseen EU-OSHAn väliaikaisena toimihenkilönä muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan a alakohdan nojalla.

2. Hallintoneuvosto nimittää pääjohtajan komission laatiman ehdokasluettelon perusteella avointa ja läpinäkyvää valintamenettelyä noudattaen.

Valittu ehdokas kutsutaan antamaan lausuma Euroopan parlamentille ja vastaamaan parlamentin jäsenten esittämiin kysymyksiin. Tämä keskustelu ei saa aiheettomasti viivästyttää nimitystä.

Pääjohtajan työsopimusta tehtäessä EU-OSHAa edustaa hallintoneuvoston puheenjohtaja.

3. Pääjohtajan toimikausi on viisi vuotta. Komissio laatii ennen toimikauden päättymistä arvion, jossa otetaan huomioon arviointi siitä, miten pääjohtaja on suoriutunut tehtävistään, sekä EU-OSHAn tulevat tehtävät ja haasteet.

4. Hallintoneuvosto voi 3 kohdassa tarkoitetun arvion huomioon ottaen jatkaa pääjohtajan toimikautta kerran enintään viideksi vuodeksi.

5. Jos pääjohtajan toimikautta on jatkettu, hän ei saa enää jatketun toimikautensa lopussa osallistua saman toimen uuteen valintamenettelyyn.

6. Pääjohtaja voidaan erottaa toimestaan ainoastaan hallintoneuvoston päätöksellä. Hallintoneuvosto ottaa päätöksessään huomioon 3 kohdassa tarkoitetun komission arvion siitä, miten pääjohtaja on suoriutunut tehtävistään.

7. Hallintoneuvosto tekee päätökset pääjohtajan nimittämisestä, toimikauden jatkamisesta tai toimesta erottamisesta äänioikeutettujen jäsenten kahden kolmasosan enemmistöllä.

20 artikla

Kansalliset asiantuntijat ja muu henkilöstö

1. EU-OSHA voi käyttää kansallisia asiantuntijoita ja muuta henkilöstöä, joka ei ole EU-OSHAn palveluksessa.

2. Hallintoneuvosto tekee päätöksen, jossa vahvistetaan säännöt kansallisten asiantuntijoiden tilapäisestä siirtämisestä EU-OSHAn palvelukseen.

V LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

21 artikla

Oikeudellinen asema

1. EU-OSHA on unionin virasto. Se on oikeushenkilö.

2. EU-OSHAlla on kaikissa jäsenvaltioissa laajin kansallisen lainsäädännön mukaan oikeushenkilöllä oleva oikeuskelpoisuus. Se voi erityisesti hankkia ja luovuttaa kiinteää ja irtainta omaisuutta sekä esiintyä kantajana ja vastaajana oikeudenkäynneissä.

3. EU-OSHAn kotipaikka on Bilbao.

4. EU-OSHA voi 11 artiklan 6 kohdan mukaisesti perustaa yhteystoimiston Brysseliin sen ja asiaankuuluvien unionin toimielinten välisen yhteistyön edistämiseksi.

22 artikla

Erioikeudet ja vapaudet

EU-OSHAan ja sen henkilöstöön sovelletaan Euroopan unionin erioikeuksia ja vapauksia koskevaa pöytäkirjaa N:o 7.

23 artikla

Kielijärjestelyt

1. EU-OSHAan sovelletaan neuvoston asetuksessa N:o 1 (10) vahvistettuja säännöksiä.

2. Käännöskeskus huolehtii EU-OSHAn toiminnan edellyttämistä käännöspalveluista.

24 artikla

Avoimuus ja tietosuoja

1. EU-OSHA noudattaa toiminnassaan suurta avoimuutta.

2. EU-OSHAn hallussa oleviin asiakirjoihin sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1049/2001 (11).

3. Hallintoneuvosto vahvistaa asetuksen (EY) N:o 1049/2001 soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt kuuden kuukauden kuluessa ensimmäisestä kokouksestaan.

4. EU-OSHAn suorittamaan henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2018/1725 (12). Hallintoneuvosto vahvistaa kuuden kuukauden kuluessa ensimmäisestä kokouksestaan toimenpiteet, joiden mukaisesti EU-OSHA soveltaa asetusta (EU) 2018/1725, tietosuojavastaavan nimittämistä koskevat toimenpiteet mukaan lukien. Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultava ennen toimenpiteiden vahvistamista.

25 artikla

Petostentorjunta

1. Helpottaakseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 883/2013 (13) soveltamisalaan kuuluvien petosten, lahjonnan ja muun laittoman toiminnan torjuntaa EU-OSHA liittyy viimeistään 21 päivänä elokuuta 2019 Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan yhteisöjen komission 25 päivänä toukokuuta 1999 tekemään toimielinten väliseen sopimukseen Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) sisäisistä tutkimuksista (14) ja vahvistaa mainitun sopimuksen liitteessä olevaa mallia käyttäen asianmukaiset määräykset, joita sovelletaan sen kaikkiin työntekijöihin.

2. Tilintarkastustuomioistuimella on valtuudet tehdä kaikkien EU-OSHAlta unionin rahoitusta saaneiden avustuksensaajien, toimeksisaajien ja alihankkijoiden osalta asiakirjoihin perustuvia ja paikan päällä suoritettavia tarkastuksia.

3. OLAF voi asetuksessa (EU, Euratom) N:o 883/2013 ja neuvoston asetuksessa (Euratom, EY) N:o 2185/96 (15) vahvistettujen säännösten ja menettelyjen mukaisesti tehdä tutkimuksia, mukaan luettuina paikan päällä suoritettavat tarkastukset ja todentamiset, selvittääkseen, onko EU-OSHAn rahoittamaan avustussopimukseen tai -päätökseen taikka sopimukseen liittynyt unionin taloudellisia etuja vahingoittavia petoksia, lahjontaa tai muuta laitonta toimintaa.

4. EU-OSHAn yhteistyösopimuksiin kolmansien maiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa sekä sen sopimuksiin, avustussopimuksiin ja avustuspäätöksiin on sisällytettävä määräyksiä, joissa nimenomaisesti annetaan tilintarkastustuomioistuimelle ja OLAFille valtuudet tehdä tällaisia tarkastuksia ja tutkimuksia kumpikin oman toimivaltansa mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1, 2 ja 3 kohdan soveltamista.

26 artikla

Turvallisuusluokiteltujen ja arkaluonteisten turvallisuusluokittelemattomien tietojen suojaamista koskevat turvallisuussäännöt

EU-OSHA hyväksyy tarpeen mukaan turvallisuussäännöt, jotka vastaavat päätöksissä (EU, Euratom) 2015/443 ja (EU, Euratom) 2015/444 vahvistettuja Euroopan unionin turvallisuusluokiteltujen tietojen ja arkaluonteisten turvallisuusluokittelemattomien tietojen suojaamista koskevia komission turvallisuussääntöjä. EU-OSHAn turvallisuussääntöjen on katettava muun muassa ja tapauksen mukaan tällaisten tietojen vaihtamista, käsittelyä ja tallentamista koskevat säännökset.

27 artikla

Vastuu

1. Sopimussuhteeseen perustuva EU-OSHAn vastuu määräytyy kyseiseen sopimukseen sovellettavan lain mukaan.

2. Euroopan unionin tuomioistuimella, jäljempänä ’unionin tuomioistuin’, on toimivalta antaa ratkaisu EU-OSHAn tekemässä sopimuksessa mahdollisesti olevan välityslausekkeen nojalla.

3. Sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun perusteella EU-OSHA korvaa yksiköidensä tai henkilöstönsä tehtäviään suorittaessaan aiheuttaman vahingon jäsenvaltioiden lainsäädännön yhteisten yleisten periaatteiden mukaisesti.

4. Unionin tuomioistuimella on toimivalta antaa ratkaisu 3 kohdassa tarkoitetusta vahingonkorvauksesta.

5. EU-OSHAn henkilöstöön kuuluvien henkilökohtaisesta vastuusta EU-OSHAa kohtaan määrätään henkilöstösäännöissä ja muuhun henkilöstöön sovellettavissa palvelussuhteen ehdoissa.

28 artikla

Arviointi

1. Delegoidun asetuksen (EU) N:o 1271/2013 29 artiklan 5 kohdan mukaisesti EU-OSHA arvioi etu- ja jälkikäteen niitä ohjelmia ja toimia, joista aiheutuu huomattavia menoja.

2. Komissio varmistaa, että viimeistään 21 päivänä helmikuuta 2024 ja sen jälkeen joka viides vuosi suoritetaan komission suuntaviivojen mukainen arviointi, jossa arvioidaan EU-OSHAn toimintaa suhteessa sen tavoitteisiin, toimeksiantoon ja tehtäviin. Komissio kuulee arviointinsa aikana hallintoneuvoston jäseniä ja muita tärkeimpiä sidosryhmiä. Arvioinnissa tarkastellaan erityisesti mahdollista tarvetta muuttaa EU-OSHAn toimeksiantoa ja tällaisten muutosten taloudellisia vaikutuksia.

3. Komissio raportoi Euroopan parlamentille, neuvostolle ja hallintoneuvostolle arvioinnin tuloksista. Arvioinnin tulokset julkistetaan.

29 artikla

Hallinnolliset tutkimukset

EU-OSHAn toiminta kuuluu Euroopan oikeusasiamiehen tutkimusten alaisuuteen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 228 artiklan mukaisesti.

30 artikla

Yhteistyö kolmansien maiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa

1. Siltä osin kuin on tarpeen tämän asetuksen tavoitteiden saavuttamiseksi ja rajoittamatta kuitenkaan jäsenvaltioiden ja unionin toimielinten toimivaltaa EU-OSHA voi tehdä yhteistyötä kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten ja kansainvälisten järjestöjen kanssa.

EU-OSHA voi tätä varten vahvistaa työjärjestelyt näiden kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten ja kansainvälisten järjestöjen kanssa edellyttäen, että hallintoneuvosto antaa tähän luvan, ja komission annettua hyväksyntänsä. Kyseisillä järjestelyillä ei saa luoda unionia tai jäsenvaltioita koskevia oikeudellisia velvoitteita.

2. EU-OSHAn toimintaan voivat osallistua kolmannet maat, jotka ovat tehneet tästä sopimuksen unionin kanssa.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuihin sopimuksiin sisältyvien asianomaisten määräysten mukaisesti laaditaan järjestelyjä, joissa määritellään erityisesti luonne, laajuus ja tapa, jolla nämä kolmannet maat osallistuvat EU-OSHAn toimintaan, mukaan lukien EU-OSHAn toteuttamiin aloitteisiin osallistumista, rahoitusosuuksia ja henkilöstöä koskevat säännökset. Henkilöstöasioiden osalta näiden järjestelyjen on joka tapauksessa oltava henkilöstösääntöjen mukaiset.

3. Hallintoneuvosto hyväksyy strategian, joka koskee suhteita kolmansiin maihin ja kansainvälisiin järjestöihin asioissa, joissa EU-OSHA on toimivaltainen.

31 artikla

Päätoimipaikkasopimus ja toimintaolosuhteet

1. Isäntäjäsenvaltion EU-OSHAlle tarjoamia tiloja ja palveluja koskevat tarvittavat järjestelyt sekä pääjohtajaan, hallintoneuvoston jäseniin, henkilöstöön ja heidän perheenjäseniinsä isäntäjäsenvaltiossa sovellettavat erityissäännöt vahvistetaan EU-OSHAn ja sen kotipaikkana olevan jäsenvaltion välisessä päätoimipaikkasopimuksessa.

2. EU-OSHAn isäntäjäsenvaltion on varmistettava EU-OSHAn toiminnan kannalta tarpeelliset edellytykset, mukaan lukien monikieliset ja eurooppahenkiset koulunkäyntimahdollisuudet sekä asianmukaiset liikenneyhteydet.

VI LUKU

SIIRTYMÄSÄÄNNÖKSET

32 artikla

Hallintoneuvostoa koskevat siirtymäsäännökset

Asetuksen (EY) N:o 2062/94 8 artiklan nojalla perustetun johtokunnan jäsenet jatkavat tehtävässään ja hoitavat tämän asetuksen 5 artiklassa tarkoitetun hallintoneuvoston tehtäviä, kunnes hallintoneuvoston jäsenet ja riippumaton asiantuntija on nimitetty tämän asetuksen 4 artiklan 1 kohdan nojalla.

33 artikla

Henkilöstöä koskevat siirtymäsäännökset

1. Asetuksen (EY) N:o 2062/94 11 artiklan nojalla nimitetty EU-OSHAn johtaja osoitetaan toimikautensa jäljellä olevaksi ajaksi hoitamaan tämän asetuksen 11 artiklassa säädettyjä pääjohtajan tehtäviä. Muut häntä koskevat sopimusehdot säilyvät muuttumattomina.

2. Jos pääjohtajan valinta- ja nimitysmenettely on käynnissä tämän asetuksen tullessa voimaan, asetuksen (EY) N:o 2062/94 11 artiklaa sovelletaan, kunnes kyseinen menettely on saatu päätökseen.

3. Tämä asetus ei vaikuta asetuksen (EY) N:o 2062/94 nojalla palvelukseen otetun henkilöstön oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Tämän henkilöstön työsopimukset voidaan uusia tämän asetuksen nojalla henkilöstösääntöjen ja muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen mukaisesti.

Jos EU-OSHAlla on toiminnassa oleva yhteystoimisto tämän asetuksen tullessa voimaan, se säilytetään.

34 artikla

Talousarviota koskevat siirtymäsäännökset

Asetuksen (EY) N:o 2062/94 13 artiklan nojalla hyväksyttyjä talousarvioita koskeva vastuuvapausmenettely toteutetaan mainitun asetuksen 14 artiklan mukaisesti.

VII LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

35 artikla

Kumoaminen

Kumotaan asetus (EY) N:o 2062/94, ja kaikkia viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen.

36 artikla

Johtokunnan hyväksymien sisäisten sääntöjen voimassaolo

Johtokunnan asetuksen (EY) N:o 2062/94 nojalla hyväksymät sisäiset säännöt pysyvät voimassa 20 päivän helmikuuta 2019 jälkeen, jollei hallintoneuvosto tämän asetuksen soveltamiseksi toisin päätä.

37 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Strasbourgissa 16 päivänä tammikuuta 2019

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

A. TAJANI

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

G. CIAMBA

(1) EUVL C 209, 30.6.2017, s. 49.

(2) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 11. joulukuuta 2018 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 20. joulukuuta 2018.

(3) Neuvoston asetus (EY) N:o 2062/94, annettu 18 päivänä heinäkuuta 1994, Euroopan työturvallisuus- ja työterveysviraston perustamisesta (EYVL L 216, 20.8.1994, s. 1).

(4) Neuvoston päätös, tehty 22 päivänä heinäkuuta 2003, työturvallisuuden ja työterveyden neuvoa-antavan komitean perustamisesta (EUVL C 218, 13.9.2003, s. 1).

(5) Komission delegoitu asetus (EU) N:o 1271/2013, annettu 30 päivänä syyskuuta 2013, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 208 artiklassa tarkoitettuja elimiä koskevasta varainhoidon puiteasetuksesta (EUVL L 328, 7.12.2013, s. 42).

(6) EYVL L 56, 4.3.1968, s. 1.

(7) Komission päätös (EU, Euratom) 2015/443, annettu 13 päivänä maaliskuuta 2015, turvallisuudesta komissiossa (EUVL L 72, 17.3.2015, s. 41).

(8) Komission päätös (EU, Euratom) 2015/444, annettu 13 päivänä maaliskuuta 2015, EU:n turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamista koskevista säännöistä (EUVL L 72, 17.3.2015, s. 53).

(9) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) 2018/1046, annettu 18 päivänä heinäkuuta 2018, unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä, asetusten (EU) N:o 1296/2013, (EU) N:o 1301/2013, (EU) N:o 1303/2013, (EU) N:o 1304/2013, (EU) N:o 1309/2013, (EU) N:o 1316/2013, (EU) N:o 223/2014, (EU) N:o 283/2014 ja päätöksen N:o 541/2014/EU muuttamisesta sekä asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 kumoamisesta (EUVL L 193, 30.7.2018, s. 1).

(10) Neuvoston asetus N:o 1 Euroopan talousyhteisössä käytettäviä kieliä koskevista järjestelyistä (EYVL 17, 6.10.1958, s. 385).

(11) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001, annettu 30 päivänä toukokuuta 2001, Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi (EYVL L 145, 31.5.2001, s. 43).

(12) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/1725, annettu 23 päivänä lokakuuta 2018, luonnollisten henkilöiden suojelusta unionin toimielinten, elinten ja laitosten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta sekä asetuksen (EY) N:o 45/2001 ja päätöksen N:o 1247/2002/EY kumoamisesta (EUVL L 295, 21.11.2018, s. 39).

(13) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 883/2013, annettu 11 päivänä syyskuuta 2013, Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1073/1999 ja neuvoston asetuksen (Euratom) N:o 1074/1999 kumoamisesta (EUVL L 248, 18.9.2013, s. 1).

(14) EYVL L 136, 31.5.1999, s. 15.

(15) Neuvoston asetus (Euratom, EY) N:o 2185/96, annettu 11 päivänä marraskuuta 1996, komission paikan päällä suorittamista tarkastuksista ja todentamisista Euroopan yhteisöjen taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten ja muiden väärinkäytösten estämiseksi (EYVL L 292, 15.11.1996, s. 2).

31.1.2019

Euroopan unionin virallinen lehti

L 30/74

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2019/127,

annettu 16 päivänä tammikuuta 2019,

Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön (Eurofound) perustamisesta ja neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1365/75 kumoamisesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 153 artiklan 2 kohdan a alakohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ovat kuulleet alueiden komiteaa,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö (Eurofound) perustettiin neuvoston asetuksella (ETY) N:o 1365/75 (3) edistämään parempien elin- ja työolojen suunnittelua ja luomista toimilla, joilla on tarkoitus lisätä ja levittää tietämystä. Eurofoundin olisi tässä yhteydessä myös otettava huomioon keskipitkän ja pitkän aikavälin näkymät.

(2)

Siitä lähtien, kun Eurofound perustettiin vuonna 1975, sillä on ollut merkittävä rooli elin- ja työolojen parantamisen tukemisessa kaikkialla unionissa. Samaan aikaan elin- ja työolojen käsite ja merkitys ovat muuttuneet yhteiskunnallisen kehityksen ja työmarkkinoiden perusteellisten muutosten vaikutuksesta. Eurofoundin tavoitteiden ja tehtävien kuvaamiseen käytettyä terminologiaa olisi näin ollen mukautettava vastaamaan tätä kehitystä.

(3)	Asetusta (ETY) N:o 1365/75 on muutettu useita kertoja. Koska siihen on määrä tehdä uusia muutoksia, mainittu asetus olisi selkeyden vuoksi kumottava ja korvattava.

(4)	Eurofoundia koskevat säännöt olisi mahdollisuuksien mukaan ja sen kolmikantainen luonne huomioon ottaen vahvistettava Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission erillisvirastoista 19 päivänä heinäkuuta 2012 antaman yhteisen julkilausuman periaatteiden mukaisesti.

(5)	Eurofound tarjoaa unionin toimielimille ja elimille, jäsenvaltioille ja työmarkkinaosapuolille asiantuntijatietoa, josta saadaan lisäarvoa Eurofoundin erikoisalalla.

(6)	Eurofoundin olisi laadittava edelleen kyselytutkimuksia, jotta turvataan elin- ja työolojen kehityssuuntauksia ja työmarkkinoiden kehitystä unionissa koskevien vertailevien analyysien jatkuvuus.

(7)	On myös tärkeää, että Eurofound työskentelee tiiviisti samalla alalla toimivien kansainvälisen, unionin ja kansallisen tason elinten kanssa.

(8)

Koska kaikki kolme kolmikantaista virastoa eli Eurofound, Euroopan työterveys- ja työturvallisuusvirasto (EU-OSHA) ja Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskus (Cedefop) käsittelevät työmarkkinoihin, työympäristöön, ammatilliseen koulutukseen ja osaamiseen liittyviä seikkoja, niiden välillä edellytetään tiivistä koordinointia. Eurofoundin olisi siksi työssään täydennettävä EU-OSHAn ja Cedefopin työtä siltä osin kuin niillä on samankaltaiset toiminta-alat ja suosittava hyvin toimivia välineitä, kuten yhteisymmärryspöytäkirjoja. Eurofoundin olisi hyödynnettävä tehokkuutta ja synergiaa vahvistavia toimintatapoja ja vältettävä toimissaan päällekkäisyyttä EU-OSHAn ja Cedefopin sekä komission toimien kanssa. Lisäksi Eurofoundin olisi tapauksen mukaan pyrittävä tehokkaaseen yhteistyöhön unionin toimielinten ja ulkopuolisten erityiselinten sisäisten tutkimusresurssien kanssa.

(9)	Komission olisi Eurofoundin arvioinnin aikana kuultava tärkeimpiä sidosryhmiä, muun muassa hallintoneuvoston jäseniä ja Euroopan parlamentin jäseniä.

(10)

Eurofoundin, EU-OSHAn ja Cedefopin kolmikantainen luonne ilmentää erittäin arvokkaalla tavalla työmarkkinaosapuolten sekä unionin ja kansallisten viranomaisten väliseen työmarkkinavuoropuheluun perustuvaa kokonaisvaltaista lähestymistapaa, joka on erityisen tärkeä yhteisten ja kestävien sosiaalisten ja taloudellisten ratkaisujen löytämiseksi.

(11)

Eurofoundin päätöksentekoprosessin virtaviivaistamiseksi sekä tehokkuuden ja vaikuttavuuden lisäämiseksi olisi otettava käyttöön kaksitasoinen hallintorakenne. Tätä varten jäsenvaltioiden, kansallisten työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen ja komission olisi oltava edustettuina hallintoneuvostossa, jolla olisi oltava tarvittava toimivalta, mukaan lukien valtuudet vahvistaa talousarvio ja hyväksyä ohjelma-asiakirja. Eurofoundin monivuotisen työohjelman ja sen vuotuisen työohjelman sisältävässä ohjelma-asiakirjassa hallintoneuvoston olisi vahvistettava Eurofoundin toiminnan strategiset painopisteet. Lisäksi hallintoneuvoston hyväksymiin eturistiriitojen ehkäisemistä ja hallintaa koskeviin sääntöihin olisi sisällyttävä toimenpiteitä mahdollisten riskien havaitsemiseksi varhaisessa vaiheessa.

(12)

Eurofoundin moitteettoman toiminnan takaamiseksi jäsenvaltioiden, Euroopan tason työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen ja komission olisi varmistettava, että hallintoneuvostoon nimitettävillä henkilöillä on asianmukaiset tiedot sosiaali- ja työpolitiikan alalta, jotta he voivat tehdä strategisia päätöksiä ja valvoa Eurofoundin toimintaa.

(13)

(14)

Pääjohtajan olisi vastattava hallintoneuvoston vahvistaman strategisen linjauksen mukaisesti Eurofoundin yleisestä johtamisesta, mukaan lukien päivittäisen toiminnan hallinnointi sekä taloudellisten ja henkilöresurssien hallinta. Pääjohtajan olisi käytettävä hänelle annettuja toimivaltuuksia. Nämä valtuudet olisi voitava ottaa häneltä pois poikkeustapauksissa, kuten eturistiriitatilanteessa tai hänen rikkoessaan vakavalla tavalla Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen, jäljempänä ’henkilöstösäännöt’, mukaisia velvoitteitaan.

(15)

(16)	Eurofoundilla on yhteystoimisto Brysselissä. Mahdollisuus toimiston pitämiseen olisi säilytettävä.

(17)

Eurofoundia koskevat rahoitussäännökset sekä ohjelmasuunnittelua ja raportointia koskevat säännökset olisi saatettava ajan tasalle. Komission delegoidussa asetuksessa (EU) N:o 1271/2013 (4) säädetään, että Eurofound arvioi etu- ja jälkikäteen niitä ohjelmia ja toimia, joista aiheutuu huomattavia menoja. Eurofoundin olisi otettava nämä arvioinnit huomioon monivuotisessa ja vuotuisessa ohjelmasuunnittelussaan.

(18)

Jotta taataan Eurofoundin täysi itsenäisyys ja riippumattomuus ja mahdollistetaan se, että Eurofound voi asianmukaisesti toteuttaa tavoitteensa ja tehtävänsä tämän asetuksen mukaisesti, sillä olisi oltava riittävä oma talousarvio, jonka varat muodostuvat pääosin unionin yleisestä talousarviosta saatavasta rahoitusosuudesta. Unionin talousarviomenettelyä olisi sovellettava Eurofoundiin, siltä osin kuin kyseessä ovat unionin rahoitusosuus ja muut unionin yleisestä talousarviosta maksettavat tuet. Tilintarkastustuomioistuimen olisi tarkastettava Eurofoundin tilit.

(19)

Euroopan unionin elinten käännöskeskuksen, jäljempänä ’käännöskeskus’, olisi huolehdittava Eurofoundin toiminnassa tarvittavista käännöspalveluista. Eurofoundin olisi tehtävä yhteistyötä käännöskeskuksen kanssa, jotta voidaan vahvistaa laatua, oikea-aikaisuutta ja luottamuksellisuutta koskevat indikaattorit, määrittää selkeästi Eurofoundin tarpeet ja painopisteet sekä luoda avoimet ja objektiiviset menettelyt käännösprosessia varten.

(20)	Eurofoundin henkilöstöä koskevien säännösten olisi vastattava henkilöstösääntöjä ja unionin muuhun henkilöstöön sovellettavia palvelussuhteen ehtoja, jäljempänä ’muuhun henkilöstöön sovellettavat palvelussuhteen ehdot’, jotka on vahvistettu neuvoston asetuksella (ETY, Euratom, EHTY) N:o 259/68 (5).

(21)

Eurofoundin olisi toteutettava tarpeelliset toimenpiteet varmistaakseen luottamuksellisten tietojen turvallisen käsittelyn. Eurofoundin olisi hyväksyttävä tarvittaessa turvallisuussääntöjä, jotka vastaavat komission päätöksissä (EU, Euratom) 2015/443 (6) ja (EU, Euratom) 2015/444 (7) vahvistettuja sääntöjä.

(22)	On tarpeen säätää talousarviota sekä hallintoneuvostoa, pääjohtajaa ja henkilöstöä koskevia siirtymäsäännöksiä, jotta Eurofoundin toiminnan jatkuvuus voidaan varmistaa odotettaessa tämän asetuksen täytäntöönpanoa,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

TAVOITTEET JA TEHTÄVÄT

1 artikla

Perustaminen ja tavoitteet

1. Perustetaan unionin virastoksi Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö (Eurofound).

2. Eurofoundin tavoitteena on tukea komissiota, muita unionin toimielimiä, elimiä ja virastoja, jäsenvaltioita sekä työmarkkinaosapuolia työ- ja elinolojen parantamiseen tähtäävän politiikan muotoilussa ja täytäntöönpanossa, työllisyyspolitiikan suunnittelussa ja työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun edistämisessä.

Tätä varten Eurofound kartuttaa ja jakaa tietoa, tarjoaa politiikan valmistelemiseksi näyttöä ja palveluja, myös tutkimukseen perustuvia päätelmiä, ja helpottaa tiedon jakoa unionin ja kansallisen tason toimijoiden keskuudessa ja välillä.

2 artikla

Tehtävät

1. Eurofoundilla on seuraavat tehtävät 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuilla toiminta-aloilla, ja se ottaa samalla täysimääräisesti huomioon jäsenvaltioiden omat vastuut:

a)	analysoida politiikan, institutionaalisten puitteiden ja käytäntöjen kehitystä ja tehdä niitä koskevia vertailevia analyysejä jäsenvaltioissa ja tapauksen mukaan muissa maissa;

b)	kerätä tietoja esimerkiksi kyselytutkimusten avulla ja analysoida elin- ja työolojen, työllisyyden ja työmarkkinoiden kehityssuuntauksia;

c)	analysoida työmarkkinasuhdejärjestelmien ja erityisesti työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun kehitystä unionin tasolla ja jäsenvaltioissa;

d)	tehdä tai tilata selvityksiä ja tehdä tutkimusta asiaankuuluvista sosioekonomisista kehityssuunnista ja niihin liittyvistä politiikkakysymyksistä;

e)	toteuttaa tarvittaessa ja komission pyynnöstä pilottihankkeita ja valmistelutoimia;

f)	tarjota foorumeita kokemusten ja tietojen vaihdolle hallitusten, työmarkkinaosapuolten ja muiden sidosryhmien välillä kansallisella tasolla, myös näyttöön perustuvan tiedon ja analyysin avulla;

g)	hallinnoida välineitä ja tietokokonaisuuksia ja asettaa ne päättäjien, työmarkkinaosapuolten, akateemisten laitosten ja muiden sidosryhmien saataville;

h)	vahvistaa 30 artiklan mukaisesti strategia, joka koskee suhteita kolmansiin maihin ja kansainvälisiin järjestöihin asioissa, joissa Eurofound on toimivaltainen.

2. Jos tarvitaan uusia selvityksiä ja ennen kuin tehdään toimintapoliittisia päätöksiä, unionin toimielimet ottavat huomioon Eurofoundin asiantuntemuksen ja selvitykset, joita se on mahdollisesti tehnyt kyseisellä alalla tai joita se voi tehdä, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 (8) mukaisesti.

3. Eurofound voi tehdä yhteistyösopimuksia muiden asiaankuuluvien unionin virastojen kanssa, jotta voidaan helpottaa ja edistää yhteistyötä niiden kanssa.

4. Tehtäviään toteuttaessaan Eurofound pitää yllä tiivistä vuoropuhelua erityisesti julkisten ja yksityisten sekä kansallisten ja kansainvälisten asiantuntijaelinten sekä viranomaisten, akateemisten laitosten ja tutkimuslaitosten, työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen ja kansallisten kolmikantaisten elinten kanssa, mikäli niitä on. Eurofound tekee yhteistyötä muiden unionin virastojen, etenkin EU-OSHAn ja Cedefopin kanssa, jotta voidaan edistää synergiaa ja täydentävyyttä niiden toiminnan kanssa ja samalla välttää toimien päällekkäisyys, tämän kuitenkaan vaikuttamatta sen tavoitteiden ja tarkoitusten toteuttamiseen.

II LUKU

EUROFOUNDIN ORGANISAATIO

3 artikla

Hallinto- ja johtamisrakenne

Eurofoundin hallinto- ja johtamisrakenteen muodostavat

a)	hallintoneuvosto;

b)	johtokunta;

c)	pääjohtaja.

1 jakso

Hallintoneuvosto

4 artikla

Hallintoneuvoston kokoonpano

1. Hallintoneuvostoon kuuluu

a)	yksi hallitusta edustava jäsen kustakin jäsenvaltiosta;

b)	yksi työnantajajärjestöjä edustava jäsen kustakin jäsenvaltiosta;

c)	yksi työntekijäjärjestöjä edustava jäsen kustakin jäsenvaltiosta;

d)	kolme komissiota edustavaa jäsentä;

e)	yksi Euroopan parlamentin nimittämä riippumaton asiantuntija.

Jokaisella a–d alakohdassa tarkoitetulla jäsenellä on äänioikeus.

Neuvosto nimittää a, b ja c alakohdassa tarkoitetut jäsenet jäsenvaltioiden ja Euroopan tason työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen toimittamien nimettyjen ehdokkaiden pohjalta.

Komissio nimittää d alakohdassa tarkoitetut jäsenet.

Euroopan parlamentin asiasta vastaava valiokunta nimittää e alakohdassa tarkoitetun asiantuntijan.

2. Jokaisella hallintoneuvoston jäsenellä on varajäsen. Varajäsen edustaa varsinaista jäsentä tämän poissa ollessa. Varajäsenet nimitetään 1 kohdan mukaisesti.

3. Hallintoneuvoston jäsenet ja näiden varajäsenet nimetään ja nimitetään heidän sosiaali- ja työpolitiikan alaa koskevan tietämyksensä perusteella ottaen huomioon heidän asiaankuuluvat taitonsa, kuten johtamis-, hallinto- ja varainhoitotaidot, ja asiantuntemuksensa Eurofoundin keskeisten tehtävien alalla, jotta he voivat toimia tehokkaasti valvontatehtävässä. Kaikkien hallintoneuvostossa edustettujen osapuolten on pyrittävä rajoittamaan edustajiensa vaihtuvuutta, jotta voidaan varmistaa hallintoneuvoston työskentelyn jatkuvuus. Kaikkien osapuolten on pyrittävä naisten ja miesten tasapuoliseen edustukseen hallintoneuvostossa.

4. Jokaisen jäsenen ja varajäsenen on allekirjoitettava toimikautensa alussa kirjallinen ilmoitus siitä, että hän ei ole eturistiriitatilanteessa. Jokaisen jäsenen ja varajäsenen on saatettava ilmoituksensa ajan tasalle eturistiriitoihin liittyvien olosuhteiden muuttuessa. Eurofound julkaisee ilmoitukset ja päivitykset verkkosivustollaan.

5 artikla

Hallintoneuvoston tehtävät

1. Hallintoneuvosto

a)	ohjaa strategisesti Eurofoundin toimintaa;

b)	hyväksyy vuosittain äänioikeutettujen jäsenten kahden kolmasosan enemmistöllä ja 6 artiklan mukaisesti Eurofoundin ohjelma-asiakirjan, joka sisältää Eurofoundin monivuotisen työohjelman ja seuraavan vuoden vuotuisen työohjelman;

c)	hyväksyy äänioikeutettujen jäsenten kahden kolmasosan enemmistöllä Eurofoundin vuotuisen talousarvion ja hoitaa muita kyseiseen talousarvioon liittyviä tehtäviä III luvun mukaisesti;

hyväksyy Eurofoundin konsolidoidun vuotuisen toimintakertomuksen ja arvioinnin Eurofoundin toiminnasta, toimittaa ne viimeistään kunkin vuoden heinäkuun 1 päivänä Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle ja julkaisee konsolidoidun vuotuisen toimintakertomuksen;

e)	hyväksyy Eurofoundiin sovellettavat varainhoitosäännöt 17 artiklan mukaisesti;

f)	hyväksyy petostentorjuntastrategian, joka on oikeassa suhteessa petosriskeihin nähden ottaen huomioon toteutettavien toimenpiteiden kustannukset ja hyödyt;

g)	hyväksyy jäsentensä ja riippumattomien asiantuntijoiden sekä 20 artiklassa tarkoitettujen kansallisten asiantuntijoiden ja muun henkilöstön, joka ei ole Eurofoundin palveluksessa, eturistiriitojen ehkäisemistä ja hallintaa koskevat säännöt;

h)	hyväksyy tarpeiden analysoinnin pohjalta tiedotusta ja viestintää koskevat suunnitelmat ja saattaa ne säännöllisesti ajan tasalle ja ottaa tämän huomioon Eurofoundin ohjelma-asiakirjassa;

i)	vahvistaa työjärjestyksensä;

j)	käyttää 2 kohdan mukaisesti Eurofoundin henkilöstön suhteen henkilöstösäännöissä nimittävälle viranomaiselle ja muuhun henkilöstöön sovellettavissa palvelussuhteen ehdoissa työsopimusten tekemiseen valtuutetulle viranomaiselle annettuja valtuuksia, jäljempänä ’nimittävän viranomaisen toimivalta’;

k)	hyväksyy henkilöstösääntöjen ja muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen soveltamiseksi tarvittavat asianmukaiset täytäntöönpanosäännöt henkilöstösääntöjen 110 artiklan mukaisesti;

l)	nimittää pääjohtajan ja jatkaa tarvittaessa tämän toimikautta tai erottaa tämän toimestaan 19 artiklan mukaisesti;

m)	jollei henkilöstösäännöistä ja muuhun henkilöstöön sovellettavista palvelussuhteen ehdoista muuta johdu, nimittää tilinpitäjän, joka hoitaa tehtäviään täysin riippumattomasti;

n)	vahvistaa johtokunnan työjärjestyksen;

o)	perustaa ja lakkauttaa neuvoa-antavia komiteoita 12 artiklan mukaisesti ja vahvistaa niiden työjärjestykset;

p)	huolehtii siitä, että sisäisen tai ulkoisen tarkastuksen raportteihin ja arviointeihin perustuvien havaintojen ja suositusten sekä Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimusten perusteella toteutetaan asianmukaiset jatkotoimet;

q)	hyväksyy yhteistyöjärjestelyjen vahvistamisen kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten ja kansainvälisten järjestöjen kanssa 30 artiklan mukaisesti.

6 artikla

Monivuotinen ja vuotuinen ohjelmasuunnittelu

1. Pääjohtaja laatii vuosittain tämän asetuksen 11 artiklan 5 kohdan f alakohdan mukaisesti ohjelma-asiakirjan luonnoksen, joka sisältää monivuotisen ja vuotuisen työohjelman delegoidun asetuksen (EU) N:o 1271/2013 32 artiklan mukaisesti.

Ohjelma-asiakirjasta tulee lopullinen, kun unionin yleinen talousarvio on lopullisesti vahvistettu, ja sitä mukautetaan tarvittaessa talousarviota vastaavasti.

4. Vuotuinen työohjelma on yhdenmukainen 3 kohdassa tarkoitetun monivuotisen työohjelman kanssa, ja siinä on mukana

a)	yksityiskohtaiset tavoitteet ja odotetut tulokset, suoritusindikaattorit mukaan lukien;

b)	kuvaus rahoitettavista toimista, tehokkuuden lisäämiseksi suunnitellut toimenpiteet mukaan lukien;

c)	kuhunkin toimeen osoitetut taloudelliset ja henkilöresurssit toimintoperusteisen budjetoinnin ja hallinnoinnin periaatteiden mukaisesti;

d)	30 artiklan mukaisesti mahdolliset toimet, jotka liittyvät suhteisiin kolmansiin maihin ja kansainvälisiin järjestöihin.

Siinä ilmoitetaan selkeästi, mitkä toimet on lisätty tai poistettu tai mitä toimia on muutettu edelliseen varainhoitovuoteen verrattuna.

5. Hallintoneuvosto muuttaa hyväksyttyä vuotuista työohjelmaa, jos Eurofoundille osoitetaan uusi toiminto. Hallintoneuvosto voi siirtää pääjohtajalle valtuudet tehdä vuotuiseen työohjelmaan muita kuin olennaisia muutoksia.

Vuotuiseen työohjelmaan tehtävät olennaiset muutokset hyväksytään samaa menettelyä noudattaen kuin alkuperäinen vuotuinen työohjelma.

Uuden toiminnon osoittaminen Eurofoundille 2 artiklassa säädettyjen tehtävien hoitamiseksi otetaan huomioon sen resursseja ja rahoitusta koskevassa ohjelmasuunnittelussa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan parlamentin ja neuvoston, jäljempänä ’budjettivallan käyttäjä’, toimivaltaa.

7 artikla

Hallintoneuvoston puheenjohtaja

1. Hallintoneuvosto valitsee puheenjohtajan ja kolme varapuheenjohtajaa seuraavasti:

a)	yhden jäsenvaltioiden hallituksia edustavista jäsenistä;

b)	yhden työnantajajärjestöjä edustavista jäsenistä;

c)	yhden työntekijäjärjestöjä edustavista jäsenistä; ja

d)	yhden komissiota edustavista jäsenistä.

Puheenjohtaja ja varapuheenjohtajat valitaan hallintoneuvoston äänioikeutettujen jäsenten kahden kolmasosan enemmistöllä.

8 artikla

Hallintoneuvoston kokoukset

1. Hallintoneuvoston kokoukset kutsuu koolle puheenjohtaja.

2. Pääjohtaja osallistuu asioiden käsittelyyn, mutta hänellä ei ole äänioikeutta.

5. Eurofound vastaa hallintoneuvoston sihteeristön tehtävistä.

9 artikla

Hallintoneuvoston äänestyssäännöt

2. Kullakin äänioikeutetulla jäsenellä on yksi ääni. Äänioikeutetun jäsenen poissa ollessa hänen varajäsenellään on oikeus käyttää hänen äänioikeuttaan.

3. Puheenjohtaja osallistuu äänestykseen.

4. Pääjohtaja osallistuu asioiden käsittelyyn, mutta hänellä ei ole äänioikeutta.

5. Hallintoneuvoston työjärjestyksessä määritellään yksityiskohtaisemmat äänestystä koskevat järjestelyt, erityisesti olosuhteet, joissa jäsen voi toimia toisen jäsenen puolesta.

2 jakso

Johtokunta

10 artikla

Johtokunta

1. Hallintoneuvostoa avustaa johtokunta.

2. Johtokunta

a)	valmistelee hallintoneuvoston tekemät päätökset;

b)	huolehtii yhdessä hallintoneuvoston kanssa siitä, että sisäisen tai ulkoisen tarkastuksen raportteihin ja arviointeihin perustuvien havaintojen ja suositusten sekä OLAFin tutkimusten perusteella toteutetaan asianmukaiset jatkotoimet;

c)	neuvoo pääjohtajaa tarvittaessa hallintoneuvoston päätösten täytäntöönpanossa hallinnon ja varainhoidon valvonnan lujittamiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 11 artiklassa esitettyjä pääjohtajan velvollisuuksia.

5. Johtokunnan jäsenten toimikausi on kaksi vuotta. Toimikausi voidaan uusia. Johtokunnan jäsenen toimikausi päättyy päivänä, jona hänen jäsenyytensä hallintoneuvostossa päättyy.

3 jakso

Pääjohtaja

11 artikla

Pääjohtajan velvollisuudet

1. Pääjohtaja vastaa Eurofoundin johtamisesta hallintoneuvoston vahvistaman strategisen linjauksen mukaisesti ja on vastuussa hallintoneuvostolle.

3. Pääjohtaja raportoi pyydettäessä Euroopan parlamentille tehtäviensä hoidosta. Neuvosto voi pyytää pääjohtajaa raportoimaan tehtäviensä hoidosta.

4. Pääjohtaja on Eurofoundin laillinen edustaja.

5. Pääjohtaja vastaa Eurofoundille tällä asetuksella uskottujen tehtävien täytäntöönpanosta. Pääjohtajan vastuulla on erityisesti

a)	Eurofoundin päivittäisen toiminnan hallinnointi, mukaan lukien hänelle 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti henkilöstöasioissa annetun toimivallan käyttö;

b)	hallintoneuvoston tekemien päätösten täytäntöönpano;

c)	henkilöstöhallintoa koskevien päätösten tekeminen 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun päätöksen mukaisesti;

d)	päätösten tekeminen Eurofoundin sisäisistä rakenteista ja tarvittaessa niiden muuttamisesta, ottaen huomioon Eurofoundin toimintaan ja moitteettomaan varainhoitoon liittyvät tarpeet;

e)	apulaisjohtajan valitseminen ja nimittäminen; apulaisjohtaja tukee pääjohtajaa Eurofoundin tehtävien ja toiminnan hoitamisessa;

f)	ohjelma-asiakirjan valmistelu ja sen toimittaminen hallintoneuvostolle sen jälkeen, kun komissiota on kuultu;

g)	ohjelma-asiakirjan täytäntöönpano ja siitä raportointi hallintoneuvostolle;

h)	Eurofoundin toimintaa koskevan vuotuisen konsolidoidun toimintakertomuksen laatiminen ja sen esittäminen hallintoneuvostolle arvioitavaksi ja hyväksyttäväksi;

i)	sellaisen tehokkaan seurantajärjestelmän käyttöönotto, jonka avulla voidaan suorittaa 28 artiklassa tarkoitetut säännölliset arvioinnit, sekä raportointijärjestelmän käyttöönotto niiden tuloksia koskevan yhteenvedon laatimista varten;

j)	Eurofoundiin sovellettavien varainhoitosääntöjen luonnoksen valmistelu;

k)	Eurofoundin tuloja ja menoja koskevan ennakkoarvion luonnoksen valmistelu osana Eurofoundin ohjelma-asiakirjaa ja Eurofoundin talousarvion toteuttaminen;

l)	toimintasuunnitelman laatiminen jatkotoimista, joita toteutetaan sisäisen tai ulkoisen tarkastusten raporttien ja arviointien päätelmien sekä OLAFin tutkimusten perusteella, ja raportointi edistymisestä kahdesti vuodessa komissiolle ja säännöllisesti hallintoneuvostolle ja johtokunnalle;

m)	pyrkiminen varmistamaan sukupuolten tasapuolinen edustus Eurofoundissa;

o)	Eurofoundin petostentorjuntastrategian valmistelu ja sen esittäminen hallintoneuvostolle hyväksyttäväksi;

p)	tarpeen mukaan yhteistyö muiden unionin virastojen kanssa ja yhteistyösopimusten tekeminen niiden kanssa.

6. Pääjohtajan vastuulla on myös päättää, onko Eurofoundin tehtävien tehokkaan ja tuloksellisen toteuttamisen kannalta tarpeellista perustaa yhteystoimisto Brysseliin Eurofoundin ja asiaankuuluvien unionin toimielinten välisen yhteistyön edistämiseksi. Kyseinen päätös edellyttää etukäteen annettua suostumusta komissiolta, hallintoneuvostolta ja asianomaiselta jäsenvaltiolta. Kyseisessä päätöksessä on määriteltävä mainitun yhteystoimiston toteuttamien toimien laajuus siten, että vältetään tarpeettomia kustannuksia ja Eurofoundin hallinnollisten tehtävien päällekkäisyys.

4 jakso

Neuvoa-antavat komiteat

12 artikla

Neuvoa-antavat komiteat

1. Hallintoneuvosto voi perustaa neuvoa-antavia komiteoita Eurofoundin ohjelma-asiakirjoissa esitettyjen toiminnan painopistealojen mukaisesti.

2. Neuvoa-antavat komiteat ovat operatiivisia elimiä, jotka on perustettu varmistamaan Eurofoundin tuottaman tutkimuksen laatu samoin kuin laaja sitoutuminen hankkeisiin ja niiden tuloksiin edistämällä osallistumista Eurofoundin ohjelmien täytäntöönpanoon ja antamalla neuvoja ja esittämällä uusia ajatuksia.

3. Neuvoa-antavat komiteat huolehtivat yhteistyössä hallintoneuvoston ja johtokunnan kanssa seuraavista tutkimushankkeisiin liittyvistä keskeisistä tehtävistä:

a)	niiden suunnittelua ja toteutusta koskeva neuvonta;

b)	niiden toteutuksen edistymisen seuranta;

c)	niiden tulosten arviointi;

d)	tulosten levittämistä koskeva neuvonta.

4. Neuvoa-antavien komiteoiden jäsenten nimitystä ja osallistumista valvovat 4 artiklan 6 kohdassa tarkoitettujen ryhmien koordinaattorit hallintoneuvoston työjärjestyksen mukaisesti.

5. Hallintoneuvosto voi lakkauttaa 1 kohdan nojalla perustetut neuvoa-antavat komiteat Eurofoundin ohjelma-asiakirjoissa esitettyjen painopisteiden mukaisesti.

III LUKU

VARAINHOITOSÄÄNNÖKSET

13 artikla

Talousarvio

1. Eurofoundin kaikista tuloista ja menoista laaditaan kutakin varainhoitovuotta varten arvio, jonka perusteella tulot ja menot otetaan Eurofoundin talousarvioon. Varainhoitovuosi vastaa kalenterivuotta.

2. Eurofoundin talousarvioon otettavien tulojen ja menojen on oltava tasapainossa.

3. Eurofoundin tulot koostuvat seuraavista, rajoittamatta kuitenkaan muita tulonlähteitä:

a)	unionin yleiseen talousarvioon otettu unionin rahoitusosuus;

b)	jäsenvaltioiden mahdollinen vapaaehtoinen rahoitusosuus;

c)	Eurofoundin julkaisuista ja muista suoritteista saadut tulot;

d)	Eurofoundin toimintaan 30 artiklan mukaisesti osallistuvien kolmansien maiden mahdolliset rahoitusosuudet.

4. Eurofoundin menoihin kuuluvat henkilöstön palkat, hallinto- ja infrastruktuurimenot sekä toimintamenot.

14 artikla

Talousarvion laatiminen

1. Pääjohtaja laatii vuosittain Eurofoundin seuraavan varainhoitovuoden tuloja ja menoja koskevan alustavan ennakkoarvion, johon sisältyy henkilöstötaulukko, ja toimittaa sen hallintoneuvostolle.

2. Hallintoneuvosto hyväksyy alustavan ennakkoarvion pohjalta ennakkoarvion Eurofoundin tuloista ja menoista seuraavaa varainhoitovuotta varten ja toimittaa sen komissiolle viimeistään kunkin vuoden tammikuun 31 päivänä.

3. Komissio toimittaa ennakkoarvion budjettivallan käyttäjälle yhdessä unionin yleistä talousarviota koskevan esityksen kanssa. Ennakkoarvio asetetaan myös Eurofoundin saataville.

5. Budjettivallan käyttäjä hyväksyy Eurofoundille annettavaa unionin yleisestä talousarviosta maksettavaa rahoitusosuutta koskevat määrärahat.

6. Budjettivallan käyttäjä vahvistaa Eurofoundin henkilöstötaulukon.

7. Hallintoneuvosto vahvistaa Eurofoundin talousarvion. Siitä tulee lopullinen, kun unionin yleinen talousarvio on lopullisesti vahvistettu, ja sitä mukautetaan tarvittaessa vastaavasti. Muutokset Eurofoundin talousarvioon, mukaan lukien henkilöstötaulukkoon, hyväksytään samaa menettelyä noudattaen.

8. Kaikkiin rakennushankkeisiin, joilla on todennäköisesti huomattava vaikutus Eurofoundin talousarvioon, sovelletaan delegoitua asetusta (EU) N:o 1271/2013.

15 artikla

Talousarvion toteuttaminen

1. Pääjohtaja vastaa Eurofoundin talousarvion toteuttamisesta.

2. Pääjohtaja toimittaa vuosittain budjettivallan käyttäjälle kaikki arviointimenettelyjen tulosten kannalta olennaiset tiedot.

16 artikla

Tilinpäätöksen esittäminen ja vastuuvapauden myöntäminen

1. Eurofoundin tilinpitäjä toimittaa varainhoitovuoden (vuosi N) alustavan tilinpäätöksen komission tilinpitäjälle ja tilintarkastustuomioistuimelle viimeistään seuraavan varainhoitovuoden (vuosi N + 1) maaliskuun 1 päivänä.

2. Eurofound toimittaa selvityksen vuoden N talousarvio- ja varainhallinnosta Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle viimeistään vuoden N + 1 maaliskuun 31 päivänä.

3. Komission tilinpitäjä toimittaa Eurofoundin vuoden N alustavan tilinpäätöksen konsolidoituna komission tilinpäätökseen tilintarkastustuomioistuimelle viimeistään vuoden N + 1 maaliskuun 31 päivänä.

4. Saatuaan asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 246 artiklan nojalla tilintarkastustuomioistuimen huomautukset Eurofoundin vuoden N alustavasta tilinpäätöksestä tilinpitäjä laatii Eurofoundin kyseisen vuoden lopullisen tilinpäätöksen. Pääjohtaja toimittaa sen hallintoneuvostolle lausuntoa varten.

5. Hallintoneuvosto antaa lausunnon Eurofoundin vuoden N lopullisesta tilinpäätöksestä.

6. Eurofoundin tilinpitäjä toimittaa vuoden N lopullisen tilinpäätöksen ja hallintoneuvoston lausunnon Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle viimeistään vuoden N + 1 heinäkuun 1 päivänä.

7. Vuoden N lopullinen tilinpäätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä viimeistään vuoden N + 1 marraskuun 15 päivänä.

17 artikla

Varainhoitosäännöt

Hallintoneuvosto hyväksyy Eurofoundiin sovellettavat varainhoitosäännöt komissiota kuultuaan. Ne voivat poiketa delegoidusta asetuksesta (EU) N:o 1271/2013 ainoastaan, jos Eurofoundin toiminta sitä erityisesti edellyttää ja jos komissio on antanut siihen ennalta suostumuksensa.

IV LUKU

HENKILÖSTÖ

18 artikla

Yleiset säännökset

1. Eurofoundin henkilöstöön sovelletaan henkilöstösääntöjä ja muuhun henkilöstöön sovellettavia palvelussuhteen ehtoja sekä unionin toimielinten välisellä sopimuksella hyväksyttyjä henkilöstösääntöjen ja palvelussuhteen ehtojen soveltamiseksi tarvittavia sääntöjä.

19 artikla

Pääjohtaja

1. Pääjohtaja on henkilöstön jäsen, ja hänet otetaan palvelukseen Eurofoundin väliaikaisena toimihenkilönä muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan a alakohdan nojalla.

2. Hallintoneuvosto nimittää pääjohtajan komission laatiman ehdokasluettelon perusteella avointa ja läpinäkyvää valintamenettelyä noudattaen.

Valittu ehdokas kutsutaan antamaan lausuma Euroopan parlamentille ja vastaamaan parlamentin jäsenten esittämiin kysymyksiin. Tämä keskustelu ei saa aiheettomasti viivästyttää nimitystä.

Pääjohtajan työsopimusta tehtäessä Eurofoundia edustaa hallintoneuvoston puheenjohtaja.

4. Hallintoneuvosto voi 3 kohdassa tarkoitetun arvion huomioon ottaen jatkaa pääjohtajan toimikautta kerran enintään viideksi vuodeksi.

5. Jos pääjohtajan toimikautta on jatkettu, hän ei saa enää jatketun toimikautensa lopussa osallistua saman toimen uuteen valintamenettelyyn.

7. Hallintoneuvosto tekee päätökset pääjohtajan nimittämisestä, toimikauden jatkamisesta tai toimesta erottamisesta äänioikeutettujen jäsenten kahden kolmasosan enemmistöllä.

20 artikla

Kansalliset asiantuntijat ja muu henkilöstö

1. Eurofound voi käyttää kansallisia asiantuntijoita ja muuta henkilöstöä, joka ei ole Eurofoundin palveluksessa.

2. Hallintoneuvosto tekee päätöksen, jossa vahvistetaan säännöt kansallisten asiantuntijoiden tilapäisestä siirtämisestä Eurofoundin palvelukseen.

V LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

21 artikla

Oikeudellinen asema

1. Eurofound on unionin virasto. Se on oikeushenkilö.

2. Eurofoundilla on kaikissa jäsenvaltioissa laajin kansallisen lainsäädännön mukaan oikeushenkilöllä oleva oikeuskelpoisuus. Se voi erityisesti hankkia ja luovuttaa kiinteää ja irtainta omaisuutta sekä esiintyä kantajana ja vastaajana oikeudenkäynneissä.

3. Eurofoundin kotipaikka on Dublin.

4. Eurofound voi 11 artiklan 6 kohdan mukaisesti perustaa yhteystoimiston Brysseliin sen ja asiaankuuluvien unionin toimielinten välisen yhteistyön edistämiseksi.

22 artikla

Erioikeudet ja vapaudet

Eurofoundiin ja sen henkilöstöön sovelletaan Euroopan unionin erioikeuksia ja vapauksia koskevaa pöytäkirjaa N:o 7.

23 artikla

Kielijärjestelyt

1. Eurofoundiin sovelletaan neuvoston asetuksessa N:o 1 (9) vahvistettuja säännöksiä.

2. Käännöskeskus huolehtii Eurofoundin toiminnan edellyttämistä käännöspalveluista.

24 artikla

Avoimuus ja tietosuoja

1. Eurofound noudattaa toiminnassaan suurta avoimuutta.

2. Eurofoundin hallussa oleviin asiakirjoihin sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1049/2001 (10).

3. Hallintoneuvosto vahvistaa asetuksen (EY) N:o 1049/2001 soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt kuuden kuukauden kuluessa ensimmäisestä kokouksestaan.

4. Eurofoundin suorittamaan henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2018/1725 (11). Hallintoneuvosto vahvistaa kuuden kuukauden kuluessa ensimmäisestä kokouksestaan toimenpiteet, joiden mukaisesti Eurofound soveltaa asetusta (EU) 2018/1725, tietosuojavastaavan nimittämistä koskevat toimenpiteet mukaan lukien. Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultava ennen toimenpiteiden vahvistamista.

25 artikla

Petostentorjunta

1. Helpottaakseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 883/2013 (12) soveltamisalaan kuuluvien petosten, lahjonnan ja muun laittoman toiminnan torjuntaa Eurofound liittyy viimeistään 21 päivänä elokuuta 2019 Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan yhteisöjen komission 25 päivänä toukokuuta 1999 tekemään toimielinten väliseen sopimukseen Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) sisäisistä tutkimuksista (13) ja vahvistaa mainitun sopimuksen liitteessä olevaa mallia käyttäen asianmukaiset määräykset, joita sovelletaan sen kaikkiin työntekijöihin.

2. Tilintarkastustuomioistuimella on valtuudet tehdä kaikkien Eurofoundilta unionin rahoitusta saaneiden avustuksensaajien, toimeksisaajien ja alihankkijoiden osalta asiakirjoihin perustuvia ja paikan päällä suoritettavia tarkastuksia.

3. OLAF voi asetuksessa (EU, Euratom) N:o 883/2013 ja neuvoston asetuksessa (Euratom, EY) N:o 2185/96 (14) vahvistettujen säännösten ja menettelyjen mukaisesti tehdä tutkimuksia, mukaan luettuina paikan päällä suoritettavat tarkastukset ja todentamiset, selvittääkseen, onko Eurofoundin rahoittamaan avustussopimukseen tai -päätökseen taikka sopimukseen liittynyt unionin taloudellisia etuja vahingoittavia petoksia, lahjontaa tai muuta laitonta toimintaa.

4. Eurofoundin yhteistyösopimuksiin kolmansien maiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa sekä sen sopimuksiin, avustussopimuksiin ja avustuspäätöksiin on sisällytettävä määräyksiä, joissa nimenomaisesti annetaan tilintarkastustuomioistuimelle ja OLAFille valtuudet tehdä tällaisia tarkastuksia ja tutkimuksia kumpikin oman toimivaltansa mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1, 2 ja 3 kohdan soveltamista.

26 artikla

Turvallisuusluokiteltujen ja arkaluonteisten turvallisuusluokittelemattomien tietojen suojaamista koskevat turvallisuussäännöt

Eurofound hyväksyy tarpeen mukaan turvallisuussäännöt, jotka vastaavat päätöksissä (EU, Euratom) 2015/443 ja (EU, Euratom) 2015/444 vahvistettuja Euroopan unionin turvallisuusluokiteltujen tietojen ja arkaluonteisten turvallisuusluokittelemattomien tietojen suojaamista koskevia komission turvallisuussääntöjä. Eurofoundin turvallisuussääntöjen on katettava muun muassa ja tapauksen mukaan tällaisten tietojen vaihtamista, käsittelyä ja tallentamista koskevat säännökset.

27 artikla

Vastuu

1. Sopimussuhteeseen perustuva Eurofoundin vastuu määräytyy kyseiseen sopimukseen sovellettavan lain mukaan.

2. Euroopan unionin tuomioistuimella, jäljempänä ’unionin tuomioistuin’, on toimivalta antaa ratkaisu Eurofoundin tekemässä sopimuksessa mahdollisesti olevan välityslausekkeen nojalla.

3. Sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun perusteella Eurofound korvaa yksiköidensä tai henkilöstönsä tehtäviään suorittaessaan aiheuttaman vahingon jäsenvaltioiden lainsäädännön yhteisten yleisten periaatteiden mukaisesti.

4. Unionin tuomioistuimella on toimivalta antaa ratkaisu 3 kohdassa tarkoitetusta vahingonkorvauksesta.

5. Eurofoundin henkilöstöön kuuluvien henkilökohtaisesta vastuusta Eurofoundia kohtaan määrätään henkilöstösäännöissä ja muuhun henkilöstöön sovellettavissa palvelussuhteen ehdoissa.

28 artikla

Arviointi

1. Delegoidun asetuksen (EU) N:o 1271/2013 29 artiklan 5 kohdan mukaisesti Eurofound arvioi etu- ja jälkikäteen niitä ohjelmia ja toimia, joista aiheutuu huomattavia menoja.

2. Komissio varmistaa, että viimeistään 21 päivänä helmikuuta 2024 ja sen jälkeen joka viides vuosi suoritetaan komission suuntaviivojen mukainen arviointi, jossa arvioidaan Eurofoundin toimintaa suhteessa sen tavoitteisiin, toimeksiantoon ja tehtäviin. Komissio kuulee arviointinsa aikana hallintoneuvoston jäseniä ja muita tärkeimpiä sidosryhmiä. Arvioinnissa tarkastellaan erityisesti mahdollista tarvetta muuttaa Eurofoundin toimeksiantoa ja tällaisten muutosten taloudellisia vaikutuksia.

3. Komissio raportoi Euroopan parlamentille, neuvostolle ja hallintoneuvostolle arvioinnin tuloksista. Arvioinnin tulokset julkistetaan.

29 artikla

Hallinnolliset tutkimukset

Eurofoundin toiminta kuuluu Euroopan oikeusasiamiehen tutkimusten alaisuuteen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 228 artiklan mukaisesti.

30 artikla

Yhteistyö kolmansien maiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa

1. Siltä osin kuin on tarpeen tämän asetuksen tavoitteiden saavuttamiseksi ja rajoittamatta kuitenkaan jäsenvaltioiden ja unionin toimielinten toimivaltaa Eurofound voi tehdä yhteistyötä kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten ja kansainvälisten järjestöjen kanssa.

Eurofound voi tätä varten vahvistaa työjärjestelyt näiden kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten ja kansainvälisten järjestöjen kanssa edellyttäen, että hallintoneuvosto antaa tähän luvan, ja komission annettua hyväksyntänsä. Kyseisillä järjestelyillä ei saa luoda unionia tai jäsenvaltioita koskevia oikeudellisia velvoitteita.

2. Eurofoundin toimintaan voivat osallistua kolmannet maat, jotka ovat tehneet tästä sopimuksen unionin kanssa.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuihin sopimuksiin sisältyvien asianomaisten määräysten mukaisesti laaditaan järjestelyjä, joissa määritellään erityisesti luonne, laajuus ja tapa, jolla nämä kolmannet maat osallistuvat Eurofoundin toimintaan, mukaan lukien Eurofoundin toteuttamiin aloitteisiin osallistumista, rahoitusosuuksia ja henkilöstöä koskevat säännökset. Henkilöstöasioiden osalta näiden järjestelyjen on joka tapauksessa oltava henkilöstösääntöjen mukaiset.

3. Hallintoneuvosto hyväksyy strategian, joka koskee suhteita kolmansiin maihin ja kansainvälisiin järjestöihin asioissa, joissa Eurofound on toimivaltainen.

31 artikla

Päätoimipaikkasopimus ja toimintaolosuhteet

1. Isäntäjäsenvaltion Eurofoundille tarjoamia tiloja ja palveluja koskevat tarvittavat järjestelyt sekä pääjohtajaan, hallintoneuvoston jäseniin, henkilöstöön ja heidän perheenjäseniinsä isäntäjäsenvaltiossa sovellettavat erityissäännöt vahvistetaan Eurofoundin ja sen kotipaikkana olevan jäsenvaltion välisessä päätoimipaikkasopimuksessa.

2. Eurofoundin isäntäjäsenvaltion on varmistettava Eurofoundin toiminnan kannalta tarpeelliset edellytykset, mukaan lukien monikieliset ja eurooppahenkiset koulunkäyntimahdollisuudet sekä asianmukaiset liikenneyhteydet.

VI LUKU

SIIRTYMÄSÄÄNNÖKSET

32 artikla

Hallintoneuvostoa koskevat siirtymäsäännökset

Asetuksen (ETY) N:o 1365/75 6 artiklan nojalla perustetun johtokunnan jäsenet jatkavat tehtävässään ja hoitavat tämän asetuksen 5 artiklassa tarkoitetun hallintoneuvoston tehtäviä, kunnes hallintoneuvoston jäsenet ja riippumaton asiantuntija on nimitetty tämän asetuksen 4 artiklan 1 kohdan nojalla.

33 artikla

Henkilöstöä koskevat siirtymäsäännökset

1. Asetuksen (ETY) N:o 1365/75 8 artiklan nojalla nimetty Eurofoundin johtaja osoitetaan toimikautensa jäljellä olevaksi ajaksi hoitamaan tämän asetuksen 11 artiklassa säädettyjä pääjohtajan tehtäviä. Muut häntä koskevat sopimusehdot säilyvät muuttumattomina.

2. Jos pääjohtajan valinta- ja nimitysmenettely on käynnissä tämän asetuksen tullessa voimaan, asetuksen (ETY) N:o 1365/75 8 artiklaa sovelletaan, kunnes kyseinen menettely on saatu päätökseen.

3. Tämä asetus ei vaikuta asetuksen (ETY) N:o 1365/75 nojalla palvelukseen otetun henkilöstön oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Tämän henkilöstön työsopimukset voidaan uusia tämän asetuksen nojalla henkilöstösääntöjen ja muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen mukaisesti.

Jos Eurofoundilla on toiminnassa oleva yhteystoimisto tämän asetuksen tullessa voimaan, se säilytetään.

34 artikla

Talousarviota koskevat siirtymäsäännökset

Asetuksen (ETY) N:o 1365/75 15 artiklan nojalla hyväksyttyjä talousarvioita koskeva vastuuvapausmenettely toteutetaan mainitun asetuksen 16 artiklan mukaisesti.

VII LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

35 artikla

Kumoaminen

Kumotaan asetus (ETY) N:o 1365/75, ja kaikkia viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen.

36 artikla

Johtokunnan hyväksymien sisäisten sääntöjen voimassaolo

Johtokunnan asetuksen (ETY) N:o 1365/75 nojalla hyväksymät sisäiset säännöt pysyvät voimassa 20 päivän helmikuuta 2019 jälkeen, jollei hallintoneuvosto tämän asetuksen soveltamiseksi toisin päätä.

37 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Strasbourgissa 16 päivänä tammikuuta 2019.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

A. TAJANI

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

G. CIAMBA

(1) EUVL C 209, 30.6.2017, s. 49.

(2) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 11. joulukuuta 2018 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 20. joulukuuta 2018.

(3) Neuvoston asetus (ETY) N:o 1365/75, annettu 26 päivänä toukokuuta 1975, Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön luomisesta (EYVL L 139, 30.5.1975, s. 1).

(4) Komission delegoitu asetus (EU) N:o 1271/2013, annettu 30 päivänä syyskuuta 2013, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 208 artiklassa tarkoitettuja elimiä koskevasta varainhoidon puiteasetuksesta (EUVL L 328, 7.12.2013, s. 42).

(5) EYVL L 56, 4.3.1968, s. 1.

(6) Komission päätös (EU, Euratom) 2015/443, annettu 13 päivänä maaliskuuta 2015, turvallisuudesta komissiossa (EUVL L 72, 17.3.2015, s. 41).

(7) Komission päätös (EU, Euratom) 2015/444, annettu 13 päivänä maaliskuuta 2015, EU:n turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamista koskevista säännöistä (EUVL L 72, 17.3.2015, s. 53).

(8) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) 2018/1046, annettu 18 päivänä heinäkuuta 2018, unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä, asetusten (EU) N:o 1296/2013, (EU) N:o 1301/2013, (EU) N:o 1303/2013, (EU) N:o 1304/2013, (EU) N:o 1309/2013, (EU) N:o 1316/2013, (EU) N:o 223/2014, (EU) N:o 283/2014 ja päätöksen N:o 541/2014/EU muuttamisesta sekä asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 kumoamisesta (EUVL L 193, 30.7.2018, s. 1).

(9) Neuvoston asetus N:o 1 Euroopan talousyhteisössä käytettäviä kieliä koskevista järjestelyistä (EYVL 17, 6.10.1958, s. 385).

(10) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001, annettu 30 päivänä toukokuuta 2001, Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi (EYVL L 145, 31.5.2001, s. 43).

(12) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 883/2013, annettu 11 päivänä syyskuuta 2013, Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1073/1999 ja neuvoston asetuksen (Euratom) N:o 1074/1999 kumoamisesta (EUVL L 248, 18.9.2013, s. 1).

(13) EYVL L 136, 31.5.1999, s. 15.

(14) Neuvoston asetus (Euratom, EY) N:o 2185/96, annettu 11 päivänä marraskuuta 1996, komission paikan päällä suorittamista tarkastuksista ja todentamisista Euroopan yhteisöjen taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten ja muiden väärinkäytösten estämiseksi (EYVL L 292, 15.11.1996, s. 2).

31.1.2019

Euroopan unionin virallinen lehti

L 30/90

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2019/128,

annettu 16 päivänä tammikuuta 2019,

Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskuksen (Cedefop) perustamisesta ja neuvoston asetuksen (ETY) N:o 337/75 kumoamisesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 166 artiklan 4 kohdan ja 165 artiklan 4 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ovat kuulleet alueiden komiteaa,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)	Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskus (Cedefop) perustettiin neuvoston asetuksella (ETY) N:o 337/75 (3) avustamaan komissiota ammatillisen koulutuksen ja jatkokoulutuksen edistämisessä ja kehittämisessä unionissa.

(2)

Siitä lähtien, kun Cedefop perustettiin vuonna 1975, sillä on ollut merkittävä rooli yhteisen ammatillisen koulutuksen politiikan kehittämisen tukijana. Samaan aikaan ammatillisen koulutuksen käsite ja merkitys ovat muuttuneet muuttuvien työmarkkinoiden, teknologian kehityksen, etenkin digitaaliteknologian alan kehityksen, ja työvoiman lisääntyvän liikkuvuuden vaikutuksesta. Nämä tekijät tuovat lisähaasteita pyrittäessä sovittamaan osaaminen ja tutkinnot paremmin yhteen jatkuvasti muuttuvan kysynnän kanssa. Ammatillista koulutusta koskeva politiikka on muuttunut vastaavasti, ja se sisältää erilaisia välineitä ja aloitteita – mukaan lukien välineet ja aloitteet, jotka liittyvät osaamiseen ja tutkintoihin sekä oppimisen validointiin – jotka ulottuvat pakostakin ammatillisen koulutuksen perinteisiä rajoja laajemmalle. Sen vuoksi Cedefopin toiminnan luonne olisi määriteltävä selvästi vastaamaan paremmin sen nykyisiä toimia, jotka ulottuvat ammatillista koulutusta laajemmalle ja käsittävät osaamiseen ja tutkintoihin liittyvää työtä, ja Cedefopin tavoitteiden ja tehtävien kuvaamiseen käytettyä terminologiaa olisi mukautettava vastaamaan tätä kehitystä.

(3)

Vuonna 2013 tehdyssä Cedefopin arviointiraportissa päädyttiin siihen, että asetusta (ETY) N:o 337/75 olisi muutettava niin, että siihen sisällytetään yhdeksi Cedefopin tehtäväksi sen työ osaamisen alalla ja että tuodaan selvemmin esiin työ, joka liittyy toiminnasta raportointiin ja yhteisiin eurooppalaisiin välineisiin ja aloitteisiin.

(4)

Ammatillista koulutusta koskevan politiikan täytäntöönpanon tukeminen edellyttää keskittymistä koulutuksen ja työelämän välisiin yhteyksiin sen varmistamiseksi, että hankitut tiedot, taidot ja osaaminen tukevat elinikäistä oppimista, integroitumista ja työllistyvyyttä muuttuvilla työmarkkinoilla ja ovat merkityksellisiä kansalaisten ja yhteiskunnan tarpeiden kannalta.

(5)	Asetusta (ETY) N:o 337/75 on muutettu useita kertoja. Koska siihen on määrä tehdä uusia muutoksia, mainittu asetus olisi selkeyden vuoksi kumottava ja korvattava.

(6)	Cedefopia koskevat säännöt olisi mahdollisuuksien mukaan ja sen kolmikantainen luonne huomioon ottaen vahvistettava Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan komission erillisvirastoista 19 päivänä heinäkuuta 2012 antaman yhteisen julkilausuman periaatteiden mukaisesti.

(7)

Koska kaikki kolme kolmikantaista virastoa eli Cedefop, Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö (Eurofound) ja Euroopan työterveys- ja työturvallisuusvirasto (EU-OSHA) käsittelevät työmarkkinoihin, työympäristöön, ammatilliseen koulutukseen ja osaamiseen liittyviä seikkoja, niiden välillä edellytetään tiivistä koordinointia. Tiivistä koordinointia edellytetään myös Euroopan koulutussäätiön (ETF) kanssa. Cedefopin olisi siksi työssään täydennettävä ETF:n, Eurofoundin ja EU-OSHAn työtä siltä osin, kuin niillä on samankaltaiset toiminta-alat ja suosittava hyvin toimivia välineitä, kuten yhteisymmärryspöytäkirjoja. Cedefopin olisi hyödynnettävä tehokkuutta ja synergiaa vahvistavia toimintatapoja ja vältettävä toimissaan päällekkäisyyttä ETF:n, Eurofoundin ja EU-OSHAn sekä komission toimien kanssa. Lisäksi Cedefopin olisi tapauksen mukaan pyrittävä tehokkaaseen yhteistyöhön unionin toimielinten ja ulkopuolisten erityiselinten sisäisten tutkimusresurssien kanssa.

(8)	Komission olisi Cedefopin arvioinnin aikana kuultava tärkeimpiä sidosryhmiä, muun muassa hallintoneuvoston jäseniä ja Euroopan parlamentin jäseniä.

(9)

Cedefopin, Eurofoundin ja EU-OSHAn kolmikantainen luonne ilmentää erittäin arvokkaalla tavalla työmarkkinaosapuolten sekä unionin ja kansallisten viranomaisten väliseen työmarkkinavuoropuheluun perustuvaa kokonaisvaltaista lähestymistapaa, joka on erityisen tärkeä yhteisten ja kestävien sosiaalisten ja taloudellisten ratkaisujen löytämiseksi.

(10)

Cedefopin päätöksentekoprosessin virtaviivaistamiseksi sekä tehokkuuden ja vaikuttavuuden lisäämiseksi olisi otettava käyttöön kaksitasoinen hallintorakenne. Tätä varten jäsenvaltioiden, kansallisten työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen ja komission olisi oltava edustettuina hallintoneuvostossa, jolla olisi oltava tarvittava toimivalta, mukaan lukien valtuudet vahvistaa talousarvio ja hyväksyä ohjelma-asiakirja. Cedefopin monivuotisen työohjelman ja sen vuotuisen työohjelman sisältävässä ohjelma-asiakirjassa hallintoneuvoston olisi vahvistettava Cedefopin toiminnan strategiset painopisteet. Lisäksi hallintoneuvoston hyväksymiin eturistiriitojen ehkäisemistä ja hallintaa koskeviin sääntöihin olisi sisällyttävä toimenpiteitä mahdollisten riskien havaitsemiseksi varhaisessa vaiheessa.

(11)

Cedefopin moitteettoman toiminnan takaamiseksi jäsenvaltioiden, Euroopan tason työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen ja komission olisi varmistettava, että hallintoneuvostoon nimitettävillä henkilöillä on asianmukaiset tiedot ammatilliseen koulutukseen, osaamiseen ja tutkintoihin liittyvissä kysymyksissä, jotta he voivat tehdä strategisia päätöksiä ja valvoa Cedefopin toimintaa.

(12)

(13)

Pääjohtajan olisi vastattava hallintoneuvoston vahvistaman strategisen linjauksen mukaisesti Cedefopin yleisestä johtamisesta, mukaan lukien päivittäisen toiminnan hallinnointi sekä taloudellisten ja henkilöresurssien hallinta. Pääjohtajan olisi käytettävä hänelle annettuja toimivaltuuksia. Nämä valtuudet olisi voitava ottaa häneltä pois poikkeustapauksissa, kuten eturistiriitatilanteessa tai hänen rikkoessaan vakavalla tavalla Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen, jäljempänä ’henkilöstösäännöt’, mukaisia velvoitteitaan.

(14)

(15)	Cedefopilla on yhteystoimisto Brysselissä. Mahdollisuus toimiston pitämiseen olisi säilytettävä.

(16)

Cedefopia koskevat rahoitussäännökset sekä ohjelmasuunnittelua ja raportointia koskevat säännökset olisi saatettava ajan tasalle. Komission delegoidussa asetuksessa (EU) N:o 1271/2013 (4) säädetään, että Cedefop arvioi etu- ja jälkikäteen niitä ohjelmia ja toimia, joista aiheutuu huomattavia menoja. Cedefopin olisi otettava nämä arvioinnit huomioon monivuotisessa ja vuotuisessa ohjelmasuunnittelussaan.

(17)

Jotta taataan Cedefopin täysi itsenäisyys ja riippumattomuus ja mahdollistetaan se, että Cedefop voi asianmukaisesti toteuttaa tavoitteensa ja tehtävänsä tämän asetuksen mukaisesti, sillä olisi oltava riittävä oma talousarvio, jonka varat muodostuvat pääosin unionin yleisestä talousarviosta saatavasta rahoitusosuudesta. Unionin talousarviomenettelyä olisi sovellettava Cedefopiin siltä osin, kuin kyseessä ovat unionin rahoitusosuus ja muut unionin yleisestä talousarviosta maksettavat tuet. Tilintarkastustuomioistuimen olisi tarkastettava Cedefopin tilit.

(18)

Euroopan unionin elinten käännöskeskuksen, jäljempänä ’käännöskeskus’, olisi huolehdittava Cedefopin toiminnassa tarvittavista käännöspalveluista. Cedefopin olisi tehtävä yhteistyötä käännöskeskuksen kanssa, jotta voidaan vahvistaa laatua, oikea-aikaisuutta ja luottamuksellisuutta koskevat indikaattorit, määrittää selkeästi Cedefopin tarpeet ja painopisteet sekä luoda avoimet ja objektiiviset menettelyt käännösprosessia varten.

(19)	Cedefopin henkilöstöä koskevien säännösten olisi vastattava henkilöstösääntöjä ja unionin muuhun henkilöstöön sovellettavia palvelussuhteen ehtoja, jäljempänä ’muuhun henkilöstöön sovellettavat palvelussuhteen ehdot’, jotka on vahvistettu neuvoston asetuksella (ETY, Euratom, EHTY) N:o 259/68 (5).

(20)

Cedefopin olisi toteutettava tarpeelliset toimenpiteet varmistaakseen luottamuksellisten tietojen turvallisen käsittelyn. Cedefopin olisi hyväksyttävä tarvittaessa turvallisuussääntöjä, jotka vastaavat komission päätöksissä (EU, Euratom) 2015/443 (6) ja (EU, Euratom) 2015/444 (7) vahvistettuja sääntöjä.

(21)	On tarpeen säätää talousarviota sekä hallintoneuvostoa ja henkilöstöä koskevia siirtymäsäännöksiä, jotta Cedefopin toiminnan jatkuvuus voidaan varmistaa odotettaessa tämän asetuksen täytäntöönpanoa,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

TAVOITTEET JA TEHTÄVÄT

1 artikla

Perustaminen ja tavoitteet

1. Perustetaan unionin virastoksi Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskus (Cedefop).

2. Cedefopin tavoitteena on tukea ammatilliseen koulutukseen liittyvän unionin politiikan sekä osaamiseen ja tutkintoihin liittyvän politiikan edistämistä, kehittämistä ja täytäntöönpanoa työskentelemällä yhdessä komission, jäsenvaltioiden ja työmarkkinaosapuolten kanssa.

Tätä varten Cedefop kartuttaa ja jakaa tietoa, tarjoaa politiikan valmistelemiseksi näyttöä ja palveluja, myös tutkimukseen perustuvia päätelmiä, ja helpottaa tiedon jakoa unionin ja kansallisen tason toimijoiden keskuudessa ja välillä.

2 artikla

Tehtävät

1. Cedefopilla on seuraavat tehtävät 1 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuilla toiminta-aloilla, ja se ottaa samalla täysimääräisesti huomioon jäsenvaltioiden omat vastuut:

a)	analysoida ammatillista koulutusta, osaamista ja tutkintoja koskevien politiikkojen ja järjestelmien suuntauksia ja tehdä niistä vertailevia analyysejä eri maiden välillä;

b)	analysoida työmarkkinoiden suuntauksia osaamisen ja tutkintojen sekä ammatillisen koulutuksen kannalta;

c)	analysoida ja edistää tutkintojen suunnitteluun ja myöntämiseen liittyvää kehitystä, niiden organisointia puitteisiin ja niiden toimintaa työmarkkinoilla sekä ammatillisessa koulutuksessa avoimuuden ja tunnustamisen parantamiseksi;

d)	analysoida ja edistää epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen validointiin liittyvää kehitystä;

e)	tehdä tai tilata selvityksiä ja tehdä tutkimusta asiaankuuluvista sosioekonomisista kehityssuunnista ja niihin liittyvistä politiikkakysymyksistä;

f)	tarjota foorumeita kokemusten ja tietojen vaihdolle hallitusten, työmarkkinaosapuolten ja muiden sidosryhmien välillä kansallisella tasolla;

g)	edistää, myös näyttöön perustuvien tietojen ja analyysien avulla, uudistusten ja politiikan täytäntöönpanoa kansallisella tasolla;

h)	levittää tietoa politiikan edistämiseksi sekä tietoisuuden ja ymmärryksen lisäämiseksi siitä potentiaalista, jota ammatillisella koulutuksella on ihmisten työllistettävyyden sekä tuottavuuden ja elinikäisen oppimisen edistämisessä ja tukemisessa;

i)	hallinnoida ammatilliseen koulutukseen, osaamiseen, ammatteihin ja tutkintoihin liittyviä välineitä, tietokokonaisuuksia ja palveluja ja asettaa ne kansalaisten, yritysten, päättäjien, työmarkkinaosapuolten ja muiden sidosryhmien saataville;

j)	vahvistaa 29 artiklan mukaisesti strategia, joka koskee suhteita kolmansiin maihin ja kansainvälisiin järjestöihin asioissa, joissa Cedefop on toimivaltainen.

2. Jos tarvitaan uusia selvityksiä ja ennen kuin tehdään toimintapoliittisia päätöksiä, unionin toimielimet ottavat huomioon Cedefopin asiantuntemuksen ja selvitykset, joita se on mahdollisesti tehnyt kyseisellä alalla tai joita se voi tehdä, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 (8) mukaisesti.

3. Toiminnassaan Cedefop ottaa huomioon ammatillisen koulutuksen ja muiden koulutussektoreiden välillä olevat yhteydet.

4. Cedefop voi tehdä yhteistyösopimuksia muiden asiaankuuluvien unionin virastojen kanssa, jotta voidaan helpottaa ja edistää yhteistyötä niiden kanssa.

5. Tehtäviään toteuttaessaan Cedefop pitää yllä tiivistä vuoropuhelua erityisesti julkisten ja yksityisten sekä kansallisten ja kansainvälisten ammatilliseen koulutukseen sekä osaamiseen ja tutkintoihin liittyvän politiikan alalla toimivien asiantuntijaelinten sekä viranomaisten ja oppilaitosten, työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen ja kansallisten kolmikantaisten elinten kanssa, mikäli niitä on. Cedefop tekee yhteistyötä muiden unionin virastojen, etenkin ETF:n, Eurofoundin ja EU-OSHAn kanssa, jotta voidaan edistää synergiaa ja täydentävyyttä niiden toiminnan kanssa ja samalla välttää toimien päällekkäisyys, tämän kuitenkaan vaikuttamatta sen tavoitteiden ja tarkoitusten toteuttamiseen.

II LUKU

CEDEFOPIN ORGANISAATIO

3 artikla

Hallinto- ja johtamisrakenne

Cedefopin hallinto- ja johtamisrakenteen muodostavat

a)	hallintoneuvosto;

b)	johtokunta;

c)	pääjohtaja.

1 JAKSO

Hallintoneuvosto

4 artikla

Hallintoneuvoston kokoonpano

1. Hallintoneuvostoon kuuluu

a)	yksi hallitusta edustava jäsen kustakin jäsenvaltiosta;

b)	yksi työnantajajärjestöjä edustava jäsen kustakin jäsenvaltiosta;

c)	yksi työntekijäjärjestöjä edustava jäsen kustakin jäsenvaltiosta;

d)	kolme komissiota edustavaa jäsentä;

e)	yksi Euroopan parlamentin nimittämä riippumaton asiantuntija.

Jokaisella a–d alakohdassa tarkoitetulla jäsenellä on äänioikeus.

Neuvosto nimittää a, b ja c alakohdassa tarkoitetut jäsenet jäsenvaltioiden ja Euroopan tason työnantaja- ja työntekijäjärjestöjen toimittamien nimettyjen ehdokkaiden pohjalta.

Komissio nimittää d alakohdassa tarkoitetut jäsenet.

Euroopan parlamentin asiasta vastaava valiokunta nimittää e alakohdassa tarkoitetun asiantuntijan.

2. Jokaisella hallintoneuvoston jäsenellä on varajäsen. Varajäsen edustaa varsinaista jäsentä tämän poissa ollessa. Varajäsenet nimitetään 1 kohdan mukaisesti.

3. Hallintoneuvoston jäsenet ja näiden varajäsenet nimetään ja nimitetään heidän ammatillisen koulutuksen, osaamisen ja tutkintojen alaa koskevan tietämyksensä perusteella ottaen huomioon heidän asiaankuuluvat taitonsa, kuten johtamis-, hallinto- ja varainhoitotaidot, ja asiantuntemuksensa Cedefopin keskeisten tehtävien alalla, jotta he voivat toimia tehokkaasti valvontatehtävässä. Kaikkien hallintoneuvostossa edustettujen osapuolten on pyrittävä rajoittamaan edustajiensa vaihtuvuutta, jotta voidaan varmistaa hallintoneuvoston työskentelyn jatkuvuus. Kaikkien osapuolten on pyrittävä naisten ja miesten tasapuoliseen edustukseen hallintoneuvostossa.

4. Jokaisen jäsenen ja varajäsenen on allekirjoitettava toimikautensa alussa kirjallinen ilmoitus siitä, että hän ei ole eturistiriitatilanteessa. Jokaisen jäsenen ja varajäsenen on saatettava ilmoituksensa ajan tasalle eturistiriitoihin liittyvien olosuhteiden muuttuessa. Cedefop julkaisee ilmoitukset ja päivitykset verkkosivustollaan.

5 artikla

Hallintoneuvoston tehtävät

1. Hallintoneuvosto

a)	ohjaa strategisesti Cedefopin toimintaa;

b)	hyväksyy vuosittain äänioikeutettujen jäsenten kahden kolmasosan enemmistöllä ja 6 artiklan mukaisesti Cedefopin ohjelma-asiakirjan, joka sisältää Cedefopin monivuotisen työohjelman ja seuraavan vuoden vuotuisen työohjelman;

c)	hyväksyy äänioikeutettujen jäsenten kahden kolmasosan enemmistöllä Cedefopin vuotuisen talousarvion ja hoitaa muita kyseiseen talousarvioon liittyviä tehtäviä III luvun mukaisesti;

d)	hyväksyy Cedefopin konsolidoidun vuotuisen toimintakertomuksen ja arvioinnin Cedefopin toiminnasta, toimittaa ne viimeistään kunkin vuoden heinäkuun 1 päivänä Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle ja julkaisee konsolidoidun vuotuisen toimintakertomuksen;

e)	hyväksyy Cedefopiin sovellettavat varainhoitosäännöt 16 artiklan mukaisesti;

f)	hyväksyy petostentorjuntastrategian, joka on oikeassa suhteessa petosriskeihin nähden ottaen huomioon toteutettavien toimenpiteiden kustannukset ja hyödyt;

g)	hyväksyy jäsentensä ja riippumattomien asiantuntijoiden sekä 19 artiklassa tarkoitettujen kansallisten asiantuntijoiden ja muun henkilöstön, joka ei ole Cedefopin palveluksessa, eturistiriitojen ehkäisemistä ja hallintaa koskevat säännöt;

h)	hyväksyy tarpeiden analysoinnin pohjalta tiedotusta ja viestintää koskevat suunnitelmat ja saattaa ne säännöllisesti ajan tasalle ja ottaa tämän huomioon Cedefopin ohjelma-asiakirjassa;

i)	vahvistaa työjärjestyksensä;

j)	käyttää 2 kohdan mukaisesti Cedefopin henkilöstön suhteen henkilöstösäännöissä nimittävälle viranomaiselle ja muuhun henkilöstöön sovellettavissa palvelussuhteen ehdoissa työsopimusten tekemiseen valtuutetulle viranomaiselle annettuja valtuuksia, jäljempänä ’nimittävän viranomaisen toimivalta’;

k)	hyväksyy henkilöstösääntöjen ja muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen soveltamiseksi tarvittavat asianmukaiset täytäntöönpanosäännöt henkilöstösääntöjen 110 artiklan mukaisesti;

l)	nimittää pääjohtajan ja jatkaa tarvittaessa tämän toimikautta tai erottaa tämän toimestaan 18 artiklan mukaisesti;

m)	jollei henkilöstösäännöistä ja muuhun henkilöstöön sovellettavista palvelussuhteen ehdoista muuta johdu, nimittää tilinpitäjän, joka hoitaa tehtäviään täysin riippumattomasti;

n)	vahvistaa johtokunnan työjärjestyksen;

o)	huolehtii siitä, että sisäisen tai ulkoisen tarkastuksen raportteihin ja arviointeihin perustuvien havaintojen ja suositusten sekä Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimusten perusteella toteutetaan asianmukaiset jatkotoimet;

p)	hyväksyy yhteistyöjärjestelyjen vahvistamisen kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten ja kansainvälisten järjestöjen kanssa 29 artiklan mukaisesti.

6 artikla

Monivuotinen ja vuotuinen ohjelmasuunnittelu

Ohjelma-asiakirjasta tulee lopullinen, kun unionin yleinen talousarvio on lopullisesti vahvistettu, ja sitä mukautetaan tarvittaessa talousarviota vastaavasti.

3. Monivuotisessa työohjelmassa esitetään yleinen strateginen ohjelmasuunnittelu, mukaan lukien tavoitteet, odotetut tulokset ja suoritusindikaattorit, niin että vältetään päällekkäisyys muiden virastojen ohjelmasuunnittelun kanssa. Siinä esitetään myös resursseja koskeva ohjelmasuunnittelu, mukaan lukien monivuotinen talousarvio ja henkilöstösuunnitelma. Siihen sisällytetään 29 artiklan mukaisesti strategia suhteiden järjestämiseksi kolmansiin maihin ja kansainvälisiin järjestöihin, tähän strategiaan liittyvät toimet ja eritelmä asiaan liittyvistä resursseista.

4. Vuotuinen työohjelma on yhdenmukainen 3 kohdassa tarkoitetun monivuotisen työohjelman kanssa, ja siinä on mukana

a)	yksityiskohtaiset tavoitteet ja odotetut tulokset, suoritusindikaattorit mukaan lukien;

b)	kuvaus rahoitettavista toimista, tehokkuuden lisäämiseksi suunnitellut toimenpiteet mukaan lukien;

c)	kuhunkin toimeen osoitetut taloudelliset ja henkilöresurssit toimintoperusteisen budjetoinnin ja hallinnoinnin periaatteiden mukaisesti;

d)	29 artiklan mukaisesti mahdolliset toimet, jotka liittyvät suhteisiin kolmansiin maihin ja kansainvälisiin järjestöihin.

Siinä ilmoitetaan selkeästi, mitkä toimet on lisätty tai poistettu tai mitä toimia on muutettu edelliseen varainhoitovuoteen verrattuna.

5. Hallintoneuvosto muuttaa hyväksyttyä vuotuista työohjelmaa, jos Cedefopille osoitetaan uusi toiminto. Hallintoneuvosto voi siirtää pääjohtajalle valtuudet tehdä vuotuiseen työohjelmaan muita kuin olennaisia muutoksia.

Vuotuiseen työohjelmaan tehtävät olennaiset muutokset hyväksytään samaa menettelyä noudattaen kuin alkuperäinen vuotuinen työohjelma.

Uuden toiminnon osoittaminen Cedefopille 2 artiklassa säädettyjen tehtävien hoitamiseksi otetaan huomioon sen resursseja ja rahoitusta koskevassa ohjelmasuunnittelussa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan parlamentin ja neuvoston, jäljempänä ’budjettivallan käyttäjä’, toimivaltaa.

7 artikla

Hallintoneuvoston puheenjohtaja

1. Hallintoneuvosto valitsee puheenjohtajan ja kolme varapuheenjohtajaa seuraavasti:

a)	yhden jäsenvaltioiden hallituksia edustavista jäsenistä;

b)	yhden työnantajajärjestöjä edustavista jäsenistä;

c)	yhden työntekijäjärjestöjä edustavista jäsenistä; ja

d)	yhden komissiota edustavista jäsenistä.

Puheenjohtaja ja varapuheenjohtajat valitaan hallintoneuvoston äänioikeutettujen jäsenten kahden kolmasosan enemmistöllä.

8 artikla

Hallintoneuvoston kokoukset

1. Hallintoneuvoston kokoukset kutsuu koolle puheenjohtaja.

2. Pääjohtaja osallistuu asioiden käsittelyyn, mutta hänellä ei ole äänioikeutta.

5. Cedefop vastaa hallintoneuvoston sihteeristön tehtävistä.

9 artikla

Hallintoneuvoston äänestyssäännöt

2. Kullakin äänioikeutetulla jäsenellä on yksi ääni. Äänioikeutetun jäsenen poissa ollessa hänen varajäsenellään on oikeus käyttää hänen äänioikeuttaan.

3. Puheenjohtaja osallistuu äänestykseen.

4. Pääjohtaja osallistuu asioiden käsittelyyn, mutta hänellä ei ole äänioikeutta.

5. Hallintoneuvoston työjärjestyksessä määritellään yksityiskohtaisemmat äänestystä koskevat järjestelyt, erityisesti olosuhteet, joissa jäsen voi toimia toisen jäsenen puolesta.

2 JAKSO

Johtokunta

10 artikla

Johtokunta

1. Hallintoneuvostoa avustaa johtokunta.

2. Johtokunta

a)	valmistelee hallintoneuvoston tekemät päätökset;

b)	huolehtii yhdessä hallintoneuvoston kanssa siitä, että sisäisen tai ulkoisen tarkastuksen raportteihin ja arviointeihin perustuvien havaintojen ja suositusten sekä OLAFin tutkimusten perusteella toteutetaan asianmukaiset jatkotoimet;

c)	neuvoo pääjohtajaa tarvittaessa hallintoneuvoston päätösten täytäntöönpanossa hallinnon ja varainhoidon valvonnan lujittamiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 11 artiklassa esitettyjä pääjohtajan velvollisuuksia.

5. Johtokunnan jäsenten toimikausi on kaksi vuotta. Toimikausi voidaan uusia. Johtokunnan jäsenen toimikausi päättyy päivänä, jona hänen jäsenyytensä hallintoneuvostossa päättyy.

3 JAKSO

Pääjohtaja

11 artikla

Pääjohtajan velvollisuudet

1. Pääjohtaja vastaa Cedefopin johtamisesta hallintoneuvoston vahvistaman strategisen linjauksen mukaisesti ja on vastuussa hallintoneuvostolle.

3. Pääjohtaja raportoi pyydettäessä Euroopan parlamentille tehtäviensä hoidosta. Neuvosto voi pyytää pääjohtajaa raportoimaan tehtäviensä hoidosta.

4. Pääjohtaja on Cedefopin laillinen edustaja.

5. Pääjohtaja vastaa Cedefopille tällä asetuksella uskottujen tehtävien täytäntöönpanosta. Pääjohtajan vastuulla on erityisesti

a)	Cedefopin päivittäisen toiminnan hallinnointi, mukaan lukien hänelle 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti henkilöstöasioissa annetun toimivallan käyttö;

b)	hallintoneuvoston tekemien päätösten täytäntöönpano;

c)	henkilöstöhallintoa koskevien päätösten tekeminen 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun päätöksen mukaisesti;

d)	päätösten tekeminen Cedefopin sisäisistä rakenteista, mukaan lukien tarvittaessa sijaisjärjestelyt, jotka voivat kattaa Cedefopin päivittäisen toiminnan hallinnoinnin, ottaen huomioon Cedefopin toimintaan ja moitteettomaan varainhoitoon liittyvät tarpeet;

e)	ohjelma-asiakirjan valmistelu ja sen toimittaminen hallintoneuvostolle sen jälkeen, kun komissiota on kuultu;

f)	ohjelma-asiakirjan täytäntöönpano ja siitä raportointi hallintoneuvostolle;

g)	Cedefopin toimintaa koskevan vuotuisen konsolidoidun toimintakertomuksen laatiminen ja sen esittäminen hallintoneuvostolle arvioitavaksi ja hyväksyttäväksi;

h)	sellaisen tehokkaan seurantajärjestelmän käyttöönotto, jonka avulla voidaan suorittaa 27 artiklassa tarkoitetut säännölliset arvioinnit, sekä raportointijärjestelmän käyttöönotto niiden tuloksia koskevan yhteenvedon laatimista varten;

i)	Cedefopiin sovellettavien varainhoitosääntöjen luonnoksen valmistelu;

j)	Cedefopin tuloja ja menoja koskevan ennakkoarvion luonnoksen valmistelu osana Cedefopin ohjelma-asiakirjaa ja Cedefopin talousarvion toteuttaminen;

k)	toimintasuunnitelman laatiminen jatkotoimista, joita toteutetaan sisäisen tai ulkoisen tarkastusten raporttien ja arviointien päätelmien sekä OLAFin tutkimusten perusteella, ja raportointi edistymisestä kahdesti vuodessa komissiolle ja säännöllisesti hallintoneuvostolle ja johtokunnalle;

l)	pyrkiminen varmistamaan sukupuolten tasapuolinen edustus Cedefopissa;

n)	Cedefopin petostentorjuntastrategian valmistelu ja sen esittäminen hallintoneuvostolle hyväksyttäväksi;

o)	tarpeen mukaan yhteistyö muiden unionin virastojen kanssa ja yhteistyösopimusten tekeminen niiden kanssa.

6. Pääjohtajan vastuulla on myös päättää, onko Cedefopin tehtävien tehokkaan ja tuloksellisen toteuttamisen kannalta tarpeellista perustaa yhteystoimisto Brysseliin Cedefopin ja asiaankuuluvien unionin toimielinten välisen yhteistyön edistämiseksi. Kyseinen päätös edellyttää etukäteen annettua suostumusta komissiolta, hallintoneuvostolta ja asianomaiselta jäsenvaltiolta. Kyseisessä päätöksessä on määriteltävä mainitun yhteystoimiston toteuttamien toimien laajuus siten, että vältetään tarpeettomia kustannuksia ja Cedefopin hallinnollisten tehtävien päällekkäisyys.

III LUKU

VARAINHOITOSÄÄNNÖKSET

12 artikla

Talousarvio

1. Cedefopin kaikista tuloista ja menoista laaditaan kutakin varainhoitovuotta varten arvio, jonka perusteella tulot ja menot otetaan Cedefopin talousarvioon. Varainhoitovuosi vastaa kalenterivuotta.

2. Cedefopin talousarvioon otettavien tulojen ja menojen on oltava tasapainossa.

3. Cedefopin tulot koostuvat seuraavista, rajoittamatta kuitenkaan muita tulonlähteitä:

a)	unionin yleiseen talousarvioon otettu unionin rahoitusosuus;

b)	jäsenvaltioiden mahdollinen vapaaehtoinen rahoitusosuus;

c)	Cedefopin julkaisuista ja muista suoritteista saadut tulot;

d)	Cedefopin toimintaan 29 artiklan mukaisesti osallistuvien kolmansien maiden mahdolliset rahoitusosuudet.

4. Cedefopin menoihin kuuluvat henkilöstön palkat, hallinto- ja infrastruktuurimenot sekä toimintamenot.

13 artikla

Talousarvion laatiminen

1. Pääjohtaja laatii vuosittain Cedefopin seuraavan varainhoitovuoden tuloja ja menoja koskevan alustavan ennakkoarvion, johon sisältyy henkilöstötaulukko, ja toimittaa sen hallintoneuvostolle.

2. Hallintoneuvosto hyväksyy alustavan ennakkoarvion pohjalta ennakkoarvion Cedefopin tuloista ja menoista seuraavaa varainhoitovuotta varten ja toimittaa sen komissiolle viimeistään kunkin vuoden tammikuun 31 päivänä.

3. Komissio toimittaa ennakkoarvion budjettivallan käyttäjälle yhdessä unionin yleistä talousarviota koskevan esityksen kanssa. Ennakkoarvio asetetaan myös Cedefopin saataville.

5. Budjettivallan käyttäjä hyväksyy Cedefopille annettavaa unionin yleisestä talousarviosta maksettavaa rahoitusosuutta koskevat määrärahat.

6. Budjettivallan käyttäjä vahvistaa Cedefopin henkilöstötaulukon.

7. Hallintoneuvosto vahvistaa Cedefopin talousarvion. Siitä tulee lopullinen, kun unionin yleinen talousarvio on lopullisesti vahvistettu, ja sitä mukautetaan tarvittaessa vastaavasti. Muutokset Cedefopin talousarvioon, mukaan lukien henkilöstötaulukkoon, hyväksytään samaa menettelyä noudattaen.

8. Kaikkiin rakennushankkeisiin, joilla on todennäköisesti huomattava vaikutus Cedefopin talousarvioon, sovelletaan delegoitua asetusta (EU) N:o 1271/2013.

14 artikla

Talousarvion toteuttaminen

1. Pääjohtaja vastaa Cedefopin talousarvion toteuttamisesta.

2. Pääjohtaja toimittaa vuosittain budjettivallan käyttäjälle kaikki arviointimenettelyjen tulosten kannalta olennaiset tiedot.

15 artikla

Tilinpäätöksen esittäminen ja vastuuvapauden myöntäminen

1. Cedefopin tilinpitäjä toimittaa varainhoitovuoden (vuosi N) alustavan tilinpäätöksen komission tilinpitäjälle ja tilintarkastustuomioistuimelle viimeistään seuraavan varainhoitovuoden (vuosi N + 1) maaliskuun 1 päivänä.

2. Cedefop toimittaa selvityksen vuoden N talousarvio- ja varainhallinnosta Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle viimeistään vuoden N + 1 maaliskuun 31 päivänä.

3. Komission tilinpitäjä toimittaa Cedefopin vuoden N alustavan tilinpäätöksen konsolidoituna komission tilinpäätökseen tilintarkastustuomioistuimelle viimeistään vuoden N + 1 maaliskuun 31 päivänä.

4. Saatuaan asetuksen (EU, Euratom) 2018/1046 246 artiklan nojalla tilintarkastustuomioistuimen huomautukset Cedefopin vuoden N alustavasta tilinpäätöksestä tilinpitäjä laatii Cedefopin kyseisen vuoden lopullisen tilinpäätöksen. Pääjohtaja toimittaa sen hallintoneuvostolle lausuntoa varten.

5. Hallintoneuvosto antaa lausunnon Cedefopin vuoden N lopullisesta tilinpäätöksestä.

6. Cedefopin tilinpitäjä toimittaa vuoden N lopullisen tilinpäätöksen ja hallintoneuvoston lausunnon Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle viimeistään vuoden N + 1 heinäkuun 1 päivänä.

7. Vuoden N lopullinen tilinpäätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä viimeistään vuoden N + 1 marraskuun 15 päivänä.

16 artikla

Varainhoitosäännöt

Hallintoneuvosto hyväksyy Cedefopiin sovellettavat varainhoitosäännöt komissiota kuultuaan. Ne voivat poiketa delegoidusta asetuksesta (EU) N:o 1271/2013 ainoastaan, jos Cedefopin toiminta sitä erityisesti edellyttää ja jos komissio on antanut siihen ennalta suostumuksensa.

IV LUKU

HENKILÖSTÖ

17 artikla

Yleiset säännökset

1. Cedefopin henkilöstöön sovelletaan henkilöstösääntöjä ja muuhun henkilöstöön sovellettavia palvelussuhteen ehtoja sekä unionin toimielinten välisellä sopimuksella hyväksyttyjä henkilöstösääntöjen ja palvelussuhteen ehtojen soveltamiseksi tarvittavia sääntöjä.

18 artikla

Pääjohtaja

1. Pääjohtaja on henkilöstön jäsen, ja hänet otetaan palvelukseen Cedefopin väliaikaisena toimihenkilönä muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan a alakohdan nojalla.

2. Hallintoneuvosto nimittää pääjohtajan komission laatiman ehdokasluettelon perusteella avointa ja läpinäkyvää valintamenettelyä noudattaen.

Valittu ehdokas kutsutaan antamaan lausuma Euroopan parlamentille ja vastaamaan parlamentin jäsenten esittämiin kysymyksiin. Tämä keskustelu ei saa aiheettomasti viivästyttää nimitystä.

Pääjohtajan työsopimusta tehtäessä Cedefopia edustaa hallintoneuvoston puheenjohtaja.

4. Hallintoneuvosto voi 3 kohdassa tarkoitetun arvion huomioon ottaen jatkaa pääjohtajan toimikautta kerran enintään viideksi vuodeksi.

5. Jos pääjohtajan toimikautta on jatkettu, hän ei saa enää jatketun toimikautensa lopussa osallistua saman toimen uuteen valintamenettelyyn.

7. Hallintoneuvosto tekee päätökset pääjohtajan nimittämisestä, toimikauden jatkamisesta tai toimesta erottamisesta äänioikeutettujen jäsenten kahden kolmasosan enemmistöllä.

19 artikla

Kansalliset asiantuntijat ja muu henkilöstö

1. Cedefop voi käyttää kansallisia asiantuntijoita ja muuta henkilöstöä, joka ei ole Cedefopin palveluksessa.

2. Hallintoneuvosto tekee päätöksen, jossa vahvistetaan säännöt kansallisten asiantuntijoiden tilapäisestä siirtämisestä Cedefopin palvelukseen.

V LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

20 artikla

Oikeudellinen asema

1. Cedefop on unionin virasto. Se on oikeushenkilö.

2. Cedefopilla on kaikissa jäsenvaltioissa laajin kansallisen lainsäädännön mukaan oikeushenkilöllä oleva oikeuskelpoisuus. Se voi erityisesti hankkia ja luovuttaa kiinteää ja irtainta omaisuutta sekä esiintyä kantajana ja vastaajana oikeudenkäynneissä.

3. Cedefopin kotipaikka on Thessaloniki.

4. Cedefop voi 11 artiklan 6 kohdan mukaisesti perustaa yhteystoimiston Brysseliin sen ja asiaankuuluvien unionin toimielinten välisen yhteistyön edistämiseksi.

21 artikla

Erioikeudet ja vapaudet

Cedefopiin ja sen henkilöstöön sovelletaan Euroopan unionin erioikeuksia ja vapauksia koskevaa pöytäkirjaa N:o 7.

22 artikla

Kielijärjestelyt

1. Cedefopiin sovelletaan neuvoston asetuksessa N:o 1 (9) vahvistettuja säännöksiä.

2. Käännöskeskus huolehtii Cedefopin toiminnan edellyttämistä käännöspalveluista.

23 artikla

Avoimuus ja tietosuoja

1. Cedefop noudattaa toiminnassaan suurta avoimuutta.

2. Cedefopin hallussa oleviin asiakirjoihin sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1049/2001 (10).

3. Hallintoneuvosto vahvistaa asetuksen (EY) N:o 1049/2001 soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt kuuden kuukauden kuluessa ensimmäisestä kokouksestaan.

4. Cedefopin suorittamaan henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2018/1725 (11). Hallintoneuvosto vahvistaa kuuden kuukauden kuluessa ensimmäisestä kokouksestaan toimenpiteet, joiden mukaisesti Cedefop soveltaa asetusta (EU) 2018/1725, tietosuojavastaavan nimittämistä koskevat toimenpiteet mukaan lukien. Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultava ennen toimenpiteiden vahvistamista.

24 artikla

Petostentorjunta

1. Helpottaakseen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 883/2013 (12) soveltamisalaan kuuluvien petosten, lahjonnan ja muun laittoman toiminnan torjuntaa Cedefop liittyy viimeistään 21 päivänä elokuuta 2019 Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan yhteisöjen komission 25 päivänä toukokuuta 1999 tekemään toimielinten väliseen sopimukseen Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) sisäisistä tutkimuksista (13) ja vahvistaa mainitun sopimuksen liitteessä olevaa mallia käyttäen asianmukaiset määräykset, joita sovelletaan sen kaikkiin työntekijöihin.

2. Tilintarkastustuomioistuimella on valtuudet tehdä kaikkien Cedefopilta unionin rahoitusta saaneiden avustuksensaajien, toimeksisaajien ja alihankkijoiden osalta asiakirjoihin perustuvia ja paikan päällä suoritettavia tarkastuksia.

3. OLAF voi asetuksessa (EU, Euratom) N:o 883/2013 ja neuvoston asetuksessa (Euratom, EY) N:o 2185/96 (14) vahvistettujen säännösten ja menettelyjen mukaisesti tehdä tutkimuksia, mukaan luettuina paikan päällä suoritettavat tarkastukset ja todentamiset, selvittääkseen, onko Cedefopin rahoittamaan avustussopimukseen tai -päätökseen taikka sopimukseen liittynyt unionin taloudellisia etuja vahingoittavia petoksia, lahjontaa tai muuta laitonta toimintaa.

4. Cedefopin yhteistyösopimuksiin kolmansien maiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa sekä sen sopimuksiin, avustussopimuksiin ja avustuspäätöksiin on sisällytettävä määräyksiä, joissa nimenomaisesti annetaan tilintarkastustuomioistuimelle ja OLAFille valtuudet tehdä tällaisia tarkastuksia ja tutkimuksia kumpikin oman toimivaltansa mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1, 2 ja 3 kohdan soveltamista.

25 artikla

Turvallisuusluokiteltujen ja arkaluonteisten turvallisuusluokittelemattomien tietojen suojaamista koskevat turvallisuussäännöt

Cedefop hyväksyy tarpeen mukaan turvallisuussäännöt, jotka vastaavat päätöksissä (EU, Euratom) 2015/443 ja (EU, Euratom) 2015/444 vahvistettuja Euroopan unionin turvallisuusluokiteltujen tietojen ja arkaluonteisten turvallisuusluokittelemattomien tietojen suojaamista koskevia komission turvallisuussääntöjä. Cedefopin turvallisuussääntöjen on katettava muun muassa ja tapauksen mukaan tällaisten tietojen vaihtamista, käsittelyä ja tallentamista koskevat säännökset.

26 artikla

Vastuu

1. Sopimussuhteeseen perustuva Cedefopin vastuu määräytyy kyseiseen sopimukseen sovellettavan lain mukaan.

2. Euroopan unionin tuomioistuimella, jäljempänä ’unionin tuomioistuin’, on toimivalta antaa ratkaisu Cedefopin tekemässä sopimuksessa mahdollisesti olevan välityslausekkeen nojalla.

3. Sopimussuhteen ulkopuolisen vastuun perusteella Cedefop korvaa yksiköidensä tai henkilöstönsä tehtäviään suorittaessaan aiheuttaman vahingon jäsenvaltioiden lainsäädännön yhteisten yleisten periaatteiden mukaisesti.

4. Unionin tuomioistuimella on toimivalta antaa ratkaisu 3 kohdassa tarkoitetusta vahingonkorvauksesta.

5. Cedefopin henkilöstöön kuuluvien henkilökohtaisesta vastuusta Cedefopia kohtaan määrätään henkilöstösäännöissä ja muuhun henkilöstöön sovellettavissa palvelussuhteen ehdoissa.

27 artikla

Arviointi

1. Delegoidun asetuksen (EU) N:o 1271/2013 29 artiklan 5 kohdan mukaisesti Cedefop arvioi etu- ja jälkikäteen niitä ohjelmia ja toimia, joista aiheutuu huomattavia menoja.

2. Komissio varmistaa, että viimeistään 21 päivänä helmikuuta 2024 ja sen jälkeen joka viides vuosi suoritetaan komission suuntaviivojen mukainen arviointi, jossa arvioidaan Cedefopin toimintaa suhteessa sen tavoitteisiin, toimeksiantoon ja tehtäviin. Komissio kuulee arviointinsa aikana hallintoneuvoston jäseniä ja muita tärkeimpiä sidosryhmiä. Arvioinnissa tarkastellaan erityisesti mahdollista tarvetta muuttaa Cedefopin toimeksiantoa ja tällaisten muutosten taloudellisia vaikutuksia.

3. Komissio raportoi Euroopan parlamentille, neuvostolle ja hallintoneuvostolle arvioinnin tuloksista. Arvioinnin tulokset julkistetaan.

28 artikla

Hallinnolliset tutkimukset

Cedefopin toiminta kuuluu Euroopan oikeusasiamiehen tutkimusten alaisuuteen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 228 artiklan mukaisesti.

29 artikla

Yhteistyö kolmansien maiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa

1. Siltä osin kuin on tarpeen tämän asetuksen tavoitteiden saavuttamiseksi ja rajoittamatta kuitenkaan jäsenvaltioiden ja unionin toimielinten toimivaltaa Cedefop voi tehdä yhteistyötä kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten ja kansainvälisten järjestöjen kanssa.

Cedefop voi tätä varten vahvistaa työjärjestelyt näiden kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten ja kansainvälisten järjestöjen kanssa edellyttäen, että hallintoneuvosto antaa tähän luvan, ja komission annettua hyväksyntänsä. Kyseisillä järjestelyillä ei saa luoda unionia tai jäsenvaltioita koskevia oikeudellisia velvoitteita.

2. Cedefopin toimintaan voivat osallistua kolmannet maat, jotka ovat tehneet tästä sopimuksen unionin kanssa.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuihin sopimuksiin sisältyvien asianomaisten määräysten mukaisesti laaditaan järjestelyjä, joissa määritellään erityisesti luonne, laajuus ja tapa, jolla nämä kolmannet maat osallistuvat Cedefopin toimintaan, mukaan lukien Cedefopin toteuttamiin aloitteisiin osallistumista, rahoitusosuuksia ja henkilöstöä koskevat säännökset. Henkilöstöasioiden osalta näiden järjestelyjen on joka tapauksessa oltava henkilöstösääntöjen mukaiset.

3. Hallintoneuvosto hyväksyy strategian, joka koskee suhteita kolmansiin maihin ja kansainvälisiin järjestöihin asioissa, joissa Cedefop on toimivaltainen.

30 artikla

Päätoimipaikkasopimus ja toimintaolosuhteet

1. Isäntäjäsenvaltion Cedefopille tarjoamia tiloja ja palveluja koskevat tarvittavat järjestelyt sekä pääjohtajaan, hallintoneuvoston jäseniin, henkilöstöön ja heidän perheenjäseniinsä isäntäjäsenvaltiossa sovellettavat erityissäännöt vahvistetaan Cedefopin ja sen kotipaikkana olevan jäsenvaltion välisessä päätoimipaikkasopimuksessa.

2. Cedefopin isäntäjäsenvaltion on varmistettava Cedefopin toiminnan kannalta tarpeelliset edellytykset, mukaan lukien monikieliset ja eurooppahenkiset koulunkäyntimahdollisuudet sekä asianmukaiset liikenneyhteydet.

VI LUKU

SIIRTYMÄSÄÄNNÖKSET

31 artikla

Hallintoneuvostoa koskevat siirtymäsäännökset

Asetuksen (ETY) N:o 337/75 4 artiklan nojalla perustetun johtokunnan jäsenet jatkavat tehtävässään ja hoitavat tämän asetuksen 5 artiklassa tarkoitetun hallintoneuvoston tehtäviä, kunnes hallintoneuvoston jäsenet ja riippumaton asiantuntija on nimitetty tämän asetuksen 4 artiklan 1 kohdan nojalla.

32 artikla

Henkilöstöä koskevat siirtymäsäännökset

1. Asetuksen (ETY) N:o 337/75 6 artiklan nojalla nimitetty Cedefopin johtaja osoitetaan toimikautensa jäljellä olevaksi ajaksi hoitamaan tämän asetuksen 11 artiklassa säädettyjä pääjohtajan tehtäviä. Muut häntä koskevat sopimusehdot säilyvät muuttumattomina.

2. Jos pääjohtajan valinta- ja nimitysmenettely on käynnissä tämän asetuksen tullessa voimaan, asetuksen (ETY) N:o 337/75 6 artiklaa sovelletaan, kunnes kyseinen menettely on saatu päätökseen.

3. Tämä asetus ei vaikuta asetuksen (ETY) N:o 337/75 nojalla palvelukseen otetun henkilöstön oikeuksiin ja velvollisuuksiin. Tämän henkilöstön työsopimukset voidaan uusia tämän asetuksen nojalla henkilöstösääntöjen ja muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen mukaisesti.

Jos Cedefopilla on toiminnassa oleva yhteystoimisto tämän asetuksen tullessa voimaan, se säilytetään.

33 artikla

Talousarviota koskevat siirtymäsäännökset

Asetuksen (ETY) N:o 337/75 11 artiklan nojalla hyväksyttyjä talousarvioita koskeva vastuuvapausmenettely toteutetaan mainitun asetuksen 12 a artiklan mukaisesti.

VII LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

34 artikla

Kumoaminen

Kumotaan asetus (ETY) N:o 337/75, ja kaikkia viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen.

35 artikla

Johtokunnan hyväksymien sisäisten sääntöjen voimassaolo

Johtokunnan asetuksen (ETY) N:o 337/75 nojalla hyväksymät sisäiset säännöt pysyvät voimassa 20 päivän helmikuuta 2019 jälkeen, jollei hallintoneuvosto tämän asetuksen soveltamiseksi toisin päätä.

36 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Strasbourgissa 16 päivänä tammikuuta 2019.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

A. TAJANI

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

G. CIAMBA

(1) EUVL C 209, 30.6.2017, s. 49.

(2) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 11. joulukuuta 2018 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 20. joulukuuta 2018.

(3) Neuvoston asetus (ETY) N:o 337/75, annettu 10 päivänä helmikuuta 1975, Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskuksen perustamisesta (EYVL L 39, 13.2.1975, s. 1).

(5) EYVL L 56, 4.3.1968, s. 1.

(6) Komission päätös (EU, Euratom) 2015/443, annettu 13 päivänä maaliskuuta 2015, turvallisuudesta komissiossa (EUVL L 72, 17.3.2015, s. 41).

(7) Komission päätös (EU, Euratom) 2015/444, annettu 13 päivänä maaliskuuta 2015, EU:n turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamista koskevista säännöistä (EUVL L 72, 17.3.2015, s. 53).

(9) Neuvoston asetus N:o 1 Euroopan talousyhteisössä käytettäviä kieliä koskevista järjestelyistä (EYVL 17, 6.10.1958, s. 385).

(13) EYVL L 136, 31.5.1999, s. 15.

31.1.2019

Euroopan unionin virallinen lehti

L 30/112

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI (EU) 2019/130,

annettu 16 päivänä tammikuuta 2019,

työntekijöiden suojelemisesta syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville tekijöille tai perimän muutoksia aiheuttaville aineille altistumiseen työssä liittyviltä vaaroilta annetun direktiivin 2004/37/EY muuttamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 153 artiklan 2 kohdan b alakohdan yhdessä sen 153 artiklan 1 kohdan a alakohdan kanssa,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ovat kuulleet alueiden komiteaa,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/37/EY (3) tarkoituksena on suojella työntekijöitä heidän terveyttään ja turvallisuuttaan uhkaavilta vaaroilta, jotka johtuvat altistumisesta työssä syöpää aiheuttaville tai perimän muutoksia aiheuttaville aineille. Kyseisessä direktiivissä säädetään syöpää aiheuttaviin ja perimän muutoksia aiheuttaviin aineisiin liittyviltä vaaroilta suojelun yhtenäisestä tasosta yleisillä periaatteilla, joilla jäsenvaltiot voivat varmistaa vähimmäisvaatimusten johdonmukaisen soveltamisen. Käytettävissä olevien tietojen, mukaan lukien tieteellinen ja tekninen tieto, taloudellinen toteutettavuus, sosioekonomisten vaikutusten perusteellinen arviointi sekä altistumisen mittausta työpaikalla koskevien protokollien ja tekniikoiden saatavuus, perusteella vahvistetut sitovat työperäisen altistumisen raja-arvot ovat tärkeä osa kyseisellä direktiivillä vahvistettuja yleisiä työsuojelujärjestelyjä. Tässä yhteydessä on olennaisen tärkeää ottaa huomioon ennalta varautumisen periaate tapauksissa, joihin liittyy epävarmuustekijöitä. Kyseisessä direktiivissä vahvistettujen vähimmäisvaatimusten tarkoitus on työntekijöiden suojelu unionin tasolla. Jäsenvaltiot voivat asettaa tiukempia sitovia työperäisen altistumisen raja-arvoja tai muita suojelutoimenpiteitä.

(2)

Työperäisen altistumisen raja-arvot ovat osa direktiivin 2004/37/EY mukaisia riskinhallintatoimenpiteitä. Näiden raja-arvojen noudattaminen ei vaikuta muihin kyseisen direktiivin mukaisiin työnantajien velvoitteisiin, etenkään syöpää aiheuttavien ja perimän muutoksia aiheuttavien aineiden käytön vähentämiseen työpaikalla, sen estämiseen tai vähentämiseen, että työntekijät altistuvat syöpää aiheuttaville ja perimän muutoksia aiheuttaville aineille, eikä toimenpiteisiin, joita olisi tätä varten toteutettava. Kyseisiin toimenpiteisiin, jotka samalla edistäisivät innovointia, olisi kuuluttava, niin pitkälti kuin se on teknisesti mahdollista, syöpää aiheuttavan tai perimän muutoksia aiheuttavan aineen korvaaminen aineella, seoksella tai prosessilla, joka ei ole vaarallinen tai joka on vähemmän vaarallinen työntekijöiden terveydelle, ja suljetun järjestelmän tai muiden sellaisten toimenpiteiden käyttö, joiden tavoitteena on saada työntekijöiden altistumistaso laskemaan mahdollisimman alhaiseksi.

(3)

Useimpien syöpää aiheuttavien ja perimän muutoksia aiheuttavien aineiden osalta ei ole tieteellisesti mahdollista määrittää tasoja, joita vähäisempi altistuminen ei aiheuttaisi haittavaikutuksia. Vaikka syöpää aiheuttavia aineita tai perimän muutoksia aiheuttavia aineita koskevien raja-arvojen vahvistaminen työpaikalla tämän direktiivin mukaisesti ei poista työntekijöiden terveyteen ja turvallisuuteen kohdistuvia vaaroja, jotka aiheutuvat altistumisesta työpaikalla (jäännösriski), se vähentää kuitenkin osaltaan merkittävästi tällaisesta altistumisesta aiheutuvia vaaroja direktiivin 2004/37/EY mukaisessa vaiheittaisessa ja tavoiteasetteluun perustuvassa lähestymistavassa. Toisten syöpää aiheuttavien ja perimän muutoksia aiheuttavien aineiden osalta on tieteellisesti mahdollista määrittää tasot, joita vähäisemmän altistumisen ei odoteta aiheuttavan haittavaikutuksia.

(4)

Työntekijöiden altistumista joillekin syöpää aiheuttaville tai perimän muutoksia aiheuttaville aineille koskevat enimmäistasot vahvistetaan raja-arvoilla, joita ei direktiivin 2004/37/EY mukaisesti saa ylittää. Kyseisiä raja-arvoja olisi tarkistettava, ja raja-arvot olisi asetettava myös eräille muille syöpää aiheuttaville ja perimän muutoksia aiheuttaville aineille.

(5)

Tässä direktiivissä asetettuja raja-arvoja olisi tarkistettava silloin, kun se on tarpeellista käytettävissä olevien tietojen perusteella, mukaan lukien uusi tieteellinen ja tekninen tieto sekä altistumistason mittausta työpaikalla koskevat näyttöön perustuvat parhaat käytännöt, tekniikat ja protokollat. Kyseisiin tietoihin olisi mahdollisuuksien mukaan kuuluttava tiedot työntekijöiden terveyteen kohdistuvista jäännösriskeistä sekä kemiallisten aineiden työperäisen altistuksen raja-arvoja käsittelevän tiedekomitean (SCOEL) ja työturvallisuuden ja työterveyden neuvoa-antavan komitean (ACSH) lausunnot. Unionin tasolla julkistetut jäännösriskiä koskevat tiedot ovat arvokkaita tulevalle työlle, jolla pyritään rajoittamaan vaaroja, jotka syntyvät työperäisestä altistumisesta syöpää aiheuttaville ja perimän muutoksia aiheuttaville aineille, mukaan lukien tässä direktiivissä asetettujen raja-arvojen tulevat tarkistukset.

(6)

Viimeistään vuoden 2019 ensimmäisellä vuosineljänneksellä komission olisi arvioitava, ottaen huomioon tieteellisen tiedon uusimman kehityksen, mahdollisuutta muuttaa direktiivin 2004/37/EY soveltamisalaa siten, että siihen sisällytetään lisääntymiselle vaaralliset aineet. Komission olisi tarvittaessa annettava tällä perusteella lainsäädäntöehdotus työmarkkinaosapuolia kuultuaan.

(7)

Joillekin kynnysarvottomille syöpää aiheuttaville aineille ei ole mahdollista asettaa terveyteen perustuvaa altistumisen raja-arvoa, mutta näille syöpää aiheuttaville aineille voidaan kuitenkin asettaa raja-arvo, joka perustuu saatavilla oleviin tietoihin, mukaan lukien tieteellinen ja tekninen tieto.

(8)	Joidenkin syöpää aiheuttavien ja perimän muutoksia aiheuttavien aineiden osalta on korkeimman mahdollisen suojelun tason varmistamiseksi tarpeen ottaa huomioon muutkin imeytymistiet, mukaan lukien mahdollinen ihon läpi imeytyminen.

(9)

SCOEL avustaa komissiota erityisesti tuoreimpien käytettävissä olevien tieteellisten tietojen arvioinnissa sekä unionin tasolla neuvoston direktiivin 98/24/EY (4) ja direktiivin 2004/37/EY mukaisesti asetettavien työperäisen altistumisen raja-arvojen ehdottamisessa työntekijöiden suojelemiseksi kemiallisilta riskeiltä. ACSH on kolmikantainen elin, joka avustaa komissiota työterveyteen ja -turvallisuuteen liittyvien asioiden valmistelussa, täytäntöönpanossa sekä arvioinnissa. ACSH hyväksyy kolmikantalausuntoja aloitteista, joilla on määrä asettaa unionin tasolla työperäisen altistumisen raja-arvot saatavilla olevan tiedon perusteella, mukaan lukien tieteellinen ja tekninen tieto sekä kyseisten aloitteiden sosiaalisia näkökohtia ja taloudellista toteutettavuutta koskevat tiedot. Muualta saatu riittävän luotettava ja yleisesti saatavilla oleva, erityisesti Kansainväliseltä syöväntutkimuslaitokselta (IARC), Maailman terveysjärjestöltä ja kansallisilta virastoilta saatu tieteellinen tieto otettiin myös huomioon.

(10)

SCOEL:n työ ja sen avoimuus on erittäin tärkeää vastuullisen poliittisen prosessin kannalta. Jos SCOEL:n työtä on järjesteltävä uudelleen, on taattava, että käytettävissä on tähän tarkoitukseen varattuja varoja ja ettei epidemiologian, toksikologian, työlääketieteen ja työhygienian erityisasiantuntemusta menetetä.

(11)

Tässä direktiivissä säädetyt direktiivin 2004/37/EY liitteiden I ja III muutokset ovat lisäaskel pidemmän aikavälin prosessissa direktiivin 2004/37/EY päivittämiseksi. Tämän prosessin seuraavana vaiheena komissio on toimittanut ehdotuksen, joka koskee raja-arvojen ja ihohuomautusten vahvistamista viiden muun syöpää aiheuttavan aineen osalta. Lisäksi komissio totesi aiheesta 10 päivänä tammikuuta 2017 antamassaan tiedonannossa ”Turvallisempi ja terveellisempi työ kaikille – EU:n työterveys- ja työturvallisuuslainsäädännön uudistaminen”, että direktiiviä 2004/37/EY olisi vielä muutettava. Komission olisi edelleenkin työskenneltävä jatkuvasti direktiivin 2004/37/EY liitteiden I ja III ajantasaistamiseksi kyseisen direktiivin 16 artiklan ja vakiintuneen käytännön mukaisesti, ja tarvittaessa muutettava niitä saatavilla olevan tiedon perusteella, mukaan lukien parhaillaan asteittain hankittavat tieteelliset ja tekniset tiedot, kuten jäännösriskitiedot. Tämän työn tuloksena saataisiin tarvittaessa ehdotuksia direktiivissä 2004/37/EY ja tässä direktiivissä asetettujen raja-arvojen tulevia tarkistuksia varten sekä ehdotuksia liitteeseen I lisättäviksi muiksi aineiksi, seoksiksi ja prosesseiksi ja liitteeseen III lisättäviksi muiksi raja-arvoiksi.

(12)

On tärkeää suojella työntekijöitä, jotka altistuvat syöpää aiheuttaville tai perimän muutoksia aiheuttaville aineille vaarallisten lääkkeiden, mukaan lukien sytostaattiset tai sytotoksiset lääkkeet, valmistuksen, antamisen tai hävittämisen yhteydessä sekä työssä, johon liittyy altistumista syöpää aiheuttaville tai perimän muutoksia aiheuttaville aineille vaarallisiin lääkkeisiin tai vaarallisten lääkkeiden saastuttamiin materiaaleihin liittyvän puhdistuksen, kuljettamisen, pyykinpesun ja jätteiden hävityksen yhteydessä, sekä vaarallisilla lääkkeillä hoidettavien potilaiden henkilökohtaisten hoitotoimenpiteiden yhteydessä. Ensimmäisenä toimena komissio on antanut ennaltaehkäisyä ja hyviä käytäntöjä varten laaditussa oppaassa ohjeita työterveys- ja työturvallisuusriskien vähentämiseksi terveydenhuollon alalla, mukaan lukien sytostaattisille tai sytotoksisille lääkkeille altistumiseen liittyvä riski. Tämä ohjeistus ei mitenkään vaikuta mahdollisiin uusiin lainsäädäntöehdotuksiin tai muihin aloitteisiin.

(13)

SCOEL:n ja ACSH:n suositusten mukaisesti, sikäli kuin niitä on saatavilla, hengitysteistä tapahtuvan altistumisen raja-arvot vahvistetaan suhteessa kahdeksan tunnin vertailuajan aikapainotettuun keskiarvoon (pitkäaikaisen altistumisen raja-arvot) ja tiettyjen syöpää aiheuttavien tai perimän muutoksia aiheuttavien aineiden osalta suhteessa lyhyempään vertailuaikaan, yleensä viidentoista minuutin aikapainotettuun keskiarvoon (lyhytaikaisen altistumisen raja-arvot), jotta voidaan rajoittaa mahdollisimman paljon lyhytaikaisesta altistumisesta johtuvia vaikutuksia. Ihohuomautukset vahvistetaan myös SCOEL:n ja ACSH:n suositusten mukaisesti. Muualta saatu riittävän luotettava ja yleisesti saatavilla oleva tieteellinen tieto olisi otettava myös huomioon.

(14)

Työpaikoilla olisi edistettävä ennaltaehkäisyperiaatteen soveltamista myös liittyen syöpää aiheuttavien ja perimän muutoksia aiheuttavien aineiden vaikutuksiin tuleviin sukupolviin, kuten haitalliset vaikutukset sekä miesten että naisten lisääntymiskykyyn ja sikiön kehitykseen. Jäsenvaltioiden olisi tätä tarkoitusta varten jaettava tämän alan parhaita käytäntöjä.

(15)

On olemassa riittävää näyttöä siitä, että mineraaliöljyillä, joita on ennen käytetty polttomoottoreissa moottorin liikkuvien osien voiteluun ja jäähdyttämiseen, on syöpää aiheuttavia vaikutuksia. Nämä käytetyt mineraalimoottoriöljyt syntyvät työprosesseissa, eikä niihin sen vuoksi sovelleta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1272/2008 (5) mukaista luokitusvaatimusta. SCOEL totesi, että nämä öljyt saattavat imeytyä huomattavassa määrin ihon läpi, ja arvioi, että työperäinen altistuminen tapahtuu ihon kautta, sekä suositteli vahvasti ihohuomautuksen vahvistamista. ACSH oli yhtä mieltä siitä, että käytetyt mineraalimoottoriöljyt olisi lisättävä syöpää aiheuttaviin aineisiin, seoksiin ja prosesseihin, jotka on lueteltu direktiivin 2004/37/EY liitteessä I, sekä siitä, että niitä saattaa imeytyä huomattavia määriä ihon läpi. Ihoaltistumisen rajoittamiseksi voidaan käyttää monenlaisia parhaita käytäntöjä, mukaan lukien henkilönsuojaimien, kuten käsineiden, käyttö ja saastuneiden vaatteiden riisuminen ja puhdistaminen. Näiden käytäntöjen ja myös uusien kehittyvien parhaiden käytäntöjen kattava noudattaminen voisi auttaa vähentämään kyseistä altistumista. Sen vuoksi on tarpeen sisällyttää direktiivin 2004/37/EY liitteeseen I työ, johon liittyy altistuminen mineraaliöljyille, joita on käytetty polttomoottoreissa moottorin liikkuvien osien voiteluun ja jäähdyttämiseen, ja asettaa sille direktiivin 2004/37/EY liitteessä III ihohuomautus, joka osoittaa, että huomattava ihon läpi imeytyminen on mahdollista.

(16)

Dieselpolttoaineen palamisesta dieselmoottoreissa aiheutuvien pakokaasupäästöjen karsinogeenisuudesta on riittävä näyttö. Dieselmoottorien pakokaasupäästöt syntyvät työprosesseissa, eikä niihin sen vuoksi sovelleta asetuksen (EY) N:o 1272/2008 mukaista luokitusvaatimusta. ACSH päätti, että perinteisten dieselmoottorien pakokaasupäästöt olisi lisättävä syöpää aiheuttaviin aineisiin, seoksiin ja prosesseihin, jotka on lueteltu direktiivin 2004/37/EY liitteessä I, ja se on pyytänyt suorittamaan lisätutkimuksia uudempien moottorityyppien tieteellisistä ja teknisistä näkökohdista. IARC on luokitellut dieselmoottorien pakokaasut ihmisille syöpää aiheuttaviksi (IARC-ryhmä 1) ja täsmentänyt, että vaikka pienhiukkasten ja kemikaalien määrä on pienempi uudemman tyyppisissä dieselmoottoreissa, ei ole vielä selvää, miten määrälliset ja laadulliset muutokset näkyvät muuttuneina terveysvaikutuksina. IARC on myös täsmentänyt, että altistumisen markkerina käytetään yleisesti alkuainehiiltä, joka muodostaa huomattavan osan näistä päästöistä. Edellä mainittujen seikkojen ja altistuneiden työntekijöiden määrän vuoksi on aiheellista sisällyttää direktiivin 2004/37/EY liitteeseen I työ, johon liittyy altistumista dieselmoottorien pakokaasupäästöille, ja vahvistaa alkuainehiilen avulla laskettu dieselmoottorien pakokaasupäästöjen raja-arvo direktiivin 2004/37/EY liitteessä III. Direktiivin 2004/37/EY liitteisiin I ja III lisättävien kohtien olisi katettava kaiken tyyppisten dieselmoottoreiden aiheuttamat pakokaasupäästöt.

(17)

Dieselmoottorien pakokaasupäästöjen osalta joillakin aloilla voi olla vaikeaa päästä lähiaikoina alkuainehiilenä mitattuun raja-arvoon 0,05 mg/m3. Kansalliseksi lainsäädännöksi saattamisen määräajan lisäksi olisi näin ollen otettava käyttöön kahden vuoden siirtymäkausi ennen raja-arvon soveltamista. Maanalaisen kaivostoiminnan ja tunnelirakentamisen aloilla olisi kuitenkin otettava käyttöön kansalliseksi lainsäädännöksi saattamisen määräajan lisäksi viiden vuoden siirtymäkausi ennen raja-arvon soveltamista.

(18)

Tietyt polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen seokset, erityisesti bentso[a]pyreeniä sisältävät seokset, täyttävät asetuksen (EY) N:o 1272/2008 mukaiset syöpää aiheuttavan aineen (kategoria 1A tai 1B) luokituskriteerit, joten ne ovat direktiivissä 2004/37/EY määriteltyjä syöpää aiheuttavia aineita. Kyseisille seoksille saattaa altistua muun muassa työssä, johon liittyy palamisprosesseja, esimerkiksi polttomoottorin pakokaasuista aiheutuvia, ja korkean lämpötilan palamisprosesseja. SCOEL totesi, että näitä seoksia saattaa imeytyä huomattavassa määrin ihon läpi, ja ACSH oli yhtä mieltä siitä, että on tärkeää ottaa käyttöön polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen seoksia koskeva työperäisen altistumisen raja-arvo, ja suositteli tieteellisten näkökohtien arviointia, jotta työperäisen altistumisen raja-arvoa voidaan ehdottaa tulevaisuudessa. Sen vuoksi on aiheellista asettaa sille direktiivin 2004/37/EY liitteessä III ihohuomautus, joka osoittaa, että huomattava ihon läpi imeytyminen on mahdollista. Olisi myös tehtävä lisätutkimuksia, jotta voidaan arvioida, onko tarpeen vahvistaa polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen seoksia koskeva raja-arvo, jotta työntekijöitä voidaan suojella paremmin näiltä seoksilta.

(19)

Trikloorietyleeni täyttää asetuksen (EY) N:o 1272/2008 mukaiset syöpää aiheuttavan aineen (kategoria 1B) luokituskriteerit, joten se on direktiivissä 2004/37/EY määritelty syöpää aiheuttava aine. SCOEL totesi trikloorietyleenin olevan genotoksinen karsinogeeni. Käytettävissä olevien tietojen, mukaan lukien tieteelliset ja tekniset tiedot, perusteella on mahdollista asettaa trikloorietyleenille raja-arvot suhteessa kahdeksan tunnin vertailuaikaan (pitkäaikaisen altistumisen raja-arvo) ja lyhyempään 15 minuutin vertailuajan aikapainotettuun keskiarvoon (lyhytaikaisen altistumisen raja-arvo). SCOEL totesi, että tätä syöpää aiheuttavaa ainetta saattaa imeytyä huomattavassa määrin ihon läpi, ja ACSH päätti käytännön raja-arvosta saatavilla olevan tiedon perusteella, mukaan lukien tieteelliset ja tekniset tiedot. Sen vuoksi on aiheellista vahvistaa trikloorietyleenille direktiivin 2004/37/EY liitteessä III lyhyt- ja pitkäaikaisen altistumisen raja-arvot ja asettaa sille ihohuomautus, joka osoittaa, että huomattava ihon läpi imeytyminen on mahdollista. Uusien tieteellisten todisteiden ja teknisen kehityksen perusteella kyseisen aineen raja-arvoja olisi seurattava erityisen tiiviisti.

(20)

4,4′-Metyleenidianiliini (MDA) täyttää asetuksen (EY) N:o 1272/2008 mukaiset syöpää aiheuttavan aineen (kategoria 1B) luokituskriteerit, joten se on direktiivissä 2004/37/EY määritelty syöpää aiheuttava aine. SCOEL totesi, että tälle kynnysarvottomalle syöpää aiheuttavalle aineelle ei ole mahdollista asettaa terveyteen perustuvaa altistumisen raja-arvoa. Käytettävissä olevien tietojen, mukaan lukien tieteelliset ja tekniset tiedot, perusteella on kuitenkin mahdollista määritellä 4,4′-metyleenidianiliinille raja-arvo. SCOEL totesi, että tätä syöpää aiheuttavaa ainetta saattaa imeytyä huomattavassa määrin ihon läpi, ja ACSH päätti käytännön raja-arvosta saatavilla olevan tiedon perusteella, mukaan lukien tieteelliset ja tekniset tiedot. Sen vuoksi on aiheellista vahvistaa 4,4′-metyleenidianiliinille direktiivin 2004/37/EY liitteessä III raja-arvo ja asettaa sille ihohuomautus, joka osoittaa, että huomattava ihon läpi imeytyminen on mahdollista.

(21)

Epikloorihydriini (1-kloori-2,3-epoksipropaani) täyttää asetuksen (EY) N:o 1272/2008 mukaiset syöpää aiheuttavan aineen (kategoria 1B) luokituskriteerit, joten se on direktiivissä 2004/37/EY määritelty syöpää aiheuttava aine. SCOEL totesi, että tälle kynnysarvottomalle syöpää aiheuttavalle aineelle ei ole mahdollista asettaa terveyteen perustuvaa altistumisen raja-arvoa, ja suositteli välttämään työperäistä altistumista. SCOEL totesi, että epikloorihydriiniä saattaa imeytyä huomattavassa määrin ihon läpi, ja ACSH päätti käytännön raja-arvosta saatavilla olevan tiedon perusteella, mukaan lukien tieteelliset ja tekniset tiedot. Sen vuoksi on aiheellista vahvistaa epikloorihydriinille direktiivin 2004/37/EY liitteessä III raja-arvo ja asettaa sille ihohuomautus, joka osoittaa, että huomattava ihon läpi imeytyminen on mahdollista.

(22)

Etyleenidibromidi (1,2-dibromietaani, EDB) täyttää asetuksen (EY) N:o 1272/2008 mukaiset syöpää aiheuttavan aineen (kategoria 1B) luokituskriteerit, joten se on direktiivissä 2004/37/EY määritelty syöpää aiheuttava aine. SCOEL totesi, että tälle kynnysarvottomalle syöpää aiheuttavalle aineelle ei ole mahdollista asettaa terveyteen perustuvaa altistumisen raja-arvoa, ja suositteli välttämään työperäistä altistumista. SCOEL totesi, että etyleenidibromidia saattaa imeytyä huomattavassa määrin ihon läpi, ja ACSH päätti käytännön raja-arvosta saatavilla olevan tiedon perusteella, mukaan lukien tieteelliset ja tekniset tiedot. Sen vuoksi on aiheellista vahvistaa etyleenidibromidille direktiivin 2004/37/EY liitteessä III raja-arvo ja asettaa sille ihohuomautus, joka osoittaa, että huomattava ihon läpi imeytyminen on mahdollista.

(23)

Etyleenidikloridi (1,2-dikloorietaani, EDC) täyttää asetuksen (EY) N:o 1272/2008 mukaiset syöpää aiheuttavan aineen (kategoria 1B) luokituskriteerit, joten se on direktiivissä 2004/37/EY määritelty syöpää aiheuttava aine. SCOEL totesi, että tälle kynnysarvottomalle syöpää aiheuttavalle aineelle ei ole mahdollista asettaa terveyteen perustuvaa altistumisen raja-arvoa. Käytettävissä olevan tietojen, mukaan lukien tieteelliset ja tekniset tiedot, perusteella on kuitenkin mahdollista määritellä etyleenidikloridille raja-arvo. SCOEL totesi, että tätä syöpää aiheuttavaa ainetta saattaa imeytyä huomattavassa määrin ihon läpi, ja ACSH sopi käytännön raja-arvosta saatavilla olevan tiedon perusteella, mukaan lukien tieteelliset ja tekniset tiedot, korostaen kuitenkin samalla luotettavien ja ajan tasalla olevien tieteellisten tietojen puutetta erityisesti vaikutustavan osalta. Sen vuoksi on aiheellista vahvistaa etyleenidikloridille direktiivin 2004/37/EY liitteessä III raja-arvo ja asettaa sille ihohuomautus, joka osoittaa, että huomattava ihon läpi imeytyminen on mahdollista.

(24)

European Network for Silican (NEPSI) perustamien järjestöjen allekirjoittama ”sopimus työntekijöiden työterveyden suojelusta kiteisen piidioksidin ja sitä sisältävien tuotteiden oikean käsittelyn ja käytön avulla” ja muut työmarkkinaosapuolten sopimukset, jotka tarjoavat sääntelytoimien lisäksi ohjausta ja välineitä tukemaan direktiivissä 2004/37/EY vahvistettujen työnantajien velvoitteiden tehokasta täytäntöönpanoa, ovat arvokkaita välineitä sääntelytoimien täydentämiseksi. Komission olisi kannustettava työmarkkinaosapuolia niiden itsenäisyyttä kunnioittaen tekemään tällaisia sopimuksia. Tällaisten sopimusten noudattamisen ei kuitenkaan tulisi johtaa oletukseen, että direktiivissä 2004/37/EY vahvistettuja työnantajien velvoitteita noudatetaan. Tällaisten sopimusten säännöllisesti päivitettävä luettelo olisi julkaistava Euroopan työterveys- ja työturvallisuusviraston (EU-OSHA) verkkosivustolla.

(25)	Komissio kuuli ASCH:ta ja järjesti Euroopan tason työmarkkinaosapuolten kaksivaiheisen kuulemisen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 154 artiklan mukaisesti.

(26)	Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan periaatteita, jotka on vahvistettu Euroopan unionin perusoikeuskirjassa ja erityisesti sen 31 artiklan 1 kohdassa.

(27)

Tässä direktiivissä vahvistettuja raja-arvoja tarkastellaan uudelleen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1907/2006 (6) täytäntöönpanon sekä Euroopan kemikaaliviraston (ECHA) kahden komitean (riskinarviointikomitean (RAC) ja sosioekonomisesta analyysista vastaavan komitean (SEAC)) lausuntojen valossa, jotta voidaan etenkin ottaa huomioon direktiivissä 2004/37/EY vahvistettujen raja-arvojen ja mainitun asetuksen mukaisesti johdettujen annos-vastesuhteiden, ajankohtaisten altistumistietojen ja, mikäli saatavilla, johdettujen vaikutuksettomien altistumistasojen (Derived No Effect Level (DNEL)) vuorovaikutus, jotta työntekijöitä voitaisiin suojella tehokkaasti.

(28)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita eli parantaa työoloja ja suojella työntekijöiden terveyttä vaaroilta, jotka aiheutuvat altistumisesta syöpää aiheuttaville ja perimän muutoksia aiheuttaville aineille, vaan ne voidaan sen laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(29)	Koska tämä direktiivi koskee työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelemista heidän työpaikallaan, se olisi saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä kahden vuoden kuluessa sen voimaantulosta.

(30)	Direktiivi 2004/37/EY olisi sen vuoksi muutettava tämän mukaisesti.

(31)

Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman (7) mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Muutetaan direktiivi 2004/37/EY seuraavasti:

1)	Lisätään artikla seuraavasti: ”13 a artikla Työmarkkinaosapuolten sopimukset Työmarkkinaosapuolten tämän direktiivin alalla mahdollisesti tekemät sopimukset luetellaan Euroopan työterveys- ja työturvallisuusviraston (EU-OSHA) verkkosivustolla. Luettelo päivitetään säännöllisesti.”

Lisätään liitteeseen I seuraavat kohdat:

”7.	Työ, johon liittyy ihoaltistuminen mineraaliöljyille, joita on käytetty polttomoottoreissa moottorin liikkuvien osien voiteluun ja jäähdyttämiseen.

8.	Työ, johon liittyy altistuminen dieselmoottorien pakokaasupäästöille.”

3)	Korvataan liite III tämän direktiivin liitteessä olevalla tekstillä.

2 artikla

1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään kahden vuoden kuluttua direktiivin voimaantulosta. Niiden on viipymättä toimitettava nämä säännökset kirjallisina komissiolle. Näissä jäsenvaltioiden antamissa säännöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne julkaistaan virallisesti. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä säännellyistä kysymyksistä antamansa kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

3 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

4 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Strasbourgissa 16 päivänä tammikuuta 2019.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

A. TAJANI

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

G. CIAMBA

(1) EUVL C 288, 31.8.2017, s. 56.

(2) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 11. joulukuuta 2018 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 20. joulukuuta 2018.

(3) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/37/EY, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, työntekijöiden suojelemisesta syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville tekijöille tai perimän muutoksia aiheuttaville aineille altistumiseen työssä liittyviltä vaaroilta (kuudes neuvoston direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi) (EUVL L 158, 30.4.2004, s. 50).

(4) Neuvoston direktiivi 98/24/EY, annettu 7 päivänä huhtikuuta 1998, työntekijöiden terveyden ja turvallisuuden suojelemisesta työpaikalla esiintyviin kemiallisiin tekijöihin liittyviltä riskeiltä (neljästoista direktiivin 89/391/ETY 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu erityisdirektiivi) (EYVL L 131, 5.5.1998, s. 11).

(5) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1272/2008, annettu 16 päivänä joulukuuta 2008, aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta sekä direktiivien 67/548/ETY ja 1999/45/EY muuttamisesta ja kumoamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1907/2006 muuttamisesta (EUVL L 353, 31.12.2008, s. 1).

(6) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1907/2006, annettu 18 päivänä joulukuuta 2006, kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH), Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta, direktiivin 1999/45/EY muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93, komission asetuksen (EY) N:o 1488/94, neuvoston direktiivin 76/769/ETY ja komission direktiivien 91/155/ETY, 93/67/ETY, 93/105/EY ja 2000/21/EY kumoamisesta (EUVL L 396, 30.12.2006, s. 1).

(7) EUVL C 369, 17.12.2011, s. 14.

LIITE

”LIITE III

RAJA-ARVOT JA MUUT NIIHIN SUORANAISESTI LIITTYVÄT SÄÄNNÖKSET (16 ARTIKLA)

A. TYÖPERÄISEN ALTISTUMISEN RAJA-ARVOT

Aineen nimi	EY-nro (1)	CAS-nro (2)	Raja-arvot						Huomautus	Siirtymätoimenpiteet
			8 tuntia (3)			Lyhytaikainen (4)
			mg/m3 (5)	ppm (6)	f/ml (7)	mg/m3 (5)	ppm (6)	f/ml (7)
Kovapuupölyt	—	—	2 (8)	—	—	—	—	—	—	Raja-arvo 3 mg/m317 päivään tammikuuta 2023 saakka.
Kromi(VI)-yhdisteet, jotka ovat 2 artiklan a alakohdan i alakohdassa tarkoitettuja syöpää aiheuttavia aineita (kromina)	—	—	0,005	—	—	—	—	—	—	Raja-arvo 0,010 mg/m317 päivään tammikuuta 2025 saakka. Raja-arvo: 0,025 mg/m3 hitsauksessa, plasmaleikkauksessa tai vastaavissa työprosesseissa, joissa syntyy huuruja, 17 päivään tammikuuta 2025 saakka.
Tulenkestävät keraamiset kuidut, jotka ovat 2 artiklan a alakohdan i alakohdassa tarkoitettuja syöpää aiheuttavia aineita	—	—	—	—	0,3	—	—	—	—
Hengitettävä kiteinen piidioksidipöly	—	—	0,1 (9)	—	—	—	—	—	—
Bentseeni	200-753-7	71-43-2	3,25	1	—	—	—	—	Iho (10)
Vinyylikloridi-monomeeri	200-831-0	75-01-4	2,6	1	—	—	—	—	—
Etyleenioksidi	200-849-9	75-21-8	1,8	1	—	—	—	—	Iho (10)
1,2-Epoksipropaani	200-879-2	75-56-9	2,4	1	—	—	—	—	—
Trikloorietyleeni	201-167-4	79-01-6	54,7	10	—	164,1	30	—	Iho (10)
Akryyliamidi	201-173-7	79-06-1	0,1	—	—	—	—	—	Iho (10)
2-Nitropropaani	201-209-1	79-46-9	18	5	—	—	—	—	—
o-Toluidiini	202-429-0	95-53-4	0,5	0,1	—	—	—	—	Iho (10)
4,4′-Metyleenidianiliini	202-974-4	101-77-9	0,08	—	—	—	—	—	Iho (10)
Epikloorihydriini	203-439-8	106-89-8	1,9	—	—	—	—	—	Iho (10)
Etyleenidibromidi	203-444-5	106-93-4	0,8	0,1	—	—	—	—	Iho (10)
1,3-Butadieeni	203-450-8	106-99-0	2,2	1	—	—	—	—	—
Etyleenidikloridi	203-458-1	107-06-2	8,2	2	—	—	—	—	Iho (10)
Hydratsiini	206-114-9	302-01-2	0,013	0,01	—	—	—	—	Iho (10)
Bromietyleeni	209-800-6	593-60-2	4,4	1	—	—	—	—	—
Dieselmoottorien pakokaasut			0,05 (*1)							Raja-arvoa sovelletaan 21 päivästä helmikuuta 2023. Maanalaisen kaivostoiminnan ja tunnelirakentamisen osalta raja-arvoa sovelletaan 21 päivästä helmikuuta 2026.
Polysyklisten aromaattisten hiilivetyjen seokset, erityisesti ne, jotka sisältävät bentso[a]pyreeniä ja jotka ovat tässä direktiivissä tarkoitettuja syöpää aiheuttavia aineita									Iho (10)
Mineraaliöljyt, joita on käytetty polttomoottoreissa moottorin liikkuvien osien voiteluun ja jäähdyttämiseen									Iho (10)

B. MUUT NIIHIN SUORANAISESTI LIITTYVÄT SÄÄNNÖKSET

p.m.

”

(1) EY-numero eli Einecs-, ELINCS- tai No Longer Polymers -numero on aineen virallinen numero Euroopan unionissa asetuksen (EY) N:o 1272/2008 liitteessä VI olevan 1 osan 1.1.1.2 kohdassa määritellyn mukaisesti.

(2) CAS-nro: Chemical Abstract Service -rekisterinumero.

(3) Mitattuna tai laskettuna suhteessa kahdeksan tunnin vertailuajan aikapainotettuun keskiarvoon (Time Weighted Average (TWA)).

(4) Lyhyen aikavälin raja-arvo (Short-Term Exposure Limit (STEL)). Raja-arvo, jota altistus ei saa ylittää ja joka koskee 15 minuutin ajanjaksoa, jollei toisin ilmoiteta.

(5)

mg/m3 = milligrammaa ilmakuutiometriä kohti 20 °C:ssa ja 101,3 kPa:ssa (760 mm elohopeamittarilla).

(6)

ppm= miljoonasosaa tilavuutena ilmassa (ml/m3).

(7)

f/ml= kuituja millilitrassa.

(8) Hengittyvä osuus: jos kovapuupölyjä on sekoittunut muihin puupölyihin, raja-arvoa sovelletaan kaikkiin seoksessa mukana oleviin puupölyihin.

(9) Keuhkorakkuloihin päätyvä osuus.

(10) Huomattava kehon kokonaiskuormituksen lisääntyminen ihon kautta altistumalla mahdollista.

(*1) Alkuainehiilenä mitattuna.

		ISSN 1977-0812
Euroopan unionin virallinen lehti		L 30

Suomenkielinen laitos	Lainsäädäntö	62. vuosikerta 31. tammikuu 2019

Sisältö		I Lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset	Sivu
		ASETUKSET
	*	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/125, annettu 16 päivänä tammikuuta 2019, tiettyjen sellaisten tavaroiden kaupasta, joita voi käyttää kuolemanrangaistuksen täytäntöönpanoon, kidutukseen ja muuhun julmaan, epäinhimilliseen tai halventavaan kohteluun tai rankaisemiseen	1
	*	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/126, annettu 16 päivänä tammikuuta 2019, Euroopan työterveys- ja työturvallisuusviraston (EU-OSHA) perustamisesta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2062/94 kumoamisesta	58
	*	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/127, annettu 16 päivänä tammikuuta 2019, Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiön (Eurofound) perustamisesta ja neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1365/75 kumoamisesta	74
	*	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/128, annettu 16 päivänä tammikuuta 2019, Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskuksen (Cedefop) perustamisesta ja neuvoston asetuksen (ETY) N:o 337/75 kumoamisesta	90
	*	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2019/129, annettu 16 päivänä tammikuuta 2019, asetuksen (EU) N:o 168/2013 muuttamisesta kaksi- ja kolmipyöräisten ajoneuvojen ja nelipyörien tyyppihyväksyntään sovellettavan Euro 5 -vaiheen osalta	106
		DIREKTIIVIT
	*	Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2019/130, annettu 16 päivänä tammikuuta 2019, työntekijöiden suojelemisesta syöpäsairauden vaaraa aiheuttaville tekijöille tai perimän muutoksia aiheuttaville aineille altistumiseen työssä liittyviltä vaaroilta annetun direktiivin 2004/37/EY muuttamisesta ( 1 )	112