29.4.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 113/1

29.4.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 113/2

(1)

Yhteinen kriisinratkaisurahasto, jäljempänä ’kriisinratkaisurahasto’, perustettiin asetuksella (EU) N:o 806/2014 kaikkien niiden jäsenvaltioiden yhteiseksi rahoitusjärjestelyksi, jotka osallistuvat yhteiseen valvontamekanismiin neuvoston asetuksen (EU) N:o 1024/2013 (2) mukaisesti ja yhteiseen kriisinratkaisumekanismiin, jäljempänä ’osallistuvat jäsenvaltiot’.

(2)

Asetuksen (EU) N:o 806/2014 67 artiklassa perustetaan yhteinen kriisinratkaisurahasto, jäljempänä ’kriisinratkaisurahasto’, ja säädetään siitä, mihin tarkoituksiin yhteinen kriisinratkaisuneuvosto, jäljempänä ’kriisinratkaisuneuvosto’, voi käyttää kriisinratkaisurahastoa.

(3)

Asetuksen (EU) N:o 806/2014 76 artiklan mukaan kriisinratkaisurahastoa olisi käytettävä kriisinratkaisumenettelyissä ainoastaan silloin, kun kriisinratkaisuneuvosto katsoo sen olevan tarpeen kriisinratkaisuvälineiden tehokkaan soveltamisen varmistamiseksi kriisinratkaisurahaston tehtävän mukaisesti. Kriisinratkaisurahastolla olisi sen vuoksi oltava riittävästi varoja, jotta kriisinratkaisukehys toimisi tehokkaasti siten, että sen avulla olisi mahdollista puuttua tarvittaessa ongelmiin, ja jotta kriisinratkaisuvälineitä voitaisiin käyttää tuloksekkaasti ja rahoitusvakautta suojata turvautumatta veronmaksajien rahoihin.

(4)

Asetuksen (EU) N:o 806/2014 70 artiklan 2 kohdassa säädetään, että kriisinratkaisuneuvostolla on valtuudet laskea asetuksen (EU) N:o 806/2014 70 artiklan 2 kohdan mukaisesti yksilölliset ennakolliset vakausmaksut, jotka kaikkien osallistuvien jäsenvaltioiden alueilla toimiluvan saaneiden laitosten on maksettava, ja että näiden vuotuisten vakausmaksujen määrä olisi laskettava yhteisen tavoitetason perusteella, joka vahvistetaan tietyksi prosenttiosuudeksi kaikissa osallistuvissa jäsenvaltioissa toimiluvan saaneiden luottolaitosten suojattujen talletusten määrästä.

(5)

Asetuksen (EU) N:o 806/2014 67 artiklan 2 kohdan mukaan kriisinratkaisuneuvoston olisi siksi varmistettava, että kriisinratkaisurahaston käytettävissä olevat varat ovat 1 päivästä tammikuuta 2016 alkavan tai muussa tapauksessa siitä päivästä, jona asetuksen (EU) N:o 806/2014 69 artiklan 1 kohdan soveltaminen alkaa mainitun asetuksen 99 artiklan 6 kohdan nojalla, alkavan kahdeksan vuoden alkuvaiheen päättyessä saavuttaneet vähintään asetuksen (EU) N:o 806/2014 69 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tavoitetason.

(6)

Asetuksen (EU) N:o 806/2014 67 ja 69 artiklan mukaan kriisinratkaisuneuvoston olisi varmistettava asetuksen (EU) N:o 806/2014 69 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun alkuvaiheen aikana, että kriisinratkaisurahastoon maksettavat vakausmaksut on jaksotettu ajallisesti mahdollisimman tasaisesti siihen asti, kun tavoitetaso saavutetaan, ja pidennettävä alkuvaihetta enintään neljällä vuodella, jos kriisinratkaisurahastosta suoritettujen maksujen kokonaismäärä ylittää 50 prosenttia tavoitetasosta ja jos mainitussa asetuksessa säädetyt perusteet täyttyvät. Asetuksen (EU) N:o 806/2014 69 artiklan 4 kohdan mukaisesti kerätyt vuotuiset vakausmaksut voivat tämän vuoksi olla enemmän kuin 12,5 prosenttia tavoitetasosta. Jos käytettävissä olevat varat vähenevät alkuvaiheen jälkeen alle tavoitetason, kriisinratkaisuneuvoston olisi varmistettava säännöllisten ennakollisten vakausmaksujen kerääminen siihen asti, kun tavoitetaso saavutetaan. Jos käytettävissä olevat varat ovat sen jälkeen, kun tavoitetaso on saavutettu ensimmäisen kerran, vähentyneet alle kahteen kolmasosaan tavoitetasosta, kriisinratkaisuneuvoston olisi varmistettava, että vakausmaksut vahvistetaan sellaiselle tasolle, että tavoitetaso voidaan saavuttaa kuuden vuoden kuluessa. Asetuksen (EU) N:o 806/2014 69 artiklan 4 kohdan toisessa virkkeessä tarkoitetut vuotuiset vakausmaksut voivat sen vuoksi olla enemmän kuin 12,5 prosenttia tavoitetasosta, jotta tavoitetaso voitaisiin saavuttaa kuuden vuoden kuluessa.

(7)

Asetuksen (EU) N:o 806/2014 69 artiklan 4 kohdan mukaan ennakollisia vakausmaksuja laskettaessa on otettava huomioon suhdannevaihe ja vakausmaksujen myötäsyklisyyden mahdollinen vaikutus niitä suorittavien laitosten rahoitusasemaan.

(8)

Kaikkien ennakollisia vakausmaksuja pienentävien muutosten laskennassa olisi otettava huomioon se, että vakausmaksuja on myöhemmin kasvatettava, jotta voidaan varmistaa, että tavoitetaso saavutetaan asetetussa määräajassa.

(9)

Kaikkia ennakollisten vakausmaksujen tason muutoksia tai alkuvaiheen pidennyksiä olisi sovellettava samalla tavoin kaikkiin osallistuvissa jäsenvaltioissa oleviin laitoksiin, jotta seurauksena ei olisi maksujen jakaminen uudelleen kyseisten laitosten kesken.

(10)

Asetuksen (EU) N:o 806/2014 71 artiklan 2 kohdan mukaan kriisinratkaisuneuvoston olisi lykättävä laitoksen ylimääräisten jälkikäteen suoritettavien vakausmaksujen maksamista kokonaan tai osittain silloin, kun tämä on tarpeen kyseisen laitoksen rahoitusaseman suojaamiseksi. Määrittäessään, onko vakausmaksuja tarpeen lykätä laitoksen rahoitusaseman suojaamiseksi, kriisinratkaisuneuvoston olisi arvioitava, miten ylimääräisten jälkikäteen suoritettavien vakausmaksujen maksaminen vaikuttaisi asianomaisen laitoksen vakavaraisuuteen ja likviditeettiasemaan.

(11)

Kriisinratkaisuneuvoston olisi myönnettävä ylimääräisiä jälkikäteen suoritettavia vakausmaksuja koskeva lykkäys laitoksen pyynnöstä, jotta se voisi helpommin arvioida, täyttääkö kyseinen laitos asetuksen (EU) N:o 806/2014 71 artiklan 2 kohdassa säädetyt lykkäysedellytykset. Kyseisen laitoksen olisi annettava kaikki sellaiset tiedot, jotka kriisinratkaisuneuvosto katsoo tarvitsevansa tehdäkseen edellä tarkoitetun arvioinnin. Kriisinratkaisuneuvoston olisi otettava huomioon kaikki kansallisten toimivaltaisten viranomaisten saatavilla olevat tiedot, jotta samoja tietoja ei tarvitse ilmoittaa kahteen kertaan.

(12)

Arvioidessaan ylimääräisten jälkikäteen suoritettavien vakausmaksujen maksamisen vaikutusta laitoksen vakavaraisuuteen ja maksuvalmiuteen kriisinratkaisuneuvoston olisi analysoitava maksamisen vaikutusta laitoksen pääomapositioon ja likviditeettiasemaan. Analyysissa olisi oletettava, että laitoksen taseeseen syntyy maksettavan määrän suuruinen tappio määrän erääntymisajankohtana, ja laadittava asianmukaisen ajanjakson kattava ennuste tämän tappion syntymisen jälkeisistä laitoksen vakavaraisuussuhteista. Lisäksi analyysissa olisi oletettava, että varoja siirtyy vakausmaksun erääntymisajankohtana pois laitoksesta maksettavan määrän verran, ja arvioitava likviditeettiriski,

1)

perusteet kriisinratkaisurahastoon suoritettavien vakausmaksujen ajalliseksi jaksottamiseksi asetuksen (EU) N:o 806/2014 69 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

2)

perusteet sen määrittämiseksi, miten monella vuodella asetuksen (EU) N:o 806/2014 69 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua alkuvaihetta voidaan pidentää asetuksen (EU) N:o 806/2014 69 artiklan 3 kohdan mukaisesti;

3)

perusteet asetuksen (EU) N:o 806/2014 69 artiklan 4 kohdassa säädettyjen vuotuisten vakausmaksujen määrittämiseksi;

4)

olosuhteet ja edellytykset, joiden täyttyessä voidaan asetuksen (EU) N:o 806/2014 71 artiklan 2 kohdan mukaisesti lykätä ylimääräisten jälkikäteen suoritettavien vakausmaksujen maksamista osittain tai kokonaan.

1)

’alkuvaiheella’ tarkoitetaan asetuksen (EU) N:o 806/2014 69 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua ajanjaksoa;

2)

’lykkäysajalla’ tarkoitetaan enintään kuuden kuukauden pituista ajanjaksoa.

a)

liitteessä luetellut makrotalousindikaattorit suhdannevaiheen määrittämiseksi;

b)

liitteessä luetellut indikaattorit vakausmaksuja suorittavien laitosten rahoitusaseman määrittämiseksi.

a)

asetuksen (EU) N:o 806/2014 69 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tavoitetason saavuttamiseen tarvittavien vuosien vähimmäismäärä edellyttäen, että vuotuiset vakausmaksut eivät ylitä alkuvaiheen vuotuisten vakausmaksujen keskimäärää kerrottuna kahdella;

b)

suhdannevaihe ja vakausmaksujen myötäsyklisyyden mahdollinen vaikutus niitä suorittavien laitosten rahoitusasemaan määritettyinä 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuilla indikaattoreilla;

c)

kriisinratkaisurahastosta seuraavien neljän vuoden aikana mahdollisesti suoritettavat lisämaksut, joiden kriisinratkaisuneuvosto odottaa tulevan maksettaviksi Euroopan järjestelmäriskikomiteaa kuultuaan.

a)

seuraavien kuuden kuukauden kuluessa todennäköisesti tilanteeseen, jossa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 (3) 92 artiklassa asetetut laitoksen omia varoja koskevat vähimmäisvaatimukset jäävät täyttymättä;

b)

seuraavien kuuden kuukauden kuluessa todennäköisesti tilanteeseen, jossa asetuksen (EU) N:o 575/2013 412 artiklan 1 kohdassa asetettu laitoksen maksuvalmiutta koskeva vähimmäisvaatimus, jota on tarkennettu komission delegoidun asetuksen (EU) 2015/61 (4) 4 artiklassa, jää täyttymättä;

c)

seuraavien kuuden kuukauden kuluessa todennäköisesti tilanteeseen, jossa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU (5) 105 artiklassa asetettu laitoksen erityinen maksuvalmiusvaatimus jää täyttymättä.

29.4.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 113/9

(1)

Keskimääräistä massa-arvoa, jota käytetään laskettaessa kunkin uuden kevyen kuljetusajoneuvon hiilidioksidipäästöjä, on mukautettava joka kolmas vuosi, jotta voidaan ottaa huomioon mahdolliset muutokset unionissa rekisteröityjen uusien ajoneuvojen keskimääräisessä massassa.

(2)

Uusien kalenterivuosina 2013, 2014 ja 2015 rekisteröityjen ajokuntoisten kevyiden kuljetusajoneuvojen massan seurannan perusteella on selvää, että keskimääräinen massa on lisääntynyt ja että asetuksen (EU) N:o 510/2011 liitteessä I olevan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettua arvoa M0 olisi sen vuoksi mukautettava.

(3)

Uusi arvo olisi määritettävä siten, että otetaan huomioon ainoastaan ne arvot, jotka kyseessä olevat ajoneuvojen valmistajat ovat voineet varmistaa, ja huomioon ei oteta arvoja niistä laskelmista, jotka olivat ilmeisen vääriä (esimerkiksi alle 500 kg), eikä arvoja, jotka liittyvät ajoneuvoihin, jotka eivät kuuluneet asetuksen (EU) N:o 510/2011 soveltamisalaan, kuten ajoneuvot, joiden vertailumassa ylitti 2 840 kg. Uusi arvo perustuu painotettuun keskiarvoon, jossa otetaan huomioon uusien rekisteröintien määrä kunakin vertailuvuonna.

(4)

Tätä taustaa vasten vuodesta 2018 alkaen sovellettavaa M0-arvoa olisi suurennettava 60,4 kilolla 1 706,0 kilosta 1 766,4 kiloon,

29.4.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 113/11

(1)

Ottaen huomioon Kazakstanin liittymisen Maailman kauppajärjestöön olisi säädettävä Kazakstanin poistamisesta asetuksen (EU) 2015/755 soveltamisalasta.

(2)

Sen vuoksi asetusta (EU) 2015/755 olisi muutettava,

29.4.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 113/12

(1)

Koska Yhdysvallat ei muuttanut polkumyynnin ja tukien vastaista lakia (Continued Dumping and Subsidy Offset Act), jäljempänä ’CDSOA’, Maailman kauppajärjestön, jäljempänä ’WTO’, sopimuksissa sille määrättyjen velvoitteiden mukaiseksi, asetuksella (EY) N:o 673/2005 otettiin käyttöön 15 prosentin suuruinen ylimääräinen arvotulli, jota kannetaan tiettyjen Amerikan yhdysvalloista peräisin olevien tuotteiden tuonnissa 1 päivästä toukokuuta 2005. WTO antoi luvan keskeyttää myönnytysten soveltamisen Yhdysvaltoihin, ja tämän perusteella komissio mukauttaa vuosittain keskeytyksen tason vastaamaan mitätöiviä tai heikentäviä vaikutuksia, joita CDSOA aiheutti Euroopan unionille kyseisenä aikana.

(2)

Viimeisimmät käytettävissä olevat tiedot CDSOA:n nojalla suoritetuista maksuista koskevat varainhoitovuonna 2016 (1 päivän lokakuuta 2015 ja 30 päivän syyskuuta 2016 välinen aika) kannettujen polkumyynti- ja tasoitustullien jakamista sekä varainhoitovuosina 2011, 2012, 2013, 2014 ja 2015 kannettujen polkumyynti- ja tasoitustullien ylimääräistä jakamista. Yhdysvaltojen tulli- ja rajavalvontalaitoksen julkaisemien tietojen perusteella unionille aiheutuneiden mitätöivien tai heikentävien vaikutusten laskettiin olevan 8 165 179 Yhdysvaltain dollaria.

(3)

Mitätöivien tai heikentävien vaikutusten taso sekä tämän myötä myös keskeytyksen taso ovat nousseet. Keskeytyksen tasoa ei kuitenkaan voida mukauttaa mitätöiviä tai heikentäviä vaikutuksia vastaavaksi lisäämällä tai poistamalla tuotteita asetuksen (EY) N:o 673/2005 liitteessä I olevasta luettelosta. Komission olisi näin ollen kyseisen asetuksen 3 artiklan 1 kohdan e alakohdan mukaisesti säilytettävä liitteessä I oleva tuotteiden luettelo muuttumattomana ja muutettava ylimääräisen tullin suuruutta keskeytyksen tason mukauttamiseksi mitätöiviä tai heikentäviä vaikutuksia vastaavaksi. Liitteessä I olevassa luettelossa mainitut neljä tuotetta olisi näin ollen säilytettävä luettelossa, ja ylimääräisen tuontitullin suuruutta olisi muutettava siten, että se on 4,3 prosenttia.

(4)

Arvon perusteella kannettavan 4,3 prosentin suuruisen ylimääräisen tuontitullin vaikutus liitteessä I mainittujen Yhdysvalloista peräisin olevien tuotteiden tuontiin on yhden vuoden aikana kaupan arvona mitattuna enintään 8 165 179 Yhdysvaltain dollaria.

(5)

Sen varmistamiseksi, että muutetun ylimääräisen tuontitullin soveltaminen ei viivästy, tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan.

(6)

Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 673/2005 olisi muutettava,

29.4.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 113/15

(1)

Komission delegoiduissa asetuksissa (EU) 2015/2205 (2), (EU) 2016/592 (3) ja (EU) 2016/1178 (4) määritetään neljä vastapuolten ryhmää, jotta voidaan vahvistaa ne päivämäärät, jolloin niiden määritysvelvollisuudet tulevat voimaan. Vastapuolet on ryhmitelty OTC-johdannaisiin liittyvän oikeuskelpoisuutensa ja toimintakykynsä sekä kaupankäyntitoimintansa mukaan.

(2)

Määritysvelvollisuuden oikea-aikaisen ja asianmukaisen soveltamisen varmistamiseksi vastapuolten eri ryhmiin sovellettiin porrastettuja siirtymäaikoja.

(3)

Ryhmään 3 kuuluvia vastapuolia koskevaa määritysvelvollisuuden voimaantulopäivää vahvistettaessa on otettu huomioon, että useimmat niistä saavat pääsyn keskusvastapuoleen vain ryhtymällä määritysosapuolen asiakkaaksi tai epäsuoraksi asiakkaaksi.

(4)

Vastapuolet, joilla on vähiten toimintaa OTC-johdannaisten alalla, kuuluvat ryhmään 3. Viimeaikaiset tiedot viittaavat siihen, että mainitun ryhmän vastapuolilla on huomattavia vaikeuksia, kun ne suorittavat tarpeellisia järjestelyjä kyseisten johdannaissopimusten määrittämiseksi. Vaikeuksien taustalla on monitahoisia kysymyksiä, jotka koskevat pääsyä molempiin määritysmenettelyihin eli asiakkaiden määritys ja epäsuorien asiakkaiden määritys.

(5)

Ensinnäkin asiakkaiden määritysmenettelyissä määritysosapuolilla näyttää olevan kustannussyistä vain vähän kannustimia kehittää laajamittaisesti niiden asiakkaiden määritystä koskevaa tarjontaa. Tämä korostuu entisestään OTC-johdannaisten alalla toimintavolyymiltaan pienten vastapuolten kohdalla. Lisäksi asiakkaiden määritystä koskeviin toimintoihin sovellettavia pääomavaatimuksia koskevaa sääntelykehystä ollaan muuttamassa, mikä luo epävarmuustekijöitä, jotka estävät määritysosapuolia kehittämästä asiakkaiden määritystä koskevan tarjonnan valikoimaa.

(6)

Toiseksi epäsuoraa määritystä koskevien menettelyjen osalta tarjonnan puuttuminen on johtanut siihen, että vastapuolilla ei tällä hetkellä ole pääsyä keskusvastapuoleen ryhtymällä määritysosapuolen epäsuoraksi asiakkaaksi.

(7)

Näiden vaikeuksien vuoksi ja jotta kyseisille vastapuolille voidaan tarjota lisäaikaa tarvittavien määritysmenettelyjen saattamiseksi valmiiksi, on asianmukaista lykätä niitä päivämääriä, jolloin ryhmään 3 kuuluvien vastapuolten määritysvelvollisuus tulee voimaan. Kannustimet, jotka koskevat konsernin sisäisiin transaktioihin liittyvien riskien hallinnan keskittämistä konsernin sisällä, on kuitenkin jo otettu huomioon, ja päivämäärien lykkääminen ei vaikuta kyseisiin kannustimiin ja päivämääriin, jotka koskevat tiettyjä samaan konserniin kuuluvien vastapuolten välisiä OTC-johdannaisia.

(8)

Kun otetaan huomioon määritysmenettelyjen vahvistamisen aiheuttamat myönteiset vaikutukset ja jotta voidaan välttää kaksinkertainen työ, joka liittyy määritysvelvollisuuden piiriin kuuluvien eri omaisuusluokkien määrityksen järjestelyjen suorittamisesta, on asianmukaista yhdenmukaistaa uudet päivämäärät, jolloin ryhmään 3 kuuluvien vastapuolten määritysvelvollisuus tulee voimaan.

(9)

Delegoituja asetuksia (EU) 2015/2205, (EU) 2016/592 ja (EU) 2016/1178 olisi sen vuoksi muutettava.

(10)

Tämä asetus perustuu teknisten sääntelystandardien luonnoksiin, jotka Euroopan arvopaperimarkkinaviranomainen, jäljempänä ’EAMV’, on toimittanut komissiolle.

(11)

EAMV on järjestänyt avoimen julkisen kuulemisen teknisten sääntelystandardien luonnoksista, joihin tämä asetus perustuu, analysoinut mahdollisia asiaan liittyviä kustannuksia ja hyötyjä, pyytänyt lausunnon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1095/2010 (5) 37 artiklalla perustetulta arvopaperimarkkina-alan osallisryhmältä ja kuullut Euroopan järjestelmäriskikomiteaa,

29.4.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 113/18

(1)

Komission asetuksessa (EU) N:o 10/2011 (2), jäljempänä ’asetus’, annetaan erityiset säännöt elintarvikkeiden kanssa kosketukseen joutuvista muovisista materiaaleista ja tarvikkeista.

(2)

Sen jälkeen, kun asetusta viimeksi muutettiin, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, on julkaissut uusia raportteja tietyistä aineista, joita saa käyttää elintarvikepakkausmateriaaleina, sekä jo hyväksyttyjen aineiden sallitusta käytöstä. Lisäksi tekstissä on havaittu joitakin virheitä ja epäselvyyksiä. Jotta voidaan varmistaa, että asetuksessa tulevat esiin elintarviketurvallisuusviranomaisen tuoreimmat tutkimustulokset, ja jotta voidaan poistaa epäilykset asetuksen moitteettomasta soveltamisesta, asetusta olisi muutettava ja oikaistava.

(3)

Useiden liitteessä I olevassa taulukossa 1 lueteltujen aineiden hyväksynnöissä viitataan mainitussa liitteessä olevan taulukon 3 alaviitteeseen (1). Sen vuoksi vaatimustenmukaisuus varmennetaan jäämäpitoisuudella elintarvikekosketuksen pinta-alaa kohti (QMA), kunnes ainekohtaisen siirtymän määritysmenetelmä on käytössä. Koska asianmukaisia siirtymän testausmenetelmiä on käytettävissä ja ainekohtaisen siirtymän raja-arvot on täsmennetty, mahdollisuus varmentaa noudattaminen jäämäpitoisuutta käyttäen olisi poistettava FCM-aineita nro 142, 168, 202, 387, 462, 467, 481, 502, 662 ja 779 koskevista kohdista.

(4)

Elintarviketurvallisuusviranomainen antoi myönteisen tieteellisen lausunnon (3) aineen dietyyli[[3,5-bis(1,1-dimetyylietyyli)-4-hydroksifenyyli]methyyli]fosfonaatin (CAS,nro 976-56-7 ja FCM-nro 1007) käytöstä. Elintarviketurvallisuusviranomainen totesi, ettei kyseinen aine aiheuta huolta kuluttajien turvallisuudesta, jos sitä käytetään enintään 0,2 painoprosenttia lopullisen polymeerin painosta polymerisaatioprosessissa valmistettaessa polyeteenitereftalaattia (PET), joka on tarkoitettu käytettäväksi kosketuksessa kaikentyyppisiin elintarvikkeisiin kaikissa aika- ja lämpötilaolosuhteissa. Sen vuoksi kyseinen aine olisi lisättävä hyväksyttyjä aineita koskevaan unionin luetteloon sillä rajoituksella, että sitä käytetään ainoastaan polymerisaatioprosessissa polyeteenitereftalaatin valmistukseen ja sen osuus on enintään 0,2 painoprosenttia. Koska elintarviketurvallisuusviranomainen ilmoitti, että kyseistä ainetta käytetään polymerisaatioprosessissa ja että se on lopullisen polymeerin perusrakenteen osa, se olisi mainittava luettelossa lähtöaineena.

(5)

Elintarviketurvallisuusviranomainen antoi myönteisen tieteellisen lausunnon (4) aineen nanomuotoinen (metakryylihappo- etyyliakrylaatti-n-butyyliakrylaatti-metyylimetakrylaatti-butadieeni)-kopolymeeri (FCM-nro 1016) käytöstä. Elintarviketurvallisuusviranomainen totesi, ettei kyseinen aine aiheuta huolta kuluttajien turvallisuudesta, jos sitä käytetään lisäaineena enintään 10 painoprosenttia pehmittämättömässä PVC:ssä tai enintään 15 painoprosenttia pehmittämättömässä PLA:ssa kosketuksessa kaiken tyyppisten elintarvikkeiden kanssa pitkäaikaisessa varastoinnissa huoneenlämmössä tai kylmemmässä. Sen vuoksi kyseinen aine olisi lisättävä hyväksyttyjä aineita koskevaan unionin luetteloon sillä rajoituksella, että kyseiset edellytykset täyttyvät.

(6)

Elintarviketurvallisuusviranomainen antoi myönteisen tieteellisen lausunnon (5) lisäaineen dimetyylidialkyyli(C16-C18)ammoniumkloridilla modifioitu montmorilloniittisavi (FCM-nro 1030) käytöstä. Elintarviketurvallisuusviranomainen totesi, ettei seoksen käyttö aiheuta huolta turvallisuudesta, jos ainetta käytetään enintään 12 painoprosenttia kosketuksessa sellaisiin kuiviin elintarvikkeisiin tarkoitetuissa polyolefiineissä, joille on osoitettu elintarvikesimulantti E asetuksen (EU) N:o 10/2011 liitteessä III, huoneenlämmössä tai kylmemmässä ja jos aineiden siirtymä, joka voi esiintyä epäpuhtauksina tai hajoamistuotteina, on enintään 0,05 mg elintarvikekilogrammassa. Elintarviketurvallisuusviranomainen totesi, että hiukkaset voivat muodostaa nanomuotoisia hiutaleita, mutta näiden hiutaleiden siirtymää ei oleteta tapahtuvan, jos ne sijaitsevat samansuuntaisesti kalvon pintaan nähden ja ovat kiinteä osa polymeerin rakennetta. Sen vuoksi kyseinen aine olisi lisättävä hyväksyttyjä aineita koskevaan unionin luetteloon sillä rajoituksella, että kyseiset edellytykset täyttyvät.

(7)

Elintarviketurvallisuusviranomainen antoi myönteisen tieteellisen lausunnon (6) lisäaineen α-tokoferoliasetaatti (FCM-nro 1055, CAS-nrot 7695-91-2 ja 58-95-7) käytöstä. Elintarviketurvallisuusviranomainen päätteli, ettei aineen käyttö antioksidanttina polyolefiineissä aiheuta huolta turvallisuudesta. Se totesi, että aine hydrolysoituu α-tokoferoliksi ja etikkahapoksi, jotka molemmat ovat Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1333/2008 (7) mukaisesti sallittuja elintarvikelisäaineita. On kuitenkin olemassa riski, että näihin kahteen hydrolyysituotteeseen sovellettavat asetuksessa (EY) N:o 1333/2008 vahvistetut rajoitukset saattavat ylittyä. Sen vuoksi kyseinen lisäaine olisi lisättävä hyväksyttyjä aineita koskevaan unionin luetteloon sillä rajoituksella, että sitä voidaan käyttää ainoastaan antioksidanttina polyolefiineissä, ja olisi lisättävä huomautus siitä, että asetuksessa (EY) N:o 1333/2008 vahvistettuja rajoituksia on noudatettava.

(8)

Elintarviketurvallisuusviranomainen antoi myönteisen tieteellisen lausunnon (8) lisäaineen jauhetut auringonkukansiementen kuoret (FCM-nro 1060) käytöstä. Elintarviketurvallisuusviranomainen päätteli, ettei aineen käyttö aiheuta huolta turvallisuudesta, mikäli sitä käytetään huoneenlämmössä tai sitä alemmissa lämpötiloissa kosketuksessa kuiviin elintarvikkeisiin tarkoitettujen muovien lisäaineena. Siementen kuoret olisi saatava ihmisravinnoksi soveltuvista auringonkukansiemenistä, ja kyseistä lisäainetta sisältävän muovin valmistuslämpötila saa olla enintään 240 celsiusastetta. Sen vuoksi kyseinen lisäaine olisi lisättävä hyväksyttyjä aineita koskevaan unionin luetteloon sillä rajoituksella, että sitä voidaan käyttää ainoastaan kosketuksessa elintarvikkeisiin, joille liitteessä III olevassa taulukossa 2 on osoitettu elintarvikesimulantti E, ja että se on saatu ihmisravinnoksi soveltuvista auringonkukansiemenistä eikä kyseistä lisäainetta sisältävän muovin valmistuslämpötila ylitä 240 celsiusastetta.

(9)

Elintarviketurvallisuusviranomainen antoi myönteisen tieteellisen lausunnon (9) määritellyn seoksen (FCM-nro 1062), joka sisältää 97 prosenttia tetraetyyliortosilikaattia (CAS-nro 78-10-4) ja 3 prosenttia heksametyylidisilatsaania (CAS-nro 999-97-3) käytöstä. Elintarviketurvallisuusviranomainen päätteli, ettei seos aiheuta huolta turvallisuudesta, jos sitä käytetään enintään 0,12 painoprosenttia lähtöaineena PET:n kierrätyksessä. Sen vuoksi kyseinen seos olisi lisättävä lähtöaineena hyväksyttyjä aineita koskevaan unionin luetteloon sillä rajoituksella, että sitä käytetään ainoastaan PET:n kierrätyksen yhteydessä ja enintään 0,12 painoprosenttia.

(10)

Elintarviketurvallisuusviranomainen antoi lausunnon elintarvikkeissa ja juomavedessä olevasta nikkelistä kansanterveydelle aiheutuvista riskeistä (10). Lausunnossa vahvistetaan nikkelin siedettäväksi päiväsaanniksi 2,8 μg/kg painokiloa kohti päivässä ja täsmennetään, että keskimääräinen krooninen ravinnon kautta tapahtuva altistuminen nikkelille ylittää siedettävän päiväsaannin erityisesti nuorten osalta. Näin ollen on aiheellista soveltaa 10 prosentin korjauskerrointa tavanomaisesti johdettuun siirtymän raja-arvoon. Sen vuoksi on aiheellista soveltaa muovisista elintarvikepakkausmateriaaleista tapahtuvan nikkelin siirtymään siirtymän raja-arvoa, joka on 0,02 mg kilogrammassa elintarviketta. Sen vuoksi kyseinen raja-arvo olisi lisättävä asetuksen liitteessä II olevaan metallien siirtymää koskevaan täsmennykseen.

(11)

Mainitun asetuksen liitteessä III olevassa 4 kohdassa osoitetaan eri elintarviketyyppien osalta edustavien simulanttien yhdistelmät, joita olisi käytettävä kokonaissiirtymän testauksessa. Kyseisen 4 kohdan teksti ei ole riittävän selkeä, minkä vuoksi sitä olisi täsmennettävä.

(12)

Asetuksen liitteessä IV olevan 8 kohdan iii alakohdassa säädetään, että toimijan antamassa vaatimustenmukaisuusilmoituksessa voitaisiin täsmentää elintarvikkeen kanssa kosketuksessa olevan pinta-alan ja määrän suhde, jota käytetään materiaalin tai tarvikkeen vaatimustenmukaisuuden osoittamiseen. Materiaalin tai tarvikkeen vastaanottavalle toimijalle ei kuitenkaan aina ole selvää, onko kyseinen suhde myös korkein asetuksen 17 ja 18 artiklan mukainen suhde. Eräissä muissa tapauksissa pinta-alan ja määrän välisen suhteen täsmentäminen ei mahdollisesti ole merkityksellinen seikka sen selvittämiseksi, voidaanko olettaa, että vaatimuksia noudatetaan suhteellisen osuuden perusteella lopullisessa materiaalissa tai tarvikkeessa. Näissä tapauksissa tarvittaisiin vastaavia tietoja esimerkiksi vähimmäispakkauskoosta kansien ja sulkimien osalta. Sen vuoksi asetuksen liitteessä IV olevan 8 kohdan iii alakohtaa olisi täsmennettävä viittaamalla korkeimpaan pinta-alan ja määrän suhteeseen, jonka osalta on osoitettu, että se vastaa 17 ja 18 artiklan vaatimuksia, tai vastaaviin tietoihin.

(13)

Sen vuoksi asetusta (EU) N:o 10/2011 olisi muutettava.

(14)

Jotta voidaan rajoittaa hallinnollista rasitetta ja antaa talouden toimijoille riittävästi aikaa mukauttaa käytäntönsä tämän asetuksen vaatimusten mukaisiksi, olisi säädettävä siirtymätoimenpiteistä.

(15)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

29.4.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 113/24

(1)

Komission direktiivillä 2002/64/EY (2) sisällytettiin syhalofoppi-butyyli tehoaineena neuvoston direktiivin 91/414/ETY (3) liitteeseen I.

(2)

Direktiivin 91/414/ETY liitteessä I olevia tehoaineita pidetään asetuksen (EY) N:o 1107/2009 mukaisesti hyväksyttyinä, ja ne luetellaan komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 540/2011 (4) liitteessä olevassa A osassa.

(3)

Tehoaineen syhalofoppi-butyyli hyväksyntä, sellaisena kuin se on esitettynä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 540/2011 liitteessä olevassa A osassa, päättyy 30 päivänä kesäkuuta 2017.

(4)

Komission asetuksen (EU) N:o 1141/2010 (5) 4 artiklan mukaisesti jätettiin kyseisessä artiklassa säädetyssä määräajassa hakemus, jossa pyydettiin uusimaan tehoaineen syhalofoppi-butyyli sisällyttäminen direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I.

(5)

Hakija on toimittanut asetuksen (EU) N:o 1141/2010 9 artiklassa vaaditut täydentävät asiakirja-aineistot. Esittelevä jäsenvaltio totesi hakemuksen täydelliseksi.

(6)

Esittelevä jäsenvaltio laati rinnakkaisesittelijänä toimivaa jäsenvaltiota kuullen uusimista koskevan arviointikertomuksen ja toimitti sen Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselle, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, ja komissiolle 18 päivänä lokakuuta 2013.

(7)

Elintarviketurvallisuusviranomainen toimitti uusimista koskevan arviointikertomuksen hakijalle ja jäsenvaltioille kommentoitavaksi ja niiltä saamansa huomautukset edelleen komissiolle. Lisäksi elintarviketurvallisuusviranomainen asetti täydentävän asiakirja-aineiston tiivistelmän julkisesti saataville.

(8)

Elintarviketurvallisuusviranomainen ilmoitti 9 päivänä joulukuuta 2014 komissiolle päätelmänsä (6) siitä, voidaanko syhalofoppi-butyylin odottaa täyttävän asetuksen (EY) N:o 1107/2009 4 artiklassa säädetyt hyväksymiskriteerit. Komissio esitti syhalofoppi-butyyliä koskevan tarkastelukertomuksen luonnoksen pysyvälle kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitealle 28 päivänä toukokuuta 2015.

(9)

Asetuksen (EY) N:o 1107/2009 4 artiklassa säädettyjen hyväksymiskriteerien täyttyminen on osoitettu vähintään yhden kyseistä tehoainetta sisältävän kasvinsuojeluaineen yhden tai useamman edustavan käyttötarkoituksen osalta. Kyseisten hyväksymiskriteerien katsotaan näin ollen täyttyvän.

(10)

Sen vuoksi on asianmukaista uusia tehoaineen syhalofoppi-butyyli hyväksyntä.

(11)

Syhalofoppi-butyylin hyväksynnän uusimiseen liittyvä riskinarviointi perustuu rajalliseen määrään edustavia käyttötarkoituksia, mikä ei kuitenkaan rajoita niitä käyttötarkoituksia, joita varten syhalofoppi-butyyliä sisältäviä kasvinsuojeluaineita voidaan hyväksyä. Näin ollen ei ole asianmukaista säilyttää rajoitusta, jonka mukaan käyttötarkoituksena voi olla ainoastaan käyttö rikkakasvien torjunta-aineena.

(12)

Asetuksen (EY) N:o 1107/2009 14 artiklan 1 kohdan sekä sen 6 artiklan mukaisesti ja ottaen huomioon nykyisen tieteellisen ja teknisen tietämyksen hyväksyntään on kuitenkin tarpeen liittää tiettyjä edellytyksiä.

(13)

Asetuksen (EY) N:o 1107/2009 20 artiklan 3 kohdan ja 13 artiklan 4 kohdan mukaisesti täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 540/2011 liitettä olisi näin ollen muutettava.

(14)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

29.4.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 113/28

(1)

Neuvosto hyväksyi päätöksellä (EU) 2016/2369 (2) Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Kolumbian ja Perun väliseen kauppasopimuksen, jäljempänä ’sopimus’, Ecuadorin liittymisen huomioon ottamiseksi tehdyn liittymispöytäkirjan, jäljempänä ’pöytäkirja’, allekirjoittamisen unionin puolesta ja sääti pöytäkirjan väliaikaisesta soveltamisesta 1 päivästä tammikuuta 2017 alkaen (3).

(2)

Sopimuksessa määrätään, että Ecuadorista peräisin olevien tavaroiden unioniin suuntautuvassa tuonnissa tulleja on alennettava tai ne on poistettava sopimuksen liitteessä I olevan tullien poistoluettelon mukaisesti. Liitteessä I määrätään, että tiettyjen Ecuadorista peräisin olevien tavaroiden tullit alennetaan tai poistetaan tariffikiintiöissä.

(3)

Komission olisi hallinnoitava liitteen I lisäyksessä 1 olevassa B jakson 3 alajaksossa vahvistettuja tariffikiintiöitä vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevien tulli-ilmoitusten hyväksymispäivien aikajärjestyksessä komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/2447 (4) mukaisesti.

(4)

Jotta varmistetaan pöytäkirjan mukaisen kiintiöjärjestelmän kitkaton soveltaminen ja hallinnointi, tätä asetusta olisi sovellettava samasta päivästä, jona pöytäkirjan väliaikainen soveltaminen alkaa.

(5)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat tullikoodeksikomitean lausunnon mukaiset,

29.4.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 113/35

(1)

Komission direktiivillä 2003/119/EY (2) sisällytettiin mesosulfuroni tehoaineena neuvoston direktiivin 91/414/ETY (3) liitteeseen I.

(2)

Direktiivin 91/414/ETY liitteessä I olevia tehoaineita pidetään asetuksen (EY) N:o 1107/2009 mukaisesti hyväksyttyinä, ja ne luetellaan komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 540/2011 (4) liitteessä olevassa A osassa.

(3)

Tehoaineen mesosulfuroni hyväksyntä, sellaisena kuin se on esitettynä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 540/2011 liitteessä olevassa A osassa, päättyy 31 päivänä tammikuuta 2018.

(4)

Hakemus, jossa pyydettiin uusimaan mesosulfuronin hyväksyntä, jätettiin komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 844/2012 (5) 1 artiklan mukaisesti kyseisessä artiklassa säädetyssä määräajassa.

(5)

Hakija on toimittanut täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 844/2012 6 artiklassa vaaditut täydentävät asiakirja-aineistot. Esittelevä jäsenvaltio totesi hakemuksen täydelliseksi.

(6)

Esittelevä jäsenvaltio laati rinnakkaisesittelijänä toimivaa jäsenvaltiota kuullen uusimista koskevan arviointikertomuksen ja toimitti sen Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselle, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, ja komissiolle 5 päivänä lokakuuta 2015.

(7)

Elintarviketurvallisuusviranomainen toimitti uusimista koskevan arviointikertomuksen hakijalle ja jäsenvaltioille kommentoitavaksi ja niiltä saamansa huomautukset edelleen komissiolle. Lisäksi elintarviketurvallisuusviranomainen asetti täydentävän asiakirja-aineiston tiivistelmän julkisesti saataville.

(8)

Elintarviketurvallisuusviranomainen ilmoitti 22 päivänä syyskuuta 2016 komissiolle päätelmänsä (6) siitä, voidaanko mesosulfuronin (tarkasteltu variantti oli mesosulfuroni-metyyli) odottaa täyttävän asetuksen (EY) N:o 1107/2009 4 artiklassa säädetyt hyväksymiskriteerit. Komissio esitti mesosulfuroni-metyyliin liittyvän uusimista koskevan kertomuksen luonnoksen pysyvälle kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitealle 6 päivänä joulukuuta 2016.

(9)

Asetuksen (EY) N:o 1107/2009 4 artiklassa säädettyjen hyväksymiskriteerien täyttyminen on osoitettu vähintään yhden kyseistä tehoainetta sisältävän kasvinsuojeluaineen yhden tai useamman edustavan käyttötarkoituksen osalta.

(10)

Sen vuoksi on aiheellista uusia tehoaineen mesosulfuroni hyväksyntä.

(11)

Mesosulfuronin hyväksynnän uusimiseen liittyvä riskinarviointi perustuu rajalliseen määrään edustavia käyttötarkoituksia, mikä ei kuitenkaan rajoita niitä käyttötarkoituksia, joita varten mesosulfuronia sisältäviä kasvinsuojeluaineita voidaan hyväksyä. Näin ollen ei ole asianmukaista säilyttää rajoitusta, jonka mukaan käyttötarkoituksena voi olla ainoastaan käyttö rikkakasvien torjunta-aineena.

(12)

Asetuksen (EY) N:o 1107/2009 14 artiklan 1 kohdan mukaisesti, luettuna yhdessä sen 6 artiklan kanssa, ja ottaen huomioon nykyisen tieteellisen ja teknisen tietämyksen hyväksyntään on kuitenkin tarpeen liittää tiettyjä edellytyksiä ja rajoituksia. Erityisesti on aiheellista edellyttää lisää vahvistavia tietoja.

(13)

Asetuksen (EY) N:o 1107/2009 20 artiklan 3 kohdan mukaisesti, luettuna yhdessä sen 13 artiklan 4 kohdan kanssa, täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 540/2011 liitettä olisi muutettava.

(14)

Mesosulfuronin hyväksynnän voimassaoloaikaa pidennettiin 31 päivään tammikuuta 2018 komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2016/2016 (7), jotta uusimismenettely saataisiin päätökseen ennen kuin kyseisen aineen hyväksynnän voimassaolo päättyy. Koska uusimista koskeva päätös on tehty ennen voimassaolon myöhennettyä päättymispäivää, tätä asetusta olisi sovellettava 1 päivästä heinäkuuta 2017.

(15)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

29.4.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 113/40

(1)

Täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 543/2011 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten soveltamiseksi perusteista, joiden mukaan komissio vahvistaa kolmansista maista tapahtuvan tuonnin kiinteät arvot mainitun asetuksen liitteessä XVI olevassa A osassa luetelluille tuotteille ja ajanjaksoille.

(2)

Kiinteä tuontiarvo lasketaan joka työpäivä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 136 artiklan 1 kohdan mukaisesti ottaen huomioon päivittäin vaihtuvat tiedot. Sen vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

29.4.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 113/42

(1)

Komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 1273/2011 (2) avataan eräitä riisin ja rikotun riisin tuontitariffikiintiöitä, jotka on jaettu alkuperämaittain ja useaan osakauteen mainitun täytäntöönpanoasetuksen liitteen I mukaisesti, ja vahvistetaan niiden hallinnointitapa.

(2)

Täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1273/2011 1 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetyn kiintiön toinen osakausi on huhtikuu.

(3)

Täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1273/2011 8 artiklan a alakohdan mukaisesti tehtyjen ilmoitusten perusteella mainitun täytäntöönpanoasetuksen 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti huhtikuun 2017 ensimmäisten 10 työpäivän aikana kiintiössä, jonka järjestysnumero on 09.4130, jätetyt hakemukset koskevat määrää, joka on suurempi kuin käytettävissä oleva määrä. Sen vuoksi olisi määritettävä, missä määrin tuontitodistuksia voidaan myöntää, ja vahvistettava kyseisessä kiintiössä haettuihin määriin sovellettava jakokerroin, joka lasketaan komission asetuksen (EY) N:o 1301/2006 (3) 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(4)

Ilmoituksista käy myös ilmi, että täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1273/2011 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti huhtikuun 2017 ensimmäisten 10 työpäivän aikana kiintiöissä, joiden järjestysnumerot ovat 09.4127, 09.4128 ja 09.4129, jätetyt hakemukset koskevat määrää, joka on pienempi kuin käytettävissä oleva määrä.

(5)

Täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1273/2011 5 artiklan ensimmäisen alakohdan mukaisesti olisi myös vahvistettava kiintiöihin, joiden järjestysnumerot ovat 09.4127, 09.4128, 09.4129 ja 09.4130, seuraavalla osakaudella käytettävissä oleva kokonaismäärä.

(6)

Tuontitodistusten myöntämismenettelyn tehokkaan hallinnoinnin varmistamiseksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan välittömästi sen jälkeen, kun se on julkaistu,

29.4.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 113/45

(1)

Pysyviä orgaanisia yhdisteitä koskeva Tukholman yleissopimus, jäljempänä ’yleissopimus’, hyväksyttiin Euroopan yhteisön puolesta 14 päivänä lokakuuta 2004 tehdyllä neuvoston päätöksellä 2006/507/EY (1).

(2)

Unioni on pannut yleissopimuksessa vahvistetut velvoitteet täytäntöön unionin oikeudessa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 850/2004 (2).

(3)

Unioni pitää erittäin tärkeänä, että yleissopimuksen liitettä A, B ja/tai C laajennetaan vähitellen uusilla aineilla, jotka täyttävät pysyviä orgaanisia yhdisteitä (POP) koskevat kriteerit, siten, että otetaan huomioon ennalta varautumisen periaate sekä pyritään saavuttamaan yleissopimuksen tavoite ja täyttämään Johannesburgin kestävän kehityksen huippukokouksessa vuonna 2002 tehty hallitusten sitoumus siitä, että kemikaalien haitalliset vaikutukset minimoidaan vuoteen 2020 mennessä.

(4)

Yleissopimuksen 22 artiklan mukaan sopimuspuolten konferenssi voi tehdä päätöksiä yleissopimuksen liitteen A, B ja/tai C muuttamisesta. Kyseiset päätökset tulevat voimaan vuoden kuluttua siitä päivästä, jona tallettaja on antanut muutoksen tiedoksi, paitsi niiden yleissopimuksen sopimuspuolten, jäljempänä ’sopimuspuolet’, osalta, jotka ovat päättäneet jättäytyä liitteen muutoksen ulkopuolelle.

(5)

Sen jälkeen kun Norja teki kaupallista dekabromidifenyylieetteriä (c-dekaBDE) koskevan esityksen vuonna 2013, yleissopimuksen nojalla perustettu pysyvien orgaanisten yhdisteiden arviointikomitea, jäljempänä ’arviointikomitea’, on saanut päätökseen c-dekaBDE:tä koskevan työnsä. Arviointikomitea katsoi, että c-dekaBDE täyttää yleissopimuksessa asetetut kriteerit aineen lisäämiseksi yleissopimuksen liitteeseen A. Yleissopimuksen sopimuspuolten konferenssin odotetaan kahdeksannessa kokouksessaan päättävän c-dekaBDE:n lisäämisestä yleissopimuksen liitteeseen A.

(6)

Dekabromidifenyylieetterin valmistusta, markkinoille saattamista ja käyttöä aineena, muiden aineiden ainesosina, seoksissa ja esineissä rajoitetaan komission asetuksella (EU) 2017/227 (3), jolla Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1907/2006 (4) (REACH) liitteeseen XVII lisättiin 67 kohta, jäljempänä ’67 kohta’. Dekabromidifenyylieetterin valmistus, markkinoille saattaminen ja käyttö on 67 kohdan mukaan sallittua rajoitetun ajan ainoastaan uusien ilma-alusten valmistukseen sekä ilma-alusten, moottoriajoneuvojen, maa- ja metsätaloudessa käytettävien ajoneuvojen ja tiettyjen koneiden varaosien valmistukseen.

(7)

Sen jälkeen kun unioni teki lyhytketjuisia kloorattuja parafiineja, jäljempänä ’SCCP’, koskevan esityksen vuonna 2006, arviointikomitea on katsonut, että SCCP:t täyttävät yleissopimuksessa asetetut kriteerit niiden lisäämiseksi yleissopimuksen liitteeseen A. Yleissopimuksen sopimuspuolten konferenssin odotetaan kahdeksannessa kokouksessaan päättävän SCCP:iden lisäämisestä yleissopimuksen liitteeseen A.

(8)

SCCP:iden tuotanto, markkinoille saattaminen ja käyttö on tietyin vapautuksin kielletty asetuksella (EY) N:o 850/2004, sellaisena kuin se on muutettuna komission asetuksella (EU) 2015/2030 (5). Kyseisessä muutetussa asetuksessa myös vahvistetaan raja-arvot SCCP:iden esiintymiselle valmistusprosessin tuloksena saatavissa muissa klooratuissa parafiiniseoksisssa. Koska SCCP:t voivat kaukokulkeutua ympäristössä, niiden käytön asteittainen lopettaminen maailmanlaajuisesti hyödyttäisi unionin kansalaisia enemmän kuin niiden kieltäminen ainoastaan unionissa asetuksen (EY) N:o 850/2004 mukaisesti.

(9)

Sen jälkeen kun unioni teki heksaklooributadieenia (HCBD) koskevan esityksen vuonna 2011, arviointikomitea on katsonut, että HCBD täyttää yleissopimuksessa asetetut kriteerit aineen lisäämiseksi yleissopimuksen liitteisiin A ja C. Sopimuspuolten konferenssi päätti seitsemännessä kokouksessaan lisätä HCBD:n yleissopimuksen liitteeseen A. Sopimuspuolten konferenssi kuitenkin hyväksyi päätöksen SC-7/11, jolla arviointikomiteaa pyydettiin arvioimaan HCBD:tä tarkemmin käyttäen perustana uusia käytettävissä olevia tietoja, jotka liittyvät aineen lisäämiseen yleissopimuksen liitteeseen C, ja esittämään sopimuspuolten konferenssille HCBD:n lisäämistä liitteeseen C koskevan suosituksen käsiteltäväksi sopimuspuolten konferenssin kahdeksannessa kokouksessa.

(10)

HCBD:n tuotanto, markkinoille saattaminen ja käyttö on kielletty unionissa asetuksella (EY) N:o 850/2004, sellaisena kuin se on muutettuna komission asetuksella (EU) N:o 519/2012 (6), mutta sitä voi muodostua tahattomasti joissakin teollisuustoiminnoissa. Tällaiset toiminnot kuuluvat Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/75/EU (7) soveltamisalaan ja edellyttävät tiettyjen päästönhallintatoimenpiteiden soveltamista. Koska HCBD voi kaukokulkeutua ympäristössä, tämän aineen tahattomia päästöjä koskevat maailmanlaajuiset toimet hyödyttäisivät unionin kansalaisia enemmän kuin asetuksen (EY) N:o 850/2004 mukaisesti ainoastaan unionissa toteutettavat toimet.

(11)

Perfluorioktaanisulfonihappo (PFOS) ja sen johdannaiset sisältyvät yleissopimuksen liitteeseen B, ja niihin on liitetty eräitä ”sallittuja käyttötarkoituksia”. Sopimuspuolten konferenssia pyydetään tarkastelemaan, ovatko nämä sallitut käyttötarkoitukset edelleen tarpeellisia. Asetuksella (EY) N:o 850/2004 kielletään PFOS:n tuotanto, markkinoille saattaminen ja käyttö mutta vapautetaan kiellosta tietyt käyttötarkoitukset, joita unionissa tarvitaan edelleen. Unionin olisi sen vuoksi tuettava sellaisten PFOS:n ja sen johdannaisten sallittujen käyttötarkoitusten poistamista, joita sopimuspuolet eivät enää tarvitse, lukuun ottamatta sallittuja käyttötarkoituksia, jotka koskevat puolijohteissa käytettäviä valonkestäviä pinnoitteita ja heijastuksenestopinnoitteita, yhdistelmäpuolijohteissa ja keraamisissa suodattimissa käytettäviä syövytteitä sekä ainoastaan suljetuissa järjestelmissä tapahtuvaa kovametallipäällystystä,

—

kaupallisessa dekabromidifenyylieetterissä (c-decaBDE) esiintyvän dekabromidifenyylieetterin (BDE-209) lisäämistä yleissopimuksen liitteeseen A erityisin vapautuksin, jotka koskevat dekaBDE:n tuotantoa ja käyttöä varaosien valmistukseen autoteollisuudessa. Unioni tukee tätä lisäystä ilma-aluksia ja ilma-alusten varaosia koskevin erityisin vapautuksin asetuksen (EU) 2017/227 mukaisesti sekä maa- ja metsätaloudessa käytettävien ajoneuvojen ja tiettyjen koneiden varaosia koskevin erityisin vapautuksin, jos muut sopimuspuolet tai suoraan osallisina olevat sidosryhmät voivat osoittaa niiden tarpeellisuuden;

—

lyhytketjuisten kloorattujen parafiinien (SCCP) lisäämistä yleissopimuksen liitteeseen A;

—

heksaklooributadieenin (HCBD) lisäämistä yleissopimuksen liitteeseen C;

—

seuraavien sallittujen käyttötarkoitusten poistamista perfluorioktaanisulfonihappoa (PFOS) ja sen johdannaisia koskevasta merkinnästä yleissopimuksen liitteessä B: valokuvien valmistus, ilmailualan hydraulinesteet, tietyt lääkinnälliset laitteet (kuten ETFE-kerrokset (etyleenitetrafluorietyleenikopolymeeri) ja säteilyä läpäisemättömän ETFE:n valmistus, in vitro -diagnostiikkaan tarkoitetut lääkinnälliset laitteet sekä CCD-värisuodattimet), sammutusvaahdot sekä Atta- ja Acromyrmex-lajeihin kuuluvien lehdenleikkaajamuurahaisten torjunnassa käytettävät hyönteissyötit.

29.4.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 113/48

(1)

Direktiivin (EU) 2016/681 mukaan komissio laatii luettelon yhteisistä yhteyskäytännöistä ja tuetuista tietomuodoista, joita lentoliikenteen harjoittajien on käytettävä siirtäessään matkustajarekisteritietoja (PNR-tietoja) jäsenvaltioille. Lentoliikenteen harjoittajien on valittava kyseisestä luettelosta yhteinen yhteyskäytäntö ja tietomuoto, joita ne aikovat käyttää, sekä ilmoitettava ne jäsenvaltioille.

(2)

Vaihtoehtojen luettelossa olisi otettava huomioon toimialan tämänhetkinen kehitys, jotta direktiivi (EU) 2016/681 voidaan panna pikaisesti täytäntöön ja vähentää haitallisia taloudellisia vaikutuksia lentoliikenteen harjoittajiin. Samaan aikaan vaihtoehtojen osalta olisi varmistettava turvallisuus ja PNR-tietojen siirron luotettavuus.

(3)

Pienet lentoliikenteen harjoittajat, jotka eivät liikennöi tietyn julkisen aikataulun mukaisesti ja joilla ei ole tarvittavaa teknistä infrastruktuuria liitteessä mainittujen tietomuotojen ja yhteyskäytäntöjen käyttämiseen, olisi vapautettava velvoitteesta käyttää näitä tietomuotoja ja yhteyskäytäntöjä. Jäsenvaltioiden olisi sovittava kahdenvälisesti näiden lentoliikenteen harjoittajien kanssa sähköisistä välineistä, joita käytetään riittävän turvallisuuden tason varmistamiseksi näiden lentoliikenteen harjoittajien suorittamassa PNR-tietojen siirrossa.

(4)

Direktiivin (EU) 2016/681 johdanto-osan 17 kappaleen mukaisesti Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) ohjeet PNR-tietojen käytöstä olisi otettava perustaksi, kun hyväksytään ne tuetut tietomuodot, joita lentoliikenteen harjoittajien on käytettävä PNR-tietojen siirrossa jäsenvaltioille.

(5)

PNRGOV-tietomuoto on tunnustettu PNR-tietojen siirtoa koskevaksi kansainväliseksi standardiksi, ja sen ovat kehittäneet yhdessä valtiot, lentoliikenteen harjoittajat ja palvelujen tarjoajat Kansainvälisen lentokuljetusliiton (IATA), ICAOn ja Maailman tullijärjestön (WCO) tuella. PNRGOV-tietomuodon olisi vastattava matkustaja- ja lentoasematietojen vaihtoa koskevien PADIS-standardien mukaisten EDIFACT- ja XML-tietomuotojen toteutusoppaita PNRGOV-viesteille. Oppaat on hyväksynyt ja julkaissut WCO:n, IATAn ja ICAOn API/PNR-yhteyskomitea.

(6)

UN/EDIFACT PAXLST on tietomuoto, jota käytetään siirrettäessä ennalta annettavia matkustajatietoja (API-tietoja). Tätä muotoa olisi käytettävä siirrettäessä direktiivin (EU) 2016/681 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti API-tietoja, joita lentoliikenteen harjoittajat keräävät osana tavanomaista liiketoimintaansa, mutta joita ei säilytetä samoin teknisin keinoin kuin muita PNR-tietoja.

(7)

Tällä hetkellä suurin osa lentoliikenteen harjoittajista käyttää kahta yhteyskäytäntöä (IBM MQ ja IATA Type B) siirtäessään matkustajatietoja kansallisille viranomaisille.

(8)

IBM MQ on yrityksen IBM Corporation omistama tuote, ja se tarjoaa suojatun, luotettavan sanomanvälityspalvelun, jonka avulla turvataan viestin eheys ja minimoidaan tietojen menetyksen riski, käyttämällä sanomajonoja, joilla helpotetaan tiedonvaihtoa sovellusten, järjestelmien, palvelujen ja tiedostojen välillä.

(9)

Type B on IATAn antama nimi sanomanvälityspalvelulle, jota käytetään lentoliikenteen ja matkailualan sisäiseen ja väliseen viestintään. Sitä pidetään lentoliikenteen alalla erittäin luotettavana ja turvallisena, ja se tukee näin ollen liiketoiminnan kannalta kriittisiä sovelluksia.

(10)

Kaikki lentoliikenteen harjoittajat eivät pysty ottamaan käyttöön ja panemaan täytäntöön muita kuin niiden tällä hetkellä käyttämiä yhteyskäytäntöjä lyhyemmän määräajan kuin 4–5 vuoden kuluessa.

(11)

Direktiivin (EU) 2016/681 16 artiklan 2 kohdan mukaan lentoliikenteen harjoittajien olisi kyettävä käyttämään vähintään yhtä tässä täytäntöönpanopäätöksessä vahvistettua tietomuotoa ja yhteyskäytäntöä vuoden kuluttua päätöksen hyväksymispäivästä.

(12)

Täytäntöönpanopäätöksessä olisi näin ollen otettava huomioon toimialan nykyinen kehitys ja annettava lentoliikenteen harjoittajille mahdollisuus käyttää edelleen myös direktiivin (EU) 2016/681 mukaisiin tarkoituksiin samoja tietomuotoja ja yhteyskäytäntöjä, jotka tällä hetkellä muodostavat alalla standardin.

(13)

Toisaalta olisi edistettävä mahdollisimman paljon avoimen standardin tietomuotojen ja yhteyskäytäntöjen käyttöä, mukaan lukien eurooppalaiset standardit.

(14)

Komissio kannustaa tällä hetkellä käyttämään ”AS4”-yhteyskäytäntöä erityisesti Verkkojen Eurooppa -välineen yhteydessä. Tämä yhteyskäytäntö olisi sen vuoksi lisättävä vaihtoehtona IBM MQ- ja IATA Type B -yhteyskäytännöille.

(15)

Toimialaa ja jäsenvaltioita olisi kannustettava toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet yhdessä kansainvälisten kumppaneiden, ICAOn ja Maailman tullijärjestön kanssa, jotta sopivat avoimen standardin yhteyskäytännöt voidaan sisällyttää kansainvälisesti hyväksyttyihin viiteyhteyskäytäntöihin, joita lentoliikenteen harjoittajat voivat käyttää siirtäessään PNR-tietoja jäsenvaltioiden matkustajatietoyksiköille.

(16)

Tätä täytäntöönpanopäätöstä olisi sen vuoksi tarkasteltava uudelleen neljän vuoden kuluessa sen hyväksymisestä, jotta voidaan harkita mahdollisuutta korvata kaupalliset tuotteet avoimen standardin yhteyskäytännöillä. Lisäksi olisi harkittava mahdollisuutta lisätä päätökseen mahdolliset tarkistukset, joita tehdään PNRGOV-standardin EDIFACT- ja XML-tietomuotoihin ja EDIFACT PAXLST -versioon, sekä mahdolliset API-viesteissä käytettävien XML-standardien edistysaskelet.

(17)

Jäsenvaltiot voivat myös harkita sitä, että lentoliikenteen harjoittajille toimitetaan vastaanottotodistus PNR-tietojen siirrosta (ACKRES-viestillä). IATAn suosituksen mukaisesti tällaisen päätöksen olisi perustuttava lentoliikenteen harjoittajan ja jäsenvaltion kahdenväliseen sopimukseen.

(18)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat direktiivin (EU) 2016/681 17 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun komitean lausunnon mukaiset,

29.4.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 113/52

(1)

Asetuksen (EU) N:o 1163/2014 (EKP/2014/41) 9 artiklan 2 kohdan mukaan perittävien vuotuisten valvontamaksujen kokonaismäärän tulisi kattaa asianomaisena valvontamaksukautena Euroopan keskuspankille (EKP) valvontatehtävistä koituvat menot mutta ei ylittää niitä. Nämä menot koostuvat pääasiassa kuluista, jotka liittyvät suoraan EKP:n valvontatehtäviin, kuten merkittävien yhteisöjen suoraan valvontaan, vähemmän merkittävien yhteisöjen valvontaa koskevaan seurantaan sekä horisontaalisten tehtävien ja erityispalvelujen suorittamiseen. Ne kattavat myös EKP:n valvontatehtäviin liittyviä välillisiä kuluja, kuten EKP:n tukiyksiköiden, mukaan lukien toimitilahallinnointi, henkilöstöhallinto, hallintopalvelut, budjetti ja resurssienhallinta, kirjanpito, oikeuspalvelut, viestintä- ja käännöspalvelut, sisäinen tarkastus sekä tilastopalvelut ja tietotekniikka, tuottamat palvelut.

(2)

Jotta voitaisiin laskea merkittävien valvottavien yhteisöjen ja merkittävien valvottavien ryhmittymien sekä vähemmän merkittävien valvottavien yhteisöjen ja vähemmän merkittävien valvottavien ryhmittymien maksettavaksi tulevat valvontamaksut, yhteenlasketut kulut olisi jaettava niiden menojen perusteella, jotka kohdennetaan merkittävien valvottavien yhteisöjen ja merkittävien valvottavien ryhmittymien suoraa valvontaa hoitaville toimialoille sekä vähemmän merkittävien valvottavien yhteisöjen ja vähemmän merkittävien valvottavien ryhmittymien välillistä valvontaa hoitaville toimialoille.

(3)

Vuotuisten valvontamaksujen kokonaismäärä vuodelle 2017 olisi laskettava seuraavien erien summana: a) vuodelle 2017 hyväksyttyyn EKP:n talousarvioon perustuvat, valvontatehtävistä vuonna 2017 aiheutuviksi arvioidut vuotuiset kulut, ottaen huomioon arvioitujen, EKP:lle oletettavasti koituvien vuotuisten kulujen kehitys, joka oli tiedossa, kun tämä päätös hyväksyttiin ja b) vuoden 2016 yli- tai alijäämä.

(4)

Yli- tai alijäämä olisi määritettävä siten, että Euroopan keskuspankin päätöksen (EU) 2016/661 (EKP/2016/7) (3) liitteessä vahvistetuista, vuonna 2016 perityistä arvioiduista vuotuisista kuluista vähennetään vuoden 2016 valvontatehtävistä aiheutuneet todelliset vuotuiset kulut, sellaisina kuin ne on esitetty vuoden 2016 tilinpäätöksessä (4).

(5)

Asetuksen (EU) N:o 1163/2014 (EKP/2014/41) 5 artiklan 3 kohdan mukaisesti vuotta 2017 koskevia arvioituja valvonnan vuosikustannuksia määritettäessä on otettava huomioon edellisiin valvontamaksukausiin liittyvät valvontamaksut, jotka eivät ole olleet perittävissä, mainitun asetuksen 14 artiklan nojalla saadut korot sekä mahdolliset 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti maksetut tai palautetut määrät,

a)

merkittävät valvottavat yhteisöt ja merkittävät valvottavat ryhmittymät: 391 279 654 euroa,

b)

vähemmän merkittävät valvottavat yhteisöt ja vähemmän merkittävät valvottavat ryhmittymät: 33 677 998 euroa.

29.4.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 113/56

(1)

Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 3 artiklan mukaisesti unionin päämääränä on muun muassa edistää kansojensa hyvinvointia ja Euroopan kestävää kehitystä, jonka perustana on täystyöllisyyttä ja sosiaalista edistystä tavoitteleva erittäin kilpailukykyinen sosiaalinen markkinatalous. Unioni torjuu sosiaalista syrjäytymistä ja syrjintää sekä edistää yhteiskunnallista oikeudenmukaisuutta ja sosiaalista suojelua, naisten ja miesten tasa-arvoa, sukupolvien välistä yhteisvastuuta ja lapsen oikeuksien suojelua.

(2)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 9 artiklan mukaisesti unioni ottaa politiikkansa ja toimintansa määrittelyssä ja toteuttamisessa huomioon korkean työllisyystason edistämiseen, riittävän sosiaalisen suojelun takaamiseen, sosiaalisen syrjäytymisen torjumiseen sekä korkeatasoiseen koulutukseen ja ihmisten terveyden korkeatasoiseen suojeluun liittyvät vaatimukset.

(3)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 151 artiklassa määrätään, että unionin ja jäsenvaltioiden tavoitteena on, ottaen huomioon sosiaaliset perusoikeudet sellaisina kuin ne ovat Torinossa 18 päivänä lokakuuta 1961 allekirjoitetussa Euroopan sosiaalisessa peruskirjassa ja vuoden 1989 työntekijöiden sosiaalisia perusoikeuksia koskevassa yhteisön peruskirjassa, työllisyyden edistäminen, elin- ja työolojen kohentaminen siten, että olojen yhtenäistäminen olisi mahdollista niitä kohennettaessa, riittävä sosiaalinen suojeleminen, työmarkkinaosapuolten välinen vuoropuhelu, inhimillisten voimavarojen kehittäminen tarkoituksena saavuttaa korkea ja kestävä työllisyystaso, ja syrjäytymisen torjuminen.

(4)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 152 artiklassa määrätään, että unioni tunnustaa Euroopan tason työmarkkinaosapuolten aseman ja edistää sitä ottaen huomioon kansallisten järjestelmien monimuotoisuuden. Se helpottaa työmarkkinaosapuolten välistä vuoropuhelua niiden itsenäisyyttä kunnioittaen.

(5)

Nizzassa kokoontuneessa Eurooppa-neuvostossa 7 päivänä joulukuuta 2000 julkaistulla Euroopan unionin perusoikeuskirjalla suojellaan ja edistetään useita Euroopan sosiaaliselle mallille olennaisia perusperiaatteita. Kyseisen perusoikeuskirjan määräykset koskevat unionin toimielimiä sekä muita elimiä ja laitoksia toissijaisuusperiaatteen mukaisesti sekä jäsenvaltioita ainoastaan silloin, kun viimeksi mainitut soveltavat unionin oikeutta.

(6)

Euroopan unionin toiminnasta tehdyssä sopimuksessa on määräyksiä unionin toimivallasta liittyen muun muassa työntekijöiden vapaaseen liikkuvuuteen (45–48 artikla), sijoittautumisoikeuteen (49–55 artikla), sosiaalipolitiikkaan (151–161 artikla), työmarkkinaosapuolten vuoropuhelun edistämiseen (154 artikla), unionin tasolla tehtyihin ja täytäntöön pantuihin sopimuksiin (155 artikla), naisille ja miehille samanarvoisesta työstä maksettavaan samaan palkkaan (157 artikla), laadukkaan yleissivistävän koulutuksen ja ammatillisen koulutuksen kehittämiseen (165 ja 166 artikla), kansallista politiikkaa täydentävään ja yhteistyötä edistävään ihmisten terveyttä koskevaan unionin toimintaan (168 artikla), taloudelliseen, sosiaaliseen ja alueelliseen yhteenkuuluvuuteen (174–178 artikla), talouspolitiikan laajojen suuntaviivojen vahvistamiseen ja niiden täytäntöönpanon valvontaan (121 artikla), työllisyyttä koskevien suuntaviivojen vahvistamiseen ja niiden täytäntöönpanon tarkasteluun (148 artikla) sekä yleisemmin lainsäädännön lähentämiseen (114–117 artikla).

(7)

Euroopan parlamentti peräänkuulutti vakaata Euroopan sosiaalisten oikeuden pilaria, jolla vahvistetaan sosiaalisia oikeuksia ja vaikutetaan myönteisellä tavalla ihmisten elämään lyhyellä ja keskipitkällä aikavälillä sekä tuetaan Euroopan rakentamista 2000-luvulla (1). Eurooppa-neuvosto painotti, että taloudelliseen ja sosiaaliseen turvattomuuteen on puututtava ensi tilassa. Se kehotti rakentamaan lupaavan tulevaisuuden kaikille, turvaamaan elämäntapamme ja luomaan paremmat mahdollisuudet nuorille (2). EU:n 27 jäsenvaltion, Eurooppa-neuvoston, Euroopan parlamentin ja Euroopan komission päämiehet ovat Rooman ohjelmassa sitoutuneet kehittämään sosiaalisen Euroopan. Kyseinen sitoumus perustuu kestävän kasvun periaatteisiin, ja sillä pyritään edistämään taloudellista ja sosiaalista kehitystä, yhteenkuuluvuutta ja lähentymistä sisämarkkinoiden eheyttä rikkomatta (3). Työmarkkinaosapuolet ovat sitoutuneet jatkamaan ponnistelujaan sen varmistamiseksi, että Eurooppa pysyy myönteisenä toimintaympäristönä sen työntekijöille ja yrityksille (4).

(8)

Viime vuosikymmenten aikana tapahtuneen sisämarkkinoiden toteutumisen yhteydessä on kehitetty vakaa sosiaalialan säännöstö, jolla on edistetty vapaata liikkuvuutta, elin- ja työoloja, naisten ja miesten välistä tasa-arvoa, työterveyttä ja -turvallisuutta, sosiaalista suojelua ja koulutusta. Euron käyttöönoton myötä unioni on saanut vakaan valuutan, joka on yhteinen 19 jäsenvaltiossa asuvalle 340 miljoonalle kansalaiselle ja joka helpottaa heidän päivittäistä elämää ja suojaa heitä finanssimarkkinoiden epävakaudelta. Unioni on myös laajentunut huomattavasti, mikä on lisännyt taloudellisia mahdollisuuksia ja edistänyt sosiaalista kehitystä ympäri mannerta.

(9)

Työmarkkinat ja yhteiskunnat kehittyvät nopeaa tahtia samalla kun globalisaatio, digitaalinen vallankumous, muuttuvat työtavat, yhteiskunnan kehittyminen ja väestönkehitys aiheuttavat uusia mahdollisuuksia ja haasteita. Huomattavan eriarvoisuuden, pitkäaikais- ja nuorisotyöttömyyden sekä sukupolvien välisen yhteisvastuun kaltaiset haasteet ovat jäsenvaltioissa usein samanlaisia, joskin vaihtelevissa määrin.

(10)

Eurooppa on osoittanut pystyvänsä päättäväisesti selviytymään rahoitus- ja talouskriisistä, minkä ansiosta unionin talous on nyt vakaampi, sen työllisyys on noussut ennennäkemättömän korkealle tasolle ja sen työttömyysaste on alentunut tasaisesti. Kriisin sosiaaliset seuraukset olivat kuitenkin laajoja ulottuen nuoriso- ja pitkäaikaistyöttömyydestä aina köyhyysriskiin asti. Näihin seurauksiin puuttuminen on kiireellinen tavoite.

(11)

Euroopan kohtaamat työllisyysongelmat ja sosiaaliset haasteet johtuvat suuressa määrin melko vaatimattomasta kasvusta, joka on seurausta siitä, ettei työelämään osallistumista ja tuottavuutta koskevia mahdollisuuksia ole hyödynnetty. Taloudellinen ja sosiaalinen kehitys kulkevat käsi kädessä. Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin perustamisen olisi oltava osa laajempaa pyrkimystä luoda osallistavampi ja kestävämpi kasvumalli parantamalla Euroopan kilpailukykyä ja tekemällä siitä houkuttelevamman kohteen investoinneille, työpaikkojen luomiselle ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämiselle.

(12)

Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin tavoitteena on ohjata kohti tehokkaita työllisyys- ja sosiaalipoliittisia tuloksia vastattaessa sellaisiin nykyisiin ja tuleviin haasteisiin, joiden tarkoituksena on täyttää suoraan ihmisten olennaiset tarpeet, ja varmistettaessa sosiaalisten oikeuksien parempi toteuttaminen ja täytäntöönpano.

(13)

Työllisyystilanteeseen ja sosiaaliseen tuloskuntoon on syytä kiinnittää enemmän huomiota, jotta sosiaalista sopeutumiskykyä parannettaisiin ja talous- ja rahaliittoa syvennettäisiin. Tästä syystä Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilari on kehitetty lähinnä euroalueen maita silmällä pitäen, mutta kaikki muutkin jäsenvaltiot voivat halutessaan soveltaa sitä.

(14)

Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarissa on kyse periaatteista ja oikeuksista, jotka ovat olennaisia oikeudenmukaisille ja moitteettomasti toimiville työmarkkinoille sekä Euroopan 2000-luvun hyvinvointijärjestelmille. Siinä on myös eräitä oikeuksia, joista on jo säädetty unionin säännöstössä. Sillä otetaan käyttöön uusia periaatteita siitä, miten sosiaalisen, teknisen ja taloudellisen kehityksen aiheuttamiin haasteisiin olisi puututtava.

(15)

Euroopan sosiaalisen oikeuksien pilarissa vahvistetut periaatteet koskevat unionin kansalaisia ja sellaisia kolmansien maiden kansalaisia, jotka oleskelevat laillisesti unionissa. Kun jokin periaate koskee työntekijöitä, sitä sovelletaan kaikkiin työssä oleviin henkilöihin heidän ammattiasemasta, työehdoista ja työsuhteen kestosta riippumatta.

(16)

Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilari ei estä jäsenvaltioita eikä niiden työmarkkinaosapuolia vahvistamasta vieläkin kunnianhimoisempia sosiaalisia normeja. Mitään Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin osaa ei voi tulkita siten, että sillä rajoitettaisiin tai loukattaisiin niitä oikeuksia ja periaatteita, jotka tunnustetaan asianomaisella soveltamisalalla unionin oikeudessa, kansainvälisessä oikeudessa ja sellaisissa kansainvälisissä sopimuksissa, joiden osapuolina unioni tai kaikki jäsenvaltiot ovat, kuten Torinossa 18 päivänä lokakuuta 1961 allekirjoitetussa Euroopan sosiaalisessa peruskirjassa sekä asiaankuuluvissa Kansainvälisen työjärjestön yleissopimuksissa ja suosituksissa.

(17)

Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin toteutuminen edellyttää unionin, sen jäsenvaltioiden ja työmarkkinaosapuolten yhteistä sitoutumista ja vastuuta. Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarissa vahvistetut periaatteet ja oikeudet olisi pantava täytäntöön sekä unionissa että jäsenvaltioissa niiden toimivallan mukaisesti ja toissijaisuusperiaatetta noudattaen.

(18)

Unionin tasolla Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarilla ei laajenneta perussopimuksissa määrättyä unionin toimivaltaa. Se olisi pantava täytäntöön kyseisen toimivallan mukaisesti.

(19)

Jäsenvaltioiden tasolla pilari kunnioittaa Euroopan kansojen kulttuurien ja perinteiden monimuotoisuutta sekä jäsenvaltioiden kansallista identiteettiä ja niiden tapaa järjestää hallintonsa kansallisella, alueellisella ja paikallisella tasolla. Pilarin perustaminen ei varsinkaan rajoita jäsenvaltioiden oikeutta määritellä sosiaaliturvajärjestelmiensä perusperiaatteet, eikä se saa vaikuttaa näiden järjestelmien rahoituksen tasapainoon.

(20)

Työmarkkinaosapuolten välisellä vuoropuhelulla on keskeinen asema sosiaalisten oikeuksien vahvistamisessa sekä kestävän ja osallistavan kasvun edistämisessä. Työmarkkinaosapuolilla on kaikilla tasoilla keskeinen asema Euroopan sosiaalisten oikeuksien pilarin edistämisessä ja täytäntöönpanossa niiden itsenäisyyden ja työtaisteluoikeuden mukaisesti,

a)

Naisten ja miesten yhdenvertainen kohtelu ja yhtäläiset mahdollisuudet on varmistettava, ja niitä on edistettävä kaikilla aloilla, kuten työmarkkinoille osallistumisen, työehtojen ja -olojen sekä urakehityksen osalta.

b)

Naisilla ja miehillä on oikeus samaan palkkaan samanarvoisesta työstä.

a)

Jokaisella on oikeus saada oikea-aikaista ja räätälöityä apua omien työllisyysnäkymiensä parantamiseksi ja itsensä työllistämisen helpottamiseksi. Tähän kuuluu oikeus saada tukea työpaikan etsimiseen, kouluttautumiseen ja uudelleenkoulutukseen. Jokaisella on oikeus siirtää sosiaalista suojelua ja koulutusta koskevat etuudet työelämän muutostilanteissa.

b)

Nuorilla henkilöillä on oikeus täydennyskoulutukseen, oppisopimuskoulutukseen, harjoitteluun tai tasokkaaseen työtarjoukseen neljän kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta tai koulutuksen päättämisestä.

c)

Työttömillä on oikeus henkilökohtaiseen, jatkuvaan ja johdonmukaiseen tukeen. Pitkäaikaistyöttömillä on oikeus perusteelliseen yksilölliseen arviointiin viimeistään 18 kuukauden kuluttua työttömäksi joutumisesta.

a)

Työntekijöillä on työsuhteen tyypistä ja kestosta riippumatta oikeus oikeudenmukaiseen ja yhdenvertaiseen kohteluun työolojen, sosiaalisen suojelun saatavuuden ja koulutuksen osalta. Siirtymistä toistaiseksi voimassa oleviin työsuhteen muotoihin on edistettävä.

b)

Työnantajille on varmistettava riittävä joustavuus lainsäädännön ja työehtosopimusten mukaisesti, jotta ne voivat mukautua nopeasti taloustilanteen muutoksiin.

c)

Laadukkaat työolot varmistavia innovatiivisia työsuhteen muotoja on edistettävä. Yrittäjyyttä ja itsenäistä ammatinharjoittamista on kannustettava. Ammatillista liikkuvuutta on helpotettava.

d)

Epävarmoihin työoloihin johtavat työsuhteet on estettävä esimerkiksi kieltämällä epätyypillisten sopimusten väärinkäyttö. Koeajan keston olisi oltava kohtuullinen.

a)

Työntekijöillä on oikeus oikeudenmukaiseen palkkaan, joka mahdollistaa kohtuullisen elintason.

b)

Työntekijöiden on saatava riittävä vähimmäispalkka, joka tyydyttää työntekijän ja hänen perheensä tarpeet kansallisissa taloudellisissa ja sosiaalisissa olosuhteissa, ja samalla on turvattava työhön pääsy ja säilytettävä kannustimet työpaikan etsimiseen. Työssäkäyvien köyhyys on estettävä.

c)

Kaikki palkat on vahvistettava avoimella ja ennustettavalla tavalla kansallisia käytäntöjä noudattaen ja työmarkkinaosapuolten itsenäisyyttä kunnioittaen.

a)

Työntekijöillä on työsuhteensa alussa oikeus saada kirjallisesti tiedot työsuhteesta johtuvista oikeuksistaan ja velvoitteistaan, mukaan lukien tiedot koeajasta.

b)

Työntekijöillä on ennen irtisanomista oikeus saada tietää irtisanomisen syyt, ja heihin on sovellettava kohtuullista irtisanomisaikaa. Heillä on oikeus tehokkaaseen ja puolueettomaan riitojenratkaisuun ja, jos kyseessä on perusteeton irtisanominen, oikeus hakea muutosta, mukaan lukien oikeus saada riittävä korvaus.

a)

Työmarkkinaosapuolia on kuultava talous-, työllisyys- ja sosiaalipolitiikkojen suunnittelussa ja täytäntöönpanossa kansallisia käytäntöjä noudattaen. Niitä on kannustettava neuvottelemaan ja laatimaan työehtosopimuksia niiden kannalta merkityksellisissä asioissa. Tällöin on kunnioitettava niiden itsenäisyyttä ja työtaisteluoikeutta. Työmarkkinaosapuolten välillä tehdyt sopimukset on tarvittaessa pantava täytäntöön unionin ja sen jäsenvaltioiden tasolla.

b)

Työntekijöillä tai heidän edustajilla on oikeus saada tiedot ja tulla kuulluiksi hyvissä ajoin heidän kannalta merkityksellisissä asioissa varsinkin yritysten siirtoon, rakenneuudistukseen ja sulautumiseen sekä joukkoirtisanomisiin liittyen.

c)

Työmarkkinaosapuolille annettavaa tukea niiden vuoropuhelun edistämistä koskevien valmiuksien lisäämiseen on kannustettava.

a)

Työntekijöillä on oikeus korkeatasoiseen työterveyteen ja -turvallisuuteen.

b)

Työntekijöillä on oikeus työympäristöön, joka on mukautettu heidän ammatillisiin tarpeisiinsa ja joka mahdollistaa heille pidemmän osallistumisen työmarkkinoille.

c)

Työntekijöillä on oikeus saada henkilötietonsa suojatuiksi työsuhteen yhteydessä.

a)

Lapsilla on oikeus kohtuuhintaiseen varhaiskasvatukseen ja laadukkaaseen hoitoon.

b)

Lapsilla on oikeus suojeluun köyhyyttä vastaan. Heikoista lähtökohdista tulevilla lapsilla on oikeus yhtäläisiä mahdollisuuksia edistäviin erityistoimenpiteisiin.

a)

Eläkkeelle jääneillä työntekijöillä ja itsenäisillä ammatinharjoittajilla on oikeus eläkkeeseen, joka on oikeassa suhteessa heidän sosiaalivakuutusmaksujensa kanssa ja joka varmistaa kohtuullisen toimeentulon. Naisilla ja miehillä on oltava yhtäläiset mahdollisuudet eläkeoikeuksien hankkimiseen.

b)

Vanhuksilla on oikeus resursseihin, joilla varmistetaan ihmisarvoinen elämä.

a)

Kaikille tarvitseville on tarjottava sosiaalista vuokra-asuntoa tai laadukasta asumisapua.

b)

Haavoittuvassa asemassa olevilla henkilöillä on oikeus asianmukaiseen apuun ja suojaan pakkohäätöä vastaan.

c)

Kodittomille on tarjottava riittävää suojaa ja riittäviä palveluja heidän sosiaalisen osallisuutensa edistämiseksi.

29.4.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 113/62

29.4.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 113/62