29.12.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 348/1

(1)

Neuvoston asetuksessa (EU) N:o 904/2010 (3) vahvistetaan säännöt jäsenvaltioiden suorittamasta tietojen vaihdosta ja tietojen tallentamisesta neuvoston direktiivin 2006/112/EY (4) XII osaston 6 luvussa säädettyjen erityisjärjestelmien perustamista varten.

(2)

Erityisjärjestelmien laajentaminen siten, että niiden piiriin kuuluvat 1 päivästä tammikuuta 2021 tavaroiden etämyynti ja muutkin palvelut kuin televiestintäpalvelut, radio- ja televisiolähetyspalvelut ja sähköisesti suoritettavat palvelut, edellyttää, että tämän asetuksen tunnistamisjäsenvaltion ja kulutusjäsenvaltioiden välistä tietojen toimittamista ja rahansiirtoa koskevien sääntöjen soveltamisalaa laajennetaan.

(3)

Kun erityisjärjestelmien soveltamisala laajennetaan kattamaan myös tavaroiden etämyynti ja kaikki palvelut, arvonlisäveroilmoituksessa ilmoitettavien liiketoimien määrä lisääntyy huomattavasti. Jotta tunnistamisjäsenvaltiolla olisi riittävästi aikaa käsitellä verovelvollisten erityisjärjestelmän mukaisesti antamat arvonlisäveroilmoitukset, määräaikaa arvonlisäveroilmoitusta ja maksetun arvonlisäveron määrää koskevien tietojen toimittamiseen jokaiselle kulutusjäsenvaltiolle olisi jatkettava kymmenellä päivällä.

(4)

Erityisjärjestelmien laajentaminen siten, että niiden piiriin kuuluu kolmansilta alueilta tai kolmansista maista tuotavien tavaroiden etämyynti, edellyttää, että tuontijäsenvaltion tulliviranomainen pystyy tunnistamaan pieninä lähetyksinä maahantuodut tavarat, joista on maksettava arvolisävero jonkin erityisjärjestelmän välityksellä. Sen vuoksi tunnistenumero, jota käytetään arvonlisäveron maksamisessa, olisi ilmoitettava ennakolta, jotta tulliviranomaiset voisivat tarkistaa sen voimassaolon tavaroiden maahantuonnin yhteydessä.

(5)

Tunnistamisjäsenvaltio ja kaikki kulutusjäsenvaltiot, joihin tavarat luovutetaan tai joissa palvelut suoritetaan, voivat pyytää tällaisia erityisjärjestelmiä käyttäviltä verovelvollisilta tietoja ja tehdä niitä koskevia hallinnollisia tutkimuksia. Tunnistamisjäsenvaltion olisi koordinoitava tällaisia pyyntöjä ja tutkimuksia mahdollisimman pitkälti, jotta voitaisiin vähentää hallinnollista rasitusta ja sääntöjen noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia, joita moninkertaiset tietopyynnöt ja hallinnolliset tutkimukset aiheuttavat yrityksille ja veroviranomaisille, sekä välttää päällekkäistä työtä.

(6)

Jotta erityisjärjestelmien soveltamisesta olisi yksinkertaisempaa kerätä tilastotietoja, komissiolle olisi annettava valtuudet poimia erityisjärjestelmiä koskevia koottuja tilastollisia ja diagnostisia tietoja, kuten jäsenvaltioiden välisten erityyppisten sähköisten viestien määrä, yksittäisiä verovelvollisia koskevia tietoja lukuun ottamatta.

(7)

Tiedoista, jotka verovelvollisen on toimitettava ja jotka on toimitettava jäsenvaltiolta toiselle erityisjärjestelmien soveltamista varten, sekä teknisistä yksityiskohdista, mukaan lukien yhteiset sähköiset viestit, joilla verovelvollinen toimittaa tiedot tai joita käytetään jäsenvaltioiden välisessä tietojenvaihdossa, olisi päätettävä tässä asetuksessa säädettyä komiteamenettelyä noudattaen.

(8)

Ottaen huomioon tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi tarvittavien toimenpiteiden toteuttamisen vaatima aika ja se, kuinka pitkän ajan jäsenvaltiot tarvitsevat mukauttaakseen arvonlisäverovelvolliseksi rekisteröitymisessä sekä arvonlisäveron ilmoittamisessa ja maksamisessa käytettävät tietotekniset järjestelmänsä, sekä ottaen huomioon neuvoston direktiivin (EU) 2017/2455 (5) 2 artiklalla käyttöön otetut muutokset, tätä asetusta olisi sovellettava kyseisten muutosten soveltamispäivästä.

(9)

Sen vuoksi asetus (EU) N:o 904/2010 olisi muutettava tämän mukaisesti,

1)

Korvataan 1 artiklan 4 kohta seuraavasti:

”4.   Tässä asetuksessa säädetään myös säännöistä ja menettelyistä, joita sovelletaan direktiivin 2006/112/EY XII osaston 6 luvussa tarkoitettujen erityisjärjestelmien mukaiseen luovutettavia tavaroita ja suoritettavia palveluja koskevien arvonlisäverotietojen vaihtoon sähköisesti ja myös myöhempään tietojen vaihtoon sekä, siltä osin kuin kyseessä ovat erityisjärjestelmien piiriin kuuluvat tavarat ja palvelut, rahansiirtoon jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten välillä.”

2)

Korvataan 2 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Direktiivin 2006/112/EY 358, 358 a, 369 a ja 369 l artiklassa olevia määritelmiä sovelletaan myös tätä asetusta sovellettaessa kunkin erityisjärjestelmän osalta.”

3)

Korvataan 17 artiklan 1 kohdan d alakohta seuraavasti:

4)

Lisätään 17 artiklan 1 kohtaan alakohta seuraavasti:

5)

Korvataan 17 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Edellä 1 kohdan b, c, d ja e alakohdassa tarkoitettuja tietoja koskevaa automatisoitua pyyntöä koskevat tekniset yksityiskohdat hyväksytään 58 artiklan 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.”

6)

Muutetaan 31 artikla seuraavasti:

7)

Muutetaan XI luku seuraavasti:

8)

Korvataan liitteessä I oleva 1 kohta seuraavasti:

29.12.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 348/7

(1)

Neuvoston direktiivissä 2006/112/EY (3) säädetään erityisjärjestelmistä, jotka koskevat sijoittautumattomien verovelvollisten muille kuin verovelvollisille suorittamien televiestintäpalvelujen, radio- ja televisiolähetyspalvelujen tai sähköisten palvelujen arvonlisäverotusta.

(2)

Neuvoston direktiivissä 2009/132/EY (4) säädetään vähäarvoisten pienten lähetysten tuonnin vapauttamisesta arvonlisäverosta.

(3)

Kyseisten 1 päivänä tammikuuta 2015 käyttöön otettujen erityisjärjestelmien arvioinnissa on havaittu useita parannusta kaipaavia osa-alueita. Ensinnäkin olisi sellaisten johonkin jäsenvaltioon sijoittautuneiden mikroyritysten osalta, jotka suorittavat satunnaisesti tällaisia palveluja muissa jäsenvaltioissa, lievennettävä vaatimusta noudattaa arvonlisäverovelvoitteita muissa jäsenvaltioissa kuin omassa sijoittautumisjäsenvaltiossaan. Sen vuoksi olisi otettava käyttöön yhteisön laajuinen raja-arvo, johon saakka tällaisista suorituksista kannetaan arvonlisäveroa yritysten sijoittautumisjäsenvaltiossa. Toiseksi velvoite noudattaa kaikkien niiden jäsenvaltioiden laskutusvaatimuksia, joissa palveluja suoritetaan, on erittäin työläs. Yrityksiin kohdistuvan rasituksen lieventämiseksi olisi näin ollen sovellettava erityisjärjestelmiä käyttävän suorittajan tunnistamisjäsenvaltion laskutussääntöjä. Kolmanneksi yhteisöön sijoittautumattomat verovelvolliset, jotka ovat rekisteröityneet arvonlisäverovelvollisiksi jossakin jäsenvaltiossa (esimerkiksi koska ne harjoittavat satunnaisesti arvonlisäveron alaista liiketoimintaa kyseisessä jäsenvaltiossa), eivät voi käyttää yhteisöön sijoittautumattomien verovelvollisten erityisjärjestelmää eivätkä yhteisöön sijoittautuneiden verovelvollisten erityisjärjestelmää. Tämän vuoksi tällaisten verovelvollisten olisi voitava käyttää yhteisöön sijoittautumattomien verovelvollisten erityisjärjestelmää.

(4)

Lisäksi televiestintäpalvelujen, radio- ja televisiolähetyspalvelujen tai sähköisten palvelujen verotusta koskevien 1 päivänä tammikuuta 2015 käyttöön otettujen erityisjärjestelmien arvioinnissa on käynyt ilmi, että arvonlisäveroilmoituksen antamista koskeva 20 päivän määräaika ilmoituksen kattaman verokauden päättymisestä on liian lyhyt varsinkin silloin, kun kyseessä on tietoliikenneverkon, rajapinnan tai portaalin kautta suoritettava palvelu ja kyseisen palvelun suorittajaksi oletetaan verkon, rajapinnan tai portaalin ylläpitäjä, jonka on kerättävä arvonlisäveroilmoituksen täyttämiseksi tarvittavat tiedot kultakin yksittäiseltä palvelun suorittajalta. Mainitusta arvioinnista on myös käynyt ilmi, että vaatimus, jonka mukaan oikaisut on tehtävä asianomaisen verokauden arvonlisäveroilmoitukseen, on erittäin työläs verovelvollisille, koska se saattaa tarkoittaa, että niiden on annettava useita arvonlisäveroilmoituksia joka neljännesvuosi. Sen vuoksi arvonlisäveroilmoituksen antamisen määräaikaa olisi pidennettävä 20 päivästä verokauden päättymistä seuraavan kuukauden loppuun, ja verovelvollisten olisi voitava oikaista arvonlisäveroilmoitusta jossakin seuraavassa ilmoituksessa eikä sen verokauden ilmoituksissa, jota oikaisut koskevat.

(5)

Jotta vältettäisiin se, että muita palveluja kuin televiestintäpalveluja, radio- ja televisiolähetyspalveluja tai sähköisiä palveluja muille kuin verovelvollisille suorittavien verovelvollisten on rekisteröidyttävä arvonlisäverovelvolliseksi jokaisessa jäsenvaltiossa, jossa näistä palveluista on maksettava arvonlisäveroa, jäsenvaltioiden olisi sallittava, että tällaisia palveluja suorittavat verovelvolliset voivat käyttää arvonlisäverovelvolliseksi rekisteröitymiseen sekä arvonlisäveron ilmoittamiseen ja maksamiseen tarkoitettua tietoteknistä järjestelmää, jonka avulla ne voivat ilmoittaa ja maksaa arvonlisäveron näistä palveluista yhdessä ainoassa jäsenvaltiossa.

(6)

Sisämarkkinoiden toteutuminen, globalisaatio ja teknologinen muutos ovat johtaneet verkkokaupan räjähdysmäiseen kasvuun, minkä vuoksi tavaroiden etämyynti jäsenvaltioiden välillä sekä kolmansista maista ja kolmansilta alueilta yhteisöön on kasvanut voimakkaasti. Direktiivien 2006/112/EY ja 2009/132/EY asiaankuuluvia säännöksiä olisi mukautettava tähän kehitykseen ottaen huomioon määräpaikassa tapahtuvaa verotusta koskeva periaate, tarve suojata jäsenvaltioiden verotuloja sekä tarve luoda tasavertaiset toimintamahdollisuudet asianomaisille yrityksille ja minimoida niihin kohdistuva rasitus. Sen vuoksi muualle yhteisöön kuin kulutusjäsenvaltioon sijoittautuneiden verovelvollisten suorittamien televiestintäpalvelujen, radio- ja televisiolähetyspalvelujen tai sähköisten palvelujen erityisjärjestelmä olisi laajennettava koskemaan yhteisön sisäistä tavaroiden etämyyntiä, ja tämän kaltainen erityisjärjestelmä olisi otettava käyttöön myös kolmansilta alueilta tai kolmansista maista tuotujen tavaroiden etämyynnille. Jotta voitaisiin selkeästi määrittää yhteisön sisäiseen tavaroiden etämyyntiin ja kolmansilta alueilta tai kolmansista maista tuotujen tavaroiden etämyyntiin sovellettavien toimenpiteiden soveltamisala, nämä käsitteet olisi määriteltävä.

(7)

Huomattava osa tavaroiden etämyynnistä jäsenvaltioiden välillä sekä kolmansista maista ja kolmansilta alueilta yhteisöön toteutetaan käyttämällä sähköistä rajapintaa, kuten markkinapaikkaa, alustaa, portaalia tai vastaavia välineitä, usein turvautuen varastointimenettelyihin. Vaikka jäsenvaltiot voivat antaa säännöksiä, joiden mukaan muu kuin arvonlisäverovelvollinen on yhteisvastuullisesti vastuussa arvonlisäveron maksamisesta tällaisissa tapauksissa, on käynyt ilmi, että se ei riitä arvonlisäveron kannon vaikuttavuuden ja tehokkuuden varmistamiseen. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi sekä myyjien, veroviranomaisten ja kuluttajien hallinnollisen rasituksen vähentämiseksi on sen vuoksi tarpeen ottaa sellaiset verovelvolliset, jotka mahdollistavat tavaroiden etämyynnin tällaisen sähköisen rajapinnan kautta, mukaan arvonlisäveron kantamiseen näistä myynneistä säätämällä, että he ovat henkilöitä, joiden katsotaan suorittavan kyseisen myynnin. Silloin kun kyseessä on kolmansilta alueilta tai kolmansista maista tuotujen tavaroiden etämyynti yhteisöön, tämä olisi rajoitettava koskemaan vain sellaisten tavaroiden myyntiä, jotka lähetetään tai kuljetetaan todelliselta arvoltaan enintään 150 euron lähetyksissä; tämä on määrä, josta alkaen tuonnissa edellytetään täydellisen tulli-ilmoituksen antamista tullitarkoituksia varten.

(8)

Verovelvollisten on pidettävä kirjaa vähintään kymmenen vuotta luovutuksista ja suorituksista, jotka välitetään käyttämällä sähköistä rajapintaa, kuten markkinapaikkaa, alustaa, portaalia tai vastaavia välineitä, jotta jäsenvaltioita voidaan auttaa todentamaan, että kyseisten luovutusten ja suoritusten osalta arvonlisävero on tilitetty oikein. Kymmenen vuoden jakso on johdonmukainen nykyisten kirjanpitoa koskevien säännösten kanssa. Kun kirjanpito sisältää henkilötietoja, siinä on noudatettava unionin tietosuojalainsäädäntöä.

(9)

Yhteisön sisäisen tavaroiden etämyynnin erityisjärjestelmää käyttävien yritysten rasituksen lieventämiseksi olisi velvoite antaa lasku tällaisesta myynnistä poistettava. Tällaisten yritysten oikeusvarmuuden turvaamiseksi olisi kyseisten tavaroiden luovutusten määritelmässä todettava selkeästi, että sitä sovelletaan myös silloin, kun tavarat kuljetetaan tai lähetetään luovuttajan puolesta, mukaan lukien tilanteet, joissa luovuttaja osallistuu välillisesti tavaroiden kuljettamiseen tai lähettämiseen.

(10)

Kolmansilta alueilta tai kolmansista maista tuotujen tavaroiden etämyynnin erityisjärjestelmän soveltamisala olisi rajoitettava koskemaan vain sellaisten tavaroiden myyntiä, jotka lähetetään suoraan kolmansilta alueilta tai kolmansista maista hankkijalle yhteisöön ja joiden todellinen arvo on enintään 150 euroa, joka on määrä, josta alkaen tuonnissa edellytetään täydellisen tulli-ilmoituksen antamista tullitarkoituksia varten. Valmisteveron alaiset tavarat olisi jätettävä erityisjärjestelmän soveltamisalan ulkopuolelle, sillä valmistevero on osa arvonlisäveron veroperustetta tuonnin yhteydessä. Kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi olisi tässä erityisjärjestelmässä ilmoitettujen tavaroiden tuonti vapautettava arvonlisäverosta.

(11)

Lisäksi on yhteisön sisällä ja sen ulkopuolella toimivien luovuttajien välisen kilpailun vääristymisen ja verotulojen menetyksen estämiseksi tarpeen poistaa direktiivissä 2009/132/EY säädetty verovapautus vähäarvoisten pienten lähetysten tuonnissa.

(12)

Tätä kolmansilta alueilta tai kolmansista maista tuotujen tavaroiden etämyynnin erityisjärjestelmää käyttävän verovelvollisen olisi voitava nimetä yhteisöön sijoittautunut välittäjä arvonlisäverovelvolliseksi ja täyttämään kyseisessä erityisjärjestelmässä vahvistetut velvoitteet hänen nimissään ja hänen puolestaan.

(13)

Jäsenvaltioiden verotulojen suojaamiseksi olisi tätä erityisjärjestelmää käyttävälle yhteisöön sijoittautumattomalle verovelvolliselle asetettava velvoite nimetä välittäjä. Tätä velvoitetta ei tulisi kuitenkaan soveltaa, jos verovelvollinen on sijoittautunut maahan, jonka kanssa unioni on tehnyt keskinäistä avunantoa koskevan sopimuksen.

(14)

Jotta voidaan varmistaa tämän direktiivin yhdenmukainen täytäntöönpano sellaisia kolmansia maita koskevan luettelon laatimisen osalta, joiden kanssa unioni on tehnyt soveltamisalaltaan neuvoston direktiiviä 2010/24/EU (5) ja neuvoston asetusta (EU) N:o 904/2010 (6) vastaavan keskinäistä avunantoa koskevan sopimuksen, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (7) mukaisesti. Koska kolmansia maita koskevan luettelon laatiminen liittyy suoraan arvonlisäveroalan hallinnolliseen yhteistyöhön, on aiheellista, että komissiota avustaa asetuksen (EU) N:o 904/2010 58 artiklalla perustettu hallinnollisen yhteistyön pysyvä komitea.

(15)

Koska verkkokauppa on kasvanut räjähdysmäisesti ja sen vuoksi todelliselta arvoltaan enintään 150 euron pienten lähetysten tuonti yhteisöön on lisääntynyt, jäsenvaltioiden olisi järjestelmällisesti sallittava erityisjärjestelyjen käyttö tuonnin arvonlisäveron ilmoittamiseksi ja maksamiseksi. Tällaisia järjestelyjä voidaan soveltaa, kun kolmansilta alueilta tai kolmansista maista tuotujen tavaroiden etämyynnin erityisjärjestelmää ei käytetä. Kun tuontijäsenvaltio ei mahdollista systemaattista alennettujen arvonlisäverokantojen soveltamista tässä erityisjärjestelyssä, lopullisen asiakkaan olisi voitava valita tavanomainen tuontimenettely voidakseen käyttää mahdollista alennettua arvonlisäverokantaa.

(16)

Tämän direktiivin säännösten soveltamisen alkamispäivä olisi vahvistettava ottaen tarvittaessa huomioon tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi tarvittavien toimenpiteiden toteuttamisen vaatima aika sekä se, kuinka pitkän ajan jäsenvaltiot tarvitsevat mukauttaakseen arvonlisäverovelvolliseksi rekisteröitymisessä sekä arvonlisäveron ilmoittamisessa ja maksamisessa käytettävät tietotekniset järjestelmänsä.

(17)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta, joka on arvonlisäverovelvoitteiden yksinkertaistaminen, vaan se voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(18)

Jäsenvaltiot ovat selittävistä asiakirjoista 28 päivänä syyskuuta 2011 annetun jäsenvaltioiden ja komission yhteisen poliittisen lausuman (8) mukaisesti sitoutuneet perustelluissa tapauksissa liittämään ilmoitukseen toimenpiteistä, jotka koskevat direktiivin saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä, yhden tai useamman asiakirjan, joista käy ilmi direktiivin osien ja kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiseen tarkoitettujen välineiden vastaavien osien suhde. Tämän direktiivin osalta lainsäätäjä pitää tällaisten asiakirjojen toimittamista perusteltuna.

(19)

Sen vuoksi direktiivit 2006/112/EY ja 2009/132/EY olisi muutettava tämän mukaisesti,

1)

Korvataan 58 artikla seuraavasti:

”58 artikla

1.   Seuraavien muulle kuin verovelvolliselle henkilölle suoritettavien palvelujen suorituspaikka on paikka, johon kyseinen henkilö on sijoittautunut taikka jossa hänen kotipaikkansa tai vakinainen asuinpaikkansa on:

Jos palvelujen suorittaja ja asiakas ovat yhteydessä toisiinsa sähköpostitse, tämä ei sinänsä merkitse, että suoritettava palvelu on sähköisesti suoritettava palvelu.

2.   Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

3.   Jos 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettu raja-arvo ylittyy jonkin kalenterivuoden aikana, 1 kohtaa sovelletaan kyseisestä hetkestä alkaen.

4.   Jäsenvaltion, jonka alueella 2 kohdassa tarkoitetuilla suorittajilla on sijoittautumispaikka, tai jos toimipaikkaa ei ole, jäsenvaltion, jossa kyseisten suorittajien kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka sijaitsee, on annettava kyseisille suorittajille oikeus valita, että suorituspaikka määritetään 1 kohdan mukaisesti; valinta kattaa vähintään kaksi kalenterivuotta.

5.   Jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet valvoakseen, että verovelvolliset täyttävät 2, 3 ja 4 kohdassa tarkoitetut edellytykset.

6.   Edellä 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettu vastaava kansallisena valuuttana ilmaistava määrä lasketaan soveltamalla Euroopan keskuspankin neuvoston direktiivin (EU) 2017/2455 (*1) hyväksymispäivänä julkaisemaa valuuttakurssia.

(*1)  Neuvoston direktiivi (EU) 2017/2455, annettu 5 päivänä joulukuuta 2017, direktiivin 2006/112/EY ja direktiivin 2009/132/EY muuttamisesta palvelujen suorituksia ja tavaroiden etämyyntiä koskevien tiettyjen arvonlisäverovelvoitteiden osalta (EUVL L 348, 29.12.2017, s. 7).”"

2)

Korvataan 219 a artikla seuraavasti:

”219 a artikla

1.   Laskutukseen on sovellettava sen jäsenvaltion säännöksiä, jossa tavaroiden luovutus tai palvelujen suoritus katsotaan tehdyksi V osaston säännösten mukaisesti.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, laskutukseen sovelletaan seuraavia sääntöjä:

3.   Tämän artiklan 1 ja 2 kohdan soveltaminen ei rajoita 244–248 artiklan soveltamista.”

3)

Korvataan 358 a artiklan 1 kohta seuraavasti:

4)

Korvataan 361 artiklan 1 kohdan e alakohta seuraavasti:

1)

Lisätään 14 artiklaan kohta seuraavasti:

”4.   Tässä direktiivissä tarkoitetaan

2)

Lisätään uusi artikla seuraavasti:

”14 a artikla

1.   Kun verovelvollinen mahdollistaa kolmansilta alueilta tai kolmansista maista tuotujen ja todelliselta arvoltaan enintään 150 euron lähetyksiin sisältyvien tavaroiden etämyynnin sähköisen rajapinnan, kuten markkinapaikan, alustan, portaalin tai vastaavien välineiden kautta, verovelvollisen on katsottava itse vastaanottaneen ja luovuttaneen kyseiset tavarat.

2.   Kun verovelvollinen mahdollistaa yhteisöön sijoittautumattomien verovelvollisten suorittamat yhteisön sisäiset tavaroiden luovutukset muulle kuin verovelvolliselle henkilölle sähköisen rajapinnan, kuten markkinapaikan, alustan, portaalin tai vastaavien välineiden kautta, verovelvollisen, joka mahdollistaa luovutukset, on katsottava itse vastaanottaneen ja luovuttaneen kyseiset tavarat.”

3)

Korvataan 33 artikla seuraavasti:

”33 artikla

Poiketen siitä, mitä 32 artiklassa säädetään,

4)

Kumotaan 34 artikla.

5)

Korvataan 35 artikla seuraavasti:

”35 artikla

Edellä olevaa 33 artiklaa ei sovelleta 311 artiklan 1 kohdan 1–4 alakohdassa määriteltyjen käytettyjen tavaroiden, taide-esineiden, keräilyesineiden tai antiikkiesineiden luovutuksiin eikä 327 artiklan 3 kohdassa määriteltyjen käytettyjen kulkuneuvojen luovutuksiin, joista on suoritettava arvonlisäveroa asiaankuuluvien erityisjärjestelmien mukaisesti.”

6)

Kumotaan 58 artiklan 2–6 kohta.

7)

Lisätään V osastoon 3 a luku seuraavasti:

”3 a LUKU

Raja-arvo, jota sovelletaan 33 artiklan a alakohdan soveltamisalaan kuuluvia tavaroita luovuttaviin ja 58 artiklan soveltamisalaan kuuluvia palveluja suorittaviin verovelvollisiin

59 c artikla

1.   Mitä 33 artiklan a alakohdassa ja 58 artiklassa säädetään, ei sovelleta, kun seuraavat edellytykset täyttyvät:

2.   Jos 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu raja-arvo ylittyy jonkin kalenterivuoden aikana, 33 artiklan a alakohtaa ja 58 artiklaa sovelletaan kyseisestä hetkestä alkaen.

3.   Jäsenvaltion, jonka alueella tavarat sijaitsevat niiden lähetyksen tai kuljetuksen alkamishetkellä tai johon televiestintäpalveluja, radio- ja televisiolähetyspalveluja ja sähköisiä palveluja suorittavat verovelvolliset ovat sijoittautuneet, on annettava 1 kohdan edellytykset täyttäville tavaroita luovuttaville tai palveluja suorittaville verovelvollisille oikeus valita, että luovutus- tai suorituspaikka määritetään 33 artiklan a alakohdan ja 58 artiklan mukaisesti; valinta kattaa vähintään kaksi kalenterivuotta.

4.   Jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet valvoakseen, että verovelvolliset täyttävät 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitetut edellytykset.

5.   Edellä 1 kohdan c alakohdassa mainittu vastaava kansallisena valuuttana ilmaistava määrä lasketaan soveltamalla Euroopan keskuspankin direktiivin (EU) 2017/2455 hyväksymispäivänä julkaisemaa valuuttakurssia.”

8)

Lisätään artikla seuraavasti:

”66 a artikla

Poiketen siitä, mitä 63, 64 ja 65 artiklassa säädetään, niiden tavaroiden luovutusten osalta, joista arvonlisäveron on velvollinen maksamaan henkilö, joka mahdollistaa 14 a artiklan nojalla tapahtuvat luovutukset, verotettava tapahtuma toteutuu ja arvonlisäverosaatava syntyy silloin, kun maksu on hyväksytty.”

9)

Lisätään 143 artiklan 1 kohtaan alakohta seuraavasti:

10)

Korvataan 220 artiklan 1 kohdan 2 alakohta seuraavasti:

11)

Lisätään artikla seuraavasti:

”242 a artikla

1.   Kun verovelvollinen mahdollistaa tavaroiden luovutukset tai palvelujen suoritukset muille kuin verovelvollisille henkilöille yhteisön sisällä V osaston säännösten mukaisesti sähköisen rajapinnan, kuten markkinapaikan, alustan, portaalin tai vastaavien välineiden kautta, luovutukset tai suoritukset mahdollistavan verovelvollisen on pidettävä kirjaa kyseisistä luovutuksista ja suorituksista. Tämän kirjanpidon on oltava riittävän yksityiskohtainen, jotta niiden jäsenvaltioiden veroviranomaiset, joissa kyseiset luovutukset tai suoritukset ovat verollisia, voivat todentaa, että arvonlisävero on tilitetty oikein.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu kirjanpito on pyynnöstä annettava sähköisesti asianomaisen jäsenvaltion saataville.

Tämä kirjanpito on säilytettävä kymmenen vuoden ajan sen vuoden lopusta, jona liiketoimi suoritettiin.”

12)

Korvataan XII osaston 6 luvun otsikko seuraavasti:

”Muille kuin verovelvollisille palveluja suorittavien taikka tavaroiden etämyyntiä harjoittavien verovelvollisten erityisjärjestelmät”

13)

Kumotaan 358 artiklan 1, 2 ja 3 alakohta.

14)

Korvataan 2 jakson otsikko seuraavasti:

”Yhteisöön sijoittautumattomien verovelvollisten suorittamia palveluja koskeva erityisjärjestelmä”

15)

Lisätään 358 a artiklaan alakohta seuraavasti:

16)

Korvataan 359 artikla seuraavasti:

”359 artikla

Jäsenvaltioiden on sallittava, että kaikki yhteisöön sijoittautumattomat verovelvolliset, jotka suorittavat palveluja sellaiselle muulle kuin verovelvolliselle henkilölle, joka on sijoittautunut johonkin jäsenvaltioon tai jonka kotipaikka tai vakinainen asuinpaikka on jossakin jäsenvaltiossa, voivat käyttää tätä erityisjärjestelmää. Tätä järjestelmää sovelletaan kaikkiin yhteisössä näin suoritettuihin palveluihin.”

17)

Korvataan 362 artikla seuraavasti:

”362 artikla

Tunnistamisjäsenvaltion on annettava yhteisöön sijoittautumattomalle verovelvolliselle yksilöllinen arvonlisäverotunniste tämän erityisjärjestelmän soveltamista varten ja ilmoitettava kyseinen tunniste hänelle sähköisesti. Kulutusjäsenvaltiot voivat tähän tunnistamiseen käytetyn tiedon pohjalta käyttää omia tunnistamisjärjestelmiään.”

18)

Korvataan 363 artiklan a alakohta seuraavasti:

19)

Korvataan 364 ja 365 artikla seuraavasti:

”364 artikla

Tätä erityisjärjestelmää käyttävän yhteisöön sijoittautumattoman verovelvollisen on toimitettava tunnistamisjäsenvaltiolle sähköisesti arvonlisäveroilmoitus kultakin kalenterivuosineljännekseltä riippumatta siitä, onko tähän erityisjärjestelmään kuuluvia palveluja suoritettu. Arvonlisäveroilmoitus on annettava sen verokauden päättymistä, jota ilmoitus koskee, seuraavan kuukauden loppuun mennessä.

365 artikla

Arvonlisäveroilmoituksessa on oltava yksilöllinen arvonlisäverotunniste tämän erityisjärjestelmän soveltamista varten ja kunkin kulutusjäsenvaltion, jossa arvonlisävero tulee maksettavaksi, osalta verokauden aikana suoritettujen, tähän erityisjärjestelmään kuuluvien palvelujen arvonlisäveroton kokonaisarvo sekä vastaavan arvonlisäveron kokonaismäärä kunkin verokannan osalta. Sovellettavat arvonlisäverokannat ja maksettavan arvonlisäveron kokonaismäärä on myös mainittava ilmoituksessa.

Kun arvonlisäveroilmoitukseen on tehtävä muutoksia sen antamisen jälkeen, tällaiset muutokset on tehtävä johonkin seuraavaan ilmoitukseen kolmen vuoden kuluessa päivästä, jona alkuperäinen ilmoitus oli annettava 364 artiklan nojalla. Tällaisessa myöhemmin tehtävässä arvonlisäveroilmoituksessa on mainittava asianomainen kulutusjäsenvaltio, verokausi ja arvonlisäveron määrä, jonka osalta muutosta vaaditaan.”

20)

Korvataan 368 artikla seuraavasti:

”368 artikla

Tätä erityisjärjestelmää käyttävä yhteisöön sijoittautumaton verovelvollinen ei saa vähentää arvonlisäveroa tämän direktiivin 168 artiklan nojalla. Sen estämättä, mitä direktiivin 86/560/ETY 1 artiklan 1 alakohdassa säädetään, kyseiselle verovelvolliselle on suoritettava palautus mainitun direktiivin mukaisesti. Direktiivin 86/560/ETY 2 artiklan 2 ja 3 kohtaa sekä 4 artiklan 2 kohtaa ei sovelleta palautukseen, joka liittyy tähän erityisjärjestelmään kuuluviin palveluihin.

Jos tätä erityisjärjestelmää käyttävän verovelvollisen on rekisteröidyttävä jossakin jäsenvaltiossa arvonlisäverovelvolliseksi tähän erityisjärjestelmään kuulumattoman toiminnan osalta, hänen on vähennettävä kyseisessä jäsenvaltiossa aiheutunut arvonlisävero tähän erityisjärjestelmään kuuluvasta verollisesta toiminnastaan tämän direktiivin 250 artiklan nojalla annettavassa arvonlisäveroilmoituksessa.”

21)

Korvataan XII osaston 6 luvun 3 jakson otsikko seuraavasti:

”Yhteisön sisäistä tavaroiden etämyyntiä ja muualle yhteisöön kuin kulutusjäsenvaltioon sijoittautuneiden verovelvollisten suorittamia palveluja koskeva erityisjärjestelmä”

22)

Lisätään 369 a artiklaan alakohta seuraavasti:

23)

Korvataan 369 b ja 369 c artikla seuraavasti:

”369 b artikla

Jäsenvaltioiden on sallittava, että kaikki yhteisön sisäistä tavaroiden etämyyntiä harjoittavat verovelvolliset ja kaikki kulutusjäsenvaltioon sijoittautumattomat verovelvolliset, jotka suorittavat palveluja muulle kuin verovelvolliselle henkilölle, voivat käyttää tätä erityisjärjestelmää. Tätä erityisjärjestelmää sovelletaan kaikkiin yhteisössä näin luovutettuihin tavaroihin tai näin suoritettuihin palveluihin.

369 c artikla

Verovelvollisen on ilmoitettava tunnistamisjäsenvaltiolle, milloin hän aloittaa ja lopettaa tähän erityisjärjestelmään kuuluvan verollisen toimintansa tai milloin hän muuttaa tätä toimintaansa siten, ettei hän enää täytä tämän erityisjärjestelmän käyttämiseksi tarvittavia edellytyksiä. Verovelvollisen on annettava nämä tiedot sähköisesti.”

24)

Muutetaan 369 e artikla seuraavasti:

25)

Korvataan 369 f ja 369 g artikla seuraavasti:

”369 f artikla

Tätä erityisjärjestelmää käyttävän verovelvollisen on annettava tunnistamisjäsenvaltiolle sähköisesti arvonlisäveroilmoitus kultakin kalenterivuosineljännekseltä riippumatta siitä, onko tähän erityisjärjestelmään kuuluvaa yhteisön sisäistä tavaroiden etämyyntiä harjoitettu tai tähän erityisjärjestelmään kuuluvia palveluja suoritettu. Arvonlisäveroilmoitus on annettava sen verokauden päättymistä, jota ilmoitus koskee, seuraavan kuukauden loppuun mennessä.

369 g artikla

1.   Arvonlisäveroilmoituksessa on oltava 369 d artiklassa tarkoitettu arvonlisäverotunniste ja kunkin kulutusjäsenvaltion, jossa arvonlisävero tulee maksettavaksi, osalta harjoitetun tähän erityisjärjestelmään kuuluvan yhteisön sisäisen tavaroiden etämyynnin ja tähän erityisjärjestelmään kuuluvien palvelujen suoritusten arvonlisäveroton kokonaisarvo verokauden aikana sekä vastaavan arvonlisäveron kokonaismäärä kunkin verokannan osalta. Sovellettavat arvonlisäverokannat ja maksettavan arvonlisäveron kokonaismäärä on myös mainittava ilmoituksessa. Arvonlisäveroilmoitukseen on myös merkittävä edellisiä verokausia koskevat muutokset tämän artiklan 4 kohdassa säädetyn mukaisesti.

2.   Kun kyseessä on tähän erityisjärjestelmään kuuluva yhteisön sisäinen tavaroiden etämyynti ja tavarat lähetetään tai kuljetetaan muusta jäsenvaltiosta kuin tunnistamisjäsenvaltiosta, arvonlisäveroilmoituksessa on mainittava myös tällaisen myynnin kokonaisarvo kunkin sellaisen jäsenvaltion osalta, josta tavaroita lähetetään tai kuljetetaan, sekä kunkin tällaisen jäsenvaltion antama arvonlisäverotunniste tai verorekisterinumero. Arvonlisäveroilmoituksessa on mainittava nämä tiedot kaikkien muiden jäsenvaltioiden kuin tunnistamisjäsenvaltion osalta kulutusjäsenvaltioittain jaoteltuna.

3.   Jos tähän erityisjärjestelmään kuuluvia palveluja suorittavalla verovelvollisella on tunnistamisjäsenvaltiossa olevan kiinteän toimipaikan lisäksi yksi tai useampi muu kiinteä toimipaikka, josta palveluja suoritetaan, arvonlisäveroilmoituksessa on myös mainittava kulutusjäsenvaltioittain jaoteltuna tällaisten suoritusten kokonaisarvo kunkin jäsenvaltion osalta, jossa verovelvollisella on toimipaikka, sekä kyseisen toimipaikan yksilöllinen arvonlisäverotunniste tai verorekisterinumero.

4.   Kun arvonlisäveroilmoitukseen on tehtävä muutoksia sen antamisen jälkeen, tällaiset muutokset on tehtävä johonkin seuraavaan ilmoitukseen kolmen vuoden kuluessa päivästä, jona alkuperäinen ilmoitus oli annettava 369 f artiklan nojalla. Tällaisessa myöhemmin tehtävässä arvonlisäveroilmoituksessa on mainittava asianomainen kulutusjäsenvaltio, verokausi ja arvonlisäveron määrä, jonka osalta muutosta vaaditaan.”

26)

Korvataan 369 h artiklan 1 kohdan toisen alakohdan toinen virke seuraavasti:

”Jos myynti on tapahtunut muina valuuttoina, tätä erityisjärjestelmää käyttävän verovelvollisen on arvonlisäveroilmoitusta täytettäessä käytettävä verokauden viimeisen päivän muuntokurssia.”

27)

Korvataan 369 i artiklan ensimmäinen kohta seuraavasti:

”Tätä erityisjärjestelmää käyttävän verovelvollisen on maksettava arvonlisävero ja viitattava asianomaiseen arvonlisäveroilmoitukseen viimeistään sen määräajan päättyessä, johon mennessä ilmoitus on annettava.”

28)

Korvataan 369 j artikla seuraavasti:

”369 j artikla

Tätä erityisjärjestelmää käyttävä verovelvollinen ei saa tähän erityisjärjestelmään kuuluvasta verollisesta toiminnastaan tehdä tämän direktiivin 168 artiklan mukaista kulutusjäsenvaltiossa aiheutuneen arvonlisäveron vähennystä. Sen estämättä, mitä direktiivin 2008/9/EY 2 artiklan 1 kohdassa, 3 artiklassa ja 8 artiklan 1 kohdan e alakohdassa säädetään, kyseiselle verovelvolliselle on suoritettava palautus mainitun direktiivin mukaisesti.

Jos tätä erityisjärjestelmää käyttävän verovelvollisen on rekisteröidyttävä jossakin jäsenvaltiossa arvonlisäverovelvolliseksi tähän erityisjärjestelmään kuulumattoman toiminnan osalta, hänen on vähennettävä kyseisessä jäsenvaltiossa aiheutunut arvonlisävero tähän erityisjärjestelmään kuuluvasta verollisesta toiminnastaan tämän direktiivin 250 artiklan nojalla annettavassa arvonlisäveroilmoituksessa.”

29)

Korvataan 369 k artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Tätä erityisjärjestelmää käyttävän verovelvollisen on pidettävä kirjaa tähän erityisjärjestelmään kuuluvista liiketoimista. Tämän kirjanpidon on oltava riittävän yksityiskohtainen, jotta kulutusjäsenvaltion veroviranomaiset voivat todentaa, että arvonlisäveroilmoitus on täytetty oikein.”

30)

Lisätään XII osaston 6 lukuun jakso seuraavasti:

”4 jakso

Kolmansilta alueilta tai kolmansista maista tuotujen tavaroiden etämyyntiä koskeva erityisjärjestelmä

369 l artikla

Tätä jaksoa sovellettaessa kolmansilta alueilta tai kolmansista maista tuotujen tavaroiden etämyynti kattaa vain todelliselta arvoltaan enintään 150 euron lähetyksiin sisältyvät tavarat, valmisteveron alaisia tuotteita lukuun ottamatta.

Rajoittamatta muiden yhteisön säännösten soveltamista tätä jaksoa sovellettaessa tarkoitetaan:

369 m artikla

1.   Jäsenvaltioiden on sallittava, että seuraavat kolmansilta alueilta tai kolmansista maista tuotujen tavaroiden etämyyntiä harjoittavat verovelvolliset voivat käyttää tätä erityismenettelyä:

Kyseiset verovelvolliset soveltavat tätä erityisjärjestelmää kaikkeen kolmansilta alueilta tai kolmansista maista tuotujen tavaroiden etämyyntiin.

2.   Sovellettaessa 1 kohdan b alakohtaa verovelvolliset voivat nimetä vain yhden välittäjän kerrallaan.

3.   Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksen, joka sisältää luettelon tämän artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetuista kolmansista maista. Kyseinen täytäntöönpanosäädös hyväksytään asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen, ja tätä varten tarvittava komitea on asetuksen (EU) N:o 904/2010 58 artiklalla perustettu komitea.

369 n artikla

Kolmansilta alueilta tai kolmansista maista tuotujen tavaroiden etämyynnissä, jossa arvonlisävero on ilmoitettu tämän erityisjärjestelmän mukaisesti, verotettava tapahtuma toteutuu ja verosaatava syntyy tavaran luovutushetkellä. Tavarat on katsottava luovutetuiksi maksun hyväksymishetkellä.

369 o artikla

Tätä erityisjärjestelmää käyttävän verovelvollisen tai tämän puolesta toimivan välittäjän on ilmoitettava tunnistamisjäsenvaltiolle, milloin hän aloittaa tai lopettaa tähän erityisjärjestelmään kuuluvan toimintansa tai milloin hän muuttaa tätä toimintaansa siten, ettei hän enää täytä tämän erityisjärjestelmän käyttämiseksi tarvittavia edellytyksiä. Nämä tiedot on annettava sähköisesti.

369 p artikla

1.   Ilmoituksessa, joka välittäjää käyttämättömän verovelvollisen on annettava tunnistamisjäsenvaltiolle ennen kuin hän alkaa käyttää tätä erityisjärjestelmää, on oltava seuraavat tiedot:

2.   Ilmoituksessa, joka välittäjän on annettava tunnistamisjäsenvaltiolle ennen kuin hän alkaa käyttää tätä erityisjärjestelmää verovelvollisen puolesta, on oltava seuraavat tiedot:

3.   Ilmoituksessa, joka välittäjän on annettava tunnistamisjäsenvaltiolle kunkin edustamansa verovelvollisen osalta, ennen kuin kyseinen verovelvollinen alkaa käyttää tätä erityisjärjestelmää, on oltava seuraavat tiedot:

4.   Tätä erityisjärjestelmää käyttävien verovelvollisten tai, soveltuvin osin, heidän välittäjiensä on ilmoitettava tunnistamisjäsenvaltiolle annettuihin tietoihin tehtävistä muutoksista.

369 q artikla

1.   Tunnistamisjäsenvaltion on annettava tätä erityisjärjestelmää käyttävälle verovelvolliselle yksilöllinen arvonlisäverotunniste tämän erityisjärjestelmän soveltamista varten ja ilmoitettava kyseinen tunniste hänelle sähköisesti.

2.   Tunnistamisjäsenvaltion on annettava välittäjälle yksilöllinen tunnistenumero ja ilmoitettava kyseinen tunniste hänelle sähköisesti.

3.   Tunnistamisjäsenvaltion on annettava välittäjälle yksilöllinen arvonlisäverotunniste tämän erityisjärjestelmän soveltamista varten kunkin verovelvollisen osalta, jota varten hänet on nimetty.

4.   Edellä 1, 2 ja 3 kohdan mukaisesti annettua arvonlisäverotunnistetta käytetään vain tässä erityisjärjestelmässä.

369 r artikla

1.   Tunnistamisjäsenvaltio poistaa välittäjää käyttämättömän verovelvollisen tunnistamisrekisteristä seuraavissa tapauksissa:

2.   Tunnistamisjäsenvaltion on poistettava välittäjä tunnistamisrekisteristä seuraavissa tapauksissa:

3.   Tunnistamisjäsenvaltio poistaa välittäjän edustaman verovelvollisen tunnistamisrekisteristä seuraavissa tapauksissa:

369 s artikla

Tätä erityisjärjestelmää käyttävän verovelvollisen tai hänen välittäjänsä on annettava tunnistamisjäsenvaltiolle sähköisesti arvonlisäveroilmoitus kultakin kuukaudelta riippumatta siitä, onko kolmansilta alueilta tai kolmansista maista tuotujen tavaroiden etämyyntiä harjoitettu. Arvonlisäveroilmoitus on annettava sen verokauden päättymistä, jota ilmoitus koskee, seuraavan kuukauden loppuun mennessä.

Kun arvonlisäveroilmoitus on annettava ensimmäisen kohdan mukaisesti, jäsenvaltiot eivät saa arvonlisäverotarkoituksia varten asettaa mitään muita tuontia koskevia velvoitteita tai muodollisuuksia.

369 t artikla

1.   Arvonlisäveroilmoituksessa on oltava 369 q artiklassa tarkoitettu arvonlisäverotunniste ja kunkin kulutusjäsenvaltion, jossa arvonlisäveroa on maksettava, osalta sellaisen kolmansilta alueilta tai kolmansista maista tuotujen tavaroiden etämyynnin, josta on verokauden aikana syntynyt arvonlisäverosaatava, arvonlisäveroton kokonaisarvo sekä vastaavan arvonlisäveron kokonaismäärä kunkin verokannan osalta. Sovellettavat arvonlisäverokannat ja maksettavan arvonlisäveron kokonaismäärä on myös mainittava ilmoituksessa.

2.   Jos arvonlisäveroilmoitukseen on tarpeen tehdä muutoksia sen antamisen jälkeen, tällaiset muutokset on tehtävä johonkin seuraavaan ilmoitukseen kolmen vuoden kuluessa päivästä, jona alkuperäinen ilmoitus oli annettava 369 s artiklan nojalla. Tällaisessa myöhemmin tehtävässä arvonlisäveroilmoituksessa on mainittava asianomainen kulutusjäsenvaltio, verokausi ja arvonlisäveron määrä, jonka osalta muutoksia edellytetään.

369 u artikla

1.   Arvonlisäveroilmoitus on laadittava euromääräisenä.

Jäsenvaltiot, joiden rahayksikkö ei ole euro, voivat vaatia, että arvonlisäveroilmoitus on laadittava käyttäen niiden kansallista valuuttaa. Jos myynti on tapahtunut muina valuuttoina, tätä erityisjärjestelmää käyttävän verovelvollisen tai hänen välittäjänsä on arvonlisäveroilmoitusta täytettäessä käytettävä verokauden viimeisen päivän muuntokurssia.

2.   Muuntamisessa on käytettävä Euroopan keskuspankin kyseiselle päivälle julkaisemia muuntokursseja tai jos kursseja ei ole julkaistu kyseisenä päivänä, seuraavan julkaisupäivän kursseja.

369 v artikla

Tätä erityisjärjestelmää käyttävän verovelvollisen tai hänen välittäjänsä on maksettava arvonlisävero ja viitattava asianomaiseen arvonlisäveroilmoitukseen viimeistään sen määräajan päättyessä, johon mennessä ilmoitus on annettava.

Maksu on suoritettava tunnistamisjäsenvaltion nimeämälle euromääräiselle pankkitilille. Jäsenvaltiot, jotka eivät ole ottaneet euroa käyttöön, voivat vaatia, että maksu suoritetaan niiden kansallisen valuutan määräiselle pankkitilille.

369 w artikla

Tätä erityisjärjestelmää käyttävä verovelvollinen ei saa vähentää tämän erityisjärjestelmän piiriin kuuluvaan verolliseen toimintaansa liittyvää kulutusjäsenvaltioissa aiheutunutta arvonlisäveroa tämän direktiivin 168 artiklan nojalla. Sen estämättä, mitä direktiivin 86/560/ETY 1 artiklan 1 alakohdassa ja direktiivin 2008/9/EY 2 artiklan 1 alakohdassa ja 3 artiklassa säädetään, kyseiselle verovelvolliselle on suoritettava palautus mainittujen direktiivien mukaisesti. Direktiivin 86/560/ETY 2 artiklan 2 ja 3 kohtaa sekä 4 artiklan 2 kohtaa ei sovelleta palautuksiin, jotka liittyvät tähän erityisjärjestelmään kuuluviin tavaroihin.

Jos tätä erityisjärjestelmää käyttävän verovelvollisen on rekisteröidyttävä jossakin jäsenvaltiossa arvonlisäverovelvolliseksi tähän erityisjärjestelmään kuulumattoman toiminnan osalta, hänen on vähennettävä kyseisessä jäsenvaltiossa aiheutunut arvonlisävero tähän erityisjärjestelmään kuuluvasta verollisesta toiminnastaan tämän direktiivin 250 artiklan nojalla annettavassa arvonlisäveroilmoituksessa.

369 x artikla

1.   Tätä erityisjärjestelmää käyttävän verovelvollisen on pidettävä kirjaa tähän erityisjärjestelmään kuuluvista liiketoimista. Välittäjän on pidettävä kirjaa kaikkien edustamiensa verovelvollisten puolesta. Tämän kirjanpidon on oltava riittävän yksityiskohtainen, jotta kulutusjäsenvaltion veroviranomaiset voivat todentaa, että arvonlisäveroilmoitus on täytetty oikein.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu kirjanpito on pyynnöstä annettava sähköisesti kulutus- ja tunnistamisjäsenvaltion saataville.

Tämä kirjanpito on säilytettävä kymmenen vuoden ajan sen vuoden lopusta, jona liiketoimi suoritettiin.

(*2)  Neuvoston direktiivi 2010/24/EU, annettu 16 päivänä maaliskuuta 2010, keskinäisestä avunannosta veroihin, maksuihin ja muihin toimenpiteisiin liittyvien saatavien perinnässä (EUVL L 84, 31.3.2010, s. 1).”"

31)

Lisätään XII osastoon luvut seuraavasti:

”7 LUKU

Tuonnin arvonlisäveron ilmoittamista ja maksamista koskevat erityisjärjestelyt

369 y artikla

Jos todelliselta arvoltaan enintään 150 euron lähetyksiin sisältyvien tavaroiden, valmisteveron alaisia tuotteita lukuun ottamatta, tuonnissa ei käytetä 6 luvun 4 jaksossa tarkoitettua erityisjärjestelmää, tuontijäsenvaltion on sallittava, että tavarat tullille sen henkilön puolesta, jolle ne on yhteisön alueella tarkoitettu, esittävä henkilö käyttää tuonnin arvonlisäveron ilmoittamista ja maksamista koskevia erityisjärjestelyjä sellaisten tavaroiden osalta, joiden lähetys tai kuljetus päättyy kyseiseen jäsenvaltioon.

369 z artikla

1.   Tässä erityisjärjestelyssä sovelletaan seuraavaa:

2.   Jäsenvaltioiden on säädettävä, että tavarat tullille yhteisön alueella esittävä henkilö toteuttaa asianmukaiset toimenpiteet varmistaakseen, että henkilö, jolle tavarat on tarkoitettu, maksaa asianmukaisen veron.

369 za artikla

Poiketen siitä, mitä 94 artiklan 2 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat säätää, että tuontijäsenvaltiossa sovellettavaa yleistä arvonlisäverokantaa sovelletaan silloin, kun tätä erityisjärjestelyä käytetään.

369 zb artikla

1.   Jäsenvaltioiden on sallittava, että tässä erityisjärjestelyssä kannetusta arvonlisäverosta raportoidaan sähköisesti kuukausittain annettavassa ilmoituksessa. Kyseisestä ilmoituksesta on käytävä ilmi asiaankuuluvana kalenterikuukautena kannetun arvonlisäveron kokonaismäärä.

2.   Jäsenvaltioiden on vaadittava, että 1 kohdassa tarkoitettu arvonlisävero on maksettava tuontia seuraavan kuukauden loppuun mennessä.

3.   Tätä erityisjärjestelyä käyttävien henkilöiden on pidettävä kirjaa tähän erityisjärjestelyyn kuuluvista liiketoimista tuontijäsenvaltion määrittämän ajan. Tämän kirjanpidon on oltava riittävän yksityiskohtainen, jotta tuontijäsenvaltion vero- tai tulliviranomaiset voivat todentaa, että arvonlisävero on ilmoitettu oikein, ja se on pyynnöstä annettava sähköisesti tuontijäsenvaltion saataville.

8 LUKU

Vasta-arvot

369 zc artikla

1.   Edellä 369 l ja 369 y artiklassa mainittujen määrien huomioon otettava euron vasta-arvo kansallisena valuuttana vahvistetaan kerran vuodessa. Sovellettavat kurssit ovat lokakuun ensimmäisen arkipäivän kurssit, ja ne tulevat voimaan seuraavan vuoden 1 päivästä tammikuuta.

2.   Jäsenvaltiot voivat pyöristää euroina ilmoitettuja arvoja muunnettaessa saatavat kansallisena valuuttana ilmoitettavat määrät.

3.   Jäsenvaltiot voivat pitää muuttamattomina 1 kohdassa tarkoitetun vuotuisen tarkistuksen päivänä voimassa olevat määrät, jos euroina ilmoitettuja määriä muunnettaessa kansallisena valuuttana ilmoitettu määrä ennen 2 kohdassa tarkoitettua pyöristystä muuttuisi vähemmän kuin viisi prosenttia tai pienenisi.”

29.12.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 348/23

(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä (EU) 2017/1324 (2) säädetään unionin osallistumisesta useiden jäsenvaltioiden yhdessä käynnistämään Välimeren alueen tutkimus- ja innovointikumppanuuteen, jäljempänä ’PRIMA’.

(2)

Algerian demokraattinen kansantasavalta, jäljempänä ’Algeria’, on ilmaissut halukkuutensa liittyä PRIMAan osallistujavaltiona ja tasavertaisesti PRIMAan osallistuvien jäsenvaltioiden ja tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelmaan ”Horisontti 2020” (2014–2020) assosioituneiden kolmansien maiden kanssa.

(3)

Päätöksen (EU) 2017/1324 1 artiklan 2 kohdan mukaisesti Algeriasta tulee PRIMAn osallistujavaltio edellyttäen, että Algeria tekee unionin kanssa tieteellistä ja teknologista yhteistyötä koskevan kansainvälisen sopimuksen, jossa vahvistetaan ehdot ja edellytykset Algerian osallistumiselle PRIMAan.

(4)

Neuvoston päätöksen (EU) 2017/2209 (3) mukaisesti Algerian demokraattisen kansantasavallan osallistumista Välimeren alueen tutkimus- ja innovointikumppanuuteen (PRIMA) koskevat ehdot ja edellytykset vahvistava Euroopan unionin ja Algerian demokraattisen kansantasavallan välistä tieteellistä ja teknologista yhteistyötä koskeva sopimus, jäljempänä ’sopimus’, allekirjoitettiin 26 päivänä lokakuuta 2017, sillä varauksella, että sen tekeminen saatetaan myöhemmin päätökseen.

(5)

Sopimus olisi hyväksyttävä,

29.12.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 348/25

(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä (EU) 2017/1324 (2) säädetään unionin osallistumisesta useiden jäsenvaltioiden yhdessä käynnistämään Välimeren alueen tutkimus- ja innovointikumppanuuteen, jäljempänä ’PRIMA’.

(2)

Egyptin arabitasavalta, jäljempänä ’Egypti’, on ilmaissut halukkuutensa liittyä PRIMAan osallistujavaltiona ja tasavertaisesti PRIMAan osallistuvien jäsenvaltioiden ja tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelmaan ”Horisontti 2020” (2014–2020) assosioituneiden kolmansien maiden kanssa.

(3)

Päätöksen (EU) 2017/1324 1 artiklan 2 kohdan mukaisesti Egyptistä tulee PRIMAn osallistujavaltio edellyttäen, että Egypti tekee unionin kanssa tieteellistä ja teknologista yhteistyötä koskevan kansainvälisen sopimuksen, jossa vahvistetaan ehdot ja edellytykset Egyptin osallistumiselle PRIMAan.

(4)

Neuvoston päätöksen (EU) 2017/2210 (3) mukaisesti Egyptin arabitasavallan osallistumista Välimeren alueen tutkimus- ja innovointikumppanuuteen (PRIMA) koskevat ehdot ja edellytykset vahvistava Euroopan unionin ja Egyptin arabitasavallan välistä tieteellistä ja teknologista yhteistyötä koskeva sopimus, jäljempänä ’sopimus’, allekirjoitettiin 27 päivänä lokakuuta 2017 sillä varauksella, että sen tekeminen saatetaan myöhemmin päätökseen.

(5)

Sopimus olisi hyväksyttävä,

29.12.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 348/27

(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksessä (EU) 2017/1324 (2) säädetään unionin osallistumisesta useiden jäsenvaltioiden yhdessä käynnistämään Välimeren alueen tutkimus- ja innovointikumppanuuteen, jäljempänä ’PRIMA’.

(2)

Jordanian hašemiittinen kuningaskunta, jäljempänä ’Jordania’, on ilmaissut halukkuutensa liittyä PRIMAan osallistujavaltiona ja tasavertaisesti PRIMAan osallistuvien jäsenvaltioiden ja tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelmaan ”Horisontti 2020” (2014–2020) assosioituneiden kolmansien maiden kanssa.

(3)

Päätöksen (EU) 2017/1324 1 artiklan 2 kohdan mukaisesti Jordaniasta tulee PRIMAn osallistujavaltio edellyttäen, että Jordania tekee unionin kanssa tieteellistä ja teknologista yhteistyötä koskevan kansainvälisen sopimuksen, jossa vahvistetaan ehdot ja edellytykset Jordanian osallistumiselle PRIMAan.

(4)

Neuvoston päätöksen (EU) 2017/2211 (3) mukaisesti Jordanian hašemiittisen kuningaskunnan osallistumista Välimeren alueen tutkimus- ja innovointikumppanuuteen (PRIMA) koskevat ehdot ja edellytykset vahvistava Euroopan unionin ja Jordanian hašemiittisen kuningaskunnan välistä tieteellistä ja teknologista yhteistyötä koskeva sopimus, jäljempänä ’sopimus’, allekirjoitettiin 10 päivänä marraskuuta 2017 sillä varauksella, että sen tekeminen saatetaan myöhemmin päätökseen.

(5)

Sopimus olisi hyväksyttävä,

29.12.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 348/29

29.12.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 348/32

(1)

Neuvoston täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 282/2011 (2) säädetään yksityiskohtaiset säännökset hankkijan sijaintipaikkaa koskevasta olettamasta ei-verovelvolliselle suoritettujen televiestintäpalvelujen, radio- ja televisiolähetyspalvelujen tai sähköisten palvelujen suorituspaikan määrittämiseksi.

(2)

Kyseisten olettamien soveltamista koskevien vaatimusten arvioinnissa on ilmennyt, että tietyissä olosuhteissa kahden keskenään ristiriidattoman todisteen saaminen hankkijan sijoittautumispaikasta, kotipaikasta tai vakinaisesta asuinpaikasta on erittäin työlästä jäsenvaltioon sijoittautuneelle verovelvolliselle, joka suorittaa tällaisia palveluja ei-verovelvolliselle muissa jäsenvaltioissa.

(3)

Rasitus on erityisen suuri pienille ja keskisuurille yrityksille. Jos vaadittaisiin vain yhden todisteen esittämistä, tämä yksinkertaistaisi sellaisten yritysten velvoitteita, joiden yhteisön sisäiset suoritukset muissa jäsenvaltioissa oleville hankkijoille jäävät alle tietyn raja-arvon.

(4)

Hankkijan sijaintipaikan todistamisvaatimuksen yksinkertaistaminen täydentää neuvoston direktiivin (EU) 2017/2455 (3) 1 artiklalla käyttöön otettuja muutoksia direktiivin 2006/112/EY XII osaston 6 luvussa säädettyihin erityisjärjestelmiin, minkä vuoksi niitä olisi sovellettava samasta päivästä alkaen.

(5)

Sen vuoksi täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 282/2011 olisi muutettava tämän mukaisesti,

29.12.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 348/34

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 882/2004 vahvistetaan yleiset säännöt sellaista virallista valvontaa varten, jolla todetaan muun muassa elintarvikehygieniaa koskevien sääntöjen noudattaminen. Kyseisen asetuksen mukaan Euroopan unionin vertailulaboratorioiden, jäljempänä ’EU:n vertailulaboratoriot’, vastuulla on erityisesti tarjota kansallisille vertailulaboratorioille tietoa analyysimenetelmistä ja koordinoida tällaisten menetelmien käyttöä. EU:n vertailulaboratoriot on lueteltu kyseisen asetuksen liitteessä VII.

(2)

Maitoa ja maitotuotteita käsittelevän EU:n vertailulaboratorion työohjelman mukaan laboratorion olennaisena tarkoituksena on tarjota analyysimenetelmiä ja varmistaa yhteinen toimintamalli kansallisten vertailulaboratorioiden toteuttamissa laboratorioidenvälisissä pätevyystesteissä, jotka koskevat somaattisten solujen ja bakteerien määrän kaltaisia laadun markkereita. Näiden analyysien asianmukaista toteuttamista koskevaa uusimman tietämyksen mukaista asiantuntemusta on nykyisin käytettävissä niin virallista valvontaa suorittavissa virallisissa laboratorioissa kuin niissä laboratorioissa, joita elintarvikealan yritykset yhä enenevässä määrin käyttävät analysoimaan kyseisiä markkereita, joilla on merkitystä määritettäessä tilalta kerätyn maidon hintaa.

(3)

EU:n vertailulaboratoriota maitoa ja maitotuotteita varten ei enää tarvita unionissa. Se olisi tämän vuoksi poistettava asetuksen (EY) N:o 882/2004 liitteessä VII olevasta EU:n vertailulaboratorioiden luettelosta.

(4)

Sen vuoksi asetuksen (EY) N:o 882/2004 liitettä VII olisi muutettava.

(5)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

29.12.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 348/36

(1)

Kun neuvosto hyväksyy säädöksen, joka edellyttää määräenemmistöä, on tarkistettava, että määräenemmistön muodostavat jäsenvaltiot edustavat vähintään 65:tä prosenttia unionin väestöstä.

(2)

Kyseinen prosenttimäärä lasketaan neuvoston työjärjestyksen, jäljempänä ’työjärjestys’, liitteessä III esitettyjen väestölukujen mukaisesti.

(3)

Työjärjestyksen 11 artiklan 6 kohdassa säädetään, että neuvosto muuttaa kyseisessä liitteessä olevia lukuja joka vuosi 1 päivästä tammikuuta alkaen niiden tietojen mukaisesti, jotka Euroopan unionin tilastotoimistolla oli käytössään edellisen vuoden syyskuun 30 päivänä.

(4)

Työjärjestys olisi sen vuoksi muutettava vuodeksi 2018,

29.12.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 348/38

(1)

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan mukaisesti Euroopan unioni on asettanut yhdeksi tavoitteekseen lapsen oikeuksien suojelun edistämisen. Toimenpiteet lasten suojelemiseksi luvattomilta poisviemisiltä tai palauttamatta jättämisiltä muodostavat olennaisen osan tätä toimintapolitiikkaa.

(2)

Neuvosto hyväksyi asetuksen (EY) N:o 2201/2003 (2), jäljempänä ’Bryssel II a -asetus’, jolla pyritään suojelemaan lapsia luvattoman poisviemisen tai palauttamatta jättämisen haitallisilta vaikutuksilta ja vahvistamaan menettelyt, jotta turvataan lasten pikainen palauttaminen siihen valtioon, jossa heidän tavanomainen asuinpaikkansa on, sekä varmistamaan tapaamisoikeus ja oikeus lapsen huoltoon.

(3)

Bryssel II a -asetus täydentää ja vahvistaa 25 päivänä lokakuuta 1980 tehtyä yksityisoikeuden alaa koskevaa Haagin yleissopimusta kansainvälisestä lapsikaappauksesta, jäljempänä ’vuoden 1980 Haagin yleissopimus’, jolla luodaan sekä sopimusvaltioiden että keskusviranomaisten välinen kansainvälinen velvoite- ja yhteistyöjärjestelmä ja jolla pyritään turvaamaan luvattomasti muihin valtioihin vietyjen tai muista valtioista palauttamatta jätettyjen lasten pikainen palauttaminen.

(4)

Kaikki unionin jäsenvaltiot ovat vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen osapuolia.

(5)

Unioni kannustaa kolmansia valtioita liittymään vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen ja tukee vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen asianmukaista täytäntöönpanoa osallistumalla yhdessä jäsenvaltioiden kanssa muun muassa kansainvälistä yksityisoikeutta käsittelevän Haagin konferenssin säännöllisesti järjestämiin erityiskomissioihin.

(6)

Unionin jäsenvaltioiden ja kolmansien valtioiden yhteisellä sääntelykehyksellä voitaisiin parhaiten ratkaista arkaluonteiset kansainväliset lapsikaappaukset.

(7)

Vuoden 1980 Haagin yleissopimuksessa määrätään, että sitä sovelletaan vain liittyjävaltion ja sellaisten sopimusvaltioiden välisissä suhteissa, jotka ovat antaneet selityksen liittymisen hyväksymisestä.

(8)

Vuoden 1980 Haagin yleissopimus ei salli alueellisten taloudellisen yhdentymisen järjestöjen, kuten unionin, liittyä siihen. Tämän vuoksi unioni ei voi liittyä kyseiseen yleissopimukseen eikä se voi tallettaa selitystä valtion liittymisen hyväksymisestä.

(9)

Euroopan unionin tuomioistuimen lausunnon 1/13 (3) mukaisesti vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen mukaiset selitykset liittymisen hyväksymisestä kuuluvat unionin yksinomaiseen ulkoiseen toimivaltaan.

(10)

Georgia talletti vuoden 1980 Haagin yleissopimusta koskevan liittymiskirjansa 24 päivänä heinäkuuta 1997. Vuoden 1980 Haagin yleissopimus tuli Georgian osalta voimaan 1 päivänä lokakuuta 1997.

(11)

Kaikki asianomaiset jäsenvaltiot Tanskaa, Luxemburgia ja Romaniaa lukuun ottamatta ovat jo hyväksyneet Georgian liittymisen vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen. Georgia on hyväksynyt Bulgarian, Viron, Latvian, Liettuan ja Maltan liittymisen vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen. Georgian tilanteen tarkastelu on osoittanut, että Luxemburg ja Romania voivat unionin edun mukaisesti hyväksyä Georgian liittymisen vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen sen ehtojen mukaisesti.

(12)

Etelä-Afrikka talletti vuoden 1980 Haagin yleissopimusta koskevan liittymiskirjansa 8 päivänä heinäkuuta 1997. Vuoden 1980 Haagin yleissopimus tuli Etelä-Afrikan osalta voimaan 1 päivänä lokakuuta 1997.

(13)

Kaikki asianomaiset jäsenvaltiot Luxemburgia ja Romaniaa lukuun ottamatta ovat jo hyväksyneet Etelä-Afrikan liittymisen vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen. Etelä-Afrikka on hyväksynyt Bulgarian, Viron, Latvian, Liettuan ja Maltan liittymisen vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen. Etelä-Afrikan tilanteen tarkastelu on osoittanut, että Luxemburg ja Romania voivat unionin edun mukaisesti hyväksyä Etelä-Afrikan liittymisen vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen sen ehtojen mukaisesti.

(14)

Luxemburgille ja Romanialle olisi näin ollen unionin edun mukaisesti annettava lupa tallettaa selityksensä Georgian ja Etelä-Afrikan vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen liittymisen hyväksymisestä tämän päätöksen mukaisesti. Muiden unionin jäsenvaltioiden, jotka ovat jo hyväksyneet Georgian ja Etelä-Afrikan liittymisen vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen, ei tule enää tallettaa uusia selityksiä liittymisen hyväksymisestä, sillä jo talletetut selitykset ovat edelleen voimassa kansainvälisen julkisoikeuden nojalla.

(15)

Bryssel II a -asetus sitoo Yhdistynyttä kuningaskuntaa ja Irlantia, ja ne osallistuvat tämän päätöksen hyväksymiseen ja soveltamiseen.

(16)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevien 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän päätöksen hyväksymiseen, päätös ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan,

29.12.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 348/41

(1)

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan mukaisesti Euroopan unioni on asettanut yhdeksi tavoitteekseen lapsen oikeuksien suojelun edistämisen. Toimenpiteet lasten suojelemiseksi luvattomilta poisviemisiltä tai palauttamatta jättämisiltä muodostavat olennaisen osan tätä toimintapolitiikkaa.

(2)

Neuvosto hyväksyi asetuksen (EY) N:o 2201/2003 (2), jäljempänä ’Bryssel II a -asetus’, jolla pyritään suojelemaan lapsia luvattoman poisviemisen tai palauttamatta jättämisen haitallisilta vaikutuksilta ja vahvistamaan menettelyt, jotta turvataan lasten pikainen palauttaminen siihen valtioon, jossa heidän tavanomainen asuinpaikkansa on, sekä varmistamaan tapaamisoikeus ja oikeus lapsen huoltoon.

(3)

Bryssel II a -asetus täydentää ja vahvistaa 25 päivänä lokakuuta 1980 tehtyä yksityisoikeuden alaa koskevaa Haagin yleissopimusta kansainvälisestä lapsikaappauksesta, jäljempänä ’vuoden 1980 Haagin yleissopimus’, jolla luodaan sekä sopimusvaltioiden että keskusviranomaisten välinen kansainvälinen velvoite- ja yhteistyöjärjestelmä ja jolla pyritään turvaamaan luvattomasti muihin valtioihin vietyjen tai muista valtioista palauttamatta jätettyjen lasten pikainen palauttaminen.

(4)

Kaikki unionin jäsenvaltiot ovat vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen osapuolia.

(5)

Unioni kannustaa kolmansia valtioita liittymään vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen ja tukee vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen asianmukaista täytäntöönpanoa osallistumalla yhdessä jäsenvaltioiden kanssa muun muassa kansainvälistä yksityisoikeutta käsittelevän Haagin konferenssin säännöllisesti järjestämiin erityiskomissioihin.

(6)

Unionin jäsenvaltioiden ja kolmansien valtioiden yhteisellä sääntelykehyksellä voitaisiin parhaiten ratkaista arkaluonteiset kansainväliset lapsikaappaukset.

(7)

Vuoden 1980 Haagin yleissopimuksessa määrätään, että sitä sovelletaan vain liittyjävaltion ja sellaisten sopimusvaltioiden välisissä suhteissa, jotka ovat antaneet selityksen liittymisen hyväksymisestä.

(8)

Vuoden 1980 Haagin yleissopimus ei salli alueellisten taloudellisen yhdentymisen järjestöjen, kuten unionin, liittyä siihen. Tämän vuoksi unioni ei voi liittyä kyseiseen yleissopimukseen eikä se voi tallettaa selitystä valtion liittymisen hyväksymisestä.

(9)

Euroopan unionin tuomioistuimen lausunnon 1/13 (3) mukaisesti vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen mukaiset selitykset liittymisen hyväksymisestä kuuluvat unionin yksinomaiseen ulkoiseen toimivaltaan.

(10)

San Marino talletti vuoden 1980 Haagin yleissopimusta koskevan liittymiskirjansa 14 päivänä joulukuuta 2006. Vuoden 1980 Haagin yleissopimus tuli San Marinon osalta voimaan 1 päivänä maaliskuuta 2007.

(11)

Kaikki jäsenvaltiot Kroatiaa, Tanskaa, Alankomaita, Portugalia ja Romaniaa lukuun ottamatta ovat jo hyväksyneet San Marinon liittymisen vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen. San Marinon tilanteen tarkastelu on osoittanut, että Kroatia, Alankomaat, Portugali ja Romania voivat unionin edun mukaisesti hyväksyä San Marinon liittymisen vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen sen ehtojen mukaisesti.

(12)

Kroatialle, Alankomaille, Portugalille ja Romanialle olisi näin ollen unionin edun mukaisesti annettava lupa tallettaa selityksensä San Marinon vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen liittymisen hyväksymisestä tämän päätöksen mukaisesti. Muiden unionin jäsenvaltioiden, jotka ovat jo hyväksyneet San Marinon liittymisen vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen, ei tule enää tallettaa uusia selityksiä liittymisen hyväksymisestä, sillä jo talletetut selitykset ovat edelleen voimassa kansainvälisen julkisoikeuden nojalla.

(13)

Bryssel II a -asetus sitoo Yhdistynyttä kuningaskuntaa ja Irlantia, ja ne osallistuvat tämän päätöksen hyväksymiseen ja soveltamiseen.

(14)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevien 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän päätöksen hyväksymiseen, päätös ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan,

29.12.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 348/43

(1)

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan mukaisesti Euroopan unioni on asettanut yhdeksi tavoitteekseen lapsen oikeuksien suojelun edistämisen. Toimenpiteet lasten suojelemiseksi luvattomilta poisviemisiltä tai palauttamatta jättämisiltä muodostavat olennaisen osan tätä toimintapolitiikkaa.

(2)

Neuvosto hyväksyi asetuksen (EY) N:o 2201/2003 (2), jäljempänä ’Bryssel II a -asetus’, jolla pyritään suojelemaan lapsia luvattoman poisviemisen tai palauttamatta jättämisen haitallisilta vaikutuksilta ja vahvistamaan menettelyt, jotta turvataan lasten pikainen palauttaminen siihen valtioon, jossa heidän tavanomainen asuinpaikkansa on, sekä varmistamaan tapaamisoikeus ja oikeus lapsen huoltoon.

(3)

Bryssel II a -asetus täydentää ja vahvistaa 25 päivänä lokakuuta 1980 tehtyä yksityisoikeuden alaa koskevaa Haagin yleissopimusta kansainvälisestä lapsikaappauksesta, jäljempänä ’vuoden 1980 Haagin yleissopimus’, jolla luodaan sekä sopimusvaltioiden että keskusviranomaisten välinen kansainvälinen velvoite- ja yhteistyöjärjestelmä ja jolla pyritään turvaamaan luvattomasti muihin valtioihin vietyjen tai muista valtioista palauttamatta jätettyjen lasten pikainen palauttaminen.

(4)

Kaikki unionin jäsenvaltiot ovat vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen osapuolia.

(5)

Unioni kannustaa kolmansia valtioita liittymään vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen ja tukee vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen asianmukaista täytäntöönpanoa osallistumalla yhdessä jäsenvaltioiden kanssa muun muassa kansainvälistä yksityisoikeutta käsittelevän Haagin konferenssin säännöllisesti järjestämiin erityiskomissioihin.

(6)

Unionin jäsenvaltioiden ja kolmansien valtioiden yhteisellä sääntelykehyksellä voitaisiin parhaiten ratkaista arkaluonteiset kansainväliset lapsikaappaukset.

(7)

Vuoden 1980 Haagin yleissopimuksessa määrätään, että sitä sovelletaan vain liittyjävaltion ja sellaisten sopimusvaltioiden välisissä suhteissa, jotka ovat antaneet selityksen liittymisen hyväksymisestä.

(8)

Vuoden 1980 Haagin yleissopimus ei salli alueellisten taloudellisen yhdentymisen järjestöjen, kuten unionin, liittyä siihen. Tämän vuoksi unioni ei voi liittyä kyseiseen yleissopimukseen eikä se voi tallettaa selitystä valtion liittymisen hyväksymisestä.

(9)

Euroopan unionin tuomioistuimen lausunnon 1/13 (3) mukaisesti vuoden 1980 Haagin yleissopimuksen mukaiset selitykset liittymisen hyväksymisestä kuuluvat unionin yksinomaiseen ulkoiseen toimivaltaan.

(10)

Panama talletti vuoden 1980 Haagin yleissopimusta koskevan liittymiskirjansa 2 päivänä helmikuuta 1994. Vuoden 1980 Haagin yleissopimus tuli Panaman osalta voimaan 1 päivänä toukokuuta 1994.

(11)

Kaikki asianomaiset jäsenvaltiot Itävaltaa ja Romaniaa lukuun ottamatta ovat jo hyväksyneet Panaman liittymisen vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen. Panama on hyväksynyt Bulgarian, Kyproksen, Viron, Latvian, Liettuan, Maltan ja Slovenian liittymisen vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen. Panaman tilanteen tarkastelu on osoittanut, että Itävalta ja Romania voivat unionin edun mukaisesti hyväksyä Panaman liittymisen vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen sen ehtojen mukaisesti.

(12)

Uruguay talletti vuoden 1980 Haagin yleissopimusta koskevan liittymiskirjansa 18 päivänä marraskuuta 1999. Vuoden 1980 Haagin yleissopimus tuli Uruguayn osalta voimaan 1 päivänä helmikuuta 2000.

(13)

Kaikki asianomaiset jäsenvaltiot Itävaltaa ja Romaniaa lukuun ottamatta ovat jo hyväksyneet Uruguayn liittymisen vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen. Uruguay on hyväksynyt Bulgarian, Viron, Latvian ja Liettuan liittymisen vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen. Uruguayn tilanteen tarkastelu on osoittanut, että Itävalta ja Romania voivat unionin edun mukaisesti hyväksyä Uruguayn liittymisen vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen sen ehtojen mukaisesti.

(14)

Kolumbia talletti vuoden 1980 Haagin yleissopimusta koskevan liittymiskirjansa 13 päivänä joulukuuta 1995. Vuoden 1980 Haagin yleissopimus tuli Kolumbian osalta voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1996.

(15)

Kaikki asianomaiset jäsenvaltiot Itävaltaa ja Romaniaa lukuun ottamatta ovat jo hyväksyneet Kolumbian liittymisen vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen. Kolumbia on hyväksynyt Bulgarian, Viron, Latvian, Liettuan ja Maltan liittymisen vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen. Kolumbian tilanteen tarkastelu on osoittanut, että Itävalta ja Romania voivat unionin edun mukaisesti hyväksyä Kolumbian liittymisen vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen sen ehtojen mukaisesti.

(16)

El Salvador talletti vuoden 1980 Haagin yleissopimusta koskevan liittymiskirjansa 5 päivänä helmikuuta 2001. Vuoden 1980 Haagin yleissopimus tuli El Salvadorin osalta voimaan 1 päivänä toukokuuta 2001.

(17)

Kaikki asianomaiset jäsenvaltiot Itävaltaa ja Romaniaa lukuun ottamatta ovat jo hyväksyneet El Salvadorin liittymisen vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen. El Salvador on hyväksynyt Bulgarian, Viron, Latvian ja Liettuan liittymisen vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen. El Salvadorin tilanteen tarkastelu on osoittanut, että Itävalta ja Romania voivat unionin edun mukaisesti hyväksyä El Salvadorin liittymisen vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen sen ehtojen mukaisesti.

(18)

Itävallalle ja Romanialle olisi näin ollen unionin edun mukaisesti annettava lupa tallettaa selityksensä Panaman, Uruguayn, Kolumbian ja El Salvadorin vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen liittymisen hyväksymisestä tämän päätöksen mukaisesti. Muiden unionin jäsenvaltioiden, jotka ovat jo hyväksyneet Panaman, Uruguayn, Kolumbian ja El Salvadorin liittymisen vuoden 1980 Haagin yleissopimukseen, ei tule enää tallettaa uusia selityksiä liittymisen hyväksymisestä, sillä jo talletetut selitykset ovat edelleen voimassa kansainvälisen julkisoikeuden nojalla.

(19)

Bryssel II a -asetus sitoo Yhdistynyttä kuningaskuntaa ja Irlantia, ja ne osallistuvat tämän päätöksen hyväksymiseen ja soveltamiseen.

(20)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevien 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän päätöksen hyväksymiseen, päätös ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan,

29.12.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 348/46