27.12.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 345/1

(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2006/2004 (3) säädetään yhdenmukaistetuista säännöistä ja menettelyistä, joilla helpotetaan rajatylittävän kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanon valvonnasta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyötä. Asetuksen (EY) N:o 2006/2004 21 a artiklassa säädetään kyseisen asetuksen tehokkuuden ja sen toimintamekanismien uudelleentarkastelusta. Komissio katsoi tällaisen uudelleentarkastelun jälkeen, että asetuksella (EY) N:o 2006/2004 ei voida riittävällä tavalla puuttua tehokkaasti täytäntöönpanon valvontaa koskeviin haasteisiin, joita esiintyy sisämarkkinoilla, mukaan lukien digitaalisten sisämarkkinoiden haasteet.

(2)

Komission 6 päivänä toukokuuta 2015 antamassa tiedonannossa ”Digitaalisten sisämarkkinoiden strategia Euroopalle” asetetaan kyseisen strategian yhdeksi painopisteeksi kuluttajien luottamuksen parantaminen panemalla kuluttajasäännöt täytäntöön nopeammin, joustavammin ja johdonmukaisemmin. Komission 28 päivänä lokakuuta 2015 antamassa tiedonannossa ”Sisämarkkinoiden päivitys: enemmän mahdollisuuksia kansalaisille ja yrityksille” toistettiin, että unionin kuluttajalainsäädännön täytäntöönpanon valvontaa olisi vahvistettava uudistamalla asetusta (EY) N:o 2006/2004.

(3)

Rajatylittäviä rikkomuksia, mukaan lukien digitaalisessa toimintaympäristössä tapahtuvat rikkomukset, koskevien täytäntöönpanotoimien tuloksettomuus antaa elinkeinonharjoittajille mahdollisuuden välttää täytäntöönpanotoimet sijoittautumalla toisaalle unionin alueella. Se johtaa myös kilpailun vääristymiseen joko asianomaisen elinkeinonharjoittajan kotimaassa tai yli rajojen, verkossa tai verkon ulkopuolella, toimivien lainkuuliaisten elinkeinonharjoittajien kannalta ja aiheuttaa siten suoraan vahinkoa kuluttajille ja heikentää kuluttajien luottamusta rajatylittäviin liiketoimiin ja sisämarkkinoihin. Yhdenmukaistamista on sen vuoksi tarpeen lisätä säätämällä tehokkaasta ja tuloksellisesta yhteistyöstä täytäntöönpanotoimista vastaavien toimivaltaisten viranomaisten välillä, jotta tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvat rikkomukset voidaan havaita, jotta niitä voidaan tutkia ja jotta ne voidaan määrätä lopetettavaksi tai kieltää.

(4)

Asetuksella (EY) N:o 2006/2004 on otettu käyttöön kaikkialla unionissa toimivien täytäntöönpanotoimista vastaavien toimivaltaisten viranomaisten verkosto. Verkostoon osallistuvien toimivaltaisten viranomaisten sekä muiden jäsenvaltioissa toimivien viranomaisten on koordinoitava toimiaan tuloksellisesti. Yhteysvirastolle kuuluva koordinointitehtävä olisi osoitettava kussakin jäsenvaltiossa jollekin julkiselle viranomaiselle. Kyseisellä viranomaisella on oltava riittävät valtuudet ja tarvittavat resurssit tämän keskeisen tehtävän hoitamiseksi. Kutakin jäsenvaltiota kannustetaan nimeämään tämän asetuksen mukaisesti yhteysvirastoksi yksi toimivaltaisista viranomaisista.

(5)

Kuluttajia olisi suojeltava myös tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvilta rikkomuksilta, jotka ovat jo päättyneet mutta joiden haitalliset vaikutukset saattavat jatkua. Toimivaltaisilla viranomaisilla olisi oltava jatkossa tarvittavat vähimmäisvaltuudet tutkia tällaisia rikkomuksia ja määrätä ne lopetettaviksi tai kieltää ne, jotta niiden toistuminen voidaan välttää ja siten varmistaa kuluttajansuojan korkea taso.

(6)

Toimivaltaisilla viranomaisilla olisi oltava vähimmäistason tutkinta- ja täytäntöönpanovaltuudet, jotta tätä asetusta voitaisiin soveltaa, tehdä keskinäistä yhteistyötä nopeammin ja tehokkaammin ja estää elinkeinonharjoittajia tekemästä tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia rikkomuksia. Näiden valtuuksien olisi oltava riittävät, niin että niiden avulla voidaan puuttua tehokkaasti täytäntöönpanoa koskeviin haasteisiin verkkokaupassa ja digitaalisessa toimintaympäristössä ja estää säännöistä piittaamattomia elinkeinonharjoittajia käyttämästä hyväkseen täytäntöönpanojärjestelmän aukkoja sijoittautumalla jäsenvaltioihin, joiden toimivaltaisilla viranomaisilla ei ole valmiuksia puuttua laittomiin käytäntöihin. Näiden valtuuksien avulla jäsenvaltioiden olisi voitava varmistaa, että toimivaltaiset viranomaiset voivat pätevästi vaihtaa keskenään tietoja ja todisteita niin, että kaikissa jäsenvaltioissa päästään yhtä tulokselliseen täytäntöönpanoon.

(7)

Kunkin jäsenvaltion olisi varmistettava, että kaikilla sen oikeudenkäyttöalueella olevilla toimivaltaisilla viranomaisilla on kaikki vähimmäisvaltuudet, jotka ovat tarpeen tämän asetuksen asianmukaisen soveltamisen varmistamiseksi. Edellyttäen, että kaikkia valtuuksia voidaan käyttää tuloksellisesti ja tarvittaessa kaikkien tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien rikkomusten osalta, jäsenvaltioiden olisi kuitenkin voitava päättää olla antamatta kaikkia valtuuksia jokaiselle toimivaltaiselle viranomaiselle. Jäsenvaltioiden olisi myös voitava päättää tämän asetuksen säännösten mukaisesti antaa tiettyjä tämän asetuksen mukaisia tehtäviä nimetyille elimille tai antaa toimivaltaisille viranomaisille valtuudet kuulla kuluttajajärjestöjä, elinkeinonharjoittajien järjestöjä, nimettyjä elimiä tai muita asiaankuuluvia henkilöitä siitä, ovatko elinkeinonharjoittajan tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvan rikkomuksen lopettamiseksi ehdottamat sitoumukset tehokkaita. Jäsenvaltioita ei kuitenkaan saisi millään tavalla velvoittaa ottamaan nimettyjä elimiä mukaan tämän asetuksen soveltamiseen tai antamaan toimivaltaisille viranomaisille valtuuksia kuulla kuluttajajärjestöjä, elinkeinonharjoittajien järjestöjä, nimettyjä elimiä tai muita asiaankuuluvia henkilöitä siitä, ovatko tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvan rikkomuksen lopettamiseksi ehdotetut sitoumukset tehokkaita.

(8)

Toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava aloittaa tutkinta tai menettely omasta aloitteestaan, jos niiden tietoon tulee tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia rikkomuksia muulla tavoin kuin kuluttajavalitusten kautta.

(9)

Toimivaltaisilla viranomaisilla olisi oltava oikeus tutustua kaikkiin tarvittaviin tutkinnan tai yhtenäisten kuluttajamarkkinoilla toteutettavien tutkintatoimien (tehotarkastusten) kohteena olevaan asiaan liittyviin asiakirjoihin ja tietoihin sen määrittämiseksi, onko tapahtunut tai tapahtumassa kuluttajien etuja suojaavan unionin lainsäädännön rikkomus, ja erityisesti vastuussa olevan elinkeinonharjoittajan yksilöimiseksi, sekä riippumatta siitä, minkä tahon hallussa kyseiset asiakirjat tai tiedot ovat tai missä ne sijaitsevat ja missä muodossa ne ovat tai mille välineelle tai mihin paikkaan ne on tallennettu. Toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava vaatia suoraan digitaalisen arvoketjun kolmansia osapuolia toimittamaan kaikki asianmukaiset todisteet ja tiedot Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/31/EY (4) mukaisesti ja henkilötietojen suojaa koskevaa lainsäädäntöä noudattaen.

(10)

Toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava pyytää miltä tahansa jäsenvaltionsa viranomaiselta, elimeltä tai virastolta tai keneltä tahansa luonnolliselta henkilöltä taikka miltä tahansa oikeushenkilöltä, kuten maksupalveluntarjoajalta, internetpalvelun toimittajalta, teletoiminnan harjoittajalta, aluetunnusrekisterinpitäjältä, rekisterinpitäjältä ja säilytyspalveluiden tarjoajalta, kaikki asiaankuuluvat tiedot sen määrittämiseksi, onko tapahtunut tai tapahtumassa tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluva rikkomus.

(11)

Toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava tehdä tarvittavat tarkastukset paikan päällä, ja niillä olisi oltava valtuudet päästä kaikkiin tiloihin, kaikille alueille tai kaikkiin kulkuneuvoihin, joita tarkastuksen kohteena oleva elinkeinonharjoittaja käyttää elinkeinotoimintaansa tai ammattiinsa liittyvään tarkoitukseen.

(12)

Toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava pyytää tarkastuksen kohteena olevan elinkeinonharjoittajan edustajilta tai henkilöstön jäseniltä selvityksiä tarkastuksen kohteeseen liittyvistä tosiseikoista taikka antamaan tietoja, tai asiakirjoja, ja heidän olisi voitava kirjata kyseisiltä edustajilta tai henkilöstön jäseniltä saadut vastaukset.

(13)

Toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava tarkistaa, noudatetaanko kuluttajien etuja suojaavaa unionin lainsäädäntöä, ja hankkia todisteet tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvista rikkomuksista, myös niistä, jotka tapahtuvat tavaroiden tai palvelujen ostamisen aikana tai sen jälkeen. Tätä varten toimivaltaisilla viranomaisilla olisi oltava valtuudet ostaa tavaroita tai palveluja testiostoina, tarvittaessa valehenkilöllisyyden turvin, tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien rikkomusten havaitsemiseksi, esimerkiksi kuluttajan peruuttamisoikeuden täytäntöönpanosta kieltäytymisen havaitsemiseksi etäsopimusten tapauksessa sekä todisteiden hankkimiseksi. Näihin valtuuksiin olisi sisällyttävä myös mahdollisuus tarkastaa, tarkkailla, tutkia, purkaa tai kokeilla tuotetta tai palvelua, jonka toimivaltainen viranomainen on hankkinut tällaisia tarkoituksia varten. Valtuudet hankkia tavaroita tai palveluja testitarkoituksiin voisivat sisältää toimivaltaisten viranomaisten valtuudet varmistaa kaikkien suoritettujen maksujen palauttaminen silloin, kun palauttaminen ei olisi kohtuutonta ja se olisi muutoin unionin oikeuden ja kansallisen lainsäädännön mukaista.

(14)

Toimivaltaisten viranomaisten pitäisi voida lopettaa tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvat rikkomukset nopeasti ja tuloksellisesti varsinkin digitaalisessa ympäristössä, etenkin jos tavaroita tai palveluja myyvä elinkeinonharjoittaja salaa henkilöllisyytensä tai siirtyy unionin sisällä toiseen jäsenvaltioon tai kolmanteen maahan täytäntöönpanotoimien välttämiseksi. Tapauksissa, joissa on olemassa vaara, että kuluttajille aiheutuu vakavaa vahinkoa, toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava hyväksyä kansallisen lainsäädännön mukaisesti välitoimia, muun muassa poistaa sisältöä verkkorajapinnasta tai määrätä kuluttajille suunnatun selkeän varoituksen esittämisestä verkkorajapintaan pääsyn yhteydessä. Välitoimien olisi rajoituttava siihen, mikä on tarpeen niiden tavoitteen saavuttamiseksi. Toimivaltaisilla viranomaisilla olisi myös oltava valtuudet määrätä kuluttajille suunnatun selkeän varoituksen esittämisestä verkkorajapintaan pääsyn yhteydessä tai määrätä digitaalisisältö poistettavaksi tai muutettavaksi, jos ei ole olemassa muuta tehokasta keinoa laittoman käytännön lopettamiseksi. Tällaisten toimenpiteiden olisi rajoituttava siihen, mikä on tarpeen tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien rikkomusten päättymiseksi tai kieltämiseksi.

(15)

Tämän asetuksen tavoitteiden saavuttamiseksi ja koska on tärkeää, että elinkeinonharjoittajat haluavat toimia kuluttajien etuja suojaavan unionin lainsäädännön mukaisesti ja korjata tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvista rikkomuksistaan aiheutuneet seuraukset, toimivaltaisilla viranomaisilla olisi oltava mahdollisuus sopia elinkeinonharjoittajien kanssa sitoumuksista, jotka koskevat elinkeinonharjoittajan toimia ja toimenpiteitä rikkomuksen osalta, ja etenkin rikkomuksen lopettamiseksi.

(16)

Kuluttajalainsäädäntöön kohdistuneista rikkomuksista määrättävät seuraamukset ovat merkittävä osa täytäntöönpanojärjestelmää, koska niillä on suora vaikutus täytäntöönpanon pelotevaikutuksen suuruuteen. Koska kansalliset seuraamusjärjestelmät eivät aina mahdollista rikkomuksen rajatylittävän ulottuvuuden huomioimista, toimivaltaisilla viranomaisilla olisi oltava heidän vähimmäisvaltuuksiensa osana valtuudet määrätä seuraamuksia tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvista rikkomuksista. Jäsenvaltioilta ei olisi edellytettävä uuden seuraamusjärjestelmän perustamista tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia rikkomuksia varten. Niiden olisi sen sijaan edellytettävä, että toimivaltaiset viranomaiset soveltavat samaan kansalliseen rikkomukseen sovellettavaa lainsäädäntöä, ottaen mahdollisuuksien mukaan huomioon rikkomuksen tosiasiallisen laajuuden ja alan, jota se koskee. Unionin kuluttaja- ja markkinaoikeuden toimivuustarkastusta koskevan komission kertomuksen tulosten perusteella unionin kuluttajansuojalainsäädäntöön kohdistuvista rikkomuksista koituvien seuraamusten tason vahvistamista voitaisiin pitää tarpeellisena.

(17)

Kuluttajilla olisi oltava oikeus hyvitykseen vahingosta, joka on aiheutunut tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvista rikkomuksista. Tapauksen mukaan toimivaltaisten viranomaisten oikeuden saada elinkeinonharjoittajalta elinkeinonharjoittajan aloitteesta lisäksi oikaisutoimia koskevia sitoumuksia sellaisten kuluttajien hyväksi, joihin tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluva väitetty rikkomus on vaikuttanut tai tarvittaessa oikeuden pyrkiä saamaan elinkeinonharjoittajalta sitoumuksia, joilla tarjotaan asianmukaisia oikeussuojakeinoja kuluttajille, joihin kyseinen rikkomus on vaikuttanut, olisi edistettävä sitä, etteivät kuluttajat joudu kärsimään rajat ylittävästä rikkomuksesta. Unionin lainsäädännön vaatimusten mukaisesti näitä hyvityksiä voivat muun muassa olla korjaus, tuotteen vaihtaminen, hinnanalennus, sopimuksen purkaminen tai tuotteista tai palveluista maksetun hinnan palauttaminen sen mukaan miten tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvasta rikkomuksesta kuluttajalle aiheutunutta haittaa voidaan lieventää. Tämä ei saisi rajoittaa kuluttajan oikeutta hakea hyvitystä asianmukaisin keinoin. Toimivaltaisten viranomaisten olisi tiedotettava tarvittaessa asianmukaisin keinoin kuluttajille, jotka ilmoittavat kärsineensä haittaa tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvan rikkomuksen seurauksena, keinoista hakea kansallisen lainsäädännön mukaisia korvauksia.

(18)

Valtuuksien täytäntöönpanon ja käytön tämän asetuksen soveltamiseksi olisi oltava oikeasuhteista ja riittävää kuluttajien etuja suojaavan unionin lainsäädäntöä koskevan rikkomuksen luonteeseen ja siitä aiheutuvaan todelliseen tai mahdolliseen kokonaisvahinkoon nähden. Toimivaltaisten viranomaisten olisi otettava huomioon kaikki tapauksen tosiasiat ja olosuhteet ja valittava asianmukaisimmat toimenpiteet tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvaan rikkomukseen puuttumiseksi. Kyseisten toimenpiteiden olisi oltava oikeasuhteisia, tehokkaita ja varoittavia.

(19)

Valtuuksien täytäntöönpanon ja käytön tämän asetuksen soveltamiseksi olisi oltava myös unionin oikeuden ja kansallisen lainsäädännön, myös perusoikeuksia koskevien menettelytakeiden ja periaatteiden mukaista. Jäsenvaltioiden olisi edelleen voitava vapaasti määritellä näiden valtuuksien käytön edellytykset ja rajoitukset kansallisessa lainsäädännössä unionin oikeuden mukaisesti. Jos esimerkiksi luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön tiloihin pääsyyn tarvitaan kansallisen lainsäädännön mukaisesti asianomaisen jäsenvaltion oikeusviranomaisen ennakkolupa, näihin tiloihin pääsyä koskevaa valtuutta olisi käytettävä vasta sen jälkeen kun tällainen ennakkolupa on saatu.

(20)

Jäsenvaltioiden olisi voitava valita, käyttävätkö toimivaltaiset viranomaiset näitä valtuuksia suoraan oman toimivaltansa nojalla, turvautumalla muihin toimivaltaisiin viranomaisiin tai muihin viranomaisiin, nimettyjä elimiä ohjeistamalla vai toimivaltaisille tuomioistuimille osoitetulla hakemuksella. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että valtuuksia käytetään tuloksellisesti ja oikea-aikaisesti.

(21)

Kun toimivaltaiset viranomaiset vastaavat keskinäisen avunannon mekanismin kautta tehtyihin pyyntöihin, niiden olisi tarvittaessa käytettävä myös muita, kansallisella tasolla myönnettyjä valtuuksia tai toimenpiteitä, kuten valtuutta panna vireille rikosoikeudellinen menettely tai ryhtyä toimenpiteisiin rikossyytteen nostamiseksi. On äärimmäisen tärkeää, että tuomioistuimilla ja muilla viranomaisilla, erityisesti niillä jotka osallistuvat rikosoikeudelliseen menettelyyn, on tarvittavat keinot ja valtuudet tehdä yhteistyötä toimivaltaisten viranomaisten kanssa tuloksellisesti ja oikea-aikaisesti.

(22)

Keskinäisen avunannon mekanismin tehokkuutta ja tuloksellisuutta olisi parannettava. Pyydetyt tiedot olisi toimitettava tässä asetuksessa säädetyissä määräajoissa ja tarvittavat tutkinta- ja täytäntöönpanotoimet olisi hyväksyttävä hyvissä ajoin. Toimivaltaisten viranomaisten olisi vastattava tiedonsaantia ja täytäntöönpanoa koskeviin pyyntöihin asetetuissa määräajoissa, ellei muusta sovita. Tämä ei saisi vaikuttaa toimivaltaisen viranomaisen keskinäisen avunannon mekanismin mukaisiin velvoitteisiin, paitsi jos on todennäköistä, että kansallisella tasolla keskinäisen avunannon mekanismin ulkopuolella toteutetut täytäntöönpanotoimet ja hallinnolliset päätökset varmistaisivat unionin sisäisen rikkomuksen nopean ja tehokkaan lopettamisen tai kieltämisen. Tässä yhteydessä tehtävät hallinnolliset päätökset olisi ymmärrettävä päätöksiksi, joilla unionin sisäisen rikkomuksen lopettamiseksi tai kieltämiseksi toteutettavat toimenpiteet pannaan täytäntöön. Näissä poikkeustapauksissa toimivaltaisille viranomaisille olisi annettava valtuudet kieltäytyä toteuttamasta täytäntöönpanotoimia keskinäisen avunannon mekanismin mukaisesti.

(23)

Komission olisi voitava paremmin koordinoida ja seurata keskinäisen avunannon mekanismin toimintaa sekä antaa jäsenvaltioille ohjeistusta, suosituksia ja lausuntoja, jos ongelmia ilmenee. Komission olisi myös voitava paremmin auttaa tuloksellisesti ja nopeasti toimivaltaisia viranomaisia ratkaisemaan tulkintaerimielisyyksiä, jotka koskevat niille keskinäisen avunannon mekanismista aiheutuvia velvollisuuksia.

(24)

Tässä asetuksessa olisi säädettävä yhdenmukaistetuista säännöistä, joilla vahvistetaan laajalle levinneisiin rikkomuksiin ja laajalle levinneisiin rikkomuksiin, joilla on unioninlaajuinen ulottuvuus, sovellettavat tutkinta- ja täytäntöönpanotoimien koordinointimenettelyt. Laajalle levinneitä rikkomuksia ja laajalle levinneitä rikkomuksia, joilla on unioninlaajuinen ulottuvuus, vastaan toteutettavien koordinoitujen toimien avulla olisi varmistettava, että toimivaltaiset viranomaiset voivat valita soveltuvimmat ja tehokkaimmat välineet tällaisten rikkomusten lopettamiseksi ja ottaa tarvittaessa vastaan tai pyrkiä saamaan asiasta vastaavilta elinkeinonharjoittajilta oikaisutoimia koskevia sitoumuksia kuluttajien hyväksi.

(25)

Asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten olisi osana koordinoitua toimintaa koordinoitava tutkinta- ja täytäntöönpanotoimensa, jotta laajalle levinneeseen rikkomukseen tai laajalle levinneeseen rikkomukseen, jolla on unioninlaajuinen ulottuvuus, voitaisiin puuttua tehokkaasti ja se voitaisiin lopettaa tai kieltää. Tätä varten toimivaltaisten viranomaisten olisi vaihdettava keskenään kaikki tarpeelliset todisteet ja tiedot ja annettava tarvittavaa apua. Asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten, joita laajalle levinnyt rikkomus tai laajalle levinnyt rikkomus, jolla on unioninlaajuinen ulottuvuus, koskee, olisi toteutettava koordinoidusti tarpeelliset täytäntöönpanotoimet kyseisen rikkomuksen lopettamiseksi tai kieltämiseksi.

(26)

Kunkin koordinoituun toimeen osallistuvan toimivaltaisen viranomaisen osallistumisen ja erityisesti niiden tutkinta- ja täytäntöönpanotoimien, jotka viranomaisen on toteutettava, olisi oltava riittävät laajalle levinneen rikkomuksen tai laajalle levinneen rikkomuksen, jolla on unioninlaajuinen ulottuvuus, tehokkaaksi käsittelemiseksi. Toimivaltaiset viranomaiset, joita kyseinen rikkomus koskee, olisi velvoitettava toteuttamaan ainoastaan ne tutkinta- ja täytäntöönpanotoimet, jotka ovat tarpeen laajalle levinnyttä rikkomusta tai laajalle levinnyttä rikkomusta, jolla on unionin laajuinen ulottuvuus, koskevien kaikkien todisteiden ja tietojen hankkimiseksi ja rikkomuksen lopettamiseksi tai kieltämiseksi. Toimivaltaisen viranomaisen, joita kyseinen rikkomus koskee, käytettävissä olevien resurssien puutetta ei kuitenkaan saisi pitää perusteena olla osallistumatta koordinoituun toimeen.

(27)

Koordinoituun toimeen osallistuvien toimivaltaisten viranomaisten, joita laajalle levinnyt rikkomus tai laajalle levinnyt rikkomus, jolla on unioninlaajuinen ulottuvuus, koskee, olisi voitava toteuttaa samaan rikkomukseen liittyviä kansallisia tutkinta- ja täytäntöönpanotoimia ja samaa elinkeinonharjoittajaa vastaan. Tämä ei kuitenkaan saisi vaikuttaa toimivaltaista viranomaista koskevaan velvoitteeseen koordinoida koordinoituun toimeen liittyvät tutkinta- ja täytäntöönpanotoimensa muiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa, joita kyseinen rikkomus koskee, paitsi jos on todennäköistä, että kansallisella tasolla koordinoidun toimen ulkopuolella toteutetut täytäntöönpanotoimet ja hallinnolliset päätökset varmistaisivat laajalle levinneen rikkomuksen tai laajalle levinneen rikkomuksen, jolla on unioninlaajuinen ulottuvuus, nopean ja tehokkaan lopettamisen tai kieltämisen. Tässä yhteydessä tehtävät hallinnolliset päätökset olisi ymmärrettävä päätöksiksi, joilla rikkomuksen lopettamiseksi tai kieltämiseksi toteutettavat toimenpiteet pannaan täytäntöön. Tällaisissa poikkeuksellisissa tapauksissa toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava kieltäytyä koordinoituun toimeen osallistumisesta.

(28)

Kun on olemassa perusteltuja syitä epäillä laajalle levinnyttä rikkomusta, niiden toimivaltaisten viranomaisten, joita rikkomus koskee, olisi käynnistettävä koordinoitu toimi yhteisellä sopimuksella. Jotta voidaan määritellä, mitä toimivaltaisia viranomaisia laajalle levinnyt rikkomus koskee, olisi otettava huomioon kaikki kyseiseen rikkomukseen liittyvät asiaankuuluvat näkökohdat, erityisesti elinkeinonharjoittajan sijoittautumis- tai asuinpaikka, elinkeinonharjoittajan varojen sijainti, niiden kuluttajien sijainti, joille on aiheutunut vahinkoa väitetystä rikkomuksesta, sekä elinkeinonharjoittajan myyntipisteet eli kaupat ja verkkosivustot.

(29)

Komission olisi tehtävä tiiviimpää yhteistyötä jäsenvaltioiden kanssa laajalle levinneiden rikkomusten estämiseksi. Komission olisi sen vuoksi aktiivisesti ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille kaikista tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia rikkomuksia koskevista epäilyistään. Jos komissiolla on esimerkiksi toimivaltaisten viranomaisten tekemien hälytysten seurannan pohjalta perusteltu syy epäillä laajalle levinnyttä rikkomusta, jolla on unioninlaajuinen ulottuvuus, sen olisi ilmoitettava jäsenvaltioille kyseisestä väitetystä rikkomuksesta niiden toimivaltaisten viranomaisten ja yhteysvirastojen välityksellä, joita asia koskee, sekä perusteltava mahdollinen koordinoitu toimi ilmoituksessa. Asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten olisi toteutettava asianmukaisia tutkintatoimia niiden käytettävissä olevien tai helposti saatavilla olevien tietojen perusteella. Niiden olisi ilmoitettava tutkintatoimien tuloksista muille toimivaltaisille viranomaisille, asianomaisille yhteysvirastoille, joita kyseinen rikkomus koskee, sekä komissiolle. Jos toimivaltaiset viranomaiset, joita asia koskee, toteavat näiden tutkintatoimien paljastavan, että rikkomus saattaa tapahtua parhaillaan, niiden olisi käynnistettävä koordinoitu toimi toteuttamalla tässä asetuksessa tarkoitetut toimenpiteet. Komission olisi aina koordinoitava laajalle levinnyttä rikkomusta, jolla on unioninlaajuinen ulottuvuus, koskevat koordinoidut tutkintatoimet. Jos ilmenee, että rikkomus koskee jäsenvaltiota, sen olisi otettava osaa koordinoituun toimeen rikkomukseen liittyvien kaikkien tarpeellisten todisteiden ja tietojen keräämiseksi ja rikkomuksen lopettamiseksi tai kieltämiseksi. Täytäntöönpanotoimien osalta tämän asetuksen soveltaminen ei saisi vaikuttaa jäsenvaltioissa toteutettavaan rikostutkintaan ja oikeuskäsittelyyn. Ne bis in idem -periaatetta olisi kunnioitettava. Jos sama elinkeinonharjoittaja kuitenkin toistaa saman teon tai laiminlyönnin, josta tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluva rikkomus muodostui ja johon on jo puututtu täytäntöönpanomenettelyllä, jonka seurauksena rikkomus on lopetettu tai kielletty, tätä olisi pidettävä uutena rikkomuksena ja toimivaltaisten viranomaisten olisi puututtava siihen.

(30)

Asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten olisi toteutettava tarpeelliset tutkintatoimet laajalle levinnyttä rikkomusta tai laajalle levinnyttä rikkomusta, jolla on unioninlaajuinen ulottuvuus, koskevien yksityiskohtien määrittelemiseksi; näitä ovat erityisesti elinkeinonharjoittajan henkilöllisyys, elinkeinonharjoittajan teko tai laiminlyönti sekä rikkomuksen vaikutukset. Toimivaltaisten viranomaisten olisi ryhdyttävä täytäntöönpanotoimiin, jotka perustuvat tutkinnan tuloksiin. Tutkinnan ja laajalle levinneen rikkomuksen tai laajalle levinneen rikkomuksen, jolla on unioninlaajuinen ulottuvuus, arvioinnin tulokset olisi tarvittaessa esitettävä niiden jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisen hyväksymässä yhteisessä kannassa, joita koordinoitu toimi koskee, ja se olisi osoitettava rikkomuksesta vastuussa oleville elinkeinonharjoittajille. Yhteistä kantaa ei tulisi pitää toimivaltaisten viranomaisten sitovana päätöksenä. Siinä olisi kuitenkin annettava niille, joille se on osoitettu, mahdollisuus tulla kuulluksi yhteiseen kantaan kuuluvista seikoista.

(31)

Kun on kyse laajalle levinneistä rikkomuksista tai laajalle levinneistä rikkomuksista, joilla on unioninlaajuinen ulottuvuus, olisi kunnioitettava elinkeinonharjoittajien puolustusta koskevia oikeuksia. Tämä edellyttää erityisesti, että elinkeinonharjoittajalla on oikeudet tulla kuulluksi ja käyttää menettelyissä sen jäsenvaltion virallista kieltä tai yhtä sen jäsenvaltion virallisiin tarkoituksiin käytetyistä virallisista kielistä, jossa elinkeinonharjoittajalla on sijoittautumis- tai asuinpaikka. On myös tärkeää varmistaa julkistamattoman taitotiedon ja liikesalaisuuksien suojaamista koskevan unionin oikeuden noudattaminen.

(32)

Asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten olisi toteutettava oikeudenkäyttöalueellaan tarpeelliset tutkinta- ja täytäntöönpanotoimet. Laajalle levinneen rikkomuksen tai laajalle levinneen rikkomuksen, jolla on unioninlaajuinen ulottuvuus, vaikutukset eivät kuitenkaan rajoitu yhteen jäsenvaltioon. Toimivaltaisten viranomaisten välinen yhteistyö on sen vuoksi tarpeen kyseisiin rikkomuksiin puuttumiseksi sekä niiden lopettamiseksi tai kieltämiseksi.

(33)

Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien rikkomusten tuloksellista havaitsemista olisi tuettava toimivaltaisten viranomaisten ja komission välisellä tietojenvaihdolla tekemällä hälytyksiä, jos on perusteltu syy epäillä tällaisia rikkomuksia. Komission olisi koordinoitava tietojenvaihtotoimintaa.

(34)

Kuluttajajärjestöjen keskeisenä tehtävänä on kertoa kuluttajille heidän oikeuksistaan ja kouluttaa heitä ja suojata heidän etujaan muun muassa riitojenratkaisun avulla. Kuluttajia olisi kannustettava tekemään yhteistyötä toimivaltaisten viranomaisten kanssa tämän asetuksen soveltamisen tehostamiseksi.

(35)

Kuluttajajärjestöjen ja tarvittaessa elinkeinonharjoittajien järjestöjen olisi voitava ilmoittaa toimivaltaisille viranomaisille epäillyistä tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvista rikkomuksista ja jakaa niiden kanssa tietoja, joita tarvitaan rikkomusten havaitsemista, tutkintaa ja lopettamista varten, esittää näkemyksensä tutkimuksista ja rikkomuksista sekä ilmoittaa toimivaltaisille viranomaisille kuluttajien etuja suojaavan unionin lainsäädännön rikkomuksista.

(36)

Tämän asetuksen asianmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi jäsenvaltioiden olisi valtuutettava nimetyt elimet, Euroopan kuluttajakeskukset, kuluttajajärjestöt ja -yhdistykset sekä tarvittaessa elinkeinonharjoittajien järjestöt, joilla on tarvittava asiantuntemus, tekemään ulkopuolisia hälytyksiä asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille ja komissiolle epäillyistä tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvista rikkomuksista ja toimittamaan näille käytössä olevat tarvittavat tiedot. Jäsenvaltioilla saattaisi olla asianmukaiset perusteet olla valtuuttamatta näitä elimiä suorittamaan kyseisiä toimia. Silloin kun jäsenvaltio päättää, ettei se valtuuta jotain näistä elimistä tekemään kyseisiä hälytyksiä, sen olisi annettava selitys, joka sisältää aiheelliset perustelut asialle.

(37)

Tehotarkastukset ovat toinen täytäntöönpanotoimien koordinoinnin muoto, joka on osoittautunut tulokselliseksi välineeksi kuluttajien etuja suojaavaa unionin lainsäädäntöä koskevien rikkomusten lopettamisessa ja jota olisi hyödynnettävä ja lujitettava myös vastaisuudessa, sekä verkossa että verkon ulkopuolella. Tehotarkastuksia olisi suoritettava erityisesti siellä, missä markkinatrendit, kuluttajien tekemät valitukset tai muut seikat osoittavat, että kuluttajien etuja suojaavaa unionin lainsäädäntöä koskevia rikkomuksia on tapahtunut tai tapahtumassa.

(38)

Kuluttajavalituksiin liittyvistä tiedoista saattaisi olla unionin ja kansallisen tason päättäjille apua kuluttajamarkkinoiden toiminnan arvioinnissa ja rikkomusten havaitsemisessa. Tällaisten tietojen vaihtoa unionin tasolla olisi edistettävä.

(39)

Siinä määrin kuin on tarpeen tämän asetuksen tavoitteen saavuttamisen edistämiseksi, on olennaista, että jäsenvaltiot tiedottavat toisilleen ja komissiolle kuluttajien etujen suojelemiseen tähtäävistä toimistaan, muun muassa kuluttajien edustajien toimien tukemisesta, niiden tuomioistuimen ulkopuolisista kuluttajariitojen ratkaisumenettelyistä vastaavien elinten toimille antamasta tuesta sekä kuluttajien oikeussuojakeinojen tukemisesta. Yhteistyössä komission kanssa jäsenvaltioiden olisi voitava toteuttaa yhteisiä toimenpiteitä kuluttajapolitiikkaa koskevien tietojen vaihtamiseksi edellä mainituissa toimissa.

(40)

Täytäntöönpanon kohtaamat haasteet ylittävät unionin rajat, ja unionin kuluttajien etuja suojeltava kolmansiin maihin sijoittautuneilta vilpillisiltä elinkeinonharjoittajilta. Sen vuoksi kolmansien maiden kanssa olisi neuvoteltava kansainvälisiä sopimuksia, jotka koskisivat keskinäistä avunantoa kuluttajien etuja suojaavan unionin lainsäädännön täytäntöönpanon valvonnassa. Näiden kansainvälisten sopimusten tulisi kattaa tämän asetuksen kohde, ja ne olisi neuvoteltava unionin tasolla, jotta voidaan varmistaa unionin kuluttajien mahdollisimman hyvä suojelu ja sujuva yhteistyö kolmansien maiden kanssa.

(41)

Toimivaltaisten viranomaisten välisessä tietojenvaihdossa olisi noudatettava tiukkoja luottamuksellisuutta sekä ammatti- ja liikesalaisuuksien salassapitovelvollisuutta koskevia sääntöjä, jotta voidaan varmistaa, ettei tutkinnalle aiheuteta haittaa eikä elinkeinonharjoittajien mainetta vahingoiteta perusteettomasti. Toimivaltaisten viranomaisten olisi päätettävä paljastaa kyseiset tiedot vain silloin, kun se on asianmukaista ja tarpeellista, suhteellisuusperiaatteen mukaista, ja ottaen huomioon yleinen etu, kuten yleinen turvallisuus, kuluttajansuoja, kansanterveys ja ympäristönsuojelu tai rikostutkinnan moitteeton kulku, sekä tapahtuu tapauskohtaisesti.

(42)

Yhteistyöverkoston avoimuuden lisäämiseksi ja tiedon jakamiseksi kuluttajille ja muulle yleisölle komission olisi laadittava kahden vuoden välein kertomus, joka sisältää katsauksen kuluttajalainsäädännön täytäntöönpanon valvontaan liittyviin, tämän asetuksen mukaisen yhteistyön täytäntöönpanon puitteissa kerättyihin tietoihin, tilastoihin ja kehityssuuntiin, ja saattaa se julkisesti saataville.

(43)

Laajalle levinneet rikkomukset olisi ratkaistava tehokkaasti ja tuloksellisesti. Tätä varten olisi luotava joka toista vuotta koskeva valvontaprioriteettien vaihtojärjestelmä.

(44)

Tämän asetuksen yhdenmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa sähköisen tietokannan käytännön järjestelyjen ja toiminnallisten järjestelyjen toteuttamiseksi. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (5) mukaisesti.

(45)

Tämä asetus ei vaikuta alakohtaisiin unionin sääntöihin, joissa säädetään yhteistyöstä eri alojen sääntelyviranomaisten kesken, eikä sovellettaviin alakohtaisiin unionin sääntöihin, jotka koskevat kuluttajille näiden sääntöjen rikkomisen seurauksena aiheutuvien vahinkojen vuoksi maksettavia korvauksia. Tällä asetuksella ei myöskään rajoiteta muiden unionin alakohtaisella lainsäädännöllä perustettujen yhteistyöjärjestelmien ja -verkostojen toimintaa. Tällä asetuksella edistetään yhteistyötä ja koordinointia kuluttajansuojaa käsittelevän eurooppalaisen yhteistyöverkoston ja alakohtaisella unionin lainsäädännöllä perustettujen sääntelyelinten ja viranomaisten verkostojen kesken. Tällä asetuksella ei rajoiteta sellaisten toimenpiteiden soveltamista jäsenvaltioissa, jotka koskevat oikeudellista yhteistyötä siviili- ja rikosasioissa.

(46)

Tällä asetuksella ei rajoiteta oikeutta vaatia korvausta yksilöllisesti tai yhteisesti, minkä osalta sovelletaan kansallista lainsäädäntöä, eikä siinä säädetä kyseisten vaatimusten täytäntöönpanosta.

(47)

Tämän asetuksen yhteydessä olisi sovellettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 45/2001 (6), Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2016/679 (7) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä (EU) 2016/680 (8).

(48)

Tällä asetuksella ei rajoiteta niiden soveltuvien unionin sääntöjen soveltamista, jotka koskevat unionin alakohtaisella lainsäädännöllä perustettujen kansallisten sääntelyelinten valtuuksia. Näiden elinten olisi tarvittaessa ja mahdollisuuksien mukaan käytettävä niille unionin oikeuden ja kansallisen lainsäädännön nojalla kuuluvia valtuuksia tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien rikkomusten lopettamiseksi tai kieltämiseksi sekä avustettava toimivaltaisia viranomaisia näissä tehtävissä.

(49)

Tällä asetuksella ei rajoiteta toimivaltaisten viranomaisten ja Euroopan pankkiviranomaisen tehtäviä ja valtuuksia suhteessa kuluttajien yhteisten taloudellisten etujen suojaamiseen asioissa, jotka koskevat Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2014/17/EU (9) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2014/92/EU (10) tarkoitettuja maksutilipalveluja ja kiinteää asunto-omaisuutta koskevia luottosopimuksia.

(50)

Koska direktiivillä 2014/17/EU ja direktiivillä 2014/92/EU on jo perustettu yhteistyömekanismit, keskinäisen avunannon mekanismia ei olisi sovellettava kyseisiä direktiivejä koskeviin unionin sisäisiin rikkomuksiin.

(51)

Tämä asetus ei rajoita neuvoston asetuksen N:o 1 (11) soveltamista.

(52)

Tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa sekä jäsenvaltioiden valtiosääntöperinteessä tunnustettuja periaatteita. Asetusta on näin ollen tulkittava ja sovellettava näiden oikeuksien ja periaatteiden mukaisesti, ottaen huomioon myös ilmaisunvapautta sekä tiedotusvälineiden vapautta ja moniarvoisuutta koskevat oikeudet ja periaatteet. Kun toimivaltaiset viranomaiset käyttävät tässä asetuksessa säädettyjä vähimmäisvaltuuksia, niiden olisi otettava tasapuolisesti huomioon perusoikeuksien suojaamat edut, kuten kuluttajansuojan korkea taso, elinkeinovapaus ja tiedonvälityksen vapaus.

(53)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta eli kuluttajansuojalain täytäntöönpanon valvonnasta vastaavien kansallisten viranomaisten välistä yhteistyötä, koska jäsenvaltiot eivät voi varmistaa yhteistyötä ja yhteensovittamista yksin toimimalla, vaan se voidaan sen alueellisen ja henkilöllisen soveltamisalan vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(54)

Asetus (EY) N:o 2006/2004 olisi sen vuoksi kumottava,

1)

’kuluttajien etuja suojaavalla unionin lainsäädännöllä’ liitteessä lueteltuja asetuksia ja direktiivejä, sellaisina kuin ne on saatettu osaksi jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä;

2)

’unionin sisäisellä rikkomuksella’ kuluttajien etuja suojaavan unionin lainsäädännön vastaisia tekoja tai laiminlyöntejä, jotka ovat vahingoittaneet, vahingoittavat tai ovat omiaan vahingoittamaan sellaisten kuluttajien yhteisiä etuja, joiden asuinpaikka on muussa jäsenvaltiossa kuin siinä,

3)

’laajalle levinneellä rikkomuksella’

4)

’laajalle levinneellä rikkomuksella, jolla on unioninlaajuinen ulottuvuus’ laajalle levinnyttä rikkomusta, joka on vahingoittanut, vahingoittaa tai on omiaan vahingoittamaan kuluttajien yhteisiä etuja kahdessa kolmasosassa jäsenvaltioista, joissa yhteensä on vähintään kaksi kolmasosaa unionin väestöstä;

5)

’tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvalla rikkomuksella’ unionin sisäistä rikkomusta, laajalle levinnyttä rikkomusta ja laajalle levinnyttä rikkomusta, jolla on unioninlaajuinen ulottuvuus;

6)

’toimivaltaisella viranomaisella’ kansallista, alueellista tai paikallista viranomaista, jonka jäsenvaltio on nimennyt vastaamaan kuluttajien etuja suojaavan unionin lainsäädännön täytäntöönpanosta;

7)

’yhteysvirastolla’ viranomaista, jonka jäsenvaltio on nimennyt vastaamaan tämän asetuksen soveltamisen koordinoinnista kyseisessä jäsenvaltiossa;

8)

’nimetyllä elimellä’ elintä, jonka oikeutetun edun mukaista on, että kuluttajien etuja suojaavan unionin lainsäädännön rikkomukset lopetetaan tai kielletään, jonka jäsenvaltio on nimennyt ja jolle toimivaltainen viranomainen on antanut tehtäväksi kerätä tarvittavia tietoja ja toteuttaa tarvittavia täytäntöönpanotoimia, jotka ovat kyseisen elimen käytettävissä kansallisen lainsäädännön nojalla, rikkomuksen lopettamiseksi tai kieltämiseksi ja joka toimii toimivaltaisen viranomaisen puolesta;

9)

’pyynnön esittävällä viranomaisella’ toimivaltaista viranomaista, joka esittää pyynnön keskinäisestä avunannosta;

10)

’pyynnön vastaanottavalla viranomaisella’ toimivaltaista viranomaista, joka vastaanottaa pyynnön keskinäisestä avunannosta;

11)

’elinkeinonharjoittajalla’ luonnollista henkilöä tai joko yksityisessä tai julkisessa omistuksessa olevaa oikeushenkilöä, joka harjoittaa elinkeinotoimintaa tai ammattia myös henkilön nimissä tai puolesta toimivan muun henkilön kautta;

12)

’kuluttajalla’ luonnollista henkilöä, joka toimii tarkoituksessa, joka ei kuulu hänen elinkeino- tai ammattitoimintaansa;

13)

’kuluttajavalituksella’ riittävällä näytöllä tuettua väitettä siitä, että elinkeinonharjoittaja on syyllistynyt, syyllistyy tai todennäköisesti syyllistyy kuluttajien etuja suojaavan unionin lainsäädännön rikkomiseen;

14)

’kuluttajien yhteisille eduille aiheutuvalla vahingolla’ tosiasiallista tai mahdollista vahinkoa, joka liittyy useiden sellaisten kuluttajien etuihin, joihin unionin sisäinen rikkomus, laajalle levinnyt rikkomus tai laajalle levinnyt rikkomus, jolla on unioninlaajuinen ulottuvuus, vaikuttaa;

15)

’verkkorajapinnalla’ mitä tahansa elinkeinonharjoittajan käyttämää tai hänen puolestaan käytettyä ohjelmaa, mukaan lukien verkkosivustot tai niiden osa tai sovellus, ja joiden avulla kuluttajilla on pääsy elinkeinonharjoittajan tarjoamiin tavaroihin tai palveluihin;

16)

’tehotarkastuksilla’ samanaikaisten koordinoitujen valvontatoimien muodossa tapahtuvia yhtenäisiä tutkintatoimia kuluttajamarkkinoilla kuluttajien etuja suojaavan unionin lainsäädännön noudattamisen varmistamiseksi ja rikkomusten havaitsemiseksi.

a)

nimetty elin epäonnistuu tarvittavan tiedon hankkimisessa tai tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvan rikkomuksen lopettamisessa tai kieltämisessä viipymättä; tai

b)

tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvaa rikkomusta käsittelevät asianomaiset toimivaltaiset viranomaiset eivät ole yhtä mieltä siitä, että tehtävä voidaan antaa nimetylle elimelle 1 kohdan mukaisesti.

a)

toimivaltaiset viranomaiset, yhteysvirasto, nimetyt elimet ja 27 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut ulkoisia hälytyksiä tekevät tahot sekä niiden yhteystiedot; ja

b)

tiedot toimivaltaisten viranomaisten organisaatiosta, valtuuksista ja vastuualueista.

a)

valtuudet saada kaikki tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvaan rikkomukseen liittyvät missä tahansa muodossa olevat asiakirjat tai tiedot katsottavakseen riippumatta siitä, mille välineelle tai mihin paikkaan ne on tallennettu;

b)

valtuudet edellyttää miltä tahansa toimivaltaisen viranomaisen jäsenvaltion viranomaiselta, elimeltä tai virastolta tai keneltä tahansa luonnolliselta henkilöltä tai miltä tahansa oikeushenkilöltä, että tämä toimittaa missä tahansa muodossa olevat asiaankuuluvat asiakirjat tai tiedot riippumatta siitä, mille välineelle tai mihin paikkaan ne on tallennettu, jotta voidaan määrittää, onko tapahtunut tai tapahtumassa tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluva rikkomus, ja jotta voidaan selvittää rikkomuksen yksityiskohdat, kuten jäljittää rahoitus- ja tietovirtoja tai varmistaa rahoitus- ja tietovirtoihin, pankkitilitietoihin ja verkkosivustojen omistustietoihin liittyvien henkilöiden henkilöllisyys;

c)

valtuudet tehdä kaikki tarvittavat tarkastukset paikan päällä, mukaan lukien valtuudet päästä kaikkiin tiloihin, kaikille alueille tai kaikkiin kulkuneuvoihin, joita elinkeinonharjoittaja, jota tarkastus koskee, käyttää elinkeinotoimintaansa tai ammattiinsa liittyvässä tarkoituksessa, tai pyytää muita viranomaisia tekemään niin tietojen tai asiakirjojen tarkastusta tai haltuunottoa tai jäljennösten ottamista tai saamista varten riippumatta siitä, mille välineelle ne on tallennettu; valtuudet ottaa haltuun mitkä tahansa tiedot tai asiakirjat tarvittavaksi ajaksi siltä osin kuin se on tarpeen tarkastusta varten; valtuudet pyytää kaikilta tutkinnan kohteena olevan elinkeinonharjoittajan edustajilta tai henkilöstön jäseniltä selvityksiä tarkastuksen kohteeseen liittyvistä tosiseikoista, tiedoista tai asiakirjoista ja kirjata saamansa vastaukset;

d)

valtuudet ostaa tavaroita tai palveluja testiostoina, tarvittaessa valehenkilöllisyyden turvin, ja tarkastaa, tarkkailla, tutkia, purkaa tai testata niitä tässä asetuksessa tarkoitettujen rikkomusten paljastamista ja näytön saamista varten.

a)

valtuudet hyväksyä välitoimia, jotta voidaan estää riski vakavan vahingon aiheutumisesta kuluttajien yhteisille eduille;

b)

valtuudet pyrkiä saamaan tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvasta rikkomuksesta vastuussa olevalta elinkeinonharjoittajalta sitoumus lopettaa rikkomus tai hyväksyä tällainen sitoumus;

c)

valtuudet saada elinkeinonharjoittajalta, elinkeinonharjoittajan aloitteesta, lisäksi oikaisutoimia koskevia sitoumuksia sellaisten kuluttajien hyväksi, joihin tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluva väitetty rikkomus on vaikuttanut tai tarvittaessa pyrkiä saamaan elinkeinonharjoittajalta sitoumuksia, joilla tarjotaan asianmukaisia oikeussuojakeinoja kuluttajille, joihin kyseinen rikkomus on vaikuttanut;

d)

valtuudet tarvittaessa tiedottaa asianmukaisin keinoin kuluttajille, jotka ilmoittavat kärsineensä haittaa tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvan rikkomuksen seurauksena, keinoista hakea kansallisen lainsäädännön mukaisia korvauksia;

e)

valtuudet määrätä kirjallisesti elinkeinonharjoittaja lopettamaan tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvat rikkomukset;

f)

valtuudet lopettaa tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvat rikkomukset tai kieltää ne;

g)

jos muita tehokkaita keinoja tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvan rikkomuksen lopettamiseksi tai kieltämiseksi ei ole, ja jotta riski vakavan vahingon aiheutumisesta kuluttajien yhteisille eduille voitaisiin välttää:

myös vaatimalla kolmatta osapuolta tai muuta viranomaista toteuttamaan tällaisia toimenpiteitä;

h)

valtuudet määrätä seuraamuksia, kuten sakkoja tai uhkasakkoja tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien rikkomusten vuoksi ja minkä tahansa tämän asetuksen nojalla annetun päätöksen, määräyksen, välitoimen, elinkeinonharjoittajan sitoumuksen tai muun toimenpiteen noudattamisen laiminlyönnin vuoksi.

a)

toimivaltaiset viranomaiset suoraan oman toimivaltansa nojalla;

b)

tarvittaessa muiden toimivaltaisten viranomaisten tai muiden viranomaisten avustuksella;

c)

soveltuvin osin nimettyjen elinten ohjeistamisen kautta; tai

d)

tekemällä hakemus tarvittavan päätöksen antamisen osalta toimivaltaiselle tuomioistuimelle, tarvittaessa myös muutoksenhaun kautta, jos tarvittavaa päätöstä koskeva hakemus ei ole menestynyt.

a)

onko määrätty välitoimia;

b)

onko rikkomus lopetettu;

c)

mitä toimenpiteitä on hyväksytty ja onko kyseiset toimenpiteet pantu täytäntöön;

d)

missä määrin oikaisutoimia koskevia sitoumuksia on tarjottu sellaisten kuluttajien hyväksi, joihin väitetty rikkomus on vaikuttanut.

a)

pyynnön esittävän viranomaisen kuulemisen perusteella käy ilmi, ettei esittävä viranomainen tarvitse pyydettyä tietoa sen selvittämiseen, onko unionin sisäinen rikkomus tapahtunut tai tapahtumassa taikka onko perusteltua syytä epäillä, että tällainen rikkomus voi tapahtua;

b)

pyynnön esittävä viranomainen ei ole samaa mieltä siitä, että tieto kuuluu 33 artiklassa vahvistettujen, luottamuksellisuutta sekä ammatti- ja liikesalaisuuksien salassapitovelvollisuutta koskevien säännösten piiriin;

c)

pyynnön vastaanottavan viranomaisen tai pyynnön esittävän viranomaisen jäsenvaltion oikeusviranomaiset ovat jo aloittaneet rikostutkinnan tai oikeuskäsittelyn samaa elinkeinonharjoittajaa vastaan samasta unionin sisäisestä rikkomuksesta.

a)

rikostutkinta tai oikeuskäsittely on jo aloitettu tai pyynnön vastaanottavan viranomaisen jäsenvaltion oikeusviranomaisilla on tuomio, tuomioistuimessa tehty sovinto tai tuomioistuimen määräys samasta unionin sisäisestä rikkomuksesta samaa elinkeinonharjoittajaa vastaan;

b)

pyynnön vastaanottavan viranomaisen jäsenvaltiossa on jo aloitettu tarvittavien täytäntöönpanovaltuuksien käyttö tai annettu hallintopäätös samasta unionin sisäisestä rikkomuksesta samaa elinkeinonharjoittajaa vastaan unionin sisäisen rikkomuksen lopettamiseksi tai kieltämiseksi nopeasti ja tehokkaasti;

c)

pyynnön vastaanottava viranomainen katsoo asianmukaisesti asian tutkittuaan, ettei unionin sisäistä rikkomusta ole tapahtunut;

d)

pyynnön vastaanottava viranomainen katsoo, että pyynnön esittävä viranomainen ei ole toimittanut tietoja, jotka ovat riittäviä 13 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

e)

pyynnön vastaanottava viranomainen on hyväksynyt elinkeinonharjoittajan ehdottamia sitoumuksia lopettaa unionin sisäinen rikkomus tietyssä määräajassa ja määräaika ei ole vielä päättynyt.

a)

kyseisen toimivaltaisen viranomaisen jäsenvaltiossa on jo aloitettu rikostutkinta tai oikeuskäsittely, annettu tuomio tai saavutettu sovinto tuomioistuimessa samasta rikkomuksesta saman elinkeinonharjoittajan osalta;

b)

kyseisen toimivaltaisen viranomaisen jäsenvaltiossa on ennen 17 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun hälytyksen tekemistä jo aloitettu tarvittavien täytäntöönpanovaltuuksien käyttö tai annettu hallintopäätös samasta rikkomuksesta saman elinkeinonharjoittajan osalta laajalle levinneen rikkomuksen tai laajalle levinneen rikkomuksen, jolla on unioninlaajuinen ulottuvuus, lopettamiseksi tai kieltämiseksi nopeasti ja tehokkaasti;

c)

asianmukaisten tutkintatoimien perusteella on selvää, että väitetyn laajalle levinneen rikkomuksen tai laajalle levinneen rikkomuksen, jolla on unioninlaajuinen ulottuvuus, todellinen tai potentiaalinen vaikutus kyseisen toimivaltaisen viranomaisen jäsenvaltiossa on vähäinen, eikä tämän toimivaltaisen viranomaisen näin ollen tarvitse hyväksyä täytäntöönpanotoimia;

d)

kyseinen laajalle levinnyt rikkomus tai laajalle levinnyt rikkomus, jolla on unioninlaajuinen ulottuvuus, ei ole tapahtunut kyseisen toimivaltaisen viranomaisen jäsenvaltiossa, eikä tämän toimivaltaisen viranomaisen näin ollen tarvitse hyväksyä täytäntöönpanotoimia;

e)

toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt laajalle levinneestä rikkomuksesta tai laajalle levinneestä rikkomuksesta, jolla on unioninlaajuinen ulottuvuus, vastuussa olevan elinkeinonharjoittajan ehdottamia sitoumuksia lopettaa kyseinen rikkomus kyseisen toimivaltaisen viranomaisen jäsenvaltiossa ja nämä sitoumukset on pantu täytäntöön, eikä toimivaltaisen viranomaisen näin ollen tarvitse hyväksyä täytäntöönpanotoimia.

a)

välitön täytäntöönpanotoimi on tarpeen rikkomuksen nopeaksi ja tehokkaaksi lopettamiseksi tai kieltämiseksi;

b)

on epätodennäköistä, että rikkomus loppuu siitä vastuussa olevan elinkeinonharjoittajan ehdottamien sitoumusten tuloksena;

c)

rikkomuksesta vastuussa oleva elinkeinonharjoittaja ei ole ehdottanut sitoumuksia asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten asettamassa määräajassa;

d)

rikkomuksesta vastuussa oleva elinkeinonharjoittaja on ehdottanut sitoumuksia, jotka ovat riittämättömiä rikkomuksen lopettamisen varmistamiseksi, tai jotka eivät tarvittaessa tarjoa rikkomuksen vuoksi vahinkoa kärsineille kuluttajille asianmukaista oikeussuojakeinoa; tai

e)

rikkomukseen syyllistynyt elinkeinoharjoittaja ei ole pannut täytäntöön sitoumuksia rikkomuksen lopettamiseksi tai tapauksen mukaan tarjoa rikkomuksesta vahinkoa kärsineille kuluttajille oikeussuojakeinoa 20 artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa määräajassa.

a)

varmistaa, että kaikki asianomaiset toimivaltaiset viranomaiset ja komissio saavat hyvissä ajoin asianmukaiset tiedot tutkintatoimien tai tarvittaessa täytäntöönpanotoimien edistymisestä, ja tiedot kaikista suunnitteilla olevista toimista ja toimenpiteistä, jotka on tarkoitus hyväksyä;

b)

koordinoida ja seurata tämän asetuksen mukaisia asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten tutkintatoimia;

c)

koordinoida valmisteluja ja jakaa kaikki tarvittavat asiakirjat asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten ja komission kesken;

d)

pitää yhteyttä elinkeinonharjoittajaan ja muihin tutkintatoimien tai tarvittaessa täytäntöönpanotoimien osapuoliin, paitsi jos asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten ja koordinaattorin kesken on sovittu toisin;

e)

tarvittaessa koordinoida asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten toteuttamia arviointi-, kuulemis- ja seurantatoimia sekä muita tarvittavia toimia, jotka ovat tarpeen asianomaisen elinkeinonharjoittajan ehdottamien sitoumusten käsittelemistä ja toteuttamista varten;

f)

koordinoida tarvittaessa asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten hyväksymiä täytäntöönpanotoimia;

g)

koordinoida asianomaisten toimivaltaisten viranomaisten esittämiä III luvussa tarkoitettuja keskinäistä avunantoa koskevia pyyntöjä.

a)

kuvaus teosta tai laiminlyönnistä, josta rikkomus muodostuu;

b)

yksityiskohdat tuotteesta tai palvelusta, jota rikkomus koskee;

c)

niiden jäsenvaltioiden nimet, jota rikkomus koskee tai saattaa koskea;

d)

elinkeinonharjoittaja tai elinkeinonharjoittajat, joka on/jotka ovat tai jonka/joiden epäillään olevan vastuussa rikkomuksesta;

e)

mahdollisesti toteutettavien toimien oikeusperusta kansallisessa lainsäädännössä ja liitteessä mainitut, vastaavat unionin säädösten säännökset ja määräykset;

f)

oikeudenkäyntimenettelyjen, täytäntöönpanotoimien tai muiden rikkomuksen perusteella toteutettavien toimenpiteiden kuvaus, ajankohdat ja kesto sekä niiden tila;

g)

oikeudenkäyntimenettelyjen ja muiden toimenpiteiden toteuttamisesta vastaavat toimivaltaiset viranomaiset.

a)

tämän asetuksen soveltamisesta vastaavien virkamiesten koulutus;

b)

kuluttajavalituksia koskevien tietojen kerääminen, luokittelu ja vaihto;

c)

virkamiesten toimialakohtaisten verkostojen kehittäminen;

d)

tiedotus- ja viestintävälineiden kehittäminen; ja

e)

tarvittaessa tämän asetuksen soveltamista koskevien standardien, menetelmien ja ohjeiden kehittäminen.

a)

tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvan rikkomuksen toteennäyttämistä varten;

b)

tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvan rikkomuksen lopettamista tai kieltämistä varten.

a)

pyynnön vastaanottava viranomainen ilmoittaa komissiolle 12 artiklan 2 kohdan nojalla, että unionin sisäinen rikkomus on lopetettu;

b)

koordinaattori ilmoittaa koordinoidun toimen lopettamisesta 22 artiklan 1 kohdan mukaisesti; tai

c)

tiedot on tallennettu tietokantaan kaikkien muiden tapausten osalta.

a)

tiedot markkinoiden kehityssuuntauksista, jotka saattavat vaikuttaa kuluttajien etuihin kyseisessä jäsenvaltiossa ja muissa jäsenvaltioissa;

b)

katsaus tämän asetuksen nojalla viimeisten kahden vuoden aikana toteutettuihin toimiin ja erityisesti laajalle levinneitä rikkomuksia koskeviin tutkinta- ja täytäntöönpanotoimiin;

c)

26 artiklassa tarkoitettujen hälytysten avulla vaihdetut tilastot;

d)

kuluttajien etuja suojaavan unionin lainsäädännön täytäntöönpanon valvontaan liittyvät alustavat painopisteet kahden seuraavan vuoden aikana kyseisessä jäsenvaltiossa; ja

e)

ehdotukset kuluttajien etuja suojaavan unionin lainsäädännön täytäntöönpanon valvontaan liittyviksi painopisteiksi kahden seuraavan vuoden aikana unionissa.

27.12.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 345/27

(1)

Kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja antava elin International Accounting Standards Board julkaisi 24 päivänä heinäkuuta 2014 kansainvälisen tilinpäätösstandardin IFRS 9 Rahoitusinstrumentit, jäljempänä ’IFRS 9’. IFRS 9:llä pyritään parantamaan rahoitusinstrumenttien tilinpäätösraportointia puuttumalla ongelmiin, joita tuli esiin finanssikriisin aikana. IFRS 9:ssä vastataan etenkin G20-maiden vaatimuksiin siirtyä ennakoivampaan malliin rahoitusvaroihin liittyvien odotettavissa olevien luottotappioiden kirjaamisessa. Standardi korvaa aiemman kansainvälisen tilinpäätösstandardin (IAS) 39 rahoitusvaroihin liittyvien odotettavissa olevien luottotappioiden osalta.

(2)

Komissio hyväksyi IFRS 9:n komission asetuksella (EU) 2016/2067 (4). Kyseisen asetuksen mukaan kaikkien luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten, jäljempänä ’laitokset’, jotka laativat tilinpäätöksensä IFRS-standardien mukaisesti, on sovellettava IFRS 9:ää sen ensimmäisen tilikauden alusta, joka alkaa 1 päivänä tammikuuta 2018 tai sen jälkeen.

(3)

IFRS 9:n soveltaminen voi johtaa odotettavissa olevia luottotappioita varten tehtävien varausten äkilliseen merkittävään kasvuun, jolloin myös laitosten ydinpääoma (CET1) voi pienentyä äkillisesti. Samalla kun Baselin pankkivalvontakomiteassa jatketaan keskustelua luottotappioita varten tehtävien varausten pidemmän aikavälin sääntelykohtelusta, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 575/2013 (5) olisi vahvistettava siirtymäjärjestelyjä, joilla lievennetään odotettavissa olevien luottotappioiden kirjaamisesta mahdollisesti koituvaa merkittävää negatiivista vaikutusta ydinpääomaansa (CET1).

(4)

Euroopan parlamentti vaati kansainvälisistä tilinpäätösstandardeista: IFRS 9 6 päivänä lokakuuta 2016 antamassaan päätöslauselmassa (6) vaiheittaista käyttöönottojärjestelmää, joka lieventäisi IFRS 9:n uuden arvonalentumismallin vaikutusta.

(5)

Laitosten, joiden ydinpääoman (CET1) määrä IFRS 9:n ensimmäisen soveltamispäivän avaustaseessa on pienempi kuin edellisen päivän päätöstaseessa sen vuoksi, että luottotappiovaraukset – mukaan lukien niiden rahoitusvaroihin kuuluvien erien, jotka ovat IFRS 9:n liitteessä A, sellaisena kuin se esitetään komission asetuksen (EY) N:o 1126/2008 (7) liitteessä, jäljempänä ’IFRS 9 -liite’, olevan määritelmän mukaisesti luottoriskin johdosta arvoltaan alentuneita, koko voimassaoloajalta odotettavissa olevia tappioita vastaava luottotappiovaraus – ovat kasvaneet, olisi voitava sisällyttää osa luottotappiovarausten lisäyksestä ydinpääomaansa (CET1) siirtymäkauden ajan. Kyseisen siirtymäkauden keston olisi oltava enintään viisi vuotta ja sen olisi alettava vuonna 2018. Ydinpääomaan (CET1) sisällytettävän luottotappiovarausosuuden olisi pienennyttävä ajan mittaan nollaan, jotta varmistetaan, että vaatimuksia sovelletaan täysimääräisesti siirtymäkauden päättymistä seuraavasta päivästä alkaen. Luottotappiovarausten vaikutusta ydinpääomaan (CET1) ei tulisi neutraloida täysin siirtymäkauden aikana.

(6)

Laitosten olisi päätettävä, soveltavatko ne kyseisiä siirtymäjärjestelyjä, ja ilmoitettava asiasta toimivaltaiselle viranomaiselle. Laitoksella olisi oltava mahdollisuus kumota alkuperäinen päätöksensä kerran siirtymäkauden aikana. Muutokselle on saatava ennakkohyväksyntä toimivaltaiselta viranomaiselta, jonka olisi varmistettava, että muutoksen taustalla ei ole pyrkimys käyttää hyväksi sääntelyn katvealueita.

(7)

Koska makrotalousnäkymien heikkeneminen voi johtaa sen päivän jälkeen, jona laitos alkaa soveltaa IFRS 9:ää, jälkeen kirjattujen luottotappiovarausten odottamattomaan kasvuun, laitoksille olisi tällaisessa tapauksessa annettava lisähelpotusta.

(8)

Laitoksilla, jotka päättävät soveltaa siirtymäjärjestelyjä, olisi oltava velvollisuus mukauttaa niiden lakisääteisten pääomavaatimusten, joihin luottotappiovaraukset välittömästi vaikuttavat, laskentaa sen varmistamiseksi, että laitokset eivät saa aiheettomia pääomahuojennuksia. Esimerkiksi erityistä luottoriskioikaisua, jolla vastuuarvoa pienennetään laskettaessa luottoriskiä standardimenetelmällä, olisi pienennettävä vastuuarvoa suurentavalla kertoimella. Näin varmistettaisiin, että laitos ei hyödy samanaikaisesti sekä siirtymäjärjestelyistä johtuvasta ydinpääoman (CET1) kasvusta että vastuuarvon pienenemisestä.

(9)

Laitosten, jotka päättävät soveltaa tässä asetuksessa määritettyjä IFRS 9 -siirtymäjärjestelyjä, olisi julkistettava omat varansa, pääomaosuutensa ja vähimmäisomavaraisuusasteensa sekä näiden järjestelyjen mukaisina että ilman niiden vaikutusta, jotta yleisö pystyy hahmottamaan kyseisten siirtymäjärjestelyjen vaikutukset.

(10)

On myös tarkoituksenmukaista säätää siirtymäjärjestelyistä, joiden mukaisesti suurten asiakasriskien rajaa ei tarvitse soveltaa tiettyihin jonkin jäsenvaltion valuutan määräisiin julkisen sektorin velkainstrumentteihin. Siirtymäkauden keston olisi oltava kolme vuotta 1 päivästä tammikuuta 2018 lukien sellaisten tämäntyyppisten vastuiden osalta, jotka on kirjattu 12 päivänä joulukuuta 2017 tai sen jälkeen. Sen sijaan sellaisiin tämäntyyppisiin vastuisiin, jotka on kirjattu ennen kyseistä päivää, olisi vapautettava uusista säännöksistä määräajaksi ja niihin olisi voitava edelleen soveltaa suuria asiakasriskejä koskevaa vapautusta.

(11)

Jotta tässä asetuksessa säädettyjä siirtymäjärjestelyjä voidaan soveltaa 1 päivästä tammikuuta 2018, tämän asetuksen olisi tultava voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(12)

Asetus (EU) N:o 575/2013 olisi sen vuoksi muutettava,

1)

Lisätään artikla seuraavasti:

”473 a artikla

IFRS 9 -standardin käyttöönotto

1.   Poiketen siitä, mitä 50 artiklassa säädetään, seuraavat voivat tämän artiklan 6 kohdassa säädetyn siirtymäkauden loppuun saakka sisällyttää ydinpääomaansa (CET1) tämän kohdan mukaisesti lasketun määrän:

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu määrä lasketaan seuraavien erien yhteismääränä:

a)

vastuista, joihin sovelletaan kolmannen osan II osaston 2 luvun mukaisia riskipainoja, seuraavalla kaavalla laskettava määrä (ABSA): jossa A2,SA = 2 kohdan mukaisesti laskettu määrä; A4,SA = 4 kohdan mukaisesti laskettu määrä 3 kohdan mukaisesti laskettujen määrien pohjalta; f= 6 kohdassa säädetty sovellettava kerroin; t= määrien A2,SA ja A4,SA verovähennyskelpoisuudesta johtuva ydinpääoman (CET1) kasvu;

b)

vastuista, joihin sovelletaan kolmannen osan II osaston 3 luvun mukaisia riskipainoja, seuraavalla kaavalla laskettava määrä (ABIRB): jossa A2,IRB = 2 kohdan mukaisesti laskettu määrä mukautettuna 5 kohdan a alakohdan mukaisesti; A4,IRB = 4 kohdan mukaisesti laskettu määrä 3 kohdan mukaisesti laskettujen ja 5 kohdan b ja c alakohdan mukaisesti mukautettujen määrien pohjalta; f= 6 kohdassa säädetty sovellettava kerroin; t= määrien A2,IRB ja A4,IRB verovähennyskelpoisuudesta johtuva ydinpääoman (CET1) kasvu.

2.   Laitosten on laskettava 1 kohdan toisen alakohdan a alakohdassa tarkoitettu määrä A2,SA ja 1 kohdan toisen alakohdan b alakohdassa tarkoitettu määrä A2,IRB erikseen vastuista, joihin sovelletaan kolmannen osan II osaston 2 luvun mukaisia riskipainoja, ja vastuista, joihin sovelletaan kolmannen osan II osaston 3 luvun mukaisia riskipainoja, ja asetettava täksi määräksi tämän kohdan a ja b alakohdan mukaisista määristä suurempi:

3.   Laitosten on laskettava määrä, jolla a alakohdassa tarkoitettu määrä ylittää b alakohdassa tarkoitetun määrän, erikseen vastuista, joihin sovelletaan kolmannen osan II osaston 2 luvun mukaisia riskipainoja, ja vastuista, joihin sovelletaan kolmannen osan II osaston 3 luvun mukaisia riskipainoja:

4.   Kun vastuista, joihin sovelletaan kolmannen osan II osaston 2 luvun mukaisia riskipainoja, 3 kohdan a alakohdan mukaisesti määritelty määrä on suurempi kuin 3 kohdan b alakohdassa määritelty määrä, laitosten on asetettava määräksi A4,SA näiden määrien välinen erotus, ja muussa tapauksessa niiden on asetettava määräksi A4,SA nolla.

Kun vastuista, joihin sovelletaan kolmannen osan II osaston 3 luvun mukaisia riskipainoja, 3 kohdan a alakohdan mukaisesti määritelty määrä on 5 kohdan b alakohdan soveltamisen jälkeen suurempi kuin 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettu kyseisille vastuille laskettu määrä 5 kohdan c alakohdan soveltamisen jälkeen, laitosten on asetettava määräksi A4,IRB näiden määrien välinen erotus, ja muussa tapauksessa niiden on asetettava määräksi A4,IRB nolla.

5.   Sellaisten vastuiden osalta, joihin sovelletaan kolmannen osan II osaston 3 luvun mukaisia riskipainoja, laitosten on sovellettava 2–4 kohtaa seuraavasti:

6.   Laitosten on sovellettava 1 kohdan toisen alakohdan a alakohdassa tarkoitetun määrän ABSA ja b alakohdassa tarkoitetun määrän ABIRB laskennassa seuraavia kertoimia:

Laitosten, joiden tilikausi alkaa myöhemmin kuin 1 päivänä tammikuuta 2018 mutta ennen 1 päivää tammikuuta 2019, on muutettava ensimmäisen alakohdan a–e alakohdassa tarkoitetut päivämäärät vastaamaan omaa tilikauttaan, ilmoitettava muutetut päivämäärät toimivaltaiselle viranomaiselle ja julkistettava ne.

Laitosten, jotka alkavat soveltaa 1 kohdassa tarkoitettuja tilinpäätösstandardeja 1 päivänä tammikuuta 2019 tai sen jälkeen, on sovellettava asianmukaisia kertoimia ensimmäisen alakohdan b–e alakohdan mukaisesti niin, että ne aloittavat kyseisten tilinpäätösstandardien ensimmäistä soveltamisvuotta vastaavasta kertoimesta.

7.   Laitoksen, joka sisällyttää ydinpääomaansa (CET1) tämän artiklan 1 kohdan mukaisen määrän, on laskettava uudelleen kaikki sellaiset tässä asetuksessa ja direktiivissä 2013/36/EU säädetyt vaatimukset, joiden määrittämisessä käytetään jotakin seuraavista tekijöistä, jättäen huomiotta ydinpääomaan (CET1) sisällyttämiensä luottotappiovarausten vaikutuksen näihin tekijöihin:

b)

111 artiklan 1 kohdan mukaisesti määritetty vastuuarvo, ja siten erityiset luottoriskioikaisut, joilla vastuuarvoa pienennetään, kerrotaan seuraavalla korotuskertoimella (sf): jossa ABSA = 1 kohdan toisen alakohdan a alakohdan mukaisesti laskettu määrä; RASA = erityisten luottoriskioikaisujen kokonaismäärä;

8.   Tämän artiklan 6 kohdassa säädetyn siirtymäkauden aikana laitosten, jotka ovat päättäneet soveltaa tässä artiklassa säädettyjä siirtymäjärjestelyjä, on julkistettava kahdeksannessa osassa vaadittujen tietojen lisäksi omien varojensa, ydinpääomansa (CET1) ja ensisijaisen pääomansa (T1) määrä sekä ydinpääoman (CET1) osuus, ensisijaisen pääoman (T1) osuus, kokonaispääomaosuus ja vähimmäisomavaraisuusaste, jotka niillä olisi, jos ne eivät olisi soveltaneet tätä artiklaa.

9.   Kunkin laitoksen on päätettävä, soveltaako se tässä artiklassa säädettyjä järjestelyjä siirtymäkaudella, ja ilmoitettava päätöksestään toimivaltaiselle viranomaiselle 1 päivään helmikuuta 2018 mennessä. Laitos voi siirtymäkauden aikana kumota alkuperäisen päätöksensä tässä artiklassa säädettyjen siirtymäjärjestelyjen soveltamisesta yhden kerran, mikäli se saa tähän etukäteisluvan toimivaltaiselta viranomaiselta. Laitosten on julkistettava kaikki tämän alakohdan mukaisesti tekemänsä päätökset.

Laitos, joka on päättänyt soveltaa tässä artiklassa säädettyjä siirtymäjärjestelyjä, voi päättää olla soveltamatta 4 kohtaa, jolloin se ilmoittaa päätöksestä toimivaltaiselle viranomaiselle 1 päivään helmikuuta 2018 mennessä. Tällöin laitoksen on asetettava 1 kohdassa tarkoitetuksi määräksi A4 nolla. Laitos voi siirtymäkauden aikana yhden kerran päättää kumota alkuperäisen päätöksensä, mikäli se saa tähän etukäteisluvan toimivaltaiselta viranomaiselta. Laitosten on julkistettava tämän alakohdan mukaisesti tekemänsä päätökset.

10.   Asetuksen (EU) N:o 1093/2010 16 artiklan mukaisesti EPV antaa ohjeet tässä artiklassa säädetyistä julkistamisvaatimuksista 30 päivään kesäkuuta 2018 mennessä.”

2)

Lisätään 493 artiklaan kohdat seuraavasti:

”4.   Poiketen siitä, mitä 395 artiklan 1 kohdassa säädetään, toimivaltaiset viranomaiset voivat sallia laitoksille minkä tahansa tämän artiklan 5 kohdassa tarkoitetun ja tämän artiklan 6 kohdassa säädetyt ehdot täyttävän vastuun seuraaviin rajoihin asti:

Ensimmäisen alakohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitettuja rajoja sovelletaan vastuuarvoihin sen jälkeen kun on huomioitu 399–403 artiklan mukaisten luottoriskin vähentämistekniikoiden vaikutus.

5.   Edellä 4 kohdassa säädettyjä siirtymäjärjestelyjä sovelletaan seuraaviin vastuisiin:

Tämän artiklan 4 kohdassa säädettyjä siirtymäjärjestelyjä sovelletaan ensimmäisen alakohdan a, b ja c alakohdan osalta vain sellaisiin julkisyhteisöiltä ja julkisoikeudellisilta laitoksilta oleviin tai niiden takaamiin omaisuuseriin ja muihin vastuisiin, joita käsitellään 116 artiklan 4 kohdan mukaisesti kuten saamisia valtiolta, aluehallinnolta tai paikallisviranomaisilta. Kun julkisyhteisöiltä ja julkisoikeudellisilta laitoksilta olevia tai niiden takaamia omaisuuseriä ja muita vastuita käsitellään 116 artiklan 4 kohdan mukaisesti kuten saamisia aluehallinnolta tai paikallisviranomaisilta, tämän artiklan 4 kohdan mukaisia siirtymäjärjestelyjä sovelletaan vain sellaisiin kyseiseltä aluehallinnolta tai paikallisviranomaiselta oleviin vastuisiin, joita käsitellään 115 artiklan 2 kohdan mukaisesti kuten saamisia valtiolta.

6.   Tämän artiklan 4 kohdassa säädettyjä siirtymäjärjestelyjä sovelletaan vain sellaisiin tämän artiklan 5 kohdassa tarkoitettuihin vastuisiin, jotka täyttävät kaikki seuraavat ehdot:

7.   Ennen 12 päivää joulukuuta 2017 kirjattu tämän artiklan 5 kohdan mukainen vastuu, johon 31 päivänä joulukuuta 2017 sovellettiin 0 prosentin riskipainoa 495 artiklan 2 kohdan nojalla, vapautetaan 395 artiklan 1 kohdan soveltamisesta.”

27.12.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 345/34

(1)

Sen jälkeen, kun komissio antoi 26 päivänä marraskuuta 2014 tiedonannon ”Euroopan investointiohjelma”, jäljempänä ’investointiohjelma’, edellytykset investointien lisäämiselle ovat parantuneet ja luottamus Euroopan talouteen ja kasvuun on palaamassa. Unionin talouden lievä elpyminen jatkuu nyt neljättä vuotta, ja bruttokansantuote kasvoi 2 prosenttia vuonna 2015, mutta työttömyysasteet ovat edelleen korkeampia kuin ennen kriisiä. Investointiohjelman mukaisesti aloitetut kattavat toimet tuottavat jo konkreettisia tuloksia huolimatta siitä, ettei vielä ole mahdollista arvioida Euroopan strategisten investointien rahaston, jäljempänä ’ESIR-rahasto’, vaikutusta kasvuun kokonaisuudessaan, koska suurten investointihankkeiden makrotaloudelliset vaikutukset eivät näy välittömästi. Investoinnit ovat kasvaneet vähitellen vuonna 2017, mutta investointitahti on edelleen verkkainen ja jää alle pitkän aikavälin tason.

(2)

Tämä positiivinen investointien muutosvauhti olisi säilytettävä ja toimia jatkettava, jotta investointien pitkän aikavälin suuntaus voidaan palauttaa kestävälle tasolle tavalla, jolla on vaikutusta reaalitalouteen. Investointiohjelman mekanismit toimivat ja niitä olisi vahvistettava, jotta yksityiset investoinnit jatkuvat unionin tulevaisuuden kannalta tärkeillä aloilla ja niillä osa-alueilla, joilla esiintyy edelleen markkinoiden toimintahäiriöitä tai epätyydyttäviä investointitilanteita, jotta voidaan saada aikaan merkittäviä makrotaloudellisia vaikutuksia ja auttaa luomaan työpaikkoja.

(3)

Komissio antoi 1 päivänä kesäkuuta 2016 tiedonannon ”Euroopassa investoidaan taas – Tilannekatsaus Euroopan investointiohjelmaan ja seuraavat toimet”. Siinä esitellään investointiohjelmalla tähän mennessä saavutettuja tuloksia ja suunnitelmia seuraaviksi vaiheiksi, joita ovat esimerkiksi ESIR-rahaston voimassaoloajan jatkaminen alkuperäistä kolmen vuoden kautta pidemmäksi ajaksi, pk-yritysikkunan laajentaminen nykyisten puitteiden mukaisesti ja Euroopan investointineuvontakeskuksen, jäljempänä ’investointineuvontakeskus’, kehittäminen.

(4)

Euroopan tilintarkastustuomioistuin antoi 11 päivänä marraskuuta 2016 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi asetusten (EU) N:o 1316/2013 ja (EU) 2015/1017 muuttamisesta ja sen liitteenä olevasta asetuksen (EU) 2015/1017 18 artiklan 2 kohdan mukaisesta komission arvioinnista lausunnon ”ESIR: varhainen vahvistamis- ja laajentamisehdotus”.

(5)

ESIR-rahasto, jonka Euroopan investointipankkiryhmä (EIP-ryhmä) perusti ja jota se rahoittaa osittain, etenee määrällisesti kohti tavoitettaan, joka on saada aikaan vähintään 315 000 000 000 euron lisäinvestoinnit reaalitalouteen vuoden 2018 puoliväliin mennessä. Markkinoiden reagoiminen ja niiden vastaanottokyky ovat olleet erityisen nopeita pk-yritysikkunassa, jossa ESIR-rahaston tulokset ovat ylittäneet kaikki odotukset, mihin on vaikuttanut myös se, että käynnistämisvaiheen nopeuttamiseksi on käytetty nykyisiä Euroopan investointirahaston (EIR) toimivaltuutuksia ja välineitä (InnovFin, pk-yritysten takausjärjestelmä, yritysten kilpailukykyä ja pk-yrityksiä koskevan ohjelman (COSME) lainantakausjärjestely ja Euroopan investointipankin, jäljempänä ’EIP’, riskipääomavaltuutus (RCR). Heinäkuussa 2016 pk-yritysikkunaa korotettiin sen vuoksi 500 000 000 eurolla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/1017 (4) mukaisissa nykyisissä puitteissa. Suurempi osuus rahoituksesta on määrä kohdentaa pk-yrityksille, koska pk-yritysten rahoituksen kysyntä ESIR-rahastosta on markkinoilla poikkeuksellisen suurta. Tämän johdosta ESIR-rahaston riskinkantokyvyn lisäyksestä 40 prosenttia olisi kohdistettava parantamaan pk-yritysten mahdollisuuksia saada rahoitusta.

(6)

Eurooppa-neuvosto totesi 28 päivänä kesäkuuta 2016, että Euroopan investointiohjelma, erityisesti Euroopan strategisten investointien rahasto (ESIR), oli jo tuottanut konkreettisia tuloksia ja oli ollut merkittävä toimi, jonka avulla oli saatu liikkeelle yksityisiä investointeja hyödyntäen samalla järkevästi niukkoja budjettivaroja. Eurooppa-neuvosto totesi, että komissio aikoi esittää pian ESIR-rahaston tulevaisuutta koskevia ehdotuksia, joita Euroopan parlamentin ja neuvoston olisi käsiteltävä kiireellisesti.

(7)

ESIR-rahasto perustettiin aluksi kolmivuotiskaudeksi, ja sen tavoitteena oli aikaansaada vähintään 315 000 000 000 euron investoinnit ja tukea näin kasvun ja työpaikkojen edistämisen tavoitetta. Tarve saavuttaa tämä yleistavoite ei saisi kuitenkaan olla tärkeämpää kuin valittujen hankkeiden täydentävyys. Unioni onkin sitoutunut sekä jatkamaan ESIR-rahaston investointikautta ja lisäämään rahoituskapasiteettia että kiinnittämään enemmän huomiota täydentävyyteen. Rahaston oikeudellinen jatkaminen kattaa nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen voimassaoloajan, ja päämääränä on saada aikaan investointeja yhteensä vähintään 500 000 000 000 euron arvosta vuoteen 2020 mennessä. Jotta ESIR-rahaston rahoituskapasiteettia voidaan lisätä entisestään ja saavuttaa tavoitteena oleva investointien määrän kaksinkertaistaminen, on ensisijaisen tärkeää, että myös jäsenvaltiot osallistuvat rahoitukseen.

(8)

ESIR-rahaston ja sen toteuttamisen tarjoamia mahdollisuuksia voidaan hyödyntää kokonaisuudessaan vain, jos pannaan täytäntöön toimia, joiden tavoitteena on vahvistaa sisämarkkinoita, luoda suotuisa liiketoimintaympäristö ja toteuttaa sosiaalisesti tasapainoisia ja kestäviä rakenneuudistuksia. Keskeisen tärkeitä ESIR-rahaston onnistumisen kannalta ovat myös jäsennellyt hankkeet, jotka ovat osa jäsenvaltioiden tason investointi- ja kehittämisohjelmia.

(9)

Vuoden 2020 jälkeisen ajan osalta komissio aikoo esittää tarvittavat ehdotukset, joilla varmistetaan, että strategiset investoinnit pysyvät kestävällä tasolla. Lainsäädäntöehdotusten olisi perustuttava komission kertomuksen päätelmiin ja riippumattomaan arviointiin, johon olisi sisällyttävä makrotaloudellinen arvio investointien tukijärjestelmän jatkamisen hyödyllisyydestä. Kertomuksessa ja riippumattomassa arvioinnissa olisi myös tarkasteltava soveltuvin osin asetuksen (EU) 2015/1017, sellaisena kuin se on muutettuna tällä asetuksella, soveltamista jatketulla ESIR-kaudella.

(10)

ESIR-rahaston, sellaisena kuin se on jatkettuna tällä asetuksella, olisi puututtava jäljellä oleviin markkinoiden toimintapuutteisiin ja epätyydyttäviin investointitilanteisiin ja jatkettava täydentävyyttä korostaen yksityisen sektorin rahoituksen ohjaamista investointeihin, jotka ovat ratkaisevan tärkeitä Euroopan tulevalle työllisyydelle – myös nuorten työllisyydelle – kasvulle ja kilpailukyvylle. Näihin kuuluvat investoinnit energia-, ympäristö- ja ilmastotoimiin, sosiaaliseen ja inhimilliseen pääomaan ja niihin liittyvään infrastruktuuriin, terveydenhuoltoon, tutkimukseen ja innovointiin, rajat ylittävään ja kestävään liikenteeseen sekä digitaaliseen muutokseen. Erityisesti olisi vahvistettava ESIR-rahastosta tuettuja toimia, joilla pyritään saavuttamaan Yhdistyneiden kansakuntien ilmastonmuutosta koskevan puitesopimuksen osapuolten 21. konferenssissa (COP21) asetetut unionin kunnianhimoiset tavoitteet ja täyttämään unionin sitoumus vähentää kasvihuonekaasupäästöjä 80–95 prosentilla. Jotta voidaan vahvistaa ESIR-rahaston ilmastotoimiosiota, EIP:n olisi hyödynnettävä kokemustaan yhtenä maailman suurimmista ilmastorahoituksen antajista ja käytettävä kansainvälisesti sovittuja parhaita menetelmiään ilmastotoimihankkeiden osien tai niiden kustannusosuuksien määrittämiseksi uskottavalla tavalla. Hankkeita ei pitäisi keinotekoisesti järjestää niin, että ne ovat pk-yritysten ja pienten mid-cap-yritysten määritelmien mukaisia. Rahoitusta olisi kohdennettava entistä enemmän myös energiaverkkojen yhteenliittämistä koskeviin ensisijaisiin hankkeisiin ja energiatehokkuushankkeisiin.

Lisäksi ESIR-rahaston tukea moottoriteitä varten olisi rajoitettava niin, että tuetaan vain yksityisen ja/tai julkisen sektorin investointeja liikenteeseen koheesiomaissa ja vähemmän kehittyneillä alueilla tai rajat ylittäviin liikennehankkeisiin, tai jos tuki on tarpeen liikenneturvallisuuden tehostamiseksi, ylläpitämiseksi tai parantamiseksi, älykkään liikennejärjestelmän laitteiden kehittämiseksi, Euroopan laajuisen liikenneverkon nykyisten moottoriteiden eheyden ja tason takaamiseksi, mukaan lukien etenkin turvalliset pysäköintialueet, vaihtoehtoisten puhtaiden polttoaineiden jakeluasemat ja sähköajoneuvojen latausjärjestelmät, tai Euroopan laajuisen liikenneverkon loppuun saattamiseksi vuoteen 2030 mennessä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EU) N:o 1316/2013 (5) ja (EU) N:o 1315/2013 (6) mukaisesti. Digitaalialalla olisi digitaalista taloutta koskevan unionin kunnianhimoisen toimintapolitiikan puitteissa asetettava uusia digitaalista infrastruktuuria koskevia tavoitteita sen varmistamiseksi, että digitaalinen kuilu kurotaan umpeen ja että unioni on globaali edelläkävijä niin kutsutun esineiden internetin, lohkoketjuteknologian, kyberturvallisuuden ja verkkoturvallisuuden uudella aikakaudella. Vaikka maatalouden, metsätalouden, kalastuksen, vesiviljelyn ja laajemman biotalouden muita osia koskevien alojen hankkeet ovatkin jo tukikelpoisia, olisi selkeyden vuoksi nimenomaisesti säädettävä, että tällaiset hankkeet kuuluvat yleisiin tavoitteisiin, jotka täyttävät ESIR-rahaston tukikelpoisuusvaatimukset.

(11)

Kulttuurialalla ja luovilla aloilla on keskeinen asema Euroopan uudelleenteollistamisessa, ne ovat kasvun liikkeellepaneva voima ja niillä on strategiset mahdollisuudet saada aikaan innovatiivisia heijastusvaikutuksia muille toimialoille, kuten matkailuun, vähittäismyyntiin ja digitaaliteknologioihin. ESIR-rahaston olisi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1295/2013 (7) perustetun Luova Eurooppa -ohjelman ja kyseisen asetuksen nojalla perustetun kulttuurialan ja luovien alojen lainantakausvälineen lisäksi autettava korjaamaan pääomavajausta näillä aloilla tarjoamalla Luova Eurooppa -ohjelmasta ja kulttuurialan ja luovien alojen lainantakausvälineestä annettavaa tukea täydentävää lisätukea, jotta voidaan antaa rahoitusta useammille näistä korkean riskiprofiilin hankkeista.

(12)

ESIR-rahaston olisi tuettava myös unionissa sijaitsevien yhteisöjen toimia, jotka ulottuvat unionin ulkopuolelle, silloin kun niillä edistetään investointeja unionissa ja erityisesti kun ne sisältävät rajat ylittäviä osia. Investointineuvontakeskuksen olisi annettava ennakoivaa tukea näiden toimien edistämiseksi ja niihin kannustamiseksi.

(13)

Täydentävyyttä, joka on ESIR-rahaston keskeinen periaate, olisi korostettava enemmän hankkeiden valinnassa. Toimien tulisikin kuulua ESIR-tuen piiriin vain silloin, kun niillä korjataan selkeästi määritettyjä markkinoiden toimintapuutteita tai epätyydyttäviä investointitilanteita. Infrastruktuuri- ja innovointi-ikkunan mukaiset sellaista fyysistä infrastruktuuria koskevat toimet, joka yhdistää vähintään kaksi jäsenvaltiota, mukaan lukien sähköinen infrastruktuuri ja erityisesti laajakaistainfrastruktuuri sekä tällaisen infrastruktuurin rakentamiseen, toteuttamiseen, ylläpitoon tai toimintaan tarvittavat palvelut, olisi katsottava vahvaksi osoitukseksi täydentävyydestä niiden tyypillisen vaikean luonteen vuoksi ja koska ne tuottavat merkittävää lisäarvoa unionille.

(14)

ESIR-rahaston varat olisi yleensä kohdennettava hankkeisiin, joilla on korkeampi riskiprofiili kuin EIP:n tavanomaisilla toimilla tuettavilla hankkeilla, ja ESIR-rahaston investointikomitean, jäljempänä ’investointikomitea’, olisi täydentävyyttä arvioidessaan kiinnitettävä huomiota riskeihin, jotka estävät investointeja, kuten maa-, ala- tai aluekohtaiset riskit ja innovointiin liittyvät riskit, jotka koskevat erityisesti kasvua, kestävyyttä ja tuottavuutta lisääviä testaamattomia teknologioita.

(15)

Jotta voitaisiin varmistaa ESIR-rahaston laajempi maantieteellinen kattavuus ja tehostaa ESIR-rahaston toimintaa, olisi kannustettava toimia, joissa tukimuodot, joita ei tarvitse maksaa takaisin, ja/tai unionin yleiseen talousarvioon perustuvat rahoitusvälineet, kuten Euroopan rakenne- ja investointirahastot tai asetuksella (EU) N:o 1316/2013 perustetun Verkkojen Eurooppa -välineen ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1291/2013 (8) perustetun tutkimuksen ja innovoinnin Horisontti 2020 -puiteohjelman mukainen rahoitus, yhdistetään EIP-ryhmän rahoituksen kanssa, mukaan lukien ESIR-rahaston mukainen EIP:n rahoitus, sekä muilta sijoittajilta saadun rahoituksen kanssa. Yhdistämisen tarkoituksena on parantaa unionin varainkäytöllä aikaansaatua lisäarvoa houkuttelemalla lisärahoitusta yksityisiltä sijoittajilta ja varmistaa, että tuetut toimet ovat taloudellisesti ja rahoituksellisesti toteutuskelpoisia. Tätä varten Verkkojen Eurooppa -välineen rahoitusvälineiden määrärahoista siirrettiin tätä asetusta koskevan komission ehdotuksen esittelyn yhteydessä 1 000 000 000 euroa kyseisen välineen avustuksia koskevaan osaan, jotta voidaan helpottaa rahoituksen yhdistämistä ESIR-rahaston tuen kanssa. Helmikuussa 2017 käynnistettiin menestyksekkäästi tähän liittyvä ehdotuspyyntö (”blending call”). Lisäksi 145 000 000 euroa siirretään muihin asiaan liittyviin, erityisesti energiatehokkuutta edistäviin, välineisiin. Tarvitaan lisätoimia, jotta voidaan varmistaa unionin varojen ja ESIR-tuen helppo yhdistäminen.

Vaikka komissio on jo julkaissut konkreettisia ohjeita tästä aiheesta, unionin varojen ja ESIR-tuen yhdistämisessä noudatettavaa toimintaperiaatetta olisi vielä kehitettävä, jotta voidaan lisätä investointeja, jotka hyötyvät ESIR-rahaston yhdistämisestä unionin varoihin syntyvästä vipuvaikutuksesta, ja tässä olisi otettava huomioon mahdollinen lainsäädännöllinen kehitys. Jotta varmistettaisiin taloudellinen tehokkuus ja riittävä vipuvaikutus, tällainen yhdistetty rahoitus saisi periaatteessa kattaa korkeintaan 90 prosenttia hankkeiden kokonaiskustannuksista vähemmän kehittyneillä alueilla ja korkeintaan 80 prosenttia kaikilla muilla alueilla.

(16)

Jotta voidaan lisätä ESIR-rahaston käyttöä vähemmän kehittyneillä alueilla ja siirtymäalueilla, ESIR-rahaston tuen piiriin kuuluvien yleisten tavoitteiden soveltamisalaa olisi laajennettava. Investointikomitean olisi tutkittava tällaiset hankkeet, ja niihin on sovellettava samoja tukikelpoisuuskriteerejä asetuksella (EU) 2015/1017 perustetun takauksen (EU-takaus) käytön osalta, mukaan lukien täydentävyysperiaate. Koska ESIR-tukeen oikeutettujen hankkeiden kokoa ei pitäisi rajoittaa, pienimuotoisia hankkeita ei pitäisi estää hakemasta ESIR-rahoitusta. Tarvitaan myös lisätoimia teknisen tuen lisäämiseksi ja ESIR-rahaston markkinoimiseksi vähemmän kehittyneillä alueilla ja siirtymäalueilla.

(17)

Investointijärjestelyt ovat olennainen väline markkinoiden toimintahäiriöihin puuttumisessa, etenkin kun rahoitetaan useita eri hankkeita tai alueellisia tai alakohtaisia hankkeita, mukaan lukien energiatehokkuushankkeet ja rajat ylittävät hankkeet. On myös tärkeää kannustaa kumppanuuteen kansallisten kehityspankkien tai -laitosten kanssa muun muassa investointijärjestelyjen perustamiseksi. Yhteistyö rahoituksen välittäjien kanssa voi myös olla tältä osin tärkeässä asemassa. Tällöin EIP:n olisi soveltuvissa tapauksissa annettava pienimuotoisten osahankkeiden arviointi, valinta ja seuranta rahoituksen välittäjien tai hyväksyttyjen tukikelpoisten toimintavälineiden tehtäväksi.

(18)

Jos pienimuotoisten hankkeiden arviointi, valinta ja seuranta on annettu rahoituksen välittäjien tai hyväksyttyjen tukikelpoisten toimintavälineiden tehtäväksi, investointikomitean ei pitäisi pidättää itsellään oikeutta hyväksyä EU:n takauksen käyttö EIP:n rahoitus- ja investointitoimiin kuuluvissa osahankkeissa, jos ESIR-rahaston osuus näissä pienimuotoisissa osahankkeissa on määriteltyä raja-arvoa pienempi. ESIR-rahaston johtokunnan, jäljempänä ’johtokunta’, olisi tarvittaessa annettava ohjeita siitä, mitä menettelyä investointikomitean on käytettävä tämän raja-arvon ylittävien osahankkeiden arvioinnissa.

(19)

Jotta ESIR-rahastosta voitaisiin tukea investointeja, unionin olisi myönnettävä koko investointikaudelle EU-takaus, jonka ei tulisi missään vaiheessa ylittää 26 000 000 000:a euroa, ja tästä enintään 16 000 000 000:n euron olisi oltava käytettävissä ennen 6 päivää heinäkuuta 2018.

(20)

Odotuksena on, että kun EU:n takaus yhdistetään EIP:ltä saatavaan 7 500 000 000 euron rahamäärään, ESIR-rahastosta myönnetyllä tuella saadaan aikaan 100 000 000 000 euron arvosta EIP:n ja EIR:n lisäinvestointeja. ESIR-rahaston tukeman 100 000 000 000 euron rahamäärän odotetaan tuottavan vähintään 500 000 000 000 euron lisäinvestoinnit reaalitalouteen vuoden 2020 loppuun mennessä.

(21)

Jotta unionin yleisestä talousarviosta voitaisiin rahoittaa osittain EU:n takuurahastoon lisäinvestointeja varten osoitettava rahoitusosuus, olisi Verkkojen Eurooppa -välineessä käytettävissä olevia määrärahoja siirrettävä asetuksen (EU) N:o 1316/2013 mukaisesti, samoin kuin Verkkojen Eurooppa -välineen vieraan pääoman ehtoisesta rahoitusvälineestä ja vuoden 2020 Euroopan energia-, ilmastonmuutos- ja infrastruktuurirahastosta (”Marguerite-rahasto”) saatavista tuloista ja palautuksista käytettävissä olevia määrärahoja. Jotta määrärahoja voidaan siirtää tuloista ja palautuksista, olisi hyväksyttävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 (9) 140 artiklan 6 kohdan toista ja kolmatta alakohtaa koskeva poikkeus, jotta sallitaan niiden käyttö muussa rahoitusvälineessä.

(22)

ESIR-rahastosta tuetuista investoinneista saatujen kokemusten perusteella takuurahaston tavoitesumma olisi saatettava 35 prosenttiin yhteenlasketuista EU:n takuuvelvoitteista, joilla siten varmistetaan riittävä suojataso.

(23)

Koska pk-yritysten rahoituksen kysyntä ESIR-rahastosta on markkinoilla poikkeuksellisen suurta ja sen odotetaan jatkuvan, ESIR-rahaston pk-yritysikkunaa olisi laajennettava. Erityistä huomiota olisi kiinnitettävä sosiaalisiin yrityksiin ja sosiaalipalveluihin, myös kehittämällä ja ottamalla käyttöön uusia välineitä, jotka vastaavat sosiaalisten yritysten ja sosiaalipalvelujen tarpeita ja erityispiirteitä.

(24)

EIP:n ja EIR:n olisi varmistettava, että lopulliset edunsaajat, myös pk-yritykset, ovat tietoisia ESIR-rahaston tuen olemassaolosta, jotta EU:n takaus tunnettaisiin paremmin. Jokaiseen ESIR-rahaston tukea koskevaan sopimukseen olisi sisällytettävä selkeä viittaus ESIR-rahastoon.

(25)

Jotta ESIR-rahaston toimien avoimuutta voidaan lisätä, investointikomitean olisi selitettävä päätöksissään, jotka julkistetaan ja asetetaan helposti saataville, ne syyt, joiden perusteella se katsoo, että toimelle olisi myönnettävä EU:n takaus, ja erityistä huomiota olisi kiinnitettävä täydentävyyskriteerin noudattamiseen. Indikaattoreiden tulostaulu olisi julkistettava, kun EU:n takauksen piiriin kuuluvaa toimea koskeva sopimus allekirjoitetaan. Julkistettu päätös ei saisi sisältää kaupallisesti arkaluonteisia tietoja.

(26)

Tulostaulua olisi käytettävä noudattaen tiukasti tätä asetusta sekä komission delegoitua asetusta (EU) 2015/1558 (10) ja sen liitettä, sillä se on riippumaton ja avoin arviointiväline, jonka avulla investointikomitea voi priorisoida EU:n takauksen käytön toimiin, jotka ovat saaneet hyvän luokituksen ja jotka tuottavat runsaasti lisäarvoa. EIP:n olisi laskettava hankkeelle annettavat pisteet ja indikaattorit etukäteen ja seurattava tuloksia hankkeen päätyttyä.

(27)

Johtokunnan olisi ESIR-rahaston strategisessa kohdennuksessa määritettävä vähimmäispisteet tulostaulun eri pilareille, jotta hankkeiden arviointia voidaan tehostaa.

(28)

Veroasioissa yhteistyöhaluttomia oikeudenkäyttöalueita koskevat unionin toimintaperiaatteet on vahvistettu unionin säädöksissä ja neuvoston päätelmissä, erityisesti 8 päivänä marraskuuta 2016 annettujen päätelmien liitteessä, sekä mahdollisissa myöhemmissä päivityksissä.

(29)

Tämän asetuksen mukaisten EIP:n rahoitus- ja investointitoimien due diligence -menettelyihin olisi kuuluttava sen huolellinen tarkistaminen, noudatetaanko rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaa, veropetoksia ja veronkiertoa koskevaa sovellettavaa unionin lainsäädäntöä sekä sovittuja kansainvälisiä ja unionin normeja. ESIR-rahastoa koskevan raportoinnin yhteydessä EIP:n olisi lisäksi annettava maakohtaista tietoa siitä, ovatko ESIR-rahaston toimet yhteistyöhaluttomia oikeudenkäyttöalueita koskevien EIP:n ja EIR:n toimintaperiaatteiden mukaisia, sekä luettelo välittäjistä, joiden kanssa EIP ja EIR tekevät yhteistyötä.

(30)

ESIR-rahaston hoitamista koskevan sopimuksen sisältöön on aiheellista tehdä joitakin teknisiä selvennyksiä, jotka koskevat EU:n takauksen myöntämistä ja sopimuksen piiriin kuuluvia välineitä, mukaan lukien valuuttakurssiriskin kattaminen tietyissä tilanteissa. EIP:n kanssa tehtyä sopimusta ESIR-rahaston hoitamisesta ja EU:n takauksen myöntämisestä olisi mukautettava tämän asetuksen mukaisesti.

(31)

Siitä huolimatta, että investointineuvontakeskuksen tavoitteena on hyödyntää olemassa olevia EIP:n ja komission neuvontapalveluja, ja jotta se voisi toimia keskitettynä hankerahoitusta koskevaa teknistä neuvontaa tarjoavana yhteyspisteenä unionissa, investointineuvontakeskusta olisi kehitettävä ja sen toiminnassa olisi keskityttävä myös edistämään aktiivisesti ESIR-rahaston alakohtaista ja maantieteellistä monipuolistamista, tukemaan EIP:tä ja kansallisia kehityspankkeja ja -laitoksia toimien käynnistämisessä ja kehittämisessä etenkin vähemmän kehittyneillä alueilla ja siirtymäalueilla sekä auttamaan tarvittaessa ESIR-rahaston tuen kysynnän jäsentämisessä. Investointineuvontakeskuksen olisi pyrittävä tekemään vähintään yksi yhteistyösopimus kansallisen kehityspankin tai -laitoksen kanssa jäsenvaltiota kohden. Jäsenvaltioissa, joissa kansallisia kehityspankkeja tai -laitoksia ei ole, investointineuvontakeskuksen olisi tarjottava tarvittaessa ja asianomaisen jäsenvaltion pyynnöstä tällaisten pankkien tai laitosten perustamista koskevaa ennakoivaa neuvontatukea. Investointineuvontakeskuksen olisi kiinnitettävä erityistä huomiota sellaisten hankkeiden valmisteluun, joihin osallistuu kaksi tai useampia jäsenvaltioita, ja sellaisten hankkeiden valmisteluun, jotka edistävät COP21-kokouksen tavoitteiden saavuttamista. Sen olisi myös osallistuttava aktiivisesti investointijärjestelyjen perustamiseen ja neuvottava unionin muista rahoituslähteistä saatavan rahoituksen yhdistämisessä ESIR-rahaston kanssa. Tarvittaessa olisi nykyiset tukijärjestelyt huomioon ottaen varmistettava investointineuvontakeskuksen paikallinen edustus, jotta voidaan antaa konkreettista, ennakoivaa ja räätälöityä tukea paikan päällä.

(32)

Talouspolitiikan eurooppalainen ohjausjakso perustuu yksityiskohtaiseen analyysiin talousarvio-, makrotalous- ja rakenneuudistuksia koskevista jäsenvaltioiden suunnitelmista, ja siinä annetaan niille maakohtaisia suosituksia. Edellä esitetty huomioon ottaen EIP:n olisi ilmoitettava komissiolle havainnoistaan, jotka koskevat investointien esteitä ja pullonkauloja jäsenvaltioissa ja joita se tekee toteuttaessaan tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia investointitoimia. Komissiota kehotetaan ottamaan muun muassa nämä havainnot huomioon investointiohjelman kolmannen pilarin yhteydessä tekemässään työssä.

(33)

Jotta voidaan puuttua markkinoiden toimintahäiriöihin ja -puutteisiin ja edistää riittäviä lisäinvestointeja ja ESIR-rahastosta tuettujen toimien maantieteellistä ja alueellista tasapainoa, tarvitaan integroitua ja selkeälinjaista lähestymistapaa kasvun, työpaikkojen ja investointien lisäämistä koskevaan tavoitteeseen. ESIR-rahoituksen kustannusten olisi edistettävä näiden tavoitteiden saavuttamista.

(34)

Asetuksessa (EU) 2015/1017 vahvistettujen investointitavoitteiden edistämiseksi olisi soveltuvissa tapauksissa kannustettava yhdistämiseen olemassa olevien rahastojen kanssa, jotta voidaan myöntää asianmukaisia helpotuksia ESIR-rahaston toimien rahoituksen ehdoissa, kustannukset mukaan lukien.

(35)

Kun vaikeat rahoitusmarkkinaolosuhteet estäisivät toteuttamiskelpoisen hankkeen täytäntöönpanon tai kun on tarpeen helpottaa investointijärjestelyjen perustamista tai hankkeiden rahoittamista aloilla tai alueilla, joilla on merkittäviä markkinahäiriöitä tai epätyydyttävä investointitilanne, EIP:n ja komission olisi tehtävä muutoksia etenkin korvaukseen EU:n takauksesta, jotta voidaan osaltaan vähentää EIP:n ESIR-rahoitusta saavalle edunsaajalle toimen rahoittamisesta aiheutuvia kustannuksia ja helpottaa siten hankkeen täytäntöönpanoa. Vastaavia toimia olisi tarvittaessa toteutettava sen varmistamiseksi, että ESIR-rahastolla tuetaan pienimuotoisia hankkeita. Jos paikallisten tai alueellisten välittäjien käyttö mahdollistaa pienimuotoisten hankkeiden ESIR-rahoituksen kustannusten vähentämisen, niiden käyttämistä olisi harkittava.

(36)

Toimet ESIR-toimien rahoituskustannusten vähentämiseksi vaikeissa rahoitusmarkkinaolosuhteissa tai investointijärjestelyjen perustamiseksi tai hankkeiden rahoittamiseksi aloilla tai alueilla, joilla on merkittäviä markkinahäiriöitä tai epätyydyttävä investointitilanne, olisi sovitettava yhteen muiden saatavilla olevien EIP-ryhmän käyttämien unionin rahoituslähteiden ja -välineiden kanssa, ja tämä olisi tehtävä ESIR-rahoituksen kestävyys säilyttäen.

(37)

Asetukset (EU) N:o 1316/2013 ja (EU) 2015/1017 olisi sen vuoksi muutettava,

1)

Korvataan 2 artiklan 4 kohdan b alakohta seuraavasti:

2)

Muutetaan 4 artiklan 2 kohta seuraavasti:

3)

Korvataan 5 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Tätä asetusta sovellettaessa ’täydentävyydellä’ tarkoitetaan ESIR-rahaston tukea toimille, joilla puututaan markkinoiden toimintapuutteisiin tai epätyydyttäviin investointitilanteisiin ja joita ei olisi voitu kaudella, jonka aikana EU:n takausta voidaan käyttää, toteuttaa tai toteuttaa samassa laajuudessa EIP:n, EIR:n tai nykyisillä unionin rahoitusvälineillä ilman ESIR-rahaston tukea. ESIR-rahastosta tuettavilla hankkeilla pyritään tukemaan 9 artiklan 2 kohdassa vahvistettuja yleisiä tavoitteita ja luomaan työpaikkoja ja kestävää kasvua, ja niillä on yleensä oltava korkeampi riskiprofiili kuin EIP:n tavanomaisilla toimilla tuettavilla hankkeilla. ESIR-salkulla on oltava korkeampi kokonaisriskiprofiili kuin investointisalkulla, jota EIP tukee tavanomaisen investointipolitiikkansa puitteissa ennen tämän asetuksen voimaantuloa.

Jotta voidaan puuttua paremmin markkinoiden toimintapuutteisiin tai epätyydyttäviin investointitilanteisiin ja helpottaa eritoten investointijärjestelyjen käyttöä pienimuotoisia hankkeita varten ja siten varmistaa täydentävyys ja välttää muiden samoille markkinoille osallistuvien syrjäyttäminen, ESIR-rahastosta tuettavilla EIP:n erityistoimilla on mieluiten ja asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa oltava seuraavat piirteet:

Rajoittamatta vaatimusta ensimmäisessä alakohdassa vahvistetun täydentävyyden määritelmän täyttämisestä seuraavat seikat osoittavat vahvasti täydentävyyttä:

4)

Muutetaan 6 artikla seuraavasti:

5)

Muutetaan 7 artikla seuraavasti:

6)

Muutetaan 9 artikla seuraavasti:

7)

Korvataan 10 artiklan 2 kohdan a alakohta seuraavasti:

8)

Muutetaan 11 artikla seuraavasti:

9)

Muutetaan 12 artikla seuraavasti:

10)

Muutetaan 14 artikla seuraavasti:

11)

Korvataan 16 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   EIP laatii, tarvittaessa yhteistyössä EIR:n kanssa, kuuden kuukauden välein komissiolle kertomuksen tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvista rahoitus- ja investointitoimistaan. Kertomukseen on sisällytettävä arvio EU:n takauksen käytön edellytysten ja 4 artiklan 2 kohdan f alakohdan iv alakohdassa tarkoitettujen keskeisten tulosindikaattoreiden noudattamisesta. Kertomukseen on lisäksi sisällytettävä tilasto-, rahoitus- ja kirjanpitotietoja kaikista EIP:n rahoitus- ja investointitoimista toimikohtaisesti ja kootusti esitettynä. Kertomukseen on myös sisällytettävä kerran vuodessa tietoa esteistä, joita EIP on havainnut tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvia investointitoimia toteuttaessaan.”

12)

Muutetaan 17 artikla seuraavasti:

13)

Muutetaan 18 artikla seuraavasti:

14)

Lisätään 19 artiklaan kohta seuraavasti:

”EIP ja EIR tiedottavat tai velvoittavat rahoituksen välittäjät tiedottamaan lopullisille edunsaajille, myös pk-yrityksille, ESIR-rahaston mukaisen tuen olemassaolosta asettamalla etenkin pk-yritysten tapauksessa tiedon näkyvästi esille ESIR-rahaston tukea koskevassa sopimuksessa, mikä lisää yleistä tietoisuutta ja parantaa näkyvyyttä.”

15)

Korvataan 20 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Sovellettaessa tämän artiklan 1 kohtaa tilintarkastustuomioistuin saa pyynnöstään ja SEUT 287 artiklan 3 kohdan mukaisesti käyttöönsä kaikki asiakirjat tai tiedot, jotka se tarvitsee tehtäväänsä suorittaessaan.”

16)

Korvataan 22 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   EIP ja EIR noudattavat rahoitus- ja investointitoimissaan sovellettavaa unionin lainsäädäntöä ja sovittuja kansainvälisiä ja unionin normeja, eivätkä ne näin ollen tue tämän asetuksen nojalla hankkeita, jotka edistävät rahanpesua, terrorismin rahoitusta, veronkiertoa, veropetoksia tai verovilppiä.

Lisäksi EIP ja EIR eivät toteuta uusia toimia tai jatka toimia sellaisten yhteisöjen kanssa, jotka on rekisteröity tai jotka ovat sijoittautuneet oikeudenkäyttöalueille, jotka sisältyvät yhteistyöhaluttomia oikeudenkäyttöalueita koskevan unionin toimintaperiaatteiden puitteissa laadittuun luetteloon tai jotka on yksilöity suuririskisiksi kolmansiksi maiksi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2015/849 (*3) 9 artiklan 2 kohdan mukaisesti tai jotka eivät tosiasiallisesti noudata avoimuutta ja tietojen vaihtoa koskevia unionin tai kansainvälisesti sovittuja veronormeja.

Tehdessään sopimuksia rahoituksen välittäjien kanssa EIP ja EIR sisällyttävät tässä artiklassa tarkoitetut vaatimukset asianomaisiin sopimuksiin ja pyytävät rahoituksen välittäjiä raportoimaan vaatimusten noudattamisesta.

EIP ja EIR tarkistavat yhteistyöhaluttomia oikeudenkäyttöalueita koskevia toimintaperiaatteitaan viimeistään sen jälkeen kun unionin luettelo verotusasioissa yhteistyöhaluttomista oikeudenkäyttöalueista on hyväksytty.

Joka vuosi sen jälkeen EIP ja EIR toimittavat Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen yhteistyöhaluttomia oikeudenkäyttöalueita koskevien toimintaperiaatteiden soveltamisesta ESIR-rahaston rahoitus- ja investointitoimiin, ja siihen on sisällyttävä maakohtaiset tiedot ja luettelo välittäjistä, joiden kanssa ne tekevät yhteistyötä.

(*3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/849, annettu 20 päivänä toukokuuta 2015, rahoitusjärjestelmän käytön estämisestä rahanpesuun tai terrorismin rahoitukseen, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/60/EY ja komission direktiivin 2006/70/EY kumoamisesta (EUVL L 141, 5.6.2015, s. 73).”"

17)

Korvataan 23 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäinen ja toinen virke seuraavasti:

”Siirretään komissiolle 4 päivästä heinäkuuta 2015 viiden vuoden ajaksi 7 artiklan 13 ja 14 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen tämän viiden vuoden kauden päättymistä.”

18)

Muutetaan liite II tämän asetuksen liitteen mukaisesti.

1)

Korvataan 5 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1.   Verkkojen Eurooppa -välineen täytäntöönpanon rahoituspuitteiksi vuosina 2014–2020 vahvistetaan 30 192 259 000 euroa käypinä hintoina. Määrä jakautuu seuraavasti:

Nämä määrät eivät rajoita neuvoston asetuksessa (EU, Euratom) N:o 1311/2013 (*4) säädetyn joustomekanismin soveltamista.

(*4)  Neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 1311/2013, annettu 2 päivänä joulukuuta 2013, vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884).”"

2)

Lisätään 14 artiklaan kohdat seuraavasti:

”5.   Poiketen siitä, mitä asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 140 artiklan 6 kohdan toisessa ja kolmannessa alakohdassa säädetään, tämän asetuksen mukaisesti perustetuista rahoitusvälineistä ja asetuksen (EY) N:o 680/2007 mukaisesti perustetuista rahoitusvälineistä, jotka on tämän artiklan 3 kohdan mukaisesti sulautettu tämän asetuksen mukaisesti perustettuihin rahoitusvälineisiin, saadut tulot ja palautukset ovat Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2015/1017 (*5) perustetun Euroopan strategisten investointien rahaston osalta asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 21 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja sisäisiä käyttötarkoitukseensa sidottuja tuloja enintään 125 000 000 euroon saakka.

6.   Poiketen siitä, mitä asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 140 artiklan 6 kohdan toisessa ja kolmannessa alakohdassa säädetään, asetuksen (EY) N:o 680/2007 mukaisesti perustetusta vuoden 2020 Euroopan energia-, ilmastonmuutos- ja infrastruktuurirahastosta (”Marguerite-rahasto”) saadut tulot ja palautukset ovat asetuksella (EU) 2015/1017 perustetun Euroopan strategisten investointien rahaston osalta asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 21 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja sisäisiä käyttötarkoitukseensa sidottuja tuloja enintään 25 000 000 euroon saakka.

(*5)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2015/1017, annettu 25 päivänä kesäkuuta 2015, Euroopan strategisten investointien rahastosta, Euroopan investointineuvontakeskuksesta ja Euroopan investointihankeportaalista sekä asetusten (EU) N:o 1291/2013 ja (EU) N:o 1316/2013 muuttamisesta – Euroopan strategisten investointien rahasto (EUVL L 169, 1.7.2015, s. 1).”"

27.12.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 345/53

(1)

Neuvoston direktiivit 91/672/ETY (3) ja 96/50/EY (4) ovat ensimmäiset toimenpiteet miehistön jäsenten ammattipätevyyksien yhdenmukaistamiseksi ja tunnustamiseksi sisävesiliikenteen alalla.

(2)

Rein-joella liikennöivien alusten miehistön jäseniä koskevat vaatimukset jäävät direktiivien 91/672/ETY ja 96/50/EY soveltamisalan ulkopuolelle, ja ne vahvistaa Reinin navigaation keskuskomissio (RNKK) Reinillä liikennöivää henkilöstöä koskevien asetusten nojalla.

(3)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2005/36/EY (5) sovelletaan muihin sisävesiliikenteen alan ammatteihin kuin päällikköihin. Direktiivin 2005/36/EY mukainen tutkintotodistusten ja todistusten vastavuoroinen tunnustaminen ei kuitenkaan täysin sovellu sellaiseen sisävesiliikenteen alan ammatteihin liittyvään, säännölliseen ja toistuvaan valtioiden rajat ylittävään toimintaan, jota esiintyy etenkin toisen jäsenvaltion sisävesiväyliin yhteydessä olevilla sisävesiväylillä.

(4)

Komission vuonna 2014 tekemässä arviointitutkimuksessa korostettiin, että direktiivien 91/672/ETY ja 96/50/EY soveltamisalan rajaaminen päällikköihin sekä se, että näiden direktiivien mukaisesti myönnettyjä päälliköiden pätevyyskirjoja ei tunnusteta automaattisesti Reinillä, vaikeuttaa miehistön jäsenten liikkuvuutta sisävesiliikenteen alalla.

(5)

Liikkuvuuden helpottamiseksi, vesiliikenteen turvallisuuden takaamiseksi sekä ihmishenkien ja ympäristön suojelemisen varmistamiseksi on keskeisen tärkeää, että kansimiehistön jäsenillä, ja etenkin matkustaja-aluksilla hätätilanteissa vastuussa olevilla henkilöillä ja henkilöillä, jotka osallistuvat nesteytettyä maakaasua polttoaineena käyttävien alusten polttoainetäydennykseen, on todistus, joka osoittaa heidän pätevyytensä. Toimeenpanon tehokkuuden vuoksi heillä olisi oltava nämä todistukset mukanaan ammattiaan harjoittaessaan. Nämä seikat pätevät myös nuoriin, joille on tärkeää, että heidän turvallisuuttaan ja terveyttään työssä suojellaan neuvoston direktiivin 94/33/EY (6) mukaisesti.

(6)

Urheilu- tai virkistystarkoituksessa harjoitettava vesiliikenne, sellaisten lauttojen toiminta, jotka eivät liiku itsenäisesti, sekä puolustusvoimissa tai pelastustoiminnassa harjoitettava vesiliikenne ovat toimintaa, joka ei edellytä samanlaista pätevyyttä kuin mitä edellytetään tavaroiden ja ihmisten kuljettamiseen tarkoitetussa ammattimaisessa liikennöinnissä. Näin ollen näitä toimintoja harjoittavien henkilöiden ei pitäisi kuulua tämän direktiivin soveltamisalaan.

(7)

Päälliköillä, jotka purjehtivat olosuhteissa, joissa esiintyy erityisiä turvallisuusriskejä, olisi oltava erityisluvat voidakseen erityisesti liikennöidä suuria kytkyeitä tai nesteytettyä maakaasua polttoaineena käyttäviä kulkuneuvoja taikka voidakseen liikennöidä olosuhteissa, joissa näkyvyys on heikentynyt, meriväylän luonteisilla sisävesiväylillä tai vesiväylillä, joilla liikennöintiin liittyy erityisiä riskejä. Tällaisten lupien saamiseksi päälliköiltä olisi vaadittava erityisen lisäpätevyyden osoittamista.

(8)

Vesiliikenteen turvallisuuden varmistamiseksi jäsenvaltioiden olisi yksilöitävä meriväylän luonteiset sisävesiväylät yhdenmukaistettujen perusteiden mukaisesti. Näillä vesiväylillä liikennöintiä koskevat pätevyysvaatimukset olisi määritettävä unionin tasolla. Jäsenvaltioilla pitäisi olla myös mahdollisuus yksilöidä, tarvittaessa yhteistyössä asianomaisen Euroopan jokikomission kanssa, tämän direktiivin nojalla annettujen yhdenmukaistettujen kriteerien ja menettelyjen mukaisesti vesiväylät, joilla liikennöintiin liittyy erityisiä riskejä, jos se on tarpeen vesiliikenteen turvallisuuden takaamiseksi, rajoittamatta kuitenkaan tarpeettomasti päällikköjen liikkuvuutta. Tällöin asiaan liittyvät pätevyysvaatimukset olisi asetettava kansallisella tasolla.

(9)

Kulkuneuvojen toimintaan osallistuvien henkilöiden liikkuvuuden helpottamiseksi unionissa ja ottaen huomioon, että kaikkien tämän direktiivin mukaisesti myönnettyjen pätevyyskirjojen, meripalvelukirjojen ja laivapäiväkirjojen olisi täytettävä vaaditut vähimmäisvaatimukset yhdenmukaistettujen perusteiden mukaisesti, jäsenvaltioiden olisi tunnustettava tämän direktiivin mukaisesti oikeiksi todistetut ammattipätevyydet. Näin ollen tällaisten pätevyyksien haltijoiden olisi voitava harjoittaa ammattiaan kaikilla unionin sisävesiväylillä.

(10)

Koska tietyillä kansallisilla sisävesiväylillä ei ole rajat ylittävää toimintaa ja jotta voidaan vähentää kustannuksia, jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus olla tekemättä unionin pätevyyskirjoista pakollisia sellaisilla kansallisilla sisävesiväylillä, jotka eivät ole yhteydessä toisen jäsenvaltion liikennöintikelpoiseen sisävesiväylään. Unionin pätevyyskirjojen olisi kuitenkin mahdollistettava liikennöinti kyseisillä sisävesiväylillä, jotka eivät ole yhteydessä toisen jäsenvaltion navigointikelpoiseen sisävesiväylään.

(11)

Direktiiviä 2005/36/EY sovelletaan edelleen niihin kansimiehistön jäseniin, jotka on vapautettu velvoitteesta hankkia tämän direktiivin mukaisesti myönnetty unionin pätevyyskirja, ja sitä sovelletaan edelleen myös niihin sisävesiliikenteen pätevyyksiin, jotka eivät kuulu tämän direktiivin soveltamisalaan.

(12)

Jos jäsenvaltiot myöntävät vapautuksia velvoitteesta pitää mukana unionin pätevyyskirja, niiden olisi tunnustettava unionin pätevyyskirjat sellaisten henkilöiden osalta, jotka toimivat niiden kansallisilla sisävesiväylillä, jotka eivät ole yhteydessä toisen jäsenvaltion vesiväyläverkostoon, ja joilla vapautusta sovelletaan. Kyseisten jäsenvaltioiden olisi myös varmistettava näiden sisävesiväylien osalta, että meripalveluaikaa ja tehtyjä matkoja koskevat tiedot vahvistetaan niiden henkilöiden meripalvelukirjoihin, joilla on unionin pätevyyskirja, jos miehistön jäsen sitä pyytää. Lisäksi kyseisten jäsenvaltioiden olisi toteutettava asianmukaiset toimenpiteet ja määrättävä seuraamuksista petosten ja muiden laittomien menettelyjen torjumiseksi unionin pätevyyskirjojen ja meripalvelukirjojen osalta kyseisillä sisävesiväylillä, jotka eivät ole yhteydessä toisen jäsenvaltion liikennöintikelpoiseen sisävesiväylään, ja valvottava näiden toimenpiteiden noudattamista ja seuraamusten täytäntöönpanoa.

(13)

Jäsenvaltioilla, jotka soveltavat vapautuksia velvoitteesta pitää mukana unionin pätevyyskirja, olisi oltava mahdollisuus keskeyttää unionin pätevyyskirjojen voimassaolo sellaisten henkilöiden osalta, jotka toimivat niiden kansallisilla sisävesiväylillä, jotka eivät ole yhteydessä toisen jäsenvaltion vesiväyläverkostoon ja joilla vapautusta sovelletaan.

(14)

Jäsenvaltioon, jonka yksikään sisävesiväylä ei ole yhteydessä toisen jäsenvaltion vesiväyläverkostoon ja joka tämän direktiivin mukaisesti päättää olla myöntämättä unionin pätevyyskirjoja, kohdistuisi suhteeton ja tarpeeton velvoite, jos sen olisi saatettava kaikki tämän direktiivin säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöään ja pantava ne täytäntöön. Tällainen jäsenvaltio olisi näin ollen vapautettava velvoitteesta, joka koskee ammattipätevyyden varmentamista koskevien säännösten saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä ja täytäntöönpanoa, niin pitkäksi aikaa kuin se päättää olla myöntämättä unionin pätevyyskirjoja. Tällaisen jäsenvaltion olisi kuitenkin tunnustettava unionin pätevyyskirjat alueellaan, jotta edistetään työntekijöiden liikkuvuutta unionissa, vähennetään työvoiman liikkuvuuteen liittyvää hallinnollista rasitetta ja lisätään ammatin houkuttelevuutta.

(15)

Useissa jäsenvaltioissa sisävesiliikenne on satunnaista toimintaa, joka palvelee vain paikallisia tai kausiluonteisia etuja vesiväylillä, jotka eivät ole yhteydessä muihin jäsenvaltioihin. Vaikka ammattitodistusten tunnustamisen periaatetta olisi tämän direktiivin mukaisesti noudatettava myös näissä jäsenvaltioissa, hallinnollisen rasituksen olisi oltava oikeasuhteinen. Tietokantojen ja rekisterien kaltaiset täytäntöönpanovälineet aiheuttaisivat huomattavaa hallinnollista taakkaa tuomatta todellista hyötyä, sillä jäsenvaltioiden välinen tiedonkulku voidaan saavuttaa myös muilla yhteistyötavoilla. Sen vuoksi on perusteltua antaa asianomaisten jäsenvaltioiden saattaa osaksi kansallista lainsäädäntöään vain ne vähimmäissäännökset, jotka ovat tarpeen tämän direktiivin mukaisesti myönnettyjen ammattitodistusten tunnustamiseksi.

(16)

Tietyissä jäsenvaltioissa sisävesiliikenne ei ole teknisesti mahdollista. Kyseisten jäsenvaltioiden edellyttäminen saattamaan tämä direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä aiheuttaisi näin ollen niille kohtuutonta hallinnollista taakkaa.

(17)

On tärkeää, että sisävesiliikenteen alalla voidaan laatia ohjelmia, joissa keskitytään sekä yli 50-vuotiaiden pitämiseen työelämässä että nuorten taitojen ja työllistettävyyden parantamiseen.

(18)

Komission olisi varmistettava tasapuoliset toimintaedellytykset kaikille miehistön jäsenille, jotka harjoittavat ammattiaan yksinoikeudella ja säännönmukaisesti unionissa, sekä torjuttava palkkojen laskukierre ja kansalaisuuteen, asuinpaikkaan tai rekisteröintilippuun perustuva syrjintä.

(19)

Kun otetaan huomioon unionin ja RNKK:n välinen vakiintunut yhteistyö vuodesta 2003 lähtien, jonka johdosta RNKK:n alaisuuteen on perustettu sisävesiliikenteen normien laadinnasta vastaava eurooppalainen komitea (CESNI), ja jotta voitaisiin järkeistää ammattipätevyyksiä koskevaa oikeudellista kehystä Euroopassa, pätevyyskirjojen, meripalvelukirjojen ja laivapäiväkirjojen, jotka on myönnetty Reinillä liikennöivää henkilöstöä koskevien asetusten mukaisesti, joissa säädetään vastaavista vaatimuksista kuin tässä direktiivissä, olisi oltava päteviä kaikilla unionin sisävesiväylillä. Tällaiset kolmansien maiden myöntämät pätevyyskirjat, meripalvelukirjat ja laivapäiväkirjat olisi tunnustettava unionissa edellyttäen, että tunnustaminen on vastavuoroista.

(20)

On tärkeää, että työnantajat soveltavat sen jäsenvaltion sosiaali- ja työlainsäädäntöä, jossa toimintaa harjoitetaan, kun ne ottavat palvelukseen unionissa kansimiehistön jäseniä, joilla on sellaisia kolmannen maan myöntämiä pätevyyskirjoja, meripalvelukirjoja ja laivapäiväkirjoja, jotka vastuuviranomaiset ovat tunnustaneet unionissa.

(21)

Jotta voidaan vieläkin paremmin poistaa työvoiman liikkuvuuden esteitä ja järkeistää ammattipätevyyksiä koskevaa oikeudellista kehystä Euroopassa, kaikki pätevyyskirjat, meripalvelukirjat tai laivapäiväkirjat, jotka jokin kolmas maa on myöntänyt sellaisten vaatimusten perusteella, jotka vastaavat tässä direktiivissä säädettyjä vaatimuksia, voidaan myös tunnustaa kaikilla unionin vesiväylillä edellyttäen, että komissio on tehnyt arvioinnin ja kyseinen kolmas maa tunnustaa tämän direktiivin mukaisesti myönnetyt asiakirjat.

(22)

Jäsenvaltioiden olisi myönnettävä pätevyyskirjoja vain henkilöille, jotka täyttävät erityispätevyyden saamiseksi vaaditut taitoa, vähimmäisikää ja lääketieteellistä kelpoisuutta koskevat vähimmäisvaatimukset ja joille on kertynyt erityispätevyyden saamiseksi vaadittava meripalveluaika.

(23)

On tärkeää, että komissio ja jäsenvaltiot kannustavat nuoria hankkimaan sisävesiliikenteen alan ammattipätevyyden ja että komissio ja jäsenvaltiot toteuttavat erityisiä toimenpiteitä, joilla tuetaan asiaa koskevaa työmarkkinaosapuolten toimintaa.

(24)

Tutkintojen vastavuoroisen tunnustamisen takaamiseksi pätevyyskirjojen olisi perustuttava kulkuneuvojen toiminnan kannalta välttämättömiin taitoihin. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että pätevyyskirjan saavilla henkilöillä on vastaava vähimmäistason pätevyys, joka on todennettu asianmukaisella arvioinnilla. Tällainen arviointi voitaisiin tehdä hallinnollisena kokeena tai se voisi olla osa hyväksyttyjä koulutusohjelmia, jotka suoritetaan yhteisten vaatimusten mukaisesti vertailukelpoisen vähimmäistaitotason varmistamiseksi eri pätevyyksien osalta kaikissa jäsenvaltioissa.

(25)

Unionin sisävesiväylillä liikennöidessään päälliköiden olisi pystyttävä soveltamaan tietoa sisävesiliikenteen säännöistä, kuten sisävesiliikennettä koskevasta eurooppalaisesta säännöstöstä (CEVNI) tai muista asiaankuuluvista liikennesäännöistä sekä kulkuneuvon miehitykseen sovellettavista säännöistä, mukaan lukien lepoajat, sellaisina kuin niistä on säädetty unionin tai kansallisessa lainsäädännössä tai alueellisella tasolla hyväksytyissä erityisissä säännöksissä, kuten Reinillä liikennöivää henkilöstöä koskevissa asetuksissa.

(26)

Koska päälliköt ovat vastuussa turvallisuudesta harjoittaessaan ammattiaan, tutkan avulla tapahtuva navigointi ja nesteytettyä maakaasua polttoaineena käyttävien kulkuneuvojen polttoainetäydennys tai nesteytettyä maakaasua polttoaineena käyttävillä kulkuneuvoilla purjehtiminen vaatii, että käytännön kokeilla todennetaan, onko vaadittava pätevyystaso tosiasiallisesti saavutettu. Tällaiset käytännön kokeet voitaisiin suorittaa käyttämällä hyväksyttyjä simulaattoreita, jotta pätevyyden arviointi helpottuu entisestään.

(27)

Kulkuneuvon radioaseman käyttötaidot ovat olennaisia sisävesiliikenteen turvallisuuden varmistamiseksi. On tärkeää, että jäsenvaltiot rohkaisevat kaikkia kansimiehistön jäseniä, jotka saattaisivat joutua liikennöimään kulkuneuvoa, hankkimaan radiolaitteiston käyttöä koskevan koulutuksen ja todistuksen. Päälliköille ja ruorimiehille tällaisen koulutuksen ja todistuksen olisi oltava pakollisia.

(28)

Koulutusohjelmien hyväksyminen on tarpeen, jotta voidaan todentaa, että ohjelmat ovat yhteisten vähimmäisvaatimusten mukaisia sisällön ja järjestelyjen suhteen. Vaatimustenmukaisuuden ansiosta voidaan poistaa tarpeettomia esteitä ammattiin pääsyltä välttämällä tarpeettomien lisäkokeiden soveltaminen henkilöihin, jotka ovat jo hankkineet tarvittavat taidot ammatillisen koulutuksensa aikana. Hyväksytyillä koulutusohjelmilla voitaisiin myös helpottaa sellaisten työntekijöiden pääsyä sisävesiliikenteen ammatteihin, joilla on aiempaa kokemusta muilta aloilta, sillä he voisivat hyötyä erityiskoulutusohjelmista, joissa otetaan huomioon heidän jo hankkimansa pätevyydet.

(29)

Päällikköjen liikkuvuuden helpottamiseksi entisestään jäsenvaltioiden olisi voitava arvioida pätevyydet, jotka ovat tarpeen navigoitaessa sisävesiväylän osuudella, jolla esiintyy erityisiä riskejä, sen jäsenvaltion suostumuksella, jonka alueella kyseinen osuus sijaitsee.

(30)

Meripalveluaika olisi todennettava meripalvelukirjoissa olevien vahvistettujen merkintöjen perusteella. Tällaisen todentamisen mahdollistamiseksi jäsenvaltioiden olisi myönnettävä meripalvelukirjoja ja laivapäiväkirjoja ja varmistettava, että laivapäiväkirjaan on kirjattu kulkuneuvon tekemät matkat. Hyväksytyn lääkärin olisi todistettava hakijan lääketieteellinen kelpoisuus.

(31)

Jos lastaus ja purku edellyttävät aktiivisia vesiliikennetoimia, kuten ruoppausta tai aluksen ohjaamista lastaus- tai purkamispaikkojen välillä, jäsenvaltioiden olisi katsottava tällaiseen toimintaan käytetty aika meripalveluajaksi ja kirjattava se vastaavasti.

(32)

Jos tässä direktiivissä säädettyihin toimenpiteisiin liittyy henkilötietojen käsittelyä, se olisi toteutettava henkilötietojen suojaa koskevan unionin lainsäädännön, erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusten (EY) N:o 45/2001 (7) ja (EU) 2016/679 (8) mukaisesti.

(33)

Pätevyyskirjojen tehokkaan hallinnoinnin edistämiseksi jäsenvaltioiden olisi nimettävä toimivaltaiset viranomaiset, joiden on pantava täytäntöön tämä direktiivi, ja joiden olisi perustettava rekisterit pätevyyskirjoja, meripalvelukirjoja ja laivapäiväkirjoja koskevien tietojen kirjaamiseksi. Tietojenvaihdon helpottamiseksi jäsenvaltioiden välillä ja komission kanssa tämän direktiivin täytäntöönpanoa, noudattamisen valvontaa ja arviointia varten sekä tilastointia, vesiliikenteen turvallisuuden ylläpitämistä ja vesiliikenteen helpottamista varten jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava tällaiset tiedot, mukaan lukien pätevyyskirjoja, meripalvelukirjoja ja laivapäiväkirjoja koskevat tiedot, sisällyttämällä ne komission ylläpitämään tietokantaan. Kyseistä tietokantaa ylläpitäessään komission olisi noudatettava asianmukaisesti henkilötietojen suojaa koskevia periaatteita.

(34)

Pätevyyskirjoja, meripalvelukirjoja ja laivapäiväkirjoja tämän direktiivin sääntöjä vastaavien sääntöjen mukaisesti myöntävät viranomaiset, mukaan lukien viranomaiset kolmansissa maissa, käsittelevät henkilötietoja. Tämän direktiivin täytäntöönpanoon ja noudattamisen valvontaan osallistuvilla viranomaisilla ja tarvittaessa kyseisiä vastaavia sääntöjä antaneilla kansainvälisillä järjestöillä olisi myös oltava pääsy komission ylläpitämään tietokantaan tämän direktiivin arviointia, tilastointia, vesiliikenteen turvallisuuden ylläpitämistä ja vesiliikenteen helpottamisen varmistamista varten sekä tietojenvaihdon helpottamiseksi kyseisten viranomaisten välillä. Pääsyn edellytyksenä olisi kuitenkin oltava riittävä tietosuojan taso, erityisesti henkilötietojen osalta, ja kolmansien maiden ja kansainvälisten järjestöjen osalta pääsyn edellytyksenä olisi myös oltava vastavuoroisuusperiaate.

(35)

Jotta sisävesiliikenteen alaa voitaisiin entisestään nykyaikaistaa ja keventää hallinnollista taakkaa sekä vähentää samalla mahdollisuuksia asiakirjojen väärentämiseen, komission olisi paremman sääntelyn periaate huomioon ottaen harkittava sen mahdollisuuden tarkastelua, että unionin pätevyyskirjan, meripalvelukirjan ja laivapäiväkirjan paperiversio korvataan sähköisillä välineillä, kuten sähköisillä ammattikorteilla ja sähköisillä alusta koskevilla asiakirjoilla.

(36)

Jotta voidaan varmistaa tämän direktiivin yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa, jonka nojalla se voi tarvittaessa vastustaa sitä, että jäsenvaltio aikoo hyväksyä tietyillä sisävesiväyläosuuksilla esiintyviin erityisiin riskeihin liittyviä pätevyysvaatimuksia. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (9) mukaisesti.

(37)

Jotta voidaan varmistaa tämän direktiivin yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa unionin pätevyyskirjojen, käytännön kokeesta annettavien todistusten, meripalvelukirjojen ja laivapäiväkirjojen myöntämistä koskevien mallien hyväksymisen osalta ja 10 artiklan mukaista tunnustamista koskevien päätösten hyväksymisen osalta. Tätä valtaa olisi käytettävä asetuksen (EU) N:o 182/2011 mukaisesti.

(38)

Jotta voidaan vahvistaa yhdenmukaistetut vähimmäisvaatimukset ammattipätevyyden varmentamista varten, helpottaa tietojenvaihtoa jäsenvaltioiden välillä sekä helpottaa komission harjoittamaa tämän direktiivin täytäntöönpanoa, seurantaa ja arviointia, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat pätevyysvaatimusten, lääketieteellisten kelpoisuusvaatimusten, käytännön koevaatimusten ja simulaattoreiden hyväksymisvaatimusten asettamista sekä komission ylläpitämän sellaisen tietokannan ominaisuuksien määrittämistä ja käyttöedellytyksiä koskevien vaatimusten asettamista, jossa säilytetään kopio keskeisistä tiedoista, jotka liittyvät unionin pätevyyskirjoihin, meripalvelukirjoihin, laivapäiväkirjoihin ja tunnustettuihin asiakirjoihin. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (10) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(39)

Siirtymätoimenpiteillä ei olisi puututtava ainoastaan direktiivin 96/50/EY, Reinillä liikennöivää henkilöstöä koskevien asetusten tai tietyn kansallisen lainsäädännön mukaisesti päälliköille myönnettyjä pätevyyskirjoja koskevaan ongelmaan, vaan myös tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien muiden kansimiehistön jäsenten luokille myönnettyjä pätevyyskirjoja koskevaan ongelmaan. Kyseisillä toimenpiteillä olisi niin pitkälle kuin mahdollista turvattava aiemmin myönnetyt etuudet ja pyrittävä antamaan ammattitaitoisille miehistön jäsenille kohtuullinen aika hakea unionin pätevyyskirjaa. Kyseisillä toimenpiteillä olisi tämän vuoksi säädettävä riittävän pitkästä ajanJAKSOsta, jonka aikana näiden pätevyyskirjojen käyttöä voidaan jatkaa niillä unionin sisävesiväylillä, joilla ne olivat voimassa ennen kansalliseksi lainsäädännöksi saattamisen määräajan päättymistä. Kyseisillä toimenpiteillä olisi myös varmistettava, että kaikkien näiden pätevyyskirjojen osalta on käytössä järjestelmä uusiin sääntöihin siirtymiseksi, erityisesti, kun kyse on paikallista etua palvelevista matkoista.

(40)

Sisävesiliikenteen ammattipätevyyksiä koskevan lainsäädännön yhdenmukaistamista Euroopassa helpotetaan unionin ja RNKK:n tiiviillä yhteistyöllä sekä CESNIn normien kehittämisellä. CESNI, joka on avoin kaikille jäsenvaltioiden asiantuntijoille, laatii sisävesiliikenteen normit, mukaan lukien ammattipätevyyttä koskevat normit. Euroopan jokikomissioiden, asiaankuuluvien kansainvälisten järjestöjen, työmarkkinaosapuolten ja ammatillisten yhdistysten olisi osallistuttava täysipainoisesti CESNIn normien suunnitteluun ja laatimiseen. Kun tässä direktiivissä säädetyt edellytykset täyttyvät, komission olisi viitattava CESNIn normeihin antaessaan täytäntöönpanosäädöksiä ja delegoituja säädöksiä tämän direktiivin mukaisesti.

(41)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta, eli yhteisten puitteiden vahvistamista ammattipätevyyksien vähimmäistason tunnustamiseksi sisävesiliikenteen alalla, vaan se voidaan laajuutensa ja vaikutustensa vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(42)

Sukupuolten tasapuolisen edustuksen parantamiseksi sisävesiliikenteen alalla on tärkeää edistää naisten mahdollisuuksia hankkia alan pätevyys ja päästä alan ammatteihin.

(43)

Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan tietojen, jotka jäsenvaltiot ovat velvollisia toimittamaan komissiolle saattaessaan direktiiviä osaksi kansallista lainsäädäntöään, on oltava selkeitä ja täsmällisiä. Sama pätee myös tähän direktiiviin, jossa säädetään erityisesti kohdennetusta toimintatavasta, joka koskee saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä.

(44)

Direktiivit 91/672/ETY ja 96/50/EY olisi näin ollen kumottava,

a)

alukset, joiden pituus on vähintään 20 metriä;

b)

alukset, joiden pituuden, leveyden ja syväyksen tulo on vähintään 100 kuutiometriä;

c)

hinaajat ja työntöalukset, jotka on tarkoitettu

d)

matkustaja-alukset;

e)

alukset, joilta vaaditaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/68/EY (11) nojalla hyväksymistodistus;

f)

uiva kalusto.

a)

liikkuvat vesillä urheilu- tai virkistystarkoituksessa;

b)

osallistuvat sellaisten lauttojen toimintaan, jotka eivät liiku itsenäisesti;

c)

osallistuvat puolustusvoimien, yleisestä järjestyksestä vastaavien viranomaisten, väestönsuojelun, vesistöviranomaisten, palokuntien ja muiden pelastuspalvelujen käyttämien kulkuneuvojen toimintaan.

a)

lyhyillä, paikallista etua palvelevilla matkoilla, joilla etäisyys lähtöpaikasta ei millään hetkellä ylitä 10 kilometriä; tai

b)

kausiluonteisesti.

1)

’sisävesiväylällä’ muuta vesiväylää kuin merta, joka on avoin liikennöitäväksi 2 artiklassa tarkoitetulla kulkuneuvolla;

2)

’kulkuneuvolla’ alusta tai uivaa kalustoa;

3)

’aluksella’ sisävesialusta tai merialusta;

4)

’hinaajalla’ alusta, joka on erityisesti suunniteltu suorittamaan hinauksia;

5)

’työntöaluksella’ alusta, joka on erityisesti suunniteltu kuljettamaan työntökytkyettä;

6)

’matkustaja-aluksella’ alusta, joka on suunniteltu ja varustettu kuljettamaan yli 12 matkustajaa;

7)

’unionin pätevyyskirjalla’ toimivaltaisen viranomaisen myöntämää todistusta, jossa vahvistetaan, että henkilö täyttää tämän direktiivin vaatimukset;

8)

’STCW-yleissopimuksella’ Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/106/EY (12) 1 artiklan 21 alakohdassa määriteltyä STCW-yleissopimusta;

9)

’kansimiehistön jäsenillä’ henkilöitä, jotka osallistuvat unionin sisävesiväylillä liikennöivän vesikulkuneuvon yleiseen toimintaan ja suorittavat esimerkiksi navigointiin, aluksen toiminnan valvontaan, lastin käsittelyyn, ahtaukseen ja matkustajaliikenteeseen, laivakonetekniikkaan, huoltamiseen ja korjaamiseen, viestintään, terveyteen ja turvallisuuteen sekä ympäristönsuojeluun liittyviä erilaisia tehtäviä, ja jotka eivät ole yksinomaan koneistojen, nosturien tai sähkö- ja elektroniikkalaitteiden käyttämiseen määrättyjä henkilöitä;

10)

’radioasemanhoitajan todistuksella’ jäsenvaltion kansainväliseen televiestintäliiton yleissopimukseen liitettyjen radio-ohjesääntöjen mukaisesti myöntämää kansallista todistusta, jossa annetaan lupa radioaseman käyttöön sisävesikulkuneuvolla;

11)

’matkustajaliikenteen asiantuntijalla’ aluksella työskentelevää henkilöä, jolla on pätevyys toteuttaa toimenpiteitä hätätilanteissa matkustaja-aluksilla;

12)

’nesteytetyn maakaasun asiantuntijalla’ henkilöä, jolla on pätevyys osallistua nesteytettyä maakaasua polttoaineena käyttävän kulkuneuvon polttoainetäydennykseen tai toimia tällaisen kulkuneuvon päällikkönä;

13)

’päälliköllä’ kansimiehistön jäsentä, jolla on pätevyys purjehtia kulkuneuvolla jäsenvaltioiden sisävesiväylillä ja jolla on pätevyys olla kokonaisvastuussa aluksesta, mukaan lukien miehistö, matkustajat ja lasti;

14)

’erityisellä riskillä’ turvallisuusriskiä, joka johtuu sellaisista erityisistä navigointiolosuhteista, jotka edellyttävät päälliköiltä pätevyyksiä, jotka ylittävät johtotasolta edellytetyt yleiset pätevyysvaatimukset;

15)

’pätevyydellä’ osoitettua kykyä käyttää osaamista ja taitoja, joita edellytetään sisävesiväylien kulkuneuvojen toimintaan tarvittavien tehtävien moitteetonta suorittamista varten vahvistetuissa vaatimuksissa;

16)

’johtotasolla’ vastuutasoa, joka liittyy päällikkönä toimimiseen ja sen varmistamiseen, että muut kansimiehistön jäsenet suorittavat asianmukaisesti kaikki kulkuneuvon toimintaan liittyvät tehtävät;

17)

’operatiivisella tasolla’ vastuutasoa, joka liittyy matruusina, perämiehenä tai ruorimiehenä toimimiseen ja valvonnan ylläpitämiseen kaikkien kyseiselle henkilölle osoitettuun vastuualueeseen kuuluvien tehtävien suorittamisen ajan asianmukaisten menettelyjen mukaisesti ja johtotasolla toimivan henkilön johdolla;

18)

’suurella kytkyeellä’ työntökytkyettä, jossa työnnetyn kulkuneuvon kokonaispituuden ja kokonaisleveyden tulo on vähintään 7 000 neliömetriä;

19)

’meripalvelukirjalla’ henkilökohtaista rekisteriä, johon kirjataan miehistön jäsenen työhistoria, erityisesti meripalveluaika ja tehdyt matkat;

20)

’laivapäiväkirjalla’ virallista rekisteriä kulkuneuvon ja sen miehistön tekemistä matkoista;

21)

’aktiivisella meripalvelukirjalla tai laivapäiväkirjalla’ meripalvelukirjaa tai laivapäiväkirjaa, joka on avoin tietojen kirjaamista varten;

22)

’meripalveluajalla’ päivinä mitattua aikaa, jonka kansimiehistön jäsenet ovat viettäneet aluksella kulkuneuvon sisävesiväylillä tekemän matkan aikana, mukaan lukien aktiivisia vesiliikennetoimia edellyttävä lastaus ja purku, jonka toimivaltainen viranomainen on vahvistanut;

23)

’uivalla kalustolla’ uivaa rakennetta, jolla kuljetetaan työkoneita, kuten nostureita, ruoppauslaitteita, paalujunttia tai elevaattoreita;

24)

’pituudella’ rungon enimmäispituutta metreinä ilman peräsintä ja kokkapuuta;

25)

’leveydellä’ laidoituksen ulkoreunaan mitattua rungon enimmäisleveyttä metreinä (ilman siipirattaita, lepuuttajia ja vastaavia);

26)

’syväyksellä’ rungon alimman pisteen, kun köliä tai muita kiinteitä asennuksia ei oteta huomioon, ja enimmäissyväystason välistä pystysuoraa etäisyyttä metreinä;

27)

’kausiluonteisella liikennöinnillä’ joka vuosi enintään kuuden kuukauden ajan harjoitettavaa liikennöintiä.

a)

vesiväylillä, jotka on luokiteltu 8 artiklan mukaisiksi meriväylän luonteisiksi sisävesiväyliksi;

b)

vesiväylillä, jotka on yksilöity 9 artiklan mukaisiksi sisävesiväylien osuuksiksi, joilla esiintyy erityisiä riskejä;

c)

tutkan avulla;

d)

kulkuneuvolla, joka käyttää nesteytettyä maakaasua polttoaineena;

e)

suuria kytkyeitä.

a)

osuudella sovelletaan kansainvälisistä säännöistä yhteentörmäämisen ehkäisemiseksi merellä tehtyä yleissopimusta;

b)

poijut ja merkit ovat merenkulun viitoitusjärjestelmän mukaiset;

c)

terrestriaalinen navigointi on tarpeen kyseisellä sisävesiväylällä; tai

d)

kyseisellä sisävesiväylällä navigointiin tarvitaan merenkulkulaitteita, joiden toiminta edellyttää erityisosaamista.

a)

tiheästi vaihtuva virtaus ja virtausnopeus;

b)

sisävesiväylän hydromorfologiset ominaisuudet ja asianmukaisten väylätietopalvelujen puute sisävesiväylällä tai soveltuvien merikarttojen puute;

c)

paikallisliikenteeseen sovelletaan erityissääntelyä, joka on perusteltua sisävesiväylän erityisten hydromorfologisten ominaisuuksien vuoksi; tai

d)

korkea onnettomuustiheys tietyllä sisävesiväylän osuudella jonkin sellaisen pätevyyden puutteen johdosta, jota 17 artiklassa tarkoitetut pätevyysvaatimukset eivät kata.

a)

henkilöllisyydestään;

b)

siitä, että he täyttävät liitteessä I säädetyt, hakemaansa pätevyyttä koskevat ikää, pätevyyttä, hallinnollisten vaatimusten täyttymistä ja meripalveluaikaa koskevat vähimmäisvaatimukset;

c)

siitä, että he täyttävät tarvittaessa lääketieteelliset kelpoisuusvaatimukset 23 artiklan mukaisesti.

a)

henkilöllisyydestään;

b)

siitä, että he täyttävät liitteessä I säädetyt, hakemaansa erityislupaa koskevat ikää, pätevyyttä, hallinnollisten vaatimusten täyttymistä ja meripalveluaikaa koskevat vähimmäisvaatimukset;

c)

siitä, että heillä on päällikölle myönnettävä unionin pätevyyskirja tai 10 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti tunnustettu todistus tai että he täyttävät tässä direktiivissä säädetyt päälliköille myönnettävää unionin pätevyyskirjaa koskevat vähimmäisvaatimukset.

a)

henkilöllisyydestään;

b)

siitä, että he täyttävät 20 artiklan mukaisesti vahvistetut erityisiä riskejä koskevat pätevyysvaatimukset niiden erityisten sisävesiväylien osuuksien osalta, joita varten lupa vaaditaan;

c)

siitä, että heillä on päällikölle myönnettävä unionin pätevyyskirja tai 10 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti tunnustettu todistus tai että he täyttävät tässä direktiivissä säädetyt päälliköille myönnettävää unionin pätevyyskirjaa koskevat vähimmäisvaatimukset.

a)

kansimiehistön jäsenelle myönnettävien unionin pätevyyskirjojen ja muiden kuin 6 artiklan d alakohdassa tarkoitettujen erityislupien osalta on toimitettu 11 artiklan 1 kohdan a ja c alakohdassa tarkoitettu tyydyttävä asiakirjanäyttö;

b)

erityisiin toimiin myönnettävän unionin pätevyyskirjan osalta on toimitettu 11 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettu tyydyttävä asiakirjanäyttö.

a)

jonka järjestämisestä vastaa hallintoviranomainen 18 artiklan mukaisesti; tai

b)

joka järjestetään osana 19 artiklan mukaisesti hyväksyttyä koulutusohjelmaa.

a)

päällikölle myönnettävä unionin pätevyyskirja;

b)

edellä 6 artiklan c alakohdassa tarkoitettu erityislupa tutkan avulla tapahtuvaa navigointia varten;

c)

nesteytetyn maakaasun asiantuntijalle myönnettävä unionin pätevyyskirja;

d)

matkustajaliikenteen asiantuntijalle myönnettävä unionin pätevyyskirja.

a)

koulutuksen tavoitteet, oppisisältö, menetelmät, toteutus, menettelyt, mukaan lukien simulaattorien käyttö tarvittaessa, ja kurssimateriaali on asianmukaisesti dokumentoitu, ja ne antavat hakijoille mahdollisuuden saavuttaa 17 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut pätevyysvaatimukset;

b)

asiaankuuluvien taitojen arviointiohjelmat toteutetaan sellaisten pätevien henkilöiden toimesta, joilla on perusteelliset tiedot koulutusohjelmasta;

c)

koe 17 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen pätevyysvaatimusten täyttymisen todentamiseksi toteutetaan sellaisten pätevien koevalvojien toimesta, joilla ei ole eturistiriitoja.

a)

rajattu määrä kyseisellä osuudella tehtäviä matkoja;

b)

simulaattorikoe;

c)

monivalintakoe;

d)

suullinen koe; tai

e)

edellä a–d kohdassa tarkoitettujen keinojen yhdistelmä.

a)

ensimmäistä kansimiehistön jäsenelle myönnettävää unionin pätevyyskirjaansa;

b)

päällikölle myönnettävää unionin pätevyyskirjaansa;

c)

kansimiehistön jäsenelle myönnettävän unionin pätevyyskirjansa uusimista silloin, kun tämän artiklan 3 kohdassa täsmennetyt edellytykset täyttyvät.

a)

tämän direktiivin täytäntöönpano, noudattamisen valvonta ja arviointi;

b)

tietojenvaihto niiden viranomaisten, joilla on pääsy 25 artiklassa tarkoitettuun tietokantaan, ja komission välillä;

c)

tilastojen laatiminen.

a)

ohjeet tietojen lisäämisestä tietokantaan;

b)

käyttäjien käyttöoikeudet eriteltyinä, tarvittaessa käyttäjätyypin, käyttöoikeustyypin ja tietojen käyttötarkoituksen mukaan;

c)

tietojen säilyttämisen enimmäiskesto tämän artiklan 3 kohdan mukaisesti, tarvittaessa eriteltynä asiakirjatyypin mukaan;

d)

ohjeet, jotka koskevat tietokannan toimintaa ja sen vuorovaikutusta tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen rekistereiden kanssa.

a)

asetuksen (EY) N:o 45/2001 9 artiklan vaatimukset täyttyvät; ja

b)

kolmas maa tai kansainvälinen järjestö ei rajoita jäsenvaltioiden tai komission pääsyä sen vastaaviin tietokantoihin.

a)

järjestää 18 artiklassa tarkoitetut kokeet ja valvoa niitä;

b)

hyväksyä 19 artiklassa tarkoitetut koulutusohjelmat;

c)

hyväksyä 21 artiklassa tarkoitetut simulaattorit;

d)

myöntää, uusia, keskeyttää tai peruuttaa 4, 5, 6, 11, 12, 13, 14 ja 38 artiklassa tarkoitetut pätevyyskirjat ja myöntää mainituissa artikloissa tarkoitetut erikoisluvat samoin kuin 22 artiklassa tarkoitetut meripalvelukirjat ja laivapäiväkirjat;

e)

vahvistaa meripalveluaika 22 artiklassa tarkoitettuihin meripalvelukirjoihin;

f)

määrittää lääkärit, jotka voivat antaa lääkärintodistuksia 23 artiklan nojalla;

g)

pitää 25 artiklassa tarkoitettuja rekistereitä;

h)

havaita ja torjua 29 artiklassa tarkoitettuja petoksia ja muita laittomia käytäntöjä.

a)

unionin pätevyyskirjojen, meripalvelukirjojen ja laivapäiväkirjojen myöntäminen, uusiminen, voimassaolon keskeyttäminen ja peruuttaminen;

b)

kaikki koulutuskurssit ja -ohjelmat;

c)

kokeet ja arvioinnit, jotka tehdään kunkin jäsenvaltion toimesta tai sen alaisuudessa; ja

d)

kouluttajilta ja koevalvojilta vaadittu pätevyys ja kokemus.

a)

kyseiset normit ovat saatavilla ja ajan tasalla;

b)

kyseiset normit täyttävät kaikki sovellettavat liitteissä säädetyt vaatimukset;

c)

CESNIn päätöksentekoprosessin muutokset eivät vaaranna unionin etuja.

a)

kyseiset normit ovat saatavilla ja ajan tasalla;

b)

kyseiset normit täyttävät kaikki sovellettavat liitteissä säädetyt vaatimukset;

c)

CESNIn päätöksentekoprosessin muutokset eivät vaaranna unionin etuja.

a)

matruusille myönnettävä unionin pätevyyskirja: 540 päivää meripalvelua, mukaan lukien vähintään 180 päivää sisävesiliikenteessä;

b)

perämiehelle myönnettävä unionin pätevyyskirja: 900 päivää meripalvelua, mukaan lukien vähintään 540 päivää sisävesiliikenteessä;

c)

ruorimiehelle myönnettävä unionin pätevyyskirja: 1 080 päivää meripalvelua, mukaan lukien vähintään 720 päivää sisävesiliikenteessä.

a)

kyseinen sisävesipurjehtiminen tapahtuu meriliikenteessä tehtävän matkan alussa tai lopussa; ja

b)

jäsenvaltio on 16 päivänä tammikuuta 2018 tunnustanut tässä kohdassa tarkoitetut pätevyyskirjat vähintään viiden vuoden ajaksi kyseisellä sisävesiväylällä.