ISSN 1977-0812

Euroopan unionin

virallinen lehti

L 32

European flag  

Suomenkielinen laitos

Lainsäädäntö

61. vuosikerta
6. helmikuu 2018


Sisältö

 

II   Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

Sivu

 

 

ASETUKSET

 

*

Komission delegoitu asetus (EU) 2018/171, annettu 19 päivänä lokakuuta 2017, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 täydentämisestä erääntyneen luottovelvoitteen merkittävyyden arvioimiseksi asetettavaa kynnysarvoa koskevilla teknisillä sääntelystandardeilla ( 1 )

1

 

*

Komission delegoitu asetus (EU) 2018/172, annettu 28 päivänä marraskuuta 2017, vaarallisten kemikaalien viennistä ja tuonnista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 649/2012 liitteiden I ja V muuttamisesta ( 1 )

6

 

*

Komission delegoitu asetus (EU) 2018/173, annettu 29 päivänä marraskuuta 2017, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/936 muuttamisesta kyseisen asetuksen liitteessä I lueteltujen yhdistetyn nimikkeistön koodien saattamiseksi ajan tasalle

12

 

*

Komission asetus (EU) 2018/174, annettu 2 päivänä helmikuuta 2018, yhteisön tulo- ja elinolotilastoista (EU-SILC) annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1177/2003 täytäntöönpanosta sukupolvelta toiselle siirtyvää huono-osaisuutta, kotitalouden kokoonpanoa ja tulojen kehitystä koskevien vuoden 2019 toissijaisten tavoitemuuttujien luettelon osalta ( 1 )

35

 

*

Komission asetus (EU) 2018/175, annettu 2 päivänä helmikuuta 2018, tislattujen alkoholijuomien määritelmistä, kuvauksesta, esittelystä, merkinnöistä ja maantieteellisten merkintöjen suojaamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 110/2008 liitteen II muuttamisesta

48

 

 

PÄÄTÖKSET

 

*

Neuvoston päätös (EU) 2018/176, annettu 29 päivänä tammikuuta 2018, ETA:n sekakomiteassa Euroopan unionin puolesta esitettävästä kannasta ETA-sopimuksen liitteen XIII (Liikenne) muuttamiseen

50

 

 

SUOSITUKSET

 

*

Komission suositus (EU) 2018/177, annettu 2 päivänä helmikuuta 2018, toimista kaasun toimitusvarmuuden turvaamiseksi annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1938 13 artiklan mukaisen yhteisvastuumekanismin soveltamista koskeviin jäsenvaltioiden välisiin teknisiin, oikeudellisiin ja rahoitukseen liittyviin järjestelyihin sisällytettävistä seikoista

52

 


 

(1)   ETA:n kannalta merkityksellinen teksti.

FI

Säädökset, joiden otsikot on painettu laihalla kirjasintyypillä, ovat maatalouspolitiikan alaan kuuluvia juoksevien asioiden hoitoon liityviä säädöksiä, joiden voimassaoloaika on yleensä rajoitettu.

Kaikkien muiden säädösten otsikot on painettu lihavalla kirjasintyypillä ja merkitty tähdellä.


II Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

ASETUKSET

6.2.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 32/1


KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) 2018/171,

annettu 19 päivänä lokakuuta 2017,

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 täydentämisestä erääntyneen luottovelvoitteen merkittävyyden arvioimiseksi asetettavaa kynnysarvoa koskevilla teknisillä sääntelystandardeilla

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta 26 päivänä kesäkuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 (1) ja erityisesti sen 178 artiklan 6 kohdan kolmannen alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Koska markkinaolosuhteet ja taloudellinen toimintaympäristö ovat saman lainkäyttöalueen sisällä samankaltaiset, toimivaltaisten viranomaisten olisi asetettava kaikille lainkäyttöalueensa laitoksille yhteinen kynnysarvo asetuksen (EU) N:o 575/2013 178 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua erääntyneen luottovelvoitteen merkittävyyden arviointia varten. Tällaisen kynnysarvon, jonka olisi pysyttävä johdonmukaisena ajan kuluessa, lisäetuna on, että saman lainkäyttöalueen laitosten pääomavaatimukset ovat helpommin vertailtavissa.

(2)

Toisaalta määrä, joka voidaan katsoa merkittäväksi, riippuu koko luottovelvoitteen tasosta. Toisaalta taas laitoksilla on tapana katsoa kaikki tietyn tason alittavat määrät vähäisiksi riippumatta niiden suhteesta koko luottovelvoitteeseen. Tämän vuoksi kynnysarvon olisi koostuttava kahdesta osasta, jotka ovat absoluuttinen osa (absoluuttinen määrä) ja suhteellinen osa (erääntyneen määrän prosenttiosuus koko luottovelvoitteesta). Tämän seurauksena erääntynyt luottovelvoite olisi katsottava merkittäväksi, kun molemmat – absoluuttisena määränä ja prosenttiosuutena ilmaistut – rajat ylittyvät.

(3)

Eri velallisten tulojen ja luottovelvoitteiden määrien keskimäärät eroavat huomattavasti toisistaan. Tämän vuoksi kynnysarvot olisi eroteltava toisistaan vastaavasti siten, että vähittäisvastuiden ja muiden saamisten kynnysarvojen absoluuttiset osat ovat erilliset.

(4)

Kynnysarvot olisi mukautettava kunkin lainkäyttöalueen paikallisiin ominaispiirteisiin. Koska taloudellisissa toimintaympäristöissä on eroja, esimerkiksi lainkäyttöalueiden hintatasot ovat erilaiset, kynnysarvon absoluuttinen osa voi vaihdella eri lainkäyttöalueilla. Tällaiset erot ovat harvoin perusteltuja suhteellisessa osuudessa. Tämän vuoksi suhteellisen osan pitäisi periaatteessa olla sama kaikilla lainkäyttöalueilla, kun taas absoluuttisessa osassa voidaan sallia jonkin verran joustoa. Tämän ansiosta toimivaltaiset viranomaiset voivat asettaa kynnysarvon asianmukaiselle tasolle määritettyyn enimmäismäärään saakka, kun otetaan huomioon lainkäyttöalueiden erityisolosuhteet.

(5)

Vaikka kynnysarvon määrittämisen edellytykset unionin eri lainkäyttöalueilla olisi yhdenmukaistettava, eri lainkäyttöalueilla sovellettavien kynnysarvojen tasoissa olisi edelleen sallittava tietyt erot, jotka vastaavat asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten kansallisten markkinoiden erityispiirteiden mukaan kohtuullisiksi katsomia erilaisia riskin tasoja. Kynnysarvojen asianmukaisesta tasosta saattaa tämän vuoksi olla syytä keskustella eri valvontakollegioissa.

(6)

Kynnysarvolla voi olla huomattava vaikutus lainkäyttöalueen kaikkien laitosten pääomavaatimusten ja odotettujen tappioiden laskentaan riippumatta tässä laskennassa käytetystä menetelmästä. Tästä syystä toimivaltaisten viranomaisten olisi kynnysarvoa määrittäessään otettava huomioon useita tekijöitä, myös vähittäisvastuiden erityiset riskiominaisuudet. Vähittäisvastuiden ja muiden saamisten erityisiä riskiominaisuuksia olisi tarkasteltava erikseen.

(7)

Myös yli rajojen toimivien laitosten on mahdollisesti sovellettava tietyn lainkäyttöalueen toimivaltaisen viranomaisen määrittämää kynnysarvoa. Toisen lainkäyttöalueen toimivaltaisen viranomaisen asettama kynnysarvon taso voi tämän vuoksi olla tärkeä tekijä, kun toimivaltainen viranomainen arvioi, onko tietyn kynnysarvon osoittama riskin taso kohtuullinen. Tämän vuoksi toimivaltaisten viranomaisten määrittämien kynnysarvojen olisi oltava läpinäkyviä ja ne olisi ilmoitettava Euroopan pankkiviranomaiselle (EPV) julkistamista varten.

(8)

Toimivaltaisten viranomaisten olisi asetettava kynnysarvo tasolle, joka vastaa niiden kohtuulliseksi katsomaa riskin tasoa. Koska tämä taso riippuu tavasta, jolla kynnysarvoa sovelletaan maksukyvyttömyyden toteamisprosessissa, toimivaltaisten viranomaisten on tarpeen tehdä kynnysarvoa asettaessaan tiettyjä olettamuksia siitä, miten lasketaan ne määrät ja osuudet, joita verrataan kynnysarvon absoluuttiseen ja suhteellisen osaan ja missä vaiheessa maksukyvyttömyyden toteamisprosessia kynnysarvoa sovelletaan. Tässä tilanteessa kynnysarvo olisi asetettava siten, että laitokset voivat tunnistaa ne velalliset, jotka aiheuttavat huomattavan suuren riskin osittaisten tai epäsäännöllisten, mutta järjestelmällisesti myöhässä olevien maksujen vuoksi, ja todeta merkittävän erääntyneen luottovelvoitteen ajoissa.

(9)

Erääntyneen luottovelvoitteen merkittävyys kuuluu asetuksen (EU) N:o 575/2013 178 artiklan 1 kohdan b alakohdassa esitettyyn maksukyvyttömyyden määritelmään. Kyseisen määritelmän muuttaminen johtaa sisäisten luottoluokitusten menetelmää (IRB-menetelmää) käyttäville laitoksille merkittäviin muutoksiin luottoluokitteluissa, joita käytetään omia varoja koskevien vaatimusten laskemisessa luottoriskiä varten. Tämän vuoksi toimivaltaisen viranomaisen ei pitäisi muuttaa kynnysarvoa, ellei se ole riittämätön markkinaolosuhteiden tai taloudellisen toimintaympäristön muutosten vuoksi ja johda huomattaviin maksukyvyttömyyden tunnistamisprosessin vääristymiin.

(10)

Toimivaltaisten viranomaisten olisi sallittava kynnysarvojen soveltamisen lykkääminen laitoksille, joiden edellytetään tekevän merkittäviä muutoksia IRB-malleihinsa, ja laitoksille, joille tällaisten kynnysarvojen täytäntöönpano on työlästä, koska niiden aikaisempi erääntyneen luottovelvoitteen merkittävyyden määrittelytapa poikkeaa huomattavasti kyseisistä kynnysarvoista. Lisäksi sellaisten laitosten, jotka käyttävät IRB-mallia, mutta soveltavat osaan saamisistaan standardimenetelmää asetuksen (EU) N:o 575/2013 148 tai 150 artiklan nojalla, kaikkien saamisten uusien kynnysarvojen ensimmäisen käyttöönottopäivän olisi oltava sama. Jotta kuitenkin voitaisiin estää liialliset viiveet kynnysarvojen soveltamisessa kaikkialla unionissa, tällaisia pidempiä ajanjaksoja olisi rajoitettava.

(11)

Toimivaltaisilla viranomaisilla olisi oltava riittävästi aikaa tehdä kattava analyysi, jota tarvitaan kynnysarvon asettamiseksi kohtuulliselle tasolle.

(12)

Tämä asetus perustuu EPV:n komissiolle toimittamaan teknisten säätelystandardien luonnokseen.

(13)

EPV on järjestänyt avoimet julkiset kuulemiset teknisten sääntelystandardien luonnoksesta, johon tämä asetus perustuu, analysoinut teknisiin sääntelystandardeihin mahdollisesti liittyviä kustannuksia ja hyötyjä sekä pyytänyt lausunnon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1093/2010 (2) 37 artiklan mukaisesti perustetulta pankkialan osallisryhmältä,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Vähittäisvastuiden kynnysarvon asettamisen edellytykset

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on asetettava kaikkien lainkäyttöalueensa laitosten vähittäisvastuille yhteinen kynnysarvo.

Toimivaltainen viranomainen voi kuitenkin asettaa erillisen kynnysarvon sellaisten laitosten vähittäisvastuita varten, jotka soveltavat asetuksen (EU) N:o 575/2013 178 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdassa olevaa maksukyvyttömyyden määritelmää yksittäisen luottojärjestelyn tasolla.

2.   Edellä 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu kynnysarvo koostuu absoluuttisesta ja suhteellisesta osasta.

Absoluuttinen osa ilmaistaan kaikkien niiden erääntyneiden määrien summan, jotka velallinen on velkaa laitokselle, laitoksen emoyritykselle tai tytäryritykselle, jäljempänä ’erääntynyt luottovelvoite’, enimmäismääränä. Enimmäismäärä saa olla enintään 100 euroa tai vastaava määrä asianomaisena kansallisena valuuttana.

Suhteellinen osa ilmaistaan prosenttiosuutena, joka vastaa erääntyneen luottovelvoitteen määrää suhteessa kaikkien laitoksen, laitoksen emoyrityksen tai tytäryrityksen kyseisen velallisen taseeseen sisältyvien vastuiden kokonaismäärään oman pääoman ehtoisia sijoituksia lukuun ottamatta. Prosenttiosuus on 0–2,5 prosenttia, ja se on vahvistettava 1 prosentiksi aina kun kyseinen prosenttiosuus vastaa riskin tasoa, jonka toimivaltainen viranomainen katsoo kohtuulliseksi 3 artiklan mukaisesti.

3.   Edellä 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettu kynnysarvo asetetaan 2 kohdassa vahvistettujen edellytysten mukaisesti niin, että ainoana erona on se, että ”erääntynyt luottovelvoite” ja ”kaikkien laitoksen kyseisen velallisen taseeseen sisältyvien vastuiden kokonaismäärä oman pääoman ehtoisia sijoituksia lukuun ottamatta” viittaavat niihin velallisen luottovelvoitteiden määriin, jotka johtuvat laitoksen, laitoksen emoyrityksen tai tytäryrityksen myöntämästä yksittäisestä luottojärjestelystä.

4.   Asettaessaan kynnysarvoa tämän artiklan mukaisesti toimivaltainen viranomainen ottaa huomioon vähittäisvastuiden riskiominaisuudet ja määritelmän, jotka vahvistetaan asetuksen (EU) N:o 575/2013 147 artiklassa pankeille, jotka soveltavat sisäisten luottoluokitusten menetelmää, ja mainitun asetuksen 123 artiklassa laitoksille, jotka soveltavat standardimenetelmää.

5.   Asettaessaan kynnysarvoa tämän artiklan mukaisesti toimivaltainen viranomainen olettaa, että velallinen on maksukyvytön, kun kynnysarvon sekä absoluuttisena että suhteellisena osana ilmoitettu raja ylittyvät joko 90 peräkkäistä päivää tai 180 peräkkäistä päivää silloin kun kaikki erääntyneen luottovelvoitteen laskemiseen sisältyvät saamiset ovat asuinkiinteistövakuudellisia saamisia tai pk-yrityksiä koskevia liikekiinteistövakuudellisia saamisia ja 90 päivää on kyseisten saamisten osalta korvattu 180 päivällä asetuksen (EU) N:o 575/2013 178 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti.

2 artikla

Muita saamisia kuin vähittäisvastuita koskeva kynnysarvo

1.   Toimivaltaisen viranomaisen on asetettava kaikkien lainkäyttöalueensa laitosten muille saamisille kuin vähittäisvastuille yhteinen kynnysarvo.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu kynnysarvo asetetaan 1 artiklan 2 kohdassa vahvistettujen edellytysten mukaisesti niin, että ainoana erona se, että kyseinen kynnysarvo voi olla enintään 500 euroa tai vastaava määrä asianomaisena kansallisena valuuttana.

3.   Toimivaltainen viranomainen ottaa kynnysarvoa tämän artiklan mukaisesti asettaessaan huomioon muiden saamisten kuin vähittäisvastuiden riskiominaisuudet.

4.   Asettaessaan kynnysarvoa tämän artiklan mukaisesti toimivaltainen viranomainen olettaa, että velallinen on maksukyvytön, kun kynnysarvon sekä absoluuttisena että suhteellisena osana ilmoitettu raja ylittyvät joko 90 peräkkäistä päivää tai 180 peräkkäistä päivää silloin kun kaikki erääntyneen luottovelvoitteen laskemiseen sisältyvät saamiset ovat saamisia julkisyhteisöiltä ja julkisoikeudellisilta laitoksilta ja 90 päivää on kyseisten saamisten osalta korvattu 180 päivällä asetuksen (EU) N:o 575/2013 178 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti.

3 artikla

Riskin taso

Toimivaltaisen viranomaisen on harkittava, ilmaiseeko kynnysarvo kohtuullista riskin tasoa asetuksen (EU) N:o 575/2013 178 artiklan 2 kohdan d alakohdan vaatimusten mukaisesti, jolloin kynnysarvo ei johda sellaisiin maksukyvyttömyyden liiallisiin määriin, jotka johtuvat muista olosuhteista kuin velallisen taloudellisista vaikeuksista, tai merkittäviin viiveisiin sellaisen maksukyvyttömyyden tunnistamisessa, joka johtuu velallisen taloudellisista vaikeuksista.

4 artikla

Kynnysarvoista ilmoittaminen

Toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava EPV:lle lainkäyttöalueellaan asetetuista kynnysarvoista. Viranomaisen, joka asettaa kynnysarvon suhteellisen osan suuremmaksi tai pienemmäksi osuudeksi kuin 1 prosentti, on perusteltava valintansa EPV:lle.

5 artikla

Kynnysarvojen päivittäminen

Kun kynnysarvon absoluuttinen osa vahvistetaan muuna valuuttana kuin euroina ja valuuttakurssien volatiliteetin vuoksi tämä osa vastaa yli 100 euron määrää vähittäisvastuiden osalta tai yli 500 euron määrää muiden saamisten kuin vähittäisvastuiden osalta, kynnysarvo säilyy ennallaan, ellei toimivaltainen viranomainen perustele EPV:lle, ettei kynnysarvo enää vastaa toimivaltaisen viranomaisen kohtuullisena pitämää riskin tasoa.

6 artikla

Kynnysarvon ensimmäinen soveltamispäivä

Toimivaltaisen viranomaisen on asetettava kynnysarvolle ensimmäinen soveltamispäivä, joka voi vaihdella eri laitosluokkien kohdalla, mutta jonka on oltava asetuksen (EU) N:o 575/2013 kolmannen osan II osaston 2 luvussa säädettyä standardimenetelmää käyttäville laitoksille viimeistään 31 päivä joulukuuta 2020.

7 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 7 päivästä toukokuuta 2018.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 19 päivänä lokakuuta 2017.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Jean-Claude JUNCKER


(1)  EUVL L 176, 27.6.2013, s. 1.

(2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1093/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/78/EY kumoamisesta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 12).


6.2.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 32/6


KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) 2018/172,

annettu 28 päivänä marraskuuta 2017,

vaarallisten kemikaalien viennistä ja tuonnista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 649/2012 liitteiden I ja V muuttamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon vaarallisten kemikaalien viennistä ja tuonnista 4 päivänä heinäkuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 649/2012 (1) ja erityisesti sen 23 artiklan 4 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksella (EU) N:o 649/2012 pannaan täytäntöön kansainvälisen kaupan kohteina olevia tiettyjä vaarallisia kemikaaleja ja torjunta-aineita koskevan ilmoitetun ennakkosuostumuksen menettelystä tehty Rotterdamin yleissopimus, joka allekirjoitettiin 11 päivänä syyskuuta 1998 ja hyväksyttiin Euroopan yhteisön puolesta neuvoston päätöksellä 2003/106/EY (2).

(2)

Tehoainetta 3-deken-2-oni ei ole hyväksytty Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009 (3) mukaisesti sillä seurauksella, että kyseisen tehoaineen käyttö on kielletty torjunta-aineena, joten se olisi lisättävä asetuksen (EU) N:o 649/2012 liitteessä I olevassa 1 ja 2 osassa esitettyihin kemikaaliluetteloihin.

(3)

Tehoaineen karbendatsiimi hyväksynnän uusimiseksi ei ole jätetty hakemusta asetuksen (EY) N:o 1107/2009 mukaisesti sillä seurauksella, että karbendatsiimin käyttö on kielletty torjunta-aineena kasvinsuojeluaineiden ryhmässä, joten se olisi lisättävä asetuksen (EU) N:o 649/2012 liitteessä I olevassa 1 osassa esitettyyn kemikaaliluetteloon.

(4)

Tehoaineen tepraloksidiimi hyväksynnän uusimiseksi ei ole jätetty hakemusta asetuksen (EY) N:o 1107/2009 mukaisesti sillä seurauksella, että tepraloksidiimin käyttö on kielletty torjunta-aineena kasvinsuojeluaineiden ryhmässä, joten se olisi lisättävä asetuksen (EU) N:o 649/2012 liitteessä I olevassa 1 ja 2 osassa esitettyihin kemikaaliluetteloihin.

(5)

Tehoaineita sybutryyni ja triklosaani ei ole hyväksytty käytettäviksi biosidivalmisteissa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 528/2012 (4) mukaisesti sillä seurauksella, että kyseisten tehoaineiden käyttö on kielletty torjunta-aineena, joten ne olisi lisättävä asetuksen (EU) N:o 649/2012 liitteessä I olevassa 1 ja 2 osassa oleviin kemikaaliluetteloihin.

(6)

Tehoainetta triflumuroni ei ole hyväksytty käytettäviksi biosidivalmisteissa asetuksen (EU) N:o 528/2012 mukaisesti sillä seurauksella, että kyseisen tehoaineen käyttö on kielletty torjunta-aineena käyttötarkoitusalaryhmässä ”muu torjunta-aine, biosidivalmisteet mukaan lukien”, joten se olisi lisättävä asetuksen (EU) N:o 649/2012 liitteessä I olevassa 1 osassa esitettyyn kemikaaliluetteloon.

(7)

Tehoaineet 5-tert-butyyli-2,4,6-trinitro-m-ksyleeni, bentsyylibutyyliftalaatti, di-isobutyyliftalaatti, diarseenipentaoksidi ja tris(2-kloorietyyli)fosfaatti on lueteltu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1107/2009 (5) liitteessä XIV, koska niiden on todettu olevan erityistä huolta aiheuttavia aineita. Ne ovat siis luvanvaraisia tehoaineita. Koska lupia ei ole myönnetty, kyseisten tehoaineiden teolliseen käyttöön sovelletaan ankaria rajoituksia. Kyseiset tehoaineet olisi sen vuoksi lisättävä asetuksen (EU) N:o 649/2012 liitteessä I olevaan 1 ja 2 osaan.

(8)

Rotterdamin yleissopimuksen sopimuspuolten konferenssi päätti 4 päivästä15 päivään toukokuuta 2015 pidetyssä seitsemännessä kokouksessaan sisällyttää yleissopimuksen liitteeseen III metamidofossin sillä seurauksella, että kyseiseen kemikaaliin sovelletaan ilmoitetun ennakkosuostumuksen menettelyä kyseisen yleissopimuksen mukaisesti. Sopimuspuolten konferenssi päätti myös poistaa liitteessä III olevan kohdan ”Metamidofossi (aineen liukoiset nestemäiset valmisteet, joissa on yli 600 g vaikuttavaa ainetta litraa kohti)”. Näiden muutosten olisi näin ollen näyttävä asetuksen (EU) N:o 649/2012 liitteessä I olevassa 1 ja 3 osassa esitetyissä kemikaaliluetteloissa.

(9)

Neuvoston päätöksellä 2006/507/EY (6) hyväksytyn, pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskevan Tukholman yleissopimuksen sopimuspuolten konferenssi päätti 4 päivästä15 päivään toukokuuta 2015 pidetyssä seitsemännessä kokouksessaan sisällyttää yleissopimuksen liitteeseen A tehoaineet heksaklooributadieeni ja polyklooratut naftaleenit. Kyseiset aineet on lueteltu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 850/2004 (7) liitteessä I olevassa B osassa, joten ne olisi lisättävä asetuksen (EU) N:o 649/2012 liitteessä V olevaan 1 osaan Tukholman yleissopimuksen täytäntöönpanemiseksi.

(10)

Kemikaali heksabromisyklododekaani (HBCDD) lisättiin komission asetuksella (EU) 2016/293 (8) asetuksen (EY) N:o 850/2004 liitteessä I olevaan A osaan sen jälkeen, kun kyseisen kemikaalin lisäämisestä yleissopimuksen liitteessä A olevaan 1 osaan oli tehty päätös 28 päivästä huhtikuuta10 päivään toukokuuta 2013 pidetyssä Tukholman yleissopimuksen sopimuspuolten konferenssin seitsemännessä kokouksessa. Kyseinen kemikaali olisi siksi lisättävä asetuksen (EU) N:o 649/2012 liitteessä V olevaan 1 osaan.

(11)

Tukholman yleissopimus sallii tetra- ja pentabromidifenyylieetteriä tai heksa- ja heptabromidifenyylieetteriä sisältävien tai mahdollisesti sisältävien esineiden kierrättämisen ja kyseisiä aineita sisältävistä kierrätetyistä materiaaleista valmistettujen esineiden loppusijoittamisen, edellyttäen, että toteutetaan toimenpiteet sellaisten esineiden viennin estämiseksi, jotka sisältävät kyseisten esineiden osapuolen alueella tapahtuvaa myyntiä, käyttöä, tuontia tai valmistusta varten sallitut määrät tai pitoisuudet ylittäviä määriä tai pitoisuuksia kyseisiä aineita. Jotta kyseinen velvoite voidaan panna täytäntöön unionissa, kyseisiä aineita vähintään 0,1 painoprosenttia sisältävien, osittain tai täysin kierrätetyistä materiaaleista tai uudelleenkäyttöön valmistellusta jätteestä tuotettujen esineiden vienti olisi kiellettävä lisäämällä ne asetuksen (EU) N:o 649/2012 liitteessä V olevaan 1 osaan.

(12)

Sen vuoksi asetusta (EU) N:o 649/2012 olisi muutettava.

(13)

On asianmukaista antaa kaikille asiaomaisille osapuolille kohtuullinen aika toteuttaa tarvittavat toimenpiteet tämän asetuksen noudattamiseksi samoin kuin jäsenvaltioille asetuksen täytäntöönpanon edellyttämien toimenpiteiden toteuttamiseksi,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan asetus (EU) N:o 649/2012 seuraavasti:

1)

Muutetaan liite I tämän asetuksen liitteen I mukaisesti.

2)

Muutetaan liite V tämän asetuksen liitteen II mukaisesti.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä huhtikuuta 2018.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 28 päivänä marraskuuta 2017.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Jean-Claude JUNCKER


(1)  EUVL L 201, 27.7.2012, s. 60.

(2)  Neuvoston päätös 2003/106/EY, tehty 19 päivänä joulukuuta 2002, kansainvälisen kaupan kohteina olevia tiettyjä vaarallisia kemikaaleja ja torjunta-aineita koskevan ilmoitetun ennakkosuostumuksen menettelystä tehdyn Rotterdamin yleissopimuksen hyväksymisestä Euroopan yhteisön puolesta (EUVL L 63, 6.3.2003, s. 27).

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1107/2009, annettu 21 päivänä lokakuuta 2009, kasvinsuojeluaineiden markkinoille saattamisesta sekä neuvoston direktiivien 79/117/ETY ja 91/414/ETY kumoamisesta (EUVL L 309, 24.11.2009, s. 1).

(4)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 528/2012, annettu 22 päivänä toukokuuta 2012, biosidivalmisteiden asettamisesta saataville markkinoilla ja niiden käytöstä (EUVL L 167, 27.6.2012, s. 1).

(5)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1907/2006, annettu 18 päivänä joulukuuta 2006, kemikaalien rekisteröinnistä, arvioinnista, lupamenettelyistä ja rajoituksista (REACH), Euroopan kemikaaliviraston perustamisesta, direktiivin 1999/45/EY muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 793/93, komission asetuksen (EY) N:o 1488/94, neuvoston direktiivin 76/769/ETY ja komission direktiivien 91/155/ETY, 93/67/ETY, 93/105/EY ja 2000/21/EY kumoamisesta (EUVL L 396, 30.12.2006, s. 1).

(6)  Neuvoston päätös 2006/507/EY, tehty 14 päivänä lokakuuta 2004, pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskevan Tukholman yleissopimuksen hyväksymisestä Euroopan yhteisön puolesta (EUVL L 209, 31.7.2006, s. 1).

(7)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 850/2004, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, pysyvistä orgaanisista yhdisteistä ja direktiivin 79/117/ETY muuttamisesta (EUVL L 158, 30.4.2004, s. 7).

(8)  Komission asetus (EU) 2016/293, annettu 1 päivänä maaliskuuta 2016, pysyvistä orgaanisista yhdisteistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 850/2004 liitteen I muuttamisesta (EUVL L 55, 2.3.2016, s. 4).


LIITE I

Muutetaan asetuksen (EU) N:o 649/2012 liite I seuraavasti:

1)

Muutetaan 1 osa seuraavasti:

a)

korvataan metamidofossia koskeva kohta seuraavasti:

Kemikaali

CAS-nro

Einecs-nro

CN-koodi (***)

Käyttötarkoitusalaryhmä (*)

Käytön rajoitukset (**)

Maat, jotka eivät vaadi ilmoitusta

”Metamidofossi (#)

10265-92-6

233-606-0

ex 2930 80 00

p(1)

b”

 

b)

lisäksi poistetaan kohta ”Metamidofossi (aineen liukoiset nestemäiset valmisteet, joissa on yli 600 g vaikuttavaa ainetta litraa kohti)”;

c)

lisätään seuraavat kohdat:

Kemikaali

CAS-nro

Einecs-nro

CN-koodi (***)

Käyttötarkoitusalaryhmä (*)

Käytön rajoitukset (**)

Maat, jotka eivät vaadi ilmoitusta

”3-deken-2-oni (+)

10519-33-2

234-059-0

ex 2914 19 90

p(1)

b

 

5-tert-butyyli-2,4,6-trinitro-m-ksyleeni (+)

81-15-2

201-329-4

ex 2904 20 00

i(1) – i(2)

sr

 

Bentsyylibutyyliftalaatti (+)

85-68-7

201-622-7

ex 2917 34 00

i(1) – i(2)

sr

 

Karbendatsiimi

10605-21-7

234-232-0

ex 2933 99 80

p(1)

b

 

Sybutryyni (+)

28159-98-0

248-872-3

ex 2933 69 80

p(2)

b

 

Di-isobutyyliftalaatti (+)

84-69-5

201-553-2

ex 2917 34 00

i(1) – i(2)

sr

 

Diarseenipentaoksidi (+)

1303-28-2

215-116-9

ex 2811 29 90

i(1) – i(2)

sr

 

Tepraloksidimi (+)

149979-41-9

Ei ole.

ex 2932 99 00

p(1)

b

 

Triklosaani (+)

3380-34-5

222-182-2

ex 2909 50 00

p(2)

b

 

Triflumuroni

64628-44-0

264-980-3

ex 2924 21 00

p(2)

b

 

Tris(2-kloorietyyli)fosfaatti (+)

115-96-8

204-118-5

ex 2919 90 00

i(1) – i(2)

sr”

 

2)

Muutetaan 2 osa seuraavasti:

a)

Poistetaan metamidofossia koskeva kohta;

b)

lisätään seuraavat kohdat:

Kemikaali

CAS-nro

Einecs-nro

CN-koodi (***)

Käyttötarkoitusryhmä (*)

Käytön rajoitukset (**)

”3-deken-2-oni

10519-33-2

234-059-0

ex 2914 19 90

p

b

5-tert-butyyli-2,4,6-trinitro-m-ksyleeni

81-15-2

201-329-4

ex 2904 20 00

i

sr

Bentsyylibutyyliftalaatti

85-68-7

201-622-7

ex 2917 34 00

i

sr

Sybutryyni

28159-98-0

248-872-3

ex 2933 69 80

p

b

Di-isobutyyliftalaatti

84-69-5

201-553-2

ex 2917 34 00

i

sr

Diarseenipentaoksidi

1303-28-2

215-116-9

ex 2811 29 90

i

sr

Tepraloksidimi

149979-41-9

Ei ole.

ex 2932 99 00

p

b

Triklosaani

3380-34-5

222-182-2

ex 2909 50 00

p

b

Tris(2-kloorietyyli)fosfaatti

115-96-8

204-118-5

ex 2919 90 00

i

sr”

3)

Muutetaan 3 osa seuraavasti:

a)

Lisätään kohta seuraavasti:

Kemikaali

Kemikaaliin liittyvä(t) CAS-numero(t)

HS-koodi

Puhdas aine (**)

HS-koodi

Ainetta sisältävät seokset (**)

Ryhmä

”Metamidofossi

10265-92-6

ex ex 2930.80

ex ex 3808.59

Torjunta-aine”

b)

lisäksi poistetaan kohta ”Metamidofossi (aineen liukoiset nestemäiset valmisteet, joissa on yli 600 g vaikuttavaa ainetta litraa kohti)”.


LIITE II

Lisätään asetuksen (EU) N:o 649/2012 liitteessä V olevaan 1 osaan seuraavat kohdat:

Vientikiellon alais(t)en kemikaali(e)n ja esine(id)en kuvaus

Merkitykselliset lisätiedot (esim. kemikaalin nimi, EC-nro, CAS-nro jne.)

 

”Heksaklooributadieeni

EC-nro 201-765-5

CAS-nro 87-68-3

CN-koodi 2903 29 00

 

Polyklooratut naftaleenit

EC-nero 274-864-4

CAS-nro 70776-03-3 ja muut

CN-koodi 3824 99 93

 

Heksabromisyklododekaani

EC-nro 247-148-4, 221-695-9

CAS-nro 25637-99-4, 3194-55-6, 134237-50-6, 134237-51-7, 134237-52-8 ja muut

CN-koodi 2903 89 80

Tetra-, penta-, heksa- tai heptabromidifenyylieetteriä vähintään 0,1 painoprosenttia sisältävät, osittain tai täysin kierrätetyistä materiaaleista tai uudelleenkäyttöön valmistellusta jätteestä tuotetut esineet.

Tetrabromidifenyylieetteri

EC-nro 254-787-2 ja muut

CAS-nro 40088-47-9 ja muut

CN-koodi 2909 30 38

Pentabromidifenyylieetteri

EC-nro 251-084-2 ja muut

CAS-nro 32534-81-9 ja muut

CN-koodi 2909 30 31

Heksabromidifenyylieetteri

EC-nro 253-058-6 ja muut

CAS-nro 36483-60-0 ja muut

CN-koodi 2909 30 38

Heptabromidifenyylieetteri

EC-nro 273-031-2 ja muut

CAS-nro 68928-80-3 ja muut

CN-koodi 2909 30 38 ”


6.2.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 32/12


KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) 2018/173,

annettu 29 päivänä marraskuuta 2017,

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/936 muuttamisesta kyseisen asetuksen liitteessä I lueteltujen yhdistetyn nimikkeistön koodien saattamiseksi ajan tasalle

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon muiden kuin kahdenvälisten sopimusten, pöytäkirjojen tai muiden järjestelyjen taikka muiden unionin erityisten tuontimenettelyjen soveltamisalaan kuuluvien tiettyjen kolmansien maiden tekstiilituotteiden tuontiin sovellettavasta yhteisestä menettelystä 9 päivänä kesäkuuta 2015 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/936 (1) ja erityisesti sen 35 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksessa (EU) 2015/936 säädetään muiden kuin kahdenvälisten sopimusten, pöytäkirjojen tai muiden järjestelyjen taikka muiden unionin erityisten tuontimenettelyjen soveltamisalaan kuuluvien tiettyjen kolmansien maiden tekstiilituotteiden tuontiin sovellettavasta yhteisestä menettelystä. Kyseisen asetuksen liitteessä I määritetään 1 artiklassa tarkoitetut tekstiilituotteet luettelemalla niitä koskevat yhdistetyn nimikkeistön koodit.

(2)

Yhdistetty nimikkeistö luotiin neuvoston asetuksella (ETY) N:o 2658/87 (2). Kyseisen asetuksen liite I saatetaan ajan tasalle vuosittain ja julkaistaan erillisenä täytäntöönpanoasetuksena yhdistetyn nimikkeistön mukauttamiseksi Maailman tullijärjestön mahdollisesti tekemiin harmonoidun tavarankuvaus- ja koodausjärjestelmän nimikkeistön muutoksiin tai Maailman kauppajärjestön piirissä tehtyihin sopimustullien mahdollisiin muutoksiin.

(3)

Komissio hyväksyi 6 päivänä lokakuuta 2016 täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2016/1821 (3), jolla muutettiin eräiden asetuksen (EU) 2015/936 liitteen I piiriin kuuluvien tuotteiden nimikkeistöä.

(4)

Asetuksen (EU) 2015/936 liitettä I olisi muutettava asetuksen (EU) 2015/936 saattamiseksi yhdenmukaiseksi täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2016/1821 kanssa.

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan asetuksen (EU) 2015/936 liite I tämän asetuksen liitteen mukaisesti.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 29 päivänä marraskuuta 2017.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Jean-Claude JUNCKER


(1)  EUVL L 160, 25.6.2015, s. 1.

(2)  Neuvoston asetus (ETY) N:o 2658/87, annettu 23 päivänä heinäkuuta 1987, tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista (EYVL L 256, 7.9.1987, s. 1).

(3)  Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2016/1821, annettu 6 päivänä lokakuuta 2016, tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 liitteen I muuttamisesta (EUVL L 294, 28.10.2016, s. 1).


LIITE

Korvataan liitteessä I oleva A jakso seuraavasti:

”A.   SOPIMUKSEN 1 ARTIKLASSA TARKOITETUT TEKSTIILITUOTTEET

1.

Tavaran kuvauksen sanamuotoa on pidettävä ainoastaan ohjeellisena, koska jokaisen luokan tuotteet määritetään tässä liitteessä yhdistetyn nimikkeistön (CN-)koodein, sanotun kuitenkaan rajoittamatta yhdistetyn nimikkeistön tulkintasääntöjä. Jos CN-koodia edeltää ”ex”-tunnus, luokkaan kuuluvat tuotteet määritellään CN-koodin soveltamisalan sekä vastaavan tavaran kuvauksen perustella.

2.

Vaatteet, joita ei voida tunnistaa miesten tai poikien taikka naisten tai tyttöjen vaatteiksi, luokitellaan naisten tai tyttöjen vaatteiksi.

3.

Ilmaisulla ”vauvanvaatteet” tarkoitetaan enintään myyntikokoa 86 olevia vaatteita.

Luokka

Tavaran kuvaus

CN-koodi 2017

Vastaavuustaulukko

kpl/kg

g/kpl

RYHMÄ I A

1

Puuvillalanka, ei kuitenkaan vähittäismyyntimuodoissa

 

 

5204 11 00 , 5204 19 00 , 5205 11 00 , 5205 12 00 , 5205 13 00 , 5205 14 00 , 5205 15 10 , 5205 15 90 , 5205 21 00 , 5205 22 00 , 5205 23 00 , 5205 24 00 , 5205 26 00 , 5205 27 00 , 5205 28 00 , 5205 31 00 , 5205 32 00 , 5205 33 00 , 5205 34 00 , 5205 35 00 , 5205 41 00 , 5205 42 00 , 5205 43 00 , 5205 44 00 , 5205 46 00 , 5205 47 00 , 5205 48 00 , 5206 11 00 , 5206 12 00 , 5206 13 00 , 5206 14 00 , 5206 15 00 , 5206 21 00 , 5206 22 00 , 5206 23 00 , 5206 24 00 , 5206 25 00 , 5206 31 00 , 5206 32 00 , 5206 33 00 , 5206 34 00 , 5206 35 00 , 5206 41 00 , 5206 42 00 , 5206 43 00 , 5206 44 00 , 5206 45 00 , ex 5604 90 90

 

 

2

Puuvillakankaat, pyyheliinafrotee- tai sen kaltaiset kudotut froteekankaat, kudotut nauhat, nukkakankaat, pyyheliinakankaat, chenillelankakankaat, tylli ja solmitut verkkokankaat, ei kuitenkaan lintuniisikankaat

 

 

5208 11 10 , 5208 11 90 , 5208 12 16 , 5208 12 19 , 5208 12 96 , 5208 12 99 , 5208 13 00 , 5208 19 00 , 5208 21 10 , 5208 21 90 , 5208 22 16 , 5208 22 19 , 5208 22 96 , 5208 22 99 , 5208 23 00 , 5208 29 00 , 5208 31 00 , 5208 32 16 , 5208 32 19 , 5208 32 96 , 5208 32 99 , 5208 33 00 , 5208 39 00 , 5208 41 00 , 5208 42 00 , 5208 43 00 , 5208 49 00 , 5208 51 00 , 5208 52 00 , 5208 59 10 , 5208 59 90 , 5209 11 00 , 5209 12 00 , 5209 19 00 , 5209 21 00 , 5209 22 00 , 5209 29 00 , 5209 31 00 , 5209 32 00 , 5209 39 00 , 5209 41 00 , 5209 42 00 , 5209 43 00 , 5209 49 00 , 5209 51 00 , 5209 52 00 , 5209 59 00 , 5210 11 00 , 5210 19 00 , 5210 21 00 , 5210 29 00 , 5210 31 00 , 5210 32 00 , 5210 39 00 , 5210 41 00 , 5210 49 00 , 5210 51 00 , 5210 59 00 , 5211 11 00 , 5211 12 00 , 5211 19 00 , 5211 20 00 , 5211 31 00 , 5211 32 00 , 5211 39 00 , 5211 41 00 , 5211 42 00 , 5211 43 00 , 5211 49 10 , 5211 49 90 , 5211 51 00 , 5211 52 00 , 5211 59 00 , 5212 11 10 , 5212 11 90 , 5212 12 10 , 5212 12 90 , 5212 13 10 , 5212 13 90 , 5212 14 10 , 5212 14 90 , 5212 15 10 , 5212 15 90 , 5212 21 10 , 5212 21 90 , 5212 22 10 , 5212 22 90 , 5212 23 10 , 5212 23 90 , 5212 24 10 , 5212 24 90 , 5212 25 10 , 5212 25 90 , ex 5811 00 00 , ex 6308 00 00

 

 

2 a)

joista: muut kuin valkaisemattomat tai valkaistut

 

 

5208 31 00 , 5208 32 16 , 5208 32 19 , 5208 32 96 , 5208 32 99 , 5208 33 00 , 5208 39 00 , 5208 41 00 , 5208 42 00 , 5208 43 00 , 5208 49 00 , 5208 51 00 , 5208 52 00 , 5208 59 10 , 5208 59 90 , 5209 31 00 , 5209 32 00 , 5209 39 00 , 5209 41 00 , 5209 42 00 , 5209 43 00 , 5209 49 00 , 5209 51 00 , 5209 52 00 , 5209 59 00 , 5210 31 00 , 5210 32 00 , 5210 39 00 , 5210 41 00 , 5210 49 00 , 5210 51 00 , 5210 59 00 , 5211 31 00 , 5211 32 00 , 5211 39 00 , 5211 41 00 , 5211 42 00 , 5211 43 00 , 5211 49 10 , 5211 49 90 , 5211 51 00 , 5211 52 00 , 5211 59 00 , 5212 13 10 , 5212 13 90 , 5212 14 10 , 5212 14 90 , 5212 15 10 , 5212 15 90 , 5212 23 10 , 5212 23 90 , 5212 24 10 , 5212 24 90 , 5212 25 10 , 5212 25 90 , ex 5811 00 00 , ex 6308 00 00

 

 

3

Kudotut kankaat, synteettikuitua (katkokuitua tai jätettä), muut kuin kudotut nauhat, nukkakankaat (myös froteekankaat) ja chenillelankakankaat

 

 

5512 11 00 , 5512 19 10 , 5512 19 90 , 5512 21 00 , 5512 29 10 , 5512 29 90 , 5512 91 00 , 5512 99 10 , 5512 99 90 , 5513 11 20 , 5513 11 90 , 5513 12 00 , 5513 13 00 , 5513 19 00 , 5513 21 00 , 5513 23 10 , 5513 23 90 , 5513 29 00 , 5513 31 00 , 5513 39 00 , 5513 41 00 , 5513 49 00 , 5514 11 00 , 5514 12 00 , 5514 19 10 , 5514 19 90 , 5514 21 00 , 5514 22 00 , 5514 23 00 , 5514 29 00 , 5514 30 10 , 5514 30 30 , 5514 30 50 , 5514 30 90 , 5514 41 00 , 5514 42 00 , 5514 43 00 , 5514 49 00 , 5515 11 10 , 5515 11 30 , 5515 11 90 , 5515 12 10 , 5515 12 30 , 5515 12 90 , 5515 13 11 , 5515 13 19 , 5515 13 91 , 5515 13 99 , 5515 19 10 , 5515 19 30 , 5515 19 90 , 5515 21 10 , 5515 21 30 , 5515 21 90 , 5515 22 11 , 5515 22 19 , 5515 22 91 , 5515 22 99 , 5515 29 00 , 5515 91 10 , 5515 91 30 , 5515 91 90 , 5515 99 20 , 5515 99 40 , 5515 99 80 , ex 5803 00 90 , ex 5905 00 70 , ex 6308 00 00

 

 

3 a)

joista: muut kuin valkaisemattomat tai valkaistut

 

 

5512 19 10 , 5512 19 90 , 5512 29 10 , 5512 29 90 , 5512 99 10 , 5512 99 90 , 5513 21 00 , 5513 23 10 , 5513 23 90 , 5513 29 00 , 5513 31 00 , 5513 39 00 , 5513 41 00 , 5513 49 00 , 5514 21 00 , 5514 22 00 , 5514 23 00 , 5514 29 00 , 5514 30 10 , 5514 30 30 , 5514 30 50 , 5514 30 90 , 5514 41 00 , 5514 42 00 , 5514 43 00 , 5514 49 00 , 5515 11 30 , 5515 11 90 , 5515 12 30 , 5515 12 90 , 5515 13 19 , 5515 13 99 , 5515 19 30 , 5515 19 90 , 5515 21 30 , 5515 21 90 , 5515 22 19 , 5515 22 99 , ex 5515 29 00 , 5515 91 30 , 5515 91 90 , 5515 99 40 , 5515 99 80 , ex 5803 00 90 , ex 5905 00 70 , ex 6308 00 00

 

 

RYHMÄ I B

4

Paidat, T-paidat, kevyet, tiheäsilmukkaiset puserot tai pujopaidat, joissa on pyöreä, poolo- tai pystykaulus (muuta kuin villaa tai hienoa eläimenkarvaa), aluspaidat ja niiden kaltaiset tavarat, neulosta

6,48

154

6105 10 00 , 6105 20 10 , 6105 20 90 , 6105 90 10 , 6105 90 90 , 6109 10 00 , 6109 90 20 , 6109 90 90 , 6110 20 10 , 6110 30 10

5

Neulepuserot, pujopaidat, villapaidat, liivit, neulepuseron ja -takin yhdistelmät, neuletakit, yönutut ja puserot (muut kuin takit ja bleiserit), anorakit, tuulipuserot, pusakat ja niiden kaltaiset tuotteet, neulosta

4,53

221

ex 6101 90 80 , 6101 20 90 , 6101 30 90 , 6102 10 90 , 6102 20 90 , 6102 30 90 , 6110 11 10 , 6110 11 30 , 6110 11 90 , 6110 12 10 , 6110 12 90 , 6110 19 10 , 6110 19 90 , 6110 20 91 , 6110 20 99 , 6110 30 91 , 6110 30 99

6

Miesten ja poikien kudotut polvihousut, shortsit (eivät kuitenkaan uimahousut) ja pitkät housut; naisten ja tyttöjen pitkät housut, kangasta, villaa, puuvillaa tai tekokuitua; vuorillisten verryttelypukujen alaosat, ei kuitenkaan luokkiin 16 ja 29 kuuluvat, puuvillaa tai tekokuitua

1,76

568

6203 41 10 , 6203 41 90 , 6203 42 31 , 6203 42 33 , 6203 42 35 , 6203 42 90 , 6203 43 19 , 6203 43 90 , 6203 49 19 , 6203 49 50 , 6204 61 10 , 6204 62 31 , 6204 62 33 , 6204 62 39 , 6204 63 18 , 6204 69 18 , 6211 32 42 , 6211 33 42 , 6211 42 42 , 6211 43 42

7

Naisten ja tyttöjen puserot ja paitapuserot, myös neulosta, villaa, puuvillaa tai tekokuitua

5,55

180

6106 10 00 , 6106 20 00 , 6106 90 10 , 6206 20 00 , 6206 30 00 , 6206 40 00

8

Miesten ja poikien paidat, muuta kuin neulosta, villaa, puuvillaa tai tekokuitua

4,60

217

ex 6205 90 80 , 6205 20 00 , 6205 30 00

RYHMÄ II A

9

Pyyheliinafrotee- tai sen kaltaiset kudotut froteekankaat, puuvillaa; pyyheliinat tai keittiöpyyhkeet, pyyheliinafroteeta tai sen kaltaista kudottua froteekangasta, puuvillaa, muuta kuin neulosta

 

 

5802 11 00 , 5802 19 00 , ex 6302 60 00

 

 

20

Vuodeliinavaatteet, muuta kuin neulosta

 

 

6302 21 00 , 6302 22 90 , 6302 29 90 , 6302 31 00 , 6302 32 90 , 6302 39 90

 

 

22

Lanka, synteettikatkokuitua tai synteettijätekuitua, ei kuitenkaan vähittäismyyntimuodoissa

 

 

5508 10 10 , 5509 11 00 , 5509 12 00 , 5509 21 00 , 5509 22 00 , 5509 31 00 , 5509 32 00 , 5509 41 00 , 5509 42 00 , 5509 51 00 , 5509 52 00 , 5509 53 00 , 5509 59 00 , 5509 61 00 , 5509 62 00 , 5509 69 00 , 5509 91 00 , 5509 92 00 , 5509 99 00

 

 

22 a)

josta akryylia

 

 

ex 5508 10 10 , 5509 31 00 , 5509 32 00 , 5509 61 00 , 5509 62 00 , 5509 69 00

 

 

23

Lanka, muuntokatkokuitua tai muuntojätekuitua, ei kuitenkaan vähittäismyyntimuodoissa

 

 

5508 20 10 , 5510 11 00 , 5510 12 00 , 5510 20 00 , 5510 30 00 , 5510 90 00

 

 

32

Kudotut nukka- ja chenillelankakankaat (muut kuin puuvillaiset pyyheliinafrotee- ja sen kaltaiset kudotut kankaat ja kudotut nauhat) ja tuftatut tekstiilikankaat, villaa, puuvillaa tai tekokuitua

 

 

5801 10 00 , 5801 21 00 , 5801 22 00 , 5801 23 00 , 5801 26 00 , 5801 27 00 , 5801 31 00 , 5801 32 00 , 5801 33 00 , 5801 36 00 , 5801 37 00 , 5802 20 00 , 5802 30 00

 

 

32 a)

joista: puuvillavakosamettia

 

 

5801 22 00

 

 

39

Pöytäliinat, pyyheliinat ja keittiöpyyhkeet, ei kuitenkaan neulosta eikä pyyheliinafroteeta tai sen kaltaista puuvillaista froteekangasta

 

 

6302 51 00 , 6302 53 90 , ex 6302 59 90 , 6302 91 00 , 6302 93 90 , ex 6302 99 90

 

 

RYHMÄ II B

12

Sukkahousut, myös terättömät, sukat, alussukat, puolisukat, nilkkasukat, sukansuojukset ja niiden kaltaiset tuotteet, neulosta, ei kuitenkaan vauvoille tarkoitetut, myös suonikohjusukat, muut kuin luokan 70 tuotteet

24,3 paria

41

ex 6115 10 10 , 6115 10 90 , 6115 22 00 , 6115 29 00 , 6115 30 11 , 6115 30 90 , 6115 94 00 , 6115 95 00 , 6115 96 10 , 6115 96 99 , 6115 99 00

13

Miesten ja poikien alushousut, naisten ja tyttöjen pikkuhousut ja muut alushousut, neulosta, villaa, puuvillaa tai tekokuitua

17

59

6107 11 00 , 6107 12 00 , 6107 19 00 , 6108 21 00 , 6108 22 00 , 6108 29 00 , ex 6212 10 10 , ex 9619 00 50

14

Miesten ja poikien kudottua kangasta olevat päällystakit, sadetakit ja muut takit, myös viitat, villaa, puuvillaa tai tekokuitua (ei kuitenkaan luokan 21 hupputakit)

0,72

1389

6201 11 00 , ex 6201 12 10 , ex 6201 12 90 , ex 6201 13 10 , ex 6201 13 90 , 6210 20 00

15

Naisten ja tyttöjen kudottua kangasta olevat päällystakit, sadetakit ja muut takit, myös viitat; jakut, takit ja bleiserit, kangasta, villaa, puuvillaa tai tekokuitua (ei kuitenkaan luokan 21 hupputakit)

0,84

1190

6202 11 00 , ex 6202 12 10 , ex 6202 12 90 , ex 6202 13 10 , ex 6202 13 90 , 6204 31 00 , 6204 32 90 , 6204 33 90 , 6204 39 19 , 6210 30 00

16

Miesten ja poikien muut kuin neulosta olevat puvut ja yhdistelmäasut, ei kuitenkaan hiihtopuvut, villaa, puuvillaa tai tekokuitua; miesten ja poikien vuorilliset verryttelypuvut, joiden päällinen on yhtä ja samaa kangasta, puuvillaa tai tekokuitua

0,80

1250

6203 11 00 , 6203 12 00 , 6203 19 10 , 6203 19 30 , 6203 22 80 , 6203 23 80 , 6203 29 18 , 6203 29 30 , 6211 32 31 , 6211 33 31

17

Miesten ja poikien muuta kuin neulosta olevat takit ja bleiserit, villaa, puuvillaa tai tekokuitua

1,43

700

6203 31 00 , 6203 32 90 , 6203 33 90 , 6203 39 19

18

Miesten ja poikien aluspaidat, alushousut, yöpaidat, pyjamat, kylpytakit, aamutakit ja niiden kaltaiset tavarat, muuta kuin neulosta

 

 

6207 11 00 , 6207 19 00 , 6207 21 00 , 6207 22 00 , 6207 29 00 , 6207 91 00 , 6207 99 10 , 6207 99 90

 

 

Naisten ja tyttöjen aluspaidat, alushameet, pikkuhousut ja muut alushousut, yöpaidat, pyjamat, aamupuvut (négligés), kylpytakit, aamutakit ja niiden kaltaiset tavarat, muuta kuin neulosta

 

 

6208 11 00 , 6208 19 00 , 6208 21 00 , 6208 22 00 , 6208 29 00 , 6208 91 00 , 6208 92 00 , 6208 99 00 , ex 6212 10 10 , ex 9619 00 50

 

 

19

Nenäliinat ja taskuliinat, muuta kuin neulosta

59

17

6213 20 00 , ex 6213 90 00

21

Hupputakit; tuulipuserot, tuulitakit ja niiden kaltaiset tavarat, muuta kuin neulosta, villaa, puuvillaa tai tekokuitua; vuorillisten verryttelypukujen yläosat, muut kuin luokkiin 16 tai 29 kuuluvat, puuvillaa tai tekokuitua

2,3

435

ex 6201 12 10 , ex 6201 12 90 , ex 6201 13 10 , ex 6201 13 90 , 6201 91 00 , 6201 92 00 , 6201 93 00 , ex 6202 12 10 , ex 6202 12 90 , ex 6202 13 10 , ex 6202 13 90 , 6202 91 00 , 6202 92 00 , 6202 93 00 , 6211 32 41 , 6211 33 41 , 6211 42 41 , 6211 43 41

24

Miesten ja poikien yöpaidat, pyjamat, kylpytakit, aamutakit ja niiden kaltaiset tavarat, neulosta

3,9

257

6107 21 00 , 6107 22 00 , 6107 29 00 , 6107 91 00 , ex 6107 99 00

Naisten ja tyttöjen yöpaidat, pyjamat, aamupuvut (négligés), kylpytakit, aamutakit ja niiden kaltaiset tavarat, neulosta

6108 31 00 , 6108 32 00 , 6108 39 00 , 6108 91 00 , 6108 92 00 , ex 6108 99 00

26

Naisten ja tyttöjen leningit, villaa, puuvillaa tai tekokuitua

3,1

323

6104 41 00 , 6104 42 00 , 6104 43 00 , 6104 44 00 , 6204 41 00 , 6204 42 00 , 6204 43 00 , 6204 44 00

27

Naisten ja tyttöjen hameet, myös housuhameet

2,6

385

6104 51 00 , 6104 52 00 , 6104 53 00 , 6104 59 00 , 6204 51 00 , 6204 52 00 , 6204 53 00 , 6204 59 10

28

Pitkät housut, lappuhaalarit, polvihousut ja shortsit (ei kuitenkaan uimahousut), neulosta, villaa, puuvillaa tai tekokuitua

1,61

620

6103 41 00 , 6103 42 00 , 6103 43 00 , ex 6103 49 00 , 6104 61 00 , 6104 62 00 , 6104 63 00 , ex 6104 69 00

29

Naisten ja tyttöjen muut kuin neulosta olevat puvut ja yhdistelmäasut, ei kuitenkaan hiihtopuvut, villaa, puuvillaa tai tekokuitua; naisten ja tyttöjen vuorilliset verryttelypuvut, joiden päällinen on yhtä ja samaa kangasta, puuvillaa tai tekokuitua

1,37

730

6204 11 00 , 6204 12 00 , 6204 13 00 , 6204 19 10 , 6204 21 00 , 6204 22 80 , 6204 23 80 , 6204 29 18 , 6211 42 31 , 6211 43 31

31

Rintaliivit, kangasta tai neulosta

18,2

55

ex 6212 10 10 , 6212 10 90

68

Vauvanvaatteet ja -vaatetustarvikkeet, muut kuin luokkiin 10 ja 87 kuuluvat vauvan kintaat ja muut käsineet, ja luokkaan 88 kuuluvat vauvan sukat ja nilkkasukat, muuta kuin neulosta

 

 

6111 90 19 , 6111 20 90 , 6111 30 90 , ex 6111 90 90 , ex 6209 90 10 , ex 6209 20 00 , ex 6209 30 00 , ex 6209 90 90 , ex 9619 00 50

 

 

73

Verryttelypuvut, neulosta, villaa, puuvillaa tai tekokuitua

1,67

600

6112 11 00 , 6112 12 00 , 6112 19 00

76

Miesten ja poikien työssä ja ammatissa käytettävät vaatteet, muuta kuin neulosta

 

 

6203 22 10 , 6203 23 10 , 6203 29 11 , 6203 32 10 , 6203 33 10 , 6203 39 11 , 6203 42 11 , 6203 42 51 , 6203 43 11 , 6203 43 31 , 6203 49 11 , 6203 49 31 , 6211 32 10 , 6211 33 10

 

 

Naisten ja tyttöjen esiliinat, suojapuvut ja muut työssä ja ammatissa käytettävät vaatteet, muuta kuin neulosta

 

 

6204 22 10 , 6204 23 10 , 6204 29 11 , 6204 32 10 , 6204 33 10 , 6204 39 11 , 6204 62 11 , 6204 62 51 , 6204 63 11 , 6204 63 31 , 6204 69 11 , 6204 69 31 , 6211 42 10 , 6211 43 10

 

 

77

Hiihtopuvut, muuta kuin neulosta

 

 

ex 6211 20 00

 

 

78

Vaatteet, muuta kuin neulosta, muut kuin luokkiin 6, 7, 8, 14, 15, 16, 17, 18, 21, 26, 27, 29, 68, 72, 76 ja 77 kuuluvat

 

 

6203 41 30 , 6203 42 59 , 6203 43 39 , 6203 49 39 , 6204 61 85 , 6204 62 59 , 6204 62 90 , 6204 63 39 , 6204 63 90 , 6204 69 39 , 6204 69 50 , 6210 40 00 , 6210 50 00 , 6211 32 90 , 6211 33 90 , ex 6211 39 00 , 6211 42 90 , 6211 43 90 , ex 6211 49 00 , ex 9619 00 50

 

 

83

Päällystakit, jakut, takit, bleiserit ja muut vaatteet, myös hiihtopuvut, neulosta, muut kuin luokkiin 4, 5, 7, 13, 24, 26, 27, 28, 68, 69, 72, 73, 74 ja 75 kuuluvat

 

 

ex 6101 90 20 , 6101 20 10 , 6101 30 10 , 6102 10 10 , 6102 20 10 , 6102 30 10 , 6103 31 00 , 6103 32 00 , 6103 33 00 , ex 6103 39 00 , 6104 31 00 , 6104 32 00 , 6104 33 00 , ex 6104 39 00 , 6112 20 00 , 6113 00 90 , 6114 20 00 , 6114 30 00 , ex 6114 90 00 , ex 9619 00 50

 

 

RYHMÄ III A

33

Kudotut kankaat, synteettikuitufilamenttilankaa, joka on tehty polyeteeni- tai polypropeenikaistaleista tai niiden kaltaisista tuotteista, leveys pienempi kuin 3 metriä

 

 

5407 20 11

 

 

Säkit ja pussit, jollaisia käytetään tavaroiden pakkaamiseen, tehty edellä mainituista kaistaleista tai niiden kaltaisista tuotteista, muuta kuin neulosta

 

 

6305 32 19 , 6305 33 90

 

 

34

Kudotut kankaat, synteettikuitufilamenttilankaa, joka on tehty polyeteeni- tai polypropeenikaistaleista tai niiden kaltaisista tuotteista, leveys vähintään 3 metriä

 

 

5407 20 19

 

 

35

Kudotut kankaat, synteettikuitufilamenttia, muut kuin luokkaan 114 kuuluvat kankaat ulkorenkaita varten

 

 

5407 10 00 , 5407 20 90 , 5407 30 00 , 5407 41 00 , 5407 42 00 , 5407 43 00 , 5407 44 00 , 5407 51 00 , 5407 52 00 , 5407 53 00 , 5407 54 00 , 5407 61 10 , 5407 61 30 , 5407 61 50 , 5407 61 90 , 5407 69 10 , 5407 69 90 , 5407 71 00 , 5407 72 00 , 5407 73 00 , 5407 74 00 , 5407 81 00 , 5407 82 00 , 5407 83 00 , 5407 84 00 , 5407 91 00 , 5407 92 00 , 5407 93 00 , 5407 94 00 , ex 5811 00 00 , ex 5905 00 70

 

 

35 a)

joista: muut kuin valkaisemattomat tai valkaistut

 

 

ex 5407 10 00 , ex 5407 20 90 , ex 5407 30 00 , 5407 42 00 , 5407 43 00 , 5407 44 00 , 5407 52 00 , 5407 53 00 , 5407 54 00 , 5407 61 30 , 5407 61 50 , 5407 61 90 , 5407 69 90 , 5407 72 00 , 5407 73 00 , 5407 74 00 , 5407 82 00 , 5407 83 00 , 5407 84 00 , 5407 92 00 , 5407 93 00 , 5407 94 00 , ex 5811 00 00 , ex 5905 00 70

 

 

36

Kudotut kankaat, muuntokuitufilamenttia, muut kuin luokkaan 114 kuuluvat kankaat ulkorenkaita varten

 

 

5408 10 00 , 5408 21 00 , 5408 22 10 , 5408 22 90 , 5408 23 00 , 5408 24 00 , 5408 31 00 , 5408 32 00 , 5408 33 00 , 5408 34 00 , ex 5811 00 00 , ex 5905 00 70

 

 

36 a)

joista: muut kuin valkaisemattomat tai valkaistut

 

 

ex 5408 10 00 , 5408 22 10 , 5408 22 90 , 5408 23 00 , 5408 24 00 , 5408 32 00 , 5408 33 00 , 5408 34 00 , ex 5811 00 00 , ex 5905 00 70

 

 

37

Muut kudotut synteettikatkokuitukankaat

 

 

5516 11 00 , 5516 12 00 , 5516 13 00 , 5516 14 00 , 5516 21 00 , 5516 22 00 , 5516 23 10 , 5516 23 90 , 5516 24 00 , 5516 31 00 , 5516 32 00 , 5516 33 00 , 5516 34 00 , 5516 41 00 , 5516 42 00 , 5516 43 00 , 5516 44 00 , 5516 91 00 , 5516 92 00 , 5516 93 00 , 5516 94 00 , ex 5803 00 90 , ex 5905 00 70

 

 

37 a)

joista: muut kuin valkaisemattomat tai valkaistut

 

 

5516 12 00 , 5516 13 00 , 5516 14 00 , 5516 22 00 , 5516 23 10 , 5516 23 90 , 5516 24 00 , 5516 32 00 , 5516 33 00 , 5516 34 00 , 5516 42 00 , 5516 43 00 , 5516 44 00 , 5516 92 00 , 5516 93 00 , 5516 94 00 , ex 5803 00 90 , ex 5905 00 70

 

 

38 A

Neulosta olevat verhoihin tarkoitetut synteettikankaat, myös verkkokangas

 

 

ex 6005 36 00 , ex 6005 37 00 , ex 6005 38 00 , ex 6005 39 00 , ex 6006 31 00 , ex 6006 32 00 , ex 6006 33 00 , ex 6006 34 00

 

 

38 B

Kaihtimet, muuta kuin neulosta

 

 

ex 6303 91 00 , ex 6303 92 90 , ex 6303 99 90

 

 

40

Verhot, sisätilojen kaihtimet, kapat, reunusverhot ja muut sisustustavarat, villaa, puuvillaa tai tekokuitua, muuta kuin neulosta

 

 

ex 6303 91 00 , ex 6303 92 90 , ex 6303 99 90 , 6304 19 10 , ex 6304 19 90 , 6304 92 00 , ex 6304 93 00 , ex 6304 99 00

 

 

41

Lanka, katkomatonta synteettikuitufilamenttia, ei kuitenkaan vähittäismyyntimuodoissa, muut kuin teksturoimattomat langat, yksinkertaiset, kiertämättömät tai kierretyt, joiden kierre on enintään 50 kierrosta metrillä

 

 

5401 10 12 , 5401 10 14 , 5401 10 16 , 5401 10 18 , 5402 11 00 , 5402 19 00 , 5402 20 00 , 5402 31 00 , 5402 32 00 , 5402 33 00 , 5402 34 00 , 5402 39 00 , 5402 44 00 , 5402 48 00 , 5402 49 00 , 5402 51 00 , 5402 52 00 , 5402 53 00 , 5402 59 00 , 5402 61 00 , 5402 62 00 , 5402 63 00 , 5402 69 00 , ex 5604 90 10 , ex 5604 90 90

 

 

42

Lanka, katkomatonta tekokuitua, ei kuitenkaan vähittäismyyntimuodoissa

 

 

5401 20 10

 

 

Lanka, muuntokuitua; lanka muuntokuidusta tai muuntokuitufilamenteista, ei kuitenkaan vähittäismyyntimuodoissa, kiertämättömät tai kierretyt, joiden kierre on enintään 250 kierrosta metrillä, ja yksinkertaiset teksturoimattomat langat selluloosa-asetaatista, ei kuitenkaan yksinkertaiset viskoosilangat

 

 

5403 10 00 , 5403 32 00 , ex 5403 33 00 , 5403 39 00 , 5403 41 00 , 5403 42 00 , 5403 49 00 , ex 5604 90 10

 

 

43

Tekokuitufilamenttilanka, muuntokatkokuitulanka, puuvillalanka, vähittäismyyntimuodoissa

 

 

5204 20 00 , 5207 10 00 , 5207 90 00 , 5401 10 90 , 5401 20 90 , 5406 00 00 , 5508 20 90 , 5511 30 00

 

 

46

Villa ja hieno eläimenkarva, karstattu tai kammattu

 

 

5105 10 00 , 5105 21 00 , 5105 29 00 , 5105 31 00 , 5105 39 00

 

 

47

Lanka, karstattu villaa (karstavillalanka) tai karstattua hienoa eläimenkarvaa, ei kuitenkaan vähittäismyyntimuodoissa

 

 

5106 10 10 , 5106 10 90 , 5106 20 10 , 5106 20 91 , 5106 20 99 , 5108 10 10 , 5108 10 90

 

 

48

Lanka, kammattua villaa (kampavillalanka) tai hienoa eläimenkarvaa, ei kuitenkaan vähittäismyyntimuodoissa

 

 

5107 10 10 , 5107 10 90 , 5107 20 10 , 5107 20 30 , 5107 20 51 , 5107 20 59 , 5107 20 91 , 5107 20 99 , 5108 20 10 , 5108 20 90

 

 

49

Lanka, villaa tai kammattua hienoa eläimenkarvaa, vähittäismyyntimuodoissa

 

 

5109 10 10 , 5109 10 90 , 5109 90 00

 

 

50

Kudotut kankaat, villaa tai hienoa eläimenkarvaa

 

 

5111 11 00 , 5111 19 00 , 5111 20 00 , 5111 30 10 , 5111 30 80 , 5111 90 10 , 5111 90 91 , 5111 90 98 , 5112 11 00 , 5112 19 00 , 5112 20 00 , 5112 30 10 , 5112 30 80 , 5112 90 10 , 5112 90 91 , 5112 90 98

 

 

51

Karstattu tai kammattu puuvilla

 

 

5203 00 00

 

 

53

Lintuniisikankaat

 

 

5803 00 10

 

 

54

Muuntokatkokuidut, myös jätteet, karstatut, kammatut tai muuten kehruuta varten käsitellyt

 

 

5507 00 00

 

 

55

Synteettikatkokuidut, myös jätteet, karstatut, kammatut tai muuten kehruuta varten käsitellyt

 

 

5506 10 00 , 5506 20 00 , 5506 40 00 , 5506 90 00

 

 

56

Lanka, synteettikatkokuitua (myös jäte), vähittäismyyntimuodoissa

 

 

5508 10 90 , 5511 10 00 , 5511 20 00

 

 

58

Matot, solmitut, myös sovitetut

 

 

5701 10 10 , 5701 10 90 , 5701 90 10 , 5701 90 90

 

 

59

Matot ja muut lattianpäällysteet, tekstiiliainetta, muut kuin luokkaan 58 kuuluvat

 

 

5702 10 00 , 5702 31 10 , 5702 31 80 , 5702 32 00 , ex 5702 39 00 , 5702 41 10 , 5702 41 90 , 5702 42 00 , ex 5702 49 00 , 5702 50 10 , 5702 50 31 , 5702 50 39 , ex 5702 50 90 , 5702 91 00 , 5702 92 10 , 5702 92 90 , ex 5702 99 00 , 5703 10 00 , 5703 20 12 , 5703 20 18 , 5703 20 92 , 5703 20 98 , 5703 30 12 , 5703 30 18 , 5703 30 82 , 5703 30 88 , 5703 90 20 , 5703 90 80 , 5704 10 00 , 5704 20 00 , 5704 90 00 , 5705 00 30 , ex 5705 00 80

 

 

60

Käsin kudotut kuvakudokset (kuten gobeliinit, flander-, aubusson-, beauvais- ja niiden kaltaiset kudokset) ja käsin neulatyönä (esim. petit point- tai ristipistoilla) kirjotut kuvakudokset

 

 

5805 00 00

 

 

61

Kudotut nauhat, yhteenliimattujen, yhdensuuntaisten lankojen tai kuitujen muodostamat kuteettomat nauhat (bolducs), muut kuin luokkaan 62 kuuluvat nimilaput ja niiden kaltaiset tavarat;

kimmoiset kankaat (ei kuitenkaan neulosta), jotka koostuvat tekstiililangoista yhdistettyinä kumisäikeisiin

 

 

ex 5806 10 00 , 5806 20 00 , 5806 31 00 , 5806 32 10 , 5806 32 90 , 5806 39 00 , 5806 40 00

 

 

62

Chenillelanka (myös flokkichenillelanka); kierrepäällystetyt langat (ei kuitenkaan metalloidut langat ja kierrepäällystetyt jouhilangat)

 

 

5606 00 91 , 5606 00 99

 

 

Tylli, lankauudinkangas ja solmitut verkkokankaat, muut kuin kudottua kangasta tai neulokset, pitsit ja pitsikankaat (koneella tai käsin tehdyt), metritavarana, kaistaleina tai koristekuvioina

 

 

5804 10 10 , 5804 10 90 , 5804 21 00 , 5804 29 00 , 5804 30 00

 

 

Nimilaput, merkit ja niiden kaltaiset tavarat, tekstiiliainetta, koruompelemattomat, metritavarana, kaistaleina tai määrämuotoon tai määräkokoon leikattuina, kudottua kangasta

 

 

5807 10 10 , 5807 10 90

 

 

Punokset, palmikoidut nauhat ja koristenauhat metritavarana; tupsut, pompulat ja niiden kaltaiset tavarat

 

 

5808 10 00 , 5808 90 00

 

 

Koruompelukset metritavarana, kaistaleina tai koristekuvioina

 

 

5810 10 10 , 5810 10 90 , 5810 91 10 , 5810 91 90 , 5810 92 10 , 5810 92 90 , 5810 99 10 , 5810 99 90

 

 

63

Synteettikuituiset neulokset, jotka sisältävät vähintään 5 painoprosenttia elastomeerilankaa, ja neulokset, jotka sisältävät vähintään 5 painoprosenttia kumilankaa

 

 

5906 91 00 , ex 6002 40 00 , 6002 90 00 , ex 6004 10 00 , 6004 90 00

 

 

Raschel-pitsi ja pitkänukkaiset neulokset, synteettikuitua

 

 

ex 6001 10 00 , 6003 30 10 , ex 6005 36 00 , ex 6005 37 00 , ex 6005 38 00 , ex 6005 39 00

 

 

65

Neulokset, ei kuitenkaan luokkiin 38 A ja 63 kuuluvat tuotteet, villaa, puuvillaa tai tekokuitua

 

 

5606 00 10 , ex 6001 10 00 , 6001 21 00 , 6001 22 00 , ex 6001 29 00 , 6001 91 00 , 6001 92 00 , ex 6001 99 00 , ex 6002 40 00 , 6003 10 00 , 6003 20 00 , 6003 30 90 , 6003 40 00 , ex 6004 10 00 , 6005 90 10 , 6005 21 00 , 6005 22 00 , 6005 23 00 , 6005 24 00 , 6005 35 00 , ex 6005 36 00 , ex 6005 37 00 , ex 6005 38 00 , ex 6005 39 00 , 6005 41 00 , 6005 42 00 , 6005 43 00 , 6005 44 00 , 6006 10 00 , 6006 21 00 , 6006 22 00 , 6006 23 00 , 6006 24 00 , ex 6006 31 00 , ex 6006 32 00 , ex 6006 33 00 , ex 6006 34 00 , 6006 41 00 , 6006 42 00 , 6006 43 00 , 6006 44 00

 

 

66

Vuodehuovat ja matkahuovat, villaa, puuvillaa tai tekokuitua, muuta kuin neulosta

 

 

6301 10 00 , 6301 20 90 , 6301 30 90 , ex 6301 40 90 , ex 6301 90 90

 

 

RYHMÄ III B

10

Hansikkaat, kintaat ja muut käsineet, neulosta

17 paria

59

6111 90 11 , 6111 20 10 , 6111 30 10 , ex 6111 90 90 , 6116 10 20 , 6116 10 80 , 6116 91 00 , 6116 92 00 , 6116 93 00 , 6116 99 00

67

Vaatetustarvikkeet, neulosta, muut kuin vauvoille tarkoitetut; kaikenlaiset kodin liinavaatteet, neulosta; verhot ja sisätilojen kaihtimet; kapat ja reunusverhot sekä muut sisustustavarat, neulosta; vuode- ja matkahuovat, neulosta, sekä muut tavarat, myös vaatteiden tai vaatetustarvikkeiden osat, neulosta

 

 

5807 90 90 , 6113 00 10 , 6117 10 00 , 6117 80 10 , 6117 80 80 , 6117 90 00 , 6301 20 10 , 6301 30 10 , 6301 40 10 , 6301 90 10 , 6302 10 00 , 6302 40 00 , ex 6302 60 00 , 6303 12 00 , 6303 19 00 , 6304 11 00 , 6304 20 00 , 6304 91 00 , ex 6305 20 00 , 6305 32 11 , ex 6305 32 90 , 6305 33 10 , ex 6305 39 00 , ex 6305 90 00 , 6307 10 10 , 6307 90 10 , ex 9619 00 40 , ex 9619 00 50

 

 

67 a)

joista: säkit ja pussit, jollaisia käytetään tavaroiden pakkaamiseen, polyeteeni- tai polypropeenikaistaletta

 

 

6305 32 11 , 6305 33 10

 

 

69

Naisten ja tyttöjen alushameet, neulosta

7,8

128

6108 11 00 , 6108 19 00

70

Sukkahousut, myös terättömät, synteettikuitua, yksinkertainen lanka pienempi kuin 67 desitexiä (6,7 texiä)

30,4 paria

33

ex 6115 10 10 , 6115 21 00 , 6115 30 19

Naisten pitkät sukat, synteettikuitua

ex 6115 10 10 , 6115 96 91

72

Uimapuvut, villaa, puuvillaa tai tekokuitua

9,7

103

6112 31 10 , 6112 31 90 , 6112 39 10 , 6112 39 90 , 6112 41 10 , 6112 41 90 , 6112 49 10 , 6112 49 90 , 6211 11 00 , 6211 12 00

74

Naisten ja tyttöjen puvut ja yhdistelmäasut, neulosta, villaa, puuvillaa tai tekokuitua, muut kuin hiihtoasut

1,54

650

6104 13 00 , 6104 19 20 , ex 6104 19 90 , 6104 22 00 , 6104 23 00 , 6104 29 10 , ex 6104 29 90

75

Miesten ja poikien puvut ja yhdistelmäasut, neulosta, villaa, puuvillaa tai tekokuitua, muut kuin hiihtoasut

0,80

1 250

6103 10 10 , 6103 10 90 , 6103 22 00 , 6103 23 00 , 6103 29 00

84

Hartiahuivit, kaulaliinat ja muut huivit, mantiljat, hunnut ja niiden kaltaiset tavarat, villaa, puuvillaa, tekokuitua, ei kuitenkaan neulosta

 

 

6214 20 00 , 6214 30 00 , 6214 40 00 , ex 6214 90 00

 

 

85

Solmiot, solmukkeet ja solmiohuivit, villaa, puuvillaa tai tekokuitua, muuta kuin neulosta

17,9

56

6215 20 00 , 6215 90 00

86

Korsetit, sukkanauhavyöt, lantioliivit, housunkannattimet, sukkanauhat, sukanpitimet ja niiden kaltaiset tavarat sekä niiden osat, myös neulosta

8,8

114

6212 20 00 , 6212 30 00 , 6212 90 00

87

Hansikkaat, kintaat ja muut käsineet, muuta kuin neulosta

 

 

ex 6209 90 10 , ex 6209 20 00 , ex 6209 30 00 , ex 6209 90 90 , 6216 00 00

 

 

88

Sukat, puolisukat ja nilkkasukat, muuta kuin neulosta; muut vaatetustarvikkeet, vaatteiden ja vaatetustarvikkeiden osat, muut kuin vauvoille tarkoitetut, muuta kuin neulosta

 

 

ex 6209 90 10 , ex 6209 20 00 , ex 6209 30 00 , ex 6209 90 90 , 6217 10 00 , 6217 90 00

 

 

90

Side- ja purjelanka, nuora ja köysi, myös palmikoidut, synteettikuitua

 

 

5607 41 00 , 5607 49 11 , 5607 49 19 , 5607 49 90 , 5607 50 11 , 5607 50 19 , 5607 50 30 , 5607 50 90

 

 

91

Teltat

 

 

6306 22 00 , 6306 29 00

 

 

93

Säkit ja pussit, jollaisia käytetään pakkaamiseen, kudottua kangasta, ei kuitenkaan polyeteeni- tai polypropeenikaistaleesta valmistetut

 

 

ex 6305 20 00 , ex 6305 32 90 , ex 6305 39 00

 

 

94

Vanu tekstiiliaineista ja siitä valmistetut tavarat; tekstiilikuidut, joiden pituus on enintään 5 mm (flokki), tekstiilinöyhtä ja -nypyt

 

 

5601 21 10 , 5601 21 90 , 5601 22 10 , 5601 22 90 , 5601 29 00 , 5601 30 00 , 9619 00 30

 

 

95

Huopa ja siitä valmistetut tavarat, myös kyllästetty tai päällystetty, ei kuitenkaan lattianpäällysteet

 

 

5602 10 19 , 5602 10 31 , ex 5602 10 38 , 5602 10 90 , 5602 21 00 , ex 5602 29 00 , 5602 90 00 , ex 5807 90 10 , ex 5905 00 70 , 6210 10 10 , 6307 90 91

 

 

96

Kuitukankaat ja siitä valmistetut tavarat, myös kyllästetyt, päällystetyt, peitetyt tai kerrostetut

 

 

5603 11 10 , 5603 11 90 , 5603 12 10 , 5603 12 90 , 5603 13 10 , 5603 13 90 , 5603 14 10 , 5603 14 90 , 5603 91 10 , 5603 91 90 , 5603 92 10 , 5603 92 90 , 5603 93 10 , 5603 93 90 , 5603 94 10 , 5603 94 90 , ex 5807 90 10 , ex 5905 00 70 , 6210 10 92 , 6210 10 98 , ex 6301 40 90 , ex 6301 90 90 , 6302 22 10 , 6302 32 10 , 6302 53 10 , 6302 93 10 , 6303 92 10 , 6303 99 10 , ex 6304 19 90 , ex 6304 93 00 , ex 6304 99 00 , ex 6305 32 90 , ex 6305 39 00 , 6307 10 30 , 6307 90 92 , ex 6307 90 98 , ex 9619 00 40 , ex 9619 00 50

 

 

97

Verkkokankaat, side- tai purjelangasta tai nuorasta valmistetut, ja sovitetut verkot kalastukseen, langasta, side- tai purjelangasta tai nuorasta valmistetut

 

 

5608 11 20 , 5608 11 80 , 5608 19 11 , 5608 19 19 , 5608 19 30 , 5608 19 90 , 5608 90 00

 

 

98

Muut tavarat langasta, side- tai purjelangasta tai nuorasta, muut kuin kankaat, kankaiset tavarat ja luokan 97 tavarat

 

 

5609 00 00 , 5905 00 10

 

 

99

Liimalla tai tärkkelyspitoisella aineella päällystetyt tekstiilikankaat, jollaisia käytetään kirjankansien päällystämiseen tai sen kaltaiseen tarkoitukseen; kuultokangas; maalausta varten käsitellyt kankaat; jäykistekangas (buckram) ja sen kaltaiset jäykistetyt tekstiilikankaat, jollaisia käytetään hatunrunkoihin

 

 

5901 10 00 , 5901 90 00

 

 

Linoleumi, myös määrämuotoiseksi leikattu; lattianpäällysteet, joissa on tekstiiliainepohjalla muu päällyste- tai peitekerros, myös määrämuotoisiksi leikatut

 

 

5904 10 00 , 5904 90 00

 

 

Kumilla käsitellyt tekstiilikankaat, muut kuin kankaat ulkorenkaita varten, muuta kuin neulosta

 

 

5906 10 00 , 5906 99 10 , 5906 99 90

 

 

Muulla tavoin kyllästetyt tai päällystetyt tekstiilikankaat; teatterikulissiksi, studion taustakankaaksi tai sen kaltaista tarkoitusta varten maalatut kankaat, ei kuitenkaan luokkaan 100 kuuluvat kankaat

 

 

5907 00 00

 

 

100

Selluloosan johdannaisella tai muilla keinotekoisilla muovivalmisteilla kyllästetyt, päällystetyt, peitetyt tai kerrostetut tekstiilikankaat

 

 

5903 10 10 , 5903 10 90 , 5903 20 10 , 5903 20 90 , 5903 90 10 , 5903 90 91 , 5903 90 99

 

 

101

Side- ja purjelanka, nuora ja köysi, myös palmikoidut tai punotut, ei kuitenkaan synteettikuitua

 

 

ex 5607 90 90

 

 

109

Tavarapeitteet, purjeet veneitä varten, ulkokaihtimet ja aurinkokatokset

 

 

6306 12 00 , 6306 19 00 , 6306 30 00

 

 

110

Ilmapatjat, kangasta

 

 

6306 40 00

 

 

111

Leirintävarusteet, kangasta, ei kuitenkaan ilmapatjat ja teltat

 

 

6306 90 00

 

 

112

Muut sovitetut tekstiilitavarat, kangasta, muut kuin luokkiin 113 ja 114 kuuluvat

 

 

6307 20 00 , ex 6307 90 98

 

 

113

Lattiarievut, tiskirievut ja pölyrievut, muuta kuin neulosta

 

 

6307 10 90

 

 

114

Tekstiilikankaat ja -tavarat teknisiin tarkoituksiin

 

 

5902 10 10 , 5902 10 90 , 5902 20 10 , 5902 20 90 , 5902 90 10 , 5902 90 90 , 5908 00 00 , 5909 00 10 , 5909 00 90 , 5910 00 00 , 5911 10 00 , ex 5911 20 00 , 5911 31 11 , 5911 31 19 , 5911 31 90 , 5911 32 11 , 5911 32 19 , 5911 32 90 , 5911 40 00 , 5911 90 10 , 5911 90 91 , 5911 90 99

 

 

RYHMÄ IV

115

Pellava- tai ramilanka

 

 

5306 10 10 , 5306 10 30 , 5306 10 50 , 5306 10 90 , 5306 20 10 , 5306 20 90 , 5308 90 12 , 5308 90 19

 

 

117

Kudotut pellava- tai ramikankaat

 

 

5309 11 10 , 5309 11 90 , 5309 19 00 , 5309 21 00 , 5309 29 00 , 5311 00 10 , ex 5803 00 90 , 5905 00 30

 

 

118

Pöytäliinat, pyyheliinat, keittiöpyyhkeet, pellavaa tai ramia, muuta kuin neulosta

 

 

6302 29 10 , 6302 39 20 , 6302 59 10 , ex 6302 59 90 , 6302 99 10 , ex 6302 99 90

 

 

120

Verhot ja sisätilojen kaihtimet, kapat ja reunusverhot sekä muut sisustustavarat, pellavaa tai ramia, muuta kuin neulosta

 

 

ex 6303 99 90 , 6304 19 30 , ex 6304 99 00

 

 

121

Side- ja purjelanka, nyöri ja köysi, myös palmikoidut ja punotut, pellavaa tai ramia

 

 

ex 5607 90 90

 

 

122

Säkit ja pussit, jollaisia käytetään tavaroiden pakkaamiseen, pellavaa, muuta kuin neulosta, käytetyt

 

 

ex 6305 90 00

 

 

123

Kudotut nukka- ja chenillelankakankaat, pellavaa tai ramia, muut kuin kudotut nauhat

 

 

5801 90 10 , ex 5801 90 90

 

 

Hartiahuivit, kaulaliinat ja muut huivit, mantiljat, hunnut ja niiden kaltaiset tavarat, pellavaa tai ramia, muuta kuin neulosta

 

 

ex 6214 90 00

 

 

RYHMÄ V

124

Synteettikatkokuidut

 

 

5501 10 00 , 5501 20 00 , 5501 30 00 , 5501 40 00 , 5501 90 00 , 5503 11 00 , 5503 19 00 , 5503 20 00 , 5503 30 00 , 5503 40 00 , 5503 90 00 , 5505 10 10 , 5505 10 30 , 5505 10 50 , 5505 10 70 , 5505 10 90

 

 

125 A

Lanka (katkomatonta) synteettikuitufilamenttia, ei kuitenkaan vähittäismyyntimuodoissa, muut kuin luokan 41 langat

 

 

5402 45 00 , 5402 46 00 , 5402 47 00

 

 

125 B

Monofilamenttilanka, kaistaleet ja niiden kaltaiset tuotteet (esim. tekoniini) ja katgutin jäljitelmät, synteettikuituainetta

 

 

5404 11 00 , 5404 12 00 , 5404 19 00 , 5404 90 10 , 5404 90 90 , ex 5604 90 10 , ex 5604 90 90

 

 

126

Muuntokatkokuidut

 

 

5502 10 00 , 5502 90 00 , 5504 10 00 , 5504 90 00 , 5505 20 00

 

 

127 A

Lanka (katkomatonta) muuntokuitufilamenttia, ei kuitenkaan vähittäismyyntimuodoissa, muut kuin luokan 42 langat

 

 

5403 31 00 , ex 5403 32 00 , ex 5403 33 00

 

 

127 B

Monofilamenttilanka, kaistaleet ja niiden kaltaiset tuotteet (esim. tekoniini) ja katgutin jäljitelmät, muuntokuituainetta

 

 

5405 00 00 , ex 5604 90 90

 

 

128

Karkea eläimenkarva, karstattu tai kammattu

 

 

5105 40 00

 

 

129

Lanka, karkeaa eläimenkarvaa tai jouhta

 

 

5110 00 00

 

 

130 A

Silkkilanka, muu kuin jätesilkistä kehrätty

 

 

5004 00 10 , 5004 00 90 , 5006 00 10

 

 

130 B

Silkkilanka, muu kuin luokkaan 130 A kuuluva; silkkitoukan gut

 

 

5005 00 10 , 5005 00 90 , 5006 00 90 , ex 5604 90 90

 

 

131

Lanka muista kasvitekstiilikuiduista

 

 

5308 90 90

 

 

132

Paperilanka

 

 

5308 90 50

 

 

133

Hamppulanka

 

 

5308 20 10 , 5308 20 90

 

 

134

Metalloitu lanka

 

 

5605 00 00

 

 

135

Kudotut kankaat, karkeaa eläimenkarvaa tai jouhta

 

 

5113 00 00

 

 

136

Kudotut silkki- ja silkkijätekankaat

 

 

5007 10 00 , 5007 20 11 , 5007 20 19 , 5007 20 21 , 5007 20 31 , 5007 20 39 , 5007 20 41 , 5007 20 51 , 5007 20 59 , 5007 20 61 , 5007 20 69 , 5007 20 71 , 5007 90 10 , 5007 90 30 , 5007 90 50 , 5007 90 90 , 5803 00 30 , ex 5905 00 90 , ex 5911 20 00

 

 

137

Kudotut nukka- ja chenillelankakankaat sekä kudotut nauhat, silkkiä tai silkkijätettä

 

 

ex 5801 90 90 , ex 5806 10 00

 

 

138

Kudotut kankaat paperilangasta ja muista kasvitekstiilikuiduista paitsi ramista

 

 

5311 00 90 , ex 5905 00 90

 

 

139

Kudotut kankaat metallilangasta tai metalloidusta langasta

 

 

5809 00 00

 

 

140

Neulokset muuta tekstiiliainetta kuin villaa tai hienoa eläimenkarvaa, puuvillaa tai tekokuitua

 

 

ex 6001 10 00 , ex 6001 29 00 , ex 6001 99 00 , 6003 90 00 , 6005 90 90 , 6006 90 00

 

 

141

Vuode- ja matkahuovat muuta tekstiiliainetta kuin villaa tai hienoa eläimenkarvaa, puuvillaa tai tekokuitua

 

 

ex 6301 90 90

 

 

142

Matot ja muut tekstiiliainetta olevat lattianpäällysteet, sisalia, muuta Agave-sukuisista kasveista saatavaa tekstiilikuitua tai manillaa

 

 

ex 5702 39 00 , ex 5702 49 00 , ex 5702 50 90 , ex 5702 99 00 , ex 5705 00 80

 

 

144

Huopa, karkeaa eläimenkarvaa

 

 

ex 5602 10 38 , ex 5602 29 00

 

 

145

Side- ja purjelanka, nuora ja köysi, myös palmikoidut tai punotut, manillaa (abaca) tai hamppua

 

 

ex 5607 90 20 , ex 5607 90 90

 

 

146 A

Lyhdelanka tai paalinaru maatalouskoneita varten, sisalia tai muuta Agave-sukuisista kasveista saatavaa tekstiilikuitua

 

 

ex 5607 21 00

 

 

146 B

Side- ja purjelanka, nuora ja köysi, sisalia tai muuta Agave-sukuisista kasveista saatavaa tekstiilikuitua, muut kuin luokan 146 A tuotteet

 

 

ex 5607 21 00 , 5607 29 00

 

 

146 C

Side- ja purjelanka, nuora ja köysi, myös palmikoidut tai punotut, juuttia tai muuta nimikkeen 5303 niinitekstiilikuitua

 

 

ex 5607 90 20

 

 

147

Silkkijätteet (myös kelauskelvottomat silkkikokongit, lankajätteet ja garnetoidut jätteet ja lumput), muut kuin karstaamattomat ja kampaamattomat

 

 

ex 5003 00 00

 

 

148 A

Juuttilanka ja muista nimikkeen 5303 niinitekstiilikuiduista valmistettu lanka

 

 

5307 10 00 , 5307 20 00

 

 

148 B

Kookoskuitulanka

 

 

5308 10 00

 

 

149

Kudotut kankaat, juutista tai muista niinitekstiilikuiduista valmistetut, leveys suurempi kuin 150 cm

 

 

5310 10 90 , ex 5310 90 00

 

 

150

Kudotut kankaat, juutista tai muista niinitekstiilikuiduista valmistetut, leveys enintään 150 cm; säkit ja pussit, jollaisia käytetään tavaroiden pakkaamiseen, juuttia tai muuta synteettistä niinitekstiilikuitua, ei kuitenkaan käytetyt

 

 

5310 10 10 , ex 5310 90 00 , 5905 00 50 , 6305 10 90

 

 

151 A

Lattianpäällysteet kookoskuitua

 

 

5702 20 00

 

 

151 B

Matot ja muut lattianpäällysteet, juuttia tai muuta niinitekstiilikuitua, muut kuin tuftatut tai flokatut

 

 

ex 5702 39 00 , ex 5702 49 00 , ex 5702 50 90 , ex 5702 99 00

 

 

152

Neulahuopa, juuttia tai muuta niinitekstiilikuitua, kyllästämätön ja päällystämätön, ei kuitenkaan lattianpäällysteet

 

 

5602 10 11

 

 

153

Käytetyt säkit ja pussit, jollaisia käytetään tavaroiden pakkaamiseen, juuttia tai muuta nimikkeen 5303 niinitekstiilikuitua

 

 

6305 10 10

 

 

154

Kelaamiseen soveltuvat silkkikokongit

 

 

5001 00 00

 

 

Raakasilkki (kiertämätön)

 

 

5002 00 00

 

 

Silkkijätteet (myös kelauskelvottomat silkkikokongit), lankajätteet ja garnetoidut jätteet ja lumput, karstaamattomat ja kampaamattomat

 

 

ex 5003 00 00

 

 

Karstaamaton ja kampaamaton villa

 

 

5101 11 00 , 5101 19 00 , 5101 21 00 , 5101 29 00 , 5101 30 00

 

 

Karstaamaton ja kampaamaton hieno tai karkea eläimenkarva

 

 

5102 11 00 , 5102 19 10 , 5102 19 30 , 5102 19 40 , 5102 19 90 , 5102 20 00

 

 

Villajätteet ja hienon tai karkean eläimenkarvan jätteet, myös lankajätteet, ei kuitenkaan garnetoidut jätteet ja lumput

 

 

5103 10 10 , 5103 10 90 , 5103 20 00 , 5103 30 00

 

 

Garnetoimalla jätteistä tai lumpuista saatu villa tai hieno tai karkea eläimenkarva

 

 

5104 00 00

 

 

Pellava, raaka tai käsitelty, ei kuitenkaan kehrätty; pellavarohtimet ja -jätteet (myös lankajätteet ja garnetoidut jätteet ja lumput)

 

 

5301 10 00 , 5301 21 00 , 5301 29 00 , 5301 30 00

 

 

Rami ja muut kasvitekstiilikuidut, raa'at tai käsitellyt, ei kuitenkaan kehrätyt: muiden kuin kookoskuidun ja manillan rohtimet, kampausjätteet ja muut jätteet

 

 

5305 00 00

 

 

Karstaamaton ja kampaamaton puuvilla

 

 

5201 00 10 , 5201 00 90

 

 

Puuvillajätteet (myös lankajätteet ja garnetoidut jätteet ja lumput)

 

 

5202 10 00 , 5202 91 00 , 5202 99 00

 

 

Hamppu (Cannabis sativa L.), raaka tai käsitelty, ei kuitenkaan kehrätty; hamppurohtimet ja -jätteet (myös lankajätteet ja garnetoidut jätteet ja lumput)

 

 

5302 10 00 , 5302 90 00

 

 

Manilla (abaca tai Musa textilis Nee), raaka tai käsitelty, ei kuitenkaan kehrätty, manillan rohtimet ja jätteet (myös lankajätteet ja garnetoidut jätteet ja lumput)

 

 

5305 00 00

 

 

Juutti ja muut niinitekstiilikuidut (muut kuin pellava, hamppu ja rami), raa'at tai käsitellyt, ei kuitenkaan kehrätyt; hamppurohtimet ja -jätteet (myös lankajätteet ja garnetoidut jätteet ja lumput)

 

 

5303 10 00 , 5303 90 00

 

 

Muut kasvitekstiilikuidut, raa'at tai käsitellyt, ei kuitenkaan kehrätyt; näiden kuitujen rohtimet ja jätteet (myös lankajätteet ja garnetoidut jätteet ja lumput)

 

 

5305 00 00

 

 

156

Naisten ja tyttöjen puserot ja neulepuserot, silkkiä tai jätesilkkiä

 

 

6106 90 30 , ex 6110 90 90

 

 

157

Vaatteet, neulosta, muut kuin luokkiin 1–123 ja 156 kuuluvat

 

 

ex 6101 90 20 , ex 6101 90 80 , 6102 90 10 , 6102 90 90 , ex 6103 39 00 , ex 6103 49 00 , ex 6104 19 90 , ex 6104 29 90 , ex 6104 39 00 , 6104 49 00 , ex 6104 69 00 , 6106 90 50 , 6106 90 90 , ex 6107 99 00 , ex 6108 99 00 , 6110 90 10 , ex 6110 90 90 , ex 6111 90 90 , ex 6114 90 00

 

 

159

Leningit, puserot ja paitapuserot, silkkiä tai jätesilkkiä, muuta kuin neulosta

 

 

6204 49 10 , 6206 10 00

 

 

Hartiahuivit, kaulaliinat ja muut huivit, mantiljat, hunnut ja niiden kaltaiset tavarat, silkkiä tai jätesilkkiä, muuta kuin neulosta

 

 

6214 10 00

 

 

Solmiot, solmukkeet ja solmiohuivit, silkkiä tai jätesilkkiä

 

 

6215 10 00

 

 

160

Nenäliinat ja taskuliinat, silkkiä tai jätesilkkiä

 

 

ex 6213 90 00

 

 

161

Vaatteet, ei kuitenkaan neulosta, muut kuin luokkiin 1–123 ja 159 kuuluvat

 

 

6201 19 00 , 6201 99 00 , 6202 19 00 , 6202 99 00 , 6203 19 90 , 6203 29 90 , 6203 39 90 , 6203 49 90 , 6204 19 90 , 6204 29 90 , 6204 39 90 , 6204 49 90 , 6204 59 90 , 6204 69 90 , 6205 90 10 , ex 6205 90 80 , 6206 90 10 , 6206 90 90 , ex 6211 20 00 , ex 6211 39 00 , ex 6211 49 00 , ex 9619 00 50

 

 

163

Sideharso ja sideharsotavarat vähittäismyyntimuodoissa tai -pakkauksissa

 

 

3005 90 31 ”

 

 


6.2.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 32/35


KOMISSION ASETUS (EU) 2018/174,

annettu 2 päivänä helmikuuta 2018,

yhteisön tulo- ja elinolotilastoista (EU-SILC) annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1177/2003 täytäntöönpanosta sukupolvelta toiselle siirtyvää huono-osaisuutta, kotitalouden kokoonpanoa ja tulojen kehitystä koskevien vuoden 2019 toissijaisten tavoitemuuttujien luettelon osalta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon yhteisön tulo- ja elinolotilastoista (EU-SILC) 16 päivänä kesäkuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1177/2003 (1) ja erityisesti sen 15 artiklan 2 kohdan f alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksella (EY) N:o 1177/2003 luotiin yhteiset puitteet tuloja ja elinoloja koskevien Euroopan tilastojen järjestelmälliselle tuottamiselle tarkoituksena varmistaa, että saatavilla on vertailukelpoiset ja ajantasaiset tulonjakoa sekä köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen tasoa ja rakennetta koskevat poikkileikkaus- ja pitkittäistutkimuksiin perustuvat kansalliset ja unionin tason tilastot.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 1177/2003 15 artiklan 2 kohdan f alakohdan mukaan vuosittain on vahvistettava täytäntöönpanotoimenpiteet, joissa määritellään kyseisen vuoden EU-SILC-tutkimuksen poikkileikkausosioon kyseisenä vuonna sisällytettävät toissijaiset tutkimuskohteet ja tavoitemuuttujat. Sen vuoksi olisi hyväksyttävä täytäntöönpanotoimenpiteet, joissa määritellään toissijaiset tavoitemuuttujat ja muuttujien tunnukset sukupolvelta toiselle siirtyvää huono-osaisuutta, kotitalouden kokoonpanoa ja tulojen kehitystä koskevaa vuoden 2019 moduulia varten.

(3)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat Euroopan tilastojärjestelmää käsittelevän komitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Luettelo EU-SILC-tutkimuksen poikkileikkausosioon sisällytettävistä toissijaisista tavoitemuuttujista ja muuttujien tunnuksista sukupolvelta toiselle siirtyvää huono-osaisuutta, kotitalouden kokoonpanoa ja tulojen kehitystä koskevaa vuoden 2019 moduulia varten vahvistetaan tämän asetuksen liitteessä.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 2 päivänä helmikuuta 2018.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Jean-Claude JUNCKER


(1)  EUVL L 165, 3.7.2003, s. 1.


LIITE

EU-SILC-tutkimuksen poikkileikkausosioon sisällytettävät toissijaiset tavoitemuuttujat ja muuttujien tunnukset sukupolvelta toiselle siirtyvää huono-osaisuutta, kotitalouden kokoonpanoa ja tulojen kehitystä koskevaa vuoden 2019 moduulia varten ovat seuraavat:

1.   Yksiköt

Sukupolvelta toiselle siirtyvän huono-osaisuuden muuttujia koskevat tiedot toimitetaan kaikista kotitalouden nykyisistä jäsenistä tai, tapauksen mukaan, kaikista otoshenkilöistä, joiden ikä on yli 24 ja alle 60 vuotta.

Tulojen kehitystä ja kotitalouden kokoonpanoa koskevat tiedot toimitetaan kotitalouksien tasolla, ja ne koskevat koko kotitaloutta.

2.   Tiedonkeruumenetelmä

Yksilöiden tasolla sovellettavien muuttujien osalta tiedonkeruumenetelmänä on kaikkien kotitalouden nykyisten jäsenten tai tapauksen mukaan jokaisen yli 24-vuotiaan ja alle 60-vuotiaan otoshenkilön henkilökohtainen haastattelu.

Kotitalouksien tasolla sovellettavien muuttujien osalta tiedonkeruumenetelmänä on kotitalouden otoshenkilön henkilökohtainen haastattelu.

Jos asianomaiset henkilöt ovat tilapäisesti poissa tai kykenemättömiä vastaamaan, sijaishaastattelut sallitaan poikkeustapauksissa.

3.   Viitejakso

Sukupolvelta toiselle siirtyvää huono-osaisuutta koskevien muuttujien osalta viitejaksona pidetään aikaa, jona haastateltava oli noin 14 vuoden ikäinen.

Tulojen kehitystä ja kotitalouden kokoonpanoa (kotitalouden suhdematriisi) koskevien muuttujien osalta viitejaksona on nykyinen ajanjakso.

4.   Sukupolvelta toiselle siirtyvää huono-osaisuutta koskevat määritelmät

(1)   Isä: henkilö, jonka haastateltava katsoo olleen isänä, kun haastateltava oli noin 14-vuotias. Yleensä isä on biologinen isä, mutta jos haastateltava pitää viitejakson aikana jotakuta muuta isänä, vastauksen olisi koskettava tätä, vaikka biologinen isä olisi tiedossa ja eläisi.

(2)   Äiti: henkilö, jonka haastateltava katsoo olleen äitinä, kun haastateltava oli noin 14-vuotias. Yleensä äiti on biologinen äiti, mutta jos haastateltava pitää viitejakson aikana jotakuta muuta äitinä, vastauksen olisi koskettava tätä, vaikka biologinen äiti olisi tiedossa ja eläisi.

(3)   Kotitalous: kotitaloudella tarkoitetaan kotitaloutta, jossa otoshenkilö asui noin 14 vuoden ikäisenä.

Jos otoshenkilön vanhemmat olivat eronneet/asumuserossa tai jos heillä oli yhteishuoltajuus (50 % kunkin vanhemman ajasta), otoshenkilö voi

valita kotitaloutensa joko objektiivisesti sen pääasiallisen osoitteen mukaisesti, jossa hän asui noin 14 vuoden ikäisenä (väestörekisteriin merkitty ja/tai henkilökorttiin ja/tai passiin merkitty osoite)

valita kotitaloutensa subjektiivisesti sen mukaan, mitä kotitaloutta hän piti kotinaan 14 vuoden ikäisenä.

Jos otoshenkilön vanhemmat olivat eronneet/asumuserossa eikä heillä ollut yhteishuoltajuutta, kotitaloutena olisi pidettävä sitä kotitaloutta, jossa otoshenkilö asui koko ajan tai suurimman osan ajasta.

Toissijaiset tavoitemuuttujat toimitetaan komissiolle (Eurostatille) kotitaloustiedostossa (H) ja henkilökohtaisia tietoja koskevassa tiedostossa (P) ensisijaisten tavoitemuuttujien jälkeen.

 

Vuoden 2019 testausmoduuli

Sukupolvelta toiselle siirtyvä huono-osaisuus

Muuttujan nimi

Koodi

Tavoitemuuttuja

Perhetiedot

PT220

 

Kotitalouden tyyppi silloin, kun otoshenkilö oli noin 14 vuoden ikäinen

1

Yksityinen kotitalous

2

Kollektiivitalous tai laitos

PT220_F

1

Tieto annettu

– 1

Tieto puuttuu

– 3

Muu kuin otoshenkilö

– 6

Ei ikäluokassa (25–59)

– 7

Ei soveltuva (RB010≠2019)

PT230

 

Äiti läsnä silloin, kun otoshenkilö oli noin 14 vuoden ikäinen

1

Kyllä

2

Ei, hän ei asunut samassa kotitaloudessa mutta oli yhteydessä

3

Ei, hän ei asunut samassa kotitaloudessa eikä ollut yhteydessä

4

Ei, kuollut

PT0230_F

1

Tieto annettu

– 1

Tieto puuttuu

– 2

Ei merkintää (asui kollektiivitaloudessa tai laitoksessa)

– 3

Muu kuin otoshenkilö

– 6

Ei ikäluokassa (25–59)

– 7

Ei soveltuva (RB010≠2019)

PT240

 

Isä läsnä silloin, kun otoshenkilö oli noin 14 vuoden ikäinen

1

Kyllä

2

Ei, hän ei asunut samassa kotitaloudessa mutta oli yhteydessä

3

Ei, hän ei asunut samassa kotitaloudessa eikä ollut yhteydessä

4

Ei, kuollut

PT240_F

1

Tieto annettu

– 1

Tieto puuttuu

– 2

Ei merkintää (asui kollektiivitaloudessa tai laitoksessa)

– 3

Muu kuin otoshenkilö

– 6

Ei ikäluokassa (25–59)

– 7

Ei soveltuva (RB010≠2019)

PT020

 

Aikuisten lukumäärä kotitaloudessa silloin, kun otoshenkilö oli noin 14 vuoden ikäinen

Määrä (2 numeroa) 0–99

PT020_F

1

Tieto annettu

– 1

Tieto puuttuu

– 2

Ei merkintää (asui kollektiivitaloudessa tai laitoksessa)

– 3

Muu kuin otoshenkilö

– 6

Ei ikäluokassa (25–59)

– 7

Ei soveltuva (RB010≠2019)

PT030

 

Lasten lukumäärä kotitaloudessa silloin, kun otoshenkilö oli noin 14 vuoden ikäinen

Määrä (2 numeroa) 0–99

PT030_F

1

Tieto annettu

– 1

Tieto puuttuu

– 2

Ei merkintää (asui kollektiivitaloudessa tai laitoksessa)

– 3

Muu kuin otoshenkilö

– 6

Ei ikäluokassa (25–59)

– 7

Ei soveltuva (RB010≠2019)

PT040

 

Työssä olevien henkilöiden lukumäärä kotitaloudessa silloin, kun otoshenkilö oli noin 14 vuoden ikäinen

Määrä (2 numeroa) 0–99

PT040_F

1

Tieto annettu

– 1

Tieto puuttuu

– 2

Ei merkintää (asui kollektiivitaloudessa tai laitoksessa)

– 3

Muu kuin otoshenkilö

– 6

Ei ikäluokassa (25–59)

– 7

Ei soveltuva (RB010≠2019)

PT250

 

Kaupungistumisaste silloin, kun otoshenkilö oli noin 14 vuoden ikäinen

1

Kaupunki (yli 100 000 asukasta)

2

Kaupunki tai lähiö (10 000 –100 000 asukasta)

3

Maaseutualue, pieni kaupunki tai kylä (alle 10 000 asukasta)

PT250_F

1

Tieto annettu

– 1

Tieto puuttuu

– 2

Ei merkintää (asui kollektiivitaloudessa tai laitoksessa)

– 3

Muu kuin otoshenkilö

– 6

Ei ikäluokassa (25–59)

– 7

Ei soveltuva (RB010≠2019)

PT210

 

Asumismuoto silloin, kun otoshenkilö oli noin 14 vuoden ikäinen

1

Omistusasunto

2

Vuokra-asunto

3

Asunto ilmainen

– 1

Ei osaa sanoa

PT210_F

1

Tieto annettu

– 1

Tieto puuttuu

– 2

Ei merkintää (asui kollektiivitaloudessa tai laitoksessa)

– 3

Muu kuin otoshenkilö

– 6

Ei ikäluokassa (25–59)

– 7

Ei soveltuva (RB010≠2019)

Vanhempien tausta

PT060

 

Isän syntymämaa

 

Isän syntymämaa (SCL GEO alpha-2 -koodi)

– 1

Ei osaa sanoa

PT060_F

1

Tieto annettu

– 1

Tieto puuttuu

– 2

Ei merkintää (asui kollektiivitaloudessa tai laitoksessa)

– 3

Muu kuin otoshenkilö

– 5

Ei merkintää (isä ei ollut läsnä eikä yhteydessä tai oli kuollut)

– 6

Ei ikäluokassa (25–59)

– 7

Ei soveltuva (RB010≠2019)

PT070

 

Isän kansalaisuus

 

Ensisijainen kansalaisuus (maa) (SCL GEO alpha-2 -koodi)

– 1

Ei osaa sanoa

PT070_F

1

Tieto annettu

– 1

Tieto puuttuu

– 2

Ei merkintää (asui kollektiivitaloudessa tai laitoksessa)

– 3

Muu kuin otoshenkilö

– 5

Ei merkintää (isä ei ollut läsnä eikä yhteydessä tai oli kuollut)

– 6

Ei ikäluokassa (25–59)

– 7

Ei soveltuva (RB010≠2019)

PT090

 

Äidin syntymämaa

 

Äidin syntymämaa (SCL GEO alpha-2 -koodi)

– 1

Ei osaa sanoa

PT090_F

1

Tieto annettu

– 1

Tieto puuttuu

– 2

Ei merkintää (asui kollektiivitaloudessa tai laitoksessa)

– 3

Muu kuin otoshenkilö

– 5

Ei merkintää (äiti ei ollut läsnä eikä yhteydessä tai oli kuollut)

– 6

Ei ikäluokassa (25–59)

– 7

Ei soveltuva (RB010≠2019)

PT100

 

Äidin kansalaisuus

 

Ensisijainen kansalaisuus (maa) (SCL GEO alpha-2 -koodi)

– 1

Ei osaa sanoa

PT100_F

1

Tieto annettu

– 1

Tieto puuttuu

– 2

Ei merkintää (asui kollektiivitaloudessa tai laitoksessa)

– 3

Muu kuin otoshenkilö

– 5

Ei merkintää (äiti ei ollut läsnä eikä yhteydessä tai oli kuollut)

– 6

Ei ikäluokassa (25–59)

– 7

Ei soveltuva (RB010≠2019)

Koulutustaso

PT110

 

Korkein koulutustaso, jonka isä on suorittanut

1

Perusaste (vähemmän kuin alempi perusaste, alempi perusaste tai ylempi perusaste)

2

Keskiaste (keskiaste ja keskiasteen jälkeinen koulutus, joka ei ole korkea-asteen koulutusta)

3

Korkeakoulutus (lyhytkestoinen korkea-asteen koulutus, alempi korkeakoulututkinto tai vastaava, ylempi korkeakoulututkinto tai vastaava ja tutkijakoulutus tai vastaava)

– 1

Ei osaa sanoa

PT110_F

1

Tieto annettu

– 1

Tieto puuttuu

– 2

Ei merkintää (asui kollektiivitaloudessa tai laitoksessa)

– 3

Muu kuin otoshenkilö

– 5

Ei merkintää (isä ei ollut läsnä eikä yhteydessä tai oli kuollut)

– 6

Ei ikäluokassa (25–59)

– 7

Ei soveltuva (RB010≠2019)

PT120

 

Korkein koulutustaso, jonka äiti on suorittanut

1

Perusaste (vähemmän kuin alempi perusaste, alempi perusaste tai ylempi perusaste)

2

Keskiaste (keskiaste ja keskiasteen jälkeinen koulutus, joka ei ole korkea-asteen koulutusta)

3

Korkeakoulutus (lyhytkestoinen korkea-asteen koulutus, alempi korkeakoulututkinto tai vastaava, ylempi korkeakoulututkinto tai vastaava ja tutkijakoulutus tai vastaava)

– 1

Ei osaa sanoa

PT120_F

1

Tieto annettu

– 1

Tieto puuttuu

– 2

Ei merkintää (asui kollektiivitaloudessa tai laitoksessa)

– 3

Muu kuin otoshenkilö

– 5

Ei merkintää (äiti ei ollut läsnä eikä yhteydessä tai oli kuollut)

– 6

Ei ikäluokassa (25–59)

– 7

Ei soveltuva (RB010≠2019)

Ammattia koskevat tiedot

PT130

 

Isän toiminnan laatu silloin, kun otoshenkilö oli noin 14 vuoden ikäinen

1

Työllinen, kokopäivätyössä

2

Työllinen, osa-aikatyössä

3

Itsenäinen ammatinharjoittaja tai töissä perheyrityksessä

4

Työtön/työnhakija

5

Eläkkeellä

6

Pysyvästi työkyvytön

7

Tekee kotitöitä ja on hoitovelvoitteita

8

Muu työmarkkinoiden ulkopuolella oleva

– 1

Ei osaa sanoa

PT130_F

1

Tieto annettu

– 1

Tieto puuttuu

– 2

Ei merkintää (asui kollektiivitaloudessa tai laitoksessa)

– 3

Muu kuin otoshenkilö

– 5

Ei merkintää (isä ei ollut läsnä eikä yhteydessä tai oli kuollut)

– 6

Ei ikäluokassa (25–59)

– 7

Ei soveltuva (RB010≠2019)

PT140

 

Isä esimiesasemassa silloin, kun otoshenkilö oli noin 14 vuoden ikäinen

1

Kyllä

2

Ei

– 1

Ei osaa sanoa

PT140_F

1

Tieto annettu

– 1

Tieto puuttuu

– 2

Ei merkintää (asui kollektiivitaloudessa tai laitoksessa)

– 3

Muu kuin otoshenkilö

– 4

Ei merkintää (isä ei töissä, työelämän ulkopuolella)

– 5

Ei merkintää (isä ei ollut läsnä eikä yhteydessä tai oli kuollut)

– 6

Ei ikäluokassa (25–59)

– 7

Ei soveltuva (RB010≠2019)

PT150

 

Isän pääasiallinen ammatti silloin, kun otoshenkilö oli noin 14 vuoden ikäinen

 

ISCO-08(COM) koodi 1-numeroisena lukuna

– 1

Ei osaa sanoa

PT150_F

1

Tieto annettu

– 1

Tieto puuttuu

– 2

Ei merkintää (asui kollektiivitaloudessa tai laitoksessa)

– 3

Muu kuin otoshenkilö

– 4

Ei merkintää (isä ei töissä, työelämän ulkopuolella)

– 5

Ei merkintää (isä ei ollut läsnä eikä yhteydessä tai oli kuollut)

– 6

Ei ikäluokassa (25–59)

– 7

Ei soveltuva (RB010≠2019)

PT160

 

Äidin toiminnan laatu silloin, kun otoshenkilö oli noin 14 vuoden ikäinen

1

Työllinen, kokopäivätyössä

2

Työllinen, osa-aikatyössä

3

Itsenäinen ammatinharjoittaja tai töissä perheyrityksessä

4

Työtön/työnhakija

5

Eläkkeellä

6

Pysyvästi työkyvytön

7

Tekee kotitöitä ja on hoitovelvoitteita

8

Muu työmarkkinoiden ulkopuolella oleva

– 1

Ei osaa sanoa

PT160_F

1

Tieto annettu

– 1

Tieto puuttuu

– 2

Ei merkintää (asui kollektiivitaloudessa tai laitoksessa)

– 3

Muu kuin otoshenkilö

– 5

Ei merkintää (äiti ei ollut läsnä eikä yhteydessä tai oli kuollut)

– 6

Ei ikäluokassa (25–59)

– 7

Ei soveltuva (RB010≠2019)

PT170

 

Äiti esimiesasemassa silloin, kun otoshenkilö oli noin 14 vuoden ikäinen

1

Kyllä

2

Ei

– 1

Ei osaa sanoa

PT170_F

1

Tieto annettu

– 1

Tieto puuttuu

– 2

Ei merkintää (asui kollektiivitaloudessa tai laitoksessa)

– 3

Muu kuin otoshenkilö

– 4

Ei merkintää (äiti ei töissä, työelämän ulkopuolella)

– 5

Ei merkintää (äiti ei ollut läsnä eikä yhteydessä tai oli kuollut)

– 6

Ei ikäluokassa (25–59)

– 7

Ei soveltuva (RB010≠2019)

PT180

 

Äidin pääasiallinen ammatti silloin, kun otoshenkilö oli noin 14 vuoden ikäinen

 

ISCO-08(COM) koodi 1-numeroisena lukuna

– 1

Ei osaa sanoa

PT180_F

1

Tieto annettu

– 1

Tieto puuttuu

– 2

Ei merkintää (asui kollektiivitaloudessa tai laitoksessa)

– 3

Muu kuin otoshenkilö

– 4

Ei merkintää (äiti ei töissä, työelämän ulkopuolella)

– 5

Ei merkintää (äiti ei ollut läsnä eikä yhteydessä tai oli kuollut)

– 6

Ei ikäluokassa (25–59)

– 7

Ei soveltuva (RB010≠2019)

Aineellinen puute

PT190

 

Kotitalouden taloudellinen tilanne silloin, kun otoshenkilö oli noin 14 vuoden ikäinen

1

Erittäin huono

2

Huono

3

Kohtuullisen huono

4

Kohtuullisen hyvä

5

Hyvä

6

Erittäin hyvä

– 1

Ei osaa sanoa

PT190_F

1

Tieto annettu

– 1

Tieto puuttuu

– 2

Ei merkintää (asui kollektiivitaloudessa tai laitoksessa)

– 3

Muu kuin otoshenkilö

– 6

Ei ikäluokassa (25–59)

– 7

Ei soveltuva (RB010≠2019)

PT260

 

Kouluun liittyvät perustarpeet (kirjat ja kouluvälineet) täyttyivät silloin, kun otoshenkilö oli noin 14 vuoden ikäinen

1

Kyllä

2

Ei, taloudellisista syistä

3

Ei, muista syistä

PT260_F

1

Tieto annettu

– 1

Tieto puuttuu

– 2

Ei merkintää (asui kollektiivitaloudessa tai laitoksessa)

– 3

Muu kuin otoshenkilö

– 6

Ei ikäluokassa (25–59)

– 7

Ei soveltuva (RB010≠2019)

PT270

 

Sai päivittäin lihaa, kanaa, kalaa sisältävän aterian (tai vastaavan kasvisaterian) silloin, kun otoshenkilö oli noin 14 vuoden ikäinen

1

Kyllä

2

Ei, taloudellisista syistä

3

Ei, muista syistä

PT270_F

1

Tieto annettu

– 1

Tieto puuttuu

– 2

Ei merkintää (asui kollektiivitaloudessa tai laitoksessa)

– 3

Muu kuin otoshenkilö

– 6

Ei ikäluokassa (25–59)

– 7

Ei soveltuva (RB010≠2019)

PT280

 

Viikon mittainen vuotuinen loma poissa kotoa silloin, kun otoshenkilö oli noin 14 vuoden ikäinen

1

Kyllä

2

Ei, taloudellisista syistä

3

Ei, muista syistä

PT280_F

1

Tieto annettu

– 1

Tieto puuttuu

– 2

Ei merkintää (asui kollektiivitaloudessa tai laitoksessa)

– 3

Muu kuin otoshenkilö

– 6

Ei ikäluokassa (25–59)

– 7

Ei soveltuva (RB010≠2019)

 

Vapaaehtoinen vuoden 2019 testausmoduuli

Tulojen kehitys ja kotitalouden kokoonpano

Muuttujan nimi

Koodi

Tavoitemuuttuja

HI010

 

Tuloissa tapahtuneet muutokset edelliseen vuoteen verrattuna (VAPAAEHTOINEN)

1

Kasvaneet

2

Pysyneet suunnilleen ennallaan

3

Pienentyneet

HI010_F

1

Tieto annettu

– 1

Tieto puuttuu

– 3

Muu kuin otoshenkilö

– 7

Ei soveltuva (RB010≠2019)

HI020

 

Kasvun syy (VAPAAEHTOINEN)

1

Palkan indeksointi/uudelleenarviointi

2

Työajan tai palkan lisääntyminen (sama työ)

3

Paluu työmarkkinoille sairauden, vanhemmaksi tulon tai vanhempainvapaan jälkeen tai hoidettuaan lasta tai sairasta tai vammaista henkilöä

4

Uuden työn aloittaminen tai työpaikan vaihtaminen

5

Muutos kotitalouden kokoonpanossa

6

Sosiaalietuuksien kasvu

7

Muu

HI020_F

1

Tieto annettu

– 1

Tieto puuttuu

– 2

Ei soveltuva (HI010≠1)

– 3

Muu kuin otoshenkilö

– 7

Ei soveltuva (RB010≠2019)

HI030

 

Tulojen pienentymisen syy (VAPAAEHTOINEN)

1

Lyhentynyt työaika, pienentynyt palkka (sama työ), mukaan luettuna (vastentahtoinen) itsenäinen ammatinharjoittaminen

2

Vanhemmaksi tulo/vanhempainvapaa/lastenhoito/sairaan tai vammaisen henkilön hoitaminen

3

Työpaikan vaihtuminen

4

Työpaikan menettäminen/työttömyys/(oman) yrityksen konkurssi

5

Sairaudesta tai vammasta johtuva työkyvyttömyys

6

Avioero/parisuhteen päättyminen/muu muutos kotitalouden kokoonpanossa

7

Eläkkeelle siirtyminen

8

Sosiaalietuuksien leikkaus

9

Muu

HI030_F

1

Tieto annettu

– 1

Tieto puuttuu

– 2

Ei soveltuva (HI010≠3)

– 3

Muu kuin otoshenkilö

– 7

Ei soveltuva (RB010≠2019)

HI040

 

Tulevat tulot (VAPAAEHTOINEN)

1

Kasvavat

2

Pysyvät ennallaan

3

Pienentyvät

HI040_F

1

Tieto annettu

– 1

Tieto puuttuu

– 3

Muu kuin otoshenkilö

– 7

Ei soveltuva (RB010≠2019)

HGYX (1)

 

Kotitalouden suhdematriisi (VAPAAEHTOINEN)  (2)

10

Puoliso (karkea taso)

11

Aviomies/vaimo/rekisteröidyn parisuhteen osapuoli (tarkka taso)

12

Avopuoliso (tarkka taso)

20

Poika/tytär (karkea taso)

21

Biologinen/adoptoitu poika/tytär (tarkka taso)

22

Poika-/tytärpuoli (tarkka taso)

30

Vävy/miniä (karkea; tarkka taso)

40

Lapsenlapsi (karkea; tarkka taso)

50

Vanhempi (karkea taso)

51

Biologinen/adoptiovanhempi (tarkka taso)

52

Isä- tai äitipuoli (tarkka taso)

60

Appivanhempi (karkea; tarkka taso)

70

Isovanhempi (karkea; tarkka taso)

80

Veli/sisar (karkea taso)

81

Biologinen veli/sisar (tarkka taso)

82

Veli-/sisarpuoli (tarkka taso)

90

Muu sukulainen (karkea; tarkka taso)

95

Muu ei-sukulainen (karkea; tarkka taso)

99

Ei ilmoitettu (karkea; tarkka taso)

HGYX_F

1

Tieto annettu

– 1

Tieto puuttuu

– 2

Ei merkintää (yhden hengen kotitalous)

– 7

Ei soveltuva (RB010≠2019)


(1)  X = 1, … , henkilöiden lukumäärä kotitaloudessa – 1

Y = 2, … , henkilöiden lukumäärä kotitaloudessa

Y > X.

(2)  Vastaukset voidaan toimittaa joko karkealla ja/tai tarkalla tasolla luokiteltuina.


6.2.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 32/48


KOMISSION ASETUS (EU) 2018/175,

annettu 2 päivänä helmikuuta 2018,

tislattujen alkoholijuomien määritelmistä, kuvauksesta, esittelystä, merkinnöistä ja maantieteellisten merkintöjen suojaamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 110/2008 liitteen II muuttamisesta

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 110/2008, annettu 15 päivänä tammikuuta 2008, tislattujen alkoholijuomien määritelmistä, kuvauksesta, esittelystä, merkinnöistä ja maantieteellisten merkintöjen suojaamisesta (1) ja erityisesti sen 26 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksen (EY) N:o 110/2008 liitteessä II säädetään, että tislattujen alkoholijuomien luokan 9 ”hedelmistä tislattu väkevä alkoholijuoma” myyntinimityksen on oltava ”tislattu väkevä alkoholijuoma”, jota edeltää käytetyn hedelmän, marjan tai kasviksen nimi. Joissain virallisissa kielissä myyntinimitykset on kuitenkin perinteisesti ilmaistu täydentämällä hedelmän nimi jälkiliitteellä. Myyntinimitys, joka koostuu hedelmän nimestä ja jälkiliitteestä, olisi näin ollen sallittava hedelmistä tislatuille väkeville alkoholijuomille, jotka on merkitty kyseisillä virallisilla kielillä.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 110/2008 liitteen II luokan 10 eritelmä ”omena- tai päärynäsiideristä tislattu alkoholijuoma” ei selkeästi määrittele mahdollisuutta tislata omena- ja päärynäsiideriä yhdessä, jolloin tuotetaan tämän luokan tislattu alkoholijuoma. Joissain tapauksissa tislattu alkoholijuoma on kuitenkin perinteisesti tuotettu tislaamalla omena- ja päärynäsiideriä yhdessä. Tämän luokan tislattujen alkoholijuomien määritelmää olisi sen vuoksi muutettava, jotta voidaan yksiselitteisesti sallia omena- ja päärynäsiiderin yhdessä tislaamisen mahdollisuus silloin, kun tämä on perinteisin valmistusmenetelmin tarkoituksenmukaista. Näissä tapauksissa on myös määritettävä vastaavaa myyntinimitystä koskevat säännöt. Jotta talouden toimijoille ei koituisi vaikeuksia, on myös asianmukaista laatia siirtymäsäännös ennen tämän asetuksen voimaantuloa tuotettujen tislattujen alkoholijuomien myyntinimityksestä.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 110/2008 liitettä II olisi sen vuoksi muutettava.

(4)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat tislattujen alkoholijuomien komitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan asetuksen (EY) N:o 110/2008 liite II seuraavasti:

(1)

Korvataan 9 kohdan f alakohta seuraavasti:

”f)

Hedelmistä tislatun väkevän alkoholijuoman myyntinimityksen on oltava ”tislattu väkevä alkoholijuoma”, jota edeltää hedelmän, marjan tai vihanneksen nimi, kuten kirsikka (tai kirsch), luumu (tai slivovitz) tai mirabelleluumu-, persikka-, omena-, päärynä-, aprikoosi-, viikuna-, sitrushedelmä- tai rypäleviina tai muu hedelmistä tislattu väkevä alkoholijuoma. Tämä myyntinimitys voidaan ilmaista myös hedelmän nimellä, joka on täydennetty jälkiliitteellä, kun nimi ilmaistaan tšekin, kroaatin, kreikan, puolan, slovakin, sloveenin ja romanian kielillä.

Juomasta voidaan myös käyttää nimitystä wasser yhdessä hedelmän nimen kanssa.

Hedelmän nimi voi korvata nimityksen ”tislattu väkevä alkoholijuoma”, jota edeltää kyseisen hedelmän nimi, ainoastaan kun kyseessä ovat seuraavat hedelmät tai marjat:

mirabelleluumu (Prunus domestica L. subsp. syriaca (Borkh.) Janch. ex Mansf.)

luumu (Prunus domestica L.)

väskynä (Prunus domestica L.)

lännen mansikkapuun hedelmä (Arbutus unedo L.)

Golden Delicious -omena.

Jos on vaarana, ettei loppukuluttaja ymmärrä helposti jotakin kyseisistä myyntinimityksistä, merkintöihin ja esittelyyn on sisällytettävä sana ”tislattu väkevä alkoholijuoma” ja mahdollisesti sitä täydentävä selitys.”;

(2)

Korvataan 10 kohta seuraavasti:

”10.

Omenasiideristä, päärynäsiideristä tai omena- ja päärynäsiideristä tislattu alkoholijuoma

a)

Omenasiideristä, päärynäsiideristä tai omena- ja päärynäsiideristä tislatut alkoholijuomat ovat seuraavien edellytysten mukaisesti tislattuja alkoholijuomia:

i)

ne valmistetaan yksinomaan tislaamalla omena- tai päärynäsiideriä alle 86-tilavuusprosenttiseksi siten, että tisleessä on hedelmistä peräisin oleva aromi ja maku;

ii)

niiden haihtuvien aineiden pitoisuus on vähintään 200 grammaa hehtolitrassa 100-tilavuusprosenttista alkoholia;

iii)

niiden metanolipitoisuus on enintään 1 000 grammaa hehtolitrassa 100-tilavuusprosenttista alkoholia;

Edellä i alakohdassa tarkoitettu edellytys ei sulje pois tislattuja alkoholijuomia, jotka on valmistettu perinteisin valmistusmenetelmin, jotka sallivat omena- ja päärynäsiiderin tislaamisen yhdessä. Näissä tapauksissa myyntinimitys on ”omena- ja päärynäsiideristä tislattu alkoholijuoma”.

b)

Omenasiideristä, päärynäsiideristä tai omena- ja päärynäsiideristä tislatun alkoholijuoman alkoholipitoisuuden on oltava vähintään 37,5 tilavuusprosenttia.

c)

Alkoholia ei saa lisätä, kuten liitteessä I olevassa 5 kohdassa on määritelty, laimennettuna eikä laimentamattomana.

d)

Omenasiideristä, päärynäsiideristä tai omena- ja päärynäsiideristä tislattua alkoholijuomaa ei saa maustaa.

e)

Omenasiideristä, päärynäsiideristä tai omena- ja päärynäsiideristä tislattuun alkoholijuomaan saa lisätä vain sokerikulööriä värin muuttamiseksi.”.

2 artikla

Tislattuja alkoholijuomia, jotka kuuluvat asetuksen (EY) N:o 110/2008 liitteen II luokkaan 10 ja niiden myyntinimityksiä, jotka täyttävät kyseisen asetuksen vaatimukset tämän asetuksen voimaantuloajankohtana voidaan edelleen saattaa markkinoille varastojen loppumiseen asti.

3 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 2 päivänä helmikuuta 2018.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Jean-Claude JUNCKER


(1)  EUVL L 39, 13.2.2008, s. 16.


PÄÄTÖKSET

6.2.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 32/50


NEUVOSTON PÄÄTÖS (EU) 2018/176,

annettu 29 päivänä tammikuuta 2018,

ETA:n sekakomiteassa Euroopan unionin puolesta esitettävästä kannasta ETA-sopimuksen liitteen XIII (Liikenne) muuttamiseen

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 91 artiklan yhdessä sen 218 artiklan 9 kohdan kanssa,

ottaa huomioon Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 28 päivänä marraskuuta 1994 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2894/94 (1) ja erityisesti sen 1 artiklan 3 kohdan,

ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Sopimus Euroopan talousalueesta (2), jäljempänä ’ETA-sopimus’, tuli voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994.

(2)

ETA-sopimuksen 98 artiklan mukaan ETA:n sekakomitea voi päättää muuttaa muun muassa ETA-sopimuksen liitettä XIII (Liikenne).

(3)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/94/EU (3) on määrä ottaa osaksi ETA-sopimusta.

(4)

ETA-sopimuksen liite XIII (Liikenne) olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti.

(5)

Unionin kannan ETA:n sekakomiteassa olisi sen vuoksi perustuttava tähän päätökseen liitettyyn päätösluonnokseen,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

ETA:n sekakomiteassa ETA-sopimuksen liitteen XIII (Liikenne) ehdotettuun muuttamiseen unionin puolesta esitettävä kanta perustuu tähän päätökseen liitettyyn ETA:n sekakomitean päätösluonnokseen.

2 artikla

Tämä päätös tulee voimaan päivänä, jona se hyväksytään.

Tehty Brysselissä 29 päivänä tammikuuta 2018.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

R. PORODZANOV


(1)  EYVL L 305, 30.11.1994, s. 6.

(2)  EYVL L 1, 3.1.1994, s. 3.

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/94/EU, annettu 22 päivänä lokakuuta 2014, vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönotosta (EUVL L 307, 28.10.2014, s. 1).


LUONNOS

ETA:N SEKAKOMITEAN PÄÄTÖS N:o …/2018,

annettu … päivänä …kuuta …,

ETA-sopimuksen liitteen XIII (Liikenne) muuttamisesta

ETA:N SEKAKOMITEA, joka

ottaa huomioon Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’ETA-sopimus’, ja erityisesti sen 98 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönotosta 22 päivänä lokakuuta 2014 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/94/EU (1) on määrä ottaa osaksi ETA-sopimusta.

(2)

ETA-sopimuksen liite XXIII olisi sen vuoksi muutettava vastaavasti,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Lisätään ETA-sopimuksen liitteessä XIII olevan 5 kohdan (poistettu) jälkeen kohta seuraavasti:

”5a.

32014 L 0094: Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/94/EU, annettu 22 päivänä lokakuuta 2014, vaihtoehtoisten polttoaineiden infrastruktuurin käyttöönotosta (EUVL L 307, 28.10.2014, s. 1).

Tätä sopimusta sovellettaessa direktiivin säännöksiä koskevat seuraavat mukautukset:

a)

Korvataan 3 artiklan 5 kohdassa EFTA-valtioiden osalta ilmaisu ”Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen” ilmaisulla ”ETA-sopimukseen”.

b)

Direktiivin 6 artiklaa ei sovelleta Islantiin.

c)

Tätä direktiiviä ei sovelleta Liechtensteiniin.”

2 artikla

Direktiivin 2014/94/EU islanniksi ja norjaksi laaditut tekstit, jotka julkaistaan Euroopan unionin virallisen lehden ETA-täydennysosassa, ovat todistusvoimaisia.

3 artikla

Tämä päätös tulee voimaan […], jos kaikki ETA-sopimuksen 103 artiklan 1 kohdan mukaiset ilmoitukset on tehty (*1).

4 artikla

Tämä päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisen lehden ETA-osastossa ja ETA-täydennysosassa.

Tehty Brysselissä

ETA:n sekakomitean puolesta

Puheenjohtaja

ETA:n sekakomitean sihteerit


(1)  EUVL L 307, 28.10.2014, s. 1.

(*1)  [Valtiosäännön asettamista vaatimuksista ei ole ilmoitettu.] [Valtiosäännön asettamista vaatimuksista on ilmoitettu.]


SUOSITUKSET

6.2.2018   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 32/52


KOMISSION SUOSITUS (EU) 2018/177,

annettu 2 päivänä helmikuuta 2018,

toimista kaasun toimitusvarmuuden turvaamiseksi annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1938 13 artiklan mukaisen yhteisvastuumekanismin soveltamista koskeviin jäsenvaltioiden välisiin teknisiin, oikeudellisiin ja rahoitukseen liittyviin järjestelyihin sisällytettävistä seikoista

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon toimista kaasun toimitusvarmuuden turvaamiseksi ja asetuksen (EU) N:o 994/2010 kumoamisesta 25 päivänä lokakuuta 2017 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2017/1938 (1) 13 artiklan 12 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 194 artiklan 1 kohdan mukaan EU:n energiapolitiikalla olisi pyrittävä varmistamaan energian toimitusvarmuus unionissa, jäsenvaltioiden välisen yhteisvastuun hengessä.

(2)

Kaasun toimitusvarmuutta koskeva asetus on tarkoitettu lisäämään jäsenvaltioiden välistä yhteisvastuuta ja luottamusta ja luomaan kaasun sisämarkkinoille mahdollisuudet toimia niin pitkään kuin mahdollista, myös silloin, kun kaasun saanti on vaikeutunut.

(3)

Asetuksella otetaan ensimmäistä kertaa käyttöön jäsenvaltioiden välinen yhteisvastuumekanismi lieventämään vakavan hätätilanteen vaikutuksia unionissa sekä turvaamaan kaasuvirta yhteisvastuumekanismin nojalla suojatuille asiakkaille.

(4)

Yhteisvastuumekanismin täytäntöönpanemiseksi tarvittavia toimenpiteitä hyväksyessään jäsenvaltioiden on sovittava tietyistä teknisistä, oikeudellisista ja rahoitukseen liittyvistä kysymyksistä keskinäisissä kahdenvälisissä järjestelyissään ja kuvattava ne hätäsuunnitelmissaan.

(5)

Auttaakseen jäsenvaltioita täytäntöönpanossa komissio on kaasualan koordinointiryhmää kuultuaan laatinut nämä ei-sitovat ohjeet kyseisiin järjestelyihin sisällytettävistä keskeisistä seikoista,

ON ANTANUT TÄMÄN SUOSITUKSEN:

1.

Jäsenvaltioiden olisi noudatettava tämän suosituksen liitteessä esitettyjä suuntaviivoja, jotka eivät ole oikeudellisesti sitovia. Suuntaviivojen avulla jäsenvaltioiden olisi voitava sopia teknisistä, oikeudellisista ja rahoitukseen liittyvistä järjestelyistä asetuksen (EU) 2017/1938 13 artiklassa säädettyjen yhteisvastuuvelvoitteiden soveltamiseksi ja kuvata ne hätäsuunnitelmissa, jotka jäsenvaltioiden edellytetään kyseisen asetuksen nojalla laativan.

2.

Tämä suositus julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tehty Brysselissä 2 päivänä helmikuuta 2018.

Komission puolesta

Miguel ARIAS CAÑETE

Komission jäsen


(1)  EUVL L 280, 28.10.2017, s. 1.


LIITE

I   JOHDANTO

Asetuksessa (EU) 2017/1938 (jäljempänä ’asetus’) tuodaan yhteisvastuun käsite käytännön tasolle ja perustetaan jäsenvaltioiden välinen yhteisvastuumekanismi, jota sovelletaan, jos asianomaisissa säännöksissä esitetyt edellytykset täyttyvät. Yhteisvastuumekanismia käytetään viimeisenä keinona, joka mahdollistaa yhteisvastuun hengessä kaasun keskeytymättömän virtauksen kaikkein haavoittuvimmille. Nämä ovat kotitalousasiakkaita ja tiettyjä keskeisiä palveluja, jotka määritellään asetuksen 2 artiklan 6 kohdassa ”yhteisvastuumekanismin nojalla suojatuiksi asiakkaiksi”.

1.   Yhteisvastuumekanismi

Jos jäsenvaltio pyytää yhteisvastuuta, yhteisvastuumekanismi velvoittaa muut kyseiseen jäsenvaltioon suoraan liitetyt jäsenvaltiot asettamaan kaasun toimituksissaan yhteisvastuuta pyytävässä jäsenvaltiossa olevat yhteisvastuumekanismin nojalla suojatut asiakkaat sellaisten kotimaisten asiakkaiden edelle, joita ei ole suojattu yhteisvastuumekanismin nojalla. Tämä on tarpeen vain silloin, kun markkinat eivät pysty toimittamaan tarvittavia kaasumääriä (1). Jäsenvaltio voi tarjota apua seuraavien tekijöiden asettamissa rajoissa:

käytettävissä oleva yhteenliitäntäkapasiteetti,

kaasumäärä, jonka se tarvitsee toimittaakseen kaasua omille yhteisvastuumekanismin nojalla suojatuille asiakkailleen silloin, kun kaasun toimitus niille on uhattuna,

jäsenvaltion oman kaasuverkon turvallisuus, sekä

tietyissä maissa toimitukset keskeisille kaasuvoimaloille sähkön toimitusvarmuuden takaamiseksi.

Koska yhteisvastuumekanismia käytetään vasta viimeisenä keinona, pyynnön esittävä jäsenvaltio voi käynnistää yhteisvastuun vain siinä tapauksessa, etteivät markkinat pyynnön esittävässä jäsenvaltiossa ja yhdessäkään mahdollisessa yhteisvastuuta tarjoavassa jäsenvaltiossa tarjoa yhteisvastuumekanismin nojalla suojattujen asiakkaiden pyynnön kattamiseksi tarvittavia kaasumääriä. Tähän sisältyvät myös niiden asiakkaiden, joita ei ole suojattu yhteisvastuumekanismin nojalla, vapaaehtoisesti tarjoamat määrät. Lisäksi edellytetään, että yhteisvastuuta pyytävän jäsenvaltion hätäsuunnitelmaan sisältyvät toimenpiteet, mukaan lukien pakollinen kaasutoimitusten vähennys yhteisvastuumekanismin nojalla suojattujen asiakkaiden tasolle, on hyödynnetty kattavasti. Huolimatta edellä kuvatuista yhteisvastuun käynnistämisen tiukoista edellytyksistä mekanismi tarjoaa kotitalouksille ja keskeisille sosiaalipalveluille varmuuden siitä, että kaasutoimitukset jatkuvat keskeytymättä.

Näissä olosuhteissa on todennäköistä, että myös mahdollisissa yhteisvastuuta tarjoavissa jäsenvaltioissa joko on jo otettu tai on tarkoitus ottaa välittömästi käyttöön muita kuin markkinapohjaisia toimenpiteitä tai kaasutoimitusten vähennyksiä. Muussa tapauksessa tietyistä kaasumääristä olisi yhä olemassa tarjontaa ja kaasua voisi edelleenkin virrata hintasignaalien (olettaen että niitä on) mukaan sinne, missä sitä tarvitaan, eikä yhteisvastuuta tarvitsisi ottaa käyttöön. Käytännössä yhteisvastuumekanismi tarkoittaa jäljellä olevan kaasun jakamista tilapäisesti uudelleen yhdessä jäsenvaltiossa olevilta asiakkailta, joita ei ole suojattu yhteisvastuumekanismin nojalla, toisessa jäsenvaltiossa oleville yhteisvastuumekanismin nojalla suojatuille asiakkaille yksien yhdennettyjen eurooppalaisten kaasumarkkinoiden puitteissa. Yhteisvastuuta voidaan tarjota vain, jos kaasuverkko pystyy edelleen jakamaan uudelleen ja siirtämään kaasua turvallisesti (2).

Asetuksen 13 artikla kattaa jo osittain yhteisvastuun oikeudellisiin, teknisiin ja rahoitusta koskeviin näkökohtiin liittyvien kahdenvälisten järjestelyjen eri osatekijät. Lisäksi jäsenvaltioiden on sovittava kahdenvälisissä järjestelyissään kaikista tarvittavista seikoista ja yksityiskohdista varmuuden ja turvallisuuden takaamiseksi kaikille yhteisvastuumekanismin osapuolille. Järjestelyt on kuvattava asianomaisissa hätäsuunnitelmissa, ja erityisesti niihin on sisällyttävä kuvaus korvausmekanismista tai ainakin sitä koskeva tiivistelmä.

Asetuksen 13 artiklassa kuvattu korvaus on laaja. Se kattaa yhteisvastuuta pyytävässä jäsenvaltioissa oleville yhteisvastuumekanismin nojalla suojatuille asiakkaille toimitetusta kaasusta sekä lisäkustannuksista (esim. kaasun siirrosta) suoritettavat maksut sekä yhteisvastuuta tarjoavassa jäsenvaltiossa oleville asiakkaille kaasutoimitusten vähennysten vuoksi maksettavat maksut. Näissä suuntaviivoissa kyseisestä laaja-alaisesta korvauksesta käytetään nimitystä ”yhteisvastuukorvaus”. Kaasutoimitusten vähennyksen aiheuttamien vahinkojen vuoksi maksettavasta korvauksesta käytetään nimitystä ”vähennyskorvaus”.

On useita edellytyksiä sille, että yhteisvastuu toimii asianmukaisesti.

Ensinnäkin markkinapohjaisia toimenpiteitä olisi käytettävä niin pitkälle kuin mahdollista. Jäsenvaltioiden on tehtävä voitavansa sellaisen mekanismin tai foorumin perustamiseksi, joka mahdollistaa vapaaehtoisen reagoinnin kysyntäpuolella. Tämä on mahdollisten yhteisvastuuta tarjoavien sekä sitä pyytävien jäsenvaltioiden etu, sillä vaihtoehtoisesti käytettävät muut kuin markkinapohjaiset toimenpiteet – kuten pakollinen siirtyminen muuhun polttoaineeseen tai toimitusten vähentäminen asiakkaille – on otettava käyttöön aikaisemmassa vaiheessa. Näin myös noudatetaan asetuksen yleistä periaatetta, jonka mukaan markkinoille olisi jätettävä mahdollisimman suuri liikkumavara ratkaista kaasun toimitukseen liittyvät kysymykset.

Toiseksi tukkuhintojen on sallittava liikkua vapaasti, myös hätätilanteen aikana, sillä jos hinnat jäädytetään tai niitä rajoitetaan, lisäkaasun tarve ei voi näkyä hintasignaaleissa ja tällöin kaasua ei voi virrata sinne, missä sitä tarvitaan.

Kolmantena seikkana rajatylittävää pääsyä infrastruktuuriin olisi pidettävä yllä teknisesti ja turvallisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 715/2009 (3) mukaisesti kaikkina aikoina, myös hätätilanteessa. Kunkin jäsenvaltion teknisistä rajoitteista riippuen järjestelyillä olisi varmistettava, että markkinatoimijoilla on rajatylittävästi esteetön pääsy tapauksen mukaan yhdysputkiin, nesteytetyn maakaasun vastaanottoterminaaleihin, maanalaisiin kaasun varastointilaitoksiin, kaasun kaupankäynnin keskuksiin ja kysyntäpuolen tarjouksiin. Näin siirretään myöhemmäksi tarvetta ottaa yhteisvastuu käyttöön jäsenvaltiossa, jolla on kaasun toimitusvaikeuksia.

Neljänneksi jäsenvaltioita kannustetaan tekemään yhteistyötä hätätilanteen kaikissa vaiheissa. Tehokas yhteistyö varhaisessa vaiheessa saattaisi lykätä myöhemmäksi tarvetta yhteisvastuun käyttöön. Se myös estäisi mahdollisten erilaisten kaasun hintojen kehityksen (esim. kaasutoimitusten vähennyksen kohteena olevien asiakasryhmien osalta menetetyn määrän arvon mukaan) yhteen liitetyillä markkinoilla ja vähentäisi tarvetta yhteisvastuun käyttöön.

2.   Oikeusperusta

Asetuksen 13 artiklan 12 kohdassa todetaan, että komissio antaa viimeistään 1. joulukuuta 2017 ja kaasualan koordinointiryhmää kuultuaan ohjeita teknisten, oikeudellisten ja rahoitukseen liittyvien järjestelyjen keskeisistä seikoista ja että nämä ohjeet eivät ole oikeudellisesti sitovia. Ohjeissa on käsiteltävä erityisesti sitä, miten 13 artiklan 8 ja 10 kohdassa kuvattuja seikkoja sovelletaan käytännössä.

3.   Suuntaviivojen soveltamisala

Asetuksen 13 artiklassa määritellään useita yhteisvastuumekanismiin liittyviä tekijöitä ja näkökohtia, joista on sovittava ja jotka on sisällytettävä kahdenvälisiin järjestelyihin. Jotta niiden ja kyseisiin järjestelyihin mahdollisesti sisällytettävien muiden seikkojen osalta voitaisiin antaa hyviä ohjeita, on ensin ymmärrettävä paremmin tilanne, jossa yhteisvastuu voidaan ottaa käyttöön, sekä toimet ja perusperiaatteet, joilla voitaisiin kokonaan estää kyseisen tilanteen syntyminen. Nykyisiin ei-sitoviin ohjeisiin ei sisälly eikä voi sisältyä tyhjentävää ja sitovaa luetteloa, joka soveltuisi kaikkiin jäsenvaltioihin, sillä niillä on oltava vapaus valita itselleen parhaiten sopivat ratkaisut ottaen huomioon niiden omat voimavarat, vallitsevat puitteet, tilanteet ja painopisteet. Sen sijaan artiklassa suositetaan käytettäväksi tiettyjä pakollisia ja valinnaisia tekijöitä, kuvataan mahdollisia tapoja käyttää tiettyjä yhteisvastuutoimenpiteitä sekä esitetään esimerkkejä ja parhaita käytänteitä.

Ehdotetun menettelytavan mukaan jäsenvaltiot käyttäisivät mahdollisuuksien mukaan olemassa olevia kansallisia sääntöjä ja menettelyjä tai mukauttaisivat niitä tarpeen mukaan yhteisvastuutarkoituksiin. Ne voisivat esimerkiksi käyttää olemassa olevia kysyntäpuolen toimenpiteisiin tarkoitettuja kauppapaikkoja tai asiakkaille suunnattuja korvausmekanismeja.

II   OIKEUDELLISET, TEKNISET JA RAHOITUKSEEN LIITTYVÄT JÄRJESTELYT

1.   Oikeudelliset järjestelyt

Oikeudellisten järjestelyjen tavoitteena on taata oikeusvarmuus kaikille yhteisvastuutilanteissa kaasua tarjoaville tai vastaanottaville toimijoille. Yhteisvastuumekanismin soveltamiseen osallistuvia jäsenvaltioita neuvotaan luomaan selkeät, avoimet ja tehokkaat järjestelyt, jotta sidosryhmät tuntisivat rajatylittävää yhteisvastuuta koskevat säännöt ja menettelyt.

Asetuksen 13 artiklan 10 kohdassa edellytetään järjestelyjen ottamista käyttöön toisiinsa liitetyissä jäsenvaltioissa. Nykyisellään on jäsenvaltioita, joita ei ole liitetty fyysisesti mihinkään muuhun jäsenvaltioon (4), ryhmä jäsenvaltioita, jotka on liitetty toisiinsa mutta ei mihinkään muuhun jäsenvaltioon (5) sekä useita jäsenvaltioita, joilla on yhteinen raja tai talousalue mutta joita ei ole liitetty suoraan toisiinsa (6). Tämä saattaa muuttua nyt kehitteillä olevien yhdysputkia koskevien infrastruktuurihankkeiden myötä. Jos yhdysputket alkavat toimia 1. joulukuuta 2018 jälkeen, asianomaisten jäsenvaltioiden on toteutettava asetuksen 13 artiklan 10 kohdassa esitetyt oikeudelliset, rahoitukseen liittyvät ja tekniset järjestelyt mahdollisimman nopeasti.

1.1   Asianomaiset jäsenvaltiot ja kolmannen maan määrittely (13 artiklan 2 kohta)

Jäsenvaltioita, joita yhteisvastuumekanismi koskee, ovat

yhteisvastuuta pyytävä jäsenvaltio, sekä

kaikki yhteisvastuuta pyytävään jäsenvaltioon suoraan liitetyt jäsenvaltiot.

Kaikkien suoraan liitettyjen jäsenvaltioiden olisi sovittava edeltä käsin yhteisvastuumekanismin soveltamista koskevista kahdenvälisistä järjestelyistä, jollei asetuksessa säädetä poikkeuksesta kyseisen velvoitteen osalta. Jos yhteisvastuuta voi tarjota useampi kuin yksi jäsenvaltio, yhteisvastuuta pyytävän jäsenvaltion on neuvoteltava niiden kaikkien kanssa ja pyydettävä tarjoukset kaasumääristä, jotka se tarvitsee hoitaakseen kaasutoimitukset yhteisvastuumekanismin nojalla suojatuille asiakkaille. Kyseisissä tarjouksissa sovelletaan edeltä käsin sovittuun kahdenväliseen järjestelyyn sisältyvää kaasunhintasopimusta. Kyseiseen sopimukseen voi sisältyä viittaus markkinahintaan tai sovittuun menetelmään kaasun hinnan laskemista varten. Kun yhteisvastuuta pyytävä jäsenvaltio valitsee yhden tai useamman tarjouksen, se samalla määrittelee yhden tai useamman jäsenvaltion, joka tosiasiallisesti osallistuu yhteisvastuun toimittamiseen.

Velvoite keskeytetään väliaikaisesti niiden muiden jäsenvaltioiden osalta, jotka voisivat tarjota yhteisvastuuta mutta joiden tarjouksia ei valittu. Jos kriisitilanne pahenee, tarjouksia pyytänyt jäsenvaltio voi milloin tahansa kääntyä niidenkin puoleen ja pyytää yhteisvastuuta. Pyyntö on kuitenkin jätettävä uudelleen, koska olosuhteet todennäköisesti muuttuvat ajan kuluessa (esimerkiksi kaasun hinta saattaa muuttua tai mahdollinen käytettävissä olevan kaasun määrä saattaa vähentyä). Tällaisen pyynnön vastaanottavaa jäsenvaltiota neuvotaan päivittämään tarjouksensa ja ottamaan huomioon kaikki tilanteessa (maanalaisten varastojen kaasumäärissä, kaasuvirroissa, lämpötilassa, kulutuksessa jne.) tapahtuneet muutokset. Tästä syystä jäsenvaltiot, joiden velvoite on keskeytetty väliaikaisesti, olisi pidettävä ajan tasalla yhteisvastuuta pyytävän jäsenvaltion tilanteesta. Komissio seuraa tiiviisti tilannetta yhteisvastuuta vastaanottavassa jäsenvaltiossa.

Erityistilanteissa käsite ”suoraan liitetyt jäsenvaltiot” kattaa myös liittämisen kolmannen maan kautta. Tällöin oikeus pyytää ja velvollisuus tarjota yhteisvastuuta riippuu jäsenvaltioiden välillä voimassa olevista sopimuksista ja kyseisen kolmannen maan suostumuksesta. Jäsenvaltioiden välisessä sopimuksessa olisi ilmoitettava, että yhteisvastuuta käytettäessä kolmannen maan on sitouduttava siirtämään lähetetyt kaasumäärät alueensa kautta. Ilman kyseistä sitoumusta yhteisvastuuta ei ehkä voida toteuttaa.

1.2   Yhteisvastuupyyntö

Kriisitilanteissa on toimittava nopeasti. Sen vuoksi yhteisvastuupyynnön olisi oltava lyhyt ja vakiomuotoinen ja siinä edellytettyjä tietoja olisi oltava mahdollisimman vähän. Parhaassa tapauksessa kahdenvälisestä järjestelystä sopivat jäsenvaltiot voisivat myös vahvistaa mallilomakkeen ja liittää sen järjestelyyn. Tehokas vastaus yhteisvastuupyyntöön edellyttäisi vähintään seuraavia tietoja:

pyynnön esittävän jäsenvaltion nimi, mukaan lukien vastuuyksikkö sekä yhteyshenkilö(t);

siirtoverkonhaltijan tai tapauksen mukaan markkina-alueen päällikön ja vastaavien yhteyshenkilöiden nimi;

pyydetty kaasumäärä (sovitussa yksikössä);

kaasun painetta koskevat tiedot;

yhteisvastuuta pyytävän jäsenvaltion ilmoittama yksi tai useampi ensisijainen toimituspiste;

tarjouspyyntö tai -pyynnöt, mukaan lukien hinta (ks. 3.1 kohta), määrä, toimituspisteet ja toimitusaika;

pyyntö, että ilmoitetaan ensimmäisen mahdollisen toimituksen ajankohta sekä toimitusten ennakoitu kesto (ennakoitu ajanjakso, jonka aikana pyynnön kohteena oleva jäsenvaltio tarjoaa yhteisvastuuta);

viittaus pyynnön esittävän jäsenvaltion tekemään sitoumukseen maksaa yhteisvastuusta korvaus.

Mallilomake pyynnön kohteena olevan jäsenvaltion vastauksia varten voisi parantaa yhteisvastuun puitteissa tarjottujen määrien ja edellytysten vertailtavuutta ja ymmärrettävyyttä. Mallilomake voisi olla esitäytetty niiltä osin kuin tiedot ovat käytettävissä jäsenvaltioiden sopiessa kahdenvälisestä järjestelystä, ja se voisi olla liitettynä asianomaiseen hätäsuunnitelmaan.

1.3   Yhteisvastuutoimenpiteen alku ja loppu

Yhteisvastuupyyntö on voimassa ja aktivoi velvoitteen tarjota yhteisvastuuta siitä hetkestä, kun pyyntö tehdään. Tähän eivät vaikuta tarkastukset, jotka komissio tekee asetuksen 11 artiklan 8 kohdan nojalla selvittääkseen, oliko yhteisvastuuta pyytävän jäsenvaltion ilmoitus hätätilanteesta perusteltu, ja arvioidakseen hätäsuunnitelmassa lueteltujen toimien täytäntöönpanemiseksi toteutetut toimenpiteet. Komissiolla on viisi päivää aikaa suorittaa kyseinen tarkastusmenettely. On epätodennäköistä, että jäsenvaltio pyytää yhteisvastuuta ennen kuin viisi päivää hätätilanteen ilmoittamisesta on kulunut, sillä yleensä kestää jonkin aikaa ennen kuin kaasun toimitusongelmat ovat sen tasoisia, että kyseisen pyynnön esittäminen on perusteltua. Jos pyyntö kuitenkin tällöin esitetään, komission tarkastukset hätätilanteesta ilmoittamisen osalta ovat vielä kesken. Tällainen meneillään oleva tarkastus ei kuitenkaan saisi vaikuttaa yhteisvastuupyynnön pätevyyteen.

Riski, että yhteisvastuumekanismia käytetään väärin perusteettoman yhteisvastuupyynnön vuoksi on erittäin pieni, koska tällaisen pyynnön seuraukset ovat kauaskantoiset ja ennen yhteisvastuumekanismin käynnistämistä on täytettävä tiukat edellytykset eli

on sovellettu kaikkia hätäsuunnitelmassa yksilöityjä toimenpiteitä, sekä

toimituksia on vähennetty asiakkailta, joita yhteisvastuuta pyytävässä jäsenvaltioissa ei ole suojattu yhteisvastuunmekanismin nojalla.

Jos komission tarkastusten päätelmän mukaan yhteisvastuupyyntö ei ollut perusteltu, jäsenvaltio, joka teki perusteettoman pyynnön ja vastaanotti apua jäsenvaltioon suoraan liitetyiltä naapureilta, maksaa vastaanottamansa kaasun sekä apua tarjonneille jäsenvaltioille aiheutuneet lisäkustannukset.

Velvoite tarjota yhteisvastuuta lakkaa, jos

komissio tarkastusmenettelyn jälkeen toteaa, ettei hätätilailmoitus ole enää perusteltu,

yhteisvastuuta pyytänyt jäsenvaltio ilmoittaa yhteisvastuuta tarjoaville jäsenvaltioille, että se pystyy taas toimittamaan kaasua kotimaisille yhteisvastuumekanismin nojalla suojatuille asiakkailleen, sekä

yhteisvastuuta tarjoava jäsenvaltio ei enää pysty toimittamaan kaasua omille yhteisvastuumekanismin nojalla suojatuille asiakkailleen.

On myös mahdollista, että huolimatta vakavasta kaasukriisistä kotimarkkinoilla yhteisvastuuta alun perin pyytänyt jäsenvaltio päättää luopua oikeudestaan pyytää tätä yhteisvastuuta, esimerkiksi siksi, ettei se pysty maksamaan siitä.

1.4   Tehtävät ja vastuut

Jäsenvaltioiden olisi kannettava lopullinen vastuu yhteisvastuumekanismin toiminnasta. Tähän kuuluvat ennen kaikkea päätös yhteisvastuun pyytämisestä sekä yleinen seuranta sen osalta, kuinka eri tehtävistä vastaavat tahot käyttävät mekanismia. Asetuksessa ei edellytetä uusien erityisyksikköjen perustamista. Jäsenvaltioita pikemminkin neuvotaan jakamaan vastuutehtävät olemassa oleville yksiköille tai erityisissä olosuhteissa uusille yksiköille ottaen huomioon oma organisaatiorakenteensa ja kokemuksensa kriisinhallinnasta ja reagoinnista hätätilanteisiin. Kustannusten vähentämiseksi ja erityisesti kiinteiden kustannusten välttämiseksi jäsenvaltiot voisivat käyttää olemassa olevia järjestelyjä, jos se vain on mahdollista. Ohjaavana periaatteena olisi tältä osin oltava yhteisvastuun tarjoaminen vaikuttavasti ja tehokkaasti.

Asetuksen nojalla toimivaltaiset viranomaiset olisivat vastuussa toimintakehyksen täytäntöönpanosta, ja tehtävät ja vastuut olisi määrättävä selkeästi asianomaisille toimijoille kuten siirtoverkonhaltijoille, kansalliselle sääntelyviranomaiselle ja kaasuyhtiöille. Toimivaltaisten viranomaisten olisi myös valmisteltava suoraan liitettyjen jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa sovittavat kahdenväliset järjestelyt. Kyseiset järjestelyt voisivat myöhemmin muodostaa oikeusperustan yhteisvastuulle, mukaan lukien korvauksen maksu sekä rahoitusjärjestelyt yhteisvastuun tarjoamisen jälkeen. Jäsenvaltiot tai toimivaltaiset viranomaiset ovat myös paras taho lähettämään tai ottamaan vastaan yhteisvastuupyynnöt ja kaasumääriä koskevat tarjoukset sekä antamaan ilmoituksen, kun yhteisvastuun soveltaminen on keskeytetty. Myös korvaukseen liittyvän rahoitusvastuun olisi viime kädessä kuuluttava jäsenvaltiolle.

Jollei asianomaisen jäsenvaltion teknisistä ja oikeudellisista rajoitteista muuta johdu, kansallisilla sääntelyviranomaisilla on parhaat edellytykset johtaa korvauksen kustannusten laskemista menetelmällä, jonka ne ovat etukäteen suunnitelleet ja julkaisseet hätäsuunnitelmassa, tai ainakin osallistua tähän laskentaprosessiin. Siihen voitaisiin ottaa mukaan myös energia-alan sääntelyviranomaisten yhteistyövirasto. Siirtoverkonhaltijoilla olisi oltava ensisijainen vastuu tarvittavien kaasumäärien syötöstä, joka niiden olisi tehtävä kustannustehokkaasti.

Siirtoverkonhaltijoiden (tai tasehallintayksikön) olisi otettava vastuu kaikkien teknisten näkökohtien koordinoinnista sekä kaikkien operatiivisten toimenpiteiden toteuttamisesta yhteisvastuuta sovellettaessa. Kyseinen taho yhteisvastuuta tarjoavassa jäsenvaltiossa voisi myös olla yksikkö, joka vastaa kaasua ja lisäkustannuksia koskevien maksupyyntöjen keräämisestä, tarkistamisesta ja kanavoimisesta asianomaiselle yhteisvastuun edunsaajana olevan jäsenvaltion vastuuyksikölle. Tässä yhteydessä olisi hyödyllistä käyttää keskitetyn asiointipisteen toimintamallia. Jäsenvaltioita neuvotaan määrittelemään ja vahvistamaan vähennyskorvauksia koskevien maksuvaatimusten keräämisestä ja edelleen kanavoimisesta vastaava yksikkö.

Määräämällä jäsenvaltioiden välisessä kahdenvälisessä järjestelyssä välittäjästä voitaisiin ehkä saada kumpikin osapuoli vakuuttuneeksi siitä, että korvauksen kustannukset lasketaan ja maksetaan. Välittäjä auttaisi ratkaisemaan mahdolliset maksettavan korvauksen määrää koskevat erimielisyydet.

1.5   Kahdenvälisten järjestelyjen oikeudellinen muoto

Kahdenvälisten järjestelyjen oikeudelliseen muotoon ei liity erityisiä vaatimuksia. Jäsenvaltiot voivat vapaasti valita oikeudellisen muodon, jolla määritellään niiden keskinäiset oikeudet ja velvollisuudet yhteisvastuumekanismia sovellettaessa. Oikeudesta pyytää yhteisvastuuta ja velvoitteesta tarjota yhteisvastuuta säädetään asetuksen 13 artiklassa. Kahdenvälisissä järjestelyissä määritellään, kuinka kyseisiä unionin lainsäädännössä vahvistettuja oikeuksia ja velvoitteita on käytännössä sovellettava. Järjestelyt ovat luonteeltaan toiminnallisia, eivät poliittisia. Niin ollen asetuksen täytäntöönpanon kannalta voi riittää, että asianomaiset viranomaiset sopivat sitovasta hallinnollisesta järjestelystä. Siihen voi sisältyä voimassa olevien kahdenvälisten sopimusten määräyksiä, siirtoverkonhaltijoiden välisiä sopimusjärjestelyjä tai kaasualan toimijoihin sovellettavia erityisiä lupaehtoja edellyttäen, että ne ovat asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten valvonnassa. Toisaalta ei-sitova oikeudellinen väline, kuten yhteisymmärryspöytäkirja, ei olisi riittävä, koska se ei aiheuta oikeudellisia velvoitteita osapuolten välille. Pöytäkirjan muodossa olevat järjestelyt eivät sen vuoksi täyttäisi 13 artiklan vaatimuksia luoda oikeudellisesti sitova yhteisvastuujärjestelmä, ja ne voitaisiin tulkita 13 artiklan 10 kohdan täytäntöönpanon kannalta riittämättömiksi.

2.   Tekniset järjestelyt

Teknisten järjestelyjen tarkoituksena on kuvata kaikki tekniset määrittelyt ja edellytykset, jotka on täytettävä, jotta yhteisvastuumekanismi voisi toimia käytännössä. Tähän tarvittaisiin pakollista edeltä käsin toteutettavaa tietojen jakamista asianomaisen kaasuinfrastruktuurin teknisistä valmiuksista ja rajoitteista ja yhteisvastuun osalta kyseeseen tulevista teoreettisista kaasun enimmäismääristä sekä varmuus siitä, ettei ole aiheettomia teknisiä rajoitteita, jotka vaikeuttaisivat yhteisvastuutoimenpidettä. Jos on olemassa teknisiä tai muita rajoitteita, jäsenvaltioita kannustetaan määrittelemään yhteisesti hyväksyttävät ratkaisut, joita sovelletaan yhteenliitäntäpisteissä, jos yhteisvastuumekanismi käynnistetään, ja sopimaan näistä ratkaisuista.

Kussakin jäsenvaltiossa olevista teknisistä rajoitteista riippuen on mahdollista, että siirtoverkonhaltijat (tai tasehallinnasta vastaava yksikkö) voivat yhteisvastuuta käytettäessä parhaiten vastata teknisten seikkojen koordinoinnista ja kaikkien tarvittavien operatiivisten toimenpiteiden toteuttamisesta oman kaasuverkkoja koskevan osaamisensa ja olemassa olevien rajatylittävien yhteistyöohjelmien pohjalta (7). Kyseiset yhteistyörakenteet, -sopimukset ja -kokemukset olisi otettava huomioon yhteisvastuutilanteissa tai niitä olisi jopa käytettävä perustana näissä tilanteissa. Joka tapauksessa olisi määriteltävä tai perustettava selkeä ja kattava kehys (jos sitä ei vielä ole), johon sisältyvät myös tekniset edellytykset, jotta tarvittavaa yhteistyötä voidaan tehdä oikeusvarmuuden puitteissa.

Teknisiä tietoja voidaan tarvittaessa päivittää suunnitelmissa.

2.1   Tekniset ratkaisut ja koordinointi (13 artiklan 10 kohdan c alakohta)

Jäsenvaltion infrastruktuurin eri osia varten voidaan vahvistaa omat tekniset ratkaisut ja järjestelyt. Näin voidaan antaa selkeä kuva saatavilla olevasta tuesta ja asiaan liittyvistä teknisistä rajoitteista sekä (tapauksen mukaan) parempi arvio kunkin toimenpiteen toteuttamiskustannuksista. Koska mahdolliset kriisitilanteet voivat olla hyvin erilaisia, on tärkeää, että siirtoverkonhaltijoilla (tai tasehallinnasta vastaavalla yksiköllä) on käytössään paljon erilaisia vaihtoehtoja ja välineitä. Teknisiin järjestelyihin voidaan sisällyttää ohjeellinen luettelo teknisistä ratkaisuista, jotta kumpikin osapuoli on tietoinen toimenpiteistä, joita voidaan toteuttaa yhteisvastuutarkoituksessa ennen hätätilannetta ja sen aikana. Yhteisvastuutoimenpiteiden hydraulinen simulointi saattaisi olla hyödyllistä kyseisiin tilanteisiin valmistautumisen kannalta.

Koordinointia tarvitaan kattavasti asianomaisten siirtoverkonhaltijoiden tai markkina-alueen päälliköiden, jakeluverkonhaltijoiden, kansallisten hätätilakoordinaattoreiden, toimivaltaisten viranomaisten sekä yhteisvastuumekanismin nojalla suojatuille asiakkaille kaasua toimittavien yksiköiden välillä. Tämä tarkoittaa, että kaasu, joka on saatavilla yhdessä jäsenvaltiossa tapahtuneen kysynnän vähenemisen seurauksena, voidaan tarjota ja toimittaa siihen suoraan liitettyyn jäsenvaltioon, joka pyytää yhteisvastuuta. Siirtoverkonhaltijat, jakeluverkonhaltijat, kansalliset hätätilakoordinaattorit sekä muut yhteisvastuumekanismin nojalla kaasutoimituksiin suojatuille asiakkaille osallistuvat tahot olisi otettava riittävän varhaisessa vaiheessa mukaan yhteisvastuumäärittelyjä koskeviin keskusteluihin ja mahdollisesti velvoitettava tekemään yhteistyötä yhteisvastuujärjestelyjen toteuttamiseksi.

Siirtoverkonhaltijat olisi myös oikeutettava käyttämään käyttämätöntä siirtokapasiteettia riippumatta siitä, onko kapasiteetti jaettu. Kaikissa tapauksissa siirtokustannusten korvaus olisi maksettava sovittujen periaatteiden mukaisesti.

Pääsy kaasun kaupankäynnin keskuksiin ja muihin kauppapaikkoihin olisi säilytettävä, myös hätätilanteessa, niin pitkään kuin mahdollista (13 artiklan 4 kohta), jotta vältettäisiin tarve ottaa yhteisvastuu käyttöön. Tehokkaiden rajatylittävien kaasuvirtojen mahdollistamiseksi tarvitaan sen vuoksi jatkuva pääsy LNG-terminaaleihin, varastoihin ja yhteenliitäntäkapasiteettiin kaksisuuntainen kapasiteetti mukaan luettuna (13 artiklan 10 kohdan c alakohta). Nämä seikat olisi käsiteltävä selkeästi järjestelyissä.

2.2   Kaasumäärät tai niiden määrittämiseen käytettävä menetelmä (13 artiklan 10 kohdan d alakohta)

Jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava naapurijäsenvaltioille (eli mahdollisille yhteisvastuun tarjoajille) teoreettinen kaasun enimmäismäärä, jota ne saattavat pyytää, sekä yhteenliitäntäkapasiteetin rajat avoimuussyistä ja perustaksi järjestelyistä käytävälle keskustelulle. Tarkat kaasumäärät, joita tarvitaan ja pyydetään ja jotka ovat saatavilla, tiedetään kuitenkin vasta sitten, kun yhteisvastuu otetaan käyttöön. Kyseisten teoreettisten kaasun enimmäismäärien laskemiseksi olisi otettava huomioon seuraavat seikat:

kyseessä olevat yhteisvastuumekanismin nojalla suojatut asiakkaat,

kyseessä olevat keskeiset kaasuvoimalat (jos on) ja niihin liittyvät kaasumäärät, sekä

tuottajajäsenvaltioiden oma kaasuntuotanto.

Hyvänä lähtökohtana näille laskelmille saattaisivat olla yhteisvastuumekanismin nojalla suojattuihin asiakkaisiin mukautetut toimitusnormiskenaariot.

Kaikkien jäsenvaltioiden on yksilöitävä yhteisvastuumekanismin nojalla suojatut asiakkaat asetuksen 2 artiklan 6 kohdassa säädettyä määritelmää käyttäen sekä niiden vuotuinen kaasun kulutus (keski- ja huippuarvo).

Keskeiset kaasuvoimalat ja niihin liittyvät vuotuiset kaasumäärät (asetuksen 13 artiklan 1 kohdan toinen alakohta) saattavat vaikuttaa merkittävästi kaasumääriin, joita on käytettävissä yhteisvastuuseen. Yhteisvastuuta tarjoavassa jäsenvaltiossa kyseiset kaasumäärät rajoittavat yhteisvastuuseen mahdollisesti käytettävissä olevaa määrää. Joissakin yhteisvastuuta vastaanottavissa jäsenvaltioissa keskeiset kaasuvoimalat ovat etusijalla yhteisvastuumekanismin nojalla suojattuihin asiakkaisiin nähden, mutta niiden toiminnan kannalta tarpeelliset määrät eivät vaikuta mahdollisesti tarvittavaan kaasumäärään.

Järjestelyihin olisi sisällyttävä yksityiskohtainen luettelo kaasuvoimaloista, jotka on määritelty sähköverkkojen kannalta keskeisiksi (asetuksen 11 artiklan 7 kohta) ja joille olisi toimitettava maakaasua myös yhteisvastuun soveltamisen aikana. Luettelo olisi laadittava pyyntöjen sekä kaasun- ja sähkönsiirtoverkon haltijoiden tekemän arvion pohjalta. Voimalaitoksia koskevan luettelon olisi oltava asianmukaisesti perusteltu ja siitä olisi käytävä ilmi, että kyseisten laitosten lyhytaikainen sulkeminen saattaisi uhata energiaverkon turvallisuutta. Jäsenvaltiot voisivat lisäksi harkita sopimista siitä, kuinka usein luetteloa olisi tarkistettava ja päivitettävä.

Kulloisenkin kriisitilanteen mukaan tarpeellisiksi katsotaan ainoastaan kaasumäärät, jotka tarvitaan voimaloille, jotka järjestelyissä määritellään keskeisiksi silloin, kun yhteisvastuuta pyydetään. Kyseessä voivat olla esimerkiksi jollain tietyllä alueella sijaitsevat voimalat. Osapuolten (siirtoverkonhaltija, toimivaltainen viranomainen) olisi vaihdettava keskinäisen viestintänsä osana tapauskohtaisesti tietoja tilanteesta ennen yhteisvastuun toimittamista ja sen toimittamisen aikana.

Kaasua tuottavien jäsenvaltioiden on ilmoitettava vuosituotantonsa.

Edellä mainitut määrät voidaan ilmoittaa kunkin maakaasuvuoden alussa tai tietyin väliajoin käytettävissä olevien tietojen tai suunnitelman päivitysten perusteella tai tapauskohtaisesti.

2.3   Verkkojen toiminnan turvallisuus (asetuksen 13 artiklan 7 kohta)

Järjestelyissä voidaan kuvata yksittäisten kaasuverkkojen tekniset mahdollisuudet ja rajoitukset, jotka on säilytettävä, jotta kaasujärjestelmä toimisi turvallisesti ja luotettavasti. Kyseiset tiedot ovat tärkeitä sekä yhteisvastuuta tarjoaville että sitä vastaanottaville jäsenvaltioille. Kuvauksessa olisi esitettävä ainakin

suurin syöttöteho ja olosuhteet, joissa siirtoverkonhaltija toimittaa suurinta syöttötehoa vastaavan määrän. Olosuhteisiin voivat kuulua esimerkiksi järjestelmän paine, putkilinjavarastointi, kaasun saatavuus tietyissä tulopisteissä ja kaasuvaraston määrä ja sitä vastaava kaasunoton kapasiteetti. Parhaassa tapauksessa kyseiset tiedot olisi määriteltävä kunkin yksittäisen yhteenliitäntäpisteen osalta;

kotimainen enimmäistuotanto ja sen rajoitukset, tapauksen mukaan. Jos kotimaista tuotantoa on, sitä voidaan lisätä tiettyinä ajanjaksoina. Olennaiset vaihtoehdot ja rajoitukset voidaan esittää;

kolmannen maan kautta saatavilla oleva kapasiteetti ja sitä koskevat tekniset määrittelyt sopimuksessa (asetuksen 13 artiklan 2 kohta).

3.   Rahoitusjärjestelyt

Rahoitusjärjestelyillä olisi varmistettava, että yhteisvastuumekanismin nojalla toimitetusta kaasusta maksetaan asianmukainen hinta. Järjestelyt voivat käsittää kustannusten laskemisen, yhteisvastuukorvauksen (mukaan lukien vähennyskorvaus) ja maksumenettelyt, jotka määritellään ja vahvistetaan asianomaisten toimijoiden kesken.

Mekanismin, jossa määritellään vähennyskorvaus, olisi tarjottava markkinoiden logiikkaan, kuten huutokauppoihin ja kysyntäjoustoon, perustuvia kannustimia (asetuksen 13 artiklan 4 kohta). Kyseessä voivat olla viittaukset kansallisiin hätätilanteisiin liittyviin mekanismeihin, jotka helpottavat yhteisvastuuta varmistamalla, että markkinat toimivat yhteisvastuuta tarjoavassa jäsenvaltiossa mahdollisimman pitkään. Rahoitusjärjestelyillä ei saisi ottaa käyttöön sellaisia vääristyneitä kannustimia, kuten pidättäytymistä kaasutoimituksista tai keinottelua korkeammilla hinnoilla hätätilan myöhemmässä vaiheessa, jotka saattaisivat itse luoda tarpeen yhteisvastuusta. Yhteisvastuukorvauksen on tarkoitus kattaa todelliset kustannukset, eikä se saa merkitä tulolähdettä yhteisvastuuta tarjoavalle taholle. Yhteisvastuuta vastaanottavan jäsenvaltion olisi maksettava vastaanotetusta kaasusta viipymättä kohtuullinen hinta yhteisvastuuta tarjoavalle jäsenvaltiolle. Sen jälkeen viimeksi mainittu päättää, miten kyseisten varojen kanssa menetellään ja miten ne sovitetaan olemassa oleviin tasehallinnan neutralointijärjestelyihin.

Asiakkaille, joiden kaasutoimituksia on vähennetty hätätilanteessa johtuen joko velvoitteesta tarjota yhteisvastuuta rajojen yli tai kansallisesta hätätilasta, maksetun korvauksen olisi aina oltava sama kuin kansallisen lainsäädännön mukainen korvaus.

Edellä sanottu huomioon ottaen jäsenvaltiot voivat säilyttää olemassa olevan kansallisen mekanismin (joka koskee kaasutoimitusten vähentämiseen liittyvää korvausta) yksinomaan kansallisia hätätilanteita varten (eli silloin ei pyydetä yhteisvastuuta). Näin ne voivat vapaasti päättää, haluavatko ne maksaa korvausta teollisuudenaloille, joita kaasutoimitusten vähennys koskee. Jos kansallinen hätätila kehittyy tilanteeksi, jossa otetaan käyttöön rajatylittävä yhteisvastuu, yhtenä vaihtoehtona voisi olla jakaa yhteisvastuukorvaus, jonka yhteisvastuuta pyytävä jäsenvaltio maksaa auttavalle jäsenvaltiolle, kaikille kaasutoimitusten vähennysten kohteena oleville kuluttajaryhmille riippumatta siitä, vähennettiinkö kaasutoimituksia ennen yhteisvastuun käyttöönottoa vai sen jälkeen. Tämä vaihtoehto noudattaisi yhteisvastuuta tarjoavassa jäsenvaltiossa suunniteltua mallia mutta perustuisi parhaassa tapauksessa ”toimittamatta jääneen kaasun arvo” -tyypin lähestymistapaan. Vaihtoehtoisesti jäsenvaltiot voivat myös maksaa yhteisvastuukorvauksen ”yhteisvastuurahastoon”, jota hallinnoidaan keskitetysti. Tällä tavoin jäsenvaltioissa olemassa olevat kaasutoimitusten vähentämiseen liittyvät kansalliset korvausmekanismit säilyvät ja samaan aikaan jäsenvaltioiden erilaiset lähestymistavat eivät johda siihen, että kaasutoimitusten vähennysten kohteena olevia kuluttajaryhmiä kohdeltaisiin tietyn maan sisällä eri tavoin tarjottaessa yhteisvastuuta rajojen yli silloin, kun yhteisvastuusta on maksettava korvaus.

Yhteisvastuukorvauksen tärkeimmät elementit ovat kaasun hinta sekä apua antavassa jäsenvaltiossa syntyvät lisäkustannukset siitä, että se varmistaa kaasun kulun rajan yli. Tällöin perustana ovat tosiasialliset kustannukset, joiden maksaminen perustuu apua antavan jäsenvaltion kansalliseen lainsäädäntöön.

Järjestelyissä voidaan noudattaa erilaisia lähestymistapoja kaasun hinnan määrittämiseksi ja sopia niistä ottaen huomioon markkinoiden kehitystaso jäsenvaltiossa, käytettävissä olevat toimenpiteet ja hätätilan vaihe. On kuitenkin tärkeää, että järjestelyistä ilmenee selvästi sovittu toimintatapa ja sen soveltamisedellytykset ja että niissä yksilöidään kaikki tiedossa olevat muuttujat, joita on tarkoitus käyttää (esimerkiksi preemio, jos valitaan viimeinen tunnettu kauppahinta plus preemio).

3.1   Kaasun hinta

Rahoitusjärjestelyissä olisi viitattava toimitetun kaasun hintaan ja/tai hinnan määritysmenetelmään ottaen huomioon markkinoiden toimintaan kohdistuvat vaikutukset (asetuksen 13 artiklan 10 kohdan b alakohta). Viimeksi mainittu edellytys voidaan ymmärtää pyrkimykseksi kohti hintaa tai menetelmää, joka ei vääristä markkinoita eikä luo vääristyneitä kannustimia. Yhteisvastuukorvauksen perustana käytettävä kaasun hinta määräytyy (markkinoilla tai muilla keinoin) yhteisvastuuta tarjoavassa jäsenvaltiossa.

a)   Markkinahinta

Ohjaava periaate on, ettei kaasunhinta saisi olla markkinahintaa alempi, koska tämä johtaisi vääristyneisiin kannustimiin. Jos hintaa ei jäädytetä ja sen annetaan seurata vapaasti kaasun kysyntää ja tarjontaa, se voi antaa signaalin myös hätätilanteen aikana. Kehittyneillä markkinoilla yhteenliitäntäpisteiden kautta kulkevat enimmäisvirrat seuraisivat hintasignaalia hätätilassa oleviin jäsenvaltioihin. Tällaisissa tilanteissa oletuksena on, ettei yhteisvastuuta ole otettu käyttöön.

Vähemmän kehittyneillä markkinoilla, joilla hinnat eivät ehkä ole dynaamisia koko hätätilan ajan, voi olla tarpeen käyttää kaasun hinnan määrittämiseksi erilaisia mutta silti markkinalähtöisiä toimenpiteitä. Yhteisvastuukaasun enimmäisviitehinta voisi vastata viimeisen liiketoimen/kaupan hintaa EU:ssa pörssissä tai virtuaalisessa kauppapaikassa edellyttäen, että hintaa seurataan säännöllisesti sen vakauden arvioimiseksi. Jäsenvaltiot voivat myös sopia kaasun hinnan kytkemisestä tiettyyn kauppapaikkaan.

Jäsenvaltioissa, joissa on strateginen varasto, jäsenvaltio tai toimivaltainen viranomainen päättää hätätilanteen sisällä ajankohdasta, jona se sallii kaasun vapauttamisen strategisesta varastosta. ”Markkinahinnan” varaston vapauttamisen ajankohtana (tai juuri sitä ennen) olisi oltava se hinta, joka vastaanottavan jäsenvaltion on maksettava (8).

b)   Hallinnollinen hinnoittelu / kaasutoimitusten vähennys

Jos markkinahintaa ei ole, kaasun hinnan määrittämiseksi saatetaan tarvita muita menettelytapoja, kuten viimeinen tiedossa oleva markkinahinta tai keskimääräinen markkinahinta lähimmässä pörssissä, jonne on pääsy, virtuaalisessa kauppapaikassa tai jossakin sovitussa kaasun kauppapaikassa. Keskiarvo voi kattaa kohtuullisen ajanjakson ennen toimitusta (esimerkiksi 5–7 päivää) ja vastaavan ajan toimituksen jälkeen, preemion kanssa tai ilman sitä. Vaihtoehtoisesti osoitin voi myös olla viimeisen sellaisen tiedossa olevan kaasukaupan tai toimenpiteen hinta, johon liittyy tai ei liity preemio. Preemio voidaan ottaa huomioon, jotta voidaan tasoittaa mahdollinen ero viimeisen tiedossa olevan hinnan ja kaasutoimitusten vähennyksen kohteena oleville asiakkaille toimittamatta jääneen kaasun arvon väliltä (9). Hinta voidaan myös johtaa vaihtoehtoisesta polttoaineesta, johon yhteisvastuuta tarjoavan jäsenvaltion on siirryttävä voidakseen vapauttaa riittävät määrät maakaasua.

Toimittamatta jääneen kaasun arvoa koskevaa laskelmaa voidaan käyttää määritettäessä vähennettyjen kaasumäärien hintaa, sillä teollisuuden kuluttajien voidaan olettaa tuntevan arvo omalta osaltaan. Arvo kuvastaa hyötyjä, jotka tietty kuluttajaryhmä on menettänyt sen kaasutoimitusten vähentämisen seurauksena. Tässä toimintamallissa arvon olisi oltava tiedossa tai se olisi ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle tai kansalliselle sääntelyviranomaiselle etukäteen. Tavallisesti tämä otetaan myös huomioon kaasutoimitusten vähennysten järjestyksessä, joka esitetään kansallisessa hätäsuunnitelmassa. Lisäksi tämä toimintamalli tekee eri jäsenvaltioiden ”tarjousten” vertailun helpoksi (ks. asetuksen 13 artiklan 4 kohta).

Lopuksi voi vielä olla hyödyllistä harkita menetelmää, jossa hinnat määrittelee kansallinen sääntelyviranomainen tai toimivaltainen viranomainen, tai käyttää korvaavaa viitearvoa, kuten osto-optioiden hintaa.

c)   Maksuhalukkuus

On ehkä tarkoituksenmukaista määrittää enimmäismäärä, jonka kukin jäsenvaltio on halukas maksamaan yhteisvastuutilanteessa. Enimmäisarvo olisi todennäköisesti yhteisvastuumekanismin nojalla suojatuille asiakkaille toimittamatta jääneen kaasun arvo tietyssä jäsenmaassa. Jos kaasun hinta ylittää kyseisen arvon, ei ole jäsenvaltion etu pyytää kaasua yhteisvastuumekanismin nojalla. Näiden tietojen ei kuitenkaan tarvitse olla osa järjestelyjä, eikä niitä tarvitse ottaa huomioon suunnitelmissa.

3.2   Muut kustannusluokat

Rahoitusjärjestelyillä olisi katettava kaikki muut mahdolliset kustannusluokat, myös etukäteen toteutettujen toimenpiteiden asiaankuuluvat ja kohtuulliset kustannukset (asetuksen 13 artiklan 8 kohdan b alakohta), jotka on korvattava kohtuullisesti ja viipymättä (asetuksen 13 artiklan 10 kohdan e alakohta). Lisäkustannukset olisi pidettävä mahdollisimman pieninä, ja päällekkäistä laskutusta olisi pyrittävä välttämään, sillä monet lisäkustannuserät on voitu jo ottaa huomioon kaasun hinnassa. Voidaan olettaa, että useimmat lisäkustannukset, siirtokustannuksia lukuun ottamatta, on jo siirretty kaasun hintaan.

a)   Siirtokustannukset sekä siirtoon liittyvät kustannukset

Korvauksen olisi katettava siirtokustannukset ja siirtoon liittyvät kustannukset, kuten nesteytetyn maakaasun rahtikustannukset, uudelleenkaasutusmaksut ja niin edelleen. Jäsenvaltioiden kesken voidaan sopia, että tarpeelliset kapasiteetit varataan mahdollisesti tarvittavaa yhteisvastuuta varten, jolloin siirtoon liittyvät kustannukset maksetaan käyttäen siirtoverkonhaltijaan sovellettavia vakiomenettelyjä.

b)   Strategisen varaston vapauttamisesta tai varastointivelvoitteesta aiheutuvat kustannukset

Strategisen varaston tapauksessa varaston vapauttamisesta aiheutuvat kustannukset voidaan ottaa huomioon asianomaisen kaasumäärän osalta siten kuin ne on etukäteen vahvistettu – edellyttäen, ettei niitä ole jo siirretty kaasun hintaan.

Jos markkinahinta on olemassa silloin, kun strategisesta varastosta vapautetaan lisämääriä, asianomaiseen toimenpiteeseen liittyvät lisäkustannukset, myös sen toteuttamisesta etukäteen aiheutuneet kustannukset, sisältyvät periaatteessa jo kyseiseen markkinahintaan. Muussa tapauksessa toimenpiteeseen ei olisi tuolloin turvauduttu, koska halvempia ratkaisuja olisi edelleen käytettävissä.

Tavallisesti tällaisten muiden kuin markkinapohjaisten toimitusvarmuustoimenpiteiden kustannukset jaetaan ja ne muodostavat osan loppukäyttäjän laskusta. Sovittu ja yhteisvastuutarkoituksiin vapautettuja määriä vastaava määräosuus kustannuksista voidaan lisätä lisäkustannuksiin, jotka vastaanottavan jäsenvaltion on maksettava.

Varastointivelvoitteiden mukaan varastoissa on kuitenkin pidettävä talvikauden alkaessa ainoastaan tietyt kaasumäärät, ja varastoitu kaasu käytetään sen jälkeen markkinakysynnän ja hintojen määräämällä tavalla. Sen vuoksi sen vapauttamiseen ei saisi liittää kaasun hinnan ja siirtokustannusten lisäksi enää muita kustannuksia. Joka tapauksessa olisi otettava huomioon erilaiset tavat, joilla jäsenvaltiot hallinnoivat strategista varastoa ja varastointivelvoitteita.

c)   Korotetun toimitusnormin alentamisesta aiheutuvat kustannukset

Asetus velvoittaa alentamaan korotettua toimitusnormia, jos naapurijäsenvaltiossa syntyy hätätila ja rajatylittävät vaikutukset ovat todennäköisiä. Korotetun toimitusnormin alentamisen ja yhteisvastuupyynnön välillä ei ole kytköstä eli tällaisten toimenpiteiden kustannuksia ei voida kattaa korvauksella.

d)   Kaasutoimitusten vähentämisen kohteena oleville teollisuudenaloille aiheutuvat vahingot (vähennyskorvaus)

Muihin kustannuksiin voivat kuulua myös kustannukset, jotka johtuvat velvoitteesta maksaa korvauksia apua antavassa jäsenvaltiossa, esimerkiksi kaasutoimitusten vähennyksen kohteena olevalle teollisuudelle aiheutuneiden vahinkojen osalta. Kyseiset kustannukset voidaan sisällyttää korvauskuluihin, jos kansallisessa lainsäädännössä säädetään velvoitteesta maksaa kaasutoimitusten vähennyksen kohteena olevalle teollisuudelle kaasun hinnan lisäksi korvauksia esimerkiksi taloudellisen vahingon vuoksi. Asianomainen laskentamenetelmä on sisällytettävä järjestelyihin. Voidaan sopia, että korvauksen tosiasiallinen määrä siirretään yhteisvastuuta vastaanottavassa jäsenvaltiossa yhteisvastuukaasua käyttävien tahojen maksettavaksi.

Korvauksella voidaan kattaa kaasutoimitusten vähennyksen kohteena olevalle teollisuudelle aiheutuneet vahingot kuitenkin vain siinä tapauksessa, ettei niitä ole otettu huomioon kaasun hinnassa, joka yhteisvastuuta pyytävän jäsenvaltion on maksettava. Yhteisvastuuta pyytäneen jäsenvaltion ei pitäisi joutua maksamaan korvausta samojen kustannusten osalta kahdesti.

e)   Oikeudenkäyntimenettelyjen kustannukset yhteisvastuuta tarjoavassa jäsenvaltiossa

Muita kustannuksia voi liittyä myös niiden kustannusten korvaamiseen, jotka ovat aiheutuneet oikeudenkäynneistä, välimiesmenettelyistä tai sovittelumenettelyistä tai sellaisista menettelyistä, joissa ovat vastakkain yhteisvastuuta tarjoava jäsenvaltio ja sen tarjoamiseen osallistuvat tahot (asetuksen 13 artiklan 8 kohdan c alakohta). Kyseistä korvausta olisi kuitenkin maksettava vain aiheutuneista kustannuksista esitettyä näyttöä vastaan.

Yhteisvastuuta tarjoavan jäsenvaltion ja toimijan välisessä oikeusriidassa, joka koskee yhteisvastuuta vastaanottavan jäsenvaltion maksamaa (riittämätöntä) korvausta, olisi oltava takeet viimeksi mainitun jäsenvaltion suojaamiseksi yhteisvastuuta tarjoavan jäsenvaltion ja toimijan vilpilliseltä yhteistyöltä. Joissakin olosuhteissa on mahdollista, että asianomainen toimija ja jäsenvaltio, johon se on sijoittautunut, vievät toisiaan vastustaen asian oikeuteen kaasun hinnan korottamiseksi tai toimijan saaman korvauksen lisäämiseksi ja tekevät vilpillisesti yhteistyötä kyseisen yhteisvastuuta pyytävän jäsenvaltion vahingoksi, joka ei edes ole oikeudenkäyntimenettelyn osapuoli. Tällaisia olosuhteita olisi vältettävä.

Edellä kuvattu tilanne eroaa tilanteesta, jossa yhteisvastuuta tarjoavassa jäsenvaltiossa toimiva yritys aloittaa kaasun hintaa tai kaasutoimitusten vähennykseen liittyvää korvausta koskevan oikeudenkäyntimenettelyn yhteisvastuuta vastaanottavassa jäsenvaltiossa toimivaa tahoa vastaan. Tällaisessa tilanteessa jutun hävinnyt yritys tai taho joutuu maksamaan asianomaiset kulut.

3.3   Maininta siitä, miten kohtuullinen korvaus lasketaan (13 artiklan 10 kohdan f alakohta)

Kohtuullisen korvauksen laskemisessa voidaan harkita seuraavia menetelmiä:

Kaikkien edellisessä jaksossa kuvattujen osatekijöiden summa.

Rahan aika-arvo: maksut olisi maksettava välittömästi. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin sopia korvaukselle maksettavasta korosta, jota sovelletaan realistisen ajan kuluttua yhteisvastuun toimittamisesta ja kun korvauksen tarkka määrä on laskettu ja siitä on sovittu.

Eri valuuttoja käyttävien jäsenvaltioiden sopimus valuutasta, jossa korvaus olisi laskettava ja maksettava, mukaan lukien asianomainen vaihtokurssi.

3.4   Kaikkia olennaisia ja kohtuullisia kustannuksia koskevan korvauksen laskeminen ja sitoumus korvauksen maksamisesta (13 artiklan 3 kohta)

On todennäköistä, että yhteisvastuuta tarjonneelle jäsenvaltiolle ja kyseisessä jäsenvaltiossa toimiville tahoille maksettava tarkka määrä voidaan laskea realistisesti vasta jonkin ajan kuluttua siitä, kun yhteisvastuumekanismin nojalla pyydetty kaasu on toimitettu. Jäsenvaltiot voivat sopia kahdenvälisissä järjestelyissään kaasun hinnan ja lisäkustannusten laskentatavasta sekä maksujen realistisesta määräajasta.

Tiedot tosiasiallisesti toimitetuista kaasumääristä sekä kaikki muut korvauksen laskemisen kannalta olennaiset tiedot on toimitettava yhteisvastuutoimenpiteeseen osallistuneiden jäsenvaltioiden yhteyshenkilöille, jotta kumpikin osapuoli pystyy laatimaan korvausta koskevat rahoituslaskelmat. Tiedot voivat olla saatavilla siirtoverkonhaltijalta, jakeluverkonhaltijalta, varastointilaitteiston haltijalta, kaasuntoimittajalta tai markkina-alueen päälliköltä, asianomaisesta toimenpiteestä riippuen. Korvauksen laskeminen voidaan antaa toisen, ennalta määritellyn tahon tehtäväksi.

3.5   Maksujärjestelyt (asetuksen 13 artiklan 8 kohdan viimeinen alakohta)

Ohjaavana periaatteena on, että jäsenvaltioissa olemassa olevat kotimaan maksuihin ja korvaukseen (tai tasehallinnan tyyppisiin liiketoimiin) liittyvät menettelyt ja asianomaiset tehtävät ja vastuut olisi säilytettävä ja niitä olisi mahdollisuuksien mukaan myös sovellettava jäsenvaltioiden välisiin yhteisvastuukorvauksen maksuihin. Jäsenvaltioiden välisissä järjestelyissä olisi keskityttävä siihen, kuinka voitaisiin yhdistää kyseiset olemassa olevat kansalliset toimintakehykset toisiinsa tai luoda niiden välille rajapinta. Yhteisvastuun luonne saattaa edellyttää sitä, että jäsenvaltio tai toimivaltainen viranomainen toimii rajapintana, joka kantaa lopullisen taloudellisen vastuun.

3.6   Tehtävät ja vastuut: kuka maksaa kenelle tai kuka järjestää maksut

Silloin kun vapaaehtoiset kysyntäpuolen toimenpiteet ovat apua antavassa jäsenvaltiossa edelleen mahdollisia, on säilytettävä pääsy keskeiselle kauppapaikalle ja mahdollisuus hankkia yhteenliitäntäkapasiteettia. Ostajalle olisi oltava mahdollista suorittaa kaasuun liittyvät maksut rajan molemmin puolin samalla tavalla kuin paikallinen ostaja – joko suoraan kaasuyhtiölle tai, jos kaasun hankkii tasehallinnasta vastaava taho, tasehallinnan kauppapaikan kautta käyttäen kyseisellä kauppapaikalla sovellettavia maksumenettelyjä (10).

Kun kaasutoimitusten vähennys otetaan käyttöön, naapurimaasta tulevien korvausmaksujen yhteydessä voidaan tarpeen mukaan käyttää kaikkia olemassa olevia yhteisvastuuta tarjoavan jäsenvaltion oikeudellisia kehyksiä, maksumenettelyjä ja maksujen hallinnoimisesta vastaavia viranomaisia tai mukauttaa näitä.

Yhteisvastuun lopullisia edunsaajia ovat kotitalousasiakkaat. Niiden tarvitseman kaasun kanavoi kaasuntoimittaja siirtoverkonhaltijan rajan yli johtamista ja jakeluverkonhaltijoiden viime kädessä toimittamista kaasuvirroista. Kaasutoimituksia vähennettäessä vähennyksen kohteena olevien suojaamattomien asiakkaiden kaasuntoimittajilla olisi oltava varmuus maksujen jatkumisesta, yhteisvastuumäärät huomioon ottaen. Viimeksi mainitut olisi maksettava asianomaisen jäsenvaltion korvausjärjestelmän mukaisesti. Mahdolliset tehtävät ja vastuut voidaan jakaa 1.4 jaksossa kuvatun mukaisesti.

3.7   Maksumenettelyn kuvaus ja vaiheet

Riippuen käytössä olevista kehyksistä ja siitä, kuinka jäsenvaltiot ovat sopineet niiden rajapinnasta, sovitut menettelyt olisi sisällytettävä järjestelyihin.

Olettaen, että jäsenvaltiot ovat mukana rahoitukseen liittyvissä kysymyksissä osallistuen erityisesti maksupyyntöjen seurantaan, tarkastukseen ja edelleen ohjaamiseen sen jälkeen, kun yhteisvastuukaasu on toimitettu, yhteisvastuuta tarjoavan jäsenvaltion asianomainen yksikkö laskee sovittua laskentamenetelmää käyttäen korvauksen määrän toimitetun kaasun määrän ja sovittujen kustannustekijöiden perusteella ja toimittaa maksupyyntönsä yhteisvastuuta pyytävän jäsenvaltion asianomaiselle yksikölle. Yhteisvastuukaasua vastaanottanut jäsenvaltio vahvistaa tosiasiassa toimitetun määrän, tarkastaa laskelman ja, jollei sillä ole vastalauseita, suorittaa maksun sovittuun määräaikaan mennessä. Jäsenvaltioiden sisäiset rahoitukseen liittyvät menettelyt, kuten yhteisvastuukorvauksen jakaminen tai periminen, noudattavat kansallisia sääntöjä (niitä voidaan esimerkiksi soveltaa suoraan yhteisvastuuta tarjoavaan / kaasutoimitusten vähennysten kohteena olevaan yksikköön tai ne voidaan jakaa).

Yhteisvastuukorvauksen laskemisen, tarkastamisen ja maksamisen määräajat on esitettävä järjestelyissä. Sama koskee sovellettavaa lainsäädäntöä ja välimiesmenettelyjä, jotka tulevat kyseeseen yhteisvastuumekanismin käyttöön liittyvissä riitatilanteissa.

III   PÄÄTELMÄT

Kaasun toimitusvarmuutta koskevan asetuksen ansiosta poliittinen toive jäsenvaltioiden välisestä yhteisvastuusta toteutuu käytännön tasolla EU:n energiapolitiikassa nyt ensimmäistä kertaa. Asetus korottaa yhteisvastuun roolin kansallisella tasolla sovellettavasta periaatteesta kaikkein haavoittuvimmille kohdistetuksi EU:n laajuiseksi turvaverkoksi. Sillä otetaan käyttöön laajat oikeudet ja velvollisuudet, jotka takaavat kotitalouksille ja keskeisille sosiaalipalveluille varmuuden siitä, että kaasutoimitukset jatkuvat keskeytymättä. Tässä ohjeasiakirjassa esitellään monia erilaisia vaihtoehtoja sille, kuinka saada yhteisvastuumekanismi toimivaksi, ja samalla jätetään jäsenvaltioille vapaus valita niille itselleen parhaiten sopivat ratkaisut.


(1)  Ks. asetuksen 2 artiklan 6 kohta ja 13 artikla.

(2)  Tästä syystä hätäsuunnitelmaan sisältyvillä toimenpiteillä on varmistettava, että yhteisvastuuta pyytävän jäsenvaltion kaasunsiirtoverkot pystyvät mukautumaan sisäänvirtauksiin (esim. käytettävissä on riittävät kapasiteetit putkilinjavarastoihin), kun yhteisvastuutoiminta käynnistetään hätätilan pitkälle edenneessä vaiheessa.

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 715/2009, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, maakaasunsiirtoverkkoihin pääsyä koskevista edellytyksistä ja asetuksen (EY) N:o 1775/2005 kumoamisesta (EUVL L 211, 14.8.2009, s. 36).

(4)  Kypros, Suomi ja Malta.

(5)  Viro, Latvia ja Liettua.

(6)  Puola–Liettua, Suomi–Viro, Suomi–Ruotsi, Malta–Italia, Kypros–Kreikka, Unkari–Slovenia, Puola–Tšekki, Puola–Slovakia, Ranska–Italia.

(7)  Siirtoverkon haltijat tekevät jo yhteistyötä, joka koskee pääsyä joustokaasun piiriin naapurijäsenvaltioissa. Joillakin niistä on toiminnallisia tasehallintasopimuksia viereisten siirtoverkonhaltijoiden kanssa. Kyseiset sopimukset mahdollistavat yhteistyön tasehallinnan fyysistä tasapainottamista koskevien tarpeiden tyydyttämiseksi, ja samalla pystytään hallitsemaan lyhytaikaiset tarjontasokit ja seuraamaan paremmin syöttö- ja ottovirtauksia.

(8)  Esimerkiksi Italian strategisen varaston hinnaksi on määritelty 63 euroa/MWh; Unkarin strateginen varasto kytketään muutama päivä ennen varaston vapautusta vallinneeseen TTF-hintaan plus preemio.

(9)  On tapauksia, joissa preemio kattaa vapautetun kaasun ”vakuutusarvon”. Sen suuruusluokka on teollisuuden alasta riippuen 0,5–1 euroa/MWh.

(10)  Esimerkiksi lyhyen aikavälin NetConnect Germany -tasehallintatuotteen yhteydessä hyödyke maksetaan käyttäen erityistä tiliä, jota hallinnoi markkina-alueen päällikkö.