1.11.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 285/1

(1)

Komissio luokitteli täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 876/2014 (2) kannettavan akkukäyttöisen laitteen yksittäisten kuvien tai videokuvan kuvaamiseen ja tallentamiseen CN-koodiin 8525 80 99 muuksi videokameranauhuriksi.

(2)

Unionin tuomioistuin totesi yhdistetyissä asioissa C-435/15 ja C-666/15 antamassaan tuomiossa (3), että täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 876/2014 ei ole pätevä.

(3)

Oikeusvarmuuden vuoksi säännökset, joista unionin tuomioistuin on todennut, että ne eivät ole päteviä, olisi virallisesti poistettava unionin oikeusjärjestyksestä.

(4)

Sen vuoksi täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 876/2014 olisi kumottava.

(5)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat tullikoodeksikomitean lausunnon mukaiset,

1.11.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 285/3

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 853/2004 säädetään eläinperäisiä elintarvikkeita koskevista erityisistä hygieniasäännöistä elintarvikealan toimijoita varten. Siinä säädetään muun muassa, että elintarvikealan toimijat voivat saattaa markkinoille eläinperäisiä tuotteita vain, jos ne on valmistettu ja käsitelty yksinomaan laitoksissa, jotka täyttävät tietyt vaatimukset, myös kyseisen asetuksen liitteessä III vahvistetut asiaa koskevat vaatimukset.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 853/2004 liitteessä III olevassa VII jaksossa täsmennetään, että kyseistä jaksoa sovelletaan eläviin simpukoihin ja puhdistusta koskevia säännöksiä lukuun ottamatta sitä sovelletaan myös eläviin piikkinahkaisiin, eläviin vaippaeläimiin ja eläviin merikotiloihin. Lisäksi siinä täsmennetään erityisvaatimukset, jotka koskevat luokiteltujen tuotantoalueiden ulkopuolelta pyydettyjä kampasimpukoita ja merikotiloita, jotka eivät ota ravintoaan siivilöimällä.

(3)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 854/2004 (2) vahvistetaan eläinperäisten tuotteiden virallisen valvonnan järjestämistä koskevat erityissäännöt. Sen mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että elävien simpukoiden, elävien piikkinahkaisten, elävien vaippaeläinten ja elävien merikotiloiden tuotannon ja markkinoille saattamisen virallinen valvonta suoritetaan asetuksen liitteen II mukaisesti. Asetuksen (EY) N:o 854/2004 liitteessä II olevassa II luvussa säädetään, että tuotantoalueet on luokiteltava ulostekontaminaatiotason mukaisesti. Ravintonsa siivilöimällä ottavat eläimet kuten simpukat, voivat kerätä mikro-organismeja, jotka muodostavat kansanterveydellisen riskin.

(4)

Piikkinahkaiset eivät yleensä ole ravintonsa siivilöimällä ottavia eläimiä. Näin ollen ulostekontaminaatioon liittyvä mikro-organismien kerääntymisriski on vähäinen. Myöskään ei ole julkaistu epidemiologisia tietoja, joiden perusteella asetuksen (EY) N:o 854/2004 liitteessä II vahvistettu tuotantoalueiden luokitus voitaisiin yhdistää kansanterveydellisiin riskeihin piikkinahkaisten osalta, jotka eivät ota ravintoaan siivilöimällä. Siksi myös tällaiset piikkinahkaiset olisi jätettävä asetuksen (EY) N:o 853/2004 liitteessä III olevan VII jakson II luvussa vahvistettujen, tuotantoalueiden luokitusta koskevien säännösten ulkopuolelle.

(5)

Asetuksen (EY) N:o 853/2004 liitteessä III olevan VII jakson IX luvussa vahvistetaan erityisvaatimukset, jotka koskevat luokiteltujen tuotantoalueiden ulkopuolelta pyydettäviä kampasimpukoita ja eläviä merikotiloita, jotka eivät ota ravintoaan siivilöimällä. Näitä vaatimuksia olisi sovellettava myös piikkinahkaisiin, jotka eivät ota ravintoaan siivilöimällä.

(6)

Sen vuoksi asetuksen (EY) N:o 853/2004 liitteessä III olevaa VII jaksoa olisi muutettava.

(7)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

1.11.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 285/6

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 854/2004 vahvistetaan ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläinperäisten tuotteiden virallisen valvonnan järjestämistä koskevat erityissäännöt.

(2)

Asetuksessa (EY) N:o 854/2004 säädetään, että jäsenvaltioiden on varmistettava, että elävien simpukoiden, elävien piikkinahkaisten, elävien vaippaeläinten ja elävien merikotiloiden tuotannon ja markkinoille saattamisen virallinen valvonta suoritetaan mainitun asetuksen liitteessä II kuvatun mukaisesti. Kyseisen liitteen II luvussa vahvistetaan säännöt tuotantoalueiden luokittelemiseksi ja näiden alueiden valvomiseksi.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 854/2004 liitteessä II olevassa II luvussa tuotantoalueet luokitellaan ulostekontaminaatiotason mukaisesti. Ravintonsa siivilöimällä ottavat eläimet kuten simpukat, voivat kerätä mikro-organismeja, jotka muodostavat kansanterveydellisen riskin. Tuotantoalueiden luokittelu perustuu tästä syystä siihen, esiintyykö alueella tiettyjä ulostekontaminaatioon liittyviä mikro-organismeja.

(4)

Piikkinahkaiset eivät yleensä ole ravintonsa siivilöimällä ottavia eläimiä. Näin ollen ulostekontaminaatioon liittyvä mikro-organismien kerääntymisriski on vähäinen. Ei ole myöskään julkaistu epidemiologisia tietoja, joiden perusteella asetuksen (EY) N:o 854/2004 liitteessä II olevassa II luvussa vahvistetut tuotantoalueiden luokitusta koskevat säännöt voitaisiin yhdistää kansanterveydellisiin riskeihin piikkinahkaisten osalta, jotka eivät ota ravintoaan siivilöimällä.

(5)

Siksi piikkinahkaiset olisi jätettävä asetuksen (EY) N:o 854/2004 liitteessä II olevassa II luvussa vahvistettujen, tuotantoalueiden luokitusta koskevien sääntöjen ulkopuolelle.

(6)

Asetuksen (EY) N:o 854/2004 liitteessä II olevassa III luvussa vahvistetaan virallinen valvonta, joka koskee luokiteltujen tuotantoalueiden ulkopuolelta pyydettyjä kampasimpukoita ja eläviä merikotiloita, jotka eivät ota ravintoaan siivilöimällä; piikkinahkaiset, jotka eivät ota ravintoaan siivilöimällä, olisi sisällytettävä tähän lukuun.

(7)

Sen vuoksi asetuksen (EY) N:o 854/2004 liitteessä II olevaa III lukua olisi muutettava.

(8)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

1.11.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 285/8

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 854/2004 vahvistetaan eläinperäisten tuotteiden virallisen valvonnan järjestämistä koskevat erityissäännökset, ja asetuksessa (EY) N:o 853/2004 vahvistetaan eläinperäisiin elintarvikkeisiin sovellettavia hygieniasääntöjä koskevat erityisvaatimukset. Kyseisten asetusten täytäntöönpanotoimenpiteet merellisten biotoksiinien hyväksyttyjen testausmenetelmien osalta vahvistetaan komission asetuksen (EY) N:o 2074/2005 (3) liitteessä III.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 2074/2005 liitteessä III olevan I luvun 2 kohdassa säädetään, että jos halvaannuttavan simpukkamyrkyn (PSP) osoittamismenetelmän tulokset ovat kiistanalaisia, vertailumenetelmänä on käytettävä biologista menetelmää.

(3)

Analyysi- ja näytteenottomenetelmiä käsittelevän Codex Alimentarius -komitean 36. kokouksessa (Budapest, Unkari, 23.–27. helmikuuta 2015) (4) vahvistettiin jakson I-8.6.2 biologisen testausmenetelmän säilyttäminen tyypin IV (5) menetelmänä.

(4)

Kaikkia Codex-menetelmiä, tyypin IV menetelmät mukaan lukien, voidaan käyttää ainoastaan valvonta-, tarkastus ja sääntelytarkoituksissa (Principles for the establishment of methods of analysis) ja, jos osapuolet niin sopivat, riitojen ratkaisussa (Guidelines for Settling Disputes on Analytical (Test) Results (CAC/GL 70–2009)), mutta ei vertailumenetelmänä.

(5)

Koska tyypin IV menetelmää ei voida käyttää vertailumenetelmänä, on tärkeää mukauttaa unionin nykyiset säännöt kansainvälisiin standardeihin.

(6)

Kun otetaan huomioon, että niin sanottua Lawrence-menetelmää, sellaisena kuin se on julkaistu AOAC:n virallisessa menetelmässä 2005.06 (Paralytic Shellfish Poisoning Toxins in Shellfish), käytetään nykyisin halvaannuttavan simpukkamyrkyn (PSP) pitoisuuden osoittamiseen simpukoiden syötävissä osissa, kyseistä menetelmää on aiheellista käyttää vertailumenetelmänä kyseisten toksiinien osoittamisessa.

(7)

Sen vuoksi asetuksen (EY) N:o 2074/2005 liitteessä III olevaa I lukua olisi muutettava.

(8)

Jotta jäsenvaltiot saavat aikaa mukauttaa menetelmänsä kemiallisen menetelmän mukaisiksi, biologista testausmenetelmää voidaan edelleen käyttää vertailumenetelmänä 31 päivään joulukuuta 2018.

(9)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

1.11.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 285/10

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 853/2004 säädetään eläinperäisiä elintarvikkeita koskevista erityisistä hygieniasäännöistä elintarvikealan toimijoita varten. Siinä säädetään, että elintarvikealan toimijoiden on varmistettava erityisten lämpötilavaatimusten noudattaminen ennen lihan kuljettamista ja sen aikana.

(2)

Kotieläiminä pidettyjen sorkka- ja kavioeläinten liha, elimiä lukuun ottamatta, on kyseisen asetuksen liitteen III mukaisesti jäähdytettävä välittömästi post mortem -tarkastuksen jälkeen enintään 7 °C:n sisälämpötilaan sellaisen jäähtymiskäyrän mukaisesti, jolla varmistetaan lämpötilan jatkuva asteittainen lasku, ellei erityissäännöksissä säädetä toisin. Tämä on tehtävä teurastamon jäähdyttämössä ennen kuljetuksen alkamista.

(3)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen (EFSA) biologisia vaaroja käsittelevä tiedelautakunta antoi 6 päivänä maaliskuuta 2014 kylmäketjun ylläpitämiseen lihan varastoinnin ja kuljetuksen aikana liittyviä kansanterveysriskejä koskevan tieteellisen lausunnon (2) ensimmäisen osan, joka koskee ainoastaan kotieläiminä pidettyjen sorkka- ja kavioeläinten lihaa. Lausunnossa todetaan, että koska suurin osa bakteerikontaminaatiosta tapahtuu ruhon pinnalla, pinnan lämpötila on soveltuva bakteerikasvun indikaattori. Siinä myös vahvistetaan ruhojen lastauksen aikaisten enimmäispintalämpötilojen sekä jäähdytyksen ja kuljetuksen enimmäisaikojen yhdistelmät, jotka johtavat vastaavaan tai vähäisempään patogeenien (elintarvikkeiden kautta tarttuvia sairauksia aiheuttavien mikro-organismien) kasvuun kuin silloin, kun ruhot jäähdytetään 7 °C:n sisälämpötilaan teurastamossa.

(4)

EFSA antoi 8 päivänä kesäkuuta 2016 uuden tieteellisen lausunnon (3) pilaantumista aiheuttavien bakteerien määrän kasvusta lihan varastoinnin ja kuljetuksen aikana. Lausunnossa todetaan, että eräät pilaantumista aiheuttavat bakteerit (bakteerit, jotka eivät välttämättä aiheuta sairauksia mutta jotka voivat tehdä elintarvikkeista ihmisravinnoksi kelpaamattomia pilaantumisen vuoksi), eritoten Pseudomonas spp, voivat saavuttaa kriittisen tason nopeammin kuin patogeenit riippuen pilaantumista aiheuttavien bakteerien aiheuttamasta alkuperäisestä saastumisen tasosta sekä lämpötilasta.

(5)

Elintarvikealan toimijoiden on rutiininomaisesti arvioitava aerobisten mikro-organismien pesäkeluku komission asetuksen (EY) N:o 2073/2005 (4) mukaisesti. Sitä voidaan käyttää indikaattorina lihassa olevien pilaantumista aiheuttavien bakteerien määrän ylärajasta.

(6)

EFSAn lausunnon perusteella ja ottaen huomioon saatavilla olevat arviointivälineet on mahdollista ottaa käyttöön vaihtoehtoisia joustavampia lähestymistapoja tuoreen lihan, erityisesti ruhojen tai suurempien palojen, kuljetuksen aikaisten lämpötilavaatimusten suhteen kasvattamatta kansanterveysriskiä ja poikkeamatta siitä perusperiaatteesta, että tällainen liha olisi jäähdytettävä 7 °C:n sisälämpötilaan lämpötilan jatkuvasti laskiessa. Tämän suuremman joustavuuden ansiosta liha päätyisi kuluttajille nopeammin teurastuksen jälkeen ja tuoreen lihan kauppa unionin sisällä helpottuisi.

(7)

Vaihtoehtoiset lähestymistavat perustuvat pinnan lämpötilaan ja kuljetuksen aikaiseen ilman lämpötilaan, lämpötilan jatkuva laskeminen on pakollista jo nykysäännösten mukaan, ja se edellyttää, että myös osa ruumiinlämmöstä olisi poistettava ennen pitkänmatkan kuljetusta. Sen sisälämpötilan vahvistaminen, johon ruhot ja suuremmat palat on jäähdytettävä ennen kuljetusta, on tapa varmistaa, että merkittävä osa ruhon lämmöstä poistetaan.

(8)

Asetuksessa (EY) N:o 853/2004 säädetään myös poikkeuksesta velvoitteeseen jäähdyttää liha 7 °C:seen ennen kuljetusta tiettyjen tuotteiden osalta tietyin edellytyksin. Jottei tätä poikkeusta käytettäisi väärin, on aiheellista selventää, että se on sallittu ainoastaan teknisistä syistä, esimerkiksi silloin, kun jäähdyttäminen 7 °C:seen ei tue tuotteen hygieenistä ja teknisesti parasta käsittelyä.

(9)

Sen vuoksi asetuksen (EY) N:o 853/2004 liitettä III olisi muutettava.

(10)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

1)

Korvataan I jakson VII luvun 3 kohta seuraavasti:

2.

Lisätään V luvun I jaksoon 5 kohta seuraavasti:

1.11.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 285/14

(1)

Komissio antoi 23 päivänä maaliskuuta 2006 asetuksen (EY) N:o 553/2006 (2), jäljempänä ’väliaikaista tullia koskeva asetus’, väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöönotosta tiettyjen Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’, ja Vietnamista peräisin olevien sellaisten jalkineiden tuonnissa, joiden päälliset ovat nahkaa, jäljempänä ’jalkineet’.

(2)

Neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 1472/2006 (3), jäljempänä ’asetus (EY) N:o 1472/2006’ tai ’riidanalainen asetus’, kahden vuoden ajaksi käyttöön 9,7–16,5 prosentin suuruiset lopulliset polkumyyntitullit tiettyjen Vietnamista ja Kiinasta peräisin olevien sellaisten jalkineiden tuonnissa, joiden päälliset ovat nahkaa.

(3)

Neuvosto laajensi asetuksella (EY) N:o 388/2008 (4) tiettyjen Kiinasta peräisin olevien jalkineiden, joiden päälliset ovat nahkaa, tuontiin sovellettavat lopulliset polkumyyntitoimenpiteet koskemaan Macaon erityishallintoalueelta, jäljempänä ’Macao’, lähetettyä tuontia, riippumatta siitä, onko alkuperämaaksi ilmoitettu Macao.

(4)

Toimenpiteiden voimassaolon päätyttyä neuvosto jatkoi 3 päivänä lokakuuta 2008 vireille pannun toimenpiteiden päättymistä koskevan tarkastelun (5) jälkeen polkumyyntitoimenpiteiden voimassaoloa vielä 15 kuukaudella eli 31 päivään maaliskuuta 2011 täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 1294/2009 (6), jäljempänä ’täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1294/2009’.

(5)

Brosmann Footwear (HK) Ltd, Seasonable Footwear (Zhongshan) Ltd, Lung Pao Footwear (Guangzhou) Ltd ja Risen Footwear (HK) Co Ltd sekä Zhejiang Aokang Shoes Co. Ltd, jäljempänä ’valituksen tekijät’, valittivat riidanalaisesta asetuksesta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen (nykyinen nimi: yleinen tuomioistuin). Yleinen tuomioistuin hylkäsi valitukset 4 päivänä maaliskuuta 2010 asiassa T-401/06, Brosmann Footwear (HK) ym. v. neuvosto, ja 4 päivänä maaliskuuta 2010 yhdistetyissä asioissa T-407/06 ja T-408/06, Zhejiang Aokang Shoes ja Wenzhou Taima Shoes v. neuvosto, antamillaan tuomioilla.

(6)

Valituksen tekijät valittivat tuomioista. Unionin tuomioistuin kumosi mainitut tuomiot asiassa C-249/10 P, Brosmann Footwear (HK) ym. v. neuvosto, 2 päivänä helmikuuta 2012 ja asiassa C-247/10 P, Zhejiang Aokang Shoes v. neuvosto, 15 päivänä marraskuuta 2012 antamillaan tuomioilla, jäljempänä ’Brosmann- ja Aokang-tuomiot’. Sen mukaan yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan, että komission ei tarvinnut tarkastella otokseen kuulumattomien kauppiaiden markkinatalouskohtelua koskevia pyyntöjä perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b ja c alakohdan mukaisesti (asiassa C-249/10 P annetun tuomion 36 kohta ja asiassa C-247/10 P annetun tuomion 29 ja 32 kohta).

(7)

Tämän jälkeen unionin tuomioistuin antoi oman tuomionsa asiasta. Se katsoi, että ”komission olisi pitänyt tutkia perustellut vaatimukset, jotka valittajat esittivät sille perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b ja c alakohdan nojallasaadakseen markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman riidanalaisessa asetuksessa tarkoitetussa polkumyyntimenettelyssä. On todettava, ettei voida sulkea pois sitä, että tällainen tutkinta olisi voinut johtaa suhteessa valittajiin sellaisen lopullisen polkumyyntitullin asettamiseen, joka eroaa niihin riidanalaisen asetuksen 1 artiklan 3 kohdan mukaan sovellettavasta 16,5 prosentin tullista. Tästä samasta säännöksestä ilmenee nimittäin, että ainoalle otokseen kuuluvalle kiinalaiselle toimijalle, joka on saanut markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman, asetettiin 9,7 prosentin lopullinen polkumyyntitulli. Tämän tuomion 38 kohdasta ilmenee, että jos komissio olisi todennut, että myös valittajat toimivat markkinatalousolosuhteissa, myös viimeksi mainittujen olisi pitänyt saada hyväkseen kyseinen tulli, jos yksilöllisen polkumyyntimarginaalin laskeminen ei olisi ollut mahdollista” (asiassa C-249/10 P annetun tuomion 42 kohta ja asiassa C-247/10 P annetun tuomion 36 kohta).

(8)

Näin ollen unionin tuomioistuin kumosi riidanalaisen asetuksen siltä osin kuin se liittyy asianomaisiin valituksen tekijöihin.

(9)

Lokakuussa 2013 komissio ilmoitti Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistulla ilmoituksella (7) päättäneensä aloittaa polkumyynnin vastaisen menettelyn uudelleen siitä nimenomaisesta ajankohdasta, jolloin lainvastaisuus ilmeni, ja tutkia, olivatko valituksen tekijät toimineet markkinatalousolosuhteissa 1 päivän huhtikuuta 2004 ja 31 päivän maaliskuuta 2005 välisenä aikana. Kyseisessä ilmoituksessa asianomaisia osapuolia pyydettiin ilmoittautumaan.

(10)

Maaliskuussa 2014 neuvosto hylkäsi täytäntöönpanopäätöksellä 2014/149/EU (8) komission ehdotuksen antaa neuvoston täytäntöönpanoasetus lopullisen polkumyyntitullin ottamisesta uudelleen käyttöön tiettyjen Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien sellaisten jalkineiden tuonnissa, joiden päälliset ovat nahkaa ja jotka on valmistanut Brosmann Footwear (HK) Ltd, Seasonable Footwear (Zhongshan) Ltd, Lung Pao Footwear (Guangzhou) Ltd, Risen Footwear (HK) Co Ltd tai Zhejiang Aokang Shoes Co. Ltd, ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta ja päätti menettelyn kyseisten tuottajien osalta. Neuvosto katsoi, että kyseisiltä vientiä harjoittavilta tuottajilta kenkiä hankkineille tuojille, jotka olivat saaneet asiaan liittyvät tullimaksut takaisin kansallisilta toimivaltaisilta viranomaisilta yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (9), jäljempänä ’yhteisön tullikoodeksi’, 236 artiklan nojalla, oli syntynyt perusteltu luottamus riidanalaisen asetuksen 1 artiklan 4 kohdan perusteella, jonka mukaan tullien kantamiseen sovelletaan yhteisön tullikoodeksin ja erityisesti sen 221 artiklan säännöksiä.

(11)

Kolme tarkasteltavana olevan tuotteen tuojaa eli C&J Clark International Ltd, jäljempänä ’Clark’, Puma SE, jäljempänä ’Puma’, ja Timberland Europe B.V., jäljempänä ’Timberland’, jäljempänä yhdessä ’asianomaiset tuojat’, riitauttivat Kiinasta ja Vietnamista peräisin olevien tiettyjen jalkineiden tuontiin sovellettavat polkumyyntitoimenpiteet vetoamalla 5–7 kappaleessa mainittuihin oikeustapauksiin kansallisissa tuomioistuimissaan, jotka pyysivät asiassa ennakkoratkaisua unionin tuomioistuimelta.

(12)

Unionin tuomioistuin totesi 4 päivänä helmikuuta 2016 yhdistetyissä asioissa C-659/13 C & J Clark International Limited ja C-34/14 Puma SE (10) asetuksen (EY) N:o 1472/2006 ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1294/2009 pätemättömiksi, jäljempänä ’tuomiot’, siltä osin kuin Euroopan komissio ei tarkastellut otokseen kuulumattomien Kiinassa ja Vietnamissa toimivien vientiä harjoittavien tuottajien esittämiä markkinatalouskohtelua ja yksilöllistä kohtelua koskevia pyyntöjä vastoin neuvoston asetuksen (EY) N:o 384/96 (11) 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan ja 9 artiklan 5 kohdan vaatimuksia.

(13)

Asiassa C-571/14, Timberland Europe, unionin tuomioistuin päätti 11 päivänä huhtikuuta 2016 poistaa asian rekisteristä ennakkoratkaisua pyytäneen kansallisen tuomioistuimen pyynnöstä.

(14)

SEUT-sopimuksen 266 artiklan mukaan toimielinten on toteutettava tuomioistuimen tuomioiden täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet. Jos toimielinten hyväksymä säädös kumotaan polkumyyntimenettelyn kaltaisen hallinnollisen menettelyn yhteydessä, tuomioistuimen tuomion noudattamiseen sisältyy kumotun säädöksen korvaaminen uudella säädöksellä, jossa tuomioistuimen yksilöimä lainvastaisuus on poistettu (12).

(15)

Tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan menettely kumotun säädöksen korvaamiseksi voidaan aloittaa uudelleen juuri siitä ajankohdasta, jolloin lainvastaisuus ilmeni (13). Tämä tarkoittaa erityisesti sitä, että tilanteessa, jossa hallinnollisen menettelyn päättävä säädös kumotaan, kumoaminen ei välttämättä vaikuta valmisteleviin säädöksiin, kuten polkumyynnin vastaisen menettelyn vireillepanoon. Tilanteessa, jossa lopullisten polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönottoa koskeva asetus kumotaan, tämä tarkoittaa sitä, että polkumyynnin vastainen menettely on edelleen käynnissä kumoamisen jälkeen, koska polkumyynnin vastaisen menettelyn päättävä säädös on hävinnyt unionin oikeusjärjestyksestä (14), paitsi jos lainvastaisuus tapahtui vireillepanovaiheessa.

(16)

Lukuun ottamatta sitä seikkaa, että toimielimet eivät tarkastelleet otokseen kuulumattomien Kiinassa ja Vietnamissa toimivien vientiä harjoittavien tuottajien esittämiä markkinatalouskohtelua ja yksilöllistä kohtelua koskevia pyyntöjä, kaikki muut asetuksessa (EY) N:o 1472/2006 ja täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 1294/2009 esitetyt päätelmät pysyvät voimassa.

(17)

Tässä tapauksessa lainvastaisuus esiintyi vireillepanon jälkeen. Komissio päätti näin ollen aloittaa uudelleen tämän polkumyynnin vastaisen menettelyn, joka oli tuomioiden antamisen jälkeen edelleen käynnissä, juuri siitä ajankohdasta, jona lainvastaisuus ilmeni, ja tarkastella, toimivatko asianomaiset vientiä harjoittavat tuottajat markkinatalousolosuhteissa 1 päivän huhtikuuta 2004 ja 31 päivän maaliskuuta 2005 välisenä aikana, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Komissio tutki myös tarvittaessa, täyttivätkö asianomaiset vientiä harjoittavat tuottajat neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 (15), jäljempänä ’perusasetus ennen sen muuttamista’ (16), 9 artiklan 5 kohdan yksilöllistä kohtelua koskevat edellytykset.

(18)

Komissio otti komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2016/1395 (17) uudelleen käyttöön lopullisen polkumyyntitullin ja kantoi lopullisesti väliaikaisen tullin, joka oli otettu käyttöön Clarkin ja Puman harjoittamassa tiettyjen Kiinasta peräisin olevien sellaisten jalkineiden tuonnissa, joiden päälliset ovat nahkaa ja jotka on valmistanut jokin niistä kolmestatoista kiinalaisesta vientiä harjoittavasta tuottajasta, jotka ovat esittäneet markkinatalouskohtelua ja yksilöllistä kohtelua koskevan pyynnön mutta jotka eivät kuuluneet otokseen.

(19)

Komissio otti komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2016/1647 (18) uudelleen käyttöön lopullisen polkumyyntitullin ja kantoi lopullisesti väliaikaisen tullin, joka oli otettu käyttöön Clarkin, Puman ja Timberlandin harjoittamassa tiettyjen Vietnamista peräisin olevien sellaisten jalkineiden tuonnissa, joiden päälliset ovat nahkaa ja jotka ovat tiettyjen sellaisten vietnamilaisten vientiä harjoittavien tuottajien valmistamia, jotka ovat esittäneet markkinatalouskohtelua ja yksilöllistä kohtelua koskevan pyynnön mutta jotka eivät kuuluneet otokseen.

(20)

Komissio otti komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2016/1731 (19) uudelleen käyttöön lopullisen polkumyyntitullin ja kantoi lopullisesti väliaikaisen tullin, joka oli otettu käyttöön Puman ja Timberlandin harjoittamassa tiettyjen Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien sellaisten jalkineiden tuonnissa, joiden päälliset ovat nahkaa ja jotka ovat yhden sellaisen vietnamilaisen vientiä harjoittavan tuottajan ja kahden kiinalaisen vientiä harjoittavan tuottajan valmistamia, jotka ovat esittäneet markkinatalouskohtelua ja yksilöllistä kohtelua koskevan pyynnön mutta jotka eivät kuuluneet otokseen.

(21)

Edellä 12 kappaleessa tarkoitetun yhdistetyissä asioissa C-659/13 C & J Clark International Limited ja C-34/14 Puma SE annetun tuomion täytäntöön panemiseksi komissio antoi täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2016/223 (20). Kyseisen asetuksen 1 artiklassa edellytetään, että kansalliset tulliviranomaiset toimittavat komissiolle kaikki Kiinasta tai Vietnamista peräisin olevien jalkineiden tuonnissa maksettujen lopullisten polkumyyntitullien palauttamista koskevat pyynnöt, jotka tuojat ovat tehneet yhteisön tullikoodeksin 236 artiklan nojalla ja jotka perustuvat siihen, että otokseen kuulumaton vientiä harjoittava tuottaja on esittänyt markkinatalouskohtelua tai yksilöllistä kohtelua koskevan pyynnön tutkimuksessa, joka johti lopullisten toimenpiteiden käyttöönottoon asetuksella (EY) N:o 1472/2006, jäljempänä ’alkuperäinen tutkimus’. Komissio arvioi asianomaisen markkinatalouskohtelua tai yksilöllistä kohtelua koskevan pyynnön ja ottaa uudelleen käyttöön asianmukaisen tullin. Tämän perusteella kansallisten tulliviranomaisten olisi tehtävä polkumyyntitullien palauttamista tai peruuttamista koskeva päätös.

(22)

Saatuaan Ranskan tulliviranomaisilta täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2016/223 1 artiklan mukaisen ilmoituksen komissio yksilöi kaksi kiinalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa, jotka ovat esittäneet markkinatalouskohtelua ja yksilöllistä kohtelua koskevan pyynnön alkuperäisessä tutkimuksessa mutta jotka eivät kuuluneet otokseen. Lisäksi yksilöitiin vielä yksi vientiä harjoittava tuottaja; kyseessä oli saksalaisen yrityksen Deichmann toimittaja, joka vastusti tullien maksamista. Näin ollen komissio analysoi näiltä kolmelta kiinalaiselta vientiä harjoittavalta tuottajalta saadut markkinatalouskohtelua ja yksilöllistä kohtelua koskevat pyynnöt.

(23)

Kyseisen tutkimuksen perusteella komissio otti täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2016/2257 (21) uudelleen käyttöön lopullisen polkumyyntitullin ja kantoi lopullisesti väliaikaisen tullin, joka oli otettu käyttöön tiettyjen Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien sellaisten jalkineiden tuonnissa, joiden päälliset ovat nahkaa ja jotka on valmistanut jokin mainituista kolmesta vientiä harjoittavasta tuottajasta, jotka ovat esittäneet markkinatalouskohtelua ja yksilöllistä kohtelua koskevan pyynnön mutta jotka eivät kuuluneet otokseen.

(24)

Täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2016/223 1 artiklan mukaisesti Yhdistyneen kuningaskunnan, Belgian ja Ruotsin tulliviranomaiset ilmoittivat komissiolle 12 päivänä heinäkuuta 2016 (Yhdistynyt kuningaskunta), 13 päivänä heinäkuuta 2016 (Belgia) ja 26 päivänä heinäkuuta 2016 (Ruotsi) tuojien esittämistä palautuspyynnöistä. Näiden ilmoitusten johdosta komissio analysoi yhdeksäntoista vientiä harjoittavan tuottajan markkinatalouskohtelua ja yksilöllistä kohtelua koskevat pyynnöt ja otti täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2017/423 (22) uudelleen käyttöön lopullisen polkumyyntitullin ja kantoi lopullisesti väliaikaisen tullin, joka oli otettu käyttöön tiettyjen Kiinan kansantasavallasta ja Vietnamista peräisin olevien sellaisten jalkineiden tuonnissa, joiden päälliset ovat nahkaa ja jotka ovat näiden yhdeksäntoista kiinalaisen vientiä harjoittavan tuottajan valmistamia.

(25)

Kuten edellä mainitun täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2017/423 johdanto-osan 34 kappaleessa mainitaan, päätelmistä ilmoittamisen jälkeen useiden asianomaisten osapuolten tekemien huomautusten pohjalta edellä mainitussa tutkimuksessa yksilöitiin vielä viisi muuta yritystä / yritysryhmää, jotka olivat joko itse tai niihin etuyhteydessä olevan kiinalaisen tai vietnamilaisen vientiä harjoittavan tuottajan kautta esittäneet alkuperäisen tutkimuksen aikana markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua koskevan pyynnön mutta joita ei ollut valittu otokseen eikä arvioitu aiempien täytäntöönpanotoimien yhteydessä. Nämä yritykset lueteltiin täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2017/423 liitteessä VI, ja ne olivat osa neljää yritysryhmää.

(26)

Tämän pohjalta komissio yksilöi neljä yritysryhmää, joihin kuului yhteensä seitsemän yksittäistä yritystä, jotka olivat kiinalaisia tai vietnamilaisia vientiä harjoittavia tuottajia, jotka eivät kuuluneet otokseen alkuperäisessä tutkimuksessa mutta jotka olivat toimittaneet markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua koskevan pyynnön. Näin ollen komissio arvioi tässä asetuksessa seuraavien yritysten esittämät markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua koskevat pyynnöt: Dongguan Luzhou Shoes Co. Ltd, Dongguan Shingtak Shoes Co. Ltd, Guangzhou Dragon Shoes Co. Ltd, Guangzhou Evervan Footwear Co. Ltd, Guangzhou Guangda Shoes Co. Ltd, Long Son Joint Stock Company ja Zhaoqing Li Da Shoes Co. Ltd, jäljempänä ’asianomaiset vientiä harjoittavat tuottajat’. Dongguan Luzhou Shoes Co. Ltd ja Zhaoqing Li Da Shoes Co. Ltd ovat etuyhteydessä yritykseen Dah Lih Puh, joka sisältyy täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2017/423 liitteessä VI olevaan luetteloon. Dongguan Shingtak Shoes Co. Ltd, Guangzhou Dragon Shoes Co. Ltd ja Guangzhou Guangda Shoes Co. Ltd ovat etuyhteydessä yritykseen Shing Tak Ind. Co. Ltd, joka sisältyy täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2017/423 liitteessä VI olevaan luetteloon. Yritys Guangzhou Evervan Footwear Co. Ltd on etuyhteydessä yritykseen Evervan Group P/A Eva Overseas Intl. Ltd, joka sisältyy myös täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2017/423 liitteessä VI olevaan luetteloon.

(27)

Komissiolla on mahdollisuus korjata riidanalaisen asetuksen ne kohdat, jotka johtivat sen kumoamiseen, ja jättää ennalleen ne osat, joihin tuomio ei vaikuta (23).

(28)

Tällä asetuksella on tarkoitus korjata riidanalaisen asetuksen ne kohdat, joiden on havaittu olevan epäjohdonmukaisia perusasetukseen nähden ja jotka sen vuoksi johtivat sen pätemättömäksi toteamiseen 26 kappaleessa mainittujen vientiä harjoittavien tuottajien osalta.

(29)

Kaikki muut riidanalaisessa asetuksessa ja täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 1294/2009 esitetyt päätelmät, joita tuomioistuin ei todennut pätemättömiksi, säilyvät voimassa ja sisällytetään tähän asetukseen.

(30)

Sen vuoksi seuraavissa kappaleissa tehdään uusi arviointi vain siltä osin kuin on tarpeen tuomioistuimen tuomioiden noudattamiseksi.

(31)

Komissio tutki, täyttivätkö markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua koskevan pyynnön tutkimusajanjaksolla esittäneet 26 kappaleessa mainitut asianomaiset vientiä harjoittavat tuottajat, markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua koskevat edellytykset. Tarkoituksena oli määrittää, missä määrin asianomaiset tuojat ovat oikeutettuja saamaan palautusta polkumyyntitullista, joka maksettiin näiden toimittajien harjoittamasta viennistä.

(32)

Mikäli analyysista käy ilmi, että niille asianosaisille vientiä harjoittaville tuottajille, joiden vientiin sovellettiin asianomaisten tuojien maksamaa polkumyyntitullia, olisi pitänyt myöntää markkinatalouskohtelu, kyseiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle olisi myönnettävä yksilöllinen tulli ja tullimaksu olisi palautettava ainoastaan maksetun tullin ja yksilöllisen tullin välisen erotuksen suuruisena eli Kiinasta tulevan tuonnin tapauksessa 16,5 prosentin ja ainoalle otokseen kuuluvalle vientiyritykselle, joka sai markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman, lasketun tullin (9,7 prosenttia) välisen erotuksen suuruisena ja Vietnamista tulevan tuonnin tapauksessa 10 prosentin ja asianomaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle lasketun yksilöllisen tullin välisen mahdollisen erotuksen suuruisena.

(33)

Mikäli analyysista käy ilmi, että vientiä harjoittavalle tuottajalle, jolle ei myönnetty markkinatalouskohtelua, olisi pitänyt myöntää yksilöllinen kohtelu, kyseiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle olisi myönnettävä yksilöllinen tulli ja tullimaksu olisi palautettava ainoastaan maksetun tullin (Kiinasta tulevan tuonnin tapauksessa 16,5 prosenttia ja Vietnamista tulevan tuonnin tapauksessa 10 prosenttia) ja kyseiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle lasketun yksilöllisen tullin välisen mahdollisen erotuksen suuruisena.

(34)

Toisaalta jos markkinatalouskohtelua ja yksilöllistä kohtelua koskevan pyynnön analyysista käy ilmi, että niin markkinatalouskohtelu kuin yksilöllinen kohtelu olisi evättävä, polkumyyntitullia ei voida palauttaa.

(35)

Kuten 12 kappaleessa todetaan, unionin tuomioistuin kumosi riidanalaisen asetuksen ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1294/2009 siltä osin kuin on kyse tiettyjen kiinalaisten ja vietnamilaisten vientiä harjoittavien tuottajien harjoittamasta tiettyjen jalkineiden viennistä, koska komissio ei tarkastellut kyseisten vientiä harjoittavien tuottajien esittämiä markkinatalouskohtelua ja yksilöllistä kohtelua koskevia pyyntöjä.

(36)

Tämän vuoksi komissio on tutkinut asianomaisten vientiä harjoittavien tuottajien esittämät markkinatalouskohtelua ja yksilöllistä kohtelua koskevat pyynnöt määrittääkseen niiden vientiin sovellettavat tullit. Kyseisessä arvioinnissa kävi ilmi, että toimitetut tiedot eivät osoittaneet, että asianomaiset vientiä harjoittavat tuottajat toimivat markkinatalousolosuhteissa tai että ne täyttivät yksilöllistä kohtelua koskevat edellytykset (ks. tarkempi selitys jäljempänä 37 kappaleessa ja sitä seuraavissa kappaleissa).

(37)

On syytä korostaa, että todistustaakka on tuottajalla, joka haluaa saada markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan nojalla. Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, että tällaisen tuottajan tekemän vaatimuksen on sisällettävä kyseisessä säännöksessä mainittuja riittäviä todisteita siitä, että se toimii markkinatalousolosuhteissa. Tämän vuoksi unionin toimielinten ei tarvitse osoittaa, ettei tuottaja täytä mainitun aseman saamisen edellytyksiä. Unionin toimielinten on sen sijaan arvioitava, riittävätkö kyseisen tuottajan toimittamat seikat osoittamaan mainitussa perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan ensimmäisessä alakohdassa asetettujen edellytysten täyttymisen, jotta sille voidaan myöntää markkinataloudessa toimivan yrityksen asema, ja unionin tuomioistuinten on tarkistettava, ettei tämä arvio ole ilmeisen virheellinen (asiassa C-249/10 P annetun tuomion 32 kohta ja asiassa C-247/10 P annetun tuomion 24 kohta).

(38)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan mukaisesti kaikkien kyseisessä artiklassa lueteltujen viiden edellytyksen on täytyttävä, jotta vientiä harjoittavalle tuottajalle voidaan myöntää markkinatalouskohtelu. Sen vuoksi komissio katsoi, että vähintään yhden edellytyksen täyttymättä jääminen riitti markkinatalouskohtelua koskevan pyynnön hylkäämiseen.

(39)

Yksikään asianomaisista vientiä harjoittavista tuottajista ei pystynyt osoittamaan täyttävänsä edellytyksen 1 (liiketoimintaa koskevat päätökset). Komissio totesi, että tietyt vientiä harjoittavat tuottajat (yritykset 28, 29, 31 ja 32) (24) eivät pystyneet vapaasti päättämään myyntimääristään kotimaassa tai vientimarkkinoilla. Tältä osin komissio katsoi, että tuotantoon ja/tai tietyille markkinoille (kotimaassa ja vientimarkkinoilla) suuntautuviin myyntimääriin kohdistui rajoituksia. Lisäksi yksikään asianomainen vientiä harjoittava tuottaja ei kyennyt toimittamaan oleellisia ja täydellisiä tietoja (kuten yrityksen rakennetta ja pääomaa koskevat todisteet, yrityksen päätöksentekoa koskevat todisteet tai selvitykset, sähkökustannuksia koskevat todisteet tai yhtiöjärjestyksen englanninkielinen versio) sen osoittamiseksi, että niiden liiketoimintaa koskevat päätökset tehtiin markkinasignaalien perusteella ilman merkittävää valtion puuttumista asioihin.

(40)

Edellytyksen 2 (kirjanpito) osalta yksikään seitsemästä asianomaisesta vientiä harjoittavasta tuottajasta ei kyennyt osoittamaan, että sillä on kirjanpito, joka on riippumattoman tarkastuksen kohteena kansainvälisten kirjanpitonormien mukaisesti. Tältä osin yrityksiä 27, 28, 29 ja 31 koskevassa arvioinnissa kävi ilmi, että niiden kirjanpito oli kansainvälisten kirjanpitonormien vastainen, koska kiinteistöjen vuokrausta koskevia tietoja puuttui tai maankäyttöoikeuksien tai kiinteiden valuuttakurssien käyttöä koskeva raportointi oli virheellistä. Yritysten 27, 28, 30 ja 32 osalta komissio havaitsi epäjohdonmukaisuuksia markkinatalouskohtelua koskevassa pyynnössä ja täydentävissä tiedoissa (eli taseessa) annettujen tietojen välillä. Yritys 26 toimitti komissiolle riippumattoman tilintarkastajan lausunnon/selvityksen ja tilinpäätöksen ainoastaan vietnaminkielisenä ilman englanninkielistä käännöstä.

(41)

Edellytyksen 3 osalta (varat ja siirrot) yritykset 26, 27, 28, 29, 30, 31 ja 32 eivät kyenneet osoittamaan, että yritykseen ei kohdistu aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä peräisin olevia vääristymiä. Nämä yritykset eivät kyenneet toimittamaan oleellisia ja täydellisiä tietoja muun muassa yrityksen hallussa olevista varoista, maankäyttöoikeuksien ehdoista ja arvosta, yleisestä verokannasta poikkeamisesta, yrityksen työhönottopolitiikasta, verokannasta eivätkä sähköntoimittajista ja sähkön hinnoista.

(42)

Yritys 27 ei kyennyt osoittamaan täyttävänsä edellytystä 4 (oikeudellinen toimintaympäristö). Vaikka yrityksen maksukyvyttömyys oli taseen mukaan ilmeistä, sitä ei tuotu esiin tilinpäätöksessä eikä tilintarkastuskertomuksessa. Näin ollen yritys ei kyennyt osoittamaan, että se toimii oikeusvarmuuden ja vakauden takaavan konkurssi- ja omaisuuslainsäädännön mukaisesti.

(43)

Yritys 29 ei kyennyt osoittamaan täyttävänsä edellytystä 5 (valuuttakurssit), tilinpäätöksen liitetiedoista ilmeni sen käyttävän valuuttakaupan osalta kiinteää valuuttakurssia, mikä on vastoin edellytystä 5, jossa määrätään, että valuuttojen muuntaminen suoritetaan markkinahintaan.

(44)

Komissio ilmoitti asianomaisille vientiä harjoittaville tuottajille, ettei yhdellekään niistä pitäisi myöntää markkinatalouskohtelua ja pyysi niitä esittämään huomautuksia. Huomautuksia ei esitetty.

(45)

Näin ollen yksikään asianomaisista seitsemästä vientiä harjoittavasta tuottajasta ei täyttänyt kaikkia perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa säädettyjä edellytyksiä, minkä vuoksi markkinatalouskohtelu evättiin niiltä kaikilta.

(46)

Perusasetuksen, sellaisena kuin se oli ennen muuttamista, 9 artiklan 5 kohdan mukaan yksilöllinen tulli määritetään saman asetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohtaa sovellettaessa viejille, jotka voivat osoittaa täyttävänsä kaikki perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdassa, sellaisena kuin se oli ennen muuttamista, säädetyt edellytykset.

(47)

Kuten 37 kappaleessa todetaan, on syytä korostaa, että todistustaakka on tuottajalla, joka haluaa pyytää yksilöllistä kohtelua perusasetuksen, sellaisena kuin se oli ennen muuttamista, 9 artiklan 5 kohdan nojalla. Tältä osin perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään ennen sen muuttamista, että toimitettava pyyntö on perusteltava asianmukaisesti. Tämän vuoksi unionin toimielinten ei tarvitse osoittaa, ettei viejä täytä mainitun aseman saamisen edellytyksiä. Unionin toimielinten on sen sijaan arvioitava, riittävätkö kyseisen viejän toimittamat seikat osoittamaan mainitussa perusasetuksen, sellaisena kuin se oli ennen muuttamista, 9 artiklan 5 kohdassa asetettujen edellytysten täyttymisen, jotta sille myönnetään yksilöllinen kohtelu.

(48)

Jotta viejille voidaan myöntää yksilöllinen kohtelu, niiden olisi perusasetuksen, sellaisena kuin se oli ennen muuttamista, 9 artiklan 5 kohdan mukaisesti osoitettava asianmukaisesti perustellussa pyynnössä, että kaikki siinä luetellut viisi edellytystä täyttyvät. Sen vuoksi komissio katsoi, että vähintään yhden edellytyksen täyttymättä jääminen oli riittävä yksilöllistä kohtelua koskevan pyynnön hylkäämiseen.

(49)

Mainitut viisi edellytystä ovat seuraavat:

(50)

Kaikki seitsemän asianomaista vientiä harjoittavaa tuottajaa pyysivät yksilöllistä kohtelua siinä tapauksessa, ettei niille myönnettäisi markkinatalouskohtelua. Sen vuoksi komissio arvioi, olisiko kyseisille vientiä harjoittaville tuottajille myönnettävä yksilöllinen kohtelu sen lisäksi, että niiden markkinatalouskohtelua koskevat pyynnöt evättiin edellä 37–44 kappaleessa kuvatun mukaisesti.

(51)

Edellytyksen 1 (pääomien ja voittojen kotiuttaminen) osalta yritys 30 ei kyennyt osoittamaan sitä, että se pystyi vapaasti kotiuttamaan pääomia ja voittoja, eikä siten osoittanut täyttävänsä tätä edellytystä.

(52)

Edellytyksen 2 (vientimyynnistä ja -hinnoista päätetään vapaasti) osalta komissio katsoi, että yritykset 29, 31 ja 32 eivät kyenneet osoittamaan, että liiketoimintapäätökset, kuten vientihintoja ja -määriä sekä myyntiehtoja koskevat päätökset, tehtiin vapaasti markkinasignaalien perusteella, koska analysoiduista todisteista (esim. yhtiöjärjestys ja toimiluvat) kävi ilmi, että tuotantoon ja/tai tietyille markkinoille suuntautuviin jalkineiden myyntimääriin kohdistui rajoituksia.

(53)

Edellytyksen 3 (yrityksen keskeinen johto ja osakkeenomistajat ovat riittävän riippumattomia valtiosta) osalta komissio totesi, että yritykset 26, 27, 28, 29, 30 ja 31 eivät kyenneet toimittamaan riittäviä tietoja sen osoittamiseksi, että ne olivat riittävän riippumattomia valtiosta. Mitään tietoja ei toimitettu (tai toimitetut tiedot olivat puutteelliset) muun muassa yrityksen omistussuhteista eikä siitä, miten päätökset tehtiin (yritykset 27, 28, 29 ja 30) tai miten ja millaisin ehdoin ja edellytyksin maankäyttöoikeudet oli siirretty näille yrityksille (yritykset 28, 29 ja 31). Lisäksi yritys 26 toimitti yhtiöjärjestyksestä ainoastaan vietnaminkielisen version ilman englanninkielistä käännöstä.

(54)

Yritykset 26, 27, 28, 29 ja 30 eivät myöskään kyenneet osoittamaan täyttävänsä edellytyksen 5 (kiertäminen), koska ei toimitettu mitään tietoa siitä, miten yrityksen päätökset tehtiin yrityksen sisällä ja käyttikö valtio yrityksen päätöksenteossa huomattavaa vaikutusvaltaa.

(55)

Lisäksi yritys 29 ei muuntanut valuuttojaan markkinahintaan vaan käytti kiinteitä valuuttakursseja, kuten edellä 43 kappaleessa todetaan. Sen vuoksi se ei täyttänyt edellytyksen 4 vaatimuksia (markkinaehtoinen valuuttakurssijärjestelmä).

(56)

Edellä sanottu huomioon ottaen yksikään seitsemästä asianomaisesta vientiä harjoittavasta tuottajasta ei täyttänyt perusasetuksen, sellaisena kuin se oli ennen muuttamista, 9 artiklan 5 kohdassa säädettyjä edellytyksiä, minkä vuoksi yksilöllinen kohtelu evättiin niiltä kaikilta. Komissio ilmoitti asianomaisille vientiä harjoittaville tuottajille päätelmistä ja pyysi niitä esittämään huomautuksia. Huomautuksia ei esitetty.

(57)

Kiinaan sovellettava 16,5 prosentin ja Vietnamiin sovellettava 10 prosentin jäännöspolkumyyntitulli olisi näin ollen otettava käyttöön asianomaisten seitsemän vientiä harjoittavan tuottajan osalta asetuksen (EY) N:o 1472/2006 soveltamiskaudella. Asetuksen soveltamiskausi oli alun perin 7 päivästä lokakuuta 20067 päivään lokakuuta 2008. Toimenpiteiden päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanon seurauksena 30 päivänä joulukuuta 2009 jatkettiin asetuksen soveltamisaikaa 31 päivään maaliskuuta 2011. Tuomioissa yksilöity lainvastaisuus on se, että unionin toimielimet eivät vahvistaneet, olisiko asianomaisten vientiä harjoittavien tuottajien tuottamiin tuotteisiin sovellettava jäännöstullia vai yksilöllistä tullia. Tuomioistuimen yksilöimän lainvastaisuuden perusteella ei ole oikeudellisia perusteita vapauttaa asianomaisten vientiä harjoittavien tuottajien tuottamia tuotteita täysin polkumyyntitullista. Sen vuoksi uudessa säädöksessä, jolla korjataan tuomioistuimen yksilöimä lainvastaisuus, on vain arvioitava uudelleen sovellettava polkumyyntitulli eikä itse toimenpiteitä.

(58)

Koska katsotaan, että Kiinaan ja Vietnamiin sovellettavat jäännöstullit olisi otettava uudelleen käyttöön asianomaisten vientiä harjoittavien tuottajien osalta saman suuruisina kuin ne otettiin alun perin käyttöön riidanalaisella asetuksella ja täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 1294/2009, asetukseen (EY) N:o 388/2008 ei tarvita mitään muutoksia. Viimeksi mainittu asetus pysyy voimassa.

(59)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen komissio sai huomautuksia seuraavilta tahoilta: FESI ja Footwear Coalition (25), jotka edustavat jalkineiden tuojia unionissa.

(60)

FESI ja Footwear Coalition väittivät myös, että markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua koskevien pyyntöjen arvioinnissa todistustaakka on komissiolla, koska kiinalaiset ja vietnamilaiset vientiä harjoittavat tuottajat olivat täyttäneet todistusvelvollisuuden esittämällä markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua koskevat pyynnöt alkuperäisessä tutkimuksessa. FESI ja Footwear Coalition väittivät, että niille vientiä harjoittaville tuottajille, joita nykyinen täytäntöönpano koskee, olisi pitänyt antaa samat menettelylliset oikeudet kuin alkuperäisessä tutkimuksessa annettiin otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille. FESI ja Footwear Coalition väittivät etenkin, että paikalla tehtyjen tarkastuskäyntien sijaan suoritettiin ainoastaan asiakirjatarkastus ja että kiinalaisille ja vietnamilaisille vientiä harjoittaville tuottajille ei annettu mahdollisuutta täydentää markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua koskevia pyyntöjään puutteita koskevilla kirjeillä.

(61)

FESI ja Footwear Coalition väittivät lisäksi, että niille vientiä harjoittaville tuottajille, joita täytäntöönpano koskee, ei annettu menettelyllisiä oikeuksia, jotka vastaavat tavanomaisissa polkumyyntitutkimuksissa sovellettavia oikeuksia, vaan sen sijaan sovellettiin tiukempia vaatimuksia. FESI ja Footwear Coalition väittivät, että komissio ei ole ottanut huomioon aikaa, joka kuluu sillä välin, kun markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua koskeva pyyntö jätetään alkuperäisessä tutkimuksessa ja kun se arvioidaan. Lisäksi alkuperäisessä tutkimuksessa vientiä harjoittaville tuottajille annettiin tavanomaisten 21 päivän sijasta vain 15 päivää aikaa markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua koskevan pyynnön jättämiseen.

(62)

Tämän perusteella FESI ja Footwear Coalition väittivät, että Euroopan unionin perusoikeuskirjan 41 artiklassa ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 6 artiklassa vahvistettua olennaista oikeusperiaatetta myöntää asianomaisille osapuolille täydet mahdollisuudet käyttää puolustautumisoikeuksiaan ei noudatettu. Tämän perusteella väitettiin, että epäämällä vientiä harjoittavilta tuottajilta mahdollisuus täydentää puutteellisia tietoja komissio käytti valtaansa väärin ja käänsi todistustaakan täytäntöönpanovaiheessa.

(63)

Lopuksi FESI ja Footwear Coalition väittivät vielä, että tämä toimintatapa oli syrjivä paitsi suhteessa niihin kiinalaisiin ja vietnamilaisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin, jotka kuuluivat otokseen alkuperäisessä tutkimuksessa, myös muissa kuin markkinataloutta harjoittavissa maissa toimiviin muihin vientiä harjoittaviin tuottajiin, jotka olivat polkumyyntitutkimuksen kohteena ja jotka esittivät markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua koskevan pyynnön kyseisessä tutkimuksessa. Siksi täytäntöönpanon kohteena tällä hetkellä oleviin kiinalaisiin ja vietnamilaisiin asianomaisiin yrityksiin ei pitäisi soveltaa samoja tietojen toimittamista koskevia säännöksiä kuin tavanomaisessa 15 kuukauden tutkimuksessa eikä niihin pitäisi soveltaa tiukempia menettelyvaatimuksia.

(64)

FESI ja Footwear Coalition väittivät myös, että tosiasiassa komissio käytti saatavilla olevia tietoja perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla mutta ei noudattanut perusasetuksen 18 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja menettelysääntöjä.

(65)

Komissio muistuttaa, että oikeuskäytännön mukaan todistustaakka on tuottajalla, joka haluaa saada markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman / yksilöllisen kohtelun perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan nojalla. Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, että tällaisen tuottajan tekemän vaatimuksen on sisällettävä kyseisessä säännöksessä mainittuja riittäviä todisteita siitä, että se toimii markkinatalousolosuhteissa. Tämän vuoksi – kuten tuomioistuin katsoi asioissa Brosmann ja Aokang antamissaan tuomioissa – toimielinten ei tarvitse osoittaa, ettei tuottaja täytä mainitun aseman saamisen edellytyksiä. Komission on sen sijaan arvioitava, riittävätkö kyseisen tuottajan toimittamat todisteet osoittamaan mainitussa 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan ensimmäisessä alakohdassa asetettujen edellytysten täyttymisen, jotta sille voidaan myöntää markkinatalouskohtelu / yksilöllinen kohtelu (ks. 48 kappale.) Tältä osin on muistettava, ettei perusasetuksessa tai oikeuskäytännössä velvoiteta komissiota antamaan vientiä harjoittaville tuottajille mahdollisuutta täydentää markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua koskevia pyyntöjään puuttuvilla tosiseikoilla. Komissio voi tehdä arviointinsa vientiä harjoittavan tuottajan toimittamien tietojen perusteella.

(66)

Väitteestä, että oli suoritettu ainoastaan asiakirjatarkastus, komissio toteaa, että asiakirjatarkastus on menettely, jossa markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua koskevat pyynnöt analysoidaan vientiä harjoittavan tuottajan toimittamien asiakirjojen perusteella. Komissio tekee kaikille markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua koskeville pyynnöille asiakirjatarkastuksen. Sen lisäksi komissio saattaa tehdä tarkastuskäyntejä. Tarkastuskäyntejä ei kuitenkaan vaadita eikä niitä tehdä kaikkien markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua koskevien pyyntöjen osalta. Paikalla tehtävällä tarkastuksella, silloin kun sellainen tehdään, pyritään yleensä vahvistamaan tietyt toimielinten tekemät alustavat arvioinnit ja/tai todentamaan asianomaisen vientiä harjoittavan tuottajan toimittamat tiedot. Toisin sanoen jos vientiä harjoittavan tuottajan toimittamista tiedoista käy selvästi ilmi, että markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua ei voida myöntää, ylimääräistä ja vaihtoehtoista tarkastusta paikalla ei yleensä tehdä. Komission tehtävänä on arvioida, onko tarkastuskäynti tarpeen (26). Markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua koskevissa pyynnöissä annettujen tietojen todentamisen keinoista päättäminen kuuluu kyseisen toimielimen harkintavaltaan. Jos siis, kuten tässä tapauksessa, komissio päättää asiakirjatarkastuksen perusteella, että sillä oli käytettävissään riittävät tiedot markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua koskevan päätöksen tekemiseksi, tarkastuskäynti ei ole tarpeen eikä sitä voida vaatia.

(67)

Mitä tulee väitteeseen, että puolustautumisoikeuksia ei kunnioitettu asianmukaisesti, koska komissio päätti olla lähettämättä puutteita koskevia kirjeitä, on ensinnäkin huomattava, että puolustautumisoikeudet ovat yksilöllisiä oikeuksia ja että FESI ja Footwear Coalition eivät voi vedota muiden yritysten yksilöllisten oikeuksien rikkomiseen. Toiseksi komissio kiistää väitteen, että komission käytäntönä olisi sallia merkittävä tietojenvaihtoprosessi ja yksityiskohtainen puutteiden korjaamisprosessi siinä tapauksessa, että toteutetaan ainoastaan asiakirjatarkastus sen sijaan että suoritettaisiin sekä asiakirjatarkastus että tarkastuskäynti. FESI ja Footwear Coalition eivät ole pystyneet toimittamaan päinvastaista näyttöä.

(68)

FESIn ja Footwear Coalitionin syrjintää koskevat huomautukset on myös hylättävä perusteettomina. On syytä huomata, että unionin toimielimet rikkoisivat yhdenvertaisen kohtelun periaatetta, jos ne kohtelisivat samanlaisia tapauksia eri tavalla, mikä aiheuttaisi haittaa tietyille kauppiaille verrattuna toisiin, ilman, että kyseinen erilainen kohtelu olisi perusteltavissa merkityksellisillä objektiivisilla eroilla (27). Nimenomaan näin komissio ei toiminut: vaatiessaan otoksen ulkopuolisia kiinalaisia ja vietnamilaisia vientiä harjoittavia tuottajia toimittamaan markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua koskevan pyynnön uudelleen arviointia varten komissio pyrkii asettamaan kyseiset otokseen aiemmin kuulumattomat vientiä harjoittavat tuottajat samalle viivalle alkuperäisessä tutkimuksessa otokseen kuuluneiden yritysten kanssa. Syrjintää ei esiinny, koska perusasetuksessa ei aseteta tältäosin vähimmäismääräaikaa, kunhan aikakehys on kohtuullinen ja antaa osapuolille riittävät mahdollisuudet kerätä (uudelleen) tarvittavat tiedot ja kunhan samalla varmistetaan osapuolten puolustautumisoikeuksien toteutuminen.

(69)

Mitä tulee perusasetuksen 18 artiklan 1 kohtaan, käsillä olevassa tapauksessa komissio hyväksyi asianomaisten vientiä harjoittavien tuottajien toimittamat tiedot, se ei hylännyt näitä tietoja vaan teki arviointinsa niiden perusteella. Komissio ei näin ollen soveltanut 18 artiklaa. Tästä seuraa, ettei ollut tarpeen noudattaa perusasetuksen 18 artiklan 4 kohdan mukaista menettelyä. Perusasetuksen 18 artiklan 4 kohdan mukaista menettelyä noudatetaan tapauksissa, joissa komissio aikoo hylätä tietyt asianomaisen osapuolen toimittamat tiedot ja käyttää niiden sijasta saatavilla olevia tietoja.

(70)

FESI ja Footwear Coalition väittivät, että komissio rikkoo SEUT-sopimuksen 266 artiklaa, koska kyseisessä artiklassa ei vahvisteta oikeusperustaa sellaisen tutkimuksen uudelleen aloittamiseksi, joka liittyy toimenpiteeseen, jonka voimassaolo on jo päättynyt. FESI ja Footwear Coalition toistivat niin ikään väitteensä siitä, että SEUT-sopimuksen 266 artiklassa ei sallita polkumyyntitullien käyttöön ottamista taannehtivasti, mikä on vahvistettu myös unionin tuomioistuimen asiassa C-458/98 P, IPS v. neuvosto, antamassa tuomiossa (28).

(71)

Tältä osin FESI ja Footwear Coalition väittivät, että Kiinasta ja Vietnamista tulevien jalkineiden tuontia koskeva polkumyyntimenettely oli päätetty 31 päivänä maaliskuuta 2011 toimenpiteiden voimassaolon päättyessä. Tätä varten komissio oli julkaissut Euroopan unionin virallisessa lehdessä16 päivänä maaliskuuta 2011 (29) ilmoituksen tullien voimassaolon päättymisestä, jäljempänä ’voimassaolon päättymistä koskeva ilmoitus’, eikä unionin tuotannonala ollut tuolloin ilmoittanut polkumyynnin jatkumisesta eikä myöskään Euroopan unionin tuomioistuimen tuomiossa todettu voimassaolon päättymistä koskevaa ilmoitusta pätemättömäksi.

(72)

Lisäksi samat osapuolet väittivät, että perusasetuksessa ei säädetä perusteista, joiden perusteella komissio voisi avata polkumyyntitutkimuksen uudelleen.

(73)

Tässä yhteydessä FESI ja Footwear Coalition väittivät vielä, että tutkimuksen uudelleen avaaminen ja asianomaisten kiinalaisten ja vietnamilaisten vientiä harjoittavien tuottajien alkuperäisessä tutkimuksessa esittämien markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua koskevien pyyntöjen arvioiminen rikkovat yleisiä määräytymisen ja rajoittamisen periaatteita. Kyseiset periaatteet vahvistetaan WTO-sopimuksessa ja perusasetuksessa, jossa toimenpiteiden enimmäiskestoksi asetetaan 5 vuotta, sekä yhteisön tullikoodeksin 236 artiklan 1 kohdassa ja 221 artiklan 3 kohdassa, jossa asetetaan 3 vuoden määräaika yhtäältä tuojille polkumyyntitullien takaisinmaksun pyytämistä varten ja toisaalta kansallisille tulliviranomaisille tuontitullien ja polkumyyntitullien keräämistä varten (30). SEUT-sopimuksen 266 artiklassa ei sallita poikkeuksia tähän periaatteeseen.

(74)

Lopuksi väitettiin, että komissio ei esittänyt perusteita tai tuonut esiin aiempaa oikeuskäytäntöä, jotka tukisivat SEUT-sopimuksen 266 artiklan käyttämistä oikeusperustana menettelyn uudelleen avaamisessa.

(75)

Tutkimuksen uudelleen avaamista koskevan oikeusperustan puuttumisen osalta komissio viittaa edellä 15 kappaleessa tarkoitettuun oikeuskäytäntöön, jonka mukaan se voi aloittaa tutkimuksen uudelleen siitä nimenomaisesta ajankohdasta, jona lainvastaisuus ilmeni. Oikeuskäytännön mukaan polkumyyntiasetuksen laillisuus on arvioitava unionin lainsäädännön objektiivisten normien, ei päätöskäytännön, perusteella myös silloin kun tällainen käytäntö on olemassa (jota tässä tapauksessa ei ole). Näin ollen komission aiemmasta toiminnasta ei voi syntyä perusteltua luottamusta: tuomioistuimen vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan perusteltu luottamus voi syntyä ainoastaan, jos toimielimet ovat antaneet erityisiä vakuutuksia, joiden perusteella asianmukainen osapuoli odottaa unionin toimielinten toimivan tietyllä tavalla (31). FESI tai Footwear Coalition eivät ole kumpikaan yrittäneet osoittaa, että tällaisia vakuutuksia olisi annettu käsillä olevassa tapauksessa. Näin on erityisesti siksi, että aiempi käytäntö, johon viitataan, ei sovellu tämän tapauksen tosiasialliseen eikä oikeudelliseen sisältöön, ja että erot voidaan selittää tämän tapauksen tosiasiallisilla ja oikeudellisilla eroilla.

(76)

Erot ovat seuraavanlaiset: tuomioistuimen yksilöimä lainvastaisuus ei koske polkumyyntiä, vahinkoa ja unionin etua koskevia päätelmiä eikä näin ollen tullin käyttöönottoa koskevaa periaatetta vaan ainoastaan tullin täsmällistä määrää. Asianomaisten osapuolten esiin ottamissa aiemmissa kumoamistapauksissa sen sijaan käsitellään polkumyyntiä, vahinkoa ja unionin etua koskevia päätelmiä. Toimielimillä on siksi oikeus laskea uudelleen tarkka tullin määrä asianomaisten vientiä harjoittavien tuottajien osalta.

(77)

Tässä tapauksessa ei ollut syytä hankkia lisätietoja asianomaisilta osapuolilta. Sen sijaan komission oli arvioitava jo talletettuja tapaukseen liittyviä tietoja, joita ei ollut arvioitu ennen asetuksen (EY) N:o 1472/2006 antamista. Kuten edellä 75 kappaleessa todetaan, muissa tapauksissa hyödynnetyt käytännöt eivät kuitenkaan ole täsmällisiä ja ehdottomia toimintaohjeita tähän tapaukseen.

(78)

Kaikille osapuolille, joita menettely koskee, eli asianomaisille vientiä harjoittaville tuottajille sekä tuomioistuimissa käsiteltävien asioiden osapuolille ja yhtä osapuolta edustavalle järjestölle on ilmoitettu niistä oleellisista seikoista, joiden perusteella komissio aikoo hyväksyä tämän markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua koskevan arvioinnin. Niiden puolustautumisoikeudet on näin ollen turvattu. Tältä osin on huomattava, että etuyhteydettömillä tuojilla ei ole puolustautumisoikeutta polkumyyntimenettelyissä, koska menettelyjä ei ole suunnattu niitä vastaan.

(79)

Väitteen, jonka mukaan kyseisten toimenpiteiden voimassaolo päättyi 31 päivänä maaliskuuta 2011, osalta komissio ei ymmärrä, miksi toimenpiteiden voimassaolon päättyminen olisi merkityksellistä sen kannalta, onko komissiolla mahdollisuus antaa uusi säädös kumotun säädöksen korvaamiseksi alkuperäisen säädöksen mitätöivän tuomion nojalla. Edellä 15 kappaleessa tarkoitetun oikeuskäytännön mukaisesti hallinnollinen menettely olisi aloitettava uudelleen siitä ajankohdasta, jona lainvastaisuus tapahtui.

(80)

Polkumyynnin vastainen menettely on siten edelleen käynnissä menettelyn päättämistä koskevan säädöksen kumoamisen vuoksi. Komissio on velvoitettu saattamaan menettelyn päätökseen, koska perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdassa säädetään, että tutkimus on saatettava päätökseen komission antamalla säädöksellä.

(81)

FESI ja Footwear Coalition väittivät, että tutkimuksen uudelleen avaamiseen sovellettu menettely ja tullin käyttöön ottaminen taannehtivasti ovat komission vallan väärinkäyttöä ja rikkovat SEUT-sopimusta. FESI ja Footwear Coalition väittävät, että tältä osin komissiolla ei ole valtuuksia puuttua yhteisön tullikoodeksin 236 artiklan 1 kohtaan ja estää polkumyyntitullien takaisinmaksua. Ne väittivät, että kansallisten tulliviranomaisten on tehtävä johtopäätökset tullien mitätöimisestä ja että ne ovat myös velvollisia maksamaan takaisin tuomioistuimen mitätöimät polkumyyntitullit.

(82)

Tältä osin FESI ja Footwear Coalition väittivät, että perusasetuksen 14 artiklan 3 kohdassa ei sallita komission poikkeavan yhteisön tullikoodeksin 236 artiklasta, koska säädökset ovat oikeusjärjestyksessä samanarvoisia eikä perusasetusta voida pitää erityissäännöksenä yhteisön tullikoodeksiin nähden.

(83)

Samat osapuolet jatkoivat vielä, että perusasetuksen 14 artiklan 3 kohta ei viittaa yhteisön tullikoodeksin 236 artiklaan ja että siinä todetaan ainoastaan, että komissio voi antaa erityissäännöksiä, ei poiketa yhteisön tullikoodeksista.

(84)

Vastauksena tähän on tärkeää korostaa, että perusasetuksen 14 artiklan 1 kohdassa ei säädetä, että unionin tullilainsäädäntöä koskevia sääntöjä sovellettaisiin automaattisesti yksittäisten polkumyyntitullien käyttöön ottamiseen (32). Pikemminkin perusasetuksen 14 artiklan 3 kohdassa unionin toimielimille annetaan oikeus tarvittaessa ja silloin kun se on hyödyllistä panna unionin tullilainsäädäntöä koskevat säännöt täytäntöön ja soveltaa niitä (33).

(85)

Täytäntöönpano ei edellytä kaikkien unionin tullilainsäädännön säännösten täysimääräistä soveltamista. Perusasetuksen 14 artiklan 3 kohdassa nimenomaan säädetään alkuperän käsitteen yleistä määrittelyä koskevien erityissäännösten hyväksymisestä, mikä on hyvä esimerkki poikkeuksesta unionin tullilainsäädännön säännöksiin. Nimenomaan tähän perustuen komissio käytti perusasetuksen 14 artiklan 3 kohdasta johtuvia valtuuksia ja vaati, että kansalliset tulliviranomaiset pidättäytyvät väliaikaisesti palautusten suorittamisesta. Tämä ei kyseenalaista kansallisten tulliviranomaisten yksinomaista toimivaltaa tullivelkoihin liittyvissä riidoissa; päätöksentekovalta on edelleen niillä. Jäsenvaltioiden tulliviranomaisten tehtäväksi jää edelleen – komission markkinatalouskohtelua ja yksilöllistä kohtelua koskevista pyynnöistä tekemien päätelmien pohjalta – päättää, olisiko tullimaksut palautettava vai ei.

(86)

Vaikka siten on totta, että mikään unionin tullilainsäädännössä ei salli, että virheellisesti maksettujen tullien palauttaminen pyrittäisiin estämään, polkumyyntitullien palauttamisesta ei kuitenkaan voida esittää tällaisiaväitteitä. Koska on yleisesti tarvetta suojella unionin omia varoja perusteettomilta palautuspyynnöiltä ja niiltä ongelmilta, joita tästä aiheutuisi myöhemmin perusteettomina palautuksina, komission oli väliaikaisesti poikettava unionin tullilainsäädännöstä ja käytettävä perusasetuksen 14 artiklan 3 kohdan mukaisia valtuuksiaan.

(87)

FESI ja Footwear Coalition väittivät lisäksi, että komissio rikkoi SEUT-sopimuksen 296 artiklaa, kun se ei antanut riittäviä perusteluja eikä oikeusperustaa, jonka nojalla tullit otettiin käyttöön uudelleen taannehtivasti, ja epäsi tullimaksujen palauttamisen tuojille, joihin täytäntöönpano nyt kohdistuu. Siten FESI ja Footwear Coalition väittivät, että komissio oli rikkonut asianomaisten osapuolten oikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan.

(88)

Komissio katsoo, että yleisistä päätelmistä ilmoittamista koskevassa asiakirjassa ja tässä asetuksessa esitetyt laajat oikeudelliset perustelut tarjoavat asianmukaisen perustan tälle asetukselle.

(89)

FESI ja Footwear Coalition väittivät, että päättyneiden toimenpiteiden korjaaminen taannehtivasti rikkoo luottamuksensuojan periaatetta. FESI väitti ensinnäkin, että osapuolille (myös tuojille) oli vakuutettu, että toimenpiteiden voimassaolo päättyi 31 päivänä maaliskuuta 2011, ja että koska alkuperäisestä tutkimuksesta oli kulunut jo aikaa, osapuolet olivat oikeutettuja luottamaan perustellusti siihen, että alkuperäistä tutkimusta ei aloiteta tai avata uudelleen. Myös kiinalaisilla ja vietnamilaisilla vientiä harjoittavilla tuottajilla oli oikeus luottaa siihen, että komissio ei enää tarkastelisi niiden alkuperäisessä tutkimuksessa esittämiä markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua koskevia pyyntöjä vain sen seikan perusteella, että niitä ei ollut arvioitu alkuperäisessä tutkimuksessa sovelletun kolmen kuukauden määräajan kuluessa.

(90)

Sen osalta, että asianomaisille osapuolille oli syntynyt perusteltu luottamus siihen, että polkumyyntitoimenpiteiden voimassaolo oli päättynyt ja että tutkimusta ei enää avata uudelleen, viitataan 78 ja 79 kappaleeseen, joissa näitä väitteitä on käsitelty tarkemmin.

(91)

Sen osalta, että kiinalaisille ja vietnamilaisille vientiä harjoittaville tuottajille olisi syntynyt perusteltu luottamus siihen, että niiden markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua koskevia pyyntöjä ei enää tarkastella, viitataan edellä olevaan 74 kappaleeseen, jossa tätä seikkaa on käsitelty asiaa koskevan tuomioistuimen oikeuskäytännön kannalta.

(92)

FESI ja Footwear Coalition väittivät, että polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotto taannehtivasti tarkoittaa i) niiden tuojien syrjintää, jotka ovat nyt täytäntöönpanon kohteena, suhteessa tuojiin, joihin sovelletaan 6 kappaleessa tarkoitettuja Brosmann- ja Aokang-tuomioita ja joille palautettiin tullit, jotka ne olivat maksaneet niiltä viideltä vientiä harjoittavalta tuottajalta peräisin olevasta jalkineiden tuonnista, joihin kyseisiä tuomioita sovelletaan, ja ii) niiden vientiä harjoittavien tuottajien syrjintää, jotka ovat nyt täytäntöönpanon kohteena, suhteessa niihin viiteen vientiä harjoittavaan tuottajaan, joihin sovelletaan Brosmann- ja Aokang-tuomioita ja joihin ei täytäntöönpanopäätöksen 2014/149/EU perusteella sovelleta tullia.

(93)

Syrjimisväitteen osalta komissio muistuttaa ensinnäkin syrjimistä koskevista vaatimuksista (ks. edellä oleva 67 kappale).

(94)

Lisäksi todetaan, että ero täytäntöönpanon kohteena tällä hetkellä olevien tuojien ja niiden tuojien välillä, joihin sovelletaan Brosmann- ja Aokang-tuomioita, on se, että jälkimmäisenä mainitut tuojat päättivät nostaa yleisessä tuomioistuimessa kanteen asetuksesta (EY) N:o 1472/2006 mutta edellä mainitut eivät.

(95)

Unionin toimielinten päätös, jota se, jolle päätös on osoitettu, ei ole riitauttanut SEUT-sopimuksen 263 artiklan kuudennessa kohdassa tarkoitetussa määräajassa, tulee sen osalta lopulliseksi. Tämä sääntö perustuu erityisesti siihen ajatukseen, että kanteen nostamiselle varatuilla määräajoilla pyritään takaamaan oikeusvarmuus estämällä se, että sellaisista unionin toimista, joilla on oikeusvaikutuksia, voitaisiin nostaa kanteita loputtomasti (34).

(96)

Tämä unionin lainsäädännön menettelyllinen periaate luo pakostakin kaksi ryhmää: ne, jotka nostivat kanteen unionin toimenpiteestä ja jotka ovat saattaneet saada siitä etua (kuten Brosmann ja neljä muuta vientiä harjoittavaa tuottajaa), ja ne, jotka eivät nostaneet kannetta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että komissio olisi kohdellut näitä kahta ryhmää epäyhdenmukaisesti rikkoen yhdenvertaisen kohtelun periaatetta. Se, että jokin osapuoli kuuluu viimeksi mainittuun ryhmään, koska se on tietoisesti päättänyt olla nostamatta kannetta unionin toimenpiteestä, ei ole syrjivää kyseistä ryhmää kohtaan.

(97)

Näin ollen kaikilla osapuolilla oli koko ajan käytettävissään oikeussuojakeino unionin tuomioistuimissa.

(98)

Täytäntöönpanon kohteena tällä hetkellä olevien sellaisten asianomaisten vientiä harjoittavien tuottajien väitetyn syrjinnän osalta, joihin ei sovelleta tullia täytäntöönpanoasetuksen 2014/149/EU perusteella, on syytä huomata, että neuvoston päätös olla ottamatta tulleja uudelleen käyttöön tehtiin selkeästi kyseisen tilanteen erityisolosuhteissa, jotka vallitsivat ajankohtana, jolloin komissio teki ehdotuksen kyseisten tullien uudelleen käyttöön ottamisesta, ja erityisesti sillä perusteella, että kyseiset polkumyyntitullit oli jo palautettu, ja siltä osin kuin velalliselle toimitettu alkuperäinen tiedoksianto velasta peruttiin Brosmann- ja Aokang-tuomioiden jälkeen. Neuvoston mukaan näistä palautuksista oli syntynyt asianomaisille tuojille perusteltu luottamus. Koska vastaavia palautuksia ei tehty muille tuojille, nämä tuojat eivät ole verrattavissa olevassa tilanteessa niihin tuojiin nähden, joita neuvoston päätös koskee.

(99)

Se, että neuvosto päätti tapaukseen liittyvät olosuhteet huomioon ottaen toimia tietyllä tavalla, ei kuitenkaan voi sitoa komissiota panemaan toinen tuomio täytäntöön täsmälleen samalla tavalla.

(100)

FESI ja Footwear Coalition väittivät, että komissiolla ei ole nykyisen täytäntöönpanon osalta toimivaltaa antaa asetusta polkumyyntitullin ottamisesta käyttöön taannehtivasti ja että tällainen toimivalta kuuluu neuvostolle. Väite perustuu siihen, että jos tutkimus aloitettiin uudelleen juuri siitä ajankohdasta, jona lainvastaisuus ilmeni, olisi myös sovellettava samoja sääntöjä kuin alkuperäisessä tutkimuksessa, jonka perusteella neuvosto hyväksyi toimenpiteet. Kyseiset osapuolet väittivät, että Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 37/2014 (35) (jota kutsutaan myös Omnibus I -asetukseksi) 3 artiklan mukaisesti uutta yhteisen kauppapolitiikan alan päätöksentekomenettelyä ei sovelleta tässä yhteydessä, koska ennen Omnibus I -asetuksen voimaantuloa i) komissio oli jo hyväksynyt säädöksen (väliaikaista tullia koskeva asetus), ii) polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta annetussa asetuksessa (EY) N:o 384/96 edellytetyt kuulemiset oli jo käynnistetty ja saatettu päätökseen ja iii) komissio oli jo hyväksynyt ehdotuksen neuvoston asetukseksi lopullisten toimenpiteiden hyväksymisestä. Tämän perusteella kyseiset osapuolet päättelivät, että olisi sovellettava ennen Omnibus I -asetuksen voimaantuloa käytössä ollutta päätöksentekomenettelyä

(101)

Tässä väitteessä keskitytään kuitenkin tutkimuksen aloituspäivään (joka onkin oleellinen perusasetukseen tehtyjen muiden merkittävien muutosten kannalta) eikä oteta huomioon, että asetuksessa (EU) N:o 37/2014 käytetään eri perusteita (eli toimenpiteiden hyväksymismenettelyn aloittamista). FESIn ja Footwear Coalitionin kanta perustuu siksi asetuksessa (EU) N:o 37/2014 vahvistetun siirtymäsäännön virheelliseen tulkintaan.

(102)

Kun otetaan huomioon asetuksen (EU) N:o 37/2014, jossa vahvistetaan päätöksentekomenettelyjen muuttamista koskevat siirtymäsäännöt polkumyyntitoimenpiteiden hyväksymistä varten, 3 artiklan viittaus ”toimenpiteiden hyväksymismenettelyihin, jotka on käynnistetty” ja ’menettelyn’ merkitys perusasetuksessa, tutkimuksessa, joka aloitettiin ennen asetuksen (EU) N: o 37/2014 voimaantuloa mutta jonka osalta komissio ei ollut ennen kyseistä voimaantuloa käynnistänyt asianomaisen komitean kuulemista toimenpiteiden hyväksymistä silmällä pitäen, mainittujen polkumyyntitoimenpiteiden hyväksymiseen sovelletaan uusia sääntöjä. Sama pätee menettelyihin, joissa tarkastellaan vanhojen sääntöjen nojalla käyttöön otettuja toimenpiteitä, tai toimenpiteisiin, joissa väliaikaiset tullit on otettu käyttöön vanhojen sääntöjen nojalla mutta lopullisten toimenpiteiden hyväksymismenettelyä ei ollut vielä käynnistetty, kun asetus (EU) N:o 37/2014 tuli voimaan. Toisin sanoen asetusta (EU) N:o 37/2014 sovelletaan tiettyyn ”hyväksymismenettelyyn” eikä tietyn tutkimuksen tai jopa menettelyn koko kestoon.

(103)

Riidanalainen asetus annettiin vuonna 2006. Tähän menettelyyn sovellettava säädös on asetus (EU) 2016/1036. Sen vuoksi väite hylätään.

(104)

Esitetyt huomautukset ja niiden analyysi huomioon ottaen komissio katsoi, että Kiinaan sovellettava 16,5 prosentin ja Vietnamiin sovellettava 10 prosentin jäännöspolkumyyntitulli olisi otettava uudelleen käyttöön riidanalaisen asetuksen soveltamiskaudella.

(105)

Asianomaisille vientiä harjoittaville tuottajille ja kaikille ilmoittautuneille osapuolille ilmoitettiin olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella lopullisen polkumyyntitullin uudelleen käyttöön ottamisen suosittamista suunnitellaan seitsemän asianomaisen vientiä harjoittavan tuottajan viennin osalta. Samalla asetettiin määräaika, jonka kuluessa osapuolet voivat esittää huomautuksia ilmoitettujen tietojen johdosta.

(106)

Tämä asetus on asetuksen (EU) 2016/1036 15 artiklan 1 kohdalla perustetun komitean lausunnon mukainen,

—

’urheilujalkineilla’ komission asetuksen (EY) N:o 1719/2005 (38) liitteessä I olevan 64 ryhmän 1 alanimikehuomautuksessa tarkoitettuja jalkineita;

—

’jalkineilla, joissa on erikoistekniikkaa’ urheilukäyttöön tarkoitettuja jalkineita, joiden CIF-hinta paria kohden on vähintään 7,50 euroa ja joissa on yksi- tai monikerroksinen muottipohja, ei suoravalettu, joka on valmistettu erityisesti pysty- tai sivusuuntaisia iskuja vaimentamaan suunnitelluista synteettisistä aineista ja joka on varustettu teknisin ominaisuuksin, jollaisia ovat joko kaasua tai nestettä sisältävät ilmatiiviit tyynyt, iskuja vastaanottavat tai vaimentavat mekaaniset osat ja sellaiset aineet kuin LD-polymeerit, ja jotka kuuluvat CN-koodeihin ex 6403 91 11, ex 6403 91 13, ex 6403 91 16, ex 6403 91 18, ex 6403 91 91, ex 6403 91 93, ex 6403 91 96, ex 6403 91 98, ex 6403 99 91, ex 6403 99 93, ex 6403 99 96, ja ex 6403 99 98;

—

’jalkineilla, joissa on suojaava kärjys’ jalkineita, joissa on suojaava kärjys ja joiden iskuenergian vaimennus on vähintään 100 joulea (39) ja jotka luokitellaan CN-koodeihin ex 6403 30 00 (40), ex 6403 51 11, ex 6403 51 15, ex 6403 51 19, ex 6403 51 91, ex 6403 51 95, ex 6403 51 99, ex 6403 59 11, ex 6403 59 31, ex 6403 59 35, ex 6403 59 39, ex 6403 59 91, ex 6403 59 95, ex 6403 59 99, ex 6403 91 11, ex 6403 91 13, ex 6403 91 16, ex 6403 91 18, ex 6403 91 91, ex 6403 91 93, ex 6403 91 96, ex 6403 91 98, ex 6403 99 11, ex 6403 99 31, ex 6403 99 33, ex 6403 99 36, ex 6403 99 38, ex 6403 99 91, ex 6403 99 93, ex 6403 99 96, ex 6403 99 98 ja ex 6405 10 00;

—

’tohveleilla ja muilla sisäjalkineilla’ jalkineita, jotka kuuluvat CN-koodiin ex 6405 10 00.

1.11.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 285/32