(1)

Unioni on asettanut tavoitteekseen pitää yllä ja kehittää vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta.

(2)

Oikeudellinen yhteistyö unionissa rikosoikeuden alalla perustuu tuomioistuinten tuomioiden ja oikeusviranomaisten päätösten vastavuoroisen tunnustamisen periaatteeseen, jota on Tampereella 15 ja 16 päivänä lokakuuta 1999 pidetyn Eurooppa-neuvoston kokouksen jälkeen yleisesti pidetty rikosoikeudellisen yhteistyön kulmakivenä unionissa.

(3)

Rikoksentekovälineiden ja rikoshyödyn jäädyttäminen ja menetetyksi tuomitseminen ovat tehokkaimpia keinoja torjua rikollisuutta. Unioni on sitoutunut tehostamaan rikollisten varojen tunnistamista, menetetyksi tuomitsemista ja uudelleenkäyttöä Tukholman ohjelman ”Avoin ja turvallinen Eurooppa kansalaisia ja heidän suojeluaan varten” (2) mukaisesti.

(4)

Koska rikollisuus on usein rajat ylittävää, tehokas rajat ylittävä yhteistyö on olennaisen tärkeää, jotta rikoksentekovälineet ja rikoshyöty voidaan jäädyttää ja tuomita menetetyiksi.

(5)

Jäädyttämispäätösten ja menetetyksi tuomitsemista koskevien päätösten vastavuoroista tunnustamista koskevan unionin nykyisen oikeuskehyksen muodostavat neuvoston puitepäätökset 2003/577/YOS (3) ja 2006/783/YOS (4).

(6)

Komission kertomukset puitepäätösten 2003/577/YOS ja 2006/783/YOS täytäntöönpanosta osoittavat, että jäädyttämispäätösten ja menetetyksi tuomitsemista koskevien päätösten vastavuoroista tunnustamista koskeva nykyinen järjestelmä ei ole täysin toimiva. Näiden puitepäätösten täytäntöönpano ja soveltaminen jäsenvaltioissa ei ole yhdenmukaista, minkä vuoksi vastavuoroinen tunnustaminen on riittämätöntä ja rajat ylittävä yhteistyö epätyydyttävää.

(7)

Jäädyttämispäätösten ja menetetyksi tuomitsemista koskevien päätösten vastavuoroista tunnustamista koskeva unionin oikeuskehys ei ole pysynyt unionin ja kansallisten lainsäädäntöjen viimeaikaisen kehityksen tasalla. Erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2014/42/EU (5) vahvistetaan omaisuuden jäädyttämistä ja menetetyksi tuomitsemista koskevat vähimmäissäännöt. Nämä vähimmäissäännöt koskevat rikoshyödyn ja rikoksentekovälineiden menetetyksi tuomitsemista, myös siinä tapauksessa, että epäilty tai syytetty on sairas tai paennut, kun rikoksen vuoksi on jo aloitettu rikosoikeudellinen menettely, laajennettua menetetyksi tuomitsemista ja kolmansille osapuolille siirrettyjen varojen menetetyksi tuomitsemista. Nämä vähimmäissäännöt koskevat myös omaisuuden jäädyttämistä sen mahdollista myöhempää menetetyksi tuomitsemista varten. Kyseisessä direktiivissä säädettyjen jäädyttämistä ja menetetyksi tuomitsemista koskevien toimenpiteiden olisi kuuluttava myös vastavuoroista tunnustamista koskevan oikeuskehyksen piiriin.

(8)

Euroopan parlamentti ja neuvosto totesivat direktiivin 2014/42/EU hyväksymisen yhteydessä annetussa lausumassa, että toimiva jäädyttämisen ja menetetyksi tuomitsemisen järjestelmä unionissa liittyy erottamattomasti hyvin toimivaan jäädyttämispäätösten ja menetetyksi tuomitsemista koskevien päätösten vastavuoroiseen tunnustamiseen. Ottaen huomioon tarpeen luoda unioniin rikoksentekovälineiden ja rikoshyödyn jäädyttämistä ja menetetyksi tuomitsemista koskeva kattava järjestelmä Euroopan parlamentti ja neuvosto pyysivät komissiota esittämään jäädyttämispäätösten ja menetetyksi tuomitsemista koskevien päätösten vastavuoroista tunnustamista koskevan säädösehdotuksen.

(9)

Komissio katsoi 28 päivänä huhtikuuta 2015 antamassaan tiedonannossa ”Euroopan turvallisuusagenda”, että rikosasioissa tehtävä oikeudellinen yhteistyö perustuu tehokkaisiin rajat ylittäviin välineisiin ja että tuomioiden ja oikeudellisten päätösten vastavuoroinen tunnustaminen on turvallisuuskehyksen keskeinen osatekijä. Komissio myös muistutti, että jäädyttämispäätösten ja menetetyksi tuomitsemista koskevien päätösten vastavuoroista tunnustamista olisi parannettava.

(10)

Komissio antoi 2 päivänä helmikuuta 2016 tiedonannon ”Toimintasuunnitelma terrorismin rahoituksen torjunnan vahvistamiseksi”, jossa se korosti tarvetta varmistaa, että terrorismia rahoittavat rikolliset menettävät varansa. Komissio totesi, että terrorismia rahoittavan järjestäytyneen rikollistoiminnan kitkemiseksi on tärkeää, että rikolliset menettävät rikoshyödyn. Tätä varten komissio totesi, että on tarpeen varmistaa, että kaiken tyyppiset päätökset, joilla varoja jäädytetään ja tuomitaan menetetyiksi, pannaan täytäntöön mahdollisimman laajasti koko unionin alueella soveltamalla vastavuoroisen tunnustamisen periaatetta.

(11)

Jotta voitaisiin varmistaa jäädyttämispäätösten ja menetetyksi tuomitsemista koskevien päätösten tehokas vastavuoroinen tunnustaminen, tällaisten päätösten tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevat säännöt olisi vahvistettava oikeudellisesti sitovalla ja sellaisenaan sovellettavalla unionin säädöksellä.

(12)

On tärkeää helpottaa omaisuuden jäädyttämispäätösten ja menetetyksi tuomitsemista koskevien päätösten vastavuoroista tunnustamista ja täytäntöönpanoa vahvistamalla säännöt, joilla jäsenvaltiot velvoitetaan tunnustamaan ilman muita muodollisuuksia toisen jäsenvaltion rikosoikeudellisissa menettelyissä antamat jäädyttämispäätökset ja menetetyksi tuomitsemista koskevat päätökset ja panemaan ne täytäntöön omalla alueellaan.

(13)

Tätä asetusta olisi sovellettava kaikkiin jäädyttämispäätöksiin ja kaikkiin menetetyksi tuomitsemista koskeviin päätöksiin, jotka on annettu rikosoikeudellisissa menettelyissä. ”Rikosoikeudellinen menettely” on autonominen käsite unionin lainsäädännössä, sellaisena kuin Euroopan unionin tuomioistuin sitä tulkitsee, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön soveltamista. Ilmaisun tulisi näin ollen kattaa kaiken tyyppiset rikokseen liittyvien menettelyjen seurauksena annetut jäädyttämispäätökset ja menetetyksi tuomitsemista koskevat päätökset, ei vain direktiivin 2014/42/EU soveltamisalaan kuuluvia päätöksiä. Se kattaa myös muun tyyppiset päätökset, jotka on annettu ilman lopullista tuomiota. Vaikka tällaisia päätöksiä ei mahdollisesti tunneta jäsenvaltion oikeusjärjestelmässä, asianomaisen jäsenvaltion olisi voitava tunnustaa ja panna täytäntöön tällainen päätös, joka on jonkin toisen jäsenvaltion antama. Rikosoikeudellinen menettely voi kattaa myös poliisin ja muiden lainvalvontaviranomaisen suorittamat rikostutkinnat. Yksityisoikeudellisissa tai hallinnollisissa menettelyissä annettujen jäädyttämispäätösten ja menetetyksi tuomitsemista koskevien päätösten ei olisi kuuluttava tämän asetuksen soveltamisalaan.

(14)

Tämän asetuksen olisi katettava sekä sellaiset jäädyttämispäätökset ja menetetyksi tuomitsemista koskevat päätökset, jotka liittyvät direktiivin 2014/42/EU soveltamisalaan kuuluviin rikoksiin, että muihin rikoksiin liittyvät jäädyttämispäätökset ja menetetyksi tuomitsemista koskevat päätökset. Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia rikoksia ei sen vuoksi pitäisi rajoittaa ainoastaan erityisen vakaviin rajatylittäviin rikoksiin, koska Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 82 artiklassa ei edellytetä, että rikosasioissa annettujen tuomioiden vastavuoroista tunnustamista koskevien sääntöjen ja menettelyjen vahvistamista koskevissa toimenpiteissä sovellettaisiin tällaista rajoitusta.

(15)

Oikeuden päätösten vastavuoroiseen tunnustamiseen ja välittömään täytäntöönpanoon perustuva jäsenvaltioiden välinen yhteistyö edellyttää luottamusta siihen, että tunnustettavat ja täytäntöön pantavat päätökset tehdään aina laillisuus-, toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita noudattaen. Tällainen yhteistyö edellyttää myös sitä, että niiden henkilöiden oikeudet turvataan, joihin jäädyttämispäätökset ja menetetyksi tuomitsemista koskevat päätökset vaikuttavat. Nämä henkilöt voivat olla luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä, mukaan lukien henkilöt, joita vastaan jäädyttämispäätös tai menetetyksi tuomitsemista koskeva päätös on annettu, tai henkilöt, jotka omistavat päätöksen kohteena olevan omaisuuden, sekä kaikki kolmannet osapuolet, joiden kyseiseen omaisuuteen liittyviä oikeuksia päätös suoraan rajoittaa, myös vilpittömässä mielessä toimineet kolmannet osapuolet. Siitä, rajoittaako jäädyttämispäätös tai menetetyksi tuomitsemista koskeva päätös suoraan näiden kolmansien osapuolten oikeuksia, olisi päätettävä täytäntöönpanovaltion lainsäädännön mukaisesti.

(16)

Tämä asetus ei vaikuta velvoitteeseen kunnioittaa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 6 artiklassa vahvistettuja perusoikeuksia ja oikeudellisia periaatteita.

(17)

Tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjassa sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyssä eurooppalaisessa yleissopimuksessa, jäljempänä ’Euroopan ihmisoikeussopimus’, tunnustetut periaatteet. Tähän sisältyy periaate, että kaikenlainen sukupuoleen, rotuun tai etniseen alkuperään, uskontoon, seksuaaliseen suuntautumiseen, kansalaisuuteen, kieleen tai poliittisiin mielipiteisiin taikka vammaisuuteen perustuva syrjintä on kiellettävä. Tätä asetusta olisi sovellettava näiden oikeuksien ja periaatteiden mukaisesti.

(18)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiveissä 2010/64/EU (6), 2012/13/EU (7), 2013/48/EU (8), (EU) 2016/343 (9), (EU) 2016/800 (10) ja (EU) 2016/1919 (11) säädettyjä prosessuaalisia oikeuksia olisi sovellettava kyseisten direktiivien soveltamisalalla tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluviin rikosoikeudellisiin menettelyihin niiden jäsenvaltioiden osalta, joita nämä direktiivit sitovat. Perusoikeuskirjan mukaisia suojatoimia olisi joka tapauksessa sovellettava kaikkiin tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluviin menettelyihin. Erityisesti perusoikeuskirjassa säädettyjä rikosoikeudellisen menettelyn olennaisia suojatoimia olisi sovellettava menettelyihin, jotka eivät ole rikosoikeudellisia menettelyjä mutta jotka kuuluvat tämän asetuksen soveltamisalaan.

(19)

Jäädyttämispäätösten ja menetetyksi tuomitsemista koskevien päätösten lähettämistä, tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevien sääntöjen avulla olisi varmistettava rikollisten varojen takaisinperintään liittyvien menettelyjen tehokkuus, ja samalla on kunnioitettava perusoikeuksia.

(20)

Kaksoisrangaistavuutta arvioitaessa täytäntöönpanovaltion toimivaltaisen viranomaisen olisi tarkistettava, olisivatko kyseisen rikoksen perustana olevat tosiseikat, sellaisina kuin ne käyvät ilmi päätöksen antavan valtion toimivaltaisen viranomaisen toimittamasta jäädyttämistodistuksesta tai menetetyksi tuomitsemista koskevasta todistuksesta, itsessään rangaistavia täytäntöönpanovaltiossa, jos ne olisivat olleet olemassa kyseisessä valtiossa päätöksen tunnustamishetkellä.

(21)

Päätöksen antavan viranomaisen olisi varmistettava jäädyttämispäätöstä tai menetetyksi tuomitsemista koskevaa päätöstä antaessaan, että tarpeellisuus- ja suhteellisuusperiaatteita noudatetaan. Tämän asetuksen nojalla jäädyttämispäätös tai menetetyksi tuomitsemista koskeva päätös olisi annettava ja lähetettävä toisen jäsenvaltion täytäntöönpanoviranomaiselle ainoastaan silloin, jos se olisi voitu antaa ja jos sitä olisi voitu käyttää yksinomaan kansallisessa tapauksessa. Päätöksen antavan viranomaisen olisi vastattava näiden päätösten tarpeellisuuden ja oikeasuhteisuuden arvioinnista kussakin tapauksessa, koska jäädyttämispäätösten tai menetetyksi tuomitsemista koskevien päätösten tunnustamista ja täytäntöönpanoa ei saisi evätä muilla kuin tässä asetuksessa säädetyillä perusteilla.

(22)

Joissain tapauksissa jäädyttämispäätöksen voi antaa päätöksen antavan valtion nimeämä viranomainen, jolla on kansallisen lainsäädännön mukaisesti rikosasioissa toimivalta panna jäädyttämispäätös täytäntöön tai valvoa sen täytäntöönpanoa kansallisen lainsäädännön mukaisesti, ja joka ei ole tuomari, tuomioistuin tai yleinen syyttäjä. Tällaisissa tapauksissa tuomarin, tuomioistuimen tai yleisen syyttäjän on vahvistettava jäädyttämispäätös ennen kuin se toimitetaan täytäntöönpanoviranomaiselle.

(23)

Jäsenvaltioiden olisi voitava antaa ilmoitus, jossa todetaan, että kun niille lähetetään jäädyttämistodistus tai menetetyksi tuomitsemista koskeva todistus jäädyttämispäätöksen tai menetetyksi tuomitsemista koskevan päätöksen tunnustamista ja täytäntöönpanoa varten, päätöksen antavan viranomaisen olisi toimitettava alkuperäinen jäädyttämispäätös tai menetetyksi tuomitsemista koskeva päätös tai sen oikeaksi todistettu jäljennös jäädyttämistodistuksen tai menetetyksi tuomitsemista koskevan todistuksen mukana. Jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava komissiolle, kun ne antavat tai peruuttavat tällaisen ilmoituksen. Komission olisi asetettava tällaiset tiedot kaikkien jäsenvaltioiden ja neuvoston päätöksessä 2008/976/YOS (12) säädetyn Euroopan oikeudellisen verkoston saataville. Euroopan oikeudellisen verkoston olisi asetettava tiedot saataville mainitussa päätöksessä tarkoitetulle verkkosivustolle.

(24)

Päätöksen antavan viranomaisen olisi lähetettävä jäädyttämistodistus tai menetetyksi tuomitsemista koskeva todistus yhdessä jäädyttämispäätöksen tai menetetyksi tuomitsemista koskevan päätöksen kanssa joko suoraan täytäntöönpanoviranomaiselle tai tapauksen mukaan täytäntöönpanovaltion keskusviranomaiselle käyttäen mitä tahansa tapaa, josta voidaan esittää kirjallinen todiste niin, että täytäntöönpanoviranomainen voi todeta todistuksen tai päätöksen aitouden, kirjattu kirje ja suojattu sähköposti mukaan luettuina. Päätöksen antavan viranomaisen olisi voitava käyttää kaikkia asiaankuuluvia kanavia tai lähettämiskeinoja, mukaan lukien Euroopan oikeudellisen verkoston suojattua televiestintäjärjestelmää, Eurojustia tai muita oikeusviranomaisten käyttämiä kanavia.

(25)

Jos päätöksen antava viranomaisen voi perustellusti olettaa, että henkilöllä, jota vastaan rahamäärää koskeva jäädyttämispäätös tai menetetyksi tuomitsemista koskeva päätös on tehty, on omaisuutta tai tuloja jäsenvaltiossa, sen olisi lähetettävä jäädyttämistodistus tai menetetyksi tuomitsemista koskeva todistus kyseiseen jäsenvaltioon. Tämän perusteella todistus voitaisiin esimerkiksi lähettää siihen jäsenvaltioon, jossa luonnollinen henkilö, jota vastaan päätös on annettu, asuu tai jossa hän tavallisesti asuu, jos hänellä ei ole pysyvää tai vakituista asuinpaikkaa. Jos päätös on annettu oikeushenkilöä vastaan, todistus voidaan lähettää siihen jäsenvaltioon, jossa oikeushenkilöllä on kotipaikka.

(26)

Jäsenvaltioiden olisi voitava nimetä yksi tai useampi keskusviranomainen jäädyttämispäätöksiä ja menetetyksi tuomitsemista koskevia päätöksiä koskevien todistusten hallinnollista lähettämistä ja vastaanottamista varten, jos tämä on tarpeen niiden sisäisen oikeusjärjestelmän rakenteen vuoksi. Tällaiset keskusviranomaiset voisivat myös antaa hallinnollista tukea, toimia koordinoijina sekä avustaa tilastojen keräämisessä ja helpottaa ja edistää tällä tavoin jäädyttämispäätösten ja menetetyksi tuomitsemista koskevien päätösten vastavuoroista tunnustamista.

(27)

Jos rahamäärän menetetyksi tuomitsemista koskevaan päätökseen liittyvä rahamäärän menetetyksi tuomitsemista koskeva todistus toimitetaan useammalle kuin yhdelle täytäntöönpanovaltiolle, päätöksen antavan valtion olisi pyrittävä estämään tilanteet, joissa menetetyksi tuomitaan enemmän omaisuutta kuin on tarpeen niin, että päätöksen täytäntöönpanolla saatava määrä ylittää siinä täsmennetyn enimmäismäärän. Tätä varten päätöksen antavan viranomaisen olisi muun muassa ilmoitettava menetetyksi tuomitsemista koskevassa todistuksessa varojen arvo, jos se on tiedossa, kussakin täytäntöönpanovaltiossa, niin että täytäntöönpanoviranomaiset voivat ottaa sen huomioon, pidettävä yllä tarvittavia yhteyksiä ja vuoropuhelua täytäntöönpanoviranomaisten kanssa menetetyksi tuomittavasta omaisuudesta ja ilmoitettava asianomaisille täytäntöönpanoviranomaisille välittömästi, jos se katsoo, että on olemassa riski, että menetetyksi tuomitaan enimmäismäärän ylittävä määrä. Eurojust voisi toimeksiantonsa puitteissa toimia tarvittaessa koordinoijana, jotta vältetään kohtuuton menetetyksi tuomitseminen.

(28)

Jäsenvaltioita olisi kannustettava antamaan ilmoitus, jossa todetaan, että ne täytäntöönpanovaltioina voivat hyväksyä jäädyttämispäätöstodistukset tai menetetyksi tuomitsemista koskevat todistukset tai molemmat yhdellä tai useammalla unionin virallisista kielistä, joka on muu kuin niiden virallinen kieli.

(29)

Täytäntöönpanoviranomaisen olisi tunnustettava jäädyttämispäätökset ja menetetyksi tuomitsemista koskevat päätökset ja toteutettava tarvittavat toimenpiteet niiden panemiseksi täytäntöön. Jäädyttämispäätöksen tai menetetyksi tuomitsemista koskevan päätöksen tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskeva päätös olisi annettava ja jäädyttäminen tai menetetyksi tuomitseminen olisi toteutettava yhtä ripeästi ja ensisijaisesti kuin vastaavassa kansallisessa tapauksessa. Olisi asetettava määräajat, jotka olisi laskettava neuvoston asetuksen (ETY, Euratom) N:o 1182/71 (13) mukaisesti, sen varmistamiseksi, että jäädyttämispäätös tai menetetyksi tuomitsemista koskeva päätös tunnustetaan ja pannaan täytäntöön nopeasti ja tehokkaasti. Jos kyseessä on jäädyttämispäätös, täytäntöönpanoviranomaisen olisi aloitettava tarpeellisten konkreettisten toimien toteuttaminen tällaisten päätösten panemiseksi täytäntöön viimeistään 48 tunnin kuluttua siitä, kun sen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta on annettu päätös.

(30)

Päätöksen antavan viranomaisen ja täytäntöönpanoviranomaisen olisi otettava jäädyttämispäätöksen täytäntöönpanon yhteydessä asianmukaisella tavalla huomioon tutkinnan edellyttämä luottamuksellisuus. Erityisesti täytäntöönpanoviranomaisen olisi taattava tosiseikkojen ja jäädyttämispäätöksen sisällön luottamuksellisuus. Tämä ei vaikuta velvoitteeseen ilmoittaa henkilöille, joita asia koskee, jäädyttämispäätöksen täytäntöönpanosta tämän asetuksen mukaisesti.

(31)

Jäädyttämispäätöksen tai menetetyksi tuomitsemista koskevan päätöksen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta ei saisi kieltäytyä muilla kuin tässä asetuksessa esitetyillä perusteilla. Tällä asetuksella olisi sallittava se, että täytäntöönpanoviranomaiset voivat kieltäytyä menetetyksi tuomitsemista koskevan päätösten tunnustamisesta tai täytäntöönpanosta ne bis in idem -periaatteen, henkilöiden, joita asia koskee, oikeuksien tai läsnäoloa oikeudenkäynnissä koskevan oikeuden perusteella.

(32)

Tässä asetuksessa olisi sallittava se, että täytäntöönpanoviranomaiset eivät tunnusta tai pane täytäntöön menetetyksi tuomitsemista koskevaa päätöstä, jos henkilö, jota vastaan menetetyksi tuomitsemista koskeva päätös on annettu, ei ollut läsnä oikeudenkäynnissä, jonka tuloksena annetaan lopulliseen tuomioon liittyvä menetetyksi tuomitsemista koskeva päätös. Tätä tunnustamista tai täytäntöönpanoa koskevaa kieltäytymisperustetta olisi sovellettava ainoastaan oikeudenkäynteihin, joiden tuloksena annetaan lopulliseen tuomioon perustuva menetetyksi tuomitsemista koskeva päätös, eikä sitä sovelleta oikeudenkäynteihin, jonka tuloksena annetaan tuomioon perustumaton menetetyksi tuomitsemista koskeva päätös. Jotta tällaista perustetta voitaisiin soveltaa, olisi järjestettävä yksi tai useampi suullinen käsittely. Perustetta ei olisi voitava soveltaa, jos asiaa koskevissa kansallisissa menettelysäännöissä ei määrätä suullisesta käsittelystä. Tällaisten kansallisten menettelysääntöjen olisi oltava perusoikeuskirjan ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen vaatimusten mukaisia, erityisesti siltä osin kuin on kyse oikeudesta oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin. Tämä koskee esimerkiksi tapausta, jossa on kyse yksinkertaistetusta menettelystä, jota edeltää kokonaan tai osittain kirjallinen menettely tai menettely, johon ei sisälly suullista käsittelyä.

(33)

Poikkeustapauksissa olisi oltava mahdollista olla tunnustamatta tai panematta täytäntöön jäädyttämispäätöstä tai menetetyksi tuomitsemista koskevaa päätöstä, jos tunnustaminen tai täytäntöönpano estäisi täytäntöönpanovaltiota soveltamasta valtiosääntöönsä sisältyviä, lehdistönvapautta tai ilmaisuvapautta muissa viestintävälineissä koskevia säännöksiä.

(34)

Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen perustaminen unioniin perustuu keskinäiseen luottamukseen ja olettamaan siitä, että muut jäsenvaltiot noudattavat unionin oikeutta ja erityisesti perusoikeuksia. Poikkeustilanteissa, jos on olemassa perusteltu syy katsoa erityisten ja objektiivisten todisteiden pohjalta, että jäädyttämispäätöksen tai menetetyksi tuomitsemista koskevan päätöksen täytäntöönpano olisi tapauksen erityiset olosuhteet huomioon ottaen ilmeisessä ristiriidassa perusoikeuskirjassa vahvistetun asiaankuuluvan perusoikeuden kanssa, täytäntöönpanoviranomaisen olisi voitava päättää olla tunnustamatta tai panematta täytäntöön kyseistä päätöstä. Tässä yhteydessä asiaankuuluviin perusoikeuksiin olisi kuuluttava erityisesti oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin, oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja oikeus puolustukseen. Omistusoikeuden ei lähtökohtaisesti pitäisi olla asiaankuuluva oikeus, koska varojen jäädyttäminen ja menetetyksi tuomitseminen merkitsevät väistämättä puuttumista henkilön omistusoikeuteen ja koska tähän liittyvistä tarvittavista suojatoimista säädetään jo unionin oikeudessa, myös tässä asetuksessa.

(35)

Ennen kuin täytäntöönpanoviranomainen päättää olla tunnustamatta ja panematta täytäntöön jäädyttämispäätöstä tai menetetyksi tuomitsemista koskevaa päätöstä minkä tahansa tunnustamisesta tai täytäntöönpanosta kieltäytymistä koskevan perusteen nojalla, sen olisi kuultava päätöksen antanutta viranomaista tarvittavien lisätietojen saamiseksi.

(36)

Tutkiessaan täytäntöönpanoviranomaisen pyyntöä rajoittaa omaisuuden jäädyttämisaikaa päätöksen antavan viranomaisen olisi otettava huomioon kaikki tapauksen olosuhteet, erityisesti se, voisiko jäädyttämispäätöksen jatkaminen aiheuttaa perusteetonta vahinkoa täytäntöönpanovaltiossa. Täytäntöönpanoviranomaista kannustetaan kuulemaan päätöksen antanutta viranomaista ennen virallisen pyynnön esittämistä.

(37)

Päätöksen antaneen viranomaisen olisi tehtävä ilmoitus täytäntöönpanoviranomaiselle, kun päätöksen antaneen valtion viranomainen vastaanottaa rahasumman, joka on maksettu menetetyksi tuomitsemista koskevan päätöksen osalta, pitäen lähtökohtana sitä, että täytäntöönpanovaltiolle olisi tehtävä ilmoitus ainoastaan, jos maksun määrä päätöksen osalta vaikuttaa maksamattomaan määrään, joka on tuomittava menetetyksi päätöksen nojalla.

(38)

Täytäntöönpanoviranomaisen olisi voitava lykätä jäädyttämispäätöksen tai menetetyksi tuomitsemista koskevan päätöksen täytäntöönpanoa erityisesti silloin, kun täytäntöönpano voisi haitata parhaillaan suoritettavaa rikostutkintaa. Kun perustetta lykkäämiselle ei enää ole, täytäntöönpanoviranomaisen olisi toteutettava tarvittavat toimenpiteet päätöksen panemiseksi täytäntöön.

(39)

Täytäntöönpanoviranomaisen olisi jäädyttämispäätöksen täytäntöönpanon ja menetetyksi tuomitsemista koskevan päätöksen tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevan päätöksen jälkeen mahdollisuuksien mukaan annettava kyseinen täytäntöönpano tai päätös tiedoksi tiedossaan oleville asianosaisille. Tätä varten täytäntöönpanoviranomaisen olisi kohtuudella tehtävä kaikkensa tunnistaakseen asianosaisten henkilöllisyyden, tarkistettava, kuinka näihin henkilöihin saadaan yhteys, ja ilmoitettava näille henkilöille jäädyttämispäätöksen täytäntöönpanosta tai menetetyksi tuomitsemista koskevan päätöksen tunnustamista ja täytäntöönpanoa koskevasta päätöksestä. Tätä velvoitetta täyttäessään täytäntöönpanoviranomainen voisi pyytää apua päätöksen antavalta viranomaiselta, esimerkiksi, jos asianosaiset näyttävät asuvan päätöksen antavassa valtiossa. Täytäntöönpanoviranomaisen tämän asetuksen mukainen tiedonantovelvoite ei vaikuta päätöksen antavalle viranomaiselle kuuluviin, päätöksen antavan valtion lainsäädännön mukaisiin velvoitteisiin antaa tietoa henkilöille esimerkiksi jäädyttämispäätöksen antamisesta tai päätöksen antavan valtion lainsäädännön mukaisista olemassa olevista oikeussuojakeinoista.

(40)

Päätöksen antaneelle viranomaiselle olisi viipymättä ilmoitettava, jos jäädyttämispäätöstä tai ja menetetyksi tuomitsemista koskevaa päätöstä ei ole mahdollista panna täytäntöön. Tällainen tilanne voi syntyä, jos omaisuus on jo tuomittu menetettäväksi, se on kadonnut tai tuhoutunut, sitä ei löydetä päätöksen antaneen viranomaisen ilmoittamasta paikasta tai jos omaisuuden sijaintipaikkaa ei ole ilmoitettu riittävän tarkasti huolimatta päätöksen antaneen valtion kanssa käydyistä neuvotteluista. Tällaisessa tilanteessa täytäntöönpanoviranomaisella ei olisi enää oltava velvoitetta panna päätöstä täytäntöön. Jos täytäntöönpanoviranomainen saa myöhemmin tietoa, jonka perusteella omaisuus voidaan paikantaa, sen olisi voitava panna päätös täytäntöön tämän asetuksen mukaisesti ilman uuden todistuksen lähettämistä.

(41)

Jos täytäntöönpanovaltion lainsäädäntö tekee jäädyttämispäätöksen tai menetetyksi tuomitsemista koskevan päätöksen täytäntöönpanon oikeudellisesti mahdottomaksi, täytäntöönpanoviranomaisen olisi oltava yhteydessä päätöksen antaneeseen viranomaiseen keskustellakseen tilanteesta ja löytääkseen siihen ratkaisun. Ratkaisuna voisi olla, että päätöksen antanut viranomainen vetää päätöksen takaisin.

(42)

Kun menetetyksi tuomitsemista koskevan päätöksen täytäntöönpano on saatu päätökseen, täytäntöönpanoviranomaisen olisi ilmoitettava täytäntöönpanon tuloksista päätöksen antaneelle viranomaiselle. Jos tämä on käytännössä mahdollista, täytäntöönpanoviranomaisen olisi tällöin ilmoitettava päätöksen antaneelle viranomaiselle myös menetetyksi tuomittu omaisuus tai rahamäärä ja muut seikat, jotka se katsoo merkityksellisiksi.

(43)

Jäädyttämispäätöksen tai menetetyksi tuomitsemista koskevan päätöksen täytäntöönpanoon olisi sovellettava täytäntöönpanovaltion lakia, ja vain kyseisen valtion viranomaisilla olisi oltava toimivalta päättää täytäntöönpanossa sovellettavista menettelyistä. Päätöksen antavan viranomaisen ja täytäntöönpanoviranomaisen olisi voitava tarvittaessa pyytää Eurojustilta tai Euroopan oikeudelliselta verkostolta niiden toimivallan puitteissa apua kysymyksissä, jotka liittyvät jäädyttämispäätösten tai menetetyksi tuomitsemista koskevien päätösten täytäntöönpanoon.

(44)

Tämän asetuksen asianmukainen käytännön soveltaminen edellyttää toimivaltaisten kansallisten viranomaisten tiivistä yhteistyötä erityisesti niissä tapauksissa, jotka koskevat menetetyksi tuomitsemista koskevan päätöksen samanaikaista täytäntöönpanoa useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa. Toimivaltaisten kansallisten viranomaisten olisi sen vuoksi kuultava toisiaan tarpeen mukaan joko suoraan tai tarvittaessa Eurojustin tai Euroopan oikeudellisen verkoston kautta.

(45)

Uhrien oikeuksia korvaukseen ja omaisuuden palauttamiseen ei saisi rajoittaa rajat ylittävissä tapauksissa. Jäädytetyn tai menetetyksi tuomitun omaisuuden palauttamista koskevissa säännöissä olisi asetettava etusijalle uhreille suoritettavat korvaukset ja omaisuuden palauttaminen uhreille. Uhrin käsitettä on tulkittava päätöksen antavan valtion lainsäädännön mukaisesti, jossa olisi voitava myös säätää, että tätä asetusta sovellettaessa oikeushenkilö voi olla uhri. Tämä asetus ei saisi vaikuttaa sääntöihin, jotka koskevat uhreille suoritettavia korvauksia ja omaisuuden palauttamista kansallisissa menettelyissä.

(46)

Kun täytäntöönpanoviranomainen on saanut tiedon päätöksen antaneen viranomaisen tai päätöksen antaneen valtion muun toimivaltaisen viranomaisen antamasta päätöksestä omaisuuden palauttamisesta uhrille, täytäntöönpanoviranomaisen olisi toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kyseinen omaisuus jäädytetään ja palautetaan uhrille mahdollisimman pian. Täytäntöönpanoviranomaisen olisi voitava siirtää omaisuus päätöksen antaneeseen valtioon niin, että tämä voisi palauttaa omaisuuden uhrille, tai sen olisi voitava siirtää omaisuus suoraan uhrille päätöksen antaneen valtion suostumuksella. Velvoitteeseen palauttaa jäädytetty omaisuus uhrille olisi sovellettava seuraavia edellytyksiä: uhrin omistusoikeutta omaisuuteen ei ole kiistetty eli on hyväksytty, että uhri on omaisuuden oikea omistaja eikä ole esitetty vakavia väitteitä tämän kyseenalaistamiseksi, omaisuutta ei ole vaadittu todisteeksi rikosoikeudenkäyntiin täytäntöönpanovaltiossa eikä henkilöiden, joita asia koskee, erityisesti vilpittömässä mielessä toimineiden kolmansien osapuolten, oikeuksia loukata. Täytäntöönpanoviranomaisen olisi palautettava jäädytetty omaisuus uhrille vain, jos nämä edellytykset täyttyvät. Jos täytäntöönpanoviranomainen katsoo, että nämä edellytykset eivät täyty, sen olisi neuvoteltava päätöksen antaneen viranomaisen kanssa, esimerkiksi pyydettävä lisätietoja tai keskusteltava tilanteesta, ratkaisun löytämiseksi. Jos ratkaisua ei löydetä, täytäntöönpanoviranomainen olisi voitava päättää olla palauttamatta jäädytettyä omaisuutta uhrille.

(47)

Kunkin jäsenvaltion olisi harkittava sellaisen kansallisen keskitetyn viraston perustamista, joka vastaa jäädytetyn omaisuuden hallinnoinnista sen mahdollista myöhempää menetetyksi tuomitsemista varten sekä menetetyksi tuomitun omaisuuden hoidosta. Jäädytetty omaisuus ja menetetyksi tuomittu omaisuus voidaan varata ensisijaisesti lainvalvontaa ja järjestäytyneen rikollisuuden ehkäisyä koskeviin hankkeisiin sekä muihin yleisen edun ja sosiaalisen edun mukaisiin hankkeisiin.

(48)

Kunkin jäsenvaltion olisi harkittava sellaisen kansallinen rahaston perustamista, jolla taataan asianmukaiset korvaukset rikosten uhreille, kuten velvollisuuksiaan hoitaessaan menehtyneiden poliisien ja virkamiesten perheille sekä velvollisuuksiaan hoitaessaan pysyvästi vammautuneille poliiseille ja virkamiehille. Jäsenvaltiot voivat osoittaa osan menetetyiksi tuomituista varoista kyseiseen rahastoon.

(49)

Jäsenvaltioiden ei olisi voitava vaatia toisiltaan korvausta tämän asetuksen soveltamisesta aiheutuvista kustannuksista. Jos täytäntöönpanovaltiolle on kuitenkin aiheutunut suuria tai poikkeuksellisia kustannuksia, esimerkiksi koska omaisuus on ollut jäädytettynä huomattavan kauan, päätöksen antaneen viranomaisen olisi otettava huomioon täytäntöönpanoviranomaisen mahdollinen ehdotus kustannusten jakamisesta.

(50)

Jotta tulevaisuudessa voidaan mahdollisimman nopeasti puuttua tämän asetuksen liitteissä esitettyjen todistusten sisältöä koskeviin havaittuihin ongelmiin, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti kyseisten todistusten muuttamista varten. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (14) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(51)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta, joka on jäädyttämispäätösten ja menetetyksi tuomitsemista koskevien päätösten vastavuoroinen tunnustaminen ja täytäntöönpano, vaan se voidaan sen laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(52)

Puitepäätöksen 2003/577/YOS säännökset on jo korvattu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2014/41/EU (15) todistusaineiston jäädyttämisen osalta niiden jäsenvaltioiden osalta, joita kyseinen direktiivi sitoo. Puitepäätöksen 2003/577/YOS säännökset olisi korvattava tällä asetuksella niiden jäsenvaltioiden kesken, joita se sitoo, siltä osin kuin on kyse omaisuuden jäädyttämisestä. Tällä asetuksella olisi korvattava myös puitepäätös 2006/783/YOS niiden jäsenvaltioiden osalta, joita se sitoo. Puitepäätöksen 2003/577/YOS säännöksiä, jotka koskevat omaisuuden jäädyttämistä sekä puitepäätöksen 2006/783/YOS säännöksiä olisi näin ollen edelleen sovellettava niiden jäsenvaltioiden kesken, joita tämä asetus ei sido, mutta myös minkä tahansa jäsenvaltion, jota tämä asetus ei sido, ja minkä tahansa jäsenvaltion, jota tämä asetus sitoo, kesken.

(53)

Tämän säädöksen oikeudellinen muoto ei saisi muodostaa ennakkotapausta unionin tuleville säädöksille rikosasioissa annettavien tuomioiden ja oikeudellisten päätösten vastavuoroisen tunnustamisen alalla. Tulevien säädösten oikeudellisen muodon valinnan olisi perustuttava huolelliseen, tapauskohtaiseen arvioon ottaen huomioon muun muassa säädöksen vaikuttavuus ja suhteellisuus- ja toissijaisuusperiaatteet.

(54)

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että niiden varallisuuden takaisin hankinnasta vastaavat toimistot tekevät keskenään yhteistyötä sellaisen rikoshyödyn ja muun rikokseen liittyvän omaisuuden jäljittämisen ja tunnistamisen helpottamiseksi, josta saatetaan antaa jäädyttämispäätös tai menetetyksi tuomitsemista koskeva päätös, neuvoston päätöksen 2007/845/YOS (16) mukaisesti.

(55)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 21 olevan 3 artiklan sekä 4 a artiklan 1 kohdan mukaisesti Yhdistynyt kuningaskunta on ilmoittanut haluavansa osallistua tämän asetuksen hyväksymiseen ja soveltamiseen.

(56)

Pöytäkirjassa N:o 21 olevien 1 ja 2 artiklan sekä 4 a artiklan 1 kohdan mukaisesti Irlanti ei osallistu tämän asetuksen hyväksymiseen, asetus ei sido Irlantia eikä sitä sovelleta Irlantiin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta mainitun pöytäkirjan 4 artiklan soveltamista.

(57)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevien 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän asetuksen hyväksymiseen, asetus ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan,

(1)

Neuvoston asetusta (EY) N:o 539/2001 (2) on muutettu useita kertoja ja huomattavilta osilta (3). Mainittu asetus olisi selkeyden ja järkeistämisen takia kodifioitava.

(2)

Tällä asetuksella säädetään täydellisestä yhdenmukaistamisesta, joka koskee niitä kolmansia maita, joiden kansalaisilla on oltava viisumi jäsenvaltioiden ulkorajoja ylittäessään, jäljempänä myös ’viisumipakko’, ja niitä kolmansia maita, joiden kansalaisia tämä vaatimus ei koske.

(3)

Ne kolmannet maat, joiden kansalaisilla on oltava viisumi, sekä ne maat, joiden kansalaisia tämä vaatimus ei koske, olisi määritettävä erilaisin kriteerein harkitun tapauskohtaisen arvioinnin perusteella. Tämä arviointi olisi suoritettava määräajoin, ja se saattaa johtaa tämän asetuksen liitteen I, jossa luetellaan kolmannet maat, joiden kansalaisilla on oltava viisumi ylittäessään jäsenvaltioiden ulkorajat, ja liitteen II, jossa luetellaan kolmannet maat, joiden kansalaisia viisumipakko ei koske näiden ylittäessä jäsenvaltion ulkorajat, kun kyse on kokonaiskestoltaan enintään 90 päivän oleskelusta minkä tahansa 180 päivän jakson aikana, muuttamista koskeviin säädösehdotuksiin, sanotun kuitenkaan estämättä mahdollisuutta näiden liitteiden maakohtaiseen muuttamiseen erityistapauksissa esimerkiksi viisumipakon poistamisprosessin tuloksena tai viisumivapauden tilapäisen keskeyttämisen lopullisena seurauksena.

(4)

Liitteissä I ja II olevien kolmansien maiden luetteloiden sisällön olisi oltava tässä asetuksessa säädettyjen perusteiden mukainen ja pysyttävä sellaisena. Viittaukset kolmansiin maihin, joiden tilanne on muuttunut näiden perusteiden osalta, olisi siirrettävä liitteestä toiseen.

(5)

Liitteissä I ja II olisi otettava huomioon kansainvälisen oikeuden kehitys, joka ilmenee tiettyjen valtioiden tai alueiden oikeusaseman tai nimityksen muuttumisena.

(6)

Koska Euroopan talousalueesta tehdyssä sopimuksessa (4) vapautetaan viisumipakosta Islannin, Liechtensteinin ja Norjan kansalaiset, näitä maita ei pitäisi mainita liitteessä II olevassa luettelossa.

(7)

Koska Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton välillä tehdyssä henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevassa sopimuksessa (5) määrätään Sveitsin ja jäsenvaltioiden kansalaisten viisumivapaudesta, Sveitsiä ei pitäisi mainita liitteessä II olevassa luettelossa.

(8)

Pakolaisaseman saaneiden ja kansalaisuudettomien henkilöiden viisumipakko tai viisumivapaus on määriteltävä sen kolmannen maan mukaan, jossa he oleskelevat ja joka on myöntänyt heidän matkustusasiakirjansa, tämän kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden allekirjoittamista kansainvälisistä sopimuksista ja erityisesti Strasbourgissa 20 päivänä huhtikuuta 1959 allekirjoitetusta, Euroopan neuvoston pakolaisten viisumivelvollisuuden poistamista koskevasta eurooppalaisesta sopimuksesta johtuvia velvoitteita. Koska pakolaisaseman saaneisiin ja kansalaisuudettomiin henkilöihin sovellettavan kansallisen lainsäädännön välillä on eroavuuksia, jäsenvaltioiden olisi kuitenkin voitava määrittää, olisiko viisumivapauden koskettava näitä henkilöryhmiä, jos kolmas maa, jossa nämä henkilöt oleskelevat ja joka on myöntänyt heidän matkustusasiakirjansa, kuuluu niihin kolmansiin maihin, joiden kansalaisia viisumipakko ei koske.

(9)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1931/2006 (6) mukaisesti paikallista rajaliikennettä varten myönnetyn luvan haltijoille olisi vahvistettava viisumivapaus.

(10)

Jäsenvaltioiden olisi voitava myöntää viisumivapaus eräiden muiden kuin tavallisten passien haltijoille.

(11)

Yksittäistapauksissa, joissa viisumien myöntämiseen on perusteltua soveltaa erityisjärjestelmää, jäsenvaltioiden olisi voitava kansainvälisen oikeuden tai vakiintuneen tavan mukaisesti joko vapauttaa tiettyjä henkilöryhmiä viisumipakosta tai vaatia heiltä viisumi.

(12)

Jäsenvaltioiden olisi voitava myöntää viisumivapaus pakolaisaseman saaneille henkilöille, kaikille kansalaisuudettomille henkilöille, mukaan lukien sekä ne, joihin sovelletaan 28 päivänä syyskuuta 1954 tehtyä valtiottomien henkilöiden oikeusasemaa koskevaa Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimusta, että ne, joihin sitä ei sovelleta, sekä koulun järjestämälle matkalle osallistuville koululaisille, jos näihin henkilöryhmiin kuuluvat henkilöt asuvat kolmannessa maassa, joka on mainittu tämän asetuksen liitteessä II olevassa luettelossa.

(13)

Viisumivapautta koskevien järjestelyjen olisi täysin heijastettava käytännön todellisuutta. Eräät jäsenvaltiot myöntävät viisumivapauden niiden kolmansien maiden kansalaisille, jotka sisältyvät luetteloon kolmansista maista, joiden kansalaisilla on oltava viisumi ylittäessään jäsenvaltioiden ulkorajat, jos nämä henkilöt kuuluvat asevoimiin ja matkustavat Pohjois-Atlantin liiton (Naton) tai rauhankumppanuusohjelman puitteissa. Oikeusvarmuuden vuoksi tällaisiin viisumivapausjärjestelyihin, jotka perustuvat unionin lainsäädännön ulkopuolisiin kansainvälisiin velvoitteisiin, olisi viitattava tässä asetuksessa.

(14)

Unionin olisi suhteissaan kolmansiin maihin pyrittävä aktiivisesti täysin vastavuoroisen viisumikohtelun tavoitteeseen ja siten osaltaan parannettava unionin ulkopolitiikan uskottavuutta ja johdonmukaisuutta kansainvälisesti.

(15)

On aiheellista perustaa unionin mekanismi vastavuoroisuuden periaatteen täytäntöönpanoa varten, jos jokin liitteessä II olevassa luettelossa mainituista kolmansista maista päättää vaatia viisumin yhden tai useamman jäsenvaltion kansalaisilta. Mekanismin olisi toimittava unionin solidaarisuuden ilmauksena, jos kyseinen kolmas maa soveltaa viisumipakkoa vähintään yhden jäsenvaltion kansalaisiin.

(16)

Saatuaan ilmoituksen jäsenvaltiolta siitä, että kolmas maa, joka on mainittu liitteessä II olevassa luettelossa, soveltaa kyseisen jäsenvaltion kansalaisia koskevaa viisumipakkoa, kaikkien jäsenvaltioiden olisi reagoitava yhdessä, jolloin muodostuisi unionin vastaus tilanteeseen, joka vaikuttaa koko unioniin ja aiheuttaa sen kansalaisten eriarvoista kohtelua.

(17)

Jotta voidaan varmistaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asianmukainen osallistuminen vastavuoroisuusmekanismin toiseen soveltamisvaiheeseen ottaen huomioon erityinen poliittinen arkaluonteisuus, joka liittyy viisumivapauden keskeyttämiseen liitteessä II olevassa luettelossa mainitun kolmannen maan kaikkien kansalaisten osalta, sekä kyseisen keskeyttämisen horisontaaliset vaikutukset jäsenvaltioihin, Schengen-alueeseen kuuluviin maihin ja unioniin itseensä, erityisesti niiden ulkosuhteiden ja Schengen-alueen yleisen toimivuuden kannalta, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 290 artiklan mukaisesti tiettyjen vastavuoroisuusmekanismin osien osalta. Tällaisen vallan siirtämisessä komissiolle otetaan huomioon unionin viisumipolitiikkaa Schengen-alueella koskevan poliittisen keskustelun tarve. Se kuvastaa myös tarvetta varmistaa riittävä avoimuus ja oikeusvarmuus vastavuoroisuusmekanismin soveltamisessa asianomaisen kolmannen maan kaikkiin kansalaisiin, erityisesti tämän asetuksen liitteeseen II tehtävän vastaavan tilapäisen muutoksen avulla. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (7) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(18)

Tässä asetuksessa olisi säädettävä mekanismista viisumivapauden keskeyttämiseksi tilapäisesti liitteessä II olevassa luettelossa mainitun kolmannen maan osalta, jäljempänä ’keskeyttämismekanismi’, hätätilanteessa, jossa on toteutettava kiireellisiä toimia vähintään yhden jäsenvaltion kohtaamien vaikeuksien ratkaisemiseksi ottaen huomioon hätätilanteen yleinen vaikutus koko unioniin.

(19)

Keskeyttämismekanismin ja tiettyjen vastavuoroisuusmekanismia koskevien säännösten tehokkaan soveltamisen varmistamiseksi ja erityisesti kaikkien kyseisten mekanismien soveltamiseen liittyvien asiaankuuluvien tekijöiden ja mahdollisten vaikutusten ottamiseksi riittävällä tavalla huomioon komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa kolmansien maiden sellaisten kansalaisten ryhmien, joihin olisi sovellettava tilapäistä viisumivapauden keskeyttämistä vastavuoroisuusmekanismin puitteissa, ja kyseisen keskeyttämisen keston määrittämiseksi sekä keskeyttämismekanismin osalta. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (8) mukaisesti. Näiden täytäntöönpanosäädösten hyväksymiseen olisi sovellettava tarkastelumenettelyä.

(20)

On tarpeen välttää ja torjua sellaisia väärinkäytöksiä, jotka ovat seurausta viisumivapauden myöntämisestä lyhytaikaista oleskelua varten tietyn kolmannen maan kansalaisille, jos nämä muodostavat uhkan kyseessä olevan jäsenvaltion yleiselle järjestykselle (”ordre public”) ja sisäiselle turvallisuudelle.

(21)

Keskeyttämismekanismin olisi tehtävä mahdolliseksi jäsenvaltioille ilmoittaa olosuhteista, jotka johtavat mahdolliseen viisumivapauden keskeyttämiseen, ja komissiolle ottaa keskeyttämismekanismi käyttöön omasta aloitteestaan.

(22)

Keskeyttämismekanismin käyttö olisi tehtävä helpommaksi erityisesti lyhyillä viiteajanjaksoilla ja määräajoilla, mikä nopeuttaisi menettelyä, ja mahdollisiin viisumivapauden keskeyttämisen syihin olisi sisällytettävä takaisinottoa koskevan yhteistyön väheneminen sekä jäsenvaltioiden yleiseen järjestykseen tai sisäiseen turvallisuuteen kohdistuvien riskien merkittävä kasvu. Kyseisen yhteistyön vähenemisen olisi katettava takaisinottopyyntöjen hylkäämisasteen merkittävä kasvu, mukaan lukien asianomaisen kolmannen maan kautta kulkeneiden kolmansien maiden kansalaisten osalta, jos unionin tai jonkin jäsenvaltion ja asianomaisen kolmannen maan välillä tehdyssä takaisinottosopimuksessa määrätään tällaisesta takaisinottovelvollisuudesta. Komission olisi voitava käynnistää keskeyttämismekanismi myös siinä tapauksessa, että kolmas maa ei tee yhteistyötä takaisinotossa, erityisesti kun asianomaisen kolmannen maan ja unionin välillä on tehty takaisinottosopimus.

(23)

Keskeyttämismekanismia sovellettaessa merkittävä kasvu tarkoittaa 50 prosentin kynnysarvon ylittävää kasvua. Se voisi tarkoittaa myös vähäisempää kasvua, jos komissio on katsonut, että se on otettava huomioon yksittäisessä tilanteessa, josta kyseessä oleva jäsenvaltio on ilmoittanut.

(24)

Keskeyttämismekanismia sovellettaessa alhainen hyväksymisaste tarkoittaa hyväksyttyjen turvapaikkahakemusten määrää, joka on noin 3 tai 4 prosenttia kaikista hakemuksista. Se voisi tarkoittaa myös korkeampaa hyväksymisastetta, jos komissio on katsonut, että se on otettava huomioon yksittäisessä tilanteessa, josta kyseessä oleva jäsenvaltio on ilmoittanut.

(25)

Viisumivapauteen liittyviä väärinkäytöksiä on tarpeen välttää ja torjua, jos ne johtavat muuttopaineen lisääntymiseen esimerkiksi perusteettomien turvapaikkahakemusten määrän kasvaessa, ja myös silloin, kun ne johtavat perusteettomiin oleskelulupahakemuksiin.

(26)

Jotta edelleenkin täytettäisiin viisumivapautta koskevan vuoropuhelun tuloksena myönnetyn viisumivapauden asianmukaisuuden arvioimiseen käytetyt erityiset vaatimukset, komission olisi seurattava tilannetta asianomaisissa kolmansissa maissa. Komission olisi kiinnitettävä erityistä huomiota ihmisoikeustilanteeseen asianomaisissa kolmansissa maissa.

(27)

Komission olisi annettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomus säännöllisesti vähintään kerran vuodessa seitsemän vuoden ajan kyseisen kolmannen maan viisumivapauden tultua voimaan ja sen jälkeen, jos komissio katsoo sen tarpeelliseksi, taikka Euroopan parlamentin tai neuvoston pyynnöstä.

(28)

Komission olisi ennen kolmannen maan kansalaisten viisumivapauden tilapäistä keskeyttämistä koskevien päätösten tekemistä otettava huomioon kyseisen kolmannen maan ihmisoikeustilanne ja sitä koskevat viisumivapauden keskeyttämisen mahdolliset seuraukset.

(29)

Täytäntöönpanosäädöksellä toteutetun viisumivapauden keskeyttämisen olisi koskettava asianomaisen kolmannen maan tiettyjä kansalaisten ryhmiä, ja siinä olisi mainittava asiaankuuluvat matkustusasiakirjojen tyypit ja tarvittaessa lisäkriteerejä, kuten ensimmäistä kertaa jäsenvaltioiden alueelle matkustavat henkilöt. Täytäntöönpanosäädöksellä olisi määriteltävä kansalaisten ryhmät, joihin keskeyttämistä olisi sovellettava, ottaen huomioon yhden tai useamman jäsenvaltion ilmoittamat tai komission raportoimat erityiset olosuhteet ja suhteellisuusperiaate.

(30)

Jotta voidaan varmistaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asianmukainen osallistuminen keskeyttämismekanismin täytäntöönpanoon, kun otetaan huomioon poliittinen arkaluonteisuus, joka liittyy viisumivapauden keskeyttämiseen tämän asetuksen liitteessä II olevassa luettelossa mainitun kolmannen maan kaikkien kansalaisten osalta, sekä kyseisen keskeyttämisen horisontaaliset vaikutukset jäsenvaltioihin ja unioniin itseensä, erityisesti niiden ulkosuhteiden ja Schengen-alueen yleisen toimivuuden kannalta, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä SEUT 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat viisumivapauden tilapäistä keskeyttämistä asianomaisten kolmansien maiden kansalaisten osalta. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(31)

Viisumijärjestelmän avoimuuden ja asianomaisille henkilöille annettavan tiedotuksen varmistamiseksi jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille toimenpiteistä, joita ne toteuttavat tämän asetuksen nojalla. Nämä tiedot on samoista syistä myös julkaistava Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(32)

Jäsenvaltioiden alueelle tulemista tai viisumien myöntämistä koskevien edellytysten ei pitäisi vaikuttaa matkustusasiakirjojen pätevyyden tunnustamista koskeviin sääntöihin.

(33)

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti on yhteisen viisumipolitiikan toimivuuden varmistamiseksi tarpeen ja aiheellista antaa asetus luettelon vahvistamisesta kolmansista maista, joiden kansalaisilla on oltava viisumi ulkorajoja ylittäessään, ja niistä kolmansista maista, joiden kansalaisia tämä vaatimus ei koske.

(34)

Tämän asetuksen ei pitäisi vaikuttaa sellaisten Euroopan yhteisön ennen asetuksen (EY) N:o 539/2001 voimaantuloa tekemien kansainvälisten sopimusten soveltamiseen, joiden vuoksi on tarpeen poiketa yhteisestä viisumipolitiikasta, ottaen huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö.

(35)

Islannin ja Norjan osalta tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin neuvoston sekä Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välisessä sopimuksessa näiden kahden valtion osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen (9) ja jotka kuuluvat neuvoston päätöksen 1999/437/EY (10) 1 artiklan B kohdassa tarkoitettuun alaan.

(36)

Sveitsin osalta tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisessä sopimuksessa Sveitsin valaliiton osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen (11) ja jotka kuuluvat neuvoston päätöksen 1999/437/EY 1 artiklan B ja C kohdassa, luettuna yhdessä neuvoston päätöksen 2008/146/EY (12) 3 artiklan kanssa, tarkoitettuun alaan.

(37)

Liechtensteinin osalta tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin, Euroopan yhteisön, Sveitsin valaliiton ja Liechtensteinin ruhtinaskunnan välisessä pöytäkirjassa Liechtensteinin ruhtinaskunnan liittymisestä Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton väliseen sopimukseen Sveitsin valaliiton osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen (13) ja jotka kuuluvat päätöksen 1999/437/EY 1 artiklan B ja C kohdassa, luettuna yhdessä neuvoston päätöksen 2011/350/EU (14) 3 artiklan kanssa, tarkoitettuun alaan.

(38)

Tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joihin Yhdistynyt kuningaskunta ei osallistu neuvoston päätöksen 2000/365/EY (15) mukaisesti; Yhdistynyt kuningaskunta ei sen vuoksi osallistu tämän asetuksen hyväksymiseen, asetus ei sido Yhdistynyttä kuningaskuntaa eikä sitä sovelleta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan.

(39)

Tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joihin Irlanti ei osallistu neuvoston päätöksen 2002/192/EY (16) mukaisesti; Irlanti ei sen vuoksi osallistu tämän asetuksen hyväksymiseen, asetus ei sido Irlantia eikä sitä sovelleta Irlantiin,

(1)

Talouden digitalisoituminen kiihtyy. Tieto- ja viestintätekniikka ei ole enää erillinen toimiala vaan kaikkien nykyaikaisten innovatiivisten talousjärjestelmien ja yhteiskuntien perusta. Kyseisten järjestelmien keskiössä on sähköinen tieto, joka analysoituna tai palveluihin ja tuotteisiin yhdistettynä voi olla erittäin arvokasta. Samaan aikaan datatalouden ja uusien teknologioiden, esimerkiksi tekoälyn, esineiden internetin tuotteiden ja palvelujen, autonomisten järjestelmien ja 5G:n, nopea kehitys nostaa esiin uusia oikeudellisia kysymyksiä, jotka liittyvät tietojen saatavuuteen ja niiden uudelleenkäyttöön, vastuuseen, etiikkaan ja yhteisvastuuseen. Vastuukysymysten osalta olisi harkittava toimia erityisesti panemalla täytäntöön itsesääntelyyn perustuvia käytännesääntöjä ja muita parhaita käytäntöjä, ja tässä olisi otettava huomioon tietojenkäsittelyn koko arvoketjussa ilman ihmisen toimintaa tehtävät suositukset, päätökset ja toimet. Tällaisiin toimiin voisi kuulua myös sopivat mekanismit, jotka koskevat vastuun määrittämistä, vastuun siirtämistä yhteistyötä tekevien yksiköiden välillä, vakuutusta ja tarkastusta.

(2)

Tiedon arvoketjut perustuvat erilaisiin datatoimintoihin: tietojen luominen ja kerääminen, tietojen yhdistäminen ja järjestely, tietojen käsittely, tietojen analysointi, markkinointi ja jakelu, tietojen käyttö ja uudelleenkäyttö. Tietojen käsittelyn tehokkuus ja toimivuus on keskeinen osatekijä kaikissa tiedon arvoketjuissa. Tietojen käsittelyn tehokkuutta ja toimivuutta sekä datatalouden kehittämistä unionissa haittaavat kuitenkin erityisesti kahdenlaiset tietojen liikkuvuuden ja sisämarkkinoiden esteet: jäsenvaltion viranomaisten asettamat tietojen sijaintia koskevat vaatimukset ja yksityisen sektorin käytänteet, joissa on kyse riippuvuussuhteen syntymisestä tarjoajaan.

(3)

Tietojenkäsittelypalveluihin sovelletaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaista sijoittautumisvapautta ja palvelujen tarjoamisen vapautta. Kyseisten palvelujen tarjoamista kuitenkin haittaavat tai toisinaan sen estävät kansalliset, alueelliset tai paikalliset vaatimukset, joiden mukaan tiedot on säilytettävä tietyllä alueella.

(4)

Tällaiset tietojenkäsittelypalvelujen vapaan liikkuvuuden ja palveluntarjoajien sijoittautumisoikeuden esteet johtuvat jäsenvaltioiden lainsäädäntöjen vaatimuksista, joiden mukaan tietoja on säilytettävä tietyllä maantieteellisellä alueella tietojen käsittelyä varten. Muilla säännöillä tai hallinnollisilla käytännöillä on vastaava vaikutus, kun niissä asetetaan erityisvaatimuksia, jotka vaikeuttavat tietojenkäsittelyä tietyn maantieteellisen alueen ulkopuolella unionissa, kuten vaatimuksia käyttää teknisiä välineitä, jotka ovat sertifioituja tai hyväksyttyjä tietyssä jäsenvaltiossa. Oikeudellinen epävarmuus tietojen sijaintia koskevien laillisten ja laittomien vaatimusten laajuudesta rajoittaa vielä lisää markkinatoimijoiden ja julkisen sektorin valinnanvaraa tietojenkäsittelyn sijaintipaikan suhteen. Tällä asetuksella ei rajoiteta millään tavalla yritysten vapautta tehdä sopimuksia siitä, missä tietoja säilytetään. Tällä asetuksella on tarkoitus ainoastaan suojata kyseistä vapautta varmistamalla, että säilytyspaikaksi voidaan sopia mikä tahansa paikka unionissa.

(5)

Tietojen liikkuvuutta unionissa estävät samaan aikaan myös yksityiset rajoitukset: oikeudelliset, sopimukselliset ja tekniset epävarmuustekijät ovat haittana tai esteenä silloin, kun tietojenkäsittelypalvelujen käyttäjät siirtävät tietojaan palveluntarjoajalta toiselle tai takaisin omaan tietotekniseen järjestelmäänsä, etenkin kun niiden sopimus palveluntarjoajan kanssa päättyy.

(6)

Kyseiset esteet yhdessä ovat johtaneet pilvipalvelujen tarjoajien välisen kilpailun puutteeseen unionissa, ongelmiin, jotka liittyvät riippuvuussuhteen syntymiseen tarjoajaan, ja tietojen huomattavan vähäiseen liikkuvuuteen. Lisäksi tietojen sijaintia koskevat menettelytavat ovat heikentäneet tutkimus- ja kehittämisyritysten mahdollisuuksia edistää yritysten, yliopistojen ja muiden tutkimuslaitosten välistä yhteistyötä innovoinnin vauhdittamiseksi.

(7)

Oikeusvarmuuden vuoksi ja koska on tarpeen luoda tasapuoliset toimintaedellytykset unionissa, yhdenmukaiset säännöt kaikille markkinatoimijoille ovat keskeinen tekijä sisämarkkinoiden toiminnalle. Jotta voidaan poistaa kaupan esteet ja kilpailun vääristymät, jotka johtuvat kansallisten lainsäädäntöjen eroista, sekä estää muiden todennäköisten kaupan esteiden ja merkittävien kilpailun vääristymien ilmaantuminen, on tarpeen vahvistaa kaikissa jäsenvaltioissa sovellettavat yhdenmukaiset säännöt.

(8)

Tämä asetus ei vaikuta luonnollisten henkilöiden suojelua henkilötietojen käsittelyssä sekä yksityiselämän kunnioittamista ja henkilötietojen suojaa sähköisessä viestinnässä koskeviin oikeudellisiin puitteisiin, erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EU) 2016/679 (3) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiveihin (EU) 2016/680 (4) ja 2002/58/EY (5).

(9)

Laajeneva esineiden internet, tekoäly ja koneoppiminen tuottavat merkittävän määrän muita kuin henkilötietoja esimerkiksi siksi, että niitä käytetään automatisoiduissa teollisuuden tuotantoprosesseissa. Muita kuin henkilötietoja saadaan esimerkiksi massadata-analyysiin käytettävistä yhdistetyistä ja anonymisoiduista tietojoukoista, täsmäviljelyssä torjunta-aineiden ja veden käytön valvomiseksi ja optimoimiseksi käytettävistä tiedoista tai teollisuuden koneiden kunnossapitotarpeita koskevista tiedoista. Jos tekniikan kehitys mahdollistaa anonymisoitujen tietojen muuttamisen henkilötiedoiksi, tällaisia tietoja on kohdeltava henkilötietoina, ja asetusta (EU) 2016/679 on sovellettava vastaavasti.

(10)

Asetuksen (EU) 2016/679 mukaisesti jäsenvaltiot eivät voi rajoittaa eivätkä kieltää henkilötietojen vapaata liikkuvuutta unionin sisällä syistä, jotka liittyvät luonnollisten henkilöiden suojeluun henkilötietojen käsittelyssä. Tässä asetuksessa vahvistetaan sama vapaan liikkuvuuden periaate unionissa muiden kuin henkilötietojen osalta lukuun ottamatta tapauksia, joissa rajoitus tai kielto on perusteltu yleistä turvallisuutta koskevista syistä. Asetuksessa (EU) 2016/679 ja tässä asetuksessa vahvistetaan yhtenäiset säännöt, jotka mahdollistavat erityyppisten tietojen vapaan liikkuvuuden. Tällä asetuksella ei myöskään velvoiteta tallentamaan erityyppisiä tietoja erikseen.

(11)

Jotta voidaan luoda kehys muiden kuin henkilötietojen vapaalle liikkuvuudelle unionissa ja perusta datatalouden kehitykselle ja unionin tuotannonalan kilpailukyvyn parantamiselle, on tarpeen vahvistaa selkeä, kattava ja ennustettava oikeudellinen kehys muiden kuin henkilötietojen käsittelylle sisämarkkinoilla. Periaatteisiin pohjautuvalla toimintatavalla, jossa säädetään jäsenvaltioiden yhteistyöstä ja itsesääntelystä, olisi varmistettava riittävän joustava kehys, jossa voidaan ottaa huomioon käyttäjien, palveluntarjoajien ja kansallisten viranomaisten muuttuvat tarpeet unionissa. Jotta vältetään riski päällekkäisyydestä nykyisten järjestelyiden kanssa ja näin sekä jäsenvaltioille että yrityksille aiheutuvan rasituksen lisääminen, ei pitäisi vahvistaa yksityiskohtaisia teknisiä sääntöjä.

(12)

Tämän asetuksen ei pitäisi vaikuttaa tietojenkäsittelyyn, jos se toteutetaan osana toimintaa, joka ei kuulu unionin oikeuden soveltamisalaan. On todettava, että Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 4 artiklan mukaisesti erityisesti kansallinen turvallisuus säilyy yksinomaan kunkin jäsenvaltion vastuulla.

(13)

Tietojen vapaalla liikkuvuudella unionissa on tärkeä asema datavetoisen kasvun ja innovoinnin toteutumisessa. Yritysten ja kuluttajien tavoin jäsenvaltioiden viranomaiset ja julkisoikeudelliset laitokset hyötyvät datavetoisten palvelujen tarjoajia koskevan valinnanvapauden lisääntymisestä, kilpailukykyisemmistä hinnoista ja palvelujen tehokkaammasta tarjoamisesta kansalaisille. Koska viranomaiset ja julkisoikeudelliset laitokset käsittelevät suuria määriä tietoja, on äärimmäisen tärkeää, että ne näyttävät esimerkkiä tietojenkäsittelypalvelujen käyttöönotossa ja että ne pidättyvät asettamasta tietojen sijaintia koskevia rajoituksia käyttäessään tietojenkäsittelypalveluja. Sen vuoksi viranomaisten ja julkisoikeudellisten laitosten olisi kuuluttava tämän asetuksen soveltamisalaan. Tältä osin tässä asetuksessa säädettyä muiden kuin henkilötietojen vapaan liikkuvuuden periaatetta olisi sovellettava myös yleisiin ja vakiintuneisiin hallinnollisiin käytäntöihin ja muihin tietojen sijaintia koskeviin vaatimuksiin julkisten hankintojen alalla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/24/EU (6) soveltamista.

(14)

Kuten direktiivi 2014/24/EU, tämä asetus ei rajoita niiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten soveltamista, jotka liittyvät jäsenvaltioiden sisäiseen organisaatioon ja jotka koskevat tietojenkäsittelyä, johon ei liity yksityisille osapuolille maksettavia sopimukseen perustuvia korvauksia, koskevan toimivallan ja velvollisuuksien jakoa viranomaisten ja julkisoikeudellisten laitosten välillä, eikä jäsenvaltioiden niiden lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten soveltamista, joissa säädetään tämän toimivallan ja näiden velvollisuuksien täytäntöönpanosta. Vaikka viranomaisia ja julkisoikeudellisia laitoksia kannustetaan arvioimaan ulkopuolisille palveluntarjoajille ulkoistamisesta saatavia taloudellisia ja muita hyötyjä, niillä saattaa olla perusteltuja syitä valita palvelujen tarjoaminen itse tai ulkoistaminen. Tästä syystä mikään tässä asetuksessa ei velvoita jäsenvaltioita tekemään sopimuksia sellaisten palvelujen tarjoamisesta tai ulkoistamaan sellaisten palvelujen tarjoamista, jotka ne haluavat tarjota itse tai järjestää muuten kuin hankintasopimuksilla.

(15)

Tätä asetusta olisi sovellettava sellaisiin luonnollisiin henkilöihin tai oikeushenkilöihin, jotka tarjoavat tietojenkäsittelypalveluja unionissa oleskeleville tai unioniin sijoittautuneille käyttäjille, myös niihin, jotka tarjoavat tietojenkäsittelypalveluja unionissa ilman unionissa sijaitsevaa toimipaikkaa. Tätä asetusta ei siksi pitäisi soveltaa unionin ulkopuolella tarjottaviin tietojenkäsittelypalveluihin eikä näihin tietoihin liittyviin tietojen sijaintia koskeviin vaatimuksiin.

(16)

Tässä asetuksessa ei vahvisteta sääntöjä, jotka koskevat kauppaoikeudellisissa asioissa sovellettavan lain määrittämistä, eikä se näin ollen vaikuta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 593/2008 (7) soveltamiseen. Erityisesti jos sopimukseen sovellettavaa lakia ei ole valittu kyseisen asetuksen mukaisesti, palvelujen tarjoamisesta tehtyyn sopimukseen sovelletaan lähtökohtaisesti sen maan lakia, jossa palveluntarjoajan vakinainen asuinpaikka on.

(17)

Tätä asetusta olisi sovellettava tietojenkäsittelyyn laajimmassa merkityksessä, johon kuuluu kaikentyyppisten tietoteknisten järjestelmien käyttö, riippumatta siitä, ovatko ne käyttäjän tiloissa tai onko ne ulkoistettu palveluntarjoajalle. Sen olisi katettava eritasoinen tietojenkäsittely tietojen tallentamisesta (infrastruktuuripalvelu – IaaS) tietojen käsittelyyn alustoilla (alustapalvelu – PaaS) tai sovelluksissa (ohjelmistopalvelu – SaaS).

(18)

Tietojen sijaintia koskevat vaatimukset muodostavat selkeän esteen tietojenkäsittelypalvelujen vapaalle tarjonnalle unionissa ja sisämarkkinoilla. Tämän vuoksi ne olisi kiellettävä, elleivät ne ole perusteltuja yleistä turvallisuutta koskevien syiden vuoksi, sellaisina kuin ne määritellään unionin oikeudessa, erityisesti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 52 artiklassa tarkoitetussa merkityksessä, ja edellyttäen, että ne ovat Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisia. Jotta voidaan panna täytäntöön muiden kuin henkilötietojen rajatylittävää vapaata liikkuvuutta koskeva periaate, varmistaa tietojen sijaintia koskevien voimassa olevien vaatimusten poistaminen ja mahdollistaa toiminnallisista syistä useissa paikoissa unionissa tapahtuva tietojenkäsittely ja koska tässä asetuksessa säädetään toimenpiteistä, joilla varmistetaan tietojen saatavuus viranomaisvalvontaa varten, jäsenvaltioiden olisi voitava vedota vain yleiseen turvallisuuteen perusteena tietojen sijaintia koskeville vaatimuksille.

(19)

”Yleisen turvallisuuden” käsite, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 52 artiklassa tarkoitetussa merkityksessä ja sellaisena kuin unionin tuomioistuin sitä tulkitsee, kattaa sekä jäsenvaltion sisäisen että sen ulkoisen turvallisuuden samoin kuin yleiseen turvallisuuteen liittyvät kysymykset erityisesti rikosten tutkimisen, selvittämisen ja syytteeseen asettamisen helpottamiseksi. Sillä viitataan yhteiskunnan perustavanlaatuista etua uhkaavaan todelliseen ja riittävän vakavaan vaaraan, kuten valtion elinten ja keskeisten julkisten palvelujen toimintaan ja väestön eloonjäämiseen kohdistuvaan uhkaan, sekä ulkosuhteiden tai kansojen rauhanomaisen rinnakkaiselon vakavan häiriintymisen vaaraan tai sotilaallisiin etuihin kohdistuvaan uhkaan. Suhteellisuusperiaatteen mukaisesti sellaisten tietojen sijaintia koskevien vaatimusten, jotka ovat perusteltuja yleistä turvallisuutta koskevien syiden vuoksi, olisi sovelluttava tavoitellun päämäärän saavuttamiseen, eivätkä ne saisi ylittää sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(20)

Jotta voidaan varmistaa muiden kuin henkilötietojen rajatylittävää vapaata liikkuvuutta koskevan periaatteen tehokas täytäntöönpano ja estää uusien esteiden syntyminen sisämarkkinoiden moitteettomalle toiminnalle, jäsenvaltioiden olisi tiedotettava komissiolle välittömästi kaikista säädösehdotuksista, joilla otetaan käyttöön uusi tietojen sijaintia koskeva vaatimus tai joilla muutetaan voimassa olevaa vaatimusta. Kyseiset säädösehdotukset olisi toimitettava ja arvioitava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/1535 (8) mukaisesti.

(21)

Jotta lisäksi voidaan poistaa mahdolliset nykyiset esteet, jäsenvaltioiden olisi tämän asetuksen soveltamisen alkamispäivästä alkavan 24 kuukauden siirtymäkauden aikana tehtävä arviointi voimassa olevista laeista, asetuksista ja yleisluonteisista hallinnollisista määräyksistä, joissa vahvistetaan tietojen sijaintia koskevia vaatimuksia, ja tiedotettava komissiolle perusteluineen kaikista tällaisista tietojen sijaintia koskevista vaatimuksista, joiden ne katsovat olevan tämän asetuksen mukaisia. Näin komissio voi tutkia, ovatko mahdolliset jäljelle jääneet tietojen sijaintia koskevat vaatimukset tämän asetuksen mukaisia. Komission olisi tarvittaessa voitava tehdä asianomaiselle jäsenvaltiolle huomautuksia. Tällaisiin huomautuksiin voisi sisältyä suositus tietojen sijaintia koskevan vaatimuksen muuttamisesta tai kumoamisesta.

(22)

Tässä asetuksessa säädettyä velvoitetta tiedottaa voimassa olevista tietojen sijaintia koskevista vaatimuksista ja säädösehdotuksista komissiolle olisi sovellettava säädösperusteisiin tietojen sijaintia koskeviin vaatimuksiin ja yleisluonteisiin säädösehdotuksiin, muttei yksittäisille luonnollisille henkilöille tai oikeushenkilöille osoitettuihin päätöksiin.

(23)

Jotta voidaan varmistaa laeissa, asetuksissa tai yleisluonteisissa hallinnollisissa määräyksissä säädettyjen tietojen sijaintia jäsenvaltioissa koskevien vaatimusten avoimuus luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden, kuten tietojenkäsittelypalvelujen tarjoajien ja käyttäjien osalta, jäsenvaltioiden olisi julkaistava tiedot tällaisista vaatimuksista keskitetyssä kansallisessa verkkotietopisteessä ja saatettava kyseiset tiedot säännöllisesti ajan tasalle. Vaihtoehtoisesti jäsenvaltioiden olisi toimitettava ajan tasalla olevat tiedot tällaisista vaatimuksista jollakin toisella unionin säädöksellä perustetulle keskitetylle tietopisteelle. Jotta luonnollisille henkilöille ja oikeushenkilöille voidaan asianmukaisesti tiedottaa tietojen sijaintia koskevista vaatimuksista kaikkialla unionissa, jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava komissiolle tällaisten keskitettyjen tietopisteiden osoitteet. Komission olisi julkaistava verkkosivuillaan kyseiset tiedot ja säännöllisesti päivitetty koottu luettelo kaikista jäsenvaltioissa voimassa olevista tietojen sijaintia koskevista vaatimuksista sekä tiivistelmä kyseisistä vaatimuksista.

(24)

Tietojen sijaintia koskevat vaatimukset perustuvat usein rajatylittävää tietojenkäsittelyä kohtaan tunnetun luottamuksen puutteeseen, joka johtuu siitä, että tietojen uskotaan olevan jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten saavuttamattomissa esimerkiksi viranomaisvalvonnan tai valvovan tarkastuksen piiriin kuuluvia tarkastuksia varten. Tämä luottamus ei palaudu yksin sillä, että mitätöidään sellaiset sopimusehdot, jotka kieltävät toimivaltaisilta viranomaisilta laillisen pääsyn tietoihin virallisten tehtäviensä hoitamiseksi. Tämän vuoksi tässä asetuksessa olisi selkeästi säädettävä, että sillä ei ole vaikutusta toimivaltaisten viranomaisten oikeuksiin pyytää tietoja tai saada käyttöönsä tietoja unionin oikeuden tai kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja että toimivaltaisten viranomaisten tiedonsaantia ei voida evätä sillä perusteella, että tietoja käsitellään toisessa jäsenvaltiossa. Toimivaltaiset viranomaiset voisivat asettaa toiminnallisia vaatimuksia tietoihin pääsyn tukemiseksi, ja ne voisivat esimerkiksi vaatia, että järjestelmäkuvaukset on säilytettävä asianomaisessa jäsenvaltiossa.

(25)

Luonnolliset henkilöt tai oikeushenkilöt, joita koskee velvoite toimittaa tietoja toimivaltaisille viranomaisille, voivat noudattaa tällaisia velvoitteita tarjoamalla ja turvaamalla toimivaltaisille viranomaisille tehokkaan ja nopean sähköisen pääsyn tietoihin, riippumatta jäsenvaltiosta, jonka alueella tietoja on käsitellään. Tällainen pääsy tietoihin voidaan varmistaa konkreettisilla ehdoilla ja edellytyksillä sen luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön, jota tietojen saannin tarjoamisvelvoite koskee, ja palveluntarjoajan välisissä sopimuksissa.

(26)

Kun luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, jolla on velvollisuus antaa tietoja, ei noudata kyseistä velvollisuutta, toimivaltaisen viranomaisen olisi voitava pyytää apua muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisilta viranomaisilta. Tällaisissa tapauksissa toimivaltaisten viranomaisten olisi käytettävä unionin oikeuden tai kansainvälisten sopimusten mukaisia erityisiä yhteistyövälineitä kunkin tapauksen erityisalan mukaan, kuten poliisiyhteistyön, rikos- tai siviilioikeuden tai hallinnollisten kysymysten alalla neuvoston puitepäätöstä 2006/960/YOS (9), Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2014/41/EU (10), tietoverkkorikollisuutta koskevaa Euroopan neuvoston yleissopimusta (11), neuvoston asetusta (EY) N:o 1206/2001 (12), neuvoston direktiiviä 2006/112/EY (13) ja neuvoston asetusta (EU) N:o 904/2010 (14). Jos tällaisia erityisiä yhteistyömekanismeja ei ole, toimivaltaisten viranomaisten olisi tehtävä keskenään yhteistyötä, jotta ne voivat antaa halutut tiedot saataville nimettyjen keskitettyjen yhteyspisteiden kautta.

(27)

Jos avunpyyntö edellyttää pyynnön vastaanottaneen viranomaisen pääsyä luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön tiloihin, mukaan lukien kaikki tietojenkäsittelylaitteet ja -keinot, tiloihin pääsyssä on noudatettava unionin oikeutta tai kansallista prosessioikeutta, mukaan lukien vaatimukset oikeusviranomaisen ennakkoon myöntämästä luvasta.

(28)

Tämä asetus ei saisi antaa käyttäjille mahdollisuutta yrittää välttyä kansallisen lainsäädännön soveltamiselta. Tämän vuoksi tässä asetuksessa olisi säädettävä, että jäsenvaltiot määräävät tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia seuraamuksia käyttäjille, jotka estävät toimivaltaisia viranomaisia saamasta pääsyä käyttäjien tietoihin, jotka ovat tarpeen toimivaltaisten viranomaisten unionin oikeudessa ja kansallisessa lainsäädännössä vahvistettujen virallisten tehtävien hoitamiseksi. Kiireellisissä tapauksissa, joissa käyttäjä käyttää oikeuttaan väärin, jäsenvaltioiden olisi voitava kohdistaa tähän ehdottoman oikeasuhteisia väliaikaisia toimenpiteitä. Kaikki sellaiset väliaikaiset toimenpiteet, jotka edellyttäisivät tietojen uudelleensijoittamista yli 180 päivän ajaksi uudelleensijoittamisen alkamisesta, poikkeaisivat tietojen vapaan liikkuvuuden periaatteesta huomattavan pitkäksi aikaa, ja niistä olisi sen vuoksi tiedotettava komissiolle, jotta tämä voi tutkia, ovatko ne unionin oikeuden mukaisia.

(29)

Mahdollisuus siirtää tietoja esteettä on keskeinen tekijä, kun vaikutetaan myönteisesti käyttäjien valinnan tekemiseen ja tehokkaan kilpailun toteutumiseen tietojenkäsittelypalvelujen markkinoilla. Tietojen siirtämisessä rajojen yli koetut todelliset tai oletetut vaikeudet heikentävät myös ammattimaisten käyttäjien luottamusta rajatylittäviin tarjouksiin ja siten niiden luottamusta sisämarkkinoihin. Voimassa oleva unionin oikeus suojaa yksittäisiä kuluttajia, mutta mahdollisuus vaihtaa palveluntarjoajaa ei ulotu liike- tai ammattitoimintaa harjoittaviin käyttäjiin. Yhdenmukaiset tekniset vaatimukset kaikkialla unionissa riippumatta siitä, koskevatko ne teknistä yhdenmukaistamista, vastavuoroista tunnustamista vai vapaaehtoista yhdenmukaistamista, edistävät nekin kilpailuun perustuvien tietojenkäsittelypalvelujen sisämarkkinoiden kehittämistä.

(30)

Jotta kilpaillusta ympäristöstä voidaan hyötyä täysimittaisesti, ammattimaisten käyttäjien olisi voitava tehdä tietoon perustuvia valintoja ja verrata helposti sisämarkkinoilla tarjottavien erilaisten tietojenkäsittelypalvelujen osatekijöitä, myös sopimusehtoja, jotka koskevat tietojen siirtämistä sopimuksen päättyessä. Jotta tietojenkäsittelypalvelujen tarjoajien ja ammattimaisten käyttäjien kokemus ja asiantuntemus voidaan liittää markkinoiden innovointipotentiaaliin ja ottaa ne huomioon, markkinatoimijoiden olisi itsesääntelyn avulla määriteltävä yksityiskohtaiset tieto- ja toimintavaatimukset tietojen siirtämiselle, ja komission olisi sellaisten unionin käytännesääntöjen muodossa, joihin voisi sisältyä mallisopimusehtoja, kannustettava ja tuettava markkinatoimijoita ja harjoitettava tätä koskevaa seurantaa.

(31)

Jotta tällaiset käytännesäännöt olisivat vaikuttavat ja helpottaisivat palveluntarjoajan vaihtamista ja tietojen siirtämistä, niiden olisi oltava kattavat ja niissä olisi käsiteltävä ainakin keskeisimpiä seikkoja, jotka ovat tärkeitä tietojen siirtämisen aikana, kuten varmuuskopiointiprosessit ja -paikka; käytettävissä olevat tietojen tallennusmuodot ja -välineet; vaadittu IT-kokoonpano ja kaistan vähimmäisleveys; siirtämisprosessin käynnistämiseen tarvittava aika sekä aika, jonka kuluessa tiedot ovat siirrettävissä; ja takeet pääsystä tietoihin, jos palveluntarjoaja menee konkurssiin. Käytännesäännöissä olisi myös täsmennettävä, että riippuvuussuhteen syntyminen tarjoajaan ei ole hyväksyttävä liiketoimintakäytäntö, niissä olisi tarjottava luottamusta lisääviä tekniikoita ja ne olisi saatettava säännöllisesti ajan tasalle tekniikan kehityksen huomioon ottamiseksi. Komission olisi varmistettava, että koko prosessin ajan kuullaan kaikkia asianomaisia sidosryhmiä, myös pienten ja keskisuurten yritysten, jäljempänä ’pk-yritykset’, sekä startup-yritysten järjestöjä, käyttäjiä ja pilvipalvelun tarjoajia. Komission olisi arvioitava tällaisten käytännesääntöjen laatimista ja täytäntöönpanon tehokkuutta.

(32)

Jos jonkin jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen pyytää apua toiselta jäsenvaltiolta saadakseen tietoja käyttöönsä tämän asetuksen mukaisesti, sen olisi toimitettava nimetyn keskitetyn yhteyspisteen kautta asianmukaisesti perusteltu pyyntö kyseisen jäsenvaltion nimettyyn keskitettyyn yhteyspisteeseen; kyseiseen pyyntöön olisi sisällyttävä kirjallinen selvitys tietojen käyttöön saamisen perusteluista ja oikeusperustoista. Jäsenvaltion nimeämän keskitetyn yhteyspisteen, jonka apua on pyydetty, olisi avustettava pyynnön välittämisessä pyynnön kohteena olevan jäsenvaltion asiasta vastaavalle toimivaltaiselle viranomaiselle. Jotta voidaan varmistaa tehokas yhteistyö, viranomaisen, jolle pyyntö toimitetaan, olisi ilman aiheetonta viivytystä tarjottava apua vastauksena pyyntöön tai annettava tietoa vaikeuksista, joita tällaisen pyynnön täyttämiseen liittyy, tai perusteet pyynnön epäämiseen.

(33)

Rajatylittävän tietojenkäsittelyn turvallisuutta kohtaan tunnetun luottamuksen lisääntymisen pitäisi vähentää markkinatoimijoiden ja julkisen sektorin taipumusta käyttää tietojen sijaintia tietoturvallisuuden mittarina. Tämän pitäisi myös parantaa yritysten kannalta oikeusvarmuutta sen suhteen, että sovellettavia turvallisuusvaatimuksia noudatetaan yritysten ulkoistaessa tietojenkäsittelytoimiaan palveluntarjoajille, myös toisiin jäsenvaltioihin sijoittautuneille palveluntarjoajille.

(34)

Kaikkia tietojenkäsittelyyn liittyviä turvallisuusvaatimuksia, joita sovelletaan perustellusti ja oikeasuhteisesti unionin oikeuden tai kansallisen lainsäädännön pohjalta unionin oikeuden mukaisesti sen luonnollisen henkilön asuinjäsenvaltiossa tai oikeushenkilön sijoittautumisjäsenvaltiossa, jonka tiedoista on kyse, olisi edelleen sovellettava kyseisten tietojen käsittelyyn toisessa jäsenvaltiossa. Kyseisten luonnollisten henkilöiden tai oikeushenkilöiden olisi voitava täyttää tällaiset vaatimukset joko itse tai palveluntarjoajien kanssa tehtävissä sopimuksissa olevien sopimuslausekkeiden kautta.

(35)

Kansallisella tasolla vahvistettujen turvallisuusvaatimusten olisi oltava välttämättömiä ja oikeasuhteisia tietojenkäsittelyn turvallisuuteen kohdistuviin riskeihin nähden sen kansallisen lainsäädännön soveltamisalalla, jossa nämä vaatimukset on vahvistettu.

(36)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2016/1148 (15) säädetään oikeudellisista toimenpiteistä kyberturvallisuuden yleisen tason parantamiseksi unionissa. Tietojenkäsittelypalvelut muodostavat yhden kyseisen direktiivin soveltamisalaan kuuluvista digitaalisista palveluista. Kyseisen direktiivin mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että digitaalisen palvelun tarjoajat määrittävät ja toteuttavat asianmukaiset ja oikeasuhteiset tekniset ja organisatoriset toimenpiteet hallitakseen riskejä, joita kohdistuu niiden käyttämien verkko- ja tietojärjestelmien turvallisuuteen. Tällaisilla toimenpiteillä olisi varmistettava riskiin nähden asianmukainen turvallisuuden taso, ja niissä olisi otettava huomioon järjestelmien ja tilojen turvallisuus, poikkeamien käsittely, toiminnan jatkuvuuden hallinta, seuranta, tarkastukset ja testaukset sekä kansainvälisten standardien noudattaminen. Nämä seikat määritetään tarkemmin direktiivin nojalla annettavissa komission täytäntöönpanosäädöksissä.

(37)

Komission olisi esitettävä kertomus tämän asetuksen täytäntöönpanosta erityisesti tekniikan tai markkinoiden kehitykseen perustuvien muutostarpeiden selvittämiseksi. Kertomuksessa olisi erityisesti arvioitava tätä asetusta ja etenkin sen soveltamista sekä henkilötietoja että muita kuin henkilötietoja sisältäviin tietojoukkoihin ja yleistä turvallisuutta koskevan poikkeuksen täytäntöönpanoa. Ennen kuin tätä asetusta aletaan soveltaa, komission olisi myös julkaistava suuntaa antavat ohjeet siitä, miten sekä henkilötietoja että muita kuin henkilötietoja sisältäviä tietojoukkoja olisi käsiteltävä, jotta yritykset, myös pk-yritykset, ymmärtäisivät paremmin tämän asetuksen ja asetuksen (EU) 2016/679 keskinäisen vaikutuksen ja jotta varmistetaan, että molempia asetuksia noudatetaan.

(38)

Tässä asetuksessa kunnioitetaan erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustettuja perusoikeuksia ja noudatetaan siinä tunnustettuja periaatteita, ja sitä olisi tulkittava ja sovellettava kyseisten oikeuksien ja periaatteiden mukaisesti, mukaan lukien oikeus henkilötietojen suojaan, sananvapauteen ja tiedonvälityksen vapauteen sekä elinkeinovapauteen.

(39)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta, joka on muiden kuin henkilötietojen vapaan liikkuvuuden varmistaminen unionissa, vaan se voidaan sen laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi,

(1)

Viimeisin merkittävä muutos neuvoston direktiiviin 89/552/ETY (4), joka myöhemmin kodifioitiin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2010/13/EU (5), tehtiin vuonna 2007 antamalla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/65/EY (6). Sittemmin audiovisuaalisten mediapalvelujen markkinat ovat kehittyneet merkittävästi ja nopeasti, koska televisiopalvelut ja internetin välityksellä tarjottavat palvelut lähentyvät toisiaan. Tekninen kehitys on mahdollistanut uudentyyppisiä palveluja ja käyttäjäkokemuksia. Etenkin nuorempien sukupolvien katselutottumukset ovat muuttuneet tuntuvasti. Vaikka televisiovastaanotin on edelleen tärkeä väline audiovisuaalisten kokemusten jakamiseen, monet katsojat ovat siirtyneet katselemaan audiovisuaalista sisältöä muilla, kannettavilla laitteilla. Perinteisen TV-sisällön osuus on edelleen merkittävä keskimääräisestä päivittäisestä katseluajasta.

Uudentyyppisen sisällön, kuten videoleikkeiden tai käyttäjien tuottaman sisällön, merkitys on kuitenkin kasvanut, ja uudet toimijat, kuten tilausvideopalvelujen ja videonjakoalustojen tarjoajat, ovat nyt vakiinnuttaneet asemansa. Tämä medioiden lähentyminen edellyttää ajantasaista oikeudellista kehystä, jotta voidaan ottaa huomioon markkinoiden muutokset ja saavuttaa tasapaino verkkosisältöpalvelujen saatavuuden, kuluttajansuojan ja kilpailukyvyn välille.

(2)

Komissio hyväksyi 6 päivänä toukokuuta 2015 tiedonannon nimeltä ”Digitaalisten sisämarkkinoiden strategia Euroopalle”, jossa se ilmoitti direktiivin 2010/13/EU uudelleentarkastelusta.

(3)

Direktiiviä 2010/13/EU olisi edelleen sovellettava ainoastaan sellaisiin palveluihin, joiden pääasiallisena tarkoituksena on tarjota ohjelmia tiedonvälitys-, viihdytys- tai valistustarkoituksessa. Pääasiallista tarkoitusta koskevan vaatimuksen tulisi katsoa täyttyvän myös siinä tapauksessa, että palvelulla on audiovisuaalista sisältöä ja muotoa, joka on erotettavissa kyseisen palveluntarjoajan päätoiminnasta, esimerkkeinä verkkolehtien erilliset osat, jotka sisältävät audiovisuaalisia ohjelmia tai käyttäjien tuottamia videoita, jos kyseisten osien voidaan katsoa olevan erotettavissa verkkolehtien pääasiallisesta toiminnasta. Audiovisuaalisen aineiston ja pääasiallisen toiminnan, kuten uutisten tarjoamisen kirjallisessa muodossa, välisten kytkösten vuoksi palvelu olisi katsottava pelkäksi pääasiallisen toiminnan erottamattomaksi täydennykseksi. Näin ollen kanavat tai muut audiovisuaaliset palvelut, joista palveluntarjoajalla on toimituksellinen vastuu, voivat itsessään muodostaa audiovisuaalisia mediapalveluja, vaikka ne tarjottaisiin videonjakoalustalla, jolle on ominaista toimituksellisen vastuun puuttuminen. Tällaisissa tapauksissa palveluntarjoajilla, joilla on toimituksellinen vastuu, on velvollisuus noudattaa direktiivin 2010/13/EU säännöksiä.

(4)

Videonjakoalustapalvelut tarjoavat audiovisuaalista sisältöä, joka on kasvavassa määrin yleisön, varsinkin nuorten, saatavilla. Tämä pätee myös sosiaalisen median palveluihin, joista on tullut merkittävä tiedonvälitys-, viihdytys- ja valistusväline myös siksi, että niiden välityksellä voi seurata ohjelmia ja käyttäjien tuottamia videoita. Nämä sosiaalisen median palvelut on sisällytettävä direktiivin 2010/13/EU soveltamisalaan, koska ne kilpailevat samoista yleisöistä ja tuloista kuin audiovisuaaliset mediapalvelut. Niillä on huomattava vaikutus myös siksi, että niiden avulla käyttäjät voivat helpommin muokata muiden käyttäjien mielipiteitä ja vaikuttaa niihin. Jotta siis voidaan suojella alaikäisiä haitalliselta sisällöltä ja kaikkia kansalaisia yllyttämiseltä vihaan, väkivaltaan ja terrorismiin, direktiivin 2010/13/EU olisi katettava kyseiset palvelut siltä osin kuin ne täyttävät videonjakoalustapalvelun määritelmän.

(5)

Vaikka direktiivin 2010/13/EU tavoitteena ei ole säännellä sosiaalisen median palveluja sellaisenaan, direktiivin olisi katettava sosiaalisen median palvelut, jos ohjelmien ja käyttäjien tuottamien videoiden tarjoaminen on kyseisten palvelujen olennainen toiminto. Ohjelmien ja käyttäjien tuottamien videoiden tarjoamisen voitaisiin katsoa olevan sosiaalisen median palvelun olennainen toiminto, jos audiovisuaalinen sisältö ei ole kyseisen sosiaalisen median palvelun toiminnassa vain oheistoimintaa tai ei muodosta siitä vain pientä osaa. Selvyyden, tuloksekkuuden ja johdonmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi komission olisi yhteyskomiteaa kuultuaan tarvittaessa annettava suuntaviivoja ’videonjakoalustapalvelun’ määritelmän olennaista toimintoa koskevan kriteerin käytännön soveltamista varten. Nämä suuntaviivat olisi laadittava ottaen asianmukaisesti huomioon yleisen edun mukaiset tavoitteet, jotka on tarkoitus saavuttaa videonjakoalustan tarjoajien toteuttamilla toimilla, ja oikeus sananvapauteen.

(6)

Jos palvelun erotettavissa oleva osa on direktiivissä 2010/13/EU tarkoitettu videonjakoalustapalvelu, kyseistä direktiiviä olisi sovellettava vain kyseiseen osaan ja vain ohjelmien ja käyttäjien tuottamien videoiden osalta. Sanomalehtien ja aikakauslehtien sähköisten versioiden toimitukselliseen sisältöön sisällytettyihin videoleikkeisiin ja liikkuviin kuviin, kuten GIF-kuviin, ei sovellettaisi direktiiviä 2010/13/EU. Videonjakoalustapalvelun määritelmä ei saisi kattaa ei-taloudellista toimintaa, kuten audiovisuaalisen sisällön tarjoamista yksityisillä verkkosivustoilla ja muissa kuin kaupallisissa intressiyhteisöissä.

(7)

Direktiivin 2010/13/EU tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi on tärkeää, että jäsenvaltiot laativat ja pitävät yllä ajantasaisia tietoja lainkäyttövaltaansa kuuluvista mediapalvelun tarjoajista ja videonjakoalustan tarjoajista ja että ne antavat säännöllisesti nämä tiedot toimivaltaisten riippumattomien sääntelyviranomaistensa tai -elintensä ja komission käyttöön. Näihin tietoihin olisi sisällyttävä tiedot kriteereistä, joihin lainkäyttövalta perustuu.

(8)

Lainkäyttövallan määrittäminen edellyttää tosiasiallisten tilanteiden arviointia direktiivissä 2010/13/EU vahvistetuin kriteerein. Tällaisten tosiasiallisten tilanteiden arviointi voi johtaa ristiriitaisiin tuloksiin. Kyseisessä direktiivissä säädettyjen yhteistyömenettelyjen soveltamiseksi on tärkeää, että komissio voi perustaa löydöksensä luotettaviin tosiseikkoihin. Audiovisuaalisten mediapalvelujen eurooppalaisten sääntelyviranomaisten ryhmälle (ERGA) olisi sen vuoksi annettava valtuudet antaa lausuntoja lainkäyttövallasta komission pyynnöstä. Jos komissio päättää näitä yhteistyömekanismeja soveltaessaan kuulla ERGAa, sen olisi tiedotettava asiasta yhteyskomitealle, mukaan lukien tiedot jäsenvaltioilta mainittujen yhteistyömenettelyjen mukaisesti saaduista ilmoituksista ja ERGAn lausunnosta.

(9)

Audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoamisen ja vastaanottamisen vapauden rajoittamiseen olisi sovellettava samoja menettelyjä ja ehtoja sekä lineaarisissa että ei-lineaarisissa palveluissa.

(10)

Euroopan unionin tuomioistuimen, jäljempänä ’unionin tuomioistuin’, oikeuskäytännön mukaisesti perussopimuksen nojalla taattua palvelujen tarjoamisen vapautta voidaan rajoittaa yleiseen etuun liittyvistä pakottavista syistä, kuten kuluttajansuojan korkean tason saavuttamiseksi, edellyttäen, että tällaiset rajoitukset ovat perusteltuja, oikeasuhteisia ja tarpeellisia. Siksi jäsenvaltioiden olisi voitava toteuttaa tiettyjä toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että niiden kuluttajansuojasääntöjä noudatetaan aloilla, joita direktiivin 2010/13/EU mukainen yhteensovittaminen ei koske. Toimenpiteiden, joita jäsenvaltiot toteuttavat pannakseen täytäntöön kansalliset kuluttajansuojajärjestelmänsä, myös uhkapelejä koskevan mainonnan osalta, olisi oltava perusteltuja, tavoitteeseen nähden oikeasuhteisia ja tarpeellisia unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti. Missään tapauksessa vastaanottavat jäsenvaltiot eivät saa toteuttaa toimenpiteitä, joilla estetään toisesta jäsenvaltiosta tulevan televisiolähetyksen edelleenlähetys niiden alueella.

(11)

Jos jäsenvaltio ilmoittaa komissiolle jonkin mediapalvelujen tarjoajan sijoittautuneen siihen jäsenvaltioon, jolle lainkäyttövalta kuuluu, kiertääkseen tiukempia sääntöjä, jotka koskevat direktiivillä 2010/13/EU yhteensovitettuja aloja ja joita kyseiseen mediapalvelujen tarjoajaan sovellettaisiin siinä tapauksessa, että se olisi sijoittautunut ilmoituksen antaneeseen jäsenvaltioon, ilmoituksen antaneen jäsenvaltion olisi esitettävä tästä uskottavaa ja asianmukaisesti perusteltua näyttöä. Tällaisessa näytössä olisi esitettävä vahvistavia tosiseikkoja, joiden perusteella sääntöjen kiertäminen voidaan kohtuudella osoittaa.

(12)

Tiedonannossaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle ”EU-agenda: paremmalla sääntelyllä parempiin tuloksiin” komissio painotti, että politiikkaratkaisuja tarkastellessaan se ottaa huomioon sekä sääntelykeinot että muut keinot käytänneyhteisön sekä itse- ja yhteissääntelyn periaatteiden pohjalta. Useat käytännesäännöt, joita on otettu käyttöön direktiivillä 2010/13/EU yhteensovitetuilla aloilla, ovat osoittautuneet hyvin suunnitelluiksi, itse- ja yhteissääntelyn periaatteiden mukaisesti. Lainsäädännöllisen turvaverkon olemassaoloa pidettiin tärkeänä menestystekijänä edistettäessä itse- tai yhteissääntelyyn perustuvien käytännesääntöjen noudattamista. Yhtä tärkeää on, että tällaisissa käytännesäännöissä vahvistetaan erityiset päämäärät ja tavoitteet, jotta voidaan seurata ja arvioida säännöllisesti, läpinäkyvästi ja riippumattomasti tavoitteita, joihin käytännesäännöillä pyritään. Käytännesäännöissä olisi myös määrättävä tehokkaasta täytäntöönpanosta. Itse- ja yhteissääntelyyn perustuvissa käytännesäännöissä, joita hyväksytään direktiivillä 2010/13/EU yhteensovitetuilla aloilla, olisi noudatettava näitä periaatteita.

(13)

Kokemus on osoittanut, että itse- ja yhteissääntelyvälineillä, jotka toteutetaan jäsenvaltioiden erilaisten oikeusperinteiden mukaisesti, voi olla merkittävä asema toteutettaessa korkeatasoista kuluttajansuojaa. Toimenpiteet yleistä etua koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi kehittyvien audiovisuaalisten mediapalvelujen alalla ovat tehokkaampia, jos ne toteutetaan palveluntarjoajien oman aktiivisen tuen avulla.

(14)

Itsesääntely on eräänlainen vapaaehtoinen aloite, jolla taloudellisille toimijoille, työmarkkinaosapuolille ja valtiosta riippumattomille järjestöille ja yhdistyksille annetaan mahdollisuus hyväksyä keskuudessaan itseään koskevia yhteisiä suuntaviivoja. Ne vastaavat näiden suuntaviivojen kehittämisestä, seurannasta ja noudattamisen varmistamisesta. Jäsenvaltioiden olisi erilaisten oikeusperinteidensä mukaisesti tunnustettava merkitys, joka tehokkaalla itsesääntelyllä voi olla voimassa olevan lainsäädännön sekä oikeudellisten ja hallinnollisten mekanismien täydentäjänä, sekä sen hyödyllinen vaikutus direktiivin 2010/13/EU tavoitteiden saavuttamiselle. Vaikka itsesääntely saattaa muodostaa täydentävän menetelmän direktiivin 2010/13/EU tiettyjen säännösten täytäntöön panemiselle, sillä ei saisi korvata kansalliselle lainsäätäjälle kuuluvia velvoitteita. Mahdollisimman vähäisenä pidettävä yhteissääntely tarjoaa itsesääntelyn ja kansallisen lainsäätäjän välisen oikeudellisen yhteyden jäsenvaltioiden oikeusperinteiden mukaisesti. Yhteissääntelyssä sääntelytehtävä jakautuu sidosryhmien ja hallituksen tai kansallisten sääntelyviranomaisten tai -elinten välillä. Asianomaisten viranomaisten tehtäviin kuuluu yhteissääntelyjärjestelmän tunnustaminen, sen prosessien tarkastaminen sekä järjestelmän rahoitus. Yhteissääntelyssä olisi sallittava valtion puuttuminen asioihin siinä tapauksessa, että sen tavoitteita ei saavuteta. Direktiivi 2010/13/EU rohkaisee itse- ja yhteissääntelyn käyttöön, mikä ei kuitenkaan vaikuta jäsenvaltioiden virallisiin velvoitteisiin direktiivin saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä. Sillä ei olisi velvoitettava jäsenvaltioita perustamaan itse- tai yhteissääntelyjärjestelmiä tai molempia eikä keskeytettävä taikka vaarannettava nykyisiä yhteissääntelyaloitteita, jotka ovat jäsenvaltioissa jo käytössä ja jotka toimivat tehokkaasti.

(15)

Medioiden omistajuutta koskeva läpinäkyvyys liittyy suoraan sananvapauteen, joka on demokraattisten järjestelmien kulmakivi. Jos mediapalvelun tarjoajan omistajuus merkitsee sitä, että omistaja voi päättää tarjottujen palvelujen sisällöstä tai vaikuttaa siihen huomattavasti, palveluntarjoajan omistusrakennetta koskevien tietojen avulla käyttäjät voivat tehdä tällaisesta sisällöstä tietoon perustuvan arvion. Jäsenvaltioiden olisi voitava määritellä, olisiko tietyn mediapalvelujen tarjoajan omistusrakennetta koskevien tietojen oltava käyttäjien saatavilla ja missä määrin, edellyttäen että asiaan liittyviä perusoikeuksia ja -vapauksia kunnioitetaan keskeisiltä osin ja että toteutettavat toimenpiteet ovat tarpeellisia ja oikeasuhteisia.

(16)

Audiovisuaalisten mediapalvelujen erityisluonteen vuoksi ja etenkin siksi, että niillä on vaikutusta ihmisten mielipiteenmuodostukseen, käyttäjillä on oikeutettu intressi tietää, kuka on vastuussa kyseisten palvelujen sisällöstä. Sananvapauden vahvistamiseksi ja siten myös median moniarvoisuuden edistämiseksi ja eturistiriitojen välttämiseksi on tärkeää, että jäsenvaltiot varmistavat, että käyttäjillä on koko ajan vaivaton ja suora pääsy mediapalvelun tarjoajia koskeviin tietoihin. Kunkin jäsenvaltion on päätettävä erityisesti, mitä tietoja voidaan antaa omistusrakenteesta ja todellisista omistajista ja edunsaajista.

(17)

Jotta voidaan varmistaa johdonmukaisuus ja oikeusvarmuus yrityksille ja jäsenvaltioiden viranomaisille, väkivaltaan tai vihaan yllyttämisen käsite olisi soveltuvin osin ymmärrettävä neuvoston puitepäätöksen 2008/913/YOS (7) mukaisessa merkityksessä.

(18)

Kun otetaan huomioon, että sisällön jakamistavat sähköisissä viestintäverkoissa kehittyvät, on tärkeää suojella yleisöä terrorismiin yllyttämiseltä. Direktiivillä 2010/13/EU olisi sen vuoksi varmistettava, etteivät audiovisuaaliset mediapalvelut sisällä julkista yllytystä terrorismirikokseen. Jotta voidaan varmistaa johdonmukaisuus ja oikeusvarmuus yrityksille ja jäsenvaltioiden viranomaisille, käsite ”julkinen yllytys terrorismirikokseen” olisi ymmärrettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2017/541 (8) mukaisessa merkityksessä.

(19)

Jotta katsojat, mukaan lukien vanhemmat ja alaikäiset, voisivat tehdä tietoon perustuvia päätöksiä esitettävästä sisällöstä, on tarpeen, että mediapalvelun tarjoajat antavat riittävästi tietoa sisällöstä, joka voi haitata alaikäisten fyysistä, henkistä tai moraalista kehitystä. Tämä voitaisiin toteuttaa esimerkiksi sisällön luonteen ilmaisevien kuvausten (deskriptoreiden) järjestelmällä, äänimerkkinä annetulla varoituksella, näkyvällä tunnusmerkillä tai jollakin muulla keinolla, jolla kuvataan sisällön luonnetta.

(20)

Televisiolähetyspalveluihin sovellettavia asianmukaisia toimenpiteitä alaikäisten suojelemiseksi olisi sovellettava myös tilattaviin audiovisuaalisiin mediapalveluihin. Tämän voidaan olettaa nostavan suojelun tasoa. Koska yhdenmukaistaminen koskee vähimmäistasoa, jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön tiukemman suojan sisällölle, joka saattaa haitata alaikäisten fyysistä, henkistä tai moraalista kehitystä. Haitallisimpaan sisältöön, joka saattaa haitata alaikäisten fyysistä, henkistä tai moraalista kehitystä, mutta joka ei välttämättä ole rikollista, olisi sovellettava kaikkein tiukimpia toimenpiteitä, kuten salausta ja tehokasta sisällönsuodatusta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden mahdollisuutta hyväksyä tiukempia toimenpiteitä.

(21)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) 2016/679 (9) todetaan, että erityisesti lasten henkilötietoja on pyrittävä suojaamaan niiden käsittelyn yhteydessä. Mediapalvelun tarjoajien kehittämät lastensuojelujärjestelmät johtavat vääjäämättä siihen, että alaikäisten henkilötietoja käsitellään. Koska tällaisilla järjestelmillä pyritään suojelemaan lapsia, lastensuojelua koskevien teknisten toimenpiteiden puitteissa käsiteltäviä alaikäisten henkilötietoja ei saisi käyttää kaupallisiin tarkoituksiin.

(22)

Audiovisuaalisen sisällön esteettömyyden varmistaminen on yksi välttämättömistä edellytyksistä vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksen nojalla annettujen sitoumusten yhteydessä. Direktiivissä 2010/13/EU käsitettä ”vammaiset henkilöt” olisi tulkittava ottaen huomioon kyseisen direktiivin kattamien palvelujen eli audiovisuaalisten mediapalvelujen luonne. Esteettömien audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoaminen liittyy vammaisten ja ikääntyneiden henkilöiden oikeuteen osallistua ja integroitua unionin yhteiskunnalliseen elämään ja kulttuurielämään. Jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi ilman aiheetonta viivytystä varmistettava, että niiden lainkäyttövaltaan kuuluvat mediapalvelun tarjoajat pyrkivät aktiivisesti saattamaan sisältönsä esteettömiksi vammaisille ja etenkin näkö- tai kuulovammaisille henkilöille. Esteettömyysvaatimukset olisi täytettävä vaiheittaisen ja jatkuvan prosessin avulla ottaen samalla huomioon ne väistämättömät käytännön rajoitteet, jotka saattaisivat estää täydellisen esteettömyyden, kuten reaaliaikaisesti lähetetyt ohjelmat tai tapahtumat. Jotta voitaisiin mitata, miten mediapalvelun tarjoajat ovat edistyneet palvelujensa asteittaisessa saattamisessa esteettömiksi näkö- tai kuulovammaisille henkilöille, jäsenvaltioiden olisi vaadittava alueelleen sijoittautuneita mediapalvelun tarjoajia raportoimaan niille säännöllisesti.

(23)

Direktiivin 2010/13/EU mukaisina audiovisuaalisten mediapalvelujen esteettömyyden toteuttamiskeinoina olisi käytettävä muun muassa viittomakieltä, ohjelmien tekstitystä kuuroille ja huonokuuloisille, puhuttua tekstitystä ja kuvailutulkkausta. Mainitun direktiivin soveltamisalaan eivät kuitenkaan sisälly audiovisuaalisiin mediapalveluihin pääsyn mahdollistavat ominaisuudet tai palvelut eivätkä sähköisten ohjelmaoppaiden esteettömyysominaisuudet. Mainittu direktiivi ei sen vuoksi vaikuta unionin oikeuteen, jonka tavoitteena on yhdenmukaistaa audiovisuaalisiin mediapalveluihin pääsyn mahdollistavien palvelujen, kuten verkkosivustojen, verkkosovellusten ja sähköisten ohjelmaoppaiden, esteettömyys tai esteettömyyteen liittyvien ja esteettömissä muodoissa olevien tietojen tarjoaminen.

(24)

Joissakin tapauksissa hätätilanteita koskevia tietoja ei välttämättä voida antaa esteettömästi vammaisten henkilöiden saataville. Tällaisten poikkeuksellisten tilanteiden ei kuitenkaan pitäisi estää hätätilanteita koskevien tietojen ilmoittamista yleisölle audiovisuaalisten mediapalvelujen kautta.

(25)

Direktiivi 2010/13/EU ei rajoita jäsenvaltioiden mahdollisuutta määrätä velvoitteita, joilla varmistetaan yleisen edun mukaisen sisällön asianmukainen korostaminen noudattaen määriteltyjä yleistä etua koskevia tavoitteita, joita ovat median moniarvoisuus, sananvapaus ja kulttuurinen monimuotoisuus. Tällaisia velvoitteita olisi asetettava vain silloin, kun se on tarpeellista jäsenvaltioiden selkeästi määrittelemien yleisen edun mukaisten tavoitteiden saavuttamiseksi unionin oikeuden mukaisesti. Jos jäsenvaltiot päättävät asettaa asianmukaista korostamista koskevia sääntöjä, niiden olisi määrättävä yrityksille yksinomaan oikeasuhteisia velvoitteita perustellun yleisen edun nimissä.

(26)

Mediapalvelun tarjoajien toimituksellisen vastuun ja audiovisuaalisen arvoketjun suojelemiseksi on olennaisen tärkeää voida taata mediapalvelun tarjoajien toimittamien ohjelmien ja audiovisuaalisten mediapalvelujen eheys. Ohjelmia ja audiovisuaalisia mediapalveluja ei pitäisi lähettää lyhennetyssä muodossa, muunnella tai keskeyttää taikka liittää ohjelman päälle kaupallisiin tarkoituksiin ilman mediapalvelun tarjoajan nimenomaista suostumusta. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että päälle liittämiset, jotka palvelun vastaanottaja on hyväksynyt tai joita se on ehdottanut pelkästään yksityiskäyttöön, kuten henkilökohtaiseen viestintään tarkoitetuista palveluista aiheutuvat päälle liittämiset, eivät edellytä mediapalvelun tarjoajan suostumusta. Soveltamisalaan eivät saisi kuulua laitteen toimintaan tai ohjelman navigaatioon tarvittavien käyttöliittymien ohjaustoiminnot, kuten äänenvoimakkuuden säätöpalkit, hakutoiminnot, navigointivalikot tai kanavaluettelot. Siihen ei myöskään saisi kuulua mediapalvelun tarjoajan oikeutettu ohjelmalähetysten päälle liittäminen kuten varoitukset, yleistä etua koskeva tiedottaminen, tekstitys tai kaupallinen viestintä. Siihen eivät saisi myöskään kuulua pakkaustekniikat, joissa tiedoston kokoa pienennetään, ja muut tekniikat, joilla palvelua mukautetaan jakelutapoihin, kuten resoluution muuttaminen ja koodaus, sisältöä muuttamatta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/2120 (10) 3 artiklan 3 kohdan soveltamista.

Toimenpiteitä ohjelmien ja audiovisuaalisten mediapalvelujen eheyden suojelemiseksi olisi määrättävä silloin, kun se on välttämätöntä jäsenvaltioiden selkeästi määrittelemien yleisen edun mukaisten tavoitteiden saavuttamiseksi unionin oikeuden mukaisesti. Toimenpiteissä olisi määrättävä yrityksille oikeasuhteisia velvoitteita perustellun yleisen edun nimissä.

(27)

Sponsorointia ja tuotesijoittelua lukuun ottamatta alkoholijuomia koskevan audiovisuaalisen kaupallisen viestinnän olisi tilattavissa audiovisuaalisissa mediapalveluissa oltava direktiivissä 2010/13/EU säädettyjen, alkoholijuomien televisiomainontaan ja teleostoslähetyksiin sovellettavien kriteerien mukaisia. Alkoholijuomien televisiomainontaan ja teleostoslähetyksiin sovellettavat yksityiskohtaisemmat kriteerit rajoittuvat mainoskatkoihin, jotka ovat luonteeltaan erillisiä ohjelmasta, eikä niitä sen vuoksi sovelleta muuhun kaupalliseen viestintään, joka liittyy ohjelmaan tai on sen olennainen osa kuten sponsorointi ja tuotesijoittelu. Näin ollen kyseisiä kriteereitä ei tulisi soveltaa sponsorointiin ja tuotesijoitteluun tilattavissa audiovisuaalisissa mediapalveluissa.

(28)

Kansallisella ja kansainvälisellä tasolla on olemassa tiettyjä laajalti tunnustettuja ravitsemussuosituksia, kuten Maailman terveysjärjestön Euroopan aluetoimiston ravintosisältöprofiili, elintarvikkeiden erottelemiseksi niiden ravitsemuksellisen koostumuksen perusteella lapsille suunnatussa elintarvikkeiden televisiomainonnassa. Jäsenvaltioita olisi kannustettava varmistamaan, että myös käytännesääntöihin perustuvaa itse- ja yhteissääntelyä käytetään vähentämään tosiasiallisesti lasten altistumista audiovisuaaliselle kaupalliselle viestinnälle, joka koskee runsaasti suolaa, sokereita, rasvaa, tyydyttyneitä rasvoja tai transrasvahappoja sisältäviä elintarvikkeita ja juomia tai joka muulla tavoin ei sovi yhteen kyseisten kansallisten tai kansainvälisten ravitsemussuositusten kanssa.

(29)

Jäsenvaltioita olisi myös kannustettava varmistamaan, että itse- ja yhteissääntelyyn perustuvia käytännesääntöjä käytetään vähentämään tosiasiallisesti lasten ja alaikäisten altistumista alkoholijuomia koskevalle audiovisuaaliselle kaupalliselle viestinnälle. Unionin ja kansallisella tasolla on itse- ja yhteissääntelyyn perustuvia järjestelmiä alkoholijuomien markkinoimiseksi vastuullisesti, myös audiovisuaalisessa kaupallisessa viestinnässä. Näihin järjestelmiin olisi edelleen kannustettava, erityisesti niihin, joilla pyritään varmistamaan, että alkoholijuomia koskevan audiovisuaalisen kaupallisen viestinnän yhteydessä annetaan viestejä vastuullisesta alkoholinkäytöstä.

(30)

On tärkeää suojella tehokkaasti alaikäisiä altistumiselta rahapelejä koskevalle audiovisuaaliselle kaupalliselle viestinnälle. Tässä yhteydessä unionin ja kansallisella tasolla on useita itse- tai yhteissääntelyyn perustuvia järjestelmiä vastuullisen rahapelien pelaamisen edistämiseksi, myös audiovisuaalisessa kaupallisessa viestinnässä.

(31)

Jotta voidaan poistaa esteitä rajat ylittävien palvelujen vapaalta liikkuvuudelta unionissa, on tarpeen varmistaa erityisesti kuluttajien tai kansanterveyden suojeluun tähtäävien itse- ja yhteissääntelytoimenpiteiden tuloksekkuus.

(32)

Televisiolähetysten markkinat ovat muuttuneet, ja audiovisuaaliseen kaupalliseen viestintään tarvitaan sen vuoksi lisää joustavuutta erityisesti lineaarisia audiovisuaalisia mediapalveluja ja tuotesijoittelua koskevia määrällisiä sääntöjä varten. Uusien, myös mainoksettomien palvelujen syntyminen on tuonut lisää valinnanvaraa katsojille, jotka voivat helposti siirtyä vaihtoehtoiseen tarjontaan.

(33)

Tuotesijoittelun vapauttaminen ei ole johtanut tämän audiovisuaalisen kaupallisen viestinnän muodon ennakoituun laajenemiseen. Erityisesti tuotesijoittelun yleinen kieltäminen joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta ei ole luonut oikeusvarmuutta mediapalvelun tarjoajille. Tuotesijoittelu olisi näin ollen sallittava kaikissa audiovisuaalisissa mediapalveluissa ja videonjakoalustapalveluissa tietyin poikkeuksin.

(34)

Tuotesijoittelua ei saisi kuitenkaan sallia uutis- ja ajankohtaisohjelmissa, kuluttaja-asiaohjelmissa, uskonnollisissa ohjelmissa eikä lastenohjelmissa. Erityisesti on saatu näyttöä siitä, että tuotesijoittelu ja ohjelmiin sisällytetyt mainokset voivat vaikuttaa lasten käyttäytymiseen, sillä lapset eivät usein pysty tunnistamaan kaupallista sisältöä. Tämän vuoksi on edelleen tarpeen kieltää tuotesijoittelu lastenohjelmissa. Kuluttaja-asiaohjelmat ovat ohjelmia, jotka tarjoavat katsojille neuvontaa tai sisältävät arvosteluja ostettavista tuotteista ja palveluista. Tuotesijoittelun salliminen tällaisissa ohjelmissa hämärtäisi mainonnan ja toimituksellisen sisällön välistä eroa katsojille, joilla on oikeus odottaa aitoa ja vilpitöntä tuotteiden tai palvelujen arvostelua tällaisissa ohjelmissa.

(35)

Tilattavien audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoajien olisi edistettävä eurooppalaisten teosten tuotantoa ja jakelua varmistamalla, että niiden ohjelmaluettelot sisältävät tietyn vähimmäisosuuden eurooppalaisia teoksia ja että kyseisiä teoksia korostetaan riittävästi. Olisi edistettävä eurooppalaisten teosten ehdot täyttävän audiovisuaalisen sisällön merkitsemistä sellaiseksi metatiedoissa siten, että tämä metatieto on mediapalvelun tarjoajien saatavilla. Korostamiseen kuuluu eurooppalaisten teosten edistäminen helpottamalla niiden saatavuutta. Korostaminen voidaan varmistaa eri keinoin: eurooppalaisille teoksille voi olla oma erillinen osionsa, joka on saatavilla palvelun kotisivulla, kyseiseen palveluun voi sisältyä hakutyökalu, jolla voidaan hakea eurooppalaisia teoksia, eurooppalaisia teoksia voidaan käyttää kyseisen palvelun kampanjoissa tai eurooppalaisten teosten vähimmäisosuutta voidaan edistää kyseisen palvelun ohjelmaluettelosta esimerkiksi käyttämällä mainospalkkeja tai vastaavia välineitä.

(36)

Jotta voidaan varmistaa riittävät investoinnit eurooppalaisiin teoksiin, jäsenvaltioiden olisi voitava määrätä taloudellisia velvoitteita alueelleen sijoittautuneille mediapalvelun tarjoajille. Nämä velvoitteet voidaan toteuttaa eurooppalaisten teosten tuotantoon ja oikeuksien hankintaan suoraan maksettavina osuuksina. Jäsenvaltiot voisivat myös määrätä maksuja, jotka veloitetaan erityiseen rahastoon jäsenvaltion alueella tarjottavista ja sinne suunnattavista audiovisuaalisista mediapalveluista saatujen tulojen perusteella. Tässä direktiivissä selvennetään, että taloudellisten velvoitteiden ja jäsenvaltioiden erilaisten kulttuuripolitiikkojen välisen suoran kytköksen vuoksi jäsenvaltio voi myös asettaa tällaisia taloudellisia velvoitteita alueelleen suunnattujen mediapalvelujen tarjoajille, jotka ovat sijoittautuneet toiseen jäsenvaltioon. Tällöin taloudelliset velvoitteet olisi veloitettava yksinomaan palvelujen kohdejäsenvaltiossa saaduista yleisötuloista. Mediapalvelun tarjoajien, joiden edellytetään osallistuvan elokuvien rahoitusjärjestelmiin palvelujen kohdejäsenvaltiossa, olisi voitava hyötyä syrjimättömällä tavalla kyseisistä elokuvien rahoitusjärjestelmistä saatavasta mediapalvelun tarjoajille tarkoitetusta tuesta, vaikka ne eivät olisikaan sijoittautuneet kyseiseen jäsenvaltioon.

(37)

Lähetystoiminnan harjoittajat investoivat nykyisin enemmän eurooppalaisiin audiovisuaalisiin teoksiin kuin tilattavissa olevien audiovisuaalisten mediapalvelujen tarjoajat. Jos palvelujen kohdejäsenvaltio päättää määrätä taloudellisen velvoitteen toisen jäsenvaltion lainkäyttövaltaan kuuluvalle lähetystoiminnan harjoittajalle, kyseisen lähetystoiminnan harjoittajan eurooppalaisten teosten, erityisesti yhteistuotantojen, tuotantoon ja oikeuksien hankintaan suoraan maksamat osuudet olisi näin ollen otettava huomioon suhteellisuusperiaatteen mukaisesti. Tämä ei vaikuta jäsenvaltioiden toimivaltaan vahvistaa kulttuuripolitiikkansa mukaisesti ja siltä osin, kuin valtiontukisäännöistä ei muuta johdu, lainkäyttövaltaansa kuuluvien mediapalvelun tarjoajien maksamien rahoitusosuuksien taso.

(38)

Kun jäsenvaltio arvioi tapauskohtaisesti, onko toiseen jäsenvaltioon sijoittautunut tilattava audiovisuaalinen mediapalvelu suunnattu yleisölle sen alueella, sen olisi käytettävä sellaisia indikaattoreita kuin nimenomaisesti sen oman alueen asiakkaille suunnattu mainonta tai muu myynninedistäminen, palvelun pääkieli tai nimenomaisesti vastaanottavan jäsenvaltion yleisölle suunnatun sisällön tai kaupallisen viestinnän olemassaolo.

(39)

Kun jäsenvaltio määrää rahoitusosuuksia mediapalvelun tarjoajille, tällaisilla osuuksilla olisi pyrittävä edistämään eurooppalaisia teoksia asianmukaisesti välttäen riski osuuksien kaksinkertaisesta veloittamisesta mediapalvelun tarjoajilta. Tämä tarkoittaa sitä, että jos jäsenvaltio, johon mediapalvelun tarjoaja on sijoittautunut, määrää tällaisen rahoitusosuuden, sen olisi otettava huomioon mahdolliset kohdejäsenvaltioiden määräämät rahoitusosuudet.

(40)

Jotta varmistettaisiin, etteivät eurooppalaisten teosten edistämistä koskevat velvoitteet heikennä markkinakehitystä, ja jotta uudet toimijat pääsisivät markkinoille, kyseisiä vaatimuksia ei saisi soveltaa palveluntarjoajiin, joiden läsnäolo markkinoilla ei ole merkittävä. Tämä koskee erityisesti palveluntarjoajia, joilla on pieni liikevaihto tai pieni yleisö. Pieni yleisö voidaan määritellä esimerkiksi katseluajan tai myynnin perusteella palvelun luonteesta riippuen, kun taas pienen liikevaihdon määrittelemisessä olisi otettava huomioon jäsenvaltioiden audiovisuaalialan markkinoiden kokoerot. Tällaisten vaatimusten asettaminen voi olla epäasianmukaista myös tapauksissa, joissa ne olisivat audiovisuaalisten mediapalvelujen luonteen tai teeman vuoksi käytännössä mahdottomia tai perusteettomia.

(41)

On tärkeää, että lähetystoiminnan harjoittajat saavat enemmän joustavuutta ja voivat päättää ajankohdista, joihin mainonta sijoitetaan, jotta voidaan maksimoida mainostajien kysyntä ja katsojien virta. Tähän liittyen on kuitenkin myös tarpeen säilyttää riittävän tasoinen kuluttajansuoja, koska tällainen joustavuus voisi altistaa katsojat liialliselle määrälle mainontaa parhaaseen katseluaikaan. Tiettyjä rajoituksia olisi näin ollen sovellettava klo 6.00:n ja 18.00:n sekä klo 18.00:n ja 24.00:n välisinä aikoina.

(42)

Neutraalit ruudut erottavat toimituksellisen sisällön television mainospaloista tai teleostosesityksistä, ja ne erottavat yksittäiset mainospalat ja teleostosesitykset toisistaan. Niiden ansiosta katsoja voi selvästi erottaa, milloin tietyntyyppinen audiovisuaalinen sisältö päättyy ja toisenlainen alkaa. On tarpeen selventää, että neutraalit ruudut jätetään televisiomainonnalle asetetun määrällisen rajoituksen ulkopuolelle. Tämän tarkoituksena on varmistaa, että neutraaleihin ruutuihin käytetty aika ei vaikuta mainoksiin käytettävään aikaan ja että mainoksista saataviin tuloihin ei kohdistu negatiivisia vaikutuksia.

(43)

Televisiomainonnalle ja teleostoslähetyksille osoitettavaan enimmäislähetysaikaan ei tulisi lukea mukaan lähetysaikaa, joka on osoitettu lähetystoiminnan harjoittajan omia ohjelmia ja näistä ohjelmista suoraan johdettuja oheistuotteita koskeville ilmoituksille, virallisille tiedotuksille ja korvauksetta lähetettäville hyväntekeväisyysvetoomuksille, lukuun ottamatta tällaisten vetoomusten lähettämisestä syntyviä kustannuksia. Monet lähetystoiminnan harjoittajat kuuluvat lisäksi laajempiin lähetystoiminnan harjoittajien ryhmiin ja niiden ilmoitukset liittyvät paitsi niiden omiin ohjelmiin ja niistä suoraan johdettuihin oheistuotteisiin myös muiden saman lähetystoiminnan harjoittajien ryhmän yhteisöjen ohjelmiin ja audiovisuaalisiin mediapalveluihin. Tällaisille ilmoituksille osoitettua lähetysaikaa ei myöskään pitäisi lukea mukaan televisiomainonnalle ja teleostoslähetyksille osoitettavaan enimmäislähetysaikaan.

(44)

Direktiivin 2010/13/EU soveltamisalaan kuuluvat videonjakoalustan tarjoajat tarjoavat Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY (11) mukaisia tietoyhteiskunnan palveluja. Näihin palveluntarjoajiin sovelletaan näin ollen mainitussa direktiivissä säädettyjä sisämarkkinasäännöksiä, jos ne ovat sijoittautuneet jäsenvaltioon. Jotta voidaan taata direktiivissä 2010/13/EU alaikäisten ja yleisön suojelemiseksi säädettyjen toimenpiteiden tehokkuus ja mahdollisimman tasapuoliset toimintaedellytykset, on aiheellista varmistaa, että samoja sääntöjä sovelletaan muihin kuin jäsenvaltioon sijoittautuneisiin videonjakoalustan tarjoajiin siltä osin kuin kyseisillä tarjoajilla joko on jäsenvaltioon sijoittautunut emoyritys tai tytäryritys tai ne ovat osa ryhmää ja jokin toinen saman ryhmän yritys on sijoittautunut jäsenvaltioon. Direktiivissä 2010/13/EU olevien määritelmien olisi sen vuoksi oltava periaatelähtöisiä ja niillä olisi varmistettava, ettei yrityksen ole mahdollista jättäytyä kyseisen direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle luomalla yritysryhmärakenne, jossa on useita kerrostumia unioniin tai sen ulkopuolelle sijoittautuneita yrityksiä. Komissiolle olisi ilmoitettava kunkin jäsenvaltion lainkäyttöalueeseen kuuluvista palveluntarjoajista direktiiveissä 2000/31/EY ja 2010/13/EU esitettyjen sijoittautumista koskevien sääntöjen nojalla.

(45)

Uusia haasteita liittyy erityisesti videonjakoalustoihin, joilla varsinkin alaikäiset käyttäjät käyttävät yhä enemmän audiovisuaalista sisältöä. Tähän liittyen videonjakoalustapalveluissa tarjottava haitallinen sisältö ja vihapuhe ovat yhä enenevässä määrin antaneet aihetta huoleen. Jotta alaikäisiä ja yleisöä voidaan suojella tällaiselta sisällöltä, on tarpeen vahvistaa oikeasuhteiset säännöt näissä kysymyksissä.

(46)

Videonjakoalustapalvelujen kaupallista viestintää säännellään jo Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2005/29/EY (12), jolla kielletään elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien väliset sopimattomat kaupalliset menettelyt, myös harhaanjohtavat ja aggressiiviset menettelyt tietoyhteiskunnan palveluissa.

Mitä tulee tupakkatuotteita ja vastaavia tuotteita koskevaan kaupalliseen viestintään videonjakoalustoilla, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2003/33/EY (13) säädetyillä nykyisillä kielloilla sekä sähkösavukkeita ja täyttösäiliöitä koskevaan kaupalliseen viestintään Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/40/EU (14) nojalla sovellettavilla kielloilla varmistetaan, että kuluttajat ovat riittävän hyvin suojattuja tupakkatuotteilta ja vastaavilta tuotteilta. Käyttäjät hankkivat pääsyn audiovisuaaliseen sisältöön yhä useammin videonjakoalustapalvelujen kautta, joten kuluttajansuojan riittävä taso on tarpeen varmistaa yhdenmukaistamalla audiovisuaalista kaupallista viestintää koskevat säännöt kaikkien tarjoajien kesken siinä määrin kuin se on tarkoituksenmukaista. Sen vuoksi on tärkeää, että videonjakoalustojen audiovisuaalinen kaupallinen viestintä on selvästi tunnistettavissa ja noudattaa tiettyjä laatua koskevia vähimmäisvaatimuksia.

(47)

Merkittävä osa videonjakoalustapalveluissa tarjotusta sisällöstä ei ole videonjakoalustan tarjoajan toimituksellisella vastuulla. Nämä palveluntarjoajat yleensä kuitenkin päättävät sisällön eli ohjelmien, käyttäjien tuottamien videoiden ja audiovisuaalisen kaupallisen viestinnän organisoinnista, myös automaattisilla keinoilla tai algoritmeilla. Ne olisi sen vuoksi velvoitettava toteuttamaan asianmukaisia toimenpiteitä alaikäisten suojelemiseksi sisällöltä, joka saattaa haitata heidän fyysistä, henkistä tai moraalista kehitystään. Lisäksi ne olisi velvoitettava toteuttamaan asianmukaisia toimenpiteitä yleisön suojelemiseksi sisällöltä, joka sisältää yllyttämistä väkivaltaan tai vihaan, joka kohdistuu johonkin ryhmään tai ryhmän jäseneen Euroopan unionin perusoikeuskirjan, jäljempänä ’perusoikeuskirja’, 21 artiklassa tarkoitetuista syistä tai jonka levittäminen on rikollista unionin oikeuden nojalla.

(48)

Kun otetaan huomioon, minkä luonteisesti palveluntarjoajat ovat tekemisissä videonjakoalustapalveluissa tarjotun sisällön kanssa, alaikäisten ja yleisön suojelemiseksi toteutettavien asianmukaisten toimenpiteiden olisi kohdistuttava sisällön organisoimiseen eikä itse sisältöön. Direktiivissä 2010/13/EU esitettyjä vaatimuksia olisi sen vuoksi sovellettava rajoittamatta direktiivin 2000/31/EY 12–14 artiklan soveltamista; näissä artikloissa säädetään vastuuvapautuksesta tiettyjen tietoyhteiskunnan palvelujen tarjoajien siirtämien tai automaattisesti, tilapäisesti, lyhytaikaisesti tai muuten tallentamien laittomien tietojen osalta. Direktiivin 2000/31/EY 12–14 artiklan soveltamisalaan kuuluvia palveluita tarjottaessa kyseisiä vaatimuksia olisi myös sovellettava rajoittamatta mainitun direktiivin 15 artiklan soveltamista; tässä artiklassa kielletään asettamasta näille palveluntarjoajille yleisiä velvoitteita valvoa tällaisia tietoja ja pyrkiä aktiivisesti saamaan selville laitonta toimintaa osoittavia tosiasioita tai olosuhteita, lukuun ottamatta valvontavelvoitteita tietyissä tapauksissa ja etenkään rajoittamatta kansallisten viranomaisten kansallisen lainsäädännön mukaisesti antamia määräyksiä.

(49)

On aiheellista, että videonjakoalustan tarjoajat osallistuvat mahdollisimman pitkälti direktiivin 2010/13/EU nojalla toteutettavien asianmukaisten toimenpiteiden täytäntöönpanoon. Sen vuoksi olisi kannustettava yhteissääntelyyn. Lisäksi videonjakoalustan tarjoajilla olisi oltava mahdollisuus toteuttaa tiukempia toimenpiteitä vapaaehtoiselta pohjalta unionin oikeuden mukaisesti ja sanan- ja tiedonvälityksen vapautta sekä median moniarvoisuutta kunnioittaen.

(50)

Oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja oikeus puolueettomaan tuomioistuimeen ovat perusoikeuksia, joista määrätään perusoikeuskirjan 47 artiklassa. Direktiivin 2010/13/EU säännöksiä ei siksi pitäisi tulkita tavalla, joka estää osapuolia käyttämästä oikeuttaan saattaa asia tuomioistuimen ratkaistavaksi.

(51)

Direktiivissä 2010/13/EU tarkoitetut asianmukaiset toimenpiteet alaikäisten suojelemiseksi haitalliselta sisällöltä ja yleisön suojelemiseksi sisällöltä, joka sisältää yllyttämistä väkivaltaan, vihaan tai terrorismiin, olisi huolellisesti tasapainotettava sovellettavien perusoikeuskirjassa vahvistettujen perusoikeuksien kanssa. Tämä koskee erityisesti ja tapauksen mukaan oikeutta yksityis- ja perhe-elämän kunnioittamiseen, henkilötietojen suojaa, sananvapautta ja tiedonvälityksen vapautta, elinkeinovapautta, syrjintäkieltoa ja lapsen oikeuksia.

(52)

Yhteyskomitean tarkoituksena on edistää direktiivin 2010/13/EU tosiasiallista täytäntöönpanoa, ja sitä olisi kuultava säännöllisesti direktiivin soveltamisesta mahdollisesti aiheutuvista käytännön ongelmista. Yhteyskomitean tulisi käsitellä työssään paitsi nykyisiä audiovisuaalialan politiikkaan liittyviä kysymyksiä myös alalla tapahtuvaa merkityksellistä kehitystä. Se muodostuu jäsenvaltioiden asiaankuuluvien kansallisten viranomaisten edustajista. Edustajia nimittäessään jäsenvaltioita kehotetaan edistämään sukupuolten tasapuolista edustusta yhteyskomitean kokoonpanossa.

(53)

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että niiden kansalliset sääntelyviranomaiset tai -elimet ovat oikeudellisesti erillisiä hallituksesta. Tämä ei saisi kuitenkaan estää jäsenvaltioita suorittamasta valvontaa kansallisen valtiosääntöoikeutensa mukaisesti. Kansallisten sääntelyviranomaisten tai -elinten olisi katsottava saavuttaneen riittävän riippumattomuuden, jos ne, mukaan lukien ne sääntelyviranomaiset tai -elimet, jotka on perustettu julkisiksi viranomaisiksi tai elimiksi, ovat toiminnallisesti ja tosiasiallisesti riippumattomia asianomaisista hallituksista ja muista julkisista tai yksityisistä elimistä. Tämän katsotaan olevan olennaisen tärkeää kansallisen sääntelyviranomaisen tai -elimen tekemien päätösten puolueettomuuden varmistamiseksi. Riippumattomuuden vaatimus ei saisi rajoittaa jäsenvaltioiden mahdollisuutta perustaa sääntelyviranomaisia, joilla on valvottavanaan eri aloja, kuten audiovisuaaliala ja televiestintäala. Kansallisilla sääntelyviranomaisilla tai -elimillä olisi oltava tehtäviensä hoitamiseksi tarpeelliset valvontavaltuudet ja voimavarat henkilöstön, asiantuntemuksen ja rahoituksen osalta. Direktiivin 2010/13/EU nojalla perustettujen kansallisten sääntelyviranomaisten tai elinten toiminnassa olisi varmistettava median moniarvoisuuden, kulttuurisen monimuotoisuuden, kuluttajansuojan, sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan ja tasapuolisen kilpailun edistämisen tavoitteiden noudattaminen.

(54)

Koska audiovisuaalisten mediapalvelujen yhtenä tarkoituksena on palvella yksilöiden etuja ja muokata julkista mielipidettä, niiden on olennaisen tärkeää voida antaa yksilöille ja yhteiskunnalle mahdollisimman täydellisiä tietoja mahdollisimman monipuolisesti. Tähän päästään vain, jos toimituksellisiin päätöksiin ei kohdistu mitään valtion toimia tai kansallisten sääntelyviranomaisten tai -elinten vaikutusta, joissa ei ole kyse pelkästä lainsäädännön täytäntöönpanosta ja joiden tarkoituksena ei ole turvata laissa suojattua oikeutta, jota on suojattava riippumatta jostakin erityisestä mielipiteestä.

(55)

Kansallisella tasolla olisi oltava käytössä tehokkaat muutoksenhakujärjestelmät. Asianomaisen muutoksenhakuelimen olisi oltava asian osapuolista riippumaton. Tämä elin voi olla tuomioistuin. Muutoksenhakumenettely ei saisi vaikuttaa kansallisten tuomioistuinjärjestelmien toimivallan jakoon.

(56)

Komissio on perustanut ERGAn 3 päivänä helmikuuta 2014 annetulla komission päätöksellä (15) unionin audiovisuaalialan sääntelykehyksen yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi kaikissa jäsenvaltioissa. ERGAn tehtävänä on antaa komissiolle teknistä asiantuntemusta sen työssä direktiivin 2010/13/EU johdonmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi kaikissa jäsenvaltioissa ja helpottaa yhteistyötä kansallisten sääntelyviranomaisten tai -elinten kesken sekä kansallisten sääntelyviranomaisten tai -elinten ja komission välillä.

(57)

ERGA on myötävaikuttanut johdonmukaisiin sääntelykäytänteisiin ja toiminut korkean tason neuvonantajana komissiolle täytäntöönpanokysymyksissä. Tämän vuoksi sen rooli olisi tunnustettava ja vahvistettava virallisesti direktiivissä 2010/13/EU. ERGA olisi näin ollen perustettava kyseisen direktiivin nojalla.

(58)

Komission olisi voitava kuulla ERGAa kaikissa audiovisuaalisiin mediapalveluihin ja videonjakoalustoihin liittyvissä kysymyksissä. ERGAn olisi avustettava komissiota tarjoamalla teknistä asiantuntemusta ja neuvontaa ja helpottamalla parhaiden käytäntöjen vaihtamista, myös itse- ja yhteissääntelyyn perustuvista käytännesäännöistä. Komission olisi erityisesti kuultava ERGAa direktiivin 2010/13/EU soveltamisesta sen johdonmukaisen täytäntöönpanon helpottamiseksi. Komission pyynnöstä ERGAn olisi annettava lausuntoja, jotka eivät ole sitovia, lainkäyttövallasta sekä toimenpiteistä, joilla poiketaan vastaanottamisen vapaudesta, ja toimenpiteistä, joilla puututaan lainkäyttövallan kiertämiseen. Lisäksi ERGAn olisi voitava antaa teknistä neuvontaa audiovisuaalisten mediapalvelujen järjestelmään liittyvissä sääntelyasioissa, mukaan lukien kysymyksissä, jotka koskevat vihapuhetta ja alaikäisten suojelua sekä audiovisuaalisen kaupallisen viestinnän sisältöä, kun kyse on paljon rasvaa, suolaa tai natriumia sekä sokereita sisältävistä elintarvikkeista.

(59)

Medialukutaidolla tarkoitetaan kansalaisen taitoja, tietämystä ja ymmärrystä, joiden avulla hän voi käyttää medioita tehokkaasti ja turvallisesti. Kansalaiset tarvitsevat hyvää medialukutaitoa, jotta he voivat seurata tietoja ja käyttää, arvioida kriittisesti ja luoda mediasisältöä vastuullisesti ja turvallisesti. Medialukutaitoa ei pitäisi rajoittaa työkaluista ja teknologiasta oppimiseen, vaan sen tavoitteena olisi oltava antaa kansalaisille kriittisen ajattelun taito, jota tarvitaan harkinnan käyttämiseen, monimutkaisten tosiasioiden analysoimiseen ja mielipiteiden ja tosiasioiden välisen eron tunnistamiseen. Sen vuoksi on tarpeen, että mediapalvelun tarjoajat ja videonjakoalustan tarjoajat edistävät yhteistyössä kaikkien asianomaisten sidosryhmien kanssa medialukutaidon kehittämistä yhteiskunnan kaikilla tasoilla kaikenikäisiä ihmisiä ja kaikkea mediaa varten ja että edistymistä seurataan näiltä osin tiiviisti.

(60)

Direktiivi 2010/13/EU ei vaikuta jäsenvaltioiden velvollisuuteen kunnioittaa ja suojella ihmisarvoa. Siinä noudatetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon erityisesti perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet. Erityisesti direktiivillä 2010/13/EU pyritään varmistamaan sananvapautta, elinkeinovapautta ja laillisuusvalvontaa koskevien oikeuksien täysimääräinen noudattaminen ja edistämään perusoikeuskirjassa turvattujen lapsen oikeuksien soveltamista.

(61)

Jäsenvaltioiden direktiivin 2010/13/EU nojalla toteuttamissa toimenpiteissä on kunnioitettava sanan- ja tiedonvälityksen vapautta ja median moniarvoisuutta sekä kulttuurista ja kielellistä monimuotoisuutta kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelemisesta ja edistämisestä tehdyn Unescon yleissopimuksen mukaisesti.

(62)

Oikeudella seurata poliittisia uutisohjelmia on ratkaiseva merkitys turvattaessa perusvapaus vastaanottaa tietoja ja varmistettaessa, että katselijoiden edut suojataan unionissa täysimääräisesti ja asianmukaisesti. Koska audiovisuaalisilla mediapalveluilla on jatkuvasti yhä suurempi merkitys yhteiskunnille ja demokratialle, poliittisten uutislähetysten olisi oltava mahdollisimman laajalti saatavilla rajojen yli unionissa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tekijänoikeussääntöjen soveltamista.

(63)

Direktiivi 2010/13/EU ei koske kansainvälisen yksityisoikeuden sääntöjä etenkään siltä osin kuin kyse on tuomioistuinten toimivallasta ja sopimusvelvoitteisiin ja sopimukseen perustumattomiin velvoitteisiin sovellettavasta laista.

(64)

Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman (16) mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna.