ISSN 1977-0812

Euroopan unionin

virallinen lehti

L 15

European flag  

Suomenkielinen laitos

Lainsäädäntö

62. vuosikerta
17. tammikuu 2019


Sisältö

 

II   Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

Sivu

 

 

ASETUKSET

 

*

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2019/66, annettu 16 päivänä tammikuuta 2019, säännöistä, jotka koskevat yhdenmukaisia käytännön järjestelyjä virallisen valvonnan suorittamiseksi kasveille, kasvituotteille ja muille tavaroille sen todentamiseksi, noudatetaanko kyseisiin tavaroihin sovellettavia kasvintuhoojien torjumista koskevista suojatoimenpiteistä annettuja unionin sääntöjä

1

 

*

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2019/67, annettu 16 päivänä tammikuuta 2019, suojatoimenpiteiden käyttöönotosta Kambodžasta ja Myanmarista peräisin olevan indica-riisin tuonnissa

5

 

 

DIREKTIIVIT

 

*

Komission täytäntöönpanodirektiivi (EU) 2019/68, annettu 16 päivänä tammikuuta 2019, ampuma-aseiden ja niiden olennaisten osien merkintöjä koskevien teknisten eritelmien vahvistamisesta aseiden hankinnan ja hallussapidon valvonnasta annetun neuvoston direktiivin 91/477/ETY mukaisesti ( 1 )

18

 

*

Komission täytäntöönpanodirektiivi (EU) 2019/69, annettu 16 päivänä tammikuuta 2019, hälytys- ja merkinantoaseita koskevien teknisten eritelmien vahvistamisesta aseiden hankinnan ja hallussapidon valvonnasta annetun neuvoston direktiivin 91/477/ETY mukaisesti ( 1 )

22

 

 

PÄÄTÖKSET

 

*

Komission päätös (EU) 2019/70, annettu 11 päivänä tammikuuta 2019, painopapereita koskevien EU-ympäristömerkin myöntämisperusteiden sekä pehmopapereita ja pehmopaperituotteita koskevien EU-ympäristömerkin myöntämisperusteiden vahvistamisesta (tiedoksiannettu numerolla C(2019) 3)  ( 1 )

27

 


 

(1)   ETA:n kannalta merkityksellinen teksti.

FI

Säädökset, joiden otsikot on painettu laihalla kirjasintyypillä, ovat maatalouspolitiikan alaan kuuluvia juoksevien asioiden hoitoon liityviä säädöksiä, joiden voimassaoloaika on yleensä rajoitettu.

Kaikkien muiden säädösten otsikot on painettu lihavalla kirjasintyypillä ja merkitty tähdellä.


II Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

ASETUKSET

17.1.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 15/1


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) 2019/66,

annettu 16 päivänä tammikuuta 2019,

säännöistä, jotka koskevat yhdenmukaisia käytännön järjestelyjä virallisen valvonnan suorittamiseksi kasveille, kasvituotteille ja muille tavaroille sen todentamiseksi, noudatetaanko kyseisiin tavaroihin sovellettavia kasvintuhoojien torjumista koskevista suojatoimenpiteistä annettuja unionin sääntöjä

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon virallisesta valvonnasta ja muista virallisista toimista, jotka suoritetaan elintarvike- ja rehulainsäädännön ja eläinten terveyttä ja hyvinvointia, kasvien terveyttä ja kasvinsuojeluaineita koskevien sääntöjen soveltamisen varmistamiseksi, sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 999/2001, (EY) N:o 396/2005, (EY) N:o 1069/2009, (EY) N:o 1107/2009, (EU) N:o 1151/2012, (EU) N:o 652/2014, (EU) 2016/429 ja (EU) 2016/2031, neuvoston asetusten (EY) N:o 1/2005 ja (EY) N:o 1099/2009 ja neuvoston direktiivien 98/58/EY, 1999/74/EY, 2007/43/EY, 2008/119/EY ja 2008/120/EY muuttamisesta ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 854/2004 ja (EY) N:o 882/2004, neuvoston direktiivien 89/608/ETY, 89/662/ETY, 90/425/ETY, 91/496/ETY, 96/23/EY, 96/93/EY ja 97/78/EY ja neuvoston päätöksen 92/438/ETY kumoamisesta 15 päivänä maaliskuuta 2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/625 (virallista valvontaa koskeva asetus) (1) ja erityisesti sen 22 artiklan 3 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Virallista valvontaa olisi suoritettava vähintään kerran vuodessa niiden ammattimaisten toimijoiden, joilla on lupa myöntää kasvipasseja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/2031 (2) 84 artiklan 1 kohdan mukaisesti, tiloissa ja tarvittaessa muissa niiden käyttämissä paikoissa. Tämä on tarpeen, jotta varmistetaan säännöllinen ja johdonmukainen valvonta, joka kattaa asianomaisten kasvien tuotantokierrot ja myös kaikkien merkityksellisten tuhoojien ja niiden vektorien elinkierron.

(2)

Valvonnan tiheydessä olisi otettava huomioon asetuksen (EU) 2016/2031 92 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut vähintään kerran vuodessa tehtävät tarkastukset ja siinä tarkoitettu tarvittaessa suoritettava näytteenotto ja testaus sen varmistamiseksi, että kyseisen asetuksen nojalla tehtäviä tarkastuksia ja sen nojalla suoritettavaa näytteenottoa ja testausta ei toisteta tämän asetuksen nojalla.

(3)

Jos on tarpeen, toimivaltaiset viranomaiset voivat riskeihin liittyvien kriteerien pohjalta tihentää virallista valvontaa niiden ammattimaisten toimijoiden, joilla on lupa myöntää kasvipasseja asetuksen (EU) 2016/2031 84 artiklan 1 kohdan mukaisesti, tiloissa ja tarvittaessa muissa niiden käyttämissä paikoissa.

(4)

Ammattimaiset toimijat, jotka ovat toteuttaneet vähintään kahden peräkkäisen vuoden ajan asetuksen (EU) 2016/2031 91 artiklan mukaista tuhoojariskin hallintasuunnitelmaa, tarjoavat luotettavammat takeet kasvinsuojelun tasosta tiloissaan ja tarvittaessa muissa käyttämissään paikoissa. Tämän vuoksi on aiheellista sallia toimivaltaisten viranomaisten harventaa kyseisiin toimijoihin kohdistuvaa virallista valvontaa tapahtuvaksi vähintään kahden vuoden välein.

(5)

Niiden ammattimaisten toimijoiden, joilla on lupa myöntää kasvipasseja asetuksen (EU) 2016/2031 84 artiklan 1 kohdan mukaisesti, tiloissa ja tarvittaessa muissa niiden käyttämissä paikoissa olisi järjestettävä vähintään yksi virallinen valvontakerta johdanto-osan 1 kappaleessa tarkoitetun virallisen valvonnan lisäksi, jos ne ovat sellaisten asetuksen (EU) 2016/2031 2 artiklan 1 kohdassa määriteltyjen kasvien, 2 kohdassa määriteltyjen kasvituotteiden ja 5 kohdassa määriteltyjen muiden tavaroiden alkuperäpaikka, jotka on kasvatettu ainakin osan elämästään tai jotka ovat sijainneet kyseisen asetuksen 18 artiklan 1 kohdan mukaisesti muodostetulla rajatulla alueella ja joiden voidaan olettaa olevan sen tuhoojan saastuttamia, jonka torjumiseksi kyseinen rajattu alue on muodostettu. Kyseinen ylimääräinen virallinen valvonta olisi suoritettava mahdollisimman lähellä sitä ajankohtaa, jona kyseiset kasvit, kasvituotteet ja muut tavarat siirretään pois kyseiseltä rajatulta alueelta tai kyseisen rajatun alueen saastuneelta alueelta puskurialueelle. Tämä on tarpeen sen varmistamiseksi, ettei mitään kasvinterveysriskejä ilmene tavanomaisen virallisen valvonnan jälkeen ja ennen kasvien, kasvituotteiden ja muiden tavaroiden siirtämistä pois rajatulta alueelta tai saastuneelta alueelta puskurialueelle.

(6)

Kasvinsuojelun asianmukaisen tason ja kasvien unionin alueelle tuonnin ja siitä koituvien riskien tehokkaan valvonnan varmistamiseksi toimivaltaisten viranomaisten olisi silloin, kun asetuksen (EU) 2016/2031 73 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitettuja kasveja tuodaan unionin alueelle, suoritettava virallinen valvonta vähintään 1 prosentille kyseisten kasvien lähetyksistä unioniin saavuttaessa.

(7)

Virallista valvontaa olisi suoritettava vähintään kerran vuodessa niiden ammattimaisten toimijoiden, joilla on lupa tehdä puiseen pakkausmateriaaliin asetuksen (EU) 2016/2031 98 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu merkki, tiloissa ja tarvittaessa muissa niiden käyttämissä paikoissa. Tämä on tarpeen, jotta varmistetaan säännöllinen ja johdonmukainen valvonta, joka kattaa tämäntyyppisen materiaalin tuotantoon ja kauppaan liittyvät kasvinterveysriskit. Jos on tarpeen, toimivaltaiset viranomaiset voivat riskeihin liittyvien kriteerien pohjalta tihentää virallista valvontaa niiden ammattimaisten toimijoiden, joilla on lupa tehdä puiseen pakkausmateriaaliin asetuksen (EU) 2016/2031 98 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu merkki, tiloissa ja tarvittaessa muissa niiden käyttämissä paikoissa.

(8)

Koska asetuksia (EU) 2016/2031 ja (EU) 2017/625 sovelletaan 14 päivästä joulukuuta 2019, myös tätä asetusta olisi sovellettava kyseisestä päivästä.

(9)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Niihin ammattimaisiin toimijoihin, joilla on lupa myöntää kasvipasseja, kohdistuvan virallisen valvonnan yhdenmukainen tiheys

Toimivaltaisten viranomaisten on suoritettava virallista valvontaa vähintään kerran vuodessa niiden ammattimaisten toimijoiden, joilla on lupa myöntää kasvipasseja asetuksen (EU) 2016/2031 84 artiklan 1 kohdan mukaisesti, tiloissa ja tarvittaessa muissa niiden käyttämissä paikoissa.

Tähän viralliseen valvontaan on sisällyttävä tarkastuksia ja, kun epäillään kasvinterveyteen kohdistuvia riskejä, asetuksen (EU) 2016/2031 92 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu näytteenotto ja testaus.

Kyseinen valvonta on toteutettava merkityksellisten tuhoojien tai niiden merkkien tai oireiden esiintymisen mahdollisen havaitsemisen kannalta tarkoituksenmukaisimpana ajankohtana.

2 artikla

Niihin ammattimaisiin toimijoihin, joilla on lupa myöntää kasvipasseja, kohdistuvan virallisen valvonnan tihentäminen

Toimivaltaiset viranomaiset voivat tihentää 1 artiklassa tarkoitettua virallista valvontaa riskien niin edellyttäessä ottaen huomioon vähintään seuraavat seikat:

a)

kyseisissä tiloissa ja tarvittaessa muissa paikoissa tuotettujen kasvien tiettyyn heimoon, sukuun tai lajiin tai kasvituotteisiin kohdistuva lisääntynyt kasvinterveysriski, jolloin useampi kuin yksi valvontakerta on tarpeen tuhoojan biologian tai ympäristöolosuhteiden vuoksi;

b)

tiettyjen kasvien, kasvituotteiden tai muiden tavaroiden alkuperään tai lähtöpaikkaan unionissa liittyvät kasvinterveysriskit;

c)

tuotantokiertojen lukumäärä vuodessa;

d)

ammattimaisen toimijan aikaisempi asetusten (EU) 2016/2031 ja (EU) 2017/625 sovellettavien säännösten noudattaminen;

e)

käytettävissä oleva infrastruktuuri sekä ammattimaisen käyttäjän tilojen ja tarvittaessa muiden sen käyttämien paikkojen sijainti.

3 artikla

Niihin ammattimaisiin toimijoihin, joilla on lupa myöntää kasvipasseja, kohdistuvan virallisen valvonnan harventaminen

Toimivaltaiset viranomaiset voivat harventaa 1 artiklassa tarkoitettua virallista valvontaa tapahtuvaksi vähintään kahden vuoden välein riskien salliessa ja, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)

ammattimainen toimija on toteuttanut vähintään kahden peräkkäisen vuoden ajan asetuksen (EU) 2016/2031 91 artiklan mukaista tuhoojariskin hallintasuunnitelmaa;

b)

toimivaltainen viranomainen on todennut, että kyseisellä suunnitelmalla on tehokkaasti vähennetty merkityksellisiä kasvinterveysriskejä ja että asianomainen ammattimainen toimija on noudattanut asetusten (EU) 2016/2031 ja (EU) 2017/625 sovellettavia säännöksiä.

4 artikla

Niihin kasveihin, kasvituotteisiin ja muihin tavaroihin, joilla on tietty alkuperä tai lähtöpaikka unionissa, kohdistuvan virallisen valvonnan yhdenmukainen vähimmäistiheys

1.   Niiden ammattimaisten toimijoiden, joilla on lupa myöntää kasvipasseja asetuksen (EU) 2016/2031 84 artiklan 1 kohdan mukaisesti, tiloissa ja tarvittaessa muissa niiden käyttämissä paikoissa on järjestettävä vähintään yksi virallinen valvontakerta 1 artiklassa tarkoitetun virallisen valvonnan lisäksi, jos ne ovat sellaisten asetuksen (EU) 2016/2031 2 artiklan 1 kohdassa määriteltyjen kasvien, 2 kohdassa määriteltyjen kasvituotteiden ja 5 kohdassa määriteltyjen muiden tavaroiden alkuperäpaikka, jotka on kasvatettu ainakin osan elämästään tai jotka ovat sijainneet kyseisen asetuksen 18 artiklan 1 kohdan mukaisesti muodostetulla rajatulla alueella ja joiden voidaan olettaa olevan sen tuhoojan saastuttamia, jonka torjumiseksi kyseinen rajattu alue on muodostettu. Kyseinen ylimääräinen virallinen valvonta on suoritettava mahdollisimman lähellä sitä ajankohtaa, jona kyseiset kasvit, kasvituotteet ja muut tavarat siirretään pois kyseiseltä rajatulta alueelta tai kyseisen rajatun alueen saastuneelta alueelta puskurialueelle.

2.   Toimivaltaisten viranomaisten on suorittaessaan 1 kohdassa tarkoitettua virallista valvontaa arvioitava seuraavia seikkoja:

a)

riski, että kasveissa, kasvituotteissa ja muissa tavaroissa on kyseinen tuhooja;

b)

kyseisen tuhoojan mahdollisten vektorien esiintymisen riski ottaen huomioon lähetysten alkuperä tai lähtöpaikka unionissa, kasvien alttius saastumiselle ja se, noudattaako siirtämisestä vastaava ammattimainen toimija mahdollisia muita kyseisen tuhoojan hävittämiseksi tai sen leviämisen estämiseksi toteutettuja toimenpiteitä.

5 artikla

Asetuksen (EU) 2016/2031 73 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitettuihin kasveihin kohdistuvan virallisen valvonnan yhdenmukainen vähimmäistiheys

Asetuksen (EU) 2016/2031 73 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitettujen, unioniin tulevien kasvien lähetyksistä vähintään 1 prosentille on tehtävä tunnistustarkastukset ja fyysiset tarkastukset.

6 artikla

Niihin ammattimaisiin toimijoihin, joilla on lupa tehdä merkki puiseen pakkausmateriaaliin, kohdistuvan virallisen valvonnan yhdenmukainen tiheys

Toimivaltaisten viranomaisten on suoritettava virallista valvontaa vähintään kerran vuodessa niiden ammattimaisten toimijoiden, joilla on lupa tehdä puiseen pakkausmateriaaliin asetuksen (EU) 2016/2031 98 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu merkki, tiloissa ja tarvittaessa muissa niiden käyttämissä paikoissa.

Tähän valvontaan on sisällyttävä asetuksen (EU) 2016/2031 98 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu valvonta.

7 artikla

Niihin ammattimaisiin toimijoihin, joilla on lupa tehdä merkki puiseen pakkausmateriaaliin, kohdistuvan virallisen valvonnan tihentäminen

Toimivaltaiset viranomaiset voivat tihentää 6 artiklassa tarkoitettua virallista valvontaa riskien niin edellyttäessä ottaen huomioon yhden tai useamman seuraavista seikoista:

a)

tuhoojien esiintymiseen unionin alueella liittyvät lisääntyneet kasvinterveysriskit;

b)

puinen pakkausmateriaali, muut kasvit, kasvituotteet tai muut tavarat, joista on löydetty kasvintuhoojia;

c)

ammattimaisen toimijan aikaisempi asetusten (EU) 2016/2031 ja (EU) 2017/625 sovellettavien säännösten noudattaminen;

d)

käytettävissä oleva infrastruktuuri sekä ammattimaisen käyttäjän tilojen ja tarvittaessa muiden sen käyttämien paikkojen sijainti.

8 artikla

Voimaantulo ja soveltaminen

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 14 päivästä joulukuuta 2019.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 16 päivänä tammikuuta 2019.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Jean-Claude JUNCKER


(1)  EUVL L 95, 7.4.2017, s. 1.

(2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/2031, annettu 26 päivänä lokakuuta 2016, kasvintuhoojien vastaisista suojatoimenpiteistä, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EU) N:o 228/2013, (EU) N:o 652/2014 ja (EU) N:o 1143/2014 muuttamisesta sekä neuvoston direktiivien 69/464/ETY, 74/647/ETY, 93/85/ETY, 98/57/EY, 2000/29/EY, 2006/91/EY ja 2007/33/EY kumoamisesta (EUVL L 317, 23.11.2016, s. 4).


17.1.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 15/5


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) 2019/67,

annettu 16 päivänä tammikuuta 2019,

suojatoimenpiteiden käyttöönotosta Kambodžasta ja Myanmarista peräisin olevan indica-riisin tuonnissa

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon yleisen tullietuusjärjestelmän soveltamisesta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 732/2008 kumoamisesta 25 päivänä lokakuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 978/2012 (1) ja erityisesti sen 26 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

1.   MENETTELY

1.1   Vireillepano

(1)

Komissio vastaanotti 16 päivänä helmikuuta 2018 pyynnön, jonka Italia esitti asetuksen (EU) N:o 978/2012, jäljempänä ’GSP-asetus’, 22 artiklan nojalla. Pyynnössä kehotettiin ottamaan käyttöön suojatoimenpiteitä, jotka koskevat Kambodžasta ja Myanmarista peräisin olevaa indica-tyyppistä riisiä. Muut unionin riisiä tuottavat jäsenvaltiot eli Espanja, Ranska, Portugali, Kreikka, Romania, Bulgaria ja Unkari tukivat Italian pyyntöä.

(2)

Kun oli todettu, että pyyntö sisälsi riittävän näytön siitä, että Myanmarista ja Kambodžasta peräisin olevaa indica-riisiä tuotiin sellaisina määrinä ja sellaisiin hintoihin, jotka aiheuttivat vakavia vaikeuksia unionin tuotannonalalle, komissio julkaisi 16 päivänä maaliskuuta 2018 suojatoimenpidetutkimuksen vireillepanoa koskevan ilmoituksen (2).

(3)

Saadakseen perusteellisen arvioinnin suorittamiseksi tarvittavat tiedot komissio ilmoitti asiasta tiedossa oleville samankaltaisen tai suoraan kilpailevan tuotteen tuottajille, jäljempänä ’myllyt’ tai ’myllyteollisuus’, unionissa ja niiden yhdistyksille sekä tiedossa oleville vientiä harjoittaville myllyille ja niiden liitoille, asianomaiset hallitukset mukaan luettuina, ja kehotti niitä osallistumaan tutkimukseen.

1.2   Otanta

(4)

Kun otetaan huomioon tämän menettelyn piiriin kuuluvien unionin tuottajien, vientiä harjoittavien myllyjen ja maahantuojien suuri määrä ja jotta tutkimus saataisiin päätökseen säädetyssä määräajassa, komissio on päättänyt rajata tutkimuksen kohtuulliseen määrään unionin myllyjä. Komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 1083/2013 (3) 11 artiklan 6 kohdan nojalla komissio on valinnut tutkimukseensa edustavan otoksen.

(5)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa, että se oli valinnut alustavasti unionin myllyteollisuudesta otoksen samankaltaisen tuotteen suurimman edustavan tuotantomäärän perusteella ja samalla varmistanut tasapuolisen maantieteellisen jakauman. Vaikka riisiä viljellään kahdeksassa jäsenvaltiossa, tuotanto keskittyy hyvin pitkälti Italiaan ja Espanjaan: nämä kaksi maata kattavat 80 prosenttia riisin kokonaistuotannosta unionissa (Italia noin 50 prosenttia ja Espanja noin 30 prosenttia) ja edustavat näin ollen unionin tuotannonalaa. Tältä pohjalta komissio katsoi perustelluksi lähettää kyselylomakkeen kolmelle italialaiselle ja yhdelle espanjalaiselle myllylle.

(6)

Yksi osapuoli kyseenalaisti otoksen edustavuuden. Se pyysi komissiota vahvistamaan, kuinka edustavaa otokseen valittujen myllyjen tuotanto oli unionin kokonaistuotantoon nähden ja miten niiden tilanne kehittyi verrattuna unionin tuotannonalaan. Kuten 5 kappaleessa selitetään, otoksen valinta perustui suurimpaan edustavaan tuotantomäärään, joka voidaan kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa. Otokseen valitut kolme italialaista myllyä vastasivat 50 prosentista Italian tuotantoa markkinointivuonna 2016/2017 ja otokseen valittu espanjalainen mylly kattoi 17 prosenttia Espanjan tuotannosta samana vuonna. Otokseen valittujen myllyjen osuus unionin kokonaistuotannosta oli 26 prosenttia. Lisäksi tarkastelujakson aikana eli 1 päivästä syyskuuta 201231 päivään elokuuta 2017 otokseen valittujen yritysten tuotanto kehittyi samalla tavalla kuin koko tuotannonalan tuotanto. Niiden tuotanto laski 36 prosenttia ja koko unionin tuotannonalan tuotanto laski 38 prosenttia. Tämä vahvistaa päätelmää, jonka mukaan otos todellakin on edustava.

(7)

Kyselylomakkeet lähetettiin myös joillekin viljelijöille, mutta alan suuren hajanaisuuden vuoksi (viljelijöitä on noin 4 000) tilanteesta saadaan näin vain hyvin rajallinen kuva (4).

(8)

Mitä tulee viejien valintaan, komissio sai otantaa varten vientiä harjoittavilta myllyiltä yhteensä 13 vastausta Kambodžasta ja 15 Myanmarista. Otanta oli näin ollen tarpeen, ja tästä ilmoitettiin osapuolille asianmukaisesti. Vientiä harjoittavilta myllyiltä saatujen tietojen pohjalta komissio valitsi alun perin otokseen kolme Kambodžassa ja kolme Myanmarissa toimivaa viejää. Ne valittiin unioniin suuntautuneen viennin suurimman määrän perusteella. Lisäarvioinnin ja Kambodžan riisialan liiton esittämien huomautusten perusteella kaksi valituista Kambodžan viejistä ei kuitenkaan voinut toimia yhteistyössä ja näin ollen ne korvattiin. Lopulta vain yksi yritys vastasi kyselylomakkeeseen. Myanmarin kaikki kolme valittua yritystä vastasivat lopulta kyselylomakkeeseen.

(9)

Neljä etuyhteydetöntä tuojaa ilmoittautui vastauksena vireillepanoilmoitukseen. Yhteistyöhön suostuneiden tuojien vähäisen määrän vuoksi otantaa ei katsottu tarpeelliseksi. Komissio lähetti kyselylomakkeen kaikille neljälle yritykselle, joista kaikki eivät kuitenkaan toimittaneet täydellistä vastausta.

1.3   Tarkastuskäynnit

(10)

Komissio hankki ja tarkasti kaikki tutkimuksen kannalta tarpeellisina pitämänsä tiedot. Tarkastuskäyntejä tehtiin delegoidun asetuksen (EU) N:o 1083/2013 12 artiklan nojalla seuraavien yritysten toimitiloihin:

a)

Myllyt:

Riso Scotti S.p.a. ja siihen etuyhteydessä oleva yritys (Riso Scotti Danubio), Italia;

Curti S.r.l. ja siihen etuyhteydessä oleva yritys (Riso Ticino Soc. Coop.), Italia;

Riso Viazzo S.r.l., Italia;

Herba Ricemills S.L., Espanja.

b)

Yhdistykset:

Ente Nazionale Risi (Enterisi), Italia

1.4   Tutkimusajanjakso

(11)

Tämä tutkimus koski viittä viimeisintä markkinointivuotta eli ajanjaksoa, joka alkaa 1 päivästä syyskuuta 2012 ja päättyy 31 päivään elokuuta 2017, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’.

1.5   Päätelmien ilmoittaminen

(12)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen komissio sai kahdeksan huomautusta, mukaan lukien Italian ja Espanjan huomautukset. Komissio sai huomautuksia myös kolmelta yritykseltä ja yhdeltä yhdistykseltä, jotka eivät olleet asianomaisia osapuolia. Vaikka näitä osapuolia ei ollut rekisteröity asianomaisiksi osapuoliksi, niiden huomautukset otettiin suurelta osin huomioon ja komissio käsitteli niitä päätelmissään, sillä ne vastasivat suurelta osin rekisteröityjen asianomaisten osapuolten esittämiä huomautuksia.

2.   TARKASTELTAVANA OLEVA TUOTE JA SAMANKALTAINEN TAI SUORAAN KILPAILEVA TUOTE

2.1   Tarkasteltavana oleva tuote

(13)

Tarkasteltavana oleva tuote on Kambodžasta ja Myanmarista peräisin oleva osittain tai kokonaan hiottu indica-riisi, johon sovelletaan tulleista vapauttamista GSP-asetuksen nojalla ja joka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodeihin 1006 30 27, 1006 30 48, 1006 30 67 ja 1006 30 98.

(14)

Tarkasteltavana olevaa tuotetta tuodaan unioniin joko irtotavarana jatkojalostukseen (hiominen, puhdistaminen ja pakkaaminen) tai alle 5 kg tai 5–20 kg painavissa pienissä säkeissä, joita voidaan myydä vähittäiskauppiaille ilman jatkojalostusta.

2.2   Samankaltaiset tai suoraan kilpailevat tuotteet

(15)

Riisin kaksi päälajiketta ovat indica ja japonica. Ensiksi mainittu on pitkäjyväinen riisi, joka pysyy irtonaisena keittämisen jälkeenkin. Toinen lajike on japonica, joka on lähinnä pyöreäjyväinen riisi. Riisin jyvät tarttuvat kiinni toisiinsa, ja sitä käytetään esimerkiksi paellassa tai risotossa.

(16)

Kun riisi korjataan, riisin jyvässä on akana, ja siitä käytettään nimitystä raakariisi (”paddy rice”). Sadonkorjuun jälkeen riisiä käsitellään myllyissä monin tavoin. ”Esikuoritulla riisillä” tarkoitetaan riisiä, josta on poistettu ulkokuori. Lisäkäsittelyllä saadaan ”osittain hiottua” tai ”hiottua” riisiä.

(17)

Arvioinnissaan komissio on todennut, että unionissa tuotettu hiottu tai osittain hiottu indica-riisi on samankaltainen tai suoraan kilpaileva tuote tarkasteltavana olevan tuotteen kanssa.

(18)

Sekä unionissa tuotetulla että tuodulla hiotulla tai osittain hiotulla indica-riisillä on samat fyysiset, tekniset ja kemialliset perusominaisuudet. Sillä on samat käyttötarkoitukset ja sitä myydään samanlaisten tai samojen myyntikanavien kautta samantyyppisille asiakkaille. Asiakkaat ovat joko unionin vähittäismyyjiä tai jalostajia.

2.3   Osapuolten huomautukset

(19)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen useat asianomaiset osapuolet (5) väittivät, että aromaattinen indica-riisi olisi jätettävä tutkimuksen ulkopuolelle, koska sillä on erilaisia ominaispiirteitä kuin muilla indica-riisin tyypeillä eikä se kilpaile unionissa tuotetun riisin kanssa. Ne väittivät myös, että vuodesta 2017 alkaen aromaattinen riisi on luokiteltu eri CN-koodiin, mikä tukisi päätelmää, jonka mukaan tällainen riisi poikkeaa muista riisin tyypeistä.

(20)

Ensinnäkin, kuten useat asianomaiset osapuolet ovat vahvistaneet, indica-riisi kattaa monenlaisia riisityyppejä, joihin sisältyy myös tuoksuva tai aromaattinen riisi. Vaikka näiden välillä on pieniä eroja, esimerkiksi maussa ja rakenteessa, niillä kaikilla on kuitenkin samat fyysiset, tekniset ja kemialliset perusominaisuudet.

(21)

Lisäksi kaikkia näitä erilaisia riisityyppejä käytetään samaan tarkoitukseen, niitä hiotaan samoissa myllyissä, niitä myydään samojen kaupallisten kanavien kautta ja ne kilpailevat keskenään. Se, että vuodesta 2017 lähtien on ollut käytössä erityinen CN-koodi aromaattiselle riisille, ei ole merkityksellistä, sillä kuten vireillepanoilmoituksessa mainitaan, CN-koodit annetaan ainoastaan tiedoksi eivätkä ne ole ratkaiseva tekijä, kun kaupan suojatoimia koskevassa tutkimuksessa annetaan tuotteen määritelmä. Tästä syystä väitteet hylättiin.

3.   VAKAVIEN VAIKEUKSIEN ESIINTYMINEN

3.1   Unionin tuotannonalan määritelmä

(22)

GSP-asetuksen mukaan asianomaisen tuotannonalan pitäisi kattaa samankaltaisia tai suoraan kilpailevia tuotteita käsittelevät myllyt. Tässä tapauksessa komissio katsoo, että unionin tuotannonala koostuu riisiä käsittelevästä myllyteollisuudesta. Riisimyllyissä jalostetaan unionissa viljeltyä tai tuotettua riisiä, joka kilpailee suoraan Myanmarista tai Kambodžasta viedyn hiotun tai osittain hiotun indica-riisin kanssa.

(23)

Pyynnössään Italia väitti, että viljelijöiden ja myllyjen läheisen riippuvuussuhteen vuoksi vahingon arvioinnissa olisi tarkasteltava sekä myllyjä että viljelijöitä. Vaikka viljelijöiden tilanteeseen voi vaikuttaa voimakkaasti myös riisin tuonti Kambodžasta ja Myanmarista, niitä olisi pikemminkin pidettävä raaka-aineen toimittajana eikä samankaltaisen tai suoraan kilpailevien tuotteiden myllynä.

3.2   Unionin kulutus

(24)

Indica-riisin kulutus unionissa määritettiin komission jäsenvaltioilta keräämien tietojen ja Eurostatin kautta saatavien tuontitilastojen pohjalta (6).

(25)

Unionin kulutus kehittyi seuraavasti:

 

2012/2013

2013/2014

2014/2015

2015/2016

2016/2017

Unionin kokonaiskulutus (tonnia)

1 061 793

1 146 701

1 090 662

1 040 969

993 184

Indeksi (2012/13 = 100)

100

108

103

98

94

Lähde: Jäsenvaltioilta ja Eurostatilta saatuihin tietoihin pohjautuvat komission keräämät tiedot – hiottua indica-riisiä vastaavina määrinä.

(26)

Indica-riisin kulutus unionissa on supistunut 6 prosenttia tutkimusajanjakson aikana. Kulutus oli suurinta 2013/2014 (+ 8 %), jolloin Kambodžasta ja Myanmarista tulevan indica-riisin tuonti myös lisääntyi merkittävästi, mikä johti markkinoiden kyllästymiseen. Seuraavina markkinointivuosina kulutus oli laskusuuntaista.

3.3   Tuonnin kehitys

(27)

Kambodžasta ja Myanmarista unioniin suuntautuva tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti kehittyi seuraavasti:

 

 

2012/2013

2013/2014

2014/2015

2015/2016

2016/2017

Kambodža

tonnia

163 337

228 878

251 666

299 740

249 320

indeksi

100

140

154

184

153

Myanmar

tonnia

2 075

28 856

52 680

36 088

62 683

indeksi

100

1 391

2 539

1 739

3 021

Yhteensä

tonnia

165 412

257 734

304 346

335 828

312 003

indeksi

100

156

184

203

189

Lähde: Eurostatin tilastot (osittain hiotut määrät muunnettu hiottua riisiä vastaaviksi määriksi (Jotta riisinjalostuksen eri vaiheisiin (raakariisi, esikuorittu riisi, hiottu ja osittain hiottu riisi) liittyviä määriä voidaan muuntaa, muuntokurssien, jalostuskustannusten ja sivutuotteiden arvon vahvistamisesta riisin eri jalostusasteille 19 päivänä joulukuuta 2008 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1312/2008 vahvistetaan muuntokurssit, jalostuskustannukset ja sivutuotteiden arvo riisin eri jalostusasteille (EUVL L 344, 20.12.2008, s. 56). Esimerkiksi esikuoritun indica-riisin ja hiotun indica-riisin välinen muuntokurssi on 0,69. Sitä sovelletaan sekä tuontiin että unionissa tuotettuun riisiin.) ja komission jäsenvaltioilta saatujen tietojen pohjalta keräämät tiedot.

(28)

Tuontimäärä Kambodžasta kasvoi 163 000 tonnista 249 000 tonniin. Määrät ovat kasvaneet merkittävästi kauteen 2015/2016 asti, minkä jälkeen ne pienentyivät hieman samaan aikaan kulutuksen supistumisen kanssa kautena 2016/2017. Laskusta huolimatta tuonti oli 50 prosenttia suurempaa kuin vuonna 2012/2013. Tutkimusajanjakson lopussa Kambodžan osuus oli 25 prosenttia kokonaistuonnista.

(29)

Myös Myanmarista tuleva tuonti lisääntyi tutkimusajanjakson aikana huomattavasti eli 2 000 tonnista 62 000 tonniin. Se pysyivät kuitenkin alhaisemmalla tasolla Kambodžaan verrattuna. Myanmarista tuleva tuonti kattoi 6,3 prosenttia unionin riisin kokonaistuonnista tutkimusajanjakson lopussa (ks. markkinaosuutta koskeva taulukko jäljempänä).

(30)

Tuonnin markkinaosuus kehittyi seuraavasti:

 

2012/2013

2013/2014

2014/2015

2015/2016

2016/2017

Kambodžan markkinaosuus (%)

15,4

20,0

23,1

28,8

25,1

Myanmarin markkinaosuus (%)

0,2

2,5

4,8

3,5

6,3

Yhteensä

15,6

22,5

27,9

32,3

31,4

Lähde: Eurostat ja jäsenvaltioilta saatuihin tietoihin pohjautuvat komission keräämät tiedot – hiottua riisiä vastaavina määrinä.

(31)

Kambodžan markkinaosuus kasvoi merkittävästi eli 15,4 prosentista 25,1 prosenttiin, ja Myanmarin markkinaosuus kasvoi 0,2 prosentista 6,3 prosenttiin.

(32)

Hintojen kehitys noudatti seuraavia suuntauksia:

 

2012/2013

2013/2014

2014/2015

2015/2016

2016/2017

Tuontihinta Kambodžasta (euroa/tonni)

588,4

512,8

562,6

547,4

552,2

Indeksi (2012/2013 = 100)

100

87

96

93

94

Tuontihinta Myanmarista (euroa/tonni)

420,0

366,5

414,7

410,1

405,4

Indeksi (2012/2013 = 100)

100

87

99

98

97

Painotettu keskiarvo

586,3

496,2

536,7

532,6

523,1

Indeksi (2012/2013 = 100)

100

85

92

91

89

Lähde: Eurostat.

(33)

Kambodžan tuontihinnat laskivat kaikkiaan 6 prosenttia ja Myanmarin 3 prosenttia. Vaikka sekä Kambodžasta ja Myanmarista tulevan tuonnin hinnat laskivat hieman, keskimääräisen tuontihinnan ja unionin tuotannonalan yksikkömyyntihintojen vertailun pohjalta (ks. 64 kappale, Kambodžan ja Myanmarin tuontihinnat (Eurostatin tietojen pohjalta)), kummankin maan hintojen todettiin selvästi (22 ja 43 prosenttia) alittavan unionin hinnat.

(34)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kambodžan kauppaministeriö, jäljempänä ’Kambodža’, kyseenalaisti menetelmän, jota komissio käytti hinnan alittavuuden marginaalien laskemiseen. Se väitti, että tuonnin jälkeisiä kustannuksia ei ollut lisätty laskettaessa Kambodžan vientihintaa ja että hinnan alittavuus perustui keskimääräisten hintojen vertailuun eikä siinä otettu huomioon kaupan eri porrasta. Kambodža tiedusteli myös, oliko yhteistyössä toimineiden viejien toimittamia tietoja käytetty vahingon määrittämiseen.

(35)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen saatujen huomautusten vuoksi komissio päätti tarkistaa hinnan alittavuutta koskevia laskelmiaan, jotta niihin sisällytettäisiin asianmukaiset tuonnin jälkeiset tai kuljetuskustannukset, jotta ne kuvastaisivat hinnan vertailtavuuteen vaikuttavia kaupan portaan eroja ja jotta yhteistyössä toimineiden viejien toimittamia tietoja voitaisiin käyttää mahdollisimman laajalti.

(36)

Tasapuolisen vertailun varmistamiseksi komissio päätti oikaista Kambodžan ilmoittamia tuontihintoja ottamalla huomioon tuonnin jälkeiset kustannukset. Toisaalta komissio katsoi, että myös unionin tuotannonalan hintoja olisi oikaistava, jotta voidaan ottaa huomioon riisin kuljetuskustannukset Etelä-Euroopasta (tässä tapauksessa Italiasta ja Espanjasta) Pohjois-Eurooppaan, sillä osittain hiotun ja hiotun indica-riisin kilpailu tapahtuu valtaosin Pohjois-Euroopassa. Saatavilla olevien tietojen pohjalta (toisen elintarvikkeita – tässä tapauksessa satsumia – koskevan tutkimuksen yhteydessä saadut tiedot) komissio arvioi tuonnin jälkeisten kustannusten olevan noin 2 prosenttia tuontihinnasta, ja valitukseen sisältyvien ja tarkastuskäynnin yhteydessä varmennettujen tietojen pohjalta kuljetuskustannusten unioniin arvioitiin olevan 49 euroa tonnilta.

(37)

Jotta lisäksi voidaan ottaa huomioon kaupan portaiden erot, komissio teki hintavertailun hiotun riisin irtomyynnin ja pienissä pakkauksissa tapahtuneen myynnin välillä. On huomattava, että CN-koodeista saatujen tilastotietojen perusteella Kambodža vie riisin irtotavarana ja pienpakkauksissa, kun taas Myanmar vie riisiä lähes yksinomaan irtotavarana.

(38)

Lopuksi päätettiin määrittää vientihinta vientiä harjoittavilta tuottajilta saatujen kyselylomakevastausten pohjalta. Kambodžan osalta otanta epäonnistui, koska vain yksi kambodžalainen viejä vastasi kyselylomakkeeseen. Koska yhteistyössä toiminut viejä vastaa vain hyvin vähäisestä osasta Kambodžasta tulevaa tuontia, komission oli käytettävä delegoidun asetuksen (EU) N:o 1083/2013 13 artiklan mukaisesti parhaita käytettävissä olevia tietoja. Tämän vuoksi Kambodžan tapauksessa käytettiin Eurostatin hintoja. Myanmarin osalta käytettiin kyselylomakevastausten mukaisia hintoja.

(39)

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli, että hintojen alittavuus irtotavaran myynnissä on Kambodžan osalta 13 ja Myanmarin osalta 43 prosenttia. Pakatun riisin hintavertailun osalta todettiin, että Kambodžan hintojen alittavuus oli 14 prosenttia.

(40)

Tällainen hintaero tuodun ja unionissa tuotetun riisin välillä on näin ollen merkittävä erityisesti, kun otetaan huomioon, että riisi on yleensä hintaan herkästi reagoiva tuote. Kuluttajat eivät yleensä ota huomioon riisin eri alkuperää.

(41)

Kambodža väitti myös, että komission tekemä vakavien vaikeuksien määrittäminen perustui Kambodžasta ja Myanmarista tulevan riisin tuonnin määrän ja hintavaikutuksen kumulatiiviseen arviointiin. Tämä väite on kuitenkin hylättävä, sillä edellä esitetyssä analyysissa erotellaan toisistaan selvästi Kambodža ja Myanmar.

(42)

Päätelmänä todetaan, että tuonti Kambodžasta ja Myanmarista lisääntyi tutkimusajanjakson aikana merkittävästi sekä absoluuttisesti että markkinaosuudella mitattuna. Vaikka yhdisteenlaskettu tuonnin määrä laski hieman kautena 2016/2017, se oli kaikkiaan merkittävästi suurempi kuin tutkimusajanjakson alussa. Lisäksi kummankin maan yhdistetty painotettu keskimääräinen tuontihinta laski tutkimusajanjaksolla ja alitti merkittävästi unionin hinnat.

3.4   Unionin tuotannonalan taloudellinen tilanne

3.4.1   Yleisiä huomioita

(43)

GSP-asetuksen 23 artiklan mukaan on katsottava, että vakavia vaikeuksia esiintyy silloin, kun unionin myllyjen taloudellinen tilanne ja/tai rahoitustilanne heikkenee. Selvittäessään, esiintyykö tällaista heikkenemistä, komission olisi otettava huomioon 23 artiklassa luetellut unionin myllyjä koskevat seikat siinä määrin kuin asiaa koskevaa tietoa on saatavilla.

(44)

Kuten 5 kappaleessa mainitaan, komissio käytti otantamenetelmää unionin tuotannonalan vakavien vaikeuksien määrittämiseksi. Vahingon määrittämistä varten komissio erotti toisistaan makrotaloudelliset ja mikrotaloudelliset vahinkoindikaattorit.

(45)

Komissio arvioi makrotaloudelliset indikaattorit (markkinaosuus, tuotanto ja varastot – tuontia tarkastellaan edellä) kuukausittain riisin tuotannosta kerättävien yleisten markkinatietojen perusteella, jotka muunnettiin hiottua riisiä vastaaviksi. Luotettavia tietoja unionin tuotannonalan konkursseista ja työllisyydestä ei ole saatavilla, joten niitä ei voitu sisällyttää analyysiin.

(46)

Komissio arvioi mikrotaloudelliset indikaattorit (hinnat ja kannattavuus) otoksen tasolla todennettujen tietojen perusteella. Myös tuotantokapasiteettia analysoitiin otoksen tasolla, koska siitä ei ollut käytettävissä makrotason tietoja.

3.4.2   Makrotaloudelliset indikaattorit

(47)

Unionin tuotannonalan markkinaosuus kehittyi tutkimusajanjakson aikana seuraavasti:

 

2012/2013

2013/2014

2014/2015

2015/2016

2016/2017

Markkinaosuus (%)

61,4

54,8

46,7

40,5

39,3

Indeksi (2012/2013 = 100)

100

101

80

66

62

Lähde: Jäsenvaltioilta saatuihin tietoihin pohjautuvat komission keräämät tiedot.

(48)

Markkinaosuus laski merkittävästi (61 prosentista 39 prosenttiin), joten laskua oli yli 20 prosenttiyksikköä.

(49)

Unionin tuotannonalan indica-riisin tuotanto noudatteli merkittävää laskevaa suuntausta tutkimusajanjakson aikana:

 

2012/2013

2013/2014

2014/2015

2015/2016

2016/2017

Tuotantomäärä (tonnia)

685 183

692 740

547 908

449 313

423 962

Indeksi (2012/2013 = 100)

100

101

80

66

62

Lähde: Jäsenvaltioilta saatuihin tietoihin pohjautuvat komission keräämät tiedot.

(50)

Tuotanto supistui lähes 40 prosenttia, 685 000 tonnista 424 000 tonniin.

(51)

Hiotun riisin varastot kasvoivat unionissa 4 prosenttia tutkimusajanjakson aikana 255 000 tonnista 265 000 tonniin. Varastot kasvoivat ensin merkittävästi (11 prosenttia), mikä jälkeen ne hieman pienentyivät.

(52)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen Kambodža on väittänyt, että unionin tuotantotiedot ovat virheellisiä, sillä unionin tuotantotiedot vähennettynä myyntitiedoilla eivät täsmää jäljempänä ilmoitettujen loppuvarastoiden kanssa. Onkin totta, että komissio on esittänyt vain osittaisen laskelman, sillä tiedot eivät kuvasta alkuvarastoa, riisin käyttöä siemeninä jne. Tästä huolimatta laskelma vastaa taseen laskelmaa, joka on käytössä komissiossa (ks. 24 kappale).

 

2012/2013

2013/2014

2014/2015

2015/2016

2016/2017

Loppuvarastot (tonnia)

255 301

280 507

283 126

272 136

264 766

Indeksi (2012/2013 = 100)

100

110

111

107

104

Lähde: Jäsenvaltioilta saatuihin tietoihin pohjautuvat komission keräämät tiedot.

(53)

Koska makrotasolla ei ollut käytettävissä tuotantokapasiteettitietoja, komissio tarkasteli näitä tietoja otoksen tasolla. Indica-riisin viljelyyn unionissa käytetty alue antaa kuitenkin melko hyvän käsityksen myllyjen saatavilla olevan indica-riisin määrästä ja näin ollen niiden mahdollisesta kapasiteetin käyttöasteesta. Tämä alue pienentyi 37 prosenttia tutkimusajanjakson aikana ja kehittyi seuraavasti:

 

2012/2013

2013/2014

2014/2015

2015/2016

2016/2017

Pinta-ala (ha)

145 781

145 783

124 270

101 865

91 685

Indeksi (2012/2013 = 100)

100

100

85

70

63

Lähde: Jäsenvaltioilta saatuihin tietoihin pohjautuvat komission keräämät tiedot.

3.4.3   Mikrotaloudelliset indikaattorit

(54)

Unionin myllyiltä saatujen kyselyvastausten perusteella hinnat ja kannattavuus kehittyivät seuraavasti:

 

2012/2013

2013/2014

2014/2015

2015/2016

2016/2017

Hinta (euroa/tonni)

667,3

649,5

693,3

728,3

711,5

Indeksi (2012/2013 = 100)

100

97

104

109

107

Kannattavuus (%)

1,4

0,1

1,5

4,3

1,2

Indeksi (2012/2013 = 100)

100

8

107

312

88

Lähde: Kyselyvastaukset. Myllyiltä saadut tiedot perustuvat kalenterivuosiin eivätkä markkinointivuosiin. Vaikka näiden ajanjaksojen välillä on merkittäviä päällekkäisyyksiä, kehityssuunnat ovat joka tapauksessa edustavia tutkimusajanjakson osalta.

(55)

Otokseen valittujen myllyjen yksikköhinnat nousivat 7 prosenttia tutkimusajanjakson aikana. Komission tekemien tarkastusten tulosten perusteella vaikuttaa siltä, että alhaiseen hintaan tapahtuvan tuonnin aiheuttaman kasvavan paineen vuoksi unionin otokseen valitut myllyt päättivät mahdollisuuksien mukaan keskittää myyntinsä pienempiin määriin osittain ja kokonaan hiottua indica-riisiä ja keskittyä merkkituotteisiin sen sijaan että ne myisivät omalla merkillä jakelijoille.

(56)

Muuttamalla alkuperäistä tuotevalikoimaansa unionin myllyt pystyivät säilyttämään vakaan kannattavuuden jyrkästi supistuvan markkinaosuutensa kustannuksella. Tuotevalikoimassa tapahtunut muutos on voinut auttaa vielä kaudella 2015/2016 (kun kannattavuus jopa kohentui), mutta kaudella 2016/2017 voitot olivat jälleen laskeneet. Tilanteessa, jossa tuontihintojen havaittiin alittavan merkittävästi unionin hinnat kaudella 2016/2017 (22 % ja 43 %), tällainen strategia voi olla vain lyhyen aikavälin ratkaisu. Myllyteollisuuteen kohdistuu lähitulevaisuudessa yhä enemmän alhaisista tuontihinnoista johtuvaa painetta. Kambodža onkin jo osittain siirtynyt irtotavaran myynnistä vähittäismyyjän tasolla myytäviin pieniin pakkauksiin. Tämä myyntikanava on kannattavampi kuin irtotavaran myynti, ja on todennäköistä, että Kambodža myy ja kilpailee yhä enemmän unionin tuotannonalan kanssa tällä tasolla, myös pienillä erikoismarkkinoilla.

(57)

Kannattavuus pysyi suhteellisen vakaana – mutta alhaisella tasolla – koska hinnan korotuksella voitiin kompensoida määrän menetystä. 1–2 prosentin kannattavuus on sitä paitsi selvästi alle 6 prosentin tason, jota pidetään riittävänä kaikkien kustannusten ja investointien, tutkimuksen ja kehityksen sekä innovoinnin kattamiseksi.

(58)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi osapuoli pyysi lisätietoja edellä olevassa kohdassa käytetystä 6 prosentin tasosta. Kun EU:n kaupan suojatoimia nykyaikaistettiin vuonna 2018, asiaa koskevassa lainsäännössä vahvistettiin, että vahinkomarginaalia laskettaessa tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa odotettavissa olevan voiton on oltava vähintään 6 prosenttia (7). Tätä kaupan suojatoimia koskevien tutkimusten vertailuarvoa käytetään myös suojatoimenpiteitä koskevassa tutkimuksessa. Tämä selittää sen, että komissio on käyttänyt tätä viitearvoa myös tässä tutkimuksessa.

(59)

Unionin samankaltaisten tuotteiden eli indica-riisin tuotantokapasiteettia on vaikea arvioida, koska jalostusteollisuus voi käyttää kapasiteettiaan sekä indica-riisin että japonica-riisin hiomiseen riippumatta siitä, onko riisi tuotua vai unionissa viljeltyä. Makrotietoja ei myöskään ole saatavilla (ks. edellä). Otoksen perusteella kapasiteetin käyttöaste laski, kuten jäljempänä esitetään, 22 prosentista 14 prosenttiin. Nämä prosenttiosuudet saattavat vaikuttaa suhteellisen alhaisilta, sillä ne perustuvat samankaltaisen tuotteen (indica-riisin) tuotantoon verrattuna kaikenlaista riisiä varten asennettuun tuotantokapasiteettiin.

 

2012/2013

2013/2014

2014/2015

2015/2016

2016/2017

Kapasiteetin käyttöaste (%)

22,1

21,1

19,0

13,0

14,0

Indeksi (2012/2013 = 100)

100

96

86

59

64

Lähteet: Kyselyvastaukset.

3.4.4   Päätelmät

(60)

Päätelmänä voidaan todeta, että unionin tuotannonalan tilanne heikkeni talouden näkökulmasta. Kambodžasta ja Myanmarista tulevan tuonnin absoluuttinen määrä kasvoi merkittävästi, ja samalla unionin tuotannonala menetti noin 6 prosenttia markkinaosuudesta Myanmarille ja 10 prosenttia Kambodžalle. Unionin tuotannonalaan kohdistui myös merkittävä hintojen alittavuus, joka oli 22 ja 43 prosenttia. Unionin tuotanto väheni edelleen 38 prosentilla. Taloudelliset vaikeudet ilmenivät tämän vuoksi tutkimusajanjakson aikana pääasiassa määrällisinä. Unionin myllyteollisuuden toimijat päättivät olla alentamatta hintatasoaan huolimatta alhaisiin hintoihin tapahtuvan tuonnin aiheuttamasta kilpailusta ja onnistuivat säilyttämään tietyn voiton tason. Mahdollisuuksien mukaan myllyteollisuus päättikin muuttaa tuotevalikoimaansa ja keskittyä pieniin erikoismarkkinoihin ja merkkituotteisiin voidakseen säilyttää voiton samalla tasolla myyntinsä ja tuotantomääriensä supistumisesta huolimatta. Tämä on kuitenkin vain väliaikainen ratkaisu, sillä Kambodžasta ja Myanmarista tuleva tuonti on jo osittain siirtynyt – vaikkakin rajallisessa määrin – irtotavaramyynnistä pienten pakkausten myyntiin, jolloin kilpailu unionin tuotannonalan kanssa tapahtuu myös vähittäismyyntitasolla. On odotettavissa, että kumpikin maa lisää tuontiaan alhaisiin hintoihin tällä kannattavammalla myyntikanavalla ja kilpailee myös pienillä erikoismarkkinoilla ja merkkituotteissa, millä on kielteisiä vaikutuksia myös unionin tuotannonalan taloudelliseen tilanteeseen.

4.   SYY-YHTEYS

(61)

Komissio on seuraavaksi esitettävän pohjalta päätellyt, että tarkasteltavana olevan tuotteen tuontimäärien ja toisaalta unionin myllyjen vakavien vaikeuksien välillä on syy-yhteys. Komissio on tarkastellut myös sitä, voivatko vakavat vaikeudet johtua muista tekijöistä kuin tuonnista ja hinnoista.

4.1   Kambodžasta ja Myanmarista tulevan tuonnin vaikutukset

(62)

Jäljempänä olevasta kaaviosta käy selvästi ilmi ajallinen yhteys Kambodžasta ja Myanmarista tulevan tuonnin ja unionin tuotannonalan tilanteen välillä, mistä on osoituksena merkittävä markkinaosuuden menetys, joka aiheuttaa vakavia vaikeuksia unionin myllyille.

Image

Kambodža/Myanmar

EU

2015/2016

2014/2015

2013/2014

2012/2013

2016/2017

Markkinaosuudet

70,0 %

60,0 %

50,0 %

40,0 %

30,0 %

20,0 %

10,0 %

0,0 %

Lähde:

Eurostatin tiedot ja jäsenvaltioilta saatuihin tietoihin pohjautuvat komission keräämät tiedot.

(63)

Komissio katsoo, että Kambodžasta ja Myanmarista tuleva tuonti on myös toisistaan eroteltuna aiheuttanut vakavia vaikeuksia. Sekä Kambodžasta että Myanmarista tuleva tuonti on erikseenkin tarkasteltuna kasvanut sekä absoluuttisesti (53 % ja yli 2 000 %) että markkinaosuutena (9,7 ja 6,1 prosenttiyksikköä). Lisäksi sekä Kambodžasta että Myanmarista tuleva tuonti on alittanut unionin hinnat (noin 22 ja 43 prosentilla). Näin ollen voidaan päätellä, että sekä Kambodžasta että Myanmarista tuleva tuonti on aiheuttanut vakavia vaikeuksia unionin tuotannonalalle.

(64)

Kambodžasta ja Myanmarista tulevan tuonnin nopeaa kasvua selittää niiden alhainen hintataso, joka alitti merkittävästi unionin tuotannonalan hinnat. Indica-riisi on hintaherkkä tuote erityisesti siksi, että kuluttajat eivät yleensä tee eroa unionin tuotteiden ja tuontituotteiden välillä. Vähittäismyyjiltä riisiä ostavat kuluttajat eivät useinkaan ole tietoisia riisin alkuperästä. Näin on erityisesti silloin, kun riisi myydään yksityisellä tuotemerkillä eli vähittäismyyjän tuotemerkillä. Tarjoamalla riisiä hyvin alhaisiin hintoihin, mikä käy ilmi 33 kappaleessa tarkoitetusta hinnan alittavuuden tasosta, Kambodža ja Myanmar ovat merkittävästi ja nopeasti kasvattaneet riisin vientiään unionin markkinoille. Lisäksi Kambodža – joka aiemmin vei riisiä lähinnä irtotavarana jatkojalostukseen unionissa – myy yhä enemmän pakattua riisiä suoraan unionin vähittäismyyjille, mikä aiheuttaa lisää hintapaineita ja kilpailua myllyteollisuuden tasolla unionissa.

4.2   Muut tekijät

(65)

Myös muita tekijöitä, jotka ovat saattaneet osaltaan vaikuttaa unionin tuotannonalan kokemiin vaikeuksiin, tarkasteltiin.

4.2.1   Tuonti muista kolmansista maista

(66)

Myös tuonti muista kolmansista maista kasvoi tutkimusajanjakson aikana 23 prosentista 29,3 prosenttiin (+ 6,3 prosenttiyksikköä) markkinaosuudella mitattuna.

Markkinaosuus (%)

2012/2013

2013/2014

2014/2015

2015/2016

2016/2017

Unioni

61,4

54,8

46,7

40,5

39,3

Kambodža

15,4

20,0

23,1

28,8

25,1

Myanmar

0,2

2,5

4,8

3,5

6,3

Kambodža & Myanmar

15,6

22,5

27,9

32,3

31,4

Thaimaa

12,2

11,5

11,8

12,9

13,8

Intia

4,7

4,0

5,8

6,8

7,3

Pakistan

2,5

2,9

3,3

3,3

3,2

Muut maat

3,7

4,4

4,5

4,3

5,1

Kaikki muut maat yhteensä (Kambodža ja Myanmar pois luettuina)

23,0

22,8

25,4

27,3

29,3

Lähde: Eurostat.

(67)

Vaikka muista kolmansista maista tuleva tuonti voi osittain selittää unionin markkinaosuuksien pienentymistä, näiden maiden markkinaosuuden kasvu on kumulatiivisestikin vähäisempää kuin Kambodžan ja Myanmarin (+ 15 prosenttiyksikköä).

(68)

Lisäksi – ja mikä tärkeintä – muun tuonnin painotetut keskimääräiset hinnat olivat tutkimusajanjakson aikana paljon korkeammat kuin Kambodžasta ja Myanmarista tulevan tuonnin hinnat ja unionin hinnat (8). Thaimaan ja Myanmarin tuontihintojen vertailu osoittaa 85 prosentin hintaeroa. Intian ja Kambodžan tuontihintoja vertailtaessa eroa on 72 prosenttia. Tämä vahvistaa myös edellä esitettyä päätelmää, jonka mukaan alemmat hinnat antoivat Myanmarille ja Kambodžalle mahdollisuuden laajentaa nopeasti vientiään unioniin tutkimusajanjakson aikana.

 

2012/2013

2013/2014

2014/2015

2015/2016

2016/2017

Unioni

667,3

649,5

693,3

728,3

711,5

Kambodža

588,4

512,8

562,6

547,4

552,2

Myanmar

420,0

366,5

414,7

410,1

405,4

Thaimaa

946,7

863,5

896,8

825,7

751,1

Intia

925,7

1 054,1

1 061,0

893,0

949,2

Pakistan

924,3

999,7

996,0

846,3

926,3

Lähde: Eurostat ja kyselylomakevastaukset.

4.2.2   Italian riisialan rakenteelliset ongelmat

(69)

Vireillepanon yhteydessä esittämässään huomautuksessa Kambodžan riisialan liitto väitti, että Italian riisialan vaikeudet ovat yleisesti vakavampia kuin muualla unionissa eikä niitä tämän vuoksi voida lukea ainoastaan lisääntyneen tuonnin aiheuttamiksi.

(70)

Kyselylomakkeeseen annetut vastaukset ja tarkastuskäynnit ovatkin osoittaneet, että unionin tuotannonalan tilanne on huonompi Italiassa kuin Espanjassa. Tämä johtuu osittain siitä, että Espanjan riisimarkkinat ovat jäsentyneet eri tavalla ja sen vuoksi ne ovat kestävämmät sekä tarjonnan ja kysynnän että myös hinnoittelun osalta. Komissio on kuitenkin tehnyt unionin laajuisen tutkimuksen, joka perustuu koko unionin tuotannonalan tilanteeseen ja edustavaan otokseen. Tutkimus osoitti – kuten edellä selitettiin – että unionin tuotannonalalla on yleisiä vaikeuksia.

4.2.3   Raakariisin (”paddy rice”) tuonti Guyanasta

(71)

Asianomaiset osapuolet ovat myös väittäneet, että riisin lisääntynyt tuonti Guyanasta on osaltaan aiheuttanut vakavia vaikeuksia. Guyanasta tuotu riisi ei ole hiottua (se koostuu niin sanotusta raakariisistä), minkä vuoksi se ei kuulu tämän tutkimuksen piiriin eikä edellä mainittuihin tuontitilastoihin eikä näin ollen ole tässä yhteydessä merkityksellinen.

4.2.4   Unionin tuotannonalan vienti

(72)

Kambodžan hallitus esitti, että syy-yhteyden tarkastelun yhteydessä oli jätetty huomiotta unionin tuotannonalan vientisuuntautuneisuus. Väitteen tueksi ei kuitenkaan esitetty näyttöä ja, vaikka vienti onkin tutkimusajanjakson aikana kasvanut 3 prosentista 7 prosenttiin kokonaistuotannosta, sen osuus unionin tuotannosta on silti hyvin vähäinen. Lisäksi viennin kasvu (+ 11 000 tonnia) on paljon vähäisempää kuin Kambodžasta ja Myanmarista tulevan tuonnin kasvu (+ 147 000 tonnia).

4.2.5   Indica-tuotannon väheneminen japonica-tuotannon kasvun vuoksi

(73)

Kambodžan hallitus väitti myös, että tuonti ei ole vaikuttanut indica-riisin tuotantoon unionissa vaan se on yksinkertaisesti seurausta unionin viljelijöiden päätökseen perustuvasta kausittaisesta siirtymisestä japonica-riisistä indica-riisiin.

(74)

On totta, että viljelijät voivat vaihtaa tuotantoaan indica- ja japonica-riisin välillä. Tällainen muutos perustuu kuitenkin taloudellisiin näkökohtiin, kysyntä ja markkinahinta mukaan lukien. Tältä osin tutkimuksessa vahvistettiin, että indica-riisin halpatuonnin lisääntyessä joillakin viljelijöillä ei ole muuta vaihtoehtoa kuin siirtyä japonica-riisin tuotantoon. Kyseessä ei siis ole suhdannemuutos eikä määrätietoinen valinta vaan itsepuolustus. Keskipitkällä aikavälillä tämä ei kuitenkaan ole toteuttamiskelpoinen vaihtoehto, sillä tuotannon siirtäminen indica-riisistä japonica-riisiin on aiheuttanut japonica-riisin ylitarjontaa markkinoilla ja hintapaineita tämäntyyppiselle riisille. Viljelijät ovat kaiken kaikkiaan vaikeassa tilanteessa.

(75)

Edellä oleva väite ei muutenkaan ole kovin merkityksellinen, sillä unionin tuotannonala koostuu myllyistä eikä viljelijöitä, jotka ovat raaka-aineen toimittajia.

4.2.6   Syy-yhteyttä koskeva päätelmä

(76)

Komissio on vahvistanut syy-yhteyden unionin tuotannonalan vakavien vaikeuksien sekä Kambodžasta ja Myanmarista tulevan tuonnin välillä. Komissio on myös yksilöinyt tekijöitä, jotka ovat osaltaan vaikuttaneet näihin vaikeuksiin. Näitä ovat erityisesti tuonti muista kolmansista maista ja raakariisin tuonti Guyanasta. Nämä tekijät eivät kuitenkaan heikennä syy-yhteyttä silloinkaan, kun otetaan huomioon niiden mahdollinen yhteisvaikutus. Näin ollen vaikuttaa siltä, että mikään edellä mainittujen tekijöiden vaikutus unionin tuotannonalan tilanteeseen ei heikennä yhteyttä Kambodžasta ja Myanmarista tulevan tuonnin määrän ja hintojen sekä unionin tuotannonalalle koituneiden vakavien vaikeuksien välillä.

5.   PÄÄTELMÄT JA TOIMENPITEIDEN HYVÄKSYMINEN

(77)

Päätellään, että Kambodžasta ja Myanmarista peräisin olevaa indica-riisiä tuodaan sellaisina määrinä ja sellaisilla hinnoilla, jotka aiheuttavat vakavia vaikeuksia unionin tuotannonalalle, mikä vuoksi suojatoimenpiteet ovat perusteltuja.

(78)

GSP-asetuksen 22 artiklan 1 kohdan mukaisesti olisi otettava uudelleen käyttöön tavanomaiset yhteisen tullitariffin mukaiset tullit, joiden suuruus on 175 euroa tonnilta.

(79)

GSP-asetuksen 28 artiklan nojalla suojatoimenpiteet olisi otettava uudelleen käyttöön niin pitkäksi ajaksi kuin unionin tuottajien taloudellisen ja rahoitustilanteen heikkenemisen torjunta edellyttää. Uudelleenkäyttöönotto ei saa kuitenkaan kestää yli kolmea vuotta, jollei sitä jatketa asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa.

(80)

Komissio katsoo, että tässä tapauksessa toimenpiteet olisi otettava käyttöön kolmen vuoden ajaksi, jotta unionin tuotannonala voi täysin toipua Kambodžasta ja Myanmarista tulevan tuonnin vaikutuksista.

(81)

Komissio katsoo kuitenkin, että suojatoimenpiteitä olisi asteittain vapautettava tämän ajanjakson aikana seuraavista syistä.

(82)

GSP-asetuksen keskeisenä tavoitteena on tukea kehitysmaita köyhyyden vähentämisessä sekä hyvän hallinnon ja kestävän kehityksen edistämisessä auttamalla niitä luomaan työpaikkoja ja teollisuutta sekä hankkimaan lisätuloja kansainvälisestä kaupasta. GSP-asetuksessa säädetyllä erityisellä EBA-menettelyllä (”Everything But Arms”) autetaan maailman köyhimpiä ja heikoimpia maita hyödyntämään kaupankäyntimahdollisuuksia. Näiden maiden taloudellinen profiili on suurelta osin samanlainen. Ne ovat haavoittuvia alhaisen ja yksipuolisen vientiperustansa vuoksi, ja tämän vuoksi ne on GSP-asetuksessa suojattu esimerkiksi poikkeuksella, joka koskee tuotteiden graduaatiota ja automaattisten suojakeinojen soveltamista.

(83)

Näin ollen komissio katsoi, että jäljempänä esitettävällä tavalla tapahtuva tullien asteittainen vähentäminen kolmen vuoden aikana on aiheellista EBA-menettelyn edunsaajien kohdalla.

(84)

Asteittainen vähennys riittää torjumaan unionin myllyteollisuuden taloudellisen ja/tai rahoitustilanteen heikkenemistä. Toisaalta Kambodžaan ja Myanmariin ei sovellettaisi täyttä tullia koko kolmen vuoden ajan, mikä vaikeuttaa vientiä mutta mahdollistaisi vähitellen indica-riisin unioniin suuntautuvan viennin lisäämisen.

(85)

Tämän mukaisesti esitetään tullin ottamista uudelleen käyttöön kolmen vuoden ajaksi seuraavasti:

 

vuosi 1

vuosi 2

vuosi 3

Tulli (euroa/tonni)

175

150

125

(86)

Tällä hetkellä sovellettavaa yhteisen tullitariffin tullia, joka on 175 euroa/tonni, voidaan mahdollisesti tarkistaa pienemmäksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 (9) 180 artiklan nojalla. Jos sovellettava yhteisen tullitariffin tulli tällaisten tarkistusten tuloksena muodostuisi pienemmäksi kuin 85 kappaleessa tarkoitetut tullit, viimeksi mainittu olisi yhdenmukaistettava siten, että se ei missään vaiheessa ylitä yhteisen tullitariffin tullia toimenpiteiden käyttöönottojakson aikana. Sovellettavien suojatoimenpiteiden on tämän vuoksi oltava tasoltaan alhaisempia kuin tarkistetut tullit ja 85 kappaleessa tarkoitettu sovellettava tulli.

(87)

Oikeusvarmuuden takaamiseksi asianomaisten tuotteiden tuojille useat asianomaiset osapuolet pyysivät, että tuotteita, jotka ovat jo matkalla unioniin, ei pitäisi sisällyttää edellä mainittujen toimenpiteiden piiriin. Suojamenettelytapausten nykykäytännön mukaisesti komissio katsoo, tällainen ”meriliikennettä koskeva lauseke” on perusteltu tässä tapauksessa, ja nämä väitteet on näin ollen hyväksytty.

(88)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat asetuksen (EU) N:o 978/2012 39 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun yleisten tullietuuksien komitean antaman lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

1.   Otetaan väliaikaisesti uudelleen käyttöön yhteisen tullitariffin mukaiset tullit tuotaessa Kambodžasta ja Myanmarista peräisin olevaa indica-riisiä, joka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodeihin 1006 30 27, 1006 30 48, 1006 30 67 ja 1006 30 98.

2.   Edellä 1 kohdassa kuvattuun tuotteeseen sovellettava tulli ilmaistuna euroina tonnia kohti on 175 ensimmäisenä vuonna, 150 toisena vuonna ja 125 kolmantena vuonna tämän asetuksen voimaantulopäivästä.

3.   Jos komissio tarkistaa yhteisen tullitariffin tullia asetuksen (EY) N:o 1308/2013 180 artiklan nojalla, 2 kohdassa tarkoitettu tulli olisi vahvistettava tasolle, joka on alhaisempi kuin tarkistettu yhteisen tullitariffin tulli ja 2 kohdassa tarkoitettu tulli.

2 artikla

Edellä 1 artiklassa tarkoitettujen sellaisten tuotteiden tuontiin, jotka ovat jo matkalla unioniin tämän asetuksen voimaantulopäivänä, ei sovelleta 1 artiklan 2 kohdassa vahvistettua tullia sillä edellytyksellä, että kyseisten tuotteiden määräpaikkaa ei voida muuttaa.

3 artikla

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 16 päivänä tammikuuta 2019.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Jean-Claude JUNCKER


(1)  EUVL L 303, 31.10.2012, s. 1.

(2)  EUVL C 100, 16.3.2018, s. 30.

(3)  Komission delegoitu asetus (EU) N:o 1083/2013, annettu 28 päivänä elokuuta 2013, yleisen tullietuusjärjestelmän soveltamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 978/2012 säädettyyn yleisten suojatoimenpiteiden toteuttamista ja tullietuuksien väliaikaista peruuttamista koskevaan menettelyyn liittyvien sääntöjen vahvistamisesta (EUVL L 293, 5.11.2013, s. 16).

(4)  Kyselylomakkeet lähetettiin ja tarkastuskäyntejä tehtiin seuraavien viljelijöiden toimitiloihin: Laguna de Santaolalla S.L., Espanja, Vercellino Flavio e Paolo S.S., Italia, Coppo e Garrione Societa' Agricola S.S., Italia, Maro Giovanni, Paolo e Pietro, Italia, Locatelli Francesco, Italia.

(5)  Nämä asianomaiset osapuolet olivat Haudecoeur, Amru Rice, Kambodžan hallitus ja Myanmarin riisialan liitto (Myanmar Rice Federation, MRF).

(6)  Tiedot ovat julkisesti saatavilla Europa-palvelimen sivulta: https://ec.europa.eu/agriculture/cereals/trade_en

(7)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2018/825, annettu 30 päivänä toukokuuta 2018, polkumyynnillä muista kuin Euroopan unionin jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta annetun asetuksen (EU) 2016/1036 ja muista kuin Euroopan unionin jäsenvaltioista tapahtuvalta tuetulta tuonnilta suojautumisesta annetun asetuksen (EU) 2016/1037 muuttamisesta (EUVL L 143, 7.6.2018, s. 1).

(8)  Näihin hintoihin eivät sisälly tuonnin jälkeiset kustannukset eivätkä kuljetuskustannukset.

(9)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1308/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 922/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 671).


DIREKTIIVIT

17.1.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 15/18


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANODIREKTIIVI (EU) 2019/68,

annettu 16 päivänä tammikuuta 2019,

ampuma-aseiden ja niiden olennaisten osien merkintöjä koskevien teknisten eritelmien vahvistamisesta aseiden hankinnan ja hallussapidon valvonnasta annetun neuvoston direktiivin 91/477/ETY mukaisesti

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon aseiden hankinnan ja hallussapidon valvonnasta 18 päivänä kesäkuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/477/ETY (1) ja erityisesti sen 4 artiklan 2 a kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Direktiivin 91/477/ETY 4 artiklan 1 kohdassa velvoitetaan jäsenvaltiot varmistamaan, että ampuma-aseissa ja niiden olennaisissa osissa, riippumatta siitä, ovatko ne osa ampuma-asetta vai saatetaanko ne markkinoille erillisinä, on selkeä, pysyvä ja yksilöivä merkintä. Kyseisen direktiivin 4 artiklan 2 kohdassa määritellään merkintään sisällytettävät tiedot, jotta voidaan parantaa ampuma-aseiden ja niiden olennaisten osien jäljitettävyyttä sekä edistää niiden vapaata liikkuvuutta. Kun kyseessä ovat erittäin pienet olennaiset osat, merkintään sisällytettävät tiedot rajoittuvat sarjanumeroon tai aakkosnumeeriseen tai digitaaliseen koodiin. Direktiivin 4 artiklan 4 kohdassa edellytetään, että jäsenvaltiot pitävät yllä tietojen arkistointijärjestelmää ja tallentavat siihen kaikki ampuma-aseiden jäljittämiseksi ja tunnistamiseksi tarvittavat tiedot, mukaan lukien tiedot ampuma-aseeseen ja sen olennaisiin osiin tehdystä merkinnästä sekä tiedot ampuma-aseen mahdollisesta muuntamisesta tai muuttamisesta niin, että sen luokka tai alaluokka muuttuu, kuten tiedot olennaisen osan muuttaneesta tai uudelleen asentaneesta yhteisöstä.

(2)

Valtion varastoista pysyvään siviilikäyttöön tapahtuvan siirron yhteydessä merkintään tulee sisällyttää siirtävän yhteisön tunnistetiedot. Jollei tunnistetietoja ole jo merkitty osaksi olemassa olevaa merkintää, ne tulee lisätä siviilikäyttöön tapahtuvan siirron yhteydessä.

(3)

Direktiivissä 91/477/ETY jäsenvaltiot velvoitetaan varmistamaan, että kokonaisten ampumatarvikkeiden kukin pienin pakkausyksikkö varustetaan merkinnällä siten, että merkinnästä ilmenee kyseisen ampumatarvikkeen valmistajan nimi, valmistuserän numero, kaliiperi ja tyyppi. Kyseistä merkintää varten ei ole tässä vaiheessa tarpeen vahvistaa teknisiä eritelmiä ottaen huomioon ampumatarvikkeiden pakkaamista koskevat nykyiset markkinakäytänteet sekä teknologian nykytila. Tätä direktiiviä olisi sen vuoksi sovellettava ainoastaan ampuma-aseiden ja niiden olennaisten osien (myös erittäin pienten olennaisten osien) merkintöihin.

(4)

Riittävä kirjasinkoko on tärkeä, jotta voidaan saavuttaa ampuma-aseiden ja niiden olennaisten osien jäljitettävyyden parantamista koskeva tavoite. Teknisissä eritelmissä olisi sen vuoksi vahvistettava vähimmäiskirjasinkoko, jota jäsenvaltioiden olisi noudatettava, kun ne määrittävät kyseisten merkintöjen kirjasinkoon kansallisessa lainsäädännössään.

(5)

Ottaen huomioon merkintöihin ja rekisterien pitoon sovellettavat Yhdistyneiden kansakuntien pienaseita ja kevyitä aseita koskevat kansainväliset valvontanormit (ISACS) olisi edellytettävä, että kehykset ja rungot, joiden valmistusmateriaali on muuta kuin metallia ja saattaa vaarantaa merkinnän selkeyden ja pysyvyyden (esimerkiksi tietyntyyppisistä polymeereistä valmistetut kehykset tai rungot), varustetaan metallilevyyn tehtävällä merkinnällä niin, että metallilevy upotetaan kehyksen tai rungon materiaaliin pysyvästi. Jäsenvaltioiden olisi voitava sallia, että merkintään käytetään jotakin muuta tekniikkaa, kuten syvälle ulottuvaa laserkaiverrusta, jolla varmistetaan vastaava selkeys ja pysyvyys ei-metallisista materiaaleista valmistettujen kehysten ja runkojen merkinnöille.

(6)

Jotta voidaan parantaa ampuma-aseiden ja niiden olennaisten osien jäljitettävyyttä jäsenvaltioiden arkistointijärjestelmissä, olisi edellytettävä, että jäsenvaltiot valitsevat ainoastaan latinalaisen, kyrillisen tai kreikkalaisen kirjaimiston, kun ne määrittävät, mitä kirjaimistoa tai kirjaimistoja ampuma-aseiden ja niiden olennaisten osien merkitsemiseen saa käyttää. Vastaavasti ampuma-aseiden ja niiden olennaisten osien merkitsemiseen käytettävät sallitut numerojärjestelmät olisi rajattava niin, että jäsenvaltiot voivat osoittaa käytettäväksi arabialaisen tai roomalaisen numerojärjestelmän.

(7)

Tämä direktiivi ei vaikuta direktiivin 91/477/ETY 3 artiklan soveltamiseen.

(8)

Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman (2) mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde.

(9)

Tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet ovat direktiivin 91/477/ETY 13 b artiklan 1 kohdalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Soveltamisala

Tätä direktiiviä sovelletaan ampuma-aseisiin ja niiden olennaisiin osiin, mutta sitä ei sovelleta kokonaisten ampumatarvikkeiden pienimpiin pakkausyksiköihin.

2 artikla

Ampuma-aseiden ja niiden olennaisten osien merkintöjä koskevat tekniset eritelmät

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että direktiivin 91/477/ETY 4 artiklassa vaadittu merkintä on tämän direktiivin liitteessä vahvistettujen teknisten eritelmien mukainen.

3 artikla

Täytäntöönpanosäännökset

1.   Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 17 päivänä tammikuuta 2020. Niiden on viipymättä ilmoitettava tästä komissiolle.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne julkaistaan virallisesti. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä säännellyistä kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

4 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

5 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 16 päivänä tammikuuta 2019.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Jean-Claude JUNCKER


(1)  EYVL L 256, 13.9.1991, s. 51.

(2)  EUVL C 369, 17.12.2011, s. 14.


LIITE

Ampuma-aseiden ja niiden olennaisten osien merkintöjä koskevat tekniset eritelmät

1.

Merkinnässä käytetään jäsenvaltion vahvistamaa kirjasinkokoa. Kunkin jäsenvaltion vahvistaman koon tai vähimmäiskoon on oltava vähintään 1,6 mm. Tarvittaessa voidaan käyttää pienempää kirjasinkokoa olennaisten osien merkintään, jos ne ovat liian pieniä merkittäviksi direktiivin 91/477/ETY 4 artiklan mukaisesti.

2.

Kehykset tai rungot, jotka on valmistettu jäsenvaltion määrittämän tyypin mukaisesta ei-metallisesta materiaalista, varustetaan metallilevyyn tehtävällä merkinnällä niin, että metallilevy upotetaan kehyksen tai rungon materiaaliin pysyvästi ja sellaisella tavalla, että

a)

levyä ei voida poistaa helposti tai vaivattomasti; ja

b)

levyn poistaminen tuhoaisi osan kehyksestä tai rungosta.

Jäsenvaltiot voivat sallia myös muiden tekniikoiden käytön tällaisten kehysten tai runkojen merkitsemisessä edellyttäen, että tekniikoilla varmistetaan vastaavantasoinen merkinnän selkeys ja pysyvyys.

Kun jäsenvaltiot tätä eritelmää soveltaessaan päättävät määritettävistä ei-metallisista materiaaleista, niiden on otettava huomioon se, missä määrin materiaali saattaa vaarantaa merkinnän selkeyden ja pysyvyyden.

3.

Merkinnässä käytetään jäsenvaltion vahvistamaa kirjaimistoa. Kunkin jäsenvaltion vahvistaman yhden tai useamman kirjaimiston on oltava latinalainen, kyrillinen tai kreikkalainen.

4.

Merkinnässä käytetään jäsenvaltion vahvistamaa numerojärjestelmää. Kunkin jäsenvaltion vahvistaman yhden tai useamman numerojärjestelmän on oltava arabialainen tai roomalainen.

17.1.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 15/22


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANODIREKTIIVI (EU) 2019/69,

annettu 16 päivänä tammikuuta 2019,

hälytys- ja merkinantoaseita koskevien teknisten eritelmien vahvistamisesta aseiden hankinnan ja hallussapidon valvonnasta annetun neuvoston direktiivin 91/477/ETY mukaisesti

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon aseiden hankinnan ja hallussapidon valvonnasta 18 päivänä kesäkuuta 1991 annetun neuvoston direktiivin 91/477/ETY (1) ja erityisesti sen 10 a artiklan 3 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Direktiivin 91/477/ETY liitteen I mukaan ampuma-aseina ei pidetä esineitä, jotka vastaavat kyseisessä direktiivissä säädettyä ampuma-aseen määritelmää mutta jotka on tarkoitettu hälytykseen, merkinantoon tai pelastukseen ja joita voidaan käyttää ainoastaan tähän määrättyyn tarkoitukseen.

(2)

Jotkin hälytykseen, merkinantoon tai pelastukseen tarkoitetut laitteet, joita on nykyisin saatavilla markkinoilla, voidaan helposti muuntaa tavanomaisilla työkaluilla ampuma-aseiksi. Jotta laitteet katsottaisiin direktiiviä 91/477/ETY sovellettaessa hälytys- ja merkinantoaseiksi ja suljettaisiin direktiivin mukaisen ampuma-aseisiin sovellettavan valvonnan ulkopuolelle, laitteiden olisi oltava sellaisia, ettei niitä voida tavanomaisilla työkaluilla muuttaa ampumaan palavan ajoaineen avulla hauleja, luoteja tai muita ammuksia tai tehdä tällaiseen tarkoitukseen muunnettaviksi.

(3)

Edellä 2 kappaleessa kuvatun eritelmän olisi oltava osa teknisten eritelmien kokonaisuutta, jonka tarkoituksena on kaiken kaikkiaan varmistaa, ettei laitetta voida muuntaa ampumaan palavan ajoaineen avulla hauleja, luoteja tai muita ammuksia. Etenkin laitteen piippu on ratkaisevan tärkeä tällaisten laitteiden ampuma-aseeksi muuntamisen kannalta: Piipun olisi oltava sellainen, ettei sitä voida poistaa tai muuttaa ilman että koko laitteesta tulee toimintakelvoton. Lisäksi piippuun olisi asennettava kiinteitä esteitä, ja patruunapesän ja piipun olisi oltava toisiinsa nähden eri linjassa, kallistettuna tai porrastetusti tukittuna siten, että luotipatruunan lataaminen ja sen laukaiseminen laitteesta on estetty.

(4)

Jotta hälytys- ja merkinantoaseiden tekniset eritelmät soveltuisivat monille erilaisille hälytys- ja merkinantoaseille, joita nykyisin on saatavilla, tässä direktiivissä vahvistetuissa eritelmissä olisi otettava huomioon hälytys- ja merkinantoaseiden patruunoita ja patruunapesiä koskevat yleisesti hyväksytyt kansainväliset standardit ja arvot, erityisesti Kannettavien ampuma-aseiden pysyvän kansainvälisen tarkastuskomission (C.I.P.) hyväksymien, patruunoita ja patruunapesiä koskevien mittataulukoiden taulukko VIII.

(5)

Jotta estettäisiin hälytys- ja merkinantoaseiden helppo muuntaminen ampuma-aseiksi, jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että unionissa valmistetuille tai unioniin tuoduille aseille tehdään tarkastuksia, joissa todennetaan, ovatko ne tässä direktiivissä vahvistettujen teknisten eritelmien mukaisia. Tarkastuksissa voitaisiin esimerkiksi tarkastaa eri laitemalleja tai -tyyppejä tai yksittäisiä laitteita tai molempia.

(6)

Jäsenvaltioiden olisi pyynnöstä toimitettava toisilleen tiedot hälytys- ja merkinantoaseille tekemiensä tarkastusten tuloksista. Tietojenvaihdon helpottamiseksi jäsenvaltioiden olisi nimettävä ainakin yksi kansallinen yhteyspiste, joka pystyy antamaan tiedot muille jäsenvaltioille.

(7)

Jäsenvaltioiden olisi tehtävä keskenään yhteistyötä tällaisten hälytys- ja merkinantoaseita koskevien tarkastusten suorittamisessa, jotta voidaan helpottaa tarkastusten suorittamista.

(8)

Tämä direktiivi ei vaikuta direktiivin 91/477/ETY 3 artiklan soveltamiseen.

(9)

Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman (2) mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde.

(10)

Tässä direktiivissä säädetyt toimenpiteet ovat direktiivin 91/477/ETY 13 b artiklan 1 kohdalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Tekniset eritelmät

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että patruunatilalla varustettujen laitteiden, jotka on suunniteltu ainoastaan paukkupanosten, ärsytystä aiheuttavien aineiden, muiden tehoaineiden tai pyroteknisten merkinantopatruunoiden ampumista varten, on aina täytettävä tämän direktiivin liitteessä vahvistetut tekniset eritelmät, jotta kyseisiä laitteita ei katsottaisi direktiivin 91/477/ETY mukaisiksi ampuma-aseiksi.

2 artikla

Teknisten eritelmien noudattamisen tarkastaminen

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 artiklassa tarkoitetuille laitteille suoritetaan tarkastuksia, jotta voidaan todentaa, ovatko ne liitteessä vahvistettujen teknisten eritelmien mukaisia.

2.   Jäsenvaltioiden on tehtävä keskenään yhteistyötä 1 kohdassa tarkoitettujen tarkastusten suorittamisessa.

3 artikla

Tietojenvaihto

Jäsenvaltion on toimitettava 2 artiklan mukaisesti suorittamistaan tarkastuksista saadut tulokset pyynnöstä toiselle jäsenvaltiolle. Tätä varten kunkin jäsenvaltion on nimettävä vähintään yksi kansallinen yhteyspiste, joka toimittaa tulokset, ja ilmoitettava kyseisen kansallisen yhteyspisteen yhteystiedot komissiolle.

4 artikla

Täytäntöönpanosäännökset

1.   Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 17 päivänä tammikuuta 2020. Niiden on viipymättä ilmoitettava tästä komissiolle.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne julkaistaan virallisesti. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä säännellyistä kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

5 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

6 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 16 päivänä tammikuuta 2019.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Jean-Claude JUNCKER


(1)  EYVL L 256, 13.9.1991, s. 51.

(2)  EUVL C 369, 17.12.2011, s. 14.


LIITE

1 artiklassa tarkoitettuja laitteita koskevat tekniset eritelmät

1.

Laitteet täyttävät seuraavat vaatimukset:

a)

niillä pystytään ampumaan pyroteknisiä merkinantopatruunoita ainoastaan, jos piipun suussa oleva lisälaite on kiinnitettynä;

b)

niiden sisällä on kestävä laite, joka estää yhdellä tai useammalla kiinteällä haulilla, kiinteällä luodilla tai kiinteällä ammuksella ladattujen patruunoiden laukaisemisen;

c)

ne on suunniteltu sellaisen patruunan ampumiseen, joka on mainittu Kannettavien ampuma-aseiden pysyvän kansainvälisen tarkastuskomission (C.I.P.) hyväksymien, patruunoita ja patruunapesiä koskevien mittataulukoiden taulukossa VIII, sellaisena kuin sitä sovelletaan tämän direktiivin hyväksymisajankohtana voimassa olevassa versiossa, ja joka täyttää kyseisessä taulukossa tarkoitetut mitat ja muut standardit.

2.

Laitteita ei voida tavanomaisilla työkaluilla muuttaa ampumaan palavan ajoaineen avulla hauleja, luoteja tai muita ammuksia tai tehdä tällaiseen tarkoitukseen muunnettaviksi.

3.

Laitteiden kaikki olennaiset osat ovat sellaiset, ettei niitä voida asentaa ampuma-aseiden olennaisiksi osiksi tai käyttää sellaisina.

4.

Laitteiden piippuja ei voida poistaa tai muuttaa vahingoittamatta laitetta merkittävästi tai tuhoamatta sitä.

5.

Kun on kyse laitteista, joiden piipun pituus on enintään 30 senttimetriä tai joiden kokonaispituus on enintään 60 senttimetriä, laitteessa on koko piipun pituudelta kiinteitä esteitä, joiden tarkoituksena on estää haulin, luodin tai muun ammuksen kulkeminen piipun läpi palavan ajoaineen avulla ja jotka on sijoitettu niin, että laitteen suuhun mahdollisesti jäävä vapaa tila on enintään yhden senttimetrin pituinen.

6.

Kun on kyse laitteista, jotka eivät kuulu 5 kohtaan, laitteessa on vähintään piipun kolmasosan pituudelta kiinteitä esteitä, joiden tarkoituksena on estää haulin, luodin tai muun ammuksen kulkeminen piipun läpi palavan ajoaineen avulla ja jotka on sijoitettu niin, että laitteen suuhun mahdollisesti jäävä vapaa tila on enintään yhden senttimetrin pituinen.

7.

Riippumatta siitä, kuuluuko laite 5 vai 6 kohtaan, piipun ensimmäinen este sijoitetaan aina laitteen patruunapesän jälkeen ja mahdollisimman lähelle sitä, kuitenkin niin, että mahdollistetaan kaasujen poistuminen purkautumisaukkojen kautta.

8.

Kun on kyse laitteista, jotka on suunniteltu ainoastaan paukkupanosten ampumista varten, 5 tai 6 kohdassa tarkoitetut esteet tukkivat piipun kokonaan, lukuun ottamatta yhtä tai useampaa kaasunpaineen purkautumisaukkoa. Lisäksi esteet tukkivat piipun kokonaan siten, että kaasun ampuminen laitteen etuosasta on mahdotonta.

9.

Kaikki esteet ovat pysyviä, eikä niitä voida poistaa tuhoamatta laitteen patruunapesää tai piippua.

Kun on kyse laitteista, jotka on suunniteltu ainoastaan paukkupanosten ampumista varten, esteet on tehty kokonaan materiaalista, jota on mahdotonta leikata, kairata, porata tai hioa (tai työstää vastaavalla tavalla) ja jonka kovuus on vähintään 700HV30 (Vickersin kovuuskokeen mukaisesti).

Kun on kyse laitteista, jotka eivät kuulu tämän kohdan toiseen alakohtaan, esteet on tehty kokonaan materiaalista, jota on mahdotonta leikata, kairata, porata tai hioa (tai työstää vastaavalla tavalla) ja jonka kovuus on vähintään 610HV30. Piipussa saa olla sen akselin suuntainen kanava, joka mahdollistaa ärsytystä aiheuttavien aineiden tai muiden tehoaineiden ampumisen laitteesta.

Esteiden on joka tapauksessa oltava sellaiset, että niillä estetään seuraavat seikat:

a)

reiän tekeminen piippuun tai reiän laajentaminen piipun akselin suuntaisesti;

b)

piipun poistaminen, paitsi jos laitteen kehys ja patruunapesä muuttuvat käyttökelvottomiksi poistamisen tuloksena tai jos koko laite vaurioituu niin, ettei sitä voida käyttää ampuma-aseen pohjana ilman merkittävää korjausta tai lisäystä.

10.

Patruunapesä ja piippu ovat toisiinsa nähden eri linjassa, kallistettuna tai porrastetusti tukittuna siten, että luotipatruunan lataaminen tai sen laukaiseminen laitteesta on estetty. Lisäksi revolverityyppisissä laitteissa

a)

rullan patruunapesän etuaukot on supistettu sen varmistamiseksi, että luodit eivät mahdu patruunapesään;

b)

kyseiset aukot ovat eri linjassa kuin patruunapesä.


PÄÄTÖKSET

17.1.2019   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 15/27


KOMISSION PÄÄTÖS (EU) 2019/70,

annettu 11 päivänä tammikuuta 2019,

painopapereita koskevien EU-ympäristömerkin myöntämisperusteiden sekä pehmopapereita ja pehmopaperituotteita koskevien EU-ympäristömerkin myöntämisperusteiden vahvistamisesta

(tiedoksiannettu numerolla C(2019) 3)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon EU-ympäristömerkistä 25 päivänä marraskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 66/2010 (1) ja erityisesti sen 8 artiklan 2 kohdan,

on kuullut Euroopan unionin ympäristömerkintälautakuntaa,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksen (EY) N:o 66/2010 mukaan EU-ympäristömerkki voidaan myöntää tuotteille, joiden ympäristövaikutukset koko niiden elinkaaren aikana ovat tavanomaista vähäisemmät.

(2)

Asetuksessa (EY) N:o 66/2010 säädetään, että erityiset EU-ympäristömerkin myöntämisperusteet vahvistetaan tuoteryhmittäin.

(3)

Komission päätöksessä 2011/333/EU (2) vahvistetaan arviointiperusteet ja niihin liittyvät arviointi- ja todentamisvaatimukset tuoteryhmälle ”kopio- ja painopaperit”. Näiden arviointiperusteiden ja vaatimusten voimassaoloaikaa jatkettiin 31 päivään joulukuuta 2018 saakka komission päätöksellä (EU) 2015/877 (3).

(4)

Komission päätöksessä 2012/448/EU (4) vahvistetaan arviointiperusteet ja niihin liittyvät arviointi- ja todentamisvaatimukset tuoteryhmälle ”sanomalehtipaperi”. Näiden arviointiperusteiden ja vaatimusten voimassaoloaikaa jatkettiin 31 päivään joulukuuta 2018 saakka päätöksellä (EU) 2015/877.

(5)

Komission päätöksessä 2009/568/EY (5) vahvistetaan arviointiperusteet ja niihin liittyvät arviointi- ja todentamisvaatimukset tuoteryhmälle ”pehmopaperit”. Päätöksen 2009/568/EY arviointiperusteiden ja vaatimusten voimassaoloaikaa jatkettiin 31 päivään joulukuuta 2018 saakka päätöksellä (EU) 2015/877.

(6)

EU-ympäristömerkin toimivuustarkastuksessa (REFIT), joka toteutettiin 30 päivänä kesäkuuta 2017 ja jossa tarkasteltiin asetuksen (EY) N:o 66/2010 (6) täytäntöönpanoa, todettiin, että EU-ympäristömerkin osalta on tarpeen kehittää strategisempi lähestymistapa, johon sisältyy muun muassa toisiinsa läheisessä yhteydessä olevien tuoteryhmien yhdistäminen silloin kun se on tarkoituksenmukaista.

(7)

Näiden päätelmien mukaisesti ja Euroopan unionin ympäristömerkintälautakunnan kuulemisen perusteella tuoteryhmät ”kopio- ja painopaperit” sekä ”sanomalehtipaperi” olisi yhdistettävä yhdeksi tuoteryhmäksi ”painopaperit”, jonka uusi määritelmä kattaisi molemmat entiset tuoteryhmät, mutta samalla siihen tehtäisiin eräitä tieteen ja markkinoiden kehityksen huomioimisen kannalta tarpeellisia muutoksia. Uudesta määritelmästä olisi etenkin syytä poistaa entisiin tuoteryhmiin sovellettu painoraja, jotta se kattaisi entistä laajemman valikoiman jäykempiä paperilaatuja.

(8)

Tarkastelun perusteella myös tuoteryhmän ”pehmopaperit” määritelmään olisi tehtävä eräitä muutoksia etenkin siksi, että pehmopaperit ja lopulliset pehmopaperituotteet erotettaisiin selkeämmin toisistaan standardin ISO 12625–1 mukaisesti, ja tuoteryhmän uuden nimen olisi oltava ”pehmopaperit ja pehmopaperituotteet”.

(9)

Näiden tuoteryhmien markkinoita koskevat parhaat käytännöt sekä sittemmin tehdyt innovaatiot on syytä ottaa paremmin huomioon, minkä vuoksi molemmille tuoteryhmille on aiheellista vahvistaa uudet arviointiperusteet.

(10)

Molempien tuoteryhmien uusien arviointiperusteiden tavoitteena on edistää energiatehokkaita valmistusmenetelmiä, joilla vähennetään vesistöjen rehevöitymistä, ilmakehän happamoitumista ja ilmastonmuutosta nopeuttavien päästöjen muodostumista, rajoitetaan vaarallisten aineiden käyttöä ja hyödynnetään kestävästi hoidetuista metsistä peräisin olevia raaka-aineita tai kierrätysmateriaaleja, millä osaltaan helpotetaan siirtymistä kohti kiertotaloutta.

(11)

Kummankin tuoteryhmän uusien arviointiperusteiden sekä niihin liittyvien arviointi- ja todentamisvaatimusten olisi oltava voimassa 31 päivään joulukuuta 2024 saakka ottaen huomioon näiden tuoteryhmien innovointisyklin.

(12)

Tuoteryhmät ”painopaperit” ja ”pehmopaperit ja pehmopaperituotteet” liittyvät läheisesti toisiinsa ja niiden arviointiperusteet ovat samankaltaiset, minkä vuoksi on aiheellista hyväksyä vain yksi päätös, jolloin molempia koskevat perusteet vahvistetaan samalla säädöksellä. Tämän pitäisi myös lisätä järjestelmien näkyvyyttä markkinatoimijoille sekä vähentää kansallisille viranomaisille koituvaa hallinnollista rasitetta.

(13)

Oikeusvarmuuden vuoksi päätökset 2011/333/EU, 2012/448/EU ja 2009/568/EY olisi kumottava.

(14)

Tuottajille, joiden tuotteille on myönnetty kopio- ja painopapereita koskeva EU-ympäristömerkki päätökseen 2011/333/EU sisältyvien arviointiperusteiden mukaisesti, sanomalehtipaperia koskeva EU-ympäristömerkki päätökseen 2012/448/EU sisältyvien arviointiperusteiden mukaisesti tai pehmopapereita koskeva EU-ympäristömerkki päätökseen 2009/568/EY sisältyvien arviointiperusteiden mukaisesti, olisi myönnettävä siirtymäkausi, jotta niillä olisi riittävästi aikaa mukauttaa tuotteensa uusien arviointiperusteiden ja vaatimusten mukaisiksi. Tämän päätöksen antamisen jälkeen tuottajien olisi myös voitava rajoitetun ajan toimittaa hakemuksia, jotka perustuvat joko mainituissa päätöksissä vahvistettuihin arviointiperusteisiin tai tässä päätöksessä vahvistettuihin uusiin arviointiperusteisiin. Jos EU-ympäristömerkki on myönnetty jossakin kyseisessä vanhassa päätöksessä vahvistettujen arviointiperusteiden pohjalta, sen käytön jatkaminen olisi sallittava vain 31 päivään joulukuuta 2019 saakka.

(15)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat asetuksen (EY) N:o 66/2010 16 artiklalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Tuoteryhmään ”painopaperit” kuuluvat painamattomasta, merkintöjä sisältämättömästä, jalostamattomasta paperista valmistetut arkit tai rullat, jotka voivat olla värittömiä tai värillisiä, jotka on valmistettu massasta ja jotka soveltuvat kirjoitus-, painatus- tai jatkojalostustarkoituksiin.

Tuoteryhmään eivät kuulu seuraavat tuotteet:

a)

pakkaukset;

b)

lämpöherkkä paperi;

c)

valokuvapaperi tai itsejäljentävä paperi;

d)

hajustettu paperi;

e)

paperit, jotka kuuluvat 2 artiklassa määriteltyyn tuoteryhmään ”pehmopaperit ja pehmopaperituotteet”.

2 artikla

Tuoteryhmään ”pehmopaperit ja pehmopaperituotteet” kuuluvat seuraavat tuotteet:

1)

jalostamattomasta pehmopaperista valmistetut arkit tai rullat, jotka on tarkoitettu jalostettavaksi 2 kohdan soveltamisalaan kuuluviksi tuotteiksi;

2)

pehmopaperituotteet, jotka soveltuvat henkilökohtaisen hygienian hoitoon, nesteiden imeyttämiseen tai pintojen puhdistamiseen taikka näiden käyttötarkoitusten yhdistelmään, mukaan luettuina muun muassa seuraavantyyppiset pehmopaperituotteet: nenäliinat, wc-paperi, kasvopaperi, keittiö- tai talouspaperi, käsipaperi, lautasliinat, kattaustabletit ja teolliseen käyttöön tarkoitetut pyyhkeet.

Tuoteryhmään eivät kuulu seuraavat tuotteet:

a)

tuotteet, jotka kuuluvat tuoteryhmään ”imukykyiset hygieniatuotteet”, sellaisena kuin se on määritelty komission päätöksessä 2014/763/EU (7);

b)

puhdistusaineita sisältävät tuotteet, jotka on tarkoitettu pintojen puhdistukseen;

c)

pehmopaperituotteet, jotka on laminoitu muiden materiaalien kuin pehmopaperin kanssa;

d)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1223/2009 (8) tarkoitetut kosmeettiset valmisteet, mukaan lukien kosteuspyyhkeet;

e)

hajustettu paperi;

f)

edellä 1 artiklassa määriteltyyn tuoteryhmään ”painopaperit” kuuluvat tuotteet tai komission päätöksessä 2012/481/EU (9) määriteltyyn tuoteryhmään ”painotuotteet” kuuluvat tuotteet.

3 artikla

Tässä päätöksessä tarkoitetaan

1)

’massalla’ paperinvalmistuksen kuitupitoista materiaalia, joka valmistetaan sellutehtaassa mekaanisesti tai kemiallisesti kuituselluloosaraaka-aineista (joista tavallisin on puu);

2)

’pakkauksella’ mistä tahansa materiaalista valmistettua mitä tahansa tuotetta, joka on tarkoitettu tavaroiden säilytykseen, suojaamiseen, käsittelyyn, kuljetukseen tai esillepanoon; tavarat voivat olla mitä tahansa raaka-aineesta valmiisiin tuotteisiin, jotka toimitetaan tuottajalta kuluttajalle tai käyttäjälle;

3)

’pehmopaperilla’ kevyttä massasta valmistettua paperia, joka voi olla kuiva- tai märkäkrepattua tai kreppaamatonta;

4)

’pehmopaperituotteilla’ yksi- tai useampikerroksisesta pehmopaperista valmistettuja jalostettuja tuotteita, jotka voivat olla taitettuja tai taittamattomia, kohokuvioituja tai -kuvioimattomia, laminoituja tai laminoimattomia, painettuja tai painamattomia ja mahdollisesti jälkikäsittelyllä viimeisteltyjä.

4 artikla

1.   Jotta tuotteelle voitaisiin myöntää asetuksen (EY) N:o 66/2010 mukainen tuoteryhmän ”painopaperit” EU-ympäristömerkki, sen on oltava tämän päätöksen 1 artiklassa annetun määritelmän mukainen sekä täytettävä tämän päätöksen liitteessä I esitetyt arviointiperusteet ja niihin liittyvät arviointi- ja todentamisvaatimukset.

2.   Jotta tuotteelle voitaisiin myöntää asetuksen (EY) N:o 66/2010 mukainen tuoteryhmän ”pehmopaperit ja pehmopaperituotteet” EU-ympäristömerkki, sen on oltava tämän päätöksen 2 artiklassa annetun määritelmän mukainen sekä täytettävä tämän päätöksen liitteessä II esitetyt arviointiperusteet ja niihin liittyvät arviointi- ja todentamisvaatimukset.

5 artikla

Tuoteryhmiä ”painopaperit” ja ”pehmopaperit ja pehmopaperituotteet” koskevat arviointiperusteet sekä niihin liittyvät kutakin tuoteryhmää koskevat arviointi- ja todentamisvaatimukset ovat voimassa 31 päivään joulukuuta 2024.

6 artikla

1.   Annetaan tuoteryhmälle ”painopaperit” hallinnollisia tarkoituksia varten tunnusnumero ”011”.

2.   Annetaan tuoteryhmälle ”pehmopaperit ja pehmopaperituotteet” hallinnollisia tarkoituksia varten tunnusnumero ”004”.

7 artikla

Kumotaan päätökset 2009/568/EY, 2011/333/EU ja 2012/448/EU.

8 artikla

1.   Sen estämättä, mitä 7 artiklassa säädetään, sekä tuoteryhmään ”painopaperit”, sellaisena kuin se on määritelty tässä päätöksessä, että tuoteryhmään ”kopio- ja painopaperit”, sellaisena kuin se on määritelty päätöksessä 2011/333/EU, kuuluvia tuotteita koskevat hakemukset, jotka on jätetty ennen tämän EU-ympäristömerkkiä koskevan päätöksen hyväksymispäivää, arvioidaan päätöksessä 2011/333/EU vahvistettujen ehtojen mukaisesti.

2.   Sen estämättä, mitä 7 artiklassa säädetään, sekä tuoteryhmään ”painopaperit”, sellaisena kuin se on määritelty tässä päätöksessä, että tuoteryhmään ”sanomalehtipaperi”, sellaisena kuin se on määritelty päätöksessä 2012/448/EU, kuuluvia tuotteita koskevat hakemukset, jotka on jätetty ennen tämän EU-ympäristömerkkiä koskevan päätöksen hyväksymispäivää, arvioidaan päätöksessä 2012/448/EU vahvistettujen ehtojen mukaisesti.

3.   Sen estämättä, mitä 7 artiklassa säädetään, sekä tuoteryhmään ”pehmopaperit ja pehmopaperituotteet”, sellaisena kuin se on määritelty tässä päätöksessä, että tuoteryhmään ”pehmopaperit”, sellaisena kuin se on määritelty päätöksessä 2009/568/EY, kuuluvia tuotteita koskevat hakemukset, jotka on jätetty ennen tämän EU-ympäristömerkkiä koskevan päätöksen hyväksymispäivää, arvioidaan päätöksessä 2009/568/EY vahvistettujen ehtojen mukaisesti.

4.   Tuoteryhmään ”painopaperit” tai ”pehmopaperit ja pehmopaperituotteet” kuuluvia tuotteita koskevat EU-ympäristömerkkihakemukset, jotka on jätetty tämän päätöksen hyväksymispäivänä tai sen jälkeen mutta viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2018, voivat tapauksen mukaan perustua joko tässä päätöksessä vahvistettuihin arviointiperusteisiin taikka päätöksessä 2011/333/EU, päätöksessä 2012/448/EU tai päätöksessä 2009/568/EY vahvistettuihin arviointiperusteisiin. Kyseiset hakemukset on arvioitava niiden arviointiperusteiden mukaisesti, joihin ne perustuvat.

5.   Jos EU-ympäristömerkki myönnetään sellaisen hakemuksen perusteella, joka arvioidaan päätöksessä 2009/568/EY, päätöksessä 2011/333/EU tai päätöksessä 2012/448/EU vahvistettujen arviointiperusteiden mukaisesti, EU-ympäristömerkkiä saa käyttää vain 31 päivään joulukuuta 2019.

9 artikla

Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 11 päivänä tammikuuta 2019.

Komission puolesta

Karmenu VELLA

Komission jäsen


(1)  EUVL L 27, 30.1.2010, s. 1.

(2)  Komission päätös 2011/333/EU, annettu 7 päivänä kesäkuuta 2011, ekologisista arviointiperusteista EU-ympäristömerkin myöntämiseksi kopio- ja painopapereille (EUVL L 149, 8.6.2011, s. 12).

(3)  Komission päätös (EU) 2015/877, annettu 4 päivänä kesäkuuta 2015, päätösten 2009/568/EY, 2011/333/EU, 2011/381/EU, 2012/448/EU ja 2012/481/EU muuttamisesta EU-ympäristömerkin myöntämistä eräille tuotteille koskevien ekologisten arviointiperusteiden voimassaolon pidentämiseksi (EUVL L 142, 6.6.2015, s. 32).

(4)  Komission päätös 2012/448/EU, annettu 12 päivänä heinäkuuta 2012, ekologisista arviointiperusteista EU-ympäristömerkin myöntämiseksi sanomalehtipaperille (EUVL L 202, 28.7.2012, s. 26).

(5)  Komission päätös 2009/568/EY, tehty 9 päivänä heinäkuuta 2009, ekologisista arviointiperusteista yhteisön ympäristömerkin myöntämiseksi pehmopapereille (EUVL L 197, 29.7.2009, s. 87).

(6)  Komission kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle organisaatioiden vapaaehtoisesta osallistumisesta yhteisön ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmään (EMAS-järjestelmä) 25 päivänä marraskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1221/2009 ja EU-ympäristömerkistä 25 päivänä marraskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 66/2010 täytäntöönpanon tarkastelusta (COM(2017) 355).

(7)  Komission päätös 2014/763/EU, annettu 24 päivänä lokakuuta 2014, ekologisista arviointiperusteista EU-ympäristömerkin myöntämiseksi imukykyisille hygieniatuotteille (EUVL L 320, 6.11.2014, s. 46).

(8)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1223/2009, annettu 30 päivänä marraskuuta 2009, kosmeettisista valmisteista (EUVL L 342, 22.12.2009, s. 59).

(9)  Komission päätös 2012/481/EU, annettu 16 päivänä elokuuta 2012, ekologisista arviointiperusteista EU-ympäristömerkin myöntämiseksi painotuotteille (EUVL L 223, 21.8.2012, s. 55).


LIITE I

ARVIOINTIPERUSTEET EU-YMPÄRISTÖMERKIN MYÖNTÄMISEKSI PAINOPAPEREILLE

YLEISET PERIAATTEET

Arviointiperusteiden tavoitteet

Arviointiperusteilla pyritään erityisesti vähentämään myrkyllisten ja rehevöittävien aineiden päästöjä vesistöihin sekä energiankulutuksesta ympäristölle aiheutuvia vahinkoja tai riskejä (ilmastonmuutos, happamoituminen, otsonikerroksen ohentuminen, uusiutumattomien luonnonvarojen ehtyminen). Tätä varten arviointiperusteilla pyritään

vähentämään energian kulutusta ja siitä aiheutuvia päästöjä ilmaan;

vähentämään ympäristövahinkoja rajoittamalla päästöjä vesistöihin sekä jätteen syntymistä;

vähentämään ympäristövahinkoja tai vaarallisten kemikaalien käyttöön liittyviä riskejä; sekä

suojelemaan metsiä vaatimalla kierrätyskuidun käyttöä tai sellaisen ensiökuidun käyttöä, joka on peräisin kestävästi hoidetuista metsistä ja alueilta.

Arviointiperusteet EU-ympäristömerkin myöntämiseksi tuoteryhmälle ”painopaperit”:

1.

Päästöt vesistöihin ja ilmaan

2.

Energiankulutus

3.

Kuidut: luonnonvarojen säästäminen, kestävä metsänhoito

4.

Vaaralliset aineet ja seokset, joiden käyttöä on rajoitettu

5.

Jätehuolto

6.

Soveltuvuus käyttötarkoitukseen

7.

Pakkauksessa olevat tiedot

8.

EU-ympäristömerkissä olevat tiedot.

Ekologiset arviointiperusteet kattavat massantuotannon, johon sisältyvät kaikki osaprosessit ensiökuitujen tai kierrätyskuitujen saapumisesta tuotantolaitokseen aina siihen saakka, kun massa lähtee massatehtaalta. Paperintuotannon prosessien osalta ekologiset arviointiperusteet kattavat kaikki osaprosessit paperitehtaalla massan valmistelusta painopaperin valmistukseen ja paperin rullaukseen konerullalle.

Ekologiset arviointiperusteet eivät kata raaka-aineiden (esimerkiksi puun), massan tai paperin kuljetusta tai pakkaamista. Myös paperin jalostus jää perusteiden ulkopuolelle.

Arviointi ja todentaminen: Erityiset arviointi- ja todentamisvaatimukset ilmoitetaan kunkin perusteen yhteydessä.

Kun hakijan edellytetään esittävän vakuutuksia, asiakirjoja, analyysejä, testausselosteita tai muita todisteita arviointiperusteiden noudattamisesta, nämä voivat olla peräisin esimerkiksi hakijalta ja/tai tämän tavarantoimittajilta ja/tai näiden tavarantoimittajilta sen mukaan, mikä on tarkoituksenmukaista.

Toimivaltaisten elinten on tunnustettava ensisijaisesti sellaisten laitosten myöntämät todistukset ja todennukset, jotka on akkreditoitu testi- ja kalibrointilaboratorioita koskevan yhdenmukaistetun standardin mukaisesti, sekä sellaisten laitosten tekemät todennukset, jotka on akkreditoitu tuotteita, prosesseja ja palveluita sertifioivia elimiä koskevan yhdenmukaistetun standardin mukaisesti.

Tarvittaessa voidaan käyttää muita kuin kullekin arviointiperusteelle ilmoitettuja testimenetelmiä, jos hakemuksen arvioinnista vastaava toimivaltainen elin hyväksyy niiden vastaavuuden.

Toimivaltaiset elimet voivat tarvittaessa pyytää esittämään todentamista tukevia asiakirjoja ja toteuttaa riippumattomia tarkastuksia, myös paikan päällä tehtäviä, näiden arviointiperusteiden täyttymisen tarkastamiseksi.

Painopaperituotteen on täytettävä kaikki sitä koskevat vaatimukset maassa, jossa se saatetaan markkinoille. Hakijan on vakuutettava, että tuote on näiden vaatimusten mukainen.

Tässä liitteessä tarkoitetaan

1)

’ilmakuivalla tonnilla’ ilmakuivaa tonnia (ADt) massaa ilmoitettuna 90-prosenttisesti kuivana;

2)

’kemiallisella massalla’ kuitupitoista materiaalia, jota saadaan poistamalla raaka-aineesta huomattava osa niistä muista kuin selluloosayhdisteistä, jotka voidaan poistaa kemiallisella käsittelyllä (keittäminen, delignifiointi, valkaisu);

3)

’CMP:llä’ kemimekaanista massaa;

4)

’CTMP:llä’ kemikuumahierrettä;

5)

’siistatulla massalla’ kierrätyspaperista valmistettua massaa, josta on poistettu painomuste ja muut epäpuhtaudet;

6)

’väriaineilla’ voimakkaan värisiä tai fluoresoivia orgaanisia aineita, jotka antavat substraatille värin valikoivan absorboitumisen kautta. Väriaineet ovat liukenevia ja/tai ne käyvät läpi levitysprosessin, jossa väriaineen kiderakenne tuhoutuu kokonaisuudessaan ainakin tilapäisesti. Väriaineet tarttuvat substraattiin absorption, liukenemisen ja mekaanisen retention kautta tai ionisten tai kovalenttien kemiallisten sidosten kautta;

7)

’ECF-sellulla’ ECF-menetelmällä (ilman alkuaineklooria) valkaistua sellua;

8)

’integroidulla tuotannolla’ tuotantoa, jossa massaa ja paperia tuotetaan samalla laitosalueella. Massaa ei kuivata ennen paperinvalmistusta. Paperin tai kartongin valmistus on suoraan yhteydessä massan tuotantoon;

9)

’mekaanisesta puumassasta valmistetulla paperilla tai kartongilla’ paperia tai kartonkia, jossa on mekaanista puumassaa kuitukoostumuksen olennaisena osana;

10)

’metallipohjaisilla pigmenteillä ja väriaineilla’ väriaineita ja pigmenttejä, jotka sisältävät yli 50 painoprosenttia tiettyä metalliyhdistettä tai tiettyjä metalliyhdisteitä;

11)

’integroimattomalla tuotannolla’ markkinamassan valmistamista (myyntiin) tehtaissa, joissa ei ole paperikoneita, tai paperin tai kartongin valmistamista yksinomaan massasta, joka on valmistettu muissa tehtaissa (markkinamassa);

12)

’paperikoneelta tulevalla hylkypaperilla’ paperimateriaalia, joka hylätään paperikoneen prosessissa, mutta jolla on ominaisuuksia, joiden ansiosta se voidaan käyttää uudelleen laitoksessa syöttämällä se takaisin samaan valmistusprosessiin, jossa se syntyi. Tässä päätöksessä termin merkitysalaa ei laajenneta koskemaan jalostusprosesseja, jotka katsotaan paperikoneesta erillisiksi prosesseiksi;

13)

’pigmenteillä’ värillisiä, mustia, valkoisia tai fluoresoivia pienhiukkasista koostuvia orgaanisia tai epäorgaanisia kiintoaineita, jotka eivät yleensä liukene väliaineeseen tai substraattiin, johon ne kiinnittyvät, eikä väliaineella tai substraatilla ole niihin olennaista fysikaalista tai kemiallista vaikutusta. Pigmentit muuttavat kohteen ulkonäköä valon valikoivan absorboitumisen ja/tai siroamisen kautta. Yleensä pigmentit dispergoidaan väliaineeseen tai substraattiin levittämistä varten esimerkiksi musteiden, maalien, muovien tai muiden polymeerimateriaalien valmistuksessa. Pigmenttien kide- tai hiukkasrakenne säilyy koko värjäysprosessin ajan;

14)

’kierrätyskuiduilla’ kuituja, jotka ovat peräisin valmistusprosessin aikana taikka kotitalouksissa tai kaupallisissa, teollisissa tai muissa tuotteen loppukäyttäjän asemassa olevissa laitoksissa syntyneestä jätevirrasta. Näitä kuituja ei enää voi käyttää niiden alkuperäiseen käyttötarkoitukseen. Kierrätyskuituna ei pidetä prosessissa syntyneitä materiaaleja, joita voisi käyttää uudelleen samassa prosessissa, jossa ne ovat syntyneet (paperikoneelta tuleva itse tuotettu tai ostettu hylkypaperi);

15)

’TCF-sellulla’ kokonaan ilman kloorikemikaaleja valkaistua sellua;

16)

’TMP:llä’ termomekaanista massaa.

EU-YMPÄRISTÖMERKIN ARVIOINTIPERUSTEET

Arviointiperuste 1 – Päästöt vesistöihin ja ilmaan

Lähtökohtana on, että massan ja paperin tuotantolaitoksen on täytettävä sijaintimaansa lakisääteiset vaatimukset kaikilta osin.

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on annettava vaatimustenmukaisuusvakuutus, ja sen tueksi on esitettävä tarvittava asiakirja-aineisto sekä massantoimittajalta tai -toimittajilta saadut vakuutukset.

Arviointiperuste 1 a – Kemiallinen hapenkulutus (COD), rikki (S), typen oksidit (NOx), fosfori (P)

Vaatimus perustuu tietoon päästöistä suhteessa ilmoitettuun viitearvoon. Todellisten päästöjen ja viitearvon välinen suhde muunnetaan päästöpistearvoksi.

Yksittäisen päästöparametrin pistearvo saa olla enintään 1,3.

Kaikissa tapauksissa kokonaispistemäärä (Pkok = PCOD + PS + PNOx + PP) saa olla enintään 4,0.

Jos kyseessä on integroimaton tuotanto, hakijan on esitettävä laskelma, johon sisältyy massan ja paperin tuotanto.

Kun massaa ja paperia tuotetaan samassa laitoksessa, PCOD-laskelma tehdään seuraavassa kuvatulla tavalla (PS, PNOx ja PP lasketaan täsmälleen samalla tavalla).

Kutakin käytettyä massaa i vastaavat mitatut COD-päästöt (CODmassa, i ilmaistuina kiloina ilmakuivaa tonnia [ADt] kohti) painotetaan kunkin käytetyn massalaadun osuuden mukaisesti (massa i suhteessa ilmakuivaan tonniin massaa) ja lasketaan yhteen. Laskettu kuiva-ainepitoisuus on ilmakuivassa tonnissa sellua 90 % ja ilmakuivassa tonnissa paperia 95 %.

COD-kokonaispäästöt (CODkok) saadaan laskemalla yhteen massan painotetut COD-päästöt ja paperintuotannon mitatut COD-päästöt.

Massantuotannon painotettu COD-viitearvo lasketaan samalla tavoin, eli kunkin käytetyn massan painotettujen viitearvojen summaan lisätään paperintuotannon viitearvo, jolloin saadaan COD-kokonaisviitearvo CODviite, kok. Eri massalaatujen ja paperivalmistustapojen päästöjen viitearvot esitetään taulukossa 1.

Lopuksi COD-kokonaispäästöt jaetaan COD-kokonaisviitearvolla seuraavasti:

Formula

Taulukko 1

Eri massalaatujen ja paperinvalmistustapojen päästöjen viitearvot

Massalaji/Paperi

Päästöt (kiloa ilmakuivaa tonnia kohti)

COD viite

P viite

S viite

NOx viite

Valkaistu kemiallinen massa (muu kuin sulfiittimassa)

16,00

0,025

0,09 (1)

0,35

1,60

Valkaistu kemiallinen massa (sulfiittimassa)

24,00

0,04

0,75

1,60

Magnefiittisellu

28,00

0,056

0,75

1,60

Valkaisematon kemiallinen massa

6,50

0,016

0,35

1,60

CTMP/CMP

16,00

0,008

0,20

0,25/0,70 (2)

TMP/hioke

3,00/5,40 (3)

0,008

0,20

0,25

Siistaamaton uusiokuitumassa

1,10

0,006

0,20

0,25

Siistattu uusiokuitumassa

2,40

0,008

0,20

0,25

Paperitehdas (kg/tonni)

1,00

0,008

0,30

0,70

Jos samalla laitoksella tuotetaan lämpöä ja sähköä yhteistuotantona, laitoksen sähköntuotannosta aiheutuvat S- ja NOx -päästöt voidaan vähentää kokonaismäärästä. Sähköntuotannosta aiheutuvien päästöjen osuuden laskemiseksi voidaan käyttää seuraavaa kaavaa:

2 × (MWh(sähkö))/[2 × MWh(sähkö) + MWh(lämpö)]

Sähkö tarkoittaa tässä kaavassa yhteistuotantolaitoksella tuotettua sähköä. Lämpö tarkoittaa tässä kaavassa nettolämpöä, joka toimitetaan yhteistuotantolaitokselta massan-/paperintuotantoon.

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on toimitettava yksityiskohtaiset laskelmat ja testaustiedot, joista käy ilmi tämän arviointiperusteen noudattaminen, sekä vastaavat todentamista tukevat asiakirjat, joihin sisältyvissä testausselosteissa hyödynnetään seuraavia jatkuvaa tai säännöllistä valvontaa koskevia vakiotestimenetelmiä (tai vastaavia vakiomenetelmiä, joiden osalta toimivaltainen elin on todennut, että niistä saatava tieto on tieteelliseltä tasoltaan vastaavaa): COD: ISO 15705 tai ISO 6060; NOx: EN 14792 tai ISO 11564; S (rikin oksidit): EN 14791 tai EPA no 8; S (pelkistyneet rikkiyhdisteet): EPA no 15A, 16A tai 16B; öljyn rikkipitoisuus: ISO 8754; hiilen rikkipitoisuus: ISO 19579; biomassan rikkipitoisuus: EN 15289; kokonaisfosfori: EN ISO 6878.

Päästöjen valvontaan voi käyttää myös pikatestejä, kunhan niiden tuloksia verrataan säännöllisesti (esimerkiksi kuukausittain) edellä mainittuihin tai vastaaviin asiaa koskeviin normeihin. COD-päästöjen osalta hyväksytään jatkuva valvonta, joka perustuu orgaanisen hiilen kokonaismäärän (total organic carbon, TOC) analysointiin, kunhan kyseiselle laitokselle on määritelty TOC- ja COD-tulosten välinen korrelaatio.

Ellei mittausten vähimmäistiheydestä ole toimintaluvassa muuta mainintaa, COD-päästöt mitataan päivittäin ja kokonaisfosfori viikoittain. Rikki- ja NOx-päästöjä on kuitenkin mitattava jatkuvasti (kun on kyse teholtaan yli 50 MW:n kattiloista peräisin olevista päästöistä) tai säännöllisesti (vähintään kerran vuodessa, kun on kyse teholtaan enintään 50 MW:n kattiloista ja kuivaimista).

Tiedot ilmoitetaan vuosittaisina keskiarvoina seuraavia tapauksia lukuun ottamatta:

tuotantojakso kestää vain määräajan

kyseessä on uusi tai uudelleen rakennettu tuotantolaitos, jolloin mittausten on perustuttava vähintään 45 perättäisen päivän tuotantoon laitoksen toimiessa vakiintuneella tuotantoteholla.

Molemmissa tapauksissa tiedot hyväksytään vain, jos ne ovat kyseistä tuotantojaksoa edustavia ja kustakin päästöparametrista on tehty riittävän monta mittausta.

Todentamista tukeviin asiakirjoihin on sisällyttävä ilmoitus mittaustiheydestä sekä COD-, kokonaisfosfori-, S- ja NOx-pisteiden laskelmat.

Ilmakehään joutuviin päästöihin on sisällyttävä kaikki S- ja NOx-päästöt, joita syntyy massan- ja paperintuotannon aikana, tuotantolaitoksen ulkopuolella kehitetty höyry mukaan luettuna. Sähköntuotantoon liittyviä päästöjä ei tarvitse ottaa huomioon. Mittauksissa on otettava huomioon soodakattilat, kalkkiuunit, höyrykattilat ja väkevien hajukaasujen polttouunit. Myös hajapäästöt on otettava huomioon. Ilmakehään joutuvien rikkipäästöjen ilmoitettuihin arvoihin on sisällyttävä sekä hapettuneen että pelkistyneen rikin päästöt. Öljyllä, hiilellä ja muilla ulkoisilla polttoaineilla, joiden rikkipitoisuus on tunnettu, tapahtuvan lämpöenergian tuotannon rikkipäästöt voidaan mittaamisen sijasta laskea, ja ne on otettava huomioon.

Vesistöihin joutuvien päästöjen mittaukset on tehtävä suodattamattomista ja laskeutumattomista näytteistä tehtaan jätevedenpuhdistamon jätevesien laskupaikasta. Jos tehtaan jätevedet johdetaan kunnalliseen tai muuhun kolmannen osapuolen jätevedenpuhdistamoon, näytteet otetaan kohdasta, jossa tehtaan jätevedet lasketaan viemäriverkkoon, ja analysoidaan suodattamattomina ja laskeutumattomina, ja tulokset kerrotaan kunnallisen tai kolmannen osapuolen jätevedenpuhdistamon tavanomaisella poistotehokertoimella. Poistotehokerroin perustuu kunnallisen tai muun kolmannen osapuolen jätevedenpuhdistamon haltijan antamiin tietoihin.

Integroiduissa tehtaissa erillisten päästöarvojen määrittäminen massalle ja paperille on vaikeaa. Jos massan- ja paperintuotannolle on mahdollista saada vain yhteenlaskettu arvo, massan tai massojen päästöarvoiksi määritetään nolla ja yhteenlaskettuja päästöjä verrataan massan- ja paperintuotannolle soveltuvaan yhteenlaskettuun viitearvoon. Jokaisen massalaadun, jolle annetaan oma viitearvo taulukon 1 perusteella, painotettu pitoisuus on otettava huomioon kaavassa.

Arviointiperuste 1 b – Adsorboituvat orgaaniset halogeenit (AOX)

Tämä peruste koskee ECF-sellua.

Kunkin EU-ympäristömerkityssä painopaperissa käytettävän massalaadun tuotannosta syntyvät AOX-päästöt saavat olla enintään 0,17 kiloa ilmakuivaa tonnia kohti.

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on toimitettava selosteet testeistä, joissa käytetty AOX-testimenetelmä on standardin ISO 9562 mukainen tai vastaava, tarkat laskelmat, joista käy ilmi tämän arviointiperusteen noudattaminen, sekä muut aihetta koskevat todentamista tukevat asiakirjat.

Hakijan on annettava vakuutus tämän arviointiperusteen noudattamisesta, ja sen tueksi on esitettävä massaseoksessa käytetyistä ECF-selluista laadittu luettelo, josta käy ilmi eri sellulaatujen osuus painona sekä niiden yksittäiset AOX-päästöarvot ilmaistuna AOX-kiloina/ilmakuiva tonni massaa.

Todentamista tukeviin asiakirjoihin on sisällyttävä ilmoitus mittaustiheydestä. AOX-päästöt on mitattava ainoastaan prosesseista, joissa massan valkaisuun käytetään klooriyhdisteitä. AOX-päästöjä ei tarvitse mitata sellaisen paperintuotannon jätevesistä, johon ei liity massantuotantoa, tai sellaisen massantuotannon jätevesistä, jossa ei käytetä valkaisua, tai jos valkaisu tehdään kloorittomilla aineilla.

Vesistöihin joutuvien AOX-päästöjen mittaukset on tehtävä suodattamattomista ja laskeutumattomista näytteistä tehtaan jätevedenpuhdistamon jätevesien laskupaikasta. Jos tehtaan jätevedet johdetaan kunnalliseen tai muuhun kolmannen osapuolen jätevedenpuhdistamoon, näytteet otetaan kohdasta, jossa tehtaan jätevedet lasketaan viemäriverkkoon, ja analysoidaan suodattamattomina ja laskeutumattomina, ja tulokset kerrotaan kunnallisen tai kolmannen osapuolen jätevedenpuhdistamon tavanomaisella poistotehokertoimella. Poistotehokerroin perustuu kunnallisen tai muun kolmannen osapuolen jätevedenpuhdistamon haltijan antamiin tietoihin.

Päästöjen tiedot ilmoitetaan vähintään joka toinen kuukausi tehtyjen mittausten vuosikeskiarvoina. Jos kyseessä on uusi tai uudelleen rakennettu tuotantolaitos, mittausten on perustuttava vähintään 45 perättäisen päivän tuotantoon laitoksen toimiessa vakiintuneella tuotantoteholla. Mittausten on oltava kyseistä tuotantojaksoa edustavia.

Jos hakija ei käytä lainkaan ECF-sellua, riittää toimivaltaiselle elimelle asiasta annettu vakuutus.

Arviointiperuste 1 c – Hiilidioksidi

Prosessilämmön ja -sähkön tuotannossa (laitoksella tai sen ulkopuolella) käytetyistä fossiilisista polttoaineista peräisin olevat hiilidioksidipäästöt eivät saa ylittää seuraavia raja-arvoja:

1)

1 100 kg hiilidioksidia tonnia kohti, kun paperi on tuotettu kokonaan siistatusta/uusiomassasta;

2)

1 000 kg hiilidioksidia tonnia kohti, kun paperi on tuotettu kokonaan kemiallisesta massasta;

3)

1 600 kg hiilidioksidia tonnia kohti, kun paperi on tuotettu kokonaan mekaanisesta massasta.

Jos paperi valmistetaan seoksesta, johon on yhdistetty kemiallista massaa, uusiomassaa ja mekaanista massaa minkä tahansa suuruisina osuuksina, painotettu raja-arvo lasketaan sen perusteella, mikä on kunkin massalaadun osuus seoksessa. Todellinen päästöarvo lasketaan massan- ja paperintuotannosta aiheutuvien päästöjen summana käytettyjen massalaatujen seos huomioon ottaen.

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on toimitettava tiedot ja yksityiskohtaiset laskelmat, joista käy ilmi tämän arviointiperusteen noudattaminen, sekä vastaavat todentamista tukevat asiakirjat.

Massan valmistajan on ilmoitettava hakijalle jokaisen käytetyn massalajin osalta yksi hiilidioksidipäästöarvo ilmaistuna hiilidioksidikiloina/ilmakuiva tonni. Hakijan on myös ilmoitettava yksi hiilidioksidipäästöarvo EU-ympäristömerkityn painopaperin tuotannossa käytetyille paperikoneille. Integroitujen tehtaiden hiilidioksidipäästöt massan- ja paperintuotannon osalta voidaan ilmoittaa yhtenä lukuna.

Suurimpien sallittujen hiilidioksidipäästöjen määrittelyä varten hakijan on eriteltävä massaseos massalaaduittain (siis jaoteltuna kemialliseen massaan, mekaaniseen massaan ja uusiomassaan).

Todellisten hiilidioksidipäästöjen laskentaa varten hakijan on eriteltävä massaseos jaoteltuna yksittäisiin toimitettuihin massalaatuihin, laskettava massantuotannolle painotetut keskimääräisen hiilidioksidipäästöt ja lisättävä tämä arvo paperikoneen tai -koneiden hiilidioksidipäästöihin.

Hiilidioksidipäästötietoihin on sisällyttävä laitosten massan- ja paperintuotannon aikana käytettyjen uusiutumattomien polttoaineiden kaikki lähteet sekä myös sähköntuotannosta (joko tuotantolaitoksessa tai sen ulkopuolella) aiheutuvat päästöt.

Polttoaineiden päästökertoimia on käytettävä asetuksessa (EU) N:o 601/2012 (4) olevan liitteen VI mukaisesti.

Yleisestä sähköverkosta otetulle sähkölle käytetään päästölaskentakerrointa 384 (hiilidioksidikiloa/MWh) MEErP-menetelmän (5) mukaisesti.

Laskelmien tai massataseiden on perustuttava 12 kuukauden tuotantoon. Jos kyseessä on uusi tai uudelleen rakennettu tuotantolaitos, laskelmien on perustuttava vähintään 45 perättäisen päivän tuotantoon laitoksen toimiessa vakiintuneella tuotantoteholla. Laskelmien on oltava edustavia vastaavan tuotantojakson osalta.

Yleisestä sähköverkosta otetun sähkön osalta sovelletaan edellä annettua arvoa (Euroopan keskiarvo), ellei hakija esitä asiakirjoja, joista käy ilmi sen käyttämien sähköntoimittajien (sopimustoimittajat) keskimääräinen arvo, jolloin hakija voi käyttää tätä arvoa edellä annetun arvon sijaan. Vaatimusten noudattamisen todistavassa asiakirja-aineistossa on oltava mukana tekniset eritelmät, joista keskimääräinen arvo käy ilmi (esimerkiksi kopio sopimuksesta).

Hiilidioksidipäästöjä laskettaessa tuotantoprosesseja varten ostetun ja käytetyn uusiutuvista energialähteistä peräisin olevan energian hiilidioksidipäästöjen määrän katsotaan olevan nolla. Hakijan on toimitettava riittävät asiakirjat, joilla osoitetaan, että tällaista energiaa tosiasiallisesti käytetään laitoksella tai ostetaan ulkopuolisilta toimittajilta.

Arviointiperuste 2 – Energiankulutus

Vaatimus perustuu tietoon tosiasiallisesta energiankulutuksesta massan- ja paperintuotannon aikana suhteessa tiettyihin viitearvoihin.

Energiankulutus sisältää sähkön (E) ja polttoaineen (F) kulutuksen lämmöntuotantoa varten ilmaistuna pistemääränä (Pkok) jäljempänä esitetyllä tavalla.

Kokonaispistemäärä (Pkok = PE + PF) saa olla enintään 2,5.

Viitearvot energiankulutuksen laskemista varten esitetään taulukossa 2.

Jos käytetään useiden massalaatujen seosta, lämmöntuotannon sähkön- ja polttoaineenkulutuksen viitearvoja painotetaan kunkin käytetyn massalaadun osuuden mukaisesti (massa i, kun on kyse ilmakuivasta tonnista massaa) ja näin saadut arvot lasketaan yhteen.

Arviointiperuste 2 a) Sähkö

Massan- ja paperintuotantoon liittyvä sähkönkulutus ilmaistaan pisteinä (PE) jäljempänä esitetyllä tavalla.

Massantuotannon laskelma: kutakin käytettyä massaa i vastaava sähkönkulutus (Emassa, i ilmaistuna kWh:ina ilmakuivaa tonnia kohti) lasketaan seuraavasti:

Emassa, i = laitoksessa tuotettu sähkö + ostettu sähkö – myyty sähkö

Paperintuotannon laskelma: vastaavasti paperintuotantoon liittyvä sähkönkulutus (Epaperi) lasketaan seuraavasti:

Epaperi = laitoksessa tuotettu sähkö + ostettu sähkö – myyty sähkö

Lopuksi massan- ja paperintuotannon pisteet lasketaan yhteen, jolloin saadaan kokonaispistemäärä (PE) seuraavasti:

Formula

Integroidussa tuotannossa massalle ja paperille on vaikea saada erillisiä sähkönkulutuslukuja, joten massalle ja paperille saattaa olla käytettävissä vain sähkön yhteiskulutusluku. Tällöin näiden laitosten massan (massojen) sähkönkulutuksen arvoksi määritetään nolla, ja paperintuotantolaitoksen sähkönkulutusluku sisältää sekä massan että paperin tuotannosta johtuvan kulutuksen.

Arviointiperuste 2 b – Lämmöntuotannon polttoaineenkulutus

Massan- ja paperintuotantoon liittyvä polttoaineenkulutus ilmaistaan pisteinä (PF) jäljempänä esitetyllä tavalla.

Massantuotannon laskelma: kutakin käytettyä massaa i vastaava polttoaineenkulutus (Fmassa, i ilmaistuna kWh:ina ilmakuivaa tonnia kohti) lasketaan seuraavasti:

Fmassa, i = laitoksessa tuotettu polttoaine + ostettu polttoaine – myyty polttoaine – 1,25 × laitoksessa tuotettu sähkö

Huom.

1.

Muuttujaa Fmassa, i (ja sen vaikutusta pistemäärään PF, massa) ei tarvitse laskea mekaaniselle massalle, paitsi jos kyse on ilmakuivasta markkinahiokemassasta, jonka kuiva-ainepitoisuus on vähintään 90 %.

2.

Sen polttoaineen määrä, joka käytettiin myydyn lämmön tuotantoon, lisätään edellä esitetyssä kaavassa termiin ”myyty polttoaine”.

Paperintuotannon laskelma: vastaavasti paperintuotantoon liittyvä polttoaineenkulutus (Fpaperi ilmaistuna kWh:ina ilmakuivaa tonnia kohti) lasketaan seuraavasti:

Fpaperi = laitoksessa tuotettu polttoaine + ostettu polttoaine – myyty polttoaine – 1,25 × laitoksessa tuotettu sähkö

Lopuksi massan- ja paperintuotannon pisteet lasketaan yhteen, jolloin saadaan kokonaispistemäärä (PF) seuraavasti:

Formula

Taulukko 2

Sähkön- ja polttoaineenkulutuksen viitearvot

Massalaji

Polttoaine kWh/ilmakuivaa tonnia

Fviite

Sähkö kWh/ilmakuivaa tonnia

Eviite

muu kuin ikmm

ikmm

muu kuin ikmm

ikmm

Kemiallinen massa

3 650

4 650

750

750

Kuumahierre (TMP)

0

900

2 200

2 200

Hioke

0

900

2 000

2 000

Kemikuumahierre (CTMP)

0

800

1 800

1 800

Uusiomassa

350

1 350

600

600

Paperilaji

kWh/t

Päällystämätön hienopaperi, aikakauslehtipaperi (SC), sanomalehtipaperi

1 700

750

Päällystetty hienopaperi, päällystetty aikakauslehtipaperi (LWC, MWC)

1 700

800

ikmm = ilmakuiva markkinamassa

Arviointi ja todentaminen (sekä a että b): Hakijan on toimitettava yksityiskohtaiset laskelmat, joista käy ilmi tämän arviointiperusteen noudattaminen, sekä vastaavat todentamista tukevat asiakirjat. Ilmoitettuihin tietoihin on sisällyttävä tiedot sähkön ja polttoaineen kokonaiskulutuksesta.

Hakijan on laskettava lämpöön/polttoaineisiin ja sähköön jaoteltuna kaikki massan- ja paperintuotannossa käytetty energia, mukaan luettuna energia, joka käytetään jätepaperin siistaukseen uusiomassan valmistuksen yhteydessä. Energiankulutusta koskevissa laskelmissa ei oteta huomioon raaka-aineiden kuljetukseen eikä jalostukseen ja pakkaamiseen käytettyä energiaa.

Kokonaislämpöenergiaan sisältyvät kaikki ostetut polttoaineet. Siihen sisältyy myös tuotantolaitoksen prosesseista syntyvien lipeän ja jätteiden (esim. puujäte, sahanpuru, lipeä, jätepaperi, hylkypaperi) poltosta talteen otettu lämpöenergia sekä sisäisestä sähköntuotannosta talteen otettu lämpöenergia. Hakijan täytyy kokonaislämpöenergiaa laskiessaan ottaa kuitenkin huomioon vain 80 prosenttia näistä lähteistä saadusta lämpöenergiasta.

Sähköenergialla tarkoitetaan yleisestä sähköverkosta otetun ja sisäisestä sähköntuotannosta saadun sähkön nettomäärää sähkötehona mitattuna. Jätevesien käsittelyyn käytettyä sähköä ei tarvitse ottaa huomioon.

Jos höyryä kehitetään käyttämällä sähköä lämmönlähteenä, on laskettava höyryn lämpöarvo, jaettava se arvolla 0,8 ja lisättävä saatu tulos polttoaineen kokonaiskulutukseen.

Integroidussa tuotannossa massalle ja paperille on vaikea saada erillisiä polttoaineen (lämmön) kulutuslukuja, joten massalle ja paperille saattaa olla käytettävissä vain polttoaineen ja lämmön yhteiskulutusluku. Tällöin näiden laitosten massan (massojen) polttoaineen (lämmön) kulutuksen arvoksi määritetään nolla, ja paperintuotantolaitoksen sähkönkulutusluku sisältää sekä massan että paperin tuotannosta johtuvan kulutuksen.

Arviointiperuste 3 – Kuidut – luonnonvarojen säästäminen, kestävä metsänhoito

Kuituraaka-aine voi sisältää kierrätyskuitua tai ensiökuitua.

Ensiökuidut eivät saa olla peräisin muuntogeenisistä lajeista.

Kaikelle kuidulle on oltava alkuperäketjun jäljitettävyyttä koskevat sertifikaatit, jotka on myönnetty esimerkiksi FSC:n (Forest Stewardship Council), PEFC:n (Programme for the Endorsement of Forest Certification) tai vastaavan riippumattoman kolmannen osapuolen sertifiointiohjelmassa, tai standardin EN 643 mukaiset kierrätyspaperin luovutustodistukset.

Vähintään 70 prosenttia tuotteeseen tai tuotantolinjalla käytettävästä kuitumateriaalista on oltava peräisin kierrätysmateriaaleista tai kestävän metsänhoidon periaatteiden mukaisesti hoidetuista metsistä tai alueilta, jotka täyttävät soveltuvan riippumattoman alkuperäketjun jäljitettävyyttä koskevan ohjelman vaatimukset.

Kierrätyskuitupitoisuuden laskennassa ei oteta huomioon sellaisten prosessissa syntyneiden jätemateriaalien kierrätystä, joita voisi käyttää uudelleen samassa prosessissa, jossa ne ovat syntyneet (eli ostettu tai itse tuotettu paperikoneelta tuleva hylkypaperi). Omasta tai ostetusta jalostustoiminnasta peräisin olevan hylkypaperin käytön saatetaan kuitenkin katsoa kasvattavan kierrätyskuitujen osuutta, jos hylkypaperilla on standardin EN 643 mukaiset luovutustodistukset.

Sertifioimattoman ensiömateriaalin osalta varmistetaan todentamisjärjestelmällä, että materiaali on laillisesti hankittua ja täyttää kaikki muutkin sertifioimatonta materiaalia koskevat sertifiointijärjestelmän vaatimukset.

Metsäsertifikaatteja ja/tai alkuperäketjun jäljitettävyyttä koskevia sertifikaatteja myöntävien sertifiointielinten on oltava kyseisessä sertifiointijärjestelmässä akkreditoituja tai tunnustettuja.

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on toimitettava toimivaltaiselle elimelle vakuutus arviointiperusteen noudattamisesta, ja sen tueksi on esitettävä voimassa olevat, riippumattoman tahon myöntämät sertifikaatit EU-ympäristömerkityn painopaperin valmistajan sekä kaiken tuotteessa tai tuotantolinjalla käytetyn ensiökuidun alkuperäketjujen sertifioinnista. Riippumattomaksi kolmannen osapuolen sertifioinniksi hyväksytään FSC-, PEFC- tai vastaavan järjestelmän mukainen sertifiointi. Jos kierrätyskuitua on käytetty, mutta sille ei ole FSC-, PEFC- tai vastaavaa vakuutusta, todisteeksi kelpaavat standardin EN 643 mukaiset luovutustodistukset.

Hakijan on toimitettava tarkastetut kirjanpidon tositteet, jotka osoittavat, että vähintään 70 prosenttia tuotteeseen tai tuotantolinjalla käytettävistä materiaaleista on peräisin kierrätysmateriaaleista tai kestävän metsänhoidon periaatteiden mukaisesti hoidetuista metsistä tai alueilta, jotka täyttävät soveltuvan riippumattoman alkuperäketjun jäljitettävyyttä koskevan ohjelman vaatimukset.

Jos tuotteessa tai tuotantolinjalla on käytetty sertifioimatonta ensiömateriaalia, on esitettävä todisteet siitä, että sertifioimattoman ensiömateriaalin osuus on korkeintaan 30 prosenttia ja että todentamisjärjestelmällä on varmistettu, että tällainen materiaali on laillisesti hankittua ja täyttää kaikki sertifioimattomia materiaaleja koskevat muut sertifiointijärjestelmän vaatimukset.

Mikäli sertifiointijärjestelmässä ei erityisesti edellytetä, että ensiömateriaali on peräisin muista kuin muuntogeenisistä lajeista, tästä on esitettävä lisätodisteet.

Arviointiperuste 4 – Vaaralliset aineet ja seokset, joiden käyttöä on rajoitettu

Arviointiperusteeseen 4 kuuluvien alaperusteiden noudattamisen osoittamisen lähtökohtana on, että hakija esittää luettelon kaikista käytetyistä kemikaaleista sekä riittävän asiakirja-aineiston (käyttöturvallisuustiedotteen tai kemiallisten aineiden toimittajalta saadun vakuutuksen).

Arviointiperuste 4 a – Erityistä huolta aiheuttavat aineet (SVHC-aineet)

Huom. Kaikkia paperitehtaassa käytettäviä prosessi- ja funktionaalisia kemikaaleja on valvottava. Tämä arviointiperuste ei koske jätevesien käsittelyssä käytettäviä kemikaaleja muutoin kuin silloin, kun käsitelty jätevesi johdetaan takaisin paperintuotantoprosessiin.

Paperituote ei saa sisältää yli 0,10 painoprosentin pitoisuuksina aineita, jotka on tunnistettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1907/2006 (6) 59 artiklan 1 kohdassa kuvattua menettelyä käyttäen ja jotka ovat mukana SVHC-aineiden luetteloon mahdollisesti sisällytettävien aineiden luettelossa. Tästä vaatimuksesta ei myönnetä poikkeuksia.

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on annettava vakuutus siitä, että paperituote ei sisällä mitään SVHC-aineita yli 0,10 painoprosentin pitoisuuksina. Vakuutuksen tueksi on esitettävä käyttöturvallisuustiedotteet tai kaikkien paperitehtaassa käytettävien prosessi- ja funktionaalisten kemikaalien toimittajilta saadut riittävät vakuutukset, joista käy ilmi, että mikään kemikaali ei sisällä SVHC-aineita yli 0,10 painoprosentin pitoisuuksina.

Asetuksen (EY) N:o 1907/2006 59 artiklan 1 kohdan mukaisesti SVHC-aineiksi tunnistettujen ja ehdokasluetteloon sisältyvien aineiden luettelo on saatavilla internetosoitteesta

http://echa.europa.eu/chem_data/authorisation_process/candidate_list_table_en.asp.

Luetteloon on viitattava hakupäivänä.

Arviointiperuste 4 b – Luokitusta, merkintöjä ja pakkaamista koskevat CLP-rajoitukset

Huom. Kaikkia paperitehtaassa käytettäviä prosessi- ja funktionaalisia kemikaaleja on valvottava. Tämä arviointiperuste ei koske jätevesien käsittelyssä käytettäviä kemikaaleja muutoin kuin silloin, kun käsitelty jätevesi johdetaan takaisin paperintuotantoprosessiin.

Muissa kuin taulukon 3 mukaisissa poikkeustapauksissa paperituote ei saa sisältää yli 0,10 painoprosentin pitoisuuksina aineita tai seoksia, jotka luokitellaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1272/2008 (7) mukaisesti jollakin seuraavista vaaralausekkeista:

Vaaralausekkeet, ryhmä 1: Kategorian 1A tai 1B syöpää aiheuttavat, perimää vaurioittavat ja/tai lisääntymiselle vaaralliset aineet (CMR-aineet): H340, H350, H350i, H360, H360F, H360D, H360FD, H360Fd, H360Df.

Vaaralausekkeet, ryhmä 2: Kategorian 2 CMR-aineet: H341, H351, H361, H361f, H361d, H361fd, H362; kategorian 1 vesieliöille myrkylliset aineet: H400, H410; kategorian 1 ja 2 akuutisti myrkylliset aineet: H300, H310, H330; kategorian 1 aspiraatiovaaralliset aineet: H304; kategorian 1 elinkohtaisesti myrkylliset aineet (STOT-aineet): H370, H372; kategorian 1 ihoa herkistävät aineet (*1): H317.

Vaaralausekkeet, ryhmä 3: Kategorian 2, 3 ja 4 vesieliöille myrkylliset aineet: H411, H412, H413; kategorian 3 akuutisti myrkylliset aineet: H301, H311, H331; kategorian 2 STOT-aineet: H371, H373.

Edellä mainitusta vaatimuksesta poiketaan sellaisten aineiden ja seosten kohdalla, joita paperintuotantoprosessin aikana muunnetaan kemiallisesti (esimerkkeinä epäorgaaniset flokkuloivat aineet, ristisilloittajat sekä epäorgaaniset hapettimet ja pelkisteet) siten, että mahdollista rajoitettua CLP-vaaraa ei enää ole.

Taulukko 3

Poikkeukset CLP-vaaroja koskeviin rajoituksiin ja sovellettavat edellytykset

Aineen/seoksen tyyppi

Käyttö

Luokitukset, josta poikkeus myönnetään

Poikkeuksen edellytykset

Väriaineet ja pigmentit

Käytetään märässä päässä tai levitetään pintaan värillisen paperin tuotannon aikana.

H411, H412, H413

Kemikaalin toimittajan on annettava vakuutus siitä, että 98 prosentin kiinnittymisaste paperiin on mahdollinen, sekä toimitettava ohjeet siitä, miten tämä varmistetaan.

Paperin tuottajan on annettava vakuutus tarvittavien ohjeiden noudattamisesta.

Emäksiset värit

Pääasiassa mekaaniseen massaan ja/tai valkaisemattomaan kemialliseen massaan perustuvan paperin värjäys.

H400, H410, H411, H412, H413, H317

Kationiset polymeerit (mukaan lukien polyetyleeni-imiinit, polyamidit ja polyamiinit)

Useita erilaisia käyttömahdollisuuksia, joita ovat esimerkiksi käyttö retentioaineina sekä käyttö märän rainan lujuuden, kuivalujuuden ja märkälujuuden parantamiseen.

H411, H412, H413

Paperin tuottajan on annettava vakuutus siitä, että käyttöturvallisuustiedotteessa mainittuja turvallista käsittelyä ja annostelua koskevia ohjeita on noudatettu.

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on toimitettava luettelo käytetyistä kemikaaleista sekä niitä koskevat käyttöturvallisuustiedotteet tai toimittajan ilmoitukset.

Luettelosta on korostettava kemikaalit, jotka sisältävät aineita tai seoksia, joita rajoitetut CLP-luokitukset koskevat. Lopputuotteeseen jäävän rajoitetun aineen tai seoksen määrän arvioinnissa käytetään kemikaalin arvioitua annostusnopeutta ja rajoitetun aineen tai seoksen pitoisuutta kyseisessä kemikaalissa (mainittu käyttöturvallisuustiedotteessa tai toimittajan ilmoituksessa) sekä retentiotekijää, jonka oletetaan olevan 100 %.

Jos retentiotekijäksi valitaan muu kuin 100 % tai rajoitettua vaarallista ainetta tai seosta on muutettu kemiallisesti, perustelut on toimitettava kirjallisina toimivaltaiselle elimelle.

Jos lopullisessa paperituotteessa on yli 0,10 painoprosenttia rajoitettua ainetta tai seosta, joka on poikkeuksen piirissä, on toimitettava todiste kyseisen poikkeuksen edellytysten täyttämisestä.

Arviointiperuste 4 c – Kloori

Huom. Tätä vaatimusta sovelletaan massan ja paperin tuottajiin. Vaikka vaatimus koskee myös kierrätyskuitujen valkaisua, voidaan kuitenkin hyväksyä, että kuidut on niiden edellisen elinkaaren aikana voitu valkaista kloorikaasulla.

Kloorikaasua ei saa käyttää valkaisuaineena. Tämä vaatimus ei koske klooridioksidin tuotantoon ja käyttöön liittyvää kloorikaasua.

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on annettava vakuutus, että kloorikaasua ei ole käytetty valkaisuaineena paperintuotantoprosessissa, sekä toimitettava vakuutukset tarvittavilta massan toimittajilta.

Arviointiperuste 4 d – Alkyylifenolietoksylaatit

Huom. Tätä vaatimusta sovelletaan massan ja paperin tuottajiin.

Alkyylifenolietoksylaatteja tai muita alkyylifenolin johdannaisia ei saa lisätä puhdistuskemikaaleihin, siistauskemikaaleihin, vaahdonestoaineisiin, dispergointiaineisiin tai päällystysaineisiin. Alkyylifenolin johdannaisilla tarkoitetaan aineita, jotka hajotessaan tuottavat alkyylifenoleja.

Arviointi ja todentaminen: Hakija on toimitettava kemikaalitoimittajiensa antama vakuutus siitä, ettei kyseisiin tuotteisiin ole lisätty alkyylifenolietoksylaatteja tai muita alkyylifenolin johdannaisia.

Arviointiperuste 4 e – Siistauksessa käytettävät pinta-aktiiviset aineet

Huom. Tätä vaatimusta sovelletaan siistatun massan tuottajiin.

Kaikkien siistausprosesseissa käytettävien pinta-aktiivisten aineiden osalta on osoitettava helppo biohajoavuus tai luontainen lopullinen biohajoavuus (ks. testimenetelmät ja hyväksymisrajat jäljempänä). Ainoana poikkeuksena tästä vaatimuksesta on silikonijohdannaisiin perustuvien pinta-aktiivisten aineiden käyttö sillä edellytyksellä, että siistausprosessista peräisin oleva paperiliete poltetaan.

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on annettava vakuutus tämän arviointiperusteen noudattamisesta ja toimitettava kustakin pinta-aktiivisesta aineesta tarvittavat käyttöturvallisuustiedotteet tai testausselosteet, joissa on ilmoitettava testausmenetelmä, kynnysarvo ja saatu tulos. Testauksessa on käytettävä jotakin seuraavista menetelmistä ja hyväksymisrajoista:

Helppo biohajoavuus: OECD No 301 A–F (tai vastaavat ISO-standardit), hajoaa 28 päivän sisällä (absorptio mukaan luettuna) vähintään 70-prosenttisesti menetelmillä 301 A ja E ja vähintään 60-prosenttisesti menetelmillä 301 B, C, D ja F.

Luontainen lopullinen biohajoavuus: OECD 302 A–C (tai vastaavat ISO-standardit), hajoaa 28 päivän sisällä (adsorptio mukaan luettuna) vähintään 70-prosenttisesti menetelmillä 302 A ja B ja vähintään 60-prosenttisesti menetelmällä 302 C.

Silikonipohjaisia pinta-aktiivisia aineita käytettäessä hakijan on toimitettava käytetyistä kemikaaleista käyttöturvallisuustiedote sekä vakuutus siitä, että siistausprosessista peräisin oleva paperiliete poltetaan. Mukana on oltava myös tiedot polttolaitoksesta, jonne liete toimitetaan.

Arviointiperuste 4 f – Limantorjunnassa käytettäviä biosidivalmisteita koskevat rajoitukset

Huom. Tätä vaatimusta sovelletaan paperin tuottajaan.

Biosidivalmisteiden, joita käytetään limaa muodostavien eliöiden torjunnassa kuituja sisältävissä kiertovesijärjestelmissä, sisältämien tehoaineiden on oltava tähän käyttötarkoitukseen hyväksyttyjä tai niiden on oltava parhaillaan tarkasteltavina Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 528/2012 (8) mukaista hyväksymispäätöstä varten, eikä niillä saa olla taipumusta biokertyvyyteen.

Tämän arviointiperusteen yhteydessä taipumusta biokertyvyyteen kuvataan oktanoli/vesi-jakautumiskertoimen log Kow -arvolla, jonka on oltava ≤ 3,0, tai kokeellisesti määritetyn biokertyvyystekijän arvolla, jonka on oltava ≤ 100.

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on annettava vakuutus tämän arviointiperusteen noudattamisesta ja toimitettava tarvittava käyttöturvallisuustiedote tai testausseloste, jossa on ilmoitettava testausmenetelmä, kynnysarvo ja saatu tulos. Testauksessa on käytettävä jotakin seuraavista menetelmistä: OECD 107, 117 tai 305 A–E.

Arviointiperuste 4 g – Atsovärejä koskevat rajoitukset

Huom. Tätä vaatimusta sovelletaan paperin tuottajaan.

Atsovärejä, joista voi yhden tai useamman atsoryhmän pelkistymällä lohjetessa vapautua yhtä tai useampaa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2002/61/EY (9) tai asetuksen (EY) N:o 1907/2006 liitteen XVII lisäyksessä 8 lueteltua aromaattista amiinia, ei saa käyttää EU-ympäristömerkityn painopaperin valmistuksessa.

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on toimitettava kaikkien EU-ympäristömerkityn painopaperin tuotantoprosessissa käytettävien väriaineiden toimittajilta saadut vakuutukset tämän arviointiperusteen noudattamisesta. Väriaineiden toimittajan vakuutuksen tueksi olisi esitettävä testausselosteet asetuksen (EY) N:o 1907/2006 liitteen XVII lisäyksessä 10 kuvattujen menetelmien tai vastaavien menetelmien mukaisista testeistä.

Arviointiperuste 4 h – Metallipohjaiset pigmentit ja väriaineet

Huom. Tätä vaatimusta sovelletaan paperin tuottajaan. Metallipohjaisten pigmenttien ja väriaineiden määritelmä on tämän liitteen johdanto-osassa.

Alumiini- (*2), hopea-, arseeni-, barium-, kadmium-, koboltti-, kromi-, kupari- (*2), elohopea-, mangaani-, nikkeli-, lyijy-, seleeni-, antimoni-, tina- tai sinkkipohjaisia väriaineita tai pigmenttejä ei saa käyttää.

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on toimitettava kaikkien EU-ympäristömerkityn painopaperin tuotantoprosessissa käytettävien väriaineiden toimittajilta saadut vakuutukset tämän arviointiperusteen vaatimusten noudattamisesta. Toimittajilta saatujen vakuutusten tueksi on esitettävä käyttöturvallisuustiedotteet tai muut tarvittavat asiakirjat.

Arviointiperuste 4 i – Väriaineiden metalli-ioniepäpuhtaudet

Huom. Tätä vaatimusta sovelletaan paperin tuottajaan.

Käytettyjen väriaineiden metalli-ioniepäpuhtaudet eivät saa ylittää seuraavia raja-arvoja: hopea 100 ppm; arseeni 50 ppm; barium 100 ppm; kadmium 20 ppm; koboltti 500 ppm; kromi 100 ppm; kupari 250 ppm; elohopea 4 ppm; nikkeli 200 ppm; lyijy 100 ppm; seleeni 20 ppm; antimoni 50 ppm; tina 250 ppm; sinkki 1 500 ppm.

Kuparin epäpuhtauksia koskevaa rajoitusta ei sovelleta kupariftalosyaniinipohjaisiin väriaineisiin.

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on toimitettava kaikkien EU-ympäristömerkityn painopaperin tuotantoprosessissa käytettävien väriaineiden toimittajilta saadut vakuutukset tämän arviointiperusteen vaatimusten noudattamisesta. Toimittajilta saatujen vakuutusten tueksi on esitettävä käyttöturvallisuustiedotteet tai muut tarvittavat asiakirjat.

Arviointiperuste 5 – Jätehuolto

Kaikilla massan- ja paperintuotantolaitoksilla on oltava käytössä järjestelmä tuotantoprosessissa syntyvän jätteen käsittelyä varten sekä jätehuoltoa ja jätteen vähentämistä koskeva suunnitelma, jossa kuvataan tuotantoprosessi ja jossa on tietoa seuraavista seikoista:

1)

käytössä olevat jätteen syntymisen ehkäisemistä koskevat menettelyt

2)

käytössä olevat jätteiden lajittelu-, uudelleenkäyttö- ja kierrätysmenettelyt

3)

käytössä olevat menetelmät vaarallisten jätteiden turvallista käsittelyä varten

4)

jätteen syntymisen vähentämiseen sekä uudelleenkäyttö- ja kierrätysasteen nostamiseen tähtäävät jatkuvan parantamisen tavoitteet.

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on toimitettava jätehuoltoa ja jätteen vähentämistä koskeva suunnitelma kunkin laitoksen osalta sekä vakuutus tämän arviointiperusteen noudattamisesta.

EU:n ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmään (EMAS-järjestelmä) rekisteröityneiden ja/tai ISO 14001 -sertifioitujen hakijoiden katsotaan täyttäneen arviointiperusteen ehdot, jos

1)

tuotantolaitosten EMAS-ympäristöselonteossa on dokumentoitu myös jätehuolto, tai

2)

tuotantolaitosten ISO 14001 -sertifioinnissa on riittävällä tavalla käsitelty myös jätehuolto.

Arviointiperuste 6 – Soveltuvuus käyttötarkoitukseen

Paperituotteen on oltava käyttötarkoitukseensa soveltuva.

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on annettava vakuutus tämän arviointiperusteen noudattamisesta ja esitettävä sen tueksi asianmukaiset asiakirjat.

Tuottajien on taattava tuotteidensa soveltuvuus käyttötarkoitukseen ja toimitettava asiakirja-aineisto, josta käy ilmi tuotteen laatu standardin EN ISO/IEC 17050 mukaisesti. Standardissa vahvistetaan yleiset kriteerit toimittajan antamalle ilmoitukselle standardiasiakirjoissa vahvistettujen vaatimusten noudattamisesta.

Arviointiperuste 7 – Pakkauksessa olevat tiedot

Ainakin toinen seuraavista lauseista on oltava näkyvillä tuotteen pakkauksessa:

”Tulostathan arkin molemmin puolin” (koskee toimistokäyttöön tarkoitettua tulostuspaperia)

”Kerää käytetty paperi kierrätykseen”

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on annettava vakuutus tämän arviointiperusteen noudattamisesta ja esitettävä sen tueksi kuva tuotteen pakkauksesta, jossa vaaditut tiedot ovat näkyvillä.

Arviointiperuste 8 – EU-ympäristömerkissä olevat tiedot

Hakijan on noudatettava seuraavia EU-ympäristömerkin logon käytöstä annettuja ohjeita:

http://ec.europa.eu/environment/ecolabel/documents/logo_guidelines.pdf

Jos käytetään valinnaista tekstikentällä varustettua merkkiä, siinä on oltava seuraavat kolme lausetta:

Vähäiset tuotannon päästöt ilmaan ja veteen

Pieni tuotannon energiankulutus

Sisältää xx % kestävistä lähteistä peräisin olevia kuituja / sisältää xx % kierrätyskuituja (valitaan sopiva vaihtoehto).

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on annettava vakuutus tämän arviointiperusteen noudattamisesta ja esitettävä sen tueksi kuva tuotteen pakkauksesta, jossa ympäristömerkki, rekisteröinti-/lisenssinumero ja tarvittaessa merkin ohessa esitettävät lauseet ovat selkeästi näkyvillä.


(1)  Suuremmalla arvolla tarkoitetaan tehtaita, jotka käyttävät raaka-aineena korkean fosforipitoisuuden alueilta (esimerkiksi Iberian niemimaalta) saatavaa eukalyptuspuuta.

(2)  NOx-päästöarvo integroimattoman tuotannon CTMP-tehtaille, jotka käyttävät massan hiutalekuivausta biomassalla tuotetulla höyryllä.

(3)  COD-arvo korkealle vaaleusasteelle valkaistulle mekaaniselle massalle (osuus valmiin paperin kuidusta 70–100 %).

(4)  Komission asetus (EU) N:o 601/2012, annettu 21 päivänä kesäkuuta 2012, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2003/87/EY tarkoitetusta kasvihuonekaasupäästöjen tarkkailusta ja raportoinnista (EUVL L 181, 12.7.2012, s. 30).

(5)  Energiaan liittyvien tuotteiden ekologista suunnittelua koskeva menetelmä.

(6)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1907/2006, annettu 18 päivänä joulukuuta 2006, kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH), Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta, direktiivin 1999/45/EY muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93, komission asetuksen (EY) N:o 1488/94, neuvoston direktiivin 76/769/ETY ja komission direktiivien 91/155/ETY, 93/67/ETY, 93/105/EY ja 2000/21/EY kumoamisesta (EUVL L 396, 30.12.2006, s. 1).

(7)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1272/2008, annettu 16 päivänä joulukuuta 2008, aineiden ja seosten luokituksesta, merkinnöistä ja pakkaamisesta sekä direktiivien 67/548/ETY ja 1999/45/EY muuttamisesta ja kumoamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1907/2006 muuttamisesta (EUVL L 353, 31.12.2008, s. 1).

(*1)  Vaaralausekkeen H317 rajoitukset koskevat vain paperiin levitettäviä kaupallisia väriainevalmisteita, pintakäsittelyaineita ja pinnoiteaineita.

(8)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 528/2012, annettu 22 päivänä toukokuuta 2012, biosidivalmisteiden asettamisesta saataville markkinoilla ja niiden käytöstä (EUVL L 167, 27.6.2012, s. 1).

(9)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/61/EY, annettu 19 päivänä heinäkuuta 2002, tiettyjen vaarallisten aineiden ja valmisteiden markkinoille saattamisen ja käytön rajoituksista annetun neuvoston direktiivin 76/769/ETY muuttamisesta yhdeksännentoista kerran (atsoväriaineet) (EYVL L 243, 11.9.2002, s. 15).

(*2)  Poikkeuksena kuparia koskevasta rajoituksesta on kupariftalosyaniini, eikä alumiinia koskevaa rajoitusta sovelleta aluminosilikaatteihin.


LIITE II

ARVIOINTIPERUSTEET EU-YMPÄRISTÖMERKIN MYÖNTÄMISEKSI PEHMOPAPEREILLE JA PEHMOPAPERITUOTTEILLE

YLEISET PERIAATTEET

Arviointiperusteiden tavoitteet

Arviointiperusteilla pyritään erityisesti vähentämään myrkyllisten ja rehevöittävien aineiden päästöjä vesistöihin sekä energiankulutuksesta ympäristölle aiheutuvia vahinkoja tai riskejä (ilmastonmuutos, happamoituminen, otsonikerroksen ohentuminen, uusiutumattomien luonnonvarojen ehtyminen). Tätä varten arviointiperusteilla pyritään

vähentämään energian kulutusta ja siitä aiheutuvia päästöjä ilmaan;

vähentämään ympäristövahinkoja rajoittamalla päästöjä vesistöihin sekä jätteen syntymistä;

vähentämään ympäristövahinkoja tai vaarallisten kemikaalien käyttöön liittyviä riskejä; sekä

suojelemaan metsiä vaatimalla kierrätyskuidun käyttöä tai sellaisen ensiökuidun käyttöä, joka on peräisin kestävästi hoidetuista metsistä ja alueilta.

Arviointiperusteet EU-ympäristömerkin myöntämiseksi tuoteryhmälle ”pehmopaperit ja pehmopaperituotteet”:

1.

Päästöt vesistöihin ja ilmaan

2.

Energiankulutus

3.

Kuidut: luonnonvarojen säästäminen, kestävä metsänhoito

4.

Vaaralliset aineet ja seokset, joiden käyttöä on rajoitettu

5.

Jätehuolto

6.

Lopputuotteita koskevat vaatimukset

7.

EU-ympäristömerkissä olevat tiedot.

Ekologiset arviointiperusteet kattavat massantuotannon, johon sisältyvät kaikki osaprosessit ensiökuitujen tai kierrätyskuitujen saapumisesta tuotantolaitokseen aina siihen saakka, kun massa lähtee massatehtaalta. Paperintuotannon prosessien osalta ekologiset arviointiperusteet kattavat kaikki osaprosessit paperitehtaalla massan valmistelusta pehmopaperin valmistukseen ja paperin rullaukseen konerullalle.

Tähän eivät sisälly energiankulutus sekä päästöt veteen ja ilmaan, jotka aiheutuvat pehmopaperin jalostamisesta pehmopaperituotteiksi. Ekologiset arviointiperusteet eivät kata raaka-aineiden (esimerkiksi puun), massan tai lopullisten paperituotteiden kuljetusta tai pakkaamista.

Arviointi ja todentaminen: Erityiset arviointi- ja todentamisvaatimukset ilmoitetaan kunkin perusteen yhteydessä.

Kun hakijan edellytetään esittävän vakuutuksia, asiakirjoja, analyysejä, testausselosteita tai muita todisteita arviointiperusteiden noudattamisesta, nämä voivat olla peräisin esimerkiksi hakijalta ja/tai tämän tavarantoimittajilta ja/tai näiden tavarantoimittajilta sen mukaan, mikä on tarkoituksenmukaista.

Toimivaltaisten elinten on tunnustettava ensisijaisesti sellaisten laitosten myöntämät todistukset ja todennukset, jotka on akkreditoitu testi- ja kalibrointilaboratorioita koskevan yhdenmukaistetun standardin mukaisesti, sekä sellaisten laitosten tekemät todennukset, jotka on akkreditoitu tuotteita, prosesseja ja palveluita sertifioivia elimiä koskevan yhdenmukaistetun standardin mukaisesti.

Tarvittaessa voidaan käyttää muita kuin kullekin arviointiperusteelle ilmoitettuja testimenetelmiä, jos hakemuksen arvioinnista vastaava toimivaltainen elin hyväksyy niiden vastaavuuden.

Toimivaltaiset elimet voivat tarvittaessa pyytää esittämään todentamista tukevia asiakirjoja ja toteuttaa riippumattomia tarkastuksia, myös paikan päällä tehtäviä, näiden arviointiperusteiden täyttymisen tarkastamiseksi.

Pehmopaperituotteen on täytettävä kaikki sitä koskevat vaatimukset maassa, jossa se saatetaan markkinoille. Hakijan on vakuutettava, että tuote on näiden vaatimusten mukainen.

Tässä liitteessä tarkoitetaan

1)

’ilmakuivalla tonnilla’ ilmakuivaa tonnia (ADt) massaa ilmoitettuna 90-prosenttisesti kuivana;

2)

’kemiallisella massalla’ kuitupitoista materiaalia, jota saadaan poistamalla raaka-aineesta huomattava osa niistä muista kuin selluloosayhdisteistä, jotka voidaan poistaa kemiallisella käsittelyllä (keittäminen, delignifiointi, valkaisu);

3)

’CMP:llä’ kemimekaanista massaa;

4)

’CTMP:llä’ kemikuumahierrettä;

5)

’siistatulla massalla’ kierrätyspaperista valmistettua massaa, josta on poistettu painomuste ja muut epäpuhtaudet;

6)

’väriaineilla’ voimakkaan värisiä tai fluoresoivia orgaanisia aineita, jotka antavat substraatille värin valikoivan absorboitumisen kautta. Väriaineet ovat liukenevia ja/tai ne käyvät läpi levitysprosessin, jossa väriaineen kiderakenne tuhoutuu kokonaisuudessaan ainakin tilapäisesti. Väriaineet tarttuvat substraattiin absorption, liukenemisen ja mekaanisen retention kautta tai ionisten tai kovalenttien kemiallisten sidosten kautta.

7)

’ECF-sellulla’ ECF-menetelmällä (ilman alkuaineklooria) valkaistua sellua;

8)

’integroidulla tuotannolla’ tuotantoa, jossa massaa ja paperia tuotetaan samalla laitosalueella. Massaa ei kuivata ennen paperinvalmistusta. Paperin tai kartongin valmistus on suoraan yhteydessä massan tuotantoon;

9)

’mekaanisesta puumassasta valmistetulla paperilla tai kartongilla’ paperia tai kartonkia, jossa on mekaanista puumassaa kuitukoostumuksen olennaisena osana;

10)

’metallipohjaisilla pigmenteillä ja väriaineilla’ väriaineita ja pigmenttejä, jotka sisältävät yli 50 painoprosenttia tiettyä metalliyhdistettä tai tiettyjä metalliyhdisteitä;

11)

’konerullalla’ suurta pehmopaperirullaa, joka rullataan kiinnirullaimessa ja joka kattaa pehmopaperikoneen leveyden kokonaan tai osittain;

12)

’integroimattomalla tuotannolla’ markkinamassan valmistamista (myyntiin) tehtaissa, joissa ei ole paperikoneita, tai paperin tai kartongin valmistamista yksinomaan massasta, joka on valmistettu muissa tehtaissa (markkinamassa);

13)

’paperikoneelta tulevalla hylkypaperilla’ paperimateriaalia, joka hylätään paperikoneen prosessissa, mutta jolla on ominaisuuksia, joiden ansiosta se voidaan käyttää uudelleen laitoksessa syöttämällä se takaisin samaan valmistusprosessiin, jossa se syntyi. Tässä päätöksessä termin merkitysalaa ei laajenneta koskemaan jalostusprosesseja, jotka katsotaan paperikoneesta erillisiksi prosesseiksi;

14)

’pigmenteillä’ värillisiä, mustia, valkoisia tai fluoresoivia pienhiukkasista koostuvia orgaanisia tai epäorgaanisia kiintoaineita, jotka eivät yleensä liukene väliaineeseen tai substraattiin, johon ne kiinnittyvät, eikä väliaineella tai substraatilla ole niihin olennaista fysikaalista tai kemiallista vaikutusta. Pigmentit muuttavat kohteen ulkonäköä valon valikoivan absorboitumisen ja/tai siroamisen kautta. Yleensä pigmentit dispergoidaan väliaineeseen tai substraattiin levittämistä varten esimerkiksi musteiden, maalien, muovien tai muiden polymeerimateriaalien valmistuksessa. Pigmenttien kide- tai hiukkasrakenne säilyy koko värjäysprosessin ajan;

15)

’kierrätyskuiduilla’ kuituja, jotka ovat peräisin valmistusprosessin aikana taikka kotitalouksissa tai kaupallisten, teollisten tai muiden loppukäyttäjien asemassa olevissa laitoksissa syntyneestä jätevirrasta. Näitä kuituja ei enää voi käyttää niiden alkuperäiseen käyttötarkoitukseen. Kierrätyskuituna ei pidetä prosessissa syntyneitä materiaaleja, joita voisi käyttää uudelleen samassa prosessissa, jossa ne ovat syntyneet (paperikoneelta tuleva itse tuotettu tai ostettu hylkypaperi);

16)

’kuvioidulla pehmopaperilla’ paperia, jolle on tunnusomaista korkea bulkki ja imukyky, joka saavutetaan muodostamalla paperikerrokseen paikallisesti tiheämmän tai harvemman kuidun alueita pehmopaperikoneen erityisiä prosesseja käyttäen;

17)

’TCF-sellulla’ kokonaan ilman kloorikemikaaleja valkaistua sellua;

18)

’TMP:llä’ termomekaanista massaa.

EU-YMPÄRISTÖMERKIN ARVIOINTIPERUSTEET

Arviointiperuste 1 – Päästöt vesistöihin ja ilmaan

Lähtökohtana on, että massan ja paperin tuotantolaitoksen on täytettävä sijaintimaansa lakisääteiset vaatimukset kaikilta osin.

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on annettava vaatimustenmukaisuusvakuutus, ja sen tueksi on esitettävä tarvittava asiakirja-aineisto sekä massantoimittajalta tai -toimittajilta saadut vakuutukset.

Arviointiperuste 1 a – Kemiallinen hapenkulutus (COD), rikki (S), typen oksidit (NOx), fosfori (P)

Vaatimus perustuu tietoon päästöistä suhteessa ilmoitettuun viitearvoon. Todellisten päästöjen ja viitearvon välinen suhde muunnetaan päästöpistearvoksi.

Yksittäisen päästöparametrin pistearvo saa olla enintään 1,3.

Kaikissa tapauksissa kokonaispistemäärä (Pkok = PCOD + PS + PNOx + PP) saa olla enintään 4,0.

Jos kyseessä on integroimaton tuotanto, hakijan on esitettävä laskelma, johon sisältyy massan ja paperin tuotanto.

Kun massaa ja paperia tuotetaan samassa laitoksessa, PCOD-laskelma tehdään seuraavassa kuvatulla tavalla (PS, PNOx, PP lasketaan täsmälleen samalla tavalla).

Kutakin käytettyä massaa i vastaavat mitatut COD-päästöt (CODmassa, i ilmaistuina kiloina ilmakuivaa tonnia [ADt] kohti) painotetaan kunkin käytetyn massalaadun osuuden mukaisesti (massa i suhteessa ilmakuivaan tonniin massaa) ja lasketaan yhteen. Laskettu kuiva-ainepitoisuus on ilmakuivassa tonnissa sellua 90 % ja ilmakuivassa tonnissa paperia 95 %.

COD-kokonaispäästöt (CODkok) saadaan laskemalla yhteen massan painotetut COD-päästöt ja paperintuotannon mitatut COD-päästöt.

Massantuotannon painotettu COD-viitearvo lasketaan samalla tavoin, eli kunkin käytetyn massan painotettujen viitearvojen summaan lisätään paperintuotannon viitearvo, jolloin saadaan COD-kokonaisviitearvo CODviite, kok. Eri massalaatujen ja paperivalmistustapojen päästöjen viitearvot esitetään taulukossa 1.

Lopuksi COD-kokonaispäästöt jaetaan COD-kokonaisviitearvolla seuraavasti:

Formula

Taulukko 1

Eri massalaatujen ja paperinvalmistustapojen päästöjen viitearvot

Massalaji/Paperi

Päästöt (kiloa ilmakuivaa tonnia kohti)

COD viite

P viite

S viite

NOx viite

Valkaistu kemiallinen massa (muu kuin sulfiittimassa)

16,00

0,025

0,09 (1)

0,35

1,60

Valkaistu kemiallinen massa (sulfiittimassa)

24,00

0,04

0,75

1,60

Magnefiittisellu

28,00

0,056

0,75

1,60

Valkaisematon kemiallinen massa

6,50

0,016

0,35

1,60

CTMP/CMP

16,00

0,008

0,20

0,25/0,70 (2)

TMP/hioke

3,00/5,40 (3)

0,008

0,20

0,25

Siistaamaton uusiokuitumassa

1,10

0,006

0,20

0,25

Siistattu uusiokuitumassa

3,20

0,012

0,20

0,25

 

Päästöt (kiloa tonnia kohti)

Pehmopaperin valmistus

1,20

0,01

0,30

0,50

Kuvioidun pehmopaperin valmistus

1,20

0,01

0,30

0,70

Jos samalla laitoksella tuotetaan lämpöä ja sähköä yhteistuotantona, laitoksen sähköntuotannosta aiheutuvat S- ja NOx -päästöt voidaan vähentää kokonaismäärästä. Sähköntuotannosta aiheutuvien päästöjen osuuden laskemiseksi voidaan käyttää seuraavaa kaavaa:

2 × (MWh(sähkö))/[2 × MWh(sähkö) + MWh(lämpö)]

Sähkö tarkoittaa tässä kaavassa yhteistuotantolaitoksella tuotettua sähköä. Lämpö tarkoittaa tässä kaavassa nettolämpöä, joka toimitetaan yhteistuotantolaitokselta massan-/paperintuotantoon.

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on toimitettava yksityiskohtaiset laskelmat ja testaustiedot, joista käy ilmi tämän arviointiperusteen noudattaminen, sekä vastaavat todentamista tukevat asiakirjat, joihin sisältyvissä testausselosteissa hyödynnetään seuraavia jatkuvaa tai säännöllistä valvontaa koskevia vakiotestimenetelmiä (tai vastaavia vakiomenetelmiä, joiden osalta toimivaltainen elin on todennut, että niistä saatava tieto on tieteelliseltä tasoltaan vastaavaa): COD: ISO 15705 tai ISO 6060; NOx: EN 14792 tai ISO 11564; S (rikin oksidit): EN 14791 tai EPA no 8; S (pelkistyneet rikkiyhdisteet): EPA no 15A, 16A tai 16B; öljyn rikkipitoisuus: ISO 8754; hiilen rikkipitoisuus: ISO 19579; biomassan rikkipitoisuus: EN 15289; kokonaisfosfori: EN ISO 6878.

Päästöjen valvontaan voi käyttää myös pikatestejä, kunhan niiden tuloksia verrataan säännöllisesti (esimerkiksi kuukausittain) edellä mainittuihin tai vastaaviin asiaa koskeviin normeihin. COD-päästöjen osalta hyväksytään jatkuva valvonta, joka perustuu orgaanisen hiilen kokonaismäärän (total organic carbon, TOC) analysointiin, kunhan kyseiselle laitokselle on määritelty TOC- ja COD-tulosten välinen korrelaatio.

Ellei mittausten vähimmäistiheydestä ole toimintaluvassa muuta mainintaa, COD-päästöt mitataan päivittäin ja kokonaisfosfori viikoittain. Rikki- ja NOx-päästöjä on kuitenkin mitattava jatkuvasti (kun on kyse teholtaan yli 50 MW:n kattiloista peräisin olevista päästöistä) tai säännöllisesti (vähintään kerran vuodessa, kun on kyse teholtaan enintään 50 MW:n kattiloista ja kuivaimista).

Tiedot ilmoitetaan vuosittaisina keskiarvoina seuraavia tapauksia lukuun ottamatta:

tuotantojakso kestää vain määräajan

kyseessä on uusi tai uudelleen rakennettu tuotantolaitos, jolloin mittausten on perustuttava vähintään 45 perättäisen päivän tuotantoon laitoksen toimiessa vakiintuneella tuotantoteholla.

Molemmissa tapauksissa tiedot hyväksytään vain, jos ne ovat kyseistä tuotantojaksoa edustavia ja kustakin päästöparametrista on tehty riittävän monta mittausta.

Todentamista tukeviin asiakirjoihin on sisällyttävä ilmoitus mittaustiheydestä sekä COD-, kokonaisfosfori-, S- ja NOx-pisteiden laskelmat.

Ilmakehään joutuviin päästöihin on sisällyttävä kaikki S- ja NOx-päästöt, joita syntyy massan- ja paperintuotannon aikana, tuotantolaitoksen ulkopuolella kehitetty höyry mukaan luettuna. Sähköntuotantoon liittyviä päästöjä ei tarvitse ottaa huomioon. Mittauksissa on otettava huomioon soodakattilat, kalkkiuunit, höyrykattilat ja väkevien hajukaasujen polttouunit. Myös hajapäästöt on otettava huomioon. Ilmakehään joutuvien rikkipäästöjen ilmoitettuihin arvoihin on sisällyttävä sekä hapettuneen että pelkistyneen rikin päästöt. Öljyllä, hiilellä ja muilla ulkoisilla polttoaineilla, joiden rikkipitoisuus on tunnettu, tapahtuvan lämpöenergian tuotannon rikkipäästöt voidaan mittaamisen sijasta laskea, ja ne on otettava huomioon.

Vesistöihin joutuvien päästöjen mittaukset on tehtävä suodattamattomista ja laskeutumattomista näytteistä tehtaan jätevedenpuhdistamon jätevesien laskupaikasta. Jos tehtaan jätevedet johdetaan kunnalliseen tai muuhun kolmannen osapuolen jätevedenpuhdistamoon, näytteet otetaan kohdasta, jossa tehtaan jätevedet lasketaan viemäriverkkoon, ja analysoidaan suodattamattomina ja laskeutumattomina, ja tulokset kerrotaan kunnallisen tai kolmannen osapuolen jätevedenpuhdistamon tavanomaisella poistotehokertoimella. Poistotehokerroin perustuu kunnallisen tai muun kolmannen osapuolen jätevedenpuhdistamon haltijan antamiin tietoihin.

Integroiduissa tehtaissa erillisten päästöarvojen määrittäminen massalle ja paperille on vaikeaa. Jos massan- ja paperintuotannolle on mahdollista saada vain yhteenlaskettu arvo, massan tai massojen päästöarvoiksi määritetään nolla ja yhteenlaskettuja päästöjä verrataan massan- ja paperintuotannolle soveltuvaan yhteenlaskettuun viitearvoon. Jokaisen massalaadun, jolle annetaan oma viitearvo taulukon 1 perusteella, painotettu pitoisuus on otettava huomioon kaavassa.

Arviointiperuste 1 b – Adsorboituvat orgaaniset halogeenit (AOX)

Tämä peruste koskee ECF-sellua.

Kunkin EU-ympäristömerkityssä pehmopaperissa käytettävän massalaadun tuotannosta syntyvät AOX-päästöt saavat olla enintään 0,17 kiloa ilmakuivaa tonnia kohti.

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on toimitettava selosteet testeistä, joissa käytetty AOX-testimenetelmä on standardin ISO 9562 mukainen tai vastaava, tarkat laskelmat, joista käy ilmi tämän arviointiperusteen noudattaminen, sekä muut aihetta koskevat todentamista tukevat asiakirjat.

Hakijan on annettava vakuutus tämän arviointiperusteen noudattamisesta, ja sen tueksi on esitettävä massaseoksessa käytetyistä ECF-selluista laadittu luettelo, josta käy ilmi eri sellulaatujen osuus painona sekä niiden yksittäiset AOX-päästöarvot ilmaistuna AOX-kiloina/ilmakuiva tonni massaa.

Todentamista tukeviin asiakirjoihin on sisällyttävä ilmoitus mittaustiheydestä. AOX-päästöt on mitattava ainoastaan prosesseista, joissa massan valkaisuun käytetään klooriyhdisteitä. AOX-päästöjä ei tarvitse mitata sellaisen paperintuotannon jätevesistä, johon ei liity massantuotantoa, tai sellaisen massantuotannon jätevesistä, jossa ei käytetä valkaisua, tai jos valkaisu tehdään kloorittomilla aineilla.

Vesistöihin joutuvien AOX-päästöjen mittaukset on tehtävä suodattamattomista ja laskeutumattomista näytteistä tehtaan jätevedenpuhdistamon jätevesien laskupaikasta. Jos tehtaan jätevedet johdetaan kunnalliseen tai muuhun kolmannen osapuolen jätevedenpuhdistamoon, näytteet otetaan kohdasta, jossa tehtaan jätevedet lasketaan viemäriverkkoon, ja analysoidaan suodattamattomina ja laskeutumattomina, ja tulokset kerrotaan kunnallisen tai kolmannen osapuolen jätevedenpuhdistamon tavanomaisella poistotehokertoimella. Poistotehokerroin perustuu kunnallisen tai muun kolmannen osapuolen jätevedenpuhdistamon haltijan antamiin tietoihin.

Päästöjen tiedot ilmoitetaan vähintään joka toinen kuukausi tehtyjen mittausten vuosikeskiarvoina. Jos kyseessä on uusi tai uudelleen rakennettu tuotantolaitos, mittausten on perustuttava vähintään 45 perättäisen päivän tuotantoon laitoksen toimiessa vakiintuneella tuotantoteholla. Mittausten on oltava kyseistä tuotantojaksoa edustavia.

Jos hakija ei käytä lainkaan ECF-sellua, riittää toimivaltaiselle elimelle asiasta annettu vakuutus.

Arviointiperuste 1 c – Hiilidioksidi

Huom. Arviointiperusteella tarkoitetaan massan- ja paperinvalmistusprosesseissa syntyvien hiilidioksidipäästöjen kokonaismäärää. Paperinjalostusta ei oteta huomioon.

Prosessilämmön ja -sähkön tuotannossa (laitoksella tai sen ulkopuolella) käytetyistä fossiilisista polttoaineista peräisin olevat hiilidioksidipäästöt eivät saa ylittää seuraavia raja-arvoja:

1)

1 200 kg hiilidioksidia/tonni tavallista pehmopaperia

2)

1 850 kg hiilidioksidia/tonni kuvioitua pehmopaperia.

Todellinen päästöarvo lasketaan massan- ja paperintuotannosta aiheutuvien päästöjen summana käytettyjen massalaatujen seos huomioon ottaen.

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on toimitettava tiedot ja yksityiskohtaiset laskelmat, joista käy ilmi tämän arviointiperusteen noudattaminen, sekä vastaavat todentamista tukevat asiakirjat.

Massan valmistajan on ilmoitettava hakijalle jokaisen käytetyn massalajin osalta yksi hiilidioksidipäästöarvo ilmaistuna hiilidioksidikiloina/ilmakuiva tonni. Hakijan on myös ilmoitettava yksi hiilidioksidipäästöarvo EU-ympäristömerkityn painopaperin tuotannossa käytetyille paperikoneille. Integroitujen tehtaiden hiilidioksidipäästöt massan- ja paperintuotannon osalta voidaan ilmoittaa yhtenä lukuna.

Hiilidioksidipäästötietoihin on sisällyttävä laitosten massan- ja paperintuotannon aikana käytettyjen uusiutumattomien polttoaineiden kaikki lähteet sekä myös sähköntuotannosta (joko tuotantolaitoksessa tai sen ulkopuolella) aiheutuvat päästöt.

Polttoaineiden päästökertoimia on käytettävä asetuksessa (EU) N:o 601/2012 olevan liitteen VI mukaisesti.

Yleisestä sähköverkosta otetulle sähkölle käytetään päästölaskentakerrointa 384 (hiilidioksidikiloa/MWh) MEErP-menetelmän (4) mukaisesti.

Laskelmien tai massataseiden on perustuttava 12 kuukauden tuotantoon. Jos kyseessä on uusi tai uudelleen rakennettu tuotantolaitos, laskelmien on perustuttava vähintään 45 perättäisen päivän tuotantoon laitoksen toimiessa vakiintuneella tuotantoteholla. Laskelmien on oltava edustavia vastaavan tuotantojakson osalta.

Yleisestä sähköverkosta otetun sähkön osalta sovelletaan edellä annettua arvoa (Euroopan keskiarvo), ellei hakija esitä asiakirjoja, joista käy ilmi sen käyttämien sähköntoimittajien (sopimustoimittajat) keskimääräinen arvo, jolloin hakija voi käyttää tätä arvoa edellä annetun arvon sijaan. Vaatimusten noudattamisen todistavassa asiakirja-aineistossa on oltava mukana tekniset eritelmät, joista keskimääräinen arvo käy ilmi (esimerkiksi kopio sopimuksesta).

Hiilidioksidipäästöjä laskettaessa tuotantoprosesseja varten ostetun ja käytetyn uusiutuvista energialähteistä peräisin olevan energian hiilidioksidipäästöjen määrän katsotaan olevan nolla. Hakijan on toimitettava riittävät asiakirjat, joilla osoitetaan, että tällaista energiaa tosiasiallisesti käytetään laitoksella tai ostetaan ulkopuolisilta toimittajilta.

Arviointiperuste 2 – Energiankulutus

Vaatimus perustuu tietoon tosiasiallisesta energiankulutuksesta massan- ja paperintuotannon aikana suhteessa tiettyihin viitearvoihin.

Energiankulutus sisältää sähkön (E) ja polttoaineen (F) kulutuksen lämmöntuotantoa varten ilmaistuna pistemääränä (Pkok) jäljempänä esitetyllä tavalla.

Kokonaispistemäärä (Pkok = PE + PF) saa olla enintään 2,5.

Viitearvot energiankulutuksen laskemista varten esitetään taulukossa 2.

Jos käytetään useiden massalaatujen seosta, lämmöntuotannon sähkön- ja polttoaineenkulutuksen viitearvoja painotetaan kunkin käytetyn massalaadun osuuden mukaisesti (massa i, kun on kyse ilmakuivasta tonnista massaa) ja näin saadut arvot lasketaan yhteen.

Arviointiperuste 2 a – Sähkö

Massan- ja paperintuotantoon liittyvä sähkönkulutus ilmaistaan pisteinä (PE) jäljempänä esitetyllä tavalla.

Massantuotannon laskelma: kutakin käytettyä massaa i vastaava sähkönkulutus (Emassa, i ilmaistuna kWh:ina ilmakuivaa tonnia kohti) lasketaan seuraavasti:

Emassa, i = laitoksessa tuotettu sähkö + ostettu sähkö – myyty sähkö

Paperintuotannon laskelma: vastaavasti paperintuotantoon liittyvä sähkönkulutus (Epaperi) lasketaan seuraavasti:

Epaperi = laitoksessa tuotettu sähkö + ostettu sähkö – myyty sähkö

Lopuksi massan- ja paperintuotannon pisteet lasketaan yhteen, jolloin saadaan kokonaispistemäärä (PE) seuraavasti:

Formula

Integroidussa tuotannossa massalle ja paperille on vaikea saada erillisiä sähkönkulutuslukuja, joten massalle ja paperille saattaa olla käytettävissä vain sähkön yhteiskulutusluku. Tällöin näiden laitosten massan (massojen) sähkönkulutuksen arvoksi määritetään nolla, ja paperintuotantolaitoksen sähkönkulutusluku sisältää sekä massan että paperin tuotannosta johtuvan kulutuksen.

Arviointiperuste 2 b – Lämmöntuotannon polttoaineenkulutus

Massan- ja paperintuotantoon liittyvä polttoaineenkulutus ilmaistaan pisteinä (PF) jäljempänä esitetyllä tavalla.

Massantuotannon laskelma: kutakin käytettyä massaa i vastaava polttoaineenkulutus (Fmassa, i ilmaistuna kWh:ina ilmakuivaa tonnia kohti) lasketaan seuraavasti:

Fmassa, i = laitoksessa tuotettu polttoaine + ostettu polttoaine – myyty polttoaine – 1,25 × laitoksessa tuotettu sähkö

Huom.

1.

Muuttujaa Fmassa, i (ja sen vaikutusta pistemäärään PF, massa) ei tarvitse laskea mekaaniselle massalle, paitsi jos kyse on ilmakuivasta markkinahiokemassasta, jonka kuiva-ainepitoisuus on vähintään 90 %.

2.

Sen polttoaineen määrä, joka käytettiin myydyn lämmön tuotantoon, lisätään edellä esitetyssä kaavassa termiin ”myyty polttoaine”.

Paperintuotannon laskelma: vastaavasti paperintuotantoon liittyvä polttoaineenkulutus (Fpaperi ilmaistuna kWh:ina ilmakuivaa tonnia kohti) lasketaan seuraavasti:

Fpaperi = laitoksessa tuotettu polttoaine + ostettu polttoaine – myyty polttoaine – 1,25 × laitoksessa tuotettu sähkö

Lopuksi massan- ja paperintuotannon pisteet lasketaan yhteen, jolloin saadaan kokonaispistemäärä (PF) seuraavasti:

Formula

Taulukko 2.

Sähkön- ja polttoaineenkulutuksen viitearvot

Massalaji

Polttoaine kWh/ilmakuivaa tonnia

Fviite

Sähkö kWh/ilmakuivaa tonnia

Eviite

muu kuin ikmm

ikmm

muu kuin ikmm

ikmm

Kemiallinen massa

3 650

4 650

750

750

Kuumahierre (TMP)

0

900

2 200

2 200

Hioke

0

900

2 000

2 000

Kemikuumahierre (CTMP)

0

800

1 800

1 800

Uusiomassa

350

1 350

700

700

Paperilaji

kWh/t

Pehmopaperi

1 950

950

Kuvioitu pehmopaperi

3 000

1 500

ikmm = ilmakuiva markkinamassa

Arviointi ja todentaminen (sekä a että b): Hakijan on toimitettava yksityiskohtaiset laskelmat, joista käy ilmi tämän arviointiperusteen noudattaminen, sekä vastaavat todentamista tukevat asiakirjat. Ilmoitettuihin tietoihin on sisällyttävä tiedot sähkön ja polttoaineen kokonaiskulutuksesta.

Hakijan on laskettava lämpöön/polttoaineisiin ja sähköön jaoteltuna kaikki massan- ja paperintuotannossa käytetty energia, mukaan luettuna energia, joka käytetään jätepaperin siistaukseen uusiomassan valmistuksen yhteydessä. Energiankulutusta koskevissa laskelmissa ei oteta huomioon raaka-aineiden kuljetukseen eikä pakkaamiseen käytettyä energiaa.

Kokonaislämpöenergiaan sisältyvät kaikki ostetut polttoaineet. Siihen sisältyy myös tuotantolaitoksen prosesseista syntyvien lipeän ja jätteiden (esim. puujäte, sahanpuru, lipeä, jätepaperi, hylkypaperi) poltosta talteen otettu lämpöenergia sekä sisäisestä sähköntuotannosta talteen otettu lämpöenergia. Hakijan täytyy kokonaislämpöenergiaa laskiessaan ottaa kuitenkin huomioon vain 80 prosenttia näistä lähteistä saadusta lämpöenergiasta.

Sähköenergialla tarkoitetaan yleisestä sähköverkosta otetun ja sisäisestä sähköntuotannosta saadun sähkön nettomäärää sähkötehona mitattuna. Jätevesien käsittelyyn käytettyä sähköä ei tarvitse ottaa huomioon.

Jos höyryä kehitetään käyttämällä sähköä lämmönlähteenä, on laskettava höyryn lämpöarvo, jaettava se arvolla 0,8 ja lisättävä saatu tulos polttoaineen kokonaiskulutukseen.

Integroidussa tuotannossa massalle ja paperille on vaikea saada erillisiä polttoaineen (lämmön) kulutuslukuja, joten massalle ja paperille saattaa olla käytettävissä vain polttoaineen ja lämmön yhteiskulutusluku. Tällöin näiden laitosten massan (massojen) polttoaineen (lämmön) kulutuksen arvoksi määritetään nolla, ja paperintuotantolaitoksen sähkönkulutusluku sisältää sekä massan että paperin tuotannosta johtuvan kulutuksen.

Arviointiperuste 3 – Kuidut – luonnonvarojen säästäminen, kestävä metsänhoito

Kuituraaka-aine voi sisältää kierrätyskuitua tai ensiökuitua.

Ensiökuidut eivät saa olla peräisin muuntogeenisistä lajeista.

Kaikelle kuidulle on oltava alkuperäketjun jäljitettävyyttä koskevat sertifikaatit, jotka on myönnetty esimerkiksi FSC:n (Forest Stewardship Council), PEFC:n (Programme for the Endorsement of Forest Certification) tai vastaavan riippumattoman kolmannen osapuolen sertifiointiohjelmassa, tai standardin EN 643 mukaiset kierrätyspaperin luovutustodistukset.

Vähintään 70 prosenttia tuotteeseen tai tuotantolinjalla käytettävästä kuitumateriaalista on oltava peräisin kierrätysmateriaaleista tai kestävän metsänhoidon periaatteiden mukaisesti hoidetuista metsistä tai alueilta, jotka täyttävät soveltuvan riippumattoman alkuperäketjun jäljitettävyyttä koskevan ohjelman vaatimukset.

Kierrätyskuitupitoisuuden laskennassa ei oteta huomioon sellaisten prosessissa syntyneiden jätemateriaalien kierrätystä, joita voisi käyttää uudelleen samassa prosessissa, jossa ne ovat syntyneet (eli ostettu tai itse tuotettu paperikoneelta tuleva hylkypaperi). Omasta tai ostetusta jalostustoiminnasta peräisin olevan hylkypaperin käytön saatetaan kuitenkin katsoa kasvattavan kierrätyskuitujen osuutta, jos hylkypaperilla on standardin EN 643 mukaiset luovutustodistukset.

Sertifioimattoman ensiömateriaalin osalta varmistetaan todentamisjärjestelmällä, että materiaali on laillisesti hankittua ja täyttää kaikki muutkin sertifioimatonta materiaalia koskevat sertifiointijärjestelmän vaatimukset.Metsäsertifikaatteja ja/tai alkuperäketjun jäljitettävyyttä koskevia sertifikaatteja myöntävien sertifiointielinten on oltava kyseisessä sertifiointijärjestelmässä akkreditoituja tai tunnustettuja.

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on toimitettava toimivaltaiselle elimelle vakuutus arviointiperusteen noudattamisesta, ja sen tueksi on esitettävä voimassa olevat, riippumattoman tahon myöntämät sertifikaatit EU-ympäristömerkityn pehmopaperin valmistajan sekä kaiken tuotteessa tai tuotantolinjalla käytetyn kuidun alkuperäketjujen sertifioinnista. Riippumattomaksi kolmannen osapuolen sertifioinniksi hyväksytään FSC-, PEFC- tai vastaavan järjestelmän mukainen sertifiointi. Jos kierrätyskuitua on käytetty, mutta sille ei ole FSC-, PEFC- tai vastaavaa vakuutusta, todisteeksi kelpaavat standardin EN 643 mukaiset luovutustodistukset.

Hakijan on toimitettava tarkastetut kirjanpidon tositteet, jotka osoittavat, että vähintään 70 prosenttia tuotteeseen tai tuotantolinjalla käytettävistä materiaaleista on peräisin kierrätysmateriaaleista tai kestävän metsänhoidon periaatteiden mukaisesti hoidetuista metsistä tai alueilta, jotka täyttävät soveltuvan riippumattoman alkuperäketjun jäljitettävyyttä koskevan ohjelman vaatimukset.

Jos tuotteessa tai tuotelinjassa on käytetty sertifioimatonta ensiömateriaalia, on esitettävä todisteet siitä, että sertifioimattoman ensiömateriaalin osuus on enintään 30 prosenttia ja että todentamisjärjestelmällä on varmistettu, että tällainen materiaali on laillisesti hankittua ja täyttää kaikki sertifioimatonta materiaalia koskevat muut sertifiointijärjestelmän vaatimukset.

Mikäli sertifiointijärjestelmässä ei erityisesti edellytetä, että ensiömateriaali on peräisin muista kuin muuntogeenisistä lajeista, tästä on esitettävä lisätodisteet.

Arviointiperuste 4 – Vaaralliset aineet ja seokset, joiden käyttöä on rajoitettu

Arviointiperusteeseen 4 kuuluvien alaperusteiden noudattamisen osoittamisen lähtökohtana on, että hakija esittää luettelon kaikista käytetyistä kemikaaleista sekä riittävän asiakirja-aineiston (käyttöturvallisuustiedotteen tai kemiallisten aineiden toimittajalta saadun vakuutuksen).

Arviointiperuste 4 a – Erityistä huolta aiheuttavat aineet (SVHC-aineet)

Huom. Kaikkia paperitehtaassa ja tarvittaessa pehmopaperin jalostuksen aikana käytettäviä prosessi- ja funktionaalisia kemikaaleja on valvottava. Tämä arviointiperuste ei koske jätevesien käsittelyssä käytettäviä kemikaaleja muutoin kuin silloin, kun käsitelty jätevesi johdetaan takaisin paperintuotantoprosessiin.

Paperituote ei saa sisältää yli 0,10 painoprosentin pitoisuuksina aineita, jotka on tunnistettu asetuksen (EY) N:o 1907/2006 59 artiklan 1 kohdassa kuvattua menettelyä käyttäen ja jotka ovat mukana SVHC-aineiden luetteloon mahdollisesti sisällytettävien aineiden luettelossa. Tästä vaatimuksesta ei myönnetä poikkeuksia.

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on annettava vakuutus siitä, että paperituote ei sisällä mitään SVHC-aineita yli 0,10 painoprosentin pitoisuuksina. Vakuutuksen tueksi on esitettävä käyttöturvallisuustiedotteet tai kaikkien paperitehtaassa käytettävien prosessi- ja funktionaalisten kemikaalien toimittajilta saadut riittävät vakuutukset, joista käy ilmi, että mikään kemikaali ei sisällä SVHC-aineita yli 0,10 painoprosentin pitoisuuksina.

Asetuksen (EY) N:o 1907/2006 59 artiklan 1 kohdan mukaisesti SVHC-aineiksi tunnistettujen ja ehdokasluetteloon sisältyvien aineiden luettelo on saatavilla internetosoitteesta:

http://echa.europa.eu/chem_data/authorisation_process/candidate_list_table_en.asp.

Luetteloon on viitattava hakupäivänä.

Arviointiperuste 4 b – Luokitusta, merkintöjä ja pakkaamista koskevat CLP-rajoitukset

Huom. Kaikkia paperitehtaassa ja tarvittaessa pehmopaperin jalostuksen aikana käytettäviä prosessi- ja funktionaalisia kemikaaleja on valvottava. Tämä arviointiperuste ei koske jätevesien käsittelyssä käytettäviä kemikaaleja muutoin kuin silloin, kun käsitelty jätevesi johdetaan takaisin paperintuotantoprosessiin.

Muissa kuin taulukon 3 mukaisissa poikkeustapauksissa paperituote ei saa sisältää yli 0,10 painoprosentin pitoisuuksina aineita tai seoksia, jotka luokitellaan asetuksen (EY) N:o 1272/2008 mukaisesti jollakin seuraavista vaaralausekkeista:

Vaaralausekkeet, ryhmä 1: Kategorian 1A tai 1B syöpää aiheuttavat, perimää vaurioittavat ja/tai lisääntymiselle vaaralliset aineet (CMR-aineet): H340, H350, H350i, H360, H360F, H360D, H360FD, H360Fd, H360Df.

Vaaralausekkeet, ryhmä 2: Kategorian 2 CMR-aineet: H341, H351, H361, H361f, H361d, H361fd, H362; kategorian 1 vesieliöille myrkylliset aineet: H400, H410; kategorian 1 ja 2 akuutisti myrkylliset aineet: H300, H310, H330; kategorian 1 aspiraatiovaaralliset aineet: H304; kategorian 1 elinkohtaisesti myrkylliset aineet (STOT-aineet): H370, H372; kategorian 1 ihoa herkistävät aineet (*1): H317.

Vaaralausekkeet, ryhmä 3: Kategorian 2, 3 ja 4 vesieliöille myrkylliset aineet: H411, H412, H413; kategorian 3 akuutisti myrkylliset aineet: H301, H311, H331; kategorian 2 STOT-aineet: H371, H373.

Edellä mainitusta vaatimuksesta poiketaan sellaisten aineiden ja seosten kohdalla, joita paperintuotantoprosessin aikana muunnetaan kemiallisesti (esimerkkeinä epäorgaaniset flokkuloivat aineet, ristisilloittajat sekä epäorgaaniset hapettimet ja pelkisteet) siten, että mahdollista rajoitettua CLP-vaaraa ei enää ole.

Taulukko 3

Poikkeukset CLP-vaaroja koskeviin rajoituksiin ja sovellettavat edellytykset

Aineen/seoksen tyyppi

Käyttö

Luokitukset, josta poikkeus myönnetään

Poikkeuksen edellytykset

Väriaineet ja pigmentit

Käytetään märässä päässä tai levitetään pintaan värillisen paperin tuotannon aikana.

H411, H412, H413

Kemikaalin toimittajan on annettava vakuutus siitä, että 98 prosentin kiinnittymisaste paperiin on mahdollinen, sekä toimitettava ohjeet siitä, miten tämä varmistetaan.

Paperin tuottajan on annettava vakuutus tarvittavien ohjeiden noudattamisesta.

Polyamidoamiini-epikloorihydriinipohjaiset märkälujitteet

Käytetään ajettavuutta parantavina tai tuotteeseen märkälujuutta lisäävinä pysytteinä.

H411, H412, H413

Epikloorihydriinin (ECH, CAS-nro 106-89-8) ja sen hajoamistuotteiden 1,3-dikloori-2-propanolin (DCP, CAS-numero 96-23-1) ja 3-monokloori-1,2-propaanidiolin (MCPD, CAS-nro 96-24-2) yhteenlaskettu jäännösmonomeeripitoisuus saa olla enintään 0,35 painoprosenttia formulaatin aktiivisesta kiintoainepitoisuudesta.

Glyoksaali (kierrätyskuitu)

Epäpuhtaus kierrätyskuiduissa.

H341, H317

Sallitaan yli 0,10 painoprosentin pitoisuuksina vain, jos pitoisuudet johtuvat paperinvalmistusprosessissa käytetyistä kierrätysmateriaaleista peräisin olevista epäpuhtauksista. Näissä tapauksissa on osoitettava, että arviointiperusteen 6 c) yhteydessä määriteltyä raja-arvoa on noudatettu.

Polyamidoamiini-epikloorihydriinipohjaiset jenkkisylinterissä käytettävät kemialliset apuaineet

Käytetään kreppauksen apuaineina.

H411, H412, H413

Epikloorihydriinin (ECH, CAS-nro 106-89-8) ja sen hajoamistuotteiden 1,3-dikloori-2-propanolin (DCP, CAS-numero 96-23-1) ja 3-monokloori-1,2-propaanidiolin (MCPD, CAS-nro 96-24-2) yhteenlaskettu jäännösmonomeeripitoisuus saa olla enintään 0,05 painoprosenttia formulaatin aktiivisesta kiintoainepitoisuudesta.

Kationiset polymeerit (mukaan lukien polyetyleeni-imiinit, polyamidit ja polyamiinit)

Useita erilaisia käyttömahdollisuuksia, joita ovat esimerkiksi käyttö retentioaineina sekä käyttö märän rainan lujuuden, kuivalujuuden ja märkälujuuden parantamiseen.

H411, H412, H413

Paperin tuottajan on annettava vakuutus siitä, että käyttöturvallisuustiedotteessa mainittuja turvallista käsittelyä ja annostelua koskevia ohjeita on noudatettu.

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on toimitettava luettelo käytetyistä kemikaaleista sekä niitä koskevat käyttöturvallisuustiedotteet tai toimittajan ilmoitukset.

Luettelosta on korostettava kemikaalit, jotka sisältävät aineita tai seoksia, joita rajoitetut CLP-luokitukset koskevat. Lopputuotteeseen jäävän rajoitetun aineen tai seoksen määrän arvioinnissa käytetään kemikaalin arvioitua annostusnopeutta ja rajoitetun aineen tai seoksen pitoisuutta kyseisessä kemikaalissa (mainittu käyttöturvallisuustiedotteessa tai toimittajan ilmoituksessa) sekä retentiotekijää, jonka oletetaan olevan 100 %.

Jos retentiotekijäksi valitaan muu kuin 100 % tai rajoitettua vaarallista ainetta tai seosta on muutettu kemiallisesti, perustelut on toimitettava kirjallisina toimivaltaiselle elimelle.

Jos lopullisessa paperituotteessa on yli 0,10 painoprosenttia rajoitettua ainetta tai seosta, joka on poikkeuksen piirissä, on toimitettava todiste kyseisen poikkeuksen edellytysten täyttämisestä.

Arviointiperuste 4 c – Kloori

Huom. Tätä vaatimusta sovelletaan massan ja paperin tuottajiin. Vaikka vaatimus koskee myös kierrätyskuitujen valkaisua, voidaan kuitenkin hyväksyä, että kuidut on niiden edellisen elinkaaren aikana voitu valkaista kloorikaasulla.

Kloorikaasua ei saa käyttää valkaisuaineena. Tämä vaatimus ei koske klooridioksidin tuotantoon ja käyttöön liittyvää kloorikaasua.

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on annettava vakuutus, että kloorikaasua ei ole käytetty valkaisuaineena paperintuotantoprosessissa, sekä toimitettava vakuutukset tarvittavilta massan toimittajilta.

Arviointiperuste 4 d – Alkyylifenolietoksylaatit

Huom. Tätä vaatimusta sovelletaan massan ja paperin tuottajiin.

Alkyylifenolietoksylaatteja tai muita alkyylifenolin johdannaisia ei saa lisätä puhdistuskemikaaleihin, siistauskemikaaleihin, vaahdonestoaineisiin tai dispergointiaineisiin. Alkyylifenolin johdannaisilla tarkoitetaan aineita, jotka hajotessaan tuottavat alkyylifenoleja.

Arviointi ja todentaminen: Hakija on toimitettava kemikaalitoimittajiensa antama vakuutus siitä, ettei kyseisiin tuotteisiin ole lisätty alkyylifenolietoksylaatteja tai muita alkyylifenolin johdannaisia.

Arviointiperuste 4 e – Siistauksessa käytettävät pinta-aktiiviset aineet

Huom. Tätä vaatimusta sovelletaan siistatun massan tuottajiin.

Kaikkien siistausprosesseissa käytettävien pinta-aktiivisten aineiden osalta on osoitettava helppo biohajoavuus tai luontainen lopullinen biohajoavuus (ks. testimenetelmät ja hyväksymisrajat jäljempänä). Ainoana poikkeuksena tästä vaatimuksesta on silikonijohdannaisiin perustuvien pinta-aktiivisten aineiden käyttö sillä edellytyksellä, että siistausprosessista peräisin oleva paperiliete poltetaan.

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on annettava vakuutus tämän arviointiperusteen noudattamisesta ja toimitettava kustakin pinta-aktiivisesta aineesta tarvittavat käyttöturvallisuustiedotteet tai testausselosteet, joissa on ilmoitettava testausmenetelmä, kynnysarvo ja saatu tulos. Testauksessa on käytettävä jotakin seuraavista menetelmistä ja hyväksymisrajoista:

Helppo biohajoavuus: OECD No 301 A–F (tai vastaavat ISO-standardit), hajoaa 28 päivän sisällä (absorptio mukaan luettuna) vähintään 70-prosenttisesti menetelmillä 301 A ja E ja vähintään 60-prosenttisesti menetelmillä 301 B, C, D ja F.

Luontainen lopullinen biohajoavuus: OECD 302 A–C (tai vastaavat ISO-standardit), hajoaa 28 päivän sisällä (adsorptio mukaan luettuna) vähintään 70-prosenttisesti menetelmillä 302 A ja B ja vähintään 60-prosenttisesti menetelmällä 302 C.

Silikonipohjaisia pinta-aktiivisia aineita käytettäessä hakijan on toimitettava käytetyistä kemikaaleista käyttöturvallisuustiedote sekä vakuutus siitä, että siistausprosessista peräisin oleva paperiliete poltetaan. Mukana on oltava myös tiedot polttolaitoksesta, jonne liete toimitetaan.

Arviointiperuste 4 f – Limantorjunnassa käytettäviä biosidivalmisteita koskevat rajoitukset

Huom. Tätä vaatimusta sovelletaan paperin tuottajaan.

Biosidivalmisteiden, joita käytetään limaa muodostavien eliöiden torjunnassa kuituja sisältävissä kiertovesijärjestelmissä, sisältämien tehoaineiden on oltava tähän käyttötarkoitukseen hyväksyttyjä tai niiden on oltava parhaillaan tarkasteltavina asetuksen (EU) N:o 528/2012 mukaista hyväksymispäätöstä varten, eikä niillä saa olla taipumusta biokertyvyyteen.

Tämän arviointiperusteen yhteydessä taipumusta biokertyvyyteen kuvataan oktanoli/vesi-jakautumiskertoimen log Kow -arvolla, jonka on oltava ≤ 3,0, tai kokeellisesti määritetyn biokertyvyystekijän arvolla, jonka on oltava ≤ 100.

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on annettava vakuutus tämän arviointiperusteen noudattamisesta ja toimitettava tarvittava käyttöturvallisuustiedote tai testausseloste, jossa on ilmoitettava testausmenetelmä, kynnysarvo ja saatu tulos. Testauksessa on käytettävä jotakin seuraavista menetelmistä: OECD 107, 117 tai 305 A–E.

Arviointiperuste 4 g – Atsovärejä koskevat rajoitukset

Huom. Tätä vaatimusta sovelletaan paperin tuottajaan.

Atsovärejä, joista voi yhden tai useamman atsoryhmän pelkistymällä lohjetessa vapautua yhtä tai useampaa direktiivissä 2002/61/EY tai asetuksen (EY) N:o 1907/2006 liitteen XVII lisäyksessä 8 lueteltua aromaattista amiinia, ei saa käyttää EU-ympäristömerkityn pehmopaperin valmistuksessa.

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on toimitettava kaikkien EU-ympäristömerkityn pehmopaperin ja pehmopaperituotteiden tuotantoprosessissa käytettävien väriaineiden toimittajilta saadut vakuutukset tämän arviointiperusteen noudattamisesta. Väriaineiden toimittajan vakuutuksen tueksi olisi esitettävä testausselosteet asetuksen (EY) N:o 1907/2006 liitteen XVII lisäyksessä 10 kuvattujen menetelmien tai vastaavien menetelmien mukaisista testeistä.

Arviointiperuste 4 h – Metallipohjaiset pigmentit ja väriaineet

Huom. Tätä vaatimusta sovelletaan paperin tuottajaan tai tarvittaessa pehmopaperin jalostajaan. Metallipohjaisten pigmenttien ja väriaineiden määritelmä on tämän liitteen johdanto-osassa.

Alumiini- (*2), hopea-, arseeni-, barium-, kadmium-, koboltti-, kromi-, elohopea-, mangaani-, nikkeli-, lyijy-, seleeni-, antimoni-, tina- tai sinkkipohjaisia väriaineita tai pigmenttejä ei saa käyttää.

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on toimitettava kaikkien EU-ympäristömerkittyjen pehmopaperituotteiden tuotantoprosessissa käytettävien väriaineiden toimittajilta saadut vakuutukset tämän arviointiperusteen vaatimusten noudattamisesta. Toimittajilta saatujen vakuutusten tueksi on esitettävä käyttöturvallisuustiedotteet tai muut tarvittavat asiakirjat.

Arviointiperuste 4 i – Väriaineiden metalli-ioniepäpuhtaudet

Huom. Tätä vaatimusta sovelletaan paperin tuottajaan tai tarvittaessa pehmopaperin jalostajaan.

Käytettyjen väriaineiden metalli-ioniepäpuhtaudet eivät saa ylittää seuraavia raja-arvoja: hopea 100 ppm; arseeni 50 ppm; barium 100 ppm; kadmium 20 ppm; koboltti 500 ppm; kromi 100 ppm; elohopea 4 ppm; nikkeli 200 ppm; lyijy 100 ppm; seleeni 20 ppm; antimoni 50 ppm; tina 250 ppm; sinkki 1 500 ppm.

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on toimitettava kaikkien EU-ympäristömerkityn pehmopaperin tuotantoprosessissa käytettävien väriaineiden toimittajilta saadut vakuutukset tämän arviointiperusteen vaatimusten noudattamisesta. Toimittajilta saatujen vakuutusten tueksi on esitettävä käyttöturvallisuustiedotteet tai muut tarvittavat asiakirjat.

Arviointiperuste 4 j – Voiteet

Mitään H317- tai H334-luokiteltuja aineita, CMR-aineita tai aineita, jotka on lueteltu SVHC-aineiden luetteloon mahdollisesti sisällytettävien aineiden luettelossa, ei saa lisätä EU-ympäristömerkittyjen pehmopapereiden jalostuksessa käytettäviin voidevalmisteisiin. Voidevalmisteisiin ei saa myöskään lisätä parabeeneja, triklosaania, formaldehydiä, formaldehydiä vapauttavia aineita tai metyyli-isotiatsolinonia.

Mitään käytettyä voidevalmistetta ei saa annostella määrinä, joiden seurauksena lopullisessa pehmopaperituotteessa on yli 0,010 painoprosentin pitoisuutena sellaista yksittäistä ainetta, jota koskee arviointiperusteen 4 b) kohdalla mainittu rajoitettu CLP-luokitus. Yksittäisten aineiden, joita rajoitetut CLP-luokitukset koskevat, yhteismäärä pehmopaperituotteessa ei saa ylittää 0,070 painoprosenttia.

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on toimitettava luettelo kaikista EU-ympäristömerkittyjen pehmopaperituotteiden tuotannossa käytetyistä voidevalmisteista sekä näiden voidevalmisteiden toimittajilta saadut vaatimustenmukaisuusvakuutukset ja voidevalmisteita koskevat käyttöturvallisuustiedotteet. Lopputuotteessa olevia pitoisuuksia koskevien rajojen noudattamisen osoittamiseksi on lisäksi toimitettava hakijan käyttämiin annostelumääriin perustuvat laskelmat, joilla arvioidaan lopulliseen EU-ympäristömerkittyyn pehmopaperituotteeseen jäävässä valmisteessa olevien sellaisten aineiden pitoisuudet, joita rajoitetut CLP-luokitukset koskevat.

Arviointiperuste 5 – Jätehuolto

Kaikilla massan- ja paperintuotantolaitoksilla, mukaan luettuina jalostetun pehmopaperin tuotantolaitokset, on oltava käytössä järjestelmä tuotantoprosessissa syntyvän jätteen käsittelyä varten sekä jätehuoltoa ja jätteen vähentämistä koskeva suunnitelma, jossa kuvataan tuotantoprosessi ja jossa on tietoa seuraavista seikoista:

1)

käytössä olevat jätteen syntymisen ehkäisemistä koskevat menettelyt

2)

käytössä olevat jätteiden lajittelu-, uudelleenkäyttö- ja kierrätysmenettelyt

3)

käytössä olevat menetelmät vaarallisten jätteiden turvallista käsittelyä varten

4)

jätteen syntymisen vähentämiseen sekä uudelleenkäyttö- ja kierrätysasteen nostamiseen tähtäävät jatkuvan parantamisen tavoitteet.

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on toimitettava jätehuoltoa ja jätteen vähentämistä koskeva suunnitelma kunkin laitoksen osalta sekä vakuutus tämän arviointiperusteen noudattamisesta.

EU:n ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmään (EMAS-järjestelmä) rekisteröityneiden ja/tai ISO 14001 -sertifioitujen hakijoiden katsotaan täyttäneen arviointiperusteen ehdot, jos

1)

tuotantolaitosten EMAS-ympäristöselonteossa on dokumentoitu myös jätehuolto, tai

2)

tuotantolaitosten ISO 14001 -sertifioinnissa on riittävällä tavalla käsitelty myös jätehuolto.

Arviointiperuste 6 – Lopputuotetta koskevat vaatimukset

Arviointiperuste 6 a – Väriaineet ja optiset kirkasteet

Värjättyjen pehmopapereiden osalta on osoitettava hyvä värinkesto (vähintään taso 4) standardissa EN 646 määritellyn lyhytkestoista kosketuksiin joutumista koskevan menettelyn mukaisesti.

Optisilla kirkasteilla käsiteltyjen pehmopapereiden osalta on osoitettava hyvä värinkesto (vähintään taso 4) standardissa EN 648 määritellyn lyhytkestoista kosketuksiin joutumista koskevan menettelyn mukaisesti.

Arviointi ja todentaminen: Hakijan tai kemikaalien toimittajan (toimittajien) on annettava vakuutus tämän arviointiperusteen noudattamisesta, ja sen tueksi on esitettävä tarpeen mukaan standardien EN 646 ja/tai EN 648 mukaiset testausselosteet.

Muussa tapauksessa hakijan on annettava vakuutus siitä, että väriaineita tai optisia kirkasteita ei ole käytetty.

Arviointiperuste 6 b – Limanestoaineet ja mikrobienestoaineet

Lopullisen pehmopaperituotteen näytteet eivät saa aiheuttaa mikro-organismien kasvun estymistä standardin EN 1104 mukaisesti.

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on annettava vakuutus tämän arviointiperusteen noudattamisesta, ja sen tueksi on esitettävä standardin EN 1104 mukaiset testausselosteet.

Arviointiperuste 6 c – Tuoteturvallisuus

Mikään kierrätyskuitua sisältävä lopullinen pehmopaperituote ei saa sisältää määritellystä testistandardista johtuvaa raja-arvoa ylittävää määrää mitään seuraavista vaarallisista aineista:

Formaldehydi: 1 mg/dm2 standardin EN 1541 perusteella (kylmävesiuutto);

Glyoksaali: 1,5 mg/dm2 standardin DIN 54603 perusteella;

Pentakloorifenoli (PCP): 2 mg/kg standardin EN ISO 15320 perusteella (kylmävesiuutto).

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on annettava vakuutus tämän arviointiperusteen noudattamisesta, ja sen tueksi on esitettävä mainittujen standardien mukaiset testausselosteet.

Arviointiperuste 6 d – Soveltuvuus käyttötarkoitukseen

EU-ympäristömerkityn pehmopaperituotteen on täytettävä kaikki sitä koskevat vaatimukset maassa, jossa se saatetaan markkinoille.

Kuvioidun pehmopaperin osalta pehmopaperin yksittäisen paperikerroksen imukyvyn ennen jalostamista on oltava vähintään 10,0 g vettä/yksi gramma pehmopaperia.

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on annettava vakuutus arviointiperusteen noudattamisesta ja esitettävä sen tueksi tarvittavat asiakirjat.

Tuottajien on taattava tuotteidensa soveltuvuus käyttötarkoitukseen ja toimitettava asiakirja-aineisto, josta käy ilmi tuotteen laatu standardin EN ISO/IEC 17050 mukaisesti. Standardissa vahvistetaan yleiset kriteerit toimittajan antamalle ilmoitukselle standardiasiakirjoissa vahvistettujen vaatimusten noudattamisesta.

Kuvioidun pehmopaperin osalta hakijan on annettava vakuutus vaatimuksen noudattamisesta, ja sen tueksi on esitettävä standardin 12625-8:2010 mukainen testausseloste.

Arviointiperuste 7 – EU-ympäristömerkissä olevat tiedot

Hakijan on noudatettava seuraavia EU-ympäristömerkin logon käytöstä annettuja ohjeita:

http://ec.europa.eu/environment/ecolabel/documents/logo_guidelines.pdf

Jos käytetään valinnaista tekstikentällä varustettua merkkiä, siinä on oltava seuraavat kolme lausetta:

Vähäiset tuotannon päästöt ilmaan ja veteen

Pieni tuotannon energiankulutus

Sisältää xx % kestävistä lähteistä peräisin olevia kuituja / sisältää xx % kierrätyskuituja (valitaan sopiva vaihtoehto).

Arviointi ja todentaminen: Hakijan on annettava vakuutus tämän arviointiperusteen noudattamisesta ja esitettävä sen tueksi kuva tuotteen pakkauksesta, jossa ympäristömerkki, rekisteröinti-/lisenssinumero ja tarvittaessa merkin ohessa esitettävät lauseet ovat selkeästi näkyvillä.


(1)  Suuremmalla arvolla tarkoitetaan tehtaita, jotka käyttävät raaka-aineena korkean fosforipitoisuuden alueilta (esimerkiksi Iberian niemimaalta) saatavaa eukalyptuspuuta.

(2)  NOx-päästöarvo integroimattoman tuotannon CTMP-tehtaille, jotka käyttävät massan hiutalekuivausta biomassalla tuotetulla höyryllä.

(3)  COD-arvo korkealle vaaleusasteelle valkaistulle mekaaniselle massalle (osuus valmiin paperin kuidusta 70–100 %).

(4)  Energiaan liittyvien tuotteiden ekologista suunnittelua koskeva menetelmä.

(*1)  Vaaralausekkeen H317 rajoitukset koskevat vain paperiin levitettäviä kaupallisia väriainevalmisteita, pintakäsittelyaineita ja pinnoiteaineita.

(*2)  Alumiinia koskevaa rajoitusta ei sovelleta aluminosilikaatteihin.