(1)

Asetuksella (EU) N:o 1380/2013 pyritään lopettamaan asteittain saaliiden poisheittäminen kaikissa unionin kalastuksissa ottamalla käyttöön purkamisvelvoite, joka koskee saalisrajoitusten alaisten lajien saaliita.

(2)

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 6 kohdassa siirretään komissiolle valta hyväksyä delegoiduilla säädöksillä poisheittämissuunnitelmia enintään kolme vuotta kestäväksi alustavaksi kaudeksi, joka voidaan uusia yhteensä kolmella vuodella, yhteisten suositusten perusteella, joita jäsenvaltiot ovat laatineet kuultuaan asianomaisia neuvoa-antavia toimikuntia.

(3)

Belgialla, Espanjalla, Ranskalla, Alankomailla ja Portugalilla on lounaisilla vesillä välitön kalastuksenhoitoetu. Komissio vahvistaa delegoidussa asetuksessa (EU) 2015/2439 (2), joka sittemmin on kumottu ja korvattu komission delegoidulla asetuksella (EU) 2016/2374 (3), tiettyjen pohjakalakantojen kalastuksia lounaisilla vesialueilla koskevan poisheittämissuunnitelman kaudelle 2016–2018 Alankomaiden, Belgian, Espanjan, Portugalin ja Ranskan vuonna 2016 esittämän yhteisen suosituksen perusteella. Delegoitua asetusta (EU) 2016/2374 puolestaan on muutettu komission delegoidulla asetuksella (EU) 2018/44 (4).

(4)

Alankomaat, Belgia, Espanja, Portugali ja Ranska esittivät komissiolle 31 päivänä toukokuuta 2018 uuden yhteisen suosituksen kuultuaan lounaisten vesialueiden neuvoa-antavaa toimikuntaa. Asiaankuuluvilta tieteellisiltä elimiltä on saatu tieteelliset lausunnot, joita tieteellis-teknis-taloudellinen kalastuskomitea (STECF) (5) on tarkastellut. Asiaankuuluvista toimenpiteistä keskusteltiin 11 päivänä syyskuuta 2018 pidetyssä asiantuntijaryhmän kokouksessa, johon osallistuivat 28 jäsenvaltion edustajat ja komissio sekä tarkkailijana Euroopan parlamentti.

(5)

Delegoituun asetukseen (EU) 2016/2374 sisältyy purkamisvelvoitetta koskeva vapautus, joka koskee Kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) suuralueilla 8 ja 9 pohjatrooleilla pyydettävää keisarihummeria. Vapautus perustuu tieteelliseen näyttöön, jonka mukaan kyseisen lajin eloonjäämisaste on mahdollisesti korkea, kun otetaan huomioon kyseisen lajin pyydysten, kalastuskäytäntöjen ja ekosysteemin ominaisuudet. STECF totesi arvioinnissaan (6), että uusimmat kokeet ja tutkimukset, jotka saatettiin päätökseen vuosina 2016–2018, osoittavat eloonjäämisasteen olevan samaa tasoa kuin mitä aiemmassa työssä on havaittu. Koska olosuhteet eivät näin ollen ole muuttuneet, kyseinen eloonjäämisasteeseen perustuva vapautus olisi säilytettävä lounaisia vesialueita koskevassa poisheittämissuunnitelmassa kaudelle 2019–2021.

(6)

ICES-suuralueilla 8 ja 9 millä tahansa pyydyksillä pyydettävien rauskukalojen eloonjäämisasteesta ei ole saatavilla yksityiskohtaista tieteellistä näyttöä kaikkien vapautuksen piiriin kuuluvien laivastonosien ja niiden yhdistelmien osalta. Joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta eloonjäämisasteen katsotaan kuitenkin olevan yleisesti hyvällä tasolla, mutta tarkempia tietoja tarvitaan. Näiden tietojen keräämiseksi kalastusta olisi jatkettava. Tästä syystä komissio katsoo, että vapautus olisi myönnettävä sillä ehdolla, että jäsenvaltiot toimittavat kaikki asiaankuuluvat tiedot, jotta STECF kykenee arvioimaan kaikilta osin, onko vapautus perusteltu, ja jotta komissio voi toteuttaa uudelleentarkastelun. Jäsenvaltioiden, joilla on välitön kalastuksenhoitoetu, olisi toimitettava mahdollisimman pian, kuitenkin ennen 31 päivää toukokuuta, kunakin vuonna a) suunnitelma, jolla pyritään parantamaan eloonjäämisastetta ja tilkitsemään STECF:n havaitsemia tietoaukkoja ja jota STECF arvioi vuosittain; b) vuotuiset edistymisraportit, mukaan lukien tiedot eloonjäämisastetta koskeviin ohjelmiin tehdyistä muutoksista tai mukautuksista.

(7)

Rauskukalojen eloonjäämisastetta koskevissa tutkimuksissa on todettu, että marmorirauskun (Leucoraja naevus) eloonjäämisaste on huomattavasti alempi kuin muilla lajeilla ja että asiaan liittyvä tieteellinen tietämys on riittämätöntä. Tämän lajin sulkeminen kokonaan pois vapautuksen piiristä estäisi kuitenkin kalastuksen ja tarkoittaisi, ettei tarkkoja tietoja voitaisi enää kerätä. Siksi komissio katsoo, että tämä vapautus tulisi myöntää, mutta ainoastaan yhdeksi vuodeksi, että olisi ensi sijassa tehtävä uusia tutkimuksia ja toteutettava tehokkaampia toimenpiteitä eloonjäämisasteen nostamiseksi ja että asiaa koskevat tiedot olisi toimitettava STECF:lle arviointia varten mahdollisimman pian, kuitenkin ennen 31 päivää toukokuuta 2019.

(8)

Uudessa yhteisessä suosituksessa suositetaan myös eloonjäämisasteeseen perustuvan vapautuksen myöntämistä pilkkupagellille, jota pyydetään pienimuotoiseen kalastukseen tarkoitetulla voracera-pyydyksellä ICES-alueella 9a. Jäsenvaltiot toimittivat tieteellistä näyttöä, joka osoittaa pois heitettävän pilkkupagellin eloonjäämisasteen. Näyttö toimitettiin edelleen STECF:lle, joka totesi, että vapautukselle on vankat perustelut. Sen vuoksi kyseinen vapautus olisi sisällytettävä uuteen poisheittämissuunnitelmaan vuosille 2019–2021.

(9)

Uudessa yhteisessä suosituksessa esitetään myös eloonjäämisasteeseen perustuvan vapautuksen myöntämistä pilkkupagellille, jota pyydetään ICES-suuralueella 10 koukuilla ja siimoilla. Jäsenvaltiot toimittivat tieteellistä näyttöä osoittaakseen pilkkupagellin eloonjäämisasteet kyseisessä kalastuksessa. Näyttö toimitettiin edelleen STECF:lle, joka totesi, että vapautukselle on vankat perustelut. Sen vuoksi kyseinen vapautus olisi sisällytettävä uuteen poisheittämissuunnitelmaan vuosille 2019–2021.

(10)

Delegoitu asetus (EU) 2016/2374 sisältää de minimis -poikkeuksia asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 5 kohdan c alakohdassa tarkoitetusta purkamisvelvoitteesta puomi- ja pohjatrooleilla ICES-alueilla 8a ja 8b sekä riimuverkoilla ja tavallisilla verkoilla ICES-alueilla 8a ja 8b pyydettävän merianturan osalta. STECF arvioi näytön, jonka jäsenvaltiot esittivät kyseisten poikkeuksien tueksi uudessa yhteisessä suosituksessa (7). STECF totesi, että yhteisessä suosituksessa esitetään perustellut argumentit siitä, että valikoivuuden lisääminen on vaikeaa ja että tahattomien saaliiden käsittelystä aiheutuu suhteettomasti kustannuksia. Koska olosuhteet eivät näin ollen ole muuttuneet, de minimis -poikkeukset olisi säilytettävä lounaisia vesialueita koskevassa poisheittämissuunnitelmassa kaudelle 2019–2021.

(11)

Delegoitu asetus (EU) 2016/2374 sisältää de minimis -poikkeuksia asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 5 kohdan c alakohtaan perustuvasta purkamisvelvoitteesta ICES-suuralueilla 8 ja 9 trooleilla ja nuotilla pyydettävän kummeliturskan osalta. Arvioituaan jäsenvaltioiden esittämää näyttöä kyseisestä poikkeuksesta STECF totesi (8), että valikoivuuden lisäämisen arvioimiseksi olisi suoritettava lisäkokeita. Tällaisen tiedon keräämiseksi kalastusta olisi jatkettava. Tästä syystä komissio katsoo, että poikkeus olisi myönnettävä väliaikaisesti sillä ehdolla, että jäsenvaltiot toimittavat kaikki asiaankuuluvat tiedot, jotta STECF kykenee arvioimaan kaikilta osin, onko poikkeus perusteltu, ja jotta komissio voi toteuttaa uudelleentarkastelun. Sen vuoksi de minimis -poikkeus olisi myönnettävä väliaikaisesti 31 päivään joulukuuta 2019 saakka. Jäsenvaltioiden, joita asia koskee, olisi suoritettava lisäkokeita ja toimitettava tietoa mahdollisimman pian, kuitenkin ennen 31 päivää toukokuuta 2019, STECF:n tekemää arviointia varten.

(12)

Uusi yhteinen suositus sisältää uusia de minimis -poikkeuksia seuraavien lajien osalta:

(13)

Jäsenvaltiot toimittivat tietoja koukuilla ja siimoilla ICES-suuralueella 10 pyydettäviä limapäitä ja suomuturskaa koskevien de minimis -poikkeuksien tueksi. Tarkasteltuaan kyseistä näyttöä STECF totesi, että toimitettuihin tietoihin sisältyi perusteltuja argumentteja siitä, että valikoivuutta on vaikea enää lisätä enempää tai että tahattomien saaliiden käsittelystä aiheutuu suhteettomia kustannuksia. Sen vuoksi on asianmukaista sisällyttää kyseiset de minimis -poikkeukset uuteen poisheittämissuunnitelmaan vuosiksi 2019–2021.

(14)

Jäsenvaltioiden toimittamia tietoja on uusia de minimis -poikkeuksia silmällä pitäen täydennettävä yksittäisesti seuraavien lajien osalta:

Näissä olosuhteissa nämä kunkin lajin yksittäiset poikkeukset olisi rajattava kestoltaan yhteen vuoteen ja jäsenvaltioilla olisi oltava velvollisuus toimittaa kaikki asiaankuuluvat tiedot, jotta STECF kykenee arvioimaan kaikilta osin, onko vapautus perusteltu, ja jotta komissio voi toteuttaa uudelleentarkastelun. Nämä de minimis -poikkeukset olisi myönnettävä väliaikaisesti 31 päivään joulukuuta 2019 saakka. Jäsenvaltioiden, joita asia koskee, olisi suoritettava lisäkokeita ja toimitettava tietoa mahdollisimman pian, kuitenkin ennen 31 päivää toukokuuta 2019, STECF:n tekemää arviointia varten.

(15)

Jotta arviot suurimpien sallittujen saaliiden (TAC:t) asettamisessa käytettävistä poisheitettävien saaliiden määristä olisivat luotettavia, jäsenvaltioiden olisi tapauksissa, joissa de minimis -poikkeus perustuu tilanteita ja laivastoa koskevien epätäydellisten tietojen ekstrapolaatioon, varmistettava täsmällisten ja todennettavien tietojen toimittaminen koko laivastosta, joka kuuluu kyseisen de minimis -poikkeuksen piiriin.

(16)

Uudessa yhteisessä suosituksessa ehdotetut toimenpiteet ovat asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 4 kohdan, 15 artiklan 5 kohdan c alakohdan sekä 18 artiklan 3 kohdan mukaisia, ja näin ollen ne voidaan sisällyttää tähän asetukseen.

(17)

Komissio on asetuksen (EU) N:o 1380/2013 18 artiklan nojalla ottanut huomioon sekä STECF:n arvioinnin että sen, että jäsenvaltioiden on varmistettava purkamisvelvoitteen täysimääräinen täytäntöönpano 1 päivänä tammikuuta 2019. Poikkeukset tai vapautukset edellyttävät monissa tapauksissa sitä, että kalastustoimintaa ja tietojenkeruuta jatketaan, jotta STECF:n huomautukset voidaan ottaa huomioon. Tässä yhteydessä komissio katsoo, että kalastuksenhoitoa olisi lähestyttävä käytännöllisellä ja varovaisella tavalla sallimalla väliaikaisia poikkeuksia tai vapautuksia. Muussa tapauksessa ei voida kerätä tietoja, jotka ovat asianmukaisen ja tarkoin harkitun poisheittämisten hallinnoinnin kannalta välttämättömiä, kun otetaan huomioon purkamisvelvoitteen täysimääräinen voimaantulo.

(18)

Koska tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet vaikuttavat suoraan unionin alusten kalastuskauden suunnitteluun ja kalastuskauden taloudelliseen toimintaan, asetuksen olisi tultava voimaan heti sen julkaisemisen jälkeen. Tätä asetusta olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2019,

(1)

Asetuksella (EU) N:o 1380/2013 pyritään lopettamaan asteittain saaliiden poisheittäminen kaikissa unionin kalastuksissa ottamalla käyttöön purkamisvelvoite, joka koskee saalisrajoitusten alaisten lajien saaliita.

(2)

Jotta purkamisvelvoite voidaan panna täytäntöön, asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 6 kohdassa siirretään komissiolle valta hyväksyä delegoiduilla säädöksillä poisheittämissuunnitelmia enintään kolme vuotta kestäväksi alustavaksi kaudeksi, joka voidaan uusia yhteensä kolmella vuodella, yhteisten suositusten perusteella, joita jäsenvaltiot ovat laatineet kuultuaan asianomaisia neuvoa-antavia toimikuntia.

(3)

Komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2015/2438 (2) vahvistetaan tiettyjä pohjakalakantojen kalastuksia luoteisilla vesialueilla koskeva poisheittämissuunnitelma kaudelle 2016–2018. Toimenpide perustuu Belgian, Irlannin, Espanjan, Ranskan, Alankomaiden ja Yhdistyneen kuningaskunnan komissiolle toimittamaan yhteiseen suositukseen. Kyseinen asetus on kumottu ja korvattu komission delegoidulla asetuksella (EU) 2016/2375 (3).

(4)

Delegoidussa asetuksessa (EU) 2016/2375 vahvistetaan tiettyjä pohjakalakantojen kalastuksia luoteisilla vesialueilla koskeva poisheittämissuunnitelma kaudelle 2017–2018. Toimenpide perustuu Belgian, Irlannin, Espanjan, Ranskan, Alankomaiden ja Yhdistyneen kuningaskunnan toimittamaan uuteen yhteiseen suositukseen. Kyseinen asetus on kumottu ja korvattu komission delegoidulla asetuksella (EU) 2018/46 (4).

(5)

Komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2018/46 vahvistetaan tiettyjä pohjakalakantojen kalastuksia ja syvänmeren kalastuksia luoteisilla vesialueilla koskeva poisheittämissuunnitelma vuodelle 2018. Toimenpide perustuu Belgian, Irlannin, Espanjan, Ranskan, Alankomaiden ja Yhdistyneen kuningaskunnan yhteiseen suositukseen.

(6)

Alankomailla, Belgialla, Espanjalla, Irlannilla, Ranskalla ja Yhdistyneellä kuningaskunnalla on luoteisilla vesialueilla välitön kalastuksenhoitoetu. Kyseiset jäsenvaltiot toimittivat luoteisten vesialueiden neuvoa-antavaa toimikuntaa ja pelagisten kantojen neuvoa-antavaa toimikuntaa kuultuaan komissiolle 31 päivänä toukokuuta 2018 uuden yhteisen suosituksen eräiden pohjakalalajien kalastuksia luoteisilla vesialueilla koskevaksi poisheittämissuunnitelmaksi kaudelle 2019–2021. Yhteistä suositusta muutettiin 30 päivänä elokuuta 2018.

(7)

Asiaankuuluvilta tieteellisiltä elimiltä on saatu tieteelliset lausunnot, joita tieteellis-teknis-taloudellinen kalastuskomitea (STECF) (5) on tarkastellut. Asiaankuuluvista toimenpiteistä keskusteltiin 11 päivänä syyskuuta 2018 pidetyssä asiantuntijaryhmän kokouksessa, johon osallistuivat edustajat 28 jäsenvaltiosta ja komissio sekä tarkkailijana Euroopan parlamentti. STECF havaitsi joidenkin kantojen, kuten punakampelakannan, osalta, ettei yksittäisten kalojen eloonjäämisaste ole välttämättä yhtä korkea kuin muilla lajeilla. Komissio on kuitenkin tarkastellut, mitä suhteellista vaikutusta tällä vapautuksella on koko kantaan ja yksittäisiin kaloihin, ja arvioinut tarkastelun tuloksia suhteessa tarpeeseen jatkaa kalastustoimintaa tietojen keräämiseksi, jotta STECF:n huomautukset voidaan huomioon. Tapauksissa, joissa pois heitettävien kuolleiden kalojen suhteellinen määrä on verrattain pieni, komissio katsoo, että kalastuksenhoitoa olisi lähestyttävä käytännöllisellä ja varovaisella tavalla sallimalla väliaikaisia vapautuksia. Jos näin ei tehtäisi, ei voitaisi kerätä tietoja, jotka ovat asianmukaisen ja tarkoin harkitun poisheittämisten hallinnoinnin kannalta välttämättömiä, kun otetaan huomioon purkamisvelvoitteen täysimääräinen voimaantulo.

(8)

Delegoituun asetukseen (EU) 2018/46 sisältyy eloonjäämisasteeseen perustuva vapautus asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 4 kohdan b alakohdassa tarkoitetusta purkamisvelvoitteesta merroilla ja rysillä Kansainvälisen merentutkimusneuvoston (ICES) suuralueilla 6 ja 7 pyydettävän keisarihummerin osalta. Vapautus perustuu tieteelliseen näyttöön eloonjäämisasteesta. Tätä näyttöä on arvioitu aiempina vuosina, ja STECF on todennut (6) vapautuksen olevan perusteltu. Uudessa yhteisessä suosituksessa ehdotetaan kyseisen vapautuksen soveltamisen jatkamista. Koska olosuhteet eivät ole muuttuneet, kyseinen vapautus olisi säilytettävä poisheittämissuunnitelmassa kaudelle 2019–2021.

(9)

Delegoituun asetukseen (EU) 2018/46 sisältyy eloonjäämisasteeseen perustuva vapautus, joka koskee vähimmäisviitekokoa pienempää merianturaa, jota pyydetään 80–99 millimetrin ovitrooleilla ICES-alueella 7d kuuden meripeninkulman sisällä rannikosta mutta kartoitettujen kasvualueiden ulkopuolella. Vapautus perustuu tieteelliseen näyttöön eloonjäämisasteesta poisheittämisen yhteydessä. Tätä näyttöä on arvioitu aiempina vuosina, ja STECF on todennut (7) näytön olevan riittävää. Uudessa yhteisessä suosituksessa ehdotetaan kyseisen vapautuksen soveltamisen jatkamista. STECF korosti, ettei kasvualueiden sijainnista ole saatu uusia tietoja (8). Koska kartoitettuja kasvualueita ei tällä hetkellä ole, vapautus voidaan sisällyttää uuteen poisheittämissuunnitelmaa vuosille 2019–2021, mutta jäsenvaltioiden olisi toimitettava asiaankuuluvat tiedot heti, kun tällaisia alueita kartoitetaan.

(10)

Uudessa yhteisessä suosituksessa ehdotetaan, että eloonjäämisasteeseen perustuvaa vapautusta sovelletaan keisarihummeriin, jota pyydetään ICES-suuralueella 7 pohjatrooleilla, joiden silmäkoko on vähintään 100 millimetriä, ja pohjatrooleilla, joiden silmäkoko on 70–99 millimetriä, valikoivien pyydysvaihtoehtojen (TR1- ja TR2-ryhmät) kanssa. Jäsenvaltiot toimittivat tieteellistä näyttöä osoittaakseen pois heitettävän keisarihummerin eloonjäämisasteen kyseisessä kalastuksessa. Näyttö toimitettiin edelleen STECF:lle. Se totesi, että Seltra-trooleilla toteutettu tutkimus on tuottanut riittävästi tietoja eloonjäämisasteesta mutta että on edelleen vaikea arvioida sitä, millaisia kokonaisvaikutuksia aiheutuu keisarihummerin laajaperäiselle kalastukselle, jossa käytetään muita pyydyksiä. STECF huomautti, että olettamus, jonka mukaan eloonjäämisaste on suhteellisen korkea kaikkien pyydysten osalta, tarkoittaa sitä, että poisheittämisaste on suhteellisen pieni kyseisessä kalastuksessa. Sen vuoksi kyseinen vapautus olisi sisällytettävä uuteen poisheittämissuunnitelmaan vuosille 2019–2021.

(11)

Uudessa yhteisessä suosituksessa ehdotetaan, että eloonjäämisasteeseen perustuvaa vapautusta sovelletaan keisarihummeriin, jota pyydetään silmäkooltaan 80–110 millimetrin ovitrooleilla yhdessä valikoivien pyydysvaihtoehtojen kanssa 12 meripeninkulman sisällä rannikosta ICES-alueella 6a. Jäsenvaltiot toimittivat tieteellistä näyttöä osoittaakseen pois heitettävän keisarihummerin eloonjäämisasteen kyseisessä kalastuksessa. Näyttö toimitettiin edelleen STECF:lle, joka totesi, että eloonjäämisastetutkimus on luotettava ja osoittaa suhteellisen korkean eloonjäämisasteen. Sen vuoksi kyseinen vapautus olisi sisällytettävä uuteen poisheittämissuunnitelmaan vuosille 2019–2021.

(12)

ICES-suuralueilla 6 ja 7 millä tahansa pyydyksillä pyydettävien rauskukalojen eloonjäämisasteesta ei ole saatavilla yksityiskohtaista tieteellistä näyttöä kaikkien vapautuksen piiriin kuuluvien laivastonosien ja niiden yhdistelmien osalta. Joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta eloonjäämisasteen katsotaan kuitenkin olevan yleisesti hyvällä tasolla, mutta tarkempia tietoja tarvitaan. Tällaisen tiedon keräämiseksi kalastusta olisi jatkettava. Tästä syystä komissio katsoo, että vapautus olisi myönnettävä sillä ehdolla, että jäsenvaltiot toimittavat kaikki asiaankuuluvat tiedot, jotta STECF kykenee arvioimaan kaikilta osin, onko vapautus perusteltu, ja jotta komissio voi toteuttaa uudelleentarkastelun. Jäsenvaltioiden, joilla on välitön kalastuksenhoitoetu, on toimitettava mahdollisimman pian, kuitenkin ennen 31 päivää toukokuuta kunakin vuonna, a) suunnitelma, jolla pyritään parantamaan eloonjäämisastetta ja tilkitsemään STECF:n havaitsemia tietoaukkoja ja jota STECF arvioi vuosittain; b) vuotuiset edistymisraportit, mukaan lukien tiedot eloonjäämisastetta koskeviin ohjelmiin tehdyistä muutoksista tai mukautuksista.

(13)

Rauskukalojen eloonjäämisastetta koskevissa tutkimuksissa on todettu, että marmorirauskun (Leucoraja naevus) eloonjäämisaste on huomattavasti alempi kuin muilla lajeilla ja että asiaan liittyvä tieteellinen tietämys on riittämätöntä. Tämän lajin sulkeminen kokonaan pois vapautuksen piiristä estäisi kuitenkin kalastuksen ja tarkoittaisi, ettei tarkkoja tietoja voitaisi enää kerätä. Siksi komissio katsoo, että tämä vapautus tulisi myöntää, mutta ainoastaan yhdeksi vuodeksi. Se katsoo myös, että olisi ensi sijassa tehtävä uusia tutkimuksia ja toteutettava tehokkaampia toimenpiteitä eloonjäämisasteen nostamiseksi ja että asiaa koskevat tiedot olisi toimitettava STECF:lle arviointia varten mahdollisimman pian, kuitenkin ennen 31 päivää toukokuuta 2019.

(14)

Uudessa yhteisessä suosituksessa ehdotetaan, että eloonjäämisasteeseen perustuvia vapautuksia sovelletaan punakampelaan, jota pyydetään ICES-alueilla 7d, 7e, 7f ja 7 g riimuverkoilla tai ovitrooleilla. Jäsenvaltiot toimittivat tieteellistä näyttöä osoittaakseen punakampelan eloonjäämisasteen kyseisessä kalastuksessa. Näyttö toimitettiin edelleen STECF:lle, joka totesi, että eloonjäämisastetutkimus on luotettava ja osoittaa suhteellisen korkean eloonjäämisasteen. Sen vuoksi kyseinen vapautus olisi sisällytettävä uuteen poisheittämissuunnitelmaan vuosille 2019–2021.

(15)

Uudessa yhteisessä suosituksessa ehdotetaan, että eloonjäämisasteeseen perustuvia vapautuksia sovelletaan punakampelaan, jota pyytävät puomitrooleilla ICES-alueilla 7a–7k alukset, joiden moottoriteho on enintään 221 kilowattia, joiden pituus on enintään 24 metriä, jotka kalastavat 12 meripeninkulman sisällä rannikosta ja joiden vetoaika on enintään 1,5 tuntia, sekä alukset, joiden moottoriteho on yli 221 kilowattia ja jotka käyttävät väistököyttä tai bentaalisen aineksen vapauttavaa paneelia. Jäsenvaltiot toimittivat tieteellistä näyttöä osoittaakseen punakampelan eloonjäämisasteen kyseisessä kalastuksessa. Näyttö toimitettiin edelleen STECF:lle, joka päätteli, että tieteelliset tiedot ovat korkealaatuiset. STECF korosti kuitenkin, etteivät tiedot kata kaikkia jäsenvaltioita, joita asia koskee, ja että kyseisissä kalastuksissa eloonjäämisasteeseen, joka vaihtelee huomattavasti, vaikuttavat monet tekijät. STECF huomautti myös, että tämän vaihtelevuuden vuoksi ei ole mahdollista arvioida luotettavasti, millaisia vaikutuksia vapautuksella todennäköisesti tulee olemaan. Näissä olosuhteissa vapautus olisi rajoitettava kestoltaan yhteen vuoteen siten, että tietojen kerääminen on edelleen mahdollista, ja jäsenvaltioilla olisi oltava velvollisuus toimittaa asiaankuuluvat tiedot, jotta STECF voi arvioida perusteluja kauttaaltaan ja komissio voi tehdä uudelleentarkastelun. Sen vuoksi kyseinen vapautus voidaan sisällyttää uuteen poisheittämissuunnitelmaan 31 päivään joulukuuta 2019 saakka, ja jäsenvaltioiden, joita asia koskee, olisi suoritettava lisäkokeita ja toimitettava tietoa mahdollisimman pian, kuitenkin ennen 31 päivää toukokuuta 2019, STECF:n tekemää arviointia varten.

(16)

Uudessa yhteisessä suosituksessa ehdotetaan, että eloonjäämisasteeseen perustuvaa vapautusta sovelletaan lajeihin, joita pyydetään merroilla ja rysillä luoteisilla vesialueilla (ICES-suuralueet 5, 6 ja 7). Jäsenvaltiot toimittivat tieteellistä näyttöä osoittaakseen pyydettävien lajien eloonjäämisasteen kyseisessä kalastuksessa. Näyttö toimitettiin edelleen STECF:lle, joka totesi, että merroilla pyydettyjen lajien eloonjäämisaste on todennäköisesti huomattavan korkea. Sen vuoksi kyseinen vapautus voidaan sisällyttää uuteen poisheittämissuunnitelmaan vuosille 2019–2021.

(17)

Delegoidussa asetuksessa (EU) 2018/46 säädetään purkamisvelvoitteeseen sovellettavista de minimis -poikkeuksista, jotka koskevat tiettyjä kalastuksia. STECF (9) arvioi jäsenvaltioiden esittämän näytön. Sen päätelmä oli, että jäsenvaltioiden toimittamiin asiakirjoihin sisältyi perusteltuja argumentteja siitä, että valikoivuutta on vaikea enää lisätä enempää, ja/tai tahattomien saaliiden käsittelystä aiheutuvista suhteettomista kustannuksista, mitä joissakin tapauksissa tuki kustannuksia koskeva laadullinen arvio. Edellä esitetyn perusteella ja koska olosuhteet eivät ole muuttuneet, on aiheellista jatkaa de minimis -poikkeuksia uudessa yhteisessä suosituksessa ehdotettujen prosenttilukujen mukaisesti seuraavissa tapauksissa:

(18)

Uudessa yhteisessä suosituksessa ehdotetaan, että purkamisvelvoitteeseen sovelletaan de minimis -poikkeuksia seuraavien lajien osalta:

(19)

STECF arvioi jäsenvaltioiden esittämän näytön uusista de minimis -poikkeuksista, jotka koskevat pohjatrooleja, nuottia ja puomitrooleja käyttävien alusten pyytämää koljaa, turskaa, piikkimakrillia ja makrillia. Sen päätelmä (10) oli, ettei lisätietoja tarvita. Koska on tarpeen jatkaa kalastustoimintaa ja tietojenkeruuta näiden tietojen toimittamiseksi, kutakin lajia koskevat yksittäiset poikkeukset olisi rajattava kestoltaan yhteen vuoteen ja jäsenvaltioilla olisi oltava velvollisuus toimittaa kaikki asiaankuuluvat tiedot, jotta STECF kykenee arvioimaan kaikilta osin, onko vapautus perusteltu, ja jotta komissio voi toteuttaa uudelleentarkastelun. Jäsenvaltioiden, joita asia koskee, olisi suoritettava lisäkokeita ja toimitettava tietoa mahdollisimman pian, kuitenkin ennen 31 päivää toukokuuta 2019, STECF:n tekemää arviointia varten. Sen vuoksi näitä poikkeuksia olisi sovellettava väliaikaisesti 31 päivään joulukuuta 2019 saakka.

(20)

Jotta arviot suurimpien sallittujen saaliiden (TAC:t) asettamisessa käytettävistä poisheitettävien saaliiden määristä olisivat luotettavia, jäsenvaltioiden olisi tapauksissa, joissa de minimis -poikkeus perustuu tilanteita ja laivastoa koskevien epätäydellisten tietojen ekstrapolaatioon, varmistettava täsmällisten ja todennettavien tietojen toimittaminen koko laivastosta, joka kuuluu kyseisen de minimis -poikkeuksen piiriin.

(21)

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 5 kohdan a alakohdan mukaan poisheittämissuunnitelma voi sisältää teknisiä toimenpiteitä sellaisia kalastuksia tai lajeja varten, joita purkamisvelvoite koskee. Pyydysten valikoivuuden lisäämiseksi ja tahattomien saaliiden vähentämiseksi Kelttienmerellä ja Irlanninmerellä on aiheellista ottaa huomioon joukko valikoivia toimenpiteitä pohjakalalajien kalastuksissa. Jäsenvaltioiden toimittamien tietojen perusteella STECF totesi, että ehdotetut muutokset valikoivuuden lisäämiseksi luoteisilla vesialueilla ovat yksi alueellisten ryhmien hyvin harvoista yrityksistä lieventää tahattomien saaliiden ongelmaa. Sen vuoksi kyseinen vapautus olisi sisällytettävä uuteen poisheittämissuunnitelmaan vuosille 2019–2021.

(22)

Uudessa yhteisessä suosituksessa ehdotetut toimenpiteet ovat asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 4 kohdan, 15 artiklan 5 kohdan c alakohdan sekä 18 artiklan 3 kohdan mukaisia, ja näin ollen ne voidaan sisällyttää tähän asetukseen.

(23)

Komissio on asetuksen (EU) N:o 1380/2013 18 artiklan nojalla ottanut huomioon sekä STECF:n arvioinnin että sen, että jäsenvaltioiden on varmistettava purkamisvelvoitteen täysimääräinen täytäntöönpano 1 päivänä tammikuuta 2019. Poikkeukset tai vapautukset edellyttävät monissa tapauksissa sitä, että kalastustoimintaa ja tietojenkeruuta jatketaan, jotta STECF:n huomautukset voidaan ottaa huomioon. Tässä yhteydessä komissio katsoo, että kalastuksenhoitoa olisi lähestyttävä käytännöllisellä ja varovaisella tavalla sallimalla väliaikaisia poikkeuksia tai vapautuksia. Muussa tapauksessa ei voida kerätä tietoja, jotka ovat asianmukaisen ja tarkoin harkitun poisheittämisten hallinnoinnin kannalta välttämättömiä, kun otetaan huomioon purkamisvelvoitteen täysimääräinen voimaantulo.

(24)

Uuden yhteisen suosituksen johdosta on asianmukaista kumota delegoitu asetus (EU) 2018/46.

(25)

Koska tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet vaikuttavat suoraan unionin alusten kalastuskauden suunnitteluun ja kalastuskauden taloudelliseen toimintaan, tämän asetuksen olisi tultava voimaan heti sen julkaisemisen jälkeen. Tätä asetusta olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2019,

(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/2013 (2) tavoitteena on saaliiden poisheittämisen lopettaminen asteittain kaikissa unionin kalastuksissa ottamalla käyttöön purkamisvelvoite saalisrajoitusten alaisten lajien saaliille.

(2)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/2013 9 artiklassa säädetään sellaisten monivuotisten suunnitelmien hyväksymisestä, joihin sisältyy säilyttämistoimenpiteitä asiaankuuluvan maantieteellisen alueen tiettyjä kantoja hyödyntäviä kalastuksia varten.

(3)

Kyseisissä monivuotisissa suunnitelmissa eritellään purkamisvelvoitteen täytäntöönpanon yksityiskohdat ja mahdollisesti valtuutetaan komissio täsmentämään kyseisiä yksityiskohtia jäsenvaltioiden laatimien yhteisten suositusten perusteella.

(4)

Jos monivuotista suunnitelmaa ei ole hyväksytty, asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 6 kohdalla siirretään komissiolle valta panna purkamisvelvoite täytäntöön jäsenvaltioiden laatimiin yhteisiin suosituksiin perustuvilla poisheittämissuunnitelmilla.

(5)

Alankomailla, Belgialla, Ranskalla, Ruotsilla, Saksalla, Tanskalla ja Yhdistyneellä kuningaskunnalla on välitön kalastuksenhoitoetu Pohjanmerellä. Kyseiset jäsenvaltiot esittivät Pohjanmeren neuvoa-antavaa toimikuntaa kuultuaan 31 päivänä toukokuuta 2017 komissiolle yhteisen suosituksen pohjakalakantojen kalastuksia Pohjanmerellä koskevaksi poisheittämissuunnitelmaksi. Komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2018/45 (3) vahvistetaan kyseisen yhteisen suosituksen perusteella kyseisiin kalastuksiin sovellettava poisheittämissuunnitelma vuodeksi 2018.

(6)

Euroopan parlamentti ja neuvosto antoivat 4 päivänä heinäkuuta 2018 asetuksen (EU) 2018/973 Pohjanmeren pohjakalakantoja ja näitä kantoja hyödyntäviä kalastuksia koskevan monivuotisen suunnitelman vahvistamisesta. Mainitun asetuksen 11 artiklalla siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä, joissa eritellään purkamisvelvoitteen yksityiskohdat jäsenvaltioiden laatimien yhteisten suositusten perusteella.

(7)

Alankomaat, Belgia, Ranska, Ruotsi, Saksa, Tanska ja Yhdistynyt kuningaskunta esittivät Pohjanmeren neuvoa-antavaa toimikuntaa ja pelagisia kantoja koskevaa neuvoa-antava toimikuntaa kuultuaan 30 päivänä toukokuuta 2018 komissiolle uuden yhteisen suosituksen Pohjanmeren pohjakalakantojen purkamisvelvoitteen täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohdista. Yhteistä suositusta muutettiin 30 päivänä elokuuta 2018.

(8)

Kuten asetuksessa (EU) 2018/973 säädetään, Pohjanmeri käsittää ICES-alueet 2a ja 3a sekä ICES-suuralueen 4.

(9)

Asiaankuuluvilta tieteellisiltä elimiltä on saatu tieteelliset lausunnot, joita tieteellis-teknis-taloudellinen kalastuskomitea (STECF) on tarkastellut (4). Asianomaisista toimenpiteistä keskusteltiin 11 päivänä syyskuuta 2018 pidetyssä asiantuntijaryhmän kokouksessa, johon osallistuivat edustajat 28 jäsenvaltiosta ja komissio sekä tarkkailijana Euroopan parlamentti.

(10)

Joidenkin kantojen, kuten punakampelan, osalta STECF totesi, että yksittäisten kalojen eloonjäämisasteet eivät välttämättä ole yhtä korkeita kuin muilla lajeilla. Komissio oli kuitenkin tarkastellut kyseisen vapautuksen suhteellista vaikutusta kokonaiskantaan verrattuna yksittäisiin kaloihin ja pannut samalla merkille tarpeen jatkaa kalastustoimintaa, jotta tiedonkeruu olisi mahdollista STECF:n esittämien huomautusten huomioon ottamiseksi. Kun kuolleina poisheitettyjen kalojen määrä on suhteellisen pieni, komissio katsoo, että pragmaattinen ja varovainen kalastuksenhoito varmistetaan sallimalla väliaikaiset vapautukset, sillä jos näin ei tehtäisi, poisheittämisten moitteettoman ja tietoisen hallinnan kannalta välttämätön tiedonkeruu olisi mahdotonta purkamisvelvoitteen täysimääräisen voimaantulon vuoksi.

(11)

Delegoidussa asetuksessa (EU) 2018/45 säädetään trooleilla ICES-alueella 4c pyydetyn säilyttämisen vähimmäisviitekokoa pienemmän merianturan saaliiden eloonjäämisasteeseen perustuvista vapautuksista sellaisen tieteellisen näytön perusteella, joka osoitti poisheitettyjen kalojen eloonjäämisasteen. Kyseistä näyttöä on arvioitu aiempina vuosina, ja STECF totesi (5) näytön olevan riittävä. Uudessa yhteisessä suosituksessa ehdotetaan vapautuksen soveltamisen jatkamista. STECF korosti, ettei kasvualueiden sijainnista ole toimitettu uutta tietoa (6). Koska kartoitettuja kasvualueita ei tällä hetkellä ole, vapautus voidaan sisällyttää tähän asetukseen, mutta jäsenvaltioiden olisi toimitettava asiaankuuluvat tiedot heti, kun kyseiset alueet on kartoitettu.

(12)

Delegoidulla asetuksella (EU) 2018/45 otetaan käyttöön asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 4 kohdan b alakohdan mukainen eloonjäämisasteeseen perustuva vapautus ICES-alueilla 2a ja 3a sekä ICES-suuralueella 4 merroilla pyydetyille keisarihummerisaaliille sellaisen tieteellisen näytön perusteella, joka osoitti eloonjäämisasteen. Kyseistä näyttöä on arvioitu aiempina vuosina, ja STECF totesi (7) näytön olevan riittävän. Uudessa yhteisessä suosituksessa ehdotetaan vapautuksen soveltamisen jatkamista. Koska olosuhteet eivät ole muuttuneet, kyseinen vapautus olisi sen vuoksi lisättävä tähän asetukseen.

(13)

Delegoidulla asetuksella (EU) 2018/45 otetaan käyttöön korkeaan eloonjäämisasteeseen perustuva vapautus ICES-suuralueella 4 tietyillä pyydyksillä pyydetyille keisarihummerisaaliille edellyttäen, että valikointiristikolla varustettua laitetta on käytetty. Kyseinen vapautus on voimassa vain talvikuukausina ja koskee vain tiettyjä ICESin toiminnallisia yksiköitä. Uudessa yhteisessä suosituksessa ehdotetaan kyseisen vapautuksen soveltamisen jatkamista ja sen laajentamista koskemaan ICES-alueita 2a ja 3a. Jäsenvaltiot toimittivat päivitettyä tieteellistä näyttöä vuonna 2018 osoittaakseen sellaisilla pohjatrooleilla pyydetyn keisarihummerin eloonjäämisasteen, joiden troolinperän silmäkoko on yli 80 millimetriä tai vähintään 70 mm ja jotka on varustettu erityisillä valikointiristikoilla varustetuilla laitteilla. Näyttö toimitettiin STECF:lle, joka ilmoitti olevansa huolissaan (8) Pohjanmeren länsirannikon eloonjäämisennusteista ja siitä, edustavatko kyseiset ennusteet koko aluetta. STECF korosti kuitenkin, että tieteellinen näyttö perustui vankkaan lähestymistapaan ja että suurempien laivastojen osalta käytetty validointitekniikka on kohtuullinen. Kyseisissä olosuhteissa vapautusta voidaan soveltaa 31 päivään joulukuuta 2021, mutta jäsenvaltioiden, joilla on välitön kalastuksenhoitoetu, olisi toimitettava tiedot Pohjanmeren länsirannikon kalastuksesta.

(14)

Delegoidulla asetuksella (EU) 2018/45 otetaan käyttöön merroilla tai rysillä pyydettyjen saalisarjoitusten alaisten lajien sivusaaliin eloonjäämisasteeseen perustuva vapautus sellaisen tieteellisen näytön perusteella, joka osoitti eloonjäämisasteen. Näyttöä on arvioitu aiempina vuosina, ja STECF totesi (9), että käytettävissä olevien tietojen mukaan poisheitettyjen kalojen kuolleisuus on todennäköisesti alhainen, joskin todelliset kalasaaliit ovat vähäisiä. Koska saaliit eivät ole merkittäviä ja koska olosuhteet eivät ole muuttuneet, vapautus voidaan sisällyttää tähän asetukseen.

(15)

Uudessa yhteisessä suosituksessa ehdotetaan eloonjäämisasteeseen perustuvaa vapautusta tavallisilla verkoilla tai riimuverkoilla ICES-alueella 3a ja ICES-suuralueella 4 pyydetylle punakampelalle. Jäsenvaltiot toimittivat tieteellistä näyttöä osoittaakseen poisheitetyn punakampelan eloonjäämisasteen kyseisessä kalastuksessa. Näyttö toimitettiin STECF:lle, joka totesi (10), että toimitettiin riittävästi tietoja, joiden mukaan eloonjäämisaste on erittäin korkea. Sen vuoksi kyseinen vapautus olisi lisättävä tähän asetukseen.

(16)

Uudessa yhteisessä suosituksessa ehdotetaan eloonjäämisasteeseen perustuvaa vapautusta ankkuroiduilla kierrenuotilla ICES-alueella 3a ja ICES-suuralueella 4 pyydetylle punakampelalle. Jäsenvaltiot toimittivat tieteellistä näyttöä osoittaakseen poisheitetyn punakampelan eloonjäämisasteen kyseisessä kalastuksessa. Näyttö toimitettiin STECF:lle, joka totesi (11), että eloonjäämisastetta koskevan tutkimuksen tiedot ovat luotettavia mutta että eloonjäämisasteen parantamiseksi voitaisiin käyttää muitakin tekijöitä, koska eloonjäämisaste alenee huomattavasti, jos punakampelan lajitteluaika on yli 30 minuuttia. Sen vuoksi kyseinen vapautus voidaan lisätä tähän asetukseen.

(17)

Uudessa yhteisessä suosituksessa ehdotetaan eloonjäämisasteeseen perustuvan vapautuksen myöntämistä punakampelan saaliille ja sivusaaliille, jotka pyydetään trooleilla kampelakalojen tai pyöreiden kalojen kohdennetussa kalastuksessa ICES-alueella 3a ja ICES-suuralueella 4 talvikuukausina. Jäsenvaltiot toimittivat tieteellistä ohjeistusta osoittaakseen poisheitetyn punakampelan eloonjäämisasteen kyseisessä kalastuksessa. Näyttö toimitettiin STECF:lle, joka totesi (12), että taustaselvityksen mukaan eloonjäämisasteet ovat alentuneet silloin, kun lajitteluaika on yli 60 minuuttia kesäkuukausina, minkä vuoksi punakampelan kesäkuukausien alhainen eloonjäämisprosentti on peruste rajoittaa vapautus koskemaan vain talvikuukausia. Sen vuoksi kyseinen vapautus olisi lisättävä tähän asetukseen.

(18)

Uudessa yhteisessä suosituksessa ehdotetaan eloonjäämisasteeseen perustuvaa vapautusta säilyttämisen vähimmäisviitekoon alittaville punakampelasaaliille, jotka pyydetään puomitrooleilla ICES-suuralueella 4 ja ICES-alueella 2a. Jäsenvaltiot toimittivat tieteellistä näyttöä osoittaakseen poisheitettyjen kalojen eloonjäämisasteen kyseisessä kalastuksessa. Todisteet toimitettiin STECF:lle, joka totesi (13), että monet tekijät vaikuttavat eloonjäämiseen kyseisessä kalastuksessa ja että se vaihtelee suuresti. STECF epäili myös, että koska ohjeelliset poisheitettyjen saaliiden määrät ovat suhteellisen korkeat ja elonjäämisasteet suhteellisen alhaiset, huomattava määrä poisheitetystä punakampelasta ei todennäköisesti jää eloon. Jotta nämä tiedot voitaisiin kerätä, kalastuksen olisi voitava jatkua, minkä vuoksi komissio katsoo, että vapautus olisi myönnettävä mutta että jäsenvaltioille olisi asetettava velvoite toimittaa asiaankuuluvat tiedot, joiden avulla STECF voi arvioida perustelut tarkasti ja komissio voi tehdä uudelleentarkastelun. Näissä olosuhteissa vapautusta voidaan soveltaa väliaikaisesti 31 päivään joulukuuta 2019. Jäsenvaltioiden, joilla on välitön kalastuksenhoitoetu, olisi toimitettava a) eloonjäämisasteen parantamista koskeva etenemissuunnitelma STECF:n tieteellistä arviointia varten, ja b) vuosittaiset kertomukset eloonjäämisohjelman etenemisestä ja siihen tehdyistä muutoksista/tarkistuksista.

(19)

Millä pyydyksellä tahansa ICES-alueella 2a ja 3a sekä ICES-suuralueella 4 pyydettyjen rauskukalojen eloonjäämisasteesta ei ole saatavilla yksityiskohtaista tieteellistä näyttöä kaikkien sellaisten laivastonosien ja laivastoyhdistelmien osalta, joihin vapautusta sovelletaan. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta eloonjäämisasteen uskotaan kuitenkin olevan yleensä korkean, mutta asiasta tarvitaan vielä lisätietoja. Jotta nämä tiedot voitaisiin kerätä, kalastuksen olisi voitava jatkua, minkä vuoksi komissio katsoo, että vapautus olisi myönnettävä mutta että jäsenvaltioille olisi asetettava velvoite toimittaa asiaankuuluvat tiedot, joiden avulla STECF voi arvioida perustelut tarkasti ja komissio voi tehdä uudelleentarkastelun. Jäsenvaltioiden, joilla on välitön kalastuksenhoitoetu, olisi toimitettava viimeistään kunkin vuoden 31 päivänä toukokuuta a) eloonjäämisasteen parantamista koskeva etenemissuunnitelma STECF:n havaitsemien tietovajeiden täyttämiseksi ja STECF:n vuotuista arviointia varten, ja b) vuosittaiset kertomukset eloonjäämisohjelmien etenemisestä ja niihin tehdyistä muutoksista tai tarkistuksista.

(20)

Rauskukalojen eloonjäämisastetta tarkasteltaessa havaittiin, että marmorirauskun (Leucoraja naevus) eloonjäämisaste on huomattavasti alhaisempi kuin muilla lajeilla ja että tieteellinen tietämys on sen osalta vähäisempi. Tämän lajin jättäminen kokonaan vapautuksen ulkopuolelle estäisi kuitenkin kalastuksen sekä jatkuvan ja tarkan tiedonkeruun. Sen vuoksi komissio katsoo, että tämä vapautus olisi myönnettävä ainoastaan yhdeksi vuodeksi ja että uusia tutkimuksia olisi tehtävä ja parempia eloonjäämistoimenpiteitä kehitettävä kiireellisesti, ja toimitettava ne STECF:lle arviointia varten mahdollisimman pian ennen 31 päivää toukokuuta 2019.

(21)

Delegoidulla asetuksella (EU) 2018/45 otetaan käyttöön de minimis -poikkeukset, jotka koskevat

(22)

Jäsenvaltiot toimittivat kyseisiä de minimis – poikkeuksia tukevaa näyttöä. STECF (14) tarkasteli näyttöä ja totesi (15), että jäsenvaltioiden toimittamat asiakirjat sisälsivät perusteltuja argumentteja, jotka osoittavat, että valikoivuutta on vaikea parantaa tai että tahattomien saaliiden käsitteleminen aiheuttaisi kohtuuttomia kustannuksia. Koska olosuhteet eivät ole muuttuneet, de minimis -poikkeuksia on aiheellista jatkaa prosenttiosuuksien mukaisesti ja tehdä uudessa yhteisessä suosituksessa ehdotetut tarvittavat muutokset asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 5 kohdan c alakohdan mukaisesti.

(23)

Uudessa yhteisessä suosituksessa ehdotetaan de minimis -poikkeuksia, jotka koskevat

(24)

Jäsenvaltiot antoivat uusia de minimis -poikkeuksia tukevaa tieteellistä näyttöä, joka perustuu valikoivuuden parantamista koskeviin vaikeuksiin ja saaliiden käsittelyn kohtuuttomiin kustannuksiin. STECF tarkasteli kyseistä näyttöä 2–6 päivänä heinäkuuta 2018 pidetyssä täysistunnossaan.

(25)

Pohjatrooleilla ICES-alueilla 4a ja 4b pyydettyä valkoturskaa ja turskaa koskevan poikkeuksen osalta STECF on todennut, ettei asiaankuuluvia tietoja ole saatu tietyiltä jäsenvaltioilta. Jotta nämä tiedot voitaisiin kerätä, kalastuksen olisi voitava jatkua, minkä vuoksi komissio katsoo, että vapautus olisi myönnettävä väliaikaisesti 31 päivään joulukuuta 2019 mutta että jäsenvaltioille olisi asetettava velvoite toimittaa asiaankuuluvat tiedot, joiden avulla STECF voi arvioida perustelut tarkasti ja komissio voi tehdä uudelleentarkastelun. Asianomaisten jäsenvaltioiden olisi tehtävä ylimääräisiä kokeita ja annettava tiedot STECF:n arvioitaviksi mahdollisimman pian ennen 31 päivää toukokuuta 2019.

(26)

Jäsenvaltioiden toimittaman näytön perusteella STECF katsoi, että tietyillä pohjatrooleilla ICES-suuralueella 4 pyydetylle punakampelalle on aiheellista vahvistaa de minimis -poikkeukset.

(27)

STECF totesi, että kohtuulliset tiedot on annettu de minimis -poikkeuksen myöntämiseksi puomitrooleilla ICES-alueilla 4b ja 4c tapahtuvalle hietakatkaravun pyynnille.

(28)

STECF katsoi, että tietyillä pohjatrooleilla, joiden silmäkoko on 100–119 millimetriä, pyydettyä molvaa koskevan de minimis -poikkeuksen osalta on vaikeaa arvioida varmasti, millainen vaikutus valikoivuuden parantamisella on asianomaiseen kalastukseen. STECF totesi, että tietyistä jäsenvaltioista ei ole saatu asiaankuuluvia tietoja. STECF myönsi kuitenkin, että asiaankuuluvassa kalastuksessa käytettävät pyydykset ovat jo valikoivia ja että valikoivuuden parantaminen vielä lisää tekisi kalastuksesta kannattamatonta. Jotta nämä tiedot voitaisiin kerätä, kalastuksen olisi voitava jatkua, minkä vuoksi komissio katsoo, että vapautus olisi myönnettävä väliaikaisesti 31 päivään joulukuuta 2019 mutta että jäsenvaltioille olisi asetettava velvoite toimittaa asiaankuuluvat tiedot, joiden avulla STECF voi arvioida perustelut tarkasti ja komissio voi tehdä uudelleentarkastelun. Jäsenvaltioiden olisi toimitettava a) tiedot, jotka osoittavat, että valikoivuuden parantaminen on erittäin vaikeaa asiaankuuluvassa kalastuksessa, ja b) muiden sellaisten jäsenvaltioiden saalista tai laivastoa koskevat lisätiedot, jotka voivat myös harjoittaa asianomaista kalastusta. Asianomaisten jäsenvaltioiden olisi tehtävä ylimääräisiä kokeita ja annettava tiedot STECF:n arvioitaviksi mahdollisimman pian ennen 31 päivää toukokuuta 2019.

(29)

Tietyillä pohjatrooleilla, joiden silmäkoko on vähintään 120 millimetriä, ICES-suuralueella 4 pyydetylle molvalle olisi myönnettävä de minimis -poikkeus, jäsenvaltioiden esittämän näytön perusteella ja STECF:n esittämän toteaman mukaisesti.

(30)

STECF totesi päätelmissään, että tietyillä puomitrooleilla ICES-suuralueella 4 pyydettyä valkoturskaa koskevasta de minimis -poikkeuksesta on annettu yksityiskohtaiset tiedot. STECF totesi kuitenkin, että valkoturskan valikoivuus on parantunut vain rajallisesti ja että de minimis -poikkeuksen laskemisessa käytetty lähestymistapa saattaa rajoittaa valkoturskan valikoivuutta, koska kaikki tahattomat valkoturskasaaliit heitetään mahdollisesti pois. Näissä olosuhteissa kyseistä poikkeusta olisi sovellettava todettujen poisheittämisten tasolla (2 prosenttia), ja jäsenvaltioille olisi asetettava velvoite toimittaa asiaankuuluvat tiedot, joiden avulla STECF voi arvioida tarkasti perustelut ja komissio voi tehdä vuosittaisen uudelleentarkastelun. Asianomaisten jäsenvaltioiden olisi tehtävä ylimääräisiä kokeita ja annettava tiedot STECF:n arvioitaviksi mahdollisimman pian ennen kunkin vuoden 31 päivää toukokuuta.

(31)

STECF arvioi tiedot, jotka jäsenvaltiot olivat antaneet pohjatrooleilla, nuotilla ja puomitrooleilla pyydettyä piikkimakrillia ja makrillia koskevista uusista de minimis -poikkeuksista, ja totesi, että lisätietojen toimittaminen on tarpeen. Koska tällaisten tietojen toimittaminen edellyttää kalastustoiminnan ja tiedonkeruun jatkamista, kutakin lajia koskevien yksittäisten poikkeusten olisi oltava voimassa enintään yhden vuoden ajan ja jäsenvaltioille olisi asetettava velvoite toimittaa asiaankuuluvat tiedot, joiden avulla STECF voi arvioida perustelut tarkasti ja komissio voi tehdä uudelleentarkastelun. Asianomaisten jäsenvaltioiden olisi tehtävä ylimääräisiä kokeita ja annettava tiedot STECF:n arvioitaviksi mahdollisimman pian ennen 31 päivää toukokuuta 2019. Sen vuoksi näitä poikkeuksia olisi sovellettava väliaikaisesti 31 päivään joulukuuta 2019.

(32)

Jotta vuotuisten kokonaissaaliiden määrittämisen edellyttämät luotettavat arviot poisheitettyjen saaliiden määristä voidaan varmistaa, jäsenvaltioiden olisi silloin, kun de minimis -poikkeus perustuu riittämättömien tietojen ekstrapolointiin ja osittaisiin laivastotietoihin, varmistettava, että koko kyseisen de minimis -poikkeuksen alaisesta laivastosta annetaan tarkat ja varmennettavissa olevat tiedot.

(33)

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 5 kohdan a alakohdan mukaisesti purkamisvelvoitteen täytäntöönpanon yksityiskohdat voivat sisältää kyseisen asetuksen 7 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja teknisiä toimenpiteitä. Pyydysten valikoivuuden parantamiseksi ja tahattomien saaliiden vähentämiseksi Skagerrakissa on tarpeen säilyttää eräät tekniset toimenpiteet, joista sovittiin unionin ja Norjan välillä vuosina 2011 (16) ja 2012 (17) sekä sallia valikoivan SepNep -laitteen käyttö.

(34)

Uudessa yhteisessä suosituksessa ehdotetut toimenpiteet ovat asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 4 kohdan, 15 artiklan 5 kohdan c alakohdan ja 18 artiklan 3 kohdan sekä asetuksen (EU) 2018/973 ja erityisesti sen 11 artiklan mukaisia, minkä vuoksi ne voidaan sisällyttää tähän asetukseen.

(35)

Komissio on asetuksen (EU) N:o 1380/2013 18 artiklan mukaisesti tarkastellut sekä STECF:n arviota että jäsenvaltioiden tarvetta varmistaa purkamisvelvoitteen täysimääräinen täytäntöönpano 1 päivänä tammikuuta 2019. Useissa tapauksissa vapautukset ja poikkeukset edellyttävät kalastustoiminnan ja tietojenkeruun jatkamista, jotta STECF:n esittämät huomautukset voitaisiin ottaa huomioon. Tällaisissa tapauksissa komissio katsoo, että pragmaattinen ja varovainen kalastuksenhoito varmistetaan sallimalla väliaikaiset vapautukset ja poikkeukset, sillä jos näin ei tehtäisi, poisheitettämisten moitteettoman ja tietoisen hallinnan kannalta välttämätön tietojenkeruu olisi mahdotonta purkamisvelvoitteen täysimääräisen voimaantulon vuoksi.

(36)

Asetuksen (EU) 2018/973 16 artiklan 2 kohdan mukaisesti valta antaa purkamisvelvoitetta koskevia delegoituja säädöksiä siirretään komissiolle viiden vuoden ajaksi 5 päivästä elokuuta 2018. Sen vuoksi on aiheellista tarkastella eloonjäämisasteen ja purkamisvelvoitetta koskevien de minimis -poikkeusten vaikutusta tämän asetuksen kolmantena soveltamisvuotena.

(37)

Koska tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet vaikuttavat suoraan unionin alusten kalastuskauden suunnitteluun ja kalastuskauden taloudelliseen toimintaan, tämän asetuksen olisi tultava voimaan heti sen julkaisemisen jälkeen. Sitä olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 201931 päivään joulukuuta 2021,

(1)

Asetuksella (EU) N:o 1380/2013 pyritään lopettamaan poisheittäminen asteittain unionin kalastuksissa ottamalla käyttöön purkamisvelvoite niiden lajien saaliiden osalta, joihin sovelletaan saalisrajoituksia, ja Välimerellä myös niiden lajien saaliiden osalta, joihin sovelletaan neuvoston asetuksen (EY) N:o 1967/2006 (2) liitteessä III määriteltyjä vähimmäiskokoja.

(2)

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 1 kohdan d alakohdan mukaisesti purkamisvelvoitetta sovelletaan Välimerellä kalastusta määrittäviin saalisrajoitusten alaisiin lajeihin viimeistään 1 päivästä tammikuuta 2017 ja kaikkiin muihin lajeihin viimeistään 1 päivästä tammikuuta 2019.

(3)

Purkamisvelvoitteen täytäntöön panemiseksi asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 6 kohdassa siirretään komissiolle valta hyväksyä delegoiduilla säädöksillä poisheittämissuunnitelmia enintään kolme vuotta kestäväksi kaudeksi, joka voidaan uusia yhteensä kolmella vuodella, yhteisten suositusten perusteella, joita jäsenvaltiot ovat laatineet kuultuaan asianomaisia neuvoa-antavia toimikuntia.

(4)

Komissio vahvisti delegoidussa asetuksessa (EU) 2017/86 (3) poisheittämissuunnitelman, joka koskee tiettyjen pohjakalojen kalastuksia Välimerellä ja jota sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2017 alkaen 31 päivään joulukuuta 2019 saakka, sen jälkeen, kun tietyt jäsenvaltiot, joilla on välitön kalastuksenhoitoetu Välimerellä (Kreikka, Espanja, Ranska, Kroatia, Italia, Kypros, Malta ja Slovenia), olivat toimittaneet komissiolle kolme yhteistä suositusta vuonna 2016. Kyseiset kolme yhteistä suositusta koskivat läntistä Välimerta, Adrianmerta ja kaakkoista Välimerta.

(5)

Komission delegoitua asetusta (EU) 2017/86 muutettiin komission delegoidulla asetuksella (EU) 2018/153 (4) sen jälkeen, kun asiaankuuluvat jäsenvaltiot, joilla on välitön kalastuksenhoitoetu, toimittivat kaksi yhteistä suositusta, jotka koskevat läntistä Välimerta ja Adrianmerta.

(6)

Ranska, Italia ja Espanja toimittivat 4 päivänä kesäkuuta 2018 komissiolle uuden yhteisen suosituksen tiettyjä pohjakalojen kalastuksia läntisellä Välimerellä koskevasta poisheittämissuunnitelmasta, jäljempänä ’läntistä Välimerta koskeva uusi yhteinen suositus’, kuultuaan alueellista korkean tason PESCAMED-ryhmää. Yhteistä suositusta muutettiin 27 päivänä elokuuta 2018.

(7)

Kypros, Kreikka, Italia ja Malta toimittivat 7 päivänä kesäkuuta 2018 komissiolle uuden yhteisen suosituksen tiettyjä pohjakalojen kalastuksia kaakkoisella Välimerellä koskevasta poisheittämissuunnitelmasta, jäljempänä ’kaakkoista Välimerta koskeva uusi yhteinen suositus’, kuultuaan alueellista korkean tason SUDESTMED-ryhmää. Yhteistä suositusta muutettiin 28 päivänä elokuuta 2018.

(8)

Kroatia, Italia ja Slovenia toimittivat 8 päivänä kesäkuuta 2018 komissiolle uuden yhteisen suosituksen tiettyjä pohjakalojen kalastuksia Adrianmerellä koskevasta poisheittämissuunnitelmasta, jäljempänä ’Adrianmerta koskeva uusi yhteinen suositus’, kuultuaan alueellista korkean tason ADRIATICA-ryhmää. Yhteistä suositusta muutettiin 29 päivänä elokuuta 2018.

(9)

Tieteellis-teknis-taloudellinen kalastuskomitea (STECF) arvioi kyseiset kolme uutta yhteistä suositusta kesätäysistunnossaan 2–6 päivänä heinäkuuta 2018 (5).

(10)

Komissio on asetuksen (EU) N:o 1380/2013 18 artiklan nojalla ottanut huomioon sekä STECF:n arvioinnin että sen, että jäsenvaltioiden on tarpeen taata purkamisvelvoitteen täysimääräinen täytäntöönpano 1 päivästä tammikuuta 2019 alkaen. Poikkeukset edellyttävät monissa tapauksissa sitä, että kalastustoimintaa ja tietojenkeruuta jatketaan, jotta STECF:n huomautukset voidaan ottaa huomioon. Tässä yhteydessä komissio katsoo, että kalastuksenhoitoa olisi lähestyttävä käytännöllisellä ja varovaisella tavalla sallimalla väliaikaisia poikkeuksia. Muussa tapauksessa ei voida kerätä tietoja, jotka ovat asianmukaisen ja tarkoin harkitun poisheittämisten hallinnoinnin kannalta välttämättömiä, kun otetaan huomioon purkamisvelvoitteen täysimääräinen voimaantulo.

(11)

Läntistä Välimerta koskevassa uudessa yhteisessä suosituksessa ehdotetaan, että asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 4 kohdan b alakohdassa säädettyjen eloonjäämisasteeseen perustuvien vapautusten soveltamista pidennetään 31 päivään joulukuuta 2021 saakka koneellisella laahusreellä (pumppuharoilla, HMD) pyydettävien välimerenkampasimpukoiden (Pecten jacobaeus), mattosimpukoiden (Venerupis spp.) ja venussimpukoiden (Venus spp.) osalta. Kyseinen eloonjäämisasteeseen perustuva vapautus otetaan käyttöön delegoidulla asetuksella (EU) 2017/86. Arvioidessaan kyseistä uutta yhteistä suositusta STECF totesi, ettei lisätietoja ollut toimitettu. Kirjallisuudesta löytyy kuitenkin tieteellistä näyttöä kyseisten lajien eloonjäämisasteesta. Koska eloonjäämisaste voi olla korkea, komissio katsoo – ottaen huomioon pyydysten, kalastuskäytäntöjen ja ekosysteemin ominaisuudet – että eloonjäämisasteeseen perustuvaa vapautusta olisi jatkettava, sillä olosuhteet eivät ole muuttuneet.

(12)

Läntistä Välimerta koskevassa uudessa yhteisessä suosituksessa ehdotetaan, että pohjatrooleilla (OTB, OTT, PTB, TBN, TBS, TB, OT, PT ja TX) pyydettävää keisarihummeria (Nephrops norvegicus) koskevan eloonjäämisasteeseen perustuvan vapautuksen soveltamista pidennetään 31 päivään joulukuuta 2021 saakka. Kyseinen eloonjäämisasteeseen perustuva vapautus otetaan käyttöön komission delegoidulla asetuksella (EU) 2018/153. Uudessa yhteisessä suosituksessa ehdotettiin alun perin, ettei tätä vapautusta sovellettaisi heinä-, elo- ja syyskuussa, joiden osalta olisi sovellettava uutta de minimis -poikkeusta. STECF katsoi, ettei ole minkäänlaista näyttöä de minimis -poikkeuksen tueksi kesäkuukausina, eikä laatinut lisähuomautuksia. Kyseisen lajin eloonjäämisasteesta tällä ja muilla alueilla on kuitenkin olemassa tieteellistä näyttöä. Koska eloonjäämisaste voi olla korkea, komissio katsoo – ottaen huomioon pyydysten, kalastuskäytäntöjen ja ekosysteemin ominaisuudet – että eloonjäämisasteeseen perustuvaa vapautusta olisi jatkettava koko vuoden osalta.

(13)

Adrianmerta koskevassa uudessa yhteisessä suosituksessa ehdotetaan, että jatketaan eloonjäämisasteeseen perustuvaa vapautusta rapido-pyydyksellä (TBB) pyydettävän merianturan (Solea solea) osalta, Kyseinen eloonjäämisasteeseen perustuva vapautus otetaan käyttöön komission delegoidulla asetuksella (EU) 2017/86. STECF ei arvioinut tätä uutta pyyntöä. Alueella GSA17 Adrianmerellä on kuitenkin käynnissä kyseisen lajin eloonjäämisastetta koskeva erillistutkimus. Komissio katsoo siksi, että kyseistä vapautusta olisi jatkettava ainoastaan yhden vuoden ajan. Jäsenvaltioiden, joita asia koskee, olisi toimitettava asiaankuuluvat tiedot 1 päivään toukokuuta 2019 mennessä, jotta STECF voi laatia perusteellisemman arvioinnin.

(14)

Kolmessa uudessa yhteisessä suosituksessa ehdotetaan, että sovelletaan eloonjäämisasteeseen perustuvaa vapautusta keisarihummeriin (Nephrops norvegicus), jota pyydetään merroilla ja sulkupyydyksillä (FPO ja FIX) läntisellä Välimerellä, Adrianmerellä ja kaakkoisella Välimerellä. STECF katsoi, ettei tämän vapautuksen tueksi ollut toimitettu erityistä tietoa. Komissio katsoo siksi, että kyseinen vapautus olisi otettava käyttöön ainoastaan yhden vuoden ajaksi. Jäsenvaltioiden, joita asia koskee, olisi toimitettava asiaankuuluvat lisätiedot 1 päivään toukokuuta 2019 mennessä, jotta STECF voi laatia perusteellisemman arvioinnin.

(15)

Kolmessa uudessa yhteisessä suosituksessa ehdotetaan, että sovelletaan eloonjäämisasteeseen perustuvaa vapautusta pilkkupagelliin (Pagellus bogaraveo), jota pyydetään koukuilla ja siimoilla (LHP, LHM, LLS, LLD, LL, LTL ja LX) läntisellä Välimerellä, Adrianmerellä ja kaakkoisella Välimerellä. STECF katsoi, että ehdotun vapautuksen tueksi olisi toimitettava lisänäyttöä. Komissio katsoo siksi, että kyseinen vapautus olisi otettava käyttöön ainoastaan yhden vuoden ajaksi. Jäsenvaltioiden, joita asia koskee, olisi toimitettava asiaankuuluvat lisätiedot 1 päivään toukokuuta 2019 mennessä, jotta STECF voi laatia perusteellisemman arvioinnin.

(16)

Kolmessa uudessa yhteisessä suosituksessa ehdotetaan, että sovelletaan eloonjäämisasteeseen perustuvaa vapautusta hummeriin (Homarus gammarus) ja langusteihin (Palinuridae), joita pyydetään verkoilla GNS, GN, GND, GNC, GTN, GTR ja GEN) sekä merroilla ja sulkupyydyksillä (FPO ja FIX) läntisellä Välimerellä, Adrianmerellä ja kaakkoisella Välimerellä. STECF katsoi, että asianomaisten jäsenvaltioiden toimittama langustien eloonjäämisastetta koskeva tutkimus on kohtuullisen luotettava ja osoittaa lyhyen aikavälin eloonjäämisasteen, joskin siinä käytetty otoskoko oli pieni. Tieteellistä lisänäyttöä olisi toimitettava sekä langustien että hummerin osalta. Komissio katsoo siksi, että kyseinen vapautus olisi otettava käyttöön ainoastaan yhden vuoden ajaksi. Jäsenvaltioiden, joita asia koskee, olisi toimitettava asiaankuuluvat lisätiedot 1 päivään toukokuuta 2019 mennessä, jotta STECF voi laatia perusteellisemman arvioinnin.

(17)

Adrianmerta ja kaakkoista Välimerta koskevissa uusissa yhteisissä suosituksissa ehdotetaan, että sovelletaan eloonjäämisasteeseen perustuvaa vapautusta keisarihummeriin (Nephrops norvegicus), jota pyydetään pohjatrooleilla (OTB, OTT, PTB, TBN, TBS, TB, OT, PT ja TX) Adrianmerellä ja kaakkoisella Välimerellä. Uudessa yhteisessä suosituksessa ehdotettiin alun perin, ettei tätä vapautusta sovellettaisi heinä-, elo- ja syyskuussa, joiden osalta olisi sovellettava uutta de minimis -poikkeusta. STECF katsoi, ettei ole minkäänlaista näyttöä de minimis -poikkeuksen tueksi kesäkuukausina, eikä laatinut lisähuomautuksia. Kyseisen lajin eloonjäämisasteesta muilla alueilla on kuitenkin olemassa tieteellistä näyttöä. Koska eloonjäämisaste voi olla korkea, komissio katsoo – ottaen huomioon pyydysten, kalastuskäytäntöjen ja ekosysteemin ominaisuudet – että eloonjäämisasteeseen perustuva vapautus olisi otettava käyttöön koko vuoden ajaksi.

(18)

Kolmessa uudessa yhteisessä suosituksessa ehdotetaan lisäksi, että jatketaan asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 4 kohdan c alakohdassa säädetyn de minimis -poikkeuksen soveltamista seuraavasti: kummeliturskaa (Merluccius merluccius) mulloja (Mullus spp.) enintään kuusi prosenttia vuosina 2019 ja 2020 ja enintään viisi prosenttia vuonna 2021 kyseisiä lajeja pohjatrooleilla (OTB, OTT, PTB, TBN, TBS, TB, OT, PT ja TX) pyytävien alusten vuotuisesta kokonaissaaliista sekä enintään yksi prosentti vuosina 2019, 2020 ja 2021 kyseisiä lajeja tavallisilla verkoilla ja riimuverkoilla (GNS, GN, GND, GNC, GTN, GTR ja GEN) pyytävien alusten vuotuisesta kokonaissaaliista läntisellä Välimerellä, Adrianmerellä ja kaakkoisella Välimerellä. Komission delegoidulla asetuksella (EU) 2017/86 otettiin käyttöön de minimis -poikkeus kyseisten lajien osalta. Otettuaan huomioon tässä yhteydessä yhteisessä suosituksessa esitetyn ja STECF:n tarkasteleman tieteellisen näytön sekä pyydysten ominaisuudet, lajien suuren määrän kalastustoiminnassa, kalastuskäytännöt ja Välimeren erityispiirteet (esimerkiksi pienimuotoisen kalastuksen valta-aseman) komissio katsoi, että oli aiheellista vahvistaa tällaiset de minimis -poikkeukset tahattomien saaliiden käsittelystä aiheutuvien suhteettomien kustannusten välttämiseksi. STECF ei arvioinut uutta pohjatrooleja koskevaa suositusta. Arvioidessaan tavallisia verkkoja ja riimuverkkoja koskevaa uutta yhteistä suositusta STECF totesi, että asianomaisten jäsenvaltioiden toimittamat tiedot eivät olleet riittävän täydellisiä. Koska olosuhteet eivät kuitenkaan ole muuttuneet, komissio on sitä mieltä, että de minimis -poikkeusta olisi jatkettava edellä mainittujen prosenttitasojen mukaisesti.

(19)

Adrianmerta koskevassa uudessa yhteisessä suosituksessa ehdotetaan, että jatketaan de minimis -poikkeuksen soveltamista seuraavasti: kummeliturskaa (Merluccius merluccius) mulloja (Mullus spp.) enintään yksi prosentti vuosina 2019, 2020 ja 2021 kyseisiä lajeja rapido-pyydyksellä (TBB) pyytävien alusten vuotuisesta kokonaissaaliista sekä merianturaa (Solea solea) enintään kolme prosenttia vuosina 2019, 2020 ja 2021 kyseisiä lajeja pohjatrooleilla (OTB, OTT, PTB, TBN, TBS, TB, OT, PT ja TX) pyytävien alusten vuotuisesta kokonaissaaliista Adrianmerellä. Komission delegoidulla asetuksella (EU) 2017/86 otettiin käyttöön de minimis -poikkeus kyseisten lajien osalta. Otettuaan huomioon tässä yhteydessä yhteisessä suosituksessa esitetyn ja STECF:n tarkasteleman tieteellisen näytön sekä pyydysten ominaisuudet, lajien suuren määrän kalastustoiminnassa, kalastuskäytännöt ja Välimeren erityispiirteet (esimerkiksi pienimuotoisen kalastuksen valta-aseman) komissio katsoi, että oli aiheellista vahvistaa tällaiset de minimis -poikkeukset (enintään yksi prosentti kummeliturskan ja mullojen ja enintään kolme prosenttia merianturan osalta) tahattomien saaliiden käsittelystä aiheutuvien suhteettomien kustannusten välttämiseksi. Arvioidessaan uutta yhteistä suositusta STECF totesi, ettei sovellettujen prosenttitasojen vahvan kasvun tueksi ollut esitetty erityistä tietoa. Koska olosuhteet eivät ole muuttuneet nykyisen prosenttitason soveltamisen osalta, komissio on sitä mieltä, että tätä poikkeusta olisi jatkettava edellä mainittujen prosenttitasojen mukaisesti.

(20)

Kaakkoista Välimerta koskevassa uudessa yhteisessä suosituksessa ehdotetaan, että jatketaan de minimis -poikkeuksen soveltamista seuraavasti: syvänmerenkatkarapua (Parapenaeus longirostris) enintään kuusi prosenttia vuosina 2019 ja 2020 ja enintään viisi prosenttia vuonna 2021 kyseistä lajia pohjatrooleilla (OTB, OTT, PTB, TBN, TBS, TB, OT, PT ja TX) pyytävien alusten vuotuisesta kokonaissaaliista kaakkoisella Välimerellä. Komission delegoidulla asetuksella (EU) 2017/86 otettiin käyttöön de minimis -poikkeus kyseisen lajin osalta. Otettuaan huomioon tässä yhteydessä yhteisessä suosituksessa esitetyn ja STECF:n tarkasteleman tieteellisen näytön sekä pyydysten ominaisuudet, lajien suuren määrän kalastustoiminnassa, kalastuskäytännöt ja Välimeren erityispiirteet (esimerkiksi pienimuotoisen kalastuksen valta-aseman) komissio katsoi, että oli aiheellista vahvistaa tällainen de minimis -poikkeus tahattomien saaliiden käsittelystä aiheutuvien suhteettomien kustannusten välttämiseksi. STECF ei arvioinut uutta suositusta. Koska olosuhteet eivät ole muuttuneet, komissio on sitä mieltä, että tätä poikkeusta olisi jatkettava edellä mainittujen prosenttitasojen mukaisesti.

(21)

Läntistä Välimerta koskevissa uusissa yhteisissä suosituksissa ehdotetaan, että sovelletaan de minimis -poikkeusta seuraavasti: meribassia (Dicentrarchus labrax), rengassargia (Diplodus annularis), nokkasargia (Diplodus puntazzo), isosargia (Diplodus sargus), kaulussargia (Diplodus vulgaris), meriahvenia (Epinephelus spp.), marmoripagellia (Lithognathus mormyrus), täpläpagellia (Pagellus acarne), pilkkupagellia (Pagellus bogaraveo), punapagellia (Pagellus erythrinus), pargoa (Pagrus pagrus), hylkyahventa (Polyprion americanus), merianturaa (Solea solea), kultaotsa-ahventa (Sparus aurata) ja syvänmerenkatkarapua (Parapenaeus longirostris) enintään viisi prosenttia vuonna 2019 kyseisiä lajeja pohjatrooleilla (OTB, OTT, PTB, TBN, TBS, TB, OT, PT ja TX) pyytävien alusten vuotuisista kokonaissaaliista; enintään kolme prosenttia vuonna 2019 kyseisiä lajeja tavallisilla verkoilla ja riimuverkoilla (GNS, GN, GND, GNC, GTN, GTR ja GEN) pyytävien alusten vuotuisesta kokonaissaaliista, lukuun ottamatta syvänmerenkatkarapua; ja enintään yksi prosentti vuonna 2019 kyseisiä lajeja koukuilla ja siimoilla (LHP, LHM, LLS, LLD, LL, LTL ja LX) pyytävien alusten vuotuisesta kokonaissaaliista, lukuun ottamatta pilkkupagellia ja syvänmerenkatkarapua.

(22)

Adrianmerta koskevissa uusissa yhteisissä suosituksissa ehdotetaan, että sovelletaan de minimis -poikkeusta seuraavasti: meribassia (Dicentrarchus labrax), rengassargia (Diplodus annularis), nokkasargia (Diplodus puntazzo), isosargia (Diplodus sargus), kaulussargia (Diplodus vulgaris), meriahvenia (Epinephelus spp.), marmoripagellia (Lithognathus mormyrus), täpläpagellia (Pagellus acarne), pilkkupagellia (Pagellus bogaraveo), punapagellia (Pagellus erythrinus), pargoa (Pagrus pagrus), hylkyahventa (Polyprion americanus), kultaotsa-ahventa(Sparus aurata) ja syvänmerenkatkarapua (Parapenaeus longirostris) enintään viisi prosenttia vuonna 2019 kyseisiä lajeja pohjatrooleilla (OTB, OTT, PTB, TBN, TBS, TB, OT, PT ja TX) pyytävien alusten vuotuisista kokonaissaaliista; enintään kolme prosenttia vuonna 2019 kyseisiä lajeja tavallisilla verkoilla ja riimuverkoilla (GNS, GN, GND, GNC, GTN, GTR ja GEN) pyytävien alusten vuotuisesta kokonaissaaliista, lukuun ottamatta syvänmerenkatkarapua mutta mukaan lukien meriantura; ja enintään yksi prosentti vuonna 2019 kyseisiä lajeja koukuilla ja siimoilla (LHP, LHM, LLS, LLD, LL, LTL ja LX) pyytävien alusten vuotuisesta kokonaissaaliista, lukuun ottamatta pilkkupagellia ja syvänmerenkatkarapua mutta mukaan lukien meriantura.

(23)

Kaakkoista Välimerta koskevassa uudessa yhteisessä suosituksessa ehdotetaan, että sovelletaan de minimis -poikkeusta seuraavasti: meribassia (Dicentrarchus labrax), rengassargia (Diplodus annularis), nokkasargia (Diplodus puntazzo), isosargia (Diplodus sargus), kaulussargia (Diplodus vulgaris), meriahvenia (Epinephelus spp.), marmoripagellia (Lithognathus mormyrus), täpläpagellia (Pagellus acarne), pilkkupagellia (Pagellus bogaraveo), punapagellia (Pagellus erythrinus), pargoa (Pagrus pagrus), hylkyahventa (Polyprion americanus), merianturaa (Solea solea) ja kultaotsa-ahventa (Sparus aurata) enintään viisi prosenttia vuonna 2019 kyseisiä lajeja pohjatrooleilla (OTB, OTT, PTB, TBN, TBS, TB, OT, PT ja TX) pyytävien alusten vuotuisista kokonaissaaliista; enintään 3 prosenttia vuonna 2019 kyseisiä lajeja tavallisilla verkoilla ja riimuverkoilla (GNS, GN, GND, GNC, GTN, GTR ja GEN) pyytävien alusten vuotuisesta kokonaissaaliista; ja enintään 1 prosentti vuonna 2019 kyseisiä lajeja koukuilla ja siimoilla (LHP, LHM, LLS, LLD, LL, LTL ja LX) pyytävien alusten vuotuisesta kokonaissaaliista, lukuun ottamatta pilkkupagellia.

(24)

Lisäksi kolmessa uudessa yhteisessä suosituksessa ehdotetaan, että jatketaan de minimis -poikkeuksen soveltamista seuraavasti: sardellia (Engraulis encrasicolus), sardiinia (Sardina pilchardus), makrillia (Scomber spp.) ja piikkimaktrillia (Trachurus spp.) enintään viisi prosenttia vuonna 2019 kyseisiä lajeja pohjatrooleilla (OTB, OTT, PTB, TBN, TBS, TB, OT, PT ja TX) pyytävien alusten vuotuisesta kokonaissaaliista läntisellä Välimerellä, Adrianmerellä ja kaakkoisella Välimerellä.

(25)

STECF totesi, että johdanto-osan 21, 22 ja 23 kappaleessa mainitut poikkeukset kattavat laajan joukon lajeja, joiden poisheittämisasteet vaihtelevat suuresti, ja ettei pyydettyjen poikkeusten tueksi ollut esitetty erityistä tietoa. Komissio korostaa kuitenkin, että kyseisiä poikkeuksia sovelletaan lajiryhmiin, jotka kattavat kaikki muut lajit, joihin sovelletaan asetuksen (EY) N:o 1967/2006 liitteessä III määriteltyjä säilyttämisen vähimmäiskokoja muttei tässä vaiheessa saalisrajoituksia; tästä syystä asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 8 ja 9 kohtaa ei sovelleta. Lisäksi näitä lajeja pyydetään samana ajankohtana ja erittäin vaihtelevissa määrissä, mikä hankaloittaa yhden kannan strategiaa. Näitä lajeja pyytävät alukset ovat pienimuotoisen kalastuksen aluksia, ja nämä lajit puretaan eri purkamispaikoissa maantieteellisesti laajalla rannikkoalueella; siksi on hyvin todennäköistä, että tahattomien saaliiden käsittelystä aiheutuvat kustannukset nousevat suhteettoman suuriksi purkamisvelvoitteen täysimääräisen täytäntöönpanon alkuvuosina. Huomioon olisi otettava myös se, että periaatteessa poikkeukset jäävät sallittuja enimmäisrajoja alhaisemmiksi. Tässä yhteydessä komissio katsoo, että kyseiset de minimis -poikkeukset olisi otettava käyttöön ainoastaan yhdeksi vuodeksi. Jäsenvaltioiden olisi toimitettava komissiolle asiaa koskevaa tietoa 1 päivään toukokuuta 2019 mennessä, jotta STECF voi arvioida kattavasti vapautusten perusteita ja komissio voi toteuttaa uudelleentarkastelun.

(26)

Lisäksi komissio toteaa, että jäsenvaltiot pyrkivät lisäämään pyydysten valikoivuutta nykyisten tutkimusohjelmien tulosten mukaisesti, jotta voidaan vähentää ja rajoittaa tahattomia saaliita ja erityisesti säilyttämisen vähimmäisviitekokojen alle jääviä saaliita.

(27)

Komissio toteaa myös, että läntistä Välimerta koskevan yhteisen suosituksen mukaisesti asianomaiset jäsenvaltiot kannustavat käyttämään troolinperää ja/tai pidennysosaa, joka on/jotka ovat tyypiltään T90 ja silmäkooltaan 50 millimetriä, ja jatkamaan reaaliaikaisen kalastuskiellon kokeita.

(28)

Uusissa yhteisissä suosituksissa ehdotetut toimenpiteet ovat linjassa asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 4 kohdan, 15 artiklan 5 kohdan c alakohdan ja 18 artiklan 3 kohdan kanssa ja voidaan siten sisällyttää delegoidussa asetuksessa (EU) 2017/86 vahvistettuun poisheittämissuunnitelmaan.

(29)

Komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2018/161 (6) vahvistetaan de minimis -poikkeukset sellaisten pienten pelagisten lajien kalastusten osalta, jotka kalastavat kohdennetusti näitä lajeja. Sen sijaan de minimis -poikkeukset, jotka koskevat pohjakalastuksessa pyydettyjen pienten pelagisten lajien sivusaaliita, olisi sisällytettävä delegoituun asetukseen (EU) 2017/86.

(30)

Sen vuoksi komission delegoitua asetusta (EU) N:o 2017/86 olisi muutettava.

(31)

Koska tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet vaikuttavat suoraan unionin alusten kalastuskauden suunnitteluun ja kalastuskauden taloudelliseen toimintaan, asetuksen olisi tultava voimaan heti sen julkaisemisen jälkeen. Tätä asetusta olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2019,

(1)

Neuvoston asetuksessa (EU) 2018/120 (2) säädetään kiintiöistä vuodeksi 2018.

(2)

Komission saamien tietojen mukaan tämän asetuksen liitteessä tarkoitetun jäsenvaltion lipun alla purjehtivien tai kyseisessä jäsenvaltiossa rekisteröityjen alusten mainitussa liitteessä tarkoitetun kalakannan saaliit ovat täyttäneet vuoden 2018 kiintiön.

(3)

Sen vuoksi on tarpeen kieltää kyseisen kannan kalastus,

(1)

Neuvoston asetuksessa (EU) 2018/120 (2) säädetään kiintiöistä vuodeksi 2018.

(2)

Komission saamien tietojen mukaan tämän asetuksen liitteessä tarkoitetun jäsenvaltion lipun alla purjehtivien tai kyseisessä jäsenvaltiossa rekisteröityjen alusten mainitussa liitteessä tarkoitetun kalakannan saaliit ovat täyttäneet vuoden 2018 kiintiön.

(3)

Sen vuoksi on tarpeen kieltää kyseisen kannan kalastus,

(1)

Neuvoston asetuksessa (EU) 2018/120 (2) säädetään kiintiöistä vuodeksi 2018.

(2)

Komission saamien tietojen mukaan tämän asetuksen liitteessä tarkoitetun jäsenvaltion lipun alla purjehtivien tai kyseisessä jäsenvaltiossa rekisteröityjen alusten mainitussa liitteessä tarkoitetun kalakannan saaliit ovat täyttäneet vuoden 2018 kiintiön.

(3)

Sen vuoksi on tarpeen kieltää kyseisen kannan kalastus,

(1)

Neuvoston asetuksessa (EU) 2018/120 (2) säädetään kiintiöistä vuodeksi 2018.

(2)

Komission saamien tietojen mukaan tämän asetuksen liitteessä tarkoitetun jäsenvaltion lipun alla purjehtivien tai kyseisessä jäsenvaltiossa rekisteröityjen alusten mainitussa liitteessä tarkoitetun kalakannan saaliit ovat täyttäneet vuoden 2018 kiintiön.

(3)

Sen vuoksi on tarpeen kieltää kyseisen kannan kalastus,

(1)

Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 (2) liitteenä olevan yhdistetyn nimikkeistön yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi on tarpeen antaa tämän asetuksen liitteessä esitetyn tavaran luokittelua koskevia säännöksiä.

(2)

Asetuksessa (ETY) N:o 2658/87 vahvistetaan yhdistetyn nimikkeistön yleiset tulkintasäännöt. Näitä sääntöjä sovelletaan myös kaikkiin muihin nimikkeistöihin, jotka perustuvat kokonaan tai osittain yhdistettyyn nimikkeistöön taikka joissa siihen mahdollisesti lisätään alajakoja ja jotka vahvistetaan unionin erityissäännöksillä tavaroiden kauppaa koskevien tariffimääräysten tai muiden toimenpiteiden soveltamiseksi.

(3)

Mainittujen yleisten tulkintasääntöjen mukaan on tämän asetuksen liitteen taulukossa olevassa sarakkeessa 1 esitetty tavara luokiteltava sarakkeen 2 CN-koodiin sarakkeesta 3 ilmenevin perustein.

(4)

On aiheellista säätää, että sitovien tariffitietojen haltija voi asetuksen (EU) N:o 952/2013 34 artiklan 9 kohdan mukaisesti vielä tietyn ajan käyttää sellaisia sitovia tariffitietoja, jotka on annettu tässä asetuksessa tarkoitetusta tavarasta mutta jotka eivät ole tämän asetuksen säännösten mukaisia. Mainitun ajan olisi oltava kolme kuukautta.

(5)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat tullikoodeksikomitean lausunnon mukaiset,

(1)

Jotta voitaisiin ottaa huomioon uuden eurooppalaisen ajosyklin, jäljempänä ’NEDC’, ja uuden yhdenmukaistetun kevyiden hyötyajoneuvojen kansainvälisen testimenetelmän, jäljempänä ’WLTP’ mukaisesti mitattujen hiilidioksidipäästöjen ero, otettiin komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2017/1152 (2) käyttöön menetelmä, jolla muodostetaan korrelaatio näin mitattujen hiilidioksidipäästöjen välille kevyiden hyötyajoneuvojen osalta.

(2)

Korrelaatiomenetelmällä on määrä saada tulokset, joilla varmistetaan, että asetuksessa (EU) N:o 510/2011 vahvistetut vähennysvaatimukset ovat vanhassa ja uudessa testausmenettelyssä tiukkuudeltaan vertailukelpoisia. Hyväksyntäviranomaisten ja tutkimuslaitosten olisi sen vuoksi yhdessä valmistajien kanssa pyrittävä varmistamaan, että tämän asetuksen soveltamiseksi suoritettavat WLTP- ja NEDC-testit tehdään noudattaen sellaisia testivaatimuksia, jotka ovat vertailukelpoisia ja johdonmukaisia suhteessa tämän asetuksen tavoitteeseen.

(3)

Sen vuoksi on tarpeen selkeyttää tiettyjä näkökohtia WLTP-testivaatimuksissa, joita olisi sovellettava korrelaatioihin, jotka tehdään vuonna 2020 ensirekisteröityjen ajoneuvojen hiilidioksidipäästötietojen seurantaan tarvittavien WLTP- ja NEDC-pohjaisten tietojen saamiseksi. Näitä selvennyksiä olisi sovellettava rajoittamatta komission asetuksessa (EU) 2017/1151 (3) säädettyjen menettelyn ja vaatimusten soveltamista ja vaikuttamatta sillä perusteella myönnettyjen tyyppihyväksyntien voimassaoloon.

(4)

Lisäksi on tarpeen määrittää valmistajien WLTP-pohjaista tyyppihyväksyntää varten ilmoittamien ja asetuksen (EU) 2017/1151 mukaisesti mitattujen hiilidioksidipäästöarvojen välinen ero vuonna 2020. Siksi olisi vaadittava, että valmistajat laskevat ja ilmoittavat komissiolle kaikkien kalenterivuonna 2020 rekisteröityjen uusien kevyiden hyötyajoneuvojen WLTP-pohjaiset hiilidioksidipäästöarvot, joiden määrittämisessä käytetään interpolointimenetelmän syöttötietoina ajoneuvoista H ja L mitattuja arvoja.

(5)

On kuitenkin pieni määrä interpolointiperheitä, joiden osalta on vuonna 2020 käytettävissä vain ajoneuvosta H mitatut arvot. Näiden perheiden määrää olisi seurattava tarkasti, ja komission olisi harkittava niiden jättämistä vuoden 2020 vertailutietojen laskennan ulkopuolelle, jos tällaisten perheiden määrä kasvaa huomattavasti vuoden 2018 tilanteeseen verrattuna.

(6)

Päästötestauksen avoimuutta olisi parannettava, ja sen vuoksi komission saataville olisi asetettava WLTP-testien tiedot ja korrelaatiotulokset. Niiden avulla komissio pystyy nopeasti kartoittamaan mahdolliset menettelyjen täytäntöönpanoon liittyvät epäjohdonmukaisuudet ja puuttumaan niihin. Sen vuoksi olisi kustakin tehdystä WLTP-testistä täytettävä syöttötietomatriisi ja toimitettava se komissiolle kokonaisuudessaan osana korrelaatiovälineen tietojen vaihtoa. Luottamuksellisuuden varmistamiseksi tämä syöttötietotiedosto olisi salattava sen lähettämistä varten.

(7)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat ilmastonmuutoskomitean lausunnon mukaiset,

(1)

Jotta voitaisiin ottaa huomioon uuden eurooppalaisen ajosyklin, jäljempänä ’NEDC’, ja uuden yhdenmukaistetun kevyiden hyötyajoneuvojen kansainvälisen testimenetelmän, jäljempänä ’WLTP’, mukaisesti mitattujen hiilidioksidipäästöjen ero, otettiin komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2017/1153 (2) käyttöön menetelmä, jolla muodostetaan korrelaatio näin mitattujen hiilidioksidipäästöjen välille henkilöautojen osalta.

(2)

Korrelaatiomenetelmällä on määrä saada tulokset, joilla varmistetaan, että asetuksessa (EY) N:o 443/2009 vahvistetut vähennysvaatimukset ovat vanhassa ja uudessa testausmenettelyssä tiukkuudeltaan vertailukelpoisia. Hyväksyntäviranomaisten ja tutkimuslaitosten olisi sen vuoksi yhdessä valmistajien kanssa pyrittävä varmistamaan, että tämän asetuksen soveltamiseksi suoritettavat WLTP- ja NEDC-testit tehdään noudattaen sellaisia testivaatimuksia, jotka ovat vertailukelpoisia ja johdonmukaisia suhteessa tämän asetuksen tavoitteeseen.

(3)

Sen vuoksi on tarpeen selkeyttää tiettyjä näkökohtia WLTP-testivaatimuksissa, joita olisi sovellettava korrelaatioihin, jotka tehdään vuonna 2020 ensirekisteröityjen ajoneuvojen hiilidioksidipäästötietojen seurantaan tarvittavien WLTP- ja NEDC-pohjaisten tietojen saamiseksi. Näitä selvennyksiä olisi sovellettava rajoittamatta komission asetuksessa (EU) 2017/1151 (3) säädettyjen menettelyn ja vaatimusten soveltamista ja vaikuttamatta sillä perusteella myönnettyjen tyyppihyväksyntien voimassaoloon.

(4)

Lisäksi on tarpeen määrittää valmistajien päästötyyppihyväksyntää varten ilmoittamien ja asetuksen (EU) 2017/1151 mukaisesti mitattujen hiilidioksidipäästöarvojen välinen ero vuonna 2020. Siksi olisi vaadittava, että valmistajat laskevat ja ilmoittavat komissiolle kaikkien kalenterivuonna 2020 rekisteröityjen uusien henkilöautojen WLTP-pohjaiset hiilidioksidipäästöarvot, joiden määrittämisessä käytetään interpolointimenetelmän syöttötietoina ajoneuvoista H ja L mitattuja arvoja.

(5)

On kuitenkin pieni määrä interpolointiperheitä, joiden osalta on vuonna 2020 käytettävissä vain ajoneuvosta H mitatut arvot. Näiden perheiden määrää olisi seurattava tarkasti, ja komission olisi harkittava niiden jättämistä vuoden 2020 vertailutietojen laskennan ulkopuolelle, jos tällaisten perheiden määrä kasvaa huomattavasti vuoden 2018 tilanteeseen verrattuna.

(6)

Päästötestauksen avoimuutta olisi parannettava, ja sen vuoksi komission saataville olisi asetettava WLTP-testien tiedot ja korrelaatiotulokset. Niiden avulla komissio pystyy nopeasti kartoittamaan mahdolliset menettelyjen täytäntöönpanoon liittyvät epäjohdonmukaisuudet ja puuttumaan niihin. Sen vuoksi olisi kustakin tehdystä WLTP-testistä täytettävä syöttötietomatriisi ja toimitettava se komissiolle kokonaisuudessaan osana korrelaatiovälineen tietojen vaihtoa. Luottamuksellisuuden varmistamiseksi tämä syöttötietotiedosto olisi salattava sen lähettämistä varten.

(7)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat ilmastonmuutoskomitean lausunnon mukaiset,

(1)

Komission asetuksessa (EY) N:o 1484/95 (3) vahvistetaan siipikarjanliha- ja muna-alan sekä muna-albumiinin tuonnissa sovellettavien lisätullien järjestelmän soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt sekä edustavat hinnat.

(2)

Siipikarjanliha- ja muna-alan tuotteiden ja muna-albumiinin edustavien hintojen määrittämisen perustana olevien tietojen säännöllinen seuranta osoittaa, että on aiheellista muuttaa tiettyjen tuotteiden edustavat tuontihinnat ottaen huomioon hintojen vaihtelu alkuperän mukaan.

(3)

Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 1484/95 olisi muutettava.

(4)

Koska on tarpeen varmistaa, että tätä toimenpidettä sovelletaan mahdollisimman pian päivitettyjen tietojen saataville asettamisen jälkeen, tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan,

(1)

Komission päätöksellä 2007/701/EY (2) sallitaan muuntogeenistä maissia NK603 × MON 810, jäljempänä ’maissi NK603 × MON 810’, sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen elintarvikkeiden ja rehujen saattaminen markkinoille. Kyseisen luvan soveltamisala kattaa myös sellaisten maissia NK603 × MON 810 sisältävien tai siitä koostuvien tuotteiden markkinoille saattamisen, jotka eivät ole elintarvikkeita ja rehuja ja joita käytetään samoihin käyttötarkoituksiin kuin mitä tahansa muuta maissia, lukuun ottamatta viljelyä.

(2)

Monsanto Europe NV/S.A. toimitti komissiolle 20 päivänä lokakuuta 2016 hakemuksen kyseisen luvan uusimiseksi asetuksen (EY) N:o 1829/2003 11 ja 23 artiklan mukaisesti.

(3)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä ’EFSA’, antoi 26 päivänä helmikuuta 2018 puoltavan lausunnon (3) asetuksen (EY) N:o 1829/2003 6 ja 18 artiklan mukaisesti. Se totesi, ettei uusimista koskeva hakemus sisällä näyttöä sellaisista uusista vaaroista, muutoksista altistumisessa tai tieteellisistä epävarmuustekijöistä, joiden vuoksi olisi muutettava päätelmiä, jotka maissista NK603 × MON 810 on annettu alkuperäisessä riskinarviossa, jonka EFSA hyväksyi vuonna 2005 (4).

(4)

EFSA tarkasteli 26 päivänä helmikuuta 2018 antamassaan lausunnossa kaikkia niitä kysymyksiä ja huolenaiheita, joita jäsenvaltiot olivat tuoneet esiin asetuksen (EY) N:o 1829/2003 6 artiklan 4 kohdassa ja 18 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun kansallisten toimivaltaisten viranomaisten kuulemisen yhteydessä.

(5)

EFSA totesi myös, että hakijan toimittama ympäristövaikutusten seurantasuunnitelma, joka sisältää yleisen seurantasuunnitelman, on tuotteiden suunniteltujen käyttötarkoitusten mukainen.

(6)

Nämä seikat huomioon ottaen markkinoille saattamista koskeva lupa olisi uusittava seuraavien osalta: maissia NK603 × MON 810 sisältävät, siitä koostuvat tai siitä valmistetut elintarvikkeet ja niiden ainesosat, maissia NK603 × MON 810 sisältävät, siitä koostuvat tai siitä valmistetut rehut sekä maissia NK603 × MON 810 sisältävät tai siitä koostuvat tuotteet, jotka eivät ole elintarvikkeita ja rehuja ja joita käytetään samoihin käyttötarkoituksiin kuin mitä tahansa muuta maissia, lukuun ottamatta viljelyä.

(7)

Maissille NK603 × MON 810 on annettu yksilöllinen tunniste komission asetuksen (EY) N:o 65/2004 (5) mukaisesti maissin NK603 × MON 810 alkuperäisen luvan yhteydessä. Kyseistä yksilöllistä tunnistetta olisi käytettävä edelleen.

(8)

EFSA:n antaman lausunnon perusteella tämän päätöksen kattamien tuotteiden osalta ei näytä olevan tarpeen soveltaa muita erityisiä merkitsemisvaatimuksia kuin ne, joista säädetään asetuksen (EY) N:o 1829/2003 13 artiklan 1 kohdassa ja 25 artiklan 2 kohdassa ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1830/2003 (6) 4 artiklan 6 kohdassa. Sen varmistamiseksi, että maissia NK603 × MON 810 sisältävien tai siitä koostuvien tuotteiden käyttö säilyy tällä päätöksellä myönnetyn luvan rajoissa, tällaiset tuotteet, lukuun ottamatta elintarvikekäyttöön tarkoitettuja tuotteita, olisi kuitenkin merkittävä selkeällä maininnalla siitä, ettei niitä ole tarkoitettu viljelykäyttöön.

(9)

Jotta voidaan ottaa huomioon ympäristövaikutusten seurantasuunnitelmassa esitettyjen toimien täytäntöönpano ja tulokset, luvanhaltijan olisi toimitettava vuotuiset raportit komission päätöksessä 2009/770/EY (7) vahvistettujen raportointilomakevaatimusten mukaisesti.

(10)

EFSA:n lausunto ei oikeuta erityisten ehtojen tai rajoitusten asettamista elintarvikkeiden ja rehujen markkinoille saattamiselle ja/tai käytölle ja käsittelylle, mukaan lukien markkinoille saattamisen jälkeistä seurantaa koskevat vaatimukset ihmisten ja eläinten ravintoa koskevan käyttötarkoituksen osalta.

(11)

Kaikki tuotteiden lupaa koskevat asiaankuuluvat tiedot olisi kirjattava asetuksen (EY) N:o 1829/2003 28 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun yhteisön muuntogeenisten elintarvikkeiden ja rehujen rekisteriin.

(12)

Tästä päätöksestä on ilmoitettava bioturvallisuuden tiedonvälitysjärjestelmän kautta biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen Cartagenan bioturvallisuuspöytäkirjan sopimuspuolille Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1946/2003 (8) 9 artiklan 1 kohdan ja 15 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisesti.

(13)

Pysyvä kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitea ei ole antanut lausuntoa puheenjohtajansa asettamassa määräajassa. Tämä täytäntöönpanosäädös katsottiin tarpeelliseksi, ja puheenjohtaja toimitti sen muutoksenhakukomitean käsiteltäväksi. Muutoksenhakukomitea ei antanut lausuntoa,

(1)

Monsanto Europe SA/N.V. toimitti yrityksen Monsanto Company puolesta 26 päivänä marraskuuta 2013 Belgian kansalliselle toimivaltaiselle viranomaiselle asetuksen (EY) N:o 1829/2003 5 ja 17 artiklan mukaisesti hakemuksen muuntogeenistä maissia MON 87427 × MON 89034 × 1507 × MON 88017 × 59122 sisältävien, siitä koostuvien tai siitä valmistettujen elintarvikkeiden, elintarvikkeiden ainesosien ja rehun saattamiseksi markkinoille, jäljempänä ’hakemus’. Hakemus kattoi myös muuntogeenistä maissia MON 87427 × MON 89034 × 1507 × MON 88017 × 59122 sisältävien tai siitä koostuvien tuotteiden saattamisen markkinoille muuhun kuin elintarvike- ja rehukäyttöön, viljelyä lukuun ottamatta.

(2)

Lisäksi hakemus kattoi sellaisten tuotteiden markkinoille saattamisen, jotka sisältävät kaksikymmentäviisi yksittäisten muunnostapahtumien geenimuunnosyhdistelmää, jotka muodostavat maissin MON 87427 × MON 89034 × 1507 × MON 88017 × 59122, koostuvat niistä tai on valmistettu niistä. Näistä geenimuunnosyhdistelmistä kahdelletoista on jo myönnetty lupa: 1507 x 59122, jolle myönnettiin lupa komission täytäntöönpanopäätöksellä (EU) 2018/1110 (2); MON 89034 × MON 88017, jolle myönnettiin lupa komission päätöksellä 2011/366/EU (3); MON 87427 × MON 89034, jolle myönnettiin lupa komission päätöksellä (EU) 2018/1111 (4); ja MON 89034 × 1507 × MON 88017 × 59122, MON 89034 × 1507 × MON 88017, MON 89034 × 1507 × 59122, MON 89034 × MON 88017 × 59122, 1507 × MON 88017 × 59122, MON 89034 × 1507, MON 89034 × 59122, 1507 × MON 88017, MON 88017 × 59122, jolle myönnettiin lupa komission täytäntöönpanopäätöksellä 2013/650/EU (5).

(3)

Monsanto Europe SA/N.V., joka on jo luvan saaneista kahdestatoista geenimuunnosyhdistelmästä yhden, geenimuunnosyhdistelmän MON 89034 × MON 88017, luvanhaltija, pyysi komissiota kumoamaan päätöksen 2011/366/EU ja sisällyttämään sen tämän päätöksen soveltamisalaan.

(4)

Kyseinen päätös kattaa neljätoista geenimuunnosyhdistelmää: neljä geenimuunnosyhdistelmää, jotka sisältävät neljä muunnostapahtumaa (MON 87427 × MON 89034 × 1507 × MON 88017, MON 87427 × MON 89034 × 1507 × 59122, MON 87427 × MON 89034 × MON 88017 × 59122 ja MON 87427 × 1507 × MON 88017 × 59122); kuusi geenimuunnosyhdistelmää, jotka sisältävät kolme muunnostapahtumaa (MON 87427 × MON 89034 × 1507, MON 87427 × MON 89034 × MON 88017, MON 87427 × MON 89034 × 59122, MON 87427 × 1507 × MON 88017, MON 87427 × 1507 × 59122 ja MON 87427 × MON 88017 × 59122); ja neljä geenimuunnosyhdistelmää, jotka sisältävät kaksi muunnostapahtumaa (MON 87427 × 1507, MON 87427 × MON 88017, MON 87427 × 59122 ja MON 89034 × MON 88017).

(5)

Hakemus sisälsi asetuksen (EY) N:o 1829/2003 5 artiklan 5 kohdan ja 17 artiklan 5 kohdan mukaisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/18/EY (6) liitteessä II vahvistettujen periaatteiden mukaisesti suoritetun riskinarvioinnin tiedot ja päätelmät sekä mainitun direktiivin liitteissä III ja IV edellytetyt tiedot. Lisäksi hakemus sisälsi direktiivin 2001/18/EY liitteen VII mukaisen ympäristövaikutusten seurantasuunnitelman.

(6)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä ’EFSA’, antoi 5 päivänä syyskuuta 2017 puoltavan lausunnon asetuksen (EY) N:o 1829/2003 (7) 6 ja 18 artiklan mukaisesti. EFSA totesi, että muuntogeeninen maissi MON 87427 × MON 89034 × 1507 × MON 88017 × 59122 on yhtä turvallista ja ravitsevaa kuin geneettisesti muuntamaton vertailukohde ja testatut geneettisesti muuntamattomat vertailulajikkeet hakemuksen soveltamisalalla. Aiemmin arvioitujen geenimuunnosyhdistelmien osalta ei todettu uusia turvallisuushuolia, ja kyseisiä geenimuunnosyhdistelmiä koskevat aiemmat päätelmät pysyvät voimassa. Muiden geenimuunnosyhdistelmien osalta EFSA totesi, että niiden oletetaan olevan yhtä turvallisia ja ravitsevia kuin yksittäisten geenimuunnostapahtumien MON 87427, MON 89034, 1507, MON 88017 ja 59122, aiemmin arvioitujen geenimuunnosyhdistelmien ja viisi muunnostapahtumaa sisältävän maissin MON 87427 × MON 89034 × 1507 × MON 88017 × 59122.

(7)

Lausunnossaan EFSA tarkasteli kaikkia niitä kysymyksiä ja huolenaiheita, joita jäsenvaltiot olivat tuoneet esiin asetuksen (EY) N:o 1829/2003 6 artiklan 4 kohdassa ja 18 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuissa kansallisten toimivaltaisten viranomaisten antamissa lausunnoissa.

(8)

EFSA totesi myös, että hakijan toimittama ympäristövaikutusten seurantasuunnitelma, joka sisältää yleisen seurantasuunnitelman, on tuotteiden esitettyjen käyttötarkoitusten mukainen. Komissio on kuitenkin tarkistanut seurantasuunnitelmaa EFSAn suosituksen mukaisesti niin, että se kattaa myös geenimuunnosyhdistelmät, joihin sovelletaan tätä päätöstä.

(9)

Kyseiset seikat huomioon ottaen muuntogeenistä maissia MON 87427 × MON 89034 × 1507 × MON 88017 × 59122 ja sen neljäätoista mahdollista geenimuunnosyhdistelmää, jotka mainitaan johdanto-osan 4 kappaleessa ja luetellaan hakemuksessa, sisältävien, niistä koostuvien tai niistä valmistettujen tuotteiden markkinoille saattamiseen olisi myönnettävä lupa.

(10)

Päätös 2011/366/EU olisi yksinkertaistamisen vuoksi kumottava.

(11)

Jokaiselle tämän päätöksen soveltamisalaan kuuluvalle muuntogeeniselle organismille olisi osoitettava yksilöllinen tunniste komission asetuksen (EY) N:o 65/2004 (8) mukaisesti. Päätöksellä 2011/366/EU annettua yksilöllistä tunnistetta olisi käytettävä edelleen.

(12)

EFSAn antaman lausunnon perusteella tämän päätöksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden osalta ei näytä olevan tarpeen esittää muita erityisiä merkitsemisvaatimuksia kuin ne, joista säädetään asetuksen (EY) N:o 1829/2003 13 artiklan 1 kohdassa ja 25 artiklan 2 kohdassa ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1830/2003 (9) 4 artiklan 6 kohdassa. Jotta kuitenkin varmistetaan, että näiden tuotteiden käyttö pysyy tällä päätöksellä myönnetyn luvan rajoissa, kyseisten tuotteiden, elintarvikekäyttöön tarkoitettuja lukuun ottamatta, merkinnöissä olisi oltava selkeä maininta, että kyseisiä tuotteita ei ole tarkoitettu viljelykäyttöön.

(13)

Luvanhaltijan edellytetään toimittavan vuosittain raportit ympäristövaikutusten seurantasuunnitelmassa esitettyjen toimien täytäntöönpanosta ja tuloksista. Tulokset olisi esitettävä komission päätöksessä 2009/770/EY (10) vahvistettujen raportointilomakkeita koskevien vaatimusten mukaisesti.

(14)

EFSAn lausunnon perusteella ei ole tarpeen asettaa markkinoille saattamista koskevia erityisiä ehtoja tai rajoituksia ja/tai käyttöä ja käsittelyä koskevia erityisiä ehtoja tai rajoituksia, markkinoille saattamisen jälkeen toteutettavaa elintarvikkeiden ja rehun kulutuksen seurantaa koskevat vaatimukset mukaan luettuina, eikä asettaa tiettyjen ekosysteemien tai ympäristöjen ja/tai maantieteellisten alueiden suojelua koskevia erityisiä ehtoja asetuksen (EY) N:o 1829/2003 6 artiklan 5 kohdan e alakohdan ja 18 artiklan 5 kohdan e alakohdan mukaisesti.

(15)

Kaikki tuotteiden lupaa koskevat asiaankuuluvat tiedot olisi kirjattava asetuksen (EY) N:o 1829/2003 28 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun yhteisön muuntogeenisten elintarvikkeiden ja rehujen rekisteriin.

(16)

Tästä päätöksestä on ilmoitettava bioturvallisuuden tiedonvälitysjärjestelmän kautta biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen Cartagenan bioturvallisuuspöytäkirjan sopimuspuolille Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1946/2003 (11) 9 artiklan 1 kohdan ja 15 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisesti.

(17)

Pysyvä kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitea ei ole antanut lausuntoa puheenjohtajansa asettamassa määräajassa. Täytäntöönpanosäädös katsottiin tarpeelliseksi, ja puheenjohtaja toimitti sen muutoksenhakukomitean käsiteltäväksi. Muutoksenhakukomitea ei antanut lausuntoa,