ISSN 1977-0812

Euroopan unionin

virallinen lehti

L 252

European flag  

Suomenkielinen laitos

Lainsäädäntö

59. vuosikerta
16. syyskuu 2016


Sisältö

 

I   Lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

Sivu

 

 

ASETUKSET

 

*

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/1627, annettu 14 päivänä syyskuuta 2016, tonnikalan monivuotisesta elvytyssuunnitelmasta Itä-Atlantilla ja Välimerellä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 302/2009 kumoamisesta

1

 

*

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/1628, annettu 14 päivänä syyskuuta 2016, liikkuviin työkoneisiin tarkoitettujen polttomoottoreiden kaasu- ja hiukkaspäästöjen raja-arvoihin ja tyyppihyväksyntään liittyvistä vaatimuksista, asetusten (EU) N:o 1024/2012 ja (EU) N:o 167/2013 muuttamisesta ja direktiivin 97/68/EY muuttamisesta ja kumoamisesta ( 1 )

53

 

 

DIREKTIIVIT

 

*

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/1629, annettu 14 päivänä syyskuuta 2016, sisävesialusten teknisistä vaatimuksista, direktiivin 2009/100/EY muuttamisesta ja direktiivin 2006/87/EY kumoamisesta

118

 


 

(1)   ETA:n kannalta merkityksellinen teksti

FI

Säädökset, joiden otsikot on painettu laihalla kirjasintyypillä, ovat maatalouspolitiikan alaan kuuluvia juoksevien asioiden hoitoon liityviä säädöksiä, joiden voimassaoloaika on yleensä rajoitettu.

Kaikkien muiden säädösten otsikot on painettu lihavalla kirjasintyypillä ja merkitty tähdellä.


I Lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

ASETUKSET

16.9.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 252/1


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2016/1627,

annettu 14 päivänä syyskuuta 2016,

tonnikalan monivuotisesta elvytyssuunnitelmasta Itä-Atlantilla ja Välimerellä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 302/2009 kumoamisesta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 43 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Yhteisen kalastuspolitiikan tavoitteena on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/2013 (3) mukaisesti turvata talouden, ympäristön ja sosiaalisten tekijöiden osalta kestävät edellytykset elollisten vesiluonnonvarojen hyödyntämiselle.

(2)

Unioni on Atlantin tonnikalojen suojelusta tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen (4), jäljempänä ’yleissopimus’, sopimuspuoli.

(3)

Yleissopimuksella perustettu Kansainvälinen Atlantin tonnikalojen suojelukomissio (International Commission for the Conservation of Atlantic Tunas), jäljempänä ’ICCAT’, hyväksyi vuonna 2006 pitämässään 15. erityiskokouksessa suosituksen 06-05 Itä-Atlantilla ja Välimerellä toteutettavasta tonnikalan monivuotisesta elvytyssuunnitelmasta, jäljempänä ’elvytyssuunnitelma’, jota sovelletaan vuoteen 2022 saakka. Suositus tuli voimaan 13 päivänä kesäkuuta 2007.

(4)

Elvytyssuunnitelmassa otetaan huomioon erityyppisten pyydysten ja kalastusmenetelmien erityisominaisuudet. Elvytyssuunnitelman täytäntöönpanossa unionin ja jäsenvaltioiden olisi pyrittävä edistämään rannikkokalastusta ja valikoivien ja nykyistä vähemmän ympäristövaikutuksia aiheuttavien pyydysten ja kalastusmenetelmien käyttöä, mukaan lukien perinteisessä ja pienimuotoisessa kalastuksessa käytettävät pyydykset ja menetelmät, jotta edistetään paikallistalouksien kohtuullista elintasoa.

(5)

ICCAT:n suositus 06-05 saatettiin osaksi unionin lainsäädäntöä neuvoston asetuksella (EY) N:o 1559/2007 (5).

(6)

ICCAT hyväksyi vuonna 2008 pitämässään 16. erityiskokouksessa suosituksen 08-05 suosituksen 06-05 muuttamisesta. Tonnikalakannan elvyttämiseksi suosituksessa 08-05 esitettiin suurimman sallitun saalistason asteittaista alentamista vuodesta 2007 vuoteen 2011, kalastuksen rajoittamista tietyillä alueilla ja tiettyinä aikoina, tonnikalan uutta vähimmäiskokoa, urheilu- ja virkistyskalastusta koskevia toimenpiteitä, kasvatus- ja kalastuskapasiteettia koskevia toimenpiteitä sekä ICCAT:n yhteisen kansainvälisen tarkastusjärjestelmän lujittamista.

(7)

ICCAT:n suositus 08-05 saatettiin osaksi unionin lainsäädäntöä neuvoston asetuksella (EY) N:o 302/2009 (6).

(8)

ICCAT hyväksyi vuonna 2010 pitämässään 17. erityiskokouksessa suosituksen 10-04 suosituksen 08-05 muuttamisesta. Tonnikalakannan elvyttämiseksi suosituksessa 10-04 tehtiin suurimpaan sallittuun saaliiseen ja kalastuskapasiteettiin lisävähennys ja tehostettiin valvontatoimenpiteitä erityisesti siirto- ja kasvatuskassiinsiirtotoimien suhteen. Siinä esitettiin myös, että ICCAT:n pysyvä tutkimus- ja tilastokomitea, jäljempänä ’SCRS’, antaa vuonna 2012 lisäohjeita kutualueiden kartoittamisesta ja rauhoitusalueiden perustamisesta.

(9)

Suosituksen 10-04 sisältämien tarkistettujen kansainvälisten säilyttämistoimenpiteiden saattamiseksi osaksi unionin lainsäädäntöä asetusta (EY) N:o 302/2009 muutettiin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 500/2012 (7).

(10)

ICCAT hyväksyi vuonna 2012 pitämässään 18. erityiskokouksessa suosituksen 12-03 suosituksen 10-04 muuttamisesta. Elvytyssuunnitelman tehostamiseksi suosituksessa 12-03 vahvistettiin elävän tonnikalan siirto- ja kasvatuskassiinsiirtotoimia koskevia teknisiä toimenpiteitä, saalistietojen uusia ilmoittamisvaatimuksia, ICCAT:n alueellisen tarkkailijaohjelman täytäntöönpano ja muutoksia kalastuskausiin. Lisäksi suosituksessa vahvistettiin SCRS:n asemaa tonnikalakantojen arvioinnissa.

(11)

ICCAT hyväksyi vuonna 2013 pitämässään 23. sääntömääräisessä kokouksessa suosituksen 13-07 suosituksen 12-03 muuttamisesta. Siinä tehtiin kalastuskausiin pieniä muutoksia, jotka eivät vaikuta unionin laivastoon. Lisäksi hyväksyttiin suositus 13-08, jolla täydennetään elvytyssuunnitelmaa. Suosituksessa 13-08 vahvistettiin yhteinen menettely stereokamerajärjestelmien käyttämiseksi tonnikalamäärien arvioinnissa kasvatuskassiinsiirron yhteydessä ja otetaan käyttöön vapapyydyksiä käyttävien alusten ja uisteluveneiden kalastuskauden joustava aloituspäivä Itä-Atlantilla.

(12)

Suositusten 12-03 ja 13-08 sisältämien olennaisten toimenpiteiden, kuten kalastuskausia koskevat toimenpiteet, saattamiseksi osaksi unionin lainsäädäntöä asetusta (EY) N:o 302/2009 muutettiin uudestaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 544/2014 (8).

(13)

ICCAT hyväksyi vuonna 2014 pitämässään 19. erityiskokouksessa suosituksen 14-04 suosituksen 13-07 muuttamisesta ja suosituksen 13-08 kumoamisesta. Joitakin nykyisiä valvontasäännöksiä järkiperäistettiin, stereokameroiden käyttöön kasvatuskassiinsiirron yhteydessä liittyviä menettelyjä täsmennettiin entisestään ja elvytyssuunnitelmaan sisällytettiin vapauttamistoimia ja kuolleiden kalojen käsittelyyn liittyviä toimenpiteitä.

(14)

Suositus 14-04 sitoo unionia.

(15)

Kaikki elvytyssuunnitelmaan ICCAT:n vuosina 2012, 2013 ja 2014 hyväksymät muutokset olisi saatettava osaksi unionin lainsäädäntöä, jos näin ei ole vielä tehty. Koska tämä saattaminen osaksi unionin lainsäädäntöä koskee suunnitelmaa, jonka tavoitteet ja toimenpiteet ICCAT on määritellyt, tällä asetuksella ei kateta monivuotisten suunnitelmien koko sisältöä, sellaisena kuin se on vahvistettu asetuksen (EU) N:o 1380/2013 9 ja 10 artiklassa.

(16)

Asetuksessa (EU) N:o 1380/2013 vahvistetaan säilyttämisen vähimmäisviitekoon käsite. Johdonmukaisuuden varmistamiseksi ICCAT:n vähimmäiskoon käsite olisi saatettava osaksi unionin lainsäädäntöä säilyttämisen vähimmäisviitekokona. Näin ollen komission delegoidun asetuksen (EU) 2015/98 (9) viittauksia tonnikalan vähimmäiskokoihin olisi pidettävä viittauksina tässä asetuksessa tarkoitettuihin säilyttämisen vähimmäisviitekokoihin.

(17)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen säännösten yhdenmukainen täytäntöönpano siirto- ja kasvatuskassiinsiirtotoimien sekä tonnikalarysien ja alusten toiminnan kirjaamisen ja ilmoittamisen osalta, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (10) mukaisesti.

(18)

Eräät asetuksen (EY) N:o 302/2009 säännökset ovat vanhentuneet, erityisesti sen vuoksi, että ne kuuluvat nykyisin muiden unionin säädösten soveltamisalaan. Muita säännöksiä olisi saatettava ajan tasalle heijastamaan lainsäädännön muutoksia, erityisesti asetuksen (EU) N:o 1380/2013 hyväksymisestä johtuvia muutoksia.

(19)

Erityisesti neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1224/2009 (11) vahvistetaan unionin valvontaa, tarkastusta ja täytäntöönpanon valvontaa koskeva järjestelmä, jossa sovelletaan kokonaisvaltaista ja yhdennettyä lähestymistapaa yhteisen kalastuspolitiikan kaikkien sääntöjen noudattamisen varmistamiseksi, ja komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 404/2011 (12) vahvistetaan asetuksen (EY) N:o 1224/2009 soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt. Neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1005/2008 (13) vahvistetaan yhteisön järjestelmä laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemiseksi, estämiseksi ja poistamiseksi. Kyseiset asetukset kattavat nykyisin jotkin asetuksella (EY) N:o 302/2009 säännellyistä seikoista, erityisesti sen täytäntöönpanon valvontaa koskevan 33 artiklan ja alusten satelliittiseurantajärjestelmän (Vessel Monitoring System, VMS) viestien toimittamista koskevan liitteen VIII. Tämän vuoksi ei ole tarpeen sisällyttää kyseisiä säännöksiä tähän asetukseen.

(20)

Komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 404/2011 mukaan SCRS:n hyväksymiä muuntokertoimia, joilla jalostetun tonnikalan paino muunnetaan vastaavaksi kokonaisen kalan painoksi, sovelletaan myös tätä asetusta sovellettaessa.

(21)

Lisäksi asetuksen (EY) N:o 1224/2009 95 artiklan mukaisesti on hyväksytty komission täytäntöönpanopäätös 2014/156/EU (14). Mainitussa täytäntöönpanopäätöksessä vahvistetaan muun muassa tavoitevertailuarvot ja tavoitteet tonnikalan kalastuksen valvonnassa Itä-Atlantilla ja Välimerellä.

(22)

ICCAT:n suosituksessa 06-07 vahvistetaan näytteenotto-ohjelma tonnikalojen kappalemäärien arvioimiseksi kokoluokittain tonnikalan kasvatustoiminnassa. Kyseinen määräys saatettiin osaksi unionin lainsäädäntöä asetuksen (EY) N:o 302/2009 10 artiklalla. Tässä asetuksessa ei ole tarpeen säätää erikseen näytteenotto-ohjelmasta, koska näytteenotto-ohjelman tarpeet katetaan nykyisin täysimääräisesti ohjelmilla, jotka vahvistetaan suosituksessa 14-04 olevassa 83 kohdassa, ja kyseinen kohta saatetaan osaksi unionin lainsäädäntöä tällä asetuksella.

(23)

Selkeyden, yksinkertaisuuden ja oikeusvarmuuden vuoksi asetus (EY) N:o 302/2009 olisi näin ollen kumottava.

(24)

Delegoidussa asetuksessa (EU) 2015/98 säädetään poikkeuksista asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklassa vahvistetusta tonnikalan purkamisvelvoitteesta yleissopimukseen perustuvien, unionin kansainvälisten velvoitteiden noudattamiseksi. Delegoidulla asetuksella (EU) 2015/98 pannaan täytäntöön tietyt ICCAT:n suosituksen 13-07 määräykset, joissa vahvistetaan poisheittämis- ja vapauttamisvelvoitteet tonnikalaa Itä-Atlantilla ja Välimerellä pyytäville aluksille ja tonnikalarysille tietyissä tapauksissa. Tällaisten poisheittämis- ja vapauttamisvelvoitteiden ei sen vuoksi tarvitse kuulua tämän asetuksen soveltamisalaan, joten tämä asetus ei rajoita delegoidun asetuksen (EU) 2015/98 vastaavien määräysten soveltamista,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Kohde ja soveltamisala

1.   Tässä asetuksessa vahvistetaan yleiset säännöt 3 artiklan 1 kohdassa määritellyn elvytyssuunnitelman soveltamiseksi unionissa.

2.   Tätä asetusta sovelletaan tonnikalaan (Thunnus thynnus) Itä-Atlantilla ja Välimerellä.

2 artikla

Tavoite

Tämän asetuksen tavoitteena on 3 artiklan 1 alakohdassa määritellyn elvytyssuunnitelman mukaisesti saavuttaa kestävää enimmäistuottoa vastaava tonnikalan biomassa viimeistään vuonna 2022 siten, että mainitun tavoitteen saavuttamisen todennäköisyys on vähintään 60 prosenttia.

3 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan

1)

’elvytyssuunnitelmalla’ tonnikalan monivuotista elvytyssuunnitelmaa, jota sovelletaan vuodesta 2007 vuoteen 2022 ja jota ICCAT on suosittanut;

2)

’kalastusaluksella’ mitä tahansa moottorikäyttöistä alusta, jota käytetään tai aiotaan käyttää tonnikalavarojen kaupallisessa hyödyntämistarkoituksessa, mukaan luettuina pyyntialukset, jalostusalukset, tukialukset, hinausalukset, jälleenlaivausalukset, tonnikalatuotteiden kuljetukseen varustetut kuljetusalukset ja apualukset konttialuksia lukuun ottamatta;

3)

’pyyntialuksella’ alusta, jota käytetään tonnikalavarojen kaupallisessa pyyntitarkoituksessa;

4)

’jalostusaluksella’ alusta, jolla kalastustuotteille tehdään yksi tai useampia seuraavista toimenpiteistä ennen tuotteiden pakkaamista: fileointi tai viipalointi, jäädytys ja/tai jalostus;

5)

’apualuksella’ mitä tahansa alusta, jota käytetään kuolleiden (jalostamattomien) tonnikalojen kuljettamiseen kuljetus- tai kasvatuskassista, kurenuotasta tai tonnikalarysästä nimettyyn satamaan ja/tai jalostusalukseen;

6)

’hinausaluksella’ mitä tahansa alusta, jota käytetään kasvatuskassien hinaamiseen;

7)

’tukialuksella’ mitä tahansa muuta 2 alakohdassa tarkoitettua kalastusalusta;

8)

’aktiivisella kalastuksella’ pyyntialuksen harjoittamaa tai tonnikalarysällä harjoitettavaa tonnikalan kohdennettua kalastusta tietyn kalastuskauden aikana;

9)

’yhteisellä kalastustoimella’ kahden tai useamman kurenuotta-aluksen välistä tointa, jonka yhteydessä yhden kurenuotta-aluksen saalis osoitetaan yhteen tai useampaan muuhun kurenuotta-alukseen jakoperusteen mukaisesti;

10)

’siirtotoimilla’

i)

elävien tonnikalojen siirtämistä pyyntialuksen verkosta kuljetuskassiin,

ii)

elävien tonnikalojen siirtämistä yhdestä kuljetuskassista toiseen,

iii)

tonnikalaa sisältävän kassin siirtämistä yhdeltä hinausalukselta toiselle,

iv)

elävien tonnikalojen siirtämistä yhdeltä kalanviljelylaitokselta toiselle,

v)

elävien tonnikalojen siirtämistä tonnikalarysästä kuljetuskassiin;

11)

’kontrollisiirrolla’ lisäsiirtoa, joka toteutetaan siirrettävien kalojen lukumäärän todentamiseksi kalastuksen/kalanviljelyn harjoittajien tai valvontaviranomaisten pyynnöstä;

12)

’tonnikalarysällä’ pohjaan ankkuroitua kiinteää pyydystä, jossa on yleensä aitaverkko, joka johdattaa kalat tonnikalarysän suljettuun peräosaan tai suljettuihin peräosiin, jossa tai joissa tonnikalaa pidetään ennen sen keruuta;

13)

’kasvatuskassiinsiirrolla’ elävien tonnikalojen siirtämistä kuljetuskassista tai tonnikalarysästä kasvatuskassiin;

14)

’kasvatuksella’ tonnikalan kasvatuskassiinsiirtoa kalanviljelylaitoksella ja kalojen sen jälkeistä ruokkimista niiden lihottamiseksi ja kokonaisbiomassan lisäämiseksi;

15)

’kalanviljelylaitoksella’ laitosta, jossa kasvatetaan tonnikalarysillä ja/tai kurenuotta-aluksilla pyydettyä tonnikalaa;

16)

’keruulla’ tonnikalan tappamista kalanviljelylaitoksilla tai tonnikalarysissä;

17)

’jälleenlaivauksella’ kaiken kalastusaluksella olevan kalamäärän tai sen osan purkamista toiseen kalastusalukseen. Kuolleiden tonnikalojen purkamista kurenuotasta tai hinausalukselta apualukseen ei pidetä jälleenlaivauksena;

18)

’urheilukalastuksella’ ei-kaupallista kalastusta, jonka harjoittajat kuuluvat kansalliseen urheilujärjestöön tai joilla on kansallinen urheilukalastuslupa;

19)

’virkistyskalastuksella’ ei-kaupallista kalastusta, jonka harjoittajat eivät kuulu kansalliseen urheilujärjestöön ja joilla ei ole kansallista urheilukalastuslupaa;

20)

’stereokameralla’ kameraa, jossa on vähintään kaksi objektiivia ja jossa on erillinen kuva-anturi tai filmiruutu kullekin objektiiville, mikä mahdollistaa kolmiulotteisten kuvien ottamisen;

21)

’valvontakameralla’ stereokameraa ja/tai tavanomaista videokameraa, jolla harjoitetaan tässä asetuksessa säädettyä valvontaa;

22)

’BCD:llä’ tai ’sähköisellä BCD:llä’ tonnikalasaalisasiakirjaa. Tapauksen mukaan ilmaisu ’BCD’ korvataan ilmaisulla ’eBCD’;

23)

’vastuussa olevalla jäsenvaltiolla’ tai ’jäsenvaltiolla, joka vastaa’ lippujäsenvaltiota tai sitä jäsenvaltiota, jonka lainkäyttövaltaan kuuluvalla alueella tonnikalarysä tai kalanviljelylaitos sijaitsee, tai jos kalanviljelylaitos tai tonnikalarysä sijaitsee aavalla merellä, jäsenvaltiota, johon tonnikalarysän haltija tai kalanviljelylaitoksen hoitaja on sijoittautunut;

24)

’tehtävällä II’ ICCAT:n teoksessa ”Field manual for statistics and sampling Atlantic tunas and tuna-like fish” (kolmas painos, ICCAT, 1990) määrittelemää tehtävää II;

25)

’sopimuspuolilla’ yleissopimuksen sopimuspuolia ja yhteistyötä tekeviä muita kuin sopimuspuolia, yhteisöjä tai kalastusyhteisöjä;

26)

’yleissopimusalueella’ ICCAT:n toimenpiteiden kattamaa maantieteellistä aluetta, sellaisena kuin se vahvistetaan yleissopimuksen 1 artiklassa.

4 artikla

Alusten pituus

Tässä asetuksessa tarkoitettujen alusten pituuksien katsotaan tarkoittavan suurinta pituutta.

II LUKU

HALLINTATOIMENPITEET

5 artikla

Hallintatoimenpiteisiin liittyvät edellytykset

1.   Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että sen pyyntialusten ja tonnikalarysien pyyntiponnistus on oikeassa suhteessa jäsenvaltion Itä-Atlantilla ja Välimerellä käytettävissä oleviin tonnikalan kalastusmahdollisuuksiin.

2.   Kiintiön jäljellä olevan määrän siirtäminen on kiellettyä.

3.   Unionin kalastusalusten rahtaus tonnikalan kalastukseen Itä-Atlantilla ja Välimerellä on kiellettyä.

6 artikla

Vuosittaisten kalastussuunnitelmien, kalastuskapasiteetin hallintasuunnitelmien ja kasvatuksen hallintasuunnitelmien toimittaminen

1.   Kunkin jäsenvaltion, jolla on tonnikalakiintiö, on vuosittain viimeistään 31 päivänä tammikuuta toimitettava komissiolle

a)

tonnikalaa Itä-Atlantilla ja Välimerellä kalastavia pyyntialuksia ja tonnikalarysiä koskeva vuosittainen kalastussuunnitelma;

b)

vuosittainen kalastuskapasiteetin hallintasuunnitelma, jolla varmistetaan, että jäsenvaltion kalastuskapasiteetti on oikeassa suhteessa jäsenvaltiolle myönnettyyn kiintiöön.

2.   Komissio kerää 1 kohdassa tarkoitetut suunnitelmat yhteen ja sisällyttää ne unionin kalastuksen ja kapasiteetin hallintasuunnitelmaan. Komissio toimittaa kyseisen hallintasuunnitelman ICCAT:n sihteeristölle vuosittain viimeistään 15 päivänä helmikuuta ICCAT:ssä käytäviä keskusteluja ja ICCAT:n hyväksyntää varten.

3.   Jos jäsenvaltio aikoo muuttaa kasvatuskapasiteettia koskevaa voimassa olevaa ICCAT:n suunnitelmaa, sen on toimitettava vuosittain viimeistään 15 päivänä huhtikuuta vuosittainen kasvatuksen hallintasuunnitelma komissiolle, joka toimittaa sen ICCAT:n sihteeristölle.

7 artikla

Vuosittaiset kalastussuunnitelmat

1.   Kunkin jäsenvaltion, jolla on tonnikalakiintiö, toimittamassa vuotuisessa kalastussuunnitelmassa on yksilöitävä kullekin 11 ja 12 artiklassa tarkoitetulle pyydysryhmälle osoitetut kiintiöt ja annettava seuraavat tiedot:

a)

20 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuun alusluetteloon kuuluvien yli 24 metrin pituisten pyyntialusten osalta aluskohtainen kiintiö ja käytössä olevat toimenpiteet, joilla varmistetaan aluskohtaisten kiintiöiden ja sallittujen sivusaaliiden noudattaminen;

b)

alle 24 metrin pituisten pyyntialusten sekä tonnikalarysien osalta vähintään kiintiö, joka on myönnetty tuottajaorganisaatioille tai vastaavanlaisella pyydystyypillä pyytävien kalastusalusten ryhmille.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdan a alakohdassa säädetään, kullekin yli 24 metrin pituiselle pyyntialukselle myönnetty aluskohtainen kiintiö voidaan toimittaa viimeistään 30 päivää ennen kuhunkin tällaiseen alukseen sovellettavan kalastuskauden alkua.

3.   Asianomaisen jäsenvaltion on toimitettava komissiolle mahdolliset myöhemmät muutokset vuotuiseen kalastussuunnitelmaan tai aluskohtaisiin kiintiöihin, jotka on myönnetty yli 24 metrin pituisille ja 20 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuun luetteloon kuuluville pyyntialuksille, vähintään kolme päivää ennen muutosta vastaavan toiminnan harjoittamista. Komissio antaa tämän muutoksen ICCAT:n sihteeristön tiedoksi vähintään 48 tuntia ennen muutosta vastaavan toiminnan harjoittamista.

8 artikla

Kalastusmahdollisuuksien jakaminen

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 17 artiklan mukaisesti jakaessaan käytettävissään olevia kalastusmahdollisuuksia jäsenvaltioiden on käytettävä avoimia ja puolueettomia perusteita, mukaan lukien luonteeltaan ympäristölliset, sosiaaliset ja taloudelliset perusteet, ja myös pyrittävä jakamaan kansalliset kiintiöt oikeudenmukaisesti eri laivastonosien kesken ottaen huomioon perinteinen ja pienimuotoinen kalastus ja tarjoamaan kannustimia unionin kalastusaluksille valikoivien pyydysten tai sellaisten kalastusmenetelmien käytöstä, joilla on nykyistä vähemmän ympäristövaikutuksia.

9 artikla

Kalastuskapasiteetin hallintasuunnitelmat

1.   Kunkin jäsenvaltion, jolla on tonnikalakiintiö, toimittaman vuotuisen kalastuskapasiteetin hallintasuunnitelman on oltava tässä artiklassa vahvistettujen edellytysten mukainen.

2.   Jäsenvaltiossa rekisteröityjen sellaisten tonnikalarysien ja jäsenvaltion lipun alla purjehtivien sellaisten kalastusalusten enimmäismäärä, jotka saavat kalastaa, pitää, jälleenlaivata, kuljettaa tai purkaa tonnikalaa, määritetään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja asetuksen (EU) N:o 1380/2013 16 artiklan mukaisesti.

3.   Sellaisten jäsenvaltion lipun alla purjehtivien kalastusalusten enimmäismäärä ja vastaava bruttovetoisuus, jotka harjoittavat tonnikalan kalastusta, on rajoitettava sellaisten kyseisen jäsenvaltion lipun alla purjehtivien kalastusalusten lukumäärään ja vastaavaan bruttovetoisuuteen, jotka kalastivat, pitivät aluksella, jälleenlaivasivat, kuljettivat tai purkivat aluksesta tonnikalaa 1 päivän tammikuuta 2007 ja 1 päivän heinäkuuta 2008 välisenä aikana. Tätä rajoitusta on sovellettava pyyntialusten osalta pyydystyypeittäin.

4.   Sellaisten alusten osalta, joilla on lupa kalastaa tonnikalaa 14 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun poikkeuksen nojalla, vahvistetaan lisäedellytykset kalastusalusten enimmäismäärän määrittämiseksi liitteessä I.

5.   Tonnikalan kalastusta harjoittavan jäsenvaltion tonnikalarysien enimmäismäärä on rajoitettava siihen tonnikalarysien määrään, jonka kyseinen jäsenvaltio oli sallinut viimeistään 1 päivänä heinäkuuta 2008.

6.   Poiketen siitä, mitä tämän artiklan 3 ja 5 kohdassa säädetään, jäsenvaltio voi päättää sisällyttää 7 artiklassa tarkoitettuihin vuotuisiin kalastussuunnitelmiinsa suuremman määrän aluksia ja tonnikalarysiä vuosina 2016 ja 2017, jos se voi osoittaa, että sen kalastuskapasiteetti ei ehkä mahdollista sen koko kiintiön käyttöä.

7.   Vuosina 2016 ja 2017 kunkin jäsenvaltion on rajoitettava kurenuotta-alustensa määrä siihen kurenuotta-alusten määrään, jonka se salli vuonna 2013 tai vuonna 2014. Tätä ei sovelleta kurenuotta-aluksiin, jotka toimivat 14 artiklan 2 kohdan b alakohdassa säädetyn poikkeuksen nojalla.

8.   Laadittaessa kalastuskapasiteetin hallintasuunnitelmaa kunkin jäsenvaltion kalastuskapasiteetin laskennan on perustuttava parhaisiin alus- ja pyydyskohtaisiin saalismääriin, jotka SCRS arvioi vuoden 2009 raportissaan ja joista ICCAT sopi vuonna 2010 ICCAT:n valvontakomitean istuntojen välisessä kokouksessa (15). Jos SCRS tarkistaa näitä saalismääriä, jäsenvaltioiden on aina sovellettava ICCAT:n sopimia uusimpia saalismääriä.

10 artikla

Kasvatuksen hallintasuunnitelmat

1.   Kunkin jäsenvaltion toimittaman vuotuisen kasvatuksen hallintasuunnitelman on oltava tässä artiklassa vahvistettujen edellytysten mukainen.

2.   Jäsenvaltion tonnikalan kasvatus- ja lihotuskapasiteetin enimmäismäärä ja pyydetyn luonnonvaraisen tonnikalan enimmäismäärä, jonka jäsenvaltio voi myöntää, määritetään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja asetuksen (EU) N:o 1380/2013 16 artiklan mukaisesti.

3.   Jäsenvaltion tonnikalan kasvatus- ja lihotuskapasiteetin enimmäismäärä on rajoitettava jäsenvaltion sellaisten tonnikalan kalanviljelylaitosten kasvatus- ja lihotuskapasiteettiin, jotka sisältyivät vesiviljelylaitoksista laadittuun ICCAT:n rekisteriin tai jotka oli hyväksytty ja ilmoitettu ICCAT:lle 1 päivänä heinäkuuta 2008.

4.   Pyydetyn luonnonvaraisen tonnikalan enimmäismäärä, joka voidaan siirtää jäsenvaltion kalanviljelylaitoksiin, on rajoitettava niiden määrien tasolle, jotka kyseisen jäsenvaltion kalanviljelylaitokset ilmoittivat ICCAT:lle vuonna 2005, 2006, 2007 tai 2008.

5.   Kunkin jäsenvaltion on myönnettävä vuosittaiset enimmäismäärät kalanviljelylaitoksilleen 4 kohdassa tarkoitetun pyydetyn luonnonvaraisen tonnikalan vuotuisten enimmäismäärien rajoissa.

III LUKU

TEKNISET TOIMENPITEET

1 JAKSO

Kalastuskaudet

11 artikla

Pitkäsiima-alukset, kurenuotta-alukset, pelagiset troolarit, tonnikalarysät sekä urheilu- ja virkistyskalastus

1.   Tonnikalan kalastus suurilla pelagisilla pitkäsiima-aluksilla, joiden pituus on yli 24 metriä, on sallittua Itä-Atlantilla ja Välimerellä 1 päivästä tammikuuta 31 päivään toukokuuta, lukuun ottamatta pituuspiirin 10° W länsipuolella ja leveyspiirin 42° N pohjoispuolella sijaitsevaa aluetta ja Norjan talousvyöhykettä, joilla tällainen kalastus on sallittua 1 päivästä elokuuta 31 päivään tammikuuta.

2.   Tonnikalan kurenuottakalastus on sallittua Itä-Atlantilla ja Välimerellä 26 päivästä toukokuuta 24 päivään kesäkuuta, lukuun ottamatta Norjan talousvyöhykettä, jolla se on sallittua 25 päivästä kesäkuuta 31 päivään lokakuuta.

3.   Tonnikalan kalastus pelagisilla troolareilla on sallittua Itä-Atlantilla 16 päivästä kesäkuuta 14 päivään lokakuuta.

4.   Tonnikalan urheilu- ja virkistyskalastus on sallittua Itä-Atlantilla ja Välimerellä 16 päivästä kesäkuuta 14 päivään lokakuuta.

5.   Tonnikalan kalastus muilla kuin tämän artiklan 1–4 kohdassa ja 12 artiklassa tarkoitetuilla pyydyksillä, mukaan lukien tonnikalarysät, on sallittua koko vuoden ajan ICCAT:n säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden mukaisesti.

12 artikla

Vapapyydyksiä käyttävät alukset ja uisteluveneet

1.   Tonnikalan kalastus vapapyydyksiä käyttävillä aluksilla ja uisteluveneillä on sallittua Itä-Atlantilla ja Välimerellä 1 päivästä heinäkuuta 31 päivään lokakuuta.

2.   Edellyttäen, ettei kutualueiden suojeluun vaikuteta kielteisesti ja ettei kalastuskauden kokonaiskesto ylitä niiden osalta neljää kuukautta, kukin jäsenvaltio voi päättää eri aloituspäivästä lippunsa alla purjehtivien ja Itä-Atlantilla toimivien vapapyydyksiä käyttävien alusten ja uisteluveneiden osalta.

3.   Kunkin jäsenvaltion on täsmennettävä 7 artiklassa tarkoitetussa vuosittaisessa kalastussuunnitelmassaan, onko kyseisten kalastusten aloituspäivää muutettu, sekä asianomaisten alueiden koordinaatit.

2 JAKSO

Säilyttämisen vähimmäisviitekoko, tahattomat saaliit ja sivusaaliit

13 artikla

Purkamisvelvoite

Tämän jakson säännökset eivät rajoita asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan säännösten soveltamista, mukaan lukien mahdolliset niitä koskevat sovellettavat poikkeukset.

14 artikla

Säilyttämisen vähimmäisviitekoko

1.   Itä-Atlantilla ja Välimerellä pyydetyn tonnikalan säilyttämisen vähimmäisviitekoko on 30 kilogrammaa tai 115 senttimetriä lovipituutena.

2.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, tonnikalan säilyttämisen vähimmäisviitekoko on 8 kilogrammaa tai 75 senttimetriä lovipituutena seuraavissa kalastuksissa:

a)

vapapyydyksiä käyttävillä aluksilla ja uisteluveneillä Itä-Atlantilla pyydetyt tonnikalat;

b)

Adrianmerellä kasvatustarkoituksiin pyydetyt tonnikalat;

c)

Välimerellä tuoreen kalan pienimuotoista kalastusta ja rannikkokalastusta harjoittavilla vapapyydyksiä käyttävillä aluksilla, pitkäsiima-aluksilla ja käsisiima-aluksilla pyydetyt tonnikalat.

3.   Edellä 2 kohdassa tarkoitettuun poikkeukseen sovellettavat erityiset edellytykset vahvistetaan liitteessä I.

4.   Asianomaisten jäsenvaltioiden on annettava erityiskalastusluvat tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetun poikkeuksen nojalla kalastaville aluksille. Asianomaiset alukset on mainittava 20 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetussa pyyntialusten luettelossa. Tätä tarkoitusta varten sovelletaan 20 ja 21 artiklassa vahvistettuja säännöksiä.

15 artikla

Tahattomat saaliit

1.   Rajoittamatta 14 artiklan 1 kohdan soveltamista kaikille tonnikalaa aktiivisesti kalastaville pyyntialuksille ja tonnikalarysille sallitaan enintään viiden prosentin suuruiset tahattomat saalit 8–30 kilogramman painoisia tai lovipituudeltaan 75–115 senttimetrin mittaisia tonnikaloja.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetun viiden prosentin osuuden laskenta perustuu tonnikalan kokonaissaaliisiin aluksella tai tonnikalarysässä kunkin kalastustoimen jälkeen millä tahansa hetkellä pidettyjen kalojen lukumääränä ilmaistuna.

3.   Tahattomat saaliit on vähennettävä pyyntialuksesta tai tonnikalarysästä vastuussa olevan jäsenvaltion kiintiöstä.

4.   Tahattomiin tonnikalasaaliisiin sovelletaan 25, 30, 31 ja 32 artiklaa.

16 artikla

Sivusaalis

1.   Kunkin jäsenvaltion on säädettävä tonnikalan sivusaaliista kiintiönsä puitteissa ja ilmoitettava siitä komissiolle toimittaessaan kalastussuunnitelmansa. Tällaisella säännöksellä on varmistettava, että kaikki kuolleet kalat vähennetään kiintiöstä.

2.   Unionin kalastusalusten, jotka eivät kalasta aktiivisesti tonnikalaa, on vältettävä sitä, että millä hetkellä tahansa kalastustoimen jälkeen tonnikalan sivusaaliit ylittävät viisi prosenttia aluksella olevasta kokonaissaaliista painona tai kalojen lukumääränä ilmaistuna. Kyseisen prosenttimäärän kalojen lukumääräperusteista laskentaa sovelletaan ainoastaan ICCAT:n hallinnoimaan tonnikalaan ja sen lähilajeihin. Kunkin jäsenvaltion on vähennettävä kaikki sivusaaliina saadut kuolleet kalat kiintiöstään.

3.   Jos jäsenvaltiolla ei ole tonnikalakiintiötä, asianomaiset sivusaaliit vähennetään erityisestä unionin sivusaaliskiintiöstä, joka on vahvistettu Euroopan unionin toiminnasta annetun sopimuksen ja asetuksen (EU) N:o 1380/2013 16 artiklan mukaisesti.

4.   Jos asianomaisen kalastusaluksen tai tonnikalarysän lippujäsenvaltiolle myönnetty kiintiö on jo käytetty loppuun, kaikkia tonnikalasaaliita on vältettävä. Kuolleet tonnikalat on purettava aluksesta kokonaisina ja jalostamattomina, ne on takavarikoitava ja asianomaiset jatkotoimet on toteutettava. Kunkin jäsenvaltion on 29 artiklan mukaisesti toimitettava tiedot tällaisten kuolleiden tonnikalojen määrästä vuosittain komissiolle, joka toimittaa ne edelleen ICCAT:n sihteeristölle.

5.   Sivusaaliisiin sovelletaan 27, 30, 31, 32 ja 56 artiklassa tarkoitettuja menettelyjä.

3 JAKSO

Ilmakaluston käyttö

17 artikla

Ilmakaluston käyttö

Ilma-alusten, helikoptereiden, kaikentyyppisten miehittämättömien ilma-alusten ja muun ilmakaluston käyttö tonnikalan etsimiseksi on kiellettyä.

IV LUKU

URHEILU- JA VIRKISTYSKALASTUS

18 artikla

Urheilu- ja virkistyskalastuksen erityiskiintiö

Kunkin jäsenvaltion, jolla on tonnikalakiintiö, on säänneltävä urheilu- ja virkistyskalastusta myöntämällä kyseisiin kalastuksiin erityinen kiintiö ja ilmoitettava siitä komissiolle toimittaessaan kalastussuunnitelmansa.

19 artikla

Urheilu- ja virkistyskalastus

1.   Kunkin jäsenvaltion, jolla on tonnikalakiintiö, on säänneltävä urheilu- ja virkistyskalastusta myöntämällä aluksille kalastuslupia urheilu- ja virkistyskalastusta varten.

2.   Urheilu- ja virkistyskalastuksessa tonnikalaa saa pyytää enintään yhden yksilön alusta kohden päivässä.

3.   Kaikki tonnikalat on purettava aluksesta kokonaisina, ilman kiduksia ja/tai perattuina. Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen mahdollisimman laajasti, että urheilu- ja virkistyskalastuksessa elävinä pyydetyt tonnikalat, erityisesti kalanpoikaset, vapautetaan.

4.   Urheilu- ja virkistyskalastuksessa pyydetyn tonnikalan kaupan pitäminen on kiellettyä.

5.   Kunkin jäsenvaltion on kirjattava urheilu- ja virkistyskalastusta koskevat saalistiedot, mukaan lukien kunkin tonnikalan paino ja pituus, ja toimitettava komissiolle tiedot edeltävältä vuodelta vuosittain viimeistään 30 päivänä kesäkuuta. Komissio toimittaa kyseiset tiedot SCRS:lle.

6.   Kunkin jäsenvaltion on luettava urheilu- ja virkistyskalastuksessa saadut kuolleet kalat kiintiöön, jonka se on myöntänyt 7 artiklan 1 kohdan ja 18 artiklan mukaisesti.

V LUKU

VALVONTATOIMENPITEET

1 JAKSO

Rekisterit aluksista ja tonnikalarysistä

20 artikla

Alusrekisteri

1.   Kunkin jäsenvaltion on tapauksen mukaan kuukautta ennen 11 ja 12 artiklassa tarkoitettujen kalastuskausien alkamista tai kuukautta ennen lupakauden alkamista lähetettävä komissiolle sähköisessä muodossa vuosittain

a)

luettelo kaikista lippunsa alla purjehtivista pyyntialuksista, jotka saavat niille myönnetyn kalastusluvan nojalla kalastaa aktiivisesti tonnikalaa Itä-Atlantilla ja Välimerellä;

b)

luettelo kaikista muista lippunsa alla purjehtivista kalastusaluksista, jotka eivät ole pyyntialuksia ja jotka saavat harjoittaa tonnikalaan liittyvää toimintaa Itä-Atlantilla ja Välimerellä.

2.   Molemmat luettelot on laadittava ICCAT:n edellyttämien tietojen ja datan toimittamista koskevissa ohjeissa olevan mallin mukaisesti.

3.   Kalastusalus voi kalenterivuoden aikana sisältyä molempiin 1 kohdassa tarkoitettuihin luetteloihin, kunhan se ei ole molemmissa luetteloissa yhtä aikaa.

4.   Tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin luetteloihin on merkittävä aluksen nimi ja unionin alusrekisterinumero (CFR-numero) komission asetuksen (EY) N:o 26/2004 (16) liitteessä I määritellyn mukaisesti.

5.   Jälkikäteen toimitettuja tietoja ei hyväksytä. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuihin luetteloihin myöhemmin kalenterivuoden aikana tehtävät muutokset voidaan hyväksyä ainoastaan, jos ilmoitettu kalastusalus on oikeutetuista toiminnallisista tai pakottavista syistä estynyt osallistumasta toimintaan. Tällöin asianomaisen jäsenvaltion on ilmoitettava asiasta heti komissiolle sekä annettava

a)

täydelliset tiedot 1 kohdassa tarkoitettuihin luetteloihin sisällytetyn aluksen korvaavasta yhdestä tai useammasta kalastusaluksesta; ja

b)

täydellinen selvitys syistä, joilla aluksen korvaaminen perustellaan, sekä asianmukaiset tätä tukevat todisteet tai lisätiedot.

6.   Komissio lähettää 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut tiedot ICCAT:n sihteeristölle, jotta kyseiset alukset voidaan kirjata ICCAT:n rekisteriin pyyntialuksista, joilla on lupa kalastaa aktiivisesti tonnikalaa, tai ICCAT:n rekisteriin kaikista muista kalastusaluksista (pyyntialuksia lukuun ottamatta), joilla on lupa harjoittaa tonnikalaan liittyvää toimintaa.

7.   Neuvoston asetuksen (EY) N:o 1936/2001 (17) 8 a artiklan 2, 6, 7 ja 8 kohtaa sovelletaan tarvittavin muutoksin.

21 artikla

Suhde asetukseen (EY) N:o 1224/2009

Jollei tässä luvussa toisin säädetä, tässä luvussa säädettyjä valvontatoimenpiteitä sovelletaan niiden valvontatoimenpiteiden lisäksi, joista säädetään asetuksessa (EY) N:o 1224/2009.

22 artikla

Alusten kalastusluvat

1.   Rajoittamatta 16 artiklan soveltamista unionin alukset, joita ei ole kirjattu 20 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin ICCAT:n rekistereihin, eivät saa kalastaa, pitää aluksella, jälleenlaivata, kuljettaa, siirtää, jalostaa tai purkaa aluksesta tonnikalaa Itä-Atlantilla ja Välimerellä.

2.   Kun aluskohtainen kiintiö katsotaan käytetyn loppuun, lippujäsenvaltion on peruutettava tonnikalan kalastuslupa, ja se voi vaatia alusta siirtymään viipymättä osoittamaansa satamaan.

23 artikla

Rekisteri tonnikalarysistä, joilla saa kalastaa tonnikalaa

1.   Kunkin jäsenvaltion on lähetettävä komissiolle sähköisessä muodossa vuosittain viimeistään 15 päivänä helmikuuta luettelo tonnikalarysistään, joilla saadaan niille myönnetyn kalastusluvan nojalla kalastaa tonnikalaa Itä-Atlantilla ja Välimerellä. Luettelossa on oltava tonnikalarysien nimet ja rekisterinumerot, ja se on laadittava ICCAT:n edellyttämien tietojen ja datan toimittamista koskevissa ohjeissa olevan mallin mukaisesti.

2.   Komissio lähettää luettelon ICCAT:n sihteeristölle, jotta nämä tonnikalarysät voidaan kirjata ICCAT:n rekisteriin tonnikalarysistä, joilla saa kalastaa tonnikalaa.

3.   Unionin tonnikalarysillä, joita ei ole kirjattu ICCAT:n rekisteriin, ei saa kalastaa, pitää, siirtää, siirtää kasvatuskassiin tai purkaa tonnikalaa Itä-Atlantilla ja Välimerellä.

4.   Asetuksen (EY) N:o 1936/2001 8 a artiklan 2, 4, 6, 7 ja 8 kohtaa sovelletaan tarvittavin muutoksin.

24 artikla

Yhteiset kalastustoimet

1.   Tonnikalaa koskevat yhteiset kalastustoimet ovat sallittuja ainoastaan asianomaisen lippujäsenvaltion tai asianomaisten lippujäsenvaltioiden suostumuksella. Luvan saadakseen kunkin kurenuotta-aluksen on oltava varustettu tonnikalan kalastukseen, ja sillä on oltava aluskohtainen kiintiö. Muiden sopimuspuolten kanssa toteutettavia yhteisiä kalastustoimia ei sallita.

2.   Kunkin jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet saadakseen yhteiseen kalastustoimeen osallistumislupaa hakevilta kalastusaluksiltaan seuraavat tiedot:

a)

toimen kesto;

b)

toimeen osallistuvien toimijoiden henkilöllisyys;

c)

aluskohtaiset kiintiöt;

d)

saaliiden jakoperuste toimeen osallistuvien alusten välillä; ja

e)

tiedot määräpaikkana olevista kalanviljelylaitoksista.

3.   Kunkin jäsenvaltion on lähetettävä 2 kohdassa tarkoitetut tiedot komissiolle vähintään 15 päivää ennen toimen alkamista liitteessä VI olevan mallin mukaisesti. Komissio toimittaa nämä tiedot ICCAT:n sihteeristölle ja yhteiseen kalastustoimeen osallistuvien muiden kalastusalusten lippujäsenvaltioille viimeistään kymmenen päivää ennen toimen alkamista.

4.   Edellä 3 kohdassa vahvistettua määräaikaa ei ylivoimaisen esteen sattuessa sovelleta 2 kohdan e alakohdan nojalla pyydettäviin tietoihin. Tällaisessa tapauksessa jäsenvaltio voi toimittaa komissiolle päivitetyt tiedot mahdollisimman pian sekä kuvauksen ylivoimaisen esteen aiheuttaneista tapahtumista. Komissio toimittaa nämä tiedot ICCAT:n sihteeristölle.

2 JAKSO

Saaliit

25 artikla

Kirjaamista koskevat vaatimukset

1.   Asetuksen (EY) N:o 1224/2009 14, 15, 23 ja 24 artiklan noudattamisen lisäksi unionin kalastusaluksen päällikön on soveltuvin osin kirjattava kalastuspäiväkirjaan tämän asetuksen liitteessä II olevassa A osassa luetellut tiedot.

2.   Unionin hinausalusten, apualusten ja jalostusalusten päälliköiden on kirjattava toimintansa liitteessä II olevassa B, C ja D osassa esitettyjen vaatimusten mukaisesti.

26 artikla

Päälliköiden ja tonnikalarysien haltijoiden toimittamat saalisilmoitukset

1.   Tonnikalaa aktiivisesti kalastavan pyyntialuksen päällikön on lähetettävä lippujäsenvaltionsa viranomaisille päivittäin kalastuspäiväkirjasta saadut tiedot, joissa ilmoitetaan ICCAT-rekisterinumero, aluksen nimi, lupakauden alkamis- ja päättymisajankohta, päivämäärä, kellonaika, sijainti (leveys- ja pituusasteet) sekä yleissopimusalueella pyydetyn tonnikalan paino ja lukumäärä. Päällikön on lähetettävä kyseiset tiedot sähköisesti liitteessä V esitetyssä muodossa koko sen ajan, jona alus saa kalastaa tonnikalaa.

2.   Kurenuotta-aluksen päällikön on laadittava 1 kohdassa tarkoitetut päivittäiset ilmoitukset kustakin kalastustoimesta, myös kalastustoimista, joissa saalista ei ole saatu.

3.   Toimijan on lähetettävä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut ilmoitukset lippujäsenvaltionsa viranomaisille päivittäin viimeistään klo 9.00 (GMT) edellisen päivän osalta, kun kyseessä ovat kurenuotta-alukset ja yli 24 metrin pituiset alukset, ja viimeistään maanantaina keskiyöllä edellisen, sunnuntaina keskiyöllä (GMT) päättyneen viikon osalta, kun kyseessä ovat muut pyyntialukset.

4.   Tonnikalarysien haltijoiden, jotka kalastavat tonnikalaa aktiivisesti, on lähetettävä päivittäinen saalisilmoitus, jossa ilmoitetaan ICCAT-rekisterinumero, päivämäärä, kellonaika, saaliit (kalojen paino ja lukumäärä), myös silloin kun saalista ei ole saatu. Tonnikalarysien haltijoiden on lähetettävä nämä tiedot 48 tunnin kuluessa sähköisesti liitteessä V esitetyssä muodossa jäsenvaltionsa viranomaisille koko sen ajan, jona ne saavat kalastaa tonnikalaa.

5.   Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joissa annetaan tämän artiklan 1–4 kohdan ja liitteen V mukaisesti tehtävää alusten ja tonnikalarysien toiminnan kirjaamista ja siitä raportoimista koskevat yksityiskohtaiset säännöt. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 59 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

27 artikla

Jäsenvaltioiden lähettämät viikoittaiset ja kuukausittaiset saalisilmoitukset

1.   Kunkin jäsenvaltion on 26 artiklassa tarkoitetut saalisilmoitukset saatuaan toimitettava ne sähköisessä muodossa viipymättä komissiolle; jäsenvaltion on toimitettava komissiolle viipymättä kaikkien kalastusalusten ja tonnikalarysien viikoittaiset saalisilmoitukset liitteessä V esitetyn mallin mukaisesti. Komissio toimittaa kyseiset tiedot viikoittain ICCAT:n sihteeristölle ICCAT:n edellyttämien tietojen ja datan toimittamista koskevissa ohjeissa olevan mallin mukaisesti.

2.   Kunkin jäsenvaltion on ennen kunkin kuukauden 15 päivää ilmoitettava komissiolle Itä-Atlantilla ja Välimerellä pyydetyt tonnikalamäärät, jotka on purettu, jälleenlaivattu, pyydetty tonnikalarysällä tai siirretty kasvatuskassiin edellisen kuukauden aikana, kun nämä toimet on suoritettu kyseisen jäsenvaltion lipun alla purjehtivilla tai kyseisessä jäsenvaltiossa rekisteröidyillä kalastusaluksilla tai tonnikalarysillä. Toimitettavat tiedot on jäsenneltävä pyydystyypeittäin, myös sivusaaliiden ja urheilu- ja virkistyskalastussaaliiden osalta ja silloin kun saalista ei ole saatu. Komissio toimittaa nämä tiedot viipymättä ICCAT:n sihteeristölle.

28 artikla

Tiedot kiintiöiden käyttämisestä loppuun

1.   Asetuksen (EY) N:o 1224/2009 34 artiklan säännösten lisäksi kunkin jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle, kun tämän asetuksen 11 tai 12 artiklassa tarkoitetulle pyydysryhmälle osoitetusta kiintiöstä katsotaan saavutetun 80 prosenttia.

2.   Asetuksen (EY) N:o 1224/2009 35 artiklan säännösten lisäksi kunkin jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle, kun tämän asetuksen 11 tai 12 artiklassa tarkoitetulle pyydysryhmälle taikka yhteiselle kalastustoimelle tai kurenuotta-alukselle osoitettu kiintiö katsotaan käytetyn loppuun.

3.   Edellä 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen mukana on toimitettava viralliset asiakirjat, joissa esitetään todisteet jäsenvaltion laivastolle, pyydysryhmälle, yhteiselle kalastustoimelle tai aluskohtaisella kiintiöllä kalastaville aluksille esittämästä kalastuskiellosta tai satamaanpaluukehotuksesta, mukaan lukien selkeä maininta kalastuskiellon alkamispäivämäärästä ja -kellonajasta.

29 artikla

Jäsenvaltioiden vuotuiset saalisilmoitukset

1.   Kunkin jäsenvaltion on toimitettava komissiolle vuosittain viimeistään 15 päivänä maaliskuuta yksityiskohtaiset tiedot kaikista edellisen kalastusvuoden aikana Itä-Atlantilla ja Välimerellä saaduista tonnikalasaaliista. Näihin tietoihin on sisällyttävä seuraavat seikat:

a)

kunkin pyyntialuksen nimi ja ICCAT-numero;

b)

kunkin pyyntialuksen lupakausi tai lupakaudet;

c)

kunkin pyyntialuksen kokonaissaaliit, myös silloin kun saalista ei ole saatu, koko lupakaudelta tai kaikilta lupakausilta;

d)

niiden päivien kokonaismäärä, joina kukin pyyntialus on kalastanut Itä-Atlantilla ja Välimerellä, koko lupakaudelta tai kaikilta lupakausilta; ja

e)

kunkin pyyntialuksen kokonaissaaliit, jotka on saatu lupakauden ulkopuolella (sivusaaliit), myös silloin kun saalista ei ole saatu.

2.   Niistä pyyntialuksista, joilla ei ole lupaa kalastaa aktiivisesti tonnikalaa Itä-Atlantilla ja Välimerellä mutta jotka ovat saaneet tonnikalaa sivusaaliina, on toimitettava komissiolle samana 1 kohdassa tarkoitettuna päivänä tiedot, joihin on sisällyttävä seuraavat seikat:

a)

aluksen nimi ja ICCAT-numero tai kansallinen rekisterinumero, jos alusta ei ole rekisteröity ICCAT:ssa; ja

b)

tonnikalan kokonaissaaliit.

3.   Kunkin jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle kaikki tiedot aluksista, joihin ei sovelleta 1 ja 2 kohtaa mutta joiden tiedetään tai oletetaan kalastaneen tonnikalaa Itä-Atlantilla ja Välimerellä.

4.   Komissio toimittaa 1, 2 ja 3 kohdan mukaisesti saamansa tiedot ICCAT:n sihteeristölle.

3 JAKSO

Purkamiset ja jälleenlaivaukset

30 artikla

Nimetyt satamat

1.   Kunkin jäsenvaltion on nimettävä satamat tai lähellä rannikkoa oleva paikat, joissa tonnikalan purkamis- tai jälleenlaivaustoimet saa tehdä, jäljempänä ’nimetyt satamat’.

2.   Jotta satama voidaan määritellä nimetyksi satamaksi, satamajäsenvaltion on täsmennettävä sallitut purkamis- ja jälleenlaivausajankohdat ja -paikat.

3.   Kunkin jäsenvaltion on toimitettava luettelo nimetyistä satamista vuosittain viimeistään 15 päivänä helmikuuta komissiolle, joka toimittaa nämä tiedot edelleen ICCAT:n sihteeristölle.

4.   Kalastusaluksista on kiellettyä purkaa tai jälleenlaivata Itä-Atlantilla ja Välimerellä pyydettyä tonnikalaa muualla kuin sopimuspuolten tai jäsenvaltioiden 1 ja 2 kohdan mukaisesti nimeämissä satamissa tai lähellä rannikkoa olevissa paikoissa.

31 artikla

Purkaminen

1.   Asetuksen (EY) N:o 1224/2009 17 artiklaa sovelletaan kokonaispituudeltaan vähintään 12 metriä pitkien, tämän asetuksen 20 artiklassa tarkoitettuun alusluetteloon kuuluvien unionin kalastusalusten päälliköihin. Asetuksen (EY) N:o 1224/2009 17 artiklan mukainen saapumisen ennakkoilmoitus on lähetettävä sen jäsenvaltion (myös lippujäsenvaltion) tai sopimuspuolen, jonka satamia tai purkamislaitteistoja päälliköt aikovat käyttää, toimivaltaiselle viranomaiselle.

2.   Lisäksi 20 artiklassa tarkoitettuun alusluetteloon kuuluvien unionin kalastusalusten, joiden suurin pituus on alle 12 metriä, päälliköiden on ilmoitettava sen jäsenvaltion (myös lippujäsenvaltion) tai sopimuspuolen, jonka satamia tai purkamislaitteistoja he aikovat käyttää, toimivaltaiselle viranomaiselle vähintään neljä tuntia ennen arvioitua satamaan saapumisaikaa seuraavat tiedot:

a)

arvioitu saapumisaika;

b)

aluksella olevan tonnikalan arvioitu määrä; ja

c)

sitä maantieteellistä aluetta koskevat tiedot, jolta saaliit on pyydetty.

3.   Jos jäsenvaltioilla on unionin sovellettavan lainsäädännön nojalla lupa soveltaa 1 ja 2 kohdassa tarkoitettua aikaa lyhyempää määräaikaa ilmoituksen tekemiseen, aluksella olevan tonnikalan arvioidut määrät voidaan ilmoittaa näin ollen sovellettavalla ilmoittamishetkellä ennen saapumista. Jos kalastusalueet ovat alle neljän tunnin päässä satamasta, aluksella olevan tonnikalan arvioituja määriä voidaan muuttaa milloin tahansa ennen saapumista.

4.   Satamajäsenvaltion viranomaisten on pidettävä kirjaa kaikista kuluvan vuoden ennakkoilmoituksista.

5.   Satamajäsenvaltion asianomaisten valvontaviranomaisten on 55 artiklan 2 kohdan mukaisesti valvottava kaikkia purkamisia, ja tietty prosenttiosuus on tarkastettava perustuen riskinarviointiin, jossa otetaan huomioon kiintiö, laivaston koko ja pyyntiponnistus. Tällainen kunkin jäsenvaltion käyttöönottama valvontajärjestelmä on esiteltävä yksityiskohtaisesti 53 artiklassa tarkoitetussa vuotuisessa tarkastussuunnitelmassa. Tätä valvontajärjestelmää sovelletaan myös keruutoimiin.

6.   Asetuksen (EY) N:o 1224/2009 23 artiklan 1 kohdan lisäksi unionin pyyntialusten päälliköiden on kunkin kalastusmatkan jälkeen aluksen pituudesta riippumatta toimitettava purkamisilmoitus lippujäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille ja, jos saalis on purettu toisen jäsenvaltion tai sopimuspuolen satamassa, tämän satamajäsenvaltion tai sopimuspuolen toimivaltaisille viranomaisille.

7.   Kaikki puretut saaliit on punnittava.

32 artikla

Jälleenlaivaus

1.   Tonnikalan jälleenlaivaus merellä yleissopimusalueella on kiellettyä kaikissa olosuhteissa.

2.   Kalastusalukset saavat jälleenlaivata tonnikalasaaliita ainoastaan nimetyissä satamissa 30 artiklassa säädetyin edellytyksin.

3.   Satamajäsenvaltion on varmistettava tarkastusten täydellinen kattavuus kaikkina jälleenlaivaamisaikoina kaikissa jälleenlaivaamispaikoissa.

4.   Vastaanottavan kalastusaluksen päällikön tai hänen edustajansa on ennen aluksen satamaan saapumista ilmoitettava sen jäsenvaltion tai sopimuspuolen, jonka satamaa aiotaan käyttää, toimivaltaisille viranomaisille vähintään 48 tuntia ennen arvioitua saapumisaikaa seuraavat tiedot:

a)

arvioitu saapumispäivä, -aika ja -satama;

b)

aluksella olevan tonnikalan arvioitu määrä ja tiedot maantieteellisestä alueesta, jolta se on pyydetty;

c)

jälleenlaivaavan kalastusaluksen nimi ja sen numero sellaisia pyyntialuksia koskevassa ICCAT:n rekisterissä, joilla on lupa kalastaa aktiivisesti tonnikalaa, tai sellaisia muita kalastusaluksia koskevassa ICCAT:n rekisterissä, joilla on lupa harjoittaa tonnikalaan liittyvää toimintaa Itä-Atlantilla ja Välimerellä;

d)

vastaanottavan kalastusaluksen nimi ja sen numero sellaisia pyyntialuksia koskevassa ICCAT:n rekisterissä, joilla on lupa kalastaa aktiivisesti tonnikalaa, tai sellaisia muita kalastusaluksia koskevassa ICCAT:n rekisterissä, joilla on lupa harjoittaa tonnikalaan liittyvää toimintaa Itä-Atlantilla ja Välimerellä; ja

e)

jälleenlaivattavan tonnikalasaaliin tonnimäärä ja maantieteellinen pyyntialue.

5.   Kalastusalusten ei saa antaa jälleenlaivata, jos ne eivät ole saaneet ennakkolupaa lippuvaltioltaan.

6.   Jälleenlaivaavan kalastusaluksen päällikön on ennen jälleenlaivauksen alkamista ilmoitettava lippuvaltiolleen seuraavat tiedot:

a)

jälleenlaivattavan tonnikalan määrät;

b)

jälleenlaivauksen päivämäärä ja jälleenlaivaussatama;

c)

vastaanottavan kalastusaluksen nimi, rekisterinumero ja lippuvaltio sekä sen numero sellaisia pyyntialuksia koskevassa ICCAT:n rekisterissä, joilla on lupa kalastaa aktiivisesti tonnikalaa, tai sellaisia muita kalastusaluksia koskevassa ICCAT:n rekisterissä, joilla on lupa harjoittaa tonnikalaan liittyvää toimintaa Itä-Atlantilla ja Välimerellä; ja

d)

maantieteellinen alue, jolta tonnikalasaalis on pyydetty.

7.   Jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on tarkastettava kaikki jälleenlaivaukset nimetyssä satamassa. Kyseisten viranomaisten on

a)

tarkastettava vastaanottava kalastusalus sen saapuessa ja tarkastettava jälleenlaivaustoimeen liittyvä lasti ja asiakirjat;

b)

lähetettävä selvitys jälleenlaivaamisesta jälleenlaivaavan kalastusaluksen lippuvaltion viranomaisille viiden päivän kuluessa jälleenlaivaamisen päättymisestä.

8.   Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 1224/2009 21 ja 22 artiklassa säädetään, unionin kalastusalusten päälliköiden on aluksen pituudesta riippumatta täytettävä ICCAT:n jälleenlaivausilmoitus ja lähetettävä se sen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, jonka lipun alla kalastusalus purjehtii. Ilmoitus on toimitettava 48 tunnin kuluessa satamassa suoritetun jälleenlaivauksen päivästä tämän asetuksen liitteessä III olevan mallin mukaisesti.

4 JAKSO

Siirtotoimet

33 artikla

Siirtolupa

1.   Ennen kaikkia siirtotoimia pyyntialuksen tai hinausaluksen päällikön taikka sen kalanviljelylaitoksen hoitajan tai tonnikalarysän haltijan, josta kyseinen siirto on peräisin, on lähetettävä asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille siirtoa koskeva ennakkoilmoitus, josta käy ilmi

a)

pyyntialuksen, hinausaluksen, kalanviljelylaitoksen tai tonnikalarysän nimi ja ICCAT-rekisterinumero;

b)

siirron arvioitu ajankohta;

c)

siirrettävän tonnikalan arvioitu määrä;

d)

tiedot paikasta (leveysaste/pituusaste), jossa siirto toteutetaan, sekä tunnistettavat kasvatuskassin numerot;

e)

vastaanottavan hinausaluksen nimi, hinattavien kasvatuskassien lukumäärä ja tapauksen mukaan ICCAT-rekisterinumero;

f)

tonnikalan määräpaikkana oleva satama, kalanviljelylaitos tai kasvatuskassi.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettua tarkoitusta varten kullekin kasvatuskassille annetaan yksilöllinen tunnistenumero. Numerot on annettava käyttäen yksilöllistä numerointijärjestelmää, joka koostuu vähintään hinausaluksen lippujäsenvaltion kolmikirjaimisesta koodista, jonka jäljessä on kolme numeroa.

3.   Pyyntialusten, hinausalusten, kalanviljelylaitosten tai tonnikalarysien ei saa antaa jälleenlaivata, jos ne eivät ole saaneet ennakkolupaa asianomaiselta jäsenvaltiolta. Kyseisen jäsenvaltion viranomaisten on päätettävä kunkin siirtotoimen osalta, myöntävätkö ne siihen luvan. Tätä varten kullekin siirtotoimelle annetaan yksilöllinen tunnistenumero, joka ilmoitetaan tapauksen mukaan kalastusaluksen päällikölle, tonnikalarysän haltijalle tai kalanviljelylaitoksen hoitajalle. Jos lupa myönnetään, tunnistenumero koostuu jäsenvaltion kolmikirjaimisesta koodista, vuoden ilmaisevista neljästä numerosta ja kolmikirjaimisesta koodista ”AUT” (lupa) sekä niitä seuraavista järjestysnumeroista. Jos lupa evätään, numero koostuu jäsenvaltion kolmikirjaimisesta koodista, vuoden ilmaisevista neljästä numerosta ja kolmikirjaimisesta koodista ”NEG” (ei lupaa) sekä niitä seuraavista järjestysnumeroista.

4.   Jos kaloja kuolee siirtotoimen aikana, asianomaisten jäsenvaltioiden ja siirrossa mukana olleiden toimijoiden on toimittava liitteen XII mukaisesti.

5.   Tapauksen mukaan pyyntialuksesta, hinausaluksesta, kalanviljelylaitoksesta tai tonnikalarysästä vastuussa olevan jäsenvaltion on myönnettävä tai evättävä siirtolupa 48 tunnin kuluessa siirtoa koskevan ennakkoilmoituksen tekemisestä.

6.   Asianomaisen jäsenvaltion myöntämä siirtolupa ei vaikuta kasvatuskassiinsiirtotoimea koskevan luvan myöntämiseen.

34 artikla

Siirtoluvan epääminen

1.   Aluksesta, tonnikalarysästä tai kalanviljelylaitoksesta vastuussa oleva jäsenvaltio ei saa myöntää lupaa siirtoon, jos se katsoo siirtoa koskevan ennakkoilmoituksen saatuaan, että

a)

pyyntialuksella tai tonnikalarysällä, jonka on ilmoitettu pyytäneen kalat, ei ole riittävää kiintiötä;

b)

pyyntialus tai tonnikalarysän haltija ei ole ilmoittanut kalamäärää asianmukaisesti tai kalamäärälle ei ole myönnetty lupaa kasvatuskassiinsiirtoon tai määrää ei ole otettu huomioon mahdollisesti sovellettavan kiintiön käyttämiseksi;

c)

pyyntialuksella tai tonnikalarysällä, jonka on ilmoitettu pyytäneen kalat, ei ole lupaa pyytää tonnikalaa; tai

d)

hinausalusta, joka on ilmoitettu kalojen siirron vastaanottajaksi, ei ole merkitty 20 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuun ICCAT:n rekisteriin kaikista muista kalastusaluksista (pyyntialuksia lukuun ottamatta), joilla on lupa harjoittaa tonnikalaan liittyvää toimintaa, tai sille ei ole asennettu satelliittiseurantajärjestelmää.

2.   Jos siirtoon ei myönnetä lupaa,

a)

pyyntialuksesta tai tonnikalarysästä vastuussa olevan jäsenvaltion on annettava vapauttamismääräys tapauksen mukaan pyyntialuksen päällikölle, tonnikalarysän haltijalle tai kalanviljelylaitoksen hoitajalle ja ilmoitettava heille, että siirtoon ei myönnetä lupaa ja että kalat on vapautettava mereen;

b)

tapauksen mukaan pyyntialuksen päällikön, kalanviljelylaitoksen hoitajan tai tonnikalarysän haltijan on vapautettava kalat;

c)

tonnikalat on vapautettava liitteessä XI vahvistettuja menettelyjä noudattaen.

35 artikla

Valvonta videokameran avulla

1.   Tonnikalaa siirtävän pyyntialuksen tai hinausaluksen päällikön, kalanviljelylaitoksen hoitajan tai tonnikalarysän haltijan on varmistettava, että siirtotoimia valvotaan vedenalaisen videokameran avulla, jotta siirrettävien kalojen lukumäärä voidaan todentaa. Videotallennusta koskevien vähimmäisvaatimusten ja menettelyjen on oltava liitteen IX mukaisia.

2.   Kunkin aluksesta, tonnikalarysästä tai kalanviljelylaitoksesta vastuussa olevan jäsenvaltion on varmistettava, että 1 kohdassa tarkoitetut videotallenteet ovat ICCAT:n tarkastajien ja alueellisten tarkkailijoiden käytettävissä.

3.   Kunkin aluksesta, tonnikalarysästä tai kalanviljelylaitoksesta vastuussa olevan jäsenvaltion on varmistettava, että 1 kohdassa tarkoitetut videotallenteet ovat unionin tarkastajien ja kansallisten tarkkailijoiden käytettävissä.

4.   Kunkin aluksesta, tonnikalarysästä tai kalanviljelylaitoksesta vastuussa olevan jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet alkuperäisen videotallenteen korvaamisen, editoinnin tai muuntelun välttämiseksi.

36 artikla

ICCAT:n alueellisten tarkkailijoiden tekemät todennukset sekä tutkimuksen aloittaminen ja tekeminen

1.   Jäljempänä 51 artiklassa ja liitteessä VII esitetyn mukaisesti pyyntialuksella tai tonnikalarysällä olevan ICCAT:n alueellisen tarkkailijan on kirjattava suoritetut siirtotoimet ja raportoitava niistä, tarkkailtava ja arvioitava siirrettyjä saaliita ja todennettava 33 artiklassa tarkoitettuun siirtoa koskevaan ennakkolupaan ja 38 artiklassa tarkoitettuun ICCAT:n siirtoilmoitukseen tehdyt merkinnät.

2.   Jos ICCAT:n alueellisen tarkkailijan, asianomaisten valvontaviranomaisten ja/tai pyyntialuksen päällikön tai tonnikalarysän edustajan tekemien saalisarvioiden välillä on lukumääränä ilmaistuna yli kymmenen prosentin ero tai jos videotallenteen laatu tai selkeys ei ole riittävä tällaisten arviointien tekemiseksi, pyyntialuksesta, kalanviljelylaitoksesta tai tonnikalarysästä vastuussa olevan jäsenvaltion on aloitettava tutkimus, joka on saatettava päätökseen ennen kuin kalat siirretään kalanviljelylaitoksella kasvatuskassiin tai joka tapauksessa 96 tunnin kuluessa tutkimuksen aloittamisesta. Kasvatuskassiinsiirtoa ei saa sallia eikä tonnikalasaalisasiakirjassa (BCD) olevaa, pyyntiä käsittelevää kohtaa vahvistaa ennen kuin kyseisen tutkimuksen tulokset ovat selvillä.

3.   Jos videotallenteen laatu tai selkeys ei kuitenkaan ole riittävä lukumäärän arvioimiseksi, toimija voi pyytää aluksen, tonnikalarysän tai kalanviljelylaitoksen lippuvaltion viranomaisilta lupaa toteuttaa uusi siirtotoimi ja esittää vastaava videotallenne ICCAT:n alueelliselle tarkkailijalle.

4.   ICCAT:n alueellinen tarkkailija saa allekirjoittaa ICCAT:n siirtoilmoituksen ainoastaan, jos hänen havaintonsa ovat ICCAT:n säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden mukaisia ja jos siirtoilmoituksen sisältämät tiedot vastaavat hänen havaintojaan, myös 35 artiklan 1 kohdassa edellytetyn sääntöjen mukaisen videotallenteen osalta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tarkastajan tekemiä todennuksia. Siirtoilmoituksessa on oltava ICCAT:n alueellisen tarkkailijan allekirjoitus, nimenselvennys ja ICCAT-numero.

5.   ICCAT:n alueellisen tarkkailijan on myös todennettava, että ICCAT:n siirtoilmoitus toimitetaan hinausaluksen päällikölle taikka kalanviljelylaitoksen tai tonnikalarysän edustajalle.

37 artikla

Toimenpiteet kasvatuskassiin siirrettävän tonnikalan lukumäärän ja painon arvioimiseksi

Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet ja toimet tutkiakseen tarkemmin, miten pyynti- ja kasvatuskassiinsiirtohetkellä voitaisiin paremmin arvioida niin tonnikalojen lukumäärää kuin painoakin. Kunkin jäsenvaltion on raportoitava toteutetuista toimenpiteistä vuosittain viimeistään 22 päivänä elokuuta komissiolle, joka toimittaa kyseiset raportit SCRS:lle.

38 artikla

Siirtoilmoitus

1.   Pyynti- tai hinausaluksen päällikön, tonnikalarysän haltijan tai kalanviljelylaitoksen hoitajan on siirtotoimen lopuksi täytettävä liitteessä IV esitetyn mallin mukainen ICCAT:n siirtoilmoitus ja toimitettava se oman jäsenvaltionsa toimivaltaisille viranomaisille.

2.   Aluksesta, kalanviljelylaitoksesta tai tonnikalarysästä, josta kyseinen siirto on peräisin, vastuussa olevan jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on numeroitava siirtoilmoituslomakkeet. Numerointijärjestelmän on koostuttava jäsenvaltion kolmikirjaimisesta koodista, jonka jäljessä ovat vuoden ilmaisevat neljä numeroa ja kolme järjestysnumeroa, joita seuraa kolmikirjaiminen koodi ”ITD” (MS-20**/xxx/ITD).

3.   Alkuperäisen siirtoilmoituksen on seurattava siirrettävien kalojen mukana. Pyyntialuksen päällikön, tonnikalarysän haltijan, hinausaluksen päällikön tai kalanviljelylaitoksen hoitajan on pidettävä itsellään ilmoituksen jäljennös.

4.   Siirtotoimet suorittavien alusten (hinausalukset mukaan lukien) päälliköiden on kirjattava toimintansa liitteessä II esitettyjen vaatimusten mukaisesti.

39 artikla

Täytäntöönpanosäädökset

Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joissa säädetään 33–38 artiklassa ja kyseisissä artikloissa mainituissa liitteissä tarkoitettuja siirtotoimia koskevista yksityiskohtaisista säännöistä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 59 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

5 JAKSO

Kasvatuskassiinsiirtotoimet

40 artikla

Kasvatuskassiinsiirtolupa

1.   Ennen kunkin kasvatuskassiinsiirtotoimen alkua on kiellettävä kuljetuskassien ankkuroiminen 0,5 meripeninkulman sisällä kalanviljelylaitokselta.

2.   Ennen kasvatuskassiinsiirtotoimea on kalanviljelylaitoksesta vastuussa olevan jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen ilmoitettava pyyntialuksesta tai tonnikalarysästä vastuussa olevalle jäsenvaltiolle tai sopimuspuolelle kyseisen aluksen tai tonnikalarysän pyytämät määrät ja pyydettävä lupaa kasvatuskassiinsiirtoon.

3.   Kasvatuskassiinsiirtotoimea ei saa aloittaa ilman ennakkolupaa, jonka antaa

a)

pyyntialuksesta tai tonnikalarysästä vastuussa oleva jäsenvaltio tai sopimuspuoli; tai

b)

kalanviljelylaitoksesta vastuussa oleva jäsenvaltio tai sopimuspuoli, jos siitä on sovittu asianomaisten jäsenvaltioiden kesken tai asianomaisen lippusopimuspuolen kanssa.

4.   Pyyntialuksesta, tonnikalarysästä tai tapauksen mukaan kalanviljelylaitoksesta vastuussa olevan jäsenvaltion tai sopimuspuolen on myönnettävä tai evättävä lupa kasvatuskassiinsiirtoon yhden työpäivän sisällä pyynnön esittämisestä ja 2 kohdassa tarkoitettujen tietojen toimittamisesta. Jos pyyntialuksesta tai tonnikalarysästä vastuussa olevalta jäsenvaltiolta tai sopimuspuolelta ei saada vastausta yhden työpäivän kuluessa, kalanviljelylaitoksesta vastuussa oleva jäsenvaltio tai sopimuspuoli voi myöntää luvan kasvatuskassiinsiirtoon.

5.   Tonnikala on siirrettävä kasvatuskassiin ennen 15 päivää elokuuta, jollei kalat vastaanottavasta laitoksesta vastuussa oleva jäsenvaltio tai sopimuspuoli esitä hyväksyttäviä perusteita. Tällaiset perusteet on toimitettava kasvatuskassiinsiirtoraportin mukana.

41 artikla

Kasvatuskassiinsiirtoluvan epääminen

1.   Pyyntialuksesta, tonnikalarysästä tai tapauksen mukaan kalanviljelylaitoksesta vastuussa olevan jäsenvaltion on evättävä lupa kasvatuskassiinsiirtoon, jos se katsoo 40 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut tiedot saatuaan, että

a)

pyyntialuksella tai tonnikalarysällä, jonka on ilmoitettu pyytäneen kalat, ei ollut riittävää kiintiötä kattamaan kasvatuskassiin siirretyt tonnikalat;

b)

pyyntialus tai tonnikalarysä ei ole ilmoittanut kalamäärää asianmukaisesti tai sitä ei ole otettu huomioon sovellettavan kiintiön laskemiseksi; tai

c)

pyyntialuksella tai tonnikalarysällä, jonka on ilmoitettu pyytäneen kalat, ei ole lupaa pyytää tonnikalaa.

2.   Jos lupaa kasvatuskassiinsiirtoon ei myönnetä, pyyntialuksesta vastuussa olevan jäsenvaltion tai sopimuspuolen on pyydettävä kalanviljelylaitoksesta vastuussa olevaa jäsenvaltiota tai sopimuspuolta takavarikoimaan saaliit ja vapauttamaan kalat vapauttamismääräyksellä.

3.   Saatuaan vapauttamismääräyksen kalanviljelylaitoksen hoitajan on tehtävä vapautus liitteen XI mukaisesti.

42 artikla

Tonnikalasaalisasiakirjat

Kalanviljelylaitoksista vastuussa olevan jäsenvaltion on Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 640/2010 (18) mukaisesti kiellettävä sellaisten tonnikalojen siirto kasvatuskassiin kasvatustarkoituksessa, joiden mukana ei ole ICCAT:n vaatimia asiakirjoja. Asiakirjojen on oltava tarkkoja ja täydellisiä sekä pyyntialuksista tai tonnikalarysistä vastuussa olevan jäsenvaltion tai sopimuspuolen viranomaisten vahvistamia ja validoimia.

43 artikla

Tarkastukset

Kalanviljelylaitoksista vastuussa olevien jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet tarkastaakseen kaikki kasvatuskassiinsiirtotoimet kalanviljelylaitoksissa.

44 artikla

Valvonta videokameran avulla

1.   Kalanviljelylaitoksesta vastuussa olevan jäsenvaltion on varmistettava, että kasvatuskassiinsiirtotoimia valvotaan vedenalaisen videokameran avulla. Kustakin kasvatuskassiinsiirtotoimesta on tuotettava videotallenne liitteen IX mukaisesti.

2.   Kalanviljelylaitoksesta vastuussa olevan jäsenvaltion on varmistettava, että 1 kohdassa tarkoitetut videotallenteet ovat ICCAT:n tarkastajien ja alueellisten tarkkailijoiden käytettävissä.

3.   Kalanviljelylaitoksesta vastuussa olevan jäsenvaltion on varmistettava, että 1 kohdassa tarkoitetut videotallenteet ovat unionin tarkastajien ja kansallisten tarkkailijoiden käytettävissä.

4.   Kalanviljelylaitoksesta vastuussa olevan jäsenvaltion on toteutettava tarvittavat toimenpiteet alkuperäisen videotallenteen korvaamisen, editoinnin tai muuntelun välttämiseksi.

45 artikla

Tutkimusten aloittaminen ja tekeminen

1.   Jos ICCAT:n alueellisen tarkkailijan, jäsenvaltion asianomaisten valvontaviranomaisten tai kalanviljelylaitoksen hoitajan tekemät tonnikalojen lukumäärinä ilmaistut arviot eroavat toisistaan yli kymmenen prosenttia, kalanviljelylaitoksesta vastuussa olevan jäsenvaltion on aloitettava tutkimus yhteistyössä pyyntialuksesta tai tonnikalarysästä vastuussa olevan jäsenvaltion tai sopimuspuolen kanssa.

2.   Kaloja ei saa kerätä eikä tonnikalasaalisasiakirjassa olevaa, kasvatusta käsittelevää kohtaa saa vahvistaa, ennen kuin kyseisen tutkimuksen tulokset ovat selvillä.

3.   Kalanviljelylaitoksesta vastuussa oleva jäsenvaltio ja pyyntialuksesta tai tonnikalarysästä vastuussa oleva jäsenvaltio, jotka suorittavat tutkimuksen, voivat käyttää muitakin saatavillaan olevia tietoja, myös 46 artiklassa tarkoitettujen ohjelmien tuloksia, saattaakseen tutkimuksen loppuun.

46 artikla

Toimenpiteet ja ohjelmat kasvatuskassiin siirrettävien tonnikalojen lukumäärän ja painon arvioimiseksi

1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava 37 artiklassa tarkoitetut tarvittavat toimenpiteet ja toimet.

2.   Ohjelmalla, jossa käytetään stereokamerajärjestelmiä tai vastaavan tarkkuuden tarjoavia vaihtoehtoisia tekniikoita, on katettava 100 prosenttia kaikista kasvatuskassiinsiirtotoimista, jotta voidaan määrittää kalojen lukumäärä ja paino kussakin kasvatuskassiinsiirtotoimessa.

3.   Ohjelma on toteutettava liitteessä X olevassa B jaksossa vahvistettuja menettelyjä noudattaen.

4.   Kalanviljelylaitoksesta vastuussa olevan jäsenvaltion on toimitettava ohjelman tulokset pyyntialuksesta tai tonnikalarysästä vastuussa olevalle jäsenvaltiolle tai sopimuspuolelle ja komissiolle liitteessä X olevan B jakson mukaisesti. Komissio toimittaa tulokset ICCAT:n sihteeristölle toimitettaviksi ICCAT:n alueelliselle tarkkailijalle.

5.   Jos ohjelman tulokset osoittavat, että kasvatuskassiin siirrettävän tonnikalan määrät eroavat määristä, jotka on ilmoitettu pyydetyiksi ja siirretyiksi, kalanviljelylaitoksesta vastuussa olevan jäsenvaltion on aloitettava tutkimus yhteistyössä pyyntialuksesta tai tonnikalarysästä vastuussa olevan jäsenvaltion tai sopimuspuolen kanssa. Jos tutkimusta ei saada päätökseen kymmenen työpäivän kuluessa tämän artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen tulosten ilmoittamisesta tai jos tutkimuksen tulos osoittaa, että tonnikalojen lukumäärä tai keskipaino ylittää pyydetyksi ja siirretyksi ilmoitetun määrän, pyyntialuksen tai tonnikalarysän lippujäsenvaltion tai lippusopimuspuolen viranomaisten on annettava ylimenevien määrien osalta vapauttamismääräys liitteessä XI vahvistettuja menettelyjä noudattaen.

6.   Liitteessä X olevan B jakson 3 kohdassa vahvistettuja menettelyjä noudattaen on vapauttamisen jälkeen tapauksen mukaan käytettävä ohjelmasta johdetut määrät seuraaviin:

a)

määrittämään lopulliset saalisluvut, jotka on vähennettävä kansallisesta kiintiöstä;

b)

täyttämään kyseiset luvut kasvatuskassiinsiirtoilmoituksiin ja tonnikalasaalisasiakirjan asianomaisiin jaksoihin.

7.   Kalanviljelylaitoksesta vastuussa olevan jäsenvaltion on raportoitava kyseisten ohjelmien tuloksista vuosittain viimeistään 30 päivänä elokuuta komissiolle, joka toimittaa kyseiset raportit SCRS:lle.

8.   Elävää tonnikalaa saa siirtää yhdestä kasvatuskassista toiseen kasvatuskassiin ainoastaan kalanviljelylaitoksesta vastuussa olevan valtion valvontaviranomaisten luvalla ja läsnä ollessa.

9.   Tämän artiklan 5 kohdassa ja 45 artiklassa tarkoitettu, aluksen tai tonnikalarysän pyytämiksi ilmoitettujen määrien ja valvontakameroiden avulla todettujen määrien välinen kymmenen prosentin tai sitä suurempi ero katsotaan asianomaisen aluksen tai tonnikalarysän tekemäksi mahdolliseksi sääntöjen noudattamatta jättämiseksi, ja jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet tarkoituksenmukaisten jatkotoimien varmistamiseksi.

47 artikla

Kasvatuskassiinsiirtoraportti

1.   Kalanviljelylaitoksesta vastuussa olevan jäsenvaltion on yhden viikon kuluessa kasvatuskassiinsiirtotoimen saattamisesta loppuun toimitettava liitteessä X olevassa B jaksossa tarkoitetut tiedot sisältävä kasvatuskassiinsiirtoraportti sille jäsenvaltiolle tai sopimuspuolelle, jonka aluksilla tai tonnikalarysillä asianomainen tonnikala on pyydetty, sekä komissiolle. Raportissa on myös oltava tiedot, jotka sisältyvät kasvatuskassiinsiirtoilmoitukseen asetuksen (EY) N:o 1936/2001 4 b artiklassa ja liitteessä I a vahvistetulla tavalla. Komissio toimittaa tämän raportin ICCAT:n sihteeristölle.

2.   Edellä olevan 1 kohdan soveltamiseksi kasvatuskassiinsiirtotoimea ei katsota loppuun saatetuksi ennen kuin mahdollinen käynnistetty tutkimus ja tapauksen mukaan vapauttamistoimi on saatettu loppuun.

48 artikla

Täytäntöönpanosäädökset

Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksiä, joissa säädetään 40–47 artiklassa ja kyseisissä artikloissa mainituissa liitteissä tarkoitettuja kasvatuskassiinsiirtotoimia koskevista yksityiskohtaisista säännöistä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 59 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

6 JAKSO

Seuranta ja valvonta

49 artikla

Alusten satelliittiseurantajärjestelmä

1.   Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 1224/2009 9 artiklan 2 kohdassa säädetään, alusten satelliittiseurantajärjestelmää koskevaa velvoitetta sovelletaan kaikkiin hinausaluksiin, jotka on sisällytetty tämän asetuksen 20 artiklan 6 kohdassa tarkoitettuun ICCAT:n alusrekisteriin, riippumatta niiden pituudesta.

2.   Yli 15 metriä pitkien kalastusalusten, jotka kuuluvat 20 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuun alusrekisteriin tai 20 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuun rekisteriin muista aluksista, on aloitettava satelliittiseurantajärjestelmän tietojen toimittaminen ICCAT:lle vähintään 15 päivää ennen kalastuskauden alkua ja jatkettava tietojen toimittamista vähintään 15 päivää kalastuskauden päättymisen jälkeen, jollei komissiolle lähetetä etukäteen pyyntöä aluksen poistamiseksi ICCAT:n alusrekisteristä.

3.   Valvontaa varten ei pyyntialuksilta, joilla on lupa kalastaa aktiivisesti tonnikalaa, lähetettävien satelliittiseurantajärjestelmän tietojen toimittamista saa keskeyttää alusten ollessa satamassa.

4.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden kalastuksenseurantakeskukset toimittavat komissiolle ja sen nimeämälle elimelle reaaliaikaisesti ja ”https data feed” -formaatissa jäsenvaltion lipun alla purjehtivilta kalastusaluksilta saadut satelliittiseurantajärjestelmän viestit. Komissio lähettää kyseiset viestit sähköisesti ICCAT:n sihteeristölle.

5.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että

a)

niiden lipun alla purjehtivilta kalastusaluksilta saadut satelliittiseurantajärjestelmän viestit toimitetaan komissiolle vähintään joka toinen tunti;

b)

jos satelliittiseurantajärjestelmään tulee tekninen vika, niiden lipun alla purjehtivien kalastusalusten muulla tavoin lähettämät täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 404/2011 25 artiklan 1 kohdan mukaisesti vastaanotetut viestit toimitetaan komissiolle 24 tunnin kuluessa viestien saapumisesta niiden kalastuksenseurantakeskuksiin;

c)

komissiolle toimitetut viestit numeroidaan järjestysnumeroin (ja yksilöllisin tunnistein) päällekkäisyyksien välttämiseksi;

d)

komissiolle toimitetut viestit ovat täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 404/2011 24 artiklan 3 kohdan mukaisia.

6.   Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että kaikkia niiden tarkastusalusten käyttöön annettuja viestejä käsitellään luottamuksellisesti ja että ne rajoitetaan merellä tehtäviin tarkastustoimiin.

50 artikla

Kansallinen tarkkailijaohjelma

1.   Jäsenvaltion on varmistettava, että sen kansallinen tarkkailijaohjelma kattaa tonnikalaa aktiivisesti kalastavien alusten osalta ainakin seuraavat prosenttiosuudet:

a)

20 prosenttia sen pelagisista troolareista (yli 15 m);

b)

20 prosenttia sen pitkäsiima-aluksista (yli 15 m);

c)

20 prosenttia sen vapapyydyksiä käyttävistä aluksista (yli 15 m);

d)

100 prosenttia hinausaluksista;

e)

100 prosenttia toimista, kun kalaa kerätään tonnikalarysistä.

2.   Jäsenvaltioiden on annettava kansallisille tarkkailijoille virallinen henkilöllisyysasiakirja.

3.   Kansallisen tarkkailijan tehtävänä on erityisesti

a)

seurata, että kalastusalukset ja tonnikalarysät toimivat tämän asetuksen mukaisesti;

b)

kirjata kalastustoimet ja raportoida niistä; tässä yhteydessä on annettava muun muassa seuraavat tiedot:

i)

saaliin määrä (sivusaalis mukaan luettuna), myös eri lajien kohtelu, esimerkiksi aluksella pitäminen tai pois heittäminen elävänä tai kuolleena,

ii)

pyyntialue pituus- ja leveyskoordinaatein,

iii)

pyyntiponnistuksen mittaus (esimerkiksi nostojen tai koukkujen lukumäärä), kuten se on määritelty eri pyydyksiä koskevassa ICCAT:n käsikirjassa,

iv)

saaliin pyyntipäivä;

c)

tarkkailla ja arvioida saaliita sekä todentaa kalastuspäiväkirjaan tehdyt merkinnät;

d)

tarkkailla ja kirjata aluksia, jotka mahdollisesti kalastavat ICCAT:n säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden vastaisesti.

4.   Lisäksi kansallisen tarkkailijan on tehtävä tieteellistä työtä, kuten kerättävä SCRS:n ohjeiden perusteella ICCAT:n määrittelemiä tehtävän II mukaisia tietoja, kun ICCAT sitä pyytää.

5.   Edellä olevien 1–4 kohdan soveltamista varten jäsenvaltioiden on myös varmistettava

a)

kansallisten tarkkailijoiden edustava ajallinen ja alueellinen läsnäolo aluksilla ja tonnikalarysillä sen takaamiseksi, että komissio saa riittävät ja asianmukaiset tiedot saaliista, pyyntiponnistuksesta ja muista tieteellisistä ja hallinnollisista näkökohdista, ottaen huomioon laivastojen ja kalastusten erityispiirteet;

b)

että tiedonkeruuprotokollat ovat luotettavat;

c)

että kansalliset tarkkailijat on asianmukaisesti koulutettu ja hyväksytty ennen kuin he aloittavat toimintansa;

d)

että yleissopimusalueella kalastavien alusten ja tonnikalarysien toiminnalle aiheutuu mahdollisimman vähän häiriöitä, siinä määrin kuin se on mahdollista.

6.   Jäsenvaltion tarkkailijaohjelmassa kerätyt data ja tiedot on toimitettava vuosittain komissiolle viimeistään 15 päivänä heinäkuuta. Komissio toimittaa datan ja tiedot tapauksen mukaan SCRS:lle ja ICCAT:n sihteeristölle.

51 artikla

ICCAT:n alueellinen tarkkailijaohjelma

1.   Unionissa sovelletaan 2–6 kohdassa vahvistettua ja liitteessä VII tarkennettua ICCAT:n alueellista tarkkailijaohjelmaa.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että ICCAT:n alueellinen tarkkailija on läsnä

a)

kaikilla kurenuotta-aluksilla, joilla on lupa pyytää tonnikalaa;

b)

aina, kun tonnikalaa siirretään kurenuotta-aluksilta;

c)

aina, kun tonnikalaa siirretään tonnikalarysistä kuljetuskasseihin;

d)

aina, kun tonnikalaa siirretään kalanviljelylaitokselta toiselle;

e)

aina, kun tonnikalaa siirretään kasvatuskasseihin kalanviljelylaitoksilla;

f)

aina, kun tonnikalaa kerätään kalanviljelylaitoksilla.

3.   Kurenuotta-aluksilla, joilla ei ole ICCAT:n alueellista tarkkailijaa, ei ole lupaa kalastaa tonnikalaa tai harjoittaa tonnikalankalastukseen liittyvää toimintaa.

4.   Kalanviljelylaitoksista vastuussa olevien jäsenvaltioiden on varmistettava, että ICCAT:n alueellinen tarkkailija on läsnä kaikkien kasvatuskassiinsiirtotoimien aikana ja aina kun kalaa kerätään asianomaisilla kalanviljelylaitoksilla.

5.   ICCAT:n alueellisen tarkkailijan tehtävänä on erityisesti

a)

tarkkailla ja seurata, että kalastus- ja kasvatustoiminnassa noudatetaan asiaankuuluvia ICCAT:n vahvistamia säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä;

b)

allekirjoittaa 38 artiklassa tarkoitetut ICCAT:n siirtoilmoitukset, 47 artiklassa tarkoitetut kasvatuskassiinsiirtoraportit sekä tonnikalasaalisasiakirjat, jos tarkkailija katsoo, että asiakirjojen sisältämät tiedot vastaavat hänen havaintojaan;

c)

tehtävä tieteellistä työtä, kuten otettava ICCAT:n vaatimuksesta näytteitä SCRS:n ohjeita noudattaen.

6.   Lippujäsenvaltion on varmistettava, etteivät alusten päälliköt, miehistö taikka kalanviljelylaitoksen, tonnikalarysän tai aluksen omistajat ICCAT:n alueellisen tarkkailijan suorittaessa tehtäviään estä eivätkä uhkaile häntä, sekaannu hänen toimintaansa tai vaikuta siihen eivätkä lahjo tai yritä lahjoa häntä.

7 JAKSO

Tarkastukset ja ristiintarkastukset

52 artikla

ICCAT:n yhteinen kansainvälinen tarkastusjärjestelmä

1.   Unionissa sovelletaan liitteessä VIII vahvistettua ICCAT:n yhteistä kansainvälistä tarkastusjärjestelmää, jäljempänä ’ICCAT:n järjestelmä’.

2.   Jäsenvaltioiden, joiden kalastusaluksilla on lupa kalastaa tonnikalaa Itä-Atlantilla ja Välimerellä, on nimettävä tarkastajat ja tehtävä ICCAT:n järjestelmän mukaisia tarkastuksia merellä.

3.   Jos enemmän kuin 15 jonkin jäsenvaltion lipun alla purjehtivaa kalastusalusta harjoittaa milloin tahansa tonnikalan kalastustoimintaa yleissopimusalueella, kyseisellä jäsenvaltiolla on oltava käytössään tarkastusalus, joka suorittaa tarkastuksia ja valvontaa merellä yleissopimusalueella koko sen ajan, jonka kyseiset alukset ovat alueella. Kyseinen velvoite katsotaan täytetyksi, jos jäsenvaltiot tekevät yhteistyötä tarkastusaluksen käytössä tai jos yleissopimusalueella on käytössä unionin tarkastusalus.

4.   Komissio tai sen nimeämä elin voi osoittaa ICCAT:n järjestelmään unionin tarkastajia.

5.   Komission tai sen nimeämän elimen on koordinoitava unionissa toteutettavia valvonta- ja tarkastustoimia. Komissio voi laatia yhteistyössä kyseisten jäsenvaltioiden kanssa yhteisiä tarkastusohjelmia, joiden avulla unioni voi täyttää ICCAT:n järjestelmän mukaiset velvollisuutensa. Niiden jäsenvaltioiden, joiden kalastusalukset harjoittavat tonnikalan kalastusta, on toteutettava tarvittavat toimenpiteet näiden ohjelmien täytäntöönpanon helpottamiseksi erityisesti tarvittavien aineellisten ja henkilöresurssien osalta sekä niiden ajanjaksojen ja maantieteellisten alueiden osalta, jolloin ja joilla resursseja käytetään.

6.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle vuosittain viimeistään 1 päivänä huhtikuuta niiden tarkastajien ja tarkastusalusten nimet, jotka ne aikovat nimetä ICCAT:n järjestelmään kyseisen vuoden aikana. Näiden tietojen avulla komissio laatii yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa suunnitelman unionin osallistumisesta ICCAT:n järjestelmään kunakin vuonna sekä toimittaa tämän suunnitelman ICCAT:n sihteeristölle ja jäsenvaltioille.

53 artikla

Tarkastussuunnitelmien toimittaminen

1.   Jäsenvaltioiden on vuosittain viimeistään 31 päivänä tammikuuta toimitettava tarkastussuunnitelmansa komissiolle. Tarkastussuunnitelmat on laadittava siten, että ne ovat sopusoinnussa seuraavien kanssa:

a)

tarkastustoiminnan tavoitteet, ensisijaiset kohteet, menettelyt ja vertailuarvot, jotka esitetään asetuksen (EY) N:o 1224/2009 95 artiklan mukaisesti vahvistetussa Itä-Atlantin ja Välimeren tonnikalaa koskevassa yksittäisessä valvonta- ja seurantaohjelmassa;

b)

asetuksen (EY) N:o 1224/2009 46 artiklan mukaisesti laadittu Itä-Atlantin ja Välimeren tonnikalan kansallinen valvontaohjelma.

2.   Komissio kokoaa kansalliset tarkastussuunnitelmat ja sisällyttää ne unionin tarkastussuunnitelmaan. Komissio toimittaa kyseisen suunnitelman ICCAT:n sihteeristölle ICCAT:n vahvistettavaksi yhdessä 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen suunnitelmien kanssa.

54 artikla

Tarkastukset rikkomustapauksissa

1.   Lippujäsenvaltion on toteutettava tämän artiklan 2 kohdan mukaiset toimet, jos sen lipun alla purjehtiva alus

a)

ei ole täyttänyt 25 ja 26 artiklassa tarkoitettua ilmoittamisvelvollisuutta; tai

b)

on rikkonut tämän asetuksen, asetuksen (EY) N:o 1224/2009 89–93 artiklan tai asetuksen (EY) N:o 1005/2008 IX luvun säännöksiä.

2.   Lippujäsenvaltion on varmistettava, että fyysinen tarkastus tapahtuu lippujäsenvaltion satamissa sen viranomaisen valvonnassa tai että sen tekee muu lippujäsenvaltion nimeämä henkilö, jos alus ei ole jossakin lippujäsenvaltion satamassa.

55 artikla

Ristiintarkastus

1.   Jäsenvaltioiden on todennettava – myös tarkastusraportteja, tarkkailuraportteja ja alusten satelliittiseurantajärjestelmän tietoja käyttäen –, että niiden kalastusalukset ovat toimittaneet kalastuspäiväkirjansa ja että kalastuspäiväkirjoihin, siirto- tai jälleenlaivausasiakirjoihin ja tonnikalasaalisasiakirjoihin on kirjattu asianmukaiset tiedot asetuksen (EY) N:o 1224/2009 109 artiklan mukaisesti.

2.   Jäsenvaltioiden on tehtävä kaikkia saaliiden purkamisia, jälleenlaivaamisia tai kasvatuskassiinsiirtoja koskevia ristiintarkastuksia kalastusalusten kalastuspäiväkirjaan tai siirto- tai jälleenlaivausilmoitukseen lajeittain kirjattujen määrien ja purkamisilmoitukseen tai kasvatuskassiinsiirtoilmoitukseen ja mihin tahansa muuhun asiaa koskevaan asiakirjaan, kuten kauppalaskuun ja/tai myynti-ilmoitukseen, kirjattujen määrien välillä asetuksen (EY) N:o 1224/2009 109 artiklan mukaisesti.

8 JAKSO

Kaupan pitäminen

56 artikla

Markkinatoimenpiteet

1.   Kielletään sellaisten tonnikalojen kauppa, purkaminen, tuonti, vienti, kassiin lihotettavaksi tai kasvatettavaksi siirto, jälleenvienti ja jälleenlaivaus unionissa, joiden mukana ei ole tässä asetuksessa, asetuksessa (EU) N:o 640/2010 ja asetuksen (EU) N:o 1936/2001 4 b artiklassa säädettyjä tarkkoja, täydellisiä ja todennettuja asiakirjoja, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetusten (EY) N:o 1224/2009 ja (EY) N:o 1005/2008 sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1379/2013 (19) säännösten soveltamista.

2.   Tonnikalan unionissa tapahtuva kauppa, tuonti, purkaminen, kassiin lihotettavaksi tai kasvatettavaksi siirto, jalostaminen, vienti, jälleenvienti ja jälleenlaivaus on kielletty, jos

a)

tonnikala on pyydetty kalastusaluksilla tai tonnikalarysillä, joista vastuussa olevalla lippuvaltiolla ei ole ICCAT:n säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden mukaista Itä-Atlantin ja Välimeren tonnikalaa koskevaa kiintiötä, saalisrajaa tai myönnettyä pyyntiponnistusta; tai

b)

tonnikala on pyydetty kalastusaluksella tai tonnikalarysällä, jonka oma kiintiö tai josta vastuussa olevan valtion kalastusmahdollisuudet oli käytetty loppuun saaliin saantihetkellä.

3.   Tonnikalan unionissa tapahtuva sellainen kauppa, tuonti, purkaminen, jalostaminen ja vienti lihotus- tai kasvatuslaitoksilta, joka ei ole 1 kohdassa mainittujen asetusten mukaista, on kielletty, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetusten (EY) N:o 1224/2009, (EY) N:o 1005/2008 ja (EU) N:o 1379/2013 säännösten soveltamista.

VI LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

57 artikla

Arviointi

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle vuosittain viimeistään 15 päivänä syyskuuta yksityiskohtainen raportti siitä, kuinka ne ovat panneet tämän asetuksen täytäntöön. Jäsenvaltioilta saamiensa tietojen perusteella komissio toimittaa vuosittain viimeistään 15 päivänä lokakuuta ICCAT:n sihteeristölle yksityiskohtaisen raportin ICCAT:n suosituksen 14-04 täytäntöönpanosta.

58 artikla

Rahoitus

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 508/2014 (20) soveltamista varten tonnikalan monivuotinen elvytyssuunnitelma Itä-Atlantilla ja Välimerellä katsotaan asetuksen (EU) N:o 1380/2013 9 artiklassa tarkoitetuksi monivuotiseksi suunnitelmaksi.

59 artikla

Täytäntöönpano

1.   Komissiota avustaa asetuksen (EU) N:o 1380/2013 47 artiklalla perustettu kalastus- ja vesiviljelyalan komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.   Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

60 artikla

Kumoaminen

1.   Kumotaan asetus (EY) N:o 302/2009.

2.   Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä XIII olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

61 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Strasbourgissa 14 päivänä syyskuuta 2016.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

M. SCHULZ

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

I. KORČOK


(1)  EUVL C 383, 17.11.2015, s. 100.

(2)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 23. kesäkuuta 2016 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 18. heinäkuuta 2016.

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1380/2013, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, yhteisestä kalastuspolitiikasta, neuvoston asetusten (EY) N:o 1954/2003 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 2371/2002 ja (EY) N:o 639/2004 ja neuvoston päätöksen 2004/585/EY kumoamisesta (EUVL L 354, 28.12.2013, s. 22).

(4)  Kansainvälinen yleissopimus Atlantin tonnikalojen suojelusta (EYVL L 162, 18.6.1986, s. 34).

(5)  Neuvoston asetus (EY) N:o 1559/2007, annettu 17 päivänä joulukuuta 2007, tonnikalan monivuotisesta elvytyssuunnitelmasta Itä-Atlantilla ja Välimerellä ja asetuksen (EY) N:o 520/2007 muuttamisesta (EUVL L 340, 22.12.2007, s. 8).

(6)  Neuvoston asetus (EY) N:o 302/2009, annettu 6 päivänä huhtikuuta 2009, tonnikalan monivuotisesta elvytyssuunnitelmasta Itä-Atlantilla ja Välimerellä, asetuksen (EY) N:o 43/2009 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1559/2007 kumoamisesta (EUVL L 96, 15.4.2009, s. 1).

(7)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 500/2012, annettu 13 päivänä kesäkuuta 2012, tonnikalan monivuotisesta elvytyssuunnitelmasta Itä-Atlantilla ja Välimerellä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 302/2009 muuttamisesta (EUVL L 157, 16.6.2012, s. 1).

(8)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 544/2014, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, tonnikalan monivuotisesta elvytyssuunnitelmasta Itä-Atlantilla ja Välimerellä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 302/2009 muuttamisesta (EUVL L 163, 29.5.2014, s. 7).

(9)  Komission delegoitu asetus (EU) 2015/98, annettu 18 päivänä marraskuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen unionin kansainvälisten velvoitteiden täytäntöönpanosta Atlantin tonnikalojen suojelusta tehdyn kansainvälisen yleissopimuksen ja Luoteis-Atlantilla harjoitettavaan kalastukseen liittyvää tulevaa monenkeskistä yhteistyötä koskevan yleissopimuksen nojalla (EUVL L 16, 23.1.2015, s. 23).

(10)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).

(11)  Neuvoston asetus (EY) N:o 1224/2009, annettu 20 päivänä marraskuuta 2009, unionin valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, asetusten (EY) N:o 847/96, (EY) N:o 2371/2002, (EY) N:o 811/2004, (EY) N:o 768/2005, (EY) N:o 2115/2005, (EY) N:o 2166/2005, (EY) N:o 388/2006, (EY) N:o 509/2007, (EY) N:o 676/2007, (EY) N:o 1098/2007, (EY) N:o 1300/2008 ja (EY) N:o 1342/2008 muuttamisesta sekä asetusten (ETY) N:o 2847/93, (EY) N:o 1627/94 ja (EY) N:o 1966/2006 kumoamisesta (EUVL L 343, 22.12.2009, s. 1).

(12)  Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 404/2011, annettu 8 päivänä huhtikuuta 2011, yhteisön valvontajärjestelmästä, jonka tarkoituksena on varmistaa yhteisen kalastuspolitiikan sääntöjen noudattaminen, annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1224/2009 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (EUVL L 112, 30.4.2011, s. 1).

(13)  Neuvoston asetus (EY) N:o 1005/2008, annettu 29 päivänä syyskuuta 2008, laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen ehkäisemistä, estämistä ja poistamista koskevasta yhteisön järjestelmästä, asetusten (ETY) N:o 2847/93, (EY) N:o 1936/2001 ja (EY) N:o 601/2004 muuttamisesta sekä asetusten (EY) N:o 1093/94 ja (EY) N:o 1447/1999 kumoamisesta (EUVL L 286, 29.10.2008, s. 1).

(14)  Komission täytäntöönpanopäätös 2014/156/EU, annettu 19 päivänä maaliskuuta 2014, Itä-Atlantin ja Välimeren tonnikalakantojen kalastusta, Välimeren miekkakalakantojen kalastusta ja pohjoisen Adrianmeren sardiini- ja sardellikantojen kalastusta koskevasta yksittäisestä valvonta- ja tarkastusohjelmasta (EUVL L 85, 21.3.2014, s. 15).

(15)  Valvontakomitean istuntojen välisen kokouksen raportti (Madrid, Espanja, 24.–26. helmikuuta 2010), 5 kohta ja liitteessä 4.2 oleva lisäys 3.

(16)  Komission asetus (EY) N:o 26/2004, annettu 30 päivänä joulukuuta 2003, yhteisön kalastuslaivastorekisteristä (EUVL L 5, 9.1.2004, s. 25).

(17)  Neuvoston asetus (EY) N:o 1936/2001, annettu 27 päivänä syyskuuta 2001, eräiden laajasti vaeltavien kalakantojen pyyntiin sovellettavien valvontatoimenpiteiden vahvistamisesta (EYVL L 263, 3.10.2001, s. 1).

(18)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 640/2010, annettu 7 päivänä heinäkuuta 2010, tonnikalaa (Thunnus thynnus) koskevasta saaliinkirjausohjelmasta ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1984/2003 muuttamisesta (EUVL L 194, 24.7.2010, s. 1).

(19)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1379/2013, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, kalastus- ja vesiviljelytuotealan yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (EY) N:o 1184/2006 ja (EY) N:o 1224/2009 muuttamisesta sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 104/2000 kumoamisesta (EUVL L 354, 28.12.2013, s. 1).

(20)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 508/2014, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, Euroopan meri- ja kalatalousrahastosta ja neuvoston asetusten (EY) N:o 2328/2003, (EY) N:o 861/2006, (EY) N:o 1198/2006 ja (EY) N:o 791/2007 sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1255/2011 kumoamisesta (EUVL L 149, 20.5.2014, s. 1).


LIITE I

Erityiset edellytykset, joita sovelletaan 14 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin kalastuksiin

1.

Asetuksen 9 artiklan 3 kohdassa vahvistettujen säännösten lisäksi niiden vapapyydyksiä käyttävien alusten ja uisteluveneiden enimmäismäärä, joilla on lupa kalastaa tonnikalaa Itä-Atlantilla 14 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitettuun poikkeukseen sovellettavin erityisin edellytyksin, vahvistetaan niiden unionin pyyntialusten määräksi, jotka osallistuivat tonnikalan kohdennettuun kalastukseen vuonna 2006.

2

Asetuksen 9 artiklan 3 kohdassa vahvistettujen säännösten lisäksi niiden pyyntialusten enimmäismäärä, joilla on lupa kalastaa tonnikalaa Adrianmerellä kasvatustarkoituksiin 14 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettuun poikkeukseen sovellettavin erityisin edellytyksin, vahvistetaan niiden unionin pyyntialusten määräksi, jotka osallistuivat tonnikalan kohdennettuun kalastukseen vuonna 2008. Tätä tarkoitusta varten otetaan huomioon niiden Kroatian pyyntialusten määrä, jotka osallistuivat tonnikalan kohdennettuun kalastukseen vuonna 2008.

3.

Asetuksen 9 artiklan 3 kohdassa vahvistettujen säännösten lisäksi niiden vapapyydyksiä käyttävien alusten, pitkäsiima-alusten ja käsisiima-alusten enimmäismäärä, joilla on lupa kalastaa tonnikalaa Välimerellä 14 artiklan 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettuun poikkeukseen sovellettavin erityisin edellytyksin, vahvistetaan niiden unionin pyyntialusten määräksi, jotka osallistuivat tonnikalan kohdennettuun kalastukseen vuonna 2008.

4.

Tämän liitteen 1, 2 ja 3 kohdan mukaisesti määritetty pyyntialusten enimmäismäärä jaetaan jäsenvaltioiden kesken Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja asetuksen (EU) N:o 1380/2013 16 artiklan mukaisesti.

5.

Enintään seitsemän prosenttia unionin kiintiöstä 8–30 kilogramman tai 75–115 senttimetrin kokoiselle tonnikalalle jaetaan 14 artiklan 2 kohdan a alakohdassa ja tämän liitteen 1 kohdassa tarkoitettujen luvan saaneiden pyyntialusten kesken. Mainittu kiintiö jaetaan jäsenvaltioiden kesken Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja asetuksen (EU) N:o 1380/2013 16 artiklan mukaisesti.

6.

Poiketen siitä, mitä 14 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädetään, tämän liitteen 5 kohdassa tarkoitetun seitsemän prosentin kiintiön rajoissa voidaan jakaa enintään 100 tonnia vähintään 6,4 kilogramman tai 70 senttimetrin kokoisen tonnikalan pyyntiin alle 17 metrin pituisilla vapapyydyksiä käyttävillä aluksilla.

7.

Unionin kiintiön enimmäisjako jäsenvaltioiden kesken, jotta voidaan kalastaa 14 artiklan 2 kohdan b alakohdassa ja tämän liitteen 2 kohdassa tarkoitettuun poikkeukseen sovellettavin erityisin edellytyksin, määritetään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja asetuksen (EU) N:o 1380/2013 16 artiklan mukaisesti.

8.

Enintään kaksi prosenttia unionin kiintiöstä 8–30 kilogramman tai 75–115 senttimetrin kokoiselle tonnikalalle jaetaan 14 artiklan 2 kohdan c alakohdassa ja tämän liitteen 3 kohdassa tarkoitettujen luvan saaneiden pyyntialusten kesken. Kyseinen kiintiö jaetaan jäsenvaltioiden kesken Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja asetuksen (EU) N:o 1380/2013 16 artiklan mukaisesti.

9.

Kunkin jäsenvaltion, jonka vapapyydyksiä käyttävillä aluksilla, pitkäsiima-aluksilla, käsisiima-aluksilla ja uisteluveneillä on lupa kalastaa tonnikalaa 14 artiklan 2 kohdan ja tämän liitteen mukaisesti, on otettava käyttöön seuraavat pyrstömerkkiä koskevat vaatimukset:

a)

pyrstömerkit kiinnitetään kuhunkin tonnikalaan heti purettaessa;

b)

kussakin pyrstömerkissä on yksilöllinen tunnistenumero, joka on merkittävä tonnikalaa koskeviin tilastollisiin asiakirjoihin ja kirjoitettava kaikkien tonnikalaa sisältävien pakkausten päälle.


LIITE II

Kalastuspäiväkirjaa koskevat vaatimukset

A.   PYYNTIALUKSET

Kalastuspäiväkirjaa koskevat vähimmäisvaatimukset:

1.

Kalastuspäiväkirjan sivut on numeroitava.

2.

Kalastuspäiväkirja on täytettävä päivittäin (keskiyöhön mennessä) tai ennen satamaan saapumista.

3.

Kalastuspäiväkirja on täytettävä, kun merellä tehdään tarkastus.

4.

Jokaisesta sivusta on jäätävä kalastuspäiväkirjaan yksi jäljennös.

5.

Aluksella on oltava kalastuspäiväkirja, joka kattaa toiminnan yhden vuoden ajalta.

Kalastuspäiväkirjan vähimmäisvakiotiedot:

1.

Päällikön nimi ja osoite.

2.

Lähtöpäivä ja -satama, saapumispäivä ja -satama.

3.

Aluksen nimi, rekisterinumero, ICCAT-numero, kansainvälinen radiokutsutunnus ja IMO-numero (jos on).

4.

Pyydys:

a)

FAO:n tyyppikoodi;

b)

mitat (esim. pituus, silmäkoko, koukkujen lukumäärä).

5.

Toiminta merellä, (vähintään) yksi rivi matkapäivää kohden:

a)

toiminta (esim. kalastus, matkanteko);

b)

tarkka päivittäinen sijainti (astetta ja minuuttia) kirjataan kunkin kalastustoimen osalta tai keskipäivällä, jos päivän aikana ei ole harjoitettu kalastusta;

c)

saaliiden kirjaaminen, mukaan lukien

1)

FAO-koodi;

2)

kokonaisen kalan painona, kilogrammaa päivää kohden;

3)

kappalemäärä päivää kohden.

Kurenuotta-alusten osalta tämä olisi tehtävä kalastustoimikohtaisesti, myös jos saalista ei ole saatu.

6.

Päällikön allekirjoitus.

7.

Paino perustuu: arviointiin, punnitukseen aluksella.

8.

Kalastuspäiväkirjaan on merkittävä elopainoa vastaava luku ja siinä on ilmoitettava arvioinnissa käytetyt muuntokertoimet.

Kalastuspäiväkirjan vähimmäistiedot, kun kyseessä on saaliin purkaminen tai jälleenlaivaus:

1.

Purkamis-/jälleenlaivauspäivä ja -satama.

2.

Tuotteet:

a)

laji ja jalostusaste käyttäen FAO-koodia;

b)

kalojen tai laatikoiden lukumäärä ja määrä kilogrammoina.

3.

Aluksen päällikön tai edustajan allekirjoitus.

4.

Jälleenlaivauksen tapauksessa vastaanottavan aluksen nimi, lippuvaltio ja ICCAT-numero.

Kalastuspäiväkirjan vähimmäistiedot, kun kyseessä on siirto kasvatuskassiin:

1.

Siirron päivämäärä, kellonaika ja sijainti (leveysaste/pituusaste).

2.

Tuotteet:

a)

laji käyttäen FAO-koodia;

b)

kasvatuskasseihin siirrettyjen kalojen lukumäärä ja paino kilogrammoina.

3.

Hinausaluksen nimi, lippuvaltio ja ICCAT-numero.

4.

Määräpaikkana olevan kalanviljelylaitoksen nimi ja ICCAT-numero.

5.

Jos kyseessä on yhteinen kalastustoimi, päällikön on 1–4 kohdassa säädettyjen tietojen lisäksi kirjattava kalastuspäiväkirjaan seuraavat tiedot:

a)

kalat kasseihin siirtävä pyyntialus:

alukselle otettujen saaliiden määrä,

sen aluskohtaiseen kiintiöön kuuluviksi laskettujen saaliiden määrä,

muiden yhteiseen kalastustoimeen osallistuvien alusten nimet;

b)

muut samassa yhteisessä kalastustoimessa olevat pyyntialukset, jotka eivät osallistu kalojen siirtoon:

kyseisten alusten nimet, niiden kansainväliset radiokutsutunnukset ja ICCAT-numerot,

se, että saaliita ei ole otettu aluksille eikä siirretty kasseihin,

niiden aluskohtaisiin kiintiöihin kuuluviksi laskettujen saaliiden määrä,

edellä a alakohdassa tarkoitetun pyyntialuksen nimi ja ICCAT-numero.

B.   HINAUSALUKSET

1.

Hinausaluksen päällikön on päivittäin kirjattava kalastuspäiväkirjaan siirron päivämäärä, kellonaika ja sijainti, siirretyt määrät (kalojen lukumäärä ja määrä kilogrammoina), kassin numero sekä pyyntialuksen nimi, lippuvaltio ja ICCAT-numero, muiden mukana olleiden alusten nimet ja ICCAT-numerot, määräpaikkana oleva kalanviljelylaitos ja sen ICCAT-numero sekä ICCAT:n siirtoilmoituksen numero.

2.

Lisäsiirrot apualuksille tai muille hinausaluksille on ilmoitettava siten, että ilmoitus sisältää samat tiedot kuin 1 kohdassa sekä apualuksen tai hinausaluksen nimen, lippuvaltion ja ICCAT-numeron sekä ICCAT:n siirtoilmoituksen numeron.

3.

Kalastuspäiväkirjaan on merkittävä päivittäin yksityiskohtaiset tiedot kaikista kalastuskauden aikana tehdyistä siirroista. Kalastuspäiväkirja on säilytettävä aluksella ja pidettävä jatkuvasti saatavilla valvontatarkoituksia varten.

C.   APUALUKSET

1.

Apualuksen päällikön on päivittäin kirjattava aluksen toiminta kalastuspäiväkirjaan, mukaan lukien päivämäärä, kellonaika ja sijainti, alukselle otetut tonnikalan määrät, kalastusalus sekä sen kalanviljelylaitoksen tai tonnikalarysän nimi, johon apualuksen toiminta liittyy.

2.

Kalastuspäiväkirjaan on merkittävä päivittäin yksityiskohtaiset tiedot kaikista kalastuskauden aikana tehdyistä toimista. Kalastuspäiväkirja on säilytettävä aluksella ja pidettävä jatkuvasti saatavilla valvontatarkoituksia varten.

D.   JALOSTUSALUKSET

1.

Jalostusaluksen päällikön on päivittäin kirjattava kalastuspäiväkirjaan toimintojen päivämäärä, kellonaika ja sijainti, jälleenlaivatut määrät sekä tarvittaessa kalanviljelylaitokselta, tonnikalarysistä tai pyyntialuksilta vastaanotettujen tonnikalojen lukumäärä ja paino. Hänen olisi myös kirjattava kyseisten kalanviljelylaitosten, tonnikalarysien tai pyyntialusten nimet ja ICCAT-numerot.

2.

Jalostusaluksen päällikön on päivittäin kirjattava jalostuspäiväkirjaansa siirrettyjen tai jälleenlaivattujen kalojen lukumäärä ja paino kokonaisina kaloina, käytetty muuntokerroin sekä painot ja määrät jalostusasteittain.

3.

Jalostusaluksen päällikön on ylläpidettävä varastointikaaviota, josta käy ilmi kunkin lajin ja jalostusasteen sijainti ja määrät.

4.

Kalastuspäiväkirjaan on merkittävä päivittäin yksityiskohtaiset tiedot kaikista kalastuskauden aikana tehdyistä jälleenlaivauksista. Kalastuspäiväkirja, jalostuspäiväkirja, varastointikaavio ja ICCAT:n jälleenlaivausilmoitusten alkuperäiskappaleet on säilytettävä aluksella ja pidettävä jatkuvasti saatavilla valvontatarkoituksia varten.


LIITE III

ICCAT:n jälleenlaivausilmoitus

Image

Teksti kuva

Image

Teksti kuva

LIITE IV

Image

Teksti kuva

Image

Teksti kuva

LIITE V

Saalisilmoituslomake

Lippuvaltio

ICCAT-numero

Aluksen nimi

Ilmoituksen alkamispäivä

Ilmoituksen päättymispäivä

Ilmoituksen kesto (päivinä)

Saaliin pyyntipäivä

Pyyntipaikka

Saalis

Jos kyseessä on yhteinen kalastustoimi, kullekin pyyntialukselle kirjattu paino (kg)

Lev.

Pit.

Paino (kg)

Kappalemäärä

Keskipaino (kg)

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 


LIITE VI

Yhteiset kalastustoimet

Lippuvaltio

Aluksen nimi

ICCAT-numero

Toimen kesto

Toimijoiden henkilöllisyys

Aluskohtainen kiintiö

Aluskohtainen jakoperuste

Määräpaikkana oleva lihotus- tai kasvatuslaitos

Sopimuspuoli

ICCAT-numero

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Päivämäärä …

Lippuvaltion vahvistus …


LIITE VII

ICCAT:n alueellinen tarkkailijaohjelma

ICCAT:N ALUEELLISTEN TARKKAILIJOIDEN NIMEÄMINEN

1.

Kullakin ICCAT:n alueellisella tarkkailijalla on oltava tehtäviensä suorittamiseksi seuraavat kelpoisuudet:

a)

riittävä kokemus kalalajien ja pyydysten tunnistamiseksi;

b)

ICCAT:n säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden riittävä tuntemus, joka arvioidaan jäsenvaltioiden myöntämällä todistuksella ja ICCAT:n koulutusohjeiden perusteella;

c)

kyky tehdä ja kirjata havaintoja täsmällisesti;

d)

tarkkailtavasta aluksesta tai kalanviljelylaitoksesta vastuussa olevan lippuvaltion kielen tyydyttävä taito.

ICCAT:N ALUEELLISEN TARKKAILIJAN VELVOITTEET

2.

ICCAT:n alueellisten tarkkailijoiden on

a)

oltava ICCAT:n vahvistamissa ohjeissa vaaditun teknisen koulutuksen saaneita;

b)

oltava jonkin jäsenvaltion kansalaisia, mutta mahdollisuuksien mukaan he eivät saa olla kalanviljelylaitoksesta tai tonnikalarysästä vastuussa olevan valtion tai kurenuotta-aluksen lippuvaltion kansalaisia. Tapauksessa, jossa tonnikaloja kerätään kassista ja pidetään kaupan tuoretuotteina, nostoa tarkkaileva ICCAT:n alueellinen tarkkailija voi kuitenkin olla kalanviljelylaitoksesta vastuussa olevan jäsenvaltion kansalainen;

c)

kyettävä suorittamaan 3 kohdassa esitetyt tehtävät;

d)

kuuluttava ICCAT:n ylläpitämään ICCAT:n alueellisten tarkkailijoiden luetteloon;

e)

oltava vapaita tonnikalankalastukseen liittyvistä taloudellisista intresseistä tai muista etuisuuksista.

ICCAT:N ALUEELLISEN TARKKAILIJAN TEHTÄVÄT

3.

ICCAT:n alueellisen tarkkailijan tehtävänä on erityisesti

a)

valvoa, että kurenuotta-aluksilla noudatetaan asiaankuuluvia ICCAT:n vahvistamia säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä, kun kyseessä ovat kurenuotta-aluksilla olevat tarkkailijat. Erityisesti alueellisen tarkkailijan on

1)

havaitessaan jotain, mikä voi merkitä, ettei ICCAT:n suositusta ole noudatettu, toimitettava tämä tieto viipymättä ICCAT:n alueellista tarkkailijaohjelmaa toteuttavalle yritykselle, jonka on viipymättä toimitettava tieto edelleen pyyntialuksen lippuvaltion viranomaisille;

2)

kirjattava toteutetut kalastustoimet ja raportoitava niistä;

3)

tarkkailtava ja arvioitava saaliita sekä todennettava kalastuspäiväkirjaan tehdyt merkinnät;

4)

annettava päivittäinen ilmoitus kurenuotta-alusten siirtotoimista;

5)

tarkkailtava ja kirjattava aluksia, jotka mahdollisesti kalastavat ICCAT:n säilyttämis- ja hoitotoimenpiteiden vastaisesti;

6)

kirjattava toteutetut siirtotoimet ja raportoitava niistä;

7)

tarkastettava siirtoa toteuttavan aluksen sijainti;

8)

tarkkailtava ja arvioitava siirrettyjä tuotteita, myös videotallenteiden avulla;

9)

tarkastettava ja kirjattava kyseisen kalastusaluksen nimi ja ICCAT-numero;

10)

tehtävä tieteellistä työtä, esimerkiksi kerättävä ICCAT:n komission vaatimuksesta tehtävään II liittyviä tietoja SCRS:n ohjeiden mukaisesti;

b)

valvoa, että kalanviljelylaitokset ja tonnikalarysät noudattavat asiaankuuluvia ICCAT:n vahvistamia säilyttämis- ja hoitotoimenpiteitä, kun kyseessä ovat kalanviljelylaitoksilla ja tonnikalarysillä olevat ICCAT:n alueelliset tarkkailijat. Erityisesti ICCAT:n alueellisen tarkkailijan on

1)

tarkastettava siirtoilmoituksessa, kasvatuskassiinsiirtoilmoituksessa ja tonnikalasaalisasiakirjassa annetut tiedot, myös videotallenteiden avulla;

2)

todistettava siirtoilmoituksessa, kasvatuskassiinsiirtoilmoituksessa ja tonnikalasaalisasiakirjoissa annetut tiedot oikeiksi;

3)

annettava päivittäinen ilmoitus kalanviljelylaitosten ja tonnikalarysien siirtotoimista;

4)

varmennettava siirtoilmoitus, kasvatuskassiinsiirtoilmoitus ja tonnikalasaalisasiakirjat allekirjoituksellaan ainoastaan, jos hän katsoo, että asiakirjojen sisältämät tiedot vastaavat hänen havaintojaan, ottaen myös huomioon 35 artiklan 1 kohdassa ja 44 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen vaatimusten mukaisen videotallenteen;

5)

tehtävä tieteellistä työtä, esimerkiksi otettava komission vaatimuksesta näytteitä SCRS:n ohjeiden mukaisesti;

6)

kirjattava ylös ja todennettava mahdolliset kaikentyyppiset tunnisteet, myös luontaiset merkit, ja ilmoitettava, jos tunnisteita näyttää poistetun hiljattain;

c)

laatia yleiskertomuksia, joissa kootaan yhteen tämän kohdan mukaisesti kerätyt tiedot ja joissa päällikkö sekä kalanviljelylaitoksen hoitaja voivat esittää mitä tahansa asian kannalta merkityksellisiä tietoja;

d)

toimittaa c alakohdassa tarkoitettu yleiskertomus sihteeristölle 20 päivän kuluessa havaintojakson päättymisestä;

e)

suorittaa mitä tahansa muita ICCAT:n komission määrittelemiä tehtäviä.

4.

ICCAT:n alueellisen tarkkailijan on käsiteltävä luottamuksellisina kaikkia tietoja, jotka liittyvät kurenuotta-alusten ja kalanviljelylaitosten kalastus- ja siirtotoimiin sekä kirjallisesti sitouduttava noudattamaan tätä vaatimusta ehtona ICCAT:n alueelliseksi tarkkailijaksi nimittämiselle.

5.

ICCAT:n alueellisen tarkkailijan on noudatettava sen lippuvaltion tai kalanviljelylaitoksesta vastuussa olevan valtion lainsäädännössä vahvistettuja vaatimuksia, jonka toimivaltaan ICCAT:n alueellisen tarkkailijan tarkkailun kohteena oleva alus tai kalanviljelylaitos kuuluu.

6.

ICCAT:n alueellisen tarkkailijan on otettava huomioon aluksen ja kalanviljelylaitoksen henkilöstöhierarkia ja noudatettava koko henkilökuntaa koskevia yleisiä käyttäytymissääntöjä, jolleivät kyseiset säännöt vaikeuta ICCAT:n alueellisen tarkkailijan tämän ohjelman mukaisten tehtävien hoitoa tai tämän liitteen 7 kohdassa ja 51 artiklan 6 kohdassa lueteltujen aluksen ja kalanviljelylaitoksen henkilökuntaa koskevien velvoitteiden noudattamista.

LIPPUJÄSENVALTIOIDEN VELVOLLISUUDET ICCAT:N ALUEELLISIA TARKKAILIJOITA KOHTAAN

7.

Kurenuotta-aluksesta, kalanviljelylaitoksesta tai tonnikalarysästä vastuussa olevan jäsenvaltion on varmistettava, että ICCAT:n alueellisille tarkkailijoille

a)

sallitaan yhteydet aluksen, kalanviljelylaitoksen ja tonnikalarysän henkilökuntaan, ja tarkkailijoiden annetaan tarkastaa pyydykset, kassit ja laitteet;

b)

annetaan pyynnöstä mahdollisuus tutustua seuraaviin laitteisiin, jos niitä on tarkkailtavana olevalla aluksella, jotta tarkkailijat voivat suorittaa tämän liitteen 3 kohdassa luetellut tehtävänsä:

1)

satelliittinavigointilaitteet;

2)

tutkan näyttöruudut silloin, kun ne ovat käytössä;

3)

sähköiset viestintälaitteet;

c)

tarjotaan ylläpito, mukaan luettuina majoitus, ruoka ja asianmukaiset saniteettitilat, joiden taso vastaa miehistön käytettävissä olevaa tasoa;

d)

tarjotaan riittävät tilat aluksen komentosillalta tai ohjaushytistä kirjallista työskentelyä varten sekä tarkkailutehtävän suorittamiseksi riittävä tila aluksen kannelta.

ICCAT:N ALUEELLISESTA TARKKAILIJAOHJELMASTA AIHEUTUVAT KUSTANNUKSET

8.

Kunkin kalanviljelylaitoksen hoitaja tai kurenuotta-aluksen omistaja vastaa kaikista kustannuksista, jotka aiheutuvat ICCAT:n alueellisten tarkkailijoiden toiminnasta.


LIITE VIII

ICCAT:n yhteinen kansainvälinen tarkastusjärjestelmä

ICCAT sopi neljännessä sääntömääräisessä kokouksessaan (Madridissa marraskuussa 1975) ja Marrakeshissä vuonna 2008 pidetyssä vuosikokouksessaan seuraavaa:

ICCAT:n komissio suosittelee yleissopimuksen IX artiklan 3 kohdan nojalla, että otetaan käyttöön seuraavat kansainvälistä valvontaa kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolella olevilla vesillä koskevat järjestelyt, joiden tarkoituksena on varmistaa yleissopimuksen ja siihen sisältyvien voimassa olevien toimenpiteiden soveltaminen:

I   VAKAVAT RIKKOMUKSET

1.

Kyseisten menettelyjen soveltamiseksi vakavalla rikkomuksella tarkoitetaan seuraavia ICCAT:n hoito- ja säilyttämistoimenpiteisiin liittyvien ICCAT:n komission antamien säännösten rikkomisia:

a)

kalastus ilman lippusopimuspuolen antamaa lisenssiä, lupaa tai hyväksyntää;

b)

saalistietoja ja saaliiseen liittyviä tietoja koskevan, ICCAT:n komission raportointivaatimusten mukaisen riittävän kirjanpidon laiminlyönti tai tällaisten saalistietojen ja/tai saaliiseen liittyvien tietojen ilmoittaminen huomattavasti virheellisinä;

c)

kalastaminen kalastuskieltoalueella;

d)

kalastaminen kalastuskieltoaikana;

e)

minkä tahansa sovellettavan ICCAT:n hoito- ja säilyttämistoimenpiteen vastainen lajien tarkoituksellinen pyynti tai pitäminen aluksella;

f)

ICCAT:n sääntöjen mukaisten saalisrajojen tai kiintiöiden merkittävä rikkominen;

g)

kiellettyjen pyydysten käyttö;

h)

kalastusaluksen merkintöjen tai tunnistus- tai rekisteröintitietojen väärentäminen tai tarkoituksellinen peittäminen;

i)

rikkomuksen tutkinnan kannalta merkityksellisen todistusaineiston salaaminen, muuttaminen tai hävittäminen;

j)

useat rikkomukset, jotka yhdessä osoittavat vakavaa välinpitämättömyyttä voimassa olevia ICCAT:n toimenpiteitä kohtaan;

k)

valtuutetun tarkastajan tai tarkkailijan pahoinpitely, vastustaminen, uhkailu, seksuaalinen häirintä, tämän työhön puuttuminen taikka aiheeton estäminen tai viivästyttäminen;

l)

tarkoituksellinen puuttuminen satelliittiseurantajärjestelmään tai sen toiminnan estäminen;

m)

sellaiset muut rikkomukset, joista ICCAT voi päättää sen jälkeen, kun ne on sisällytetty kyseisten menettelyjen tarkistettuun toisintoon;

n)

kalastus ilma-alusten avulla;

o)

satelliittiseurantajärjestelmän häirintä ja/tai aluksen käyttö ilman satelliittiseurantajärjestelmää;

p)

siirtotoimet ilman siirtoilmoitusta;

q)

jälleenlaivaus merellä.

2.

Jos valtuutettu tarkastaja havaitsee kalastusalukselle noustessaan ja sitä tarkastaessaan jonkin toiminnan tai olosuhteen, joka voi muodostaa 1 kohdan määritelmän mukaisen vakavan rikkomuksen, tarkastusalusten lippuvaltion viranomaisten on viipymättä ilmoitettava asiasta kalastusaluksen lippuvaltiolle suoraan sekä ICCAT:n sihteeristön välityksellä. Tällaisissa tilanteissa tarkastajan on ilmoitettava asiasta myös mahdollisille kalastusaluksen lippuvaltion tarkastusaluksille, joiden tiedetään olevan lähistöllä.

3.

ICCAT:n tarkastajan on kirjattava suoritetut tarkastukset ja mahdolliset havaitut rikkomiset kalastusaluksen kalastuspäiväkirjaan.

4.

Lippujäsenvaltion on varmistettava, että 2 kohdassa tarkoitetun tarkastuksen jälkeen kyseinen kalastusalus lopettaa kaikki kalastustoimensa. Lippujäsenvaltion on vaadittava kalastusalusta palaamaan 72 tunnin kuluessa sen nimeämään satamaan, jossa aloitetaan tutkimus.

5.

Jos alusta ei kutsuta satamaan, lippujäsenvaltion on esitettävä asianmukaiset perustelut ajoissa Euroopan komissiolle, joka toimittaa tiedot edelleen ICCAT:n sihteeristölle; ICCAT:n sihteeristö toimittaa tiedot pyynnöstä muille sopimuspuolille.

II   TARKASTUSTEN SUORITTAMINEN

6.

Tarkastusten tekijöiden on oltava sopimuspuolten nimeämiä tarkastajia. Toimivaltaisten valtion virastojen ja asianomaisten valtioiden tähän tarkoitukseen nimeämien tarkastajien nimet on ilmoitettava ICCAT:n komissiolle.

7.

Kansainvälisiä aluksille nousuja ja tarkastuksia tämän liitteen mukaisesti tekevillä aluksilla on oltava ICCAT:n komission hyväksymä ja ICCAT:n sihteeristön antama erityislippu tai -viiri. Tähän tarkoitukseen käytettävien alusten nimet on ilmoitettava ICCAT:n sihteeristölle niin pian kuin se on käytännössä mahdollista ennen tarkastustoimien aloittamista. ICCAT:n sihteeristö antaa nimettyjä tarkastusaluksia koskevat tiedot kaikkien sopimuspuolten käyttöön, myös laittamalla ne salasanalla suojatulle verkkosivustolle.

8.

Kullakin tarkastajalla on oltava mukanaan lippuvaltion viranomaisten myöntämä tämän liitteen 21 kohdassa esitetyssä muodossa oleva henkilöllisyystodistus.

9.

Jollei 16 kohdan nojalla sovituista järjestelyistä muuta johdu, tonnikaloja tai niiden lähilajeja yleissopimusalueella kansallisen lainkäyttövallan ulkopuolella olevilla vesillä kalastavan, jonkin sopimuspuolen lipun alla purjehtivan aluksen on pysähdyttävä, kun tarkastajaa kuljettava, 7 kohdassa kuvattu ICCAT:n viirin alla purjehtiva alus antaa sille kansainvälisen viestikirjan mukaisen pysähtymismerkin, jollei alus ole sillä hetkellä suorittamassa kalastustoimia, missä tapauksessa sen on pysähdyttävä heti, kun se on saanut nämä toimet päätökseen. Aluksen päällikön on sallittava 10 kohdassa täsmennetyn tarkastusryhmän nousu alukselle ja tarjottava tätä varten käyttöön laskuportaat. Päällikön on annettava tarkastusryhmän tehdä sellainen välineiden, saaliin tai pyydyksen ja kaikkien asiaan liittyvien asiakirjojen tarkastus, jonka tarkastaja katsoo tarpeelliseksi, jotta voidaan tarkastaa, että ICCAT:n komission voimassa olevia kyseisen aluksen lippuvaltiota koskevia suosituksia on noudatettu. Tarkastaja voi myös pyytää tarpeellisiksi katsotut lisäselvitykset.

10.

Tarkastusaluksen päällikkö määrittää tarkastusryhmän koon ottaen huomioon kulloisetkin olosuhteet. Tarkastusryhmän on oltava niin pieni kuin mahdollista tässä liitteessä vahvistettujen velvollisuuksien täyttämiseksi tehokkaasti ja turvallisesti.

11.

Alukselle noustessaan tarkastajan on esitettävä 8 kohdassa kuvattu henkilöllisyysasiakirja. Tarkastajan on noudatettava yleisesti hyväksyttyjä tarkastettavan aluksen ja sen miehistön turvallisuutta koskevia kansainvälisiä määräyksiä, menettelyjä ja käytäntöjä, oltava mahdollisimman vähän häiriöksi kalastustoiminnalle ja tuotteiden varastoinnille sekä vältettävä mahdollisuuksien mukaan toimia, jotka vahingoittaisivat aluksella olevan saaliin laatua.

Tarkastajan on rajoitettava tutkimuksensa sen varmistamiseen, että ICCAT:n komission voimassa olevia kyseisen aluksen lippuvaltiota koskevia suosituksia on noudatettu. Tarkastaja voi tarkastusta tehdessään pyytää kalastusaluksen päälliköltä tarvitsemaansa apua. Tarkastajan on laadittava tarkastuksesta ICCAT:n komission hyväksymässä muodossa oleva raportti. Hänen on allekirjoitettava raportti aluksen päällikön läsnä ollessa; päälliköllä on oikeus lisätä tai lisäyttää raporttiin sopiviksi katsomansa huomautukset, jotka hänen on allekirjoitettava.

12.

Raportista on annettava jäljennökset aluksen päällikölle ja tarkastusryhmän valtiolle, joka toimittaa jäljennökset tarkastetun aluksen lippuvaltion asianomaisille viranomaisille ja ICCAT:n komissiolle. Jos ICCAT:n suosituksia havaitaan rikotun, tarkastajan on ilmoitettava asiasta myös mahdollisille kalastusaluksen lippuvaltion tarkastusaluksille, joiden tiedetään olevan lähistöllä.

13.

Tarkastetun aluksen lippuvaltio käsittelee tarkastajan vastustamista tai hänen ohjeidensa noudattamatta jättämistä samalla tavoin kuin minkä tahansa kyseisen valtion tarkastajan vastustamista tai ohjeiden noudattamatta jättämistä.

14.

Tarkastajien on hoidettava näiden järjestelyjen mukaiset velvollisuutensa tässä asetuksessa vahvistettujen sääntöjen mukaisesti, mutta heidän toimintaansa valvovat kansalliset viranomaiset, joille he ovat toimistaan vastuussa.

15.

Sopimuspuolten on suhtauduttava näiden järjestelyjen mukaisiin muiden valtioiden tarkastajien tarkastusraportteihin, suosituksen 94-09 mukaisiin havainnoista täytettyihin tietolomakkeisiin sekä asiakirjatarkastuksiin perustuviin lausuntoihin samalla tavoin kuin ne suhtautuvat kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti kansallisten tarkastajiensakin raportteihin. Tämän kohdan säännökset eivät aseta sopimuspuolelle velvollisuutta antaa jonkin muun valtion tarkastajan raportille suurempaa todistusarvoa kuin sillä olisi tarkastajan omassa maassa. Sopimuspuolten on tehtävä yhteistyötä helpottaakseen oikeudellisia tai muita menettelyjä, jotka johtuvat näiden järjestelyjen mukaisesta tarkastajan raportista.

16.

a)

Sopimuspuolten on ilmoitettava ICCAT:n komissiolle vuosittain viimeistään 15 päivänä helmikuuta alustavista suunnitelmistaan tehdä tämän asetuksen mukaisia tarkastuksia kyseisenä kalenterivuonna, ja ICCAT:n komissio voi tehdä sopimuspuolille ehdotuksia alan kansallisten toimien sekä tarkastajien ja tarkastajia kuljettavien alusten lukumäärän yhteensovittamiseksi.

b)

Tässä asetuksessa vahvistettuja järjestelyjä ja osallistumissuunnitelmia sovelletaan sopimuspuolten kesken, jolleivät nämä ole keskenään muuta sopineet; tällaisista sopimuksista on ilmoitettava ICCAT:n komissiolle. Järjestelmän täytäntöönpano kuitenkin keskeytetään kahden sopimuspuolen välillä, jos jompikumpi niistä on ilmoittanut ICCAT:n komissiolle aikeista tehdä sopimus, siihen saakka kun tällainen sopimus tehdään.

17.

a)

Pyydys on tarkastettava sillä suuralueella voimassa olevien säännösten mukaisesti, jolla tarkastus tehdään. Tarkastajan on tarkastusraportissa ilmoitettava suuralue, jolla tarkastus tehtiin, ja kuvattava mahdolliset havaitut rikkomukset.

b)

Tarkastajilla on valtuudet tarkastaa kaikki käytössä olevat tai aluksella olevat pyydykset.

18.

Tarkastajan on kiinnitettävä ICCAT:n komission hyväksymä tunnistusmerkki kaikkiin tarkastettuihin pyydyksiin, jotka vaikuttavat ICCAT:n komission voimassa olevien kyseisen aluksen lippuvaltiota koskevien suositusten vastaisilta, ja kirjattava asia tarkastusraporttiinsa.

19.

Tarkastaja voi valokuvata pyydykset, laitteet, asiakirjat ja kaikki muut tarpeelliseksi katsomansa seikat siten, että kuvasta ilmenevät ne ominaisuudet, jotka hänen mielestään eivät ole voimassa olevien säännösten mukaisia, jolloin kuvatut kohteet on lueteltava raportissa ja valokuvien jäljennökset on liitettävä lippuvaltiolle toimitettavaan raporttijäljennökseen.

20.

Tarkastajan on tarpeen mukaan tarkastettava kaikki aluksella olevat saaliit määrittääkseen, onko ICCAT:n suosituksia noudatettu.

21.

Tarkastajien henkilöllisyyskortin malli on seuraavanlainen:

Image


LIITE IX

Videotallennusmenettelyjä koskevat vähimmäisvaatimukset

Siirtotoimet

1.

Alkuperäisen videotallenteen sisältävä sähköinen tallennusväline on esitettävä siirtotoimen päätyttyä mahdollisimman pian ICCAT:n alueelliselle tarkkailijalle, jonka on heti merkittävä siihen nimikirjaimensa kaikenlaisen myöhemmän muuntelun välttämiseksi.

2.

Alkuperäinen tallenne on säilytettävä tapauksen mukaan pyyntialuksella tai kalanviljelylaitoksen hoitajan tai tonnikalarysän haltijan hallussa koko luvan voimassaoloajan.

3.

Videotallenteesta on tehtävä kaksi yhtäpitävää jäljennöstä. Yksi jäljennös toimitetaan kurenuotta-aluksella olevalle ICCAT:n alueelliselle tarkkailijalle ja toinen jäljennös toimitetaan hinausaluksella olevalle kansalliselle tarkkailijalle, ja viimeksi mainitun on oltava siirtoilmoituksen ja sen kohteena olevien saaliiden mukana. Tätä menettelyä sovelletaan ainoastaan kansallisiin tarkkailijoihin, kun kyse on hinausalusten välisistä siirroista.

4.

Kunkin videon alussa ja/tai lopussa on esitettävä siirtotoimelle annettu ICCAT:n hyväksyntänumero.

5.

Videon kellonajan ja päivämäärän on oltava jatkuvasti näkyvillä jokaisen videotallenteen ajan.

6.

Ennen siirron alkua videolla on näytettävä verkon/suuaukon avaaminen ja sulkeminen ja kuvaa siitä, onko kasseissa, joihin kalat siirretään, ja kasseissa, joista kalat siirretään, jo tonnikalaa.

7.

Videotallenteen on oltava yhtäjaksoinen vailla katkoja ja poisleikkauksia, ja sen on katettava koko siirtotoimi.

8.

Videotallenteen on oltava riittävän hyvälaatuinen, jotta siirrettävien tonnikalojen lukumäärä voidaan arvioida.

9.

Jos videotallenteen laatu ei riitä siirrettävien tonnikalojen lukumäärän arvioimiseksi, valvontaviranomaisten on pyydettävä uuden siirron tekemistä. Uudessa siirrossa kaikki siinä kassissa, jonne kalat on siirretty, olevat tonnikalat on siirrettävä uuteen kassiin, jonka on oltava tyhjä.

Kasvatuskassiinsiirtotoimet

1.

Alkuperäisen videotallenteen sisältävä sähköinen tallennusväline on esitettävä kasvatuskassiinsiirtotoimen päätyttyä mahdollisimman pian ICCAT:n alueelliselle tarkkailijalle, jonka on heti merkittävä siihen nimikirjaimensa kaikenlaisen myöhemmän muuntelun välttämiseksi.

2.

Alkuperäinen tallenne on säilytettävä tapauksen mukaan kalanviljelylaitoksella koko luvan voimassaoloajan.

3.

Videotallenteesta on tehtävä kaksi yhtäpitävää jäljennöstä. Yksi jäljennös on toimitettava kalanviljelylaitoksella olevalle ICCAT:n alueelliselle tarkkailijalle.

4.

Kunkin videon alussa ja/tai lopussa on esitettävä kasvatuskassiinsiirtotoimelle annettu ICCAT:n hyväksyntänumero.

5.

Videon kellonajan ja päivämäärän on oltava jatkuvasti näkyvillä jokaisen videotallenteen ajan.

6.

Ennen kasvatuskassiinsiirron alkua videolla on näytettävä verkon/suuaukon avaaminen ja sulkeminen ja se, onko kasseissa, joihin kalat siirretään, ja kasseissa, joista kalat siirretään, jo tonnikalaa.

7.

Videotallenteen on oltava yhtäjaksoinen vailla katkoja ja poisleikkauksia, ja sen on katettava koko kasvatuskassiinsiirtotoimi.

8.

Videotallenteen on oltava riittävän hyvälaatuinen, jotta siirrettävien tonnikalojen lukumäärä voidaan arvioida.

9.

Jos videotallenteen laatu ei riitä siirrettävien tonnikalojen lukumäärän arvioimiseksi, valvontaviranomaisten on pyydettävä uuden kasvatuskassiinsiirtotoimen tekemistä. Uudessa kasvatuskassiinsiirtotoimessa kaikki siinä kalanviljelylaitoksen kassissa, jonne kalat on siirretty, olevat tonnikalat on siirrettävä uuteen kalanviljelylaitoksen kassiin, jonka on oltava tyhjä.


LIITE X

Vaatimukset ja menettelyt 46 artiklan 2–7 kohdassa ja 47 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja ohjelmia ja raportointivelvoitteita varten

A.   Stereokamerajärjestelmien käyttö

Tämän asetuksen 46 artiklassa edellytetty stereokamerajärjestelmien käyttö kasvatuskassiinsiirtotoimien yhteydessä on toteutettava seuraavalla tavalla:

1.

Elävillä kaloilla näytteenottointensiteetti on vähintään 20 prosenttia kassiin siirrettävistä kaloista. Elävien kalojen näytteenotto on tehtävä jaksoittaisesti siten, että mitataan joka viides yksilö, jos tämä on teknisesti mahdollista; tällaisen näytteen on muodostuttava kaloista, jotka mitataan 2–8 metrin etäisyydeltä kamerasta.

2.

Kassin, josta kalat siirretään, ja kassin, jonne ne siirretään, yhdistävän siirtokäytävän leveys on enintään kymmenen metriä ja korkeus enintään kymmenen metriä.

3.

Jos kalojen pituuden mittauksessa havaitaan multimodaalinen jakauma (kaksi tai useampia poikkeavan kokoisia kohortteja), saman kasvatuskassiinsiirtotoimen yhteydessä voidaan käyttää useampaa kuin yhtä muuntoalgoritmia; on käytettävä SCRS:n vahvistamia viimeisimpiä ajan tasalla olevia algoritmeja lovipituuksien muuntamiseksi kokonaispainoiksi kasvatuskassiinsiirtotoimen yhteydessä mitattujen kalojen kokoluokan mukaan.

4.

Stereoskooppisten pituusmittausten validointi on tehtävä ennen kutakin kasvatuskassiinsiirtotoimea käyttäen mittajanaa 2–8 metrin etäisyyksillä.

5.

Stereoskooppisen ohjelman tuloksista tiedotettaessa tietoihin on sisällytettävä stereokamerajärjestelmälle ominainen virhemarginaali, joka on enintään ± 5 prosenttia.

6.

Stereoskooppisen ohjelman tuloksista laadittavaan raporttiin on sisällytettävä yksityiskohtaiset tiedot kaikista edellä mainituista teknisistä eritelmistä, mukaan lukien näytteenottointensiteetti, näytteenottomenetelmät, etäisyys kamerasta, siirtokäytävän mitat sekä algoritmit (pituuden ja painon suhde). SCRS tarkastelee näitä eritelmiä ja antaa tarvittaessa suosituksia niiden muuttamiseksi.

7.

Jos stereokamerakuvan laatu ei ole riittävä kasvatuskassiin siirrettävän tonnikalan painon arvioimiseksi, pyyntialuksesta, tonnikalarysästä tai kalanviljelylaitoksesta vastuussa olevan jäsenvaltion viranomaisten on määrättävä uudesta kasvatuskassiinsiirtotoimesta.

B.   Ohjelmien tulosten esittely ja käyttö

1.

Saalisilmoituksen ja stereoskooppisia järjestelmiä hyödyntävien ohjelmien tulosten välisiä eroja koskevat päätökset tehdään yhteisen kalastustoimen tai tonnikalarysien kokonaissaaliiden tasolla, kun kyseessä ovat yhteiset kalastustoimet ja tonnikalarysäsaaliit, jotka on tarkoitettu kalanviljelytoimintaan, jossa on mukana yksi ainoa sopimuspuoli ja/tai jäsenvaltio. Saalisilmoituksen ja stereoskooppisia järjestelmiä hyödyntävien ohjelmien tulosten välisiä eroja koskeva päätös tehdään kasvatuskassiinsiirtotoimien tasolla, kun kyseessä ovat yhteiset kalastustoimet, joissa on mukana useampi kuin yksi sopimuspuoli ja/tai jäsenvaltio, jolleivät kaikkien yhteisessä kalastustoimessa mukana olevien pyyntialusten lippusopimuspuolen ja/tai lippujäsenvaltion viranomaiset muusta sovi.

2.

Kalanviljelylaitoksesta vastuussa olevan jäsenvaltion on toimitettava pyyntialuksesta tai tonnikalarysästä vastuussa olevalle jäsenvaltiolle tai sopimuspuolelle sekä komissiolle raportti ja seuraavat asiakirjat:

a)

Raportti teknisestä stereoskooppisesta järjestelmästä, joka sisältää seuraavat tiedot:

yleiset tiedot: laji, paikka, kassi, päivämäärä, algoritmi;

tilastoitavat kokotiedot: keskipaino ja -pituus, vähimmäispaino ja -pituus, enimmäispaino ja -pituus, näytteeseen kuuluneiden kalojen lukumäärä, painojakauma, kokojakauma.

b)

Ohjelman yksityiskohtaiset tulokset, myös jokaisen näytteeseen kuuluneen kalan koko ja paino.

c)

Kasvatuskassiinsiirtoraportti, joka sisältää seuraavat tiedot:

yleiset tiedot toimesta: kasvatuskassiinsiirtotoimen numero, kalanviljelylaitoksen nimi, kasvatuskassin numero, tonnikalasaalisasiakirjan numero, siirtoilmoitusnumero (ITD-numero), pyyntialuksen tai tonnikalarysän nimi ja lippuvaltio, hinausaluksen nimi ja lippuvaltio, stereokamerajärjestelmän käyttöpäivämäärä ja tallenteen tiedostonimi,

algoritmi, jota käytettiin muuntamaan pituus painoksi,

tonnikalasaalisasiakirjassa ilmoitettujen ja stereokamerajärjestelmällä todettujen määrien vertailu kalojen lukumääränä, keskipainona ja kokonaispainona (eron laskennassa käytetään seuraavaa kaavaa: (stereoskooppinen järjestelmä-tonnikalasaalisasiakirja / stereoskooppinen järjestelmä * 100),

järjestelmän virhemarginaali,

jos kasvatuskassiinsiirtoraportti liittyy yhteisiin kalastustoimiin/tonnikalarysiin, viimeisimpään raporttiin on myös sisällytettävä tiivistelmä kaikkien edellisten raporttien tiedoista.

3.

Saadessaan kasvatuskassiinsiirtoraportin pyyntialuksesta tai tonnikalarysästä vastuussa olevan valtion viranomaisten on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet seuraavien tilanteiden mukaan:

a)

pyyntialuksen tai tonnikalarysän tonnikalasaalisasiakirjassa ilmoitettu kokonaispaino sijoittuu stereokamerajärjestelmän tuloksia vastaavalle tasolle:

kaloja ei tarvitse laskea vapaaksi,

tonnikalasaalisasiakirjaa on muutettava sekä lukumäärän (käyttäen valvontakameroiden tai vaihtoehtoisten tekniikoiden mukaista kalojen lukumäärää) että keskipainon osalta, mutta kokonaispainoa ei tarvitse muuttaa;

b)

pyyntialuksen tai tonnikalarysän tonnikalasaalisasiakirjassa ilmoitettu kokonaispaino on pienempi kuin stereokamerajärjestelmän tulosten alhaisin lukema:

kaloja päästetään vapaaksi stereokamerajärjestelmän tulosten alhaisimman lukeman mukaisesti,

vapauttaminen tehdään 34 artiklan 2 kohdassa ja liitteessä XI vahvistettua menettelyä noudattaen,

vapauttamisen jälkeen tonnikalasaalisasiakirjaa muutetaan sekä lukumäärän (käyttäen valvontakameroiden tai vaihtoehtoisten tekniikoiden mukaista kalojen lukumäärää, josta vähennetään vapautettujen kalojen lukumäärä) että keskipainon osalta, mutta kokonaispainoa ei tarvitse muuttaa;

c)

pyyntialuksen tai tonnikalarysän tonnikalasaalisasiakirjassa ilmoitettu kokonaispaino on suurempi kuin stereokamerajärjestelmän tulosten suurin lukema:

kaloja ei tarvitse laskea vapaaksi,

tonnikalasaalisasiakirjaa on muutettava vastaavasti kokonaispainon (käyttäen stereokamerajärjestelmän tulosten suurinta lukemaa), kalojen lukumäärän (käyttäen valvontakameratuloksia) ja keskipainon osalta.

4.

Jos tonnikalasaalisasiakirjaa muutetaan, jaksoon 2 kirjattujen arvojen (lukumäärä ja paino) on vastattava jaksoon 6 kirjattuja arvoja, eivätkä jaksoissa 3, 4 ja 6 olevat arvot saa olla suurempia kuin jaksossa 2 olevat arvot.

5.

Jos kyseessä on yksittäisissä kasvatuskassiinsiirtoraporteissa havaittujen erojen tasaaminen kaikkien yhteisestä kalastustoimesta/tonnikalarysästä peräisin olevien kasvatuskassiinsiirtojen tasolla, kaikkia asianomaisia tonnikalasaalisasiakirjoja on muutettava – riippumatta siitä, onko kaloja vapautettava vai ei – stereokamerajärjestelmän tulosten alimman asteikon perusteella. Tonnikalasaalisasiakirjoja, jotka liittyvät vapautettujen tonnikalojen määriin, on myös muutettava vapautettujen kalojen painon/lukumäärän ottamiseksi huomioon. Tonnikalasaalisasiakirjoja, jotka liittyvät tonnikaloihin, joita ei vapautettu mutta joiden osalta stereoskooppisten järjestelmien tai vaihtoehtoisten tekniikoiden tulokset eroavat saaliiksi saaduiksi ja siirretyiksi ilmoitetuista määristä, on myös muutettava kyseisten erojen ottamiseksi huomioon.

Tonnikalasaalisasiakirjoja, jotka liittyvät saaliisiin, joiden osalta vapauttamistoimi tehtiin, on myös muutettava vapautettujen kalojen painon/lukumäärän ottamiseksi huomioon.


LIITE XI

Vapauttamisprotokolla

1.

Tonnikalojen vapauttaminen mereen kasvatuskasseista on tallennettava videokameralla, ja ICCAT:n alueellisen tarkkailijan on seurattava vapauttamista sekä laadittava ja toimitettava ICCAT:n sihteeristölle raportti yhdessä videotallenteen kanssa.

2.

Jos vapauttamismääräys on annettu, kalanviljelylaitoksen hoitajan on pyydettävä ICCAT:n alueellisen tarkkailijan osallistumista.

3.

Hinausaluksesta tai tonnikalarysästä vastuussa olevan jäsenvaltion kansallisen tarkkailijan on seurattava tonnikalojen vapauttamista kuljetuskasseista tai tonnikalarysistä mereen, ja hänen on laadittava asiasta raportti vastuussa olevan jäsenvaltion valvontaviranomaisille.

4.

Ennen vapauttamistoimen toteuttamista jäsenvaltion valvontaviranomaiset voivat määrätä kontrollisiirron, jonka yhteydessä käytetään tavanomaisia ja/tai stereokameroita arvioimaan niiden kalojen lukumäärää ja painoa, jotka on vapautettava.

5.

Jäsenvaltion viranomaiset voivat toteuttaa kaikki tarpeellisiksi katsomansa lisätoimenpiteet sen varmistamiseksi, että vapauttamistoimet toteutetaan sopivimpana ajankohtana ja sopivimmassa paikassa lisäämään kalojen omaan kantaansa paluun todennäköisyyttä. Toimija on vastuussa kalojen eloonjäämisestä siihen saakka, kun vapauttamistoimi on toteutettu. Vapauttamistoimet on tehtävä kolmen viikon kuluessa kasvatuskassiinsiirtotoimien saattamisesta päätökseen.

6.

Keruutoimien loppuunsaattamisen jälkeen kalanviljelylaitoksella olevat kalat, joista ei ole tonnikalasaalisasiakirjaa, on vapautettava 34 artiklan 2 kohdassa ja tässä liitteessä vahvistettuja menettelyjä noudattaen.


LIITE XII

Kuolleiden kalojen käsittely

Kurenuottakalastuksessa nuotasta löydettyjen kuolleiden kalojen määrät on kirjattava kalastusaluksen kalastuspäiväkirjaan ja vähennettävä jäsenvaltion kiintiöstä.

Kuolleiden kalojen kirjaaminen/käsittely ensimmäisen siirron yhteydessä

1)

Tonnikalasaalisasiakirja on annettava hinausaluksen toimijalle niin, että jakso 2 (Kokonaissaalis), jakso 3 (Elävien kalojen kauppa) ja jakso 4 (Siirto – myös kuolleet kalat) on täytetty.

Jaksoissa 3 ja 4 ilmoitettujen kokonaismäärien on vastattava jaksossa 2 ilmoitettuja määriä. Tonnikalasaalisasiakirjan mukana on oltava alkuperäinen ICCAT:n siirtoilmoitus (ITD) tämän asetuksen säännösten mukaisesti. Siirtoilmoituksessa ilmoitettujen määrien (siirretty elävänä) on vastattava asiaan liittyvän tonnikalasaalisasiakirjan jaksossa 3 ilmoitettuja määriä.

2)

Tonnikalasaalisasiakirjasta on otettava jakson 8 (Kauppaa koskevat tiedot) sisältävä erilliskappale ja annettava se kuolleet tonnikalat maihin toimittavan apualuksen toimijalle (tai säilytettävä pyyntialuksella, jos kuolleet kalat puretaan suoraan maihin). Kuolleiden kalojen ja tonnikalasaalisasiakirjasta otetun erilliskappaleen mukana on oltava jäljennös siirtoilmoituksesta.

3)

Kuolleiden kalojen määrät on kirjattava kalat pyytäneen pyyntialuksen tonnikalasaalisasiakirjaan tai, jos kyseessä on yhteinen kalastustoimi, joko pyyntialusten tai jonkin muun lipun alla yhteiseen kalastustoimeen osallistuvan aluksen tonnikalasaalisasiakirjaan.


LIITE XIII

Vastaavuustaulukko

Asetus (EY) N:o 302/2009

Tämä asetus

1 artikla

1 ja 2 artikla

2 artikla

3 artikla

3 artikla

4 artikla

4 artiklan 1 kohta

5 artiklan 1 kohta

4 artiklan 2 kohta

6 artiklan 1 kohdan a alakohta

4 artiklan 3 ja 5 kohta

7 artikla

4 artiklan 4 kohdan toinen alakohta

6 artiklan 1 kohdan a alakohta ja 2 kohta

4 artiklan 6 kohdan a ja b alakohta ja toinen alakohta

54 artikla

4 artiklan 6 kohdan kolmas alakohta

20 artiklan 2 kohta

4 artiklan 7–12 kohta

4 artiklan 13 kohta

5 artiklan 3 kohta

4 artiklan 15 kohta

17 artikla

5 artiklan 1 kohta

6 artiklan 1 kohdan b alakohta

5 artiklan 2–6 kohta

9 artiklan 1–6 kohta

5 artiklan 7 ja 8 kohta sekä 9 kohdan ensimmäinen alakohta

5 artiklan 9 kohdan toinen alakohta

6 artiklan 2 kohta

6 artikla

10 artikla

7 artikla

11 ja 12 artikla

8 artikla

17 artikla

9 artiklan 1 ja 2 kohta

14 artiklan 1 ja 2 kohta

9 artiklan 3, 4 ja 5 sekä 7–10 kohta

Liite I

9 artiklan 6 kohta

9 artiklan 11 kohta

14 artiklan 3 kohta

9 artiklan 12–15 kohta

15 artikla

10 artikla

11 artikla

16 artiklan 2, 3 ja 5 kohta

12 artiklan 1–4 kohta

19 artikla

12 artiklan 5 kohta

13 artiklan 1, 2 ja 3 kohta

19 artikla

13 artiklan 4 kohta

14 artiklan 1, 2, 3 ja 5 kohta

20 artikla

14 artiklan 4 kohta

22 artiklan 1 kohta

15 artikla

23 artikla

16 artikla

29 artiklan 1, 3 ja 4 kohta

17 artikla

30 artikla

18 artiklan 1 kohta

25 artikla

18 artiklan 2 kohta

Liite II

19 artikla

24 artiklan 1, 2 ja 3 kohta

20 artiklan 1 ja 2 kohta

26 artiklan 1, 2 ja 3 kohta

20 artiklan 3 ja 4 kohta

27 artikla

21 artikla

31 artiklan 1–4 ja 6 kohta

22 artiklan 1 kohta ja 2 kohdan ensimmäinen alakohta

33 artiklan 1, 3 ja 5 kohta

22 artiklan 2 kohdan toinen alakohta

34 artiklan 1 kohta

22 artiklan 3 kohta

34 artiklan 2 kohta

22 artiklan 4 kohta

38 artiklan 1, 2 ja 3 kohta

22 artiklan 5 kohta

Liite II

22 artiklan 6 kohta

33 artiklan 6 kohta

22 artiklan 7 kohta

35 artiklan 1 kohta ja liite IX

22 artiklan 8 kohta ja 9 kohdan ensimmäinen alakohta

36 artikla

22 artiklan 9 kohdan toinen alakohta

22 artiklan 10 kohta

39 artikla

23 artikla

32 artikla

24 artiklan 1 kohta

47 artiklan 1 kohta

24 artiklan 2, 4 ja 6 kohta

40 artiklan 2–5 kohta

24 artiklan 3 kohta

41 artiklan 1 ja 2 kohta

24 artiklan 5 kohta

42 artikla

24 artiklan 7 kohta

44 artiklan 1 kohta ja liite IX

24 artiklan 8 kohdan ensimmäinen alakohta

45 artiklan 1 ja 2 kohta

24 artiklan 9 kohta

24 artiklan 10 kohta

48 artikla

24 a artikla

Liite X

25 artikla

49 artikla

26 artiklan 1 kohta

26 artiklan 4 kohta

26 artiklan 2 kohta

27 artiklan 1 kohta

26 artiklan 3 kohta

26 artiklan 5 kohta

27 artiklan 1 kohta

31 artiklan 5 kohta

27 artiklan 2 kohta

41 artikla

27 artiklan 3 kohta

3 artiklan 24 kohta

28 artikla

55 artikla

29 artikla

52 artikla

30 artikla

50 artikla

31 artiklan 1 kohta ja 2 kohdan a, b, c ja h alakohta

51 artiklan 2–6 kohta

31 artiklan 2 kohdan d–g alakohta

Liite VII

31 artiklan 3 ja 4 kohta

Liite VII

32 artikla

35 artiklan 2, 3 ja 4 kohta

44 artiklan 2, 3 ja 4 kohta

33 artikla

33 a artikla

53 artikla

34 artikla

56 artikla

35 artikla

36 artikla

37 artikla

57 artikla

38 artikla

58 artikla

38 a artikla

59 artiklan 1 ja 2 kohta

39 artikla

60 artikla

40 artikla

41 artikla

61 artikla


16.9.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 252/53


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2016/1628,

annettu 14 päivänä syyskuuta 2016,

liikkuviin työkoneisiin tarkoitettujen polttomoottoreiden kaasu- ja hiukkaspäästöjen raja-arvoihin ja tyyppihyväksyntään liittyvistä vaatimuksista, asetusten (EU) N:o 1024/2012 ja (EU) N:o 167/2013 muuttamisesta ja direktiivin 97/68/EY muuttamisesta ja kumoamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 114 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Sisämarkkinat käsittävät alueen, jolla ei ole sisäisiä rajoja ja jolla on taattava tavaroiden, henkilöiden, palvelujen ja pääomien vapaa liikkuvuus. Tätä varten Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 97/68/EY (3) säädettiin toimenpiteistä, joilla pyritään vähentämään liikkuviin työkoneisiin asennettavien moottoreiden aiheuttamaa ilman pilaantumista. On asianmukaista edistää unionin sisämarkkinoiden kehittämistä ja toimintaa.

(2)

Sisämarkkinoiden olisi perustuttava avoimiin, yksinkertaisiin ja johdonmukaisiin sääntöihin, joilla varmistetaan oikeusvarmuus ja selkeys, mistä voivat hyötyä sekä yritykset että kuluttajat.

(3)

Moottoreiden tyyppihyväksyntää koskevan unionin lainsäädännön yksinkertaistamiseksi ja sen antamisen nopeuttamiseksi on otettu käyttöön uusi sääntelymalli. Sen mukaan lainsäätäjä vahvistaa perussäännöt ja -periaatteet ja siirtää komissiolle vallan antaa delegoituja säädöksiä ja täytäntöönpanosäädöksiä teknisistä yksityiskohdista. Olennaisten vaatimusten osalta tässä asetuksessa olisi sen vuoksi vahvistettava ainoastaan liikkuviin työkoneisiin tarkoitettujen polttomoottoreiden kaasu- ja hiukkaspäästöjä ja tyyppihyväksyntää koskevat perussäännökset ja siirrettävä komissiolle valta vahvistaa tekniset eritelmät delegoiduissa säädöksissä ja täytäntöönpanosäädöksissä.

(4)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 167/2013 (4) vahvistettiin sääntelykehys maa- ja metsätaloudessa käytettävien ajoneuvojen hyväksyntää ja markkinavalvontaa varten. Koska toimialat ovat samankaltaiset ja asetuksen (EU) N:o 167/2013 soveltamisesta on saatu myönteisiä kokemuksia, monet kyseisessä asetuksessa vahvistetuista oikeuksista ja velvoitteista olisi syytä ottaa huomioon myös liikkuvien työkoneiden osalta. Erillisen säännöstön vahvistaminen on kuitenkin olennaisen tärkeää, jotta voidaan ottaa täysin huomioon liikkuviin työkoneisiin tarkoitettujen moottoreiden erityiset vaatimukset.

(5)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2006/42/EY (5) säädetään koneiden suunnitteluun ja valmistamiseen liittyvistä olennaisista terveys- ja turvallisuusvaatimuksista markkinoille saatettavien koneiden turvallisuuden parantamiseksi. Tuossa direktiivissä ei kuitenkaan aseteta kaasu- ja hiukkaspäästöjä koskevia vaatimuksia liikkuviin työkoneisiin tarkoitetuille moottoreille. Liikkuvien työkoneiden valmistajille olisi sen vuoksi asetettava tiettyjä velvollisuuksia sen varmistamiseksi, että moottoreiden asentaminen tällaisiin koneisiin suoritetaan niin, ettei tästä aiheudu kielteisiä vaikutuksia moottorin suoritusarvoihin kaasu- ja hiukkaspäästöjen kannalta. Tässä asetuksessa moottoreille asetettujen päästöraja-arvojen vaikuttavuuden varmistamiseksi tiettyjä kaasu- ja hiukkaspäästöjen raja-arvoja koskevia velvoitteita on myös asetettava liikkuviin työkoneisiin tarkoitetuille moottoreille.

(6)

Tässä asetuksessa olisi säädettävä liikkuviin työkoneisiin tarkoitettujen moottoreiden päästöraja-arvoihin ja EU-tyyppihyväksyntämenettelyihin liittyvistä olennaisista vaatimuksista. Tämän asetuksen asianomaisten vaatimusten keskeiset osatekijät perustuvat tuloksiin komission 20 päivänä marraskuuta 2013 esittämästä vaikutustenarvioinnista, jossa tutkittiin eri vaihtoehtoja kartoittamalla mahdolliset talouteen, ympäristöön, turvallisuuteen ja yhteiskuntaan liittyvien näkökohtien sekä terveyteen kohdistuvien vaikutusten edut ja haitat. Analyysissa oli mukana sekä laadullisia että määrällisiä näkökohtia.

(7)

Tässä asetuksessa olisi vahvistettava yhdenmukaiset säännöt liikkuviin työkoneisiin tarkoitettujen moottoreiden tyyppihyväksynnälle Euroopan unionissa, jotta voidaan varmistaa sisämarkkinoiden toiminta. Näitä tarkoituksia varten olisi vahvistettava uudet päästöraja-arvot, joita olisi sovellettava niin liikkuviin työkoneisiin kuin maa- ja metsätaloudessa käytettäviin työkoneisiin tarkoitettuihin moottoreihin, tarkoituksena ottaa huomioon teknologian kehitys ja varmistaa lähentyminen tieliikenteen ajoneuvoja koskevien unionin toimintapolitiikkojen kanssa. Uudet päästöraja-arvot olisi asetettava unionin ilmanlaatutavoitteiden saavuttamiseksi ja liikkuvien työkoneiden sekä maa- ja metsätaloudessa käytettävien ajoneuvojen päästöjen vähentämiseksi niin, että vähennetään työkoneiden päästöjen osuutta suhteessa tieliikenteen ajoneuvojen päästöihin. Näin ollen unionin lainsäädännön soveltamisalaa tällä toimialalla olisi laajennettava, jotta parannettaisiin markkinoiden yhdenmukaisuutta unionissa ja kansainvälisesti sekä minimoitaisiin markkinoiden vääristymisen ja kielteisten terveysvaikutusten riskit.

(8)

Markkinoiden yhdenmukaisuutta koskevan unionin lainsäädännön soveltamisalan laajentamisen lisäksi tällä asetuksella pyritään markkinoiden vääristymien riskit minimoiden yksinkertaistamaan nykyistä oikeudellista kehystä, muun muassa tarjoamalla toimenpiteitä hallinnollisten menettelyjen yksinkertaistamiseksi sekä parantamaan tällaisen lainsäädännön täytäntöönpanon yleisiä edellytyksiä, erityisesti vahvistamalla markkinavalvonnan sääntöjä.

(9)

Komission 28 päivänä maaliskuuta 2011 esittämässä valkoisessa kirjassa ”Yhtenäistä Euroopan liikennealuetta koskeva etenemissuunnitelma – Kohti kilpailukykyistä ja resurssitehokasta liikennejärjestelmää” korostetaan rautatie- ja sisävesiliikenteen erityistä roolia ilmastotavoitteiden saavuttamisessa. Ottaen huomioon, että näiden liikennemuotojen edistys ilmanlaadun parantamisen kannalta on heikompaa kuin muiden sektoreiden, komission ja jäsenvaltioiden viranomaisten olisi toimivaltansa puitteissa asetettava käytettäväksi erilaisia keinoja tukea päästöteknologian innovaatioita, jotta samalla, kun edistetään tavarankuljetusten siirtämistä rautateille ja sisävesiliikenteeseen, parannettaisiin ilmanlaatua Euroopassa.

(10)

Liikkuvien työkoneiden moottoreiden vaatimusten olisi oltava niiden periaatteiden mukaisia, jotka on vahvistettu komission 5 päivänä kesäkuuta 2002 antamassa tiedonannossa ”Lainsäädännön yksinkertaistamista ja parantamista koskeva toimintasuunnitelma”.

(11)

Seitsemännessä yleisessä unionin ympäristöalan toimintaohjelmassa, joka hyväksyttiin Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksellä N:o 1386/2013/EU (6), palautetaan mieliin, että unioni on sopinut sellaisen ilmanlaadun saavuttamisesta, josta ei aiheudu merkittäviä kielteisiä vaikutuksia ja riskejä ihmisten terveydelle ja ympäristölle. Unionin lainsäädännössä on vahvistettu asianmukaiset päästöraja-arvot ilmanlaadulle ihmisten terveyden ja erityisesti herkkien yksilöiden suojelemiseksi samoin kuin kansallisille päästörajoille (7). Komissio antoi 4 päivänä toukokuuta 2001 tiedonannon, jolla perustettiin Puhdasta ilmaa Eurooppaan -ohjelma (CAFE-ohjelma), minkä jälkeen komissio antoi 21 päivänä syyskuuta 2005 tiedonannon ”Ilman pilaantumista koskeva teemakohtainen strategia”. Yhtenä teemakohtaisen strategian johtoajatuksena on se, että unionin ilmanlaatua koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi on vähennettävä edelleen liikenteen (ilma-, meri- ja maantieliikenteen), kotitalouksien sekä energia-alan, maatalouden ja teollisuuden päästöjä. Tässä yhteydessä liikkuviin työkoneisiin tarkoitettujen moottoreiden päästöjen vähentämistehtävää on toteutettava osana laajempaa kokonaisstrategiaa. Uudet päästöraja-arvot, joita kutsutaan ’vaiheeksi V’, ovat yksi niistä toimenpiteistä, joilla pyritään vähentämään nykyisessä käytössä syntyviä ilman epäpuhtauksien päästöjä, kuten hiukkaspäästöjä, sekä typen oksidien (NOx) ja hiilivetyjen kaltaisten otsonia muodostavien yhdisteiden päästöjä.

(12)

Maailman terveysjärjestö (WHO) luokitteli 12 päivänä kesäkuuta 2012 kansainvälisen syöväntutkimuskeskuksensa (IARC) työn perusteella dieselmoottorien pakokaasupäästöt’ihmisille syöpää aiheuttaviksi’ (ryhmä 1), koska on olemassa riittävät todisteet siitä, että dieselmoottorien pakokaasuille altistumisella on yhteys kohonneeseen keuhkosyöpäriskiin.

(13)

Euroopan unionin ilmanlaadun parantamiseksi ja ilman suojelua koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi kestävällä tavalla vuoteen 2020 mennessä ja siitä eteenpäin vaaditaan jatkuvaa ponnistelua erityyppisten moottoreiden päästöjen vähentämiseksi. Siksi valmistajien olisi saatava etukäteen selkeää ja kattavaa tietoa tulevista päästöraja-arvoista ja riittävästi aikaa niiden noudattamiseen sekä tarvittavien teknisten valmiuksien kehittämiseen.

(14)

Päästörajoja asetettaessa on otettava huomioon niiden vaikutukset markkinoiden ja valmistajien kilpailukykyyn, liiketoiminnalle aiheutuvat suorat ja välilliset kustannukset sekä innovoinnin edistämisestä, ilmanlaadun paranemisesta, terveydenhuoltokustannusten alenemisesta ja elinajanodotteen pitenemisestä saatavat hyödyt.

(15)

Moottorien päästöjen vähentäminen kestävästi edellyttää suoran yhteistyön jatkuvaa tehostamista yhtäältä valmistajien ja asiaankuuluvien yritysten ja toisaalta vakiintuneiden tieteellisten tutkimuslaitosten välillä. Tällä yhteistyöllä on suuri merkitys ilman laadun paranemista edistävien uusien tuotteiden ja teknologian kehittämisessä.

(16)

Liikkuviin työkoneisiin tarkoitettujen moottoreiden päästöt muodostavat merkittävän osan ihmisen aiheuttamista tiettyjen haitallisten ilmaa pilaavien aineiden kokonaispäästöistä. Niihin moottoreihin, jotka synnyttävät huomattavan osuuden ilmaa pilaavista typen oksideista ja hiukkasista, olisi sovellettava uusia päästörajasääntöjä.

(17)

Jotta voidaan varmistaa koneiden läheisyydessä työskentelevien henkilöiden optimaalinen suojaustaso ja pitää useiden erilaisten liikkuvien koneiden ja laitteiden läheisyydessä työskentelevien henkilöiden kumulatiivinen altistus mahdollisimman pienenä, päästöt olisi minimoitava käyttämällä saatavilla olevaa tekniikkaa.

(18)

Komission olisi tarkasteltava toistaiseksi sääntelemättömiä päästöjä, joita syntyy uudenlaisten polttoaineiden, moottoritekniikoiden ja päästöjenrajoitusjärjestelmien yleistyvän käytön seurauksena. Komission olisi tarvittaessa annettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle ehdotus tällaisten päästöjen sääntelemiseksi.

(19)

On kannustettava ottamaan käyttöön vaihtoehtoisilla polttoaineilla toimivia moottoreita, joilla voi olla alhaiset typen oksidien ja hiukkasten päästöt. Hiilivetyjen kokonaismäärää koskevia raja-arvoja olisi näin ollen mukautettava niin, että metaanittomien hiilivetyjen päästöt ja metaanipäästöt otettaisiin huomioon.

(20)

Tämän asetuksen säännökset eivät vaikuta jäsenvaltioiden oikeuteen säätää perussopimuksia noudattaen vaatimuksista, joita ne pitävät tarpeellisina väestön ja työntekijöiden turvallisuuden varmistamiseksi tässä asetuksessa tarkoitettuja liikkuvia työkoneita käytettäessä, edellyttäen, että tällaiset vaatimukset eivät vaikuta tällaisiin työkoneisiin tarkoitettujen moottoreiden markkinoille saattamiseen.

(21)

Jotta mikrohiukkaspäästöjen (joissa hiukkasten koko on enintään 0,1 μm) säänteleminen voitaisiin varmistaa, komissiolle olisi annettava valtuudet hyväksyä hiukkaspäästöihin sovellettava lähestymistapa, jossa hiukkaspäästöjä tarkasteltaisiin hiukkasten määrän perusteella, nykyisin käytettävän hiukkasmassan tarkasteluun perustuvan lähestymistavan ohella. Hiukkasten määrän tarkasteluun perustuvan lähestymistavan olisi pohjauduttava Yhdistyneiden kansakuntien Euroopan talouskomission, jäljempänä’UNECE’, hiukkasmittausohjelman (Particulate Measurement Programme) tuloksiin, ja sen olisi oltava yhdenmukainen nykyisten pitkälle menevien ympäristötavoitteiden kanssa.

(22)

Näiden ympäristötavoitteiden saavuttamiseksi on asianmukaista, että tässä asetuksessa asetettavat hiukkasmäärien rajat vastaavat todennäköisesti korkeimpia suoritustasoja, jotka hiukkassuodattimilla nykyisin saavutetaan parasta saatavilla olevaa tekniikkaa käyttäen.

(23)

Ottaen huomioon liikkuvien työkoneiden pitkän käyttöiän on aiheellista harkita jälkiasennusten tekemistä jo käytössä oleviin moottoreihin. Jälkiasennuksia olisi pyrittävä erityisesti tekemään tiiviisti asutuilla kaupunkialueilla, mikä auttaisi jäsenvaltioita noudattamaan ilmanlaatua koskevaa unionin lainsäädäntöä. Varmistaakseen tehtävien jälkiasennusten vertailukelpoisuuden ja kunnianhimoisuuden jäsenvaltioiden olisi otettava huomioon UNECE-säännössä nro 132 tarkoitetut periaatteet.

(24)

Aiheellisissa tapauksissa ja silloin, kun asiaankuuluvat teknologiat liittyvät toisiinsa, olisi pyrittävä synergiavaikutukseen liikkuviin työkoneisiin tarkoitettujen moottoreiden kaasu- ja hiukkaspäästöjen vähentämisen sekä raskaisiin ajoneuvoihin sovellettavien päästörajojen välillä. Tällainen menettely voisi auttaa parantamaan mittakaavaetuja ja ilmanlaatua.

(25)

Komission olisi hyväksyttävä maailmanlaajuisesti yhdenmukaistetut testisyklit käytettäväksi testausmenettelyissä, joihin päästöjä koskevat EU:n tyyppihyväksyntäsäännökset perustuvat. Kannettavien päästömittauslaitteistojen käyttöä todellisten käytönaikaisten päästöjen valvonnassa olisi myös harkittava.

(26)

Jotta voidaan käsitellä käytössä syntyviä todellisia päästöjä ja valmistella käytönaikaista vaatimustenmukaisuusmenettelyä, päästövaatimusten noudattamisen valvontaan olisi hyväksyttävä kannettavien päästömittauslaitteistojen käyttöön perustuvat testausmenetelmät asianmukaisen määräajan puitteissa.

(27)

Pakokaasujen jälkikäsittelyjärjestelmän asianmukainen toiminta, erityisesti typen oksidien osalta, on keskeistä epäpuhtauspäästöille vahvistettujen raja-arvojen noudattamiselle. Tässä yhteydessä olisi otettava käyttöön toimenpiteitä, joilla pyritään takamaan kuluvien reagenssien tai sellaisten reagenssien, joita ei voi hyödyntää, käyttöön perustuvien pakokaasujen jälkikäsittelyjärjestelmien asianmukainen toiminta.

(28)

Kannettavat palopumput ovat olennaisen tärkeitä tietyissä hätätilanteissa, joissa vesijohtovettä ei ole saatavissa. Pakokaasujen jälkikäsittelyjärjestelmien asentaminen tällaisten koneiden moottoreihin lisäisi kuitenkin koneen painoa ja käyttölämpötiloja siinä määrin, että käyttäjän olisi vaarallista ja mahdotonta kantaa konetta käsin. Kannettavat palopumput olisi sen vuoksi jätettävä tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle.

(29)

Moottoriin tehtävillä muutoksilla, kuten sen pakokaasujen jälkikäsittelyjärjestelmän kytkemisellä pois toiminnasta tai sen tehon lisäämisellä, voisi olla vakavia seurauksia moottorin päästöominaisuuksiin ja kestävyyteen. Tällaisia muutoksia tekevillä oikeushenkilöillä olisi oltava sen vuoksi vastuu sen varmistamisesta, että sovellettavia päästörajoja noudatetaan.

(30)

Jäsenvaltioissa olisi sallittava niiden moottoreiden markkinoille saattaminen, jotka kuuluvat tässä asetuksessa säädettyjen, päästöraja-arvoja ja EU-tyyppihyväksyntämenettelyjä koskevien uusien sääntöjen soveltamisalaan, ja ovat näiden uusien sääntöjen mukaisia. Tällaisiin moottoreihin ei tulisi soveltaa minkäänlaisia muita niiden markkinoille saattamiseen liittyviä kansallisia päästövaatimuksia. Tämä ei saisi vaikuttaa jäsenvaltioiden oikeuteen edistää tai rajoittaa markkinoille jo saatettujen moottoreiden käyttöä, edellyttäen, että sovellettavat arviointiperusteet eivät ole syrjiviä ja että ne ovat objektiivisesti perusteltuja. EU-tyyppihyväksyntöjä myöntävien jäsenvaltioiden olisi ryhdyttävä tarkastustoimenpiteisiin varmistaakseen sen, että EU-tyyppihyväksyntämenettelyjen mukaisesti valmistetut moottorit voidaan tunnistaa.

(31)

Moottoreihin, jotka on tarkoitettu vientiin ja asevoimien käyttöön, ei pitäisi soveltaa tässä asetuksessa asetettuja päästöraja-arvoja. Jotta tällaiset moottorit voitaisiin erottaa niistä moottoreista, joihin kyseisiä päästöraja-arvoja sovelletaan, olisi tietyissä tapauksissa edellytettävä niiden merkitsemistä.

(32)

Logististen toimitusrajoitusten huomioon ottamiseksi ja oikea-aikaisuuteen perustuvan tuotantoprosessin mahdollistamiseksi sekä tarpeettomien kustannusten ja hallinnollisen rasituksen välttämiseksi valmistajalla olisi oltava alkuperäisen laitevalmistajan suostumuksella mahdollisuus luovuttaa moottori erillisenä ilman siihen kuuluvaa pakokaasujen jälkikäsittelyjärjestelmää.

(33)

Joitakin liikkuvia työkoneita käytetään ääriolosuhteissa, joihin liittyy henkeen tai terveyteen kohdistuvia riskejä, tai niitä koskevat erittäin haasteelliset tekniset vaatimukset. Tällaisten erityisten olosuhteiden vuoksi ja ottaen huomioon, että tällaisiin liikkuviin työkoneisiin tarkoitettujen moottoreiden määrä on suhteellisen pieni, olisi säädettävä tietyistä vapautuksista tässä asetuksessa vahvistettujen päästörajoitusvaatimusten soveltamiseen sellaisten moottorien osalta, joita on tarkoitus käyttää räjähdysvaarallisissa tiloissa ja pelastusveneen vesillelaskualustoilla.

(34)

Jotta valmistajat voisivat tehdä kenttätestejä, jotka ovat olennainen osa moottorin kehittämisprosessia, olisi sallittava, että markkinoille saatetaan tilapäisesti sellaisia moottoreita, joilla ei ole EU-tyyppihyväksyntää kenttätestin toteutuksen ajankohtana. Olisi myös oltava sallittua myöntää vapautuksia, joilla sallitaan moottoreiden tilapäinen saattaminen markkinoille prototyyppien kenttätestausta varten.

(35)

Rautatiesektorin raskaita investointeja edellyttävien pitkäkestoisten hankkeiden ottamiseksi huomioon olisi myös säädettävä vapautuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/57/EY (8) mukaisesti niiden moottoreiden osalta, jotka sisältyvät ennen tämän asetuksen soveltamispäivää käynnistettyihin ja jo pitkälle edenneisiin hankkeisiin.

(36)

On olennaisen tärkeää, ettei liikkuvien työkoneiden moottoreiden päästöominaisuuksiin liittyvää teknistä innovointityötä hankaloiteta vaatimuksilla, jotka eivät sisälly nykyisiin tyyppihyväksynnän hallinnollisiin menettelyihin. Sen vuoksi on tarpeen säätää tietyistä vapautuksista ja säännöistä sellaisten moottoreiden osalta, jotka sisältävät uusia tekniikoita tai uusia ratkaisuja.

(37)

Alkuperäiset laitevalmistajat, jotka valmistavat vain rajallisen määrän yksikköjä vuodessa, kohtaavat suuria haasteita suunnitellessaan mallistonsa uusimista siirtymäkauden aikana. Tällaiset valmistajat ovat yleensä pieniä ja keskisuuria yrityksiä, jäljempänä ’pk-yritykset’, joiden suunnittelukapasiteetti on rajallinen ja jotka saavat tietoa tulevien vaiheiden moottoreista usein myöhemmin kuin muut alkuperäiset laitevalmistajat. Tämä koskee erityisesti maatalouskoneiden valmistajia, jotka valmistavat rajallisen määrän yksiköitä vuodessa ja joilla olisi edessään suuri rakenteellinen haaste siirryttäessä noudattamaan vaiheen V päästöraja-arvoja. Sen vuoksi on tarpeen säätää erityisistä säännöistä tällaisten tapausten osalta.

(38)

Sellaisten moottoreiden markkinoille saattaminen, joilla on tarkoitus korvata liikkuviin työkoneisiin jo aiemmin asennettuja moottoreita ja jotka ovat tässä asetuksessa asetettuja päästöraja-arvoja lievempien päästöraja-arvojen mukaisia, olisi sallittava, jotta valmistajat voivat täyttää takuuvelvoitteensa ja varmistaa, että kyseisiä moottoreita on markkinoilla riittävästi saatavilla.

(39)

Nykyarvioiden mukaan useita leveän raidevälin rataverkkoon soveltuvia vetureita on korvattava vuosina 2016–2025. Unionin markkinoilla ei ole saatavilla suurtehomoottoreilla varustettuja vetureita, jotka soveltuisivat käyttöön rataverkossa, jossa raideleveys on 1 520 mm. Räätälöidyt ratkaisut lisäisivät huomattavasti uudesta veturista aiheutuvia kustannuksia ja saisivat rautatieliikenteen harjoittajat jättämään kalustonsa uusimatta. EU-tyyppihyväksyntämenettelyissä olisi otettava huomioon sellaiseen rataverkkoon liittyvät tekniset ja taloudelliset rajoitteet, jonka raideleveys on 1 520 mm. Jotta helpotettaisiin ja vauhditettaisiin tavoitetta saattaa asianomaisten jäsenvaltioiden rautatiesektori aiempaa ympäristöystävällisemmäksi sekä edistettäisiin parhaan mahdollisen tällä hetkellä markkinoilla saatavilla olevan tekniikan käyttöä, olisi myönnettävä väliaikainen vapautus tietyistä vaatimuksista tällaisille rautatieverkon vetureille. Kyseinen vapautus voi luoda samalla mahdollisuuden vähentää rautatieliikenteen ympäristövaikutuksia.

(40)

Puuvillantuotantoa harjoitetaan unionissa vain erittäin harvoissa jäsenvaltioissa. Puuvillantuotannossa käytettävien uusien sadonkorjuukoneiden korkeiden kustannusten vuoksi ja jotta vältettäisiin asettamasta puuvillantuotannon alalle ylimääräistä taloudellista rasitetta, joka uhkaisi entisestään alan taloudellista elinkelpoisuutta, alan toimijoille olisi annettava mahdollisuus käyttää useanlaisia saatavilla olevia käytettyjä puuvillantuotannon sadonkorjuukoneita. Sen vuoksi jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus soveltaa rajoitetun ajan kansallista lainsäädäntöä tällaisiin koneisiin asennettuihin moottoreihin.

(41)

Tässä asetuksessa olisi asetettava kansallisille viranomaisille markkinavalvontaan liittyviä velvoitteita, jotka ovat seikkaperäisempiä kuin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 765/2008 (9) asetetut vastaavat velvoitteet.

(42)

Jotta voidaan varmistaa, että tuotannon vaatimustenmukaisuuden valvontamenettely, joka on yksi EU-tyyppihyväksyntäjärjestelmän kulmakivistä, on pantu täytäntöön asianmukaisesti ja että se toimii moitteettomasti, tehtävään nimitetyn toimivaltaisen viranomaisen tai tähän tarkoitukseen nimitetyn teknisen tutkimuslaitoksen, jolla on asianmukainen pätevyys, olisi säännöllisesti tehtävä tarkastuksia valmistajien luona.

(43)

Unioni on sopimuspuolena UNECEn sopimuksessa pyörillä varustettuihin ajoneuvoihin ja niihin asennettaviin tai niissä käytettäviin varusteisiin ja osiin sovellettavien yhdenmukaisten teknisten vaatimusten hyväksymisestä sekä näiden vaatimusten mukaisesti annettujen hyväksymisten vastavuoroista tunnustamista koskevista ehdoista, jäljempänä’vuoden 1958 tarkistettu sopimus’. Tästä seuraa, että ne hyväksynnät, jotka on myönnetty sellaisten UNECEn sääntöjen ja niihin tehtyjen muutosten nojalla, joiden puolesta unioni on äänestänyt tai joita se on sitoutunut noudattamaan neuvoston päätöstä 97/836/EY (10) soveltaessaan, olisi tunnustettava samanarvoisiksi tämän asetuksen nojalla myönnettävien EU-tyyppihyväksyntöjen kanssa. Jotta varmistettaisiin johdonmukaisuus ja yhteneväisyys unionin ja UNECEn lainsäädäntöjen välillä, olisi komissiolle vastaavasti annettava valtuudet antaa delegoituja säädöksiä sen määrittelemiseksi, mitä UNECE-sääntöjä sovelletaan EU-tyyppihyväksyntöihin.

(44)

Tämän asetuksen täydentämiseksi teknisillä yksityiskohdilla olisi komissiolle siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädöksiä, jotka koskevat käytönaikaisten päästöominaisuuksien valvontaa, teknisiä testejä ja mittausmenettelyitä, tuotannon vaatimustenmukaisuutta, moottorin pakokaasujen jälkikäsittelyjärjestelmien erillistä toimitusta, kenttätestattavia moottoreita, räjähdysvaarallisissa tiloissa käytettäviä moottoreita, moottorien EU-tyyppihyväksyntöjen vastaavuutta, alkuperäisille laitevalmistajille ja loppukäyttäjille annettavia tietoja sekä teknisiä tutkimuslaitoksia koskevia standardeja ja arviointeja. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla, ja että nämä kuulemiset toteutetaan paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa (11) vahvistettujen periaatteiden mukaisesti. Jotta voitaisiin erityisesti varmistaa tasavertainen osallistuminen delegoitujen säädösten valmisteluun, Euroopan parlamentille ja neuvostolle toimitetaan kaikki asiakirjat samaan aikaan kuin jäsenvaltioiden asiantuntijoille, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asiantuntijoilla on järjestelmällisesti oikeus osallistua komission asiantuntijaryhmien kokouksiin, joissa valmistellaan delegoituja säädöksiä.

(45)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (12) mukaisesti.

(46)

Jäsenvaltioiden olisi vahvistettava säännöt tämän asetuksen rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja varmistettava, että ne pannaan täytäntöön. Seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

(47)

Jotta otettaisiin huomioon tekniikan jatkuva kehitys sekä tutkimus- ja innovointialan uusimmat tulokset, olisi tunnistettava liikkuviin työkoneisiin asennettaviin moottoreihin sisältyvät uudet mahdollisuudet vähentää epäpuhtauspäästöjä. Tällaisissa arvioinneissa olisi keskityttävä niihin moottoriluokkiin, jotka kuuluvat ensimmäistä kertaa tämän asetuksen soveltamisalaan, ja niihin moottoriluokkiin, joiden päästöraja-arvot säilyvät tässä asetuksessa muuttumattomina.

(48)

Tässä asetuksessa asetettuja erityisiä epäpuhtauspäästöihin liittyviä raja-arvoja, testausmenetelmiä ja vaatimuksia olisi sovellettava myös asetuksen (EU) N:o 167/2013 soveltamisalaan kuuluvien maa- ja metsätaloudessa käytettävien traktoreiden moottoreihin. Luokkien T2, T4.1 ja C2 maataloustraktoreita koskevien vaiheen IV päivämäärien lykkäämisen ja vaiheen V soveltamispäivien yhteisvaikutuksen johdosta vaihe IV olisi tehoalueen 56–130 kW osalta hyvin lyhytkestoinen. Tehottomuuden ja tarpeettoman rasitteen välttämiseksi vaiheen IV pakollisen EU-tyyppihyväksynnän päivämäärää olisi lykättävä yhdellä vuodella ja joustovaraa lisättävä asianmukaisella tavalla. Lisäksi tämän asetuksen vaiheen V soveltamisvaatimuksia koskevia siirtymälausekkeita olisi sovellettava myös vaiheen IIIB moottoreihin. Asetus (EU) N:o 167/2013 ja komission delegoitu asetus (EU) 2015/96 (13) olisi näin ollen muutettava tämän mukaisesti.

(49)

Selkeyden, ennakoitavuuden, järkeistämisen ja yksinkertaistamisen vuoksi sekä moottoreiden ja liikkuvien työkoneiden valmistajille aiheutuvan rasituksen vähentämiseksi tämän asetuksen olisi sisällettävä vain rajallinen määrä täytäntöönpanovaiheita uusien päästötasojen ja EU-tyyppihyväksyntämenettelyjen käyttöönottoa varten. Vaatimusten määritteleminen hyvissä ajoin on olennaista sen varmistamiseksi, että valmistajilla on riittävästi aikaa kehittää, testata ja ottaa käyttöön sarjatuotannossa olevia moottoreita koskevia teknisiä ratkaisuja ja että valmistajilla ja hyväksyntäviranomaisilla on riittävästi aikaa ottaa käyttöön tarvittavat hallinnolliset järjestelmät.

(50)

Direktiiviä 97/68/EY on muutettu useita kertoja huomattavilta osin. Selkeyden, ennakoitavuuden, järkeistämisen ja yksinkertaistamisen vuoksi mainittu direktiivi olisi kumottava ja korvattava yhdellä asetuksella ja muutamilla delegoiduilla säädöksillä ja täytäntöönpanosäädöksillä. Antamalla asetus voidaan varmistaa se, että sen säännöksiä sovelletaan sellaisenaan erityisesti valmistajiin, hyväksyntäviranomaisiin ja teknisiin tutkimuslaitoksiin ja että säännöksiä voidaan muuttaa paljon nopeammin ja tehokkaammin tekniikan kehittymisen ottamiseksi huomioon aiempaa paremmin.

(51)

Direktiivi 97/68/EY olisi sen vuoksi kumottava ajankohtana, joka jättäisi toimialalle riittävästi aikaa mukautua tähän asetukseen sekä tämän nojalla annettavissa delegoiduissa säädöksissä ja täytäntöönpanosäädöksissä vahvistettaviin teknisiin eritelmiin ja hallinnollisiin säännöksiin.

(52)

Direktiivissä 97/68/EY ei säädetä poikkeuksesta sellaisten liikkuviin työkoneisiin tarkoitettujen moottoreiden osalta, joita on tarkoitus käyttää räjähdysvaarallisissa tiloissa. Tällaisten moottoreiden turvallisen käytön kannalta olennaisten tiukkojen teknisten vaatimusten huomioon ottamiseksi olisi direktiivi 97/68/EY muutettava, jotta tällaisten moottoreiden osalta voidaan myöntää poikkeuksia sovellettaviksi tuon direktiivin kumoamiseen saakka.

(53)

EU-tyyppihyväksyntiin liittyvää tietojen vaihtoa on parannettava, jotta tätä asetusta voidaan soveltaa vaikuttavasti ja pian. Sen vuoksi kansallisia viranomaisia olisi vaadittava tekemään tehokasta yhteistyötä keskenään ja komission kanssa sekä vaihtamaan EU-tyyppihyväksyntiin liittyviä tietoja käyttämällä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1024/2012 (14) perustettua sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmää, jäljempänä’IMI’. Tämän asetuksen täytäntöönpanon helpottamiseksi olisi kehitettävä erillinen IMIn moduuli erityisesti liikkuvia työkoneita varten. Myös valmistajien ja teknisten tutkimuslaitosten olisi voitava käyttää IMIä liikkuviin työkoneisiin tarkoitettuja moottoreita koskevien tietojen vaihtamiseen.

(54)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitteita eli yhdenmukaisten sääntöjen vahvistamista liikkuviin työkoneisiin tarkoitettuihin moottoreihin sovellettavia päästöraja-arvoja ja EU-tyyppihyväksyntämenettelyjä koskeville hallinnollisille ja teknisille vaatimuksille, vaan ne voidaan niiden laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

KOHDE, SOVELTAMISALA JA MÄÄRITELMÄT

1 artikla

Kohde

1.   Tässä asetuksessa vahvistetaan kaasu- ja hiukkaspäästöjä koskevat raja-arvot sekä EU-tyyppihyväksyntään liittyvät hallinnolliset ja tekniset vaatimukset kaikkien 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen moottoreiden osalta.

Tässä asetuksessa asetetaan myös sellaisiin liikkuviin työkoneisiin liittyviä tiettyjä velvoitteita, joihin ollaan asentamassa tai joihin on asennettu 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu moottori, tällaisten moottoreiden kaasu- ja hiukkaspäästöjen raja-arvojen osalta.

2.   Tässä asetuksessa vahvistetaan lisäksi sellaisten 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen moottoreiden markkinavalvontaa koskevat vaatimukset, jotka on asennettu tai jotka on tarkoitettu asennettaviksi liikkuviin työkoneisiin ja jotka ovat EU-tyyppihyväksynnän alaisia.

2 artikla

Soveltamisala

1.   Tätä asetusta sovelletaan kaikkiin 4 artiklan 1 kohdassa vahvistettuihin luokkiin kuuluviin moottoreihin, jotka on asennettu tai jotka on tarkoitettu asennettaviksi liikkuviin työkoneisiin, ja tällaisten moottoreiden kaasu- ja hiukkaspäästöjen raja-arvoihin liittyvien näkökohtien osalta myös kyseisiin liikkuviin työkoneisiin.

2.   Tätä asetusta ei sovelleta moottoreihin, jotka on tarkoitettu seuraaviin käyttökohteisiin:

a)

käyttövoimaksi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/46/EY (15) 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin ajoneuvoihin;

b)

käyttövoimaksi asetuksen (EU) N:o 167/2013 3 artiklan 8 kohdassa määriteltyihin maa- ja metsätaloudessa käytettäviin traktoreihin;

c)

käyttövoimaksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 168/2013 (16) 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin ajoneuvoihin;

d)

paikallaan seisoviin koneisiin;

e)

merialuksiin, joiden käyttö edellyttää voimassa olevaa purjehduslupaa tai turvallisuuskirjaa;

f)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2016/1629 (17) määriteltyihin aluksiin, jotka eivät kuulu sen soveltamisalaan;

g)

käyttövoimaksi tai avustaviin tarkoituksiin sisävesialuksiin, joiden nettoteho on vähemmän kuin 19 kW;

h)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/53/EU (18) 3 artiklan 1 alakohdassa määriteltyihin vesikulkuneuvoihin;

i)

komission asetuksen (EU) N:o 1321/2014 (19) 2 artiklan a alakohdassa määriteltyihin ilma-aluksiin;

j)

huviajoneuvoihin, lukuun ottamatta moottorikelkkoja, mönkijöitä ja rinnakkain istuttavia maastoajoneuvoja;

k)

yksinomaan kilpailukäytössä oleviin tai yksinomaan kilpailukäyttöön tarkoitettuihin ajoneuvoihin ja koneisiin;

l)

eurooppalaisessa standardissa (20) määriteltyihin ja sen soveltamisalaan kuuluviin kannettaviin palopumppuihin;

m)

ajoneuvojen tai koneiden pienoismalleihin tai pienoiskokoisiin jäljennöksiin, jotka on valmistettu alkuperäistä konetta ja ajoneuvoa pienempään kokoon huvitarkoituksia varten, ja joiden nettoteho on vähemmän kuin 19 kW.

3 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan

1)

’liikkuvilla työkoneilla’ kaikkia korilla varustettuja tai korittomia, pyörällisiä tai pyörättömiä liikkuvia koneita, siirrettäviä laitteita tai ajoneuvoja, joita ei ole tarkoitettu matkustajien tai tavaroiden kuljetukseen tieliikenteessä, myös sellaisten ajoneuvojen alustaan asennettuja koneita, jotka on tarkoitettu matkustajien tai tavaroiden kuljetukseen tieliikenteessä;

2)

’EU-tyyppihyväksynnällä’ menettelyä, jossa hyväksyntäviranomainen varmentaa, että moottorityyppi tai moottoriperhe täyttää sitä koskevat tämän asetuksen hallinnolliset säännökset ja tekniset vaatimukset;

3)

’kaasupäästöillä’ seuraavia moottorista vapautuvia ilmaa pilaavia aineita kaasumaisessa muodossaan: hiilimonoksidia (CO), hiilivetyjä (HC) ja typen oksideja (NOx); typen oksideja ovat typpimonoksidi (NO) ja typpidioksidi (NO2), jotka ilmoitetaan typpidioksidiekvivalenttina (NO2);

4)

’hiukkasilla’ tai ’PM’:llä sellaisten moottorista vapautuvaan pakokaasuun sisältyvien aineiden massaa, jotka jäävät tiettyyn suodatinmateriaaliin sen jälkeen, kun kaasu on laimennettu puhtaalla, suodatetulla ilmalla siten, että lämpötila on enintään 325 K (52 °C);

5)

’hiukkasten lukumäärällä’ tai’PN’:llä sellaisten moottorista vapautuvien kiinteiden hiukkasten lukumäärää, joiden läpimitta on suurempi kuin 23 nm;

6)

’hiukkaspäästöillä’ moottorista vapautuvia aineita, joita mitataan PM:n tai PN:n perusteella;

7)

’polttomoottorilla’ tai’moottorilla’ energiamuunninta, joka ei ole kaasuturbiini ja joka on suunniteltu muuntamaan kemiallinen energia (syöte) mekaaniseksi energiaksi (tuotos) sisäisen palamisprosessin avulla; siihen kuuluu, sikäli kuin tällaiset on asennettu, II ja III luvun noudattamiseksi edellytettävä päästöjenrajoitusjärjestelmä sekä moottorin elektronisen ohjausyksikön (taikka ohjausyksiköiden) ja muun voimalaitteen tai liikkuvan työkoneen muun hallintayksikön välillä oleva tietoliikenneliitäntä (laitteisto ja viestit);

8)

’moottorityypillä’ sellaisten moottoreiden ryhmää, jotka eivät eroa toisistaan moottorin olennaisten ominaisuuksien osalta;

9)

’moottoriperheellä’ valmistajan luomaa sellaisten moottorityyppien ryhmittelyä, joilla on suunnittelultaan samanlaiset pakokaasupäästöominaisuudet ja jotka ovat sovellettavien päästöraja-arvojen mukaiset;

10)

’perusmoottorilla’ moottorityyppiä, joka on valittu moottoriperheestä siten, että sen päästöominaisuudet edustavat tälle moottoriperheelle tyypillisiä päästöominaisuuksia;

11)

’vaihtomoottorilla’ moottoria,

a)

jonka yksinomaisena käyttötarkoituksena on korvata markkinoille jo saatettu, liikkuvaan työkoneeseen asennettu moottori; ja

b)

joka on sellaisen päästövaiheen mukainen, joka on moottorinvaihdon ajankohtana sovellettavaa päästövaihetta alempi;

12)

’käytössä olevalla moottorilla’ moottoria, joka on käytössä liikkuvassa työkoneessa sen normaalien käyttötapojen, -olosuhteiden ja -kuormitusten mukaisesti ja jota käytetään 19 artiklassa tarkoitettujen, päästöjen seurantaan liittyvien testien suorittamisessa;

13)

’puristussytytysmoottorilla’ moottoria, joka toimii puristussytytysperiaatteella;

14)

’kipinäsytytysmoottorilla’ moottoria, joka toimii kipinäsytytysperiaatteella;

15)

’kannettavalla kipinäsytytysmoottorilla’ kipinäsytytysmoottoria, jonka vertailuteho on vähemmän kuin 19 kW ja jota käytetään laitteessa, joka täyttää vähintään yhden seuraavista edellytyksistä:

a)

laitteen käyttäjä kantaa laitetta ajan, kun sitä käytetään tarkoitukseensa,

b)

laite toimii eri asennoissa, esimerkiksi ylösalaisin tai sivuttain, laitteen käyttötarkoituksen tai käyttötarkoitusten saavuttamiseksi;

c)

laitteen kuivapaino (moottori mukaan lukien) on vähemmän kuin 20 kilogrammaa, ja ainakin yksi seuraavista edellytyksistä täyttyy:

i)

käyttäjä joko tukee fyysisesti tai kantaa laitetta koko ajan, kun sitä käytetään tarkoitukseensa;

ii)

käyttäjä tukee fyysisesti laitetta tai säätää sen asentoa koko ajan, kun sitä käytetään tarkoitukseensa;

iii)

laitetta käytetään generaattorissa tai pumpussa;

16)

’nestemäisellä polttoaineella’ polttoainetta, joka on nestemäisessä tilassa standardiolosuhteissa (298 K, absoluuttinen ympäröivä paine 101,3 kPa);

17)

’kaasumaisella polttoaineella’ polttoainetta, joka on täysin kaasumainen standardiolosuhteissa (298 K, absoluuttinen ympäröivä paine 101,3 kPa);

18)

’kaksipolttoainemoottorilla’ moottoria, joka on suunniteltu toimimaan samanaikaisesti nestemäisellä polttoaineella ja kaasumaisella polttoaineella siten, että kumpaakin polttoainetta syötetään erikseen ja että yhden polttoaineen kulutuksen määrä suhteessa toisen polttoaineen kulutuksen määrään voi vaihdella toiminnan mukaisesti;

19)

’yksipolttoainemoottorilla’ moottoria, joka ei ole kaksipolttoainemoottori;

20)

’kaasuenergiasuhteella’ tai’GER’:llä kaksipolttoainemoottorin tapauksessa kaasumaisen polttoaineen energiasisällön suhdetta molempien polttoaineiden energiasisältöön; yksipolttoainemoottorin tapauksessa kaasuenergiasuhde on arvoltaan joko 1 tai 0 polttoainetyypin mukaan;

21)

’vakionopeusmoottorilla’ moottoria, jonka EU-tyyppihyväksyntä on rajoitettu vakionopeuskäyttöön, lukuun ottamatta moottoreita, joiden vakionopeuden säätimen toiminto on poistettu tai pois käytöstä; siinä voi olla joutokäyntinopeus, jota voidaan käyttää käynnistyksessä taikka sammutuksessa, ja se voi olla varustettu säätimellä, joka on mahdollista asettaa eri nopeuksille silloin, kun moottori on pysähdyksissä;

22)

’vaihtuvanopeuksisella moottorilla’ moottoria, joka ei ole vakionopeusmoottori;

23)

’vakionopeuskäytöllä’ moottorin käyttöä säätimellä, joka valvoo automaattisesti käyttäjän ohjaussyötettä ja pitää moottorin käyntinopeuden samana myös kuormituksen vaihdellessa;

24)

’apumoottorilla’ moottoria, joka on asennettu tai tarkoitettu asennettavaksi liikkuvaan työkoneeseen ja joka ei anna suoraan eikä välillisesti käyttövoimaa;

25)

’nettoteholla’ kilowatteina ilmaistua moottorin tehoa, joka mitataan testipenkissä kampiakselin tai vastaavan päästä UNECE-säännössä nro 120 säädetyn polttomoottoreiden tehon mittausmenetelmän mukaisesti 25 artiklan 2 kohdassa mainittua vertailupolttoainetta tai polttoaineyhdistelmää käyttämällä;

26)

’vertailuteholla’ nettotehoa, jota käytetään moottoriin sovellettavien päästöraja-arvojen määrittämiseen;

27)

’nettonimellisteholla’ kilowatteina ilmaistua valmistajan ilmoittamaa moottorin nettotehoa nimellisnopeudella;

28)

’suurimmalla nettoteholla’ nettotehon suurinta arvoa moottorityypin nimellisen täyden kuormituksen tehokäyrällä;

29)

’nimellisnopeudella’ valmistajan suunnittelemaa suurinta moottorin rajoittimen sallimaa täyskuormitusnopeutta tai, jos rajoitinta ei ole, valmistajan määrittämää nopeutta, jolla moottori saavuttaa suurimman nettotehon;

30)

’moottorin valmistuspäivällä’ kuukautena ja vuotena ilmaistavaa päivämäärää, jona moottori läpäisee tuotantolinjalta valmistumisen jälkeen viimeisen tarkastuksen ja on valmis toimitettavaksi tai varastoitavaksi;

31)

’siirtymäajalla’ liitteessä III vahvistetun, vaiheen V moottoreiden markkinoille saattamisen päivämäärien jälkeistä 24 kuukauden ajanjaksoa;

32)

’siirtymäajan moottorilla’ moottoria, jonka valmistuspäivä edeltää liitteessä III vahvistettua vaiheen V moottoreiden markkinoille saattamisen päivämäärää ja joka täyttää jonkin seuraavista vaatimuksista:

a)

se on 5 päivänä lokakuuta 2016 sovellettavassa asiaankuuluvassa lainsäädännössä määriteltyjen uusimpien sovellettavien päästöraja-arvojen mukainen; tai

b)

se kuuluu sellaiselle tehoalueelle tai sitä käytetään taikka se on tarkoitettu käytettäväksi sellaisessa sovelluksessa, jota eivät koskeneet päästöraja-arvot ja jolta ei edellytetty tyyppihyväksyntää unionin tasolla 5 päivänä lokakuuta 2016;

33)

’liikkuvan työkoneen valmistuspäivällä’ koneen lakisääteisessä merkinnässä mainittua kuukautta ja vuotta tai, jos lakisääteistä merkintää ei ole, sitä kuukautta ja vuotta, jona kone läpäisee tuotantolinjalta valmistumisensa jälkeen lopputarkastuksen;

34)

’sisävesialuksella’ alusta, joka kuuluu direktiivin (EU) 2016/1629 soveltamisalaan;

35)

’generaattorikoneistolla’ itsenäisesti toimivaa liikkuvaa työkonetta, joka ei ole osa voimalinjaa ja joka on ensi sijassa tarkoitettu tuottamaan sähkötehoa;

36)

’paikallaan seisovalla koneella’ konetta, joka on tarkoitus asentaa pysyvästi yhteen paikkaan ensimmäisellä käyttökerralla ja jota ei ole tarkoitus siirtää teitse tai muulla tavalla, paitsi silloin, kun se toimitetaan valmistuspaikasta paikkaan, johon se ensi kertaa asennetaan;

37)

’pysyvästi asennetulla’ kohdetta, joka on pultattu kiinni tai muulla tavalla lujasti kiinnitetty alustaan tai muuhun kiinnityspintaan niin, että sen irrottaminen edellyttää työkalujen tai laitteiden käyttöä, jolloin moottoria on mahdollista käyttää vain yhdessä rakennuksen, rakenteen, laitoksen tai laitteiston kohdassa;

38)

’moottorikelkalla’ omalla käyttövoimallaan kulkevaa konetta, joka on tarkoitettu maastossa liikkumiseen ensisijaisesti lumen päällä, joka kulkee lumeen kosketuksissa olevilla teloilla, jota ohjataan lumeen kosketuksissa olevalla suksella (tai suksilla) ja jonka kuormittamaton enimmäismassa on ajokunnossa 454 kg (painoon lasketaan mukaan vakiovarusteet, jäähdytysnesteet, voiteluaineet, polttoaineet ja työkalut muttei valinnaisia varusteita eikä kuljettajaa);

39)

’mönkijällä’ moottoriajoneuvoa, jolle moottori antaa käyttövoiman ja joka on ensisijaisesti tarkoitettu liikkumiseen päällystämättömillä pinnoilla vähintään neljällä matalapainerenkaisella pyörällä ja jossa on joko vain kuljettajan käyttöön tarkoitettu satulaistuin taikka kuljettajan käyttöön tarkoitettu satulaistuin ja istuin enintään yhdelle matkustajalle sekä ohjaustanko;

40)

’rinnakkain istuttavalla maastoajoneuvolla’ omalla käyttövoimallaan kulkevaa, kuljettajan ohjaamaa, niveletöntä ajoneuvoa, joka on ensisijaisesti tarkoitettu liikkumiseen päällystämättömillä pinnoilla vähintään neljällä pyörällä, jonka kuormittamaton vähimmäismassa on ajokunnossa 300 kg (tähän painoon lasketaan mukaan vakiovarusteet, jäähdytysnesteet, voiteluaineet, polttoaineet ja työkalut muttei valinnaisia varusteita eikä kuljettajaa) ja jonka rakenteellinen enimmäisnopeus on 25 km/h tai enemmän; ajoneuvo on lisäksi tarkoitettu henkilöiden ja/tai tavaroiden kuljetukseen sekä/taikka laitteiden vetämiseen ja työntämiseen, sitä ohjataan muulla säätimellä kuin ohjaustangolla, se soveltuu huvi- tai hyötykäyttöön ja se voi kuljettaa enintään kuutta henkilöä (ajoneuvon kuljettaja mukaan lukien), jotka istuvat rinnakkain yhdellä tai useammalla istuimella, jotka eivät ole satulaistuimia;

41)

’raideliikenteen kulkuneuvolla’ liikkuvaa työkonetta, jota käytetään yksinomaan raiteilla;

42)

’veturilla’ raideliikenteen kulkuneuvoa, joka on suunniteltu antamaan suoraan omien pyöriensä kautta tai välillisesti muiden raideliikenteen kulkuneuvojen pyörien kautta käyttövoimaa itselleen sekä muille rahdin, matkustajien ja varusteiden kuljetukseen tarkoitetuille raideliikenteen kulkuneuvoille ja jota itseään ei ole suunniteltu taikka tarkoitettu rahdin tai matkustajien kuljetukseen sen omaa käyttöhenkilöstöä lukuun ottamatta;

43)

’moottorivaunulla’ raideliikenteen kulkuneuvoa, jonka tarkoitus on antaa itselleen käyttövoimaa joko suoraan omien pyöriensä kautta tai välillisesti muiden raideliikenteen kulkuneuvojen pyörien kautta ja joka on nimenomaisesti tarkoitettu tavaroiden tai matkustajien tai näiden molempien kuljetukseen ja joka ei ole veturi;

44)

’raideliikenteen apukulkuneuvolla’ raideliikenteen kulkuneuvoa, joka ei ole moottorivaunu eikä veturi vaan jokin muu raideliikenteen kulkuneuvo, kuten kiskoihin tai muuhun rautatieinfrastruktuuriin liittyvien huolto-, rakennus- tai nostotöiden suorittamiseen nimenomaisesti tarkoitettu kulkuneuvo;

45)

’ajoneuvonosturilla’ omalla käyttövoimallaan liikkuvaa kääntönosturia, jota voidaan liikutella tiellä tai maastossa taikka molemmissa ja jonka vakavuus saadaan aikaan painovoimalla ja joka on varustettu renkailla, telaketjuilla tai muilla liikkumisapuneuvoilla;

46)

’lumilingolla’ omalla käyttövoimallaan kulkevaa konetta, jonka yksinomaisena tarkoituksena on luoda lunta päällystetyltä pinnalta keräämällä lunta ja linkoamalla sitä voimalla sivuun heittotorven kautta;

47)

’asettamisella saataville markkinoilla’ moottorin tai liikkuvan työkoneen toimittamista unionin markkinoille liiketoiminnan yhteydessä jakelua taikka käyttöä varten maksua vastaan tai ilmaiseksi;

48)

’markkinoille saattamisella’ moottorin tai liikkuvan työkoneen asettamista ensimmäisen kerran saataville unionin markkinoilla;

49)

’valmistajalla’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka on vastuussa hyväksyntäviranomaiselle kaikista moottoreiden EU-tyyppihyväksynnän taikka lupamenettelyn osa-alueista ja moottorituotannon vaatimustenmukaisuuden varmistamisesta, ja joka myös vastaa valmistettujen moottoreiden markkinavalvontaa koskevista seikoista, riippumatta siitä, osallistuuko tämä henkilö suoraan kaikkiin EU-tyyppihyväksyntämenettelyn kohteena olevan moottorin suunnittelu- ja valmistusvaiheisiin;

50)

’valmistajan edustajalla’ tai’edustajalla’ unioniin sijoittautunutta luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jonka valmistaja kirjallisella toimeksiannolla asianmukaisesti nimeää edustamaan itseään asioissa, jotka liittyvät hyväksyntäviranomaiseen tai markkinavalvontaviranomaiseen ja toimimaan itsensä puolesta tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa;

51)

’maahantuojalla’ unioniin sijoittautunutta luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka saattaa markkinoille kolmannesta maasta peräisin olevan moottorin, riippumatta siitä, onko moottori jo asennettu liikkuvaan työkoneeseen vai ei;

52)

’jakelijalla’ toimitusketjuun kuuluvaa luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka ei ole valmistaja eikä maahantuoja ja joka asettaa moottorin saataville markkinoilla;

53)

’talouden toimijalla’ valmistajaa, valmistajan edustajaa, maahantuojaa tai jakelijaa;

54)

’alkuperäisellä laitevalmistajalla’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka valmistaa liikkuvia työkoneita;

55)

’hyväksyntäviranomaisella’ jäsenvaltion viranomaista, jonka jäsenvaltio on perustanut tai nimennyt ja ilmoittanut komissiolle ja jolla on toimivalta

a)

kaikilla moottorityyppien tai moottoriperheiden EU-tyyppihyväksyntään liittyvillä osa-alueilla;

b)

lupamenettelyssä;

c)

myöntää ja tarvittaessa peruuttaa tai evätä EU-tyyppihyväksyntä, sekä antaa EU-tyyppihyväksyntätodistuksia;

d)

toimia muiden jäsenvaltioiden hyväksyntäviranomaisten yhteyselimenä;

e)

nimetä tekniset tutkimuslaitokset; ja

f)

varmistaa, että valmistaja täyttää velvoitteensa tuotannon vaatimustenmukaisuuden osalta;

56)

’teknisellä tutkimuslaitoksella’ organisaatiota tai elintä, jonka hyväksyntäviranomainen on nimennyt testauslaboratorioksi suorittamaan testejä tai vaatimustenmukaisuuden arviointielimeksi suorittamaan alkuarvioinnin ja muita testejä tai tarkastuksia hyväksyntäviranomaisen puolesta, tai viranomaista itseään silloin, kun se huolehtii näistä tehtävistä;

57)

’markkinavalvonnalla’ kansallisten viranomaisten toimintaa ja toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että markkinoilla saataville asetetut moottorit ovat asiaankuuluvan unionin yhdenmukaistamislainsäädännön mukaisia;

58)

’markkinavalvontaviranomaisella’ jäsenvaltion viranomaista, joka on vastuussa markkinavalvonnan toteuttamisesta kyseisen valtion alueella;

59)

’kansallisella viranomaisella’ hyväksyntäviranomaista tai muuta viranomaista, joka osallistuu liikkuviin työkoneisiin asennettaviksi tarkoitettujen moottoreiden tai sellaisten liikkuvien työkoneiden, joihin moottorit on asennettu, markkinavalvontaan, rajavalvontaan tai markkinoille saattamiseen ja on näistä vastuussa jäsenvaltiossa;

60)

’loppukäyttäjällä’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka ei ole valmistaja, alkuperäinen laitevalmistaja, maahantuoja tai jakelija, ja joka on vastuussa liikkuvaan työkoneeseen asennetun moottorin käytöstä;

61)

’päästöjenrajoitusstrategialla’ moottorin tai sellaisen liikkuvan työkoneen, johon moottori on asennettu, kokonaisrakenteeseen kuuluvaa rakennepiirrettä tai rakennepiirteiden kokonaisuutta, jonka tarkoituksena on rajoittaa päästöjä;

62)

’päästöjenrajoitusjärjestelmällä’ laitetta, järjestelmää tai rakenteen osaa, jota käytetään päästöjen rajoittamiseen tai vähentämiseen;

63)

’estostrategialla’ päästöjenrajoitusstrategiaa, joka vähentää päästöjenrajoitusjärjestelmän tehokkuutta ympäröivissä olosuhteissa tai moottorin käyttöolosuhteissa joko koneen tavanomaisen toiminnan aikana tai EU-tyyppihyväksynnän testausmenettelyjen ulkopuolella;

64)

’elektronisella ohjausyksiköllä’ moottorissa olevaa elektronista laitetta, joka on osa päästöjenrajoitusjärjestelmää ja joka ohjaa moottorin parametreja moottorin antureilta saamiensa tietojen mukaisesti;

65)

’pakokaasujen kierrätyksellä’ sellaista teknistä laitetta, joka on osa päästöjenrajoitusjärjestelmää ja jolla vähennetään päästöjä siten, että palotilasta tulevat pakokaasut johdetaan takaisin moottoriin ja sekoitetaan tuloilmaan joko ennen palamistapahtumaa tai sen aikana, lukuun ottamatta venttiiliajoituksen käyttöä palotilaan jäävän ja tuloilmaan ennen palotapahtumaa tai sen aikana sekoittuvan pakokaasun määrän lisäämiseksi;

66)

’pakokaasujen jälkikäsittelyjärjestelmällä’ katalysaattoria, hiukkassuodatinta, typen oksidien poistojärjestelmää, yhdistettyä typen oksidien poistojärjestelmää ja hiukkassuodatinta tai muuta päästöjä vähentävää laitetta, joka on osa päästöjenrajoitusjärjestelmää ja joka on asennettu virtaussuunnassa moottorin pakokaasuaukkojen alapuolelle, lukuun ottamatta pakokaasujen kierrätysjärjestelmää ja turboahtimia;

67)

’luvattomalla muuttamisella’ päästöjenrajoitusjärjestelmän, mukaan lukien tällaisen järjestelmän ohjelmistot tai muut loogiset ohjausyksiköt, poiskytkemistä, säätämistä tai muuttamista, jonka tahallisena tai tahattomana vaikutuksena on moottorin päästöominaisuuksien huononeminen;

68)

’testisyklillä’ jaksoa, joka muodostuu useista testipisteistä, joille kullekin on määritetty nopeus ja vääntömomentti, joita moottorin on noudatettava silloin, kun sitä testataan vakiotilaisissa tai muuttuvatilaisissa käyttöolosuhteissa;

69)

’vakiotilaisella testisyklillä’ testisykliä, jossa moottorin nopeus ja vääntömomentti pidetään nimellisissä vakioarvoissa, joita on rajallinen määrä. Vakiotilaiset testisyklit ovat joko erillisten moodien testejä tai porrastettujen moodien testejä;

70)

’muuttuvatilaisella testisyklillä’ testisykliä, joka muodostuu sekunneittain vaihtelevien normalisoitujen nopeus- ja vääntömomenttiarvojen sarjasta;

71)

’kampikammiolla’ moottorin sisäisiä tai ulkopuolisia suljettuja tiloja, jotka ovat yhteydessä öljypohjaan sisäisillä tai ulkoisilla putkilla, joiden kautta kaasut ja höyryt voivat haihtua;

72)

’regeneraatiolla’ sellaista tapahtumaa, jonka aikana päästötasot muuttuvat silloin, kun pakokaasujen jälkikäsittelyjärjestelmän suorituskykyä palautetaan tarkoituksellisesti ennalleen, ja joka voidaan luokitella joko jatkuvaksi regeneraatioksi tai ajoittaiseksi regeneraatioksi;

73)

’päästökestojaksolla’ (EDP) tuntimäärää tai tapauksen mukaan välimatkaa, jota käytetään huononemiskertoimien määrittämiseen;

74)

’huononemiskertoimilla’ niiden kertoimien joukkoa, jotka osoittavat päästökestojakson alku- ja loppuhetken päästöjen suhteen;

75)

’virtuaalisella testauksella’ päätöksenteon apuvälineenä käytettäviä tietokonesimulaatioita, laskelmat mukaan lukien, joiden avulla osoitetaan moottorin suorituskyvyn taso ilman, että olisi tarvetta käyttää tosiasiallista fyysistä moottoria.

4 artikla

Moottoriluokat

1.   Tässä asetuksessa sovelletaan seuraavia moottoriluokkia, jotka jaetaan edelleen liitteessä I esitettyihin alaluokkiin:

1)   luokka NRE:

a)

moottorit, jotka on tarkoitettu liikkuviin työkoneisiin, jotka on tarkoitettu tai jotka soveltuvat kulkemaan tai olemaan kuljetettavina teitse tai muulla tavalla ja joita ei ole suljettu pois 2 artiklan 2 kohdan nojalla ja jotka eivät kuulu mihinkään muuhun tämän kohdan 2–10 alakohdassa mainittuun luokkaan;

b)

moottorit, joiden vertailuteho on vähemmän kuin 560 kW ja joita käytetään luokkiin IWP, IWA, RLL tai RLR kuuluvien vaiheen V moottoreiden sijasta;

2)   luokka NRG: moottorit, joiden vertailuteho on suurempi kuin 560 kW ja joita käytetään yksinomaan generaattorikoneistoissa; sellaiset generaattorikoneistoihin tarkoitetut moottorit, joilla ei ole näitä ominaisuuksia, sisällytetään luokkiin NRE tai NRS niiden ominaisuuksien mukaan;

3)   luokka NRSh: kannettavat kipinäsytytysmoottorit, joiden vertailuteho on vähemmän kuin 19 kW ja joita käytetään yksinomaan kannettavissa koneissa;

4)   luokka NRS: kipinäsytytysmoottorit, joiden vertailuteho on alle 56 kW ja jotka eivät kuulu luokkaan NRSh;

5)   luokka IWP:

a)

yksinomaan sisävesialuksissa niiden suoran tai välillisen käyttövoiman lähteenä käytettävät tai niiden suoran tai välillisen käyttövoiman lähteeksi tarkoitetut moottorit, joiden vertailuteho on vähintään 19 kW;

b)

moottorit, joita käytetään luokan IWA moottoreiden sijasta, edellyttäen että ne ovat 24 artiklan 8 kohdan mukaisia;

6)   luokka IWA: yksinomaan sisävesialuksissa käytettävät apumoottorit, joiden vertailuteho on vähintään 19 kW;

7)   luokka RLL: yksinomaan vetureissa niiden käyttövoiman lähteenä käytettävät tai niiden käyttövoiman lähteeksi tarkoitetut moottorit;

8)   luokka RLR:

a)

yksinomaan moottorivaunuissa niiden käyttövoiman lähteenä käytettävät tai niiden käyttövoiman lähteeksi tarkoitetut moottorit;

b)

moottorit, joita käytetään luokkaan RLL kuuluvien vaiheen V moottoreiden sijasta;

9)   luokka SMB: kipinäsytytysmoottorit, joita käytetään yksinomaan moottorikelkoissa; moottorikelkkoihin tarkoitetut muut kuin kipinäsytytysmoottorit sisällytetään luokkaan NRE;

10)   luokka ATS: kipinäsytytysmoottorit, joita käytetään yksinomaan mönkijöissä ja rinnakkain istuttavissa maastoajoneuvoissa; mönkijöihin ja rinnakkain istuttaviin maastoajoneuvoihin tarkoitetut muut kuin kipinäsytytysmoottorit sisällytetään luokkaan NRE.

2.   Tiettyyn luokkaan kuuluvaa vaihtuvanopeuksista moottoria voidaan käyttää saman luokan vakionopeusmoottorin sijasta.

Vakionopeuskäytössä olevien luokkaan IWP kuuluvien vaihtuvanopeuksisten moottoreiden on lisäksi soveltuvin osin täytettävä 24 artiklan 7 tai 8 kohdassa asetetut vaatimukset.

3.   Raideliikenteen apukulkuneuvojen moottorit sekä moottorivaunujen ja veturien apumoottorit sisällytetään luokkiin NRE tai NRS niiden ominaisuuksien mukaan.

II LUKU

YLEISET VELVOITTEET

5 artikla

Jäsenvaltioiden velvoitteet

1.   Jäsenvaltioiden on perustettava tai nimettävä hyväksyntäviranomaiset ja markkinavalvontaviranomaiset tämän asetuksen mukaisesti.

2.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle 1 kohdassa tarkoitettujen hyväksyntä- ja markkinavalvontaviranomaisten perustamisesta ja nimeämisestä, mukaan lukien niiden nimet, posti- ja sähköpostiosoitteet ja vastuualueet. Komissio julkaisee verkkosivustollaan luettelon ja yksityiskohtaiset tiedot hyväksyntäviranomaisista.

3.   Jäsenvaltiot saavat sallia ainoastaan seuraavien markkinoille saattamisen:

a)

moottorit, joilla on tämän asetuksen mukaisesti myönnetty voimassa oleva EU-tyyppihyväksyntä riippumatta siitä, onko ne jo asennettu liikkuviin työkoneisiin, ja

b)

liikkuvat työkoneet, joihin on asennettu a alakohdassa tarkoitetut moottorit.

4.   Jäsenvaltiot eivät saa kieltää, rajoittaa tai estää seuraavien markkinoille saattamista:

a)

moottorit perustein, jotka liittyvät tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluviin niiden rakennetta ja toimintaa koskeviin seikkoihin, kun kyseiset moottorit täyttävät tämän asetuksen vaatimukset;

b)

liikkuvat työkoneet perustein, jotka liittyvät niihin asennettujen moottoreiden kaasu- ja hiukkaspäästöihin, kun kyseiset moottorit kuuluvat tämän asetuksen soveltamisalaan ja täyttävät asetuksen vaatimukset.

5.   Jäsenvaltioiden on järjestettävä ja toteutettava markkinavalvontaa ja markkinoilla olevien moottoreiden tarkastuksia asetuksen (EY) N:o 765/2008 III luvun mukaisesti.

6 artikla

Hyväksyntäviranomaisten velvoitteet

1.   Hyväksyntäviranomaisten on varmistettava, että EU-tyyppihyväksyntää hakevat valmistajat noudattavat tätä asetusta.

2.   Hyväksyntäviranomaiset saavat myöntää EU-tyyppihyväksynnän ainoastaan sellaisille moottorityypeille tai moottoriperheille, jotka ovat tämän asetuksen mukaisia.

3.   Hyväksyntäviranomaisten on julkistettava IMIn avulla rekisteri kaikista moottorityypeistä ja moottoriperheistä, joille on myönnetty EU-tyyppihyväksyntä, joiden EU-tyyppihyväksyntää on laajennettu, joiden EU-tyyppihyväksyntä on peruttu tai joiden osalta EU-tyyppihyväksyntähakemus on hylätty.

Kyseisessä rekisterissä on oltava vähintään seuraavat tiedot:

a)

valmistajan nimi ja osoite sekä yhtiön nimi, jos eri kuin valmistaja;

b)

tapauksen mukaan valmistajan kauppanimi (kauppanimet) tai tavaramerkki (tavaramerkit);

c)

EU-tyyppihyväksynnän kattamien moottorityyppien tai tapauksen mukaan EU-tyyppihyväksynnän kattaman moottoriperheen tunnus;

d)

moottoriluokka;

e)

EU-tyyppihyväksynnän numero, mukaan lukien mahdollisten laajennusten numerot;

f)

EU-tyyppihyväksynnän myöntämisen, laajennuksen, epäämisen tai peruuttamisen ajankohta; ja

g)

jäljempänä 24 artiklan 12 kohdassa tarkoitetun testausselosteen osioiden ”Moottorin yleistiedot” ja ”Lopullinen päästötulos” sisältö.

7 artikla

Markkinavalvontaviranomaisten velvoitteet

1.   Markkinavalvontaviranomaisten on suoritettava moottoreille asiakirjojen tarkastuksia ja tarvittaessa moottoreiden fyysisiä ja laboratoriotarkastuksia riittävässä laajuudessa ja riittävänsuuruista prosenttiosuutta edustavien otosten perusteella. Tarkastuksia tehdessään niiden on otettava huomioon riskinarvioinnin vakiintuneet periaatteet, mahdolliset valitukset ja mahdolliset muut olennaiset tiedot.

2.   Markkinavalvontaviranomaiset voivat vaatia talouden toimijoita asettamaan saataville sellaiset asiakirjat ja tiedot, joita ne pitävät tarpeellisina tehtäviensä suorittamiseksi.

8 artikla

Valmistajien yleiset velvoitteet

1.   Valmistajien on varmistettava se, että niiden markkinoille saatettavat moottorit on valmistettu ja hyväksytty tämän asetuksen mukaisesti.

2.   Kun valmistaja muuttaa EU-tyyppihyväksynnän alaista moottoria siten, että moottori tämän jälkeen kuuluu eri luokkaan tai alaluokkaan, valmistaja on vastuussa sen varmistamisesta, että kyseinen moottori täyttää kyseisen luokan tai alaluokan vaatimukset.

Kun oikeushenkilö muuttaa moottoria siten, että moottori ei enää tämän jälkeen noudata siihen luokkansa tai alaluokkansa mukaisesti sovellettavia päästöraja-arvoja, kyseisen oikeushenkilön katsotaan olevan vastuussa siitä, että kyseisiä päästöraja-arvoja jälleen noudatetaan.

3.   Valmistajat ovat vastuussa hyväksyntäviranomaiselle kaikista EU-tyyppihyväksyntämenettelyn osa-alueista ja tuotannon vaatimustenmukaisuuden varmistamisesta riippumatta siitä, osallistuvatko valmistajat suoraan moottorin kaikkiin valmistusvaiheisiin.

4.   Valmistajien on huolehdittava siitä, että käytössä on menettelyt, joilla varmistetaan, että hyväksytylle tyypille säädettyjä vaatimuksia noudatetaan sarjatuotannossa jatkuvasti, ja menettelyt 19 artiklan mukaista käytössä olevien moottoreiden päästöjen valvontaa varten.

Muutokset moottorityypin rakenteessa tai ominaisuuksissa ja muutokset niissä vaatimuksissa, joiden mukainen moottorityypin on ilmoitettu olevan, on otettava huomioon VI luvun mukaisesti.

5.   Valmistajien on 32 artiklassa tarkoitetun lakisääteisen merkinnän lisäksi merkittävä valmistamiinsa moottoreihin jotka ne saattavat markkinoille taikka, jos tämä ei ole mahdollista, moottorin mukana olevaan asiakirjaan, nimensä, rekisteröity kauppanimensä tai rekisteröity tavaramerkkinsä sekä unionissa sijaitseva osoite, josta valmistaja voidaan tavoittaa.

6.   Valmistajien on perustellusta pyynnöstä toimitettava alkuperäiselle laitevalmistajalle 15 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu lakisääteisen merkinnän kaksoiskappale.

7.   Valmistajien on varmistettava, että varastointi- tai kuljetusolosuhteet eivät sinä aikana, jona ne ovat vastuussa moottorista, vaaranna moottorin osalta tämän luvun ja III luvun noudattamista.

8.   Valmistajien on pidettävä 23 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu EU-tyyppihyväksyntätodistus liitteineen ja tapauksen mukaan 31 artiklassa tarkoitetun vaatimustenmukaisuusilmoituksen jäljennös hyväksyntäviranomaisten saatavilla kymmenen vuoden ajan moottorin markkinoille saattamisen jälkeen.

9.   Valmistajien on toimitettava kansallisille viranomaisille perustellusta pyynnöstä ja hyväksyntäviranomaisen välityksellä jäljennös moottorille annetusta EU-tyyppihyväksyntätodistuksesta. Kyseisen jäljennöksen on oltava kielellä, jota pyynnön esittänyt kansallinen viranomainen vaivattomasti ymmärtää.

10.   Unionin ulkopuolelle sijoittautuneiden valmistajien on moottoreiden EU-tyyppihyväksyntää varten nimettävä yksi yksittäinen unioniin sijoittautunut edustaja, joka edustaa valmistajaa kanssakäymisessä hyväksyntäviranomaisen kanssa.

11.   Unionin ulkopuolelle sijoittautuneiden valmistajien on markkinavalvontaa varten nimettävä yksi yksittäinen unioniin sijoittautunut edustaja, joka voi olla 10 kohdassa tarkoitettu edustaja.

9 artikla

Valmistajien velvoitteet sellaisten moottoreiden osalta, jotka eivät ole vaatimusten mukaisia

1.   Valmistaja, jolla on syytä epäillä tai joka katsoo, että sen markkinoille saattama moottori ei ole tämän asetuksen vaatimusten mukainen, on välittömästi toteutettava tutkimus epäillystä vaatimustenvastaisuuden luonteesta ja siitä, kuinka yleistä sen esiintyminen todennäköisesti on.

Valmistajan on ryhdyttävä tutkimuksen tulosten perusteella korjaaviin toimenpiteisiin varmistaakseen, että tuotannossa olevat moottorit saatetaan hyväksyttyä moottorityyppiä taikka moottoriperhettä koskevien vaatimusten mukaisiksi viipymättä.

Valmistajan on välittömästi tiedotettava tutkimuksesta EU-tyyppihyväksynnän myöntäneelle hyväksyntäviranomaiselle ja ilmoitettava yksityiskohtaiset tiedot erityisesti vaatimustenvastaisuudesta ja toteutetuista korjaavista toimenpiteistä.

2.   Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, valmistajaa ei vaadita ryhtymään korjaaviin toimenpiteisiin, kun on kyse moottoreista, jotka ovat tämän asetuksen vaatimusten vastaisia siksi, että niihin on tehty markkinoille saattamisen jälkeen muutoksia, joihin valmistaja ei ollut antanut lupaa.

10 artikla

Markkinavalvontaa varten nimettyjen valmistajien edustajien velvoitteet

Markkinavalvontaa varten nimettyjen valmistajien edustajien on suoritettava vähintään seuraavat valmistajalta saadussa kirjallisessa toimeksiannossa määritellyt tehtävät:

a)

varmistaa, että 23 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu EU-tyyppihyväksyntätodistus liitteineen ja tapauksen mukaan 31 artiklassa tarkoitetun vaatimustenmukaisuusilmoituksen jäljennös voidaan asettaa hyväksyntäviranomaisten saataville kymmenen vuoden ajan moottorin markkinoille saattamisen jälkeen;

b)

antaa hyväksyntäviranomaiselle perustellusta pyynnöstä kaikki tiedot ja asiakirjat, jotka ovat tarpeen moottorin tuotannon vaatimustenmukaisuuden osoittamiseksi;

c)

tehdä hyväksyntä- ja markkinavalvontaviranomaisten kanssa niiden pyynnöstä yhteistyötä kaikkien toimeksiannon puitteissa toteutettujen toimien osalta.

11 artikla

Maahantuojien yleiset velvoitteet

1.   Maahantuojat saavat saattaa markkinoille ainoastaan vaatimusten mukaisia moottoreita, jotka ovat saaneet EU-tyyppihyväksynnän.

2.   Ennen EU-tyyppihyväksytyn moottorin markkinoille saattamista maahantuojien on varmistettava, että

a)

jäljempänä 23 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu EU-tyyppihyväksyntätodistus liitteineen on saatavilla;

b)

moottorissa on 32 artiklassa tarkoitettu lakisääteinen merkintä;

c)

moottori on 8 artiklan 5 kohdan mukainen.

3.   Maahantuojien on tapauksen mukaan pidettävä kymmenen vuoden ajan moottorin markkinoille saattamisen jälkeen 31 artiklassa tarkoitetun vaatimustenmukaisuusilmoituksen jäljennös hyväksyntä- ja markkinavalvontaviranomaisten saatavilla ja varmistettava, että 23 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu EU-tyyppihyväksyntätodistus liitteineen voidaan pyynnöstä asettaa kyseisten viranomaisten saataville.

4.   Maahantuojien on merkittävä moottoriin taikka, jos se ei ole mahdollista, moottorin mukana olevaan asiakirjaan, nimensä, rekisteröity kauppanimensä taikka rekisteröity tavaramerkkinsä sekä osoite, josta maahantuoja voidaan tavoittaa.

5.   Maahantuojien on varmistettava, että moottorin mukana on 43 artiklassa tarkoitetut tiedot ja ohjeet.

6.   Maahantuojien on varmistettava, että varastointi- tai kuljetusolosuhteet eivät sinä aikana, jona ne ovat vastuussa moottorista, vaaranna moottorin osalta tämän luvun tai III luvun noudattamista.

7.   Maahantuojien on pyynnön esittäneen kansallisen viranomaisen perustellusta pyynnöstä annettava sille kaikki tiedot ja asiakirjat, jotka ovat tarpeen moottorin vaatimustenmukaisuuden osoittamiseksi. Kyseisten tietojen ja asiakirjojen on oltava kielellä, jota pyynnön esittänyt kansallinen viranomainen vaivattomasti ymmärtää.

12 artikla

Maahantuojien velvoitteet sellaisten moottoreiden osalta, jotka eivät ole vaatimusten mukaisia

1.   Maahantuoja, jolla on syytä epäillä tai jota katsoo, että moottori ei ole tämän asetuksen vaatimusten mukainen ja erityisesti että moottori ei vastaa sen EU-tyyppihyväksyntää, ei saa saattaa moottoria markkinoille ennen kuin se on saatettu vaatimusten mukaiseksi.

Maahantuojan on ilman aiheetonta viivytystä ilmoitettava asiasta valmistajalle, markkinavalvontaviranomaisille sekä EU-tyyppihyväksynnän myöntäneelle hyväksyntäviranomaiselle.

2.   Maahantuoja, jolla on syytä epäillä tai joka katsoo, että sen markkinoille saattama moottori ei ole tämän asetuksen vaatimusten mukainen, on välittömästi toteutettava tutkimus epäillyn vaatimustenvastaisuuden luonteesta ja siitä, kuinka yleistä sen esiintyminen todennäköisesti on.

Maahantuojan on ryhdyttävä tutkimuksen tulosten perusteella korjaaviin toimenpiteisiin ja ilmoitettava valmistajalle asiasta varmistaakseen, että tuotannossa olevat moottorit saatetaan hyväksyttyä moottorityyppiä taikka moottoriperhettä koskevien vaatimusten mukaisiksi viipymättä.

13 artikla

Jakelijoiden yleiset velvoitteet

1.   Kun jakelijat asettavat moottorin saataville markkinoilla, niiden on noudatettava asiaankuuluvaa huolellisuutta tämän asetuksen vaatimusten suhteen.

2.   Ennen moottorin asettamista saataville markkinoilla jakelijoiden on tarkistettava, että

a)

valmistaja on noudattanut 8 artiklan 5 kohtaa;

b)

tapauksen mukaan maahantuoja on noudattanut 11 artiklan 2 ja 4 kohtaa;

c)

moottorissa on 32 artiklassa tarkoitettu lakisääteinen merkintä;

d)

edellä 43 artiklassa tarkoitetut tiedot ja ohjeet ovat saatavissa alkuperäisen laitevalmistajan vaivattomasti ymmärtämällä kielellä.

3.   Jakelijoiden on varmistettava, että varastointi- tai kuljetusolosuhteet eivät sinä aikana, jona ne ovat vastuussa moottorista, vaaranna moottorin osalta tämän luvun tai III luvun noudattamista.

4.   Jakelijoiden on perustellusta pyynnöstä varmistettava, että valmistaja antaa pyynnön esittäneelle kansalliselle viranomaiselle 8 artiklan 8 kohdassa yksilöidyt asiakirjat tai että maahantuoja antaa pyynnön esittäneelle kansalliselle viranomaiselle 11 artiklan 3 kohdassa yksilöidyt asiakirjat.

14 artikla

Jakelijoiden velvoitteet sellaisten moottoreiden osalta, jotka eivät ole vaatimusten mukaisia

1.   Jos jakelijalla on syytä epäillä tai jos se katsoo, että moottori ei ole tämän asetuksen mukainen, se ei saa asettaa moottoria saataville markkinoilla, ennen kuin moottori on saatettu vaatimusten mukaiseksi.

2.   Jakelijan, jolla on syytä epäillä tai joka katsoo, että sen markkinoilla saataville asettamat moottorit eivät ole tämän asetuksen vaatimusten mukaisia, on ilmoitettava asiasta valmistajalle tai valmistajan edustajalle sen varmistamiseksi, että korjaaviin toimenpiteisiin, jotka ovat tarpeen tuotannossa olevien moottoreiden saattamiseksi hyväksytyn moottorityypin tai moottoriperheen mukaisiksi, ryhdytään 9 tai 12 artiklan mukaisesti.

15 artikla

Moottoreiden asentamista koskevat alkuperäisten laitevalmistajien velvoitteet

1.   Alkuperäisten laitevalmistajien on asennettava EU-tyyppihyväksytyt moottorit liikkuviin työkoneisiin valmistajan 43 artiklan 2 kohdan mukaisesti antamien ohjeiden mukaisesti niin, ettei tästä aiheudu kielteisiä vaikutuksia moottorin suoritusarvoihin kaasu- ja hiukkaspäästöjen kannalta.

2.   Kun alkuperäinen laitevalmistaja ei noudata tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja ohjeita tai kun se muuttaa moottoria liikkuvaan työkoneeseen asentamisen yhteydessä niin, että tästä aiheutuu kielteisiä vaikutuksia moottorin suoritusarvoihin kaasu- ja hiukkaspäästöjen kannalta, kyseistä alkuperäistä laitevalmistajaa on pidettävä tässä asetuksessa tarkoitettuna valmistajana, johon sovelletaan erityisesti 8 ja 9 artiklassa vahvistettuja velvoitteita.

3.   Alkuperäiset laitevalmistajat saavat asentaa EU-tyyppihyväksyttyjä moottoreita liikkuviin työkoneisiin vain 4 artiklassa säädettyjen yksinomaisten käyttötarkoitusten mukaisesti.

4.   Kun 32 artiklassa tarkoitettua moottorin lakisääteistä merkintää ei voi nähdä osia poistamatta, alkuperäisen laitevalmistajan on kiinnitettävä liikkuvaan työkoneeseen näkyvästi valmistajan antama, mainitussa artiklassa ja asiaankuuluvassa täytäntöönpanosäädöksessä tarkoitetun merkinnän kaksoiskappale.

5.   Kun liikkuva työkone, johon on asennettu siirtymäajan moottori, saatetaan markkinoille 58 artiklan 5 kohdan mukaisesti, alkuperäisten laitevalmistajien on ilmoitettava liikkuvan työkoneen valmistuspäivä osana koneen merkintää.

6.   Kun valmistaja toimittaa alkuperäiselle laitevalmistajalle moottorin 34 artiklan 3 kohdan mukaisesti ilman pakokaasujen jälkikäsittelyjärjestelmää, alkuperäisen laitevalmistajan on tapauksen mukaan annettava valmistajalle moottorin ja sen pakokaasujen jälkikäsittelyjärjestelmän kokoamista koskevat tiedot.

16 artikla

Valmistajien velvoitteiden soveltaminen maahantuojiin ja jakelijoihin

Maahantuojaa tai jakelijaa, joka asettaa moottorin saataville markkinoilla omalla nimellään tai tavaramerkillään tai joka muuttaa tällaista moottoria tavalla, joka saattaa vaikuttaa moottorin sovellettavien vaatimusten noudattamiseen, pidetään tätä asetusta sovellettaessa valmistajana, ja siihen sovelletaan erityisesti 8 ja 9 artiklassa vahvistettuja velvoitteita.

17 artikla

Talouden toimijoiden ja alkuperäisten laitevalmistajien ilmoittamisvelvollisuus

Talouden toimijoiden ja alkuperäisten laitevalmistajien on pyynnöstä ilmoitettava hyväksyntä- ja markkinavalvontaviranomaisille viiden vuoden ajan markkinoille saattamisesta lukien tiedot seuraavista:

a)

kaikki talouden toimijat, jotka ovat toimittaneet niille moottorin;

b)

kaikki talouden toimijat tai, mikäli niiden tunnistaminen on mahdollista, alkuperäiset laitevalmistajat, joille ne ovat toimittaneet moottorin.

III LUKU

AINEELLISET VAATIMUKSET

18 artikla

EU-tyyppihyväksynnän pakokaasupäästövaatimukset

1.   Valmistajien on varmistettava, että moottorityypit ja moottoriperheet suunnitellaan, valmistetaan ja kootaan niin, että II luvussa ja tässä luvussa vahvistettuja vaatimuksia noudatetaan.

2.   Liitteessä III vahvistetuista moottoreiden markkinoille saattamisen päivämääristä alkaen moottorityypit ja moottoriperheet eivät saa ylittää liitteessä II vahvistettuja pakokaasupäästöjen raja-arvoja, joista käytetään nimitystä ”vaihe V”.

Mikäli yhteen moottoriperheeseen, joka määritellään asiaa koskevassa täytäntöönpanosäädöksessä vahvistettujen parametrien mukaisesti, kuuluu useampi kuin yksi tehoalue, perusmoottoriin (EU-tyyppihyväksynnän osalta) ja kaikkiin samaan perheeseen kuuluviin moottorityyppeihin (tuotannon vaatimustenmukaisuuden osalta) sovelletaan asianomaisten tehoalueiden osalta seuraavia vaatimuksia:

a)

niiden on täytettävä kaikkein tiukimmat päästöraja-arvot;

b)

ne on testattava käyttämällä testisyklejä, jotka vastaavat kaikkein tiukimpia päästöraja-arvoja;

c)

niihin on sovellettava varhaisimpia sovellettavia EU-tyyppihyväksynnän ja markkinoille saattamisen päivämääriä, jotka vahvistetaan liitteessä III.

3.   Moottorityyppien ja moottoriperheiden pakokaasupäästöt on mitattava 24 artiklassa vahvistettujen testisyklien pohjalta sekä 25 artiklan mukaisesti.

4.   Moottorityypit ja moottoriperheet on suunniteltava ja niihin on asennettava päästöjenrajoitusstrategioita siten, että estetään mahdollisuuksien mukaan niiden luvaton muuttaminen. Estostrategioiden käyttö on kielletty.

5.   Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan moottorityyppien ja moottoriperheiden, niiden käyttötavat mukaan lukien, määrittelyssä käytettävien parametrien yksityiskohdat, sekä tämän artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja moottorin luvattoman muuttamisen ehkäisemistä koskevat tekniset yksityiskohdat. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 56 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2016.

19 artikla

Käytössä olevien moottoreiden päästöjen valvonta

1.   Tämän asetuksen mukaisesti tyyppihyväksyttyihin, vaiheen V päästöraja-arvojen mukaisiin moottorityyppeihin tai moottoriperheisiin kuuluvien moottorien kaasupäästöjä on valvottava testaamalla liikkuviin työkoneisiin asennettuja käytössä olevia moottoreita käytönaikaisesti ja niiden normaalien käyttösyklien aikana. Tällainen testaus on suoritettava valmistajan vastuulla ja hyväksyntäviranomaisen vaatimuksia noudattaen asianmukaisesti huolletuille moottoreille noudattaen säännöksiä, jotka koskevat eri moottoriluokkien moottoreiden valintaa, testausmenettelyitä ja tulosten raportointia.

Komissio toteuttaa kokeiluohjelmia, joiden tarkoituksena on kehittää asianmukaisia testausmenettelyjä niille moottoriluokille ja -alaluokille, joilla tämänkaltaisia testausmenettelyjä ei vielä ole käytössä.

Komissio toteuttaa valvontaohjelmia kunkin moottoriluokan osalta sen määrittämiseksi, missä määrin testisyklissä mitatut päästöt vastaavat varsinaisessa käytössä mitattuja päästöjä. Kyseiset ohjelmat ja niiden tulokset esitetään vuosittain jäsenvaltioille, minkä jälkeen niistä tiedotetaan yleisölle.

2.   Siirretään komissiolle valta antaa 55 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä tämän asetuksen täydentämiseksi yksityiskohtaisilla järjestelyillä, jotka koskevat tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja moottorien valintaa, testausmenettelyitä ja tulosten raportointia. Nämä delegoidut säädökset annetaan viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2016.

IV LUKU

EU-TYYPPIHYVÄKSYNTÄMENETTELYT

20 artikla

EU-tyyppihyväksynnän hakeminen

1.   Valmistajien on jätettävä kustakin moottorityypistä tai moottoriperheestä erillinen EU-tyyppihyväksyntää koskeva hakemus jäsenvaltion hyväksyntäviranomaiselle, ja jokaisen hakemuksen mukaan on liitettävä 21 artiklassa tarkoitetut valmistusasiakirjat. Kustakin moottorityypistä tai tapauksen mukaan moottoriperheestä voidaan jättää ainoastaan yksi hakemus, ja se voidaan jättää ainoastaan yhdelle hyväksyntäviranomaiselle.

2.   Valmistajien on asetettava EU-tyyppihyväksyntätestien suorittamisesta vastaavan teknisen tutkimuslaitoksen saataville moottori, joka on artiklassa 21 tarkoitetuissa valmistusasiakirjoissa kuvatun moottorityypin taikka moottoriperheen tapauksessa perusmoottorin ominaisuuksien mukainen.

3.   Jos kyseessä on moottoriperhettä koskeva EU-tyyppihyväksyntähakemus ja jos hyväksyntäviranomainen katsoo, että jätetty hakemus ei tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetun valitun perusmoottorin osalta täysin vastaa 21 artiklassa tarkoitetuissa valmistusasiakirjoissa kuvattua moottoriperhettä, valmistajien on asetettava saataville vaihtoehtoinen ja tarvittaessa ylimääräinen perusmoottori, jonka hyväksyntäviranomainen katsoo vastaavan moottoriperhettä.

4.   Valmistajien on toimitettava moottorityypin tai tapauksen mukaan moottoriperheen EU-tyyppihyväksynnän myöntäneelle hyväksyntäviranomaiselle yhden kuukauden kuluessa hyväksytyn moottorityypin tai moottoriperheen tuotannon aloittamisesta käytössä olevien moottoreiden alustava valvontasuunnitelma.

21 artikla

Valmistusasiakirjat

1.   Hakijan on toimitettava hyväksyntäviranomaiselle valmistusasiakirjat, joihin on sisällytettävä seuraavat:

a)

ilmoituslomake, joka sisältää luettelon vertailupolttoaineista ja valmistajan niin pyytäessä 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista ja 25 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen delegoitujen säädösten mukaisesti kuvatuista muista määritellyistä polttoaineista, polttoaineseoksista tai polttoaine-emulsioista jäljempänä ’ilmoituslomake’;

b)

kaikki moottorityyppiä tai tapauksen mukaan perusmoottoria koskevat olennaiset tiedot, piirustukset, valokuvat ja muut tiedot;

c)

kaikki muut tiedot, joita hyväksyntäviranomainen pyytää EU-tyyppihyväksyntää koskevan hakemusmenettelyn yhteydessä.

2.   Valmistusasiakirjat voidaan toimittaa paperimuodossa tai teknisen tutkimuslaitoksen ja hyväksyntäviranomaisen hyväksymässä sähköisessä muodossa.

3.   Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan ilmoituslomakkeen ja valmistusasiakirjojen mallit. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 56 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2016.

V LUKU

EU-TYYPPIHYVÄKSYNTÄMENETTELYJEN TOTEUTTAMINEN

22 artikla

Yleiset säännökset

1.   Hakemuksen vastaanottavan hyväksyntäviranomaisen on myönnettävä EU-tyyppihyväksyntä kaikille sellaisille moottorityypeille taikka moottoriperheille, jotka noudattavat kaikkia seuraavia:

a)

valmistusasiakirjoissa esitettyjä yksityiskohtia;

b)

tämän asetuksen vaatimuksia, ja erityisesti 26 artiklassa tarkoitettujen tuotantojärjestelyjen vaatimustenmukaisuutta.

2.   Mikäli moottori täyttää tässä asetuksessa määritetyt vaatimukset, hyväksyntäviranomaiset eivät saa soveltaa minkäänlaisia muita pakokaasupäästöjä koskevia EU-tyyppihyväksyntävaatimuksia liikkuviin työkoneisiin, joihin tällainen moottori on asennettu.

3.   Hyväksyntäviranomaiset eivät saa myöntää EU-tyyppihyväksyntää moottorityypille tai moottoriperheelle, joka ei täytä tässä asetuksessa vahvistettuja vaatimuksia, liitteessä III kullekin moottorialaluokalle asetettujen moottorien EU-tyyppihyväksyntäpäivämäärien jälkeen.

4.   EU-tyyppihyväksyntätodistukset on numeroitava komission vahvistaman yhdenmukaistetun järjestelmän mukaisesti.

5.   Hyväksyntäviranomaisen on IMIn avulla

a)

asetettava muiden jäsenvaltioiden hyväksyntäviranomaisten saataville luettelo niistä EU-tyyppihyväksynnöistä, jotka se on myöntänyt tai, tapauksen mukaan, joita se on laajentanut, yhden kuukauden kuluessa asianomaisen EU-tyyppihyväksyntätodistuksen antamisesta;

b)

asetettava viipymättä muiden jäsenvaltioiden hyväksyntäviranomaisten saataville luettelo niistä EU-tyyppihyväksynnöistä, jotka se on evännyt tai peruuttanut, sekä päätösten perustelut;

c)

vastaanotettuaan pyynnön toisen jäsenvaltion hyväksyntäviranomaiselta lähetettävä yhden kuukauden kuluessa kyseiselle hyväksyntäviranomaiselle jäljennös moottorityypin tai moottoriperheen EU-tyyppihyväksyntätodistuksesta, mikäli sellainen on olemassa, sekä 6 kohdassa tarkoitetut hyväksyntäasiakirjat kustakin moottorityypistä tai moottoriperheestä, jonka se on hyväksynyt tai jolta se on evännyt tai peruuttanut EU-tyyppihyväksynnän.

6.   Hyväksyntäviranomaisen on laadittava hyväksyntäasiakirjat, jotka sisältävät valmistusasiakirjat ja teknisen tutkimuslaitoksen tai hyväksyntäviranomaisen toimiensa yhteydessä niihin liittämän testausselosteen ja muut asiakirjat, jäljempänä ’hyväksyntäasiakirjat’.

Hyväksyntäasiakirjoissa on oltava hakemisto, jossa luetellaan niiden sisältö numeroituna tai merkittynä siten, että jokainen sivu on helposti löydettävissä ja kunkin asiakirjan muoto on helposti tunnistettavissa, jotta siitä käyvät ilmi EU-tyyppihyväksynnän eri hallinnolliset vaiheet, varsinkin tarkistusten ja päivitysten päivämäärät.

Hyväksyntäviranomaisen on varmistettava, että hyväksyntäasiakirjoissa olevat tiedot ovat saatavilla vähintään 25 vuoden ajan kyseisen EU-tyyppihyväksynnän voimassaolon päättymisen jälkeen.

7.   Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan seuraavat:

a)

menetelmä 4 kohdassa tarkoitetun yhdenmukaistetun numerointijärjestelmän perustamiseksi;

b)

mallit ja tietorakenne 5 kohdassa tarkoitettua tietojenvaihtoa varten.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 56 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2016.

23 artikla

EU-tyyppihyväksyntätodistusta koskevat erityiset säännökset

1.   EU-tyyppihyväksyntätodistuksessa on oltava seuraavat liitteet:

a)

hyväksyntäasiakirjat;

b)

tapauksen mukaan 31 artiklassa tarkoitetut vaatimustenmukaisuusilmoitukset allekirjoittamaan valtuutettujen henkilöiden nimet ja nimikirjoitusnäytteet sekä ilmoitus heidän asemastaan yrityksessä.

2.   Komissio vahvistaa mallin EU-tyyppihyväksyntätodistukselle.

3.   Hyväksyntäviranomaisen on kunkin hyväksytyn moottorityypin tai moottoriperheen osalta

a)

täytettävä kaikki asiaankuuluvat EU-tyyppihyväksyntätodistuksen osat ja liitettävä mukaan testausseloste;

b)

koottava hyväksyntäasiakirjojen hakemisto;

c)

toimitettava hakijalle täytetty todistus liitteineen viipymättä.

4.   Kun EU-tyyppihyväksynnän voimassaololle on asetettu rajoituksia tai moottorityyppi tai moottoriperhe on vapautettu tämän asetuksen tietyistä säännöksistä 35 artiklan mukaisesti, EU-tyyppihyväksyntätodistuksessa on mainittava kyseiset rajoitukset tai vapautukset.

5.   Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitettu EU-tyyppihyväksyntätodistuksen malli. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 56 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2016.

24 artikla

EU-tyyppihyväksynnässä vaadittavat testit

1.   Tässä asetuksessa asetettujen teknisten vaatimusten noudattaminen on osoitettava nimettyjen teknisten tutkimuslaitosten suorittamin asianmukaisin testein. Mittaus- ja testausmenettelyt sekä näiden testien toteuttamiseen vaadittavat erityiset laitteet ja työkalut vahvistetaan 25 artiklassa.

2.   Valmistajan on asetettava hyväksyntäviranomaisen saataville sellainen määrä moottoreita, jota vaadittavien testien suorittaminen asianomaisten delegoitujen säädösten mukaisesti edellyttää.

3.   Vaadittavat testit on toteutettava moottoreilla, jotka edustavat hyväksyttäväksi haettua moottorityyppiä tai tapauksen mukaan moottoriperheen perusmoottoria.

Sen estämättä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, valmistaja voi hyväksyntäviranomaisen suostumuksella valita moottorin, joka ei edusta hyväksyttäväksi haettua moottorityyppiä tai tapauksen mukaan moottoriperheen perusmoottoria, mutta jossa yhdistyy vaadittavaan suoritustasoon nähden joukko mahdollisimman epäsuotuisia ominaisuuksia. Valintaprosessissa voidaan käyttää päätöksenteon apuna virtuaalitestausmenetelmiä.

4.   EU-tyyppihyväksyntätestien toteuttamisessa sovellettavat testisyklit on vahvistettu liitteessä IV. EU-tyyppihyväksyntään kuuluvat, kuhunkin moottorityyppiin sovellettavat testisyklit on merkittävä ilmoituslomakkeeseen.

5.   Moottorityyppiä tai tapauksen mukaan moottoriperheen perusmoottoria edustava moottori taikka 3 kohdan toisen alakohdan mukaisesti valittu moottori testataan dynamometrillä käyttämällä sovellettavaa liitteen IV taulukoissa IV-1–IV-10 esitettyä liikkuvien työkoneiden vakiotilaista testisykliä. Valmistaja voi valita, toteutetaanko tämä testi erillisten moodien vai porrastettujen moodien menetelmällä. Jäljempänä 7 ja 8 kohdassa tarkoitettuja tapauksia lukuun ottamatta tiettyyn luokkaan kuuluvaa saman luokan vakionopeuskäytössä olevaa vaihtuvanopeuksista moottoria ei ole tarpeen testata soveltamalla vakionopeuksista vakiotilaista testisykliä.

6.   Kun on kyse vakionopeusmoottorista, jossa on säädin, joka voidaan asettaa eri nopeudelle, 5 kohdan vaatimusten on täytyttävä kullakin sovellettavissa olevalla vakionopeudella, ja ilmoituslomakkeesta on käytävä ilmi nopeudet, joita sovelletaan kussakin moottorityypissä.

7.   Kun on kyse luokkaan IWP kuuluvasta moottorista, joka on tarkoitettu sekä vaihtuvanopeuksiseen että vakionopeuksiseen käyttöön, 5 kohdan vaatimusten on täytyttävä erikseen kunkin sovellettavan vakiotilaisen testisyklin osalta, ja EU- ilmoituslomakkeesta on käytävä ilmi kaikki ne vakiotilaiset testisyklit, joiden osalta kyseiset vaatimukset täyttyivät.

8.   Kun on kyse luokkaan IWP kuuluvasta moottorista, joka on tarkoitettu käytettäväksi luokan IWA moottorin sijasta 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti, tämän artiklan 5 kohdan vaatimusten on täytyttävä erikseen kunkin liitteen IV taulukoissa IV-5 ja IV-6 vahvistetun sovellettavan vakiotilaisen testisyklin osalta, ja ilmoituslomakkeesta on käytävä ilmi kaikki ne vakiotilaiset testisyklit, joiden osalta nämä vaatimukset täyttyivät.

9.   Lukuun ottamatta sellaisia moottoreita, jotka tyyppihyväksytään 34 artiklan 5 ja 6 kohdan nojalla, luokkaan NRE kuuluvien vaihtuvanopeuksisten moottoreiden, joiden nettoteho on vähintään 19 kW mutta enintään 560 kW, on täytettävä tämän artiklan 5 kohdan vaatimukset, ja tämän lisäksi ne on testattava dynamometrillä liitteessä IV olevassa taulukossa IV-11 määritellyn muuttuvatilaisen testisyklin mukaan.

10.   Alaluokkiin NRS-v-2b ja NRS-v-3 kuuluvien moottoreiden, joiden suurin nopeus on enintään 3 400 r/min, on täytettävä 5 kohdan vaatimukset, ja tämän lisäksi ne on testattava dynamometrillä liitteessä IV esitetyssä taulukossa IV-12 määritellyn muuttuvatilaisen testisyklin mukaan.

11.   Siirretään komissiolle valta antaa 55 artiklan mukaisesti tätä asetusta täydentäviä delegoituja säädöksiä vahvistamalla tässä artiklassa tarkoitettujen vakiotilaisten ja muuttuvatilaisten testisyklien yksityiskohtaiset tekniset eritelmät ja ominaisuudet, mukaan lukien vastaava menetelmä moottorin kuormituksen ja nopeusasetusten määrittämistä varten. Nämä delegoidut säädökset annetaan viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2016.

12.   Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan EU-tyyppihyväksynnässä vaadittavien testiraporttien yhtenäinen muoto. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 56 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2016.

25 artikla

EU-tyyppihyväksyntää koskevien mittausten ja testien toteuttaminen

1.   Tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien moottoreiden pakokaasupäästöjen lopulliset testitulokset lasketaan soveltamalla laboratoriotestituloksiin kaikkia seuraavia:

a)

kampikammiokaasujen päästöt, jos 3 kohdassa niin edellytetään ja jos laboratoriomittaukset eivät jo sisällä niitä;

b)

tarvittavat mukautuskertoimet, jos 3 kohdassa niin edellytetään ja jos moottori sisältää regeneroituvan pakokaasun jälkikäsittelyjärjestelmän;

c)

kaikkien moottoreiden osalta liitteessä V määriteltyjä päästökestojaksoja vastaavat huononemiskertoimet.

2.   Testatessa sitä, täyttääkö moottorityyppi tai moottoriperhe tässä asetuksessa asetetut päästöraja-arvot, käytetään tapauksen mukaan seuraavia vertailupolttoaineita tai -polttoaineyhdistelmiä:

a)

diesel;

b)

bensiini;

c)

bensiini-öljysekoitus kaksitahtisiin kipinäsytytysmoottoreihin;

d)

maakaasu/biometaani;

e)

nestekaasu;

f)

etanoli.

Moottorityypin tai moottoriperheen on lisäksi täytettävä tässä asetuksessa muille määritellyille polttoaineille, polttoaineseoksille tai polttoaine-emulsioille asetetut pakokaasupäästöjen raja-arvot, jotka valmistaja on sisällyttänyt EU-tyyppihyväksyntähakemukseen ja jotka on kuvailtu valmistusasiakirjoissa.

3.   Mittausten ja testien toteuttamisen osalta teknisten vaatimusten on täytyttävä seuraavien osalta:

a)

testauslaitteet ja -menettelyt;

b)

päästömittauksissa ja päästönäytteiden otannassa käytettävät laitteet ja menettelyt;

c)

tietojen arviointi- ja laskentamenetelmät;

d)

huononemiskertoimien määrittämismenetelmät;

e)

luokkiin NRE, NRG, IWP, IWA, RLR, NRS, NRSh, SMB ja ATS kuuluvien ja liitteessä II asetettuja vaiheen V päästöraja-arvoja noudattavien moottoreiden osalta:

i)

menetelmät kampikammiokaasujen päästöjen huomioimiseen;

ii)

menetelmät pakokaasujen jälkikäsittelyjärjestelmien jatkuvan tai ajoittaisen regeneraation määrittämiseen ja huomioimiseen;

f)

niiden luokkiin NRE, NRG, IWP, IWA, RLL ja RLR kuuluvien elektronisesti ohjattujen ja liitteessä II asetettuja vaiheen V päästöraja-arvoja noudattavien moottoreiden osalta, joissa elektronista ohjausta käytetään syötettävän polttoainemäärän ja polttoainesyötön ajoituksen määrittämiseen tai joissa elektronista ohjausta käytetään typen oksidien vähentämiseen käytettävän päästöjenrajoitusjärjestelmän aktivointiin, deaktivointiin tai modulointiin:

i)

päästöjenrajoitusstrategiat, mukaan lukien kyseisten strategioiden osoittamiseksi edellytettävät asiakirjat;

ii)

typen oksidien rajoittamistoimenpiteet, mukaan lukien kyseisten rajoittamistoimenpiteiden osoittamiseksi käytetty menetelmä;

iii)

asianomaiseen liikkuvien työkoneiden vakiotilaiseen testisykliin liittyvä alue, jonka puitteissa säädellään sitä päästömäärää, jolla liitteessä II asetettujen päästöraja-arvojen ylitys sallitaan;

iv)

teknisen tutkimuslaitoksen valvonta-alueelta päästöjen penkkitestin aikana valitsemat ylimääräiset mittauspisteet.

4.   Siirretään komissiolle valta antaa 55 artiklan mukaisesti tätä asetusta täydentäviä delegoituja säädöksiä vahvistamalla seuraavat:

a)

edellä 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu menetelmä, jolla päästöjä koskevia laboratoriotestituloksia tarkistetaan siten, että niihin sisällytetään huononemiskertoimet;

b)

edellä 2 kohdassa tarkoitettuja vertailupolttoaineita koskevat tekniset ominaisuudet ja tapauksen mukaan vaatimukset valmistusasiakirjoissa kuvailtujen muiden määriteltyjen polttoaineiden, polttoaineseosten tai polttoaine-emulsioiden kuvausta varten;

c)

edellä 3 kohdassa tarkoitetut yksityiskohtaiset tekniset vaatimukset ja ominaisuudet mittausten ja testien toteuttamiseen;

d)

PN:n mittaamiseen käytettävä menetelmä, jossa otetaan huomioon UNECE-säännön nro 49 muutossarjan 06 vaatimukset;

e)

liitteessä II tarkoitettujen kaksipolttoainemoottoreiden tai kaasumaisilla polttoaineilla toimivien yksipolttoainemoottoreiden testaukseen sovellettavat yksityiskohtaiset tekniset vaatimukset.

Kyseiset delegoidut säädökset annetaan viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2016.

26 artikla

Tuotannon vaatimustenmukaisuutta koskevat järjestelyt

1.   EU-tyyppihyväksynnän myöntäneen hyväksyntäviranomaisen on toteutettava kyseisen EU-tyyppihyväksynnän osalta tarvittavat toimenpiteet todentaakseen, tarvittaessa yhteistyössä muiden jäsenvaltioiden hyväksyntäviranomaisten kanssa, että on toteutettu riittävät järjestelyt sen varmistamiseksi, että tuotannossa olevat moottorit ovat hyväksytyn tyypin mukaisia tämän asetuksen vaatimusten osalta.

2.   EU-tyyppihyväksynnän myöntäneen hyväksyntäviranomaisen on toteutettava kyseisen EU-tyyppihyväksynnän osalta tarvittavat toimenpiteet todentaakseen, että valmistajan antamat vaatimustenmukaisuusilmoitukset ovat 31 artiklan mukaisia.

3.   EU-tyyppihyväksynnän myöntäneen hyväksyntäviranomaisen on toteutettava kyseisen EU-tyyppihyväksynnän osalta tarvittavat toimenpiteet todentaakseen, tarvittaessa yhteistyössä muiden jäsenvaltioiden hyväksyntäviranomaisten kanssa, että tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetut järjestelyt riittävät yhä jatkossa varmistamaan, että tuotannossa olevat moottorit ovat edelleen hyväksytyn tyypin mukaisia ja että tapauksen mukaan vaatimustenmukaisuusilmoitukset ovat edelleen 31 artiklan mukaisia.

4.   Todentaakseen, että moottori on hyväksytyn tyypin mukainen, EU-tyyppihyväksynnän myöntänyt hyväksyntäviranomainen voi tehdä minkä tahansa EU-tyyppihyväksynnän edellytyksenä olevista tarkastuksista tai testeistä näytteille, jotka on otettu valmistajan tiloista, tuotantolaitos mukaan luettuna.

5.   Mikäli EU-tyyppihyväksynnän myöntänyt hyväksyntäviranomainen toteaa, että 1 kohdassa tarkoitettuja järjestelyjä ei sovelleta, että ne poikkeavat merkittävästi 1 kohdassa tarkoitetuista yhdessä sovituista järjestelyistä, että niiden soveltaminen on lopetettu tai että niitä ei enää pidetä riittävinä, vaikka tuotantoa yhä jatketaan, sen on joko toteutettava tarvittavat toimenpiteet voidakseen varmistaa sen, että tuotannon vaatimustenmukaisuutta koskevaa menettelyä noudatetaan asianmukaisesti, tai peruutettava EU-tyyppihyväksyntä.

6.   Siirretään komissiolle valta antaa 55 artiklan mukaisesti tätä asetusta täydentäviä delegoituja säädöksiä vahvistamalla yksityiskohtaiset toimenpiteet, jotka hyväksyntäviranomaisten on toteutettava, ja menettelyt, joita hyväksyntäviranomaisten on noudatettava, sen varmistamiseksi, että tuotannossa olevat moottorit ovat hyväksytyn tyypin mukaisia. Nämä delegoidut säädökset annetaan viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2016.

VI LUKU

EU-TYYPPIHYVÄKSYNTÖJEN MUUTOKSET JA VOIMASSAOLO

27 artikla

Yleiset säännökset

1.   Valmistajan on viipymättä ilmoitettava EU-tyyppihyväksynnän myöntäneelle hyväksyntäviranomaiselle kaikista muutoksista hyväksyntäasiakirjojen tietoihin.

Tällaisen muutoksen tapahtuessa kyseinen hyväksyntäviranomainen päättää, mitä 28 artiklassa vahvistetuista menettelyistä on noudatettava.

Tarvittaessa hyväksyntäviranomainen voi valmistajaa kuultuaan päättää, että on myönnettävä uusi EU-tyyppihyväksyntä.

2.   EU-tyyppihyväksynnän muutosta koskeva hakemus on toimitettava yksinomaan alkuperäisen EU-tyyppihyväksynnän myöntäneelle hyväksyntäviranomaiselle.

3.   Jos hyväksyntäviranomainen katsoo muutoksen edellyttävän uusia tarkastuksia tai uusia testejä, sen on ilmoitettava asiasta valmistajalle.

Jäljempänä 28 artiklassa vahvistettuja menettelyjä sovelletaan vain siinä tapauksessa, että hyväksyntäviranomainen päättelee näiden tarkastusten tai testien perusteella, että EU-tyyppihyväksynnän vaatimukset täyttyvät edelleen.

28 artikla

EU-tyyppihyväksyntöjen tarkistaminen ja laajentaminen

1.   Kun hyväksyntäasiakirjoihin kirjattuja tietoja on muutettu mutta uusia tarkastuksia tai testejä ei tarvita, muutosta nimitetään ”tarkistukseksi”.

Tällaisen tarkistuksen toteutuessa hyväksyntäviranomaisen on ilman aiheetonta viivytystä tarkistettava hyväksyntäasiakirjojen asiaankuuluvat sivut tapauksen mukaan ja merkittävä kukin niistä siten, että muutoksen laatu käy selvästi ilmi, ilmaistava tarkistuspäivämäärä sekä liitettävä tarkistettu hakemisto hyväksyntäasiakirjoihin. Hyväksyntäasiakirjojen konsolidoidun, päivitetyn toisinnon, johon on liitetty yksityiskohtainen kuvaus muutoksista, katsotaan täyttävän tämän kohdan vaatimuksen.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettua muutosta nimitetään ”laajennukseksi”, kun hyväksyntäasiakirjoihin kirjattuja tietoja on muutettu ja tämän lisäksi on kyseessä jokin seuraavista tilanteista:

a)

tarvitaan uusia tarkastuksia tai testejä;

b)

jokin EU-tyyppihyväksyntätodistuksen sisältämä tieto, lukuun ottamatta sen liitteitä, on muuttunut;

c)

uutta tässä asetuksessa tai sen nojalla annetuissa delegoiduissa säädöksissä tai täytäntöönpanosäädöksissä asetettua vaatimusta ryhdytään soveltamaan hyväksyttyyn moottorityyppiin tai moottoriperheeseen.

Jos kyseessä on laajennus, hyväksyntäviranomaisen on vahvistettava päivitetty EU-tyyppihyväksyntätodistus, jossa on aiemmin myönnettyjen laajennusten numeroita järjestyksessä seuraava laajennusnumero. EU-tyyppihyväksyntätodistuksesta on käytävä selvästi ilmi laajennuksen peruste ja laajennuksen myöntämispäivä.

3.   Aina kun muutetaan hyväksyntäasiakirjojen sivuja tai vahvistetaan konsolidoitu päivitetty toisinto, EU-tyyppihyväksyntätodistuksen liitteenä olevaa hyväksyntäasiakirjojen hakemistoa on myös muutettava niin, että siitä käy ilmi viimeisimmän laajennuksen tai tarkistuksen päivämäärä taikka päivitetyn toisinnon viimeisimmän konsolidoinnin päivämäärä.

4.   Moottorityypin tai moottoriperheen EU-tyyppihyväksyntään ei vaadita muutosta, jos 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettu uusi vaatimus on teknisesti merkityksetön kyseisen moottorityypin tai moottoriperheen kannalta päästöominaisuuksien näkökulmasta.

29 artikla

Muutosten antaminen ja niistä ilmoittaminen

1.   Jos kyseessä on EU-tyyppihyväksynnän tarkistus, hyväksyntäviranomaisen on ilman aiheetonta viivytystä annettava hakijalle tapauksen mukaan tarkistetut asiakirjat tai konsolidoitu päivitetty toisinto, mukaan lukien 28 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettu hyväksyntäasiakirjojen tarkistettu hakemisto.

2.   Jos kyseessä on EU-tyyppihyväksynnän laajennus, hyväksyntäviranomaisen on ilman aiheetonta viivytystä annettava hakijalle 28 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettu päivitetty EU-tyyppihyväksyntätodistus, mukaan lukien sen liitteet ja hyväksyntäasiakirjojen hakemisto.

3.   Hyväksyntäviranomaisen on ilmoitettava IMIn avulla kaikista EU-tyyppihyväksyntöjen muutoksista muiden jäsenvaltioiden hyväksyntäviranomaisille 22 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

30 artikla

EU-tyyppihyväksynnän voimassaolo

1.   EU-tyyppihyväksynnät ovat voimassa toistaiseksi.

2.   Moottorin EU-tyyppihyväksynnän voimassaolo lakkaa seuraavissa tapauksissa:

a)

kun uudet hyväksyttyyn moottorityyppiin tai tapauksen mukaan moottoriperheeseen sovellettavat vaatimukset tulevat pakollisiksi sen markkinoille saattamisessa eikä EU-tyyppihyväksyntää ole mahdollista laajentaa tai tarkistaa vastaavasti;

b)

kun hyväksytyn moottorityypin tai moottoriperheen tuotanto lopetetaan kokonaan ja vapaaehtoisesti;

c)

kun EU-tyyppihyväksynnän voimassaolo päättyy 35 artiklan 3 kohdan mukaisen rajoituksen vuoksi;

d)

kun EU-tyyppihyväksyntä on peruutettu 26 artiklan 5 kohdan, 39 artiklan 1 kohdan tai 40 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

3.   Kun moottoriperheen EU-tyyppihyväksynnän voimassaolon edellytykset eivät enää täyty ainoastaan yhden moottoriperheeseen kuuluvan moottorityypin osalta, kyseisen moottoriperheen EU-tyyppihyväksynnän voimassaolo lakkaa ainoastaan asianomaista moottorityyppiä koskevin osin.

4.   Kun moottorityypin tai tapauksen mukaan moottoriperheen tuotanto lopetetaan kokonaan, valmistajan on ilmoitettava lopettamisesta sille hyväksyntäviranomaiselle, joka oli myöntänyt EU-tyyppihyväksynnän, jota lopettaminen koskee.

Vastaanotettuaan tämän ilmoituksen moottorityypille tai moottoriperheelle EU-tyyppihyväksynnän myöntäneen hyväksyntäviranomaisen on yhden kuukauden kuluessa ilmoitettava siitä muiden jäsenvaltioiden hyväksyntäviranomaisille.

5.   Rajoittamatta 4 kohdan soveltamista, kun moottorityypin tai tapauksen mukaan moottoriperheen EU-tyyppihyväksynnän voimassaolo on lakkaamassa, valmistajan on ilmoitettava tästä asiasta kyseisen EU-tyyppihyväksynnän myöntäneelle hyväksyntäviranomaiselle.

Tällöin EU-tyyppihyväksynnän myöntäneen hyväksyntäviranomaisen on viipymättä ilmoitettava kaikki asian kannalta olennaiset tiedot muiden jäsenvaltioiden hyväksyntäviranomaisille.

Tässä ilmoituksessa on erityisesti mainittava viimeisen valmistetun moottorin valmistuspäivä ja tunnistenumero.

6.   Edellä olevissa 4 ja 5 kohdassa tarkoitetut ilmoittamisvelvollisuudet katsotaan täytetyiksi, kun asianmukaiset tiedot on ladattu IMIin.

VII LUKU

VAATIMUSTENMUKAISUUSILMOITUS JA MERKINNÄT

31 artikla

Vaatimustenmukaisuusilmoitus

1.   Moottorityypin tai moottoriperheen EU-tyyppihyväksynnän haltijana valmistajan on toimitettava vaatimustenmukaisuusilmoitus, jäljempänä’vaatimustenmukaisuusilmoitus’, niiden moottoreiden mukana, jotka saatetaan markkinoille seuraavin perustein:

a)

edellä 34 artiklan 2, 4, 5, 6, 7 tai 8 kohdassa tai jäljempänä 35 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu vapautus; tai

b)

jäljempänä 58 artiklan 9, 10 tai 11 kohdassa tarkoitettu siirtymäsäännös.

Vaatimustenmukaisuusilmoituksessa on mainittava moottorin erityisominaisuudet ja sitä koskevat rajoitukset, se on toimitettava maksutta yhdessä moottorin kanssa ja sen tulee tapauksen mukaan kulkea sen liikkuvan työkoneen mukana, johon moottori asennetaan. Sen toimittamisen ehdoksi ei saa asettaa nimenomaisen pyynnön esittämistä tai lisätietojen antamista valmistajalle. Vaatimustenmukaisuusilmoitus voidaan toimittaa myös suojattuna sähköisenä tiedostona.

Valmistajan on kymmenen vuoden ajan moottorin valmistuspäivän jälkeen annettava loppukäyttäjän pyynnöstä vaatimustenmukaisuusilmoituksesta kaksoiskappale, josta perittävän toimitusmaksun ei tule ylittää todistuksen antamisesta aiheutuvia kuluja. Vaatimustenmukaisuusilmoituksen kaksoiskappaleessa on oltava selkeästi näkyvällä tavalla merkintä ”kaksoiskappale”.

2.   Vaatimustenmukaisuusilmoitus on laadittava vähintään yhdellä unionin toimielinten virallisista kielistä.

Mikä tahansa jäsenvaltio voi pyytää valmistajalta vaatimustenmukaisuusilmoituksen kääntämistä sen viralliselle kielelle tai virallisille kielille.

3.   Vaatimustenmukaisuusilmoitukset allekirjoittamaan valtuutetun henkilön tai valtuutettujen henkilöiden on kuuluttava valmistajan organisaatioon, ja tällä henkilöllä tai näillä henkilöillä on oltava organisaation johdon myöntämät asianmukaiset valtuudet ottaa kannettavaksi valmistajan täysi lakisääteinen vastuu moottorin suunnittelusta ja valmistamisesta taikka moottorin tuotannon vaatimustenmukaisuudesta.

4.   Vaatimustenmukaisuusilmoitus on täytettävä kokonaisuudessaan, eikä siihen voida sisällyttää muita moottorin käyttöä koskevia rajoituksia kuin ne, joista on säädetty tässä asetuksessa.

5.   Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan vaatimustenmukaisuusilmoituksen malli, johon sisältyvät ominaisuudet väärentämisen estämiseksi ja suojatun sähköisen tiedoston todentamiseksi. Tätä varten täytäntöönpanosäädöksissä on säädettävä vaatimustenmukaisuusilmoituksen suojaamiseen tarkoitetuista turvaominaisuuksista. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 56 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2016.

32 artikla

Moottorien lakisääteiset merkinnät

1.   Valmistajan on kiinnitettävä merkintä jokaiseen hyväksytyn tyypin mukaisesti valmistettuun moottoriin, jäljempänä’lakisääteinen merkintä’.

2.   Seuraavien moottoreiden osalta lakisääteisen merkinnän on sisällettävä täydentävä tieto siitä, että moottoria koskee asiaankuuluva vapautus tai siirtymäsäännös:

a)

jäljempänä olevan 34 artiklan 1 kohdan mukaisesti sellaiset kolmansiin maihin vietäväksi tarkoitetut moottorit, jotka on valmistettu unionissa tai valmistettu unionin ulkopuolella ja asennettu liikkuviin työkoneisiin unionissa;

b)

jäljempänä olevan 34 artiklan 2, 5, 6 tai 8 kohdan mukaisesti markkinoille saatetut moottorit;

c)

jäljempänä olevan 34 artiklan 4 kohdan mukaisesti tilapäisesti markkinoille saatetut moottorit;

d)

jäljempänä olevan 58 artiklan 5 kohdan mukaisesti markkinoille saatetut siirtymäajan moottorit;

e)

jäljempänä olevan 34 artiklan 7 kohdan tai 58 artiklan 10 tai 11 kohdan mukaisesti markkinoille saatetut vaihtomoottorit.

3.   Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan lakisääteisen merkinnän malli, johon sisältyvät merkinnän pakolliset olennaiset tiedot, jotka vaaditaan, kun moottori valmistuu tuotantolinjalta, ja pakolliset olennaiset tiedot, jotka vaaditaan, ennen kuin moottori saatetaan markkinoille, sekä tarvittaessa tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetut täydentävät tiedot. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 56 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2016.

33 artikla

Moottorien tilapäiset merkinnät

1.   Valmistajan on kiinnitettävä tilapäinen merkintä jokaiseen moottoriin, joka on valmistettu hyväksytyn tyypin mukaisesti ja joka saatetaan markkinoille 34 artiklan 3 kohdan perusteella.

2.   Moottorissa, joka ei vielä ole hyväksytyn tyypin vaatimusten mukainen ja joka toimitetaan kyseisen moottorin valmistajalle, saa olla vain tilapäinen merkintä.

3.   Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen tilapäisten merkintöjen malli, mukaan lukien pakolliset olennaiset tiedot, jotka niissä on ilmaistava. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 56 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2016.

VIII LUKU

VAPAUTUKSET

34 artikla

Yleiset vapautukset

1.   Lukuun ottamatta 32 artiklan 2 kohdan a alakohtaa, tämä asetus ei koske kolmansiin maihin vietäviä moottoreita.

2.   Lukuun ottamatta 32 artiklan 2 kohdan b alakohtaa, tämä asetus ei koske asevoimien käyttöön tarkoitettuja moottoreita.

Tätä kohtaa sovellettaessa palo- ja pelastustoimen, väestönsuojelun, yleisestä järjestyksestä vastaavien laitosten ja ensiapupalvelujen ei katsota kuuluvan asevoimiin.

3.   Rajoittamatta 32 artiklan soveltamista ja alkuperäisen laitevalmistajan suostumuksella valmistaja voi toimittaa moottorin kyseiselle alkuperäiselle laitevalmistajalle erikseen ilman pakokaasujen jälkikäsittelyjärjestelmää.

4.   Sen estämättä, mitä 5 artiklan 3 kohdassa säädetään, jäsenvaltioiden on annettava kenttätestaustarkoituksessa lupa sellaisten moottoreiden tilapäiseen markkinoille saattamiseen, joita ei ole EU-tyyppihyväksytty tämän asetuksen mukaisesti.

5.   Sen estämättä, mitä 18 artiklan 2 kohdassa ja 22 artiklan 3 kohdassa säädetään, jäsenvaltioiden on annettava lupa sellaisten moottoreiden EU-tyyppihyväksynnälle ja markkinoille saattamiseen, jotka täyttävät liitteessä VI erityiskäyttöön tarkoitetuille moottoreille asetetut kaasu- ja hiukkaspäästöjen raja-arvot, edellyttäen, että nämä moottorit on tarkoitettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/34/EU (21) 2 artiklan 5 kohdan mukaisesti asennettaviksi mahdollisesti räjähdysvaarallisissa tiloissa käytettäviin liikkuviin työkoneisiin.

6.   Sen estämättä, mitä 18 artiklan 2 kohdassa ja 22 artiklan 3 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat pyydettäessä antaa luvan sellaisten moottoreiden EU-tyyppihyväksynnälle ja markkinoille saattamiselle, jotka täyttävät liitteessä VI erityiskäyttöön tarkoitetuille moottoreille asetetut kaasu- ja hiukkaspäästöjen raja-arvot, edellyttäen, että nämä moottorit on tarkoitettu asennettaviksi ainoastaan kansallisen pelastustoimen käytössä olevien pelastusveneiden vesillelaskussa ja nostossa käytettäviin liikkuviin työkoneisiin.

7.   Edellä olevien 5 artiklan 3 kohdan ja 18 artiklan 2 kohdan estämättä luokkiin RLL tai RLR kuuluvien, viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2011 unionin markkinoille saatettujen moottoreiden osalta jäsenvaltiot voivat sallia vaihtomoottoreiden markkinoille saattamisen, jos hyväksyntäviranomainen asiaa tarkasteltuaan tunnustaa ja toteaa, että liitteen II taulukoissa II-7 ja II-8 esitetyt sovellettavat päästöraja-arvot täyttävän moottorin asentaminen aiheuttaa merkittäviä teknisiä ongelmia. Tällaisessa tapauksessa vaihtomoottoreiden on oltava joko niiden päästöraja-arvojen mukainen, jotka niiden olisi ollut täytettävä unionin markkinoille saattamista varten 31 päivänä joulukuuta 2011, tai tiukempien päästöraja-arvojen mukainen.

Unionin markkinoille 31 päivän joulukuuta 2011 jälkeen saatettujen luokkiin RLL ja RLR kuuluvien moottoreiden osalta jäsenvaltiot voivat sallia sellaisten vaihtomoottoreiden markkinoille saattamisen, jotka täyttävät ne päästöraja-arvot, jotka korvattavien moottoreiden oli täytettävä, kun ne alun perin saatettiin unionin markkinoille.

8.   Jäsenvaltiot voivat sallia sellaisiin luokkiin RLL tai RLR kuuluvien moottoreiden markkinoille saattamisen, jotka täyttävät viimeisimmät 5 päivänä lokakuuta 2016 sovellettavassa asiaankuuluvassa lainsäädännössä määritellyt päästöraja-arvot, edellyttäen, että

a)

tällaiset moottorit ovat osa direktiivissä 2008/57/EY määriteltyä, 6 päivänä lokakuuta 2016 pitkälle edennyttä hanketta; sekä

b)

liitteessä II olevissa taulukoissa II-7 tai II-8 esitetyt sovellettavat päästöraja-arvot täyttävien moottoreiden käyttö aiheuttaa kohtuuttomat kustannukset.

Kunkin jäsenvaltion on toimitettava viimeistään 17 päivänä syyskuuta 2017 komissiolle luettelo kaikista tällaisista hankkeista.

9.   Siirretään komissiolle valta antaa 55 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä tämän asetuksen täydentämiseksi seuraavia tapauksia koskevilla yksityiskohtaisilla teknisillä eritelmillä ja tapauksille asetetuilla edellytyksillä:

a)

valmistaja toimittaa 3 kohdan mukaisesti moottorin erikseen ilman pakokaasujen jälkikäsittelyjärjestelmää alkuperäiselle laitevalmistajalle;

b)

moottorit, joilla ei ole tämän asetuksen mukaista EU-tyyppihyväksyntää, saatetaan 4 kohdan mukaisesti tilapäisesti markkinoille kenttätestaustarkoituksessa;

c)

liitteessä VI erityiskäyttöön tarkoitetuille moottoreille asetetut kaasu- ja hiukkaspäästöjen raja-arvot täyttäville moottoreille EU-tyyppihyväksynnän ja niiden markkinoille saattamisen hyväksyminen 5 ja 6 kohdan mukaisesti.

Nämä delegoidut säädökset annetaan viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2016.

35 artikla

Uusille tekniikoille tai uusille ratkaisuille myönnettävät vapautukset

1.   Valmistaja voi hakea EU-tyyppihyväksyntää sellaiselle moottorityypille tai moottoriperheelle, joka sisältää uusia tekniikoita taikka uusia ratkaisuja, ja joka näiden uusien tekniikoiden taikka uusien ratkaisujen johdosta ei ole yhteensopiva yhden tai useamman tämän asetuksen vaatimuksen kanssa.

2.   Hyväksyntäviranomaisen on myönnettävä 1 kohdassa tarkoitettu EU-tyyppihyväksyntä, kun kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)

hakemuksessa esitetään perustelut sille, että uudet tekniikat tai uudet ratkaisut tekevät moottorityypistä tai moottoriperheestä yhteensopimattoman yhden tai useamman tämän asetuksen vaatimuksen kanssa;

b)

hakemuksessa kuvataan uusien tekniikoiden tai uusien ratkaisujen ympäristövaikutukset ja toimenpiteet, jotka on toteutettu sen varmistamiseksi, että moottorilla saavutetaan vähintään vastaava ympäristönsuojelun taso kuin tämän asetuksen vaatimuksilla, joista haetaan vapautusta;

c)

esitetään testien kuvaukset ja testitulokset, jotka osoittavat, että b alakohdan edellytys täyttyy.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu EU-tyyppihyväksyntä voidaan myöntää vain komission luvalla.

Komission luvassa on tapauksen mukaan ilmoitettava, liittyykö siihen rajoituksia.

Komissio antaa luvan täytäntöönpanosäädöksellä.

4.   Odotettaessa 3 kohdassa tarkoitettua komission lupapäätöstä hyväksyntäviranomainen voi myöntää tilapäisen EU-tyyppihyväksynnän, joka on voimassa

a)

vain kyseisen jäsenvaltion alueella;

b)

ainoastaan sen moottorityypin tai moottoriperheen osalta, johon haettava vapautus kohdistuu; ja

c)

vähintään 36 kuukauden ajan.

Kun tilapäinen EU-tyyppihyväksyntä on myönnetty, hyväksyntäviranomaisen on ilmoitettava asiasta viipymättä komissiolle ja muille jäsenvaltioille asiakirjan avulla, joka sisältää 2 kohdassa tarkoitetut tiedot.

Tällaisen tilapäisen EU-tyyppihyväksynnän tilapäisyyden ja rajallisen alueellisen voimassaolon on käytävä ilmi EU-tyyppihyväksyntätodistuksen otsikosta ja vastaavan vaatimustenmukaisuusilmoituksen otsikosta.

5.   Kun hyväksyntäviranomainen päättää hyväksyä 4 kohdassa tarkoitetun tilapäisen EU-tyyppihyväksynnän omalla alueellaan, sen on ilmoitettava asiasta kirjallisesti asianomaiselle hyväksyntäviranomaiselle ja komissiolle.

6.   Kun komissio päättää olla myöntämättä 3 kohdassa tarkoitettua lupaa, hyväksyntäviranomaisen on välittömästi ilmoitettava 4 kohdassa tarkoitetun tilapäisen EU-tyyppihyväksynnän haltijalle, että tilapäinen EU-tyyppihyväksyntä peruutetaan kuuden kuukauden kuluttua siitä päivästä, jona komissio on tehnyt epäämispäätöksen.

Sen estämättä, että komissio päättää olla myöntämättä 3 kohdassa tarkoitettua lupaa, ne moottorit, jotka on valmistettu tilapäisen EU-tyyppihyväksynnän mukaisesti ennen sen voimassaolon päättymistä, voidaan saattaa markkinoille missä tahansa jäsenvaltiossa, jonka viranomaiset hyväksyivät tilapäisen EU-tyyppihyväksynnän.

7.   Edellä olevassa 4 kohdan toisessa alakohdassa ja 5 kohdassa tarkoitettujen vaatimukset katsotaan täytetyiksi, kun asianmukaiset tiedot on ladattu IMIin.

8.   Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitettu lupa. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 56 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

9.   Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan yhtenäiset mallit tämän artiklan 4 kohdassa tarkoitetuille EU-tyyppihyväksyntätodistuksille ja vaatimustenmukaisuusilmoituksille, mukaan lukien niiden pakolliset olennaiset tiedot. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 56 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2016.

36 artikla

Delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten myöhempi mukauttaminen

1.   Jos komissio antaa luvan 35 artiklan mukaisen vapautuksen myöntämiseen, se toteuttaa välittömästi tarvittavat toimenpiteet, joilla asianomaiset delegoidut säädökset tai täytäntöönpanosäädökset mukautetaan tekniikan kehitykseen.

Jos 35 artiklan nojalla myönnettävä vapautus liittyy UNECE-säännöllä säänneltyyn asiakysymykseen, komissio ehdottaa muutosta kyseiseen sääntöön vuoden 1958 tarkistetun sopimuksen mukaisesti sovellettavalla menettelyllä.

2.   Heti kun 1 kohdassa tarkoitetut asiaa koskevat delegoidut säädökset tai täytäntöönpanosäädökset on muutettu, komissio poistaa kaikki vapautuksen hyväksymisestä tehtyyn päätökseen liittyvät rajoitukset.

Jos tarvittavia toimia delegoitujen säädösten tai täytäntöönpanosäädösten mukauttamiseksi ei ole toteutettu, komissio voi tilapäisen EU-tyyppihyväksynnän myöntäneen jäsenvaltion pyynnöstä päättää täytäntöönpanosäädöksellä, joka hyväksytään 56 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen, antaa kyseiselle jäsenvaltiolle luvan laajentaa EU-tyyppihyväksyntää.

IX LUKU

TUOTANTOILMOITUS JA SEN TARKASTAMINEN

37 artikla

Tuotantoilmoitukseen liittyvät valmistajien velvoitteet

1.   Valmistajan on toimitettava EU-tyyppihyväksynnän myöntäneelle hyväksyntäviranomaiselle luettelo, joka sisältää kunkin moottorityypin ja moottorin alaluokan niiden moottoreiden lukumäärän, jotka on valmistettu tämän asetuksen ja EU-tyyppihyväksynnän mukaisesti edellisen tuotantoilmoituksen toimittamisen jälkeen taikka sen jälkeen, kun tämän asetuksen vaatimuksia on sovellettu ensimmäisen kerran.

Luettelo on toimitettava

a)

45 vuorokauden kuluessa kunkin kalenterivuoden päättymisestä;

b)

viipymättä kunkin liitteessä III mainitun moottorin markkinoillesaattamispäivän jälkeen; sekä

c)

muuhun hyväksyntäviranomaisen mahdollisesti määräämään päivämäärään mennessä.

2.   Jos vastaavuus ei käy ilmi moottoreiden koodijärjestelmästä, 1 kohdassa tarkoitetussa luettelossa on eriteltävä, mitkä tunnistenumerot vastaavat mitäkin moottorityyppiä ja tapauksen mukaan moottoriperhettä ja EU-tyyppihyväksyntänumeroita.

3.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa luettelossa on selvästi osoitettava kaikki ne tapaukset, joissa valmistaja lopettaa hyväksytyn moottorityypin tai moottoriperheen tuotannon.

4.   Valmistajan on säilytettävä 1 kohdassa tarkoitetusta luettelosta jäljennös vähintään 20 vuoden ajan sen jälkeen, kun asianomaisen EU-tyyppihyväksynnän voimassaolo on päättynyt.

5.   Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun luettelon muoto. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 56 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2016.

38 artikla

Tarkastustoimenpiteet

1.   EU-tyyppihyväksynnän myöntävän jäsenvaltion hyväksyntäviranomaisen on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, tarvittaessa yhteistyössä muiden jäsenvaltioiden hyväksyntäviranomaisten kanssa, että EU-tyyppihyväksyntää koskevat tunnistenumerot on kohdistettu oikein ja että valmistajat käyttävät niitä asianmukaisesti, ennen kuin moottori, jolla on tyyppihyväksyntä, saatetaan markkinoille tai asetetaan saataville markkinoilla.

2.   Tunnistenumerot voidaan tarkastaa lisäksi 26 artiklan mukaisen tuotannon vaatimustenmukaisuustarkastuksen yhteydessä.

3.   Tunnistenumeroiden tarkastamisen osalta valmistajan taikka valmistajan edustajan on pyynnöstä toimitettava viipymättä asiasta vastaavalle hyväksyntäviranomaiselle tarvittavat valmistajan ostajiin liittyvät tiedot sekä 37 artiklan mukaisesti valmistetuiksi ilmoitettujen moottoreiden tunnistenumerot. Jos moottorit saatetaan alkuperäisen laitevalmistajan saataville, ei lisätietoja tarvita valmistajalta.

4.   Jos valmistaja ei hyväksyntäviranomaisen pyynnöstä pysty osoittamaan, että lakisääteistä merkintää koskevat vaatimukset täyttyvät, hyväksyntäviranomainen voi peruuttaa vastaavalle moottorityypille tai moottoriperheelle myönnetyn EU-tyyppihyväksynnän. Hyväksyntäviranomaisten on ilmoitettava EU-tyyppihyväksynnän peruuttamisesta ja peruuttamisen perusteista toisilleen yhden kuukauden kuluessa 22 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

X LUKU

SUOJALAUSEKKEET

39 artikla

Moottorit, jotka eivät ole hyväksytyn tyypin mukaiset

1.   Jos lakisääteisellä merkinnällä ja tarvittaessa vaatimustenmukaisuusilmoituksella varustetut moottorit eivät ole hyväksytyn moottorityypin tai moottoriperheen mukaisia, EU-tyyppihyväksynnän myöntäneen hyväksyntäviranomaisen on toteutettava tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että tuotannossa olevat moottorit saatetaan hyväksytyn moottorityypin tai moottoriperheen mukaisiksi. Tällaisiin toimenpiteisiin voi kuulua EU-tyyppihyväksynnän peruuttaminen, jos valmistajan korjaavat toimet ovat riittämättömät.

Asianomaisen hyväksyntäviranomaisen on tiedotettava muiden jäsenvaltioiden hyväksyntäviranomaisille toteutetuista toimenpiteistä.

2.   Edellä olevaa 1 kohtaa sovellettaessa katsotaan, että poikkeamiset EU-tyyppihyväksyntätodistuksen tai hyväksyntäasiakirjojen yksityiskohdista merkitsevät hyväksyttyä moottorityyppiä tai moottoriperhettä koskevien vaatimusten noudattamatta jättämistä, ellei poikkeamisille ole annettu lupaa VI luvun mukaisesti.

3.   Mikäli hyväksyntäviranomainen havaitsee, että tapauksen mukaan toisessa jäsenvaltiossa myönnetyllä vaatimustenmukaisuusilmoituksella tai tyyppihyväksyntämerkillä varustetut moottorit eivät ole hyväksytyn moottorityypin tai moottoriperheen mukaisia, se voi pyytää EU-tyyppihyväksynnän myöntänyttä hyväksyntäviranomaista tarkastamaan, että tuotannossa olevat moottorit ovat edelleen hyväksytyn moottorityypin tai moottoriperheen mukaisia. EU-tyyppihyväksynnän myöntäneen hyväksyntäviranomaisen on tällaisen pyynnön saatuaan toteutettava 1 kohdassa tarkoitetut toimet mahdollisimman nopeasti ja viimeistään kolmen kuukauden kuluessa pyynnön päiväyksestä.

4.   Hyväksyntäviranomaisten on ilmoitettava EU-tyyppihyväksynnän peruuttamisesta ja peruuttamisen perusteista toisilleen yhden kuukauden kuluessa 22 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

5.   Jos EU-tyyppihyväksynnän myöntänyt hyväksyntäviranomainen kiistää sille ilmoitetun vaatimustenvastaisuuden, asianomaisten jäsenvaltioiden on pyrittävä ratkaisemaan erimielisyys.

Hyväksyntäviranomaisen on ilmoitettava asiasta komissiolle, joka järjestää tarpeen mukaan neuvotteluja ratkaisuun pääsemiseksi.

40 artikla

Moottoreiden palauttamismenettely

1.   Siinä tapauksessa, että valmistajan, jolle on myönnetty EU-tyyppihyväksyntä, täytyy asetuksen (EY) N:o 765/2008 20 artiklan 1 kohdan nojalla ryhtyä palauttamismenettelyyn saadakseen markkinoille jo saatetut moottorit, niin liikkuviin työkoneisiin asennetut kuin asentamattomatkin, takaisin sillä perusteella, että kyseiset moottorit ovat vakava riski ympäristön tai ihmisten terveyden suojelun kannalta, asianomaisen valmistajan on

a)

välittömästi ilmoitettava asiasta EU-tyyppihyväksynnän myöntäneelle hyväksyntäviranomaiselle; ja

b)

ehdotettava kyseiselle hyväksyntäviranomaiselle asianmukaisia korjaavia toimenpiteitä, joilla vakava riski voidaan torjua.

2.   Hyväksyntäviranomaisen on toimitettava ehdotetut korjaustoimet muiden jäsenvaltioiden hyväksyntäviranomaisille ja komissiolle tiedoksi viipymättä.

Hyväksyntäviranomaisten on varmistettava, että korjaustoimet tosiasiallisesti toteutetaan asianomaisten jäsenvaltioiden alueella.

3.   Jos hyväksyntäviranomainen katsoo, että korjaustoimet ovat riittämättömiä tai että niitä ei toteuteta riittävän nopeasti, sen on viipymättä ilmoitettava tästä EU-tyyppihyväksynnän myöntäneelle hyväksyntäviranomaiselle.

Jos valmistaja ei tämän jälkeen ehdota ja toteuta tehokkaita korjaustoimia, EU-tyyppihyväksynnän myöntäneen hyväksyntäviranomaisen on toteutettava kaikki tarvittavat suojatoimenpiteet, jollainen on myös EU-tyyppihyväksynnän peruuttaminen.

Jos EU-tyyppihyväksyntä peruutetaan, hyväksyntäviranomaisen on yhden kuukauden kuluessa peruuttamisesta ilmoitettava siitä valmistajalle, muiden jäsenvaltioiden hyväksyntäviranomaisille ja komissiolle kirjatulla kirjeellä tai vastaavalla sähköisellä välineellä.

41 artikla

Päätöksistä ilmoittaminen ja käytettävissä olevat muutoksenhakukeinot

1.   Jokainen seuraaviin tyyppeihin kuuluva tai seuraavaa tarkoitusta varten tehty päätös on perusteltava:

a)

päätös on tehty tämän asetuksen nojalla;

b)

päätöksellä evätään tai peruutetaan EU-tyyppihyväksyntä;

c)

päätös edellyttää moottorin vetämistä pois markkinoilta;

d)

päätöksellä kielletään tai estetään moottorin markkinoille saattaminen tai rajoitetaan sitä; tai

e)

päätöksellä kielletään tai estetään sellaisten liikkuvien työkoneiden markkinoille saattaminen, joihin on asennettu tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluva moottori, tai rajoitetaan sitä.

2.   Hyväksyntäviranomaisen on ilmoitettava asianomaiselle osapuolelle:

a)

kaikista 1 kohdassa tarkoitetuista päätöksistä;

b)

kyseisen jäsenvaltion voimassa olevien lakien mukaisesti osapuolen käytettävissä olevista muutoksenhakukeinoista ja niihin sovellettavista määräajoista.

XI LUKU

KANSAINVÄLISET SÄÄNNÖT JA TEKNISEN TIEDON TARJOAMINEN

42 artikla

Vastaavien moottoreiden tyyppihyväksyntöjen hyväksyminen

1.   Unioni voi tunnustaa unionin ja kolmansien maiden välillä solmittujen monenvälisten tai kahdenvälisten sopimusten puitteissa vastaavuuden tällä asetuksella asetettujen, moottoreiden EU-tyyppihyväksyntää koskevien edellytysten ja säännösten sekä kansainvälisillä säännöillä tai kolmansien maiden säännöillä perustettujen menettelyjen välillä.

2.   Myönnetyt tyyppihyväksynnät ja lakisääteiset merkinnät, jotka ovat niiden UNECE-sääntöjen taikka UNECE-sääntöihin tehtyjen muutosten mukaisia, joiden puolesta unioni on äänestänyt taikka joita unioni on sitoutunut noudattamaan 4 kohdan a alakohdassa tarkoitetun delegoidun säädöksen mukaisesti, tunnustetaan olevan samanarvoisia tämän asetuksen nojalla annettavien EU-tyyppihyväksyntöjen ja tämän asetuksen nojalla vaadittavan lakisääteisen merkinnän kanssa.

3.   Unionin säädösten nojalla myönnetyt EU-tyyppihyväksynnät, jotka luetellaan 4 kohdan b alakohdassa tarkoitetussa delegoidussa säädöksessä, on tunnustettava samanarvoisiksi tämän asetuksen nojalla annettavien EU-tyyppihyväksyntöjen kanssa.

4.   Siirretään komissiolle valta antaa 55 artiklan mukaisesti tätä asetusta täydentäviä delegoituja säädöksiä vahvistamalla seuraavat:

a)

luettelo UNECE-säännöistä tai niihin tehdyistä muutoksista, mukaan lukien kaikki niihin sisältyvät niiden soveltamiseen liittyvät vaatimukset, joiden puolesta unioni on äänestänyt tai joita unioni on sitoutunut noudattamaan ja joita sovelletaan liikkuviin työkoneisiin asennettavien moottorityyppien ja moottoriperheiden EU-tyyppihyväksyntään;

b)

luettelo unionin säädöksistä, joiden nojalla myönnetään EU-tyyppihyväksyntöjä, mukaan lukien kaikki niihin sisältyvät niiden soveltamiseen liittyvät vaatimukset.

Nämä delegoidut säädökset annetaan viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2016.

43 artikla

Alkuperäisille laitevalmistajille ja loppukäyttäjille tarkoitetut tiedot ja ohjeet

1.   Valmistaja ei saa toimittaa alkuperäisille laitevalmistajille tai loppukäyttäjille mitään sellaisia tässä asetuksessa määriteltyjä yksityiskohtia koskevia teknisiä tietoja, jotka eroavat hyväksyntäviranomaisen hyväksymistä yksityiskohdista.

2.   Valmistajan tulee saattaa alkuperäisten laitevalmistajien saataville kaikki olennaiset tiedot ja ohjeet, jotka ovat edellytyksenä moottorin asianmukaiselle asentamiselle liikkuvaan työkoneeseen, mukaan lukien kuvaus moottorin asennukseen tai käyttöön liittyvistä mahdollisista erityisistä edellytyksistä tai rajoituksista.

3.   Valmistajan tulee saattaa alkuperäisten laitevalmistajien saataville kaikki olennaiset tiedot ja tarvittavat ohjeet, jotka on tarkoitettu loppukäyttäjälle, mukaan lukien kuvaus moottorin käyttöön liittyvistä mahdollisista erityisistä edellytyksistä tai rajoituksista.

4.   Valmistajien on saatettava alkuperäisten laitevalmistajien saataville tiedot EU-tyyppihyväksyntämenettelyn aikana mitatusta hiilidioksidipäästöjen määrästä ja ohjeistettava alkuperäisiä laitevalmistajia toimittamaan nämä tiedot sekä selvitykset testiolosuhteista sen liikkuvan työkoneen loppukäyttäjälle, johon moottori on tarkoitus asentaa.

5.   Siirretään komissiolle valta antaa 55 artiklan mukaisesti tätä asetusta täydentäviä delegoituja säädöksiä vahvistamalla tämän artiklan 2, 3 ja 4 kohdassa tarkoitettujen tietojen ja ohjeiden yksityiskohdat. Nämä delegoidut säädökset annetaan viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2016.

44 artikla

Tietojenvaihto sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmän (IMIn) kautta

1.   Tämän asetuksen soveltamiseen liittyvä EU-tyyppihyväksyntöjä koskeva tiedonvaihto kansallisten viranomaisten kesken tai kansallisten viranomaisten ja komission välillä tapahtuu sähköisessä muodossa IMIn kautta.

2.   Kaikki tämän asetuksen mukaisesti myönnettyjä EU-tyyppihyväksyntöjä koskevat olennaiset tiedot kootaan keskitetysti IMIin ja saatetaan kansallisten viranomaisten ja komission saataville sen kautta.

3.   Komissio huolehtii siitä, että IMI myös:

a)

mahdollistaa tietojen vaihtaminen toisaalta valmistajien tai teknisten tutkimuslaitosten ja toisaalta kansallisten viranomaisten tai komission välillä;

b)

antaa käytössä olevien moottoreiden tyyppihyväksyntöjen tulokset ja valvonnan tuloksiin liittyvät tietyt tiedot julkiseen käyttöön;

c)

tarvittaessa ja mikäli se on teknisesti ja taloudellisesti mahdollista, mahdollistaa järjestelyt olemassa olevien kansallisten tietokantojen ja IMIn välistä automaattista tiedonvaihtoa varten asianomaisten jäsenvaltioiden suostumuksella.

4.   IMIn käyttö 3 kohdassa tarkoitettuihin tarkoituksiin on vapaaehtoista.

5.   Komissio voi antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan yksityiskohtaiset tekniset vaatimukset ja menettelyt, jotka ovat tarpeen IMIn ja olemassa olevien tämän artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen kansallisten tietokantojen liittämiseksi yhteen. Nämä täytäntöönpanosäädökset annetaan 56 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2016.

XII LUKU

TEKNISTEN TUTKIMUSLAITOSTEN NIMEÄMINEN JA ILMOITTAMINEN

45 artikla

Teknisiin tutkimuslaitoksiin liittyvät vaatimukset

1.   Teknisen tutkimuslaitoksen on oltava hyväksymisviranomaisen nimeämä 47 artiklan mukaisesti ja sen on täytettävä tämän artiklan 2–9 kohdassa säädetyt vaatimukset.

2.   Tekninen tutkimuslaitos on perustettava jokaisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti, ja sillä on oltava oikeushenkilöllisyys.

3.   Teknisen tutkimuslaitoksen on oltava arvioimansa moottoreiden suunnittelu-, valmistus-, toimitus- tai huoltoprosessista riippumaton ulkopuolinen laitos.

Laitoksen, joka kuuluu sellaisia yrityksiä edustavaan toimialajärjestöön tai ammatilliseen liittoon, jotka osallistuvat laitoksen arvioimien, testaamien tai tarkastamien moottoreiden suunnitteluun, valmistukseen, toimittamiseen, kokoamiseen, asentamiseen, käyttöön tai huoltoon, voidaan katsoa täyttävän ensimmäisen alakohdan vaatimukset edellyttäen, että osoitetaan sen riippumattomuus ja eturistiriitojen puuttuminen.

4.   Tekninen tutkimuslaitos, sen ylin johto sekä niiden toimintaluokkien toimien suorittamisesta vastaava henkilöstö, joita varten tekninen tutkimuslaitos on nimetty 47 artiklan 1 kohdan mukaisesti, eivät saa olla arvioimiensa moottoreiden suunnittelijoita, valmistajia, toimittajia, asentajia tai huoltajia, eivätkä ne saa edustaa mainittuihin toimiin osallistuvia osapuolia. Tämä rajoitus ei sulje pois mahdollisuutta käyttää tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitettuja arvioitavia moottoreita teknisen tutkimuslaitoksen toimintaan liittyviin tarpeisiin tai henkilökohtaisiin tarkoituksiin.

Teknisen tutkimuslaitoksen on varmistettava, että sen tytäryhtiöiden tai alihankkijoiden toimet eivät vaikuta sen luottamuksellisuuteen, objektiivisuuteen ja puolueettomuuteen niiden toimintaluokkien toimien osalta, joita varten se on nimetty.

5.   Teknisen tutkimuslaitoksen on suoritettava niiden toimintaluokkien toimet, joita varten laitos on nimetty, mahdollisimman suurta ammatillista luotettavuutta ja kyseisellä erityisalalla vaadittavaa teknistä pätevyyttä noudattaen ja sen henkilöstön on oltava vapaa kaikesta, erityisesti taloudellisesta, painostuksesta tai johdattelusta, joka saattaisi vaikuttaa henkilöstön suorittamaan arviointiin tai sen arviointitoimintojen tuloksiin, erityisesti sellaisten henkilöiden tai henkilöryhmien taholta, joille näiden toimien tuloksilla on merkitystä.

6.   Teknisen tutkimuslaitoksen on osoitettava sen nimeävälle hyväksyntäviranomaiselle, että se kykenee suoriutumaan kaikista niiden toimintaluokkien toimista, joita varten se on ehdolla 47 artiklan 1 kohdan mukaisesti, varmistamalla, että sillä on käytössään seuraavat:

a)

henkilöstö, jolla on asianmukaiset taidot, tekninen erikoistietämys ja ammatillinen koulutus sekä riittävä ja soveltuva kokemus tehtävien suorittamiseksi;

b)

kuvaukset menettelyistä, jotka koskevat niiden toimintaluokkien toimia, joita varten se hakee nimeämistä, siten varmistaen menettelyjen avoimuuden ja toistettavuuden;

c)

menettelyt, jotka on tarkoitettu niiden toimintaluokkien toimien suorittamiseen, joita varten se hakee nimeämistä, ja joissa otetaan asianmukaisesti huomioon kyseessä olevan moottorin tekninen monimutkaisuus sekä se, valmistetaanko moottori massa- tai sarjatuotantona; ja

d)

keinot suorittaa asianmukaisesti niiden toimintaluokkien toimiin liittyvät tehtävät, joita varten se hakee nimeämistä, ja kaikkien tarvittavien laitteiden tai välineiden käyttömahdollisuus.

7.   Teknisen tutkimuslaitoksen, sen ylin johto ja arviointihenkilöstö mukaan lukien, on oltava puolueeton eikä se saa osallistua toimintaan, joka voi olla ristiriidassa sen suorittaman arvioinnin riippumattomuuden kanssa taikka vaarantaa sen luotettavuuden niiden toimintaluokkien toimissa, joita varten tekninen tutkimuslaitos on nimetty.

8.   Teknisen tutkimuslaitoksen on otettava sen toiminnan kattava vastuuvakuutus, jollei tällainen vastuu kuulu jäsenvaltiolle kansallisen lainsäädännön mukaisesti tai jollei jäsenvaltio ole itse suoraan vastuussa arvioinnista.

9.   Teknisen tutkimuslaitoksen henkilöstöä sitoo vaitiolovelvollisuus kaikkien niiden tietojen suhteen, jotka se saa tietoonsa suorittaessaan tehtäviään tämän asetuksen tai sen täytäntöön panemiseksi annetun kansallisen lainsäädännön säännösten mukaisesti.

Ensimmäisessä kohdassa tarkoitettu vaitiolovelvollisuus ei sido teknisen tutkimuslaitoksen henkilöstöä tietojenvaihdossa nimeävän hyväksyntäviranomaisen kanssa eikä tapauksissa, joissa unionin lainsäädännössä tai kansallisessa lainsäädännössä vaaditaan tällaista tietojenvaihtoa.

Omistusoikeudet on suojattava.

46 artikla

Teknisten tutkimuslaitosten tytäryhtiöt ja alihankinta

1.   Tekninen tutkimuslaitos voi teettää alihankintana tiettyjä tehtäviä, jotka liittyvät toimiin, joita varten ne on nimetty 47 artiklan 1 kohdan mukaisesti, tai teettää kyseiset toimet tytäryhtiöllään vain, jos siitä on sovittu nimeävän hyväksyntäviranomaisen kanssa.

Tällöin teknisen tutkimuslaitoksen on varmistettava, että alihankkija tai tytäryhtiö täyttää 45 artiklassa säädetyt vaatimukset, ja tiedotettava asiasta nimeävälle hyväksyntäviranomaiselle.

2.   Tekninen tutkimuslaitos kantaa täyden vastuun alihankkijoiden tai tytäryhtiöiden suorittamista tehtävistä riippumatta siitä, mihin nämä ovat sijoittautuneet.

3.   Teknisen tutkimuslaitoksen on pidettävä nimeävän hyväksyntäviranomaisen saatavilla asiakirjat, jotka koskevat alihankkijan tai tytäryhtiön pätevyyden arviointia ja niiden suorittamia tehtäviä.

47 artikla

Teknisten tutkimuslaitosten nimeäminen

1.   Hyväksyntäviranomaiset nimeävät tekniset tutkimuslaitokset yhteen tai useampaan seuraavista toimintaluokista niiden asiantuntemuksen mukaisesti:

a)   luokka A: tekniset tutkimuslaitokset, jotka suorittavat tässä asetuksessa tarkoitetut testit omissa tiloissaan;

b)   luokka B: tekniset tutkimuslaitokset, jotka valvovat tässä asetuksessa tarkoitettuja testejä silloin, kun ne suoritetaan valmistajan tiloissa tai kolmannen osapuolen tiloissa;

c)   luokka C: tekniset tutkimuslaitokset, jotka arvioivat ja seuraavat säännöllisesti valmistajan menettelyjä tuotannon vaatimustenmukaisuuden varmistamiseksi;

d)   luokka D: tekniset tutkimuslaitokset, jotka valvovat tai suorittavat testejä tai tarkastuksia tuotannon vaatimustenmukaisuuden varmistamiseksi.

2.   Hyväksyntäviranomainen voi toimia teknisenä tutkimuslaitoksena yhdessä tai useammassa 1 kohdassa tarkoitetussa toimintaluokassa.

3.   Muita kuin tämän artiklan mukaisesti nimettyjä kolmansien maiden teknisiä tutkimuslaitoksia voidaan ilmoittaa 50 artiklan mukaisesti, jos unionin ja kyseisen kolmannen maan välisessä kahdenvälisessä sopimuksessa määrätään tällaisesta teknisten tutkimuslaitosten tunnustamisesta.

Tekninen tutkimuslaitos, joka on perustettu 45 artiklan 2 kohdan mukaisesti, voi kuitenkin perustaa tytäryhtiöitä kolmansiin maihin edellyttäen, että tytäryhtiöt ovat suoraan kyseisen teknisen tutkimuslaitoksen johdon ja valvonnan alaisia.

48 artikla

Teknisten tutkimuslaitosten toimintavaatimuksia ja arviointia koskevat menettelyt

Siirretään komissiolle valta antaa 55 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä tämän asetuksen täydentämiseksi vahvistamalla

a)

vaatimukset, joita teknisten tutkimuslaitosten on noudatettava; ja

b)

teknisten tutkimuslaitosten 49 artiklan mukainen arviointimenettely, vastaava raportti mukaan lukien.

49 artikla

Teknisten tutkimuslaitosten osaamisen arviointi

1.   Nimeävän hyväksyntäviranomaisen on laadittava arviointiraportti, jossa osoitetaan, että ehdolla olevan teknisen tutkimuslaitoksen vaatimustenmukaisuus tämän asetuksen ja tämän asetuksen nojalla annettavien delegoitujen säädösten suhteen on arvioitu. Tähän arviointiraporttiin voi kuulua kansallisen akkreditointielimen myöntämä akkreditointitodistus, jolla todistetaan teknisen tutkimuslaitoksen täyttävän tämän asetuksen vaatimukset.

Arviointiraportin perustana oleva arviointi on tehtävä niiden säännösten mukaisesti, jotka vahvistetaan 48 artiklassa tarkoitetussa delegoidussa säädöksessä.

2.   Nimeävän hyväksyntäviranomaisen on tarkistettava arviointiraportti vähintään kerran kolmessa vuodessa.

3.   Nimeävän hyväksyntäviranomaisen on toimitettava arviointiraportti komissiolle tämän pyynnöstä. Niissä tapauksissa, joissa arviointi ei perustu kansallisen akkreditointielimen antamaan akkreditointitodistukseen, nimeävän hyväksyntäviranomaisen on toimitettava komissiolle asiakirjatodisteita, jotka osoittavat:

a)

teknisen tutkimuslaitoksen pätevyyden;

b)

käytössä olevat järjestelyt sen varmistamiseksi, että nimeävä hyväksyntäviranomainen valvoo teknistä tutkimuslaitosta säännöllisesti; ja

c)

että tekninen tutkimuslaitos täyttää tässä asetuksessa sekä sen nojalla hyväksytyissä delegoiduissa säädöksissä asetetut vaatimukset.

4.   Hyväksyntäviranomaisen, jonka on tarkoitus toimia teknisenä tutkimuslaitoksena 47 artiklan 2 kohdan mukaisesti, on dokumentoitava oma vaatimustenmukaisuutensa arvioinnin avulla, jonka suorittavat arvioitavasta toiminnasta riippumattomat tarkastajat. Tarkastajat voivat olla samasta organisaatiosta, kunhan he ovat hallinnollisesti erillään arvioitavaa toimintaa suorittavasta henkilöstöstä.

50 artikla

Ilmoitusmenettelyt

1.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kunkin nimeämänsä teknisen tutkimuslaitoksen osalta seuraavat tiedot:

a)

teknisen tutkimuslaitoksen nimi;

b)

osoite, myös sähköpostiosoite;

c)

vastuuhenkilöt;

d)

toimintaluokka; ja

e)

muutokset, jotka liittyvät 47 artiklassa tarkoitettuun nimeämiseen.

2.   Tekninen tutkimuslaitos voi suorittaa 47 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja toimia nimeävän hyväksyntäviranomaisen puolesta ainoastaan, jos kyseinen tekninen tutkimuslaitos on ilmoitettu etukäteen komissiolle tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti.

3.   Useat nimeävät hyväksyntäviranomaiset voivat nimetä ja näiden nimeävien hyväksyntäviranomaisten jäsenvaltiot voivat ilmoittaa saman teknisen tutkimuslaitoksen riippumatta siitä, minkä toimintaluokan tai -luokkien toimia sen on määrä suorittaa 47 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

4.   Kun jonkin delegoidun säädöksen soveltamiseksi on nimettävä tietty organisaatio tai toimivaltainen elin, jonka toiminta ei sisälly 47 artiklan 1 kohtaan, asianomaisten jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tämän artiklan mukaisesti.

5.   Komissio julkaisee verkkosivustollaan luettelon ja yksityiskohtaiset tiedot tämän artiklan mukaisesti ilmoitetuista teknisistä tutkimuslaitoksista.

51 artikla

Nimeämisten muutokset

1.   Kun nimeävä hyväksyntäviranomainen on todennut tai saanut tietää, että sen nimeämä tekninen tutkimuslaitos ei joko enää täytä tässä asetuksessa vahvistettuja vaatimuksia tai suoriudu velvoitteistaan, nimeävän hyväksyntäviranomaisen on tapauksen mukaan rajoitettava nimeämistä taikka peruutettava se tilapäisesti tai kokonaan riippuen siitä, miten vakavaa kyseisten vaatimusten noudattamatta jättäminen tai velvoitteiden laiminlyönti on ollut.

Jäsenvaltion, joka ilmoitti kyseisen teknisen tutkimuslaitoksen komissiolle 50 artiklan 1 kohdan mukaisesti, on viipymättä ilmoitettava komissiolle kaikista nimeämisen rajoituksista taikka niiden tilapäisistä tai kokonaan peruuttamisista.

Komissio muuttaa vastaavasti 50 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuja julkaistuja tietoja.

2.   Jos nimeämistä rajoitetaan tai se peruutetaan tilapäisesti taikka kokonaan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla tai jos tekninen tutkimuslaitos on lopettanut toimintansa, nimeävän hyväksyntäviranomaisen on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet varmistaakseen, että kyseisen laitoksen asiakirja-aineistot joko käsittelee toinen tekninen tutkimuslaitos tai ne pidetään nimeävän hyväksyntäviranomaisen tai markkinavalvontaviranomaisten pyynnöstä näiden viranomaisten saatavilla.

52 artikla

Teknisten tutkimuslaitosten pätevyyden kyseenalaistaminen

1.   Komissio tutkii kaikki tapaukset, joissa se epäilee tai sen tietoon saatetaan epäilyksiä, että tekninen tutkimuslaitos ei ole pätevä tai että tekninen tutkimuslaitos ei enää täytä sille asetettuja vaatimuksia ja velvoitteita.

2.   Nimeävän hyväksyntäviranomaisen jäsenvaltion on toimitettava pyynnöstä komissiolle kaikki tiedot, jotka liittyvät nimeämisen perusteisiin tai asianomaisen teknisen tutkimuslaitoksen nimeämisen voimassa pitämiseen.

3.   Komissio varmistaa, että kaikkia sen tutkimusten yhteydessä saatuja arkaluonteisia tietoja käsitellään luottamuksellisesti.

4.   Kun komissio toteaa, että tekninen tutkimuslaitos ei täytä tai ei enää täytä sen nimeämiselle asetettuja vaatimuksia, se ilmoittaa asiasta nimeävän hyväksyntäviranomaisen jäsenvaltiolle voidakseen vahvistaa yhteistyössä kyseisen jäsenvaltion kanssa tarvittavat korjaavat toimenpiteet ja pyytää kyseistä jäsenvaltiota ryhtymään näihin korjaaviin toimenpiteisiin, mukaan lukien tarvittaessa nimeämisen kokonaan peruuttaminen.

53 artikla

Teknisten tutkimuslaitosten toimintaan liittyvät velvoitteet

1.   Teknisten tutkimuslaitosten on suoritettava niiden toimintaluokkien toimet, joita varten ne on nimetty, nimeävän hyväksyntäviranomaisen puolesta ja tässä asetuksessa ja sen delegoiduissa säädöksissä ja täytäntöönpanosäädöksissä säädettyjen arviointi- ja testausmenettelyjen mukaisesti.

Teknisten tutkimuslaitosten on valvottava EU-tyyppihyväksyntöihin vaadittavia testejä taikka tarkastuksia tai suoritettava nämä testit ja tarkastukset itse tämän asetuksen tai jonkin siihen liittyvän delegoidun säädöksen tai täytäntöönpanosäädöksen mukaisesti, jollei vaihtoehtoisia menettelyjä ole sallittu.

Tekniset tutkimuslaitokset eivät saa suorittaa testejä, arviointeja tai tarkastuksia, joihin niitä ei ole nimetty.

2.   Teknisten tutkimuslaitosten on aina

a)

annettava nimeävän hyväksyntäviranomaisen tarkkailla niiden suorittamia arviointeja, jos kyseinen viranomainen katsoo tämän asianmukaiseksi; ja

b)

toimitettava nimeävälle hyväksyntäviranomaiselle sen pyytämät tiedot niiden toteuttamista tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvien toimintaluokkien toimista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 45 artiklan 9 kohdan ja 54 artiklan soveltamista.

3.   Kun tekninen tutkimuslaitos havaitsee, että valmistaja ei ole täyttänyt tässä asetuksessa vahvistettuja vaatimuksia, sen on ilmoitettava asiasta nimeävälle hyväksyntäviranomaiselle, jonka on puolestaan vaadittava valmistajaa ryhtymään asianmukaisiin korjaaviin toimenpiteisiin.

Nimeävä hyväksyntäviranomainen ei saa myöntää EU-tyyppihyväksyntätodistusta, ennen kuin valmistaja on toteuttanut asianmukaiset korjaavat toimenpiteet kyseistä hyväksyntäviranomaista tyydyttävällä tavalla.

4.   Kun nimeävän hyväksyntäviranomaisen puolesta toimiva tekninen tutkimuslaitos havaitsee tuotannon vaatimustenmukaisuutta EU-tyyppihyväksyntätodistuksen antamisen jälkeen valvoessaan, että moottorityyppi tai moottoriperhe ei enää ole tämän asetuksen mukainen, sen on ilmoitettava tästä asiasta nimeävälle hyväksyntäviranomaiselle.

Hyväksyntäviranomaisen on toteutettava 26 artiklassa säädetyt asianmukaiset toimenpiteet.

54 artikla

Teknisten tutkimuslaitosten tiedotusvelvoitteet

1.   Teknisten tutkimuslaitosten on ilmoitettava nimeävälle hyväksyntäviranomaiselle kaikista seuraavista:

a)

vaatimustenvastaisuudet, jotka voivat edellyttää EU-tyyppihyväksynnän epäämistä, rajoittamista tai peruuttamista tilapäisesti tai kokonaan;

b)

olosuhteet, jotka vaikuttavat nimeämisen soveltamisalaan tai edellytyksiin;

c)

markkinavalvontaviranomaisten esittämät teknisen tutkimuslaitoksen toimintaa koskevat tietopyynnöt.

2.   Teknisten tutkimuslaitosten on nimeävän hyväksyntäviranomaisen pyynnöstä toimitettava tietoja nimeämisensä soveltamisalaan kuuluvista toimista sekä muista suoritetuista toimista, rajat ylittävät toimet ja alihankinta mukaan luettuina.

XIII LUKU

DELEGOIDUT SÄÄDÖKSET JA TÄYTÄNTÖÖNPANOSÄÄDÖKSET

55 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.   Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2.   Siirretään komissiolle 6 päivästä lokakuuta 2016 viiden vuoden ajaksi 19 artiklan 2 kohdassa, 24 artiklan 11 kohdassa, 25 artiklan 4 kohdassa, 26 artiklan 6 kohdassa, 34 artiklan 9 kohdassa, 43 artiklan 5 kohdassa ja 48 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä.

3.   Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 19 artiklan 2 kohdassa, 24 artiklan 11 kohdassa, 25 artiklan 4 kohdassa, 26 artiklan 6 kohdassa, 34 artiklan 9 kohdassa, 42 artiklan 4 kohdassa, 43 artiklan 5 kohdassa ja 48 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.   Ennen kuin komissio hyväksyy delegoidun säädöksen, se kuulee kunkin jäsenvaltion nimeämiä asiantuntijoita paremmasta lainsäädännöstä 13 päivänä huhtikuuta 2016 tehdyssä toimielinten välisessä sopimuksessa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

5.   Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

6.   Edellä 19 artiklan 2 kohdan, 24 artiklan 11 kohdan, 25 artiklan 4 kohdan, 26 artiklan 6 kohdan, 34 artiklan 9 kohdan, 42 artiklan 4 kohdan, 43 artiklan 5 kohdan ja 48 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

56 artikla

Komiteamenettely

1.   Komissiota avustaa direktiivin 2007/46/EY 40 artiklan 1 kohdalla perustettu tekninen komitea – moottoriajoneuvot. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.   Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

3.   Jos komitea ei anna lausuntoa, komissio ei hyväksy ehdotusta täytäntöönpanosäädökseksi, ja tuolloin sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklan 4 kohdan kolmatta alakohtaa.

XIV LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

57 artikla

Seuraamukset

1.   Jäsenvaltioiden on säädettävä seuraamuksista, joita määrätään talouden toimijoille tai alkuperäisille laitevalmistajille, jotka rikkovat tätä asetusta tai tämän asetuksen nojalla annettuja delegoituja säädöksiä tai täytäntöönpanosäädöksiä. Säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

Jäsenvaltioiden on toimitettava nämä säännökset komissiolle viimeistään 7 päivänä lokakuuta 2018 ja ilmoitettava sille viipymättä niihin myöhemmin tehtävistä muutoksista.

Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet seuraamusten täytäntöönpanon varmistamiseksi.

2.   Seuraamuksia on voitava määrätä seuraavista rikkomuksista:

a)

väärien tietojen antaminen, erityisesti EU-tyyppihyväksyntämenettelyissä, palautusmenettelyyn johtavissa menettelyissä tai vapautuksiin liittyvissä menettelyissä;

b)

EU-tyyppihyväksyntää tai käytössä olevien moottoreiden valvontaa koskevien testitulosten väärentäminen;

c)

sellaisten tietojen tai teknisten eritelmien ilmoittamatta jättäminen, jotka saattaisivat johtaa moottoreiden palautusmenettelyyn tai EU-tyyppihyväksynnän epäämiseen tai peruuttamiseen;

d)

estostrategioiden käyttäminen;

e)

kieltäytyminen antamasta tietoja saataville;

f)

EU-tyyppihyväksyntää edellyttävien moottoreiden saattaminen markkinoille ilman EU-tyyppihyväksyntää tai asiakirjojen tai lakisääteisten merkintöjen väärentäminen tässä tarkoituksessa;

g)

siirtymäajan moottoreiden ja liikkuvien työkoneiden, joihin on asennettu tällaisia moottoreita, saattaminen markkinoille vapautussäännösten vastaisesti;

h)

edellä 35 artiklan 3 ja 4 kohdassa asetettujen rajoitusten rikkominen;

i)

moottorin saattaminen markkinoille muutettuna siten, että se ei enää ole sen EU-tyyppihyväksynnän eritelmien mukainen;

j)

moottorin asentaminen liikkuvaan työkoneeseen, jota käytetään muuhun kuin 4 artiklassa nimenomaisesti määriteltyyn käyttötarkoitukseen;

k)

edellä olevan 34 artiklan 5 tai 6 kohdan mukaisen erityiskäyttöön tarkoitetun moottorin saattaminen markkinoille käytettäväksi muussa kuin kyseisissä kohdissa säädetyssä liikkuvassa työkoneessa;

l)

edellä olevan 34 artiklan 7 tai 8 kohdan mukaisen ja jäljempänä olevan 58 artiklan 9, 10 tai 11 kohdan mukaisen moottorin saattaminen markkinoille käytettäväksi muussa kuin kyseisissä kohdissa säädetyssä koneessa;

m)

liikkuvien työkoneiden, joihin on asennettu EU-tyyppihyväksyntää tämän asetuksen nojalla edellyttäviä moottoreita, saattaminen markkinoille ilman kyseistä hyväksyntää;

n)

liikkuvien työkoneiden, jotka eivät ole 34 artiklan 8 kohdassa liikkuville työkoneille asetettujen rajoitusten mukaisia, saattaminen markkinoille.

58 artikla

Siirtymäsäännökset

1.   Rajoittamatta II ja III luvun säännösten soveltamista tällä asetuksella ei mitätöidä mitään EU-tyyppihyväksyntää tai vapautusta ennen liitteessä III vahvistettuja moottoreiden markkinoille saattamisen päivämääriä.

2.   Hyväksyntäviranomaiset voivat jatkaa EU-tyyppihyväksyntöjen myöntämistä 5 päivänä lokakuuta 2016 sovellettavan asianmukaisen lainsäädännön mukaisesti liitteessä III vahvistettuihin moottoreiden EU-tyyppihyväksynnän pakollisiin päivämääriin saakka ja jatkaa vapautusten myöntämistä kyseisen lainsäädännön mukaisesti liitteessä III vahvistettuihin moottoreiden markkinoille saattamisen pakollisiin päivämääriin saakka.

Jäsenvaltiot voivat jatkaa moottoreiden markkinoille saattamisen sallimista 5 päivänä lokakuuta 2016 sovellettavan asianmukaisen lainsäädännön mukaisesti liitteessä III vahvistettuihin moottoreiden markkinoille saattamisen pakollisiin päivämääriin saakka.

3.   Tästä asetuksesta poiketen moottoreita, joille on 5 päivänä lokakuuta 2016 sovellettavan asianmukaisen lainsäädännön nojalla annettu EU-tyyppihyväksyntä tai jotka täyttävät ne vaatimukset, jotka Reinin navigaation keskuskomissio (CCNR) on asettanut ja jotka on hyväksytty CCNR II -vaiheeksi Reinin vesiliikenteestä tehdyn tarkistetun yleissopimuksen mukaisesti, voidaan yhä saattaa markkinoille liitteessä III vahvistettuihin moottoreiden markkinoille saattamisen päivämääriin saakka.

Tällaisissa tapauksissa kansalliset viranomaiset eivät saa kieltää, rajoittaa tai estää sellaisten moottoreiden markkinoille saattamista, jotka ovat hyväksytyn tyypin mukaisia.

4.   Moottoreita, jotka eivät 5 päivänä lokakuuta 2016 kuuluneet direktiivin 97/68/EY soveltamisalaan, voidaan yhä saattaa markkinoille mahdollisten voimassa olevien kansallisten sääntöjen perusteella liitteessä III vahvistettuihin moottoreiden markkinoille saattamisen päivämääriin saakka.

5.   Rajoittamatta 5 artiklan 3 kohdan, 18 artiklan 2 kohdan ja soveltuvin osin direktiivin 2008/57/EY ja komission asetuksen (EU) N:o 1302/2014 (22) soveltamista siirtymäajan moottoreita ja tapauksen mukaan liikkuvia työkoneita, joihin kyseisiä siirtymäajan moottoreita on asennettu, voidaan yhä saattaa markkinoille siirtymäaikana edellyttäen, että koneen, johon siirtymäajan moottori on asennettu, valmistuspäivä on viimeistään 18 kuukauden kuluttua siirtymäajan alkamisesta.

Luokkaan NRE kuuluvien moottoreiden osalta jäsenvaltioiden on voitava pidentää siirtymäaikaa ja ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua 18 kuukauden ajanjaksoa 12 lisäkuukaudella sellaisten alkuperäisten laitevalmistajien ollessa kyseessä, joiden kokonaisvuosituotanto on vähemmän kuin 100 polttomoottoreilla varustettujen liikkuvien työkoneiden yksikköä. Tämän kokonaisvuosituotannon laskemiseksi kaikki sellaiset alkuperäiset laitevalmistajat, jotka ovat yhden ja saman luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön hallinnassa, katsotaan yhdeksi alkuperäiseksi laitevalmistajaksi.

Luokkaan NRE kuuluvien ajoneuvonostureissa käytettävien moottoreiden osalta siirtymäaikaa ja ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua 18 kuukauden ajanjaksoa pidennetään 12 kuukaudella.

Luokkaan NRS kuuluvien, lumilingoissa käytettävien moottoreiden osalta, joiden moottoriteho on vähemmän kuin 19 kW, siirtymäaikaa ja ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua 18 kuukauden ajanjaksoa pidennetään 24 kuukaudella.

6.   Tämän artiklan 5 kohdan säännöksiä sovellettaessa siirtymäajan moottoreiden on täytettävä ainakin yksi seuraavista vaatimuksista:

a)

ne ovat sellaisten moottorityyppien taikka moottoriperheiden mukaisia, joiden osalta EU-tyyppihyväksynnän voimassaolo on päättynyt 30 artiklan 2 kohdan a alakohdan nojalla, ja niihin sovelletaan moottoreiden valmistuspäivinä voimassa olevaa EU-tyyppihyväksyntää, joka on 5 päivänä lokakuuta 2016 sovellettavassa asianmukaisessa lainsäädännössä määriteltyjen uusimpien sovellettavien päästöraja-arvojen mukainen;

b)

ne kuuluvat teholuokkaan, jolta ei edellytetty epäpuhtauspäästöjen tyyppihyväksyntää unionin tasolla 5 päivänä lokakuuta 2016; tai

c)

niitä käytetään tai ne on tarkoitettu käytettäväksi sovelluksessa, jolta ei edellytetty epäpuhtauspäästöjen tyyppihyväksyntää unionin tasolla 5 päivänä lokakuuta 2016.

7.   Aika, jonka kuluessa siirtymäajan moottoreita voidaan saattaa markkinoille, on

a)

24 kuukautta liitteessä III asetetusta moottoreiden markkinoille saattamiseen sovellettavasta päivämäärästä lukien 5 kohdan ensimmäisen alakohdan tapauksessa;

b)

36 kuukautta liitteessä III asetetusta moottoreiden markkinoille saattamiseen sovellettavasta päivämäärästä lukien 5 kohdan toisen ja kolmannen alakohdan tapauksessa;

c)

48 kuukautta liitteessä III asetetusta moottoreiden markkinoille saattamiseen sovellettavasta päivämäärästä lukien 5 kohdan neljännen alakohdan tapauksessa.

8.   Valmistajien on varmistettava, että siirtymäajan aikana markkinoille saatetut siirtymäajan moottorit ovat 32 artiklan 2 kohdan d alakohdassa tarkoitettujen merkintöjen mukaisia.

9.   Sen estämättä, mitä 5 artiklan 3 kohdassa, 18 artiklan 2 kohdassa ja 22 artiklassa säädetään, jäsenvaltiot voivat viimeistään 17 päivänä syyskuuta 2026 päättyvänä aikana sallia sellaisten luokan RLL moottoreiden markkinoille saattamisen, joiden suurin nettoteho ylittää 2 000 kW, jotka eivät ole liitteessä II vahvistettujen päästöraja-arvojen mukaisia ja jotka on tarkoitus asentaa vetureihin, joita käytetään ainoastaan teknisesti eristetyssä raideleveydeltään 1 520 mm:n rataverkossa. Kyseisenä ajanjaksona markkinoille saatettujen moottoreiden on vähintään täytettävä ne päästöraja-arvot, jotka moottoreiden oli täytettävä niiden saattamiseksi markkinoille 31 päivänä joulukuuta 2011. Jäsenvaltioiden hyväksyntäviranomaisten on myönnettävä tällaisille moottoreille EU-tyyppihyväksyntä ja sallittava tällaisten moottoreiden markkinoille saattaminen.

10.   Sen estämättä, mitä 5 artiklan 3 kohdassa ja 18 artiklan 2 kohdassa säädetään, jäsenvaltioiden on sallittava vaihtomoottoreiden markkinoille saattaminen enintään 15 vuoden ajan alkaen liitteen III mukaisista vaiheen V moottoreiden markkinoille saattamiseen sovellettavista määräajoista edellyttäen, että kyseiset moottorit kuuluvat luokkaa NRS vastaavaan luokkaan ja niiden vertailuteho on vähintään 19 kW tai että ne kuuluvat luokkaa NRG vastaavaan luokkaan, jos vaihtomoottori ja alkuperäinen moottori kuuluvat sellaiseen moottoriluokkaan tai tehoalueeseen, johon ei 31 päivänä joulukuuta 2016 sovellettu tyyppihyväksyntää unionin tasolla.

11.   Sen estämättä, mitä 5 artiklan 3 kohdassa ja 18 artiklan 2 kohdassa säädetään, jäsenvaltioiden on sallittava vaihtomoottoreiden markkinoille saattaminen enintään 20 vuoden ajan alkaen liitteen III mukaisista vaiheen V moottoreiden markkinoille saattamiseen sovellettavista määräajoista edellyttäen, että vaihtomoottorit ovat seuraavien vaatimusten mukaisia:

a)

ne kuuluvat luokkaan NRE, niiden vertailuteho on vähintään 19 kW ja enintään 560 kW ja ne ovat sellaisen päästövaiheen mukaisia, jonka voimassaolo päättyi aikaisintaan 20 vuotta ennen vaihtomoottoreiden saattamista markkinoille ja joka on vähintään yhtä tiukka kuin ne päästörajat, jotka korvattavan moottorin oli täytettävä, kun se alun perin saatettiin markkinoille;

b)

ne kuuluvat luokkaa NRE vastaavaan luokkaan ja niiden vertailuteho on suurempi kuin 560 kW, jos vaihtomoottori ja alkuperäinen moottori kuuluvat sellaiseen moottoriluokkaan tai tehoalueeseen, johon ei 31 päivänä joulukuuta 2016 sovellettu tyyppihyväksyntää unionin tasolla.

12.   Jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta tätä asetusta viimeistään 17 päivänä syyskuuta 2026 päättyvän ajan moottoreihin, jotka on asennettu puuvillantuotannon sadonkorjuukoneisiin.

13.   Valmistajien on varmistettava, että vaihtomoottorit ovat 32 artiklan 2 kohdan e alakohdassa tarkoitettujen merkintöjen mukaisia.

59 artikla

Kertomus

1.   Jäsenvaltioiden on viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2021 ilmoitettava komissiolle tässä asetuksessa säädettyjen EU-tyyppihyväksyntämenettelyjen soveltamisesta.

2.   Komissio antaa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2022 1 kohdan mukaisesti toimitettujen tietojen perusteella Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän asetuksen soveltamisesta.

60 artikla

Uudelleentarkastelu

1.   Komissio antaa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2018 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, joka koskee arviointia mahdollisuudesta vahvistaa yhdenmukaiset toimenpiteet jälkiasennettavien päästöjenrajoituslaitteiden asentamiseksi sellaisten liikkuvien työkoneiden moottoreihin, jotka on jo saatettu unionin markkinoille. Kertomuksessa on myös käsiteltävä teknisiä toimenpiteitä ja taloudellisia kannustinjärjestelmiä keinona auttaa jäsenvaltioita noudattamaan ilmanlaatua koskevaa unionin lainsäädäntöä arvioimalla mahdollisia toimia ilman pilaantumisen estämiseksi tiheään asutuilla alueilla, ottaen asianmukaisesti huomioon unionin valtiontukisäännöt.

2.   Komissio antaa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2020 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, joka koskee seuraavia:

a)

uusien päästövähennysmahdollisuuksien arviointi käytettävissä olevien tekniikoiden ja kustannus-hyötyanalyysin pohjalta.

Luokkiin IWP ja IWA kuuluvien moottoreiden osalta erityisesti seuraavien teknisen ja taloudellisen toteutettavuuden arviointi:

i)

lisävähennys päästöjen raja-arvoon PN:ään perustuvien päästöjen ja typen oksidien päästöjen osalta;

ii)

lisävähennys A-kertoimeen täysin ja osin kaasumaisilla polttoaineilla toimivien moottoreiden osalta ilmastovaikutuksiltaan neutraalissa käytössä verrattuna dieselpolttoaineella toimiviin moottoreihin; ja

iii)

PN:ään perustuvien raja-arvojen lisääminen niihin moottoriluokkiin, joille ei ole asetettu tällaista raja-arvoa tämän asetuksen liitteessä II;

b)

sellaisten mahdollisesti merkittävien ilmaa pilaavien aineiden tyyppien tunnistaminen, jotka eivät kuulu tämän asetuksen soveltamisalaan.

3.   Komissio antaa viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2025 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, joka koskee 34 artiklan 4 ja 5 kohdassa säädettyjen vapautuksia koskevien lausekkeiden käyttöä sekä 19 artiklassa asetettujen päästötestien tulosten valvontaa ja sitä koskevia päätelmiä.

Kertomuksessa on myös arvioitava 24 ja 25 artiklan mukaisia EU-tyyppihyväksynnässä vaadittavia testejä, erityisesti sitä, missä määrin nuo testit vastaavat moottorin todellisia käyttöolosuhteita, sekä sitä, onko mahdollista ottaa käyttöön hiukkaspäästöjä koskevia testejä osana 19 artiklassa tarkoitettua käytönaikaista testausta.

4.   Edellä 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen kertomusten osalta edellytetään, että

a)

ne perustuvat asiaankuuluvien sidosryhmien kuulemiseen;

b)

niissä otetaan huomioon olemassa olevat asiaa koskevat unionin ja kansainväliset standardit; ja

c)

niihin liitetään tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksia.

61 artikla

Direktiivin 97/68/EY muuttaminen

Muutetaan direktiivi 97/68/EY seuraavasti:

1)

Lisätään 9 artiklan 4 a kohtaan alakohdat seuraavasti:

”Jäsenvaltiot voivat ensimmäisestä alakohdasta poiketen sallia alkuperäisen laitevalmistajan pyynnöstä sellaisten moottoreiden markkinoille saattamisen, jotka täyttävät vaiheen IIIA päästöraja-arvot, edellyttäen, että kyseiset moottorit on Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/34/EU (*) 2 artiklan 5 alakohdan mukaisesti tarkoitettu asennettaviksi räjähdysvaarallisissa tiloissa käytettäviin liikkuviin työkoneisiin.

Valmistajien on annettava hyväksyntäviranomaiselle näyttö siitä, että moottorit on asennettu yksinomaan sellaisiin liikkuviin työkoneisiin, jotka todistetusti täyttävät kyseiset vaatimukset. Tällaisiin moottoreihin on liitteessä I olevassa 3 jaksossa vahvistettujen moottorin lakisääteisten merkintöjen yhteyteen kiinnitettävä merkintä ”Moottori, jonka käyttö on rajoitettu ainoastaan koneisiin, jotka on valmistanut …”, jota seuraa alkuperäisen laitevalmistajan nimi ja viittaus sovellettavaan poikkeukseen.

Jäsenvaltiot voivat ensimmäisestä alakohdasta poiketen myöntää EU-tyyppihyväksynnän ja sallia sellaisten luokan RLL moottoreiden markkinoille saattamisen, joiden suurin nettoteho ylittää 2 000 kW, jotka eivät ole liitteessä II vahvistettujen päästöraja-arvojen mukaisia ja jotka on tarkoitus asentaa vetureihin, joita käytetään ainoastaan teknisesti eristetyssä raideleveydeltään 1 520 mm:n rataverkossa. Kyseisten moottoreiden on täytettävä vähintään ne päästöraja-arvot, jotka moottoreiden oli täytettävä niiden saattamiseksi markkinoille 31 päivänä joulukuuta 2011.

(*)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/34/EU, annettu 26 päivänä helmikuuta 2014, räjähdysvaarallisissa tiloissa käytettäviksi tarkoitettuja laitteita ja suojajärjestelmiä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistamisesta (EUVL L 96, 29.3.2014, s. 309).”"

2)

Lisätään 10 artiklaan kohta seuraavasti:

”8.   Jäsenvaltiot voivat päättää olla soveltamatta tätä direktiiviä moottoreihin, jotka on asennettu puuvillantuotannon sadonkorjuukoneisiin.”

62 artikla

Asetuksen (EU) N:o 1024/2012 muuttaminen

Lisätään asetuksen (EU) N:o 1024/2012 liitteeseen kohta seuraavasti:

”9.

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/1628 (**), annettu 14 päivänä syyskuuta 2016, liikkuviin työkoneisiin tarkoitettujen polttomoottoreiden kaasu- ja hiukkaspäästöjen raja-arvoihin ja tyyppihyväksyntään liittyvistä vaatimuksista, asetusten (EU) N:o 1024/2012 ja (EU) No 167/2013 muuttamisesta ja direktiivin 97/68/EY muuttamisesta ja kumoamisesta: 44 artikla.

63 artikla

Asetuksen (EU) N:o 167/2013 muuttaminen

Muutetaan asetuksen (EU) N:o 167/2013 19 artikla seuraavasti:

1)

Korvataan 3 kohta seuraavasti:

”3.   Tällöin on sovellettava liikkuvia työkoneita koskevia Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1628 (***) sekä sen nojalla annettujen delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten säännöksiä moottoriluokista, pakokaasupäästöjen raja-arvoista, testisykleistä, päästökestojaksoista, pakokaasupäästöjä koskevista vaatimuksista, käytössä olevien moottoreiden päästöjen valvonnasta sekä mittausten ja testien toteuttamisesta, samoin kuin siirtymäsäännöksiä ja säännöksiä, joiden perusteella sallitaan vaiheen V moottoreiden varhainen EU-tyyppihyväksyntä ja saattaminen markkinoille.

Kun on kyse luokkien T2, T4.1 ja C2 traktoreiden markkinoille saattamisesta, rekisteröimisestä tai käyttöönotosta, on vaiheen IIIB vaatimusten mukaisia moottoreita, jotka kuuluvat tehoalueeseen 56–130 kW, pidettävä asetuksen (EU) 2016/1628 3 artiklan 32 alakohdassa määriteltyinä siirtymäajan moottoreina.

(***)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/1628, annettu 14 päivänä syyskuuta 2016, liikkuviin työkoneisiin tarkoitettujen polttomoottoreiden kaasu- ja hiukkaspäästöjen raja-arvoihin ja tyyppihyväksyntään liittyvistä vaatimuksista, asetusten (EU) N:o 1024/2012 ja (EU) N:o 167/2013 muuttamisesta ja direktiivin 97/68/EY muuttamisesta ja kumoamisesta (EUVL L 252, 16.9.2016, s. 53).”"

2)

Lisätään 6 kohtaan alakohta seuraavasti:

”Toisessa alakohdassa vahvistetusta periaatteesta poiketen komissiolle siirretään valta muuttaa 31 päivään joulukuuta 2016 mennessä komission delegoitu asetus (EU) 2015/96 (****) siten, että

a)

kun on kyse luokkien T2, T4.1 ja C2 traktoreiden EU-tyyppihyväksynnästä, delegoidun asetuksen (EU) 2015/96 11 artiklan 4 kohdan mukaisen lykkäyksen kesto on neljä vuotta; ja

b)

delegoidun asetuksen (EU) 2015/96 14 artiklassa tarkoitetun joustojärjestelmän puitteissa tuon asetuksen liitteessä V olevan 1.1.1 kohdan mukaisesti sallittu joustovara korotetaan 150 prosenttiin luokkien T2, T4.1 ja C2 traktoreiden osalta.

(****)  Komission delegoitu asetus (EU) 2015/96, annettu 1 päivänä lokakuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 167/2013 täydentämisestä maa- ja metsätaloudessa käytettävien ajoneuvojen ympäristöominaisuuksia ja käyttövoimayksikön tehoa koskevien vaatimusten osalta (EUVL L 16, 23.1.2015, s. 1).”"

64 artikla

Kumoaminen

1.   Kumotaan direktiivi 97/68/EY 1 päivästä tammikuuta 2017, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen 58 artiklan 1–4 kohdan soveltamista.

2.   Viittauksia kumottuun direktiiviin pidetään viittauksina tähän asetukseen.

65 artikla

Voimaantulo ja soveltaminen

1.   Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

2.   Tätä asetusta sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2017 lukuun ottamatta 61 artiklaa, jota sovelletaan 6 päivästä lokakuuta 2016 [tämän asetuksen voimaantulopäivä].

Lokakuun 6 päivästä lokakuuta 2016 lukien hyväksyntäviranomaiset eivät voi evätä uuden moottorityypin tai moottoriperheen EU-tyyppihyväksyntää taikka kieltää moottorityypin tai moottoriperheen markkinoille saattamista silloin, kun kyseinen moottorityyppi tai moottoriperhe on II, III, IV ja VIII luvun ja tämän asetuksen nojalla annettujen delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten mukainen.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Strasbourgissa 14 päivänä syyskuuta 2016.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

M. SCHULZ

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

I. KORČOK


(1)  Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto, annettu 18. helmikuuta 2015 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(2)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 5. heinäkuuta 2016 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 18. heinäkuuta 2016.

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 97/68/EY, annettu 16 päivänä joulukuuta 1997, liikkuviin työkoneisiin asennettavien polttomoottoreiden kaasu- ja hiukkaspäästöjen torjuntatoimenpiteitä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä (EYVL L 59, 27.2.1998, s. 1).

(4)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 167/2013, annettu 5 päivänä helmikuuta 2013, maa- ja metsätaloudessa käytettävien ajoneuvojen hyväksynnästä ja markkinavalvonnasta (EUVL L 60, 2.3.2013, s. 1).

(5)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/42/EY, annettu 17 päivänä toukokuuta 2006, koneista ja direktiivin 95/16/EY muuttamisesta (EUVL L 157, 9.6.2006, s. 24).

(6)  Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1386/2013/EU, annettu 20 päivänä marraskuuta 2013, vuoteen 2020 ulottuvasta yleisestä unionin ympäristöalan toimintaohjelmasta ”Hyvä elämä maapallon resurssien rajoissa” (EUVL L 354, 28.12.2013, s. 171).

(7)  Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1600/2002/EY, tehty 22 päivänä heinäkuuta 2002, kuudennesta ympäristöä koskevasta yhteisön toimintaohjelmasta (EYVL L 242, 10.9.2002, s. 1) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/50/EY, annettu 21 päivänä toukokuuta 2008, ilmanlaadusta ja sen parantamisesta (EUVL L 152, 11.6.2008, s. 1).

(8)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/57/EY, annettu 17 päivänä kesäkuuta 2008, rautatiejärjestelmän yhteentoimivuudesta yhteisössä (EUVL L 191, 18.7.2008, s. 1).

(9)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 765/2008, annettu 9 päivänä heinäkuuta 2008, tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvää akkreditointia ja markkinavalvontaa koskevista vaatimuksista ja neuvoston asetuksen (ETY) N:o 339/93 kumoamisesta (EUVL L 218, 13.8.2008, s. 30).

(10)  Neuvoston päätös 97/836/EY, tehty 27 päivänä marraskuuta 1997, Euroopan yhteisön liittymisestä Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission sopimukseen pyörillä varustettuihin ajoneuvoihin ja niihin asennettaviin tai niissä käytettäviin varusteisiin ja osiin sovellettavien yhdenmukaisten teknisten vaatimusten hyväksymisestä sekä näiden vaatimusten mukaisesti annettujen hyväksymisien vastavuoroista tunnustamista koskevista ehdoista (vuoden 1958 tarkistettu sopimus) (EYVL L 346, 17.12.1997, s. 78).

(11)  EUVL L 123, 12.5.2016, s. 1.

(12)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).

(13)  Komission delegoitu asetus (EU) 2015/96, annettu 1 päivänä lokakuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 167/2013 täydentämisestä maa- ja metsätaloudessa käytettävien ajoneuvojen ympäristöominaisuuksia ja käyttövoimayksikön tehoa koskevien vaatimusten osalta (EUVL L 16, 23.1.2015, s. 1).

(14)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1024/2012, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, hallinnollisesta yhteistyöstä sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmässä ja komission päätöksen 2008/49/EY kumoamisesta (IMI-asetus) (EUVL L 316, 14.11.2012, s. 1).

(15)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/46/EY, annettu 5 päivänä syyskuuta 2007, puitteiden luomisesta moottoriajoneuvojen ja niiden perävaunujen sekä tällaisiin ajoneuvoihin tarkoitettujen järjestelmien, osien ja erillisten teknisten yksiköiden hyväksymiselle (Puitedirektiivi) (EUVL L 263, 9.10.2007, s. 1).

(16)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 168/2013, annettu 15 päivänä tammikuuta 2013, kaksi- ja kolmipyöräisten ajoneuvojen ja nelipyörien hyväksynnästä ja markkinavalvonnasta (EUVL L 60, 2.3.2013, s. 52).

(17)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/1629, annettu 14 päivänä syyskuuta 2016, sisävesialusten teknisistä vaatimuksista, direktiivin 2009/100/EY muuttamisesta ja direktiivin 2006/87/EY kumoamisesta (ks. tämän virallisen lehden s. 118).

(18)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/53/EU, annettu 20 päivänä marraskuuta 2013, huviveneistä ja vesiskoottereista sekä direktiivin 94/25/EY kumoamisesta (EUVL L 354, 28.12.2013, s. 90).

(19)  Komission asetus (EU) N:o 1321/2014, annettu 26 päivänä marraskuuta 2014, ilma-alusten sekä ilmailutuotteiden, osien ja laitteiden jatkuvan lentokelpoisuuden ylläpidosta ja näihin tehtäviin osallistuvien organisaatioiden ja henkilöstön hyväksymisestä (EUVL L 362, 17.12.2014, s. 1).

(20)  Eurooppalainen standardi EN 14466 +A1: 2009 (Palopumput – Moottoriruiskut – Turvallisuus- ja suoritusvaatimukset, testit).

(21)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/34/EU, annettu 26 päivänä helmikuuta 2014, räjähdysvaarallisissa tiloissa käytettäviksi tarkoitettuja laitteita ja suojajärjestelmiä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön yhdenmukaistamisesta (EUVL L 96, 29.3.2014, s. 309).

(22)  Komission asetus (EU) N:o 1302/2014, annettu 18 päivänä marraskuuta 2014, Euroopan unionin rautatiejärjestelmän liikkuvan kaluston osajärjestelmää ”veturit ja henkilöliikenteen liikkuva kalusto” koskevasta yhteentoimivuuden teknisestä eritelmästä (EUVL L 356, 12.12.2014, s. 228).


LIITE I

Asetuksen 4 artiklassa tarkoitettujen moottorialaluokkien määritelmät

Taulukko I-1: Asetuksen 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdassa määritellyn moottoriluokan NRE alaluokat

Luokka

Sytytystyyppi

Käyntinopeus

Tehoalue (kW)

Alaluokka

Vertailuteho

NRE

Puristussytytys

Vaihtuva

0 < P < 8

NRE-v-1

Suurin nettoteho

Puristussytytys

8 ≤ P < 19

NRE-v-2

Puristussytytys

19 ≤ P < 37

NRE-v-3

Puristussytytys

37 ≤ P < 56

NRE-v-4

Kaikki

56 ≤ P < 130

NRE-v-5

130 ≤ P ≤ 560

NRE-v-6

P > 560

NRE-v-7

Puristussytytys

Vakio

0 < P < 8

NRE-c-1

Nettonimellisteho

Puristussytytys

8 ≤ P < 19

NRE-c-2

Puristussytytys

19 ≤ P < 37

NRE-c-3

Puristussytytys

37 ≤ P < 56

NRE-c-4

Kaikki

56 ≤ P < 130

NRE-c-5

130 ≤ P ≤ 560

NRE-c-6

P > 560

NRE-c-7


Taulukko I-2: Asetuksen 4 artiklan 1 kohdan 2 alakohdassa määritellyn moottoriluokan NRG alaluokat

Luokka

Sytytystyyppi

Käyntinopeus

Tehoalue (kW)

Alaluokka

Vertailuteho

NRG

Kaikki

Vaihtuva

P > 560

NRG-v-1

Suurin nettoteho

Vakio

P > 560

NRG-c-1

Nettonimellisteho


Taulukko I-3: Asetuksen 4 artiklan 1 kohdan 3 alakohdassa määritellyn moottoriluokan NRSh alaluokat

Luokka

Sytytystyyppi

Käyntinopeus

Tehoalue (kW)

Sylinteritilavuus (cm3)

Alaluokka

Vertailuteho

NRSh

Kipinäsytytys

Vaihtuva tai vakio

0 < P < 19

SV < 50

NRSh-v-1a

Suurin nettoteho

SV ≥ 50

NRSh-v-1b


Taulukko I-4: Asetuksen 4 artiklan 1 kohdan 4 alakohdassa määritellyn moottoriluokan NRS alaluokat

Luokka

Sytytystyyppi

Käyntinopeus

Tehoalue (kW)

Sylinteritilavuus (cm3)

Alaluokka

Vertailuteho

NRS

Kipinäsytytys

Vaihtuva, ≥ 3 600 r/min; tai vakio

0 < P < 19

80 ≤ SV < 225

NRS-vr-1a

Suurin nettoteho

SV ≥ 225

NRS-vr-1b

Vaihtuva, < 3 600 r/min

80 ≤ SV < 225

NRS-vi-1a

SV ≥ 225

NRS-vi-1b

Vaihtuva tai vakio

19 ≤ P < 30

SV ≤ 1 000

NRS-v-2a

Suurin nettoteho

SV > 1 000

NRS-v-2b

30 ≤ P < 56

Mikä tahansa

NRG-v-3

Suurin nettoteho

Kun on kyse moottoreista, joiden teho on < 19 kW ja sylinteritilavuus on < 80 cm3 ja jotka on asennettu muihin kuin kannettaviin koneisiin, sovelletaan moottoriluokkaa NRSh.

Taulukko I-5: Asetuksen 4 artiklan 1 kohdan 5 alakohdassa määritellyn moottoriluokan IWP alaluokat

Luokka

Sytytystyyppi

Käyntinopeus

Tehoalue (kW)

Alaluokka

Vertailuteho

IWP

Kaikki

Vaihtuva

19 ≤ P < 75

IWP-v-1

Suurin nettoteho

75 ≤ P < 130

IWP-v-2

130 ≤ P < 300

IWP-v-3

P ≥ 300

IWP-v-4

Vakio

19 ≤ P < 75

IWP-c-1

Nettonimellisteho

75 ≤ P < 130

IWP-c-2

130 ≤ P < 300

IWP-c-3

P ≥ 300

IWP-c-4


Taulukko I-6: Asetuksen 4 artiklan 1 kohdan 6 alakohdassa määritellyn moottoriluokan IWA alaluokat

Luokka

Sytytystyyppi

Käyntinopeus

Tehoalue (kW)

Alaluokka

Vertailuteho

IWA

Kaikki

Vaihtuva

19 ≤ P < 75

IWA-v-1

Suurin nettoteho

75 ≤ P < 130

IWA-v-2

130 ≤ P < 300

IWA-v-3

P ≥ 300

IWA-v-4

Vakio

19 ≤ P < 75

IWA-c-1

Nettonimellisteho

75 ≤ P < 130

IWA-c-2

130 ≤ P < 300

IWA-c-3

P ≥ 300

IWA-c-4


Taulukko I-7: Asetuksen 4 artiklan 1 kohdan 7 alakohdassa määritellyn moottoriluokan RLL alaluokat

Luokka

Sytytystyyppi

Käyntinopeus

Tehoalue (kW)

Alaluokka

Vertailuteho

RLL

Kaikki

Vaihtuva

P > 0

RLL-v-1

Suurin nettoteho

Vakio

P > 0

RLL-c-1

Nettonimellisteho


Taulukko I-8: Asetuksen 4 artiklan 1 kohdan 8 alakohdassa määritellyn moottoriluokan RLR alaluokat

Luokka

Sytytystyyppi

Käyntinopeus

Tehoalue (kW)

Alaluokka

Vertailuteho

RLR

Kaikki

Vaihtuva

P > 0

RLR-v-1

Suurin nettoteho

Vakio

P > 0

RLL-c-1

Nettonimellisteho


Taulukko I-9: Asetuksen 4 artiklan 1 kohdan 9 alakohdassa määritellyn moottoriluokan SMB alaluokat

Luokka

Sytytystyyppi

Käyntinopeus

Tehoalue (kW)

Alaluokka

Vertailuteho

SMB

Kipinäsytytys

Vaihtuva tai vakio

P > 0

SMB-v-1

Suurin nettoteho


Taulukko I-10: Asetuksen 4 artiklan 1 kohdan 10 alakohdassa määritellyn moottoriluokan ATS alaluokat

Luokka

Sytytystyyppi

Käyntinopeus

Tehoalue (kW)

Alaluokka

Vertailuteho

ATS

Kipinäsytytys

Vaihtuva tai vakio

P > 0

ATS-v-1

Suurin nettoteho


LIITE II

Asetuksen 18 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut pakokaasupäästörajat

Taulukko II-1: Asetuksen 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdassa määritellyn moottoriluokan NRE vaiheen V päästörajat

Päästövaihe

Moottorialaluokka

Tehoalue

Sytytystyyppi

Hiilimonoksidi (CO)

Hiilivedyt (HC)

Typen oksidit (NOx)

Hiukkasten (PM) massa

Hiukkasten lukumäärä (PN)

A-kerroin

 

 

kW

 

g/kWh

g/kWh

g/kWh

g/kWh

#/kWh

 

Vaihe V

NRE-v-1

NRE-c-1

0 < P < 8

Puristussytytys

8,00

(HC + NOx ≤ 7,50)

0,40 (1)

1,10

Vaihe V

NRE-v-2

NRE-c-2

8 ≤ P < 19

Puristussytytys

6,60

(HC + NOx ≤ 7,50)

0,40

1,10

Vaihe V

NRE-v-3

NRE-c-3

19 ≤ P < 37

Puristussytytys

5,00

(HC + NOx ≤ 4,70)

0,015

1 × 1012

1,10

Vaihe V

NRE-v-4

NRE-c-4

37 ≤ P < 56

Puristussytytys

5,00

(HC + NOx ≤ 4,70)

0,015

1 × 1012

1,10

Vaihe V

NRE-v-5

NRE-c-5

56 ≤ P < 130

Kaikki

5,00

0,19

0,40

0,015

1 × 1012

1,10

Vaihe V

NRE-v-6

NRE-c-6

130 ≤ P ≤ 560

Kaikki

3,50

0,19

0,40

0,015

1 × 1012

1,10

Vaihe V

NRE-v-7

NRE-c-7

P > 560

Kaikki

3,50

0,19

3,50

0,045

6,00


Taulukko II-2: Asetuksen 4 artiklan 1 kohdan 2 alakohdassa määritellyn moottoriluokan NRG vaiheen V päästörajat

Päästövaihe

Moottorialaluokka

Tehoalue

Sytytystyyppi

Hiilimonoksidi (CO)

Hiilivedyt (HC)

Typen oksidit (NOx)

Hiukkasten (PM) massa

Hiukkasten lukumäärä (PN)

A-kerroin

 

 

kW

 

g/kWh

g/kWh

g/kWh

g/kWh

#/kWh

 

Vaihe V

NRG-v-1

NRG-c-1

P > 560

Kaikki

3,50

0,19

0,67

0,035

6,00


Taulukko II-3: Asetuksen 4 artiklan 1 kohdan 3 alakohdassa määritellyn moottoriluokan NRSh vaiheen V päästörajat

Päästövaihe

Moottorialaluokka

Tehoalue

Sytytystyyppi

Hiilimonoksidi (CO)

HC + NOx

 

 

kW

 

g/kWh

g/kWh

Vaihe V

NRSh-v-1a

0 < P < 19

Kipinäsytytys

805

50

Vaihe V

NRSh-v-1b

603

72


Taulukko II-4: Asetuksen 4 artiklan 1 kohdan 4 alakohdassa määritellyn moottoriluokan NRS vaiheen V päästörajat

Päästövaihe

Moottorialaluokka

Tehoalue

Sytytystyyppi

Hiilimonoksidi (CO)

HC + NOx

 

 

kW

 

g/kWh

g/kWh

Vaihe V

NRS-vr-1a

NRS-vi-1a

0 < P < 19

Kipinäsytytys

610

10

Vaihe V

NRS-vr-1b

NRS-vi-1b

610

8

Vaihe V

NRS-v-2a

19 ≤ P ≤ 30

610

8

Vaihe V

NRS-v-2b

NRG-v-3

19 ≤ P < 56

4,40 (*)

2,70 (*)


Taulukko II-5: Asetuksen 4 artiklan 1 kohdan 5 alakohdassa määritellyn moottoriluokan IWP vaiheen V päästörajat

Päästövaihe

Moottorialaluokka

Tehoalue

Sytytystyyppi

Hiilimonoksidi (CO)

Hiilivedyt (HC)

Typen oksidit (NOx)

Hiukkasten (PM) massa

Hiukkasten lukumäärä (PN)

A-kerroin

 

 

kW

 

g/kWh

g/kWh

g/kWh

g/kWh

#/kWh

 

Vaihe V

IWP-v-1

IWP-c-1

19 ≤ P < 75

Kaikki

5,00

(HC + NOx ≤ 4,70)

0,30

6,00

Vaihe V

IWP-v-2

IWP-c-2

75 ≤ P < 130

Kaikki

5,00

(HC + NOx ≤ 5,40)

0,14

6,00

Vaihe V

IWP-v-3

IWP-c-3

130 ≤ P < 300

Kaikki

3,50

1,00

2,10

0,10

6,00

Vaihe V

IWP-v-4

IWP-c-4

P ≥ 300

Kaikki

3,50

0,19

1,80

0,015

1 × 1012

6,00


Taulukko II-6: Asetuksen 4 artiklan 1 kohdan 6 alakohdassa määritellyn moottoriluokan IWA vaiheen V päästörajat

Päästövaihe

Moottorialaluokka

Tehoalue

Sytytystyyppi

Hiilimonoksidi (CO)

Hiilivedyt (HC)

Typen oksidit (NOx)

Hiukkasten (PM) massa

Hiukkasten lukumäärä (PN)

A-kerroin

 

 

kW

 

g/kWh

g/kWh

g/kWh

g/kWh

#/kWh

 

Vaihe V

IWA-v-1

IWA-c-1

19 ≤ P < 75

Kaikki

5,00

(HC + NOx ≤ 4,70)

0,30

6,00

Vaihe V

IWA-v-2

IWA-c-2

75 ≤ P < 130

Kaikki

5,00

(HC + NOx ≤ 5,40)

0,14

6,00

Vaihe V

IWA-v-3

IWA-c-3

130 ≤ P < 300

Kaikki

3,50

1,00

2,10

0,10

6,00

Vaihe V

IWA-v-4

IWA-c-4

P ≥ 300

Kaikki

3,50

0,19

1,80

0,015

1 × 1012

6,00


Taulukko II-7: Asetuksen 4 artiklan 1 kohdan 7 alakohdassa määritellyn moottoriluokan RLL vaiheen V päästörajat

Päästövaihe

Moottorialaluokka

Tehoalue

Sytytystyyppi

Hiilimonoksidi (CO)

Hiilivedyt (HC)

Typen oksidit (NOx)

Hiukkasten (PM) massa

Hiukkasten lukumäärä (PN)

A-kerroin

 

 

kW

 

g/kWh

g/kWh

g/kWh

g/kWh

#/kWh

 

Vaihe V

RLL-c-1

RLL-v-1

P > 0

Kaikki

3,50

(HC + NOx ≤ 4,00)

0,025

6,00


Taulukko II-8: Asetuksen 4 artiklan 1 kohdan 8 alakohdassa määritellyn moottoriluokan RLR vaiheen V päästörajat

Päästövaihe

Moottorialaluokka

Tehoalue

Sytytystyyppi

Hiilimonoksidi (CO)

Hiilivedyt (HC)

Typen oksidit (NOx)

Hiukkasten (PM) massa

Hiukkasten lukumäärä (PN)

A-kerroin

 

 

kW

 

g/kWh

g/kWh

g/kWh

g/kWh

#/kWh

 

Vaihe V

RLR-c-1

RLR-v-1

P > 0

Kaikki

3,50

0,19

2,00

0,015

1 × 1012

6,00


Taulukko II-9: Asetuksen 4 artiklan 1 kohdan 9 alakohdassa määritellyn moottoriluokan SMB vaiheen V päästörajat

Päästövaihe

Moottorialaluokka

Tehoalue

Sytytystyyppi

Hiilimonoksidi (CO)

Typen oksidit (NOx)

Hiilivedyt (HC)

 

 

kW

 

g/kWh

g/kWh

g/kWh

Vaihe V

SMB-v-1

P > 0

Kipinäsytytys

275

75


Taulukko II-10: Asetuksen 4 artiklan 1 kohdan 10 alakohdassa määritellyn moottoriluokan ATS vaiheen V päästörajat

Päästövaihe

Moottorialaluokka

Tehoalue

Sytytystyyppi

Hiilimonoksidi (CO)

HC + NOx

 

 

kW

 

g/kWh

g/kWh

Vaihe V

ATS-v-1

P > 0

Kipinäsytytys

400

8

Hiilivetypäästörajoja koskevat erityissäännökset täysin ja osin kaasumaisilla polttoaineilla toimiville moottoreille

1.

Niissä alaluokissa, joissa A-kerroin on määritelty, taulukoissa II-1–II-10 ilmaistu hiilivetyjen (HC) päästöraja täysin ja osin kaasumaisilla polttoaineilla toimiville moottoreille korvataan raja-arvolla, joka lasketaan seuraavaa kaavaa käyttäen:

HC = 0,19 + (1,5 × A × GER)

jossa GER on keskimääräinen kaasuenergiasuhde asianmukaisen testisyklin aikana. Silloin, kun sovelletaan sekä vakiotilaista että muuttuvatilaista testisykliä, GER tulee määrittää kuumakäynnistyksellä tehdystä muuttuvatilaisesta testisyklistä. Silloin, kun sovelletaan useampaa kuin yhtä vakiotilaista testisykliä, keskimääräinen GER tulee määrittää kullekin syklille erikseen.

Jos hiilivetypäästöille laskettu raja-arvo ylittää arvon 0,19 + A, hiilivetypäästörajaksi tulee asettaa arvo 0,19 + A.

Image

2.

Niissä alaluokissa, joissa on olemassa yhdistetty hiilivetyjen (HC) ja typen oksidien (NOx) raja-arvo, yhdistettyä raja-arvoa pienennetään 0,19 g/kWh ja sovelletaan ainoastaan typen oksideihin.

3.

Kaavaa ei sovelleta moottoreihin, jotka eivät toimi kaasumaisilla polttoaineilla.


(1)  0,60 käsikäynnisteisille ilmajäähdytteisille suoraruiskutusmoottoreille

(*)  Vaihtoehtoisesti kyseeseen tulee mikä tahansa sellainen arvojen kombinaatio, joka toteuttaa yhtälön (HC + NOX) × CO0,784 ≤ 8,57 sekä seuraavat ehdot: CO ≤ 20,6 g/kWh ja (HC + NOX) ≤ 2,7 g/kWh


LIITE III

Aikataulu tämän asetuksen soveltamiselle EU-tyyppihyväksynnöissä ja markkinoille saattamisessa

Taulukko III-1: Tämän asetuksen soveltamispäivät moottoriluokassa NRE

Luokka

Sytytystyyppi

Tehoalue (kW)

Alaluokka

Tämän asetuksen pakollinen soveltamispäivä

moottorien EU-tyyppihyväksynnässä

moottorien markkinoille saattamisessa

NRE

Puristussytytys

0 < P < 8

NRE-v-1

NRE-c-1

1. tammikuuta 2018

1. tammikuuta 2019

Puristussytytys

8 ≤ P < 19

NRE-v-2

NRE-c-2

Puristussytytys

19 ≤ P <37

NRE-v-3

NRE-c-3

1. tammikuuta 2018

1. tammikuuta 2019

37 ≤ P < 56

NRE-v-4

NRE-c-4

Kaikki

56 ≤ P < 130

NRE-v-5

NRE-c-5

1. tammikuuta 2019

1. tammikuuta 2020

130 ≤ P ≤ 560

NRE-v-6

NRE-c-6

1. tammikuuta 2018

1. tammikuuta 2019

P > 560

NRE-v-7

NRE-c-7

1. tammikuuta 2018

1. tammikuuta 2019


Taulukko III-2: Tämän asetuksen soveltamispäivät moottoriluokassa NRG

Luokka

Sytytystyyppi

Tehoalue (kW)

Alaluokka

Tämän asetuksen pakollinen soveltamispäivä

 

 

 

 

moottorien EU-tyyppihyväksynnässä

moottorien markkinoille saattamisessa

NRG

Kaikki

P > 560

NRG-v-1

NRG-c-1

1. tammikuuta 2018

1. tammikuuta 2019


Taulukko III-3: Tämän asetuksen soveltamispäivät moottoriluokassa NRSh

Luokka

Sytytystyyppi

Tehoalue (kW)

Alaluokka

Tämän asetuksen pakollinen soveltamispäivä

 

 

 

 

moottorien EU-tyyppihyväksynnässä

moottorien markkinoille saattamisessa

NRSh

Kipinäsytytys

0 < P < 19

NRSh-v-1a

NRSh-v-1b

1. tammikuuta 2018

1. tammikuuta 2019


Taulukko III-4: Tämän asetuksen soveltamispäivät moottoriluokassa NRS

Luokka

Sytytystyyppi

Tehoalue (kW)

Alaluokka

Tämän asetuksen pakollinen soveltamispäivä

 

 

 

 

moottorien EU-tyyppihyväksynnässä

moottorien markkinoille saattamisessa

NRS

Kipinäsytytys

0 < P < 56

NRS-vr-1a

NRS-vi-1a

NRS-vr-1b

NRS-vi-1b

NRS-v-2a

NRS-v-2b

NRS-v-3

1. tammikuuta 2018

1. tammikuuta 2019


Taulukko III-5: Tämän asetuksen soveltamispäivät moottoriluokassa IWP

Luokka

Sytytystyyppi

Tehoalue (kW)

Alaluokka

Tämän asetuksen pakollinen soveltamispäivä

 

 

 

 

moottorien EU-tyyppihyväksynnässä

moottorien markkinoille saattamisessa

IWP

Kaikki

19 ≤ P < 300

IWP-v-1

IWP-c-1

IWP-v-2

IWP-c-2

IWP-v-3

IWP-c-3

1. tammikuuta 2018

1. tammikuuta 2019

P ≥ 300

IWP-v-4

IWP-c-4

1. tammikuuta 2019

1. tammikuuta 2020


Taulukko III-6: Tämän asetuksen soveltamispäivät moottoriluokassa IWA

Luokka

Sytytystyyppi

Tehoalue (kW)

Alaluokka

Tämän asetuksen pakollinen soveltamispäivä

 

 

 

 

moottorien EU-tyyppihyväksynnässä

moottorien markkinoille saattamisessa

IWA

Kaikki

19 ≤ P < 300

IWA-v-1

IWA-c-1

IWA-v-2

IWA-c-2

IWA-v-3

IWA-c-3

1. tammikuuta 2018

1. tammikuuta 2019

P ≥ 300

IWA-v-4

IWA-c-4

1. tammikuuta 2019

1. tammikuuta 2020


Taulukko III-7: Tämän asetuksen soveltamispäivät moottoriluokassa RLL

Luokka

Sytytystyyppi

Tehoalue (kW)

Alaluokka

Tämän asetuksen pakollinen soveltamispäivä

 

 

 

 

moottorien EU-tyyppihyväksynnässä

moottorien markkinoille saattamisessa

RLL

Kaikki

P > 0

RLL-v-1

RLL-c-1

1. tammikuuta 2020

1. tammikuuta 2021


Taulukko III-8: Tämän asetuksen soveltamispäivät moottoriluokassa RLR

Luokka

Sytytystyyppi

Tehoalue (kW)

Alaluokka

Tämän asetuksen pakollinen soveltamispäivä

 

 

 

 

moottorien EU-tyyppihyväksynnässä

moottorien markkinoille saattamisessa

RLR

Kaikki

P > 0

RLR-v-1

RLR-c-1

1. tammikuuta 2020

1. tammikuuta 2021


Taulukko III-9: Tämän asetuksen soveltamispäivät moottoriluokassa SMB

Luokka

Sytytystyyppi

Tehoalue (kW)

Alaluokka

Tämän asetuksen pakollinen soveltamispäivä

 

 

 

 

moottorien EU-tyyppihyväksynnässä

moottorien markkinoille saattamisessa

SMB

Kipinäsytytys

P > 0

SMB-v-1

1. tammikuuta 2018

1. tammikuuta 2019


Taulukko III-10: Tämän asetuksen soveltamispäivät moottoriluokassa ATS

Luokka

Sytytystyyppi

Tehoalue (kW)

Alaluokka

Tämän asetuksen pakollinen soveltamispäivä

 

 

 

 

moottorien EU-tyyppihyväksynnässä

moottorien markkinoille saattamisessa

ATS

Kipinäsytytys

P > 0

ATS-v-1

1. tammikuuta 2018

1. tammikuuta 2019


LIITE IV

Työkoneiden vakiotilaiset testisyklit (NRSC-testisyklit)

Taulukko IV-1: NRSC-testisyklit luokan NRE moottoreille

Luokka

Käyntinopeus

Tarkoitus

Alaluokka

NRSC

NRE

Vaihtuva

Vaihtuvanopeuksinen moottori, jonka vertailuteho on vähemmän kuin 19 kW

NRE-v-1

NRE-v-2

G2 tai C1

Vaihtuvanopeuksinen moottori, jonka vertailuteho on vähintään 19 kW mutta enintään 560 kW

NRE-v-3

NRE-v-4

NRE-v-5

NRE-v-6

C1

Vaihtuvanopeuksinen moottori, jonka vertailuteho on enemmän kuin 560 kW

NRE-v-7

C1

Vakio

Vakionopeusmoottori

NRE-c-1

NRE-c-2

NRE-c-3

NRE-c-4

NRE-c-5

NRE-c-6

NRE-c-7

D2


Taulukko IV-2: NRSC-testisyklit luokan NRG moottoreille

Luokka

Käyntinopeus

Tarkoitus

Alaluokka

NRSC

NRG

Vaihtuva

Vaihtuvanopeuksinen moottori generaattorikoneistoihin

NRG-v-1

C1

Vakio

Vakionopeusmoottori generaattorikoneistoihin

NRG-c-1

D2


Taulukko IV-3: NRSC-testisyklit luokan NRSh moottoreille

Luokka

Käyntinopeus

Tarkoitus

Alaluokka

NRSC

NRSh

Vaihtuva tai vakio

Moottori, jonka vertailuteho on enintään 19 kW ja joka on tarkoitettu kannettaviin koneisiin

NRSh-v-1a

NRSh-v-1b

G3


Taulukko IV-4: NRSC-testisyklit luokan NRS moottoreille

Luokka

Käyntinopeus

Tarkoitus

Alaluokka

NRSC

NRS

Vaihtuva < 3 600 r/min

Vaihtuvanopeuksinen moottori, jonka vertailuteho on enintään 19 kW ja jonka on tarkoitus käydä nopeudella < 3 600 r/min

NRS-vi-1a

NRS-vi-1b

G1

Vaihtuva, ≥ 3 600 r/min; tai vakio

Vaihtuvanopeuksinen moottori, jonka vertailuteho on enintään 19 kW ja jonka on tarkoitus käydä nopeudella ≥ 3 600 r/min; vakionopeusmoottori, jonka vertailuteho on enintään 19 kW

NRS-vr-1a

NRS-vr-1b

G2

Vaihtuva tai vakio