2.5.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 112/1

(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 91/2003 (3) on muutettu useita kertoja huomattavilta osin (4). Koska siihen on määrä tehdä uusia muutoksia, mainittu asetus olisi selkeyden vuoksi laadittava uudelleen.

(2)

Rautatiet ovat merkittävä osa unionin liikenneverkkoja.

(3)

Tilastotiedot tavaroiden ja matkustajien rautatiekuljetuksista ovat tarpeen, jotta komissio voi seurata ja kehittää yhteistä liikennepolitiikkaa sekä alueita ja Euroopan laajuisia verkkoja koskevien politiikkojen liikenneosuutta.

(4)

Myös rautateiden turvallisuutta koskevia tilastotietoja tarvitaan, jotta komissio voi valmistella ja seurata liikenteen turvallisuuteen liittyviä unionin toimia. Euroopan unionin rautatievirasto kerää onnettomuustietoja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/49/EY (5) liitteen I nojalla yhteisten turvallisuusindikaattoreiden ja onnettomuuksien kustannusten yhteisten laskentatapojen osalta.

(5)

Myös Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/34/EU (6) 15 artiklassa säädettyjen seurantatehtävien suorittaminen edellyttää rautatieliikennettä koskevia unionin tason tilastoja.

(6)

Kaikista liikennemuodoista olisi kerättävä unionin tason tilastotiedot yhteisten käsitteiden ja standardien mukaisesti, ja olisi pyrittävä mahdollisimman hyvään eri liikennemuotojen vertailtavuuteen.

(7)

On tärkeää välttää työskentelyn päällekkäisyyttä ja optimoida olemassa olevien tilastointitarkoituksiin soveltuvien tietojen käyttö. Tätä varten sekä helposti saatavien ja hyödyllisten tietojen tarjoamiseksi unionin kansalaisille ja muille sidosryhmille rautatieliikenteen turvallisuudesta ja rautatiejärjestelmän yhteentoimivuudesta, myös rautatieinfrastruktuurista, komission yksiköiden ja asiaankuuluvien yhteisöjen välille olisi laadittava asianmukaiset tilastotoimia koskevat yhteistyösopimukset, myös kansainvälisellä tasolla.

(8)

Käyttäjien tarpeiden ja vastaajille aiheutuvan rasitteen olisi oltava tasapainossa tuotettaessa Euroopan tilastoja.

(9)

Euroopan parlamentille ja neuvostolle esittämässään kertomuksessa asetuksen (EY) N:o 91/2003 soveltamisesta saamistaan kokemuksista komissio viittasi siihen, että pitkän aikavälin kehitys todennäköisesti johtaa mainitun asetuksen nojalla jo kerättyjen tietojen poistamiseen tai yksinkertaistamiseen ja että tavoitteena on lyhentää rautatieliikenteen matkustajia koskevien vuosittaisten tietojen toimittamisaikaa. Komission olisi edelleen toimitettava säännöllisin väliajoin kertomuksia tämän asetuksen täytäntöönpanosta.

(10)

Rautatieliikenteen kaupallisilla markkinoilla toimii rinnakkain julkisessa ja yksityisessä omistuksessa olevia rautatieyrityksiä, mikä edellyttää, että kaikilta rautatieyrityksiltä vaadittavat tilastotiedot, joita Eurostat edelleen levittää, määritellään selkeästi.

(11)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta, joka on yhdenmukaisten tietojen tuottamiseen tarvittavien yhteisten tilastostandardien luominen ja kyseisten standardien paneminen täytäntöön kussakin jäsenvaltiossa virallisten tilastojen tuottamisesta vastaavien elinten ja laitosten valvonnassa, vaan se voidaan sen laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(12)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 223/2009 (7) on viitekehys tämän asetuksen säännöksille.

(13)

Jotta jäsenvaltioissa tapahtuva kehitys tulisi otetuksi huomioon, samalla kun säilytetään rautatieliikennettä koskevien tietojen keruu yhdenmukaisena kaikkialla unionissa, ja jotta jäsenvaltioiden toimittamien tietojen laatu pysyisi korkeana, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti, siltä osin kuin kyse on tämän asetuksen muuttamisesta teknisten määritelmien mukauttamiseksi ja täydentävien teknisten määritelmien antamiseksi. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (8) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(14)

Komission olisi varmistettava, ettei näistä delegoiduista säädöksistä aiheudu merkittävää lisärasitetta jäsenvaltioille tai vastaajille.

(15)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa tulosten laatua ja vertailtavuutta koskevia kertomuksia varten toimitettavien tietojen määrittämisen osalta sekä sellaisten järjestelyjen osalta, joiden mukaisesti komissio (Eurostat) levittää näitä tuloksia. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (9) mukaisesti.

(16)

Euroopan tilastojärjestelmää käsittelevää komiteaa on kuultu,

a)

rautatieyritykset, jotka toimivat ainoastaan tai pääosin teollisuuslaitoksissa tai vastaavissa laitoksissa, myös satamissa;

b)

rautatieyritykset, jotka pääosin tarjoavat paikallisia matkailupalveluita, kuten toiminnassa säilytetyt höyryjunaliikenteen radat.

1)

’ilmoittavalla maalla’ jäsenvaltiota, joka toimittaa tietoja Eurostatille;

2)

’kansallisilla viranomaisilla’ kansallisia tilastolaitoksia ja muita elimiä, jotka kussakin jäsenvaltiossa vastaavat Euroopan tilastojen tuottamisesta;

3)

’rautatiellä’ raiteista koostuvaa liikenneväylää, joka on yksinomaan raideliikennevälineiden käytössä;

4)

’raideliikennevälineellä’ yksinomaan raiteilla kulkevaa liikkuvaa kalustoa, joka kulkee joko omalla konevoimalla (vetovoimakalusto) tai toisen välineen hinaamana (henkilövaunut, liitevaunut, katetut tavaravaunut ja avonaiset tavaravaunut);

5)

’rautatieyrityksellä’ kaikkia julkisia tai yksityisiä yrityksiä, jotka tarjoavat tavaroiden ja/tai matkustajien rautatieliikennepalveluja. Näihin eivät kuulu yritykset, joiden liiketoimintaan kuuluu ainoastaan metro-, raitiovaunu- ja/tai kevytraideliikennepalvelujen tarjoaminen matkustajille;

6)

’tavaroiden rautatiekuljetuksella’ tavaroiden siirtämistä raideliikennevälineillä kuormauspaikasta purkamispaikkaan;

7)

’rautateiden matkustajaliikenteellä’ matkustajien kuljettamista raideliikennevälineillä lähtöpaikasta määräpaikkaan. Tähän ei kuulu matkustajien kuljettaminen metrolla, raitiovaunulla ja/tai kevytraiteella;

8)

’metrolla’ (myös ’maanalainen’) matkustajien kuljettamiseen tarkoitettua sähköistä rautatietä, jolla on suuri kuljetuskapasiteetti ja jolle on tyypillistä yksinomainen käyttöoikeus, monivaunuiset junat, suuri nopeus ja nopea kiihtyvyys, kehittynyt merkinanto sekä tasoristeysten puuttuminen, jotta junien tiheä liikennöinti ja korkeat laituritasot olisivat mahdollisia. Metroille ovat tyypillisiä myös lyhyet etäisyydet asemien välillä, yleensä 700–1 200 metrin etäisyys. ’Suurella nopeudella’ viitataan nopeuteen raitiovaunuihin ja kevytraiteeseen verrattuna, ja se tarkoittaa tässä noin 30–40 km/h lyhyillä etäisyyksillä ja 40–70 km/h pitkillä etäisyyksillä;

9)

’raitiovaunulla’ tieliikenteen matkustaja-ajoneuvoa, jossa on tilaa enemmän kuin yhdeksälle henkilölle (kuljettaja mukaan luettuna), joka on liitetty johtimiin tai on dieselmoottorikäyttöinen ja joka kulkee raiteilla;

10)

’kevytraiteella’ matkustajien kuljettamiseen tarkoitettua rautatietä, jolla käytetään usein sähkövoimalla toimivia raiteilla kulkevia vaunuja, jotka liikennöivät yksittäin tai lyhyinä yhdistelminä kiinteillä kaksiraiteisilla radoilla. Asemien/pysäkkien välinen etäisyys on yleensä vähemmän kuin 1 200 metriä. Metroihin verrattuna kevytraide on kevyempirakenteinen, tarkoitettu pienemmille liikennemäärille ja kulkee tavallisesti pienemmillä nopeuksilla. Joskus on vaikea erottaa tarkasti toisistaan kevytraidetta ja raitiovaunua; raitiovaunut eivät yleensä ole erillään tieliikenteestä, kun taas kevytraide voi olla muista järjestelmistä erillään;

11)

’kansallisella kuljetuksella’ rautatiekuljetusta kahden ilmoittavassa maassa sijaitsevan paikan välillä (kuormauspaikka/lähtöpaikka ja purkamispaikka/määräpaikka). Siihen voi sisältyä kauttakuljetus toisen maan läpi;

12)

’kansainvälisellä kuljetuksella’ rautatiekuljetusta ilmoittavassa maassa sijaitsevan paikan (kuormauspaikka/lähtöpaikka tai purkamispaikka/määräpaikka) ja toisessa maassa sijaitsevan paikan (kuormauspaikka/lähtöpaikka tai purkamispaikka/määräpaikka) välillä;

13)

’kauttakuljetuksella’ rautatiekuljetusta ilmoittavan maan kautta kahden paikan (kuormauspaikka/lähtöpaikka ja purkamispaikka/määräpaikka) välillä, jotka eivät ole ilmoittavassa maassa. Kuljetuksiin, joihin sisältyy tavaroiden/matkustajien kuormaus/siirtyminen tai purkaminen/poistuminen ilmoittavan maan rajalla toisesta kuljetusmuodosta/toiseen kuljetusmuotoon, ei pidetä kauttakuljetuksena;

14)

’rautatiematkustajalla’ junan miehistöä lukuun ottamatta kaikkia henkilöitä, jotka matkustavat raideliikennevälineellä. Onnettomuustilastoissa mukaan luetaan matkustajat, jotka yrittävät nousta liikkuvaan junaan/poistua liikkuvasta junasta;

15)

’matkustajamäärällä’ rautatiematkustajien tekemien matkojen lukumäärää; tällöin jokainen matka määritellään siirtymiseksi lähtöpaikasta määräpaikkaan joko sisältäen vaihdon tai ilman vaihtoa toisesta raideliikennevälineestä toiseen. Jos matkustajat käyttävät useamman kuin yhden rautatieyrityksen palveluja, heidät lasketaan mahdollisuuksien mukaan vain yhteen kertaan;

16)

’henkilökilometrillä’ mittayksikköä, joka vastaa yhden rautatieliikenteen matkustajan kulkemaa yhden kilometrin matkaa. Huomioon otetaan ainoastaan ilmoittavan maan kansallisella alueella kuljettu matka;

17)

’painolla’ tavaroiden määrää tonneina (1 000 kilogrammaa). Tarkasteltavaan painoon sisältyy kuljetettavien tavaroiden painon lisäksi pakkauksien paino sekä yhdistetyissä kuljetuksissa rautateitse kuljetettujen konttien, vaihtokorien, kuormalavojen sekä tieliikenteen ajoneuvojen taarapaino. Jos tavarat kuljetetaan käyttäen useamman kuin yhden rautatieyrityksen palveluja, tavaroiden paino lasketaan mahdollisuuksien mukaan vain yhteen kertaan;

18)

’tonnikilometrillä’ tavarakuljetuksen mittayksikköä, joka vastaa yhden tavaratonnin (1 000 kilogrammaa) kuljetusta rautateitse kilometrin matkan. Huomioon otetaan ainoastaan ilmoittavan maan kansallisella alueella kuljettu matka;

19)

’junalla’ tietyllä numerolla tai erityisellä nimellä määrätyltä lähtöasemalta määrätylle pääteasemalle liikennöivää yhden tai useamman veturin tai kiskobussin hinaamaa yhtä tai useampaa raideliikennevälinettä tai yhtä yksin kulkevaa kiskobussia. Tyhjää veturia eli yksin kulkevaa veturia ei pidetä junana;

20)

’junakilometrillä’ mittayksikköä, joka vastaa junan kulkemista kilometrin matkan. Käytettävä etäisyys on tosiasiallisesti liikennöity matka, jos se on saatavissa, muussa tapauksessa käytetään rataverkon lähtö- ja saapumispaikan välistä vakioetäisyyttä. Huomioon otetaan ainoastaan ilmoittavan maan kansallisella alueella kuljettu matka;

21)

’täydellä junakuormalla’ lähetystä, joka koostuu yhdestä tai useammasta vaunukuormasta, jotka sama lähettäjä antaa kuljetettavaksi samaan aikaan samalla asemalla ja jotka toimitetaan junan kokoonpanoa muuttamatta samalle vastaanottajalle samalle määräasemalle;

22)

’täydellä vaunukuormalla’ tavaralähetystä, joka edellyttää vaunun yksinomaista käyttöä riippumatta siitä, käytetäänkö koko kuormauskapasiteetti;

23)

’TEU:lla (Twenty-foot Equivalent Unit)’ 20 jalkaa (6,10 m) pitkään ISO-konttiin perustuvaa standardiyksikköä, jota käytetään liikennevirtojen tai kapasiteetin tilastollisessa mittauksessa. Yksi ISO-standardien 1 sarjan mukainen 40 jalan kontti vastaa 2 TEU:ta. Alle 20 jalan pituiset vaihtokorit vastaavat 0,75 TEU:ta, 20–40 jalan pituiset 1,5 TEU:ta ja yli 40 jalan pituiset 2,25 TEU:ta.

a)

tavaraliikenteen vuosittaiset tilastot – yksityiskohtainen ilmoitus (liite I);

b)

henkilöliikenteen vuosittaiset tilastot – yksityiskohtainen ilmoitus (liite II);

c)

tavaraliikenteen ja henkilöliikenteen neljännesvuosittaiset tilastot (liite III);

d)

tavaraliikenteen ja henkilöliikenteen alueelliset tilastot (liite IV);

e)

tilastot rautatieverkon liikennevirroista (liite V).

a)

tavaraliikenteen kokonaismäärä on vähintään 200 000 000 tonnikilometriä tai vähintään 500 000 tonnia;

b)

henkilöliikenteen kokonaismäärä on vähintään 100 000 000 henkilökilometriä.

a)

pakolliset tutkimukset;

b)

hallinnolliset tiedot, myös sääntelystä vastaavien viranomaisten keräämät tiedot, erityisesti rautateiden tavaraliikenteen rahtikirja, jos saatavilla;

c)

tilastolliset arviointimenetelmät;

d)

rautatiealan toimialajärjestöjen toimittamat tiedot;

e)

erityistutkimukset.

a)

arvioitava tuotettujen tilastojen unionille, jäsenvaltioille sekä tilastotietojen toimittajille ja käyttäjille tuottamia hyötyjä suhteessa niiden kustannuksiin;

b)

arvioitava toimitettujen tietojen laatua, käytettyjä tiedonkeruumenetelmiä ja tuotettujen tilastojen laatua.

2.5.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 112/19

(1)

Rajatylittävien pakettien ja muiden postilähetysten pienten määrien lähettäjiin, erityisesti pieniin ja keskisuuriin yrityksiin (pk-yritykset) ja yksityishenkilöihin, sovellettavat hinnat ovat yhä suhteellisen korkeat. Tällä on suora kielteinen vaikutus rajatylittävien pakettipalvelujen käyttäjiin, erityisesti verkkokaupan yhteydessä.

(2)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 14 artiklassa korostetaan yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen, kuten postipalvelujen, tärkeää asemaa unionin yhteisten arvojen joukossa ja niiden merkitystä sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden edistämisessä. Siinä todetaan, että on määrä huolehtia siitä, että tällaiset palvelut toimivat sellaisten periaatteiden pohjalta ja sellaisin edellytyksin, että ne voivat täyttää tehtävänsä.

(3)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, yleistä etua koskevista palveluista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 26 korostetaan lisäksi, että unionin yhteiset arvot Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 14 artiklan mukaisia yleistä taloudellista etua koskevien palvelujen osalta käsittävät erot käyttäjien tarpeissa ja mieltymyksissä, jotka voivat johtua erilaisista maantieteellisistä, yhteiskunnallisista tai kulttuurisista tilanteista, ja korkean laadun ja turvallisuuden tason sekä kohtuuhintaisuuden, yhdenvertaisen kohtelun sekä yleisen saatavuuden ja käyttäjien oikeuksien edistämisen.

(4)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 169 artiklan 1 kohdassa ja 2 kohdan a alakohdassa määrätään, että unioni myötävaikuttaa kuluttajansuojan korkean tason saavuttamiseen toimenpiteillä, jotka se hyväksyy kyseisen sopimuksen 114 artiklan nojalla.

(5)

Kansallisille sääntelyviranomaisille annetuissa toimivaltuuksissa valvoa markkinoita ja pakettipalvelujen tarjoajia on merkittäviä eroja jäsenvaltioiden välillä. Esimerkiksi eräät viranomaiset voivat menestyksekkäästi vaatia palveluntarjoajia toimittamaan tarvittavat hintatiedot. Tällaisten erojen olemassaolo on vahvistettu Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen ja postipalveluja käsittelevän eurooppalaisten sääntelyviranomaisten ryhmän yhteisessä lausunnossa, jossa todettiin, että kansalliset sääntelyviranomaiset tarvitsevat asianmukaiset sääntelyvaltuudet voidakseen puuttua tilanteeseen, ja että tällaisia valtuuksia ei ilmeisesti ole kaikissa jäsenvaltioissa. Kyseiset erot lisäävät rajatylittävää toimintaa harjoittaville pakettipalvelujen tarjoajille aiheutuvia hallinnollisia rasitteita ja sääntöjen noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia. Sen vuoksi nämä erot muodostavat esteen pakettipalvelujen tarjoamiselle yli rajojen, ja niillä on siten suora vaikutus sisämarkkinoiden toimintaan.

(6)

Posti- ja pakettialan kansainvälisestä luonteesta johtuen on tärkeää kehittää edelleen eurooppalaisia ja kansainvälisiä teknisiä standardeja hyödyn tuottamiseksi käyttäjille ja ympäristölle sekä yritysten mahdollisuuksien parantamiseksi markkinoilla. Lisäksi käyttäjät ilmoittavat usein palvelujen laatuongelmista, jotka koskevat rajatylittävien pakettien lähettämistä, vastaanottamista ja palauttamista. Onkin yhtä lailla tarpeen parantaa rajatylittävien pakettipalvelujen laatustandardeja ja yhteentoimivuutta. Molemmat olisi asetettava selvemmin etusijalle Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 97/67/EY (3) mukaisesti Euroopan standardointikomitean avulla tai muilla keinoin. Myös palvelujen tehokkuuden lisäämisessä olisi edistyttävä ottaen huomioon erityisesti käyttäjien edut.

(7)

Direktiiviä 97/67/EY tukeva postipalvelujen standardisointi ja palvelun laadun parantaminen ovat unionin strateginen painopiste, jonka toteuttamista olisi jatkettava. Tekninen standardointi on välttämätöntä kansallisten verkkojen yhteentoimivuuden edistämiseksi ja tehokkaan yleispalvelun olemassaolon kannalta. Komissio toimitti elokuussa 2016 Euroopan standardointikomitealle neljännen standardointipyynnön työohjelman laatimiseksi ja loppuraportin antamiseksi elokuussa 2020 (4). Tässä työohjelmassa olisi otettava huomioon erityisesti käyttäjien edut ja ympäristönäkökohdat sekä tehokkuus, ja sen olisi osaltaan edistettävä unionin digitaalisten sisämarkkinoiden luomista.

(8)

Rajatylittävien pakettipalvelujen markkinat ovat monimuotoiset, monimutkaiset ja kilpaillut, ja eri palveluntarjoajat tarjoavat erilaisia palveluja ja hintoja, jotka määräytyvät pakettien painon, koon ja muodon sekä niiden määränpään, mahdollisten lisäarvo-ominaisuuksien, kuten seurantajärjestelmien, sekä lähetettyjen pakettien määrän mukaan. Useissa jäsenvaltioissa yleispalvelun tarjoajien markkinaosuus ei muodosta suurinta osaa pakettipalvelujen markkinoista. Kyseisen monimuotoisuuden vuoksi kuluttajien ja käyttäjien on vaikea verrata eri palveluntarjoajien tarjoamia pakettipalveluja niiden laadun ja hinnan osalta, koska nämä eivät useinkaan ole tietoisia siitä, että rajaylittävässä verkkokaupassa samanlaisille palveluille on olemassa erilaisia paketin toimitusvaihtoehtoja. Asiaa koskevien tietojen saanti olisi tehtävä helpommaksi erityisesti pk-yrityksille ja yksityishenkilöille. Lisäksi pienet ja keskisuuret elinkeinonharjoittajat ovat pitäneet toimitusongelmia esteenä rajatylittävälle myynnille.

(9)

Rajatylittävien pakettipalvelujen parantamiseksi erityisesti yksityishenkilöiden sekä mikroyritysten ja pienten yritysten kannalta, mukaan lukien kuluttajat sekä mikroyritykset ja pienet yritykset syrjäisillä tai harvaan asutuilla alueilla, sekä vammaisten tai liikuntarajoitteisten henkilöiden kannalta, on tarpeen parantaa tiettyjen rajatylittävien pakettipalvelujen julkisten hintaluettelojen käyttömahdollisuuksia ja avoimuutta. Rajatylittävien hintojen avoimuuden parantamisen ja helpomman vertailtavuuden kaikkialla unionissa olisi kannustettava pienentämään kohtuuttomia hintaeroja, soveltuvin osin myös kotimaanhintojen ja rajatylittävien hintojen perusteettomia eroja.

(10)

Yksittäisiä paketteja koskevat palvelut ovat osa yleispalvelua jokaisessa jäsenvaltioissa, ja ne ovat myös yksityishenkilöiden ja pienyritysten useimmin käyttämiä palveluja. Yksittäisten pakettien hintojen avoimuuden ja kohtuullisuuden parantaminen on välttämätöntä verkkokaupan kehittymiselle.

(11)

Monet yritykset, jotka myyvät, ovat myyneet tai ovat yrittäneet myydä verkossa, pitävät korkeita toimituskuluja sekä kalliita valitusmenettelyjä ja takuita ongelmana. Tarvitaan lisätoimia erityisesti sen varmistamiseksi, että syrjäisten alueiden pk-yritykset ja yksityishenkilöt saavat täyden hyödyn saumattomista rajatylittävistä pakettipalveluista, jotka ovat käyttäjien ulottuvilla, sekä kyseisten palveluiden kohtuuhintaisuuden varmistamiseksi.

(12)

Käsite ”yleispalvelun tarjoajat” viittaa postialan toimijoihin, jotka huolehtivat tietyn jäsenvaltion alueella kokonaan tai osittain postin yleispalvelusta. Yleispalvelun tarjoajat, jotka toimivat useammassa kuin yhdessä jäsenvaltiossa, olisi luokiteltava yleispalvelun tarjoajiksi vain siinä jäsenvaltiossa tai niissä jäsenvaltioissa, joissa ne tarjoavat yleistä postipalvelua.

(13)

Tällä hetkellä postipalveluja säännellään direktiivillä 97/67/EY. Kyseisessä direktiivissä vahvistetaan yhteiset säännöt postipalvelujen ja yleisen postipalvelun tarjoamiseksi unionissa. Siinä keskitytään lähinnä, muttei yksinomaan, kansallisiin yleispalveluihin, eikä siinä käsitellä pakettipalvelujen tarjoajien viranomaisvalvontaa. Jäsenvaltioiden nimeämät kansalliset sääntelyviranomaiset varmistavat kyseisessä direktiivissä yleispalveluille asetettujen vähimmäisvaatimusten noudattamisen. Tämä asetus täydentää näin ollen rajatylittävien pakettipalvelujen osalta direktiivissä 97/67/EY vahvistettuja sääntöjä. Tämä asetus ei rajoita direktiivissä 97/67/EY säädettyjä oikeuksia ja takuita, mukaan lukien erityisesti yleisen postipalvelun keskeytymätön tarjoaminen käyttäjille.

(14)

Tällä asetuksella ei muuteta direktiivin 97/67/EY 2 artiklan 6 kohdassa olevaa postilähetyksen määritelmää tai siihen perustuvia kansallisen oikeuden määritelmiä.

(15)

Nykyisin arviolta 80 prosenttia vastaanottajalle osoitetuista verkkokaupan paketeista painaa alle kaksi kilogrammaa, ja ne käsitellään usein kirjepostilähetyksinä. Muilla tavoin toimitettujen pakettien painosta ei ole saatavilla tietoa. On tärkeää, että kyseisiin kevyempiin postilähetyksiin sovelletaan tätä asetusta.

(16)

Tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi on tärkeää, että paketit, pakettipalvelut ja pakettipalvelujen tarjoajat määritellään selkeästi ja että täsmennetään, mitkä postilähetykset kyseiset määritelmät kattavat. Yli 20 millimetrin paksuisten postilähetysten otaksutaan sisältävän muita tavaroita kuin kirjelähetyksiä riippumatta siitä, käsitteleekö niitä yleispalvelun tarjoaja vai ei. Pelkistä kirjelähetyksistä koostuvien postilähetysten ei pitäisi kuulua pakettipalvelujen piiriin. Tämän asetuksen olisi siksi vakiintuneen käytännön mukaisesti katettava enintään 31,5 kilogrammaa painavat paketit, jotka sisältävät tavaroita, joilla on tai ei ole kaupallista arvoa, sillä keskivertohenkilö ei pysty käsittelemään painavampia lähetyksiä ilman koneita ja tämä toiminta on osa tavaraliikenteen ja logistiikan alaa.

(17)

Pakettipalvelujen tarjoajien, jotka käyttävät esimerkiksi yhteistyötalouteen ja verkkokaupan alustoihin perustuvia vaihtoehtoisia liiketoimintamalleja, olisi kuuluttava tämän asetuksen soveltamisalaan, jos ne huolehtivat vähintään yhdestä postin toimitusketjun vaiheesta. Keräilyä, lajittelua ja jakelua, noutopalvelut mukaan lukien, olisi nykyisen käytännön mukaisesti pidettävä pakettipalveluina, myös silloin, kun niistä huolehtivat pikakuljetus- ja kuriiripalvelujen tarjoajat ja lähetysten kokoajat. Pelkän kuljetuksen, jota ei toteuteta yhden edellä mainitun vaiheen yhteydessä, ei pitäisi kuulua pakettipalvelujen piiriin silloinkaan, kun sen toteuttavat alihankkijat, jotka mahdollisesti soveltavat vaihtoehtoisia liiketoimintamalleja, koska kyseisessä tapauksessa tätä toimintaa olisi pidettävä osana kuljetusalaa, ellei asianomainen yritys tai jokin sen tytäryhtiöistä tai siihen sidoksissa olevista yrityksistä kuulu muutoin tämän asetuksen soveltamisalaan.

(18)

Tätä asetusta ei pitäisi soveltaa yrityksiin, jotka ovat sijoittautuneet ainoastaan yhteen jäsenvaltioon ja joilla on kotimaassa toimivia omia toimitusverkkoja ainoastaan sellaisia tavaroita koskevien tilausten toimittamiseksi, jotka ne ovat itse myyneet Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/83/EU (5) 2 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun kauppasopimuksen mukaisesti. Yritysten, jotka käyttävät myös kotimaassa toimivia omia toimitusverkkojaan kolmansien osapuolten myymien tuotteiden toimittamiseen, olisi kuuluttava tämän asetuksen soveltamisalaan.

(19)

Olisi määriteltävä luottamukselliset tiedot, jotka kansallisille sääntelyviranomaisille olisi vähintään toimitettava, ja menettelyt, joita kyseisten viranomaisten on sovellettava varmistaakseen, että kansallisten toimijoiden kaupallinen luonne otetaan huomioon, ja olisi otettava käyttöön turvallisia kanavia niiden toimittamista varten.

(20)

Kansallisilla sääntelyviranomaisilla on tarpeen olla asianmukaisten lupamenettelyjen tai muiden oikeudellisten vaatimusten perusteella tietämystä ja tilastointitarkoituksia varten tietoa markkinoilla toimivista pakettipalvelujen tarjoajista. Alan työvoimavaltaisuuden johdosta ja ainoastaan kansallisilla tai alueellisilla markkinoilla toimiville pienille pakettipalvelujen tarjoajille aiheutuvan hallinnollisen rasituksen rajoittamiseksi olisi sovellettava alle 50 henkilön kynnysarvoa, joka perustuu palveluntarjoajan lukuun edellisen kalenterivuoden aikana työskennelleiden sellaisten henkilöiden määrään, jotka ovat osallistuneet pakettipalvelujen tarjoamiseen siinä jäsenvaltiossa, johon palveluntarjoaja on sijoittautunut, ellei kyseinen palveluntarjoaja ole sijoittautunut useampaan kuin yhteen jäsenvaltioon. Kyseinen kynnysarvo on komission suosituksen 2003/361/EY (6) mukainen, ilmentää alan työvoimavaltaisuutta ja siinä otetaan huomioon suurin osa pakettipalvelujen markkinoista, etenkin maissa, joissa pakettiliikenne on vähäistä. Kyseisen kynnysarvon olisi sisällettävä erityisesti pakettipalvelujen tarjoamiseen osallistuvat henkilöt, kuten kokoaikaiset, osa-aikaiset ja tilapäiset työntekijät sekä pakettipalvelujen tarjoajan lukuun työskentelevät itsenäiset ammatinharjoittajat. Tehtävänimikkeen mukaisen erittelyn, josta ilmenee henkilöiden lukumäärä, olisi oltava asianomaisten jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön mukainen. Tietyissä tapauksissa ja asianomaisen jäsenvaltion erityispiirteet huomioon ottaen kansallisen sääntelyviranomaisen olisi voitava laskea kynnysarvo 25 henkilöön tai pyytää rajatylittävien pakettipalvelujen tarjoajaa sisällyttämään kynnysarvoon alihankkijoidensa kokoaikaiset, osa-aikaiset ja tilapäiset työntekijät sekä näiden lukuun toimivat itsenäiset ammatinharjoittajat rajatylittävien hintojen ja yleisesti markkinan avoimuuden lisäämiseksi.

(21)

Kaikkien kansalliselle sääntelyviranomaiselle toimitettavien pakettipalvelujen tarjoajan lukuun työskentelevien henkilöiden lukumäärää koskevat tiedot olisi toimitettava vakiintuneiden tilastotietoja koskevien yritysraportointikäytäntöjen mukaisesti. Tämä on tärkeää, jotta varmistetaan tietojen vertailtavuus samalla, kun pidetään palveluntarjoajille aiheutuva hallinnollinen rasitus mahdollisimman vähäisenä.

(22)

Paikka, johon palveluntarjoaja on sijoittautunut, on määritettävä Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti. Jos palveluntarjoaja on sijoittautunut useampaan paikkaan, on tärkeää määrittää, mistä sijoittautumispaikasta käsin kyseessä olevaa palvelua tarjotaan.

(23)

Kun kansalliselle sääntelyviranomaiselle toimitetaan tietoja, pakettipalvelujen luonnehdinnan olisi sisällettävä kyseisen palveluntarjoajan toteuttamat postin toimitusketjun vaiheet (keräily, lajittelu, kuljetus ja jakelu) ja olisi ilmoitettava, kuuluuko palvelu yleispalveluvelvoitteen piiriin, mikä on palvelun maantieteellinen laajuus (alueellinen, kotimaan vai rajatylittävä palvelu) ja tuoko se lisäarvoa.

(24)

Luettelon niistä postilähetyksistä, joihin sovelletaan hinnoittelun avoimuutta koskevia toimenpiteitä, olisi oltava suppea, jotta edistetään vertailtavuutta ja pidetään rajatylittävien pakettipalvelujen tarjoajille ja kansallisille sääntelyviranomaisille aiheutuvat hallinnolliset rasitteet mahdollisimman vähäisinä. Luetteloon olisi sisällytettävä tavalliset ja kirjatut postilähetykset, koska ne muodostavat yleispalveluvelvoitteen perustan ja koska seuranta on tärkeä toiminto verkkokaupassa; myös seurattavien ja kirjattujen pakettien hinnat olisi otettava mukaan riippumatta siitä, kuuluvatko ne yleispalveluvelvoitteen piiriin, jotta varmistetaan vertailtavuus kaikkialla unionissa. Pääpainon olisi oltava kevyemmissä lähetyksissä, jotka muodostavat suurimman osan pakettipalvelujen tarjoajien toimittamista postilähetyksistä, sekä yli 20 millimetrin paksuisten, kirjeinä käsiteltävien postilähetysten hinnoissa. Mukaan olisi otettava ainoastaan yksittäisten lähetysten hinnat, sillä nämä ovat hintoja, joita pienimmät lähettäjät maksavat. Asiaankuuluvista postilähetyksistä olisi säädettävä selkeästi tämän asetuksen liitteessä. Tällä asetuksella ei velvoiteta rajatylittävien pakettipalvelujen tarjoajia tarjoamaan kaikkia kyseisessä liitteessä lueteltuja postilähetyksiä. Hintatietojen tarkkuuden varmistamiseksi rajatylittävien pakettipalvelujen tarjoajien olisi toimitettava hintatiedot itse. Komissio julkistaa kyseiset hinnat erityisellä verkkosivustolla, joka on luonteeltaan neutraali ja ei-kaupallinen.

(25)

Kun kansalliset sääntelyviranomaiset arvioivat objektiivisesti niitä rajatylittäviä hintoja, joiden arviointia ne pitävät tarpeellisena, niiden olisi käytettävä perusteena sellaisia seikkoja, kuten lähtöjäsenvaltion ja kohdejäsenvaltion vertailukelpoisten pakettipalvelujen kotimaanhinnat ja muut asiaankuuluvat hinnat, kahteen tai useampaan jäsenvaltioon mahdollisesti sovellettavat yhdenmukaiset hinnat, kahdenväliset määrät, erityiset kuljetus- tai käsittelykustannukset, muut asiaankuuluvat kustannukset ja palvelujen laatustandardit sekä, jos mahdollista suhteetonta rasitusta aiheuttamatta, sovellettavien rajatylittävien hintojen todennäköiset vaikutukset yksittäisiin käyttäjiin ja pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, myös syrjäisillä ja harvaan asutuilla alueilla, sekä vammaisiin tai liikuntarajoitteisiin käyttäjiin. Näitä yhteisiä seikkoja voidaan täydentää muilla kyseisten hintojen selittämisen kannalta erityisen merkityksellisillä seikoilla, kuten sillä, sovelletaanko hintoihin kansallisen lainsäädännön mukaista erityistä hintasääntelyä, tai onko asiaankuuluvan sovellettavan lainsäädännön mukaisesti todettu määräävän markkina-aseman väärinkäyttöä. Kansallisille sääntelyviranomaisille ja yleispalveluvelvoitteen piiriin kuuluville pakettien kuljetuspalvelun tarjoajille aiheutuvan hallinnollisen rasituksen vähentämiseksi ja suhteellisuusperiaatteen mukaisesti kansalliset sääntelyviranomaiset voivat lisäksi sitä tarkastelleessaan, mitä rajatylittäviä hintoja on tarpeen arvioida, perustaa tarkastelunsa objektiiviseen seulontamenettelyyn perustuvaan ennakkoarviointiin.

(26)

Alueellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden turvaamiseksi saattaa olla tärkeää, että kahteen tai useampaan jäsenvaltioon toimitettavien rajatylittävien lähetysten hinnat ovat yhdenmukaiset. Tässä yhteydessä olisi otettava huomioon tarve edistää verkkokauppaa ja tarjota syrjäisille ja harvaan asutuille alueille uusia mahdollisuuksia osallistua verkkokauppaan ja vahvistaa aluetalouttaan.

(27)

Pakettipalvelujen kotimaan hintojen ja rajatylittävien hintojen väliset merkittävät erot olisi perusteltava käyttämällä objektiivisia perusteita, kuten erityiset kuljetus- ja käsittelykustannukset tai muut asiaankuuluvat kustannukset. Kansallisen sääntelyviranomaisen saattaa olla tarpeen kerätä näyttöä arviointia varten. Kyseinen näyttö ja arvioitavia hintoja koskevat mahdolliset perustelut olisi pyynnöstä toimitettava kansalliselle sääntelyviranomaiselle.

(28)

Koko unionin kattavan avoimuuden varmistamiseksi komission olisi julkistettava kunkin kansallisen sääntelyviranomaisen toimittamasta arvioinnista versio, joka ei ole luottamuksellinen.

(29)

Hallinnollisen rasituksen vähentämiseksi pakettipalvelujen tarjoajien, kansallisten sääntelyviranomaisten ja komission olisi siirrettävä tietoa sähköisesti, ja erityisesti sallittava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 910/2014 (7) säädettyjen sähköisten allekirjoitusten käyttö.

(30)

Koska pakettipalvelumarkkinat muuttuvat nopeasti, komission olisi arvioitava uudelleen asetuksen toimivuutta ja tehokkuutta verkkokaupan kehitys huomioon ottaen ja sen olisi toimitettava säännöllisesti kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle. Kertomukseen olisi liitettävä tarvittaessa lainsäädäntöehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston tarkasteltavaksi. Kertomus olisi laadittava kaikkia asiaankuuluvia sidosryhmiä kuullen, postialan työmarkkinaosapuolten eurooppalainen neuvottelukomitea mukaan lukien.

(31)

Komission olisi otettava huomioon kansallisten sääntelyviranomaisten edustajien muodostaman postipalveluja käsittelevän eurooppalaisten sääntelyviranomaisten ryhmän arvokas työpanos.

(32)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa tällaisten tietojen toimittamiseen käytettävän lomakkeen vahvistamiseksi, jonka pakettipalvelujen tarjoajat toimittavat kansallisille sääntelyviranomaisille. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (8) mukaisesti.

(33)

Tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet, ja asetus olisi pantava täytäntöön kyseisten oikeuksien ja periaatteiden mukaisesti.

(34)

Tämän asetuksen yhteydessä henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2016/679 (9) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä (EU) 2016/680 (10).

(35)

Jäsenvaltioiden olisi säädettävä tämän asetuksen rikkomiseen sovellettavia seuraamuksia koskevista säännöistä ja varmistettava, että ne pannaan täytäntöön. Kyseisten seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

(36)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita, joita ovat viranomaisvalvonnan parantamisen edellyttämien sääntelyperiaatteiden ja sääntöjen vahvistaminen, hintojen avoimuuden parantaminen ja tiettyjen rajatylittäviä pakettipalveluja koskevien periaatteiden, joiden olisi tuettava kilpailua, vahvistaminen perimmäisenä tavoitteena edistää parempia käyttäjille tarjottavia rajatylittäviä pakettipalveluja ja siten myös lisätä kuluttajien luottamusta rajatylittävään verkkokauppaan, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi,

a)

pakettipalveluihin liittyvää viranomaisvalvontaa;

b)

tiettyjen rajatylittävien pakettipalvelujen hintojen avoimuutta ja näiden hintojen arviointia kohtuuttoman korkeiden hintojen havaitsemiseksi;

c)

tietoja, jotka elinkeinonharjoittajat ovat asettaneet kuluttajien saataville rajatylittävistä pakettipalveluista.

1)

’paketilla’ tarkoitetaan postilähetystä, joka sisältää tavaraa, jolla on tai ei ole kaupallista arvoa, ja joka ei ole kirjelähetys, ja painaa enintään 31,5 kilogrammaa;

2)

’pakettipalveluilla’ tarkoitetaan palveluja, joihin kuuluu pakettien keräily, lajittelu, kuljetus ja jakelu;

3)

’pakettipalvelujen tarjoajalla’ tarkoitetaan yritystä, joka tarjoaa yhtä tai useampaa pakettipalvelua, lukuun ottamatta yrityksiä, jotka ovat sijoittautuneet ainoastaan yhteen jäsenvaltioon ja jotka tarjoavat pelkästään kotimaan pakettipalveluja kauppasopimuksen osana ja jotka toimittavat henkilökohtaisesti tuon sopimuksen osana kyseisessä sopimuksessa tarkoitetut tavarat käyttäjälle;

4)

’alihankkijalla’ tarkoitetaan yritystä, joka huolehtii pakettien keräilystä, lajittelusta, kuljetuksesta tai jakelusta pakettipalvelujen tarjoajan puolesta;

a)

pakettipalvelujen tarjoajien nimi, oikeudellinen asema ja muoto, kaupparekisterinumero tai muu vastaava rekisterinumero, arvonlisäverotunniste, niiden toimipaikan osoite ja yhteyshenkilön yhteystiedot;

b)

pakettipalvelujen tarjoajien tarjoamien pakettipalvelujen luonnehdinta ja mahdollisuuksien mukaan näiden palvelujen yksityiskohtainen kuvaus;

c)

pakettipalvelujen tarjoajien pakettipalveluja koskevat yleiset ehdot, mukaan lukien yksityiskohtaiset tiedot käyttäjien valitusmenettelyistä ja mahdollisista vastuurajoituksista;

a)

pakettipalvelujen vuosittainen liikevaihto edelliseltä kalenterivuodelta siinä jäsenvaltiossa, johon pakettipalvelujen tarjoajat ovat sijoittautuneet, eriteltynä kotimaan pakettipalvelujen sekä saapuvia ja lähteviä rajatylittäviä paketteja koskevien palvelujen mukaan;

b)

niiden pakettipalvelujen tarjoajille työskentelevien henkilöiden määrä, jotka ovat edellisenä kalenterivuonna osallistuneet pakettipalvelujen tarjoamiseen siinä jäsenvaltiossa, johon kyseiset palveluntarjoajat ovat sijoittautuneet, mukaan lukien erittelyt, joista ilmenee henkilömäärä tehtävänimikkeen mukaan, ja erityisesti kokoaikaisten ja osa-aikaisten työntekijöiden määrä sekä tilapäisten työntekijöiden ja itsenäisten ammatinharjoittajien määrä;

c)

edellisenä kalenterivuonna käsiteltyjen pakettien määrä siinä jäsenvaltiossa, johon pakettipalvelujen tarjoajat ovat sijoittautuneet, eriteltynä kotimaan sekä saapuvien ja lähtevien rajatylittävien pakettien mukaan;

d)

pakettipalvelujen tarjoajien alihankkijoiden nimet sekä kaikki pakettipalvelujen tarjoajien hallussa olevat tiedot kyseisten alihankkijoiden tarjoamien pakettipalvelujen luonteesta;

e)

kunkin kalenterivuoden 1 päivänä tammikuuta sovellettava pakettipalvelujen julkisesti saatavilla oleva hintaluettelo, jos sellainen on saatavilla.

a)

lähtö- ja kohdejäsenvaltioiden vertailukelpoisten pakettipalvelujen kotimaanhinnat ja kaikki muut asiaankuuluvat hinnat;

b)

yhdenmukaisen hinnan soveltaminen kahteen tai useampaan jäsenvaltioon;

c)

kahdenväliset määrät, erityiset kuljetus- tai käsittelykustannukset, muut asiaankuuluvat kustannukset ja palvelujen laatustandardit;

d)

sovellettavien rajatylittävien hintojen todennäköinen vaikutus yksittäisiin käyttäjiin sekä pieniin ja keskisuuriin yrityksiin, myös syrjäisillä ja harvaan asutuilla alueilla, sekä käyttäjinä oleviin vammaisiin tai liikuntarajoitteisiin henkilöihin, jos tämä on mahdollista suhteetonta rasitusta aiheuttamatta.

a)

sovelletaanko kansallisen lainsäädännön mukaista hintasääntelyä hintoihin;

b)

asiaankuuluvan soveltuvan oikeuden mukaisesti todettu määräävän markkina-aseman väärinkäyttö.

a)

miten tämä asetus on edistänyt rajatylittävien pakettipalvelujen parantamista, mukaan lukien kohtuuhintaisuus pk-yritysten ja yksityishenkilöiden kannalta, erityisesti syrjäisillä tai harvaan asutuilla alueilla, ja onko rajatylittävien hintojen avoimuus parantunut;

b)

miten tämä asetus on vaikuttanut rajatylittävien pakettitoimitusten määriin ja verkkokauppaan, mukaan lukien toimitusmaksuja koskevat tiedot;

c)

missä määrin kansallisilla sääntelyviranomaisilla on ollut vaikeuksia tämän asetuksen soveltamisessa, mukaan lukien määrällinen analyysi hallinnollisista seurauksista;

d)

miten muut pakettipalvelujen sisämarkkinoiden toteutumiseen tähtäävät, erityisesti kuluttajansuojaa ja standardien kehittämistä koskevat aloitteet ovat edistyneet.

2.5.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 112/29

(1)

Komissio asettaa 28 päivänä maaliskuuta 2011 julkistamassaan valkoisessa kirjassa, jonka otsikkona on ”Yhtenäistä Euroopan liikennealuetta koskeva etenemissuunnitelma – Kohti kilpailukykyistä ja resurssitehokasta liikennejärjestelmää” tavoitteeksi nollatoleranssin, jonka mukaisesti unionissa olisi edettävä kohti tilannetta, jossa tieliikennekuolemien määrä on lähellä nollaa, vuoteen 2050 mennessä.

(2)

Tiedonannossaan tieliikenneturvallisuuden poliittisista suuntaviivoista vuosiksi 2011–2020, jonka otsikkona on ”Kohti eurooppalaista tieliikenneturvallisuusaluetta: tieliikenneturvallisuuden poliittiset suuntaviivat 2011–2020”, komissio ehdotti tavoitteeksi tieliikennekuolemien puolittamista unionissa vuoteen 2020 mennessä vuodesta 2010 alkaen. Jotta tähän päästäisiin, komissio asetti seitsemän strategista tavoitetta, joihin sisältyivät tienkäyttäjille annettavan koulutuksen parantaminen ja vaaralle alttiiden tienkäyttäjien suojeleminen.

(3)

Eurooppa-neuvosto asetti 23–24 päivänä lokakuuta 2014 pitämässään kokouksessa sitovaksi tavoitteeksi vähentää unionin kasvihuonekaasupäästöjä koko talouden laajuisesti vuoteen 2030 mennessä vähintään 40 prosenttia vuoden 1990 tasoihin verrattuna. Tämän päästövähennystavoitteen avulla voidaan saavuttaa Pariisin sopimuksen pitkän aikavälin tavoitteet ja kaikkien talouden alojen olisi edistettävä sen saavuttamista. Liikennealalla tarvitaan kokonaisvaltaista lähestymistapaa päästövähennysten ja energiatehokkuuden edistämiseen. Olisi edistyttävä kohti vähäpäästöistä liikennejärjestelmää muun muassa tutkimuksen avulla ja ottamalla käyttöön jo saatavilla olevia kehittyneitä tekniikoita. Kuljettajille on annettava asianmukaista koulutusta, jotta he osaavat ajaa mahdollisimman tehokkaasti.

(4)

Arvioituaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/59/EY (3) täytäntöönpanoa komissio löysi siitä useita puutteita. Tärkeimpiä havaittuja puutteita olivat poikkeusten tulkintaan liittyvät vaikeudet ja oikeudellinen epävarmuus, koulutuksen sisältö, jonka katsottiin soveltuvan kuljettajien tarpeisiin vain osittain, kuljettajien vaikeudet saada toisessa jäsenvaltiossa kokonaan tai osittain suoritettu koulutuksensa vastavuoroisesti tunnustetuksi, ja alaikärajavaatimusten epäjohdonmukaisuudet Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2003/59/EY ja 2006/126/EY (4) välillä.

(5)

Direktiivin 2003/59/EY oikeudellisen selkeyden parantamiseksi kaikki viittaukset kumottuihin tai korvattuihin unionin säädöksiin olisi poistettava tai niitä olisi muutettava.

(6)

Jotta parannettaisiin varmuutta ja johdonmukaisuutta suhteessa muihin unionin säädöksiin, direktiivissä 2003/59/EY säädettyihin poikkeuksiin olisi tehtävä useita muutoksia, joissa otetaan huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 561/2006 (5) säädetyt vastaavat poikkeukset. Jotkut kyseisistä poikkeuksista liittyvät tilanteisiin, joissa ajoneuvon kuljettaminen ei ole kuljettajan päätoimi ja joissa direktiivin 2003/59/EY vaatimusten noudattamisen edellyttäminen kuljettajilta aiheuttaisi kuljettajille kohtuutonta rasitusta. Ajoneuvon kuljettamisen ei yleensä katsota olevan kuljettajan päätoimi silloin, kun siihen käytetään vähemmän kuin 30 prosenttia säännöllisestä kuukausittaisesta työajasta.

(7)

Kun ajoneuvoa ei kuljeteta usein, kuljettaminen tapahtuu maaseudulla ja kuljettajat toimittavat tavaroita omaa liiketoimintaansa varten, olisi sovellettava poikkeuksia, kunhan silloinkin taataan liikenneturvallisuus. Koska olosuhteet unionin maaseudulla ovat erilaisia maantieteen, ilmaston ja väestötiheyden kannalta katsottuna, jäsenvaltioiden olisi voitava oman harkintansa mukaan määrittää, voidaanko tällainen ajoneuvon kuljettaminen katsoa satunnaiseksi ja vaikuttaako tällainen poikkeus liikenneturvallisuuteen, esimerkiksi tietyypin, liikennemäärän tai vaaralle alttiiden tienkäyttäjien perusteella.

(8)

Koska etäisyydet, joita tämän direktiivin soveltamisesta vapautettuja maanviljelyä, puutarhaviljelyä, metsätaloutta, kotieläintaloutta ja kalastusta harjoittavien henkilöiden on työnsä yhteydessä kuljettava, vaihtelevat unionissa, jäsenvaltioiden olisi voitava määrittää kansallisessa lainsäädännössään yrityksen asemapaikasta laskettavat suurimmat sallitut etäisyydet, joihin poikkeuksia sovelletaan.

(9)

Perustason ammattipätevyysvaatimuksesta vapautettuja kuljettajia olisi kuitenkin, samalla kun he edelleen hyötyvät tästä poikkeuksesta, vaadittava suorittamaan jatkokoulutusta sen varmistamiseksi, että heidän tietämyksensä asioista, jotka ovat keskeisiä heidän ammattinsa kannalta, pysyy ajantasaisena.

(10)

Jäsenvaltioiden olisi yhteistyössä komission kanssa vaihdettava sähköisesti tietoja ammattitaitoa osoittavista todistuksista (CAP). Niiden olisi kehitettävä tarvittava sähköinen alusta ottaen huomioon komission tekemä kustannus-hyötyanalyysi, mukaan lukien mahdollisuus laajentaa direktiivin 2006/126/EY nojalla perustettua EU:n ajokorttiverkostoa. Muiden hyötyjen ohella tämä antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden saada vaivattomasti suoritettua koulutusta koskevia tietoja, joita ei kirjata kuljettajan ajokorttiin. On tärkeää, että jäsenvaltiot ja komissio pyrkivät kehittämään tätä toimintoa edelleen tavoitteena reaaliaikainen saatavuus tienvarsitarkastusten aikana.

(11)

Kun otetaan huomioon koulutuksessa tapahtunut kehitys ja jotta voidaan tehostaa direktiivin 2003/59/EY vaikutuksia liikenneturvallisuuteen ja parantaa kuljettajien koulutuksen soveltuvuutta, koulutuskursseilla olisi painotettava liikenneturvallisuuteen liittyviä aihealueita, kuten vaarojen havaitseminen, vaaralle alttiiden tienkäyttäjien, erityisesti jalankulkijoiden, pyöräilijöiden ja liikuntarajoitteisten henkilöiden, suojelu, polttoainetaloudellinen ajaminen, äärimmäisissä sääolosuhteissa ajaminen ja erityiskuljetukset. Tässä yhteydessä kursseilla olisi käsiteltävä myös älykkäitä liikennejärjestelmiä, ja niitä olisi kehitettävä tekniikan kehityksen tahdissa.

(12)

Jäsenvaltioille olisi annettava selkeä mahdollisuus parantaa ja nykyaikaistaa koulutuskäytäntöjä hyödyntämällä verkko-opetuksen ja sulautuvan opetuksen kaltaisia tieto- ja viestintätekniikan välineitä joissakin koulutusosioissa, kuitenkin siten, että koulutuksen laatu varmistetaan. Parannettaessa ja nykyaikaistettaessa koulutuskäytäntöjä hyödyntämällä tieto- ja viestintätekniikan välineitä on tärkeää ottaa huomioon, että jotkin erityisaiheet edellyttävät käytännön koulutusta eikä niitä voida asianmukaisesti käsitellä näillä oppimisvälineillä, esimerkiksi lumiketjujen asennus tai kuorman varmistus taikka muut koulutusosiot, joissa käytännön puoli on tärkeä. Käytännön koulutus voi mutta sen ei tarvitse koostua ajoneuvon kuljettamisesta. Merkittävä määrä tässä direktiivissä vaadittavasta koulutuksesta olisi suoritettava hyväksytyssä koulutuskeskuksessa.

(13)

Jotta varmistettaisiin johdonmukaisuus unionin lainsäädännössä edellytettyjen erilaisten koulutusmuotojen välillä, jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus yhdistää direktiivissä 2003/59/EY säädettyyn koulutukseen erityyppistä soveltuvaa koulutusta, joka koskee esimerkiksi vaarallisten aineiden kuljetusta, vammaisuuteen liittyvää tietoisuutta tai eläinkuljetuksia.

(14)

Jotta jäsenvaltioiden erilaiset käytännöt eivät estäisi vastavuoroista tunnustamista eivätkä rajoittaisi kuljettajien oikeutta suorittaa jatkokoulutus siinä jäsenvaltiossa, jossa he työskentelevät, jäsenvaltion viranomaiset olisi velvoitettava silloin, jos suoritettua koulutusta ei voida merkitä ajokorttiin, myöntämään vakiomalleissa määrätyssä muodossa oleva kuljettajan ammattipätevyyskortti, jolla varmistetaan vastavuoroinen tunnustaminen jokaiselle direktiivin 2003/59/EY vaatimukset täyttävälle kuljettajalle.

(15)

Kolmansien maiden kuljettajien kuljettajatodistuksen käyttö todisteena koulutusvaatimusten täyttämisestä saattaa muodostaa esteen kuljettajille, jos liikenteenharjoittaja palauttaa todistuksen sen myöntäneille viranomaisille, erityisesti jos kyseiset kuljettajat haluavat ottaa vastaan työn toisessa jäsenvaltiossa. Jotta vältettäisiin tilanteet, joissa kuljettajan on tällaisissa olosuhteissa uuden työn vastaanottaessaan suoritettava koulutus uudelleen, jäsenvaltioita olisi kannustettava yhteistyöhön ja tietojenvaihtoon kuljettajien ammattipätevyydestä.

(16)

Saumattoman siirtymisen mahdollistamiseksi voimassa olevat kuljettajatodistukset ja voimassa olevat kuljettajan ammattipätevyyskortit, jotka on myönnetty ennen tällä direktiivillä muutettujen säännösten soveltamista sovellettujen sääntöjen mukaisesti, olisi tunnustettava niiden voimassaolon päättymispäivään asti. Kyseiset muutokset eivät mitätöi ennen niiden soveltamista suoritettua koulutusta tai ajokortteja, jotka on myönnetty osoituksena tällaisen koulutuksen suorittamisesta.

(17)

Jotta voitaisiin selkeyttää oikeustilaa ja varmistaa yhdenmukaistetut alaikärajavaatimukset direktiiviä 2003/59/EY sovellettaessa, direktiivissä 2006/126/EY olisi säädettävä selkeästä poikkeuksesta, jonka mukaan ajokortit voidaan myöntää direktiivissä 2003/59/EY säädetyistä alaikärajoista lähtien. Tämä selvennys koskee tiettyjen ajoneuvoluokkien kuljettajiin, joilla on CAP-todistus, sovellettavaa yleistä alaikärajaa, eikä se vaikuta nykyisiin mahdollisuuksiin alentaa tällaisia alaikärajavaatimuksia tai myöntää niihin poikkeuksia.

(18)

Direktiiviin 2006/126/EY tehtävät muutokset olisi rajoitettava niihin, jotka liittyvät suoraan direktiivin 2003/59/EY tarkistamiseen ja vaihtoehtoisella polttoaineella toimivien ajoneuvojen käytön helpottamiseen. Perusteellisempi analyysi direktiivin 2006/126/EY täytäntöönpanosta ja soveltamisesta, mukaan lukien tiettyjen ajoneuvoluokkien välinen erottelu, vaikuttaa suotavalta ja olisi sisällytettävä direktiivin 2006/126/EY mahdolliseen tulevaan tarkasteluun.

(19)

Jotta voitaisiin myötävaikuttaa kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseen ja ilmanlaadun parantamiseen helpottamalla vaihtoehtoisella polttoaineella toimivien ajoneuvojen käyttöä, jäsenvaltioille olisi annettava mahdollisuus sallia alueellaan B-luokan ajokortin haltijan kuljettaa tietyn tyyppisiä vaihtoehtoisella polttoaineella toimivia ajoneuvoja, joiden suurin sallittu massa on enemmän kuin 3 500 kg mutta enintään 4 250 kg. Kyseisen 3 500 kg:n ylittämismahdollisuuden ehtona olisi oltava, että sallittu lisämassa johtuu yksinomaan vaihtoehtoisista käyttövoimajärjestelmistä aiheutuvasta lisäpainosta, ja jollei rajoituksista ja ehdoista, joiden tarkoituksena on välttää liikenneturvallisuuteen kohdistuvia kielteisiä vaikutuksia, muuta johdu.

(20)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta, joka on maanteiden tavara- ja henkilöliikenteeseen tarkoitettujen tiettyjen ajoneuvojen kuljettajien perustason ammattipätevyydelle ja jatkokoulutukselle asetetun unionin laajuisen standardin parantaminen, vaan se voidaan tieliikenteen rajat ylittävän luonteen vuoksi ja niiden kysymysten vuoksi, joita tällä direktiivillä on määrä ratkaista, saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(21)

Direktiivit 2003/59/EY ja 2006/126/EY olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti,

1)

Korvataan 1 artikla seuraavasti:

”1 artikla

Soveltamisala

Tätä direktiiviä sovelletaan kuljetustoimintaan, jota suorittavat:

jäljempänä ’kuljettajat’, jotka suorittavat maantiekuljetuksia unionissa seuraavanlaisilla ajoneuvoilla:

Tätä direktiiviä sovellettaessa viittaukset plus-merkin (”+”) sisältäviin ajokorttiluokkiin on luettava liitteessä III olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

(*1)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/126/EY, annettu 20 päivänä joulukuuta 2006, ajokorteista (EUVL L 403, 30.12.2006, s. 18).”"

2)

Korvataan 2 artikla seuraavasti:

”2 artikla

Poikkeukset

1.   Tätä direktiiviä ei sovelleta kuljettajiin, jotka kuljettavat ajoneuvoja:

Tämän kohdan f alakohdan osalta tätä direktiiviä ei sovelleta henkilöön, joka pyrkii saamaan ajokortin tai CAP-todistuksen 6 artiklan ja 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti, kun kyseinen henkilö saa lisäajo-opetusta työpaikalla tapahtuvan oppimisen aikana, jos kyseisen henkilön seurassa on toinen henkilö, jolla on CAP-todistus, tai ajo-opettaja, kyseisessä alakohdassa säädettyyn tarkoitukseen käytettyä ajoneuvoluokkaa varten.

2.   Tätä direktiiviä ei sovelleta, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

3.   Tätä direktiiviä ei sovelleta maanviljelyä, puutarhaviljelyä, metsätaloutta, kotieläintaloutta tai kalastusta harjoittavien yritysten käyttämien tai ilman kuljettajaa vuokraamien sellaisten ajoneuvojen kuljettajiin, joita käytetään tavarankuljetukseen niiden omassa yritystoiminnassa, paitsi jos ajoneuvon kuljettaminen on osa kuljettajan päätoimea tai ajoneuvon kuljettaminen ylittää kansallisessa lainsäädännössä määritetyn etäisyyden ajoneuvon omistavan tai vuokraavan yrityksen asemapaikasta.”

3)

Korvataan 7 artikla seuraavasti:

”7 artikla

Jatkokoulutus

Jatkokoulutus muodostuu koulutuksesta, jonka avulla ammattitaitoa osoittavien todistusten (CAP) haltijat voivat täydentää ammattiinsa liittyvää keskeistä tietämystä ja jossa kiinnitetään erityistä huomiota tieturvallisuuteen, työterveyteen ja -turvallisuuteen ja ajamisen ympäristövaikutusten vähentämiseen.

Hyväksytty koulutuskeskus järjestää kyseisen koulutuksen liitteessä I olevan 5 osan mukaisesti. Koulutus muodostuu luokkaopetuksesta, käytännön koulutuksesta ja, jos sitä on saatavilla, tieto- ja viestintätekniikan välineiden avulla tai korkeatasoisissa simulaattoreissa annettavasta koulutuksesta. Jos kuljettaja siirtyy toisen yrityksen palvelukseen, on jo suoritettu jatkokoulutus otettava huomioon.

Jatkokoulutuksen tarkoituksena on syventää ja kerrata tietämystä joidenkin liitteessä I olevassa 1 osassa tarkoitettujen oppiaineiden osalta. Siihen on kuuluttava useita oppiaineita ja aina sisällyttävä vähintään yksi tieturvallisuuteen liittyvä oppiaine. Koulutukseen sisältyvissä oppiaineissa on otettava huomioon asiaankuuluvan lainsäädännön ja tekniikan kehitys sekä mahdollisuuksien mukaan kuljettajan erityiset koulutustarpeet.”

4)

Korvataan 9 artiklan ensimmäinen kohta seuraavasti:

”Tämän direktiivin 1 artiklan a alakohdassa tarkoitettujen kuljettajien on hankittava tämän direktiivin 5 artiklassa tarkoitettu perustason ammattipätevyys siinä jäsenvaltiossa, jossa on heidän vakinainen asuinpaikkansa, sellaisena kuin se määritellään direktiivin 2006/126/EY 12 artiklassa.”

5)

Korvataan 10 artikla seuraavasti:

”10 artikla

Unionin koodi

1.   Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on merkittävä perustason ammattipätevyyden osoittavan CAP-todistuksen ja jatkokoulutuksen osoittavan CAP-todistuksen perusteella sekä tämän direktiivin 5 artiklan 2 ja 3 kohdan ja tämän direktiivin 8 artiklan säännökset huomioon ottaen direktiivin 2006/126/EY liitteessä I säädetty yhdenmukaistettu unionin koodi 95 vastaavan ajokorttiluokan viereen

Jos sen jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset, jossa CAP-todistus myönnettiin, eivät voi merkitä unionin koodia ajokorttiin, niiden on myönnettävä kuljettajalle kuljettajan ammattipätevyyskortti.

Jäsenvaltion myöntämä kuljettajan ammattipätevyyskortti on tunnustettava vastavuoroisesti. Toimivaltaisten viranomaisten on ammattipätevyyskorttia myönnettäessä tarkistettava ajokortin kelpoisuus asianomaisessa ajoneuvoluokassa.

2.   Edellä 1 artiklan b alakohdassa tarkoitetun kuljettajan, joka kuljettaa maanteiden tavaraliikenteessä käytettäviä ajoneuvoja, on myös annettava todistaa, että hänellä on tässä direktiivissä säädetty ammattipätevyys ja koulutus, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1072/2009 (*2) säädetyn kuljettajatodistuksen avulla edellyttäen, että siinä on unionin koodi 95. Tätä direktiiviä sovellettaessa kuljettajatodistuksen myöntävän jäsenvaltion on merkittävä unionin koodi 95 kuljettajatodistuksen kohtaan ”Huomautuksia”, jos asianomainen kuljettaja on täyttänyt tässä direktiivissä säädetyt ammattipätevyys- ja koulutusvaatimukset.

3.   Kuljettajatodistukset, joissa ei ole unionin koodia 95 ja jotka on myönnetty ennen 23 päivää toukokuuta 2020 asetuksen (EY) N:o 1072/2009 5 artiklan ja erityisesti sen 7 kohdan mukaisesti todisteeksi tämän direktiivin mukaisten koulutusvaatimusten noudattamisesta, hyväksytään todistuksena ammattipätevyydestä niiden voimassaolon päättymispäivään asti.

(*2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1072/2009, annettu 21 päivänä lokakuuta 2009, maanteiden kansainvälisen tavaraliikenteen markkinoille pääsyä koskevista yhteisistä säännöistä (EUVL L 300, 14.11.2009, s. 72).”"

6)

Lisätään artikla seuraavasti:

”10 a artikla

Valvontaverkosto

1.   Jäsenvaltioiden on valvontatarkoituksia varten vaihdettava tietoja myönnetyistä tai peruutetuista CAP-todistuksista. Tätä varten jäsenvaltioiden on yhteistyössä komission kanssa kehitettävä sähköinen verkosto tai pyrittävä laajentamaan olemassa olevaa verkostoa ottaen huomioon kustannustehokkainta vaihtoehtoa koskevan komission arvioinnin.

2.   Verkosto voi sisältää CAP-todistuksiin sisältyviä tietoja sekä CAP-todistuksia koskeviin hallintomenettelyihin liittyviä tietoja.

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että henkilötietojen käsittely suoritetaan yksinomaan tämän direktiivin ja erityisesti tässä direktiivissä vahvistettujen koulutusvaatimusten noudattamisen todentamiseksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/679 (*3) mukaisesti.

4.   Pääsy verkostoon on suojattava. Jäsenvaltiot voivat myöntää pääsyn ainoastaan tämän direktiivin täytäntöönpanosta ja noudattamisen valvonnasta vastaaville toimivaltaisille viranomaisille.

(*3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1).”"

7)

Muutetaan liitteet I ja II tämän direktiivin liitteen mukaisesti.

1)

Muutetaan 4 artikla seuraavasti:

2)

Lisätään 6 artiklan 4 kohtaan alakohta seuraavasti:

(*5)  Neuvoston direktiivi 96/53/EY, annettu 25 päivänä heinäkuuta 1996, tiettyjen yhteisössä liikkuvien tieliikenteen ajoneuvojen suurimmista kansallisessa ja kansainvälisessä liikenteessä sallituista mitoista ja suurimmista kansainvälisessä liikenteessä sallituista painoista (EYVL L 235, 17.9.1996, s. 59).”"

3)

Korvataan 15 artikla seuraavasti:

”15 artikla

Keskinäinen avunanto

1.   Jäsenvaltioiden on avustettava toisiaan tämän direktiivin täytäntöönpanossa ja vaihdettava myöntämiään, vaihtamiaan, korvaamiaan, uusimiaan tai peruuttamiaan ajokortteja koskevat tiedot. Niiden on käytettävä tätä varten perustettua EU:n ajokorttiverkostoa sitten, kun se on toiminnassa.

2.   Verkostoa voidaan käyttää myös tietojenvaihtoon unionin lainsäädännössä säädettyjä valvontatarkoituksia varten.

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tässä direktiivissä tarkoitettu henkilötietojen käsittely suoritetaan yksinomaan tämän direktiivin sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2003/59/EY ja (EU) 2015/413 (*6) täytäntöönpanemiseksi. Tämän direktiivin puitteissa suoritettava henkilötietojen käsittely on toteutettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EU) 2016/679 (*7) ja (EY) N:o 45/2001 (*8) mukaisesti.

4.   Pääsy verkostoon on suojattava. Jäsenvaltiot voivat myöntää pääsyn ainoastaan tämän direktiivin sekä direktiivien 2003/59/EY ja (EU) 2015/413 täytäntöönpanosta ja noudattamisen valvonnasta vastaaville toimivaltaisille viranomaisille.

(*6)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/413, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2015, liikenneturvallisuuteen liittyviä liikennerikkomuksia koskevan rajat ylittävän tietojenvaihdon helpottamisesta (EUVL L 68, 13.3.2015, s. 9);"

(*7)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/679, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2016, luonnollisten henkilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä sekä näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta ja direktiivin 95/46/EY kumoamisesta (yleinen tietosuoja-asetus) (EUVL L 119, 4.5.2016, s. 1);"

(*8)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 45/2001, annettu 18 päivänä joulukuuta 2000, yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1).”"

2.5.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 112/42

(1)

Etsiessään työtä tai tehdessään päätöksiä oppimisesta, opiskelusta tai työskentelystä yksityishenkilöt tarvitsevat tietoa ja ohjausta sen suhteen, mitä mahdollisuuksia on käytettävissä, miten omat taidot arvioidaan ja millä tavoin tiedot omista taidoista ja tutkinnoista esitetään.

(2)

Määritelmissä, asiakirjojen malleissa ja kielissä, sekä arvioinnin ja validoinnin menetelmissä olevat erot aiheuttavat kaikki huomattavia haasteita yksityishenkilöille, työnantajille, toimivaltaisille viranomaisille ja toimielimille. Näitä haasteita esiintyy pääasiassa silloin, kun henkilöt siirtyvät maasta toiseen, myös kolmansiin maihin, mutta myös silloin, kun he etsivät uutta työpaikkaa tai opiskelevat ja ohjaavat urakehitystään. Selkeä ja laajalti levitettävä tieto, yhteinen käsitys taidoista ja tutkinnoista sekä niiden selkeyttäminen ovat tärkeitä mainittuihin haasteisiin vastaamiseksi.

(3)

Komission 10 päivänä kesäkuuta 2016 antamassa Euroopan uudessa osaamisohjelmassa jäsenvaltioita, työmarkkinaosapuolia, teollisuutta ja muita sidosryhmiä kehotetaan työskentelemään yhdessä kymmenen toimen toteuttamiseksi, joilla parannetaan taitojen kehittämisen laatua ja tarkoituksenmukaisuutta, lisätään taitojen näkyvyyttä ja vertailtavuutta sekä parannetaan taitoja koskevia tietoja ja erityisesti tietoja parempien ammatinvalintojen tekemiseksi. Europass-puitteiden tarkistamista ehdotettiin yhtenä kymmenestä toimesta, jotka tarjoavat keskeisen väylän näiden tavoitteiden saavuttamiseen ja tukevat niitä.

(4)

Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä N:o 2241/2004/EY (3) vahvistettiin puitteet, joilla pyritään vastaamaan työnhakuun, opiskeluun ja uranhallintaan liittyviin haasteisiin. Kyseisen päätöksen tavoitteena oli selkeyttää tutkintoja ja pätevyyksiä luomalla asiakirjoista koostuva kansio (Europass), jota yksityishenkilöt voivat halutessaan käyttää. Kyseisellä päätöksellä myös perustettiin kansalliset elimet, kansalliset Europass-keskukset, joiden avulla Europass-puitteet pannaan täytäntöön.

(5)

Keskeisimmän tavoitteen saavuttamiseksi Europass-puitteissa keskitytään välineisiin, joita käytetään taitojen ja tutkintojen dokumentointiin. Näitä välineitä on alettu käyttää laajasti internet-pohjaisen Europass-tietojärjestelmän kautta.

(6)

Kansalliset Europass-keskukset tarjoavat käyttäjille tukea ja edistävät taitojen ja tutkintojen dokumentointia. Euroguidance-verkosto, joka edistää ohjauksen eurooppalaista ulottuvuutta ja tarjoaa korkealaatuista tietoa elinikäisestä ohjauksesta ja oppimistarkoituksessa tapahtuvasta kansainvälisestä liikkuvuudesta, on myös auttanut kehittämään taitoja ja tutkintoja koskeviin unionin välineisiin liittyvien tietojen antamista. Eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen kansalliset koordinointipisteet tukevat kansallisia viranomaisia viittaamisessa eurooppalaiseen tutkintojen viitekehykseen kansallisissa tutkintojen viitekehyksissä tai tutkintojärjestelmissä ja keskittyvät eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen tuomiseen lähemmäksi henkilöitä ja organisaatioita. Olisi varmistettava, että näitä kansallisia palveluja tuetaan ja koordinoidaan paremmin, jotta tehostetaan niiden vaikutuksia, kuitenkin niin, että kunnioitetaan kansallisten järjestelmien monimuotoisuutta.

(7)

Komissio totesi Europassin arvioinnista 19 päivänä joulukuuta 2013 Euroopan parlamentille ja neuvostolle antamassaan kertomuksessa, että kansallisten Europass-keskusten tehtävänä on tiedottaa Europassista ja toimittaa tarvittavat tiedot kaikille asianosaisille ja että ne ovat hoitaneet tehtävänsä tyydyttävästi ajatellen mallin tarjoamista Europassin täytäntöönpanolle. Komissio totesi kuitenkin myös, että useimmat Europass-välineet eivät vieläkään saavuttaneet kaikkia mahdollisia käyttäjiä ja että niiden vaikutukset olivat jakautuneet maantieteellisesti ja ikäryhmittäin epätasaisesti ja että parempi koordinointi ja ohjausta ja liikkuvuutta tukevien palvelujen integrointi Europass-puitteissa mahdollistaisi kohdentamisen suurempaan määrään mahdollisia käyttäjiä.

(8)

On näyttöä siitä, että Europassia käyttävät yhteiskuntaryhmät, joilla on hyvä digitaalinen lukutaito, kun taas heikommassa asemassa olevat ryhmät, kuten vähemmän koulutetut henkilöt, ikääntyneet henkilöt tai pitkäaikaistyöttömät eivät yleensä ole tietoisia Europassin ja sen välineiden olemassaolosta, eivätkä näin ollen voi hyötyä siitä.

(9)

Europass-asiakirjakansio on yksi useista unionin tasolla käyttöönotetuista välineistä, joilla parannetaan taitoja ja tutkintoja koskevaa selkeyttä ja ymmärrystä.

(10)

Europass-asiakirjakansio sisältää viisi asiakirjamallia. Europass-ansioluettelon (CV:n) avulla henkilöt voivat laatia ansioluettelonsa standardoidussa muodossa. Europass-ansioluettelon perustamisesta vuonna 2004 lähtien, yli 100 miljoonaa Europass-ansioluetteloa on laadittu verkossa. Kaksi tutkintotodistuksen liitettä, eli korkeakoulututkintotodistuksen Europass-liite ja ammattitutkintotodistuksen Europass-liite, tarjoavat tietoa tutkinnon sisällöstä ja siihen liittyvistä oppimistuloksista sekä tutkinnon myöntävän maan koulutusjärjestelmästä. Europass-kielipassia käytetään kuvaamaan kielitaitoa. Europass-liikkuvuustodistuksen malli kuvaa taitoja, jotka on hankittu ulkomailla koulutukseen tai työhön liittyvien liikkuvuuskokemusten myötä.

(11)

Neuvoston 22 päivänä toukokuuta 2017 antama suositus (4) tarjoaa yhteiset puitteet, joilla autetaan yksityishenkilöitä ja organisaatioita vertaamaan erilaisia tutkintojärjestelmiä ja näissä järjestelmissä myönnettyjen tutkintojen tasoa.

(12)

Neuvoston 20 päivänä joulukuuta 2012 antamassa suosituksessa (5) jäsenvaltioita kehotettiin toteuttamaan vuoteen 2018 mennessä, kansalliset olosuhteet ja erityispiirteet huomioon ottaen ja asianmukaiseksi katsomallaan tavalla, epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen validointia varten järjestelyt, joiden perusteella henkilöt voivat saada epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen kautta hankkimansa tiedot, taidot ja pätevyyden validoitua ja saada todistuksen kokonaisen tutkinnon tai tarvittaessa tutkinnon osan suorittamisesta.

(13)

Politiikkojen, järjestelmien ja käytäntöjen tehostamisesta elinaikaisen ohjauksen alalla 28 päivänä toukokuuta 2004 annetussa neuvoston päätöslauselmassa määritellään kaikkien unionin kansalaisten elinikäistä ohjausta koskevien politiikkojen keskeiset tavoitteet. Neuvoston 21 päivänä marraskuuta 2008 antamassa päätöslauselmassa (6) korostetaan ohjauksen tärkeyttä elinikäisen oppimisen yhteydessä.

(14)

Opiskelumahdollisuudet ja tutkinnot Euroopassa -portaalin kautta saadaan tietoa eri koulutusjärjestelmissä Euroopassa tarjottavista opiskelumahdollisuuksista ja tutkinnoista sekä kansallisten tutkintopuitteiden vertailusta eurooppalaista tutkintojen viitekehystä käyttäen.

(15)

EU:n osaamispanoraama tarjoaa tietoa taidoista eri ammatteja ja erityisiä toimialoja varten sekä kysynnästä ja tarjonnasta kansallisella tasolla.

(16)

Avoimien työpaikkojen ja muiden työmarkkinasuuntausten analyysi on vakiintunut tapa hankkia taitoja koskevaa tietoa, jotta voidaan ymmärtää taidoissa olevia aukkoja ja puutteita sekä tutkintojen kohtaanto-ongelmia.

(17)

Komission tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden ja sidosryhmien kanssa kehittämän ja jatkuvasti päivittämän monikielisen eurooppalaisen taito-, osaamis-, tutkinto- ja ammattiluokittelun, jäljempänä ’ESCO-luokittelu’, tarkoituksena on edistää taitoja ja tutkintoja koskevaa selkeyttä yleissivistävässä ja ammatillisessa koulutuksessa sekä työhön liittyvissä tarkoituksissa. Asianmukaisen testauksen jälkeen ja ottaen asianmukaisesti huomioon jäsenvaltioiden kannan, komissio voisi käyttää ESCO-luokittelua Europass-puitteissa; jäsenvaltioille ESCO-luokittelun käyttö niiden kanssa suoritetun testauksen ja niiden suorittaman arvioinnin jälkeen on vapaaehtoista.

(18)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2016/589 (7) perustettu työnvälityspalvelujen eurooppalainen verkosto (Eures) on yhteistyöverkosto, jonka avulla vaihdetaan tietoa ja helpotetaan vuorovaikutusta työnhakijoiden ja työnantajien välillä. Sillä tarjotaan maksutonta apua työnhakijoille, jotka haluavat muuttaa toiseen maahan, ja avustetaan työnantajia, jotka haluavat rekrytoida työntekijöitä muista maista. Europass- ja Eures-portaalien välinen synergia ja yhteistyö voisivat vahvistaa molempien palvelujen vaikutusta.

(19)

Työmarkkinaprosesseja, kuten avoimista työpaikoista ilmoittamista, työhakemuksia, taitojen arviointeja ja rekrytointeja hallinnoidaan yhä enemmän verkossa välineillä, jotka käyttävät sosiaalista mediaa, massadataa ja muuta teknologiaa. Hakijoiden valintaa hallinnoidaan välineillä ja prosesseilla, joilla etsitään tietoa virallisen oppimisen, epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen kautta hankituista taidoista ja tutkinnoista.

(20)

Virallinen oppiminen, epävirallinen oppiminen ja arkioppiminen tapahtuvat nykyisin myös uusissa muodoissa ja uusissa ympäristöissä, ja niitä tarjoavat erilaiset tarjoajat, hyödyntäen erityisesti digitaaliteknologiaa ja -alustoja, etäoppimista, verkko-oppimista, vertaisoppimista, laajoja avoimia verkkokursseja ja avoimia oppimisresursseja. Lisäksi taidot, kokemukset ja oppimistulokset tunnustetaan eri muodoissa, esimerkiksi digitaalisina osaamismerkkeinä. Digitaaliteknologiaa käytetään myös epävirallisen oppimisen kuten nuorisotyön ja vapaaehtoistoiminnan kautta hankittuja taitoja varten.

(21)

Tässä päätöksessä taidot ymmärretään laajassa merkityksessä, joka kattaa sen, mitä henkilö tietää, ymmärtää ja osaa tehdä. Taidot viittaavat erityyppisiin oppimistuloksiin, mukaan luettuna tieto ja osaaminen sekä kyky soveltaa tietoa ja käyttää taitotietoa tehtävien suorittamiseen ja ongelmien ratkaisemiseen. Ammatillisen osaamisen merkityksen tunnustamisen lisäksi tunnustetaan myös, että monialainen tai ”pehmeä” osaaminen, kuten kriittinen ajattelu, ryhmätyö, ongelmanratkaisu ja luovuus, digitaaliset taidot tai kielitaito, on yhä tärkeämpää ja olennainen edellytys henkilökohtaisen ja ammatillisen tyydytyksen saavuttamiseksi ja sitä voidaan soveltaa eri aloilla. Yksityishenkilöt voisivat hyötyä näiden ja muiden taitojen arvioimiseen ja kuvaamiseen liittyvistä välineistä ja ohjauksesta.

(22)

Yksityishenkilöt ovat perinteisesti esittäneet hankkimiansa taitoja ja tutkintoja koskevat tiedot ansioluettelossa ja sitä täydentävissä asiakirjoissa, kuten tutkintotodistuksissa tai muissa todistuksissa. Nykyään on olemassa uusia välineitä, jotka voivat helpottaa taitojen ja tutkintojen esittämistä erilaisia verkkopohjaisia ja digitaalisia muotoja käyttäen. Näillä uusilla välineillä voidaan myös tukea erilaisissa ympäristöissä hankittujen taitojen itsearviointia.

(23)

Europass-puitteilla olisi vastattava tämänhetkisiin ja tuleviin tarpeisiin. Käyttäjät tarvitsevat välineitä taitojensa ja tutkintojensa dokumentoimiseen. Lisäksi taitojen arviointi- ja itsearviointivälineet sekä asianmukaisten tietojen saanti, validointimahdollisuuksia ja ohjausta koskevat tiedot mukaan luettuina, voivat olla hyödyllisiä tehtäessä päätöksiä työllisyys- ja koulutusmahdollisuuksista.

(24)

Taitoja ja tutkintoja koskevia unionin tason välineitä olisi mukautettava muuttuviin käytäntöihin sekä tekniikan edistymiseen sen varmistamiseksi, että ne ovat edelleen tarkoituksenmukaisia ja hyödyllisiä käyttäjille. Tähän olisi pyrittävä muun muassa luomalla innovatiivisia ominaisuuksia, kuten interaktiiviset välineet, asiakirjojen editointi ja suunnittelu, pyrkimällä varmistamaan välineiden kattavuuden, vaikuttavuuden ja tehokkuuden lisääminen ja yksinkertaistaminen sekä teknisen yhteentoimivuuden ja synergioiden lisääminen toisiinsa liittyvien välineiden, myös kolmansien osapuolten laatimien välineiden, välille, ja ottamalla huomioon vammaisten henkilöiden erityistarpeet. Todennustoimenpiteitä voitaisiin käyttää myös taitoja ja tutkintoja koskevien digitaalisten asiakirjojen varmennuksen tukena.

(25)

Päätöksellä N:o 2241/2004/EY perustetut Europass-puitteet olisi sen vuoksi korvattava uusilla puitteilla, joissa otetaan huomioon kehittyvät tarpeet.

(26)

Uusilla Europass-puitteilla olisi vastattava kaikkien yksittäisten loppukäyttäjien tarpeisiin ja odotuksiin, kuten opiskelijoiden ja työnhakijoiden, joihin kuuluu sekä työttömiä henkilöitä että työntekijöitä, ja muiden asiaankuuluvien sidosryhmien, joita ovat esimerkiksi työnantajat (erityisesti pienet ja keskisuuret yritykset), kauppakamarit, kansalaisjärjestöt, vapaaehtoistyöntekijät, ohjausalan ammattilaiset, julkiset työvoimapalvelut, työmarkkinaosapuolet, koulutuksen järjestäjät, nuorisojärjestöt, nuorisotyön tarjoajat, asiasta vastaavat kansalliset viranomaiset ja päättäjät. Niissä olisi myös otettava huomioon unioniin saapuvien tai siellä asuvien kolmansien maiden kansalaisten tarpeet heidän kotoutumisensa tukemiseksi.

(27)

Europass-puitteiden olisi kehityttävä, jotta niissä voidaan kuvailla erityyppisiä oppimistapoja ja taitoja ja etenkin sellaisia, jotka on saatu epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen kautta.

(28)

Europass-puitteita olisi kehitettävä palautteeseen perustuvan käyttäjäkeskeisen lähestymistavan avulla sekä vaatimusten keräämisen kautta, muun muassa tutkimusten ja testauksen kautta, kiinnittäen huomiota Europass-kohderyhmien nykyisiin ja tuleviin erityistarpeisiin. Europassin piirteiden olisi erityisesti heijastettava jäsenvaltioiden ja unionin sitoutumista sen varmistamiseen, että vammaisilla henkilöillä on yhtäläinen pääsy työmarkkinoille sekä yhtäläiset mahdollisuudet käyttää tieto- ja viestintäteknologiaa ja -järjestelmiä. Europass-välineiden olisi oltava havaittavia, hallittavia, ymmärrettäviä ja toimintavarmoja, jotta ne voivat olla paremmin käyttäjien, erityisesti vammaisten henkilöiden, saavutettavissa.

(29)

Europass-puitteiden päivitykset ja muutokset olisi tehtävä yhteistyössä asiaankuuluvien sidosryhmien kanssa, joita ovat esimerkiksi työvoimapalvelut, ohjausalan ammattilaiset, koulutuksen järjestäjät ja työmarkkinaosapuolet kuten ammattiliitot ja työnantajajärjestöt, sekä ottaen täysin huomioon parhaillaan tehtävän poliittisen yhteistyön, kuten Bolognan prosessin eurooppalaisella korkeakoulutusalueella. Komission, jäsenvaltioiden ja sidosryhmien välinen rakentava yhteistyö on äärimmäisen tärkeää Europass-puitteiden menestyksellisen kehittämisen ja täytäntöönpanon kannalta.

(30)

Tämän päätöksen mukaisesti säilytettävien ja käsiteltävien henkilötietojen käsittelyyn olisi sovellettava henkilötietosuojaa koskevaa asiaankuuluvaa unionin oikeutta ja kansallisia täytäntöönpanotoimenpiteitä. Käyttäjillä olisi oltava mahdollisuus rajoittaa pääsyä henkilötietoihinsa.

(31)

Euroopan talousalueeseen kuuluvien valtioiden, jotka eivät ole unionin jäsenvaltioita, unionin jäseneksi liittyvien valtioiden, ehdokasvaltioiden ja mahdollisten ehdokasvaltioiden olisi voitava osallistua puitteisiin, kun otetaan huomioon niiden pitkäaikainen kiinnostus ja yhteistyö unionin kanssa tällä alalla. Osallistumisessa olisi noudatettava unionin ja kyseisten maiden suhteita sääntelevien välineiden asiaa koskevia säännöksiä. Europass-puitteiden kautta tarjottavia taitoja ja tutkintoja koskevia tietoja olisi saatava monista eri maista ja koulutusjärjestelmistä osallistuvia maita laajemmin, ja niiden olisi heijastettava muuttoliikkeitä maailman eri osista ja eri osiin.

(32)

Komission olisi varmistettava tämän päätöksen täytäntöönpanon ja seurannan johdonmukaisuus jäsenvaltioiden ja asiaankuuluvien sidosryhmien edustajista koostuvan neuvoa-antavan Europass-ryhmän avulla. Neuvoa-antavan ryhmän olisi erityisesti kehitettävä strateginen lähestymistapa Europassin täytäntöönpanoon ja tulevaan kehittämiseen sekä annettava neuvoja verkkopohjaisten työkalujen kehittämisessä, muun muassa testaamalla, ja Europass-verkkoalustan kautta tarjottavista tiedoista, tarvittaessa yhteistyössä muiden ryhmien kanssa.

(33)

Yhteisrahoitusta tämän päätöksen täytäntöönpanoa varten tarjotaan muun muassa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1288/2013 perustetusta unionin Erasmus+ ohjelmasta (8). Kyseisellä asetuksella perustettu komitea osallistuu strategiseen keskusteluun Europassin täytäntöönpanon edistymisestä ja tulevasta kehityksestä.

(34)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän päätöksen tavoitetta eli välineiden ja tietojen kattavien ja yhteentoimivien puitteiden perustamista erityisesti työllisyyteen ja oppimiseen liittyvän kansainvälisen liikkuvuuden tarkoituksia varten, vaan se voidaan toiminnan vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä päätöksessä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(35)

Yleisperiaatteena olisi pidettävä sitä, että jäsenvaltioille aiheutuvien velvollisuuksien sekä hallinnollisten ja taloudellisten rasitteiden kustannusten ja hyötyjen olisi oltava tasapainossa.

(36)

Tämän päätöksen yhteydessä suoritettuja toimia olisi tuettava unionin virastojen, erityisesti Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskuksen, asiantuntemuksella niiden toimivaltuuksiin kuuluvilla aloilla.

(37)

Tämän vuoksi päätös N:o 2241/2004/EY olisi kumottava, tämän kuitenkaan vaikuttamatta aiemmin annettujen Europass-asiakirjojen voimassaoloon tai asemaan. Kaikki vakiintuneet Europass-asiakirjojen mallit olisi säilytettävä uusissa puitteissa siihen saakka, kunnes tarvittavat muutokset tai päivitykset on tehty tämän päätöksen mukaisesti. Jotta varmistetaan joustava siirtyminen Europass-verkkoalustaan, päätöksellä N:o 2241/2004/EY perustettua internetpohjaista Europass-tietojärjestelmää olisi edelleen käytettävä, kunnes Europass-verkkoalusta on perustettu ja aloittaa toimintansa,

a)

yksittäiset loppukäyttäjät, kuten opiskelijat, työnhakijat, työntekijät ja vapaaehtoistyöntekijät, ja

b)

asiaankuuluvat sidosryhmät, kuten koulutuksen järjestäjät, ohjausalan ammattilaiset, työnantajat, julkiset työvoimapalvelut, työmarkkinaosapuolet, nuorisotyön tarjoajat, nuorisojärjestöt ja päättäjät.

a)

’ammatillisen tutkintotodistuksen liitteellä’ ammatillisesta koulutuksesta tai ammattipätevyydestä annettavaan todistukseen liitettävää asiakirjaa, joka on toimivaltaisten viranomaisten tai elinten antama ja jonka tarkoituksena on tehdä – etenkin toisessa maassa oleville – kolmansille henkilöille helpommaksi ymmärtää tutkinnon haltijan oppimistuloksia sekä tämän suorittaman koulutuksen ja hankkimien taitojen luonnetta, tasoa, asiayhteyttä, sisältöä ja asemaa;

b)

’korkeakoulututkintotodistuksen liitteellä’ korkea-asteen koulutuksesta annettavaan todistukseen liitettävää asiakirjaa, joka on toimivaltaisten viranomaisten tai elinten antama ja jonka tarkoituksena on tehdä – etenkin toisessa maassa oleville – kolmansille henkilöille helpommaksi ymmärtää tutkinnon haltijan oppimistuloksia sekä tämän suorittaman koulutuksen ja hankkimien taitojen luonnetta, tasoa, asiayhteyttä, sisältöä ja asemaa;

c)

’Europass-liitteillä’ toimivaltaisten viranomaisten tai elinten antamaa asiakirja-aineistoa, kuten korkeakoulututkintotodistuksen liitteitä ja ammatillisen tutkintotodistuksen liitteitä;

d)

’ohjauksella’ jatkuvaa prosessia, jonka avulla yksityishenkilöt voivat tunnistaa valmiutensa, taitonsa ja kiinnostuksensa yksilöllisten tai ryhmässä toteutettavien toimien avulla tehdäkseen koulutukseen ja ammattiin liittyviä päätöksiä ja hallitakseen yksilöllistä elämänpolkuaan oppimis-, työ- ja muissa ympäristöissä, joissa nämä valmiudet ja taidot opitaan tai joissa niitä käytetään;

e)

’ohjauksen Eurooppalaisella ulottuvuudella’ unionin tason yhteistyötä ja tukea politiikkojen, järjestelmien ja käytäntöjen vahvistamiseksi ohjauksen alalla unionissa;

f)

’tutkinnolla’ arviointi- ja validointiprosessin virallista tulosta, joka saadaan, kun toimivaltainen viranomainen tai elin vahvistaa henkilön tiettyjen vaatimusten mukaisten oppimistulosten saavuttamisen;

g)

’taitojen arvioinnilla’ prosessia tai menetelmää, jota käytetään henkilöiden virallisen oppimisen, epävirallisen oppimisen tai arkioppimisen ympäristöissä hankittujen taitojen arvioimiseen, mittaamiseen ja mahdollisesti kuvailemiseen joko itsearvioinnin tai kolmannen osapuolen sertifioiman arvioinnin tai molempien kautta;

h)

’taitojen itsearvioinnilla’ tarkoitetaan henkilöiden suorittamaa omien taitojen järjestelmällistä pohdintaa suhteessa taitojen vakiintuneeseen kuvailemiseen;

i)

’taitoja koskevalla tiedolla’ sellaisia saatavilla olevia määrällisiä tai laadullisia analyyseja, jotka on tehty olemassa olevista lähteistä kootuista yhdistelmätiedoista koskien taitoja suhteessa työmarkkinoihin ja näitä analyysejä vastaavista opiskelumahdollisuuksista koulutusjärjestelmässä, jotka voivat olla avuksi ohjauksessa ja neuvonnassa, työhönottomenettelyissä sekä koulutusta ja urapolkua koskevissa valinnoissa;

j)

’todennuspalveluilla’ teknisiä prosesseja kuten sähköisiä allekirjoituksia ja verkkosivustojen todentamista, joiden avulla käyttäjät voivat varmentaa tietoja, esimerkiksi henkilöllisyytensä, Europassin avulla;

k)

’teknisellä yhteentoimivuudella’ tieto- ja viestintätekniikan järjestelmien kykyä olla vuorovaikutuksessa tiedonjakamisen mahdollistamiseksi, mikä aikaansaadaan kaikkien osapuolten ja tietojen omistajien sopimuksella;

l)

’validoinnilla’ prosessia, jossa toimivaltainen viranomainen tai elin vahvistaa henkilön asiaankuuluvaa vaatimusta vastaan arvioitujen, myös epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen muodossa hankittujen, oppimistulosten saavuttamisen ja joka koostuu neljästä toisistaan erillisestä vaiheesta: kartoittaminen, dokumentointi, arviointi ja arvioinnin tulosten merkitseminen todistusasiakirjaan tapauksen mukaan joko kokonaisen tutkinnon, opintosuoritusten tai tutkinnon osan sertifioinnin muodossa ja kansallisten olosuhteiden mukaisesti;

m)

’avoimilla standardeilla’ teknisiä standardeja, jotka on laadittu yhteistyöprosessissa ja julkaistu kenen tahansa asianosaisen vapaasti käytettäviksi;

n)

’verkkoalustalla’ verkkopohjaista sovellusta, joka tarjoaa loppukäyttäjille tietoa ja välineitä sekä mahdollisuuden suorittaa tiettyjä tehtäviä verkossa;

o)

’henkilötiedoilla’ tunnistettuun tai tunnistettavissa olevaan luonnolliseen henkilöön liittyviä tietoja.

a)

dokumentoidaan ja kuvaillaan henkilökohtaisia tietoja erilaisissa muodoissa, mukaan lukien ansioluettelon (CV) mallit;

b)

dokumentoidaan ja kuvaillaan työ- ja oppimiskokemusten, myös liikkuvuuden ja vapaaehtoistyön, kautta hankittuja taitoja ja tutkintoja;

c)

arvioidaan ja itsearvioidaan taitoja;

d)

dokumentoidaan tutkintojen oppimistuloksia, mukaan lukien 5 artiklassa tarkoitetut Europass-liiteasiakirjojen mallit.

a)

oppimismahdollisuudet;

b)

tutkinnot ja tutkintojen viitekehykset tai -järjestelmät;

c)

epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen validointimahdollisuudet;

d)

tunnustamiskäytännöt ja asiaankuuluva lainsäädäntö eri maissa, mukaan lukien kolmannet maat;

e)

palvelut, jotka tarjoavat oppimiseen liittyvää kansainvälistä liikkuvuutta ja uranhallintaa koskevaa ohjausta;

f)

asiaankuuluvien unionin tason toimien ja virastojen toimivaltaansa kuuluvilla aloilla tuottama taitoja koskeva tieto;

g)

taitoja ja tutkintoja koskevat tiedot, joilla voisi olla merkitystä unioniin saapuvien tai siellä asuvien kolmannen maan kansalaisten tarpeiden kannalta heidän kotoutumisensa tukemiseksi.

a)

varmistaa 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen unionin tason tietojen tai tällaisiin saatavilla oleviin tietoihin johtavien linkkien saatavuuden ja korkean laadun;

b)

kehittää, testaa ja tarvittaessa päivittää Europass-verkkoalustaa, avoimet standardit mukaan luettuna, käyttäjien tarpeiden ja teknologisen kehityksen sekä työmarkkinoiden ja koulutustarjonnan muutosten mukaisesti;

c)

seuraa ja hyödyntää uusinta teknologista kehitystä, jonka avulla voidaan parantaa ikääntyneiden ja vammaisten henkilöiden mahdollisuuksia käyttää Europassia;

d)

varmistaa, että kaikki Europass-verkkoalustan, myös avointen standardien, kehittäminen tai päivittäminen tukee tietojen yhdenmukaisuutta ja tuo selkeää lisäarvoa;

e)

varmistaa, että kaikki verkkopohjaiset välineet, erityisesti arviointi- ja itsearviointivälineet, ovat kaikilta osin testattuja ja laatuvarmennettuja; ja

f)

varmistaa käyttäjien tarpeiden mukaisesti Europass-verkkoalustan laadun ja seuraa sen tehokkuutta, myös verkkopohjaisten välineiden osalta.

a)

varmistaa jäsenvaltioiden aktiivisen osallistumisen ja osallisuuden strategiseen suunnitteluun, mukaan luettuna strategisten tavoitteiden asettaminen ja ohjaus, laadunvarmistus ja rahoitus, ja ottaa asianmukaisesti huomioon niiden kannat;

b)

varmistaa jäsenvaltioiden aktiivisen osallistumisen ja osallisuuden Europass-verkkoalustan, myös avointen standardien, kehittämiseen, testaukseen, päivittämiseen ja arviointiin, ja ottaa asianmukaisesti huomioon niiden kannat;

c)

varmistaa, että asiaankuuluvat sidosryhmät osallistuvat unionin tasolla tämän päätöksen täytäntöönpanoon ja arviointiin;

d)

järjestää oppimistoimintoja ja parhaiden käytäntöjen vaihtoa jäsenvaltioiden välillä ja tarvittaessa mahdollistaa vertaisneuvontaa jäsenvaltioiden pyynnöstä; ja

e)

varmistaa, että unionin tasolla toteutetaan tehokkaita ja asianmukaisia edistämis-, ohjaus- ja tiedotustoimia asiaankuuluvien käyttäjien ja sidosryhmien, myös vammaisten henkilöiden, saavuttamiseksi.

a)

koordinoitava Europassin verkkopohjaisten välineiden täytäntöönpanoon liittyviä toimia;

b)

edistettävä Europassin käyttöä ja lisättävä niiden tunnettuutta ja näkyvyyttä;

c)

edistettävä palveluja, jotka tarjoavat ohjausta oppimiseen liittyvän kansainvälisen liikkuvuuden ja uranhallinnan alalla, tarvittaessa myös yksilöopastuksen palveluja, ja tarjottava niistä tietoja;

d)

asetettava tietoa oppimismahdollisuuksista, tutkinnoista ja tunnustamiskäytännöistä saataville Europass-verkkoalustalla, myös asiaankuuluville kansallisille verkkosivustoille johtavien linkkien kautta;

e)

saatava niiden vastuulle kuuluviin toimiin mukaan sidosryhmiä kaikilta asiaankuuluvilta aloilta ja edistettävä julkisten ja yksityisten sidosryhmien välistä yhteistyötä näissä toimissa.