20.5.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 131/1

(1)

Euroopan kulttuuriperintöön sisältyvät ihanteet, periaatteet ja arvot muodostavat Euroopan yhteisen muistin, yhteisymmärryksen, identiteetin, vuoropuhelun, yhteenkuuluvuuden ja luovuuden perustan. Kulttuuriperinnöllä on keskeinen rooli Euroopan unionissa ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen johdanto-osassa todetaan, että allekirjoittaneet hakivat ”innoituksensa Euroopan kulttuurisesta, uskonnollisesta ja humanistisesta perinteestä”.

(2)

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan 3 kohdan mukaan unioni kunnioittaa kulttuuriensa ja kieltensä rikkautta ja monimuotoisuutta sekä huolehtii Euroopan kulttuuriperinnön vaalimisesta ja kehittämisestä.

(3)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 167 artiklalla unionin tehtäväksi on annettu myötävaikuttaa siihen, että jäsenvaltioiden kulttuurit kehittyvät kukoistaviksi, pitäen arvossa niiden kansallista ja alueellista monimuotoisuutta ja korostaen samalla niiden yhteistä kulttuuriperintöä. Unioni pyrkii toiminnallaan rohkaisemaan jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä sekä tarvittaessa tukemaan ja täydentämään niiden toimintaa muun muassa Euroopan kansojen kulttuurin ja historian tuntemuksen ja sitä koskevan tiedon levityksen parantamisessa sekä Euroopan kannalta merkittävän kulttuuriperinnön säilyttämisessä ja suojaamisessa.

(4)

Kuten komissio 22 päivänä heinäkuuta 2014 antamassaan tiedonannossa ”Tavoitteena kulttuuriperintöä koskeva yhdennetty lähestymistapa Euroopassa” korostaa, kulttuuriperintö on jaettu voimavara ja yhteinen etu, joka on säilytettävä tuleville sukupolville. Kulttuuriperinnöstä huolehtiminen on sen vuoksi kaikkien sidosryhmien yhteisellä vastuulla.

(5)

Kulttuuriperinnön arvo on suuri koko eurooppalaiselle yhteiskunnalle niin kulttuurin ja ympäristön kannalta kuin myös yhteiskunnallisesti ja taloudellisesti. Näin ollen sen kestävä hallinnointi on 2000-luvun strateginen valinta, kuten 21 päivänä toukokuuta 2014 annetuissa neuvoston päätelmissä (3) korostetaan. Kulttuuriperinnön vaikutusta arvonmuodostukseen, taitoihin ja työpaikkoihin sekä elämänlaatuun aliarvioidaan.

(6)

Kulttuuriperintö on keskeisellä sijalla kulttuuria koskevassa Euroopan toimintasuunnitelmassa (4) ja se myötävaikuttaa sen tavoitteisiin, joita ovat kulttuurien monimuotoisuuden ja kulttuurienvälisen vuoropuhelun edistäminen, kulttuurin tukeminen luovuuden käynnistäjänä ja kulttuurin edistäminen unionin kansainvälisiin suhteisiin olennaisesti kuuluvana tekijänä. Se on myös yksi kulttuurialan eurooppalaisen yhteistyön neljästä painopisteestä kaudella 2015–2018, kuten neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien 25 päivänä marraskuuta 2014 hyväksymässä nykyisessä kulttuurialan työsuunnitelmassa (5) todetaan.

(7)

Neuvosto totesi 21 päivänä toukokuuta 2014 antamissaan päätelmissä kulttuuriperinnön koostuvan menneisyydeltä perityistä resursseista kaikissa muodoissaan ja näkökohdissaan – aineellisissa, aineettomissa ja digitaalisissa (alun alkaen digitaaliset sekä digitoidut), mukaan lukien monumentit, paikat, maisemat, taidot, käytännöt, tieto ja inhimillisen luovuuden ilmaukset, sekä julkisten ja yksityisten elinten kuten museoiden, kirjastojen ja arkistojen säilyttämistä ja hallinnoimista kokoelmista. Kulttuuriperintöön sisältyy myös elokuvaperintö.

(8)

Kulttuuriperintö on muotoutunut vuosisatojen kuluessa erilaisten Eurooppaa asuttaneiden sivilisaatioiden kulttuuri-ilmaisujen välisen vuorovaikutuksen kautta. Kulttuuriperinnön eurooppalainen teemavuosi auttaa vahvistamaan ja lisäämään ymmärrystä siitä, että on tärkeää suojella ja vaalia kulttuuri-ilmaisujen moninaisuutta. Yksi keino tällaisen ymmärryksen saavuttamiseksi olisivat koulutusohjelmat ja valistusohjelmat niiden velvoitteiden mukaisesti, jotka on sisällytetty kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuden suojelemisesta ja edistämisestä vuonna 2005 tehtyyn Unescon yleissopimukseen, jonka osapuolia unioni ja sen jäsenvaltiot ovat.

(9)

Unioni ja useimmat jäsenvaltiot ovat osapuolina vammaisten henkilöiden oikeuksista tehdyssä Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksessa, jonka 30 artiklassa todetaan, että yleissopimuksen sopimuspuolet tunnustavat vammaisten henkilöiden oikeuden osallistua yhdenvertaisesti muiden kanssa kulttuurielämään ja toteuttavat kaikki asianmukaiset toimet varmistaakseen, että vammaiset henkilöt muun muassa pääsevät paikkoihin, joissa tarjotaan kulttuuriesityksiä tai -palveluja, kuten teattereihin, museoihin, elokuvateattereihin, kirjastoihin ja matkailupalveluihin, ja pääsevät mahdollisuuksien mukaan kansallisen kulttuurin kannalta merkittäviin monumentteihin ja kohteisiin.

(10)

Euroopan Esteetön kaupunki -palkinto on osoittanut, että on sekä mahdollista että hyvän käytännön mukaista tehdä kaupunkien kulttuuriperinnöstä sen luonnetta ja arvoa kunnioittaen nauttimisesta esteetöntä vammaisille, ikääntyneille ja liikuntarajoitteisille henkilöille sekä niille, joilla on jokin muunlainen tilapäinen rajoite.

(11)

Kulttuuriperinnöllä on tärkeä rooli yhteisön yhteenkuuluvuuden kannalta aikana, jona kulttuurinen monimuotoisuus lisääntyy Euroopan yhteiskunnissa. Kohteilla, joille on myönnetty Euroopan kulttuuriperintötunnus, on vahva eurooppalainen ulottuvuus, sillä niiden valinta on perustunut niiden rooliin Euroopan historiassa. Yhdessä Euroopan kulttuuripääkaupunkien kanssa nämä kohteet vahvistavat tunnetta yhteiseen eurooppalaiseen tilaan kuulumisesta. Siksi olisi pyrittävä täydentävyyteen kulttuuriperinnön eurooppalaisen teemavuoden kanssa. Uudet osallistavat ja kulttuurienväliset lähestymistavat kulttuuriperintöpolitiikkaan sekä koulutusaloitteet, joissa kaikkia kulttuuriperinnön muotoja arvostetaan yhtäläisesti, voivat lisätä luottamusta, vastavuoroista tunnustamista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta, kuten myös Euroopan neuvoston puitteissa tehtävä kansainvälinen yhteistyö osoittaa.

(12)

Kulttuuriperinnön asema on niin ikään tunnustettu YK:n kestävän kehityksen Agenda 2030 -toimintaohjelmassa, jäljempänä ’Agenda 2030 -toimintaohjelma’, jossa tunnustetaan maailmankansalaisuus, kulttuurien monimuotoisuus ja kulttuurien välinen vuoropuhelu yleisperiaatteiksi kestävän kehityksen kannalta. Agenda 2030 -toimintaohjelmassa tunnustetaan, että kaikki kulttuurit ja sivilisaatiot voivat myötävaikuttaa kestävään kehitykseen ja niiden merkitys sen mahdollistamisessa on ratkaiseva. Kulttuuri mainitaan nimenomaisesti useissa Agenda 2030 -toimintaohjelman kestävän kehityksen tavoitteissa, erityisesti tavoitteessa 11 (kaupungit–perintö) sekä tavoitteessa 4 (koulutus) ja matkailuun liittyen tavoitteissa 8 (kestävä kasvu) ja 12 (kulutustottumukset).

(13)

Tarve asettaa ihmiset ja inhimilliset arvot kulttuuriperinnön laajennetun ja monialaisen käsitteen keskiöön tunnustetaan kansainvälisesti yhä laajemmin, mikä vahvistaa tarvetta edistää yhä laajemman yleisön mahdollisuuksia tutustua kulttuuriperintöön ottaen huomioon muun muassa, että tällä on myönteinen vaikutus elämänlaatuun. Tällainen laajempi saatavuus voidaan saavuttaa tavoittamalla eri yleisöjä ja parantamalla esteetöntä pääsyä paikkoihin ja rakennuksiin sekä tuotteiden ja palveluiden saatavuutta niin, että otetaan huomioon erityistarpeet ja väestörakenteen muutoksen vaikutukset.

(14)

Erilaiset kulttuuriperinnön ylläpitoa, restaurointia, säilyttämistä, uudelleenkäyttöä, saavutettavuutta ja edistämistä koskevat toimet sekä tähän liittyvät palvelut ovat ensisijaisesti kansallisella, alueellisella tai paikallisella vastuulla. Kulttuuriperinnöllä on kuitenkin selkeä eurooppalainen ulottuvuus, jota käsitellään kulttuuripolitiikan lisäksi muissa unionin politiikoissa kuten koulutuksessa, maataloudessa ja maaseudun kehittämisessä, aluekehityksessä, sosiaalisessa yhteenkuuluvuudessa, meriasioissa, ympäristössä, matkailussa, digitaalistrategiassa, tutkimuksessa ja innovoinnissa sekä viestinnässä.

(15)

Vuosi 2018 on Euroopan ja sen kulttuuriperinnön kannalta symbolisesti ja historiallisesti merkittävä, koska silloin vietetään useita merkittäviä tapahtumia, kuten ensimmäisen maailmansodan päättymisen ja usean jäsenvaltion itsenäistymisen satavuotisjuhlavuotta sekä kolmikymmenvuotisen sodan alkamisen nelisatavuotisjuhlavuotta. Kulttuuriperinnön eurooppalainen teemavuosi voi näin ollen tarjota mahdollisuuden ymmärtää paremmin nykyaikaa monipuolisemman ja yhteisen menneisyyskäsityksen kautta.

(16)

Jotta eurooppalaiset yhteiskunnat ja taloudet voivat saada kulttuuriperinnön tarjoamista mahdollisuuksista täyden hyödyn, kulttuuriperinnön vaalimisessa, kehittämisessä ja hoidossa tarvitaan tehokasta osallistavaa (eli monitasoista ja monen sidosryhmän välistä) hallintoa ja tehostettua, eri alojen välistä yhteistyötä, kuten neuvosto on todennut 25 päivänä marraskuuta 2014 antamissaan päätelmissä (6). Tällainen hallinto ja yhteistyö edellyttävät kaikkien sidosryhmien, mukaan lukien viranomaisten, kulttuuriperintöalan, yksityisten toimijoiden ja kansalaisyhteiskunnan järjestöjen, kuten valtiosta riippumattomien järjestöjen ja vapaaehtoissektorin järjestöjen, mukana oloa.

(17)

Tämän lisäksi neuvosto kehotti 25 päivänä marraskuuta 2014 hyväksytyissä päätelmissään komissiota harkitsemaan ehdotuksen tekemistä kulttuuriperinnön eurooppalaisesta teemavuodesta.

(18)

Euroopan parlamentti suositti 8 päivänä syyskuuta 2015 antamassaan päätöslauselmassa nimeämään mieluiten vuoden 2018 kulttuuriperinnön eurooppalaiseksi teemavuodeksi.

(19)

Alueiden komitea piti 16 päivänä huhtikuuta 2015 antamassaan lausunnossa (7) tervetulleena neuvoston kehotusta kulttuuriperinnön eurooppalaisen teemavuoden harkitsemiseksi ja painotti eurooppalaisen teemavuoden panosta yhteisten tavoitteiden toteuttamiseksi yleiseurooppalaisessa kontekstissa.

(20)

Kulttuuriperinnön eurooppalaisen teemavuoden nimeäminen on tehokas keino lisätä yleistä tietoisuutta asiasta, levittää tietoa hyvistä käytännöistä, virittää periaatekeskustelua sekä edistää tutkimus- ja innovointitoimintaa ja tehostaa laadullisen näytön ja määrällisten tietojen keräämistä ja analysointia, mukaan lukien tilastot, kulttuuriperinnön sosiaalisista ja taloudellisista vaikutuksista. Luomalla toimintaympäristö näiden tavoitteiden edistämiseksi samanaikaisesti sekä unionin tasolla että kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasoilla voidaan lisätä yhteisvaikutuksia ja tehostaa resurssien käyttöä. Komission olisi tämän vuoksi annettava Euroopan parlamentille, neuvostolle ja jäsenvaltioille, alueiden komitealle sekä kulttuuriperintöalalla unionin tasolla työskenteleville elimille ja yhdistyksille oikea-aikaista tietoa ja tehtävä tiivistä yhteistyötä niiden kanssa. Kulttuuriperinnön eurooppalaista teemavuotta varten kehitettyjen toimintojen eurooppalaisen ulottuvuuden varmistamiseksi jäsenvaltioita kannustetaan myös tekemään keskenään yhteistyötä.

(21)

Kulttuuriperintö on myös yksi ulkosuhteiden useiden ohjelmien toiminta-ala ensisijaisesti – mutta ei yksinomaan – Lähi-idässä. Kulttuuriperinnön arvon edistäminen on myös vastatoimi kulttuuriaarteiden tahalliseen tuhoamiseen konfliktialueilla, kuten korostetaan unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ja komission 8 päivänä kesäkuuta 2016 antamassa yhteisessä tiedonannossa ”Towards an EU strategy for international cultural relations” (Tavoitteena EU:n kansainvälisten kulttuurisuhteiden strategia). On tärkeää varmistaa kulttuuriperinnön eurooppalaisen teemavuoden ja kaikkien asianmukaisissa puitteissa kehitettyjen ulkosuhteiden aloitteiden keskinäinen täydentävyys. Asiaankuuluvien ulkosuhdevälineiden puitteissa kehitettävissä toimissa kulttuuriperinnön suojelemiseksi ja edistämiseksi olisi muun muassa otettava huomioon yhteiset intressit, jotka liittyvät kolmansien maiden kanssa käytävään, kokemuksia ja arvoja koskevaan tietojenvaihtoon. Kulttuuriperinnön eurooppalaisen teemavuoden tulee edistää kyseessä olevien kulttuurien keskinäistä tuntemusta, kunnioittamista ja ymmärtämistä.

(22)

Ehdokasmaiden ja mahdollisten ehdokasmaiden olisi oltava tiiviisti mukana kulttuuriperinnön eurooppalaisen teemavuoden toimissa. Euroopan naapuruuspolitiikan soveltamisalaan kuuluvat maat ja muut kumppanimaat olisi myös tarpeen mukaan pyrittävä saamaan mukaan. Tällaiseen osallistumiseen voidaan pyrkiä asianmukaisen yhteistyön ja vuoropuhelun, erityisesti unionin ja kyseisten maiden kansalaisyhteiskuntien välisen vuoropuhelun, puitteissa.

(23)

Euroopan kulttuuriperinnön vaaliminen, säilyttäminen ja kehittäminen kuuluu unionin nykyisten ohjelmien tavoitteisiin. Näin ollen kulttuuriperinnön eurooppalainen teemavuosi voidaan toteuttaa hyödyntämällä näitä ohjelmia niiden nykyisten säännösten mukaisesti ja asettamalla rahoituspainopisteet joko yhdeksi tai useammaksi vuodeksi. Ohjelmat ja toimet muun muassa kulttuurin, koulutuksen, maatalouden ja maaseudun kehittämisen, aluekehityksen, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden, meriasioiden, ympäristön, matkailun, digitaalisten sisämarkkinoiden strategian, tutkimuksen ja innovoinnin sekä viestinnän aloilla edistävät suoraan ja välillisesti Euroopan kulttuuriperinnön suojelemista, kehittämistä, innovatiivista uudelleenkäyttöä ja edistämistä, ja voivat tukea kulttuuriperinnön eurooppalaista teemavuotta kunkin ohjelman tai toimen oikeudellisen kehyksen mukaisesti. Unionin tason yhteisrahoitusta täydentävää kansallista lisätukea, myös joustavia rahoitusmekanismeja, kuten julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia tai joukkorahoitusta, voidaan harkita kulttuuriperinnön eurooppalaisen teemavuoden tavoitteiden tukemiseksi.

(24)

Unionin taloudellisia etuja olisi menojen hallinnoinnin kaikissa vaiheissa suojattava oikeasuhteisin toimenpitein, joita ovat sääntöjenvastaisuuksien ehkäiseminen, havaitseminen ja tutkiminen sekä hukattujen, aiheettomasti maksettujen tai virheellisesti käytettyjen varojen takaisinperintä ja soveltuvin osin hallinnolliset ja taloudelliset seuraamukset.

(25)

Tässä päätöksessä vahvistetaan koko kulttuuriperinnön eurooppalaisen teemavuoden ajaksi rahoituspuitteet, joita Euroopan parlamentin ja neuvoston on määrä pitää ensisijaisena ohjeenaan vuosittaisessa talousarviomenettelyssä talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta, talousarvioyhteistyöstä ja moitteettomasta varainhoidosta 2 päivänä joulukuuta 2013 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen (8) 17 kohdan mukaisesti.

(26)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän päätöksen tavoitteita, eli Euroopan kulttuuriperinnön jakamisen ja arvostuksen edistämistä, tietoisuuden lisäämistä yhteisestä historiasta ja yhteisistä arvoista sekä yhteiseen eurooppalaiseen tilaan kuulumisen tunteen vahvistamista, vaan ne voidaan valtioiden välisen tiedonvaihtotarpeen ja unionin laajuisten hyvien käytäntöjen levittämisen tarpeen vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä päätöksessä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen mainittujen tavoitteiden saavuttamiseksi,

a)

edistää osaltaan Euroopan kulttuuriperinnön merkitystä keskeisenä osana kulttuurista monimuotoisuutta ja kulttuurienvälistä vuoropuhelua. Jäsenvaltioiden toimivaltaa kaikilta osin kunnioittaen eurooppalaisen teemavuoden on tuotava esiin parhaita keinoja Euroopan kulttuuriperinnön säilyttämisen ja vaalimisen varmistamiseksi sekä sen varmistamiseksi, että laajempi ja moninaisempi yleisö voi nauttia siitä, yleisöpohjan laajentamista koskevat toimet ja kulttuuriperintökasvatus mukaan lukien, edistäen siten sosiaalista osallisuutta ja integraatiota.

b)

vahvistaa suoran ja välillisen taloudellisen potentiaalinsa ansiosta Euroopan kulttuuriperinnön merkitystä yhteiskunnalle ja taloudelle, mihin sisältyy kulttuurialan ja luovien toimialojen, muun muassa pienten ja keskisuurten yritysten, tukeminen ja luovuutta ja innovointia koskevan innostuksen antaminen, kestävän kehityksen ja matkailun edistäminen, sosiaalisen yhteenkuuluvuuden vahvistaminen sekä pysyvien työpaikkojen luominen.

c)

edistää kulttuuriperintöä tärkeänä tekijänä unionin ja kolmansien maiden välisissä suhteissa hyödyntäen kumppanimaiden kiinnostusta ja tarpeita sekä eurooppalaista kulttuuriperintöön liittyvää asiantuntemusta.

a)

edistetään kulttuuriperintötoimiin sovellettavia ihmiskeskeisiä, osallistavia, tulevaisuuteen suuntautuvia, yhtenäisempiä, kestäviä ja monialaisia toimintatapoja;

b)

edistetään osallistavan hallinnon ja kulttuuriperinnön hoidon innovatiivisia malleja, joissa ovat mukana kaikki sidosryhmät, kuten viranomaiset, kulttuuriperintöala, yksityiset toimijat ja kansalaisjärjestöt;

c)

edistetään keskustelua, tutkimustoimia sekä hyvien käytäntöjen vaihtoa kulttuuriperinnön säilyttämisen, vaalimisen, innovatiivisen uudelleenkäytön ja kehittämisen laadusta ja historiallisessa ympäristössä toteutettavista nykytoimista;

d)

edistetään ratkaisuja, joiden ansiosta kulttuuriperintö tuodaan kaikkien saataville ja ulottuville, myös digitaalisten välineiden kautta, poistamalla sosiaaliset, kulttuuriset ja fyysiset esteet sekä ottaen huomioon henkilöt, joilla on erityistarpeita;

e)

korostetaan ja vahvistetaan kulttuuriperinnön myönteistä vaikutusta yhteiskuntaan ja talouteen tutkimuksen ja innovoinnin avulla muun muassa vahvistamalla tällaisen vaikutuksen aikaansaamiseksi tarvittavaa tietopohjaa unionin tasolla;

f)

edistetään kulttuuriperinnön ja ympäristöpolitiikan välisiä yhteisvaikutuksia sisällyttämällä kulttuuriperintökysymykset ympäristö-, arkkitehtuuri- ja suunnittelupolitiikkaan sekä edistämällä energiatehokkuutta;

g)

kannustetaan alueellisia ja paikallisia kehittämisstrategioita kulttuuriperinnön tarjoamien mahdollisuuksien hyödyntämiseen, esimerkiksi edistämällä kestävää matkailua;

h)

tuetaan erityistaitojen kehittämistä ja parannetaan tietämyksenhallintaa ja tietämyksen siirtoa kulttuuriperintöalalla digitalisoitumisen vaikutukset huomioon ottaen;

i)

edistetään kulttuuriperintöä nykypäivän kulttuuriteosten ja innovoinnin innoituksen lähteenä sekä korostetaan kulttuuriperintöalan ja muiden kulttuurialojen ja luovien toimialojen yhteisvaikutuksen ja niiden välisen vahvemman vuorovaikutuksen mahdollisuuksia;

j)

lisätään tietoisuutta Euroopan kulttuuriperinnön merkityksestä elinikäisen oppimisen ja koulutuksen avulla keskittyen erityisesti lapsiin, nuoriin ja ikääntyneisiin henkilöihin, paikallisyhteisöihin ja vaikeasti tavoitettaviin ryhmiin;

k)

korostetaan yhteistyön mahdollisuuksia kulttuuriperintöalalla tiiviimpien suhteiden kehittämiseksi unionissa ja unionin ulkopuolisten maiden kanssa ja kulttuurienvälisen vuoropuhelun, konfliktien jälkeisen sovittelun ja konfliktien ehkäisemisen edistämiseksi;

l)

edistetään kulttuuriperintöön liittyvää tutkimusta ja innovointia; helpotetaan sitä, että kaikki sidosryhmät, erityisesti viranomaiset ja yksityinen sektori, voivat hyödyntää tutkimustuloksia, ja helpotetaan tutkimustulosten levittämistä laajemmalle yleisölle;

m)

edistetään yhteisvaikutuksia unionin ja jäsenvaltioiden välillä muun muassa vahvistamalla aloitteita, joilla ehkäistään kulttuuriomaisuuden laitonta kauppaa, sekä

n)

tuodaan vuoden 2018 aikana esiin merkittäviä tapahtumia, joilla on symbolinen merkitys Euroopan historialle ja kulttuuriperinnölle.

a)

aloitteet ja tapahtumat, joilla edistetään keskustelua ja lisätään tietoisuutta kulttuuriperinnön merkityksestä ja arvosta sekä edistetään kansalaisten ja sidosryhmien osallistumista;

b)

tiedotus, näyttelyt, koulutus ja valistuskampanjat, joilla välitetään arvoja, kuten monimuotoisuus ja kulttuurienvälinen vuoropuhelu, käyttäen esimerkkinä Euroopan rikasta kulttuuriperintöä ja joilla edistetään kansalaisten osallistumista kulttuuriperinnön suojeluun ja hoitoon ja yleisemmin eurooppalaisen teemavuoden tavoitteiden saavuttamiseen;

c)

kansallisten, alueellisten ja paikallisten hallintojen sekä muiden organisaatioiden välinen kokemusten ja hyvien käytäntöjen vaihto ja tiedon levittäminen kulttuuriperinnöstä muun muassa Europeanan kautta;

d)

tutkimusten tekeminen ja tutkimus- ja innovointitoimien toteuttaminen sekä niiden tulosten levittäminen unionissa tai kansallisella tasolla sekä

e)

eurooppalaiseen teemavuoteen liittyvien hankkeiden ja verkostojen edistäminen muun muassa tiedotusvälineiden ja sosiaalisten verkostojen avulla.

20.5.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 131/10

20.5.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 131/11

(1)

Unioni osallistui jäsenvaltioiden rinnalla tarkkailijana neuvotteluihin Euroopan neuvoston yleissopimuksesta naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta, jäljempänä ’yleissopimus’, jonka Euroopan neuvoston ministerikomitea hyväksyi 7 päivänä huhtikuuta 2011. Yleissopimus avattiin allekirjoittamista varten 11 päivänä toukokuuta 2011.

(2)

Yleissopimuksen 75 artiklan mukaisesti yleissopimus on avoinna unionille allekirjoittamista varten.

(3)

Yleissopimuksella luodaan laaja-alaiset ja monitahoiset oikeudelliset puitteet naisten suojelemiseksi kaikenlaiselta väkivallalta. Sillä pyritään estämään ja poistamaan naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa väkivaltaa ja perheväkivaltaa sekä saattamaan väkivallantekijät syytteeseen. Se kattaa monenlaisia toimenpiteitä tietojen kokoamisesta ja valistuksesta oikeudellisiin toimenpiteisiin, joilla naisiin kohdistuvan väkivallan eri muodot säädetään rangaistaviksi. Se sisältää toimenpiteitä uhrien suojelemiseksi ja tukipalvelujen tarjoamiseksi, ja siinä käsitellään sukupuoleen perustuvan väkivallan ulottuvuutta turvapaikka- ja muuttoliikeasioiden yhteydessä. Yleissopimuksella perustetaan erityinen valvontamekanismi sen varmistamiseksi, että osapuolet panevat yleissopimuksen määräykset tehokkaasti täytäntöön.

(4)

Yleissopimuksen allekirjoittaminen unionin puolesta edistää naisten ja miesten tasa-arvon toteutumista kaikilla aloilla, mikä on keskeinen tavoite ja arvo unionin kaikessa toiminnassa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 ja 3 artiklan, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 8 artiklan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 23 artiklan mukaisesti. Naisiin kohdistuva väkivalta loukkaa heidän ihmisoikeuksiaan, ja se on syrjinnän äärimmäinen muoto, joka perustuu sukupuolten epätasa-arvoon sekä edistää ja vahvistaa sitä. Sitoutumalla yleissopimuksen täytäntöönpanoon unioni vahvistaa sitoutuneisuutensa naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseen omalla alueellaan ja maailmanlaajuisesti sekä vahvistaa nykyistä poliittista toimintaansa ja olemassa olevaa oikeudellista kehystään rikosprosessioikeuden alalla, mikä on erityisen tärkeää naisille ja tytöille.

(5)

Sekä unionilla että sen jäsenvaltioilla on toimivaltaa yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvilla aloilla.

(6)

Yleissopimus olisi allekirjoitettava unionin puolesta unionin toimivaltaan kuuluvien asioiden osalta siltä osin kuin yleissopimus voi vaikuttaa yhteisiin sääntöihin tai muuttaa niiden soveltamisalaa. Tämä koskee erityisesti tiettyjä yleissopimuksen määräyksiä, jotka liittyvät rikosoikeuden alalla tehtävään oikeudelliseen yhteistyöhön, sekä niitä yleissopimuksen määräyksiä, jotka koskevat turvapaikanhakua ja palauttamiskieltoa. Jäsenvaltiot säilyttävät toimivaltansa siltä osin kuin yleissopimus ei vaikuta yhteisiin sääntöihin tai muuta niiden soveltamisalaa.

(7)

Unionilla on myös yksinomainen toimivalta hyväksyä yleissopimuksessa määrätyt velvoitteet omien toimielintensä ja julkishallintonsa osalta.

(8)

Koska unionin toimivalta ja jäsenvaltioiden toimivalta liittyvät toisiinsa, unionin olisi liityttävä yleissopimuksen osapuoleksi yhdessä jäsenvaltioidensa kanssa, jotta ne voivat yhdessä täyttää yleissopimuksesta johtuvat velvoitteet ja käyttää oikeuksiaan johdonmukaisella tavalla.

(9)

Tämä päätös koskee rikosoikeuden alalla tehtävää oikeudellista yhteistyötä koskevia yleissopimuksen määräyksiä siltä osin kuin kyseiset määräykset voivat vaikuttaa yhteisiin sääntöihin tai muuttaa niiden soveltamisalaa. Se ei koske yleissopimuksen 60 eikä 61 artiklaa, joita käsitellään erillisessä allekirjoittamista koskevassa neuvoston päätöksessä, joka hyväksytään samanaikaisesti tämän päätöksen kanssa.

(10)

Direktiivit 2011/36/EU (1) ja 2011/93/EU (2) sitovat Irlantia ja Yhdistynyttä kuningaskuntaa, joten ne osallistuvat tämän päätöksen hyväksymiseen.

(11)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevien 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän päätöksen hyväksymiseen, päätös ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan.

(12)

Yleissopimus olisi allekirjoitettava,

20.5.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 131/13

(1)

Unioni osallistui jäsenvaltioiden rinnalla tarkkailijana neuvotteluihin Euroopan neuvoston yleissopimuksesta naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan ehkäisemisestä ja torjumisesta, jäljempänä ’yleissopimus’, jonka Euroopan neuvoston ministerikomitea hyväksyi 7 päivänä huhtikuuta 2011. Yleissopimus avattiin allekirjoittamista varten 11 päivänä toukokuuta 2011.

(2)

Yleissopimuksen 75 artiklan mukaisesti yleissopimus on avoinna unionille allekirjoittamista varten.

(3)

Yleissopimuksella luodaan laaja-alaiset ja monitahoiset oikeudelliset puitteet naisten suojelemiseksi kaikenlaiselta väkivallalta. Sillä pyritään estämään ja poistamaan naisiin ja tyttöihin kohdistuvaa väkivaltaa ja perheväkivaltaa sekä saattamaan väkivallantekijät syytteeseen. Se kattaa monenlaisia toimenpiteitä tietojen kokoamisesta ja valistuksesta oikeudellisiin toimenpiteisiin, joilla naisiin kohdistuvan väkivallan eri muodot säädetään rangaistaviksi. Se sisältää toimenpiteitä uhrien suojelemiseksi ja tukipalvelujen tarjoamiseksi, ja siinä käsitellään sukupuoleen perustuvan väkivallan ulottuvuutta turvapaikka- ja muuttoliikeasioiden yhteydessä. Yleissopimuksella perustetaan erityinen valvontamekanismi sen varmistamiseksi, että osapuolet panevat yleissopimuksen määräykset tehokkaasti täytäntöön.

(4)

Yleissopimuksen allekirjoittaminen unionin puolesta edistää naisten ja miesten tasa-arvon toteutumista kaikilla aloilla, mikä on keskeinen tavoite ja arvo unionin kaikessa toiminnassa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 2 ja 3 artiklan, Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 8 artiklan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 23 artiklan mukaisesti. Naisiin kohdistuva väkivalta loukkaa heidän ihmisoikeuksiaan, ja se on syrjinnän äärimmäinen muoto, joka perustuu sukupuolten epätasa-arvoon sekä edistää ja vahvistaa sitä. Sitoutumalla yleissopimuksen täytäntöönpanoon unioni vahvistaa sitoutuneisuutensa naisiin kohdistuvan väkivallan torjumiseen omalla alueellaan ja maailmanlaajuisesti sekä vahvistaa nykyistä poliittista toimintaansa ja olemassa olevaa oikeudellista kehystään rikosprosessioikeuden alalla, mikä on erityisen tärkeää naisille ja tytöille.

(5)

Sekä unionilla että sen jäsenvaltioilla on toimivaltaa yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvilla aloilla.

(6)

Yleissopimus olisi allekirjoitettava unionin puolesta unionin toimivaltaan kuuluvien asioiden osalta siltä osin kuin yleissopimus voi vaikuttaa yhteisiin sääntöihin tai muuttaa niiden soveltamisalaa. Tämä koskee erityisesti tiettyjä yleissopimuksen määräyksiä, jotka liittyvät rikosoikeuden alalla tehtävään oikeudelliseen yhteistyöhön, sekä niitä yleissopimuksen määräyksiä, jotka koskevat turvapaikanhakua ja palauttamiskieltoa. Jäsenvaltiot säilyttävät toimivaltansa siltä osin kuin yleissopimus ei vaikuta yhteisiin sääntöihin tai muuta niiden soveltamisalaa.

(7)

Unionilla on myös yksinomainen toimivalta hyväksyä yleissopimuksessa määrätyt velvoitteet omien toimielintensä ja julkishallintonsa osalta.

(8)

Koska unionin toimivalta ja jäsenvaltioiden toimivalta liittyvät toisiinsa, unionin olisi liityttävä yleissopimuksen osapuoleksi yhdessä jäsenvaltioidensa kanssa, jotta ne voivat yhdessä täyttää yleissopimuksesta johtuvat velvoitteet ja käyttää oikeuksiaan johdonmukaisella tavalla.

(9)

Tämä päätös koskee ainoastaan yleissopimuksen 60 ja 61 artiklaa. Se ei koske rikosoikeuden alalla tehtävää oikeudellista yhteistyötä koskevia yleissopimuksen määräyksiä, joita käsitellään erillisessä allekirjoittamista koskevassa neuvoston päätöksessä, joka hyväksytään samanaikaisesti tämän päätöksen kanssa.

(10)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 21 olevien 1 ja 2 artiklan mukaisesti nämä jäsenvaltiot eivät osallistu tämän päätöksen hyväksymiseen, päätös ei sido näitä jäsenvaltioita eikä sitä sovelleta näihin jäsenvaltioihin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta mainitun pöytäkirjan 4 artiklan soveltamista.

(11)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevien 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän päätöksen hyväksymiseen, päätös ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan.

(12)

Yleissopimus olisi allekirjoitettava,

20.5.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 131/15

(1)

Direktiivissä 2014/59/EU säädetään, että jäsenvaltioiden on varmistettava tiettyjen järjestelytyyppien suoja kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen varojen, oikeuksien tai velkojen osittaisessa siirrossa. Samaa suojaa edellytetään, kun kriisinratkaisuviranomainen pakottaa muuttamaan ehtoja sopimuksessa, jonka osapuolena kriisinratkaisun kohteena oleva laitos on. Tavoitteena on estää kyseisillä järjestelyillä toisiinsa liittyvien varojen, oikeuksien ja velkojen pilkkominen osittaisen siirron tai sopimusmuutoksen jälkeen.

(2)

Suojan asianmukaisen soveltamisen varmistamiseksi on tarpeen määrittää täsmällisesti, mitkä erityyppiset järjestelyt kuuluvat kunkin direktiivissä 2014/59/EU säädetyn tyypin soveltamisalaan. Määrittäminen voidaan suorittaa parhaiten antamalla yksityiskohtaiset säännöt ja määritelmät, joilla täydennetään direktiivin 2014/59/EU mukaisia sääntöjä ja määritelmiä. Tämä on parempi menetelmä verrattuna siihen, että laadittaisiin luettelo tietyistä eri jäsenvaltioiden lainsäädäntöön mahdollisesti sisältyvistä järjestelyistä, sillä luettelon kokoaminen olisi vaikeaa ja sitä jouduttaisiin päivittämään jatkuvasti. Tässä asetuksessa on toisin sanoen määrä selventää ja tarvittaessa rajoittaa direktiivissä 2014/59/EU säädettyjen erimuotoisten suojatoimien soveltamisalaa kunkin järjestelytyypin osalta.

(3)

Direktiivin 2014/59/EU 76 artiklan 2 kohdassa säädetyt erityyppiset järjestelyt vaihtelevat yksityiskohtaisuudeltaan: osa järjestelytyypeistä eritellään tarkasti, kun taas osa määritetään väljemmin. Lisäksi jotkin järjestelytyypit viittaavat yhteen sopimussuhde- tai velkatyyppiin tai rajattuun joukkoon sopimussuhteita ja velkoja, kun taas jotkin muut kattavat suuremman ja rajoittamattoman joukon sopimusperusteisia velkoja, liiketoimia ja sopimussuhteita. Viimeksi mainitut järjestelytyypit voisivat mahdollisesti käsittää kaikki laitoksen ja sen yhden tai useamman vastapuolen väliset oikeudelliset ja sopimussuhteet. Jos näille järjestelytyypeille olisi määrä antaa täysi suoja, kriisinratkaisuviranomaisten olisi vaikeaa, jollei jopa mahdotonta, toteuttaa osittaisia siirtoja. Siksi on tarkoituksenmukaista välttää liiallista suojaa, joka voisi mahdollisesti ulottua kattamaan kaikki laitoksen ja sen vastapuolten väliset varat, oikeudet ja velat.

(4)

Jotkin suojattujen järjestelyjen tyypit määritellään direktiivissä 2014/59/EU yleisluonteisesti. Jotta sisällöstä olisi parempi varmuus lähinnä vakuusjärjestelyjen, kuittaus- ja nettoutusjärjestelyjen sekä strukturoitujen rahoitusjärjestelyjen tapauksessa, kyseiset järjestelytyypit olisi rajattava. Tämän delegoidun asetuksen ei pitäisi estää kriisinratkaisuviranomaisia täsmentämästä osittaisten siirtojen yhteydessä kyseisiä suojattavia yksittäisten osittaisten siirtojen kuittaus- ja nettoutusjärjestelytyyppejä, jos sovellettavissa vakavaraisuussäännöissä kyseiset järjestelyt tunnustetaan riskienvähentämiskeinoiksi ja jos kyseisen tunnustuksen edellytyksenä on suoja, erityisesti erottelun kieltäminen. Kriisinratkaisuviranomaisten olisi voitava päättää kyseisestä laajennetusta suojasta yksittäisissä kriisinratkaisutapauksissa.

(5)

Laitoksen vastapuolet voivat tehdä kaiken kattavaa kuittausta koskevan sopimuksen (”catch all” ja ”sweep up”), joka kattaa kaikki oikeudet ja velat osapuolten välillä. Tämäntyyppisen järjestelyn seurauksena kaikki osapuolten väliset velat olisivat suojattuja niin, ettei niitä voi erotella toisistaan. Tämä tekisi osittaisen siirron mahdottomaksi asianomaiseen vastapuoleen nähden ja heikentäisi kaiken kaikkiaan kyseisen välineen toteutettavuutta, sillä kriisinratkaisuviranomaisilla ei saattaisi olla edes mahdollisuutta erottaa, mitkä velat kuuluvat tai eivät kuulu kyseisten järjestelyjen piiriin. Näin ollen olisi vielä selvennettävä, että kaiken kattavaa nettoutusta ja kuittausta koskevia sopimuksia, jotka kattavat kaikki varat, oikeudet ja velat osapuolten välillä, ei pitäisi katsoa suojatuiksi järjestelyiksi.

(6)

Direktiivin 2014/59/EU 80 artikla tarkoittaa, että direktiivin 2014/59/EU 76 artiklan 2 kohdan mukaisten suojattujen järjestelyjen määritelmien soveltamisalan mahdollinen kaventaminen ei saa vaikuttaa kauppa- ja selvitysjärjestelmien toimintaan, jos kyseiset järjestelmät kuuluvat Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/26/EY (2) 2 artiklan a alakohdan soveltamisalaan. Kriisinratkaisuviranomaisten olisi siksi oltava velvolliset suojaamaan kaikki direktiivin 2014/59/EU 76 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut järjestelytyypit, jotka liittyvät vastapuolen toimintaan keskusvastapuolena. Tähän sisältyy muun muassa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 648/2012 (3) 42 artiklan mukaisen maksukyvyttömyysrahaston kattama toiminta.

(7)

Sama koskee varoja, oikeuksia ja velkoja, jotka liittyvät maksujärjestelmiin tai arvopapereiden selvitysjärjestelmiin. Direktiivin 98/26/EY soveltamisalaan kuuluvat nettoutusjärjestelyt ovat suojattuja maksukyvyttömyystilanteessa, joten johdonmukaisuuden vuoksi niiden olisi oltava suojattuja myös direktiivin 2014/59/EU 76 artiklan mukaisesti. On kuitenkin aiheellista laajentaa viimeksi mainitun direktiivin 76 artiklan 2 kohdan mukaista suojan soveltamisalaa niin, että se kattaa kaikki järjestelyt suhteessa maksujärjestelmiin tai arvopapereiden selvitysjärjestelmiin ja tapauksen mukaan niiden asiaan liittyvään toimintaan.

(8)

Suojatoimien piiriin direktiivin 2014/59/EU 76 artiklan 2 kohdan mukaisesti kuuluvien järjestelyjen sisältöä on tarpeen täsmentää tietyissä tapauksissa, mutta tämän täsmennystarpeen ei pitäisi estää kriisinratkaisuviranomaisia suojaamasta kaikkia sellaisia järjestelytyyppejä, jotka voidaan sisällyttää johonkin mainitun artiklan mukaiseen järjestelytyyppiin ja jotka ovat maksukyvyttömyysmenettelyssä suojattuja kyseisten järjestelyjen piiriin kuuluvien varojen, oikeuksien ja velkojen erottelulta kansallisen maksukyvyttömyyslainsäädännön mukaisesti, mukaan lukien Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/24/EY kansalliset täytäntöönpanosäädökset (4). Tällainen tilanne on kyseessä, jos velkoja voisi edelleen käyttää järjestelystä johtuvia oikeuksia, ellei koko liiketointa mitätöidä kansallisen maksukyvyttömyyslainsäädännön nojalla. Tämä koskee erityisesti vakuusjärjestelyjä ja kuittaus- ja nettoutusjärjestelyjä, jotka ovat suojattuja kansallisen maksukyvyttömyyslainsäädännön mukaisesti,

1)

’Arvopaperistamisella’ tarkoitetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 (5) 4 artiklan 1 kohdan 61 alakohdassa määriteltyä arvopaperistamista.

2)

’Nettoutussopimuksilla’ tarkoitetaan asetuksen (EU) N:o 575/2013 295 artiklassa määriteltyjä nettoutussopimuksia.

1)

järjestelyt, joissa määrätään takauksista, henkilötakauksista ja takuusitoumuksista;

2)

kiinnitykset ja muut reaalivakuudet;

3)

arvopapereiden lainaksiantamista koskevat liiketoimet, joissa ei siirretä vakuuden täyttä omistusoikeutta ja joiden yhteydessä toinen osapuoli (lainaksiantaja) antaa arvopaperit lainaksi toiselle osapuolelle (lainaksiottaja) maksua tai korkoa vastaan ja lainaksiottaja asettaa lainaksiantajalle vakuuden laina-ajaksi.

a)

järjestelyt liittyvät vastapuolen toimintaan keskusvastapuolena, erityisesti kun kyseessä on asetuksen (EU) N:o 648/2012 42 artiklassa tarkoitetun maksukyvyttömyysrahaston kattama toiminta;

b)

järjestelyt kytkeytyvät oikeuksiin ja velvoitteisiin direktiivin 98/26/EY 2 artiklan a alakohdassa määriteltyjä järjestelmiä tai muita maksujärjestelmiä tai arvopapereiden selvitysjärjestelmiä kohtaan ja liittyvät niiden toimintaan maksujärjestelminä tai arvopapereiden selvitysjärjestelminä.

a)

järjestelyt liittyvät vastapuolen toimintaan keskusvastapuolena, erityisesti kun kyseessä on asetuksen (EU) N:o 648/2012 42 artiklassa tarkoitetun maksukyvyttömyysrahaston kattama toiminta;

b)

järjestelyt kytkeytyvät oikeuksiin ja velvoitteisiin direktiivin 98/26/EY 2 artiklan a alakohdassa määriteltyjä järjestelmiä tai muita maksujärjestelmiä tai arvopapereiden selvitysjärjestelmiä kohtaan ja liittyvät niiden toimintaan maksujärjestelminä tai arvopapereiden selvitysjärjestelminä.

a)

valtuudet suojata kaikkia sellaisia järjestelytyyppejä, jotka voidaan sisällyttää johonkin direktiivin 2014/59/EU 76 artiklan 2 kohdan a, c, d ja f alakohdassa mainituista tyypeistä ja jotka ovat tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä suojattuja kyseisten järjestelyjen piiriin kuuluvien varojen, oikeuksien ja velkojen tilapäiseltä tai ajallisesti rajaamattomalta erottelulta, keskeyttämiseltä tai peruuttamiselta kansallisen maksukyvyttömyyslainsäädännön mukaisesti, mukaan lukien direktiivin 2001/24/EY kansalliset täytäntöönpanosäädökset;

b)

valtuudet suojata kaikkia sellaisia järjestelytyyppejä, jotka eivät kuulu direktiivin 2014/59/EU 76 artiklan 2 kohdan soveltamisalaan ja jotka ovat tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä suojattuja kyseisten järjestelyjen piiriin kuuluvien varojen, oikeuksien ja velkojen tilapäiseltä tai ajallisesti rajaamattomalta erottelulta, keskeyttämiseltä tai peruuttamiselta kansallisen maksukyvyttömyyslainsäädännön mukaisesti, mukaan lukien direktiivin 2001/24/EY kansalliset täytäntöönpanosäädökset.

a)

arvopaperistamiset, joissa arvopaperistettavat vastuut on jaettu etuoikeusasemaltaan erilaisiin luokkiin ja siirretty täyden omistusoikeuden siirron avulla alullepanijan taseesta kriisinratkaisun kohteena olevaan laitokseen tai yhteisöön (todellisen myynnin kriteerin täyttävä arvopaperistaminen);

b)

sopimusinstrumentteihin perustuvat arvopaperistamiset, joissa arvopaperistettavat omaisuuserät pysyvät kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen tai yhteisön taseessa (synteettinen arvopaperistaminen).

20.5.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 131/20

(1)

Täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 543/2011 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten soveltamiseksi perusteista, joiden mukaan komissio vahvistaa kolmansista maista tapahtuvan tuonnin kiinteät arvot mainitun asetuksen liitteessä XVI olevassa A osassa luetelluille tuotteille ja ajanjaksoille.

(2)

Kiinteä tuontiarvo lasketaan joka työpäivä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 136 artiklan 1 kohdan mukaisesti ottaen huomioon päivittäin vaihtuvat tiedot. Sen vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

20.5.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 131/22

(1)

Szabolcs FAZAKASin toimikausi päättyi 6 päivänä toukokuuta 2016.

(2)

Tämän vuoksi on tarpeen suorittaa uusi nimitys,

20.5.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 131/23