(1)

Neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 2603/2000 (3) käyttöön lopullisen tasoitustullin muun muassa Intiasta peräisin olevan tietynlaisen polyeteenitereftalaatin, jäljempänä ’PET’, tuonnissa, jäljempänä ’alkuperäinen tutkimus’.

(2)

Neuvosto muutti asetuksella (EY) N:o 1645/2005 (4) Intiasta peräisin olevan PET:n tuontiin sovellettavien tasoitustoimenpiteiden tasoa perusasetuksen 20 artiklan mukaisen nopeutetun tarkastelun jälkeen.

(3)

Perusasetuksen 18 artiklan mukaisen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun jälkeen neuvosto jatkoi asetuksella (EY) N:o 193/2007 (5) lopullisen tasoitustullin voimassaoloa viidellä vuodella.

(4)

Neuvosto muutti tasoitustoimenpiteitä myöhemmin perusasetuksen 19 artiklan mukaisten osittaisten välivaiheen tarkastelujen jälkeen asetuksella (EY) N:o 1286/2008 (6) ja täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 906/2011 (7).

(5)

Toinen osittainen välivaiheen tarkastelu päätettiin vuonna 2012 neuvoston täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 559/2012 (8) muuttamatta voimassa olevia toimenpiteitä.

(6)

Neuvosto jatkoi lopullisen tasoitustullin voimassaoloa viidellä vuodella täytäntöönpanoasetuksella (EY) N:o 461/2013 (9) perusasetuksen 18 artiklan mukaisen toisen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun jälkeen.

(7)

Komissio muutti tasoitustoimenpiteitä perusasetuksen 19 artiklan mukaisten kahden osittaisen välivaiheen tarkastelun jälkeen täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2015/1350 (10).

(8)

Komissio hyväksyi päätöksellä 2000/745/EY (11) kolmen intialaisen vientiä harjoittavan tuottajan tarjoaman vähimmäistuontihinnan. Komissio peruutti täytäntöönpanopäätöksellä 2014/109/EU (12) sitoumusten hyväksymisen, koska olosuhteet, joissa sitoumukset hyväksyttiin, olivat muuttuneet.

(9)

Tällä hetkellä voimassa oleva toimenpide on lopullinen tasoitustulli, joka on otettu käyttöön asetuksella (EU) N:o 461/2013, sellaisena kuin se on muutettuna täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2015/1350, jäljempänä ’voimassa olevat toimenpiteet’. Ne koostuvat erityisestä tasoitustullista, jonka määrä on 0–74,6 euroa tonnilta tiettyjen nimeltä mainittujen intialaisten tuottajien osalta, ja kaikkien muiden tuottajien tuontiin sovelletaan jäännöstullia, joka on 69,4 euroa tonnilta.

(10)

Intialainen vientiä harjoittava tuottaja Dhunseri Petrochem Limited, jäljempänä ’DPL’, pyysi syyskuussa 2016 komissiota muuttamaan yrityksen nimenmuutoksen perusteella asetusta, jolla voimassa olevat toimenpiteet otettiin käyttöön. Pyynnöstä kävi kuitenkin ilmi, että DPL oli muodostanut Indorama Ventures Public Company Limited -yrityksen, jäljempänä ’IVL’, kanssa yhteisyrityksen, minkä seurauksena rakenne oli seuraava:

(11)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoi, että oli riittävästi näyttöä siitä, että DPL:n ja siihen etuyhteydessä olevien yritysten saamia tukia koskevat olosuhteet olivat muuttuneet merkittävästi ja pysyvästi ja että toimenpiteitä olisi sen vuoksi tarkasteltava uudelleen.

(12)

Komissio ilmoitti tämän perusteella 6 päivänä heinäkuuta 2017 antamallaan ilmoituksella (13) päätöksestään panna omasta aloitteestaan vireille perusasetuksen 19 artiklan mukainen osittainen välivaiheen tarkastelu, jonka soveltamisala rajoittuu DPL:n ja siihen etuyhteydessä olevien intialaisten yritysten saamien tukien tarkasteluun. Tarkastelun tarkoituksena on määrittää yrityksen uuden rakenteen saaman tuen taso.

(13)

Toinen intialainen vientiä harjoittava tuottaja, Reliance Industries Limited, jäljempänä ’Reliance’, esitti perusasetuksen 19 artiklan nojalla osittaista välivaiheen tarkastelua koskevan pyynnön. Pyyntö rajoittui Reliancen saaman tuen tutkimiseen.

(14)

Reliance toimitti riittävän näytön siitä, että toimenpiteiden soveltamisen jatkaminen niiden nykytasolla ei enää ollut tarpeen tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavan tuen vaikutusten poistamiseksi. Yritys väitti, että tuen kokonaistaso oli laskenut johtuen Focus Product -järjestelmän ja Focus Market -järjestelmän soveltamiskelpoisuuden päättymisestä ja niiden tukien pienenemisestä, joita hakija oli saanut muista järjestelmistä, kuten ennakkolupajärjestelmästä ja tullinpalautusjärjestelmästä.

(15)

Katsottuaan, että pyynnössä oli esitetty riittävä näyttö, komissio ilmoitti 6 päivänä heinäkuuta 2017 (14) panevansa vireille perusasetuksen 19 artiklan mukaisen osittaisen välivaiheen tarkastelun, jonka soveltamisala rajoittuu Reliancen saaman tuen tarkasteluun.

(16)

Komissio ilmoitti molemmissa vireillepanoilmoituksissa, että tutkimuksissa arvioitaisiin lisäksi, olisiko asianmukaista muuttaa sen tullin tasoa, joka on otettu käyttöön Intiasta peräisin olevan tietynlaisen polyeteenitereftalaatin (PET) tuonnissa ”kaikkien muiden yritysten” kohdalla Intiassa.

(17)

Koska molemmat välivaiheen tarkastelut koskevat samaa tarkastelun kohteena olevaa tuotetta, samaa alkuperämaata ja samaa tutkimusajanjaksoa ja koska molemmat toimenpiteet kuuluvat saman menettelyn piiriin, katsottiin asianmukaiseksi päättää molemmat tarkastelut samassa säädöksessä.

(18)

Komissio ilmoitti osittaisten välivaiheen tarkastelujen vireillepanosta virallisesti Dhunserille, siihen etuyhteydessä oleville yrityksille ja Reliancelle, jäljempänä ’asianomaiset vientiä harjoittavat tuottajat’, unionin tuottajien järjestölle, tuojille ja käyttäjille unionissa, joita asian tiedettiin koskevan, sekä viejämaan edustajille. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää kantansa kirjallisesti ja pyytää saada tulla kuulluiksi vireillepanoilmoituksissa asetetussa määräajassa.

(19)

Saadakseen tutkimuksen kannalta tarpeellisina pitämänsä tiedot komissio lähetti kyselylomakkeet asianomaisille vientiä harjoittaville tuottajille ja Intian viranomaisille ja sai vastaukset asetetuissa määräajoissa.

(20)

Komissio hankki ja tarkisti kaikki tuen määrittämisen kannalta tarpeellisina pidetyt tiedot. Komissio teki tarkastuskäyntejä IVDPILin toimitiloihin Kolkatassa, MPPL:n päätoimipaikkaan Delhissä, MPPL:n tuotantolaitokseen Karnalissa, Reliancen toimitiloihin Mumbaissa ja Intian viranomaisten toimitiloihin New Delhissä (ulkomaankaupan pääosasto ja kauppaministeriö).

(21)

Tukia koskeva tutkimus kattoi 1 päivän huhtikuuta 2016 ja 31 päivän maaliskuuta 2017 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso’.

(22)

Intian viranomaisille ja muille asianomaisille osapuolille ilmoitettiin 25 päivänä heinäkuuta 2018 niistä oleellisista seikoista ja huomioista, joiden perusteella komissio aikoi ehdottaa Dhunseriin ja Relianceen sovellettavien tullien muuttamista. Niille myönnettiin kohtuullisesti aikaa huomautusten esittämiseen. Kaikki toimitetut tiedot ja huomautukset otettiin asianmukaisesti huomioon, kuten jäljempänä esitetään.

(23)

Reliance totesi, että ilmoitus tehtiin yli 12 kuukauden kuluttua tutkimuksen vireillepanosta, ja viittasi tukia ja tasoitustulleja koskevan WTO-sopimuksen 11.11 artiklaan, jonka mukaan tutkimukset on saatettava päätökseen vuoden kuluessa erityisiä olosuhteita lukuun ottamatta, sekä perusasetuksen 22 artiklan 1 kohtaan, jonka mukaan tarkastelut on suoritettava ”nopeasti” ja saatettava ”tavallisesti” päätökseen 12 kuukauden kuluessa vireillepanopäivästä. Tämän perusteella Reliance väitti, että koska kyse ei ollut erityisistä olosuhteista eikä komissio esittänyt perustelua, tutkimus olisi ”saatettava päätökseen ilman suojatoimenpiteitä”.

(24)

Määräaikojen osalta komissio kuitenkin toteaa, että nyt käsillä olevaan tarkastelua koskevaan tutkimukseen sovelletaan tukia ja tasoitustulleja koskevan WTO-sopimuksen 21.4 artiklaa, jonka mukaan tasoitustullien uudelleentarkastelut on tavallisesti saatettava päätökseen 12 kuukauden kuluessa tarkastelun vireillepanopäivästä, ja siinä ei viitata erityisiin olosuhteisiin, joilla olisi tarpeen perustella tutkimuksen venyminen yli 12 kuukauden mittaiselle ajanjaksolle. Myöskään perusasetuksen 22 artiklan 1 kohdassa ei viitata erityisiin olosuhteisiin, joita tarvittaisiin perusteeksi sille, että tutkimus kestää yli 12 kuukautta. Nyt käsiteltävät tarkastelut suoritetaan 15 kuukauden määräajassa, joka on vahvistettu perusasetuksen 22 artiklan 1 kohdassa. Sen vuoksi väite hylättiin.

(25)

Tämän tarkastelun kohteena oleva tuote on Intiasta peräisin oleva polyeteenitereftalaatti (PET), jonka viskositeettiluku ISO-standardin 1628–5 mukaan on vähintään 78 ml/g ja joka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodiin 3907 61 00, jäljempänä ’tarkastelun kohteena oleva tuote’.

(26)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että tarkastelun kohteena olevan tuotteen fyysiset ja kemialliset ominaisuudet ja käyttötarkoitukset ovat täysin samat kuin Intian kotimarkkinoilla tuotetun ja myydyn tuotteen. Tämän vuoksi päätellään, että koti- ja vientimarkkinoilla myydyt tuotteet ovat perusasetuksen 2 artiklan c alakohdassa tarkoitettuja samankaltaisia tuotteita.

(27)

Tutkimuksessa vahvistettiin, että DPL oli muodostanut yhteisyrityskumppanuuden IVL:n kanssa. Tämän kumppanuuden myötä DPL siirsi 1 päivänä huhtikuuta 2016 koko PET-tuotantolaitoksensa uudelle yritykselle IVDPILille ja hankki 50 prosentin osuuden tästä yrityksestä; loput 50 prosenttia hankki IVL:n tytäryhtiö Indorama Ventures Global Services Limited. DPL ei näin ollen enää ole ollut tarkastelun kohteena olevan tuotteen vientiä harjoittava tuottaja kyseisestä päivämäärästä lähtien.

(28)

Tutkimuksessa vahvistettiin myös, että DPL hankki 50 prosentin osuuden intialaisesta PET:n valmistajasta MPPL:stä, joka ei aiemmin vienyt tarkastelun kohteena olevaa tuotetta unioniin ja jolle sen vuoksi ei aiemmissa Intiasta peräisin olevaa PET:ia koskevissa tutkimuksissa ole vahvistettu yksilöllistä tasoitustullia. Jäljellä oleva 50 prosentin osuus MPPL:stä kuuluu Indorama Ventures Global Services Limited -yritykselle.

(29)

IVDPIL muutti myöhemmin, 12 päivänä toukokuuta 2017 nimensä muotoon IVL Dhunseri Petrochem Industries Private Limited, jäljempänä ’IDIPL’, ja MPPL siirsi kaikki varansa, velkansa, vastuunsa ja henkilöstönsä IDIPL:lle. Kolkatan ylemmän oikeuden tuomioistuin antoi hyväksynnän siirrolle 4 päivänä joulukuuta 2017.

(30)

DPL:stä, IDIPL:stä (aiemmin IVDPIL) ja MPPL:stä käytetään jäljempänä nimitystä ’Dhunseri-ryhmä’. Tämän osittaisen välivaiheen tarkastelun tarkoituksena oli sen vuoksi määrittää Dhunseri-ryhmään sovellettava tuen taso. Tätä varten yhdistettiin IDIPL:iä ja MPPL:ää (joka tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson ajan toimi edelleen tarkastelun kohteena olevan tuotteen erillisenä vientiä harjoittavana tuottajana) koskevat tiedot, jotta voitiin laskea koko Dhunseri-ryhmän tukitaso, koska tätä tasoa sovelletaan ryhmän lopulliseen rakenteeseen, jossa MPPL:n tuotantolaitos on sisällytetty IDIPL:iin.

(31)

Edellisissä tarkasteluissa tutkittujen tukien, Intian viranomaisten ja asianomaisten vientiä harjoittavien tuottajien toimittamien tietojen sekä komission kyselylomakkeeseen saatujen vastausten perusteella tutkittiin seuraavia toimenpiteitä:

(32)

Edellä olevassa kappaleessa mainitut tuet perustuvat seuraaviin asiakirjoihin ja lainsäädäntöön:

(33)

AAS-, DEPBS-, DFIA-, EOU/SEZ-, EPCGS-, FMS-, FPS-, IEIS-, MEIS- ja SHIS-järjestelmät perustuvat 7 päivänä elokuuta 1992 voimaan tulleeseen ulkomaankaupan kehittämistä ja sääntelyä koskevaan lakiin (Foreign Trade Act 1992) nro 22/1992, jäljempänä ’ulkomaankauppalaki’. Ulkomaankauppalaissa Intian viranomaiset valtuutetaan antamaan vienti- ja tuontipolitiikkaa koskevia tiedonantoja. Nämä tiedonannot esitetään tiivistelmänä ulkomaankauppapolitiikkaa koskevissa asiakirjoissa, jotka kauppaministeriö julkaisee viiden vuoden välein ja joita päivitetään säännöllisesti.

(34)

AAS, DFIA, EOU/SEZ, EPCGS ja MEIS perustuvat vuoden 2015–2020 ulkomaankauppapolitiikkaan, jäljempänä ’FTP 2015–20’, joka on merkityksellinen tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson osalta. Lisäksi Intian viranomaiset esittelevät FTP 2015–20 -asiakirjaan liittyviä menettelyjä käsikirjassa ”Handbook of Procedures, Volume I”, jäljempänä ’HOP I 2015–20’. Myös kyseinen menettelykäsikirja saatetaan ajan tasalle säännöllisesti.

(35)

DEPBS, FMS, FPS, IEIS ja SHIS perustuivat aiempaan, vuosina 2009–2014 sovellettuun ulkomaankauppapolitiikkaa koskevaan asiakirjaan, jäljempänä ’FTP 2009–14’, mutta niitä ei ole uusittu 34 kappaleessa mainitussa FTP 2015–20 -asiakirjassa.

(36)

DDS-järjestelmä perustuu vuoden 1962 tullilain 75 §:ään, vuoden 1944 keskusvalmisteverolain (Central Excise Act) 37 §:ään, vuoden 1994 rahoituslain 93A ja 94 §:ään sekä vuoden 1995 tullien, valmisteverojen ja palveluverojen palautusjärjestelmää koskeviin sääntöihin. Palautustasot julkaistaan säännöllisesti.

(37)

ECS-järjestelmä perustuu vuoden 1949 pankkivalvontalain (Banking Regulation Act 1949) 21 ja 35A §:ään, joiden mukaan Intian keskuspankki (Reserve Bank of India, RBI) voi ohjata kaupallisten pankkien vientiluottotoimintaa.

(38)

ITIRAD-järjestelmä perustuu vuoden 1961 tuloverolakiin (Income Tax Act), jota muutetaan vuosittain annettavalla varainhoitolailla (Finance Act).

(39)

IES-järjestelmä perustuu 4 päivänä joulukuuta 2015 päivättyyn yleiskirjeeseen DBR.Dir.BC.No 62/04.02.001/2015–16, joka koskee ennen ja jälkeen viennin myönnettävien rupiamääräisten vientiluottojen korontasausjärjestelmää (Interest Equalisation Scheme on Pre- and Post-Shipment Rupee Export Credit).

(40)

CIIS-järjestelmää hallinnoi Gujaratin osavaltion hallitus, ja se perustuu Gujaratin teollisuuspolitiikkaan vuodelta 2015.

(41)

EPP/GOH-järjestelmää hallinnoi Haryanan osavaltion hallitus, ja se vahvistettiin yritysten edistämispolitiikassa vuodelta 2015, josta Haryanan hallituksen teollisuus- ja kauppaministeriö on ilmoittanut.

(42)

GEDES-järjestelmä perustuu Gujaratin osavaltion sähköverolain (Electricity Act 1958) 3 §:n 2 momentin vii ja viii alamomenttiin, joita muutetaan ajoittain Gujaratin hallituksen virallisessa lehdessä.

(43)

PSI/GOM-järjestelmä perustuu Maharashtran osavaltion julkilausumaan nro PSI-2013/(CR-54)/IND-8.

(44)

WBIS-järjestelmää hallinnoi Länsi-Bengalin osavaltion hallitus, ja se on perustettu Länsi-Bengalin kauppa- ja teollisuusministeriön 12 päivänä syyskuuta 2014 antamalla tiedonannolla nro 309 – CI/O/ADN/GEN-INC/512.

(45)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että seuraavat järjestelmät ovat joko päättyneet tai kyseiset kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa eivät ole hyödyntäneet niitä: DEPBS, DFIA, ECS, EOU/SEZ, FMS, FPS, ITIRAD, IEIS, IES, SHIS, CIIS, EPP/GOH, PSI/GOM ja WBIS.

(46)

Komissio totesi, että vain yksi nykyisten tarkastelujen kohteena olevista vientiä harjoittavista tuottajista hyödynsi tätä toimenpidettä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla ja vain erittäin pieneen määrään vientitapahtumia. Kyseinen yritys käytti suurimpaan osaan vientitapahtumistaan tullinpalautusjärjestelmää (DDS), jota käsitellään jäljempänä 3.4 kohdassa. Koska AAS- ja DDS-järjestelmiä ei voida käyttää samanaikaisesti samoihin vientitapahtumiin, komissio totesi, että AAS-järjestelmää ei juurikaan käytetty tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, ja päätti, ettei AAS-järjestelmästä saatua etua oteta huomioon näissä tarkasteluissa.

(47)

Komissio vahvisti, että asianomaiset vientiä harjoittavat tuottajat hyödynsivät DDS-järjestelmää tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(48)

Tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla sovellettavan oikeusperustan muodostivat vuonna 1995 annetut tullien ja valmisteverojen palautusjärjestelmää koskevat säännöt, jäljempänä ’vuoden 1995 DDS-säännöt’, sellaisina kuin ne ovat viimeksi vuonna 2006 muutettuina (15). Tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson jälkeen oikeusperusta korvattiin 1 päivänä lokakuuta 2017 voimaan tulleilla tullien ja valmisteverojen palautusjärjestelmää koskevilla säännöillä (Customs and Central Excise Duties Drawback Rules, 2017) (16), jäljempänä ’vuoden 2017 säännöt’. Vuoden 1995 DDS-sääntöjen säännöllä 3(2) säännellään tullien vapautusjärjestelmän laskentamenetelmää. Kyseisten DDS-sääntöjen sääntö 12 (1) (a) (ii) koskee vakuutusta, joka viejien on annettava voidakseen hyötyä järjestelmästä. Nämä säännöt ovat identtiset vuoden 2017 DDS-säännöissä ja vastaavat sääntöjä 3(2) ja 13(1)(a)(ii).

(49)

Lisäksi yleiskirjeessä nro 24/2001 (17) on erityisiä täytäntöönpano-ohjeita säännöstä 3(2) ja vakuutuksesta, joka viejien on annettava säännön 12 (1) (a) (ii) mukaisesti.

(50)

Vuoden 1995 DDS-sääntöjen säännön 4 mukaan keskushallinto voi tarkistaa säännössä 3 määritettyjä määriä tai prosenttiosuuksia. Hallitus on tehnyt useita muutoksia, ja viimeksi tasoja on tarkistettu 16 päivänä marraskuuta 2015 annetuilla tiedonannoilla nro 110/2015 – CUSTOMS (N.T.) (18) ja 31 päivänä lokakuuta 2016 annetuilla tiedonannoilla nro 131/2016 – CUSTOMS (N.T.) (19). Tämän tuloksena taso oli tarkastelun kohteena olevan tuotteen osalta tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana 1,9 prosenttia FOB-arvosta 14 päivään marraskuuta 2016 ja 1,5 prosenttia sen jälkeen.

(51)

Tämän järjestelmän mukaista tukea voivat hakea kaikki valmistajaviejät ja kauppiasviejät.

(52)

Tässä järjestelmässä tukikelpoisia tuotteita vievillä yrityksillä on oikeus saada rahamääräinen tuki, joka vastaa tiettyä prosenttiosuutta vietyjen ainesten ilmoitetusta FOB-arvosta. DDS-sääntöjen säännössä 3(2) täsmennetään, kuinka tuen määrä on laskettava:

(53)

Toisin sanoen Intian viranomaiset katsoivat, että korvattava määrä perustui maahantuoduista raaka-aineista maksettujen relevanttien tullien toimialan laajuisiin keskimääräisiin arvoihin ja toimialan keskimääräiseen käyttöosuuteen; tiedot kerättiin Intian hallituksen edustavina pitämiltä tukikelpoisten vientituotteiden valmistajilta. Intian viranomaiset ilmoittavat korvattavan määrän prosenttiosuutena tukikelpoisten vientituotteiden keskimääräisestä vientiarvosta.

(54)

Intian viranomaiset käyttävät tätä prosenttiosuutta laskettaessa rahasummaa, johon kaikki tukikelpoiset viejät ovat oikeutettuja. Intian viranomaiset määrittävät tason tämän järjestelmän osalta tuotekohtaisesti. Tarkastelun kohteena olevan tuotteen osalta taso tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana oli 1,9 prosenttia FOB-arvosta 14 päivään marraskuuta 2016 ja 1,5 prosenttia sen jälkeen, kuten johdanto-osan 50 kappaleessa selvitetään.

(55)

Jotta yritys voi saada etuutta tästä järjestelmästä, sen on harjoitettava vientiä. Kun lähetystä koskevat yksityiskohtaiset tiedot syötetään tullin serverille, ilmoitetaan, että vienti tapahtuu DDS-järjestelmän mukaisesti, ja DDS-summa vahvistetaan peruuttamattomasti. Kun rahtiyritys on tehnyt yleisen vienti-ilmoituksen (Export General Manifest) ja tulli on verrannut asiakirjaa lähetysasiakirjaan ja hyväksynyt sen, kaikki palautussumman maksun hyväksymisen edellytykset täyttyvät ja se voidaan maksaa joko suoraan viejän pankkitilille tai sekkinä.

(56)

Viejän on lisäksi esitettävä näyttö viennin toteutumisesta pankkitositteella (Bank Realisation Certificate, jäljempänä ’BRC’). Asiakirja voidaan antaa sen jälkeen, kun palautussumma on maksettu, mutta Intian viranomaiset perivät maksetun summan takaisin, jos viejä ei toimita BRC-tositetta annetussa määräajassa.

(57)

Palautussummaa voidaan käyttää mihin tahansa tarkoitukseen, ja Intian kirjanpitonormien mukaisesti summa on vientivelvoitteen täytyttyä mahdollista kirjata tileihin suoriteperusteisena tulona.

(58)

Asianomaisessa lainsäädännössä ja hallinnollisissa ohjeissa säädetään, ettei Intian tullihallinnon pitäisi vaatia todisteita siitä, että tullinpalautusta pyytäneelle viejälle olisi aiheutunut tai että sille aiheutuisi tullivelkaa vientituotteiden valmistuksessa tarvittavien raaka-aineiden tuonnista (20). Tarkastuskäynnin aikana Intian viranomaiset vahvistuvat, että yritykset, jotka hankkisivat kaikki vietyyn PET:iin käytetyt raaka-aineet kotimaasta, saisivat silti edellä mainitun säännön 3(2) mukaisesti lasketun tuen kokonaisuudessaan. Tutkimuksessa kävi myös ilmi, että käytännössä näin on tapahtunut yhden yhteistyössä toimineen viejän tapauksessa; tämä yritys hyödynsi DDS-etuuksia, vaikka se ei ollut maahantuonut ollenkaan tarkastelun kohteena olevan tuotteen tuotantoon käytettyjä pääasiallisia raaka-aineita (PTA ja MEG).

(59)

DDS-järjestelmästä annetaan perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tukea. Niin kutsuttu tullinpalautusmäärä on Intian viranomaisten antamaa taloudellista tukea, koska se on muodoltaan kantamatta jäänyttä tuloa (toisin sanoen Intian viranomaisten väitetysti kantamia tuontitulleja, jotka palautetaan tai peruutetaan). Näiden varojen käytölle ei ole mitään rajoituksia. Lisäksi tullinpalautuksesta koituu etua viejälle, koska se lisää viejän maksuvalmiutta Intian viranomaisten palauttamien tai peruuttamien tuontitullien määrällä.

(60)

Intian viranomaiset määrittävät vientiin sovellettavan tullinpalautuksen tason tuotekohtaisesti. Vaikka tukeen viitataan tullinpalautuksena, järjestelmässä ei kuitenkaan ole kaikkia ominaisuuksia, joiden perusteella sitä voitaisiin pitää perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä; se ei myöskään ole perusasetuksen liitteessä I olevan I kohdan, liitteen II (palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) ja liitteen III (korvaavien tuotantopanosten palautuksen määrittely ja sitä koskevat säännöt) sääntöjen mukainen. Viejille suoritettu käteismaksu ei välttämättä liity raaka-aineiden tuontitullien tosiasiallisiin maksuihin, eikä se ole tullihyvitys raaka-aineiden aiemman tai tulevan tuonnin tuontitullien korvaamiseksi. Käyttöön ei myöskään ole otettu järjestelyä tai menettelyä sen tarkistamiseksi, mitä tuotantopanoksia käytetään vientituotteiden tuotannossa ja millaisina määrinä niitä käytetään.

(61)

Intian viranomaisten tapahtuneen viennin jälkeen suorittama maksu on vientituloksesta riippuva, joten perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan a alakohdan mukaisesti se on erityistä ja tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavaa tukea.

(62)

Edellä esitetyn perusteella päätellään, että DSS mahdollistaa tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton.

(63)

Perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdan ja 5 artiklan mukaisesti komissio laski tuen määrän sen edun mukaan, joka vastaanottajalle todettiin koituneen tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana. Tässä yhteydessä komissio katsoi, että etu koituu vastaanottajalle sillä hetkellä, kun vientitapahtuma suoritetaan järjestelmän mukaisesti. Kyseisellä hetkellä Intian viranomaisten on siis maksettava käteissumma, mikä on perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettua taloudellista tukea. Intian viranomaiset eivät voi enää vaikuttaa tuen myöntämiseen sen jälkeen, kun tulliviranomaiset ovat antaneet viennin lähetysasiakirjan, josta muun muassa käy ilmi kyseiselle vientitapahtumalle myönnettävä summa. Edellä mainitun perusteella komissio katsoi, että on asianmukaista pitää DDS-järjestelmästä saatuna etuna järjestelmän piirissä tehdyistä vientitapahtumista tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana saatujen määrien summaa.

(64)

Dhunseri-ryhmä totesi, että DDS-järjestelmästä saatu etuus laski 1,9 prosentista 1,5 prosenttiin tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana, ja väitti, että alennus oli pysyvä viittaamalla DDS-prosentin laskevaan suuntaukseen; taso oli 5,5 prosenttia vuonna 2011, mutta laski 1,5 prosenttiin tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana. Tästä syystä yritys väitti, että jos DDS:ään sovellettaisiin tasoitustoimenpiteitä, niitä pitäisi soveltaa vain 1,5 prosentin perusteella.

(65)

Komissio totesi kuitenkin, että perusasetuksen 5 artiklan mukaan ”tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavien tukien määrä lasketaan vastaanottajan saaman sellaisen edun perusteella, jonka on todettu esiintyneen tutkimusajanjakson aikana”. Kuten edellä todettiin, tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana taso oli 1,9 prosenttia FOB-arvosta 14 päivään marraskuuta 2016 ja 1,5 prosenttia sen jälkeen. Komissio katsoo näin ollen, että perustana olisi käytettävä tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson ajan todellisia tasoja. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(66)

Reliance väitti, että DDS:n perusteella laskettu etuus olisi rajoitettava liikaa saatuun etuuteen, koska DDS-järjestelmää olisi pidettävä perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan mukaisesti sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä. Se ei kuitenkaan esittänyt muita seikkoja väitteensä tueksi. Kuten 60 kappaleessa selitetään, komission päätelmänä oli, ettei DDS:ää pidetä sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä. Lisäksi komissio päätteli tarkastuskäynnin aikana, että Reliance oli saanut etuutta DDS-järjestelmästä, vaikkei se ollut tuonut kumpaakaan kahdesta relevantista raaka-aineesta (MEG ja PTA) tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Väite siis hylättiin, koska käytettävissä olevien tietojen perusteella Reliancelle myönnetty määrä on kokonaisuudessaan liiallista tukea.

(67)

MPPL selitti, että se käytti puhdistettua tereftaalihappoa (PTA) ja monoetyleeniglykolia (MEG) PET:n valmistuksessa ja että molemmat raaka-aineet hankittiin yhdeltä kotimaiselta toimittajalta, joka ostosopimuksen mukaisesti peri MPPL:ltä ”tulliin rinnastettavaa maksua”. MPPL väitti tämän perusteella, että se maksoi tuontitulleja vientituotteeseen käytetystä raaka-aineesta ja että DDS-tuen laskenta olisi sen vuoksi rajoitettava liiallisiin etuihin. Komissio totesi tältä osin, ettei MPPL esittänyt todisteita siitä, että ”tulliin rinnastettava maksu” vastaa maksettuja tosiasiallisia tuontitulleja. Sen vuoksi väite hylättiin.

(68)

IDIPL esitti, että MEG, yrityksen PET:n valmistukseen käyttämistä kahdesta pääasiallisesta raaka-aineesta toinen, tuotiin kokonaisuudessaan ja että sen tuonnista maksettiin tuontitullit. IDIPL toimitti väitetystä liiallisesta tullien peruutuksesta laskelman, joka perustui tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla vietyyn PET:iin käytetystä MEG:stä maksettujen tullien määrään, ja väitti, että tuen taso olisi vahvistettava ainoastaan tämän liiallisen palautuksen pohjalta. Vaikka käytössä ei ollut järjestelyä tai menettelyä sen varmistamiseksi, mitä tuotantopanoksia käytettiin vientituotteiden tuotannossa ja missä määrin niitä siinä on käytetty, komissio tarkisti väitteen perusasetuksen liitteessä II olevan 5 kohdan mukaisesti. Tarkistuksessa vahvistettiin, että kaikki PET:n tuotannossa käytetty MEG oli tuotu ja että väitteessä ilmoitettujen tuontitullien määrä oli maksettu tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana vietyyn PET:iin sisällytetyn MEG:n osalta. Komissio hyväksyi väitteen tämän perusteella ja laski tuen tason ainoastaan liiallisen palautuksen pohjalta.

(69)

Komissio suhteutti tuen määrän perusasetuksen 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti tarkastelun kohteena olevan tuotteen viennin kokonaisliikevaihtoon (nimittäjä) tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(70)

Komissio vahvisti, että tukiprosentti tämän järjestelmän osalta tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla oli Dhunseri-ryhmän osalta 0,38 prosenttia ja Reliancen osalta 1,67 prosenttia.

(71)

Reliance väitti, että komissio oli tehnyt virheen määrittäessään DDS:ää tueksi ja järjestelmäksi, joka kuuluu 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdan soveltamisalaan, ja totesi, että lisäksi komissio oli toiminut tämän määritelmän vastaisesti tarkastellessaan toisen viejän liiallista tullinpalautusta. Reliance väitti, että komissio kohteli eri osapuolia eri tavoin laskiessaan liiallisen palautuksen määrää ja etenkin Reliancen tapauksessa pitäessään DDS-etuutta kokonaisuudessaan tasoitustoimenpiteiden alaisena sen sijaan, että rajaisi tasoitustoimenpiteet ainoastaan liialliseen tullinpalautukseen.

(72)

Tämä väite on perusteeton. Kuten edellä selitetään, vaikka tukeen viitataan tullinpalautuksena, järjestelmässä ei ole kaikkia ominaisuuksia, joiden perusteella sitä voitaisiin pitää perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Järjestelmä ei myöskään ole perusasetuksen liitteessä I olevassa i kohdassa, liitteessä II ja liitteessä III vahvistettujen sääntöjen mukainen, koska viejälle suoritettu käteismaksu ei liity raaka-aineiden tuontitullien tosiasiallisiin maksuihin, eikä se ole tullihyvitys raaka-aineiden aiemman tai tulevan tuonnin tuontitullien korvaamiseksi. Lisäksi kaikkiin yrityksiin (Reliance ja Dhunseri-ryhmä) sovellettiin samaa lähestymistapaa ja samoja sääntöjä, sillä komissio pyrki saamaan käsityksen siitä, toivatko yritykset tosiasiallisesti maahan jotakin relevanteista raaka-aineista tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana ja maksoivatko ne tuontitulleja tästä tuonnista. Sitten komissio laski käytettävissä olleiden tietojen perusteella liiallisen tullinpalautuksen kahden yrityksen osalta. Yritysten tilanne on seuraava: IDIPL (osa Dhunseri-ryhmää) väitti ja esitti näyttöä siitä, että toinen yrityksen PET:n valmistukseen käyttämistä kahdesta pääasiallisesta raaka-aineesta tuotiin kokonaisuudessaan ja että sen tuonnista maksettiin tuontitullit. Komissio suoritti tarkastuksen, joka osoitti väitteen oikeellisuuden. Komissio laski näiden tosiseikkojen perusteella tuen tason ainoastaan liiallisen palautuksen pohjalta. Reliancea kehotettiin toimittamaan sama näyttö kuin IDIPL, mutta se ei tehnyt tätä. Reliancen osalta liiallisen palautuksen määrä oli näin ollen Intian viranomaisilta saatu määrä kokonaisuudessaan. Koska näiden kahden vientiä harjoittavan tuottajan välinen ero on perusteltu käytettävissä olevien tietojen eron perusteella, väite hylättiin.

(73)

Reliance väitti vielä, että todistustaakkaa sovellettiin virheellisesti, kun vientiä harjoittava tuottaja joutui määrittämään liiallisen tullinpalautuksen määrän.

(74)

Komissio on eri mieltä asiasta. Se muistutti, että tutkimusprosessi perustuu kyselylomakkeisiin annettuihin vastauksiin ja tarkastuskäynteihin. Tosiasiallisesti maksettujen (tai maksamattomien) tuontitullien tasoa koskevat tiedot kunkin yrityksen osalta ovat tosiasiallista tietoa, jonka osalta yrityksellä on ilmoitusvelvollisuus. Reliance ei toimittanut näitä tietoja 19 kappaleessa tarkoitettuun kyselylomakkeeseen antamassaan vastauksessa; kyselylomakkeessa asianomaisia osapuolia kehotetaan toimittamaan kaikki tuen tason laskennan kannalta merkitykselliset tiedot. Koska tietoja ei ollut, komissio keräsi Reliancen tiloihin joulukuussa 2017 tekemällään tarkastuskäynnillä ennakoivasti tietoja, joiden avulla voidaan määrittää mahdollinen liiallinen tullinpalautus. Ensinnäkin todettiin, ettei Reliance maksanut tuontitulleja vietyyn PET:iin sisällytetyn kahden pääasiallisen raaka-aineen eli PTA:n ja MEG:n osalta. Seuraavaksi komissio tutki, oliko tuontitulleja maksettu PTA:n, MEG:n tai jonkin niiden tuottamiseen käytetyn varhaisemman jalostusasteen raaka-aineen tuottamiseen käytetyistä raaka-aineista. Vaikutti kuitenkin siltä, että Reliance, joka on integroitunut petrokemian yritys, toi raakaöljyä ja valmisti sisäisesti kaikki PET:n tuotantoon käytettävät välituotteet. Seuraavaksi komissio selvitti raakaöljyyn sovellettavan tuontitullin, joka osoittautui olevan 0 prosenttia, kuten Reliancen tarkastuskäynnin aikana toimittama näyttö osoittaa. Tämän tiedon perusteella vaikutti siltä, että DDS-määrä oli kokonaisuudessaan liiallista palautusta. Tutkimuksen loppuvaiheen aikana Reliance ei toimittanut todennettavissa olevaa määrällistä tietoa, joka olisi poikennut tästä havainnosta. Vaikka Reliancea pyydettiin useaan kertaan toimittamaan tietoa, joka mahdollistaisi liiallisen tullinpalautuksen laskennan, se ei toimittanut tällaisia tietoja. Tiivistetysti sanottuna komissio keräsi ennakoivasti tietoja, jotka olivat tarpeen DDS-tuen tason laskemiseksi, eikä Reliance lukuisista pyynnöistä huolimatta toimittanut tosiasiallista tietoa, joka sillä olisi ollut hallussaan ja jonka perusteella olisi ollut perusteltua laskea liiallisen tullinpalautuksen määrä koko DDS-summaa pienempänä summana. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(75)

Reliance väitti, että ainoa komission esittämä pyyntö toimittaa tietoja liiallisen palautuksen tason määrittämistä varten, esitettiin päätelmien ilmoittamisen yhteydessä. Komissio huomauttaa kuitenkin, että Reliancea pyydettiin vastaamaan kyselylomakkeeseen ja antamaan liiallisen tullinpalautuksen laskentaa koskevia tietoja tarkastuskäynnin aikana, kuten 74 kappaleessa todetaan. Tästä syystä myös tämä väite hylättiin.

(76)

Reliance totesi, että komissio ei ollut asettanut tarkastusraporttia saataville, ja väitti, että raportin puuttuminen esti sitä puolustamasta DDS:n osalta etujaan asianmukaisella tavalla, koska komissio käänsi todistustaakan DDS-tuen määrän määrittämisen osalta.

(77)

Kuten edellä selitettiin, komissio katsoo, että vientiä harjoittavalle tuottajalle kuuluu todistustaakka siitä, että tuontitullit maksettiin niihin vientituotteisiin sisällytetyistä raaka-aineista, joista Intian viranomaiset palauttivat tuontitullit, jotka oli väitteen mukaan maksettu. Komissiolla on vastuu tuen määrän laskemisesta käytettävissä olevien tietojen perusteella. Tältä osin komissio toteaa, että merkitykselliset tiedot, joita käytettiin DDS-tuen tason määrittämisessä 69 kappaleessa selitetyn menetelmän mukaisesti, tarkastettiin Reliancen kyselylomakevastauksen perusteella. DDS:n tarkastelu suoritettiin rinnakkain MEIS-järjestelmän tarkastelun kanssa, koska nämä kaksi järjestelmää ovat hyvin samankaltaisia. Tässä yhteydessä todennettiin useita vientilaskuja ja niihin liittyviä asiakirjoja. Nämä tiedot ovat myös Reliancen saatavilla tarkastuskäynnillä kootun aineiston muodossa. Tarkastuskäynnin aikana komissio havaitsi, että Reliancen DDS-järjestelmän osalta toimittama vientitavaroiden arvo poikkesi MEIS-järjestelmän yhteydessä ilmoitetusta vientitavaroiden arvosta. Reliance selitti eron syyt yhdessä tarkastuskäynnin aikana kerätyistä asiakirjoista. Ero ei kuitenkaan vaikuttanut tuen määrän laskemiseen. Reliancen DDS:n osalta toimittamien asiakirjojen tarkastelussa ei havaittu muita poikkeamia. Kaikki tiedot, joita asianomaiset osapuolet tarvitsevat puolustautumisoikeuksiensa harjoittamiseksi, toimitettiin asianomaisille osapuolille, myös Reliancelle, tutkimuksen varhaisessa vaiheessa. Sen vuoksi komissio katsoo, että Reliancen puolustautumisoikeuksia oli noudatettu asianmukaisesti tutkinnan aikana. Johdanto-osan 74 kappaleessa osoitetaan myös, ettei komissio kääntänyt todistustaakkaa, vaan se päinvastoin keräsi ennakoivasti tietoja, joita tarvittiin DDS-etuuden määrän laskemiseksi. Näin ollen väite hylättiin.

(78)

Kuten edellä todettiin, kaikkia asianomaisia talouden toimijoita on kohdeltu samojen sääntöjen mukaisesti sen jälkeen, kun niiden konkreettinen tosiasiallinen tilanne oli huolellisesti arvioitu. IDIPL toisti väitteensä, jonka mukaan MPPL:llä maksatettiin ja se maksoi ”tulliin rinnastettavan maksun” PTA:n ja MEG:n kotimaiselle toimittajalleen tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla sopimusjärjestelyjen mukaisesti. IDIPL väitti, että ”tulliin rinnastettava maksu” olisi vähennettävä DDS-etuuden kokonaismäärästä. IDIPL väitti edelleen, että ”tulliin rinnastettavaa maksua” koskevalla mekanismilla toteutetaan toimintalinjaa koskeva päätös, jonka mukaan raaka-aineiden toimittajalta kannettu tulli siirretään toimitusketjussa eteenpäin.

(79)

Tämän väitteen osalta komissio voi vahvistaa, että MPPL:n ja sen toimittajan välisessä kaupallisessa sopimuksessa mainitaan ”tulliin rinnastettava maksu” osana laskentakaavaa, jonka mukaan raaka-aineiden hinta lasketaan. Tämä ei kuitenkaan sellaisenaan ole todiste siitä, että kotimainen toimittaja olisi tosiasiallisesti maksanut tullin, sillä kaava perustuu kaupallisiin neuvotteluihin, eikä siinä välttämättä oteta huomioon sitä, maksetaanko tullit tosiasiallisesti. Tältä osin IDIPL ei toimittanut näyttöä siitä, että niiden toimittaja olisi tuonut maahan niiden ostamat raaka-aineet ja että tullit olisi maksettu siinä tapauksessa, että tuonti tapahtui. Tästä syystä väite hylättiin.

(80)

Intian viranomaiset totesivat, että tukia ja tasoitustulleja koskevan WTO-sopimuksen perusteella DDS-järjestelmän ei tarvitse välttämättä merkitä tuotantopanoksista maksettavien tuontimaksujen palauttamista, niistä vapauttamista tai niiden lykkäämistä, vaan siinä voidaan määrätä myös välillisten verojen palauttamisesta. Intian viranomaiset väittivät tällä perusteella, että komissio oli tehnyt perustavanlaatuisen virheen luokittelemalla DDS:n tullinpalautusjärjestelmäksi, jota ei voida sallia, sillä perusteella, että sitä voidaan käyttää myös siinä tapauksessa, ettei tuontitulleja ole maksettu.

(81)

Komissio totesi tältä osin, että vaikka Intian viranomaiset esittävät oikeudellisia perusteluita välillisten verojen palauttamiselle, ne eivät esitä näyttöä siitä, että yksikään asianomaisista osapuolista olisi maksanut tai sille olisi tullut maksettavaksi tällaisia välillisiä veroja viedyn PET:n tuotannossa käytetyistä raaka-aineista, tai siitä, ettei niitä olisi korvattu jostakin toisesta DDS:ään liittymättömästä verojärjestelmästä siinä tapauksessa, että ne oli maksettu. Yksikään asianomainen osapuoli ei toimittanut tutkimuksen aikana tietoa DDS-järjestelmään liittyvistä välillisistä veroista, jotka vaikuttaisivat tullin liiallisen palauttamisen tasoon, vaikka niitä pyydettiin useaan kertaan toimittamaan tietoja, jotka mahdollistaisivat liiallisen DDS-palautuksen laskemisen. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(82)

Intian viranomaiset väittivät myös, että DDS-järjestelmässä on todentamismekanismi, jolla seurataan tuotantopanosten käyttöä vientituotteen tuotannossa.

(83)

Väitteensä tueksi Intian viranomaiset viittaavat eräisiin DDS-sääntöjen ja tulliohjeiden sääntöihin, joiden mukaan tarkastuksia suoritetaan, mutta ne eivät pysty osoittamaan, että DDS-järjestelmässä määrätään järjestelystä tai menettelystä sen varmistamiseksi, mitä tuotantopanoksia käytetään ja missä määrin niitä käytetään vientituotteen tuotannossa liitteessä II olevassa 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(84)

Lisäksi todetaan, että liitteessä II olevassa 4 kohdassa tarkoitetun tarkastusjärjestelmän tai -menettelyn puuttumisella ei ollut vaikutusta 70 kappaleessa esitettyjen tuen määrien määrittämiseen, sillä komissio laski liiallisen palautuksen tutkimuksen piiriin kuuluneilta yrityksiltä saatujen tietojen perusteella. Intian viranomaiset väittivät, että komissiolla oli velvollisuus toimia oma-aloitteisesti liiallisen palautuksen laskemiseksi.

(85)

Johdanto-osan 74 kappaleessa osoitetaan, että komissio etsi oma-aloitteisesti tietoa sen toteamiseksi, että jokin osa DDS-määrästä ei ollut liiallista palautusta. Lisäksi Intian viranomaiset eivät pyynnöistä huolimatta kyenneet laatimaan perusteellisempaa tarkastelua asianomaisten vientiä harjoittavien tuottajien tosiasiallisten liiketoimien pohjalta. Sen vuoksi tämä väite oli merkityksetön.

(86)

Komissio vahvisti, että asianomaiset vientiä harjoittavat tuottajat saivat tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla EPCGS-järjestelmästä etuja, jotka liittyivät tarkastelun kohteena olevaan tuotteeseen.

(87)

EPCGS:n yksityiskohtainen kuvaus sisältyy FTP 2015–20:n lukuun 5 sekä HOP I 2015–20:n lukuun 5.

(88)

Tämän toimenpiteen mukaista tukea voivat hakea valmistajaviejät ja kauppiasviejät, jotka ovat ”sidoksissa” valmistajiin ja palveluntarjoajiin.

(89)

Tiettyyn vientivelvoitteeseen sitoutunut yritys voi tuoda (uusia ja käytettyjä, enintään kymmenen vuotta vanhoja) tuotantohyödykkeitä alennetulla tullilla. Intian viranomaiset antavat tätä varten pyynnöstä maksullisen EPCGS-lisenssin. Järjestelmässä sovelletaan kaikkiin sen mukaisesti tuotuihin tuotantohyödykkeisiin alennettua tuontitullia. Vientivelvoitteen täyttämiseksi maahantuotuja tuotantohyödykkeitä on käytettävä tietyn vientiin tarkoitettujen tuotteiden määrän tuottamiseen tiettynä aikana. FTP 2015–20 -asiakirjan mukaan tuotantohyödykkeitä voi tuoda nollatullilla EPCGS-järjestelmän nojalla. Vientivelvoite on säästetyn tullin määrä kuusinkertaisena, ja se on täytettävä kuuden vuoden kuluessa.

(90)

EPCGS-lisenssin haltija voi hankkia tuotantohyödykkeet myös kotimarkkinoilta. Tällöin tuotantohyödykkeiden kotimarkkinoilla toimiva valmistaja voi tuoda tullitta maahan kyseisten tuotantohyödykkeiden valmistuksessa tarvittavia osia. Vaihtoehtoisesti kotimarkkinoilla toimiva valmistaja voi saada vientiin rinnastettavassa toiminnassa saatavat edut toimittaessaan tuotantohyödykkeitä EPCGS-lisenssin haltijalle.

(91)

EPCGS-järjestelmästä annetaan perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tukia. Tullinalennus on Intian viranomaisten taloudellista tukea, koska kyseinen etu vähentää Intian valtion tuloja tulleista, jotka muutoin kannettaisiin. Lisäksi siitä koituu viejälle tullinalennuksen suuruinen etuus.

(92)

EPCGS-järjestelmä on myös oikeudellisesti vientituloksesta riippuvainen, koska lisenssejä ei voi saada ilman vientisitoumusta. Tämän vuoksi sen katsotaan olevan perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisesti erityistä ja tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavaa tukea.

(93)

EPCGS-järjestelmää ei voida pitää perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettuna sallittuna tullinpalautusjärjestelmänä tai korvaavien tuotantopanosten palautusjärjestelmänä. Tuotantohyödykkeet eivät kuulu perusasetuksen liitteessä I olevassa i alakohdassa vahvistettujen sallittujen järjestelyjen piiriin, koska niitä ei käytetä vientituotteiden tuotannossa.

(94)

Komissio laski tuen määrän perusasetuksen 7artiklan 3 kohdan mukaisesti tuotantohyödykkeiden tuonnissa kantamattomien tullien perusteella jakamalla sen ajanjaksolle, joka vastaa näiden tuotantohyödykkeiden tavanomaista poistoaikaa kyseisellä teollisuudenalalla. Tuen määrä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla laskettiin jakamalla maksamattomien tullien kokonaismäärä poistoajalla. Näin laskettua tarkastelua koskevalle tutkimusajanjaksolle kohdennettua määrää on oikaistu lisäämällä siihen kyseisen ajanjakson korko, jotta määrä ilmentäisi ajan myötä saavutetun edun koko arvoa. Tutkimusajanjaksolla Intiassa voimassa ollutta kaupallista korkoa pidettiin soveltuvana korkona tähän tarkoitukseen.

(95)

Yksikään intialaisista vientiä harjoittavista ei vaatinut tuen saamisesta aiheutuneiden kustannusten vähentämistä tuen kokonaismäärästä, mihin niillä on oikeus 7 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti.

(96)

Komissio suhteutti tuen määrän perusasetuksen 7 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti tarkastelun kohteena olevan tuotteen viennin liikevaihtoon (nimittäjä) tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(97)

Edellä esitetyn perusteella komissio vahvisti, että tämän järjestelmän tukiprosentti tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla oli Dhunseri-ryhmän osalta 0,11 prosenttia ja Reliancen osalta 0,45 prosenttia.

(98)

IDIPL väitti, että EPCGS-järjestelmän piirissä tuotuja tuotantolaitosta ja koneita käytettiin PET:n tuottamiseen sekä kotimarkkina- että vientimyyntiin, ja väitti sen vuoksi, että 96 kappaleessa tarkoitettuna nimittäjänä tulisi olla yrityksen kokonaismyynti PET:n viennin liikevaihdon sijasta.

(99)

Tältä osin komissio huomauttaa, että vaikka tämä ilman perusteluita esitetty väite pitäisi paikkansa, EPCGS-tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin, ja tämän vuoksi sovelletaan 7 artiklan 2 kohtaa ja 96 kappaleessa selitetty nimittäjän valinta on perusteltu. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(100)

Todettiin, että molemmat asianomaiset vientiä harjoittavat tuottajat saivat etuuksia MEIS-järjestelmästä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(101)

MEIS-järjestelmän yksityiskohtainen kuvaus sisältyy FTP 2015–20 -asiakirjan lukuun 3 sekä HOP I 2015–20 -käsikirjan lukuun 3.

(102)

Järjestelmä tuli voimaan 1 päivänä huhtikuuta 2015.

(103)

Tämän järjestelmän mukaista tukea voivat hakea kaikki valmistajaviejät ja kauppiasviejät.

(104)

Tukikelpoiset yritykset voivat saada etua MEIS-järjestelmästä, kun ne vievät tiettyjä tuotteita tiettyihin maihin, jotka on luokiteltu ryhmiin A (perinteiset markkinat, kaikki EU:n jäsenvaltiot mukaan luettuina), B (kehittyvät markkinat ja painopistemarkkinat) ja C (muut markkinat). Kuhunkin ryhmään kuuluvat maat mainitaan FTP 2015–20 -asiakirjan lisäyksessä 3B olevassa taulukossa 1, ja tuotteet sekä vastaavat hyvitysprosentit luetellaan saman lisäyksen taulukossa 2.

(105)

Etu on muodoltaan tullihyvitys, jonka suuruus on tietty prosenttiosuus viennin FOB-arvosta.

(106)

MEIS-järjestelmän tullessa voimaan huhtikuussa 2015 tarkastelun kohteena oleva tuote ei sisältynyt liitteeseen 3B, eikä se näin ollen ollut tukikelpoinen MEIS-etuuksien osalta. PET:n vienti ryhmien A ja B maihin tuli kuitenkin MEIS-järjestelmän osalta tukikelpoiseksi 29 päivänä lokakuuta 2015 yleisellä ilmoituksella N:o 44/2015–2020, ja tuen määräksi tuli 2 prosenttia viennin FOB-arvosta. Vienti ryhmän C maihin tuli tukikelpoiseksi samalla 2 prosentin etuudella 4 päivänä toukokuuta 2016 yleisellä ilmoituksella N:o 06/2015–2020.

(107)

Järjestelmään eivät sisälly tietyt vientityypit, esimerkiksi tuotujen tai kauttakuljetettujen tavaroiden vienti, vientiin rinnastettavat toimitukset, palvelujen vienti sekä erityistalousalueilla toimivien yksikköjen ja vientiin suuntautuneiden yksikköjen viennin liikevaihto.

(108)

MEIS-tullihyvitykset ovat vapaasti siirrettävissä ja voimassa 18 kuukauden ajan niiden myöntämisestä. Niitä voidaan käyttää i) tuotantopanosten tai hyödykkeiden tuonnin tullien maksamiseen, tuotantohyödykkeet mukaan luettuina, ii) kotimaisten tuotantopanos- tai hyödykehankintojen valmisteverojen maksamiseen, tuotantohyödykkeet mukaan luettuina, sekä iii) palveluhankintojen palveluveron maksamiseen.

(109)

MEIS-järjestelmän mukaisia etuuksia koskeva hakemus on jätettävä sähköisesti ulkomaankaupan pääosaston verkkosivustolla. Sähköiseen hakemukseen on liitettävä asiaa koskevat asiakirjat (lähetysasiakirjat, pankkitositteet ja asiakirjat, jotka vahvistavat purkamisen). Intian viranomaisten asianomainen alueviranomainen myöntää tullihyvityksen asiakirjojen tarkastuksen jälkeen. Alueviranomainen ei vaikuta tullihyvitysten myöntämiseen, kunhan viejä toimittaa asiaan liittyvät asiakirjat.

(110)

MEIS-järjestelmästä annetaan perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa ja 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja tukia. MEIS-tullihyvityksissä on kyse Intian viranomaisten antamasta taloudellisesta tuesta, sillä hyvitystä käytetään aikanaan tuotantohyödykkeistä kannettavien tuontitullien maksamiseen, mikä vähentää Intian valtion tuloja tulleista, jotka muutoin kannettaisiin. MEIS-tullihyvityksestä koituu myös etua viejälle, jonka ei tarvitse maksaa kyseisiä tuontitulleja.

(111)

Lisäksi MEIS-järjestelmä on oikeudellisesti vientituloksesta riippuvainen, joten perusasetuksen 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan mukaisesti se on erityistä ja tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavaa tukea.

(112)

Perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdan ja 5 artiklan mukaisesti komissio laski tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavan tuen määrän sen edun mukaan, joka vastaanottajalle todettiin koituneen tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana. Tässä yhteydessä komissio katsoi, että etu koituu vastaanottajalle sillä hetkellä, kun vientitapahtuma suoritetaan järjestelmän mukaisesti. Intian viranomaiset myöntävät tuolla hetkellä tullihyvityksen, jonka vientiä harjoittava tuottaja kirjaa saatavaksi ja jonka vientiä harjoittava tuottaja voi milloin tahansa ottaa käyttöön. Tämä on perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettua taloudellista tukea. Intian viranomaiset eivät voi enää vaikuttaa tuen myöntämiseen sen jälkeen, kun tulliviranomaiset ovat antaneet viennin lähetysasiakirjan. Edellä esitetyn perusteella komissio katsoi, että on asianmukaista pitää MEIS-järjestelmästä saatuna etuna järjestelmän piirissä tehdyistä vientitapahtumista tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana saatujen rahamäärien summaa.

(113)

Komissio suhteutti tuen määrän (osoittaja) perusasetuksen 7 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti tarkastelun kohteena olevan tuotteen viennin liikevaihtoon (nimittäjä) tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, koska tuki on riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(114)

Edellä esitetyn perusteella komissio vahvisti, että tämän järjestelmän tukiprosentti tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla oli Dhunseri-ryhmän osalta 1,90 prosenttia ja Reliancen osalta 1,93 prosenttia.

(115)

Intian viranomaiset väittivät, ettei MEIS-järjestelmä mahdollista tasoitustoimenpiteiden käyttöönottoa seuraavista kahdesta syystä: 1) järjestelmä on yhteensopiva tukia ja tasoitustulleja koskevan WTO-sopimuksen liitteessä I olevan g ja h kohdan määräysten kanssa luettuna yhdessä liitteen II määräysten kanssa ja 2) tullihyvitykset ovat eräänlaisia hyvityslaskuja, joista koituu etu niitä hallussa pitävälle ainoastaan silloin, kun hyvityslasku käytetään tuontitullien kuittaamiseen.

(116)

Intian viranomaiset eivät toimittaneet ensimmäisen perusteen osalta mitään näyttöä. Pelkkä väite, jonka mukaan MEIS-järjestelmän perustavoitteena olisi avustaa viejiä infrastruktuurin tehottomuuden ja niihin liittyvien kustannusten ja verojen hyvittämiseksi ja tasapuolisten toimintaedellytysten varmistamiseksi, ei riitä sen osoittamiseksi, että MEIS-järjestelmä olisi yhteensopiva tukia ja tasoitustulleja koskevan WTO-sopimuksen liitteessä I olevan g ja h kohdan määräysten kanssa luettuna yhdessä liitteen II määräysten kanssa. Toisen perusteen osalta muistutetaan, että kuten 108 kappaleessa selitetään, heti siitä hetkestä lähtien, kun Intian viranomaiset myöntävät tullihyvityksen MEIS-järjestelmän edunsaajalle, tullihyvitystä voi käyttää milloin tahansa tiettyjen tullien tai verojen kuittaamiseen tai ne voidaan myydä toiselle toimijalle, koska tullihyvitykset ovat vapaasti siirrettävissä. Sen vuoksi katsotaan, että Intian viranomaiset myöntävät etuuden MEIS-järjestelmän edunsaajalle sillä hetkellä, kun tullihyvitys annetaan. Tämä näyttäisi olevan myös Intian kirjanpitonormien mukainen tulkinta, sillä hyvityksen rahallinen arvo kirjataan saatavaksi heti, kun Intian viranomaiset antavat tullihyvityksen, kuten 112 kappaleessa selitetään, ei silloin, kun se otetaan käyttöön tullin tai veron kuittaamiseksi. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(117)

Komissio totesi, että yksi yritys hyödynsi tätä toimenpidettä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Tutkimuksessa kuitenkin vahvistettiin, että saatu etu oli vähäpätöinen, eikä toimenpidettä sen vuoksi analysoitu tarkemmin.

(118)

Komissio muistuttaa, että täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 2015/1350 vahvistettu tuen määrä oli DPL:n osalta 3,2 prosenttia ja Reliancen osalta 6,2 prosenttia, mikä johti tasoitustulleihin, joiden määrät olivat vastaavasti 35,69 euroa/tonni ja 69,39 euroa/tonni.

(119)

Nyt tehdyissä osittaisissa välivaiheen tarkasteluissa komissio havaitsi, että tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavien tukien määrä arvo-osuutena ilmaistuna oli 2,3 prosenttia Dhunseri-ryhmän ja 4 prosenttia Reliancen osalta. Kuten 27–30 kappaleessa selitetään, jäljempänä taulukossa esitetyt Dhunseri-ryhmän tuen tasot vahvistettiin yhdistämällä IDIPL:n ja MPL:n tiedot; nämä olivat ryhmän kaksi PET:n vientiä harjoittavaa tuottajaa tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

Taulukko

Tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavien yksittäisten tukien tukiprosentit

(120)

Tällä hetkellä voimassa olevat tasoitustoimenpiteet toteutetaan paljoustullina. Näin ollen komissio vahvisti edellä taulukossa 1 esitettyjen tukiprosenttien perusteella seuraavat tukien vastaiset paljoustullit: 18,73 euroa/tonni Dhunseri-ryhmän osalta ja 29,21 euroa/tonni Reliancen osalta.

(121)

Johdanto-osan 16 kappaleen mukaisesti komissio arvioi tarvetta muuttaa ”kaikkiin muihin yrityksiin” Intiassa sovellettavaa tullia, joka on 69,40 euroa/tonni. Tältä osin todetaan, että korkeinta voimassa olevaa intialaisia vientiä harjoittavia tuottajia koskevaa tullia, jonka määrä on 74,60 euroa/tonni, sovelletaan Pearl Engineering Polymers Ltd -yritykseen, eikä tämä tuottaja ollut näiden tarkastelujen kohteena. Koska korkeinta tullia ei muuteta näiden tarkastelujen yhteydessä, ”kaikkiin muihin yrityksiin” Intiassa sovellettavan tullin muuttamiseen ei ole perusteita.

(122)

Perusasetuksen 19 artiklan 4 kohdan mukaisesti tarkasteltiin, olivatko tukeen liittyvät olosuhteet merkittävästi muuttuneet tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla ja olivatko muuttuneet olosuhteet luonteeltaan pysyviä.

(123)

Komissio vahvisti, että asianomaiset vientiä harjoittavat tuottajat saivat tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla edelleen etua Intian viranomaisten myöntämästä tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavasta tuesta, vaikkakin eri tasoilla.

(124)

Reliancen saamista tuista tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana merkittävimmät tuet tukiprosentteina tarkasteltuina olivat DDS ja MEIS. Mikään ei viittaa siihen, että nämä tuet lakkaisivat olemasta lähitulevaisuudessa. Molemmat tuet tuottavat edun, joka lasketaan kiinteänä prosenttiosuutena viennin FOB-arvosta, eikä myöskään ole viitteitä siitä, että tukitasoja muutettaisiin lähitulevaisuudessa.

(125)

Intian viranomaiset laskivat DDS:n tukitasoa useita kertoja viimeisten seitsemän vuoden aikana: vuonna 2011 se oli 5,5 prosenttia FOB-arvosta ja laski 3,9 prosenttiin vuonna 2012, 3,0 prosenttiin vuonna 2013, 2,4 prosenttiin vuonna 2014, 1,9 prosenttiin vuonna 2015 ja lopulta 1,5 prosenttiin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Keskustulliviranomaisten (Central Board of Excise and Customs) verkkosivuston (21) mukaan korkoa ei ole muutettu sen jälkeen.

(126)

MEIS-järjestelmän osalta lokakuussa 2015 voimaan tullut PET:iin sovellettava tukitaso (ks. 106 kappale), joka on 2 prosenttia FOB-arvosta, on pysynyt siitä lähtien muuttumattomana ulkomaankaupan pääosaston verkkosivuston (22) mukaan.

(127)

EPCGS:n tukitasoon ei myöskään odoteta merkittäviä muutoksia tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson jälkeen, koska a) viitteitä merkittävästä tuotantohyödykkeiden suunnitellusta tuonnista ei ollut ja b) tämän tuen myötä saatu etu jakaantuu huomattavan usealle vuodelle tuotantohyödykkeiden kuolettamisaikaa vastaavasti (18–25 vuotta Intiassa).

(128)

Kuten täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2015/1350 todettiin, edellisen välivaiheen tarkastelun aikana Reliancen saamasta tuesta suurin osa tuli AAS-järjestelmästä (ks. 7 kappale). Kuten edellä 46 kappaleessa kuvataan, tämän tarkastelun tutkimusajanjakson aikana AAS-järjestelmää ei juurikaan käytetty, koska suurin osa viennistä hyötyi DDS-järjestelmästä, jota ei voi käyttää yhtä aikaa AAS:n kanssa. AAS-järjestelmä on edelleen käytettävissä, eikä voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että Reliance ryhtyy taas käyttämään AAS-järjestelmää tulevaisuudessa, mutta tämä vähentäisi automaattisesti DDS-järjestelmästä saatavia etuja, koska mikä tahansa vientitapahtuma voi hyötyä vain jommastakummasta näistä kahdesta tuesta.

(129)

Kuten 125–128 kappaleessa esitetään, esiin ei tullut näyttöä siitä, että tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavat järjestelmät lakkautettaisiin tai että niiden tukitasoja joko kasvatettaisiin tai supistettaisiin tulevaisuudessa. Tämän perusteella komissio päätteli, että Reliancen uuteen tukitasoon johtaneet olosuhteet ovat luonteeltaan pysyviä.

(130)

Tätä välivaiheen tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana Reliance sai vähemmän tukea kuin 7 kappaleessa mainitun edellisen välivaiheen tarkastelun aikana, kuten todettiin täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2015/1350, sillä todetut tukitasot laskivat 6,2 prosentista 4 prosenttiin. Johdanto-osan 129 kappaleen perusteella on myös todennäköistä, että Reliance saa jatkossakin vähemmän tukea kuin täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2015/1350 määritetään. Sen vuoksi komissio päätteli, että voimassa olevien toimenpiteiden jatkaminen johtaisi siihen, että tullin taso on korkeampi kuin vahinkoa aiheuttava tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistava tuki. Toimenpiteiden tasoa olisi siksi muutettava uuden tilanteen huomioon ottamiseksi.

(131)

Tutkimuksessa vahvistettiin (ks. 27–30 kappale), että Dhunseri-ryhmän rakenne muuttui merkittävästi. Ryhmä omisti tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana kaksi PET:n tuotantolaitosta, kun se edellisen välivaiheen tarkastelun aikana omisti yhden tuotantolaitoksen. Rakenneuudistus, joka toteutettiin liittoutumana IVL-kumppanin kanssa, käsitti useita oikeudellisia toimenpiteitä lähes kahden vuoden aikana, ja saatettiin todennäköisesti päätökseen joulukuussa 2017, jolloin se sai Kolkatan ylemmän oikeuden tuomioistuimen hyväksynnän. Näin ollen komissio katsoi, että rakenteen muutos oli luonteeltaan pysyvä. Sen vuoksi pääteltiin, että voimassa olevia toimenpiteitä olisi muutettava uuden tilanteen mukaisiksi varsinkin, kun otetaan huomioon edellä esitetyt päätelmät näissä tarkasteluissa todetuista nykyisistä (ja matalammista) tukitasoista.

(132)

Kuten 120 kappaleessa selitetään, muutetut toimenpiteet toteutetaan paljoustulleina. Paljoustullit lasketaan tarkastelua koskevaan tutkimusajanjaksoon liittyvien tietojen perusteella, ja ne pysyvät sen vuoksi samantasoisina vientihinnan kehityksestä riippumatta.

(133)

Toisin kuin tuet, joista alkuperäisen tutkimuksen aikana koituivat suurimmat tukimäärät, kahdesta pääasiallisesta tukijärjestelmästä (DDS ja MEIS) koitui tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana taloudellista etua, jonka määrä oli suoraan verrannollinen vientihintaan. Nämä kaksi tukea kattoivat 97 prosenttia Dhunseri-ryhmän ja 89 prosenttia Reliancen saamista kokonaistuista tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Tämä viittaa siihen, että tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavien tukien määrä kasvaa automaattisesti vientihinnan noustessa. Sen vuoksi näyttää siltä, etteivät paljoustullit riitä korjaamaan kahden vientiä harjoittavan tuottajan tosiasiallisesti saamien tukitasojen vaikutusta.

(134)

Tältä pohjalta komissio katsoi, että toisin kuin alkuperäisessä tutkimuksessa, paljoustullit eivät ehkä enää ole asianmukaisin toimenpiteiden muoto näissä olosuhteissa. Toimenpiteiden muotoa koskevaa muutosta ei kuitenkaan voida harkita nykyisten välivaiheen tarkastelujen yhteydessä, koska tällaisen muutoksen pitäisi koskea kaikkia intialaisia vientiä harjoittavia tuottajia, kun taas nykyisten välivaiheen tarkastelujen soveltamisala rajoittuu ainoastaan kahden vientiä harjoittavan tuottajan saamien tukien tason määrittämiseen. Siksi komissio päätti säilyttää toimenpiteiden nykyisen muodon.

(135)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen IDIPL toimitti hintasitoumustarjouksen. Tarjous hylättiin, koska tuen luonne saa aikaan tilanteen, jossa vähimmäistuontihintaan perustuvan sitoumuksen soveltaminen olisi johtanut tuen kasvamiseen. Tämä johtuu siitä, että DDS- ja MEIS-järjestelmien – jotka yhdessä kattavat 95 prosenttia tuista – tuen taso riippuu järjestelmien mukaisesti vietyjen tuotteiden FOB-arvosta. Lisäksi IDIPL kuuluu ryhmään, jonka rakenne olisi tehnyt sitoumuksen tehokkaan valvonnan vaikeaksi.

(136)

Tämä asetus asetuksen (EU) 2016/1036 15 artiklan 1 kohdalla perustetun komitean lausunnon mukainen,

(1)

Neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 2320/1997 (2) käyttöön polkumyyntitullit tiettyjen muun muassa Venäjältä peräisin olevien raudasta tai seostamattomasta teräksestä valmistettujen saumattomien putkien tuonnissa. Yhden Venäjällä olevan viejän sitoumus hyväksyttiin komission päätöksellä 2000/70/EY (3). Neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 348/2000 (4) käyttöön polkumyyntitullit tiettyjen Kroatiasta ja Ukrainasta peräisin olevien raudasta tai teräksestä valmistettujen saumattomien putkien tuonnissa. Neuvoston asetuksella (EY) N:o 1322/2004 (5) päätettiin, ettei voimassa olevia toimenpiteitä enää sovelleta tuontiin muun muassa Venäjältä varotoimenpiteenä eräiden unionin tuottajien aiemman kilpailua rajoittavan toiminnan vuoksi (ks. kyseisen asetuksen johdanto-osan 9 kappale).

(2)

Neuvosto muutti asetuksella (EY) N:o 258/2005 (6) perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaisesti suoritetun tarkastelua koskevan tutkimuksen seurauksena asetuksella (EY) N:o 348/2000 käyttöön otettuja lopullisia toimenpiteitä, kumosi kyseisen asetuksen 2 artiklassa säädetyn mahdollisuuden vapauttaa tuonti tulleista sekä otti käyttöön 38,8 prosentin suuruisen polkumyyntitullin Kroatiasta peräisin olevassa tuonnissa ja 64,1 prosentin suuruisen polkumyyntitullin Ukrainasta peräisin olevassa tuonnissa lukuun ottamatta Dnepropetrovsk Tube Works -yrityksen harjoittamaa tuontia, johon sovellettiin 51,9 prosentin suuruista polkumyyntitullia.

(3)

Komissio suspendoi päätöksellä 2005/133/EY (7) Kroatiaa ja Ukrainaa koskevat lopulliset toimenpiteet osittain yhdeksän kuukauden ajaksi 18 päivästä helmikuuta 2005. Osittaista pidennystä jatkettiin yhdellä vuodella neuvoston asetuksella (EY) N:o 1866/2005 (8).

(4)

Neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 954/2006 (9) käyttöön lopulliset polkumyyntitullit tiettyjen muun muassa Kroatiasta, Venäjältä ja Ukrainasta peräisin olevien saumattomien putkien tuonnissa, kumosi asetukset (EY) N:o 2320/97 ja (EY) N:o 348/2000, päätti tiettyjen muun muassa Venäjältä peräisin olevien raudasta tai seostamattomasta teräksestä valmistettujen saumattomien putkien tuontiin sovellettavien polkumyyntitullien välivaiheen tarkastelun ja toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun ja päätti muun muassa Kroatiasta, Venäjältä ja Ukrainasta peräisin olevien tiettyjen raudasta tai seostamattomasta teräksestä valmistettujen saumattomien putkien tuontiin sovellettavien polkumyyntitullien välivaiheen tarkastelut.

(5)

Yhdistetyissä asioissa C-191/09 P ja C-200/09 P, neuvosto ja komissio vastaan Interpipe Niko Tube ja Interpipe NTRP, 16 päivänä helmikuuta 2012 antamassaan tuomiossa unionin tuomioistuin hylkäsi neuvoston valituksen (10), joka koski ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen 10 päivänä maaliskuuta 2009 antamaa tuomiota, jolla kumottiin asetuksen (EY) N:o 954/2006 1 artikla, koska Interpipe Nikopolsky Seamless Tubes Plant Niko Tube ZAT:n ja Interpipe Nizhnedneprovsky Tube Rolling Plant VAT:n, yhdessä ’Interpipe Group’, valmistamille tuotteille vahvistettu polkumyyntitulli ylitti sen, jota olisi sovellettu, jos vientihintoja ei olisi oikaistu palkkioiden perusteella, kun myynti suoritettiin etuyhteydessä olevan myyjän, Sepco SA:n, välityksellä (11). Komissio toteutti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 266 artiklan mukaisesti tarvittavat toimenpiteet tuomioiden panemiseksi täytäntöön ja laski uudelleen polkumyyntitullin Interpipe Groupille ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen ja unionin tuomioistuimen ohjeiden mukaisesti. Neuvoston täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 540/2012 (12) korjattiin ne asetuksen (EY) N:o 954/2006 osat, jotka eivät olleet perusasetuksen mukaisia ja jotka siten johtivat kyseisen asetuksen osien kumoamiseen. Kyseisellä asetuksella jätettiin kaikki muut asetuksessa (EY) N:o 954/2006 tehdyt päätelmät voimaan. Uudelleenlaskennan jälkeen Interpipe Groupille tarkasteltavana olevan tuotteen osalta voimassa olevaksi polkumyyntitulliksi vahvistettiin näin ollen 17,7 prosenttia.

(6)

Neuvosto otti toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun jälkeen asetuksella (EU) N:o 585/2012 (13) käyttöön lopulliset polkumyyntitullit Venäjältä ja Ukrainasta peräisin olevien tiettyjen raudasta tai teräksestä valmistettujen saumattomien putkien tuonnissa ja päätti polkumyynnin vastaiset toimenpiteet Kroatiasta peräisin olevien tiettyjen raudasta tai seostamattomasta teräksestä valmistettujen saumattomien putkien tuonnin osalta, jäljempänä ’aiempi toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskeva tarkastelu’.

(7)

Neuvosto muutti perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaisten osittaisten välivaiheen tarkastelujen jälkeen asetuksella (EU) N:o 795/2012 (14) ja asetuksella (EU) N:o 1269/2012 (15) joidenkin venäläisten ja ukrainalaisten vientiä harjoittavien tuottajien osalta asetuksella (EU) N:o 585/2012 käyttöön otettuja lopullisia toimenpiteitä.

(8)

Venäjältä tulevassa tuonnissa on tällä hetkellä voimassa 35,8 prosentin suuruinen polkumyyntitulli, lukuun ottamatta yritystä Joint Stock Company Chelyabinsk Tube Rolling Plant ja yritystä Joint Stock Company Pervouralsky Novotrubny Works (24,1 %) sekä yrityksiä OAO Volzhsky Pipe Plant, OAO Taganrog Metallurgical Works, OAO Sinarsky Pipe Plant ja OAO Seversky Tube Works (28,7 %), ja Ukrainasta tulevassa tuonnissa 25,7 prosentin suuruinen polkumyyntitulli, lukuun ottamatta yritystä OJSC Dnepropetrovsk Tube Works (12,3 %) sekä yrityksiä LLC Interpipe Niko Tube ja OJSC Nizhnedneprovsky Tube Rolling Plant (13,8 %).

(9)

Komissio ilmoitti 4 päivänä heinäkuuta 2017 Venäjältä ja Ukrainasta peräisin olevien tiettyjen raudasta tai teräksestä valmistettujen saumattomien putkien tuontiin sovellettavien polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan, perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisen tarkastelun vireillepanosta julkaisemalla asiaa koskevan ilmoituksen, jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’ (16), Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(10)

Tarkastelu pantiin vireille sen jälkeen, kun asiasta oli 30 päivänä maaliskuuta 2017 esittänyt perustellun pyynnön Euroopan unionin saumattomien teräsputkien valmistajien etuja valvova Defence Committee of the Seamless Steel Tube Industry of the European Union, jäljempänä ’pyynnön esittäjä’, joka edustaa unionin tuottajia, joiden tuotanto muodostaa yli 25 prosenttia tiettyjen saumattomien putkien koko tuotannosta unionissa. Pyyntö perustui siihen, että toimenpiteiden voimassaolon päättyminen johtaisi todennäköisesti Ukrainasta tulevan polkumyynnin jatkumiseen ja Venäjältä tulevan polkumyynnin toistumiseen ja unionin tuotannonalalle aiheutuvan vahingon toistumiseen.

(11)

Komissio pani 7 päivänä toukokuuta 2018 perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaisesti vireille osittaisen välivaiheen tarkastelun muun muassa Ukrainasta peräisin olevien tiettyjen raudasta tai teräksestä valmistettujen saumattomien putkien tuonnissa (17). Kyseistä osittaista välivaiheen tarkastelua oli pyytänyt yksi Ukrainassa toimivien vientiä harjoittavien tuottajien ryhmä, Interpipe Group, ja se rajoittui polkumyynnin tarkasteluun pyynnön esittäjän osalta.

(12)

Polkumyynnin ja vahingon jatkumista tai toistumista koskeva tutkimus kattoi 1 päivän heinäkuuta 2016 ja 30 päivän kesäkuuta 2017 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso’. Vahingon jatkumisen tai toistumisen todennäköisyyden arvioinnin kannalta merkittävien kehityssuuntien tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2014 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(13)

Komissio ilmoitti tarkastelun vireillepanosta virallisesti vientiä harjoittaville tuottajille, tuojille, tiedossa oleville käyttäjille, viejämaiden edustajille, pyynnön esittäjälle ja pyynnössä mainituille unionin tuottajille. Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää tulla kuulluiksi vireillepanoilmoituksessa asetetussa määräajassa.

(14)

Koska Venäjällä ja Ukrainassa toimivien vientiä harjoittavien tuottajien ja myös tuojien määrä on huomattava, vireillepanoilmoituksessa esitettiin alun perin perusasetuksen 17 artiklan mukaista vientiä harjoittavien tuottajien ja tuojien otantaa. Pystyäkseen päättämään otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valitsemaan otoksen komissio pyysi edellä mainittuja osapuolia ilmoittautumaan 15 päivän kuluessa menettelyn vireillepanemisesta sekä toimittamaan komissiolle vireillepanoilmoituksessa pyydetyt tiedot.

(15)

Ainoastaan kaksi venäläistä vientiä harjoittavaa tuottajaa (TMK Group ja ChTPZ Group, jäljempänä ’kyseiset kaksi venäläisten vientiä harjoittavien tuottajien ryhmää’) ja yksi ukrainalainen vientiä harjoittava tuottaja, jäljempänä ’Interpipe Group’, ilmoittautui määräajassa. Tämän vuoksi vientiä harjoittaviin tuottajiin päätettiin olla soveltamatta otantaa.

(16)

Yksikään tuoja ei toimittanut vireillepanoilmoituksessa pyydettyjä tietoja ja ilmaissut halukkuuttaan toimia yhteistyössä komission kanssa. Neljä tuojaa toimitti kuitenkin huomautuksensa menettelyn käynnistyttyä. Tämän vuoksi komissio päätti olla soveltamatta otantaa.

(17)

Komissio oli vireillepanoilmoituksessa maininnut myös, että se oli alustavasti valinnut unionin tuottajien otoksen perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Kaksitoista unionin tuottajaa oli ennen vireillepanoa toimittanut otoksen valintaa varten pyydetyt tiedot ja ilmaissut olevansa halukkaita yhteistyöhön komission kanssa. Komissio oli tämän perusteella valinnut otokseen alustavasti kolme tuottajaa, joiden todettiin olevan unionin tuotannonalaa edustavia samankaltaisen tuotteen tuotantomäärän ja myynnin osalta unionissa.

(18)

Koska yksi otokseen valituista unionin tuottajista ei toiminut riittävästi yhteistyössä, tähän yritykseen sovellettiin perusasetuksen 18 artiklaa ja komissio korvasi kyseisen alustavasti valitun tuottajan kahdella muulla unionin tuottajalla. Näin ollen unionin tuottajien lopulliseen otokseen kuuluvat Arcelor Mittal Tubular Products, Benteler Steel Tube GmbH, Dalmine SpA ja Zeleziarne Podbrezova a.s.

(19)

Kyselylomakkeet lähetettiin näin ollen viidelle otokseen valitulle unionin tuottajalle (alkuperäinen ja lopullinen otos yhteen laskettuna), neljälle tuojalle, kahdelle venäläisten vientiä harjoittavien tuottajien ryhmälle ja Interpipe Groupille.

(20)

Kumpikaan venäläisten vientiä harjoittavien tuottajien ryhmä ei vastannut kyselylomakkeeseen. Venäjän viranomaisille ilmoitettiin yhteistyöstä kieltäytymisestä ja komission aikomuksesta soveltaa perusasetuksen 18 artiklaa.

(21)

Kumpikin tuottaja lähetti kuitenkin huomautuksia, joissa kiistettiin pyynnön paikkansapitävyys ja vastustettiin toimenpiteiden jatkamista.

(22)

Kyselylomakkeisiin saatiin vastaukset viideltä unionin tuottajalta ja ainoalta yhteistyössä toimineelta ukrainalaiselta vientiä harjoittavalta tuottajalta. Neljältä unionin tuojalta ei saatu vastausta.

(23)

Komissio hankki ja tarkisti kaikki tarpeellisiksi katsomansa tiedot sen määrittämiseksi, onko polkumyynnin ja siitä aiheutuvan vahingon jatkuminen tai toistuminen todennäköistä ja mikä on unionin edun mukaista. Tarkastuskäyntejä tehtiin seuraavien yritysten toimitiloihin:

(24)

Komissio ilmoitti 13 päivänä heinäkuuta 2018 ne olennaiset tosiasiat ja huomiot, joiden perusteella se aikoi ottaa käyttöön lopullisen polkumyyntitullin tiettyjen Venäjältä ja Ukrainasta peräisin olevien raudasta tai seostamattomasta teräksestä valmistettujen saumattomien putkien tuonnissa.

(25)

Huomautuksia saatiin kyseisiltä kahdelta venäläisten vientiä harjoittavien tuottajien ryhmältä, Interpipe Groupilta, Ukrainan edustustolta Euroopan unionissa ja Venäjän federaation pysyvältä edustustolta Euroopan unionissa. Elokuun 8 päivänä 2018 järjestettiin kuuleminen kyseisten kahden venäläisten vientiä harjoittavien tuottajien ryhmän ja Venäjän federaation pysyvän EU-edustuston ja komission yksiköiden välillä. Samana päivänä järjestettiin Interpipe Groupin ja komission yksiköiden välinen kuuleminen. Interpipe Groupin esittämien huomautusten perusteella yritykselle esitettiin kahdet täydentävät päätelmät Ukrainaa ja tiettyjä yrityskohtaisia kysymyksiä koskevasta analyysistä.

(26)

Asianomaisten osapuolten esittämiä huomautuksia tarkasteltiin, ja ne otettiin huomioon soveltuvin osin.

(27)

Tarkasteltavana oleva tuote on sama kuin edellisessä tutkimuksessa, joka johti nyt voimassa olevien toimenpiteiden käyttöönottoon, eli Venäjältä ja Ukrainasta peräisin olevat tietyt raudasta tai teräksestä valmistetut poikkileikkaukseltaan ympyränmuotoiset saumattomat putket, joiden ulkoläpimitta on enintään 406,4 mm ja joiden hiiliekvivalenttiarvo on IIW-instituutin (International Institute of Welding) mukaisen kaavan ja kemiallisen analyysin (18) mukaan enintään 0,86, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’, joka luokitellaan nykyisin CN-koodeihin ex 7304 11 00, ex 7304 19 10, ex 7304 19 30, ex 7304 22 00, ex 7304 23 00, ex 7304 24 00, ex 7304 29 10, ex 7304 29 30, ex 7304 31 80, ex 7304 39 58, ex 7304 39 92, ex 7304 39 93, ex 7304 51 89, ex 7304 59 92 ja ex 7304 59 93 (19) (Taric-koodit 7304110010, 7304191020, 7304193020, 7304220020, 7304230020, 7304240020, 7304291020, 7304293020, 7304318030, 7304395830, 7304399230, 7304399320, 7304518930, 7304599230 ja 7304599320).

(28)

Tarkasteltavana olevaa tuotetta käytetään lukuisissa erilaisissa sovelluksissa, kuten putkijohtoina nesteiden kuljettamisessa, rakennusalalla paalutuksessa, mekaanisissa käyttötarkoituksissa, kaasujohdoissa, höyrykattilaputkissa sekä öljynporauksessa käytettävissä putkissa ja putkien osissa, jäljempänä ’OCTG-putket’, vaippa-, pumppaus- tai poraputkina öljyteollisuudessa.

(29)

Käyttäjille toimitettaessa saumattomat rauta- ja teräsputket voivat olla hyvin erilaisissa muodoissa. Ne voivat esimerkiksi olla galvanoituja tai kierteitettyjä, ne voidaan toimittaa vihreinä putkina (eli ilman lämpökäsittelyä), niissä voi olla erityiset päät tai erilaiset poikkileikkaukset ja ne voivat olla määräkokoon leikattuja. Putkia varten ei ole olemassa yleisiä standardikokoja, minkä vuoksi suurin osa saumattomista rauta- ja teräsputkista tehdään asiakkaan tilauksen mukaisesti. Saumattomat rauta- ja teräsputket liitetään tavanomaisesti yhteen hitsaamalla. Erityistapauksissa ne voidaan kuitenkin liittää yhteen kiertein tai niitä voidaan käyttää yksinään, vaikka ne ovatkin hitsattavissa. Tutkimuksessa kävi ilmi, että kaikilla saumattomilla rauta- ja teräsputkilla on samat fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet sekä samat peruskäyttötarkoitukset.

(30)

Aiemman sekä viimeisimmän tutkimuksen tapaan tässä toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevassa tarkastelussa vahvistettiin, että unioniin Venäjältä ja Ukrainasta vietävällä tuotteella, Venäjän ja Ukrainan kotimarkkinoilla tuotetulla ja kotimarkkinoilla myydyllä tuotteella sekä unionin tuottajien unionissa tuottamalla ja myymällä tuotteella on samat fyysiset ja tekniset perusominaisuudet ja käyttötarkoitukset, minkä vuoksi niitä pidetään perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdan mukaisina samankaltaisina tuotteina.

(31)

Komissio tutki perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti, johtaisiko toimenpiteiden voimassaolon mahdollinen päättyminen todennäköisesti polkumyynnin jatkumiseen tai toistumiseen.

(32)

Komissio tutki ensin perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti, johtaisiko nykyisten toimenpiteiden voimassaolon päättyminen todennäköisesti Venäjältä tulevan polkumyynnin jatkumiseen tai toistumiseen.

(33)

Koska yksikään venäläinen vientiä harjoittava tuottaja ei toiminut yhteistyössä (ks. 20 kappale), komissio perusti yleisen analyysinsa, mukaan lukien polkumyyntiä koskevat laskelmat, käytettävissä oleviin tietoihin perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti.

(34)

Polkumyynnin jatkumisen tai toistumisen todennäköisyyttä arvioitiin näin ollen käyttämällä toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevaan tarkastelupyyntöön sisältyviä tietoja ja muita tietolähteitä, kuten perusasetuksen 14 artiklan 6 kohdan perusteella kerättyjä tietoja, vastaanotettuihin kirjallisiin huomautuksiin sisältyneitä tietoja, kuten Venäjän federaation tullilaitoksen, jäljempänä ’RFCS’ (20), Venäjää koskevia vientitilastoja ja Metal Expert -asiantuntijasivustolta (21) peräisin olevia tilastotietoja.

(35)

Koska venäläiset eivät toimineet yhteistyössä, komissio ei voinut verrata normaaliarvoa vientihintaan tuotelajeittain. Tämän vuoksi niin normaaliarvo kuin vientihinta määritettiin käyttämällä keskimääräisiä arvoja perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti.

(36)

Komissio käytti normaaliarvon määrittämiseksi samaa menetelmää kuin pyynnön esittäjä oli käyttänyt pyynnössä. Tämä menetelmä perustuu Metal Expert -sivustolla saatavilla oleviin Venäjän kotimaan hintatietoihin. Komissio käytti näin ollen Metal Expert -sivustolla ilmoitettuja keskimääräisiä kotimaan noudettuna lähettäjältä -hintoja Venäjällä heinäkuusta 2016 kesäkuuhun 2017 ulottuvan 12 kuukauden ajalta.

(37)

Vientihinnat unioniin määritettiin 14 artiklan 6 kohdassa tarkoitetun komission tietokannan perusteella.

(38)

Normaaliarvoa ja vientihintaa verrattiin noudettuna lähettäjältä -tasolla. Normaaliarvoa oikaistiin ylöspäin pyynnön esittäjän toimittaman menetelmän (22) mukaisesti ja Metal Expert -sivustolla saatavilla olevien tietojen pohjalta. Vientihintaa oikaistiin alaspäin noudettuna lähettäjältä -tasolle. Tätä varten toimituskulut, vakuutus ja palkkiot vähennettiin pyynnössä olleiden tietojen perusteella.

(39)

Komissio laski edellä esitetyn perusteella Venäjältä unioniin suuntautuvan viennin polkumyyntimarginaaliksi noin 33 prosenttia. Tuonnin määrä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla oli kuitenkin suhteellisen vähäinen eli 0,6 prosenttia unionin kulutuksesta.

(40)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen kyseiset kaksi venäläisten vientiä harjoittavien tuottajien ryhmää toimittivat yhteiset huomautukset komission yleisistä päätelmistä ilmoittamista koskevaan asiakirjaan.

(41)

Kumpikin yritys kiisti voimassa olevien toimenpiteiden laillisuuden. Ne väittivät ensinnäkin, että alkuperäiset toimenpiteet olivat laittomia, koska komissio oli soveltanut kustannusten oikaisua normaaliarvoon perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan perusteella, minkä ne väittivät olevan laitonta WTO:n valituselimen oikeuskäytännön (23) mukaan. Toiseksi ne väittivät, että komission lähestymistapa toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevissa tarkasteluissa, joissa komissio ei tee yrityskohtaisia päätelmiä (24), rikkoo perusasetuksen ja WTO:n polkumyynnin vastaisen sopimuksen kirjainta ja henkeä.

(42)

Ensimmäinen väite hylättiin, koska se liittyy alkuperäisen tullin laskemiseen, joka ei kuulu tämän menettelyn soveltamisalaan. Tässä toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevassa tarkastelussa jouduttiin turvautumaan 18 artiklan säännöksiin, koska venäläiset vientiä harjoittavat tuottajat eivät toimineet yhteistyössä. Toisen väitteen osalta kyseiset kaksi venäläisten vientiä harjoittavien tuottajien ryhmää eivät esittäneet syitä siihen, miksi maanlaajuiset määritykset toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevien tarkastelujen yhteydessä olisivat laittomia. Näin ollen myös tämä väite hylättiin.

(43)

Tutkimukseen liittyvien erityisten näkökohtien osalta kyseiset kaksi venäläisten vientiä harjoittavien tuottajien ryhmää valittivat ensin siitä, että komissio oli soveltanut perusasetuksen 18 artiklaa, ja väittivät, että komissio ei ollut ottanut huomioon niiden tutkimuksen kuluessa toimittamia tietoja.

(44)

Mitä tulee perusasetuksen 18 artiklan soveltamiseen, kaikkia tiedossa olevia venäläisiä vientiä harjoittavia tuottajia kannustettiin täyttämään vientiä harjoittaville tuottajille tarkoitettu kyselylomake vireillepanon jälkeen (25). Lisäksi Venäjän pysyvälle EU-edustustolle toimitettiin tyhjät kyselylomakkeet ja sitä kannustettiin ottamaan yhteyttä muihin venäläisiin tuottajiin, jotka eivät ehkä olleet komission tiedossa vireillepanopäivänä (tai kertomaan komissiolle näistä), jotta niille annettaisiin mahdollisuus osallistua tutkimukseen.

(45)

Kaksi ilmoittautunutta venäläisten vientiä harjoittavien tuottajien ryhmää ilmoitti komissiolle 21 päivänä elokuuta 2017, että ne olivat päättäneet olla toimimatta täydessä yhteistyössä tutkimuksessa ja täsmensivät päättäneensä olla vastaamatta kyselylomakkeeseen ja vapaaehtoisesti rajoittavansa osallistumisensa ainoastaan tiettyjen tietojen toimittamiseen (kuten tuotanto ja kapasiteetti sekä vientihinnat kolmansien maiden markkinoille) ja tutkimuksen joitakin näkökohtia koskeviin huomautuksiin. Näille kahdelle venäläisten vientiä harjoittavien tuottajien ryhmälle toimitettiin kuitenkin kyselylomake ja niitä pyydettiin täyttämään se. Venäläisille vientiä harjoittaville tuottajille ilmoitettiin yksiselitteisesti tämän pyynnön mukana toimitetussa kirjeessä, että jos komissio ei saa vastausta kyselylomakkeeseen, se soveltaa perusasetuksen 18 artiklaa. Kumpikaan ryhmistä ei vastannut kyselylomakkeeseen.

(46)

Komissio ilmoitti tämän perusteella Venäjän viranomaisille 22 päivänä maaliskuuta 2018 aikeestaan soveltaa perusasetuksen 18 artiklaa.

(47)

Komissio kuitenkin korosti 8 päivänä elokuuta 2018 järjestetyssä kuulemisessa, että se ei ollut jättänyt huomiotta näiden kahden venäläisten vientiä harjoittavien tuottajien ryhmän toimittamia tietoja, kuten ne virheellisesti väittivät. Komissio selitti tarkastaneensa kyseisen kahden venäläisten vientiä harjoittavien tuottajien ryhmän kapasiteetistaan ja tuotannostaan toimittamat tiedot julkisesti saatavilla oleviin tietoihin (erityisesti Metal Expert) nähden. Lisäksi komissio käytti vientiä harjoittavilta tuottajilta saaduista Venäjän vientitilastoista peräisin olevia tietoja, kuten 34 kappaleessa selitetään. Näin ollen hylättiin väite siitä, että komissio olisi jättänyt huomiotta kyseisen kahden vientiä harjoittavien tuottajien ryhmän toimittamat tiedot.

(48)

Kyseiset kaksi venäläisten vientiä harjoittavien tuottajien ryhmää totesivat lisäksi, että ne olivat pyytäneet komissiota toteuttamaan tarkastuskäyntejä niiden toimittamien rajallisten tietojen osalta, eikä tällaisia tarkastuskäyntejä ollut järjestetty.

(49)

Perusasetuksen 16 artiklan mukaan tarkastuskäyntejä olisi tehtävä, kun komissio katsoo tämän aiheelliseksi, ja jos asianmukaista vastausta ei saada kohtuullisessa ajassa, komissio voi päättää olla tekemättä tarkastuskäyntiä. Tämän perusteella ja ottaen huomioon, ettei kyselylomakkeeseen saatu tässä tapauksessa asianmukaista vastausta, komissio katsoi, ettei tarkastuskäyntiä pitäisi tehdä.

(50)

Kuten edellä esitettiin, Venäjän todettiin jatkaneen polkumyyntiä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, mutta tuonnin määrä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla oli suhteellisen vähäinen. Komissio analysoi tämän vuoksi, jatkuisiko tai toistuisiko polkumyynti todennäköisesti, jos nykyisten polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden annettaisiin raueta. Näin tehdessään se tarkasteli Venäjän tuotantoa ja käyttämätöntä kapasiteettia, unionin markkinoiden houkuttelevuutta ja venäläisten viejien käyttäytymistä muilla markkinoilla.

(51)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen kyseiset kaksi venäläisten vientiä harjoittavien tuottajien ryhmää kiistivät komission Venäjän käyttämättömästä kapasiteetista esittämät päätelmät. Kyseiset kaksi venäläisten vientiä harjoittavien tuottajien ryhmää väittivät erityisesti, että komissio oli yliarvioinut Venäjän käyttämättömän kapasiteetin. Tämä käyttämätön kapasiteetti perustui markkinaseurantatietoihin (Metal Expert), ja sen määräksi arvioitiin yli 550 000 tonnia.

(52)

Komissio selosti 8 päivänä elokuuta 2018 järjestetyssä kuulemisessa tiedot, joita se oli käyttänyt yleisistä päätelmistä ilmoittamista koskevassa asiakirjassa ilmoitetun luvun laskemisessa – kyseessä ovat tämän asiakirjan laatimisen ajankohtana julkisesti saatavilla olleet tiedot (sellaisina kuin ne oli sisällytetty tiedostoon). Saatujen huomautusten ja kuulemisessa käytyjen keskustelujen seurauksena komissio pyysi näitä kahta venäläisten vientiä harjoittavien tuottajien ryhmää esittämään saatavillaan olevat uusimmat yksityiskohtaiset tiedot tuotannosta ja kapasiteetista. Kyseiset kaksi venäläisten vientiä harjoittavien tuottajien ryhmää toimittivat nämä (Metal Expert -sivustolta hankitut) tiedot komissiolle 10 päivänä elokuuta 2018. Näin ollen komissio käytti tuotantokapasiteetin laskennassa Metal Expert -sivustolta peräisin olevia päivitettyjä tietoja, jotka kyseiset kaksi venäläisten vientiä harjoittavien tuottajien ryhmää olivat toimittaneet 10 päivänä elokuuta 2018.

(53)

Näin saatujen päivitettyjen lukujen pohjalta Venäjän käyttämätön kapasiteetti oli tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla 350 000–380 000 tonnia. Tämä merkittävä ylikapasiteetti on yli 25 prosenttia unionin kulutuksesta.

(54)

Tutkimuksessa vahvistettiin, että unionin markkinat ovat venäläisille tuottajille houkuttelevat seuraavista syistä:

(55)

Ensinnäkin kokonsa vuoksi, sillä unionin markkinoita (yli 1,3 miljoonan tonnin kulutus tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla ja 1,5 miljoonan tonnin kulutus vuonna 2014) voidaan pitää yksinä saumattomien rauta- ja teräsputkien suurimmista markkinoista maailmassa.

(56)

Lisäksi Yhdysvaltojen otettua käyttöön 232 §:ään pohjautuvat 25 prosentin suuruiset toimenpiteet terästuotteiden osalta (26) – tarkasteltavana oleva tuote mukaan luettuna – Venäjän vienti sen yksille tärkeimmistä vientimarkkinoista saattaa supistua ainakin osittain. Tämä puolestaan lisää unionin markkinoiden houkuttelevuutta, mistä on seurauksena riski kauppavirtojen suuntautumisesta osittain uudelleen unioniin.

(57)

Hinnan alittavuus tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla (ks. jäljempänä 137 kappale) osoittaa, että Venäjältä tulevan tuonnin keskimääräinen hintataso unionin markkinoilla alittaa unionin tuottajien hintatason, ja näin ollen vienti todennäköisesti kasvaa edelleen, jos toimenpiteet kumotaan.

(58)

Kun otetaan huomioon suhteellisen vähäinen tuontimäärä unioniin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla (8 663 tonnia), komissio analysoi myös Venäjän vientihintoja muille kolmansien maiden markkinoille tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla RFCS:n virallisten Venäjän vientitilastojen mukaan ja vertasi näitä hintatasoja unioniin suuntautuvan tuonnin hintoihin. Analyysi osoitti, että Venäjä myi tuotteitaan useilla pääasiallisilla vientimarkkinoillaan samankaltaisilla tai jopa unionin markkinoille suuntautuvan polkumyyntiviennin alittavilla hinnoilla.

(59)

Ottaen huomioon 50–58 kappaleessa esitetyt päätelmät komissio päätteli, että polkumyynnillä tapahtuva tuonti Venäjältä toistuisi hyvin todennäköisesti merkittävässä määrin, jos toimenpiteiden annetaan raueta.

(60)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen venäläisten vientiä harjoittavien tuottajien ryhmät totesivat, ettei polkumyynnin jatkuminen olisi todennäköistä, jos toimenpiteet kumotaan. Ne toivat esiin saumattomien rauta- ja teräsputkien venäläisten kotimarkkinoiden suorituskyvyn ja muiden vientimarkkinoiden tilanteen tärkeimpinä tekijöinä kiistäessään komission päätelmät. Lisäksi venäläiset vientiä harjoittavat tuottajat väittivät komission jättäneen huomiotta niiden toimittamat (julkisesti saatavilla olevat) tiedot muiden kolmansien maiden markkinoiden hintatasoista.

(61)

Tämä väite on virheellinen. Komissio ilmoitti venäläisille vientiä harjoittaville tuottajille 8 päivänä elokuuta 2018 järjestetyssä kuulemisessa, että se oli analyysissään ottanut huomioon kyseisten kahden venäläisten vientiä harjoittavien tuottajien ryhmän toimittamat Venäjän vientitilastoista julkisesti saatavilla olevat tiedot (27). Komissio vahvisti näiden tietojen perusteella, että Venäjän vientihinnat useilla Venäjän tärkeimmillä vientimarkkinoilla – jotka muodostavat merkittävän osuuden Venäjän saumattomien rauta- ja teräsputkien kokonaisviennistä – alittivat unioniin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla suuntautuneen viennin hinnat (28). Sen vuoksi väite hylättiin.

(62)

Kyseiset kaksi venäläisten vientiä harjoittavien tuottajien ryhmää väittivät, että komission päätelmä unionin markkinoiden koosta (ks. 55 kappale edellä) oli ”suuresti liioiteltu”. Lisäksi ne väittivät, että jotkin muut markkina-alueet ovat vielä unionin markkinoita houkuttelevammat.

(63)

Unionin markkinoiden merkitys otettiin nimenomaisesti esille 8 päivänä elokuuta 2018 järjestetyssä kuulemisessa, jossa suurimman venäläisen tuottajan edustajat myönsivät, että unionin markkinat olivat todellakin yksi tarkasteltavana olevan tuotteen päämarkkinoista. On syytä korostaa, että komissio ei ottanut kantaa siihen, ovatko jotkin muut markkinat unionin markkinoita houkuttelevammat. Sen sijaan komissio vahvisti, että unionin markkinat olivat venäläisten vientiä harjoittavien tuottajien kannalta houkuttelevat 55–58 kappaleessa esitetyistä syistä.

(64)

Komissio havaitsi tältä osin epäjohdonmukaisuuksia venäläisiltä vientiä harjoittavilta tuottajilta saatujen huomautusten selostusosuuden ja näihin huomautuksiin sisältyvien tosiasiallisten tietojen välillä. Venäläiset vientiä harjoittavat tuottajat korostivat eritoten, että tiettyihin maihin, kuten Intiaan, Turkkiin ja Yhdistyneisiin arabiemiirikuntiin, suuntautuvan viennin hinnat ylittivät unioniin suuntautuvan viennin hinnat (29). Tämä väite on asiasisällöltään virheellinen ja ristiriidassa samojen osapuolten toimittamien todellisten lukujen kanssa (30), joista ilmeni selvästi, että tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla unioniin suuntautuneen viennin hinnat olivat tosiasiassa korkeammat (31). Sen vuoksi tämä väite hylättiin.

(65)

Kyseiset kaksi venäläisten vientiä harjoittavien tuottajien ryhmää kiistivät myös ne komission päätelmät, joiden mukaan Yhdysvaltojen otettua käyttöön 232 §:ään pohjautuvat toimenpiteet olisi olemassa riski kauppavirtojen uudelleensuuntaamisesta, ja viittasivat myös komission alustaviin päätelmiin, jotka se oli tehnyt tiettyjä terästuotteita koskevasta EU:n käynnissä olevasta suojatoimenpidetutkimuksesta ja joiden mukaan saumattomat rauta- ja teräsputket jätettiin väliaikaisesti toimenpiteiden soveltamisalan ulkopuolelle (32).

(66)

Teräksen tuontia koskeva EU:n suojatoimenpidetutkimus on edelleen käynnissä, ja saumattomat rauta- ja teräsputket jätettiin väliaikaisesti toimenpiteiden soveltamisalan ulkopuolelle. Tämä saumattomien rauta- ja teräsputkien jättäminen väliaikaisesti väliaikaisten suojatoimenpiteiden ulkopuolelle ei kuitenkaan perustunut siihen, etteikö kauppavirtojen uudelleensuuntaamista tapahtuisi (kuten venäläiset vientiä harjoittavat tuottajat virheellisesti väittivät) vaan siihen, että tuonti ei ollut kasvanut (33).

(67)

Mitä tulee Yhdysvaltojen 232 §:ään pohjautuvien toimenpiteiden mahdollisiin vaikutuksiin, komissio on edelleen sitä mieltä, että kauppavirtojen uudelleensuuntaamisen riskiä ei voida sulkea pois ja että tällainen riski kävisi ehdottomasti todennäköisemmäksi, jos käytössä olevien toimenpiteiden annetaan raueta. On huomattava, että 25 prosentin tulli Yhdysvalloissa verrattuna 0 prosentin tulliin unionissa, jos tulleista luovuttaisiin, tekisi unionin markkinoista selvästi houkuttelevammat venäläisten vientiä harjoittavien tuottajien kannalta kuin ne ovat nykyisissä olosuhteissa eli kun molemmilla markkinoilla on käytössä tulli. Näin ollen Yhdysvaltojen tähänastiset tuontisuuntaukset eivät ole suuntaa-antavia unionin toimenpiteiden pysyessä voimassa, ja kimmoke markkinoiden vaihtamiseen ei ole ehkä yhtä merkittävä kuin se olisi, jos unionissa ei olisi käytössä toimenpiteitä.

(68)

Kyseiset kaksi venäläisten vientiä harjoittavien tuottajien ryhmää väittivät myös, että Yhdysvaltojen 232 §:ään pohjautuvista toimenpiteistä myönnettäisiin erittäin todennäköisesti tiettyjä vapautuksia joidenkin venäläisten vientiä harjoittavien tuottajien osalta. Komission mukaan sille tältä osin esitetyn näytön (34) pohjalta ei voida päätellä, että jokin tietty venäläinen tuottaja todennäköisesti vapautettaisiin toimenpiteistä. Koska tältä osin ei esitetty pitävää näyttöä, komissio hylkäsi tämän väitteen.

(69)

Kyseiset kaksi venäläisten vientiä harjoittavien tuottajien ryhmää väittivät vielä lopuksi, että ottaen huomioon tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla viedyt vähäiset määrät oli epätodennäköistä, että toimenpiteiden kumoaminen johtaisi polkumyynnin jatkumiseen tai toistumiseen.

(70)

Komissio viittasi päätelmiinsä polkumyynnin jatkumisen tai toistumisen todennäköisyydestä (ks. 50–68 kappale) ja korosti, että polkumyynnin jatkumisen tai toistumisen todennäköisyyttä koskeva analyysi on luonteeltaan ennakoiva. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(71)

Ukrainassa on kolme tiedossa olevaa saumattomien rauta- ja teräsputkien tuottajaa. Yksi niistä, Interpipe Group, toimi tutkimuksessa yhteistyössä. Interpipe Group on ehdottomasti suurin tuottaja Ukrainassa. Kauppatilastojen mukaan sen saumattomien rauta- ja teräsputkien vienti unioniin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla oli noin 87 prosenttia Ukrainasta peräisin olevasta kokonaistuonnista kyseisellä ajanjaksolla (35) eli 80 711 tonnia tai 6 prosenttia unionin kulutuksesta tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Interpipe Groupin toimittamat tiedot todennettiin paikan päällä Ukrainassa samoin kuin siihen etuyhteydessä olevan kauppiaan tiloissa Sveitsissä ja siihen etuyhteydessä olevan tuojan tiloissa Saksassa. Todentamisen jälkeen komissio oikaisi tiettyjä Interpipe Groupin alun perin toimittamia tietoja lähinnä myynti-, yleis- ja hallintokustannusten ja CIF-arvojen osalta.

(72)

Interpipe Groupilla on kaksi sen täydessä omistuksessa ja määräysvallassa olevaa vientiä harjoittavaa tuottajaa LLC Interpipe Niko Tube (”Niko Tube”) ja OJSC Interpipe NTRP (”NTRP”). Näille kahdelle vientiä harjoittavalle tuottajalle laskettiin komission vakiokäytännön mukaisesti yksi yhteinen polkumyyntimarginaali. Polkumyynnin määrä laskettiin ensin kunkin yksittäisen vientiä harjoittavan tuottajan osalta, minkä jälkeen Interpipe Groupin tasolla vahvistettiin yksittäisten polkumyyntimarginaalien painotettu keskiarvo.

(73)

Kun otetaan huomioon Interpipe Groupin merkittävä vienti unioniin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, polkumyynnin jatkumista kyseisellä ajanjaksolla koskeva analyysi perustui pääasiassa Interpipe Groupin toimittamiin todennettuihin tietoihin.

(74)

Komissio tutki ensin, oliko kunkin yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä edustava perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Kotimarkkinamyyntiä pidetään edustavana, jos samankaltaisen tuotteen riippumattomille asiakkaille suuntautuvan kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä vientiä harjoittavaa tuottajaa kohden on vähintään 5 prosenttia tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaisvientimäärästä unioniin tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana. Tutkimuksessa vahvistettiin tämän perusteella, että samankaltaisen tuotteen myynti kotimarkkinoilla oli edustavaa kummankin vientiä harjoittavan tuottajan osalta.

(75)

Tämän jälkeen komissio yksilöi ne kotimarkkinoilla myydyt tuotelajit, jotka olivat samanlaisia kuin Interpipe Groupin vientiin myymät tuotelajit tai niihin verrattavissa.

(76)

Tämän jälkeen komissio tutki kunkin tuotelajin, joka on samanlainen kuin vientiin myyty tuotelaji tai siihen verrattavissa, osalta sen, oliko Interpipe Groupin kotimarkkinamyynti edustavaa perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Tuotelajin kotimarkkinamyynti on edustavaa, jos kyseisen tuotelajin kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä riippumattomille asiakkaille tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana oli vähintään 5 prosenttia samanlaisen tai siihen verrattavissa olevan tuotelajin kokonaisvientimäärästä. Komissio totesi, että useimpien tuotelajien kotimarkkinamyynti oli edustavaa.

(77)

Seuraavaksi komissio määritteli kunkin tuotelajin osalta kotimarkkinoiden riippumattomille asiakkaille suunnatun kannattavan myynnin osuuden tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana, jotta se voisi päättää, käytetäänkö normaaliarvon laskemisessa tosiasiallista kotimarkkinoiden myyntiä perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(78)

Normaaliarvo perustui kunkin tuotelajin tosiasialliseen kotimarkkinahintaan riippumatta siitä, oliko myynti kannattavaa vai ei, jos

Tässä tapauksessa normaaliarvo määritettiin kyseisen tuotelajin koko kotimarkkinamyynnin hintojen painotetuksi keskiarvoksi tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana.

(79)

Normaaliarvo perustui tuotelajien pelkästään kannattavan kotimarkkinamyynnin tuotelajikohtaiseen tosiasialliseen kotimarkkinahintaan tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana, jos

(80)

Jos samankaltaisen tuotteen tuotelajia ei myyty tavanomaisessa kaupankäynnissä tai jos tuotelajia ei myyty edustavassa määrin kotimarkkinoilla, komissio muodosti laskennallisen normaaliarvon perusasetuksen 2 artiklan 3 ja 6 kohdan mukaisesti.

(81)

Laskennallinen normaaliarvo määritettiin lisäämällä kunkin yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan samankaltaisen tuotteen keskimääräisiin tuotantokustannuksiin tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana seuraavat:

(82)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Interpipe Group kiisti jotkin komission normaaliarvon laskemisessa käyttämät osatekijät. Väitteet koskivat seuraavia seikkoja: i) myynti-, yleis- ja hallintokustannusten laskeminen etuyhteydessä olevien yritysten välillä; ii) [luottamuksellisista lähteistä] (36) peräisin olevien rahoituskustannusten käyttö; iii) [luottamuksellisista lähteistä] saadut valuuttakurssivoitot ja -tappiot; iv) tietyt luottokustannukset olisi otettava huomioon.

(83)

Ensimmäisen osatekijän osalta komissio ilmoitti Interpipe Groupille toisissa täydentävissä päätelmissä, mikä olisi vaikutus polkumyyntimarginaaliin ja myöhempiin päätelmiin, jos väite hyväksyttäisiin. Komissio esitti lisäksi alustavan laskelman noudattaen samaa lähestymistapaa kuin aiemmassa toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevassa tarkastelussa. Analysoituaan kaikki nämä osatekijät komissio hyväksyi Interpipe Groupin tämän seikan osalta esittämän väitteen, ja polkumyyntimarginaalia alennettiin vastaavasti (ks. 90 kappale jäljempänä). Komissio hylkäsi väitteet ii ja iii. Tähän analyysiin liittyvien tietojen luottamuksellisuuden vuoksi komissio antoi Interpipelle yksilöllisen selvityksen tämän asetuksen julkaisemispäivänä.

(84)

Mitä tulee väitteeseen, jonka mukaan luottokustannukset olisi pitänyt ottaa huomioon polkumyyntilaskelmassa, komissio oli edelleen sitä mieltä (kuten se selosti erillisten päätelmien ilmoittamisen yhteydessä 13 päivänä heinäkuuta 2018), että yritys ei ollut toimittanut komissiolle väitteensä tueksi pyydettyä näyttöä. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(85)

Vientiä harjoittavat tuottajat veivät tarkasteltavana olevaa tuotetta riippumattomille asiakkaille unionissa joidenkin kauppiaina ja/tai tuojina toimivien etuyhteydessä olevien yritysten kautta.

(86)

Kun vientiä harjoittava tuottaja vei tarkasteltavana olevaa tuotetta riippumattomille asiakkaille unionissa kauppiaana toimivan etuyhteydessä olevan yrityksen (Interpipe Europe SA) kautta, vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti unioniin vietäväksi myydystä tarkasteltavana olevasta tuotteesta tosiasiallisesti maksettujen tai maksettavien hintojen perusteella.

(87)

Kun vientiä harjoittavat tuottajat veivät tarkasteltavana olevaa tuotetta unioniin tuojana toimivan etuyhteydessä olevan yrityksen (Interpipe Central Trade GmbH) kautta, vientihinta muodostettiin laskennallisesti perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti sen hinnan perusteella, jolla tuotu tuote jälleenmyytiin ensimmäistä kertaa riippumattomille asiakkaille unionissa. Niiden liiketoimien osalta, jotka koskivat etuyhteydessä olevaa tuojaa Saksassa, tehtiin perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaiset oikaisut vientihintaan. Etuyhteydessä olevan tuojan etuyhteydettömiltä asiakkailta veloittamaa myyntihintaa oikaistiin noudettuna lähettäjältä -tasolle vähentämällä siitä etuyhteydessä olevan tuojan myynti-, yleis- ja hallintokustannukset, kohtuullinen voitto ja tapauksen mukaan muut kustannukset.

(88)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Interpipe Group väitti, että Interpipe Europen CIF-hintaa olisi tarkistettava sen vuoksi, että laskelma ja yrityskohtaisten lopullisten päätelmien selostusosuus poikkeavat toisistaan.

Komissio totesikin, että erillisten päätelmien selostusosuus ei kunnolla osoittanut sitä, miten CIF-laskenta oli tosiasiallisesti suoritettu. Komissio korjasi tämän vuoksi erillisten päätelmien selostusosuutta ja vahvisti, että laskelma oli tehty niiden päätelmien perusteella, joista oli keskusteltu yrityksen kanssa tarkastuskäynnin aikana.

(89)

Interpipe Groupin vientihintoja unioniin suuntautuvassa viennissä verrattiin sen kotimarkkinamyynnin normaaliarvoon noudettuna lähettäjältä -tasolla. Tasapuolisen vertailun varmistamiseksi hintojen vertailukelpoisuuteen vaikuttavat eroavuudet otettiin huomioon perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Tämän perusteella vähennettiin kuljetuskustannukset ja normaaliarvoon ja vientihintaan vaikuttavat palkkiot.

(90)

Edellä esitetyn perusteella Interpipe Groupin polkumyyntimarginaaliksi tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla saatiin 21,6 prosenttia. Koska Interpipe Group on suurin ukrainalainen tuottaja ja suurin osa Ukrainasta tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla peräisin olevasta tuonnista oli peräisin siltä, kuten 71 kappaleessa selitetään, komissio päätteli, että Interpipe Groupin osalta todettu polkumyynti oli edustavaa Ukrainan osalta koko maan tasolla.

(91)

Komissio vahvisti näin ollen, että polkumyynti Ukrainasta oli jatkunut tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(92)

Kuten edellä todetaan, Ukrainan havaittiin jatkaneen polkumyyntiä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Ukrainasta tuleva tuonti nousi 80 711 tonniin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, eli sen osuus unionin markkinoista oli 6 prosenttia (37). Näiden päätelmien lisäksi komissio analysoi, jatkuisiko Ukrainasta tuleva polkumyyntituonti todennäköisesti, jos voimassa olevien polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden annetaan raueta. Näin tehdessään se tarkasteli Ukrainan tuotantoa ja käyttämätöntä kapasiteettia, unionin markkinoiden houkuttelevuutta ja ukrainalaisten viejien käyttäytymistä muilla markkinoilla.

(93)

Käyttämätön kapasiteetti laskettiin seuraavasti. Interpipe Groupin käyttämätön kapasiteetti voitiin vahvistaa raportoitujen ja asianmukaisesti todennettujen tietojen pohjalta. Tarkasteltavana olevan tuotteen kaksi muuta ukrainalaista tuottajaa eivät vastanneet kyselylomakkeeseen. Ne toimittivat kirjallisissa huomautuksissaan ainoastaan tiettyjä tietoja tuotannostaan ja tuotantokapasiteetistaan. Nämä tiedot analysoitiin ja niitä verrattiin markkinaseurantalähteisiin, eritoten Metal Expert -sivustoon. Ukrainan käyttämättömän kapasiteetin arvioitiin olevan vähintään noin 500 000 tonnia, mikä on noin 40 prosenttia unionin kulutuksesta (38).

(94)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Interpipe Group kiisti komission esittämän edellä mainitun käyttämätöntä kapasiteettia koskevan luvun ja väitti aluksi, että se olisi [80 000–100 000 tonnia]. Komissio toimitti saatujen huomautusten perusteella yksityiskohtaisia selvityksiä ja selvennyksiä Interpipe Groupille osoittamissaan ensimmäisissä täydentävissä päätelmissä yrityksen kanssa käydyssä kuulemisessa ja myös toisissa Interpipe Groupille osoittamissaan täydentävissä päätelmissä. Ensimmäisiin täydentäviin päätelmiin esittämissään huomautuksissa ja kuulemisessa Interpipe Group vahvisti olevansa samaa mieltä komission laskemasta käyttämättömästä kapasiteetista Interpipe Groupin osalta – kyseessä oli huomattavasti korkeampi luku kuin sen lopullisten päätelmien yhteydessä esittämissä huomautuksissa mainittu luku. Interpipe Group kuitenkin kiisti edelleen kapasiteettia koskevat laskelmat kahden muun ukrainalaisen tuottajan osalta.

(95)

Komissio muistutti Interpipe Groupia siitä, että kumpikaan näistä kahdesta yrityksestä ei ollut toiminut täydessä yhteistyössä komission kanssa, koska ne olivat toimittaneet vain tiettyjä tietoja tuotannostaan ja/tai tuotantokapasiteetistaan. Lisäksi muistutettiin, että komissio oli – toisin kuin Interpipe Group väitti – ottanut näiden osapuolten toimittamat tiedot huomioon analyysissään. Komissio vertasi näissä huomautuksissa olevia tietoja Metal Expert -sivustolta julkisesti saatavilla oleviin tietoihin.

(96)

Yhden näiden osapuolen osalta Metal Expert -sivustolta saatavat tiedot tukivat yrityksen väitettä siitä, että tuotantokapasiteetti oli vähentynyt merkittävästi tarkastelujaksolla. Komissio tukeutui sen käyttämättömän kapasiteetin laskennassa näin ollen Metal Expert -sivustolla ilmoitettuun supistuneeseen tuotantokapasiteettiin. Interpipe Group kuitenkin kiisti edelleen näiden täydentävien päätelmien jälkeen näin vahvistetut käyttämätöntä kapasiteettia koskevat luvut. Komissio hylkäsi väitteen seuraavista syistä:

(97)

Asianomainen yritys ei omissa huomautuksissaan esittänyt mitään lukuja tuotantokapasiteetistaan. Se totesi ainoastaan, että työllisyys väheni (työvoima väheni 60–75 %) ja että tuotannon määrä oli [4 000–10 000] tonnia vuodessa. Interpipe Group ei myöskään täydentävien päätelmien jälkeen toimittamissaan huomautuksissa esittänyt minkäänlaista arviointia asianomaisen yrityksen tuotantokapasiteetista.

(98)

Näin ollen Interpipe Groupin ja asianomaisen yrityksen esittämistä huomautuksista ilmenee, että komissiolla ei ollut minkäänlaista lähtökohtaa tämän yrityksen tuotannon ja käyttämättömän kapasiteetin arvioimiseksi. Komissio kuitenkin totesi, että julkisesti saatavilla olevat tiedot tukivat asianomaisen yrityksen väitettä, sillä supistunut tuotantokapasiteetti näkyi Metal Expert -sivustolla sen osalta saatavilla olevissa tuotantokapasiteettiluvuissa. Komissio päätti näin ollen laskea sen käyttämättömän kapasiteetin asianomaisen yrityksen toimittamien tuotantotietojen ja Metal Expert -sivustolla ilmoitettujen tuotantokapasiteettitietojen perusteella.

(99)

Tämän vuoksi komissio hyväksyi väitteen, jonka mukaan yritys oli merkittävästi vähentänyt tuotantokapasiteettiaan. Interpipe Groupin väite on näin ollen perusteeton.

(100)

Kolmannen tuottajan osalta komissio havaitsi huomattavia eroavuuksia sen toimittamien tietojen ja julkisesti saatavilla olevien tietojen välillä. Komissio käytti näin ollen Metal Expert -sivustolla ilmoitettua tuotantokapasiteettia sen käyttämättömän kapasiteetin laskemiseksi. Interpipe Group väitti, että komission olisi tehtävä olettamuksia yli kymmenen vuotta sitten tehdyn toisen polkumyyntitutkimuksen yhteydessä kyseisen yrityksen osalta tehdyn tarkastuksen pohjalta. Komissio katsoo, että tuoreiden lukujen käyttö on asianmukaisempi ja luotettavampi keino hankkia tuotantoa ja käyttämätöntä kapasiteettia koskevia tietoja tämän tutkimuksen puitteissa.

(101)

Komissio toteaa tältä osin, että kyseinen tuottaja vahvisti lukuisissa komissiolle toimittamissaan huomautuksissa (39), että käytössä olevien tuotantolinjojen lukumäärä ei ole muuttunut viime vuosina (vaikkakin jotkin niistä eivät sen mukaan ole tällä hetkellä käytössä). Komissio ei näin ollen ilman kyselylomakkeeseen saatua vastausta voinut todentaa, olisiko supistunutta tuotantokapasiteettia koskevan yrityksen väitteen hyväksyminen ollut perusteltua yrityksen esittämien väitteiden vuoksi.

(102)

Erillisten täydentävien päätelmien ilmoittamisen jälkeen Interpipe Group toimitti asiakirjan, joka sen mukaan mitätöi tämän laskelman kyseisten kahden muun ukrainalaisen tuottajan osalta. Asiakirja oli kuitenkin ristiriidassa komission saatavilla olevien markkinaseurantatietojen kanssa, jotka itse asiassa vahvistivat komission laskelmat. Näiden markkinaseurantatietojen mukaan kyseisten kahden muun ukrainalaisen vientiä harjoittavan tuottajan tuotantokapasiteetti oli huomattavasti suurempi kuin Interpipe Groupin toimittamassa asiakirjassa esitetty.

(103)

Tämän vuoksi komissio vahvistaa Ukrainan osalta määrittämänsä käyttämättömän kapasiteetin, kuten 93 kappaleessa esitetään.

(104)

Tutkimuksessa vahvistettiin, että unionin markkinat ovat houkuttelevat myös ukrainalaisille vientiä harjoittaville tuottajille seuraavista syistä:

(105)

Ensinnäkin kokonsa vuoksi, sillä unionin markkinoita (yli 1,3 miljoonan tonnin kulutus tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla ja 1,5 miljoonan tonnin kulutus vuonna 2014) voidaan pitää yksinä saumattomien rauta- ja teräsputkien suurimmista markkinoista maailmassa.

(106)

Toiseksi hinnan alittavuus tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla (ks. jäljempänä 136 kappale) osoittaa, että Ukrainasta tulevan tuonnin keskimääräinen hintataso unionin markkinoilla alittaa unionin tuottajien hintatason, ja näin ollen vienti todennäköisesti kasvaa edelleen, jos toimenpiteet kumotaan.

(107)

Ukraina on lisäksi voimassa olevasta polkumyyntitullista huolimatta jatkuvasti kasvattanut tuontiaan viime vuosina (alle 2 prosentin markkinaosuudesta vuonna 2012 6 prosenttiin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla), mikä vahvistaa unionin markkinoiden houkuttelevuuden voimassa olevista tulleista huolimatta.

(108)

Lisäksi Yhdysvaltojen otettua käyttöön 232 §:ään pohjautuvat 25 prosentin suuruiset toimenpiteet terästuotteiden osalta (40) – tarkasteltavana oleva tuote mukaan luettuna – Ukrainan vienti sen yksille tärkeimmistä vientimarkkinoista saattaa supistua ainakin osittain. Tämä puolestaan lisää unionin markkinoiden houkuttelevuutta, mistä on seurauksena riski kauppavirtojen suuntautumisesta osittain uudelleen unioniin. Tämä on otettava huomioon kolmansien maiden markkinoilla tällä hetkellä olevien muiden esteiden lisäksi (ks. 116 kappale jäljempänä).

(109)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Interpipe Group kiisti komission päätelmät unionin markkinoiden houkuttelevuudesta.

(110)

Interpipe Group kiisti erityisesti komission arvioinnin Yhdysvaltojen 232 §:ään pohjautuvien toimenpiteiden mahdollisista vaikutuksista ja Ukrainasta tulevan tuonnin kasvusta tarkastelujaksolla.

(111)

Ensimmäisen kohdan osalta Interpipe Group kiisti komission analyysin niistä mahdollisista vaikutuksista, joita Yhdysvaltojen 232 §:ään pohjautuvilla toimenpiteillä olisi markkinoihin. Interpipe Group katsoi erityisesti, ettei riskiä kauppavirtojen uudelleensuuntaamisesta unionin markkinoille ole olemassa. Interpipe Group viittasi myös komission väliaikaisiin toimenpiteisiin terästuotteita koskevan suojatoimenpidetutkimuksen yhteydessä saumattomien rauta- ja teräsputkien osalta.

(112)

Kuten 66 kappaleessa todetaan, suojatoimenpidetutkimuksen yhteydessä käyttöön otetuissa väliaikaisissa toimenpiteissä päätettiin todellakin jättää saumattomat rauta- ja teräsputket väliaikaisten toimenpiteiden soveltamisalan ulkopuolelle. Tätä väliaikaista poisjättöä ei kuitenkaan tehty sen vuoksi, etteikö kaupan uudelleensuuntaamisen riski olisi olemassa, vaan pikemminkin sillä perusteella, että tämän tuotteen tuonti ei kokonaisuudessaan näyttänyt kasvaneen asianomaisen ajanjakson aikana.

(113)

Interpipe Group totesi myös, että osa sen viennistä Yhdysvaltoihin koskee OCTG-putkia mutta myös yleiseen käyttöön tarkoitettuja putkia ja putkijohtoja, jotka ovat sen tärkeimpiä vientiartikkeleita unioniin. Interpipe Group väitti myös, että toukokuuhun 2018 asti (se mukaan lukien) sen vienti Yhdysvaltoihin oli kasvanut.

(114)

Komissio katsoo edelleen, että ainakin osa Ukrainasta nykyisin Yhdysvaltoihin vietävistä määristä on vaarassa suuntautua unioniin, jos toimenpiteiden annetaan raueta. Tämä riski koskee erityisesti tavanomaisia saumattomia rauta- ja teräsputkia. On huomattava, että ”tavanomaisille saumattomille rauta- ja teräsputkille” Yhdysvalloissa asetettu 25 prosentin tulli verrattuna 0 prosentin tulliin unionissa, jos tulleista luovuttaisiin, tekisi unionin markkinoista selvästi houkuttelevammat ukrainalaisten vientiä harjoittavien tuottajien kannalta kuin ne ovat nykyisissä olosuhteissa eli kun molemmilla markkinoilla on käytössä tulli. Näin ollen tähänastiset suuntaukset eivät ole suuntaa-antavia unionin toimenpiteiden pysyessä voimassa, ja kimmoke markkinoiden vaihtamiseen ei ole ehkä yhtä merkittävä kuin se olisi, jos unionissa ei olisi käytössä toimenpiteitä. Lisäksi se seikka, että Yhdysvallat soveltaa jo 232 §:ään pohjautuvien toimenpiteiden nojalla vapautuksia joihinkin maihin ja/tai tiettyihin yrityksiin, hankaloittaisi ukrainalaisten tuottajien kilpailua Yhdysvaltojen markkinoilla (41).

(115)

Komissio on lisäksi edelleen sitä mieltä, että kauppavirtojen uudelleensuuntaamisen riskiä ei voida sulkea pois ja että tällainen riski kävisi ehdottomasti todennäköisemmäksi, jos käytössä olevien toimenpiteiden annetaan raueta.

(116)

Yhdysvaltojen 232 §:ään pohjautuvat toimenpiteet olisi lisäksi nähtävä Ukrainan osalta laajemmassa yhteydessä eli ottaen huomioon, että ukrainalaisiin saumattomien rauta- ja teräsputkien tuottajiin kohdistuu lukuisia kaupan esteitä joillakin kolmansien maiden markkinoilla eli polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä Brasiliassa, Kanadassa, Meksikossa ja Venäjällä.

(117)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoo edelleen, että unionin markkinoista tulisi vieläkin houkuttelevammat ilman polkumyyntitullia ja niille suuntautuisi todennäköisesti enemmän polkumyynnillä tapahtuvaa tuontia Ukrainasta.

(118)

Interpipe Group esitti useita väitteitä Ukrainan markkinoiden kulutuksen kehittymisen ja sen vientimarkkinoiden monipuolistumisen osalta. Interpipe Group väitti ensinnäkin, että sen viennin taso ja markkinaosuuden kehitys seurasivat tai olivat muutoin linjassa unionin kulutuksen kehityksen kanssa ja että tuonnin ja sen markkinaosuuden kehitys eivät voi aiheuttaa riskiä unionin tuotannonalalle. Toiseksi Interpipe Group väitti, että ottaen huomioon Ukrainan markkinoiden ennennäkemätön kasvu se ei voisi lisätä saumattomien rauta- ja teräsputkien myyntiä unioniin. Interpipe Group päätteli, että kotimaisen kysynnän kasvu pystyisi kattamaan mahdollisen ylimääräisen tuotannon Ukrainassa. Interpipe Group korosti lisäksi vientivalikoiman monipuolistuneen ja kiisti näin polkumyynnin jatkumisen todennäköisyyttä koskevan komission päätelmän. Komissio käsitteli näitä väitteitä Interpipe Groupille osoittamissaan toisissa täydentävissä päätelmissä.

(119)

Komissio tarkasteli näitä väitteitä mutta kiisti ne. Tämän väitteen alkuosassa on asiavirhe ja toinen osa on ristiriidassa tässä tutkimuksessa todettujen tosiseikkojen kanssa.

(120)

Ensimmäisestä osasta todettakoon esimerkkinä, että vuonna 2015 Ukraina kasvatti vientiään 20 prosenttia, kun unionin kulutus väheni 9 prosenttia. Yleisesti ottaen Ukraina kasvatti tarkastelujaksolla markkinaosuuttaan unionissa 27 prosentilla (sen markkinaosuus kasvoi 1,3 prosenttiyksikköä), ja unionin kulutus väheni samalla ajanjaksolla 10 prosenttia.

(121)

Komissio vahvisti tämän vuoksi, että Ukraina kasvatti tarkastelujaksolla merkittävästi tuontimääräänsä unioniin (sen markkinaosuus nousi 6 %:iin) kulutuksen vähentyessä ja voimassa olleista toimenpiteistä huolimatta. Kuten polkumyynnin jatkumisen todennäköisyyttä koskevassa edellä mainitussa analyysissä vahvistettiin, polkumyynnillä Ukrainasta tapahtuvan tuonnin osuus kasvaa todennäköisesti lisää, jos polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä ei ole käytössä. Interpipe Groupin väite hylättiin näin ollen.

(122)

Edellä 118 kappaleessa mainitun väitteen jälkimmäisen osan osalta komissio katsoi edelleen, että tosiseikat osoittivat kiistattomasti ukrainalaisten vientiä harjoittavien tuottajien vientikäyttäytymisen unionin markkinoilla kehittyneen eri tavalla kuin Interpipe Groupin ennusteissa. Komissio ei kiistänyt kotimaisen kulutuksen ja muiden Interpipe Groupin kuvaamien vientikohteiden kehityssuuntauksia. Sen sijaan komissio huomautti, että Intepipe Groupin tällaisista suuntauksista tekemät päätelmät/ennusteet (siltä osin miten ne vaikuttaisivat ukrainalaisten tuottajien toimintamalliin unionin markkinoilla) olivat ristiriidassa tosiasioiden kanssa eli sen kanssa, että tuonti unioniin kasvoi jopa polkumyyntitullin ollessa käytössä. Mitä tulee viennin monipuolistamiseen, komissio viittaa edellä olevaan 116 kappaleeseen, jossa osoitettiin, että joillakin merkityksellisillä kolmansien maiden markkinoilla on nykyisin Ukrainan osalta käytössä lukuisia kaupan rajoituksia. Näin ollen vientikohteiden väitettyä lisääntymistä olisi tarkasteltava yhdessä edellä mainittujen muilla markkinoilla asetettujen kaupan rajoitusten kanssa.

(123)

Ottaen huomioon unionin markkinoiden houkuttelevuutta, käyttämätöntä kapasiteettia ja joidenkin kolmansien maiden markkinoilla olevia tiettyjä kaupan rajoituksia koskevat päätelmät tämä väite hylättiin.

(124)

Interpipe Group kiisti lopuksi komission analyysin siltä osin kuin on kyse tulossa olevasta yhteisyrityssopimuksesta erään ”keskeisen EU:n tuottajan” kanssa. Komissio selosti tätä kysymystä koskevan arviointinsa toisissa yritykselle osoittamissaan täydentävissä päätelmissä. Komission saatavilla olevien tietojen mukaan kaikki asiaan liittyvät kilpailuviranomaiset eivät ole hyväksyneet tulevaa yhteisyritystä. Näin ollen tässä vaiheessa ei voida päätellä, millainen vaikutus (jos minkäänlainen) tällä yhteisyrityksellä voisi olla Interpipe Groupin saumattomien rauta- ja teräsputkien unioniin suuntautuvaan vientiin. Interpipe vahvisti, ettei yhteisyritystä ole vielä perustettu. Komissio viittasi myös toisissa yritykselle osoittamissaan täydentävissä päätelmissä esitettyyn arviointiinsa, jossa se toi esiin myös sen seikan, että sille ei lukuisista pyynnöistä huolimatta annettu mahdollisuutta tutustua kyseistä yhteisyrityssopimusta koskeviin tietoihin, joten esimerkiksi mahdollisesta tulevasta tuotannosta johtuvia vaikutuksia ei voitu arvioida. Näin ollen tällä hetkellä ei voida vielä tehdä päätelmiä kyseisen yhteisyrityksen vaikutuksista. Komissio lisää kuitenkin, että yhteisyrityksen mahdollista vaikutusta unionin markkinoihin koskevat väitteet ja Interpipe Groupin väitteet polkumyynnin jatkumisen todennäköisyydestä ovat jyrkässä ristiriidassa toisiinsa nähden siltä osin kuin on kyse Interpipen mahdollisuuksista (tai niiden puuttumisesta) lisätä vientiään unioniin (42).

(125)

Kun otetaan huomioon i) kummastakin maasta tulevan polkumyynnin jatkuminen tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, ii) käytettävissä oleva merkittävä ylimääräinen kapasiteetti (yhteensä yli 800 000 tonnia) ja iii) unionin markkinoiden houkuttelevuus, komissio päätteli, että Ukrainasta ja Venäjältä polkumyynnillä tapahtuva tuonti hyvin todennäköisesti kasvaisi ja toistuisi merkittävässä määrin, jos toimenpiteiden annetaan raueta.

(126)

Samankaltaista tuotetta valmisti tarkastelujaksolla 18 tuottajaa unionissa. Niiden katsotaan muodostavan perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa ja 5 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun unionin tuotannonalan, ja niistä käytetään jäljempänä nimitystä ’unionin tuotannonala’.

(127)

Tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikaisen unionin kokonaistuotannon määrittämiseksi käytettiin kaikkia unionin tuotannonalasta saatavilla olevia tietoja, kuten pyynnössä toimitettuja tietoja sekä unionin tuottajilta ja pyynnön esittäjältä ennen tutkimuksen vireillepanoa ja sen jälkeen kerättyjä tietoja ja otokseen kuuluneilta unionin tuottajilta saatuja kyselyvastauksia.

(128)

Tällä perusteella unionin kokonaistuotannoksi arvioitiin noin 2,25 miljoonaa tonnia tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana. Luku sisältää kaikkien unionin tuottajien eli sekä otokseen valittujen että otokseen kuulumattomien tuottajien tuotannon, joka laskettiin pyynnön esittäjän toimittamien todennettujen tietojen perusteella.

(129)

Kuten 17 ja 18 kappaleessa todetaan, niistä kahdestatoista unionin tuottajasta, jotka toimittivat otoksen valintaa varten pyydetyt tiedot vireillepanoa edeltävässä vaiheessa, valittiin lopullinen neljän tuottajan otos.

(130)

Näiden neljän otokseen valitun unionin tuottajan osuus unionin arvioidusta kokonaistuotannosta tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla oli 30 prosenttia ja unionin tuotannonalan kokonaismyynnistä unionin markkinoilla 37 prosenttia. Tämän vuoksi lopullisen otoksen katsotaan edustavan koko unionin tuotannonalaa.

(131)

Unionin kulutus määritettiin unionin tuotannonalan unionin markkinoille suuntautuneen myynnin ja kokonaistuonnin määrän perusteella. Tarkastelujakson aikana unionin kulutus laski kaiken kaikkiaan 10 prosenttia. Kulutus oli alhaisimmalla tasollaan vuonna 2016, jolloin se oli 14 prosenttia vähäisempää kuin vuonna 2014. Tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla kulutus kasvoi hieman.

(132)

Tarkastelujaksolla Venäjältä ja Ukrainasta unioniin tuleva tuonti kehittyi määrältään ja markkinaosuudeltaan seuraavasti:

(133)

Tuonnin määrä kummastakin asianomaisesta maasta kasvoi 11 prosenttia tarkastelujaksolla voimassa olleista polkumyynnin vastaisista toimenpiteistä huolimatta. Kasvu muodostui yksinomaan Ukrainasta tulevasta tuonnista, joka kasvoi 14 prosenttia tarkastelujaksolla, kun taas Venäjältä tuleva tuonti väheni 14 prosenttia. Saman ajanjakson aikana niiden yhteinen markkinaosuus kasvoi 23 prosenttia – tämäkin Ukrainasta tulevan tuonnin kasvun ansiosta, sillä sen markkinaosuus kasvoi 27 prosenttia tarkastelujaksolla 6 prosenttiin unionin kulutuksesta tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, kun taas Venäjän markkinaosuus supistui 4 prosenttia ja oli 0,6 prosenttia unionin kulutuksesta tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Tässä yhteydessä on otettava huomioon kulutuksen laskusuunta.

(134)

Seuraavassa taulukossa esitetään Venäjältä ja Ukrainasta tulevan tuonnin keskimääräinen hinta. On syytä korostaa, että kummankin asianomaisen maan tuonnin myyntihinnat olivat unionin tuotannonalan myyntihintoja alhaisemmat koko tarkastelujakson ja laskivat vielä jyrkästi kyseisellä ajanjaksolla.

(135)

Koska venäläiset vientiä harjoittavat tuottajat eivät toimineet yhteistyössä, Venäjältä peräisin olevaa tuontia koskeva hinnan alittavuus oli määritettävä tuontitilastoista Taric-tasolla käyttäen perusasetuksen 14 artiklan 6 kohdan mukaisesti kerättyjä tietoja. Hinnan alittavuus Ukrainasta tulevan tuonnin osalta määritettiin käyttämällä yhteistyössä toimineen ukrainalaisen vientiä harjoittavan tuottajan vientihintoja ilman polkumyyntitullia. Tuonnin CIF-hintoja oikaistiin tuonnin jälkeisten kustannusten vuoksi ylöspäin. Oikaisu oli 2 euroa tonnilta aiemman toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun päätelmien perusteella. Koska etuyhteydettömät tuojat eivät toimineet yhteistyössä tässä menettelyssä, tämän oikaisun tasoa ei ollut mahdollista arvioida uudelleen. Unionin tuotannonalan myyntihintoina käytettiin otokseen kuuluneiden yritysten riippumattomilta asiakkailtaan veloittamia hintoja, joita oikaistiin alaspäin toimituskustannusten, alennusten ja palkkioiden osalta noudettuna lähettäjältä -tasolle.

(136)

Tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla ainoan yhteistyössä toimineen ukrainalaisen vientiä harjoittavan tuottajan saumattomien rauta- ja teräsputkien tuonnin (joka oli noin 90 % Ukrainan vientimäärästä unioniin) hinnan alittavuuden marginaali oli 28,9 prosenttia.

(137)

Venäjän osalta vahvistettiin 20,3 prosentin suuruinen hinnan alittavuuden marginaali keskimääräisten hintojen vertailun perusteella. Venäjän muille kolmansien maiden markkinoille suuntaaman viennin hintojen analyysi osoitti lisäksi, että Venäjä myi joillakin pääasiallisilla vientimarkkinoillaan samankaltaisilla tai joskus jopa alhaisemmilla hinnoilla kuin unionin markkinoilla, mikä vahvistaa päätelmää, että Venäjän nykytasoiset hinnat alittaisivat unionin tuotannonalan myyntihinnat unionin markkinoilla.

(138)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen kyseiset kaksi venäläistä vientiä harjoittavaa tuottajaa väittivät, ettei tämä hinnan alittavuuden marginaali ollut edustava, koska niiden väitteen mukaan niiden vienti unioniin koostui hintahaarukan alapäähän sijoittuvista tuotteista, kun taas unionin tuotannonalan kotimarkkinamyynnillä oli huomattava osuus hintahaarukan yläpään tuotteista eli OCTG-putkista. Näiden yritysten mukaan hinnan alittavuutta koskevista laskelmista olisi saatu täysin erilainen marginaali, jos olisi verrattu samanlaisten tuotelajien hintoja.

(139)

Tältä osin on huomattava, että komissio ei voinut tehdä tuotelajikohtaista hintojen vertailua, koska kyseiset venäläiset vientiä harjoittavat tuottajat päättivät olla toimimatta yhteistyössä tutkimuksessa eivätkä vastanneet kyselylomakkeeseen – jos ne olisivat tehneet näin, komissio olisi voinut tehdä hinnan alittavuutta koskevat laskelmat ottaen huomioon Venäjän viennin väitetysti erilaisen tuotevalikoiman ja unionin tuotannonalan kotimarkkinamyynnin.

(140)

Eurostatin tietojen mukaan Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien saumattomien rauta- ja teräsputkien tuonnin määrä, sellaisena kuin se on neuvoston asetuksen (EY) N:o 926/2009 (43) 1 artiklan 1 kohdassa määriteltynä, väheni tarkastelujaksolla 34 prosenttia.

(141)

Kiinasta tulevan tuonnin markkinaosuus pieneni 5,7 prosentista vuonna 2014 tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson 4,2 prosenttiin.

(142)

Komissio tarkasteli perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti kaikkia sellaisia olennaisia taloudellisia tekijöitä ja indikaattoreita, jotka vaikuttavat unionin tuotannonalan tilanteeseen.

(143)

Kuten 129 kappaleessa mainitaan, unionin tuotannonalan mahdollisesti kärsimän vahingon tutkimiseen käytettiin otantamenetelmää.

(144)

Vahinkoanalyysia varten komissio erotti toisistaan makrotaloudelliset ja mikrotaloudelliset vahinkoindikaattorit. Tässä yhteydessä unionin tuotannonalan taloudellista tilannetta arvioidaan a) makrotaloudellisten indikaattoreiden (tuotanto, tuotantokapasiteetti, kapasiteetin käyttöaste, myyntimäärä, markkinaosuus, kasvu, työllisyys, tuottavuus, tosiasiallisen polkumyyntimarginaalin suuruus sekä toipuminen aiemmasta polkumyynnistä) perusteella, joita koskevat tiedot kerättiin koko unionin tuotannonalan tasolla, sekä b) mikrotaloudellisten indikaattoreiden (keskimääräinen yksikköhinta, yksikkökohtaiset kustannukset, kannattavuus, kassavirta, investoinnit, investointien tuotto, pääoman saanti, varastot ja työvoimakustannukset) perusteella, joita koskevat tiedot kerättiin otokseen valittujen unionin tuottajien tasolla.

(145)

Makrotaloudellisten indikaattoreiden ja etenkin otoksen ulkopuolisia unionin tuottajia koskevien tietojen määrittämiseksi käytettiin kaikkia unionin tuotannonalasta saatavilla olevia tietoja, myös pyynnössä toimitettuja tietoja sekä unionin tuottajilta ennen tutkimuksen vireillepanoa ja sen jälkeen kerättyjä tietoja ja otokseen kuuluneilta unionin tuottajilta saatuja kyselyvastauksia.

(146)

Mikrotaloudelliset indikaattorit määritettiin otokseen valittujen unionin tuottajien kyselyvastauksista saatujen tietojen perusteella.

(147)

Unionin tuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

(148)

Unionin tuotantomäärä supistui 23 prosenttia tarkastelujakson aikana. Kun otetaan huomioon, että tuotantokapasiteetti pysyi lähes ennallaan (hienoinen 3 %:n vähentyminen) kyseisellä ajanjaksolla, tuotannon vähentyminen johti merkittävään kapasiteetin käyttöasteen pienentymiseen 14 prosenttiyksiköllä 63 prosentista vuonna 2014 tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson 49 prosenttiin. Kapasiteetin käyttöaste oli ennätysmäisen alhainen vuosina 2015 ja 2016 (46 % ja 42 %). Tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla tuotanto ja näin ollen kapasiteetin käyttöaste kasvoivat, mutta jälkimmäinen on edelleen alle 50 prosenttia.

(149)

Unionin tuottajien myyntiin sisältyi etuyhteydessä olevien kauppayhtiöiden kautta tapahtuva myynti. Tämän etuyhteydessä olevien yritysten kautta tapahtuvan myynnin osuus oli tarkastelujaksolla noin 17 prosenttia unionin kulutuksesta. Mikäli nämä myyntimäärät kuitenkin jälleenmyydään myöhemmin riippumattomille asiakkaille unionin markkinoilla, niiden katsotaan silti olevan osa myyntiä määritettäessä unionin tuotannonalan myyntimäärien, markkinaosuuden ja kasvun suuntauksia.

(150)

Myyntimäärä, markkinaosuus ja kasvu kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

(151)

Unionin tuotannonalan myyntimäärä laski tarkastelujaksolla 10 prosenttia. Tämä suuntaus noudatteli kulutuksen kehitystä, joten unionin tuotannonala onnistui säilyttämään noin 81 prosentin suuruisen markkinaosuutensa koko tarkastelujakson ajan. Tämä kuitenkin saavutettiin alentamalla merkittävästi myyntihintoja, ja seurauksena oli jäljempänä selostettu taloudellisten indikaattoreiden heikkeneminen.

(152)

Tuotannon ja myynnin laskiessa myös unionin tuotannonalan työllisyys väheni 18 prosenttia vuoden 2014 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä. Työllisyyden lasku ei kuitenkaan johtanut tuottavuuden nousuun – mitattuna työntekijän tuotoksena per vuosi – sillä tuotannon määrän lasku tarkastelujaksolla oli jyrkempi kuin työllisyyden lasku. Tuottavuusindikaattori parani vasta tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, mikä liittyi tuotannon kasvuun vuoteen 2016 verrattuna – kun taas työllisyysaste pysyi vakaana pienennyttyään vuodesta 2015.

(153)

Ukrainan tuonnin osalta todettu polkumyyntimarginaali on merkittävä (ks. 90 kappale edellä). Kun otetaan huomioon edellä esitetyt Ukrainasta polkumyynnillä tulevan tuonnin määrä, markkinaosuus ja hinnat, tosiasiallisen polkumyyntimarginaalin vaikutusta unionin tuotannonalaan ei voida pitää vähäpätöisenä. Ukrainalaisten viejien jatkuvan epäterveen hinnoittelun vuoksi unionin tuotannonala ei myöskään voinut toipua aiemmasta polkumyynnistä.

(154)

Otokseen valittujen unionin tuottajien keskimääräiset myyntihinnat etuyhteydettömille asiakkaille unionissa laskivat 19 prosenttia vuoden 2014 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välisenä aikana. Hinnanlasku heijastelee tärkeimpien raaka-aineiden kustannusten yleistä laskusuuntausta samoin kuin yrityksiä uudistaa kustannusrakennetta siten, että unionin tuottajien kustannukset vähenevät. Koska venäläiset ja ukrainalaiset vientiä harjoittavat tuottajat, joiden hinnat alittivat jatkuvasti unionin tuotannonalan hinnat, painoivat tarkastelujaksolla hintoja vielä lisää, unionin tuottajat eivät voineet hyötyä kustannusten alentumisesta, sillä markkinaosuutensa säilyttämiseksi niiden oli alennettava myyntihintoja enemmän kuin kustannusten alentuminen mahdollisti.

(155)

Tarkastelujaksolla unionin tuotannonalan kustannukset laskivat 9 prosenttia, mikä oli paljon vähemmän kuin hinnanlasku. Tämän seurauksena unionin tuotannonalan kannattavuus heikkeni tarkastelujaksolla merkittävästi.

(156)

Unionin tuottajien kassavirta, investoinnit, investointien tuotto ja pääoman saanti kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

(157)

Otokseen valittujen unionin tuottajien kannattavuus määritettiin ilmaisemalla samankaltaisen tuotteen myynnistä etuyhteydettömille asiakkaille unionissa saatu nettovoitto ennen veroja prosentteina tämän myynnin liikevaihdosta. Kuten 155 kappaleessa selitetään, otokseen valittujen unionin tuottajien toiminta oli kannattavaa vuonna 2014 mutta muuttui tappiolliseksi vuodesta 2015 lähtien. Otokseen valittujen unionin tuottajien kannattavuus laski koko tarkastelujaksolla 6 prosentin voitosta 6 prosentin tappioihin.

(158)

Kassavirta, joka osoittaa tuotannonalan kykyä rahoittaa itse omaa toimintaansa, oli positiivinen vuosina 2014–2015 mutta muuttui sitten kannattavuuden heiketessä negatiiviseksi vuonna 2016 ja tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(159)

Unionin tuottajat pystyivät edelleen koko tarkastelujakson ajan tekemään investointeja, mutta kannattavuuden ja kassavirran kehitys vaikuttivat haitallisesti myös niiden määrään ja investoinnit vähenivätkin tarkastelujaksolla 64 prosenttia. Lisäksi investointien tuotto oli vuodesta 2015 lähtien negatiivinen seuraten kannattavuuden kehityssuuntausta.

(160)

Edellä esitetyn perusteella voidaan päätellä, että otokseen valittujen unionin tuottajien taloudellinen tilanne oli negatiivinen tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(161)

Otokseen valittujen unionin tuottajien varastot vähenivät 21 prosenttia tarkastelujakson aikana. Varastojen ja tuotantomäärän välinen suhde pysyi kuitenkin vakaana tarkastelujaksolla (noin 3 %). Varastojen määrän kehitys noudattelee tuotannon kehitystä. Tässä tapauksessa tätä indikaattoria ei kuitenkaan pidetä erityisen merkittävänä unionin tuottajien taloudellisen tilanteen arvioinnissa, koska saumattomia rauta- ja teräsputkia tuotetaan yleensä tilauksesta.

(162)

Otokseen valittujen unionin tuottajien keskimääräiset työvoimakustannukset laskivat hieman tarkastelujaksolla unionin tuotannonalan pyrkiessä uudistamaan kustannusrakennettaan. Tämä indikaattori on erityisen tärkeä, sillä työvoimakustannusten osuus on yli 25 prosenttia saumattomien rauta- ja teräsputkien tuotantokustannuksista.

(163)

Ottaen huomioon 131–162 kappaleet todettiin, että unionin tuotannonalan tilanne oli tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla huonompi kuin vuonna 2014 ja että unionin tuotannonala kärsi perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(164)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että suurin osa vahinkoindikaattoreista heikkeni tarkastelujaksolla. Myyntimäärä supistui 10 prosenttia, tuotantomäärä 23 prosenttia ja kapasiteetin käyttöaste laski 63 prosentista 49 prosenttiin. Vaikka unionin tuotannonala onnistuikin säilyttämään markkinaosuutensa noin 81 prosentissa, tämä tapahtui sen kannattavuuden kustannuksella; unionin myyntihinnat laskivat näet merkittävästi (–19 %). Huolimatta yrityksistä vähentää tuotantokustannuksia (9 %:n vähennys) unionin tuotannonalan toiminta muuttui tappiolliseksi vuodesta 2015 alkaen. Vuodesta 2014 (6,2 %:n voitto) tarkastelua koskevaan tutkimusajanjaksoon (6,0 %:n tappio) kannattavuus heikkeni 12,2 prosenttiyksikköä. Myös kassavirran ja investointien tuoton kaltaiset taloudelliset indikaattorit kääntyivät vuoden 2014 positiivisista luvuista negatiivisiksi seuraavina vuosina ja tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Samana ajanjaksona investoinnit vähenivät 64 prosenttia.

(165)

Vahingon jatkuminen on seurausta useista tekijöistä, kuten unionin kulutuksen vähenemisestä ja vientimyynnin supistumisesta. Mutta tämän lisäksi unionin hintoja laski polkumyynnillä tapahtunut tuonti. Ukraina kasvatti vientimääräänsä unioniin 14 prosenttia alhaisin polkumyyntihinnoin, ja sen markkinaosuus kasvoi tarkastelujaksolla 27 prosenttia. Ainoa ukrainalainen viejä alitti unionin hinnat lähes 30 prosentilla. Tällä erittäin pääomavaltaisella tuotannonalalla tuotantomäärän vähentymisellä yhdessä hintojen alenemisen kanssa oli negatiivisia vaikutuksia kannattavuuteen.

(166)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Ukrainan hallitus ja kaksi venäläistä vientiä harjoittavaa tuottajaa luettelivat lukuisia tekijöitä, jotka olisi pitänyt ottaa huomioon muina tekijöinä analysoitaessa unionin tuotannonalan vahingollisen tilanteen ja asianomaisista maista tapahtuneen tuonnin välistä syy-yhteyttä. Tällaisia tekijöitä väitettiin olevan unionin kulutuksen väheneminen, kotimainen kilpailu unionin tuottajien kesken, unionin tuottajien epätyydyttävä vientitoiminta, unionin yritysten ylikapasiteetti ja korkeat kiinteät kustannukset sekä tuonti Valko-Venäjältä.

(167)

Kuten 165 kappaleessa todetaan, vahingon jatkuminen on useiden tekijöiden summa. Kulutuksen vähenemisen, vientimyynnin laskun ja polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin lisäksi muilla tekijöillä ei ollut suurta merkitystä. Esimerkiksi kapasiteetin alhainen käyttöaste on pikemminkin osoitus tuotannon vähentymisestä kuin ylikapasiteettitilanteesta, ja tuonti muista kolmansista maista väheni kokonaisuudessaan. Unionin tuotannonalan markkinaosuus pysyi myös varsin vakaana tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Unionin tuottajien välistä kilpailua koskevaa väitettä ei perusteltu. Se perustuu pelkästään siihen, että otokseen kuuluvien unionin tuottajien osuus EU:n tuotannosta oli vain 30prosenttia ja että tämän vuoksi otokseen kuuluvien ja otokseen kuulumattomien tuottajien välistä kilpailua olisi tarkasteltava. Tämä väite olisi hylättävä, koska se on ristiriidassa otannan käyttöä koskevien perustelujen kanssa. Komissio tarkasteli kaikkien unionin tuottajien tilannetta mutta – ottaen huomioon tuottajien suuren määrän – rajasi tiettyjen tekijöiden tarkastelunsa otokseen, joka edustaa koko unionin tuotannonalaa. Tämän vuoksi ei ole tarpeen tutkia otokseen kuulumattomien tuottajien vaikutusta otokseen valittuihin yrityksiin.

(168)

Joka tapauksessa, kuten edellä selostettiin, vahinkoa koskeva päätelmä keskittyy tässä tapauksessa unionin tuotannonalan todennäköiseen tilanteeseen, jos toimenpiteet kumotaan.

(169)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Ukrainan hallitus ja yksi ukrainalainen vientiä harjoittava tuottaja toivat esiin, että Ukrainan viennin osuus unionin kulutuksesta on vain 6 prosenttia eikä todennäköisesti tule kasvamaan Ukrainan kotimaisen kulutuksen vuoksi ja koska Ukrainan vienti on monipuolistunut merkittävästi ja hankkinut uusia markkinoita.

(170)

Vastauksena tähän on syytä korostaa, että jo nykyinen 6 prosentin markkinaosuus aiheuttaa vahinkoa unionin tuotannonalalle erityisesti kun otetaan huomioon merkittävä hinnan alittavuus. Lisäksi on syytä huomata, että Ukrainan tuontimäärät kasvoivat tarkastelujaksolla huolimatta voimassa olevista polkumyyntitulleista.

(171)

Yksi ukrainalainen vientiä harjoittava tuottaja, jota Ukrainan hallitus tuki huomautuksissaan osittain, väitti lisäksi, että komission olisi pitänyt vahingon toistumista koskevassa analyysissään ottaa huomioon kyseisen ukrainalaisen vientiä harjoittavan tuottajan ja erään unionin tuottajan, joka on yksi tarkasteltavana olevan tuotteen suurimmista tuottajista unionissa, välillä allekirjoitettu yhteisyrityssopimus. Ukrainalaisen tuottajan mukaan tämän yhteisyrityssopimuksen ehdoilla tulee olemaan merkittävä vaikutus yrityksen tuleviin vientimääriin EU:hun, jakelukanaviin ja hinnoitteluun.

(172)

Komissio viittaa edellä 124 kappaleessa esittämäänsä vastanäyttöön.

(173)

Venäjä vei EU:hun vain vähäisiä määriä, mutta myös sen hintojen todettiin alittavan unionin hinnat. Kuten 50–68 kappaleessa kuvataan, tehtiin ennakoiva analyysi tästä maasta tulevan viennin todennäköisistä määristä, jos toimenpiteet kumotaan. Se osoitti, että tuonti Venäjältä todennäköisesti kasvaisi tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla saavutettuja tasoja huomattavasti suuremmaksi.

(174)

Kuten edellä 53 ja 93 kappaleessa selostettiin, molemmilla mailla on huomattavasti käyttämätöntä kapasiteettia ja ne todennäköisesti lisäävät halpatuontia, jos toimenpiteet kumotaan, ottaen huomioon unionin markkinoiden houkuttelevuus määrien ja hintojen osalta. Kuten edellä 56 ja 108 kappaleessa selostettiin, unionin markkinoiden houkuttelevuus todennäköisesti kasvaa ottaen huomioon Yhdysvaltojen maaliskuussa 2018 käyttöön ottaman 25 prosentin suuruisen tullin terästuotteiden (saumattomat rauta- ja teräsputket mukaan luettuina) tuonnissa. Yhdysvallat on yksi Venäjän ja Ukrainan tärkeimmistä vientimarkkinoista, ja ainakin osa siitä määrästä, jota ei enää voida myydä Yhdysvaltoihin, suuntautuu todennäköisesti unionin markkinoille.

(175)

Unionin tuotannonala on edelleen vaikeassa tilanteessa, ja sen tilanne vaikeutuu entisestään, jos toimenpiteet kumotaan. Halpa polkumyynnillä tapahtuva tuonti Ukrainasta todennäköisesti kasvaisi edelleen ja Venäjältä tuleva polkumyyntituonti todennäköisesti toistuisi merkittävässä määrin, mikä painaisi hintoja vieläkin alemmas ja vähentäisi myyntiä unionin markkinoilla.

(176)

Perusasetuksen 21 artiklan mukaisesti tutkittiin, olisiko nykyisten Venäjän ja Ukrainan vastaisten polkumyyntitoimenpiteiden voimassa pitäminen kokonaisuutena katsoen unionin edun vastaista. Unionin etua määritettäessä arvioitiin kaikki asiaan liittyvät etunäkökohdat. Olisi muistettava, että toimenpiteiden käyttöönottoa ei aiemmissa tutkimuksissa pidetty unionin edun vastaisena. Koska tämä tutkimus on lisäksi tarkastelu ja siinä tarkastellaan tilannetta, jossa polkumyynnin vastaiset toimenpiteet ovat jo olleet voimassa, sen avulla voidaan myös arvioida, onko nykyisillä toimenpiteillä mahdollisesti ollut kohtuuttoman kielteinen vaikutus asianomaisiin osapuoliin.

(177)

Tällä perusteella tutkittiin, oliko vahingollisen polkumyynnin jatkumisen tai toistumisen todennäköisyyttä koskevista päätelmistä huolimatta olemassa pakottavia syitä, joiden johdosta olisi pääteltävä, että tässä erityistapauksessa Venäjältä ja Ukrainasta peräisin olevan tuonnin vastaisten toimenpiteiden voimassapitäminen ei ole unionin edun mukaista.

(178)

Unionin edun osalta on selvää, että jos toimenpiteet kumotaan, unionin tuotannonalan – joka tällä hetkellä tarjoaa 13 000 työpaikkaa terässektorilla tarkasteltavana olevan tuotteen osalta – jo ennestään vaikea taloudellinen tilanne heikkenisi lisää.

(179)

Tuojat ja käyttäjät eivät toimineet yhteistyössä, vaikka kaikille tiedossa oleville tuojille ja käyttäjille (yli 70 yritystä) ilmoitettiin menettelyn vireillepanosta ja mahdollisuudesta toimia yhteistyössä asianomaisena osapuolena.

(180)

Aiemman toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskeneen tarkastelun päätelmien mukaan tuojat hankkivat tuotetta useilta toimittajilta monista eri maista, ja näin ollen toimenpiteiden jatkamisella Venäjältä ja Ukrainasta tulevan tuonnin osalta on vähäinen vaikutus. Samalla todettiin myös, että vaikka toimenpiteet ovat olleet voimassa useita vuosia, tuojat onnistuivat pitämään toimintansa kannattavana.

(181)

Aiemman toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskeneen tarkastelun päätelmien mukaan ja käytettävissä olevien tietojen perusteella näyttäisi siltä, että saumattomien rauta- ja teräsputkien osuus käyttäjien tuotantokustannuksista on varsin pieni. Saumattomat rauta- ja teräsputket ovat yleensä osa suurempaa hanketta (kattila-, putkisto- tai rakennushankkeet), josta ne muodostavat ainoastaan pienen osan. Toimenpiteiden jatkamisen mahdollisen vaikutuksen käyttäjiin ei sen vuoksi odoteta olevan merkittävä.

(182)

Koska asianomaiset yritykset eivät toimineet yhteistyössä, ei ole saatavilla todennettavissa olevia tietoja, jotka osoittaisivat kokonaistilanteen muuttuneen.

(183)

Edellä esitetty huomioon ottaen päätellään, ettei ole pakottavia syitä olla jatkamatta nykyisten polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden soveltamista.

(184)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen kaksi venäläistä vientiä harjoittavaa tuottajaa väitti, että toimenpiteiden voimassaolon jatkaminen vaikuttaisi kielteisesti lukuisiin unionin kuluttajiin (käyttäjiin) ja rajoittaisi kilpailua unionissa. Tämän vuoksi kyseiset asianomaiset osapuolet pyysivät komissiota harkitsemaan toimenpiteiden voimassaolon jatkamista enintään kahdella vuodella.

(185)

Komissio tarkasteli ehdotusta toimenpiteiden rajallisesta jatkamisesta unionin edun vuoksi. Se muistutti tältä osin, että unionin edun tarkastelu polkumyyntitutkimuksissa on menettelyllisesti pitkälle säännelty toimenpide, joka edellyttää asianomaisten etujen vertailemista, mukaan luettuina unionin tuotannonalan sekä käyttäjien ja kuluttajien edut, ja monitahoisten oikeudellisten, taloudellisten ja poliittisten tekijöiden arvioimista (44). Komissio muistutti, että unionin edun arviointi unionin tuotannonalan osalta osoitti, että jos toimenpiteet kumotaan, unionin tuotannonalan jo ennestään hankala taloudellinen tilanne heikkenisi entisestään. Lisäksi muistutetaan, että tuojat ja käyttäjät eivät toimineet yhteistyössä ja ilmoittaneet, että nykyisten voimassa olevien toimenpiteiden jatkamisesta olisi niille haittaa. Näin ollen ei ole mitään näyttöä siitä, että toimenpiteiden soveltamisen rajoittaminen kahteen vuoteen palvelisi unionin etua paremmin kuin toimenpiteiden soveltaminen täydet viisi vuotta, kuten perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdassa säädetään. Komissio hylkäsi tällä perusteella kyseisten kahden venäläisen vientiä harjoittavan tuottajan väitteen.

(186)

Edellä selostetun perusteella ja perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti voidaan todeta, että Venäjältä ja Ukrainasta peräisin olevien saumattomien rauta- ja teräsputkien tuontiin sovellettavat polkumyynnin vastaiset toimenpiteet olisi pidettävä voimassa.

(187)

Asianomaisille osapuolille ilmoitettiin niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella komissio aikoo ottaa käyttöön kyseiset polkumyynnin vastaiset toimenpiteet, ja niille annettiin mahdollisuus esittää huomautuksia. Esitetyt huomautukset eivät antaneet aihetta muuttaa edellä selostettuja päätelmiä.

(188)

Asetuksen (EU) 2016/1036 15 artiklan 1 kohdalla perustettu komitea ei antanut lausuntoa,