28.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 280/1

(1)

Maakaasu, jäljempänä ’kaasu’, on edelleen olennainen osa Euroopan unionin energiahuoltoa. Suuri osa kyseisestä kaasusta tuodaan unioniin sen ulkopuolisista maista.

(2)

Merkittävä häiriö unionin kaasunsaannissa voi vaikuttaa kaikkiin jäsenvaltioihin, unioniin ja Ateenassa 25 päivänä lokakuuta 2005 allekirjoitetun energiayhteisön perustamissopimuksen sopimuspuoliin. Se voi myös vahingoittaa vakavasti unionin taloutta ja sillä voi olla vakavia sosiaalisia seurauksia erityisesti heikommassa asemassa oleville asiakasryhmille.

(3)

Tällä asetuksella pyritään varmistamaan, että toteutetaan kaikki tarvittavat toimenpiteet kaasun keskeytymättömän saannin varmistamiseksi kaikkialla unionissa erityisesti suojatuille asiakkaille vaikeiden ilmasto-olojen tai kaasun toimitushäiriöiden varalta. Nämä tavoitteet olisi saavutettava kustannustehokkaimpien toimien avulla ja siten, ettei vääristetä kaasumarkkinoita.

(4)

Unionin lainsäädännöllä, eritoten Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/72/EY (3), Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2009/73/EY (4), Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 713/2009 (5), Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 714/2009 (6), Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 715/2009 (7) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 994/2010 (8) on jo ollut merkittävä positiivinen vaikutus kaasun toimitusvarmuuden turvaamiseen unionissa sekä ennaltavarautumisen että vaikutusten lieventämisen kannalta. Jäsenvaltiot ovat paremmin valmistautuneita kaasuntoimituskriisiin nyt, kun niiden on laadittava ennaltaehkäisysuunnitelmat ja hätäsuunnitelmat, ja ne ovat nyt myös paremmin suojattuja, kun niiden on täytettävä erinäisiä infrastruktuurikapasiteettiin ja kaasun toimitukseen liittyviä velvoitteita. Komission lokakuussa 2014 toimittamassa kertomuksessa asetuksen (EU) N:o 994/2010 täytäntöönpanosta tuotiin kuitenkin esiin alueita, joilla voitaisiin entisestään vahvistaa kaasun toimitusvarmuutta unionissa tekemällä kyseiseen asetukseen parannuksia.

(5)

Komission 16 päivänä lokakuuta 2014 antamassa tiedonannossa Euroopan kaasujärjestelmän lyhyen aikavälin häiriönsietokyvystä analysoitiin vaikutuksia, joita syntyisi, jos Venäjältä tulevat kaasun toimitukset loppuisivat osittain tai kokonaan, ja tultiin siihen tulokseen, että puhtaasti kansalliset toimintamallit, joiden soveltamisala on lähtökohtaisesti kapea, eivät ole kovinkaan tehokkaita vakavan häiriön sattuessa. Stressitestillä osoitettiin, kuinka jäsenvaltioiden keskinäisen yhteistyön lisäämiseen perustuvalla toimintatavalla voitaisiin merkittävästi vähentää mahdollisten erittäin vakavien häiriöiden vaikutuksia kaikkein haavoittuvimmissa jäsenvaltioissa.

(6)

Energiaturvallisuus on yksi energiaunionistrategian tavoitteista, kuten esitetään 25 päivänä helmikuuta 2015 annetussa komission tiedonannossa ”Joustavaa energiaunionia ja tulevaisuuteen suuntautuvaa ilmastonmuutospolitiikkaa koskeva puitestrategia”, jossa korostettiin ”energiatehokkuus etusijalle” -periaatetta sekä tarvetta panna unionin nykyinen energialainsäädäntö kaikilta osin täytäntöön. Tiedonannossa tähdennettiin, että energiaunioni pohjautuu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 194 artiklassa vahvistettuun yhteisvastuuseen sekä luottamukseen, jotka ovat energiaturvallisuuden kannalta välttämättömiä. Tällä asetuksella on tarkoitus vahvistaa jäsenvaltioiden keskinäistä yhteisvastuuta ja luottamusta ja ottaa käyttöön tarvittavat toimenpiteet kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Kun komissio arvioi jäsenvaltioiden laatimia ennaltaehkäisysuunnitelmia ja hätäsuunnitelmia, sen olisi voitava myös kiinnittää jäsenvaltioiden huomio energiaunionin tavoitteisiin.

(7)

Hyvin toimivat kaasun sisämarkkinat takaavat parhaiten kaasun toimitusvarmuuden kaikkialla unionissa ja auttavat parhaiten vähentämään yksittäisten jäsenvaltioiden alttiutta kaasun toimitushäiriöiden haitallisille vaikutuksille. Jos tietyn jäsenvaltion kaasun toimitusvarmuus on uhattuna, on olemassa riski, että kyseisen jäsenvaltion yksipuolisesti määrittelemät toimenpiteet voivat vaarantaa kaasun sisämarkkinoiden asianmukaisen toiminnan ja haitata kaasun toimituksia muiden jäsenvaltioiden asiakkaille. Jotta kaasun sisämarkkinat voisivat toimia myös kaasunsaannin vaikeutuessa, on säädettävä yhteisvastuusta ja koordinaatiosta toimituskatkosten varalta, koskien sekä ennaltaehkäiseviä toimia että tosiasiallisten kaasun toimitushäiriöiden johdosta toteutettavia toimia.

(8)

Aidosti yhteenliitetyt energian sisämarkkinat, joilla on useita tulopisteitä ja vastakkaisvirtoja, voidaan luoda vain yhdistämällä markkinoiden kaasuverkot täysin toisiinsa, rakentamalla nesteytetyn maakaasun (LNG) terminaaleja unionin eteläisille ja itäisille alueille, rakentamalla valmiiksi pohjoisen ja etelän välinen sekä eteläinen kaasukäytävä ja kehittämällä edelleen kotimaista tuotantoa. Siksi on kehitettävä entistä nopeammin yhteenliitäntöjä ja hankkeita, joiden tavoitteena on monipuolistaa toimituslähteitä energiaturvallisuusstrategiassa jo kirjatulla tavalla.

(9)

Tähän mennessä ei ole täysin hyödynnetty alueellisen yhteistyön kautta toteutettaviin tehokkaampiin ja edullisempiin toimenpiteisiin liittyvää potentiaalia. Tämä ei liity ainoastaan kansallisten lieventämistoimien parempaan koordinointiin hätätilanteissa vaan myös kansallisiin ennaltaehkäiseviin toimenpiteisiin, kuten kansalliseen varastointiin tai nesteytettyyn maakaasuun liittyviin toimiin, jotka voivat unionin tietyillä alueilla olla strategisesti merkittäviä.

(10)

Yhteisvastuun hengessä toteutettavan alueellisen yhteistyön, jossa ovat mukana sekä viranomaiset että maakaasualan yritykset, olisi oltava tämän asetuksen ohjaava periaate, jotta voidaan lieventää tunnistettuja riskejä ja optimoida koordinoitujen toimenpiteiden edut sekä panna täytäntöön unionin kuluttajien kannalta kustannustehokkaimpia toimenpiteitä. Alueellista yhteistyötä olisi asteittain täydennettävä vankemmalla unionin näkökulmalla, jolla mahdollistetaan turvautuminen kaikkiin kaasun sisämarkkinoilla saatavilla oleviin varantoihin ja välineisiin. Unionin tasolla tehtävä arviointi hätätilanteessa käytettävistä toimituskäytävistä olisi sisällytettävä alueelliseen yhteistyöhön.

(11)

Riskiperusteinen lähestymistapa, jonka pohjalta arvioidaan toimitusvarmuutta ja määritetään ennalta ehkäiseviä toimia ja vaikutusten lieventämiseksi toteutettavia toimia, mahdollistaa toimien koordinoinnin, ja sen avulla saadaan toimenpiteiden tehokkuuteen ja resurssien optimointiin liittyviä merkittäviä etuja. Tämä koskee erityisesti toimia, joilla on tarkoitus taata suojatuille asiakkaille jatkuva toimitus erittäin haastavissa olosuhteissa, sekä toimia, joilla lievennetään hätätilanteen vaikutuksia. Riskiryhmissä yhteisesti tehtävällä korreloivien riskien arvioinnilla, joka on kattavampi ja tarkempi, varmistetaan, että jäsenvaltiot ovat paremmin valmistautuneita kriiseihin. Lisäksi koordinoidulla ja ennalta sovitulla toimitusvarmuutta koskevalla lähestymistavalla varmistetaan johdonmukaiset toimet hätätilanteessa ja vähennetään riskiä kielteisistä heijastusvaikutuksista, joita puhtaasti kansallisilla toimilla voisi olla naapurijäsenvaltioihin.

(12)

Riskiryhmät olisi määriteltävä riskiperusteista lähestymistapaa varten kaasun toimitusvarmuuteen unionissa liittyvien merkittävien rajatylittävien riskien perusteella. Tällaiset riskit on tunnistettu Euroopan kaasujärjestelmän lyhyen aikavälin häiriönsietokyvystä 16 päivänä lokakuuta 2014 annetussa komission tiedonannossa ja kaasun siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaisen verkoston, jäljempänä ’Kaasu-ENTSO’, laatimaan viimeisimpään kymmenvuotiseen verkostonkehittämissuunnitelmaan sisältyvässä arvioinnissa. Riskiryhmät olisi muodostettava merkittävimpien kaasun toimituslähteiden ja -reittien pohjalta, jotta voitaisiin tehdä täsmällisempi ja kohdennetumpi arviointi tätä asetusta sovellettaessa.

(13)

Tietojen hankkimiseksi yhteisiä ja kansallisia riskinarviointeja varten Kaasu-ENTSOn olisi yhdessä kaasualan koordinointiryhmän ja sähkön siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaisen verkoston, jäljempänä ’Sähkö-ENTSO’, kanssa tehtävä kaasun toimituksen ja infrastruktuurin häiriöiden skenaarioita koskeva unioninlaajuinen simulaatio. Tällainen simulaatio olisi toistettava vähintään kahden vuoden välein. Kaasu-ENTSOn perustaman ja pysyvistä asiantuntijaryhmistä koostuvan kaasua koskevan alueellisen koordinointijärjestelmän (ReCo System for Gas) olisi osallistuttava simulaatioiden toteuttamiseen keinona vahvistaa alueellista yhteistyötä toimittamalla tietoja kaasuvirroista sekä tarjoamalla teknistä ja operatiivista asiantuntemusta. Kaasu-ENTSOn olisi varmistettava, että sen skenaarioissaan käyttämät mallintamisoletukset ovat riittävän avoimia ja helposti saatavilla.

(14)

Komissiolle olisi siirrettävä toimivalta saattaa ajan tasalle riskiryhmien kokoonpano delegoidulla säädöksellä kaasun toimitusvarmuuteen unionissa ja sen vaikutuksiin jäsenvaltioihin liittyvien merkittävien rajatylittävien riskien muutoksen perusteella ottaen huomioon unioninlaajuisen simulaation tulokset ja kaasualan koordinointiryhmässä käydyt keskustelut.

(15)

Jotta alueellinen yhteistyö voitaisiin toteuttaa, jäsenvaltioiden olisi sovittava yhteistyömekanismista kussakin riskiryhmässä. Tällainen mekanismi olisi laadittava riittävän ajoissa, jotta voitaisiin tehdä yhteinen riskinarviointi ja keskustella ja sopia asianmukaisista ja tehokkaista rajatylittävistä toimenpiteistä, jotka edellyttävät kunkin asianomaisen jäsenvaltion suostumusta, ja jotka sisällytetään komission kuulemisen jälkeen ennaltaehkäisysuunnitelmien ja hätäsuunnitelmien alueellisiin lukuihin. Jäsenvaltiot voivat sopia tietylle riskiryhmälle parhaimmin sopivasta yhteistyömekanismista. Komissiolla olisi voitava olla edistävä rooli koko prosessissa ja sen olisi levitettävä parhaita käytäntöjä alueellisen yhteistyön järjestämisessä, kuten koordinointitehtävän kierrättäminen riskiryhmissä eri asiakirjojen laatimiseksi tai elinten perustaminen tätä tarkoitusta varten. Jos yhteistyömekanismista ei ole sovittu, komission olisi ehdotettava sopivaa yhteistyömekanismia tietylle riskiryhmälle.

(16)

Toimivaltaisten viranomaisten olisi yhteistä riskinarviointia tehdessään arvioitava kaikki asiaankuuluvat riskitekijät, jotka voivat johtaa merkittävän rajatylittävän riskin toteutumiseen, mitä varten riskiryhmä perustettiin, mukaan lukien yksittäisen suurimman toimittajan kaasun toimituksen häiriintyminen. Näitä riskitekijöitä olisi torjuttava asianmukaisilla rajatylittävillä toimenpiteillä, joista asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset sopivat. Rajatylittävät toimenpiteet olisi sisällytettävä ennaltaehkäisysuunnitelmien ja hätäsuunnitelmien alueellisiin lukuihin. Lisäksi toimivaltaisten viranomaisten olisi tehtävä kattava kansallinen riskinarviointi ja arvioitava luonnonriskejä, teknologiaan liittyviä riskejä, kaupallisia, sosiaalisia ja poliittisia riskejäsekä rahoitukseen ja markkinoihin liittyviä ja muita mahdollisia merkityksellisiä riskejä. Kaikkia riskejä olisi torjuttava tehokkailla, oikeasuhteisilla ja syrjimättömillä toimenpiteillä, jotka olisi laadittava ennaltaehkäisysuunnitelmien ja hätäsuunnitelmien yhteydessä. Yhteisten ja kansallisten riskinarviointien tulosten olisi myös vaikutettava kaikkiin Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1313/2013/EU (9) 6 artiklassa tarkoitettuihin riskinarviointeihin, ja ne olisi otettava täysin huomioon kansallisissa riskinarvioinneissa.

(17)

Tietyn riskiryhmän toimivaltaisten viranomaisten olisi laadittava sidosryhmiä kuultuaan ennaltaehkäisysuunnitelmat ja hätäsuunnitelmat alueellisine lukuineen korkeimman valmiustason varmistamiseksi, jotta voidaan välttää kaasun toimitushäiriö ja lieventää sen vaikutuksia, jos sellainen kaikesta huolimatta esiintyy. Suunnitelmat olisi laadittava niin, että kansallisia riskejä käsitellään tavalla, jossa hyödynnetään täysin alueellisen yhteistyön tarjoamat mahdollisuudet. Suunnitelmien olisi oltava luonteeltaan teknisiä ja operationaalisia, ja niillä olisi voitava auttaa ehkäisemään hätätilanne tai sen laajentuminen tai lievittämään sen vaikutuksia. Suunnitelmissa olisi otettava huomioon sähköjärjestelmien turvallisuus, ja niiden olisi oltava yhdenmukaisia energiaunionin strategisen suunnittelun ja raportointivälineiden kanssa.

(18)

Toimivaltaisten viranomaisten olisi aina ennaltaehkäisysuunnitelmia ja hätäsuunnitelmia laatiessaan ja toteuttaessaan otettava huomioon kaasuverkon turvallinen alueellinen ja kansallinen toiminta. Niiden olisi käsiteltävä ja vahvistettava näissä suunnitelmissa verkon toimintaan vaikuttavat tekniset rajoitukset, mukaan lukien mahdolliset tekniset ja turvallisuuteen liittyvät syyt kaasuvirtojen vähentymiseen hätätilanteessa.

(19)

Komission olisi arvioitava ennaltaehkäisysuunnitelmia ja hätäsuunnitelmia ottamalla asianmukaisesti huomioon kaasualan koordinointiryhmässä esitetyt näkemykset ja sen olisi suositeltava suunnitelmien tarkistusta erityisesti, jos niissä ei puututa tehokkaasti riskinarvioinnissa tunnistettuihin riskeihin, jos ne vääristävät kilpailua tai haittaavat energian sisämarkkinoiden toimintaa, jos ne vaarantavat muiden jäsenvaltioiden kaasun toimitusvarmuuden tai jos ne eivät ole tämän asetuksen tai muun unionin oikeuden säännösten mukaisia. Jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen olisi otettava huomioon komission suositukset. Jos komissio toteaa toimivaltaisen viranomaisen lopullisen kannan jälkeen, että kyseinen toimenpide vaarantaisi toisen jäsenvaltion tai unionin kaasun toimitusvarmuuden, komission olisi jatkettava vuoropuhelua kyseisen jäsenvaltion kanssa, jotta se suostuisi muuttamaan toimenpidettä tai peruuttamaan sen.

(20)

Ennaltaehkäisysuunnitelmat ja hätäsuunnitelmat olisi päivitettävä säännöllisesti ja julkaistava. Jotta voidaan varmistaa, että hätäsuunnitelmat ovat aina ajan tasalla ja toimivia, jäsenvaltioiden olisi tehtävä vähintään yksi testi suunnitelmien päivitysten välillä simuloimalla voimakkaan ja keskimääräisen vaikutuksen skenaarioita ja toimenpiteitä reaaliaikaisesti. Toimivaltaisten viranomaisten olisi esitettävä testien tulokset kaasualan koordinointiryhmässä.

(21)

Tarvitaan pakolliset kattavat mallit, jotka sisältävät kaikki riskinarvioinnin kattamat riskit ja kaikki ennaltaehkäisysuunnitelmien ja hätäsuunnitelmien osiot, jotta voidaan helpottaa riskinarviointia ja suunnitelmien laatimista ja komission niistä tekemää arviointia.

(22)

Jotta voidaan helpottaa jäsenvaltioiden ja komission keskinäistä viestintää, riskinarvioinnit, ennaltaehkäisysuunnitelmat, hätäsuunnitelmat ja kaikki muut tässä asetuksessa tarkoitetut asiakirjat ja tiedonvaihdot olisi ilmoitettava käyttäen turvallista ja vakiomuotoista sähköistä ilmoitusjärjestelmää.

(23)

Tietyt asiakkaat, kuten kotitaloudet ja keskeisiä sosiaalipalveluja tarjoavat asiakkaat, ovat erityisen haavoittuvia ja voivat tarvita suojaa kaasun toimitushäiriön kielteisiä vaikutuksia vastaan. Tällaisten suojattujen asiakkaiden määritelmä ei saisi olla ristiriidassa unionin yhteisvastuumekanismien kanssa.

(24)

On asianmukaista kaventaa yhteisvastuumekanismin nojalla suojattuja asiakkaita koskevaa määritelmää. Sitä edellyttää jäsenvaltioiden velvoite tarjota yhteisvastuuta äärimmäisissä olosuhteissa ja olennaisia tarpeita varten. Yhteisvastuumekanismin nojalla suojattuja asiakkaita koskeva määritelmä olisi sen vuoksi rajattava koskemaan kotitalouksia, vaikka sitä olisi yhä voitava soveltaa tietyin ehdoin joihinkin keskeisiin sosiaalipalveluihin ja kaukolämpölaitoksiin. Näin ollen jäsenvaltiot voivat kohdella näissä puitteissa terveydenhuolto-, keskeistä sosiaalihuolto-, hätätilanne- ja turvallisuuspalveluja yhteisvastuumekanismin nojalla suojattuina asiakkaina, myös silloin kun näitä palveluja tarjoaa julkishallinto.

(25)

Vastuun kaasun toimitusvarmuudesta olisi jakauduttava maakaasualan yrityksille, toimivaltaisten viranomaistensa kautta toimiville jäsenvaltioille sekä komissiolle niiden toimivaltuuksien puitteissa. Tällainen jaettu vastuu edellyttää erittäin läheistä yhteistyötä näiden osapuolten välillä. Kaasua sähköntuotanto- tai teollisuustarkoituksiin käyttävillä asiakkailla voi kuitenkin myös olla tärkeä asema kaasun toimitusvarmuuden kannalta, sillä ne kykenevät reagoimaan kriisiin kysyntään vaikuttavilla toimenpiteillä, kuten keskeytettävissä olevilla sopimuksilla ja polttoaineen vaihtamisella toiseen, mitkä vaikuttavat suoraan tarjonnan ja kysynnän tasapainoon. Lisäksi tiettyjen kaasua sähköntuotantoon käyttävien asiakkaiden kaasun toimitusvarmuutta voidaan myös pitää olennaisen tärkeänä tietyissä tapauksissa. Jäsenvaltion olisi voitava päättää, että se hätätilanteessa asettaa tällaiset asiakkaat tietyin ehdoin kaasun toimituksessa jopa suojattujen asiakkaiden edelle. Poikkeusoloissa kaasun toimitusta voidaan myös jatkaa yhteisvastuuta tarjoavassa jäsenvaltiossa joillekin tällaisille suojattujen asiakkaiden edelle hätätilanteessa meneville asiakkaille, jotta vältetään vakavan vahingon aiheuttaminen kyseisen jäsenvaltion sähkö- tai kaasujärjestelmän toiminnalle. Tällainen erityistoimenpide ei saisi vaikuttaa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2005/89/EY (10).

(26)

Toimivaltaisten viranomaisten olisi tässä asetuksessa säädettyjä tehtäviä hoitaessaan toimittava tiiviissä yhteistyössä muiden asiaankuuluvien kansallisten viranomaisten ja erityisesti kansallisten sääntelyviranomaisten kanssa.

(27)

Infrastruktuurinormin olisi velvoitettava jäsenvaltioita ylläpitämään infrastruktuuria sellaisella vähimmäistasolla, että sen avulla voidaan varmistaa järjestelmän häiriönsieto- ja palautumiskyky, jos yksittäisen laajimman kaasuinfrastruktuurin toiminta häiriintyy. Koska N – 1-kaavan perusteella suoritettu analyysi on puhtaasti kapasiteettiperusteinen tarkastelutapa, N – 1-kaavan tuloksia olisi täydennettävä yksityiskohtaisella analyysillä, jossa otetaan huomioon myös kaasuvirrat.

(28)

Asetuksessa (EU) N:o 994/2010 edellytetään, että siirtoverkon haltijoiden on mahdollistettava pysyvä fyysinen kaksisuuntainen kapasiteetti kaikissa jäsenvaltioiden välisissä rajatylittävissä yhteenliitännöissä lukuun ottamatta tapauksia, joissa on myönnetty poikkeus tästä velvoitteesta. Tällä pyritään varmistamaan, että pysyvästä fyysisestä kaksisuuntaisesta kapasiteetista saatavat mahdolliset edut otetaan aina huomioon suunniteltaessa uutta yhteenliitäntää. Kaksisuuntaista kapasiteettia voidaan kuitenkin käyttää kaasun toimittamiseksi sekä naapurijäsenvaltioihin että muihin kaasun toimituskäytävän varrella oleviin valtioihin. Pysyvän fyysisen kaksisuuntaisen kapasiteetin mahdollistamisesta saatavan kaasun toimitusvarmuuden etuja on tarkasteltava laajemmasta näkökulmasta, yhteisvastuun ja paremman yhteistyön hengessä. Kattava kustannus-hyötyanalyysi, jossa otetaan huomioon koko siirtokäytävä, olisi tehtävä harkittaessa, olisiko kaksisuuntainen kapasiteetti toteutettava. Asianomaisia toimivaltaisia viranomaisia olisi vaadittava tarkastelemaan uudelleen asetuksen (EU) N:o 994/2010 nojalla myönnettyjä poikkeuksia yhteisten riskinarviointien tulosten perusteella. Yleisenä tavoitteena olisi pyrittävä lisäämään kaksisuuntaista kapasiteettia ja pitämään yksisuuntainen kapasiteetti tulevissa rajatylittävissä hankkeissa mahdollisimman vähäisenä.

(29)

Jäsenvaltion yhteenliitäntäpisteeseen varattu kapasiteetti voi kilpailla kaasuverkon syöttöpisteistä kaasun varastointilaitokseen jaettavan kapasiteetin kanssa. Tämän seurauksena voi syntyä tilanne, jossa syöttökapasiteetin jatkuva varaaminen varastoon vähentää yhteenliitäntäpisteessä jaettavaa teknisesti saatavilla olevaa kapasiteettia. Tässä asetuksessa olisi säädettävä selkeästä prioriteettisäännöstä, jolla voidaan varmistaa energiaturvallisuuden korkeampi taso hätätilanteessa. Yhteenliitäntäpisteisiin varatun kapasiteetin olisi oltava etusijalla varastointilaitokseen syöttöpisteestä jaettavaan kilpailevaan kapasiteettiin nähden, mikä mahdollistaisi sen, että siirtoverkon haltija voisi jakaa teknisen enimmäiskapasiteetin yhteenliitäntäpisteessä varmistaakseen suuremmat kaasuvirrat hätätilanteen julistaneeseen naapurijäsenvaltioon. Tästä voi seurata, että varastoon ei voida syöttää kaasua tai sitä voidaan syöttää vain rajoitettuja määriä, vaikka sitä olisi varattu jatkuvasti etukäteen. Tästä koituvan taloudellisen tappion korvaamiseksi tässä asetuksessa olisi säädettävä kohtuullisesta korvauksesta, jota sovelletaan suoraan ja nopeasti asianomaisten järjestelmän käyttäjien kesken. Asianomaisten siirtoverkonhaltijoiden olisi tehtävä yhteistyötä asiaankuuluvien säädösten mukaisesti tämän prioriteettisäännön soveltamiseksi.

(30)

Neuvoston direktiivissä 2008/114/EY (11) säädetään menettelystä, jolla pyritään parantamaan yksilöityjen eurooppalaisten elintärkeiden infrastruktuurien, muun muassa tiettyjen kaasuinfrastruktuurien, suojaamista unionissa. Direktiivi 2008/114/EY auttaa yhdessä tämän asetuksen kanssa luomaan kokonaisvaltaisen toimintatavan energiaturvallisuuteen unionissa.

(31)

Tässä asetuksessa säädetään riittävässä määrin yhdenmukaistetut toimitusvarmuusnormit, jotka kattaisivat vähintäänkin tammikuussa 2009 ilmenneen kaltaiset tapaukset. Tuolloin kaasun toimitus Venäjältä häiriintyi. Näissä normeissa otetaan huomioon jäsenvaltioiden erot sekä direktiivin 2009/73/EY 3 artiklassa tarkoitetut julkisen palvelun velvoitteet ja kuluttajansuojatoimenpiteet. Toimitusvarmuusnormien olisi oltava muuttumattomia, jotta voidaan taata tarvittava oikeusvarmuus, ne olisi määriteltävä selkeästi eikä niistä saisi aiheutua kohtuutonta tai suhteetonta taakkaa maakaasualan yrityksille. Normeilla olisi myös taattava, että unionin maakaasualan yritykset voivat tarjota palvelujaan tasapuolisesti kansallisille kuluttajille. Jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön toimenpiteitä, joilla varmistetaan tehokkaalla ja oikeasuhteisella tavalla, että maakaasualan yritykset toimivat tällaisen normin mukaisesti. Tähän olisi sisällyttävä mahdollisuus määrätä sakkoja toimittajille, jos jäsenvaltiot katsovat sen aiheelliseksi.

(32)

Maakaasualan yritysten ja toimivaltaisten viranomaisten asemat ja vastuut olisi määriteltävä täsmällisesti, jotta kaasun sisämarkkinoiden toiminta voi jatkua asianmukaisesti, erityisesti toimitushäiriö- ja kriisitilanteissa. Nämä asemat ja vastuut olisi määriteltävä niin, että voidaan noudattaa kolmitasoista lähestymistapaa, joka käsittää ensin asianomaiset maakaasualan yritykset ja teollisuuden, toiseksi jäsenvaltiot kansallisella tai aluetasolla ja kolmanneksi unionin. Tällä asetuksella olisi voitava antaa maakaasualan yrityksille ja asiakkaille mahdollisuus turvautua häiriöistä selviytymiseksi markkinapohjaisiin mekanismeihin niin pitkälle kuin se on mahdollista. Asetuksessa olisi kuitenkin myös säädettävä mekanismeista sellaisia tilanteita varten, joissa markkinat eivät yksinään enää pysty asianmukaisesti vastaamaan kaasun toimitushäiriöön.

(33)

Kaasun toimitushäiriön sattuessa markkinatoimijoille olisi annettava riittävät mahdollisuudet reagoida tilanteeseen markkinapohjaisin toimenpitein. Jos markkinapohjaiset toimenpiteet on käytetty ja ne eivät edelleenkään ole riittäviä, jäsenvaltioiden ja niiden toimivaltaisten viranomaisten olisi toteutettava toimenpiteitä kaasun toimitushäiriön vaikutusten poistamiseksi tai lieventämiseksi.

(34)

Jos jäsenvaltiot suunnittelevat ottavansa käyttöön muita kuin markkinapohjaisia toimenpiteitä, tällaisten toimenpiteiden käyttöön ottamiseen olisi liitettävä kuvaus niiden taloudellisesta vaikutuksesta. Näin varmistetaan, että asiakkailla on tarvittavat tiedot tällaisten toimenpiteiden kustannuksista ja että toimenpiteet ovat avoimia, erityisesti sen suhteen, mikä on niiden vaikutus kaasun hintaan.

(35)

Komissiolla olisi oltava valtuudet varmistaa, että uudet muut kuin markkinapohjaiset ennalta ehkäisevät toimenpiteet eivät vaaranna toisten jäsenvaltioiden tai unionin kaasun toimitusvarmuutta. Koska tällaiset toimenpiteet voivat olla erityisen vahingollisia kaasun toimitusvarmuudelle, niitä olisi alettava soveltaa vasta kun komissio hyväksyy ne tai kun niitä on muutettu komission päätöksen mukaisesti.

(36)

Kysyntään vaikuttavat toimenpiteet, kuten polttoaineen vaihtaminen tai suurille teollisuuden asiakkaille toimitettavan kaasun vähentäminen taloudellisesti tehokkaassa järjestyksessä, voivat olla arvokkaita kaasun toimitusvarmuuden varmistamisessa, jos niitä voidaan soveltaa nopeasti ja vähentää merkittävästi kysyntää kaasun toimitusten häiriintyessä. Energian tehokkaan käytön edistämiseksi olisi tehtävä enemmän erityisesti silloin, kun tarvitaan kysyntään vaikuttavia toimenpiteitä. Kysyntään ja tarjontaan vaikuttavien ehdotettujen toimenpiteiden ympäristövaikutukset olisi otettava huomioon siten, että etusijalle asetetaan niin pitkälti kuin mahdollista toimenpiteet, joiden vaikutus ympäristöön on vähäisin. Samalla olisi otettava huomioon kaasun toimitusvarmuus- ja kilpailunäkökohdat.

(37)

On tarpeen varmistaa hätätilanteessa toteutettavien toimien ennustettavuus ja antaa kaikille markkinatoimijoille riittävästi mahdollisuuksia reagoida ja valmistautua tällaisiin olosuhteisiin. Toimivaltaisten viranomaisten olisi sen vuoksi pääsääntöisesti toimittava hätäsuunnitelmansa mukaisesti. Niiden olisi kuitenkin voitava asianmukaisesti perustelluissa poikkeusoloissa toteuttaa toimia, jotka poikkeavat näistä suunnitelmista. On myös tärkeää, että hätätilanteet julistetaan nykyistä avoimemmin ja ennustettavammin. Tiedot järjestelmän tasehallintapositioista (siirtoverkon yleinen tila), joiden puitteet asetetaan komission asetuksessa (EU) N:o 312/2014 (12), voivat olla merkittäviä tässä yhteydessä. Näiden tietojen olisi oltava toimivaltaisten viranomaisten ja kansallisten sääntelyviranomaisten, jos nämä eivät ole toimivaltaisia viranomaisia, käytettävissä reaaliaikaisesti.

(38)

Kuten lokakuussa 2014 tehdyn stressitestin yhteydessä osoitettiin, yhteisvastuuta tarvitaan kaasun toimitusvarmuuden varmistamiseksi unionissa. Sen ansiosta vaikutukset jakautuvat tasaisemmin ja vakavan häiriön kokonaisvaikutukset vähenevät. Yhteisvastuumekanismilla on tarkoitus vastata ääritilanteisiin, joissakaasunsaannin turvaaminen yhteisvastuumekanismin nojalla suojatuille asiakkaille olennaisena tarpeena ja välttämättömänä prioriteettina on jossakin jäsenvaltiossa vaakalaudalla. Yhteisvastuulla varmistetaan yhteistyö haavoittuvampien jäsenvaltioiden kanssa. Samalla yhteisvastuu on viimeinen mahdollinen keino, johon turvaudutaan ainoastaan hätätilanteessa ja vain rajoitetuin ehdoin. Jos jossakin jäsenvaltiossa julistetaan hätätila, olisi näin ollen sovellettava vaiheittaista ja oikeasuhteista lähestymistapaa kaasun toimitusvarmuuden varmistamiseksi. Hätätilanteen julistaneen jäsenvaltion olisi erityisesti ensin toteutettava kaikki hätäsuunnitelmansa mukaiset toimenpiteet, jotta se voi varmistaa kaasun toimitukset yhteisvastuumekanismin nojalla suojatuille asiakkailleen. Samalla kaikkien lisätyn toimitusnormin käyttöön ottaneiden jäsenvaltioiden olisi väliaikaisesti alennettava se tavanomaiseen toimitusnormiin kaasumarkkinoiden likviditeetin lisäämiseksi, jos hätätilanteen julistanut jäsenvaltio ilmoittaa, että tarvitaan rajatylittäviä toimia. Jos tarvittavia toimituksia ei voida varmistaa näillä kahdella toimenpidekokonaisuudella, hätätilanteen julistaneeseen jäsenvaltioon suoraan liitettyjen jäsenvaltioiden olisi hätätilanteeseen joutuneen jäsenvaltion pyynnöstä toteutettava yhteisvastuutoimenpiteitä, joilla varmistetaan kaasun toimitus hätätilanteeseen joutuneen jäsenvaltion yhteisvastuumekanismin nojalla suojatuille asiakkaille. Tällaisiin yhteisvastuutoimenpiteisiin olisi kuuluttava sen varmistaminen, että kaasun toimitusta muille kuin yhteisvastuumekanismin nojalla suojatuille asiakkaille yhteisvastuuta tarjoavan jäsenvaltion alueella vähennetään tai sitä ei jatketa, jotta kaasumääriä voidaan vapauttaa siltä osin ja niin kauan kuin kaasun toimitusta yhteisvastuumekanismin nojalla suojatuille asiakkaille yhteisvastuuta pyytävässä jäsenvaltiossa ei ole varmistettu. Mitään tässä asetuksessa olevaa ei tulisi tulkita niin, että jäsenvaltiota vaadittaisiin käyttämään julkista valtaa tai että sille annettaisiin mahdollisuus käyttää sitä jossain toisessa jäsenvaltiossa.

(39)

Yhteisvastuutoimenpiteitä olisi toteutettava viimeisenä keinona myös silloin, kun jäsenvaltio on liitetty toiseen jäsenvaltioon kolmannen maan kautta, jollei kaasun kulkua kolmannen maan kautta rajoiteta, ja jos nämä asianomaiset jäsenvaltiot ovat sopineet siitä; niiden olisi tarvittaessa otettava mukaan kolmas maa, jonka kautta ne ovat liitettyinä toisiinsa.

(40)

Toteutettaessa yhteisvastuutoimenpiteitä viimeisenä keinona kaasun toimituksen vähentämistä tai keskeyttämistä yhteisvastuuta tarjoavassa jäsenvaltiossa olisi voitava soveltaa myös muihin kuin yhteisvastuumekanismin nojalla suojattuihin asiakkaisiin riippumatta siitä, saavatko ne kaasua suoraan vai yhteisvastuumekanismin nojalla suojatuista kaukolämpölaitoksista lämmön muodossa, jos tarpeellista jäsenvaltion yhteisvastuuvelvoitteiden noudattamiseksi ja syrjivän kohtelun välttämiseksi. Sama kohtelu olisi taattava niin ikään niille asiakkaille, jotka eivät ole yhteisvastuumekanismin nojalla suojattuja asiakkaita jäsenvaltiossa, joka saa kaasua yhteisvastuumekanismin nojalla.

(41)

Toteutettaessa yhteisvastuutoimenpiteitä viimeisenä keinona olisi suotavaa, että yhteisvastuuta tarjoava jäsenvaltio vähentäisi kaasunkulutustaan aluksi vapaaehtoisuuden pohjalta markkinapohjaisilla toimenpiteillä, kuten vapaaehtoisilla kysyntäpuolen toimenpiteillä tai käänteisillä huutokaupoilla, joissa tietyt asiakkaat, kuten teollisuusasiakkaat, ilmoittaisivat siirtoverkonhaltijalle tai jollekin muulle vastuuviranomaiselle hinnan, jolla ne olisivat valmiita vähentämään kaasunkulutustaan tai lopettamaan sen. Jos markkinapohjaiset toimenpiteet osoittautuvat riittämättömiksi tarvittavan kaasumäärän vajeen korjaamiseksi ja ottaen huomioon yhteisvastuutoimenpiteiden merkityksen viimeisenä keinona, yhteisvastuuta tarjoavan jäsenvaltion olisi seuraavana toimenpiteenään voitava hyödyntää muita kuin markkinapohjaisia toimenpiteitä, mukaan lukien rajoitus tietyissä asiakasryhmissä, täyttääkseen yhteisvastuuvelvoitteensa.

(42)

Yhteisvastuutoimenpiteitä viimeisenä keinona olisi tarjottava korvausta vastaan. Yhteisvastuuta vastaanottavan jäsenvaltion olisi maksettava yhteisvastuuta tarjoavalle jäsenvaltiolle viipymättä kohtuullinen korvaus alueelleen toimitetusta kaasusta ja kaikista muista yhteisvastuun tarjoamisesta aiheutuneista asiaankuuluvista ja kohtuullisista kustannuksista. Viimeisenä keinona toteutettavien yhteisvastuutoimenpiteiden ehtona olisi oltava se, että yhteisvastuuta pyytävä jäsenvaltio sitoutuu maksamaan nopeasti tällaisen kohtuullisen korvauksen. Tällä asetuksella ei yhdenmukaisteta kaikkia kohtuulliseen korvaukseen liittyviä näkökohtia. Asianomaisten jäsenvaltioiden olisi toteutettava tarvittavat toimenpiteet, erityisesti tekniset, oikeudelliset ja rahoitukseen liittyvät järjestelyt, joilla pannaan täytäntöön säännökset nopeasta ja kohtuullisesta korvauksesta niiden välillä.

(43)

Toteuttaessaan yhteisvastuutoimenpiteitä tämän asetuksen nojalla jäsenvaltiot panevat täytäntöön unionin lainsäädäntöä ja niiden on näin ollen noudatettava unionin oikeudessa taattuja perusoikeuksia. Tällaiset toimenpiteet voivat näin ollen johtaa jäsenvaltion velvollisuuteen maksaa korvausta niille, jotka ovat joutuneet kärsimään sen toimenpiteistä. Jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi varmistettava, että kansalliset korvaussäännöt ovat olemassa ja että ne ovat unionin oikeuden, erityisesti perusoikeuksien, mukaiset. Lisäksi olisi varmistettava, että yhteisvastuuta vastaanottava jäsenvaltio viime kädessä vastaa kaikista kohtuullisista kustannuksista, joita aiheutuu edellä mainitusta yhteisvastuuta tarjoavan jäsenvaltion velvoitteesta maksaa korvaus, sekä muista kohtuullisista kustannuksista, joita koituu mainittujen kansallisten korvaussääntöjen nojalla maksettavasta korvauksesta.

(44)

Koska mahdollisesti useampi kuin yksi jäsenvaltio voi tarjota yhteisvastuuta sitä pyytävälle jäsenvaltiolle, olisi luotava taakanjakomekanismi. Kyseisen mekanismin mukaisesti yhteisvastuuta pyytävän jäsenvaltion olisi kaikkia asianomaisia jäsenvaltioita kuultuaan pyrittävä saamaan eri jäsenvaltioilta edullisin tarjous perustuen kaasun toimituksen kustannukseen, nopeuteen, luotettavuuteen ja hajauttamiseen. Jäsenvaltioiden olisi tehtävä tällaisia tarjouksia niin paljon ja niin kauan kuin mahdollista vapaaehtoisten kysyntäpuolen toimenpiteiden pohjalta ennen turvautumista muihin kuin markkinapohjaisiin toimenpiteisiin.

(45)

Tällä asetuksella otetaan ensimmäistä kertaa käyttöön tällainen jäsenvaltioiden välinen yhteisvastuumekanismi välineenä lieventää vakavan hätätilanteen vaikutuksia unionissa. Siihen kuuluu myös taakanjakomekanismi. Komission olisi sen vuoksi arvioitava uudelleen taakanjakomekanismia ja yhteisvastuumekanismia yleisesti ottamalla huomioon niiden toiminnasta saatavat tulevat kokemukset ja ehdotettava tarvittaessa muutoksia niihin.

(46)

Jäsenvaltioiden olisi toteutettava tarvittavat toimenpiteet yhteisvastuumekanismia koskevien säännösten täytäntöönpanemiseksi. Tähän kuuluu se, että asianomaiset jäsenvaltiot sopivat teknisistä, oikeudellisista ja rahoitukseen liittyvistä järjestelyistä. Jäsenvaltioiden olisi esitettävä kuvaus näiden järjestelyjen yksityiskohdista hätäsuunnitelmissaan. Komission olisi laadittava ohjeistusta, joka ei ole oikeudellisesti sitovaa, tällaisiin järjestelyihin sisällytettävistä keskeisistä seikoista.

(47)

Jäsenvaltio olisi vapautettava velvoitteesta sopia teknisistä, oikeudellisista ja rahoitukseen liittyvistä järjestelyistä muiden jäsenvaltioiden kanssa yhteisvastuun vastaanottamiseksi niin pitkäksi aikaa kuin se voi kattaa omasta tuotannostaan yhteisvastuumekanismin nojalla suojattujen asiakkaidensa kaasunkulutuksen, minkä vuoksi sen ei tarvitse pyytää yhteisvastuuta. Tämä ei saisi vaikuttaa asianomaisen jäsenvaltion velvoitteeseen tarjota yhteisvastuuta muille jäsenvaltioille.

(48)

Olisi säädettävä takeesta sellaista tapausta varten, että unionille aiheutuisi kustannuksia muun vastuun kuin lainvastaisista toimista tai lainvastaisesta menettelystä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 340 artiklan toisen kohdan nojalla lankeavan vastuun perusteella niiden toimenpiteiden osalta, joita jäsenvaltioiden on toteutettava tämän asetuksen yhteisvastuumekanismin nojalla. Tällaisissa tapauksissa on asianmukaista, että yhteisvastuuta vastaanottava jäsenvaltio korvaa unionille nämä kustannukset.

(49)

Yhteisvastuuta olisi tarvittaessa osoitettava myös unionin ja sen jäsenvaltioiden tarjoaman pelastuspalvelun antaman avun muodossa. Tällaista apua olisi helpotettava ja koordinoitava päätöksellä N:o 1313/2013/EU perustetulla unionin pelastuspalvelumekanismilla, jonka yleisenä tavoitteena on tehostaa unionin ja jäsenvaltioiden yhteistyötä ja helpottaa pelastuspalvelualan koordinointia, jotta voidaan parantaa luonnonkatastrofien ja ihmisen aiheuttamien katastrofien ennaltaehkäisyyn ja niihin varautumiseen tähtäävien järjestelmien tehokkuutta.

(50)

Jotta voidaan arvioida kaasun toimitusvarmuutta tietyssä jäsenvaltiossa tai osassa unionia tai koko unionissa, asian kannalta merkityksellisten tietojen saatavuus on välttämätöntä. Jäsenvaltioiden ja komission on erityisesti saatava maakaasualan yrityksiltä säännöllisesti tietoja kaasun toimituksen keskeisistä parametreista, mukaan lukien tarkat luvut saatavilla olevista varastoiduista varannoista, jotka ovat perustietoja kaasun toimitusvarmuuspolitiikan suunnittelussa. Asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa riippumatta siitä, onko hätätilanne julistettu, olisi myös oltava mahdollista saada tarvittavat lisätiedot kaasun toimitusten yleisen tilanteen arvioimiseksi. Näitä lisätietoja olisivat tyypillisesti muut kuin hintoihin liittyvät kaasuntoimituksia koskevat tiedot, kuten kaasun vähimmäis- ja enimmäismäärät, toimituspisteet tai edellytykset kaasuntoimitusten keskeyttämiselle.

(51)

Käytössä olisi oltava tehokas ja kohdennettu mekanismi, jonka avulla jäsenvaltiot ja komissio voivat saada käyttöönsä keskeiset kaasuntoimitussopimukset ja jonka avulla voitaisiin tehdä kattava arviointi merkityksellisistä riskeistä, jotka voivat johtaa kaasun toimitushäiriöihin tai haitata tarvittavia lieventämistoimenpiteitä, jos kriisi kaikesta huolimatta puhkeaa. Tässä järjestelmässä tietyistä keskeisistä kaasuntoimitussopimuksista olisi ilmoitettava automaattisesti häiriöistä eniten kärsineiden jäsenvaltioiden toimivaltaiselle viranomaiselle riippumatta siitä, onko kaasu peräisin unionista vai sen ulkopuolelta. Uusista sopimuksista tai sopimuksiin tehdyistä muutoksista olisi ilmoitettava välittömästi niiden tekemisen jälkeen. Avoimuuden ja luotettavuuden varmistamiseksi voimassa olevista sopimuksista olisi myös ilmoitettava. Ilmoitusvelvollisuuden olisi katettava myös kaikki kaasuntoimitussopimuksen toteuttamisen kannalta merkitykselliset kaupalliset sopimukset, kuten merkitykselliset sopimukset, jotka voivat liittyä infrastruktuuriin, varastointiin ja mahdollisiin muihin kaasun toimitusvarmuuden kannalta tärkeisiin näkökohtiin.

(52)

Velvoitteen, jonka mukaan sopimuksesta on ilmoitettava automaattisesti toimivaltaiselle viranomaiselle, on oltava oikeasuhteinen. Hallinnollinen tehokkuus ja avoimuus ovat oikeassa tasapainossa, kun tätä velvoitetta sovelletaan toimittajan ja ostajan välisiin sopimuksiin, jotka kattavat 28 prosenttia tai enemmän vuosittaisesta kaasun kulutuksesta kansallisilla markkinoilla, ja näin vahvistetaan myös selkeät velvoitteet markkinatoimijoille. Toimivaltaisen viranomaisen olisi arvioitava sopimusta kaasun toimitusvarmuuden kannalta ja toimitettavaarvioinnin tulokset komissiolle. Jos toimivaltaisella viranomaisella on epäilyksiä siitä, että aiheuttaako sopimus riskin jäsenvaltion tai jonkin alueen kaasun toimitusvarmuudelle, sen on ilmoitettava sopimuksesta komissiolle arviointia varten. Tämä ei tarkoita sitä, että muilla kaasuntoimitussopimuksilla ei olisi merkitystä kaasun toimitusvarmuudelle. Näin ollen, jos häiriöistä eniten kärsineen jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen tai komissio toteaa, että kaasuntoimitussopimus, johon ei sovelleta tämän asetuksen mukaista automaattista ilmoittamista, voisi aiheuttaa riskin jäsenvaltion, alueen tai unionin kaasun toimitusvarmuudelle erityisyytensä, asiakasryhmänsä tai kaasun toimitusvarmuutta koskevan merkityksellisyytensä vuoksi, toimivaltaisen viranomaisen tai komission olisi voitava pyytää kyseistä sopimusta arvioidakseen sen vaikutuksia kaasun toimitusvarmuuteen. Sopimusta voitaisiin pyytää esimerkiksi silloin, kun tietylle ostajalle tai tietyille ostajille suunnatuissa kaasuntoimituksissa tapahtuu jossakin jäsenvaltiossa muutoksia, jotka eivät ole odotettavissa, jos markkinat toimivat normaalisti, ja jotka voivat vaikuttaa unionin tai sen osien kaasun toimitukseen. Tällaisella mekanismilla varmistetaan, että muut toimitusvarmuuden kannalta merkitykselliset keskeiset kaasuntoimitussopimukset ovat saatavilla. Tällainen pyyntö olisi perusteltava ottaen huomioon, että kyseisellä toimenpiteellä ei pidä aiheuttaa enempää hallinnollista rasitetta kuin on tarve.

(53)

Komissio voi ehdottaa, että jäsenvaltiot muuttavat riskinarviointeja sekä ennaltaehkäisysuunnitelmia ja hätäsuunnitelmia sopimuksista saatujen tietojen ottamiseksi huomioon. Tämän asetuksen säännöksillä ei olisi rajoitettava komission oikeutta käynnistää rikkomusmenettelyjä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 258 artiklan mukaisesti ja panna täytäntöön kilpailusääntöjä, mukaan lukien valtiontukisäännöt.

(54)

Kaikki sopimukset tai niistä näissä puitteissa saadut tiedot, mukaan lukien toimivaltaisten viranomaisten tai komission arvioinnit, olisi pidettävä luottamuksellisina, erityisesti kaupallisesti arkaluonteisten tietojen ja tietojenvaihtojärjestelmän eheyden ja moitteettoman toiminnan suojaamiseksi. Luottamuksellisuuden säilyttäminen voi olla tärkeää myös yleisen turvallisuuden kannalta ottaen huomioon, kuinka tärkeä kaasun kaltainen keskeinen hyödyke voi olla jäsenvaltioille. Lisäksi toimivaltaisten viranomaisten tai komission merkityksellisiin ja kattaviin arviointeihin sisältyy erityisesti tietoja, jotka liittyvät yleiseen turvallisuuteen, kaupallisiin tietoihin tai niitä koskeviin viittauksiin. Näin ollen arviointien luottamuksellisuus on tarpeen varmistaa. Tärkeää niin ikään on, että salassapitovelvollisuus sitoo tämän asetuksen mukaisesti luottamuksellisia tietoja saavia tahoja. Komission, toimivaltaisten viranomaisten ja kansallisten sääntelyviranomaisten, elinten tai henkilöiden olisi varmistettava tämän asetuksen nojalla saamiensa luottamuksellisten tietojen luottamuksellisuus.

(55)

Käytössä olisi oltava oikeasuhteinen kriisinhallintajärjestelmä, ja tietojenvaihdon olisi perustuttava kolmeen kriisitasoon: ennakkovaroitus-, hälytys- ja hätätilataso. Jos jonkin jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen julistaa jonkin kriisitasoista, sen olisi välittömästi ilmoitettava siitä komissiolle sekä niiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille, joihin kyseisen toimivaltaisen viranomaisen jäsenvaltio on suoraan liitetty. Jos julistetaan hätätilanne, siitä olisi ilmoitettava myös riskiryhmän jäsenvaltioille. Komission olisi julistettava alueellinen tai unionin tason hätätilanne, kun sitä koskeva pyyntö saadaan vähintään kahdelta hätätilanteen julistaneelta toimivaltaiselta viranomaiselta. Alueellisen tai unionin tason hätätilanteessa komission olisi koordinoitava toimivaltaisten viranomaisten toimintaa ottamalla kaikilta osin huomioon kaasualan koordinointiryhmän kuulemisen perusteella saadut asiaankuuluvat tiedot ja tulokset, jotta voidaan varmistaa riittävä tietojenvaihto ja yhteistyö. Jos komissio katsoo tilannearvioinnin tehtyään, että hätätilanteen julistaminen ei enää ole perusteltua, sen olisi julistettava alueellisen tai unionin tason hätätilanne päättyneeksi.

(56)

Kaasualan koordinointiryhmän olisi toimittava komission neuvonantajana ja helpotettava näin kaasun toimitusvarmuustoimien yhteensovittamista unionin tason hätätilanteessa. Sen olisi myös seurattava tämän asetuksen nojalla toteutettavien toimenpiteiden riittävyyttä ja tarkoituksenmukaisuutta, mukaan lukien eri riskiryhmien laatimien ennaltaehkäisysuunnitelmien ja hätäsuunnitelmien johdonmukaisuus.

(57)

Kaasukriisi voi laajeta unionin rajojen yli myös energiayhteisön sopimuspuolina oleviin maihin. Unionin olisi edistettävä energiayhteisösopimuksen osapuolena sopimukseen tehtäviä muutoksia, joilla pyritään luomaan yhdentyneet markkinat ja yhtenäinen sääntelyalue säätämällä asianmukaisesta ja vakaasta sääntelykehyksestä. Jotta varmistetaan tehokas kriisinhallinta jäsenvaltioiden ja sopimuspuolten välillä tällä välin, niitä pyydetään tekemään tiivistä yhteistyötä kaasukriisin ennaltaehkäisyssä, valmistelussa ja hoitamisessa.

(58)

Koska kaasun toimitukset kolmansista maista ovat keskeisessä asemassa kaasun toimitusvarmuuden turvaamisessa unionissa, komission olisi koordinoitava kolmansiin maihin liittyvää toimintaa sekä yhdessä tuottaja- ja kauttakulkumaiden kanssa pyrittävä luomaan järjestelyjä kriisitilanteita varten ja varmistamaan vakaat kaasuvirrat unioniin.Komissiolle olisi annettava valtuudet ottaa käyttöön erityinen työryhmä, joka kriisitilanteissa valvoisi unioniin suuntautuvia kaasuvirtoja, asianomaisia jäsenvaltioita ja kolmansia maita kuultuaan ja joka toimisi välittäjän ja edesauttajan tehtävässä, jos kolmannessa maassa esiintyvät ongelmat aiheuttavat kriisitilanteen. Komission olisi raportoitava säännöllisesti kaasualan koordinointiryhmälle.

(59)

Jos saadaan luotettavaa tietoa yhden tai useamman jäsenvaltion kaasun toimitusvarmuutta uhkaavasta unionin ulkopuolella olevasta tilanteesta, joka voi käynnistää unionin ja kolmannen maan välisen varhaisvaroitusjärjestelmän, komission olisi viipymättä ilmoitettava asiasta kaasualan koordinointiryhmälle, ja unionin olisi toteutettava asianmukaisia toimia tilanteen laukaisemiseksi.

(60)

Koska jäsenvaltiot eivät voi yksin toimimalla riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta, joka on kaasun toimitusvarmuuden turvaaminen unionissa, vaan se voidaan sen laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(61)

Jotta unioni voisi reagoida nopeasti kaasun toimitusvarmuuden muuttuviin olosuhteisiin, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti, jotka koskevat riskiryhmien kokoonpanoa sekä riskinarviointien ja ennaltaehkäisysuunnitelmien ja hätäsuunnitelmien malleja. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten sopimuksessa (13) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(62)

Tämä asetus ei vaikuta jäsenvaltioiden oikeuteen määritellä energiavarojensa hyödyntämisen ehtoja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 194 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(63)

Asetus (EU) N:o 994/2010 olisi kumottava. Kuitenkin oikeudellisen epävarmuuden välttämiseksi mainitun asetuksen mukaisesti laadittujen ennaltaehkäisysuunnitelmien ja hätäsuunnitelmien olisi pysyttävä voimassa, kunnes tämän asetuksen mukaisesti laaditut uudet ennaltaehkäisysuunnitelmat ja hätäsuunnitelmat hyväksytään ensimmäisen kerran,

1)

’varmuudella’ tarkoitetaan varmuutta sellaisena kuin se on määritelty direktiivin 2009/73/EY 2 artiklan 32 kohdassa;

2)

’asiakkaalla’ tarkoitetaan asiakasta sellaisena kuin se on määritelty direktiivin 2009/73/EY 2 artiklan 24 kohdassa;

3)

’kotitalousasiakkaalla’ tarkoitetaan kotitalousasiakasta sellaisena kuin se on määritelty direktiivin 2009/73/EY 2 artiklan 25 kohdassa;

4)

’keskeisellä sosiaalipalvelulla’ tarkoitetaan terveydenhuoltoon, keskeiseen sosiaalihuoltoon, hätätilanteeseen, turvallisuuteen, koulutukseen tai julkishallintoon liittyvää palvelua;

5)

’suojatulla asiakkaalla’ tarkoitetaan kotitalousasiakasta, joka on liitetty kaasunjakeluverkkoon ja lisäksi, mikäli asianomainen jäsenvaltio niin päättää, yhtä tai useaa seuraavista, edellyttäen, että a ja b alakohdassa tarkoitettujen yritysten tai palveluiden yhteinen osuus kaasun vuotuisesta loppukulutuksesta kyseisessä jäsenvaltiossa on enintään 20 prosenttia:

6)

’yhteisvastuumekanismin nojalla suojatulla asiakkaalla’ tarkoitetaan kaasunjakeluverkkoon liitettyä kotitalousasiakasta ja lisäksi tarvittaessa yhtä tai molempaa seuraavista:

7)

’toimivaltaisella viranomaisella’ tarkoitetaan kansallista valtion viranomaista tai kansallista sääntelyviranomaista, jonka jäsenvaltio on nimennyt tässä asetuksessa säädettyjen toimenpiteiden täytäntöönpanon varmistamista varten;

8)

’kansallisella sääntelyviranomaisella’ tarkoitetaan direktiivin 2009/73/EY 39 artiklan 1 kohdan mukaisesti nimettyä kansallista sääntelyviranomaista;

9)

’maakaasualan yrityksellä’ tarkoitetaan maakaasualan yritystä sellaisena kuin se on määritelty direktiivin 2009/73/EY 2 artiklan 1 kohdassa;

10)

’kaasuntoimitussopimuksella’ tarkoitetaan kaasuntoimitussopimusta sellaisena kuin se on määritelty direktiivin 2009/73/EY 2 artiklan 34 kohdassa;

11)

’siirrolla’ tarkoitetaan siirtoa sellaisena kuin se on määritelty direktiivin 2009/73/EY 2 artiklan 3 kohdassa;

12)

’siirtoverkonhaltijalla’ tarkoitetaan siirtoverkonhaltijaa sellaisena kuin se on määritelty direktiivin 2009/73/EY 2 artiklan 4 kohdassa;

13)

’jakelulla’ tarkoitetaan jakelua sellaisena kuin se on määritelty direktiivin 2009/73/EY 2 artiklan 5 kohdassa;

14)

’jakeluverkonhaltijalla’ tarkoitetaan jakeluverkonhaltijaa sellaisena kuin se on määritelty direktiivin 2009/73/EY 2 artiklan 6 kohdassa;

15)

’yhdysputkella’ tarkoitetaan jäsenvaltioiden välistä yhdysputkea sellaisena kuin se on määritelty direktiivin 2009/73/EY 2 artiklan 17 kohdassa;

16)

’hätätilanteessa käytettävillä toimituskäytävillä’ tarkoitetaan unionin kaasuntoimitusreittejä, jotka auttavat jäsenvaltioita lieventämään paremmin mahdollisen toimitus- tai infrastruktuurihäiriön vaikutuksia;

17)

’varastointikapasiteetilla’ tarkoitetaan varastointikapasiteettia sellaisena kuin se on määritelty asetuksen (EY) N:o 715/2009 2 artiklan 28 kohdassa;

18)

’teknisellä kapasiteetilla’ tarkoitetaan teknistä kapasiteettia sellaisena kuin se on määritelty asetuksen (EY) N:o 715/2009 2 artiklan 18 kohdassa;

19)

’kiinteällä kapasiteetilla’ tarkoitetaan kiinteää kapasiteettia sellaisena kuin se on määritelty asetuksen (EY) N:o 715/2009 2 artiklan 16 kohdassa;

20)

’keskeytyvällä kapasiteetilla’ tarkoitetaan keskeytyvää kapasiteettia sellaisena kuin se on määritelty asetuksen (EY) N:o 715/2009 2 artiklan 13 kohdassa;

21)

’nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksen kapasiteetilla’ tarkoitetaan nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksen kapasiteettia sellaisena kuin se on määritelty asetuksen (EY) N:o 715/2009 2 artiklan 24 kohdassa;

22)

’nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksella’ tarkoitetaan nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosta sellaisena kuin se on määritelty direktiivin 2009/73/EY 2 artiklan 11 kohdassa;

23)

’varastolla’ tarkoitetaan varastoa sellaisena kuin se on määritelty direktiivin 2009/73/EY 2 artiklan 9 kohdassa;

24)

’verkolla’ tarkoitetaan verkkoa sellaisena kuin se on määritelty direktiivin 2009/73/EY 2 artiklan 13 kohdassa;

25)

’verkon käyttäjällä’ tarkoitetaan verkon käyttäjää sellaisena kuin se on määritelty direktiivin 2009/73/EY 2 artiklan 23 kohdassa;

26)

’lisäpalveluilla’ tarkoitetaan lisäpalveluita sellaisina kuin ne on määritelty direktiivin 2009/73/EY 2 artiklan 14 kohdassa.

a)

kaasun toimitusvarmuus yleensä ja erityisesti hätätilanteissa;

b)

kaikki tiedot, joilla on merkitystä kaasun toimitusvarmuuden kannalta kansallisella, alueellisella ja unionin tasolla;

c)

parhaat käytännöt ja kaikille asiaan liittyville tahoille mahdollisesti annettavat toimintaohjeet;

d)

kaasun toimitusvarmuuden taso, vertailuarvot ja arviointimenetelmät;

e)

kansalliset, alueelliset ja unionin tason skenaariot ja valmiustasojen testaaminen;

f)

ennaltaehkäisysuunnitelmien ja hätäsuunnitelmien arviointi, eri suunnitelmien keskinäinen johdonmukaisuus sekä niihin sisältyvien toimenpiteiden toteuttaminen;

g)

sellaisten toimien koordinointi energiayhteisön sopimuspuolien ja muiden kolmansien maiden kanssa, joilla pyritään vastaamaan unionin tason hätätilanteeseen;

h)

häiriöistä eniten kärsivien jäsenvaltioiden tarvitsema apu.

a)

liitäntöjä tuotantolaitoksiin, nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksiin ja jakeluverkkoihin; tai

b)

tapauksia, joissa on myönnetty poikkeus kyseisestä velvoitteesta yksityiskohtaisen arvioinnin sekä muiden jäsenvaltioiden ja komission kuulemisen jälkeen liitteen III mukaisesti.

a)

markkinoiden kysyntää koskevaan arvioon;

b)

kysyntä- ja tarjontaennusteisiin;

c)

käytössä olevan infrastruktuurin mahdollisiin taloudellisiin vaikutuksiin;

d)

toteutettavuustutkimukseen;

e)

kaksisuuntaisen kapasiteetin kustannuksiin, mukaan lukien tarvittava siirtoverkon vahvistaminen; sekä

f)

kaasun toimitusvarmuudelle koituvaan hyötyyn, kun otetaan huomioon myös kaksisuuntaisen kapasiteetin mahdollinen vaikutus tässä artiklassa tarkoitetun infrastruktuurinormin noudattamiseen.

a)

vähintään kaksi yhdysputkea muihin jäsenvaltioihin;

b)

vähintään kaksi eri kaasun toimituslähdettä; ja

c)

ei yhtään kaasun varastointilaitosta alueellaan.

a)

vähintään kaksi yhdysputkea muihin jäsenvaltioihin;

b)

vähintään kaksi eri kaasun toimituslähdettä; ja

c)

ei yhtään kaasun varastointilaitosta tai nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosta alueellaan.

a)

sen alueen kautta ei kulje kaasua muihin jäsenvaltioihin;

b)

sen sisäinen vuotuinen bruttokaasunkulutus on alle kaksi miljoonaa öljyekvivalenttitonnia; ja

c)

kaasun osuus primaarienergiankulutuksesta on alle viisi prosenttia.

a)

äärimmäinen lämpötila seitsemän päivän huippuajanjaksona, joka tilastollisen todennäköisyyden mukaan esiintyy kerran 20 vuodessa;

b)

mikä tahansa 30 päivän ajanjakso, jona kaasun kysyntä on poikkeuksellisen suurta ja joka tilastollisen todennäköisyyden mukaan esiintyy kerran 20 vuodessa;

c)

30 päivän ajanjakso suurimman yksittäisen kaasuinfrastruktuurin häiriötilanteessa keskimääräisissä talvioloissa.

a)

sen on oltava 8 artiklan 1 kohdan mukainen;

b)

se ei saa vaikuttaa kielteisesti minkään muun jäsenvaltion kykyyn toimittaa kaasua sen suojatuille asiakkailleen tämän artiklan mukaisesti kansallisen, alueellisen tai unionin tason hätätilanteessa; ja

c)

sen on oltava 12 artiklan 5 kohdan mukainen alueellisen tai unionin tason hätätilanteessa.

a)

käyttämällä 5 ja 6 artiklassa määritettyjä normeja. Riskinarvioinnissa on kuvattava N – 1-kaavan laskelma kansallisella tasolla, ja sen on tapauksen mukaan sisällettävä N – 1-kaavan laskelma alueellisella tasolla. Riskinarvioinnin on myös sisällettävä käytetyt oletukset, mukaan luettuina tarvittaessa N – 1-kaavan laskelmassa alueellisella tasolla käytetyt sekä tällaisen laskelman tekemiseksi tarvittavat tiedot. N – 1-kaavan laskelmaan kansallisella tasolla liitetään simulaatio yksittäisen laajimman kaasuinfrastruktuurin toiminnan häiriintymisestä käyttämällä hydraulista mallintamista kansallista aluetta varten sekä N – 1-kaavan laskenta, jossa otetaan huomioon kaasun täyttöaste varastoissa 30 prosentissa ja 100 prosentissa suurimmasta käytettävissä olevasta määrästä;

b)

ottamalla huomioon kaikki asiaan vaikuttavat kansalliset ja rajatylittävät olosuhteet, erityisesti markkinoiden koko, verkon rakenne, todelliset virrat, mukaan luettuina siirrot asianomaisista jäsenvaltioista, mahdollisuus fyysisesti siirtää kaasua kumpaankin suuntaan, mukaan luettuina mahdollinen tarve vastaavaan siirtoverkon vahvistamiseen, olemassa oleva tuotanto- ja varastointikapasiteetti sekä kaasun asema energiavalikoimissa, erityisesti kaukolämmön ja sähköntuotannon sekä teollisuuden toiminnan osalta, sekä turvallisuuteen ja kaasun laatuun liittyvät näkökohdat;

c)

analysoimalla erilaisia skenaarioita, joissa kaasun kysyntä on poikkeuksellisen suurta ja joissa esiintyy poikkeuksellisen suuria kaasun toimitushäiriöitä siten, että otetaan huomioon niiden esiintymisen historia, todennäköisyys, vuodenaika, yleisyys ja kesto sekä arvioimalla niiden todennäköiset seuraukset, kuten:

d)

selvittämällä riskien vuorovaikutus- ja vastaavuussuhteet riskiryhmän jäsenvaltioiden kesken sekä muiden jäsenvaltioiden tai muiden riskiryhmien kanssa tapauksen mukaan, mukaan lukien siltä osin kuin on kyse yhteenliitännöistä, rajatylittävistä toimituksista, rajatylittävästä mahdollisuudesta käyttää varastoja ja kaksisuuntaisesta kapasiteetista;

e)

ottamalla huomioon riskit, jotka liittyvät kaasun toimitusvarmuuden kannalta merkityksellisen infrastruktuurin valvontaan siinä määrin, että ne voivat koskea muun muassa investointien riittämättömyyttä, monipuolisuuden heikkenemistä, nykyisen infrastruktuurin väärinkäyttöä tai unionin oikeuden rikkomista;

f)

ottamalla huomioon kunkin rajalla olevan tulo- ja lähtöpisteen suurimman yhteenliitäntäkapasiteetin sekä varastojen eri täyttöasteet.

a)

ennaltaehkäisysuunnitelma, joka käsittää yhteisissä ja kansallisissa riskiarvioinnissa tunnistettujen riskien poistamiseksi tai lieventämiseksi tarvittavat toimenpiteet, mukaan lukien energiatehokkuustoimenpiteiden ja kysyntään vaikuttavien toimenpiteiden vaikutukset, 9 artiklan mukaisesti;

b)

hätäsuunnitelma, joka käsittää kaasun toimitushäiriön vaikutusten poistamiseksi tai lieventämiseksi toteutettavat toimenpiteet 10 artiklan mukaisesti.

a)

sillä ei pystytä tehokkaasti lieventämään riskinarvioinnissa tunnistettuja riskejä;

b)

se on yhteensopimaton arvioitujen riskiskenaarioiden tai jonkin muun jäsenvaltion tai riskiryhmän suunnitelmien kanssa;

c)

siinä ei noudateta 1 kohdassa säädettyä edellytystä siitä, että se ei saa perusteettomasti vääristää kilpailua tai sisämarkkinoiden tehokasta toimintaa;

d)

se ei noudata tämän asetuksen säännöksiä tai muita unionin oikeuden säännöksiä.

a)

riskiarvioinnin tulokset ja tiivistelmä 7 artiklan 4 kohdan c alakohdassa tarkoitetuista skenaarioista;

b)

suojattujen kuluttajien määritelmä ja 6 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa kuvatut tiedot;

c)

5 ja 6 artiklassa säädettyjen infrastruktuuri- ja kaasun toimitusnormien täyttämiseksi tarvittavat toimenpiteet, määrät ja kapasiteetit, mukaan luettuina soveltuvin osin se, missä määrin kysyntään vaikuttavilla toimenpiteillä voidaan riittävällä tavalla ja oikea-aikaisesti kompensoida 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu kaasun toimitushäiriö, yhteisen edun mukaisen suurimman yksittäisen kaasuinfrastruktuurin määrittäminen 5 artiklan 3 kohtaa sovellettaessa, tarvittavat kaasumäärät kutakin suojattujen asiakkaiden luokkaa kohti ja kutakin skenaariota kohti, kuten 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitetaan, ja mahdollinen lisätty kaasun toimitusnormi, mukaan lukien mahdollinen perustelu 6 artiklan 2 kohdassa säädettyjen edellytysten noudattamisesta, sekä kuvaus mekanismista, jolla mahdollista lisättyä kaasun toimitusnormia tai lisävelvoitetta voidaan väliaikaisesti keventää 11 artiklan 3 kohdan mukaisesti;

d)

maakaasualan yrityksille, sähköalan yrityksille tapauksen mukaan, ja muille asiaankuuluville elimille asetetut velvoitteet, kuten kaasuverkon turvallista toimintaa koskevat velvoitteet, joilla todennäköisesti on vaikutusta kaasun toimitusvarmuuteen;

e)

muut ennaltaehkäisevät toimenpiteet, joiden tarkoituksena on torjua riskinarvioinnissa tunnistettuja riskejä, kuten toimet, jotka tarvittaessa liittyvät tarpeeseen parantaa naapurijäsenvaltioiden välisiä yhteenliitäntöjä, energiatehokkuuden parantamiseen entisestään, kaasun kysynnän vähentämiseen ja mahdollisuuteen monipuolistaa kaasun toimitusreittejä ja -lähteitä sekä nykyisten varastojen ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten alueelliseen hyödyntämiseen, jotta kaasun toimitukset voidaan mahdollisuuksien mukaan taata kaikille asiakkaille;

f)

tiedot suunnitelmaan sisältyvien toimenpiteiden taloudellisesta vaikutuksesta, tuloksellisuudesta ja tehokkuudesta, mukaan lukien k alakohdassa tarkoitetut velvoitteet;

g)

kuvaus suunnitelmaan sisältyvien toimenpiteiden vaikutuksista energian sisämarkkinoiden toimivuuteen sekä kansallisiin markkinoihin, mukaan lukien k alakohdassa tarkoitetut velvoitteet;

h)

kuvaus toimenpiteiden vaikutuksesta ympäristöön ja asiakkaisiin;

i)

mekanismit, kuten ennaltaehkäisysuunnitelmien ja hätäsuunnitelmien laatimiseen ja täytäntöönpanoon käytettävät mekanismit, joita käytetään yhteistyössä muiden jäsenvaltioiden kanssa;

j)

tiedot nykyisistä ja tulevista yhteenliitännöistä ja infrastruktuurista, myös niistä, jotka mahdollistavat pääsyn sisämarkkinoille, rajatylittävistä virroista, rajatylittävästä pääsystä varastoihin ja nesteytetyn maakaasun käsittelylaitoksiin ja kaksisuuntaisesta kapasiteetista, erityisesti hätätilanteessa;

k)

tiedot kaikista kaasun toimitusvarmuuteen liittyvistä julkisen palvelun velvoitteista.

a)

mahdolliset vaikutukset kansallisten kaasumarkkinoiden kehitykseen ja kilpailuun kansallisella tasolla;

b)

mahdolliset vaikutukset kaasun sisämarkkinoihin;

c)

mahdolliset vaikutukset naapurijäsenvaltioiden kaasun toimitusvarmuuteen, erityisesti niiden toimenpiteiden osalta, jotka voisivat vähentää alueellisten markkinoiden likviditeettiä tai rajoittaa virtoja naapurijäsenvaltioihin;

d)

kustannukset ja edut arvioituna verrattuna vaihtoehtoisiin markkinapohjaisiin toimenpiteisiin;

e)

arviointi tarpeellisuudesta ja oikeasuhteisuudesta verrattuna mahdollisiin markkinapohjaisiin toimenpiteisiin;

f)

arviointi siitä, varmistaako toimenpide tasapuoliset olosuhteet kaikille markkinaosallistujille;

g)

vaiheittaista lopettamista koskeva strategia, suunnitellun toimenpiteen odotettu kesto ja asianmukainen uudelleentarkastelua koskeva aikataulu.

a)

käytettävä perustana 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja kriisitasoja;

b)

määriteltävä maakaasualan yritysten, tarvittaessa sähkön siirtoverkonhaltijoiden ja kaasua käyttävien teollisuusasiakkaiden, asiaankuuluvat sähköntuottajat mukaan luettuina, asema ja vastuut ottamalla huomioon, missä määrin kaasun toimitushäiriö vaikuttaa niihin, sekä niiden vuorovaikutus toimivaltaisten viranomaisten ja tarvittaessa kansallisten sääntelyviranomaisten kanssa kullakin 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla kriisitasolla;

c)

määriteltävä toimivaltaisten viranomaisten sekä sellaisten muiden elinten asema ja vastuut, joille on siirretty 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuin tavoin tehtäviä kullakin 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla kriisitasolla;

d)

varmistettava, että maakaasuyhtiöille ja kaasua käyttäville teollisuusasiakkaille, myös asiaankuuluville sähköntuottajille, annetaan riittävät mahdollisuudet reagoida 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin kriisitasoihin;

e)

määritettävä tarvittaessa toteutettavat toimenpiteet ja toimet, joiden avulla lievennetään kaasun toimitushäiriön mahdollisia vaikutuksia kaukolämpöön ja kaasun avulla tuotetun sähkön toimitukseen, mukaan lukien tarvittaessa tarkastellen kokonaisvaltaisesti energiajärjestelmien toimintaa sähkö- ja kaasualalla;

f)

vahvistettava yksityiskohtaiset menettelyt ja toimenpiteet, joita noudatetaan 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuilla kriisitasoilla, mukaan lukien kutakin tasoa vastaavat tiedonkulkusäännöt;

g)

nimettävä kriisijohtaja ja määriteltävä sen tehtävät;

h)

määritettävä markkinapohjaisten toimenpiteiden käyttö tilanteen hallitsemiseksi hälytystasolla ja vaikutusten lieventämiseksi hätätilatasolla;

i)

määritettävä muiden kuin markkinapohjaisten toimenpiteiden suunniteltu tai kaavailtu käyttö hätätilatasolla sekä esitettävä arvio siitä, missä määrin tällaisten muiden kuin markkinapohjaisten toimenpiteiden käyttö on tarpeen kriisistä selviämiseksi. On arvioitava muiden kuin markkinapohjaisten toimenpiteiden vaikutukset ja määritettävä niiden toteuttamisessa käytettävät menettelyt. Muita kuin markkinapohjaisia toimenpiteitä on käytettävä vain, jos pelkillä markkinapohjaisilla mekanismeilla ei enää voida varmistaa toimituksia erityisesti suojatuille asiakkaille, tai 13 artiklan soveltamiseen;

j)

kuvattava muiden jäsenvaltioiden kanssa tehtävässä yhteistyössä 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuilla kriisitasoilla käytettävät mekanismit ja tietojenvaihtojärjestelyt toimivaltaisten viranomaisten välillä;

k)

eriteltävä maakaasualan yrityksille ja tarpeen mukaan sähköalan yrityksille asetetut raportointivelvollisuudet hälytys- ja hätätilatasoilla;

l)

kuvattava nykyiset tekniset tai oikeudelliset järjestelyt, joilla estetään asiakkaiden, jotka on liitetty kaasun toimitus- tai siirtoverkkoon mutta jotka eivät ole suojattuja asiakkaita, tarpeeton kaasunkulutus;

m)

kuvattava tekniset, oikeudelliset ja rahoitukseen liittyvät järjestelyt, joiden avulla sovelletaan 13 artiklassa säädettyjä yhteisvastuuvelvoitteita;

n)

arvioitava kaasumäärät, jotka yhteisvastuumekanismin nojalla suojatut asiakkaat voisivat kuluttaa siten, että katetaan vähintään 6 artiklan 1 kohdassa kuvatut tilanteet;

o)

laadittava luettelo ennalta määritellyistä toimista kaasun asettamiseksi saataville hätätilanteessa, mukaan luettuina tällaisiin toimiin osallistuvien tahojen keskinäiset kaupalliset sopimukset ja tarvittaessa maakaasualan yrityksille tarkoitetut korvausmekanismit ottamalla asiaankuuluvasti huomioon arkaluonteisten tietojen luottamuksellisuus. Tällaisiin toimiin voi liittyä rajatylittäviä sopimuksia jäsenvaltioiden ja/tai maakaasuyhtiöiden välillä.

a)

ennakkovaroitustaso (myös ennakkovaroitustilanne): tilanne, jossa on saatu konkreettista, vakavasti otettavaa ja luotettavaa tietoa, jonka mukaan tapahtuma, joka todennäköisesti heikentää kaasun toimitustilannetta merkittävästi ja todennäköisesti johtaa hälytys- tai hätätilatason käyttöönottoon, on mahdollinen; ennakkovaroitustaso voidaan aktivoida varhaisvaroitusmekanismilla;

b)

hälytystaso (myös hälytystilanne): tilanne, jossa kaasun toimitushäiriö tai poikkeuksellisen suuri kaasun kysyntä heikentää merkittävästi kaasun toimitustilannetta, mutta markkinat pystyvät edelleen hoitamaan häiriön tai kysynnän ilman, että on tarpeen turvautua muihin kuin markkinapohjaisiin toimenpiteisiin;

c)

hätätilataso (myös hätätilanne): tilanne, jossa kaasun kysyntä on poikkeuksellisen suurta, kaasun toimitushäiriö on merkittävä tai kaasun toimitustilanne muuten heikkenee merkittävästi ja kaikki asiaankuuluvat markkinapohjaiset toimenpiteet on toteutettu mutta kaasun toimitukset eivät riitä tyydyttämään jäljelle jäävää kaasun kysyntää, jolloin on lisäksi toteutettava muita kuin markkinapohjaisia toimenpiteitä, jotta voidaan turvata kaasun toimitukset erityisesti suojatuille asiakkaille 6 artiklan mukaisesti.

a)

ei toteuteta toimenpiteitä, jotka milloin hyvänsä tarpeettomasti rajoittavat kaasun kulkua sisämarkkinoilla;

b)

ei toteuteta toimenpiteitä, jotka ovat omiaan vakavasti vaarantamaan kaasun toimitustilanteen toisessa jäsenvaltiossa; ja

c)

rajatylittävät mahdollisuudet käyttää infrastruktuuria asetuksen (EY) N:o 715/2009 mukaisesti säilytetään siltä osin kuin se on teknisesti ja turvallisuuden kannalta mahdollista hätäsuunnitelman mukaisesti.

a)

vahingoittaa vakavasti sähköverkon toimivuutta; tai

b)

haitata kaasun tuotantoa ja/tai siirtoa.

a)

varmistaa tiedonvaihdon;

b)

varmistaa jäsenvaltio- ja aluetason toimien johdonmukaisuuden ja vaikuttavuuden suhteessa unionin tason toimiin;

c)

sovittaa yhteen kolmansia maita koskevat toimet.

a)

ei toteuteta toimenpiteitä, jotka milloin hyvänsä tarpeettomasti rajoittavat kaasun kulkua sisämarkkinoilla, erityisesti kaasun kulkua hätätilanteesta kärsiville markkinoille;

b)

ei toteuteta toimenpiteitä, jotka todennäköisesti vaarantavat vakavasti kaasun toimitustilanteen toisessa jäsenvaltiossa; ja

c)

rajatylittävät mahdollisuudet käyttää infrastruktuuria asetuksen (EY) N:o 715/2009 mukaisesti säilytetään siltä osin kuin se on teknisesti ja turvallisuuden kannalta mahdollista hätäsuunnitelman mukaisesti.

a)

ei ole kyennyt kattamaan yhteisvastuumekanismin nojalla suojattujen asiakkaidensa kaasun saannin vajausta huolimatta 11 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun toimenpiteen soveltamisesta;

b)

on käyttänyt loppuun kaikki markkinapohjaiset toimenpiteet ja kaikki hätäsuunnitelmaansa sisällytetyt toimenpiteet;

c)

on esittänyt komissiolle ja kaikkien niiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille, joihin se on liitetty suoraan tai 2 kohdan mukaisesti kolmannen maan kautta, nimenomaisen pyynnön ja kuvauksen tämän kohdan b alakohdassa tarkoitetuista toteutetuista toimenpiteistä;

d)

sitoutuu maksamaan yhteisvastuuta tarjoavalle jäsenvaltiolle viipymättä 8 kohdan mukaisen kohtuullisen korvauksen.

a)

yhteisvastuuta pyytävän jäsenvaltion alueelle toimitettu kaasu;

b)

kaikki muut asiaankuuluvat ja kohtuulliset yhteisvastuun tarjoamisesta aiheutuvat kustannukset, mukaan lukien tapauksen mukaan sellaisten toimenpiteiden kustannukset, jotka on mahdollisesti toteutettu etukäteen;

c)

korvaus oikeudenkäynneistä, välimiesmenettelyistä tai vastaavista menettelyistä ja sovintomenettelyistä koituneista kustannuksista ja sellaisiin menettelyihin liittyvien kustannusten korvaaminen, joissa ovat vastakkain yhteisvastuuta tarjoava jäsenvaltio ja sen tarjoamiseen osallistuvat tahot.

a)

verkkojen käyttöturvallisuus;

b)

sovellettavat kaasun hinnat ja/tai niiden määrittelyyn käytettävä menetelmä ottamalla huomioon vaikutukset markkinoiden toimivuuteen;

c)

yhteenliitäntöjen käyttö, mukaan lukien kaksisuuntainen kapasiteetti ja kaasun maanalainen varastointi;

d)

kaasumäärät tai niiden määrittämiseen käytettävä menetelmä;

e)

kohtuullisen ja viipymättä suoritettavan korvauksen piiriin kuuluvat kustannusluokat, joihin voi sisältyä myös vahingonkorvauksia rajoitetulle teollisuustoiminnalle;

f)

maininta siitä, millä menetelmällä kohtuullinen korvaus voitaisiin laskea.

a)

kaasun päivittäiset kysyntä- ja tarjontaennusteet seuraavalle kolmelle päivälle miljoonana kuutiometrinä päivää kohti (mcm/d);

b)

päivittäinen virtaavan kaasun määrä miljoonana kuutiometrinä päivää kohti (mcm/d) kaikissa rajatylittävissä tulo- ja lähtöpisteissä sekä kaikissa pisteissä, jotka liittävät tuotantolaitoksen, varaston tai nesteytetyn maakaasun vastaanottoterminaalin verkkoon;

c)

kuinka moneksi päiväksi kaasun toimitukset odotetaan voitavan taata suojatuille asiakkaille.

a)

1 kohdassa säädetyt tiedot;

b)

tiedot toimivaltaisen viranomaisen kaavailemista ja jo toteuttamista toimenpiteistä hätätilanteen vaikutusten lieventämiseksi sekä tiedot niiden tuloksellisuudesta;

c)

muille toimivaltaisille viranomaisille esitetyt lisätoimenpiteitä koskevat pyynnöt;

d)

muiden toimivaltaisten viranomaisten pyynnöstä toteutetut toimenpiteet.

a)

asianomaiselle toimivaltaiselle viranomaiselle seuraavat tiedot sellaisista kaasuntoimitussopimuksista, joilla on vaikutusta maiden rajojen yli ja jotka se on tehnyt yli vuoden ajaksi kaasun hankintaa varten:

b)

häiriöistä eniten kärsineen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle välittömästi yli vuoden kestävistä kaasuntoimitussopimuksista, joita tehdään tai muutetaan 1 päivänä marraskuuta 2017 tai sen jälkeen ja joiden osuus joko yksin tai yhdessä saman toimittajan tai sen sidosyritysten kanssa tehtyjen sopimusten kanssa on 28 prosenttia tai enemmän vuosittaisesta kaasun kulutuksesta kyseisessä jäsenvaltiossa viimeisten saatavilla olevien tietojen perusteella laskettuna. Lisäksi maakaasualan yritysten on ilmoitettava viimeistään 2 päivänä marraskuuta 2018 toimivaltaiselle viranomaiselle kaikki voimassa olevat sopimukset, jotka täyttävät samat ehdot. Ilmoitusvelvollisuus ei koske hintatietoja, eikä sitä sovelleta ainoastaan kaasun hintaa koskeviin muutoksiin. Ilmoitusvelvollisuutta on sovellettava myös kaikkiin kaasuntoimitussopimuksen toteuttamisen kannalta merkityksellisiin kaupallisiin sopimuksiin, hintatietoja lukuun ottamatta.

a)

henkilöihin, jotka työskentelevät tai ovat työskennelleet komission palveluksessa;

b)

komission määräämiin tilintarkastajiin ja asiantuntijoihin;

c)

henkilöihin, jotka työskentelevät tai ovat työskennelleet toimivaltaisten viranomaisten sekä kansallisten sääntelyviranomaisten tai muiden asiaankuuluvien viranomaisten palveluksessa;

d)

toimivaltaisten viranomaisten sekä kansallisten sääntelyviranomaisten tai muiden asiaankuuluvien viranomaisten määräämiin tilintarkastajiin ja asiantuntijoihin.

a)

2 artiklan 5 kohdan, 3 artiklan 2 kohdan, 7 artiklan 5 kohdan ja 14 artiklan 6 kohdan a alakohdan osalta: 12 kuukautta;

b)

6 artiklan 1 kohdan osalta: 18 kuukautta;

c)

8 artiklan 7 kohdan osalta: 24 kuukautta;

d)

5 artiklan 4 kohdan osalta: 36 kuukautta;

e)

5 artiklan 1 kohdan osalta: 48 kuukautta.

28.10.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 280/57