19.8.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

L 225/3

MUUTOSPÖYTÄKIRJA

Euroopan yhteisön ja Monacon ruhtinaskunnan väliseen sopimukseen säästöjen tuottamien korkotulojen verotusta koskevassa neuvoston direktiivissä 2003/48/EY säädettyjä toimenpiteitä vastaavista toimenpiteistä

EUROOPAN UNIONI,

MONACON RUHTINASKUNTA,

kumpikin jäljempänä asiayhteydestä riippuen ’sopimuspuoli’ tai yhdessä ’sopimuspuolet’, jotka

AIKOVAT panna täytäntöön finanssitilitietojen automaattista vaihtoa koskevan OECD:n standardin sellaisen yhteistyön puitteissa, jossa otetaan huomioon sopimuspuolten oikeutetut edut,

KATSOVAT, että sopimuspuolten välillä vallitsee pitkäaikainen ja tiivis yhteistyösuhde veroasioissa, erityisesti säästöjen tuottamien korkotulojen verotuksesta 3 päivänä kesäkuuta 2003 annetussa neuvoston direktiivissä 2003/48/EY (1) säädettyjä toimenpiteitä vastaavien toimenpiteiden soveltamisessa, ja sopimuspuolet haluavat parantaa kansainvälisten verosääntöjen noudattamista kehittämällä edelleen tätä suhdettaan,

KATSOVAT, että sopimuspuolet haluavat tehdä sopimuksen, jolla parannetaan kansainvälisten verosääntöjen noudattamista vastavuoroisen automaattisen tietojenvaihdon perusteella tässä muutospöytäkirjassa tarkoitettujen salassapitoa koskevien ja muiden suojakeinojen rajoissa, mukaan lukien vaihdettujen tietojen käyttöä rajoittavat määräykset,

KATSOVAT, että sopimuspuolet ovat yhtä mieltä siitä, että tämän muutospöytäkirjan seurauksena syntyvän sopimuksen on oltava OECD:n laatiman finanssitilitietojen automaattista vaihtoa koskevan globaalin standardin, jäljempänä ’globaali standardi’, mukainen,

KATSOVAT, että säästöjen tuottamien korkotulojen verotuksesta 3 päivänä kesäkuuta 2003 annetussa neuvoston direktiivissä 2003/48/EY säädettyjä toimenpiteitä vastaavista toimenpiteistä tehdyn Euroopan yhteisön ja Monacon ruhtinaskunnan välisen sopimuksen (2), jäljempänä ’sopimus’, 12 artikla, jossa nykyisessä muodossaan eli ennen muuttamista tällä muutospöytäkirjalla rajataan pyynnöstä tapahtuva tietojen toimittaminen yksinomaan veropetoksia koskevaksi, olisi yhtenäistettävä OECD:n laatiman veroasioita koskevan avoimuuden ja tietojenvaihdon standardin kanssa, jotta standardissa määriteltyihin tavoitteisiin voitaisiin pyrkiä sopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna tällä muutospöytäkirjalla, 5 artiklan 1 kohdassa määritellyllä tavalla sekä sen 6 artiklassa ja liitteessä III tarkoitettujen salassapitoa ja henkilötietojen suojaamista koskevia suojakeinoja noudattaen,

KATSOVAT, että yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta 24 päivänä lokakuuta 1995 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 95/46/EY (3) säädetään jäsenvaltioiden osalta tietosuojaa koskevista Euroopan unionin erityisistä säännöistä, joita sovelletaan myös sopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna tällä muutospöytäkirjalla, mukaiseen jäsenvaltioiden väliseen tietojenvaihtoon,

KATSOVAT, että henkilötietojen suojelusta 23 päivänä joulukuuta 1993 annetussa laissa N:o 1.165 (4), sellaisena kuin se on muutettuna 2 päivänä heinäkuuta 2001 annetulla lailla N:o 1.240 sekä 1 päivänä huhtikuuta 2009 voimaan tulleella, 4 päivänä joulukuuta 2008 annetulla lailla N:o 1.353, mukaan luettuina 19 päivänä kesäkuuta 2009 annetussa ruhtinaskunnan määräyksessä N:o 2.230 tarkoitetut täytäntöönpanoehdot), säädetään henkilötietojen suojelusta Monacon ruhtinaskunnassa,

KATSOVAT, että Euroopan komissio ei ole tämän muutospöytäkirjan allekirjoittamiseen mennessä hyväksynyt direktiivin 95/46/EY 25 artiklan 6 kohdan mukaista päätöstä, jossa todettaisiin Monacon ruhtinaskunnan takaavan riittävän henkilötietojen suojan tason,

KATSOVAT, että sopimuspuolet sitoutuvat ottamaan käyttöön ja noudattamaan sopimuksessa, sellaisena kuin se on muutettuna tällä muutospöytäkirjalla, ja sen liitteessä III tarkoitettuja henkilötietojen suojatakeita, jotta voitaisiin varmistaa, ettei kumpikaan sopimuspuoli voi kieltäytyä vaihtamasta tietoja toisen sopimuspuolen kanssa millään perusteella,

KATSOVAT, että Raportoivien finanssilaitosten, Lähettävien valtioiden toimivaltaisten viranomaisten ja Vastaanottavien valtioiden toimivaltaisten viranomaisten ei pitäisi rekisterinpitäjinä säilyttää sopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna tällä muutospöytäkirjalla, mukaisesti käsiteltyjä tietoja pitempään kuin on tarpeen sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi. Eri jäsenvaltioiden ja Monacon ruhtinaskunnan lainsäädäntöjen erot huomioon ottaen enimmäissäilytysaika olisi kummankin sopimuspuolen osalta vahvistettava ottaen huomioon kunkin rekisterinpitäjän kansallisessa verolainsäädännössä säädetyt vanhentumisajat,

KATSOVAT, että sopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna tällä muutospöytäkirjalla, soveltamisalaan kuuluvien Raportoivien finanssilaitosten ja Raportoitavien tilien lajit on suunniteltu rajoittamaan verovelvollisten mahdollisuuksia välttää ilmoittamista siirtämällä varoja sopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna tällä muutospöytäkirjalla, soveltamisalan ulkopuolella oleviin Finanssilaitoksiin tai sijoittamalla sopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna tällä muutospöytäkirjalla, soveltamisalan ulkopuolisiin finanssituotteisiin. Tietyt Finanssilaitokset ja tilit, joissa on pieni riski siitä, että niitä käytettäisiin veron kiertämiseen, olisi kuitenkin jätettävä sopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna tällä muutospöytäkirjalla, soveltamisalan ulkopuolelle. Kynnysmääriä ei pitäisi yleisesti ottaen sisällyttää tähän sopimukseen, sellaisena kuin se on muutettuna tällä muutospöytäkirjalla, koska niitä voitaisiin helposti kiertää jakamalla tilit eri Finanssilaitoksiin. Raportoitavien ja vaihdettavien finanssitietojen pitäisi koskea kaikkien asianomaisten tulojen (korot, osingot ja vastaavantyyppiset tulot) lisäksi myös tilisaldoja ja Finanssivarallisuuden myyntituottoja, jotta voidaan puuttua tilanteisiin, joissa verovelvollinen yrittää piilottaa pääomaa, joka on itsessään tuloa, tai varoja, joita koskevia veroja on vältelty. Sen vuoksi sopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna tällä muutospöytäkirjalla, mukainen tietojen käsittely on tarpeen ja oikeasuhteista, jotta jäsenvaltioiden ja Monacon ruhtinaskunnan verohallinnot voivat asianmukaisesti ja yksiselitteisesti tunnistaa asianomaiset verovelvolliset, soveltaa ja panna täytäntöön verolakejaan rajat ylittävissä tilanteissa, arvioida verovilpin todennäköisyyttä ja välttää tarpeettomia lisätutkimuksia,

OVAT SOPINEET SEURAAVAA:

1 artikla

Muutetaan säästöjen tuottamien korkotulojen verotuksesta 3 päivänä kesäkuuta 2003 annetussa neuvoston direktiivissä 2003/48/EY säädettyjä toimenpiteitä vastaavista toimenpiteistä tehty Euroopan yhteisön ja Monacon ruhtinaskunnan välinen sopimus, jäljempänä ’sopimus’, seuraavasti;

korvataan otsikko seuraavasti:

”Euroopan unionin ja Monacon ruhtinaskunnan sopimus finanssitilitietojen vaihdosta kansainvälisten verosääntöjen noudattamisen parantamiseksi Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) laatiman finanssitilitietojen automaattista vaihtoa koskevan globaalin standardin mukaisesti”;

korvataan 1–21 artikla seuraavasti:

”1 artikla

Määritelmät

1. Tässä sopimuksessa tarkoitetaan

a)	’Euroopan unionilla’ Euroopan unionista tehdyllä sopimuksella perustettua unionia, joka sisältää Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen soveltamisalaan kuuluvat alueet kyseisessä sopimuksessa määrätyin edellytyksin;

b)	’jäsenvaltiolla’ Euroopan unionin jäsenvaltiota;

’Monacolla’ Monacon ruhtinaskuntaa, sen sisäisiä aluevesiä ja aluemerta, maaperä ja maapohja mukaan luettuina, ilmatilaa niiden yläpuolella, talousvyöhykettä ja mannerjalustaa, joilla Monacon ruhtinaskunta käyttää täysivaltaisia oikeuksia ja tuomiovaltaa kansainvälisen oikeuden säännösten ja kansallisten lakien mukaisesti;

’Monacon toimivaltaisilla viranomaisilla’ liitteessä IV olevassa a alakohdassa ja ’jäsenvaltioiden toimivaltaisilla viranomaisilla’ liitteessä IV olevissa b–ac alakohdassa lueteltuja viranomaisia. Liite IV on tämän sopimuksen erottamaton osa. Liitteessä IV olevaa toimivaltaisten viranomaisten luetteloa voidaan muuttaa Monacon toiselle sopimuspuolelle tekemällä yksinkertaisella ilmoituksella, kun kyse on kyseisessä liitteessä olevassa a alakohdassa mainitusta viranomaisesta, ja Euroopan unionin tekemällä ilmoituksella, kun kyse on kyseisessä liitteessä olevissa b–ac alakohdassa mainituista muista viranomaisista. Euroopan komissio ilmoittaa jäsenvaltioille ja Monacolle kaikista tällaisista vastaanotetuista ilmoituksista;

’jäsenvaltion Finanssilaitoksella’ i) mitä tahansa Finanssilaitosta, jonka kotipaikka on jäsenvaltiossa, lukuun ottamatta tällaisen Finanssilaitoksen sivuliikettä, joka sijaitsee kyseisen jäsenvaltion ulkopuolella, ja ii) sellaisen Finanssilaitoksen sivuliikettä, jonka kotipaikka ei ole kyseisessä jäsenvaltiossa, jos tällainen sivuliike sijaitsee mainitussa jäsenvaltiossa;

’Monacon Finanssilaitoksella’ i) mitä tahansa Finanssilaitosta, jonka kotipaikka on Monacossa, lukuun ottamatta tällaisen Finanssilaitoksen sivuliikettä, joka sijaitsee Monacon ulkopuolella, ja ii) sellaisen Finanssilaitoksen sivuliikettä, jonka kotipaikka ei ole Monacossa, jos tällainen sivuliike sijaitsee Monacossa;

g)	’Raportoivalla finanssilaitoksella’ asianomaisen lainkäyttöalueen alueellisen soveltamisalan mukaan mitä tahansa jäsenvaltion Finanssilaitosta tai Monacon Finanssilaitosta, joka ei ole Ei-raportoiva finanssilaitos;

h)	’Raportoitavalla tilillä’ tapauksen mukaan jäsenvaltion Raportoitavaa tiliä tai Monacon Raportoitavaa tiliä edellyttäen, että se on tunnistettu Raportoitavaksi tiliksi kyseisessä jäsenvaltiossa tai Monacossa käytössä olevien liitteiden I ja II mukaisten huolellisuusmenettelyiden mukaisesti;

’jäsenvaltion Raportoitavalla tilillä’ Finanssitiliä, jota ylläpitää Monacon Raportoiva finanssilaitos ja jonka haltija on yksi tai useampi Jäsenvaltiossa asuva henkilö, joka on Raportoitava henkilö, tai Passiivinen ei-finanssiyksikkö, jossa on yksi tai useampi Kontrolloiva henkilö, joka on Jäsenvaltiossa asuva Raportoitava henkilö;

’Monacon Raportoitavalla tilillä’ Finanssitiliä, jota ylläpitää jäsenvaltion Raportoiva finanssilaitos ja jonka haltija on yksi tai useampi Monacossa asuva henkilö, joka on Raportoitava henkilö, tai Passiivinen ei-finanssiyksikkö, jossa on yksi tai useampi Kontrolloiva henkilö, joka on Monacossa asuva Raportoitava henkilö;

k)	’Jäsenvaltiossa asuvalla henkilöllä’ luonnollista henkilöä tai Yksikköä, jonka Monacon Raportoiva finanssilaitos tunnistaa jäsenvaltiossa asuvaksi henkilöksi tai Yksiköksi liitteiden I ja II mukaisten huolellisuusmenettelyiden mukaisesti, tai jäsenvaltiossa asuneen henkilön kuolinpesää;

l)	’Monacossa asuvalla henkilöllä’ luonnollista henkilöä tai Yksikköä, jonka jäsenvaltion Raportoiva finanssilaitos tunnistaa Monacossa asuvaksi henkilöksi tai Yksiköksi liitteiden I ja II mukaisten huolellisuusmenettelyiden mukaisesti, tai Monacossa asuneen henkilön kuolinpesää.

2. Isolla alkukirjaimella kirjoitettujen termien, joita ei ole määritelty muulla tavalla tässä sopimuksessa, merkitys vastaa merkitystä, joka niillä on tuolloin i) jäsenvaltioiden osalta hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla annetun neuvoston direktiivin 2011/16/EU (5) tai tarvittaessa tätä sopimusta soveltavan jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja ii) Monacon osalta sen kansallisen lainsäädännön mukaisesti, jolloin termien merkitys on liitteiden I ja II mukainen.

Jollei asiayhteys muuta edellytä tai jos jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen ja Monacon toimivaltainen viranomainen sopivat 7 artiklan mukaisesti (kansallisen lainsäädännön sallimalla tavalla) yhteisestä merkityksestä, termien, joita ei ole määritelty muulla tavalla tässä sopimuksessa, merkitys vastaa merkitystä, joka niillä on tuolloin kyseisen tätä sopimusta soveltavan lainkäyttöalueen lainsäädännön mukaisesti, i) jäsenvaltioiden osalta hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla annetun neuvoston direktiivin 2011/16/EU tai tarvittaessa kyseisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja ii) Monacon osalta sen kansallisen lainsäädännön mukaisesti, jolloin kyseisen lainkäyttöalueen (jäsenvaltion tai Monacon) sovellettavan verolainsäädännön mukainen merkitys on etusijalla suhteessa merkitykseen, joka termille on annettu kyseisen lainkäyttöalueen muun lainsäädännön mukaan.

2 artikla

Raportoitavia tilejä koskeva automaattinen tietojenvaihto

1. Tämän artiklan määräysten mukaisesti ja sen estämättä, mitä liitteiden I ja II mukaisissa sovellettavissa tietojenvaihto- ja huolellisuussäännöissä, jotka ovat tämän sopimuksen erottamaton osa, määrätään, Monacon toimivaltainen viranomainen vaihtaa vuosittain kunkin jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten kanssa ja kunkin jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset vaihtavat vuosittain Monacon toimivaltaisen viranomaisen kanssa automaattisesti mainittujen sääntöjen mukaisesti hankitut tiedot, jotka määritetään 2 kohdassa.

2. Jäsenvaltioiden tapauksessa kustakin Monacon Raportoitavasta tilistä ja Monacon tapauksessa kustakin jäsenvaltion Raportoitavasta tilistä vaihdetaan seuraavat tiedot:

kunkin sellaisen Raportoitavan henkilön nimi, osoite, verotunniste sekä syntymäaika- ja paikka (jos kyseessä on luonnollinen henkilö), joka on Tilinhaltija, ja jos kyseessä on Yksikkö, joka on Tilinhaltija ja jossa liitteiden I ja II mukaisten huolellisuusmenettelyiden soveltamisen jälkeen tunnistetaan olevan yksi tai useampi Kontrolloiva henkilö, joka on Raportoitava henkilö, tämän Yksikön nimi, osoite ja verotunniste sekä jokaisen Raportoitavan henkilön nimi, osoite, verotunniste, syntymäaika ja -paikka. Monacolla ei 12 päivänä heinäkuuta 2016 allekirjoitetun muutospöytäkirjan allekirjoittamispäivänä ollut käytössä verotunnistetta Monacossa asuville henkilöille;

b)	tilinumero (tai sen puuttuessa sitä tehtävältään vastaava tieto);

c)	Raportoivan finanssilaitoksen nimi ja tunnistenumero (jos sellainen on);

d)	tilin saldo tai arvo (mukaan lukien Käteisarvovakuutussopimuksen tai Elinkorkosopimuksen osalta Käteisarvo tai Takaisinostoarvo) kyseisen kalenterivuoden tai muun asianmukaisen raportointijakson lopussa, tai jos tili suljettiin tällaisen vuoden tai kauden aikana, tilin sulkemisen ajankohtana;

Säilytystilin osalta:

i)	koron kokonaisbruttomäärä, osingon kokonaisbruttomäärä ja tilillä pidettyihin varoihin liittyen syntyneen muun tulon kokonaisbruttomäärä, kussakin tapauksessa maksettuna tai hyvitettynä tilille (tai tiliin liittyen) kalenterivuoden tai muun asianmukaisen raportointijakson aikana; ja

ii)

Finanssivarojen myynnistä tai lunastuksesta tilille maksettu tai hyvitetty kokonaisbruttotulo sen kalenterivuoden tai muun asianmukaisen raportointijakson aikana, jonka osalta Raportoiva finanssilaitos toimi säilytyksenhoitajana, välittäjänä, nimellisomistajana tai muutoin Tilinhaltijan asiamiehenä;

f)	Talletustilin osalta tilille kalenterivuoden tai muun asianmukaisen raportointijakson aikana suoritetun tai hyvitetyn koron kokonaisbruttomäärä; ja

sellaisen tilin osalta, jota ei kuvata 2 kohdan e tai f alakohdassa, Tilinhaltijalle tilin osalta kalenterivuoden tai muun asianmukaisen raportointijakson aikana maksettu tai hyvitetty kokonaisbruttomäärä, jonka osalta Raportoiva finanssilaitos on velvoittautunut tai velallinen, mukaan lukien Tilinhaltijalle kalenterivuoden tai muun asianmukaisen raportointijakson aikana maksettujen lunastusmaksujen yhteismäärä.

3 artikla

Automaattisen tietojenvaihdon ajankohta ja toteutustapa

1. Vaihdettaessa tietoja 2 artiklan mukaisesti voidaan Raportoitavalle tilille suoritettujen maksujen määrä ja luonnehdinta määrittää tiedot vaihtavan lainkäyttöalueen (jäsenvaltion tai Monacon) verolainsäädännön periaatteiden mukaan.

2. Vaihdettaessa 2 artiklassa säädettyjä tietoja niissä yksilöidään valuutta, jona kukin määrä on ilmaistu.

3. Edellä olevan 2 artiklan 2 kohdan osalta tiedot vaihdetaan vuodelta 2017 ja kaikilta sitä seuraavilta vuosilta, ja tiedot vaihdetaan yhdeksän kuukauden kuluessa sen kalenterivuoden päättymisestä, johon tiedot liittyvät.

4. Toimivaltaiset viranomaiset vaihtavat 2 kohdassa kuvatut tiedot automaattisesti yhteisen tietojenvaihtostandardin skeemalla ja XML-kielellä.

5. Toimivaltaiset viranomaiset sopivat yhdestä tai useammasta tiedonsiirtomenetelmästä, mukaan lukien salausstandardit.

4 artikla

Sääntöjen noudattamista ja soveltamisen valvontaa koskeva yhteistyö

Jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen ilmoittaa Monacon toimivaltaiselle viranomaiselle ja Monacon toimivaltainen viranomainen ilmoittaa jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, kun ensin mainitulla (ilmoituksen antavalla) toimivaltaisella viranomaisella on syy uskoa, että virhe on saattanut johtaa 2 artiklan nojalla annettavien tietojen virheelliseen tai puutteelliseen antamiseen tai Raportoitava finanssilaitos ei noudata voimassa olevia raportointivelvoitteita eikä liitteiden I ja II mukaisia sovellettavia tietojenvaihto- ja huolellisuusmenettelyjä. Ilmoituksen vastaanottava toimivaltainen viranomainen toteuttaa kaikki kansallisen lainsäädäntönsä mukaiset asianmukaiset toimenpiteet puuttuakseen ilmoituksessa kuvattuihin virheisiin tai laiminlyönteihin.

5 artikla

Pyynnöstä tapahtuva tietojenvaihto

1. Sen estämättä, mitä 2 artiklassa ja missä tahansa pyynnöstä tapahtuvaa tietojenvaihtoa Monacon ja jonkin jäsenvaltion välillä koskevassa sopimuksessa määrätään, Monacon toimivaltaisen viranomaisen ja minkä tahansa jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on vaihdettava pyynnöstä sellaisia tietoja, jotka ovat ennalta arvioiden olennaisia tämän sopimuksen soveltamiseksi tai Monacon ja jäsenvaltioiden tai niiden valtiollisten osien tai paikallisviranomaisten lukuun määrättyjä kaikenlaatuisia veroja koskevien kansallisten lakien hallinnoimiseksi tai soveltamisen valvomiseksi, siltä osin kuin tällaisten kansallisten lakien mukainen verotus ei ole ristiriidassa Monacon ja kyseisen jäsenvaltion välillä sovellettavan kaksinkertaista verotusta koskevan sopimuksen kanssa.

2. Tämän artiklan 1 kohdan ja 6 artiklan määräysten ei missään tapauksessa saa tulkita velvoittavan Monacoa tai jäsenvaltiota

a)	toteuttamaan hallintotoimia, jotka poikkeavat Monacon tai kyseisen jäsenvaltion lainsäädännöstä ja hallintokäytännöstä;

b)	antamaan tietoja, joita Monacon tai kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan tai säännönmukaisen hallintomenettelyn puitteissa ei voida hankkia;

c)	antamaan tietoja, jotka paljastaisivat liikesalaisuuden taikka teollisen, kaupallisen tai ammatillisen salaisuuden tai elinkeinotoiminnassa käytetyn menettelytavan, taikka tietoja, joiden ilmaiseminen olisi vastoin oikeusjärjestyksen perusteita (ordre public).

3. Jos jäsenvaltio, joka on tämän artiklan mukainen pyynnön esittävä lainkäyttöalue, tai Monaco pyytää tietoja, pyynnön vastaanottavan Monacon tai jäsenvaltion on pyydettyjen tietojen hankkimiseksi käytettävä tietojen keräämiseen tarkoitettuja toimenpiteitään, vaikka pyynnön vastaanottava lainkäyttöalue ei tarvitsisi kyseisiä tietoja omiin verotuksellisiin tarkoituksiinsa. Edellisessä virkkeessä määrättyyn velvollisuuteen sovelletaan 2 kohdan mukaisia rajoituksia, mutta kyseisten rajoitusten ei missään tapauksessa saa tulkita antavan lainkäyttöalueelle mahdollisuutta kieltäytyä tietojen toimittamisesta ainoastaan sillä perusteella, että tiedot eivät koske sen omaa etua.

4. Edellä olevan 2 kohdan ei saa missään tapauksessa tulkita antavan Monacolle tai jäsenvaltiolle mahdollisuutta kieltäytyä toimittamasta tietoja vain sen vuoksi, että kyseiset tiedot ovat pankin, muun finanssilaitoksen, valtuutetun taikka asiamiehenä tai uskottuna miehenä toimivan henkilön hallussa, tai siksi, että ne liittyvät omistusosuuksiin oikeushenkilössä.

5. Toimivaltaiset viranomaiset sopivat yhdestä tai useammasta tiedonsiirtomenetelmästä, mukaan lukien salausstandardit, sekä tarvittaessa myös käytettävistä vakiolomakkeista.

6 artikla

Luottamuksellisuus ja henkilötietojen suoja

1. Tässä sopimuksessa määrättyjen salassapitoa koskevien sääntöjen ja muiden suojatoimien, liitteessä III esitetyt mukaan lukien, lisäksi tämän sopimuksen mukaisten tietojen keräämiseen ja vaihtamiseen sovelletaan i) jäsenvaltioiden tapauksessa yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta annetun direktiivin 95/46/EY täytäntöönpanemiseksi annettuja jäsenvaltioiden lakeja ja asetuksia sekä ii) Monacon tapauksessa henkilötietojen suojelusta 23 päivänä joulukuuta 1993 annetun lain N:o 1.165 (sellaisena kuin se on muutettuna 2 päivänä heinäkuuta 2001 annetulla lailla N:o 1.240 sekä 1 päivänä huhtikuuta 2009 voimaan tulleella, 4 päivänä joulukuuta 2008 annetulla lailla N:o 1.353, mukaan luettuina 19 päivänä kesäkuuta 2009 annetussa ruhtinaskunnan määräyksessä N:o 2.230 tarkoitetut täytäntöönpanosäännöt) säännöksiä.

Jäsenvaltioiden on 5 artiklan asianmukaisen soveltamisen varmistamiseksi rajoitettava direktiivin 95/46/EY 10 artiklassa, 11 artiklan 1 kohdassa ja 12 ja 21 artiklassa säädettyjen velvollisuuksien ja oikeuksien soveltamisala siihen, mikä on tarpeen kyseisen direktiivin 13 artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettujen etujen suojaamiseksi. Monaco toteuttaa vastaavat toimenpiteet lainsäädännössään.

Edeltävästä alakohdasta poiketen jäsenvaltiot ja Monaco varmistavat, että kukin Raportoiva finanssilaitos niiden lainkäyttöalueella ilmoittaa kullekin luonnolliselle henkilölle (Monacon tai jäsenvaltion asukas), joka on Raportoitava henkilö, että häntä koskevia 2 artiklassa tarkoitettuja tietoja kerätään ja siirretään tämän sopimuksen mukaisesti, sekä varmistavat, että Raportoiva finanssilaitos antaa kyseiselle henkilölle kaikki tiedot, joihin tämä on kyseisen lainkäyttöalueen tietosuojalainsäädännön mukaisesti oikeutettu, ja vähintään seuraavat tiedot:

a)	kyseisen henkilön henkilötietojen käsittelyn tarkoitus;

b)	käsittelyn oikeusperusta;

c)	henkilötietojen vastaanottajat;

d)	rekisterinpitäjän nimi;

e)	tietojen säilyttämisen aikarajat;

f)	kyseisen henkilön oikeus pyytää rekisterinpitäjältä pääsyä henkilötietoihinsa sekä niiden oikaisemista ja poistamista;

g)	oikeus hallinnolliseen ja/tai oikeudelliseen muutoksenhakuun;

h)	hallinnollista ja/tai oikeudellista muutoksenhakua koskeva menettely;

i)	oikeus siirtää asia toimivaltaisten tietosuojaa valvovien viranomaisten käsiteltäväksi, ja niiden yhteystiedot.

Nämä tiedot on annettava riittävän hyvissä ajoin, jotta henkilö voi käyttää tietosuojaoikeuksiaan, ja joka tapauksessa ennen kuin asianomainen Raportoiva finanssilaitos ilmoittaa 2 artiklassa tarkoitetut tiedot lainkäyttöalueensa (jäsenvaltio tai Monaco) toimivaltaiselle viranomaiselle.

Jäsenvaltiot ja Monaco varmistavat, että kullekin asianomaiselle Raportoitavalle luonnolliselle henkilölle (Monacon tai jäsenvaltion asukas) ilmoitetaan hänen tietoihinsa kohdistuvasta tietoturvaloukkauksesta, jos tällainen loukkaus on omiaan vaikuttamaan haitallisesti hänen henkilötietojensa tai yksityisyytensä suojaan.

2. Tämän sopimuksen mukaisesti käsiteltävät tiedot säilytetään vain enintään niin kauan kuin on tarpeen tämän sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi ja joka tapauksessa kunkin rekisterinpitäjän kansallisia vanhentumissääntöjä noudattaen.

Rekisterinpitäjinä pidetään Raportoivia finanssilaitoksia sekä kunkin jäsenvaltion ja Monacon toimivaltaisia viranomaisia, kutakin näistä niiden henkilötietojen suhteen, joita ne käsittelevät tämän sopimuksen mukaisesti. Rekisterinpitäjien on valvottava tässä sopimuksessa esitettyjen tietosuojatakeiden sekä rekisteröityjen oikeuksien noudattamista.

3. Kaikkia lainkäyttöalueen (jäsenvaltion tai Monacon) tämän sopimuksen mukaisesti hankkimia tietoja on käsiteltävä samassa määrin luottamuksellisina ja suojattuina kuin tietoja, jotka on hankittu kyseisen lainkäyttöalueen kansallista lainsäädäntöä soveltaen ja siinä määrin kuin se on tarpeen henkilötietojen suojaamiseksi sovellettavan kansallisen lainsäädännön ja sellaisten suojakeinojen mukaisesti, joita tiedot toimittava lainkäyttöalue on voinut määrittää kansallisen lainsäädäntönsä vaatimusten mukaisesti.

4. Tällaisia tietoja voidaan luovuttaa ainoastaan henkilöille ja viranomaisille (mukaan lukien tuomioistuimet ja hallinto- tai valvontaelimet), joita kyseisen lainkäyttöalueen (jäsenvaltion tai Monacon) verojen määrittäminen, kantaminen tai jälkiperintä, niihin liittyvät täytäntöönpano- tai kannetoimet taikka valituksiin liittyvä päätöksenteko taikka näihin toimiin liittyvä valvonta koskevat. Vain edellä mainitut henkilöt tai viranomaiset voivat käyttää tietoja ja silloinkin vain edellisessä virkkeessä lueteltuihin tarkoituksiin. Sen estämättä, mitä 3 kohdassa määrätään, kyseiset henkilöt ja viranomaiset voivat luovuttaa tiedot tällaisiin veroihin liittyvissä julkisissa tuomioistuinkäsittelyissä tai oikeusviranomaisen päätöksissä. Erityisesti verojen jälkiperinnän osalta tämän edellytyksenä on, että tiedot toimittanut (Monacon tai jäsenvaltion) toimivaltainen viranomainen on antanut siihen ennakkoon luvan.

5. Sen estämättä, mitä edellisissä kohdissa määrätään, lainkäyttöalueen (jäsenvaltion tai Monacon) vastaanottamia tietoja voidaan käyttää muihin tarkoituksiin, kun tällaisia tietoja voidaan käyttää kyseisiin muihin tarkoituksiin tiedot toimittavan lainkäyttöalueen (Monacon tai jäsenvaltion) lainsäädännön, henkilötietojen suojaa koskeva lainsäädäntö mukaan lukien, mukaisesti ja kun kyseisen lainkäyttöalueen toimivaltainen viranomainen antaa siihen ennakkoon luvan. Lainkäyttöalue (Monaco tai jäsenvaltio) voi välittää tiedot, jotka toinen lainkäyttöalue (jäsenvaltio tai Monaco) on toimittanut sille, kolmannelle lainkäyttöalueelle (muulle jäsenvaltiolle) edellyttäen, että noudatetaan tämän artiklan mukaisia suojatoimia ja että tiedot toimittaneen lainkäyttöalueen, josta tiedot ovat lähtöisin, toimivaltainen viranomainen on antanut siihen ennakkoon luvan ja toimivaltainen viranomainen on saanut tarvittavat tiedot kyseisten suojatoimien noudattamisen arvioimiseksi. Tiedot, jotka jäsenvaltio on toimittanut muulle jäsenvaltiolle hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla annetun neuvoston direktiivin 2011/16/EU täytäntöönpanosta annetun sovellettavan lainsäädäntönsä mukaisesti, voidaan välittää Monacolle edellyttäen, että jäsenvaltion, josta tiedot ovat lähtöisin, toimivaltainen viranomainen on antanut siihen ennakkoon luvan.

6. Jäsenvaltion tai Monacon toimivaltainen viranomainen ilmoittaa toiselle – ts. Monacon tai asianomaisen jäsenvaltion – toimivaltaiselle viranomaiselle välittömästi salassapitovelvollisuuden rikkomisesta, suojakeinojen pettämisestä tai mistä tahansa muusta tietosuojasääntöjen noudattamatta jättämisestä sekä tämän seurauksena mahdollisesti määrätyistä seuraamuksista ja korjaustoimista.

7 artikla

Neuvottelut ja tämän sopimuksen soveltamisen keskeyttäminen

1. Jos tämän sopimuksen täytäntöönpanossa tai tulkinnassa ilmenee vaikeuksia, Monacon tai jäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset voivat pyytää Monacon toimivaltaisen viranomaisen ja yhden tai useamman jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen välisiä neuvotteluja varmistaakseen, että tätä sopimusta noudatetaan. Kyseisten toimivaltaisten viranomaisten on annettava neuvottelujensa tulokset välittömästi tiedoksi Euroopan komissiolle sekä muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille. Tulkintaan liittyvissä kysymyksissä Euroopan komissio voi osallistua neuvotteluihin minkä tahansa toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä.

2. Jos neuvotteluissa on kyse on tämän sopimuksen määräysten merkittävästä noudattamatta jättämisestä eikä 1 kohdassa kuvattu menettely mahdollista asianmukaista sovitteluratkaisua, jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen voi keskeyttää tämän sopimuksen mukaisen tietojenvaihdon Monacon kanssa ja Monacon toimivaltainen viranomainen tietojenvaihdon tietyn jäsenvaltion kanssa ilmoittamalla siitä kirjallisesti asianomaiselle toiselle toimivaltaiselle viranomaiselle. Tällainen keskeytys tulee voimaan välittömästi. Sovellettaessa tätä kohtaa merkittävää noudattamatta jättämistä on muun muassa muttei ainoastaan: i) tapauksen mukaan tämän sopimuksen, sen liite III mukaan lukien, direktiivin 95/46/EY sekä henkilötietojen suojelusta 23 päivänä joulukuuta 1993 annetun lain N:o 1.165, sellaisena kuin se on muutettuna 2 päivänä heinäkuuta 2001 annetulla lailla N:o 1.240 sekä 1 päivänä huhtikuuta 2009 voimaan tulleella, 4 päivänä joulukuuta 2008 annetulla lailla N:o 1.353, mukaan luettuina 19 päivänä kesäkuuta 2009 annetussa ruhtinaskunnan määräyksessä N:o 2.230 tarkoitetut täytäntöönpanosäännöt, salassapitovelvollisuus- ja tietosuojamääräysten noudattamatta jättäminen, ii) tapaukset, joissa jäsenvaltion tai Monacon toimivaltainen viranomainen jättää toimittamatta tarvittavia tietoja tai tietoja oikea-aikaisesti tämän sopimuksen vaatimusten mukaisesti, tai iii) Yhteisöjen tai tilien määritteleminen Ei-raportoiviksi finanssilaitoksiksi ja Muiksi kuin finanssitileiksi tavalla, joka on ristiriidassa sopimuksen tarkoituksen kanssa.

8 artikla

Muutokset

1. Sopimuspuolet neuvottelevat keskenään aina, kun mihin tahansa Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) laatiman finanssitilitietojen automaattista vaihtoa koskevan globaalin standardin, jäljempänä ’globaali standardi’, osatekijään tehdään tärkeä muutos OECD:n tasolla tai – jos sopimuspuolet katsovat sen tarpeelliseksi – tämän sopimuksen teknisen toimivuuden parantamiseksi taikka muun kansainvälisen kehityksen arvioimiseksi ja ottamiseksi huomioon. Neuvottelut järjestetään kuukauden kuluessa siitä, kun jompikumpi sopimuspuoli esittää niitä koskevan pyynnön, tai kiireellisissä tapauksissa mahdollisimman pian.

2. Tällaisen yhteydenoton perusteella sopimuspuolet voivat neuvotella keskenään selvittääkseen, onko tähän sopimukseen tarpeen tehdä muutoksia.

3. Käytäessä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja neuvotteluja kumpikin sopimuspuoli ilmoittaa toiselle sopimuspuolelle mahdollisista seikoista, jotka voivat vaikuttaa tämän sopimuksen asianmukaiseen toimivuuteen. Tämä koskee myös asiaan liittyviä jommankumman sopimuspuolen ja jonkin kolmannen valtion välisiä sopimuksia.

4. Neuvottelujen jälkeen tätä sopimusta voidaan muuttaa pöytäkirjalla tai sopimuspuolten välisellä uudella sopimuksella.

5. Jos sopimuspuoli on ottanut käyttöön OECD:n globaaliin standardiin hyväksymän muutoksen ja haluaa tehdä vastaavan muutoksen tämän sopimuksen liitteeseen I ja/tai liitteeseen II, se ilmoittaa siitä toiselle sopimuspuolelle. Sopimuspuolten välinen neuvottelumenettely järjestetään kuukauden kuluessa ilmoituksen antamisesta. Sen estämättä, mitä 4 kohdassa määrätään, jos sopimuspuolet pääsevät neuvottelumenettelyssä yhteisymmärrykseen muutoksesta, joka olisi tehtävä tämän sopimuksen liitteeseen I ja/tai liitteeseen II, ja sen jakson kestosta, joka on tarpeen muutoksen tekemiseksi sopimuksen muodollisen muuttamisen kautta, muutosta pyytänyt sopimuspuoli voi soveltaa väliaikaisesti tämän sopimuksen liitteen I ja/tai liitteen II tarkistettua toisintoa, sellaisena kuin se on hyväksytty neuvottelumenettelyssä, sen vuoden tammikuun ensimmäisestä päivästä, joka seuraa edellä mainitun menettelyn saattamista päätökseen.

Sopimuspuolen katsotaan ottaneen käyttöön OECD:n globaaliin standardiin hyväksymän muutoksen

a)	jäsenvaltioiden tapauksessa: kun muutos on saatettu osaksi hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla annettua neuvoston direktiiviä 2011/16/EU;

b)	Monacon tapauksessa: kun muutos on saatettu osaksi kolmannen valtion kanssa tehtyä sopimusta tai kansallista lainsäädäntöä.

9 artikla

Irtisanominen

Kumpi tahansa sopimuspuoli voi irtisanoa tämän sopimuksen antamalla toiselle sopimuspuolelle kirjallisen irtisanomisilmoituksen. Tällainen irtisanominen tulee voimaan sitä kuukautta seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä, jona on kulunut 12 kuukautta toisen sopimuspuolen irtisanomisilmoituksen päiväyksestä. Jos sopimus irtisanotaan, kaikki tämän sopimuksen mukaisesti aiemmin saadut tiedot ovat edelleen luottamuksellisia, jollei muuta johdu i) jäsenvaltioiden tapauksessa direktiivin 95/46/EY täytäntöönpanemiseksi annettujen lakien ja asetusten säännöksistä ja ii) Monacon tapauksessa henkilötietojen suojelusta 23 päivänä joulukuuta 1993 annetun lain N:o 1.165 (sellaisena kuin se on muutettuna 2 päivänä heinäkuuta 2001 annetulla lailla N:o 1.240 sekä 1 päivänä huhtikuuta 2009 voimaan tulleella, 4 päivänä joulukuuta 2008 annetulla lailla N:o 1.353, mukaan luettuina 19 päivänä kesäkuuta 2009 annetussa ruhtinaskunnan määräyksessä N:o 2.230 tarkoitetut täytäntöönpanosäännöt) säännöksistä sekä kummankin tapauksessa tässä sopimuksessa ja myös sen liitteessä III vahvistetuista erityisistä tietosuojatoimista.

10 artikla

Alueellinen soveltamisala

Tätä sopimusta sovelletaan yhtäältä niihin jäsenvaltioiden alueisiin, joilla sovelletaan Euroopan unionista tehtyä sopimusta ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyä sopimusta, mainituissa sopimuksissa määrätyin edellytyksin, ja toisaalta Monacoon, sellaisena kuin se on määriteltynä 1 artiklan 1 kohdan c alakohdassa.”;

korvataan liitteet seuraavalla tekstillä:

”

LIITE I

FINANSSITILITIETOJA KOSKEVA YHTEINEN TIETOJENVAIHTO- JA HUOLELLISUUSSTANDARDI (JÄLJEMPÄNÄ ”YHTEINEN TIETOJENVAIHTOSTANDARDI”)

I JAKSO

YLEISET RAPORTOINTIVAATIMUKSET

Jollei C–E kohdasta muuta johdu, kunkin Raportoivan finanssilaitoksen on raportoitava lainkäyttöalueensa (jäsenvaltion tai Monacon) toimivaltaiselle viranomaiselle seuraavat tiedot kustakin tällaisessa Raportoivassa finanssilaitoksessa olevasta Raportoitavasta tilistä:

jokaisen sellaisen Raportoitavan henkilön nimi, osoite, asuinlainkäyttöalue(et) (jäsenvaltio tai Monaco), verotunniste(et) ja syntymäaika- ja paikka (jos kyseessä on luonnollinen henkilö), joka on Tilinhaltija, ja jos kyseessä on Yksikkö, joka on Tilinhaltija ja jossa V, VI ja VII jakson mukaisten huolellisuussääntöjen soveltamisen jälkeen tunnistetaan olevan yksi tai useampi Kontrolloiva henkilö, joka on Raportoitava henkilö, tämän Yksikön nimi, osoite, asuinlainkäyttöalue(et) ja verotunniste(et) sekä jokaisen Raportoitavan henkilön nimi, osoite, asuinlainkäyttöalue(et) (jäsenvaltio tai Monaco), verotunniste(et) sekä syntymäaika- ja paikka;

2.	tilinumero (tai sen puuttuessa sitä tehtävältään vastaava tieto);

3.	Raportoivan finanssilaitoksen nimi ja tunnistenumero (jos sellainen on);

4.	tilin saldo tai arvo (mukaan lukien Käteisarvovakuutussopimuksen tai Elinkorkosopimuksen osalta Käteisarvo tai Takaisinostoarvo) kyseisen kalenterivuoden tai muun asianmukaisen raportointijakson lopussa, tai jos tili suljettiin tällaisen vuoden tai kauden aikana, tilin sulkemisen ajankohtana;

Säilytystilin osalta

a)	koron kokonaisbruttomäärä, osingon kokonaisbruttomäärä ja tilillä pidettyihin varoihin liittyen syntyneen muun tulon kokonaisbruttomäärä, kussakin tapauksessa maksettuna tai hyvitettynä tilille (tai tiliin liittyen) kalenterivuoden tai muun asianmukaisen raportointijakson aikana; ja

6.	Talletustilin osalta tilille kalenterivuoden tai muun asianmukaisen raportointijakson aikana suoritetun tai hyvitetyn koron kokonaisbruttomäärä; ja

sellaisen tilin osalta, jota ei kuvata A kohdan 5 tai 6 alakohdassa, Tilinhaltijalle tilin osalta kalenterivuoden tai muun asianmukaisen raportointijakson aikana maksettu tai hyvitetty kokonaisbruttomäärä, jonka osalta Raportoiva finanssilaitos on velvoittautunut tai velallinen, mukaan lukien Tilinhaltijalle kalenterivuoden tai muun asianmukaisen raportointijakson aikana maksettujen summien yhteismäärä.

Raportoitavissa tiedoissa on ilmoitettava valuutta, jona kukin määrä on ilmaistu.

Sen estämättä, mitä A kohdan 1 alakohdassa määrätään, kustakin sellaisesta Raportoitavasta tilistä, joka on Aiempi tili, ei tarvitse ilmoittaa verotunnistetta (verotunnisteita) tai syntymäaikaa, jos Raportoivalla finanssilaitoksella ei ole kyseisiä tietoja, eikä Raportoivan finanssilaitoksen tarvitse kerätä niitä kansallisen lainsäädännön tai (soveltuvin osin) jonkin muun Euroopan unionin säädöksen nojalla. Raportoivan finanssilaitoksen kuitenkin edellytetään pyrkivän kohtuullisin keinoin hankkimaan verotunniste (verotunnisteet) ja syntymäaika Aiempien tilien osalta sitä vuotta seuraavan toisen kalenterivuoden loppuun mennessä, jona Aiemmat tilit on tunnistettu Raportoitaviksi tileiksi.

Sen estämättä, mitä A kohdan 1 alakohdassa määrätään, verotunnistetta ei tarvitse ilmoittaa, jos asianomainen jäsenvaltio, Monaco tai muu asuinlainkäyttöalue ei ole antanut kyseistä verotunnistetta.

Sen estämättä, mitä A kohdan 1 alakohdassa määrätään, syntymäpaikkaa koskevia tietoja ei tarvitse ilmoittaa, paitsi jos Raportoivan finanssilaitoksen edellytetään muutoin kansallisen lainsäädäntönsä nojalla hankkivan ja ilmoittavan kyseiset tiedot ja tiedot ovat saatavilla Raportoivan finanssilaitoksen ylläpitämissä sähköisesti hakukelpoisissa tiedoissa.

II JAKSO

YLEISET HUOLELLISUUSVAATIMUKSET

Tiliä käsitellään Raportoitavana tilinä siitä päivästä alkaen, jona se on tunnistettu Raportoitavaksi tiliksi II–VII jaksossa olevien huolellisuusmenettelyjen mukaisesti, ja ellei toisin säädetä tai määrätä, Raportoitavaa tiliä koskevat tiedot on raportoiva vuosittain sitä vuotta seuraavana kalenterivuonna, johon tiedot liittyvät.

Tilin saldo tai arvo on määritettävä kalenterivuoden tai muun asianmukaisen raportointijakson viimeisen päivän mukaan.

Jos tilin saldo tai arvoraja on määritettävä kalenterivuoden viimeisen päivän mukaan, asianomainen saldo tai arvo on määritettävä sen raportointijakson viimeisen päivän mukaan, joka loppuu kyseisen kalenterivuoden päättyessä tai kuluessa.

Kukin jäsenvaltio tai Monaco voi sallia Raportoivien finanssilaitosten käyttää palveluntarjoajia täyttämään tällaisille Raportoiville finanssilaitoksille kansallisessa lainsäädännössä asetetut tietojenvaihto- ja huolellisuusvelvoitteet, mutta näiden velvoitteiden on pysyttävä Raportoivien finanssilaitosten vastuulla.

Kukin jäsenvaltio tai Monaco voi sallia Raportoivan finanssilaitoksen soveltaa Uusia tilejä koskevia huolellisuusmenettelyjä Aiempiin tileihin ja Suuriarvoisia tilejä koskevia huolellisuusmenettelyjä Vähäarvoisiin tileihin. Jos jäsenvaltio tai Monaco sallii Uusia tilejä koskevien huolellisuusmenettelyjen käytön Aiempiin tileihin, Aiempiin tileihin muutoin sovellettavia sääntöjä sovelletaan edelleen.

III JAKSO

AIEMPIA HENKILÖTILEJÄ KOSKEVAT HUOLELLISUUSMENETTELYT

Seuraavia menettelyjä sovelletaan Raportoitavien tilien tunnistamiseksi Aiempien henkilötilien joukosta.

Vähäarvoiset tilit. Seuraavia menettelyjä sovelletaan Vähäarvoisiin tileihin.

Kotipaikkaosoite. Jos Raportoivan finanssilaitoksen arkistotiedoissa on Asiakirjanäyttöön perustuva Henkilötilin haltijan voimassa oleva kotipaikkaosoite, Raportoiva finanssilaitos voi käsitellä Henkilötilin haltijaa siinä jäsenvaltiossa tai Monacossa taikka muulla lainkäyttöalueella, jossa osoite sijaitsee, verotuksellisesti asuvana sen määrittämiseksi, onko kyseinen Henkilötilin haltija Raportoitava henkilö.

Sähköinen arkistohaku. Jos Raportoivan finanssilaitoksen arkistotiedoissa ei ole Asiakirjanäyttöön perustuvaa Henkilötilin haltijan voimassa olevaa kotipaikkaosoitetta B kohdan 1 kohdassa esitetyn mukaisesti, Raportoivan finanssilaitoksen on tutkittava, sisältääkö sillä oleva sähköisesti hakukelpoinen tieto seuraavia tunnusmerkkejä, ja sovellettava B kohdan 3–6 alakohtaa:

a)	Tilinhaltijan tunnistaminen Raportoitavalla lainkäyttöalueella asuvaksi;

b)	voimassa oleva posti- tai kotipaikkaosoite (mukaan lukien postilokero-osoite) Raportoitavalla lainkäyttöalueella;

c)	yksi tai useampi puhelinnumero Raportoitavalla lainkäyttöalueella ja puhelinnumeron puuttuminen Monacossa tai Raportoivan finanssilaitoksen jäsenvaltiossa, tapauksen mukaan;

d)	(muut kuin Talletustiliä koskevat) pysyväisohjeet varojen siirrosta Raportoitavalla lainkäyttöalueella ylläpidetylle tilille;

e)	voimassa oleva asianajovaltakirja tai allekirjoitusvaltuus myönnettynä henkilölle, jolla on osoite Raportoitavalla lainkäyttöalueella; tai

f)	postinsäilytysohje tai c/o-osoite Raportoitavalla lainkäyttöalueella, jos Raportoivan finanssilaitoksen arkistotiedoissa ei ole muuta osoitetta Tilinhaltijalle.

3.	Jos sähköisessä haussa ei löydetä mitään B kohdan 2 alakohdassa lueteltuja tunnusmerkkejä, mitään lisätoimia ei tarvita ennen kuin olosuhteissa tapahtuu muutos, jonka seurauksena tiliin liittyy yksi tai useampi tunnusmerkki tai tili muuttuu Suuriarvoiseksi tiliksi.

Jos sähköisessä haussa löydetään jokin B kohdan 2 alakohdan a–e alakohdassa lueteltu tunnusmerkki tai jos olosuhteissa tapahtuu muutos, jonka seurauksena tiliin liittyy yksi tai useampi tunnusmerkki, Raportoivan finanssilaitoksen on käsiteltävä Tilinhaltijaa kullakin sellaisella Raportoitavalla lainkäyttöalueella, jolle on tunnistettu tunnusmerkki, verotuksellisesti asuvana, paitsi jos se päättää soveltaa B kohdan 6 alakohtaa ja jokin mainitun alakohdan poikkeuksista soveltuu kyseisen tilin osalta.

Jos sähköisessä haussa paljastuu postinsäilytysohje tai c/o-osoite eikä Tilinhaltijalle tunnisteta muuta osoitetta eikä mitään B kohdan 2 alakohdan a–e alakohdassa lueteltua tunnusmerkkiä, Raportoivan finanssilaitoksen on sovellettava C kohdan 2 alakohdassa kuvattua paperiarkistohakua tai yritettävä hankkia Tilinhaltijalta itse annettu todistus tai Asiakirjanäyttöä kyseisen Tilinhaltijan verotuksellis(t)en kotipaikan (kotipaikkojen) määrittämiseksi, siinä järjestyksessä, mikä on tilanteeseen sopivinta. Jos paperiarkistohaussa ei pystytä määrittämään tunnusmerkkejä eikä itse annettua todistusta tai Asiakirjanäyttöä saada, Raportoivan finanssilaitoksen on raportoitava tili tapauksen mukaan jäsenvaltionsa tai Monacon toimivaltaiselle viranomaiselle dokumentoimattomana tilinä.

Sen estämättä, että B kohdan 2 alakohdan mukainen tunnusmerkki löydetään, Raportoivan finanssilaitoksen ei tarvitse käsitellä Tilinhaltijaa Raportoitavalla lainkäyttöalueella asuvana, jos

Tilinhaltijatietoihin sisältyy voimassa oleva posti- tai kotipaikkaosoite Raportoitavalla lainkäyttöalueella, yksi tai useampi puhelinnumero kyseisellä Raportoitavalla lainkäyttöalueella (ja puhelinnumero puuttuu tapauksen mukaan Monacossa tai Raportoivan finanssilaitoksen jäsenvaltiossa) tai pysyväisohjeet (muun Finanssitilin kuin Talletustilin osalta) varojen siirrosta Raportoitavalla lainkäyttöalueella ylläpidetylle tilille, ja Raportoiva finanssilaitos hankkii tai se on aiemmin tutkinut ja sillä on arkistotieto

i)	itse annetusta todistuksesta Tilinhaltijalta tämän asuinlainkäyttöalueelta/-alueilta (jäsenvaltiosta tai Monacosta taikka muilta lainkäyttöalueilta), joihin kyseinen Raportoitava lainkäyttöalue ei kuulu; ja

ii)	asiakirjanäytöstä, josta käy ilmi Tilinhaltijan ei-raportoitava status.

Tilinhaltijatietoihin sisältyy voimassa oleva asianajovaltakirja tai allekirjoitusvaltuus myönnettynä henkilölle, jolla on osoite kyseisellä Raportoitavalla lainkäyttöalueella, ja Raportoiva finanssilaitos hankkii tiedon tai se on aiemmin tutkinut ja sillä on arkistossa tieto

i)	itse annetusta todistuksesta Tilinhaltijalta tämän asuinlainkäyttöalueelta/-alueilta (jäsenvaltiosta tai Monacosta taikka muilta lainkäyttöalueilta), joihin kyseinen Raportoitava lainkäyttöalue ei kuulu; tai

ii)	asiakirjanäytöstä, josta käy ilmi Tilinhaltijan ei-raportoitava status.

Suuriarvoisten tilien laajennettu tutkimismenettely. Seuraavaa laajennettua menettelyä sovelletaan Suuriarvoisiin tileihin.

1.	Sähköinen arkistohaku. Raportoivan finanssilaitoksen on Suuriarvoisten tilien osalta tutkittava, sisältääkö sillä oleva sähköisesti hakukelpoinen tieto B kohdan 2 alakohdassa kuvattuja tunnusmerkkejä.

Paperiarkistohaku. Jos Raportoivan finanssilaitoksen sähköisesti hakukelpoisiin tietokantoihin sisältyvät kentät kaikkia C kohdan 3 alakohdassa kuvattuja tietoja ja niiden poimintaa varten, paperiarkistohakua ei vaadita sen lisäksi. Jos sähköiset tietokannat eivät sisällä kaikkia näitä tietoja, Raportoivan finanssilaitoksen on Suuriarvoisen tilin osalta tutkittava myös asiakkaan nykyinen kantatiedosto ja tutkittava, siltä osin kuin ne eivät sisälly asiakkaan nykyiseen kantatiedostoon, seuraavat tiliin liittyvät ja Raportoivan finanssilaitoksen viimeisten viiden vuoden aikana hankkimat asiakirjat B kohdan 2 alakohdassa kuvattujen tunnusmerkkien varalta:

a)	viimeisin tilin osalta kerätty Asiakirjanäyttö;

b)	viimeisin tilinavaussopimus tai -dokumentaatio;

Raportoivan finanssilaitoksen rahanpesun estämistä tai asiakastunnistusta koskevan AML/KYC-menettelyn (Anti-Money Laundering, rahanpesun estäminen; Know Your Customer, tunne asiakkaasi eli asiakkaan henkilöllisyyden tarkistaminen) mukaan tai muihin sääntelytarkoituksiin hankkima viimeisin dokumentaatio;

d)	kaikki voimassa olevat asianajovaltakirjat tai allekirjoitusvaltuudet; ja

e)	(muut kuin Talletustiliä koskevat) voimassa olevat pysyväisohjeet varojen siirrosta.

Poikkeus, jos tietokannat sisältävät riittävät tiedot. Raportoivan finanssilaitoksen ei tarvitse tehdä C kohdan 2 alakohdassa kuvattua paperiarkistohakua, jos sen sähköisesti hakukelpoisiin tietoihin sisältyvät seuraavat:

a)	Tilinhaltijan kotipaikkastatus;

b)	Raportoivan finanssilaitoksen arkistotiedoissa nykyisin oleva Tilinhaltijan kotipaikkaosoite ja postiosoite;

c)	Raportoivan finanssilaitoksen arkistossa nykyisin oleva(t) Tilinhaltijan puhelinnumero(t) (jos niitä on);

d)	kun kyseessä on muu Finanssitili kuin Talletustili, onko olemassa pysyväisohjeita tilillä olevien varojen siirrosta toiselle tilille (mukaan lukien tili Raportoivan finanssilaitoksen toisessa sivuliikkeessä tai toisessa Finanssilaitoksessa);

e)	onko Tilinhaltijan osalta olemassa nykyinen c/o-osoite tai postinsäilytysohje; ja

f)	onko tiliä varten asianajovaltakirja tai allekirjoitusvaltuus.

Asiakasvastaavalle tilistä tehtävä tosiasiallista tietoa koskeva kysely. Edellä C kohdan 1 ja 2 alakohdassa kuvattujen sähköisten ja paperiarkistohakujen lisäksi Raportoivan finanssilaitoksen on käsiteltävä Raportoitavana tilinä Suuriarvoista tiliä, joka on osoitettu asiakasvastaavalle (mukaan lukien Finanssitili, joka on yhdistetty tällaisen Suuriarvoisen tilin kanssa), jos asiakasvastaavalla on tosiasiallinen tieto siitä, että Tilinhaltija on Raportoitava henkilö.

Tunnusmerkkien löytymisen vaikutus.

Jos C kohdassa kuvatussa Suuriarvoisten tilien laajennetussa tutkimisessa ei löydetä mitään B kohdan 2 alakohdassa lueteltuja tunnusmerkkejä eikä tiliä tunnisteta C kohdan 4 alakohdassa tarkoitetun Raportoitavan henkilön pitämäksi, mitään lisätoimia ei vaadita ennen kuin olosuhteissa tapahtuu muutos, jonka seurauksena tiliin liittyy yksi tai useampi tunnusmerkki.

Jos C kohdassa kuvatussa Suuriarvoisten tilien laajennetussa tutkimisessa löydetään jokin B kohdan 2 alakohdan a–e alakohdassa lueteltu tunnusmerkki tai jos olosuhteissa tapahtuu muutos, jonka seurauksena tiliin liittyy yksi tai useampi tunnusmerkki, Raportoivan finanssilaitoksen on käsiteltävä tiliä Raportoitavana tilinä kunkin sellaisen jäsenvaltion osalta, josta on tunnistettu tunnusmerkki, paitsi jos se päättää soveltaa B kohdan 6 alakohtaa ja jokin mainitun kohdan poikkeuksista soveltuu kyseisen tilin osalta.

Jos edellä C kohdassa kuvatussa Suuriarvoisten tilien laajennetussa tutkimisessa paljastuu postinsäilytysohje tai c/o-osoite eikä Tilinhaltijalle tunnisteta muuta osoitetta eikä mitään B kohdan 2 alakohdan a–e alakohdassa lueteltua tunnusmerkkiä, Raportoivan finanssilaitoksen on hankittava Tilinhaltijalta itse annettu todistus tai Asiakirjanäyttöä kyseisen Tilinhaltijan verotuksellis(t)en kotipaikan (kotipaikkojen) määrittämiseksi. Jos Raportoiva finanssilaitos ei pysty hankkimaan itse annettua todistusta tai asiakirjanäyttöä, Raportoivan finanssilaitoksen on raportoitava tili tapauksen mukaan jäsenvaltionsa tai Monacon toimivaltaiselle viranomaiselle dokumentoimattomana tilinä.

Jos Aiempi henkilötili ei ole Suuriarvoinen tili 31 päivänä joulukuuta 2016, mutta muuttuu Suuriarvoiseksi tiliksi jonkin myöhemmän kalenterivuoden viimeisenä päivänä, Raportoivan finanssilaitoksen on sovellettava tiliin C kohdassa kuvattuja laajennettuja tutkimismenettelyjä sitä vuotta seuraavan kalenterivuoden aikana, jona tili muuttuu Suuriarvoiseksi tiliksi. Jos tili tämän tutkimisen perusteella tunnistetaan Raportoitavaksi tiliksi, Raportoivan finanssilaitoksen on raportoitava vaaditut tiedot tilistä siltä vuodelta, jona tili tunnistetaan Raportoitavaksi tiliksi, ja myöhemmiltä vuosilta vuosittain, paitsi jos Tilinhaltija lakkaa olemasta Raportoitava henkilö.

Kun Raportoiva finanssilaitos soveltaa C kohdassa kuvattuja laajennettuja tutkimismenettelyjä Suuriarvoiseen tiliin, se ei ole velvollinen soveltamaan näitä menettelyjä uudelleen, lukuun ottamatta C kohdan 4 alakohdassa kuvattua kyselyä asiakasvastaavalle, samaan Suuriarvoiseen tiliin jonain myöhempänä vuonna, paitsi jos tili on dokumentoimaton tili, johon Raportoivan finanssilaitoksen pitäisi soveltaa laajennettuja tutkimusmenettelyjä uudelleen vuosittain, kunnes tili ei ole enää dokumentoimaton.

Jos Suuriarvoisen tilin olosuhteissa tapahtuu muutos, jonka seurauksena tiliin liittyy yksi tai useampi B kohdan 2 alakohdassa kuvattu tunnusmerkki, Raportoivan finanssilaitoksen on käsiteltävä tiliä Raportoitavana tilinä kunkin sellaisen Raportoitavan lainkäyttöalueen osalta, josta on tunnistettu tunnusmerkki, paitsi jos se päättää soveltaa B kohdan 6 alakohtaa ja jokin mainitun alakohdan poikkeuksista soveltuu kyseisen tilin osalta.

Raportoivan finanssilaitoksen on toteutettava menettely sen varmistamiseksi, että asiakasvastaava tunnistaa kaikki tilin olosuhteissa tapahtuvat muutokset. Jos asiakasvastaavalle esimerkiksi ilmoitetaan, että Tilinhaltijalla on uusi postiosoite jollakin Raportoitavalla lainkäyttöalueella, Raportoivan finanssilaitoksen on käsiteltävä uutta osoitetta olosuhteiden muutoksena, ja jos se päättää soveltaa B kohdan 6 alakohtaa, sen on hankittava Tilinhaltijalta asianmukainen dokumentaatio.

Aiemman Suuriarvoisen henkilötilin tutkiminen on saatettava päätökseen viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2017. Aiemman Vähäarvoisen henkilötilin tutkiminen on saatettava päätökseen viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2018.

Aiempia henkilötilejä, jotka on tunnistettu tämän jakson nojalla Raportoitaviksi tileiksi, on käsiteltävä Raportoitavina tileinä kaikkina myöhempinä vuosina, paitsi jos Tilinhaltija lakkaa olemasta Raportoitava henkilö.

IV JAKSO

UUSIA HENKILÖTILEJÄ KOSKEVAT HUOLELLISUUSMENETTELYT

Seuraavia menettelyjä sovelletaan Raportoitavien tilien tunnistamiseksi Uusien henkilötilien joukosta.

Raportoivan finanssilaitoksen on Uusien henkilötilien osalta hankittava tilinavauksen yhteydessä itse annettu todistus, joka voi olla osa tilinavausdokumentaatiota, jonka avulla Raportoiva finanssilaitos pystyy määrittämään Tilinhaltijan verotuksellisen kotipaikan (verotukselliset kotipaikat) ja vahvistamaan tällaisen itse annetun todistuksen uskottavuuden niiden tietojen perusteella, jotka Raportoiva finanssilaitos on hankkinut tilinavauksen yhteydessä, mukaan lukien rahanpesun estämistä tai asiakastunnistusta koskevan AML/KYC-menettelyn mukaisesti kerätty dokumentaatio.

Jos itse annettu todistus vahvistaa, että Tilinhaltija on verotuksellisesti Raportoitavalla lainkäyttöalueella asuva, Raportoivan finanssilaitoksen on käsiteltävä tiliä Raportoitavana tilinä ja itse annetun todistuksen on myös sisällettävä Tilinhaltijan verotunniste tällaisen Raportoitavan lainkäyttöalueen osalta (jollei I jakson D kohdasta muuta johdu) sekä syntymäaika.

Jos Uuden henkilötilin olosuhteissa tapahtuu muutos, jonka vuoksi Raportoiva finanssilaitos tietää tai sillä on syy tietää, että alkuperäinen itse annettu todistus on virheellinen tai epäluotettava, Raportoiva finanssilaitos ei voi käyttää alkuperäistä itse annettua todistusta, vaan sen täytyy hankkia pätevä itse annettu todistus, joka selvittää Tilinhaltijan verotuksellisen kotipaikan (verotukselliset kotipaikat).

V JAKSO

AIEMPIA YKSIKKÖTILEJÄ KOSKEVAT HUOLELLISUUSMENETTELYT

Seuraavia menettelyjä sovelletaan Raportoitavien tilien tunnistamiseksi Aiempien yksikkötilien joukosta.

Yksikkötilit, joita ei tarvitse tutkia, tunnistaa tai raportoida. Jollei Raportoiva finanssilaitos toisin valitse, joko kaikkien Aiempien yksikkötilien osalta tai erikseen minkä tahansa tällaisten tilien selvästi tunnistetun ryhmän osalta, Aiempaa yksikkötiliä, jonka kokonaissaldo tai -arvo ei 31 päivänä joulukuuta 2016 ylitä 250 000:ta Yhdysvaltain dollaria tai vastaavaa kunkin jäsenvaltion tai Monacon kansallisena valuuttana ilmoitettua määrää, ei tarvitse tutkia, tunnistaa tai raportoida Raportoitavana tilinä ennen kuin kokonaissaldo tai -arvo ylittää kyseisen määrän jonkin myöhemmän kalenterivuoden viimeisenä päivänä.

Tutkittavat Yksikkötilit. Aiempi yksikkötili, jonka yhteenlaskettu saldo tai arvo on 31 päivänä joulukuuta 2016 yli 250 000 Yhdysvaltain dollaria tai vastaavan kunkin jäsenvaltion tai Monacon kansallisena valuuttana ilmoitetun vastaavan määrän, ja Aiempi yksikkötili, joka ei 31 päivänä joulukuuta 2016 ylitä kyseistä määrää mutta jonka kokonaissaldo tai -arvo ylittää kyseisen määrän jonkin myöhemmän kalenterivuoden viimeisenä päivänä, täytyy tutkia D kohdassa esitettyjen menettelyjen mukaisesti.

Yksikkötilit, joista on raportoitava. Edellä B kohdassa kuvattujen Aiempien yksikkötilien osalta on Raportoitavina tileinä käsiteltävä vain niitä, joiden haltija on yksi tai useampi Yksikkö, joka on Raportoitava henkilö, tai Passiivinen ei-finanssiyksikkö, jossa on yksi tai useampi Kontrolloiva henkilö, joka on Raportoitava henkilö.

Tutkimismenettelyt niiden Yksikkötilien tunnistamiseksi, joista on raportoitava. Raportoivan finanssilaitoksen on sovellettava B kohdassa kuvattujen Aiempien yksikkötilien osalta seuraavia tutkimismenettelyjä sen määrittämiseksi, pitääkö tiliä yksi tai useampi Raportoitava henkilö tai Passiivinen ei-finanssiyksikkö, jossa on yksi tai useampi Kontrolloiva henkilö, joka on Raportoitava henkilö:

Määritetään, onko Yksikkö Raportoitava henkilö.

Tutkitaan sääntely- tai asiakassuhdetarkoituksia varten säilytetyt tiedot (mukaan lukien rahanpesun estämistä tai asiakastunnistusta koskevan AML/KYC-menettelyn mukaisesti kerätty dokumentaatio) sen määrittämiseksi, osoittavatko ne Tilinhaltijan olevan Raportoitavalla lainkäyttöalueella asuva henkilö. Tietoihin, jotka osoittavat Tilinhaltijan asuvan Raportoitavalla lainkäyttöalueella, kuuluu tässä yhteydessä muodostamis- tai organisointipaikka tai Raportoitavalla lainkäyttöalueella sijaitseva osoite.

Jos tiedot osoittavat, että Tilinhaltijan asuinpaikka on Raportoitavalla lainkäyttöalueella, Raportoivan finanssilaitoksen on käsiteltävä tiliä Raportoitavana tilinä, paitsi jos se hankkii Tilinhaltijalta itse annetun todistuksen tai hallussaan olevien tai julkisesti saatavilla olevien tietojen perusteella kohtuudella määrittää, ettei Tilinhaltija ole Raportoitava henkilö.

Määritetään, onko Yksikkö Passiivinen ei-finanssiyksikkö, jossa on yksi tai useampi Kontrolloiva henkilö, joka on Raportoitava henkilö. Raportoivan finanssilaitoksen on Aiemman yksikkötilin (mukaan lukien Yksikkö, joka on Raportoitava henkilö) osalta määritettävä, onko Tilinhaltija Passiivinen ei-finanssiyksikkö, jossa on yksi tai useampi Kontrolloiva henkilö, joka on Raportoitava henkilö. Jos yksikin Passiivisen ei-finanssiyksikön Kontrolloivista henkilöistä on Raportoitava henkilö, tiliä on käsiteltävä Raportoitavana tilinä. Näitä määrityksiä tehdessään Raportoivan finanssilaitoksen on seurattava D kohdan 2 alakohdan a–c alakohdassa olevia ohjeita tilanteen mukaan tarkoituksenmukaisimmassa järjestyksessä.

Määritetään, onko Tilinhaltija Passiivinen ei-finanssiyksikkö. Määrittäessään sitä, onko Tilinhaltija Passiivinen ei-finanssiyksikkö, Raportoivan finanssilaitoksen on hankittava Tilinhaltijalta itse annettu todistus sen statuksen vahvistamiseksi, paitsi jos sillä on hallussaan olevia tai julkisesti saatavilla olevia tietoja, joiden perusteella se voi kohtuudella määrittää, että Tilinhaltija on Aktiivinen ei-finanssiyksikkö tai VIII jakson A kohdan 6 alakohdan b alakohdassa kuvattu Muu finanssilaitos kuin sijoitusyksikkö, joka ei ole Osallistuvan lainkäyttöalueen finanssilaitos.

b)	Määritetään Tilinhaltijan Kontrolloivat henkilöt. Tilinhaltijan Kontrolloivia henkilöitä määrittäessään Raportoiva finanssilaitos voi käyttää tietoja, jotka on kerätty ja säilytetty rahanpesun estämistä tai asiakastunnistusta koskevan AML/KYC-menettelyn mukaisesti.

Määritetään, onko Passiivisen ei-finanssilaitoksen Kontrolloiva henkilö Raportoitava henkilö. Määrittäessään, onko Passiivisen ei-finanssiyksikön Kontrolloiva henkilö Raportoitava henkilö, Raportoiva finanssilaitos voi käyttää

tietoja, jotka on kerätty ja säilytetty rahanpesun estämistä tai asiakastunnistusta koskevan AML/KYC-menettelyn mukaisesti, kun kyseessä on Aiempi yksikkötili, jonka haltija on yksi tai useampi Ei-finanssiyksikkö ja jonka kokonaissaldo tai -arvo ei ole yli 1 000 000 Yhdysvaltain dollaria eikä ylitä kunkin jäsenvaltion tai Monacon kansallisena valuuttana ilmoitettua vastaavaa määrää; tai

ii)	itse annettua todistusta Tilinhaltijalta tai Kontrolloivalta henkilöltä siltä lainkäyttöalueelta (niiltä lainkäyttöalueilta) (Jäsenvaltiolta, Monacolta tai muilta lainkäyttöalueilta), jolla Kontrolloivan henkilön verotuksellinen kotipaikka sijaitsee.

Tutkimisajankohta ja Aiempiin yksikkötileihin sovellettavat lisämenettelyt

1.	Sellaisten Aiempien yksikkötilien tutkiminen, joiden kokonaissaldo tai -arvo 31 päivänä joulukuuta 2016 ylittää 250 000:ta Yhdysvaltain dollaria tai vastaavan kunkin jäsenvaltion tai Monacon kansallisena valuuttana ilmoitetun määrän, on saatettava loppuun viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2018.

Sellaisten Aiempien yksikkötilien tutkiminen, joiden kokonaissaldo tai -arvo ei ole 31 päivänä joulukuuta 2016 yli 250 000 Yhdysvaltain dollaria tai vastaavan kunkin jäsenvaltion tai Monacon kansallisena valuuttana ilmoitetun määrän, mutta joiden kokonaissaldo tai -arvo ylittää kyseisen määrän myöhemmän vuoden joulukuun 31 päivänä, on saatettava loppuun sen kalenterivuoden aikana, jona yhteenlaskettu saldo tai arvo ylittää kyseisen määrän.

Jos Aiemman yksikkötilin olosuhteissa tapahtuu muutos, joka aiheuttaa sen, että Raportoiva finanssilaitos tietää tai sillä on syy tietää, että itse annettu todistus tai muu tiliin liittyvä dokumentaatio on virheellinen tai epäluotettava, Raportoivan finanssilaitoksen täytyy määrittää tilin status uudelleen D kohdassa esitettyjen menettelyjen mukaisesti.

VI JAKSO

UUSIA YKSIKKÖTILEJÄ KOSKEVAT HUOLELLISUUSMENETTELYT

Seuraavia menettelyjä sovelletaan Raportoitavien tilien tunnistamiseksi Uusien yksikkötilien joukosta.

Tutkimismenettelyt niiden yksikkötilien tunnistamiseksi, joista on raportoitava. Raportoivan finanssilaitoksen on sovellettava Uusien yksikkötilien osalta seuraavaa tutkimismenettelyä sen määrittämiseksi, onko tilin haltija yksi tai useampi Raportoitava henkilö tai Passiivinen ei-finanssiyksikkö, jossa on yksi tai useampi Kontrolloiva henkilö, joka on Raportoitava henkilö:

Määritetään, onko Yksikkö Raportoitava henkilö.

Hankitaan itse annettu todistus, joka voi olla osa tilinavausdokumentaatiota, jonka avulla Raportoiva finanssilaitos pystyy määrittämään Tilinhaltijan verotuksellisen kotipaikan (verotukselliset kotipaikat) ja vahvistamaan tällaisen itse annetun todistuksen uskottavuuden niiden tietojen perusteella, jotka Raportoiva finanssilaitos on hankkinut tilinavauksen yhteydessä, mukaan lukien rahanpesun estämistä tai asiakastunnistusta koskevan menettelyn mukaisesti kerätty dokumentaatio. Jos Yksikkö vahvistaa, että sillä ei ole verotuksellista kotipaikkaa, Raportoiva finanssilaitos voi käyttää Yksikön päätoimipaikan osoitetta Tilinhaltijan kotipaikan määrittämiseksi.

Jos itse annettu todistus osoittaa, että Tilinhaltija asuu Raportoitavalla lainkäyttöalueella, Raportoivan finanssilaitoksen on käsiteltävä tiliä Raportoitavana tilinä, paitsi jos se hallussaan olevien tai julkisesti saatavilla olevien tietojen perusteella kohtuudella määrittää, ettei Tilinhaltija ole Raportoitava henkilö kyseisellä Raportoitavalla lainkäyttöalueella.

Määritetään, onko Yksikkö Passiivinen ei-finanssiyksikkö, jossa on yksi tai useampi Kontrolloiva henkilö, joka on Raportoitava henkilö. Raportoivan rahoituslaitoksen on Uuden yksikkötilin (mukaan lukien Yksikkö, joka on Raportoitava henkilö) osalta määritettävä, onko Tilinhaltija Passiivinen ei-finanssiyksikkö, jossa on yksi tai useampi Kontrolloiva henkilö, joka on Raportoitava henkilö. Jos yksikin Passiivisen ei-finanssiyksikön Kontrolloivista henkilöistä on Raportoitava henkilö, tiliä on käsiteltävä Raportoitavana tilinä. Näitä määrityksiä tehdessään Raportoivan finanssilaitoksen on seurattava A kohdan 2 alakohdan a–c alakohdassa olevia ohjeita tilanteen mukaan tarkoituksenmukaisimmassa järjestyksessä.

Määritetään, onko Tilinhaltija Passiivinen ei-finanssiyksikkö. Määrittäessään sitä, onko Tilinhaltija Passiivinen ei-finanssiyksikkö, Raportoivan finanssilaitoksen on käytettävä Tilinhaltijalta saatua itse annettua todistusta sen statuksen vahvistamiseksi, paitsi jos sillä on hallussaan olevia tai julkisesti saatavilla olevia tietoja, joiden perusteella se voi kohtuudella määrittää, että Tilinhaltija on Aktiivinen ei-finanssiyksikkö tai VIII jakson A kohdan 6 alakohdan b alakohdassa kuvattu Muu finanssilaitos kuin sijoitusyksikkö, joka ei ole Osallistuvan lainkäyttöalueen finanssilaitos.

b)	Määritetään Tilinhaltijan Kontrolloivat henkilöt. Tilinhaltijan Kontrolloivia henkilöitä määrittäessään Raportoiva finanssilaitos voi käyttää tietoja, jotka on kerätty ja säilytetty rahanpesun estämistä tai asiakastunnistusta koskevan menettelyn mukaisesti.

c)	Määritetään, onko Passiivisen ei-finanssilaitoksen Kontrolloiva henkilö Raportoitava henkilö. Määrittäessään, onko Passiivisen ei-finanssiyksikön Kontrolloiva henkilö Raportoitava henkilö, Raportoiva finanssilaitos voi käyttää Tilinhaltijan tai Kontrolloivan henkilön itse antamaa todistusta.

VII JAKSO

ERITYISET HUOLELLISUUSSÄÄNNÖT

Seuraavia lisäsääntöjä sovelletaan edellä kuvattuja huolellisuusmenettelyjä toteutettaessa:

A.	Itse annettujen todistusten ja asiakirjanäytön käyttö. Raportoiva finanssilaitos ei voi käyttää itse annettua todistusta tai Asiakirjanäyttöä, jos se tietää tai sen pitäisi tietää, että itse annettu todistus tai Asiakirjanäyttö on virheellinen tai epäluotettava.

Käteisarvovakuutussopimusten tai Elinkorkosopimusten edunsaajina olevien luonnollisten henkilöiden pitämiä Finanssitilejä ja Ryhmäkäteisarvovakuutussopimuksia tai Ryhmäelinkorkosopimuksia koskevat vaihtoehtoiset menettelyt. Raportoiva finanssilaitos voi olettaa, että Käteisarvovakuutussopimuksen tai Elinkorkosopimuksen edunsaajana oleva luonnollinen henkilö (muu kuin omistaja), joka saa kuolintapaussumman, ei ole Raportoitava henkilö, ja voi käsitellä tällaista Finanssitiliä Muuna kuin raportoitavana tilinä, paitsi jos Raportoiva finanssilaitos tosiasiallisesti tietää tai sen pitäisi tietää, että edunsaaja on Raportoitava henkilö. Raportoivan finanssilaitoksen pitäisi tietää, että Käteisarvovakuutussopimuksen tai Elinkorkosopimuksen edunsaaja on Raportoitava henkilö, jos Raportoivan finanssilaitoksen keräämät ja edunsaajaan liittyvät tiedot sisältävät III jakson B kohdassa kuvattuja tunnusmerkkejä. Jos Raportoiva finanssilaitos tosiasiallisesti tietää tai sen pitäisi tietää, että edunsaaja on Raportoitava henkilö, Raportoivan finanssilaitoksen on noudatettava III jakson B kohdassa olevia menettelyjä.

Jäsenvaltiolla tai Monacolla on oltava mahdollisuus sallia Raportoivien finanssilaitosten käsitellä Finanssitiliä, joka on jäsenen osuus Ryhmäkäteisarvovakuutussopimuksesta tai Ryhmäelinkorkosopimuksesta, Finanssitilinä, joka ei ole Raportoitava tili, siihen saakka, kun työntekijälle, todistuksenhaltijalle tai edunsaajalle suoritetaan maksu, jos Finanssitili, joka on jäsenen osuus Ryhmäkäteisarvovakuutussopimuksesta tai Ryhmäelinkorkosopimuksesta, täyttää seuraavat vaatimukset:

a)	Ryhmäkäteisarvovakuutussopimus tai Ryhmäelinkorkosopimus myönnetään työnantajalle ja siihen kuuluu vähintään 25 työntekijää tai todistuksenhaltijaa;

b)	työntekijällä tai todistuksenhaltijalla on oikeus saada osuuteensa liittyvä sopimuksen arvo ja nimetä edunsaajia työntekijän kuolintapauksissa maksettavalle edulle; ja

c)	työntekijälle, todistuksenhaltijalle tai edunsaajalle maksettava kokomaismäärä on enintään 1 000 000 Yhdysvaltain dollaria eikä ylitä kunkin jäsenvaltion tai Monacon kansallisena valuuttana ilmoitettua vastaavaa määrää.

’Ryhmäkäteisarvovakuutussopimuksella’ tarkoitetaan Käteisarvovakuutussopimusta, joka i) tarjoaa suojaa luonnollisille henkilöille, jotka ovat sopimuksen jäseniä työnantajan, ammatti- tai työntekijäjärjestön tai muun yhdistyksen tai ryhmän kautta; ja ii) perii kultakin ryhmän jäseneltä (tai ryhmän sisäisen alaryhmän jäseneltä) maksun, joka määräytyy ottamatta huomioon muita ryhmän jäsenen (tai jäsenluokan) yksilöllisiä terveydentilaan liittyviä tekijöitä kuin ikä, sukupuoli ja tupakointi.

’Ryhmäelinkorkosopimuksella’ tarkoitetaan Elinkorkosopimusta, jossa velkojat ovat luonnollisia henkilöitä, jotka ovat sopimuksen jäseniä työnantajan, ammatti- tai työntekijäjärjestön tai muun yhdistyksen tai ryhmän kautta.

Jäsenvaltioiden on ennen 1 päivää tammikuuta 2017 ilmoitettava Monacolle ja Monacon Euroopan komissiolle, ovatko ne käyttäneet tässä alakohdassa määrättyä vaihtoehtoa. Euroopan komissio voi koordinoida ilmoitusten toimittamista jäsenvaltioilta Monacolle, ja Euroopan komission on toimitettava Monacolta saatu ilmoitus kaikille jäsenvaltioille. Jos jäsenvaltio tai Monaco käyttää tätä vaihtoehtoa, kaikki myöhemmät muutokset on annettava tiedoksi samalla tavalla.

Tilisaldon yhdistäminen ja valuuttasäännöt

Henkilötilien yhdistäminen. Luonnollisen henkilön pitämien Finanssitilien kokonaissaldon tai -arvon määrittämiseksi Raportoivan finanssilaitoksen on yhdistettävä kaikki sen tai lähiyksikön ylläpitämät tilit mutta vain siltä osin kuin Raportoivan finanssilaitoksen tietokonejärjestelmät linkittävät Finanssitilit asiakasnumeron tai verotunnisteen kaltaisen tietoalkion perusteella ja mahdollistavat tilisaldojen tai -arvojen yhdistämisen. Jokaiselle yhteisesti pidetyn Finanssitilin haltijalle on luettava kuuluvaksi yhteisesti pidetyn Finanssitilin koko saldo tai arvo tässä alakohdassa kuvattuja yhdistämisvaatimuksia sovellettaessa.

Yksikkötilien yhdistäminen. Yksikön pitämien Finanssitilien kokonaissaldon tai -arvon määrittämiseksi Raportoivan finanssilaitoksen on yhdistettävä kaikki Raportoivan finanssilaitoksen tai Lähiyksikön ylläpitämät tilit, mutta vain siltä osin kuin Raportoivan finanssilaitoksen tietokonejärjestelmät linkittävät Finanssitilit asiakasnumeron tai verotunnisteen kaltaisen tietoalkion perusteella ja mahdollistavat tilisaldojen tai -arvojen yhdistämisen. Jokaiselle yhteisesti pidetyn Finanssitilin haltijalle on luettava kuuluvaksi yhteisesti pidetyn Finanssitilin koko saldo tai arvo tässä alakohdassa kuvattuja yhdistämisvaatimuksia sovellettaessa.

Asiakasvastaaviin sovellettava erityinen yhdistämissääntö. Henkilön pitämien Finanssitilien kokonaissaldoa tai -arvoa määritettäessä sen ratkaisemiseksi, onko Finanssitili Suuriarvoinen tili, Raportoivan finanssilaitoksen on myös, milloin kyseessä ovat Finanssitilit, joiden asiakasvastaava tietää tai hänellä on syy tietää olevan suoraan tai välillisesti saman henkilön omistamia, kontrolloimia tai perustamia (muutoin kuin fidusiaarisessa ominaisuudessa), yhdistettävä kaikki tällaiset tilit.

4.	Määrät, joiden ymmärretään käsittävän vastaavat määrät muina valuuttoina. Kaikkien kunkin jäsenvaltion tai Monacon kansallisena valuuttana ilmoitettujen määrien ymmärretään käsittävän vastaavat määrät muina valuuttoina kansallisessa lainsäädännössä määritetyn mukaisesti.

VIII JAKSO

MÄÄRITELMÄT

Jäljempänä olevilla ilmaisuilla tarkoitetaan seuraavaa:

Raportoiva finanssilaitos

1.	’Raportoivalla finanssilaitoksella’ tarkoitetaan tapauksen mukaan mitä tahansa jäsenvaltion Finanssilaitosta tai Monacon Finanssilaitosta, joka ei ole Ei-raportoiva finanssilaitos.

’Osallistuvan lainkäyttöalueen finanssilaitoksella’ tarkoitetaan i) Finanssilaitosta, jonka kotipaikka on Osallistuvalla lainkäyttöalueella, lukuun ottamatta tällaisen Finanssilaitoksen sivuliikettä, joka sijaitsee Osallistuvan lainkäyttöalueen ulkopuolella, ja ii) sellaisen Finanssilaitoksen sivuliikettä, jonka kotipaikka ei ole Osallistuvalla lainkäyttöalueella, jos tämä sivuliike sijaitsee kyseisellä Osallistuvalla lainkäyttöalueella.

3.	’Finanssilaitoksella’ tarkoitetaan Säilytyslaitosta, Talletuslaitosta, Sijoitusyksikköä tai Määriteltyä vakuutusyhtiötä.

’Säilytyslaitoksella’ tarkoitetaan Yksikköä, joka olennaisena osana liiketoimintaansa pitää Finanssivaroja toisten lukuun. Yksikkö pitää Finanssivaroja toisten lukuun olennaisena osana liiketoimintaansa, jos varojen pitämisestä ja siihen liittyvistä finanssipalveluista johtuva Yksikön bruttotulo on vähintään 20 prosenttia Yksikön bruttotulosta seuraavista lyhempänä aikana: i) kolmevuotisjakso, joka päättyy 31 päivänä joulukuuta (tai kalenterivuodesta poikkeavan tilikauden viimeisenä päivänä) ennen vuotta, jona laskelma suoritetaan; tai ii) jakso, jonka Yksikkö on ollut olemassa, jos se on alle kolme vuotta.

5.	’Talletuslaitoksella’tarkoitetaan Yksikköä, joka vastaanottaa talletuksia säännönmukaisen pankki- tai samanlaisen liiketoiminnan puitteissa.

’Sijoitusyksiköllä’ tarkoitetaan Yksikköä:

joka pääasiallisesti harjoittaa liiketoimintana yhtä tai useampaa seuraavista toiminnoista tai toimenpiteistä asiakasta varten tai asiakkaan puolesta:

i)	kaupankäynti rahamarkkinainstrumenteilla (shekki, velkakirja, talletustodistus, johdannainen jne.), ulkomaanvaluutalla, valuutta-, korko- ja indeksi-instrumenteilla, siirrettävillä arvopapereilla tai kaupankäynti hyödykefutuureilla;

ii)	yksilöllinen ja kollektiivinen salkunhoito; tai

iii)	muu Finanssivarojen tai rahan sijoittaminen, hoito tai hallinnointi muiden henkilöiden puolesta;

tai

b)	jonka bruttotulo johtuu pääasiallisesti Finanssivarojen sijoittamisesta, uudelleensijoittamisesta tai niillä käytävästä kaupasta, jos yksikköä hallinnoi toinen Yksikkö, joka on Säilytyslaitos, Talletuslaitos, Määritelty vakuutusyhtiö tai A kohdan 6 alakohdan a alakohdassa kuvattu Sijoitusyksikkö.

Yksikön katsotaan harjoittavan pääasiallisesti liiketoimintana yhtä tai useampaa A kohdan 6 alakohdan a alakohdassa kuvattua toimintaa tai Yksikön bruttotulon katsotaan johtuvan pääasiallisesti Finanssivarojen sijoittamisesta, uudelleensijoittamisesta tai niillä käytävästä kaupasta A kohdan 6 alakohdan b alakohtaa sovellettaessa, jos asianomaisesta toiminnasta johtuva Yksikön bruttotulo on vähintään 50 prosenttia Yksikön bruttotulosta seuraavista lyhempänä aikana: i) kolmevuotisjakso, joka päättyy sitä vuotta edeltävän vuoden 31 päivänä joulukuuta, jona laskelma suoritetaan; tai ii) jakso, jonka Yksikkö on ollut olemassa, jos se on alle kolme vuotta. ’Sijoitusyksikkö’ ei sisällä Yksikköä, joka on Aktiivinen ei-finanssiyksikkö, koska kyseinen Yksikkö täyttää jonkin D kohdan 9 alakohdan d–g alakohdassa tarkoitetuista kriteereistä.

Tämä kohta on tulkittava tavalla, joka vastaa rahanpesunvastaisen toimintaryhmän (FATF) suosituksessa finanssilaitoksen määritelmästä käytettyjä samanlaisia ilmauksia.

’Finanssivarat’ kattaa arvopaperit (esimerkiksi yhtiön osakkeet, yhtymäosuudet tai todelliset etuuden omistajuudet laajalti omistetussa tai julkisen kaupankäynnin kohteena olevassa yhtymässä tai trustissa; joukkovelkakirjalainat, debentuurit tai muut velka-asiakirjat), yhtymäosuudet, hyödykkeet, swap-sopimukset (esimerkiksi koronvaihtosopimukset, valuutanvaihtosopimukset, viitekoronvaihtosopimukset, enimmäis- ja vähimmäiskorkojen vaihtosopimukset, hyödykkeisiin perustuvat vaihtosopimukset, osakkeenvaihtosopimukset, osakeindeksien vaihtosopimukset ja samankaltaiset sopimukset), Vakuutussopimukset tai Elinkorkosopimukset tai muut osuudet (mukaan lukien futuuri- tai termiinisopimukset tai optiot) arvopaperista, yhtymäosuudesta, hyödykkeestä, vaihtosopimuksesta, Vakuutussopimuksesta tai Elinkorkosopimuksesta. ’Finanssivarat’ ei kata velatonta suoraa osuutta kiinteästä omaisuudesta.

8.	’Määritellyllä vakuutusyhtiöllä’ tarkoitetaan Yksikköä, joka on vakuutusyhtiö (tai vakuutusyhtiön holdingyhtiö), joka antaa Käteisarvovakuutussopimuksia tai Elinkorkosopimuksia tai on velvollinen suorittamaan maksuja niihin liittyen.

Ei-raportoiva finanssilaitos

’Ei-raportoivalla finanssilaitoksella’ tarkoitetaan Finanssilaitosta, joka on

a)	Julkisen vallan yksikkö, Kansainvälinen järjestö tai Keskuspankki, muutoin kuin sellaisen maksun osalta, joka saadaan obligaatiosta, joka pidetään tyypiltään sellaisen kaupallisen rahoitustoiminnan yhteydessä, jota Määritelty vakuutusyhtiö, Säilytyslaitos tai Talletuslaitos harjoittaa;

b)	Laajan osallistumisen eläkerahasto; Suppean osallistumisen eläkerahasto; Julkisen vallan yksikön, Kansainvälisen järjestön tai Keskuspankin Eläkerahasto; tai Kvalifioitu luottokorttien liikkeellelaskija;

muu Yksikkö, jossa on pieni riski siitä, että sitä käytettäisiin veron välttämiseen ja jolla on huomattavassa määrin samanlaisia ominaisuuksia kuin Yksiköillä, joita kuvataan B kohdan 1 alakohdan a ja b alakohdassa ja jotka määritellään kansallisessa lainsäädännössä Ei-raportoivaksi finanssilaitokseksi ja joista säädetään jäsenvaltioiden osalta hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla annetun neuvoston direktiivin 2011/16/EU 8 artiklan 7 a kohdassa ja joista ilmoitetaan Monacolle sekä joista ilmoitetaan Monacon osalta Euroopan komissiolle edellyttäen, että tällaisen Yksikön asema Ei-raportoivana finanssilaitoksena ei estä tämän sopimuksen tarkoituksia;

d)	Vapautettu yhteissijoitusväline; tai

e)	trusti sikäli kuin sen trustinhoitaja on Raportoiva finanssilaitos ja raportoi kaikista tiedoista, joista on I jakson mukaisesti raportoitava kaikkien trustin Raportoitavien tilien osalta.

’Julkisen vallan yksiköllä’ tarkoitetaan jäsenvaltion, Monacon tai muun lainkäyttöalueen hallitusta, jäsenvaltion, Monacon tai muun lainkäyttöalueen (joka epäselvyyden välttämiseksi käsittää osavaltion, maakunnan, piirikunnan tai kunnan) valtiollista osaa tai jäsenvaltion, Monacon tai muun lainkäyttöalueen tai yhden tai useamman edellisistä (kukin ’Julkisen vallan yksikkö’) kokonaan omistamaa laitosta tai välinettä. Tämä luokka muodostuu jäsenvaltion, Monacon tai muun lainkäyttöalueen erottamattomista osista, kontrolloiduista yksiköistä ja valtiollisista osista.

Jäsenvaltion, Monacon tai muun lainkäyttöalueen ’erottamattomalla osalla’ tarkoitetaan henkilöä, organisaatiota, laitosta, toimistoa, rahastoa, välinettä tai muuta miten tahansa nimitettyä elintä, joka muodostaa jäsenvaltion, Monacon tai muun lainkäyttöalueen hallitsevan viranomaisen. Hallitsevan viranomaisen nettotuotot on hyvitettävä sen omalle tilille tai jäsenvaltion, Monacon tai muun lainkäyttöalueen muille tileille ilman että mikään osuus tulee jonkun yksityishenkilön hyväksi. Erottamaton osa ei käsitä sellaista luonnollista henkilöä, joka on hallitsija, virkamies tai hallinnoija, joka toimii yksityisessä tai henkilökohtaisessa ominaisuudessa.

’Kontrolloidulla yksiköllä’ tarkoitetaan Yksikköä, joka on muodollisesti jäsenvaltiosta, Monacosta tai muusta lainkäyttöalueesta erillinen tai joka muutoin muodostaa erillisen oikeudellisen yksikön, edellyttäen että:

i)	Yksikkö on yhden tai useamman Julkisen vallan yksikön suoraan tai yhden tai useamman kontrolloidun yksikön kautta kokonaan omistama ja kontrolloima;

ii)	Yksikön nettotuotot hyvitetään sen omalle tilille tai Julkisen vallan yhden tai useamman yksikön tileille ilman että mikään osuus sen tulosta tulee jonkun yksityishenkilön hyväksi; ja

iii)	Yksikön varat määrätään yhdelle tai useammalle Julkisen vallan yksikölle purkautumisessa.

Tulo ei tule yksityishenkilöiden hyväksi, jos tällaiset henkilöt ovat julkisen vallan ohjelmassa tarkoitettuja edunsaajia ja ohjelman aktiviteetit suoritetaan yleisöä varten yleiseen hyvinvointiin liittyen tai ne liittyvät hallinnon jonkin vaiheen hallinnointiin. Edellä olevasta poiketen tulon kuitenkin katsotaan tulevan yksityishenkilöiden hyväksi, jos tulo saadaan Julkisen vallan yksikön käytöstä sellaisen liiketoiminnan, kuten yrityspankkitoiminta, harjoittamiseen, joka tarjoaa finanssipalveluja yksityishenkilöille.

’Kansainvälisellä järjestöllä’ tarkoitetaan kansainvälistä järjestöä tai sen kokonaan omistamaa laitosta tai välinettä. Tämä luokka käsittää minkä tahansa hallitustenvälisten järjestön (mukaan lukien ylikansallinen järjestö), i) joka muodostuu pääasiallisesti hallituksista, ii) jolla on voimassa päämajasopimus tai olennaisilta osiltaan vastaava sopimus jäsenvaltion, Monacon tai toisen lainkäyttöalueen kanssa sekä iii) jonka tulo ei tule yksityishenkilöiden hyväksi.

’Keskuspankilla’ tarkoitetaan laitosta, joka on lain tai julkisen vallan hyväksynnän mukaan pääasiallinen viranomainen, muu kuin jäsenvaltion, Monacon tai toisen lainkäyttöalueen julkinen valta, joka laskee liikkeelle välineitä, joiden on tarkoitus kiertää valuuttana. Tällainen laitos voi käsittää välineen, joka on jäsenvaltion, Monacon tai toisen lainkäyttöalueen julkisesta vallasta erillinen, olipa se jäsenvaltion, Monacon tai toisen lainkäyttöalueen kokonaan tai osittain omistama tai ei.

’Laajan osallistumisen eläkerahastolla’ tarkoitetaan rahastoa, joka on perustettu antamaan eläke-, työkyvyttömyys- tai kuolintapausetuuksia tai mitä tahansa niiden yhdistelmiä edunsaajille, jotka ovat yhden tai useamman työnantajan nykyisiä tai entisiä työntekijöitä (tai näiden työntekijöiden nimeämiä henkilöitä), tehdyn työn vastikkeena, edellyttäen että

a)	rahastolla ei ole ainoatakaan edunsaajaa, jolla on oikeus enempään kuin viiteen prosenttiin rahaston varoista;

b)	rahasto on julkisen vallan sääntelemä ja antaa tietoja veroviranomaisille; ja

rahasto täyttää ainakin yhden seuraavista vaatimuksista:

i)	rahasto on yleisesti vapaa sijoitustulosta kannettavasta verosta tai tällaisen tulon verotusta lykätään tai sitä verotetaan alennetulla verokannalla sen aseman perusteella, joka sillä on eläkejärjestelynä;

ii)	rahasto saa vähintään 50 prosenttia kokonaismaksuistaan (muut kuin varojen siirrot muista järjestelyistä, jotka kuvataan B kohdan 5–7 alakohdassa, tai eläketileiltä, jotka kuvataan C kohdan 17 alakohdan a alakohdassa) sitä rahoittavilta työnantajilta;

iii)

jaot tai nostot rahastosta sallitaan vain niiden erityisten tapahtumien sattuessa, jotka liittyvät eläköitymiseen, työkyvyttömyyteen tai kuolemaan (paitsi jaot siirtoina muille eläkerahastoille, jotka kuvataan B kohdan 5–7 alakohdassa, tai eläketileille, jotka kuvataan C kohdan 17 alakohdan a alakohdassa), tai rangaistuksia sovelletaan jakoihin tai nostoihin, jotka suoritetaan ennen näitä erityisiä tapahtumia; tai

iv)

työntekijöiden eläkemaksuja (muut kuin eräät sallitut muodostamismaksut) rahastoon on rajoitettu työntekijän ansiotulon perusteella tai ne eivät voi vuosittain olla yli 50 000 Yhdysvaltain dollaria tai eivät voi ylittää kunkin jäsenvaltion tai Monacon kansallisena valuuttana ilmoitettua vastaavaa määrää, soveltaen VII jakson C kohdassa esitettyjä sääntöjä tilien yhdistämisestä ja valuutanmuunnosta.

’Suppean osallistumisen eläkerahastolla’ tarkoitetaan rahastoa, joka on perustettu antamaan eläke-, työkyvyttömyys- tai kuolintapausetuuksia edunsaajille, jotka ovat yhden tai useamman työnantajan nykyisiä tai entisiä työntekijöitä (tai näiden työntekijöiden nimittämiä henkilöitä), tehdyn työn vastikkeena, edellyttäen että

a)	rahastossa on vähemmän kuin 50 osallistujaa;

b)	rahastoa rahoittaa yksi tai useampi työnantaja, joka ei ole Sijoitusyksikkö tai Passiivinen ei-finanssiyksikkö;

c)	työnantaja- ja työntekijämaksuja rahastoon (muut kuin varainsiirrot C kohdan 17 alakohdan a alakohdassa kuvatuilta eläketileiltä) on rajoitettu työntekijän ansiotulon ja korvauksen perusteella;

d)	ne osallistujat, jotka eivät asu sillä lainkäyttöalueella (joko jäsenvaltiossa tai Monacossa), johon rahasto on sijoittautunut, eivät ole oikeutetut enempään kuin 20 prosenttiin rahaston varoista; ja

e)	rahasto on julkisen vallan sääntelemä ja antaa tietoja raportoiden veroviranomaisille.

’Julkisen vallan yksikön, Kansainvälisen järjestön tai Keskuspankin Eläkerahastolla’ tarkoitetaan rahastoa, jonka Julkisen vallan yksikkö, Kansainvälinen järjestö tai Keskuspankki on perustanut antamaan eläke-, työkyvyttömyys- tai kuolintapausetuuksia edunsaajille tai osallistujille, jotka ovat nykyisiä tai entisiä työntekijöitä (tai näiden työntekijöiden nimittämiä henkilöitä) tai jotka eivät ole nykyisiä tai entisiä työntekijöitä, jos näille edunsaajille tai osallistujille suoritetut etuudet ovat vastiketta Julkisen vallan yksikölle, Kansainväliselle järjestölle tai Keskuspankille tehdystä henkilökohtaisesta työstä.

’Kvalifioidulla luottokorttien liikkeellelaskijalla’ tarkoitetaan Finanssilaitosta, joka täyttää seuraavat vaatimukset:

a)	Finanssilaitos on Finanssilaitos yksinomaan sen vuoksi, että se on luottokorttien liikkeellelaskija, joka vastaanottaa talletuksia vain, kun asiakas suorittaa erääntyneen debetsaldon ylittävän maksun kortin osalta eikä liikamaksua palauteta asiakkaalle välittömästi; ja

tammikuun 1 päivästä 2017 alkaen tai sitä ennen finanssilaitos toteuttaa toimintaperiaatteet ja menettelyt joko estääkseen asiakasta suorittamasta 50 000 Yhdysvaltain dollarin suuruista määrää tai vastaavaa kunkin jäsenvaltion tai Monacon kansallisessa valuutassa ilmoitettua määrää suuremman liikamaksun tai varmistaakseen, että jokainen kyseistä määrää suurempi liikamaksu, soveltaen kummassakin tapauksessa VII jakson C kohdassa esitettyjä sääntöjä tilien yhdistämisestä ja valuutanmuunnosta, palautetaan asiakkaalle 60 päivän kuluessa. Tätä sovellettaessa asiakkaan liikamaksu ei viittaa saataviin riidanalaisten maksujen osalta mutta käsittää saatavat, jotka ovat seurausta tavarapalautuksista;

’Vapautetulla yhteissijoitusvälineellä’tarkoitetaan Sijoitusyksikköä, jota säännellään yhteissijoitusvälineenä, edellyttäen, että kaikkia osuuksia yhteissijoitusvälineestä hallitsevat luonnolliset henkilöt tai Yksiköt, jotka eivät ole Raportoitavia henkilöitä lukuun ottamatta Passiivista ei-finanssiyksikköä, jossa Kontrolloivat henkilöt ovat Raportoitavia henkilöitä.

Sijoitusyksikköä, jota säännellään yhteissijoitusvälineenä, ei voida jättää pitämättä B kohdan 9 alakohdan mukaisena Vapautettuna yhteissijoitusvälineenä pelkästään siksi, että yhteissijoitusväline on laskenut liikkeeseen fyysisiä haltijaosakkeita, edellyttäen, että

a)	yhteissijoitusvälineen osakkeita ei ole laskettu eikä lasketa liikkeelle fyysisinä haltijaosakkeina 31 päivän joulukuuta 2016 jälkeen;

b)	yhteissijoitusväline poistaa kaikki tällaiset osakkeet liikkeestä takaisinlunastuksen yhteydessä;

c)	yhteissijoitusväline soveltaa II–VII jaksossa olevia huolellisuusmenettelyjä ja ilmoittaa vaaditut tiedot kaikista tällaisista osakkeista niiden lunastuksen tai muun maksun yhteydessä; ja

d)	yhteissijoitusvälineellä on toimintaperiaatteet ja menettelyt sen varmistamiseksi, että tällaiset osakkeet lunastetaan tai poistetaan liikkeestä mahdollisimman pian ja joka tapauksessa ennen 1 päivää tammikuuta 2019.

Finanssitili

’Finanssitilillä’ tarkoitetaan Finanssilaitoksen ylläpitämää tiliä, ja se käsittää Talletustilin, Säilytystilin ja

kun kyseessä on Sijoitusyksikkö, minkä tahansa omapääoma- tai velkaosuuden Finanssilaitoksessa. Edellä olevan estämättä ilmaus ’Finanssitili’ ei käsitä omapääoma- tai velkaosuutta Yksikössä, joka on Sijoitusyksikkö yksinomaan sen vuoksi, että se i) antaa sijoitusneuvoja ja toimii tai ii) hoitaa salkkuja ja toimii asiakkaan puolesta asiakkaan nimissä Finanssilaitokseen, joka ei ole kyseinen Yksikkö, talletettujen Finanssivarojen sijoittamisen, hoitamisen tai hallinnoinnin osalta;

b)	kun kyseessä on Finanssilaitos, jota ei ole kuvattu C kohdan 1 alakohdan a alakohdassa, mikä tahansa omapääoma- tai velkaosuus Finanssilaitoksessa, jos osuusluokan perustamisen tarkoituksena on ollut välttää I jakson mukainen raportointi; ja

Finanssilaitoksen antamat tai ylläpitämät Käteisarvovakuutussopimukset ja Elinkorkosopimukset, muut kuin ei-sijoitussidonnaiset, ei-siirrettävissä olevat välittömät elinkorot, jotka annetaan luonnolliselle henkilölle ja jotka laskevat raha-arvon eläke- tai työkyvyttömyysetuudelle, joka annetaan sellaisen tilin perusteella, joka on Muu kuin finanssitili.

’Finanssitili’ ei käsitä tiliä, joka on Muu kuin finanssitili.

’Talletustili’ käsittää yritys-, shekki-, säästö-, määräaikais- tai säästökassatilin, tai tilin, josta on todisteena talletus-, säästökassa-, sijoitus- tai velkasertifikaatti tai -asiakirja tai muu samanlainen asiakirja, ja jota Finanssilaitos ylläpitää säännönmukaisen pankki- tai samanlaisen liiketoiminnan rajoissa. Talletustili käsittää myös määrän, joka vakuutusyhtiöllä on taatun investointisopimuksen tai koron maksamista tai hyvittämistä määrälle koskevan samanlaisen sopimuksen perusteella.

3.	’Säilytystilillä’ tarkoitetaan tiliä (muuta kuin Vakuutussopimusta tai Elinkorkosopimusta), jossa pidetään Finanssivaroja toisen henkilön hyväksi.

’Omapääomaosuudella’ tarkoitetaan sellaisen yhtymän osalta, joka on Finanssilaitos, joko pääoma- tai tulo-osuutta yhtymästä. Sellaisen trustin osalta, joka on Finanssilaitos, Omapääomaosuuden katsotaan olevan jokaisella henkilöllä, jota käsitellään koko trustin tai sen osan asettajana tai edunsaajana, tai jokaisella muulla luonnollisella henkilöllä, joka viime kädessä tosiasiallisesti kontrolloi trustia. Raportoitavaa henkilöä on käsiteltävä ulkomaisen trustin edunsaajana, jos Raportoitavalla henkilöllä on oikeus saada suoraan tai välillisesti (esimerkiksi nimellisomistajan kautta) pakollinen voitonjako tai hän voi suoraan tai välillisesti saada harkinnanvaraisen voitonjaon trustista.

5.	’Vakuutussopimuksella’ tarkoitetaan sopimusta (muuta kuin Elinkorkosopimusta), jonka mukaan vakuutuksenantaja suostuu maksamaan tietyn määrän, kun toteutuu määritelty vakuutustapahtuma, joka käsittää kuolintapaus-, sairastumis-, onnettomuus-, vastuu- tai omaisuusriskin.

’Elinkorkosopimuksella’ tarkoitetaan sopimusta, jonka mukaan vakuutuksenantaja suostuu suorittamaan maksuja sellaisen jakson ajan, joka kokonaan tai osittain määräytyy yhden tai useamman luonnollisen henkilön elinajan odotteen perusteella. Ilmaus käsittää myös sopimuksen, jonka katsotaan olevan Elinkorkosopimus sen jäsenvaltion, Monacon tai muun lainkäyttöalueen lain, säädöksen tai käytännön mukaan, jossa sopimus annettiin, ja jonka mukaan antaja suostuu suorittamaan maksuja vuosien pituisen määräajan aikana.

7.	’Käteisarvovakuutussopimuksella’ tarkoitetaan Vakuutussopimusta (muuta kuin kahden vakuutusyhtiön välistä korvausta koskevaa jälleenvakuutussopimusta), jolla on Käteisarvo.

’Käteisarvolla’ tarkoitetaan suurempaa seuraavista: i) määrä, jonka vakuutuksenottaja on oikeutettu saamaan sopimusta lunastettaessa tai irtisanottaessa (määritettynä ilman vähennystä lunastukseen tai vakuutuslainaan liittyvän maksun osalta), ja ii) määrä, jonka vakuutuksenottaja voi lainata sopimuksen perusteella tai sopimukseen liittyen. Edellä olevan estämättä ilmaus ’Käteisarvo’ ei käsitä määrää, joka on Vakuutussopimuksen mukaan maksettava

a)	yksinomaan kuolemanvaravakuutussopimuksen nojalla vakuutetun henkilön kuolemasta johtuen;

b)	henkilövahinko- tai sairausetuutena tai muuna etuutena, joka antaa korvauksen vakuutustapahtuman toteutuessa syntyvästä taloudellisesta menetyksestä;

Vakuutussopimuksen (muu kuin sijoitussidonnainen henkivakuutus tai elinkorkosopimus) mukaan aikaisemmin maksetun vakuutusmaksun palautuksena (vähennettynä vakuutusmaksukuluilla olipa ne tosiasiallisesti määrätty tai ei) sen johdosta, että sopimus perutaan tai irtisanotaan, riskialttius alenee Vakuutussopimuksen voimassaoloaikana, tai palautuksena, joka syntyy, kun maksu määritetään uudelleen tiliöinti- tai muun samanlaisen virheen oikaisemisen johdosta;

d)	vakuutuksenottajan osinkona (muu kuin irtisanomisen yhteydessä maksettava osinko) edellyttäen, että osinko liittyy Vakuutussopimukseen, jonka mukaan maksetaan ainoastaan C kohdan 8 alakohdan b alakohdassa kuvatut etuudet; tai

sellaisesta Vakuutussopimuksesta maksetun ennakkovakuutusmaksun tai vakuutusmaksutalletuksen palautuksena, jonka vakuutusmaksu on maksettava ainakin vuosittain, jos ennakkovakuutusmaksun tai vakuutusmaksutalletuksen määrä ei ole suurempi kuin sopimuksen mukaan maksettava seuraava vuosittainen vakuutusmaksu.

’Aiemmalla tilillä’ tarkoitetaan

a)	Raportoivan finanssilaitoksen 31 päivänä joulukuuta 2016 ylläpitämää Finanssitiliä.

Jäsenvaltiolla tai Monacolla on oltava mahdollisuus ulottaa ilmaus ’Aiempi tili’ tarkoittamaan myös Tilinhaltijan mitä tahansa Finanssitiliä riippumatta päivästä, jona tili on avattu, jos

i)	Tilinhaltijalla on Raportoivassa finanssilaitoksessa tai Lähiyksikössä, joka sijaitsee samalla lainkäyttöalueella (jäsenvaltiossa tai Monacossa) kuin Raportoiva finanssilaitos, myös Finanssitili, joka on C kohdan 9 alakohdan a alakohdan mukainen Aiempi tili;

ii)

Raportoiva finanssilaitos ja tilanteen mukaan Lähiyksikkö, joka sijaitsee samalla lainkäyttöalueella (jäsenvaltiossa tai Monacossa) kuin Raportoiva finanssilaitos), käsittelee kumpaakin edellä mainittua Finanssitiliä ja muita Tilinhaltijan finanssitilejä, joita käsitellään Aiempina tileinä tämän C kohdan 9 alakohdan b alakohdan mukaisesti, yhtenä Finanssitilinä VII jakson A kohdassa esitettyjen tiedonsaantivaatimusten täyttämiseksi ja Finanssitilien saldon tai arvon määrittämiseksi sovellettaessa tilien kynnysmääriä;

iii)

sellaisen Finanssitilin osalta, johon sovelletaan rahanpesun estämistä tai asiakastunnistusta koskevia menettelyjä, Raportoivan finanssilaitoksen sallitaan toteuttaa kyseiset menettelyt Finanssitilin osalta käyttämällä C kohdan 9 alakohdan a alakohdassa kuvattuja, aiempien tilien osalta sovellettuja rahanpesun estämistä tai asiakastunnistusta koskevia menettelyjä; ja

iv)	Finanssitilin avaaminen ei edellytä, että Tilinhaltija toimittaa uusia lisätietoja tai muutettuja asiakastietoja muutoin kuin tämän sopimuksen soveltamista varten.

10.	’Uudella tilillä’ tarkoitetaan Raportoivan finanssilaitoksen ylläpitämää Finanssitiliä, joka on avattu 1 päivänä tammikuuta 2017 tai sen jälkeen, paitsi jos sitä käsitellään Aiempana tilinä C kohdan 9 alakohdan mukaisesti.

11.	’Aiemmalla henkilötilillä’ tarkoitetaan Aiempaa tiliä, jota pitää yksi tai useampi luonnollinen henkilö.

12.	’Uudella henkilötilillä’ tarkoitetaan Uutta tiliä, jota pitää yksi tai useampi luonnollinen henkilö.

13.	’Aiemmalla yksikkötilillä’ tarkoitetaan Aiempaa tiliä, jota pitää yksi tai useampi yksikkö.

14.	’Vähäarvoisella tilillä’ tarkoitetaan Aiempaa henkilötiliä, jonka kokonaissaldo tai -arvo 31 päivänä joulukuuta 2016 ei ylitä 1 000 000:aa Yhdysvaltain dollaria tai kunkin jäsenvaltion tai Monacon kansallisessa valuutassa ilmoitettua vastaavaa määrää.

15.

’Suuriarvoisella tilillä’ tarkoitetaan Aiempaa henkilötiliä, jonka kokonaissaldo tai -arvo ylittää 31 päivänä joulukuuta 2016 tai 31 päivänä joulukuuta minä tahansa myöhempänä vuonna 1 000 000:aa Yhdysvaltain dollaria tai vastaavan kunkin jäsenvaltion tai Monacon kansallisessa valuutassa ilmoitetun määrän.

16.	’Uudella yksikkötilillä’ tarkoitetaan Uutta tiliä, jota pitää yksi tai useampi Yksikkö.

17.

’Muulla kuin finanssitilillä’ tarkoitetaan jotakin seuraavista tileistä:

eläketili, joka täyttää seuraavat vaatimukset:

i)	tili on sääntelyn alainen henkilökohtaisena eläketilinä tai se on osa rekisteröityä tai säänneltyä eläkesuunnitelmaa eläke-etuuksien antamiseksi (mukaan lukien työkyvyttömyys- ja kuolintapausetuudet);

ii)

tilin verokohtelu on edullinen (esim. maksut tilille, jotka muutoin olisivat veronalaisia, ovat vähennyskelpoisia tai jätetään Tilinhaltijan bruttotulon ulkopuolelle tai verotetaan alennetulla verokannalla tai tililtä tulevan sijoitustulon verotusta lykätään tai sitä verotetaan alennetulla verokannalla);

iii)	tilin osalta edellytetään vuosittaista tietojen raportointia veroviranomaisille;

iv)	nostojen ehtona on erityisen eläkeiän saavuttaminen, työkyvyttömyys tai kuolema, tai ennen näitä erityisiä tapahtumia tehtyihin nostoihin sovelletaan rangaistuksia; ja

joko i) vuosimaksut on rajattu 50 000:een Yhdysvaltain dollariin tai kunkin jäsenvaltion tai Monacon kansallisena valuuttana ilmoitettuun vastaavaan määrään tai vähempään tai ii) tilille elinaikana suoritettavat enimmäismaksut on rajattu 1 000 000:aan Yhdysvaltain dollariin tai kunkin jäsenvaltion tai Monacon kansallisena valuuttana ilmoitettuun vastaavaan määrään tai vähempään, soveltaen kussakin tapauksissa VII jakson C kohdassa esitettyjä sääntöjä tilien yhdistämisestä ja valuutanmuunnosta.

Finanssitilin, joka muutoin täyttää C kohdan 17 alakohdan a alakohdan v alakohdan vaatimuksen, ei katsota jättävän täyttämättä kyseistä vaatimusta yksinomaan siksi, että kyseiselle Finanssitilille voidaan siirtää varoja yhdeltä tai useammalta Finanssitililtä, joka täyttää C kohdan 17 alakohdan a tai b alakohdan vaatimukset tai yhdestä tai useammasta eläkerahastosta, joka täyttää B kohdan 5–7 alakohdan vaatimukset.

tili, joka täyttää seuraavat vaatimukset:

i)	tili on sääntelyn alainen sijoitusvälineenä muuhun tarkoitukseen kuin eläkkeeseen ja sillä käydään säännöllisesti kauppaa vakiintuneilla arvopaperimarkkinoilla tai tili on sääntelyn alainen säästämisvälineenä muuhun tarkoitukseen kuin eläkkeeseen;

ii)

iii)	nostojen ehtona on sijoitus- tai säästötilin tarkoitukseen liittyvien erityisten kriteerien täyttäminen (esimerkiksi koulutus- tai lääketieteellisten etuuksien antaminen) tai ennen näiden kriteerien täyttymistä tehtyihin nostoihin sovelletaan rangaistuksia; ja

iv)	vuosimaksut on rajattu 50 000:een Yhdysvaltain dollariin tai kunkin jäsenvaltion tai Monacon kansallisena valuuttana ilmoitettuun vastaavaan määrään tai vähempään, soveltaen kussakin tapauksessa VII jakson C kohdassa esitettyjä sääntöjä tilien yhdistämisestä ja valuutanmuunnosta.

Finanssitilin, joka muutoin täyttää C kohdan 17 alakohdan b alakohdan iv alakohdan vaatimuksen, ei katsota jättävän täyttämättä kyseistä vaatimusta yksinomaan siksi, että kyseiselle Finanssitilille voidaan siirtää varoja yhdeltä tai useammalta Finanssitililtä, joka täyttää C kohdan 17 alakohdan a tai b alakohdan vaatimukset tai yhdestä tai useammasta eläkerahastosta, joka täyttää B kohdan 5–7 alakohdan vaatimukset.

henkivakuutussopimus, jonka kattama jakso loppuu ennen kuin vakuutettu luonnollinen henkilö saavuttaa 90 vuoden iän, edellyttäen, että sopimus täyttää seuraavat edellytykset:

i)	jaksottaiset vakuutusmaksut, jotka eivät ajan myötä alene, on maksettava ainakin vuosittain sen ajanjakson ajan, jonka sopimus on voimassa, tai siihen asti kun vakuutettu saavuttaa 90 vuoden iän, sen mukaan kumpi on lyhyempi;

ii)	sopimuksella ei ole sellaista sopimuksellista arvoa, jonka joku henkilö voi saada (nostolla, lainalla tai muuten) ilman sopimuksen irtisanomista;

iii)

sopimusta peruttaessa tai irtisanottaessa maksettava määrä (muu kuin kuolintapausetuus) ei voi ylittää sopimuksesta maksettuja kokonaisvakuutusmaksuja, vähennettynä kuolintapaus-, sairaus- ja kuluveloitusten summalla (olipa ne tosiasiallisesti määrätty tai ei) sopimuksen voimassaolojaksolta tai -jaksoilta ja ennen sopimuksen perumista tai irtisanomista maksetuilla määrillä; ja

iv)	siirronsaaja ei pidä sopimusta arvon vuoksi;

d)	tili, jota pitää yksinomaan kuolinpesä, jos tällaista tiliä koskevaan dokumentaatioon sisältyy kopio vainajan testamentista tai kuolintodistuksesta;

tili, joka on perustettu jonkin seuraavan tapahtuman yhteydessä:

i)	tuomioistuimen määräys tai tuomio;

ii)

kiinteän tai irtaimen omaisuuden myynti, vaihto tai vuokraus, edellyttäen, että tili täyttää seuraavat edellytykset:

—	tili rahoitetaan yksinomaan käsirahalla, talletuksella, joka on määrältään sopiva turvaamaan transaktioon suoraan liittyvän velvoitteen, tai samanlaisella maksulla, tai se rahoitetaan Finanssivaroilla, jotka talletetaan tilille omaisuuden myynnin, vaihdon tai vuokrauksen yhteydessä;

—

tili on perustettu ja sitä käytetään yksinomaan varmistamaan ostajan velvollisuus maksaa omaisuuden ostohinta, myyjän velvollisuus maksaa jokin ehdollinen velvoite tai vuokralleantajan tai -ottajan velvollisuus maksaa kaikki vuokrattuun omaisuuteen liittyvät vahingot niin kuin vuokrasopimuksessa on sovittu;

—	tilin varat, niille ansaittu tulo mukaan lukien, maksetaan tai muutoin jaetaan ostajan, myyjän, vuokralleantajan tai -ottajan hyväksi (mukaan lukien tällaisen henkilön velvollisuuden täyttämiseksi), kun omaisuus myydään, vaihdetaan tai luovutetaan tai vuokrasopimus irtisanotaan;

—	tili ei ole marginaali- tai muu vastaava tili, joka on perustettu Finanssivarojen myynnin tai vaihdon yhteydessä; ja

—	tiliä ei ole yhdistetty C kohdan 17 alakohdan f alakohdassa kuvattuun tiliin.

iii)	kiinteistövakuudellisen lainan myöntävän Finanssilaitoksen velvollisuus varata osa maksusta yksinomaan mahdollistamaan kiinteään omaisuuteen myöhemmin liittyvien verojen tai vakuutuksen maksaminen.

iv)	Finanssilaitoksen velvollisuus yksinomaan mahdollistaa verojen maksaminen myöhempänä ajankohtana;

talletustili, joka täyttää seuraavat vaatimukset:

i)	tili on olemassa yksinomaan siitä syystä, että asiakas suorittaa erääntyneen debetsaldon ylittävän maksun luottokortin tai uusiutuvan luottolimiittitilin osalta eikä liikamaksua palauteta asiakkaalle välittömästi; ja

ii)

tammikuun 1 päivästä 2017 alkaen tai sitä ennen Finanssilaitos toteuttaa toimintaperiaatteet ja menettelyt joko estääkseen asiakasta suorittamasta 50 000 Yhdysvaltain dollarin suuruista määrää tai vastaavaa kunkin jäsenvaltion tai Monacon kansallisessa valuutassa ilmoitettua määrää suuremman liikamaksun tai varmistaakseen, että jokainen kyseistä määrää suurempi liikamaksu, soveltaen kummassakin tapauksessa VII jakson C kohdassa esitettyjä sääntöjä valuutanmuunnosta, palautetaan asiakkaalle 60 päivän kuluessa. Tätä sovellettaessa asiakkaan liikamaksu ei viittaa saataviin riidanalaisten maksujen osalta mutta käsittää saatavat, jotka ovat seurausta tavarapalautuksista;

muu tili, jossa on pieni riski siitä, että sitä käytettäisiin veron välttämiseen ja jolla on huomattavassa määrin samanlaisia ominaisuuksia kuin tileillä, joita kuvataan C kohdan 17 alakohdan a–f alakohdassa, ja joka määritellään kansallisessa lainsäädännössä Muuksi kuin finanssitiliksi ja josta säädetään jäsenvaltioiden osalta hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla annetun neuvoston direktiivin 2011/16/EU 8 artiklan 7 a kohdassa ja josta ilmoitetaan Monacolle sekä joista ilmoitetaan Monacon osalta Euroopan komissiolle edellyttäen, että tällaisen tilin asema Muuna kuin finanssitilinä ei estä tämän sopimuksen tarkoituksia.

Raportoitava tili

’Raportoitavalla tilillä’tarkoitetaan tiliä, jota pitää yksi tai useampi Raportoitava henkilö tai Passiivinen ei-finanssiyksikkö, jossa on yksi tai useampi Kontrolloiva henkilö, joka on Raportoitava henkilö, edellyttäen, että se on tunnistettu Raportoitavaksi tiliksi II–VII jaksossa kuvattujen huolellisuusmenettelyjen mukaisesti.

’Raportoitavalla henkilöllä’ tarkoitetaan Raportoitavalla lainkäyttöalueella asuvaa henkilöä, joka on muu kuin: i) yhtiö, jonka osakkeilla käydään säännöllisesti kauppaa yksillä tai useammilla vakiintuneilla arvopaperimarkkinoilla; ii) yhtiö, joka on i alakohdassa kuvatun yhtiön Lähiyksikkö; iii) Julkisen vallan yksikkö; iv) Kansainvälinen järjestö; v) Keskuspankki; tai vi) Finanssilaitos.

’Raportoitavalla lainkäyttöalueella asuvalla henkilöllä’ tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai Yksikköä, joka asuu Raportoitavalla lainkäyttöalueella kyseisen lainkäyttöalueen verolakien mukaan, tai Raportoitavalla lainkäyttöalueella asuneen henkilön kuolinpesää. Tätä varten sellaisen Yksikön kuten henkilöyhtiön (partnership), kommandiittiyhtiön (limited liability partnership) tai samankaltaisen oikeudellisen järjestelyn, jolla ei ole verotuksellista kotipaikkaa, kotipaikan katsotaan olevan sillä lainkäyttöalueella, jossa sen toimiva johto sijaitsee.

4.	’Raportoitavalla lainkäyttöalueella’ tarkoitetaan Monacoa suhteessa jäsenvaltioon tai jäsenvaltiota suhteessa Monacoon I jaksossa määritettyjen tietojen antamista koskevan velvollisuuden yhteydessä.

’Osallistuvalla lainkäyttöalueella’ tarkoitetaan jäsenvaltion tai Monacon osalta

a)	mitä tahansa jäsenvaltiota Monacolle raportoinnin osalta; tai

b)	Monacoa jäsenvaltiolle raportoinnin osalta; tai

mitä tahansa muuta lainkäyttöaluetta, i) jonka kanssa tapauksen mukaan asianomaisella jäsenvaltiolla tai Monacolla on sopimus, jonka mukaan toinen lainkäyttöalue antaa I jaksossa määriteltyjä tietoja, ja ii) joka on tunnistettu jäsenvaltion julkaisemassa ja Monacolle ilmoitetussa taikka tapauksen mukaan Monacon julkaisemassa Euroopan komissiolle ilmoitetussa luettelossa;

d)	jäsenvaltioiden osalta mitä tahansa muuta lainkäyttöaluetta, i) jonka kanssa unionilla on sopimus, jonka mukaan kyseinen lainkäyttöalue antaa I jaksossa määriteltyjä tietoja ja ii) joka on tunnistettu Euroopan komission julkaisemassa luettelossa.

’Kontrolloivilla henkilöillä’ tarkoitetaan jotakin Yksikköä kontrolloivia luonnollisia henkilöitä. Trustin osalta kyseinen ilmaus tarkoittaa asettajaa (asettajia), trustinhoitajaa (trustinhoitajia), suojelijaa (suojelijoita) (jos on), edunsaajaa (edunsaajia) tai edunsaajaryhmää (edunsaajaryhmiä) ja muita luonnollisia henkilöitä, jotka viime kädessä tosiasiallisesti kontrolloivat trustia, ja muun oikeudellisen järjestelyn kuin trustin osalta ilmaus tarkoittaa vastaavassa tai samanlaisessa asemassa olevia henkilöitä. Ilmausta ’Kontrolloivat henkilöt’ on tulkittava rahanpesunvastaisen toimintaryhmän (FATF) suosituksien kanssa yhdenmukaisella tavalla.

7.	’Ei-finanssiyksiköllä’ tarkoitetaan Yksikköä, joka ei ole Finanssilaitos.

8.	’Passiivisella ei-finanssiyksiköllä’ tarkoitetaan i) Ei-finanssiyksikköä, joka ei ole Aktiivinen ei-finanssiyksikkö, tai ii) A kohdan 6 alakohdan b alakohdassa kuvattua Sijoitusyksikköä, joka ei ole Osallistuvan lainkäyttöalueen finanssilaitos.

’Aktiivisella ei-finanssiyksiköllä’ tarkoitetaan Ei-finanssiyksikköä, joka täyttää jonkin seuraavista kriteereistä:

vähemmän kuin 50 prosenttia Ei-finanssiyksikön bruttotuloista edelliseltä kalenterivuodelta tai muulta asianmukaiselta raportointijaksolta on passiivituloa ja vähemmän kuin 50 prosenttia Ei-finanssiyksiköllä edellisen kalenterivuoden tai muun asianmukaisen raportointijakson aikana olleista varoista on varoja, jotka tuottavat passiivituloa tai joita pidetään passiivitulon tuottamista varten;

b)	Ei-finanssiyksikön osakkeilla käydään säännöllisesti kauppaa vakiintuneilla arvopaperimarkkinoilla tai Ei-finanssiyksikkö on sellaisen Yksikön Lähiyksikkö, jonka osakkeilla käydään säännöllisesti kauppaa vakiintuneilla arvopaperimarkkinoilla;

c)	Ei-finanssiyksikkö on Julkisen vallan yksikkö, Kansainvälinen järjestö, Keskuspankki tai Yksikkö, joka on yhden tai useamman edellä mainituista kokonaan omistama;

käytännöllisesti katsoen kaikki Ei-finanssiyksikön toiminta koostuu yhden tai useamman muuta kauppa- tai liiketoimintaa kuin Finanssilaitostoimintaa harjoittavan tytäryhtiön ulkona olevan osakekannan omistamisesta (kokonaan tai osittain) tai rahoituksen ja palvelujen tarjoamisesta yhdelle tai useammalle tällaiselle tytäryhtiölle, paitsi että Yksikkö ei täytä Ei-finanssiyksikön aseman vaatimuksia, jos Yksikkö toimii (tai esiintyy) sijoitusrahastona, kuten yksityisenä pääomarahastona, riskipääomarahastona, lainapääomaa käyttävänä yritysostorahastona tai minä tahansa sijoitusvälineenä, jonka tarkoitus on hankkia tai rahoittaa yhtiöitä ja pitää osuuksia näistä yhtiöistä pääomavaroina sijoitustarkoituksessa;

Ei-finanssiyksikkö ei vielä harjoita liiketoimintaa eikä ole aiemmin harjoittanut liiketoimintaa, vaan sijoittaa pääomaa varoihin tarkoituksena harjoittaa muuta liiketoimintaa kuin Finanssilaitostoimintaa, edellyttäen, että Ei-finanssiyksikkö ei täytä tämän poikkeuksen vaatimuksia sen ajankohdan jälkeen, joka on 24 kuukautta Ei-finanssiyksikön alkuorganisoinnin ajankohdan jälkeen;

f)	Ei-finanssiyksikkö ei ollut Finanssilaitos edellisten viiden vuoden aikana ja on realisoimassa varansa tai organisoitumassa uudelleen tarkoituksena jatkaa muun liiketoiminnan kuin Finanssilaitostoiminnan harjoittamista tai aloittaa kyseisen toiminnan harjoittaminen uudelleen;

Ei-finanssiyksikkö suorittaa pääasiallisesti rahoitus- ja suojaustransaktioita sellaisten Lähiyksiköiden kanssa tai niitä varten, jotka eivät ole Finanssilaitoksia, eikä tarjoa rahoitus- tai suojauspalveluja millekään Yksikölle, joka ei ole Lähiyksikkö, edellyttäen, että kaikkien tällaisten Lähiyksiköiden ryhmä harjoittaa pääasiallisesti muuta liiketoimintaa kuin Finanssilaitostoimintaa; tai

Ei-finanssiyksikkö täyttää kaikki seuraavat vaatimukset:

se on sijoittautunut kotilainkäyttöalueellensa (jäsenvaltioon, Monacoon tai muulle lainkäyttöalueelle) ja toimii siellä yksinomaan uskonnollisessa, tieteellisessä, taiteellisessa, kasvatuksellisessa, kulttuuri-, urheilu- tai hyväntekeväisyystarkoituksessa; tai se on sijoittautunut kotilainkäyttöalueellensa (jäsenvaltioon, Monacoon tai muulle lainkäyttöalueelle) ja toimii siellä ja on ammattijärjestö, elinkeinojärjestö, kauppakamari, työjärjestö, maatalous- tai puutarhanviljelyjärjestö, kansalaisjärjestö tai järjestö, joka toimii yksinomaan sosiaalisen hyvinvoinnin edistämiseksi;

ii)	se on vapautettu tuloverosta kotilainkäyttöalueellaan (jäsenvaltiossa, Monacossa tai muulla lainkäyttöalueella);

iii)	sillä ei ole osakkaita tai jäseniä, joilla on omistus- tai hyötyosuus sen tuloista tai varoista;

iv)

Ei-finanssiyksikön kotilainkäyttöalueen (jäsenvaltion, Monacon tai muun lainkäyttöalueen) sovellettavat lait tai Ei-finanssiyksikön muodostamisasiakirjat eivät salli Ei-finanssiyksikön tulon tai varojen jakamista yksityishenkilölle tai ei-hyväntekeväisyysyksikölle tai käyttöä niiden hyödyksi muutoin kuin Ei-finanssiyksikön hyväntekeväisyystoimintaa hoidettaessa tai maksettaessa kohtuullinen korvaus tehdyistä palveluista tai maksuna, joka edustaa Ei-finanssiyksikön ostaman omaisuuden käypää markkina-arvoa; ja

Ei-finanssiyksikön kotilainkäyttöalueen (jäsenvaltion, Monacon tai muun lainkäyttöalueen) sovellettavat lait tai Ei-finanssiyksikön muodostamisasiakirjat edellyttävät, että Ei-finanssiyksikköä selvitystilaan asetettaessa tai purettaessa kaikki sen varat jaetaan Julkisen vallan yksikölle tai muulle voittoa tavoittelemattomalle organisaatiolle tai ne palautuvat Ei-finanssiyksikön kotilainkäyttöalueen (jäsenvaltion, Monacon tai muun lainkäyttöalueen) tai sen valtiollisen osan julkiselle vallalle.

Muuta

’Tilinhaltijalla’ tarkoitetaan henkilöä, jonka tiliä ylläpitävä Finanssilaitos on listannut tai tunnistanut Finanssitilin haltijaksi. Henkilöä, muuta kuin Finanssilaitosta, joka pitää Finanssitiliä toisen henkilön hyväksi tai lukuun asiamiehenä, säilytyksenhoitajana, nimellisomistajana, allekirjoittajana, sijoitusneuvojana tai välittäjänä, ei käsitellä tilinhaltijana tätä liitettä sovellettaessa, ja tätä toista henkilöä käsitellään tilinhaltijana. Käteisarvovakuutussopimuksen tai Elinkorkosopimuksen osalta Tilinhaltija on jokainen henkilö, joka on oikeutettu saamaan Käteisarvon tai muuttamaan sopimuksen edunsaajan. Jos kukaan ei voi saada Käteisarvoa tai vaihtaa edunsaajaa, Tilinhaltija on jokainen henkilö, joka on sopimuksessa nimetty omistajaksi, ja jokainen henkilö, jolla sopimusehtojen mukaan on kiistaton oikeus maksuun. Käteisarvovakuutussopimuksen tai Elinkorkosopimuksen erääntyessä Tilinhaltijana käsitellään jokaista henkilöä, joka on sopimuksen perusteella oikeutettu saamaan maksun.

2.	’Rahanpesun estämistä tai asiakastunnistusta koskevilla menettelyillä’ tarkoitetaan Raportoivan finanssilaitoksen asiakasta koskevaa tutkimismenettelyä niiden rahanpesun estämistä koskevien tai samanlaisten vaatimusten mukaan, joiden alainen tämä Raportoiva finanssilaitos on.

3.	’Yksiköllä’ tarkoitetaan oikeushenkilöä tai oikeudellista järjestelyä, kuten yhtiötä, yhtymää, trustia tai säätiötä.

Yksikkö on toisen Yksikön ’Lähiyksikkö’, jos i) joko toinen Yksikkö kontrolloi toista Yksikköä; ii) kaksi Yksikköä ovat yhteisen kontrollin alaiset; tai iii) molemmat Yksiköt ovat A kohdan 6 alakohdan b alakohdassa kuvattuja Sijoitusyksikköjä, molemmilla Yksiköillä on yhteinen hallinto, joka täyttää kyseisten Sijoitusyksikköjen huolellisuusvaatimukset. Tätä sovellettaessa kontrolli käsittää sellaisen välittömän tai välillisen omistuksen Yksikön äänivallasta tai arvosta, joka ylittää 50 prosenttia.

5.	’Verotunnisteella’ tarkoitetaan verovelvollisen tunnistenumeroa (tai sen puuttuessa sitä tehtävältään vastaavaa tietoa).

’Asiakirjanäyttö’ sisältää jonkin seuraavista:

a)	asuinpaikkatodistus, jonka on antanut siihen oikeutettu sen lainkäyttöalueen (jäsenvaltion, Monacon tai muun lainkäyttöalueen) julkisen vallan toimielin (esimerkiksi hallitus tai sen virasto tai kunta), jolla maksunsaaja ilmoittaa asuvansa;

b)	luonnollisen henkilön osalta voimassa oleva henkilöllisyystodistus, jonka on antanut siihen oikeutettu julkisen vallan toimielin (esimerkiksi hallitus tai sen virasto tai kunta), joka sisältää luonnollisen henkilön nimen ja jota tyypillisesti käytetään identifiointiin;

yksikön osalta virallinen dokumentaatio, jonka on antanut siihen oikeutettu julkisen vallan toimielin (esimerkiksi hallitus tai sen virasto tai kunta) ja johon sisältyy Yksikön nimi ja pääkonttoriosoite joko sillä lainkäyttöalueella (jäsenvaltiossa, Monacossa tai muulla lainkäyttöalueella), jonka se ilmoittaa kotipaikakseen, tai lainkäyttöalueella (jäsenvaltiossa, Monacossa tai muulla lainkäyttöalueella), jolla se muodostettiin tai organisoitiin;

d)	tarkastettu tilinpäätös, kolmannen osapuolen luottoraportti, konkurssihakemus tai arvopaperimarkkinavalvojien raportti.

Aiemman yksikkötilin osalta kullakin jäsenvaltiolla tai Monacolla on oltava mahdollisuus sallia Raportoivien finanssilaitosten käyttää Asiankirjanäyttönä Raportoivan finanssilaitoksen tietoihin sisältyviä Tilinhaltijan luokituksia, jotka on määritelty vakiomuotoisen toimialakoodausjärjestelmän perusteella, jotka Raportoiva finanssilaitos on kirjannut tavanomaisia liiketoimintatapojaan noudattaen rahanpesun estämistä tai asiakastunnistusta koskevan menettelyn tai muun sääntelyä (muissa kuin verotustarkoituksissa) koskevan menettelyn mukaisesti ja jotka Raportoiva finanssilaitos on pannut täytäntöön ennen sitä päivää, jota on käytetty Finanssitilin luokittelemiseen Aiemmaksi tiliksi edellyttäen, että Raportoiva finanssilaitos ei tiedä tai sillä ei ole syytä tietää, että luokittelu on virheellinen tai epäluotettava. ’Vakiomuotoisella toimialakoodausjärjestelmällä’ tarkoitetaan koodausjärjestelmää, jota käytetään laitosten toimialakohtaisessa luokittelussa muissa kuin verotustarkoituksissa.

Jäsenvaltioiden on ennen 1 päivää tammikuuta 2017 ilmoitettava Monacolle ja Monacon Euroopan komissiolle, ovatko ne käyttäneet tässä alakohdassa määrättyä vaihtoehtoa. Euroopan komissio voi koordinoida ilmoituksen toimittamista jäsenvaltioilta Monacolle, ja Euroopan komission on toimitettava Monacolta saatu ilmoitus kaikille jäsenvaltioille. Jos jäsenvaltio tai Monaco käyttää tätä vaihtoehtoa, kaikki myöhemmät muutokset on annettava tiedoksi samalla tavalla.

IX JAKSO

TEHOKAS TÄYTÄNTÖÖNPANO

Kunkin jäsenvaltion ja Monacon on otettava käyttöön säännöt ja hallinnolliset menettelyt varmistaakseen edellä esitettyjen tietojenvaihto- ja huolellisuusmenettelyjen tehokkaan täytäntöönpanon ja noudattamisen, mukaan lukien

a)	säännöt, joilla estetään Finanssilaitoksia, henkilöitä tai välittäjiä ottamasta käyttöön käytäntöjä, joilla pyritään kiertämään tietojenvaihto- ja huolellisuusmenettelyjä;

b)	säännöt, joilla Finanssilaitoksia vaaditaan pitämään kirjaa toteutetuista toimista ja todisteista tietojenvaihto- ja huolellisuusmenettelyjen käytöstä sekä toteuttamaan asianmukaiset toimenpiteet kyseisten tietojen saamiseksi;

c)	hallinnolliset menettelyt sen tarkistamiseksi, noudattavatko Raportoivat finanssilaitokset tietojenvaihto- ja huolellisuusmenettelyjä; hallinnolliset menettelyt Raportoivan finanssilaitoksen seurantaa varten, jos dokumentoimattomia tilejä raportoidaan;

d)	hallinnolliset menettelyt sen varmistamiseksi, että Yksiköissä ja tileissä, jotka kansallisessa lainsäädännössä on määritelty Ei-raportoiviksi finanssilaitoksiksi ja Muiksi kuin finanssitileiksi, on edelleen pieni riski siitä, että niitä käytettäisiin veron välttämiseen; ja

e)	tehokkaat täytäntöönpanosäännökset, joita sovelletaan, jos sääntöjä ei noudateta.

LIITE II

FINANSSITILITIETOJA KOSKEVAT TÄYDENTÄVÄT TIETOJENVAIHTO- JA HUOLELLISUUSSÄÄNNÖT

1. Olosuhteiden muutos

Olosuhteiden muutokseen kuuluu mikä tahansa muutos, jonka johdosta saadaan henkilön asemaan liittyviä lisätietoja tai joka on muulla tavoin ristiriidassa kyseisen henkilön aseman kanssa. Lisäksi olosuhteiden muutokseen kuuluvat Tilinhaltijan tiliä koskevat muutokset tai lisätiedot (mukaan lukien Tilinhaltijan lisääminen, korvaaminen tai Tilinhaltijaa koskeva muu muutos) tai tiliin liittyvää tiliä koskevien tietojen muutokset tai lisätiedot (soveltaen liitteessä I olevan VII jakson C kohdan 1–3 alakohdassa kuvattuja sääntöjä tilien yhdistämisestä), jos kyseinen tietojen muutos tai lisäys vaikuttaa Tilinhaltijan asemaan.

Jos Raportoiva finanssilaitos on käyttänyt liitteessä I olevan III jakson B kohdan 1 alakohdassa kuvattua kotipaikkaosoitetestiä ja jos olosuhteissa on tapahtunut muutos, jonka vuoksi Raportoiva rahoituslaitos tietää tai sillä on syy tietää, että alkuperäinen Asiakirjanäyttö (tai muu vastaava dokumentaatio) on virheellinen tai epäluotettava, Raportoivan finanssilaitoksen on hankittava kyseisen kalenterivuoden tai muun asianmukaisen raportointijakson viimeiseen päivään mennessä tai 90 kalenteripäivän kuluessa olosuhteiden muutosta koskevasta ilmoituksesta tai muutoksen havaitsemisesta itse annettu todistus tai uusi Asiakirjanäyttö, joka selvittää Tilinhaltijan verotuksellisen kotipaikan (verotukselliset kotipaikat). Jos Raportoiva finanssilaitos ei pysty hankkimaan itse annettua todistusta tai uutta Asiakirjanäyttöä kyseiseen ajankohtaan mennessä, Raportoivan finanssilaitoksen on käytettävä liitteessä I olevan III jakson B kohdan 2–6 alakohdassa kuvattua sähköistä arkistohakumenettelyä.

2. Itse annettu todistus uusista yksikkötileistä

Määrittäessään Uusien yksikkötilien osalta, onko Passiivisen ei-finanssiyksikön Kontrolloiva henkilö Raportoitava henkilö, Raportoiva finanssilaitos voi käyttää ainoastaan joko Tilinhaltijan tai Kontrolloivan henkilön itse antamaa todistusta.

3. Finanssilaitoksen kotipaikka

Finanssilaitoksen kotipaikka on jäsenvaltiossa, Monacossa tai muulla Osallistuvalla lainkäyttöalueella, jos se kuuluu kyseisen jäsenvaltion, Monacon tai muun Osallistuvan lainkäyttöalueen lainkäyttövaltaan (ts. Osallistuva lainkäyttöalue voi valvoa Finanssilaitoksen raportointia). Jos Finanssilaitoksen verotuksellinen kotipaikka on jäsenvaltiossa, Monacossa tai muulla Osallistuvalla lainkäyttöalueella, se kuuluu yleensä kyseisen jäsenvaltion, Monacon tai muun Osallistuvan lainkäyttöalueen lainkäyttövaltaan ja on näin ollen Jäsenvaltion finanssilaitos, Monacon finanssilaitos tai muun Osallistuvan lainkäyttöalueen finanssilaitos. Sellaisen trustin osalta, joka on Finanssilaitos (riippumatta siitä, onko sen verotuksellinen kotipaikka jäsenvaltiossa, Monacossa tai muulla Osallistuvalla lainkäyttöalueella), trustin katsotaan kuuluvan jäsenvaltion, Monacon tai muun Osallistuvan lainkäyttöalueen lainkäyttövaltaan, jos yksi tai useampi sen trustinhoitajista asuu kyseisessä jäsenvaltiossa, Monacossa tai muulla Osallistuvalla lainkäyttöalueella, paitsi jos trusti raportoi kaikki tämän sopimuksen tai muun globaalin standardin täytäntöönpanoa koskevan sopimuksen mukaisesti vaaditut tiedot trustin ylläpitämistä Raportoitavista tileistä muulle Osallistuvalle lainkäyttöalueelle (jäsenvaltiolle, Monacolle tai muulle Osallistuvalle lainkäyttöalueelle), koska sen verotuksellinen kotipaikka on kyseisellä muulla Osallistuvalla lainkäyttöalueella. Jos Finanssilaitoksella (muulla kuin trustilla) ei kuitenkaan ole verotuksellista kotipaikkaa (koska se sivuutetaan verotuksessa tai sijaitsee lainkäyttöalueella, jolla ei ole tuloveroa), sen katsotaan kuuluvan jäsenvaltion, Monacon tai muun Osallistuvan lainkäyttöalueen lainkäyttövaltaan ja se on näin ollen Jäsenvaltion, Monacon tai muun Osallistuvan lainkäyttöalueen finanssilaitos, jos

a)	se on perustettu jäsenvaltion, Monacon tai muun Osallistuvan lainkäyttöalueen lainsäädännön mukaisesti;

b)	sen johto (mukaan lukien toimiva johto) sijaitsee jäsenvaltiossa, Monacossa tai muulla Osallistuvalla lainkäyttöalueella; tai

c)	se on finanssivalvonnan alainen jäsenvaltiossa, Monacossa tai muulla Osallistuvalla lainkäyttöalueella.

Jos Finanssilaitoksella (muulla kuin trustilla) on kotipaikka kahdella tai useammalla Osallistuvalla lainkäyttöalueella (jäsenvaltiossa, Monacossa tai muulla Osallistuvalla lainkäyttöalueella), kyseiseen Finanssilaitokseen sovelletaan sen Osallistuvan lainkäyttöalueen tietojenvaihto- ja huolellisuusvelvoitteita, jossa se ylläpitää Finanssitiliä (Finanssitilejä).

4. Finanssilaitoksen ylläpitämät tilit

Tili katsotaan yleensä Finanssilaitoksen ylläpitämäksi tiliksi seuraavissa tapauksissa:

a)	Säilytystilin osalta Finanssilaitos, jonka hallussa tilillä olevat varat ovat (mukaan lukien Finanssilaitos, joka pitää varoja välittäjän nimissä kyseisessä laitoksessa olevan tilin Tilinhaltijaa varten);

b)	Talletustilin osalta Finanssilaitos, joka on velvollinen suorittamaan tiliin liittyviä maksuja (lukuun ottamatta Finanssilaitoksen asiamiestä riippumatta siitä, onko asiamies Finanssilaitos);

c)	sellaisen Finanssilaitoksessa olevan pääoma- tai velkaosuuden osalta, joka muodostaa Finanssitilin, kyseinen Finanssilaitos;

d)	Käteisarvovakuutussopimuksen tai Elinkorkosopimuksen osalta Finanssilaitos, joka on velvollinen suorittamaan sopimukseen liittyviä maksuja.

5. Trustit, jotka ovat Passiivisia ei-finanssiyksiköitä

Sellaisen Yksikön kuten henkilöyhtiön (partnership), kommandiittiyhtiön (limited liability partnership) tai samankaltaisen oikeudellisen järjestelyn, jolla ei ole verotuksellista kotipaikkaa, kotipaikan katsotaan liitteessä I olevan VIII jakson D kohdan 3 alakohdan mukaisesti olevan sillä lainkäyttöalueella, jossa sen toimiva johto sijaitsee. Tätä varten oikeushenkilöä tai oikeudellista järjestelyä pidetään henkilöyhtiön ja kommandiittiyhtiön kanssa samankaltaisena, jos sitä ei käsitellä Raportoitavalla lainkäyttöalueella verotettavana yksikkönä kyseisen Raportoitavan lainkäyttöalueen verolainsäädännön nojalla. Päällekkäisen raportoinnin välttämiseksi (ottaen huomioon ilmauksen Kontrolloivat henkilöt laaja soveltamisala trustien osalta) trustia, joka on Passiivinen ei-finanssiyksikkö, ei kuitenkaan voida pitää samankaltaisena oikeudellisena järjestelynä.

6. Yksikön päätoimipaikan osoite

Yksi liitteessä I olevan VIII jakson E kohdan 6 alakohdan c alakohdassa kuvatuista vaatimuksista on se, että Yksikön osalta viralliseen dokumentaatioon sisältyy joko Yksikön päätoimipaikan osoite siinä jäsenvaltiossa, Monacossa tai muulla lainkäyttöalueella, jonka se ilmoittaa kotipaikakseen, tai siinä jäsenvaltiossa, Monacossa tai muulla lainkäyttöalueella, jolla se muodostettiin tai organisoitiin. Yksikön päätoimipaikan osoite on yleensä paikka, jossa sen toimiva johto sijaitsee. Sen Finanssilaitoksen osoite, jossa Yksikkö ylläpitää tiliä, postilokero-osoite tai osoite, jota käytetään yksinomaan postitustarkoituksiin, ei ole Yksikön päätoimipaikan osoite, paitsi jos kyseinen osoite on ainoa Yksikön käyttämä osoite ja käy ilmi yksikön rekisteröitynä osoitteena Yksikön perustamisasiakirjoista. Myöskään postinsäilytystä varten annettu osoite ei ole Yksikön päätoimipaikan osoite.

LIITE III

TÄMÄN SOPIMUKSEN MUKAISEN TIETOJEN KERÄÄMISEEN JA VAIHTAMISEEN LIITTYVÄT TIETOSUOJAN LISÄTAKEET

1. Määritelmät

Tässä sopimuksessa tarkoitetaan

’henkilötiedoilla’ kaikkia tunnistettuun tai tunnistettavissa olevaan luonnolliseen henkilöön, jäljempänä ’rekisteröity’, liittyviä tietoja; tunnistettavissa olevana pidetään henkilöä, jonka henkilöllisyys on todennettavissa suoraan tai epäsuorasti erityisesti henkilötunnuksen taikka yhden tai useamman hänelle tunnusomaisen fyysisen, fysiologisen, psyykkisen, taloudellisen, kulttuurisen tai sosiaalisen erityispiirteen perusteella;

’käsittelyllä’ kaikenlaisia sellaisia toimintoja tai toimintojen kokonaisuuksia, joita kohdistetaan henkilötietoihin joko automaattisen tietojenkäsittelyn avulla tai muutoin, kuten tietojen kerääminen, tallentaminen, järjestäminen, säilyttäminen, muokkaaminen tai muuttaminen, haku, tutkiminen, käyttö, luovuttaminen eri tavoin siirtämällä, levittämällä tai asettamalla muutoin saataville, yhteensovittaminen tai yhdistäminen taikka suojaaminen, poistaminen tai tuhoaminen.

2. Syrjintäkielto

Sopimuspuolet varmistavat, että suojatoimia, joita henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan tämän sopimuksen ja asiaa koskevan kansallisen lainsäädännön perusteella, sovelletaan kaikkiin henkilöihin ilman syrjintää erityisesti kansalaisuuden, asuinvaltion ja ulkonäön perusteella.

3. Tiedot

Sopimuspuolten tämän sopimuksen mukaisesti käsittelemien tietojen on oltava tarkoituksenmukaisia, välttämättömiä ja oikeasuhteisia tässä sopimuksessa määriteltyjen tavoitteiden kannalta.

Sopimuspuolet eivät vaihda henkilötietoja, joista ilmenee rodullinen tai etninen alkuperä, poliittiset mielipiteet, uskonnollinen tai filosofinen vakaumus taikka ammattiyhdistyksen jäsenyys, eikä luonnollisen henkilön terveyttä tai sukupuolielämää koskevia tietoja.

4. Oikeus saada pääsy tietoihin sekä oikeus tietojen saamiseen, oikaisemiseen ja poistamiseen

Jos tietoja käytetään muihin tarkoituksiin vastaanottavalla lainkäyttöalueella tai niitä välitetään vastaanottavalta lainkäyttöalueelta kolmannelle lainkäyttöalueelle (jäsenvaltio tai Monaco) tämän sopimuksen 6 artiklan 5 kohdan mukaisesti, vastaanottavan lainkäyttöalueen toimivaltainen viranomainen, joka käyttää tietoja muihin tarkoituksiin tai välittää niitä kolmannelle lainkäyttöalueelle, ilmoittaa tästä asianomaisille henkilöille. Tämä ilmoitus on annettava asianomaisille henkilöille riittävän ajoissa, jotta kyseiset henkilöt voivat käyttää tietosuojaoikeuksiaan, ja joka tapauksessa ennen kuin vastaanottava lainkäyttöalue on käyttänyt tietoja muihin tarkoituksiin tai välittänyt niitä kolmannelle lainkäyttöalueelle.

Jokaisella henkilöllä on tämän sopimuksen mukaisesti käsiteltävien henkilötietojen suhteen oikeus pyytää pääsyä Raportoivien finanssilaitosten ja/tai toimivaltaisten viranomaisten käsittelemiin henkilötietoihinsa sekä oikaista mahdollisesti virheelliset tiedot. Jos tietoja käsitellään lainvastaisesti, henkilö voi pyytää niiden poistamista.

Tämän oikeuden toteutumisen helpottamiseksi jokaisella henkilöllä on oltava mahdollisuus pyytää tietojensa käyttöoikeutta, oikaisemista ja/tai poistamista; pyynnöt on osoitettava toiselle toimivaltaiselle viranomaiselle henkilön oman toimivaltaisen viranomaisen välityksellä.

Toimivaltainen viranomainen, jolle pyyntö esitetään, antaa oikeuden käyttää merkityksellisiä tietoja ja tarvittaessa täydentää ja/tai korjata mahdollisesti virheelliset tai puutteelliset tiedot.

5. Muutoksenhakuoikeus

Jokaisella henkilöllä on tämän sopimuksen mukaisesti käsiteltävien henkilötietojen suhteen oikeus hallinnollisiin ja oikeudellisiin muutoksenhakukeinoihin riippumatta siitä, minkä maan kansalaisuus hänellä on tai onko hänellä asuinpaikka jollakin tai kaikilla niistä lainkäyttöalueista, joita asia koskee.

6. Automaattinen käsittely

Toimivaltaiset viranomaiset eivät tee päätöstä, josta aiheutuisi luonnolliselle henkilölle haitallisia oikeudellisia vaikutuksia tai joka vaikuttaisi häneen merkittävällä tavalla ja joka olisi tehty ainoastaan automaattisen tietojenkäsittelyn perusteella ja joka olisi tarkoitettu hänen tiettyjen henkilökohtaisten ominaisuuksiensa arviointiin.

7. Siirtäminen kolmansien maiden viranomaisille

Toimivaltainen viranomainen voi toisinaan siirtää tämän sopimuksen mukaisesti saatuja henkilötietoja kolmansien lainkäyttöalueiden (muu kuin jäsenvaltio tai Monaco) viranomaisille, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)	siirto on välttämätön 6 artiklan 4 kohdassa esitettyjen tarkoitusten kannalta vastaanottavalla kolmannella lainkäyttöalueella, ja vastaanottava kolmas lainkäyttöalue käyttää tietoja ainoastaan tällaisiin tarkoituksiin;

b)	tiedot ovat merkityksellisiä ja oikeasuhteisia niiden tarkoitusten kannalta, joihin ne siirretään;

c)	kolmannen lainkäyttöalueen viranomaisen toimivalta liittyy suoraan 6 artiklan 4 kohdassa esitettyihin tarkoituksiin;

d)	vastaanottava kolmas lainkäyttöalue varmistaa tämän sopimuksen mukaista tasoa vastaavan henkilötietojen suojan ja sitoutuu olemaan toimittamatta vastaanotettuja tietoja kolmansille osapuolille;

e)	toimivaltainen viranomainen, jolta tiedot on vastaanotettu, on antanut ennakolta suostumuksensa 6 artiklan 5 kohdan mukaisesti; ja

f)	rekisteröidylle on ilmoitettu siirrosta.

Kaikki muu tämän sopimuksen mukaisesti saatujen tietojen siirtäminen kolmansille osapuolille on kiellettyä.

8. Tietoturva ja tietojen eheys

Sopimuspuolilla ja Raportoivilla finanssilaitoksilla on tämän sopimuksen mukaisesti käsiteltävien tietojen osalta oltava käytössä

a)	asianmukaiset suojakeinot sen varmistamiseksi, että tiedot pysyvät luottamuksellisina ja että niitä käyttävät ainoastaan 6 artiklassa tarkoitetut henkilöt ja viranomaiset yksinomaan kyseisessä artiklassa esitettyihin tarkoituksiin;

infrastruktuuri tehokasta tietojenvaihtoa varten (mukaan lukien vakiintuneet prosessit asianmukaisen, turvallisen, luottamuksellisen ja oikea-aikaisen tietojenvaihdon sekä tehokkaan ja luotettavan yhteydenpidon varmistamiseksi ja valmiudet tietojenvaihtoon tai tietojenvaihtopyyntöihin liittyvien kysymysten ja huolenaiheiden pikaiseen ratkaisemiseen sekä tämän sopimuksen 4 artiklan täytäntöönpanoon);

c)	tekniset ja organisatoriset toimenpiteet, joilla ehkäistään luvaton luovuttaminen tai käyttöön saaminen, tahaton tai laiton tuhoaminen tai vahingossa tapahtuva häviäminen taikka muuttaminen tai mikä tahansa muu laiton käsittely; ja

d)	tekniset ja organisatoriset toimenpiteet virheellisten tietojen oikaisemiseksi sekä sellaisten tietojen poistamiseksi, joiden säilyttämiselle ei ole oikeudellisia perusteita.

Sopimuspuolet varmistavat, että Raportoivat finanssilaitokset ilmoittavat viipymättä lainkäyttöalueensa toimivaltaiselle viranomaiselle, jos niillä on syytä epäillä kyseiselle toimivaltaiselle viranomaiselle antamiensa tietojen olevan virheellisiä tai puutteellisia. Ilmoituksen vastaanottava toimivaltainen viranomainen toteuttaa kaikki kansallisen lainsäädäntönsä mukaiset asianmukaiset toimenpiteet puuttuakseen ilmoituksessa kuvattuihin virheisiin.

9. Seuraamukset

Sopimuspuolet varmistavat, että tässä sopimuksessa vahvistettujen henkilötietojen suojaa koskevien määräysten rikkominen johtaa tehokkaisiin ja varoittaviin seuraamuksiin.

10. Valvonta

Raportoivien finanssilaitosten ja toimivaltaisten viranomaisten suorittamaa tämän sopimuksen mukaisten henkilötietojen käsittelyä valvovat i) jäsenvaltioissa kansalliset tietosuojan valvontaviranomaiset, jotka on perustettu direktiivin 95/46/EY täytäntöönpanemiseksi annetun jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön mukaisesti, ja ii) Monacossa La Commission de Contrôle des Informations Nominatives (henkilötietojen valvonnasta vastaava komissio).

Näillä jäsenvaltioiden ja Monacon valvontaviranomaisilla on oltava toimintavaltuudet valvontaa, tutkimista, väliintuloa ja uudelleentarkastelua varten ja valtuudet käynnistää tarvittaessa lainsäädännön rikkomista koskeva oikeusmenettely. Ne takaavat erityisesti, että vaatimusten noudattamatta jättämistä koskevat valitukset otetaan vastaan ja tutkitaan ja että niihin annetaan vastaus ja asia korjataan asianmukaisella tavalla.

LIITE IV

LUETTELO SOPIMUSPUOLTEN TOIMIVALTAISISTA VIRANOMAISISTA

Tässä sopimuksessa sopimuspuolten toimivaltaisilla viranomaisilla tarkoitetaan seuraavia viranomaisia:

a)	Monacon ruhtinaskunta: le Conseiller de gouvernement-Ministre des finances et de l'économie tai valtuutettu edustaja;

b)	Belgian kuningaskunta: De Minister van Financiën/Le Ministre des Finances tai valtuutettu edustaja;

c)	Bulgarian tasavalta: Изпълнителният директор на Националната агенция за приходите tai valtuutettu edustaja;

d)	Tšekin tasavalta: Ministr financí tai valtuutettu edustaja;

e)	Tanskan kuningaskunta: Skatteministeren tai valtuutettu edustaja;

f)	Saksan liittotasavalta: Der Bundesminister der Finanzen tai valtuutettu edustaja;

g)	Viron tasavalta: Rahandusminister tai valtuutettu edustaja;

h)	Helleenien tasavalta: Ο Υπουργός Οικονομίας και Οικονομικών tai valtuutettu edustaja;

i)	Espanjan kuningaskunta: El Ministro de Economía y Hacienda tai valtuutettu edustaja;

j)	Ranskan tasavalta: le ministre chargé du budget tai valtuutettu edustaja;

k)	Kroatian tasavalta: Ministar financija tai valtuutettu edustaja;

l)	Irlanti: The Revenue Commissioners tai valtuutettu edustaja;

m)	Italian tasavalta: il Direttore Generale delle Finanze tai valtuutettu edustaja;

n)	Kyproksen tasavalta: Υπουργός Οικονομικών tai valtuutettu edustaja;

o)	Latvian tasavalta: Finanšu ministrs tai valtuutettu edustaja;

p)	Liettuan tasavalta: Finansų ministras tai valtuutettu edustaja;

q)	Luxemburgin suurherttuakunta: le ministre des finances tai valtuutettu edustaja;

r)	Unkari: A pénzügyminiszter tai valtuutettu edustaja;

s)	Maltan tasavalta: Il-Ministru responsabbli għall-Finanzi tai valtuutettu edustaja;

t)	Alankomaiden kuningaskunta: De Minister van Financiën tai valtuutettu edustaja;

u)	Itävallan tasavalta: Der Bundesminister für Finanzen tai valtuutettu edustaja;

v)	Puolan tasavalta: Minister Finansów tai valtuutettu edustaja;

w)	Portugalin tasavalta: O Ministro das Finanças tai valtuutettu edustaja;

x)	Romania: Președintele Agenției Naționale de Administrare Fiscală tai valtuutettu edustaja;

y)	Slovenian tasavalta: Minister za finance tai valtuutettu edustaja;

z)	Slovakian tasavalta: Minister financií tai valtuutettu edustaja;

aa)	Suomen tasavalta: Valtiovarainministeriö/Finansministeriet tai valtuutettu edustaja;

ab)	Ruotsin kuningaskunta: Chefen för Finansdepartementet tai valtuutettu edustaja;

ac)

Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistynyt kuningaskunta sekä Euroopan alueet, joiden ulkosuhteista Yhdistynyt kuningaskunta vastaa: The Commissioners of Inland Revenue tai näiden valtuutettu edustaja sekä Gibraltarin toimivaltainen viranomainen, jonka nimittää Yhdistynyt kuningaskunta noudattaen Gibraltarin viranomaisten osalta sovittuja järjestelyjä, jotka koskevat Euroopan unionin välineitä ja niihin liittyviä Euroopan unionin jäsenvaltioille ja toimielimille 19 päivänä huhtikuuta 2000 tiedoksi annettuja sopimuksia, joista Euroopan unionin neuvoston pääsihteeri toimittaa jäljennöksen Monacolle ja joita sovelletaan tähän sopimukseen.

”.

2 artikla

Voimaantulo ja soveltaminen

1. Tämä muutospöytäkirja tehdään sillä varauksella, että sopimuspuolet ratifioivat tai hyväksyvät sen omien menettelyjensä mukaisesti. Sopimuspuolet ilmoittavat toisilleen menettelyjen saattamisesta päätökseen. Tämä muutospöytäkirja tulee voimaan viimeisen ilmoituksen tekemistä seuraavan toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä.

2. Sillä varauksella, että Monacon ruhtinaskunnan institutionaaliset menettelyt ja kansainvälisten sopimusten tekemistä koskevat Euroopan unionin oikeudessa säädetyt vaatimukset saatetaan päätökseen, Monacon ruhtinaskunta ja tapauksen mukaan Euroopan unioni panevat täytäntöön sopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna tällä muutospöytäkirjalla, ja soveltavat sitä tuloksellisesti 1 päivästä tammikuuta 2017 ja ilmoittavat tästä toisilleen.

3. Sen estämättä, mitä 1 ja 2 kohdassa määrätään, sopimuspuolet soveltavat tätä muutospöytäkirjaa väliaikaisesti ennen sen voimaantuloa. Väliaikainen soveltaminen alkaa 1 päivänä tammikuuta 2017 sillä edellytyksellä, että kumpikin sopimuspuoli ilmoittaa toiselle 31 päivään joulukuuta 2016 mennessä väliaikaisen soveltamisen edellyttämien omien sisäisten menettelyjensä päätökseen saattamisesta.

4. Sen estämättä, mitä 2 ja 3 kohdassa määrätään, sopimuksen, sellaisena kuin se oli ennen tällä muutospöytäkirjalla tehtävää muuttamista, mukaisia velvoitteita sovelletaan edelleen seuraavasti:

Monacon ruhtinaskunnan velvoitteiden ja sinne sijoittautuneille maksuasiamiehille johtuvien velvoitteiden, joita tarkoitetaan sopimuksen, sellaisena kuin se oli ennen sen muuttamista tällä muutospöytäkirjalla, 8 ja 9 artiklassa, soveltaminen jatkuu 30 päivään kesäkuuta 2017 tai siihen asti, kun kyseiset velvoitteet on täytetty;

b)	sopimuksen, sellaisena kuin se oli ennen sen muuttamista tällä muutospöytäkirjalla, 10 artiklassa tarkoitettujen jäsenvaltioiden velvoitteiden, jotka koskevat vuonna 2016 ja sitä edeltävinä verovuosina kannettua lähdeveroa, soveltaminen jatkuu siihen asti, kun kyseiset velvoitteet on täytetty.

3 artikla

Sopimusta on täydennetty seuraavalla pöytäkirjalla:

”Pöytäkirja Euroopan unionin ja Monacon ruhtinaskunnan sopimukseen finanssitilitietojen vaihdosta kansainvälisten verosääntöjen noudattamisen parantamiseksi Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) laatiman finanssitilitietojen automaattista vaihtoa koskevan globaalin standardin mukaisesti

Kun tämä Euroopan unionin ja Monacon ruhtinaskunnan välinen muutospöytäkirja allekirjoitettiin, asianmukaisesti valtuutetut allekirjoittajat sopivat seuraavista määräyksistä, jotka muodostavat tämän sopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna tällä muutospöytäkirjalla, erottamattoman osan:

1.	Tämän sopimuksen 5 artiklan mukaista tietojenvaihtoa pyydetään vasta sen jälkeen, kun pyynnön esittävä valtio (jäsenvaltio tai Monacon ruhtinaskunta) on käyttänyt kaikkia sisäisen verotusmenettelyn mukaisesti saatavilla olevia säännönmukaisia tietolähteitä.

Pyynnön esittävän valtion (jäsenvaltion tai Monacon ruhtinaskunnan) toimivaltaisen viranomaisen on toimitettava seuraavat tiedot pyynnön vastaanottavan valtion (Monacon ruhtinaskunnan tai jäsenvaltion) toimivaltaiselle viranomaiselle esittäessään tämän sopimuksen 5 artiklan mukaisen tietopyynnön:

a)	tutkimuksen tai tutkinnan kohteena olevan henkilön henkilöllisyys;

b)	ajanjakso, jolta tietoja pyydetään;

c)	kuvaus haettavista tiedoista, mukaan lukien niiden luonne ja muoto, jossa pyynnön esittävä valtio haluaa saada tiedot pyynnön vastaanottavalta valtiolta;

d)	verotustarkoitus, jota varten tietoja haetaan;

e)	mahdollisuuksien mukaan niiden henkilöiden nimi ja osoite, joiden hallussa pyydettävien tietojen uskotaan olevan.

Viittauksella ”arvellun merkityksellisyyden” standardiin pyritään sallimaan mahdollisimman laaja tietojenvaihto tämän sopimuksen 5 artiklan nojalla ja samanaikaisesti tarkentamaan, että jäsenvaltioilla ja Monacon ruhtinaskunnalla ei ole oikeutta ryhtyä ”urkkimaan tietoja” tai pyytämään tietoja, joilla ei ole todennäköisesti merkitystä tietyn veronmaksajan veroasioissa. Vaikka edellä oleva 2 kohta sisältää tärkeitä menettelyvaatimuksia, joiden tarkoituksena on varmistaa, ettei tietojen urkintaa esiinny, 2 kohdan i–v alakohdan määräyksiä ei saa tulkita siten, että ne estäisivät tehokkaan tietojenvaihdon. ”Arvellun merkityksellisyyden” standardia voidaan noudattaa sekä yhtä verovelvollista (joka on tunnistettavissa nimeltä tai muulla tavalla) tai useampaa verovelvollista (jotka ovat tunnistettavissa nimeltä tai muulla tavalla) koskevissa tapauksissa.

4.	Tämä sopimus ei kata oma-aloitteista tietojenvaihtoa.

Tämän sopimuksen 5 artiklan mukaisessa tietojenvaihdossa sovelletaan edelleen pyynnön vastaanottavan valtion (jäsenvaltion tai Monacon ruhtinaskunnan) hallinnollisia menettelysääntöjä, jotka koskevat verovelvollisten oikeuksia. Näillä määräyksillä pyritään takaamaan verovelvollisille oikeudenmukainen menettely muttei estämään tai viivyttämään perusteettomasti tietojenvaihtoprosessia.”.

4 artikla

Kielet

Tämä muutospöytäkirja laaditaan kahtena kappaleena bulgarian, englannin, espanjan, hollannin, italian, kreikan, kroaatin, latvian, liettuan, maltan, portugalin, puolan, ranskan, romanian, ruotsin, saksan, slovakin, sloveenin, suomen, tšekin, tanskan, unkarin ja viron kielellä, ja jokainen teksti on yhtä todistusvoimainen.

TÄMÄN VAKUUDEKSI alla mainitut täysivaltaiset edustajat ovat allekirjoittaneet tämän muutospöytäkirjan.

Съставено в Брюксел на дванадесети юли през две хиляди и шестнадесета година.

Hecho en Bruselas, el doce de julio de dos mil dieciséis.

V Bruselu dne dvanáctého července dva tisíce šestnáct.

Udfærdiget i Bruxelles den tolvte juli to tusind og seksten.

Geschehen zu Brüssel am zwölften Juli zweitausendsechzehn.

Kahe tuhande kuueteistkümnenda aasta juulikuu kaheteistkümnendal päeval Brüsselis.

Έγινε στις Βρυξέλλες, στις δώδεκα Ιουλίου δύο χιλιάδες δεκαέξι.

Done at Brussels on the twelfth day of July in the year two thousand and sixteen.

Fait à Bruxelles, le douze juillet deux mille seize.

Sastavljeno u Bruxellesu dvanaestog srpnja godine dvije tisuće šesnaeste.

Fatto a Bruxelles, addì dodici luglio duemilasedici.

Briselē, divi tūkstoši sešpadsmitā gada divpadsmitajā jūlijā.

Priimta du tūkstančiai šešioliktų metų liepos dvyliktą dieną Briuselyje.

Kelt Brüsszelben, a kétezer-tizenhatodik év július havának tizenkettedik napján.

Magħmul fi Brussell, fit-tnax-il jum ta’ Lulju fis-sena elfejn u sittax.

Gedaan te Brussel, twaalf juli tweeduizend zestien.

Sporządzono w Brukseli dnia dwunastego lipca roku dwa tysiące szesnastego.

Feito em Bruxelas, em doze de julho de dois mil e dezasseis.

Întocmit la Bruxelles la doisprezece iulie două mii șaisprezece.

V Bruseli dvanásteho júla dvetisícšestnásť.

V Bruslju, dne dvanajstega julija leta dva tisoč šestnajst.

Tehty Brysselissä kahdentenatoista päivänä heinäkuuta vuonna kaksituhattakuusitoista.

Som skedde i Bryssel den tolfte juli år tjugohundrasexton.

За Европейския съюз

Рог la Unión Europea

Za Evropskou unii

For Den Europæiske Union

Für die Europäische Union

Euroopa Liidu nimel

Για την Ευρωπαϊκή Ένωση

For the European Union

Pour l'Union européenne

Za Europsku uniju

Per l'Unione europea

Eiropas Savienības vārdā –

Europos Sąjungos vardu

Az Európai Unió részéről

Għall-Unjoni Ewropea

Voor de Europese Unie

W imieniu Unii Europejskiej

Pela União Europeia

Pentru Uniunea Europeană

Za Európsku úniu

Za Evropsko unijo

Euroopan unionin puolesta

För Europeiska unionen

За Княжество Монако

Por el Principado de Mónaco

Za Monacké knížectví

For Fyrstendømmet Monaco

Für das Fürstentum Monaco

Monaco Vürstiriigi nimel

Για το Πριγκιπάτο του Μονακό

For the Principality of Monaco

Pour la Principauté de Monaco

Za Kneževinu Monako

Per il Principato di Monaco

Monako Firstistes vārdā –

Monako Kunigaikštystės vardu

A Monacói Hercegség részéről

Għall-Prinċipat ta' Monaco

Voor het Vorstendom Monaco

W imieniu Księstwa Monako

Pelo Principado do Mónaco

Pentru Principatul Monaco

Za Monacké kniežatstvo

Za Kneževino Monako

Monacon ruhtinaskunnan puolesta

För Furstendömet Monaco

(1) EUVL L 157, 26.6.2003, s. 38.

(2) EUVL L 19, 21.1.2005, s. 55.

(3) EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31.

(4) Monacon ruhtinaskunnan virallinen lehti, nro 7918, 26.6.2009.

(5) EUVL L 64, 11.3.2011, s. 1.

SOPIMUSPUOLTEN JULISTUKSET:

SOPIMUSPUOLTEN YHTEINEN JULISTUS GLOBAALIN STANDARDIN NOUDATTAMISESTA

Sopimuspuolet sopivat globaalin standardin noudattamisen osalta automaattiseen tietojenvaihtoon liittyvistä määräyksistä, jotka sisältyvät:

i)	hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla annettuun neuvoston direktiiviin 2011/16/EU, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2014/107/EU,

ii)	tähän sopimukseen ja sen liitteisiin sekä

iii)

muihin kyseistä aihepiiriä koskeviin sopimuksiin, jotka Euroopan unioni on neuvotellut samanaikaisesti Sveitsin valaliiton, Andorran ruhtinaskunnan, Liechtensteinin ruhtinaskunnan ja San Marinon tasavallan kanssa, vaikkakin jotkut näistä sopimuksista sisältävät lisätietoja luottamuksellisuudesta ja tietosuojasta, ottaen huomioon Monacon ruhtinaskunnan ja näiden neljän maan eri kannat kyseessä olevaa aihepiiriä koskevissa asioissa ja siinä määrin kuin se on ehdottoman välttämätöntä sitä varten, että jäsenvaltiot voivat noudattaa niille Euroopan unionin lainsäädännössä asetettuja velvoitteita Euroopan unionin ulkopuolella sijaitsevien lainkäyttöalueiden kanssa ylläpitämiin suhteisiinsa nähden.

SOPIMUSPUOLTEN YHTEINEN JULISTUS SOPIMUKSESTA JA SEN LIITTEISTÄ

Sopimuspuolet sopivat sopimuksen ja sen liitteiden I ja II soveltamisen osalta, että kommentaareja OECD:n laatimaan toimivaltaisten viranomaisten mallisopimukseen ja yhteiseen tietojenvaihtostandardiin olisi käytettävä esimerkkien tai tulkintojen lähteenä ja johdonmukaisen soveltamisen varmistamiseksi.

SOPIMUSPUOLTEN YHTEINEN JULISTUS SOPIMUKSEN 5 ARTIKLASTA

Sopimuspuolet sopivat pyynnöstä tapahtuvaa tietojenvaihtoa koskevan 5 artiklan soveltamisen osalta, että ne käyttävät tulkintojen lähteenä kommentaareja OECD:n tuloa ja varallisuutta koskevan malliverosopimuksen 26 artiklaan.

SOPIMUSPUOLTEN YHTEINEN JULISTUS MUUTOSPÖYTÄKIRJAN 2 ARTIKLASTA

Sopimuspuolet sopivat, että muutospöytäkirjan 2 artiklan tapauksessa muutospöytäkirjan väliaikainen soveltaminen edellyttää seuraavia:

—

Monacon ruhtinaskunta ja jäsenvaltiot sekä niiden Finanssilaitokset noudattavat liitteiden I ja II mukaisia sovellettavia tietojenvaihto- ja huolellisuusmenettelyjä viimeistään 1 päivästä tammikuuta 2017 alkaen sopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna tällä muutospöytäkirjalla, 3 artiklan 3 kohdan mukaisten velvoitteidensa täyttämiseksi. Sopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna muutospöytäkirjalla, 3 artiklan 3 kohdan mukaisia velvoitteita ei kuitenkaan sovelleta sopimuspuoliin ennen kuin muutospöytäkirjan 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut voimaantuloa koskevat ehdot täyttyvät;

—

sopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna tällä muutospöytäkirjalla, 5 artiklan mukaisesti jäsenvaltiot voivat lähettää tietopyyntöjä Monacon ruhtinaskunnalle 1 päivästä tammikuuta 2017 alkaen, mutta Monacon ruhtinaskunta voi halutessaan vastata näihin tietopyyntöihin vasta sitten, kun muutospöytäkirjan 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut voimaantuloa koskevat ehdot täyttyvät;

—

Monacon ruhtinaskunta ja sen Finanssilaitokset voivat muutospöytäkirjan väliaikaisen soveltamisen huomioon ottaen päättää keskeyttää niille säästöjen tuottamien korkotulojen verotuksesta 3 päivänä kesäkuuta 2003 annetussa neuvoston direktiivissä 2003/48/EY säädettyjä toimenpiteitä vastaavista toimenpiteistä tehdystä Euroopan yhteisön ja Monacon ruhtinaskunnan välisestä sopimuksesta, sellaisena kuin se oli ennen muutospöytäkirjan hyväksymistä, johtuvien velvoitteiden soveltamisen 1 päivästä tammikuuta 2017 alkaen, ellei muutospöytäkirjan 2 artiklan 4 kohdassa toisin määrätä.

19.8.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

L 225/41

KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) 2016/1393,

annettu 4 päivänä toukokuuta 2016,

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 täydentämisestä yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän sekä suoriin tukiin, maaseudun kehittämistukeen ja täydentäviin ehtoihin sovellettavien maksujen epäämis- ja perumisedellytysten sekä hallinnollisten seuraamusten osalta annetun delegoidun asetuksen (EU) N:o 640/2014 muuttamisesta

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 352/78, (EY) N:o 165/94, (EY) N:o 2799/98, (EY) N:o 814/2000, (EY) N:o 1290/2005 ja (EY) N:o 485/2008 kumoamisesta 17 päivänä joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 (1) ja erityisesti sen 63 artiklan 4 kohdan, 64 artiklan 6 kohdan, 72 artiklan 5 kohdan, 76 artiklan, 77 artiklan 7 kohdan, 93 artiklan 4 kohdan, 101 artiklan 1 kohdan ja 120 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 640/2014 (2) 7 artiklan 1 kohdan mukaan tukioikeuksien tunnistamis- ja rekisteröintijärjestelmän on varmistettava tukioikeuksien jäljitettävyys tiettyjen seikkojen, muun muassa tukioikeuden viimeisimmän aktivoinnin päivämäärän osalta. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1307/2013 (3) säännöksissä, jotka koskevat kansallisen tai alueellisen varannon täydentämistä perustukijärjestelmässä, ei enää vaadita tätä tietoa, jos viljelijäkohtainen tukioikeuksien kokonaismäärä voidaan vahvistaa.

(2)	Delegoidun asetuksen (EU) N:o 640/2014 9 artiklassa säädetään säännöt sellaisten alojen määrittämiselle, joilla on maisemapiirteitä ja puita. On asianmukaista tarkentaa kyseisen säännöksen sanamuotoa viittaamalla tukikelpoisiin hehtaareihin.

(3)

Komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 809/2014 (4) 11 artiklan 4 kohdan mukaan toimivaltaisen viranomaisen on annettava esitarkastusten tulokset tiedoksi tuensaajalle 26 kalenteripäivän kuluessa kyseisen asetuksen 13 artiklassa tarkoitetusta yhtenäishakemusten, tukihakemusten ja maksupyyntöjen viimeisestä jättöpäivästä. Delegoidun asetuksen (EU) N:o 640/2014 12 artiklassa säädetään poikkeuksista neuvoston asetuksen (ETY, Euratom) N:o 1182/71 (5) 5 artiklan 1 kohtaan viimeisten jättöpäivien osalta. Johdonmukaisuuden vuoksi on asianmukaista säätää samasta poikkeuksesta sen viimeisen sallitun päivän osalta, jona kyseisten esitarkastusten tulokset on ilmoitettava, samoin kuin sen viimeisen sallitun päivän osalta, jona tuensaaja voi ilmoittaa toimivaltaiselle viranomaiselle kyseisten esitarkastusten perusteella tekemistään muutoksista. Olisi myös täsmennettävä, että esitarkastusten tulosten tiedoksiantamiseen liittyvä 26 kalenteripäivänä ajanjakso päättyy joka tapauksessa sitä päivää seuraavana päivänä, joka on tukihakemuksen, maksupyynnön tai tukioikeuksia koskevan hakemuksen viimeinen mahdollinen myöhässä jättämisen päivä.

(4)

Delegoidun asetuksen (EU) N:o 640/2014 18 artiklassa säädetään uudelleenjakotuen, nuorten viljelijöiden tuen ja luonnonhaitta-alueiden tuen osalta periaatteesta, jonka mukaan viljelijään ei pidä soveltaa seuraamuksia pinta-alojen liian suuriksi ilmoittamisen vuoksi silloin kun tällaisesta ilmoituksesta ei ole mahdollista saada hyötyä, koska hehtaareille, joista voidaan myöntää tukea, on vahvistettu enimmäismäärä. Samanlainen säännös on ollut komission asetuksessa (EY) N:o 1122/2009 (6) eläinpalkkioiden ja komission asetuksessa (EU) N:o 65/2011 (7) pinta-alaan liittyvien maataloustoimenpiteiden osalta. Jatkuvuuden ja viljelijöiden tasapuolisen kohtelun varmistamiseksi sekä yksinkertaisuuden vuoksi on asianmukaista sisällyttää delegoituun asetukseen (EU) N:o 640/2014 tällainen sääntö, jota sovelletaan tapauksen mukaan kaikkiin pinta-alaan tai eläimiin liittyviin tukijärjestelmiin sekä pinta-alaan tai eläimiin liittyviin maaseudun kehittämistoimenpiteisiin.

(5)

Yhdennetyssä hallinto- ja valvontajärjestelmässä tuki, jonka tuensaaja voi saada, lasketaan viljelykasviryhmän käsitteen perusteella. Kun kyseessä on asetuksen (EU) N:o 1307/2013 41 artiklassa säädetty uudelleenjakotuki, jäsenvaltio voi päättää soveltaa hehtaarimäärän puitteissa asteittaista maksujärjestelmää. Erityisen viljelykasviryhmän käyttöönotto uudelleenjakotuen yhteydessä yksinkertaistaisi uudelleenjakotuen asteittaista soveltamista tuensaajan kannalta, koska tuensaajan ei tarvitsisi mainita, mikä viljelylohko kuuluu mihinkin osaan niistä hehtaareista, joiden määrään sovelletaan asteittaista järjestelmää. Johdonmukaisuuden vuoksi on asianmukaista ottaa sama säännös käyttöön nuorten viljelijöiden järjestelmässä ja vapaaehtoisissa tuotantosidonnaisissa tukitoimenpiteissä.

(6)

Kun kyseessä ovat pinta-alaan liittyvät tukijärjestelmät tai muut tukitoimenpiteet kuin perustukijärjestelmä tai yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmä, delegoidun asetuksen (EU) N:o 640/2014 17 artiklan 1 kohdan b alakohdassa viljelykasviryhmät erotetaan tapauksen mukaan toisistaan sellaiseksi ilmoitettua alaa koskevaksi ryhmäksi, johon sovelletaan eri tukitasoa. Kun kyseessä ovat tuet alueille, joilla on luonnonoloista johtuvia tai muita erityisrajoitteita, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1305/2013 (8) 31 artiklan 4 kohdassa edellytetään, että jäsenvaltiot säätävät tukien asteittaisesta alenemisesta ohjelmassa, lukuun ottamatta erityistapauksia, määriteltävän tilakohtaisen enimmäispinta-alan ylittävältä osalta. Kyseisen tuen osalta olisi täsmennettävä, että käytettäessä asteittain väheneviä tukimääriä huomioon otetaan kyseisten määrien keskiarvo suhteessa vastaaviin ilmoitettuihin pinta-aloihin, kuten aiemmin säädettiin asetuksen (EU) N:o 65/2011 16 artiklan 2 kohdassa.

(7)

Yksinkertaisuuden vuoksi on yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän kehitys huomioon ottaen asianmukaista mukauttaa tukihakemuksiin tai tukitoimenpiteisiin liittyviä hallinnollisia seuraamuksia silloin kun voidaan tehdä tehokkaita hallinnollisia ristiintarkastuksia viljelylohkojen tunnistusjärjestelmällä ja kun taannehtiva takaisinperintä on mahdollinen, eli silloin kun kyseessä ovat asetuksen (EU) N:o 1307/2013 III osaston 1, 2, 4 ja 5 luvussa ja V osastossa säädetyt pinta-alaperusteiset tukijärjestelmät tai asetuksen (EU) N:o 1305/2013 30 ja 31 artiklassa tarkoitetut pinta-alaperusteiset tukitoimenpiteet. Tässä olisi yhteisen maatalouspolitiikan moitteettoman varainhoidon varmistamiseksi otettava huomioon varoittavuus- ja suhteellisuusperiaatteet.

(8)

On asianmukaista ottaa kyseisille tukijärjestelmille ja tukitoimenpiteille käyttöön alennettujen seuraamusten järjestelmä, jota sovelletaan ensimmäistä kertaa alan hieman liian suureksi ilmoittaviin hakijoihin. Järjestelmän väärinkäytön estämiseksi ja vastaisuudessa tehtävien hakemusten virheettömyyden edistämiseksi määrä, jolla hallinnollista seuraamusta on alennettu, olisi moitteettoman varainhoidon periaatteiden mukaisesti maksettava, jos tuensaajalle määrätään seuraavana hakuvuonna kyseisen pinta-alaan liittyvän tukijärjestelmän tai tukitoimenpiteen osalta toinen hallinnollinen seuraamus.

(9)

Delegoidun asetuksen (EU) N:o 640/2014 24 artiklassa säädetään viherryttämistuen vähennyksistä, jos säännöksiä viljelyn monipuolistamisesta ei noudateta. Niitä tapauksia varten, joissa ei noudateta asetuksen (EU) N:o 1307/2013 44 artiklan 2 kohtaa, olisi selkeyden vuoksi otettava käyttöön erityinen säännös.

(10)

Tuensaajan on eläintukihakemuksia ja eläimiin liittyvien tukitoimenpiteiden yhteydessä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 809/2014 21 artiklan mukaisesti sitouduttava tapauksen mukaan pitämään eläimet tilallaan jäsenvaltion määrittelemä aika sekä annettava eläimiin liittyvien tukitoimenpiteiden puitteissa tehtävässä eläintukihakemuksessa tai maksupyynnössä tiedot paikasta tai paikoista, joissa eläimiä on tarkoitus pitää. On asianmukaista vahvista säännökset, joiden mukaan eläimiä, jotka on kyseisen ajanjakson aikana siirretty muuhun paikkaan kuin johonkin ilmoitetuista paikoista, voidaan pitää määritettyinä, jos niiden sijaintipaikka tilalla voidaan paikalla tehtävissä tarkastuksissa heti havaita.

(11)

Komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 639/2014 (9) 53 artiklan 4 kohdassa säädetään, että jäsenvaltioiden on määriteltävä tukikelpoisuusedellytyksenä vaatimukset, jotka koskevat Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1760/2000 (10) säädettyä eläinten tunnistamista ja rekisteröimistä. Sillä, että kyseiseen asetukseen viitataan systemaattisena tukikelpoisuusedellytyksenä, pyritään varmistamaan tukikelpoisten eläinten kiistaton tunnistaminen. Sen vuoksi delegoidun asetuksen (EU) N:o 640/2014 30 artiklan 4 kohdan c alakohdassa olisi täsmennettävä tältä osin, että rekisteriin, eläinpassiin ja/tai nautaeläinten sähköiseen tietokantaan tehtyä virheellistä merkintää, joka liittyy esimerkiksi sukupuoleen, rotuun, väriin tai päivämäärään, olisi pidettävä säännösten noudattamatta jättämisenä ensimmäisen havainnon jälkeen, jos tiedot ovat olennaisia eläinten tukikelpoisuuden arvioimiseksi asianomaisessa tukijärjestelmässä tai tukitoimenpiteessä. Muutoin asianomaista eläintä olisi pidettävä ei-määritettynä, jos tällaisia virheellisiä merkintöjä havaitaan vähintään kahdessa tarkastuksessa 24 kuukauden aikana.

(12)

Eläimiin liittyviin tukitoimenpiteisiin sovellettavat hallinnolliset seuraamukset vahvistetaan delegoidun asetuksen (EU) N:o 640/2014 31 artiklassa, ja ne on tarkoitettu sovellettaviksi toimenpiteiden tasolla. Kyseisessä asetuksessa ei oteta huomioon, että toimenpiteeseen kuuluvat toimet saattavat koskea useaa eläinrotua ja -lajia, joihin voidaan soveltaa eri tukitasoja ja tukikelpoisuusedellytyksiä maaseudun kehittämisohjelmissa. Sen vuoksi kyseisessä artiklassa on tarpeen viitata toimityyppiin.

(13)

Lisäksi delegoidun asetuksen (EU) N:o 640/2014 31 artiklassa viitataan kynnykseen, joka on kolme eläintä, joiden osalta havaitaan säännösten noudattamatta jättäminen. Silloin kun lajin tuotantoketju on lyhyt ja eläinten vaihtuvuus suuri, kyseisen kynnyksen soveltaminen ei välttämättä johda vastaaviin seuraamustasoihin kuin nautojen, lampaiden ja vuohien osalta. Jäsenvaltioiden olisi sen vuoksi sallittava kyseisten lyhyen tuotantoketjun lajien kohdalla vahvistaa mukautettu eläinmäärä, joka vastaa kolmen eläimen kynnystä.

(14)

Sen varmistamiseksi, että täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 809/2014 21 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua tukihakemuksetonta järjestelmää varten käytettävät tiedot ovat luotettavat, mahdollisesti tukikelpoisille eläimille olisi tehtävä tarkastuksia paikalla. Jos havaitaan sääntöjen noudattamatta jättämisiä, sovelletaan delegoidun asetuksen (EU) N:o 640/2014 31 artiklassa säädettyjä hallinnollisia seuraamuksia. Rajoittamatta muiden tukikelpoisuusedellytysten noudattamista tällaisia mahdollisesti tukikelpoisia eläimiä pidetään kuitenkin edelleen tukikelpoisina, jos eläinten tunnistamis- ja rekisteröintivaatimusten noudattamatta jättäminen korjataan viimeistään pitoajan ensimmäisenä päivänä tai viimeistään jäsenvaltion valitsemana päivämääränä delegoidun asetuksen (EU) N:o 639/2014 53 artiklan 4 kohdan mukaisesti. Sen vuoksi delegoidun asetuksen (EU) N:o 640/2014 31 artiklan 3 kohdassa olisi täsmennettävä, että mahdollisesti tukikelpoisia eläimiä, joita ei ole asianmukaisesti tunnistettu tai rekisteröity, pidetään eläiminä, joiden kohdalla on havaittu säännösten noudattamatta jättämistä, riippumatta siitä, mikä niiden asema on delegoidun asetuksen (EU) N:o 639/2014 53 artiklan 4 kohdassa säädettyjen tukikelpoisuusvaatimusten täyttämisen suhteen.

(15)

Delegoidun asetuksen (EU) N:o 640/2014 31 artiklassa säädetään menetelmästä hallinnollisten seuraamusten laskemiseksi eläintukijärjestelmissä tai tukitoimenpiteissä ilmoitettujen eläinten osalta. Menetelmä perustuu niiden yksittäisten eläinten lukumäärään, joiden kohdalla on havaittu säännösten noudattamatta jättämistä, riippumatta siitä kuinka kauan eläimet ovat olleet tilalla. Jotkin jäsenvaltiot ovat ottaneet käyttöön järjestelmän, jossa tuen laskenta ei perustu yksittäisten, tukikelpoisuusvaatimusten täyttävien eläinten lukumäärään vaan myös niiden tilallaolopäivien lukumäärään, joina eläimet täyttävät tukikelpoisuusvaatimukset. Kyseisten jäsenvaltioiden olisi oikeasuhteisuuden varmistamiseksi mukautettava hallinnollisten seuraamusten laskentamenetelmäänsä vastaavasti.

(16)

Jäsenvaltioiden on neuvoston asetuksen (EY) N:o 21/2004 (11) mukaisesti otettava käyttöön lammas- ja vuohieläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmä, jossa on keskusrekisteri tai sähköinen tietokanta. Sen vuoksi delegoidun asetuksen (EU) N:o 640/2014 34 artiklan soveltamisala olisi laajennettava koskemaan myös kyseisiä eläinlajeja.

(17)

Delegoidun asetuksen (EU) N:o 640/2014 43 ja 44 artiklassa on selkeyden vuoksi asianmukaista täsmentää, että asetusten (EY) N:o 1122/2009 ja (EU) N:o 65/2011 soveltamisen jatkaminen ja delegoidun asetuksen (EU) N:o 640/2014 soveltamisen lykkääminen koskevat myös tukihakemuksia. On asianmukaista täsmentää myös, että asetusten (EY) N:o 1122/2009 ja (EU) N:o 65/2011 soveltamisen jatkaminen koskee vuoteen 2014 ja sitä aiempiin vuosiin liittyviä maksupyyntöjä.

(18)

Lisäksi on asianmukaista täsmentää delegoidun asetuksen (EU) N:o 640/2014 43 artiklassa, että neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 (12) 66 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun tekniseen apuun liittyviä menoja koskeviin maksupyyntöihin, jotka on tehty vuoden 2015 osalta, sovelletaan edelleen asetuksia (EY) N:o 1122/2009 ja (EU) N:o 65/2011.

(19)	Selkeyden vuoksi on asianmukaista korvata viittaukset oikeusperustaan asetuksessa (EU) N:o 1306/2013 viittauksella komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 908/2014 (13) 28 artiklaan.

(20)	Sen vuoksi delegoitua asetusta (EU) N:o 640/2014 olisi muutettava.

(21)	Muutoksia, joilla täsmennetään delegoidun asetuksen (EU) N:o 640/2014 43 ja 44 artiklaa, olisi jatkuvuuden varmistamiseksi sovellettava hakuvuosiin ja palkkiokausiin, jotka alkavat samana päivänä kuin asetuksessa (EU) N:o 640/2014 säädetään,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Delegoidun asetuksen (EU) N:o 640/2014 muuttaminen

Muutetaan delegoitu asetus (EU) N:o 640/2014 seuraavasti:

Muutetaan 7 artiklan 1 kohta seuraavasti:

a)	poistetaan d alakohta;

b)	lisätään toinen kohta seuraavasti: ”Sähköisessä rekisterissä on oltava kaikki tiedot, joita tarvitaan kansallisen tai alueellisen varannon täydentämiseksi asetuksen (EU) N:o 1307/2013 31 artiklan nojalla.”

Korvataan 9 artiklan 3 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohta seuraavasti:

”b)	puiden lukumäärä tukikelpoista hehtaaria kohden ei ylitä enimmäistiheyttä.”

Korvataan 12 artikla seuraavasti:

”12 artikla

Hakemusten ja tiedoksiantojen viimeisestä jättöpäivästä poikkeaminen

Poiketen siitä, mitä neuvoston asetuksen (ETY, Euratom) N:o 1182/71 (*) 5 artiklan 1 kohdassa säädetään, jos jokin seuraavista päivistä on yleinen vapaapäivä, lauantai tai sunnuntai, määräaika päättyy ensimmäisenä seuraavana työpäivänä:

a)	suorien tukien hakemuksen, maaseudun kehittämistukea koskevan hakemuksen, maksupyynnön, muiden ilmoitusten, muiden todistusasiakirjojen tai sopimusten viimeinen jättöpäivä taikka yhtenäishakemusten tai maksupyynnön muutosten viimeinen jättöpäivä;

b)	13 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitettu myöhässä jättämisen viimeinen sallittu päivä ja 14 artiklan toisessa alakohdassa tarkoitettu myöhässä jättämisen viimeinen sallittu päivä, kun tuenhakijat jättävät tukioikeuksien myöntämistä tai korottamista koskevia hakemuksia;

c)	komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 809/2014 (**) 11 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu viimeinen sallittu päivä, jona esitarkastusten tulokset voidaan ilmoittaa tuensaajalle;

d)	komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 809/2014 15 artiklan 2 a kohdassa tarkoitettu viimeinen sallittu päivä, jona tuensaaja voi ilmoittaa toimivaltaiselle viranomaiselle esitarkastusten perusteella tekemistään muutoksista.

Jos jokin ensimmäisen kohdan b alakohdassa tarkoitettu viimeinen sallittu myöhässä jättämisen päivä näyttää olevan ensimmäinen seuraava työpäivä, kyseisen kohdan c alakohdassa tarkoitettuna viimeisenä sallittuna ilmoituspäivänä pidetään toista seuraavaa työpäivää.

(*) Neuvoston asetus (ETY, Euratom) N:o 1182/71, annettu 3 päivänä kesäkuuta 1971, määräaikoihin, päivämääriin ja määräpäiviin sovellettavista säännöistä (EYVL L 124, 8.6.1971, s. 1)."

(**) Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 809/2014, annettu 17 päivänä heinäkuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 soveltamissäännöistä yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän, maaseudun kehittämistoimenpiteiden ja täydentävien ehtojen osalta (EUVL L 227, 31.7.2014, s. 69).”"

Lisätään 15 a artikla seuraavasti:

”15 a artikla

Viljelijäkohtainen yläraja tai enimmäismäärä

Jos jossakin tukijärjestelmässä tai tukitoimenpiteessä sovelletaan viljelijäkohtaista ylärajaa tai viljelijäkohtaista enimmäismäärää ja tuensaajan ilmoittama pinta-ala tai eläinten lukumäärä ylittää viljelijäkohtaisen ylärajan tai viljelijäkohtaisen enimmäismäärän, vastaava ilmoitettu pinta-ala tai eläinten lukumäärä mukautetaan asianomaiselle tuensaajalla vahvistettuun viljelijäkohtaiseen ylärajaan tai viljelijäkohtaiseen enimmäismäärään.”

Korvataan 17 artiklan 1 kohta seuraavasti:

”1. Tämän jakson soveltamiseksi seuraavat viljelykasviryhmät on tapauksen mukaan erotettava toisistaan:

a)	perustukijärjestelmän mukaisten tukioikeuksien aktivoimiseksi tai yhtenäisen pinta-alatuen myöntämiseksi ilmoitetut alat;

b)	alat, jotka oikeuttavat uudelleenjakotukeen;

c)	alat, jotka oikeuttavat tukiin nuorten viljelijöiden järjestelmässä;

d)	alat, jotka on ilmoitettu vapaaehtoista tuotantosidonnaista toimenpidettä kohden;

e)	kutakin ilmoitettua alaa koskeva ryhmä muun sellaisen pinta-alaan liittyvän tukijärjestelmän tai tukitoimenpiteen soveltamiseksi, johon sovelletaan eri tukitasoa;

f)	muu käyttö -otsikon alla ilmoitetut alat.

Ensimmäisen kohdan e alakohdan soveltamiseksi silloin kun kyseessä ovat asetuksen (EU) N:o 1305/2013 31 artiklassa tarkoitetut tuet alueille, joilla on luonnonoloista johtuvia tai muita erityisrajoitteita, ja käytetään asteittain väheneviä tukimääriä, huomioon otetaan kyseisten määrien keskiarvo suhteessa vastaaviin ilmoitettuihin pinta-aloihin.”

Korvataan 19 artiklan 3 kohta seuraavasti:

”3. Jos 1 ja 2 kohdassa tarkoitettua määrää ei voida sitä kalenterivuotta, jona havainto tehdään, seuraavien kolmen kalenterivuoden aikana täysin vähentää komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 908/2014 (***) 28 artiklan mukaisesti, jäännöksen maksaminen peruutetaan.

(***) Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 908/2014, annettu 6 päivänä elokuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 soveltamissäännöistä maksajavirastojen ja muiden elinten, varainhoidon, tilien tarkastamisen ja hyväksymisen, tarkastuksia koskevien sääntöjen, vakuuksien ja avoimuuden osalta (EUVL L 255, 28.8.2014, s. 59).”"

Lisätään 19 a artikla seuraavasti:

”19 a artikla

Hallinnolliset seuraamukset tapauksissa, joissa pinta-alat on ilmoitettu liian suuriksi perustukijärjestelmän, yhtenäisen pinta-alatuen järjestelmän, uudelleenjakotuen, nuorten viljelijöiden tuen, luonnonhaitta-alueiden tuen, pienviljelijäjärjestelmän, Natura 2000 -tukien, vesipuitedirektiivin mukaisten tukien ja alueille, joilla on luonnonoloista johtuvia tai muita erityisrajoitteita, myönnettävien tukien osalta

1. Jos jonkin 17 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun viljelykasviryhmän ilmoitettu ala asetuksen (EU) N:o 1307/2013 III osastossa olevassa 1, 2, 4 tai 5 ja V osastossa säädetyssä tukijärjestelmässä ja asetuksen (EU) N:o 1305/2013 30 ja 31 artiklassa tarkoitetussa tukitoimenpiteessä ylittää tämän asetuksen 18 artiklan mukaisesti määritetyn pinta-alan, tuen laskentaperusteena käytetään määritettyä pinta-alaa, josta vähennetään todettu ero 1,5-kertaisena, jos ero on joko yli kolme prosenttia määritetystä pinta-alasta tai yli kaksi hehtaaria.

Hallinnollinen seuraamus ei voi ylittää sataa prosenttia ilmoitettuun alaan perustuvista määristä.

2. Jos tuensaajalle ei ole määrätty 1 kohdan nojalla hallinnollista seuraamusta alan liian suureksi ilmoittamisesta asianomaisessa tukijärjestelmässä tai tukitoimenpiteessä, kyseisessä kohdassa tarkoitettua hallinnollista seuraamusta alennetaan 50 prosentilla, jos ilmoitetun alan ja määritellyn alan välinen ero on enintään kymmenen prosenttia määritellystä alasta.

3. Jos tuensaajalle määrättyä hallinnollista seuraamusta on alennettu 2 kohdan mukaisesti ja tälle on seuraavan hakuvuoden osalta määrättävä toinen asianomaiseen tukijärjestelmään tai tukitoimenpiteeseen liittyvä tässä artiklassa ja 21 artiklassa tarkoitettu hallinnollinen seuraamus, tuensaajan on maksettava kyseisen seuraavan hakuvuoden hallinnollinen seuraamus täysimääräisenä sekä määrä, jolla 1 kohdan mukaisesti laskettua hallinnollista seuraamusta on alennettu 2 kohdan mukaisesti.

4. Jos 1, 2 ja 3 kohdan mukaisesti laskettua määrää ei voida sitä kalenterivuotta, jona havainto tehdään, seuraavien kolmen kalenterivuoden aikana täysin vähentää täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 908/2014 28 artiklan mukaisesti, jäännöksen maksaminen peruutetaan.”

Korvataan 21 artiklan 2 kohta seuraavasti:

”2. Jos 1 kohdassa tarkoitettujen aiheettomien maksujen ja hallinnollisten seuraamusten määrää ei voida sitä kalenterivuotta, jona havainto tehdään, seuraavien kolmen kalenterivuoden aikana täysin vähentää täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 908/2014 28 artiklan mukaisesti, jäännöksen maksaminen peruutetaan.”

Muutetaan 24 artikla seuraavasti:

Lisätään 3 a kohta seuraavasti:

”3 a. Jos asetuksen (EU) N:o 1307/2013 44 artiklan 2 kohdassa edellytetään, että pääkasvin osuus jäljellä olevalla peltoalalla on enintään 75 prosenttia jäljellä olevasta peltoalasta, mutta pääkasviryhmälle määritetty osuus jäljellä olevalla peltoalalla on suurempi kuin 75 prosenttia, pinta-alasta, jota käytetään laskettaessa viherryttämistuki tämän asetuksen 23 artiklan mukaisesti, vähennetään 50 prosenttia määritetystä jäljellä olevasta peltoalasta, joka kerrotaan erotuksella.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettu erotus on se pääkasviryhmän pinta-alan osuus, joka ylittää 75 prosentin osuuden määritetystä jäljellä olevasta peltoalasta suhteessa kokonaispeltoalaan, joka vaaditaan kyseisellä jäljellä olevalla peltoalalla muiden viljelykasviryhmien osalta.”

Korvataan 4 kohta seuraavasti:

”4. Jos todetaan, ettei tuensaaja ole noudattanut tässä artiklassa tarkoitettua viljelyn monipuolistamista kolmeen vuoteen, pinta-ala, jolla viherryttämistuen laskemisessa käytettävää pinta-alaa seuraavina vuosina on vähennettävä 1, 2, 3 ja 3 a kohdan mukaisesti, on määritetty kokonaispeltoala, joka kerrotaan sovellettavalla erotuksella.”

10)

Korvataan 28 artiklan 4 kohta seuraavasti:

”4. Jos 1, 2 ja 3 kohdan mukaisesti laskettua hallinnollisten seuraamusten määrää ei voida sitä kalenterivuotta, jona havainto tehdään, seuraavien kolmen kalenterivuoden aikana täysin vähentää täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 908/2014 28 artiklan mukaisesti, jäännöksen maksaminen peruutetaan.”

11)

Muutetaan 30 artikla seuraavasti:

Lisätään 3 a kohta seuraavasti:

”3 a. Jos eläimiä on täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 809/2014 21 artiklan 1 kohdan d alakohdassa tarkoitetun, jäsenvaltion määrittämän ajanjakson aikana siirretty muihin paikkoihin kuin kyseisen kohdan mukaisesti ilmoitettuihin paikkoihin, kyseisiä eläimiä pidetään määritettyinä, jos niiden sijaintipaikka tilalla havaittiin paikalla tehtävässä tarkastuksessa välittömästi.”

Korvataan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan c alakohta seuraavasti:

”c)

jos havaitut säännösten noudattamatta jättämiset liittyvät rekisteriin, eläinpassiin tai nautaeläinten sähköiseen tietokantaan tehtyihin virheellisiin merkintöihin, jotka eivät ole merkityksellisiä sellaisten tukikelpoisuusedellytysten noudattamisen tarkistamisen kannalta, jotka ovat muita kuin delegoidun asetuksen (EU) N:o 639/2014 53 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut tukikelpoisuusedellytykset, kyseistä eläintä pidetään ei-määritettyinä ainoastaan, jos tällaisia virheitä löydetään vähintään kahdessa tarkastuksessa 24 kuukauden aikana. Kaikissa muissa tapauksissa kyseisiä eläimiä pidetään ei-määritettyinä ensimmäisen havainnon jälkeen.”

12)

Korvataan 31 artikla seuraavasti:

”31 artikla

Hallinnolliset seuraamukset eläintukijärjestelmissä tai eläimiin liittyvissä tukitoimenpiteissä ilmoitettujen eläinten osalta

1. Jos tukihakemuksessa, joka on tehty eläintukijärjestelmässä, tai maksupyynnössä, joka on tehty eläimiin liittyvässä tukitoimenpiteessä tai tällaisen tukitoimenpiteen puitteissa toteutettavassa toimityypissä, havaitaan 30 artiklan 3 kohdan mukaisesti eläinten ilmoitetun ja määritetyn lukumäärän välinen ero, tuen kokonaismäärää, joka tuensaajalle olisi voitu maksaa kyseisessä tukijärjestelmässä tai tukitoimenpiteessä tai tällaisen tukitoimenpiteen puitteissa toteutettavassa toimityypissä asianomaiselta hakuvuodelta, on vähennettävä tämän artiklan 3 kohdan mukaisesti vahvistettavalla prosenttiosuudella, jos säännösten noudattamatta jättämistä havaitaan enintään kolmen eläimen kohdalla.

2. Jos säännösten noudattamatta jättämistä havaitaan useamman kuin kolmen eläimen kohdalla, tuen kokonaismäärää, joka tuensaajalle olisi voitu maksaa 1 kohdassa tarkoitetussa tukijärjestelmässä tai tukitoimenpiteessä tai tällaisen tukitoimenpiteen puitteissa toteutettavassa toimityypissä asianomaiselta hakuvuodelta, on vähennettävä seuraavasti:

a)	prosenttiosuudella, joka vahvistetaan 3 kohdan mukaisesti, jos se on enintään kymmenen prosenttia; tai

b)	jäljempänä 3 kohdan mukaisesti vahvistettavalla prosenttiosuudella kaksinkertaisena, jos se on yli 10 mutta enintään 20 prosenttia.

Jos 3 kohdan mukaisesti vahvistettava prosenttiosuus on yli 20 prosenttia, suoraa tukea tai maaseudun kehittämistukea, joka tuensaajalle olisi voitu maksaa 30 artiklan 3 kohdan nojalla, ei myönnetä tuensaajalle tukijärjestelmässä tai tukitoimenpiteessä tai tällaisen tukitoimenpiteen puitteissa toteutettavassa toimityypissä kyseiseltä hakuvuodelta.

Jos 3 kohdan mukaisesti vahvistettava prosenttiosuus on yli 50 prosenttia, suoraa tukea tai maaseudun kehittämistukea, joka tuensaajalle olisi voitu maksaa 30 artiklan 3 kohdan nojalla, ei myönnetä tuensaajalle tukijärjestelmässä tai tukitoimenpiteessä tai tällaisen tukitoimenpiteen puitteissa toteutettavassa toimityypissä kyseiseltä hakuvuodelta. Lisäksi tuensaajaan sovelletaan lisäseuraamusta, joka on yhtä suuri kuin määrä, joka vastaa ilmoitettujen eläinten ja 30 artiklan 3 kohdan mukaisesti määritetyn eläinten määrän välistä eroa. Jos kyseistä määrää ei voida sitä kalenterivuotta, jona havainto tehdään, seuraavien kolmen kalenterivuoden aikana täysin vähentää täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 908/2014 28 artiklan mukaisesti, jäännöksen maksaminen peruutetaan.

Jäsenvaltio voi muiden kuin tämän asetuksen 30 artiklan 4 ja 5 kohdassa tarkoitettujen lajien osalta päättää vahvistaa eläinmäärän, joka poikkeaa tämän artiklan 1 ja 2 kohdassa säädetystä kolmen eläimen kynnyksestä. Jäsenvaltion on kyseistä lukumäärää vahvistaessaan varmistettava, että se vastaa kyseistä kynnystä, erityisesti ottamalla huomioon eläinyksiköt ja/tai myönnetyn tuen määrä.

3. Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen prosenttiosuuksien vahvistamiseksi se eläintukijärjestelmässä tai eläimiin liittyvässä tukitoimenpiteessä tai toimityypissä ilmoitettujen eläinten lukumäärä, jonka osalta on havaittu noudattamatta jättämisiä, on jaettava kyseistä eläintukijärjestelmää tai tukitoimenpidettä tai tällaisen tukitoimenpiteen puitteissa toteutettavaa toimityyppiä varten määritellyllä eläinten lukumäärällä kyseisen hakuvuoden tukihakemuksen, maksupyynnön tai toimityypin osalta.

Jos jäsenvaltio hyödyntää tukihakemuksettoman järjestelmän mahdollisuuden täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 809/2014 21 artiklan 4 kohdan mukaisesti, mahdollisesti tukikelpoisia eläimiä, joita ei ole asianmukaisesti tunnistettu tai rekisteröity eläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmässä, on tämän kohdan soveltamiseksi pidettävä eläiminä, joiden kohdalla on havaittu säännösten noudattamatta jättämistä, riippumatta siitä, mikä niiden asema on delegoidun asetuksen (EU) N:o 639/2014 53 artiklan 4 kohdassa säädettyjen tukikelpoisuusvaatimusten täyttämisen suhteen.

4. Jos sellaisen tuen kokonaismäärän laskenta, johon tuensaaja on oikeutettu asianomaisena hakuvuonna tukijärjestelmässä tai tukitoimenpiteessä tai tällaisen tukitoimenpiteen puitteissa toteutettavassa toimityypissä, perustuu niiden päivien lukumäärään, joiden aikana tukikelpoisuusvaatimukset eläimet ovat tilalla, myös eläinten, joiden kohdalla on havaittu 1 ja 2 kohdassa tarkoitettua säännösten noudattamatta jättämistä, lukumäärän laskennan on perustuttava eläinten tilallaolopäivien lukumäärään.

Kun kyseessä ovat 3 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetut mahdollisesti tukikelpoiset eläimet, eläinten, joiden kohdalla on havaittu säännösten noudattamatta jättämistä, lukumäärän laskennan on perustuttava niiden päivien lukumäärään, joilta eläimet mahdollisesti täyttäisivät tuen edellytykset.”

13)

Korvataan 34 artikla seuraavasti:

”34 artikla

Eläinten sähköiseen tietokantaan vietyjen tietojen muuttaminen ja korjaaminen

Ilmoitettujen eläinten osalta 15 artiklaa sovelletaan eläinten atk-pohjaiseen tietokantaan syötettyjen tietojen virheisiin ja poisjättöihin siitä lähtien, kun tukihakemus tai maksupyyntö on jätetty.”

14)

Korvataan 35 artiklan 7 kohta seuraavasti:

”7. Jos 1, 2, 4, 5 ja 6 kohdassa tarkoitettuja epäämisiä ja hallinnollisia seuraamuksia ei voida sitä kalenterivuotta, jona havainto tehdään, seuraavien kolmen kalenterivuoden aikana täysin vähentää täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 908/2014 28 artiklan mukaisesti, jäännöksen maksaminen peruutetaan.”

15)

Korvataan 43 artiklan toisen kohdan b alakohta seuraavasti:

”b)	vuotta 2014 ja sitä aiempia vuosia koskevat maksupyynnöt ja tukihakemukset sekä vuotta 2015 koskevat asetuksen (EY) N:o 1698/2005 66 artiklan 2 kohdan nojalla tehdyt maksupyynnöt; ja”

16)	Korvataan 44 artiklan toinen kohta seuraavasti: ”Sitä sovelletaan 1 päivänä tammikuuta 2015 tai sen jälkeen alkavia hakuvuosia ja palkkiokausia koskeviin suoran tuen hakemuksiin, maaseudun kehittämistukea koskeviin hakemuksiin ja maksupyyntöihin.”

2 artikla

Voimaantulo ja soveltaminen

Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivänä tammikuuta 2016 tai sen jälkeen alkavia hakuvuosia ja palkkiokausia koskeviin suoran tuen hakemuksiin, maaseudun kehittämistukea koskeviin hakemuksiin ja maksupyyntöihin.

Kuitenkin 1 artiklan 15 ja 16 kohtaa sovelletaan 1 päivänä tammikuuta 2015 tai sen jälkeen alkavia hakuvuosia ja palkkiokausia koskeviin suoran tuen hakemuksiin, maaseudun kehittämistukea koskeviin hakemuksiin ja maksupyyntöihin.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 4 päivänä toukokuuta 2016.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Jean-Claude JUNCKER

(1) EUVL L 347, 20.12.2013, s. 549.

(2) Komission delegoitu asetus (EU) N:o 640/2014, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 täydentämisestä yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän sekä suoriin tukiin, maaseudun kehittämistukeen ja täydentäviin ehtoihin sovellettavien maksujen epäämis- ja perumisedellytysten sekä hallinnollisten seuraamusten osalta (EUVL L 181, 20.6.2014, s. 48).

(3) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1307/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmissä viljelijöille myönnettäviä suoria tukia koskevista säännöistä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 637/2008 ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 608).

(4) Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 809/2014, annettu 17 päivänä heinäkuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 soveltamissäännöistä yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän, maaseudun kehittämistoimenpiteiden ja täydentävien ehtojen osalta (EUVL L 227, 31.7.2014, s. 69).

(5) Neuvoston asetus (ETY, Euratom) N:o 1182/71, annettu 3 päivänä kesäkuuta 1971, määräaikoihin, päivämääriin ja määräpäiviin sovellettavista säännöistä (EYVL L 124, 8.6.1971, s. 1).

(6) Komission asetus (EY) N:o 1122/2009, annettu 30 päivänä marraskuuta 2009, neuvoston asetuksen (EY) N:o 73/2009 täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä mainitussa asetuksessa säädettyjen viljelijöiden suorien tukien järjestelmien mukaisten täydentävien ehtojen, tuen mukauttamisen ja yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän osalta sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä viinialalle säädetyn tukijärjestelmän mukaisten täydentävien ehtojen osalta (EUVL L 316, 2.12.2009, s. 65).

(7) Komission asetus (EU) N:o 65/2011, annettu 27 päivänä tammikuuta 2011, neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä maaseudun kehittämisen tukitoimenpiteitä koskevien tarkastusmenettelyjen ja täydentävien ehtojen täytäntöönpanon osalta (EUVL L 25, 28.1.2011, s. 8).

(8) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1305/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 487).

(9) Komission delegoitu asetus (EU) N:o 639/2014, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2014, yhteisen maatalouspolitiikan tukijärjestelmissä viljelijöille myönnettäviä suoria tukia koskevista säännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1307/2013 täydentämisestä ja mainitun asetuksen liitteen X muuttamisesta (EUVL L 181, 20.6.2014, s. 1).

(10) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1760/2000, annettu 17 päivänä heinäkuuta 2000, nautaeläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän käyttöönottamisesta sekä naudanlihan ja naudanlihatuotteiden pakollisesta merkitsemisestä ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 820/97 kumoamisesta (EYVL L 204, 11.8.2000, s. 1).

(11) Neuvoston asetus (EY) N:o 21/2004, annettu 17 päivänä joulukuuta 2003, lammas- ja vuohieläinten tunnistus- ja rekisteröintijärjestelmän käyttöönottamisesta ja asetuksen (EY) N:o 1782/2003 ja direktiivien 92/102/ETY ja 64/432/ETY muuttamisesta (EUVL L 5, 9.1.2004, s. 8).

(12) Neuvoston asetus (EY) N:o 1698/2005, annettu 20 päivänä syyskuuta 2005, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen (EUVL L 277, 21.10.2005, s. 1).

(13) Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 908/2014, annettu 6 päivänä elokuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 soveltamissäännöistä maksajavirastojen ja muiden elinten, varainhoidon, tilien tarkastamisen ja hyväksymisen, tarkastuksia koskevien sääntöjen, vakuuksien ja avoimuuden osalta (EUVL L 255, 28.8.2014, s. 59).

19.8.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

L 225/52

KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) 2016/1395,

annettu 18 päivänä elokuuta 2016,

lopullisen polkumyyntitullin ottamisesta uudelleen käyttöön tiettyjen Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien sellaisten jalkineiden tuonnissa, joiden päälliset ovat nahkaa ja jotka on valmistanut Buckinghan Shoe Mfg Co., Ltd., Buildyet Shoes Mfg., DongGuan Elegant Top Shoes Co. Ltd, Dongguan Stella Footwear Co Ltd, Dongguan Taiway Sports Goods Limited, Foshan City Nanhai Qun Rui Footwear Co., Jianle Footwear Industrial, Sihui Kingo Rubber Shoes Factory, Synfort Shoes Co. Ltd., Taicang Kotoni Shoes Co. Ltd., Wei Hao Shoe Co. Ltd., Wei Hua Shoe Co. Ltd., Win Profile Industries Ltd, ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta sekä unionin tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa C-659/13 ja C-34/14 antaman tuomion täytäntöön panemisesta

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’SEUT-sopimus’, ja erityisesti sen 266 artiklan,

ottaa huomioon polkumyynnillä muista kuin Euroopan unionin jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 8 päivänä kesäkuuta 2016 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2016/1036 (1), jäljempänä ’perusasetus’, ja erityisesti sen 9 ja 14 artiklan

sekä katsoo seuraavaa:

A. MENETTELY

(1)

Komissio antoi 23 päivänä maaliskuuta 2006 asetuksen (EY) N:o 553/2006 (2) väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöönotosta tiettyjen Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’, ja Vietnamista peräisin olevien sellaisten jalkineiden tuonnissa, joiden päälliset ovat nahkaa, jäljempänä ’väliaikaista tullia koskeva asetus’.

(2)

Neuvosto otti asetuksella (EY) N:o 1472/2006 (3) käyttöön kahden vuoden ajaksi 9,7–16,5 prosentin suuruiset lopulliset polkumyyntitullit tiettyjen Vietnamista ja Kiinasta peräisin olevien sellaisten jalkineiden tuonnissa, joiden päälliset ovat nahkaa, jäljempänä ’neuvoston asetus (EY) N:o 1472/2006’ tai ’riidanalainen asetus’.

(3)

Neuvosto laajensi asetuksella (EY) N:o 388/2008 (4) tiettyjen Kiinasta peräisin olevien jalkineiden, joiden päälliset ovat nahkaa, tuontiin sovellettavat lopulliset polkumyyntitoimenpiteet koskemaan Macaon erityishallintoalueelta, jäljempänä ’Macao’, lähetettyä tuontia, riippumatta siitä, onko alkuperämaaksi ilmoitettu Macao.

(4)

Toimenpiteiden voimassaolon päätyttyä neuvosto jatkoi 3 päivänä lokakuuta 2008 vireillepannun toimenpiteiden päättymistä koskevan tarkastelun (5) jälkeen polkumyyntitoimenpiteiden voimassaoloa vielä 15 kuukaudella eli 31 päivään maaliskuuta 2011 asetuksella (EU) N:o 1294/2009 (6), jäljempänä ’asetus (EU) N:o 1294/2009’.

(5)

Brosmann Footwear (HK) Ltd, Seasonable Footwear (Zhongshan) Ltd, Lung Pao Footwear (Guangzhou) Ltd ja Risen Footwear (HK) Co Ltd sekä Zhejiang Aokang Shoes Co. Ltd, jäljempänä ’valituksen tekijät’, valittivat riidanalaisesta asetuksesta ensimmäisen oikeusasteen tuomioistuimeen (nykyinen nimi: yleinen tuomioistuin). Yleinen tuomioistuin hylkäsi valitukset 4 päivänä maaliskuuta 2010 asiassa T-401/06, Brosmann Footwear (HK) ym. v. neuvosto (Kok. 2010, s. II-671), ja 4 päivänä maaliskuuta 2010 yhdistetyissä asioissa T-407/06 ja T-408/06, Zhejiang Aokang Shoes ja Wenzhou Taima Shoes v. neuvosto (Kok. 2010, s. II-747), antamillaan tuomioilla.

(6)

Valituksen tekijät valittivat tuomioista. Unionin tuomioistuin kumosi mainitut tuomiot asiassa C-249/10 P, Brosmann ym., 2 päivänä helmikuuta 2012 ja asiassa C-247/10 P, Zhejiang Aokang Shoes Co. Ltd, jäljempänä ’Brosmann- ja Aokang-tuomiot’, 15 päivänä marraskuuta 2012 antamillaan tuomioilla. Sen mukaan yleinen tuomioistuin teki oikeudellisen virheen katsoessaan, että komission ei tarvinnut tarkastella otokseen kuulumattomien kauppiaiden markkinatalouskohtelua koskevia pyyntöjä perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b ja c alakohdan mukaisesti (asiassa C-249/10 P annetun tuomion 36 kohta ja asiassa C-247/10 P annetun tuomion 29 ja 32 kohta).

(7)

Tämän jälkeen unionin tuomioistuin antoi oman tuomionsa asiasta. Tuomion mukaan ”[…] komission olisi pitänyt tutkia perustellut vaatimukset, jotka valittajat esittivät sille perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b ja c alakohdan nojalla saadakseen markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman riidanalaisessa asetuksessa tarkoitetussa polkumyyntimenettelyssä. On todettava, ettei voida sulkea pois sitä, että tällainen tutkinta olisi voinut johtaa suhteessa valittajiin sellaisen lopullisen polkumyyntitullin asettamiseen, joka eroaa niihin riidanalaisen asetuksen 1 artiklan 3 kohdan mukaan sovellettavasta 16,5 prosentin tullista. Tästä samasta säännöksestä ilmenee nimittäin, että ainoalle otokseen kuuluvalle kiinalaiselle toimijalle, joka on saanut markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman, asetettiin 9,7 prosentin lopullinen polkumyyntitulli. Tämän tuomion 38 kohdasta ilmenee, että jos komissio olisi todennut, että myös valittajat toimivat markkinatalousolosuhteissa, myös viimeksi mainittujen olisi pitänyt saada hyväkseen kyseinen tulli, jos yksilöllisen polkumyyntimarginaalin laskeminen ei olisi ollut mahdollista” (asiassa C-249/10 P annetun tuomion 42 kohta ja asiassa C-247/10 P annetun tuomion 36 kohta).

(8)	Näin ollen unionin tuomioistuin kumosi riidanalaisen asetuksen siltä osin kuin se liittyy asianomaisiin valituksen esittäjiin.

(9)

Lokakuussa 2013 komissio ilmoitti Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistulla ilmoituksella (7) päättäneensä aloittaa polkumyynnin vastaisen menettelyn uudelleen siitä nimenomaisesta ajankohdasta, jolloin lainvastaisuus ilmeni, ja tutkia, olivatko valituksen tekijät toimineet markkinatalousolosuhteissa 1 päivän huhtikuuta 2004 ja 31 päivän maaliskuuta 2005 välisenä aikana, ja pyysi asianomaisia osapuolia ilmoittautumaan.

(10)

Maaliskuussa 2014 neuvosto hylkäsi neuvoston täytäntöönpanopäätöksellä 2014/149/EU (8) komission ehdotuksen antaa neuvoston täytäntöönpanoasetus lopullisen polkumyyntitullin ottamisesta uudelleen käyttöön tiettyjen Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien sellaisten jalkineiden tuonnissa, joiden päälliset ovat nahkaa ja jotka on valmistanut Brosmann Footwear (HK) Ltd, Seasonable Footwear (Zhongshan) Ltd, Lung Pao Footwear (Guangzhou) Ltd, Risen Footwear (HK) Co Ltd tai Zhejiang Aokang Shoes Co. Ltd, ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta ja päätti menettelyn kyseisten tuottajien osalta. Neuvosto katsoi, että kyseisiltä vientiä harjoittavilta tuottajilta kenkiä hankkineille tuojille, jotka olivat saaneet asiaan liittyvät tullimaksut takaisin kansallisilta toimivaltaisilta viranomaisilta yhteisön tullikoodeksista 12 päivänä lokakuuta 1992 annetun asetuksen (ETY) N:o 2913/1992 (9), jäljempänä ’yhteisön tullikoodeksi’, 236 artiklan nojalla, oli syntynyt perusteltu luottamus riidanalaisen asetuksen 1 artiklan 4 kohdan perusteella, jonka mukaan tullien kantamiseen sovelletaan yhteisön tullikoodeksin ja erityisesti sen 221 artiklan säännöksiä.

(11)

Kolme tarkasteltavana olevan tuotteen tuojaa eli C&J Clark International Ltd., jäljempänä ’Clark’, Puma SE, jäljempänä ’Puma’, ja Timberland Europe B.V., jäljempänä ’Timberland’, jäljempänä yhdessä ’asianomaiset tuojat’, riitauttivat Kiinasta ja Vietnamista peräisin olevien tiettyjen jalkineiden tuontiin sovellettavat polkumyyntitoimenpiteet vetoamalla 5–7 kappaleessa mainittuihin oikeustapauksiin kansallisissa tuomioistuimissaan, jotka pyysivät asiassa ennakkoratkaisua unionin tuomioistuimelta.

(12)

Unionin tuomioistuin totesi neuvoston asetukset (EY) N:o 1472/2006 ja (EU) N:o 1294/2009 pätemättömiksi yhdistetyissä asioissa C-659/13 C & J Clark International ja C-34/14 Puma SE, jäljempänä ’tuomiot’, siltä osin kuin Euroopan komissio ei tarkastellut otokseen kuulumattomien Kiinassa ja Vietnamissa toimivien vientiä harjoittavien tuottajien esittämiä markkinatalouskohtelua ja yksilöllistä kohtelua koskevia pyyntöjä vastoin polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 22 päivänä joulukuuta 1995 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 384/96 (10) 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan ja 9 artiklan 5 kohdan vaatimuksia.

(13)	Kolmannen tapauksen osalta eli asiassa C-571/14, Timberland Europe B.V. v Inspecteur van de Belastingdienst, kantoor Rotterdam Rijnmond, unionin tuomioistuin päätti 11 päivänä huhtikuuta 2016 poistaa asian rekisteristä ennakkoratkaisua pyytäneen kansallisen tuomioistuimen pyynnöstä.

(14)

SEUT-sopimuksen 266 artiklan mukaan toimielinten on toteutettava tuomioistuimen tuomioiden täytäntöön panemiseksi tarvittavat toimenpiteet. Jos toimielinten hyväksymä säädös kumotaan polkumyyntimenettelyn kaltaisen hallinnollisen menettelyn yhteydessä, tuomioistuimen tuomion noudattamiseen sisältyy kumotun säädöksen korvaaminen uudella säädöksellä, jossa tuomioistuimen yksilöimä lainvastaisuus on poistettu (11).

(15)

Tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan menettely kumotun säädöksen korvaamiseksi voidaan aloittaa uudelleen juuri siitä ajankohdasta, jolloin lainvastaisuus ilmeni (12). Tämä tarkoittaa erityisesti sitä, että tilanteessa, jossa hallinnollisen menettelyn päättävä säädös kumotaan, kumoaminen ei välttämättä vaikuta valmisteleviin säädöksiin, kuten polkumyynnin vastaisen menettelyn vireillepanoon. Tilanteessa, jossa lopullisten polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönottoa koskeva asetus kumotaan, tämä tarkoittaa sitä, että polkumyynnin vastainen menettely on edelleen käynnissä kumoamisen jälkeen, koska polkumyynnin vastaisen menettelyn päättävä säädös on hävinnyt unionin oikeusjärjestyksestä (13), paitsi jos lainvastaisuus tapahtui vireillepanovaiheessa.

(16)

Lukuun ottamatta sitä seikkaa, että toimielimet eivät tarkastelleet otokseen kuulumattomien Kiinassa ja Vietnamissa toimivien vientiä harjoittavien tuottajien esittämiä markkinatalouskohtelua ja yksilöllistä kohtelua koskevia pyyntöjä, kaikki muut neuvoston asetuksissa (EY) N:o 1472/2006 ja (EU) N:o 1294/2009 esitetyt päätelmät pysyvät voimassa.

(17)

Tässä tapauksessa lainvastaisuus esiintyi vireillepanon jälkeen. Komissio päätti näin ollen aloittaa uudelleen tämän polkumyynnin vastaisen menettelyn, joka oli tuomioiden antamisen jälkeen edelleen avoimena, juuri siitä ajankohdasta, jona lainvastaisuus ilmeni, ja tarkastella, toimivatko asianomaiset vientiä harjoittavat tuottajat markkinatalousolosuhteissa 1 päivän huhtikuuta 2004 ja 31 päivän maaliskuuta 2005 välisenä aikana, joka oli edellä 1 ja 2 kappaleessa tarkoitettujen lopullisten polkumyyntitoimenpiteiden käyttöön ottamiseen johtaneen tutkimuksen, jäljempänä ’alkuperäinen tutkimus’, tutkimusajanjakso. Komissio tutki myös tarvittaessa, täyttivätkö asianomaiset vientiä harjoittavat tuottajat perusasetuksen, sellaisena kuin se oli voimassa ennen asetuksen (EU) N:o 765/2012 (14), jäljempänä ’perusasetus sellaisena kuin se oli ennen muuttamista’ (15), voimaantuloa, 9 artiklan 5 kohdan yksilöllistä kohtelua koskevat edellytykset.

(18)

Ensimmäisessä vaiheessa komissio arvioi Clarkin ja Puman Kiinasta tulevan tuonnin osalta kaikkien sellaisten otokseen kuulumattomien asianomaisten vientiä harjoittavien tuottajien markkinatalouskohtelua ja yksilöllistä kohtelua koskevat pyynnöt, jotka olivat esittäneet tällaisen pyynnön alkuperäisessä tutkimuksessa.

(19)

Timberlandin tuontiin Kiinasta liittyi kaksi kiinalaista toimittajaa, jotka yksilöitiin asiassa C-571/14. Yksi toimittajista, Zhongshan Pou Yuen, kuului alkuperäisen tutkimuksen otokseen, ja näin ollen kyseiseen toimittajaan ei liittynyt alkuperäisessä tutkimuksessa mitään lainvastaisuuksia. Toinen toimittaja, General Shoes Limited, yksilöitiin virheellisesti kiinalaiseksi toimittajaksi yrityksen sijaitessa Vietnamissa. Kuten jäljempänä 150 kappaleessa todetaan, Euroopan urheiluvälineteollisuuden liitto (FESI) kyseenalaisti tämän myöhemmin ja väitti, että General Shoes Ltd oli tosiasiassa kiinalainen toimittaja.

(20)

Komissio arvioi parhaillaan myös Puman, Clarkin ja Timberlandin Vietnamista tulevan tuonnin osalta kaikkien sellaisten otokseen kuulumattomien asianomaisten vientiä harjoittavien tuottajien markkinatalouskohtelua ja yksilöllistä kohtelua koskevia pyyntöjä, jotka olivat esittäneet tällaisen pyynnön alkuperäisessä tutkimuksessa. Tutkimus on edelleen käynnissä.

B. UNIONIN TUOMIOISTUIMEN YHDISTETYISSÄ ASIOISSA C-659/13 JA C-34/14 ANTAMIEN TUOMIOIDEN TÄYTÄNTÖÖNPANO KIINASTA TULEVAN TUONNIN OSALTA

(21)	Komissiolla on mahdollisuus korjata riidanalaisen asetuksen ne kohdat, jotka johtivat sen kumoamiseen, ja jättää ennalleen ne osat, joihin tuomio ei vaikuta (16).

(22)	Tällä asetuksella on tarkoitus korjata riidanalaisen asetuksen ne kohdat, joiden on havaittu olevan epäjohdonmukaisia perusasetukseen nähden ja jotka sen vuoksi johtivat sen pätemättömäksi toteamiseen tiettyjen kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien osalta.

(23)	Kaikki muut riidanalaisessa asetuksessa esitetyt päätelmät, joita unionin tuomioistuin ei todennut pätemättömiksi, säilyvät voimassa ja sisällytetään tähän asetukseen.

(24)	Sen vuoksi seuraavissa kappaleissa tehdään uusi arviointi vain siltä osin kuin on tarpeen tuomioiden noudattamiseksi.

(25)

Komissio on tutkinut, täyttivätkö Clarkin ja Puman kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat, jotka esittivät markkinatalouskohtelua ja/tai yksilöllistä kohtelua koskevan pyynnön kyseisessä tutkimuksessa, markkinatalouskohtelua ja/tai yksilöllistä kohtelua koskevat edellytykset 1 päivän huhtikuuta 2004 ja 31 päivän maaliskuuta 2005 välisenä aikana. Tarkoituksena on määrittää, missä määrin kyseiset kaksi tuojaa ovat oikeutettuja saamaan palautusta polkumyyntitullista, joka maksettiin sellaisten kiinalaisten toimittajien viennistä, jotka olivat esittäneet markkinatalouskohtelua ja/tai yksilöllistä kohtelua koskevan pyynnön.

(26)

Mikäli analyysista käy ilmi, että niille kiinalaisille vientiä harjoittaville tuottajille, joiden vientiin sovellettiin jommankumman mainitun tuojan maksamaa polkumyyntitullia, olisi pitänyt myöntää markkinatalouskohtelu, tullimaksu palautetaan ainoastaan maksetun tullin (16,5 prosenttia) ja ainoaan markkinatalouskohtelun saaneeseen vientiä harjoittavaan yritykseen (Golden Step, 9,7 prosenttia) sovelletun tullin välisen erotuksen suuruisena.

(27)

Mikäli analyysista käy ilmi, että sille kiinalaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle, jolle ei myönnetty markkinatalouskohtelua ja jonka vientiin sovellettiin jommankumman mainitun tuojan maksamaa polkumyyntitullia, olisi pitänyt myöntää yksilöllinen kohtelu, kyseiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle olisi myönnettävä yksilöllinen tulli ja tullimaksu palautetaan ainoastaan maksetun tullin ja kyseiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle lasketun yksilöllisen tullin välisen mahdollisen erotuksen suuruisena.

(28)	Toisaalta jos markkinatalouskohtelua ja yksilöllistä kohtelua koskevan pyynnön analyysista käy ilmi, että markkinatalouskohtelua ja yksilöllistä kohtelua ei olisi myönnetty, polkumyyntitullia ei voida palauttaa.

(29)

Kuten 12 kappaleessa todetaan, unionin tuomioistuin kumosi riidanalaisen asetuksen ja asetuksen (EU) N:o 1294/2009 muun muassa siltä osin kuin on kyse kolmentoista kiinalaisen vientiä harjoittavan tuottajan, jotka ovat Buckinghan Shoe Mfg Co., Ltd., Buildyet Shoes Mfg., DongGuan Elegant Top Shoes Co. Ltd, Dongguan Stella Footwear Co Ltd, Dongguan Taiway Sports Goods Limited, Foshan City Nanhai Qun Rui Footwear Co., Jianle Footwear Industrial, Sihui Kingo Rubber Shoes Factory, Synfort Shoes Co. Ltd., Taicang Kotoni Shoes Co. Ltd., Wei Hao Shoe Co. Ltd., Wei Hua Shoe Co. Ltd ja Win Profile Industries Ltd, jäljempänä ’asianomaiset vientiä harjoittavat tuottajat’, harjoittamasta tiettyjen jalkineiden viennistä unioniin, kun tuojina olivat Clark ja Puma, koska komissio ei tarkastellut muun muassa Kiinassa toimivien vientiä harjoittavien tuottajien esittämiä markkinatalouskohtelua ja yksilöllistä kohtelua koskevia pyyntöjä.

(30)

Tämän vuoksi komissio on tutkinut ensimmäisessä vaiheessa mainittujen kolmentoista vientiä harjoittavan tuottajan esittämät markkinatalouskohtelua ja yksilöllistä kohtelua koskevat pyynnöt määrittääkseen niiden vientiin sovellettavan tullin. Arvioinnissa kävi ilmi, että toimitetut tiedot eivät olleet riittäviä osoittamaan, että asianomaiset vientiä harjoittavat tuottajat toimivat markkinatalousolosuhteissa tai että ne täyttivät yksilöllistä kohtelua koskevat edellytykset (ks. tarkempi selitys 32 kappaleessa ja sitä seuraavissa kappaleissa).

1. Markkinatalouskohtelua koskevien pyyntöjen arvioiminen

(31)

On syytä korostaa, että todistustaakka on tuottajalla, joka haluaa saada markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan nojalla. Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, että tällaisen tuottajan tekemän pyynnön on sisällettävä kyseisessä säännöksessä mainittuja riittäviä todisteita siitä, että se toimii markkinatalousolosuhteissa. Tämän vuoksi unionin toimielinten ei tarvitse osoittaa, ettei tuottaja täytä mainitun aseman saamisen edellytyksiä. Unionin toimielinten on sen sijaan arvioitava, riittävätkö kyseisen tuottajan toimittamat seikat osoittamaan mainitussa 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan ensimmäisessä alakohdassa asetettujen edellytysten täyttymisen, jotta sille voidaan myöntää markkinataloudessa toimivan yrityksen asema, ja unionin tuomioistuinten on tarkistettava, ettei tämä arvio ole ilmeisen virheellinen (asiassa C-249/10 P annetun tuomion 32 kohta ja asiassa C-247/10 P annetun tuomion 24 kohta).

(32)

Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan mukaisesti kaikkien kyseisessä artiklassa lueteltujen viiden edellytyksen on täytyttävä, jotta vientiä harjoittavalle tuottajalle voidaan myöntää markkinatalouskohtelu. Sen vuoksi komissio katsoi, että vähintään yhden edellytyksen täyttymättä jääminen riitti markkinatalouskohtelua koskevan pyynnön hylkäämiseen.

(33)

Yksikään vientiä harjoittavista tuottajista ei pystynyt osoittamaan täyttävänsä edellytyksen 1 (liiketoimintaa koskevat päätökset) ja edellytyksen 3 (varat ja ’siirrot’). Edellytyksen 1 osalta vientiä harjoittavat tuottajat eivät kyenneet toimittamaan oleellisia ja täydellisiä tietoja (esim. yrityksen rakennetta ja pääomaa, kotimaan myyntiä ja työntekijöiden palkkoja koskevat todisteet) sen osoittamiseksi, että niiden liiketoimintaa koskevat päätökset tehtiin markkinasignaalien perusteella ilman merkittävää valtion puuttumista asioihin. Myöskään edellytyksen 3 osalta asianomaiset vientiä harjoittavat tuottajat eivät kyenneet toimittamaan oleellisia ja täydellisiä tietoja (esim. yrityksen hallussa olevia varoja ja maankäyttöoikeutta koskevat todisteet) sen osoittamiseksi, että yritykseen ei kohdistu aiemmasta keskusjohtoisesta talousjärjestelmästä peräisin olevia merkittäviä vääristymiä.

(34)	Lisäksi 4 yritystä (yritykset A, I, K, M) ei täyttänyt edellytystä 2 (tilinpito), koska ne eivät toimittaneet yhtä ainoaa selkeää kirjanpitoa.

(35)	Muiden 9 yrityksen (yritykset B, C, D, E, F, G, H, J, L) osalta ei tehty arviointia edellytyksen 2 suhteen 32 kappaleessa esitetyistä syistä.

(36)	Samoista 22 kappaleessa esitetyistä syistä edellytystä 4 (konkurssi- ja omaisuuslainsäädäntö) ja 5 (valuuttakurssien muuttaminen) ei arvioitu yhdenkään asianomaisen vientiä harjoittavan tuottajan osalta.

(37)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoi, että yhdellekään kolmestatoista asianomaisesta kiinalaisesta vientiä harjoittavasta tuottajasta ei pitäisi myöntää markkinatalouskohtelua, ja ilmoitti siitä kyseisille vientiä harjoittaville tuottajille, joille annettiin mahdollisuus esittää huomautuksia. Yksikään kolmestatoista asianomaisesta kiinalaisesta vientiä harjoittavasta tuottajasta ei esittänyt huomautuksia.

(38)	Näin ollen yksikään asianomaisista vientiä harjoittavista tuottajista ei täyttänyt kaikkia perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa säädettyjä edellytyksiä, minkä vuoksi markkinatalouskohtelu evätään niiltä kaikilta.

(39)	Tuomioistuin siis katsoi, että jos unionin toimielinten mukaan asianomaiset vientiä harjoittavat tuottajat toimivat markkinatalousolosuhteissa, niihin olisi pitänyt soveltaa samaa tullia kuin siihen otokseen valittuun yritykseen, jolle myönnettiin markkinatalouskohtelu (17).

(40)

Koska markkinatalouskohtelua ei kuitenkaan myönnetty yhdellekään asianomaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle, yhteenkään asianomaiseen vientiä harjoittavaan tuottajaan ei pitäisi soveltaa yksilöllistä tullia, jota sovellettiin siihen otokseen valittuun yritykseen, jolle myönnettiin markkinatalouskohtelu.

2. Yksilöllistä kohtelua koskevien pyyntöjen arvioiminen

(41)

Perusasetuksen, sellaisena kuin se oli ennen muuttamista, 9 artiklan 5 kohdan mukaan yksilöllinen tulli määritetään saman asetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohtaa sovellettaessa viejille, jotka voivat osoittaa täyttävänsä kaikki perusasetuksen 9 artiklan 5 kohdassa, sellaisena kuin se oli ennen muuttamista, säädetyt edellytykset.

(42)

Kuten 31 kappaleessa todetaan, on syytä korostaa, että todistustaakka on tuottajalla, joka haluaa pyytää yksilöllistä kohtelua perusasetuksen, sellaisena kuin se oli ennen muuttamista, 9 artiklan 5 kohdan nojalla. Tältä osin 9 artiklan 5 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, että toimitettava hakemus on perusteltava asianmukaisesti. Tämän vuoksi unionin toimielinten ei tarvitse osoittaa, ettei viejä täytä mainitun aseman saamisen edellytyksiä. Unionin toimielinten on sen sijaan arvioitava, riittävätkö kyseisen viejän toimittamat seikat osoittamaan mainitussa perusasetuksen, sellaisena kuin se oli ennen muuttamista, 9 artiklan 5 kohdassa asetettujen edellytysten täyttymisen, jotta sille myönnetään yksilöllinen kohtelu.

(43)	Jotta viejille voidaan myöntää yksilöllinen kohtelu, niiden olisi perusasetuksen, sellaisena kuin se oli ennen muuttamista, 9 artiklan 5 kohdan mukaisesti osoitettava asianmukaisesti perustellussa hakemuksessa, että kaikki tässä artiklassa luetellut viisi edellytystä täyttyvät.

(44)	Sen vuoksi komissio katsoi, että vähintään yhden edellytyksen täyttymättä jääminen oli riittävä yksilöllistä kohtelua koskevan pyynnön hylkäämiseen.

(45)

Mainitut viisi edellytystä ovat seuraavat:

a)	kokonaan tai osittain ulkomaisessa omistuksessa olevien yritysten tai yhteisyritysten tapauksessa viejät voivat vapaasti kotiuttaa pääomia ja voittoja;

b)	vientihinnoista ja -määristä sekä myyntiehdoista päätetään vapaasti;

c)	osake-enemmistö on yksityishenkilöiden hallussa; hallituksessa tai keskeisissä johtotehtävissä olevien valtion viranhaltijoiden on oltava joko vähemmistönä, tai on osoitettava, että yritys on kaikesta huolimatta riittävän riippumaton valtiosta;

d)	valuuttojen muuntaminen suoritetaan markkinahintaan; ja

e)	valtio ei puutu yrityksen toimintaan niin, että se mahdollistaisi toimenpiteiden kiertämisen, jos yksittäisille viejille vahvistetaan erilaiset tullit.

(46)	Kaikki kolmetoista kiinalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa, jotka pyysivät markkinatalouskohtelua, pyysivät myös yksilöllistä kohtelua siinä tapauksessa, että niille ei myönnettäisi markkinatalouskohtelua.

(47)

Suurin osa vientiä harjoittavista tuottajista (yritykset A, B, C, D, E, G, H, I, J, K, L, M) ei pystynyt osoittamaan edellytyksen 2 täyttymistä (vientimyynnistä ja -hinnoista päätetään vapaasti). Joidenkin asianomaisten vientiä harjoittavien tuottajien (yritykset E, G, H, J, K, L) yhtiöjärjestyksessä määrättiin esimerkiksi tuotannon rajoituksista, minkä vuoksi ne eivät pystyneet osoittamaan, että liiketoimintaa koskevat päätökset, kuten vientimääriä koskevat päätökset, tehtiin tarjontaa ja kysyntää heijastelevien markkinasignaalien perusteella. Jotkin yritykset (yritykset A, B, M) eivät myyneet tuotteitaan kotimarkkinoilla eivätkä esittäneet lisäselvityksiä, mikä tarkoittaa, että ne eivät osoittaneet, että tämä ei johtunut valtion puuttumisesta toimintaan. Jäljelle jäävät vientiä harjoittavat tuottajat (yritykset C, D, I) eivät toimittaneet oleellisia ja täydellisiä asiakirjoja, eivätkä ne siksi osoittaneet edellytyksen 2 täyttymistä.

(48)

Edellytyksen 3 osalta (yrityksen keskeinen johto ja osakkeenomistajat ovat riittävän riippumattomia valtiosta) kymmenen kiinalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa (yritykset B, E, F, G, H, I, J, K, L, M) ei toimittanut oleellisia ja täydellisiä asiakirjoja (etenkään sen osalta, miten yritys hankkii varoja, kenen omistuksessa varat ja maankäyttöoikeudet ovat jne.), eivätkä ne siksi osoittaneet, että valtion puuttumista liiketoimintaan ei esiintynyt, mikä tarkoittaa sitä, että kyseiset yritykset eivät voineet osoittaa täyttävänsä mainitun edellytyksen.

(49)

Lisäksi yksi vientiä harjoittava tuottaja (yritys C) ei pystynyt täyttämään edellytystä 1 (pääoman kotiuttaminen), koska tutkimuksessa kävi ilmi, että pääoman kotiuttamiseen kohdistuu rajoituksia, jotka johtuvat valtion puuttumisesta asiaan. Sama vientiä harjoittava tuottaja (yritys C) ei pystynyt myöskään osoittamaan täyttävänsä edellytystä 5 (ei sellaista valtion puuttumista toimintaan, joka mahdollistaisi toimenpiteiden kiertämisen), koska se ei toimittanut mitään tietoja kahdesta siihen etuyhteydessä olevasta, Kiinassa sijaitsevasta yrityksestä, minkä vuoksi tiedoista puuttui olennaisia asiakirjoja kyseisen edellytyksen täyttymisen osoittamiseksi.

(50)	Näin ollen yksikään kolmestatoista asianomaisesta vientiä harjoittavasta tuottajasta ei täyttänyt perusasetuksen, sellaisena kuin se oli ennen muuttamista, 9 artiklan 5 kohdassa säädettyjä edellytyksiä, minkä vuoksi yksilöllinen kohtelu evätään niiltä kaikilta.

(51)

Kiinaan sovellettava jäännöspolkumyyntitulli olisi näin ollen otettava käyttöön kyseisten vientiä harjoittavien tuottajien osalta neuvoston asetuksen (EY) N:o 1472/2006 soveltamiskaudella. Asetuksen soveltamiskausi oli alun perin 7 päivästä lokakuuta 20067 päivään lokakuuta 2008. Toimenpiteiden päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanon seurauksena 30 päivänä joulukuuta 2009 asetuksen soveltamisaikaa jatkettiin 31 päivään maaliskuuta 2011. Tuomioissa yksilöity lainvastaisuus on se, että unionin toimielimet eivät vahvistaneet, olisiko asianomaisten vientiä harjoittavien tuottajien tuottamiin tuotteisiin sovellettava jäännöstullia, yksilöllistä tullia vai sen otokseen valitun yrityksen tullia, jolle myönnettiin markkinatalouskohtelu.

(52)

Tuomioistuimen yksilöimän lainvastaisuuden perusteella ei ole oikeudellisia perusteita vapauttaa asianomaisten vientiä harjoittavien tuottajien tuottamia tuotteita täysin polkumyyntitullista. Sen vuoksi uudessa säädöksessä, jolla korjataan tuomioistuimen yksilöimä lainvastaisuus, on vain arvioitava uudelleen sovellettava polkumyyntitulli eikä itse toimenpiteitä.

(53)

Koska katsotaan, että jäännöstulli olisi otettava uudelleen käyttöön asianomaisten vientiä harjoittavien tuottajien osalta saman suuruisena kuin alun perin riidanalaisella asetuksella ja asetuksella (EU) N:o 1294/2009, neuvoston asetukseen (EY) N:o 388/2008 ei tarvita mitään muutoksia. Mainittu asetus pysyy voimassa.

C. ASIANOMAISTEN OSAPUOLTEN HUOMAUTUKSET PÄÄTELMISTÄ ILMOITTAMISEN JÄLKEEN

(54)

Edellä esitetyt havainnot ja päätelmät ilmoitettiin asianomaisille osapuolille, ja niille varattiin aikaa huomautusten tekemiseksi. Tuojia, kuten Pumaa, Timberlandia, Clarkia, erästä muuta tuojaa ja yhtä vientiä harjoittavaa tuottajaa, jonka markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua koskeva pyyntö ei kuulunut nykyisen täytäntöönpanon piiriin, edustava FESI ilmoittautui ja esitti huomautuksia.

Menettelyn väitetyt sääntöjenvastaisuudet

(55)

FESI ja yksi vientiä harjoittava tuottaja väittivät, että nykyisessä täytäntöönpanossa tehtiin useita menettelyvirheitä. Ne huomauttivat, että asianomaisten kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien markkinatalouskohtelua koskevia pyyntöjä oli jo tarkasteltu ja niitä koskevat päätelmät ilmoitettu ennen kuin unionin tuomioistuin antoi tuomionsa 3 päivänä joulukuuta 2015 yhdistetyissä asioissa C-659/13 C & J Clark International Limited ja C-34/14 Puma SE; samoin oli ilmoitettu komission aikomuksesta ottaa uudelleen käyttöön 16,5 prosentin lopullinen polkumyyntitulli jalkineiden tuonnissa. Täten arvioinnit oli toteutettu ilman oikeusperustaa, ja ne ennakoivat tulevaa unionin tuomioistuimen tuomiota.

(56)

Komissio ei katso edellä esitetyn huomautuksen pitävän paikkaansa, sillä se ainoastaan valmisteli mahdollisen tulevan tuomion täytäntöönpanoa. Tällaisen valmistelun tarkoituksena oli moitteettoman hallinnoinnin varmistaminen seuraavista syistä. Ensinnäkin on kiistämätöntä, että komission olisi pitänyt tarkastella markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua koskevia pyyntöjä. Ainoa käsiteltävä asia edelleen meneillään olevassa tuomioistuinmenettelyssä kyseisenä ajankohtana oli se, voiko etuyhteydetön tuoja, kuten Clark, Puma tai Timberland vedota kyseiseen lainvastaisuuteen. Tämän joko-tai-valinnan vuoksi komissio pystyi poikkeuksellisesti varsin hyvin valmistautumaan siihen mahdollisuuteen, että asiassa annetaan kielteinen tuomio. Toiseksi ripeä täytäntöönpano oli välttämätön, jotta kansalliset tulliviranomaiset voivat käsitellä nopeasti kesken olevat palautuspyynnöt ja taata kaikkien toimijoiden oikeusvarmuuden. Tuomioistuimen päätökseen ei vaikutettu, koska tuomio koskee eri kohdetta (eli sitä, voivatko tuojat vedota siihen, että vientiä harjoittavilla tuottajilla on oikeus saada markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua koskevat pyynnöt arvioiduksi).

(57)

Kyseiset osapuolet väittivät myöhemmin vielä, ilmoituksella (18) yhdistetyissä asioissa C-659/13 C&J Clark International Limited ja C-34/14 Puma SE annettujen tuomioiden täytäntöönpanosta, joka julkaistiin myöhemmin 17 päivänä maaliskuuta 2016, ei voitu korjata menettelyvirheitä, koska siinä ei annettu asianomaisille osapuolille todellista mahdollisuutta käyttää puolustautumisoikeuksiaan.

(58)	Lisäksi useat osapuolet väittivät, että niiden olisi pitänyt saada tutustua kaikkiin alkuperäisen tutkimuksen tutkimusasiakirjoihin ja että oleellisten vientiä harjoittavien tuottajien nimiä ei olisi saanut muuttaa tunnistamattomiksi päätelmien ilmoittamista koskevissa asiakirjoissa.

(59)	Nämä osapuolet katsoivat, että edellä esitetyistä menetelmävirheistä johtuen komissio rikkoi EU:n oikeudellista peruskehystä ja käytti siten valtaansa väärin.

(60)	Eräs muu osapuoli kyseenalaisti 55 kappaleessa tarkoitetun päätelmistä ilmoittamisen ja viimeisimpien, 20 päivänä toukokuuta 2016 ilmoitettujen päätelmien välisen suhteen ja pyysi asiasta selvitystä.

(61)

Ilmoitus tuomion täytäntöönpanosta julkaistiin avoimuuden lisäämiseksi kaupan suojatoimiin liittyvissä tutkimuksissa sovellettavan komission avoimuuspolitiikan mukaisesti kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan pyynnöstä sen jälkeen, kun asia oli otettu esiin erään osapuolen kuulemisessa. Komissio on edelleen sitä mieltä, että julkaisemista ei suoranaisesti edellytetä laissa. Mutta vaikka se olisikin ollut tarpeen, mitä se ei ollut, asianmukaisen menettelyn ja kuulluksi tulemisen oikeuden takaamiseksi, julkaiseminen ja se, että kaikille osapuolille annettiin mahdollisuus esittää huomautuksia, täyttivät tällaiset vaatimukset.

(62)

Pääsy kaikkiin alkuperäisen tutkimuksen tutkimusasiakirjoihin on annettu, vaikka komissio ei ymmärräkään, miten muut kuin asianomaisten vientiä harjoittavien tuottajien markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua koskeviin pyyntöihin liittyvät tiedot voisivat olla oleellisia tässä menettelyssä. Vientiä harjoittavien tuottajien nimien muuttaminen tunnistamattomiksi oli tarpeen näiden liiketoimintaan liittyvien tietojen luottamuksellisuuden takaamiseksi. Tosin tuontia harjoittavien asianomaisten osapuolten pyynnöstä niille ilmoitettiin, mitkä tuojista olivat niiden tuojia.

(63)	Päätelmistä oli ilmoitettava toisen kerran, koska asetus kattaa nyt myös yksilöllistä kohtelua koskevat pyynnöt, joita ei arvioitu alun perin.

(64)	Näistä syistä kaikki menettelyn sääntöjenvastaisuutta koskevat väitteet on hylättävä.

Polkumyynnin vastaisen menettelyn uudelleen avaamisen oikeusperusta

(65)

Useat asianomaiset osapuolet väittivät, että nykyiselle täytäntöönpanolle ei ole oikeusperustaa. Ne väittivät etenkin, että SEUT-sopimuksen 266 artiklaa ei sovelleta, koska jalkineita koskevien lopullisten toimenpiteiden voimassaolo päättyi 31 päivänä maaliskuuta 2011 ja että sen vuoksi ei ole jatkuvia vaikutuksia, jotka johtuvat näiden toimenpiteiden sääntöjenvastaisuudesta. Osapuolet väittivät, että SEUT-sopimuksen 266 artiklan tarkoituksena ei ole korjata taannehtivasti päättyneiden toimenpiteiden sääntöjenvastaisuuksia. Tätä näkemystä tukisi SEUT-sopimuksen 263 ja 264 artikla, joilla asetetaan määräaika EU:n toimielinten sääntöjenvastaisia toimia ja laiminlyöntejä koskevien valitusten tekemiselle. Tälle toimintatavalle ei ole olemassa ennakkotapauksia, eikä komissio myöskään tuonut esittänyt perusteita tai tuonut esiin aiempaa oikeuskäytäntöä, jotka tukisivat SEUT-sopimuksen 266 artiklan tulkintaa.

(66)

Osapuolet väittivät vielä, että tässä tapauksessa tutkimusta ei voida aloittaa uudelleen SEUT-sopimuksen 266 artiklan nojalla siitä nimenomaisesta hetkestä, jona lainvastaisuus tapahtui, koska unionin tuomioistuimen mukaan kyseessä ei ole ainoastaan perusteiden puuttuminen vaan lainvastaisuus liittyi perusasetuksen keskeiseen säännökseen vaikuttaen koko polkumyynnin arviointiin asianomaisten kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien osalta.

(67)

Osapuolet väittivät lisäksi, että päättyneiden toimenpiteiden korjaaminen taannehtivasti rikkoo luottamuksensuojan periaatetta. Ne väittivät ensinnäkin, että osapuolille oli vakuutettu, että toimenpiteet päättyivät 31 päivänä maaliskuuta 2011, ja että koska alkuperäisestä tutkimuksesta oli kulunut jo aikaa, osapuolet olivat oikeutettuja luottamaan perustellusti siihen, että alkuperäistä tutkimusta ei aloiteta tai avata uudelleen. Toiseksi se seikka, että alkuperäisen tutkimuksen aikana markkinatalouskohtelua koskevia pyyntöjä ei käsitelty kolmen kuukauden määräajan kuluessa, antoi kiinalaisille vientiä harjoittaville oikeusvarmuuden siitä, että niiden markkinatalouskohtelua koskevia pyyntöjä ei aiotakaan tarkastella. Osapuolet katsoivat siten, että ottaen huomioon kuluneet pitkät ajanjaksot tutkimuksen uudelleen aloittaminen rikkoo yleistä määräytymisen ja rajoittamisen periaatteita, joita sovelletaan kaikissa oikeudellisissa yhteyksissä.

(68)	Useat asianomaiset osapuolet väittivät, ettei SEUT-sopimuksen 266 artiklan eikä perusasetuksen nojalla ole sallittua, että asianomaisten kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien tuontiin aletaan uudelleen soveltaa 16,5 prosentin lopullista tullia.

(69)

Väitteen, jonka mukaan kyseisten toimenpiteiden voimassaolo päättyi 31 päivänä maaliskuuta 2011, osalta komissio ei ymmärrä, miksi toimenpiteiden voimassaolon päättyminen olisi merkityksellistä sen kannalta, onko komissiolla mahdollisuus antaa uusi säädös kumotun säädöksen korvaamiseksi. Oikeuskäytännön mukaan alkuperäisen säädöksen mitätöivä tuomio avaa uudelleen hallinnollisen menettelyn, joka voidaan aloittaa uudelleen siitä kohdasta, jona lainvastaisuus tapahtui.

(70)	Polkumyynnin vastainen menettely on siten edelleen käynnissä menettelyn päättämistä koskevan säädöksen kumoamisen vuoksi. Komissio on velvoitettu saattamaan menettely päätökseen, koska perusasetuksessa säädetään, että tutkimus on saatettava päätökseen komission antamalla säädöksellä.

(71)

Perusasetuksen 13 artiklaan ja WTO:n polkumyynnin vastaisen sopimuksen 10 artiklaan perustuvasta taannehtivuutta koskevasta väitteestä voidaan todeta, että perusasetuksen 13 artiklan 1 kohdassa, jossa toistetaan polkumyynnin vastaisen sopimuksen 10 artiklan 1 kohdan teksti, säädetään, että väliaikaisia toimenpiteitä ja lopullisia polkumyyntitulleja sovelletaan vain tuotteisiin, jotka luovutetaan vapaaseen liikkeeseen sen jälkeen, kun tapauksen mukaan perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdan tai 9 artiklan 4 kohdan nojalla tehty päätös tulee voimaan. Tässä tapauksessa polkumyyntitulleja sovelletaan vain tuotteisiin, jotka luovutettiin vapaaseen liikkeeseen sen jälkeen, kun perusasetuksen 7 artiklan 1 kohdan nojalla annettu väliaikaista tullia koskeva asetus ja 9 artiklan 4 kohdan nojalla annettu riidanalainen (lopullista tullia koskeva) asetus olivat tulleet voimaan. Perusasetuksen 10 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu taannehtivuus kuitenkin viittaa ainoastaan tilanteeseen, jossa tavarat luovutettiin vapaaseen liikkeeseen ennen kuin toimenpiteet otettiin käyttöön, kuten voidaan suoraan todeta kyseisen säännöksen tekstistä sekä perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdassa säädetystä poikkeuksesta (19).

(72)	Komissio toteaa myös, että tähän tapaukseen ei liity oikeusvarmuuden tai luottamuksensuojan taannehtivuutta tai rikkomista.

(73)

Taannehtivuuden osalta tuomioistuimen oikeuskäytännössä tehdään toimenpiteen taannehtivuutta arvioitaessa ero sen välille, sovelletaanko uutta sääntöä tilanteeseen, josta on tullut lopullinen (olemassa oleva tai lopullisesti muotoutunut oikeudellinen tilanne) (20), vai onko kyseessä tilanne, joka alkoi ennen uuden säännön voimaantuloa mutta joka ei ole vielä lopullinen (tilapäinen tilanne) (21).

(74)

Tässä tapauksessa tarkasteltavana olevan tuotteen sen tuonnin tilanteesta, joka tapahtui neuvoston asetuksen (EY) N:o 1472/2006 soveltamiskaudella, ei ollut vielä tullut lopullista, koska kiistanalaisen asetuksen kumoamisen vuoksi tähän tuontiin sovellettavaa polkumyyntitullia ei ollut vielä lopullisesti vahvistettu. Samalla jalkineiden tuojia varoitettiin tällaisen tullin mahdollisesta käyttöönotosta julkaisemalla vireillepanoilmoitus ja väliaikaista tullia koskeva asetus. Unionin tuomioistuinten vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan toimijoilla ei voi olla luottamuksensuojaa ennen kuin toimielimet ovat antaneet säädöksen, jolla päätetään hallinnollinen menettely, josta on tullut lopullinen (22).

(75)

Tämän asetuksen soveltaminen vaikuttaa suoraan meneillään olevan tilanteen tuleviin vaikutuksiin. Kansalliset tulliviranomaiset ovat kantaneet jalkineisiin sovellettavat tullit. Palautuspyynnöistä ei ole tehty lopullisia päätöksiä, minkä vuoksi tilanne on avoin. Tällä asetuksella vahvistetaan kyseiseen tuontiin sovellettava tulli ja säännellään siten meneillään olevan tilanteen tulevia vaikutuksia.

(76)	Joka tapauksessa jos kyseessä olisi ollut taannehtivuus unionin lainsäädännössä tarkoitetulla tavalla, mitä ei ollut, tällainen taannehtivuus olisi kuitenkin perusteltua seuraavasta syystä.

(77)

Unionin lainsäädännön aineellisia oikeussääntöjä voidaan soveltaa tilanteisiin, jotka ovat olemassa ennen niiden voimaantuloa, mikäli niiden ehdoista, tavoitteista tai yleisestä järjestelmästä selvästi seuraa, että niille on annettava tällainen vaikutus (23). Erityisesti asiassa C-337/88 Società agricola fattoria alimentare (SAFA) katsottiin, että […] vaikka pääsääntöisesti on oikeusvarmuuden periaatteen vastaista vahvistaa yhteisön säädöksen ajallinen voimassaolo alkamaan sen julkaisemista aikaisemmasta päivämäärästä, poikkeuksellisesti saattaa olla toisin, kun tavoiteltava päämäärä sitä vaatii ja kun asianomaisten luottamuksensuojaa kunnioitetaan asianmukaisesti (24).

(78)

Tässä tapauksessa tarkoituksena on noudattaa SEUT-sopimuksen 266 mukaista komission velvoitetta. Koska tuomioistuin totesi lainvastaisuuden vain sovellettavan tullin määrittämisen osalta eikä itse toimenpiteiden käyttöönoton osalta (eli polkumyyntiä, vahinkoa ja unionin etua koskevien päätelmien osalta), asianomaiset vientiä harjoittavat tuottajat eivät voineet perustellusti odottaa, että mitään lopullisia polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä ei otettaisi käyttöön. Tämän vuoksi toimenpiteiden käyttöönottoa, vaikka se olisi taannehtivaakin, mitä se ei ollut, ei voida pitää luottamuksensuojaa rikkovana.

(79)

Lisäksi oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan turvaamisen osalta katsotaan ensinnäkin, että oikeuskäytännön mukaan tuojat eivät voi vaatia oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan turvaamista, jos niille on ilmoitettu unionin kauppapolitiikan välittömästä muutoksesta (25). Tässä tapauksessa virallisessa lehdessä julkaistiin vireillepanoilmoitus ja väliaikaista tullia koskeva asetus, jotka molemmat ovat osa unionin oikeusjärjestystä, ja näin tuojia varoitettiin, että asianomaisten vientiä harjoittavien tuottajien tuottamiin tuotteisiin voidaan ryhtyä soveltamaan polkumyyntitullia. Tämän vuoksi asianomaiset vientiä harjoittavat tuottajat eivät voineet nojautua oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan turvaamista koskeviin unionin lainsäädännön yleisiin periaatteisiin.

(80)

Talouden toimijat olivat täten täysin tietoisia siitä, että kyseisten jalkineiden tuontiin sovelletaan tullia. Ne ottivat mainitun tullin huomioon määrittäessään myyntihintoja ja arvioidessaan taloudellisia riskejä. Niillä ei näin ollen ollut oikeusvarmuutta eikä luottamuksensuojaa sen suhteen, että tuonti olisi tullitonta, ja tavallisesti ne siirsivät tullin asiakkaidensa maksettavaksi. Sen vuoksi on unionin edun mukaista, että sovellettava tulli vahvistetaan nyt sen sijaan, että asianomaisten tuojien annettaisiin saada odottamatonta voittoa, joka ei niille kuulu.

(81)	Näin ollen määräytymisen, oikeusvarmuuden ja luottamuksensuojan periaatteita ei rikota, kuten ei myöskään rikota perusasetuksen eikä polkumyynnin vastaisen sopimuksen säännöksiä.

(82)

Väitteestä, jonka mukaan markkinatalouskohtelun myöntämistä koskeva päätös on tehtävä kolmen kuukauden kuluessa vireillepanosta, on muistettava, että oikeuskäytännön mukaan perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdassa ei esitetä mitään seuraamuksia siitä, että komissio ei noudata kolmen kuukauden määräaikaa. Yleinen tuomioistuin katsoo sen vuoksi, että markkinatalouskohtelua koskeva päätös myöhemmässä vaiheessa ei vaikuta lopullisten toimenpiteiden käyttöönottoa koskevan asetuksen pätevyyteen, kunhan hakijat eivät ole osoittaneet, että jos komissio ei olisi ylittänyt kolmen kuukauden määräaikaa, neuvosto olisi saattanut hyväksyä erilaisen asetuksen, joka olisi suotuisampi niiden etujen kannalta kuin kiistanalainen asetus (26). Tuomioistuin on lisäksi todennut, että toimielimet voivat muuttaa markkinatalouskohtelua koskevaa arviointia lopullisten toimenpiteiden hyväksymiseen asti (27).

(83)

Brosmann- and Aokang-tuomioilla ei kumota kyseistä oikeuskäytäntöä. Brosmann- and Aokang-tuomioissaan tuomioistuin nojautuu komission velvoitteeseen tehdä arviointi kolmen kuukauden kuluessa sen osoittamiseksi, että arviointivelvoite on olemassa riippumatta siitä, soveltaako komissio otantaa vai ei. Tuomioistuin ei ota kantaa siihen, mitä oikeudellisia seuraamuksia siitä on, jos komissio päättää markkinatalouskohtelua koskevan arvioinnin tutkimuksen myöhemmässä vaiheessa. Tuomioistuin päätti vain siitä, että toimielimet eivät voi olla täysin ottamatta huomioon markkinatalouskohtelua koskevia pyyntöjä, vaan ne on arvioitava viimeistään silloin, kun lopulliset toimenpiteet otetaan käyttöön. Tuomioissa vahvistetaan edellä olevassa kappaleessa tarkoitettu oikeuskäytäntö.

(84)

Tässä tapauksessa asianomaiset vientiä harjoittavat tuottajat eivät ole osoittaneet, että jos komissio olisi tehnyt markkinatalouskohtelun myöntämistä koskevan arvioinnin kolmen kuukauden kuluessa polkumyyntimenettelyn vireillepanosta vuonna 2005, neuvosto olisi saattanut antaa erilaisen asetuksen, joka olisi ollut suotuisampi niiden etujen kannalta kuin kiistanalainen asetus. Sen vuoksi markkinatalouskohtelun myöntämistä koskevan arvioinnin vanhentumista koskeva väite hylätään.

(85)	Väitettiin myös, että koska lainvastaisuus ilmeni markkinatalouskohtelua koskevan arvioinnin yhteydessä, komission olisi pitänyt aloittaa menettely uudelleen ajankohdasta ennen väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönottoa.

(86)

Tältä osin komissio toteaa, että väliaikaiset toimenpiteet eivät ole välttämätön menettelyvaihe vaan riippumaton toimenpide, jonka vaikutus lakkaa, kun lopulliset toimenpiteet hyväksytään (28). Ainoa oleellinen menettelyvaihe ennen lopullisten toimenpiteiden hyväksymistä on vireillepano. Tästä syystä väite on vaikutukseton.

(87)	Jotkin osapuolet viittasivat unionin tuomioistuimen tuomioon asiassa T-2/95, IPS v neuvosto, ja huomauttivat ”tutkimuksen” ja ”menettelyn” muodollisesta erosta sekä väittivät, että kun menettely on kerran päätetty, kuten tässä tapauksessa, sitä ei voida enää avata uudelleen.

(88)	Komissio ei katso, että ”tutkimus” ja ”menettely” eroaisivat toisistaan merkittävästi. Niitä käytetään synonyymeinä perusasetuksessa ja oikeuskäytännössä. Joka tapauksessa asiassa T-2/95 annettua tuomiota on tulkittava kyseistä asiaa koskevasta valituksesta annetun tuomion valossa.

(89)

Useat osapuolet väittivät niin ikään, että SEUT-sopimuksen 266 artiklassa ei sallita unionin tuomioistuimen tuomion osittaista täytäntöönpanoa ja tässä tapauksessa todistustaakan kääntämistä. Näin ollen ne katsoivat, että komissio arvioi virheellisesti ainoastaan niiden vientiä harjoittavien tuottajien markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua koskevat pyynnöt, jotka toimittivat tavaraa sellaisille tuojille, jotka olivat pyytäneet tullien palauttamista. Näiden osapuolten väite perustui siihen käsitykseen, että unionin tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa C-659/13 C & J Clark International Limited ja C-34/14 Puma SE antamalla tuomiolla on erga omnes -vaikutuksia ja ettei voida jättää huomiotta sitä, että nyt tehdyllä markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua koskevien pyyntöjen arvioinnilla on vaikutusta myös kaikkiin kiinalaisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin sovellettavaan jäännöstulliin. Sen vuoksi kyseiset osapuolet väittivät, että komission olisi pitänyt arvioida kaikki alkuperäisessä tutkimuksessa esitetyt markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua koskevat pyynnöt.

(90)

Kyseiset osapuolet olivat lisäksi eri mieltä siitä, että todistustaakka olisi markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua pyytävällä tuottajalla, ja väittivät, että tuottajat olivat täyttäneet todistusvelvollisuuden esittämällä markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua koskevat pyynnöt alkuperäisessä tutkimuksessa vuonna 2005. Ne olivat eri mieltä myös siitä, että unionin tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa C-659/13 C & J Clark International Limited ja C-34/14 Puma SE antama tuomio voidaan panna täytäntöön yksinkertaisesti arvioimalla otokseen kuulumattomien vientiä harjoittavien tuottajien markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua koskevat pyynnöt, koska unionin tuomioistuin ei erikseen todennut, että pätemättömäksi toteaminen rajoittuu nimenomaan tähän seikkaan.

(91)

Komissio katsoo, että tuomion täytäntöön paneminen on tarpeen ainoastaan niiden vientiä harjoittavien tuottajien osalta, joiden tuontia koskevista liiketoimista kaikki eivät ole vielä lopullisia. Tosiasiassa kuten tuomioissa vahvistetaan, tulli on lopullinen, kun yhteisön tullikoodeksissa säädetty kolmen vuoden määräytymistä koskeva ajanjakso on päättynyt. Jäännöstulliin ei kohdistu minkäänlaisia vaikutuksia, koska otokseen kuuluneiden yritysten markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua koskevat pyynnöt on arvioitu ja se, että jollekin otokseen kuulumattomalle yritykselle myönnettäisiin markkinatalouskohtelu / yksilöllinen kohtelu, ei vaikuta jäännöstullin suuruuteen.

(92)	Todistustaakka ei koske pelkästään pyynnön jättämistä. Se koskee pyynnön sisältöä, jolla on osoitettava, että kaikki markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua koskevat edellytykset täyttyvät.

(93)	Ainoa tuomiossa todettu lainvastaisuus oli se, että markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua koskevia pyyntöjä ei arvioitu.

Tullien uudelleen käyttöönoton oikeusperusta

(94)

Useat asianomaiset osapuolet väittivät, että komission ei olisi pitänyt soveltaa kahta eri oikeusperustaa eli yhtäältä perusasetusta, sellaisena kuin se oli ennen muuttamista, vientiä harjoittavien tuottajien yksilöllistä kohtelua koskevien pyyntöjen arvioimiseen ja toisaalta voimassa olevaa perusasetusta, johon sisällytettiin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 1168/2012 (29) tehdyt muutokset ja jolla otettiin käyttöön komiteamenettely muun muassa kaupan suojaamisessa ja delegoitiin siten päätöksenteko komissiolle.

(95)

Kyseiset osapuolet toistivat niin ikään väitteensä siitä, että SEUT-sopimuksen 266 artiklassa ei sallita polkumyyntitullien käyttöön ottamista taannehtivasti, mikä vahvistetaan myös unionin tuomioistuimen asiassa C-459/98P, IPS v neuvosto, antamassa tuomiossa sekä toimenpiteistä, joita yhteisö voi toteuttaa polkumyyntitoimenpiteitä ja tukien vastaisia toimenpiteitä koskevan WTO:n riitojenratkaisuelimen hyväksymän raportin johdosta, annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1515/2001 (30). Ne väittivät, että komissio ei ole esittänyt päteviä perusteluja taannehtivuuskiellosta poikkeamiselle, minkä vuoksi se on rikkonut luottamuksensuojan periaatetta.

(96)

Yksi asianomainen osapuoli väitti, että minkä tahansa toimenpiteen käyttöönotto olisi joka tapauksessa perusteetonta, koska yhteisön tullikoodeksin 103 artiklassa vahvistettu vanhentumisaika on päättynyt. Polkumyyntitullien kantaminen rikkoisi siten hyvän hallinnon periaatetta ja perusasetuksen 21 artiklaa ja olisi vallan väärinkäyttöä.

(97)

Useat osapuolet väittivät niin ikään, että lopullisten polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotto uudelleen asianomaisten kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien tuonnissa nykyisen täytäntöönpanon mukaisesti tarkoittaa i) niiden tuojien syrjintää, joihin sovelletaan nykyistä oikeusperustaa, verrattuna tuojiin, joihin sovelletaan Brosmann- ja Aokang-tuomioita ja joille palautettiin tullit, jotka ne olivat maksaneet niiltä viideltä vientiä harjoittavalta tuottajalta peräisin olevasta jalkineiden tuonnista, joihin kyseisiä tuomioita sovelletaan, ja ii) niiden vientiä harjoittavien tuottajien syrjintää, joihin sovelletaan nykyistä täytäntöönpanoa verrattuna niihin viiteen vientiä harjoittavaan tuottajaan, joihin sovelletaan Brosmann- ja Aokang-tuomioita ja joihin ei sovelleta tullia neuvoston 18 päivänä maaliskuuta 2014 annetun täytäntöönpanopäätöksellä (31), jolla hylätään ehdotus täytäntöönpanoasetukseksi lopullisen polkumyyntitullin ottamisesta uudelleen käyttöön tiettyjen Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien sellaisten jalkineiden tuonnissa, joiden päälliset ovat nahkaa ja jotka on valmistanut Brosmann Footwear (HK) Ltd, Seasonable Footwear (Zhongshan) Ltd, Lung Pao Footwear (Guangzhou) Ltd, Risen Footwear (HK) Co. Ltd ja Zhejiang Aokang Shoes Co. Ltd, ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta.

(98)	Tämän syrjivän kohtelun väitettiin osoittavan, että tulkinta ei ollut yhdenmukaista ja että sovellettiin EU:n lainsäädäntöä, joka rikkoo perusoikeutta tehokkaaseen oikeussuojaan.

(99)	Eri oikeusperustojen väitetyn käytön osalta komissio katsoo, että tämä on seurausta perusasetuksen muuttamisesta annettujen kolmen asetuksen sisältämien siirtymäsäännösten eroista.

(100)

Ensinnäkin, asetuksen (EU) N:o 765/2012 (ns. ”kiinnitinmuutos”, jossa käsitellään yksilöllistä kohtelua) 2 artiklassa säädetään, että ”sitä sovelletaan kaikkiin tutkimuksiin, jotka pannaan asetuksen (EU) N:o 1225/2009 mukaisesti vireille tämän asetuksen voimaantulon jälkeen”. Koska tämä tutkimus pantiin vireille ennen kyseistä päivämäärää, mainitulla asetuksella perusasetukseen tehtyjä muutoksia ei sovelleta tähän menettelyyn.

(101)

Toiseksi, asetuksen (EU) N:o 1168/2012 (ns. ”Brosmann-muutos”, jossa käsitellään markkinatalouskohtelua) 2 artiklassa säädetään, että ”tätä asetusta sovelletaan kaikkiin uusiin tutkimuksiin ja kaikkiin vireillä oleviin tutkimuksiin 15 päivästä joulukuuta 2012”. Sen vuoksi, jos komissio olisi noudattanut tiukkaa lähestymistapaa, ei olisi enää ollut tarpeen arvioida otokseen kuulumattomien vientiä harjoittavien tuottajien markkinatalouskohtelua koskevia pyyntöjä, koska ne olivat menettäneet oikeuden arviointiin 15 päivänä joulukuuta 2012. Komissio kuitenkin katsoo, että tällainen kohtelu olisi vaikea yhdistää sen velvollisuuteen panna tuomio täytäntöön. Ei myöskään vaikuta siltä, että asetuksella (EU) N:o 1168/2012 kiellettäisiin kokonaan markkinatalouskohtelua koskevien pyyntöjen arviointi otoksen ulkopuolella, koska sillä annetaan lupa tutkia yksilöllistä kohtelua. Tämänkin poikkeuksen voitaisiin katsoa koskevan tätä tapausta. Vaihtoehtoisesti komissio katsoo, että jos asetusta (EU) N:o 1168/2012 sovellettaisiin tähän tapaukseen, lopputulos olisi sama, koska kaikki markkinatalouskohtelua koskevat pyynnöt hylättäisiin automaattisesti ilman arviointia.

(102)

Kolmanneksi, komiteamenettelyn osalta asetuksen (EU) N:o 37/2014 3 artiklassa säädetään, että neuvostolla on jatkossakin toimivalta sellaisten säädösten osalta, joissa komissio on antanut säädöksen, joiden osalta on pantu vireille kuuleminen tai joiden osalta komissio on antanut ehdotuksen. Tässä menettelyssä tällaista toimenpidettä ei ollut toteutettu tuomion täytäntöönpanon osalta ennen mainitun asetuksen voimaantuloa.

(103)

Lopullisten polkumyyntitullien taannehtivan käyttöönoton osalta viitataan huomioihin, jotka esitetään 73–81 kappaleessa, joissa näitä väitteitä käsitellään kattavasti.

(104)

Syrjinnän osalta komissio toteaa, että vientiä harjoittavilla tuottajilla ja tietyillä tuojilla, joita tämä asetus koskee, on käytettävissään oikeussuojakeino unionin tuomioistuimissa tätä asetusta vastaan. Muilla tuojilla tällainen suoja on kansallisten tuomioistuintensa kautta, jotka soveltavat unionin yleistä oikeutta.

(105)

Eriarvoisuutta koskeva väite ei myöskään ole perusteltu. Tuojat, jotka ovat tuoneet Brosmanin ja muiden kyseisen neljän vientiä harjoittavan tuottajan tuotteita, ovat toisenlaisessa tosiasiallisessa ja oikeudellisessa tilanteessa, koska niiden vientiä harjoittavat tuottajat päättivät kiistää riidanalaisen asetuksen ja koska tullimaksut palautettiin niille, mikä tarkoittaa, että yhteisön tullikoodeksin 221 artiklan 3 kohta suojaa niitä. Muiden tuojien osalta tilanne on eri eikä palautuksia ole tehty. Komissio alkaa valmistella täytäntöönpanoa Clarkin, Puman ja Timberlandin kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien osalta; kaikkia muita otokseen kuulumattomia kiinalaisia ja vietnamilaisia vientiä harjoittavia tuottajia ja niiden tuojia kohdellaan samalla tavalla myöhäisemmässä vaiheessa tässä asetuksessa vahvistetun menettelyn mukaisesti.

(106)

Sama asianomainen osapuoli väitti myös, että perusasetuksen 14 artikla ei voi toimia oikeusperustana sekoittaen yhteisön tullikoodeksin 236 artiklan tulkintaa ja että yhteisön tullikoodeksin 236 artiklan soveltaminen ei ole riippuvainen mistään perusasetuksen nojalla tehdystä päätöksestä tai SEUT-sopimuksen 266 artiklan mukaisista komission velvoitteista.

(107)

Tässä yhteydessä väitettiin, että yhteisön tullikoodeksin 236 artiklan soveltaminen kuuluu kansallisten tulliviranomaisten yksinomaiseen toimivaltaan, ja sen nojalla nämä ovat velvollisia palauttamaan tullimaksut, joita ei olisi lain mukaan kannettava. Lisäksi asianomaiset osapuolet väittivät, että yhteisön tullikoodeksin 236 artiklaan, tai sen sijasta, ei voida soveltaa perusasetuksen 14 artiklaa, koska molemmat ovat sekundaarilainsäädäntöä eikä kumpikaan siten syrjäytä toista. Lisäksi perusasetuksen 14 artiklan soveltamisala liittyy erityissäännöksiin, jotka koskevat perusasetuksen mukaisia tutkimuksia ja menettelyjä, eikä sitä sovelleta muihin oikeudellisiin välineisiin kuten yhteisön tullikoodeksiin.

(108)

Komissio katsoo, että asetuksessa, jolla polkumyyntitullit otetaan käyttöön, yhteisön tullikoodeksia ei sovelleta automaattisesti polkumyyntitullien käyttöönottoon vaan siihen ainoastaan viitataan. Perusasetuksen 14 artiklan nojalla komissio voi päättää olla soveltamatta tiettyjä tullikoodeksin säännöksiä ja laatia sen sijaan erityissäännöt. Koska yhteisön tullikoodeksia sovelletaan neuvoston ja komission täytäntöönpanoasetuksissa ainoastaan viitteellisesti, sillä ei ole perusasetuksen 14 artiklaan verrattuna samaa asemaa säännösten hierarkiassa, vaan se on siihen verrattuna toissijainen, ja sitä voidaan olla soveltamatta tai sitä voidaan soveltaa eri tavalla.

Riittävät perustelut

(109)

Edellä mainittu asianomainen osapuoli väitti, että komissio rikkoi SEUT-sopimuksen 296 artiklaa, kun se ei antanut riittäviä perusteluja eikä oikeusperustaa, jonka nojalla tullit otettiin käyttöön uudelleen taannehtivasti, ja epäsi tullimaksujen palauttamisen tuojille, joihin nykyistä täytäntöönpanoa sovelletaan.

(110)

Perustelujen riittämättömyys koski etenkin i) sitä, että tutkimuksen uudelleen avaamiselle ei ole oikeusperustaa ja että uudelleen avaamisesta ei annettu asianmukaista ilmoitusta; ii) sitä, että unionin tuomioistuimen tuomio pantiin täytäntöön vain osittain arvioimalla ainoastaan niiden vientiä harjoittavien tuottajien markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua koskevat pyynnöt, jotka olivat pyytäneet palautusta; iii) poikkeamista polkumyyntitullien taannehtivuuskiellon periaatteesta; iv) yhtäältä perusasetuksen soveltamista ennen siihen 6 päivänä syyskuuta 2012 tehtyä muutosta vientiä harjoittavien tuottajien yksilöllistä kohtelua koskevien pyyntöjen osalta ja toisaalta nykyisen perusasetuksen, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EU) N:o 1168/2012, soveltamista päätöksentekomenettelyjen osalta ja v) näiden osapuolten toimittamiin oikeudellisiin perusteisiin vastaamatta jättämistä sen jälkeen kun komissio oli ilmoittanut asianomaisten kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien markkinatalouskohtelua koskevia pyyntöjen arviointia koskevista päätelmistä 15 päivänä joulukuuta 2015.

(111)

Tutkimuksen uudelleen avaamista koskevan oikeusperustan puuttumisen osalta komissio viittaa edellä 15 kappaleessa tarkoitettuun oikeuskäytäntöön, jonka mukaan se voi aloittaa tutkimuksen uudelleen siitä nimenomaisesta ajankohdasta, jona lainvastaisuus ilmeni. Tämä ajankohta oli vireillepanon jälkeen. Komissiolla ei ole oikeudellista velvollisuutta julkaista ilmoitusta tutkimuksen tai menettelyn panemisesta uudelleen vireille taikka sen uudelleen aloittamisesta tai avaamisesta. Kyseessä on automaattinen seuraus tuomiosta, joka toimielinten on pantava täytäntöön.

(112)

Oikeuskäytännön mukaan polkumyyntiasetuksen laillisuus on arvioitava unionin lainsäädännön normien, ei päätöskäytännön, perusteella myös silloin kun tällainen käytäntö on olemassa (jota tässä tapauksessa ei ole) (32). Vaikka komissio olisi tietyissä tapauksissa aiemmin noudattanut erilaista käytäntöä, siitä ei voi syntyä luottamuksensuojaa. Näin on erityisesti siksi, että aiempi käytäntö, johon viitataan, ei sovellu tämän tapauksen tosiasialliseen eikä oikeudelliseen sisältöön, ja että erot voidaan selittää tämän tapauksen tosiasiallisilla ja oikeudellisilla eroilla.

(113)

Erot ovat seuraavanlaiset: tuomioistuimen yksilöimä lainvastaisuus ei koske polkumyyntiä, vahinkoa ja unionin etua koskevia päätelmiä eikä näin ollen tullin käyttöönottoa koskevaa periaatetta vaan ainoastaan tullin täsmällistä määrää. Asianomaisten osapuolten esiin ottamissa aiemmissa kumoamistapauksissa sen sijaan käsitellään polkumyyntiä, vahinkoa ja unionin etua koskevia päätelmiä. Sen vuoksi toimielimet pitivät asianmukaisempana antaa uusia toimenpiteitä.

(114)

Tässä tapauksessa ei ollut mitään syytä hankkia lisätietoja asianomaisilta osapuolilta. Sen sijaan komission oli arvioitava jo talletettuja tapaukseen liittyviä tietoja, joita ei ollut arvioitu ennen asetuksen (EY) N:o 1472/2006 antamista. Muissa tapauksissa hyödynnetyt käytännöt eivät kuitenkaan ole täsmällisiä ja ehdottomia toimintaohjeita tähän tapaukseen.

(115)

Kaikille osapuolille, joita menettely koskee, eli asianomaisille vientiä harjoittaville tuottajille sekä tuomioistuimissa käsiteltävinä olevien asioiden osapuolille ja yhtä osapuolta edustavalle järjestölle on ilmoitettu niistä oleellisista seikoista, joiden perusteella komissio aikoo hyväksyä tämän markkinatalouskohtelua koskevan arvioinnin. Niiden puolustautumisoikeudet on näin ollen turvattu. Tältä osin on huomattava, että etuyhteydettömillä tuojilla ei ole puolustautumisoikeutta polkumyyntimenettelyissä, koska menettelyjä ei ole suunnattu niitä vastaan (33).

(116)

Tuomioiden osittaisen täytäntöönpanon osalta se, pitääkö toimielinten panna tuomio täytäntöön ja missä määrin se pitää panna täytäntöön, riippuu tuomion tosiasiallisesta sisällöstä. Varsinkin se, onko mahdollista vahvistaa tullien käyttöönotto sellaisen tuonnin osalta, joka tapahtui ennen tuomion antamista, riippuu siitä, vaikuttaako tuomiossa todettu lainvastaisuus itse päätelmään vahingollisesta polkumyynnistä vai ainoastaan tullin tarkan määrän laskemiseen. Jälkimmäisessä tapauksessa, mistä tässä on kyse, ei ole mitään perustetta palauttaa tullit. Tällöin riittää, että määritellään tullin oikea määrä ja palautetaan mahdollinen erotus (tullin nostaminen ei ole mahdollista, koska korotettu osuus tarkoittaisi taannehtivaa käyttöön ottamista).

(117)

Aiemmat kumoamiset, joihin asianomaiset osapuolet viittaavat, ovat liittyneet polkumyyntiä, vahinkoa ja unionin etua koskeviin päätelmiin (joko tosiseikkojen toteamisen tai arvioinnin taikka puolustautumisoikeuksien osalta).

(118)

Nämä kumoamiset ovat olleet joko osittaisia tai täydellisiä.

(119)

Unionin tuomioistuimet käyttävät osittaisen kumoamisen menetelmää silloin, kun ne voivat päätellä tapaukseen liittyvien tietojen perusteella, että toimielinten olisi pitänyt tehdä tiettyjä mukautuksia tai käyttää tietyssä laskelmassa erilaista menetelmää, joka olisi johtanut alhaisemman tullin käyttöönottoon (mutta eivät kyseenalaista polkumyyntiä, vahinkoa ja unionin etua koskevia päätelmiä). (Alhaisempi) tulli säilyy voimassa sekä ennen kumoamista että kumoamisen jälkeen (34). Tuomion noudattamiseksi toimielimet laskevat tullin uudelleen ja muuttavat asetusta, jolla tulli otettiin käyttöön, sekä menneisyyden että tulevaisuuden osalta. Lisäksi ne ohjeistavat kansallisia tulliviranomaisia palauttamaan erotuksen niissä tapauksissa, joissa palautuspyyntö on tehty määräajassa (35).

(120)

Unionin tuomioistuimet saattavat kumoamisen päätökseen, jos ne eivät voi tapauksen tosiseikkojen perusteella itse todeta, olivatko toimielimet oikeassa vai eivät olettaessaan, että polkumyyntiä ja vahinkoa oli esiintynyt ja unionin edulle oli aiheutunut haittaa, koska toimielinten oli tehtävä tutkimus osittain uudelleen. Koska unionin tuomioistuimilla ei ole toimivaltaa suorittaa tutkimuksia komission sijasta, ne kumosivat kokonaan asetukset, joilla polkumyyntitullit otettiin käyttöön. Näin ollen toimielimet osoittivat pätevästi vasta tullit kumoavan tuomion antamisen jälkeen, että polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönoton kolme edellytystä täyttyivät. Lopullisten tullien käyttöönottaminen sellaisessa tuonnissa, joka tapahtui ennen kuin polkumyynti, vahinko ja unionin edulle aiheutunut haitta oli pätevästi osoitettu, kielletään sekä perusasetuksessa että polkumyynnin vastaisessa sopimuksessa. Tästä syystä toimielinten antamilla säädöksillä kyseisten tutkimusten päättämisestä polkumyyntitulli otettiin käyttöön ainoastaan tulevaisuuden osalta (36).

(121)

Tämä tapaus eroaa (osittain tai kokonaan) aiemmista kumoamisista siten, että siinä ei ole kyse varsinaisesta polkumyynnistä, vahingosta tai unionin edusta, vaan pelkästään asianmukaisen tullin määrän asettamisesta (eli valinnasta vain yhteen otokseen kuuluneeseen ja markkinatalousaseman saaneeseen yritykseen sovellettavan tullin ja jäännöstullin välillä). Riidan kohteena ei näin ollen ole tullin käyttöönottamisen periaate vaan tullin tarkka määrä (tai toisin sanoen: menettely). Mahdollinen mukautus voidaan tehdä vain alaspäin.

(122)

Päinvastoin kuin edellä 119 kappaleessa mainituissa aiemmissa tapauksissa, joissa kumoaminen oli osittaista, tuomioistuin ei ole voinut tehdä päätöstä mahdollisesta uudesta (alhaisemmasta) tullista, koska päätös edellyttää, että markkinatalouskohtelua koskeva pyyntö arvioidaan sitä ennen. Markkinatalouskohtelua koskevan pyynnön arviointi kuuluu komission tehtäviin. Näin ollen tuomioistuin ei voi suorittaa tätä tutkimuksen osaa komission sijasta loukkaamatta komission toimivaltaa.

(123)

Päinvastoin kuin aiemmissa tapauksissa, joissa säädös kumottiin kokonaan, polkumyyntiä, vahinkoa, syy-yhteyttä ja unionin etua koskevia päätelmiä ei ole kumottu. Näin ollen polkumyynti, vahinko, syy-yhteys ja unionin etu on osoitettu pätevästi neuvoston asetuksen (EY) N:o 1472/2006 hyväksymisen ajankohtana. Sen vuoksi ei ole syytä rajoittaa lopullisten polkumyyntitullien uudelleen käyttöön ottamista tulevaisuuteen.

(124)

Tämä asetus ei siis missään tapauksessa poikkea toimielinten päätöksentekokäytännöstä, mikäli se oli edes oleellista.

(125)

Asianomaiset osapuolet väittivät vielä, että polkumyyntitullien kumoaminen ei toisi tuojille ansaitsematonta voittoa, kuten komissio väitti, koska tuojien myynti on saattanut vähentyä myyntihintoihin sisällytettyjen tullien takia.

(126)

Tuomioistuimen oikeuskäytännössä tunnustetaan, että aiheettomasti perittyjen maksujen palauttaminen voidaan evätä, jos siitä koituisi aiheetonta etua saajille (37). Komissio toteaa, että kyseiset asianomaiset osapuolet eivät kiistä tullin siirtämistä eteenpäin eivätkä ne esitä mitään todisteita myynnin laskemisesta ja että joka tapauksessa ansaitsematonta voittoa koskeva oikeuskäytäntö ulottuu ainoastaan siirtämiseen, ei siirtämisen toissijaisiin vaikutuksiin.

(127)

Väitetyn taannehtivuuskiellon periaatteesta poikkeamisen osalta viitataan 76–81 kappaleeseen, joissa asiaa käsiteltiin kattavasti.

(128)

Sen väitteen osalta, että nykyisessä täytäntöönpanossa käytetään kahta eri oikeusperustaa, viitataan 99–102 kappaleeseen, joissa asiaa käsiteltiin kattavasti.

(129)

Lopuksi, siltä osin kuin on kyse näiden osapuolten toimittamista huomautuksista sen jälkeen, kun komissio oli ilmoittanut asianomaisten kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien markkinatalouskohtelua koskevia pyyntöjen arviointia koskevista päätelmistä, katsotaan, että niitä on käsitelty tässä asetuksessa täysimääräisesti.

Muut menettelyä koskevat kysymykset

(130)

Edellä tarkoitetut asianomaiset osapuolet väittivät, että niille vientiä harjoittaville tuottajille, joita nykyinen täytäntöönpano koskee, olisi pitänyt antaa samat menettelylliset oikeudet kuin alkuperäisessä tutkimuksessa annettiin otokseen valituille vientiä harjoittaville tuottajille. Ne väittivät etenkin, että kiinalaisille vientiä harjoittaville tuottajille ei annettu mahdollisuutta täydentää markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua koskevia hakulomakkeitaan puutteita koskevilla kirjeillä ja että paikalle tehtyjen tarkastuskäyntien sijaan suoritettiin ainoastaan asiakirjatarkastus. Komissio ei myöskään varmistanut, että markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua koskevien pyyntöjen arviointia koskevat päätelmät toimitettiin asianmukaisesti asianomaisille vientiä harjoittaville tuottajille, sillä ne toimitettiin ainoastaan kyseisten yritysten valtuutetuille edustajille alkuperäisen tutkimuksen aikana.

(131)

Lisäksi väitettiin, että niille vientiä harjoittaville tuottajille, joita täytäntöönpano koskee, ei annettu menettelyllisiä oikeuksia, jotka vastaavat tavanomaisissa polkumyyntitutkimuksissa sovellettavia oikeuksia, vaan sen sijaan sovellettiin tiukempia vaatimuksia. Komissio ei ole ottanut huomioon aikaa, joka kuluu sillä välin, kun markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua koskeva pyyntö jätetään alkuperäisessä tutkimuksessa ja kun se arvioidaan. Lisäksi alkuperäisessä tutkimuksessa vientiä harjoittaville tuottajille annettiin tavanomaisen 21 päivän sijasta vain 15 päivää aikaa markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua koskevan pyynnön jättämiseen.

(132)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti vielä, että vientiä harjoittavien tuottajien menettelyllisiä oikeuksia rikottiin, koska niillä ei ollut enää mahdollisuutta toimittaa merkityksellisiä huomautuksia tai toimittaa lisätietoja 11 vuotta aiemmin tehtyjen pyyntöjen tueksi, koska yrityksiä ei enää ollut olemassa tai asiakirjat eivät olleet enää saatavilla.

(133)

Sama osapuoli väitti, että toisin kuin alkuperäisessä tutkimuksessa toimenpiteiden käyttöönotto uudelleen vaikuttaisi ainoastaan unionin tuojiin ilman, että niillä on mitään mahdollisuutta tuoda esiin merkityksellisiä seikkoja.

(134)

Väitettiin myös, että tosiasiassa komissio käytti saatavilla olevia tietoja perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla mutta ei noudattanut perusasetuksen 18 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja menettelysääntöjä.

(135)

Komissio toteaa, että perusasetuksessa ei edellytetä missään kohdassa, että komissio antaa markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua pyytäneille vientiyrityksille mahdollisuuden täydentää puuttuvia tietoja. Komissio muistuttaa, että oikeuskäytännön mukaan todistustaakka on tuottajalla, joka haluaa saada markkinataloudessa toimivan yrityksen aseman / yksilöllisen kohtelun perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan b alakohdan nojalla. Perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, että tällaisen tuottajan tekemän pyynnön on sisällettävä kyseisessä säännöksessä mainittuja riittäviä todisteita siitä, että se toimii markkinatalousolosuhteissa. Tämän vuoksi – kuten tuomioistuin katsoi asioissa Brosman ja Aokang antamissaan tuomioissa – toimielinten ei tarvitse osoittaa, ettei tuottaja täytä mainitun aseman saamisen edellytyksiä. Komission on sen sijaan arvioitava, riittävätkö kyseisen tuottajan toimittamat todisteet osoittamaan mainitussa 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan ensimmäisessä alakohdassa asetettujen edellytysten täyttymisen, jotta sille voidaan myöntää markkinatalouskohtelu / yksilöllinen kohtelu (ks. edellä 31 kappale). Kuulluksi tulemisen oikeus liittyy mainittujen tosiseikkojen arviointiin, mutta siihen ei sisälly oikeutta korjata puutteellisia tietoja. Muutoin vientiä harjoittava tuottaja voisi pitkittää arviointia loputtomasti esittämällä todisteita vähitellen.

(136)

Tältä osin on muistettava, että komissiolla ei ole mitään velvollisuutta pyytää vientiä harjoittavia tuottajia täydentämään markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua koskevia pyyntöjään. Kuten edellä olevassa kappaleessa todetaan, komissio voi tehdä arviointinsa vientiä harjoittavan tuottajan toimittamien tietojen perusteella. Asianomaiset vientiä harjoittavat tuottajat eivät myöskään ole riitauttaneet sitä, miten komissio on arvioinut niiden markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua koskevat pyynnöt, eivätkä ne ole yksilöineet, mitä asiakirjoja tai henkilöitä ne eivät ole pystyneet enää käyttämään. Väite on näin ollen niin abstrakti, että toimielimet eivät voi ottaa huomioon näitä vaikeuksia arvioidessaan markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua koskevia pyyntöjä. Koska väite perustuu spekulointiin eikä sen tueksi ole esitetty tarkkoja tietoja siitä, mitä asiakirjoja ja työntekijöitä ei ole enää saatavilla eikä siitä, mikä näiden asiakirjojen ja työntekijöiden merkityksellisyys markkinatalouskohtelun / yksilöllisen kohtelun arvioinnin kannalta olisi, väite oli hylättävä.

(137)

Perusasetuksen 18 artiklan 1 kohdan tosiasiallisen soveltamisen osalta todetaan, että se ei automaattisesti edellytä perusasetuksen 18 artiklan 4 kohdan soveltamista, jota edellytetään ainoastaan tapauksissa, joissa komissio aikoo hylätä asianomaisen osapuolen toimittamat tiedot. Tässä menettelyssä komissio hyväksyi asianomaisen vientiä harjoittavan tuottajan toimittamat tiedot ja teki arviointinsa niiden perusteella. Tällöin kyseessä ei ole saatavilla olevien tietojen käyttäminen. Päin vastoin, komissio ei ole hylännyt mitään tietoja.

Unionin etu

(138)

Yksi tuoja väitti, että komissio ei tutkinut, olisiko toimenpiteiden käyttöönotto unionin edun mukaista, ja että toimenpiteet olisivat unionin edun vastaisia, koska i) toimenpiteet olivat jo täyttäneet tarkoituksensa, kun ne otettiin käyttöön ensimmäisen kerran; ii) toimenpiteistä ei olisi mitään lisäetua unionin tuotannonalalle; iii) toimenpiteet eivät vaikuttaisi vienti harjoittaviin tuottajiin ja iv) toimenpiteet olisivat huomattava kustannuserä unionin tuojille.

(139)

Tämä menettely koskee ainoastaan markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua koskevia pyyntöjä, koska ne ovat ainoa unionin tuomioistuinten toteama lainvastaisuus. Alkuperäisen asetuksen unionin etua koskeva arvio pysyy täysimääräisesti voimassa. Lisäksi nykyinen toimenpide on perusteltu unionin taloudellisten etujen suojaamiseksi.

Merkittävimmät virheet markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua koskevien pyyntöjen arvioinnissa

i) Markkinatalouskohtelua koskeva arviointi

(140)

FESI ja Puma kyseenalaistivat komission arvioinnin kiinalaisten toimittajiensa markkinatalouskohtelua koskevien pyyntöjen osalta ja väittivät, että ne hylättiin pääasiassa tietojen puuttumisen vuoksi. Edellytyksen 1 osalta nämä osapuolet väittivät, että komissio, paitsi että se ei millään tavoin yrittänyt hankkia puuttuvia tietoja, ei myöskään eritellyt, mitä tietoja olisi tarvittu sen osoittamiseksi, että valtio ei merkittävästi puuttunut asianomaisten vientiä harjoittavien tuottajien liiketoimintaa koskeviin päätöksiin. Edellytyksen 3 osalta nämä osapuolet väittivät unionin tuomioistuimen asiassa T-586/14, Xinyi OV v komissio, antaman tuomion nojalla, että verokannustimet ja veroetuusjärjestelmät eivät olleet osoitus vääristymistä tai markkinatalouden vastaisesta toiminnasta.

(141)

Tämän perusteella osapuolet väittivät, että komissio teki merkittävän virheen perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan c alakohdan soveltamisessa ja ettei komissio ole myöskään esittänyt riittäviä perusteluja vientiä harjoittavien tuottajien markkinatalouskohtelua koskevien pyyntöjen epäämiselle.

(142)

Edellytystä 1 koskevien puuttuvien tietojen osalta viitataan 135 kappaleeseen, jossa todetaan, että perusasetuksessa ei ole mitään, jonka perusteella komission olisi annettava markkinatalouskohtelua pyytäville vientiä harjoittaville tuottajille mahdollisuus täydentää puuttuvia asiatietoja ja että todistustaakka on itse asiassa niillä vientiä harjoittavilla tuottajilla, jotka pyytävät markkinatalouskohtelua.

(143)

Edellytyksen 3 osalta selvennetään, että verokannustimet ja veroetuusjärjestelmät (jos niitä esiintyi) eivät ole syy markkinatalouskohtelua koskevan pyynnön epäämiselle.

ii) Yksilöllistä kohtelua koskeva arviointi

(144)

Samat edellä mainitut osapuolet väittivät, että edellytyksen 2 osalta komissio ei osoittanut, että vientimyynti ei määräytynyt vapaasti ja että oli komission tehtävä määrittää, vaikuttiko valtion puuttuminen vientihintoihin, ja jos vaikutti, niin miten se vaikutti.

(145)

Lisäksi väitettiin, että päätelmä siitä, että vientimyynti ei määräytynyt vapaasti, on ristiriidassa alkuperäisen tutkimuksen OEM-myyntiä koskevien päätelmien kanssa, jolloin todettiin, Puman kaltaiset tuojat harjoittivat itse tutkimusta ja kehitystä sekä hankkivat raaka-aineita ostaessaan kiinalaisilta toimittajilta (38). Tämän perusteella väitettiin, että Pumalla ja Timberlandilla oli huomattavasti määräysvaltaa tuotantoprosessissa ja eritelmissä eikä valtion puuttuminen sen vuoksi ollut mahdollista.

(146)

Kuten edellä 42 kappaleessa jo todetaan, todistustaakka on yksilöllistä kohtelua pyytävällä vientiä harjoittavalla tuottajalla. Kuten myös edellä 47 kappaleessa todetaan, vientiä harjoittavat tuottajat eivät osoittaneet, että liiketoimintaa koskevat päätökset tehdään ilman valtion puuttumista niihin. Lisäksi todetaan, että edellytyksellä 2 ei viitata ainoastaan vientihintoihin vaan vientimyyntiin yleisesti, mukaan lukien vientihinnat ja -määrät sekä muut edellytykset ja myyntiehdot, joiden olisi määräydyttävä vapaasti ilman valtion puuttumista.

(147)

Vientihintojen vapaata määräytymistä koskevan väitteensä tueksi asianomaiset osapuolet viittasivat komission asetuksen (EY) N:o 553/2006, jäljempänä ’väliaikaista tullia koskeva asetus’, johdanto-osan 269 kappaleeseen. Kyseinen johdanto-osan kappale koski kuitenkin jälleenmyyntihintaa, eikä sitä voida sen vuoksi katsoa oikeaksi perustaksi vahvistaa vientiä harjoittavien tuottajien vientihintojen luotettavuus. Samoin viittaukset väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 132 kappaleeseen ja asetuksen (EY) N:o 1472/2006 (39), jäljempänä ’riidanalainen asetus’, johdanto-osan 135 kappaleeseen koskevat normaalihintaan sen jälkeen tehtyjä mukautuksia, kun sitä on verrattu vientihintaan, eikä sen perusteella voida tehdä päätelmiä siitä, määräytyivätkö kiinalaisten yritysten vientihinnat vapaasti vai eivät.

(148)

Lisäksi mainitut osapuolet väittivät, että komissio ei selittänyt, miten se teki päätelmän, jonka mukaan oli olemassa mahdollisuus, että toimenpiteitä kierrettäisiin, jos asianomaisille vientiä harjoittaville tuottajille myönnettäisiin yksilöllinen tulli, joka on kuitenkin yksilöllistä kohtelua koskevan edellytyksen tarkoitus.

(149)

Kiertämisriskin osalta todetaan, että se on vain yksi perusasetuksen, sellaisena kuin se oli ennen muuttamista, 9 artiklan 5 kohdassa luetelluista viidestä edellytyksestä. Mainitun artiklan mukaan vientiä harjoittavan tuottajan on osoitettava täyttävänsä kaikki viisi edellytystä. Sen vuoksi yhden tai useamman edellytyksen täyttymättä jääminen riittää yksilöllistä kohtelua koskeva pyynnön epäämiseen, eikä muita edellytyksiä tarvitse tutkia.

Timberlandin toimittaja

(150)

FESI kiisti 19 kappaleessa esitetyn päätelmän, jonka mukaan yksi Timberlandin toimittajista, General Shoes Limited, yksilöitiin kansallisessa tuomioistuimessa tehdyssä valituksessa virheellisesti kiinalaiseksi toimittajaksi, vaikka yritys on sijoittautunut Vietnamiin. FESI väitti, että komission olisi pitänyt selvittää asiaa lisää ja että yritys oli helposti todettavissa kiinalaiseksi yritykseksi. Se väitti, että vaikka oli totta, että yritys esiintyi otantalomakkeessa eri nimellä kuin alkuperäisessä tutkimuksessa toimitetussa markkinatalouskohtelua koskevassa pyynnössä (eli General Footwear Ltd), Timberlandin kansallisessa tuomioistuimessa esittämässä valituksessa oleva yrityksen nimi (eli General Shoes Ltd) oli todennäköisesti vain käännösvirhe. Sen vuoksi myös kiinalaisen yrityksen General Footwear Ltd markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua koskeva pyyntö olisi pitänyt arvioida.

(151)

General Footwear Ltd on osa yritysryhmää, jolla on etuyhteydessä olevia yrityksiä Kiinassa ja Vietnamissa. Molemmat, sekä Vietnamissa toimiva tuottaja että toinen Kiinassa toimiva tuottaja, jättivät markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua koskevan pyynnön alkuperäisessä tutkimuksessa. Kiinalaisen yrityksen markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua koskevassa pyynnössä yritys ilmoitetaan toistuvasti nimellä ”General Footwear Ltd”, jolla on osoite Kiinassa. Vietnamissa toimiva tuottaja on ilmoitettu nimellä ”General Shoes Ltd”. Kyseinen markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua koskeva pyyntö on kuitenkin epäselvä sen suhteen, onko yritys tosiasiallisesti kiinalainen vai vietnamilainen. Sen vuoksi ei ollut kohtuutonta olettaa, että kansallisessa tuomioistuimessa esitetyssä asiakirjassa mainittu yritys oli itse asiassa vietnamilainen.

(152)

Joka tapauksessa komission tarkoituksena on edelleen arvioida yrityksen ”General Footwear Ltd” (Kiina) toimittama markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua koskeva pyyntö. Jotta varmistetaan hyvä hallinto ja jotta meneillään olevaa täytäntöönpanoa ei viivästytetä tarpeettomasti, arviointi tehdään kuitenkin eri säädöksen puitteissa.

Maksupyyntöihin liittyvät väitteet

(153)

Yksi tuoja totesi, että yksikään niistä vientiä harjoittavista tuottajista, joita nykyinen täytäntöönpano koskee, ei ollut sen toimittaja, ja katsoi siksi, että päätelmät eivät koskeneet sen tilannetta. Kyseinen osapuoli väitti, että nykyistä täytäntöönpanoa koskevat päätelmät eivät siksi voi muodostaa perustaa, jonka pohjalta sen kansallisille tulliviranomaisille esittämät maksupyynnöt evätään. Tuoja pyysi lisäksi, että sen toimittajan markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua koskevat pyynnöt olisi tutkittava niiden asiakirjojen perusteella, jotka asianomaiset Belgian tulliviranomaiset ovat toimittaneet komissiolle.

(154)

Edellä esitetyn väitteen osalta komissio viittaa menettelyn vahvistamisesta kiinalaisten ja vietnamilaisten vientiä harjoittavien tuottajien esittämien tiettyjen markkinatalouskohtelua ja yksilöllistä kohtelua koskevien pyyntöjen arvioimiseksi sekä unionin tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa C-659/13 ja C-34/14 antaman tuomion täytäntöön panemisesta annettuun komission täytäntöönpanoasetukseen (EU) 2016/223 (40), jossa vahvistetaan tässä asiassa noudatettava menettely. Kyseisen asetuksen 1 ja 2 artiklan mukaisesti komissio tutkii erityisesti asianmukaiset markkinatalouskohtelua / yksilöllistä kohtelua koskevat pyynnöt heti, kun se on saanut asiaan liittyvät asiakirjat tulliviranomaisilta.

D. PÄÄTELMÄT

(155)

Esitetyt huomautukset ja niiden analyysi huomioon ottaen katsottiin, että Kiinaan sovellettava jäännöspolkumyyntitulli olisi otettava uudelleen käyttöön asianomaisten kolmentoista asianomaisen vientiä harjoittavan tuottajan osalta riidanalaisen asetuksen soveltamiskaudella.

E. ILMOITTAMINEN OSAPUOLILLE

(156)

Asianomaisille vientiä harjoittaville tuottajille ja kaikille ilmoittautuneille osapuolille ilmoitettiin olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella lopullisen polkumyyntitullin uudelleen käyttöön ottamisen suosittamista suunnitellaan kolmentoista asianomaisen vientiä harjoittavan tuottajan tuonnin osalta. Samalla asetettiin määräaika, jonka kuluessa osapuolet voivat esittää huomautuksia ilmoitettujen tietojen johdosta.

(157)

Asetuksen (EU) 2016/1036 15 artiklan 1 kohdalla perustettu komitea ei antanut lausuntoa,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

1. Otetaan käyttöön lopullinen polkumyyntitulli Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien jalkineiden, joiden päälliset ovat nahkaa tai tekonahkaa, lukuun ottamatta urheilujalkineita, jalkineita, joissa on erikoistekniikkaa, tohveleita ja muita sisäjalkineita sekä jalkineita, joissa on suojaava kärjys, ja jotka ovat tuottaneet tämän asetuksen liitteessä II luetellut vientiä harjoittavat tuottajat ja jotka luokitellaan CN-koodeihin 6403 20 00, ex 6403 30 00 (41), ex 6403 51 11, ex 6403 51 15, ex 6403 51 19, ex 6403 51 91, ex 6403 51 95, ex 6403 51 99, ex 6403 59 11, ex 6403 59 31, ex 6403 59 35, ex 6403 59 39, ex 6403 59 91, ex 6403 59 95, ex 6403 59 99, ex 6403 91 11, ex 6403 91 13, ex 6403 91 16, ex 6403 91 18, ex 6403 91 91, ex 6403 91 93, ex 6403 91 96, ex 6403 91 98, ex 6403 99 11, ex 6403 99 31, ex 6403 99 33, ex 6403 99 36, ex 6403 99 38, ex 6403 99 91, ex 6403 99 93, ex 6403 99 96, ex 6403 99 98 ja ex 6405 10 00 (42), tuonnissa, joka tapahtui neuvoston asetuksen (EY) N:o 1472/2006 ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1294/2009 soveltamiskaudella. Taric-koodit luetellaan tämän asetuksen liitteessä I.

2. Tässä asetuksessa tarkoitetaan

—	’urheilujalkineilla’ komission asetuksen (EY) N:o 1719/2005 (43) liitteessä I olevan 64 ryhmän 1 alanimikehuomautuksessa tarkoitettuja jalkineita;

—

’jalkineilla, joissa on erikoistekniikkaa’ urheilukäyttöön tarkoitettuja jalkineita, joiden CIF-hinta paria kohden on vähintään 7,50 euroa ja joissa on yksi- tai monikerroksinen muottipohja, ei suoravalettu, joka on valmistettu erityisesti pysty- tai sivusuuntaisia iskuja vaimentamaan suunnitelluista synteettisistä aineista ja joka on varustettu teknisin ominaisuuksin, jollaisia ovat joko kaasua tai nestettä sisältävät ilmatiiviit tyynyt, iskuja vastaanottavat tai vaimentavat mekaaniset osat ja sellaiset aineet kuin LD-polymeerit, ja jotka kuuluvat CN-koodeihin ex 6403 91 11, ex 6403 91 13, ex 6403 91 16, ex 6403 91 18, ex 6403 91 91, ex 6403 91 93, ex 6403 91 96, ex 6403 91 98, ex 6403 99 91, ex 6403 99 93, ex 6403 99 96, ex 6403 99 98;

—

’jalkineilla, joissa on suojaava kärjys’ jalkineita, joissa on suojaava kärjys ja joiden iskuenergian vaimennus on vähintään 100 joulea (44) ja jotka luokitellaan CN-koodeihin ex 6403 30 00 (45), ex 6403 51 11, ex 6403 51 15, ex 6403 51 19, ex 6403 51 91, ex 6403 51 95, ex 6403 51 99, ex 6403 59 11, ex 6403 59 31, ex 6403 59 35, ex 6403 59 39, ex 6403 59 91, ex 6403 59 95, ex 6403 59 99, ex 6403 91 11, ex 6403 91 13, ex 6403 91 16, ex 6403 91 18, ex 6403 91 91, ex 6403 91 93, ex 6403 91 96, ex 6403 91 98, ex 6403 99 11, ex 6403 99 31, ex 6403 99 33, ex 6403 99 36, ex 6403 99 38, ex 6403 99 91, ex 6403 99 93, ex 6403 99 96, ex 6403 99 98 ja ex 6405 10 00;

—	’tohveleilla ja muilla sisäjalkineilla’ jalkineita, jotka kuuluvat CN-koodiin ex 6405 10 00.

3. Vapaasti unionin rajalla tullaamattomana -nettohintaan sovellettava lopullinen polkumyyntitulli on tämän asetuksen liitteessä II lueteltujen vientiä harjoittavien tuottajien valmistamien 1 kohdassa kuvattujen tuotteiden osalta 16,5 prosenttia.

2 artikla

Tällä asetuksella kannetaan lopullisesti 27 päivänä maaliskuuta 2006 annetulla komission asetuksella (EY) N:o 553/2006 käyttöön otetun väliaikaisen polkumyyntitullin vakuutena olevat määrät. Lopullisen polkumyyntitullin ylittävät vakuutena olevat määrät vapautetaan.

3 artikla

Tämä asetus tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 18 päivänä elokuuta 2016.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Jean-Claude JUNCKER

(1) EUVL L 176, 30.6.2016, s. 21.

(2) EUVL L 98, 6.4.2006, s. 3.

(3) Neuvoston asetus (EY) N:o 1472/2006, annettu 5 päivänä lokakuuta 2006, lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta tiettyjen Kiinan kansantasavallasta ja Vietnamista peräisin olevien sellaisten jalkineiden tuonnissa, joiden päälliset ovat nahkaa, ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta (EUVL L 275, 6.10.2006, s. 1).

(4) Neuvoston asetus (EY) N:o 388/2008, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2008, tiettyjen Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien sellaisten jalkineiden tuonnissa, joiden päälliset ovat nahkaa, asetuksella (EY) N:o 1472/2006 käyttöön otettujen lopullisten polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden laajentamisesta koskemaan saman tuotteen tuontia Macaon erityishallintoalueelta riippumatta siitä, onko tuotteen alkuperämaaksi ilmoitettu Macaon erityishallintoalue (EUVL L 117, 1.5.2008, s. 1).

(5) EUVL C 251, 3.10.2008, s. 21.

(6) Neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1294/2009, annettu 22 päivänä joulukuuta 2009, Vietnamista ja Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien tiettyjen jalkineiden, joiden päälliset ovat nahkaa, tuonnissa käyttöön otettavasta lopullisesta polkumyyntitullista, sellaisena kuin se on laajennettuna koskemaan Macaon erityishallintoalueelta lähetettyjen tiettyjen jalkineiden, joiden päälliset ovat nahkaa, tuontia riippumatta siitä, onko niiden alkuperämaaksi ilmoitettu Macaon erityishallintoalue, asetuksen (EY) N:o 384/96 11 artiklan 2 kohdan mukaisen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun seurauksena (EUVL L 352, 30.12.2009, s. 1).

(7) EUVL C 295, 11.10.2013, s. 6.

(8) Neuvoston täytäntöönpanopäätös 2014/149/EU, annettu 18 päivänä maaliskuuta 2014, jolla hylätään ehdotus täytäntöönpanoasetukseksi lopullisen polkumyyntitullin ottamisesta uudelleen käyttöön tiettyjen Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien sellaisten jalkineiden tuonnissa, joiden päälliset ovat nahkaa ja jotka on valmistanut Brosmann Footwear (HK) Ltd, Seasonable Footwear (Zhongshan) Ltd, Lung Pao Footwear (Guangzhou) Ltd, Risen Footwear (HK) Co. Ltd ja Zhejiang Aokang Shoes Co. Ltd, ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta (EUVL L 82, 20.3.2014, s. 27).

(9) EYVL L 302, 19.10.1992, s. 1.

(10) Neuvoston asetus (EY) N:o 384/96, annettu 22 päivänä joulukuuta 1995, polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta (EYVL L 56, 6.3.1996, s. 1).

(11) Yhdistetyt asiat 97, 193, 99 ja 215/86, Asteris AE ym. ja Helleenien tasavalta v. komissio, Kok. 1988, s. 2181, 27 ja 28 kohta.

(12) Asia C-415/96, Espanja v. komissio, Kok. 1998, s. I-6993, 31 kohta; asia C-458/98 P, Industrie des Poudres Sphériques v. neuvosto, Kok. 2000, s. I-8147, 80–85 kohta; asia T-301/01, Alitalia v. komissio, Kok. 2008, s. II-1753, 99 ja 142 kohta; yhdistetyt asiat T-267/08 ja T-279/08 Région Nord-Pas de Calais v. komissio, Kok. 2011, s. II-0000, 83 kohta.

(13) Asia C-415/96, Espanja v. komissio, Kok. 1998, s. I-6993, 31 kohta; asia C-458/98 P, Industrie des Poudres Sphériques v. neuvosto, Kok. 2000, s. I-8147, 80–85 kohta.

(14) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 765/2012, annettu 13 päivänä kesäkuuta 2012, polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 muuttamisesta (EUVL L 237, 3.9.2012, s. 1).

(15) Kesäkuun 13 päivänä 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 765/2012 2 artiklan mukaan kyseisellä asetuksella käyttöön otettuja muutoksia sovelletaan ainoastaan tutkimuksiin, jotka käynnistettiin mainitun asetuksen voimaantulon jälkeen. Tämä tutkimus käynnistettiin kuitenkin 7 päivänä heinäkuuta 2005 (EUVL C 166, 7.7.2005, s. 14).

(16) Asia C-458/98 P Industrie des Poudres Sphériques v neuvosto Kok. 2000, s. I-8147.

(17) Asiassa C-24/10 P annetun tuomion 42 kohta ja asiassa C-247/10 P annetun tuomion 36 kohta.

(18) Ilmoitus yhdistetyissä asioissa C-659/13 C&J Clark International Limited ja C-34/14 Puma SE annettujen tuomioiden täytäntöönpanosta lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta tiettyjen Kiinan kansantasavallasta ja Vietnamista peräisin olevien sellaisten jalkineiden tuonnissa, joiden päälliset ovat nahkaa, ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1472/2006 osalta (EUVL C 101, 17.3.2016, s. 13).

(19) Vertaa myös muihin tapauksiin, joissa sallitaan taannehtiva soveltaminen perusasetuksen 8 artiklan (sitoumuksen rikkominen) ja 14 artiklan 5 kohdan (kiertäminen) perusteella, jotka koskevat myös tilanteita, joissa tavarat luovutettiin vapaaseen liikkeeseen ennen kuin tullit otettiin käyttöön.

(20) Asia 270/84, Licata v. ESC, Kok. 1986, s. 2305, 31 kohta; Asia C-60/98, Butterfly Music v. CEDEM, Kok. 1999, s. 1–3939, 24 kohta; asia 68/69 Bundesknappschaft v. Brock, Kok. 1970, s. 171, 6 kohta; asia 1/73 Westzucker GmbH v Einfuhr und Vorratsstelle für Zucker, Kok. 1973, s. 723, 5 kohta; asia 143/73 SOPAD v FORMA a.o., Kok. 1973, s. 1433, 8 kohta; asia 96/77, Bauche, Kok. 1978, s. 383, 48 kohta; asia 125/77 KoninklijkeScholten-Honig NV v Floofdproduktschaap voor Akkerbouwprodukten, Kok. 1978, s. 1991, 37 kohta; asia 40/79, Ρ v. komissio, Kok. 1981, s. 361, 12 kohta; asia T-404/05 Kreikka v komissio, Kok. 2008, s. II-272, 77 kohta; asia C-334/07 Ρ, komissio v. Freistaat Sachsen, Kok. 2008, s. 1–9465, 53 kohta.

(21) Asia T-176/01, Ferrière Nord ν. komissio, Kok. 2004, s. 11–3931, 139 kohta; asia C-334/07 Ρ, komissio v. Freistaat Sachsen, Kok. 2008, s. 1–9465, 53 kohta.

(22) Asia C-169/95, Espanja v. komissio, Kok. 1997, s. I-135, 51–54 kohta; yhdistetyt asiat T-116/01 ja T-118/01, P&O European Ferries (Vizcaya) SA v komissio, Kok. 2003, s. II-2957, 205 kohta.

(23) Asia C-34/92, GruSa Fleisch v. Hauptzollamt Hamburg-Jonas, Kok. 1993, s. 1–4147, 22 kohta. Sama tai samanlainen ilmaisu on luettavissa esimerkiksi myös yhdistetyissä asioissa 212–217/80, Meridionale Industria Salumi α.δ., Kok. 1981, s. 2735, 9 ja 10 kohta; asiassa 21/81, Bout, Kok. 1982, s. 381, 13 kohta; asiassa T-42/96 Eyckeler & Malt v komissio, Kok. 1998, s. 11–401, 53 ja 55–56 kohta. Asia T-180/01 Euroagri v komissio, Kok. 2004, s. II-369, 36 kohta.

(24) Asia C-337/88, Società agricola fattoria alimentare (SAFA), Kok. 1990, s. I-1, 13 kohta.

(25) Asia 245/81 Edeka v Saksa, Kok. 1982, s. 2746, 27 kohta.

(26) Asia T-299/05 Shanghai Excell M&E Enterprise ja Shanghai Adeptech Precision v neuvosto, Kok. 2009, s. II- 565, 116–146 kohta.

(27) Asia C-141/08 P, Foshan Shunde Yongjian Housewares & Hardware Co. Ltd v. neuvosto, Kok. 2009, s. I-9147, 94 kohta ja sitä seuraavat kohdat.

(28) Asia T-320/13 Delsolar v komissio, Kok. 2014, s. II-0000, 40–67 kohta.

(29) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1168/2012 polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 muuttamisesta, EUVL L 344, 14.12.2012, s. 1.

(30) EUVL L 201, 26.7.2001, s. 10, johdanto-osan 6 kappale.

(31) EUVL L 82, 20.3.2014, s. 27.

(32) Asia C-138/09 Todaro, Kok. 2010 s. I-4561.

(33) Asia T-167/94 Nölle v neuvosto ja komissio, Kok. 1995, s. II-2589, 62 ja 63 kohta.

(34) Ks. esimerkiksi asia T-221/05 Huvis v neuvosto Kok. 2008, s. II-124 ja asia T-249/06 Interpipe Nikopolsky v neuvosto, Kok. 2009, s. II-303. Seuraavat selitykset täydentävät asiaa: Yleinen tuomioistuin katsoi asiassa T-107/08 ENRC v neuvosto, että polkumyyntiä ei tapahtunut tai vähintäänkin että polkumyyntimarginaali olisi ollut alhaisempi kuin riidanalaisessa asetuksessa laskettu marginaali, minkä vuoksi se kumosi riidanalaisen neuvoston asetuksen kokonaisuudessaan (asia T-107/08 ENRC v neuvosto, Kok. 2011, s. II-8051, 67–70 kohta). Komission käyttäessä yleisen tuomioistuimen määräämää menettelyä todettiin, että polkumyyntiä tai vahinkoa ei esiintynyt. Tästä syystä komissio pidättäytyi aloittamasta tutkimusta virallisesti uudelleen. Asiassa C-351/04 Ikea (asia C-351/04 Ikea, Kok. 2007, s. I-7723) antamassaan tuomiossa unionin tuomioistuin totesi neuvoston asetuksen osittain pätemättömäksi eli siltä osin kuin tulli oli laskettu vetoamalla ns. nollauskäytäntöön. Toimielimet olivat laskeneet tullin uudelleen käyttämättä nollausta jo aikaisemmassa vaiheessa WTO:n muutoksenhakuelimen päätöksen mukaisesti ja todenneet, että polkumyyntiä ei ollut esiintynyt, ja siksi päättäneet tutkimuksen ottamatta käyttöön toimenpiteitä (eli näin ollen vahvistamalla uuden tullin nollaksi) (neuvoston asetus (EY) N:o 160/2002, annettu 28 päivänä tammikuuta 2002, lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Egyptistä, Intiasta ja Pakistanista peräisin olevien puuvillan tyyppisten vuodeliinavaatteiden tuonnissa annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2398/97 muuttamisesta ja menettelyn päättämisestä Pakistanista peräisin olevan tuonnin osalta, EYVL L 26, 30.1.2002, s. 2). Neuvosto teki valituksen asiassa T-498/04 Zheijiang Xinan Chemical Group v neuvosto (asia T-498/04 Zheijiang Xinan Chemical Group v neuvosto, Kok. 2009, s. I-1969). Tästä syystä kumoaminen tuli voimaan vasta sinä päivänä, jona tuomioistuin antoi tuomionsa valituksesta (asia C-337/09 P neuvosto v Zheijiang Xinan Chemical Group, Kok. 2012, s. ECR I-0000) eli 19 päivänä heinäkuuta 2012. Kyseisessä tuomiossa yleinen tuomioistuin – unionin tuomioistuimen vahvistuksella – totesi, että komissio ja neuvosto olivat velvoitettuja myöntämään markkinatalouskohtelun hakijalle, joka oli ainoa kiinalainen yritys, joka oli vienyt tarkasteltavana olevaa tuotetta tutkimusajanjakson aikana. Mainitussa tapauksessa, päinvastoin kuin tässä tapauksessa, komissio ja neuvosto olivat tosiasiallisesti analysoineet markkinatalouskohtelua koskevan pyynnön ja hylänneet sen perusteettomana. Unionin tuomioistuimet katsoivat vastoin komission ja neuvoston näkemystä, että pyyntö oli itse asiassa perusteltu, minkä vuoksi normaaliarvo oli laskettava Zheijiang Xinan Chemical Groupin toimittamien tietojen perusteella. Tavanomaisen käytännön mukaan komissio olisi aloittanut menettelyn uudelleen ehdottaakseen neuvostolle uuden tullin käyttöönottoa tulevaisuudessa. Käsillä olevassa tapauksessa komissio (komission päätös 2009/383/EY, tehty 14 päivänä toukokuuta 2009, Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan glyfosaatin tuonnissa neuvoston asetuksella (EY) N:o 1683/2004 käyttöön otetun lopullisen polkumyyntitullin suspendoimisesta, EUVL L 120, 15.5.2009, s. 20) ja neuvosto (neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 126/2010, annettu 11 päivänä helmikuuta 2010, Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan glyfosaatin tuonnissa asetuksella (EY) N:o 1683/2004 käyttöönotetun lopullisen polkumyyntitullin suspendoimisen jatkamisesta, EUVL L 40, 13.2.2010, s. 1) kuitenkin päättivät vuonna 2009 ja 2010 suspendoida polkumyyntitullin sen soveltamisajanjakson loppuun eli 30 päivään syyskuuta 2010 asti, koska ne katsoivat, että vahingon aiheutumisen jatkuminen oli epätodennäköistä unionin tuotannonalan korkeiden voittotasojen perusteella. Näin ollen menettelyä ei ollut tarpeen aloittaa uudelleen tullin käyttöön ottamiseksi tulevaisuudessa. Ei myöskään ollut syytä aloittaa menettelyä uudelleen tullin vahvistamiseksi menneisyyttä varten. Päinvastoin kuin tässä tapauksessa, kyseisessä tapauksessa ei käytetty otantaa. Tosiasiallisesti Zheijiang Xinan Chemical Group oli ainoa vientiä harjoittava tuottaja, jolla oli myyntiä unionin markkinoille tutkimusajanjaksolla. Koska komissio ja neuvosto olisivat olleet velvoitettuja myöntämään Zheijiang Xinan Chemical Groupille markkinatalouskohteluaseman, unionin tuomioistuimet kumosivat polkumyynnin esiintymistä koskevat päätelmät. Asia T-348/05 JSC Kirovo-Chepetsky v neuvosto (asia T-348/05 JSC Kirovo-Chepetsky v neuvosto, Kok. 2008, s. II-159) on hyvin erityislaatuinen tapaus. Komissio oli käynnistänyt osittaisen välivaiheen tarkastelun unionin tuotannonalan pyynnöstä ja laajentanut tässä yhteydessä tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmää lisäämällä siihen eri tuotteen. Yleinen tuomioistuin katsoi, että näin ei ollut mahdollista menetellä vaan että lisätyn tuotteen osalta oli käynnistettävä erillinen tutkimus. Unionin oikeudessa sovellettavan oikeusvoima-periaatteen vuoksi toimielimet eivät voineet aloittaa osittaista välivaiheen tarkastelua uudelleen kumoamisen jälkeen.

(35) Ks. esimerkiksi neuvoston asetus (EY) N:o 412/2009, annettu 18 päivänä toukokuuta 2009, lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Kiinan kansantasavallasta ja Saudi-Arabiasta peräisin olevien polyesterikatkokuitujen tuonnissa, lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Korean tasavallasta peräisin olevien polyesterikatkokuitujen tuonnissa annetun asetuksen (EY) N:o 2852/2000 muuttamisesta sekä vastaavaa Taiwanista peräisin olevaa tuontia koskevan polkumyynnin vastaisen menettelyn päättämisestä annetun asetuksen (EY) N:o 428/2005 muuttamisesta, EUVL L 125, 25.1.2009, s. 1 (yhdenmukaisuus Huvis-tuomion kanssa) ja neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 540/2012, annettu 21 päivänä kesäkuuta 2012, lopullisen polkumyyntitullin käyttöönottamisesta tiettyjen Kroatiasta, Romaniasta, Venäjältä ja Ukrainasta peräisin olevien raudasta tai teräksestä valmistettujen saumattomien putkien tuonnissa annetun asetuksen (EY) N:o 954/2006 muuttamisesta, EUVL L 165, 26.6.2012, s. 1 (yhdenmukaisuus Interpipe Nikopolsky-tuomion kanssa).

(36) Ks. esimerkiksi asia C-338/10 Gruenwald Logistik Services, Kok. 2012, s. I-0000, ja tullien käyttöön ottaminen uudelleen neuvoston täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 158/2013 lopullisen polkumyyntitullin ottamisesta uudelleen käyttöön tiettyjen Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien sitrushedelmävalmisteiden ja -säilykkeiden (mandariinien jne.) tuonnissa, EUVL L 49, 22.2.2013, s. 29. Ks. myös seuraavat esimerkit: Asiassa T-158/10 Dow v neuvosto yleinen tuomioistuin katsoi, että polkumyynnin jatkuminen ei ollut todennäköistä (asia T-158/10 Dow v neuvosto, Kok. 2012, s. II-0000, 47 ja 59 kohta). Asiassa T-107/04 Aluminium Silicon Mill Products v neuvosto yleinen tuomioistuin katsoi, että polkumyynnin ja vahingon välillä ei ollut syy-yhteyttä (asia T-107/04 Aluminium Silicon Mill Products v neuvosto, Kok. 2007, s. II-672, 116 kohta). Unionin oikeudessa sovellettavan oikeusvoima-periaatteen vuoksi komission ja neuvoston on noudatettava unionin tuomioistuinten ratkaisuja silloin, kun nämä voivat niille esitettyjen tosiseikkojen perusteella tehdä lopulliset polkumyyntiä, vahinkoa ja unionin etua koskevat päätelmät. Komissio ja neuvosto eivät siten voi poiketa unionin tuomioistuinten ratkaisuista. Tällaisessa tilanteessa tutkimus päätetään unionin tuomioistuinten tuomiolla, kun tuomioistuin katsoo lopullisesti, että unionin tuotannonalan valitus ei ole oikeudellisesti perusteltu. Näiden kahden tuomion jälkeen komissiolla ja neuvostolla ei ollut mahdollisuutta aloittaa tutkimusta uudelleen, minkä vuoksi kyseisten tuomioiden antamisen jälkeen ei toteutettu lisätoimenpiteitä.

(37) Asia 199/82, San Giorgio, Kok. 1983, s. 3595, 13 kohta.

(38) Komission asetus (EY) N:o 553/2006 väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöönotosta tiettyjen Kiinan kansantasavallasta ja Vietnamista peräisin olevien sellaisten jalkineiden tuonnissa, joiden päälliset ovat nahkaa (EUVL L 98, 6.4.2006, s. 3).

(39) Neuvoston asetus (EY) N:o 1472/2006, annettu 5 päivänä lokakuuta 2006, lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta tiettyjen Kiinan kansantasavallasta ja Vietnamista peräisin olevien sellaisten jalkineiden tuonnissa, joiden päälliset ovat nahkaa, ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta (EUVL L 275, 6.10.2006, s. 1).

(40) EUVL L 41, 18.2.2016, s. 3.

(41) Tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 liitteen I muuttamisesta 17 päivänä lokakuuta 2006 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1549/2006 (EUVL L 301, 31.10.2006, s. 1) nojalla tämä CN-koodi korvataan 1 päivästä tammikuuta 2007 CN-koodeilla ex 6403 51 05, ex 6403 59 05, ex 6403 91 05 ja ex 6403 99 05.

(42) Kuten määritelty tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 liitteen I muuttamisesta 27 päivänä lokakuuta 2005 annetussa komission asetuksessa (EY) N:o 1719/2005 (EUVL L 286, 28.10.2005, s. 1). Tuotteen määritelmän soveltamisala määritetään yhdistämällä 1 artiklan 1 kohdassa oleva tuotteen kuvaus ja vastaavien CN-koodien tuotekuvaus.

(43) EUVL L 286, 28.10.2005, s. 1.

(44) Iskuenergian vaimennus on mitattava eurooppalaisten standardien EN345 ja EN346 mukaisesti.

(45) Tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 liitteen I muuttamisesta 17 päivänä lokakuuta 2006 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1549/2006 (EUVL L 301, 31.10.2006, s. 1) nojalla tämä CN-koodi korvataan 1 päivästä tammikuuta 2007 CN-koodeilla ex 6403 51 05, ex 6403 59 05, ex 6403 91 05 ja ex 6403 99 05.

LIITE I

Taric-koodit asetuksen 1 artiklassa määritellyille jalkineille, joiden päälliset ovat nahkaa tai tekonahkaa

7. lokakuuta 2006 alkaen:

6403300039, 6403300089, 6403511190, 6403511590, 6403511990, 6403519190, 6403519590, 6403519990, 6403591190, 6403593190, 6403593590, 6403593990, 6403599190, 6403599590, 6403599990, 6403911199, 6403911399, 6403911699, 6403911899, 6403919199, 6403919399, 6403919699, 6403919899, 6403991190, 6403993190, 6403993390, 6403993690, 6403993890, 6403999199, 6403999329, 6403999399, 6403999629, 6403999699, 6403999829, 6403999899 ja 6405100080

1. tammikuuta 2007 alkaen:

6403510519, 6403510599, 6403511190, 6403511590, 6403511990, 6403519190, 6403519590, 6403519990, 6403590519, 6403590599, 6403591190, 6403593190, 6403593590, 6403593990, 6403599190, 6403599590, 6403599990, 6403910519, 6403910599, 6403911199, 6403911399, 6403911699, 6403911899, 6403919199, 6403919399, 6403919699, 6403919899, 6403990519, 6403990599, 6403991190, 6403993190, 6403993390, 6403993690, 6403993890, 6403999199, 6403999329, 6403999399, 6403999629, 6403999699, 6403999829, 6403999899 ja 6405100080

7. syyskuuta 2007 alkaen:

6403510515, 6403510518, 6403510595, 6403510598, 6403511191, 6403511199, 6403511591, 6403511599, 6403511991, 6403511999, 6403519191, 6403519199, 6403519591, 6403519599, 6403519991, 6403519999, 6403590515, 6403590518, 6403590595, 6403590598, 6403591191, 6403591199, 6403593191, 6403593199, 6403593591, 6403593599, 6403593991, 6403593999, 6403599191, 6403599199, 6403599591, 6403599599, 6403599991, 6403599999, 6403910515, 6403910518, 6403910595, 6403910598, 6403911195, 6403911198, 6403911395, 6403911398, 6403911695, 6403911698, 6403911895, 6403911898, 6403919195, 6403919198, 6403919395, 6403919398, 6403919695, 6403919698, 6403919895, 6403919898, 6403990515, 6403990518, 6403990595, 6403990598, 6403991191, 6403991199, 6403993191, 6403993199, 6403993391, 6403993399, 6403993691, 6403993699, 6403993891, 6403993899, 6403999195, 6403999198, 6403999325, 6403999328, 6403999395, 6403999398, 6403999625, 6403999628, 6403999695, 6403999698, 6403999825, 6403999828, 6403999895, 6403999898, 6405100081 ja 6405100089

LIITE II

Luettelo vientiä harjoittavista tuottajista

Vientiä harjoittavan tuottajan nimi	Taric-lisäkoodi
Buckinghan Shoe Mfg Co., Ltd.	A999
Buildyet Shoes Mfg.	A999
DongGuan Elegant Top Shoes Co. Ltd	A999
Dongguan Stella Footwear Co Ltd	A999
Dongguan Taiway Sports Goods Limited	A999
Foshan City Nanhai Qun Rui Footwear Co.	A999
Jianle Footwear Industrial	A999
Sihui Kingo Rubber Shoes Factory	A999
Synfort Shoes Co. Ltd.	A999
Taicang Kotoni Shoes Co. Ltd.	A999
Wei Hao Shoe Co. Ltd.	A999
Wei Hua Shoe Co. Ltd.	A999
Win Profile Industries Ltd	A999

19.8.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

L 225/76

KOMISSION ASETUS (EU) 2016/1396,

annettu 18 päivänä elokuuta 2016,

tiettyjen tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden ehkäisyä, valvontaa ja hävittämistä koskevista säännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 999/2001 joidenkin liitteiden muuttamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon tiettyjen tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden ehkäisyä, valvontaa ja hävittämistä koskevista säännöistä 22 päivänä toukokuuta 2001 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 999/2001 (1) ja erityisesti sen 23 artiklan ensimmäisen kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 999/2001 vahvistetaan nauta-, lammas- ja vuohieläinten tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden (TSE) ehkäisyä, valvontaa ja hävittämistä koskevat säännöt. Sitä sovelletaan sekä elävien eläinten että eläinperäisten tuotteiden tuotantoon ja markkinoille saattamiseen sekä tietyissä erityistapauksissa niiden vientiin.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 999/2001 liitteessä II vahvistetaan kriteerit, joiden perusteella maiden tai alueiden BSE-asema on vahvistettava asetuksen 5 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Nämä kriteerit perustuvat Maailman eläintautijärjestön OIE:n maaeläinten terveyttä koskevassa säännöstössä (Terrestrial Animal Health Code) olevaan naudan spongiformista enkefalopatiaa (BSE) käsittelevään lukuun.

(3)

OIE:n kokouksessa (World Assembly of Delegates) toukokuussa 2015 muutettiin maaeläinten terveyttä koskevan säännöstön BSE:tä käsittelevää lukua lisäämällä säännöstön 11.4.1 artiklaan seuraava virke: ”Virallisen BSE-riskiin perustuvan aseman tunnustamisen yhteydessä BSE:hen ei katsota sisältyvän ’epätyypillistä BSE:tä’ eli tilaa, jota uskotaan esiintyvän spontaanisti kaikissa karjoissa erittäin vähäisessä määrin” (2). Epätyypillinen BSE olisi sen vuoksi jätettävä pois BSE:n määritelmästä asetuksen (EY) N:o 999/2001 liitettä II sovellettaessa.

(4)

Asetuksen (EY) N:o 999/2001 liitteissä III, V ja VII on useita viittauksia neuvoston direktiiviin 64/433/ETY (3), Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 1774/2002 (4) ja komission asetukseen (EY) N:o 1974/2006 (5). Koska nämä kolme säädöstä on kumottu, asetuksen (EY) N:o 999/2001 liitteissä olevia viittauksia olisi päivitettävä.

(5)

Asetuksen (EY) N:o 999/2001 liitteessä V esitettyjä erityisiä vaatimuksia, jotka koskevat erikseen määritellyn riskiaineksen poistamista nautaeläimistä, jotka ovat peräisin merkityksettömän alhaisen BSE-riskin jäsenvaltioista, muutettiin komission asetuksella (EU) 2015/1162 (6). Tämän muutoksen seurauksena tiettyjä asetuksen (EY) N:o 999/2001 liitteeseen V ja IX sisältyviä erikseen määritellyn riskiaineksen poistamista koskevia säännöksiä olisi myös muutettava jäljempänä esitettävistä syistä.

(6)

Asetuksen (EY) N:o 999/2001 liitteessä V vahvistettuihin niitä jäsenvaltioita koskeviin erityisiin vaatimuksiin, joiden BSE-riski on merkityksettömän alhainen, asetuksella (EU) 2015/1162 tehdyn muutoksen mukaisesti risoja (tonsilloja) ei enää pidetä erikseen määriteltynä riskiaineksena sellaisten nautaeläinten osalta, jotka ovat peräisin merkityksettömän alhaisen BSE-riskin jäsenvaltioista. Nautaeläinten kielen irrottamista poikittaisella, kieliluun tyven kielihaarakkeen (processus lingualis) sierainpuolelle tehtävällä viillolla, jota edellytetään asetuksen (EY) N:o 999/2001 liitteessä V olevan 7 kohdan mukaisesti, pitäisi sen vuoksi soveltaa vain nautaeläimiin, jotka ovat peräisin jäsenvaltioista, joiden BSE-riski on hallinnassa tai määrittelemätön. Sen vuoksi kyseisessä liitteessä V olevaa 7 kohtaa olisi muutettava.

(7)

Asetuksen (EY) N:o 999/2001 liitteeseen V asetuksella (EU) 2015/1162 tehdyn muutoksen mukaisesti selkärankaa pidetään erikseen määriteltynä riskiaineksena vain erittäin harvoissa nautaeläimissä unionissa. Kun otetaan huomioon epidemiologisen tilanteen kehitys unionissa ja tarve keventää toimijoihin kohdistuvaa hallinnollista rasitetta, asetuksen (EY) N:o 999/2001 liitteessä V olevan 11.3 kohdan a alakohdassa vahvistettua vaatimusta merkitä ruhoon tiedot selkärangan poistamisesta olisi muutettava seuraavasti: tähän asti selkärangan sisältävät nautaeläinten ruhot tai leikatut ruhonosat on täytynyt merkitä selvästi näkyvällä sinisellä viivalla, jos selkärangan poistamista ei vaadita, mutta siirtymäkauden jälkeen selkärangan sisältävät nautaeläinten ruhot tai leikatut ruhonosat olisi merkittävä punaisella viivalla, jos selkärangan poistamista vaaditaan.

(8)

Samaa muutosta – eli sen sijaan että edellytetään sinisen viivan merkitsemistä, jos selkärangan poistamista ei vaadita, edellytetäänkin punaisen viivan merkitsemistä, jos selkärangan poistamista vaaditaan – olisi sovellettava nautaeläimistä saatuihin tuotteisiin, jotka tuodaan unioniin. Tämän vuoksi asetuksen (EY) N:o 999/2001 liitteessä IX olevan C luvun C jakson 3 kohtaa ja D jakson 3 kohtaa olisi muutettava.

(9)

Jotta talouden toimijoilla ja toimivaltaisilla viranomaisilla unionin sisällä ja ulkopuolella olisi riittävästi aikaa mukautua uuteen järjestelmään, jossa edellytetään punaista viivaa, jos selkärangan poistamista vaaditaan, tämän säännöksen olisi tultava voimaan 30 päivään kesäkuuta 2017 kestävän siirtymäkauden jälkeen.

(10)

Asetuksen (EY) N:o 999/2001 8 artiklan 3 kohdassa kielletään jäsenvaltioissa tai niiden alueilla, joissa BSE-riski on hallinnassa tai joissa BSE-riskiä ei ole määritelty, sellaisten nautaeläinten, lampaiden tai vuohien, joiden liha on tarkoitettu ihmisten tai eläinten ravinnoksi, lopettaminen tainnutuksen jälkeen vaurioittamalla keskushermostokudosta kallon sisään pistetyllä sauvanmuotoisella välineellä tai ruiskuttamalla kaasua niiden kallon sisään tainnuttamisen yhteydessä. Asetuksen (EY) N:o 999/2001 liitteessä V olevassa 6 kohdassa laajennetaan tämän kielto koskemaan jäsenvaltioita, joiden BSE-riski on merkityksettömän alhainen, kunnes kaikki jäsenvaltiot luokitellaan maiksi, joiden BSE-riski on merkityksettömän alhainen. Koska epätyypillistä BSE:tä pidetään spontaanina tautina, jota esiintyy vähäisessä määrin myös maissa, joiden BSE-riski on merkityksettömän alhainen, kieltoa pitäisi soveltaa edelleen senkin jälkeen, kun kaikki jäsenvaltiot on luokiteltu merkityksettömän alhaisen BSE-riskin maiksi. Sen vuoksi asetuksen (EY) N:o 999/2001 liitteessä V olevaa 6 kohtaa olisi muutettava tämän aikarajoituksen poistamiseksi.

(11)

Asetuksen (EY) N:o 999/2001 liitteessä VIII olevan A luvun A jakson 2 kohdassa vahvistetaan säännöt, jotka koskevat jäsenvaltion tai jäsenvaltion alueen tunnustamista alueeksi, jolla on mitättömän alhainen klassisen scrapien riski. Komissio sai 25 päivänä kesäkuuta 2014 Suomelta ja 24 päivänä elokuuta 2014 Ruotsilta hakemuksen, jossa ne pyysivät, että ne tunnustettaisiin alueeksi, jolla on mitättömän alhainen klassisen scrapien riski.

(12)

Komissio pyysi 13 päivänä tammikuuta 2015 Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselta EFSAlta tieteellistä ja teknistä apua sen arvioimiseksi, ovatko Suomi ja Ruotsi osoittaneet hakemuksissaan, että asetuksen (EY) N:o 999/2001 liitteessä VIII olevan A luvun A jakson 2.1 kohdan c alakohdan ja 2.2 kohdan edellytykset täyttyvät.

(13)

EFSA julkaisi 19 päivänä marraskuuta 2015 kaksi tieteellistä raporttia (7) vastauksena komission pyyntöön, jäljempänä ’EFSAn raportit’. EFSAn raporteissa pääteltiin, että EFSAn ja vertailumateriaalien ja -mittausten tutkimuslaitoksen (IRMM) tekemistä diagnostisten seulontatestien aiemmista arvioinneista saadun testausherkkyyden perusteella Ruotsi on osoittanut noudattavansa asetuksen (EY) N:o 999/2001 liitteessä VIII olevan A luvun A jakson 2.1 kohdan c alakohdan edellytyksiä kunakin edeltävänä seitsemänä vuonna ja Suomi on osoittanut edellytysten noudattamisen kunakin edeltävänä seitsemänä vuonna, lukuun ottamatta vuotta 2010, jolloin luottamustaso klassisen scrapien toteamiseksi (esiintyvyys yli 0,1 prosenttia) oli 94,73 prosenttia. Koska 94,73 prosentin ja 95 prosentin luottamustason välinen ero on mitättömän pieni, jos tarkastellaan klassisen scrapien tapauksen huomaamatta jäämisen riskiä, ja koska asetuksen (EY) N:o 999/2001 liitteessä VIII olevan A luvun A jakson 2.1 kohdan c alakohdan edellytykset täyttyivät kaikkina muina kuutena vuotena, edellytyksiä voidaan pitää täytettyinä edeltävien seitsemän vuoden aikana.

(14)

Näissä EFSAn raporteissa pääteltiin myös, että EFSAn ja IRMM:n tekemistä diagnostisten seulontatestien aiemmista arvioinneista saadun testausherkkyyden perusteella Ruotsin ja Suomen aikeet klassisen scrapien valvonnan osalta jatkossa täyttävät asetuksen (EY) N:o 999/2001 liitteessä VIII olevan A luvun A jakson 2.2 kohdan edellytykset.

(15)

Ottaen huomioon EFSAn raportit ja hakemusten myönteinen arviointi komissiossa asetuksen (EY) N:o 999/2001 liitteessä VIII olevan A luvun A jakson 2.1 kohdan muiden vaatimusten osalta Suomi ja Ruotsi olisi lisättävä niiden jäsenvaltioiden luetteloon, joissa klassisen scrapien riski on mitättömän alhainen.

(16)

Asetuksen (EY) N:o 999/2001 liitteessä VIII olevan A luvun A jakson 3.2 kohdassa luetellaan ne jäsenvaltiot, joilla on hyväksytty kansallinen klassisen scrapien valvontaohjelma. Koska Suomi ja Ruotsi olisi nyt lisättävä kyseisen jakson 2.3 kohdassa olevaan luetteloon jäsenvaltioina, joissa klassisen scrapien riski on mitättömän alhainen, ne olisi poistettava kyseisen jakson 3.2 kohdassa olevasta niiden jäsenvaltioiden luettelosta, joilla on hyväksytty kansallinen klassisen scrapien valvontaohjelma, koska kyseinen asema tarjoaa takeet, jotka ylittävät hyväksytyn kansallisen valvontaohjelman antamat takeet.

(17)

Asetuksen (EY) N:o 999/2001 liitteessä VIII olevan A luvun A jakson 1.2 ja 1.3 kohdassa esitetään edellytykset, jotka on täytettävä, jotta tila voidaan tunnustaa tilaksi, jolla on mitättömän alhainen klassisen scrapien riski tai hallinnassa oleva klassisen scrapien riski. Kyseisen jakson 4 kohdassa esitetään scrapieen liittyvät edellytykset, joiden on täytyttävä lampaiden ja vuohien ja niiden siemennesteen ja alkioiden unionin sisäisessä kaupassa.

(18)

Lisäksi asetuksen (EY) N:o 999/2001 3 artiklan 1 kohdan i alakohdassa määritellään tila paikaksi, jossa asetuksen soveltamisalaan kuuluvia eläimiä pidetään, kasvatetaan, käsitellään tai esitellään yleisölle. Sen vuoksi keinosiemennysasemia ja eläintarhoja on pidettävä tiloina ja niihin on sovellettava asetuksen (EY) N:o 999/2001 liitteessä VIII olevan A luvun A jaksossa esitettyjä edellytyksiä.

(19)

Kun otetaan huomioon, että riski scrapien leviämisestä neuvoston direktiivin 92/65/ETY (8) liitteessä D esitettyjen edellytysten mukaisesti hyväksytyillä ja valvotuilla keinosiemennysasemilla pidettävien urospuolisten lammas- ja vuohieläinten kautta on vähäinen, on aiheellista vahvistaa keinosiemennysasemia koskevat erityiset edellytykset asetuksen (EY) N:o 999/2001 liitteessä VIII olevassa A luvun A jaksossa.

(20)

Näissä erityisissä edellytyksissä olisi säädettävä, että tilalle, jolla on mitättömän alhainen tai hallinnassa oleva klassisen scrapien riski, voidaan tuoda lammas- ja vuohieläimiä keinosiemennysasemalta, edellyttäen että (i) keinosiemennysasema on hyväksytty ja sitä valvotaan direktiivin 92/65/ETY liitteen D mukaisesti; (ii) keinosiemennysasemalla ei ole ollut yhtään klassisen scrapien tapausta seitsemän tai kolmen viime vuoden aikana; (iii) keinosiemennysasemalle on tuotu vain seuraavia lammas- ja vuohieläimiä seitsemän tai kolmen viime vuoden aikana: lammas- ja vuohieläimet tiloilta, joilla nämä eläimet ovat pysyvästi merkittyjä, joilla pidetään kirjaa näiden eläinten siirroista tilalle ja sieltä pois, joilla ei ole havaittu klassisen scrapien tapauksia seitsemän tai kolmen viime vuoden aikana ja joilla virkaeläinlääkäri tai toimivaltaisen viranomaisen valtuuttama eläinlääkäri on tehnyt säännöllisiä tarkastuksia; (iv) keinosiemennysasemalla on käytössä bioturvallisuustoimenpiteet, joilla varmistetaan, että tiloilta, joilla on eri scrapie-asema, tulevat lammas- ja vuohieläimet eivät joudu kosketuksiin keinosiemennysasemalla. Tämän vuoksi asetuksen (EY) N:o 999/2001 liitteessä VIII olevan A luvun A jakson 1.2 kohdan c alakohtaa ja 1.3 kohdan c alakohtaa olisi muutettava.

(21)

Lisäksi asetuksen (EY) N:o 999/2001 liitteessä VIII olevan A luvun A jakson 4.2 kohdassa säädettyjä scrapieen liittyviä siemennesteen ja alkioiden unionin sisäisessä kaupassa noudatettavia edellytyksiä olisi muutettava, jotta voidaan ottaa huomioon edellä olevassa kappaleessa mainitut keinosiemennysasemia koskevat erityiset edellytykset. Viittaus näihin erityisiin edellytyksiin olisi lisättävä myös asetuksen (EY) N:o 999/2001 liitteessä IX olevassa H luvussa esitettyihin lammas- ja vuohieläinten siemennesteen ja alkioiden tuontia koskeviin edellytyksiin.

(22)

Asetuksen (EY) N:o 999/2001 liitteessä VIII olevan A luvun A jakson 4.1 kohdassa säädettyjen lammas- ja vuohieläinten unionin sisäistä kauppaa koskevien edellytysten tarkoituksena on estää klassisen scrapien leviäminen tilalla pidettyihin tuotantoeläimiin. Koska lammas- ja vuohieläinten siirtämisellä yksinomaan eläintarhojen välillä ei ole vaikutusta tuotantoeläiminä pidettävien unionin lammas- ja vuohieläinten scrapie-asemaan, kyseisiä erityisiä edellytyksiä ei pitäisi soveltaa lammas- ja vuohieläimiin, joita pidetään yksinomaisesti eläintarhoissa ja siirretään yksinomaisesti niiden välillä, sellaisina kuin ne ovat määriteltyinä neuvoston direktiivin 92/65/ETY 2 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetyn hyväksyttyjen yhteisöjen, laitosten tai keskusten määritelmän mukaisesti. Sen vuoksi nämä eläimet olisi vapautettava asetuksen (EY) N:o 999/2001 liitteessä VIII olevan A luvun A jakson 4.1 kohdassa säädettyjen edellytysten soveltamisesta.

(23)

Asetuksen (EY) N:o 999/2001 liitteessä VIII olevan A luvun A jakson 4.1 kohdassa säädettyjen lammas- ja vuohieläinten unionin sisäistä kauppaa koskevia scrapie-vaatimuksia on vaikea noudattaa tiettyjen harvinaisten rotujen unionin sisäisessä kaupassa. Jotta voidaan välttää sukusiitos ja säilyttää perintöaineksen monimuotoisuus harvinaisten rotujen populaatioissa, tällaisten eläinten säännöllinen vaihto jäsenvaltioiden välillä on välttämätöntä. Sen vuoksi olisi säädettävä erityisistä edellytyksistä harvinaisiin rotuihin kuuluvien lammas- ja vuohieläinten unionin sisäisessä kaupassa. Näiden erityisten edellytysten mukaisesti olisi sallittava sellaisten harvinaisiin rotuihin kuuluvien lammas- ja vuohieläinten unionin sisäinen kauppa, jotka eivät täytä asetuksen (EY) N:o 999/2001 liitteessä VIII olevan A luvun A jakson 4.1 kohdan vaatimuksia.

(24)

Termiä ’harvinainen rotu’ ei ole erikseen määritelty unionin lainsäädännössä. Komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 807/2014 (9) 7 artiklan 2 ja 3 kohdassa kuitenkin vahvistetaan edellytykset, joiden mukaisesti maatalouden ympäristö- ja ilmastotoimenpiteiden nojalla voidaan tehdä sitoumuksia, jotka liittyvät kasvatuksesta luopumisen vuoksi uhanalaisten paikallisten rotujen kasvattamiseen. Näissä edellytyksissä vaaditaan, että asianmukaisesti tunnustettu asiaankuuluva tekninen elin on rekisteröinyt rodun kantakirjan ja pitää sen ajan tasalla. Neuvoston direktiivin 89/361/ETY (10) mukaisesti tällainen tekninen elin on jalostajien yhdistys tai jalostusorganisaatio, joka on sen jäsenvaltion virallisesti hyväksymä, johon kyseinen jalostajien yhdistys tai jalostusorganisaatio on sijoittautunut, tai kyseisen jäsenvaltion virallinen laitos.

(25)

Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 999/2001 sovellettaessa kasvatuksesta luopumisen vuoksi uhanalaiset paikalliset rodut olisi määriteltävä sellaisiksi lammas- ja vuohiroduiksi, jotka täyttävät delegoidun asetuksen (EU) N:o 807/2014 7 artiklan 2 ja 3 kohdan edellytykset ja joihin sovelletaan direktiivin 89/361/ETY mukaisesti hyväksytyn tai tunnustetun jalostajien yhdistyksen tai jalostusorganisaation tai kyseisen jäsenvaltion virallisen laitoksen toteuttamaa säilyttämisohjelmaa.

(26)

Asetuksen (EY) N:o 999/2001 liitteessä IX olevan C luvun B jaksoa olisi muutettava niin, että sallitaan naudoista, lampaista tai vuohista peräisin olevien tuotteiden tuonti unioniin kolmansista maista, joissa on merkityksettömän alhainen BSE-riski, silloinkin kun nämä tuotteet on saatu raaka-aineista, jotka tulevat osittain tai kokonaan maista, joissa BSE-riski on hallinnassa tai joissa BSE-riskiä ei ole määritelty, edellyttäen että erikseen määritelty riskiaines on poistettu tästä raaka-aineesta, joka on peräisin maista, joissa BSE-riski on hallinnassa tai joissa BSE-riskiä ei ole määritelty.

(27)	Tästä syystä asetuksen (EY) N:o 999/2001 liitteitä II, III, V, VII, VIII ja IX olisi muutettava.

(28)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan asetuksen (EY) N:o 999/2001 liitteet II, III, V, VII, VIII ja IX tämän asetuksen liitteen mukaisesti.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Asetuksen (EY) N:o 999/2001 liitteeseen IX tämän asetuksen liitteessä olevalla 6 kohdalla tehtyjä muutoksia sovelletaan 1 päivästä heinäkuuta 2017.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 18 päivänä elokuuta 2016.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Jean-Claude JUNCKER

(1) EYVL L 147, 31.5.2001, s. 1.

(2) http://www.oie.int/index.php?id=169&L=0&htmfile=chapitre_bse.htm

(3) Neuvoston direktiivi 64/433/ETY, annettu 26 päivänä kesäkuuta 1964, terveyttä koskevista vaatimuksista tuoreen lihan tuotannossa ja markkinoille saattamisessa (EYVL 121, 29.7.1964, s. 2012).

(4) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1774/2002, annettu 3 päivänä lokakuuta 2002, muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläimistä saatavien sivutuotteiden terveyssäännöistä (EYVL L 273, 10.10.2002, s. 1).

(5) Komission asetus (EY) N:o 1974/2006, annettu 15 päivänä joulukuuta 2006, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) tuesta maaseudun kehittämiseen annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (EUVL L 368, 23.12.2006, s. 15).

(6) Komission asetus (EU) 2015/1162, annettu 15 päivänä heinäkuuta 2015, tiettyjen tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden ehkäisyä, valvontaa ja hävittämistä koskevista säännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 999/2001 liitteen V muuttamisesta (EUVL L 188, 16.7.2015, s. 3).

(7) ”Evaluation of the application of Sweden to be recognised as having a negligible risk of classical scrapie” (EFSA Journal 2015;13(11):4292) ja ”Evaluation of the application of Finland to be recognised as having a negligible risk of classical scrapie” (EFSA Journal 2015;13(11):4293).

(8) Neuvoston direktiivi 92/65/ETY, annettu 13 päivänä heinäkuuta 1992, eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista eläinten, siemennesteen, munasolujen ja alkioiden yhteisön sisäisessä kaupassa ja yhteisöön tuonnissa siltä osin, kun niitä eivät koske direktiivin 90/425/ETY liitteessä A olevassa I jaksossa mainittujen erityisten yhteisön säädösten eläinten terveyttä koskevat vaatimukset (EYVL L 268, 14.9.1992, s. 54).

(9) Komission delegoitu asetus (EU) N:o 807/2014, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2014, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1305/2013 täydentämisestä ja siirtymäsäännöksistä (EUVL L 227, 31.7.2014, s. 1).

(10) Neuvoston direktiivi 89/361/ETY, annettu 30 päivänä toukokuuta 1989, puhdasrotuisista jalostuslampaista ja -vuohista (EYVL L 153, 6.6.1989, s. 30).

LIITE

Muutetaan asetuksen (EU) N:o 999/2001 liitteet II, III, V, VII, VIII ja IX seuraavasti:

Korvataan liitteessä II olevan A luvun ensimmäinen kohta seuraavasti:

”Jäsenvaltioiden tai kolmansien maiden taikka niiden alueiden, jäljempänä ’maat tai alueet’, BSE-asema määritetään a–e alakohdassa esitettyjen perusteiden mukaisesti: Tätä liitettä sovellettaessa BSE:hen ei katsota sisältyvän ’epätyypillistä BSE:tä’ eli tilaa, jota uskotaan esiintyvän spontaanisti kaikissa karjoissa erittäin vähäisessä määrin”.

Muutetaan liitteessä III oleva A luku seuraavasti:

Korvataan I osan 6 kohta seuraavasti:

”6. Testauksen jälkeen toteutettavat toimenpiteet

6.1

Kun ihmisravinnoksi teurastettu eläin on valittu testattavaksi BSE:n toteamiseksi, asetuksen (EY) N:o 854/2004 liitteessä I olevassa I jakson III luvussa tarkoitettua terveysmerkintää ei saa laittaa kyseisen eläimen ruhoon, ennen kuin pikatestistä on saatu negatiivinen tulos.

6.2

Jäsenvaltiot voivat poiketa 6.1 kohdan säännöksistä, kun teurastamossa on käytössä virallinen järjestelmä, jolla varmistetaan, että mitkään tutkittujen eläinten ruhonosat, joissa on terveysmerkintä, eivät lähde teurastamosta, ennen kuin pikatestistä on saatu negatiivinen tulos.

6.3

Kaikki BSE:n toteamiseksi testatun eläimen ruhonosat, myös vuota, on pidettävä virallisessa valvonnassa, kunnes pikatestistä on saatu negatiivinen tulos, ellei niitä hävitetä asetuksen (EY) N:o 1069/2009 12 artiklan a tai b alakohdan mukaisesti tai ellei rasvoja käsitellä asetuksen (EU) N:o 142/2011 mukaisesti ja käytetä asetuksen (EY) N:o 1069/2009 12 artiklan e alakohdan mukaisesti taikka käytetä kyseisen asetuksen 36 artiklassa tarkoitettujen johdettujen tuotteiden valmistukseen.

6.4

Kun eläimelle tehdyn pikatestin tulos on positiivinen tai epäselvä, kaikki kyseisen eläimen ruhonosat, myös vuota, on hävitettävä asetuksen (EY) N:o 1069/2009 12 artiklan a tai b alakohdan mukaisesti, lukuun ottamatta tässä liitteessä olevan B luvun III osan mukaista rekisteriä varten säilytettävää ainesta ja tällaisesta ruhosta saatuja rasvoja, edellyttäen että nämä rasvat käsitellään asetuksen (EU) N:o 142/2011 mukaisesti ja käytetään asetuksen (EY) N:o 1069/2009 12 artiklan e alakohdan mukaisesti taikka käytetään kyseisen asetuksen 36 artiklassa tarkoitettujen johdettujen tuotteiden valmistukseen.

6.5

Kun ihmisravinnoksi teurastetulle eläimelle tehdyn pikatestin tulos on positiivinen tai epäselvä, BSE-positiiviseksi todetun tai epäselvän testituloksen saaneen eläimen lisäksi vähintään yksi välittömästi sitä ennen teurastettu ruho ja vähintään kaksi välittömästi sen jälkeen teurastettua ruhoa samalla teurastuslinjalla on hävitettävä 6.4 kohdan mukaisesti.

Tämän kohdan ensimmäisestä alakohdasta poiketen jäsenvaltiot voivat päättää tuhota mainitut ruhot ainoastaan siinä tapauksessa, että pikatestin tulos vahvistetaan positiiviseksi tai epäselväksi liitteessä X olevan C luvun 3.1 kohdan b alakohdassa tarkoitetuissa varmennustutkimuksissa.

6.6

Jäsenvaltiot voivat poiketa 6.5 kohdan säännöksistä silloin, kun teurastamossa on käytössä järjestelmä, jolla ehkäistään tartunnat ruhojen välillä.”

Korvataan II osan 7.3 ja 7.4 kohta seuraavasti:

”7.3

Kaikki testatun eläimen ruhonosat, myös vuota, on pidettävä virallisessa valvonnassa, kunnes pikatestistä on saatu negatiivinen tulos, ellei niitä hävitetä asetuksen (EY) N:o 1069/2009 12 artiklan a tai b alakohdan mukaisesti tai ellei rasvoja käsitellä asetuksen (EU) N:o 142/2011 mukaisesti ja käytetä asetuksen (EY) N:o 1069/2009 12 artiklan e alakohdan mukaisesti taikka käytetä kyseisen asetuksen 36 artiklassa tarkoitettujen johdettujen tuotteiden valmistukseen.

7.4

Kun eläimelle tehdyn pikatestin tulos on positiivinen, kaikki kyseisen eläimen ruhonosat, myös vuota, on hävitettävä välittömästi asetuksen (EY) N:o 1069/2009 12 artiklan a tai b alakohdan mukaisesti, lukuun ottamatta tässä liitteessä olevan B luvun III osan mukaista rekisteriä varten säilytettävää ainesta ja tällaisesta ruhosta johdettuja renderöityjä rasvoja, edellyttäen että nämä renderöidyt rasvat käsitellään asetuksen (EU) N:o 142/2011 mukaisesti ja käytetään asetuksen (EY) N:o 1069/2009 12 artiklan e alakohdan mukaisesti taikka käytetään kyseisen asetuksen 36 artiklassa tarkoitettujen johdettujen tuotteiden valmistukseen.”

Muutetaan liite V seuraavasti:

Korvataan 3 ja 4 kohta seuraavasti:

”3. Merkinnät ja hävittäminen

Erikseen määritelty riskiaines on värjättävä tai tarvittaessa merkittävä muulla tavoin välittömästi poistamisen yhteydessä ja hävitettävä asetuksessa (EY) N:o 1069/2009 annettujen sääntöjen ja erityisesti sen 12 artiklan mukaisesti.

4. Erikseen määritellyn riskiaineksen poistaminen

4.1

Erikseen määritelty riskiaines on poistettava:

a)	teurastamoissa tai tapauksen mukaan muissa teurastuspaikoissa;

b)	leikkaamoissa, kun kyse on nautaeläinten selkärangasta;

c)	tarvittaessa asetuksen (EY) N:o 1069/2009 24 artiklan 1 kohdan h alakohdassa tarkoitetuissa hyväksytyissä laitoksissa.

4.2

Poiketen siitä, mitä 4.1 kohdassa säädetään, vaihtoehtoisen testin käyttäminen 8 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun erikseen määritellyn riskiaineksen poistamisessa voidaan hyväksyä tämän asetuksen 24 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti, edellyttäen että kyseinen vaihtoehtoinen testi sisältyy liitteessä X olevaan luetteloon, seuraavin edellytyksin:

a)	vaihtoehtoiset testit on tehtävä teurastamoissa kaikille eläimille, joilta erikseen määritelty riskiaines on poistettava;

ihmisravinnoksi tai eläinten rehuksi tarkoitettua nautaeläimistä, lampaista ja vuohista saatua tuotetta ei saa viedä pois teurastamosta ennen kuin toimivaltainen viranomainen on saanut ja hyväksynyt vaihtoehtoisten testien tulokset kaikkien niiden samassa erässä teurastettujen eläinten osalta, jotka ovat mahdollisesti saastuneet, jos yhdellä niistä on todettu BSE-tartunta;

c)	jos vaihtoehtoisen testin tulos on positiivinen, kaikki teurastamossa mahdollisesti saastunut nautaeläin-, lammas- tai vuohiperäinen aines on hävitettävä 3 kohdan mukaisesti, jollei saastuneen eläimen kaikkia ruhonosia, myös vuotaa, voida tunnistaa ja säilyttää erillään muista.

4.3

Poiketen siitä, mitä 4.1 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat sallia

a)	lampaiden ja vuohien selkäytimen poistamisen leikkaamoissa, joille on myönnetty tätä varten erillinen lupa;

b)	selkärangan poistamisen nautaeläinten ruhoista tai ruhonosista lihakaupoissa, joille on myönnetty erillinen lupa, joita valvotaan ja jotka on rekisteröity tätä tarkoitusta varten;

c)	nautaeläinten päänlihan irrottamisen leikkaamoissa, joille on myönnetty tätä varten erillinen lupa 9 kohdan mukaisesti.

4.4

Tässä luvussa annettuja erikseen määritellyn riskiaineksen poistamista koskevia sääntöjä ei sovelleta luokkaan 1 kuuluvaan ainekseen, jota käytetään asetuksen (EY) N:o 1069/2009 18 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti eläintarhaeläinten ruokintaan, eikä luokkaan 1 kuuluvaan ainekseen, jota käytetään kyseisen asetuksen 18 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti luonnollisessa elinympäristössään elävien uhanalaisten tai suojeltujen haaskalintujen ja muiden lajien ruokintaan biodiversiteetin tukemiseksi.”

Korvataan 6 ja 7 kohta seuraavasti:

”6. Kudosten vaurioitumista koskevat toimenpiteet

Sen lisäksi, että 8 artiklan 3 kohdassa kielletään jäsenvaltioissa tai niiden alueilla, joissa BSE-riski on hallinnassa tai joissa BSE-riskiä ei ole määritelty, sellaisten nautaeläinten, lampaiden tai vuohien, joiden liha on tarkoitettu ihmisten tai eläinten ravinnoksi, lopettaminen tainnutuksen jälkeen vaurioittamalla keskushermostokudosta kallon sisään pistetyllä sauvanmuotoisella välineellä tai ruiskuttamalla kaasua niiden kallon sisään tainnuttamisen yhteydessä, kyseistä kieltoa on sovellettava myös jäsenvaltioissa, joissa on merkityksettömän alhainen BSE-riski.

7. Nautaeläinten kielten irrottaminen

Ihmisten tai eläinten ravinnoksi tarkoitettujen kaikenikäisten nautaeläinten kielet on irrotettava teurastamolla poikittaisella, kieliluun tyven kielihaarakkeen (processus lingualis) sierainpuolelle tehtävällä viillolla, lukuun ottamatta sellaisten nautaeläinten kieliä, jotka ovat peräisin jäsenvaltioista, joissa on merkityksettömän alhainen BSE-riski.”

Korvataan 11 kohta seuraavasti:

”11. Valvonta

11.1

Jäsenvaltioiden on suoritettava säännöllistä virallista valvontaa sen varmistamiseksi, että tämän liitteen säännöksiä sovelletaan moitteettomasti ja että kontaminaation ehkäisemiseksi on toteutettu toimenpiteitä erityisesti teurastamoissa, leikkaamoissa ja muissa paikoissa, joissa poistetaan erikseen määriteltyä riskiainesta, kuten lihakaupoissa tai 4.1 kohdan c alakohdassa tarkoitetuissa laitoksissa.

11.2

Jäsenvaltioiden on erityisesti perustettava järjestelmä, jolla varmistetaan ja tarkistetaan, että erikseen määritelty riskiaines käsitellään ja hävitetään tämän asetuksen ja asetuksen (EY) N:o 1069/2009 mukaisesti.

11.3

On otettava käyttöön järjestelmä, jolla valvotaan selkärangan poistamista sen mukaisesti, mitä 1 kohdan a alakohdassa täsmennetään. Valvontajärjestelmään on kuuluttava vähintään seuraavat toimenpiteet:

Jos selkärangan poistamista ei vaadita, selkärangan sisältävät nautaeläinten ruhot tai leikatut ruhonosat on merkittävä selvästi näkyvällä sinisellä viivalla asetuksen (EY) N:o 1760/2000 13 artiklassa tarkoitettuun merkkiin 30 päivään kesäkuuta 2017 asti.

Jos selkärangan poistamista vaaditaan, selkärangan sisältävät nautaeläinten ruhot tai leikatut ruhonosat on merkittävä selvästi näkyvällä punaisella viivalla asetuksen (EY) N:o 1760/2000 13 artiklassa tarkoitettuun merkkiin 1 päivästä heinäkuuta 2017 lähtien;

Tarkat tiedot niiden naudan ruhojen tai leikattujen ruhonosien määrästä, joista selkäranka on poistettava, on tarvittaessa lisättävä lihalähetykseen liittyvään kaupalliseen asiakirjaan. Kun kyse on tuonnista, nämä tarkat tiedot on tarvittaessa lisättävä komission asetuksen (EY) N:o 136/2004 (*) 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun yhteiseen eläinlääkinnälliseen tuloasiakirjaan (CVED);

c)	Lihakauppojen on säilytettävä vähintään vuoden ajan b alakohdassa tarkoitetut kaupalliset asiakirjat.

(*) Komission asetus (EY) N:o 136/2004, annettu 22 päivänä tammikuuta 2004, kolmansista maista tuotavien tuotteiden eläinlääkinnällisistä tarkastusmenettelyistä yhteisön rajatarkastusasemilla (EUVL L 21, 28.1.2004, s. 11).”"

Korvataan liitteessä VII olevan B luvun 4.2, 4.3 ja 4.4 kohta seuraavasti:

”4.2

Tilalle saa tuoda ainoastaan seuraavia lampaita:

a)	urospuolisia lampaita, jotka ovat ARR/ARR-genotyyppiä;

naaraspuolisia lampaita, joilla on vähintään yksi ARR-alleeli mutta ei yhtään VRQ-alleelia.

Poiketen siitä, mitä a ja b alakohdassa säädetään, jäsenvaltio voi kuitenkin sallia, että c ja d alakohdassa tarkoitettuja lammaseläimiä saa tuoda tilalle, kunhan seuraavia edellytyksiä noudatetaan:

i)	tilalla kasvatettava rotu on kasvatuksesta luopumisen vuoksi uhanalainen paikallinen rotu komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 807/2014 (**) 7 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti;

ii)	tilalla kasvatettavaan rotuun sovelletaan neuvoston direktiivin 89/361/ETY (***) 5 artiklan mukaisesti virallisesti hyväksytyn jalostajien yhdistyksen tai jalostusorganisaation tai virallisen laitoksen toteuttamaa säilyttämisohjelmaa; ja

iii)	ARR-alleelin esiintyvyys tilalla kasvatettavassa rodussa on alhainen;

c)	urospuolisia lampaita, joilla on vähintään yksi ARR-alleeli mutta ei yhtään VRQ-alleelia;

d)	naaraspuolisia lampaita, joilla ei ole yhtään VRQ-alleelia.

4.3

Tilalla saa käyttää ainoastaan seuraavanlaisia jalostuspässejä ja lampaan alkioita ja seuraavanlaista lampaan siemennestettä:

a)	urospuolisia lampaita, jotka ovat ARR/ARR-genotyyppiä;

b)	ARR/ARR-genotyypin pässien siemennestettä;

alkioita, joissa on vähintään yksi ARR-alleeli mutta ei yhtään VRQ-alleelia.

Poiketen siitä, mitä a, b ja c alakohdassa säädetään, jäsenvaltio voi kuitenkin sallia, että d, e ja f alakohdassa tarkoitettuja jalostuspässejä ja lampaan alkioita ja siemennestettä saa käyttää tilalla, kunhan seuraavia edellytyksiä noudatetaan:

i)	tilalla kasvatettava rotu on kasvatuksesta luopumisen vuoksi uhanalainen paikallinen rotu delegoidun asetuksen (EU) N:o 807/2014 7 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti;

ii)	tilalla kasvatettava rotuun sovelletaan direktiivin 89/361/ETY 5 artiklan mukaisesti virallisesti hyväksytyn jalostajien yhdistyksen tai jalostusorganisaation tai virallisen laitoksen toteuttamaa säilyttämisohjelmaa; ja

iii)	ARR-alleelin esiintyvyys tilalla kasvatettavassa rodussa on alhainen;

d)	urospuolisia lampaita, joilla on vähintään yksi ARR-alleeli mutta ei yhtään VRQ-alleelia;

e)	siemennestettä urospuolisilta lampailta, joilla on vähintään yksi ARR-alleeli mutta ei yhtään VRQ-alleelia;

f)	alkioita, joissa ei ole yhtään VRQ-alleelia.

4.4

Eläinten siirtäminen tilalta on sallittava hävittämistä varten tai suoraan ihmisravinnoksi teurastamista varten tai seuraavin edellytyksin:

a)	pässit ja uuhet, jotka ovat ARR/ARR-genotyyppiä, voidaan siirtää tilalta kaikkia tarkoituksia varten, mukaan luettuna jalostus, edellyttäen että ne siirretään muille tiloille, joihin sovelletaan 2.2.2 kohdan c tai d alakohdan mukaisesti toteutettuja toimenpiteitä;

jos jäsenvaltio niin päättää, karitsoja ja kilejä voidaan siirtää yhdelle muulle jäsenvaltion alueella sijaitsevalle tilalle yksinomaan teurastusta varten lihotettaviksi, kunhan seuraavia edellytyksiä noudatetaan:

i)	määränpäänä olevalla tilalla ei ole muita lampaita tai vuohia kuin niitä, joita pidetään teurastusta varten lihotettavina;

ii)

lihotuskauden päätyttyä 2.2.2 kohdan c alakohdan iii alakohdassa tai d alakohdassa tarkoitettujen hävittämistoimenpiteiden kohteena olevilta tiloilta tulevat karitsat ja kilit kuljetetaan suoraan teurastamoon, joka sijaitsee saman jäsenvaltion alueella, teurastettaviksi viimeistään kun ne ovat 12 kk:n ikäisiä.

(**) Komission delegoitu asetus (EU) N:o 807/2014, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2014, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1305/2013 täydentämisestä ja siirtymäsäännöksistä (EUVL L 227, 31.7.2014, s. 1)."

(***) Neuvoston direktiivi 89/361/ETY, annettu 30 päivänä toukokuuta 1989, puhdasrotuisista jalostuslampaista ja -vuohista (EYVL L 153, 6.6.1989, s. 30).”"

Muutetaan liitteessä VIII olevan A luvun A jakso seuraavasti:

Korvataan 1 kohta seuraavasti:

”1.

Tilat, joilla on mitättömän alhainen klassisen scrapien riski ja hallinnassa oleva klassisen scrapien riski

1.1

Jäsenvaltioiden on tarvittaessa perustettava unionin sisäistä kauppaa varten virallinen järjestelmä sellaisten tilojen tunnustamiseksi, joilla on mitättömän alhainen klassisen scrapien riski ja hallinnassa oleva klassisen scrapien riski, ja valvottava tällaista järjestelmää. Tämän virallisen järjestelmän perusteella niiden on tarvittaessa laadittava luettelot lammas- ja vuohitiloista, joilla on mitättömän alhainen klassisen scrapien riski ja hallinnassa oleva klassisen scrapien riski, ja pidettävä näitä luetteloita yllä.

1.2

Lammastila, jolla on liitteessä VII olevan C luvun 4 osan 1 kohdan a alakohdassa säädetty tason I TSE-resistenssiasema ja jolla ei ole todettu yhtään klassisen scrapien tapausta vähintään seitsemän edeltävän vuoden aikana, voidaan tunnustaa tilaksi, jolla on mitättömän alhainen klassisen scrapien riski.

Lammastila, vuohitila tai lammas- ja vuohitila voidaan myös tunnustaa tilaksi, jolla on mitättömän alhainen klassisen scrapien riski, edellyttäen että seuraavat edellytykset ovat täyttyneet vähintään seitsemän edeltävän vuoden ajan:

a)	lampaat ja vuohet on tunnistettu ja niistä pidetään kirjaa, jotta ne voidaan jäljittää syntymätilalle;

b)	lampaiden ja vuohien siirroista tilalle ja tilalta pidetään kirjaa;

tilalle tuodaan ainoastaan seuraavia lampaita ja vuohia:

i)	lampaat ja vuohet tiloilta, joilla on mitättömän alhainen klassisen scrapien riski;

ii)	lampaat ja vuohet tiloilta, jotka ovat täyttäneet a–i alakohdassa säädetyt edellytykset vähintään seitsemän edeltävän vuoden ajan tai ainakin saman ajan kuin tila, jolle ne on tarkoitus tuoda, on täyttänyt kyseisissä alakohdissa säädetyt edellytykset;

iii)	lampaat, jotka ovat ARR/ARR-prioniproteiinin genotyyppiä;

iv)

lampaat tai vuohet, jotka täyttävät i tai ii alakohdassa säädetyt edellytykset lukuun ottamatta aikaa, jona niitä pidettiin keinosiemennysasemalla, edellyttäen että kyseinen keinosiemennysasema täyttää seuraavat edellytykset:

—	keinosiemennysasema on hyväksytty neuvoston direktiivin 92/65/ETY (****) liitteessä D olevan I luvun I kohdan mukaisesti ja sitä valvotaan kyseisessä liitteessä olevan I luvun II kohdan mukaisesti;

—

keinosiemennysasemalle on tuotu seitsemän edeltävän vuoden aikana lampaita ja vuohia vain sellaisilta tiloilta, jotka ovat täyttäneet kyseisenä aikana a, b ja e alakohdassa säädetyt edellytykset ja joilla virkaeläinlääkäri tai toimivaltaisen viranomaisen hyväksymä eläinlääkäri on tehnyt säännöllisiä tarkastuksia;

—	keinosiemennysasemalla ei ole todettu yhtään klassisen scrapien tapausta vähintään seitsemän edeltävän vuoden aikana;

—

keinosiemennysasemalla on käytössä bioturvallisuustoimenpiteet, joilla varmistetaan, että kyseisellä asemalla pidetyt lampaat ja vuohet, jotka tulevat tiloilta, joilla on mitättömän alhainen tai hallinnassa oleva klassisen scrapien riski, eivät ole suorassa tai epäsuorassa kosketuksessa sellaisilta tiloilta tuleviin lampaisiin ja vuohiin, joiden klassisen scrapien asema on heikompi.

d)	virkaeläinlääkäri tai toimivaltaisen viranomaisen tätä varten hyväksymä eläinlääkäri tekee tilalla säännöllisiä tarkastuksia, joiden yhteydessä varmistetaan a–i alakohdassa esitettyjen edellytysten noudattaminen, vähintään kerran vuodessa 1 päivästä tammikuuta 2014 lähtien;

e)	tilalla ei ole todettu yhtään klassisen scrapien tapausta;

kaikki liitteessä III olevan A luvun II osan 3 kohdassa tarkoitetut yli 18 kk:n ikäiset lampaat ja vuohet, jotka ovat kuolleet tai jotka on lopetettu muista syistä kuin ihmisravinnoksi teurastamista varten, testataan 31 päivään joulukuuta 2013 asti laboratoriossa klassisen scrapien toteamiseksi liitteessä X olevan C luvun 3.2 kohdassa säädettyjen laboratoriomenetelmien ja -käytänteiden mukaisesti.

Kaikki yli 18 kk:n ikäiset lampaat ja vuohet, jotka ovat kuolleet tai jotka on lopetettu muista syistä kuin ihmisravinnoksi teurastamista varten, testataan 1 päivästä tammikuuta 2014 lähtien laboratoriossa klassisen scrapien toteamiseksi liitteessä X olevan C luvun 3.2 kohdassa säädettyjen laboratoriomenetelmien ja -käytänteiden mukaisesti.

Poiketen f alakohdan ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa säädetyistä edellytyksistä jäsenvaltiot voivat päättää, että virkaeläinlääkäri tarkastaa kaikki yli 18 kk:n ikäiset lampaat ja vuohet, joilla ei ole kaupallista arvoa ja jotka teurastetaan tuotantoiän lopussa sen sijaan, että ne teurastettaisiin ihmisravinnoksi, ja kaikki lampaat ja vuohet, joissa on merkkejä näivettymisestä tai neurologisista oireista, testataan laboratoriossa klassisen scrapien toteamiseksi liitteessä X olevan C luvun 3.2 kohdassa säädettyjen laboratoriomenetelmien ja -käytänteiden mukaisesti.

Edellä a–f alakohdassa säädettyjen edellytysten lisäksi on noudatettava seuraavia edellytyksiä 1 päivästä tammikuuta 2014:

tilalle tuodaan vain seuraavia lammas- ja vuohieläinten munasoluja ja alkioita:

munasolut ja alkiot luovuttajaeläimiltä, joita on pidetty syntymästä asti jäsenvaltiossa, jossa on mitättömän alhainen klassisen scrapien riski, tai tilalla, jolla on mitättömän alhainen tai hallinnassa oleva klassisen scrapien riski, tai jotka täyttävät seuraavat vaatimukset:

—	ne on tunnistettu, ja ne voidaan jäljittää syntymätilalle;

—	ne on pidetty syntymästä lähtien tilalla, jolla ei ole todettu yhtään klassisen scrapien tapausta niiden siellä olon aikana;

—	niillä ei ole mitään klassisen scrapien kliinisiä oireita munasolujen tai alkioiden keruun aikana;

ii)	munasolut ja alkiot lammaseläimiltä, joilla on vähintään yksi ARR-alleeli.

tilalle tuodaan vain seuraavaa lammas- ja vuohieläinten siemennestettä:

siemenneste luovuttajaeläimiltä, joita on pidetty syntymästä asti jäsenvaltiossa, jossa on mitättömän alhainen klassisen scrapien riski, tai tilalla, jolla on mitättömän alhainen tai hallinnassa oleva klassisen scrapien riski, tai jotka täyttävät seuraavat vaatimukset:

—	ne on tunnistettu, ja ne voidaan jäljittää syntymätilalle;

—	niillä ei ole mitään klassisen scrapien kliinisiä oireita siemennesteen keruun aikana;

ii)	ARR/ARR-prioniproteiinin genotyypin pässien siemennestettä;

i)	tilan lampaat ja vuohet eivät ole suorassa tai epäsuorassa kosketuksessa, mukaan luettuna yhteislaiduntaminen, sellaiselta tilalta tuleviin lampaisiin ja vuohiin, joiden klassisen scrapien asema on heikompi.

1.3

Lammastila, vuohitila tai lammas- ja vuohitila voidaan tunnustaa tilaksi, jolla on hallinnassa oleva klassisen scrapien riski, edellyttäen että seuraavat edellytykset ovat täyttyneet vähintään kolmen edeltävän vuoden ajan:

a)	lampaat ja vuohet on tunnistettu ja niistä pidetään kirjaa, jotta ne voidaan jäljittää syntymätilalle;

b)	lampaiden ja vuohien siirroista tilalle ja tilalta pidetään kirjaa;

tilalle tuodaan ainoastaan seuraavia lampaita ja vuohia:

i)	lampaat ja vuohet tiloilta, joilla on mitättömän alhainen tai hallinnassa oleva klassisen scrapien riski;

ii)	lampaat ja vuohet tiloilta, jotka ovat täyttäneet a–i alakohdassa säädetyt edellytykset vähintään kolmen edeltävän vuoden ajan tai ainakin saman ajan kuin tila, jolle ne on tarkoitus tuoda, on täyttänyt kyseisissä alakohdissa säädetyt edellytykset;

iii)	lampaat, jotka ovat ARR/ARR-prioniproteiinin genotyyppiä;

iv)

—	keinosiemennysasema on hyväksytty direktiivin 92/65/ETY liitteessä D olevan I luvun I kohdan mukaisesti ja sitä valvotaan kyseisessä liitteessä olevan I luvun II kohdan mukaisesti;

—

keinosiemennysasemalle on tuotu kolmen edeltävän vuoden aikana lampaita ja vuohia vain sellaisilta tiloilta, jotka ovat täyttäneet kyseisenä aikana a, b ja e alakohdassa säädetyt edellytykset ja joilla virkaeläinlääkäri tai toimivaltaisen viranomaisen hyväksymä eläinlääkäri on tehnyt säännöllisiä tarkastuksia;

—	keinosiemennysasemalla ei ole todettu yhtään klassisen scrapien tapausta vähintään kolmen edeltävän vuoden aikana;

—

keinosiemennysasemalla on käytössä bioturvallisuustoimenpiteet, joilla varmistetaan, että kyseisellä asemalla pidetyt lampaat ja vuohet, jotka tulevat tiloilta, joilla on mitättömän alhainen tai hallinnassa oleva klassisen scrapien riski, eivät ole suorassa tai epäsuorassa kosketuksessa lampaisiin ja vuohiin, jotka tulevat tiloilta, joiden klassisen scrapien asema on heikompi.

d)	virkaeläinlääkäri tai toimivaltaisen viranomaisen tätä varten hyväksymä eläinlääkäri tekee tilalla säännöllisiä tarkastuksia, joiden yhteydessä varmistetaan a–i alakohdassa esitettyjen edellytysten noudattaminen, vähintään kerran vuodessa 1 päivästä tammikuuta 2014 lähtien;

e)	tilalla ei ole todettu yhtään klassisen scrapien tapausta;

Edellä a–f alakohdassa säädettyjen edellytysten lisäksi on noudatettava seuraavia edellytyksiä 1 päivästä tammikuuta 2014:

tilalle tuodaan vain seuraavia lammas- ja vuohieläinten munasoluja ja alkioita:

—	ne on tunnistettu, ja ne voidaan jäljittää syntymätilalle;

—	ne on pidetty syntymästä lähtien tilalla, jolla ei ole todettu yhtään klassisen scrapien tapausta niiden siellä olon aikana;

—	niillä ei ole mitään klassisen scrapien kliinisiä oireita munasolujen tai alkioiden keruun aikana;

ii)	munasolut ja alkiot lammaseläimiltä, joilla on vähintään yksi ARR-alleeli;

tilalle tuodaan vain seuraavaa lammas- ja vuohieläinten siemennestettä:

—	ne on tunnistettu, ja ne voidaan jäljittää syntymätilalle;

—	niillä ei ole mitään klassisen scrapien kliinisiä oireita siemennesteen keruun aikana;

ii)	ARR/ARR-prioniproteiinin genotyypin pässien siemennestettä;

i)	tilan lampaat ja vuohet eivät ole suorassa tai epäsuorassa kosketuksessa, mukaan luettuna yhteislaiduntaminen, sellaiselta tilalta tuleviin lampaisiin ja vuohiin, joiden klassisen scrapien asema on heikompi.

1.4

Jos liitteessä VII olevan B luvun 1 osassa tarkoitetun tutkimuksen tuloksena todetaan klassisen scrapien tapaus tilalla, jolla on mitättömän alhainen tai hallinnassa oleva klassisen scrapien riski, tai tilalla, jolla on havaittu olevan epidemiologinen yhteys tilaan, jolla on mitättömän alhainen tai hallinnassa oleva klassisen scrapien riski, tila, jolla on mitättömän alhainen tai hallinnassa oleva klassisen scrapien riski, on välittömästi poistettava tämän jakson 1.1 kohdassa tarkoitetusta luettelosta.

Jäsenvaltion on ilmoitettava tästä välittömästi muille jäsenvaltioille, jotka ovat tuoneet saastuneelta tilalta peräisin olevia lampaita ja vuohia tai tilalla pidetyistä lampaista ja vuohista kerättyä siemennestettä tai alkioita seitsemän edeltävän vuoden aikana, jos kyseessä on tila, jolla on mitättömän alhainen klassisen scrapien riski, tai kolmen edeltävän vuoden aikana, jos kyseessä on tila, jolla on hallinnassa oleva klassisen scrapien riski.

		ISSN 1977-0812
Euroopan unionin virallinen lehti		L 225

Suomenkielinen laitos	Lainsäädäntö	59. vuosikerta 19. elokuu 2016

Sisältö		II Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset	Sivu
		KANSAINVÄLISET SOPIMUKSET
	*	Neuvoston päätös (EU) 2016/1392, annettu 12 päivänä heinäkuuta 2016, säästöjen tuottamien korkotulojen verotuksesta annetussa neuvoston direktiivissä 2003/48/EY säädettyjä toimenpiteitä vastaavista toimenpiteistä tehdyn Euroopan yhteisön ja Monacon ruhtinaskunnan välisen sopimuksen muutospöytäkirjan allekirjoittamisesta Euroopan unionin puolesta ja sen väliaikaisesta soveltamisesta	1
		Muutospöytäkirja Euroopan yhteisön ja Monacon ruhtinaskunnan väliseen sopimukseen säästöjen tuottamien korkotulojen verotusta koskevassa neuvoston direktiivissä 2003/48/EY säädettyjä toimenpiteitä vastaavista toimenpiteistä	3
		ASETUKSET
	*	Komission delegoitu asetus (EU) 2016/1393, annettu 4 päivänä toukokuuta 2016, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 täydentämisestä yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän sekä suoriin tukiin, maaseudun kehittämistukeen ja täydentäviin ehtoihin sovellettavien maksujen epäämis- ja perumisedellytysten sekä hallinnollisten seuraamusten osalta annetun delegoidun asetuksen (EU) N:o 640/2014 muuttamisesta	41
	*	Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2016/1394, annettu 16 päivänä elokuuta 2016, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 soveltamissäännöistä yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän, maaseudun kehittämistoimenpiteiden ja täydentävien ehtojen osalta annetun täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 809/2014 muuttamisesta	50
	*	Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2016/1395, annettu 18 päivänä elokuuta 2016, lopullisen polkumyyntitullin ottamisesta uudelleen käyttöön tiettyjen Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien sellaisten jalkineiden tuonnissa, joiden päälliset ovat nahkaa ja jotka on valmistanut Buckinghan Shoe Mfg Co., Ltd., Buildyet Shoes Mfg., DongGuan Elegant Top Shoes Co. Ltd, Dongguan Stella Footwear Co Ltd, Dongguan Taiway Sports Goods Limited, Foshan City Nanhai Qun Rui Footwear Co., Jianle Footwear Industrial, Sihui Kingo Rubber Shoes Factory, Synfort Shoes Co. Ltd., Taicang Kotoni Shoes Co. Ltd., Wei Hao Shoe Co. Ltd., Wei Hua Shoe Co. Ltd., Win Profile Industries Ltd, ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta sekä unionin tuomioistuimen yhdistetyissä asioissa C-659/13 ja C-34/14 antaman tuomion täytäntöön panemisesta	52
	*	Komission asetus (EU) 2016/1396, annettu 18 päivänä elokuuta 2016, tiettyjen tarttuvien spongiformisten enkefalopatioiden ehkäisyä, valvontaa ja hävittämistä koskevista säännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 999/2001 joidenkin liitteiden muuttamisesta ( 1 )	76
		Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2016/1397, annettu 18 päivänä elokuuta 2016, kiinteistä tuontiarvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi	100