14.2.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 41/1

(1)

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 tavoitteena on saaliiden poisheittämisen lopettaminen asteittain kaikissa unionin kalastuksissa ottamalla käyttöön purkamisvelvoite, joka koskee saalisrajoitusten alaisten lajien saaliita.

(2)

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti purkamisvelvoitetta sovelletaan lohen kalastukseen 1 päivästä tammikuuta 2015.

(3)

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 6 kohdan mukaan komissio voi kyseisen asetuksen 9 artiklan nojalla laadittujen monivuotisten suunnitelmien puuttuessa hyväksyä poisheittämissuunnitelman, jossa täsmennetään purkamisvelvoitteen täytäntöönpanon yksityiskohdat, ensin kolmen vuoden ajanjaksoksi, jota voidaan vielä jatkaa toisella kolmen vuoden jaksolla. Poisheittämissuunnitelmat hyväksytään yhteisten suositusten perusteella, joita jäsenvaltiot ovat laatineet kuultuaan asianomaisia neuvoa-antavia toimikuntia.

(4)

Komission delegoidulla asetuksella (EU) N:o 1396/2014 (2) vahvistettiin Itämeren lohta, silakkaa, kilohailia ja turskaa koskeva poisheittämissuunnitelma. Poisheittämissuunnitelmaan muun muassa sisältyy poikkeus purkamisvelvoitteesta turskalla ja lohella, koska kyseisten lajien osalta on näyttöä korkeasta eloonjäämisasteesta kuten asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 4 kohdan b alakohdassa edellytetään. Delegoidun asetuksen (EU) N:o 1396/2014 voimassaolo päättyy 31 päivänä joulukuuta 2017.

(5)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2016/1139 (3) vahvistetaan tiettyjä Itämeren turskan, silakan ja kilohailin kalastuksia koskeva monivuotinen suunnitelma. Kyseinen monivuotinen suunnitelma ei koske lohikantoja eikä niiden kalastuksia Itämerellä.

(6)

Koska lohikantoihin ja Itämeren lohikannan kalastuksiin sovellettavaa monivuotista suunnitelmaa ei ole, purkamisvelvoitteen täytäntöönpanon yksityiskohdat asetuksen (EU) N:o 1396/2014 voimassaolon päättymisen jälkeen on hyväksyttävä uuden, jäsenvaltioiden toimittamaan yhteiseen suositukseen perustuvan poisheittämissuunnitelman yhteydessä.

(7)

Latvialla, Liettualla, Puolalla, Ruotsilla, Saksalla, Suomella, Tanskalla ja Virolla on välitön kalastuksenhoitoetu Itämerellä. Itämeren neuvoa-antavaa toimikuntaa kuultuaan kyseiset jäsenvaltiot toimittivat komissiolle yhteisen suosituksen (4)31 päivänä toukokuuta 2017. Asiaankuuluvilta tieteellisiltä elimiltä saatiin tieteellinen lausunto.

(8)

Yhteisessä suosituksessa esitetään, että loukuilla, rysillä, merroilla ja pauneteilla pyydettyyn loheen sovellettavaa, delegoidussa asetuksessa (EU) N:o 1396/2014 säädettyä poikkeusta purkamisvelvoitteesta olisi sovellettava edelleen 31 päivän joulukuuta 2017 jälkeen.

(9)

Yhteinen suositus perustuu Itämeren kalastusfoorumin (BALTFISH) toimittamaan ja tieteellis-teknis-taloudellisen kalastuskomitean (STECF) arvioimaan tieteelliseen näyttöön korkeasta eloonjäämisasteesta. STECF päätteli, että koska tällaisten pyydysten toimintaperiaatteena on kalojen joutuminen seisovan pyydyksen sisään toisin kuin esimerkiksi pussiverkkojen tai koukkujen yhteydessä, voidaan kohtuudella olettaa, että kuolevuus on näiden pyydysten osalta alhainen.

(10)

Yhteisessä suosituksessa esitetyt toimenpiteet ovat asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 6 kohdan mukaiset, ja näin ollen ne olisi asetuksen (EU) N:o 1380/2013 18 artiklan 3 kohdan nojalla sisällytettävä tähän asetukseen.

(11)

Koska asetuksen (EU) N:o 1396/2014 voimassaolo päättyy 31 päivänä joulukuuta 2017, tätä asetusta olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2018,

1)

’Itämerellä’ ICES-alueita III b, III c ja III d, kuten Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 218/2009 (5) liitteessä III määritellään.

14.2.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 41/4

(1)

Unionin on varmistettava, että sen rahoitusjärjestelmän ja sisämarkkinoiden eheyttä ja moitteetonta toimintaa suojataan tehokkaasti rahanpesulta ja terrorismin rahoitukselta. Sen vuoksi direktiivissä (EU) 2015/849 säädetään, että komissio yksilöi ne suuririskiset kolmannet maat, joiden rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntajärjestelmissä on strategisia puutteita, jotka aiheuttavat merkittävän uhan unionin rahoitusjärjestelmälle.

(2)

Komission olisi tarvittaessa tarkistettava delegoituun asetukseen (EU) 2016/1675 (2) sisältyvää luetteloa suuririskisistä kolmansista maista sen mukaan, miten kyseiset maat ovat edistyneet rahanpesun ja terrorismin torjuntajärjestelmissään olevien strategisten puutteiden korjaamisessa. Komission olisi otettava arvioinneissaan huomioon kansainvälisiltä järjestöiltä ja arvovaltaisilta tahoilta, kuten rahanpesun ja terrorismin rahoittamisen vastaiselta toimintaryhmältä (FATF), saadut uudet tiedot. Näiden tietojen perusteella komission olisi myös yksilöitävä uusia suuririskisiä kolmansia maita, joiden rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntajärjestelmissä on strategisia puutteita.

(3)

Direktiivissä (EU) 2015/849 vahvistettujen kriteerien mukaisesti komissio on ottanut direktiivin 9 artiklan 4 kohtaa noudattaen huomioon uusimmat saatavilla olevat tiedot, erityisesti FATF:n viimeaikaiset julkilausumat, sen asiakirjan ”Improving Global AML/CFT Compliance: on-going process” ja sen alaisuudessa toimivan kansainvälisen yhteistyön tarkasteluryhmän raportit, joissa käsitellään yksittäisten kolmansien maiden aiheuttamia riskejä.

(4)

FATF on yksilöinyt Sri Lankan, Trinidad ja Tobagon sekä Tunisian maiksi, joiden rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjunnassa olevat strategiset puutteet ovat riski kansainväliselle rahoitusjärjestelmälle ja jotka ovat sen vuoksi laatineet toimintasuunnitelman FATF:n kanssa.

(5)

Komissio katsoo kansainvälisen rahoitusjärjestelmän voimakkaan yhdentymisen, markkinatoimijoiden läheisten yhteyksien, unioniin tai unionista suuntautuvien rajatylittävien liiketoimien suuren määrän sekä markkinoiden avoimuusasteen vuoksi, että rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaan liittyvä uhka, joka kohdistuu kansainväliseen rahoitusjärjestelmään, on uhka myös unionin rahoitusjärjestelmälle.

(6)

Viimeisimpien asian kannalta merkityksellisten tietojen perusteella komissio päätyi analyysissään siihen, että Sri Lanka, Trinidad ja Tobago sekä Tunisia olisi direktiivin (EU) 2015/849 9 artiklassa vahvistettujen kriteerien mukaisesti katsottava kolmansiksi maiksi, joiden rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntajärjestelmissä olevat strategiset puutteet ovat merkittävä uhka unionin rahoitusjärjestelmälle. Nämä maat ovat kuitenkin antaneet kirjallisen korkean tason poliittisen sitoumuksen havaittujen puutteiden korjaamisesta ja laatineet FATF:n kanssa toimintasuunnitelman, jonka avulla voidaan täyttää direktiivissä (EU) 2015/849 vahvistetut vaatimukset. Komissio aikoo arvioida kyseisten maiden asemaa uudelleen kyseisen sitoumuksen täytäntöönpanon pohjalta.

(7)

Sen vuoksi delegoitua asetusta (EU) 2016/1675 olisi muutettava,

14.2.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 41/6

(1)

Ainetta 2,2-bis(4-hydroksifenyyli)propaani (CAS-nro 0000080-05-7), joka tunnetaan yleisesti nimellä bisfenoli A, jäljempänä ’BPA’, käytetään valmistettaessa tiettyjä elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuvia materiaaleja ja tarvikkeita, kuten lakoissa ja pinnoitteissa käytettäviä polykarbonaattimuoveja ja epoksihartseja. Elintarvikkeeseen voi kulkeutua BPA:ta materiaalista tai tarvikkeesta, jonka kanssa se on kosketuksessa, mikä aiheuttaa näiden elintarvikkeiden kuluttajille BPA-altistusta.

(2)

BPA:n käyttö monomeerina muovisten materiaalien ja tarvikkeiden valmistuksessa hyväksyttiin komission asetuksella (EU) N:o 10/2011 (2). Hyväksyntään sovelletaan ainekohtaisen siirtymän raja-arvoa, jäljempänä ’SML-arvo’, joka on 0,6 mg BPA:ta kilogrammassa elintarviketta (mg/kg) ja perustuu elintarvikealan tiedekomitean aikaisemmin tekemään arviointiin (3). Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, on tarkastellut tieteellisiä tietoja ja päivittänyt BPA:ta koskevan lausuntonsa vuosina 2006 (4), 2008 (5), 2010 (6) ja 2011 (7). BPA:n käyttö on ennalta varautumisen periaatteen perusteella kielletty imeväisten polykarbonaattituttipullojen valmistuksessa.

(3)

Julkaistuaan BPA:ta koskevan tieteellisen lausuntonsa vuonna 2011 elintarviketurvallisuusviranomainen totesi, että sen vuonna 2006 antamassa lausunnossa esittämää altistusarviointia olisi päivitettävä uusien tietojen valossa ja että samalla olisi tutkittava myös ravinnon kautta tapahtuvan altistuksen merkityksellisyyttä muiden altistusreittien yhteydessä. Elintarviketurvallisuusviranomainen päätti tehdä BPA:sta täyden uudelleenarvioinnin tuoreimman tieteellisen näytön perusteella. Vuonna 2012 elintarviketurvallisuusviranomainen pyysi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 178/2002 (8) 29 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti elintarvikkeiden kanssa kosketuksiin joutuvia materiaaleja sekä entsyymejä, aromiaineita ja jalostuksen apuaineita käsittelevää tiedelautakuntaansa antamaan tieteellisen lausunnon elintarvikkeissa esiintyvään BPA:han liittyvistä kansanterveysriskeistä.

(4)

Elintarviketurvallisuusviranomainen antoi 11 päivänä joulukuuta 2014 lausunnon (9) tarkasteltuaan kaikkia käytettävissä olevia tietoja ja vuosina 2006–2012 julkaistuja tieteellisiä tutkimuksia sekä joitakin vuodelta 2013 saatavilla olevia tutkimuksia. Lausunnossaan elintarviketurvallisuusviranomainen totesi kahden sukupolven hiiritutkimuksessa muutoksia munuaisen suhteellisessa keskipainossa, jota tarkasteltiin kriittisenä tutkittavana ominaisuutena, ja määritti viiteannoksen alemman luottamusvälin (BMDL10) arvoksi 8 960 μg painokiloa kohti päivässä. Se pystyi uusia toksikokineettisiä tietoja soveltamalla tekemään tarkemman ainekohtaisen ekstrapolaation eläimiä koskevista tiedoista ihmisiin ja vahvisti ihmisiä koskevaksi ekvivalenttiannokseksi (HED) 609 μg painokiloa kohti päivässä. HED-arvoa käytettiin vertailuarvona vahvistettaessa BPA:lle terveyteen perustuva ohjearvo.

(5)

Vahvistaessaan tämän terveyteen perustuvan ohjearvon elintarviketurvallisuusviranomainen sovelsi lajienvälisiin eroihin epävarmuustekijää 2,5 ja lajiensisäisiin eroihin epävarmuustekijää 10. Lisäksi se käytti kerrointa 6, jotta otettaisiin huomioon epävarmuudet, jotka liittyvät BPA:n mahdollisiin terveysvaikutuksiin, jotka kohdistuvat maitorauhaseen sekä lisääntymis-, metaboliseen, neurobehavioraaliseen ja immuunijärjestelmään. Tämän tuloksena sovellettiin epävarmuustekijää 150 ja vahvistettiin sen perusteella uudeksi siedettäväksi päiväsaanniksi (TDI) 4 μg/kg painokiloa kohti päivässä. Elintarviketurvallisuusviranomainen kuitenkin luokitteli TDI-arvon tilapäiseksi, kunnes saadaan tulokset jyrsijöillä tehtävästä BPA:n pitkäaikaistoksisuustutkimuksesta, joka on meneillään Yhdysvaltain elintarvike- ja lääkeviraston kansallisen toksikologiaohjelman (NTP/FDA) yhteydessä.

(6)

Elintarviketurvallisuusviranomainen totesi, että ravinnon kautta tapahtuva BPA-altistus jää alle tilapäisen TDI-arvon ja päätteli, etteivät arvioidut altistustasot aiheuta huolta terveyden kannalta. Elintarviketurvallisuusviranomainen arvioi 11 päivänä joulukuuta 2014 antamassaan lausunnossa ravinnon kautta tapahtuvan altistuksen lisäksi myös muita kuin ravintoon liittyviä altistuslähteitä. Muita kuin ravintoon liittyviä altistuslähteitä ovat esimerkiksi ilma, nielty pöly ja ihoaltistus, joka johtuu kosketuksesta lämpöpaperiin ja kosmeettisiin valmisteisiin. Lautakunta päätteli, että keskeiset arviot ravinnosta ja muista lähteistä peräisin olevan BPA-altistuksen kokonaistasosta eniten altistuvissa ryhmissä, joita ovat imeväiset, lapset ja nuoret, osoittavat altistuksen jäävän alle tilapäisen TDI-arvon ja BPA:han liittyvän terveysriskin olevan arvioiduilla kokonaisaltistustasoilla pieni.

(7)

Muovisiin materiaaleihin ja tarvikkeisiin nykyisin sovellettavaa SML-arvoa olisi elintarviketurvallisuusviranomaisen vuonna 2014 antaman lausunnon perusteella päivitettävä, jotta otettaisiin huomioon uusi tilapäinen TDI-arvo. SML-arvoa vahvistettaessa käytetään tavanmukaista altistusarviota, jonka mukaan 60 kilogrammaa painava henkilö nauttii päivittäin yhden kilogramman elintarvikkeita ja että kaikki altistus on peräisin elintarvikepakkausmateriaaleista. Asetuksen (EY) N:o 1935/2004 5 artiklan 1 kohdan e alakohdassa todetaan, että tiettyjen ainesosien siirtymistä elintarvikkeeseen tai sen pinnalle koskevissa ainekohtaisissa siirtymäraja-arvoissa olisi otettava asianmukaisesti huomioon mahdolliset muut lähteet, joiden kautta näille ainesosille voi altistua. Elintarviketurvallisuusviranomainen totesi, että muista lähteistä kuin ravinnosta peräisin oleva BPA-altistus saattaa muodostaa merkittävän osan kokonaisaltistuksesta eräissä väestöryhmissä ja että muiden lähteiden kuin ravinnon lisäksi tölkittämättömien lihan ja lihavalmisteiden havaittiin olevan merkittävä lähde monien väestöryhmien BPA-altistumiselle. Tällaisissa tapauksissa, joissa muut lähteet kuin elintarvikepakkausmateriaalit saattavat muodostaa merkittävän osan mahdollisesta kokonaisaltistuksesta jollekin aineelle, elintarvikepakkausmateriaaleille ei ole aiheellista asettaa täyttä TDI-arvoa vaan olisi käytettävä pienempää arvoa.

(8)

Kun otetaan huomioon elintarvikepakkausmateriaaleihin sovellettavien korjauskertoimien käytössä sovellettavat tavanomaiset olettamukset, kuten se, ettei kokonaisaltistus ylitä tilapäistä TDI-arvoa ja tilapäisen TDI-arvon määrittämisessä käytettävä epävarmuustekijä 150 samoin kuin tiedot elintarviketurvallisuusviranomaisen lausunnossa muista lähteistä kuin elintarvikepakkausmateriaaleista peräisin olevasta BPA-altistuksesta, SML-arvon vahvistamisessa olisi asianmukaista soveltaa 20 prosentin korjauskerrointa. Muovisille materiaaleille ja tarvikkeille olisi siksi tilapäisen TDI-arvon, korjauskertoimen ja altistusolettamuksen perusteella vahvistettava SML-arvoksi 0,05 mg BPA:ta elintarvikekiloa kohti (mg/kg), jotta varmistetaan, että BPA-altistus jää tilapäisen TDI-arvon alle eikä vaaranna ihmisten terveyttä.

(9)

Vaikka lausunnon mukainen vahvistettu SML-arvo toimii elintarvikepakkausmateriaaleista peräisin olevan BPA:n aiheuttamien riskien yleisen hallinnan perustana, jäljelle jää vielä epävarmuustekijöitä, jotka yksilöidään lausunnossa. Elintarviketurvallisuusviranomainen totesi vuonna 2016 (10) BPA:n sikiön kehitykseen liittyvää immunotoksisuutta koskevien kahden uuden tutkimuksen osalta, että kyseisissä tutkimuksissa esitetty uusi näyttö antaa lisävahvistusta BPA:n immunotoksisuudesta sikiön kehityksen osalta. Tieteellisen epävarmuuden laajuuden ja mahdollisten haitallisten vaikutusten – erityisesti kehitykseen vaikuttavien – vuoksi olisi toteutettava lisävarotoimia heikommassa asemassa olevien väestöryhmien osalta, etenkin imeväisten ja pikkulasten, joilla kehitykseen kohdistuvat vaikutukset voivat olla peruuttamattomia ja kestää koko eliniän.

(10)

Asetuksen (EY) N:o 178/2002 7 artiklassa tarkoitetun ennalta varautumisen periaatteen mukaan voidaan toteuttaa väliaikaisia toimenpiteitä saatavilla olevien asiaankuuluvien tietojen perusteella, kunnes jatkuvaan epävarmuuteen on saatu selkeyttä kattavampaa riskinarviointia varten; toimenpiteitä tarkastellaan uudelleen kohtuullisen ajan kuluttua.

(11)

Komissiolla on oikeus toteuttaa BPA:n käyttöä koskevia ennalta ehkäiseviä toimenpiteitä tieteellisen epävarmuuden vallitessa sovellettavan ennalta varautumisen periaatteen perusteella, vaikka riskiä – erityisesti ihmisten terveyteen kohdistuvaa – ei olisi vielä täysin osoitettu. Tätä varten BPA:ta ei pitäisi käyttää sellaisten polykarbonaattijuomamukien tai -pullojen valmistuksessa, jotka on tarkoitettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 609/2013 (11) määritellyille imeväisille ja pikkulapsille.

(12)

Paitsi muovisissa elintarvikepakkausmateriaaleissa BPA:ta käytetään laajasti epoksihartseissa, joita käytetään etenkin elintarviketölkkien sisäpintojen lakoissa ja pinnoitteissa. Asetuksen (EY) N:o 1935/2004 5 artiklassa säädettyjä erityistoimenpiteitä on hyväksytty muovisissa materiaaleissa ja tarvikkeissa olevan BPA:n osalta, mutta lakoissa ja pinnoitteissa olevan BPA:n osalta tällaisia toimenpiteitä ei ole hyväksytty unionin tasolla. Mainitun asetuksen 6 artiklan mukaan jäsenvaltiot ovat siksi voineet pitää voimassa tai hyväksyä kansallisia säännöksiä, jotka koskevat lakkojen ja pinnoitteiden sisältämää BPA:ta edellyttäen, että nämä toimenpiteet ovat perussopimusten määräysten mukaisia.

(13)

Kun otetaan huomioon jäsenvaltioiden toisistaan poikkeavat kansalliset toimenpiteet, joita sovelletaan elintarvikepakkausmateriaaleissa olevaan BPA:han ja joista teollisuus kertoo aiheutuvan teknisiä ja käytännön esteitä, elintarviketurvallisuusviranomaisen vuonna 2014 antamassaan lausunnossa toteama tölkitetyistä elintarvikkeista peräisin olevan altistuksen osuus ravinnon kautta tapahtuvasta BPA-altistuksesta sekä BPA:n laajamittainen käyttö epoksihartseissa, joita käytetään elintarviketölkkien käsittelyyn käytettävissä lakoissa ja pinnoitteissa, on aiheellista vahvistaa rajoituksia myös lakoissa ja pinnoitteissa käytettävälle BPA:lle.

(14)

Muovisista materiaaleista ja tarvikkeista peräisin olevaa BPA-altistusta koskeva olettamus pätee myös lakkoihin ja pinnoitteisiin. Jotta varmistettaisiin sisämarkkinoiden tehokas toiminta ja korkeatasoinen suoja ihmisten terveydelle, muovisista materiaaleista ja tarvikkeista peräisin olevalle BPA:lle vahvistettua SML-arvoa olisi sovellettava myös materiaalien ja tarvikkeiden käsittelyssä käytettäviin lakkoihin ja pinnoitteisiin, kun kyseisen lakan tai pinnoitteen valmistuksessa on käytetty BPA:ta. Koska BPA:ta saa käyttää imeväisille ja pikkulapsille tarkoitettujen elintarvikkeiden pakkauksissa, BPA:ta ei saisi siirtyä lakoista ja pinnoitteista, joita käytetään sellaisten materiaalien tai tarvikkeiden käsittelyssä, jotka joutuvat kosketukseen asetuksessa (EU) N:o 609/2013 tarkoitettujen erityisesti imeväisille ja pikkulapsille tarkoitettujen elintarvikkeiden kanssa, joita ovat äidinmaidonkorvikkeet ja vieroitusvalmisteet, viljapohjaiset valmisruoat, lastenruoat, erityisiin lääkinnällisiin tarkoituksiin tarkoitetut elintarvikkeet, jotka on kehitetty imeväisten ja pikkulasten ravitsemuksellisten tarpeiden tyydyttämiseksi, tai erityisesti pikkulapsille tarkoitetut maitopohjaiset juomat ja vastaavat tuotteet.

(15)

Lakkoja ja pinnoitteita koskevan rajoituksen vahvistamisen yhteydessä on lisäksi tarpeen määrittää säännöt, joiden avulla kyseisten rajoitusten noudattaminen varmennetaan. Erityisesti olisi vahvistettava säännöt siirtymätestausta ja siirtymätestien tulosten ilmoittamista varten. Sen vuoksi on aiheellista vahvistaa tällaiset säännöt, joita sovelletaan tarkastettaessa, että materiaalien ja tarvikkeiden käsittelyssä käytettävät lakat ja pinnoitteet ovat rajoitusten mukaisia, kun näiden lakkojen ja pinnoitteiden valmistuksessa on käytetty BPA:ta.

(16)

Asetuksella (EU) N:o 10/2011 vahvistetaan kattavat puitteet, joilla varmennetaan, että muoviset elintarvikepakkausmateriaalit ovat määriteltyjen rajoitusten mukaisia, ja jotka sisältävät siirtymätestien tulosten ilmoittamista koskevat säännöt. Koska materiaalien ja tarvikkeiden käsittelyssä käytettävillä lakoilla ja pinnoitteilla ei ole sellaisia erityisiä ominaisuuksia, joiden vuoksi olisi vahvistettava erilaisia tai tarkempia säännöksiä, on asianmukaista laajentaa asetuksessa (EU) N:o 10/2011 vahvistetut säännöt koskemaan myös sen varmentamista, että materiaalien ja tarvikkeiden käsittelyssä käytettävät lakat ja pinnoitteet ovat vahvistettujen rajoitusten mukaisia.

(17)

Asetuksen (EY) N:o 1935/2004 16 artiklan 1 kohdan mukaan erityisten toimenpiteiden piiriin kuuluviin materiaaleihin ja tarvikkeisiin on liitettävä kirjallinen vaatimustenmukaisuusilmoitus, jossa todetaan niiden olevan niihin sovellettavien sääntöjen mukaisia. Lakalla tai pinnoitteella käsitellyn materiaalin tai tarvikkeen valmistamisen yhteydessä vastaavan toimijan olisi laadittava sovellettavien sääntöjen noudattamisesta asiakirja, joka sisällytetään asiakkaiden saataville asetettavaan vaatimustenmukaisuusilmoitukseen. Jotta varmistettaisiin, että tässä ilmoituksessa annetaan riittävästi tietoja vaatimustenmukaisuuden varmentamiseen, on aiheellista täsmentää, mitkä tiedot ilmoitukseen on sisällytettävä. Toimivaltaisten viranomaisten olisi lisäksi pystyttävä varmentamaan, että sovellettavia sääntöjä on noudatettu. Alan toimijat olisi siksi velvoitettava asettamaan toimivaltaisten viranomaisten saataville asianmukaiset asiakirjat, joilla todistetaan vaatimustenmukaisuusilmoituksen sisältö.

(18)

Jotta alan toimijoilla olisi riittävästi aikaa mukauttaa valmistusprosessejaan vahvistettujen rajoitusten noudattamiseksi ja jotta kevennettäisiin tällaisen mukautuksen mahdollisesti aiheuttamaa hallinnollista ja taloudellista rasitetta, on aiheellista lykätä tämän asetuksen soveltamista ja sallia markkinoille ennen tämän asetuksen soveltamispäivää laillisesti saatettujen materiaalien ja tarvikkeiden pitäminen markkinoilla varastojen loppumiseen saakka.

(19)

Sen vuoksi asetusta (EU) N:o 10/2011 olisi muutettava.

(20)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

1.

’ainekohtaisen siirtymän raja-arvolla’ (SML-arvolla) materiaalista tai tarvikkeesta elintarvikkeeseen tai elintarvikesimulanttiin vapautuneen tietyn aineen sallittua enimmäismäärää;

2.

’materiaaleilla ja tarvikkeilla’ materiaaleja tai tarvikkeita, jotka kuuluvat johonkin asetuksen (EY) N:o 1935/2004 1 artiklan 2 kohdassa vahvistettuun luokkaan;

3.

’lakoilla’ tai ’pinnoitteilla’ materiaaleja tai tarvikkeita, jotka koostuvat yhdestä tai useammasta ei-itsekantavasta kerroksesta, jotka on valmistettu käyttämällä 2,2-bis(4-hydroksifenyyli)propaania, jäljempänä ’BPA’, ja joita käytetään materiaalin tai tarvikkeen käsittelyssä tarkoituksena antaa sille erityisiä ominaisuuksia tai parantaa sen teknistä suorituskykyä.

14.2.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 41/13

(1)

Komissio on tutkinut suojatun alkuperänimityksen ”Pla i Llevant” eritelmän muutoksen hyväksymistä koskevan pyynnön, jonka Espanja on esittänyt asetuksen (EU) N:o 1308/2013 105 artiklan mukaisesti.

(2)

Komissio on julkaissut eritelmän muutoksen hyväksymispyynnön asetuksen (EU) N:o 1308/2013 (2) 97 artiklan 3 kohdan mukaisesti Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(3)

Komissiolle ei ole toimitettu vastaväitteitä asetuksen (EU) N:o 1308/2013 98 artiklan mukaisesti.

(4)

Tämän vuoksi eritelmän muutos olisi hyväksyttävä asetuksen (EU) N:o 1308/2013 99 artiklan mukaisesti.

(5)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn komitean lausunnon mukaiset,

14.2.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 41/14

(1)

Komissio on asetuksen (EU) N:o 1308/2013 97 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti tarkastellut Alankomaiden toimittamaa hakemusta nimityksen ”Mergelland” rekisteröimiseksi ja julkaissut sen jälkeen hakemuksen Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (2).

(2)

Komissiolle ei ole toimitettu vastaväitteitä asetuksen (EU) N:o 1308/2013 98 artiklan mukaisesti.

(3)

Nimitys ”Mergelland” olisi asetuksen (EU) N:o 1308/2013 99 artiklan mukaisesti suojattava ja merkittävä kyseisen asetuksen 104 artiklassa tarkoitettuun rekisteriin.

(4)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn komitean lausunnon mukaiset,