ISSN 1977-0812

Euroopan unionin

virallinen lehti

L 209

European flag  

Suomenkielinen laitos

Lainsäädäntö

60. vuosikerta
12. elokuu 2017


Sisältö

 

II   Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

Sivu

 

 

ASETUKSET

 

*

Komission delegoitu asetus (EU) 2017/1464, annettu 2 päivänä kesäkuuta 2017, neuvoston asetuksen (EY) N:o 1215/2009 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse Kosovolle Euroopan unionin ja Euroopan atomienergiayhteisön sekä Kosovon välisen vakautus- ja assosiaatiosopimuksen voimaan tulon seurauksena myönnetyistä kauppamyönnytyksistä ( *1 )

1

 

*

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2017/1465, annettu 9 päivänä elokuuta 2017, tiettyjen tavaroiden luokittelusta yhdistettyyn nimikkeistöön

5

 

*

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2017/1466, annettu 11 päivänä elokuuta 2017, Kosovon alkuperäviinejä koskevien unionin tariffikiintiöiden avaamisesta ja hallinnoinnista ( *1 )

8

 

*

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2017/1467, annettu 11 päivänä elokuuta 2017, asetuksen (EU) N:o 1255/2010 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse Kosovosta peräisin olevien baby beef -tuotteiden tuontitariffikiintiöstä ( *1 )

13

 

*

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2017/1468, annettu 11 päivänä elokuuta 2017, eräisiin Bosnia ja Hertsegovinasta peräisin oleviin kaloihin ja kalastustuotteisiin sovellettavien unionin tariffikiintiöiden avaamisesta ja hallinnoimisesta annetun asetuksen (EU) N:o 354/2011 muuttamisesta

15

 

*

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2017/1469, annettu 11 päivänä elokuuta 2017, vakuutusta koskevat tiedot sisältävän asiakirjan vakiomuotoisen esitystavan vahvistamisesta ( 1 )

19

 

 

PÄÄTÖKSET

 

*

Komission päätös (EU) 2017/1470, annettu 2 päivänä helmikuuta 2017, tukiohjelmista SA.26763 2014/C (ex 2012/NN), jotka Ranska on toteuttanut Île-de-Francen alueen linja-autoliikennealan yritysten hyväksi (tiedoksiannettu numerolla C(2017) 439)  ( 1 )

24

 

*

Komission päätös (EU) 2017/1471, annettu 10 päivänä elokuuta 2017, päätöksen 2013/162/EU muuttamisesta jäsenvaltioiden vuosittaisten päästökiintiöiden tarkistamiseksi kaudeksi 2017–2020 (tiedoksiannettu numerolla C(2017) 5556)

53

 

 

Oikaisuja

 

*

Oikaisu komission täytäntöönpanoasetukseen (EU) N:o 615/2014, annettu 6 päivänä kesäkuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 muuttamisesta oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien alojen tukemista koskevien toimintaohjelmien osalta ( EUVL L 168, 7.6.2014 )

56

 


 

(*1)   Tämä nimitys ei vaikuta asemaa koskeviin kantoihin, ja se on YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1244/1999 ja Kansainvälisen tuomioistuimen Kosovon itsenäisyysjulistuksesta antaman lausunnon mukainen.

 

(1)   ETA:n kannalta merkityksellinen teksti.

FI

Säädökset, joiden otsikot on painettu laihalla kirjasintyypillä, ovat maatalouspolitiikan alaan kuuluvia juoksevien asioiden hoitoon liityviä säädöksiä, joiden voimassaoloaika on yleensä rajoitettu.

Kaikkien muiden säädösten otsikot on painettu lihavalla kirjasintyypillä ja merkitty tähdellä.


II Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

ASETUKSET

12.8.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 209/1


KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) 2017/1464,

annettu 2 päivänä kesäkuuta 2017,

neuvoston asetuksen (EY) N:o 1215/2009 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse Kosovolle (*1) Euroopan unionin ja Euroopan atomienergiayhteisön sekä Kosovon välisen vakautus- ja assosiaatiosopimuksen voimaan tulon seurauksena myönnetyistä kauppamyönnytyksistä

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon poikkeuksellisten kaupan toimenpiteiden käyttöönotosta Euroopan unionin vakautus- ja assosiaatioprosessiin osallistuville tai siihen yhteydessä oleville maille ja alueille 30 päivänä marraskuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1215/2009 (1) ja erityisesti sen 7 artiklan a ja b alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1215/2009 säädetään lähes kaikkien vakautus- ja asossiaatioprosessiin osallistuvista maista ja siihen osallistuvilta alueilta peräisin olevien tuotteiden rajoittamattomasta tullivapaasta pääsystä unionin markkinoille siinä määrin ja siihen saakka kunnes kahdenväliset sopimukset kyseisten maiden ja alueiden kanssa saadaan tehtyä.

(2)

Viimeisin näistä kahdenvälisistä sopimuksista, Euroopan unionin ja Euroopan atomienergiayhteisön sekä Kosovon välinen vakautus- ja assosiaatiosopimus, on allekirjoitettu (2) ja tehty (3). Se tuli voimaan 1 päivänä huhtikuuta 2016.

(3)

Vakautus- ja assosiaatiosopimus muodostaa sopimusperustaisen kauppajärjestelmän unionin ja Kosovon välille. Kahdenväliset kauppamyönnytykset unionin puolelta ovat verrattavissa asetuksella (EY) N:o 1215/2009 myönnettyihin yksipuolisiin etuuksiin.

(4)

Komissiolle siirretään asetuksen (EY) N:o 1215/2009 7 artiklan nojalla valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat yhdistetyn nimikkeistön koodien ja Taric-alanimikkeiden muutoksista johtuvia tarpeellisia muutoksia ja teknisiä mukautuksia liitteisiin I ja II sekä unionin ja kyseisessä asetuksessa tarkoitettujen maiden ja alueiden välillä muuten sovituista tullietuuksista johtuvia tarvittavia mukautuksia.

(5)

Olisi varmistettava kaikille Länsi-Balkanin maille ja alueille myönnetyn yksipuolisen etuusjärjestelyn jatkuminen eli kaikkien tullien suspendoiminen yhdistetyn nimikkeistön 7 ja 8 ryhmään kuuluvien tuotteiden osalta ja niiden ottaminen viinin 30 000 hl:n kokonaistariffikiintiöön. Koska Kosovolle myönnetty baby beef -tuotteiden tariffikiintiö sisältyy Kosovon kanssa tehtyyn vakautus- ja assosiaatiosopimukseen, asetusta (EY) N:o 1215/2009 olisi muutettava.

(6)

Koska komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2016/1821 (4) tehtiin muutoksia yhdistettyyn nimikkeistöön eräiden asetuksen (EY) N:o 1215/2009 soveltamisalaan kuuluvien kalastus- ja viinituotteiden osalta, kyseisen asetuksen liitettä I olisi selkeyden vuoksi muutettava ja mukautettava.

(7)

Näin ollen asetusta (EY) N:o 1215/2009 olisi muutettava,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan asetus (EY) N:o 1215/2009 seuraavasti:

1)

Korvataan 1 artikla seuraavasti:

”1 artikla

Tullietuusmenettelyt

1.   Albaniasta, Bosnia ja Hertsegovinasta, entisestä Jugoslavian tasavallasta Makedoniasta, Kosovon tullialueelta, Montenegrosta ja Serbiasta peräisin olevia yhdistetyn nimikkeistön 7 ja 8 ryhmään kuuluvia tuotteita saa tuoda unioniin ilman määrällisiä rajoituksia tai muita vaikutukseltaan vastaavia toimenpiteitä ja tullitta sekä ilman maksuja, joilla on vastaava vaikutus.

2.   Albaniasta, Bosnia ja Hertsegovinasta, entisestä Jugoslavian tasavallasta Makedoniasta, Kosovon tullialueelta, Montenegrosta ja Serbiasta peräisin oleviin tuotteisiin sovelletaan edelleen tämä asetuksen säännöksiä, kun näin on mainittu. Näihin tuotteisiin sovelletaan myös sellaisia tässä asetuksessa säädettyjä myönnytyksiä, jotka ovat edullisempia kuin niille niiden unionin kanssa tekemissä kahdenvälisissä sopimuksissa annetut myönnytykset.”

2)

Korvataan 3 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa ilmaisu ”475 tonnin” ilmaisulla ”0 tonnin”.

3)

Korvataan liite I tämän asetuksen liitteellä.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 2 päivänä kesäkuuta 2017.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Jean-Claude JUNCKER


(*1)  Tämä nimitys ei vaikuta asemaa koskeviin kantoihin, ja se on YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1244/1999 ja Kansainvälisen tuomioistuimen Kosovon itsenäisyysjulistuksesta antaman lausunnon mukainen.

(1)  EUVL L 328, 15.12.2009, s. 1. Asetus sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna asetuksella (EU) 2015/2423 (EUVL L 341, 24.12.2015, s. 18).

(2)  EUVL L 290, 6.11.2015, s. 4.

(3)  EUVL L 71, 16.3.2016, s. 1.

(4)  Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2016/1821, annettu 6 päivänä lokakuuta 2016, tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 liitteen I muuttamisesta (EUVL L 294, 28.10.2016, s. 1).


LIITE

LIITE I

ASETUKSEN 3 ARTIKLAN 1 KOHDASSA TARKOITETUT TARIFFIKIINTIÖT

Sen estämättä, mitä yhdistetyn tullinimikkeistön (CN) tulkintasäännöissä määrätään, tavaran kuvauksen sanamuotoa on pidettävä ainoastaan ohjeellisena, joten etuusmenettely määräytyy tässä liitteessä CN-koodien kattavuuden mukaan. Jos CN-koodin edessä on ex-etuliite, etuusmenettely määräytyy sekä CN-koodin että sitä vastaavan tavaran kuvauksen perusteella.

Järjestysnumero

CN-koodi

Tavaran kuvaus

Kiintiön määrä vuodessa (1)

Edunsaajat

Tulli

09.1571

0301 91 00

0302 11 00

0303 14 00

0304 42 00

ex 0304 52 00

0304 82 00

ex 0304 99 21

ex 0305 10 00

ex 0305 39 90

0305 43 00

ex 0305 59 85

ex 0305 69 80

Taimenet (Salmo trutta, Oncorhynchus mykiss, Oncorhynchus clarki, Oncorhynchus aguabonita, Oncorhynchus gilae, Oncorhynchus apache ja Oncorhynchus chrysogaster): elävät; tuoreet tai jäähdytetyt; jäädytetyt; kuivatut, suolatut tai suolavedessä olevat, savustetut; kalafileet ja muu kalanliha; ihmisravinnoksi soveltuvat kalasta valmistetut jauhot, jauheet ja pelletit

0 tonnia

Kosovon tullialue (2)

0 %

09.1573

0301 93 00

0302 73 00

0303 25 00

ex 0304 39 00

ex 0304 51 00

ex 0304 69 00

ex 0304 93 90

ex 0305 10 00

ex 0305 31 00

ex 0305 44 90

ex 0305 52 00

ex 0305 64 00

Karpit (Cyprinus spp., Carassius spp., Ctenopharyngodon idellus, Hypophthalmichthys spp., Cirrhinus spp., Mylopharyngodon piceus, Catla catla, Labeo spp., Osteochilus hasselti, Leptobarbus hoeveni, Megalobrama spp.): elävät; tuoreet tai jäähdytetyt; jäädytetyt; kuivatut, suolatut tai suolavedessä olevat, savustetut; kalafileet ja muu kalanliha; ihmisravinnoksi soveltuvat kalasta valmistetut jauhot, jauheet ja pelletit

0 tonnia

Kosovon tullialue (2)

0 %

09.1575

ex 0301 99 85

0302 85 10

0303 89 50

ex 0304 49 90

ex 0304 59 90

ex 0304 89 90

ex 0304 99 99

ex 0305 10 00

ex 0305 39 90

ex 0305 49 80

ex 0305 59 85

ex 0305 69 80

Hammasahven (Dentex dentex) ja pagellit (Pagellus spp.): elävät; tuoreet tai jäähdytetyt; jäädytetyt; kuivatut, suolatut tai suolavedessä olevat, savustetut; kalafileet ja muu kalanliha; ihmisravinnoksi soveltuvat kalasta valmistetut jauhot, jauheet ja pelletit

0 tonnia

Kosovon tullialue (2)

0 %

09.1577

ex 0301 99 85

0302 84 10

0303 84 10

ex 0304 49 90

ex 0304 59 90

ex 0304 89 90

ex 0304 99 99

ex 0305 10 00

ex 0305 39 90

ex 0305 49 80

ex 0305 59 85

ex 0305 69 80

Meribassi (Dicentrarchus labrax): elävät; tuoreet tai jäähdytetyt; jäädytetyt; kuivatut; suolatut tai suolavedessä olevat, savustetut; kalafileet ja muu kalanliha; ihmisravinnoksi soveltuvat kalasta valmistetut jauhot, jauheet ja pelletit

0 tonnia

Kosovon tullialue (2)

0 %

09.1530

ex 2204 21 93

ex 2204 21 94

ex 2204 21 95

ex 2204 21 96

ex 2204 21 97

ex 2204 21 98

ex 2204 22 93

ex 2204 22 94

ex 2204 22 95

ex 2204 22 96

ex 2204 22 97

ex 2204 22 98

ex 2204 29 93

ex 2204 29 94

ex 2204 29 95

ex 2204 29 96

ex 2204 29 97

ex 2204 29 98

Tuoreista rypäleistä valmistettu viini, todellinen alkoholipitoisuus enintään 15 tilavuusprosenttia, muu kuin kuohuviini

30 000 hl

Albania (3), Bosnia ja Hertsegovina (4), Kosovon tullialue (5), entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia (6), Montenegro (7), Serbia (8).

Vapaa

09.1560

ex 2204 21 93

ex 2204 21 94

ex 2204 21 95

ex 2204 21 96

ex 2204 21 97

ex 2204 21 98

ex 2204 22 93

ex 2204 22 94

ex 2204 22 95

ex 2204 22 96

ex 2204 22 97

ex 2204 22 98

ex 2204 29 93

ex 2204 29 94

ex 2204 29 95

ex 2204 29 96

ex 2204 29 97

ex 2204 29 98

Tuoreista rypäleistä valmistettu viini, todellinen alkoholipitoisuus enintään 15 tilavuusprosenttia, muu kuin kuohuviini

0 hl

Kosovon tullialue (2)

0 %


(1)  Edunsaajien kesken jaettava kokonaismäärä tariffikiintiötä kohden.

(2)  Jollei Euroopan unionin ja Kosovon (tämä nimitys ei vaikuta asemaa koskeviin kantoihin, ja se on YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1244/1999 ja Kansainvälisen tuomioistuimen Kosovon itsenäisyysjulistuksesta antaman lausunnon mukainen) välisen vakautus- ja assosiaatiosopimuksen liitteessä IV tai pöytäkirjassa II täsmennetyistä tuontirajoituksista muuta johdu.

(3)  Albanian tasavallasta peräisin oleva viini voidaan ottaa tähän kokonaistariffikiintiöön vasta sen jälkeen, kun Albanian kanssa tehdyn viinipöytäkirjan mukainen yksilöllinen tariffikiintiö on käytetty loppuun. Kyseinen yksilöllinen tariffikiintiö avataan järjestysnumeroilla 09.1512 ja 09.1513.

(4)  Bosnia ja Hertsegovinasta peräisin oleva viini voidaan ottaa tähän kokonaistariffikiintiöön vasta sen jälkeen, kun molemmat Bosnia ja Hertsegovinan kanssa tehdyn viinipöytäkirjan mukaiset yksilölliset tariffikiintiöt on käytetty loppuun. Kyseiset yksilölliset kiintiöt avataan järjestysnumeroilla 09.1528 ja 09.1529.

(5)  Kosovosta peräisin oleva viini voidaan ottaa tähän kokonaistariffikiintiöön vasta sen jälkeen, kun molemmat Kosovon kanssa tehdyn viinipöytäkirjan mukaiset yksilölliset tariffikiintiöt on käytetty loppuun. Kyseiset yksilölliset kiintiöt avataan järjestysnumeroilla 09.1570 ja 09.1572.

(6)  Entisestä Jugoslavian tasavallasta Makedoniasta peräisin oleva viini voidaan ottaa tähän kokonaistariffikiintiöön vasta sen jälkeen, kun molemmat entisen Jugoslavian tasavallan Makedonian kanssa tehdyn viiniä koskevan lisäpöytäkirjan mukaiset yksilölliset tariffikiintiöt on käytetty loppuun. Kyseiset yksilölliset kiintiöt avataan järjestysnumeroilla 09.1558 ja 09.1559.

(7)  Montenegrosta peräisin oleva viini voidaan ottaa tähän kokonaistariffikiintiöön, sikäli kun se kuuluu CN-koodin 2204 21 piiriin, vasta sen jälkeen, kun Montenegron kanssa tehdyn viiniä koskevan pöytäkirjan mukainen yksilöllinen tariffikiintiö on käytetty loppuun. Kyseinen yksilöllinen tariffikiintiö avataan järjestysnumerolla 09.1514.

(8)  Serbiasta peräisin oleva viini voidaan ottaa tähän kokonaistariffikiintiöön vasta sen jälkeen, kun molemmat Serbian kanssa tehdyn viinipöytäkirjan mukaiset yksilölliset tariffikiintiöt on käytetty loppuun. Kyseiset yksilölliset kiintiöt avataan järjestysnumeroilla 09.1526 ja 09.1527.


12.8.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 209/5


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) 2017/1465,

annettu 9 päivänä elokuuta 2017,

tiettyjen tavaroiden luokittelusta yhdistettyyn nimikkeistöön

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon unionin tullikoodeksista 9 päivänä lokakuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 952/2013 (1) ja erityisesti sen 57 artiklan 4 kohdan ja 58 artiklan 2 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 (2) liitteenä olevan yhdistetyn nimikkeistön yhdenmukaisen soveltamisen varmistamiseksi on tarpeen antaa tämän asetuksen liitteessä esitetyn tavaran luokittelua koskevia säännöksiä.

(2)

Asetuksessa (ETY) N:o 2658/87 vahvistetaan yhdistetyn nimikkeistön yleiset tulkintasäännöt. Näitä sääntöjä sovelletaan myös kaikkiin muihin nimikkeistöihin, jotka perustuvat kokonaan tai osittain yhdistettyyn nimikkeistöön taikka joissa siihen mahdollisesti lisätään alajakoja ja jotka vahvistetaan unionin erityissäännöksillä tavaroiden kauppaa koskevien tariffimääräysten tai muiden toimenpiteiden soveltamiseksi.

(3)

Mainittujen yleisten tulkintasääntöjen mukaan on tämän asetuksen liitteen taulukossa olevassa sarakkeessa 1 esitetty tavara luokiteltava sarakkeen 2 CN-koodiin sarakkeesta 3 ilmenevin perustein.

(4)

On aiheellista säätää, että sitovien tariffitietojen haltija voi asetuksen (EU) N:o 952/2013 34 artiklan 9 kohdan mukaisesti vielä tietyn ajan käyttää sellaisia sitovia tariffitietoja, jotka on annettu tässä asetuksessa tarkoitetusta tavarasta mutta jotka eivät ole tämän asetuksen säännösten mukaisia. Mainitun ajan olisi oltava kolme kuukautta.

(5)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat tullikoodeksikomitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Liitteenä olevan taulukon sarakkeessa 1 esitetty tavara luokitellaan yhdistetyssä nimikkeistössä mainitun taulukon sarakkeen 2 CN-koodiin.

2 artikla

Sitovia tariffitietoja, jotka eivät ole tämän asetuksen säännösten mukaisia, voidaan käyttää asetuksen (EU) N:o 952/2013 34 artiklan 9 kohdan mukaisesti vielä kolmen kuukauden ajan tämän asetuksen voimaantulosta.

3 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 9 päivänä elokuuta 2017.

Komission puolesta,

puheenjohtajan nimissä

Stephen QUEST

Pääjohtaja

Verotuksen ja tulliliiton pääosasto


(1)  EUVL L 269, 10.10.2013, s. 1.

(2)  Neuvoston asetus (ETY) N:o 2658/87, annettu 23 päivänä heinäkuuta 1987, tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista (EYVL L 256, 7.9.1987, s. 1).


LIITE

Tavaran kuvaus

Luokittelu

(CN-koodi)

Perusteet

(1)

(2)

(3)

Laite (ns. langaton latauslevy), jossa on sovitin, jonka johdon pituus on noin 180 cm, ja latauslevy. Johdossa on liitin sen kytkemiseksi latauslevyyn. Levy on muodoltaan pyöreä, ja sen korkeus on noin 8 mm, läpimitta noin 80 mm ja paino 51 g.

Sovitin muuttaa (tasasuuntaa) vaihtovirran (AC –240 V) tasavirraksi (DC –12 V) ja siirtää sen levyyn. Tasavirta muutetaan (vaihtosuunnataan) levyssä vaihtovirraksi, joka tämän jälkeen muutetaan sähkömagneettiseksi kentäksi.

Laite on suunniteltu laitteiden langattomaan lataamiseen. Sekä levyssä että ladattavassa laitteessa on käytetty Qi-tekniikkaa, joka on laitteiden langattoman latauksen standardi. Langaton lataus tapahtuu sähkömagneettisen kentän kautta.

Ks. kuva. (*1)

8504 40 90

Luokittelu määräytyy yhdistetyn nimikkeistön 1 yleisen tulkintasäännön, 3 yleisen tulkintasäännön c alakohdan ja 6 yleisen tulkintasäännön sekä CN-koodien 8504 , 8504 40 ja 8504 40 90 nimiketekstien mukaisesti.

Laitteen tehtävät (virran tasasuuntaaminen, vaihtosuuntaaminen ja muuttaminen sähkömagneettiseksi kentäksi) kuuluvat alanimikkeeseen 8504 40 . Luokittelu alanimikkeeseen 8504 50 ei sen vuoksi tule kyseeseen.

Luokittelu CN-koodiin 8504 40 30 staattiseksi sähkömuuttajaksi, jollaisia käytetään televiestintälaitteissa, automaattisissa tietojenkäsittelykoneissa ja niiden yksiköissä, ei tule kyseeseen, koska AC/DC-sovitin on suunniteltu antamaan virtaa useisiin erilaisiin sähkölaitteisiin.

Koska virran tasasuuntaaminen, vaihtosuuntaaminen tai muuttaminen sähkömagneettiseksi kentäksi ei anna laitteelle sen olennaista luonnetta, laite on luokiteltava 3 yleisen tulkintasäännön c alakohdan mukaisesti.

Näin ollen laite on luokiteltava CN-koodiin 8504 40 90 muuksi staattiseksi sähkömuuttajaksi.

Image


(*1)  Kuva on ainoastaan ohjeellinen.


12.8.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 209/8


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) 2017/1466,

annettu 11 päivänä elokuuta 2017,

Kosovon (*1) alkuperäviinejä koskevien unionin tariffikiintiöiden avaamisesta ja hallinnoinnista

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 922/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta 17 päivänä joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 (1) ja erityisesti sen 187 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Euroopan unionin ja Euroopan atomienergiayhteisön sekä Kosovon (*1) välinen vakautus- ja assosiaatiosopimus (2), jäljempänä ’vakautus- ja assosiaatiosopimus’ allekirjoitettiin 27 päivänä lokakuuta 2015, ja se tuli voimaan 1 päivänä huhtikuuta 2016.

(2)

Vakautus- ja assosiaatiosopimuksen pöytäkirjassa II määrätään siinä mainittuja viinejä ja väkeviä alkoholijuomia koskevista järjestelyistä, ja kyseisen pöytäkirjan liitteessä I määrätään sopimuksesta, joka koskee eräille Kosovon alkuperäviineille etuuskohteluun oikeuttavassa kaupassa annettavia vastavuoroisia myönnytyksiä. Kyseistä sopimusta sovelletaan 1 päivästä huhtikuuta 2016.

(3)

Neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1215/2009 (3) säädetään vuotuisista tuontitariffikiintiöistä eräille Kosovon tullialueelta peräisin oleville tuotteille. Vakautus- ja assosiaatiosopimuksen voimaantultua yksipuolisia kauppatoimenpiteitä mukautetaan komission delegoidulla asetuksella (EU) 2017/1464 (4). Kosovon viinin tariffikiintiöitä ei enää sovelleta asetuksessa (EY) N:o 1215/2009 säädetyssä yksipuolisessa järjestelyssä, koska nämä myönnytykset on sisällytetty SAA-järjestelmään.

(4)

Vakautus- ja assosiaatiosopimuksen pöytäkirjan II liitteen I mukaisesti Kosovon alkuperäviinien unioniin tuontiin sovelletaan kiintiöitä, joissa ei kanneta tuontitulleja ollenkaan. Kyseiset kiintiöt koostuvat 40 000 hehtolitrasta CN-koodien ex 2204 21 ja ex 2204 29 tuoreista rypäleistä valmistettua viiniä ja 10 000 hehtolitrasta CN-koodien ex 2204 10 ja ex 2204 21 laatukuohuviiniä ja tuoreista rypäleistä valmistettua viiniä. Koska kyseistä pöytäkirjaa sovelletaan 1 päivästä huhtikuuta 2016, uusien tariffikiintiöiden määrät on laskettu vuodelle 2016 suhteessa pöytäkirjassa vahvistettuihin vuotuisiin perusmääriin.

(5)

Vakautus- ja assosiaatiosopimuksen pöytäkirjan II liitteessä I määrättyjen unionin tariffikiintiöiden täytäntöönpanemiseksi on tarpeen avata tariffikiintiöt vuodelle 2016 ja sitä seuraaville vuosille vakautus- ja assosiaatiosopimuksessa myönnettyjen määrien perusteella ja täsmentää niiden hyväksymisedellytykset. Tariffikiintiön määrää alennetaan määrällä, joka on tuotu vuosina 2016 ja 2017 tariffikiintiössä 09.1560, niiden Kosovon viinien huomioon ottamiseksi, jotka on tuotu unioniin asetuksessa (EY) N:o 1215/2009 vahvistettujen yksipuolisten kauppatoimenpiteiden nojalla.

(6)

Komission täytäntöönpanoasetuksessa annetaan (EU) 2015/2447 (5) niitä tariffikiintiöitä koskevat hallinnointisäännöt, jotka on tarkoitettu käytettäviksi tulli-ilmoitusten vastaanottopäivämäärien kronologisessa järjestyksessä.

(7)

Koska vakautus- ja assosiaatiosopimuksen pöytäkirjaa II sovelletaan 1 päivästä huhtikuuta 2016, tätä asetusta olisi sovellettava samasta päivästä.

(8)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn komitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Liitteessä vahvistetaan viinien määrät, jotka voidaan tuoda Kosovosta unioniin vuonna 2016 ja vuodesta 2017 lähtien kokonaan tuontitulleista vapautettuina.

2 artikla

Tullittomuus myönnetään, jos

a)

tuontiviinien mukana on vakaus- ja assosiaatiosopimuksen pöytäkirjassa II määrätty alkuperäselvitys;

b)

tuontiviineille ei ole maksettu vientitukea.

3 artikla

Komissio hallinnoi tämän asetuksen 1 artiklassa tarkoitettuja tariffikiintiöitä täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/2447 49–54 artiklan mukaisesti.

4 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä huhtikuuta 2016.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 11 päivänä elokuuta 2017.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Jean-Claude JUNCKER


(*1)  Tämä nimitys ei vaikuta asemaa koskeviin kantoihin, ja se on YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1244/1999 ja Kansainvälisen tuomioistuimen Kosovon itsenäisyysjulistuksesta antaman lausunnon mukainen.

(1)  EUVL L 347, 20.12.2013, s. 671.

(2)  EUVL L 71, 16.3.2016, s. 3.

(3)  Neuvoston asetus (EY) N:o 1215/2009, annettu 30 päivänä marraskuuta 2009, poikkeuksellisten kaupan toimenpiteiden käyttöönotosta Euroopan unionin vakautus- ja assosiaatioprosessiin osallistuville tai siihen yhteydessä oleville maille ja alueille (EUVL L 328, 15.12.2009, s. 1).

(4)  Komission delegoitu asetus (EU) 2017/1464, annettu 2 päivänä kesäkuuta 2017, neuvoston asetuksen (EY) N:o 1215/2009 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse Kosovolle * Euroopan unionin ja Euroopan atomienergiayhteisön sekä Kosovon välisen vakautus- ja assosiaatiosopimuksen voimaantulon seurauksena myönnetyistä kauppamyönnytyksistä (katso tämän virallisen lehden sivu 1).

(5)  Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2015/2447, annettu 24 päivänä marraskuuta 2015, unionin tullikoodeksista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 952/2013 tiettyjen säännösten täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (EUVL L 343, 29.12.2015, s. 558).


LIITE

Unioniin tuotavia Kosovon alkuperäviinejä koskevat tariffikiintiöt vuonna 2016

Järjestysnumero

CN-koodi (1)

Taric-koodi alajako

Kuvaus

Vuotuinen kiintiömäärä (hl) (2)

Kiintiötulli

09.1572

2204 10 93

 

Laatukuohuviini; tuoreista rypäleistä valmistettu viini, enintään 2 litraa vetävissä astioissa

7 500

Vapaa

2204 10 94

 

2204 10 96

 

2204 10 98

 

2204 21 06

 

2204 21 07

 

2204 21 08

 

2204 21 09

 

ex 2204 21 93

19 , 29 , 31 , 41 ja 51

ex 2204 21 94

19 , 29 , 31 , 41 ja 51

2204 21 95

 

ex 2204 21 96

11 , 21 , 31 , 41 ja 51

2204 21 97

 

ex 2204 21 98

11 , 21 , 31 , 41 ja 51

09.1570

2204 21 06

 

Tuoreista rypäleistä valmistettu viini

30 000  (3)

Vapaa

2204 21 07

 

2204 21 08

 

2204 21 09

 

ex 2204 21 93

19 , 29 , 31 , 41 ja 51

ex 2204 21 94

19 , 29 , 31 , 41 ja 51

2204 21 95

 

ex 2204 21 96

11 , 21 , 31 , 41 ja 51

2204 21 97

 

ex 2204 21 98

11 , 21 , 31 , 41 ja 51

2204 29 10

 

2204 29 93

 

ex 2204 29 94

11 , 21 , 31 , 41 ja 51

2204 29 95

 

ex 2204 29 96

11 , 21 , 31 , 41 ja 51

2204 29 97

 

ex 2204 29 98

11 , 21 , 31 , 41 ja 51

Unioniin tuotavia Kosovosta peräisin olevia viinejä koskevat tariffikiintiöt vuodesta 2017 lähtien

Järjestysnumero

CN-koodi (4)

Taric-koodi alajako

Kuvaus

Vuotuinen kiintiömäärä (hl) (5)

Kiintiötulli

09.1572

2204 10 93

 

Laatukuohuviini; tuoreista rypäleistä valmistettu viini, enintään 2 litraa vetävissä astioissa

10 000

Vapaa

2204 10 94

 

2204 10 96

 

2204 10 98

 

2204 21 06

 

2204 21 07

 

2204 21 08

 

2204 21 09

 

ex 2204 21 93

19 , 29 , 31 , 41 ja 51

ex 2204 21 94

19 , 29 , 31 , 41 ja 51

2204 21 95

 

ex 2204 21 96

11 , 21 , 31 , 41 ja 51

2204 21 97

 

ex 2204 21 98

11 , 21 , 31 , 41 ja 51

09.1570

2204 21 06

 

Tuoreista rypäleistä valmistettu viini

40 000  (6)

Vapaa

2204 21 07

 

2204 21 08

 

2204 21 09

 

ex 2204 21 93

19 , 29 , 31 , 41 ja 51

ex 2204 21 94

19 , 29 , 31 , 41 ja 51

2204 21 95

 

ex 2204 21 96

11 , 21 , 31 , 41 ja 51

2204 21 97

 

ex 2204 21 98

11 , 21 , 31 , 41 ja 51

2204 22 10

 

2204 22 93

 

ex 2204 22 94

11 , 21 , 31 , 41 ja 51

2204 22 95

 

ex 2204 22 96

11 , 21 , 31 , 41 ja 51

2204 22 97

 

ex 2204 22 98

11 , 21 , 31 , 41 ja 51

2204 29 10

 

2204 29 93

 

ex 2204 29 94

11 , 21 , 31 , 41 ja 51

2204 29 95

 

ex 2204 29 96

11 , 21 , 31 , 41 ja 51

2204 29 97

 

ex 2204 29 98

11 , 21 , 31 , 41 ja 51


(1)  Sen estämättä, mitä yhdistetyn nimikkeistön tulkintasäännöissä määrätään, tavaran kuvausta pidetään ainoastaan ohjeellisena, joten etuuskohtelu määritetään tässä liitteessä CN-koodien perusteella. Jos CN-koodin edessä on ex-etuliite, etuusmenettely määräytyy sekä CN-koodin että sitä vastaavan tavaran kuvauksen perusteella.

(2)  Viinialan yhteisestä markkinajärjestelystä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 479/2008 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä tukiohjelmien, kolmansien maiden kanssa käytävän kaupan, tuotantokyvyn ja viinialan tarkastusten osalta 27 päivänä kesäkuuta 2008 annetun komission asetuksen (EY) N:o 555/2008 (EUVL L 170, 30.6.2008, s. 1) 43 artiklan mukaisesti laaditussa VI1-todistuksessa osoitetaan tämän vaatimuksen noudattaminen seuraavasti: ”Tässä todistuksessa luetelluille tuotteille ei myönnetä vientitukea.”

(3)  Tariffikiintiön määrää alennetaan määrällä, joka on tuotu vuonna 2016 tariffikiintiössä 09.1560.

(4)  Sen estämättä, mitä yhdistetyn nimikkeistön tulkintasäännöissä määrätään, tavaran kuvausta pidetään ainoastaan ohjeellisena, joten etuuskohtelu määritetään tässä liitteessä CN-koodien perusteella. Jos CN-koodin edessä on ex-etuliite, etuusmenettely määräytyy sekä CN-koodin että sitä vastaavan tavaran kuvauksen perusteella.

(5)  Viinialan yhteisestä markkinajärjestelystä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 479/2008 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä tukiohjelmien, kolmansien maiden kanssa käytävän kaupan, tuotantokyvyn ja viinialan tarkastusten osalta 27 päivänä kesäkuuta 2008 annetun komission asetuksen (EY) N:o 555/2008 (EUVL L 170, 30.6.2008, s. 1) 43 artiklan mukaisesti laaditussa VI1-todistuksessa osoitetaan tämän vaatimuksen noudattaminen seuraavasti: ”Tässä todistuksessa luetelluille tuotteille ei myönnetä vientitukea.”

(6)  Tariffikiintiön määrää alennetaan määrällä, joka on tuotu vuonna 2017 tariffikiintiössä 09.1560.


12.8.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 209/13


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) 2017/1467,

annettu 11 päivänä elokuuta 2017,

asetuksen (EU) N:o 1255/2010 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse Kosovosta (*1) peräisin olevien ”baby beef” -tuotteiden tuontitariffikiintiöstä

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 922/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta 17 päivänä joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 (1) ja erityisesti sen 187 artiklan ensimmäisen kohdan b alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Komission asetuksessa (EU) N:o 1255/2010 (2) vahvistetaan ”baby beef” -tuotteiden tuontitariffikiintiöiden hallinnointia koskevat yksityiskohtaiset säännöt.

(2)

Neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1215/2009 (3) vahvistetaan 475 tonnin vuotuinen tuontitariffikiintiö Kosovon (*1) tullialueelta peräisin oleville ”baby beef” -tuotteille.

(3)

Jotta Kosovosta (*1) peräisin olevien ”baby beef” -tuotteiden vuotuinen tuontitariffikiintiö voitiin avata ja jotta sitä voitiin hallinnoida, komissio antoi täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 374/2012 (4), jolla muutettiin asetusta (EU) N:o 1255/2010.

(4)

Uusi kaupallisia suhteita Kosovoon (*1) sääntelevä väline on Euroopan unionin ja Euroopan atomienergiayhteisön sekä Kosovon (*1) välinen vakautus- ja assosiaatiosopimus, joka tehtiin unionin puolesta neuvoston päätöksellä (EU) 2016/342 (5). Sopimuksen 28 artiklan 3 kohdassa vahvistetaan 475 tonnin tuontitariffikiintiö Kosovon (*1) tullialueelta peräisin oleville ”baby beef” -tuotteille. Tämän seurauksena asetuksen (EY) N:o 1215/2009 3 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa vahvistettu ”baby beef” -tuotteiden tariffikiintiö asetettiin nollaan tonniin komission delegoidulla asetuksella (EU) 2017/1464 (6).

(5)

Sen vuoksi asetusta (EU) N:o 1255/2010 olisi muutettava.

(6)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn komitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Korvataan asetuksen (EU) N:o 1255/2010 liitteessä VII a oleva 8 kohta seuraavasti:

”8.

Todistuksen myöntävän toimivaltaisen viranomaisen nimissä (9 kohta) toimiva allekirjoittanut …todistaa, että edellä kuvatuille tuotteille on tehty terveystarkastus …(paikka) liitteenä olevan …(päivämäärä) annetun eläinlääkärintodistuksen mukaisesti ja että tuotteet ovat peräisin ja lähtöisin Kosovosta (*2) ja että ne vastaavat tarkasti Euroopan unionin ja Euroopan atomienergiayhteisön sekä Kosovon (*2) välisen vakautus- ja assosiaatiosopimuksen (EUVL L 71, 16.3.2016, s. 3) liitteessä II annettua määritelmää.”

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 11 päivänä elokuuta 2017.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Jean-Claude JUNCKER


(*1)  Tämä nimitys ei vaikuta asemaa koskeviin kantoihin, ja se on YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1244/1999 ja Kansainvälisen tuomioistuimen Kosovon itsenäisyysjulistuksesta antaman lausunnon mukainen.

(1)  EUVL L 347, 20.12.2013, s. 671.

(2)  Komission asetus (EU) N:o 1255/2010, annettu 22 päivänä joulukuuta 2010, Bosnia ja Hertsegovinasta, Kroatiasta, entisestä Jugoslavian tasavallasta Makedoniasta, Montenegrosta, Serbiasta ja Kosovosta * peräisin olevien ”baby beef” -tuotteiden tuontitariffikiintiöiden soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (EUVL L 342, 28.12.2010, s. 1).

(3)  Neuvoston asetus (EY) N:o 1215/2009, annettu 30 päivänä marraskuuta 2009, poikkeuksellisten kaupan toimenpiteiden käyttöönotosta Euroopan unionin vakautus- ja assosiaatioprosessiin osallistuville tai siihen yhteydessä oleville maille ja alueille (EUVL L 328, 15.12.2009, s. 1).

(4)  Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 374/2012, annettu 26 päivänä huhtikuuta 2012, Bosnia ja Hertsegovinasta, Kroatiasta, entisestä Jugoslavian tasavallasta Makedoniasta, Montenegrosta ja Serbiasta peräisin olevien ”baby beef” -tuotteiden tuontitariffikiintiöiden soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun asetuksen (EU) N:o 1255/2010 muuttamisesta (EUVL L 118, 3.5.2012, s. 1).

(5)  Neuvoston päätös (EU) 2016/342, annettu 12 päivänä helmikuuta 2016, Euroopan unionin ja Euroopan atomienergiayhteisön sekä Kosovon * välisen vakautus- ja assosiaatiosopimuksen tekemisestä unionin puolesta (EUVL L 71, 16.3.2016, s. 1).

(6)  Komission delegoitu asetus (EU) 2017/1464, annettu 2 päivänä kesäkuuta 2017, neuvoston asetuksen (EY) N:o 1215/2009 muuttamisesta siltä osin kuin on kyse Kosovolle * Euroopan unionin ja Euroopan atomienergiayhteisön sekä Kosovon välisen vakautus- ja assosiaatiosopimuksen voimaantulon seurauksena myönnetyistä kauppamyönnytyksistä (katso tämän virallisen lehden sivu 1).

(*2)  Tämä nimitys ei vaikuta asemaa koskeviin kantoihin, ja se on YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1244/1999 ja Kansainvälisen tuomioistuimen Kosovon itsenäisyysjulistuksesta antaman lausunnon mukainen.


12.8.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 209/15


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) 2017/1468,

annettu 11 päivänä elokuuta 2017,

eräisiin Bosnia ja Hertsegovinasta peräisin oleviin kaloihin ja kalastustuotteisiin sovellettavien unionin tariffikiintiöiden avaamisesta ja hallinnoimisesta annetun asetuksen (EU) N:o 354/2011 muuttamisesta

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon unionin tullikoodeksista 9 päivänä lokakuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 952/2013 (1) ja erityisesti sen 58 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Neuvosto hyväksyi päätöksellä (EU) 2017/75 (2), jäljempänä ’päätös’, Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Bosnia ja Hertsegovinan väliseen vakautus- ja assosiaatiosopimukseen Kroatian tasavallan Euroopan unioniin liittymisen huomioon ottamiseksi liitettävän pöytäkirjan allekirjoittamisen Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden puolesta. Kyseisen päätöksen nojalla pöytäkirjaa sovelletaan väliaikaisesti 1 päivästä helmikuuta 2017 (3).

(2)

Pöytäkirjan 3 artiklassa määrätään, että Bosnia ja Hertsegovinasta peräisin olevia tiettyjä kaloja ja kalastustuotteita koskeviin unionin myönnytyksiin sovelletaan pöytäkirjan liitettä II. Sen vuoksi tariffikiintiöiden määrää olisi korotettava taimenen osalta 440 tonnilla, karpin osalta 10 tonnilla ja anjoviksen osalta 20 tonnilla.

(3)

Pöytäkirjan liitteen II mukaisesti unionin tariffikiintiöitä olisi sovellettava vuoden 2017 osalta kokonaisuudessaan.

(4)

Komission olisi hallinnoitava pöytäkirjan liitteessä II vahvistettuja kiintiöitä vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevien tulli-ilmoitusten hyväksymispäivien aikajärjestyksen perusteella komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/2447 (4) mukaisesti.

(5)

Sen vuoksi komission asetusta (EU) N:o 354/2011 (5) olisi muutettava.

(6)

Jotta pöytäkirjan mukaista kiintiöjärjestelmää voidaan soveltaa kitkattomasti, tätä asetusta olisi sovellettava samasta päivästä, jona pöytäkirjaa aletaan väliaikaisesti soveltaa.

(7)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat tullikoodeksikomitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan komission asetus (EU) N:o 354/2011 seuraavasti:

1)

Korvataan 2 artikla seuraavasti:

”2 artikla

Liitteessä esitettyjä tariffikiintiöitä hallinnoidaan komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/2447 (*1) 49–54 artiklan mukaisesti.

(*1)  Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2015/2447, annettu 24 päivänä marraskuuta 2015, unionin tullikoodeksista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 952/2013 tiettyjen säännösten täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (EUVL L 343, 29.12.2015, s. 558).”"

2)

Korvataan liite tämän asetuksen liitteellä.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä helmikuuta 2017.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 11 päivänä elokuuta 2017.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Jean-Claude JUNCKER


(1)  EUVL L 269, 10.10.2013, s. 1.

(2)  Neuvoston päätös (EU) 2017/75, annettu 21 päivänä marraskuuta 2016, Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Bosnia ja Hertsegovinan väliseen vakautus- ja assosiaatiosopimukseen Kroatian tasavallan Euroopan unioniin liittymisen huomioon ottamiseksi liitettävän pöytäkirjan allekirjoittamisesta unionin ja sen jäsenvaltioiden puolesta sekä sen väliaikaisesta soveltamisesta (EUVL L 12, 17.1.2017, s. 1).

(3)  EUVL L 12, 17.1.2017, s. 22.

(4)  Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2015/2447, annettu 24 päivänä marraskuuta 2015, unionin tullikoodeksista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 952/2013 tiettyjen säännösten täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (EUVL L 343, 29.12.2015, s. 558).

(5)  Komission asetus (EU) N:o 354/2011, annettu 12 päivänä huhtikuuta 2011, eräisiin Bosnia ja Hertsegovinasta peräisin oleviin kaloihin ja kalastustuotteisiin sovellettavien unionin tariffikiintiöiden avaamisesta ja hallinnoimisesta (EUVL L 98, 13.4.2011, s. 1).


LIITE

LIITE

Sen estämättä, mitä yhdistetyn nimikkeistön tulkintasäännöissä määrätään, tavaran kuvausta pidetään ainoastaan ohjeellisena, joten etuuskohtelu määritetään tässä liitteessä CN-koodien perusteella. Jos CN-koodin edessä on ex-etuliite, etuusmenettely määräytyy sekä CN-koodin että sitä vastaavan tavaran kuvauksen perusteella.

KALAT JA KALASTUSTUOTTEET

Järjestysnumero

CN-koodi

Taric-alanimikkeet

Kuvaus

Vuotuisen tariffikiintiön määrä

(tonnia, nettopaino)

Kiintiön tulli

09.1594

0301 91

 

Taimenet (Salmo trutta, Oncorhynchus mykiss, Oncorhynchus clarki, Oncorhynchus aguabonita, Oncorhynchus gilae, Oncorhynchus apache ja Oncorhynchus chrysogaster): elävät; tuoreet tai jäähdytetyt; jäädytetyt; kuivatut, suolatut tai suolavedessä olevat, savustetut; kalafileet ja muu kalanliha; ihmisravinnoksi soveltuvat jauhot, jauheet ja pelletit

500

Vapaa

0302 11

 

0303 14

 

0304 42

 

0304 52 00

10

0304 82

 

0304 99 21

11 , 12 , 20

0305 10 00

10

0305 39 90

10

0305 43 00

 

0305 59 85

61

0305 69 80

61

09.1595

0301 93 00

 

Karpit (Cyprinus spp., Carassius spp., Ctenopharyngodon idellus, Hypophthalmichthys spp., Cirrhinus spp., Mylopharyngodon piceus, Catla catla, Labeo spp., Osteochilus hasselti, Leptobarbus hoeveni, Megalobrama spp.): elävät; tuoreet tai jäähdytetyt; jäädytetyt; kuivatut, suolatut tai suolavedessä olevat, savustetut; kalafileet ja muu kalanliha; ihmisravinnoksi soveltuvat jauhot, jauheet ja pelletit

140

Vapaa

0302 73 00

 

0303 25 00

 

0304 39 00

20

0304 51 00

10

0304 69 00

20

0304 93 90

10

0305 10 00

20

0305 31 00

10

0305 44 90

10

0305 52 00

10

0305 64 00

10

09.1596

0301 99 85

80

Hammasahven (Dentex dentex ja pagellit Pagellus spp.): elävät; tuoreet tai jäähdytetyt; jäädytetyt; kuivatut, suolatut tai suolavedessä olevat, savustetut; kalafileet ja muu kalanliha; ihmisravinnoksi soveltuvat jauhot, jauheet ja pelletit

30

Vapaa

0302 85 10

 

0303 89 50

 

0304 49 90

60

0304 59 90

40

0304 89 90

30

0304 99 99

20

0305 10 00

30

0305 39 90

70

0305 49 80

40

0305 59 85

65

0305 69 80

65

09.1597

0301 99 85

22

Meribassi (Dicentrarchus labrax): elävät; tuoreet tai jäähdytetyt; jäädytetyt; kuivatut, suolatut tai suolavedessä olevat, savustetut; kalafileet ja muu kalanliha; ihmisravinnoksi soveltuvat jauhot, jauheet ja pelletit

30

Vapaa

0302 84 10

 

0303 84 10

 

0304 49 90

70

0304 59 90

45

0304 89 90

40

0304 99 99

70

0305 10 00

40

0305 39 90

80

0305 49 80

50

0305 59 85

67

0305 69 80

67

09.1598

1604 13 11

 

Sardiinivalmisteet ja -säilykkeet

50

6 %

1604 13 19

 

1604 20 50

10 , 19

09.1599

1604 16 00

 

Sardellivalmisteet ja -säilykkeet (aito anjovis)

70

12,5 %

1604 20 40

 


12.8.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 209/19


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) 2017/1469,

annettu 11 päivänä elokuuta 2017,

vakuutusta koskevat tiedot sisältävän asiakirjan vakiomuotoisen esitystavan vahvistamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon vakuutusten tarjoamisesta 20 päivänä tammikuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/97 (1) ja erityisesti sen 20 artiklan 9 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Direktiivissä (EU) 2016/97 vaaditaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/138/EY (2) liitteessä I lueteltujen vahinkovakuutustuotteiden tuottajia laatimaan vakuutusta koskevat tiedot sisältävän vakiomuotoisen asiakirjan, jotta kuluttajat saavat tarvittavat tiedot direktiivin 2009/138/EY liitteessä I luetelluista vahinkovakuutustuotteista tietoon perustuvan päätöksen tekemiseksi.

(2)

Direktiivin (EU) 2016/97 20 artiklan 8 kohdassa eritellään, mitä tietoja vakuutusta koskevat tiedot sisältävässä asiakirjassa olisi oltava.

(3)

Jotta kuluttajat saisivat helposti luettavat, ymmärrettävät ja vertailtavat tuotetiedot, yhteistä mallia, rakennetta ja muotoa olisi käytettävä esitettäessä direktiivin (EU) 2016/97 20 artiklan 8 kohdassa tarkoitetut tiedot mainitun direktiivin 20 artiklan 5 kohdassa tarkoitetussa vakuutusta koskevat tiedot sisältävässä vakiomuotoisessa asiakirjassa, myös silloin, kun käytetään kuvakkeita tai kuvia. Mahdollisia lisävakuutuksia ja vaihtoehtoisia vakuutusturvia koskevien tietojen edessä ei myöskään tulisi olla valintamerkkejä, rasteja eikä huutomerkkejä, ja vakuutusta koskevat tiedot sisältävässä asiakirjassa olevien tietojen olisi tavallisesti oltava A4-kokoisen paperiarkin kahdella sivulla, mutta niiden ei missään tapauksessa tulisi täyttää enemmän kuin kolme A4-kokoisen paperiarkin sivua.

(4)

Tämä asetus perustuu teknisten täytäntöönpanostandardien luonnoksiin, jotka Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen, jäljempänä ’EVLEV’, on toimittanut komissiolle.

(5)

EVLEV on direktiivin 2016/97 20 artiklan 9 kohdan mukaisesti tehnyt kuluttajatutkimuksen vakuutusta koskevat tiedot sisältävästä vakiomuotoisesta asiakirjasta ja kuullut kansallisia viranomaisia. EVLEV on myös järjestänyt avoimet julkiset kuulemiset teknisten täytäntöönpanostandardien luonnoksista, joihin tämä asetus perustuu, analysoinut niistä mahdollisesti syntyviä kustannuksia ja hyötyjä sekä pyytänyt Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1094/2010 (3) 37 artiklan mukaisesti perustettua vakuutus- ja jälleenvakuutusalan osallisryhmää antamaan lausunnon,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Tuottajan nimi ja yrityksen logo

1.   Vahinkovakuutustuotteen tuottajan nimi, tuottajan rekisteröintijäsenvaltio, tuottajan lainsäädännöllinen asema ja tarvittaessa tuottajan toimilupanumero on oltava heti otsikon ”vakuutusta koskevat tiedot sisältävä asiakirja” jälkeen ensimmäisen sivun ylälaidassa.

2.   Tuottaja voi lisätä yrityksensä logon otsikon oikealle puolelle.

2 artikla

Viittaus täydellisiin ennen sopimuksen tekoa annettaviin ja sopimusta koskeviin tietoihin

Vakuutusta koskevat tiedot sisältävässä asiakirjassa on mainittava näkyvästi, että täydelliset ennen sopimuksen tekoa annettavat ja sopimusta koskevat tiedot vahinkovastuutuotteesta annetaan kuluttajalle muissa asiakirjoissa. Kyseisen maininnan on oltava heti vahinkovakuutustuotteen tuottajan nimen alapuolella.

3 artikla

Pituus

Vakuutusta koskevat tiedot sisältävän asiakirjan on painettuna oltava A4-kokoisen paperiarkin kahdella sivulla. Jos poikkeuksellisesti tarvitaan enemmän tilaa, vakuutusta koskevat tiedot sisältävä asiakirja voi painettuna olla enintään kolmella A4-kokoisen paperiarkin sivulla. Kun tuottaja käyttää A4-kokoisen paperiarkin kolme sivua, sen on toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä voitava osoittaa tarvinneensa lisätilaa.

4 artikla

Sisällön esittely ja järjestys

1.   Direktiivin (EU) 2016/97 20 artiklan 8 kohdassa luetellun vakuutusta koskevat tiedot sisältävän asiakirjan tiedot on esitettävä eri jaksoissa noudattaen tämän asetuksen liitteessä olevan vakiomuotoisen esitystavan mukaista rakennetta, sommitelmaa, otsakkeita ja järjestystä sekä käyttäen kirjasinkokoa, jonka x-korkeus on enintään 1,2 mm.

2.   Jaksojen pituus voi vaihdella kuhunkin jaksoon lisättävien tietojen määrästä riippuen. Lisävakuutuksia ja vaihtoehtoisia vakuutusturvia koskevien tietojen edessä ei saa olla valintamerkkejä, rasteja eikä huutomerkkejä.

3.   Jos vakuutusta koskevat tiedot sisältävä asiakirja esitetään käyttäen muuta pysyvää välinettä kuin paperia, sommitelman osien kokoa voidaan vaihtaa, edellyttäen että vakiomuotoisen esitystavan sommitelmaa, otsakkeita ja järjestystä sekä eri kohtien suhteellista merkittävyyttä ja kokoa ei muuteta.

4.   Jos muun pysyvän välineen kuin paperin mitat ovat sellaiset, että kahteen sarakkeeseen jaettu sommitelma ei ole käyttökelpoinen ratkaisu, tiedot voidaan esittää yhdessä sarakkeessa, edellyttäen että noudatetaan seuraavaa järjestystä:

a)

”Minkä tyyppinen vakuutus on kyseessä?”

b)

”Mitä vakuutus kattaa?”

c)

”Mitä vakuutus ei kata?”

d)

”Onko vakuutusturvalle mitään rajoitteita?”

e)

”Missä vakuutusturva on voimassa?”

f)

”Mitkä ovat velvoitteeni?”

g)

”Kuinka ja milloin suoritan maksun?”

h)

”Milloin vakuutusturva alkaa ja päättyy?”

i)

”Miten irtisanon sopimuksen?”.

5.   Digitaalisten välineiden, myös kerrostamisen ja ponnahdusikkunoiden, käyttö on sallittua, edellyttäen että kaikki direktiivin (EU) 2016/97 20 artiklan 8 kohdassa tarkoitetut tiedot annetaan vakuutusta koskevat tiedot sisältävän asiakirjan päätekstiosuudessa ja että tällaisten välineiden käyttö ei vie kuluttajan huomiota pois pääasiakirjan sisällöstä.

Kerrostamisella ja ponnahdusikkunoilla annettavissa tiedoissa ei saa olla markkinointi- eikä mainosaineistoa.

5 artikla

Selkeä kieli

Vakuutusta koskevat tiedot sisältävä asiakirja on laadittava selkeällä kielellä, jotta kuluttajan on helpompi ymmärtää asiakirjan sisältö, ja siinä on keskityttävä tärkeimpiin tietoihin, jotka kuluttaja tarvitsee tietoon perustuvan päätöksen tekemiseksi. Jargonia on vältettävä.

6 artikla

Otsakkeet ja niiden alla olevat tiedot

1.   Vakuutusta koskevat tiedot sisältävän asiakirjan jaksojen otsakkeet ja niiden alla olevat tiedot ovat seuraavat:

a)

tiedot direktiivin (EU) 2016/97 20 artiklan 8 kohdan a alakohdassa tarkoitetusta vakuutuksen tyypistä ovat otsakkeen ”Minkä tyyppinen vakuutus on kyseessä?” alla asiakirjan ylälaidassa;

b)

tiedot direktiivin (EU) 2016/97 20 artiklan 8 kohdan a alakohdassa tarkoitetuista pääasiallisista vakuutuksen kohteena olevista riskeistä ovat otsakkeen ”Mitä vakuutus kattaa?” alla. Kunkin tässä jaksossa olevan tiedon edessä on oltava vihreä valintamerkki;

c)

tiedot direktiivin (EU) 2016/97 20 artiklan 8 kohdan b alakohdassa tarkoitetusta vakuutusmäärästä ovat otsakkeen ”Mitä vakuutus kattaa?” alla;

d)

tiedot direktiivin (EU) 2016/97 20 artiklan 8 kohdan b alakohdassa tarkoitetusta maantieteellisestä kattavuudesta ovat otsakkeen ”Missä vakuutusturva on voimassa?” alla. Kunkin tässä jaksossa olevan tiedon edessä on oltava sininen valintamerkki;

e)

tiedot direktiivin (EU) 2016/97 20 artiklan 8 kohdan b alakohdassa tarkoitetusta yhteenvedosta, joka koskee vakuutuksen kattamattomia riskejä, ovat otsakkeen ”Mitä vakuutus ei kata?” alla; Kunkin tässä osassa olevan tiedon edessä on oltava punainen rasti ”X”;

f)

tiedot direktiivin (EU) 2016/97 20 artiklan 8 kohdan d alakohdassa tarkoitetuista tärkeimmistä korvausvastuun rajoituksista ovat otsakkeen ”Onko vakuutusturvalle mitään rajoitteita?” alla; Kunkin tässä jaksossa olevan tiedon edessä on oltava oranssi huutomerkki;

g)

tiedot direktiivin (EU) 2016/97 20 artiklan 8 kohdan e, f ja g alakohdassa tarkoitetuista asiaankuuluvista velvoitteista ovat otsakkeen ”Mitkä ovat velvoitteeni?” alla;

h)

tiedot direktiivin (EU) 2016/97 20 artiklan 8 kohdan c alakohdassa tarkoitetuista vakuutusmaksujen maksutavasta ja maksukaudesta ovat otsakkeen ”Kuinka ja milloin suoritan maksun?” alla;

i)

tiedot direktiivin (EU) 2016/97 20 artiklan 8 kohdan h alakohdassa tarkoitetusta sopimuksen voimassaoloajasta ovat otsakkeen ”Milloin vakuutusturva alkaa ja päättyy?” alla;

j)

tiedot direktiivin (EU) 2016/97 20 artiklan 8 kohdan i alakohdassa tarkoitetusta sopimuksen irtisanomistavasta ovat otsakkeen ”Miten irtisanon sopimuksen?” alla.

2.   Alaotsakkeita saadaan käyttää tarvittaessa

7 artikla

Kuvakkeiden käyttö

1.   Kunkin jakson ylälaidassa on lisäksi oltava asianomaisen jakson otsakkeen sisältöä ilmaiseva kuvake seuraavasti:

a)

direktiivin (EU) 2016/97 20 artiklan 8 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja pääasiallisia vakuutuksen kohteena olevia riskejä koskevien tietojen ylälaidassa on oltava sateenvarjoa esittävä valkoinen kuvake vihreällä taustalla tai sateenvarjoa esittävä vihreä kuvake valkoisella taustalla;

b)

direktiivin (EU) 2016/97 20 artiklan 8 kohdan b alakohdassa tarkoitettua maantieteellistä kattavuutta koskevien tietojen ylälaidassa on oltava maapalloa esittävä valkoinen kuvake sinisellä taustalla tai maapalloa esittävä sininen kuvake valkoisella taustalla;

c)

direktiivin (EU) 2016/97 20 artiklan 8 kohdan b alakohdassa tarkoitettuja vakuutuksen kattamattomia riskejä koskevien tietojen ylälaidassa on kolmion sisällä oltava valkoinen rasti ”X” punaisella taustalla tai punainen rasti ”X” valkoisella taustalla;

d)

direktiivin (EU) 2016/97 20 artiklan 8 kohdan d alakohdassa tarkoitettuja tärkeimpiä korvausvastuun rajoituksia koskevien tietojen ylälaidassa on kolmion sisällä oltava valkoinen huutomerkki ”!” oranssilla taustalla tai oranssi huutomerkki ”!” valkoisella taustalla;

e)

direktiivin 2016/97 20 artiklan 8 kohdan e alakohdassa tarkoitettuja velvoitteita sopimuksen alussa, f alakohdassa tarkoitettuja velvoitteita sopimuksen voimassaoloaikana ja g alakohdassa tarkoitettuja velvoitteita siinä tapauksessa, että korvausvaatimus esitetään, koskevien tietojen ylälaidassa on oltava kädenpuristusta esittävä valkoinen kuvake vihreällä taustalla tai kädenpuristusta esittävä vihreä kuvake valkoisella taustalla;

f)

direktiivin (EU) 2016/97 20 artiklan 8 kohdan c alakohdassa tarkoitettuja vakuutusmaksujen maksutapaa ja maksukautta koskevien tietojen ylälaidassa on oltava kolikkoa esittävä valkoinen kuvake keltaisella taustalla tai kolikkoa esittävä keltainen kuvake valkoisella taustalla;

g)

direktiivin (EU) 2016/97 20 artiklan 8 kohdan h alakohdassa tarkoitettua sopimuksen voimassaoloaikaa koskevien tietojen ylälaidassa on oltava tiimalasia esittävä valkoinen kuvake sinisellä taustalla tai tiimalasia esittävä sininen kuvake valkoisella taustalla;

h)

direktiivin (EU) 2016/97 20 artiklan 8 kohdan i alakohdassa tarkoitettua sopimuksen irtisanomistapaa koskevien tietojen ylälaidassa on oltava avointa kämmentä esittävä valkoinen kuvake mustalla taustalla tai avointa kämmentä esittävä musta kuvake valkoisella taustalla.

2.   Kaikki kuvakkeet on esitettävä johdonmukaisella tavalla liitteessä olevaa vakiomuotoista esitystapaa noudattaen.

3.   Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut kuvakkeet voivat olla mustavalkoisia, kun vakuutusta koskevat tiedot sisältävä asiakirja on painettu tai valokopioitu mustavalkoisena.

8 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 11 päivänä elokuuta 2017.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Jean-Claude JUNCKER


(1)  EUVL L 26, 2.2.2016, s. 19.

(2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/138/EY, annettu 25 päivänä marraskuuta 2009, vakuutus- ja jälleenvakuutustoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta (Solvenssi II) (EUVL L 335, 17.12.2009, s. 1).

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1094/2010, annettu 24 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan vakuutus- ja lisäeläkeviranomainen) perustamisesta sekä päätöksen N:o 716/2009/EY muuttamisesta ja komission päätöksen 2009/79/EY kumoamisesta (EUVL L 331, 15.12.2010, s. 48).


LIITE

Image


PÄÄTÖKSET

12.8.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 209/24


KOMISSION PÄÄTÖS (EU) 2017/1470,

annettu 2 päivänä helmikuuta 2017,

tukiohjelmista SA.26763 2014/C (ex 2012/NN), jotka Ranska on toteuttanut Île-de-Francen alueen linja-autoliikennealan yritysten hyväksi

(tiedoksiannettu numerolla C(2017) 439)

(Ainoastaan ranskankielinen teksti on todistusvoimainen)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 108 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan,

ottaa huomioon Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 62 artiklan 1 kohdan a alakohdan,

on mainittujen artiklojen mukaisesti kehottanut asianomaisia esittämään huomautuksensa (1) ja ottanut huomioon nämä huomautukset,

sekä katsoo seuraavaa:

1.   MENETTELY

(1)

Kantelija, joka haluaa pysyä nimettömänä, jäljempänä ’kantelija’, toimitti 7 päivänä lokakuuta 2008 päivätyllä kirjeellä komissiolle kantelun, jonka komissio otti vastaan 17 päivänä lokakuuta 2008. Kantelun mukaan Île-de-Francen alue, jäljempänä ’alue’, on vuonna 1994 perustanut tuki- ja avustusohjelman alueen tiettyjen liikenneyritysten hyväksi.

(2)

Komissio lähetti 25 päivänä marraskuuta 2008 Ranskan viranomaisille kantelua koskevan tietopyynnön.

(3)

Ranskan viranomaiset pyysivät 13 päivänä tammikuuta 2009 päivätyllä kirjeellä komissiolta lisäaikaa komission kysymyksiin vastaamiseen. Komissio hyväksyi pyynnön 14 päivänä tammikuuta 2009 päivätyllä kirjeellä. Vastausaikaa pidennettiin tällöin 18 päivään helmikuuta 2009.

(4)

Ranskan viranomaiset vastasivat komission tietopyyntöön 26 päivänä helmikuuta 2009.

(5)

Kantelija toimitti komissiolle alueen toteuttamia toimenpiteitä koskevia lisätietoja 20 päivänä huhtikuuta, 2 päivänä syyskuuta ja 17 päivänä marraskuuta 2010 päivätyillä kirjeillä.

(6)

Koska Ranskan viranomaiset eivät olleet saaneet uutta tietopyyntöä, ne pyysivät 31 päivänä toukokuuta 2011 päivätyllä kirjeellä komissiota vahvistamaan kirjallisesti, että tutkintamenettely on lopetettu.

(7)

Komissio pyysi 8 päivänä kesäkuuta 2011 päivätyllä kirjeellä Ranskan viranomaisia kommentoimaan kantelijan toimittamia lisätietoja.

(8)

Komission tietopyyntöön ei vastattu, vaikka siitä muistutettiin kirjeitse 14 päivänä marraskuuta 2011 ja 29 päivänä helmikuuta 2012 sekä sähköpostitse 22 päivänä syyskuuta ja 8 päivänä joulukuuta 2011.

(9)

Ranskan viranomaisille lähetettiin uusi tietopyyntö 17 päivänä heinäkuuta 2012.

(10)

Koska Ranskan viranomaiset eivät vastanneet asetetussa määräajassa, niille lähetettiin muistutuskirje 25 päivänä syyskuuta 2012. Sekin jäi vastausta vaille.

(11)

Komissio teki 14 päivänä joulukuuta 2012 välipäätöksen, jossa se määräsi Ranskan toimittamaan tietoja. Ranskan viranomaiset antoivat epätäydellisen vastauksen 22 päivänä tammikuuta 2013 ja sitoutuivat samassa vastauksessa palaamaan asiaan mahdollisimman pian ja toimittamaan komissiolle tyhjentävät vastaukset välipäätöksessä esitettyihin kysymyksiin. Komissio ei ollut saanut lisätietoja menettelyn aloittamista koskevan päätöksen päivämäärään mennessä.

(12)

Komissio aloitti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’SEUT-sopimus’, 108 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun muodollisen tutkintamenettelyn 11 päivänä maaliskuuta 2014, jolloin tarkoitettuja tietoja ei ollut vieläkään toimitettu. Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistussa päätöksessä (2), jäljempänä ’menettelyn aloittamista koskeva päätös’, pyydettiin kolmansia osapuolia esittämään huomautuksensa kyseessä olevista toimenpiteistä.

(13)

Ranskan viranomaiset toimittivat huomautuksensa 30 päivänä huhtikuuta 2014. Komissio sai huomautuksia myös seitsemältä kolmannelta osapuolelta. Se on toimittanut huomautukset Ranskalle kommentoitavaksi. Ranskan viranomaiset ilmoittivat 3 päivänä syyskuuta 2014 päivätyllä kirjeellä, ettei huomautuksiin ole kommentoitavaa.

(14)

Komissio sai 21 päivänä kesäkuuta 2016 määräajan ulkopuolella muistion, jonka olivat lähettäneet yhteisesti neljä seitsemästä kolmannesta osapuolesta. Muistiossa haluttiin täsmentää kyseisten kolmansien osapuolten kantaa sen jälkeen, kun unionin tuomioistuin oli antanut tuomion asiassa Euroopan komissio vastaan Jørgen Andersen (3), jäljempänä ’Jørgen Andersen -tuomio’.

(15)

Lisäksi alue halusi täydentää huomautuksiaan lähettämällä lisämuistion 9 päivänä marraskuuta 2016.

2.   TAUSTA JA KYSEESSÄ OLEVAT TOIMENPITEET

(16)

Île-de-Francessa on yli 12 miljoonaa asukasta, joten 18,8 prosenttia Ranskan väestöstä asuu siellä. Alue on siten sekä Ranskan väkirikkain että väestöntiheydeltään suurin (996 asukasta/km2). Île-de-Francen kaavoitus- ja kaupunkisuunnitteluinstituutin (Institut d'Aménagement et d'Urbanisme d'Île-de-France) mukaan (4) Île-de-Francen liikennetiheys on Euroopan huipputasoa, sillä vuonna 2010 keskimääräinen ajoneuvomäärä viidellä alueen tieosalla oli yli 240 000 ajoneuvoa vuorokaudessa: kolmella kehätien osalla, A1:n osalla ja A4:n osalla, joilla on selkeästi enemmän liikennettä kuin Lontoon, Berliinin tai Milanon moottoriteillä. Koko päätieverkolla liikennemäärät ovat kuitenkin poikkeuksellisen korkeita, joitakin epätyypillisiä tieosia lukuun ottamatta. Île-de-Francen teidenhoito-osaston hoitamassa tieverkossa joka toisella asemalla liikennemäärä ylittää 18 000 ajoneuvoa vuorokautta ja ajokaistaa kohden, eli on tasolla, jonka katsotaan luonnehtivan erittäin huonoa tilannetta muun Ranskan suurilla kansallisilla moottoriteillä.

(17)

Île-de-Francen alueella tehdään noin 23 miljoonaa matkaa moottorikäyttöisellä ajoneuvolla (eli kaksi kolmasosaa kaikista matkoista). Niistä yli puolet tehdään yksityisillä ajoneuvoilla (henkilöautokanta on yli neljä miljoonaa) tai hyötyajoneuvoilla. Loput matkoista tehdään joukkoliikennevälineillä. Île-de-Francen päätieverkon liikakuormitus ilmenee myös jatkuvasti tiheänä liikenteenä: tuntiliikenne pysyy usein huipussaan klo 6–21 siten, että päiväliikenne pysyy lähes vakaana koko vuoden. Tällaisilla tienkäyttömäärillä pienetkin liikennevirran vaihtelut saattavat aiheuttaa suuria nopeuseroja ja johtaa nopeasti liikennevirrasta ruuhkaan. Tällaisiin ruuhkatasoihin liittyvät kielteiset ulkoisvaikutukset ovat ilmeisiä: ilman saastuminen, ajanhukka, onnettomuuksien määrän kasvu, alueen houkuttelevuuden väheneminen jne. Houkuttelevan joukkoliikennetarjonnan kehittäminen on näin ollen välttämätöntä kestävän liikkuvuuden aikaan saamiseksi.

(18)

Komission perusteellisessa tutkinnassa on keskitytty siihen, millaisella tukijärjestelmällä tuetaan sellaisten maanteiden säännöllistä joukkoliikennettä harjoittavien yritysten investointeja, joilla on Île-de-Franceen liittyvä julkisia palveluhankintoja koskeva sopimus, jolloin alueen erityistilanne on otettava huomioon. Järjestelmä on kehittynyt ajan mittaan ja sen mukaan, miten Île-de-Francen maanteiden säännöllisen joukkoliikenteen järjestämistavat ovat muuttuneet. Komissio voi edellä sanotun perusteella erottaa kaksi ajanjaksoa:

a)

vuodet 1994–2008: tänä aikana alue on myöntänyt investointiavustuksia vastikkeeksi jo aiemmin liikenneyrityksen ja julkisyhteisön välillä tehtyjen liikennöintisopimusten lisäsopimusten allekirjoittamisesta;

b)

vuodet 2008–2016: tänä aikana tuet on myöntänyt Syndicat des Transports d'Île-de-France, jäljempänä ’STIF’, Île-de-Francessa vuodesta 2007 voimassa olleen uuden liikenneorganisaation puitteissa. Tämä ajanjakso jakautuu vielä kahteen alajaksoon, jotka vastaavat STIF:n peräkkäin käyttöön ottamaa, julkisia palveluhankintoja koskevaa kahta erityyppistä sopimusta.

2.1   Alueen toteuttamat toimenpiteet

(19)

Alueen 20 päivänä lokakuuta 1994 tekemän päätöksen (5) tarkoituksena oli ottaa uudelleen käyttöön toimenpidekokonaisuus (6), joka oli laadittu vuonna 1979 Île-de-Francen alueella maanteiden säännöllisiä joukkoliikennepalveluja tarjoavien yritysten hyväksi. Ennen vuoden 1994 päätöstä vuoden 1979 alkuperäistä järjestelmää oli jo muutettu kahdella päätöksellä vuosina 1984 (CR 84–07) ja 1987 (CR 87–07). Sen jälkeen on tehty vielä kaksi muuta päätöstä vuosina 1998 (CR 44–98) ja 2001 (CR 47–01), ennen kuin järjestelmä kumottiin lopullisesti vuonna 2008.

(20)

Alue voi näiden päätösten nojalla myöntää taloudellista tukea julkisyhteisölle, jotka olivat joko tehneet linja-autojen säännöllisen reittiliikenteen järjestämisestä sopimuksen yksityisen yrityksen kanssa tai jotka järjestävät sen omana tuotantona liikelaitoksen kautta. Julkisyhteisöt siirsivät tuen edelleen liikenneyritykselle, jos viimeksi mainittu oli tuetun investoinnin omistaja.

(21)

Myönnetyt avustukset oli ensisijaisesti tarkoitettu edistämään uusien ajoneuvojen hankintaa vastineeksi tarjonnan lisäämisestä (vuorotiheyden tai matkustajakapasiteetin lisääminen, linjojen jatkaminen tai uusien perustaminen), palvelun laadun parantamisesta (laatuperuskirjan noudattaminen, matalalattiabussit), uusien varusteiden asentamisesta ajoneuvoihin (pysäkkien ilmoitusjärjestelmä joko kuulutuksin tai näyttölaitteella), lipunmyynti- ja leimausjärjestelmien toteuttamisesta, pysäkkien ja pysäkkikilpien kunnostamisesta tai tutkimusten toteuttamisesta.

(22)

Yhteisöjen oli tehtävä tukihakemukset alueelle.

(23)

Tukiaste vaihteli 25–60 prosenttiin menoista ilman veroja. Tuen enimmäismäärä vaihteli menojen luonteen mukaan.

(24)

Tuensaajien oli sitouduttava pitämään yllä tarjonnan määrällistä ja laadullista parantamista, ajoneuvoja ja varusteita viiden vuoden ajan niiden käyttöönotosta. Näiden viiden vuoden aikana avustuksista hyötyviä ajoneuvoja oli käytettävä ensisijaisesti asianomaisilla linjoilla.

(25)

Lisäksi tilaajana toimivan julkisyhteisön ja yrityksen oli tehtävä liikennöintisopimukseen liitettävä lisäsopimus, jonka aluevaltuuston puheenjohtaja vahvisti allekirjoituksellaan. Siinä asetettiin tuen käytön rajat ja lueteltiin tuensaajayritykseltä edellytettävät vastasuoritteet tarjonnan määrälliseksi ja laadulliseksi parantamiseksi.

(26)

Ranskan viranomaisten mukaan 135 yritystä Île-de-Francen yhteensä 150 yrityksestä hyötyi tästä toimenpiteestä vuosina 1994–2008.

2.1.1   Menettely kansallisessa hallintotuomioistuimessa

(27)

Henkilöliikennettä harjoittavien yritysten järjestö (syndicat autonome des transporteurs de voyageurs), jäljempänä ’SATV’, pyysi toukokuussa 2004 aluevaltuuston puheenjohtajaa kumoamaan edellä mainitut kolme päätöstä. Aluevaltuuston puheenjohtaja kieltäytyi tästä 17 päivänä kesäkuuta 2004, minkä jälkeen SATV vaati Pariisin hallintotuomioistuinta kumoamaan kielteisen päätöksen.

(28)

Hallintotuomioistuin hyväksyi 10 päivänä heinäkuuta 2008 antamassaan tuomiossa (7) SATV:n kumoamisvaatimuksen ja määräsi alueen esittämään aluevaltuustolle uuden päätöksen sillä perusteella, että tukijärjestelmän perustamisesta ei ollut tehty etukäteen ilmoitusta Euroopan komissiolle. Lisäksi hallintotuomioistuin kehotti aluetta kumoamaan tarkoitetut kolme päätöstä.

(29)

Alue kumosi riitautetut päätökset 16 päivänä lokakuuta 2008 päätöksellä CR80-08 mutta haki kuitenkin muutosta edellä mainittuun tuomioon.

(30)

Pariisin hallinnollinen muutoksenhakutuomioistuin (Cour administrative d'appel), jäljempänä ’CAA’, vahvisti 12 päivänä heinäkuuta 2010 (8) hallintotuomioistuimen tuomion. Alue haki tuomioon muutosta ylimmän oikeusasteen tuomioistuimelta, Ranskan Conseil d'État'lta. Conseil d'État hylkäsi valituksen 23 päivänä heinäkuuta 2012 antamallaan tuomiolla (9).

(31)

Neljä kolmatta osapuolta on lisäksi hakenut muutosta Pariisin CAA:n tuomioon vaatimalla kolmantena osapuolena tuomion käsittelemistä uudelleen. CAA:n hylättyä vaatimuksen 27 päivänä marraskuuta 2015 tarkoitetut kolmannet osapuolet ovat hakeneet muutosta ylimmän oikeusasteen tuomioistuimelta, jossa asia on edelleen vireillä.

(32)

SATV teki hallintotuomioistuimeen uuden valituksen 27 päivänä lokakuuta 2008, minkä johdosta Pariisin hallintotuomioistuin määräsi tuomiossaan 4 päivänä kesäkuuta 2013 (10) alueen antamaan täytäntöönpanomääräyksiä 10 päivänä heinäkuuta 2008 annetulla tuomiolla nro 0417015 kumottujen päätösten perusteella annettujen tukien takaisin perimiseksi. Alue haki tuomioon muutosta. Pariisin CAA hylkäsi valituksen 31 päivänä joulukuuta 2013 (11). Alue haki tuomioon muutosta Conseil d'État'lta. Tätä muutoksenhakua ei ole vielä ratkaistu.

2.2   STIF:n toteuttamat toimenpiteet

(33)

STIF on julkishallinnollinen liikelaitos, jota säännellään 10 päivänä kesäkuuta 2005 annetulla asetuksella nro 2005–664. STIF järjestää, koordinoi ja rahoittaa Île-de-Francen julkisen henkilöliikenteen, josta huolehtivat Pariisin riippumaton liikennelaitos (régie autonome des transports parisiens), jäljempänä ’RATP’, Ranskan kansallinen rautatieliikenneyhtiö (société nationale des chemins de fer français), jäljempänä ’SNCF’, Transilien ja yksityiset linja-autoyhtiöt, jotka ovat liittyneet Île-de-Francen liikenteen toimialajärjestön (organisation professionnelle des transports d'Île-de-France), jäljempänä ’OPTILE’, verkostoon.

(34)

STIF määritteli 13 päivänä joulukuuta 2006 päätöksellä nro 2006/1161 uudenlaisen sopimusorganisaation, joka koskee kaikkea maanteiden säännöllistä joukkoliikennettä. Tavoitteena oli vahvistaa sen asemaa järjestävänä viranomaisena tarjonnan ja palvelutason määrittelyssä sekä liikenneyritysten tehokkuuden ja rahoituksen läpinäkyvyyden alalla.

(35)

Uusi organisaatio perustuu alueelliseen tarjouseritelmään, jonka periaatteet sisältyvät kahteen peräkkäiseen, yhteensä kymmeneksi vuodeksi tehtyyn sopimukseen:

a)

Ensimmäinen, 1-tyypin sopimus, jäljempänä ’CT1-sopimus’, tehtiin enintään neljän vuoden ajaksi (2007–2010 tai viimeisimmät sopimukset vuoteen 2011).

b)

Toinen, 2-tyypin sopimus, jäljempänä ’CT2-sopimus’, tehtiin jokaisen yksityisen yrityksen kanssa kahdenvälisten neuvottelujen jälkeen Pariisin altaan joukkoliikennelinjastoja varten loppuajanjaksoksi, joka päättyi 31 päivänä joulukuuta 2016.

(36)

Kumpaankin sopimustyyppiin sisältyy omalla tavallaan liikenneyritysten toteuttamien investointien tukemisen periaate.

2.2.1   CT1-sopimusten esittely

(37)

CT1-sopimukset tehtiin 75 yksityisen liikenneyrityksen kanssa 13 päivänä joulukuuta 2006, ja sopimukset tulivat voimaan 1 päivänä tammikuuta 2007. Sopimukset tehtiin aiempien liikennöintisopimusten jatkeeksi, ja niillä valmisteltiin siirtymistä tavoitesopimusmuotoon eli CT2-sopimukseen.

(38)

Jokaisen yrityksen CT1-sopimus laadittiin koskemaan kaikkia sen liikennöimiä linjoja. CT1-sopimuksen 2–1 kohdan mukaan sopimuksen tavoite oli määrätä edellytykset, joilla yritys toteuttaa liikennöimänsä säännöllisen julkisen henkilöliikenteen palvelun Île-de-Francen alueella. Siinä määriteltiin STIF:n ja palveluntarjoajan sopimussuhteissa noudatettavat toimintatavat seuraavilta osin:

a)

luotettavuus ja sitoutuneisuus, joilla maanteiden säännöllistä joukkoliikennepalvelua toteutetaan alueellisen liikennesuunnitelman mukaisesti ja siten kuin palvelu on sopimuksessa kuvattu;

b)

sopimuksenmukaisen palvelutarjonnan laatuun sovellettavat velvoitteet alueellisessa tarjouseritelmässä asetettujen vähimmäisvaatimusten mukaisesti;

c)

hyödykkeet ja investoinnit;

d)

laskelma STIF:n rahoitusosuuksista alueellisessa tarjouseritelmässä määritettyjen periaatteiden mukaisesti;

e)

tiedottamista, valvontaa, tarkistamista ja sopimuksen päättämistä koskevat STIF:n ja yrityksen sopimussuhteeseen liittyvät erityiset toimintatavat.

(39)

STIF muutti CT1-sopimuksia hallituksensa päätöksellä 2 päivänä lokakuuta 2008 liittämällä niihin lisäsopimuksen, jäljempänä ’lisäsopimus nro 3’, jossa otettiin käyttöön liikkuvaan kalustoon tehtävien investointien avustusjärjestely. Avustusten määrää säänneltiin määritellyllä kattohinnalla, johon sovellettiin STIF:n osuuden enimmäisastetta. Tuensaajayrityksillä oli velvollisuus käyttää tuettua kalustoa ainoastaan STIF:n liikennesuunnitelman mukaisten julkisten liikennepalvelujen toteuttamiseen vähintään kahdeksan vuoden ajan.

(40)

CT1-sopimusten perusteella rahoitettiin näin 836 ajoneuvoa, ja jaettujen avustusten yhteismäärä oli 61,5 miljoonaa euroa.

2.2.2   CT2-sopimusten esittely

(41)

CT2-sopimuksiin on otettu suuri osa CT1-sopimusten määräyksistä, jotka koskevat sopimuksen tavoitteita sekä STIF:n ja palveluntarjoajan sopimussuhteeseen liittyviä toimintatapoja.

(42)

CT2-sopimuksiin sisältyy samalla tavoin myös määräys STIF:n rahoitusosuudesta ”sillä olevien julkisen palvelun velvoitteiden täyttämiseksi”. Rahoitusosuus käsittää kaksi osaa: C1 liittyy liikennöintikustannuksiin ja C2 investointien rahoittamiseen.

(43)

CT2-sopimusten C2-rahoitusosuus ei muistuta perinteistä avustusta, joka kuten alueen tai CT1-sopimusten järjestelmässä perustuisi parin kattohinta/tukiaste soveltamiseen. C2-rahoitusosuus kattaa nimittäin kunakin vuonna kaikki STIF:n vahvistaman investointisuunnitelman mukaiset investointikustannukset (miinus mahdollisten muualta saatavien avustusten vaikutus), jotka on otettu myös liikenneyrityksen valmistelemaan ja STIF:n samaten vahvistamaan tuloslaskelmaennusteeseen.

(44)

C1-rahoitusosuudella katetaan julkisen palvelun velvoitteen täyttämisestä aiheutuvat liikennöintikustannukset, joista vähennetään tulot, ja korvauksia korotetaan sopimuskohtaisesti neuvotellulla tuotolla. Nämäkin seikat otetaan liikenneyrityksen valmistelemaan ja STIF:n vahvistamaan tuloslaskelmaennusteeseen. Komissio ei ole sisällyttänyt C1-rahoitusosuutta perusteelliseen tutkintaansa, koska C1 ei kuulu menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä määritellyn, investointikysymyksiä koskevan tutkinnan piiriin.

(45)

Kaikissa linjastoissa on huhtikuun 2012 jälkeen siirrytty CT2-sopimuksiin, joita on tehty 143 kappaletta. OPTILEn jäsenyritysten kanssa tehdyistä sopimuksista ei ole laadittu ilmoitusta, eikä niitä ole julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. RATP:n ja SNCF Mobilités'n kanssa tehdyt sopimukset julkaistiin 3 päivänä joulukuuta 2015 eli sopimuksen tekopäivää myöhemmin.

(46)

STIF:n toimittamien huomautusten lähettämispäivään mennessä CT2-sopimusten nojalla oli rahoitettu 2 177 ajoneuvoa yhteensä 796,9 miljoonalla eurolla.

3.   TIIVISTELMÄ MENETTELYN ALOITTAMISTA KOSKEVASSA PÄÄTÖKSESSÄ ESITETYISTÄ EPÄILYKSISTÄ

3.1   Valtiontuen olemassaolo

(47)

Koska Ranskan viranomaiset eivät vastanneet komission kysymyksiin alustavassa tutkinnassa riittävän kattavasti, komissiolla oli vain erittäin rajallinen käsitys kantelun kohteena olevista toimenpiteistä. Menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä 11 päivänä maaliskuuta 2014 esitetyt epäilykset kuvastavat suurelta osin tietojen puutteellisuutta.

(48)

Komissio epäili ensinnäkin, onko alueen ja sittemmin STIF:n toteuttamat investointien tukitoimenpiteet luokiteltu oikein eli julkisen palvelun velvoitteiden täyttämisestä johtuviksi avustuksiksi tai korvauksiksi.

(49)

Jos Ranskan viranomaiset onnistuisivat osoittamaan, että järjestelmä voidaan rinnastaa korvaukseen, Altmark-tuomiossa (12) vahvistetun neljän kriteerin, jäljempänä ’Altmark-kriteerit’, täyttyminen oli epävarmaa. Vaikutti siltä, ettei julkisen palvelun velvoitteita ollut määritelty selkeästi. Komissio esitti lisäksi epäilyksiä kaluston ja ajoneuvojen hankintaan myönnettävien avustusten prosentuaalisen osuuden ja avustuksen enimmäismäärien laskentamenetelmän puolueettomuudesta ja avoimuudesta. Komission mielestä se, että yhteisöille myönnetyt tukimäärät oli vahvistettu kiinteämääräisesti, ei vaikuttanut liiallisten korvausten välttämisen kannalta asianmukaiselta. Komissiolla ei myöskään ollut riittävästi tietoja voidakseen arvioida, täyttyikö kustannusanalyysia koskeva neljäs Altmark-kriteeri.

3.2   Soveltuvuus sisämarkkinoille

(50)

Komissio ilmoitti, että Ranskan viranomaisten vastausten puuttumisen tai epätäydellisten vastausten vuoksi se ei ollut käsitellyt oikeusperustaa, jota sovelletaan tutkittaessa menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä tarkoitettujen toimenpiteiden soveltuvuutta sisämarkkinoille. Lisäksi oikeusperustan valinta vaikutti ennenaikaiselta, koska myönnettyjen tukien luonteesta vallitsi epäilyksiä (olivatko ne avustuksia vai korvauksia).

(51)

Jos tarkasteltavia toimenpiteitä oli pidettävä korvauksina, komissio epäili, olivatko toimenpiteet Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1370/2007 (13) 3, 4, ja 6 artiklan mukaisia.

4.   RANSKAN VASTAUS MENETTELYN ALOITTAMISTA KOSKEVAAN PÄÄTÖKSEEN

4.1   Valtiontuen olemassaolo

4.1.1   Alueen toteuttamat toimenpiteet

(52)

Ranska väittää, etteivät tuen valikoivuutta ja jäsenvaltioiden väliseen kauppaan vaikuttamista koskevat kriteerit täyty.

4.1.1.1   Toimenpide ei ole valikoiva

(53)

Ranskan viranomaiset selittävät, että kaikki Île-de-Francen maanteiden säännöllistä joukkoliikennettä harjoittavat liikenteenharjoittajat, jotka ovat hakeneet tukea, ovat hyötyneet kyseisistä toimenpiteistä (135 yritystä yhteensä 150 yrityksestä). Lisäksi toimenpiteiden myöntäminen täytti objektiiviset ja ennakolta Île-de-Francen alueen päätöksessä määritellyt edellytykset. (Julkiset) viranomaiset eivät siten käyttäneet harkintavaltaa toimenpiteitä myöntäessään.

(54)

Ranskan kilpailuviranomainenkin on katsonut, että Île-de-Francen maanteiden säännöllisen joukkoliikenteen markkinat muodostavat erityiset markkinat oman oikeudellisen kehyksensä vuoksi. Lisäksi kaukolinja-autoliikenteen markkinoilla ei käytetty samanlaista kalustoa kuin paikallisliikenteen markkinoilla.

4.1.1.2   Vaikutusta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ei ole

(55)

Ranskan mukaan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä käy nimenomaisesti ilmi, ettei kilpailulta suljetuille markkinoille perustettu tukiohjelma kuulu SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan (14).

(56)

Kyseisessä tuomiossa toimenpiteistä hyötyä saavat yritykset olivat monopoliasemassa kullakin liikennöidyllä linjalla.

(57)

Koska markkinat oli suljettu kilpailulta ja edunsaajayritykset olivat monopoliasemassa, kyseiset toimenpiteet eivät voineet vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Se, että pieni osa edunsaajayrityksistä harjoitti toimintaa toisten jäsenvaltioiden alueella, ei muuta tätä päätelmää, koska yritykset käyttivät alueellisia tukia ainoastaan julkisen palvelun tehtäviin.

4.1.2   STIF:n toteuttamat toimenpiteet

(58)

Ranskan mukaan STIF:n toteuttamat toimenpiteet on luokiteltava julkisesta palvelusta maksettavaksi korvaukseksi. Korvaukset täyttävät kaikki neljä Altmark-kriteeriä, joten ne eivät ole valtiontukea.

4.1.2.1   Altmark-kriteeri 1

(59)

Liikenteenharjoittajille asetetut julkisen palvelun velvoitteet oli määritelty selkeästi CT1-sopimuksen 4–2 kohdassa. Siinä oli mainittu erityisesti huoltoon, liikennöintiin, liikennepalvelun käyttäjien kuljettamiseen, hinnoitteluun, toimitusvarmuuteen ja tiedottamiseen liittyvät velvoitteet. Velvoitteita on täydennetty lisäsopimuksessa nro 3, jossa määritellään erityisesti velvoite käyttää ajoneuvoja sopimuslinjoilla kahdeksan vuoden ajan.

(60)

Liikenteenharjoittajien julkisen palvelun velvoitteet on määritelty selkeästi myös CT2-sopimuksissa: niihin on sisällytetty CT1-sopimusten julkisen palvelun velvoitteet (5–2 kohta), joihin on lisätty kalustokannan laatuvaatimuksia koskevia määräyksiä (41–43 kohta). Kyseessä ovat esimerkiksi investointeihin, kunnossapitoon tai huoltoon liittyvät velvoitteet, jotta voidaan taata kaluston pitkäkestoisuus.

4.1.2.2   Altmark-kriteeri 2

(61)

CT1-sopimuksen lisäsopimuksen nro 3 mukaisesti kalustokannan uudistamisesta ja laajentamisesta maksettava korvaus laskettiin soveltamalla ennakkoon määriteltyä STIF:n enimmäisosuutta kattohinnoilla, jotka oli samaten vahvistettu lisäsopimuksessa.

(62)

CT2-sopimuksen 53 kohdassa määrätään kahdentyyppisestä julkisen palvelun velvoitteeseen liittyvästä rahoitusosuudesta: C1-rahoitusosuuden (53–2 kohta) on tarkoitus kattaa liikennöintikustannukset ja C2-rahoitusosuuden (53–3 kohta) investointikustannukset.

(63)

Korvaukset on siis Ranskan mukaan laskettu ennakolta puolueettomalla ja avoimella tavalla.

4.1.2.3   Altmark-kriteeri 3

(64)

Julkisia palveluhankintoja koskevissa sopimuksissa (CT1 ja CT2) määrätään, että investointikorvaukset myönnetään vasta, kun ajoneuvot ja varusteet on hankittu. Toisaalta STIF tarkastaa oma-aloitteisesti vastaanotettujen osien vaatimustenmukaisuuden sen varmistamiseksi, että hankittu liikkuva kalusto vastaa STIF:lle alun perin tehtyä hakemusta. STIF voi milloin tahansa toteuttaa tutkimuksia, tarkastuksia tai valvontaa. Tuensaajayrityksillä on velvollisuus vuosittain raportoida tekemistään investoinneista suhteessa ilmoittamaansa ennakkosuunnitelmaan. Lisäksi sopimuksissa on palautuslausekkeet siltä varalta, että sopimusvelvoitteita ei täytetä, ja STIF voi määrätä seuraamuksia. Ranskan mukaan näillä seikoilla taataan, ettei liiallisia korvauksia makseta.

4.1.2.4   Altmark-kriteeri 4

(65)

STIF:n yksiköt ovat laatineet analyysityökaluja kustannusten vertailemiseksi tietokannassa, jonka kaikki STIF:n kanssa sopimuksen tehneet liikenteenharjoittajat ovat perustaneet. Näin varmistettaneen, että korvaustaso on määritetty hyvin johdetun keskivertoyrityksen kustannusanalyysia vastaavasti.

4.2   Soveltuvuus sisämarkkinoille

4.2.1   Alueen toteuttamat toimenpiteet

(66)

Ranska korostaa, että jos komissio hyväksyy luokituksen, jonka mukaan toimenpiteet ovat julkisesta palvelusta maksettavaa korvausta, alueen toteuttamien toimenpiteiden soveltuvuus sisämarkkinoille olisi arvioitava käyttämällä oikeusperustana neuvoston asetusta (ETY) N:o 1191/69 (15). Ranska katsoo, että toimenpiteet täyttävät varsinkin mainitun asetuksen 2 ja 14 artiklassa luetellut edellytykset.

(67)

Lisäksi alueen käyttöön ottama järjestelmä täytti Ranskan mukaan kaikki edellytykset, joita SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdassa asetetaan, jotta valtiontuki olisi sisämarkkinoille soveltuvaa, eli seuraavat edellytykset: yhteisen edun mukaisten tavoitteiden saavuttamisen edistäminen, markkinoiden toimintapuute, valtiontuen asianmukaisuus toimintavälineenä, toimenpiteen kannustava vaikutus, tuen rajaaminen välttämättömään, rajoitetut negatiiviset vaikutukset ja tuen myöntäminen avoimella tavalla.

4.2.2   STIF:n toteuttamat toimenpiteet

(68)

Jos komissio katsoo, että STIF:n toteuttamat toimenpiteet ovat valtiontukea, Ranska arvioi voivansa osoittaa niiden soveltuvan sisämarkkinoille, koska ne ovat asetuksen (EY) N:o 1370/2007 mukaisia. Ranskan mukaan STIF:n järjestelmä täyttää asetuksen vaatimukset, eli julkisen palvelun velvoite on selkeästi määritelty, parametrit, joiden perusteella korvaus lasketaan, on määritetty etukäteen puolueettomalla ja avoimella tavalla, ja palvelujen tarjoamiseen liittyvien kustannusten jakamista koskevat järjestelyt on määritelty.

(69)

CT1-sopimus täytti vaatimukset johdanto-osan 64 kappaleessa lueteltujen velvoitteiden perusteella sekä siksi, että STIF:lle on annettu mahdollisuus valvoa velvoitteiden täyttämisedellytyksiä.

(70)

CT2-sopimuksissa velvoitteiden perusteella määrätyt korvaukset oli jaettu niiden kohteen mukaan (liikennöintikustannusten tai investointikustannusten kattaminen). Ellei ajoneuvoja ollut uusittu ajoneuvokantaa koskevan investointisuunnitelman mukaisesti, poistojen ja vastaavien rahoituskulujen määrä oli palautettava STIF:lle. Ranska korostaa, että STIF:lle oli myös CT2-sopimusten puitteissa annettu oikeus tarkastuksiin ja laajennettuun valvontaan. Näin ollen STIF voinee olla varma siitä, että sen maksuja käytettiin yksinomaan CT2-sopimuksista johtuvien kustannusten kattamiseen, jolloin ne olivat oikeudenmukainen korvaus julkisen palvelun velvoitteesta asetuksen (EY) N:o 1370/2007 ja sisämarkkinoiden edellytysten mukaisesti.

5.   KOLMANSIEN OSAPUOLTEN JA RANSKAN HUOMAUTUKSET

5.1   Alue

(71)

Alue on ottanut kantaa vain sen itsensä vuosina 1994–2008 toteuttamiin toimenpiteisiin.

(72)

Alue muistuttaa, että Île-de-Francen liikenne oli järjestetty yleislainsäädännöstä poikkeavan järjestelmän mukaisesti, mikä oli perusteltua alueen erikoistilanteen vuoksi (väestön paine, kaupunkirakenteen hajautuminen, kansainvälisten lentokenttien sijainti, lukuisat rautatieasemat).

(73)

Järjestelmästä hyötyivät julkisyhteisöt, jotka olivat tehneet reittiliikennesopimuksia yksityisten yritysten kanssa tai jotka toteuttivat reittiliikenteen omana tuotantona liikelaitosten kautta. Tuensaajat toimivat Île-de-Francen markkinoilla, jotka eivät olleet vapaat.

5.1.1   Valtiontuen olemassaolo

(74)

Kyseiset toimenpiteet eivät ole valtiontukea. Alueen mukaan tuen valikoivuutta ja jäsenvaltioiden väliseen kauppaan vaikuttamista koskevat kriteerit eivät täyty.

5.1.1.1   Valikoivuus

(75)

Kyseiset toimenpiteet myönnettiin objektiivisin ja määritellyin edellytyksin, joiden ansiosta jokaisella edellytykset täyttävällä yrityksellä oli mahdollisuus hyötyä toimenpiteistä. Yritykset, jotka eivät hyötyneet toimenpiteistä, eivät joko hakeneet tukea tai eivät olleet tukikelpoisia.

(76)

Île-de-Francen julkisia henkilöliikennemarkkinoita koskevassa oikeudellisessa järjestelmässä on lisäksi erikoispiirteitä, jotka Ranskan kilpailuviranomainen on tunnustanut. Kaikki yritykset eivät sen vuoksi ole vertailukelpoisessa oikeudellisessa ja tosiasiallisessa tilanteessa, mutta sen perusteella ei voi tehdä päätelmiä kyseisten toimenpiteiden valikoivuudesta.

(77)

Lisäksi maanteiden säännöllistä joukkoliikennettä harjoittavat yritykset ja muuntyyppistä liikennettä harjoittavat yritykset eivät käytä samanlaista liikkuvaa kalustoa.

5.1.1.2   Vaikutus kilpailuun ja jäsenvaltioiden väliseen kauppaan

(78)

Alue yhtyy Ranskan tätä kohtaa koskevaan analyysiin.

5.1.2   Soveltuvuus sisämarkkinoille

(79)

Alue ei tarkastele toimenpiteiden soveltuvuutta sisämarkkinoille, koska se ei katso niiden olevan tukea.

5.1.3   Luokittelu voimassa olevaksi tukiohjelmaksi

(80)

Viimeksi toimittamissaan huomautuksissa alue toi esiin väitteen, jonka mukaan vuoteen 2008 voimassa ollutta järjestelmää olisi tarkasteltava voimassa olevana tukiohjelmana. Alueen mukaan järjestelmä on perustettu vuosina 1949 ja 1959 annettujen säädösten perusteella eli ennen Rooman sopimusta (1949) tai, jos perustamisajankohdaksi olisi valittava vuosi 1959, aikana, jolloin Île-de-Francen maanteiden säännöllisen joukkoliikenteen markkinoita ei ollut avattu kilpailulle.

5.2   STIF

(81)

STIF on ottanut kantaa vain sen itsensä toteuttamiin toimenpiteisiin: CT1- ja CT2-sopimuksiin.

5.2.1   Valtiontuen olemassaolo

(82)

STIF:n mukaan kyseisiä toimenpiteitä ei voida luokitella valtiontueksi, sillä ne täyttävät kaikki neljä Altmark-kriteeriä.

5.2.1.1   Altmark-kriteeri 1

(83)

STIF:n mukaan ensimmäinen Altmark-kriteeri täyttyy, sillä liikenneyrityksille asetetut julkisen palvelun velvoitteet on tosiasiallisesti esitetty selkeästi ja täsmällisesti myös investointikustannusten osalta. Järjestelmän tavoitteena ja vaikutuksena on velvoittaa yksityiset liikenneyritykset täyttämään velvoitteet järjestää reittiliikenne ja kuljettaa henkilöitä, ja niille asetetaan myös hinnoitteluvelvoitteita, jotta taataan julkisen palvelun velvoitteeseen rinnastettava liikennepalvelujen tarjonta.

(84)

CT1-sopimuksissa kaikki velvoitteet oli lueteltu jokaisessa sopimuksessa. CT2-sopimukset ovat jatkoa CT1-sopimuksille, joissa julkisen palvelun velvoitteet oli jo selkeästi määritelty.

(85)

Kyky hoitaa julkisen palvelun tehtävät ja täyttää siihen liittyvät velvoitteet riippuu myös ajoneuvoista (laatu, varusteet, ikä jne.), mikä edellyttää ajoneuvoihin liittyviä yksityiskohtaisia velvoitteita, myös CT2-sopimusten puitteissa asetettua velvoitetta laatia yksityiskohtainen investointisuunnitelma.

5.2.1.2   Altmark-kriteeri 2

(86)

STIF katsoo, että parametrit, joiden perusteella julkisesta palvelusta maksettava korvaus lasketaan, olivat CT1-sopimuksissa puolueettomia ja avoimia.

(87)

CT2-sopimukset sisältävät tietoja korvauksen laskemiseksi, joten parametrit ovat etukäteen tiedossa, ja ne on vahvistettu puolueettomalla ja avoimella tavalla. CT2-sopimuksissa määrätään sopimuspalvelua koskevasta STIF:n ja yrityksen välisestä rahoitustilistä, josta käy ilmi sopimuksen taloudellinen tasapaino ja joka sisältää kaikki yrityksen tuotteet ja kustannukset, myös STIF:n rahoitusosuudet.

(88)

Kummassakin sopimustyypissä on lisäksi määrätty korvausten valvontaa koskevista järjestelyistä.

(89)

STIF:n mukaan liikenteenharjoittajille myönnettäviä korvauksia koskevat parametrit on siis määritetty etukäteen puolueettomalla ja avoimella tavalla.

5.2.1.3   Altmark-kriteeri 3

(90)

Menetelmä, jolla tarjoukset valitaan ja niitä vertaillaan ja sopimukset mitoitetaan ennen niiden allekirjoittamista, mahdollistaa STIF:n mukaan sen, ettei liiallisten korvausten riskiä synny.

(91)

Liikennöintikustannukset analysoidaan yksityiskohtaisesti ennen sopimusten ja lisäsopimusten allekirjoittamista ehdokasyrityksen laatiman tuloslaskelmaennusteen perusteella ja yhdistämällä siihen tekniset ja taloudelliset tiedot. Analyysissa otetaan huomioon seuraavat kriteerit:

a)

tarjonnan määrä linjan, ajankohdan ja kellonajan mukaan; näin voidaan määrittää kunkin linjan liikennöintiin tarvittavien ajotuntien määrä vuodenajan mukaan;

b)

ajoneuvokannan asianmukainen koko kullakin linjaston osalla;

c)

rahoitusosuuden taso, joka neuvotellaan yrityksen laatiman yksityiskohtaisen liikennöintikustannusten analyysin perusteella; ja

d)

tarkistuskaava, jolla sopimuksenmukaiset määrät muunnetaan nykyarvoon euroissa.

(92)

Sopimuksen toteutuksen loppuvaiheessa käytettävä menetelmä estää myös liiallisten korvausten maksamisen. Menetelmässä määrätään

a)

CT1-sopimusten puitteissa julkisen palvelun velvoitteiden täyttämisedellytysten valvonnasta, ajoneuvojen hankintakorvaukset mukaan luettuina;

b)

CT2-sopimusten puitteissa poistojen ja rahoituskulujen määrän palauttamisesta, jos ajoneuvoja ei uusita investointisuunnitelman mukaisesti.

(93)

STIF valvoo kummassakin sopimustyypissä maksettujen rahoitusosuuksien tosiasiallista käyttöä.

5.2.1.4   Altmark-kriteeri 4

(94)

Julkisen palvelun tehtävää ei ole annettu julkisena hankintana.

(95)

Sitä vastoin korvausten taso perustuu STIF:n mukaan hyvin johdetulle keskivertoyritykselle aiheutuvien kustannusten perinpohjaiseen ja tarkkaan analyysiin. STIF katsoo, että kun otetaan huomioon sopimusten lukumäärä ja monenlaiset liikenteenharjoittajat, sillä on tarkka ja täydellinen näkemys markkinoiden todellisuudesta, varsinkin kun jokaisen liikenteenharjoittajan sopimus perustuu malliin ja tarkkoihin yrityskohtaisiin tietoihin.

(96)

STIF käyttää lisäksi kehittyneitä analysointivälineitä. STIF on käyttänyt konsulttitoimiston apua toteuttaakseen tarkastuksia tai syventääkseen sisäisiä teknisiä analyyseja, ja se on vertaillut tarjontaa toisaalta Île-de-Francen markkinoilla ja toisaalta provinssin henkilöliikenteen kilpailutetuilla markkinoilla.

(97)

Palvelun laatua koskevat STIF:n vaatimukset täyttävät sen mukaan vertailukriteerit hyvin johdetun keskivertoyrityksen kanssa. CT1-sopimuksiin sisältyi yhteisiä tavoitteita linja-autoliikenneverkon laadun yhtenäistämiseksi, palvelun laatua mittaavia indikaattoreita sekä edistykseen kannustava rahoitusjärjestelmä. Järjestelmää on täydennetty CT2-sopimuksissa.

(98)

Korvaustaso on siten määritetty analysoimalla kustannukset, joita hyvin johdetulle ja asetettujen julkisen palvelun velvoitteiden täyttämisen kannalta riittävillä kuljetusvälineillä varustetulle keskivertoyritykselle aiheutuisi kyseisten velvoitteiden täyttämisestä.

5.2.2   Soveltuvuus sisämarkkinoille

(99)

Jos komissio kuitenkin katsoo järjestelmän olevan valtiontukea, STIF pyytää komissiota täsmentämään oikeusperustan, jonka nojalla komissio aikoo arvioida tuen soveltuvuutta sisämarkkinoille. STIF nimittäin kyseenalaistaa menettelyn aloittamista koskevassa komission päätöksessä esitetyn näkemyksen, jonka mukaan tuen soveltuvuutta sisämarkkinoille olisi arvioitava asetuksen (EY) N:o 1370/2007 pohjalta. Koska tarkoitetut toimenpiteet on toteutettu ennen mainitun asetuksen antamista, etusijalle olisi STIF:n mukaan asetettava asetus (ETY) N:o 1191/69. Jotta huomautukset olisivat johdonmukaisia menettelyn aloittamista koskevaan komission päätökseen nähden, STIF on kuitenkin perustanut huomautuksensa asetukseen (EY) N:o 1370/2007.

(100)

STIF:n mukaan CT1- ja CT2-sopimukset täyttävät kaikki asetuksen (EY) N:o 1370/2007 mukaiset edellytykset.

(101)

Yksityisten liikenteenharjoittajien kanssa tehdyt sopimukset ovat ensinnäkin asetuksessa (EY) N:o 1370/2007 tarkoitettuja julkisia palveluhankintoja koskevia sopimuksia, ja toimivaltainen viranomainen on STIF.

(102)

Toiseksi edellytys, jonka mukaan julkisen palvelun velvoite on määriteltävä selkeästi, täyttyy myös, ja maantieteelliset alueet, joita sopimus ja säännöt koskevat, on samaten määritelty selkeästi.

(103)

Kolmanneksi parametrit, joiden perusteella korvaus lasketaan, ovat tarkat, ja ne on määritetty etukäteen puolueettomalla ja avoimella tavalla.

(104)

Neljänneksi sopimukset sisältävät yksityiskohtaiset tiedot yrityksen ja STIF:n vastattaviksi koituvista kustannuksista.

(105)

Viidenneksi liiallisten korvausten riski voidaan sulkea pois johdanto-osan 90–93 kappaleessa esitetyin perustein.

5.3   OPTILE

(106)

Alueen liikennesuunnitelmaan sisältyviä reittiliikennepalveluja hoitavat 70 yritystä (vuoden 2012 luku) kuuluvat OPTILEen, SNCF:ää ja RATP:tä lukuun ottamatta. OPTILEn huomautukset koskevat vain alueen toteuttamia toimenpiteitä.

5.3.1   Valtiontuen olemassaolo

(107)

Päinvastoin kuin komissio menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä olettaa, OPTILE katsoo, että tuilla ei täydennetä paikallisyhteisöjen jo maksamia korvauksia, eivätkä ne siten muodosta lisätukea, vaan niillä kevennetään paikallisyhteisöjen maksamia korvauksia.

(108)

Lisäksi tukien maksamisen edellytyksenä on aiemmin tehtyjen julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten täydentäminen lisäsopimuksilla, joissa asetetaan liikenteenharjoittajille uusia velvoitteita.

(109)

OPTILEn mukaan ainoastaan yksi neljästä valtiontuen kriteeristä täyttyy, eli julkisten varojen käyttö. Tukiin ei liity valikoivuutta eikä taloudellista etua, eivätkä ne vaikuta kilpailuun tai jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

5.3.1.1   Taloudellinen etu

(110)

Alueen tuet oli tarkoitettu alueellisille yhteisöille eikä liikenneyrityksille, ja niiden tavoitteena oli keventää yhteisöjen rahoitustaakkaa.

(111)

Jos tukia ei olisi maksettu, sopimusten täytäntöönpano olisi joko jatkunut muutoksitta, jolloin alkuperäisessä sopimuksessa määritelty tarjonnan taso ja palvelujärjestelyt olisivat säilyneet ennallaan, tai järjestäjäyhteisöjen olisi pitänyt maksaa entistä huomattavampia korvauksia, koska alijäämä, joka johtuu lipputulojen riittämättömyydestä verrattuna julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten lisäsopimuksissa uudelleen määritellyn palvelutarjonnan kustannuksiin, olisi kasvanut.

(112)

Yritysten käyttöön ajoneuvojen hankinta-ajankohtana annetut määrät palautettiin järjestäjäyhteisöille kaluston poistoajaksi, ja yrityksille aiheutuva rahoitustaakka oli sama kuin jos ne olisivat käyttäneet pankkivelkaa. Kyseessä oli siis alueellisten yhteisöjen välinen menonsiirto.

(113)

Lisäksi alueen myöntämät tuet voidaan OPTILEn mukaan rinnastaa julkisesta palvelusta maksettaviin korvauksiin. Neljä Altmark-kriteeriä täyttyvät, ja taloudellinen etu on suljettu pois.

(114)

Ensimmäisen Altmark-kriteerin osalta alueen tukien maksamisen edellytyksenä oli järjestäjäyhteisöjen ja yritysten välisiin sopimuksiin liitettävien lisäsopimusten tekeminen. Lisäsopimus merkitsi käytännössä tarjonnan lisäämistä, ja siihen sisältyi laadun parantamista koskevia velvoitteita, joiden moitteetonta täyttämistä valvottiin.

(115)

Toisen Altmark-kriteerin mukaisesti parametrit, joiden perusteella korvaus lasketaan, oli määritetty etukäteen puolueettomalla ja avoimella tavalla, ja ne perustuivat palvelun kustannusten objektiiviseen määrittämiseen. OPTILE mainitsee esimerkkinä alueen osallistumisen ajoneuvojen rahoitukseen 25–60 prosentilla hankintakustannuksista ajoneuvojen ja linjaston ominaisuuksien mukaan. Viimeksi mainitut oli määritetty etukäteen, samoin kuin tukiperustan enimmäisarvot. Lisäksi lisäsopimusmallissa oli määritetty menetelmä, jolla avustus tiliöitiin liikennöintiyhtiölle maksettavaan korvaukseen.

(116)

Kolmannesta Altmark-kriteeristä todetaan, että yhteisöjen maksamat korvaukset määritettiin alustavan talousarvion perusteella, ja se taas oli laadittu palvelun toteutuskustannusten perusteella. Kustannuksiin sisältyi alueen kalustoavustuksen vaikutuksiin liittyvä kevennys ja viimeisimpiin matkustajalaskentoihin perustuvat tulot. Sopimuksissa annettiin yhteisölle oikeus valvoa yrityksen tilejä.

(117)

Neljännen Altmark-kriteerin mukaisesti yhteisöt tutkivat yritysten kulurakenteen ennen sopimusten tekemistä. Liikkuvan kaluston toimittamiseen liittyvien kustannusten osuus oli sitä paitsi vain noin 15 prosenttia.

5.3.1.2   Valikoivuus

(118)

Kaikki Île-de-Francessa maanteiden säännöllistä joukkoliikennettä järjestävät yhteisöt voivat saada näitä tukia. Myöntämiskriteerit oli määritetty etukäteen, ja ne olivat objektiivisia. Tuet eivät koskeneet yrityksiä, jotka harjoittivat liikennetoimintaa vain satunnaisesti.

5.3.1.3   Vaikutus kilpailuun ja jäsenvaltioiden väliseen kauppaan

(119)

Île-de-Francen maanteiden säännöllisen joukkoliikenteen markkinoita ei ollut avattu kilpailulle. Toisaalta liikennemarkkinoita ei ollut avattu kilpailulle muissakaan jäsenvaltioissa vuonna 1979, kun järjestelmä luotiin.

(120)

Komission mainitsema mahdollisuus, jonka mukaan Île-de-Francen yritykset olisivat käyttäneet tuettua kalustoa osallistuakseen muille, kilpailulle avoimille liikennemarkkinoille Ranskassa ja Euroopassa, ei voinut toteutua sen enempää sopimuksen perusteella kuin käytännössäkään. Sopimusmääräyksissä rajoitettiin alueen osittain tukemien ajoneuvojen käyttöä muussa liiketoiminnassa ja estettiin näin mahdollisuus hyötyä alueellisesta tukijärjestelmästä muilla markkinoilla, ja toisaalta Île-de-Francessa sopimuksenmukaisen palvelun varmistamiseksi käytettävää liikkuvaa kalustoa ei käytännössä voitu samanaikaisesti käyttää vastaavan palvelun toteuttamiseen muilla markkinoilla Île-de-Francen ulkopuolella.

(121)

Lisäksi kaupunkien henkilöliikenteeseen tarkoitettuja ajoneuvoja, joissa pääosa matkustajista seisoo, ei OPTILEn mukaan voitaisi käyttää satunnaiseen liikenteeseen, jossa tarvitaan istumapaikoilla varustettuja linja-autoja.

5.3.2   Soveltuvuus sisämarkkinoille

(122)

Jos järjestelmää pidetään valtiontukena, sen soveltuvuutta sisämarkkinoille olisi oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteen vuoksi tarkasteltava asetuksen (ETY) N:o 1191/69 eikä asetuksen (EY) N:o 1370/2007 säännösten pohjalta.

(123)

Asetuksen (ETY) N:o 1191/69 mukaisesti julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten tekeminen oli tarpeen, jotta voitiin vastata väestökehitykseen ja haluun turvata riittävät maanteiden säännöllisen joukkoliikenteen palvelut siirtämättä sen kustannuksia palvelujen käyttäjille, ja lisäksi oli otettava huomioon ympäristönormien noudattamiseen liittyvät näkökohdat. Sopimukset olivat nimenomaan asetuksen 14 artiklan mukaisia, koska niihin sisältyivät siinä vaaditut vähimmäiskohdat. Yrityksille maksettu korvaus ei myöskään ylittänyt sitä, mikä oli tarpeen julkisen palvelun toimivuuden varmistamiseksi: sen enimmäismäärä oli rajoitettu sopimuksessa määritettyjen palvelujen toteutuskustannusten ja kaikkien niistä saatavien tulojen yhteismäärän väliseen erotukseen.

(124)

Jos järjestelmää pidetään valtiontukena, se olisi siis syytä todeta sisämarkkinoille soveltuvaksi asetuksen (ETY) N:o 1191/69 perusteella.

5.4   Keolis

(125)

Keolis on liikennealan konserni, joka toimii erityisesti Île-de-Francen maanteiden säännöllisen joukkoliikenteen alalla. Se on OPTILEn jäsen. Keolis'n huomautukset koskevat vain alueen toteuttamia toimenpiteitä.

5.4.1   Tuen olemassaolo ja asetuksen (ETY) N:o 1191/69 noudattaminen

(126)

Alue on toki antanut tukea yhteisöille, mutta Keolis vahvistaa, että toimenpide on ollut liikenteenharjoittajien kannalta rahoituksellisesti neutraali. Ilman tukea yhteisöjen olisi joko pitänyt maksaa vastaava avustus liikenteenharjoittajille, joiden kanssa ne olivat tehneet liikennöintisopimuksen, tai myöntyä palvelutason alentamiseen. Liikenteenharjoittajat eivät siten ole saaneet lisäetua verrattuna julkiseen rahoitukseen ilman alueen tukijärjestelmää.

(127)

Sitä paitsi kyseistä järjestelmää ei voida erottaa liikenneyritysten ja yhteisöjen välillä allekirjoitetuista liikennöintisopimuksista. Se on itse asiassa vain yksi osa asetuksen (ETY) N:o 1191/69 14 artiklassa tarkoitettuja julkisia palveluhankintoja koskevia sopimuksia, jotka alueelliset yhteisöt ovat panneet täytäntöön ja jotka ovat Keolis'n mukaan asetuksen säännösten mukaisia.

(128)

Järjestelmä ei siten itsessään ole valtiontuen väline, koska liikenteenharjoittajat eivät saa siitä taloudellista etua.

5.4.2   Luokittelu voimassa olevaksi tukiohjelmaksi

(129)

Keolis'n mukaan alueen vuonna 1994 käyttöön ottama järjestelmä oli voimassa oleva tukiohjelma, koska sillä pantiin täytäntöön vuodelta 1949 eli Rooman sopimuksen voimaantuloa edeltävältä ajalta olevan asetuksen (16) 19 §. Kyseisiä toimenpiteitä on siten tarkasteltava suhteessa neuvoston asetukseen (EY) N:o 659/1999 (17), joten komission tehtävä on ainoastaan tarvittaessa ehdottaa Ranskan viranomaisille tulevaisuuden kannalta aiheellisia toimenpiteitä. Järjestelmä on sitä paitsi kumottu vuonna 2008, joten sitä ei ole enää tarpeen tarkastella.

(130)

Sama päätelmä pitää paikkansa, vaikka alueen järjestelmän perustamisvuodeksi valittaisiin vuosi 1994. Kyseinen elinkeinoala oli vuonna 1994 suljettu kilpailulta, mikä käy ilmi vuosina 1997 ja 1998 tehdyistä komission päätöksistä (18). Jäsenvaltioiden väliseen kauppaan vaikuttamista koskeva kriteeri ei siis täyty.

(131)

Sisämarkkinat ovat tosin kehittyneet vuodesta 1994, kun eräät jäsenvaltiot ovat yksipuolisesti päättäneet avata paikalliset henkilöliikennemarkkinat kilpailulle. Vaikka tämä kehityskulku riittäisikin antamaan alueen käyttöön ottamalle järjestelmälle tänä päivänä valtiontuen luonteen, järjestelmästä olisi tällöin vain yksinkertaisesti tullut voimassa oleva tukiohjelma. Johdanto-osan 129 kappaleessa esitetystä syystä sitä ei siis ole enää syytä tarkastella.

5.5   RATP Dev

(132)

RATP Développement -yhtiö, jäljempänä ’RATP Dev’, on RATP:n tytäryhtiö, julkinen laitos, jonka pääasiallinen liiketoiminta on kaupunkien sisäinen ja niiden välinen maanteiden ja rautateiden henkilöliikenne. Sen huomautukset koskevat vain alueen käyttöön ottamaa järjestelmää ja CT1-sopimusta.

5.5.1   Valtiontuen olemassaolo

5.5.1.1   Alueen toteuttamat toimenpiteet

(133)

RATP Dev katsoo, että alueen toteuttamia toimenpiteitä ei voida luokitella tueksi, koska kaksi kriteeriä jää täyttymättä: valikoivuus ja taloudellinen etu.

(134)

Valikoivuutta koskevasta kriteeristä todetaan, että Île-de-Francen maanteiden säännöllisen joukkoliikenteen markkinoita koskevan erityisen oikeudellisen kehyksen ansiosta kyseessä oli alueellisesti erillinen markkina, kuten myös Ranskan kilpailuviranomainen on todennut. Kyseisen markkinan viitekehyksessä alueen toteuttama järjestelmä oli yleinen ja syrjimätön, ei-harkinnanvarainen toimenpide, koska se hyödytti kaikkia niitä Île-de-Francessa maanteiden säännöllistä joukkoliikennettä harjoittavia yrityksiä, jotka olivat allekirjoittaneet liikennöintisopimuksen paikallisyhteisön kanssa.

(135)

Alueellista (19) ja aineellista (20) valikoivuutta koskevat edellytykset on määritelty unionin oikeuskäytännössä, ja niiden pohjalta alueen tukijärjestelmä ei ole valtiontukea vaan yleinen toimenpide.

(136)

Taloudellista etua koskevan kriteerin osalta alueen avustukset on rinnastettava julkisesta palvelusta maksettavaan korvaukseen. Koska korvaukset täyttävät neljä Altmark-kriteeriä, niillä ei anneta taloudellista etua.

(137)

Ensimmäisessä Altmark-kriteerissä edellytetään julkisen palvelun velvoitteen selkeää määrittelyä. RATP Dev korostaa, että kun tällaisten velvoitteiden täyttämisestä maksettavat korvaukset ovat peräisin useista eri valtion varoista, niitä on analysoitava suhteessa kaikkiin julkisen palvelun velvoitteisiin, jotka sisältyvät julkisia palveluhankintoja koskevaan sopimukseen. Olisi siis virheellistä katsoa, että alueen avustukset on myönnetty vain korvaamaan alueen asettamia lisävelvoitteita. Ne olivat päinvastoin yksi osa liikenneyrityksille maksettavaa korvausta muiden joukossa.

(138)

Julkisen palvelun velvoitteet oli määritelty selkeästi paikallisyhteisöjen ja liikenneyritysten välillä tehdyissä liikennöintisopimuksissa, ja alueen avustusten myöntämisedellytyksinä vaadituilla muutoksilla ainoastaan täydennettiin niitä. Komissio on sitä paitsi muun muassa rautatieyrityksille myönnettäviä valtiontukia koskevissa yhteisön suuntaviivoissa (21) selvästi myöntänyt, että velvoite investoida liikkuvaan kalustoon on julkisen palvelun velvoite, jonka täyttämisestä voidaan maksaa korvaus.

(139)

Toisesta Altmark-kriteeristä todetaan, että tukiaste on selkeästi vahvistettu ajoneuvojen eri hankintatavoitteiden mukaan (25–60 prosenttia sen mukaan, onko kyse ajoneuvokannan laajentamisesta vai kannan uusimiseen tarkoitetusta investoinnista), ja tuen enimmäismäärä on vahvistettu etukäteen. Asetettuja parametreja tarkistettiin säännöllisesti ottamalla huomioon tarve mukauttaa avustusten tasoa avoimella tavalla etukäteen liiallisten korvausten välttämiseksi.

(140)

Kolmannen ja neljännen Altmark-kriteerin osalta liikennöintisopimusten rahoitusjärjestelmässä määrättiin liikenneyritykset joka vuosi ilmoittamaan tiukasti valvottu tuloslaskelmaennuste, johon oli sisällytettävä alueen avustuksiin olennaisesti liittyvät tulot. Yhtenä sopimuspuolena olevan paikallisyhteisön osuus on määritetty tuloslaskelmaennusteeseen otetun alijäämän mukaan. Lisäksi on otettu käyttöön palautusjärjestelyjä liiallisten korvausten välttämiseksi.

5.5.1.2   CT1-sopimusten perusteella toteutetut STIF:n toimenpiteet

(141)

RATP Devin mukaan STIF:n toteuttama järjestelmä ei täytä valikoivuuden ja taloudellisen edun kriteerejä. Sitä ei siis voida pitää valtiontukena.

(142)

Valikoivuuden kriteeriin voidaan soveltaa samoja perusteluja kuin on esitetty johdanto-osan 134 ja 135 kappaleessa.

(143)

Taloudellista etua koskevan kriteerin osalta STIF:n avustukset on rinnastettava julkisesta palvelusta maksettavaan korvaukseen. RATP Devin mukaan avustukset täyttävät neljä Altmark-kriteeriä.

(144)

RATP Dev korostaa ensimmäisestä Altmark-kriteeristä, ettei komissio ole menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä kiistänyt liikennöintikustannusten korvaamisen johtuvan selkeästi määriteltyjen julkisen palvelun velvoitteiden täyttämisestä.

(145)

Toisesta Altmark-kriteeristä RATP Dev toteaa, että sopimuspuolina olevat yritykset toimittivat kutakin asianomaista linjaa koskevat asiakirjat STIF:lle. Asiakirjoissa arvioitiin rahoitustarve yksityiskohtaisen rahoitusanalyysin perusteella.

(146)

Kolmanteen ja neljänteen kriteeriin liittyvistä näkökohdista RATP Dev toteaa lopuksi CT1-sopimuksia koskevasta oikeudellisesta analyysista käyvän selvästi ilmi, että korvaukseen sovellettavat periaatteet olivat Altmark-tuomion mukaisia, koska sopimuksiin sisältyi myös valvontajärjestelyjä, joiden perusteella tuki voitiin joutua palauttamaan.

5.5.2   Luokittelu voimassa olevaksi tukiohjelmaksi

(147)

RATP Dev katsoo, että alueen ja STIF:n järjestelmät olivat vuoden 1999 menettelyasetuksessa tarkoitettuja voimassa olevia tukiohjelmia, koska ne oli RATP Devin mukaan perustettu ennen SEUT-sopimuksen voimaantuloa, ja asiaankuuluvat säännöllisen joukkoliikenteen markkinat olivat tuohon aikaan vielä suljetut.

(148)

Alueen järjestelmä perustuu RATP Devin mukaan sääntelyyn, joka ei ole muuttunut vuosina 1949–2012, kun taas STIF:n järjestelmä on vuonna 1948 perustetun järjestelmän jatke.

(149)

Alueen ja STIF:n järjestelmät eivät olleet valtiontukea niiden käyttöönoton aikaan, sillä ne eivät vaikuttaneet yhteisön sisäiseen kauppaan. Kyseiset markkinat oli järjestelmien perustamisaikaan suljettu kilpailulta, minkä takia neljäs valtiontukea koskeva kriteeri ei täyty.

(150)

Komissiolla ei ole valtuuksia vaatia voimassa olevien tukiohjelmien puitteissa maksettujen tukien takaisinperintää. Komissio voi ainoastaan määrätä korjaustoimenpiteitä tulevaisuutta varten.

5.5.3   Soveltuvuus sisämarkkinoille

(151)

Jos valtiontuen soveltuvuus sisämarkkinoille tutkitaan, se on RATP Devin mukaan tehtävä asetuksen (ETY) N:o 1191/69 mukaan, kun on kyse tuista, jotka on maksettu ennen 3 päivää joulukuuta 2009, jolloin asetus (EY) N:o 1370/2007 tuli voimaan.

(152)

RATP Devin yritysten tekemiä sopimuksia voidaan pitää asetuksessa (ETY) N:o 1191/69 tarkoitettuina julkisia palveluhankintoja koskevina sopimuksina. Sopimuksissa oli varmistettu, ettei liikenneyrityksille maksettu liiallisia korvauksia, kuten johdanto-osan 140 kappaleessa esitetyistä syistä käy ilmi. Alueen avustukset ovat osa näiden sopimusten puitteissa maksettuja korvauksia, ne ovat asetuksen (ETY) N:o 1191/69 mukaisia ja siten myös sisämarkkinoille soveltuvia. Samat perustelut koskevat RATP Devin mukaan korvauksia, jotka STIF maksoi ennen 3 päivää joulukuuta 2009 CT1-sopimusten perusteella.

(153)

RATP Dev katsoo, että 3 päivän joulukuuta 2009 jälkeen maksettuihin avustuksiin on sovellettava asetusta (EY) N:o 1370/2007. Asetuksen mukaan julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten puitteissa maksetut korvaukset soveltuvat sisämarkkinoille eikä niistä tarvitse tehdä ilmoitusta, jos i) sopimukset sisältävät asetuksen 4 artiklassa kuvatun pakollisen sisällön ja ii) korvaukset eivät johda liiallisiin korvauksiin. RATP Devin mukaan nämä kaksi ehtoa täyttyvät, joten se katsoo toimenpiteiden soveltuvan sisämarkkinoille.

5.6   Transdev Île-de-France

(154)

Transdev Île-de-France, jäljempänä, ’Transdev’, kuuluu Transdev-konserniin ja toimii henkilöliikenteen alalla Île-de-Francessa, jossa se liikennöi maanteiden henkilöliikennelinjastoja RATP:n liikennöimän keskusalueen ulkopuolella.

(155)

Transdevin huomautukset koskevat vain alueen toteuttamia toimenpiteitä, vaikka esimerkit sopimuksista, joita se käyttää perustelujensa tueksi, kattavat myös osan CT1- ja CT2-sopimusten voimassaoloajasta.

(156)

Transdev muistuttaa aluksi, että Île-de-Francea koskevia erityissääntöjä sovelletaan maanteiden säännöllistä joukkoliikennettä koskevaan toimintaan, sillä kyseinen ala poikkeaa liikennettä koskevasta yleislainsäädännöstä.

(157)

Tarkasteltavalla ajanjaksolla järjestävän viranomaisen oli mahdollista valita joukkoliikennelinjaston liikenteenharjoittajat ilman etukäteen järjestettävää kilpailutusta liikennesuunnitelmaan tehtävänä hallinnollisena kirjauksena muun muassa sen vuoksi, ettei asetus (EY) N:o 1370/2007 ollut tullut vielä voimaan.

(158)

Transdev täsmentää lisäksi, että järjestävä viranomainen aiheutti toimillaan rakenteellisia alijäämiä, kun se vahvisti palvelun käyttäjiin sovellettavat hinnat hallinnollisesti, palvelun tosiasiallisesta kustannuksesta riippumatta. Tällaisia alijäämiä juuri kompensoitiin taloudellisesti julkisia palveluhankintoja koskevilla sopimuksilla.

(159)

Lopuksi Transdev toteaa, ettei maanteiden säännöllisen joukkoliikenteen markkinoita ollut Île-de-Francessa avattu kilpailulle.

5.6.1   Valtiontuen olemassaolo

(160)

Transdev on antanut asianajotoimisto Microeconomixin toimeksiannoksi tutkia kolme sopimusta ja niiden lisäsopimukset sekä niihin liittyvät rahavirrat. Transdev esittää tutkimuksen tärkeimmät tulokset ja täsmentää, että asiantuntijaraportti osoittaa selvästi tukijärjestelmän tasapuolisuuden ja sen, ettei korvauksia ole maksettu.

(161)

Transdevin mukaan alueellisten avustusten käsittelymekanismin vuoksi ne eivät olleet mitenkään rinnastettavissa investointitukeen. Alueelliset avustukset oli nimittäin tavallaan palautettu tilaajayhteisölle hyödykkeiden poistoajalta sen negatiivisen vaikutuksen vuoksi, joka avustuksilla oli julkisyhteisön maksamiin korvauksiin.

(162)

Tarkasteltava toimenpide oli siis vain täysin tasapuolinen keino suorittaa julkisesta palvelusta maksettavat korvaukset liikenteenharjoittajille, joilla on julkista palveluhankintaa koskeva sopimus.

(163)

Tämän tasapuolisuuden vuoksi valtiontuen olemassaoloa koskevat kriteerit eivät täyty.

5.6.1.1   Valtion varat ja valtion toiminnaksi katsominen

(164)

Transdev katsoo, että koska alueen maksamat rahasummat päätyivät lopulta paikallisyhteisöille, varat ovat koko ajan pysyneet julkisessa valvonnassa.

5.6.1.2   Taloudellinen etu

(165)

Koska varoja ei annettu käyttöön edullisemmilla ehdoilla kuin pankkimarkkinoilla, liikenteenharjoittajat eivät saaneet mitään etua. Alue myönsi edun yhteisöille eikä tästä aiheutunut kilpailuvaikutuksia.

(166)

Transdev kieltää lisäksi, että alueen osarahoittama kalusto olisi voinut kilpailla sellaisten yritysten kaluston kanssa, jotka eivät olleet oikeutettuja avustuksiin.

5.6.1.3   Valikoivuus

(167)

Tuki koski samalla tavoin kaikkia Île-de-Francen maanteiden säännöllisen joukkoliikenteen markkinoilla toimivia yrityksiä, joten toimenpide ei ollut tämän vertailukriteerin osalta valikoiva.

5.6.1.4   Vaikutus kilpailuun ja jäsenvaltioiden väliseen kauppaan

(168)

Koska tuella ei annettu taloudellista etua eikä se ollut valikoiva, se ei Transdevin mielestä voinut mitenkään haitata kilpailua eikä siten myöskään vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

5.6.2   Soveltuvuus sisämarkkinoille

(169)

Jos komissio kuitenkin päätyy katsomaan, että valtiontukea on myönnetty, tarkasteltava tukiohjelma soveltuu Transdevin mielestä sisämarkkinoille, koska se on asetuksen (ETY) N:o 1191/69 mukainen.

5.7   Union internationale des transports publics

(170)

Union internationale des transports publics (kansainvälinen joukkoliikenneliitto), jäljempänä ’UITP’, on julkisen liikenteen kansainvälinen järjestö, johon kuuluvat kaikki julkiset liikennemuodot ja jossa on maailmanlaajuisesti yli 3 100 jäsentä (liikenteenharjoittajia, viranomaisia ja toimittajia).

(171)

UITP ei esitä yksityiskohtaisia huomautuksia menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä tutkituista järjestelyistä. Se haluaa hyödyntää tilaisuutta palauttaa mieleen joitakin alan olennaisia periaatteita.

(172)

Jäsenvaltioilla on ensinnäkin huomattavasti harkinnan ja tulkinnan varaa julkisen palvelun velvoitteiden määrittelemisessä. Niihin vaikuttavat erityisesti palvelujen käyttäjien tarpeet asetuksessa (EY) N:o 1370/2007 vahvistetun periaatteen mukaisesti.

(173)

Eurooppalaiselle julkiselle liikenteelle on lisäksi ominaista, että keskimäärin noin 50 prosenttia liikennöintikustannuksista katetaan lipputuloilla (Pariisissa 30 prosenttia). On siis ensiarvoisen tärkeää, että viranomaiset maksavat julkisen palvelun velvoitteista asianmukaiset korvaukset.

(174)

UITP katsoo, että toisin kuin menettelyn aloittamista koskevan komission päätöksen johdanto-osan 43 kappaleessa annetaan ymmärtää, julkisen palvelun velvoitteet eivät rajoitu liikennepalvelujen tarjoamisesta aiheutuviin kustannuksiin, vaan niihin voi sisältyä palvelun, infrastruktuurin ja liikkuvan kaluston laadun parantamista. Toimenpiteet voivat soveltua sisämarkkinoille, jos ne täyttävät asiaan sovellettavassa lainsäädännössä eli asetuksessa (EY) N:o 1370/2007 tai asetuksessa (ETY) N:o 1191/69 säädetyt edellytykset.

5.8   RATP Devin, Transdevin, OPTILEn ja Kéolis'n 21 päivänä kesäkuuta 2016 toimittamat täydentävät huomautukset

(175)

Neljä kolmatta osapuolta, jotka ovat halunneet täydentää huomautuksiaan, kiinnittävät komission huomion ensinnäkin päätökseen, jonka se on tehnyt tutkittuaan Tšekin käyttöön ottaman valtiontukiohjelman soveltuvuuden sisämarkkinoille, jäljempänä ’Autobus Porizeni -päätös’ (22). Päätöksen taustalla olleet tosiseikat olivat kolmansien osapuolten mukaan hyvin samanlaiset kuin alueen järjestelmässä (joka on otettu CT1-sopimukseen). Tutkiessaan tšekkiläisen investointiavustusten järjestelmän komissio otti kuitenkin huomioon avustusten vastavaikutukset liikennöintisopimusten perusteella myönnettyihin liikennöintikorvauksiin ja katsoi järjestelmän soveltuvan sisämarkkinoille asetuksen (ETY) N:o 1191/69 perusteella.

(176)

Seuraavaksi kolmannet osapuolet katsovat, että Jørgen Andersen -tuomiossa on ratkaistu kysymys, joka koskee nyt käsiteltävään asiaan sovellettavaa asetusta julkisesta henkilöliikennepalvelusta: kyseessä on asetus (ETY) N:o 1191/69, sellaisena kuin se on muutettuna vuoden 1991 toisinnolla, eikä asetus (EY) N:o 1370/2007.

(177)

Kolmannet osapuolet vetoavat pääasiallisesti siihen, etteivät alueen käyttöön ottaman järjestelmän nojalla maksetut alueelliset avustukset ole valtiontukia. Ne päätyvät tähän päätelmään sen vuoksi, että kyseisessä järjestelmässä on otettu huomioon liikkuvan kaluston hankinta-avustukseen sovellettava vuosikorko.

(178)

Asiaan sovellettavasta asetuksesta kolmannet osapuolet korostavat, että asetusten (ETY) N:o 1191/69 ja (EY) N:o 1370/2007 ajalliset soveltamissäännöt on vahvistettu Jørgen Andersen -tuomiossa. Unionin tuomioistuin katsoo tuomiossa, että asetusta (ETY) N:o 1191/69 sovelletaan, kun tutkitaan

a)

ennen 3 päivää joulukuuta 2009 maksettujen tukien sääntöjenmukaisuutta, sillä asetus (ETY) N:o 1191/69 on poikkeusasetus, jonka nojalla tiedonantovelvollisuutta ei sovelleta kyseisen asetuksen säännösten mukaisesti maksettuihin korvauksiin;

b)

3 päivänä joulukuuta 2009 voimassa olleiden sopimusten täyttämiseksi maksettujen tukien sääntöjenmukaisuutta ja soveltuvuutta sisämarkkinoille; mainittujen sopimusten voimassaoloa on jatkettu asetuksen (EY) N:o 1370/2007 8 artiklan 3 kohdan nojalla vahvistettujen vaihtelevien ajanjaksojen ajan.

(179)

Komissio on velvollinen noudattamaan nyt käsiteltävässä asiassa Jørgen Andersen -tuomiota, jonka mukaan komission on tutkittava ennen 3 päivää joulukuuta 2009 maksetut tuet, myös hintahyvitykset julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten järjestelmässä, asetuksen (ETY) N:o 1191/69 nojalla. Hintahyvitysten laskentatavat on sitä paitsi vahvistettu Danske Bus -tuomiossa (23), jossa vaaditaan, että korvausten on oltava ”sellaisinaan välittömästi ja yksinomaan välttämättömiä julkisten kuljetuspalvelujen suorittamiselle” (24).

(180)

Jos komissio poikkeuksellisesti kieltäytyisi pitämästä asetusta (ETY) N:o 1191/69 poikkeusasetuksena, sen pitäisi oman päätöskäytäntönsä mukaisesti päätyä katsomaan, että alueen järjestelmään perustuvat alueelliset avustukset soveltuvat sisämarkkinoille.

(181)

Jos komissio kieltäytyisi soveltamasta Jørgen Andersen -tuomiossa esitettyjä periaatteita ja soveltaisi asetusta (EY) N:o 1370/2007, se joutuisi toteamaan, että hintahyvitysten tutkintaan sovelletaan samoja edellytyksiä kuin asetuksessa (ETY) N:o 1191/69.

(182)

Lopuksi kolmannet osapuolet täydentävät myös kirjelmiään, jotka koskevat 15 päivänä lokakuuta 2014 annetun komission päätöksen Dublin Bus ja Irish Bus (25) jälkeen voimassa olevan tukiohjelman soveltamista. Komissio nimittäin katsoi päätöksessä, että vuonna 1985 perustettu investointiavustusten järjestelmä, joka on hyvin samankaltainen kuin alueen käyttöön ottama järjestelmä, on voimassa oleva tukiohjelma.

6.   KOMISSION ARVIOINTI TARKASTELTAVISTA TOIMENPITEISTÄ

(183)

Komissio tarkastelee menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä tarkoitettua kolmea investointitukijärjestelmää, jotka ovat i) alueen investointiavustusten järjestelmä, joka määritellään peräkkäisissä päätöksissä CR 34–94, CR 44–98 ja CR 47–01, ii) sen jälkeen, CT1-sopimuksen lisäsopimuksella nro 3 käyttöön otettu järjestelmä ja iii) CT2-sopimuksen C2-rahoitusosuus. CT2-sopimuksesta komissio täsmentää tutkivansa vain investointikysymyksiin liittyvän C2-rahoitusosuuden. Menettelyn aloittamista koskeva päätös koskee nimittäin vain toimenpiteitä, jotka voivat olla yksi investointituen muoto, mikä sulkee pois CT2-sopimuksen C1-rahoitusosuuden.

6.1   Tukiohjelma vai yksittäiset tuet

(184)

Yli sata yritystä tai liikelaitosta on saanut vuosien saatossa tukia, joita ovat maksaneet ensin alue ja sitten STIF. Ennen kuin arvioidaan valtiontukien olemassaoloa ja niiden mahdollista soveltuvuutta sisämarkkinoille, on selvitettävä, onko tuet myönnetty yksittäisinä tukina, jolloin komission on tutkittava ne erillisinä, vai ohjelmissa, jolloin komissio voi rajoittaa tutkimuksensa kyseisten ohjelmien keskeisiin parametreihin.

(185)

Tukiohjelmalla tarkoitetaan neuvoston asetuksessa (EU) 2015/1589 (26) (eli menettelyasetuksessa) ”säädöstä tai päätöstä, jonka perusteella yksittäisiä tukia voidaan myöntää yrityksille, jotka määritellään säädöksessä tai päätöksessä yleisesti ja käsitteellisesti ilman, että edellytetään muita täytäntöönpanotoimenpiteitä, sekä säädöstä tai päätöstä, jonka perusteella erityiseen hankkeeseen liittymätöntä tukea voidaan myöntää yhdelle tai useammalle yritykselle toistaiseksi ja/tai rajoittamaton määrä”. Tästä määritelmästä seuraa, että voidakseen erottaa tukiohjelman yksittäisten tukien muodostamasta kokonaisuudesta komissio pyrkii erityisesti arvioimaan harkintavallan, jota tukia myöntävällä viranomaisella on kussakin tapauksessa käytettävänään.

(186)

Komissio toteaa alueen käyttöön ottamasta järjestelmästä, että vuonna 1994 tehdyssä aluevaltuuston päätöksessä määriteltiin yleisesti ja teoreettisesti yritykset, jotka ovat oikeutettuja avustuksiin, eli tässä tapauksessa yritykset tai liikelaitokset, jotka olivat tehneet d'Île-de-Francen julkisyhteisön kanssa sopimuksen säännöllisen reittiliikenteen harjoittamisesta linja-autoilla. Samassa päätöksessä määriteltiin lisäksi selkeästi ja tarkasti, minkätyyppisen hyödykkeen hankintaan avustusta voidaan myöntää, tällaisten hyödykkeiden kattohinnat sekä kunkin hyödykelajin tukiaste. Myös tuen myöntämisedellytyksiä täsmennettiin ja erityisesti tilaajayhteisön ja yrityksen velvollisuutta ehdottaa määrällistä tai laadullista parannusta liikennetarjontaan. Alueen käyttämää harkintavaltaa avustusten myöntämisessä säänneltiin siis tiukasti vuoden 1994 päätöksen säännöksillä ja sittemmin päätöksillä, joilla se korvattiin vuosina 1998 ja 2001. Näin ollen komissio pitää näitä päätöksiä tukiohjelman oikeusperustana.

(187)

Komissio huomauttaa, että CT1-sopimuksen perusteella maksetut avustukset kuuluivat sopimusmalliin, jonka STIF laati ja vahvisti vuonna 2006. Sopimuksen yksittäisissä muunnoksissa ei voitu poiketa malliin sisältyvistä perusperiaatteista ja -parametreista, kuten kunkin CT1-sopimuksen johdanto-osassa todettiin: ”tämän sopimuksen tekemisen yhteydessä sovelletaan myös 13 päivänä joulukuuta 2006 pidetyssä STIF:n hallituksen kokouksessa hyväksyttyihin alueellisiin tarjouseritelmiin sisältyviä suuntaviivoja ja periaatteita sekä noudatetaan 1-tyypin sopimusmallia, jonka hallitus on niin ikään hyväksynyt”. Tämä huomio pätee erityisesti 2 päivänä lokakuuta 2008 tehtyyn STIF:n hallituksen päätökseen perustuvalla lisäsopimuksella nro 3 käyttöön otettuihin muutoksiin. Päätöksen perusteella kaikilla liikenneyrityksillä, jotka olivat tehneet STIF:n kanssa 1-tyypin sopimuksen, oli oikeus hakea lisäsopimuksessa nro 3 tarkoitettuja investointiavustuksia. Lisäsopimuksen nro 3 (erityisesti sen liitteen) mallissa määriteltiin selkeästi ja tarkasti, minkätyyppisten hyödykkeiden hankintaan avustusta voidaan myöntää, tällaisten hyödykkeiden kattohinnat sekä kunkin hyödykelajin tukiaste. Harkintavaltaa, jota STIF käytti lisäsopimuksella nro 3 käyttöön otettujen avustusten myöntämisessä, säänneltiin siis tiukasti vuoden 2008 päätökseen perustuvalla mallilla. Näin ollen komissio pitää päätöstä tukiohjelman oikeusperustana.

(188)

Vastaavanlainen perustelu pätee CT2-sopimuksen C2-rahoitusosuuteen. Kyseisen osuuden laskentatapaa säännellään tiukasti STIF:n hallituksen vahvistamalla CT2-sopimuksen mallilla. Kaikki yritykset, jotka ovat tehneet CT2-sopimuksen, voivat hakea C2-korvausta investointikustannuksiin, eikä STIF voi käyttää minkäänlaista harkintavaltaa korvauksen laskennassa.

(189)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoo, että kutakin tukea ei tarvitse tutkia erikseen arvioitaessa tukien olemassaoloa ja niiden mahdollista soveltuvuutta sisämarkkinoille. Komissio tutkii siis päätöksessään seuraavaksi kyseessä olevat kolme tukiohjelmaa niiden oikeusperustoihin sisältyvien yleisten parametrien perusteella.

6.2   Valtiontuen olemassaolon arviointi

(190)

SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdan mukaan ”jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu sisämarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan”.

(191)

Määräyksestä seuraa, että kyseessä olevat toimenpiteet katsotaan valtiontueksi, jos ne i) ovat jäsenvaltion myöntämiä taikka muodossa tai toisessa valtion varoista myönnettyjä, ii) tuottavat tuensaajalle taloudellista etua, iii) ovat yleisesti sovellettavaan toimenpiteeseen verrattuna valikoivia ja iv) ovat omiaan vääristämään kilpailua ja vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

6.2.1   Valtion varat ja valtion toiminnaksi katsominen

6.2.1.1   Alueen toteuttamat toimenpiteet

(192)

Alueen avustukset on myönnetty aluevaltuuston päätösten perusteella ja Île-de-Francen alueen talousarviosta.

(193)

Näin ollen komissio katsoo, että alueen toteuttamat toimenpiteet edellyttävät valtion varojen käyttöä, ja ne voidaan katsoa Ranskan valtion toiminnaksi.

6.2.1.2   STIF:n toteuttamat toimenpiteet

(194)

Koska STIF on julkishallinnollinen laitos, sen päätökset tekee julkinen viranomainen ja sen varat ovat julkisia.

(195)

Näin ollen komissio katsoo, että STIF:n toteuttamat toimenpiteet edellyttävät valtion varojen käyttöä, ja ne voidaan katsoa Ranskan valtion toiminnaksi.

6.2.2   Taloudellinen etu

(196)

Komissio täsmentää aluksi, että alueen ja STIF:n toteuttamista toimenpiteistä etua saavia liikelaitoksia on pidettävä yrityksinä, sillä ne harjoittavat oikeudellisesta asemastaan riippumatta eräänlaista liiketoimintaa eli tarjoavat maantieliikennepalveluja. Näin ollen kaikki tällaisten toimenpiteiden edunsaajat – niin yksityisyritykset kuin liikelaitokset – harjoittavat liiketoimintaa, ja niitä on pidettävä SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuina yrityksinä.

(197)

Komissio esitti menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä epäilyjä alueen ja sittemmin STIF:n toteuttamien investointitukitoimenpiteiden luonteesta ja siitä, olivatko ne investointiavustuksia vai julkisesta palvelusta maksettavia korvauksia.

(198)

Ranskan viranomaiset ja kolmannet osapuolet ovat vastanneet epäilyihin katsomalla, että alueen ja STIF:n toteuttamat toimenpiteet olivat korvauksia, joita liikelaitoksille ja yksityisille linja-autoliikenteen yrityksille myönnettiin palkkiona julkisen palvelun velvoitteiden täyttämisestä, ja koska toimenpiteet täyttivät lisäksi Altmark-tuomiossa vahvistetut kriteerit, niillä ei ollut annettu edunsaajille taloudellista etua.

(199)

Yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun tarjoamisesta aiheutuvien kustannusten korvaaminen ei nimittäin ole SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu etu, jos se täyttää neljä edellytystä (27). Ensinnäkin edunsaajayrityksen tehtävänä on tosiasiassa oltava julkisen palvelun velvoitteiden täyttäminen, ja nämä velvoitteet on määriteltävä selvästi. Toiseksi ne parametrit, joiden perusteella korvaus lasketaan, on määritettävä etukäteen puolueettomalla ja avoimella tavalla. Kolmanneksi korvaus ei saa ylittää sitä, mikä on tarpeen, jotta voidaan kattaa kaikki ne kustannukset tai osa niistä kustannuksista, joita julkisen palvelun velvoitteiden täyttäminen aiheuttaa, kun otetaan huomioon kyseisestä toiminnasta saadut tulot ja kohtuullinen voitto. Neljänneksi silloin, kun julkisen palvelun velvoitteiden täyttämisestä vastaavaa yritystä ei valita sellaisessa julkisia hankintoja koskevassa menettelyssä, jossa valitaan se ehdokas, joka kykenee tuottamaan kyseiset palvelut julkisyhteisön kannalta vähäisimmin kustannuksin, tarvittavan korvauksen taso on määritettävä tarkastelemalla sellaisia kustannuksia, joita hyvin johdetulle ja asetettujen julkisen palvelun velvoitteiden täyttämisen kannalta riittävillä välineillä varustetulle keskivertoyritykselle aiheutuisi kyseisten velvoitteiden täyttämisestä, kun otetaan huomioon toiminnasta saadut tulot ja kyseisten velvoitteiden täyttämisestä saatava kohtuullinen voitto. Komissio on tarkentanut tulkintaansa näistä edellytyksistä tiedonannossaan Euroopan unionin valtiontukisääntöjen soveltamisesta yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tuottamisesta myönnettävään korvaukseen (28).

(200)

Komissio tutkii siis kyseessä olevat toimenpiteet Altmark-tuomion kannalta.

6.2.2.1   Alueen myöntämät investointiavustukset

(201)

Soveltamalla ensimmäistä Altmark-kriteeriä on tarkoitus osoittaa, että maksut ovat korvauksia, jotka on myönnetty vastikkeeksi selkeästi määriteltyjen julkisen palvelun velvoitteiden täyttämisestä.

(202)

Nyt tarkasteltavassa asiassa komissio toteaa, että ainoastaan liikelaitosten ja liikenneyritysten, joilla oli julkisen palvelun velvoitteita, oli mahdollista hakea alueelta avustusta. Julkisen palvelun velvoitteet oli määritelty liikennöintisopimuksessa, jonka kukin liikenteenharjoittaja teki tilaajayhteisönsä (-yhteisöjensä) kanssa. Liikennöintisopimuksissa määrättiin, että julkisen palvelun velvoitteiden täyttämisen aiheuttamista tappioista, joista on vähennetty mahdolliset tulot ja avustukset, myönnetään korvaus.

(203)

Alueen myöntämät avustukset on sisällytetty sopimusjärjestelmään investointien piristämiseksi ja sen myötä liikennetarjonnan määrän tai laadun parantamiseksi. Avustukset oli vahvistettu kiinteämääräisiksi laskemalla tietty prosenttiosuus enimmäismäärältään rajatuista kustannuseristä (esimerkiksi linja-auton verottomasta hinnasta).

(204)

Voidakseen hakea avustusta tilaajayhteisöjen piti sitoutua vahvistamaan liikenteenharjoittajille asetettujen julkisen palvelun velvoitteiden sisältöä. Jo vuoden 1994 päätöksen nimikin kertoo, että ohjelman tavoitteena oli ”maanteiden joukkoliikennepalvelujen parantaminen”. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että alueen avustukset olisi myönnetty korvaukseksi julkisen palvelun velvoitteesta. Kuten perinteiset avustukset, niiden tarkoituksena oli yksinkertaisesti edistää liikennepalveluja tarjoavien yritysten ja liikelaitosten investointeja. Tilaajayhteisöjen tehtävänä oli sitä vastoin edelleen korvata liikenteenharjoittajalle kokonaisuudessaan alijäämä, joka johtuu tilaajayhteisön liikenteenharjoittajalle asettamista kaikista velvoitteista (myös lisävelvoitteista, joiden perusteella alueen avustuksia voitiin hakea).

(205)

Alijäämä olisi tosin ollut suurempi ilman alueen myöntämiä avustuksia, koska se laskettiin vähentämällä kustannuksista tulot ja mahdolliset avustukset. Julkisen palvelun velvoitteiden järjestelmä ja tilaajayhteisöjen maksamat korvaukset (jotka eivät ole tämän menettelyn kohteena) on kuitenkin erotettava käsitteellisesti tukijärjestelmästä, joka koski yleisesti liikennepalvelujen parantamiseksi tehtäviä investointeja.

(206)

Komissio siis katsoo, että vaikka alueen myöntämät avustukset ja julkisesta palvelusta maksettavan korvauksen laskeminen olikin täydellä syyllä nivottu taloudellisesti toisiinsa, alueen avustuksia ei myönnetty korvaukseksi selkeästi määritellyistä julkisen palvelun velvoitteista. Ensimmäinen Altmark-kriteeri ei siis täyty. Koska neljä Altmark-kriteeriä ovat kumulatiiviset, testiä ei läpäistä, jos yksikin kriteeri jää täyttymättä. Alueen järjestelmää on näin ollen tutkittava perinteisemmin eli järjestelmänä, joka mahdollistaa investointiavustusten myöntämisen.

(207)

Kun alue on ottanut vastatakseen osan investointikustannuksista, joista liikenneyritykset tavallisesti vastaavat itse, se on antanut taloudellista liikkumavaraa tällaisten avustusten saajille, jotka ovat voineet käyttää varojaan muihin tarkoituksiin. Siten avustusten saajat ovat saaneet taloudellista etua.

(208)

Eräät kolmansista osapuolista ovat tähdentäneet, että tällaisen edun poisti se, että avustukset, joihin lisättiin liikenteenharjoittajan välttämä rahoituskustannus, vähennettiin poistoina korvauksesta, jonka tilaajayhteisö julkisesta palvelusta maksoi.

(209)

Komissio vastaa tähän väitteeseen toteamalla, että kyseisen järjestelmän organisoinnista tehdyissä perättäisissä päätöksissä ei määritelty hankintamenojen poistossa käytettäviä keskeisiä parametreja: aikaa ja korkokantaa. Ohjelman oikeusperustassa ei siis ollut mitään, joka olisi varmuudella taannut, että avustukset vähennettiin asianmukaisina poistoina kaluston käyttöajan mukaan ja että huomioon otettiin markkinoilla todetun kaltaisen rahoituskustannuksen välttäminen. Sen tutkiminen, onko avustukset otettu asianmukaisesti huomioon korvauksessa, jonka tilaajayhteisöt muutoin myöntävät julkisen palvelun suorittamisesta, on näin ollen riippuvainen mainittujen korvausten tapauskohtaisesta tutkimuksesta eikä avustuksia koskevasta tutkimuksesta. Tämänkertaisessa menettelyssä tarkastellaan kuitenkin vain avustuksia eikä julkisesta palvelusta maksettavia korvauksia, joita muutoin on myönnetty.

(210)

Edellä esitetyn perusteella komissio vahvistaa, että alueen myöntämillä avustuksilla on erikseen tarkasteltuina annettu taloudellista etua niiden saajille.

6.2.2.2   CT1-sopimusten perusteella myönnetyt investointiavustukset

(211)

CT1-sopimus oli julkista palveluhankintaa koskeva sopimus, jolla liikenteenharjoittajalle annettiin erikseen selkeästi määriteltyjä julkisen palvelun velvoitteita. CT1-sopimuksen 4–2 kohdassa määrättiinkin, että ”liikenteenharjoittaja tarjoaa julkisen henkilöliikennepalvelun”. Tällä perusteella yrityksen velvollisuutena oli pitää yllä ja liikennöidä linjoja, jotka oli annettu sen liikennöitäväksi, ja kuljettaa matkustajia STIF:n määrittämien kuljetus- ja hinnoitteluehtojen mukaisesti. CT1-sopimuksen 12–1 kohdassa täsmennettiin yksiselitteisesti, että ”hinnoittelu kuuluu STIF:n yksinomaiseen toimivaltaan, jota ei voida siirtää”. Liikenteenharjoittaja sai vastikkeeksi korvauksen julkisen palvelun velvoitteiden täyttämisen aiheuttamista tappioista, joista on vähennetty mahdolliset tulot ja avustukset.

(212)

CT1-sopimuksen lisäsopimuksella nro 3 käyttöön otetut avustukset nivottiin korvauksiin samalla tavoin kuin aiemmalla kaudella alueen avustusjärjestelmän mukaiset avustukset nivottiin liikennöintisopimusten mukaisiin korvauksiin. Pääasiallisena erona oli, että yksi ja sama yhteisö (STIF) maksoi samanaikaisesti i) julkisen palvelun suorittamisesta varsinaisen korvauksen, jonka laskentamenetelmän tarkoituksena oli kattaa julkisen palvelun velvoitteiden täyttämiseen liittyvä alijäämä, ja ii) investointiavustuksen, joka määritettiin parin kattohinta/enimmäistukiaste perusteella. Koska oikeusperusta eli tässä tapauksessa CT1-sopimuksen lisäsopimus nro 3 mahdollisti lisäksi aiemman kauden tapaan avustusten myöntämisen, myöskään siinä ei määritelty avustusten keskeisiä poistoparametreja korvauksessa, joka julkisen palvelun suorittamisesta muutoin maksettiin.

(213)

Näiden samankaltaisuuksien perusteella, joita valtaosa kolmansista osapuolistakin on korostanut, komissio katsoo, että on sovellettava samaa päättelyä kuin aiemmalla kaudella. CT1-sopimuksen lisäsopimuksen nro 3 nojalla maksetut avustukset ovat siis niin sanottuja perinteisiä investointiavustuksia, joilla on annettu taloudellista etua niiden saajille.

6.2.2.3   CT2-sopimusten C2-rahoitusosuus

(214)

CT2 on julkisia palveluhankintoja koskeva sopimus, jolla liikenteenharjoittajalle annettiin erikseen selkeästi määriteltyjä julkisen palvelun velvoitteita sekä liikennöinnin että investointien osalta.

(215)

Liikenteenharjoittajan yleiset velvollisuudet määritetään CT2-sopimuksen 5–2 kohdassa seuraavasti:

”kunnossapito ja liikennöinti, jotka katsotaan yrityksen velvollisuudeksi toteuttaa sille uskottujen reittien ja kaluston osalta kaikki toimenpiteet sen takaamiseksi, että liikennepalvelu täyttää jatkuvuutta, säännöllisyyttä, vuorotiheyttä, laajuutta, turvallisuutta ja laatua koskevat vaatimukset;

kuljetus, joka katsotaan yrityksen velvollisuudeksi ottaa vastaan koko henkilöliikenne ja harjoittaa sitä julkisin hinnoin ja STIF:n määrittämin kuljetusehdoin;

hinnaston soveltaminen, joka katsotaan yrityksen velvollisuudeksi myydä ja hyväksyä hintatuotteita STIF:n vahvistamien yleisten myynti- ja käyttöehtojen mukaisesti;

osallistuminen integroituihin järjestelmiin, jotka koskevat tiedotusta, matkalippujen luovutusta, aikatauluja ja vaihtopaikkojen käyttöä.

matkustajaturvallisuuden ja matkustajien luottamuksen lisääminen”.

(216)

CT2-sopimuksen 41 kohdassa määritellään lisäksi hyödykkeitä koskevat liikenteenharjoittajan velvollisuudet, jotka ovat suppeasti esitettynä velvollisuus käyttää kaikkia hyödykkeitä, velvollisuus toteuttaa julkiseen liikennepalveluun tarkoitetun varallisuuden huolto- ja kunnossapitotoimia sekä velvollisuus laatia koko sopimusajaksi ajoneuvokantaa koskeva investointisuunnitelma, jolla taataan etenkin turvallisuuteen, luotettavuuteen, ajoneuvojen käytettävyyteen sekä huolto- ja kunnossapitokustannusten optimointiin liittyvistä syistä, että ajoneuvokannan keski-ikä on enintään seitsemän vuotta.

(217)

CT2-sopimuksella STIF rikkoo aiempina kausina noudatetun kaavan ottamalla käyttöön julkisia palveluhankintoja koskevan sopimuksen, jossa liikennöintiin ja investointeihin kuuluvia velvollisuuksia käsitellään alusta alkaen integroidusti muun muassa ”sopimuspalvelua koskevan rahoitustilin” välityksellä. C2-rahoitusosuudella on selvästi tarkoitus korvata investointeihin liittyvistä velvollisuuksista aiheutuvia kuluja. Komissio päättelee siitä, että C2-rahoitusosuudella korvataan selkeästi märitellyt julkisen palvelun velvoitteet investointien alalla ja että ensimmäinen Altmark-kriteeri siis täyttyy.

(218)

Kun C2-rahoitusosuuden on osoitettu täyttävän ensimmäisen Altmark-kriteerin, on vielä arvioitava, täyttääkö se toisen, kolmannen ja neljännen Altmark-kriteerin. Koska kriteerit ovat kumulatiivisia, komissio tyytyy osoittamaan, ettei neljäs kriteeri täyty, ja päätyy katsomaan, että C2-rahoitusosuudella annetaan taloudellista etua.

(219)

Neljännen Altmark-kriteerin tarkoituksena on varmistaa, että kun julkisen palvelun velvoitteiden täyttämisestä vastaavaa yritystä ei valita sellaisessa julkisia hankintoja koskevassa menettelyssä, jossa valitaan se ehdokas, joka kykenee tuottamaan kyseiset palvelut julkisyhteisön kannalta vähäisimmin kustannuksin, tarvittavan korvauksen taso on määritettävä tarkastelemalla sellaisia kustannuksia, joita hyvin johdetulle ja asetettujen julkisen palvelun velvoitteiden täyttämisen kannalta riittävillä välineillä varustetulle keskivertoyritykselle aiheutuisi kyseisten velvoitteiden täyttämisestä, kun otetaan huomioon toiminnasta saadut tulot ja kyseisten velvoitteiden täyttämisestä saatava kohtuullinen voitto.

(220)

Tältä osin on myönnettävä, että STIF on ottanut käyttöön kustannusten vertailuanalyysin, jota käytetään liikenteenharjoittajien kanssa käytävän sopimustentekoprosessin alkuvaiheessa. Vertailuanalyysi perustuu yhtä aikaa i) tarkkoihin sopimuskohtaisiin numerotietoihin, ii) oikeudellisiin asiakirjoihin, joilla taataan kustannusten ja kaluston vertailtavuus, iii) Île-de-Francen henkilöliikenteen markkinoiden perusteelliseen tuntemukseen ja iv) vertailuun, joka tehdään sekä alalla yhteisesti hyväksyttyjen ammattitietojen että kilpailutuksen jälkeen tehtyjen sopimusten kanssa. Tässä pitkälle viedyssä analyysissa keskitytään kuitenkin pääasiallisesti liikennöintiä koskeviin muuttujiin, kuten linja-autojen matkanopeuteen tai ajoneuvokohtaisten ajotuntien lukumäärään. Vaikka näiden muuttujien tutkimisesta onkin paljon hyötyä neuvoteltaessa liikennöintikustannuksista ja C1-rahoitusosuuden määritelmästä, sen avulla ei kuitenkaan voida varmistua, että C2-rahoitusosuudesta katettavat investointikustannukset vastaavat hyvin johdetun keskivertoyrityksen kustannuksia. Mikään ei myöskään viittaa siihen, että STIF:n käyttämä otos on hyvin johdettujen yritysten osalta edustava. Vaikka STIF:n käyttöön ottama analyysi onkin varmasti osoitus kiistattomasta edistymisestä kohti julkisen liikenteen harjoittajille myönnettyjen korvausten järkevää hallintaa, se ei ole kuitenkaan riittävä neljännen Altmark-kriteerin täyttymiseksi C2-rahoitusosuuden osalta.

(221)

Koska neljäs Altmark-kriteeri ei täyty, komissio katsoo, että CT2-sopimuksen perusteella myönnetyllä C2-rahoitusosuudella annetaan sen saajille taloudellista etua.

6.2.3   Valikoivuus

(222)

Vakiintuneesta oikeuskäytännöstä (29) käy ilmi, että toimenpide katsotaan valikoivaksi, jos kaikki siihen verrattavat elinkeinoalat eivät voi hyötyä siitä. Sekä alueen että STIF:n toteuttamat toimenpiteet koskevat yksinomaan julkisyhteisöjen liikelaitoksia ja yksityisiä yrityksiä, joiden kanssa julkisyhteisöt tai STIF ovat tehneet tietyn liikennereitin tai -linjaston liikennöintisopimuksen Île-de-Francessa. Tarkasteltavat toimenpiteet koskevat siis pelkästään maanteiden säännöllisen joukkoliikenteen sektoria Île-de-Francessa.

(223)

Komissio huomauttaa lisäksi, että valinta alan yritysten keskuudessa suoritetaan avustusten myöntämisprosessin alkuvaiheessa, kun yritykset valitaan julkisen palvelun velvoitteen täyttämistä varten.

(224)

Koska valikoivuus todetaan sekä alan tasolla että alan sisällä, ei ole tarpeen osoittaa lisäksi valikoivuuden alueellista luonnetta, toisin kuin RATP Dev vaikuttaa väittävän viitatessaan Azores-tuomioon (30). Näin ollen komissio katsoo, että toimenpiteet, joita alue ja STIF ovat toteuttaneet CT1- ja CT2-sopimusten perusteella, ovat valikoivia.

6.2.4   Vaikutus kilpailuun ja jäsenvaltioiden väliseen kauppaan

(225)

On tarkastettava, ovatko toimenpiteet omiaan vääristämään kilpailua siltä osin kuin ne voivat vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(226)

Alueen järjestelmästä komissio toteaa Pariisin hallintotuomioistuimen (Tribunal administratif de Paris) (31) tapaan, että ”koska säännöllisen henkilöliikenteen alalla toimivat yritykset toimivat myös satunnaisen henkilöliikenteen alalla […] siten säännöllistä henkilöliikennettä harjoittavat yritykset, jotka ovat saaneet edellä mainittuja avustuksia, voivat olla edullisemmassa kilpailuasemassa kuin satunnaista henkilöliikennettä harjoittavat yritykset; ne eivät nimittäin ole voineet saada tällaisia avustuksia, jotka on varattu, kuten todettiin, säännöllistä reittiliikennettä harjoittaville yrityksille”. Viiden ensimmäisen vuoden aikana tällainen kalusto voitiin siis osoittaa normaalien käyttöaikojen ulkopuolella muihin käyttötarkoituksiin, myös satunnaisen liikenteen markkinoilla. Viidennen vuoden jälkeen alue ei enää edellyttänyt avustuksilla osarahoitettujen hyödykkeiden käyttövelvollisuutta. Mikään sopimuksen määräys tai ehto ei myöskään estänyt maanteiden säännöllisillä joukkoliikennereiteillä Île-de-Francessa liikennöiviä tuensaajayrityksiä asettumasta ehdokkaiksi muihin säännöllisen tai satunnaisen henkilöliikenteen hankintasopimuksiin, joita Ranskassa tai Euroopassa kilpailutetaan. Johdanto-osan 27–32 kappaleessa kuvatun hallintoriidan ratkaissut kansallinen tuomioistuin oli esittänyt saman toteamuksen, minkä vuoksi tuomioistuin päätyi katsomaan, että avustuksia saavat yritykset ”voivat saada avustuksilla osarahoitettujen ajoneuvojen tai kaluston hankinnan yhteydessä syntyneiden säästöjen ansiosta kilpailuetua avustuksia saamattomiin yrityksiin nähden” ja että näin ollen kyseessä ollut järjestelmä oli ”omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja vääristämään tai uhkaamaan vääristää kilpailua” (32). Komissio yhtyy tähän päätelmään ja vahvistaa, että alueen myöntämät investointiavustukset olivat omiaan vääristämään kilpailua ja vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan alueellisen järjestelmän perustamisesta lähtien ja ennen kaikkea koko tarkasteltavan ajanjakson ajan.

(227)

Seuraavalla ajanjaksolla hyödykkeet, joille oli myönnetty STIF:n avustus CT1-sopimuksen lisäsopimuksen nro 3 nojalla, oli kohdennettava yksinomaan STIF:n liikennesuunnitelmaan sisältyvien julkisten palvelutoimintojen toteuttamiseen vähintään kahdeksan vuoden ajan (33). Komissio kuitenkin huomauttaa, että johdanto-osan 226 kappaleessa esitetty väite pitää paikkansa kahdeksannen palveluvuoden jälkeenkin.

(228)

Lisäksi on niin, että vaikka STIF:n avustuksella osarahoitetuilla lähi- ja kaukoliikenteen linja-autoilla liikennöitäisiin vain julkisen palvelun velvoitteiden täyttämiseksi Île-de-Francen maanteiden säännöllisen joukkoliikenteen markkinoilla, tämä ei riittäisi perusteeksi sulkea pois mahdollisuus, että tarkasteltava toimenpide olisi vääristänyt kilpailua ja vaikuttanut jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Se, että viranomainen vastaa kustannuksista, jotka kuuluvat tavallisesti yritykselle, suosii kyseistä yritystä suhteessa sen suoriin kilpailijoihin eri markkinoilla, joilla se voi harjoittaa toimintaansa, ja vääristää näin ollen kilpailua. Altmark-tuomiossa huomautetaan, että useat jäsenvaltiot ovat vuodesta 1995 alkaen ryhtyneet avaamaan tiettyjä osia liikennemarkkinoistaan muihin jäsenvaltioihin sijoittautuneiden yritysten kilpailulle. Ranskan tapauksessa avaaminen alkoi jo ennen vuotta 1995, vuonna 1993 (34). Kaikki julkiset avustukset, joita Ranska on myöntänyt tieliikenneyrityksille vuoden 1993 jälkeen, olivat siis omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(229)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoo, että CT1-sopimuksen lisäsopimuksella nro 3 käyttöön otettu avustusjärjestelmä oli omiaan vääristämään kilpailua ja vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(230)

Johdanto-osan 228 kappaleessa esitetty väite pätee myös CT2-sopimuksen voimassaoloaikaan, joten tuki, jota on myönnetty CT2-sopimuksen C2-rahoitusosuuden välityksellä, on myös omiaan vääristämään kilpailua ja vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

6.2.5   Valtiontuen olemassaoloa koskevat päätelmät

(231)

Komissio päätyy katsomaan, että investointiavustukset ja julkisesta palvelusta maksettavat korvaukset, joita on myönnetty ensin alueen toimesta, sitten CT1-sopimuksen lisäsopimuksen nro 3 nojalla ja viimeksi CT2-sopimuksen C2-rahoitusosuuden välityksellä, ovat SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja valtiontukia.

6.2.6   Tukien sääntöjenmukaisuus

(232)

Komissio haluaa aluksi vastata alueen ja joidenkin muiden kolmansien osapuolten väitteisiin siitä, voidaanko alueen riidanalaista järjestelmää pitää voimassa olevana tukiohjelmana. Komissio täsmentää, että kysymys voimassa olevista tuista koskee vain alueen järjestelmää, koska järjestelmän perustamisajankohta ei ole yhtä selvä kuin STIF:n toteuttamien myöhempien järjestelmien perustamisajankohta. Viimeksi mainittujen osalta selvää on erityisesti se, että CT1-sopimuksen lisäsopimuksella nro 3 käyttöön otettu tukijärjestelmä perustettiin vuonna 2008, eikä sitä voida pitää pelkkänä alueen järjestelmän jatkeena – vaikka molemmat järjestelmät ovat ajatukseltaan samankaltaisia – jo senkin perusteella, ettei avustuksia myöntävä viranomainen ole järjestelmissä sama.

(233)

Alueen järjestelmästä todettakoon pääasiallisesti, että järjestelmää voimassa olevaksi tukiohjelmaksi väittäneiden menettelyn osapuolten mukaan alueen avustusjärjestelmän oikeusperusta on luotu rautatie- ja maantieliikenteen koordinoinnista ja yhtenäistämisestä 14 päivänä marraskuuta 1949 annetulla asetuksella nro 49–1473. Tässä syyskuussa 2012 kumotussa asetuksessa nimittäin säädettiin, että ”aluehallinnollinen yhteisö voi avustaa maantieliikennepalvelua tekemällä jonkin yrityksen kanssa sopimuksen; siinä vahvistetaan velvoitteet, jotka yritykselle asetetaan yhteisön liikennöintisäännöstä johtuvien velvoitteiden lisäksi” (19 §:n 1 momentti). Tällaisessa tapauksessa olisi todettava, että järjestelmän oikeusperusta oli peräisin Rooman sopimusta edeltävältä ajalta, minkä vuoksi alueen käyttöön ottamaa järjestelmää olisi pidettävä voimassa olevana tukiohjelmana.

(234)

Samat osapuolet ovat väittäneet toissijaisesti, että jos komissio ei pidä alueen käyttöön ottaman järjestelmän kuulumista vuoden 1949 asetuksella säädettyyn yleiseen järjestelmään riittävänä perusteena katsoa, että järjestelmä on voimassa oleva tukiohjelma, huomioon olisi otettava päivämäärä, jona aluevaltuusto on virallisesti perustanut järjestelmän. Perustamispäiväksi pitäisi katsoa 14 päivänä helmikuuta 1984 tehdyn päätöksen CR 84–07 julkaisemispäivä, jolla järjestelmä on menettelyn osapuolten mukaan otettu ensimmäisen kerran käyttöön siinä muodossa kuin se toimi vuoteen 2008 saakka. Tässä toisessa esimerkkitapauksessa olisi menettelyn osapuolten mielestä todettava, ettei kilpailuun ja jäsenvaltioiden väliseen kauppaan vaikuttamista koskeva kriteeri täyty järjestelmän perustamispäivänä, koska Ranskan maanteiden säännöllisen joukkoliikenteen markkinoita ei ollut tuolloin avattu kilpailulle. Ohjelma ei siis ollut perustamisajankohtanaan tukea.

(235)

Komissio ei voi hyväksyä näitä kahta väitettä.

(236)

Pääasiallisesta väitteestä komissio huomauttaa, ettei vuoden 1949 asetuksessa määritelty tarkasti yhtäkään järjestelmän keskeistä parametria eli kestoa, talousarviota, avustuksensaajien määritelmää, avustukseen oikeuttavia hyödykelajeja ja tukiastetta. Yksin tällä säädöksellä ei luotu oikeutta avustusten saamiseen. Vuoden 1949 asetusta ei siis voida pitää alueen käyttöön ottaman tukijärjestelmän oikeusperustana, sellaisena kuin järjestelmä on tähän päätökseen sisältyvän kuvauksen perusteella.

(237)

Toissijaisen väitteen osalta vaikuttaa puolestaan siltä, että asianomaisten osapuolten esittämä perustelu on virheellinen. Komissio nimittäin muistuttaa, että vaikka vuoden 1984 päätöstä pidettäisiinkin oikeusperustana, jonka nojalla alueen järjestelmä on perustettu, kilpailuun ja jäsenvaltioiden kauppaan vaikuttamista koskeva kriteeri oli jo tuona ajankohtana täyttynyt johdanto-osan 226 kappaleessa esitetyn perustelun nojalla. Minä tahansa vuosien 1979 ja 2008 välisenä ajankohtana järjestelmä katsotaankin perustetun, ei siis ole syytä katsoa, ettei alueen järjestelmä ollut sen perustamisajankohtana tukea.

(238)

Jos alueen järjestelmän perustamisen katsottaisiin perustuvan johonkin ennen vuotta 1994 tehdyistä päätöksistä, voitaisiin sitä vastoin joutua kysymään, olivatko riidanalaiset toimenpiteet vanhentuneet siksi, että niiden oikeusperusta oli vahvistettu yli kymmenen vuotta ennen vanhentumisajan katkeamisajankohtaa eli toukokuuta 2004.

(239)

Komissio vastaa tähän kysymykseen, että vaikka järjestelmä oletettaisiin perustetun ennen vuotta 1994 (esimerkiksi vuoden 1984 päätöksellä), valtiontukiin sovellettavat vanhentumissäännöt eivät kyseenalaistaisi päätelmää, jonka mukaan alueen vuodesta 1994 maksamat tuet ovat uusia tukia. Vanhentuminen ei nimittäin koske koko järjestelmää vaan ainoastaan maksuja, jotka on suoritettu ennen vanhentumisajankohtaa. Vanhentuminen kuitenkin katkesi toukokuussa 2004 kansalliselle tuomioistuimelle esitetyllä kumoamisvaatimuksella. Vanhentumisen katkeaminen kansallisessa tuomioistuimessa pätee myös komissioon, koska kansallisten tuomioistuinten toimivallan tarkoituksena on säilyttää komissiolle SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdassa annetut valtaoikeudet. Tukia, jotka alue on maksanut toukokuun 1994 jälkeen, on siis pidettävä tässä menettelyssä uusina tukina, vaikka tukien myöntämiseen oikeuttavan oikeusperustan onkin katsottava olevan peräisin tätä ajankohtaa aiemmalta ajalta.

(240)

Kun kysymykset voimassa olevista tuista ja riidanalaisten toimenpiteiden mahdollisesta vanhentumisesta on näin selvitetty, on selvitettävä, ovatko kyseiset tuet sääntöjenmukaisia.

(241)

Investointiavustuksia, joita myönsivät ensin alue ja sitten STIF CT1-sopimuksen lisäsopimuksen nro 3 nojalla, ei ole ilmoitettu komissiolle. Ne ovat siis sääntöjenvastaisia tukia.

(242)

CT2-sopimuksen C2-rahoitusosuudesta todettakoon, että asetuksen (EY) N:o 1370/2007 9 artiklan mukaan asetuksen periaatteiden mukaisesti myönnettyihin korvauksiin ei sovelleta SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tiedonantovelvollisuutta. Unionin tuomioistuin on Dilly's Wellnesshotel -tuomiossaan (35) selventänyt, että kaikki poikkeusasetuksessa asetetut edellytykset, myös muodolliset edellytykset, on täytettävä tiedonantovelvollisuudesta vapauttamiseksi. Tämän päätöksen 6.3.2 jaksossa osoitetaan, että CT2-sopimuksen C2-rahoitusosuus täyttää tässä tapauksessa asetuksessa (EY) N:o 1370/2007 säädetyt pääasialliset kriteerit. Komissio toteaa, että STIF ei sitä vastoin ole täyttänyt asetuksen (EY) N:o 1370/2007 7 artiklan 2 kohdassa asetettuja julkaisemisvelvollisuuksia. Ranskan viranomaiset ovat nimittäin myöntäneet, ettei ilmoituksia OPTILEn jäsenyritysten kanssa tehdyistä sopimuksista ole voitu julkaista, vaikka asetuksessa (EY) N:o 1370/2007 tällainen velvollisuus asetetaankin. Komissio huomauttaa, että ilmoitukset RATP:n ja SNCF Mobilités'n kanssa tehdyistä sopimuksista on julkaistu julkisia hankintoja koskevien ilmoitusten virallisessa tiedotteessa (Bulletin officiel des annonces de marché public) ja Euroopan unionin virallisessa lehdessä sopimusten tekemisen jälkeen eikä, kuten vaatimuksena on, vähintään vuosi ennen sopimuksen tekemistä ilman tarjouskilpailua. Asetuksen (EY) N:o 1370/2007 7 artiklan säännöksiä ei näin ollen ole noudatettu eivätkä tuet, jotka STIF on myöntänyt CT2-sopimuksen perusteella, kuulu asetuksen 9 artiklassa säädetyn tiedonantovelvollisuudesta vapauttamisen piiriin. Koska tukia ei ole annettu tiedoksi, komissio katsoo, että ne ovat sääntöjenvastaisia.

(243)

Komissio muistuttaa, että kansallisten viranomaisten on tehtävä kaikki johtopäätökset, jotka johtuvat tuen sääntöjenvastaisuudesta ja erityisesti sääntöjenvastaisuuden vuoksi perittävistä koroista, sellaisina kuin ne määritellään CELF-tuomiossa (36).

6.3   Arvio siitä, ovatko toimenpiteet valtiontukisääntöjen mukaisia

6.3.1   Investointiavustukset, joita myönsivät ensin alue ja sitten STIF CT1-sopimuksen lisäsopimuksen nro 3 nojalla

(244)

Koska STIF:n CT1-sopimuksen lisäsopimuksen nro 3 nojalla myöntämät avustukset ovat hyvin samankaltaiset kuin avustukset, jotka alue myönsi sitä edeltävällä ajanjaksolla, molempien järjestelmien soveltuvuudesta sisämarkkinoille esitetään samat päätelmät.

(245)

Nämä investointiavustukset eivät olleet tarpeen liikenteen yhteensovittamiseksi eivätkä korvaukseksi julkisen palvelun käsitteeseen kuuluvien velvoitteiden täyttämisestä, kuten johdanto-osan 206 ja 213 kappaleessa todetaan. Komissio ei siis voi nojautua SEUT-sopimuksen 93 artiklaan (tai siihen perustuvaan johdettuun oikeuteen) arvioidakseen niiden soveltuvuutta sisämarkkinoille.

(246)

SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan nojalla tukea voidaan sen sijaan pitää sisämarkkinoille soveltuvana, jos se on tarkoitettu tietyn taloudellisen toiminnan tai talousalueen kehityksen edistämiseen ja jos tuki ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla. Tällaisia tukia voivat olla investointiavustukset, joilla parannetaan kyseessä olevan taloudellisen toiminnan harjoittamistapaa. Ranskan viranomaiset väittävät, että tätä määräystä voidaan soveltaa Île-de-Francen alueen käyttöön ottamaan investointitukijärjestelmään.

(247)

Tällaisen kalustoa koskevan investointitukijärjestelmän toteuttaminen, jonka avulla voitiin määrällisesti tai laadullisesti parantaa maanteiden säännöllisen joukkoliikenteen tarjontaa yli sen velvoitetason, jolla avustuksensaajien oli tarjottava palvelujaan ennen avustusten myöntämistä, oli omiaan parantamaan tarjonnan houkuttelevuutta verrattuna henkilöautolla liikkumisen tarjoamiin vaihtoehtoihin. Tässä muodossaan ja johdanto-osan 16 ja 17 kappaleessa esitetyn Île-de-Francen erityistilanteen vuoksi kyseiset järjestelmät auttoivat saavuttamaan yhteisen edun mukaisen tavoitteen – sellaisena kuin se määritellään yhtenäistä Euroopan liikennealuetta koskevassa valkoisessa kirjassa vuodelta 2011 (37) – jonka liikennemuotosiirtymä henkilöautosta joukkoliikennevälineisiin muodostaa. Ilman avustuksia liikenteenharjoittajat eivät olisi voineet tehdä näitä parannuksia. Tuetut reitit olivat nimittäin tappiollisia, ja niiden taloudellinen tasapaino edellytti jo julkisesta palvelusta maksettavien korvauksien myöntämistä muutoinkin. Kyseisillä järjestelmillä oli siis kannustava vaikutus.

(248)

Komissio toteaa, että tukiperustalle ja tukiasteelle oli asetettu ylärajat, joten alue ja myöhemmin STIF vastasivat suoraan vain osasta investointikustannuksia. Tukiaste oli 50 prosenttia tavallisten linja-autojen ja 60 prosenttia ympäristöystävällisten linja-autojen osalta eli tuki-intensiteetit olivat maltillisia. Lisäksi tuettua kalustoa, pääasiallisesti linja-autoja, voitiin käyttää vain vähäisessä määrin muihin tarkoituksiin tai muilla reiteillä kuin niillä, joihin avustus oli alun perin myönnetty. Osoittamista muihin käyttötarkoituksiin kuin julkiseen henkilöliikennepalveluun valvottiin ja se oli jopa kielletty: CT1-sopimuksen ja vuodesta 1999 sovellettujen alueellisten lisäsopimusten perusteella käyttö muuhun tarkoitukseen oli kielletty avustuksen poistoaikana; ennen vuotta 1999 tätä käytäntöä valvottiin viiden ensimmäisen vuoden ajan. Toisaalta kaupunkien henkilöliikenteeseen tarkoitetut ajoneuvot, joissa pääosa matkustajista seisoo, soveltuvat huonosti satunnaiseen liikenteeseen, jossa tarvitaan istumapaikoilla ja turvavöillä varustettuja linja-autoja. Vaikka mahdollisuutta avustusten vaikuttamisesta jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ei voida sulkea pois johdanto-osan 226 ja 228 kappaleessa esitetyistä syistä, vaikutus oli todennäköisesti vähäinen kyseisten markkinoiden paikallisuuden vuoksi ja sen vuoksi, että tuettua kalustoa oli sopimusten perusteella ja käytännön syistä vaikeaa tai jopa mahdotonta käyttää muilla maantieteellisillä alueilla (Ranskassa tai Euroopassa).

(249)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoo, että kaupankäynnin edellytyksiin ei ole vaikutettu yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla ja että kyseiset kaksi järjestelmää soveltuvat sisämarkkinoille, koska ne ovat SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan mukaisia.

6.3.2   CT2-sopimuksen C2-rahoitusosuus

(250)

Komissio katsoi jo johdanto-osan 217 kappaleessa, että – toisin kuin avustuksia, joita alue myönsi vuoteen 2008 tai joita STIF myönsi CT1-sopimuksen lisäsopimuksen nro 3 nojalla – CT2-sopimuksen C2-rahoitusosuutta on tutkittava julkisesta palvelusta maksettavana korvauksena.

(251)

Korvaukseksi julkisen palvelun käsitteeseen kuuluvien velvoitteiden täyttämisestä myönnettyjen tukien soveltuvuutta sisämarkkinoille tutkitaan SEUT-sopimuksen 93 artiklan perusteella. SEUT-sopimuksen 93 artiklan soveltamiseksi komissio nojautuu SEUT-sopimuksen 93 artiklasta johdetussa oikeudessa määriteltyihin pääperiaatteisiin ja erityisesti asetukseen (EY) N:o 1370/2007, joka on ollut voimassa 3 päivästä joulukuuta 2009 lähtien. Komissio tarkistaa erityisesti asetuksen 3, 4 ja 6 artiklassa säädettyjen periaatteiden noudattamisen.

(252)

Asetuksen (EY) N:o 1370/2007 3 artiklan 1 kohdassa säädetään seuraavaa: ”Kun toimivaltainen viranomainen päättää myöntää valitsemalleen liikenteenharjoittajalle minkä tahansa luonteisen yksinoikeuden ja/tai korvauksen julkisen palvelun velvoitteiden täyttämisestä, tämän viranomaisen on myönnettävä se julkisia palveluhankintoja koskevan sopimuksen puitteissa”.

(253)

STIF on 10 päivänä kesäkuuta 2005 annetun asetuksen nro 2005–664 nojalla säännöllisen henkilöliikenteen järjestävä yhteisö Île-de-Francessa, minkä vuoksi se on julkisesta palvelusta maksettavan korvauksen myöntämisestä vastaava viranomainen. Nämä korvaukset myönnetään niin C1- kuin C2-rahoitusosuuden osalta CT2-sopimuksen perusteella. CT2 on julkisia palveluhankintoja koskeva sopimus. Asetuksen (EY) N:o 1370/2007 3 artiklaa on siis noudatettu.

(254)

Asetuksen (EY) N:o 1370/2007 4 artiklassa esitetään julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten pakollinen sisältö.

a)

Mainitun artiklan 1 kohdan mukaan julkisia palveluhankintoja koskevissa sopimuksissa on

määriteltävä selkeästi julkisen palvelun velvoitteet, jotka julkisen liikenteen harjoittajan on täytettävä, sekä maantieteelliset alueet, joita sopimus koskee;

määritettävä etukäteen puolueettomalla ja avoimella tavalla perusparametrit, joiden perusteella korvaus lasketaan, ja myönnettyjen yksinoikeuksien luonne ja laajuus siten, että liialliset korvaukset estetään;

määriteltävä palvelujen tarjoamiseen liittyvien kustannusten jakamista koskevat järjestelyt.

b)

Saman artiklan 2 kohdan mukaan julkisia palveluhankintoja koskevissa sopimuksissa on määriteltävä matkalippujen myynnistä saatavien tulojen jakamista koskevat järjestelyt.

c)

Saman artiklan 3 kohdassa puolestaan säädetään, että julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten voimassaoloaika saa olla enintään kymmenen vuotta, kun on kyse linja-autoliikenteestä.

d)

Saman artiklan 6 kohdassa todetaan, että jos liikenteenharjoittajille asetetaan laatuvaatimuksia, ne on sisällytettävä selkeästi sopimuksiin.

(255)

Komissio toteaa CT2-sopimuksesta seuraavaa:

a)

CT2-sopimusta voidaan pitää julkisia palveluhankintoja koskevana sopimuksena, koska – kuten johdanto-osan 214–216 kappaleessa osoitetaan – sillä uskotaan liikenteenharjoittajalle julkisen palvelun velvoitteiden alaisten julkisten henkilöliikennepalvelujen hallinnointi ja toteuttaminen. Sopimuksessa määrätään C1-rahoitusosuudesta ja C2-rahoitusosuudesta, jotka määritellään avoimesti ja puolueettomasti CT2-sopimuksen 53 kohdassa. Sopimuspalvelua koskevan yhtenäistetyn rahoitustilin ansiosta palvelutarjontaan liittyvät kustannukset voidaan jakaa tarkasti. Asetuksen (EY) N:o 1370/2007 4 artiklan 1 kohdan noudattaminen on siis osoitettu.

b)

Matkalippujen myynnistä saatavien tulojen jakamisjärjestelyt kuvataan erittäin tarkasti CT2-sopimuksen 50 kohdassa. Saman artiklan 2 kohdan noudattaminen on siis varmistettu.

c)

CT1-sopimus korvattiin vuonna 2008 CT2-sopimuksella, joka oli voimassa vielä 31 päivään joulukuuta 2016. Saman artiklan 3 kohtaa on siis noudatettu.

d)

CT2-sopimukseen sisältyy laatuvaatimuksia, jotka on selkeästi määritelty. Saman artiklan 6 kohdan noudattaminen on siis osoitettu.

(256)

Asetuksen (EY) N:o 1370/2007 6 artiklassa ja liitteessä esitetään pääperiaatteet, joiden mukaisesti julkisesta palvelusta maksettavat korvaukset on määritettävä:

a)

menetelmä, jolla lasketaan julkisen palvelun velvoitteen täyttämisen aiheuttama ”taloudellinen nettovaikutus” julkisen liikenteen harjoittajan kustannuksiin ja tuloihin;

b)

julkisen palvelun velvoitteen piiriin kuuluvien toimintojen ja muiden liiketoimintojen erillinen kirjanpito;

c)

julkisesta palvelusta maksettavasta korvauksesta liikenteenharjoittajalle koituvan ”kohtuullisen voiton” määrittely;

d)

menetelmät, joilla kannustetaan pitämään yllä ja kehittämään tehokasta liikkeenjohtoa ja tarjoamaan siten laadukkaita palveluja.

(257)

Komission suorittama tutkimus rajoittuu tältä osin CT2-sopimuksen C2-rahoitusosuuteen, sillä C1-rahoitusosuus ei kuulu menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä määritellyn tutkinnan piiriin. C1:n ja C2:n yhdistävä suhde on kuitenkin selvitettävä, jotta C2-rahoitusosuudesta voidaan antaa ratkaisu.

(258)

C1-rahoitusosuuden tarkoituksena on korvata liiketoiminnan alijäämä, joka saadaan laskemalla yhteen liikennöintikustannukset (ilman investointeja koskevia kustannustekijöitä, kuten hankintamenojen poistoja) lisättynä sopimuksen mukaisella marginaalilla ja vähennettynä kaikilla tuloilla ja liikennöintiavustuksilla. C2-rahoitusosuus saadaan sitä vastoin laskemalla yhteen hankintamenojen poistot. Tarkoituksena on siis kattaa vain sopimuksessa määritellyistä investointivelvoitteista aiheutuvat kustannukset. Molempien rahoitusosuuksien laskentamenetelmä esitetään selkeästi CT2-sopimuksessa ja sen liitteissä johdanto-osan 256 kappaleen a alakohdan mukaisesti.

(259)

STIF:n toimittamien tietojen mukaan kaikilla CT2-sopimuksen kohteena olevilla reiteillä liikennöinti on tappiollista (jopa ennen investointikustannusten huomioon ottamista), joten C1-rahoitusosuus on aina positiivinen (38). Koska liikennöintituloilla ja -avustuksilla ei kyetä kattamaan edes pientä osuutta vuotuisista investointikustannuksista, C2-rahoitusosuus on tosiasiassa yhtä suuri kuin yhtenäistetylle rahoitustilille kirjatut hankintamenojen poistot (joihin on lisätty rahoituskustannukset).

(260)

Tämän eron vuoksi asetuksen (EY) N:o 1370/2007 6 artiklaan perustuva kohtuullisen voiton määritelmä kuuluu täysin C1-rahoitusosuuteen eikä C2-rahoitusosuuteen. Johdanto-osan 256 kappaleen c alakohtaa ei siis voida soveltaa C2-rahoitusosuuteen erikseen tarkasteltuna. Sen sijaan voidaan osoittaa, ettei C2-rahoitusosuudella voida mitenkään maksaa liikenteenharjoittajalle liiallisia korvauksia, koska sillä katetaan yksinomaan tosiasialliset investointikulut, jotka on kirjattu kutakin reittiä koskevalle rahoitustilille uudelleen hankintamenojen poistoina.

(261)

Johdanto-osan 256 perustelukappaleen b alakohdasta komissio huomauttaa, että sopimuspalvelua koskeva rahoitustili, joka laaditaan jokaisesta julkisia palveluhankintoja koskevan sopimuksen kohteena olevasta reitistä, mahdollistaa yhtäältä liikenteenharjoittajan mahdollisesta muusta toiminnasta erillisen kirjanpidon ja toisaalta julkisen palvelun velvoitteen täyttämiseen liittyvien kokonaiskustannusten ja -tulojen laskemisen asetuksen (EY) N:o 1370/2007 liitteessä esitettyjen periaatteiden mukaisesti.

(262)

Johdanto-osan 256 kappaleen d alakohdasta todetaan vielä, että CT2-sopimuksen 49 kohdan mukaan ”palkkion lisäksi yritykseen sovelletaan kannustinpalkkioita sekä tarkoitetun palvelusuorituksen [toiminnalliseen] tuloksellisuuteen liittyviä korvauksia tai seuraamuksia”. Julkisesta palvelusta maksettava korvaus, josta C2-rahoitusosuus muodostaa osan, niveltyy siis riittävän kehittyneisiin kannustinjärjestelmiin, jotta asetusta (EY) N:o 1370/2007 voidaan katsoa noudatetun.

(263)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoo, että CT2-sopimuksen C2-rahoitusosuus noudattaa asetuksessa (EY) N:o 1370/2007 määriteltyjä pääperiaatteita, joita käytetään julkisesta palvelusta maksettavien korvausten laskennassa, ja näin ollen sen voidaan katsoa soveltuvan sisämarkkinoille SEUT-sopimuksen 93 artiklan nojalla. Tämä päätelmä rajoittuu C2-rahoitusosuuteen, eikä siinä oteta kantaa kaikkien CT2-sopimuksen mukaisten korvausten soveltuvuuteen sisämarkkinoille (C1-rahoitusosuus ei kuulu tämän päätöksen soveltamisalaan).

7.   PÄÄTELMÄT

(264)

Investointiavustukset, joita Île-de-Francen alue on myöntänyt vuosina 1994, 1998 ja 2001 peräkkäin tehtyjen päätösten perusteella, ovat sääntöjenvastaista valtiontukea, joka on myönnetty SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan vastaisesti. Koska ne ovat kuitenkin SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan mukaisia, komissio katsoo niiden soveltuvan sisämarkkinoille.

(265)

Investointiavustukset, joita STIF on myöntänyt CT1-sopimuksen lisäsopimuksen nro 3 nojalla, ovat sääntöjenvastaista valtiontukea, joka on myönnetty SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan vastaisesti. Koska ne ovat kuitenkin SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan mukaisia, komissio katsoo niiden soveltuvan sisämarkkinoille.

(266)

Koska julkisesta palvelusta maksettavat korvaukset, joita STIF on myöntänyt CT2-sopimuksen mukaisena C2-rahoituosuutena, eivät täytä eräitä asetuksen (EY) N:o 1370/2007 muodollisia vaatimuksia, ne ovat valtiontukia, jotka eivät kuulu kyseisen asetuksen 9 artiklassa säädetyn tiedonantovelvollisuudesta vapauttamisen piiriin. Koska ne ovat kuitenkin SEUT-sopimuksen 93 artiklan mukaisia, komissio katsoo niiden soveltuvan sisämarkkinoille,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Tukiohjelma, jota Ranska on toteuttanut vuosina 1994–2008 sääntöjenvastaisesti Île-de-Francen alueen myöntäminä investointiavustuksina päätösten CR 34–94, CR 44–98 ja CR 47–01 perusteella, soveltuu sisämarkkinoille.

2 artikla

Tukiohjelma, jota Ranska on toteuttanut vuodesta 2008 sääntöjenvastaisesti STIF:n myöntäminä investointiavustuksina CT1-sopimuksen lisäsopimuksen nro 3 perusteella, soveltuu sisämarkkinoille.

3 artikla

Tukiohjelma, jota Ranska on toteuttanut sääntöjenvastaisesti STIF:n myöntäminä C2-rahoitusosuuksina CT2-sopimuksen perusteella, soveltuu sisämarkkinoille.

4 artikla

Tämä päätös on osoitettu Ranskan tasavallalle.

Tehty Brysselissä 2 päivänä helmikuuta 2017.

Komission puolesta

Margrethe VESTAGER

Komission jäsen


(1)  EUVL C 141, 9.5.2014, s. 38.

(2)  Ks. alaviite 1.

(3)  Unionin tuomioistuimen tuomio 6.10.2015, Euroopan komissio v. Jørgen Andersen, C-303/13 P, ECLI:EU:C:2015:647.

(4)  Maaliskuussa 2013 julkaistu Île-de-Francen kaavoitus- ja kaupunkisuunnitteluinstituutin raportti, saatavana osoitteessa www.omnil.fr/IMG/pdf/la_circulation_routiere_en_idf_en_2010.pdf

(5)  Päätös CR 34–94, tehty 20 päivänä lokakuuta 1994, yksityisyritysten tai valtion liikelaitosten hoitamien julkisten maantieliikennepalvelujen parantamiseksi annettavasta tuesta.

(6)  Päätös CR 79–21, tehty 10 päivänä heinäkuuta 1979.

(7)  Tuomio nro 0417015/7–1.

(8)  Tuomio nro 08PA04753.

(9)  Tuomio nro 343440.

(10)  Tuomio nro 0817138/2–1.

(11)  Tuomio nro 13PA03174.

(12)  Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 24.7.2003, Altmark Trans GmbH ja Regierungspräsidium Magdeburg v. Nahverkehrsgesellschaft Altmark GmbH ja Oberbundesanwalt beim Bundesverwaltungsgericht, C-280/00, ECLI:EU:C:2003:415.

(13)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1370/2007, annettu 23 päivänä lokakuuta 2007, rautateiden ja maanteiden julkisista henkilöliikennepalveluista sekä neuvoston asetusten (ETY) N:o 1191/69 ja (ETY) N:o 1107/70 kumoamisesta (EUVL L 315, 3.12.2007, s. 1).

(14)  Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 15.6.2000, Alzetta Maura v. komissio, T-298/97, ECLI:EU:T:2000:151.

(15)  Neuvoston asetus (ETY) N:o 1191/69, annettu 26 päivänä kesäkuuta 1969, julkisten palvelujen käsitteeseen rautatie-, maantie- ja sisävesiliikenteessä olennaisesti kuuluvia velvoitteita koskevista jäsenvaltioiden toimenpiteistä (EYVL L 156, 28.6.1969, s. 1).

(16)  Rautatie- ja maantieliikenteen koordinoinnista ja yhtenäistämisestä 14 päivänä marraskuuta 1949 annettu asetus (Décret no49–1473 du 14 novembre 1949 relatif à la coordination et à l'harmonisation des transports ferroviaires et routiers).

(17)  Neuvoston asetus (EY) N:o 659/1999, annettu 22 päivänä maaliskuuta 1999, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 108 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (EYVL L 83, 27.3.1999, s. 1), ’vuoden 1999 menettelyasetus’.

(18)  Komission päätös 98/693/EY, tehty 1 päivänä heinäkuuta 1998, Espanjan hyötyajoneuvojen ostojen tukijärjestelmästä Plan Renove Industrialista (elokuu 1994–joulukuu 1996) (EYVL L 329, 5.12.1998, s. 23); komission päätös 98/182/EY, tehty 30 päivänä heinäkuuta 1997, Friuli-Venezia Giulian alueen (Italia) myöntämistä tuista maanteiden tavaraliikennettä harjoittaville alueen yrityksille (EYVL L 66, 6.3.1998, s. 18).

(19)  Ks. esim. unionin tuomioistuimen tuomio 6.9.2006, Portugali v. komissio, C-88/03, ECLI:EU:C:2006:511, 56–58 kohta.

(20)  Ks. esim. unionin yleisen tuomioistuimen tuomio 7.3.2012, British Aggregates Association v. komissio, T-210/02, ECLI:EU:T:2012:110.

(21)  EUVL C 184, 22.7.2008, s. 13.

(22)  Komission päätös, tehty 16 päivänä huhtikuuta 2008, valtiontuesta 350/2007, jonka Tšekki on toteuttanut Autobus Porizenin hyväksi.

(23)  Yhteisöjen ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimen tuomio 16.3.2004, Danske Busvognmænd v. komissio, T-157/01, ECLI:EU:T:2004:76.

(24)  Sama kuin edellä, 86 kohta.

(25)  Komission päätös (EU) 2015/635, annettu 15 päivänä lokakuuta 2014, valtiontuesta SA.20580 (C 31/07) (ex NN 17/07), jonka Irlanti on toteuttanut Córas Iompair Éireannin linja-autoliikennettä harjoittavien yritysten (Dublin Bus ja Irish Bus) hyväksi (EUVL L 104, 23.4.2015, s. 17).

(26)  Neuvoston asetus (EU) N:o 2015/1589, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2015, SEUT-sopimuksen 108 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (EUVL L 248, 24.9.2015, s. 9).

(27)  Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 24.7.2003, Altmark Trans, C-280/00, ECLI:EU:C:2003:415, 87–95 kohta.

(28)  EUVL C 8, 11.1.2012, s. 4.

(29)  Ks. esim. yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 17.6.1999, Belgia v. komissio, C-75/97, ECLI:EU:C:1999:311, 32 kohta, tai yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 8.11.2001, Adria-Wien Pipeline GmbH ja Wietersdorfer & Peggauer Zementwerke GmbH v. Finanzlandesdirektion für Kärnten, C-143/99, ECLI:EU:C:2001:598, 48 kohta.

(30)  Ks. tämän päätöksen johdanto-osan 135 kappale ja alaviite 21.

(31)  Pariisin hallintotuomioistuimen tuomio nro 0417015.

(32)  Pariisin hallinnollisen muutoksenhakutuomioistuimen (Cour Administrative d'Appel de Paris) tuomio nro 08PA04753.

(33)  STIF:n huomautukset, 40 kohta.

(34)  Laki nro 93–122, annettu 29 päivänä tammikuuta 1993, korruption ehkäisemisestä sekä talouselämän ja julkisten menettelyjen avoimuudesta (Loi no 93–122 du 29 janvier 1993 relative à la prévention de la corruption et à la transparence de la vie économique et des procédures publiques), niin sanottu Sapin-laki.

(35)  Unionin tuomioistuimen tuomio 21.7.2016, Dilly's Wellnesshotel GmbH v. Finanzamt Linz, C-493/14, ECLI:EU:C:2016:577, 47 kohta.

(36)  Yhteisöjen tuomioistuimen tuomio 12.2.2008, Centre d'exportation du livre français (CELF) ja Ministre de la Culture et de la Communication v. Société internationale de diffusion et d'édition (SIDE), C-199/06, ECLI:EU:C:2008:79, 55 kohta.

(37)  http://eur-lex.europa.eu/legal-content/fi/TXT/PDF/?uri=CELEX:52011DC0144

(38)  C1-rahoitusosuus on keskimäärin 61 prosenttia liikennöintikustannuksista ja sopimuksen mukaisesta voitosta. Liikennöintitulojen osuus on keskimäärin 31 prosenttia liikennöintikustannuksista ja sopimuksen mukaisesta voitosta.


12.8.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 209/53


KOMISSION PÄÄTÖS (EU) 2017/1471,

annettu 10 päivänä elokuuta 2017,

päätöksen 2013/162/EU muuttamisesta jäsenvaltioiden vuosittaisten päästökiintiöiden tarkistamiseksi kaudeksi 2017–2020

(tiedoksiannettu numerolla C(2017) 5556)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon jäsenvaltioiden pyrkimyksistä vähentää kasvihuonekaasupäästöjään yhteisön kasvihuonekaasupäästöjen vähentämissitoumusten täyttämiseksi vuoteen 2020 mennessä 23 päivänä huhtikuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 406/2009/EY (1) ja erityisesti sen 3 artiklan 2 kohdan neljännen alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Komission päätöksessä 2013/162/EU (2) määritellään jäsenvaltioiden vuosittaiset päästökiintiöt kaudeksi 2013–2020 käyttäen päätöksen hyväksymisajankohtana saatavilla olleita jäsenvaltioiden kasvihuonekaasuinventaarioiden tietoja, jotka on määritetty vuonna 1996 annettujen hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin (IPCC) kansallisten kasvihuonekaasumäärien laskemista koskevien ohjeiden mukaisesti.

(2)

Päätöksen 2013/162/EU hyväksymisen jälkeen on annettu komission delegoitu asetus (EU) N:o 666/2014 (3), jonka 6 artiklassa edellytetään, että jäsenvaltiot ilmoittavat kasvihuonekaasuinventaariot, jotka on määritetty noudattaen vuonna 2006 annettuja IPCC:n kansallisten kasvihuonekaasumäärien laskemista koskevia ohjeita sekä ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden kansakuntien puitesopimuksen (UNFCCC) sopimuspuolten konferenssin päätöksessä 24/CP.19 esitettyjä UNFCCC:n vuosittaisia inventaarioita koskevia raportointiohjeita.

(3)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 525/2013 (4) 27 artiklassa edellytetään, että komissio tarkastelee joulukuuhun 2016 mennessä vuoden 2006 IPCC:n ohjeiden käytön tai käytettyjen UNFCCC:n menetelmien muutosten vaikutusta niihin tietyn jäsenvaltion kasvihuonekaasujen kokonaispäästöihin, jotka otetaan huomioon päätöksen N:o 406/2009/EY 3 artiklaa sovellettaessa, jotta voidaan varmistaa vuosittaisten päästökiintiöiden määrittelyssä käytettyjen menetelmien ja jäsenvaltioiden vuosittaisessa raportoinnissa käytettyjen menetelmien yhdenmukaisuus kyseisen tarkastelun jälkeen.

(4)

Komissio tarkasteli asetuksen (EU) N:o 525/2013 27 artiklan mukaisesti ja mainitun asetuksen 19 artiklan mukaisesti tarkastettujen kasvihuonekaasuinventaarioiden tietojen perusteella vuoden 2006 IPCC:n ohjeiden käytön tai käytettyjen UNFCCC:n menetelmien muutosten vaikutusta jäsenvaltioiden kasvihuonekaasuinventaarioihin. Ero päätöksen N:o 406/2009/EY 3 artiklaa sovellettaessa huomioon otettavissa kasvihuonekaasujen kokonaispäästöissä on yli yksi prosentti useimmissa jäsenvaltioissa. Tämän tarkastelun perusteella kaikkien jäsenvaltioiden päätöksen 2013/162/EU liitteeseen II sisältyviä vuosittaisia päästökiintiöitä vuosille 2017–2020 olisi tarkistettava, jotta voidaan ottaa huomioon päivitetyt inventaariotiedot, jotka raportoitiin ja tarkastettiin asetuksen (EU) N:o 525/2013 19 artiklan mukaisesti vuonna 2016. Tarkistus olisi tehtävä käyttäen samaa menetelmää kuin se, jota on käytetty vuosittaisten päästökiintiöiden määrittelemiseen päätöksessä 2013/162/EU.

(5)

Vuosittaisten päästökiintiöiden tarkistamisen olisi rajoituttava vuosille 2017–2020 jaettuihin kiintiöihin, sillä jäsenvaltiot eivät voi enää muuttaa toimintapolitiikkansa ja toimenpiteitään vuosien 2013–2016 kasvihuonekaasupäästöjen osalta. Selkeyden vuoksi päätöksen 2013/162/EU liite II olisi kuitenkin korvattava kokonaisuudessaan siten, että vuosien 2013–2016 vuosittaiset päästökiintiöt pysyvät ennallaan.

(6)

Päätöksen 2013/162/EU 2 artiklassa viitataan UNFCCC:n sopimuspuolten konferenssin päätöksellä 15/CP.17 hyväksyttyyn IPPC:n neljänteen arviointiraporttiin perustuviin lämmityspotentiaaliarvoihin. UNFCCC:n sopimuspuolten konferenssi on sittemmin hyväksynyt uuden päätöksen 24/CP.19, joka kumoaa päätöksen 15/CP.17 ja jossa vahvistetaan IPPC:n neljänteen arviointiraporttiin perustuvat arvot. Delegoidun päätöksen (EU) N:o 666/2014 7 artiklan mukaan jäsenvaltioiden ja komission on käytettävä päätöksen 24/CP.19 liitteessä III lueteltuja lämmityspotentiaaliarvoja määriteltäessä ja raportoitaessa kasvihuonekaasuinventaarioita asetuksen (EU) N:o 525/2013 7 artiklan 1–5 kohdan mukaisesti. Selkeyden vuoksi päätöksen 2013/162/EU 2 artiklassa oleva viittaus päätökseen 15/CP.17 olisi korvattava viittauksella päätökseen 24/CP.19.

(7)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat ilmastonmuutoskomitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Muutetaan päätös 2013/162/EU seuraavasti:

1)

Korvataan 2 artiklassa ilmaus ”päätöksellä 15/CP.17” ilmauksella ”päätöksellä 24/CP.19”.

2)

Korvataan liite II tämän päätöksen liitteen tekstillä.

2 artikla

Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 10 päivänä elokuuta 2017.

Komission puolesta

Miguel ARIAS CAÑETE

Komission jäsen


(1)  EUVL L 140, 5.6.2009, s. 136.

(2)  Komission päätös 2013/162/EU, annettu 26 päivänä maaliskuuta 2013, jäsenvaltioiden vuosittaisten päästökiintiöiden määrittämisestä kaudeksi 2013–2020 Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 406/2009/EY mukaisesti (EUVL L 90, 28.3.2013, s. 106).

(3)  Komission delegoitu asetus (EU) N:o 666/2014, annettu 12 päivänä maaliskuuta 2014, unionin inventaariojärjestelmän sisällöllisistä vaatimuksista sekä lämmitysvaikutuksissa ja kansainvälisesti hyväksytyissä inventaario-ohjeissa tapahtuneiden muutosten huomioon ottamisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 525/2013 mukaisesti (EUVL L 179, 19.6.2014, s. 26).

(4)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 525/2013, annettu 21 päivänä toukokuuta 2013, järjestelmästä kasvihuonekaasupäästöjen seuraamiseksi ja niistä raportoimiseksi sekä muista ilmastonmuutosta koskevista tiedoista raportoimiseksi kansallisella ja unionin tasolla sekä päätöksen N:o 280/2004/EY kumoamisesta (EUVL L 165, 18.6.2013, s. 13).


LIITE

LIITE II

Vuosia 2013–2020 koskevat jäsenvaltioiden vuosittaiset päästökiintiöt, jotka on laskettu soveltamalla IPCC:n neljänteen arviointiraporttiin perustuvia lämmityspotentiaaliarvoja

Jäsenvaltio

Vuosittainen päästökiintiö

(hiilidioksidiekvivalenttitonneina)

2013

2014

2015

2016

2017

2018

2019

2020

Belgia

82 376 327

80 774 027

79 171 726

77 569 425

76 190 376

74 703 759

73 217 143

71 730 526

Bulgaria

28 661 817

28 897 235

29 132 652

29 368 070

27 481 112

27 670 637

27 860 163

28 049 688

Tšekki

65 452 506

66 137 845

66 823 185

67 508 524

67 971 770

68 581 207

69 190 644

69 800 080

Tanska

36 829 163

35 925 171

35 021 179

34 117 187

34 775 642

33 871 444

32 967 246

32 063 048

Saksa

495 725 112

488 602 056

481 479 000

474 355 944

453 842 854

446 270 289

438 697 724

431 125 160

Viro

6 296 988

6 321 312

6 345 636

6 369 960

5 928 965

5 960 550

5 992 135

6 023 720

Irlanti

47 226 256

46 089 109

44 951 963

43 814 816

41 194 830

40 110 780

39 026 731

37 942 682

Kreikka

61 003 810

61 293 018

61 582 226

61 871 434

61 029 668

61 298 009

61 566 349

61 834 690

Espanja

235 551 490

233 489 390

231 427 291

229 365 191

225 664 376

223 560 157

221 455 939

219 351 720

Ranska

408 762 813

403 877 606

398 580 044

393 282 481

371 789 603

366 284 473

360 779 342

355 274 211

Kroatia

21 196 005

21 358 410

21 520 815

21 683 221

20 147 020

20 330 287

20 513 553

20 696 819

Italia

317 768 849

315 628 134

313 487 419

311 346 703

307 153 729

304 562 057

301 970 385

299 378 714

Kypros

5 919 071

5 922 555

5 926 039

5 929 524

4 196 633

4 122 837

4 049 042

3 975 247

Latvia

9 279 248

9 370 072

9 460 897

9 551 721

9 747 135

9 834 273

9 921 411

10 008 549

Liettua

17 153 997

17 437 556

17 721 116

18 004 675

18 033 267

18 327 321

18 621 376

18 915 430

Luxemburg

9 814 716

9 610 393

9 406 070

9 201 747

8 992 800

8 780 781

8 568 762

8 356 742

Unkari

50 796 264

51 906 630

53 016 996

54 127 362

50 432 363

51 347 175

52 261 987

53 176 800

Malta

1 168 514

1 166 788

1 165 061

1 163 334

1 174 524

1 173 666

1 172 808

1 171 950

Alankomaat

125 086 859

122 775 394

120 463 928

118 152 462

116 032 216

113 763 728

111 495 240

109 226 752

Itävalta

54 643 228

54 060 177

53 477 125

52 894 074

51 372 672

50 751 430

50 130 188

49 508 946

Puola

204 579 390

205 621 337

206 663 283

207 705 229

210 107 929

211 642 729

213 177 529

214 712 329

Portugali

49 874 317

50 139 847

50 405 377

50 670 907

48 431 756

48 811 632

49 191 508

49 571 384

Romania

83 080 513

84 765 858

86 451 202

88 136 547

90 958 677

92 739 954

94 521 231

96 302 508

Slovenia

12 278 677

12 309 309

12 339 941

12 370 573

12 161 170

12 196 719

12 232 267

12 267 816

Slovakia

25 877 815

26 203 808

26 529 801

26 855 793

26 759 746

27 028 129

27 296 513

27 564 896

Suomi

33 497 046

32 977 333

32 457 619

31 937 905

31 771 327

31 185 203

30 599 079

30 012 956

Ruotsi

43 386 459

42 715 001

42 043 544

41 372 087

39 377 620

38 772 710

38 167 800

37 562 890

Yhdistynyt kuningaskunta

358 980 526

354 455 751

349 930 975

345 406 200

360 630 247

357 464 952

354 299 657

351 134 362


Oikaisuja

12.8.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 209/56


Oikaisu komission täytäntöönpanoasetukseen (EU) N:o 615/2014, annettu 6 päivänä kesäkuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 muuttamisesta oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien alojen tukemista koskevien toimintaohjelmien osalta

( Euroopan unionin virallinen lehti L 168, 7. kesäkuuta 2014 )

Sivulla 95, asetuksen nimessä:

on:

”Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 muuttamisesta oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien alojen tukemista koskevien toimintaohjelmien osalta”

pitää olla:

”Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä oliiviöljyn ja syötäväksi tarkoitettujen oliivien alojen tukemista koskevien toimintaohjelmien osalta”