20.1.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 16/1

(1)

Espanjan hakemus nimityksen ”Miel Villuercas-Ibores” rekisteröimiseksi julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (2) asetuksen (EU) N:o 1151/2012 50 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti.

(2)

Koska komissiolle ei ole toimitettu vastaväitteitä asetuksen (EU) N:o 1151/2012 51 artiklan mukaisesti, nimitys ”Miel Villuercas-Ibores” olisi rekisteröitävä,

20.1.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 16/3

(1)

Neuvosto otti polkumyyntitutkimuksen, jäljempänä ’alkuperäinen tutkimus’, seurauksena neuvoston täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 965/2010 (2) käyttöön lopullisen polkumyyntitullin Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’ tai ’asianomainen maa’, peräisin olevan natriumglukonaatin, jonka Customs Union and Statistics (CUS) -numero on 0023277–9 ja Chemical Abstracts Service (CAS) -numero on 527-07-1 ja joka luokitellaan nykyisin CN-koodiin ex 2918 16 00 (Taric-koodi 2918160010), jäljempänä ’natriumglukonaatti’, tuonnissa.

(2)

Alkuperäiset toimenpiteet toteutettiin 53,2 prosentin suuruisen arvotullin muodossa, lukuun ottamatta Shandong Kaison Biochemical Co., Ltd:tä (5,6 %) ja Qingdao Kehai Biochemistry Co., Ltd:tä (27,1 %).

(3)

Voimassa olevien polkumyyntitoimenpiteiden voimassaolon lähestyvää päättymistä koskevan ilmoituksen (3) julkaisemisen jälkeen komissiota pyydettiin 1 päivänä heinäkuuta 2015 panemaan vireille neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 (4) 11 artiklan 2 kohdan mukainen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskeva tarkastelu.

(4)

Pyynnön esittivät kaksi unionin tuottajaa Jungbunzlauer S.A ja Roquette Italia SpA, jäljempänä ’pyynnön esittäjät’.

(5)

Pyyntö perustui siihen, että toimenpiteiden voimassaolon päättyminen johtaisi todennäköisesti polkumyynnin jatkumiseen ja unionin tuotannonalalle aiheutuvan vahingon jatkumiseen tai toistumiseen.

(6)

Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, pani 27 päivänä lokakuuta 2015 vireille Kiinasta peräisin olevan natriumglukonaatin tuontia unioniin koskevan polkumyyntitutkimuksen asetuksen (EY) N:o 1225/2009 11 artiklan 2 kohdan perusteella. Se julkaisi Euroopan unionin virallisessa lehdessä vireillepanoilmoituksen (5), jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’.

(7)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa harkitsevansa Amerikan yhdysvaltojen, jäljempänä ’Yhdysvallat’, käyttämistä perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisena markkinataloutta harjoittavana kolmantena maana, jäljempänä ’vertailumaa’, kuten alkuperäisessä tutkimuksessakin oli tehty. Komissio pyysi asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksia tämän valinnan soveltuvuudesta. Yksikään osapuolista ei esittänyt huomautuksia.

(8)

Komissio hankki tietoja natriumglukonaatin tuottajista muissa mahdollisissa vertailumaissa ja otti yhteyttä Etelä-Afrikkaan, Etelä-Koreaan, Intiaan, Japaniin, Kanadaan, Pakistaniin, Serbiaan, Sveitsiin ja Yhdysvaltoihin ja pyysi kaikkia tiedossa olevia natriumglukonaatin tuottajia näissä maissa toimittamaan tarvittavat tiedot. Yksi kanadalainen yritys vastasi, että se ei ollut natriumglukonaatin tuottaja vaan kauppias. Ainoastaan yksi yhdysvaltalainen tuottaja vastasi kyselylomakkeeseen ja suostui tarkastuskäyntiin.

(9)

Komissio kehotti vireillepanoilmoituksessa asianomaisia osapuolia ottamaan yhteyttä komissioon tutkimukseen osallistumiseksi. Lisäksi komissio ilmoitti tiedossa oleville unionin tuottajille, tiedossa oleville vientiä harjoittaville tuottajille, Kiinan viranomaisille sekä tiedossa oleville tuojille ja käyttäjille tutkimuksen vireillepanosta ja kehotti niitä osallistumaan.

(10)

Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää tulla kuulluiksi vireillepanoilmoituksessa asetetuissa määräajoissa. Mahdollisuus tulla kuulluiksi myönnettiin kaikille asianomaisille osapuolille, jotka olivat sitä pyytäneet ja osoittaneet, että niiden kuulemiseen oli olemassa erityisiä syitä. Asianomaisilla osapuolilla oli myös mahdollisuus esittää huomautuksia tutkimuksen vireillepanosta ja pyytää kuulemista komission ja/tai kauppaan liittyvissä menettelyissä kuulemisesta vastaavan neuvonantajan kanssa.

(11)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa, että se saattaa soveltaa asianomaisiin osapuoliin otantaa perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti.

(12)

Pystyäkseen päättämään otannan tarpeellisuudesta ja tarvittaessa valitsemaan otoksen komissio pyysi kaikkia tiedossa olevia Kiinassa toimivia vientiä harjoittavia tuottajia toimittamaan vireillepanoilmoituksessa mainitut tiedot. Lisäksi komissio pyysi Kiinan kansantasavallan edustustoa Euroopan unionissa ilmoittamaan muista mahdollisista vientiä harjoittavista tuottajista, jotka saattaisivat olla kiinnostuneita osallistumaan tutkimukseen, ja/tai ottamaan yhteyttä niihin.

(13)

Ainoastaan yksi asianomaisen maan vientiä harjoittava tuottaja toimitti pyydetyt tiedot ja suostui osallistumaan otokseen. Näin ollen otantaa ei tarvittu.

(14)

Päättääkseen otannan tarpeellisuudesta ja valitakseen tarvittaessa otoksen komissio pyysi neljää tiedossa olevaa etuyhteydetöntä tuojaa toimittamaan vireillepanoilmoituksessa mainitut tiedot.

(15)

Pyydetyt tiedot toimitti kaksi etuyhteydetöntä tuojaa, jotka myös suostuivat osallistumaan otokseen. Vähäisen määrän vuoksi komissio päätti, ettei otanta ollut tarpeen.

(16)

Komissio lähetti kyselylomakkeet kahdelle unionin tuottajalle, kahdelle etuyhteydettömälle tuojalle, kahdeksalle tiedossa olevalle käyttäjälle, kymmenelle tukkumyyjälle, otantamenettelyn yhteydessä ilmoittautuneelle kiinalaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle ja yhdelle tuottajalle Yhdysvalloissa, jota pidettiin vertailumaana.

(17)

Vastaukset saatiin kahdelta unionin tuottajalta, kahdelta etuyhteydettömältä tuojalta, yhdeltä käyttäjältä, viideltä tukkumyyjältä, kiinalaiselta vientiä harjoittavalta tuottajalta ja vertailumaan tuottajalta.

(18)

Komissio pyysi ja tarkisti kaikki tarpeellisiksi katsomansa tiedot sen määrittämiseksi, onko polkumyynnin ja vahingon jatkuminen tai toistuminen todennäköistä ja mikä on unionin edun mukaista. Perusasetuksen 16 artiklan mukaisia tarkastuskäyntejä tehtiin seuraavien yritysten toimitiloihin:

(19)

Polkumyynnin ja vahingon jatkumisen tai toistumisen todennäköisyyttä koskeva tutkimus käsitti 1 päivän lokakuuta 2014 ja 30 päivän syyskuuta 2015 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso’. Vahingon jatkumisen tai toistumisen todennäköisyyden arvioinnin kannalta merkittäviä suuntauksia tarkasteltiin kaudella, joka ulottui 1 päivästä tammikuuta 2012 tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson loppuun, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(20)

Tämän tarkastelun kohteena oleva tuote on Kiinasta peräisin oleva kuiva natriumglukonaatti, jonka Customs Union and Statistics (CUS) -numero on 0023277–9 ja Chemical Abstracts Service (CAS) -numero on 527-07-1 ja joka luokitellaan nykyisin CN-koodiin ex 2918 16 00 (Taric-koodi 2918160010), jäljempänä ’tarkastelun kohteena oleva tuote’ tai ’natriumglukonaatti’.

(21)

Kuivaa natriumglukonaattia käytetään pääasiassa rakennusteollisuudessa sitoutumisen hidastinaineena ja betonin pehmitteenä ja muussa teollisuudessa metallien pintakäsittelyyn (ruosteen, oksidien ja rasvan poisto) sekä pullojen ja teollisuuslaitteiden puhdistukseen. Tuotetta voidaan käyttää myös elintarvike- ja lääketeollisuudessa.

(22)

Tarkasteltavana oleva tuote sisältää useita eri tuotelajeja, jotka on yksilöity kyselylomakkeessa tuotteen valvontakoodeilla, jäljempänä ’PCN-koodi’. Kussakin PCN-koodissa otetaan huomioon puhtaus, hiukkaskoko ja pakkaus, kuten alkuperäisessä tutkimuksessa todettiin.

(23)

Tutkimus osoitti, että unionin tuotannonalan unionissa valmistamalla ja myymällä kuivalla natriumglukonaatilla, vertailumaaksi valitussa Yhdysvalloissa (vrt. 60–62 kappale) valmistetulla ja sen kotimarkkinoilla myydyllä kuivalla natriumglukonaatilla, Kiinassa valmistetulla ja sen kotimarkkinoilla myydyllä kuivalla natriumglukonaatilla sekä Kiinassa valmistetulla ja unioniin myydyllä kuivalla natriumglukonaatilla on olennaisilta osin samat fyysiset ja tekniset perusominaisuudet ja käyttötarkoitukset.

(24)

Sen vuoksi komissio katsoi, että nämä tuotteet ovat perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja samankaltaisia tuotteita.

(25)

Perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti tutkittiin, johtaisiko toimenpiteiden voimassaolon päättyminen todennäköisesti polkumyynnin jatkumiseen tai toistumiseen.

(26)

Kuten edellä 13 kappaleessa todettiin, ainoastaan yksi kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja toimi yhteistyössä tässä tutkimuksessa. Tämän yrityksen osuus kaikesta natriumglukonaatin viennistä Kiinasta unioniin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla oli 100 prosenttia. Näin ollen komissio katsoi, että sillä on riittävästi tietoja vientihinnan ja polkumyyntimarginaalin arvioimiseksi tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla (3.2 jakso).

(27)

Kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan osuus Kiinan natriumglukonaatin kokonaistuotantokapasiteetista oli kuitenkin vain 2–7 prosenttia ja koko tuotannosta vain 5–10 prosenttia. Lisäksi sen vienti kolmansiin maihin oli vain 23–28 prosenttia Kiinan koko viennistä kolmansiin maihin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla (ainoan yhteistyössä toimineen kiinalaisen vientiä harjoittavan tuottajan tarkkaa painoa Kiinan koko tuotantokapasiteetissa, koko tuotannossa ja koko viennissä ei voida ilmoittaa luottamuksellisuussyistä). Tämän vuoksi ja ottaen huomioon, ettei yksikään muu kiinalainen natriumglukonaatin tuottaja toiminut yhteistyössä, komissio katsoi, ettei sillä ollut riittävästi tietoja polkumyynnin jatkumisen tai toistumisen todennäköisyyden tarkastelemiseksi, ja näin ollen jouduttiin turvautumaan käytettävissä oleviin tietoihin perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti, jotta voitiin arvioida tuonnin kehitys siinä tapauksessa, että toimenpiteet kumottaisiin (3.3 jakso).

(28)

Kiinan viranomaisille ilmoitettiin asianmukaisesti, että kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien alhaisen yhteistyöasteen vuoksi komissio saattaa soveltaa perusasetuksen 18 artiklaa. Asiasta ei esitetty huomautuksia.

(29)

Jäljempänä 3.3. jaksossa esitettävät havainnot perustuivat näin ollen käytettävissä oleviin tietoihin. Tätä varten käytettiin yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan toimittamia tietoja, toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevaa tarkastelupyyntöä, pyynnön esittäjien huomautuksia, Eurostatin tilastoja, jäsenvaltioiden perusasetuksen 14 artiklan 6 kohdan mukaisesti keräämiä tietoja, jäljempänä ’14 artiklan 6 kohdan mukainen tietokanta’, ja julkisesti internetissä (6) saatavilla olevia tietoja. Kiinalaisessa vientitilastotietokannassa natriumglukonaatin koodirakenne kattaa muitakin tuotteita, jotka eivät ole tämän tutkimuksen kohteena, joten pelkän natriumglukonaatin määrää ei voitu todeta tietokannasta. Tästä syystä kyseisiä tietoja ei voitu käyttää.

(30)

Alkuperäisessä tutkimuksessa markkinatalouskohtelu myönnettiin ainoalle nykyisessä tutkimuksessa yhteistyössä toimineelle kiinalaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle (Shandong Kaison Biochemicals eli SKB). Sen vuoksi normaaliarvon määrittäminen kyseiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle perustui sen omiin tuotanto- ja myyntilukuihin.

(31)

Komissio tutki ensin, oliko yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä edustava perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Kotimarkkinamyyntiä pidetään edustavana, jos samankaltaisen tuotteen riippumattomille asiakkaille suuntautuvan vientiä harjoittavan tuottajan kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä on vähintään 5 prosenttia sen tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaisvientimäärästä unioniin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan samankaltaisen tuotteen kokonaismyyntimäärä kotimarkkinoilla oli näin ollen edustava.

(32)

Tämän jälkeen komissio yksilöi ne kotimarkkinoilla myydyt tuotelajit, jotka olivat samanlaisia kuin unioniin vietäviksi myydyt tuotelajit tai niihin verrattavissa.

(33)

Seuraavaksi komissio tutki, oliko yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan kotimarkkinamyynti kunkin 22 kappaleessa tarkoitetun sellaisen tuotelajin osalta, joka on samanlainen kuin unioniin vietäviksi myydyt tuotelajit tai niihin verrattavissa, edustavaa perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Tuotelajin kotimarkkinamyynti on edustavaa, jos kyseisen tuotelajin kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä riippumattomille asiakkaille tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla on vähintään 5 prosenttia kokonaisvientimäärästä unioniin. Komissio totesi, että yhden tuotelajin kohdalla kotimarkkinamyyntiä ei ollut pakkausten eroavuuden vuoksi, mutta muiden tuotelajien osalta kotimarkkinamyynti oli edustavaa.

(34)

Seuraavaksi komissio määritti kunkin tuotelajin osalta kotimarkkinoiden riippumattomille asiakkaille suuntautuvan kannattavan myynnin osuuden tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, jotta se voisi päättää, käytetäänkö normaaliarvon laskennassa tosiasiallista kotimarkkinamyyntiä perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

(35)

Normaaliarvo perustuu kunkin tuotelajin tosiasialliseen kotimarkkinahintaan riippumatta siitä, oliko myynti kannattavaa vai ei, jos

(36)

Tässä tapauksessa normaaliarvo on kyseisen tuotelajin koko kotimarkkinamyynnin hintojen painotettu keskiarvo tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(37)

Normaaliarvo on tuotelajien pelkästään kannattavan kotimarkkinamyynnin tuotelajikohtainen tosiasiallinen kotimarkkinahinta tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, jos

(38)

Kotimarkkinamyyntiä koskevasta analyysistä kävi ilmi, että 18–23 prosenttia kaikesta kotimarkkinamyynnistä oli kannattavaa ja että painotettu keskimääräinen myyntihinta oli tuotantokustannuksia korkeampi. Normaaliarvo laskettiin sen vuoksi ainoastaan kannattavan myynnin painotettuna keskiarvona.

(39)

Sen yhden tuotelajin kohdalla, jota ei myyty kotimarkkinoilla tavanomaisessa kaupankäynnissä, komissio muodosti laskennallisen normaaliarvon perusasetuksen 2 artiklan 3 ja 6 kohdan mukaisesti.

(40)

Laskennallinen normaaliarvo määritettiin lisäämällä yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan samankaltaisen tuotteen keskimääräisiin tuotantokustannuksiin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla seuraavat:

(41)

Ainoan yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan vienti unioniin suuntautui suoraan riippumattomille asiakkaille. Tämän vuoksi vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti tosiasiallisesti maksetuksi tai maksettavaksi hinnaksi tarkasteltavana olevasta tuotteesta, joka on myyty unioniin suuntautuvaa vientiä varten.

(42)

Komissio vertasi normaaliarvoa ja vientihintaa noudettuna lähettäjältä -tasolla.

(43)

Jos se oli tarpeen tasapuolisen vertailun varmistamiseksi, komissio oikaisi normaaliarvoa ja/tai vientihintaa hintoihin ja hintojen vertailtavuuteen vaikuttavien erojen huomioon ottamiseksi perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Oikaisuja tehtiin asianomaisen maan käsittely-, lastaus- ja liitännäiskustannusten, kuljetus- (kotimaassa ja merirahti) ja vakuutuskustannusten, pakkauskustannusten, luottokustannusten ja ei-palautettavan arvonlisäveron osalta.

(44)

Komissio vertasi samankaltaisen tuotteen kunkin tuotelajin painotettua keskimääräistä normaaliarvoa tarkasteltavana olevan tuotteen vastaavan tuotelajin painotettuun keskimääräiseen vientihintaan perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti.

(45)

Painotettu keskimääräinen polkumyyntimarginaali vahvistettiin tämän pohjalta ilmaistuna prosentteina CIF unionin rajalla tullaamattomana -hinnasta, ja sen suuruus oli 2,6 prosenttia tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Tämän polkumyyntimarginaalin tasoa olisi tarkasteltava suhteessa siihen, että tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla vienti Kiinasta unionin markkinoille tapahtui yksinomaan kyseisen ainoan kiinalaisen vientiä harjoittavan tuottajan toimesta, jolle myönnettiin markkinatalouskohtelu alkuperäisessä tutkimuksessa, kuten 26 ja 30 kappaleessa selitettiin.

(46)

Sen lisäksi, että selvitettiin polkumyynnin esiintymistä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, komissio tutki, oliko polkumyynnin jatkuminen todennäköistä, jos toimenpiteiden annetaan raueta. Tässä yhteydessä tarkasteltiin seuraavia tekijöitä: tuotantokapasiteetti ja käyttämätön kapasiteetti Kiinassa, kysynnän kehitys Kiinassa, Kiinan vienti muihin kolmansiin maihin, kiinalaisen viennin polkumyyntimarginaali muissa kolmansissa maissa ja unionin markkinoiden houkuttelevuus.

(47)

Kuten 27–29 kappaleessa mainittiin, ainoastaan yksi kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja toimi yhteistyössä. Tämän vuoksi jäljempänä esitettävät päätelmät oli tehtävä käytettävissä olevien tietojen perusteella perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti. Komissio käytti tätä varten yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan toimittamia tietoja, toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevaa tarkastelupyyntöä, pyynnön esittäjien huomautuksia, Eurostatin tilastoja, jäsenvaltioiden perusasetuksen 14 artiklan 6 kohdan mukaisesti keräämiä tietoja, jäljempänä ’14 artiklan 6 kohdan mukainen tietokanta’, ja julkisesti internetissä saatavilla olevia tietoja, kuten edellä 29 kappaleessa todettiin.

(48)

On huomattava, että alkuperäisen tutkimuksen tarkastelujaksolla tuonnin määrä kasvoi 77 prosenttia, mikä vastasi absoluuttisesti 1 774 tonnin kasvua (2 291 tonnista vuonna 2005 aina 4 095 tonniin alkuperäisen tutkimuksen tutkimusajanjakson aikana). Vastaava Kiinan markkinaosuus kasvoi 12,8 prosentista 24,9 prosenttiin alkuperäisen tutkimuksen tutkimusajanjakson lopussa ennen toimenpiteiden käyttöönottoa.

(49)

Ainoan yhteistyössä toimineen kiinalaisen viejän tuotantokapasiteetti oli kolme kertaa unionin kulutus tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Sen kapasiteetin käyttöaste oli 75–80 prosenttia. Näin ollen yksinomaan tämän yrityksen käyttämätön kapasiteetti on yli puolet unionin kulutuksesta.

(50)

Lisäksi voidaan todeta, että pyynnössä esitettyjen tietojen, jotka tarkistettiin vertaamalla niitä 29 kappaleessa mainittuihin julkisesti saatavilla oleviin tietoihin, mukaan natriumglukonaattia valmistaa Kiinassa 40 tuottajaa, joiden kokonaistuotantokapasiteetti oli 1 000 000–1 200 000 tonnia vuonna 2014, mikä vastasi noin 50 prosentin kasvua vuoteen 2010 verrattuna. Vuonna 2014 kiinalaiset tuottajat käyttivät vain noin puolet kapasiteetistaan, sillä ne tuottivat vain noin 550 000 tonnia.

(51)

Toimenpiteiden päättymistä koskevan tarkastelupyynnön mukaan Kiinan kotimarkkinoiden kysynnän arvioitiin olevan noin 400 000–500 000 tonnia vuonna 2014, jolloin 600 000–700 000 tonnia on käytettävissä vientiä varten. Unionin kulutus oli 16 000–22 000 tonnia tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, mikä tarkoittaa, että Kiinan käyttämätön kapasiteetti on noin 30 kertaa natriumglukonaatin kulutus unionissa.

(52)

Natriumglukonaatin kysyntä Kiinassa määräytyy pitkälti rakennusteollisuuden mukaan. Rakennusteollisuudessa natriumglukonaattia käytetään betonin lisäaineena. Ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että natriumglukonaatin kulutus Kiinan kotimarkkinoilla lisääntyy rakennusalan kasvaessa Kiinassa. Kiinan käyttämätön kapasiteetti ylittää kuitenkin huomattavasti unionin kulutuksen, ja näin ollen jopa Kiinan kotimaisen kulutuksen kasvaessa on todennäköistä, että käyttämätöntä kapasiteettia on edelleen huomattavasti, jolloin sitä hyvin mahdollisesti viedään unionin markkinoille.

(53)

Edellä 29 kappaleessa esitetyistä syistä Kiinan tietokantaa ei voitu käyttää Kiinasta muihin kolmansiin maihin tapahtuvan natriumglukonaatin viennin analysoimiseksi.

(54)

Kun oli tarkasteltu pyynnössä toimitettuja tietoja, joita oikaistiin tarvittaessa ja jotka tarkistettiin vertaamalla niitä 29 kappaleessa mainittuihin julkisesti saatavilla oleviin tietoihin, todettiin, että Kiinan vientimäärät muihin kolmansiin maihin kasvoivat noin 45 prosenttia vuosien 2012 ja 2014 välillä noin 116 000 tonniin vuonna 2014.

(55)

Kiinasta muiden kolmansien maiden markkinoille suuntautuvan viennin keskimääräisistä hinnoista ei ollut saatavilla julkista tietoa. Ainoan kiinalaisen yhteistyössä toimineen tuottajan muilta kolmansilta mailta laskuttamat hinnat laskivat vuosien 2012 ja 2014 välillä 600–660 eurosta/tonni vuonna 2012 tasolle 500–550 euroa/tonni vuonna 2014. Tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla ainoan kiinalaisen yhteistyössä toimineen tuottajan vientihinnat nousivat vuoteen 2014 verrattuna eli hieman yli 600 euroon/tonni. Nämä hinnat vastasivat pyynnön esittäjien toimittamia Kiinasta muihin kolmansiin maihin suuntautuvan viennin hintoja, lukuun ottamatta tarkastelua koskevaa tutkimusajanjaksoa, jonka osalta pyynnön esittäjien tiedoista ilmenee, että Kiinan muilta kolmansilta mailta laskuttamat hinnat laskivat edelleen tasolle 539–583 euroa/tonni.

(56)

Edellä 27 kappaleessa esitetyistä syistä turvauduttiin käytettävissä oleviin tietoihin perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti sen arvioimiseksi, olisiko polkumyynnin jatkuminen todennäköistä, jos toimenpiteiden annettaisiin raueta.

(57)

Kiinan vientihinnoista muiden kolmansien maiden markkinoille ei ollut käytettävissä julkisia tietoja, mutta pyynnön esittäjät toimittivat tietoja, jotka osoittivat, että kaikkien muiden kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien keskimääräiset hinnat muihin kolmansiin maihin vastasivat ainoan yhteistyössä toimineen kiinalaisen vientiä harjoittavan tuottajan muihin kolmansiin maihin suuntautuvan viennin keskimääräisiä hintoja, kuten 55 kappaleessa kuvataan.

(58)

Voidakseen arvioida kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien polkumyyntikäytäntöjä muihin kolmansiin maihin, komissio on tehnyt kaksi polkumyyntimarginaalia koskevaa laskelmaa: yhden, jossa käytetään pyynnön esittäjien toimittamaa kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien keskimääräistä vientihintaa muihin kolmansiin maihin, ja toisen, jossa käytetään SKB:n (ainoan kiinalaisen yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan) polkumyyntiä koskevaan kyselyyn antamassaan vastauksessa esittämiä yksityiskohtaisia vientitapahtumia sen viiden suurimman vientimarkkinan osalta vertailukohtana muiden kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien viennin kannalta.

(59)

On muistettava, että alkuperäisen tutkimuksen aikana yhteistyössä toiminut vientiä harjoittava tuottaja oli ainoa yritys, jolle myönnettiin markkinatalouskohtelu. Tästä seuraa, että muiden kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien osalta normaaliarvo olisi laskettava perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti eli markkinataloutta toteuttavassa kolmannessa maassa, jäljempänä ’vertailumaa’, käytettävän hinnan tai laskennallisen arvon perusteella. Tätä varten oli valittava vertailumaa.

(60)

Kuten 8 kappaleessa mainittiin, ainoastaan yhdysvaltalainen tuottaja toimi tutkimuksessa yhteistyössä, vastasi kaikkiin kyselylomakkeen kysymyksiin ja suostui tarkastuskäyntiin.

(61)

Komissio katsoi, että Yhdysvallat täytti asianmukaisen vertailumaan perusteet, koska sen markkinoilla myydyt määrät olivat riittävän suuria ja kilpailu markkinoilla oli merkittävää johtuen kotimaisesta tuotannosta ja tuonnista muista maista, kuten Kiinasta, Italiasta ja Ranskasta. Lisäksi Yhdysvalloissa ei ollut otettu käyttöön polkumyyntitullia tarkasteltavana olevan tuotteen osalta.

(62)

Edellä esitetyn perusteella pääteltiin, että Yhdysvallat on asianmukainen vertailumaa perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti, ja ainoalta yhteistyössä toimineelta vertailumaan tuottajalta saatuja tietoja käytettiin perustana määritettäessä normaaliarvo niille vientiä harjoittaville tuottajille, joille ei myönnetty markkinatalouskohtelua alkuperäisessä tutkimuksessa.

(63)

Ensimmäisen 58 kappaleessa tarkoitetun polkumyyntilaskelman osalta komissio vertasi ainoan yhteistyössä toimineen vertailumaan tuottajan painotettua keskimääräistä normaaliarvoa pyynnön esittäjien noudettuna lähettäjältä -tasolla toimittamaan kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien keskimääräiseen vientihintaan perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti. Jos se oli tarpeen tasapuolisen vertailun varmistamiseksi, komissio oikaisi normaaliarvoa ja/tai vientihintaa hintoihin ja hintojen vertailtavuuteen vaikuttavien erojen huomioon ottamiseksi perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Oikaisuja tehtiin kuljetus-, käsittely- ja liitännäiskustannusten, pakkauskustannusten ja ei-palautettavan arvonlisäveron osalta, jotka arvioitiin kiinalaisen yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan kyselyvastauksen pohjalta.

(64)

Tämän perusteella Kiinan viennin muihin kolmansiin maihin todettiin tapahtuvan polkumyynnillä, jonka taso ylitti 70 prosenttia.

(65)

Edellä 58 kappaleessa tarkoitetussa toisessa polkumyyntilaskelmassa, jossa 57 kappaleessa esitetyistä syistä käytettiin SKB:n polkumyyntiä koskevaan kyselyyn antamassaan vastauksessa esittämiä yksityiskohtaisia vientitapahtumia sen viiden suurimman vientimarkkinan osalta vertailukohtana muiden kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien viennin kannalta, normaaliarvo laskettiin 59–63 kappaleessa selostetulla tavalla.

(66)

Vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti tosiasiallisesti maksetuksi tai maksettavaksi hinnaksi tarkasteltavana olevasta tuotteesta silloin, kun sitä myydään viiteen suurimpaan kolmanteen maahan suuntautuvaa vientiä varten.

(67)

Komissio vertasi samankaltaisen tuotteen kunkin tuotelajin painotettua keskimääräistä normaaliarvoa tarkasteltavana olevan tuotteen vastaavan tuotelajin painotettuun keskimääräiseen vientihintaan viiteen suurimpaan muuhun kolmanteen maahan noudettuna lähettäjältä -tasolla perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti. Jos se oli tarpeen tasapuolisen vertailun varmistamiseksi, komissio oikaisi normaaliarvoa ja/tai vientihintaa hintoihin ja hintojen vertailtavuuteen vaikuttavien erojen huomioon ottamiseksi perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti.

(68)

Oikaisuja tehtiin asianomaisen maan käsittely-, lastaus- ja liitännäiskustannusten, kuljetus- (kotimaassa ja merirahti) ja vakuutuskustannusten, pakkauskustannusten, luottokustannusten ja ei-palautettavan arvonlisäveron osalta.

(69)

Tämän perusteella Kiinan viennin muihin kolmansiin maihin todettiin tapahtuvan polkumyynnillä, jonka taso oli noin 50 prosenttia.

(70)

Lisäksi polkumyyntimarginaali on tietojen täydellisyyden ja vertailun vuoksi laskettu myös SKB:n viennille muiden kolmansien maiden markkinoille sen omia tietoja käyttäen. Näin määritettiin noin 8,3 prosentin suuruinen polkumyyntimarginaali.

(71)

Edellä 64 ja 69 sekä 45 ja 70 kappaleissa mainittujen polkumyyntimarginaalien ero selittyy sillä, että ensin mainittu perustuu vertailumaasta saatuihin normaaliarvoa koskeviin tietoihin, kuten 59 kappaleessa selitettiin, kun taas jälkimmäinen, joka on määritetty ainoalle yhteistyössä toimineelle kiinalaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle, perustuu sen omien tuotanto- ja myyntitietojen pohjalta määritettyyn normaaliarvoon, koska sille myönnettiin markkinatalouskohtelu alkuperäisessä tutkimuksessa, kuten 30–40 kappaleessa selitettiin. Edellä 45 kappaleessa mainittu, ainoalle yhteistyössä toimineelle kiinalaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla laskettu polkumyyntimarginaali liittyy lisäksi vientiin unionin markkinoille, joilla oli korkeampi hintataso, kun taas kaikki muut lasketut polkumyyntimarginaalit liittyvät vientiin muiden kolmansien maiden markkinoille.

(72)

Polkumyynti Kiinasta muihin kolmansiin maihin on vahva osoitus kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien todennäköisestä hinnoittelukäytännöstä unionissa, jos toimenpiteiden annetaan raueta.

(73)

Jotta voitaisiin arvioida unionin markkinoiden houkuttelevuutta ja sen todennäköisyyttä, että Kiinan vientiä suunnattaisiin unionin markkinoille, jos toimenpiteiden annetaan raueta, analysoitiin Kiinasta muiden kolmansien maiden markkinoille suuntautuvan viennin määriä ja hintoja sekä Kiinan kotimarkkinahintoja verrattuna keskimääräisiin hintoihin unionin markkinoilla.

(74)

Kiinan viennin määrä muihin kolmansiin maihin kasvoi kaiken kaikkiaan noin 45 prosenttia vuosien 2012 ja 2014 välillä noin 116 000 tonniin vuonna 2014.

(75)

Kuten 27–29 kappaleessa selitettiin, ainoan yhteistyössä toimineen kiinalaisen vientiä harjoittavan tuottajan kotimarkkinahintoja käytettiin vertailuarvona muiden tietojen puuttuessa. Vertailu osoittaa, että keskimääräiset hinnat unionin markkinoilla olivat 43–55 prosenttia korkeammat kuin keskimääräiset kotimarkkinahinnat Kiinassa vuonna 2014 ja 27–35 prosenttia korkeammat kuin Kiinan keskimääräiset kotimarkkinahinnat tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(76)

Kiinasta muihin kolmansiin maihin suuntautuvan viennin hintojen todettiin pyynnön esittäjien toimittamien tietojen perusteella vastaavan ainoan yhteistyössä toimineen kiinalaisen vientiä harjoittavan tuottajan vientihintoja muihin kolmansiin maihin, kuten 55 kappaleessa selitettiin. Keskimääräiset hinnat unionin markkinoilla olivat keskimäärin 25–45 prosenttia korkeammat kuin Kiinan vientihinnat muiden kolmansien maiden markkinoille vuonna 2014 ja 20–40 prosenttia korkeammat kuin Kiinan vientihinnat muiden kolmansien maiden markkinoille tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Ainoan yhteistyössä toimineen kiinalaisen viejän hinnat muihin kolmansiin maihin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla olivat 20–30 prosenttia alhaisemmat kuin unionin tuotannonalan hinnat.

(77)

Unionin markkinat ovat näiden huomattavasti korkeampien hintatasojen vuoksi houkuttelevat kiinalaisten viejien kannalta, jos polkumyynnin vastaiset toimenpiteet kumotaan.

(78)

Kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien kiinnostuksesta harjoittaa vientiä unionin markkinoille on osoituksena myös SKB:n jatkuva läsnäolo unionin markkinoilla. Voimassa olevista toimenpiteistä huolimatta tämä yritys lähes kaksinkertaisti unioniin suuntautuvan vientimääränsä ja kasvatti markkinaosuuttaan noin 50 prosentilla alkuperäisen tutkimuksen tutkimusajanjakson ja tämän tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välisenä aikana.

(79)

Kun otetaan huomioon Kiinan merkittäväksi arvioitu käyttämätön kapasiteetti, joka voitaisiin käyttää unioniin suuntautuvaan polkumyyntihinnoilla tapahtuvaan vientiin, unionin markkinoiden houkuttelevuus ja kiinalaisten viejien hinnoittelukäyttäytyminen muilla kolmansien maiden markkinoilla, komissio katsoi, että on erittäin todennäköistä, että polkumyyntitoimenpiteiden kumoaminen johtaisi natriumglukonaatin polkumyynnillä Kiinasta unioniin tapahtuvan tuonnin määrien merkittävään kasvuun.

(80)

Yhteistyössä toimineiden unionin tuottajien Jungbunzlauer SA ja Roquette Italia SpA osuus unionin tuotannosta oli 100 prosenttia.

(81)

Niiden katsotaan tämän vuoksi muodostavan unionin tuotannonalan perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa merkityksessä.

(82)

Koska unionin tuotannonala muodostuu vain kahdesta tuottajasta, kaikki arkaluonteisiin yrityskohtaisiin tietoihin liittyvät luvut oli luottamuksellisuussyistä indeksoitava tai annettava tietyllä vaihteluvälillä.

(83)

Komissio määritti unionin kulutuksen seuraavien perusteella: unionin tuotannonalan unionin markkinoille suuntautunut kokonaismyyntimäärä, jota koskevat tiedot saatiin kahdelta unionin tuottajalta kyselyvastausten tarkistamisen jälkeen, Eurostatin saatavilla olevat tiedot kokonaistuontimäärästä ja yhteistyössä toimineelta kiinalaiselta vientiä harjoittavalta tuottajalta saadut tarkistetut tiedot.

(84)

Unionin kulutus kehittyi seuraavasti:

Taulukko 1

Unionin kulutus

(85)

Unionin kulutus kasvoi jatkuvasti (kokonaisuudessaan 22 prosenttia) tarkastelujakson aikana.

(86)

Komissio määritti tuonnin määrän Eurostatin tietojen ja yhteistyössä toimineen kiinalaisen vientiä harjoittavan tuottajan, jonka osuus Kiinasta tulevasta kokonaistuonnista oli 100 prosenttia tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, tarkistetun kyselyvastauksen pohjalta.

(87)

Tuonti asianomaisesta maasta unioniin kehittyi seuraavasti:

Taulukko 2

Tuontimäärä ja markkinaosuus

(88)

Tarkastelujakson aikana Kiinasta tulevan tuonnin määrä kasvoi kaiken kaikkiaan 9 prosenttia. Se kasvoi ensin vuosien 2012 ja 2014 välillä 22 prosenttia ja supistui sitten 13 prosenttia tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Koska Kiinasta tuleva tuonti seurasi vain osittain unionin kulutuksen kasvusuuntaa, Kiinan markkinaosuuden kehitys oli erilaista. Näin ollen se pysyi vakaana vuosien 2012 ja 2013 välillä, kasvoi hieman vuonna 2014 (eli 3 %) ja supistui vuoden 2014 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välisenä aikana 14 prosenttia. Kiinan markkinaosuus supistui kaiken kaikkiaan 11 prosenttia tarkastelujakson aikana. Kuten 78 kappaleessa todettiin, ainoa yhteistyössä toiminut kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja onnistui kuitenkin kaksinkertaistamaan vientimääränsä unioniin ja kasvattamaan markkinaosuuttaan 50 prosenttia verrattuna alkuperäisen tutkimuksen tutkimusajanjaksoon ja polkumyyntihinnoilla.

(89)

Komissio määritti Kiinasta tulevan tuonnin hintakehityksen Eurostatin tietojen perusteella.

(90)

Asianomaisesta maasta unioniin tulevan tuonnin keskimääräiset hinnat kehittyivät seuraavasti:

Taulukko 3

Tuontihinnat (euroa/tonni)

(91)

Keskimääräiset tuontihinnat laskivat kaiken kaikkiaan 2 prosenttia tarkasteluajanjakson aikana. Tuontihinnat laskivat 11 prosenttia vuosien 2012 ja 2013 välillä, pysyivät samalla tasolla vuonna 2014 ja nousivat 9 prosenttia tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(92)

Komissio määritti yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan hinnan alittavuuden tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla vertaamalla seuraavia:

(93)

Hintoja, jotka oikaistiin tarvittaessa ja joista oli vähennetty alennukset ja hyvitykset, vertailtiin tuotelajeittain samassa kaupan portaassa tapahtuneiden liiketoimien osalta. Vertailun tulos on ilmaistu prosentteina unionin tuotannonalan painotetusta keskimääräisestä hinnasta tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Tutkimuksessa kävi ilmi, että yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan osalta ei havaittu hinnan alittavuutta tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, vaikka polkumyyntitulleja ei otettaisi huomioon. Vaikka yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan osuus kaikesta Kiinasta tulevasta tuonnista tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla oli 100 prosenttia, sen osuus Kiinan koko tuotantokapasiteetista oli vain 2–7 prosenttia.

(94)

Tuonti unioniin muista kolmansista maista kuin asianomaisesta maasta kehittyi seuraavasti:

Taulukko 4

Muiden kolmansien maiden markkinaosuus

(95)

Kolmansista maista tulevan tuonnin markkinaosuus oli enimmillään 2 prosenttia tarkastelujakson aikana ja alle prosentin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(96)

Tutkittaessa polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutusta unionin tuotannonalaan arvioitiin perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti kaikki taloudelliset indikaattorit, jotka vaikuttivat unionin tuotannonalan tilanteeseen tarkastelujaksolla. Komissio arvioi näitä indikaattoreita unionin tuottajien tarkistettujen kyselyvastausten perusteella.

(97)

Unionin kokonaistuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 5

Tuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste

(98)

Tuotantomäärä laski 10 prosenttia vuosien 2012 ja 2013 välillä ja kasvoi sitten hieman vuoden 2014 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä. Tuotantomäärä laski kaiken kaikkiaan 6 prosenttia tarkastelujakson aikana. Tuotannon lasku selittyy vientimäärien 30–40 prosentin vähentymisellä tarkastelujaksolla, minkä taulukossa 6 raportoitu kotimarkkinamyynnin kasvu korvasi vain osittain.

(99)

Tuotantokapasiteetti säilyi muuttumattomana koko tarkastelujakson ajan.

(100)

Unionin tuotannonalan myyntimäärä ja markkinaosuus kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 6

Myyntimäärä ja markkinaosuus

(101)

Unionin tuotannonala pysyi unionin kulutuksen kasvun tahdissa lisäämällä myyntimääriään jatkuvasti ja kaiken kaikkiaan 23 prosenttia tarkastelujakson aikana.

(102)

Koska myyntimäärä seurasi tiiviisti unionin kulutuksessa havaittua suuntausta, unionin tuotannonalan markkinaosuus pysyi muuttumattomana vuosina 2012–2014 ja kasvoi vain hiukan (1 %) tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(103)

Kytköskäyttö oli käytännössä jatkuvaa koko tarkastelujakson ajan, kuten alla olevasta taulukosta ilmenee, mutta se ei vaikuttanut tuotannon ja kapasiteetin käyttöasteen osalta havaittuun suuntaukseen.

Taulukko 7

Kytköskäyttö

(104)

Unionin tuotannonalan kotimarkkinamyynnin määrä seuraili tiiviisti kotimaisen kulutuksen kehitystä ja kasvoi 23 prosenttia tarkastelujakson aikana. Tämän seurauksena unionin tuotannonalan markkinaosuus säilyi vakaana koko tarkastelujakson ajan.

(105)

Työllisyys ja tuottavuus kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 8

Työllisyys ja tuottavuus

(106)

Unionin tuotannonalan työntekijämäärä pysyi lähes samana koko tarkastelujakson ajan. Tuotannon supistuessa ja työllisyyden pysyessä vakaana tuottavuus laski tarkastelujaksolla.

(107)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että korkean automaatioasteen vuoksi unionin tuotannonala ei voisi vähentää työntekijöiden määrää suhteessa tuotannon vähentymiseen.

(108)

Tutkimuksessa vahvistettiin (45 kappale), että natriumglukonaattia tuotiin edelleen Kiinasta unionin markkinoille polkumyyntihinnoilla.

(109)

Unionin tuotannonala kykeni hyötymään voimassa olevista polkumyyntitoimenpiteistä ja alkoi toipua aiemmasta polkumyynnistä. Sen myyntimäärä kasvoikin 23 prosenttia ja markkinaosuus prosentin tarkastelujakson aikana. Toipumista aiemmasta polkumyynnistä ei kuitenkaan voida pitää pysyvänä tilana erityisesti ottaen huomioon 123 kappaleessa kuvattu kannattavuuden kehitys. Kannattavuus oli negatiivista vuosina 2012 ja 2013 ja kääntyi positiiviseksi vasta tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(110)

Unionin tuottajien painotetut keskimääräiset yksikkömyyntihinnat etuyhteydettömille asiakkaille unionissa kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 9

Myyntihinnat unionissa ja tuotannon yksikkökustannukset

(111)

Unionin tuotannonalan keskimääräiset myyntihinnat laskivat tarkastelujakson aikana 5 prosenttia. Hinnat laskivat jatkuvasti vuosien 2012 ja 2014 välillä ja nousivat vain hieman tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(112)

Unionin tuotannonalan tuotantokustannukset kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 10

Tuotannon yksikkökustannukset

(113)

Tarkastelujaksolla tuotannon yksikkökustannukset laskivat 20 prosenttia. Tämä selittyi osittain raaka-aineiden hintojen laskulla, jota selostetaan tarkemmin jäljempänä 114 kappaleessa, ja osittain kustannussäästöillä, jotka johtuivat kokonaistuotantokustannusten useiden osatekijöiden pienentymisestä. Erityisesti ylläpitokustannukset vähentyivät merkittävästi tarkastelujaksolla.

(114)

Unionin tuottajat käyttävät valmistusprosessinsa yhdentymisasteen mukaan joko maissia tai maissipohjaista glukoosisiirappia tärkeimpänä raaka-aineenaan. Koska kyseiset raaka-aineet muodostavat merkittävän osan tuotantokustannuksista, tuotantokustannusten laskusta tarkastelujaksolla voidaan 25–35 prosenttia lukea niiden hinnan laskusta johtuvaksi. Maissin tai maissipohjaisen glukoosisiirapin hinnan nousu voisi näin ollen välittömästi kääntää tuotantokustannusten alentumisen vuoksi parantuneen unionin tuotannonalan tilanteen kehityksen huonompaan suuntaan.

(115)

Tuotantokustannusten lasku johti vain hienoiseen keskimääräisten yksikkömyyntihintojen laskuun (5 %) tarkastelujaksolla, koska unionin tuotannonala toipui edelleen aiempina kausina polkumyyntikäytäntöjen vuoksi kärsimistään tappioista.

(116)

Unionin tuottajien keskimääräiset työvoimakustannukset kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 11

Keskimääräiset työvoimakustannukset työntekijää kohti

(117)

Keskimääräiset työvoimakustannukset kasvoivat 7 prosenttia tarkastelujakson aikana. Koska työvoima muodostaa vain pienen osan tuotantokustannuksista, tätä ei olisi pidettävä merkityksellisenä indikaattorina tarkasteltaessa unionin tuotannonalan taloudellista tilannetta.

(118)

Unionin tuottajien varastot kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 12

Varastot

(119)

Varastot vähentyivät 54 prosenttia tarkastelujaksolla.

(120)

Tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla varastot olivat normaalitasolla.

(121)

Unionin tuotannonalan kannattavuus, kassavirta, investoinnit ja investointien tuotto kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 13

Kannattavuus, kassavirta, investoinnit ja investointien tuotto

(122)

Komissio määritti unionin tuottajien kannattavuuden ilmaisemalla samankaltaisen tuotteen myynnistä etuyhteydettömille asiakkaille unionissa saadun nettovoiton ennen veroja prosentteina tämän myynnin liikevaihdosta.

(123)

Unionin tuotannonala oli tappiollinen tarkastelujakson kahden ensimmäisen vuoden aikana ja pelkästään lähellä kannattavuusrajaa vuonna 2014. Vasta tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla kannattavuus nousi lopulta lähelle alkuperäisessä tutkimuksessa käytettyä tavoitevoittotasoa mutta jäi kuitenkin edelleen sen alle. On korostettava, että tämä myöhäinen parannus johtui tuotantokustannusten pienenemisestä, joka johtui suurelta osin maissin ja maissipohjaisen glukoosisiirapin hintojen suotuisasta kehityksestä, kuten 114 kappaleessa selitettiin. Näiden ilmasto- ja sato-olosuhteiden vuoksi hinnanvaihteluille alttiiden raaka-aineiden hintojen nousu kääntäisi näin ollen vastikään toteutuneen kannattavuuskehityksen välittömästi toiseen suuntaan.

(124)

Kassavirta, joka osoittaa unionin tuottajien kyvyn rahoittaa toimintaansa itse, oli negatiivinen kahden ensimmäisen vuoden aikana ja kääntyi positiiviseksi vasta tarkastelujakson jälkipuoliskolla.

(125)

Kassavirran paraneminen tapahtui kuitenkin osittain investointien kustannuksella, sillä ne supistuivat 65 prosenttia tarkastelujaksolla ja olivat lähes mitättömät tarkasteltavana olevan tuotteen valmistamiseen käytetyn käyttöomaisuuden bruttoarvoon verrattuna. Kassavirran paraneminen johtui myös kannattavuuden parantumisesta, joka johtui suurelta osin maissin ja maissipohjaisen glukoosisiirapin hinnan suotuisasta kehityksestä, kuten 123 kappaleessa selitettiin. Näiden ilmasto- ja sato-olosuhteiden vuoksi hinnanvaihteluille alttiiden raaka-aineiden hintojen nousu kääntäisi näin ollen kohentuneen kassavirtatilanteen välittömästi päinvastaiseksi.

(126)

Lisäksi on syytä todeta, että investointien ja ylläpitokustannusten alhainen taso (ks. 113 kappale) parantaisi kassavirtaa ja kannattavuutta tilapäisesti mutta ei olisi pitkällä aikavälillä kestävää, koska seurauksena olisi lopulta tuotantolaitosten rappeutuminen. Tämä voisi lopulta vaikuttaa tuotantokustannuksiin ja tuotantoprosessin tehokkuuteen. Tarpeellisten investointien ja ylläpitokustannusten lykkäämisestä myöhempään ajankohtaan aiheutuisi kuitenkin vain myöhemmin kielteisiä vaikutuksia kassavirtaan ja kannattavuuteen.

(127)

Investointien tuotto on voitto prosentteina investointien nettokirjanpitoarvosta. Se oli negatiivinen tarkastelujakson kahden ensimmäisen vuoden aikana ja kääntyi positiiviseksi vasta tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Koska investointien tuotto ja kannattavuus ovat keskenään hyvin läheisesti korreloivia vahinkoindikaattoreita, investointien tuoton parantuminen oli suoraa seurausta kannattavuuden paranemisesta. Investointien tuoton parantuminen johtui näin ollen myös suurelta osin maissin ja maissipohjaisen glukoosisiirapin hinnan suotuisasta kehityksestä, kuten 123 kappaleessa kuvattiin. Näiden ilmasto- ja sato-olosuhteiden vuoksi hinnanvaihteluille alttiiden raaka-aineiden hintojen nousu kääntäisi näin ollen vastikään kohentuneen investointien tuottokehityksen välittömästi toiseen suuntaan.

(128)

Unionin tuotannonala piti uuden pääoman sijoittamisen natriumglukonaattitoimintaan minimissään alentamalla investointinsa lähes mitättömille tasoille, kuten 125 ja 126 kappaleessa selitettiin. Näin ollen pääoman saantia ei voitu analysoida.

(129)

Myyntimäärä ja markkinaosuus kehittyivät positiivisesti tarkastelujaksolla, kun unionin tuotannonala pystyi myötäilemään kulutuksen kasvua. Tämä ei kuitenkaan estänyt tuotantoa ja kapasiteetin käyttöastetta laskemasta tarkastelujaksolla.

(130)

Unionin tuotannonalan taloudelliseen tulokseen liittyvät vahinkoindikaattorit (kannattavuus, kassavirta ja investointien tuotto) olivat negatiivisia tai parhaimmillaan lähellä nollaa tarkastelujakson ensimmäisten kolmen vuoden aikana ja kääntyivät positiiviksi vasta tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, lukuun ottamatta kassavirtaa, joka kääntyi positiiviseksi jo vuonna 2014.

(131)

Kannattavuuden, kassavirran ja investointien tuoton myönteistä kehitystä ei kuitenkaan voida pitää vakaana, koska se toteutui vasta tarkastelujakson loppua kohti (kassavirta) ja tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla (kannattavuus ja investointien tuotto). Kaikkien kolmen indikaattorin positiivinen taso tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla johtui lisäksi suurelta osin hinnanvaihteluille alttiiden (ks. 123, 125 ja 127 kappale) tärkeimpien raaka-aineiden (maissin ja maissipohjaisen glukoosisiirapin) kustannusten laskusta ja säästöistä pääomainvestoinneissa ja ylläpitokustannuksissa, mikä ei ole pitkällä aikavälillä kestävää (ks. 126 kappale). Lisäksi kannattavuus tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla oli alhaisemmalla tasolla kuin alkuperäisessä tutkimuksessa määritelty tavoitevoitto.

(132)

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli, että unionin tuotannonala oli alkanut toipua aiemmasta polkumyynnistä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla eikä se ole kärsinyt perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Tutkimus osoitti kuitenkin myös, että unionin tuotannonalan taloudellinen tulos oli riittämätön takaamaan pitkän aikavälin elinkelpoisuuden.

(133)

Arvioitaessa vahingon toistumisen todennäköisyyttä huomioon on otettu useita seikkoja, kuten tuotantokapasiteetti ja käyttämätön kapasiteetti Kiinassa, kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien viennin määrä muiden kolmansien maiden markkinoille, Kiinan muiden kolmansien maiden markkinoille suuntaaman viennin hinnat ja Kiinan kotimarkkinahinnat, unionin markkinoiden houkuttelevuus sekä alkuperäisen tutkimuksen päätelmät.

(134)

Kiinan käyttämätön kapasiteetti oli 600 000–700 000 tonnia tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, kuten 51 kappaleessa todettiin, mikä on noin 30 kertaa unionin kulutus, joka oli 16 000–22 000 tonnia. Vaikka osa tästä käyttämättömästä kapasiteetista käytettäisiin Kiinan mahdollisesti kasvaneen kysynnän tai muiden kolmansien maiden kysynnän täyttämiseen, erittäin merkittävä osa käyttämättömästä kapasiteetista olisi edelleen käytettävissä unioniin suuntautuvaan vientiin, kuten 52 kappaleessa todettiin.

(135)

Kuten 54 kappaleessa kuvattiin, Kiinan vientimäärät muihin kolmansiin maihin kasvoivat. Vienti muihin kolmansiin maihin kasvoi 45 prosenttia vuosien 2012 ja 2014 välillä noin 116 000 tonniin vuonna 2014. Tämä määrä yksinään on yli kuusi kertaa unionin kulutus samalla kaudella.

(136)

Tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla Kiinasta muihin kolmansiin maihin suuntautuvan viennin keskimääräisen hinnan todettiin olevan 20–40 prosenttia alhaisempi kuin unionin tuotannonalan keskimääräisen hinnan, kuten 76 kappaleessa todettiin. Käytetyn menetelmän mukaan, kuten 64 ja 69 kappaleessa todettiin, kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien polkumyyntimarginaalit muihin kolmansiin maihin ylittivät 70 prosenttia tai olivat ainakin noin 50 prosenttia. Ainoan yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan tietoja tarkasteltaessa polkumyyntimarginaalin todettiin olevan 8,3 prosenttia (ks. 70 kappale).

(137)

Kuten 75 ja 76 kappaleessa vahvistettiin, keskimääräiset hinnat unionin markkinoilla olivat 27–35 prosenttia korkeammat kuin keskimääräiset kotimarkkinahinnat Kiinassa ja 20–40 prosenttia korkeammat kuin Kiinan keskimääräiset vientihinnat muiden kolmansien maiden markkinoille tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Ainoan yhteistyössä toimineen kiinalaisen viejän hinnat muihin kolmansiin maihin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla olivat 20–30 prosenttia alhaisemmat kuin unionin tuotannonalan hinnat.

(138)

Tämän pohjalta voidaan päätellä, että unionin markkinat ovat hintojen kannalta erittäin houkuttelevat verrattuna niin Kiinan kotimarkkinoihin kuin kolmansien maiden markkinoihin. Unionin markkinoiden houkuttelevuudesta on todisteena SKB:n kasvava läsnäolo – se kaksinkertaisti vientimääränsä ja kasvatti markkinaosuuttaan 50 prosenttia, kuten 78 kappaleessa todettiin.

(139)

Jos toimenpiteet kumotaan, on näin ollen todennäköistä, että kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat alkavat (uudestaan) harjoittaa vientiä unioniin huomattavassa määrin polkumyyntihinnoilla ja alittavat todennäköisesti merkittävästi unionin tuotannonalan hinnat (20–40 prosentilla muiden kuin yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien muissa kolmansissa maissa havaitun hinnoittelukäyttäytymisen pohjalta). On todennäköistä, että hinnoittelukäyttäytyminen olisi sama tai samankaltainen kuin muissa kolmansissa maissa havaittu, koska näin kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat voisivat saavuttaa markkina-aseman unionin markkinoilla tai uusia markkina-asemansa. Erityisesti voidaan todeta, että natriumglukonaatti on hyödyke, jonka osalta hinta on kaikista tärkein ja määräävin tekijä.

(140)

Jotta voitiin arvioida Kiinasta unionin markkinoille tulevan halpatuonnin kasvavien määrien todennäköistä vaikutusta unionin tuotannonalan tilanteeseen, jos toimenpiteet kumotaan, analysoitiin kehitystä myös alkuperäisen tutkimuksen tarkastelujaksolla. Kiinasta tulevan tuonnin todettiin alkuperäisen tutkimuksen tutkimusajanjaksolla alittavan unionin tuotannonalan myyntihinnat 13–29 prosentilla. Kiinasta tulevan tuonnin määrä kasvoi alkuperäisen tutkimuksen tarkastelujaksolla 77 prosenttia, mikä vastasi absoluuttisesti 1 774 tonnin kasvua (2 291 tonnista vuonna 2005 aina 4 095 tonniin alkuperäisen tutkimuksen tutkimusajanjakson aikana). Tätä kasvua pidettiin merkittävänä, ja se johti erityisesti unionin tuotannonalan kannattavuuden heikkenemiseen 80 prosentilla ja sen myyntimäärän vähentymiseen 20 prosentilla. Tämän pohjalta alkuperäisessä tutkimuksessa pääteltiin, että unionin tuotannonala kärsi merkittävää vahinkoa.

(141)

Siinä todennäköisessä tilanteessa, että unionin markkinoille tulee merkittävässä määrin kiinalaista polkumyyntituontia, jos toimenpiteet kumotaan, on todennäköistä, että unioni reagoi samalla tavalla kuin alkuperäisessä tutkimuksessa havaittiin ja että tämän vuoksi Kiinasta unionin tuotannonalan hintoja huomattavasti alhaisemmilla hinnoilla tulevalla lisääntyneellä tuonnilla on samanlaiset vaikutukset kuin alkuperäisessä tutkimuksessa. Erityisesti kun otetaan huomioon tämän tuotteen hintojen suhteen erittäin herkät markkinat ja huomattavasti alhaisemmat hintatasot muilla kolmansien maiden markkinoilla, on todennäköistä, että unioni joutuu laskemaan myyntimääriään ja tuotantomääriään ja alentamaan hintojaan, millä on kielteinen vaikutus kannattavuuteen. Tämän tuotteen hintaherkkyys pahentaisi unionin markkinoihin kohdistuvan mahdollisen hintapaineen vaikutusta. Näin ollen ainoastaan tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla toteutunut unionin tuotannonalan tilanteen parantuminen olisi enää vain muisto ja unionin tuotannonalan taloudellinen tilanne heikkenisi todennäköisesti vakavasti.

(142)

Toinen kiinalaisesta halpatuonnista unionin markkinoille aiheutuva mahdollinen vaikutus, jos toimenpiteet kumotaan, näkyy unionin tuotannonalan tilanteessa sen muihin kolmansiin maihin suuntautuvan viennin osalta. Näissä maissa, joissa ei ole voimassa polkumyyntitoimenpiteitä ja joissa on todettu kiinalaista polkumyyntiä, unionin tuotannonalan vientimäärät laskivat 30–40 prosenttia.

(143)

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli, että vahingon toistuminen on erittäin todennäköistä, jos toimenpiteet kumotaan.

(144)

Komissio tutki perusasetuksen 21 artiklan mukaisesti, olisiko polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotto Kiinasta peräisin olevan natriumglukonaatin tuonnissa tämän toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun tulosten seurauksena unionin edun mukaista. Unionin etua määritettäessä arvioitiin kaikki asiaan liittyvät etunäkökohdat eli unionin tuotannonalan, tuojien, käyttäjien ja tukkumyyjien edut. Kaikille asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa perusasetuksen 21 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(145)

Unionin tuotannonalan taloudellinen tilanne parani sen jälkeen, kun polkumyyntitoimenpiteet otettiin käyttöön vuonna 2010.

(146)

Tutkimus osoitti kuitenkin, että unionin tuotannonalan tilanne on edelleen herkkä, kuten 131 ja 132 kappaleessa selostettiin.

(147)

Näin ollen, jos toimenpiteet kumotaan, vahinko todennäköisesti uusiutuu, koska unionin tuotannonala menettää asiakkaita ja sen hintoihin kohdistuu laskupainetta kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien eduksi – näiden odotetaan lisäävän alhaisilla polkumyyntihinnoilla tulevan tuontinsa määriä. Samanlainen tilanne on todettu muissa kolmansissa maissa, kuten 142 kappaleessa kuvattiin.

(148)

Kun toimenpiteet pysyvät voimassa, unionin tuotannonala voi edelleen toipua aiemmasta polkumyynnistä ja vahvistaa tilannettaan.

(149)

Alun perin otettiin yhteyttä neljään tiedossa olevaan etuyhteydettömään tuojaan. Niistä kaksi vastasi kyselyyn. Niiden osuus Kiinan tuonnista tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla oli 30–50 prosenttia, eivätkä ne kannattaneet toimenpiteitä.

(150)

Natriumglukonaatin osuuden niiden liikevaihdosta todettiin olevan alle 5 prosenttia. Molempien tuojien toiminta oli lisäksi yleisesti ottaen ja niiden natriumglukonaattiin liittyvien toimien osalta kannattavaa.

(151)

Komissio katsoi tämän pohjalta, että toimenpiteiden jatkamisesta tuojiin mahdollisesti aiheutuva vaikutus on rajallinen.

(152)

Kyselylomakkeet lähetettiin kahdeksalle tiedossa olevalle käyttäjälle. Ainoastaan yksi käyttäjä, joka ei kannattanut toimenpiteitä, vastasi.

(153)

Yhteistyössä toiminut käyttäjä ei tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla harjoittanut tuontia Kiinasta, sillä se hankki natriumglukonaatin yksinomaan yhdeltä unionin tuottajalta. Tämän käyttäjän osalta natriumglukonaatti muodostaa alle 5 prosenttia natriumglukonaattia sisältävien lopputuotteiden valmistuskustannuksista. Lisäksi sen natriumglukonaattiin liittyvä toiminta muodosti alle 20 prosenttia sen kokonaisliikevaihdosta tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Käyttäjän toiminnan todettiin olevan yleisesti ottaen kannattavaa. Koska natriumglukonaatin mahdollisella hinnanvaihtelulla on sen tuotantokustannuksiin vain vähäinen vaikutus, toimenpiteiden jatkamisesta odotetaan aiheutuvan tähän käyttäjään vain vähäisiä vaikutuksia.

(154)

Kun otetaan huomioon yhteistyössä toiminutta käyttäjää koskeva päätelmä ja käyttäjien vähäinen yhteistyössä toimimisen aste, komissio totesi, että toimenpiteiden jatkamisesta käyttäjiin mahdollisesti aiheutuva vaikutus on vähäinen.

(155)

Viisi tukkumyyjää toimitti vastaukset kyselyyn. Kolme kannatti toimenpiteitä, mutta kaksi muuta ei ilmaissut kantaansa. Kaikki kyseiset viisi tukkumyyjää hankkivat natriumglukonaattia unionissa toimivalta tuottajalta eivätkä tuoneet asianomaista tuotetta Kiinasta. Natriumglukonaattiin liittyvä toiminta muodosti merkityksettömän osan kaikkien kyseisten yritysten kokonaisliikevaihdosta tarkastelujaksolla.

(156)

Komissio totesi tämän pohjalta, että toimenpiteiden jatkamisesta tukkumyyjiin mahdollisesti aiheutuva vaikutus on todennäköisesti merkityksetön.

(157)

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli, ettei ollut olemassa pakottavia syitä, joiden perusteella ei olisi unionin edun mukaista pitää voimassa toimenpiteitä Kiinasta tulevan natriumglukonaatin tuonnissa.

(158)

Kaikille asianomaisille osapuolille on ilmoitettu ne olennaiset tosiseikat ja huomiot, joiden perusteella polkumyyntitoimenpiteet on tarkoitus pitää voimassa. Osapuolille annettiin myös määräaika, jonka kuluessa ne voivat tehdä tästä ilmoituksesta johtuvia huomautuksia. Osapuolet eivät toimittaneet huomautuksia sen jälkeen, kun ilmoitus oli tehty.

(159)

Edellä esitetyistä näkökohdista seuraa, että perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan nojalla komission asetuksella (EU) N:o 377/2010 (7) Kiinasta tulevan natriumglukonaatin tuontiin sovellettavat polkumyyntitoimenpiteet olisi pidettävä voimassa.

(160)

Tullien väliset suuret erot aiheuttavat toimenpiteiden kiertämisen riskin, ja sen minimoimiseksi katsotaan tässä tapauksessa tarvittavan erityisiä toimenpiteitä, joiden avulla voidaan varmistaa polkumyyntitullien asianmukainen soveltaminen.

(161)

Niiden yritysten, joihin sovelletaan yksilöllistä polkumyyntitullia, on esitettävä jäsenvaltioiden tulliviranomaisille pätevä kauppalasku. Laskun on täytettävä 1 artiklan 3 kohdassa asetetut vaatimukset. Tuontiin, jonka mukana ei ole tällaista laskua, olisi sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa polkumyyntitullia.

(162)

Jos sellaisen yrityksen, johon sovelletaan alhaisempaa yksilöllistä tullia, vientimäärä kasvaa huomattavasti asianomaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen, viennin kasvun sellaisenaan voidaan katsoa olevan perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu toimenpiteiden käyttöönotosta johtuva kaupan rakenteen muutos. Tällaisessa tilanteessa, jos asiaa koskevat edellytykset täyttyvät, voidaan käynnistää toimenpiteiden kiertämisen vastainen tutkimus. Tutkimuksessa voidaan tutkia muun muassa sitä, onko yksilölliset tullit syytä poistaa ja ottaa niiden sijasta käyttöön koko maata koskeva tulli.

(163)

Tämä asetus on asetuksen (EU) 2016/1036 15 artiklan 1 kohdalla perustetun komitean lausunnon mukainen,

20.1.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 16/24

(1)

Komission asetuksella (EY) N:o 616/2007 (2) avataan Brasiliasta, Thaimaasta ja muista kolmansista maista peräisin olevia siipikarjanliha-alan tuotteita koskevia vuotuisia tuontitariffikiintiöitä.

(2)

Määrät, joista on jätetty tuontitodistushakemuksia 1 päivän tammikuuta ja 7 päivän tammikuuta 2017 välisenä aikana 1 päivän huhtikuuta 2017 ja 30 päivän kesäkuuta 2017 väliseksi osakaudeksi ylittävät eräiden kiintiöiden osalta käytettävissä olevat määrät. Sen vuoksi olisi määritettävä, missä määrin tuontitodistuksia voidaan myöntää, ja vahvistettava haettuihin määriin sovellettava jakokerroin, joka lasketaan komission asetuksen (EY) N:o 1301/2006 (3) 7 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(3)

Määrät, joista on jätetty tuontioikeushakemuksia 1 päivän tammikuuta ja 7 päivän tammikuuta 2017 välisenä aikana 1 päivän huhtikuuta 2017 ja 30 päivän kesäkuuta 2017 väliseksi osakaudeksi ylittävät eräiden kiintiöiden osalta käytettävissä olevat määrät. Sen vuoksi olisi määritettävä, missä määrin tuontioikeuksia voidaan myöntää, ja vahvistettava haettuihin määriin sovellettava jakokerroin, joka lasketaan komission asetuksen (EY) N:o 1301/2006 6 artiklan 3 kohdan mukaisesti yhdessä asetuksen (EY) N:o 1301/2006 7 artiklan 2 kohdan kanssa.

(4)

Toimenpiteen tehokkuuden varmistamiseksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

20.1.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 16/27

(1)

Komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2016/2080 (3) aloitettiin rasvattoman maitojauheen myynti tarjouskilpailumenettelyllä.

(2)

Kolmannessa osatarjouskilpailussa saadut tarjoukset huomioon ottaen vähimmäismyyntihinta on aiheellista jättää vahvistamatta.

(3)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn komitean lausunnon mukaiset,

20.1.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 16/28

(1)

Vuonna 2010 eräs kansalainen ilmoitti komissiolle, että Alankomaat oli toteuttanut tukitoimenpiteen Tilburgin Willem II -nimisen ammattilaisjalkapalloseuran hyväksi. Tämä kantelu kirjattiin numerolla SA.31122. Komissiolle tehtiin lisäksi vuosina 2010 ja 2011 kanteluita toimenpiteistä, joita oli toteutettu muiden alankomaalaisten ammattilaisjalkapalloseurojen hyväksi – kantelut koskivat Maastrichtin MVV:tä, ’s-Hertogenboschin’ FC Den Boschia, Eindhovenin PSV:tä ja Nijmegenin NEC:tä. Alankomaat toimitti komissiolle 2 päivänä syyskuuta 2011 päivätyllä kirjeellä lisätietoja Willem II:ta koskevasta toimenpiteestä.

(2)

Komissio ilmoitti 6 päivänä maaliskuuta 2013 päivätyllä kirjeellä Alankomaille päätöksestään aloittaa perussopimuksen 108 artiklan 2 kohdan mukainen menettely Willem II:n, NEC:n, MVV:n, PSV:n ja FC Den Boschin hyväksi toteutetuista toimenpiteistä.

(3)

Komission päätös menettelyn aloittamisesta (jäljempänä ’menettelyn aloittamista koskeva päätös’) on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (2). Komissio pyysi asianomaisia esittämään huomautuksensa kyseessä olevista toimenpiteistä.

(4)

Alankomaat esitti huomautuksia Willem II:n hyväksi toteutettua toimenpidettä koskevan menettelyn puitteissa 31 päivänä toukokuuta 2013 ja 12 päivänä marraskuuta 2013 päivätyillä kirjeillä. Lisäksi Alankomaat vastasi lisätietopyyntöön 11 päivänä helmikuuta 2014 päivätyllä kirjeellä.

(5)

Tilburgin kunta (jäljempänä ’kunta’) esitti asianomaisena osapuolena komissiolle huomautuksia Willem II:n hyväksi toteutetusta toimenpiteestä. Komissio toimitti huomautukset Alankomaille, jolle annettiin mahdollisuus vastata; komissio sai Alankomaiden huomautukset 12 päivänä marraskuuta 2013 päivätyllä kirjeellä ja 20 päivänä maaliskuuta 2014 järjestetyssä tapaamisessa.

(6)

Menettelyn aloittamista koskevan päätöksen perusteella ja yhteisymmärryksessä Alankomaiden kanssa eri seuroja koskevat tutkintamenettelyt päätettiin toteuttaa erikseen. Willem II -seuraa koskeva tutkinta kirjattiin asianumerolla SA.40168.

(7)

Kansallinen jalkapalloliitto Koninklijke Nederlandse Voetbal Bond (jäljempänä ’KNVB’) on ammattilais- ja harrastejalkapallon kilpailutoiminnan kattojärjestö. Ammattilaisjalkapallo on organisoitu Alankomaissa kaksitasoiseen järjestelmään. Kaudella 2014/2015 järjestelmään kuului 38 seuraa, joista 18 pelasi ylemmässä sarjassa (eredivisie) ja 20 alemmassa sarjassa (eerste divisie).

(8)

Willem II perustettiin vuonna 1898, ja se on ollut ammattilaisjalkapalloseura siitä saakka, kun ammattilaisjalkapallo tuli Alankomaihin vuonna 1954. Willem II pelaa kotiottelunsa Koning Willem II Stadion -stadionilla (jäljempänä ’stadion’) Tilburgissa. Willem II putosi ylemmästä sarjasta alempaan kaudella 2010/2011. Seura nousi uudestaan ylempään sarjaan vuonna 2012 ja putosi siitä jälleen vuonna 2013. Vuonna 2014 seura nousi taas ylempään sarjaan. Eurooppalaisessa turnauksessa (UEFA-cupissa) Willem II pelasi viimeksi kaudella 2005/2006.

(9)

Willem II:n nykyinen oikeudellinen muoto on Willem II Tilburg B.V. Yritys Willem II Tilburg B.V. (jäljempänä ’Willem II’) on toimenpiteen tuensaaja. Yrityksen omistaa säätiö Stichting Beheer Betaald Voetbalorganisatie Willem II Tilburg. Lisäksi on olemassa erillinen yhdistys (Vereniging) Willem II. Willem II on keskisuuri yritys, jolla oli 53 työntekijää vuonna 2012. Sen vuotuinen liikevaihto oli 11,4 miljoonaa euroa tilivuonna 2008/2009, ja tilivuonna 2009/2010 liikevaihto oli 9,9 miljoonaa euroa.

(10)

Vuonna 2004 kunta ja Willem II tekivät sopimuksen, jolla kunnasta tuli stadionin ainoa omistaja (3) ja Willem II sai vuokrasopimuksella oikeuden stadionin käyttöön. Vuokrasopimuksessa määrättiin, että kunta vuokraa stadionin Willem II:lle ja Willem II maksaa stadionista 1 001 731 euron vuosivuokran, johon tulevat lisäksi arvonlisävero ja muuttuvat kustannukset. Vuokran suuruus määräytyi investointikustannusten, 30 vuoden poistoajan ja kunnan sopimuksen tekohetkellä soveltaman 5,5 prosentin koron perusteella. Kolmeksikymmeneksi vuodeksi tehdyn vuokrasopimuksen ehdoilla pyrittiin varmistamaan, että stadionin käytöstä ei aiheutuisi kunnalle talousarviovaikutuksia. Komissio totesi menettelyn aloittamista koskevan päätöksensä 51 kohdassa, että vuokrasopimuksen tekohetkellä määritellyillä parametreilla taattiin, että Willem II:n maksamalla vuokralla katettaisiin kaikki kustannukset ja siten vältyttäisiin toimintatuen maksamiselta jalkapalloseuralle. Vuokra oli muiden maksamien vuokrien kanssa samaa tasoa, joskin keskiarvon yläpuolella. Vuosina 2004–2008 Willem II selviytyi vuokran maksusta.

(11)

Jalkapallokaudella 2009/2010 Willem II joutui talousvaikeuksiin, ja toukokuussa 2010 se ilmoitti olevansa vararikon partaalla. Kunta, joka oli aikaisemmin antanut lykkäystä vuoden 2009 vuokran maksulle, päätti 31 päivänä toukokuuta 2010 alentaa vuokraa ja muita kustannuksia taannehtivasti vuodesta 2004. Päätöksen seurauksena jalkapalloseuran vuosimaksut pienenivät kuuden vuoden ajalta 0,4 miljoonaa euroa, minkä johdosta Willem II:lle suoritettiin – kahdessa erässä – 2,4 miljoonan euron maksu, josta vähennettiin vuodelta 2009 maksamatta ollut vuokra. Uusi vuokrasopimus tehtiin 31 päivänä lokakuuta 2011, ja se korvasi vuonna 2004 tehdyn sopimuksen.

(12)

Kunnan 31 päivänä toukokuuta 2010 tekemän päätöksen edellytyksenä oli se, että Willem II täyttää seuran pitkän aikavälin elinkelpoisuuden palauttamiseen tähtäävään rakenneuudistussuunnitelmaan sisällytetyt velvoitteet. Suunnitelman edellytyksiä olivat muun muassa neljännesvuosittaista taloudellista raportointia koskevat velvoitteet, talousarvion tasapainottaminen seuraavalle jalkapallokaudelle, keinojen löytäminen taseen puhdistamiseksi, kansallisen jalkapalloliiton pelaajien palkkausta koskevien sääntöjen noudattaminen ja uuden johtamis- ja valvontarakenteen käyttöönotto. Kunta piti Willem II:n näiden edellytysten täyttämiseksi toteuttamia toimenpiteitä tyydyttävinä ja vapautti näin ollen jälkimmäisen erän 2,4 miljoonasta eurosta.

(13)

Alankomaat ei ilmoittanut perussopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesti komissiolle suunnitelmastaan myöntää 2,4 miljoonaa euroa Willem II:lle. Komissiolle ei myöskään ollut ilmoitettu vuonna 2009 tehdystä päätöksestä antaa lykkäystä kauden 2009/2010 vuosivuokran maksulle.

(14)

Alankomaat on kyseenalaistanut mahdollisen tuen vaikutuksen sisämarkkinoihin silloin, kun kyse on seuroista, jotka eivät pelaa jalkapalloa eurooppalaisella tasolla. Ammattilaisjalkapalloseurat katsotaan kuitenkin yrityksiksi, jotka kuuluvat valtiontukien valvonnan piiriin. Jalkapallo on ansiotyötä, ja se tarjoaa palveluita korvausta vastaan; jalkapallo on erittäin pitkälle ammattimaistunutta, mikä on lisännyt sen taloudellista vaikutusta (4).

(15)

Jalkapallo-otteluihin osallistumisen lisäksi ammattilaisjalkapalloseurat harjoittavat liiketoimintaa useilla markkinoilla, joilla on kansainvälinen ulottuvuus; tällaisia ovat muun muassa ammattilaispelaajien siirtomarkkinat, mainostaminen, sponsorointi, tuotemyynti ja mediaoikeudet. Ammattilaisjalkapalloseuralle myönnettävä tuki vahvistaa sen asemaa kyseisillä markkinoilla, joista useimmat kattavat useita jäsenvaltioita. Jos valtion varoilla annetaan valikoivaa etua ammattilaisjalkapalloseuralle, tällainen tuki voi näin ollen vääristää kilpailua ja vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan perussopimuksen 107 artiklan 1 kohdan mukaisesti (5) siitä riippumatta, missä sarjassa asianomainen seura pelaa.

16)

Menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä komissio esitti alustavana päätelmänään, että kunta oli antanut Willem II:lle valikoivaa etua valtion varoilla ja oli näin tukenut jalkapalloseuraa. Komissio katsoi lisäksi, että ammattilaisjalkapalloseurojen hyväksi toteutettavat tukitoimenpiteet todennäköisesti vääristävät kilpailua ja vaikuttavat jäsenvaltioiden väliseen kauppaan perussopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla.

(17)

Menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä komissio totesi, että Willem II oli ollut talousvaikeuksissa tuen myöntämishetkellä. Arvioidakseen, onko tuki valtiontuesta vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenneuudistukseksi annettujen suuntaviivojen (6) (jäljempänä ’suuntaviivat’) mukaista, komissio pyysi tietoja kaikkien kyseisissä suuntaviivoissa asetettujen vaatimusten täyttymisestä.

(18)

Komissio ei eritoten kyennyt tarkistamaan, täyttyivätkö suuntaviivojen 34–37 kohdassa asetetut edellytykset, jotka koskivat rakenneuudistussuunnitelman luonnetta ja sen noudattamista. Komissio ei myöskään pystynyt tarkistamaan, oliko riittäviä vastasuoritteita toteutettu suuntaviivojen 38–42 kohdan mukaisesti. Lisäksi olisi pystyttävä osoittamaan, että tuki oli rajattu välttämättömään vähimmäismäärään, että tuensaaja oli itse osallistunut rakenneuudistukseensa riittävällä rahoitusosuudella ja että tuen ainutkertaisuuden periaatetta noudatettaisiin.

(19)

Alankomaat kiisti, että toimenpiteessä, jolla stadionin vuokrasopimus oli järjestelty uudelleen, olisi ollut kyse valtiontuesta. Alankomaiden näkemyksen mukaan kunta oli stadionin omistajana toiminut markkinaolosuhteiden edellyttämällä tavalla ja noudattanut markkinataloudessa toimivan sijoittajan ja velkojan periaatetta lykkäämällä stadionin pääkäyttäjän vuokran maksua vuonna 2009 ja alentamalla vuokraa ja höllentämällä muita sopimusehtoja taannehtivasti vuonna 2010. Jos Willem II olisi joutunut vararikkoon, seura olisi menettänyt lupansa pelata ammattilaisjalkapalloa. Kunnan taakaksi olisi jäänyt jalkapallostadion, jonka käyttäminen muihin toimintoihin edellyttäisi merkittäviä investointikustannuksia. Alankomaat väitti, että alennettu vuokra oli samaa tasoa kuin muista stadioneista muualla maksettavat vuokrat ja että vuokra vastasi näin ollen markkinaolosuhteita.

(20)

Vaihtoehtoisesti Alankomaat katsoi, että vaikka toimenpidettä pidettäisiin tukena, se olisi sisämarkkinoille soveltuvaa tukea. Nämä argumentit perustuivat ensinnäkin urheiluinfrastruktuuria koskevaan kirjeeseen, jonka komissio oli lähettänyt Alankomaille 11 päivänä heinäkuuta 2002. Kirjeessä komissio kuvaili tiettyjä olosuhteita, joiden vallitessa se katsoisi, että urheiluinfrastruktuurin rahoittaminen ei ole valtiontukea. Toiseksi argumentit perustuvat suuntaviivoihin ja perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohtaan.

(21)

Alankomaat kuvaili rakenneuudistusten tarpeessa olleen Willem II -seuran taloudellista tilannetta. Tilivuonna 2008/2009 (7) Willem II teki 3,9 miljoonaa euroa tappiota 11,4 miljoonan euron liikevaihdolla, ja sen oma pääoma [eigen vermogen] supistui 4,1 miljoonasta eurosta 0,2 miljoonaan euroon. Tilivuonna 2009/2010 (8) Willem II teki 4,4 miljoonaa euroa tappiota 9,9 miljoonan euron liikevaihdolla. Kunnan antamasta 2,4 miljoonasta eurosta huolimatta seuran oma pääoma laski edellisen vuoden 0,2 miljoonasta eurosta 2,1 miljoonaa euroa miinukselle.

(22)

Jokaisella alankomaalaisella ammattilaisjalkapalloseuralla on oltava KNVB:n myöntämä lupa, jonka saaminen edellyttää useiden eri velvoitteiden noudattamista. Yksi järjestelmän asettamista velvoitteista koskee seuran taloudellista terveyttä. Seuran on kullakin kaudella esitettävä 1 päivään marraskuuta, 1 päivään maaliskuuta ja 15 päivään kesäkuuta mennessä taloudellinen selvitys, jossa kerrotaan muun muassa seuran senhetkisestä taloustilanteesta sekä seuraavan kauden talousarviosta. Näiden kertomusten perusteella seurat jaetaan kolmeen luokkaan (1: puutteellinen, 2: riittävä, 3: hyvä). Luokkaan 1 kuuluva seura voidaan velvoittaa esittämään parannussuunnitelma, jolla se nousee luokkaan 2 tai 3. Mikäli seura ei noudata suunnitelmaa, KNVB voi langettaa seuralle seuraamuksia, joita ovat muun muassa virallinen varoitus, ottelupisteiden vähentäminen ja – viimeisenä keinona – luvan peruminen. Alankomaissa ammattilaisjalkapalloseura menettää lupansa, jos se julistetaan konkurssiin. Jos seuralle perustetaan seuraaja, uutta seuraa ei hyväksytä suoraan ammattilaisjalkapallon sarjoihin, vaan sen on aloitettava pelaaminen toiseksi korkeimmassa harrastesarjassa. Vaikeuksiensa takia Willem II oli vaarassa menettää lupansa osallistua ammattilaisotteluihin. Se sijoitettiin luokkaan 1 vuonna 2010.

(23)

Alankomaat totesi, että näiden vaikeuksien takia kunnan päätökselle myöntää Willem II:lle 2,4 miljoonaa euroa asetettiin lukuisia ehtoja, jotka kirjattiin Willem II:n laatimaan rakenneuudistussuunnitelmaan (9). Suunnitelman tarkoituksena oli tervehdyttää seuran taloudellinen tilanne kolmen vuoden kuluessa. Suunnitelmalla pyrittiin myös täyttämään KNVB:n vaatimukset luokan 2 (riittävä) saavuttamiseksi tilivuoden 2012/2013 loppuun mennessä. KNVB nosti seuran luokkaan 2 jo joulukuussa 2011.

(24)

Rakenneuudistussuunnitelman osana johtoa uudistettiin, henkilöstöä vähennettiin ja pelaajajoukkoa pienennettiin. Suunnitelmassa määrättiin, että sopimuspelaajien määrää pienennettäisiin. Useita pelaajia tultaisiin siirtämään, olemassa olevia sopimuksia pidennettäisiin pienemmällä palkalla, uudet sopimukset tehtäisiin ilman siirtomaksuja tai pelaajia vuokrattaisiin muista seuroista. Suunnitelman tavoitteena oli vähentää henkilöstö- ja pelaajakustannuksia 77 prosentista alle 55 prosenttiin.

(25)

Yhdeksän yksityistä yritystä oli sopinut antavansa Willem II:lle yhteensä 2,25 miljoonan euron lainan vuonna 2009, jolloin seuran talousvaikeudet ilmenivät. Vuonna 2010 nämä yritykset suostuivat pidentämään laina-aikaa, lykkäämään saataviensa perintää siihen saakka, että Willem II:n maksuvalmius on riittävästi palautunut, ja alentamaan saataville kertyvää korkoa; kuusi yritystä meni vielä pidemmälle ja luopui 10 prosentista saataviaan. Rakenneuudistussuunnitelman tavoitteena oli, että Willem II pystyisi kolmen vuoden aikana yltämään kohtuulliseen liikevoittoon. Suunnitelma osoittautui realistiseksi. Willem II teki voittoa noin 0,3 miljoonaa euroa tilivuosina 2010/2011 ja 2011/2012 sekä pienempää voittoa tilivuonna 2012/2013; myös seuran oman pääoman osuus parantui – luku oli 1,4 miljoonaa euroa miinuksella 30 päivänä kesäkuuta 2012 ja 1,3 miljoonaa euroa miinuksella 30 päivänä kesäkuuta 2013 mutta kääntyi positiiviseksi tilivuonna 2013/2014.

(26)

Kunta esitti menettelyn aikana suurelta osin samanlaisia huomautuksia kuin Alankomaat. Tämän lisäksi kunta antoi tarkkaa tietoa Willem II:n taloudellisesta tilanteesta vuonna 2009 ja esitti taloudellisia neuvontapalveluita tarjoavan Deloitten marraskuussa 2013 tekemän tutkimuksen, jossa tarkasteltiin kunnan käytettävissä olleiden menettelyvaihtoehtojen kustannuksia vuonna 2010; näillä aineistoilla kunta pyrki perustelemaan kantaansa, jonka mukaan vuosina 2009 ja 2010 päätetyt toimenpiteet olivat olleet järkeviä.

(27)

Perussopimuksen 107 artiklan 1 kohdan mukaan valtiontukea on jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua antamalla taloudellista etua jollekin yritykselle tai tuotannonalalle, siltä osin kuin tuki vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. Perussopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa määrätyt ehdot ovat kumulatiivisia, joten kaikkien ehtojen on täytyttävä, ennen kuin toimenpide katsotaan valtiontueksi.

(28)

Komissio arvioi menettelyn aloittamista koskevan päätöksen mukaisesti, onko kunnan vuonna 2009 tekemässä päätöksessä antaa Willem II:lle lykkäystä stadionin käytöstä perittävän vuokran maksulle ja kunnan toukokuussa 2010 tekemässä päätöksessä alentaa taannehtivasti stadionin vuokraa sekä muita stadionin käytöstä aiheutuvia kustannuksia kyse valtiontuesta. Komissio toteaa, että nämä päätökset liittyvät tiiviisti toisiinsa niin ajoituksensa, tarkoituksensa kuin Willem II:n päätösten tekohetkillä vallinneen tilanteen osalta, joten niitä on tarkasteltava yhdessä.

(29)

Kunta päätti molemmista toimenpiteistä, ja niillä on välittömiä vaikutuksia kunnan talousarvioon; kyse on siis valtion varojen käytöstä. Valtion varoja voidaan siirtää monessa muodossa, esimerkiksi suorina avustuksina, lainoina, takauksina, suorina sijoituksina yritysten pääomaan ja luontoisetuuksina. Mikäli valtio päättää olla perimättä tuloja, jotka sille olisi muussa tapauksessa maksettu, kyse on niin ikään valtion varojen siirtämisestä.

(30)

Toimenpiteiden olisi annettava Willem II:lle taloudellista etua, jota sillä ei muuten olisi ollut tavanomaisissa markkinaolosuhteissa. Alankomaat ja kunta katsovat, että kunta toimi markkinataloudessa toimivan sijoittajan periaatteen ja markkinataloudessa toimivan velkojan periaatteen mukaisesti eikä näin ollen antanut etua Willem II:lle. Komissio ei ole tästä näkemyksestä samaa mieltä seuraavista syistä.

(31)

Aina kun yrityksen taloudellinen tilanne paranee valtion toimenpiteen seurauksena, voidaan olettaa, että yritys on saanut etua. Tämän arvioimiseksi yrityksen taloudellista tilannetta toimenpiteen jälkeen olisi verrattava sen taloudelliseen tilanteeseen, jos toimenpidettä ei olisi toteutettu. Jos toimenpiteeseen ei olisi ryhdytty, seuran talousvaikeudet olisivat jatkuneet, ja seura olisi ollut vaarassa joutua vararikkoon ja pudota alempaan sarjaan. Ei voida kiistää, etteikö Willem II:n taloudellinen tilanne olisi parantunut huomattavasti tarkasteltavana olevien toimenpiteiden ansiosta.

(32)

Toimenpiteissä ei olisi kyse perusteettomasta edusta, mikäli kunta pystyy osoittamaan noudattaneensa markkinataloudessa toimivan sijoittajan periaatetta ja markkinataloudessa toimivan velkojan periaatetta. Komissio toteaa, että kunta on vuonna 2004 ottanut stadionin kokonaan omaan omistukseensa. Kunta maksoi stadionista sen taloudellista arvoa vastaavan hinnan, jonka määrittämiseen oli käytetty ulkopuolisia asiantuntijoita. Tehdessään vuonna 2004 vuokrasopimuksen Willem II:n kanssa kunta oli täysin tietoinen siitä, että stadion ei ollut monitoimiareena vaan jalkapallostadion ja Willem II oli sen pääasiallinen käyttäjä, sekä siitä, että mahdollisuudet käyttää stadionia muuhun toimintaan kuin jalkapalloon olivat vähäiset. Kunta näin ollen tiesi, että stadionin käyttö riippui siitä, että Willem II pystyisi jatkossakin maksamaan vuokraa ja selviytymään muista sopimuksessa määritellyistä kustannuksista. Markkinataloussijoittaja ei joko olisi ottanut tällaista riskiä lainkaan tai olisi vaatinut vastineena riskiä vastaavan voittomarginaalin ja suojan pääasiallisen käyttäjän mahdollisen maksukyvyttömyyden varalta.

(33)

Kun kunta ilmoitti kunnanvaltuustolle vuonna 2010, että Willem II oli vararikon partaalla, se totesi lisäksi, että stadionin käytöstä kunnalle aiheutunut talousarviovaikutus oli vuodesta 2004 alkaen ollut neutraali. Jos vuonna 2004 tehty vuokrasopimus ei siis tuottanut kohtuullista voittoa, kunta muutti vuonna 2010 vuokraehtoja taannehtivasti tietoisena siitä, että muutoksen myötä stadionin käyttö olisi ollut vuodesta 2004 alkaen tappiollista. Tämä sulkee pois mahdollisuuden, että vuoden 2010 päätös vuokran alentamisesta olisi markkinataloussijoittajaperiaatteen mukainen. Yksikään kaupallinen toimija ei suostuisi vuokran muuttamiseen taannehtivasti tavalla, joka ei mitenkään auta varmistamaan sijoitukselle saatavaa tuottoa.

(34)

Alankomaat ja kunta katsovat niin ikään, että kunnan päätös, jolla kevennettiin seuran velkataakkaa, noudatti markkinataloudessa toimivan velkojan periaatetta. Tässä yhteydessä ne viittasivat siihen, että useat suuret velkojat luopuivat osasta saataviaan Willem II:n hyväksi. Lisäksi ne viittasivat siihen menettelyn aloittamista koskevan päätöksen osaan, jossa komissio toteaa, että Arnhemin kunnan toimenpiteet Vitesse-jalkapalloseuran hyväksi eivät olleet valtiontukea.

(35)

Tältä osin komissio ensinnäkin toteaa, että vuoden 2009 päätöstä vuokran maksun lykkäämisestä ja vuoden 2010 päätöstä vuokran ja muiden stadionin käyttöön perustuvien maksuvelvoitteiden alentamisesta taannehtivasti ei ollut tehty samanaikaisesti muiden velkojien samankaltaisten toimenpiteiden kanssa. Lisäksi kunta myönsi vuonna 2010 Willem II:lle 2,4 miljoonaa euroa – summa ylittää kunnan yhden vuoden vuokrasaatavat Willem II:lta yli kaksinkertaisesti. Kunta edellytti, että Willem II kävisi neuvotteluja muiden velkojien kanssa saadakseen seuran taseen puhdistetuksi, mutta kunta ei asettanut näille neuvotteluille samankaltaisia ehtoja kuin omalle toimenpiteelleen. Argumentti siitä, että vararikkoon joutunut ammattilaisjalkapalloseura menettäisi lupansa ja kunnalle jäisi taakaksi jalkapallostadion, jonka käyttäminen muihin toimintoihin edellyttäisi merkittäviä investointikustannuksia, ei myöskään ole vakuuttava. Jos seura olisi tehnyt vararikon, sille olisi voitu perustaa seuraaja, joka olisi voinut käyttää stadionia. Sitä ei tietystikään hyväksyttäisi suoraan ammattilaisjalkapallon sarjoihin, vaan sen olisi aloitettava pelaaminen toiseksi korkeimmassa harrastesarjassa. Se voisi kuitenkin käyttää stadionia ja palata lähitulevaisuudessa ammattilaissarjaan ja tuottaa näin stadionille vuokratuloja.

(36)

Alankomaat viittasi myös 11 päivänä heinäkuuta 2002 päivättyyn komission kirjeeseen, jossa komissio kuvaili tiettyjä edellytyksiä, joiden täyttyessä se katsoisi, että urheiluinfrastruktuurin rahoittaminen ei ole valtiontukea. Tällaisia edellytyksiä ovat muun muassa areenan soveltuminen moneen eri toimintaan, syrjimätön pääsy areenalle ja käyttömaksujen asianmukaisuus.

(37)

Tarkasteltavassa tapauksessa näiden huomautusten perusteella ei kuitenkaan voida päätellä, että Willem II ei olisi saanut perusteetonta etua. On jo entuudestaan kiistanalaista, ovatko 11 päivänä heinäkuuta 2002 päivätyssä kirjeessä esitetyt argumentit edelleen merkityksellisiä, sillä unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä katsotaan, että julkiset investoinnit yleiseen käyttöön tarjottavaan infrastruktuuriin ovat valtiontukea (10). Tarkasteltavana olevassa tapauksessa on kuitenkin olennaista se, että kunta ja Willem II olivat vuonna 2004 tehneet sopimuksen, jossa ne päättivät 1 001 731 euron vuosivuokrasta. Jos sovitun vuokran maksamista ensin lykätään yhteisymmärryksessä kunnan kanssa ja vuokraa tämän jälkeen alennetaan taannehtivasti, kunta tarjoaa Willem II:lle taloudellista etua, jota se ei normaalisti olisi saanut ja jota yksityinen toimija ei sitä paitsi tavanomaisesti antaisi.

(38)

Näistä syistä komissio ei ole vakuuttunut siitä, että kunta olisi toiminut markkinataloustoimijan tavoin, olipa kyse sijoittajasta tai velkojasta tai molemmista. Näin ollen komissio päättelee, että kunta antoi Willem II:n vararikon välttämiseksi taloudellista tukea, jota yksityinen markkinatoimija ei olisi antanut, ja kyse on näin ollen edun antamisesta.

(39)

Alankomaat on kyseenalaistanut mahdollisen tuen vaikutuksen sisämarkkinoihin silloin, kun kyse on seuroista, jotka eivät pelaa jalkapalloa eurooppalaisella tasolla. Tältä osin komissio muistuttaa, että ammattilaisjalkapalloseurat katsotaan yrityksiksi ja ne kuuluvat valtiontukien valvonnan piiriin, kuten johdanto-osan 14 kappaleessa on todettu. Jalkapallo on ansiotyötä, ja se tarjoaa palveluita korvausta vastaan; jalkapallo on erittäin pitkälle ammattimaistunutta, mikä on lisännyt sen taloudellista vaikutusta.

(40)

Lisäksi Willem II:n osallistuminen eurooppalaisiin jalkapalloturnauksiin on mahdollista, ja seura on itse asiassa jo aiemmin ottanut osaa eurooppalaiseen turnaukseen. Ammattilaisjalkapalloseurana Willem II harjoittaa jalkapallo-otteluihin osallistumisen lisäksi liiketoimintaa useilla markkinoilla, joilla on kansainvälinen ulottuvuus; tällaisia ovat muun muassa ammattilaispelaajien siirtomarkkinat, mainostaminen, sponsorointi, tuotemyynti ja mediaoikeudet. Ammattilaisjalkapalloseuralle myönnettävä tuki vahvistaa sen asemaa kyseisillä markkinoilla, joista useimmat kattavat useita jäsenvaltioita. Jos valtion varoilla annetaan valikoivaa etua ammattilaisjalkapalloseuralle, tällainen tuki saattaa, kuten johdanto-osan 15 kappaleessa todetaan, vääristää kilpailua ja vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan perussopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla siitä riippumatta, missä sarjassa asianomainen seura pelaa.

(41)

Komission on arvioitava, voidaanko Willem II:n hyväksi toteutetun tukitoimenpiteen katsoa soveltuvan sisämarkkinoille. Mitään perussopimuksen 107 artiklan 2 kohdassa mainituista poikkeuksista ei voida soveltaa tarkasteltavana olevaan tukitoimenpiteeseen. Perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdassa mainittujen poikkeusten osalta komissio toteaa, että mikään Alankomaiden alue ei kuulu perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan a alakohdan poikkeuksen soveltamisalaan. Tarkasteltavana olevalla tukitoimenpiteellä ei edistetä Euroopan yhteistä etua koskevaa tärkeää hanketta, eikä sen avulla poisteta Alankomaiden taloudessa olevaa vakavaa häiriötä perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisesti. Tukitoimenpiteen ei myöskään voida väittää edistävän kulttuuria tai kulttuuriperintöä perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan d alakohdan mukaisesti.

(42)

Perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa mainitulla poikkeuksella sallitaan tuki tietyn taloudellisen toiminnan kehityksen edistämiseen, joten tällaista tukea voidaan pitää sisämarkkinoille soveltuvana, jos se ei vaikuta kaupankäynnin edellytyksiin yhteisen edun vastaisella tavalla.

(43)

Arvioidakseen tukitoimenpiteitä perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti komissio on antanut lukuisia asetuksia, puitteita, suuntaviivoja ja tiedonantoja tukimuodoista ja horisontaalisista tai alakohtaisista tavoitteista, joita varten tukea annetaan. Koska Willem II oli talousvaikeuksissa, kun toimenpiteisiin ryhdyttiin, ja kunta antoi seuralle tukea näiden vaikeuksien voittamiseksi, on asianmukaista arvioida suuntaviivoissa (11) asetettujen perusteiden sovellettavuutta ja täyttymistä.

(44)

Heinäkuussa 2014 komissio julkaisi uudet suuntaviivat valtiontuesta rahoitusalan ulkopuolisten vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseen ja rakenneuudistukseen (12). Niitä ei kuitenkaan voida soveltaa tähän vuosina 2009 ja 2010 myönnettyyn tukeen, josta ei ilmoitettu. Uusien suuntaviivojen 137 kohdan mukaan uusia suuntaviivoja sovelletaan ilman ennakolta annettua lupaa myönnettyihin pelastamis- tai rakenneuudistustukiin vain, jos tämä tuki on osittain tai kokonaan myönnetty sen jälkeen, kun kyseiset suuntaviivat on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Uusien suuntaviivojen 138 kohdan mukaan komissio tekee kaikissa muissa tapauksissa tutkimuksen tuen myöntämishetkellä sovellettujen suuntaviivojen perusteella, eli tässä tapauksessa tutkimus tehdään ennen vuotta 2014 sovellettujen suuntaviivojen perusteella.

(45)

Suuntaviivojen 10 kohdan a alakohdan mukaan yrityksen, jonka osakkaiden vastuu on rajattu, on katsottava olevan vaikeuksissa, jos se on menettänyt yli puolet merkitystä pääomastaan ja jos yli neljännes tästä pääomasta on menetetty viimeksi kuluneiden 12 kuukauden aikana. Tilivuonna 2008/2009 (13) Willem II teki 3,9 miljoonaa euroa tappiota 11,4 miljoonan euron liikevaihdolla, ja sen oma pääoma [eigen vermogen] supistui 4,1 miljoonasta eurosta 0,2 miljoonaan euroon. Tilivuonna 2009/2010 (14) Willem II teki 4,4 miljoonaa euroa tappiota 9,9 miljoonan euron liikevaihdolla. Kunnan antamasta 2,4 miljoonasta eurosta huolimatta seuran oma pääoma laski edellisen vuoden 0,2 miljoonasta eurosta 2,1 miljoonaa euroa miinukselle. Willem II oli siis selvästi vaikeuksissa oleva yritys. Alankomaat ei kiistä tätä tosiseikkaa. Näin ollen Willem II:lle myönnetyn valtiontuen soveltuvuutta sisämarkkinoille arvioidaan suuntaviivojen perusteella.

(46)

Suuntaviivojen 3.2 jaksossa edellytetään, että tuen myöntämisen edellytyksenä on oltava sellaisen rakenneuudistussuunnitelman täytäntöönpano, jolla yrityksen pitkän aikavälin elinkelpoisuus palautetaan kohtuullisessa ajassa (ks. suuntaviivojen 34–37 kohta). Tältä osin komissio toteaa, että kunnan päätökselle myöntää Willem II:lle 2,4 miljoonaa euroa asetettiin lukuisia edellytyksiä, kuten johdanto-osan 12 kohdassa on esitetty. Nämä edellytykset olivat keskeinen osa Willem II:n laatimaa rakenneuudistussuunnitelmaa (15).

(47)

Suunnitelmalla oli tarkoitus tervehdyttää seuran taloudellinen tilanne kolmessa vuodessa sekä samalla täyttää vaatimukset, jotka KNVB oli asettanut Willem II:n ammattilaisotteluihin osallistumiseen tarvittavan luvan jatkamiselle ja luokan 2 saavuttamiselle tilivuoden 2012/2013 loppuun mennessä.

(48)

Rakenneuudistussuunnitelman osana johtoa uudistettiin ja henkilöstöä ja pelaajia vähennettiin merkittävästi. Useita pelaajia siirrettiin, olemassa olevia sopimuksia pidennettiin pienemmällä palkalla, ja uusia sopimuksia tehtiin ilman siirtomaksuja. Suunnitelman tavoitteena oli pienentää henkilöstö- ja pelaajakustannuksia 30 prosentilla suunnitelman hyväksymistä seuranneiden kahden vuoden aikana. Kunnan antaman 2,4 miljoonan euron lisäksi Willem II sai turvattua itselleen 2,25 miljoonan euron rahoituksen jatkumisen yksityiseltä sektorilta.

(49)

Komissio katsoo, että rakenneuudistussuunnitelmalla puututaan Willem II:n talousvaikeuksien syihin, erityisesti palkoista ja siirtomaksuista syntyviin pelaajakustannuksiin. Willem II pyrkii säästöihin ydintoiminnassaan. Rakenneuudistussuunnitelma ei perustu ulkoisiin tekijöihin, joihin Willem II voi yrittää vaikuttaa mutta joita se ei voi täysin hallita, kuten uusien sponsorien hankintaan ja katsojamäärien kasvattamiseen. Vaikka Willem II:n taloudellinen tilanne ja erityisesti sen miinuksella oleva oma pääoma herättävät yhä huolta, suunnitelmalla tähdätään seuran taloudellisen tilanteen jatkuvaan parantamiseen sekä sen toiminnan jatkumiseen ammattilaisjalkapalloseurana. Toteutunut kehitys osoittaa, että suunnitelma oli todellakin realistinen. KNVB nosti seuran luokkaan 2 jo joulukuussa 2011. Willem II pystyi tekemään 0,3 miljoonaa euroa liikevoittoa tilivuonna 2010/2011 ja samoin tilivuonna 2011/2012, minkä seurauksena seuran oman pääoman osuus parantui ja oli 1,4 miljoonaa euroa miinuksella 30 päivänä kesäkuuta 2012.

(50)

Suuntaviivojen 38–42 kohdassa edellytetään, että tuensaaja toteuttaa vastasuoritteita tuen vääristävän vaikutuksen ja sen kaupankäynnin edellytyksiä haittaavien vaikutusten minimoimiseksi. Menettelyn aloittamista koskevan päätöksen johdanto-osan 80 kappaleessa komissio totesi, että ammattilaisjalkapallo on tässä suhteessa luonteeltaan poikkeuksellinen, ja ehdotti useita toimenpiteitä, jotka ammattilaisjalkapallossa voitaisiin suuntaviivojen mukaan katsoa vastasuoritteiksi; tällaisia olisivat muun muassa rekisteröityjen pelaajien lukumäärän rajaaminen kansallisen liiton sallimien rajojen puitteissa, palkkojen ylärajan asettaminen alan yleisten standardien alapuolelle, uusista pelaajista maksettavien siirtokulujen kieltäminen tietyksi ajaksi tai yhteiskuntaa hyödyttävien toimintojen lisääminen. Hyväksymällä rajoitukset pelaajien lukumäärään tai heidän palkkoihinsa seura hyväksyisi samalla epäedullisen kilpailuaseman suhteessa muihin seuroihin, joilla ei ole tällaisia rajoituksia. Siirtomaksujen kieltäminen rajoittaa seuran vaihtoehtoja sen kilpaillessa uusista pelaajista.

(51)

Komissio toteaa, että Willem II on todellakin vähentänyt työntekijöiden ja pelaajien määrää suunnitelman mukaisesti. Työntekijöiden määrä pieneni 79 työntekijästä kaudella 2009/2010 61 työntekijään kaudella 2010/2011ja 53 työntekijään kaudella 2011/2012. Rekisteröityjen pelaajien määrä pieneni 31 pelaajasta 27 pelaajaan. Palkkakustannukset (16) supistuivat 48 prosenttiin liikevaihdosta – tämä ylittää selkeästi UEFAn pelkästään pelaajakustannuksia koskevan 70 prosentin normin. Uusista pelaajista ei ole maksettu siirtomaksuja rakenneuudistuskaudella. Nämä toimenpiteet heikensivät seuran joukkuetta ja vaikuttivat näin osaltaan siihen, että Willem II putosi alempaan sarjaan kauden 2010/2011 lopussa ja uudestaan kaudella 2012/2013. Komissio on myös pannut merkille, että seura käyttää aiempaa enemmän varoja yleishyödylliseen toimintaan harrastepelaajia valmentamalla. Komissio päättelee, että suuntaviivojen edellyttämiä vastasuoritteita toteutettiin, minkä seurauksena Willem II:n kilpailuasema ammattilaisjalkapallossa heikkeni.

(52)

Lisäksi komissio toteaa, että rakenneuudistussuunnitelman rahoitus perustuu merkittävässä määrin ulkopuolisiin yksityisiin yrityksiin seuran sisäisesti toteuttamien säästötoimenpiteiden ohella. Yhdeksän yksityistä yritystä oli sopinut antavansa Willem II:lle yhteensä 2,25 miljoonan euron lainan vuonna 2009, jolloin seuran talousvaikeudet ilmenivät. Vuonna 2010 yritykset suostuivat jättämään kyseiset varat edelleen seuran haltuun ja lykkäämään saataviensa perintää siihen saakka, kunnes Willem II pystyisi maksamaan ne takaisin. Yritykset suostuivat myös aiempaa alhaisempaan 3 prosentin korkoon. Kuusi yritystä luopui kokonaan 10 prosentista saataviaan. Tämä täyttää suuntaviivojen 44 kohdassa esitetyn vaatimuksen, jonka mukaan Willem II:n kaltaisten keskisuurten yritysten tapauksessa vähintään 40 prosenttia rakenneuudistuskustannuksista olisi katettava tuensaajan omalla rahoituksella, mukaan lukien ulkopuolinen rahoitus, joka toimii osoituksena siitä, että tuensaajan elinkelpoisuuteen uskotaan.

(53)

Tuen määrä oli välttämätön. Rakenneuudistussuunnitelman mukaan tuen avulla seuran pitäisi olla mahdollista saavuttaa kohtuullinen positiivinen tulos kausilla 2010/2011 ja 2011/2012 ja parantaa vähitellen oman pääoman määrää. Tuki ei antanut Willem II:lle mahdollisuutta ostaa uusia pelaajia tai houkutella heitä korkeilla palkoilla.

(54)

Suuntaviivojen 49 kohdassa edellytetään, että jäsenvaltio tiedottaa rakenneuudistussuunnitelman moitteettomasta edistymisestä toimittamalla säännöllisesti yksityiskohtaisia kertomuksia. Suuntaviivojen 51 kohdassa määrätään pienten ja keskisuurten yritysten osalta väljemmistä ehdoista, joiden mukaan vuotuista jäljennösten esittämistä yrityksen taseesta ja tuloslaskelmasta pidetään yleensä riittävänä. Alankomaat on sitoutunut esittämään tällaiset kertomukset.

(55)

Suuntaviivojen 72–77 kohdan mukaisesti Alankomaat on täsmentänyt, että Willem II ei ole saanut pelastamis- tai rakenneuudistustukia nykyisen tuen myöntämistä edeltäneinä kymmenenä vuotena. Lisäksi Alankomaat sitoutui olemaan myöntämättä uutta pelastamis- tai rakenneuudistustukea Willem II:lle seuraavaan kymmeneen vuoteen.

(56)

Komissio toteaa, että Alankomaat on toteuttanut tuen Willem II:n hyväksi sääntöjenvastaisesti ja rikkonut siten perussopimuksen 108 artiklan 3 kohtaa. Willem II:lle vuosina 2009 ja 2010 myönnetty 2,4 miljoonan euron valtiontuki täyttää kuitenkin suuntaviivoissa rakenneuudistustuelle asetetut edellytykset, ja näin kyseisen tuen voidaan katsoa soveltuvan sisämarkkinoille perussopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti,

20.1.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 16/37

(1)

Direktiivissä 92/65/ETY säädetään, että koiria, kissoja ja frettejä saa tuoda unioniin vain sellaisilta alueilta ja sellaisista kolmansista maista, joista tuonti on sallittu, ja niiden mukana on oltava kyseisessä direktiivissä tarkoitetun menettelyn mukaisesti laadittua mallia vastaava terveystodistus. Eläinten terveystodistuksen malli vahvistetaan komission täytäntöönpanopäätöksen 2013/519/EU (2) liitteessä olevassa 1 osassa.

(2)

Eläinten terveystodistuksen mallissa viitataan vaadittavaan raivotautirokotuksen aiheuttaman immuunivasteen hyväksyttävin tuloksin tehtyyn testiin, joka olisi tehtävä verinäytteistä, jotka on otettu koirista, kissoista ja freteistä, jotka tulevat sellaiselta alueelta tai sellaisesta kolmannesta maasta, joka mainitaan komission päätöksen 2004/211/EY (3) liitteessä I tai komission asetuksen (EU) N:o 206/2010 (4) liitteessä II olevassa 1 osassa tai jotka on määrä kuljettaa tällaisen alueen tai kolmannen maan kautta.

(3)

Koska raivotaudin vasta-aineiden määrityksen tuloksia koskevia laboratorioraportteja on toistuvasti väärennetty, on aiheellista edellyttää, että alueiden tai kolmansien maiden todistuksen antajat eivät todista kyseisen testin tuloksia hyväksytyiksi, ellei laboratorioraportin oikeellisuutta ole varmennettu. Tästä olisi annettava erityinen ohje eläinten terveystodistuksen mallissa.

(4)

Kolmansien maiden todistuksen antajat ovat lisäksi tulkinneet väärin eläinten terveystodistuksen I osassa olevaa koirien, kissojen tai frettien tatuoinnin tai transponderin asettamispäivään tai tunnuksen lukemispäivään liittyvää kohtaa, mikä on aiheuttanut ongelmia eläinlääkinnällisissä tarkastuksissa rajatarkastusasemilla. Väärinkäsitysten välttämiseksi kyseinen kohta olisi poistettava eläinten terveystodistuksen mallin osasta I, jossa esitetään eläinten kuvaus, ja siirrettävä kyseisen todistuksen osaan II, joka koskee eläimistä annettavia todistuksia. Merkinnän oikeellisuuden varmentamisesta olisi lisäksi annettava erityinen ohje osassa II.

(5)

Sen vuoksi täytäntöönpanopäätöksen 2013/519/EU liitettä olisi muutettava.

(6)

Häiriöiden välttämiseksi koirien, kissojen tai frettien lähetysten tuonnissa unioniin sellaisten terveystodistusten käyttö, jotka on myönnetty unionin sääntöjen mukaisesti ennen tämän täytäntöönpanopäätöksen soveltamisen alkamispäivää, olisi sallittava siirtymäkauden aikana tiettyjen edellytysten täyttyessä.

(7)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

20.1.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 16/44

(1)

Direktiivissä 2009/156/EY vahvistetaan eläinten terveyttä koskevat vaatimukset, joita sovelletaan elävien hevoseläinten tuonnissa unioniin. Siinä säädetään, että hevoseläinten tuonti unioniin on sallittua ainoastaan niistä kolmansista maista, jotka täyttävät tietyt eläinten terveyttä koskevat vaatimukset.

(2)

Komission päätöksessä 93/195/ETY (3) säädetään eläinlääkärintodistusten malleista rekisteröityjen hevosten takaisintuonnissa unioniin raveja, kilpailuja ja kulttuuritapahtumia varten tapahtuneen tilapäisen maastaviennin jälkeen. Kyseisen päätöksen liitteessä II olevassa terveystodistuksen mallissa määrätään muun muassa, että rekisteröidyn hevosen, joka on tilapäisesti viety unionista enintään 30 päivän ajaksi, on oltava ollut unionista lähtönsä jälkeen ainoastaan siinä kolmannessa maassa, josta sillä on todistus unioniin uudelleenvientiä varten, tai kolmannessa maassa, jolla on sama terveysluokitusryhmä kuin kyseisen päätöksen liitteessä I.

(3)

LG Global Champions Tour -hevostapahtumat järjestetään kansainvälisen ratsastajainliiton (Fédération Equestre International, FEI) puitteissa Miamissa Yhdysvalloissa ja Méxicon suurkaupunkialueella Meksikossa 30 päivän maaliskuuta ja 30 päivän huhtikuuta 2017 välisenä aikana.

(4)

Koska virallinen eläinlääketieteellinen valvonta on tehokasta Yhdysvalloissa ja Méxicon suurkaupunkialueella järjestettävissä LG Global Champions Tour -hevostapahtumissa, on mahdollista vahvistaa erityisiä eläinten terveyttä ja eläinlääkärintodistuksia koskevia vaatimuksia niiden hevosten takaisintuonnille unioniin, jotka on tilapäisesti enintään 30 päivän ajaksi viety osallistumaan kyseisiin hevostapahtumiin.

(5)

Päätöstä 93/195/ETY on tarpeen muuttaa, jotta rekisteröityjen hevosten takaisintuonti unioniin voidaan sallia 30 päivän maaliskuuta ja 30 päivän huhtikuuta 2017 välisenä aikana raveja, kilpailuja ja kulttuuritapahtumia varten tapahtuneen tilapäisen viennin jälkeen, jonka tarkoitus oli LG Global Champions Tour -hevostapahtumiin osallistuminen Miamissa ja Méxicossa, ja jotta voidaan vahvistaa tällaiset rekisteröidyt hevoset kattavan terveystodistuksen malli.

(6)

Sen vuoksi päätöstä 93/195/ETY olisi muutettava,

(7)

Komission päätöksessä 2004/211/EY (4) vahvistetaan niiden kolmansien maiden tai aluejakoa sovellettaessa kolmansien maiden osien luettelo, joista jäsenvaltioiden on sallittava hevoseläinten ja hevoseläinten siemennesteen, munasolujen ja alkioiden tuonnin, sekä muut tällaisessa tuonnissa sovellettavat edellytykset. Luettelo on päätöksen 2004/211/EY liitteessä I.

(8)

Jotta Kiina voisi toimia FEI:n suojeluksessa 30 päivän ajan vuosina 2014, 2015 ja 2016 järjestettävän LG Global Champions Tour -hevostapahtuman isäntämaana, Kiinan toimivaltaiset viranomaiset pyysivät, että osa Shanghain suurkaupunkialueesta tunnustetaan hevoseläinten taudeista vapaaksi vyöhykkeeksi.

(9)

Kiinan viranomaisilta saatujen takeiden ja tietojen perusteella ja jotta voitaisiin rajoitetun ajan sallia rekisteröityjen hevosten takaisintuonti unioniin tietystä Kiinan alueen osasta tapahtuneen tilapäisen maastaviennin jälkeen niiden vaatimusten mukaisesti, joista säädetään päätöksessä 93/195/ETY, komissio hyväksyi täytäntöönpanopäätökset 2014/127/EU (5), (EU) 2015/557 (6) ja (EU) 2016/361 (7), joilla Kiinan alue CN-2 hyväksyttiin tilapäisesti.

(10)

Kiinan toimivaltaiset viranomaiset ovat pyytäneet, että alue CN-2 tunnustetaan hevoseläinten taudeista vapaaksi vyöhykkeeksi FEI:n suojeluksessa järjestettävää vuoden 2017 LG Global Champions Tour -hevostapahtumaa varten. Koska kyseinen tapahtuma järjestetään samoin eläinten terveyttä ja karanteeneja koskevin vaatimuksin, joita sovellettiin vuosina 2014, 2015 ja 2016, on aiheellista muuttaa alueen CN-2 osalta päätöksen 2004/211/EY liitteessä I olevan taulukon sarakkeessa 15 olevaa päivämäärää tilapäisen hyväksynnän myöntämiseksi ainoastaan kyseiselle vyöhykkeelle.

(11)

Koska Méxicon suurkaupunkialue on korkealla sijaitseva alue, jolla vektorien välityksellä tapahtuvan vesicular stomatitis -taudin tai tiettyjen venezuelalaisen hevosen enkefalomyeliitin alatyyppien tartunnan riski on vähäinen ja koska kyseisellä alueella ei kahden viime vuoden aikana ole ilmoitettu esiintyneen venezuelalaista hevosen enkefalomyeliittia, rekisteröityjen hevosten takaisintuonti unioniin ravien, kilpailujen ja kulttuuritapahtumien vuoksi Méxicon suurkaupunkialueelle tapahtuneen, 30 päivän maaliskuuta 2017 ja 30 päivän huhtikuuta 2017 välisenä aikana alle 30 päivää kestäneen tilapäisen viennin jälkeen olisi sallittava. Päätöksen 2004/211/EY liitteessä I olevan luettelon Meksikoa koskevaa kohtaa on tarpeen muuttaa.

(12)

Sen vuoksi päätöstä 2004/211/EY olisi muutettava.

(13)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

1)

Korvataan 1 artiklan viimeinen luetelmakohta seuraavasti:

2)

Korvataan liite X tämän päätöksen liitteellä I.

20.1.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 16/51

(1)

Euroopan keskuspankin päätöksellä (EU) 2015/774 (EKP/2015/10) (1) perustettiin jälkimarkkinoilla toteutettava julkisen sektorin omaisuuserien osto-ohjelma (jäljempänä PSPP-ohjelma), jolla laajennettiin jo olemassa olevia omaisuuserien osto-ohjelmia sitten, että niihin sisällytettiin julkisen sektorin arvopaperit. PSPP-ohjelma muodostaa yhdessä katettuja joukkovelkakirjalainoja koskevan kolmannen osto-ohjelman, omaisuusvakuudellisten arvopaperien osto-ohjelman ja yrityssektorin osto-ohjelman kanssa laajennetun omaisuuserien osto-ohjelman (jäljempänä ’APP-ohjelma’). APP-ohjelman tarkoituksena on parantaa edelleen rahapolitiikan välittymistä, edistää luotonantoa euroalueen taloudelle, helpottaa kotitalouksien ja yritysten lainanoton ehtoja sekä osaltaan vaikuttaa inflaatiovauhdin palautumiseen tasolle, joka on hintavakauden säilyttämiseen tähtäävän Euroopan keskuspankin (EKP) ensisijaisen tavoitteen mukaisesti keskipitkällä aikavälillä lähellä kahta prosenttia mutta hieman alle sen.

(2)

Omaisuuserien ostot APP-ohjelman puitteissa on oikeasuhteinen toimenpide hintakehitysnäkymiin liittyvien riskien pienentämiseksi, sillä se helpottaa edelleen rahatalouden ja rahoitusmarkkinoiden olosuhteita, mukaan lukien euroalueen yritysten ja kotitalouksien lainanoton kannalta merkityksellisiä olosuhteita, ja tukee näin euroalueen kokonaiskulutusta ja kokonaisinvestointeja, mikä viime kädessä vaikuttaa inflaatiovauhdin palautumiseen lähelle kahta prosenttia mutta alle sen keskipitkällä aikavälillä. APP-ohjelma on täysin sopusoinnussa eurojärjestelmän keskuspankeille perussopimuksesta johtuvien velvoitteiden kanssa, mukaan lukien keskuspankkirahoitusta koskeva kielto, eikä se heikennä eurojärjestelmän avoimen markkinatalouden ja vapaan kilpailun periaatteiden mukaista toimintaa.

(3)

EKP:n neuvosto päätti 8 päivänä joulukuuta 2016 hintavakauden säilyttämistä koskevan tehtävänsä mukaisesti muuttaa APP-ohjelman tiettyjä parametrejä APP-ohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi. Muutokset ovat linjassa EKP:n neuvostolle kuuluvan rahapoliittisen tehtävän kanssa, ovat täysin sopusoinnussa eurojärjestelmän keskuspankeille perussopimuksista johtuvien velvoitteiden kanssa ja heijastavat asianmukaisesti riskienhallintaan liittyviä näkökohtia.

(4)

Tarkemmin sanoen APP-ohjelman mukaisten ostojen suunniteltua aikaväliä olisi pidennettävä joulukuun 2017 loppuun saakka tai tarvittaessa pitempään, ja joka tapauksessa siihen saakka, kunnes EKP:n neuvosto havaitsee inflaatiovauhdissa kestävän korjausliikkeen kohti tasoa, joka on sen keskipitkän aikavälin tavoitteen mukainen eli lähellä kahta prosenttia mutta hieman sen alle.

(5)

APP-ohjelman puitteissa markkinoille tarjottavan likviditeetin määrä yhteenlasketuissa kuukausittaisissa ostoissa tulisi maaliskuun 2017 loppuun saakka edelleen olla 80 miljardia euroa. Yhteenlaskettujen kuukausittaisten ostojen olisi oltava 60 miljardia euroa huhtikuusta 2017 joulukuun 2017 loppuun saakka, tai tarvittaessa pidempään ja joka tapauksessa niin kauan, kunnes EKP:n neuvosto havaitsee inflaatiokehityksessä inflaatiotavoitteensa mukaisen kestävän muutoksen. Jos talousnäkymät tulevat epäsuotuisemmiksi tai jos rahoitusmarkkinoiden olosuhteet eivät ole sopusoinnussa inflaatiovauhdin kestävän korjausliikkeen kanssa, EKP:n neuvosto aikoo laajentaa ohjelman kestoa ja/tai kokoa.

(6)

APP-ohjelman ostojen jatkuvan moitteettoman täytäntöönpanon tukemiseksi sen suunnitellun keston ajan, PSPP:n maturiteettivaihteluväliä olisi laajennettava siten, että jäljellä olevan maturiteetin vähimmäiskesto lyhennetään kahdesta vuodesta yhteen vuoteen. Lisäksi APP-ohjelman puitteissa olisi siinä määrin kuin se on välttämätöntä sallittava sellaisten arvopaperien ostot, joiden kokonaistuottoprosentti alittaa EKP:n talletuskoron.

(7)

Päätös (EU) 2015/774 (EKP/2015/10) olisi näin ollen muutettava vastaavasti,

1)

korvataan 3 artiklan 3 kohta seuraavasti:

”3.   Jotta 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut velkapaperit hyväksyttäisiin PSPP-ohjelman mukaisiin ostoihin, niiden jäljellä olevan maturiteetin on oltava vähintään yksi vuosi ja enintään 30 vuotta hetkellä, jona asianomainen eurojärjestelmän keskuspankki ostaa ne. Sujuvan täytäntöönpanon edistämiseksi jälkimarkkinakelpoiset velkainstrumentit, joiden jäljellä oleva maturiteetti on 30 vuotta ja 364 päivää, hyväksytään PSPP-ohjelmassa. Kansallisten keskuspankkien on myös toteutettava kansainvälisten organisaatioiden ja kansainvälisten kehityspankkien liikkeeseen laskemien jälkimarkkinakelpoisten velkapapereiden korvaavia ostoja, jos keskus-, alue- tai paikallishallintojen ja tunnustettujen yhteisöjen liikkeeseen laskemien jälkimarkkinakelpoisten velkapapereiden aiottuja ostomääriä ei saavuteta.”;

2)

korvataan 3 artiklan 5 kohta seuraavasti:

”5.   Sallittuja ovat sellaisten nimellisarvoisten jälkimarkkinakelpoisten velkainstrumenttien ostot, joiden negatiivinen (tai huonoin) kokonaistuottoprosentti on yhtä suuri kuin talletuskorko tai ylittää sen. Sellaisten nimellisarvoisten jälkimarkkinakelpoisten velkainstrumenttien ostot, joiden negatiivinen (tai huonoin) kokonaistuottoprosentti alittaa talletuskoron, ovat sallittuja siinä määrin kuin ne ovat välttämättömiä.”

20.1.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 16/53

(1)

Päätöksellä EKP/2014/40 (1) perustettIIn katettujen velkakirjalainojen kolmas osto-ohjelma (jäljempänä ’CBPP3-ohjelma’). CBPP3-ohjelma muodostaa yhdessä omaisuusvakuudellisten arvopaperien osto-ohjelman, jälkimarkkinoilla totetutettavan julkisen sektorin omaisuuserien osto-ohjelman ja yrityssektorin osto-ohjelman kanssa laajennetun omaisuuserien osto-ohjelman (jäljempänä ’APP-ohjelma’). APP-ohjelman tarkoituksena on parantaa edelleen rahapolitiikan välittymistä, edistää luotonantoa euroalueen taloudelle, helpottaa kotitalouksien ja yritysten lainanoton ehtoja sekä osaltaan vaikuttaa inflaatiovauhdin palautumiseen tasolle, joka on hintavakauden säilyttämiseen tähtäävän Euroopan keskuspankin (EKP) ensisijaisen tavoitteen mukaisesti keskipitkällä aikavälillä lähellä kahta prosenttia mutta hieman alle sen.

(2)

Omaisuuserien ostot APP-ohjelman puitteissa on oikeasuhteinen toimenpide hintakehitysnäkymiin liittyvien riskien pienentämiseksi, sillä se helpottaa edelleen rahatalouden ja rahoitusmarkkinoiden olosuhteita, mukaan lukien euroalueen yritysten ja kotitalouksien lainanoton kannalta merkityksellisiä olosuhteita, ja tukee näin euroalueen kokonaiskulutusta ja kokonaisinvestointeja, mikä viime kädessä vaikuttaa inflaatiovauhdin palautumiseen lähelle kahta prosenttia mutta alle sen keskipitkällä aikavälillä. APP-ohjelma on täysin sopusoinnussa eurojärjestelmän keskuspankeille perussopimuksesta johtuvien velvoitteiden kanssa, mukaan lukien keskuspankkirahoitusta koskeva kielto, eikä se heikennä eurojärjestelmän avoimen markkinatalouden ja vapaan kilpailun periaatteiden mukaista toimintaa.

(3)

EKP:n neuvosto päätti 8 päivänä joulukuuta 2016 hintavakauden säilyttämistä koskevan tehtävänsä mukaisesti muuttaa APP-ohjelman tiettyjä parametrejä APP-ohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi. Muutokset ovat linjassa EKP:n neuvostolle kuuluvan rahapoliittisen tehtävän kanssa, ovat täysin sopusoinnussa eurojärjestelmän keskuspankeille perussopimuksista johtuvien velvoitteiden kanssa ja heijastavat asianmukaisesti riskienhallintaan liittyviä näkökohtia.

(4)

Tarkemmin sanoen APP-ohjelman mukaisten ostojen suunniteltua aikaväliä olisi pidennettävä joulukuun 2017 loppuun saakka tai tarvittaessa pitempään, ja joka tapauksessa siihen saakka, kunnes EKP:n neuvosto havaitsee inflaatiovauhdissa kestävän korjausliikkeen kohti tasoa, joka on sen keskipitkän aikavälin tavoitteen mukainen eli lähellä kahta prosenttia mutta hieman sen alle.

(5)

APP-ohjelman puitteissa markkinoille tarjottavan likviditeetin määrä yhteenlasketuissa kuukausittaisissa ostoissa tulisi maaliskuun 2017 loppuun saakka edelleen olla 80 miljardia euroa. Yhteenlaskettujen kuukausittaisten ostojen olisi oltava 60 miljardia euroa huhtikuusta 2017 joulukuun 2017 loppuun saakka, tai tarvittaessa pidempään ja joka tapauksessa niin kauan, kunnes EKP:n neuvosto havaitsee inflaatiokehityksessä inflaatiotavoitteensa mukaisen kestävän muutoksen. Jos talousnäkymät tulevat epäsuotuisemmiksi tai jos rahoitusmarkkinoiden olosuhteet eivät ole sopusoinnussa inflaatiovauhdin kestävän korjausliikkeen kanssa, EKP:n neuvosto aikoo laajentaa ohjelman kestoa ja/tai kokoa.

(6)

APP-ohjelman ostojen jatkuvan moitteettoman täytäntöönpanon tukemiseksi sen suunnitellun keston ajan, APP-ohjelman puitteissa olisi siinä määrin kuin se on välttämätöntä sallittava sellaisten arvopaperien ostot, joiden kokonaistuottoprosentti alittaa EKP:n talletuskoron.

(7)

Tästä syystä päätöstä EKP/2014/40 olisi muutettava vastaavasti,

20.1.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 16/55

(1)

Euroopan keskuspankin päätöksellä (EU) 2015/5 (EKP/2014/45) (1) perustettiin omaisuusvakuudellisten arvopapereiden osto-ohjelma (jäljempänä ’ABSPP-ohjelma’). ABSPP-ohjelma muodostaa yhdessä katettuja joukkolainoja koskevan kolmannen osto-ohjelman, jälkimarkkinoilla toteutettava julkisen sektorin omaisuuserien osto-ohjelman ja yrityssektorin osto-ohjelman kanssa laajennetun omaisuuserien osto-ohjelman (jäljempänä ’APP-ohjelma’). APP-ohjelman tarkoituksena on parantaa edelleen rahapolitiikan välittymistä, edistää luotonantoa euroalueen taloudelle, helpottaa kotitalouksien ja yritysten lainanoton ehtoja sekä osaltaan vaikuttaa inflaatiovauhdin palautumiseen tasolle, joka on hintavakauden säilyttämiseen tähtäävän Euroopan keskuspankin (EKP) ensisijaisen tavoitteen mukaisesti keskipitkällä aikavälillä lähellä kahta prosenttia mutta hieman alle sen.

(2)

Omaisuuserien ostot APP-ohjelman puitteissa on oikeasuhteinen toimenpide hintakehitysnäkymiin liittyvien riskien pienentämiseksi, sillä se helpottaa edelleen rahatalouden ja rahoitusmarkkinoiden olosuhteita, mukaan lukien euroalueen yritysten ja kotitalouksien lainanoton kannalta merkityksellisiä olosuhteita, ja tukee näin euroalueen kokonaiskulutusta ja kokonaisinvestointeja, mikä viime kädessä vaikuttaa inflaatiovauhdin palautumiseen lähelle kahta prosenttia mutta alle sen keskipitkällä aikavälillä. APP-ohjelma on täysin sopusoinnussa eurojärjestelmän keskuspankeille perussopimuksesta johtuvien velvoitteiden kanssa, mukaan lukien keskuspankkirahoitusta koskeva kielto, eikä se heikennä eurojärjestelmän avoimen markkinatalouden ja vapaan kilpailun periaatteiden mukaista toimintaa.

(3)

EKP:n neuvosto päätti 8 päivänä joulukuuta 2016 hintavakauden säilyttämistä koskevan tehtävänsä mukaisesti muuttaa APP-ohjelman tiettyjä parametrejä APP-ohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi. Muutokset ovat linjassa EKP:n neuvostolle kuuluvan rahapoliittisen tehtävän kanssa, ovat täysin sopusoinnussa eurojärjestelmän keskuspankeille perussopimuksista johtuvien velvoitteiden kanssa ja heijastavat asianmukaisesti riskienhallintaan liittyviä näkökohtia.

(4)

Tarkemmin sanoen APP-ohjelman mukaisten ostojen suunniteltua aikaväliä olisi pidennettävä joulukuun 2017 loppuun saakka tai tarvittaessa pitempään, ja joka tapauksessa siihen saakka, kunnes EKP:n neuvosto havaitsee inflaatiovauhdissa kestävän korjausliikkeen kohti tasoa, joka on sen keskipitkän aikavälin tavoitteen mukainen eli lähellä kahta prosenttia mutta hieman sen alle.

(5)

APP-ohjelman puitteissa markkinoille tarjottavan likviditeetin määrä yhteenlasketuissa kuukausittaisissa ostoissa tulisi edelleen olla 80 miljardia euroa maaliskuun 2017 loppuun saakka. Yhteenlaskettujen kuukausittaisten ostojen olisi oltava 60 miljardia euroa huhtikuusta 2017 joulukuun 2017 loppuun, tai tarvittaessa pidempään ja joka tapauksessa niin kauan, kunnes EKP:n neuvosto havaitsee inflaatiokehityksessä inflaatiotavoitteensa mukaisen kestävän muutoksen. Jos talousnäkymät tulevat epäsuotuisemmiksi tai jos rahoitusmarkkinoiden olosuhteet eivät ole sopusoinnussa inflaatiovauhdin kestävän korjausliikkeen kanssa, EKP:n neuvosto aikoo laajentaa ohjelmaa sen keston tai koon osalta.

(6)

APP-ohjelman ostojen jatkuvan moitteettoman täytäntöönpanon tukemiseksi sen suunnitellun keston ajan, APP-ohjelman puitteissa olisi siinä määrin kuin se on välttämätöntä sallittava sellaisten arvopaperien ostot, joiden kokonaistuottoprosentti alittaa EKP:n talletuskoron.

(7)

Päätös (EU) 2015/5 (EKP/2014/45) olisi näin ollen muutettava vastaavasti,

20.1.2017   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 16/57

(1)

Euroopan keskuspankin päätöksellä (EU) 2016/948 (EKP/2016/16) (1), perustettiin yrityssektorin osto-ohjelma (jäljempänä ’CSPP-ohjelma’). CSPP-ohjelma muodostaa yhdessä katettuja joukkolainoja koskevan kolmannen osto-ohjelman, omaisuusvakuudellisten arvopaperien osto-ohjelman ja jälkimarkkinoilla toteutettavan julkisen sektorin omaisuuserien osto-ohjelman kanssa laajennetun omaisuuserien osto-ohjelman (jäljempänä ’APP-ohjelma’). APP-ohjelman tarkoituksena on parantaa edelleen rahapolitiikan välittymistä, edistää luotonantoa euroalueen taloudelle, helpottaa kotitalouksien ja yritysten lainanoton ehtoja sekä osaltaan vaikuttaa inflaatiovauhdin palautumiseen tasolle, joka on hintavakauden säilyttämiseen tähtäävän Euroopan keskuspankin (EKP) ensisijaisen tavoitteen mukaisesti keskipitkällä aikavälillä lähellä kahta prosenttia mutta hieman alle sen.

(2)

Omaisuuserien ostot APP-ohjelman puitteissa on oikeasuhteinen toimenpide hintakehitysnäkymiin liittyvien riskien pienentämiseksi, sillä se helpottaa edelleen rahatalouden ja rahoitusmarkkinoiden olosuhteita, mukaan lukien euroalueen yritysten ja kotitalouksien lainanoton kannalta merkityksellisiä olosuhteita, ja tukee näin euroalueen kokonaiskulutusta ja kokonaisinvestointeja, mikä viime kädessä vaikuttaa inflaatiovauhdin palautumiseen lähelle kahta prosenttia mutta alle sen keskipitkällä aikavälillä. APP-ohjelma on täysin sopusoinnussa eurojärjestelmän keskuspankeille perussopimuksesta johtuvien velvoitteiden kanssa, mukaan lukien keskuspankkirahoitusta koskeva kielto, eikä se heikennä eurojärjestelmän avoimen markkinatalouden ja vapaan kilpailun periaatteiden mukaista toimintaa.

(3)

EKP:n neuvosto päätti 8 päivänä joulukuuta 2016 hintavakauden säilyttämistä koskevan tehtävänsä mukaisesti muuttaa APP-ohjelman tiettyjä parametrejä APP-ohjelman tavoitteiden saavuttamiseksi. Muutokset ovat linjassa EKP:n neuvostolle kuuluvan rahapoliittisen tehtävän kanssa, ovat täysin sopusoinnussa eurojärjestelmän keskuspankeille perussopimuksista johtuvien velvoitteiden kanssa ja heijastavat asianmukaisesti riskienhallintaan liittyviä näkökohtia.

(4)

Tarkemmin sanoen APP-ohjelman mukaisten ostojen suunniteltua aikaväliä olisi pidennettävä joulukuun 2017 loppuun saakka tai tarvittaessa pitempään, ja joka tapauksessa siihen saakka, kunnes EKP:n neuvosto havaitsee inflaatiovauhdissa kestävän korjausliikkeen kohti tasoa, joka on sen keskipitkän aikavälin tavoitteen mukainen eli lähellä kahta prosenttia mutta hieman sen alle.

(5)

APP-ohjelman puitteissa markkinoille tarjottavan likviditeetin määrä yhteenlasketuissa kuukausittaisissa ostoissa tulisi edelleen olla 80 miljardia euroa maaliskuun 2017 loppuun saakka. Yhteenlaskettujen kuukausittaisten ostojen olisi oltava 60 miljardia euroa huhtikuusta 2017 joulukuun 2017 loppuun saakka, tai tarvittaessa pidempään ja joka tapauksessa niin kauan, kunnes EKP:n neuvosto havaitsee inflaatiokehityksessä inflaatiotavoitteensa mukaisen kestävän muutoksen. Jos talousnäkymät tulevat epäsuotuisemmiksi tai jos rahoitusmarkkinoiden olosuhteet eivät ole sopusoinnussa inflaatiovauhdin kestävän korjausliikkeen kanssa, EKP:n neuvosto aikoo laajentaa ohjelman kestoa ja/tai kokoa.

(6)

APP-ohjelman ostojen moitteettoman jatkuvan täytäntöönpanon tukemiseksi sen suunnitellun keston ajan, APP-ohjelman puitteissa olisi siinä määrin kuin se on välttämätöntä sallittava sellaisten arvopaperien ostot, joiden kokonaistuottoprosentti alittaa EKP:n talletuskoron

(7)

Päätös (EU) 2016/948 (EKP/2016/16) olisi näin ollen muutettava vastaavasti,