9.2.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 34/1

(1)

Asetuksen (EU) N:o 98/2013 liitteessä II luetellaan räjähteiden lähtöaineita, joihin sovelletaan yhdenmukaisia sääntöjä. Säännöt koskevat yleisön mahdollisuuksia hankkia kyseisiä aineita, ja niiden avulla varmistetaan, että epäilyttävistä liiketoimista, katoamisista ja varkauksista koko toimitusketjussa ilmoitetaan asianmukaisesti.

(2)

Liitteessä II luetellut aineet ovat yleisön saatavilla, mutta niihin sovelletaan ilmoitusvelvoitetta, joka kattaa sekä ammattikäyttäjät koko toimitusketjussa että yleisön edustajat.

(3)

Jäsenvaltiot ovat osoittaneet, että alumiinijauhetta on käytetty ja hankittu kotitekoisten räjähteiden tuottamiseen Euroopassa.

(4)

Alumiinijauheen markkinointi ja käyttö ei ole tällä hetkellä yhdenmukaista unionin tasolla. Kuitenkin ainakin yksi jäsenvaltio rajoittaa jo yleisön mahdollisuuksia hankkia sitä, ja Maailman tullijärjestö valvoo maailmanlaajuisia kuljetuksia havaitakseen laittoman kaupan, jonka tarkoituksena on improvisoitujen räjähteiden lähtöaineiden valmistaminen.

(5)

Alumiinijauheen väärinkäytössä tapahtuneen kehityksen valossa ei tällä hetkellä ole perusteltua rajoittaa yleisön mahdollisuuksia hankkia sitä, kun otetaan huomioon kyseiseen aineeseen liittyvä uhkataso tai aineen kaupan volyymi.

(6)

Valvonnan lisääminen on tarpeen sen mahdollistamiseksi, että kansalliset viranomaiset voivat estää ja havaita näiden aineiden laittoman käytön räjähteiden lähtöaineina, ja tämä voidaan toteuttaa käyttämällä asetuksella (EU) N:o 98/2013 käyttöön otettua ilmoitusmenettelyä.

(7)

Alumiinijauheen saatavuuden aiheuttaman riskin valossa ja kun otetaan huomioon, että ilmoitusvelvoite ei vaikuta merkittävästi talouden toimijoihin tai kuluttajiin, tämän aineen lisääminen asetuksen (EU) N:o 98/2013 liitteeseen II on perusteltua ja oikeasuhteista,

a)

korvataan toisen sarakkeen otsikko seuraavasti:

”Yhdistetyn nimikkeistön (CN) koodi (1)”;

b)

lisätään seuraava aine:

9.2.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 34/3

(1)

Asetuksen (EU) N:o 98/2013 liitteessä II luetellaan räjähteiden lähtöaineita, joihin sovelletaan yhdenmukaisia sääntöjä. Säännöt koskevat yleisön mahdollisuuksia hankkia kyseisiä aineita, ja niiden avulla varmistetaan, että epäilyttävistä liiketoimista, katoamisista ja varkauksista koko toimitusketjussa ilmoitetaan asianmukaisesti.

(2)

Liitteessä II luetellut aineet ovat yleisön saatavilla, mutta niihin sovelletaan ilmoitusvelvoitetta, joka kattaa sekä ammattikäyttäjät koko toimitusketjussa että yleisön edustajat.

(3)

Liitteessä II on jo useita nitraattisuoloja, koska niitä voidaan käyttää väärin räjähteiden lähtöaineina. Magnesiumnitraatilla, jota toimitetaan sen heksahydraattimuodossa, on samanlaisia ominaisuuksia, mutta se ei ole vielä luettelossa.

(4)

Magnesiumnitraattiheksahydraatti toimii tällä hetkellä liitteessä II lueteltujen nitraattisuolojen valvomattomana vaihtoehtona. Lisäksi viime vuosina on saatu ilmoituksia sen väärinkäytöstä räjähteiden lähtöaineena unionin ulkopuolella.

(5)

Magnesiumnitraattiheksahydraatin väärinkäytössä tapahtuneen kehityksen valossa ei tällä hetkellä ole perusteltua rajoittaa yleisön mahdollisuuksia hankkia sitä, kun otetaan huomioon kyseiseen aineeseen liittyvä uhkataso tai aineen kaupan volyymi.

(6)

Valvonnan lisääminen on tarpeen sen mahdollistamiseksi, että kansalliset viranomaiset voivat estää ja havaita tämän aineen laittoman käytön räjähteiden lähtöaineena, ja tämä voidaan toteuttaa käyttämällä asetuksella (EU) N:o 98/2013 käyttöön otettua ilmoitusmenettelyä.

(7)

Magnesiumnitraattiheksahydraatin saatavuuden aiheuttaman riskin valossa ja kun otetaan huomioon, että sitä koskeva ilmoitusvelvoite ei vaikuta merkittävästi talouden toimijoihin tai kuluttajiin, tämän aineen lisääminen asetuksen (EU) N:o 98/2013 liitteeseen II on perusteltua ja oikeasuhteista,

9.2.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 34/5

(1)

Asetuksen (EU) N:o 98/2013 liitteessä II luetellaan räjähteiden lähtöaineita, joihin sovelletaan yhdenmukaisia sääntöjä. Säännöt koskevat yleisön mahdollisuuksia hankkia kyseisiä aineita, ja niiden avulla varmistetaan, että epäilyttävistä liiketoimista, katoamisista ja varkauksista koko toimitusketjussa ilmoitetaan asianmukaisesti.

(2)

Liitteessä II luetellut aineet ovat yleisön saatavilla, mutta niihin sovelletaan ilmoitusvelvoitetta, joka kattaa sekä ammattikäyttäjät koko toimitusketjussa että yleisön edustajat.

(3)

Jäsenvaltiot ovat osoittaneet, että alumiinijauhetta on käytetty ja hankittu kotitekoisten räjähteiden tuottamiseen Euroopassa. Magnesiumjauheen ominaisuudet ovat hyvin samanlaiset kuin alumiinin.

(4)

Alumiini- ja magnesiumjauheiden markkinointi ja käyttö ei ole tällä hetkellä yhdenmukaista unionin tasolla. Kuitenkin ainakin yksi jäsenvaltio rajoittaa jo yleisön mahdollisuuksia hankkia niitä, ja Maailman tullijärjestö valvoo alumiinijauheen maailmanlaajuisia kuljetuksia havaitakseen laittoman kaupan, jonka tarkoituksena on improvisoitujen räjähteiden lähtöaineiden valmistaminen.

(5)

Alumiini- ja magnesiumjauheiden väärinkäytössä tapahtuneen kehityksen valossa ei tällä hetkellä ole perusteltua rajoittaa yleisön mahdollisuuksia hankkia niitä, kun otetaan huomioon kyseisiin aineisiin liittyvä uhkataso tai niiden kaupan volyymi.

(6)

Valvonnan lisääminen on tarpeen sen mahdollistamiseksi, että kansalliset viranomaiset voivat estää ja havaita näiden aineiden laittoman käytön räjähteiden lähtöaineina, ja tämä voidaan toteuttaa käyttämällä asetuksella (EU) N:o 98/2013 käyttöön otettua ilmoitusmenettelyä.

(7)

Alumiinijauheesta on annettu erillinen delegoitu säädös, jolla se lisätään liitteeseen II. Näin ollen magnesiumjauhe olisi sen realistinen valvomaton vaihtoehto.

(8)

Magnesiumjauheen saatavuuden aiheuttaman riskin valossa ja kun otetaan huomioon, että ilmoitusvelvoite ei vaikuta merkittävästi talouden toimijoihin tai kuluttajiin, tämän aineen lisääminen asetuksen (EU) N:o 98/2013 liitteeseen II on perusteltua ja oikeasuhteista,

9.2.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 34/7

(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 978/2012 4 artiklassa vahvistetaan perusteet tullietuuksien myöntämiselle yleisen tullietuusjärjestelmän, jäljempänä ’GSP-järjestelmä’, yleisen menettelyn mukaisesti.

(2)

Asetuksen (EU) N:o 978/2012 4 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdan säännösten mukaan maa, jonka Maailmanpankki on luokitellut korkean tulotason tai ylemmän keskitulotason maaksi kolmena peräkkäisenä vuotena, tai maa, joka on edunsaajana etuuskohteluun perustuvassa markkinoillepääsyjärjestelyssä, jonka tullietuudet ovat samat tai paremmat kuin GSP-järjestelmässä käytännössä kaiken kaupan osalta, ei ole oikeutettu GSP-järjestelmän mukaisiin etuuksiin.

(3)

Asetuksen (EU) N:o 978/2012 1 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetun GSP-järjestelmän yleisen menettelyn edunsaajamaiden luettelo vahvistetaan kyseisen asetuksen liitteessä II. Asetuksen (EU) N:o 978/2012 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti liitettä II tarkastellaan viimeistään kunkin vuoden tammikuun 1 päivänä. Tarkastelussa olisi otettava huomioon muutokset edunsaajamaiden taloudessa, kehityksessä tai kaupassa 4 artiklassa vahvistettujen perusteiden mukaisesti.

(4)

Asetuksen (EU) N:o 978/2012 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti GSP-edunsaajamaalle ja talouden toimijoille on annettava riittävästi aikaa tehdä asiaankuuluvat mukautukset, joita maan aseman muuttuminen GSP-järjestelmässä edellyttää. Sen vuoksi GSP-järjestelmän soveltamista jatketaan vuoden ajan siitä päivästä, jona kyseisen maan 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu aseman muuttuminen tulee voimaan, ja kahden vuoden ajan 4 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun etuuskohteluun perustuvan markkinoillepääsyjärjestelyn soveltamisen alkamispäivästä.

(5)

Maailmanpankki luokitteli Tongan ylemmän keskitulotason maaksi vuosina 2013, 2014 ja 2015. Sen vuoksi Tonga poistettiin asetuksen (EU) N:o 978/2012 liitteessä II olevasta GSP-edunsaajamaiden luettelosta 1 päivästä tammikuuta 2017 alkaen komission delegoidulla asetuksella (EU) 2015/1979 (2). Vuonna 2016 Maailmanpankki kuitenkin luokitteli Tongan alemman keskitulotason maaksi. Sen vuoksi Tonga olisi palautettava asetuksen (EU) N:o 978/2012 liitteeseen II siten, että soveltaminen alkaa 1 päivänä tammikuuta 2017.

(6)

Pitkälle menevää ja laaja-alaista vapaakauppa-aluetta (DCFTA), josta Euroopan unioni ja Ukraina sopivat 27 päivänä kesäkuuta 2014 osana niiden välistä laajempaa assosiaatiosopimusta, on sovellettu väliaikaisesti 1 päivästä tammikuuta 2016. Koska DCFTA tarjoaa GSP-järjestelmää paremmat tullietuudet käytännössä kaiken kaupan osalta, Ukraina olisi poistettava liitteessä II olevasta GSP-edunsaajamaiden luettelosta siten, että soveltaminen alkaa 1 päivänä tammikuuta 2018.

1)

Lisätään seuraava kirjainkoodi sarakkeeseen A ja sitä vastaava maan nimi sarakkeeseen B:

2)

Poistetaan seuraava kirjainkoodi sarakkeesta A ja sitä vastaava maan nimi sarakkeesta B:

9.2.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 34/9

(1)

Unionin kalastuslaivastorekisteri on tarpeellinen väline yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen täytäntöönpanossa. Kaikkien unionin kalastusalusten olisi oltava kyseisessä rekisterissä.

(2)

Kansallisiin kalastuslaivastorekistereihin sekä unionin kalastuslaivastorekisteriin nykyisin sovellettavat säännöt vahvistetaan komission asetuksessa (EY) N:o 26/2004 (2).

(3)

Jäsenvaltioiden olisi kirjattava lippunsa alla purjehtivien unionin kalastusalusten omistajaa, aluksen ja pyydysten ominaisuuksia sekä toimintaa koskevat tiedot ja toimitettava ne komissiolle asetuksen (EU) N:o 1380/2013 24 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Komission olisi ylläpidettävä unionin kalastuslaivastorekisteriä, joka sisältää jäsenvaltioilta saadut tiedot.

(4)

Jäsenvaltiot ovat vastuussa kansalliseen kalastuslaivastorekisteriin sisältyvien tietojen paikkansapitävyydestä. Tätä varten jäsenvaltioiden olisi seurattava keskeytyksettä kyseisten tietojen laatua ja varmistettava, että tiedot päivitetään säännöllisesti ja että komissio voi tarkastaa ne milloin tahansa täsmällisillä kysymyksillä.

(5)

Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten käsitellessä kansallisiin kalastuslaivastorekistereihin sisältyviä henkilötietoja sovelletaan yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta annettuja unionin oikeuden sääntöjä, erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 95/46/EY (3), sekä asiaa koskevaa kansallista täytäntöönpanolainsäädäntöä. Kunkin jäsenvaltion pitämään rekisteriin kirjatut ominaisuudet ja ulkoiset merkinnät olisi esitettävä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2930/86 (4) ja komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 404/2011 (5) mukaisesti.

(6)

Jotta voitaisiin seurata alusten liikkeitä jäsenvaltioiden välillä ja varmistaa yksiselitteinen yhteys unionin laivastorekisterin sisältämien tietojen ja muista tietojärjestelmistä peräisin olevien kalastustoimintaa koskevien tietojen välillä, kullekin unionin kalastusalukselle olisi annettava yksilöllinen tunnistenumero, jota ei voida missään tapauksessa muuttaa eikä antaa uudelleen jollekin toiselle alukselle.

(7)

Tämän asetuksen tehokkaan soveltamisen varmistamiseksi on aiheellista ottaa käyttöön uusia välineitä ja menettelyjä jäsenvaltioiden ja Euroopan komission välisen tietojen hallinnan yksinkertaistamiseksi edelleen sekä taata, että ajantasaiset tiedot ovat saatavilla nykyistä useammin.

(8)

Kalastuslaivastojen kapasiteetin ja niiden toiminnan hallinnoimista varten unionin kalastuslaivastorekisteri olisi saatettava jäsenvaltioiden käyttöön kokonaisuudessaan ja julkisesti käytettäväksi rajoitetussa muodossa. Henkilötiedot olisi jätettävä pois rajoitetussa muodossa olevasta rekisteristä kyseisten tietojen suojaamiseksi, mutta siinä olisi oltava kalastusalusten tunnistetiedot tiedon saatavuuden ja läpinäkyvyyden parantamiseksi kansalaisia varten.

(9)

Unionin toimielinten ja elinten tämän asetuksen puitteissa suorittamaan henkilötietojen käsittelyyn ja jäsenvaltioiden mahdollisuuteen saada käyttöönsä unionin kalastuslaivastorekisterissä olevia tietoja sovelletaan yksilöiden suojelua henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaata liikkuvuutta koskevaa unionin lainsäädäntöä, erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 45/2001 (6), etenkin siltä osin kuin on kyse käsittelyn luottamuksellisuudesta, henkilötietojen siirtämisestä jäsenvaltioiden kansallisista järjestelmistä komissiolle, käsittelyn lainmukaisuudesta tai rekisteröidylle ilmoittamista, omiin henkilötietoihin pääsyä tai niiden oikaisemista koskevista oikeuksista.

(10)

Komission kehittämää uutta tietojenvaihdon välinettä olisi käytettävä kaikessa sähköisessä tietojenvaihdossa.

(11)

Koska asetuksen (EU) N:o 1380/2013 24 artiklan 2 kohdassa säädetään, että jäsenvaltiot toimittavat komissiolle tiedot lippunsa alla purjehtivien unionin kalastusalusten omistajasta sekä aluksen ja pyydysten ominaisuuksista, kyseiset tiedot olisi myös sisällytettävä tähän asetukseen.

(12)

Asetus (EY) N:o 26/2004 olisi kumottava.

(13)

Jäsenvaltioille olisi annettava riittävästi aikaa mukauttaa kansalliset rekisterinsä tässä asetuksessa säädettyihin uusiin tietovaatimuksiin.

(14)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat kalastus- ja vesiviljelyalan komitean lausunnon mukaiset,

a)

vahvistetaan komission velvoitteet perustaa unionin kalastuslaivastorekisteri ja pitää sitä yllä;

b)

vahvistetaan jäsenvaltioiden velvoitteet, jotka koskevat niiden kansallisessa kalastuslaivastorekisterissä olevien tietojen keruuta ja validointia sekä kyseisten tietojen toimittamista komissiolle;

c)

määritellään aluksen ominaisuuksia ja toimintaa koskevat vähimmäistiedot, joiden on oltava nähtävillä kansallisissa kalastuslaivastorekistereissä.

a)

’kalastusaluksella’ asetuksen (EU) N:o 1380/2013 4 artiklan 1 kohdan 4 alakohdassa määriteltyä alusta;

b)

’unionin kalastusaluksella’ asetuksen (EU) N:o 1380/2013 4 artiklan 1 kohdan 5 alakohdassa määriteltyä kalastusalusta;

c)

’unionin kalastuslaivastolla’ kaikkia jäsenvaltion lipun alla purjehtivia ja unionissa rekisteröityjä unionin kalastusaluksia;

d)

’vesiviljelyaluksella’ alusta, joka on varustettu yksinomaan vesiviljelytuotteiden nostoa, kuljetusta ja/tai purkamista varten;

e)

’tapahtumalla’ aluksen lisäämistä laivastoon tai poistamista siitä tai muutosta jossakin sen ominaisuuksista, jotka luetellaan liitteessä I;

f)

’tietojen toimittamisella’ yhden tai useamman tapahtuman siirtoa digitaalisessa muodossa jäsenvaltioiden ja komission välillä;

g)

’kuljetuskerroksella’ kalastustietojen vaihdon sähköistä verkkoa, jonka komissio on asettanut kaikkien jäsenvaltioiden sekä nimeämänsä elimen käyttöön standardoidulla tavalla tapahtuvaa tietojenvaihtoa varten;

h)

’laskentapäivällä’ päivää, jona jäsenvaltio on ilmoittanut komissiolle ensimmäisestä tapahtumasta ja joka vahvistetaan liitteessä II;

i)

’tilannekuvalla’ luetteloa jäsenvaltion kalastuslaivastorekisterissä olevien alusten määrätyltä ajanjaksolta kirjaamista tapahtumista;

j)

’laillisella omistajalla’ luonnollista tai oikeushenkilöä, jolla aluksen rekisteröintiasiakirjojen mukaan on laillinen omistusoikeus alukseen;

k)

’toimijalla’ neuvoston asetuksen (EY) N:o 1224/2009 (7) 4 artiklan 19 kohdassa määriteltyä luonnollista tai oikeushenkilöä;

l)

’yhteisen kalastuslaivastorekisterin numerolla (CFR-numerolla)’ unionin kalastuslaivastossa aluksen yksilöllistä tunnistenumeroa, joka on riippumaton kaikista kansallisen kalastuslaivaston numeroista;

m)

’henkilötiedoilla’ kaikenlaisia tunnistettua tai tunnistettavissa olevaa luonnollista henkilöä koskevia tietoja, kuten asetuksen (EY) N:o 45/2001 2 artiklan a alakohdassa määritellään;

n)

’kansallisella kalastuslaivastorekisterillä’ rekisteriä, jota jokainen jäsenvaltio pitää kaikista lippunsa alla purjehtivista kalastusaluksista;

o)

’unionin kalastuslaivastorekisterillä’ rekisteriä, jota komissio pitää ja johon sisältyvät tiedot kaikista unionin kalastusaluksista.

9.2.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 34/18

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1831/2003 säädetään eläinten ruokinnassa käytettävien lisäaineiden hyväksymisestä ja vahvistetaan perusteet ja menettelyt hyväksynnän myöntämiselle.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 1831/2003 7 artiklan mukaisesti on toimitettu hakemus, joka koskee Bacillus subtilis (DSM 27273) -valmisteen hyväksymistä. Hakemuksen mukana on toimitettu asetuksen (EY) N:o 1831/2003 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti vaadittavat tiedot ja asiakirjat.

(3)

Hakemus koskee Bacillus subtilis (DSM 27273) -valmisteen hyväksymistä vieroitettujen porsaiden ja vieroitettujen toissijaisten sikaeläinten rehun lisäaineena lisäaineluokassa ”eläintuotantoon vaikuttavat lisäaineet”.

(4)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, totesi 20 päivänä lokakuuta 2015 antamassaan lausunnossa (2), että Bacillus subtilis (DSM 27273) -valmisteella ei ehdotetuissa käyttöolosuhteissa ole haitallisia vaikutuksia eläinten tai ihmisten terveyteen eikä ympäristöön. Lisäksi todettiin, että valmiste voi osoittautua tehokkaaksi vieroitettujen porsaiden ruokinnassa. Päätelmä voidaan yleistää koskemaan vieroitettuja toissijaisia sikaeläimiä, jos lisäaineen annostus on sama. Elintarviketurvallisuusviranomaisen mukaan erityiset markkinoille saattamisen jälkeistä seurantaa koskevat vaatimukset eivät ole tarpeen. Lisäksi se vahvisti asetuksella (EY) N:o 1831/2003 perustetun vertailulaboratorion toimittaman raportin analyysimenetelmästä, jolla rehun lisäaine määritetään rehusta.

(5)

Bacillus subtilis (DSM 27273) -valmisteen arviointi osoittaa, että asetuksen (EY) N:o 1831/2003 5 artiklassa säädetyt hyväksynnän edellytykset täyttyvät. Sen vuoksi kyseisen valmisteen käyttö tämän asetuksen liitteessä esitetyllä tavalla olisi hyväksyttävä.

(6)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

9.2.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 34/21

(1)

Neuvosto otti täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 861/2013 (2) käyttöön tiettyjen Intiasta peräisin olevien ruostumattomien teräslankojen tuonnissa lopullisen tasoitustullin.

(2)

Neuvosto otti täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 1106/2013 (3) käyttöön lopullisen polkumyyntitullin tiettyjen Intiasta peräisin olevien ruostumattomien teräslankojen tuonnissa, jäljempänä ’alkuperäinen tutkimus’.

(3)

Polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä muutettiin syyskuussa 2015 komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2015/1483 (4) sen jälkeen, kun oli tehty neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 (5) 12 artiklan mukainen uusi absorptiotutkimus.

(4)

Venus Wire Industries Pvt. Ltd:n tuontiin tällä hetkellä sovellettava polkumyyntitulli on 9,4 prosenttia (nyt sovellettava polkumyyntimarginaali 12,4 % miinus 3 %:n tasoitustulli) ja Garg Inox Ltd:hen sovellettava polkumyyntitulli on 8,4 prosenttia (nyt sovellettava polkumyyntimarginaali 11,8 % miinus 3,4 %:n tasoitustulli). Tällä hetkellä sellaisten vientiä harjoittavien intialaisten tuottajien tuontiin sovellettava polkumyyntitulli, jotka eivät toimineet yhteistyössä alkuperäisessä tutkimuksessa, on 12,5 prosenttia (polkumyyntimarginaali 16,2 % miinus 3,7 %:n tasoitustulli).

(5)

Komissio on vastaanottanut kaksi voimassa olevien polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden osittaista välivaiheen tarkastelua koskevaa pyyntöä, jotka on rajattu koskemaan polkumyynnin tarkastelua.

(6)

Yhden tarkastelupyynnön esitti Venus-ryhmä, jäljempänä ’Venus’, joka on Intiasta, jäljempänä ’asianomainen maa’, peräisin oleva vientiä harjoittavien tuottajien ryhmä. Venus-ryhmään kuuluvat yritykset Venus Wire Industries Pvt. Ltd, Precision Metals, Hindustan Inox. Ltd, Sieves Manufacturer India, Pvt. Ltd, ja etuyhteydessä oleva tuoja Venus Edelstahl GmbH.

(7)

Toisen pyynnön esitti Garg Inox Ltd, jäljempänä ’Garg’, joka on Intiasta peräisin oleva vientiä harjoittava tuottaja. Yrityksistä Venus ja Garg käytetään jäljempänä yhdessä nimitystä ’pyynnön esittäjät’.

(8)

Pyynnön esittäjät väittivät pyynnöissään, että olosuhteet, joiden perusteella polkumyynnin vastaiset toimenpiteet oli otettu käyttöön, olivat muuttuneet ja että muutokset olivat luonteeltaan pysyviä. Pyynnön esittäjät toimittivat alustavaa näyttöä siitä, että vahingollisen polkumyynnin vaikutusten korjaaminen ei enää edellytä nykytasoisten toimenpiteiden soveltamista.

(9)

Kun komissio oli jäsenvaltioille asiasta ilmoitettuaan todennut, että oli olemassa riittävä näyttö sellaisen osittaisen välivaiheen tarkastelun vireillepanoon, joka rajattiin polkumyynnin tarkasteluun pyynnön esittäjien osalta, se ilmoitti 11 päivänä joulukuuta 2015Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (6) julkaistulla ilmoituksella polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta annetun asetuksen (EY) N:o 1225/2009 11 artiklan 3 kohdan mukaisen osittaisen välivaiheen tarkastelun vireillepanosta; tarkastelu rajattiin polkumyynnin tarkasteluun pyynnön esittäjien osalta.

(10)

Saadakseen tutkimuksensa kannalta tarpeellisina pitämänsä tiedot komissio lähetti tutkimuksen kohteena oleville vientiä harjoittaville tuottajille kyselylomakkeen ja sai niiltä vastauksen asetetussa määräajassa.

(11)

Komissio hankki ja tarkisti kaikki polkumyynnin määrittämisen kannalta tarpeellisina pitämänsä tiedot. Perusasetuksen 16 artiklan mukaisia tarkastuskäyntejä tehtiin seuraavien yritysten toimitiloihin:

(12)

Venuksen pyynnöstä kauppaan liittyvissä menettelyissä kuulemisesta vastaavan neuvonantajan kanssa järjestettiin kuuleminen 26 päivänä heinäkuuta 2016.

(13)

Polkumyynnin tasoa koskenut tutkimus kattoi 1 päivän lokakuuta 2014 ja 30 päivän syyskuuta 2015 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso’.

(14)

Tutkimuksen kohteena oleva tuote määritellään Intiasta peräisin olevaksi ruostumattomaksi teräslangaksi, jonka painosta

ja joka tällä hetkellä luokitellaan CN-koodeihin 7223 00 19 ja 7223 00 99, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’.

(15)

Tarkastelua koskevassa tutkimuksessa vahvistettiin, että johdanto-osan 14 kappaleessa määritellyllä ruostumattomasta teräksestä valmistetulla langalla, jota pyynnön esittäjät tuottavat ja myyvät kotimarkkinoilla, on samat fyysiset, tekniset ja kemialliset perusominaisuudet ja peruskäyttötarkoitukset kuin tarkasteltavana olevalla unioniin viedyllä tuotteella.

(16)

Komissio päätti, että kyseiset tuotteet ovat näin ollen perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja samankaltaisia tuotteita.

(17)

Perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaisesti komissio tutki myös, voidaanko pyynnön esittäjien väittämiä muuttuneita olosuhteita pitää pysyvinä.

(18)

On muistettava, että alkuperäisessä tutkimuksessa Venukseen sovellettiin perusasetuksen 18 artiklaa tuotantokustannusten määrittämisen ja polkumyyntimarginaalin laskennan osalta. Tämä johtui siitä, että teräslaatuja koskevia tietoja pidettiin epäluotettavina, koska yksittäisiä teräslajeja ei ollut mahdollista jäljittää tarkasti tuotantoprosessin kaikissa vaiheissa.

(19)

Venus väitti uudelleentarkastelupyynnössään, että sen kirjanpito- ja varastonhallintajärjestelmää oli muutettu. Tutkimuksen aikana saatu ja todennettu näyttö osoitti, että Venus on ottanut varastonhallintajärjestelmässään käyttöön uuden valvontaohjelmiston, jonka avulla yritys pystyy jäljittämään yksittäiset teräslajit tuotantoprosessin kaikissa vaiheissa. Nämä tarkastukset ovat poistaneet epäjohdonmukaisuuksien riskin yksittäisten teräslajien tasolla. Sen vuoksi ilmoitettua raaka-aineen jakautumista teräslajeittain voidaan pitää luotettavana määritettäessä yksittäisten tuotetyyppien kustannuksia ja myyntihintoja, ja tällä on vaikutusta tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantokustannuksiin ja polkumyyntimarginaalin laskentaan. Tässä kuvatut olosuhteet eivät todennäköisesti muutu lähitulevaisuudessa tavalla, joka vaikuttaisi näihin päätelmiin.

(20)

Tämän perusteella komissio päätteli, että Venuksen osalta muuttuneet olosuhteet ovat luonteeltaan pysyviä.

(21)

Alkuperäisessä tutkimuksessa havaittiin, että Garg oli kanavoinut merkittävän vientimäärän unionissa sijaitsevan etuyhteydessä olevan tuojan kautta. Yritys väitti, että koska sen tytäryhtiö unionissa oli lopetettu, näiden kahden yksikön välistä suhdetta ei ollut enää olemassa ja tämä merkitsi huomattavaa muutosta polkumyyntimarginaalin laskentaan, koska vientihintoja ei tarvitsisi enää muodostaa perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti.

(22)

Tutkimuksessa vahvistettiin, että unionissa sijaitseva tytäryhtiö oli lopetettu. Tämän perusteella komissio päätteli, että Gargin osalta olosuhteet ovat muuttuneet merkittävästi ja muutokset ovat luonteeltaan pysyviä.

(23)

Kuten jäljempänä esitetään, Gargin osalta nousi esiin joukko kysymyksiä, joiden perusteella komissio harkitsi perusasetuksen 18 artiklan soveltamista.

(24)

Gargin toimitiloihin tehdyssä tarkastuksessa ilmeni, että yrityksellä oli vientitapahtumista maksettavia palkkioita entiselle etuyhteydessä olevalle tuojalleen unionissa välivaiheen tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana, mutta se oli jättänyt ilmoittamatta niistä kyselylomakkeeseen antamassaan vastauksessa.

(25)

Komissio ilmoitti 30 päivänä toukokuuta 2016 päivätyllä kirjeellä Gargille, että se aikoi johdanto-osan 24 kappaleessa esitetyistä syistä käyttää näiden palkkioiden osalta käytettävissä olevia tietoja perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti.

(26)

Yritys esitti 15 päivänä kesäkuuta 2016 huomautuksia komission aikomuksesta käyttää käytettävissä olevia tietoja ja myönsi, että joidenkin liiketoimien osalta palkkioita ei ollut ilmoitettu ja että käytettävissä olevia tietoja voitaisiin käyttää palkkioiden määrän määrittämiseksi.

(27)

Komissio tarkasteli yrityksen esittämiä huomautuksia ja päätteli, että yritys ei kiistä johdanto-osan 24 kappaleessa esitettyä syytä. Näin ollen komissio käytti perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti polkumyyntimarginaalin laskennassa parhaita palkkioista käytettävissä olevia tietoja.

(28)

Komissio tutki ensin, oliko pyynnön esittäjien kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä edustava perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Kotimarkkinamyynti on edustavaa, jos kunkin pyynnön esittäjän osalta samankaltaisen tuotteen riippumattomille asiakkaille suuntautuvan kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä oli vähintään 5 prosenttia tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaisvientimäärästä unioniin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Tämän pohjalta samankaltaisen tuotteen kokonaismyynti kotimarkkinoilla oli edustavaa pyynnön esittäjien osalta.

(29)

Tämän jälkeen komissio yksilöi kunkin pyynnön esittäjän osalta ne kotimarkkinoilla myydyt tuotelajit, jotka olivat samanlaisia kuin unioniin vietäviksi myydyt tuotelajit tai niihin verrattavissa.

(30)

Sitten komissio tutki, oliko kunkin pyynnön esittäjän kotimarkkinamyynti kunkin sellaisen tuotelajin osalta, joka on samanlainen kuin unioniin vietäviksi myydyt tuotelajit tai verrattavissa niihin, edustavaa perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Tuotelajin kotimarkkinamyynti on edustavaa, jos kyseisen tuotelajin kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä riippumattomille asiakkaille tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana on vähintään 5 prosenttia samanlaisen tai siihen verrattavissa olevan tuotelajin kokonaisvientimäärästä unioniin.

(31)

Komissio totesi, että useimpien tuotelajien kotimarkkinamyynti oli Gargin tapauksessa edustavaa. Venuksen tapauksessa vain joidenkin tuotelajien kotimarkkinamyynti oli edustavaa. Niiden tuotelajien osalta, joiden myynti ei ollut edustavaa, komissio toimi kuten johdanto-osan 36 ja 37 kappaleessa kuvataan.

(32)

Seuraavaksi komissio määritteli kunkin tuotelajin osalta kotimarkkinoiden riippumattomille asiakkaille suunnatun kannattavan myynnin osuuden tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana, jotta se voisi päättää, käytetäänkö normaaliarvon laskemisessa tosiasiallista kotimarkkinoiden myyntiä perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(33)

Normaaliarvo perustuu kunkin tuotelajin tosiasialliseen kotimarkkinahintaan riippumatta siitä, oliko myynti kannattavaa vai ei, jos

(34)

Tässä tapauksessa normaaliarvo määritettiin kyseisen tuotelajin koko kotimarkkinamyynnin hintojen painotetuksi keskiarvoksi tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana.

(35)

Normaaliarvo on ainoastaan tuotelajien kannattavan kotimarkkinamyynnin tuotelajikohtainen tosiasiallinen kotimarkkinahinta tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana, jos

(36)

Edellä esitettyjen testien tuloksena kunkin pyynnön esittäjän osalta laskettiin normaaliarvo kannattavan myynnin painotettuna keskiarvona, paitsi jos samankaltaisen tuotteen tuotelajia ei myyty lainkaan tai ei myyty riittävästi tavanomaisessa kaupankäynnissä tai jos tuotelajia ei myyty edustavassa määrin kotimarkkinoilla, jolloin komissio muodosti laskennallisen normaaliarvon perusasetuksen 2 artiklan 3 ja 6 kohdan mukaisesti.

(37)

Laskennallinen normaaliarvo määritettiin lisäämällä asianomaisen pyynnön esittäjän samankaltaisen tuotteen keskimääräisiin tuotantokustannuksiin tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana seuraavat:

Tuotantokustannuksia oikaistiin tarvittaessa.

(38)

Venus harjoitti vientiä unioniin joko suoraan riippumattomille asiakkaille tai tuojana toimivan etuyhteydessä olevan yrityksen kautta.

(39)

Niissä tapauksissa, joissa tarkasteltavana olevaa tuotetta oli viety suoraan riippumattomille asiakkaille unioniin, vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti eli tosiasiallisesti maksettujen tai maksettavien vientihintojen perusteella.

(40)

Jos vientimyynti unioniin tapahtui tuojana toimivan etuyhteydessä olevan yrityksen kautta, vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti niiden hintojen perusteella, joilla maahantuodut tuotteet jälleenmyytiin ensimmäisen kerran riippumattomalle ostajalle ja joita oikaistiin kaikkien tuonnin ja jälleenmyynnin välillä aiheutuneiden kustannusten sekä kohtuullisten myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten ja kohtuullisen voiton huomioon ottamiseksi. Etuyhteydessä olevan tuojan omia myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia käytettiin, ja koska etuyhteydessä olevan tuojan voittomarginaali oli epäluotettava ja tutkimuksessa ei ollut tietoja etuyhteydettömän tuojan voitoista, käytettiin alkuperäisessä tutkimuksessa sovellettua voittoprosenttia, joka oli 5 prosenttia.

(41)

Gargin tapauksessa koko vientimyynti unioniin suuntautui suoraan riippumattomille asiakkaille, ja sen vuoksi komissio määritti vientihinnan tarkasteltavana olevan tuotteen myynnistä unioniin tosiasiallisesti maksetun tai maksettavan hinnan perusteella perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti.

(42)

Komissio vertaili normaaliarvoa ja pyynnön esittäjien vientihintaa noudettuna lähettäjältä -tasolla.

(43)

Jos se oli tarpeen tasapuolisen vertailun varmistamiseksi, komissio oikaisi normaaliarvoa ja/tai vientihintaa hintoihin ja hintojen vertailtavuuteen vaikuttavien erojen huomioon ottamiseksi perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti.

(44)

Oikaisuja tehtiin kuljetus-, käsittely-, lastaus- ja liitännäiskustannusten, tuontiin liittyvien maksujen, luottokustannusten, pankkimaksujen ja palkkioiden osalta. Gargin osalta komissio käytti parhaita käytettävissä olevia tietoja unioniin suuntautuvasta viennistä maksettavista palkkioista.

(45)

Komissio vertasi vientiä harjoittavien tuottajien samankaltaisen tuotteen kunkin tuotelajin painotettua keskimääräistä normaaliarvoa tarkasteltavana olevan tuotteen vastaavan tuotelajin painotettuun keskimääräiseen vientihintaan perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti.

(46)

Tähän perustuva painotettu keskimääräinen polkumyyntimarginaali ilmaistuna prosentteina CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana on Venuksen osalta 9,9 prosenttia ja Gargin osalta 19,2 prosenttia.

(47)

Koska Gargin tarkistettu polkumyyntimarginaali on suurempi kuin kaikkien muiden alkuperäisessä tutkimuksessa yhteistyöstä kieltäytyneiden yritysten polkumyyntimarginaali, komissio päätti tarkistaa myös kaikkien muiden alkuperäisessä tutkimuksessa yhteistyöstä kieltäytyneiden yritysten polkumyyntimarginaalin Gargin polkumyyntimarginaalin tasolle, joka on nyt korkein kaikista yhteistyössä toimineista yrityksistä.

(48)

Venukselle, Gargille ja unionin tuotannonalalle ilmoitettiin olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella aiottiin ehdottaa Venukseen ja Gargiin sovellettavan tullin muuttamista, ja niille annettiin mahdollisuus esittää huomautuksensa.

(49)

Ilmoittamisen jälkeen yksi vientiä harjoittavista tuottajista asetti kyseenalaiseksi poikkeamisen alkuperäisessä tutkimuksessa sovelletusta laskentamenetelmästä. Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että i) komissio luokitteli tarkasteltavana olevan tuotteen eräät lajit uudelleen verrattuna alkuperäiseen tutkimukseen, ii) komissio käytti erilaista kustannusten jakomenetelmää kuin alkuperäisessä tutkimuksessa perusasetuksen 11 artiklan 9 kohdan vastaisesti ja iii) tiettyjen teräslajien jättäminen polkumyyntimarginaalin laskennan ulkopuolelle ei ollut perusteltua.

(50)

Komissio päätti muuttaa tuotteiden fyysisten ominaisuuksien perusteella tarkasteltavana olevan tuotteen ja samankaltaisen tuotteen eräiden lajien luokittelua tuotelajien ryhmiin tavanomaisen kaupankäynnin määrittämistä ja vertailuja varten. Fyysisten ominaisuuksien vuoksi vientiä harjoittavan tuottajan itse laatima luokittelu ei ollut perusteltu. Tarkasteltavana olevan tuotteen ominaisuuksien täsmällinen jaottelu mahdollistaa täsmällisen luokittelun tuotelajien sisällä. Tämä muutos ei koske perusasetuksen 11 artiklan 9 kohdassa tarkoitettua menetelmää vaan normaaliarvon oikeaa määrittämistä tämän tutkimuksen aikana koottujen ja todennettujen tietojen perusteella. Sen vuoksi kyse ei ole menetelmän muuttamisesta. Näin ollen tämä väite on hylättävä.

(51)

Komissio käytti alkuperäisessä tutkimuksessa käytettävissä olevia tietoja tuotantokustannusten lopullista määrittelyä ja polkumyyntimarginaalin laskemista varten kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan osalta. Vientiä harjoittava tuottaja väitti, että polkumyyntilaskelman olennaiset osatekijät, eli tuotantokustannukset, ovat muuttuneet, ja että muutos on luonteeltaan pysyvä. On syytä muistaa, että komissio käytti alkuperäisessä tutkimuksessa käytettävissä olleita tietoja raaka-ainekustannusten määrittämiseksi. Muutoksessa on tässä tutkimuksessa pohjimmiltaan kyse siitä, että komissio päätti käyttää vientiä harjoittavan tuottajan tietoja raaka-ainekustannuksista. Tässä ei ole kyse menetelmän muuttamisesta. Vaikka nykyistä laskentamenetelmää pidettäisiinkin menetelmän muuttamisena, tämän tarkastelua koskevan tutkimuksen tavoitteena on laatia uudet päätelmät polkumyyntilaskelman olennaisia osatekijöitä, eli tuotantokustannuksia, koskevien olosuhteiden muuttumisen vuoksi. Se seikka, että vientiä harjoittavan tuottajan oma väite muuttuneista olosuhteista on hyväksytty, olisi oikeuttanut menetelmän muuttamisen. Vientiä harjoittava tuottaja väitti, että komission olisi pitänyt käyttää sitä valmistuskustannusten jakomenetelmää, jota käytettiin alkuperäisessä tutkimuksessa. Tätä jakomenetelmää käytettiin kuitenkin erityisolosuhteissa, joissa tuotantokustannukset määritettiin käytettävissä olevien tietojen perusteella. Koska komissio käyttää tässä tutkimuksessa vientiä harjoittavan tuottajan omia tietoja, komissio pystyi soveltamaan oikeaa jakomenetelmää, mikä ei ollut mahdollista alkuperäisessä tutkimuksessa, koska siinä käytettiin silloin käytettävissä olleita tietoja. Lisäksi vientiä harjoittavan tuottajan ehdottama menetelmä luotiin yksinomaan tätä polkumyyntitutkimusta varten, se ei vastannut aikaisemmin käytettyjä kirjanpitoperiaatteita, sitä ei voitu soveltaa yrityksen koko tuotantoon, eikä se ilmentänyt asianmukaisesti tarkasteltavana olevan tuotteen ja samankaltaisen tuotteen tuotannon kustannustekijöitä. Perusasetuksen 2 artiklan 5 kohdan mukaisesti komissio päätti käyttää jakomenetelmää, joka perustuu raaka-ainekustannuksiin valmistusprosessissa lisättyyn arvoon. Tämä menetelmä on muunnelma liikevaihtoon perustuvalle jakomenetelmälle, ja sillä neutraloidaan suuri vaikutus, joka raaka-aineiden hinnalla voi olla kunkin tuotelajin liikevaihtoon.

(52)

Sama vientiä harjoittava tuottaja väitti, että komissio jätti virheellisesti huomiotta eräät ostetut teräsmäärät tuotantokustannuksia koskevassa laskelmassa. Käytetyn raaka-aineen tyyppi on yksi tarkasteltavana olevan tuotteen luokitteluperuste määritettäessä sitä, tapahtuuko myynti tavanomaisessa kaupankäynnissä, ja suoritettaessa vertailuja. Laskeakseen raaka-ainekustannukset kullekin yrityksen myymälle tuotelajille komissio käytti kustannuskirjanpitoa, joka vastaa tarkasteltavana olevan tuotteen luokittelun edellyttämiä eritelmiä ja joka voitaisiin yhdistää suoraan yrityksen ilmoittamiin myyntimääriin tämän luokittelun mukaisesti. Raaka-aineiden ryhmittelyä eri tasolla, kuten yritys ehdotti, ei pidetty johdonmukaisena ja järkevänä vaihtoehtona. Tämän vuoksi väite on hylättävä.

(53)

Toinen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että absorptiotutkimus on tutkimus, joka johti nykyiseen tulliin, ja perusasetuksen 11 artiklan 9 kohdan mukaan komission olisi käytettävä samaa menetelmää kuin absorptiotutkimuksessa. Tämä koski erityisesti i) yhden tuotantokustannuksen laskemista kullekin tarkasteltavana olevan tuotteen ja samankaltaisen tuotteen lajille riippumatta siitä, myytiinkö se kotimaan markkinoilla vai vientimarkkinoilla, ja ii) muutosta siihen, kuinka eri tuotelajit luokitellaan ominaisuuksiltaan samankaltaisten tuotteiden ryhmiin tavanomaisen kaupankäynnin määrittämistä ja vertailua varten, jotta otettaisiin huomioon erityinen tuotelaji ja jätettäisiin ulkopuolelle tietyt yrityskohtaiset tuotelajiryhmät.

(54)

Tutkimus, joka johti nykyisellä tasolla olevan tullin määräämiseen, on alkuperäinen tutkimus. Absorptiotutkimuksessa ei tarkistettu kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan tullia. Sen vuoksi väite, jonka mukaan komission olisi pitänyt käyttää samaa menetelmää kuin absorptiotutkimuksessa, on hylättävä.

(55)

Alkuperäisessä tutkimuksessa tämän vientiä harjoittavan tuottajan tuotantokustannus perustui muiden yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien tuotantokustannuksiin eikä siinä tehty eroa kotimaassa myytyjen tuotteiden ja vientimarkkinoilla myytyjen tuotteiden välillä. Väite, jonka mukaan komissio poikkesi alkuperäisessä tutkimuksessa sovelletusta menetelmästä laskemalla yhden tuotantokustannuksen kullekin tuotelajille riippumatta siitä, myytiinkö se kotimaan markkinoilla vai vientimarkkinoilla, on sen vuoksi perusteeton, ja se on hylättävä.

(56)

Tavanomaisen kaupankäynnin määrittelyyn ja vertailuun käytettyjen tuotelajiryhmien oikaisemisessa komissio päätti määritellä täsmällisemmin yhden tuotelajin laajuuden sen fyysisten ominaisuuksien perusteella. Vientiä harjoittava tuottaja selitti tarkastuskäynnin aikana, että kyseistä tuotelajia myytiin pienillä erikoismarkkinoilla ja sen tuotantokustannus oli verrattavissa muiden saman tuotelajiryhmän tuotteiden tuotantokustannukseen mutta sen hinnat olivat merkittävästi korkeammat. Komissio päätteli, että tällä oli vaikutusta hintoihin ja hintojen vertailtavuuteen ja että perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan a alakohdan mukainen oikaisu fyysisten ominaisuuksien perusteella oli perusteltu. Tarkasteltavana olevan tuotteen ominaisuuksien täsmällinen jaottelu mahdollistaa täsmällisen luokittelun tuotelajien sisällä ja tarkan vertailun. Sen vuoksi tämä oikaisu ei merkitse menetelmän muuttamista ja väite on hylättävä.

(57)

Ilmoittamisen jälkeen vientiä harjoittava tuottaja pyysi vientihinnan korjaamista ylöspäin tullinpalautusjärjestelmään ja tärkeimmille markkinoille vientiä varten tarkoitettuun järjestelmään (Focus Market Scheme) liittyvien luottojen osalta ja luottokustannusten huomioon ottamista normaaliarvon määrityksessä. Perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan b alakohdan mukaan oikaisu, jos se on perusteltu, voidaan tehdä tuontimaksujen osalta ainoastaan normaaliarvoon eikä vientihintaan. On syytä huomata, että vaadittu normaaliarvon oikaisu luottokustannusten perusteella, on perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan g alakohdan mukaan sallittu ainoastaan silloin, kun normaaliarvo on määritetty käytettävien hintojen perusteella, eikä silloin, kun normaaliarvo muodostetaan ilman tällaisia hintoja. Tämän vuoksi kumpikin väite on hylättävä.

(58)

Komissio hyväksyi tämän vientiä harjoittavan tuottajan väitteet, jotka koskivat tiettyjen yrityskohtaisten tuotelajiryhmien jättämistä huomioimatta, sekä väitteet eräistä laskuvirheistä, jotka koskivat yhden tullihelpotuksen kaksinkertaista raportointia, varaston oikaisua ja valmistuskustannusten kohdentamismenetelmää. Näiden väitteiden hyväksyminen johti polkumyyntimarginaalin pienentämiseen tämän vientiä harjoittavan tuottajan osalta.

(59)

Ilmoittamisen jälkeen Eurofer väitti, että asiakirjojen ei-luottamuksellisissa versioissa oli liian vähän tietoja merkityksellisten huomautusten esittämiseksi tutkimuksesta. Se antoi kuitenkin tukensa komission päätelmille.

(60)

Perusasetuksen 19 artiklan 1 kohdan mukaan tietoja, jotka ovat luonteeltaan luottamuksellisia tai jotka tutkimuksen kohteena olevat osapuolet ovat toimittaneet luottamuksellisina, on käsiteltävä luottamuksellisina. Koska vientiä harjoittavat tuottajat ovat toimittaneet kaikista luottamuksellisista tiedoista ei-luottamukselliset yhteenvedot, joiden perusteella on mahdollista saada riittävä käsitys luottamuksellisina toimitettujen tietojen sisällöstä, komissio hylkäsi tämän väitteen.

(61)

Tarkistettu polkumyyntimarginaali ja tulli ilmoitettiin asianomaisille osapuolille. Lopullisten päätelmien uuden ilmoittamisen jälkeen molemmat vientiä harjoittavat tuottajat esittivät uudelleen aikaisemmat huomautuksensa.

(62)

Tarkastelua koskevan tutkimuksen tuloksena tarkistettu polkumyyntitulli, jota sovellettaisiin Venuksen valmistaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin, on 6,9 prosenttia (eli polkumyyntimarginaali 9,9 % miinus 3 %:n tasoitustulli).

(63)

Tarkastelua koskevan tutkimuksen tuloksena tarkistettu polkumyyntitulli, jota sovellettaisiin Gargin valmistaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin, on 10,3 prosenttia (eli polkumyyntimarginaali 13,7 % miinus 3,4 %:n tasoitustulli).

(64)

Koska Gargiin sovellettava tarkistettu polkumyyntimarginaali ei lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen ole enää suurempi kuin kaikkiin muihin alkuperäisessä tutkimuksessa yhteistyöstä kieltäytyneisiin yrityksiin sovellettava polkumyyntimarginaali, kaikkiin muihin alkuperäisessä tutkimuksessa yhteistyöstä kieltäytyneisiin yrityksiin sovellettavaa polkumyyntimarginaalia ja tullia ei pitäisi tarkistaa kuten edellä johdanto-osan 47 kappaleessa todetaan.

(65)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat asetuksen (EU) 2016/1036 15 artiklan 1 kohdalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,

9.2.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 34/30

(1)

Asetuksen (EY) N:o 881/2002 liitteessä I on luettelo henkilöistä, ryhmistä ja yhteisöistä, joita asetuksessa tarkoitettu varojen ja muiden taloudellisten resurssien jäädyttäminen koskee.

(2)

Yhdistyneiden kansakuntien turvallisuusneuvoston pakotekomitea päätti 3 päivänä helmikuuta 2017 poistaa yhden luonnollisen henkilön niiden henkilöiden, ryhmien ja yhteisöjen luettelosta, joita varojen ja muiden taloudellisten resurssien jäädyttäminen koskee. Sen vuoksi asetuksen (EY) N:o 881/2002 liitettä I olisi muutettava,

9.2.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 34/32

(1)

Täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 543/2011 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten soveltamiseksi perusteista, joiden mukaan komissio vahvistaa kolmansista maista tapahtuvan tuonnin kiinteät arvot mainitun asetuksen liitteessä XVI olevassa A osassa luetelluille tuotteille ja ajanjaksoille.

(2)

Kiinteä tuontiarvo lasketaan joka työpäivä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 136 artiklan 1 kohdan mukaisesti ottaen huomioon päivittäin vaihtuvat tiedot. Sen vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

9.2.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 34/34

(1)

Päätöksessä 2000/258/EY nimetään Nancyssa, Ranskassa toimiva AFSSA (Agence française de sécurité sanitaire des aliments) erityislaitokseksi, joka vastaa raivotautirokotteiden tehokkuutta mittaavien serologisten valvontatestien standardoinnissa tarvittavien arviointiperusteiden vahvistamisesta. AFSSA on nyt yhdistetty Ranskassa osaksi ANSES-laitosta (Agence nationale de sécurité sanitaire de l'alimentation, de l'environnement et du travail).

(2)

Päätöksessä 2000/258/EY säädetään muun muassa, että ANSES arvioi ne kolmansien maiden laboratoriot, jotka ovat jättäneet hakemuksen raivotautirokotteiden tehokkuutta mittaavien serologisten valvontatestien tekemisestä.

(3)

Brasilian toimivaltainen viranomainen on jättänyt hakemuksen Recifessä toimivan LANAGRO/PE-laboratorion hyväksymisestä, ja ANSES on laatinut ja toimittanut komissiolle tätä laboratoriota koskevan myönteisen arviointiraportin, joka on päivätty 19 päivänä lokakuuta 2016.

(4)

Recifessä toimivalle LANAGRO/PE-laboratoriolle olisi näin ollen annettava lupa tehdä raivotautirokotteiden tehokkuutta koirissa, kissoissa ja freteissä mittaavia serologisia valvontatestejä.

(5)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

LANAGRO/PE (Laboratório Nacional Agropecuário em Pernambuco)

Rua Manoel de Medeiros, s/no

Dois Irmãos–CEP: 52171/-030

Recife/PE

BRASILIA

9.2.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 34/36

(1)

Asetuksen (EU) N:o 1285/2013 2 artiklassa säädetään, että Galileo-ohjelman mukaisesti perustettua kaupallista palvelua tarjoavan järjestelmän on oltava sellainen, että sen avulla voidaan kehittää ammattikäyttöön tai kaupalliseen käyttöön sovelluksia, joiden suorituskyky on parempi ja joiden tuottamien tietojen lisäarvo on suurempi kuin avoimen palvelun kautta saatavien sovellusten.

(2)

Kaupallinen palvelu on yksi Galileo-ohjelman mukaisesti perustetun järjestelmän keskeisistä osista, sillä muut maailmanlaajuiset satelliittinavigointijärjestelmät (GNSS) eivät sisällä kyseistä palvelua ja toisaalta sen olisi tuotettava tuloja asetuksen (EU) N:o 1285/2013 10 artiklan mukaisesti. Palvelun tulisi olla maksullinen. Tämä päätös ei koske kaupallisen palvelun hintapolitiikkaa, joka olisi määritettävä myöhemmin.

(3)

Kaupallisen palvelun tarjoamisen olisi perustuttava sopimuksiin, joita tehdään yhden tai useamman palveluntarjoajan kanssa.

(4)

Kaupallisen palvelun tekniset ja toiminnalliset eritelmät olisi määritettävä nyt, koska määrittämisen ja palvelun tosiasiallisen käyttöönoton välille tarvitaan useita vuosia aikaa. Eritelmiä on kehitetty lukuisten tutkimusten, kokeiden ja sidosryhmien kuulemisten avulla viime vuosien aikana. Niitä kehitettäessä on otettu myös tasapuolisesti huomioon yhtäältä tarve tuottaa käyttäjille todellista lisäarvoa ja toisaalta halu jättää ohjelmaan tehtävien muutosten määrä mahdollisimman vähäiseksi, koska muutokset sisältävät riskejä, sekä noudattaa asetuksessa (EU) N:o 1285/2013 säädettyä aikataulua.

(5)

Jotta ammattikäyttöön tai kaupalliseen käyttöön voidaan kehittää sovelluksia tehokkaasti, on sen vuoksi olennaista ja teknisesti toteuttamiskelpoista, että kaupallisessa palvelussa on avoimeen palveluun verrattuna kaksi merkittävää parannusta, jotka ovat tarkempi maantieteellinen paikanmääritys ja tehokkaampi todentamiskapasiteetti. Lisäksi on tärkeää, että nämä kaksi parannusta tarjotaan toisistaan riippumattomasti, jotta voidaan parhaalla mahdollisella tavalla vastata kaupallisen palvelun eri käyttäjäyhteisöjen erilaisiin tarpeisiin.

(6)

Satelliittinavigointijärjestelmien teknologian soveltamisala laajenisi tarkemman maantieteellisen paikanmäärityksen avulla. Siksi on tärkeää lisätä Galileo-ohjelman mukaisesti perustetun järjestelmän tuottamien tietojen laatua niin, että sijaintivirhe pienenee alle desimetriin normaaleissa käyttöolosuhteissa. On huomattava, että muiden maailmanlaajuisten satelliittinavigointijärjestelmien, kuten Amerikan yhdysvaltojen GPS-paikannusjärjestelmän, lähettämät signaalit voisivat auttaa tämän tavoitteen saavuttamisessa.

(7)

Todentamiskapasiteetin olisi parannettava turvallisuustasoa ja ehkäistävä erityisesti väärennyksiin ja petoksiin liittyviä riskejä. Siksi satelliittien signaaleihin on tarpeen sisällyttää tekijöitä, joiden avulla käyttäjät voivat vakuuttua siitä, että heidän vastaanottamansa tiedot todella tulevat Galileo-ohjelman mukaisesti perustetusta järjestelmästä tuntemattoman lähteen sijaan. Kaupallisen palvelun todentamiskapasiteetissa yhdistyisivät siten maantieteelliseen paikanmääritykseen, joka sisältyy ilmaiseksi tarjottavaan avoimeen palveluun, liittyvien tietojen todentamiskapasiteetti ja, parannettua suojaa varten, signaalien yksilöllinen tunnistaminen signaaleihin niin ikään sisältyvien salattujen koodien lukemisen avulla, mikä olisi maksullista.

(8)

Olisi suoritettava kattava riskinarviointi ennen kaupallisen palvelun toiminnallisen kehittämisen aloittamista. Tämä analyysi olisi suoritettava ennen kuin 1 päiväksi kesäkuuta 2017 suunnitellulle tarkastelulle ”GNSS Service Centre delta Critical Design Review” annetaan hyväksyntä.

(9)

Kaupallisen palvelun olisi tarjottava lisäarvoa avoimeen palveluun verrattuna, jotta sovelluksia voidaan kehittää kaupallisia tai ammatillisia tarkoituksia varten, ja siksi sen olisi tarjottava pääsy mahdollisimman monelle käyttäjälle ja siinä olisi oltava kaupallinen salaus. Tällöin kaupallinen palveluntarjoaja (Commercial Service Provider) tai loppukäyttäjä ei voi käyttää EU:n turvallisuusluokiteltuja tietoja avoimessa eikä kaupallisessa palvelussa. Jos tällaista käyttöä kuitenkin edellytetään, siitä olisi tehtävä päätös asetuksen (EU) N:o 1285/2013 17 artiklan a alakohdassa tarkoitettujen turvallisuussääntöjen mukaisesti erityisesti turvallisuusriskien analyysin perusteella ottaen täysimääräisesti huomioon jäsenvaltioiden asiantuntijoiden lausunnot. Päätöksessä olisi otettava huomioon myös kustannus-hyötyanalyysi.

(10)

Tämän päätöksen kohteena olevat eritelmät ovat kansainvälisesti hyväksyttyjen radionavigointia koskevien sääntöjen mukaisia, ja ne noudattavat erityisesti Kansainvälisen televiestintäliiton normeja sekä Galileo- ja GPS-satelliittinavigointijärjestelmien ja niihin liittyvien sovellusten edistämisestä, tarjonnasta ja käytöstä Euroopan unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä Amerikan yhdysvaltojen välillä 26 päivänä kesäkuuta 2004 tehdyn sopimuksen määräyksiä.

(11)

Sen vuoksi olisi vahvistettava Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1285/2013 2 artiklan 4 kohdan c alakohdassa tarkoitettua Galileo-ohjelman mukaisesti perustettua kaupallista palvelua tarjoavaa järjestelmää varten tarvittavat tekniset ja toiminnalliset eritelmät, ottaen huomioon, että neuvoston päätöksen 2014/496/YUTP (2) säännökset säilyvät edelleen täysin soveltamiskelpoisina.

(12)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat asetuksen (EU) N:o 1285/2013 36 artiklan 1 kohdalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,