ISSN 1977-0812

Euroopan unionin

virallinen lehti

L 146

European flag  

Suomenkielinen laitos

Lainsäädäntö

60. vuosikerta
9. kesäkuu 2017


Sisältö

 

II   Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

Sivu

 

 

ASETUKSET

 

*

Neuvoston asetus (EU) 2017/964, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2017, Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 267/2012 muuttamisesta

1

 

*

Neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) 2017/965, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2017, tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi annetun asetuksen (EY) N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta sekä täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2017/150 muuttamisesta

6

 

*

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2017/966, annettu 1 päivänä kesäkuuta 2017, erään suojattujen alkuperänimitysten ja suojattujen maantieteellisten merkintöjen rekisteriin kirjatun nimityksen eritelmän muun kuin vähäisen muutoksen hyväksymisestä (Connemara Hill Lamb / Uain Sléibhe Chonamara (SMM))

8

 

*

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2017/967, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2017, väliaikaisen poikkeuksen myöntämisestä Kap Verdelle delegoidussa asetuksessa (EU) 2015/2446 vahvistetuista etuuskohteluun oikeuttavista alkuperäsäännöistä tonnikalafileevalmisteiden ja -säilykkeiden osalta

10

 

*

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2017/968, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2017, väliaikaisen poikkeuksen myöntämisestä Kap Verdelle delegoidussa asetuksessa (EU) 2015/2446 vahvistetuista etuuskohteluun oikeuttavista alkuperäsäännöistä makrillifileevalmisteiden ja -säilykkeiden ja auksidifileevalmisteiden ja -säilykkeiden osalta

13

 

*

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2017/969, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2017, lopullisen tasoitustullin käyttöön ottamisesta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tiettyjen raudasta, seostamattomasta teräksestä tai muusta seosteräksestä valmistettujen kuumavalssattujen levyvalmisteiden tuonnissa ja lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tiettyjen raudasta, seostamattomasta teräksestä tai muusta seosteräksestä valmistettujen kuumavalssattujen levyvalmisteiden tuonnissa annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2017/649 muuttamisesta

17

 

*

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2017/970, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2017, Korean demokraattiseen kansantasavaltaan kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 329/2007 muuttamisesta

129

 

 

PÄÄTÖKSET

 

*

Neuvoston päätös (EU) 2017/971, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2017, suoraa täytäntöönpanoa sisältämättömien EU:n YTPP-alan sotilasoperaatioiden suunnittelu- ja toteutusjärjestelyjen määrittämisestä sekä Somalian turvallisuusjoukkojen kouluttamiseen osallistumista koskevasta Euroopan unionin sotilasoperaatiosta annetun päätöksen 2010/96/YUTP, Malin asevoimien kouluttamiseen osallistumista koskevasta Euroopan unionin sotilasoperaatiosta, EUTM Mali, annetun päätöksen 2013/34/YUTP ja Keski-Afrikan tasavallassa toteutettavasta Euroopan unionin YTPP-sotilaskoulutusoperaatiosta (EUTM RCA) annetun päätöksen (YUTP) 2016/610 muuttamisesta

133

 

*

Neuvoston päätös (YUTP) 2017/972, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2017, niitä henkilöitä, ryhmiä ja yhteisöjä, joihin sovelletaan erityistoimenpiteiden toteuttamisesta terrorismin torjumiseksi hyväksytyn yhteisen kannan 2001/931/YUTP 2, 3 ja 4 artiklaa, koskevan luettelon ajan tasalle saattamisesta ja muuttamisesta sekä päätöksen (YUTP) 2017/154 muuttamisesta

139

 

*

Neuvoston päätös (YUTP) 2017/973, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2017, Kosovossa toteutettavasta Euroopan unionin oikeusvaltio-operaatiosta (EULEX KOSOVO) hyväksytyn yhteisen toiminnan 2008/124/YUTP muuttamisesta ( *1 )

141

 

*

Neuvoston päätös (YUTP) 2017/974, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2017, Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2010/413/YUTP muuttamisesta

143

 

*

Neuvoston täytäntöönpanopäätös (YUTP) 2017/975, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2017, Korean demokraattista kansantasavaltaa koskevista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen (YUTP) 2016/849 täytäntöönpanosta

145

 

*

Komission täytäntöönpanopäätös (EU) 2017/976, annettu 7 päivänä kesäkuuta 2017, neuvoston direktiivin 96/67/EY 9 artiklan mukaisen, eräiden maahuolintapalvelujen tarjoamista Tallinnan lentoasemalla (AS Tallinna Lennujaam) koskevan poikkeuspäätöksen hyväksymisestä (tiedoksiannettu numerolla C(2017) 3798)

150

 

*

Komission täytäntöönpanopäätös (EU) 2017/977, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2017, korkeapatogeenisen lintuinfluenssan esiintymiseen tietyissä jäsenvaltioissa liittyvistä suojatoimenpiteistä annetun täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2017/247 muuttamisesta (tiedoksiannettu numerolla C(2017) 3962)  ( 1 )

155

 

 

Oikaisuja

 

*

Oikaisu neuvoston täytäntöönpanoasetukseen (EU) 2017/907, annettu 29 päivänä toukokuuta 2017, Syyrian tilanteen johdosta määrättävistä rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 36/2012 täytäntöönpanosta ( EUVL L 139, 30.5.2017 )

159

 

*

Oikaisu neuvoston päätökseen (YUTP) 2017/917, annettu 29 päivänä toukokuuta 2017, Syyriaan kohdistettavista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2013/255/YUTP muuttamisesta ( EUVL L 139, 30.5.2017 )

159

 


 

(*1)   Tämä nimitys ei vaikuta asemaa koskeviin kantoihin, ja se on YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1244 (1999) ja Kansainvälisen tuomioistuimen Kosovon itsenäisyysjulistuksesta antaman lausunnon mukainen.

 

(1)   ETA:n kannalta merkityksellinen teksti.

FI

Säädökset, joiden otsikot on painettu laihalla kirjasintyypillä, ovat maatalouspolitiikan alaan kuuluvia juoksevien asioiden hoitoon liityviä säädöksiä, joiden voimassaoloaika on yleensä rajoitettu.

Kaikkien muiden säädösten otsikot on painettu lihavalla kirjasintyypillä ja merkitty tähdellä.


II Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

ASETUKSET

9.6.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 146/1


NEUVOSTON ASETUS (EU) 2017/964,

annettu 8 päivänä kesäkuuta 2017,

Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun asetuksen (EU) N:o 267/2012 muuttamisesta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 215 artiklan,

ottaa huomioon Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja yhteisen kannan 2007/140/YUTP kumoamisesta 26 päivänä heinäkuuta 2010 annetun neuvoston päätöksen 2010/413/YUTP (1),

ottaa huomioon unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ja Euroopan komission yhteisen ehdotuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Neuvoston asetuksella (EU) N:o 267/2012 (2) pannaan täytäntöön päätöksessä 2010/413/YUTP säädetyt toimenpiteet.

(2)

Päätöksen 2010/413/YUTP 26 c artiklan mukaan sekakomissiolta on saatava hyväksyntä silloin kun jäsenvaltioiden kansalaiset hankkivat tiettyjä ydinalan tuotteita Iranista tai kun hankinnassa käytetään jäsenvaltion lipun alla purjehtivaa alusta tai jäsenvaltiossa rekisteröityä ilma-alusta.

(3)

Päätöksen 2010/413/YUTP 26 d artiklassa edellytetään, että siinä mainittujen tuotteiden toimitukseen, myyntiin tai siirtoon Iraniin, Iranissa käytettäväksi tai Iranin hyödyksi ryhtyvien jäsenvaltioiden on varmistettava, että niillä on oikeus ja tosiasiallinen mahdollisuus todentaa toimitetun tuotteen loppukäyttö ja loppukäyttöpaikka.

(4)

Neuvosto hyväksyi 8 päivänä kesäkuuta 2017 päätöksen (YUTP) 2017/974 (3), jolla muutetaan päätöstä 2010/413/YUTP.

(5)

Päätöksellä (YUTP) 2017/974 korvataan päätöksen 2010/413/YUTP 26 c artiklan velvoite hankkia sekakomission hyväksyntä velvoitteella ilmoittaa sille asianomaisten tuotteiden hankinnasta. Päätöksellä (YUTP) 2017/974 muutetaan myös päätöksen 2010/413/YUTP 26 d artiklaa siten, että jäsenvaltiot velvoitetaan hankkimaan ennen luvan antamista siinä mainituille liiketoimille tietoja kyseisten tuotteiden loppukäytöstä ja loppukäyttöpaikasta.

(6)

Toimenpiteiden täytäntöön panemiseksi tarvitaan unionin tason sääntelyä erityisesti sen varmistamiseksi, että talouden toimijat soveltavat niitä yhdenmukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa.

(7)

Asetus (EU) N:o 267/2012 olisi näin ollen muutettava tämän mukaisesti,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan neuvoston asetus (EU) N:o 267/2012 seuraavasti:

1)

Korvataan 2 a artiklan 5 kohta seuraavasti:

”5.   Asianomaisen jäsenvaltion on ilmoitettava sekakomissiolle 1 kohdan e alakohdan mukaisesti annetut luvat sekä 4 kohdassa tarkoitettujen Iranista tai muualta peräisin olevien muiden tuotteiden ja teknologian ostoa, tuontia tai kuljetusta Iranista koskevat luvat.”

2)

Muutetaan 3 a artikla seuraavasti:

a)

korvataan 6 kohta seuraavasti:

”6.   Toimivaltaisen viranomaisen, joka myöntää luvan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti, on muun kuin väliaikaisen viennin osalta varmistettava, että hakija on toimittanut selvityksen loppukäytöstä joko liitteen II a mukaisesti tai vastaavalla asiakirjalla, joka sisältää tiedot toimitetun tuotteen loppukäytöstä ja lähtökohtaisesti myös loppukäyttöpaikasta.”;

b)

lisätään kohta seuraavasti:

”6a.   Jos toimivaltainen viranomainen päättää myöntää luvan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti ilman tietoja loppukäyttöpaikasta, toimivaltainen viranomainen voi pyytää hakijaa toimittamaan tiedot myöhemmin. Hakijan on toimitettava tiedot kohtuullisen ajan kuluessa.”.

3)

Muutetaan 3 c artikla seuraavasti:

a)

korvataan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Toimivaltaisen viranomaisen, joka myöntää luvan 1 kohdan mukaisesti, on muun kuin väliaikaisen viennin osalta varmistettava, että hakija on toimittanut selvityksen loppukäytöstä joko liitteen II a mukaisesti tai vastaavalla asiakirjalla, joka sisältää tiedot toimitetun tuotteen loppukäytöstä ja lähtökohtaisesti myös loppukäyttöpaikasta.”;

b)

lisätään kohta seuraavasti:

”2a.   Jos toimivaltainen viranomainen päättää myöntää luvan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti ilman tietoja loppukäyttöpaikasta, toimivaltainen viranomainen voi pyytää hakijaa toimittamaan tiedot myöhemmin. Hakijan on toimitettava tiedot kohtuullisen ajan kuluessa.”.

4)

Muutetaan 3 d artikla seuraavasti:

a)

korvataan 2 kohta seuraavasti:

”2.   Toimivaltaisen viranomaisen, joka myöntää luvan 1 kohdan mukaisesti, on varmistettava, että

a)

kaikessa toiminnassa noudatetaan tarkkaan yhteistä kattavaa toimintasuunnitelmaa; ja

b)

hakija on väliaikaista vientiä lukuun ottamatta toimittanut selvityksen loppukäytöstä joko liitteen II a mukaisesti tai vastaavalla asiakirjalla, joka sisältää tiedot toimitetun tuotteen loppukäytöstä ja lähtökohtaisesti myös loppukäyttöpaikasta.”;

b)

lisätään kohta seuraavasti:

”2a.   Jos toimivaltainen viranomainen päättää myöntää luvan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti ilman tietoja loppukäyttöpaikasta, toimivaltainen viranomainen voi pyytää hakijaa toimittamaan tiedot myöhemmin. Hakijan on toimitettava tiedot kohtuullisen ajan kuluessa.”.

5)

Lisätään tämän asetuksen liitteessä oleva teksti liitteeksi II a.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Luxemburgissa 8 päivänä kesäkuuta 2017.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

U. REINSALU


(1)  EUVL L 195, 27.7.2010, s. 39.

(2)  Neuvoston asetus (EU) N:o 267/2012, annettu 23 päivänä maaliskuuta 2012, Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä ja asetuksen (EU) N:o 961/2010 kumoamisesta (EUVL L 88, 24.3.2012, s. 1).

(3)  Neuvoston päätös (YUTP) 2017/974, annettu 8 päivänä kesäkuuta 2017, Iraniin kohdistuvista rajoittavista toimenpiteistä annetun päätöksen 2010/413/YUTP muuttamisesta (EUVL L 146, 9.6.2017, s. 143).


LIITE

LIITE II a

3 a artiklan 6 kohdassa, 3 c artiklan 2 kohdassa ja 3 d artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettu selvitys loppukäytöstä

(Lopullisen määrämaan loppukäyttäjän/vastaanottajan kirjelomake)

SELVITYS LOPPUKÄYTÖSTÄ

(Jos selvityksen antaja on viranomainen, lisätään yksilöllinen tunnistenumero: …)

A.   OSAPUOLET

1.

Viejä (nimi, osoite ja yhteystiedot)

2.

Vastaanottaja (nimi, osoite ja yhteystiedot)

3.

Loppukäyttäjä (jos eri kuin vastaanottaja)

4.

Lopullinen määrämaa

B.   TUOTTEET

1.

Tuotteet (yksityiskohtainen kuvaus)

2.

Määrä (yksikköä)/paino

3.

Loppukäyttö (tuotteiden erityinen käyttötarkoitus; jos tuotteita on tarkoitus viedä osaksi toista tuotetta tai niitä on tarkoitus käyttää toisen tuotteen kehittämiseen, tuotantoon, käyttöön tai korjaamiseen, kyseisestä toisesta tuotteesta on annettava kuvaus ja ilmoitettava sen käyttötarkoitus ja loppukäyttäjä.)

4.

Tuotteiden loppukäyttöpaikka (paitsi jos vastaanottaja on kauppias, tukkumyyjä tai jälleenmyyjä, joka ei ole tietoinen tuotteiden loppukäyttöpaikasta)

C.   ULKOMAISEN VASTAANOTTAJAN SELVITYS

C.1   Vastaanottaja on loppukäyttäjä

Neuvoston asetuksen (EU) N:o 267/2012 3 a artiklan 6 kohdan, 3 c artiklan 2 kohdan ja 3 d artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaan lupaa hakevan on annettava tämän mallin mukainen selvitys loppukäytöstä tai vastaava asiakirja, josta selviää toimitetun tuotteen loppukäyttö ja loppukäyttöpaikka.

Todistamme/Todistan A osan 1 kohdassa nimetyn viejän toimittamien, B osassa kuvattujen tuotteiden osalta seuraavaa:

1.

Tuotteita käytetään ainoastaan B osan 3 kohdassa ilmoitettuihin tarkoituksiin, ja tuotteet tai niiden jäljennökset on tarkoitettu loppukäyttöön A osan 4 kohdassa nimetyssä maassa sijaitsevassa, B osan 4 kohdassa tarkoitetussa paikassa.

2.

Tuotteita tai niiden jäljennöksiä

ei käytetä toiminnassa, joka liittyy ydinräjähteisiin tai ydinmateriaalivalvonnan piiriin kuulumattomaan ydinpolttoainekiertoon;

ei käytetä mihinkään kemiallisiin, biologisiin tai ydinaseisiin liittyviin tarkoituksiin eikä tällaisten aseiden maaliinsaattamiseen soveltuviin ohjuksiin;

käytetään ainoastaan siviilitarkoituksiin;

ei siirretä uudelleen Iranissa ilman ennakkoilmoitusta viejävaltiolle.

C.2   Vastaanottaja on kauppias, tukkumyyjä tai jälleenmyyjä (täytetään vain, jos C.1 kohta ei sovellu)

Neuvoston asetuksen (EU) N:o 267/2012 3 a artiklan 6 kohdan, 3 c artiklan 2 kohdan ja 3 d artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaan lupaa hakevan on annettava tämän mallin mukainen selvitys loppukäytöstä tai vastaava asiakirja, josta selviää toimitetun tuotteen loppukäyttö ja loppukäyttöpaikka.

Todistamme/Todistan A osan 1 kohdassa nimetyn viejän toimittamien, B osassa kuvattujen tuotteiden osalta seuraavaa:

1.

Tuotteita käytetään ainoastaan B osan 3 kohdassa ilmoitettuihin tarkoituksiin, ja tuotteet tai niiden jäljennökset on tarkoitettu loppukäyttöön A osan 4 kohdassa nimetyssä maassa.

2.

Tuotteita tai niiden jäljennöksiä

ei käytetä toiminnassa, joka liittyy ydinräjähteisiin tai ydinmateriaalivalvonnan piiriin kuulumattomaan ydinpolttoainekiertoon;

ei käytetä mihinkään kemiallisiin, biologisiin tai ydinaseisiin liittyviin tarkoituksiin eikä tällaisten aseiden maaliinsaattamiseen soveltuviin ohjuksiin;

käytetään ainoastaan siviilitarkoituksiin;

toimitetaan kolmannelle henkilölle / yritykselle ainoastaan sillä ehdolla, että kyseinen kolmas henkilö / yritys hyväksyy tämän ilmoituksen velvoitteet itseään sitoviksi ja että kyseisen henkilön/yrityksen tiedetään olevan luotettava ja noudattavan tällaisia velvoitteita.

ALLEKIRJOITUS

 

Paikka ja päiväys

Loppukäyttäjän/vastaanottajan alkuperäinen allekirjoitus

Yrityksen leima / virallinen sinetti

Allekirjoittajan nimi ja asema suuraakkosin

Tapauksen mukaan:

Kauppakamarin (tai muun oikeaksi

vahvistavan viranomaisen) leima


9.6.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 146/6


NEUVOSTON TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) 2017/965,

annettu 8 päivänä kesäkuuta 2017,

tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi annetun asetuksen (EY) N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta sekä täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2017/150 muuttamisesta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi 27 päivänä joulukuuta 2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2580/2001 (1) ja erityisesti sen 2 artiklan 3 kohdan,

ottaa huomioon unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ehdotuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Neuvosto hyväksyi 27 päivänä tammikuuta 2017 asetuksen (EY) N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanoa koskevan täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2017/150 (2), jossa vahvistetaan ajan tasalla oleva luettelo henkilöistä, ryhmistä ja yhteisöistä, joihin sovelletaan asetusta (EY) N:o 2580/2001, jäljempänä ’luettelo’.

(2)

Neuvosto on katsonut, ettei enää ole perusteltua pitää yhtä näistä yhteisöistä luettelossa.

(3)

Luettelo olisi näin ollen muutettava tämän mukaisesti,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan asetuksen (EY) N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu luettelo tämän asetuksen liitteen mukaisesti.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Luxemburgissa 8 päivänä kesäkuuta 2017.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

U. REINSALU


(1)  EYVL L 344, 28.12.2001, s. 70.

(2)  Neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) 2017/150, annettu 27 päivänä tammikuuta 2017, tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi annetun asetuksen (EY) N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta sekä täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2016/1127 kumoamisesta (EUVL L 23, 28.1.2017, s. 3).


LIITE

Poistetaan alla mainittu yhteisö asetuksen (EY) N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitetusta luettelosta:

II   RYHMÄT JA YHTEISÖT

11.

”Hofstadgroep”.


9.6.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 146/8


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) 2017/966,

annettu 1 päivänä kesäkuuta 2017,

erään suojattujen alkuperänimitysten ja suojattujen maantieteellisten merkintöjen rekisteriin kirjatun nimityksen eritelmän muun kuin vähäisen muutoksen hyväksymisestä (Connemara Hill Lamb / Uain Sléibhe Chonamara (SMM))

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä 21 päivänä marraskuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 (1) ja erityisesti sen 52 artiklan 2 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Komissio on asetuksen (EU) N:o 1151/2012 53 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti tutkinut Irlannin esittämän pyynnön, joka koski komission asetuksen (EY) N:o 148/2007 (2) nojalla rekisteröidyn suojatun maantieteellisen merkinnän ”Connemara Hill Lamb” / ”Uain Sléibhe Chonamara” eritelmän muutoksen hyväksymistä.

(2)

Koska kyseessä ei ole asetuksen (EU) N:o 1151/2012 53 artiklan 2 kohdan mukainen vähäinen muutos, komissio julkaisi muutospyynnön kyseisen asetuksen 50 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (3).

(3)

Komissiolle ei ole toimitettu asetuksen (EU) N:o 1151/2012 51 artiklan mukaisia vastaväitteitä, minkä vuoksi eritelmän muutos olisi hyväksyttävä,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Hyväksytään nimitystä ”Connemara Hill Lamb” / ”Uain Sléibhe Chonamara” (SMM) koskeva eritelmän muutos, joka on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 1 päivänä kesäkuuta 2017.

Komission puolesta,

puheenjohtajan nimissä

Phil HOGAN

Komission jäsen


(1)  EUVL L 343, 14.12.2012, s. 1.

(2)  Komission asetus (EY) N:o 148/2007, annettu 15 päivänä helmikuuta 2007, joidenkin nimien rekisteröimisestä suojattujen alkuperänimitysten ja suojattujen maantieteellisten merkintöjen rekisteriin (Geraardsbergse mattentaart (SMM) – Pataca de Galicia tai Patata de Galicia (SMM) – Poniente de Granada (SAN) – Gata-Hurdes (SAN) – Patatas de Prades tai Patates de Prades (SMM) – Mantequilla de Soria (SAN) – Huile d'olive de Nîmes (SAN) – Huile d'olive de Corse tai Huile d'olive de Corse-Oliu di Corsica (SAN) – Clémentine de Corse (SMM) – Agneau de Sisteron (SMM) – Connemara Hill Lamb tai Uain Sléibhe Chonamara (SMM) – Sardegna (SAN) – Carota dell'Altopiano del Fucino (SMM) – Stelvio tai Stilfser (SAN) – Limone Femminello del Gargano (SMM) – Azeitonas de Conserva de Elvas e Campo Maior (SAN) – Chouriça de Carne de Barroso-Montalegre (SMM) – Chouriço de Abóbora de Barroso-Montalegre (SMM) – Sangueira de Barroso-Montalegre (SMM) – Batata de Trás-os-Montes (SMM) – Salpicão de Barroso-Montalegre (SMM) – Alheira de Barroso-Montalegre (SMM) – Cordeiro de Barroso, Anho de Barroso tai Borrego de leite de Barroso (SMM) – Azeite do Alentejo Interior (SAN) – Paio de Beja (SMM) – Linguíça do Baixo Alentejo tai Chouriço de carne do Baixo Alentejo (SMM) – Ekstra deviško oljčno olje Slovenske Istre (SAN)) (EUVL L 46, 16.2.2007, s. 14).

(3)  EUVL C 35, 3.2.2017, s. 6.


9.6.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 146/10


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) 2017/967,

annettu 8 päivänä kesäkuuta 2017,

väliaikaisen poikkeuksen myöntämisestä Kap Verdelle delegoidussa asetuksessa (EU) 2015/2446 vahvistetuista etuuskohteluun oikeuttavista alkuperäsäännöistä tonnikalafileevalmisteiden ja -säilykkeiden osalta

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon unionin tullikoodeksista 9 päivänä lokakuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 952/2013 (1) ja erityisesti sen 64 artiklan 6 kohdan ja 66 artiklan b alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Kap Verde on yksi niistä maista, joihin sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 978/2012 (2) tarkoitettua yleistä tullietuusjärjestelmää eli GSP-järjestelmää. GSP-järjestelmän yhteydessä sovellettavat etuuskohteluun oikeuttavat alkuperäsäännöt vahvistetaan menettelysääntöjä lukuun ottamatta komission delegoidussa asetuksessa (EU) 2015/2446 (3).

(2)

Kap Verde pyysi 27 päivänä syyskuuta 2016 päivätyllä kirjeellä väliaikaista poikkeusta delegoidussa asetuksessa (EU) 2015/2446 vahvistetuista etuuskohteluun oikeuttavista alkuperäsäännöistä. Pyyntö koski 5 000 tonnin suuruista vuotuista määrää tonnikalavalmisteita ja -säilykkeitä kahden vuoden ajan 1 päivästä tammikuuta 201731 päivään joulukuuta 2018. Pyydetyn poikkeuksen nojalla näiden tuotteiden katsottaisiin olevan Kap Verden alkuperätuotteita myös niissä tapauksissa, kun tuotteet on tuotettu Kap Verdessä ei-alkuperäkaloista.

(3)

Kap Verde selosti poikkeusta koskevassa pyynnössään, että sen laivaston maan omilla vesillä tällä hetkellä pyytämät tonnikalamäärät ovat pieniä ja että ilman poikkeusta sillä on käytettävissä aluevesiensä ulkopuolella tapahtuvaan kalastukseen vain rajallinen laivasto. Lisäksi tonnikalan kalastuskausi rajoittuu neljään kuukauteen vuodessa. Tämä vähentää mahdollisuuksia pyytää alkuperäasemaan oikeuttavaa tonnikalaa. Toinen tärkeä tekijä on se, että Kap Verde on hiljattain kehittänyt satamainfrastruktuuriaan. Tämän johdosta nyt voidaan käsitellä aiempaa suurempia määriä tonnikalaa ja tonnikalanpyynnin on mahdollista kasvaa. Pyynnössä korostettiin lisäksi vaikeuksia, joita Kap Verdelle on aiheutunut 30 päivänä kesäkuuta 2014 parafoidun unionin ja Länsi-Afrikan välisen talouskumppanuussopimuksen voimaantulon viivästymisestä. Siinä painotettiin myös, että Kap Verde tarvitsee poikkeuksen etuuskohteluun oikeuttavista alkuperäsäännöistä sen kompensoimiseksi, että talouskumppanuussopimuksen kumulaatiosääntöjä ei ole vielä mahdollista hyödyntää.

(4)

Pyynnössä osoitetaan, että ilman poikkeusta Kap Verden kalanjalostusalan mahdollisuudet harjoittaa kyseisten tuotteiden vientiä unioniin GSP-järjestelmän puitteissa heikkenisivät huomattavasti. Tämä saattaisi estää pienimuotoista pelagista kalastusta harjoittavan Kap Verden laivaston jatkokehityksen ja haitata Kap Verden mahdollisuuksia noudattaa näihin tuotteisiin sovellettavia alkuperäsääntöjä tulevaisuudessa.

(5)

Kap Verdelle olisi sen vuoksi myönnettävä väliaikainen poikkeus etuuskohteluun oikeuttavien alkuperäsääntöjen vaatimuksesta, jonka mukaan tuotteille, jotka sisältävät muita kuin kokonaan edunsaajamaassa tuotettuja aineksia, on suoritettava riittävä valmistus tai käsittely, jotta niitä voidaan pitää maan alkuperätuotteina. Poikkeuksen olisi tarkoitus koskea 5 000 tonnin vuotuista määrää tonnikalavalmisteita ja -säilykkeitä. Poikkeuksen kesto olisi rajoitettava yhteen vuoteen, jotta voidaan arvioida Kap Verden valmiuksia valmistautua noudattamaan kyseisiä tuotteita koskevia alkuperäsääntöjä ja sen tämän edistämiseksi toteuttamia toimia. Jos talouskumppanuussopimus kuitenkin tulee voimaan ennen tämän yhden vuoden ajanjakson päättymistä, poikkeuksen voimassaolon olisi päätyttävä talouskumppanuussopimuksen voimaantulopäivää välittömästi edeltävänä päivänä.

(6)

Tämän asetuksen liitteessä vahvistettuja määriä hallinnoidaan komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/2447 (4) tariffikiintiöiden hallinnointia koskevien 49–54 artiklan mukaisesti.

(7)

Poikkeus olisi myönnettävä edellyttäen, että Kap Verden tulliviranomaiset toteutettavat tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen poikkeuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden vientimäärien valvonnan ja että ne toimittavat komissiolle ilmoituksen niistä määristä, joille on annettu A-alkuperätodistukset tämän asetuksen nojalla, sekä näiden todistusten sarjanumerot.

(8)

Tässä asetuksessa säädettyjen toimenpiteiden olisi tultava voimaan mahdollisimman pian asetuksen julkaisemisen jälkeen, jotta voidaan ottaa huomioon Kap Verden tilanne ja mahdollistaa maalle poikkeuksen soveltaminen ilman lisäviivytyksiä.

(9)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat tullikoodeksikomitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Poiketen siitä, mitä delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 41 artiklan b alakohdassa ja 45 artiklassa säädetään, Kap Verdessä ei-alkuperäkalasta tuotettuja CN-koodiin 1604 14 kuuluvia tonnikalavalmisteita ja -säilykkeitä pidetään Kap Verden alkuperätuotteina tämän asetuksen 2, 3 ja 4 artiklan mukaisesti.

2 artikla

1.   Poikkeusta sovelletaan Kap Verdestä vietäviin, unionissa vapaaseen liikkeeseen luovutettaviin tuotteisiin ajanjaksolla, joka alkaa 10 päivänä kesäkuuta 2017 ja päättyy

a)

10 päivänä kesäkuuta 2018 tai

b)

jos 30 päivänä kesäkuuta 2014 parafoitu unionin ja Länsi-Afrikan talouskumppanuussopimus tulee voimaan 10 päivänä kesäkuuta 2018 tai sitä ennen, talouskumppanuussopimuksen voimaantuloa välittömästi edeltävänä päivänä.

2.   Poikkeusta sovelletaan enintään liitteessä lueteltuihin vuotuisiin määriin asti.

3.   Poikkeuksen soveltaminen edellyttää delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 43 artiklassa säädettyjen edellytysten noudattamista.

3 artikla

Tämän asetuksen liitteessä vahvistettuja määriä hallinnoidaan täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/2447 tariffikiintiöiden hallinnointia koskevien 49–54 artiklan mukaisesti.

4 artikla

Poikkeus myönnetään seuraavin edellytyksin:

1.

Kap Verden tulliviranomaisten on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen 1 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden vientimäärien valvonnan.

2.

Kap Verden toimivaltaisten viranomaisten tämän asetuksen nojalla antamien A-alkuperätodistusten 4 kohdassa on oltava seuraava maininta: ”Poikkeus – täytäntöönpanoasetus (EU) 2017/967”.

3.

Kap Verden toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava komissiolle kolmen kuukauden välein ilmoitus määristä, joille on annettu A-alkuperätodistukset tämän asetuksen nojalla, sekä näiden todistusten sarjanumerot.

5 artikla

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 8 päivänä kesäkuuta 2017.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Jean-Claude JUNCKER


(1)  EUVL L 269, 10.10.2013, s. 1.

(2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 978/2012, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, yleisen tullietuusjärjestelmän soveltamisesta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 732/2008 kumoamisesta (EUVL L 303, 31.10.2012, s. 1).

(3)  Komission delegoitu asetus (EU) 2015/2446, annettu 28 päivänä heinäkuuta 2015, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 952/2013 täydentämisestä tiettyjä unionin tullikoodeksin säännöksiä koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen osalta (EUVL L 343, 29.12.2015, s. 1).

(4)  Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2015/2447, annettu 24 päivänä marraskuuta 2015, unionin tullikoodeksista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 952/2013 tiettyjen säännösten täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (EUVL L 343, 29.12.2015, s. 558).


LIITE

Järjestysnumero

CN-koodi

Taric-koodi

Tavaran kuvaus

Ajanjakso

Vuotuinen määrä (tonnia, nettopaino)

09.1602

ex 1604 14 31

1604 14 36

10

Tonnikalafileevalmisteet ja -säilykkeet (Thunnus albacares)

10.6.2017 alkaen 2 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan mukaisesti määritettyyn päivään asti

5 000


9.6.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 146/13


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) 2017/968,

annettu 8 päivänä kesäkuuta 2017,

väliaikaisen poikkeuksen myöntämisestä Kap Verdelle delegoidussa asetuksessa (EU) 2015/2446 vahvistetuista etuuskohteluun oikeuttavista alkuperäsäännöistä makrillifileevalmisteiden ja -säilykkeiden ja auksidifileevalmisteiden ja -säilykkeiden osalta

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon unionin tullikoodeksista 9 päivänä lokakuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 952/2013 (1) ja erityisesti sen 64 artiklan 6 kohdan ja 66 artiklan b alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Kap Verde on yksi niistä maista, joihin sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 978/2012 (2) tarkoitettua yleistä tullietuusjärjestelmää eli GSP-järjestelmää. Komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 439/2011 (3) myönnettiin Kap Verdelle poikkeus komission asetuksesta (ETY) N:o 2454/93 (4) GSP-järjestelmässä käytetyn alkuperätuotteiden käsitteen määritelmän osalta. Poikkeus koski 2 500 tonnin suuruista vuotuista määrää makrillifileevalmisteita ja -säilykkeitä ja 875 tonnin suuruista määrää auksidifileevalmisteita ja -säilykkeitä. Poikkeuksen nojalla näiden tuotteiden katsottiin olevan mainittuihin määriin asti Kap Verden alkuperätuotteita, vaikka ne oli tuotettu Kap Verdessä ei-alkuperäkalasta. Poikkeusta on jatkettu kaksi kertaa, ja sen voimassaolo päättyi 31 päivänä joulukuuta 2016.

(2)

Kap Verde pyysi 27 päivänä syyskuuta 2016 päivätyllä kirjeellä poikkeuksen voimassaoloajan jatkamista samojen vuotuisten määrien osalta kahden vuoden ajaksi 1 päivästä tammikuuta 2017 alkaen 31 päivään joulukuuta 2018 asti odotettaessa 30 päivänä kesäkuuta 2014 parafoidun unionin ja Länsi-Afrikan välisen uuden talouskumppanuussopimuksen voimaantuloa. Tämän uuden sopimuksen kumulaatiosääntöjen perusteella Kap Verden kalanjalostusteollisuus voi noudattaa etuuskohteluun oikeuttavia alkuperäsääntöjä käyttämällä muista Länsi-Afrikan valtioista peräisin olevaa kalaa.

(3)

Kap Verdelle myönnetyillä poikkeuksen mukaisilla vuotuisilla kokonaismäärillä on vuodesta 2008 alkaen parannettu merkittävästi Kap Verden kalanjalostusalan tilannetta. Kyseisillä määrillä on myös elvytetty jossakin määrin Kap Verden pienten kalastusalusten laivastoa, joka on maalle elintärkeä.

(4)

Pyynnössä osoitetaan, että ilman poikkeusta Kap Verden kalanjalostusalan mahdollisuudet jatkaa GSP-järjestelmässä vientiä unioniin heikkenisivät huomattavasti, mikä saattaisi estää Kap Verden pelagista kalastusta harjoittavien pienten alusten laivaston jatkokehityksen.

(5)

Tarvitaan lisäaikaa, jotta voidaan vakiinnuttaa tulokset, jotka Kap Verde on jo saavuttanut pyrkimyksissään elvyttää paikallinen kalastuslaivastonsa. Poikkeuksella on tarkoitus antaa Kap Verdelle riittävästi aikaa valmistautua etuuskohteluun oikeuttavan alkuperän hankintaa koskevien sääntöjen noudattamiseen.

(6)

Kun otetaan huomioon alkuperätuotteiden käsitteen määritelmän osalta myönnettyjen poikkeusten väliaikaisuus, poikkeus olisi myönnettävä kahdeksi vuodeksi 1 päivästä tammikuuta 2017 alkaen 2 500 tonnin suuruiselle vuotuiselle määrälle makrillifileevalmisteita ja -säilykkeitä ja 875 tonnin suuruiselle vuotuiselle määrälle auksidifileevalmisteita ja -säilykkeitä. Poikkeuksen voimassaolon olisi kuitenkin päätyttävä päivänä, joka edeltää välittömästi Länsi-Afrikan kanssa tehdyn talouskumppanuussopimuksen voimaantulopäivää, jos se on ennen 31 päivää joulukuuta 2018.

(7)

Tämän asetuksen liitteessä vahvistettuja määriä hallinnoidaan komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/2447 (5) tariffikiintiöiden hallinnointia koskevien 49–54 artiklan mukaisesti.

(8)

Poikkeus olisi myönnettävä edellyttäen, että Kap Verden tulliviranomaiset toteutettavat tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen poikkeuksen soveltamisalaan kuuluvien tuotteiden vientimäärien valvonnan ja että ne toimittavat komissiolle ilmoituksen niistä määristä, joille on annettu A-alkuperätodistukset tämän asetuksen nojalla, sekä näiden todistusten sarjanumerot.

(9)

Tässä asetuksessa säädettyjen toimenpiteiden olisi tultava voimaan asetuksen julkaisemista seuraavana päivänä, jotta voidaan ottaa huomioon Kap Verden tilanne ja mahdollistaa maalle poikkeuksen soveltaminen ilman lisäviivytyksiä. Samasta syystä tätä asetusta olisi sovellettava takautuvasti 1 päivästä tammikuuta 2017 alkaen.

(10)

Täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 439/2011 voimassaolo päättyi 31 päivänä joulukuuta 2016, ja se perustui yhteisön tullikoodeksin soveltamista koskevista säännöistä annetun, 1 päivänä toukokuuta 2016 kumotun asetuksen (ETY) N:o 2454/93 89 artiklaan. On aiheellista jatkaa poikkeusta uudella täytäntöönpanosäädöksellä, joka annetaan unionin tullikoodeksin 64 artiklan 6 kohdan mukaisesti.

(11)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat tullikoodeksikomitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Poiketen siitä, mitä komission delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 (6) 41 artiklan b alakohdassa ja 45 artiklassa säädetään, Kap Verdessä ei-alkuperäkalasta tuotettuja CN-koodiin 1604 15 11 kuuluvia makrillifileevalmisteita ja -säilykkeitä ja CN-koodiin ex 1604 19 97 kuuluvia auksidifileevalmisteita ja -säilykkeitä pidetään Kap Verden alkuperätuotteina tämän asetuksen 2, 3 ja 4 artiklan mukaisesti.

2 artikla

1.   Poikkeusta sovelletaan Kap Verdestä vietäviin, unionissa vapaaseen liikkeeseen luovutettaviin tuotteisiin ajanjaksolla, joka alkaa 1 päivänä tammikuuta 2017 ja päättyy

a)

31 päivänä joulukuuta 2018 tai

b)

jos 30 päivänä maaliskuuta 2014 parafoitu unionin ja Länsi-Afrikan talouskumppanuussopimus tulee voimaan 31 päivänä joulukuuta 2018 tai sitä ennen, talouskumppanuussopimuksen voimaantulopäivää välittömästi edeltävänä päivänä.

2.   Poikkeusta sovelletaan enintään liitteessä lueteltuihin vuotuisiin määriin asti.

3.   Poikkeuksen soveltaminen edellyttää delegoidun asetuksen (EU) 2015/2446 43 artiklassa säädettyjen edellytysten noudattamista.

3 artikla

Tämän asetuksen liitteessä vahvistettuja määriä hallinnoidaan täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/2447 tariffikiintiöiden hallinnointia koskevien 49–54 artiklan mukaisesti.

4 artikla

Poikkeus myönnetään seuraavin edellytyksin:

1)

Kap Verden tulliviranomaisten on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen 1 artiklassa tarkoitettujen tuotteiden vientimäärien valvonnan.

2)

Kap Verden toimivaltaisten viranomaisten tämän asetuksen nojalla antamien A-alkuperätodistusten 4 kohdassa on oltava seuraava maininta: ”Poikkeus – täytäntöönpanoasetus (EU) 2017/968”.

3)

Kap Verden toimivaltaisten viranomaisten on toimitettava komissiolle kolmen kuukauden välein ilmoitus määristä, joille on annettu A-alkuperätodistukset tämän asetuksen nojalla, sekä näiden todistusten sarjanumerot.

5 artikla

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2017.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 8 päivänä kesäkuuta 2017.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Jean-Claude JUNCKER


(1)  EUVL L 269, 10.10.2013, s. 1.

(2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 978/2012, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, yleisen tullietuusjärjestelmän soveltamisesta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 732/2008 kumoamisesta (EUVL L 303, 31.10.2012, s. 1).

(3)  Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 439/2011, annettu 6 päivänä toukokuuta 2011, asetuksessa (ETY) N:o 2454/93 osana yleistä tullietuusjärjestelmää annetusta ”alkuperätuotteiden” käsitteen määritelmästä poikkeamisesta Kap Verden erityistilanteen huomioon ottamiseksi tiettyjen tästä maasta yhteisöön vietävien kalastustuotteiden osalta (EUVL L 119, 7.5.2011, s. 1).

(4)  Komission asetus (ETY) N:o 2454/93, annettu 2 päivänä heinäkuuta 1993, tietyistä yhteisön tullikoodeksista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 soveltamista koskevista säännöksistä (EYVL L 253, 11.10.1993, s. 1).

(5)  Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2015/2447, annettu 24 päivänä marraskuuta 2015, unionin tullikoodeksista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 952/2013 tiettyjen säännösten täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (EUVL L 343, 29.12.2015, s. 558).

(6)  Komission delegoitu asetus (EU) 2015/2446, annettu 28 päivänä heinäkuuta 2015, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 952/2013 täydentämisestä tiettyjä unionin tullikoodeksin säännöksiä koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen osalta (EUVL L 343, 29.12.2015, s. 1).


LIITE

Järjestysnumero

CN-koodi

Tavaran kuvaus

Ajanjakso

Vuotuinen määrä (tonnia, nettopaino)

09.1647

1604 15 11

ex 1604 19 97

Makrillifileevalmisteet tai -säilykkeet (Scomber scombrus, Scomber japonicus, Scomber colias)

1.1.2017 alkaen 2 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan mukaisesti määritettyyn päivään asti

2 500

09.1648

ex 1604 19 97

Auksidifileevalmisteet tai -säilykkeet (Auxis thazard, Auxis rochei)

1.1.2017 alkaen 2 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan mukaisesti määritettyyn päivään asti

875


9.6.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 146/17


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) 2017/969,

annettu 8 päivänä kesäkuuta 2017,

lopullisen tasoitustullin käyttöön ottamisesta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tiettyjen raudasta, seostamattomasta teräksestä tai muusta seosteräksestä valmistettujen kuumavalssattujen levyvalmisteiden tuonnissa ja lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tiettyjen raudasta, seostamattomasta teräksestä tai muusta seosteräksestä valmistettujen kuumavalssattujen levyvalmisteiden tuonnissa annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2017/649 muuttamisesta

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon muista kuin Euroopan unionin jäsenvaltioista tapahtuvalta tuetulta tuonnilta suojautumisesta 8 päivänä kesäkuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1037 (1), jäljempänä ’perusasetus’, ja erityisesti sen 15 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

1.   MENETTELY

1.1   Vireillepano

(1)

Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, pani 13 päivänä toukokuuta 2016 vireille tukien vastaisen tutkimuksen, joka koski Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’ tai ’asianomainen maa’, peräisin olevien tiettyjen raudasta, seostamattomasta teräksestä tai muusta seosteräksestä valmistettujen kuumavalssattujen levyvalmisteiden tuontia unioniin. Vireillepano perustuu muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuetulta tuonnilta suojautumisesta 11 päivänä kesäkuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 597/2009 (2) 10 artiklaan. Komissio julkaisi Euroopan unionin virallisessa lehdessä vireillepanoa koskevan ilmoituksen (3), jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’.

(2)

Komissio pani tutkimuksen vireille sen jälkeen, kun European Steel Association, jäljempänä ’Eurofer’ tai ’valituksen tekijä’, oli 31 päivänä maaliskuuta 2016 esittänyt valituksen sellaisten unionin tuottajien puolesta, joiden osuus tiettyjen raudasta, seostamattomasta teräksestä tai muusta seosteräksestä valmistettujen kuumavalssattujen levyvalmisteiden kokonaistuotannosta unionissa on yli 90 prosenttia. Valituksessa esitetty näyttö tuetusta tuonnista ja siitä aiheutuneesta vahingon uhkasta oli riittävä tutkimuksen vireillepanoa varten.

(3)

Ennen tukien vastaisen tutkimuksen vireillepanoa komissio ilmoitti perusasetuksen 10 artiklan 7 kohdan mukaisesti Kiinan viranomaisille (4) vastaanottaneensa asianmukaisesti asiakirjanäyttöön perustuvan valituksen ja kutsui Kiinan viranomaiset neuvotteluihin. Kiinan viranomaiset hyväksyivät neuvottelutarjouksen, ja tapaaminen järjestettiin 11 päivänä toukokuuta 2016. Neuvotteluissa Kiinan viranomaisten toimittamat huomautukset otettiin asianmukaisesti huomioon. Molempia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun ei kuitenkaan päästy.

(4)

Muutamia kuukausia ennen tämän tutkimuksen vireillepanoa komissio pani 13 päivänä helmikuuta 2016 vireille Kiinasta peräisin olevan saman tuotteen tuontia koskevan polkumyynnin vastaisen tutkimuksen (5), jäljempänä ’rinnakkainen polkumyyntitutkimus’.

(5)

Hiukan tämän tutkimuksen vireillepanon jälkeen komissio pani 7 päivänä heinäkuuta 2016 vireille Brasiliasta, Iranista, Venäjältä, Serbiasta ja Ukrainasta peräisin olevan saman tuotteen tuontia koskevan polkumyynnin vastaisen tutkimuksen (6).

(6)

Komissio otti 5 päivänä huhtikuuta 2017 käyttöön lopullisen polkumyyntitullin Kiinasta peräisin olevan saman tuotteen tuonnissa, jäljempänä ’polkumyyntiasetus’ (7). Vahinkoa, syy-yhteyttä ja unionin etua koskevat analyysit, jotka tehtiin tässä tukien vastaisessa ja rinnakkaisessa polkumyynnin vastaisessa tutkimuksessa ovat samanlaiset, koska unionin tuotannonalan määritelmä, unionin tuottajien edustavuus ja tutkimusajanjakso ovat samat molemmissa tutkimuksissa. Niitä on päivitetty ja täydennetty kaikkien tässä tutkimuksessa esiin tulleiden tekijöiden huomioon ottamiseksi.

1.1.1   Vireillepanoa koskevat huomautukset

(7)

Kiinan viranomaiset väittivät, että polkumyyntiä koskevan valituksen tekeminen saman tuotteen tuonnista viidestä eri maasta merkittävän vahingon esiintymisen perusteella alle kahden kuukauden kuluessa tämän valituksen tekemisestä vahingon uhkan perusteella herättää kysymyksen siitä, olisiko tätä tukien vastaista tutkimusta pitänyt aloittaa.

(8)

Komissio totesi, että Kiinaa koskeva tukien vastainen tutkimus ja saman tuotteen tuontia viidestä eri maasta koskeva polkumyyntitutkimus ovat kaksi erillistä tutkimusta, jotka arvioidaan kukin niihin liittyvien seikkojen perusteella. Ensinnäkin molemmissa tutkimuksissa on eri tutkimusajanjaksot, jotka ovat vain osittain päällekkäisiä (vuoden 2015 jälkipuolisko). Toiseksi tukia koskeva valitus perustui unionin tuotannonalalle aiheutuvan vahingon uhkaan, kun taas sen jälkeen tehty polkumyyntiä koskeva valitus perustui unionin tuotannonalalle jo aiheutuneeseen vahinkoon. Tältä osin komissio huomautti, että polkumyynnin ja vahingon määrittäminen tehdään tutkimusajanjakson perusteella, joka määritetään asiaa koskevien säännösten mukaisesti ja ilmoitetaan kyseisten kahden tutkimuksen vireillepanoilmoituksissa. Sanotun vaikuttamatta meneillään olevan viittä muuta maata koskevan polkumyyntitutkimuksen tuloksiin 549–551 kappaleessa osoitetaan lisäksi, että tässä tutkimuksessa havaittu näyttö ei ole kumonnut vireillepanon aikana käytettävissä ollutta riittävää näyttöä.

(9)

Näin ollen komissio hylkäsi väitteen perusteettomana.

(10)

Kiinan viranomaiset väittivät myös, että tutkimus olisi päätettävä, koska valituksessa ei esitetty tukia ja tasoitustulleja koskevan WTO:n sopimuksen 11 artiklan 2 ja 3 kohdan ja perusasetuksen 10 artiklan 2 kohdan vaatimukset täyttävää näyttöä. Kiinan viranomaisten mukaan valituksessa ei esitetty riittävää näyttöä tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavista tuista tai vahingosta eikä tuetun tuonnin ja vahingon välisestä syy-yhteydestä.

(11)

Valituksessa esitetty näyttö käsitti tiedot, jotka olivat kohtuudella valituksen tekijän saatavilla. Vireillepanovaiheessa oli osoitettava ainoastaan, että väitetyt tuet mahdollistivat tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton, kun otetaan huomioon niiden esiintyminen, määrä ja luonne. Valituksessa esitettiin myös riittävästi näyttöä siitä, että tuettu tuonti uhkasi aiheuttaa unionin tuotannonalalle vahinkoa. Valitus käsittää 166 sivua, joilla käsitellään sen 117 liitteessä esitettyjä todisteita. Komissio tarkasteli tutkimuksen aikana Kiinan viranomaisten esille tuomia puutteita valituksen tarkkuudesta ja riittävyydestä mutta ei löytänyt mitään, minkä perusteella jokin tukien esiintymistä ja laajuutta koskevista alustavista väitteistä olisi vireillepanovaiheessa pitänyt jättää tutkimuksen ulkopuolelle.

(12)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset toistivat väitteensä mutta eivät esittäneet uusia perusteita sen tueksi. Näin ollen komissio pysyi edellä olevassa kappaleessa esitetyssä kannassaan.

1.2   Tutkimusajanjakso ja tarkastelujakso

(13)

Tukia ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän tammikuuta 2015 ja 31 päivän joulukuuta 2015 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahinkoa koskevaan arvioon vaikuttavien kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2012 ja 31 päivän joulukuuta 2015 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelujakso’, ja lisäksi tarkasteltiin tutkimusajanjakson jälkeistä kehitystä.

1.3   Asianomaiset osapuolet

(14)

Komissio kehotti vireillepanoilmoituksessa asianomaisia osapuolia ottamaan komissioon yhteyttä tutkimukseen osallistumiseksi. Komissio ilmoitti lisäksi tutkimuksen vireillepanosta valituksen tekijälle, muille tiedossa oleville unionin tuottajille, tiedossa oleville vientiä harjoittaville tuottajille ja Kiinan viranomaisille, tiedossa oleville tuojille, tavarantoimittajille ja käyttäjille, kauppiaille sekä järjestöille, joita tutkimuksen vireillepanon tiedettiin koskevan, ja kehotti niitä osallistumaan tutkimukseen.

(15)

Asianomaisilla osapuolilla oli mahdollisuus esittää huomautuksia tutkimuksen vireillepanosta ja pyytää kuulemista komission ja/tai kauppaan liittyvissä menettelyissä kuulemisesta vastaavan neuvonantajan kanssa.

1.4   Otanta

(16)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa, että se saattaa soveltaa asianomaisiin osapuoliin otantaa perusasetuksen 27 artiklan mukaisesti.

1.4.1   Unionin tuottajat

(17)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa, että se oli valinnut alustavasti otoksen unionin tuottajista. Komissio valitsi perusasetuksen 27 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti otoksen, joka perustui tuotanto- ja myyntimäärien suurimpaan edustavaan määrään, joka voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa. Otos oli myös maantieteellisesti edustava. Komissio kehotti asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksia alustavasta otoksesta, mutta tällaisia huomautuksia ei esitetty.

(18)

Lopulliseen otokseen kuului täten kuusi unionin tuottajaa viidestä eri jäsenvaltiosta. Kyseisten tuottajien osuus unionin tuotannosta oli yli 45 prosenttia.

1.4.2   Tuojat

(19)

Päättääkseen otannan tarpeellisuudesta ja valitakseen tarvittaessa otoksen komissio pyysi etuyhteydettömiä tuojia toimittamaan vireillepanoilmoituksessa mainitut tiedot.

(20)

Yksi etuyhteydetön tuoja ilmoittautui, ja sille lähetettiin tuojia koskeva kyselylomake.

(21)

Vaikka komissio otti kyseiseen etuyhteydettömään tuojaan yhteyttä pyrkiessään keräämään asiaankuuluvat tiedot, tämä toimitti vain puutteellisesti täytetyn kyselylomakkeen.

1.4.3   Vientiä harjoittavat tuottajat

(22)

Voidakseen päättää otannan tarpeellisuudesta ja valitakseen tarvittaessa otoksen komissio pyysi kaikkia Kiinassa toimivia vientiä harjoittavia tuottajia toimittamaan vireillepanoilmoituksessa mainitut tiedot. Lisäksi komissio pyysi Kiinan viranomaisia yksilöimään muita mahdollisia vientiä harjoittavia tuottajia, jotka voisivat olla kiinnostuneita osallistumaan tutkimukseen, ja/tai ottamaan yhteyttä niihin.

(23)

Yhdeksän asianomaisessa maassa toimivaa vientiä harjoittavaa tuottajaa tai vientiä harjoittavien tuottajien ryhmää toimitti pyydetyt tiedot ja suostui osallistumaan otokseen. Komissio valitsi perusasetuksen 27 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti seuraavan otoksen, johon kuului neljä vientiä harjoittavien tuottajien ryhmää ja joka perustui unioniin suuntautuneen viennin suurimpaan edustavaan määrään, joka voitiin kohtuudella tutkia käytettävissä olevassa ajassa:

Benxi Iron & Steel Group, Kiina

Hesteel Group, Kiina

Jiangsu Shagang Group, Kiina

Shougang Group, Kiina.

(24)

Otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien ryhmien osuus tarkasteltavana olevan tuotteen koko tuonnista unioniin oli 68 prosenttia.

(25)

Kaikkia tiedossa olleita asianomaisia vientiä harjoittavia tuottajia ja Kiinan viranomaisia kuultiin otoksen valinnasta perusasetuksen 27 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Valituksen tekijä ja kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa, joista toinen kuului otokseen ja toinen ei, esittivät huomautuksia ehdotetusta otoksesta.

(26)

Valituksen tekijä väitti, että ehdotettu otos ei edusta tutkimuksen kohteena olevaa kuumavalssattujen teräslevytuotteiden tuotannonalaa Kiinassa. Valituksen tekijä väitti etenkin, että komission olisi muodostettava otos paitsi vientimäärän perusteella myös siten, että se edustaa kaikkia valituksessa mainittuja tuen muotoja. Valituksen tekijä katsoi, että otokseen valituista yrityksistä kaksi ei ollut edustavia tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavien tukien saajia.

(27)

Komissio totesi valinneensa otoksen perusasetuksen 27 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti. Kyseisen säännöksen mukaisesti komissio valitsi otoksen unioniin suuntautuneen viennin suurimman edustavan määrän perusteella. Se, että yksittäinen yritys ei voi saada tiettyä väitettyä tukea, ei tarkoita ettei otos olisi edustava, sillä otoksen tarkoituksena on edustaa yleisesti Kiinan kuumavalssattujen teräslevytuotteiden tuotannonalan mahdollisuuksia hakea mitä tahansa väitetyistä tuista. Otokseen valitut neljä vientiä harjoittavien tuottajien ryhmää ovat edustavia valituksessa tarkoitettujen väitettyjen tukien hakukelpoisuuden osalta, kuten komissio toteaa ei-luottamuksellisessa asiakirja-aineistossa saatavilla olevan asiakirjan huomautuksessa. Näin ollen komissio katsoi, että valittu otos oli perusasetuksen 27 artiklan 1 kohdan b alakohdan vaatimusten mukainen ja muodostaa asianmukaisen perustan väitettyjen tukien esiintymisen ja laajuuden tutkimista varten.

(28)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen valituksen tekijä oli edelleen sitä mieltä, että komission olisi pitänyt valita otos perusasetuksen 27 artiklan 1 kohdan a alakohdan eikä 27 artiklan 1 kohdan b alakohdan perusteella, koska siten olisi saatu parempi käsitys käytössä olevista tukiohjelmista. Kuten edellä olevassa kappaleessa selitetään, komissio katsoi, että otokseen valitut neljä vientiä harjoittavien tuottajien ryhmää olivat edustavia paitsi määrän myös valituksessa tarkoitettujen väitettyjen tukien hakukelpoisuuden ja vireillepanoilmoituksessa tarkoitettujen tutkittavien tukikäytäntöjen osalta. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(29)

Yksi otokseen valittu vientiä harjoittava tuottaja tiedusteli, miksi otos oli erilainen kuin rinnakkaiseen polkumyyntitutkimukseen ehdotettu otos. Komissio muistutti, että polkumyyntitutkimus ja tukien vastainen tutkimus ovat kaksi erillistä tutkimusta, joilla on eri tarkoitus. Polkumyyntitutkimuksessa komissio määrittelee, onko polkumyyntiä esiintynyt vai ei (eli onko kyseessä objektiivinen hintasyrjintä), mikä on binäärinen kysymys. Polkumyyntiä koskeva havainto voidaan ekstrapoloida otoksesta kaikkiin muihin yrityksiin. Tukien vastaisessa tutkimuksessa komissio määrittää tuen määrän tarkasteltavana olevan tuotteen vietyä yksikköä kohti. Ainoastaan ne tuet, joista otokseen valitut yritykset saavat hyötyä, oikeuttavat tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton. Näin ollen tutkimuksen tehokkuuden varmistamiseksi ja unionin tuotannonalan suojelemiseksi komissio katsoi, että tukien vastaisen tutkimuksen oli katettava suurempi vientimäärä kuin polkumyyntitutkimuksen, jotta voitiin varmistaa, että otos oli edustava valituksessa tarkoitettuihin tukiin liittyvien tukikelpoisuusedellytysten ja vireillepanoilmoituksessa tarkoitettujen tukikäytäntöjen osalta. Tukien vastaisen tutkimuksen suurempi otos kattaa asianmukaisesti valituksessa tarkoitettujen tukien tukikelpoisuuden edellytykset. Kolme neljästä otokseen valitusta yrityksestä kuului myös rinnakkaisen polkumyyntitutkimusten otokseen. Neljännen yrityksen lisääminen tähän otokseen perustui siihen, että se oli määrän osalta seuraavaksi suurin yritys ja sen avulla varmistettiin otoksen edustavuus valituksessa tarkoitettuihin tukiin liittyvien tukikelpoisuuden edellytysten osalta.

(30)

Eräs toinen vientiä harjoittava tuottaja, joka ei kuulunut otokseen, pyysi otokseen sisällyttämistä tai yksilöllistä tarkastelua, koska se katsoi, että valittu otos ei edustaisi sen erityispiirteitä oikeudenmukaisesti. Esitetyt perusteet liittyivät pikateräksen ja työkaluteräksen tuotantoon ja vientiin, ja niillä on yrityksen mukaan eri tuoteominaisuudet ja ne hinnoitellaan eri tavalla. Otoksen valintaperusteina käytettiin tarkasteltavana olevan viennin suurinta edustavaa määrää. Otokseen sisällyttämistä pyytäneen vientiä harjoittavan tuottajan tarkasteltavana olevan tuotteen vientimäärä on kuitenkin huomattavasti vähäisempi kuin otokseen ehdotettujen yritysten vientimäärät. Tästä syystä yritystä ei voitu sisällyttää otokseen ja pyyntö evättiin. Komissio päätti kuitenkin tämän jälkeen jättää pikateräksen ja työkaluteräksen tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmän ulkopuolelle, mikä jätti kyseisen yrityksen koko tuotannon tutkimuksen soveltamisalan ulkopuolelle. Tästä syystä yritystä ei enää katsottu tarkasteltavana olevan tuotteen vientiä harjoittavaksi tuottajaksi, ja sen yksilöllistä tarkastelua koskevaa pyyntöä ei käsitelty, koska se ei ollut enää asianomainen osapuoli.

(31)

Ehdotettu otos on näin ollen perusasetuksen 27 artiklan 1 kohdan b alakohdan vaatimusten mukainen. Komissio päätti näin ollen pitää ehdotetun otoksen lopullisena otoksena.

1.5   Kyselyvastaukset ja tarkastuskäynnit

(32)

Kiinan viranomaisille lähetettiin kyselylomake. Siihen sisältyi seuraaville pankeille osoitetut erityiset kyselylomakkeet: China Development Bank, Agricultural Development Bank of China, Export Import Bank of China, jäljempänä ’EXIM’, Agricultural Bank of China, jäljempänä ’ABC’, Bank of China, jäljempänä ’BOC’, China Construction Bank, jäljempänä ’CCB’, ja Industrial and Commercial Bank of China, jäljempänä ’ICBC’. Kyseiset pankit oli erikseen mainittu valituksessa julkisina eliminä tai eliminä, jotka oli valtuutettu ja määrätty myöntämään tukia. Lisäksi Kiinan viranomaisia pyydettiin toimittamaan kyseinen rahoituslaitoksille tarkoitettu erityislomake kaikille muille rahoituslaitoksille, jotka ovat kokonaan tai osittain Kiinan viranomaisten omistuksessa, jäljempänä ’valtio-omisteiset pankit’. Kiinan viranomaisille lähetetty kyselylomake sisälsi lisäksi erityiset kyselylomakkeet niille rautamalmin, koksin ja koksihiilin tuottajille, jotka ovat kokonaan tai osittain valtion omistuksessa, jäljempänä ’valtionyhtiöt’. Kyselylomakkeet lähetettiin myös otokseen valituille neljälle vientiä harjoittavien tuottajien ryhmälle, otokseen valituille unionin tuottajille sekä kaikille etuyhteydessä oleville tuojille, ainoalle ilmoittautuneelle etuyhteydettömälle tuojalle sekä kahdelle käyttäjälle, jotka olivat ilmoittautuneet.

(33)

Komissio sai kyselyvastauksen Kiinan viranomaisilta. Siihen sisältyi seuraavien pankkien vastaukset niille tarkoitettuun kyselylomakkeeseen: EXIM, ABC, BOC, CCB ja ICBC. Komissio sai kyselyvastaukset myös otokseen valituilta neljältä vientiä harjoittavien tuottajien ryhmältä, otokseen valituilta unionin tuottajilta, etuyhteydettömältä tuojalta ja yhdeltä käyttäjältä.

(34)

Komissio hankki ja tarkasti kaikki tuen, siitä johtuvan vahingon uhkan ja unionin edun määrittämistä varten tarpeellisina pitämänsä tiedot. Kiinan kauppaministeriön tiloihin tehtiin tarkastuskäynti, jonka aikana tavattiin myös muiden asianomaisten ministeriöiden virkamiehiä. Lisäksi tarkastuskäynnin aikana tavattiin seuraavien rahoituslaitosten edustajia:

Export Import Bank of China, Beijing, Kiina;

Industrial and Commercial Bank of China, Beijing, Kiina;

China Construction Bank, Beijing, Kiina;

Agricultural Bank Of China, Beijing, Kiina;

Bank of China, Beijing, Kiina.

(35)

Perusasetuksen 26 artiklan mukaisia tarkastuskäyntejä tehtiin lisäksi seuraavien yritysten toimitiloihin:

(1)

Otokseen valitut unionin tuottajat

ThyssenKrupp Steel Europe AG, Duisburg, Saksa;

Tata Steel IJmuiden BV, Velsen-Noord, Alankomaat;

Tata Steel UK Limited, Port Talbot, South Wales, Yhdistynyt kuningaskunta;

ArcelorMittal Mediterranee SAS, Fos-sur-Mer, Ranska;

ArcelorMittal Atlantique Et Lorraine SAS, Dunkerque, Ranska;

ArcelorMittal España SA, Gozón, Espanja;

(2)

Otokseen valitut kiinalaiset tuottajat

a)

Benxi Iron & Steel Group:

Benxi Iron & Steel (Group) Co., Ltd, Benxi, Kiina;

Bengang Steel Plates Co., Ltd, Benxi, Kiina;

Benxi Beiying Iron & Steel (Group) Co., Ltd., Benxi, Kiina;

Benxi Iron & Steel (Group) Mining Industry Co., Ltd., Benxi, Kiina;

Benxi Iron & Steel (Group) International Trading Co., Ltd., Benxi, Kiina;

Liaoning Henderson Assets Operating & Management Co., Ltd., Benxi, Kiina;

b)

Jiangsu Shagang Group:

Jiangsu Shagang Group Co., Ltd., Zhangjiagang City, Kiina;

Zhangjiagang Hongchang Plate Co., Ltd., Zhangjiagang City, Kiina;

Zhangjiagang GTA Plate Co., Ltd., Zhangjiagang City, Kiina

Zhangjiagang Yangtze River Cold rolled Sheet Co., Ltd, Zhangjiagang City, Kiina;

Zhangjiagang Hongchang Pellets Co., Ltd, Zhangjiagang City, Kiina;

Jiangsu Shagang International Trade Co., Ltd., Jinfeng Town, Zhangjiagang City, Kiina;

c)

Hesteel Group:

Hesteel Group Co., Ltd., Shijiazhuang ja Beijing, Kiina;

Hesteel Co., Ltd., Shijiazhuang, Kiina;

Handan Iron & Steel Group Han-Bao Co., Ltd., Handan City, Kiina;

Hesteel Co., Ltd Tangshan Branch, Tangshan City, Kiina;

Hesteel Co., Ltd Chengde Branch, Chengde City, Kiina;

Hebei Iron & Steel Group Mining Co., Ltd, Tangshan, Kiina;

Hesteel Group International Trade Corporation, Beijing, Kiina;

Sinobiz Holdings Limited (British Virgin Islands), Tangshan City, Kiina;

d)

Shougang Group:

Shougang Jingtang United Iron & Steel Co. Ltd., Caofeidian, Kiina;

Tangshan Shougang Jingtang Xishan Coking Co. Ltd., Caofeidian, Kiina;

Shougang Qian'an Iron and Steel, branch of Beijing Shougang Co. Ltd., Qian'an, Kiina;

Qian'an Coal Chemical Company, Qian'an, Kiina;

Shougang Mining Co. Ltd., branch of Shougang Corporation, Qian'an, Kiina;

Beijing Shougang Co. Ltd., Beijing, Kiina;

China Shougang International Trade & Engineering Corporation, Beijing, Kiina;

Shougang Holding Trade Hongkong Limited, Hongkong;

Shougang Corporation, Beijing, Kiina.

(3)

Käyttäjät

Marcegaglia Carbon Steel Spa, Gazoldo degli Ippoliti, Italia.

1.6   Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöön ottamatta jättäminen

(36)

Komissio ilmoitti 13 päivänä helmikuuta 2017 kaikille asianomaisille osapuolille, että Kiinasta peräisin olevien tiettyjen raudasta, seostamattomasta teräksestä tai muusta seosteräksestä valmistettujen kuumavalssattujen levyvalmisteiden tuonnissa unioniin ei oteta käyttöön väliaikaisia tasoitustulleja.

1.7   Myöhempi menettely

(37)

Komissio jatkoi lopullisia päätelmiään varten tarpeellisina pitämiensä tietojen hankkimista ja tarkistamista ja ilmoitti seikoista, joita oli tutkittava tarkemmin.

(38)

Komissio ilmoitti 28 päivänä huhtikuuta 2017 kaikille osapuolille niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella se aikoi ottaa käyttöön lopullisen tasoitustullin tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnissa unioniin, ja kehotti kaikkia osapuolia esittämään huomautuksensa 17 päivän kuluessa. Samalla komissio tiedotti asianomaisille osapuolille tarkastuskäyntiensä tuloksista sekä niistä tapauksista, joissa komission oli turvauduttava käytettävissä oleviin tietoihin. Komissio myös lisäsi 18 päivänä toukokuuta asiakirja-aineistoon kaikille asianomaisille osapuolille tarkoitetun huomautuksen, jossa selitetään tarkemmin perusteet, joita se käytti etuuskohtelun mukaisista lainoista koituneen edun laskennassa. Määräajaksi asetetun viiden päivän kuluessa saatiin huomautuksia, joita tarkasteltiin asianmukaisesti.

2.   TARKASTELTAVANA OLEVA TUOTE JA SAMANKALTAINEN TUOTE

2.1   Tarkasteltavana oleva tuote

(39)

Kuumavalssattuja teräslevytuotteita valmistetaan metallinmuokkausprosessissa, jossa kuuma metalli kulkee yhden tai useamman kuumavalssin läpi, jotta siitä tulee ohuempaa ja paksuudeltaan yhdenmukaista, ja jossa metallin lämpötila on rekristallisaatiolämpötilaa korkeampi. Ne voidaan toimittaa eri muodoissa, kuten keloina (myös öljyttyinä tai peitattuina), määrämittaan leikattuna (levyt) tai ohuina liuskoina.

(40)

Kuumavalssatuilla teräslevytuotteilla on kaksi pääasiallista käyttötarkoitusta. Ne ovat perusraaka-ainetta erilaisten teräksestä valmistettujen lisäarvollisten jatkojalostustuotteiden tuotannossa, kuten kylmävalssatut teräslevytuotteet (8) ja pinnoitetut terästuotteet. Niitä käytetään myös teollisuudessa raaka-aineena, jota loppukäyttäjät ostavat käytettäväksi eri tarkoituksiin esimerkiksi rakennusalalla (teräsputkien tuotanto), laivanrakennuksessa, kaasusäiliöissä, autoissa, paineastioissa ja energiaputkistoissa.

(41)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja (Jiangsu Tiangong Tools Company Limited) pyysi 26 päivänä kesäkuuta 2016, että tietyn tyyppiset kuumavalssatut teräslevytuotteet, jotka tunnetaan alalla työkaluteräksenä ja pikateräksenä, jätettäisiin tuotteen määritelmän ulkopuolelle. Se väitti, että työkaluteräksellä ja pikateräksellä on merkittävästi erilaiset ominaisuudet, hinnat, eritelmät ja käyttötavat.

(42)

Komissio totesikin rinnakkaisen polkumyyntitutkimuksen aikana, että muiden kuin työkaluterästä ja pikaterästä olevien tarkasteltavana olevien tuotteiden ja työkaluteräksen ja pikateräksen välillä on suuria fysikaalisia ja kemiallisia eroja. Työkaluteräs ja pikateräs sisältävät useita alkuaineita, joita ei ole tarkasteltavana olevassa tuotteessa. Myös tuotantoprosessissa ja käyttötarkoituksissa on eroja, ja työkaluteräksen ja pikateräksen ja muiden tarkasteltavana olevan tuotteen tuotelajien väliset hintaerot ovat merkittävät.

(43)

Näin ollen komissio jätti työkaluteräksen ja pikateräksen rinnakkaisen polkumyyntitutkimuksen soveltamisalan ulkopuolelle.

(44)

Edellä esitetyn perusteella komissio päätti jättää työkaluteräksen ja pikateräksen myös tämän tutkimuksen soveltamisalan ulkopuolelle.

(45)

Tarkasteltavana olevaksi tuotteeksi määritellään näin ollen tietyt Kiinasta peräisin olevat raudasta, seostamattomasta teräksestä tai muusta seosteräksestä valmistetut valssatut levyvalmisteet, kelatut tai kelaamattomat (määrämittaan leikatut tuotteet ja ohuet liuskat mukaan luettuina), ei enempää valmistetut kuin kuumavalssatut, pleteroimattomat ja muulla tavalla metallilla tai muulla aineella pinnoittamattomat.

Tarkasteltavana oleva tuote ei sisällä seuraavia:

tuotteet, jotka ovat ruostumatonta terästä tai kidesuunnattua piiseosteista sähköteknistä terästä,

tuotteet, jotka ovat työkaluterästä ja pikaterästä,

tuotteet, jotka ovat kelaamattomia ja ilman pintakuviointia ja joiden paksuus on yli 10 mm ja leveys vähintään 600 mm, ja

tuotteet, jotka ovat kelaamattomia ja ilman pintakuviointia ja joiden paksuus on vähintään 4,75 mm mutta enintään 10 mm ja leveys vähintään 2 050 mm.

Tarkasteltavana oleva tuote luokitellaan tällä hetkellä CN-koodeihin 7208 10 00, 7208 25 00, 7208 26 00, 7208 27 00, 7208 36 00, 7208 37 00, 7208 38 00, 7208 39 00, 7208 40 00, 7208 52 10, 7208 52 99, 7208 53 10, 7208 53 90, 7208 54 00, 7211 13 00, 7211 14 00, 7211 19 00, ex 7225 19 10, 7225 30 90, ex 7225 40 60, 7225 40 90, ex 7226 19 10, 7226 91 91 ja 7226 91 99.

2.2   Samankaltainen tuote

(46)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että seuraavilla tuotteilla on samat fyysiset perusominaisuudet ja samat peruskäyttötarkoitukset:

tarkasteltavana oleva tuote,

Kiinan kotimarkkinoilla tuotettu ja myyty tuote,

unionin tuotannonalan unionissa tuottama ja myymä tuote.

(47)

Tämän vuoksi niitä pidetään perusasetuksen 2 artiklan c alakohdassa tarkoitettuina samankaltaisina tuotteina.

3.   TUET

3.1   Johdanto: Valtion suunnitelmat, hankkeet ja muut asiakirjat

(48)

Ennen erityisen tuen ja erityisten tukiohjelmien muodossa annettavien väitettyjen tukien (3.4 kohta ja sitä seuraavat kohdat) analysointia komissio arvioi valtion suunnitelmia, hankkeita ja muita asiakirjoja, jotka vaikuttivat useampaan kuin yhteen tuista tai tukiohjelmista. Komissio katsoi seuraavista syistä, että kaikkien arvioitavana olevien tukien tai tukiohjelmien perustana on Kiinan viranomaisten keskushallinnon suunnitelmien toteuttaminen.

(49)

Kiinan 12. kansallisessa talouden ja yhteiskunnan kehityksen viisivuotissuunnitelmassa, jäljempänä ’12. viisivuotissuunnitelma’, korostetaan Kiinan viranomaisten strategista visiota keskeisten teollisuudenalojen kehittämiseksi ja edistämiseksi. Etenkin 12. viisivuotissuunnitelman 9 luvussa, joka koskee valmistusteollisuuden uudistamista ja nykyaikaistamista, edellytetään nykyisten keskeisten teollisuudenalojen uudistamista ja nykyaikaistamista Kiinan teollisen ytimen kilpailukyvyn parantamiseksi. Sen mukaan Kiinan viranomaiset aikovat laatia toimintasuunnitelmia, joilla parannetaan yritysten teknistä suorituskykyä ja siten edistetään kilpailukykyä markkinoilla. Terästeollisuus on yksi tärkeimmistä tällaisista keskeisistä teollisuudenaloista.

(50)

Kyseisessä 12. viisivuotissuunnitelmassa nostetaan esiin myös luonnonvarojen säilyttäminen ja ympäristönsuojelu sekä kiertotalouden kehittäminen ja vähähiilisten teknologioiden tavoitteet. Tältä osin 12. viisivuotissuunnitelman 9 luvussa todetaan, että terästeollisuuden olisi kehitettävä integroitua resurssinhallintaa, lisättävä energiansäästöä ja vähennettävä päästöjä ja että Kiinan viranomaiset tukevat tällaisia ympäristöystävällisiä hankkeita.

(51)

Terästeollisuuden 12. viisivuotissuunnitelma on Kiinan viranomaisten terästeollisuudelle laatima erityissuunnitelma, jäljempänä ’teräsalan 12. viisivuotissuunnitelma’. Kyseisessä suunnitelmassa korostetaan terästeollisuuden merkitystä julkisen talouden perusteollisuutena. Kiinan viranomaisten ensisijainen prioriteetti kaudella 2011–2015 on terästeollisuuden rakenteellinen mukauttaminen, uudistaminen ja nykyaikaistaminen. Teräsalan 12. viisivuotissuunnitelman 5 luvussa korostetaan lisäksi, miten tärkeää on ”lujittaa verotuksen, rahoituksen, kaupan, maankäytön, energian säästämisen, ympäristönsuojelun, turvallisuuden ja muiden politiikan alojen yhteyttä terästeollisuutta koskevaan politiikkaan”.

(52)

Kiinan viranomaiset väittivät, että komissio ei voi tutkimuksessaan vedota 12. viisivuotissuunnitelmaan eikä teräsalan 12. viisivuotissuunnitelmaan, koska niiden voimassaolo päättyi 31 päivänä joulukuuta 2015. Näin ollen tuen jatkumiselle ei ole oikeusperustaa. Komissio huomauttaa, että 12. viisivuotissuunnitelma ja teräsalan 12. viisivuotissuunnitelma kattoivat tutkimusajanjakson. Lisäksi maaliskuussa 2016 julkaistiin 13. viisivuotissuunnitelma, joka kattaa vuodet 2016–2020. Kuten seuraavassa kappaleessa selitetään, 13. viisivuotissuunnitelma pohjautuu 12. viisivuotissuunnitelmassa esitettyihin tavoitteisiin, joiden työstämistä jatketaan. Näin ollen terästeollisuuden kehityksen tukeminen on jatkuvaa.

(53)

Myös 13. viisivuotissuunnitelmassa korostetaan teknologisen innovoinnin merkitystä Kiinan talouden kehitykselle ja ”vihreän” kehityksen periaatteiden tärkeyttä. Kuten 12. viisivuotissuunnitelmassa, uuden viisivuotissuunnitelman 5 luvun mukaan yksi tärkeimmistä kehitystavoitteista on edistää perinteisten teollisuusrakenteiden uudistamista. Tavoitetta selitetään lisää 22 luvussa, jossa kuvataan strategiaa Kiinan perinteisen teollisuuden uudistamiseksi edistämällä sen teknologista kehittämistä. Tässä yhteydessä 13. viisivuotissuunnitelmassa todetaan, että yrityksiä tuetaan ”kokonaisvaltaisen edistyksen aikaan saamiseksi tietyillä aloilla, kuten tuoteteknologiassa, ympäristönsuojelussa, teollisuuslaitteiden kehittämisessä ja energiatehokkuudessa”. Ympäristönsuojelua käsitellään tarkemmin 44 luvussa. Kyseisen luvun mukaan keskeisillä teollisuudenaloilla toteutetaan puhtaan tuotannon ”remontti”, ja sen 16 kohdassa viitataan erityisesti terästeollisuuteen.

(54)

Terästeollisuuden mukauttamis- ja nykyaikaistamissuunnitelma kaudeksi 2016–2020 (teräsalan 13. viisivuotissuunnitelma) julkaistiin marraskuussa 2016. Se perustuu 13. viisivuotissuunnitelmaan. Siinä todetaan, että terästeollisuus on ”Kiinan taloudelle merkittävä perustuotannonala, kansallinen kulmakivi” (9). Kyseisessä suunnitelmassa hahmotellaan tarkemmin 13. viisivuotissuunnitelmassa mainittuja teknologisen innovoinnin, rakennemukautusten ja vihreän kehityksen periaatteita ja yhdistetään ne yksityiskohtaisempiin terästeollisuuden prioriteetteihin (ks. IV luku – Tärkeimmät tehtävät) sekä erilaisiin verotusta ja rahoitusta koskeviin tukitoimiin (ks. V luku – Suojatoimet).

(55)

Kiinan viranomaiset väittivät myös, että suunnitelmat ovat ainoastaan ohjeellisia eivätkä siten pakottavia tai sitovia. 12. viisivuotissuunnitelman johdannossa todetaan kuitenkin, että ”tämä suunnitelma on laillisesti pätevä, kun se on käsitelty ja hyväksytty Kiinan kansantasavallan kansankongressissa.” 13. viisivuotissuunnitelman 17 luvussa todetaan, että ”kansallisella kehitysstrategialla ja -suunnitelmalla on johtava ja määräävä asema.” (10) Teräsalan 13. viisivuotissuunnitelmassa todetaan vielä, että ”kaikkien terästeollisuudesta vastaavien viranomaisten on … toteutettava tässä suunnitelmassa vahvistetut tehtävät ja poliittiset toimet”. Yksittäisten yritysten tasolla ”olennaisten yritysten on varmistettava, että päästään lähemmäksi tämän suunnitelman tärkeimpien tavoitteiden saavuttamista ja ensisijaisten tehtävien suorittamista (11)”. Näin ollen sen sijaan, että suunnitelmissa esitettäisiin vain yleisiä kannustavia huomioita, ne ovat sitovia. Kiinan viranomaiset pysyivät kannassaan päätelmistä ilmoittamisen jälkeen mutta eivät toimittaneet lisätodisteita siitä, miksi edellä esitetyt tekstit olisi tulkittava ohjeiksi, vaikka niiden sanamuoto selvästi viittaa päinvastaiseen. Kiinan viranomaiset lainasivat kyseisissä suunnitelmissa käytettyä kieltä, joka on poliittista mutta ei kuitenkaan kyseenalaista päätelmää niiden oikeudellisesti sitovasta luonteesta. Komissio pysyi näin ollen kannassaan, jonka mukaan suunnitelmat ovat oikeudellisesti sitovia.

(56)

Myös seuraavissa asiakirjoissa terästeollisuus määritellään strategiseksi, ensisijaiseksi ja/tai kannustettavaksi teollisuudenalaksi:

a)

Valtioneuvoston päätös nro 40 teollisuuden rakennemuutoksien edistämistä koskevien tilapäisten määräysten täytäntöönpanosta, jäljempänä ”päätös nro 40”. Päätöksessä todetaan, että teollisuuden rakennemuutoksia koskeva ohjeistava luettelo (Guidance Catalogue for the Industrial Structure Adjustment), jolla päätös nro 40 pannaan täytäntöön, ohjaa merkittävällä tavalla investointien kohdentamista. Siinä myös annetaan Kiinan viranomaisille ohjeita investointihankkeiden hallinnoimiseksi ja julkista rahoitusta, verotusta, luotonantoa, maankäyttöä, tuontia ja vientiä koskevien politiikoiden laatimiseksi ja täytäntöön panemiseksi (12). Ohjeistavan luettelon VIII luvussa terästeollisuus määritellään kannustettavaksi teollisuudenalaksi. Komissio totesi, että oikeudellisesti päätös nro 40 on Kiinan korkeimman hallinnollisen elimen eli valtioneuvoston määräys. Täten määräys on muiden julkisten elinten ja talouden toimijoiden kannalta oikeudellisesti sitova (13).

b)

Tieteen ja teknologian kehittämistä koskevan keskipitkän ja pitkän aikavälin kansallisessa suunnitelmassa (2006–2020) (III luvun 5 kohta ja VIII luku) tuetaan keskeisten alojen ja ensisijaisten painopistealojen kehittämistä ja kehotetaan antamaan niille rahoituksellista ja verotuksellista tukea.

c)

Kansallisen kehittämis- ja uudistamiskomission, jäljempänä ’NDRC’ (14), määräyksessä nro 35 rauta- ja terästeollisuuden kehittämiseen liittyvistä politiikoista, jäljempänä ’määräys nro 35’, todetaan, että rauta- ja terästeollisuus on julkiselle taloudelle tärkeä perusteollisuus.

d)

Valtioneuvoston maaliskuussa 2009 laatimalla terästeollisuuden mukauttamis- ja elvytyssuunnitelmalla, jäljempänä ’elvytyssuunnitelma’, käynnistettiin useita toimintaohjelmia ja tukitoimia, joilla pyritään elvyttämään terästeollisuutta kansainvälisen talouskriisin jälkeen, ylläpitämään sen kasvua ja takaamaan sen vakaa toiminta, koska sitä pidetään julkiselle taloudelle tärkeänä.

(57)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset lainasivat päätöstä nro 40, jonka mukaan kannustettaville teollisuudenaloille olisi annettava luottotukea ”luottoperiaatteiden mukaisesti”. Viranomaisten mukaan ei voida päätellä, että tällainen tuki olisi annettava etuuskohtelun periaatteella. Tutkimuksessa kävi kuitenkin ilmi, että väljä käsite ”luottoperiaatteet” ei tarkoita markkinalähtöistä tai kaupallista käyttäytymistä vaan pikemminkin sitä, että otetaan huomioon merkittäviä poliittisia näkökantoja, jotka ohittavat luottoriskien arvioinnin ja johtavat siihen, että luottoriskejä ei arvioida lainkaan. Otokseen kuuluneet yritykset saivat etua etuuskohtelun mukaisista lainakäytännöistä silloin, kun asianmukaista luottoriskien arviointia ei suoritettu lainkaan, kuten 3.4 kohdassa selitetään. Näin ollen komissio hylkäsi Kiinan viranomaisten väitteen, että terästeollisuuden lainat myönnettiin markkinalähtöisesti ja kaupallisin ehdoin ja että ”luottoperiaatteiden mukaisesti” tarkoittaisi velvoitetta noudattaa mainittuja periaatteita. Keskeistä on edelleen, että päätöksen nro 40 mukaan kaikkien rahoituslaitosten on myönnettävä lainoja kannustettaville teollisuudenaloille, joihin terästeollisuus lukeutuu, ja että tukea annetaan käytännössä etuuskohtelun mukaisesti ottamatta huomioon luotonsaajan tosiasiallista luottoriskiä.

(58)

Kiinan viranomaiset totesivat vielä, että tieteen ja teknologian kehittämistä koskevan keskipitkän ja pitkän aikavälin kansallisessa suunnitelmassa (2006–2020) ei vahvisteta teräksen tuottajien tukikelpoisuutta väitettyjen tukien osalta. Kyseisen asiakirjan III.5 luvussa terästeollisuus mainitaan kuitenkin selvästi prioriteettialan nro 29 kohdalla (Cyclic Iron and Steel Flow Process and Equipment) ja VIII luvussa kannustetaan antamaan näille prioriteettialoille rahoitus- ja verotustukea. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(59)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen valituksen tekijä pyysi komissiota sisällyttämään keskushallinnon suunnitelmia koskevaan analyysiinsä konkurssilainsäädännön täytäntöönpanon toteuttamatta jättämisen. Se väitti, että vuosien 2008–2015 lukujen mukaan Kiinassa tehtiin hälyttävän vähän konkursseja ja viittasi useiden kiinalaisten pankkien ja konkurssin tehneen teräksentoimittajan Sinosteelin väliseen pankkitukisopimukseen (bail-out agreement) vuonna 2016. Se viittasi vielä IMF:n raporttiin (Resolving China's Corporate Debt Problem) (15), jossa esitettiin useita perusteluja Kiinan alhaiselle maksukyvyttömyysasteelle. Komissio otti huomioon valituksen tekijän valituksessa raportoimat lukuisat merkittävät yksittäiset tapaukset, joissa konkurssimenettelyä ei ollut käynnistetty tiettyjen ahdingossa olleiden teräsyritysten osalta. Se totesi kuitenkin, että päätelmistä ilmoittamisen jälkeen toimitettuja, Kiinassa tehtyjä konkursseja koskevia yleisiä lukuja ei voitu eritellä riittävän varmasti kuumavalssattujen teräslevytuotteiden tuotannonalan osuuden selville saamiseksi. Jotta voitaisiin selvittää, onko konkurssien määrä normaali vai alhainen, olisi vahvistettava asianmukainen viitearvo tutkimusajanjakson maksukyvyttömyystapauksien tarkan määrän perusteella. Tällaista analyysiä ei pystytty tekemään päätelmistä ilmoittamisen jälkeen käytettävissä olevan rajoitetun ajanjakson aikana. Huomautus ei kuitenkaan kyseenalaistanut komission tästä osiosta tekemiä päätelmiä vaan pikemminkin vahvisti ne.

(60)

Tästä päätellään, että terästeollisuus on keskeinen/strateginen teollisuudenala, jonka aktiivinen kehittäminen on Kiinan viranomaisten poliittinen tavoite.

3.2   Osittainen yhteistyössä toimiminen ja parhaiden käytettävissä olevien tietojen käyttö

3.2.1   Perusasetuksen 28 artiklan 1 kohdan soveltaminen Kiinan viranomaisten myöntämien etuuskohtelun mukaisten lainojen osalta

(61)

Komissio pyysi Kiinan viranomaisia huolehtimaan siitä, että seitsemän valituksessa mainittua valtio-omisteista pankkia sekä muut mahdolliset valtio-omisteiset pankit täyttävät niille tarkoitetun erityislomakkeen. Kiinan viranomaiset ottivat kuitenkin yhteyttä vain viiteen seitsemästä valituksessa erikseen mainitusta pankista. Kiinan viranomaisten mukaan niillä ei ollut valtuuksia pyytää tietoja muilta valtio-omisteisilta pankeilta, koska nämä toimivat niistä riippumattomasti. Tältä osin komissio huomautti, että Kiinan viranomaisia ei pyydetty toimittamaan tietoja vaan ainoastaan välittämään mainitut erityislomakkeet valtio-omisteisille pankeille.

(62)

Yksikään kyselyyn vastanneista valtio-omisteisista pankeista ei toimittanut tarkempia tietoja otokseen valituille yrityksillä myönnetyistä lainoista vaan ne väittivät, että niitä sitoivat otokseen valittujen yritysten toimittamien tietojen luottamuksellisuutta koskevat oikeudelliset ja lainsäädännölliset vaatimukset ja sopimusehdot. Otokseen valitut vientiä harjoittavien tuottajien ryhmät saivat lainaa myös kolmeltakymmeneltä muulta valtio-omisteiselta pankilta, joihin Kiinan viranomaiset kieltäytyivät ottamasta yhteyttä kyselylomakkeen täyttämistä varten. Agricultural Development Bank of China sen sijaan ei ollut myöntänyt lainoja otokseen valituille vientiä harjoittavien tuottajien ryhmille.

(63)

Tästä syystä komissio pyysi kaikilta otokseen valituilta vientiä harjoittavien tuottajien ryhmiltä lupaa päästä tutustumaan niille lainaa myöntäneiden (sekä valtio-omisteisten että yksityisten) pankkien hallussa oleviin niitä koskeviin yrityskohtaisiin tietoihin. Kaikki otokseen valitut yritykset kuitenkin kieltäytyivät antamasta tällaista lupaa perustelematta kieltoa.

(64)

Kolme otokseen valittua vientiä harjoittavien tuottajien ryhmää on kokonaisuudessaan valtion omistuksessa, ja siksi komissio pyysi Kiinan viranomaisia yritysten omistajana järjestämään pääsyn pyydettyihin tietoihin. Kiinan viranomaiset kuitenkin epäsivät komission pyynnön ja väittivät, että niillä ei ollut valtuuksia määrätä kyseisiä kolmea vientiä harjoittavien tuottajien ryhmää antamaan lupaa tutustua tietoihin.

(65)

Komissio sai tietoja yritysten rakenteesta ja omistajuudesta vain 34 kappaleessa mainituilta viideltä valtio-omisteiselta pankilta, ei yhdeltäkään muista 40 rahoituslaitoksesta. Yksikään 45 rahoituslaitoksesta ei myöskään toimittanut tietoja otokseen valituille vientiä harjoittavien tuottajien ryhmille myönnettyjen lainojen riskinarvioinnista.

(66)

Näin ollen komissio ilmoitti Kiinan viranomaisille, että tutkiessaan etuuskohtelun mukaisten lainojen kautta myönnetyn väitetyn tuen esiintymistä ja laajuutta sen olisi ehkä käytettävä parhaita käytettävissä olevia tietoja perusasetuksen 28 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(67)

Kiinan viranomaiset vastustivat parhaiden käytettävissä olevien tietojen käyttämistä ja totesivat, että niillä ei ollut valtuuksia vaatia tietoja rahoituslaitoksilta ja kolmelta valtio-omisteiselta vientiä harjoittavien tuottajien ryhmältä.

(68)

Väite on perusteeton. Komissio pyysi Kiinan viranomaisia välittämään kyselylomakkeet valtio-omisteisille pankeille, koska viranomaisilla on eniten tietoa kiinalaisten rahoituslaitosten omistuspohjasta. Viranomaiset olisivat myös voineet tukea hallinnollisesti vastausten keräämistä rahoituslaitoksilta.

(69)

Komissio ei ymmärrä, miksi Kiinan viranomaiset eivät tukeneet komissiota tämän pyytäessä pääsyä kyseisten kolmen otokseen valitun valtio-omisteisen vientiä harjoittavien tuottajien ryhmän tietoihin, varsinkaan kun lupa olisi todennäköisesti edellyttänyt korkeimman tason eli Kiinan viranomaisten virkamiesten hyväksyntää.

(70)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset toistivat väitteensä siitä, että niillä ei ole toimivaltaa pyytää mainittuja tietoja valtio-omisteisilta pankeilta ja kyseisiltä kolmelta valtio-omisteiselta vientiä harjoittavien tuottajien ryhmältä. Kiinan viranomaiset katsoivat lisäksi, että komission pyyntö aiheutti niille kohtuutonta rasitetta, koska niiden odotettiin paitsi toimittavan kyselylomakkeet myös antavan hallinnollista tukea vastausten keräämiseksi. Komissio ei ymmärrä, miksi kyselylomakkeiden lähettäminen ja vastausten kerääminen keskushallinnon tasolla olisi aiheuttanut Kiinan viranomaisille kohtuutonta rasitetta. Koska Kiinan viranomaiset eivät tuoneet esille uusia tekijöitä, komissio pysyi 68 kappaleessa kuvatussa kannassaan.

(71)

Kiinan viranomaiset väittivät vielä, että komissio ei ilmoittanut, mitä tutkimuksen kannalta ratkaisevia tietoja puuttui, ja että komissio ei selittänyt, miksi pyydetyt tiedot olivat tarpeen ja miksi niiden toimittamat tiedot olivat riittämättömiä. Komissio oli jo 16 päivänä marraskuuta 2016 päivätyssä puutteita koskevassa kirjeessään ilmoittanut Kiinan viranomaisille, että tietoja puuttui etenkin valtio-omisteisille pankeille suunnattujen kysymysten osalta ja että luottoriskien arviointien olisi oltava saatavilla todentamistilanteessa. Koska pyydetyt tiedot eivät olleet saatavilla todentamisen jälkeenkään, komissio ilmoitti Kiinan viranomaisille 16 päivänä maaliskuuta 2017 päivätyssä kirjeessään, että sen olisi ehkä käytettävä parhaita käytettävissä olevia tietoja perusasetuksen 28 artiklan 1 kohdan mukaisesti, koska sillä ei vieläkään ollut tietoja suurimmasta osasta valtio-omisteisista pankeista, jotka myönsivät lainoja otokseen valituille yrityksille, eikä yrityskohtaisia tietoja yhteistyössä toimineiden pankkien myöntämistä lainoista. Näin ollen Kiinan viranomaisille oli tiedotettu riittävällä tavalla tarvittavien tietojen luonteesta ja toimitettujen tietojen riittämättömyydestä.

(72)

Lopuksi Kiinan viranomaiset totesivat, että komissio ei selittänyt asianmukaisesti, miksi tiettyjä tietoja pidettiin parhaina käytettävissä olevina tietoina. Komissio on tästä eri mieltä. Jäljempänä 3.4.1.2 kohdassa selitetään, mitä käytettävissä olevia tietoja käytettiin ja miksi komissio katsoi niiden olevan parhaita käytettävissä olevia tietoja. Väite hylättiin näin ollen perusteettomana.

(73)

Myös yksityinen vientiä harjoittava ryhmä Jiangsu Shagang vastusti parhaiden käytettävissä olevien tietojen käyttöä ja katsoi, että pyyntö antaa komissiolle lupa todentaa rahoituslaitoksen hallussa olevat sitä koskevat rahoitustiedot aiheutti yritykselle kohtuutonta rasitetta. Se väitti myös, että yrityksen edustajaa ei ollut kutsuttu osallistumaan rahoituslaitoksen tiloissa tapahtuvaan todentamiseen eikä tälle ollut ilmoitettu tällaiseen todentamiseen liittyvistä yksityiskohdista.

(74)

Vastauksessaan väitteeseen komissio muistutti, että yritys oli 24 päivänä marraskuuta 2016 lähettämässään sähköpostissa kieltäytynyt lyhyesti ja ilman perusteluja antamasta tällaista lupaa. Tuolloin yritys ei tiedustellut rahoituslaitoksen tiloissa tapahtuvaan todentamiseen liittyvistä yksityiskohdista eikä pyytänyt edustajansa läsnäoloa kyseisessä tilaisuudessa. Jos yritys olisi sitä pyytänyt, komissio olisi voinut antaa tarkempia tietoja ja pyrkiä tekemään järjestelyjä, jotta yrityksen edustaja olisi voinut osallistua todentamistilaisuuteen.

(75)

Sen vuoksi komission oli tukeuduttava osittain parhaisiin käytettävissä oleviin tietoihin tutkiessaan väitettyjen, etuuskohtelun mukaisten lainojen muodossa myönnettyjen tukien esiintymistä ja laajuutta.

3.2.2   Perusasetuksen 28 artiklan 1 kohdan soveltaminen yhteen vientiä harjoittavaan tuottajaan avustusten osalta

(76)

Jiangsu Shagang -ryhmä ei toimittanut tietoja todentamiseen valittujen avustusten satunnaisotannasta. Lisäksi komissio löysi tarkastetussa kirjanpidossa näyttöä merkittävistä avustuksista, jotka oli saatu aikaisemmin ja joista oli koitunut etua tutkimusajanjakson aikana mutta joita ei ollut ilmoitettu.

(77)

Näissä olosuhteissa komissio katsoi, että se ei ollut saanut tämän tutkimuksen osa-alueen kannalta ratkaisevia tietoja. Tästä syystä paikkansapitävien ja perusteltujen tukea koskevien päätelmien tekeminen kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan saamista avustuksista oli erittäin vaikeaa.

(78)

Komissio ilmoitti tämän vuoksi yritykselle, että se harkitsee perustavansa päätelmänsä osittain parhaisiin käytettävissä oleviin tietoihin perusasetuksen 28 artiklan 1 kohdan mukaisesti (eli siltä osin kuin on kyse avustuksiin liittyvistä tiedoista).

(79)

Vastauksessaan komission kirjeeseen yritys vastusti perusasetuksen 28 artiklan 1 kohdan soveltamista avustuksiin. Yritys väitti, että komission tarkastuskäynnillään esiin tuomia avustuksia ei ollut ilmoitettu, koska kyselylomakkeessa ei pyydetty ilmoittamaan sellaisia avustuksia, jotka oli saatu ennen tutkimusajanjaksoa ja joita ei ollut kirjattu ennakkomaksuiksi. Lisäksi yritys väitti, että se oli esittänyt erittelyn näistä avustuksista tarkastuskäynnin aikana.

(80)

Komissio totesi tarkastuskäynnillään, että suurin osa ennen tutkimusajanjaksoa saaduista avustuksista liittyi tiettyihin tutkittaviin tukiin kuuluviin varoihin. Näin ollen vientiä harjoittavan tuottajan olisi pitänyt kirjata kyseiset avustukset ennakkomaksuiksi/-tuloksi tilinpäätöksen liitetiedoissa kuvatun kirjanpitokäytännön mukaisesti. Yrityksen olisi siten pitänyt ilmoittaa avustukset kyselylomakevastauksessaan, jossa pyydettiin tietoja kaikista varoihin liittyvistä ja ennakkomaksuiksi kirjatuista avustuksista. Se, että tilintarkastaja ei määritellyt avustuksia ennakkomaksuiksi, ei tarkoita, ettei ennen tutkimusajanjaksoa saaduista määristä koidu etua tutkimusajanjaksolla, varsinkaan kun niistä ei annettu muita tietoja kuin yrityskohtainen erittely. Siksi komissio päätteli, että yritys ei ollut toimittanut tarkempia tietoja kyselyvastauksessa ilmoitetuista tutkimusajanjaksolla saaduista avustuksista eikä ennen tutkimusajanjaksoa saaduista avustuksista, joiden todettiin vasta tarkastuskäynnin aikana olevan olennaisia tutkimusajanjakson kannalta. Tarkempien tietojen puuttuessa komissio ei voinut käyttää yrityksen avustuksista toimittamia tietoja.

(81)

Sen vuoksi komission oli turvauduttava parhaisiin käytettävissä oleviin tietoihin tehdessään päätelmiä kyseisen yrityksen saamista avustuksista. Tutkiessaan yritystä paikan päällä komissio totesi, että yritys sai huomattavia summia eri avustusohjelmista, minkä vuoksi se käytti parhaina käytettävissä olevina tietoina tutkimusajanjaksolla näistä avustuksista saatuja korkeimpia tukimääriä.

3.3   Tämän tutkimuksen soveltamisalaan kuuluvat tuet ja tukiohjelmat

(82)

Valitukseen, vireillepanoilmoitukseen ja komission kyselylomakkeeseen saatuihin vastauksiin sisältyvien tietojen perusteella tutkittiin seuraavia väitettyjä Kiinan viranomaisten myöntämiä tukia:

i)

Etuuskohtelun mukaiset tukipoliittiset lainat, luottolimiitit, muu rahoitus ja takaukset

ii)

Toiminnan jatkuvuutta koskeva käytännön takaus (de facto guarantee) kuumavalssattujen teräslevytuotteiden tuotannonalan yrityksille, joilla on vaikeuksia maksaa lainoja takaisin

iii)

Avustusohjelmat

China World Top Brand -ohjelma

Famous Brands -ohjelma

Polkumyyntimenettelyn vastaajien avustus

Valtion tukirahasto keskeisten teknologioiden hankkeelle

Vientiä edistävät avustukset, kuten palkkiot vientiä harjoittaville yrityksille tai vientituloksen perusteella myönnettävät palkkiot, reilun kaupan tuki, kansainväliseen taloudelliseen yhteistyöhön liittyvät avustukset

Avustukset innovatiivisille ja kokeellisille yrityksille

Erityinen tukirahasto muille kuin valtionyhtiöille

Ympäristönsuojeluun liittyvät avustukset, kuten ympäristönsuojeluun ja luonnonvarojen säilyttämiseen liittyvät kannustimet, synergiaan tähtäävän resurssinhallinnan edistäminen, energiansäästöön liittyvien uudistushankkeiden kannustinrahastot, energianhallinnan esittelykeskusten edistäminen

Teknologian uudistamiseen ja nykyaikaistamiseen liittyvät avustukset, kuten T&K:n edistäminen tieteen ja teknologian tukisuunnitelmien kautta, keskeisten teollisuudenalojen mukauttaminen, elvyttäminen ja teknologinen kehittäminen, T&K-tulosten kaupallinen hyödyntäminen, laadun parantaminen, patenttien rekisteröiminen, ”Three Categories” -ohjelmasta saatu rahoitus

Avustukset vanhentuneen kapasiteetin hävittämiseksi

Liaoningin maakunnan avustukset – Five Point One Line -ohjelma

Tianjin Binhain uuden alueen ja Tianjinin talous- ja teknologiakehitysalueen tuet: tiede- ja teknologiarahasto ja nopeutettu poisto-ohjelma

Kunnallisten/maakuntien viranomaisten väliaikaiset tuet

iv)

Välittömiä veroja koskevat vapautus- ja helpotusohjelmat

Synergiaan tähtäävällä käytöllä saatujen tuotteiden yritystuloveroedut

Yritystuloverohyvitykset ympäristönsuojeluun, energian- ja vedensäästöön sekä tuoteturvallisuuteen liittyvien laitteiden investointikuluista

Uuden ja huipputeknologian alan yritysten yritystuloveroedut

Great Western -kehitysohjelman yritystuloveroedut

Kannustettavista tuotteista saatujen tulojen yritystuloveroedut

Yritystuloverohyvitykset kotimaisten laitteiden ostosta

Vesirakennustöihin liittyvistä maksuista vapauttaminen ja maksujen helpottaminen

Kahden vapaan ja kolmen puolittain vapaan vuoden ohjelma ulkomaisrahoitteisille yrityksille, jäljempänä ’FIE-yritykset’

Tutkimus- ja kehitysmenojen (T&K) yritystuloverovähennykset

Tuloveroja koskevat helpotukset FIE-yrityksille Kiinassa valmistettujen laitteiden ostosta

Maan koillisen alueen elvytysohjelman edullinen verokohtelu

Maan läntisen alueen edullinen verokohtelu

Rannikon avointen talousalueiden ja talous- ja teknologiakehitysalueiden edullinen verokohtelu FIE-yrityksille

Erityistalousalueiden edullinen verokohtelu FIE-yrityksille

Maankäyttöä koskevat vapautukset ja helpotukset

Paikalliset veroalennukset

Osinkojen vapautus valintakelpoisten kotimaisten yritysten välillä

v)

Välillisiä veroja ja tuontitariffeja koskevat ohjelmat

Vapautukset alv:sta ja tuontitariffeista maahantuotujen laitteiden ja teknologian käyttöä varten

Alv-hyvitykset FIE-yrityksille Kiinassa valmistettujen laitteiden ostosta

Alv-vapautus FIE-yritysten myymille tuotteille

Alv-vähennys/-vapautus synergiaan tähtäävällä resurssinhallinnalla valmistetuille tuotteille

Tuloverohuojennukset maan keski- ja länsiosan alueilla

vi)

Valtion tarjoamat tavarat ja palvelut riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan

Valtion tarjoama rautamalmi riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan

Valtion tarjoama koksi riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan

Valtion tarjoama koksihiili riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan

Valtion tarjoama sähkö riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan

Valtion tarjoama maa ja maankäyttöoikeudet riittämättömänä pidettävää korvausta vastaan

vii)

”Foreign Trade Transformation and Upgrading Demonstration Bases”, jäljempänä ’Demonstration Bases’, ja ”Common Service Platforms” -järjestelmät

viii)

Tuki kuumavalssattujen teräslevytuotteiden viennille EU:hun tutkimusajanjakson aikana.

3.4   Etuuskohtelun mukaiset lainat

(83)

Otokseen valittujen neljän vientiä harjoittavien tuottajien ryhmän toimittamien tietojen mukaan ne ovat saaneet lainaa 45 rahoituslaitokselta. Näistä 45 rahoituslaitoksesta 35 oli valtio-omisteisia pankkeja. Jäljelle jäävät 10 rahoituslaitosta olivat joko yksityisessä omistuksessa tai niiden omistuspohja jäi komissiolle epäselväksi. Erityiskyselylomakkeen palauttivat kuitenkin ainoastaan viisi valtio-omisteista pankkia, vaikka Kiinan viranomaisille esitetty pyyntö koski kaikkia 35:tä valtio-omisteista pankkia. Jäljelle jäävistä 10 rahoituslaitoksesta vain yksi vastasi ilmoittaen, että se ei voinut vastata kyselyyn ennen kuin se on keskustellut sääntelyviranomaisten kanssa. Otettuaan yhteyttä CBRC:hen kyseinen rahoituslaitos ilmoitti komissiolle, että se oli halukas toimimaan yhteistyössä mutta CBRC oli ehdottanut, että tällainen yhteistyö olisi toteutettava sääntely-yhteistyöhön liittyvän mekanismin kautta (eli tietojenvaihto toteutettaisiin Kiinan ja EU:n sääntelyviranomaisten välillä eikä suoraan komission ja kyseisen pankin välillä). Komissio kiitti yhteistyötarjouksesta mutta totesi, että tällaisen väliaikaisen järjestelyn perustaminen ei ollut enää mahdollista tutkimukselle varatun ajanjakson aikana. Komissio ei saanut tähän vastausta eikä vastaavaa pyyntöä CBRC:ltä. Kyseinen rahoituslaitos ei myöskään toimittanut asiaa koskevia huomautuksia määräajan kuluessa. Sen vuoksi komission oli turvauduttava parhaisiin käytettävissä oleviin tietoihin.

3.4.1   Julkisina eliminä toimivat valtio-omisteiset pankit

(84)

Komissio selvitti, toimivatko valtio-omisteiset pankit julkisina eliminä perusasetuksen 3 artiklassa ja 2 artiklan b alakohdassa tarkoitetulla tavalla. Määritettäessä, onko valtionyhtiö julkinen elin, on sovellettava seuraavia perusteita (16): ”Merkityksellistä on se, onko yksikölle annettu viranomaistehtäviä eikä niinkään se, miten se on tehty. On monia eri tapoja, millä viranomaiset voivat antaa yksikölle toimivaltaa. Näin ollen eri tyyppinen näyttö saattaa olla merkityksellistä sen osoittamiseksi, että toimivaltaa on annettu tietylle yksikölle. Näyttö, jonka mukaan yksikkö suorittaa viranomaistehtäviä, voi toimia näyttönä siitä, että sillä on tai sille on annettu viranomaisten toimivaltaa, etenkin jos näytön mukaan kyseessä on jatkuva ja järjestelmällinen käytäntö. Tästä seuraa, että näyttö siitä, että viranomaiset harjoittavat merkityksellistä valvontaa yksikössä ja sen toiminnassa, voi tietyissä olosuhteissa toimia näyttönä siitä, että kyseisellä yksiköllä on ja se harjoittaa viranomaisten toimivaltaa suorittaen viranomaistehtäviä. On kuitenkin korostettava, että jos toimivaltaa ei nimenomaisesti siirretä säädöksellä, pelkkä muodollisten yhteyksien esiintyminen yksikön ja valtion välillä suppeasti tulkittuna ei todennäköisesti riitä vahvistamaan tarvittavalla tavalla, että kyseessä on viranomaisten toimivalta. Näin esimerkiksi pelkästään se, että valtio omistaa enemmistön yksikön osakkeista ei osoita, että valtio harjoittaisi merkityksellistä valvontaa kyseisen yksikön toimintaan nähden eikä etenkään sitä, että valtio olisi myöntänyt sille viranomaisten toimivaltaa. Jos tämä näyttö kuitenkin joissakin tapauksissa osoittaa, että valtion valvonnasta on monia virallisia aihetodisteita, ja on myös näyttöä siitä, että harjoitettu valvonta on merkittävää, tällaisen näytön perusteella voidaan mahdollisesti päätellä, että kyseinen yksikkö harjoittaa viranomaisten toimivaltaa.” Tässä tapauksessa päätelmä siitä, että valtio-omisteiset pankit harjoittavat viranomaisten toimivaltaa, perustuu virallisiin aihetodisteisiin valtion valvonnasta ja näyttöön, jonka mukaan valvonta on ollut merkityksellistä.

(85)

Komissio hankki tietoja valtion omistuksesta ja virallisia aihetodisteita valtion valvonnasta valtio-omisteisissa pankeissa. Se tutki, onko harjoitettu valvonta ollut merkityksellistä. Valvonnan harjoittamista koskevaa tutkimusta haittasi se, että Kiinan viranomaiset ja valtio-omisteiset pankit eivät antaneet komission analysoida etuuskohtelun mukaisten lainojen myöntämiseen johtanutta päätöksentekoprosessia.

(86)

Analyysin tekemiseksi komissio tutki ensin niiden viiden valtio-omisteisen pankin tiedot, jotka olivat täyttäneet erityislomakkeen ja sallineet todentamisen.

3.4.1.1   Yhteistyössä toiminet valtio-omisteiset pankit

(87)

Kyselylomakkeen palauttivat seuraavat viisi valtio-omisteista pankkia, joiden vastaukset tarkistettiin paikan päällä: EXIM, ICBC, CCB, ABC ja BOC. Nämä viisi yhteistyössä toiminutta pankkia olivat myöntäneet huomattavan osan otokseen valituille neljälle yritysryhmälle tutkimusajanjakson aikana annetuista lainoista lainan määränä tarkasteltuna (50–60 % Hesteel-ryhmälle ja Jiangsu Shagang -ryhmälle ja 80–95 % Benxi- ja Shougang-ryhmille).

a)   Kiinan viranomaisten omistajuus ja niiden harjoittamaa valvontaa koskevat viralliset aihetodisteet

(88)

Kyselyvastausten ja tarkastuskäyntien aikana saatujen tietojen perusteella komissio vahvisti, että Kiinan valtion hallussa oli joko suoraan tai välillisesti yli 50 prosenttia kunkin rahoituslaitoksen osakkeista.

(89)

Viiden yhteistyössä toimineen valtio-omisteisen pankin valvontaa koskevien aihetodisteiden perustella komissio totesi ne kaikki ”keskeisiksi valtio-omisteisiksi rahoituslaitoksiksi”. Valtio-omisteisten keskeisten rahoituslaitosten hallintoneuvostojen väliaikaisia sääntöjä koskevassa ilmoituksessa todetaan, että ”näissä säädöksissä mainituilla valtio-omisteisilla keskeisillä rahoituslaitoksilla tarkoitetaan muun muassa valtio-omisteisia poliittisin perustein toimivia pankkeja, liikepankkeja, omaisuudenhoitoyhtiöitä, arvopaperiyhtiöitä ja vakuutusyhtiöitä, jäljempänä ’valtio-omisteiset rahoituslaitokset’, joihin valtioneuvosto asettaa hallintoneuvoston” (17).

(90)

Valtio-omisteisten keskeisten rahoituslaitosten hallintoneuvosto nimitetään valtio-omisteisten keskeisten rahoituslaitosten hallintoneuvostojen väliaikaisten sääntöjen mukaisesti. Näiden väliaikaisten sääntöjen 3 ja 5 §:n perusteella komissio vahvisti, että valtioneuvosto asettaa hallintoneuvoston jäsenet, jotka ovat vastuuvelvollisia valtioneuvostolle, mikä osoittaa valtion määräysvallan yhteistyössä toimineiden valtio-omisteisten pankkien liiketoiminnassa. Näiden yleisesti sovellettujen aihetodisteiden lisäksi komissio löysi viiden valtio-omisteisen pankin osalta jäljempänä esitettyjä aihetodisteita.

EXIM

(91)

EXIM muodostettiin ja se toimii valtionneuvoston laatiman Export-Import Bank of China -pankin perustamista koskevan ilmoituksen ja EXIMin yhtiöjärjestyksen mukaisesti. Valtio, joka omistaa 100 prosenttia EXIMin osakkeista, valvoo sitä nimittämällä sen hallintoneuvoston jäsenet. Jäsenet edustavat EXIMin kokouksissa valtion etuja ja poliittisia näkökantoja. Johtokuntaa ei ole. Valtio nimittää suoraan EXIMin johdon. Verkkosivustonsa mukaan EXIM tukee Kiinan ulkomaankauppaa, investointeja ja kansainvälistä taloudellista yhteistyötä. Se on sitoutunut lisäämään keskeisten teollisuudenalojen tukea ja vahvistamaan Kiinan talouden heikkoja kohtia kestävän ja terveen taloudellisen ja yhteiskunnallisen kehityksen varmistamiseksi.

ICBC

(92)

Yhtiöjärjestyksen 8–10 lukujen perusteella Kiinan viranomaisilla on 69,6 prosentin suuruisen osakkuutensa myötä valta nimittää pankin tärkeimmät johtohenkilöt, kuten presidentti ja varapresidentti, johtokunnan puheenjohtaja ja varapuheenjohtaja, toimitusjohtaja sekä hallintoneuvoston puheenjohtaja.

(93)

Lisäksi yhtiöjärjestyksen mukaan johtokunta kutsuu koolle osakkeenomistajien kokoukset, päättää pankin liiketoimintastrategiasta ja budjetista, tekee investointeja (ja sulautumisia) koskevat päätökset, päättää ylemmän johdon erottamisesta, laatii riskinhallintajärjestelmän ja päättää osastojen ja haarakonttoreiden perustamisesta. Tämä viitteellinen luettelo vastuualueista osoittaa, että valtiolla on määräysvalta ICBC:n päivittäisessä toiminnassa.

CCB

(94)

Yhtiöjärjestyksen 11 ja 12 luvun mukaan Kiinan viranomaisilla on 57,31 prosentin suuruisen osakkuutensa myötä valta nimittää enemmistö johtokunnan jäsenistä; johtokunta on osakkaiden yleiskokouksen toimeenpaneva elin, joka johtaa CCB:tä ja vastaa osakkaiden yleiskokoukselle. Sama koskee hallintoneuvostoa eli pankin valvontaelintä (yhtiöjärjestyksen luku 16).

(95)

Lisäksi yhtiöjärjestyksen mukaan johtokunta päättää pankin budjetista, tekee investointipäätökset ja päättää päätilintarkastajan ja johtokunnan sihteerin erottamisesta. CCB:n hallinnon muodostavat 10 johtokunnan jäsentä (kaiken kaikkiaan 15 jäsenestä). Tämä viitteellinen luettelo vastuualueista osoittaa, että valtiolla on määräysvalta CCB:n päivittäisessä toiminnassa.

ABC

(96)

Kuten yhtiöjärjestyksen 134 §:ssä todetaan, Kiinan viranomaisilla on 79,62 prosentin suuruisen osakkuutensa myötä valta nimittää kaikki johtokunnan jäsenet. Sama koskee hallintoneuvostoa (yhtiöjärjestyksen 199 §).

(97)

Lisäksi yhtiöjärjestyksen mukaan johtokunta päättää pankin strategiasta ja budjetista, tekee investointipäätökset, nimittää presidentin ja johtokunnan sihteerin sekä laatii pankin riskinhallintajärjestelmän ja valvoo sitä. Tämä viitteellinen luettelo vastuualueista osoittaa, että valtiolla on määräysvalta ABC:n päivittäisessä toiminnassa.

BOC

(98)

Kuten yhtiöjärjestyksen 122 §:ssä todetaan, Kiinan viranomaisilla on 64,63 prosentin suuruisen osakkuutensa myötä valta nimittää niin pankin toimeenpaneva johto kuin muu johto, jotka muodostavat johtokunnan.

(99)

Lisäksi yhtiöjärjestyksen mukaan johtokunta esimerkiksi päättää rahoituslaitoksen strategiasta ja liiketoiminta- ja investointisuunnitelmista sekä nimittää tai erottaa ylimmän johdon, kuten presidentin, johtokunnan sihteerin, varapresidentin ja muun ylemmän johtohenkilöstön. Johtokunta myös päättää päätöslauselmien täytäntöönpanosta osakkeenomistajien kokouksissa ja hyväksyy ohjaus- ja hallintojärjestelmät. Tämä viitteellinen luettelo vastuualueista osoittaa, että valtiolla on määräysvalta BOC:n päivittäisessä toiminnassa.

b)   Todisteet valtion merkityksellisestä määräysvallasta kyseisissä laitoksissa

(100)

Komissio hankki tietoja siitä, oliko Kiinan viranomaisilla merkittävä määräysvalta edellä mainituissa valtio-omisteisissa pankeissa näiden luotonantokäytäntöjen ja riskinarvioinnin suhteen silloin, kun ne myönsivät lainoja terästeollisuudelle. Tältä osin on otettu huomioon seuraavat sääntelyasiakirjat:

Liikepankkeja koskevan Kiinan lain 34 §, jäljempänä ’pankkilaki’

Lainoja koskevien yleisten sääntöjen 7 ja 15 § (täytäntöönpanijana Kiinan keskuspankki)

Teräsalan 12. viisivuotissuunnitelman 5 luku

Teräsalan 13. viisivuotissuunnitelman 5 luku

Päätös nro 40

Kiinan keskuspankin, Kiinan pankkisääntelykomission, jäljempänä ’CRBC’, Kiinan valtion arvopaperiviranomaisen (China Securities Regulatory Commission), jäljempänä ’CSRC’, ja Kiinan valtion vakuutusviranomaisen (China Insurance Regulatory Commission), jäljempänä ’CIRC’, laatimat suuntaviivat teräs- ja hiiliteollisuuden tukemisesta ylikapasiteettiongelman ratkaisemiseksi ja kehityksen suunnan muuttamiseksi (2016), jäljempänä ’Kiinan keskuspankin, CBRC:n, CSRC:n ja CIRC:n suuntaviivat’

NDRC:n, teollisuus- ja tietotekniikkaministeriön, jäljempänä ’MIIT’, ja CBRC:n ilmoitus ylikapasiteettiongelman ratkaisemista koskevista eri lausunnoista (2016), jäljempänä ’ilmoitus ylikapasiteettiongelman ratkaisemista koskevista eri lausunnoista’

CBRC:n vihreitä luottoja koskevat suuntaviivat (yhdessä energiansäästön lisäämistä ja päästöjen vähentämistä sekä rauta- ja terässektorin rakennemuutoksen nopeuttamista koskevien lausuntojen kanssa, kesäkuu 2010, valtioneuvosto), jäljempänä ’vihreitä luottoja koskevat suuntaviivat’.

(101)

Näitä sääntelyasiakirjoja tarkastellessaan komissio totesi, että kiinalaiset rahoituslaitokset toimivat oikeudellisessa ympäristössä, jossa niiden on linjattava rahoituspäätöksensä Kiinan viranomaisten teollisuuspolitiikan tavoitteiden mukaiseksi.

(102)

Kaikkiin Kiinassa toimiviin rahoituslaitoksiin sovellettavan pankkilain 34 §:n mukaan ”liikepankkien on toteutettava antolainaustoimintaansa kansallisen talouden ja yhteiskunnan kehityksen tarpeiden pohjalta ja valtion teollisuuspolitiikan suuntaviivojen mukaisesti”. EXIMin osalta sen julkista politiikkaa koskeva toimivalta vahvistetaan Import Export Bank of China -pankin perustamista koskevassa ilmoituksessa ja muissa julkisesti saatavilla olevissa tiedoissa.

(103)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset ilmoittivat, että edellä mainitut lainoja koskevien yleisten sääntöjen 7 §:ssä tarkoitetut erityislainat poistettiin vuonna 1999 yleiskirjeellä erityislainojen hallinnon parantamisesta (YINFA [1999] nro 228) ja että 15 §:stä tuli merkityksetön, koska Kiinan keskuspankki ei enää aseta lainojen ylä- ja alarajoja.

(104)

Kiinan viranomaiset väittivät vielä, että komissio on tulkinnut pankkilain 34 §:n virheellisesti. Kiinan viranomaiset viittasivat myös pankkilain 4, 5 ja 7 §:ään, jotka väitteen mukaan liittyvät pankkien itsenäisyyteen, siihen, että mitkään tahot tai henkilöt eivät puutu niiden toimintaan, ja lainanottajien luottokelpoisuuden tutkimiseen. Kiinan viranomaiset huomauttivat, että 34 §:ää ei pitäisi tarkastella erikseen.

(105)

Komissio oli tietoinen siitä, että erityislainat poistettiin vuonna 1999. Tämä ei kuitenkaan muuta etuuskohtelun mukaisista lainoista tehtyä päätelmää, joka perustuu myös muihin käytettävissä oleviin tietoihin, jotka jo itsessään ovat riittävä todiste.

(106)

Lainoja koskevien yleisten sääntöjen 15 §:n osalta komissio on eri mieltä Kiinan viranomaisten kanssa. Kyseisen pykälän mukaan ”asianomaiset osastot voivat valtion politiikan mukaisesti tukea lainojen korkoja edistääkseen tiettyjen tuotannonalojen kasvua ja talouden kehitystä tietyillä alueilla”. Tämä säännös on merkityksellinen senkin jälkeen, kun korkojen ylä- ja alarajat on poistettu. Pankkilain 38 §:ssä viitataan edelleen rajoituksiin, ja sitä voidaan milloin tahansa alkaa soveltaa uudelleen.

(107)

Mitä tulee pankkilakiin, sen 4, 5 ja 7 § liittyvät lukuun I (Yleiset määräykset) ja 34 ja 35 § lukuun IV (Lainoja ja muita liiketoimia koskevat perussäännöt). Pankkilain 4 §:n mukaan ”liikepankkien liiketoimintaa hallitsevat turvallisuuden, likviditeetin ja tehokkuuden periaatteet. Liikepankkien on tehtävä omat päätöksensä liiketoiminnastaan, otettava vastuu riskeistään, oltava yksinomaisesti vastuussa voitoistaan ja tappioistaan ja harjoitettava itsehillintää. Liikepankkien on lain nojalla hoidettava liiketoimintaansa niin, ettei siihen puutu mikään yksikkö tai henkilö. Liikepankkien on omaksuttava yksityisoikeudellinen vastuu kaikesta oikeushenkilön omaisuudestaan.” Pankkilain 7 § liittyy lainanottajien luottokelpoisuuden tutkimiseen.

(108)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että pankkilain 4 ja 7 §:ää sovelletaan sen 34 §:n nojalla eli jos valtio vahvistaa jonkin politiikan, pankit panevat sen täytäntöön ja noudattavat valtion ohjeita. Tämän tutkimuksen havainnot eivät tukeneet väitettä, että pankit eivät ottaisi valtion politiikkaa ja suunnitelmia huomioon lainapäätöksiä tehdessään. Tilanne on pikemminkin päinvastoin, kuten 121–128 kappaleessa selvästi todetaan. Sen vuoksi komissio katsoi, että pankkilain 4 § ei estänyt liikepankkeja huomioimasta valtion teollisuuspolitiikkaa ja suunnitelmia.

(109)

Kiinan viranomaiset viittasivat myös pankkilain 5 §:ään tulkiten sen siten, että ”paikalliset viranomaiset ja valtion eri tasojen yksiköt, julkiset organisaatiot tai yksittäiset henkilöt eivät puutu pankkien liiketoimintaan”. Pankkilain 5 §:n teksti on kuitenkin seuraavanlainen: ”Liikepankkien on noudatettava yhdenvertaisuuden, vapaaehtoisuuden, oikeudenmukaisuuden ja vilpittömän mielen periaatteita liiketoimissaan asiakkaidensa kanssa”. Komission mukaan tällainen muotoilu ei vapauta pankkeja niiden velvollisuudesta ottaa huomioon valtion poliittisia näkökantoja, kuten pankkilain 34 §:ssä säädetään. Kuten 121–128 kappaleessa todetaan, kun otetaan huomioon pankkien käyttäytyminen otokseen valituille yrityksille myönnettyjen lainoja yhteydessä, mainitun pykälän ei voida katsoa olevan ristiriidassa komission 34 §:stä tekemän tulkinnan kanssa.

(110)

Valtion teollisuuspolitiikka vahvistetaan keskushallinnon suunnitelmissa, kuten 3.1 kohdassa todetaan. Mitä tulee terästeollisuuteen, teräsalan 12. viisivuotissuunnitelman 5 luvussa määrätään erityisesti rahoituspolitiikan ja terästeollisuuden yhteyden lujittamisesta. Lisäksi teräsalan 13. viisivuotissuunnitelman 5 luvussa todetaan, että ”rahoituslaitoksia ja yksityisiä pääomantarjoajia ohjeistetaan tukemaan suunnitelmassa vahvistettuja ensisijaisia tavoitteita” ja että ”markkinoilla toimivien ja kannattavien yritysten osalta pankkien on pidettävä luottovaatimukset kohtuullisina”.

(111)

Myös päätöksessä nro 40 ohjeistetaan kaikkia rahoituslaitoksia antamaan luottotukea erityisesti ”kannustettaville” hankkeille. Kuten 3.1 kohdassa selitetään, terästeollisuuden hankkeet luokitellaan kannustettaviksi.

(112)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset totesivat, että komissio ei selittänyt, miten päätös nro 40 osoittaa, että pankkien on annettava etuuskohtelun mukaisia luottoja, ja viittasi kyseisen päätöksen 17 ja 18 §:ään. Komissio totesi, että kyseiseen päätökseen on sisällytetty Kiinan viranomaisten tavoite tukea aktiivisesti terästeollisuuden kehitystä. Päätöksessä kaikkia rahoituslaitoksia niin ikään ohjeistetaan antamaan luottotukea vain kannustettaville hankkeille (joihin terästeollisuus lukeutuu) ja luvataan, että kannustettavien hankkeiden osalta otetaan käyttöön muita etuuskohtelun mukaisia käytäntöjä. Edellä esitetyn perusteella pankkien on annettava terästeollisuudelle luottotukea päätöksen nro 40 nojalla. Vaikka kyseisen päätöksen 17 ja 18 §:ssä pankkeja kehotetaankin noudattamaan luottoperiaatteita, komissio ei pystynyt tutkimuksessa vahvistamaan, että näin tapahtuu käytännössä. Siten päätös nro 40 vahvistaa aiemmat pankkilakia koskevat havainnot, joiden mukaan pankit harjoittavat viranomaisten toimivaltaa etuuskohtelun mukaisten luottojen muodossa.

(113)

Lisäksi Kiinan keskuspankin, CBRC:n, CSRC:n ja CIRC:n suuntaviivat ja ilmoitus ylikapasiteettiongelman ratkaisemista koskevista eri lausunnoista on suunnattu erityisesti teräsalan yrityksille. Niissä todetaan, että rahoituslaitosten on täysimääräisesti tunnustettava tukea antava roolinsa ja teräs- ja hiiliteollisuuden strateginen merkitys ja jatkettava luottotuen antamista sellaisille teräsalan yrityksille, jotka noudattavat teollisuuspolitiikkaa ja jotka ryhmittyvät uudelleen lisäämättä tuotantokapasiteettiaan. Tällainen tuki tarkoittaa myös korkoprosentin määräytymistä ja joukkovelkakirjojen ja luottojen myöntämistä sulautumisia ja yritysostoja varten. Lisäksi velkoja järjestellään uudelleen ja niitä annetaan anteeksi.

(114)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset totesivat, että komissio ei maininnut mitään tiettyjä edellä mainittujen kyseisten asiakirjojen säännöksiä, jotka tukisivat komission päätelmiä. Komissio totesi, että sen edellä olevassa kappaleessa esitetyt päätelmät perustuivat muun muassa seuraaviin kohtiin ”ylikapasiteettiongelman ratkaisemista koskevissa eri lausunnoissa”:

a)

”Rahoituslaitosten on kunnioitettava entistä enemmän rauta- ja terästeollisuuden sekä hiiliteollisuuden merkitystä ja strategista roolia kansantaloudelle ja toteutettava erilaiseen kohteluun perustuvaa erilaisten luottojen politiikkaa, joka on sekä olosuhteisiin mukautuvaa että niitä määräävää.”

b)

”Rahoitustukea on lisättävä sellaisille rauta- ja terästeollisuuden sekä hiiliteollisuuden yrityksille, jotka toteuttavat sulautumisia ja rakennemuutoksia.”

c)

”Rahoituslaitoksia kannustetaan järjestelemään uudelleen sellaisten rauta- ja terästeollisuuden sekä hiiliteollisuuden yritysten lainoja, jotka ovat vaikeuksissa mutta jotka toteuttavat toimia kapasiteetin vähentämiseksi.”

d)

”Sellaisten rauta- ja terästeollisuuden sekä hiiliteollisuuden yritysten osalta, joilla on markkinakelpoisia tuotteita tai palveluja ja lupaavaa kehityspotentiaalia, jotka ovat kansallisen teollisuuspolitiikan mukaisia ja toteuttavat toimia kapasiteetin vähentämiseksi, rakenteiden mukauttamiseksi ja kehitysmallien muuttamiseksi, rahoituslaitosten olisi perustettava velkojien komiteoita, mukautettava lainojen maturiteettia, korkoja ja takaisinmaksumenettelyjä sekä toteutettava muita toimenpiteitä.”

(115)

Kiinan keskuspankin, CBRC:n, CSRC:n ja CIRC:n suuntaviivojen osalta merkittäviä ovat seuraavat kohdat:

a)

”Rahoituslaitosten on tunnustettava täysimääräisesti rauta- ja terästeollisuuden sekä hiiliteollisuuden merkitys ja strateginen rooli, ymmärrettävä niiden kehityksen lainalaisuudet ja jatkettava luottotuen antamista riskienvalvonnan ja liiketoiminnan jatkuvuuden periaatteiden mukaisesti keskeisille korkeatasoisille yrityksille, joilla on edistynyttä teknologiaa ja laitteita, kilpailukykyisiä tuotteita ja markkinoita ja jotka voivat palauttaa kilpailukykynsä ja päästä eroon väliaikaisista vaikeuksista syvällisellä uudistuksella ja sisäisen hallinnon vahvistamisella, sekä tarjottava aktiivisesti kattavia rahoituspalveluja yrityksille, jotka mukautuvat ja ryhmittyvät lisäämättä tuotantokapasiteettia.”

b)

”Parannetaan korkojen hinnoittelua ja vähennetään yritysten rahoituskustannuksia.”

c)

”Edistetään aktiivisesti vihreiden joukkovelkakirjojen ja korkean tuoton lainojen innovointia. Lisätään vihreiden joukkovelkakirjojen liikkeeseen laskua ja vihreän omaisuuden arvopaperistamista ja kehitetään muita innovatiivisia rahoitusinstrumentteja teräs- ja hiiliteollisuuden vihreän kehityksen edistämiseksi.”

d)

”Edistetään aktiivisesti ja vakaasti velkojen uudelleen järjestelyjä yrityksissä. Autetaan yrityksiä, jotka ovat valtion teollisuuspolitiikan mukaisia, jotka aktiivisesti toteuttavat toimia tuotantokapasiteetin vähentämiseksi, tekevät rakenneuudistuksia ja uudistuvat kehittyäkseen ja joilla on lainojen laatuseurannan ja luokittelun nojalla tietty maksukyky, pääsemään huonojen aikojen yli muuttamalla laina-aikoja ja takaisinmaksumenettelyjä ja toteuttamalla muita velkajärjestelyjä.”

e)

”Parannetaan fuusioihin ja yrityskauppoihin liittyvää lainanantoliiketoimintaa ja lisätään niihin liittyviä lainoja, määritellään laina-ajat ja korot kohtuullisesti, jotta voidaan tukea yrityksiä ja alueita, joille teollisen kapasiteetin integroimisesta on suhteellista etua.”

(116)

Vihreitä luottoja koskevissa suuntaviivoissa rahoituslaitoksia rohkaistaan myöntämään erilaisia luottoja ja soveltamaan erilaisia riskinhallintajärjestelmiä teollisuuspolitiikan mukaisesti sen mukaan, millainen lainanottajan ympäristöstatus on. Terästeollisuus katsotaan ensisijaiseksi kohteeksi tarjottaessa ympäristöhankkeisiin liittyviä lainoja. Tältä osin teollisuuspolitiikkaa selvennetään ”energiansäästön lisäämistä ja päästöjen vähentämistä sekä rauta- ja terässektorin rakennemuutoksen nopeuttamista koskevissa lausunnoissa”. Mainituissa lausunnoissa korostetaan, että ”koska rauta- ja terästeollisuuden potentiaali säästää sähköä ja vähentää päästöjä on yksi huomattavimmista, myös sen merkitys energiansäästöön ja päästöjen vähentämiseen liittyvissä ponnistuksissa on erittäin suuri. Energiansäästö, päästöjen vähentäminen ja rakennemuutos ovat pääasialliset ja tärkeimmät toimet rauta- ja terästeollisuuden uudistuksessa”. Näin ollen uusiin teknologioihin ja kiertotalouden tekniikoihin sekä energiansäästöön ja päästöjen vähentämiseen liittyviä hankkeita (esim. koksin kuivasammutus korkeassa lämpötilassa ja paineessa, pölynerotus, jäännöslämmön ja kivihiilikaasun paineen talteenotto ja hyödyntäminen ja savukaasun rikinpoisto sekä ”vihreä” rahoitus) edistetään voimakkaasti.

(117)

Lopullisissa huomautuksissa Kiinan viranomaiset totesivat, etteivät vihreitä luottoja koskevat suuntaviivat eivätkä energiansäästön lisäämistä ja päästöjen vähentämistä sekä rauta- ja terässektorin rakennemuutoksen nopeuttamista koskevat lausunnot osoittaneet lainauskäytäntöjä koskevan sitovan sääntelykehyksen olemassaoloa. Ne viittasivat erityisesti vihreitä luottoja koskevien suuntaviivojen 15 §:ään, jossa todetaan, että ”rahoituslaitosten on lisättävä due diligence -tarkastelua luottoja myöntäessään”.

(118)

Tässä tutkimuksessa tehdyt havainnot eivät tukeneet väitettä, jonka mukaan vihreitä luottoja koskevien suuntaviivojen 15 § vapauttaisi rahoituslaitokset noudattamasta valtion teollisuuspolitiikkaa ja suunnitelmia lainoja myöntäessään. Tilanne on pikemminkin päinvastoin, kuten 121–128 kappaleessa selvästi todetaan. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(119)

Pankkilaki on oikeudellisesti sitova. Viisivuotissuunnitelmien pakollinen luonne todistettiin 55 kappaleessa. Päätöksen nro 40 pakottava luonne todistettiin 55 kappaleessa. Muiden sääntelyasiakirjojen pakottava luonne vahvistuu niiden sisältämissä valvonta- ja arviointilausekkeissa. Ilmoituksessa ylikapasiteettiongelman ratkaisemista koskevista eri lausunnoista todetaan, että ”CBRC, kansallinen kehittämis- ja uudistamiskomissio ja teollisuus- ja tietotekniikkaministeriö järjestävät aikanaan täytäntöönpanoon liittyvät tarkastukset ja valvonnan”. Vihreitä luottoja koskevien suuntaviivojen 28 §:ssä todetaan, että ”pankkialan sääntelyviranomainen … arvioi pankkialan rahoituslaitosten myöntämien vihreiden luottojen vaikutukset kattavasti sekä asiakirjojen että tarkastuskäyntien perusteella. Arviointien tuloksia käytetään laajalti sääntelyyn liittyvien luokitusten, laitoksiin ja yrityksiin liittyvien oikeuksien ja pankkisektorin rahoituslaitosten ylimmän johdon suoritusten arvioinnin määrittelyssä asiaan kuuluvien lakien ja määräysten mukaisesti”. Kiinan keskuspankin, CBRC:n, CSRC:n ja CIRC:n suuntaviivoissa teräs- ja hiiliteollisuuden tukemisesta ylikapasiteettiongelman ratkaisemiseksi ja kehityksen suunnan muuttamiseksi todetaan, että rahoituslaitosten olisi lisättävä kommunikointiaan paikallisten viranomaisten kanssa.

(120)

Tämän perusteella komissio päättelee, että Kiinan viranomaiset ovat luoneet sääntelykehyksen, jota Kiinan viranomaisten nimittämien ja sille vastuussa olevien johtajien ja valvojien on noudatettava. Näin ollen Kiinan viranomaiset hyödynsivät sääntelykehystä ja harjoittivat merkityksellistä määräysvaltaa kyseisissä viidessä yhteistyössä toimineessa valtio-omisteisessa pankissa näiden luotonantokäytäntöjen suhteen silloin, kun nämä myönsivät lainoja terästeollisuudelle.

(121)

Komissio hankki konkreettisia todisteita merkityksellisestä määräysvallasta konkreettisten lainojen avulla. Todentamisen yhteydessä viisi yhteistyössä toiminutta valtio-omisteista pankkia viittasivat pankkilain 4 ja 5 §:ään, jonka mukaan niiden on arvioitava lainahakemuksia riippumattomasti. Ne pysyivät kannassaan, että luottoriskien arviointikäytännöt ja mallit, joita ne olivat käyttäneet tarkasteltavana olevia lainoja myöntäessään, olivat edistyksellisiä. Konkreettisia esimerkkejä ei kuitenkaan annettu. Kyseiset viisi yhteistyössä toiminutta valtio-omisteista pankkia kieltäytyivät toimittamasta tietoja luottoriskiarvioinnista ja otokseen valituista yrityksistä lainsäädännöllisistä ja sopimuksellisista syistä. Jälkimmäisen syyn osalta ne huomauttivat, että ne rikkoisivat sopimusta, jos ne antaisivat tietoja ilman lainanottajan suostumusta. Kaikki otokseen valitut vientiä harjoittavien tuottajien ryhmät kieltäytyivät allekirjoittamasta kirjettä, jolla ne suostuisivat siihen, että niitä koskevia rahoitustietoja tutkittaisiin pankin tiloissa.

(122)

Koska luottokelpoisuuden arvioinnista ei saatu konkreettista näyttöä, komissio tutki 100–120 kappaleessa kuvattua oikeudellista ympäristöä suhteessa viiden yhteistyössä toimineen valtio-omisteisen pankin käyttäytymiseen otokseen valituille yrityksille myönnettyjen lainojen osalta. Käyttäytyminen oli ristiriidassa niiden virallisen näkemyksen kanssa, sillä ne eivät toimineet kuin rahoituslaitokset normaalisti toimisivat perusteellisen markkinaperusteisen riskinarvioinnin pohjalta.

(123)

Tarkastuskäynneillä kävi tiettyjä ulkomaan valuutan määräisiä lainoja ja yhtä ainoaa yhdelle otokseen valitulle vientiä harjoittavalle tuottajalle myönnettyä lainaa lukuun ottamatta ilmi, että riippumatta yritysten taloudellisesta ja luottoriskitilanteesta otokseen valituille neljälle vientiä harjoittavien tuottajien ryhmälle myönnettiin lainoja keskimäärin koroilla, jotka olivat lähellä Kiinan keskuspankin, jäljempänä ’PBOC’, viitekorkoja (18). Näin ollen lainojen korot olivat markkinakorkoja alhaisemmat, kun otetaan huomioon kyseisten neljän otokseen valitun vientiä harjoittavan tuottajan riskiprofiili. Lisäksi kaikille otokseen valituille yrityksille oli myönnetty valmiusluottolimiittejä, joilla ne pystyivät korvaamaan eräpäivänä lainasta takaisin maksetun pääoman uudesta lainasta saatavalla uudella pääomalla.

(124)

Shougang-ryhmän ja Benxi-ryhmän tapauksissa maksuaikatauluja järjesteltiin uudelleen tai velka annettiin anteeksi taloudellisten vaikeuksien takia, ja komissio havaitsi ainakin yhden esimerkkitapauksen Kiinan viranomaisten poliittisesta väliintulosta, jonka seurauksena laina järjesteltiin uudelleen vastoin pankin parempaa tietoa (19).

(125)

Komissio katsoi niin ikään, että viisi yhteistyössä toiminutta valtio-omisteista pankkia eivät olleet ilmoittaneet tiettyjä lainoja kansalliseen keskuslainarekisteriin epätavanomaisina lainoina, vaikka näin olisi pitänyt tehdä. Ilmoitusvelvollisuus on olemassa erityisesti silloin, kun lainoja on järjestelty uudelleen, kun velallinen ei ole pystynyt hoitamaan takaisinmaksuja tai kun on myönnetty valmiusluottolimiittejä. Tällaisia tapauksia löytyi kaikkien neljän otokseen valitun vientiä harjoittavien tuottajien ryhmän kohdalla. CBRC:n riskiperusteisten lainojen luokituksia koskevien suuntaviivojen mukaan kaikki tällaiset tapaukset olisi pitänyt merkitä keskuslainarekisteriin. Se, että rahoituslaitokset eivät tehneet ilmoituksia, antaa keskuslainarekisterissä väärentyneen kuvan yritysten luottotilanteesta, koska rekisteristä ei tällöin käy ilmi yrityksen tosiasiallinen luottokelpoisuus. Näin ollen vaikka rahoituslaitos soveltaisikin markkinaperusteista riskinarviointia, tämä tapahtuisi epätarkkojen tietojen perusteella.

(126)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset totesivat, että joidenkin lainojen jättäminen pois keskuslainarekisteristä osoitti, että lainauskäytäntöjä koskeva sääntelykehys ei ollut sitova. Se, että jotkin toimijat eivät noudata tiettyjä lainoja koskevaa ilmoitusvelvoitetta kokonaisuudessaan, ei kuitenkaan tarkoita, että suuntaviivoilla ei ole lainvoimaa.

(127)

Kiinan viranomaiset huomauttivat vielä, että monien kiinalaisten pankkien vuosikertomukset sisälsivät pitkiä lukuja riskienhallinnasta ja luottoanalyyseistä ja osoittivat selvästi, että terästeollisuudelle myönnettäviä lainoja oli viime aikoina pikemminkin rajoitettu kuin lisätty. Komissio katsoi, että vuosikertomuksissa luottoriskianalyyseistä esitetyt tiedot eivät sisältäneet tietoja, joita olisi voitu pitää Kiinan viranomaisten esittäminä uusina tietoina. Ne eivät ole konkreettisia eivätkä mahdollista yksittäistapausten arviointia eivätkä ne tarjoa näyttöä siitä, että tällainen arviointi tosiasiallisesti tehdään. Lisäksi Kiinan viranomaisten esittämistä EXIMiä ja CCB:tä koskevista esimerkeistä kävi ainoastaan ilmi, että terästeollisuudelle myönnettävien lainojen prosentuaalinen määrä on laskenut. Huomautuksissa ei esitetty mitään tietoa siitä, millä ehdoilla lainat myönnettiin. Koska kaikkien valtion valtuuttamien ja määräämien valtio-omisteisten ja yksityisten pankkien terästeollisuudelle myöntämien lainojen kokonaismäärästä ei ole tietoja, se tosiasia, että kahden pankin saamisten määrä on vähentynyt, ei ole merkityksellinen. Mitä tulee China Merchants Bankiin, Kiinan viranomaisten huomautuksessa viitattiin ainoastaan siihen, että pankki mukautti luottopolitiikkaansa, muuta tietoa ei kuitenkaan annettu. Vaikka China Merchants Bank tiukensikin myöntämisehtojaan, lainatussa huomautuksessa todettiin, että pankki ”tukee laatuasiakkaitaan”.

(128)

Komissio ei nähnyt mitään syytä muuttaa päätelmiään ja totesi siksi, että Kiinan viranomaiset olivat harjoittaneet merkityksellistä määräysvaltaa edellä mainituissa viidessä valtio-omisteisessa pankissa näiden luotonantokäytäntöjen ja riskinarvioinnin suhteen silloin, kun ne myönsivät lainoja terästeollisuudelle.

c)   Yhteistyössä toimineita rahoituslaitoksia koskeva päätelmä

(129)

Komissio katsoi, että viisi yhteistyössä toiminutta valtio-omisteista pankkia toteuttavat edellä esitettyä sääntelykehystä suorittaessaan viranomaistehtäviä terässektorin osalta ja toimivat siten julkisina eliminä perusasetuksen 2 artiklan b alakohdassa sekä perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa tarkoitetulla tavalla ja WTO:n oikeuskäytännön mukaisesti.

(130)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset väittivät, että komissio ei noudattanut todisteita koskevia vaatimuksia määrittäessään, että valtio-omisteiset pankit olivat julkisia elimiä, koska se käytti päätelmien tekemiseen ainoastaan valvontaa koskevia virallisia aihetodisteita, kuten Kiinan viranomaisten omistajuutta ja toimivaltaa nimittää tai nimetä johtohenkilöt. Komissio hylkäsi väitteen perusteettomana, koska se oli tarkastellut valvonnan harjoittamista yksityiskohtaisesti 100–128 kappaleessa.

3.4.1.2   Yhteistyöstä kieltäytyneet valtio-omisteiset pankit

(131)

Kuten 3.2 kohdassa todetaan, Kiinan viranomaiset eivät pyytäneet muita otokseen valituille yrityksille lainoja myöntäneitä valtio-omisteisia pankkeja palauttamaan niille tarkoitettua erityislomaketta. Sen vuoksi komissio päätti 61–75 kappaleessa esitettyjen päätelmien mukaisesti käyttää parhaita käytettävissä olevia tietoja sen määrittämiseksi, voidaanko kyseiset rahoituslaitokset katsoa julkisiksi elimiksi.

(132)

Julkisesti saatavilla olevien tietojen (kuten pankkien verkkosivustojen, vuosikertomusten ja pankkihakemiston sekä internetin) avulla komissio selvitti, että seuraavat 30 pankkia, jotka olivat myöntäneet lainoja otokseen valituille neljälle vientiä harjoittavien tuottajien ryhmälle, olivat kokonaan tai osittain joko valtion itsensä tai valtion oikeushenkilöiden omistuksessa: China Development Bank, Bank of Communications, China Everbright Bank, Postal Savings Bank, China Merchants Bank, Shanghai Pudong Development Bank, China Industrial Bank, Shenyang Rural Commercial Bank, Benxi City Commercial Bank, Benxi Commercial Bank, Kailuan Group Financial Co., Liaoning Hengyi Financing Lease Co., Ltd., Bank of Chengde, Bank of Hebei, Bank of Shanghai, Ningbo Bank, China CITIC Bank, China Guangfa Bank, China Bohai Bank, Huaxia Bank, China Resources Bank, China Zheshang Bank, China Credit Trust, Huarong International Trust Co. Ltd., Northern International Trust Co., Ltd., Zhangjiakou Bank, Hebei Iron and Steel Group Financial Co., Ltd, Shougang Group Finance, Finance Bureau of Benxi City ja Zunhua Rural Credit Union. Jäljempänä olevassa taulukossa esitetään kyseisten pankkien omistuspohjaa koskevia tietoja.

Pankin nimi

Omistuspohjaa koskevat tiedot

China Development Bank

100 %:sesti valtio-omisteinen poliittisin perustein toimiva pankki.

Bank of Communications

Valtiovarainministeriö ja Central Huijin Investment omistavat 26,53 % pankin osakkeista.

China Everbright Bank

Valtiovarainministeriö ja Central Huijin Investment omistavat 41,24 % pankin osakkeista.

Postal Savings Bank

Pankin perusti alun perin vuonna 2007 valtion postivirasto (State Post Bureau), joka on nykyisin liikenneministeriön alaisuudessa toimiva osasto. Valtion kokonaan omistama yritys China Post Corp. omistaa 64 % osakkeista.

China Merchants Bank

Pankki on osa valtio-omisteista China Merchants -ryhmää.

Shanghai Pudong Development Bank

China Mobile Communication Group Guangdong Limited (valtionyhtiö): 20 %

Shanghai International Group Co., Ltd (valtio-omisteinen rahoitusalan holdingyhtiöiden ryhmä): 16,93 %

Shanghai Sitico Assets Management Co., Ltd (osa Shanghai International -ryhmää): 5,23 %

Central Huijin Asset Management Co., Ltd.: 1,49 %

(…)

China Industrial Bank

Finance Bureau of Fujian 17,86 % (valtion viranomainen)

Valtion oikeushenkilöt:

 

PICC Property and Casualty Company Limited 4,98 %

 

PICC Life Insurance Company Limited 4,21 %

 

Buttonwood Investment Platform LLC. 3,52 %

 

China National Tobacco Corporation 3,22 %

 

China Securities Finance Corporation Limited 2,87 %

 

PICC Life Insurance Company Limited-universal 2,49 %

 

Fujian Tobacco Haisheng Investment Management Co., Ltd 2,32 %

 

China Huijin Investment LLC. 1,55 %

Kotimaiset muut kuin valtion oikeushenkilöt:

 

Tianan Property Insurance Co., Ltd 1,71 %

(…)

Shenyang Rural Commercial Bank

Osakeomistus (tilanne vuoden 2014 lopussa):

Valtion oikeushenkilöt:

Liaoning Energy Investment Group (10 %)

Yingkou Port Group (10 %)

Kotimaiset muut kuin valtion oikeushenkilöt:

Shenyang Zhongyou Tianbao (Group) Materials and equipment (10 %)

Shenzhen Yunfan Technology (10 %)

Beijing Beili Bowen Technology (10 %)

Hangzhou Yongyuan Network Technology (10 %)

Dalian Yidu Group (10 %)

(…)

Benxi City Commercial Bank

Osakeomistus (tilanne vuoden 2015 lopussa):

paikallinen julkinen rahoitus (1 osakas) 12,08 %

valtionyhtiöt (8 osakasta) 59,35 %

yksityiset yritykset (6 osakasta) 23,17 %

yksityishenkilöt (789 osakasta) 5,42 %

Pääosakkaat:

 

Benxi City finance Office (paikallinen julkinen rahoitus) 12,08 %

 

Shenjing Bank (valtionyhtiö) 11,88 %

 

Bengang Group (valtionyhtiö) 9,99 %

 

Liaoning Rongda Investment Enterprise (valtionyhtiö) 9,99 %

 

Dalian Port Group (valtionyhtiö) 9,99 %

 

Liaoning Liaoan Engineering and Machinery Group (yksityinen yritys) 9,99 %

Benxi Commercial Bank

Sama kuin edellä.

Kailuan Group Financial Co.

Hebei Province State Asset Commission omistaa 100 % Kailuan-ryhmästä, joka puolestaan valvoo yritystä Kailuan Group Financial Co.

Liaoning Hengyi Financing Lease Co., Ltd.

Benxi-ryhmän (valtionyhtiö) omistuksessa.

Bank of Chengde

Osakeomistus (tilanne vuoden 2015 lopussa):

Chengde City Financial Office 7,359 %

Chengde Zhongsheng Investment Group 7,359 %

Hebei Beifang Road engineering construction group 7,359 %

Chengde City Jinhui Real Estate 6,211 %

Hebei Beichen Powergrid construction 4,842 %

Chengde city Shuangluan district Kangda industry and trade 4,842 %

(…)

Bank of Hebei

Osakeomistus (tilanne vuoden 2013 lopussa):

Valtion oikeushenkilöt:

China Guodian Power Development 18,98 %

Zhongcheng Construction & Investment Holding 10,98 %

Hebei Port Group 9,41 %

Bank of Shanghai

Pääosakkaat vuoden 2015 vuosikertomuksen mukaan:

206 kiinalaista valtionyhtiötä omisti 56 % kokonaisosakepääomasta 31. heinäkuuta 2015.

Shanghai Municipal People's Government -hallinnon tytäryritykset ja kokonaan omistamat tyräyritykset sekä aluetason hallinnot:

Shanghai Alliance Investment (15,08 %)

Shanghai International Port Group (7,20 %)

Shanghai Huixin (2,16 %)

Shanghai Huangpu District State-Owned Assets Corporation (2,20 %)

Valtioneuvoston valvonnassa olevat yritykset (SASAC ja valtiovarainministeriö):

China Jianyin Investment (5,48 %)

China Shipbuilding & Offshore International of China Shipbuilding Industry Corporation (4,63 %)

CITIC Guoan of CITIC Guoan Group (2,00 %)

Ningbo Bank

Suurin osakas (21,38 %) on Ningbon hallitus, toiseksi suurin (20 %) OCBC Bank of Singapore ja seuraavaksi suurin (11,57 %) on iso kiinalainen tekstiilialan ryhmä.

China CITIC Bank

CITIC Group Corporation Ltd., aiemmin China International Trust Investment Corporation, on Kiinan kansantasavallan valtion investointiyhtiö. Se omistaa tällä hetkellä 44 tytäryritystä, China CITIC Bank, CITIC Holdings, CITIC Trust Co. ja CITIC Merchant Co. mukaan lukien.

China Guangfa Bank

Vuonna 2015 valtion oikeushenkilöt omistivat osakkeista 71,86 % ja Citigroup 20 %.

China Bohai Bank

Valtionyhtiöt:

TEDA Holding (25,00 %)

China COSCO Shipping (13,67 %)

Baosteel Group (11,67 %)

Valtion oikeushenkilöt:

State Development & Investment Corporation, SDIC (11,67 %)

Tianjin Trust (10,00 %)

Tianjin Shanghui Investment (8,00 %)

Ulkomaiset sijoittajat:

Standard Chartered HK (19,99 %)

Huaxia Bank

Suurin osakas Shougang-ryhmä (valtionyhtiö) omistaa 20 % osakkeista. Lisäksi valtionyhtiö China State Grid omistaa osakkeista 18 % ja Central Huijin 1,3 %.

China Resources Bank

Määräysvaltaa käyttävä pääosakas on China Resources Group (suuri valtionyhtiö), joka omistaa osakkeista 75 %.

China Zheshang Bank

Osakeomistus (tilanne maaliskuussa 2015):

Valtion oikeushenkilöt:

Zhejiang Finance Development Corporation (19,96 %)

Zhejiang Provincial Energy Group Company Ltd (5,50 %)

Kotimaiset muut kuin valtion oikeushenkilöt:

Travelers Automobile Group (8,99 %)

Hengdian Group Holdings Limited (8,30 %)

Zhejiang Hengyi Group (6,21 %)

Muut (51,04 %)

China Credit Trust

Etuyhteydessä yhteen neljästä valtion omaisuudenhoitoyhtiöstä, jonka päätehtävänä on valtio-omisteisten pankkien järjestämättömien saamisten ostaminen, hallinnointi ja luovuttaminen.

Huarong International Trust Co. Ltd.

Etuyhteydessä yhteen neljästä valtion omaisuudenhoitoyhtiöstä, jonka päätehtävänä on valtio-omisteisten pankkien järjestämättömien saamisten ostaminen, hallinnointi ja luovuttaminen.

Northern International Trust Co., Ltd.

Etuyhteydessä yhteen neljästä valtion omaisuudenhoitoyhtiöstä, jonka päätehtävänä on valtio-omisteisten pankkien järjestämättömien saamisten ostaminen, hallinnointi ja luovuttaminen.

Zhangjiakou Bank

Handan Branch

Paikallishallinnon omistuksessa.

Hebei Iron and Steel Group Financial Co., Ltd

Hesteel-ryhmän (valtionyhtiö) omistuksessa.

Shougang Group Finance

Shougang-ryhmän (valtionyhtiö) omistuksessa.

Finance Bureau of Benxi City

Valtiovarainministeriön paikallistoimisto, joka myönsi lainan yhdelle otokseen valitulle yritykselle.

Zunhua Rural Credit Union

Paikallisen maanviljelijäyhteisön omistuksessa.

(133)

Koska rahoituslaitokset eivät esittäneet eriäviä tietoja, komissio vahvisti Kiinan viranomaisten omistajuuden ja valvonnan virallisilla aihetodisteilla samoilla perusteilla kuin edellä 3.4.1.1 kohdassa. Parhaiden käytettävissä olevien tietojen perusteella on syytä olettaa etenkin, että Kiinan viranomaiset nimittävät kyseisten 30 valtio-omisteisen pankin johtajat ja valvojat, jotka ovat vastuussa Kiinan viranomaisille samalla tavalla kuin viisi yhteistyössä toiminutta valtio-omisteista pankkia.

(134)

Merkityksellisen määräysvallan harjoittamisen osalta komissio katsoi, että viittä yhteistyössä toiminutta rahoituslaitosta, jotka olivat myöntäneet huomattavan osan (50 %:sta lähes 90 %:iin yrityksestä riippuen) otokseen valituille neljälle yritysryhmälle tutkimusajanjakson aikana annetuista lainoista, koskevia havaintoja voitiin pitää edustavina myös yhteistyöstä kieltäytyneiden valtio-omisteisten rahoituslaitosten osalta. Edellä 3.4.1.1 kohdan b alakohdassa tarkasteltu sääntelykehys koskee myös niitä. Koska eriävää näyttöä ei esitetty, parhaiden käytettävissä olevien tietojen perusteella voidaan katsoa, että konkreettisia todisteita niiden luottokelpoisuuden arvioinnista ei ole – kuten ei ollut viiden yhteistyössä toimineen valtio-omisteisen pankinkaan tapauksessa – minkä vuoksi 3.4.1.1 kohdan b alakohdassa esitetty sääntelykehyksen konkreettista soveltamista koskeva analyysi koskee myös niitä.

(135)

Lisäksi komissio totesi, että suurimmassa osassa lainasopimuksia, jotka komissio oli saanut tarkasteltaviksi otokseen valituilta yrityksiltä, oli samanlaiset ehdot ja sovittu lainan korko ja niissä esiintyi osittain päällekkäisyyksiä viiden yhteistyössä toimineen pankin myöntämien korkojen kanssa.

(136)

Näiden lainaehtojen ja korkojen samankaltaisuuksien ja viiden tarkastetun rahoituslaitoksen edustavuuden vuoksi komissio katsoi, että viittä yhteistyössä toiminutta valtio-omisteista pankkia koskevat havainnot muodostavat parhaat käytettävissä olevat tiedot 30 muun valtio-omisteisen pankin arvioimiseksi.

(137)

Tämän perusteella komissio päätteli, että mainitut 30 muuta valtio-omisteista pankkia, jotka myönsivät lainoja otokseen valituille yrityksille, ovat perusasetuksen 3 artiklassa ja 2 artiklan b alakohdassa tarkoitettuja julkisia elimiä.

(138)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset vastustivat komission tekemää arviointia valvontaa koskevista virallisista aihetodisteista ja totesivat, että komissio oli tehnyt yleisen koko maata koskevan arvioinnin kaikista rahoituslaitoksista ottamatta huomioon tiettyjen yksiköiden perusominaisuuksia ja tehtäviä ja niiden suhdetta valtioon. Kiinan viranomaiset katsoivat etenkin, että olisi tehtävä ero valtionyhtiöiden hallussa pitämien rahoituslaitosten ja suoraan Kiinan viranomaisten hallussa olevien rahoituslaitosten välillä. Mitä tulee koko maata koskevaan arviointiin, komissio huomauttaa, että se on tehnyt julkisena elimenä toimimista koskevan analyysin erikseen kustakin rahoituslaitoksesta, josta Kiinan viranomaiset ovat toimittaneet pyydetyt tiedot. Kiinan viranomaiset eivät valitettavasti kuitenkaan toimittaneet tietoja kaikista rahoituslaitoksista, jotka myönsivät lainoja otokseen valituille yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille (ks. 3.2 jakso). Komission oli täten tehtävä julkisena elimenä toimimista koskeva analyysi parhaiden käytettävissä olevien tietojen pohjalta.

3.4.1.3   Valtio-omisteisia rahoituslaitoksia koskeva päätelmä

(139)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoi, että kaikki 35 valtio-omisteista kiinalaista rahoituslaitosta, jotka olivat myöntäneet lainoja otokseen valituille neljälle vientiä harjoittavien tuottajien ryhmälle, olivat perusasetuksen 3 artiklassa ja 2 artiklan b alakohdassa tarkoitettuja julkisia elimiä.

(140)

Vaikka valtio-omisteisia rahoituslaitoksia ei pidettäisikään julkisina eliminä, komissio katsoi, että Kiinan viranomaiset valtuuttivat tai määräsivät ne huolehtimaan tavanomaisesti julkisille viranomaisille kuuluvista tehtävistä perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan iv alakohdassa tarkoitetulla tavalla (ks. 143 ja 144 kappale). Näin ollen niiden toiminnan katsottaisiin joka tapauksessa johtuvan Kiinan viranomaisista.

3.4.2   Yksityisten rahoituslaitosten valtuuttaminen ja määrääminen

(141)

Komissio tutki tämän jälkeen jäljelle jääviä kymmentä rahoituslaitosta. Seuraavien kahdeksan rahoituslaitoksen katsottiin olevan yksityisomistuksessa: HSBC, Standard Chartered Bank, Ping An Bank, Australia & New Zealand Banking Group (China) Limited, Shagang Group Finance, DBS Group (China) Limited, Bank of Beijing ja Hang Seng Bank. Lisäksi Jinfeng Rural Commercial Bank ja SPB Bank katsottiin yksityisiksi, koska niiden omistuspohjasta ei ollut saatavilla mitään julkisia tietoja. Komissio tutki, olivatko Kiinan viranomaiset valtuuttaneet tai määränneet kyseiset rahoituslaitokset antamaan tukia terässektorille perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan iv alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

(142)

WTO:n valituselimen mukaan ”valtuuttamista” tapahtuu, kun viranomaiset antavat vastuun yksityiselle elimelle, ja ”määrääminen” viittaa tilanteeseen, jossa viranomaiset harjoittavat auktoriteettiaan yksityiseen elimeen nähden (20). Molemmissa tapauksissa viranomaiset käyttävät yksityistä elintä sijaisena taloudellisen tuen antamiseksi, ja useimmissa tapauksissa yksityisen elimen valtuuttamiseen tai määräämiseen voidaan odottaa liittyvän jonkinlaista uhkailua tai yllyttämistä (21). Samalla iv alakohdassa jäseniä kielletään ottamasta käyttöön tasoitustoimenpiteitä pelkästään siksi, että ”viranomaiset käyttävät yleistä säädösvaltaansa (22)” tai ”tiettyjen olosuhteiden vuoksi ja kyseisten markkinoiden toimijoiden tekemien vapaiden valintojen vuoksi viranomaisten toimenpiteet joko synnyttävät tai eivät synnytä tiettyä tulosta (23)”. Valtuuttamisessa ja määräämisessä on kyse viranomaisten aktiivisemmista toimista eikä vain kannustamisesta (22).

(143)

Komissio totesi, että 100–120 kappaleessa tarkoitettua terästeollisuutta koskevaa sääntelykehystä sovelletaan kaikkiin kiinalaisiin rahoituslaitoksiin, myös yksityisomistuksessa oleviin. Näin ollen esimerkiksi ylikapasiteettiongelman ratkaisemista koskevista lausunnoista annettu ilmoitus on osoitettu kaikille poliittisin perustein toimiville pankeille, suurille pankeille, osakeyhtiöinä toimiville pankeille, säästöpankeille, ulkomaisrahoitteisille pankeille, omaisuudenhoitoyhtiöille ja muille rahoituslaitoksille, jotka toimivat Kiinan CBRC:n alaisuudessa.

(144)

Lisäksi otokseen valittuihin yrityksiin tehdyillä tarkastuskäynneillä kävi ilmi, että suurimmassa osassa lainasopimuksia, jotka komissio oli saanut tarkasteltaviksi otokseen valituilta yrityksiltä, oli samanlaiset ehdot ja että yksityisten rahoituslaitosten tarjoama lainan korko oli samanlainen ja niissä esiintyi osittain päällekkäisyyksiä julkisessa omistuksessa olevien rahoituslaitosten tarjoamien korkojen kanssa.

(145)

Komissio lähetti kirjeet myös näille kymmenelle rahoituslaitokselle ja pyysi lisätietoja niiden lainanantokäytännöistä ja riskinarvioinnista. Vain yksi vastasi ilmoittaen, että se ei voinut vastata kyselyyn ennen kuin se on keskustellut sääntelyviranomaisten kanssa. Otettuaan yhteyttä CBRC:hen kyseinen rahoituslaitos ilmoitti komissiolle, että se oli halukas toimimaan yhteistyössä mutta CBRC oli ehdottanut, että tällainen yhteistyö olisi toteuttava sääntely-yhteistyöhön liittyvän mekanismin kautta (eli tietojenvaihto toteutetaan Kiinan ja EU:n sääntelyviranomaisten välillä eikä suoraan komission ja kyseisen pankin välillä). Komissio kiitti yhteistyötarjouksesta mutta totesi, että tällaisen väliaikaisen järjestelyn perustaminen ei ollut enää mahdollista tutkimukselle varatun ajanjakson aikana. Komissio ei saanut tähän vastausta eikä vastaavaa pyyntöä CBRC:ltä. Kyseinen rahoituslaitos ei myöskään toimittanut asiaa koskevia huomautuksia määräajan kuluessa. Näin ollen yksikään näistä laitoksista ei toimittanut komission havaintojen vastaisia tietoja.

(146)

Koska yksityisiltä rahoituslaitoksilta ei saatu eriäviä tietoja, komissio päätteli, että siltä osin kuin on kyse terästeollisuudesta valtio on perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan iv alakohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitetulla tavalla valtuuttanut tai määrännyt kaikki Kiinassa CBRC:n valvonnassa toimivat rahoituslaitokset (myös yksityiset) noudattamaan viranomaisten politiikkoja ja myöntämään lainoja terästeollisuudelle etuuskohtelun mukaisilla korkoprosenteilla.

(147)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset totesivat, että komission on selvennettävä, sovelsiko tämä valtuuttamisen vai määräämisen standardia, sillä ne ovat toisensa poissulkevia. Kiinan viranomaiset lisäsivät, että komission tulkinta valtuuttamisesta ja määräämisestä on liian kapea, sillä siinä nojaudutaan oikeusperiaatteeseen ”viranomaisten aktiivisemmista toimista eikä vain kannustamisesta”. Toisaalta Kiinan viranomaiset katsoivat, että US–Export Restraints -paneelissa vaadittiin syvällisempää analyysiä i) nimenomaisen ja selkeän toiminnon esiintymisestä, olipa se delegointi tai käsky, ii) joka oli annettu tietylle osapuolelle ja iii) jonka kohteena on tietty tehtävä tai tavoite (24).

(148)

Ensimmäisestä kohdasta komissio toteaa, että ”valtuuttaminen” ja ”määrääminen” eivät sulje toisiaan pois, sillä molemmissa valtio käyttää yksityistä elintä sijaisena rahoitusosuuden maksamiseksi. Toisen kohdan osalta komissio oli Kiinan viranomaisten kanssa eri mieltä sovellettavasta oikeusperiaatteesta. Kuten jo 142 kappaleessa kuvataan, komissio perusteli näkemystään WTO:n oikeuskäytännöllä, jossa valituselin katsoi, että sanojen ”valtuuttaminen” ja ”määrääminen” korvaaminen sanoilla ”delegointi” ja ”käsky” oli liian jäykkä standardiksi (25). Tästä seuraa, että valituselimen tässä tapauksessa vahvistama näyttökynnys oli löyhempi kuin alkuperäisen US–Export Restraints -paneelin tulkinta. Kiinan viranomaiset eivät siis pystyneet toimittamaan näyttöä tai perusteluja, joilla ne olisivat voineet todistaa komission havainnot perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan iv alakohdassa tarkoitetusta valtuuttamisesta tai määräämisestä vääriksi. Tämän vuoksi väite hylättiin.

3.4.3   Erityisyys

(149)

Kuten 100–120 kappaleessa osoitetaan, monissa erityisesti terästeollisuuden yrityksiä koskevissa oikeudellisissa asiakirjoissa ohjeistetaan rahoituslaitoksia antamaan terästeollisuudelle etuuskohtelun mukaisia lainoja. Kyseisistä asiakirjoista käy ilmi, että rahoituslaitokset myöntävät etuuskohtelun mukaisia lainoja vain muutamille tuotannonaloille/yrityksille, jotka noudattavat Kiinan viranomaisten asiaan liittyviä politiikkoja.

(150)

Sen vuoksi komissio päätteli, että etuuskohtelun mukaisten lainajärjestelyjen muodossa annettavat tuet eivät ole yleisesti saatavilla vaan ne ovat erityisiä perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti. Asianomaiset osapuolet eivät myöskään toimittaneet näyttöä siitä, että etuuskohteluun perustuvat lainat riippuisivat objektiivisista arviointiperusteista tai edellytyksistä perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti.

(151)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset totesivat valituselimen raportin (US-Aircraft, Second Complaint) pohjalta, ettei erityisyyttä koskevassa analyysissä olisi pitänyt keskittyä pelkästään ”valituksessa mainittuihin tiettyihin tuensaajiin … vaan kaikkiin yrityksiin tai teollisuudenaloihin, jotka voivat hakea kyseistä tukea (26)” ja että EC-Aircraft (27) -paneelin raportin mukaan tuki on erityinen vain, jos ainoastaan rajoitettu määrä yrityksiä tai teollisuudenaloja voi hakea kyseistä tukea. Kiinan viranomaiset totesivat myös, että komissio ei eritellyt, mitä asiakirjojen osia komissio tarkoitti viitatessaan etuuskohtelun mukaisten lainojen myöntämiseen terästeollisuudelle. Tältä osin komissio viittasi asiakirjoihin, jotka luetellaan 100 kappaleessa. Komissio katsoo, että viittaukset terästeollisuuteen ovat riittävän selviä, koska tuotannonala yksilöidään joko nimeltä tai esittämällä selvä viittaus tuotteeseen, jota se valmistaa, tai tuotannonalaryhmään, johon se kuuluu. Myös se tosiseikka, että Kiinan viranomaiset tukevat rajallista kannustettavien teollisuudenalojen ryhmää, johon terästeollisuus lukeutuu, tekee tuesta erityisen.

3.4.4   Etu ja tukimäärän laskeminen

(152)

Komissio laski tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavan tuen määrän. Laskemista varten komissio arvioi vastaanottajille tutkimusajanjaksolla koituneen edun. Perusasetuksen 6 artiklan b alakohdan mukaan tuensaajalle koituneeksi eduksi katsotaan viranomaisilta saadusta lainasta maksettujen korkojen määrän ja vastaavasta kaupallisesta lainasta, jonka yritys voisi saada markkinoilta, maksettavien korkojen määrän erotus.

(153)

Tässä yhteydessä komissio pani merkille useita Kiinan teräsmarkkinoiden erityisyyksiä. Kuten 3.4.1–3.4.3 kohdassa selitetään, kiinalaisten rahoituslaitosten antamat lainat osoittavat valtion merkittävää puuttumista eivätkä heijastele korkoja, joita käytettäisiin toimivilla rahoitusmarkkinoilla.

(154)

Otokseen valittujen yritysryhmien yleiset taloudelliset tilanteet ovat keskenään erilaisia. Kukin niistä hyötyi tutkimusajanjaksolla erityyppisistä lainoista, joissa oli erilaiset maturiteetit, takuut, takaukset ja muut ehdot. Kullakin yrityksellä oli täten erilainen keskimääräinen korko sen saamien lainojen mukaisesti.

(155)

Komissio totesi, että tutkimusajanjaksolla teräsmarkkinoita koskeville Kiinan rahoituskäytännöille on ominaista, kuten otokseen valitun neljän yritysryhmän tapauksista käy ilmi, valmiusluottolimiitit eli lainat, joilla yritykset pystyivät korvaamaan eräpäivänä lainasta takaisin maksetun pääoman uudesta lainasta saatavalla uudella pääomalla. Kiinan riskiperusteisten lainojen luokituksia koskevien suuntaviivojen mukaisesti ne olisi luokiteltava nk. ”tarkkailtaviksi” lainoiksi, mikä tarkoittaa sitä, että vaikka lainanottaja pystyykin tällä hetkellä lyhentämään pääomaa ja maksamaan koron, siihen liittyy tiettyjä tekijöitä, jotka voivat heikentää sen takaisinmaksukykyä. Näin ei käytännössä kuitenkaan tehty (ks. 125 kappale).

(156)

Komissio tarkasteli yksilöllisesti kunkin otokseen valitun vientiä harjoittavien tuottajien ryhmän taloudellista tilannetta näiden erityispiirteiden huomioon ottamiseksi. Komissio analysoi ensin yleisen taloudellisen tilanteen ja valmiusluottolimiitit ryhmien tasolla. Analysointia laajennettiin sitten koskemaan ryhmän yksittäisiä yrityksiä, jotka tuottivat kuumavalssattuja teräslevytuotteita. Tämän tuloksena komissio laski kullekin otokseen valitulle vientiä harjoittavien tuottajien ryhmälle etuuskohtelun mukaisista lainajärjestelyistä koituneen edun erikseen ja kohdensi tällaisen edun tarkasteltavana olevalle tuotteelle.

3.4.4.1   Jiangsu Shagang -ryhmä

(157)

Jiangsu Shagang -ryhmän toiminta oli sen omien tilien perusteella tutkimusajanjaksolla yleisesti ottaen kannattavaa. Ryhmän kannattavuus oli kuitenkin jatkuvasti heikko vuosina 2012–2015, mikä tarkoitti sitä, että pienetkin muutokset sisäisessä tai ulkoisessa liiketoimintaympäristössä voisivat muuttaa sen toiminnan tappiolliseksi. Sen velkasuhde oli korkea mutta kestävä terästeollisuuden kaltaiselle pääomaintensiiviselle teollisuudenalalle. Tämä yleinen huomio todennettiin paikan päällä.

(158)

Komissio totesi, että kiinalainen luottoluokittaja China Lianhe Credit Rating Co., Ltd on antanut Jiangsu Shagang -ryhmälle luokituksen AAA joukkovelkakirjojen liikkeeseen laskussa Kiinan markkinoilla.

(159)

Komissio huomautti kuitenkin, että Kansainvälisen valuuttarahaston (28) hiljattain julkaistussa tutkimuksessa todettiin, että paikallisten kiinalaisten luottoluokitusten ja kansainvälisten luottoluokitusten välillä on suuria eroja. Esimerkiksi paikalliset luottoluokittajat ovat luokitelleet 90 prosenttia kiinalaisista joukkovelkakirjoista luokkaan AA–AAA, kun taas Yhdysvaltojen markkinoilla alle 2 prosenttia yrityksistä saa tällaisen huippuluokituksen.

(160)

Asia käy selvemmin ilmi jäljempänä olevasta, mainitussa tutkimuksessa esitetystä kuviosta:

Image

(161)

Näin ollen vaikka Jiangsu Shagang -ryhmä saikin hyvän luottoluokituksen kiinalaiselta luottoluokittajalta, komissio katsoi luokituksen olevan epäluotettava.

(162)

Kuumavalssattuja teräslevytuotteita tuottavien yksittäisten yritysten kirjanpitoon kirjattiin tutkimusajanjaksolla tappioita, mikä ei kuitenkaan ollut toistuvaa, eivätkä muut rahoitusindikaattorit, kuten velkasuhde ja käyttökate, viitanneet merkittäviin rakenteellisiin ongelmiin yritysten velanmaksukyvyssä. Paikan päällä komissio kuitenkin totesi, että kyseisen yrityksen otokseen valittuihin lainoihin sisältyi yksi valmiusluottolimiitti. Lisäksi lainataulukosta kävi ilmi, että suuri määrä lyhytaikaisia lainoja korvattiin niiden eräpäivänä uusilla saman määräisillä lainoilla. Lisäksi yksi ryhmästä otokseen valittu yritys oli saanut lyhytaikaisen lainan huonoihin lainoihin erikoistuneelta yritykseltä erittäin korkealla 14–16 prosentin korolla, mikä osoittaa sen kärsineen maksukyvyttömyydestä tutkimusajanjaksolla.

(163)

Kyseinen tapaus vahvisti komissio arviota pitää Jiangsu Shagang -ryhmän kiinalaista AAA-luottoluokitusta epäluotettavana.

(164)

Jiangsu Shagang -ryhmän liikkeeseen laskema yritystodistus oli saanut Moody'silta Prime-1 luokituksen vuonna 2013. Luokitus perustui kuitenkin Bank of China'n New York Mellon -sivutoimipisteen luokitukseen; tämä oli antanut Jiangsu Shagang -ryhmälle takauksen nimenomaan siitä syystä, että Jiangsu Shagang -ryhmällä ei ollut luotettavaa ja riippumatonta omaa luokitusta.

(165)

Lainaa antavat rahoituslaitokset eivät olleet arvioineet luottokelpoisuutta. Näin ollen edun määrittämiseksi komission oli arvioitava, olivatko Jiangsu Shagang -ryhmälle myönnettyjen lainojen korot markkinakorkojen tasolla.

(166)

Komissio katsoi, että ryhmän taloudellinen tilanne vastasi luokitusta BB, joka on korkein ei enää sijoituskelpoinen luokka. Sijoituskelpoinen luokitus tarkoittaa sitä, että luottoluokittaja katsoo, että yrityksen liikkeeseen laskemiin joukkovelkakirjoihin liittyvät maksuvelvoitteet tulevat todennäköisesti hoidetuiksi, joten pankit voivat investoida niihin.

(167)

Sijoituskelvottomaan luokkaan kuuluvia joukkovelkakirjoja pidetään luonteeltaan spekulatiivisina. Sijoituskelvottomaan luokkaan luokitelluilla velallisilla on todennäköisesti joitakin laadullisia ja suojaavia ominaispiirteitä, mutta niihin saattaa kohdistua myös nämä ominaispiirteet kumoavia epävarmuustekijöitä ja liiketoimintaan liittyviä tekijöitä. BB on tämän luokan korkein luokitus, mikä tarkoittaa, että velallinen ei ole lyhyellä aikavälillä yhtä haavoittuvassa asemassa kuin alempaan luokkaan luokitellut velalliset. Siihen kohdistuu kuitenkin merkittäviä jatkuvia epävarmuustekijöitä sekä sen liiketoimintaan, rahoitukseen ja talouteen epäsuotuisasti vaikuttavia tekijöitä, jotka saattavat johtaa siihen, ettei velallisella ole riittävää valmiutta vastata taloudellisista sitoumuksistaan Standard and Poor'sin luottoluokituksia koskevien määritelmien mukaisesti.

(168)

Tämän luokituksen (BB) saaneiden yritysten liikkeeseen laskemista joukkovelkakirjoista odotettavia palkkioita sovellettiin tämän jälkeen Kiinan keskuspankin, jäljempänä ’PBoC’, tavanomaiseen antolainauskorkoon markkinakoron määrittämiseksi.

(169)

Marginaali määritettiin siten laskemalla Yhdysvaltojen A-luokkaan kuuluvien joukkovelkakirjalainojen ja Bloombergin teollisuudenaloja koskevien tietojen perusteella Yhdysvaltojen BB-luokkaan kuuluvien joukkovelkakirjalainojen indeksien suhteellinen erotus. Näin laskettu suhteellinen erotus lisättiin lainan myöntämispäivänä samaa duraatiota varten julkaistuun Kiinan keskuspankin viitekorkoon. Tämä tehtiin kaikkien yritykselle myönnettyjen lainojen osalta.

(170)

Sama pätee Kiinassa myönnettyihin valuuttamääräisiin lainoihin markkinavääristymien ja luottoluokitusten puutteen osalta, koska lainat ovat samojen kiinalaisten rahoituslaitosten myöntämiä. Näin ollen kuten aiemmin todettiin, marginaalin määrittämiseen käytettiin tutkimusajanjaksolla liikkeeseen laskettuja BB-luokkaan kuuluvia joukkovelkakirjalainoja nimellisarvoineen ja marginaalia sovellettiin dollarimääräiseen LIBOR-korkoon asianmukaisen viitearvon määrittämiseksi.

(171)

Jotta voitiin ottaa huomioon valmiusluottolimiittikäytäntöjen aiheuttama lisääntynyt riski kuumavalssattuja teräslevytuotteita tuottavien yksittäisten yritysten tasolla, komissio yritti määrittää toisen asianmukaisen viitearvon Kiinan markkinoille. Tältä osin komissio totesi, että yksi valtio-omisteinen pankki oli tarjonnut yhdelle Jiangsu Shagang -ryhmään kuuluvalle yritykselle lainaa 16 kuukauden maturiteetilla ja 14–16 prosentin korolla. Jiangsu Shagang -ryhmän mukaan suhteellisen korkea korko johtui siitä, että kyseinen rahoituslaitos erikoistuu taloudellisessa ahdingossa oleville yrityksille myönnettäviin lainoihin ja yritys käytti sen palveluja selvitäkseen väliaikaisesta maksukykyongelmasta. Koska valmiusluottolimiitit ovat yleensä merkki lyhyen aikavälin maksukykyongelmista, kyseisen lainan maturiteettia ja korkoa pidetään asianmukaisina suhteessa valmiusluottolimiittien käyttämisestä saataviin lisäetuihin.

(172)

Komissio katsoi siksi aiheelliseksi käyttää tätä lukua asianmukaisena viitearvona kaikkien sellaisten lainojen osalta, joiden maturiteetti on enintään 2 vuotta ja jotka on myönnetty valmiusluottolimiittejä hyödyntävien tuotantoyritysten tasolla. Valmiusluottolimiitit ovat yleensä lyhytkestoisia. On epätodennäköistä, että valmiusluottolimiitit olisivat kestoltaan enemmän kuin kaksi vuotta, ja otokseen valituissa yrityksissä todennetut lainoja koskevat konkreettiset todisteet tukevat tätä päätelmää.

(173)

Lopullisissa huomautuksissaan Kiinan viranomaiset ja yhteistyössä toimineet otokseen valitut yritykset kommentoivat suhteelliseen erotukseen liittyvää menetelmää, kuten 169 kappaleessa kuvataan. Näiden huomautusten perusteella komissio lähetti kaikille asianomaisille osapuolille uuden asiakirjan, jossa käytettyä menetelmää selitettiin tarkemmin.

(174)

Saadut huomautukset olivat tiivistettynä seuraavanlaisia:

(1)

Kansainvälisen pankkikäytännön toiminta perustuu viitearvoon, johon lisätään ylimääräinen preemio, joka ilmaistaan absoluuttisena marginaalina, ei suhteellisena marginaalina. Se voisi olla esimerkiksi IBOR, LIBOR tai EURIBOR plus 1 prosentti.

(2)

Kyseiset kaksi korkoon vaikuttavaa tekijää kuvastavat maa- tai valuuttariskiä (keskuspankista riippuva koron osa tai yrityskohtainen riskitön korko) ja yrityskohtaista riskiä (BB-luokituksen saaneen yrityksen marginaali absoluuttisesti ilmaistuna).

(3)

Suhteellinen erotus kasvaa, kun riskitön korko laskee, vaikka absoluuttinen erotus pysyykin samana. Lisäksi tällaisella menetelmällä suhteellinen erotus kasvaa erittäin suureksi negatiivisten korkojen osalta.

(4)

Kiinan viranomaisten toimittamien (suhteellista erotusta koskevien) aiempien tietojen mukaan absoluuttinen erotus on pysynyt ajan mittaan varsin vakaana mutta suhteellisen erotuksen osalta on esiintynyt suuria vaihteluja. Pidemmän ajanjakson keskimääräinen absoluuttinen erotus on ollut lähellä tutkimusajanjakson absoluuttista erotusta.

(5)

Komissio käytti tutkimusajanjakson keskimääräistä absoluuttista erotusta maturiteetiltaan erilaisiin (1–10 vuotta) lainoihin. Kun sovelletaan suhteellista erotusta maturiteetiltaan erilaisiin joukkovelkakirjoihin, todetaan, että erot ovat suuret lainan duraatiosta riippuen ja että absoluuttinen ja suhteellinen erotus liikkuvat ei suuntiin eri duraatioiden osalta.

(6)

Kun maturiteetiltaan erilaisiin joukkovelkakirjoihin käytetään yhtä ainoaa suhteellista erotusta painotetun keskiarvon sijasta, lyhytaikaisten maturiteettien merkitys korostuu liikaa, sillä joukkovelkakirjat ovat maturiteetiltaan yleensä pitkäaikaisia. Tämä oli olennaista, sillä komissio käytti ainoastaan pitkäaikaisten lainojen suhteellista erotusta.

(7)

Suhteellista erotusta on sovellettu väärään PBoC:n viitekorkoon sellaisten ennen vuotta 2015 myönnettyjen lainojen osalta, jotka olivat vielä maksamatta (osittain) vuonna 2015, sillä komissio käytti lainan myöntämisen aikana voimassa ollutta PBoC:n korkoa. Komission olisi pitänyt käyttää vuonna 2015 voimassa ollutta PBoC:n korkoa.

(8)

Täydentävässä päätelmistä ilmoittamista koskevassa asiakirjassa tarkoitetut lähteet viittasivat suhteelliseen erotukseen tuotoissa, ei pankilta saatujen lainojen korkojen erotukseen. Yhdessäkään lähteessä ei mainittu, että erotus olisi ilmaistava suhteellisesti, eivätkä kaikki lähteet olleet luotettavia.

(175)

Ensimmäisen kohdan osalta komissio toteaa, että liikepankit ilmaisevat marginaalin yleensä absoluuttisesti. Se totesi käytännön pohjautuvan lähinnä käytännöllisiin syihin, sillä korko on absoluuttinen lukumäärä. Absoluuttinen lukumäärä ilmaisee kuitenkin riskinarviointia, joka perustuu suhteelliseen arviointiin. BB-luokituksen saaneen yrityksen maksukyvyttömyysriski on X prosenttia todennäköisempi kuin viranomaisten tai riskittömän yrityksen. Kyseessä on suhteellinen arviointi, mikä käy ilmi Kiinan viranomaisten toimittamista tiedoista, jotka koskevat erotuksen aiempaa kehitystä (ks. analyysi jäljempänä). Suhteellisessa erotuksessa otetaan huomioon taustalla olevien markkinaolosuhteiden muutokset, jotka eivät käy ilmi absoluuttisesta erotuksesta.

(176)

Komissio on samaa mieltä huomautusten toisen ja kolmannen kohdan lähtökohdasta eli siitä, että korot eivät heijastele pelkästään yritysten riskiprofiilia vaan myös maa- ja valuuttariskejä. Usein, kuten tässäkin tapauksessa, maa- ja valuuttariskit vaihtelevat ajan myötä, ja vaihtelut ovat erilaisia eri maissa. Näin olleen riskittömät korot vaihtelevat ajan myötä merkittävästi ja ovat joskus alempia Yhdysvalloissa, joskus taas Kiinassa. Erot liittyvät eri tekijöihin, kuten nykyiseen ja odotettavissa olevaan BKT:n kasvuun, talouden ilmapiiriin ja inflaation tasoon. Koska riskittömät korot vaihtelevat ajan myötä, sama nominaalinen absoluuttinen erotus voi tarkoittaa hyvin erilaista riskin arviointia. Jos pankki esimerkiksi arvioi yrityskohtaisen maksukyvyttömyysriskin 10 prosenttia korkeammaksi kuin riskittömän koron (suhteellinen arviointi), absoluuttinen erotus voi tällöin olla 0,1 prosentin (riskitön 1 %:n korko) ja 1 prosentin (riskitön 10 %:n korko) välillä.

(177)

Sijoittajan näkökulmasta suhteellinen erotus on tällöin parempi mittari, koska se heijastaa tuottoeron suuruutta ja sitä, miten peruskoron taso vaikuttaa siihen.

(178)

Menetelmä on maaneutraali. Jos esimerkiksi riskitön korko on Yhdysvalloissa matalampi kuin Kiinassa, menetelmä johtaa korkeampiin absoluuttisiin marginaaleihin. Toisaalta jos riskitön korko on Kiinassa matalampi kuin Yhdysvalloissa, menetelmä johtaa alhaisempiin absoluuttisiin marginaaleihin. Tämä käy ilmi myös Kiinan viranomaisten toimittamista tiedoista, jotka osoittavat, että suhteellinen erotus oli pieni ennen IT-kuplan puhkeamista vuonna 2002. Se palasi matalalle tasolle subprime-luottojen ja valtion velkojen aiheuttamaan talous- ja finanssikriisiin asti. Talous- ja finanssikriisin jälkeen suhteelliset erotukset pysyivät suurina verrattuna tasoon ennen kriisiä. Suhteellisen erotuksen korkea taso kuvastaa makrotalouden perustekijöiden heikentymistä ja kokonaiskysynnän supistumista, mikä aiheutti myös sen, että Yhdysvaltojen (ja muiden kehittyneiden talouksien) inflaatiotaso laski erittäin alhaiselle tasolle.

(179)

Kiinan viranomaisten toimittamat tiedot osoittavat, että absoluuttinen erotus ei kuvasta perustekijöiden heikentymistä. Esimerkiksi Yhdysvalloissa absoluuttisen tuottoerotuksen erot ovat varsin pienet (2,46 prosenttiyksikköä vuonna 2003 ja 2,35 tutkimusajanjaksolla), vaikka keskimääräisen inflaation erot ovat suuret (2,27 % vuonna 2003 ja vain 0,12 % vuonna 2015). Suhteellinen erotus kuvaa paremmin taloudellisen tilanteen eroja (48,86 % vuonna 2003 ja 71,57 % vuonna 2015). Vastaavasti vuonna 2006 (ennen kriisiä) absoluuttinen erotus oli 1,55 prosenttia, mikä oli melkein sama kuin vuonna 2017 (1,56 %), vaikka taustalla olevat markkinaolosuhteet olivat muuttuneet merkittävästi. Kyseinen markkinaolosuhteiden muutos näkyy suhteellisessa erotuksessa, joka oli 27 prosenttia vuonna 2006 ja 46 prosenttia vuonna 2017.

(180)

Komissio myönsi, että lopputulos olisi kohtuuton, jos suhteellisen erotuksen menetelmää käytettäisiin negatiivisiin korkoihin. Tällaista skenaariota tässä tutkimuksessa ei kuitenkaan esiinny. Komissio katsoi, että tutkimusajanjaksolla suhteellinen erotus kuvasti paremmin yrityskohtaisiin luottoriskeihin vaikuttavia markkinaolosuhteita kuin absoluuttinen erotus.

(181)

Neljännen kohdan osalta komissio tulkitsi Kiinan viranomaisten esittämät tosiseikat eri tavalla. Kiinan viranomaisten toimittamista tiedoista voidaan nähdä, että absoluuttinen erotus ei ole niin vakaa kuin ne väittävät vaan vaihtelee ajan myötä 1–4,5 prosentin välillä. Lisäksi 23 viime vuoden aikana suhteellinen erotus ja absoluuttinen erotus ovat noudatelleet samaa suuntausta eli kun suhteellinen erotus kasvaa niin myös absoluuttinen erotus kasvaa ja päinvastoin. Mitä tulee suhteellisen erotuksen väitettyihin vaihteluihin, muutosten laajuus on samanlainen – suhteellisen erotuksen suurimman ja pienimmän arvon välinen ero on 530 prosenttia ja absoluuttisen erotuksen 450 prosenttia. Kiinan viranomaisten aiemmista PBoC:n koroista toimittamista tiedoista ilmenee, että joinakin vuosina suhteellisen menettelytavan tuottama viitearvo on alhaisempi kuin absoluuttinen erotus.

(182)

Täydentävän asiakirjan tietojen perusteella Kiinan viranomaiset väittävät, että vuodet 2002 ja 2008–2010 olisi jätettävä analyysin ulkopuolelle, koska ne olivat epätavanomaisia. Komissio ei ymmärrä, miksi suhdannevaihtelut olisi jätettävä huomiotta. Lamat ovat osa suhdannevaihteluja, ja tietojen analysoinnissa olisi otettava huomioon kaikki suhdannevaihtelujen osa-alueet, ei pelkästään hyviä vuosia. Tämä koskee myös harvinaisen voimakkaita lamakausia, kuten vuosien 2008–2010 talous- ja finanssikriisiä.

(183)

Viidennen kohdan osalta todetaan, että tutkimusajanjakson suhteellisen erotuksen käyttö tuotti absoluuttisesta erotuksesta eriäviä tuloksia, kun sitä käytettiin yksityiskohtaisemmin erilaisten maturiteettien tasolla eikä kaikkien lainojen keskimääräisen keston tasolla. Nämä eriävät tulokset eivät kuitenkaan tarkoita, että suhteellinen erotus sinänsä oli virheellinen, vaan ne johtuivat siitä, että Yhdysvaltojen ja Kiinan korkojen riskien aikarakenteen välillä oli merkittäviä eroja. Yhdysvalloissa korkoero yhden vuoden ja kymmenen vuoden joukkovelkakirjojen välillä oli paljon suurempi (2,5–3,7 %) kuin Kiinassa yhden vuoden ja yli viiden vuoden joukkovelkakirjojen korkoero (0,8 %). Erot johtuivat näin ollen lähtökohdasta, johon suhteellista erotusta sovellettiin. Jos Kiinassa lähtökohtana olisi ollut samanlainen riskien aikarakenne, tulokseksi saadut viitekorot olisivat noudattaneet loogista suuntausta duraatioltaan kaikenlaisten lainojen osalta. Esimerkiksi 3 prosentin ero PBoC:n lyhytaikaisissa ja pitkäaikaisissa koroissa olisi johtanut 15,81 prosentin viitekorkoon pitkäaikaisille lainoille, mikä on suurempi kuin lyhytaikaisten lainojen 14,22 prosentin viitekorko.

(184)

Komissio tiedosti tämän alusta asti. Kahden maan riskien aikarakenteen välisten erojen vaikutuksen minimoimiseksi komissio päätti käyttää duraatioltaan kaikenlaisten lainojen keskimääräistä suhteellista erotusta, jolloin kansainvälinen viitearvo saatiin lähemmäksi Kiinan olosuhteita ja vältyttiin rankaisemasta sellaisia kiinalaisia yrityksiä, joilla on paljon lyhytaikaisia lainoja.

(185)

Komissio oli eri mieltä kuudennessa kohdassa esitetystä Kiinan viranomaisten väitteestä. Väite, jonka mukaan komissio käytti suhteellista erotusta ainoastaan pitkäaikaisten lainojen osalta, on virheellinen. Suhteellisen erotuksen menetelmää käytettiin sekä lyhytaikaisten että pitkäaikaisten lainojen osalta. Yhden ainoan keskimääräisen suhteellisen erotuksen käyttäminen duraatioltaan kaikenlaisten lainojen osalta ei painottanut liikaa lyhytkestoisia lainoja, koska käytännössä komissio sovelsi mainittua erotusta maturiteetiltaan erilaisiin lainoihin.

(186)

Seitsemännen kohdan osalta komissio myöntää käyttäneensä kahdelta eri ajanjaksolta peräisin olleita tietoja eli tutkimusajanjaksolla sovellettua suhteellista erotusta ja lainan myöntämisen aikana voimassa ollutta PBoC:n korkoa ja että kunkin lainan osalta käytettyjen ajanjaksojen olisi vastattava toisiaan. Komissio ei kuitenkaan ollut yhtä mieltä Kiinan viranomaisten päätelmistä, joiden mukaan kaikkien tietojen pitäisi olla peräisin tutkimusajanjaksolta. Tältä osin komissio toteaa, että kunkin lainan erityisolosuhteet, kuten vaihtuva korko, olisi otettava huomioon määritettäessä sitä ajanjaksoa, jota käytetään niin suhteellisen erotuksen kuin lainan myöntämisen aikana voimassa olleen PBoC:n koron osalta. Tässä tutkimuksessa kyseiset tiedot eivät kuitenkaan olleet komission käytettävissä kaikkien otokseen valituille yrityksille myönnettyjen lainojen osalta. Koska aiemmin myönnettyjen lainojen erityisolosuhteista ei ollut tietoa, komissio päätti Kiinan viranomaisten pyynnöstä käyttää tässä tutkimuksessa kaikkien otokseen valituille yrityksille myönnettyjen lainojen osalta tutkimusajanjaksolla voimassa ollutta suhteellista erotusta ja PBoC:n korkoa. Komissio oikaisi vastaavasti alaspäin etuuskohtelun mukaisista lainoista saatua etua.

(187)

Viimeisen kohdan osalta komissio oli yhtä mieltä siitä, että täydentävässä päätelmistä ilmoittamista koskevassa asiakirjassa tarkoitetut lähteet viittasivat suhteelliseen erotukseen tuotoissa ja että yhdessäkään lähteessä ei todettu, että ero on ilmaistava suhteellisena. Komissio huomautti, että suhteellisella erotuksella pyrittiin laskemaan luottoriskipreemio, jota sovelletaan riskittömään korkoon viitekoron määrittämiseksi. Luottoriskipreemiot liittyvät siihen, miten sijoittajat suhtautuvat arvopapereihin ja minkälaisen tuoton ne odottavat lisääntyneestä riskistä saavansa. Vaikka kaikki lähteet eivät perustuneetkaan tieteelliseen kirjallisuuteen, ne antoivat samansuuntaista tietoa kuin muutkin lähteet. Tästä syystä komissio edelleen katsoo kaikkien lähteiden olevan olennaisia.

(188)

Komissio pysyi siten kannassaan siitä, että suhteellisen erotuksen menetelmä kuvastaa riittävästi luottoriskipreemiota, jota rahoituslaitos soveltaisi kiinalaisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin, jos markkinatilanne olisi vääristymätön, etenkin kun otetaan huomioon, että Kiinan ja Yhdysvaltojen peruskorot ovat kehittyneet viime aikoina eri suuntiin.

(189)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset ja kaksi otokseen valittua yritystä vastustivat 14 ja 16 prosentin koron käyttämistä kaikkiin enintään kahden vuoden pituisiin lainoihin sellaisten yritysten osalta, jotka käyttivät valmiusluottolimiittejä. Asiasta saatiin seuraavat huomautukset:

(1)

Komissio luokitteli kaikki enintään kahden vuoden pituiset lainat valmiusluottolimiiteiksi ilman asianmukaista selitystä tai asiaa tukevaa näyttöä. Kaikki otokseen valituille yrityksille myönnetyt lyhytaikaiset lainat eivät olleet valmiusluottolimiittejä.

(2)

Valmiusluottolimiitit eivät välttämättä ole merkki maksuvaikeuksista. Valmiusluottolimiitit ovat osa tavanomaista liiketoimintaa Euroopassa. Ne eivät nosta korkoja, ja myös Euroopan terästeollisuus on käyttänyt niitä. Shougang-ryhmä väitti, että komissio määritti erityisesti yritysten Qian'an Coal, Xishan Coking ja Shougang Corp. käyttäneen valmiusluottolimiittejä; kyseiset yritykset eivät ole taloudellisessa ahdingossa.

(3)

Komission käyttämä korvaava viitearvo ei ole johdonmukainen tukia ja tasoitustulleja koskevan sopimuksen 14 artiklan kanssa. Laina, jota käytettiin korvaavan viitearvon perustana, oli yksittäinen poikkeuksellinen laina, jonka osuus Jiangsu Shagang -ryhmän kaikista lainoista oli vain 2 prosenttia, eikä komissio antanut asianmukaista selitystä sille, miksi se oli verrattavissa kaupalliseen lainaan. Komissio ei myöskään tehnyt oikaisuja muuttaakseen sitä vastaamaan verrattavissa olevia kaupallisia lainoja.

(190)

Ensimmäisen kohdan osalta komissio huomauttaa, että se ei luokitellut kaikkia enintään kahden vuoden pituisia lainoja valmiusluottolimiiteiksi. Valmiusluottolimiittien esiintymistä tietyssä yrityksessä pidettiin ainoastaan viitteenä siitä, että yrityksen taloudellinen tila on heikompi kuin tilinpäätöksestä voisi ensi silmäyksellä päätellä ja että lisäriski liittyi lyhytaikaisiin maksuvaikeuksiin. Sen vuoksi kaikille lyhytaikaisille lainoille oli asetettava suurempi riskipreemio, olivatpa ne valmiusluottolimiittejä tai eivät.

(191)

Toisen kohdan osalta komissio on eri mieltä Kiinan viranomaisten ja vientiä harjoittavien tuottajien tekemästä arviosta. Kiinan viranomaiset katsovat, että valmiusluottolimiitit ovat yksi luottoriskin lisätekijä. Kuten CBRC:n riskiperusteisten lainojen luokituksia koskevissa suuntaviivoissa todetaan, valmiusluottolimiitit olisi ilmoitettava ”tarkkailtaviksi” lainoiksi (29). Tähän luokkaan kuuluva laina tarkoittaa sitä, että vaikka lainanottaja pystyykin tällä hetkellä lyhentämään pääomaa ja maksamaan koron, siihen liittyy tiettyjä tekijöitä, jotka voivat vaikuttaa negatiivisesti sen takaisinmaksuun.

(192)

Euroopassa tosiaankin esiintyy valmiusluottolimiittejä ja unionin terästeollisuus on käyttänyt niitä, mutta niiden ehdot ovat hyvin erilaiset kuin Kiinassa. Unionissa valmiusluottolimiitit ovat limiitillisiä luottosopimuksia, joille on ennakkoon määritetty enimmäismäärä, joka voidaan nostaa ja maksaa takaisin useita kertoja ennalta määritetyn ajan kuluessa. Päinvastoin kuin Kiinan viranomaiset väittävät, tällaisiin luottojärjestelyihin liittyy lisäkustannuksia, olivatpa ne sopimusmarginaali tavanomaisen lyhytaikaisen koron lisäksi (30) tai ennalta määrätty hoitomaksu. Kiinan viranomaisten antamassa BNP Paribasta koskevassa esimerkissä luottojärjestely sisälsi maksun käyttämättömästä pääomasta sen duraation aikana. Toisaalta valmiusluottolimiittien, joista saatiin näyttöä kiinalaisiin otokseen valittuihin yrityksiin tehdyillä tarkastuskäynneillä, ehdot eivät poikenneet muiden lyhytaikaisten lainojen ehdoista. Niitä ei ollut nimetty limiitilliseksi luottosopimukseksi tai valmiusluottolimiitiksi eikä niihin liittynyt lisämaksuja tai -marginaaleja. Ensi silmäyksellä ne vaikuttivat tavanomaisilta lyhytaikaisilta lainoilta. Kun tarkastuskäynneillä kuitenkin tarkasteltiin tällaisten lainojen takaisinmaksua, kävi ilmi, että pääoma maksettiin itse asiassa takaisin samasta pankista saatavilla saman määräisillä uusilla lainoilla viikon sisällä ennen alkuperäisen lainan eräpäivää tai sen jälkeen. Komissio laajensi tämän jälkeen tutkimuksensa koskemaan muita lainataulukossa ilmoitettuja lainoja ja löysi useimmissa tapauksissa muita luonteeltaan samanlaisia lainoja. Näistä syistä komissio pysyi valmiusluottolimiittejä koskevassa kannassaan.

(193)

Komissio oli eri mieltä Shougang-ryhmän väitteestä, jonka mukaan komissio määritti pääasiassa yritysten Qian'an Coal, Xishan Coking ja Shougang Corp. käyttäneen valmiusluottolimiittejä. Komissio totesi kaikkien Shougang-ryhmän todennettujen yritysten käyttäneen valmiusluottolimiittejä; tämä tarkoitti myös tuotantoyrityksiä Shougang Mining ja Qian'an, joiden osalta kaikki tutkimusajanjaksolla myönnetyt lyhytaikaiset lainat katsottiin valmiusluottolimiiteiksi.

(194)

Kolmannen kohdan osalta komissio katsoi, että Jiangsu Shagang -ryhmän yritykselle myönnetty laina oli verrattavissa kaupalliseen lainaan, koska se myönnettiin taloudellisessa tilanteessa (ks. 162 kappale), jossa esiintyi lyhytaikaisia maksuvalmiusongelmia. Lisäksi korvaavan lainan maturiteetti (16 kuukautta) vastasi yleensä näiden lainojen lyhytaikaista luonnetta, johon korvaavaa viitearvoa sovellettiin laskennallisista syistä. Korvaavaa viitearvoa kuitenkin oikaistiin, jotta voitiin ottaa huomioon duraatioltaan alle yhden vuoden lainojen ja duraatioltaan yhden–kahden vuoden lainojen väliset korkoerot näille kahdelle maturiteetille määritettyjen PBoC:n korkojen pohjalta. Oikaisua koskeva yksityiskohtainen laskelma toimitettiin asianomaisille yrityksille.

(195)

Komissio näin ollen hylkäsi kaikki väitteet, jotka liittyivät 14–16 prosentin koron käyttämiseen kaikkiin enintään kahden vuoden pituisiin lainoihin sellaisten yritysten osalta, jotka käyttivät valmiusluottolimiittejä.

(196)

Lisäksi Jiangsu Shagang -ryhmä katsoi, että etua koskevassa laskelmassaan komissio laski kahteen kertaan sen tytäryritysten Shagang Financelta ja emoyhtiöltä ottamat lainat. Shagang väitti myös, että komission olisi pitänyt vähentää ”negatiiviset edut” eli sellaisia lainoja koskevat edut, joiden korkomaksut olivat itse asiassa suuremmat kuin komission laskemat viitekorot. Komissio hylkäsi molemmat väitteet.

(197)

Väitetystä kahteen kertaan laskemisesta komissio totesi, että Shagang oli viitannut lähinnä yrityksen sisäisiin lainoihin Shagang Financen ja siihen etuyhteydessä olevien teräksen tuotantoyritysten välillä. Tältä osin on syytä muistaa, että Shagang Finance ei toimittanut komissiolle mitään tietoja itse ottamistaan lainoista. Komissio ei myöskään laskenut etua Shagang Financen tasolla. Tämä estää kahteen kertaan laskemisen. Muutamien jäljelle jäävien Shagang Financen ja teräksen tuotantoyritysten välisten yrityksen sisäisten lainojen osalta komissio tarkasti, oliko lainoja laskettu kahteen kertaan. Shagang-ryhmältä ennen päätelmistä ilmoittamista saadussa lainataulukossa oli ilmoitettu kuitenkin ainoastaan kaksi yrityksen sisäistä lainaa, ja yrityksen Hongchang Plate osalta tällaisia lainoja oli ilmoitettu vain yksi. Nämä lainat eivät kuitenkaan vastanneet toisiaan lainatun määrän, duraation ja sovellettavan koron osalta. Yritys ei toimittanut päätelmistä ilmoittamisen jälkeen uusia tietoja, jotka tukisivat sen väitettä siitä, että kyseiset lainat vastaavat toisiaan. Sen vuoksi komissio katsoi, että lainat oli ilmoitettu vain yhteen kertaan joko ryhmän tai tuotantoyrityksen lainaluettelossa.

(198)

Negatiivisesta edusta 196 kappaleessa esitetystä väitteestä komissio toteaa, että oikeudenmukaiseen vertailuun ei liity ongelmia. Muun kuin etuuskohtelun mukaisen lainan saaminen ei poista muusta etuuskohtelun mukaisesta lainasta saatua etua. Komissio otti etua laskiessaan huomioon ainoastaan lainat, joille laskettu viitearvo oli suurempi kuin yritysten maksama korko. Tämän vuoksi väite hylättiin.

3.4.4.2   Hesteel-ryhmä

(199)

Myös Hesteel-ryhmän taloudellinen tilanne oli sen omien tilien perusteella tutkimusajanjaksolla yleisesti ottaen hyvä. Se ei tuottanut tappiota, mutta sen kannattavuuden taso oli yleisesti ottaen heikko, mikä altistaa ryhmän liiketoimintaan, rahoitukseen ja talouteen epäsuotuisasti vaikuttaville tekijöille. Lisäksi ryhmän velkasuhde oli korkea.

(200)

Kuumavalssattuja teräslevytuotteita tuottavien yritysten yleinen taloudellinen tilanne oli samanlainen kuin koko ryhmän eli kannattavuus oli alhainen mutta ei tappiollinen. Myöskään muut rahoitusindikaattorit, kuten velkasuhde ja käyttökate, eivät viitanneet merkittäviin rakenteellisiin ongelmiin yritysten velanmaksukyvyssä. Tarkastuskäynnillä komissio kuitenkin totesi, että 80 prosenttia yritykseltä tutkittavaksi saaduista otokseen valituista lainoista oli valmiusluottolimiittejä ja määrältään huomattavia, mikä tarkoitti, että maksukyvyn kannalta tilanne oli heikompi kuin tilinpäätöksestä olisi voinut päätellä.

(201)

Komissio totesi, että kiinalaisen luottoluokittajan Agricultural Bank of Chinan Hangangin sivutoimipiste oli antanut Hesteel-ryhmälle luottoluokituksen AAA. Edellä 159–161 kappaleessa esitetyistä syistä komissio päätteli, että luokitus ei ollut luotettava. Valmiusluottolimiittien esiintyminen vahvisti komission arviota pitää Hesteel-ryhmän kiinalaista AAA-luottoluokitusta epäluotettavana.

(202)

Komissio katsoi näin ollen aiheelliseksi käyttää 166–168 kappaleessa tarkoitettua ryhmän tasolla määritettyä BB-luokitusta viitearvona laskettaessa asianmukaisen riskinarvioinnin puuttumisesta kuumavalssattuja teräslevytuotteita tuottaville yrityksille koitunutta kokonaisetua.

(203)

Jotta voitiin ottaa huomioon valmiusluottolimiittikäytäntöjen aiheuttama lisääntynyt riski kuumavalssattuja teräslevytuotteita tuottavien yksittäisten yritysten tasolla, ja koska näiden lainojen ehdot ja maturiteetti olivat olennaisilta osiltaan verrattavissa 162 kappaleessa mainittuihin korkeisiin lainakorkoihin, komissio katsoi aiheelliseksi käyttää mainitussa kappaleessa tarkoitettua viitearvoa asianmukaisena viitearvona kaikkien sellaisten lainojen osalta, joiden maturiteetti on enintään 2 vuotta ja jotka on myönnetty valmiusluottolimiittejä hyödyntävien tuotantoyritysten tasolla. Koska valmiusluottolimiitit myönnetään yleensä lyhyeksi ajaksi, on epätodennäköistä, että valmiusluottolimiitit olisivat kestoltaan enemmän kuin kaksi vuotta; myös otokseen valituissa yrityksissä todennettuja lainoja koskevat konkreettiset todisteet tukevat tätä päätelmää.

(204)

Kiinan viranomaisten ja joidenkin otokseen valittujen yritysten esittämät väitteet ja perustelut suhteellisen erotuksen yleisestä menetelmästä ja korvaavan viitearvon käyttämisestä soveltuvat myös Hesteel-ryhmään. Komissio esitti näitä kohtia koskevat vastaväitteet jo 175–195 kappaleessa.

(205)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen valituksen tekijä halusi tietää, oliko komissio ottanut huomioon Hesteelille vuonna 2010 annetun merkittävän noin 1 miljardin euron suuruisen pääomanlisäyksen, josta koitui ryhmälle etua vielä tutkimusajanjaksollakin. Komissio totesi, että Yhdysvallat ja EU kysyivät Kiinalta mainitusta väitetystä pääomanlisäyksestä WTO:n tuki- ja tasoitustullikomiteassa huhtikuussa 2017. Komissio ei saanut tutkimuksessa näyttöä siitä, että väitetystä pääomanlisäyksestä olisi koitunut etua Hesteel-ryhmälle.

3.4.4.3   Shougang-ryhmä

(206)

Shougang-ryhmän taloudellinen tilanne oli sen omien tilien perusteella tutkimusajanjaksolla yleisesti ottaen vaikea. Vuotta 2014 ja sitä seuranneita vuosia koskevien todisteiden mukaan ryhmä teki tappiota sekä vuonna 2014 että vuonna 2015. Sille annettiin paljon rahoitusta ja sen lyhyen aikavälin velat kasvoivat tutkimusajanjaksolla yli 10 prosenttia. Tarkastuskäynnillä emoyrityksen tasolla todettiin, että sille oli myönnetty 25 valmiusluottolimiittiä. Lisäksi lainataulukosta kävi ilmi, että suuri määrä muita lyhytaikaisia lainoja korvattiin niiden eräpäivänä uusilla saman määräisillä lainoilla.

(207)

Kuumavalssattuja teräslevytuotteita tuottavien yritysten tilinpäätökset ja tietyistä lainoista saadut todisteet sekä varojen arviointia ja kannattavuutta koskevat raportit osoittivat, että yritykset jatkoivat toimintaa, vaikka ne olivat useana peräkkäisenä vuotena tuottaneet tappiota tai vain vähäistä voittoa, vaikka niiden velkasuhde oli korkea ja käyttökate heikko ja vaikka niiden rahoitusindikaattorit heikkenivät ja tulevaisuudennäkymät olivat epävarmat. Useina peräkkäisinä vuosina (2012–2015) ne eivät tuottaneet riittävästi liikevoittoa korkomaksujen kattamiseksi. Komissio myös löysi todentamisen yhteydessä tapauksia, joissa velkoja oli järjestelty uudelleen maksuvaikeuksien takia. Lisäksi kaikki yhdelle tuotantoyritykselle tutkimusajanjaksolla myönnetyt lyhytaikaiset lainat olivat valmiusluottolimiittejä.

(208)

Näistä olosuhteista huolimatta kiinalainen luottoluokittaja Dagong International antoi Shougang-ryhmälle luottoluokituksen AAA. Edellä 159–161 kappaleessa esitetyistä syistä ja todentamisen yhteydessä saatujen todisteiden perusteella komissio jätti Shougang-ryhmän kiinalaisen luottoluokituksen huomiotta.

(209)

Edellä esitetyn yleisen tilanteen perusteella komissio katsoi tarpeelliseksi vahvistaa asianmukaisen viitearvon ryhmän tasolla. Jotta voitiin ottaa huomioon valmiusluottolimiittikäytäntöjen aiheuttama lisääntynyt riski ja koska näiden lainojen ehdot ja maturiteetti olivat olennaisilta osiltaan verrattavissa 162 kappaleessa mainittuihin korkeakorkoisiin lainoihin, komissio käytti mainitussa kappaleessa tarkoitettua viitearvoa viitearvona kaikkien sellaisten lainojen osalta, joiden maturiteetti on enintään 2 vuotta. Koska valmiusluottolimiitit myönnetään yleensä lyhyeksi ajaksi, on epätodennäköistä, että valmiusluottolimiitit olisivat kestoltaan enemmän kuin kaksi vuotta; myös otokseen valituissa yrityksissä todennettuja lainoja koskevat konkreettiset todisteet tukevat tätä päätelmää.

(210)

Jäljelle jäävien ryhmän tasolla saatujen lainojen osalta, joiden maturiteetti on vähintään 2 vuotta, komissio käytti käytettävissä olevien tietojen perusteella yleistä viitearvoa, jolla ryhmän tasolla annetaan korkein ”sijoituskelvottoman” luokka, kuten edellä 166–168 kappaleessa selitetään.

(211)

Komissio katsoi, että kuumavalssattuja teräslevytuotteita tuottavien yritysten tilanne oli sellainen, että ilman valtion tukea kyseiset yritykset eivät olisi saaneet lisää lainaa tutkimusajanjaksolla. Tästä syystä kyseisten yritysten saama etu ei ole pelkkää tavanomaista korkotukea, vaan etua koituu tutkimusajanjaksolla saaduista lainoista, joita yritysten taloudellisen kokonaistilanteen vuoksi ei olisi myönnetty ilman valtion tukea. Tältä osin komissio huomautti, että Shougang-ryhmä on suuri valtionyhtiö, joka määritettiin huippuyritykseksi teräsalan 11. ja 12. viisivuotissuunnitelmassa.

(212)

Näin ollen vuoden 1998 suuntaviivojen (31) E jakson b alakohdan V kohdan mukaisesti komissio päätti pitää näiden lainojen tutkimusajanjaksolla maksamatta jääneitä määriä valtion politiikan mukaisina avustuksina. Käytettävissä olevien tietojen perusteella komissio otti tasoitustullin käyttöönoton yhteydessä huomioon vain tutkimusajanjaksolla myönnetyt lainat.

(213)

Kiinan viranomaisten ja joidenkin otokseen valittujen yritysten esittämät väitteet ja perustelut suhteellisen erotuksen yleisestä menetelmästä ja korvaavan viitearvon käyttämisestä soveltuvat myös Shougang-ryhmään. Komissio esitti näitä kohtia koskevat vastaväitteet jo 175–195 kappaleessa.

(214)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset vastustivat myös lainojen kohtelua avustuksina ja esittivät seuraavat väitteet:

(1)

Komissio ei ilmoittanut tosiasioista, jotka liittyivät sen huomioihin valtiontuesta, jota ilman kyseiset yritykset eivät olisi saaneet kyseisiä lainoja.

(2)

Tiettyjen lainamäärien katsominen tasoitustoimenpiteiden alaisiksi avustuksiksi ei ole tukia ja tasoitustulleja koskevan sopimuksen 1.1 artiklan b alakohdan, 14 artiklan ja 14 artiklan b alakohdan mukaista. Kiinan viranomaisten väite perustui EC–DRAMS -paneelin raporttiin (32), jossa tällainen toimintatapa katsottiin kohtuuttomaksi ja epäjohdonmukaiseksi tukia ja tasoitustulleja koskevan sopimuksen 1.1 artiklan b alakohdan ja 14 artiklan kanssa.

(3)

Komission laskentamenetelmä edustaa poikkeusta, jota ei sallita tukia ja tasoitustulleja koskevan sopimuksen 14 artiklan b alakohdassa, koska sillä muutetaan maksuosuuden oikeudellinen luonne lainasta avustukseksi. EC–DRAMS -paneelissa korostettiin, että laina on perustavanlaatuisesti erilainen kuin avustus, koska siihen liittyy takaisinmaksettava velka (33). Kaikki lainat ilmoitettiin yrityksen kirjanpidossa lainoiksi, ei avustuksiksi, yhdessäkään lainataulukossa luetellussa lainassa ei mainittu velkojen anteeksiantamista ja kaikista lainoista maksettiin korkoa. Lisäksi tuen määrän laskemista koskevien EU:n vuoden 1998 suuntaviivojen E jakson b alakohdan V kohdassa oletetaan, että velka annetaan anteeksi tai sitä ei voida maksaa takaisin.

(4)

Asianomaisten yritysten väitetty taloudellinen tilanne ei oikeuttanut kohtelemaan tiettyjä lainoja avustuksina. Asianomaiset yritykset olivat osa isoa yritysryhmää, ja niiden lainoilla oli emoyhtiön takaus. Myös EU:n tuottajat tuottivat tappiota vuodesta 2012 lähtien mutta saivat silti lainaa ja pystyivät rahoittamaan velkansa uudelleen. Shougang-ryhmän osalta tuotantoyritys Jingtang tuotti voittoa vuosina 2014 ja 2015, vaikka se aloitti kaupallisen toimintansa vasta vuonna 2010. Myös komissio katsoi Shougang-ryhmän ja Benxi-ryhmän taloudellisen tilanteen vastaavan BB-luokitusta, joka on riittävä lainan saamiseen markkinoilla.

(215)

Vientiä harjoittavat tuottajat olivat Kiinan viranomaisten huomautuksista samaa mieltä. Shougang-ryhmältä saatiin vielä lisähuomautuksia:

(1)

Shougang-ryhmä huomautti, että kolmen ryhmään kuuluvan yrityksen tietyt lainamäärät luokiteltiin uudelleen avustuksiksi ilman riittäviä selityksiä tai perusteluja.

(2)

Shougang-ryhmä oli konsernin tasolla kannattava vuosina 2014 ja 2015, ja sillä oli paljon jakamattomia voittoja. Ryhmän tuotantoyritys Qian'an tuotti tappiota vuonna 2015 mutta oli kannattava vuosina 2011 ja 2014. Shougang-ryhmä oli niin ikään eri mieltä siitä, etteivät tuotantoyritykset saavuttaneet riittävää voittoa korkokulujen kattamiseksi, ja huomautti, että tilinpäätökseen kirjattu liikevoitto oli itse asiassa rahoituskulujen maksamisen jälkeen saatu voitto.

(216)

Ensimmäisen kohdan osalta komissio ei yhdy Kiinan viranomaisten lausuntoon, jonka mukaan se ei ilmoittanut tosiasioista, jotka liittyivät komission havaintojen taustalla olevaan valtiontukeen. Edellä 211 kappaleessa mainittu valtiontuki oli osa etuuskohtelun mukaisia lainoja koskevia perusteluita ja sitä koskevat samat todisteet, joita kuvataan laajalti 3.4.1–3.4.3 kohdassa. Komissio esittää 3.5 kohdassa lisätodisteita siitä, että jotkin taloudellisissa vaikeuksissa olevat terästeollisuuden yritykset saavat valtiontukea. Koska sekä Shougang-ryhmä että Benxi-ryhmä katsotaan kansallisiksi huippuyrityksiksi, 3.5 kohdassa kuvatut perustelut koskevat myös niitä.

(217)

Toisen ja kolmannen osalta komissio selvitti, että se ei ollut katsonut otokseen valituille yrityksille myönnettyjä lainoja avustuksiksi sellaisenaan. Päinvastoin kuin Kiinan viranomaiset toteavat, komissio ei muuttanut maksuosuuden oikeudellista luonnetta lainasta avustukseksi. Komissio totesi sen sijaan, että yrityksille annettuihin lainoihin liittyi maksusitoumuksia. Laskiessaan tällaisista liiketoimista koituvaa etua komissio ei kuitenkaan vertaillut korkoja vaan käytti lähtökohtana jäljellä olevaa pääomaa.

(218)

Tältä osin komissio määritteli vielä, että etua laskiessaan se ei ottanut huomioon lainan koko määrää. Lähtökohtana pidettiin jäljellä olevaa lainaosuutta, ja kyseiseen määrään tehtiin tämän jälkeen useita oikaisuja alaspäin. Ensin etu määritettiin lainasta jäljellä olevan pääoman perusteella, josta vähennettiin tutkimusajanjaksolla maksetut korot. Sen jälkeen lainan pääoman määrää oikaistiin jaksottamalla se käyttötarkoituksen mukaan. Jos lainan tarkoitukseksi oli merkitty maksuvalmius/käyttöpääoma, huomioon otettiin koko määrä. Jos laina oli selvästi yhteydessä pitkäaikaiseen sijoitukseen, pääoman määrä jaksotettiin koko laina-ajalle ja vain tutkimusajanjaksolle kohdennettu määrä otettiin huomioon. Edun määrää oikaistiin vielä vastaamaan vain sitä tutkimusajanjakson aikaa, jolloin laina oli olemassa.

(219)

Kaikki nämä oikaisut todistavat, että komissio ei ottanut koko lainan määrää huomioon etua laskiessaan. Sen vuoksi komissio katsoi, että EC–DRAMS -paneelin raportissa käytetyt perusteet eivät soveltuneet tähän tutkimukseen. Kyseisessä tapauksessa oli kyse laskentamenetelmästä (34) ja paneeli keskittyi pääasiassa siihen, että EY oli pitänyt Hynixin koko lainaa etuna ottamatta huomioon siihen liittyviä velvoitteita (35). Koska näin ei ollut tässä tutkimuksessa, väite hylättiin.

(220)

Kiinan viranomaisten väitteeseen, että Shougang-ryhmän ja Benxi-ryhmän taloudellinen tilanne vastaa BB-luokitusta, joka on riittävä lainan saamiseen markkinoilla, komissio huomauttaa tehneensä yrityksistä erillisen arvioinnin ryhmien tasolla ja toisaalta tuotantoyritysten tasolla. Komissio päätteli, että BB-luokkaa vastaavaa taloudellista tilannetta voitiin soveltaa ainoastaan ryhmän tasolla, ei tuotantoon osallistuvien yritysten tasolla. Näin ollen väite hylättiin.

(221)

Kiinan viranomaisten toteamukseen, että myös EU:n tuottajat tuottivat tappiota mutta pystyivät silti uudelleenrahoittamaan velkansa, komissio huomautti, että päinvastoin kuin Kiinassa EU:n tuotannonalan velkojen uudelleenrahoittaminen tapahtui koko ryhmän tasolla, ei tuotantoyritysten tasolla. EU:n tuotannonalan taloudellinen tilanne ei ollut ryhmän tasolla sama kuin yksittäisten tuotantoyritysten tasolla. Muun muassa Arcelor Mittalin, Thyssen Kruppin ja Tata-ryhmän konsolidoidut tilinpäätökset osoittivat voittoa tutkimusajanjaksolla. Lisäksi kuten 192 kappaleessa todetaan, uudelleenrahoituksen ehdot olivat EU:ssa ja Kiinassa hyvin erilaiset. Sen vuoksi havainto ei ollut asianmukaisesti perusteltu.

(222)

Ilmoitettuja lainoja koskeva komission laskentamenetelmä ei ollut siten kyseenalainen, koska etenkin Shougang-ryhmä oli kokonaisuudessaan kannattava. Kuten 156 kappaleessa selitetään, ryhmään kuuluvat yritykset on arvioitu erikseen ja päätelmät ja kohtelu on sopeutettu vastaamaan kunkin yrityksen tilannetta. Tämä toimintatapa sai vahvistusta tarkastuskäynneistä, joiden aikana osapuolet totesivat, että takaajaa koskevassa arvioinnissa tarkastellaan yksittäisen yrityksen tilannetta, ei tilannetta ryhmän tasolla. Ilmoitettujen lainojen takaajista kyselylomakkeissa ei annettu mitään tietoja, lukuun ottamatta yritystä Qian'an Coal. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(223)

Mitä tulee tuotantoyrityksen Jingtang taloudelliseen tilanteeseen, yritys on tuottanut tappiota jatkuvasti sen jälkeen, kun sen kaupallinen toiminta käynnistyi vuonna 2010, lukuun ottamatta vuosia 2014 ja 2015, jolloin se saavutti kannattavuusrajan voiton ollessa 0–0,5 prosenttia. Perustamisen jälkeen yritys on kirjannut kumulatiivisesti [13–16] miljardin Kiinan RMB:n määräiset tappiot. Yrityksen suorituskyky on koko ajan ollut heikompi kuin toteutettavuusraportissa (johon Jingtangin rakennuslupa perustui) odotettiin. Tutkimusajanjaksolla Shougang Jingtangin omaisuudesta laadittiin arviointiraportti, joka liittyi sen osakerakenteen muuttumiseen. Raportissa yrityksen nettoarvoksi tutkimusajanjaksolla arvioitiin alle kolmannes siihen alun perin tehdyistä sijoituksista. Tämän vuoksi komissio pysyi tuotantoyritys Jingtangia koskevassa kannassaan.

(224)

Siltä osin kuin Shougang-ryhmä kyseenalaisti komission laskentamenetelmän, komissio selvensi tietäneensä, että kaikkien kiinalaisten yritysten osalta tilinpäätökseen kirjattu liikevoitto oli itse asiassa rahoituskulujen maksamisen jälkeen saatu voitto. Tästä syystä rahoitusindikaattoreita laskiessaan komissio oli lisännyt rahoituskulut uudelleen liikevoittoon saadakseen selville kunkin yrityksen tulot ennen korkokuluja. Tästä syystä komissio pysyi rahoitusindikaattoreiden laskemista koskevassa kannassaan.

(225)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen Shougang-ryhmä katsoi, että komissio ei ollut antanut tarpeeksi tietoa siitä, miten se kohteli ryhmään kuuluvia kolmea tuotantoyritystä. Komissio ilmoitti toimittaneensa yksityiskohtaiset tiedot toisen päätelmistä ilmoittamisen yhteydessä. Komissio arvioi erityisesti yritysten Qian'an Coal, Shougang Mining ja Xishan Coking taloudellista tilannetta vuosina 2012–2015. Kannattavuuden lisäksi tarkasteltiin muita taloudellisia tunnuslukuja, jotta voitiin tehdä päätelmät yritysten talouden vakaudesta, kuten 226–228 kappaleessa kuvataan.

(226)

Qian'an Coal oli kirjannut vähäisiä voittoja (lähellä kannattavuusrajaa) ennen vuotta 2014 sekä pienen voiton vuonna 2014 (alle 3 %) ja tuottanut tappiota tutkimusajanjaksolla. Sen liikevaihto oli laskenut jatkuvasti ja lähes puolittunut vuosina 2012–2015. Lisäksi yritykselle annettiin kyseisenä ajanjaksona paljon rahoitusta (velkasuhde yli 60 %), eikä se tuottanut riittävästi liikevoittoa kattaakseen korkokulunsa tutkimusajanjaksolla (käyttökate < 1). Noin kolmannes yritykselle tutkimusajanjaksolla myönnetyistä lyhytaikaisista lainoista (joiden osuus yrityksen maksettavana olevista kokonaisveloista oli noin kolmannes) oli valmiusluottolimiittejä.

(227)

Shougang Mining tuotti jatkuvasti tappiota vuosina 2012–2015, lukuun ottamatta vuotta 2013, jolloin se tuotti hiukan voittoa. Kaiken kaikkiaan yritys oli kirjannut kumulatiivisesti noin 2 miljardin Kiinan RMB:n määräiset tappiot vuonna 2015. Yrityksen liikevaihto oli laskenut jatkuvasti edeltäneiden 4 vuoden aikana, ja enemmän kuin puolittui vuosien 2012 ja tutkimusajanjakson välillä. Sille annettiin jatkuvasti paljon rahoitusta (velkasuhde noin 80 %) viiden edeltävän vuoden aikana, eikä se tuottanut riittävästi liikevoittoa kattaakseen korkokulunsa yhdenkään mainittujen viiden vuoden aikana (käyttökate < 1). Ainoan yritykselle tutkimusajanjaksolla myönnetyn lainan katsottiin olevan valmiusluottolimiitti. Tämän vuoksi komissio pysyi yrityksiä Qian'an Coal ja Shougang Mining koskevassa kannassaan.

(228)

Xishan Coking perustettiin vuoden 2009 lopulla, ja sen toiminta käynnistyi erittäin tappiollisesti (yli 300 miljoonaa Kiinan RMB), joita ei ollut tutkimusajanjaksolla vielä katettu. Yrityksen liikevaihto on vähentynyt edellisten 4 vuoden aikana, ja sille on annettu koko ajan lisää rahoitusta. Useiden yritykselle tutkimusajanjaksolla myönnettyjen lainojen katsottiin olevan valmiusluottolimiittejä. Komissio hyväksyi kuitenkin Shougang-ryhmän väitteen, jonka mukaan suuri osa Xishan Cokingin lainoista johtui itse asiassa Jingtangista, mikä vaikutti suuresti Xishan Cokingin taloudelliseen tulokseen. Yritys oli myös jatkuvasti kirjannut voittoa vuosina 2012–2015. Tästä syystä Xishan Cokingin lainoja vuodelta 2015 ei kohdeltu avustuksina, ja saatu etu laskettiin uudelleen yrityksiin ryhmän tasolla käytetyllä menetelmällä (ks. 209 ja 210 kappale).

3.4.4.4   Benxi-ryhmä

(229)

Benxi-ryhmän taloudellinen tilanne oli sen omien tilien perusteella tutkimusajanjaksolla yleisesti ottaen vaikea. Ryhmä teki tappiota vuonna 2015, sille annettiin paljon rahoitusta ja sen velkojen määrä kasvoi jatkuvasti kaudella 2012–2015. Lisäksi tarkastuskäynnillä emoyrityksen tasolla todettiin, että sille oli myönnetty valmiusluottolimiittejä.

(230)

Kuumavalssattuja teräslevytuotteita tuottavan yrityksen tilinpäätökset ja tietyistä lainoista saadut todisteet osoittivat, että yritys jatkoi toimintaansa, vaikka se oli useana peräkkäisenä vuonna tuottanut tappiota tai vain vähäistä voittoa, vaikka sen velkasuhde oli koko ajan kasvanut ja vaikka sen rahoitusindikaattorit heikkenivät ja tulevaisuudennäkymät olivat epävarmat. Useina peräkkäisinä vuosina (2012–2015) yritys ei tuottanut riittävästi liikevoittoa korkomaksujen kattamiseksi. Lisäksi otokseen valittujen lainojen joukossa oli yksi valmiusluottolimiitti ja lainataulukoissa jotkin lyhytaikaiset lainat oli korvattu eräpäivänä samansuuruisilla uusilla lainoilla.

(231)

Näistä olosuhteista huolimatta Moody'sin kiinalainen tytäryritys antoi Benxi-ryhmälle tutkimusajanjaksolla kotimaisen luottoluokituksen AA+. Mainitun tytäryrityksen yleisessä vastuuvapauslausekkeessa korostetaan kuitenkin, että se antaa vain kotimaisia luokituksia, jotka kuvastavat suhteellista luottoriskiä Kiinan sisällä, kun taas Moody'sin tehtävä on tarjota varainhoidon asiantuntemusta, teknistä tukea ja analysointikoulutusta. Ottaen huomioon kiinalaisten luottoluokitusten yleinen vääristyneisyys (ks. 159–161 kappale) ja todentamisen yhteydessä saadut todisteet komissio jätti Benxi-ryhmän kiinalaisen luottoluokituksen huomiotta.

(232)

Edellä esitetyn yleisen tilanteen perusteella komissio katsoi tarpeelliseksi vahvistaa asianmukaisen viitearvon ryhmän tasolla. Jotta voitiin ottaa huomioon valmiusluottolimiittikäytäntöjen aiheuttama lisääntynyt riski ja koska näiden lainojen ehdot ja maturiteetti olivat olennaisilta osiltaan verrattavissa 162 kappaleessa mainittuihin korkeakorkoisiin lainoihin, komissio käytti mainitussa kappaleessa tarkoitettua viitearvoa viitearvona kaikkien sellaisten lainojen osalta, joiden maturiteetti on enintään 2 vuotta. Koska valmiusluottolimiitit myönnetään yleensä lyhyeksi ajaksi, on epätodennäköistä, että valmiusluottolimiitit olisivat kestoltaan enemmän kuin kaksi vuotta; myös otokseen valituissa yrityksissä todennettuja lainoja koskevat konkreettiset todisteet tukevat tätä päätelmää.

(233)

Jäljelle jäävien ryhmän tasolla saatujen lainojen osalta, joiden maturiteetti on vähintään 2 vuotta, komissio käytti käytettävissä olevien tietojen perusteella yleistä viitearvoa, jolla ryhmän tasolla annetaan korkein ”sijoituskelvottoman” luokka, kuten edellä 166–168 kappaleessa selitetään.

(234)

Komissio päätteli, että tuotantoyrityksen tilanne oli sellainen, että ilman valtion tukea kyseinen yritys ei olisi saanut lisää lainaa tutkimusajanjaksolla. Tästä syystä kyseisten yritysten saama etu ei ole pelkkää tavanomaista korkotukea, vaan etua koituu tutkimusajanjaksolla saaduista lainoista, joita yrityksen taloudellisen kokonaistilanteen vuoksi ei olisi myönnetty ilman valtion tukea. Tältä osin komissio huomautti, että Benxi-ryhmä on suuri valtionyhtiö, joka määritettiin huippuyritykseksi teräsalan 12. viisivuotissuunnitelmassa.

(235)

Näin ollen, kuten vuoden 1998 suuntaviivojen E jakson b alakohdan V kohdassa havainnollistetaan, komissio päätti pitää näiden lainojen tutkimusajanjaksolla maksamatta jääneitä määriä valtion politiikan mukaisina avustuksina. Käytettävissä olevien tietojen perusteella komissio otti tasoitustullin käyttöönoton yhteydessä huomioon vain tutkimusajanjaksolla myönnetyt lainat. Etu määritettiin lainasta jäljellä olevan pääoman perusteella, josta vähennettiin tutkimusajanjaksolla maksetut korot. Lainan pääoman määrää oikaistiin jaksottamalla se käyttötarkoituksen mukaan. Jos lainan tarkoitukseksi oli merkitty maksuvalmius/käyttöpääoma, huomioon otettiin koko määrä. Jos laina on selvästi yhteydessä pitkäaikaiseen sijoitukseen, pääoman määrä jaksotettiin koko laina-ajalle ja vain tutkimusajanjaksolle kohdennettu määrä otettiin huomioon. Edun määrää oikaistiin vielä vastamaan vain sitä tutkimusajanjakson aikaa, jolloin laina oli olemassa.

(236)

Kiinan viranomaisten ja joidenkin otokseen valittujen yritysten esittämät väitteet ja perustelut suhteellisen erotuksen yleisestä menetelmästä ja korvaavan viitearvon käyttämisestä soveltuvat myös Benxi-ryhmään. Komission kanta näihin väitteisiin (ks. 175–195 kappale) koskee myös Benxi-ryhmää.

(237)

Kiinan viranomaisten ja joidenkin otokseen valittujen yritysten esittämät väitteet ja perustelut yleisestä menettelystä, jonka mukaan lainoja kohdellaan avustuksina, soveltuvat myös Benxi-ryhmään. Komission kanta näihin väitteisiin (ks. 216–221 kappale) koskee myös Benxi-ryhmää.

(238)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen Benxi-ryhmä oli Kiinan viranomaisten huomautuksista pääasiassa samaa mieltä. Se esitti kuitenkin joitakin lisähuomautuksia:

(1)

Benxi-ryhmä väitti, että päätelmistä ilmoittamista koskevassa asiakirjassa sen osalta mainitut rahoitusindikaattorit eivät osoita riittävällä tavalla, että Bengang ei pystynyt maksamaan velkojaan. Lisäksi, vaikka Bengangilla olisikin ollut taloudellisia vaikeuksia viime vuosina, sen toiminta oli kuitenkin jatkunut normaalisti ja sillä oli riittävästi kapasiteettia maksaa lainansa takaisin.

(2)

Benxi-ryhmä väitti vielä, että sen luottoluokituksesta tehty analyysi ei ollut tarpeeksi kattava.

(3)

Lopuksi Benxi-ryhmä väitti, että valituksen tekijä ei ollut maininnut kyseistä tukiohjelmaa valituksessa ja että lainojen kohtelu avustuksina ei siksi ollut tukia ja tasoitustulleja koskevan sopimuksen 11.1 artiklan mukaista.

(239)

Ensimmäisen kohdan osalta komissio huomauttaa, että vastauksessaan päätelmistä ilmoittamista koskevaan asiakirjaan yritys tunnusti, että sillä oli ollut taloudellisia vaikeuksia viime vuosina ja että se ei kiistänyt komission tekemiä havaintoja, kuten voittomarginaalien ja liikevaihdon pienentymistä, korkeaa velkasuhdetta ja kyvyttömyyttä maksaa lainojen korkoja. Yritys niin ikään tuotti huomattavaa tappiota tutkimusajanjaksolla. Benxi-ryhmä myönsi, että joitakin lainoja ei maksettu takaisin alkuperäisen maksusuunnitelman mukaisesti, mikä osoittaa, että yrityksellä oli vaikeuksia maksaa lainojaan takaisin. Yrityksen kokonaistilanteen huomioon ottaen komissio pysyy kannassaan, jonka mukaan yritys ei olisi tavanomaisissa markkinaolosuhteissa saanut lisää lainaa.

(240)

Sen tosiseikan osalta, että asianomaiset yritykset olivat osa suurta yritysryhmää ja että niiden lainoilla oli emoyhtiön takaus, komissio toteaa, että Benxi-ryhmässä tuotantoyritykselle myönnetyillä lainoilla tosiaankin oli toisen samaan ryhmään kuuluvan yrityksen takaus. Tarkastuskäynnin aikana kävi kuitenkin selvästi ilmi, että takaus oli saatu usealta samaan ryhmään kuuluvalta yritykseltä, jotka olivat itse samanlaisessa vaikeassa taloudellisessa tilanteessa. Kaikki todennetut Benxi-ryhmän yritykset tuottivat tutkimusajanjaksolla tappiota, ja yritys itse totesi kyselyvastauksessaan, että ryhmän tilanne oli jatkuvasti tappiollinen, mikä vaikutti moniin sidosyrityksiin, ja että voittoa tuskin tullaan saavuttamaan lähitulevaisuudessa.

(241)

Yrityksen luottoluokituksen osalta komissio katsoi, että yrityksen itsensä antama vahvistus taloudellisen tilanteen vaikeudesta osoittaa selvästi, että sille ei olisi pitänyt antaa AA+ -luokitusta. Ainoa yrityksen tältä osin toimittama uusi todiste oli se, että sen taloudellisten vaikeuksien ja luottoluokitusten välillä ei välttämättä ole yhteyttä, koska se on iso rauta- ja teräsalan yritysten ryhmä, jolla on pitkät perinteet ja hyvä luottoprofiili. Komissio katsoi tällaisten perustelujen vastaavan riittävällä tavalla komission väitettä, jonka mukaan Kiinan luottoluokitukset eivät ole luotettavia, koska ne perustuvat pääasiassa yritysten kokoon ja statukseen niiden tosiasiallisen luottotilanteen sijaan.

(242)

Kolmannen kohdan osalta komissio on eri mieltä yrityksen väitteestä, että tukimuoto, jossa lainoja kohdellaan samalla tavalla kuin avustuksia, ei sisältynyt valitukseen. Tämä koski etuuskohtelun mukaisiin lainoihin liittyvää erillistä laskentamenetelmää ja sisältyi valitukseen. Tämän vuoksi väite hylättiin.

3.4.5   Etuuskohtelun mukaisia lainoja koskeva päätelmä

(243)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että kaikki otokseen valitut vientiä harjoittavien tuottajien ryhmät saivat tutkimusajanjaksolla etua etuuskohtelun mukaisista lainoista. Kun otetaan huomioon taloudellisen tuen olemassaolo, vientiä harjoittaville tuottajille koituva etuus ja tuen erityisyys, tukea olisi pidettävä tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavana.

(244)

Otokseen valituille yritysryhmille tässä järjestelmässä vahvistettu tukiprosentti tutkimusajanjaksolla oli seuraava:

Etuuskohtelun mukaiset tukipoliittiset lainat

Yritys/Ryhmä

Tuen kokonaismäärä

Valtio-omisteisilta pankeilta

Muilta rahoituslaitoksilta

Benxi-ryhmä

26,70 %

26,70 %

0 %

Hesteel-ryhmä

4,68 %

4,66 %

0,02 %

Jiangsu Shagang -ryhmä

1,99 %

1,44 %

0,55 %

Shougang-ryhmä

27,91 %

27,17 %

0,74 %

3.5   Käytännön takaus (de facto guarantee)

(245)

Valituksen tekijä väitti, että on olemassa erillinen tukiohjelma, joka mahdollistaa Kiinan viranomaisten varojen suoran siirron käytännön takauksella, millä voidaan varmistaa sellaisten kuumavalssattujen teräslevytuotteiden alan yritysten toiminnan jatkuvuus, joilla on taloudellisen tilanteensa vuoksi vaikeuksia maksaa lainojaan takaisin.

(246)

Komissio huomautti, että tällaisten epävirallisten toimenpiteiden (joista ei ole kirjallista näyttöä) näyttökynnys on erityisen korkea WTO:ssa etenkin niiden olemassaolon todistavan näytön osalta. Tutkivan viranomaisen on pystyttävä argumentoimalla ja todisteita esittämällä näyttämään selkeästi toteen ainakin se, että kirjoittamattomalla säännöllä tai vaatimuksella on yhteys ulkomaisiin viranomaisiin, sen tarkka sisältö ja se, että sitä ei sovelleta yleisesti eikä ei-takautuvasti. Tämä kynnys ylittyy ainoastaan, jos kustakin vaatimuksesta esitetään riittävät todisteet (36).

3.5.1   Yhteys Kiinan viranomaisiin

(247)

Komissio tutki ensin, voidaanko käytännön takaus liittää Kiinan viranomaisiin. Tältä osin komissio sai vahvistuksen Kiinassa harjoitettavasta politiikasta, jonka mukaan isoja kansallisia (yleensä valtio-omisteisia) teräsalan huippuyrityksiä kehitetään pienempien (yleensä yksityisten) tehtaiden kustannuksella.

(248)

Kyseistä politiikkaa harjoitettiin jo vuonna 2009, kun valtioneuvosto esitteli terästeollisuuden mukauttamis- ja elvytyssuunnitelman, jäljempänä ’elvytyssuunnitelma’. Kyseisen asiakirjan periaatteena oli, että rauta- ja teräsalan keskeisiä yrityksiä ja keskeisiä tuoteluokkia olisi tuettava markkinoiden vakauden ja teräteollisuuden vakaan kehityksen varmistamiseksi.

(249)

Vuoden 2008 kriisin voittamiseksi elvytyssuunnitelmassa korostettiin myös, että teollisuudenalan rakennetta olisi mukautettava ja optimoitava ”valvomalla tuotannon kokonaismäärää ja poistamalla vanhentunutta kapasiteettia sekä toteuttamalla yrityksissä rakenneuudistuksia ja siirtämällä teräksen tuotantoa pois kaupungeista”.

(250)

Asiakirjan mukaan Kiinan viranomaisten tavoitteena on muodostaa useita erittäin suuria yrityksiä, joilla on vahvat itsenäiset innovointivalmiudet ja kansainvälistä kilpailukykyä, ja lisätä viiden suurimman kotimaisen rauta- ja teräsyrityksen kapasiteettia niin, että niiden osuus kansallisesta tuotannosta nousee yli 45 prosenttiin. Tarkoituksena on siis perustaa useita erittäin suuria rauta- teräsyrityksiä, joiden kapasiteetti on yli 50 miljoonaa tonnia ja jotka ovat kansainvälisesti yhtä kilpailukykyisiä kuin Baosteel, Ansteel ja Wuhan Iron and Steel, sekä useita suuria rauta- teräsyrityksiä, joiden kapasiteetti on 10–30 miljoonaa tonnia. Asiakirjassa mainitaan tavoitteiksi myös Shougang-ryhmän tuotannon siirtämisen loppuun saattaminen ja raudan ja teräksen tuotantopaikan rakentaminen Caofeidianiin.

(251)

Elvytyssuunnitelmassa kannustetaan antamaan näille keskeisille yrityksille rahoitustukea sekä tukea seuraavissa muodoissa: osakkeiden liikkeeseenlasku, joukkovelkakirjalainat, keskipitkät lainat, lyhyen aikavälin velkasitoumukset, pankkilainat ja pääomasijoitusten hankkiminen hankkeille, jotka ovat ympäristönsuojeluun ja maankäyttöön liittyvien lakien ja määräysten sekä varainhoitoa koskevien asetusten mukaisia, ja yrityksille, joissa on meneillään sulautumisia ja yritysostoja tai rakenneuudistustoimia.

(252)

Toisaalta asiakirjassa mainitaan myös rahoituksen rajoittamisesta sellaisten hankkeiden osalta, joihin sisältyy laitonta rakentamista ja luvatonta hyväksymistä, sekä sellaisten yritysten osalta, joilla on vanhentunutta kapasiteettia. Siinä todetaan erityisesti, että ”jos laajennetaan ja kunnostetaan satunnaisesti tai siirretään vanhentunutta kapasiteettia toiseen paikkaan, rahoituslaitokset eivät myönnä luottotukea missään muodossa, eikä kansallinen maa-alueista ja resursseista vastaava osasto käsittele maankäyttöä”.

(253)

Elvytyssuunnitelmassa esitelty strategia näkyy teräsalan 12. viisivuotissuunnitelmassa. Myös siinä viitataan keskeisiin teräsalan yrityksiin ja teollisuudenalan rakenteen optimointi katsotaan yhdeksi päätavoitteista. Viisivuotissuunnitelman mukaan isoja hankkeita edistetään kun taas pienempiä hankkeita hillitään, ja samalla poistetaan vanhentunutta tuotantokapasiteettia.

(254)

Yksi 12. viisivuotissuunnitelman päätavoitteista oli saavuttaa tietty teollisuusklustereiden taso vähentämällä merkittävästi teräsyhtiöiden määrää. Päämääränä oli nostaa kymmenen suurimman teräsyhtiön tuotannon osuus 60 prosenttiin koko kansallisesta tuotannosta. Päämäärän saavuttaminen edellytti sulautumisia, rakenneuudistuksia ja vanhentuneen kapasiteetin poistamista. Viisivuotissuunnitelma sisälsi niin ikään luettelon tuotteista ja tuotantomenetelmistä, jotka katsottiin vanhentuneiksi.

(255)

Kaikki tässä tutkimuksessa otokseen valitut yritykset katsottiin teräsalan 12. viisivuotissuunnitelmassa keskeisiksi suuren luokan yrityksiksi.

(256)

Lisäksi teräsalan 13. viisivuotissuunnitelman I.2 luvussa todetaan, että ”jotkin kiinalaiset yritykset ovat hyviä ja jotkin eivät”. Tämänkin suunnitelman mukaan yksi keskeisimmistä tavoitteista on nostaa teollisuuden keskittymisaste (10 suurimman yrityksen osuus) 60 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä (koska tavoitetta ei saavutettu teräsalan 12. viisivuotissuunnitelman aikana). Tämä vastaa yleistä tavoitetta vähentää ylikapasiteettia, ja siihen pyritään edistämällä sulautumisia ja rakenneuudistuksia.

(257)

Teräsalan 13. viisivuotissuunnitelman IV luvussa korostetaan tarvetta saada zombie-yritykset vetäytymään markkinoilta. Tällaisiksi määritellään yritykset, jotka ovat olleet tappiollisia usean peräkkäisen vuoden ajan, joilla ei ole riittävästi varoja velan vähentämiseen, jotka tuottavat tappiota ja joilla ei ole tulevaisuudennäkymiä ja jotka toimivat pankkien jatkuvan lainoituksen ja muiden menetelmien varassa. Viisivuotissuunnitelman mukaan yritysten, joilla ei ole riittävästi varoja velan vähentämiseen ja jotka eivät pysty maksamaan velkojaan, olisi tehtävä konkurssi ja ne olisi järjesteltävä uudelleen.

(258)

Lisäksi edellä 3.4.1.1 kohdassa käsitellyissä erityisissä rahoitustukea ja ylikapasiteetin vähentämistä koskevissa suuntaviivoissa yritykset jaetaan ”hyviin” eli suuriin teollisuusryhmittymiin, jotka noudattavat maan teollisuuspolitiikkaa, ja ”huonoihin” eli pienempiin yrityksiin, joilla on ”vanhentunutta tuotantokapasiteettia” ja jotka eivät sisälly viranomaisten kannustettavien yritysten luokkiin.

(259)

Koska kaikki edellä mainitut asiakirjat (vuoden 2009 elvytyssuunnitelma, 12. ja 13. viisivuotissuunnitelma ja vastaavat teräsalan suunnitelmat) ovat valtioneuvoston laatimia, niissä esitettyjen politiikoiden voidaan katsoa liittyvän Kiinan viranomaisiin.

3.5.2   Käytännön takauksen tarkka sisältö

(260)

Komissio analysoi tämän jälkeen väitetyn käytännön takauksen tarkan sisällön. Komissio ei todennut, että olisi toteutettu yleistä kirjoittamatonta sääntöä, jonka mukaan kaikki kiinalaiset teräsalan yritykset olisi pelastettava. Pikemminkin edellä olevassa kohdassa esitetyissä asiakirjoissa yritykset jaetaan ”hyviin” eli suuriin teollisuusryhmittymiin, jotka noudattavat maan teollisuuspolitiikkaa, ja ”huonoihin” eli pienempiin yrityksiin, joilla on ”vanhentunutta tuotantokapasiteettia” ja jotka eivät sisälly viranomaisten kannustettavien yritysten luokkiin. Näin ollen vaikka oletettaisiinkin, että kirjoittamaton sääntö on olemassa, sitä sovellettaisiin ainoastaan kansallisiin huippuyrityksiin, jotka kuuluvat ensimmäiseen luokkaan.

3.5.3   Käytännön takauksen yleinen ja ei-takautuva soveltaminen

(261)

Tämän jälkeen komissio pyrki saamaan selville, sovellettiinko tällaista epävirallista takausta yleisesti ja ei-takautuvasti.

(262)

Tällaisen valtion politiikan vaikutusta kuvattiin äskettäin kiinalaisen Renminin yliopiston kansallisen kehitys- ja strategia-akatemian (National Academy of Development and Strategy of the Renmin University) tutkimusraportissa (37) kiinalaisista zombie-yrityksistä. Raportin mukaan 51 prosenttia vuonna 2013 listatuista kiinalaisista teräsyhtiöistä voitiin määritellä zombie-yrityksiksi. Omistajuusnäkökulmasta katsottuna suurin osa zombie-yrityksistä oli valtio-omisteisia ja kollektiivisesti omistettuja yrityksiä. Iän ja koon mukaan eniten zombie-yrityksiä oli vanhoissa suurissa ja keskisuurissa yrityksissä. Raportissa analysoitiin myös syitä siihen, että joillakin sektoreilla on näin suuri määrä zombie-yrityksiä, ja todettiin, että paikalliset viranomaiset tukevat jatkuvasti konkurssin partaalla olevia zombie-yrityksiä ja pitävät harhakuvaa yllä tuilla ja lainoilla. Näin ollen yrityksestä tulee todennäköisemmin zombie-yritys, jos se saa paljon tukea tai se on valtio-omisteinen.

(263)

Lisäksi jos valtio on määritellyt teollisuuden alan, kuten terästeollisuuden, tuen kannalta keskeiseksi, paikalliset viranomaiset kiirehtivät tukemaan alaa, mikä johtaa ylikapasiteettiin ja uusien zombie-yritysten muodostumiseen. Viranomaiset yrittävät tällöin vähentää yritysten määrää edistämällä sulautumisia ja isompien yritysten toteuttamia yritysostoja. Raportissa vahvistetaan, että paikalliset viranomaiset antoivat määräyksiä, joiden mukaan vain tietty määrä suuria yrityksiä pelastettiin teollisuustuilla. Raportissa korostetaan, että myös rahoituslaitosten luottosyrjintä vaikuttaa zombie-yritysten syntymiseen. Vuoden 2008 jälkeen valtio-omisteisten yritysten voittoprosentti laski mutta niiden velkasuhde kasvoi joka vuosi, kun taas yksityisten yritysten velkasuhde laski ja niiden voittoprosentti pysyi vakaana. Tämä osoittaa, että lainansaanti oli valtio-omisteisille yrityksille helpompaa kuin yksityisille yrityksille.

(264)

Yhteenvetona voidaan todeta, että politiikan tarkoituksena on antaa rahoitustukea hyville yrityksille eli keskeisille yrityksille tai maan huippuyrityksille monin eri tavoin, kun taas pienet yritykset hävitetään siten, että niille ei myönnetä lainkaan lainaa. Lisäksi huippuyrityksiä kannustetaan eliminoimaan pienet kilpailijat valtion tukemilla sulautumisilla ja yritysostoilla. Tällaisesta politiikasta saatava etu saattaa mennä niin pitkälle, että siitä muodostuu implisiittisesti käytännön takaus joillekin suurille, taloudellisissa vaikeuksissa oleville valtionyhtiöille.

(265)

Komissio ei pystynyt kuitenkaan määrittämään muita tarkkoja kriteerejä tällaisen epävirallisen toimenpiteen yleiselle ja ei-takautuvalle soveltamiselle erillisenä järjestelmänä. Sen sijaan komissio päätteli, että koska tietyille suurille, taloudellisissa vaikeuksissa oleville valtionyhtiöille myönnettyjä etuuskohtelun mukaisia lainoja oli jo kohdeltu avustuksina, tätä kysymystä ei ollut enää tarpeen tutkia tarkemmin.

(266)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen valituksen tekijä otti niihin kantaa ja väitti, että ”laajempi toimenpide on valtion suunnitelma tukea terästeollisuutta” ja että suunnitelma pannaan täytäntöön sekä kirjallisilla säännöksillä, kuten lainsäädännöllä ja säännöillä, että määräyksillä, hallinnollisilla suuntaviivoilla ja suosituksilla. Sen tueksi, että todisteita koskevat vaatimukset täytettiin, valituksen tekijä viittasi muun muassa WTO:n valituselimen päätökseen asiassa US-Zeroing (38), jossa näyttö muodostui paljosta muustakin kuin sarjasta tapauksia tai toistuvista toimista. Komissio oli eri mieltä tästä analyysistä. Tapauksessa US-Zeroing käsiteltävänä oli Yhdysvaltojen kauppaministeriön säännönmukainen käytäntö soveltaa tiettyjä epäoikeudenmukaisia laskentamenetelmiä polkumyyntitapauksissa. Kyseessä oli hyvin erityislaatuinen toimintaketju, joka perustui sisäisiin toimintatapoihin yhdessä valtion viranomaisessa, jonka liittovaltio oli valtuuttanut hoitamaan kaupan suojatoimiin liittyviä tapauksia. Sitä ei voida verrata sellaisen ”laajemman toimenpiteen” muodostamiseen, joka käsittäisi potentiaalisesti tuhansien paikallisen, alueellisen ja keskustason viranomaistoimijoiden tulevat toimet niiden pannessa täytäntöön yhtä ainoaa suunnitelmaa. Näin ollen komissio hylkäsi tämän väitteen.

3.6   Valtion tarjoamat tavarat riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan

(267)

Kuten 3.2 kohdassa todetaan, komissio ilmoitti Kiinan viranomaisille, että koska rautamalmin, koksin ja koksihiilen tuottajat eivät vastanneet kyselyyn, sen on ehkä perustettava päätelmänsä parhaisiin käytettävissä oleviin tietoihin perusasetuksen 28 artiklan 1 kohdan mukaisesti siltä osin kuin on kyse rautamalmin, koksin ja koksihiilen toimittajiin liittyvistä tiedoista. Komissio tutki, toimittiko valtio otokseen valituille yrityksille raaka-aineita kuumavalssattujen teräslevytuotteiden tuotantoon tuetuilla hinnoilla.

3.6.1   Rautamalmi

(268)

Kaikki otokseen valitut yritykset ostivat rautamalmia kotimaasta joko etuyhteydessä olevilta tai etuyhteydettömiltä yrityksiltä mutta myös toivat sitä suuria määriä. Komissio totesi otokseen valittujen yritysten rautamalmia koskeviin yksittäisiin liiketoimiin liittyvien todennettujen tietojen perusteella, että rautamalmin ostohinnat olivat samanlaiset riippumatta siitä, oliko rautamalmi ostettu kotimaasta, tuotu muualta tai hankittu etuyhteydessä olevilta tai etuyhteydettömiltä yrityksiltä.

(269)

Kahdella otokseen valitulla yrityksellä oli ulkomailla toimivia kaivoksia. Tutkimuksessa ei kuitenkaan käynyt ilmi, että valtio olisi tukenut kyseisiin kaivoksiin tehtyjä investointeja. Joka tapauksessa vaikuttaa siltä, että etuyhteydessä olevien kaivosten myynti(siirto)hinnat olivat markkinaehtoisia.

(270)

Valituksen tekijä väitti myös, että Kiinan viranomaiset käyttivät kansainvälisissä ostohintaneuvotteluissa hyväkseen Kiinan rauta- ja terästeollisuuden järjestön (China Iron & Steel Association, CISA) vaikutusvaltaa. Komissiolla on näyttöä siitä, että tällaisia menettelyjä on käytetty aiemmin. Käytäntö lopetettiin kuitenkin vuonna 2013, eikä ole mitään näyttöä siitä, että käytännöstä olisi koitunut etua otokseen valituille kuumavalssattujen teräslevytuotteiden tuottajille tutkimusajanjakson aikana.

(271)

Edellä esitetyn perusteella komissio ei katso, että valtio olisi tutkimusajanjaksolla antanut otokseen valituille yrityksille rautamalmin ostamiseen liittyvää tukea.

3.6.2   Koksi

(272)

Kaikki otokseen valitut yritykset ostivat koksia kotimaasta joko etuyhteydessä olevilta tai etuyhteydettömiltä yrityksiltä mutta myös toivat sitä pieniä määriä. Komissio totesi otokseen valittujen yritysten yksittäisiin liiketoimiin liittyvien todennettujen tietojen perusteella, että koksin ostohinnat olivat samanlaiset riippumatta siitä, oliko koksi ostettu kotimaasta, tuotu muualta tai hankittu etuyhteydessä olevilta tai etuyhteydettömiltä yrityksiltä.

(273)

Otokseen valituilta yrityksiltä saatujen todennettujen tietojen perusteella komissio ei saanut vahvistusta sille, että Kiinan viranomaiset olisivat tutkimusajanjaksolla antaneet niille koksin ostamiseen liittyvää tukea.

3.6.3   Koksihiili

(274)

Kiinan viranomaiset selittivät, että hiilen vientimarkkinoita säännellään valtion kaupallisia yrityksiä koskevilla säännöillä, jotka on annettu tiedoksi WTO:lle (39). Vientimääriä rajoitetaan vientikiintiöllä, ja viejien on haettava vientilisenssiä. Tällainen vientilisenssi on myönnetty vain viidelle yritykselle, jotka ovat China National Coal Group Corporation, China Minmetals Corporation, Shanxi Coal Import and Export Group Co. Limited, Shenhua Group Corporation Ltd ja Aluminum Corporation of China Limited. Ne ovat kaikki suuria valtionyhtiöitä. Lisäksi sovelletaan kolmen prosentin vientitullia. Kiinan viranomaisilta saatujen tietojen mukaan sekä viennin että tuonnin osuus kotimaisesta kulutuksesta on alle yksi prosentti.

(275)

Tarkastuskäynnin aikana Kiinan viranomaiset niin ikään vahvistivat päättävänsä koksin ja koksihiilen tuottajien vuosittaisten tuotantopäivien määrästä, mikä osoittaa selvästi valtion puuttumisen kotimaisen koksihiilen tuotantoon. Kiinan viranomaiset eivät toimittaneet muita tietoja koksihiilen markkinoiden toiminnasta.

(276)

Kaikki otokseen valitut yritykset ostivat koksihiiltä kotimaasta joko etuyhteydessä olevilta tai etuyhteydettömiltä yrityksiltä mutta myös toivat sitä pieniä määriä. Komissio totesi otokseen valittujen yritysten yksittäisiin liiketoimiin liittyvien todennettujen tietojen perusteella, että koksihiilen ostohinnat olivat samanlaiset riippumatta siitä, oliko koksihiili ostettu kotimaasta, tuotu muualta tai hankittu etuyhteydessä olevilta tai etuyhteydettömiltä yrityksiltä.

(277)

Vaikka 274 ja 275 kappaleessa esitetyistä syistä tutkimuksessa todettiinkin, että valtio puuttuu tietyssä määrin koksihiilen toimittamiseen kotimaan markkinoille, komissio ei saanut vahvistusta sille, että otokseen valitut yritykset olisivat saaneet tutkimusajanjaksolla koksihiilen ostamiseen liittyvää tukea tai etua valtion toimista.

(278)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen valituksen tekijä väitti, että komission olisi pitänyt arvioida myös, missä määrin rautamalmin, koksin ja hiilen kotimainen hinta vaikuttaa siihen, kuinka paljon vientiä harjoittavat tuottajat ovat valmiita maksamaan tuoduista raaka-aineista. Komissio hylkäsi väitteen, koska edun määrittäminen ei edellytä tuottajan tuotantokustannusten pitkän aikavälin kestävyyden arviointia. Komission oli pikemminkin arvioitava – niin kuin tehtiinkin – oliko valtio toimittanut rautamalmia, koksia tai hiiltä riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan. Näin ei ollut, sillä tuottajat olivat hankkineet raaka-aineet markkinahintaan.

3.6.4   Sähkö

(279)

Kaikki otoksen valitut yritykset joko tuottivat sähköä itse tai ostivat sitä verkosta. Verkkosähkön ostohinnat noudattivat suurille teollisuusasiakkaille maakuntatasolla virallisesti vahvistettua hintatasoa. Kuten aiemmissa tutkimuksissa (40) todettiin, tästä tasosta ei koitunut suurille teollisuusasiakkaille erityistä etua. Komissio ei tässäkään tutkimuksessa saanut näyttöä siitä, että yhdellekään yritykselle olisi koitunut etua alemmasta etuuskohteluun perustuvasta hinnasta. Komissio ei myöskään todennut, että otokseen valituille yrityksille olisi annettu erityisiä sähköön liittyviä tukia.

(280)

Otokseen valituilta yrityksiltä saatujen todennettujen tietojen perusteella komissio ei saanut vahvistusta sille, että Kiinan viranomaiset olisivat tutkimusajanjaksolla antaneet niille sähkön ostamiseen liittyvää tukea.

3.6.5   Maankäyttöoikeudet

(281)

Kiinassa maan omistavat joko valtio tai yhteisö (kollektiivi), joka muodostuu kylistä tai kunnista, ennen kuin maan omistus- tai käyttöoikeus patentoidaan tai myönnetään yritykselle tai yksittäiselle omistajalle. Kaupunkialueilla kaikki tontit omistaa valtio ja maaseudulla kylät tai kunnat.

(282)

Kiinan perustuslain ja maaoikeuden mukaan yritykset ja yksityishenkilöt voivat kuitenkin ostaa maankäyttöoikeuksia. Teollisuusmaan osalta vuokra-aika on yleensä 50 vuotta, ja sitä voidaan jatkaa toisella 50 vuodella.

(283)

Kiinan viranomaisten mukaan 31 päivästä elokuuta 2006 lähtien maan sääntelyn vahvistamista koskevan valtioneuvoston ilmoituksen (GF[2006] Nro 31) 5 §:n nojalla valtio voi myöntää oikeuden teollisuusmaahan teollisuusyrityksille vain tarjouskilpailun tai samantyyppisen julkisen tarjousmenettelyn kautta, eikä lopullinen sopimushinta voi olla alhaisempi kuin vähimmäislähtöhinta. Kiinan viranomaisten mukaan Kiinan maamarkkinat ovat vapaat ja teollisuusyritykset maksavat maan vuokrasta markkinahinnan.

a)   Oikeusperusta

(284)

Maankäyttöoikeuksia koskevat säännökset kuuluvat Kiinan kansantasavallan maanhallintolain piiriin. Myös seuraavat asiakirjat muodostavat osan oikeusperustaa:

Kiinan kansantasavallan laki kaupunkien kiinteistöhallinnosta;

Kiinan kansantasavallan väliaikaiset säännökset valtion omistaman maan käyttöoikeuksien myöntämisestä ja siirtämisestä kaupunkialueilla;

Kiinan kansantasavallan maanhallintolain täytäntöönpanoasetus;

Valtion omistaman rakennusmaan käyttöoikeuksien myöntämistä tarjousten, huutokauppojen ja hintanoteerausten kautta koskevat säännökset;

Valtioneuvoston ilmoitus maan sääntelyn vahvistamisesta (Guo Fa [2006] nro 31).

b)   Tutkimuksen havainnot

(285)

Valtion omistaman rakennusmaan käyttöoikeuksien myöntämistä tarjousten, huutokauppojen ja hintanoteerausten kautta koskevien säännösten 10 §:n mukaan paikalliset viranomaiset päättävät maan hinnoista vain joka kolmas vuosi päivitettävän kaupunkien maa-alueita koskevan arviointijärjestelmän ja valtion teollisuuspolitiikan mukaisesti.

(286)

Aiemmissa tutkimuksissa komissio totesi, että maankäyttöoikeuksista Kiinassa maksetut hinnat eivät edusta tarjonnan ja kysynnän mukaan vapaasti määräytyviä markkinahintoja, koska katsottiin, että tarjouksiin ja julkisiin myöntämisiin liittyvät menettelyt olivat sekavat ja läpinäkymättömät ja toimivat huonosti käytännössä ja että viranomaiset päättivät hinnoista mielivaltaisesti. Kuten edellä olevassa kappaleessa todetaan, viranomaiset päättivät hinnoista kaupunkien maa-alueita koskevan arviointijärjestelmän mukaisesti, jossa niitä ohjeistetaan ottamaan teollisuusmaan hintoja asettaessaan huomioon myös teollisuuspolitiikka. Lisäksi ainakin terässektorilla teollisuusmaan käyttömahdollisuus rajoitetaan laissa ainoastaan yrityksiin, jotka noudattavat valtion vahvistamaa teollisuuspolitiikkaa (41).

(287)

Tässä tutkimuksessa tilanteen ei havaittu muuttuneen huomattavasti. Komissio totesi muun muassa, että yksikään otokseen valituista vientiä harjoittavista tuottajista ei ollut tehnyt tarjousta maankäyttöoikeuksistaan tai osallistunut vastaavaan julkiseen tarjousmenettelyyn, ei myöskään vastikään hankittujen maankäyttöoikeuksien osalta. Otokseen valittujen yritysten ennen vuotta 2000 saamat maankäyttöoikeudet oli yleensä annettu niille maksutta. Uudemmat maankäyttöoikeudet oli saatu paikallisilta viranomaisilta sovittuihin hintoihin.

(288)

Komissio totesi myös, että Shougang-ryhmän yritykset saivat maankäyttöoikeuksista maksamistaan hinnoista paikallisviranomaisilta korvauksia, jotka liittyivät esimerkiksi yrityksen investoimaan perusinfrastruktuuriin. Lisäksi jotkin Shougang-ryhmän yritysten saamat maankäyttöoikeudet oli maksettava vasta monen vuoden kuluttua maan käyttöön ottamisesta.

(289)

Edellä esitetty näyttö on vastoin Kiinan viranomaisten väitteitä, joiden mukaan maankäyttöoikeuksista Kiinassa maksetut hinnat edustavat tarjonnan ja kysynnän mukaan vapaasti määräytyviä markkinahintoja.

(290)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset väittivät, että kaupunkien maa-alueen seurantajärjestelmän lisäksi käytössä on maankäytön dynaamisen seurantajärjestelmä, minkä komissio on tunnustanut Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien aurinkopaneelien tuontia koskevien toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevassa tarkastelussa. Komissio myöntää, että maankäytön dynaamista seurantajärjestelmää analysoitiin aurinkopaneeleja koskevan asetuksen (42) yhteydessä. Kyseisen asetuksen johdanto-osan 421 ja 425 kappaleessa komissio katsoo näiden hintojen olevan korkeammat kuin vähimmäisviitehinnat, jotka asetetaan kaupunkialueiden arviointijärjestelmässä ja joita paikallisviranomaiset käyttävät, koska jäljempänä mainittuja päivitetään vain kolmen vuoden välein, kun taas dynaamiset seurantahinnat päivitetään neljännesvuosittain. Ei ollut kuitenkaan mitään viitteitä siitä, että maan hinnat perustuisivat dynaamisiin seurantahintoihin. Kiinan viranomaiset vahvistivat aurinkopaneeleihin liittyvän tutkimuksen aikana, että kaupunkien maan hintojen dynaaminen seurantajärjestelmä seuraa maan hintatasojen heilahteluja tietyillä alueilla (eli 105 kaupungissa) Kiinassa ja sen tarkoituksena on arvioida maan hintojen kehitystä. Tarjouskilpailuissa ja huutokaupoissa käytettävät lähtöhinnat perustuvat kuitenkin maanarviointijärjestelmässä vahvistettuihin viitearvoihin. Lisäksi tässä tapauksessa otokseen valitut yritysryhmät saivat maa-alueensa ilmaiseksi tai ne siirrettiin niille. Sen vuoksi jäljempänä mainittu järjestelmä oli epäolennainen, koska sitä ei sovellettu otokseen valittuihin yrityksiin.

(291)

Kiinan viranomaiset väittivät myös, että maankäyttöoikeuden siirtäminen sovituin hintoihin ei tarkoittanut, ettei reilua kilpailua esiintyisi tai että yritysten maksamat hinnat olivat alle markkinahintojen. Kiinan viranomaiset tai otokseen valitut yritykset eivät kuitenkaan esittäneet uutta näyttöä siitä, että maankäytöstä maksetut hinnat perustuivat markkinahintoihin.

(292)

Kiinan viranomaiset väittivät vielä, että komissio tukeutui aiempien tutkimusten havaintoihin tutkiessaan, vääristivätkö valtion toimet markkinahintoja sen sijaan, että se olisi käyttänyt tähän tapaukseen liittyviä tietoja. Komissio toteaa käyttäneensä käsillä olevaan tapaukseen liittyviä tietoja (ks. 287 ja 288 kappale), jotka tukivat komission päätelmiä siitä, että aiempien tutkimusten havainnot pitivät edelleen paikkansa.

(293)

Benxi-ryhmä väitti vielä, että komission olisi hyväksyttävä Kiinan mantereen maa-alueiden hinnat, sillä se katsoi maksaneensa kohtuullisen hinnan, joka vastasi maan todellista arvoa. Yritys ei kuitenkaan esittänyt uutta näyttöä, joka olisi muuttanut komission arviointia. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(294)

Kiinan viranomaiset väittivät vielä, että yrityksen perusinfrastruktuuriin tekemistä investoinneista annettavat palautukset eivät olleet tukea, koska yleensä tällaiset investoinnit kuuluvat paikallisviranomaisille. Perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan iii alakohdassa tueksi jätetään määrittelemättä ainoastaan yleiseen infrastruktuuriin liittyvät vapautukset. Valtio ei yleisesti tarjoa infrastruktuuripalveluja, jotka on tarkoitettu jonkin yrityksen ja sen asiakkaiden yksinomaiseen käyttöön, kuten yksityiset tiet ja sen kaltaiset hyödykkeet, reikien paikkaaminen sekä muut työt, joilla maa-alue saatetaan sellaiseen kuntoon, että sille voidaan rakentaa tehdas. Tällaiset ovat pikemminkin yrityskohtaista infrastruktuuria, jota ei olisi rakennettu, ellei yritys olisi asettunut kyseiselle maa-alueelle. Tämän vuoksi komissio hylkäsi tämän väitteen.

c)   Päätelmä

(295)

Maankäyttöoikeuksien myöntämistä ja hankkimista koskeva tilanne ei ole Kiinassa avoin, ja viranomaiset asettavat hinnat mielivaltaisesti.

(296)

Sen vuoksi Kiinan viranomaisten tarjoamia maankäyttöoikeuksia olisi pidettävä perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan iii alakohdan ja 3 artiklan 2 kohdan mukaisena tukena hyödykkeiden tarjoamisen muodossa, ja siitä on koitunut etua vastaanottaville yrityksille. Kuten 285–289 kappaleessa selitetään, Kiinassa ei ole toimivia maamarkkinoita, ja ulkoisten viitearvojen käyttö (ks. 300–311 kappale) osoittaa, että otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien maankäyttöoikeuksista maksamat summat ovat huomattavasti alle tavanomaisten markkinahintojen.

(297)

Koska teollisuusmaan käyttöoikeuksien saaminen on helpompaa tietyn teollisuusalan yrityksille, komissio katsoo, että paikallisten viranomaisten on otettava valtion teollisuuspolitiikka huomioon hintoja määrittäessään (ks. 285 kappale). Mainitussa teollisuuspolitiikassa terästeollisuus katsotaan Kiinan teollisuuden tukipilariksi ja luokitellaan kannustettavaksi teollisuudenalaksi. Lisäksi valtioneuvoston päätöksessä nro 40 edellytetään, että viranomaisten on varmistettava, että kannustettaville teollisuudenaloille annetaan maankäyttöoikeuksia. Päätöksen nro 40 18 §:ssä todetaan selvästi, että ”rajoitetut” tuotannonalat eivät voi saada maankäyttöoikeuksia. Tästä seuraa, että tuki on erityistä perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a ja c alakohdan mukaisesti, sillä vain tiettyjen tuotannonalojen, tässä tapauksessa teräsalan, yrityksille annetaan mahdollisuus hankkia teollisuusmaata edullisesti ja viranomaisten käytännöt alalla ovat epäselviä ja läpinäkymättömiä.

(298)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset väittivät, että erityisyyttä koskeva komission havainto on merkityksetön, jos maankäytölle ei ole Kiinassa toimivia markkinoita, koska tällöin lähtökohdat ja myyntihinnat tietyn maankäyttöoikeuspaketin osalta olisivat kaikille kiinalaisille yrityksille samat. Lisäksi Kiinan viranomaiset katsoivat, että erityisyyttä koskeva arviointi ei ollut riittävästi perusteltu, koska siinä ainoastaan viitattiin terästeollisuuteen kannustettavana teollisuudenalana.

(299)

Komissio ei katsonut sen tosiseikan, että Kiinassa ei ole toimivia markkinoita, estävän erityisyyttä koskevan havainnon tekemistä markkinoista. Itse asiassa se, että otokseen valitut yritykset saivat maankäyttöoikeudet ilmaiseksi, osoittaa, että niihin sovellettiin erityistä etuuskohtelua. Toisaalta se, että joihinkin yrityksiin sovellettiin muunkinlaista etuuskohtelua, ei liity siihen, miten markkinat toimivat kokonaisuudessaan. Otokseen valituista yrityksistä kerätty näyttö vahvistaa, että oikeusperustassa tarkoitettua ”kannustamista” toteutettiin käytännössä. Siksi komissio vahvisti päätelmänsä siitä, että tuki on erityistä, minkä vuoksi tukea pidetään tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavana.

3.6.6   Tuen määrän laskeminen

(300)

Aiempien tutkimusten (43) tavoin ja perusasetuksen 6 artiklan d alakohdan ii alakohdan mukaisesti ulkoisena viitearvona käytettiin Taiwanin, Penghun, Kinmenin ja Matsun, jäljempänä ’Kiinan Taipei’ tai ’Taiwan’, erillisen tullialueen maan hintoja (44). Vastaanottajille koitunut etu lasketaan ottaen huomioon kunkin otokseen valitun vientiä harjoittavan tuottajan maankäyttöoikeuksista tosiasiallisesti maksaman summan (eli sopimuksessa mainitun tosiasiallisen hinnan ja tarvittaessa sopimuksessa mainitun hinnan, josta on vähennetty paikallisviranomaisten palautukset/avustukset) ja taiwanilaisen viitearvon perusteella normaalisti maksettavaksi tulevan summan välinen erotus.

(301)

Komissio pitää Taiwania soveltuvana ulkoisena viitearvona seuraavista syistä:

talouskehityksen, BKT:n ja taloudellisen rakenteen toisiaan vastaava taso Taiwanissa ja suurimmassa osassa niistä Kiinan maakunnista ja kaupungeista, joissa otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat ovat sijoittautuneina,

Kiinan ja Taiwanin fyysinen läheisyys,

teollisen infrastruktuurin korkea taso sekä Taiwanissa että monissa Kiinan maakunnissa,

tiiviit taloudelliset siteet ja rajat ylittävä kauppa Taiwanin ja Kiinan välillä,

samanlainen korkea väestöntiheys monissa Kiinan maakunnissa ja Taiwanissa,

viitearvon muodostamiseen käytetyn maan tyypin ja liiketoimien samanlaisuus Taiwanissa ja Kiinassa sekä

Taiwanin ja Kiinan samanlaiset väestörakenteelliset sekä kielelliset ja kulttuurilliset piirteet.

(302)

Aiemmissa tutkimuksissa sovelletun menetelmän mukaisesti komissio käytti laskelmissaan Taiwanille vahvistettua keskimääräistä maan hintaa neliömetriä kohti oikaistuna inflaatiolla ja BKT:n kehityksellä maankäyttöoikeuksia koskevien sopimusten tekopäivästä lukien. Teollisuuskäyttöön tarkoitetun maan hintoja koskevat tiedot saatiin Taiwanin talousministeriön teollisuusviraston verkkosivulta. Inflaatio ja BKT:n kehitys laskettiin Taiwanin inflaatioasteen ja asukaskohtaisen BKT:n kehityksen perusteella nykyhintoina Yhdysvaltain dollareina (saatu Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n vuoden 2015 julkaisusta).

(303)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset totesivat, että komission olisi pitänyt käyttää ulkoisen viitearvon sijasta kotimaista viitearvoa väitetyn tuen määrän laskemisessa seuraavista syistä. Ensinnäkin jos väitetyn tuen katsotaan olevan tarkoitettu erityisesti terästeollisuudelle, olisi käytettävä muiden toimialojen yritysten maankäyttöoikeuksista maksamia hintoja. Vaihtoehtoisesti olisi voitu käyttää maankäytön dynaamisen seurantajärjestelmän hintoja. Ensimmäiseen kohtaan vastattiin jo edellä. Se, että joihinkin yrityksiin sovellettiin muunkinlaista etuuskohtelua, ei liity siihen, miten markkinat toimivat kokonaisuudessaan, ja komissio on määrittänyt, että markkinat eivät kokonaisuutena ole toimivat. Mitä tulee maankäytön dynaamisen seurantajärjestelmän hintojen käyttämiseen vertailuarvona, komissio huomautti, että järjestelmän tehtävänä on seurata maan hintojen kehitystä tietyillä alueilla. Se ei siten anna kuvaa siitä, mitä hintoja maankäytöstä Kiinassa maksetaan, minkä katsotaan tapahtuvan alle markkinahintojen, kuten edellä todetaan.

(304)

Myös Benxi-ryhmä vastusti Kiinan Taipein maan hintojen käyttämistä vertailuarvona seuraavista syistä: Benxi sijaitsee vähemmän kehittyneellä alueella Liaoningin maakunnassa, jonka asukastiheyttä, maan tarjontaa ja BKT:tä ei voi verrata Kiinan Taipeihin. Lisäksi Benxi-ryhmällä on pitkät perinteet maankäytön suhteen, ja se on investoinut maan muokkaukseen ja rakentamiseen pitkäaikaista käyttöä varten. Tästä syystä hinnat eroavat toisistaan merkittävästi. Yritys väitti lisäksi, että maan omistushintaa ei voida verrata maankäyttöoikeuksien hintaan.

(305)

Ensinnäkin komissio on eri mieltä yrityksen tekemästä arviosta Liaoningin maakunnasta. Julkisten tietojen (45) perusteella Liaoning oli yksi ensimmäisistä teollistuneista Kiinan maakunnista. Kaakkois-Kiinan maakuntien talouksista sen talous on suurin. Sen nimellinen BKT vuonna 2011 oli Kiinan 7. suurin (31 maakunnasta). Vaikka sen BKT on pienempi kuin Taiwanin, globaaleista G8x8-alueista (8 BKT:ltään suurimman maan 8 BKT:ltään suurinta maakuntaa tai osavaltiota, joiden BKT oli kuitenkin kansallisen tason alapuolella) sen BKT kasvoi eniten vuonna 2008. Liaoningin BKT:n kasvu pysyi 13,1 prosentissa vuonna 2009, ja säilytti asemansa maakuntana, jonka talous kasvaa eniten. Talouden kasvu on tämän jälkeen hidastunut mutta kasvoi edelleen 3 prosenttia vuonna 2015. Kansallisella tasolla Liaoning on merkittävä raakaraudan, teräksen ja metallia leikkaavien työstökoneiden tuottaja; kaikkien näiden tuotannon osalta maakunta on maan kolmen suurimman joukossa. Liaoning on yksi merkittävimmistä raaka-aineiden tuotantopaikoista Kiinassa.

(306)

Toiseksi komissio otti edun määrää laskiessaan jo huomioon sen, että osa maankäyttöoikeuksista hankittiin kauan sitten pitkäaikaista käyttöä varten, sillä viitearvoa oikaistiin ajan mittaan tapahtuneiden muutosten huomioimiseksi ottamalla huomioon BKT:n ja inflaation kehitys.

(307)

Kolmanneksi maan omistushintojen ja maankäyttöoikeuksien hintojen eroista todetaan, että kiinalaiset yritykset eivät pidä maankäyttöoikeuksia vuokraamisena vaan aineettomina hyödykkeinä ja kohtelevat niitä samalla tavalla kuin yritykset muissa maissa kohtelevat ostamaansa maata. Yritykset itse eivät vaikuta tekevän mitään eroa maan omistamisen ja maankäyttöoikeuksien välillä. Sen vuoksi Benxi-ryhmän maankäyttöoikeuksia koskevat väitteet hylättiin.

(308)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen Shougang-ryhmä väitti, että sen yhden tuotantoyrityksen käyttämä maa on vallattu merestä. Näin ollen se on väliaikaisesti vapautettu maankäyttöverosta, koska arvon katsotaan olevan vähäisempi. Sen vuoksi tällaisen vallatun maan osalta olisi käytettävä alhaisempaa vertailuarvoa. Komissio tiedostaa, että merestä vallattu maa on vapautettu maankäyttöverosta sen ensimmäisten käyttövuosien ajan. Maankäyttöä koskevassa verolainsäädännössä ei vapautuksen yhteydessä kuitenkaan mainita tällaisen vallatun maan arvon alentamisesta. Komissio on jo suostunut kaikkiin maankäyttöhintojen oikaisua koskeviin vientiä harjoittavan tuottajan pyyntöihin maan täyttöön liittyvien kustannusten huomioon ottamiseksi. Vallattu maa sijaitsee lisäksi erinomaisella rannikkopaikalla lähellä Beijingiä, mikä tarjoaa helpon pääsyn tuotuihin raaka-aineisiin ja hyvät kuljetusreitit valmiille tuotteille. Näin ollen myös tämä väite hylättiin.

(309)

Shougang-ryhmä esitti vielä lisäväitteitä joistakin maankäyttöoikeuksiin liittyvistä kuluista, jotka oli hylätty yrityksen Shougang Qian'an osalta, ja virheellisestä luokituksesta yrityksen Shougang Mining joidenkin maa-alueiden osalta. Komissio hyväksyi nämä väitteet ja oikaisi edun määrää koskevaa laskelmaa näiden kahden yrityksen osalta.

(310)

Perusasetuksen 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti tuen määrä on jaettu tutkimusajanjaksolle käyttäen tavanomaista teolliseen käyttöön tarkoitettujen maankäyttöoikeuksien käyttöaikaa eli 50:tä vuotta. Tämä määrä on sen jälkeen jaettu asiaankuuluvien yritysten tutkimusajanjakson kokonaisliikevaihdolle, koska tuki ei ole riippuvainen vientituloksesta eikä sitä ole myönnetty suhteessa valmistettuihin, tuotettuihin, vietyihin tai kuljetettuihin määriin.

(311)

Otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille tässä järjestelmässä vahvistettu tukiprosentti tutkimusajanjaksolla oli seuraava:

Maankäyttöoikeuksien tarjoaminen riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan

Yritys/Ryhmä

Tuen määrä

Benxi-ryhmä

1,46 %

Hesteel-ryhmä

2,71 %

Jiangsu Shagang -ryhmä

1,20 %

Shougang-ryhmä

7,63 %

3.7   Välittömiä veroja koskevat vapautus- ja helpotusohjelmat

3.7.1   Kahden vapaan ja kolmen puolittain vapaan vuoden ohjelma ulkomaisrahoitteisille yrityksille

(312)

Kahden vapaan ja kolmen puolittain vapaan vuoden ohjelma antaa FIE-yrityksille oikeuden olla maksamatta yritystuloveroa kahdelta ensimmäiseltä vuodelta ja maksaa vain 12,5 prosenttia yleisen 25 prosentin sijaan seuraavien kolmen vuoden aikana.

a)   Oikeusperusta

(313)

Ohjelman oikeusperusta on FIE-yrityksiä ja ulkomaisia yrityksiä koskevan Kiinan kansantasavallan tuloverolain, jäljempänä ’FIE-verolaki’, 8 § ja FIE-yrityksiä ja ulkomaisia yrityksiä koskevan Kiinan kansantasavallan tuloverolain täytäntöönpanosääntöjen 72 §.

(314)

Kiinan viranomaisten mukaan ohjelma lakkautettiin vuoden 2008 yritystuloverolain 57 §:llä niin, että siirtymäkausi kestää vuoden 2012 loppuun asti.

b)   Tutkimuksen havainnot

(315)

Kahden vapaan ja kolmen puolittain vapaan vuoden järjestelystä koitui etuutta yrityksille varainhoitovuonna 2012, jonka jälkeen se Kiinan viranomaisten mukaan lakkautettiin. Tutkimuksessa vahvistui, että Jiangsu Shagang -ryhmä oli tukikelpoinen, mutta se ei saanut järjestelmästä tukea enää vuoden 2012 jälkeen. Komissio vahvisti lisäksi, että Kiinan viranomaiset ovat päättäneet kyseisen vero-ohjelman.

c)   Päätelmä

(316)

Otokseen valitut yritykset eivät saaneet tutkimusajanjaksolla rahoitustukea tai etua tästä ohjelmasta.

3.7.2   Synergiaan tähtäävällä käytöllä tuotettujen tuotteiden yritystuloveroedut

(317)

Ohjelman mukaan yritykset voivat vähentää kattavalla resurssien käytöllä tuotetuista tuotteista saadut tulot verotettavasta tulostaan. Jos yrityksen tuotanto on synergiaan tähtäävästä käytöstä koituvien yritystuloveroetujen luettelossa esitettyjen edellytysten mukaista, asianomaisen yrityksen verotettavaa tuloa koskevassa laskelmassa tulosta vähennetään 10 prosenttia.

a)   Oikeusperusta

(318)

Ohjelman oikeusperusta on yritystuloverolain 33 § ja Kiinan yritystuloverolain täytäntöönpanosäännöt sekä seuraavat ilmoitukset:

valtiovarainministeriön, kansallisen kehittämis- ja uudistamiskomission ja valtion verohallinnon ilmoitus hallinnollisista toimenpiteistä valtion kannustaman synergiaan tähtäävän käytön määrittelemiseksi (Fa Gai Huan Zi [2006] nro 1864);

valtiovarainministeriön, kansallisen kehittämis- ja uudistamiskomission ja valtion verohallinnon ilmoitus synergiaan tähtäävästä käytöstä koituvien yritystuloveroetujen luettelon julkaisemisesta (Cai Shui [2008] nro 117);

Valtiovarainministeriön ja valtion verohallinnon ilmoitus synergiaan tähtäävästä käytöstä koituvien yritystuloveroetujen luettelon täytäntöönpanosta (Cai Shui [2008] nro 47);

valtion verohallinnon ilmoitus synergiaan tähtäävästä käytöstä koituvien yritystuloveroetujen hallinnoinnista (Cai Shui [2009] nro 185).

b)   Tutkimuksen havainnot

(319)

Verovähennystä sovelletaan vain, jos yritys käyttää synergiaan tähtäävästä käytöstä koituvien yritystuloveroetujen luettelossa lueteltuja resursseja pääasiallisina raaka-aineina. Näistä raaka-aineista saatu lopullinen tuote on pitänyt myöskin tuottaa kyseisessä luettelossa eriteltyjen kansallisten tai teollisuusstandardien mukaisesti.

(320)

Yhden otokseen valitun vientiä harjoittavan tuottajan eli Hesteel-ryhmän todettiin saaneen kyseistä tukea. Yritys oli pyytänyt ja saanut virallisen ilmoituksen siitä, että se täyttää järjestelmän tukikelpoisuuskriteerit ja on sen vuoksi oikeutettu tekemään veroilmoituksensa vastaavalla tavalla.

c)   Päätelmä

(321)

Komissio katsoo, että kyseinen verovähennys on perusasetuksen 3 artiklan 1 alakohdan a alakohdan ii alakohdan ja 3 artiklan 2 kohdan mukaista tukea, koska asianomaisille yrityksille koituu etua Kiinan viranomaisten menettämien tulojen muodossa. Edunsaajien saama etuus on sama kuin tämän ohjelman kautta saatu verosäästö.

(322)

Tuki on erityinen perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti, koska se on rajoitettu koskemaan tietyn liiketoiminnan luokkien tiettyjä raaka-aineluokkia ja lopullisia tuotteita, jotka on määritelty tyhjentävästi synergiaan tähtäävästä käytöstä koituvien yritystuloveroetujen luettelossa.

(323)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset vastustivat tuen erityisyyttä koskevaa päätelmää, koska tukea annettiin useille teollisuudenaloille ja se perustui objektiivisiin perusteisiin (eli tuotantoon tietyillä resursseilla). Komissio katsoi, että tuki on erityinen, koska lainsäädännössä, jonka nojalla tukea myöntävä viranomainen toimii, se rajoitetaan koskemaan tietyn liiketoiminnan luokkien tiettyjä raaka-aineluokkia ja lopullisia tuotteita, jotka on määritelty tyhjentävästi synergiaan tähtäävästä käytöstä koituvien yritystuloveroetujen luettelossa ja joihin myös terästeollisuus sisältyy. Esimerkkejä tällaisista raaka-aineista ovat raudan ja rautaseoksen tuottamiseen käytettävät konvertterikuona, sähkömasuunikuona ja rautaseosmasuunikuona, sähkön ja lämpöenergian tuottamiseen käytettävä masuunikaasu ja ferrosulfaatin tuottamiseen käytettävä koksauskaasu.

(324)

Sen vuoksi komissio katsoo, että tuki on tasoitustullin käyttöönoton mahdollistava.

d)   Tuen määrän laskeminen

(325)

Komissio laski tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen määrän asianomaisten yritysten tutkimusajanjaksolla normaalisti maksettavaksi tulevan veron määrän ja niiden tutkimusajanjaksolla tosiasiallisesti maksaman veron määrän erotuksena.

(326)

Hesteel-ryhmän tästä järjestelmästä saaman tuen määräksi vahvistettiin 0,06 prosenttia.

3.7.3   Tutkimus- ja kehitysmenojen (T&K) yritystuloverovähennykset

(327)

Tutkimus- ja kehitysmenojen (T&K) verovähennykset antavat yrityksille oikeuden T&K-toimien etuuskohtelun mukaiseen verotukseen tietyillä valtion määrittelemillä huipputeknologian prioriteettialoilla, kun T&K-menoissa saavutetaan tietty raja.

(328)

Uuden teknologian, uusien tuotteiden ja uusien taitojen kehittämisestä aiheutuneisiin T&K-menoihin, jotka eivät ole aineettomia hyödykkeitä ja jotka sisältyvät kuluvan kauden voittoihin ja tappioihin, sovelletaan ylimääräistä 50 prosentin alennusta sen jälkeen kun ne vähennetty kokonaisuudessaan tosiasiallisen tilanteen mukaisesti. Jos edellä mainitut T&K-menot ovat aineettomia hyödykkeitä, niihin sovelletaan kuoletusta, joka on 150 prosenttia aineettomien hyödykkeiden kustannuksista.

a)   Oikeusperusta

(329)

Ohjelman oikeusperusta on yritystuloverolain 30 §:n 1 momentti ja Kiinan yritystuloverolain täytäntöönpanosäännöt sekä seuraavat ilmoitukset:

valtiovarainministeriön, valtion verohallinnon ja tiede- ja teknologiaministeriön ilmoitus T&K-menojen ennakkoverovähennyksiä koskevien toimintatapojen parantamisesta (Cai Shui [2015] nro 119);

valtion verohallinnon ilmoitus yritysten T&K-menojen ennakkoverovähennyksiä koskevista toimintatavoista;

NDRC:n, tiede- ja teknologiaministeriön, kauppaministeriön ja teollis- ja tekijänoikeuksien kansallisen viraston antamat huipputeknologian teollisen kehittämisen prioriteettialoja koskevat suuntaviivat [2007] nro 6.

b)   Tutkimuksen havainnot

(330)

Kiinan viranomaisiin suuntautuneella tarkastuskäynnillä todettiin, että uudet teknologiat, uudet tuotteet ja uudet taidot, joihin verovähennyksiä voidaan soveltaa, ovat osa tiettyjä valtion tukemia huipputeknologian aloja ja valtion tukemien huipputeknologian alojen nykyisiä prioriteettialoja, jotka on lueteltu huipputeknologian teollisen kehittämisen prioriteettialoja koskevissa suuntaviivoissa.

(331)

Järjestelmästä etua saavien yritysten on täytettävä veroilmoitus ja sen liitteet. Edun täsmällinen määrä sisältyy veroilmoitukseen.

c)   Päätelmä

(332)

Komissio katsoo, että kyseinen verovähennys on perusasetuksen 3 artiklan 1 alakohdan a alakohdan ii alakohdan ja 3 artiklan 2 kohdan mukaista tukea, koska asianomaisille yrityksille koituu etua Kiinan viranomaisten menettämien tulojen muodossa. Edunsaajien saama etu on sama kuin tämän ohjelman kautta saatu verosäästö. Tuki on erityistä perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti, koska lainsäädännössä rajoitetaan järjestelmän soveltaminen vain yrityksiin, joille aiheutuu T&K-menoja tietyillä valtion määrittelemillä huipputeknologian prioriteettialoilla, kuten terästeollisuudessa.

(333)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset vastustivat tuen määrittelemistä erityiseksi, sillä sitä myönnettiin useille teollisuudenaloille objektiivisin perustein (eli T&K-menoihin) eikä sitä pidetty tasoitustoimenpiteiden alaisena Kanadan tekemässä tuen vastaisessa tutkimuksessa, joka koski tiettyjä Kiinasta peräisin olevia seinämoduuleja. Komissio totesi, että tuki oli jo katsottu tasoitustoimenpiteiden alaiseksi päällystettyä hienopaperia koskevassa menettelyssä (46). Tuki on erityistä, koska lainsäädännössä, jonka nojalla tukea myöntävä viranomainen toimii, se rajoitetaan koskemaan tietyn liiketoiminnan luokkien tiettyjä prioriteettialoiksi määriteltyjä yrityksiä ja teollisuudenaloja, kuten terästeollisuutta.

d)   Tuen määrän laskeminen

(334)

Tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavan tuen määrä laskettiin vastaanottajille tutkimusajanjaksolla koituneen edun perusteella. Etu laskettiin normaalin veroprosentin mukaisesti maksettavan kokonaisveron määrän ja sen kokonaisveron määrän erotuksena, josta oli vähennetty ylimääräiset 50 prosenttia tosiasiallisista T&K-menoista.

(335)

Vain yksi yritys, Hesteel-ryhmä, sai tätä tukea, ja tuen määräksi vahvistettiin 0,28 prosenttia.

3.7.4   Maankäyttöä koskevat verovapautukset

(336)

Yleensä maata kaupungeissa, maakuntien kunnissa, hallinnollisissa kunnissa ja teollisuus- tai kaivosalueilla käyttävät organisaatiot tai yksityishenkilöt maksavat kaupunkialueiden maankäyttöveroa. Maankäyttöveron kantavat paikalliset veroviranomaiset siellä, missä maata käytetään. Tietyt maan luokat on kuitenkin vapautettu maankäyttöverosta; tällaisia ovat esimerkiksi merestä vallattu maa, viranomaislaitosten, kansalaisjärjestöjen ja puolustusvoimien yksiköiden omaan käyttöön tarkoitettu maa, valtiovarainministeriön talousarviosta rahoitettujen laitosten käyttöön tarkoitettu maa, uskonnollisten temppeleiden ja julkisten puistojen käyttöön tarkoitettu maa sekä julkiset historialliset maisemapaikat, kadut, tiet, aukiot, nurmikot ja muut kaupunkien julkiset alueet.

a)   Oikeusperusta

(337)

Ohjelman oikeusperusta on:

Kiinteistöveroa koskevat Kiinan kansantasavallan väliaikaiset määräykset (Guo Fa [1986] Nro 90) ja

Kaupunkialueiden maankäyttöveroa koskevat Kiinan kansantasavallan väliaikaiset määräykset (valtioneuvoston määräys Nro 483).

b)   Tutkimuksen havainnot

(338)

Kaksi yritystä, Hesteel-ryhmä ja Shougang-ryhmä, saivat etua paikallisen maankäyttöviraston myöntämistä maankäyttöveron hyvityksistä tai vapautuksista, vaikka ne eivät kuuluneetkaan niihin luokkiin, jotka edellä mainitun lainsäädännön mukaan vapautetaan verosta.

c)   Päätelmä

(339)

Komissio katsoo, että kyseinen verovähennys on perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan ja 3 artiklan 2 kohdan mukaista tukea, koska asianomaisille yrityksille koituu etua Kiinan viranomaisten menettämien tulojen muodossa. Edunsaajien saama etu on sama kuin tämän ohjelman kautta saatu verosäästö. Tuki on erityinen perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti, koska yritykset saivat nimenomaan niille tarkoitetun veroalennuksen, joka ei ole muiden yritysten saatavilla 336 kappaleessa mainitun yleisen oikeudellisen kehyksen perusteella.

(340)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset vastustivat tuen erityisyyttä koskevaa päätelmää, koska tukea annettiin useille teollisuudenaloille ja se annettiin objektiivisin perustein. Komissio tiedosti, että maankäyttöä koskevien verovapautusten saamiselle on olemassa objektiiviset perusteet. Koska yritykset kuitenkin saivat tukea vapautuksesta, vaikka ne eivät täyttäneetkään perusteita, katsotaan, että niille myönnetty tuki oli käytännössä erityistä.

d)   Tuen määrän laskeminen

(341)

Tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavan tuen määrä laskettiin vastaanottajille tutkimusajanjaksolla koituneen edun perusteella. Etu laskettiin normaalin veroprosentin mukaisesti maksettavan kokonaisveron määrän ja tutkimusajanjaksolla tosiasiallisesti maksetun kokonaisveron määrän erotuksena.

(342)

Hesteel-ryhmä ja Shougang-ryhmä ovat saaneet etua järjestelmän mukaisista verovähennyksistä. Shougang-ryhmän tästä järjestelmästä saaman tuen määräksi vahvistettiin 0,66 prosenttia. Hesteel-ryhmän osalta tuen määrä oli merkityksetön, eikä sillä ollut vaikutusta ryhmän saaman kokonaistuen määrään.

3.7.5   Muut välittömiä veroja koskevat vapautus- ja helpotusjärjestelmät

(343)

Komissio katsoi, että otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat eivät saaneet tutkimusajanjaksolla rahoitustukea tai etua muista 3.3 kohdan iv alakohdassa mainituista välittömiä veroja koskevista vapautusohjelmista.

3.7.6   Kaikista välittömiä veroja koskevista vapautus- ja helpotusjärjestelmistä saadut tuet yhteensä

(344)

Otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien kaikista välittömiä veroja koskevista järjestelmistä saama tuen kokonaismäärä tutkimusajanjaksolla oli seuraava:

Välittömiä veroja koskevat vapautus- ja helpotusohjelmat

Yritys/Ryhmä

Tuen määrä

Benxi-ryhmä

0,00 %

Hesteel-ryhmä

0,34 %

Jiangsu Shagang -ryhmä

0,00 %

Shougang-ryhmä

0,66 %

3.8   Välillisiä veroja ja tuontitariffeja koskevat ohjelmat

3.8.1   Maahantuotujen laitteiden ja teknologian käyttöä koskevat vapautukset alv:sta ja tuontitariffeista

(345)

Tästä ohjelmasta myönnetään vapautus alv:sta ja tuontitariffeista tuotannossa käytetyn käyttöomaisuuden tuonnissa. Jotta vapautus myönnettäisiin, laitteet eivät saa olla tukikelvottomien laitteiden luettelossa ja vapautusta hakevan yrityksen on hankittava Kiinan viranomaisten tai NDRC:n myöntämä valtion kannustamia hankkeita koskeva todistus asiaan sovellettavan investointeja, veroja ja tulleja koskevan lainsäädännön mukaisesti.

a)   Oikeusperusta

(346)

Ohjelman oikeusperusta on:

Valtioneuvoston yleiskirje tuotujen laitteiden veropolitiikan mukauttamisesta [Guo Fa nro 37/1997]

Valtiovarainministeriön, tullihallinnon ja valtion verohallinnon ilmoitus tiettyjen tuontitullin etuuskohteluiden mukauttamisesta

Valtiovarainministeriön, tullihallinnon ja valtion verohallinnon ilmoitus nro 43 [2008]

Kansallisen kehittämis- ja uudistamiskomission NDRC:n ilmoitus ([2006] nro 316) seikoista, jotka koskevat valtion kannustamiin kotimaisiin tai ulkomaisrahoitteisiin hankkeisiin liittyvän vahvistuskirjeen käsittelyä

Luettelo tuontitavaroista, joita ulkomaisrahoitteiset tai kotimaiset yritykset eivät voi tuoda tullivapaasti, 2008.

b)   Tutkimuksen havainnot

(347)

Laitteet, jotka tuodaan maahan kotimaisen tai ulkomaisen investointihankkeen kehittämiseksi tällaisten hankkeiden edistämistä koskevan politiikan mukaisesti, voidaan vapauttaa alv:n ja/tai tuontitullin maksamisesta, ellei laite sisälly luetteloon tuotteista, joille ei voida myöntää tullivapautusta. Saadakseen etua järjestelmästä yrityksen on saatava hankkeesta vastaavalta paikallisviranomaiselta vahvistuskirje, joka on toimitettava paikallisille tulliviranomaisille.

(348)

Kiinan viranomaiset väittivät, että 1 päivästä tammikuuta 2009 lähtien tuotteet voidaan vapauttaa vain tuontitullista ja omaan käyttöön tuoduista laitteista peritään alv.

(349)

Shougang-ryhmä oli kuitenkin saanut vapautuksia sekä alv:stä että tuontitullista tutkimusajanjaksolla. Näihin sisältyi edellisinä vuosina tuotuja laitteita, joiden osalta etu jaksotettiin laitteen käyttöiän ajalta ja osoitettiin osittain tarkastelua koskevalle tutkimusajanjaksolle. Komissio ei saanut näyttöä siitä, että vapautus myönnettiin tutkimusajanjaksolla, mutta se vahvisti asiakirja-aineistossa olevan näytön perusteella, että Shougang-ryhmä sai edelleen etua tästä järjestelmästä.

c)   Päätelmä

(350)

Tästä ohjelmasta annetaan 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan mukaista rahoitustukea Kiinan valtion menettämien tulojen muodossa, koska ulkomaisrahoitteiset yritykset ja muut tukikelpoiset kotimaiset yritykset vapautetaan niille muutoin maksettaviksi tulevista alv:stä ja/tai tulleista. Siitä myös koituu vastaanottaville yrityksille etua perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdan merkityksessä.

(351)

Tuki on erityinen perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti. Lainsäädännössä, jonka nojalla myöntävä viranomainen toimii, rajoitetaan ohjelmaan pääsy yrityksiin, jotka investoivat laissa tyhjentävästi määriteltyihin erityisiin liiketoimintaluokkiin ja kuuluvat joko kannustettavaan luokkaan tai rajoitettuun B-luokkaan (luettelo ulkomaisia investointeja ja teknologian siirtoa koskevista ohjeista yrityksille) tai jotka ovat sellaisia keskeisiä tuotannonaloja, tuotteita ja tekniikoita, joiden kehittämistä valtio kannustaa, koskevan luettelon mukaisia. Ohjelmasta myönnettävän tuen saamisen rajoittamiselle ei ole olemassa objektiivisia perusteita eivätkä Kiinan viranomaiset toimittaneet pitävää näyttöä, jonka perusteella voitaisiin päätellä, että tukikelpoisuus on automaattista perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti.

(352)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset vastustivat tuen erityisyyttä koskevaa päätelmää, koska tukea annettiin useille teollisuudenaloille ja se annettiin objektiivisin perustein (eli tietyn käyttöomaisuuden tuontiin). Komissio katsoi, että tuki on erityinen, koska lainsäädännössä, jonka nojalla tukea myöntävä viranomainen toimii, se rajoitetaan koskemaan tietyn liiketoiminnan luokkien tiettyjä tuodun käyttöomaisuuden luokkia, jotka on määritelty tyhjentävästi NDRC:n laatimassa luettelossa valtion kannustamista tuotteista, joihin myös terästeollisuuden tuotteet sisältyvät. On syytä huomata myös, että tukea pidettiin tasoitustoimenpiteiden alaisena jo Kiinasta peräsin olevaa päällystettyä hienopaperia ja Kiinasta peräisin olevia aurinkopaneeleja koskevissa tukien vastaisissa tutkimuksissa (47). Koska tukikelpoisuus on rajattu tiettyihin liiketoimintakategorioihin, tämä vahvistaa, että järjestelmä ei ole kaikkien talouden sektoreiden käytettävissä, minkä vuoksi tästä ohjelmasta saadut etuudet ovat erityisiä perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti.

d)   Tuen määrän laskeminen

(353)

Tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavan tuen määrä lasketaan vastaanottajille tutkimusajanjaksolla koituneen edun perusteella. Vastaanottajille koituneena etuna pidetään laitteiden tuonnin yhteydessä vapautettujen alv:n ja tullin määrää. Jotta voidaan varmistaa, että tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistava määrä kattoi vain tutkimusajanjakson, saatu etu jaksotettiin laitteen eliniän perusteella yrityksen tavanomaisten kirjanpitomenettelyjen mukaisesti.

(354)

Shougang-ryhmä sai etua tämän järjestelmän mukaisista hyvityksistä. Sen järjestelmästä saaman tuen määräksi vahvistettiin 0,11 prosenttia.

3.8.2   Poliittisin perustein tehtyjen tuotannon siirtojen verovapautukset

(355)

Shougang-ryhmää pyydettiin ympäristöön liittyvistä syistä siirtämään koko terästehtaansa Beijingistä rannikolle Caofeidianiin. Hanke hyväksyttiin vuonna 2004, rakentaminen alkoi vuonna 2006 ja tuotanto uudessa paikassa alkoi vuoden 2009 lopussa.

a)   Oikeusperusta

(356)

Valtiovarainministeriön ja valtion verohallinnon ilmoitus Shougang-ryhmän toimintojen siirtämiseen liittyvistä veropoliittisista ongelmista (nro 174 [2007], valtiovarainministeriö, 29. joulukuuta 2007).

b)   Tutkimuksen havainnot

(357)

Edellä mainitussa ilmoituksessa säädetään kaikkien niiden arvonlisäverojen ja tuloverojen hyvittämisestä jälkikäteen, jotka Shougang-ryhmän 18 yritystä ovat maksaneet vuosina 2006–2009.

(358)

Ilmoituksessa todetaan, että ”kyseisiä veroja käytetään nimenomaisesti selvittämään Shougang-ryhmän sijoitukset Jingtangin rauta- ja teräshankkeeseen”. Ilmoituksessa viitataan myös menoihin, jotka aiheutuivat työntekijöiden uudelleen sijoittamisesta toiminnan siirtämisen yhteydessä.

(359)

Yritykseen tehdyllä tarkastuskäynnillä työntekijöistä aiheutuneiden kustannusten ja/tai toimintojen siirtämisen välistä yhteyttä vuosina 2006–2009 ei kuitenkin voitu vahvistaa. Ilmoituksessa mainituilla ryhmän 18 yrityksellä ei myöskään ole mitään yhteyttä Jingtangin rauta- ja teräshankkeeseen.

c)   Päätelmä

(360)

Komissio katsoi, että kyseinen verovähennys on perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii alakohdan ja 3 artiklan 2 kohdan mukaista tukea, koska asianomaisille yrityksille koituu etua Kiinan viranomaisten menettämien tulojen muodossa. Edunsaajien saama etu on sama kuin tämän ohjelman kautta saatu verosäästö. Ohjelma on erityinen perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti, koska verovapautus myönnettiin vain Shougang-ryhmälle. Tarkastuskäynnin aikana Kiinan viranomaiset vahvistivat, että kyseessä oli erityinen, yksittäinen tapaus, joka ei ollut osa sellaista laajempaa yritysten vero-ohjelmaa, joka oli tarkoitettu yrityksille, joiden pitää siirtää toimintonsa hallituksen tekemien poliittisten päätösten vuoksi.

d)   Tuen määrän laskeminen

(361)

Vastaanottajille koitunut etu oli arvonlisäveron ja tuloveron vapauttamisesta kertynyt määrä. Vaikka vapautus koskee tutkimusajanjaksoa edeltävää ajanjaksoa, kyseinen osa etua olisi kohdennettava tutkimusajanjaksolle, koska rahoitustuki liittyi laajamittaiseen investointihankkeeseen. Jotta voidaan varmistaa, että tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistava määrä kattoi vain tutkimusajanjakson, saatu etuus jaksotettiin yrityksen käyttöpääoman eliniän perusteella yrityksen tavanomaisten kirjanpitomenettelyjen mukaisesti.

(362)

Ainoastaan Shougang-ryhmä on saanut etua tämän järjestelmän mukaisista vapautuksista. Sen järjestelmästä saaman tuen määräksi vahvistettiin 0,90 prosenttia.

3.8.3   Muut välillisiä veroja koskevat vapautus- ja helpotusjärjestelmät

(363)

Otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat eivät saaneet tutkimusajanjaksolla rahoitustukea muista 3.3 kohdan v alakohdassa mainituista välillisiä veroja koskevista vapautusohjelmista.

3.8.4   Kaikista välillisiä veroja koskevista vapautus- ja helpotusjärjestelmistä saadut tuet yhteensä

(364)

Otokseen valituista vientiä harjoittavista tuottajista Shougang-ryhmän tutkimusajanjaksolla kaikista välillisiä veroja koskevista vapautus- ja helpotusjärjestelmistä saamat tuet olivat yhteensä 1,01 prosenttia.

3.9   Avustusohjelmat

3.9.1   Energian säästöön liittyvät avustukset

(365)

Kaikki otokseen valitut yritykset saivat erilaisia ympäristönsuojeluun ja päästöjen vähentämiseen liittyviä avustuksia, jollaisia ovat esimerkiksi ympäristönsuojeluun ja luonnonvarojen säilyttämiseen liittyvät kannustimet, synergiaan tähtäävän resurssinhallinnan edistäminen, energiansäästöön liittyvien uudistushankkeiden kannustinrahastot, energianhallinnan esittelykeskusten edistäminen, ilman saastumistilanteen parantamishankkeisiin liittyvät avustukset, savukaasun rikinpoistoa koskevat hankkeet ja kiertotaloushankkeita koskevat kannustimet.

a)   Oikeusperusta

(366)

Ohjelman oikeusperusta on:

Kiinan kansantasavallan laki energiansäästöstä, 28. lokakuuta 2007 tarkastettu ja hyväksytty versio sekä 2. heinäkuuta 2016 muutettu versio

Energiansäästön lisäämistä ja päästöjen vähentämistä sekä rauta- ja terässektorin rakennemuutoksen nopeuttamista koskevat valtioneuvoston lausunnot, valtioneuvosto, kesäkuu 2010

Energiansäästön keskeiset kohdat ja energian kattava käyttö teollisuudessa vuonna 2015, MIIT, 3. huhtikuuta 2015

Vuoden 2014 kierrätystalouden kehittämisen erityisrahasto

Vuoden 2011 teollisuusyritysten energianhallinnan keskuksen rakentamis- ja esittelyhanke – raha-avustusten rahasto, Gongxinting Jie Han (2011)

b)   Päätelmä

(367)

Energiansäästöä koskevista ohjelmista annetaan perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa ja 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tukea Kiinan viranomaisten varojen siirron muodossa tarkasteltavana olevan tuotteen tuottajille.

(368)

Komissio katsoi, että tuki-ohjelma on erityinen perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti, koska ainoastaan keskeisillä teknologia-aloilla toimivat yritykset tai keskeisiä tuotteita tuottavat yritykset, jotka mainitaan säännöllisesti julkaistavissa suuntaviivoissa ja luetteloissa, ovat tukikelpoisia. Esimerkiksi valtioneuvoston lausunto vuodelta 2010 koskee ainoastaan terästeollisuutta. Lisäksi MIIT:n asiakirjassa vuodelta 2015 teräs mainitaan erikseen teollisuudenalana, johon liittyy erityisiä energiansäästöön liittyviä kannustimia.

(369)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset vastustivat tuen erityisyyttä koskevaa päätelmää, koska tukea annettiin useille teollisuudenaloille. Komissio katsoi, että tuki on erityinen, koska lainsäädännössä, jonka nojalla tukea myöntävä viranomainen toimii, järjestelmä rajoitetaan koskemaan ainoastaan tiettyyn luokkaan kuuluvia yrityksiä, jotka määritellään tyhjentävästi lainsäädännössä. Edellä olevissa kappaleissa annetaan esimerkkejä oikeudellisista asiakirjoista, joita sovelletaan ainoastaan terästeollisuuteen tai joissa terästeollisuus mainitaan erikseen (muut mainitut teollisuudenalat ovat muut kuin rautametallit, rakennusmateriaalit, kemikaalit ja tekstiilit). Tiettyjen muiden teollisuudenalojen mainitseminen ei kyseenalaista erityisyyttä koskevia havaintoja.

c)   Tuen määrän laskeminen

(370)

Tuki laskettiin summana, joka saatiin tutkimusajanjaksolla tai joka varattiin tutkimusajanjaksolle ja joka jaksotettiin sen käyttöpääoman eliniän perusteella, johon avustus liittyi. Komissio harkitsi, pitäisikö soveltaa ylimääräistä vuotuista markkinakorkoa tuen määrän laskemista koskevien, vuonna 1998 annettujen komission suuntaviivojen (48) F kohdan a alakohdan mukaisesti. Tällaiseen lähestymistapaan olisi kuitenkin sisältynyt erilaisia monimutkaisia hypoteettisia tekijöitä, joista ei ollut saatavilla tarkkaa tietoa. Sen vuoksi komissio katsoi tarkoituksenmukaisemmaksi kohdistaa määrät tutkimusajanjaksolle asiaan liittyvän käyttöpääoman poisto-osuuksien mukaisesti kuten aiemmissakin tutkimuksissa (49).

(371)

Kuten 3.2.2 kohdassa mainitaan, Jiangsu Shagang -ryhmälle myönnetyistä avustuksista koituvien tukien määrän määrittämiseen käytettiin parhaita käytettävissä olevia tietoja. Komissio käytti parhaina käytettävissä olevina tietoina kunkin avustuksen osalta todettua korkeinta tuen määrää. Tutkimusajanjakson energiansäästöä koskevien avustusten osalta tuen määräksi vahvistettiin otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille seuraavat määrät:

Energiansäästöön liittyvät avustukset

Yritys/Ryhmä

Tuen määrä

Benxi-ryhmä

0,26 %

Hesteel-ryhmä

0,05 %

Jiangsu Shagang -ryhmä

0,38 %

Shougang-ryhmä

0,38 %

3.9.2   Teknologian uudistamiseen ja nykyaikaistamiseen liittyvät avustukset

(372)

Otokseen valitut yritykset saivat tästä ohjelmasta erilaisia T&K:hon ja teknologian uudistamiseen ja nykyaikaistamiseen liittyviä avustuksia, jollaisia ovat esimerkiksi tieteen ja teknologian tukisuunnitelmien mukainen T&K:n edistäminen, 863-suunnitelman mukaiset hankkeet, keskeisten teollisuudenalojen mukauttaminen, elvyttäminen ja teknologinen kehittäminen, T&K-tulosten kaupalliseen hyödyntämiseen liittyvät avustukset ja laadun parantaminen.

a)   Oikeusperusta

(373)

Ohjelman oikeusperusta on:

Teollisen teknologian innovointia koskeva 12. viisivuotissuunnitelma

Kiinan valtioneuvoston maaliskuussa 2009 laatima terästeollisuuden mukauttamis- ja elvytyssuunnitelma, jäljempänä ’elvytyssuunnitelma’

Tieteen ja teknologian kehittämistä koskeva keskipitkän ja pitkän aikavälin kansallinen suunnitelma (2006–2020), valtioneuvosto 2006

Kansallista tieteen ja teknologian tukisuunnitelmaa koskevat hallinnolliset toimenpiteet (tarkistettu vuonna 2011)

Kansallista huipputeknologian tutkimus- ja kehittämisohjelmaa (863-suunnitelma) koskevat hallinnolliset toimenpiteet (tarkistettu vuonna 2011)

Huipputeknologian ja uuden teknologian tuotteiden luettelon laatimista koskeva ilmoitus

b)   Päätelmä

(374)

Tästä ohjelmasta annetut avustukset ovat perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa ja 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tukea Kiinan viranomaisten varojen siirron muodossa tarkasteltavana olevan tuotteen tuottajille.

(375)

Komissio katsoi, että tuet ovat erityisiä perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti, koska ainoastaan keskeisillä teknologia-aloilla toimivat yritykset, jotka mainitaan säännöllisesti julkaistavissa suuntaviivoissa ja luetteloissa, ovat tukikelpoisia. Terästeollisuus kuuluu tukikelpoisiin aloihin.

(376)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset vastustivat tuen erityisyyttä koskevaa päätelmää, koska tukea annettiin useille teollisuudenaloille. Komissio katsoi, että tuki on erityinen, koska lainsäädännössä, jonka nojalla tukea myöntävä viranomainen toimii, järjestelmä rajoitetaan koskemaan ainoastaan terästeollisuutta (vrt. oikeusperustassa mainittu elvytyssuunnitelma) tai terästeollisuus mainitaan siinä erikseen (esim. tieteen ja teknologian kehittämistä koskeva keskipitkän ja pitkän aikavälin kansallinen suunnitelma ja 863-suunnitelma). Muiden teollisuudenalojen mainitseminen ei kyseenalaista erityisyyttä koskevia havaintoja.

c)   Tuen määrän laskeminen

(377)

Etu laskettiin 370 kappaleessa kuvatun menetelmän mukaisesti.

(378)

Otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien tällaisen tuen kokonaismäärä tutkimusajanjaksolla oli seuraava:

Teknologian uudistamiseen ja nykyaikaistamiseen liittyvät avustukset

Yritys/Ryhmä

Tuen määrä

Benxi-ryhmä

0,09 %

Hesteel-ryhmä

0,01 %

Jiangsu Shagang -ryhmä (50)

0,94 %

Shougang-ryhmä

0,94 %

3.9.3   Kunnallisten/alueellisten viranomaisten myöntämät tilapäiset avustukset

(379)

Valituksessa esitettiin näyttöä, jonka mukaan Kiinan terästeollisuus saattaa saada erilaisia kertaluonteisia tai toistuvia avustuksia eri viranomaistasoilta eli paikallis-, alue- ja keskushallinnon tasolta.

(380)

Tutkimuksessa todettiin, että kaikki otokseen valitut yritykset saivat merkittäviä kertaluonteisia tai toistuvia avustuksia eri viranomaistasoilta, mistä niille koitui etua tutkimusajanjaksolla. Otokseen valitut yritykset olivat ilmoittaneet joistakin tuista kyselyvastauksissaan, mutta tarkastuskäyntien aikana todettiin useita muita. Mitään niistä ei ilmoitettu Kiinan viranomaisten kyselyvastauksessa.

a)   Oikeusperusta

(381)

Yrityksille antoivat avustuksia keskus-, provinssi-, kaupunki-, maakunta- tai aluetason viranomaiset, ja vaikuttaa siltä, että kaikki on suunnattu erityisesti otokseen valituille yrityksille tai ne ovat erityisiä sijainnin tai tuotannonalan tyypin perusteella. Tarkkaa lainsäädäntöä, jonka perusteella nämä etuudet myönnettiin – jos niille edes oli mitään oikeusperustaa – ei ilmoitettu. Tarkastuskäynneillä komissiolle toimitettiin kuitenkin joissakin tapauksissa kopio jonkin viranomaisen antamasta asiakirjasta, joka oli avustuksen liitteenä, jäljempänä ’ilmoitus’.

b)   Tutkimuksen havainnot

(382)

Kun otetaan huomioon valituksessa mainittujen ja/tai otokseen valittujen yritysten kirjanpidosta löytyneiden eri avustusten suuri määrä, tässä asetuksessa esitetään vain tiivistelmä keskeisistä havainnoista. Otokseen valitut neljä yritystä toimittivat alun perin näyttöä lukuisten avustusten olemassaolosta ja siitä, että Kiinan viranomaiset eri tasoilla olivat myöntäneet niitä.

(383)

Tällaisia avustuksia kertyi esimerkiksi patenttirahastoista, tiede- ja teknologiarahastoista ja -palkinnoista, liiketoiminnan kehittämisrahastoista, perusinfrastruktuuriin tarkoitetuista avustuksista, alue- ja maakuntatasolla tarjotuista tukirahastoista, rautamalmin tuontia tukevista rahastoista, yritysten toimintojen siirtämistä tukevista rahastoista, ulkomaisen kehittyneen teknologian käyttöönottoa tukevista erityisrahastoista ja laitteiden tuontia varten myönnettyjen lainojen korkoalennuksista.

c)   Päätelmä

(384)

Nämä avustukset ovat perusasetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohdassa ja 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tukea Kiinan viranomaisten varojen siirron muodossa tarkasteltavana olevan tuotteen tuottajille, ja niistä koitui tuottajille etua.

(385)

Avustukset ovat myös erityisiä perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan a alakohdassa ja 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla, koska niitä myönnetään vain tietyille yrityksille tai tiettyihin hankkeisiin tietyillä alueilla ja/tai terästeollisuudessa. Avustukset eivät täytä perusasetuksen 4 artiklan 2 kohdan b alakohdan ei-erityisyyttä koskevia vaatimuksia, koska yritysten avustuskelpoisuusedellytykset ja varsinaiset kriteerit, joiden perustella yritykset valitaan, eivät ole avoimia, objektiivisia eikä niitä sovelleta automaattisesti.

(386)

Yritykset antoivat kaikissa tapauksissa tietoa avustuksen määrästä ja avustuksen myöntäjästä. Asianomaiset yritykset myös useimmiten kirjasivat tämän tulon kohtaan ”tukitulot” kirjanpidossaan, jonka riippumattomat tilintarkastajat tarkastivat. Tätä on pidetty positiivisena näyttönä tuesta, josta koitui tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavaa etua.

(387)

Komissio päätti sen vuoksi, että tarkastuskäynnillä todennetut tiedot ovat kohtuullinen indikaattori tuen tasosta. Koska kyseisillä avustuksilla on yhteisiä ominaisuuksia ja koska viranomaistaho myöntää ne eivätkä ne ole osa tukijärjestelmää vaan yksittäisiä avustuksia, komissio arvioi ne yhdessä.

(388)

Päätelmien antamisen jälkeen toimittamassaan vastauksessa Kiinan viranomaiset väittivät, että komissio ei esittänyt riittävästi tarkkoja tietoja avustusten määrittelemiseksi erityisiksi. On kuitenkin tuotava esiin, että komissiolle toimitettiin hyvin vähän tietoja näistä avustuksista kyselyvastauksissa. Otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat eivät kiistäneet komission laskelmia ja niille ilmoitettuja määriä. Ne eivät myöskään kiistäneet sitä, että avustukset saatiin Kiinan viranomaisilta. Tarkastuksessa saadut tiedot avustusten määrästä ja kokonaisarvosta erosivat merkittävästi niistä, jotka Kiinan viranomaiset ilmoittivat kyselyvastauksessaan. Komissio päätti, että tarkastuskäynnillä saadut tiedot ovat kohtuullinen indikaattori tuen tasosta.

(389)

Komission toteamus, että avustukset vaikuttavat olevan rajoitettuja, viittaa nimenomaan avoimuuden puutteeseen otokseen valittuja yrityksiä koskevien objektiivisten tukikelpoisuusperusteiden olemassaolosta. Komissio ei ole samaa mieltä siitä, että tällaisella lähestymistavalla ei voitaisi perustella tasoitustoimenpiteiden alaisten avustusten erityisyyttä. Näin ollen väite, jonka mukaan komissio ei täyttänyt asianmukaisia vaatimuksia erityisyyden osalta, hylätään.

d)   Tuen määrän laskeminen

(390)

Etu laskettiin 370 kappaleessa kuvatun menetelmän mukaisesti.

(391)

Otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien tällaisen tuen kokonaismäärä tutkimusajanjaksolla oli seuraava:

Tilapäiset avustukset

Yritys/Ryhmä

Tuen määrä

Benxi-ryhmä

0,001 %

Hesteel-ryhmä

0,02 %

Jiangsu Shagang -ryhmä (51)

0,13 %

Shougang-ryhmä

0,13 %

3.9.4   Muut avustusohjelmat

(392)

Otokseen valitut vientiä harjoittavat tuottajat eivät saaneet tutkimusajanjaksolla rahoitustukea muista 3.3 kohdan iii alakohdassa mainituista avustusohjelmista.

3.9.5   Kaikista muista avustusjärjestelmistä saadut tuet yhteensä

(393)

Otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien muista avustusjärjestelmistä saaman tuen kokonaismäärä tutkimusajanjaksolla oli seuraava:

Avustukset

Yritys/Ryhmä

Tuen määrä

Benxi-ryhmä

0,34 %

Hesteel-ryhmä

0,09 %

Jiangsu Shagang -ryhmä

1,45 %

Shougang-ryhmä

1,45 %

3.10   ”Foreign Trade Transformation and Upgrading Demonstration Bases”, jäljempänä ’Demonstration Bases’, ja ”Common Service Platforms” -järjestelmät

(394)

Yhdysvallat on tehnyt tästä järjestelmästä valituksen WTO:ssa. Huhtikuussa 2016 Kiina ja Yhdysvallat allekirjoittivat yhteisymmärryspöytäkirjan (52), jossa Kiina sitoutui päättämään, muuttamaan tai korvaamaan kaikki tähän ohjelmaan liittyvät oikeudelliset asiakirjat. Neuvottelujen aikana Kiinan viranomaiset esittivät lisänäyttöä sitoumusten täytäntöönpanosta. Yksikään otokseen valittu vientiä harjoittava tuottaja ei ollut saanut etua tästä ohjelmasta tutkimusajanjaksolla. Sen vuoksi komissio katsoi, että tästä ohjelmasta saadusta tasoitustoimenpiteiden alaisesta tuesta ei ollut näyttöä.

3.11   Tuki kuumavalssattujen teräslevytuotteiden tuonnille EU:hun

(395)

Valituksen tekijä väitti, että Kiinan viranomaiset antavat rahoitustukea kuumavalssattujen teräslevytuotteiden toimitusketjun eri toimijoille tarjoamalla kuumavalssattuja teräslevytuotteita riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan kuumavalssattujen teräslevytuotteiden tuotantoon puuttumisen seurauksena muun muassa tarjoamalla tukipoliittisia lainoja, raaka-aineita ja energiaa riittämättömänä pidettävää vastiketta vastaan ja että tästä yleisestä järjestelmästä koituva etu on jakautunut kaikille toimitusketjun toimijoille, myös Kiinassa toimiville vientiä harjoittaville tuottajille (jotka voivat jatkaa toimintaansa ja jotka saavat mittakaavaetua), EU:ssa toimiville etuyhteydessä oleville tuojille (joiden markkinaosuus kasvaa), EU:n loppukäyttäjille (jotka tietävät ostavansa alle markkinahintaan) ja Kiinan viranomaisille itselleen (jotka saavuttavat poliittiset tavoitteensa).

(396)

Komissio totesi, että perusasetuksella puututaan ulkomaisten viranomaisten vientiä harjoittaville tuottajilleen myöntämiin tukiin, jotka vääristävät kilpailua niiden tuodessa tuotteitaan Euroopan unioniin. Edellä 5 kappaleessa väitetään, että viranomaiset tai julkinen elin tukea antavan maan alueella ovat antaneet rahoitustukea. Lisäksi perusasetuksen 4 artiklassa viitataan tuen erityisyyteen silloin, kun ulkomaiset viranomaiset myöntävät teollisuudelleen tukea ”myöntävän viranomaisen toimivaltaan kuuluvalla alueella”. Tästä seuraa, että myöntävän viranomaisen sellaiselle yksikölle myöntämät tuet, joka toimii sen toimivaltaan kuuluvan alueen ulkopuolella, kuten Euroopan unionissa toimiville etuyhteydettömille tuojille tai Euroopan unionissa sijaitsevalle loppukäyttäjälle, eivät kuulu välineen soveltamisalaan, koska niitä ei voida kohdentaa vientiä harjoittavaan tuottajaan.

(397)

Komissio ei saanut näyttöä siitä, että Kiinan viranomaiset myöntäisivät tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavia tukia yksiköille, jotka ovat etuyhteydessä vientiä harjoittavaan tuottajaan. Näin ollen tämä väite hylättiin.

(398)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen valituksen tekijä totesi, että komission tulkinta johdanto-osan 5 kappaleesta ja perusasetuksen 4 artiklasta oli virheellinen. Sen mielestä johdanto-osan 5 kappale ei ole sitova normi ja siinä määrin kuin asiaan liittyy alueellinen vaatimus, se ei ole pakottava syy. Tämän tueksi valituksen tekijä lainasi perusasetuksen johdanto-osan 3 kappaletta, jonka mukaan WTO:n säännöt – joilla ei ollut alueellisia rajoituksia Brazil–Aircraft (53) -paneelissa – oli otettava huomioon. Perusasetuksen 4 artiklan osalta valituksen tekijä tukeutui tulkinnassaan sen 4 kohtaan, jonka mukaan vientituloksesta riippuvat tuet katsotaan erityisiksi.

(399)

Komissio hylkäsi nämä väitteet. Ensinnäkin perusasetuksen johdanto-osan kaikki kappaleet ovat oikeudellisesti sitovia, koska niissä perustellaan artikla-osa. Ne muodostavat siten merkittävän lähteen säädöksen tulkinnalle. Toiseksi valituksen tekijä ei noudata omaa kantaansa, kun se yrittää vastustaa johdanto-osan 5 kappaleessa tarkoitettua alueellista tekijää viittaamalla toiseen johdanto-osan kappaleeseen eli 3 kappaleeseen. On epäselvää, miksi johdanto-osan 5 kappale ei olisi oikeudellisesti sitova samaan aikaan kuin se olisi oikeudellisesti sitova. Näin ollen johdanto-osan 5 kappaletta koskeva muodollinen väite ei ole vakuuttava. Kolmanneksi Brazil–Aircraft -paneelin viranomainen ei liity tähän tapaukseen. Kyseisessä tapauksessa tuki annettiin ilma-alusten toimittajille Brasiliassa, ja se jaettiin ulkopuolisten ostajien kanssa. Tämän mukaan tukea ei annettaisikaan Kiinan tuottajille Kiinassa vaan ainoastaan ulkopuolella sijaitseville toimijoille. Neljänneksi viittaus perusasetuksen 4 artiklan 4 kohtaan ei myöskään tue valituksen tekijän näkökantaa. Kyseisen säännöksen mukaan tuki on erityinen, jos myöntävä viranomainen antaa sen oikeudenkäyttöalueellaan sijaitsevalle tuotantoyritykselle vientiä varten. Tämä eroaa perustavanlaatuisesti tuen myöntämisestä suoraan sen oikeudenkäyttöalueen ulkopuolella sijaitsevalle toimijalle. Näistä syistä komissio pysyy kannassaan, että myöntävän viranomaisen sellaiselle yksikölle myöntämät tuet, joka toimii sen toimivaltaan kuuluvan alueen ulkopuolella, kuten Euroopan unionissa toimiville etuyhteydettömille tuojille tai Euroopan unionissa sijaitsevalle loppukäyttäjälle, eivät kuulu välineen soveltamisalaan, koska niitä ei voida kohdentaa vientiä harjoittavaan tuottajaan.

3.12   Tukea koskevat päätelmät

(400)

Komissio laski tasoitustullin käyttöönoton mahdollistavan tuen määrän perusasetuksen säännösten mukaisesti otokseen valittujen yritysten osalta tutkimalla kutakin tukimuotoa tai tukijärjestelmää ja ynnäämällä nämä luvut yhteen laskeakseen kunkin vientiä harjoittavan tuottajan saaman kokonaistuen määrän tutkimusajanjaksolla. Alla mainitun kokonaistuen määrän laskemiseksi komissio laski ensin tuen prosenttimäärän (tuen määrän prosentteina yrityksen kokonaisliikevaihdosta). Tätä prosenttiosuutta käytettiin sitten laskettaessa tukea suhteutettuna tarkasteltavana olevan tuotteen vientiin unioniin tutkimusajanjaksolla. Tämän jälkeen laskettiin tuen määrä tarkasteltavana olevan tuotteen unioniin viedyltä tonnilta tutkimusajanjaksolla, ja jäljempänä olevat marginaalit laskettiin prosentteina saman viennin CIF-arvosta tonnia kohti.

(401)

Perusasetuksen 15 artiklan 3 kohdan mukaisesti otokseen kuulumattomien yhteistyössä toimineiden yritysten tuen kokonaismäärä laskettiin otokseen valituille yhteistyössä toimineille vientiä harjoittaville tuottajille vahvistettujen tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavien tukien painotetun keskimääräisen kokonaismäärän perusteella ottamatta huomioon merkityksettömiä määriä ja Jiangsu Shagang -ryhmän avustuksina saamia tukimääriä, joihin sovelletaan perusasetuksen 28 artiklan 1 kohtaa. Komissio ei kuitenkaan jättänyt huomiotta etuuskohtelun mukaisista lainoista tehtyjä havaintoja, vaikka sen pitikin osittain käyttää parhaita käytettävissä olevia tietoja määrien määrittämiseksi. Komissio katsoi, että parhaat käytettävissä olevat tiedot, joita kyseisissä tapauksissa sovellettiin, eivät vaikuttaneet huomattavasti niihin tietoihin, joita tarvittiin etuuskohtelun mukaisista lainoista saadun tuen määrän määrittämiseen oikeudenmukaisesti, joten viejät, joita ei pyydetty toimimaan tutkimuksessa yhteistyössä, eivät kärsineet haittaa tästä lähestymistavasta (54). Komissio huomauttaa, että otokseen kuulumattomat yhteistyössä toimineet yritykset voivat pyytää nopeutettua tarkastelua perusasetuksen 20 artiklan nojalla.

(402)

Koska kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien yhteistyössä toimimisen aste oli korkea, ”kaikkia muita yrityksiä” koskeva määrä asetettiin korkeimmalle otokseen valituille yrityksille määritetylle tasolle. Kaikkien muiden yritysten määrää sovelletaan niihin yrityksiin, jotka eivät toimineet tutkimuksessa yhteistyössä.

Yrityksen nimi

Tasoitustoimenpiteiden käyttöönoton mahdollistavien tukien määrä

Benxi-ryhmä

28,5 %

Hesteel-ryhmä

7,8 %

Jiangsu Shagang -ryhmä

4,6 %

Shougang-ryhmä

38,6 %

Muut yhteistyössä toimineet yritykset

16,9 %

Kaikki muut yritykset

38,6 %

4.   VAHINKO

4.1   Unionin tuotannonalan ja unionin tuotannon määritelmä

(403)

Edustavuutta koskevassa tutkimuksessa 17 unionin yritystä toimitti tuotanto- ja myyntitietoja ja ilmoitti tuottaneensa samankaltaista tuotetta tutkimusajanjakson aikana. Valituksesta saatujen tietojen perusteella näiden 17 yrityksen osuus samankaltaisen tuotteen tuotannosta unionissa on noin 90 prosenttia.

(404)

Näiden 17 yrityksen lisäksi viisi muuta yritystä tuotti samankaltaista tuotetta tutkimusajanjaksolla.

(405)

Unionin kokonaistuotannoksi tutkimusajanjaksolla vahvistettiin noin 74,7 miljoonaa tonnia. Komissio vahvisti luvun unionin tuotannonalaa koskevien kaikkien käytettävissä olevien tietojen, kuten valituksen tekijältä ja kaikilta tiedossa olevilta unionin tuottajilta saatujen tietojen, perusteella. Kuten 18 kappaleessa todetaan, otokseen valittiin kuusi unionin tuottajaa, joiden osuus samankaltaisen tuotteen unionin kokonaistuotannosta oli 45 prosenttia. Kyseessä on edustava otos.

(406)

Perusasetuksen 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu unionin tuotannonala muodostuu unionin kokonaistuotannosta vastaavista unionin tuottajista, ja siitä käytetään jäljempänä nimitystä ’unionin tuotannonala’.

(407)

Unionin tuottajien liiketoimintamallit ja niiden vertikaalisen integroinnin taso vaihtelevat. Unionin tuotannonalaa voidaan yleisesti luonnehtia tuotannonalaksi, jolla on korkea vertikaalisen integroitumisen aste (ks. tarkemmin 408 kappale).

4.2   Unionin kulutus

(408)

Kuten 45 kappaleessa mainitaan, tarkasteltavana oleva tuote luokitellaan tiettyihin CN-koodeihin, joihin sisältyy myös joitakin ex-koodeja. Koska ex-koodeilla vaikuttaisi olevan marginaalinen vaikutus kokonaiskulutukseen, niihin liittyvät tuontimäärät on otettu täysimääräisesti huomioon unionin kulutusta laskettaessa, jotta unionin kulutusta ei aliarvioitaisi.

(409)

Koska unionin tuotannonala on pääosin vertikaalisesti integroitunut ja tarkasteltavana olevaa tuotetta pidetään useiden lisäarvollisten jatkojalostustuotteiden, kuten kylmävalssattujen tuotteiden, tuotannon perusraaka-aineena, kytkösmarkkinoiden ja vapaiden markkinoiden kulutus analysoitiin erikseen.

(410)

Erot kytkösmarkkinoiden ja vapaiden markkinoiden välillä ovat merkityksellisiä vahinkoanalyysissä, koska kytkösmarkkinoille tarkoitetut tuotteet eivät kilpaile suoraan tuonnin kanssa ja siirtohinnat sovitaan ryhmien sisällä erilaisten hinnoittelukäytäntöjen mukaisesti. Sitä vastoin vapaille markkinoille tarkoitetut tuotteet kilpailevat suoraan tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin kanssa ja hinnat ovat vapaita markkinahintoja.

(411)

Jotta unionin tuotannonalasta saataisiin mahdollisimman kattava kuva, komissio hankki tietoja kaikesta samankaltaiseen tuotteeseen liittyvästä toiminnasta ja määritteli, oliko tuotanto tarkoitettu kytkösmarkkinoille vai vapaille markkinoille. Komissio totesi, että noin 60 prosenttia unionin tuottajien kokonaistuotannosta oli tarkoitettu kytkösmarkkinoille.

4.2.1   Kytkösmarkkinoiden kulutus unionin markkinoilla

(412)

Komissio määritti unionin kytkösmarkkinoiden kulutuksen kaikkien tiedossa olevien unionin tuottajien sisäisen käytön ja myynnin perusteella. Tämän perusteella unionin kytkösmarkkinoiden kulutus on kehittynyt seuraavasti:

Taulukko 1

Kytkösmarkkinoiden kulutus unionin markkinoilla (tonnia)

 

2012

2013

2014

Tutkimusajanjakso

Kytkösmarkkinoiden kulutus

40 775 889

42 418 062

42 887 175

42 271 071

Indeksi (2012 = 100)

100

104

105

104

Lähde: Euroferin kyselyvastaus.

(413)

Kytkösmarkkinakulutus unionissa kasvoi tarkastelujaksolla noin 4 prosenttia. Kasvu johtuu pääasiassa kytkösmarkkinoiden, kuten autoteollisuuden käyttöön tarkoitettuja osia valmistavan tuotannonalan, kasvusta.

4.2.2   Vapaiden markkinoiden kulutus unionin markkinoilla

(414)

Komissio määritti unionin vapaiden markkinoiden kulutuksen seuraavien perusteella: a) kaikkien tiedossa olevien tuottajien myynti unionissa ja b) kaikista kolmansista maista unioniin tuleva tuonti Eurostatin tietojen mukaan; se otti huomioon myös asianomaisen maan yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien toimittamat tiedot. Tämän perusteella unionin vapaiden markkinoiden kulutus on kehittynyt seuraavasti:

Taulukko 2

Vapaiden markkinoiden kulutus (tonnia)

 

2012

2013

2014

Tutkimusajanjakso

Vapaiden markkinoiden kulutus

31 405 157

32 292 192

33 139 474

35 156 318

Indeksi (2012 = 100)

100

103

106

112

Lähde: Euroferin kyselyvastaus.

(415)

Unionin vapaiden markkinoiden kulutus kasvoi tarkastelujaksolla noin 12 prosenttia. Kasvu johtuu pääosin jatkojalostusteollisuuden elpymisestä.

(416)

Kun nämä kaksi edellä olevaa taulukkoa yhdistetään, saadaan kokonaiskulutus (kytkösmarkkinoiden ja vapaiden markkinoiden kulutus yhteensä), joka kehittyi tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 3

Kokonaiskulutus (kytkösmarkkinoiden ja vapaiden markkinoiden kulutus) (tonnia)

 

2012

2013

2014

Tutkimusajanjakso

Kokonaiskulutus

72 181 046

74 710 254

76 026 649

77 427 389

Indeksi (2012 = 100)

100

104

105

107

Lähde: Euroferin kyselyvastaus ja Eurostat.

(417)

Edellä olevasta taulukosta käy ilmi, että kokonaiskulutus on kasvanut tasolle, joka oli tutkimusajanjaksolla korkeampi kuin tarkastelujakson alussa. Suuntausta selittää kytkösmarkkinoiden kulutuksen kasvu, joka oli paljon suurempaa kuin vapaiden markkinoiden kulutuksen kasvu absoluuttisesti mitattuna.

4.3   Tuonti asianomaisesta maasta

4.3.1   Asianomaisesta maasta tulevan tuonnin määrä ja markkinaosuus

(418)

Komissio määritti tuonnin määrän Eurostatin tietokannan perusteella. Tuonnin markkinaosuus määritettiin vertailemalla tuontimääriä 414 kappaleessa olevassa taulukossa esitettyyn unionin vapaiden markkinoiden kulutukseen.

(419)

Tuonti Kiinasta unioniin kehittyi seuraavasti:

Taulukko 4

Tuettu tuonti yhteensä (tonnia) ja markkinaosuus

 

2012

2013

2014

Tutkimusajanjakso

Kiinasta tulevan tuonnin määrä

246 720

336 028

592 104

1 519 304

Indeksi (2012 = 100)

100

136

240

616

Kiinan markkinaosuus

0,79 %

1,04 %

1,79 %

4,32 %

Indeksi (2012 = 100)

100

132

227

550

Lähde: Eurostat.

(420)

Edellä olevasta taulukosta käy ilmi, että absoluuttisesti ilmaistuna asianomaisesta maasta tulevan tuonnin määrä lisääntyi merkittävästi tarkastelujaksolla. Kiinasta unioniin polkumyynnillä tulevan tuonnin markkinaosuus yli viisinkertaistui tarkastelujaksolla.

4.3.2   Asianomaisesta maasta tulevan tuonnin hinnat ja hinnan alittavuus

(421)

Komissio määritti tuonnin hinnat Eurostatin tietojen perusteella. Asianomaisesta maasta unioniin tulevan tuonnin painotetut keskimääräiset hinnat kehittyivät seuraavasti:

Taulukko 5

Tuontihinnat (euroa/tonni)

 

2012

2013

2014

Tutkimusajanjakso

Tuetun tuonnin keskimääräinen hinta

600

505

463

404

Indeksi (2012 = 100)

100

84

77

67

Lähde: Eurostat.

(422)

Tuonnin keskimääräiset hinnat laskivat vuoden 2012 ja tutkimusajanjakson välillä 600 eurosta/tonni 404 euroon/tonni. Tarkastelujakson aikana tuetun tuonnin keskimääräiset yksikköhinnat laskivat noin 33 prosenttia.

(423)

Komissio määritti hinnan alittavuuden tutkimusajanjakson aikana vertaamalla

Kuuden unionin tuottajan etuyhteydettömiltä asiakkailta vapailla unionin markkinoilla veloittamia tuotelajikohtaisia painotettuja keskimääräisiä myyntihintoja, jotka on oikaistu noudettuna lähettäjältä -tasolle; ja

vastaavia asianomaisen maan yhteistyössä toimineiden tuottajien ensimmäiseltä riippumattomalta asiakkaalta unionin markkinoilla veloittamia tuotelajikohtaisia painotettuja keskimääräisiä hintoja, jotka on määritetty CIF-tasolla ja oikaistu asianmukaisesti tuonnin jälkeisten kustannusten huomioon ottamiseksi.

(424)

Hintoja, jotka oikaistiin tarvittaessa ja joista oli vähennetty alennukset ja hyvitykset, vertailtiin tuotelajeittain samassa kaupan portaassa tapahtuneiden liiketoimien osalta. Vertailun tulos ilmaistiin prosentteina unionin tuottajien liikevaihdosta tutkimusajanjakson aikana. Suurimmat oikaisut liittyivät toimituskustannuksiin (2,7–6,3 %/otokseen valittu unionin tuottaja) ja alennuksiin (0,1–19,5 %). Koska yksikään etuyhteydetön tuoja ei ilmoittautunut, hintaan lisättiin tuonnin jälkeisiä kustannuksia 7 euroa/tonni. Samaa oikaisua käytettiin tiettyjä kylmävalssattuja teräslevytuotteita koskevassa tutkimuksessa (55), minkä vuoksi komissio katsoi sen olevan asianmukainen myös tässä tutkimuksessa, sillä tarkasteltavana oleva tuote on monessa suhteessa samanlainen kuin tietyt kylmävalssatut teräslevytuotteet.

(425)

Edellä esitetyn perusteella Kiinasta tulevan tuetun tuonnin katsottiin alittavan unionin tuotannonalan hinnat 2,7–5,6 prosentilla.

4.4   Unionin tuotannonalan taloudellinen tilanne

4.4.1   Yleiset huomautukset

(426)

Tutkittaessa tuetun tuonnin vaikutusta unionin tuotannonalaan arvioitiin perusasetuksen 8 artiklan 4 kohdan mukaisesti kaikki taloudelliset indikaattorit, jotka vaikuttivat unionin tuotannonalan tilanteeseen tarkastelujaksolla.

(427)

Makrotaloudelliset indikaattorit (tuotanto, tuotantokapasiteetti, kapasiteetin käyttöaste, myyntimäärät, varasto, kasvu, markkinaosuus, työllisyys, tuottavuus ja polkumyyntimarginaalien suuruus) arvioitiin unionin koko tuotannonalan tasolla. Arviointi perustui valituksen tekijän toimittamiin tietoihin, jotka ristiintarkastettiin unionin tuottajien toimittamien tietojen ja käytettävissä olevien virallisten tilastojen (Eurostat) kanssa.

(428)

Mikrotaloudelliset indikaattorit (myyntihinnat, kannattavuus, kassavirta, investoinnit, investointien tuotto, pääoman saanti, palkat ja tuotantokustannukset) analysoitiin otokseen valittujen unionin tuottajien tasolla. Arvio perustui näiden tuottajien antamiin tietoihin, jotka tarkistettiin asianmukaisesti.

(429)

Jotta unionin tuotannonalasta saataisiin mahdollisimman kattava kuva, komissio hankki tietoja kaikesta tarkasteltavana olevan tuotteen tuotannosta ja määritteli, oliko tuotanto tarkoitettu kytkösmarkkinoille vai vapaille markkinoille.

(430)

Joidenkin unionin tuotannonalaan liittyvien indikaattoreiden osalta komissio analysoi vapaiden markkinoiden ja kytkösmarkkinoiden tietoja erikseen ja teki vertailevan analyysin. Nämä tekijät ovat myynti, markkinaosuus, yksikköhinta, yksikkökustannukset, kannattavuus ja kassavirta. Sen sijaan muita taloudellisia indikaattoreita voidaan tutkia mielekkäästi ainoastaan ottamalla huomioon koko toiminta, mukaan luettuna unionin tuotannonalan sisäinen käyttö, sillä indikaattorit määräytyvät koko toiminnan perusteella riippumatta siitä, käytetäänkö tuotanto sisäisesti vai myydäänkö se vapailla markkinoilla. Nämä tekijät ovat tuotanto, kapasiteetti, kapasiteetin käyttöaste, investoinnit, investointien tuotto, työllisyys, tuottavuus, varastot ja työvoimakustannukset. Koska kyseisiä tietoja ei voida eritellä kytkösmarkkinoiden ja vapaiden markkinoiden osalta, näiden tekijöiden kohdalla koko unionin tuotannonalan analyysi on tarpeen, jotta saadaan täydellinen kuva unionin tuotannonalalle aiheutuneesta vahingosta.

4.4.2   Makrotaloudelliset indikaattorit

4.4.2.1   Tuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste

(431)

Unionin kokonaistuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 6

Tuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste

 

2012

2013

2014

Tutkimusajanjakso

Tuotantomäärä (tonnia)

73 050 974

74 588 182

75 509 517

74 718 189

Indeksi (2012 = 100)

100

102

103

102

Tuotantokapasiteetti (tonnia)

102 247 218

100 667 836

100 040 917

98 093 841

Indeksi (2012 = 100)

100

99

98

96

Kapasiteetin käyttöaste

71,4 %

74,1 %

75,5 %

76,2 %

Lähde: Euroferin kyselyvastaus.

(432)

Unionin tuotannonalan tuotantomäärä lisääntyi 2 prosenttia tarkastelujaksolla siitä huolimatta, että yksi italialainen unionin tuottaja vähensi merkittävästi tuotantoaan (– 3 miljoonaa tonnia) samalla kaudella.

(433)

Ilmoitetut kapasiteettiluvut viittaavat tekniseen kapasiteettiin, mikä tarkoittaa sitä, että tuotannonalan normeina pitämät käynnistysaikaa, huoltoa, pullonkauloja ja muita tavanomaisia seisokkeja koskevat oikaisut on otettu huomioon. Tuotantokapasiteetti supistui tarkastelujaksolla, koska Belgiassa ja Italiassa lopetettiin tuotanto.

(434)

Kapasiteetin käyttöasteen kasvu oli tulosta tuotantomäärän vähäisestä kasvusta, joka johtui pääasiassa kulutuksen kasvusta kytkösmarkkinoilla (+ 4 %) ja vapailla markkinoilla (+ 12 %), siitä huolimatta, että yksi italialainen unionin tuottaja vähensi merkittävästi tuotantomääräänsä.

4.4.2.2   Myyntimäärä ja markkinaosuus

(435)

Unionin tuotannonalan myyntimäärä ja markkinaosuus vapailla markkinoilla kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 7

Myyntimäärä ja markkinaosuus (vapaat markkinat)

 

2012

2013

2014

Tutkimusajanjakso

Myyntimäärä (tonnia)

27 273 319

27 468 243

27 910 748

27 327 906

Indeksi (2012 = 100)

100

101

102

100

Markkinaosuus

86,8 %

85,1 %

84,2 %

77,7 %

Indeksi (2012 = 100)

100

98

97

90

Lähde: Euroferin kyselyvastaus ja Eurostat.

(436)

Unionin tuotannonalan myyntimäärä unionin markkinoilla pysyi tarkastelujaksolla suhteellisen vakaana (27–28 miljoonaa tonnia).

(437)

Unionin tuotannonalan markkinaosuus – unionin kulutukseen nähden – pieneni tarkastelujaksolla yli 9 prosenttiyksikköä eli 86,8 prosentista 77,7 prosenttiin. Unionin tuotannonalan markkinaosuuden supistuminen oli huomattavasti suurempi kuin sen myynnin vähäinen kasvu unionin vapailla markkinoilla.

(438)

Kytköskaupan määrä ja markkinaosuus unionin markkinoilla kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 8

Kytköskaupan määrä ja markkinaosuus unionin markkinoilla

 

2012

2013

2014

Tutkimusajanjakso

Kytköskaupan määrä unionin markkinoilla (tonnia)

40 775 889

42 418 062

42 887 175

42 271 071

Indeksi (2012 = 100)

100

104

105

104

Unionin tuotannonalan kokonaistuotanto (tonnia)

73 050 974

74 588 182

75 509 517

74 718 189

Kytkösmarkkinoilla myyty määrä suhteessa kokonaistuotantoon (%)

55,7 %

56,7 %

56,6 %

56,4 %

Lähde: Euroferin kyselyvastaus ja Eurostat.

(439)

Unionin tuotannonalan kytköskaupan määrä (joka koostuu sisäisestä käytöstä ja sisäisestä myynnistä) unionin markkinoilla kasvoi 4 prosenttia tarkastelujaksolla eli vuoden 2011 noin 40,7 miljoonasta tonnista 42,2 miljoonaan tonniin tutkimusajanjaksolla.

(440)

Unionin tuotannonalan kytköskaupan markkinaosuus (ilmaistuna prosentteina kokonaistuotannosta) pysyi vakaana tarkastelujaksolla ja oli 55,7–56,7 prosenttia.

4.4.2.3   Työllisyys ja tuottavuus

(441)

Työllisyys laskettiin ottamalla huomion vain työntekijät, jotka työskentelevät suoraan samankaltaisen tuotteen tuotannossa unionin tuottajien eri terästehtaissa. Menetelmällä saatiin tarkkoja tietoja, jotka on suhteellisen helppo vahvistaa.

(442)

Työllisyys ja tuottavuus kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 9

Työllisyys ja tuottavuus

 

2012

2013

2014

Tutkimusajanjakso

Työntekijöiden lukumäärä

(kokoaikainen työ/työntekijä)

18 729

18 632

17 739

17 829

Indeksi (2012 = 100)

100

99

95

95

Tuottavuus (tonnia/ työntekijä)

3 900

4 003

4 257

4 191

Indeksi (2012 = 100)

100

103

109

107

Lähde: Euroferin kyselyvastaus.

(443)

Unionin tuotannonalan työllisyys väheni tarkastelujaksolla, kun se pyrki vähentämään tuotantokustannuksia ja lisäämään tehokkuutta voidakseen vastata Kiinasta ja muualta tulevan tuonnin markkinoilla aiheuttamaan lisääntyvään kilpailuun. Tämän seurauksena työvoima väheni 5 prosenttia tarkastelujaksolla ottamatta huomioon mahdollisia epäsuoria vaikutuksia työllisyyteen. Kun otetaan huomioon tuotantomäärän hienoinen nousu (+ 2 %) tarkastelujaksolla, unionin tuotannonalan työvoiman tuottavuuden kasvu – mitattuna tuotoksena työntekijää ja vuotta kohti – oli paljon suurempi (+ 7 %) kuin tosiasiallisen tuotannon kasvu. Tämä osoittaa, että unionin tuotannonala oli halukas mukautumaan muuttuviin markkinaolosuhteisiin pysyäkseen kilpailukykyisenä.

4.4.2.4   Varastot

(444)

Unionin tuottajien varastot kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 10

Varastot

 

2012

2013

2014

Tutkimusajanjakso

Loppuvarastot (tonnia)

2 908 745

2 646 989

2 653 224

2 798 420

Indeksi (2012 = 100)

100

91

91

96

Loppuvarastot prosentteina tuotannosta

4,0 %

3,5 %

3,5 %

3,7 %

Indeksi (2012 = 100)

100

89

88

94

Lähde: Euroferin kyselyvastaus.

(445)

Loppuvarastot pienenivät tarkastelujakson aikana hieman. Unionin tuotannonala tuottaa useimpia samankaltaisen tuotteen lajeja käyttäjien tilausten perusteella. Sen vuoksi varastoja ei voida pitää merkittävänä vahinkoindikaattorina tuotannonalalla. Tätä tukee myös analyysi loppuvarastojen kehityksestä ilmaistuna prosentteina tuotannosta. Kuten edellä käy ilmi, tämä indikaattori pysyi suhteellisen vakaasti noin 3,5–4 prosentissa tuotantomäärästä.

4.4.2.5   Tasoitustoimenpiteiden alaisen tuen suuruus

(446)

Kiinalaisen tasoitustoimenpiteiden alaisen tuen suuruus, joka on esitetty edellä tukea koskevassa kohdassa, on merkittävä. Kun otetaan huomioon tuetun tuonnin määrä ja hinnat, tosiasiallisen tukimarginaalin vaikutuksia ei voida pitää vähäpätöisinä.

4.4.2.6   Kasvu

(447)

Unionin kulutus (vapailla markkinoilla) kasvoi noin 12 prosenttia tarkastelujaksolla, ja samalla unionin tuotannonalan myyntimäärä unionin markkinoilla pysyi vakaana. Näin ollen unionin tuotannonala menetti markkinaosuuttaan, toisin kuin asianomaisesta maasta tuleva tuonti, jonka markkinaosuus kasvoi merkittävästi tarkastelujaksolla.

4.4.3   Mikrotaloudelliset indikaattorit

4.4.3.1   Hinnat ja niihin vaikuttavat tekijät

(448)

Unionin tuottajien painotetut keskimääräiset yksikkömyyntihinnat unionin vapailla markkinoilla kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 11

Myyntihinnat vapailla markkinoilla unionissa

 

2012

2013

2014

Tutkimusajanjakso

Myyntihinta (euroa/tonni)

553

498

471

427

Indeksi (2012 = 100)

100

90

85

77

Yksikkökohtaiset tuotantokustannukset (euroa/tonni)

572

511

469

431

Indeksi (2012 = 100)

100

89

82

75

Lähde: Otokseen valittujen unionin tuottajien kyselyvastaukset.

(449)

Edellä olevasta taulukosta käy ilmi yksikkökohtaisten myyntihintojen kehitys unionin vapailla markkinoilla verrattuna vastaaviin tuotantokustannuksiin. Myyntihinnat olivat keskimäärin alemmat kuin tuotannon yksikkökustannukset, lukuun ottamatta vuotta 2014, jolloin markkinoiden toiminta alkoi elpyä ja Kiinasta tulevan tuonnin markkinaosuus oli pienempi kuin tutkimusajanjaksolla.

(450)

Euroalueen velkakriisin jälkimainingit vuosina 2012 ja 2013 ja teräksen kysynnän väheneminen vuonna 2012 vaikuttivat negatiivisesti unionin tuotannonalan tulokseen. Vuonna 2014 ja vuoden 2015 alkupuoliskolla unionin tuotannonalan toiminta alkoi elpyä, kun kilpailukyvyn säilyttämiseksi tarkoitettuja ponnistuksia lisättiin etenkin parantamalla unionin tuotannonalan työvoiman tuottavuutta (ks. 443 kappale), minkä ansiosta tuottavuus tehostui ja kapasiteetin käyttöaste parani.

(451)

Näistä ponnistuksista huolimatta tuotantokustannukset pysyttelivät yleisesti korkeammalla kuin alenevat myyntihinnat, ja rajoittaakseen markkinaosuuden menetystä unionin tuottajat seurasivat laskevaa hintakehitystä ja alensivat myyntihintojaan huomattavasti etenkin vuonna 2015. Koska tarkasteltavana oleva tuote on hyödyke, unionin tuottajien oli seurattava tarkastelujakson laskevaa hintakehitystä.

(452)

Otokseen valitut tuottajat siirsivät ja myivät tiettyjä kytkösmarkkinoiden kulutukseen tarkoitettuja raudasta, seostamattomasta teräksestä tai muusta seosteräksestä valmistettuja kuumavalssattuja levyvalmisteita jatkojalostukseen siirtohinnoilla, joita koskevat eri hinnoittelukäytännöt. Näin ollen sisäisen käytön hintojen kehityksestä ei voida tehdä merkityksellisiä päätelmiä.

4.4.3.2   Työvoimakustannukset

(453)

Unionin tuottajien keskimääräiset työvoimakustannukset kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 12

Keskimääräiset työvoimakustannukset työntekijää kohti

 

2012

2013

2014

Tutkimusajanjakso

Keskimääräiset työvoimakustannukset työntekijää kohti (euroa)

63 722

63 374

66 039

66 023

Indeksi (2011 = 100)

100

99

104

104

Lähde: Otokseen valittujen unionin tuottajien kyselyvastaukset.

(454)

Keskimääräinen palkka työntekijää kohden nousi tarkastelujaksolla 4 prosenttia.

4.4.3.3   Kannattavuus, kassavirta, investoinnit, investointien tuotto ja pääoman saanti

(455)

Unionin tuottajien kannattavuus, kassavirta, investoinnit ja investointien tuotto kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 13

Kannattavuus, kassavirta, investoinnit ja investointien tuotto

 

2012

2013

2014

Tutkimusajanjakso

Unionin vapailla markkinoilla tapahtuneen myynnin kannattavuus (% liikevaihdosta)

– 3,3 %

– 2,7 %

0,4 %

– 0,8 %

Kassavirta (tuhatta euroa)

150 190

139 285

221 982

122 723

Indeksi (2012 = 100)

100

93

148

82

Investoinnit (tuhatta euroa)

334 789

256 013

289 581

291 771

Indeksi (2012 = 100)

100

76

86

87

Investointien tuotto

– 4,5 %

– 3,5 %

0,5 %

– 1,0 %

Lähde: Otokseen valittujen unionin tuottajien kyselyvastaukset.

(456)

Komissio määritti unionin tuottajien kannattavuuden ilmaisemalla samankaltaisen tuotteen myynnistä unionin vapailla markkinoilla aiheutuneen nettotappion ennen veroja prosentteina tämän myynnin liikevaihdosta.

(457)

Kannattavuus kehittyi negatiivisesti tarkastelujakson aikana: tappioita aiheutui kaikkina kolmena vuotena, vuotta 2014 lukuun ottamatta. Tappiot vuosina 2012 ja 2013 liittyvät osittain euroalueen velkakriisin jälkimaininkeihin (lisäksi teräksen kysyntä alkoi hiipua vuonna 2012), mutta unionin tuottajien toiminta elpyi osittain vuonna 2014 ja vuoden 2015 alkupuoliskolla.

(458)

Nettokassavirta osoittaa unionin tuottajien kykyä rahoittaa toimintaansa itse. Nettokassavirran suuntaukset vaihtelivat huomattavasti tarkastelujakson aikana, mutta yleisesti ottaen se pysytteli positiivisena pääasiassa kassavirran ulkopuolisten kulujen, kuten poistojen, vuoksi.

(459)

Investointien tuotto pysyi negatiivisena kaikkina vuosina vuotta 2014 lukuun ottamatta, joten unionin tuotannonala vähensi investointejaan 13 prosentilla vuosien 2012 ja 2015 välillä. Tarkastelujakson tappiot vaikuttivat kykyyn hankkia pääomaa, mikä näkyy investointien vähenemisenä.

(460)

Jäljempänä olevassa taulukossa esitetään vuodelta 2015 neljännesvuosikohtainen erittely, koska valituksen tekijä väitti valituksessaan, että tilanne heikkeni merkittävästi vuoden 2015 jälkipuoliskolla. Taulukossa olevat tiedot vahvistavatkin, että kannattavuus ja nettomyynnin arvo heikkenivät merkittävästi vuoden 2015 jälkipuoliskolla, kun myyntihinnat unionin vapailla markkinoilla laskivat entisestään.

Taulukko 14

Otokseen valittujen unionin tuottajien kannattavuus (vuosineljännestä kohti)

Vuoden 2015 neljännes

Yritysten kannattavuus (tappiot)/vuosineljännes (miljoonaa euroa)

Nettomyyntihinta/tonni

Nettomyynti vapailla markkinoilla

(miljoonaa euroa)

Kannattavuus (%)

Ensimmäinen

37,98

444,71

1 073,34

3,5 %

Toinen

22,78

436,19

1 001,60

2,3 %

Kolmas

– 22,92

426,36

857,49

– 2,7 %

Neljäs

– 69,80

392,92

699,47

– 10,0 %

Yhteensä

– 31,9

427,2

3 631,9

– 0,8 %

Lähde: Otokseen valittujen unionin tuottajien kyselyvastaukset.

4.4.4   Merkittävää vahinkoa koskevat päätelmät

(461)

Unionin tuotannonala kokonaisuudessaan pystyi lisäämään tuotantomääriään hieman (yhden suuren italialaisen tuottajan tuotannon merkittävästä vähennyksestä huolimatta) ja parantamaan kapasiteetin käyttöastettaan, koska kulutus sekä kytkös- että vapailla markkinoilla kasvoi. Tuotannonalalla toteutettiin myös konkreettisia toimia tehokkuuden parantamiseksi pitämällä tuotantokustannukset (pääasiassa raaka-aineet) kurissa ja lisäämällä työntekijäkohtaista tuotantoa. Tämän tuloksena tuotantokustannukset alenivat 25 prosenttia. Lisäksi unionin tuotannonalan kassavirta oli positiivinen koko tarkastelujakson ajan. Otokseen valitut unionin tuottajat pystyivät edelleen tekemään investointeja noin 250–330 miljoonan euron edestä vuodessa koko tarkastelujakson ajan.

(462)

Toisaalta huolimatta unionin tuotannonalan toimista, joilla se pyrki parantamaan yleistä tulostaan, muut vahinkoindikaattorit osoittavat, että tilanne heikkeni vapailla markkinoilla. Lukuun ottamatta vuotta 2014 ja vuoden 2015 alkua, jolloin unionin tuotannonala alkoi elpyä hieman, tappioita aiheutui koko tarkastelujakson ajan, ja ne saavuttivat kestämättömän tason vuoden 2015 jälkipuoliskolla. Siitä huolimatta, että myyntimäärät pysyivät suhteellisen vakaina unionin vapailla markkinoilla, unionin tuotannonala menetti markkinaosuuttaan, ja sen oli vähennettävä investointeja, koska investointien tuotto oli negatiivinen.

(463)

Edellä esitetyn perusteella päätellään, että tiedot osoittavat, että unionin tuotannonalan tilanne oli heikko tutkimusajanjakson lopussa muttei siinä määrin, että sille olisi aiheutunut tarkastelujaksolla perusasetuksen 8 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa (56).

(464)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset olivat eri mieltä komission päätelmästä, jonka mukaan unionin tuotannonalan tilanne oli tutkimusajanjakson lopussa heikko, seuraavista syistä:

Ensinnäkin tuotannon kokonaismäärä kasvoi vuoden 2012 ja tutkimusajanjakson välillä 2 prosenttia. Lisäksi unionin tuotannonalan tuotantokapasiteetin käyttöaste nousi 4,8 prosenttia tarkastelujaksolla.

Toiseksi unionin tuotannonalan myyntimäärät pysyivät vakaana, eikä markkinaosuuden pienentyminen yhdeksällä prosenttiyksiköllä ole niin merkittävä, kun otetaan huomioon, että unionin tuotannonala säilytti tutkimusajanjaksolla hallitsevan markkinaosuuden (77,7 %).

Kolmanneksi vaikka työllisyys laski tarkastelujaksolla 5 prosenttia, sitä olisi tarkasteltava yhdessä tuottavuuden seitsemän prosentin nousun kanssa.

Neljänneksi myyntihintojen laskun osalta olisi otettava huomioon yksikkötuotantokustannusten saman määräinen lasku. Kiinan viranomaiset olivat eri mieltä myös komission toteamuksesta, että kannattavuus kehittyi negatiivisesti tarkastelujaksolla, koska se itse asiassa parani 2,5 prosenttia vuodesta 2012. Lisäksi tiedot osoittavat, että unionin tuotannonalan kassavirta pysyi positiivisena koko tarkastelujakson ajan ja että otokseen valitut unionin tuottajat pystyivät edelleen tekemään vuosittain noin 250–330 miljoonan euron investointeja.

Viidenneksi tämän tapauksen tietojen vertaaminen asiaan T-528/09, Hubei Xinyegang Steel v. neuvosto (57) osoittaa, että jälkimmäisessä tiedot viittasivat paljon heikompaan unionin tuotannonalan tilanteeseen.

(465)

Komissio hylkäsi Kiinan viranomaisten edellä esitetyt huomautukset seuraavista syistä:

Ensinnäkin tuotantoa ja tuotantokapasiteettia koskevien Kiinan viranomaisten huomautusten osalta komissio tiedostaa, kuten 461 kappaleessa kuvataan, että joidenkin makrotaloudellisten indikaattoreiden (kuten tuotantomäärät ja kapasiteetin käyttöaste kytkös- ja vapaiden markkinoiden kulutuksen kasvun ansiosta) suuntaus oli edelleen positiivinen. Nämä suuntaukset eivät kuitenkaan kyseenalaista yleisiä havaintoja, joiden mukaan unionin tuotannonalan tilanne oli tutkimusajanjakson lopussa heikko, koska muut indikaattorit osoittavat unionin tuotannonalan tilanteen heikkenemistä (ks. 462 kappale)

Toiseksi myyntimäärää ja markkinaosuutta koskevien Kiinan viranomaisten huomautusten osalta komissio totesi 436 kappaleessa, että unionin tuotannonalan myyntimäärä pysyi suhteellisen vakaana. Komissio ei kuitenkaan ole Kiinan viranomaisten kanssa samaa mieltä siitä, että markkinaosuuden pieneneminen yhdeksällä prosenttiyksiköllä on merkityksetöntä. Kuten 437 kappaleessa selitetään, komissio katsoo, että ”unionin tuotannonalan markkinaosuuden supistuminen oli huomattavasti suurempi kuin sen myynnin vähäinen kasvu unionin markkinoilla”. Analyysi perustuu koko unionin tuotannonalaan riippumatta siitä, oliko yritykset mainittu valituksessa vai ei. Valitukseen osallistumattomien unionin tuottajien kasvu oli vähäistä verrattuna valitukseen osallistuneiden valtaviin menetyksiin.

Kolmanneksi työllisyyttä ja tuottavuutta koskevien Kiinan viranomaisten huomautusten osalta komissio totesi 442 kappaleessa, että unionin tuotannonalan työvoiman tuottavuus (mitattuna tuotoksena henkilöä kohti) kasvoi paljon enemmän (7 %) kuin itse tuotanto. Vaikka komissio jättäisi ulkopuolelle kytkösmarkkinoiden työntekijät, indikaattori osoittaa selvästi, että työntekijöiden määrä kuumavalssattujen teräslevytuotteiden tuotannossa väheni.

Neljänneksi komissio hylkäsi myyntihintojen ja vastaavaa yksikkötuotantokustannusten laskua, kannattavuutta ja kassavirtaa koskevat Kiinan viranomaisten väitteet seuraavista syistä:

Myyntihintojen laskun ja vastaavan yksikkökustannusten laskun osalta komissio totesi 448 kappaleessa olevassa taulukossa 11, että unionin tuotannonalan myyntihintojen kehitys on samanlainen kuin yksikkötuotantokustannusten kehitys. Kuten 449 kappaleessa mainitaan, komissio kuitenkin huomautti, että myyntihinnat olivat keskimäärin alemmat kuin tuotannon yksikkökustannukset, lukuun ottamatta vuotta 2014, jolloin markkinoiden toiminta alkoi elpyä ja Kiinasta tulevan tuonnin markkinaosuus oli pienempi kuin tutkimusajanjaksolla. Lisäksi kuten 589 kappaleessa todetaan, unionin tuotannonalan tuotantokustannukset laskivat kaiken kaikkiaan 25 prosenttia tarkastelujaksolla, mutta Kiinan tuontihinnat laskivat samana ajanjaksona enemmän eli 33 prosenttia (ks. 517 kappale). Kuten 590 kappaleessa todetaan, unionin tuotannonalan olisi pitänyt voida säilyttää myyntihinnan tasonsa ja hyötyä kustannusten laskusta. Kiinasta tulevan tuetun halpatuonnin vuoksi tämä ei kuitenkaan ollut mahdollista.

Komissio on eri mieltä Kiinan viranomaisten väitteestä, että kannattavuus ei kehittynyt negatiivisesti tarkastelujaksolla vaan jopa parani 2,5 prosenttia tutkimusajanjaksolla vuodesta 2012, seuraavista syistä. Komissio toteaa 544 kappaleessa, että vaikka tutkimusajanjakson tappiot olivatkin 0,8 prosenttia, otokseen valittujen unionin tuottajien kannattavuus laski kestämättömään – 10 prosenttiin vuoden 2015 neljännen vuosineljänneksen aikana, jolloin Kiinan hintojen aiheuttama paine oli suurimmillaan.

Kassavirran positiivisuuden komissio totesi jo 461 kappaleessa olevan yksi niistä indikaattoreista, jotka kehittyivät tarkastelujaksolla positiivisesti.

Viidenneksi mitä tulee tämän tapauksen vertaamiseen asiaan T-528/09, Hubei Xinyegang Steel v. neuvosto, Kiinan viranomaiset väittävät tietojen osoittaneen, että jälkimmäisessä tiedot viittasivat paljon heikompaan unionin tuotannonalan tilanteeseen. Komissio hylkäsi väitteen seuraavista syistä: komission tässä tutkimuksessa tekemä arviointi oli mainitun oikeuskäytännön mukainen. Neuvoston asetuksesta (EY) N:o 926/2009 (58), joka oli asiaan T-528/09, Hubei Xinyegang Steel v. neuvosto liittyvä asetus, on sen sijaan todettava seuraavaa:

Ensinnäkin kaikki komission tekemät tutkimukset perustuvat tosiasioihin, myös tuotemääritelmän, asianmukaisen teollisuudenalan ja niiden vahinkoindikaattoreiden osalta, joita on tarpeen tarkastella.

Tältä osin vahingon uhkaa koskeva tutkimus on vieläkin monimutkaisempi. Jos jo eri tuotteita, teollisuudenaloja ja tutkimusajanjaksoja koskevien vahinkotutkimusten välinen vertailu on vaikeaa, niin vertailu vahingon uhkaa koskevien tutkimusten välillä on äärimmäisen vaikea ja monimutkainen tehtävä, kun otetaan huomioon vahingon uhkaa koskeviin päätelmiin vaikuttavien yksittäisten tekijöiden määrä. Tällaista vertailua ei voida perustaa yhteen ainoaan tekijään, eikä myöskään pelkkään tuontimäärän ja markkinaosuuden vertailuun, kuten Kiinan viranomaiset näyttävät ehdottavan.

Kolmanneksi komissio analysoi ja arvioi mahdollisimman perusteellisesti tutkimusajanjakson jälkeiset tiedot voidakseen vahvistaa tai kumota havaintonsa, kuten tuomiossa edellytetään, ja totesi, että unionin tuotannonalan tilanne oli tutkimusajanjakson lopulla heikko mutta ei kuitenkaan siinä määrin, että se olisi kärsinyt tarkastelujaksolla merkittävää vahinkoa perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Näin ollen vastoin asiassa T-528/09 tehtyjä havaintoja tarkastellut vahinkoindikaattorit eivät piirrä kuvaa tuotannonalasta, jonka tilanne olisi yhtä vahva kuin yleisen tuomioistuimen mainitussa asiassa toteama kyseessä olevan tuotannonalan tilanne (59).

Yhteenvetona komissio on sitä mieltä, että Kiinan viranomaiset eivät nosta esiin uusia tekijöitä, jotka kyseenalaistaisivat edellä esitetyt havainnot. Perusteluissaan Kiinan viranomaiset viittaavat pääasiassa indikaattoreihin, jotka olivat tutkimusajanjakson lopussa vielä positiivisia ja jotka komissio oli 461 kappaleessa jo ottanut huomioon. Kiinan viranomaiset eivät anna selitystä, joka kyseenalaistaisi esimerkiksi 462 kappaleen havainnot, joissa komissio luettelee ne indikaattorit, jotka osoittavat unionin vapaiden markkinoiden tilanteen heikentyneen. Komissio toteaa 462 kappaleessa paitsi markkinaosuuden pienentyneen ja investointien vähentyneen negatiivisen tuoton vuoksi myös tappioiden saavuttaneen kestämättömän tason vuoden 2015 toisella puoliskolla. Sen vuoksi komissio hylkäsi kaikki tähän liittyvät Kiinan viranomaisten väitteet.

(466)

Näin ollen komissio vahvisti 461–463 kappaleessa esitetyt päätelmänsä siitä, että tiedot osoittavat, että unionin tuotannonalan tilanne oli heikko tutkimusajanjakson lopussa muttei siinä määrin, että sille olisi aiheutunut tarkastelujaksolla perusasetuksen 8 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

5.   VAHINGON UHKA

5.1   Johdanto

(467)

Arvioitaessa unionin tuotannonalaan kohdistuvan merkittävän vahingon uhkaa perusasetuksen 8 artiklan 8 kohdan toisen alakohdan mukaisesti huomioon otetaan muun muassa seuraavat tekijät:

kyseessä olevan tuen luonne ja tuen todennäköiset vaikutukset kauppaan;

tuetun tuonnin sellainen huomattava kasvuvauhti unionin markkinoilla, joka on osoitus tuonnin tuntuvan kasvun todennäköisyydestä;

riittävä ja vapaasti vientiä harjoittavan tuottajan käytettävissä oleva kapasiteetti tai sellaisen kapasiteetin välitön ja tuntuva kasvu, joka on osoitus unionin markkinoille suuntautuvan tuetun viennin tuntuvan kasvun todennäköisyydestä, ottaen huomioon muiden vientimarkkinoiden kyky ottaa vastaan lisävientiä;

tuonnin tapahtuminen hinnoilla, jotka tuntuvasti painavat hintoja alaspäin tai estävät hinnan korotukset huomattavissa määrin ja jotka todennäköisesti lisäisivät uuden tuonnin kysyntää; ja

varastojen taso.

(468)

Kuten sanamuoto perusasetuksen 8 artiklan 8 kohdan toisessa alakohdassa osoittaa, vahingon uhkaa määritettäessä näiden viiden tekijän lisäksi voidaan analysoida myös muita tekijöitä. Komissio on erityisesti analysoinut kannattavuuden ja tehtyjen tilausten kaltaisia tekijöitä, joista sillä on ollut tietoja tutkimusajanjaksolta ja sen jälkeiseltä ajalta.

(469)

Tarkastelujakson osalta komissio tarkasteli uudelleen vuosilta 2012–2015 kerättyjä tietoja, koska unionin tuotannonalan tämänhetkisen tilanteen ymmärtäminen on välttämätöntä, jotta voidaan määrittää, kohdistuuko unionin tuotannonalaan vahingon uhka (60).

(470)

Lisäksi oikeuskäytännön mukaisesti unionin toimielimillä on oikeus tietyissä olosuhteissa ottaa tutkimusajanjakson jälkeiset tiedot huomioon tehdessään polkumyyntitutkimuksia (ja niiden jälkeisiä tasoitustulliin liittyviä tutkimuksia), jotka on pantu vireille vahingon uhkaa koskevien väitteiden perusteella. Oikeuskäytännössä katsotaan, että vahingon uhkan määrittäminen edellyttää ennakoivaa analyysiä.

(471)

Näin ollen komissio teki ennakoivan analyysin kaikista tekijöistä. Lisäksi se sai kerättyä tietoa tuetusta tuonnista, Kiinan kapasiteetista ja tuontihinnoista tammikuun 2016 ja helmikuun 2017 väliseltä ajalta, jotta nämä ennusteet voitiin vahvistaa tai kumota, kuten tuomioistuin edellyttää (61). Kannattavuudesta ja tehdyistä tilauksista ei kuitenkaan ollut saatavilla kattavia tietoja tammikuun ja syyskuun 2016 väliseltä ajalta ja vain osittaisia tietoja kesäkuun 2016 loppuun asti. Varastojen tasosta saatiin vain osittaisia tietoja vuoden 2017 ensimmäiseen neljännekseen asti.

(472)

Perusasetuksen 8 artiklan 8 kohdassa edellytetään lisäksi, että merkittävän vahingon uhkan määrittämisen on perustuttava tosiasioihin eikä pelkkiin väitteisiin, arveluihin tai etäisiin mahdollisuuksiin ja että olosuhteiden muutoksen, joka loisi tilanteen, jossa tuki aiheuttaisi vahinkoa, on täytynyt olla selvästi nähtävissä ja sen on oltava välittömästi uhkaava.

(473)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset huomauttivat, että havaintoon merkittävän vahingon uhkasta sovelletaan tiukkoja vaatimuksia. Uhkan on oltava selvästi nähtävissä tapauksen olosuhteista ja tutkivan virnaomaisen on toimittava erityisen varovaisesti. Alustavassa vaiheessa Kiinan viranomaiset väittivät, että komission tarkastelemien tekijöiden perusteellinen analyysi paljasti, että komissio ei täyttänyt näitä tiukkoja, vahingon uhkan havaitsemista koskevia vaatimuksia.

(474)

Komissio hylkäsi Kiinan viranomaisten väitteen syistä, jotka esitetään kaikkien tarkasteltujen tekijöiden analyysiä koskevassa 5.2 kohdassa. Komissio on soveltanut kattavaa lähestymistapaa. Se punnitsi ja arvioi perusasetuksen 3 artiklan 9 kohdan toisessa alakohdassa lueteltujen kaikkien tekijöiden lisäksi myös joitakin muita tekijöitä, kuten tilauksia ja kannattavuutta.

(475)

Komissio muistuttaa, että perusasetuksen 11 artiklan 5 kohdan – jota sovelletaan myös väitetyn vahingon uhkan perusteella vireille pantuihin tutkimuksiin – nojalla edustavien päätelmien on perustuttava kauteen, joka päättyy ennen menettelyn vireillepanoa. Tämän periaatteen tarkoituksena on varmistaa, että tutkimuksen tulokset ovat edustavia ja luotettavia. Menettelyn vireillepanosta seuraava asianomaisten tuottajien käyttäytyminen ei saisi vaikuttaa tuen ja vahingon määrittämisen perustana oleviin tekijöihin, jotta menettelyn tuloksena käyttöön otetulla lopullisella tasoitustullilla voidaan asianmukaisesti korjata tuen aiheuttama vahinko.

5.2   Vahingon uhka

5.2.1   Kyseessä olevien tukien luonne ja niiden todennäköiset vaikutukset kauppaan

(476)

Kuten 3 kohdassa selitetään, kiinalaiset vientiä harjoittavat kuumavalssattujen teräslevytuotteiden tuottajat saivat etua useista eri tukijärjestelmistä. Useimmat niistä ovat luonteeltaan pysyviä, kuten maankäyttöoikeudet, verohelpotukset ja avustusohjelmat. Hyvitykset ovat lisäksi Kiinan teollisuuspolitiikalle ominaisia ja jatkuvia terästeollisuuden tukemiseksi. Komissio katsoi, että nämä tuet ovat luonteeltaan rakenteellisia. Niillä todennäköisesti kannustetaan kiinalaisia vientiä harjoittavia tuottajia myymään terästuotteitaan ja koko ajan kasvavaa tuotantoaan ulkomaisille markkinoille, kun kotimainen kysyntä ei tällaisia määriä enää vedä.

5.2.2   Tuetun tuonnin sellainen huomattava kasvuvauhti unionin markkinoilla, joka on osoitus tuonnin tuntuvan kasvun todennäköisyydestä

5.2.2.1   Tutkimusajanjakson tiedot

(477)

Tuonti asianomaisesta maasta lisääntyi merkittävästi vuoden 2012 ja tutkimusajanjakson välillä 246 720 tonnista 1 519 304 tonniin, kuten 419 kappaleessa olevasta taulukosta käy ilmi. Tuonti on johdonmukaisesti tapahtunut jatkuvasti alenevilla hinnoilla. Tällaisen Kiinasta tulevan tuetun tuonnin markkinaosuuden merkittävä kasvu (+ 550 %) osoittaa, että kyseisen tuonnin kehitys ei johtunut pelkästään kysynnän kasvusta (+ 12 %) vaan että kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat ovat halpatuonnillaan vallanneet uusia markkinoita ja kasvattaneet markkinaosuuttaan muiden talouden toimijoiden, myös unionin tuottajien, kustannuksella.

(478)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset väittivät, että Kiinasta tulevien kuumavalssattujen teräslevytuotteiden tuonnin markkinaosuus oli tutkimusajanjaksolla vain 4,32 prosenttia, kun taas unionin tuotannonalan markkinaosuus oli hallitseva, 77,7 prosenttia. Kiinan viranomaiset väittivät lisäksi, että tuonti Kiinasta oli johdonmukaisesti ja huomattavasti vähäisempää kuin tuonti Venäjältä ja tutkimusajanjaksoa lukuun ottamatta Ukrainasta.

(479)

Komissio hylkäsi väitteet seuraavista syistä. Komissio toteaa 419 kappaleessa, että Kiinasta tulevien kuumavalssattujen teräslevytuotteiden tuonnin markkinaosuus oli 4,32 prosenttia; samassa kappaleessa komissio kuitenkin huomauttaa, että absoluuttisesti ilmaistuna tuonti asianomaisesta maasta kasvoi merkittävästi tarkastelujaksolla 246 720 tonnista tutkimusajanjakson 1 519 304 tonniin eli 516 prosenttia. Kiinasta unioniin tulevan tuonnin markkinaosuus yli viisinkertaistui tarkastelujaksolla. Toiseksi ei voida kiistää, etteikö juuri Kiinasta unioniin tuleva tuonti lisääntynyt. Kiinasta tuleva tuonti kasvoi vuoden 2012 ja tutkimusajanjakson välillä 1 273 000 tonnia (ks. 419 kappale), kun taas tuonti Venäjältä kasvoi samana ajanjaksona 373 000 tonnia ja tuonti Ukrainasta 178 000 tonnia (ks. 564 kappale). Kolmanneksi väite, jonka mukaan Kiinasta tuleva tuonti oli vähäisempää kuin muista maista, on syy-yhteyteen liittyvä kysymys. Se ei ole oleellinen tekijä vahingon uhkaa koskevassa analyysissä, sillä perusasetuksen 8 artiklan 8 kohdassa viitataan unionin markkinoille tulevan tuetun tuonnin merkittävään määrään.

5.2.2.2   Tutkimusajanjakson jälkeiset tiedot

(480)

Kiinasta tulevan tuonnin määrä kasvoi edelleen (8,5 %) vuoden 2016 alkupuoliskolla (773 275 tonnia) verrattuna vuoden 2015 alkupuoliskoon (712 390 tonnia) (Eurostatin tiedot). Käytettävissä olevat tiedot osoittavat paitsi sen, että Kiinasta polkumyynnillä tuleva tuonti lisääntyi merkittävästi tarkastelujaksolla, myös sen, että suuntaus ei pysähtynyt tai kääntynyt kesäkuuhun 2016 mennessä.

(481)

Toisaalta täydentäviltä kausilta eli heinäkuulta–syyskuulta 2016, lokakuulta–joulukuulta 2016 ja tammikuulta–helmikuulta 2017 käytettävissä olevat tiedot osoittavat, että Kiinasta tuleva tuettu tuonti oli alkanut vähentyä verrattuna tutkimusajanjaksoon (2015) ja tutkimusajanjakson jälkeiseen jaksoon tammikuun ja kesäkuun 2016 välillä (ilmaistuna kuukausittaisina keskiarvoina).

Taulukko 15

Kiinasta tulevan tuonnin määrän kehitys (tonnia)

 

2014

Tutkimusajanjakso (2015)

Tammikuu–kesäkuu 2016

Heinäkuu–syyskuu 2016

Lokakuu–joulukuu 2016

Tammikuu–helmikuu 2017

Kiinasta tulevan tuonnin määrä

592 104

1 519 304

773 275

296 267

1 460

5 024

Kiinasta keskimäärin kuukausittain tuleva tuonti

49 342

126 608

128 879

98 756

486

2 512

Lähde: Eurostat.

(482)

Komissio totesi näin ollen – yhdenmukaisesti Kiinan viranomaisten 26 päivänä elokuuta 2016 toimittamien huomautusten kanssa (62) – että tuonnin noususuuntaus oli pysähtynyt. Arvioidessaan näiden lukujen merkitsevyyttä ja luotettavuutta vahingon uhkaa koskevan analyysin vahvistamista tai kumoamista varten komissio kuitenkin havaitsi myös, että

a)

Kiinasta kuukausittain keskimäärin tulevan tuonnin määrä heinäkuun–syyskuun 2016 välisellä kaudella oli edelleen kaksinkertainen vuoden 2014 kuukausittaiseen keskimääräiseen tuontiin verrattuna;

b)

Kiinasta kuukausittain keskimäärin tulevan tuonnin vähenemistä heinä–syyskuusta 2016 eteenpäin (verrattuna vuoteen 2015) voi selittää

valituksen tekijän 5 päivänä huhtikuuta 2016 esittämän ja kesäkuussa 2016 päivitetyn, Kiinasta tulevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuontia koskevaan polkumyynnin vastaiseen menettelyyn liittyviä rahoitustietoja koskevan kirjaamispyynnön (joka peruutettiin vasta elokuun 2016 puolivälissä) hillitsevä vaikutus;

lopullisen polkumyyntitullin perimisestä tiettyjen Kiinan kansantasavallasta ja Venäjän federaatiosta peräisin olevien kylmävalssattujen teräslevytuotteiden kirjatusta tuonnista 29 päivänä heinäkuuta 2016 annettu komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2016/1329 (63), jonka nojalla polkumyyntitullit perittiin ensimmäistä kertaa taannehtivasti, ja

tieto komission aikeesta tehdä päätös väliaikaisista toimenpiteistä 8 kuukauden (eikä 9 kuukauden) kuluessa vireillepanosta;

c)

Kiinasta kuukausittain keskimäärin tulevan tuonnin määrän merkittävää vähenemistä lokakuun 2016 ja helmikuun 2017 välillä voivat selittää meneillään olevassa rinnakkaisessa polkumyyntitutkimuksessa 7 päivänä lokakuuta 2016 käyttöön otetut väliaikaiset polkumyynnin vastaiset toimenpiteet (64).

(483)

Komission mukaan Kiinan viennin vähenemistä pääasiassa vuoden 2016 jälkipuoliskolta eteenpäin selittävät seuraavat neljä tekijää:

Terästeollisuudesta 16 päivänä maaliskuuta 2016 annetun komission tiedonannon (”Euroopan terästeollisuuden kestävän työllisyyden ja kasvun turvaaminen”) (65) mukaan kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat ovat tietoisia komission aikeesta ”hyödyntää välittömästi käytettävissä olevia keinoja nopeuttaakseen väliaikaisten toimenpiteiden hyväksymistä lyhentämällä tutkimusmenettelyjä kuukaudella (yhdeksästä kahdeksaan kuukauteen)”. Koska Kiinasta tulevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuontia koskeva polkumyyntimenettely pantiin vireille 13 päivänä helmikuuta 2016, ne olivat näin ollen olleet tietoisia siitä, että kyseisessä menettelyssä voidaan ottaa käyttöön väliaikaisia toimenpiteitä lokakuun 2016 alussa.

Valituksen tekijä esitti 5 päivänä huhtikuuta 2016 pyynnön kirjata Kiinasta tulevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuontia koskevassa polkumyynnin vastaisessa menettelyssä tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti Kiinasta. Valituksen tekijä päivitti pyyntöään 2 päivänä kesäkuuta 2016 toimittamalla tuoreempia tietoja. Näin ollen asiasta tietoiset vientiä harjoittavat tuottajat ja viejät tiesivät, että jos ne lähettävät tarkasteltavana olevaa tuotetta vuoden 2016 jälkipuoliskolta eteenpäin, riskinä on, että niiden viemiin samankaltaisiin tuotteisiin saatetaan soveltaa tulleja taannehtivasti 90 päivää ennen lokakuussa 2016 tapahtuvaa väliaikaisten tullien mahdollista käyttöönottoa Kiinasta tulevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuontia koskevassa polkumyynnin vastaisessa menettelyssä eli heinäkuussa 2016.

Komissio hyväksyi 29 päivänä heinäkuuta 2016 täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2016/1329 (66), jonka nojalla polkumyyntitulleja perittiin ensimmäistä kertaa taannehtivasti tietyistä kylmävalssatuista terästuotteista, jotka myös ovat terästuotteita. Tämän vuoksi riski siitä, että toimenpiteitä sovellettaisiin jo heinäkuun 2016 alusta Kiinasta tulevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuontia koskevassa polkumyynnin vastaisessa menettelyssä varmistui entisestään sen vuoksi, että kyseisessä terästuotetta koskevassa tapauksessa tullit kerättiin taannehtivasti.

Meneillään olevassa rinnakkaisessa polkumyyntitutkimuksessa otettiin käyttöön väliaikaiset polkumyynnin vastaiset toimenpiteet 7 päivänä lokakuuta 2016.

5.2.2.3   Päätelmä

(484)

Tuonti asianomaisesta maasta lisääntyi merkittävästi vuoden 2012 ja tutkimusajanjakson välillä 246 720 tonnista 1 519 304 tonniin, kuten 419 kappaleessa olevasta taulukosta käy ilmi. Tuonti on johdonmukaisesti tapahtunut jatkuvasti alenevilla hinnoilla. Kiinasta tulevan tuonnin määrä kasvoi edelleen (8,5 %) vuoden 2016 alkupuoliskolla (773 275 tonnia) verrattuna vuoden 2015 alkupuoliskoon (712 390 tonnia) (Eurostatin tiedot).

(485)

Kiinasta tulevan tuonnin vähenemisen heinäkuun 2016 jälkeen voivat selittää Kiinasta tulevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuontia koskevassa polkumyynnin vastaisessa menettelyssä tehdyn kirjaamispyynnön hillitsevä vaikutus, tieto komission aikeesta tehdä päätös väliaikaisista toimenpiteistä kahdeksan kuukauden kuluessa Kiinasta tulevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuontia koskevan polkumyynnin vastaisen menettelyn vireillepanosta ja meneillään olevassa rinnakkaisessa polkumyyntitutkimuksessa lokakuun alussa 2016 tosiasiallisesti käyttöön otetut polkumyynnin vastaiset toimenpiteet.

(486)

Kuten 481 kappaleessa esitetyssä taulukossa todetaan, Kiinasta tulevan tuonnin absoluuttinen taso pysyi heinäkuun–syyskuun 2016 jälkeen erittäin korkeana verrattuna vuoteen 2014. Lokakuun–joulukuun 2016 ja tammikuun–helmikuun 2017 välisinä kausina Kiinasta tulevan tuonnin absoluuttinen taso sen sijaan laski merkittävästi meneillään olevassa rinnakkaisessa polkumyyntitutkimuksessa käyttöön otettujen väliaikaisten polkumyyntitoimenpiteiden seurauksena. Jo lokakuun–joulukuun 2016 ja tammikuun–helmikuun 2017 välisinä kausina tapahtunut tuonnin merkittävä väheneminen osoittaa, että ottaen huomioon Kiinan ylikapasiteetin (ks. 5.2.3.1 kohta) on todennäköistä, että tuetun tuonnin määrän väheneminen on väliaikaista ja että erityisesti lokakuun 2016 ja helmikuun 2017 välisenä kautena havaittu tuontimäärän suuntaus kääntyisi, jos lopullista tasoitustullia ei oteta käyttöön. Sen vuoksi havainto ei muuttanut komission arviota siitä, että tutkimusajanjakson lopussa vahingon uhka oli selvä ja välitön.

5.2.3   Riittävä vapaasti käytettävissä oleva kapasiteetti

5.2.3.1   Kapasiteetti Kiinassa (raakateräs ja samankaltainen tuote)

(487)

Käytettävissä olevien tietojen mukaan Kiinan raakateräksen kapasiteetti on kasvanut nopeasti jo pitkään. Vuonna 2004 Kiinan osuus maailman raakateräksen tuotannosta oli 25,6 prosenttia (67), mutta vuonna 2015 se oli lähes kaksinkertaistanut tuotantonsa ja tämä osuus oli 50,3 prosenttia. Terästeollisuutta koskevan komission tiedonannon mukaan ”käyttämätön tuotantokapasiteetti tietyissä kolmansissa maissa, etenkin Kiinassa, on lisääntynyt jyrkästi. Pelkästään Kiinan ylikapasiteetin on arvioitu olevan noin 350 miljoonaa tonnia, mikä on lähes kaksi kertaa unionin vuosituotannon verran (68).”

(488)

OECD:n arvion mukaan Kiinan teräksenvalmistuksen kokonaiskapasiteetti oli 1 140 miljoonaa tonnia vuonna 2014 (69) ja Kiinan tosiasialliseksi tuotannoksi laskettiin 822,8 miljoonaa tonnia (70). Vuonna 2015 Kiinan raakateräksen tuotannon ylikapasiteetti oli noin 350 miljoonaa tonnia (ks. jäljempänä oleva taulukko).

Taulukko 16

Samankaltaisen tuotteen tosiasiallinen tuotanto kolmansissa maissa (tuhatta tonnia)

Maa

Raakateräksen arvioitu tuotantokapasiteetti vuodeksi 2015 (71)

Raakateräksen tuotanto vuonna 2014

Raakateräksen tuotanto vuonna 2015 (72)

Teoreettinen ylikapasiteetti vuonna 2015

Kuumavalssattujen teräslevytuotteiden tosiasiallinen tuotanto vuonna 2014

Kuumavalssattujen teräslevytuotteiden tosiasiallinen tuotanto vuonna 2015

Venäjä

90 000

71 461

70 898

19 102

26 898

27 509

Kiina

1 153 098

822 750

803 825

349 273

317 387

322 259

Ukraina

42 500

27 170

22 968

19 532

7 867

6 314

Iran

28 850

16 331

16 146

12 704

8 276

7 872

Brasilia

49 220

33 897

33 256

15 964

14 229

13 388

(489)

Edellä esitetyt vuotta 2015 koskevat päivitetyt samankaltaisen tuotteen tuotantoluvut osoittavat, että asianomaisen maan tuotanto ylittää merkittävästi kaikkien muiden suurten viejämaiden tuotannon; vuotta 2015 koskevat päivitetyt kapasiteettiluvut raakateräksen osalta osoittavat myös, että vain Kiinassa on näin massiivinen raakateräksen tuotannon ylikapasiteetti (lähes 350 miljoonaa tonnia vuonna 2015 verrattuna 317 miljoonaan tonniin vuonna 2014).

(490)

Näin ollen komissio toistaa, että teräksen tuotannon ylikapasiteetti Kiinassa on merkittävä indikaattori siitä, että unionin tuotannonalaan kohdistuu välittömän vahingon uhka.

(491)

Tällainen teräksen ylikapasiteetti ei vastaa samankaltaisen tuotteen kysyntää Kiinassa tai muissa maissa. Kysyntä on itse asiassa hidastumassa globaaleilla markkinoilla ja kapasiteetin ja kysynnän välinen ero on kasvanut OECD:n hiljattaisen tutkimuksen mukaan (73).

(492)

Kiinan viranomaiset eivät kiistä sitä, että asianomaisessa maassa on valtava teräksen ylikapasiteetti: Kiinan valtioneuvosto antoi 1 päivänä helmikuuta 2016 terästeollisuuden ylikapasiteettiongelman ratkaisemista koskevan lausunnon, jossa esitetään Kiinan päättäväisempi lähestymistapa asian ratkaisemiseen. Toimenpiteillä muun muassa vähennettäisiin raakateräksen tuotantokapasiteettia 100–150 miljoonaa tonnia viiden vuoden aikana ja kiellettäisiin tiukasti uusi tuotantokapasiteetti. Lisäksi CISA mainitsi kannanotossaan, että ”viime vuosina Kiinan hallitus ja Kiinan terästeollisuuden järjestö ovat toteuttaneet tehokkaita toimenpiteitä. … Vuodesta 2011 lähtien Kiina on aktiivisesti eliminoinut vanhentunutta kapasiteettia ja vahvistanut energiansäästötoimenpiteitä.” (74) Komissio on myös saanut viitteellisiä tietoja, joiden mukaan Kiina ilmeisesti on alkanut vähentää ylikapasiteettiaan: EU:n edustusto Beijingissä raportoi, että CISAn varajohtajan mukaan Kiina todennäköisesti leikkaa 70 miljoonaa tonnia teräksen ylikapasiteettia vuoden 2016 aikana (ilmoitettu 28 päivänä lokakuuta 2016). Myös Baosteel Group ja Wuhan Steel Group ilmoittivat, että ne olivat tehneet vuodeksi 2016 kohdennetut kapasiteetin leikkaukset jo lokakuussa 2016 (ilmoitettu 24 päivänä lokakuuta 2016). Lisäksi olisi otettava huomioon äskettäin laadittu OECD:n raportti, jossa todetaan, että kaksi merkittävää kiinalaista teräksen tuottajaa lopetti (2,68 miljoonan tonnin suuruisen) tuotannon Jilinin ja Anshanin maakunnissa (75).

(493)

Myös toisenlaista kehitystä on kuitenkin havaittavissa:

Joidenkin raporttien mukaan maassa esiintyy zombie-terästehtaita (76): niiden huhutaan olevan kuolemassa, mutta ne eivät koskaan itse asiassa kuole.

Toisen lähteen mukaan 41 masuunia on avattu uudelleen, ja tuoreimpien raporttien mukaan Kiinassa on käynnistetty uudelleen yli 50 miljoonan tonnin teräksentuotantokapasiteetti vuoden 2016 alun jälkeen (77).

World Steel Associationin mukaan maailman raakateräksen tuotanto vuoden 2016 kuuden ensimmäisen kuukauden aikana oli 794,8 miljoonaa tonnia, mikä oli 1,9 prosentin vähennys verrattuna samaan kauteen vuonna 2015. Raakateräksen tuotanto väheni 6,1 prosenttia EU-28:ssa. Kesäkuussa 2016 Kiinan raakateräksen tuotanto oli 69,5 miljoonaa tonnia eli tuotannon kasvu oli 1,7 prosenttia verrattuna kesäkuuhun 2015 (78).

Vuoden 2016 OECD:n ennusteissa (79) arvioidaan, että Kiinan kapasiteetti kasvaa entisestään vuosina 2016, 2017 ja 2018. Äskettäin laaditussa vuoden 2017 OECD:n raportissa (80) todetaan, että Kiinan teräksen tuotantokapasiteetin odotetaan vakiintuvan 1,16 miljardiin tonniin vuodessa (vuosien 2015 ja 2016 vertailun perusteella). Unionin ja Kiinan kahdenvälisellä foorumilla kiinalaiset osapuolet välttivät edelleen sitoutumista teräksen ylikapasiteetin valvontaan. Terästeollisuuden mukautus- ja päivityssuunnitelmaan (2016–2020) liittyvässä 13. viisivuotissuunnitelmassa esitetään raakateräksen tuotantomääräennusteeksi 750–800 miljoonaa tonnia vuonna 2020 ja raakateräksen tuotantokapasiteetin vähennykseksi 100–150 miljoonaa tonnia vuoteen 2020 mennessä. Siinä myös kannustetaan hyvässä asemassa olevia teräsyrityksiä siirtymään ulkomaille ja perustamaan teräksen tuotantolaitoksia sekä käsittely- ja jakelukeskuksia.

(494)

Näin ollen päätellään, että Kiinan terässektorin ylikapasiteetti on laajasti tiedossa, ja myös Kiinan viranomaiset tunnustavat sen. Viranomaisten ilmoituksista huolimatta ongelmia ei todennäköisesti ratkaista lähitulevaisuudessa. Kiinan ylikapasiteetti on niin suuri, että se ei realistisesti tarkasteltuna voi hävitä lyhyellä tai keskipitkällä aikavälillä.

(495)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset huomauttivat, että CISAn 21 päivänä maaliskuuta 2016 annetuissa huomautuksissa todetaan, että 77,8 miljoonaa tonnia kapasiteettia on hävitetty vuoden 2011 jälkeen ja että kiinalaiset teräksen tuottajat ovat toteuttaneet toimia ja vähentäneet tuotostaan yli 15 miljoonalla tonnilla tammikuun ja lokakuun 2015 välillä. Sen vuoksi ne päättelivät, että kuumavalssattujen teräslevytuotteiden ylikapasiteetti todennäköisesti vähenee eikä kasva merkittävästi, mikä olisi edellytyksenä perusasetuksen 8 artiklan 8 kohdan toisen alakohdan c alakohdassa tarkoitetulle vahingon uhkan vahvistamiselle.

(496)

Komissio toisti aiemmat havaintonsa eli sen, että Kiinan viranomaisten ilmoituksista huolimatta Kiinan ylikapasiteettiin liittyvää ongelmaa ei todennäköisesti saada ratkaistua lähitulevaisuudessa. Ylikapasiteetti on niin suuri, että se ei realistisesti tarkasteltuna voi hävitä lyhyellä tai keskipitkällä aikavälillä. Lisäksi perusasetuksen 8 artiklan 8 kohdan toisen alakohdan c alakohdassa viitataan joko riittävään vapaasti vientiä harjoittavan tuottajan käytettävissä olevaan kapasiteettiin tai sellaiseen kapasiteetin välittömään ja tuntuvaan kasvuun, joka on osoitus unionin markkinoille suuntautuvan tuetun viennin tuntuvan kasvun todennäköisyydestä.

(497)

Samankaltaisen tuotteen arvioidaan muodostavan suuren osuuden raakateräksen kokonaistuotannosta seuraavista syistä: Kiinan raakateräksen kokonaistuotanto oli 822 000 miljoonaa tonnia vuonna 2013 ja 822 698 miljoonaa tonnia vuonna 2014, kun taas kuumavalssattujen teräslevyjen tuotanto oli 311 564 miljoonaa tonnia vuonna 2013 (noin 37,9 % raakateräksen kokonaistuotannosta) ja 317 387 miljoonaa tonnia vuonna 2014 (noin 38,6 % raakateräksen tuotannosta) (81). Näin ollen edellä esitetyt raakaterästä koskevat tiedot antavat osviittaa myös samankaltaisen tuotteen ylikapasiteetista Kiinassa.

(498)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset huomauttivat, että komissio oli käyttänyt ainoastaan vuosien 2013 ja 2014 tilastoja toimittamatta tuoreempia tietoja. Sen vuoksi ne kyseenalaistivat komission päätelmän luotettavuuden Kiinan kuumavalssattujen teräslevytuotteiden ylikapasiteetin osalta, sillä se perustuu niiden mukaan suurelta osin yleisiin raakaterästä koskeviin tietoihin, jotka eivät välttämättä ole edustavia.

(499)

Komissio hylkäsi väitteen seuraavista syistä. Ensinnäkin vuosien 2013 ja 2014 tilastot olivat tuoreimmat käytettävissä olevat tiedot. Näin ollen komissio ei voinut käyttää tuoreempia tietoja. Kiinan viranomaiset eivät myöskään itse toimittaneet viimeisimmissä huomautuksissaan päivitettyjä tietoja kapasiteetista ja/tai uskottavia vaihtoehtoisia selityksiä, vaikka se olisi ollut niille mahdollista.

(500)

On syytä tarkastella myös 571 kappaleessa esitettyä taulukkoa, jossa samankaltaisen tuotteen tosiasiallista tuotantoa Kiinassa verrataan tosiasialliseen tuotantoon muissa maissa vuosina 2014 ja 2013. Taulukosta käy esimerkiksi ilmi, että vuonna 2014 samankaltaisen tuotteen tosiasiallinen tuotanto Kiinassa (317,4 miljoonaa tonnia) oli noin viisinkertainen Venäjän, Ukrainan, Iranin ja Brasilian yhdistettyyn kokonaistuotantoon nähden (57,4 miljoonaa tonnia). Tämä on osoitus samankaltaisen tuotteen valtavasta tuotantokapasiteetista Kiinassa.

(501)

Lisäksi tutkimuksessa vahvistettiin, että neljästä otokseen valitusta kiinalaisesta vientiä harjoittavasta tuottajasta kolmen kapasiteetin käyttöaste tutkimusajanjakson aikana oli keskimäärin 65 prosenttia. Neljännen yrityksen kapasiteetin käyttöaste oli korkeampi, 80 prosenttia. Tämä tarkoittaa tarkasteltavana olevan tuotteen yhteensä yli 15 miljoonan tonnin vapaasti käytettävissä olevaa kapasiteettia vain neljässä yrityksessä. Tämä on toinen osoitus käytettävissä olevasta kapasiteetista samankaltaisen tuotteen tuotannossa Kiinassa. Jos oletetaan, että muiden kiinalaisten kuumavalssattujen teräslevytuotteiden tuottajien osuudet ovat samanlaisia, voidaan päätellä, että näiden tuotteiden käyttämätön kokonaiskapasiteetti Kiinassa on suuri.

(502)

Unionissa on avoimet markkinat, joille tulee paljon tuontia useista maista (ks. taulukko 564 kappaleessa). Kuten 419 kappaleessa olevasta taulukosta 4 käy ilmi, kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat ovat vieneet unionin markkinoille pääasiassa vuodesta 2012 eteenpäin ja ovat saavuttaneet nopeasti markkinaosuutta alhaisin hinnoin tulevalla tuonnilla muiden markkinoiden toimijoiden, kuten unionin tuottajien, kustannuksella. Tämä osoittaa, että markkinoille pääsy on ollut suhteellisen helppoa ja erittäin menestyksekästä kiinalaisille vientiä harjoittaville tuottajille tarkastelujaksolla, ja se on itsessään osoitus unionin markkinoiden houkuttelevuudesta kiinalaisten ja muiden vientiä harjoittavien tuottajien kannalta.

5.2.3.2   Kolmansien maiden vastaanottokyky

(503)

Komissio analysoi perusasetuksen 8 artiklan 8 kohdan toisen alakohdan c alakohdan mukaisesti kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien muiden vientimarkkinoiden kykyä ottaa vastaan lisävientiä.

(504)

Tältä osin Kiinan viranomaiset totesivat, että Kiinan vienti Vietnamiin ja Etelä-Koreaan on kaksinkertainen verrattuna sen unioniin suuntautuvaan vientiin ja vienti Lähi-itään ja Pakistaniin on suurin piirtein saman suuruista kuin vienti unioniin.

(505)

Komissio katsoi kuitenkin, että kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien on yhä vaikeampi päästä joillekin (suurille) vientimarkkinoille kaupan suojatoimenpiteiden vuoksi (esim. Yhdysvallat, Malesia, Intia ja Meksiko) ja/tai tutkimusten vuoksi (esim. Thaimaa) tai korotettujen tullien vuoksi (Etelä-Afrikka).

(506)

Heinäkuun 2016 jälkeen saadut tiedot kolmansien maiden vastaanottokyvystä osoittavat seuraavaa:

Malesia päätti tammikuussa 2016 kuumavalssattuja keloja koskevan suojatoimenpidetutkimuksen Kiinan ja joidenkin muiden maiden osalta, ja Turkki päätti huhtikuussa 2016 polkumyyntitutkimuksen, joka koski Kiinasta, Ranskasta, Japanista, Romaniasta, Venäjältä, Slovakiasta ja Ukrainasta tulevien kuumavalssattujen kelojen tuontia.

Intia on ottanut käyttöön lopullisen tullin seosteräksestä ja seostamattomasta teräksestä valmistettuja kuumavalssattuja levyjä koskevassa suojatoimenpidetutkimuksessa. Brasilia pani vireille tukien vastaisen tutkimuksen, joka koski kuumavalssattujen hiiliteräslevytuotteiden tuontia. Turkkilaiset tuottajat ovat esittäneet uusia polkumyynti- ja tasoitustulleja koskevia vetoomuksia muun muassa Kiinasta peräisin olevien kuumavalssattujen kelojen tuontia vastaan. Yksi asianomainen osapuoli ilmoitti komissiolle, että Turkin viranomaiset olivat käynnistäneet 21 päivänä joulukuuta 2016 uuden polkumyyntitutkimuksen, joka koski raskaslevyjä ja tietyn tyyppisiä kuumavalssattuja teräslevytuotteita.

(507)

Vientiä koskevat tilastotiedot vuodelta 2015 ja vuoden 2016 kuudelta ensimmäiseltä kuukaudelta samankaltaiseen tuotteeseen liittyvien joidenkin CN-koodien (82) osalta osoittavat, että Kiinan vientimäärät vaihtelivat kohteittain mutta pysyivät vakaana muualle maailmaan suuntautuneen viennin kokonaismäärän osalta.

(508)

Asianomaisesta maasta vietiin vuoden 2016 kuuden ensimmäisen kuukauden aikana suurin piirtein sama määrä kuin vuonna 2015, jos luvut muutetaan vuosikohtaisiksi. Keskimääräinen yksikkömyyntihinta oli kuitenkin vuoden 2016 kuuden ensimmäisen kuukauden aikana alempi kuin vuonna 2015. Markkinaosuuden menetystä joissakin maissa (esim. Indonesia ja Vietnam) vuoden 2016 kuuden ensimmäisen kuukauden aikana vuoteen 2015 verrattuna kompensoi markkinaosuuden kasvu muissa maissa (esim. Bangladesh ja Korean demokraattinen kansantasavalta). Näin ollen komissio pitää epätodennäköisenä, että kolmannet maat ottaisivat vastaan Kiinassa käytettävissä olevan valtavan kapasiteetin. Vaikka Kiinan vienti muihin kolmansiin maihin pysyisikin kokonaismäärältään vakaana, houkuttelevat unionin markkinat ovat todennäköisesti edelleen yksi kiinalaisen tuetun viennin ensisijaisista kohteista.

(509)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset huomauttivat, että kolmansien maiden markkinat eivät olleet ainoastaan merkittävämmät kuin unionin markkinat vaan niillä oli myös enemmän potentiaalia. Kolmansien maiden markkinat ottaisivat vastaan koko väitetyn kuumavalssattujen teräslevytuotteiden ylikapasiteetin. Ne myös totesivat, että Kiinan kuumavalssattujen teräslevytuotteiden viennille on tärkeämpiäkin kohteita kuin komission yksilöimät kohteet. Lopuksi ne totesivat, että unionin markkinat eivät ole Kiinan kuumavalssattujen teräslevytuotteiden ensisijainen kohde.

(510)

Komissio hylkäsi nämä väitteet seuraavista syistä. Ensinnäkin se huomautti, että Kiinasta tuleva tuonti kasvoi tarkastelujaksolla merkittävästi – 1,3 miljoonaa tonnia taulukon 4 mukaan. Tämä on selkeä osoitus siitä, että unionin markkinat ovat houkuttelevat ja yksi Kiinasta tulevan tuetun tuonnin ensisijaisista kohteista. Komissio muistutti myös 482 kappaleen b alakohdassa esitetyistä syistä, joiden vuoksi tuonnin kasvava suuntaus pysähtyi kesäkuussa 2016. Lisäksi kuten 523 kappaleessa todetaan, komissio toisti, että kun otetaan huomioon Kiinan massiivinen teräksen, myös tarkasteltavana olevan tuotteen, tuotannon ylikapasiteetti, kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat voisivat alkaa taas noudattaa aggressiivista hintastrategiaa ja alentaa tuetut myyntihinnat minimitasolle, jos toimenpiteitä ei toteuteta. Komissio ei ole analysoinut kolmansien maiden vastaanottokykyä erillisenä tekijänä vaan on soveltanut kattavaa lähestymistapaa. Se punnitsi ja arvioi perusasetuksen 3 artiklan 9 kohdan toisessa alakohdassa lueteltujen kaikkien tekijöiden lisäksi myös joitakin muita tekijöitä, kuten tilauksia ja kannattavuutta (ks. 540 kappale), jotta sillä olisi vankempi tietopohja yleistä arviointia varten.

5.2.3.3   Kiinan vastaanottokyky

(511)

Myöskään Kiinassa ei ole riittävää vastaanottokykyä. Teräksen kotimarkkinakysyntä Kiinassa on hidastumassa: World Steel Associationin mukaan Kiinan teräksen kysynnän odotettiin vähenevän 3,5 prosenttia vuonna 2015 ja 2 prosenttia vuonna 2016 vuoden 2013 huippukysynnän jälkeen (83). Sama järjestö kuitenkin oikaisi näitä lukuja jälkikäteen toteamalla, että ”teräksen kysynnän Kiinassa odotetaan vähenevän 4 prosenttia vuonna 2016 ja 3 prosenttia vuonna 2017. Tämä tarkoittaisi 626,1 miljoonan tonnin teräksen kysyntää (15 % alaspäin vuodesta 2013) vuodeksi 2017, mikä tarkoittaa sitä, että sen osuus maailman teräksenkäytöstä supistuu 41,9 prosenttiin, kun osuus vuonna 2009 oli 47,9 prosenttia ja vuonna 2015 44,8 prosenttia” (84).

(512)

Heinäkuun 2016 jälkeen saadut tiedot Kiinan vastaanottokyvystä ovat rajallisia. Tästä huolimatta komissio havaitsi, että Kiinan kotimarkkinoiden teräksen kysynnän ennustetaan kasvavan vähän tai ei lainkaan seuraavien 4–5 vuoden aikana (2015–2020), koska investoinnit (esimerkiksi rakennussektorilla) ovat vähäisiä, ja tämä vaikuttaa merkittävästi viimeistellyn teräksen kulutukseen Kiinan kotimarkkinoilla (85).

(513)

Päätelmistä ilmoittamisen jälkeen Kiinan viranomaiset huomauttivat, että komissio käytti yksinomaan koko terässektoria koskevia Kiinan kotimaisen kysynnän tietoja esittämättä eritelmää kuumavalssattujen teräslevytuotteiden kysyntää koskevista tiedoista. Ne väittivät, että tällaiset yleiset tiedot eivät välttämättä ole edustavia kuumavalssattujen teräslevytuotteiden sektorin osalta, minkä vuoksi väitettä on mahdotonta kommentoida ja se pitäisi jättää huomioimatta.

(514)

Komissio hylkäsi väitteen seuraavista syistä. Vaikka komissio viittaakin kaiken tyyppisen teräksen kysyntään Kiinassa, se viittasi 512 kappaleessa myös investointeihin rakennusteollisuudessa, joka on valituksen tekijän tilastojen mukaan yksi suurimmista kuumavalssattuja teräslevytuotteita käyttävistä sektoreista. Kiinan viranomaiset eivät myöskään itse toimittaneet viimeisimmissä huomautuksissaan päivitettyjä tietoja Kiinan kyvystä vastaanottaa kuumavalssattuja teräslevytuotteita ja/tai uskottavia vaihtoehtoisia selityksiä Kiinan kapasiteetin kohdentamiselle, vaikka se olisi ollut niille mahdollista.

5.2.3.4   Kapasiteettia koskevat päätelmät

(515)

Päätelmänä voidaan todeta, että unionin markkinoille suunnataan jatkossakin todennäköisesti merkittäviä määriä teräksen valtavasta ylikapasiteetista, mukaan luettuna samankaltainen tuote. Ylikapasiteetti ja kolmansien maiden ja Kiinan riittämätön vastaanottokyky viittaavat siihen, että tuettu vienti Kiinasta unioniin lisääntyy merkittävästi, jos toimenpiteitä ei oteta käyttöön.

5.2.4   Tuetun tuonnin hintataso

(516)

Komissio ei ole analysoinut kiinalaisten hintojen suuntausta erillisenä tekijänä vaan on soveltanut kattavaa lähestymistapaa. Se punnitsi ja arvioi perusasetuksen 3 artiklan 9 kohdan toisessa alakohdassa lueteltujen kaikkien tekijöiden lisäksi myös joitakin muita tekijöitä, kuten tilauksia ja kannattavuutta (lisätietoa jäljempänä), jotta sillä olisi vankempi tietopohja yleistä arviointia varten.

5.2.4.1   Tutkimusajanjakson tiedot

(517)

Asianomaisesta maasta tulevan tuonnin keskimääräinen hinta laski tarkastelujaksolla 33 prosenttia eli vuoden 2012 tasolta 600 euroa/tonni 404 euroon/tonni vuonna 2015 (ks. 421 kappale).

(518)

Jäljempänä olevassa taulukossa verrataan Kiinasta tulevan tuonnin keskimääräistä yksikköhintaa viiden otokseen valitun unionin tuottajan yksikkömyyntihintaan:

Taulukko 17

Myyntihinta unionin vapailla markkinoilla verrattuna Kiinasta tulevan tuetun tuonnin hintaan tarkastelujaksolla

 

Johdanto-osan kappale

2012

2013

2014

Tutkimusajanjakso

Viiden otokseen valitun unionin tuottajan myyntihinta (euroa/tonni)

448

553

498

471

427

Kiinasta tulevan tuonnin keskimääräinen hinta (Eurostat)

(euroa/tonni)

421

600

505

463

404

Ero (euroa/tonni)

 

– 47

– 7

+ 8

+ 23

Lähde: Otokseen valittujen unionin tuottajien ja vientiä harjoittavien tuottajien kyselyvastaukset sekä Eurostat.

(519)

Kiinasta tulevan tuonnin keskimääräiset hinnat olivat merkittävästi korkeammat kuin unionin tuottajien hinnat vuonna 2012. Vuonna 2015 Kiinasta tulevan tuetun tuonnin hinnat (404 euroa/tonni) laskivat kuitenkin unionin tuotannonalan hintoja (427 euroa/tonni) alhaisemmiksi. Tämä vahvistui hinnan alittavuutta koskevassa analyysissä (ks. 425 kappale).

5.2.4.2   Tutkimusajanjakson jälkeiset tiedot

(520)

Jäljempänä olevasta taulukosta käy ilmi

Kiinasta unionin markkinoille tulevan tuonnin yksikköhintojen jatkuva lasku tutkimusajanjakson jälkeen tammikuun–kesäkuun 2016 välillä

tuetun tuonnin hintojen nousu heinäkuun–joulukuun 2016 välillä.

Taulukko 18

Kiinasta tulevan tuetun tuonnin hinnat tutkimusajanjakson jälkeen

Kiinasta tulevan tuonnin keskimääräinen hinta (vuoden 2016 alkupuolisko)

(euroa/tonni)

Kiinasta tulevan tuonnin keskimääräinen hinta

(vuoden 2016 toinen puolisko ja vuoden 2017 kaksi ensimmäistä kuukautta)

(euroa/tonni)

Tammikuu 2016

326

Heinäkuu 2016

371

Helmikuu 2016