4.8.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 210/1

(1)

Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, otti 12 päivänä helmikuuta 2016 komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2016/181 (2), jäljempänä ’väliaikaista tullia koskeva asetus’, käyttöön väliaikaisen polkumyyntitullin tiettyjen Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’, ja Venäjän federaatiosta, jäljempänä ’Venäjä’, yhdessä jäljempänä ’asianomaiset maat’, peräisin olevien raudasta tai seostamattomasta teräksestä tai muusta seosteräksestä, ei kuitenkaan ruostumattomasta teräksestä, valmistettujen kaikenlevyisten kylmävalssattujen pleteroimattomien ja muulla tavalla metallilla tai muulla aineella pinnoittamattomien, ei enempää valmistettujen kuin kylmävalssattujen levyvalmisteiden, jäljempänä ’kylmävalssatut teräslevytuotteet’, tuonnissa unioniin.

(2)

Tutkimus pantiin vireille 14 päivänä toukokuuta 2015 (3), kun European Steel Association, jäljempänä ’Eurofer’ tai ’valituksen tekijä’, oli esittänyt valituksen sellaisten tuottajien puolesta, joiden osuus tiettyjen kylmävalssattujen teräslevytuotteiden kokonaistuotannosta unionissa on yli 25 prosenttia.

(3)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 19 kappaleessa todetaan, polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus koski 1 päivän huhtikuuta 2014 ja 31 päivän maaliskuuta 2015 välistä ajanjaksoa, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahinkoa koskevaan arvioon vaikuttava kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2011 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(4)

Komissio asetti Kiinasta ja Venäjältä peräisin olevan tai niistä lähetetyn tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin kirjaamisvelvoitteen alaiseksi komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2015/2325 (4). Tuonnin kirjaamisvelvoite päättyi, kun väliaikaiset toimenpiteet otettiin käyttöön 12 päivänä helmikuuta 2016.

(5)

Kirjaamisvelvoitteeseen ja kyseessä olevan polkumyyntitullin mahdolliseen taannehtivaan soveltamiseen liittyviä kysymyksiä sekä niitä koskevia huomautuksia käsitellään tarkemmin komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2016/1329 (5). Tässä asetuksessa käsitellään vain huomautuksia, jotka koskevat polkumyynnistä, vahingosta, syy-yhteydestä ja unionin edusta esitettyjä alustavia päätelmiä ja komission lopullista kantaa niihin.

(6)

Niiden olennaisten tosiasioiden ja huomioiden ilmoittamisen jälkeen, joiden perusteella päätettiin ottaa käyttöön väliaikainen polkumyyntitulli, jäljempänä ’alustavien päätelmien ilmoittaminen’, useat asianomaiset osapuolet ilmoittivat kirjallisesti näkökantansa alustavista päätelmistä. Kuulemista pyytäneille osapuolille annettiin mahdollisuus tulla kuulluiksi.

(7)

Eräs etuyhteydessä oleva teräpalvelukeskus ja kauppias pyysivät tapaamista kauppaan liittyvissä menettelyissä kuulemisesta vastaavan neuvonantajan, jäljempänä ’kuulemisesta vastaava neuvonantaja’, kanssa palautuksiin liittyvistä seikoista. Kuulemisesta vastaava neuvonantajan tarkasteli pyyntöä ja vastasi kirjallisesti. Lisäksi kuulemisesta vastaavan neuvonantajan kanssa järjestettiin tapaaminen 3 päivänä toukokuuta 2016 Euroferin pyynnöstä.

(8)

Komissio jatkoi lopullisia päätelmiään varten tarpeellisina pitämiensä tietojen hankkimista ja tarkistamista. Saadakseen kattavampia tietoja kannattavuudesta komissio pyysi otokseen valittuja unionin tuottajia toimittamaan vuosia 2005–2010 koskevat kannattavuustiedot tutkimuksen kohteena olevan tuotteen myynnistä unionissa. Kaikki otokseen valitut unionin tuottajat toimittivat pyydetyt tiedot.

(9)

Jotta voitiin todentaa 8 kappaleessa mainitut vastaukset kyselylomakkeeseen, seuraavien unionin tuottajien toimittamat tiedot todennettiin paikan päällä tehdyissä tarkastuksissa:

(10)

Komissio ilmoitti kaikille osapuolille niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella se aikoi ottaa käyttöön lopullisen polkumyyntitullin Kiinasta ja Venäjältä peräisin olevien kylmävalssattujen teräslevytuotteiden tuonnissa unioniin ja kantaa lopullisesti väliaikaisen tullin vakuutena olevat määrät, jäljempänä ’lopullisten päätelmien ilmoittaminen’. Kaikille osapuolille annettiin määräaika, johon mennessä niillä oli mahdollisuus esittää huomautuksensa lopullisista päätelmistä.

(11)

Kaikkia asianomaisten osapuolten toimittamia huomautuksia tarkasteltiin ja ne otettiin soveltuvin osin huomioon.

(12)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen jotkin vientiä harjoittavat tuottajat toimittivat huomautuksia unionin tuottajille annetusta määräajasta, jonka kuluessa niiden oli toimitettava pyydetyt tiedot, ja kyseenalaistivat näiden tietojen paikkansapitävyyden samoin kuin niiden todentamisprosessin. Nämä osapuolet katsoivat, että unionin tuotannonala ei ehkä ole ilmoittanut oikeita lukuja ja on saanut etua suotuisasta kohtelusta, mikä rikkoo muiden osapuolten oikeutta objektiiviseen, puolueettomaan ja syrjimättömään tutkimukseen. Tätä väitettyä unionin tuotannonalan suotuisaa kohtelua osoittaa myös komission myötämielisyys tuotannonalaa kohtaan, kun se ei ole toimittanut tiettyjä tärkeitä tietoja (osapuolet viittasivat puuttuviin laskuihin).

(13)

Suotuisaa kohtelua koskeva väite hylätään. Kyseessä oleva asia koskee väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 59 kappaleen sanamuotoa. Siinä selitetään, että sisäisistä siirroista ei laadita laskuja, mikä on hyväksyttyjen kirjanpitokäytäntöjen mukaista. Kyseessä ei ole se, että unionin tuotannonalan sallittaisiin olla toimittamatta pyydettyjä tietoja.

(14)

Samat vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että keräämällä ja tarkastamalla unionin tuottajien lisätietoja komissio oli syrjinyt venäläisiä vientiä harjoittavia tuottajia, jotka olivat pyytäneet toista tarkastusta.

(15)

Ensinnäkin on huomautettava, että tutkintaviranomaisena komissiolla on selvästi oikeus pyytää lisätietoja, jos sitä pidetään tarpeellisena ja aiheellisena analyysiä varten joko tutkimuksen alustavassa tai lopullisessa vaiheessa. Tässä tapauksessa komissiolla oli hyvät syyt pyytää lisätietoja ja tarkastaa ne myöhemmin (ks. 154 kappale). Tarkastus koski yksinomaan toimitettuja lisätietoja, joita ei ollut pyydetty aiemmin, ja siinä varmistettiin, että tiedot, joihin komissio lopulta perustaa päätelmänsä, ovat luotettavia. Toiseksi venäläisten vientiä harjoittavien tuottajien toista tarkastusta koskeva pyyntö liittyi itse asiassa samoihin tietoihin, jotka jo olivat alkuperäisen tarkastuksen kohteena, kun taas joidenkin unionin tuottajien toimitiloihin tehtyä toista tarkastuskäyntiä tarvittiin 8 kappaleessa tarkoitettujen lisätietojen tarkastamiseksi ja sen määrittämiseksi, kannetaanko polkumyyntitullit taannehtivasti. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(16)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 21 ja 22 kappaleessa esitetään tarkasteltavana olevan tuotteen alustava määritelmä. Mikään osapuoli ei esittänyt huomautuksia tästä määritelmästä.

(17)

Tarkasteltavana olevaksi tuotteeksi vahvistetaan lopullisesti Kiinasta ja Venäjältä peräisin olevat raudasta tai seostamattomasta teräksestä tai muusta seosteräksestä, ei kuitenkaan ruostumattomasta teräksestä, valmistetut kaikenlevyiset kylmävalssatut pleteroimattomat ja muulla tavalla metallilla tai muulla aineella pinnoittamattomat, ei enempää valmistetut kuin kylmävalssatut levyvalmisteet, jotka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodeihin ex 7209 15 00, 7209 16 90, 7209 17 90, 7209 18 91, ex 7209 18 99, ex 7209 25 00, 7209 26 90, 7209 27 90, 7209 28 90, 7211 23 30, ex 7211 23 80, ex 7211 29 00, 7225 50 80, 7226 92 00.

Seuraavat tuotelajit eivät kuulu tarkasteltavana olevan tuotteen määritelmään:

(18)

Koska tarkasteltavana olevasta tuotteesta ja samankaltaisesta tuotteesta ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 22–24 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(19)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 34 kappaleessa todettiin, yksikään tämän tutkimuksen piiriin kuuluvista vientiä harjoittavista tuottajista ei pyytänyt markkinatalouskohtelua.

(20)

Väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa vertailumaaksi valittiin Kanada perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan mukaisesti.

(21)

Yksi asianomainen osapuoli väitti, että vahinko- ja polkumyyntimarginaalien ero herättää epäilyksiä komission laskelmien paikkansapitävyydestä. Sama asianomainen osapuoli väitti myös, että jos ero perustuu oikeisiin tosiseikkoihin, sen pitäisi tehdä pätemättömäksi Kanadan valinta vertailumaaksi, kun otetaan huomioon tarkasteltavana olevan tuotteen hintataso maassa.

(22)

Komissio vahvistaa laskelmiensa oikeellisuuden. Komissio myös muistuttaa, että vertailumaa valitaan sellaisten maiden keskuudesta, joissa samankaltaisen tuotteen hinta muodostuu olosuhteissa, jotka ovat mahdollisimman samankaltaiset kuin vientimaan olosuhteet. Hintataso itsessään ei ole valintakriteeri.

(23)

Edellä esitetyn perusteella hylätään väite, jonka mukaan Kanada ei ole asianmukainen vertailumaa. Komissio vahvistaa väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 27–34 kappaleessa esitetyt perusteet ja Kanadan valinnan perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdassa tarkoitetuksi vertailumaaksi.

(24)

Koska normaaliarvon määrittämisestä ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 35–45 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(25)

Väliaikaista tullia koskevasta asetuksesta esittämissään huomautuksissa eräs yritysryhmä huomautti vahinko- ja polkumyyntilaskelmissa esiintyvästä epäjohdonmukaisuudesta, jonka se väitti johtuvan komission laskuvirheestä. Komissio kuitenkin vahvisti, että epäjohdonmukaisuus aiheutui tämän yritysryhmän tekemästä pienestä laskuvirheestä, joka vaikutti vientihintaan. Komissio korjasi laskuvirheen.

(26)

Koska normaaliarvon ja vientihinnan vertailusta ei esitetty mitään huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 49 ja 50 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(27)

Edellä 25 kappaleessa mainitun vientihinnan muutoksen vuoksi yhden yritysryhmän polkumyyntimarginaali laskettiin uudelleen ja se nousi hieman. Tämä muuttaa myös kaikkien muiden kiinalaisten yritysten polkumyyntimarginaalia, koska se on laskettu tämän yritysryhmän perusteella.

(28)

Lopulliset polkumyyntimarginaalit – ilmaistuina prosentteina CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana – ovat seuraavat:

Taulukko 1

Polkumyyntimarginaalit, Kiina

(29)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi venäläinen vientiä harjoittava tuottaja vastusti perusasetuksen 18 artiklan soveltamista. Se toimitti uusia tietoja kiistääkseen väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 60 kappaleessa esitetyt päätelmät, joissa komissio osoitti, että kyseinen vientiä harjoittava tuottaja ilmoitti suuremman myyntimäärän kuin mikä oli mahdollista tuotantomäärän perusteella.

(30)

Komissio järjesti kaksi kuulemistilaisuutta ja tarjosi kyseiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle mahdollisuuden esittää huomautuksia ja selittää väitteitään.

(31)

Kuulemisten aikana komissio toi esiin, että tarkastuskäynnin jälkeen esitetyt huomautukset/selitykset voidaan hyväksyä vain, jos tiedot, joihin ne perustuvat, on jo toimitettu tai ne voidaan yhdistää kyselyvastauksessa toimitettuihin tietoihin tai viimeistään tarkastuskäynnillä toimitettuihin tietoihin. Vientiä harjoittava tuottaja ei kyennyt tukemaan väitteitään kyselyvastaukseensa sisältyvillä tiedoilla eikä tarkastuskäynnin aikana kerätyillä tiedoilla. Sen vuoksi vahvistetaan alustavassa vaiheessa tehdyt päätelmät, joiden perusteella komissio sovelsi perusasetuksen 18 artiklaa ja joista säädetään väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 60 ja 61 kappaleessa. Perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti komissio näin ollen määritti lopullisen polkumyyntimarginaalin kyseiselle yritykselle käytettävissä olevien tietojen perusteella.

(32)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi vientiä harjoittava tuottaja toi esiin, että sitä on kohdeltu syrjivästi tässä polkumyyntitutkimuksessa, ja tämä on vaikuttanut sen menettelyä koskeviin oikeuksiin, mukaan luettuna puolustautumisoikeus. Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että komissio ei hyväksynyt toista tarkastuskäyntiä sen Belgiassa sijaitsevan tytäryhtiön toimitiloihin, vaikka unionin tuotannonalan tuottajien ja tuojien toimitiloihin tehtiin toinen tarkastuskäynti. Tämä väite on hylättävä edellä 15 kappaleessa selitetyistä syistä.

(33)

Tämä vientiä harjoittava tuottaja totesi myös, että komissio olisi voinut käyttää siihen etuyhteydessä olevan kauppiaan/tuojan vientihintoja ja ainoan komission kanssa täydessä yhteistyössä toimineen vientiä harjoittavan tuottajan valmistuskustannuksia koskevia tietoja. Näin komissio olisi väitetysti voinut välttää perusasetuksen 18 artiklan soveltamisen, koska se tarkasti tämän etuyhteydessä olevan kauppiaan/tuojan erikseen eikä ottanut esiin mitään ongelmia sen yhteistyössä toimimisen osalta. Kuten edellä selitettiin, koska vientiä harjoittavan tuottajan ilmoittama kokonaismyyntimäärä (kytköskäytön vähentämisen jälkeen ja oikaistuna varaston vaihtelujen mukaan) ylitti tuotetut määrät, komissio ei voinut päätellä, että unioniin suuntautuva vientimäärä oli ilmoitettu täysimääräisesti. Sen vuoksi komissio hylkäsi yrityksen ehdotuksen käyttää joukkoa liiketoimia, jotka ehkä edustivat vain osittain kokonaismyyntiä unioniin. Näin ollen komissio ei käyttänyt tuotantokustannuksia koskevia tietoja, koska saatavilla ei ollut vientimyyntiä koskevia tietoja, joita olisi voitu käyttää vertailuun.

(34)

Kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa toimitti huomautuksia tarkastuskäyntien suorittamisesta ja pyysi komissiota keskeyttämään tutkimuksen siksi ajaksi, kun se tutkii niiden väitteitä. Tähän liittyen vientiä harjoittavat tuottajat vastustivat komission päätöstä soveltaa perusasetuksen 18 artiklaa. Lisäksi Venäjän federaation taloudellisen kehityksen ministeriö vaati käyttöön otettavien lopullisten polkumyyntitullien soveltamisen keskeyttämistä siksi aikaa, että toimivaltaiset unionin toimielimet ovat käsitelleen asianmukaisesti kahden vientiä harjoittavan tuottajan virallisen valituksen.

(35)

Komissio huomauttaa, että tarkastuskäynti on yksi vaihe tutkimusprosessissa, jonka komissio toteuttaa tutkivana viranomaisena. Komissio on selittänyt kattavasti ne aineelliset syyt, joiden perusteella se päätti soveltaa perusasetuksen 18 artiklaa. Perusasetuksen 18 artiklan soveltaminen perustuu näyttöön, jonka yritykset ovat toimittaneet kirjallisesti komissiolle ja tämän näytön luotettavuuteen ja johdonmukaisuuteen. Vientiä harjoittaville tuottajille annettiin mahdollisuus harjoittaa puolustautumisoikeuttaan täysimääräisesti koko menettelyn ajan toimittamalla tietoja ja huomautuksia, osallistumalla kuulemisiin ja kokouksiin, mukaan luettuna kaksi kokousta, joissa käsiteltiin nimenomaisesti esiin otettuja seikkoja.

(36)

Keskeyttämistä koskevan pyynnön osalta komissio toteaa, että perusasetuksen nojalla käyttöön otettujen toimenpiteiden keskeyttämisen ainoa perusta on 14 artiklan 4 kohta. Komissio toteaa myös, että kyseisessä artiklassa säädetyt keskeyttämisen edellytykset eivät täyty. Artiklan mukaan toimenpiteet voidaan keskeyttää unionin edun vuoksi vain, jos markkinaolosuhteet ovat tilapäisesti muuttuneet niin, että vahinkoa ei todennäköisesti aiheutuisi uudelleen keskeyttämisen seurauksena. Ei ole mitään merkkejä siitä, että tällaiset edellytykset täyttyisivät tässä tapauksessa, ja komissio huomauttaa, ettei tällaisia olosuhteita tuotu esiin. Tutkimuksessa tuli sitä vastoin esiin, että perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdassa säädetyt lopullisten toimenpiteiden käyttöönottoa koskevat edellytykset täyttyivät. Sen vuoksi komissio hylkää tämän pyynnön.

(37)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi vientiä harjoittava tuottaja kiisti mukautuksen, jonka komissio teki sen kylmävalssattujen teräslevytuotteiden tuotantokustannuksiin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 76 kappaleen mukaisesti ja 80 kappaleessa esitettyjen perustelujen mukaisesti. Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja ei kuitenkaan esittänyt mitään väitteitä, jotka olisivat antaneet komissiolle mahdollisuuden muuttaa kantaansa, jonka mukaan yritys ilmoitti kyselyvastauksessaan puutteellisesti raaka-aineen kulutuksen asteet, eikä komissio kyennyt tekemään niiden perusteella tarkkaa arviota yrityksen tuottamien kylmävalssattujen teräslevytuotteiden tuotantoon käytettyjen raaka-aineiden kustannuksista. Tämän vuoksi komissio hylkäsi tämän väitteen.

(38)

Sama vientiä harjoittava tuottaja väitti myös, että sen kahden ulkomaisen tytäryhtiön likvidaatioon liittyviä tappioita ei olisi pitänyt ottaa huomioon myynti-, yleis- ja hallintokustannusten määrittämisessä. Lisäksi se väitti, että pakkauskustannukset oli laskettu kahteen kertaan tuotantokustannuksissa ja myynti-, yleis- ja hallintokustannuksissa. Komissio tarkisti päätelmiään, koska alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen yrityksen antamat selitykset saivat tukea tiedoista, jotka oli toimitettu asianmukaisesti sen kyselyvastauksessa tai tarkastuskäynnin aikana tai sitä ennen.

(39)

Tarkasteltuaan uudelleen myynti-, yleis- ja hallintokustannuksia komissio havaitsi, että osa kotimarkkinamyynnistä oli kannattavaa. Tämän vuoksi komissio pystyi laskemaan polkumyyntimarginaalin yrityksen omien myynti-, yleis- ja hallintokustannusten ja voiton perusteella. Alustavassa vaiheessa komissio ei havainnut mitään kannattavaa kotimarkkinamyyntiä, minkä vuoksi se laski polkumyyntimarginaalin käyttämällä myynti-, yleis- ja hallintokustannuksia ja voittoa ulkoisista lähteistä.

(40)

Kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa eivät hyväksyneet tapaa, jolla komissio oli laskenut myynti-, yleis- ja hallintokustannukset (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 75 kappale). Ne selittivät, että komission ei olisi pitänyt pitää ulkomaan valuutassa olevien luottojen revalvaatiosta aiheutuneita tappioita osana myynti-, yleis- ja hallintokustannuksia, koska yrityksille ei itse asiassa aiheutunut mitään menoja ja ne revalvoivat taseet käyttämällä tilikauden viimeisen päivän vaihtokurssia. Komissio ei hyväksy väitettä kansainvälisten tilinpäätösstandardien eikä Venäjän yleisesti hyväksyttyjen kirjanpitoperiaatteiden nojalla. Tappiot kirjattiin asianmukaisesti tuottajien kirjanpitoon, ja ne aiheutuivat tutkimusajanjakson aikana. Tämän vuoksi komissio hylkäsi tämän väitteen.

(41)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen vientiä harjoittavat tuottajat toistivat väitteensä esittämättä mitään uusia tosiseikkoja väitetyistä tappioista. Vientiä harjoittavat tuottajat viittasivat neuvoston asetukseen (EY) N:o 2852/2000 (6) (Intiasta ja Korean tasavallasta peräisin olevat polyesterikatkokuidut), jossa komissio ei ottanut huomioon myynti-, yleis- ja hallintokustannuksiin sisältyviä nettomääräisiä valuuttakurssivoittoja.

(42)

Komissio toteaa, että vientiä harjoittavien tuottajien esiin ottamassa tapauksessa tilanne oli erilainen. Edellä mainitun asetuksen (EY) N:o 2852/2000 johdanto-osan 34 kappaleessa todettiin, että vaihtokurssivoitot eivät liittyneet pääasiallisesti tuotantoon ja myyntiin.

(43)

Vientiä harjoittavat tuottajat eivät kyseenalaistaneet lainojensa merkityksellisyyttä samankaltaisen tuotteen tuotantokustannusten kannalta. Sen vuoksi komissio päätteli, että tappiot liittyivät näihin lainoihin, joita käytettiin samankaltaisen tuotteen tuottamiseen tarvittavan käyttöomaisuuden rahoittamiseen. Tämän vuoksi nämä tappiot on otettava huomioon määritettäessä yrityksen myynti-, yleis- ja hallintokustannuksia. Siksi komissio hylkäsi tämän väitteen.

(44)

Venäläinen vientiä harjoittava tuottaja toisti jälleen kerran väitteensä täydentävien lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen. Väite ei kuitenkaan kuulu täydentävien päätelmien ilmoittamisen erityisten näkökohtien piiriin. Komissio pysyy edeltävissä kappaleissa esitetyssä kannassaan.

(45)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja vastusti menetelmää, jota komissio käytti etuyhteydessä olevien kotimaisten kauppiaiden myynti-, yleis- ja hallintokustannusten laskemiseen ja jonka mukaan komissio käytti niitä myynti-, yleis- ja hallintokustannuksia, jotka oli ilmoitettu etuyhteydettömille asiakkaille kotimarkkinoilla tapahtuneesta myynnistä. Komissio hyväksyi tämän ja oikaisi lopullisia laskelmia. Koska oikaistut myynti-, yleis- ja hallintokustannukset eivät eronneet merkittävästi alunperin käytetyistä ja koska ne vaikuttivat vain osaan myynnistä, oikaisulla ei ollut vaikutusta tulokseksi saatuun polkumyyntimarginaaliin.

(46)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että komissio laski pakkauskustannukset kahteen kertaan kokonaistuotantokustannusten määrittämiseksi kannattavuutta koskevissa laskelmissa. Komissio hylkäsi tämän väitteen. Kuten alustavissa päätelmissä esitetään yksityiskohtaisesti, komissio vähensi pakkauskustannukset myynti-, yleis- ja hallintokustannuksista ennen kokonaistuotantokustannusten laskemista.

(47)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen vientiä harjoittavat tuottajat vastustivat normaaliarvon laskennallisessa muodostamisessa käytettyä menetelmää. Ne väittivät, että komissio käytti myynti-, yleis- ja hallintokustannusten väärää prosenttiosuutta ja että käyttämällä vain kannattavan myynnin myynti-, yleis- ja hallintokustannuksia komissio yliarvioi normaaliarvon suuresti.

(48)

Komissio suorittaa tutkimukset objektiivisesti. Laskennallisen normaaliarvon muodostamiseen käytettyä menetelmää käytetään johdonmukaisesti kaikissa tapauksissa, joissa asianmukaiset kriteerit täyttyvät. Komissio soveltaa perusasetuksen 2 artiklan 6 kohtaa, jossa edellytetään, että myynti-, yleis- ja hallintokustannukset ja voitto perustuvat tavanomaisessa kaupankäynnissä tapahtuneeseen myyntiin. Vientiä harjoittavien tuottajien vaatimus käyttää kiinteitä myynti-, yleis- ja hallintokustannuksia riippumatta siitä, liittyvätkö kustannukset tavanomaisessa kaupankäynnissä tapahtuneeseen myyntiin, on vastoin säännöstä. Tämän vuoksi komissio hylkäsi tämän väitteen.

(49)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi vientiä harjoittava tuottaja otti esiin negatiiviset kirjaukset kotimarkkinoiden liiketoimia koskevassa luettelossa normaaliarvon laskemiseen liittyen. Vientiä harjoittava tuottaja selitti, että kirjaukset koskivat korjauksia laskuihin ja johtuivat kirjanpitojärjestelmästä, jossa korjaukset laskuihin voidaan tehdä vain täsmäyttämällä alkuperäinen kirjaus vastaavalla negatiivisella kirjauksella. Sen mukaan komission laskemassa normaaliarvossa ei otettu huomioon sen kirjanpitojärjestelmän erityispiirteitä, minkä vuoksi se ei ollut paikkansapitävä.

(50)

Komissio huomauttaa ensinnäkin, että komission kyselylomakkeessa annettujen ohjeiden vastaisesti kyseinen vientiä harjoittava tuottaja esitti korjaukset liiketoimina luettelossa eikä ilmoittanut korjaavia kirjauksia kyselylomakkeen asianmukaisessa sarakkeessa. Toiseksi lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen vientiä harjoittava tuottaja toimitti kyllä tarkistetun polkumyyntimarginaalin muttei toimittanut tarkistettua kotimaisten liiketoimien luetteloa tai tarkistettua polkumyyntilaskelmaa. Kolmanneksi komissio huomauttaa, että väite koskee tosiasiassa niiden tietojen laatua, jotka vientiä harjoittava tuottaja itse toimitti komissiolle tutkimuksen aikana. Neljänneksi normaaliarvon laskemisessa käytetyt tiedot, mukaan luettuna vientiä harjoittavan tuottajan toimittama kotimaisten liiketoimien luettelo, paljastettiin asianmukaisesti tutkimuksen alustavassa vaiheessa. Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja ei kuitenkaan esittänyt laskelmista mitään kommentteja alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen esittämissään huomautuksissa. Samaa kotimaisten liiketoimien luetteloa käytettiin polkumyyntilaskelmissa lopullisten päätelmien esittämisen yhteydessä. Vientiä harjoittava tuottaja ei selittänyt, miksi se ei voinut ottaa tätä asiaa esiin tutkimuksen aikaisemmassa vaiheessa.

(51)

Kaikista vientiä harjoittavan tuottajan käyttäytymiseen tässä asiassa liittyvistä puutteista huolimatta komissio objektiivisena ja puolueettomana tutkivana viranomaisena analysoi sen väitteen ja päätteli, että normaaliarvon laskennassa käytettyjä tietoja oli tosiaan oikaistava, jotta vältetään mahdollinen kaksinkertainen laskenta. Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen viejä toimitti avaimen, jonka avulla sen liiketoimintaluetteloa voitiin käsitellä niin, että voitiin jättää pois kaikki korjaukset ja jäljelle jäivät vain lopulliset kirjaukset. Komissio sovelsi lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen vientiä harjoittavan tuottajan ehdottamaa luettelon korjausmenetelmää tarkastettuihin tietoihin, minkä vuoksi väite hyväksyttiin kokonaisuudessaan.

(52)

Komissio ilmoitti täydentävät lopulliset päätelmät kaikille asianomaisille osapuolille ja ilmoitti väitteen hyväksymisestä ja kehotti osapuolia esittämään huomautuksia.

(53)

Täydentävien päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi osapuoli väitti, että täydentävät päätelmät vain korostivat puutteita venäläisten vientiä harjoittavien tuottajien yhteistyössä. Tämä osapuoli väitti vielä, että täydentävien päätelmien perusteella lisätiedot olisi voitu jättää huomiotta eikä niitä olisi pitänyt hyväksyä. Komissio ottikin esiin kysymyksen toimitettujen tietojen laadusta ja yhteistyöstä, mutta tässä erityistapauksessa päätti, että väite voitiin objektiivisesti hyväksyä.

(54)

Täydentävien päätelmien ilmoittamisen jälkeen venäläinen vientiä harjoittava tuottaja hyväksyi komission sen polkumyyntimarginaaliin tekemän korjauksen periaatteen ja määrän.

(55)

Vientiä harjoittava tuottaja väitti toimittaneensa kotimaisten liiketoimien luettelon vastauksessaan kyselylomakkeeseen. Tätä seikkaa ei kiistetäkään. Kiistanalaisena on toimitettujen tietojen laatu. Vientiä harjoittava tuottaja väitti vielä, että se ei toimittanut mitään kommentteja kyseisestä liiketoimien luettelosta alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen, koska tiedoilla ei ollut mitään vaikutusta polkumyyntimarginaalin laskemiseen. Komissio huomauttaa, että vientiä harjoittava tuottaja esitti toistuvasti väitteitä, jotka liittyvät laskentamenetelmään ja sen eri näkökohtiin ja jotka – jos komissio olisi hyväksynyt ne – olisivat johtaneet siihen, että komissio olisi käyttänyt näitä tietoja. Sen vuoksi oli olennaisen tärkeää, että kyseinen osapuoli olisi varmistanut, että alustavassa vaiheessa toimitetut tiedot olivat paikkansapitäviä ja että niitä olisi voitu käyttää polkumyyntimarginaalin laskemisessa. Vaikka yritys otti esiin peruutuksiin ja näistä johtuviin moninkertaisiin samanlaisiin kirjauksiin liittyvät ongelmat tarkastuskäynnillä, ongelman täysi laajuus tuli ilmi vasta lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen, mitä osoitti myös vaikutus polkumyyntimarginaalia koskeviin laskelmiin. Vaikka yritys väittää, että kirjaukset eivät ole hyvityslaskuja, yrityksen toimittamaa avainta, jonka avulla nämä kirjaukset tunnistetaan, kutsutaan hyvityslaskunumeroksi. Komissio on joka tapauksessa hyväksynyt väitteen kokonaisuudessaan, eikä yritys kiistänyt polkumyyntimarginaalia koskevia uusia laskelmia.

(56)

Yksi vientiä harjoittava tuottaja väitti, että komissio ei sisällyttänyt myynti-, yleis- ja hallintokustannusten laskelmiin tuloja varantojen vapauttamisesta, joka tehtiin ennen tutkimusajanjaksoa. Kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan mukaan komissio käyttää kahdenlaisia vaatimuksia ja epäsymmetristä arviointia verrattuna ulkomaisen valuutan revalvaatiosta aiheutuneisiin tappioihin, jotka komissio laski mukaan.

(57)

Komissio toteaa, että sen lähestymistapa on johdonmukainen. Myynti-, yleis- ja hallintokustannuksiin ei sisälly tuloja eikä menoja, joilla on vaikutusta kyseisen vuoden voittoon, jonka komissio havaitsi liittyvän vientiä harjoittavan tuottajan ulkomaan toimiin. Tämä seikka esitettiin lopullisten päätelmien ilmoittamisen yhteydessä eikä vientiä harjoittava tuottaja kiistänyt sitä. Tämän vuoksi komissio hylkäsi tämän väitteen.

(58)

Komissio tutki tarkemmin yhden vientiä harjoittavan tuottavan myyntiä Sveitsiin sijoittautuneelle etuyhteydettömälle kauppiaalle (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 84 kappale). Komissio otti yhteyttä sekä vientiä harjoittavaan tuottajaan että etuyhteydettömään kauppiaaseen ja teki omaa tutkimusta asiasta saadakseen lisätietoja niiden välisestä yhteydestä.

(59)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen esittämissään huomautuksissa Eurofer pyysi komissiota tutkimaan tarkasti kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan ja sveitsiläisen kauppiaan välisen yhteyden ja mukauttamaan laskelmia asianmukaisesti tämän tutkimuksen tulosten perusteella.

(60)

Arvioituaan tutkimuksensa tulokset komissio päätti, että kyseinen sveitsiläinen kauppias ei ole etuyhteydessä venäläiseen vientiä harjoittavaan tuottajaan. Komissio ei havainnut mitään seikkoja, jotka olisivat tukeneet väitteitä, joiden mukaan osapuolet olivat toisiinsa etuyhteydessä tutkimusajanjaksolla, minkä vuoksi se hylkäsi väitteen.

(61)

Kyseinen vientiä harjoittava tuottaja toimitti myös lisätietoja, joiden perusteella komissio pysyi oikaisemaan riippumattomille osapuolille unionissa suuntautuneen myynnin määrän. Aiemmin vientiä harjoittava tuottaja oli ilmoittanut myynnin Venäjän ruplina ilmoitettujen sisäisten laskujen perusteella. Laskut osoittivat alkuperäisen arvon ulkomaanvaluutassa, joka on muunnettu käyttäen yrityksen päiväkohtaista muuntokerrointa. Komissio kykeni yhdistämään nämä uudet tiedot paikan päälle tehdyn tarkastuskäynnin aikana todennettuihin tietoihin. Oikaisu alensi polkumyyntimarginaalia hieman verrattuna alustaviin laskelmiin.

(62)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen kyseiset vientiä harjoittavat tuottajat kiistivät niiden oikaisujen sovellettavuuden, jotka tehtiin myynti- hallinto- ja yleiskustannusten sekä voiton osalta perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan nojalla niihin etuyhteydessä olevien sveitsiläisten kauppiaiden/maahantuojien myynnistä.

(63)

Niiden mukaan oikaisut ovat asianmukaisia ainoastaan liiketoimikohtaisesti liiketoimissa, joissa myyntiehdot edellyttävät, että tuote toimitetaan tulliselvityksen jälkeen eli liiketoimissa, joissa etuyhteydessä oleva osapuoli toimii tuojana, kuten DDP-toimitusehdon mukaan. Samalla ne väittivät, että Sveitsiin sijoittautuneita niihin etuyhteydessä olevia kauppiaita/maahantuojia olisi pidettävä osana tuottajan vientiverkostoa.

(64)

Vastauksena tähän komissio vahvistaa, että myynti- hallinto- ja yleiskustannusten sekä kohtuullisen voittomarginaalin osalta perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan toisen ja kolmannen alakohdan nojalla tehtävää oikaisua olisi sovellettava kaikentyyppiseen myyntiin, joka tapahtui sveitsiläisten kauppiaiden/maahantuojien kautta.

(65)

Vaikka vientiä harjoittavien tuottajien ilmoittamien toimitusehtojen mukainen tavaroiden toimitus tapahtuu ennen tavaroiden luovuttamista vapaaseen liikkeeseen ja vaikka vastuu tulliselvityksestä on ostajalla (toisin kuin DDP-ehtojen mukaisissa liiketoimissa), tämä ei muuta sitä tosiseikkaa, että myynnin suorittaa etuyhteydessä oleva kauppias/maahantuoja, joka kantaa myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset ja joka yleensä pyrkii saamaan voittoa palveluistaan.

(66)

Kun otetaan huomioon, että kauppias/maahantuoja on etuyhteydessä vientiä harjoittavaan tuottajaan, perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan soveltaminen viittaa siihen, että tällaisen kauppiaan/maahantuojan tiedot ovat epäluotettavia ja että tutkivan viranomaisen olisi määritettävä sen voitto kohtuullisella perustalla. Perusasetuksen 2 artiklan 9 kohta ei estä sitä, että oikaistaan kustannuksia, jotka ovat syntyneet ennen tuontia, koska kauppias/tuoja yleensä kantaa kyseiset kustannukset. Tämän vuoksi komissio hylkäsi tämän väitteen.

(67)

Vientiä harjoittavat tuottajat toistivat väitteen lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen esittämättä mitään uusia tietoja sveitsiläisten kauppiaiden/tuojien toiminnasta. Komissio huomauttaa, että sen kanta on unionin tuomioistuinten oikeuskäytännön mukainen. Se, että etuyhteydessä olevat yritykset hoitavat vain joitakin tehtäviä, ei estä komissiota tekemästä perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisia oikaisuja, mutta asia voitaisiin ottaa huomioon siten, että hinnasta, jolla tarkasteltavana oleva tuote jälleenmyydään ensimmäiselle riippumattomalle ostajalle, vähennetään pienemmät myynti-, yleis- ja hallintokustannukset. Joka tapauksessa todistustaakka on niillä asianomaisilla osapuolilla, jotka aikovat riitauttaa perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan nojalla tehtyjen oikaisujen laajuuden. Jos kyseiset osapuolet pitävät oikaisuja liiallisina, niiden on näin ollen toimitettava näyttöä ja laskelmia näiden väitteidensä tueksi. Vientiä harjoittavat tuottajat eivät kuitenkaan toimittaneet mitään näyttöä, joka asettaisi käytetyt myynti-, yleis- ja hallintokustannukset tai voittoprosentin kyseenalaiseksi. Tämän vuoksi komissio hylkäsi tämän väitteen.

(68)

Huomautuksissaan vientiä harjoittavat tuottajat eivät hyväksyneet myyntisopimuksen/ostotilauksen päivämäärän käyttöä ulkomaisessa valuutassa ilmoitetun vientimyynnin muuntamiseksi Venäjän rupliksi. Ne kuitenkin myönsivät, että tämä saattaa olla asianmukaisempi tapa vahvistaa kaupan oleelliset ehdot kuin laskun päivämäärä, vaikkakin ne väittivät, että komissio ei ole aiemmin koskaan käyttänyt tätä vaihtoehtoa. Tämän vuoksi komissio hylkäsi tämän väitteen.

(69)

Vientiä harjoittavat tuottajat toistivat väitteensä lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen ja korostivat, että komissio ei esittänyt riittäviä perusteluita myyntisopimuksen/ostotilauksen päivämäärän käytölle. Lisäksi ne väittivät, että komission olisi pitänyt käyttää vaihtokurssia, joka oli voimassa enintään 60 päivää ennen laskun päivämäärää, ja viittasivat vaihtokurssien pitkän aikavälin muutoksiin perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan j alakohdan mukaisesti.

(70)

Komissio ei myöntänyt pitkän aikavälin mukaista oikaisua tässä tapauksessa, koska euron ja venäjän ruplan vaihtokurssi osoitti suuria heilahteluja pikemminkin kuin pitkän aikavälin muutoksia tutkimusajanjakson loppua kohti. Lisäksi jos komissio soveltaisi pitkän aikavälin muutoksia koskevaa oikaisua vientiä harjoittavan tuottajan valuutan heikkenemisen yhteydessä, tämä alentaisi vientihintaa ja johtaisi näin korkeampiin polkumyyntimarginaaleihin. Lisäksi pitkän aikavälin muutoksia koskevaa oikaisua pitäisi käyttää heijastamaan muutosta vaihtokurssissa eikä siihen, että asetetaan 60 päivän enimmäisaikaraja laskun päivämäärästä, kuten vientiä harjoittava tuottaja ehdottaa. Tämän vuoksi komissio hylkäsi tämän väitteen.

(71)

Käyttämällä myyntisopimuksen/ostotilauksen päivämäärään perustuvaa lähestymistapaa komissio minimoi mahdollisimman pitkälle merkittävien ja ennakoimattomien vaihtokurssien vaihteluiden vaikutuksen tutkimusajanjakson loppua kohti. Komissio ei ole samaa mieltä vientiä harjoittavien tuottajien väitteestä, jonka mukaan kyseessä oli perusteeton menetelmän muutos. Komissio käytti myyntipäivän vaihtokurssia täysin perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan j alakohdan mukaisesti ja selvitti riittävästi syyt, miksi tässä tapauksessa myyntisopimuksen/ostotilauksen päivämäärä vahvistaa asianmukaisesti keskeiset myyntiehdot. Tämän vuoksi komissio hylkäsi tämän väitteen.

(72)

Ottaen huomioon 37–51 kappaleessa esitetyt muutokset normaaliarvon määrittämisessä ja väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 65–93 kappaleessa esitetyt muut päätelmät lopulliset polkumyyntimarginaalit ilmaistuna prosentteina CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana ovat seuraavat:

Taulukko 2

Polkumyyntimarginaalit, Venäjä

(73)

Yksi asianomainen osapuoli kyseenalaisti valituksen tekijän edustavuuden ja esitti, että uudelleenvalssaajia ei ollut sisällytetty laskelmiin. Tästä osin on huomattava, että kokonaistuotantoa koskevat laskelmat itse asiassa sisälsivät uudelleenvalssaajien tuotantomäärän. Näin ollen huomautusta ei oteta huomioon.

(74)

Koska unionin tuotannonalan ja unionin tuotannon määritelmästä ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 94–98 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(75)

Useat osapuolet totesivat muun muassa, että kulutus olisi pitänyt analysoida yhdistämällä kytkösmarkkinoiden ja vapaiden markkinoiden kulutus.

(76)

Väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukossa 5 ja 6 ilmoitettiin ja selitettiin kytkösmarkkinoiden ja vapaiden markkinoiden kulutuksen kehitys. Kun nämä kaksi taulukkoa yhdistetään, saadaan kokonaiskulutus (siis sekä kytkösmarkkinoiden että vapaiden markkinoiden kulutus), joka kehittyi tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 3

Kokonaiskulutus (kytkösmarkkinoiden ja vapaiden markkinoiden kulutus), tonnia

(77)

Edellä olevasta taulukosta käy ilmi, että kulutuksen pudottua jyrkästi vuonna 2012 kokonaiskulutus on kasvanut tasolle, joka oli tutkimusajanjaksolla hieman suurempi kuin tarkastelujakson alussa. Suuntausta selittää kytkösmarkkinoiden kulutuksen kasvu, joka oli vahvempaa kuin vapaiden markkinoiden kulutuksen lasku absoluuttisesti mitattuna.

(78)

Yksi asianomainen osapuoli totesi, että ei ole perusteltua selitystä sille, miksi kytköskäyttö ei kilpaile tuonnin kanssa. Kyseinen osapuoli luottaa siihen, että jos kilpailukykyistä tuontia on saatavilla, unionin tuottajat käyttäisivät sitä. Näin ollen kytköskäyttö olisi otettava huomioon.

(79)

On syytä huomata, että integroituneiden tuottajien kannalta ei ole taloudellisesti järkevää ostaa kilpailijoilta tuotteita, jotka on tarkoitettu jatkojalostukseen, jos käytettävissä on kapasiteettia tällaisten tuotteiden valmistukseen. Terästeollisuuden kaltaisella pääomavaltaisella sektorilla kapasiteetin käyttöaste olisi pidettävä mahdollisimman korkeana, jotta voidaan vähentää kiinteitä kustannuksia ja pitää tuotantokustannukset mahdollisimman alhaalla. Tällä perusteella 78 kappaleessa esitetty väite on hylättävä.

(80)

Tietyt asianomaiset osapuolet palasivat kulutusta koskevaan kysymykseen lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen esittämissään huomautuksissa. Jotkin osapuolet väittivät, että kytkös- ja vapaita markkinoita ei ollut asianmukaisesti analysoitu tai selitetty. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 103–106 kappaleessa todetaan, on selvää, että kulutus molemmilla markkinoilla oli erilaista ja heijasteli suurten jatkojalostusyritysten suorituskykyä. Kytkösmarkkinat kasvoivat autoteollisuuden kaltaisten sektorien kehittymisen vuoksi. Sitä vastoin pääasiassa yleiset teollisuuden sektorit, jotka suorittivat hankintoja vapaiden markkinoiden kautta, kehittyivät vähemmän. Väite, jonka mukaan vapaita ja kytkösmarkkinoita ei ollut analysoitu asianmukaisesti, hylättiin.

(81)

Koska unionin kulutuksesta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 99–106 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(82)

Koska asianomaisista maista tulevan tuonnin vaikutusten kumulatiivisesta arvioinnista ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 107–111 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(83)

Kuten edellä todettiin, jotkin osapuolet väittivät, että eri indikaattoreiden osalta olisi pitänyt analysoida kokonaistilannetta eli sekä kytkös- että vapaita markkinoita. Markkinaosuuden osalta on huomattava, että kun otetaan huomioon kilpailun puute kytkösmarkkinoiden kulutuksen (myynti) ja asianomaisista maista tulevan tuonnin välillä ja jatkojalostustuotteiden kytkösmarkkinoiden erityisyys, tässä ei tehdä analyysiä markkinaosuudesta ilmaistuna prosentteina kokonaiskulutuksesta. Tämä on myös unionin tuomioistuinten vakiintuneen oikeuskäytännön mukaista (8).

(84)

Koska asianomaisista maista tulevan tuonnin määrästä ja markkinaosuudesta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 112–114 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(85)

Ensinnäkin on huomattava, että laskuvirheen takia unionin tuotannonalan myyntimäärä oli oikaistava. Koska virheellä ei ollut merkittävää vaikutusta keskimääräisiin hintoihin, sillä oli vähäpätöinen vaikutus myös laskettuihin marginaaleihin.

(86)

Yksi osapuoli väitti, että CIF-arvoon lisätty prosenttiosuus tuonnin jälkeisten kustannusten kattamiseksi olisi laskettava uudelleen tonnikohtaisen hinnan perusteella. Väite hyväksyttiin, ja laskelmia on oikaistu vastaavasti, millä oli mitätön vaikutus marginaaleihin.

(87)

Hinnan alittavuuden lopullisia marginaaleja on siis tarkistettu, ja ne ovat 8,1 prosenttia Kiinan ja 15,1 prosenttia Venäjän osalta.

(88)

Koska asianomaisista maista tulevan tuonnin määrästä, markkinaosuudesta ja hinnasta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 115–119 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa, lukuun ottamatta hinnan alittavuuden marginaaleja 87 kappaleessa selitetyn mukaisesti.

(89)

Useat osapuolet toimittivat huomautuksia menetelmästä, jota käytettiin unionin tuotannonalan taloudellisen tilanteen analysoimiseen. Osapuolet toivat etenkin esiin, että kytkösmarkkinoiden suuresta koosta huolimatta taloudellisessa analyysissä jätettiin nämä markkinat enimmäkseen huomiotta ja että päätelmät perustuivat yksinomaan vapaita markkinoita koskeviin havaintoihin. Osapuolet väittivät, että myyntihintaa ja kannattavuutta kytkösmarkkinoilla olisi pitänyt analysoida erikseen. Lisäksi ne väittivät, että olisi pitänyt analysoida kokonaistilannetta eli sekä kytkös- että vapaita markkinoita ja että tällainen analyysi olisi johtanut päätelmään, jonka mukaan unionin tuotannonalalle ei ole aiheutunut vahinkoa.

(90)

Komissio analysoi tapauksen mukaan unionin tuotannonalan toiminnan kytkösmarkkinoilla, vapailla markkinoilla ja yhteensä, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 123 kappaleessa selitetään. Kytkösmarkkinoista suurin osa liittyy yhden oikeussubjektin sisäisiin kytkössiirtoihin, joista ei ole laskua eikä näin ollen myyntihintaa. Toisiinsa etuyhteydessä olevien tahojen välisen kytkösmyynnin osalta oli ilmeistä, että otokseen valittujen eri tuottajien soveltamien erilaisten siirtohintakäytäntöjen vuoksi ei ollut mahdollista tehdä merkityksellistä analyysiä hinta- ja kannattavuusindikaattoreista. Toisaalta kytkösmarkkinoiden kulutuksen määrän kehitystä oli mahdollista tutkia, ja sitä analysoitiin. Vapailla markkinoilla analysoitiin tuotannon yksikkökustannukset, myyntihinta, myyntimäärä ja kannattavuus. Kokonaistoiminnasta, joka kattaa toisiinsa kietoutuneet kytkös- ja vapaat markkinat, analysoitiin useita indikaattoreita, kuten tuotantomäärä, kapasiteetti, kapasiteetin käyttöaste, työllisyys, tuottavuus, varastot, työvoimakustannukset, kassavirta, investoinnit ja investointien tuotto.

(91)

Edellä esitetyn perusteella väite, jonka mukaan unionin tuotannonalan taloudellisen tilanteen analyysi perustuu pelkästään vapaisiin markkinoihin ja siihen olisi pitänyt sisällyttää kytkösmarkkinoiden ja kokonaistoiminnan analyysi, oli hylättävä. Kaikki merkitykselliset tekijät, jotka kattavat taloudellisen tilanteen kehittymisen tällaisilla markkinoilla yksin tai yhdessä, on analysoitu.

(92)

Yksi osapuoli väitti, että vapaita markkinoita koskevaan analyysiin olisi pitänyt sisällyttää muiden indikaattoreiden, kuten tuotannon, varastojen ja kassavirran, analyysi pelkästään vapaiden markkinoiden osalta. Se päätteli, että analyysi ei anna todellista kuvaa väitetystä vahingosta.

(93)

On huomattava, että vapaita markkinoita koskevien muiden vahinkoindikaattoreiden analyysi ei ollut käytännöllinen, kun otetaan huomioon kytkös- ja vapaiden markkinoiden toiminnan tiivis suhde. Tällaisesta analyysistä ei myöskään olisi saatu merkityksellisiä päätelmiä. Näin ollen väite oli hylättävä.

(94)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen jotkin vientiä harjoittavat tuottajat palasivat tähän aiheeseen huomautuksissaan. Ne väittivät, että menetelmä, jolla analysoitiin kytkös- ja vapaita markkinoita, rikkoi tasapuolisen ja objektiivisen tarkastelun periaatetta. Sekä kytkös- että vapaita markkinoita on kuinkin analysoitu aina kun se on ollut mahdollista ja saatavilla on ollut merkityksellisiä tietoja, ja tarpeen mukaan on tehty myös kumulatiivinen arviointi. Sen vuoksi on osoitettu selvästi, että vahinkoa koskeva päätelmä on tehty kolmitahoisen arvioinnin (kytkös- ja vapaat markkinat ja kumulatiivinen analyysi) perusteella käyttäen kaikkia merkityksellisiä tietoja. Jos arviointia ei ollut mahdollista tehdä, taustalla olevat syyt mainittiin.

(95)

Menetelmän kattavuuden vuoksi vientiä harjoittavien tuottajien esiin ottamat seikat liittyvät pikemminkin esitystapaan kuin asiasisältöön, koska kaikki merkitykselliset tiedot on esitetty. Esitetyt tiedot osoittavat, että unionin tuotannonalan myyntimäärä vapailla ja kytkösmarkkinoilla on kasvanut hieman – alle 1 prosenttia – mutta että kasvu on vähemmän kuin kulutuksen kasvu näillä markkinoilla. Hinnat ja kannattavuus unionin markkinoilla ovat merkityksellisiä vain, jos myynti tapahtuu etuyhteydettömien osapuolten välillä. Kytkösmarkkinoilla tapahtuneilla siirroilla ei ole myyntihintoja eikä kytkösmarkkinamyynnistä ole luotettavia myyntihintoja jo väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 142 kappaleessa esitetyistä syistä. Kytkösmarkkinoiden kannattavuudesta ei näin ollen voitu tehdä merkityksellistä analyysiä. Tuotantokustannuksista on muistettava, että tämän indikaattorin kehitystä vapailla markkinoilla analysoitiin, vaikka perusasetuksessa sitä ei nimenomaisesti edellytetäkään. Tuotantokustannusten kehitystä kytkösmarkkinoilla ei analysoitu samassa johdanto-osan kappaleessa mainituista syistä.

(96)

Edellä esitetyn perusteella on osoitettu selvästi, että vahinkoa koskeva päätelmä on tehty kolmitahoisen arvioinnin (kytkös- ja vapaat markkinat ja kumulatiivinen analyysi) perusteella käyttäen kaikkia merkityksellisiä tietoja. Väite, jonka mukaan tasapuolisen ja objektiivisen tarkastelun periaatteita on rikottu, hylätään.

(97)

Edellä esitetyn perusteella ja koska asiasta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 120–123 kuvattu menetelmä unionin tuotannonalan tilanteen arvioimiseksi voidaan vahvistaa.

(98)

Yksi asianomainen osapuoli totesi, että unionin tuotannonalan toiminta oli siirtynyt yhä enemmän vapailta markkinoilta kytkösmarkkinoille ja että se oli paljon kiinnostuneempi myymään kytkösmarkkinoilla, joilla myydään korkeamman lisäarvon tuotteita.

(99)

On syytä huomata, että unionin tuotannonala ei päätä itsenäisesti keskittyä kytkösmarkkinoille tai vapaille markkinoille. Kylmävalssattujen teräslevytuotteiden markkinoita ohjaa kysyntä eikä tarjonta, kuten unionin tuottajien käyttämätön kapasiteetti osoittaa, joten unionin tuotannonala ei päättänyt keskittyä kytkösmarkkinoihin vaan menetti markkinaosuuttaan ja myyntimääräänsä vapailla markkinoilla, kun asianomaisista maista tuli saataville voimakkaasti lisääntynyttä polkumyyntituontia runsaasti. Kytkösmarkkinoilla ei ollut tällaista tilannetta. Väite on näin ollen hylättävä.

(100)

Sama asianomainen osapuoli väitti, että kapasiteetin käyttöasteen paraneminen ei liittynyt kapasiteetin vähenemiseen vaan tuotantomäärän lisääntymiseen.

(101)

Tältä osin on huomattava, että vaikka kapasiteetin käyttöasteen kasvu ei liity pelkästään kapasiteetin vähenemiseen, koska myös tuotantomäärä kasvoi, kapasiteetin väheneminen on kuitenkin pääsyy kapasiteetin käyttöasteen kasvuun. Absoluuttiset luvut osoittavat, että tuotantomäärä kasvoi vain 337 348 tonnia, kun taas kapasiteetti väheni 1 873 141 tonnia. Edellä esitetyn perusteella väite oli siis hylättävä.

(102)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 124–126 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(103)

Venäläiset vientiä harjoittavat tuottajat totesivat, että myyntimäärän vähenemistä ei voida pitää näyttönä vahingosta, koska se noudatteli suurin piirtein kulutuksen vähenemistä tarkastelujaksolla. Ne väittivät, että väheneminen liittyi globaaliin raaka-ainehintojen laskuun, joka alensi tarkasteltavana olevan tuotteen hintoja, tuonnin määrän lisääntymiseen kolmansista maista vuodesta 2012 lähtien ja unionin tuotannonalan harjoittamaan tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin.

(104)

Ensinnäkin on huomattava, että eroa myynnin (– 14 %) ja kulutuksen (– 9 %) vähenemisessä ei voida pitää merkityksettömänä. Globaalia raaka-ainehintojen laskua ei myöskään voida pitää pätevänä syynä myyntimäärän laskuun, koska nämä tekijät – eli raaka-ainehinnat ja myyntimäärät – eivät liity suoraan toisiinsa. Globaali raaka-ainehintojen lasku pätisi lisäksi sekä unionin tuotannonalaan että tuontiin. Kolmansista maista tulevan tuonnin osalta suuntausta on analysoitava koko tarkastelujakson ajalta eikä kesken tätä jaksoa. Tuonti kolmansista maista väheni sekä absoluuttisesti (– 206 571 tonnia) että suhteellisesti (10,9 %:n markkinaosuudesta 9,1 %:iin) tarkasteltuna. Unionin tuotannonalan asianomaisista maista harjoittaman tuonnin osalta on syytä huomata, että tällaiset ostot olivat vakaalla tasolla tarkastelujaksolla ja niiden osuus oli alle 1 prosentti unionin tuotannonalan kokonaismyynnin liikevaihdosta. Edellä esitetyn perusteella tämä väite oli hylättävä.

(105)

Markkinaosuudesta samat osapuolet ihmettelivät, miten komissio oli alustavasti päätellyt, että unionin tuotannonalan markkinaosuuden pieneneminen (74,8 %:sta 70,8 %:iin) osoitti vahinkoa, kun Intiasta, Iranista ja Ukrainasta tulevan tuonnin 5,4 prosentin markkinaosuus ei poistanut väitetyn vahingon ja asianomaisista maista tulevan tuonnin välistä syy-yhteyttä.

(106)

On syytä huomata, että edellä mainittujen maiden markkinaosuutta olisi analysoitava koko tarkastelujakson ajalta eikä vain yhden yksittäisen vuoden ajalta. Intiasta, Iranista ja Ukrainasta tulevan tuonnin markkinaosuus kasvoi 4 prosentista vain 5,4 prosenttiin tarkastelujaksolla eli vain 1,4 prosenttiyksikköä, kun taas kolmansista maista tuleva kokonaistuonti väheni 10,9 prosentista 9,1 prosenttiin (ks. 105 kappale) asianomaisista maista tulevan tuonnin eduksi. Edellä esitetystä seuraa, että unionin tuotannonalan markkinaosuuden vähenemistä ei voida verrata suppeassa merkityksessä edellä mainittujen maiden markkinaosuuteen ja että tätä vähenemistä voidaan pitää merkkinä vahingosta. Edellä esitetyn perusteella tämä väite oli hylättävä.

(107)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 127–132 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(108)

Yksi asianomainen osapuoli totesi, että työllisyyden laskun ei pitäisi katsoa liittyvän asianomaisista maista tulevaan polkumyyntituontiin vaan laitteiden modernisointiin, jonka vuoksi palkattiin korkeammin koulutettua työvoimaa ja työvoimakustannukset nousivat.

(109)

Laitteiden modernisointia ja korkeammin koulutetun työvoiman palkkausta koskevien väitteiden tueksi ei esitetty mitään näyttöä, minkä vuoksi ne olisi hylättävä.

(110)

Eräs toinen asianomainen osapuoli suhtautui epäillen vastakkaisiin suuntauksiin, joita työllisyys (– 10 %) ja työvoimakustannukset (+ 11 %) osoittivat. Se myös pohti, päteekö sama kehitys sekä kytkösmarkkinoilla että vapailla markkinoilla.

(111)

Tältä osin viitataan väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 144 kappaleeseen, jossa esitetään, että työvoimakustannusten kohoaminen liittyi suuriin työvoimaleikkauksiin, joiden vuoksi oli maksettava irtisanomiskorvauksia, jotka paisuttivat työvoimakustannuksia (kokopäiväistä työntekijää kohti). Työllisyyden väheneminen ei liittynyt yksinomaisesti vapaille tai kytkösmarkkinoille tuotteita valmistaviin työntekijöihin vaan koko työllisyyteen, koska vapaille tai kytkösmarkkinoille tarkoitettuja tuotteita tuottavat samat työntekijät samoilla laitteilla. Edellä esitetyn perusteella tämä väite oli hylättävä.

(112)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 133 ja 134 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(113)

Koska varastoista, polkumyyntimarginaalin merkittävyydestä, kasvusta, hinnoista, kannattavuudesta, kassavirrasta, investoinneista ja investointien tuotosta ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 135–151 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(114)

Useat asianomaiset osapuolet toivat esiin, että vahinkoanalyysi perustui vain indikaattoreiden negatiiviseen kehitykseen vapailla markkinoilla ja että tällaisen analyysin päätelmät eivät ole riittäviä, jotta voitaisiin päätellä, että unionin tuotannonalalle kokonaisuudessaan aiheutui merkittävää vahinkoa.

(115)

Kuten 96 kappaleessa todettiin, komissio ei rajannut analyysiään erityisesti vapaisiin markkinoihin vaan se tarpeen mukaan analysoi kokonaisuudessaan unionin tuotannonalan taloudellisen tilanteen kehittymistä, etenkin kytkösmarkkinoilla, ja teki siitä päätelmiä.

(116)

On vielä huomattava, että päätelmä, jonka mukaan tuotannonalalle aiheutui vahinkoa, ei perustu pelkästään mikro- ja makrotaloudellisten indikaattoreiden negatiiviseen kehitykseen vapailla markkinoilla. Jotkin mikro- ja makrotaloudelliset indikaattorit osoittivat negatiivista kehitystä vapailla markkinoilla, mutta myös jotkin unionin tuotannonalan yleiseen tulokseen liittyvät indikaattorit, kuten työllisyys, työvoimakustannukset (kokopäiväistä työntekijää kohti), investoinnit ja investointien tuotto, osoittivat unionin tuotannonalan tilanteen heikkenemistä. Kun otetaan huomioon sekä vapaiden että kytkösmarkkinoiden koko, unionin tuotannonalan tuloksen positiivinen kehitys kytkösmarkkinoilla (joidenkin indikaattoreiden osalta) ei ollut riittävä kompensoimaan negatiivista tulosta vapailla markkinoilla, mikä tulee esiin edellä mainittujen indikaattoreiden negatiivisessa kehityksessä suhteessa kaikkeen toimintaan. Väite oli tämän perusteella hylättävä.

(117)

Huomautusten analyysin perusteella (ks. 73–115 kappale) väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 152–155 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(118)

Useat asianomaiset osapuolet väittivät, että vahingon ei voida katsoa aiheutuneen asianomaisista maista polkumyynnillä tulevasta tuonnista ja että muut tekijät poistivat syy-yhteyden. Osassa väitteistä vain toistettiin jo alustavassa vaiheessa esitetyt väitteet tuomatta esiin mitään uusia tekijöitä. Uusia huomautuksia analysoidaan jäljempänä.

(119)

Yksi asianomainen osapuoli kiisti hitaan elpymisen vuoden 2012 kriisin jälkeen ja väitti, että tuonti asianomaisista maista ei ollut estänyt unionin tuotannonalaa hyötymästä elpymisestä. Se väitti, että epäonnistuminen vuoden 2012 kriisistä toipumisessa johtui kylmävalssattujen teräslevytuotteiden edelleen alhaisesta kysynnästä.

(120)

On huomattava, että vuoden 2012 ja tutkimusajanjakson välillä kulutus kasvoi 4,4 prosenttia, mitä voidaan pitää merkkinä hitaasta elpymisestä siitä huolimatta, ettei kulutus saavuttanut vuoden 2011 tasoaan. Asianomaisista maista tulevan tuonnin osalta on huomionarvoista, että hitaan elpymisen tilanteessa niiden markkinaosuus kasvoi 13,5 prosentista (2012) 18,7 prosenttiin (2013) ja jopa 20,1 prosenttiin tutkimusajanjaksolla. Edellä esitetyn perusteella väite on hylättävä.

(121)

Sama asianomainen osapuoli väitti, että unionin tuotannonala oli tehnyt tahattomasti vääriä liiketoimintapäätöksiä tekemällä kalliita investointeja vuosina 2011 ja 2012 ja kasvattamalla kapasiteettia vuonna 2011.

(122)

On syytä muistaa, että tässä tutkimuksessa keskitytään analysoimaan unionin tuotannonalan taloudellisen tilanteen kehitystä vuoden 2011 ja tutkimusajanjakson välillä. Sen vuoksi kapasiteetin kasvun, joka tapahtui vuosien 2010 ja 2011 välillä, ei voida katsoa olevan osa analyysin soveltamisalaa. Lisäksi unionin vuosina 2011 ja 2012 väitetysti tekemistä kalliista investoinneista ei esitetty mitään näyttöä. On vielä huomattava, että otokseen valittujen unionin tuottajien investoinnit tarkastelujaksolla edustivat alle 2,5:tä prosenttia niiden nettovarallisuudesta ja kyseessä olivat pääasiassa korvaavat ja toiminnan järkeistämistä koskevat investoinnit. Investointien taso ja luonne huomioon ottaen niitä ei voida pitää riittävän merkityksellisinä, jotta niillä olisi ollut vaikutusta unionin tuotannonalan taloudelliseen tulokseen. Tämän vuoksi väite oli hylättävä.

(123)

Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton ja jälleen lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen jotkin asianomaiset osapuolet väittivät, että vahingon syynä olisi asianomaisista maista tulevan tuonnin sijaan pidettävä unionin tuotannonalan tuotantomäärän kasvua kulutuksen vähentyessä.

(124)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 152 kappaleessa todettiin, on syytä muistaa, että unionin tuotannonala kasvatti tuotantomääräänsä tyydyttääkseen kytkösmarkkinoiden kasvaneen kulutuksen. Koska unionin tuotannonalan tuotanto tapahtuu pääasiassa tilausten perusteella, minkä suhteellisen alhaiset varastotasot vahvistavat (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 136 kappale), tuotantomäärän kasvua ei voida pitää vahingon syynä. Edellä esitetyn perusteella väite on hylättävä.

(125)

Useat asianomaiset osapuolet kiistivät päätelmän, joka koski laskevien raaka-ainehintojen vaikutusta unionin tuotannonalan veloittamiin hintoihin. Ensinnäkin ne kiistivät sen, että tuontihintojen lasku oli vähäisempi kuin raaka-ainehintojen lasku, ja ottivat esimerkiksi rautamalmin. Niiden mukaan rautamalmin hinta (RMB/tonni) oli laskenut 39 prosenttia tarkastelujaksolla. Toiseksi ne väittivät, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 171–175 kappaleessa esitetyt komission perustelut eivät osoita vääräksi sitä, että laskevat raaka-ainehinnat olivat johtaneet tutkimuksen kohteena olevan tuotteen hinnan laskuun ja että komissio ei ollut antanut asianmukaista painoarvoa globaalille raaka-ainehintojen laskulle.

(126)

Ensinnäkin on muistettava, että asianomaisista maista tulevan tuonnin hinnat laskivat tarkastelujaksolla keskimäärin 20 prosenttia, mikä on enemmän kuin unionin tuotannonalan tuotantokustannusten lasku. Lisäksi kun tarkastellaan rautamalmia ja muunnetaan toimitetut hintatiedot RMB:sta euroiksi tonnia kohti, vaikuttaa siltä, että rautamalmin hinnat laskivat vain noin 31 prosenttia tarkastelujakson aikana. Jos oletetaan varovaisesti, että rautamalmin osuus olisi noin 35 prosenttia kustannuksista asianomaisissa maissa, raaka-aineen hinnan lasku voisi johtaa vain alle noin 11 prosentin hinnan laskuun, kun taas asianomaisista maista tulevan tuonnin hinnat laskivat 20 prosenttia, kuten edellä selitettiin.

(127)

Toisesta väitteestä on syytä huomata, että komissio ei jättänyt huomiotta sitä seikkaa, että raaka-ainehintojen lasku vaikutti tutkimuksen kohteena olevan tuotteen hintaan tarkastelujaksolla. Se väitti, että tutkimuksen kohteena olevan tuotteen hinta unionissa ei noudatellut yhtä ainoaa maailmanlaajuista hintasuuntausta, jossa tuli esiin vain raaka-ainehintojen kehitys. Komissio analysoi lisäksi muita tekijöitä, joilla on vaikutusta hintoihin, kuten alueellisia eroja ja ylikapasiteettia. Se myös totesi, että jos tarkasteltavana olevan tuotteen hinta ei olisi laskenut enempää kuin raaka-aineen hinnat, kilpailuolosuhteet markkinoilla olisivat pysyneet tasapuolisina ja unionin tuotannonala olisi kyennyt saamaan hyötyä kustannusten alenemisesta ja päässyt takaisin kannattavalle tasolle. Tämän perusteella edellä esitetyt väitteet on hylättävä.

(128)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen jotkin vientiä harjoittavat tuottajat palasivat tähän aiheeseen huomautuksissaan. Mitään uusia väitteitä ei kuitenkaan tuotu esiin.

(129)

Eräs asianomainen osapuoli väitti, että unionin tuotannonalan harjoittamalle tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnille ei annettu riittävästi painoarvoa syy-yhteyttä koskevassa komission arvioinnissa, minkä vuoksi arviointi oli puutteellinen ja epätarkka.

(130)

Kuten 104 kappaleessa todettiin, unionin tuotannonalan asianomaisista maista harjoittama tuonti oli vakaalla tasolla tarkastelujaksolla ja sen osuus oli alle 1 prosentti unionin tuotannonalan kokonaismyynnin liikevaihdosta. Lisäksi kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 191 kappaleessa todettiin, näistä ostoista vastasivat erilliset kauppayhtiöt, jotka ovat vapaita ostamaan kylmävalssattuja teräslevytuotteita useista lähteistä. Nämä erilliset kauppayhtiöt haluavat tarjota halvimpia mahdollisia tuotteita ja säilyttää kaupalliset suhteensa. Kun otetaan huomioon pienet määrät ja se, että nämä määrät eivät ole kasvaneet tarkastelujakson aikana, katsotaan, että asianomaisista maista tuleva tuonti on otettu asianmukaisesti huomioon. Sen vuoksi väite oli hylättävä.

(131)

Jotkin vientiä harjoittavat tuottajat palasivat tähän aiheeseen lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen esittämissään huomautuksissa ja väittivät, että komissio oli tulkinnut numeroita uudelleen oikeuttaakseen vahingon esiintymistä koskevan päätelmän arvioimalla uudelleen tuonnin prosenttiosuuden kokonaismyynnistä. Komissio ei kuitenkaan tulkinnut numeroita uudelleen vaan antoi vain tarkemman luvun (alle 1 %) väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa annetun laajemman vaihteluvälin (0–5 %) sijaan.

(132)

Alustavien kuten myös lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen samat asianomaiset osapuolet toistivat väitteensä, jonka mukaan Venäjältä tuleva tuonti pysytteli vahinkoa aiheuttamattomien kiintiöiden rajoissa, jotka on vahvistettu aiemmin tiettyjen terästuotteiden kauppaan Venäjän ja unionin välillä sovellettavassa sopimuksessa. Ne olivat eri mieltä etenkin päätelmästä, jonka mukaan kiintiö oli ”liian korkea”, ja katsoivat, että tämän tutkimuksen piiriin kuuluvan tuotteen ja ”muiden levytuotteiden” (kuten ne on määritelty sopimuksessa) välillä on merkittävä päällekkäisyyttä.

(133)

On muistettava, että edellä mainitun sopimuksen voimassaolo päättyi ennen tutkimusajanjaksoa eli 22 päivänä elokuuta 2012, kun Venäjä oli liittynyt Maailman kauppajärjestöön (WTO). Kyseiseen sopimukseen ei sisältynyt mitään määräystä, joka olisi koskenut tuontikiintiön indeksointia vuotuisen kysynnän/kulutuksen tosiasiallisen kehityksen mukaan. Toisin sanoen markkinoiden kutistumisesta ei olisi seurannut vastaavaa kiintiöiden mukautusta. Lisäksi kyseisen sopimuksen 10 artiklassa määrätään, että määriä olisi lisättävä 2,5 prosenttia kussakin tuoteryhmässä kunakin uusimisvuonna. Sen vuoksi ei ole yllättävää, että sen tuoteryhmän kiintiötä, joka kattaa tämän tutkimuksen kohteena olevat tuotteet, ei koskaan saavutettu sopimuksen voimassaoloaikana.

(134)

Edellä esitetyn perusteella vaikuttaa siltä, että näiden vuotuisten sopimusten liitteissä mainitut kiintiöt eivät ole yhteydessä markkinatodellisuuteen eivätkä kulutuksen kehitykseen, koska kiintiötä mukautettiin automaattisesti ylöspäin kulutuksen/kysynnän kehityksestä riippumatta. Koska kiintiötä ei koskaan käytetty loppuun sopimuksen voimassaoloaikana, voidaan katsoa, että kiintiö oli ”liian korkea” sopimusten voimassaoloaikana mutta myös kun otetaan huomioon kulutuksen kehittyminen tarkastelujaksolla. Tämän vuoksi on merkityksetöntä verrata tällaisen kiintiön tasoa, jota ei enää sovellettu 22 päivästä elokuuta 2012, ja Venäjältä tarkastelujaksolla tulleen tuonnin tasoa. Tästä syystä väite on hylättävä.

(135)

Väitettyä päällekkäisyyttä tämän tutkimuksen kohteena olevan tuotteen ja ”muiden levytuotteiden” välillä tutkittiin tarkemmin. Vaikutti siltä, että tämän tutkimuksen soveltamisalaan kuuluvan tuotteen määritelmä kattaa myös tuotteet, jotka kuuluvat tuoteryhmään ”seosteräksestä valmistetut, kylmävalssatut pinnoitetut levyt”. Vaikutti myös siltä, että sopimuksen kattamien tuoteryhmien 42 Taric-koodista vain 7 koodia vastaa täsmälleen väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa mainittuja koodeja (7209169000, 7209179000, 7209189100, 7209269000, 7209279000, 7209289000 ja 7225508000). Näin ollen sopimuksen liitteessä ilmoitetuista Taric-koodeista 35 ei kuulu tämän tutkimuksen kohteena olevan tuotteen määritelmään. Toisaalta tämän tutkimuksen piiriin kuuluu noin 10 Taric-koodia, jotka eivät sisälly edellä mainittuun sopimukseen. Edellä esitetyn perusteella vaikuttaa siltä, että väitetyn päällekkäisyyden tueksi ei ole tosiasioihin perustuvaa näyttöä, ja nämä väitteet on hylättävä.

(136)

Eräs toinen asianomainen osapuoli väitti, että unionin tuotannonalaan vaikutti vahingollisesti sen ylikapasiteetti, joka sai aikaan ylitarjontaa, korotti kustannuksia ja alensi voittoja mutta myös haittasi lisäinvestointeja. Se totesi, että ilman tuontia kapasiteetin käyttöaste olisi ylittänyt vain 72 prosenttia.

(137)

On muistettava, että unionin tuotannonala pienensi kapasiteettiaan 3 prosenttia tarkastelujaksolla mukautuakseen globaalisti muuttuvaan markkinatilanteeseen. Unionin tuotannonalan tarkastelujakson aikaista kapasiteetin käyttöastetta ei voida pitää tyydyttävänä, eikä kiistetäkään, että alhaisella kapasiteetin käyttöasteella on saattanut olla vaikutusta tuotannonalan tulokseen, mutta on huomattava, että unionin tuotannonala oli edelleen kannattava vuonna 2011, jolloin sen käytössä oleva kapasiteetti oli suurempi ja käyttöaste oli alempi kuin tutkimusajanjakson aikana. Kun otetaan huomioon kapasiteetin supistamiseen liittyvä kapasiteetin käyttöasteen paraneminen, päätellään näin ollen, että kapasiteetin käyttöasteen tasoa ei voida pitää tekijänä, joka poistaa syy-yhteyden. Edellä esitetyn perusteella väite on hylättävä.

(138)

Useat osapuolet väittivät, että komissio ei ollut analysoinut asianmukaisesti kolmansista maista tulevan tuonnin vaikutusta. Ne väittivät, että kolmansista maista tulevan tuonnin taso oli lähes sama kuin Venäjältä tulevan tuonnin ja että Iranista ja Ukrainasta tulevan tuonnin hinnat olivat alemmat kuin Venäjältä ja Kiinasta tulevan tuonnin. Lisäksi yksi asianomainen osapuoli väitti, että Ukrainasta, Intiasta ja Iranista tulevaa tuontia, jonka markkinaosuus oli 5,4 prosenttia tarkastelujaksolla, ei ollut arvioitu asianmukaisesti unionin tuotannonalan markkinaosuuden pienenemiseen nähden (ks. 105 kappale).

(139)

Ensinnäkin on syytä huomata, että kolmansista maista tulevan tuonnin markkinaosuus väheni 10,9 prosentista 9,1 prosenttiin (854 281 tonnista 647 710 tonniin) tarkastelujaksolla, kun taas pelkästään Venäjältä tulevan tuonnin markkinaosuus kasvoi 5,9 prosentista 9,8 prosenttiin (466 165 tonnista 697 661 tonniin), kuten 104 kappaleessa tuotiin esiin. Edellä esitetystä seuraa, että Venäjältä tuleva tuonti ja muista kolmansista maista tuleva tuonti noudattelivat vastakkaisia suuntauksia. On myös syytä huomata, että tässä tutkimuksessa Venäjältä tuleva tuonti on kumuloitu Kiinasta tulevan tuonnin kanssa ja että asianomaisten maiden markkinaosuus on kasvanut 14,3 prosentista 20,1 prosenttiin vuoden 2011 ja tutkimusajanjakson välillä.

(140)

On totta, että tuonti Iranista ja Ukrainasta tuli keskimäärin alemmilla hinnoilla kuin asianomaisista maista, mutta on syytä huomata, että tämän tuonnin keskimääräinen hintataso alitti asianomaisista maista tulevan tuonnin hinnat koko tarkastelujakson ajan eikä näiden maiden hinnoittelukäyttäytymisessä ole merkittävää muutosta tällä kaudella. Koska niiden markkinaosuus kasvoi vain hieman eli 2,9 prosentista 3,4 prosenttiin, on epätodennäköistä, että tämä tuonti olisi poistanut syy-yhteyden.

(141)

Kuten 106 kappaleessa todettiin, Ukrainan, Intian ja Iranin markkinaosuutta olisi analysoitava koko tarkastelujakson ajalta eikä vain yhden yksittäisen vuoden ajalta. Tällaisen analyysin perusteella Intiasta, Iranista ja Ukrainasta tulevan tuonnin markkinaosuus kasvoi hieman eli 4 prosentista 5,4 prosenttiin tarkastelujakson aikana, kun taas muista kolmansista maista (edellä luettelut mukaan luettuna) tulevan tuonnin markkinaosuus väheni 10,9 prosentista 9,1 prosenttiin. Edellä esitetystä seuraa, että unionin tuotannonalan markkinaosuuden vähenemistä (– 4 %) ei voida verrata edellä mainittujen maiden markkinaosuuteen pelkästään tutkimusajanjaksolla ja että markkinaosuuden kasvua ei voida pitää riittävän merkittävänä, jotta se poistaisi syy-yhteyden.

(142)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen jotkin vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että jos kaikista kolmansista maista tulevaa tuontia arvioidaan absoluuttisesti mitattuna, se vastasi Venäjältä tulevaa tuontia ja myös sitä olisi pidettävä vahinkoa aiheuttavana. Tältä osin on ensinnäkin huomattava, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 107–111 kappaleessa todetaan, että Venäjältä ja Kiinasta tulevan tuonnin kumulatiivisen arvioinnin edellytykset täyttyivät. Sen vuoksi Venäjältä tulevaa tuontia ei ole syytä arvioida erillään. Toiseksi on huomattava, että vaikka tuontia olisi analysoitava absoluuttisten lukujen perusteella, myös näiden absoluuttisten lukujen kehitystä olisi analysoitava. Kuten edellä on osoitettu, kaikista kolmansista maista tuleva tuonti väheni 206 571 tonnia tarkastelujakson aikana, kun taas Venäjältä tuleva tuonti lisääntyi 231 496 tonnia. Asianomaista maista tuleva tuonti kumulatiivisesti arvioituna noudatteli samanlaista suuntausta ja lisääntyi 312 224 tonnia. Kuten edellä on esitetty, tuonti kaikista kolmansista maista oli paljon vähäisempää kuin tuonti asianomaisista maista tarkastelujaksolla. Muista kolmansista maista tulevan tuonnin suuntaus on myös ollut vastakkainen kuin Venäjältä tai asianomaista maista tulevan tuonnin suuntaus. Tällä perusteella vahvistetaan, että tuonti kolmansista maista analysoitiin asianmukaisesti ottaen huomioon tuonnin määrään, hintaan ja markkinaosuuteen liittyvät suuntaukset. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(143)

Edellä esitetyn perusteella ja koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 202–204 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(144)

Koska unionin tuotannonalan edusta ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 209 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(145)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen useat osapuolet väittivät, että ei olisi unionin edun mukaista ottaa käyttöön polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä asianomaisia maita kohtaan. Tämä väite esitettiin uudelleen lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen. Ne väittivät, että polkumyyntitoimenpiteet olisivat vastoin pienten käyttäjien etua, koska niillä olisi kilpailun vastainen vaikutus (unionin tuottajat korottavat hintojaan) ja koska unionin tuottajat eivät tuota tietyntyyppisiä kylmävalssattuja teräslevytuotteita.

(146)

Näitä väitteitä käsiteltiin jo väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 220–223 kappaleessa, eikä niistä toimitettu alustavien tai lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen mitään merkittävää uutta tietoa. Tämän vuoksi väite hylätään.

(147)

Jotkin osapuolet väittivät, että komissio suhtautui puolueellisesti unionin tuottajiin ja pyrki löytämään polkumyyntiä kaikin keinoin.

(148)

Väitettä ei perusteltu mitenkään. Komissio korostaa, että tutkimus on suoritettu sovellettavien lainsäädäntöpuitteiden sekä puolueettomuutta ja avoimuutta koskevien tiukkojen vaatimusten mukaisesti.

(149)

Joidenkin osapuolten mukaan se, että unionin tuottajat toivat tutkimuksen kohteena olevaa tuotetta, osoittaa etteivät ne kykene vastaamaan kysyntään unionissa.

(150)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 191 kappaleessa todettiin, jotkin unionit tuottajat kuuluvat osana integroituneisiin teräsryhmiin, joilla on riippumattomia kauppayhtiöitä. Nämä kauppiaat voivat ostaa vapaasti valitsemastaan lähteestä, myös asianomaisista maista. On jälleen muistutettava, että näiden ostojen osuus oli alle 1 prosentti valituksen tekijöiden myynnistä. Puolustautumista ja kaupallisten suhteiden ylläpitämistä koskevien syiden lisäksi asiakirja-aineistossa ei ole mitään, mikä viittaisi siihen, että tuotteita tuotiin siksi, että unionin tuottajat eivät kyenneet vastaamaan kysyntään.

(151)

Koska unionin edusta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 229–232 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

(152)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen useat osapuolet esittivät huomautuksia 5 prosentin tavoitevoitosta, jota käytettiin alustavasti viitehinnan alittavuutta koskevissa laskelmissa (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 237 ja 238 kappale). Yksi asianomainen osapuoli väitti, että sektorin voitto olisi ollut enintään 5 prosenttia, ja toinen katsoi, että 5 prosentin tavoitevoitto oli liiallinen. Näiden väitteiden tueksi ei esitetty näyttöä.

(153)

Eurofer piti 5 prosentin tavoitevoittoa aivan liian alhaisena. Se hylkäsi viittauksen GOES-tuotteiden tavoitevoittoon muuan muassa siksi, että t&k, markkinat ja käytetty teräs olivat erilaisia. Eurofer väitti myös, että jo vuotta 2009 edeltävältä ajalta käytettävissä ja todennettavissa oleva näyttö osoittaa, että käytetyn tavoitevoiton pitäisi olla ainakin 10 prosenttia. Euroferin väite perustui osittain valituksen tehneiden ja otokseen valittujen tuottajien toimittamiin tietoihin, joihin komission pyynnöstä sisältyivät mm. kannattavuutta koskevat tiedot vuosilta 2005–2008, ja osittain joidenkin muiden unionin tuottajien kyseisellä kaudella saavuttamaa kannattavuutta koskeviin tietoihin. Eurofer lisäsi, että tavoitevoittoa ei pitäisi johtaa vuosilta, joihin on vaikuttanut talouskriisi tai asianomaisista maista tuleva polkumyyntituonti. Eurofer väitti vielä, että tavoitevoittoa olisi mukautettava ottaen huomioon tutkimusajanjakson jälkeinen tuonti ja asianomaisesta tuonnista edelleen aiheutuva epäreilu hintojen lasku. Se toi myös esiin, että unionin toimielimet ovat käyttäneet aiemminkin perustana normaalia korkeampaa voittotasoa korjatakseen polkumyyntituonnin aiheuttamaa vahinkoa (9).

(154)

Huomautuksia tarkasteltiin asianmukaisesti. On muistettava, että kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 236 kappaleessa selitettiin, tutkimuksessa vahvistui, että asianomaisista maista tuli koko tarkastelujakson ajan merkittäviä määriä tuontia, joka vaikutti kielteisesti muun muassa unionin tuotannonalan kannattavuuteen. Sen vuoksi minkään tarkastelujakson vuoden ei voida katsoa antavan suuntaa voitosta, joka voitaisiin kohtuudella saada tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa. Koska ainoa kannanotto, joka asiasta saatiin alustavassa vaiheessa, ei sisältänyt riittävästi näyttöä, komissio päätti alustavasti vahvistaa tavoitevoiton muita terästuotteita koskevien tutkimusten tulosten perusteella. Väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen komissio on kuitenkin tarkastellut asiaa tarkemmin; se on ottanut huomioon päätelmien ilmoittamisen jälkeen saadut huomautukset ja on myös pyytänyt ja analysoinut asiaa koskevia lisätietoja.

(155)

Kuten jo 8 kappaleessa todettiin, väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen komissio pyysi otokseen valittuja unionin tuottajia toimittamaan kannattavuutta koskevia tietoja unionin markkinoilla vuosina 2005–2010 myydystä samankaltaisesta tuotteesta (samat tiedot vuoden 2011 ja tutkimusajanjakson väliltä toimitettiin jo alkuperäisissä kyselyvastauksissa). Nämä tiedot toimitettiin ja tarkastettiin asianmukaisesti. Tällä perusteella vuosille 2005–2008 laskettu painotettu keskimääräinen kannattavuus oli kutakin vuotta kohti 9–15 prosenttia. Vuodet 2005–2008 vaikuttavat olevan edustavia tavoitevoiton määrittämistä varten, koska niihin ei kohdistunut talouskriisin vaikutuksia – kriisi vaikutti sektoriin voimakkaasti vuodesta 2009 eteenpäin – eivätkä niille olleet ominaisia poikkeuksellisen suotuisat markkinaolosuhteet. Asianomaisista maista ja muista maista näinä vuosina tulleen tuonnin määrä osoittaa lisäksi, että kilpailu oli voimakasta.

(156)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoo, että tuotannonalan saama voittomarginaali viimeisimpänä edustavana vuotena eli vuonna 2008 on asianmukaisempi perusta tuotannonalan tavoitevoitolle kuin alustavasti käytetty 5 prosentin tavoitevoitto. Kyseinen painotettu keskimääräinen voittomarginaali on 9,9 prosenttia, ja viitehinnan alittavuutta koskevia laskelmia on oikaistu vastaavasti. Koska luku perustuu tarkasteltavana olevan tuotteen tosiasiallista kannattavuutta koskeviin tietoihin, kyseessä on paras käytettävissä oleva tieto tätä tarkoitusta varten.

(157)

Jotkin vientiä harjoittavat tuottajat palasivat vahingon korjaavan tason määrittämiseen käytettyjä vahinkomarginaaleja koskevaan aiheeseen lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen esittämissään huomautuksissa. Ne siteerasivat EFMA-tuomion (10) 60 kohtaa ja toivat esiin, että laskettaessa ”tavoitehintaa, jolla voidaan poistaa kyseinen vahinko, [voittomarginaali] saa olla korkeintaan sen voittomarginaalin suuruinen, jonka yhteisön teollisuus voi kohtuudella odottaa saavansa tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa, joissa ei esiinny polkumyynnillä tapahtuvaa tuontia”. Ne totesivat lisäksi, että vuonna 2011 saavutettu voitto on luotettava voittomarginaali olosuhteissa, joissa ei esiinny polkumyynnillä tapahtuvaa tuontia. Kun otetaan huomioon, että tiedot vuoden 2009 ja tutkimusajanjakson väliseltä kaudelta eivät selkeästi olleet soveltuvia alhaisin hinnoin suurina määrinä tulevan polkumyyntituonnin ja vuoden 2009 rahoituskriisin vuoksi, joka vaikutti terästeollisuuteen myös vuosina 2010 ja 2011, oli ilmeistä, että komissiolla oli perusteltu syy mennä ajassa taaksepäin (jos tietoja oli saatavilla), jotta voitiin yksilöidä lähin edustava vuosi, ja että sen vuoksi oli tarkasteltava vuosien 2005–2008 välistä kautta. Saatavilla olevista tiedoista pääteltiin, että vuosi 2008 oli soveltuvin vuosi edellä esitetyistä syistä. Väite, että kyseessä on parhaiden palojen poimiminen, on perusteeton, sillä vuosi 2008 ei missään tapauksessa ollut suurimpien voittojen vuosi kaudella 2005–2008. Vuosi 2008 valittiin, koska se oli lähin vuosi, jolloin vallitsivat tavanomaiset kilpailuolosuhteet. Tarkasteltaessa unionin markkinahintoja, tuontitietoja ja unionin kulutusta havaittiin, että markkinoilla vallitsi normaali kilpailutilanne.

(158)

Sen vuoksi menetelmä tavanomaisen voiton määrittämiseksi vahingon korjaavaa tasoa varten on täysin EFMA-tuomion mukainen, ja väite hylättiin.

(159)

Samat vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että komissio oli jättänyt huomiotta vuoden 2010 tapahtumat (ks. 122 kappale) unionin tuotannonalan tilannetta koskevasta analyysistään sillä perusteella, että ne tapahtuivat ennen analyysikautta, mutta se käytti vuotta 2008 tavoitevoiton määrittämiseen. On syytä huomata, että vaikka unionin tuotannonalan tilanteen analysointiin valittu tarkastelujakso ulottui vuodesta 2011 tutkimusajanjaksoon (määritelty väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 20 kappaleessa), ei ole mitään oikeudellisia rajoitteita, jotka estäisivät komissiota käyttämästä tarkastelujakson ulkopuolisia jaksoja kohtuullisen tavoitevoiton määrittämiseksi, kunhan valittu kausi on edustava sen voittotason osalta, joka voitaisiin saavuttaa ilman polkumyynnillä tapahtuvaa tuontia. Tämä selitetään asianmukaisesti 157 kappaleessa. Sen vuoksi tämä väite on hylättävä.

(160)

Samat osapuolet väittivät, että koska saatavilla ei ollut muita vahinkoindikaattoreita kaudelta 2005–2008, asianomaiset osapuolet eivät voineet toimittaa merkityksellisiä huomautuksia tavoitevoiton tason asianmukaisuudesta. On syytä huomata, että lähimmän sellaisen vuoden määrittäminen, jona vallitsivat tavanomaiset markkinaolosuhteet, ja unionin tuotannonalan tilanteen arvioiminen tarkastelujaksolla ovat kaksi erillistä asiaa, joita varten komissio ei edellytä ja/tai analysoi samoja tietojoukkoja. Muut vahinkoindikaattorit eivät ole merkityksellisiä, jotta voidaan määritellä, vallitsivatko tiettynä vuonna tavanomaiset markkinaolosuhteet. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(161)

Jotkin vientiä harjoittavat tuottajat väittivät, että vuoden 2008 kannattavuustietoja ei olisi pitänyt käyttää, koska kyseinen vuosi ei kuulu vuoden 2011 ja tutkimusajanjakson väliseen kauteen. Edellä mainitun EFMA-tuomion perusteella on kuitenkin selvää, että mikään tarkastelujakson aikaisista vuosista ei sovellu tavoitevoiton määrittämiseen. Alustavassa vaiheessa komissio ei käyttänyt tuotannonalalta saatuja luotettavia, todennettuja ja käyttökelpoisia kannattavuustietoja vaan hyödynsi muissa tutkimuksissa käytettyjä kannattavuustasoja. Sen jälkeen kun se oli alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen saanut ja tarkastanut täydentäviä kannattavuustietoja ja kun nämä tiedot vaikuttivat osoittavan voittoa, joka voitaisiin kohtuudella saada tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa tällä sektorilla, tällaisen voiton käyttö on kuitenkin asianmukaisempaa kuin erilaisten markkinaolosuhteiden (tuotteet, kilpailuolosuhteet) värittämien lukujen käyttö, vaikka ne olisivatkin tuoreempia. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(162)

Yksi venäläinen vientiä harjoittava tuottaja totesi, että viitehinnan alittavuuden marginaalia ei ollut laskettu tuotelajeille, joita etuyhteydessä olevat tuojat jalostivat tuotteiden saapuessa unionin markkinoille. Koska tällaisesta myynnistä oli saatavilla tietoja, väite hyväksyttiin, ja hinnan ja viitehinnan alittavuuden marginaaleja on päivitetty vastaavasti.

(163)

Sama venäläinen vientiä harjoittava tuottaja väitti, että viitehinnan alittavuuden taso oli määritetty epätarkasti. Se katsoi, että unionin tuotannonalan tuotantokustannusten arvot, joita käytettiin viitehinnan alittavuuden laskelmissa, olivat joidenkin tuotelajien osalta erittäin korkeita verrattuna lähes identtisiin tuotelajeihin ja että komission olisi joko pitänyt jättää ne huomiotta tai oikaista ne realistiselle tasolle. Se myös totesi, että vaikka kiinalaisen tuonnin keskimääräinen CIF-vientihinta on 3 prosenttia korkeampi, venäläisten viejien viitehinnan alittavuuden marginaali on kaksinkertainen. Lopuksi se vielä totesi, että unionin tuotannonalan myymien vertailukelpoisten tuotteiden määrä oli vain 6,4 prosenttia sen viennin kokonaismäärästä.

(164)

Tarkistettuaan tiedot komissio kuitenkin vahvisti, että unionin tuotannonalan tuotantokustannuksia koskevat tiedot ovat oikeita. CIF-arvon ja viitehinnan alittavuuden marginaalin erosta on syytä huomata, että tällainen vertaaminen on liian pelkistetty, eikä siinä oteta huomioon mahdollisia hinta- ja kustannusvaihteluja tuotelajien välillä unionin tai vientiä harjoittavan tuottajan osalta. Perusasetuksessa ei myöskään säädetä mistään kynnysarvosta, joka koskisi vertailua samankaltaisten tuotteiden viedyn määrän ja unionin tuotannonalan myymän määrän välillä. Kun otetaan huomioon 162 kappaleessa esitetty väite, unionin tuotannonalan myymien vertailukelpoisten tuotteiden määrä oli 10 prosenttia sen viennin kokonaismäärästä. On myös syytä huomata, että tämän vientiä harjoittavan tuottajan unioniin viemistä tuotteista yli 90 prosentille löytyi vastaava unionin tuote. Edellä esitetyn perusteella tämä väite oli hylättävä.

(165)

Useat vientiä harjoittavat tuottajat vastustivat sitä, että komissio sovelsi 2 artiklan 9 kohtaa vahinkolaskelmissa, ja totesivat, että 2 artiklan 9 kohta kuuluu perusasetuksen polkumyyntiä koskeviin säännöksiin eikä sitä voida käyttää vahingon laskemiseen. Niiden mukaan vapaaseen liikkeeseen luovutusta koskevan hinnan pitäisi perustua hintaan, jonka etuyhteydessä olevat tuojat unionissa ovat tosiasiallisesti veloittaneet ensimmäiseltä riippumattomalta asiakkaalta unionissa.

(166)

Vahinkomarginaalin laskennan tarkoituksena on määrittää, riittäisikö polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin aiheuttaman vahingon poistamiseen se, että polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin hintaan sovellettaisiin alhaisempaa tullia kuin polkumyyntimarginaaliin perustuvaa tullia. Tämä arviointi olisi perustettava vientihintaan unionin rajalla, jota pidetään vertailukelpoisena tasona unionin tuotannonalan noudettuna lähettäjältä -hintaan nähden. Kun kyseessä on etuyhteydessä olevien tuojien kautta tapahtuva vientimyynti, vientihinta muodostetaan laskennallisesti – samalla tavalla kuin polkumyyntimarginaalia koskevissa laskelmissa – perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti sen hinnan perusteella, jolla tuote jälleenmyytiin ensimmäistä kertaa riippumattomille asiakkaille unionissa ja jota oikaistaan tarvittaessa. Koska vientihinta on välttämätön tekijä vahinkomarginaalia koskevissa laskelmissa ja koska kyseinen artikla on perusasetuksen ainoa artikla, joka antaa ohjeita vientihinnan laskennallisesta muodostamisesta, kyseisen artiklan soveltaminen vastaavasti on perusteltua.

(167)

Lisäksi katsotaan, että tämän osapuolen kannattama menetelmä johtaisi epätasapuoliseen kohteluun, kun on kyse marginaalien laskennasta sen kohdalla ja niiden muiden otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien kohdalla, jotka myyvät riippumattomille tuojille. Muiden otokseen valittujen vientiä harjoittavien tuottajien kohdalla käytetty menetelmä perustui vientihintaan CIF-tasolla, mikä tietenkin sulkee pois myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset ja voiton jälleenmyynnistä unionissa tulliselvityksen jälkeen. Komissio katsoo, että hinnan alittavuuden ja viitehinnan alittavuuden laskelmiin liittyvän asiaankuuluvan tuontihinnan määrittämiseen ei pitäisi vaikuttaa se, tapahtuuko vienti etuyhteydessä oleville vai riippumattomille toimijoille unionissa. Komission noudattama menetelmä varmistaa sen, että molempia tapauksia kohdellaan tasapuolisesti.

(168)

Sen vuoksi komissio katsoi, että noudatettu lähestymistapa oli asianmukainen, ja hylkäsi nämä väitteet.

(169)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi asianomainen osapuoli väitti, että koska myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset ja voitto vähennettiin myyntihinnoista, viitehinnan alittavuuden ja polkumyynnin tasoa ei voitu enää asianmukaisesti verrata, koska laskelmissa käytetty nimittäjä (eli CIF-hinta) ei enää ole sama. Tämä väite hylättiin, koska myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten ja voiton vähentäminen vaikuttivat vain osoittajaan, eivät nimittäjään.

(170)

Jotkin asianomaiset osapuolet väittivät myös lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen, että myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten ja voiton vähentäminen vääristää alhaisemman tullin säännön vaikutusta. Koska vastaavaa menetelmää sovellettiin myös polkumyyntilaskelmiin, alhaisemman tullin säännön soveltamiseen ei selvästikään liity mitään vääristymiä. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(171)

Yksi asianomainen osapuoli katsoi, että nk. alemman tullin sääntö ei ollut riittävä poistamaan unionin tuotannonalalle aiheutunutta vahinkoa tässä tapauksessa sillä perusteella, että vaikka unionin tuotannonalan tuotantokustannukset pysyivät vakaina tutkimusajanjakson jälkeen, Venäjältä ja Kiinasta tulevan tuonnin hinnat laskivat 19 ja 22 prosenttia vuoden 2015 huhtikuusta joulukuuhun. Tämän perusteella se väitti, että väliaikaisten polkumyyntitullien taso (26,2 ja 16 prosenttia) ei ollut riittävä, koska tullien vaikutus oli jo suureksi osaksi tai kokonaan hävinnyt edellä mainittujen hinnan alennusten vuoksi. Näiden hinnan alennusten vuoksi asianomaisten maiden tuottajat pystyivät lisäämään vientimääräänsä unioniin merkittävästi. Se viittasi vielä neuvoston asetuksen (EY) N:o 437/2004 (11) johdanto-osan 26 kappaleeseen, jossa komissio totesi, että päätelmissä olisi rajoituttava tutkimusajanjaksoon lukuun ottamatta tapauksia, joissa uusien olosuhteiden vaikutusten voidaan todistaa olevan ilmeisiä, kiistattomia ja pysyviä, niitä ei voida manipuloida eivätkä ne johdu asianomaisten osapuolten tarkoituksellisista toimista.

(172)

Tämä väite on hylättävä. Yhtäältä ei esitetty mitään näyttöä tukemaan väitettä, jonka mukaan unionin tuotannonalan tuotantokustannukset pysyivät vakaina. Ja toisaalta vaikka asianomaisista maista tulevan tuonnin hinnat ovat laskeneet merkittävästi tutkimusajanjakson päättymisen jälkeen, on useita merkkejä siitä, että tuontihinnat kääntyvät jälleen nousuun vuoden 2016 jälkipuoliskolla. Sen vuoksi myyntihintojen lasku ei vaikuta olevan luonteeltaan pysyvää, minkä vuoksi olisi ennenaikaista kohdella sitä sellaisena.

(173)

Koska yhteistyöhön osallistumisen taso oli korkea, lopullinen Kiinaa koskeva vahinkomarginaali, jota sovelletaan otoksen ulkopuolisiin mutta yhteistyössä toimineisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin, laskettiin kahden otokseen valitun vientiä harjoittavan tuottajan keskiarvosta. Lopullinen Kiinaa koskeva vahinkomarginaali, jota sovelletaan yhteistyöstä kieltäytyneisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin, vahvistettiin kahden yhteistyössä toimineen yrityksen marginaaleista korkeimman tasolla.

(174)

Venäjän osalta lopullinen vahinkomarginaali, jota sovelletaan yhteistyöstä kieltäytyneisiin vientiä harjoittaviin tuottajiin, vahvistettiin yhteistyössä toimineiden vientiä harjoittavien tuottajien edustavien tuotelajien vahinkomarginaalin perusteella. Tätä marginaalia sovelletaan yritykseen PJSC Novolipetsk Steel, koska sen yhteistyöstä kieltäytyminen (ks. polkumyyntiä käsittelevä kohta) liittyi myös sen vientihintaan ja siten sen vahinkomarginaaliin.

(175)

Kun otetaan huomioon 152–172 kappaleessa esitetyt seikat, lopulliset vahinko- ja polkumyyntimarginaalit ilmaistuna prosentteina CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana esitetään seuraavassa. Tässä esitetään myös lopulliset tullit.

Taulukko 4

Lopulliset marginaalit ja tullit

(176)

Edellä mainittuja vahinkomarginaaleja pyöristettiin alaspäin tarpeen mukaan lähimpään kymmenykseen lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen eräältä vientiä harjoittavalta tuottajalta saatujen huomautusten perusteella.

(177)

Tässä asetuksessa yrityksille vahvistetut yksilölliset polkumyyntitullit määritettiin nyt tehdyn tutkimuksen päätelmien perusteella. Näin ollen ne kuvastavat kyseisten yritysten tutkimuksen aikaista tilannetta. Näitä tulleja voidaan siten soveltaa (toisin kuin koko maata koskevia, ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavia tulleja) yksinomaan asianomaisista maista peräisin olevan, erikseen mainittujen yritysten eli tarkoin määrättyjen oikeussubjektien tuottaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin. Jos yrityksen nimeä ei ole erikseen mainittu tämän asetuksen artiklaosassa (mukaan lukien erikseen mainittuihin yrityksiin etuyhteydessä olevat yritykset), sen tuottaman tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin ei voida soveltaa näitä tulleja, vaan siihen on sovellettava ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia.

(178)

Kaikki näiden yksilöllisten polkumyyntitullien soveltamiseen liittyvät pyynnöt (esimerkiksi yrityksen nimenmuutoksen tai uusien tuotanto- tai myyntiyksiköiden perustamisen johdosta tehdyt pyynnöt) on toimitettava viipymättä komissiolle (12), ja mukaan on liitettävä kaikki asian kannalta oleelliset tiedot, erityisesti tiedot, jotka koskevat esimerkiksi kyseiseen nimenmuutokseen tai kyseisiin tuotanto- tai myyntiyksiköiden muutoksiin mahdollisesti liittyviä yrityksen tuotantotoiminnan sekä kotimarkkinamyynnin ja viennin muutoksia. Tätä asetusta muutetaan tarvittaessa tämän mukaisesti saattamalla yksilöllisten tullien soveltamisalaan kuuluvien yritysten luettelo ajan tasalle.

(179)

Toimenpiteiden kiertämisriskin minimoimiseksi katsotaan, että tässä tapauksessa tarvitaan erityissäännöksiä, joiden avulla voidaan varmistaa polkumyyntitoimenpiteiden asianmukainen soveltaminen. Erityisiin toimenpiteisiin kuuluu muun muassa seuraava: sellaisen pätevän kauppalaskun esittäminen jäsenvaltioiden tulliviranomaisille, joka täyttää tämän asetuksen 1 artiklan 3 kohdassa esitetyt vaatimukset. Tuontitavaroista, joiden mukana ei ole tällaista kauppalaskua, kannetaan kaikkiin muihin yrityksiin sovellettava tulli.

(180)

Todettujen polkumyyntimarginaalien ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon suuruuden vuoksi väliaikaista tullia koskevan asetuksen mukaiset väliaikaisen polkumyyntitullin vakuutena olevat määrät olisi kannettava lopullisesti.

(181)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen valituksen tekijä väitti, että jotkin vientiä harjoittavat tuottajat ovat ryhtyneet absorboimaan käyttöön otettuja väliaikaisia tulleja kieltäytymällä nostamasta hintojaan. Väitettä ei voida todentaa tämän tutkimuksen puitteissa. Jos esitetään erillinen absorptiotutkimusta koskeva pyyntö, tällainen tutkimus voidaan laittaa perusasetuksen 12 artiklan 1 kohdan nojalla vireille, jos asiasta toimitetaan alustava näyttö.

(182)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat asetuksen (EU) 2016/1036 15 artiklan 1 kohdalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,

—

raudasta tai seostamattomasta teräksestä valmistetut kaikenlevyiset kylmävalssatut pleteroimattomat ja muulla tavalla metallilla tai muulla aineella pinnoittamattomat levyvalmisteet, ei enempää valmistetut kuin kylmävalssatut, myös kelatut, kaikenpaksuiset, sähkötekniset;

—

raudasta tai seostamattomasta teräksestä valmistetut kaikenlevyiset kylmävalssatut pleteroimattomat ja muulla tavalla metallilla tai muulla aineella pinnoittamattomat levyvalmisteet, kelatut, alle 0,35 mm:n paksuiset, hehkutetut (pinnoitukseen soveltuva ohutlevyteräs);

—

muusta seosteräksestä valmistetut kaikenlevyiset levyvalmisteet piiseosteisesta sähköteknisestä teräksestä; ja

—

seosteräksestä valmistetut kylmävalssatut levyvalmisteet, ei enempää valmistetut kuin kylmävalssatut, pikateräksestä.

4.8.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 210/27

(1)

Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, pani 14 päivänä toukokuuta 2015 perusasetuksen 5 artiklan nojalla European Steel Associationin, jäljempänä ’Eurofer’ tai ’valituksen tekijä’, esittämän valituksen perusteella vireille polkumyyntitutkimuksen, joka koski Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’, ja Venäjän federaatiosta, jäljempänä ’Venäjä’, yhdessä jäljempänä ’asianomaiset maat’, peräisin olevien raudasta tai seostamattomasta teräksestä tai muusta seosteräksestä, ei kuitenkaan ruostumattomasta teräksestä, valmistettujen kaikenlevyisten kylmävalssattujen pleteroimattomien ja muulla tavalla metallilla tai muulla aineella pinnoittamattomien, ei enempää valmistettujen kuin kylmävalssattujen levyvalmisteiden, jäljempänä ’kylmävalssatut teräslevytuotteet’, tuontia unioniin.

(2)

Valituksen tekijä toimitti 12 päivänä marraskuuta 2015 perusasetuksen 14 artiklan 5 kohdan nojalla kirjaamista koskevan pyynnön. Komissio asetti komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2015/2325 (2), jäljempänä ’kirjaamisvelvoitetta koskeva asetus’, tiettyjen Kiinan kansantasavallasta ja Venäjän federaatiosta peräisin olevien kylmävalssattujen teräslevytuotteiden tuonnin kirjaamisvelvoitteen alaiseksi. Kyseisen asetuksen 1 artiklan 2 kohdan mukaan kaikkia asianomaisia osapuolia pyydettiin esittämään huomautuksia kirjallisesti, toimittamaan niitä tukevaa näyttöä tai pyytämään kuulemista asetetussa määräajassa. Kirjaamisvelvoitteesta saatiin huomautuksia valituksen tekijältä, CISAlta (China Iron & Steel Association), Venäjän federaation taloudellisen kehityksen ministeriöltä, venäläisiltä vientiä harjoittavilta tuottajilta, maahantuojilta ja/tai käyttäjiltä.

(3)

Komissio otti komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2016/181 (3) käyttöön väliaikaisen polkumyyntitullin tiettyjen Kiinan kansantasavallasta ja Venäjän federaatiosta peräisin olevien kylmävalssattujen teräslevytuotteiden tuonnissa.

(4)

Polkumyyntiä, vahinkoa, syy-yhteyttä ja unionin etua koskeva komission lopullinen analyysi ja määrittäminen esitetään tarkemmin komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2016/1328 (4), jäljempänä ’lopullista tullia koskeva asetus’. Tässä asetuksessa käsitellään vain kirjaamisvelvoitetta, kirjaamisvelvoitteesta saatuja huomautuksia sekä kyseisen polkumyyntitullin taannehtivaa kantamista.

(5)

Tutkiakseen, onko lopullisten tullien taannehtiva soveltaminen perusteltua, komissio analysoi kulutusta, hintoja, tuontia ja myyntimääriä ennen tutkimuksen vireillepanoa ja sen jälkeen. Analyysin puitteissa komissio lähetti tarkasteltavana olevan tuotteen tuojille ja/tai käyttäjille lomakkeen, jossa kysyttiin niiden tuontimääriä, tuontihintoja ja varastoja tutkimusajanjakson jälkeisellä kaudella eli 1 päivän huhtikuuta 2015 ja 31 päivän tammikuuta 2016 väliseltä ajalta. Vastaukset saatiin 22 etuyhteydettömältä ja etuyhteydessä olevalta tuojalta ja/tai käyttäjältä. Kyselylomakkeet lähetettiin myös valituksen tekijälle ja viidelle otokseen valitulle unionin tuottajalle, ja niissä kysyttiin myynnistä tutkimusajanjakson jälkeisellä kaudella eli 1 päivän huhtikuuta 2015 ja 31 päivän tammikuuta 2016 väliseltä ajalta. Vastaukset saatiin valituksen tekijältä ja kaikilta otokseen valituilta unionin tuottajilta.

(6)

Jotta voitiin todentaa 5 kappaleessa mainitut kyselyvastaukset, seuraavien osapuolten toimittamat tiedot todennettiin paikan päällä tehdyissä tarkastuksissa:

(7)

Kauppaan liittyvissä menettelyissä kuulemisesta vastaavan neuvonantajan kanssa järjestettiin tapaaminen 3 päivänä toukokuuta 2016 Euroferin pyynnöstä. Kuuleminen järjestettiin tiettyjen Kiinan kansantasavallasta ja Venäjän federaatiosta peräisin olevien kylmävalssattujen teräslevytuotteiden tuontia koskevan polkumyynnin vastaisen menettelyn puitteissa, ja yksi esiin otetuista kysymyksistä koski lopullisen polkumyyntitullin mahdollista taannehtivaa kantamista.

(8)

Tuojien pyynnöstä komission yksiköt järjestivät myös kaksi kuulemista, joissa käsiteltiin polkumyyntitullin taannehtivaa kantamista.

(9)

Komissio ilmoitti kaikille osapuolille niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella se aikoi kantaa lopullisen polkumyyntitullin kylmävalssattujen teräslevytuotteiden kirjatusta tuonnista, jäljempänä ’täydentävät päätelmät’. Kaikille osapuolille annettiin määräaika, johon mennessä niillä oli mahdollisuus esittää huomautuksensa täydentävistä päätelmistä. Kaikkia asianomaisten osapuolten toimittamia huomautuksia tarkasteltiin ja ne otettiin soveltuvin osin huomioon.

(10)

Täydentävien päätelmien ilmoittamisen jälkeen useat osapuolet toimittivat huomautuksia. Yhdellä tuojien ryhmällä oli 15 päivänä kesäkuuta 2016 kuuleminen kauppaan liittyvissä menettelyissä kuulemisesta vastaavan neuvonantajan kanssa. Kuulemisen jälkeen yksi asianomainen osapuoli toimitti huomautuksia.

(11)

Tiedonantonsa ”Euroopan teräteollisuuden kestävän työllisyyden ja kasvun turvaaminen” (5) mukaisesti komissio varmistaa, että tuotannonalan tilannetta helpotetaan merkittävästi ennen väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönottoa. Tähän päästään rekisteröimällä tuonti jo ennen väliaikaisten toimenpiteiden hyväksymistä. Näin komissio voi soveltaa taannehtivasti lopullisia polkumyyntitulleja kolme kuukautta ennen väliaikaisten toimenpiteiden hyväksymistä, jos asiaankuuluvat oikeudelliset edellytykset täyttyvät. Nämä oikeudelliset edellytykset esitetään perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdassa ja 14 artiklan 5 kohdassa, jotka perustuvat WTO:n polkumyynnin vastaisen sopimuksen, jäljempänä ’WTO-sopimus’, 10.6 ja 10.7 artiklaan.

(12)

Näissä oikeudellisissa edellytyksissä esitetään kaksivaiheinen mekanismi, jolla varmistetaan, että sovellettavien lopullisten polkumyyntitullien korjaava vaikutus ei vaarannu.

(13)

Koska kyseessä on ensimmäinen tapaus, jossa on havaittu polkumyyntitullien taannehtivaa kantamista koskevien edellytysten täyttyvän, komissio katsoo, että on tarpeen selittää yksityiskohtaisesti menetelmää, jota sovellettiin tämän päätelmän tekemiseen.

(14)

Ensimmäisessä vaiheessa, joka perustuu siihen, että ehkäistään tullien korjaavan vaikutuksen välttäminen, kirjataan tuonti perusasetuksen 14 artiklan 5 kohdan ja WTO-sopimuksen 10.7 artiklan nojalla; tuonnin kirjaamisen lisäksi tämä tarkoittaa sitä, että asianomaiset osapuolet, etenkin tuojat, saavat tiedon siitä, että lopulliset tullit saatetaan kantaa taannehtivasti, jos aineelliset edellytykset täyttyvät. Jos ehkäisevillä toimilla ei onnistuta säilyttämään lopullisten tullien korjaavaa vaikutusta, toisessa vaiheessa kannetaan taannehtivasti polkumyyntitullit tuotteista, jotka on luovutettu kulutukseen enintään 90 päivää ennen väliaikaisten toimenpiteiden soveltamispäivää muttei ennen tutkimuksen vireillepanoa, perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan ja WTO-sopimuksen 10.6 artiklan nojalla.

(15)

Nämä kaksi vaihetta voidaan toteuttaa vain, jos perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan ja WTO-sopimuksen 10.6 artiklan mukaiset edellytykset täyttyvät.

(16)

Komissio katsoo, että on aiheellista vahvistaa tapa, jolla se tulkitsee ja soveltaa edellytyksiä ”tuonti on uudelleen huomattavasti kasvanut” ja ”kasvu voi estää sovellettavan lopullisen polkumyyntitullin korjaavan vaikutuksen”, jotka esitetään perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan d alakohdassa, päättäessään polkumyyntitullien taannehtivasta käyttöönotosta.

(17)

Perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan c alakohdan kahdesta vaihtoehtoisesta edellytyksestä toinen täyttyy aina, kun menettelyn vireillepanoa koskeva ilmoitus julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Sen vuoksi perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan c alakohtaa ei ole tarpeen selventää sen enempää.

(18)

Perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan d alakohdassa säädetään seuraavaa:

”[…] sellaisen tuonnin tason lisäksi, josta tutkimusajanjakson aikana aiheutui vahinkoa, tuonti on uudelleen huomattavasti kasvanut, niin että tämä kasvu voi estää sovellettavan lopullisen polkumyyntitullin korjaavan vaikutuksen, ottaen huomioon tuontihetki, tuonnin määrä tai muut olosuhteet”.

(19)

Komissio tulkitsee perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan d alakohtaa niin, että siinä asetetaan kaksi edellytystä, joiden on täytyttävä, jotta komissio voi kantaa lopullisen polkumyyntitullin taannehtivasti (perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan a alakohdassa ja 10 artiklan 4 kohdan johdantokappaleessa asetettujen edellytysten lisäksi, tarkasteltuna yhdessä perusasetuksen 14 artiklan 5 kohdan kanssa). Kyseiset kaksi edellytystä ovat seuraavat:

(20)

Jotta voidaan määritellä, onko tuonti kasvanut uudelleen huomattavasti, tarvitaan vertailutietoja (6). Tältä osin on ensin määritettävä, mitä ajanjaksoja on verrattava.

(21)

Perusasetuksessa viitataan tuonnin tasoon tutkimusajanjakson aikana. Toisaalta sanat ”uudelleen” ja ”lisäksi” vaikuttaisivat merkitsevän, että tuonnin tasoa tutkimusajanjaksolla olisi verrattava tuonnin tasoon tutkimusajanjakson jälkeen.

(22)

Tutkimusajanjaksoon verrattava ajanjakso ei kuitenkaan voi alkaa ennen kuin toinen perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan c alakohdassa esitetyistä vaihtoehtoisista edellytyksistä täyttyy. Jos tuojat saavat todennäköisestä polkumyynnistä tiedon vasta kun vireillepanoilmoitus julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tämä ajankohta olisi otettava toisen kauden aloituskohdaksi.

(23)

Yleisessä analyysissä pyritään arvioimaan, täyttyvätkö edellytykset tullin soveltamiseksi ennen väliaikaisten toimenpiteiden soveltamispäivää. Sen vuoksi jälkimmäisen ajanjakson olisi päätyttävä, kun väliaikaiset toimenpiteet otetaan käyttöön, jolloin tuonnin kirjaamista (7) ei enää sovelleta.

(24)

Tuontitilastot ovat saatavilla vain kuukausittain. Sen vuoksi komissio käyttää jälkimmäiseltä ajanjaksolta tietoja täydeltä kalenterikuukaudelta, joka seuraa vireillepanoilmoituksen julkaisemista Euroopan unionin virallisessa lehdessä, jos tuojat saavat polkumyynnistä tiedon vireillepanon kautta. Jos ne saavat tiedon muuta kautta, esimerkiksi jos polkumyynti on jatkunut jo pidemmän aikaa, tämä ajanjakso on kuukausi, joka seuraa tiedon saamiseen johtanutta tapahtumaa, mutta aikaisintaan tutkimusajanjakson jälkeinen ensimmäinen täysi kuukausi. Päättymiskohtaa varten komissio vahvistaa kaksi arvoa: toinen sisältää kuukauden, jona väliaikaiset toimenpiteet käynnistyivät, ja toisesta tämä kuukausi jätetään pois.

(25)

Komissio vahvistaa normaalisti kuukausittain keskimääräisen tuonnin tason koko tutkimusajanjaksolle, joka periaatteessa kestää 12 kuukautta, ja kuukausittaisen keskimääräisen tuonnin tason polkumyynnistä saadun tiedon ja väliaikaisten toimenpiteiden väliselle ajanjaksolle. Jälkimmäisen keskimääräisen tason alku- ja päätöskohdat vahvistetaan edeltävässä kappaleessa selitetyllä tavalla.

(26)

Lisäksi komissio vahvistaa tuonnin kehityksen absoluuttisesti mitattuna, tuonnin vaikutuksen tuotteen varastojen kehitykseen ja markkinaosuuksiin sekä tuotteen kulutuksen tarkastelujaksolla.

(27)

Määrittelyn olisi perustuttava tapauskohtaiseen analyysiin. Kuukausittaisten painotettujen keskiarvojen vertaamisen lisäksi komissio ottaa huomioon myös kaikki muut merkitykselliset seikat. Tällaisia ovat erityisesti tarkasteltavana olevan tuotteen kokonaiskulutuksen kehitys unionissa, varastojen kehitys ja markkinaosuuksien kehitys. Analyysissä olisi tarkasteltava tilannetta sekä absoluuttisesti että suhteellisesti. Kahden edellä mainitun kuukausittaisen keskiarvon vertaaminen on siis tärkeä muttei välttämättä ratkaiseva tekijä määritettäessä, onko tuonnin kasvu ”huomattava”.

(28)

Tuontiin, joka tulee unioniin ennen kirjaamisen aloittamista, ei voida missään tapauksessa soveltaa polkumyyntitulleja. Tämä tuonti on kuitenkin merkityksellistä määritettäessä, estääkö kirjaamisen aloittamisen jälkeen unioniin tuleva tuonti todennäköisesti tullien korjaavan vaikutuksen seuraavista syistä: muun muassa varastojen esiintymisen vuoksi tullien korjaava vaikutus (eli tuotujen tuotteiden hinnan kohoaminen joko hinnankorotuksen tai tullin vuoksi) ei ole koskaan välitön vaan tulee esiin vasta kun varastot on myyty. Jos tuonti kasvaa uudelleen huomattavasti ennen kirjaamisen aloittamista, tämä johtaa yleensä varastojen huomattavaan kasvuun. Tämä tarkoittaa sitä, että tullien korjaava vaikutus viivästyy verrattuna tilanteeseen, jossa varastot ovat normaalilla tasolla. Kaikki kirjaamisen aloittamisen ja väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton välillä tuleva lisätuonti, joka tulee huomattavasti normaalitason ylittävien varastojen lisäksi, viivästyttää korjaavaa vaikutusta edelleen.

(29)

Toisessa vaiheessa määritetään, voiko tämä lisääntyminen estää käyttöön otettavan lopullisen tullin korjaavan vaikutuksen. Ilmaisu ”voi estää” osoittaa, että kyseessä on tulevaisuuteen suuntautuva analyysi. Kyseessä on aina tapauskohtainen analyysi, jonka tulos riippuu kunkin tapauksen konkreettisista olosuhteista, joissa tuonnin kirjaaminen on määrätty, jotta tullit voidaan ottaa käyttöön taannehtivasti.

(30)

Analyysissä olisi otettava huomioon muun muassa sellaisen tuonnin vaikutus, joka on tullut unioniin kirjaamisen aloittamisen ja väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton välillä. Jos tuontia ei ole tullut tai sen määrä on merkityksetön, kirjaamisvelvoite on ollut riittävä toimi, jolla on estetty unionin tuotannonalan lisävahingot. Yleensä ei näin ollen ole perusteita soveltaa toista vaihetta eli taannehtivaa käyttöönottoa.

(31)

Arvioidessaan, estävätkö kirjaamisen aloittamisen ja väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton välillä unioniin tulleen tuonnin vaikutukset tullien korjaavan vaikutuksen, komissio analysoi etenkin seuraavia tekijöitä:

(32)

Tutkimuksissa, joissa on useampia kuin yksi asianomainen maa, näistä maista tulevan tuonnin kumuloiminen 1.1 ja 1.2 kohdassa kuvattua analyysiä varten riippuu siitä, päättääkö komissio kumuloida tämän tuonnin perustana olevassa polkumyyntitutkimuksessa.

(33)

Kirjaaminen koskee tuontia, joka tapahtui 12 päivän joulukuuta 2015 ja väliaikaisten polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönottopäivän eli 12 päivän helmikuuta 2016 välillä. Tällä kaudella asianomaisista maista tulevan tuonnin määrä oli noin 165 000 tonnia.

(34)

Kuten 5 kappaleessa mainitaan, tietoja saatiin valituksen tekijältä, kaikilta otokseen valituilta unionin tuottajilta ja 22 etuyhteydettömältä ja etuyhteydessä olevalta tuojalta ja/tai käyttäjältä. Niiden tuonnin osuus kaikesta asianomaisista maista peräisin olevasta tuonnista kaudella, jolta tietoja kerättiin eli huhtikuusta 2015 tammikuuhun 2016, oli 46 prosenttia.

(35)

Jotta voitiin päättää, onko tullien taannehtiva kantaminen perusteltua, komissio arvioi perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdassa esitetyt perusteet.

(36)

Tuonnin kirjaamisesta sekä polkumyyntitoimenpiteiden mahdollisesta taannehtivasta soveltamisesta saatiin huomautuksia, joita analysoidaan jäljempänä.

(37)

Perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan c alakohdan mukaan edellytetään, että ”tuotetta on aiemmin pitkään tuotu polkumyynnillä tai että tuoja tiesi tai sen olisi pitänyt tietää polkumyynnistä, sen merkittävyydestä ja väitetyn tai vahvistetun vahingon merkittävyydestä”. Tässä tapauksessa komissio katsoo, että tuojat tiesivät tai niiden olisi pitänyt tietää polkumyynnin merkittävyydestä ja väitetyn tai vahvistetun vahingon merkittävyydestä tutkimuksen vireillepanopäivästä lähtien 17 kappaleessa ja sitä seuraavissa kappaleissa selitetyistä syistä.

(38)

Yksi tuoja väitti, että valitukseen sisältynyt alustava näyttö polkumyynnistä ei ollut riittävä osoittamaan, että tuojat tiesivät tai että niiden olisi pitänyt tietää väitetyn tai vahvistetun polkumyynnin ja vahingon merkittävyydestä. Kyseinen osapuoli huomautti, että valitus itsessään ei muodosta ratkaisevaa näyttöä siitä, että polkumyyntiä tosiasiallisesti tapahtui. Jos hyväksytään, että valitukseen sisältyvä näyttö on riittävä, jotta voidaan päätellä, että tuojien olisi pitänyt tietää polkumyynnistä, tullien taannehtiva käyttöönotto olisi mahdollista kaikissa tutkimuksissa. Lopuksi se vielä totesi, että Euroferin väite, jonka mukaan tuojat eivät voineet olla tietämättä polkumyynnistä, kun otetaan huomioon Kiinasta ja Venäjältä tulevan tuonin erittäin alhaiset hinnat, on harhaanjohtava, koska väitetyt alhaiset hinnat eivät sinällään todista, että tuonti tapahtui polkumyynnillä.

(39)

Eräs toinen asianomainen osapuoli huomautti, että Eurofer ei toimittanut lehtitietoja tai muita julkisesti saatavilla olevia tietoja, jotka olisivat olleet kylmävalssattujen teräslevytuotteiden unionin tuojien saatavilla ja joissa olisi viitattu kylmävalssattujen teräslevytuotteiden kiinalaisten tuottajien harjoittamaan polkumyyntiin. Kyseinen osapuoli korosti, että toimitetut lehtiartikkelit koskivat terästä yleisesti eivätkä kylmävalssattuja teräslevytuotteita erityisesti. Lisäksi Euroferin toimittamat intialaiset ja amerikkalaiset lehtiartikkelit olivat merkityksettömiä siltä osin kuin on kyse tuojien tietoisuudesta unionissa.

(40)

On tärkeä muistaa, että perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan c alakohdan mukainen tuojan tietäminen asiasta liittyy väitetyn tai vahvistetun polkumyynnin ja vahingon merkittävyyteen (alleviivaus lisätty). Komissio katsoo, että tuojat tiesivät tai niiden olisi pitänyt tietää väitetyn polkumyynnin ja vahingon merkittävyydestä objektiivisten seikkojen perusteella, ei pelkästään valituksen ei-luottamuksellisen version vaan myös menettelyn vireillepanoilmoituksen kautta, jotka molemmat olivat saatavilla ja joista ilmoitettiin vireillepanon yhteydessä kaikille tiedossa oleville asianomaisille osapuolille, mukaan luettuna tuojat, käyttäjät ja niitä edustavat järjestöt. Lisäksi Euroferin esittämän kirjaamispyynnön ei-luottamuksellinen versio oli asianomaisten osapuolten saatavilla, mistä oli ilmoitettu jo itse valituksessa. Tutkimus pantiin vireille, koska katsottiin, että valitukseen sisältynyt alustava näyttö osoitti riittävästi, että asianomaisista maista tuleva tuonti unionin markkinoille tapahtui todennäköisesti polkumyynnillä. Kyseinen alustava näyttö kattoi lokakuun 2013 ja syyskuun 2014 välisen ajanjakson eli pitkän ajanjakson. Lisäksi havaittiin alustavasti ja vahvistettiin lopullisesti, että polkumyyntiä tapahtui menettelyn tutkimusajanjaksolla eli huhtikuun 2014 ja maaliskuun 2015 välillä. Sen vuoksi vahvistetaan, että tuojat tiesivät tai niiden olisi pitänyt tietää väitetystä polkumyynnistä ja vahingosta siitä lähtien, kun vireillepanoilmoitus julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(41)

On syytä muistaa, että polkumyyntitullien taannehtiva kantaminen on sallittua vain tuonnista, johon sovellettiin kirjaamista, ja vain silloin, kun perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät. Sen vuoksi on virheellistä väittää, että tullien taannehtiva kantaminen olisi mahdollista kaikissa tutkimuksissa. Euroferin toimittamien lehtiartikkelien väitetystä merkityksettömyydestä komissio myöntää, että artikkeleissa ei käsitelty erityisesti kylmävalssattuja teräslevytuotteita, mutta niissä annettiin kuitenkin luotettavia tietoja asianomaisten maiden vientiä harjoittavien terästuottajien hinnoittelukäytännöistä. Lehtitietoja olisi myös tarkasteltava ottaen huomioon muut johdanto-osan kappaleissa esitetyt objektiiviset tosiseikat.

(42)

Sen vuoksi tuojien tietoisuutta asiasta koskevat väitteet hylätään.

(43)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen toimittamassaan vastauksessa tietyt tuojat väittivät, että polkumyynnin ja vahingon tietämiseen liittyvää kysymystä olisi tarkasteltava ottaen huomioon, että tullin taannehtiva kantaminen on poikkeuksellinen toimenpide, minkä vuoksi tutkintaviranomaiseen kohdistuu suuria vaatimuksia ja/tai että lähestymistapa, jota ehdotetaan perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan c alakohdan mukaiseen tuojien tietämiseen asiasta, on liiallisen laaja. Sen vuoksi ne päättelivät, että vireillepanoilmoitus ei ole riittävä, jotta tuojat tietäisivät polkumyynnistä ja vahingosta tai sen merkittävyydestä. Vireillepanoilmoituksessa, josta raportoitiin laajasti terästeollisuuden alan lehdissä, ja valituksen avoimessa versiossa, joka lähetettiin kaikille tiedossa oleville tuojille ja/tai käyttäjille ja joka on ollut kaikkien asianomaisten osapuolten saatavilla tutkimuksen ensimmäisestä päivästä lähtien, kuitenkin todettiin selvästi (varsin yksityiskohtaisesti) sovellettu menetelmä ja käytettyjen tietojen lähde ja täsmennettiin sekä Kiinasta että Venäjältä tulevan tuonnin polkumyynnin ja vahingon korkea taso. Polkumyynnin merkittävyys ilmoitettiin prosentteina CIF-tuontihinnasta. Lisäksi komissio ilmoitti kirjaamisvelvoitetta koskevan asetuksen johdanto-osan 5–11 kappaleessa kaikille asianomaisille osapuolille, että sillä on riittävä näyttö polkumyynnistä siltä osin kuin on kyse väitetyn tai havaitun polkumyynnin ja vahingon merkittävyydestä. Sen vuoksi komissio päättelee, että tuojat tiesivät tai niiden olisi pitänyt tietää, että polkumyyntiä ja vahinkoa esiintyi tai väitettiin esiintyvän. Se, että kaikki tutkimukset eivät johda polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönottoon, ei tarkoita sitä, että alustavaa näyttöä polkumyynnistä ja vahingosta ei olisi toimitettu tuojien saataville. Sen vuoksi komissio katsoo, että tähän asiaan liittyviä tarvittavia vaatimuksia on noudatettu.

(44)

Venäläiset vientiä harjoittavat tuottajat ja eräs tuoja väittivät, että komission perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan c alakohdan nojalla tekemä määritys ei selkeästi täyttänyt WTO-sopimuksen 10 artiklan 6 kohdan i alakohdassa asetettuja vaatimuksia, joiden mukaan tuojien on tiedettävä, että viejä harjoittaa polkumyyntiä ja että tällainen polkumyynti aiheuttaa vahinkoa. Lisäksi väitettiin, että komission tulkinnan mukaan tietämistä koskeva edellytys täyttyy aina, kun vireillepanoilmoitus julkaistaan, mitä ei voida hyväksyä. Lisäksi väitettiin, että polkumyynnin arvioiminen on monimutkainen prosessi, johon liittyy sellaisiin liikesalaisuuksiin tutustuminen, joita ei voida paljastaa.

(45)

On syytä huomata, että kullakin WTO-jäsenellä on oikeus vahvistaa omat polkumyyntimenettelyt ja -käytännöt omiin olosuhteisiinsa soveltuviksi, kunhan ne eivät riko WTO:n vaatimuksia. Komissio katsoo, että sillä on erittäin korkeat vaatimukset tutkimusten aloittamiseksi, ja kuten 43 kappaleessa mainittiin, saatavilla olevan näytön perusteella polkumyyntiä ja vahinkoa tutkittiin erittäin yksityiskohtaisesti ja tutkimus toimitettiin asianomaisten osapuolten saataville. Nämä tiedot sisältävät yrityskohtaisia kotimarkkina- ja vientihintoja, joita tuojat olisivat helposti voineet verrata hintoihin, joilla ne ostivat asianomaista maista, voidakseen vahvistaa, olivatko nämä hinnat polkumyyntihintoja ja missä määrin. On myös syytä huomata, että kuten 5 kappaleessa todettiin, jotkin vastauksista saatiin etuyhteydessä olevilta tuojilta, joilla oli käytettävissään tiedot kotimarkkina- ja vientihinnoista. WTO:n säännöissä ei määrätä, että tuojien pitäisi pystyä suorittamaan yksityiskohtaisia polkumyyntilaskelmia vaan että niiden pitäisi olla tietoisia tällaisen polkumyynnin merkittävyydestä. Saataville asetettiin lisäksi eri vahinkoindikaattoreiden analyysi, joka sisälsi tarkat hinnan ja viitehinnan alittavuuden laskelmat ja osoitti, että tällainen polkumyyntituonti aiheuttaisi vahinkoa.

(46)

Yksi tuoja väitti lisäksi, että sen tavarantoimittaja oli vakuuttanut, että se ei harjoittanut polkumyyntikäytäntöjä, toimittamatta kuitenkaan näyttöä tueksi. Sen vuoksi tämä väite oli hylättävä.

(47)

Venäläiset vientiä harjoittavat tuottajat kiistivät polkumyyntiä koskevat havainnot ja katsoivat, että tuojat tulivat tietoisiksi perusasetuksen 18 artiklan soveltamisesta ja polkumyynnin merkittävyydestä vasta 12 päivänä helmikuuta 2016. Tältä osin on huomattava, että edellä mainitussa asiakirja-aineistossa eli vireillepanoilmoituksessa ja valituksen ei-luottamuksellisessa versiossa olevissa tiedoissa, jotka lähetettiin tuojille tai toimitettiin niiden saataville, tuotiin selvästi esiin polkumyynnin merkittävyys, ja että väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönotto vielä vahvisti tätä tietoa. Sen vuoksi tämä väite oli hylättävä.

(48)

Näin ollen komissio vahvistaa tässä tapauksessa, että tuojilla oli selvästi näyttöä siitä, että kiinalaiset ja venäläiset viejät harjoittivat vahingollista polkumyyntiä.

(49)

Perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan d alakohdan mukaan edellytyksenä on, että ”sellaisen tuonnin tason lisäksi, josta tutkimusajanjakson aikana aiheutui vahinkoa, tuonti on uudelleen huomattavasti kasvanut”.

(50)

Eurostatin tietojen (8) (jotka arvioinnin aikaan ulottuivat maaliskuuhun 2016) mukaan keskimääräinen kuukausittainen tuontimäärä asianomaisista maista tutkimusajanjaksolla oli 118 912 tonnia. Keskimääräinen kuukausittainen tuontimäärä asianomaisista maista kaudella, joka alkoi ensimmäisestä täydestä kalenterikuukaudesta vireillepanoilmoituksen julkaisemisen jälkeen Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja päättyi viimeiseen täyteen kuukauteen, joka edelsi väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönottoa (siis kesäkuu 2015–tammikuu 2016), oli 162 457 tonnia eli 37 prosenttia suurempi kuin tutkimusajanjaksolla. Samalla kaudella tuonnin kokonaismäärä oli 1 299 658 tonnia, josta 721 386 tonnia tuli Kiinasta ja 578 272 tonnia Venäjältä. Verrattaessa erikseen Kiinasta ja Venäjältä tulevan tuonnin keskimääräistä kuukausittaista tuontimäärää kasvua oli 48 prosenttia Kiinan ja 25 prosenttia Venäjän osalta.

(51)

Kun kausi aloitetaan ensimmäisestä täydestä kuukaudesta vireillepanon jälkeen ja mukaan lasketaan kuukausi, jona väliaikaiset toimenpiteet otettiin käyttöön (eli kesäkuu 2015–helmikuu 2016), saadaan kuukausittaiseksi keskimääräiseksi tuontimääräksi 150 673 tonnia, joka on 27 prosenttia suurempi kuin kuukausittainen keskiarvo tutkimusajanjaksolla. Kuukausittainen keskimääräinen tuonti Kiinasta kasvoi 34 prosenttia ja Venäjältä 19 prosenttia.

(52)

Niiden 22 tuojan ja/tai käyttäjän, jotka toimittivat tietoja tuonnista vireillepanon jälkeiseltä kaudelta (kesäkuusta 2015 tammikuuhun 2016), osuus kaikesta asianomaisista maista tulevasta tuonnista oli 46 prosenttia. Näin saadut tiedot osoittavat näiden yhteistyössä toimineiden tuojien ja/tai käyttäjien osalta, että tarkasteltavana olevan tuotteen varastot olivat vuoden 2015 lopussa 22 prosenttia suuremmat kuin vuoden 2014 lopussa. Nämä havainnot tukevat tilastoihin perustuvaa havaintoa tuonnin voimakkaasta kasvusta mutta viittaavat myös varastojen kerryttämiseen.

(53)

Molemmat analyysit osoittivat, että tuontimäärä kasvoivat merkittävästi vireillepanon jälkeen.

(54)

Useat venäläiset vientiä harjoittavat tuottajat kiistivät päätelmän, jonka mukaan tuonnin lisääntyminen oli merkittävää ja viittasivat ”alan johtaviin asiantuntijoihin”, joiden mukaan tuonnin määrän kasvun on oltava todella massiivista. Ensinnäkin on todettava, että kirjallisuus, johon viitattiin, ei muodosta sitovaa oikeutta eikä anna mitään erityisiä ohjeita siitä, mitä olisi pidettävä massiivisena tai huomattavana, mikä joka tapauksessa määritetään tapauskohtaisesti.

(55)

Tällä perusteella komissio katsoo, että tuonnin lisääntymistä voidaan pitää merkittävänä, ja väite näin ollen hylätään.

(56)

Useat venäläiset vientiä harjoittavat tuottajat samoin kuin yksi tuoja katsoivat, että komissio arvioidessaan Euroferin esittämää kirjaamispyyntöä ei ottanut asianmukaisesti huomioon unionin sanktioiden tilapäistä vaikutusta Venäjän kanssa käytävään kauppaan. Kirjaamisen aikana tarkasteltavana olevaan tuotteeseen ei kohdistunut mitään sanktioita kuten ei myöskään tutkimusajanjakson aikana eikä sen jälkeen siihen asti, kun väliaikaiset toimenpiteet otettiin käyttöön 12 päivänä helmikuuta 2016. Sen vuoksi tämä väite hylätään.

(57)

Venäläiset vientiä harjoittavat tuottajat ottivat asian uudelleen esiin päätelmien ilmoittamisen jälkeen toimittamissaan huomautuksissa ja totesivat, että vaikka tarkasteltavana olevaan tuotteeseen ei kohdistunutkaan mitään sanktioita siihen kohdistui kerrannaisvaikutuksia, kun unionin asiakkaat olivat haluttomia ostamaan tavaroita Venäjältä. Väitteen tueksi ei esitetty näyttöä. Lisäksi on selvää, että tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin tutkimusajanjakson jälkeen ovat vaikuttaneet tähän menettelyyn liittyvät seikat eivätkä niinkään väitetyt kerrannaisvaikutukset muihin tuotteisiin kohdistuvista sanktioista. Sanktioiden kohteena olevat tuotteet määriteltiin selvästi, minkä vuoksi ei voida päätellä, että niillä olisi ollut suurempaa vaikutusta tutkimusajanjakson jälkeen koettuihin suuriin määrällisiin vaihteluihin.

(58)

Samat venäläiset vientiä harjoittavat tuottajat ja Venäjän viranomaiset väittivät myös, että arvioitaessa tuonnin myöhempää huomattavaa kasvua Euroferin väitteet perustuivat satunnaisesti valittujen ajanjaksojen vertailuihin. Eräs toinen asianomainen osapuoli totesi, että koska kylmävalssattujen teräslevytuotteiden tuontimäärät vaihtelivat valtavasti kuukaudesta toiseen, minkä tahansa kauden vertaaminen johonkin toiseen kauteen antaa jyrkästi erilaisia tuloksia. Toisin sanoen Euroferin pyynnössä esitetyt tiedot eivät osoittaneet tuonnin huomattavaa kasvua.

(59)

Tuonnin kirjaamiseen johtaneessa valituksessa vertailuun valitut ajanjaksot kattoivat merkittävät ajanjaksot sekä ennen tutkimusajanjaksoa että sen aikana. Eri asianomaiset osapuolet ehdottivat muita ajanjaksoja tuonnin huomattavan kasvun vertailevaa analyysiä varten, ja kaikkien niiden perusteella päädyttiin samaan päätelmään (eli tuonti on uudelleen huomattavasti kasvanut verrattuna tutkimusajanjakson aikaiseen tuontimäärään). Tämän vuoksi väite hylättiin.

(60)

Useiden venäläisten vientiä harjoittavien tuottajien mukaan tuonti ei kasvanut uudelleen huomattavasti, minkä tueksi ne esittivät lukuja tammikuulta 2016, helmikuulta 2016 ja maaliskuulta 2016 omalta osaltaan. Komissiolle ei käynyt selväksi, miksi tässä yhteydessä esitettiin vain joidenkin venäläisten vientiä harjoittavien tuottajien tuontilukuja eikä Venäjältä tulevasta tuonnista kokonaisuutena.

(61)

On totta, että alemmat kuukausittaiset tuontimäärät tilastotiedoissa, joihin viitataan 50 kappaleessa, on kirjattu tammi-, helmi- ja maaliskuulta 2016 eli sen jälkeen, kun tuonnin kirjaaminen oli aloitettu ja – osalta helmikuuta ja maaliskuuta – väliaikaiset toimenpiteet oli otettu käyttöön. Tässä yhteydessä olisi otettava huomioon seuraavat seikat. Kuten kirjaamisvelvoitetta koskevan asetuksen johdanto-osan 9 kappaleessa todetaan, komissio analysoi kirjaamispyyntöä syyskuuhun 2015 ulottuvan kauden perusteella. Analyysissä osoitettiin, että vireillepanon jälkeenkin oli alustavaa näyttöä muun muassa tuontitason huomattavasta kasvusta, joka olisi estänyt polkumyyntitullin korjaavan vaikutuksen (kirjaamisvelvoitetta koskevan asetuksen johdanto-osan 5 kappale). Huomattava kasvu, jonka perusteella tuonti kirjattiin, koskee näin ollen vain osittain samaa tuontia, jonka perusteella komissio määrittää, olisiko tulli kannettava taannehtivasti. Jälkimmäinen kausi on siis kausi vireillepanon jälkeisestä ensimmäisestä täydestä kuukaudesta eli kesäkuusta 2015 viimeiseen täyteen kuukauteen (kyseinen kuukausi mukaan lukien) ennen väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönottoa eli tammikuuhun 2016 tai mukaan luettuna kuukausi, jolloin väliaikaiset toimenpiteet otettiin käyttöön, eli helmikuuhun 2016. Myös tämän paljon pidemmän kauden aikana tuonti kasvoi huomattavasti verrattuna tutkimusajanjaksoon. Se, että tuontimäärät asianomaisista maista olivat suhteellisen alhaiset tammi-, helmi- ja maaliskuussa 2016, ei muuta tätä päätelmää.

(62)

Ehdottomasti suurimmat tuontimäärät asianomaisista maista kirjattiin lokakuussa 2015 eli sen kauden jälkeen, jota analysoitiin kirjaamista varten, ja vielä marraskuussa 2015 kirjattiin erittäin suuria tuontimääriä tutkimusajanjaksoon verrattuna. Kirjaamisvelvoitteen jälkeisen tuonnin suhteellisen matalaa tasoa, johon vientiä harjoittava tuottaja viittasi, olisi näin ollen arvioitava suhteessa välittömästi kirjaamisvelvoitetta edeltäneeseen huipputasoon, jota voi selittää vain tuleva kirjaamisvelvoite. On todennäköistä, että jos kirjaamista ei olisi pyydetty eikä toteutettu, tuonnin kokonaismäärä olisi ollut samaa suuruusluokkaa, mutta keskimääräinen kuukausittainen kasvu olisi ollut vakaampaa ilman loka- ja marraskuussa 2015 havaittua äkillistä piikkiä. Analysoidessaan, onko 10 artiklan 4 kohdan d alakohdan edellytyksiä noudatettu, komissio ei voi olla ottamatta huomioon tuonnin voimakasta kasvua tällä kaudella, joka seurasi tuonnin kirjaamista varten analysoitua kautta mutta edelsi varsinaista kirjaamista.

(63)

Yksi asianomainen osapuoli totesi, että vaikka tuontilukujen vertailu toukokuun 2014–syyskuun 2014 ja toukokuun 2015–syyskuun 2015 välillä osoittaakin tuonnin absoluuttista kasvua, Eurofer ei ottanut huomioon tarkasteltavana olevan tuotteen kausiluontoista kysyntää eikä unionin kulutuksen kehitystä. Tämän väitteen tueksi ei esitetty riittävää näyttöä. On perusteltua todeta, että tarkasteltavana olevan tuotteen kysyntä noudattelee jossakin määrin taloussuhdanteita, jotka voivat vaihdella. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kylmävalssattujen teräslevytuotteiden tuonti noudattelisi kausivaihteluja. Tämä väite hylättiin.

(64)

Unionin kulutussuuntauksesta voitaisiin myös lisätä, että kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 103–106 kappaleessa todettiin, kytkösmarkkinoiden kulutus kasvoi hieman eli 4 prosenttia, kun taas vapaiden markkinoiden kulutus väheni 9 prosenttia. Koska tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti kilpailee vapailla markkinoilla, komissio ei ymmärrä tätä väitettä.

(65)

CISA (China Iron & Steel Association) ei hyväksynyt Euroferin valitsemia kausia. CISA totesi, että tilausvahvistuksesta kestää vähintään neljästä viiteen kuukautta ennen kuin terästuotteiden tuonti Kiinasta tosiasiallisesti tapahtuu. Sen vuoksi touko–syyskuussa 2015 tuodut tarkasteltavana olevat tuotteet liittyvät sopimuksiin, jotka on tehty ennen vireillepanoa.

(66)

Perusasetuksen mukaan tuonnin huomattava kasvu esiintyy sellaisen tuonnin tason lisäksi, josta tutkimusajanjakson aikana aiheutui vahinkoa. Sen vuoksi asian arviointi perustuu edustavaan ajanjaksoon vireillepanon ja väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton ja tutkimusajanjakson välillä. Havaintoa, jonka mukaan tuonti kasvoi edelleen huomattavasti touko–syyskuussa 2015, vahvistaa CISA:n väite, sillä voimassa oleviin sopimuksiin liittyvistä aikaviiveistä huolimatta tuonti kasvoi edelleen huomattavasti edellä mainitulla kaudella. Näin ollen väite hylättiin.

(67)

Useat asianomaiset osapuolet myös huomauttivat, että kylmävalssatut teräslevytuotteet eivät ole tuotteita, joita kerrytetään varastoon vaan joita tuotetaan tilausten mukaan.

(68)

Onkin totta, että tarkasteltavana olevaa tuotetta ei yleensä varastoida pitkiä aikoja sen ominaisuuksien vuoksi. Esimerkiksi jotkin sääolosuhteet voivat vaikuttaa haitallisesti tuotteen laatuun. Komissio ei kuitenkaan saanut näyttöä, joka olisi kumonnut havainnon, jonka mukana varastoja itse asiassa kerrytettiin menettelyn vireillepanon jälkeen. On korostettava, että varastojen kerryttäminen on usein epätavallinen käytäntö, jota esiintyy, kun markkinoilla on erityisiä olosuhteita ja/tai odotuksia esimerkiksi kyseessä olevan tuotteen tulevasta hinnasta. Se, että tuotetta ei yleensä varastoida, ei tarkoita sitä, etteikö varastointia voisi tapahtua, jos tällaiset olosuhteet ja odotukset toteutuvat. Etuyhteydettömien ja etuyhteydessä olevien tuojien ja/tai käyttäjien väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen toimittamien lukujen perusteella havaittiin, että varastot vuoden 2015 lopussa olivat 22 prosenttia suuremmat kuin vuoden 2014 lopussa. Koska ei ollut näyttöä, joka olisi kumonnut havainnon, jonka mukaan tuonnin huomattava kasvu voi olla merkki varastojen kerryttämisestä, tämä väite näin ollen hylättiin.

(69)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen toimittamissaan huomautuksissa asianomaiset osapuolet toistivat, että tarkasteltavana olevaa tuotetta ei yleensä varastoida vaan ostetaan tilauksen mukaan. Ensinnäkin kylmävalssattuja teräslevytuotteita ei tuoteta yksinomaan tilausten perusteella, mutta niidenkin tuotelajien osalta, joita tuotetaan pääosin tilausten perusteella, tämä ei estä tuojia ja/tai käyttäjiä ennakoimasta tulevia hinnannousuja ja ostamasta suurempia määriä varastoon. Lisäksi tämän tutkimuksen vireillepano vaikutti tuontikäyttäytymiseen niin, että näytön mukaan normaalisti tuotujen vakiolaatuisten tuotteiden varastointi lisääntyi huomattavasti. On myös syytä muistaa, että niiden 22 tuojan ja/tai käyttäjän, jotka toimittivat tietoja tuonnista vireillepanon jälkeiseltä kaudelta, osuus kaikesta asianomaisista maista tulevasta tuonnista oli vain 46 prosenttia. Kun otetaan huomioon, että tuojat ja/tai käyttäjät, joiden osuus oli yli puolet kaikesta tuonnista, eivät toimittaneet komissiolle pyydettyjä tietoja, ja kun otetaan huomioon unioniin vireillepanon jälkeisinä kuukausina tulleen tuonnin suuri määrä, komissio voi luottaa riittävän tyydyttävään näyttöön päätelläkseen, että merkittävää varastointia tapahtui ja että saatujen ja käytettyjen tietojen perusteella tehtiin melko varovaisia arvioita varastojen tasosta.

(70)

Edellä esitetyn perusteella komissio päättelee, että tuonti on kasvanut huomattavasti tutkimusajanjakson jälkeen.

(71)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen asianomaiset osapuolet väittivät, että komissiolla on vakiintunut käytäntö verrata tutkimusajanjakson aikaista tuontia kirjaamiskauden aikaiseen tuontiin, ja tämän perusteella tuonti ei ole lisääntynyt. Samat osapuolet katsoivat, että komissio ei ollut toimittanut perusteluita tähän väitettyyn käytännön muuttamiseen.

(72)

Komissio haluaa huomauttaa, että sitä eivät sido aiemmat käytännöt (jos sellaisia edes olisi; ks. seuraava kappale) vaan vain perussopimusten ja johdetun oikeuden objektiiviset säännöt. Komissio voi missä tahansa vaiheessa, esimerkiksi tutkimuksessa esiin tulevien erityisten olosuhteiden vuoksi, täsmentää tai laajentaa analyysiään, kunhan se antaa riittävät perusteet sen tekemiseen. Komissio on toimittanut yleisessä päätelmien ilmoittamista koskevassa asiakirjassa kattavasti taloudelliset, oikeudelliset ja poliittiset perusteet, jotka ovat tässä tapauksessa toteutetun lähestymistavan taustalla (ks. 11–32 kappale).

(73)

Tuoja pystyi joka tapauksessa osoittamaan vain kaksi aiempaa tapausta (aurinkopaneelit ja ruostumattomasta teräksestä valmistetut kylmävalssatut levyvalmisteet) väitetyksi näytöksi tällaisesta käytännöstä, eikä kummassakaan tapauksessa otettu tulleja käyttöön taannehtivasti. Näissä olosuhteissa sitä ei voida pitää vakiintuneena käytäntönä. Lisäksi toisin kuin asianomaiset osapuolet väittivät, komissio analysoi täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2015/1429 (9) tutkimuksen vireillepanon jälkeisiä kausia arvioidessaan, pitäisikö polkumyyntitulli kantaa taannehtivasti. Näissä tapauksissa kaikki olosuhteet eivät olleet verrattavissa tämän tapauksen olosuhteisiin. Vaikka esimerkiksi tässä tapauksessa tuonnin taso kirjaamiskaudella oli kuukausittaisen keskiarvon perusteella alempi kuin edeltävällä kaudella tutkimuksen vireillepanon jälkeen, taso absoluuttisesti mitattuna oli kuitenkin erittäin merkittävä. Kun otetaan huomioon, että tämä on ensimmäinen kerta, kun komissio on päätellyt, että tapauksen tosiseikat huomioon ottaen tullit olisi kannettava taannehtivasti, tässä tutkimuksessa noudatettiin tiukasti 11–32 kappaleessa esitettyjä periaatteita. Sen vuoksi komissio analysoi kirjaamiskauden tuonnin tason lisäksi myös tuonnin vireillepanon ja kirjaamisen aloittamisen väliseltä kaudelta. Tässä noudatetaan perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan d alakohtaa, jossa annetaan komissiolle valtuudet analysoida tutkimusajanjakson jälkeistä kautta (ks. 21–25 kappale), joka käytännön mukaan on kausi tutkimuksen vireillepanosta siihen asti, kun kirjaamista ei enää sovelleta. Näin määritetty analysoitava kausi on siis täysin lainsäädännön mukainen ja mahdollistaa kattavan arvioinnin tekemisen tuonnin lisääntymisestä, sen myöhemmistä vaikutuksista ja kyvystä estää toimenpiteiden korjaavat vaikutukset.

(74)

Päätelmien ilmoittamisen jälkeen venäläiset vientiä harjoittavat tuottajat ja Venäjän federaation taloudellisen kehityksen ministeriö kiistivät komission käyttämän kumulatiivisen arvioinnin (sekä Kiinasta että Venäjältä tuleva tuonti) perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan vaatimusten täyttämiseksi. Perusasetuksessa ei kuitenkaan kielletä 10 artiklan 4 kohdan kumulatiivista tulkintaa, ja kumulointia koskevat edellytykset selvästi täyttyvät tässä tapauksessa. Kun Venäjältä ja Kiinalta tulevasta tuonnista tehtiin erillinen analyysi, myös sen perusteella pääteltiin, että tuonti kasvoi merkittävästi (ks. 50 kappale), eikä se osoittanut, että Venäjän federaatioon olisi pitänyt soveltaa erilaista lähestymistapaa. Sen vuoksi tämän väite hylättiin.

(75)

Jotta voitiin arvioida tuonnin huomattavan kasvun vaikutusta lopullisen polkumyyntitullin korjaavaan vaikutukseen, Euroferille ja viidelle otokseen valitulle unionin tuottajalle lähetettiin lomakkeet, joissa kysyttiin tutkimusajanjakson jälkeisestä myynnistä. Kausi, jolta tutkimusajanjakson jälkeisiä lukuja pyydettiin, oli huhtikuusta 2015 tammikuuhun 2016 (näiden kyselylomakkeiden lähetyshetkellä tämä oli tuorein kausi).

(76)

Tätä kautta saadut tiedot osoittavat, että tällä kaudella unionin kulutus vapailla markkinoilla kasvoi 14 prosenttia, kun taas unionin tuottajien myyntimäärä pysytteli melko vakaana ja kasvoi vain 3 prosenttia. Tämän vuoksi unionin tuotannonalan markkinaosuus pieneni edelleen 7 prosenttiyksikköä (71 %:sta 64 %:iin). Tämä osoittaa selvästi, että unionin tuotannonalalle aiheutui edelleen vahinkoa.

(77)

Määrän osalta on tuotava selvästi esiin, että kirjaamiskauden aikainen tuonti sisältyy tuonnin uudelleen kasvamista koskevaan arviointiin ja että erikseen tarkasteltuna tuonti kirjaamiskaudella väheni verrattuna kirjaamista edeltäviin tasoihin mutta oli silti edelleen merkittävää.

(78)

Useat osapuolet väittivät, että tuonnin väheneminen kirjaamiskaudella osoitti, että kirjaaminen toimintavaiheena oli onnistunut. Kirjaamiskauden aikaisen tuonnin merkittävä taso (noin 165 000 tonnia) kuitenkin osoittaa selvästi, että kirjaaminen ei ollut vaikuttanut varoittavasti tuojiin ja/tai käyttäjiin, ja tullien taannehtiva käyttöönotto on tarpeen, kuten jäljempänä selitetään, ettei estetä toimenpiteiden korjaavia vaikutuksia.

(79)

Verrattaessa kuukausittaista keskimääräistä tuontihintaa Eurostatin tietojen perusteella voidaan todeta, että tutkimusajanjaksoa seuraavien 11 kuukauden aikana kuukausittainen keskimääräinen tuontihinta Kiinasta laski 13 prosenttia ja Venäjältä 12 prosenttia, kun vertailukohdaksi otetaan kuukausittaiset keskimääräiset tuontihinnat tutkimusajanjakson aikana.

(80)

Samalla kaudella toki myös raaka-aineen hinnat laskivat. Tehty analyysi kuitenkin osoittaa, että raaka-ainehintojen laskun perusteella myyntihintojen enintään 4 prosentin lasku olisi perusteltua. Se, että nämä merkittävästi alemmat tuontihinnat vaarantavat polkumyyntitullien korjaavan vaikutuksen, tulee esiin verrattaessa asianomaisten maiden keskimääräistä tuontihintaa ja unionin tuotannonalan keskimääräistä myyntihintaa tutkimusajanjaksolla ja sen jälkeen. Vertailu antaa tulokseksi 7 prosentin hintojen alittavuuden tutkimusajanjaksolla, jonka jälkeen alittavuus kohosi 14 prosenttiin.

(81)

Kirjaamiskauden aikana tuontihinnat laskivat edelleen enemmän kuin unionin tuottajien hinnat. Tällä kaudella (10) keskimääräinen tuontihinta Kiinasta oli 408 euroa (19 % alle keskimääräisen tuontihinnan tutkimusajanjaksolla ja 6 % alle keskimääräisen tuontihinnan vireillepanon ja kirjaamisen välisellä kaudella (11)) ja Venäjältä 371 euroa (24 % alle keskimääräisen tuontihinnan tutkimusajanjaksolla ja 15 % alle keskimääräisen tuontihinnan vireillepanon ja kirjaamisen välisellä kaudella). Molempien maiden osalta yhteensä keskimääräinen tuontihinta kirjaamiskaudella oli 386 euroa (22 % alle keskimääräisen tuontihinnan tutkimusajanjaksolla ja 11 % alle keskimääräisen tuontihinnan vireillepanon ja kirjaamisen välisellä kaudella). Näin ollen hinnan alittavuus kirjaamiskaudella kohosi keskimäärin lähes 20 prosenttiin.

(82)

Edellä esitetyn perusteella komissio päättelee, että tuonnin huomattava kasvu, kun otetaan huomioon sen ajoitus ja määrä sekä laskevat keskimääräiset hinnat, voi estää lopullisen polkumyyntitullin korjaavan vaikutuksen.

(83)

Kuten 52 kappaleessa todettiin, komissio sai näyttöä varastojen kerryttämisestä tutkimuksen vireillepanon jälkeen. Koska on todennäköistä, että varastoidut tuotteet päätyvät lopulta unionin markkinoille, komissio katsoo, että varastointi on lisäosoitus siitä, että kirjaamisen jälkeenkin tapahtunut tuonti vaarantaa tullien korjaavan vaikutuksen.

(84)

Jotkin asianomaiset osapuolet kiistivät varastojen kerryttämistä koskevan väitteen ja totesivat, että sen tueksi ei ole esitetty näyttöä. On kuitenkin selvää, että tutkimusajanjakson jälkeen tuonti lisääntyi merkittävästi verrattuna vireillepanoa edeltäviin tasoihin ja että yhteistyössä toimineet tuojat ja/tai käyttäjät ilmoittivat varastojen kasvusta. Kylmävalssattujen tuotteiden markkinoille on ominaista, että tuontia harjoittavat sekä kauppiaat että loppukäyttäjät. Siitä huolimatta, että hinnat putosivat tutkimuksen vireillepanoa jälkeisinä kuukausina, kauppiaat ja käyttäjät olivat motivoituneita lisäämään kuukausittaista keskimääräistä tuontimääräänsä ja varastojaan, minkä ne tekivätkin. Sen vuoksi on selvää, että varastoja kerrytettiin.

(85)

Yksi tuojien ryhmä väitti toimittaneensa näyttöä siitä, että sen varastot osoittivat laskevaa suuntausta ja että sen ostoja vireillepanon jälkeisellä kaudella ei ollut tarkoitettu varastojen kerryttämiseen. Sama asianomainen osapuoli väitti, että varastojen tasojen vertailuun käytetyt jaksot eivät olleet asianmukaisia, koska varastojen taso vuoden 2014 lopussa oli poikkeuksellisen alhainen, koska pankit olivat haluttomia rahoittamaan varastointia. Se väitti vielä, että komissio ei ollut osoittanut, että kyseiset tavarat ovat edelleen varastossa, ja ilmoitti olettavansa, että kirjaamiskaudella ostetut materiaalit olisi myyty ennen väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönottoa. Ensinnäkin on huomautettava, että varastojen tasojen arvioinnissa voi olla yksilöllisiä eroja tarkasteltavana olevaa tuotetta tuovien yritysten parissa. Komission arvioinnissa ei kuitenkaan rajoituta yksittäisiin yrityksiin, ja asiakirja-aineistossa olevien tietojen, myös tämän tuojien ryhmää koskevien tietojen, mukaan kasvua oli 22 prosenttia. Toiseksi huomautetaan, että väitteen tueksi ei ole esitetty näyttöä pankkien tai varastojen tason osalta. Jos rahoituksen saatavuutta koskeva väite pitää paikkansa, komissio ihmettelee, miten tuojat pystyivät rahoittamaan tuonnin merkittävän lisääntymisen, joka tapahtui tutkimuksen vireillepanon jälkeen, ilman rahoituksen saatavuutta. Edellä esitetyn perusteella nämä väitteet oli hylättävä.

(86)

Edellä esitetyn perusteella komissio päättelee, että tuonnin huomattava kasvu tutkimusajanjakson jälkeen on estänyt lopullisen polkumyyntitullin korjaavan vaikutuksen.

(87)

Useat venäläiset vientiä harjoittavat tuottajat katsoivat, että perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdassa ei tueta kumulatiivista arviointia siltä osin kuin on kyse samassa artiklassa säädetyistä edellytyksistä. Lisäksi niiden mukaan edellytykset polkumyyntitullien taannehtivaa käyttöönottoa varten eivät täyty Venäjältä tulevan kylmävalssattujen teräslevytuotteiden tuonnin osalta. Ellei perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdassa viitattaisi kumulatiiviseen arviointiin, komissiolla ei olisi oikeusperustaa soveltaa taannehtivasti polkumyyntitulleja Venäjältä tulevaan tuontiin. Tässä yhteydessä tuotiin esiin myös syrjimättömyyttä koskeva perusperiaate.

(88)

On syytä toistaa, että komissio ei ole samaa mieltä väitteestä, jonka mukaan 10 artiklan 4 kohdassa säädetyt edellytykset eivät täyty. Tässä tapauksessa on syytä korostaa, että sekä asianomaisten maiden kumulatiivisessa arvioinnissa että niiden yksilöllisessä arvioinnissa 10 artiklan 4 kohdan edellytykset täyttyvät molempien maiden osalta. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(89)

Eri asianomaiset osapuolet totesivat, että kirjaamisen vuoksi tuojat ja käyttäjät olivat oikeudellisesti epävarmassa tilanteessa, mikä on vaikuttanut haitallisesti tuojien ja/tai käyttäjien liiketoimintaan. Ne totesivat lisäksi, että polkumyyntitullien taannehtiva soveltaminen kirjattuun tuontiin pahentaisi vielä haitallisia vaikutuksia unionin tuojiin ja/tai käyttäjiin, jotka ovat luottaneet tavarantoimittajiinsa ja olettaneet, että ne eivät ole harjoittaneet polkumyyntiä. Lisäksi väitettiin, että taannehtivat toimenpiteet vahingoittaisivat tuojia ja/tai käyttäjiä sellaisen tuonnin osalta, joka liittyy ennen menettelyn vireillepanoa tehtyihin sopimuksiin.

(90)

Komissio huomauttaa ensinnäkin, että tutkintaviranomaisen oikeudesta kirjata tuonti tiettyjen edellytysten täyttyessä määrätään perusasetuksessa, jonka mukaan tämä tutkimus pantiin vireille, ja että komissio ottaa kirjaamisen käyttöön vain poikkeustapauksissa, koska se tulkitsee perusasetuksen 14 artiklan 5 kohdassa annettuja oikeudellisia edellytyksiä tiukasti. Komissio katsoo, että kirjaamisen edellytykset täyttyivät tässä tapauksessa selvästi, kuten edellä on jo selitetty. Toiseksi tosiasiallinen kirjaaminen tapahtui vasta seitsemän kuukautta tämän tutkimuksen vireillepanon jälkeen. Sen vuoksi se liittyy tuontiin, joka on tapahtunut täysin tietoisena käynnissä olevasta polkumyyntitutkimuksesta ja mahdollisesta polkumyyntitullien käyttöönotosta. Lisäksi komissio korostaa, että perusasetus samoin kuin WTO-sopimus mahdollistavat polkumyyntitullien taannehtivan soveltamisen, jos tietyt edellytykset täyttyvät.

(91)

Edellä esitetyn perusteella komissio ei kiistä sitä, että tuonnin kirjaamisesta saattaa aiheutua jossakin määrin oikeudellista epävarmuutta tuojille ja/tai käyttäjille, koska se ei johda automaattisesti lopullisten tullien taannehtivaan kantamiseen. Komissio ei myöskään kiistä sitä, että jos tullit mahdollisesti kannetaan taannehtivasti kirjatusta tuonnista, tämä saattaa vaikuttaa negatiivisesti osapuoliin, jotka ovat tuoneet kyseistä tuotetta kahden kuukauden kirjaamisjakson aikana, joka päättyi väliaikaisten tullien käyttöönottoon. Komissio kuitenkin muistuttaa, että kirjaamisen tarkoituksena on välttää tullien korjaavien vaikutusten estäminen, mitä voisi tapahtua esimerkiksi silloin, kun tuonti on kirjaamiskauden aikana merkittävää jo ennen kirjaamista huomattavasti kasvaneen tuonnin ja varastojen kerryttämisen lisäksi. Jos kirjaamisella ei ole tehoa sen vuoksi, että toimijat eivät ota huomioon kirjaamisen muodossa annettua varoitusta, on tarpeen soveltaa tulleja taannehtivasti, jotta varmistetaan, että tullien korjaava vaikutus ei viivästy enempää sellaisen tuonnin vuoksi, joka tapahtuu kirjaamisen jälkeen. On todennäköistä, että tässä tapauksessa jotkin tuojat ja/tai käyttäjät, jotka tiedostivat selkeän varoituksen mahdollisesta tullien taannehtivasta käyttöönotosta, lopettivat tuonnin mutta toiset päättivät ottaa riskin. Sen vuoksi komissio katsoo, että se ei ole rikkonut oikeusvarmuuden periaatetta.

(92)

Lisäksi jos polkumyynti loppuu kirjaamisen jälkeen, tuojat voivat pyytää maksettujen tullien palautusta.

(93)

Perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan mukaan polkumyyntitullit voidaan kantaa taannehtivasti, jos tuonti on kirjattu 14 artiklan 5 kohdan mukaisesti ja komissio on antanut asianomaisille tuojille mahdollisuuden esittää huomautuksia siitä, täyttyvätkö perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdassa säädetyt perusteet.

(94)

Analysoituaan toimitetut huomautukset komissio päättelee, että tuojat ja/tai käyttäjät tiesivät tai niiden olisi pitänyt tietää väitetystä polkumyynnistä ja vahingosta siitä lähtien, kun vireillepanoilmoitus julkaistiin 14 päivänä toukokuuta 2015. Tutkimusajanjakson aikana vahinkoa aiheuttaneen tuonnin lisäksi tarkasteltavana olevaa tuotetta on tuotu vireillepanon jälkeen merkittävästi suurempia määriä vieläkin alemmilla hinnoilla kuin tutkimusajanjakson aikana. Näillä tarkasteltavana olevan tuotteen suurilla ja alhaisin hinnoin tulevilla määrillä on jo ollut kielteisiä lisävaikutuksia unionin tuotannonalan hintoihin ja markkinaosuuteen. Koska tuontimäärät – yhdessä edellä kuvatun hinnoittelukäytännön ja markkinaosuuden kehityksen kanssa – ovat merkittävät ja tulevat vielä huomattavasti kasvaneiden varastojen lisäksi, kirjaamisen jälkeen tapahtunut tuonti voi estää lopullisen polkumyyntitullin korjaavan vaikutuksen.

(95)

Tällä perusteella komissio päättelee, että perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdassa säädetyt edellytykset lopullisen polkumyyntitullin taannehtivasta kantamisesta täyttyvät. Sen vuoksi tarkasteltavana olevasta tuotteesta, joka asetettiin kirjaamisvelvoitteen alaiseksi täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2015/2325, olisi kannettava lopullinen polkumyyntitulli.

(96)

Perusasetuksen 10 artiklan 3 kohdan mukaisesti taannehtivasti kannettavan tullin taso olisi asetettava täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2016/181 käyttöön otetun väliaikaisen tullin tasolle sikäli kuin se on alempi kuin komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2016/1328 käyttöön otetun lopullisen tullin taso.

(97)

Asetuksen (EY) N:o 2016/1036 15 artiklan 1 kohdalla perustettu komitea ei antanut lausuntoa,

—

raudasta tai seostamattomasta teräksestä valmistetut kaikenlevyiset kylmävalssatut pleteroimattomat ja muulla tavalla metallilla tai muulla aineella pinnoittamattomat levyvalmisteet, ei enempää valmistetut kuin kylmävalssatut, myös kelatut, kaikenpaksuiset, sähkötekniset;

—

raudasta tai seostamattomasta teräksestä valmistetut kaikenlevyiset kylmävalssatut pleteroimattomat ja muulla tavalla metallilla tai muulla aineella pinnoittamattomat levyvalmisteet, kelatut, alle 0,35 mm:n paksuiset, hehkutetut (pinnoitukseen soveltuva ohutlevyteräs);

—

muusta seosteräksestä valmistetut kaikenlevyiset levyvalmisteet piiseosteisesta sähköteknisestä teräksestä; ja

—

seosteräksestä valmistetut kylmävalssatut levyvalmisteet, ei enempää valmistetut kuin kylmävalssatut, pikateräksestä.

4.8.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 210/43

(1)

Komission asetuksen (EY) N:o 1235/2008 (2) liitteessä III vahvistetaan luettelo kolmansista maista, joiden luonnonmukaisen maataloustuotteiden tuotannon tuotantojärjestelmät ja tarkastustoimenpiteet on hyväksytty asetuksessa (EY) N:o 834/2007 vahvistettuja vastaaviksi.

(2)

Australian toimittamien tietojen mukaan tarkastuslaitoksen ”Australian Certified Organic Pty. Ltd” internetosoite on muuttunut.

(3)

Kanadan toimittamien tietojen mukaan yhden tarkastuslaitoksen hyväksyntä on peruutettu.

(4)

Tarkastuslaitos ”SGS India Pvt. Ltd” poistettiin Intiaa koskevasta kohdasta asetuksen (EY) N:o 1235/2008 liitteestä III vuonna 2014, koska se ei noudattanut Intian hyväksynnän soveltamisalaa niiden tuotteiden osalta, joita voidaan tuoda. Intian suorittaman valvonnan tulosten perusteella tämä tarkastuslaitos voidaan lisätä jälleen kyseisen asetuksen liitteessä III olevaan Intiaa koskevaan kohtaan.

(5)

Komissio on saanut tietoja, jotka koskevat Intian tarkastuslaitoksen ”IMO Control Private Limited” internetosoitteen muuttumista.

(6)

Yhdysvaltojen toimittamien tietojen mukaan yhden tarkastuslaitoksen hyväksyntä on peruutettu ja yksi tarkastuslaitos on lisätty Yhdysvaltojen hyväksymien tarkastuslaitosten luetteloon.

(7)

Komissio on saanut tietoja, jotka koskevat Uuden-Seelannin tarkastuslaitoksen ”AsureQuality Limited” internetosoitteen muuttumista.

(8)

”Doalnara Organic Certificated Korea” poistettiin hallinnollisen virheen vuoksi komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/2345 (3) liitteestä III. Koska tämä ei ollut tarkoitus, se olisi lisättävä uudelleen luetteloon Korean tasavallan hyväksymistä tarkastuslaitoksista.

(9)

Asetuksen (EY) N:o 1235/2008 liitteessä IV on luettelo tarkastuslaitoksista ja -viranomaisista, joilla on toimivalta tehdä tarkastuksia ja myöntää sertifikaatteja kolmansissa maissa vastaavuustarkoituksessa.

(10)

”Egyptian Center of Organic Agriculture (ECOA)”, ”Istituto Certificazione Etica e Ambientale”, ”Letis SA”, ”Oregon Tilth” ja ”Organic Standard” ovat ilmoittaneet komissiolle osoitteensa muuttumisesta.

(11)

Asetuksen (EY) N:o 834/2007 33 artiklan 3 kohdassa säädetään, että sellaisten tuotteiden osalta, joita ei ole tuotu 32 artiklan mukaisesti eikä tuotu kolmannesta maasta, joka on hyväksytty kyseisen asetuksen 33 artiklan 2 kohdan mukaisesti, komissio voi hyväksyä tarkastusviranomaiset ja tarkastuslaitokset, joilla on toimivalta suorittaa toimia vastaavat takeet antavien tuotteiden tuontia varten. Sen vuoksi asetuksen (EY) N:o 1235/2008 10 artiklan 2 kohdan b alakohdassa ja 3 kohdassa säädetään, että tarkastusviranomaista tai tarkastuslaitosta ei voida hyväksyä tuotteelle, joka on peräisin kyseisen asetuksen liitteessä III olevassa luettelossa mainitusta kolmannesta maasta ja joka kuuluu kyseisen kolmannen maan osalta hyväksyttyyn tuoteluokkaan.

(12)

Koska Australia on hyväksytty kolmas maa asetuksen (EY) N:o 834/2007 33 artiklan 2 kohdan mukaisesti ja se on mainittu asetuksen (EY) N:o 1235/2008 liitteessä III tuoteluokan F osalta, vaikuttaa siltä, että kyseisiä säännöksiä ei ole aikaisemmin noudatettu asianmukaisesti tarkastuslaitoksen ”Australian Certified Organic” hyväksymisen osalta; se on hyväksytty asetuksen (EY) N:o 1235/2008 liitteessä IV mainittujen Australiasta peräisin olevien ja tuoteluokkaan F kuuluvien tuotteiden osalta. Kyseinen hyväksyminen olisi näin ollen peruutettava.

(13)

”AsureQuality Limited” on ilmoittanut komissiolle lopettaneensa sertifiointitoimintansa kaikissa niissä kolmansissa maissa, joiden osalta se oli hyväksytty, joten sitä ei pitäisi enää mainita asetuksen (EY) N:o 1235/2008 liitteessä IV olevassa luettelossa.

(14)

Komissio on vastaanottanut ja tutkinut yritykseltä ”Bio.inspecta AG” saamansa hakemuksen, jossa se pyytää erittelyjensä muuttamista. Saamiensa tietojen perusteella komissio katsoo, että on perusteltua laajentaa yrityksen hyväksynnän maantieteellinen soveltamisala koskemaan tuoteluokkien A ja D osalta Norsunluurannikkoa.

(15)

Komissio on vastaanottanut ja tutkinut yritykseltä ”CCPB Srl” saamansa hakemuksen, jossa se pyytää erittelyjensä muuttamista. Vastaanotettujen tietojen tutkimisen perusteella päädyttiin siihen, että on perusteltua laajentaa yrityksen hyväksynnän soveltamisala koskemaan tuoteluokan D osalta viiniä.

(16)

Komissio on vastaanottanut ja tutkinut yritykseltä ”Certisys” saamansa hakemuksen, jossa se pyytää erittelyjensä muuttamista. Saamiensa tietojen perusteella komissio katsoo, että on perusteltua laajentaa yrityksen hyväksynnän maantieteellinen soveltamisala koskemaan tuoteluokkien A ja D osalta Burundia, Kamerunia, Ruandaa, Tansaniaa ja Ugandaa.

(17)

Lisäksi ”Certisys” on ilmoittanut komissiolle lopettaneensa sertifiointitoimintansa Vietnamissa, joten sitä ei pitäisi enää mainita asetuksen (EY) N:o 1235/2008 liitteessä IV olevassa luettelossa kyseisen maan osalta.

(18)

Komissio on vastaanottanut ja tutkinut yritykseltä ”Control Union Certifications” saamansa hakemuksen, jossa se pyytää erittelyjensä muuttamista. Saamiensa tietojen perusteella komissio katsoo, että on perusteltua laajentaa yrityksen hyväksynnän maantieteellinen soveltamisala koskemaan tuoteluokkien B, C, D, E ja F osalta Bangladeshia, tuoteluokkien A ja D osalta Kap Verdeä ja tuoteluokkien A, C ja D osalta Malediiveja.

(19)

Komissio on vastaanottanut ja tutkinut yritykseltä ”Ecocert SA” saamansa hakemuksen, jossa se pyytää erittelyjensä muuttamista. Saamiensa tietojen perusteella komissio katsoo, että on perusteltua laajentaa yrityksen hyväksynnän maantieteellinen soveltamisala koskemaan tuoteluokan A osalta Liechtensteinia, tuoteluokkien A ja D osalta Albaniaa, Bahamasaaria, Valko-Venäjää, Ranskan Polynesiaa, Gambiaa, Jordaniaa, Lesothoa, Montenegroa, miehitettyä palestiinalaisaluetta ja Omania, tuoteluokkien A, D ja E osalta Bangladeshia, tuoteluokkien A, B ja F osalta Chileä, tuoteluokan B osalta Etiopiaa, tuoteluokkien B ja E osalta Namibiaa, tuoteluokan D osalta Botswanaa ja tuoteluokan E osalta Yhdistyneitä arabiemiirikuntia ja Sambiaa.

(20)

”Ecocert SA” ilmoitti komissiolle hankkineensa IMO-ryhmään kuuluvia yksikköjä, joihin kuuluu ”IMO-Control Sertifikasyon Tic. Ltd Ști”. Se myös ilmoitti, että kyseinen yksikkö ja Turkissa sijaitseva Ecocert SA:n tytäryhtiö ”Ecocert Denetim ve Belgelendirme Ltd. Ști.” ovat sulautuneet. Tämän tuloksena syntynyt yksikkö ”ECOCERT IMO Denetim ve Belgelendirme Ltd. Ști” ryhtyy hoitamaan IMO-Control Sertifikasyon Tic. Ltd Ști:n tehtäviä. Sen vuoksi on aiheellista poistaa ”IMO-Control Sertifikasyon Tic. Ltd Ști” asetuksen (EY) N:o 1235/2008 liitteestä IV ja sisällyttää siihen sen sijaan ”ECOCERT IMO Denetim ve Belgelendirme Ltd. Ști” ja tehdä tarvittavat muutokset osoitteeseen ja internetosoitteeseen.

(21)

”IBD Certifications Ltd.” on ilmoittanut komissiolle, että sen virallisesti rekisteröity nimi on ”IBD Certificações Ltda.”.

(22)

Komissio on vastaanottanut ja tutkinut yritykseltä ”IMO Control Latinoamérica Ltda.” saamansa hakemuksen, jossa se pyytää erittelyjensä muuttamista. Saamiensa tietojen perusteella komissio katsoo, että on perusteltua laajentaa yrityksen hyväksynnän maantieteellinen soveltamisala koskemaan tuoteluokkien A ja D osalta Brasiliaa, Chileä, Kuubaa, Trinidad ja Tobagoa ja Uruguayta. Lisäksi ”IMO Control Latinoamérica Ltda.” ilmoitti komissiolle, että sen nimi on muuttunut muotoon ”IMOcert Latinoamérica Ltda.” ja että sen internetosoite on muuttunut.

(23)

Komissio on vastaanottanut ja tutkinut yritykseltä ”IMO Control Private Limited” saamansa hakemuksen, jossa se pyytää erittelyjensä muuttamista. Saamiensa tietojen perusteella komissio katsoo, että on perusteltua laajentaa yrityksen hyväksynnän maantieteellinen soveltamisala koskemaan tuoteluokkien A ja D osalta Laosia, Malediiveja ja Papua-Uutta-Guineaa.

(24)

”IMOswiss AG” on ilmoittanut komissiolle lopettaneensa sertifiointitoimintansa Ukrainassa, joten sitä ei pitäisi enää mainita asetuksen (EY) N:o 1235/2008 liitteessä IV olevassa luettelossa kyseisen maan osalta.

(25)

”International Certification Services, Inc.” on ilmoittanut komissiolle lopettaneensa sertifiointitoimintansa kaikissa niissä kolmansissa maissa, joiden osalta se oli hyväksytty, joten sitä ei pitäisi enää mainita asetuksen (EY) N:o 1235/2008 liitteessä IV olevassa luettelossa.

(26)

Komissio on vastaanottanut ja tutkinut yritykseltä ”OneCert International PVT Ltd” saamansa hakemuksen, jossa se pyytää erittelyjensä muuttamista. Saamiensa tietojen perusteella komissio katsoo, että on perusteltua laajentaa yrityksen hyväksynnän maantieteellinen soveltamisala koskemaan tuoteluokkien A ja D osalta Etiopiaa, Mosambikia, Tansaniaa ja Sri Lankaa ja tuoteluokan D osalta Singaporea.

(27)

Komissio on vastaanottanut ja tutkinut yritykseltä ”Organización Internacional Agropecuaria” saamansa hakemuksen, jossa se pyytää erittelyjensä muuttamista. Saamiensa tietojen perusteella komissio katsoo, että on perusteltua laajentaa yrityksen hyväksynnän maantieteellinen soveltamisala koskemaan tuoteluokan C osalta Chileä.

(28)

”Quality Assurance International” on ilmoittanut komissiolle lopettaneensa sertifiointitoimintansa Paraguayssa, joten sitä ei pitäisi enää mainita asetuksen (EY) N:o 1235/2008 liitteessä IV olevassa luettelossa kyseisen maan osalta.

(29)

Asetuksen (EY) N:o 1235/2008 12 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaan komissio voi saatujen tietojen perusteella tai vaadittujen tietojen puuttumisen perusteella milloin tahansa muuttaa tarkastuslaitosta koskevia erittelyjä tai keskeyttää kyseisen tarkastuslaitoksen sisällyttämisen kyseisen asetuksen liitteessä IV tarkoitettuun luetteloon. Tällä perusteella olisi muutettava sellaisen tarkastuslaitoksen erittelyä, jonka osalta kaikkien saatujen tietojen tarkastelun perusteella pääteltiin, että asiaa koskevat vaatimukset eivät enää täyttyneet.

(30)

Asetuksen (EY) N:o 1235/2008 liitteeseen IV sisältyvä ”Uganda Organic Certification, Ltd” toimitti vuosikertomuksensa 18 päivänä maaliskuuta 2016 edellä mainitun asetuksen 12 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti. Vuosikertomuksessa akkreditointielin IOAS ilmoitti peruuttaneensa ”Uganda Organic Certification, Ltd:n” akkreditoinnin. Komissio kehotti tarkastuslaitosta toimittamaan voimassa olevan akkreditointitodistuksen, johon on liitetty myönteinen arviointiraportti asetuksen (EY) N:o 834/2007 vaatimusten mukaisesti, mutta se ei saanut vastausta asetetussa määräajassa. Sen vuoksi tarkastuslaitoksen ”Uganda Organic Certification, Ltd” sisällyttäminen asetuksen (EY) N:o 1235/2008 liitteeseen IV olisi keskeytettävä, kunnes on toimitettu tyydyttäviä tietoja.

(31)

Selkeyden vuoksi ja etenkin sen varmistamiseksi, että kolmannet maat, joiden osalta tarkastusviranomaiset tai tarkastuslaitokset luetellaan asetuksen (EY) N:o 1235/2008 liitteessä IV, esitetään samassa järjestyksessä kaikilla kielillä, on aiheellista järjestää maiden nimet koodinumeroiden perusteella ja korvata kyseinen liite kokonaisuudessaan.

(32)

Asetuksen (EY) N:o 1235/2008 liitteitä III ja IV olisi sen vuoksi muutettava.

(33)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat luonnonmukaisen tuotannon komitean lausunnon mukaiset,

1)

Muutetaan liite III tämän asetuksen liitteen I mukaisesti.

2)

Korvataan liite IV tämän asetuksen liitteellä II.