1.6.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 144/1

(1)

Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Libanonin tasavallan välisestä assosiaatiosta tehty Euro–Välimeri-sopimus (1), jäljempänä ’sopimus’, allekirjoitettiin Luxemburgissa 17 päivänä kesäkuuta 2002, ja se tuli voimaan 1 päivänä huhtikuuta 2006.

(2)

Kroatian tasavallasta tuli Euroopan unionin jäsenvaltio 1 päivänä heinäkuuta 2013.

(3)

Kroatian tasavallan liittymisasiakirjan 6 artiklan 2 kohdan mukaan Kroatian tasavallan liittymisestä sopimukseen on sovittava tekemällä sopimukseen pöytäkirja neuvoston, joka tekee ratkaisunsa unionin puolesta ja yksimielisesti jäsenvaltioiden puolesta, ja Libanonin tasavallan välillä.

(4)

Neuvosto antoi 14 päivänä syyskuuta 2012 komissiolle luvan aloittaa neuvottelut Libanonin tasavallan kanssa. Neuvottelut saatiin onnistuneesti päätökseen parafoimalla tähän päätökseen liitetty pöytäkirja.

(5)

Pöytäkirjan 7 artiklassa määrätään sen väliaikaisesta soveltamisesta ennen sen voimaantuloa.

(6)

Pöytäkirja olisi allekirjoitettava sillä varauksella, että sen tekeminen saatetaan päätökseen myöhemmin, ja sitä olisi sovellettava väliaikaisesti,

1.6.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 144/3

(1)

Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Libanonin tasavallan välisestä assosiaatiosta tehty Euro–Välimeri-sopimus, jäljempänä ’sopimus’, allekirjoitettiin Luxemburgissa 17 päivänä kesäkuuta 2002, ja se tuli voimaan 1 päivänä huhtikuuta 2006.

(2)

Kroatian tasavallan Euroopan unioniin liittymistä koskeva sopimus allekirjoitettiin Brysselissä 9 päivänä joulukuuta 2011, ja se tuli voimaan 1 päivänä heinäkuuta 2013.

(3)

Kroatian tasavallan liittymisasiakirjan 6 artiklan 2 kohdan mukaan sen liittymisestä sopimukseen sovitaan tekemällä sopimukseen liitettävä pöytäkirja.

(4)

Sopimuksen 22 artiklan 2 kohdan mukaiset neuvottelut on käyty sen varmistamiseksi, että Euroopan unionin ja Libanonin yhteiset edut otetaan huomioon,

1.

Lisätään 18 artiklan 4 kohtaan merkintä seuraavasti: ”Izdano naknadno”.

2.

Korvataan liite V seuraavasti:

1.6.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 144/11

(1)

Kriisinratkaisun yhteydessä on tärkeää, että kriisinratkaisuviranomaisilla on riittävät ohjeet sen varmistamiseksi, että velkakirjojen arvon alaskirjausta sovelletaan asianmukaisesti ja johdonmukaisesti kaikkialla unionissa. Kattavana periaatteena on, että velkakirjojen arvon alaskirjausta voidaan soveltaa kaikkiin velkoihin, ellei niitä ole nimenomaisesti rajattu direktiivin 2014/59/EU 44 artiklan 2 kohdan soveltamisalan ulkopuolelle. Tästä syystä velan ei olisi koskaan katsottava olevan velkakirjojen arvon alaskirjauksen ulkopuolella, ellei se kuulu niiden velkojen luetteloon, jotka on nimenomaisesti rajattu ulkopuolelle kyseisen säännöksen nojalla. Itse asiassa jo suunniteltaessa kriisinratkaisua ja arvioitaessa purkamismahdollisuuksia kriisinratkaisuviranomaisen pitäisi pyrkiä minimoimaan velkakirjojen arvon alaskirjauksen ulkopuolelle rajaaminen sen periaatteen noudattamiseksi, jonka mukaan osakkeenomistajat ja velkoja kattavat kriisinratkaisun kustannukset.

(2)

Yleisenä periaatteena on, että osakkeenomistajien ja velkojien olisi katettava tappiot kriisinratkaisussa saamistensa etusijajärjestyksen mukaisessa järjestyksessä tavanomaisen maksukyvyttömyysmenettelyn mukaisessa menettelyssä. Lisäksi samaan luokkaan kuuluvia velkojia olisi kohdeltava tasapuolisesti. Tätä varten on määriteltävä selvästi kriisinratkaisuviranomaisilla oleva harkintavalta, jota ne voivat käyttää, kun ne rajaavat tietyt velat velkakirjojen arvon alaskirjauksen ulkopuolelle kokonaan tai osittain ja siirtävät tappiot muille velkojille tai tarvittaessa kriisinratkaisurahastoille. Tämän vuoksi ne olosuhteet, joiden perusteella velkojia voidaan rajata velkakirjojen arvon alaskirjauksen ulkopuolelle, olisi rajattava tarkasti ja kaikki poikkeamat, joita sovelletaan samalla etusijalla olevien velkojien yhdenvertaisuuden periaatteeseen (ns. pari passu -periaate), on oltava oikeasuhteisia, yleisen edun kannalta perusteltuja eivätkä ne saa olla syrjiviä.

(3)

On tärkeää luoda kriisinratkaisuviranomaisille kehys, kun ne käyttävät toimivaltaa rajatessaan velan tai velkaluokan kokonaan tai osittain alaskirjauksen ulkopuolelle direktiivin 2014/59/EU 44 artiklan 3 kohdassa säädetyissä poikkeuksellisissa tilanteissa, jotta voidaan selventää määrättyä kriisinratkaisuskenaariota. Tarvitaan kuitenkin tiettyä joustavuutta, jotta kriisinratkaisuviranomaiset voivat tapauskohtaisesti arvioida, ovatko ulkopuolelle rajaamiset ehdottoman välttämättömiä ja oikeasuhteisia.

(4)

Päätös käyttää velkakirjojen arvon alaskirjausta (tai muita kriisinratkaisuvälineitä) olisi tehtävä direktiivin 2014/59/EU 31 artiklan 2 kohdan mukaisten kriisinratkaisutavoitteiden saavuttamiseksi. Samoin kyseisten kriisinratkaisutavoitteiden olisi vaikutettava myös velkakirjojen arvon alaskirjauksen käyttöä koskeviin päätöksiin, myös päätökseen rajata velka tai velkaluokka velkakirjojen arvon alaskirjauksen soveltamisen ulkopuolelle tietyssä tapauksessa.

(5)

Näiden periaatteiden mukaisesti olisi rajattava direktiivin 2014/59/EU 44 artiklan 3 kohdan mukaista mahdollisuutta rajata tai osittain rajata tiettyjä velkoja alaskirjaus- tai muuntamisvaltuuksien soveltamisalan ulkopuolelle siihen, mikä on tarpeen niiden ulkopuolelle jättämiseen oikeuttavien tavoitteiden saavuttamiseksi. Tätä varten olisi mahdollisuuksien mukaan asetettava etusijalle mahdollisuus rajata velka osittain alaskirjauksen ulkopuolelle tai rajoittaa kyseiseen velkaan sovellettavan alaskirjauksen laajuutta, jos se riittää tavoitteen saavuttamiseksi, sen sijaan, että velka rajattaisiin kokonaan alaskirjauksen ulkopuolelle.

(6)

Kun kriisinratkaisuviranomaiset käyttävät poikkeuksellisesti toimivaltaa ja rajaavat velan tai velkaluokan kokonaan tai osittain alaskirjauksen ulkopuolelle, se ei saisi vaikuttaa niiden velvollisuuksiin varmistaa, että laitokset ja konsernit ovat purkamiskelpoisia, ja että niillä on riittävästi varoja omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskevan vähimmäisvaatimuksen noudattamiseksi, jotta tappiot voidaan kattaa kriisinratkaisussa ja pääomapohjaa vahvistaa kriisinratkaisusuunnitelman mukaisesti. Direktiivin 2014/59/EU 45 artiklan 6 kohdan c alakohdan mukaisesti asianomaisten kriisinratkaisuviranomaisten on otettava huomioon mahdolliset alaskirjauksen ulkopuolelle rajaamiset, kun varmistetaan, että laitoksella on riittävä kapasiteetti tappioiden kattamiseksi ja pääomapohjan vahvistamiseksi. Koska tiettyjen velkojen rajaaminen velkakirjojen arvon alaskirjauksen ulkopuolelle voisi vähentää merkittävästi tätä kriisinratkaisussa käytettävissä olevaa kapasiteettia, kriisinratkaisuviranomaisen olisi harkittava alaskirjauksen ulkopuolelle rajaamisen todennäköistä tarvetta, kun se määrittää omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskevaa vähimmäisvaatimusta direktiivin 2014/59/EU 45 artiklan 6 kohdan c alakohdan mukaisesti.

(7)

Kun otetaan huomioon se, että kriisinratkaisuviranomaisella oleva mahdollisuus rajata velka tai velkaluokka direktiivin 2014/59/EU 44 artiklan 3 kohdan mukaisen velkakirjojen arvon alaskirjauksen ulkopuolelle on luonteeltaan poikkeuksellinen, kriisinratkaisuviranomaisen arvion on oltava hyvin perusteltu. Jos kyseinen alaskirjauksen ulkopuolelle rajaaminen tarkoittaa kriisinratkaisurahaston käyttöä, kriisinratkaisuviranomaisen olisi tarjottava hyvät perustelut sen taustalla olevista poikkeuksellisista tilanteista. Tämä selvitys on olennaisen tärkeää, jotta komissio voi toimia direktiivin 2014/59/EU 44 artiklan 12 kohdassa olevan velvoitteensa mukaisesti. Sen mukaan komission on 24 tunnin kuluessa kriisinratkaisuviranomaisen tiettyjen velkojen ulkopuolelle rajaamispäätöstä koskevan ilmoituksen vastaanottamisesta tehtävä päätös, kieltääkö se ehdotetun ulkopuolelle rajaamisen tai vaatiiko se siihen muutoksia. Kriisinratkaisuviranomaisen komissiolle antaman selvityksen olisi oltava oikeasuhteinen ja olisi otettava huomioon tapauksen erityispiirteiden edellyttämä tarkoituksenmukaisuus.

(8)

Kun kyse on kriisinratkaisusta, hyväksyttäviä velkoja koskevaa vähimmäisvaatimusta laskettaessa huomioon otettavat velat olisi aina alaskirjattava siinä määrin kuin on tarpeen tappioiden kattamiseen ja laitoksen pääomapohjan vahvistamiseen, koska kriisinratkaisuviranomaiset edellyttävät kriisinratkaisun suunnittelun yhteydessä, että kyseiset velat vaikuttavat uskottavalla ja toteuttamiskelpoisella tavalla tappioiden kattamiseen ja pääomapohjan vahvistamiseen. Jos niissä poikkeuksellisissa tapauksissa, joissa kriisinratkaisuviranomaisen on käytettävä direktiivin 2014/59/EU 44 artiklan 3 kohdan mukaista alaskirjauksen ulkopuolelle rajaamista, jota ei ole otettu huomioon kriisinratkaisun suunnittelussa, kyseinen alaskirjauksen ulkopuolelle rajaaminen tarkoittaa kriisinratkaisurahaston käyttöä, kriisinratkaisuviranomaisen on selitettävä, miksi poikkeukselliset tilanteet oikeuttavat mainittuun toimenpiteeseen, ja syyt siihen, miksi kriisinratkaisuviranomainen ei voinut ennakoida näitä poikkeuksellisia tilanteita kriisinratkaisun suunnittelun yhteydessä. Näiden tekijöiden selittämisvaatimusta on sovellettava oikeasuhteisesti ja asianmukaisesti ottaen huomioon oikea-aikaisen kriisinratkaisutoimen tarve.

(9)

Direktiivin 2014/59/EU 44 artiklan 3 kohdan mukaista mahdollisuutta rajata velkakirjojen arvo alaskirjauksen ulkopuolelle olisi käytettävä noudattaen täysimääräisesti unionin oikeuden yleisiä periaatteita. Erityisesti se ei saisi vaikuttaa muiden velkojien suojatoimiin, eli siihen periaatteeseen, että yhdellekään velkojalle ei saa aiheutua suurempia tappioita kuin sille olisi aiheutunut, jos laitos olisi purettu tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä. Kriisinratkaisuviranomaisten olisi otettava huomioon tarve kunnioittaa näitä suojatoimia ja niiden rikkomisesta velkojille aiheutuvan vahingonkorvausvelvollisuuden mahdollisuus, kun ne rajaavat velkakirjoja alaskirjauksen ulkopuolelle direktiivin 2014/59/EU 44 artiklan 3 kohdan mukaisesti ja kun ne laativat kriisinratkaisusuunnitelmaa. Uusien alaskirjauksen ulkopuolelle rajaamisten ainoana perusteena ei pitäisi kuitenkaan käyttää sitä, että kriisinratkaisuviranomaisen päätös rajata velkakirjojen arvo alaskirjauksen ulkopuolelle voi päätyä tuomioistuimen käsiteltäväksi. Tämän ei kuitenkaan pitäisi rajoittaa aikaisempien kriisinratkaisutoimia koskevien tuomioistuimen ratkaisujen ottamista asianmukaisesti huomioon, jos ne ovat merkityksellisiä kyseessä olevan asian osalta.

(10)

Kriisinratkaisuviranomaisella olevaa kokonaiskapasiteettia rajata velkakirjojen arvo alaskirjauksen ulkopuolelle rajoittaa se, että tappiot, joita velkojat eivät ole täysin kattaneet alaskirjauksen ulkopuolelle rajauksen vuoksi, kuuluvat kriisinratkaisun rahoitusjärjestelyjen piiriin vain silloin, kun osakkeenomistajat ja velkojat ovat suorittaneet määrän, joka on vähintään kahdeksan prosenttia laitoksen velkojen kokonaismäärästä, omat varat mukaan lukien.

(11)

Alaskirjauksen ulkopuolelle rajauksia olisi tarkasteltava tapauskohtaisesti analysoimalla direktiivin 2014/59/EU 44 artiklan 3 kohdan mukaisten perustelujen relevantteja näkökohtia yksi kerrallaan sen sijaan, että tarkasteltaisiin kyseisten laitosten erityispiirteitä sellaisenaan. Tällaisen lähestymistavan pitäisi varmistaa, että poikkeuksellisia tilanteita arvioidaan johdonmukaisesti ja tarpeettomat kilpailun vääristymät vältetään. Laitoksen ominaisuudet (kuten koko, sidokset muihin laitoksiin tai monitahoisuus) olisi otettava tarvittaessa huomioon, jotta voidaan arvioida täyttyvätkö ne edellytykset, joiden perusteella velka voidaan rajata velkakirjojen arvon alaskirjauksen ulkopuolelle. Kyseisten ominaisuuksien ei pitäisi kuitenkaan automaattisesti oikeuttaa tällaisen laitoksen velkojen rajaukseen alaskirjauksen ulkopuolelle.

(12)

Markkinatilanne, laitoksen kaatumisen olosuhteet, sen kärsimien tappioiden määrä tai muut yleiset tekijät voivat vaikuttaa siihen todennäköisyyteen, että poikkeukselliset tilanteet ilmenevät sellaisina kuin ne on määritelty direktiivin 2014/59/EU 44 artiklan 3 kohdassa. Tällaisia yleisiä tekijöitä ei kuitenkaan pitäisi käyttää itsenäisinä alaskirjauksen ulkopuolelle rajaamisen perusteina direktiivin 2014/59/EU 44 artiklan 3 kohdan a–d alakohdassa lueteltujen perusteiden lisäksi.

(13)

Kun kriisinratkaisuviranomainen harkitsee, täyttyykö yksi tai useampi edellytys velkakirjojen arvon alaskirjauksen ulkopuolelle rajaamiselle, sen olisi otettava huomioon sen ajan pituus, jonka jälkeen laitosta uhkaavaa kaatumista ei voitu enää käsitellä hallitusti. Jos kullekin laitokselle on määritelty kriisinratkaisusuunnitelma sekä omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskeva vähimmäisvaatimus ja kriisinratkaisun esteisiin on puututtu, oletetaan että laitoksella on tarvittavat valmiudet tappioiden kattamiseen ja pääomapohjan vahvistamiseen. Kriisinratkaisumääräyksen olisi oltava kriisinratkaisusuunnitelman ja myös kriisinratkaisustrategian mukainen, jollei kriisinratkaisuviranomainen arvioi tapauksen olosuhteet huomioon ottaen, että kriisinratkaisutavoitteet saavutetaan tehokkaammin toteuttamalla muita kuin kriisinratkaisusuunnitelman mukaisia toimia.

(14)

Sen ajanjakson aikana, jolloin kriisinratkaisusuunnitelmia ja omia varoja ja hyväksyttäviä velkoja koskevaa vähimmäisvaatimusta ei ole vielä hyväksytty, ja jos kriisinratkaisuviranomaisella on ollut käytettävissään rajallinen aika tehdä päätös kriisinratkaisustrategian yksityiskohtaisesta täytäntöönpanosta, on todennäköisempää, että ilmenee tapauksia, joissa ei ole mahdollista soveltaa velkakirjojen arvon alaskirjausta kaikkiin hyväksyttäviin velkoihin kohtuullisen ajan kuluessa. Sen määritteleminen, mikä ”kohtuullinen aika” on, olisi yhdistettävä siihen nopeuteen ja varmuuteen, joita edellytetään velkakirjojen arvon alaskirjauksen loppuunsaattamiseen tiettyyn päivämäärään mennessä yrityksen vakauttamiseksi tosiasiallisesti. Jos ei ole mahdollista suorittaa kaikkia tehtäviä, joita tarvitaan tiettyjen velkojen alaskirjausta varten kyseiseen päivämäärään mennessä, olisi katsottava, että velkakirjojen arvon alaskirjausta ei ole mahdollista suorittaa ”kohtuullisessa ajassa”. Päätös siitä, milloin ”vaikea” muuttuu ”mahdottomaksi”, on tehtävä nojautuen niihin perusteisiin, joilla määritetään ”kohtuullinen aika”.

(15)

Periaatteessa velat, joihin sovelletaan kolmannen maan lainsäädäntöä, ovat alaskirjattavissa siltä osin kuin niitä ei ole rajattu ulkopuolelle 44 artiklan 2 kohdan nojalla. Direktiivin 55 artiklassa säädetyllä mekanismilla kasvatetaan sitä todennäköisyyttä, että nämä velat voidaan alaskirjata kohtuullisessa ajassa. Yhtä tärkeää on se, että direktiivin 2014/59/EU 67 artiklassa säädetään, että kriisinratkaisuviranomaisilla on oikeus vaatia, että hallinnonhoitaja, pesänhoitaja tai muu henkilö, joka käyttää määräysvaltaa kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen suhteen, toteuttaa kaikki tarvittavat toimet sen varmistamiseksi, että velkojen, joihin sovelletaan kolmannen maan lainsäädäntöä, alaskirjaus tai muuntaminen tulee voimaan. Kun kuitenkin otetaan huomioon se seikka, että tällaiset velat eivät kuulu unionin oikeuden soveltamisalaan, on edelleen vaarana, että poikkeustapauksissa, kriisinratkaisuviranomaisen ponnisteluista ja 67 artiklan mukaisen harkintavallan käytöstä huolimatta, esiintyy ongelmia siinä, voidaanko nämä velat hyväksyä velkakirjojen arvon alaskirjaukseen kohtuullisessa ajassa.

(16)

Tiettyjen velkojen alaskirjaukselle voi olla käytännön esteenä se, että velan määrää ei ole määritetty tai se on vaikea määrittää siinä vaiheessa, kun kriisinratkaisuviranomainen soveltaa velkakirjojen arvon alaskirjausta. Tämä voi koskea vakuudellisia velkoja, joiden määrä ylittää vakuuden arvon, tai velkoja, jotka riippuvat tulevaisuuden epävarmoista tapahtumista, kuten taseen ulkopuoliset erät ja nostamattomat lainat. Tällaiset esteet voidaan poistaa asianmukaisen arvonmäärityksen avulla esimerkiksi peruuttamalla sitoumus ja määrittämällä sen arvo arvioimalla asianmukaista arvostusmenetelmää käyttäen tai soveltamalla ”virtuaalista” prosenttimääräistä lainapääoman leikkausta.

(17)

On totta, että joissakin tapauksissa johdannaisten alaskirjaus voi myös osoittautua vaikeaksi, mutta direktiivin 2014/59/EU 49 artiklassa säädetään selvästi, miten johdannaisia olisi alaskirjattava, eli sulkeutumisen jälkeen. Voi olla vaikeaa määritellä nettoutettu summa lyhyessä ajassa sulkeutumisen jälkeen, mutta sen ei pitäisi tarkoittaa automaattista alaskirjauksen ulkopuolelle rajaamista, koska se voidaan myös suorittaa asianmukaisia arvostusmenetelmiä käyttäen, kuten komissio on vahvistanut direktiivin 2014/59/EU 49 artiklan 5 kohdassa, erityisesti tilapäisen arvostuksen vaiheessa. Tätä varten laitosten olisi osoitettava, että ne pystyvät toimittamaan tarpeelliset tiedot arvostuksen suorittamiseksi kriisinratkaisua varten. Kriisinratkaisuviranomaisten olisi erityisesti varmistettava, että laitokset kykenevät tuottamaan vaaditut ajantasaiset tiedot kriisinratkaisustrategian mukaisen määräajan puitteissa, erityisesti tukeakseen kriisinratkaisua edeltävää ja sen aikaista uskottavaa arvostusta direktiivin 2014/59/EU 36 artiklan mukaisesti. Lisäksi suuntaviivoissa määrätään, että kriisinratkaisuviranomaisten olisi harkittava, olisiko laitoksia edellytettävä luopumaan omaisuuseristä, jotka merkittävästi vähentävät arvostuksen toteuttamiskelpoisuutta.

(18)

Direktiivin 2014/59/EU 2 artiklassa määritellään kriittisten toimintojen ja ydinliiketoiminta-alueiden käsitteet. Komissiolle siirretään valta antaa delegoitu säädös, jolla täsmennetään olosuhteet, joissa tietyt toiminnat, palvelut ja toiminnot voivat kuulua kriittisten toimintojen tai ydinliiketoiminnan määritelmään. Tältä osin liiketoiminta-alueen kannattavuus ei sinänsä ole riittävä syy kyseiseen liiketoiminta-alueeseen liittyvien velkojen rajaamiseksi alaskirjauksen ulkopuolelle. Alaskirjauksen ulkopuolelle rajaaminen voi kuitenkin olla perusteltua, jos ydinliiketoiminnan säilyttäminen on ratkaisevan tärkeää kriisinratkaisun tavoitteiden saavuttamiseksi ja kriittisten toimintojen säilyttämiseksi, jos keskeisten toimintojen, palvelujen ja transaktioiden jatkaminen edistää mainittuja tavoitteita.

(19)

Kriisinratkaisuviranomaiset voivat rajata alaskirjauksen ulkopuolelle ainoastaan velat, jotka ovat tarpeen riskien hallintatarkoituksessa (suojaus) kriittisten toimintojen yhteydessä, jos riskien hallinta (suojaus) hyväksytään vakavaraisuusvaatimusten vuoksi ja se on oleellisen tärkeää kriittisiin toimintoihin liittyvien toimintojen ylläpitämiseksi siten, että jos suojaus purettaisiin, kriittisen toiminnan jatkuvuus vaarantuisi vakavasti.

(20)

Kriisinratkaisuviranomaiset voivat lisäksi rajata alaskirjauksen ulkopuolelle ainoastaan velat, jotka ovat tarpeen riskien hallintatarkoituksessa (suojaus) kriittisten toimintojen yhteydessä, jos purettaessa riskienhallintaa koskeva toimenpide laitoksen olisi mahdotonta korvata se kohtuullisin ehdoin vaaditussa määräajassa kriittisen toiminnon ylläpitämiseksi esimerkiksi osto- ja myyntihinnan erotusten tai arvostukseen liittyvän epävarmuuden vuoksi.

(21)

Häiriöiden leviämisen ehkäiseminen rahoitusjärjestelmään kohdistuvien merkittävien haitallisten vaikutusten välttämiseksi on myös kriisinratkaisun tavoite, joka voi oikeuttaa rajaamaan velan velkakirjojen alaskirjauksen soveltamisen ulkopuolelle. Joka tapauksessa alaskirjauksen ulkopuolelle rajaaminen tällä perusteella olisi mahdollista ainoastaan, jos se on ehdottoman välttämätöntä ja oikeasuhteista, mutta myös silloin kun häiriöt ovat levinneet laajalle ja häiritsevät vakavasti rahoitusmarkkinoiden toimintaa tavalla, josta voisi aiheutua vakavia häiriöitä jäsenvaltion tai unionin talouteen.

(22)

Velkakirjojen arvon alaskirjauksen soveltamiseen voi kuulua erottamattomasti tietty häiriöiden leviämisen riski. Lainsäätäjän päätös asettaa velkakirjojen arvon alaskirjaus direktiivissä 2014/59/EU kriisinratkaisun tärkeimmäksi välineeksi ja periaate, jonka mukaan osakkeenomistajien ja velkojien olisi katettava tappiot, tarkoittavat yhdessä sitä, että erottamattomasti alaskirjauksen soveltamiseen kuuluvaa häiriöiden leviämisen riskiä ei pitäisi automaattisesti katsoa velkojen alaskirjauksen ulkopuolelle rajaamisen syyksi. Kriisinratkaisuviranomaisten olisi sen vuoksi arvioitava tarkasti kyseisiä perusteita ja selitettävä velan rajaaminen velkakirjojen arvon alaskirjauksen ulkopuolelle sillä perusteella, että todennäköisyys velan aiheuttamalle 2014/59/EU 44 artiklan 3 kohdan c alakohdassa kuvatun tyyppiselle laajalle häiriölle on suurempi kuin niiden velkojen, joita ei ole rajattu ulkopuolelle. Tätä varten niiden olisi perustettava arvionsa asianmukaisiin menetelmiin, esimerkiksi kvantitatiiviseen analyysiin, kun ne määrittävät häiriöiden leviämisen ja jonkin jäsenvaltion tai unionin talouteen kohdistuvien vakavien häiriöiden riskiä ja vakavuutta.

(23)

Velkakirjojen arvon alaskirjauksen aikaiset markkinaolosuhteet voivat vaikuttaa laajan häiriöiden leviämisen välttämiseen perustuvaan ulkopuolelle rajaamisen tarpeeseen, erityisesti silloin, kun yritys kaatuu ajankohtana, jona rahoitusjärjestelmään kohdistuu huomattava paine tai se kärsii luottamuksen puutteesta. Purkamismahdollisuuksien arvioinnissa olisi tarkasteltava direktiivin 2014/59/EU liitteen C jaksossa olevan 26 kohdan mukaisesti riskiä siitä, että kriisinratkaisun välineiden ja valtuuksien soveltamisella voi olla merkittävää suoraa tai välillistä haittaa rahoitusvakaudelle ja markkinoiden luottamukselle. Kun kriisinratkaisuviranomainen rajaa velan velkojen alaskirjauksen ulkopuolelle mainitun direktiivin 44 artiklan 3 kohdan mukaisesti laajan leviämisen riskin perusteella, sen odotetaan sen vuoksi selittävän, miksi alaskirjauksen esteitä ei ole käsitelty kriisinratkaisun suunnittelun yhteydessä, jos nämä ulkopuolelle rajaamiset muodostuvat purkamismahdollisuuksien esteiksi. Kriisinratkaisuviranomaisen olisi myös arvioitava, onko velkakirjojen arvon alaskirjauksen soveltaminen kyseisiin velkoihin leviämisvaikutuksen syynä tai pahentaako se sitä merkittävästi, vai johtuuko leviäminen itse asiassa laitoksen kaatumisesta sellaisenaan.

(24)

Laajan häiriöiden leviämisen riski voi olla välitön, kun kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen vastapuolten kärsimät välittömät tappiot aiheuttavat niille ja vuorostaan niiden vastapuolille maksuhäiriöitä tai vakavia maksukyvyttömyysongelmia. Vaikka yksi tai useampi rahoituslaitos voi kaatua, koska se on kyvytön jatkamaan toimintaansa tai joutuu taloudellisiin vaikeuksiin alaskirjauksen välittömänä seurauksena, se ei saisi johtaa automaattisesti velkojen rajaamiseen velkakirjojen arvon alaskirjauksen soveltamisalan ulkopuolelle. Ulkopuolelle rajaamista koskevat päätökset olisi tehtävä suhteessa siihen järjestelmäriskiin, joka voi olla välittömän häiriöiden leviämisen seuraus.

(25)

Laajan häiriöiden leviämisen riski voi olla myös välillinen, esimerkiksi silloin kun tiettyjen markkinatoimijoiden kuten tallettajien luottamus menetetään tai omaisuuserien hintojen vaikutuksen kautta. Välillisen leviämisen riski on suuri silloin, kun luottamus menetetään (tukku- ja vähittäis-)rahoitusmarkkinoilla – tarjonnan tyrehtyminen, korkeammat vakuusvaatimukset joko yleisesti tai niille laitoksille, joilla on vastaavat ominaisuudet kuin kaatuvalla laitoksella, tai maksuvalmiusvaikeuksissa olevien laitosten omaisuuserien pikaiset myynnit.

(26)

Tiettyjen velkojen arvon alaskirjauksessa saattaa esiintyä velkojen arvon tuhoutumista, jos kyseiset velat ovat osa menestyvää liiketoimintaa, jolla olisi muuten huomattava lisäarvo pankille, kuten silloin kun myydään yksityisen sektorin ostajalle. Jotta kriisinratkaisuviranomainen voi rajata velan tai velkaluokan velkakirjojen arvon alaskirjauksen ulkopuolelle, säilytetyn arvon olisi oltava riittävä (mahdollisesti) parantamaan niiden velkojien asemaa, joita ei ole rajattu alaskirjauksen ulkopuolelle, verrattuna velkojien asemaan siinä tilanteessa, jossa kyseisiä velkoja ei rajattaisi alaskirjauksen ulkopuolelle. Näin ollen kriisinratkaisuviranomaiset voivat rajata velan velkakirjojen arvon alaskirjauksen ulkopuolelle direktiivin 2014/59/EU 44 artiklan 3 kohdan d alakohdan mukaisesti silloin, kun ulkopuolelle rajaamisesta muille velkojille aiheutuva hyöty on suurempi kuin velkojien osallistuminen olisi tappioiden kattamiseen ja pääomapohjan vahvistamiseen, jos ulkopuolelle rajaamista ei tehtäisi. Näin voi olla esimerkiksi siinä tilanteessa, jossa säilytetty arvo voitaisiin selvästi ilmaista yksityisen sektorin ostajan maksaman vastikkeen vastaavan nousun kautta.

(27)

Kun arvioidaan velkakirjojen arvon alaskirjauksen ulkopuolelle rajaamisen mahdollisia etuja arvon säilymisen kannalta, direktiivin 2014/59/EU 36 artiklan 16 kohdassa ja 49 artiklan 5 kohdassa annetaan komissiolle valta hyväksyä teknisiä sääntelystandardeja, jotka koskevat arvostusta kriisinratkaisua varten ja johdannaisten arvostusta. Sovellettavasta menetelmästä riippuen ylimääräiset tappiot saattavat olla seurausta johdannaisten ulkopuolelle rajaamisesta ja ne voivat ylittää vastaavan velan velkakirjojen arvon alaskirjauksen sisältämät mahdollisuudet ja aiheuttaa lisää tappioita, jotka saattavat lisätä kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen muille velkojille velkakirjojen arvon alaskirjauksesta johtuvaa rasitusta. Ylimääräisiä tappioita voi tulla vastapuolelle aiheutuneista jälleenhankintakustannuksista tai kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen avoimeksi jääneiden suojauksien palauttamisesta, jotka eivät näy johdannaisten toimivan yrityksen arvossa. Tällaisissa olosuhteissa kriisinratkaisuviranomaisen olisi arvioitava, tarkoittaisiko kyseinen arvon vähennys, että niille velkojille, joita ei ole rajattu alaskirjauksen ulkopuolelle, koituvat tappiot olisivat suuremmat kuin jos kyseinen velka olisi rajattu velkakirjojen arvon alaskirjauksen ulkopuolelle. Puhtaasti spekulatiiviset odotukset mahdollisesta arvonnoususta eivät saa olla ulkopuolelle rajaamisen perusteena.

1)

’Välitön häiriöiden leviäminen’ tarkoittaa tilannetta, jossa kriisinratkaisun kohteena olevan laitoksen vastapuolten välittömät tappiot, jotka johtuvat laitoksen velkojen alaskirjauksesta, johtavat pian mainittujen vastapuolten maksukyvyttömyyteen tai todennäköiseen maksukyvyttömyyteen.

2)

’Välillinen häiriöiden leviäminen’ tarkoittaa tilannetta, jossa laitoksen velkojen alaskirjaus tai muuntaminen aiheuttaa markkinaosapuolten kielteisen reaktion, joka aiheuttaa vakavan häiriön rahoitusjärjestelmään ja saattaa vahingoittaa reaalitaloutta.

a)

poikkeukselliset tilanteet, jotka poikkeavat kriisinratkaisun suunnittelun aikaisista siten, että kyseiset velat on rajattava velkakirjojen arvon alaskirjauksen ulkopuolelle kriisinratkaisutoimen toteuttamishetkellä;

b)

miksi ulkopuolelle rajaamista tarvitaan ja erityisesti miksi poikkeuksellisia tilanteita, jotka johtivat sen tarpeeseen, ei voitu ennakoida kriisinratkaisun suunnittelun yhteydessä;

c)

jos ulkopuolelle rajaamisesta määrättiin kriisinratkaisusuunnitelmassa, miten kriisinratkaisuviranomainen on käsitellyt tätä tarvetta, jotta siitä ei muodostuisi purkamismahdollisuuksien estettä.

a)

täyttyvätkö tämän asetuksen 5 ja 6 artiklassa säädetyt edellytykset ja miten ne täyttyvät; ja

b)

miksi ulkopuolelle rajaamisen tarvetta ei voitu käsitellä asianmukaista direktiivin 2014/59/EU 36 artiklan mukaista arvostusmenetelmää käyttäen.

a)

täyttyvätkö tämän asetuksen 7 artiklassa säädetyt edellytykset ja miten ne täyttyvät;

b)

miksi ulkopuolelle rajattavat velat ovat tärkeämpiä selkeästi määriteltyjen kriittisten toimintojen ja ydinliiketoiminta-alueiden jatkuvuuden kannalta kuin ne velat, joita ei rajata ulkopuolelle.

a)

täyttyvätkö tämän asetuksen 8 artiklassa säädetyt edellytykset ja miten ne täyttyvät;

b)

syyt siihen, miksi ulkopuolelle rajatut velat aiheuttaisivat suuremmalla todennäköisyydellä direktiivin 2014/59/EU 44 artiklan 3 kohdan c alakohdassa kuvatun tyyppisen laajan häiriöiden leviämisen kuin ne velat, joita ei ole rajattu ulkopuolelle.

a)

kriisinratkaisuviranomaisen velvollisuus toimittaa kriisinratkaisusuunnitelmassa kuvaus prosesseista, joilla varmistetaan, että saatavilla on asianmukaisen ajan kuluessa direktiivin 2014/59/EU 36 ja 49 artiklassa tarkoitettua arvostusta varten tarvittavat tiedot;

b)

kriisinratkaisuviranomaisen velvollisuus poistaa laitoksen purkamismahdollisuuksien esteet mukaan lukien tilanteet, jotka johtavat mahdolliseen ulkopuolelle rajaamiseen ja jotka voitaisiin ennakoida kriisinratkaisun suunnittelun yhteydessä, kun kyseiset mahdolliset ulkopuolelle rajaamiset muodostuvat purkamismahdollisuuksien esteiksi.

a)

milloin alaskirjattava määrä on oltava viime kädessä määritetty;

b)

mihin mennessä kaikki velkojen alaskirjauksen edellyttämät tehtävät olisi suoritettava loppuun kriisinratkaisutavoitteiden saavuttamiseksi, kun otetaan huomioon kriisinratkaisutoimien aikainen tilanne.

a)

tarve julkaista alaskirjausta koskeva päätös ja määrittää alaskirjattava määrä ja sen lopullinen jakaminen velkojien luokkiin;

b)

tällaisen päätöksen lykkäämisen aiheuttamat vaikutukset markkinoiden luottamukseen, mahdolliset markkinareaktiot kuten likviditeetin ulosvirtaukset ja kriisinratkaisutoimen tehokkuus ottaen huomioon seuraavat seikat:

c)

markkinoiden avautumisajat, sikäli kuin ne vaikuttavat kriittisten toimintojen jatkuvuuteen ja häiriöiden leviämiseen;

d)

viitepäivä(t), jolloin pääomaa koskevia vaatimuksia on noudatettava;

e)

laitoksen maksujen eräpäivät ja kyseisten velkojen maturiteetti.

a)

velan tai velkaluokan arvon alaskirjaus heikentäisi toimintaa rahoituksen saatavuuden vuoksi tai sellaisen riippuvuuden vuoksi, joka kohdistuu vastapuoliin, kuten suojausvastapuoliin, infrastruktuuriin tai laitoksen palvelujen tarjoajiin, jotka eivät voi tai halua jatkaa transaktioita laitoksen kanssa velkakirjojen arvon alaskirjauksen jälkeen;

b)

kyseinen kriittinen toiminto on laitoksen kolmansille osapuolille tarjoama palvelu, joka on riippuvainen velan hoitamisesta keskeytyksettä.

a)

riskien hallinta (suojaus) hyväksytään vakavaraisuusvaatimusten vuoksi ja se on oleellisen tärkeää kriittisiin toimintoihin liittyvien toimintojen ylläpitämiseksi;

b)

laitoksen olisi mahdotonta korvata purettu riskienhallintaa koskeva toimenpide kohtuullisin ehdoin vaaditussa määräajassa kriittisen toiminnon ylläpitämiseksi.

a)

kriisinratkaisuviranomainen arvioi, että rahoitus on elintärkeää kriittisen toiminnon ylläpitämiseksi;

b)

kun otetaan huomioon tämän asetuksen 6 artikla, laitoksen olisi mahdotonta korvata rahoitus vaaditussa määräajassa kriittisen toiminnon ylläpitämiseksi.

a)

sen maturiteetti;

b)

rahoituskustannusten ennakoitu kasvu, joka ei vaaranna kriittisen toiminnon jatkuvuutta;

c)

ennakoitu mahdollinen voitto tulevaisuudessa.

a)

asianomaisille vastapuolille olevien sitoumusten tarkastelu sen riskin osalta, että kyseisten sitoumusten alaskirjaus saattaa aiheuttaa uusia kaatumisia;

b)

kaatumisvaarassa olevien vastapuolten merkitys järjestelmän kannalta erityisesti suhteessa muihin finanssimarkkinoiden toimijoihin ja finanssimarkkinoiden rakenteiden tarjoajiin.

a)

niiden laitosten määrä, koko ja sidokset muihin laitoksiin, joilla on vastaavat ominaisuudet kuin kriisinratkaisun kohteena olevalla laitoksella, koska tämä saattaisi johtaa yleiseen luottamuspulaan pankkialaa tai rahoitusjärjestelmää kohtaan laajemmin;

b)

niiden luonnollisten henkilöiden määrä, joihin ulkopuolelle rajaaminen suoraan ja välillisesti vaikuttaa, kriisinratkaisutoimen näkyvyys lehdistössä, sikäli kuin se tarkoittaa merkittävää riskiä pankkitoimintaan tai koko rahoitusjärjestelmään kohdistuvan yleisen luottamuksen heikentämisestä;

c)

niiden vastapuolten lukumäärä, koko ja sidokset muihin laitoksiin, joihin alaskirjaus vaikuttaa, mukaan lukien muut kuin pankkialan markkinaosapuolet, ja näiden vastapuolten kriittisten toimintojen merkitys;

d)

vastapuolten mahdollisuus käyttää vaihtoehtoisia palveluntarjoajia tehtäviin, jotka on arvioitu toisiaan korvaavina, kyseisen tilanteen ominaisuudet huomioon ottaen;

e)

lopettaisiko huomattava määrä vastapuolia rahoittamisen tai transaktioiden tekemisen muiden laitosten kanssa velkakirjojen arvon alaskirjauksen jälkeen tai loppuisiko markkinoiden asianmukainen toiminta tällaisten markkinatoimijoiden velkakirjojen arvon alaskirjauksen seurauksena, erityisesti jos markkinoiden luottamus häviäisi yleisesti tai syntyisi paniikki;

f)

lyhyen aikavälin rahoituksen peruuntuminen laajamittaisesti tai merkittävä talletuspako;

g)

niiden laitosten lukumäärää, koko ja merkitys, joita uhkaa varhaisen tilanteeseen puuttumisen edellytysten täyttyminen tai direktiivin 2014/59/EU 32 artiklan 4 kohdan mukaisten lähellä kaatumista tai todennäköistä kaatumista koskevien edellytysten täyttyminen;

h)

riski merkittävästä kriittisten toimintojen keskeytymisestä tai tällaisten toimintojen hintojen merkittävästä noususta (joka ilmenee muutoksista tällaisten toimintojen tai niiden saatavuuden markkinaolosuhteissa) tai vastapuolten ja muiden markkinaosapuolten odotukset;

i)

laaja ja merkittävä laitosten osakkeiden tai laitosten hallussa olevien omaisuuserien hintojen lasku, erityisesti jos se voi vaikuttaa laitosten pääomatilanteeseen;

j)

yleinen ja laajalle levinnyt laitoksille tarjottavan lyhyen tai keskipitkän aikavälin rahoituksen vähentyminen;

k)

pankkien välisen rahoitusmarkkinan toiminnan merkittävä heikkeneminen, joka ilmenee vakuusvaatimusten merkittävänä kasvuna ja laitosten käytettävissä olevien vakuuksien vähenemisenä;

l)

luottotappiovakuutusten hintojen laaja ja merkittävä nousu tai laitosten tai laitosten rahoitustilanteen kannalta olennaisten muiden markkinatoimijoiden luottoluokitusten heikkeneminen.

1.6.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 144/21

(1)

Asetuksen (EU) N:o 575/2013 329 artiklan 3 kohdan kolmannessa alakohdassa, 352 artiklan 6 kohdan kolmannessa alakohdassa ja 358 artiklan 4 kohdan kolmannessa alakohdassa säädetään, että Euroopan pankkiviranomaisen (EPV) olisi määriteltävä useita menetelmiä, joiden avulla omien varojen vaatimuksissa voidaan ottaa huomioon muut kuin deltaa koskevat riskit oikeassa suhteessa laitosten optioihin ja optiotodistuksiin liittyvän toiminnan laajuuteen ja monimuotoisuuteen nähden. Näin ollen EPV laati tätä koskevan teknisen sääntelystandardin luonnoksen, jonka komissio hyväksyi ja antoi komission delegoituna asetuksena (EU) N:o 528/2014 (3).

(2)

Direktiivillä 2013/36/EU luodussa vakavaraisuusvalvonnan kehyksessä edellytetään, että kaikki laitokset yksilöivät kaikki henkilöstön jäsenet, joiden ammatillisella toiminnalla on merkittävä vaikutus laitoksen riskiprofiiliin. Direktiivin 2013/36/EU 94 artiklan 2 kohdan mukaisesti EPV laati tätä koskevan teknisen sääntelystandardin luonnoksen, jonka komissio hyväksyi ja antoi komission delegoituna asetuksena (EU) N:o 604/2014 (4).

(3)

Delegoidussa asetuksessa (EU) N:o 528/2014 ja delegoidussa asetuksessa (EU) N:o 604/2014 on joitakin virheitä, jotka on korjattava.

(4)

Delegoidun asetuksen (EU) N:o 528/2014 mukaisesti yksinkertaistetun menetelmän olisi oltava vain sellaisten laitosten käytettävissä, jotka ainoastaan ostavat optioita ja optiotodistuksia, mutta niitä ei olisi velvoitettava käyttämään kyseistä menetelmää. Sen vuoksi on aiheellista oikaista delegoidun asetuksen (EU) N:o 528/2014 2 artiklan sanamuoto, joka velvoittaa kyseiset laitokset käyttämään yksinkertaistettua menetelmää eikä estä muita laitoksia käyttämästä sitä.

(5)

Delegoidun asetuksen (EU) N:o 604/2014 4 artiklan 1 kohdan c alakohta olisi muutettava siten, että kaikki henkilöstön jäsenet, joiden saamien palkkioiden kokonaismäärä nostaa ne samalle tasolle toimivan johdon ja riskinottoa edellyttävissä tehtävissä toimivien henkilöiden kanssa, voidaan määritellä ”olennaista riskinottoa edellyttävissä tehtävissä toimiviksi henkilöiksi” eli sellaisiksi henkilöiksi, joiden ammatillisella toiminnalla on merkittävä vaikutus laitoksen riskiprofiiliin.

(6)

Tämä asetus perustuu EPV:n komissiolle toimittamaan teknisten säätelystandardien luonnokseen.

(7)

EPV on järjestänyt avoimen julkisen kuulemisen niistä alkuperäisistä teknisten sääntelystandardien luonnoksista, joita tällä asetuksella oikaistaan, analysoinut niihin mahdollisesti liittyviä kustannuksia ja hyötyjä sekä pyytänyt lausunnon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1093/2010 (5) 37 artiklan mukaisesti perustetulta pankkialan osallisryhmältä.

(8)

Sen varmistamiseksi, että teknisiä sääntelystandardeja voidaan soveltaa asianmukaisesti mahdollisimman pian, tämän asetuksen olisi tultava voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

1.6.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 144/24

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1924/2006 mukaan elintarvikkeita koskevat terveysväitteet ovat kiellettyjä, jollei komissio ole hyväksynyt niitä kyseisen asetuksen mukaisesti ja jolleivät ne sisälly sallittujen väitteiden luetteloon.

(2)

Asetuksessa (EY) N:o 1924/2006 säädetään myös, että elintarvikealan toimijat voivat toimittaa terveysväitteiden hyväksyntää koskevia hakemuksia jäsenvaltion toimivaltaiselle kansalliselle viranomaiselle. Toimivaltaisen kansallisen viranomaisen on toimitettava edellytysten mukaiset hakemukset Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselle EFSAlle, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, tieteellistä arviointia varten sekä komissiolle ja jäsenvaltioille tiedoksi.

(3)

Komissio tekee päätöksen terveysväitteiden hyväksymisestä ottaen huomioon elintarviketurvallisuusviranomaisen antaman lausunnon. Joissakin tapauksissa tieteellinen riskinarviointi ei yksinään riitä tuottamaan kaikkia niitä tietoja, joihin riskinhallintaa koskevan päätöksen olisi perustuttava, ja sen vuoksi olisi otettava huomioon myös muut tarkasteltavana olevan asian kannalta perustellut tekijät.

(4)

Oy Karl Fazer AB toimitti asetuksen (EY) N:o 1924/2006 13 artiklan 5 kohdan nojalla hakemuksen, jonka johdosta elintarviketurvallisuusviranomaisen oli annettava lausunto terveysväitteestä, joka koski runsaskuituisen hapantaikinasta valmistetun ruisleivän vaikutusta aterianjälkeisen glykeemisen vasteen pienenemiseen (kysymys EFSA-Q-2014-00012 (2)). Hakijan esittämä väite oli seuraava: ”Runsaskuituisen hapantaikinasta valmistetun ruisleivän nauttiminen edistää aterianjälkeisen glykeemisen vasteen pienenemistä ja siihen liittyvää insuliinivasteen pienenemistä.” Elintarviketurvallisuusviranomaisen pyynnöstä hakija täsmensi, että runsaskuituituista hapantaikinasta valmistettua ruisleipää olisi väitetyn vaikutuksen osalta verrattava glukoosiin.

(5)

Komissio ja jäsenvaltiot saivat 8 päivänä lokakuuta 2014 elintarviketurvallisuusviranomaiselta tieteellisen lausunnon, jossa todettiin, että esitettyjen tietojen perusteella melkein minkä tahansa elintarvikkeen nauttimisella on glukoosiin verrattuna osoitettu olevan vaikutusta aterianjälkeisen veren glukoosivasteen pienenemiseen.

(6)

Asetuksen (EY) N:o 1924/2006 6 artiklan 1 kohdan ja 13 artiklan 1 kohdan mukaan terveysväitteiden on perustuttava yleisesti hyväksyttyyn tieteelliseen näyttöön. Hyväksyntä voidaan perustellusti jättää antamatta, jos terveysväitteet eivät ole asetuksen (EY) N:o 1924/2006 muiden yleisten ja erityisten vaatimusten mukaisia, vaikka elintarviketurvallisuusviranomaisen tieteellinen arviointi olisikin myönteinen. Elintarviketurvallisuusviranomainen totesi tieteellisessä lausunnossaan, että jos verrattavissa olevia määriä erilaisista hiilihydraatteja sisältävistä elintarvikkeista saatavilla olevia hiilihydraatteja testataan, melkein mikä tahansa hiilihydraatteja sisältävä elintarvike aiheuttaisi aterianjälkeisen veren glukoosivasteen pienenemisen verrattuna glukoosin nauttimisesta seuraaviin vaikutuksiin verensokeriin. Lisäksi se totesi, että myös elintarvikkeet, jotka sisältävät vähäisiä määriä tai ei ollenkaan saatavilla olevia hiilihydraatteja, aiheuttaisivat aterianjälkeisen veren glukoosivasteen pienenemisen glukoosiin verrattuna.

(7)

Asetuksessa (EY) N:o 1924/2006 määritellään ”väite” esitykseksi tai kuvaukseksi, jossa todetaan, esitetään tai annetaan ymmärtää, että elintarvikkeella on erityisominaisuuksia. Runsaskuituista hapantaikinasta valmistettua ruisleipää ja aterianjälkeisen glykeemisen vasteen pienenemistä koskeva väite antaisi olettaa, että runsaskuituisella hapantaikinasta valmistetulla ruisleivällä on tiettyjä ominaisuuksia aterianjälkeisen glykeemisen vasteen pienenemiseen glukoosiin verrattuna, kun itse asiassa lähes kaikilla elintarvikkeilla on tämä vaikutus. Asetuksen (EY) N:o 1924/2006 3 artiklan toisen kohdan a alakohdassa säädetään, että terveysväitteiden käyttö ei saa olla harhaanjohtavaa. Väite, jonka mukaan jollakin elintarvikkeella on tiettyjä myönteisiä ominaisuuksia, kun tosiasiassa lähes kaikilla elintarvikkeilla on kyseiset ominaisuudet, olisi harhaanjohtava.

(8)

Edellä esitetyn perusteella väite runsaskuituisen hapantaikinasta valmistetun ruisleivän nauttimisen vaikutuksesta aterianjälkeisen glykeemisen vasteen pienenemiseen ei täytä asetuksen (EY) N:o 1924/2006 vaatimuksia, eikä sitä sen vuoksi pitäisi sisällyttää sallittujen terveysväitteiden luetteloon.

(9)

Komission saamat, asetuksen (EY) N:o 1924/2006 16 artiklan 6 kohdan mukaiset hakijan kannanotot on otettu huomioon tässä asetuksessa säädettyjä toimenpiteitä määritettäessä.

(10)

Jäsenvaltioita on kuultu,

1.6.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 144/27

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1907/2006 13 artiklan 2 kohdassa säädetään, että kyseisessä asetuksessa edellytettyjä testimenetelmiä, joita käytetään tuottamaan tietoa aineiden sisäisistä ominaisuuksista, tarkastellaan uudelleen ja parannetaan säännöllisesti selkärankaisilla tehtävien testien sekä niissä käytettävien eläinten määrän vähentämiseksi. Kun asianmukaiset validoidut testimenetelmät ovat käytettävissä, komission asetusta (EY) N:o 440/2008 (2) ja asetuksen (EY) N:o 1907/2006 liitteitä on muutettava tarvittaessa siten, että korvataan eläinkokeet, vähennetään niiden käyttöä tai parannetaan menetelmiä. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2010/63/EU (3) vahvistetut korvaamista, vähentämistä ja parantamista koskevat periaatteet olisi otettava huomioon.

(2)

Asetuksessa (EY) N:o 1907/2006 vahvistetaan sellaisten aineiden rekisteröintiä koskevat vaatimukset, jotka valmistetaan unionissa tai tuodaan sinne sellaisenaan, seoksina tai esineinä. Rekisteröintiä koskevien vaatimusten noudattamiseksi rekisteröijien on tarvittaessa toimitettava asetuksessa (EY) N:o 1907/2006 vaaditut tiedot.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 1907/2006 mukaisesti in vivo -tutkimukset vaaditaan asetuksen (EY) N:o 1907/2006 liitteessä VIII olevassa 8.1 ja 8.2 kohdassa tarkoitettua ihoärsytystä ja silmä-ärsytystä koskevan tiedon tuottamiseksi.

(4)

Viime vuosina ihosyövyttävyyttä, ihoärsytystä, vakavia silmävaurioita ja silmä-ärsytystä koskevien vaihtoehtoisten testimenetelmien kehittämisessä on tapahtunut merkittävää tieteellistä edistymistä. Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö, jäljempänä ’OECD’, on hyväksynyt useampia vaihtoehtoisia testimenetelmiä koskevia yleisohjeita, jotka on sisällytetty asetukseen (EY) N:o 440/2008.

(5)

Ihosyövyttävyyden ja ihoärsytyksen osalta asianmukaista tietoa aineen luokitusta ja riskinarviointia varten voidaan useimmissa tapauksissa saada yksinomaan in vitro -tutkimusten perusteella. Päätelmä voidaan tehdä yhden in vitro -testin perusteella, jos tulos mahdollistaa välittömän luotettavan päätöksen tekemisen luokituksesta tai luokittelematta jättämisestä, tai kahden in vitro -testin yhdistelmästä, jolloin toinen testi koskee ihoärsytystä ja toinen ihosyövyttävyyttä. In vivo -tutkimukset saattavat silti olla tarpeen eräissä poikkeuksellisissa tapauksissa aineista, joita valmistetaan tai tuodaan maahan vähintään 10 tonnin määrinä, esimerkiksi silloin, kun testattu tuote ei kuulu in vitro -testimenetelmien sovellusalan piiriin tai kun kattavasta in vitro -testisarjasta ei pystytä saamaan ratkaisevia tuloksia.

(6)

Vakavan silmävaurion/silmä-ärsytyksen osalta on olemassa sarja in vitro -testejä, joka saattaa useissa tapauksissa riittää antamaan asianmukaista tietoa aineiden luokitusta ja riskinarviointia varten. Päätelmä aineen kyvystä aiheuttaa tällaisia silmävaikutuksia voidaan tehdä yhden testin perusteella, jos tulos mahdollistaa välittömän luotettavan päätöksen tekemisen luokituksesta tai luokittelematta jättämisestä, tai kahden taikka useamman testin yhdistelmän perusteella. In vivo -tutkimukset saattavat silti olla tarpeen eräissä tapauksissa aineista, joita valmistetaan tai tuodaan maahan vähintään 10 tonnin määrinä, esimerkiksi silloin, kun testattu tuote ei kuulu testimenetelmien sovellusalan piiriin tai kun kattavasta in vitro -testisarjasta ei pystytä saamaan ratkaisevia tuloksia.

(7)

Sen vuoksi liitteessä VIII olevaa 8.1 ja 8.2 kohtaa olisi muutettava siten, että vakiotietovaatimuksena ovat in vitro -tutkimukset, ja asettamalla ehdot siitä, milloin ihoärsytystä/ihosyövyttävyyttä tai vakavaa silmävauriota/silmä-ärsytystä koskeva in vivo -tutkimus on edelleen tarpeen. Ihoärsytystä tai silmä-ärsytystä koskevista in vivo -tutkimuksista saatua tarkoituksenmukaista tietoa voidaan kuitenkin edelleen käyttää tietovaatimuksen täyttämiseksi määristä riippumatta.

(8)

Lisäksi olisi tarkistettava liitteessä VII olevassa 8.1 ja 8.2 kohdassa tarkoitettuja vakiotietovaatimuksia ja mukauttamissääntöjä sekä liitteessä VIII olevassa 8.1 ja 8.2 kohdassa tarkoitettuja mukauttamissääntöjä, jotta voidaan poistaa päällekkäisyydet niiden liitteissä VI ja XI sekä liitteiden VII ja VIII johdanto-osissa olevien sääntöjen kanssa, jotka liittyvät käytettävissä olevien tietojen uudelleentarkasteluun, luopumiseen toksikologisista tutkimuksista, mikäli käytettävissä olevat tiedot osoittavat, että aine täyttää kyseistä toksikologista tarkoitusta varten asetetut luokituskriteerit, tai selventää sanamuodon sisällön todellinen merkitys, kun on kyse sellaisia aineita koskevista tutkimuksista luopumisesta, jotka tietyissä olosuhteissa ovat syttyviä. Kun on kyse aineiden luokituksesta, mukauttamissääntöjä olisi päivitettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1272/2008 (4) käytetyn terminologian mukaiseksi.

(9)

Välittömän myrkyllisyyden osalta suun kautta tapahtuvan testauksen lisäksi (liitteessä VII oleva 8.5.1 kohta) asetuksen (EY) N:o 1907/2006 liitteessä VIII olevassa 8.5 kohdassa säädetään vakiotietovaatimuksesta muille aineille kuin kaasuille vähintään yhden muun altistumisreitin (hengitysteitse tai ihon kautta) osalta sen mukaan, mikä on ihmisen todennäköinen altistumisreitti. Välitöntä myrkyllisyyttä koskevista in vivo -tutkimuksista saatujen tietojen viimeaikaiset tieteelliset analyysit ovat osoittaneet, että aineiden, jotka ovat myrkyttömiä suun kautta saatuina, voidaan suurella todennäköisyydellä olettaa olevan myrkyttömiä myös ihon kautta saatuina. Sen vuoksi kyseisten aineiden testaus ihon kautta ei anna niiden turvallisuusarvioinnin kannalta olennaista tietoa. Näin ollen asetuksen (EY) N:o 1907/2006 liitteessä VIII olevaa 8.5 kohtaa olisi muutettava, jotta voidaan säätää mahdollisuudesta luopua kyseisten aineiden osalta ihon kautta tapahtuvaa altistumista koskevasta testauksesta.

(10)

Euroopan kemikaaliviraston (ECHA) olisi yhteistyössä jäsenvaltioiden ja sidosryhmien kanssa laadittava testimenetelmiä ja tässä asetuksessa säädettyjä poikkeamismahdollisuuksia vakiotietovaatimuksista koskevat ohjeasiakirjat asetuksen (EY) N:o 1907/2006 soveltamiseksi. ECHA:n olisi laadintatyössään otettava täysimääräisesti huomioon OECD:ssä ja muissa asian kannalta merkityksellisissä tieteellisissä ja asiantuntijaryhmissä tehty työ.

(11)

Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 1907/2006 olisi muutettava.

(12)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat asetuksen (EY) N:o 1907/2006 133 artiklalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,

1.6.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 144/32

(1)

Komission direktiivillä 2000/66/EY (2) sisällytettiin triasulfuroni tehoaineena neuvoston direktiivin 91/414/ETY (3) liitteeseen I.

(2)

Direktiivin 91/414/ETY liitteessä I olevia tehoaineita pidetään asetuksen (EY) N:o 1107/2009 mukaisesti hyväksyttyinä, ja ne luetellaan komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 540/2011 (4) liitteessä olevassa A osassa.

(3)

Tehoaineen triasulfuroni hyväksynnän, sellaisena kuin se on esitettynä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 540/2011 liitteessä olevassa A osassa, voimassaolo päättyy 30 päivänä kesäkuuta 2016.

(4)

Hakemus, jossa pyydettiin uusimaan triasulfuronin sisällyttäminen direktiivin 91/414/ETY liitteeseen I, jätettiin komission asetuksen (EU) N:o 1141/2010 (5) 4 artiklan mukaisesti kyseisessä artiklassa säädetyssä määräajassa.

(5)

Hakija on toimittanut asetuksen (EU) N:o 1141/2010 9 artiklassa vaaditut täydentävät asiakirja-aineistot. Esittelevä jäsenvaltio totesi hakemuksen täydelliseksi.

(6)

Esittelevä jäsenvaltio laati rinnakkaisesittelijänä toimivaa jäsenvaltiota kuullen uusimista koskevan arviointikertomuksen ja toimitti sen Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselle, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, ja komissiolle 14 päivänä lokakuuta 2013.

(7)

Elintarviketurvallisuusviranomainen toimitti uusimista koskevan arviointikertomuksen kommentoitavaksi hakijalle ja jäsenvaltioille ja niiltä saamansa huomautukset edelleen komissiolle. Elintarviketurvallisuusviranomainen asetti täydentävän asiakirja-aineiston tiivistelmän julkisesti saataville.

(8)

Elintarviketurvallisuusviranomainen ilmoitti 8 päivänä tammikuuta 2015 komissiolle päätelmänsä (6) siitä, voidaanko triasulfuronin olettaa täyttävän asetuksen (EY) N:o 1107/2009 4 artiklassa säädetyt hyväksymiskriteerit. Elintarviketurvallisuusviranomainen totesi, että koska triasulfuronin ja sen valmistusprosessista peräisin olevan epäpuhtauden CGA 150829 genotoksisuuden arviointi oli epätäydellinen, ei ole ollut mahdollista asettaa terveyteen perustuvia toksikologisia viitearvoja. Näin ollen kuluttajille, käyttäjille, työntekijöille ja sivullisille aiheutuvan riskin arviointia ei voitu toteuttaa. Lisäksi elintarviketurvallisuusviranomainen totesi, että tietyissä maantieteellis-ilmastollisissa tilanteissa on erittäin todennäköistä, että arvioidut edustavat käyttötarkoitukset johtavat pohjaveden kautta tapahtuvaan altistumiseen joko triasulfuronille itselleen tai sen maaperässä esiintyvälle metaboliitille CGA 150829 siten, että juomavedelle asetettu 0,1μg/L:n parametriraja ylittyy. Lisäksi todettiin vesieliöille aiheutuva suuri riski.

(9)

Komissio pyysi hakijaa esittämään huomautuksensa elintarviketurvallisuusviranomaisen päätelmästä ja asetuksen (EU) N:o 1141/2010 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti tarkastelukertomusluonnoksesta. Hakija toimitti huomautuksensa, ja ne on tutkittu huolellisesti.

(10)

Hakijan esittämistä perusteluista huolimatta johdanto-osan 8 kappaleessa tarkoitettuja huolenaiheita ei voitu poistaa.

(11)

Näin ollen ei ole vahvistettu, että asetuksen (EY) N:o 1107/2009 4 artiklassa säädettyjen hyväksymiskriteerien voidaan olettaa täyttyvän vähintään yhden triasulfuronia sisältävän kasvinsuojeluaineen yhden tai useamman edustavan käyttötarkoituksen osalta. Triasulfuroni-tehoaineen hyväksyntää ei tämän vuoksi pitäisi uusia.

(12)

Jäsenvaltioille tulisi antaa aikaa triasulfuronia sisältävien kasvinsuojeluaineiden lupien peruuttamiseen.

(13)

Jos jäsenvaltiot myöntävät triasulfuronia sisältävien kasvinsuojeluaineiden osalta siirtymäajan asetuksen (EY) N:o 1107/2009 46 artiklan mukaisesti, kyseisen siirtymäajan olisi päätyttävä viimeistään 30 päivänä syyskuuta 2017.

(14)

Tämä asetus ei rajoita triasulfuronia koskevan uuden hakemuksen toimittamista asetuksen (EY) N:o 1107/2009 7 artiklan mukaisesti.

(15)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

1.6.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 144/35

(1)

Euroopan komissio (jäljempänä ’komissio’) on vastaanottanut perusasetuksen 13 artiklan 3 kohdan ja 14 artiklan 5 kohdan mukaisen pyynnön tutkia Kiinan kansantasavallasta (jäljempänä ’Kiina’) peräisin olevan tietynlaisen alumiinifolion tuonnissa käyttöön otettujen polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden mahdollista kiertämistä hieman muutetun Kiinasta peräisin olevan tietynlaisen alumiinifolion tuonnilla ja saattaa tällainen tuonti kirjaamisvelvoitteen alaiseksi.

(2)

Pyyntö jätettiin 18. huhtikuuta 2015. Pyynnön esittäjä on pyytänyt nimelleen luottamuksellista käsittelyä ja perustellut pyyntönsä asianmukaisesti. Komissio katsoo, että luottamuksellisen käsittelyn myöntämiseen hakijalle on riittävät perusteet.

(3)

Mahdollisen toimenpiteiden kiertämisen kohteena on Kiinasta, peräisin oleva vähintään 0,008 millimetriä mutta enintään 0,018 millimetriä paksu, vahvistamaton, valssattu mutta ei enempää valmistettu, enintään 650 millimetrin levyisillä ja yli 10 kilogrammaa painavilla keloilla oleva alumiinifolio, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’, joka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodiin ex 7607 11 19 (Taric-koodi 7607111910). Nyt voimassa olevia toimenpiteitä sovelletaan tähän tuotteeseen.

(4)

Mahdollista toimenpiteiden kiertämistä koskevan tutkimuksen kohteena olevilla tuotteilla on samat ominaisuudet kuin johdanto-osan edellisessä kappaleessa määritellyllä tarkasteltavana olevalla tuotteella. Ne voivat kuitenkin olla myös hehkutettuja ja ne voidaan esittää tuonnin yhteydessä seuraavasti:

(5)

Edellä kuvatuista tuotteista kolme ensimmäistä luokitellaan tällä hetkellä samaan CN-koodiin mutta eri Taric-koodiin (7607111930, 7607111940 ja 7607111950) kuin tarkasteltavana oleva tuote.

(6)

Kuvatuista tuotteista viimeinen luokitellaan eri CN-koodiin kuin tarkasteltavana oleva tuote (CN-koodiin ex 7607 11 90 ja Taric-koodeihin 7607119045 ja 7607119080).

(7)

Kaikki edellä kuvatut tuotteet (jäljempänä ’tutkimuksen kohteena olevat tuotteet’) ovat niin ikään peräisin Kiinasta.

(8)

Voimassa olevat toimenpiteet, joita mahdollisesti kierretään, ovat polkumyyntitoimenpiteitä, jotka on otettu käyttöön komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2015/2384 (2) (jäljempänä ’voimassa olevat toimenpiteet’).

(9)

Pyynnössä esitetään riittävästi alustavaa näyttöä siitä, että tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnissa käyttöön otettuja polkumyynnin vastaisia toimenpiteitä kierretään sellaisten käytäntöjen, menettelyjen tai toimintojen puitteissa, joille ei ollut muuta riittävää syytä tai taloudellista perustetta kuin polkumyyntitullin käyttöön ottaminen.

(10)

Esitetty alustava näyttö on seuraava.

(11)

Kiinan vientitilastojen ja Eurostatin tuontitilastojen perusteella pyynnön esittäjä määritti kaikkien hieman muutettujen tutkimuksen kohteena olevien tuotteiden tuonnin kehityksen vuosien 2008 ja 2015 välisenä ajanjaksona. Vertaamalla tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin kehitystä tutkimuksen kohteena olevien hieman muutettujen tuotteiden tuonnin kehitykseen pyynnön esittäjä osoitti tutkimuksen kohteena olevan hieman muutetun tuotteen tuonnin kasvaneen huomattavasti samalla kun tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti laski. Pyynnön esittäjä osoitti etenkin, että tutkimuksen kohteena olevien hieman muutettujen tuotteiden tuonnin määrät olivat samanlaiset kuin tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin määrät ennen kuin alkuperäiset polkumyyntitoimenpiteet hyväksyttiin neuvoston asetuksella (EY) N:o 925/2009 (3). Näin ollen pyynnön esittäjä osoitti kaupan rakenteen muuttuneen.

(12)

Lisäksi pyynnön esittäjä toimitti kunkin kiertämiskäytännön osalta yksityiskohtaiset todisteet tällaisten käytäntöjen soveltamisen laajuudesta sekä siitä, että niille ei ollut muuta riittävää syytä tai taloudellista perustetta kuin polkumyyntitullin käyttöön ottaminen.

(13)

Käytettävissä olevien tietojen perusteella pyynnön esittäjä osoitti, että Kiinasta peräisin olevien tutkimuksen kohteena olevien hieman muutettujen tuotteiden vientihinnat alittivat kussakin kiertämiskäytännössä huomattavasti unionin tuotannonalan hinnat ja ne myytiin alemmalla hinnalla. Näin ollen Kiinasta peräisin olevan hieman muutetun, tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuonti vaarantaa polkumyyntitoimenpiteiden korjaavat vaikutukset sekä hintojen että määrien osalta.

(14)

Lisäksi pyynnön esittäjä teki sille kohtuudella käytettävissä olevien tietojen perusteella polkumyyntimarginaalilaskelmat, jotka osoittivat, että kussakin kiertämiskäytännössä tutkimuksen kohteena olevat hieman muutetut tuotteet tuodaan unionin markkinoille polkumyyntihinnoin.

(15)

Edellä esitetyn perusteella komissio katsoo, että on olemassa riittävä näyttö perusasetuksen 13 artiklan 3 kohdan mukaisen tutkimuksen panemiseksi vireille ja tutkimuksen kohteena olevien tuotteiden tuonnin saattamiseksi kirjaamisvelvoitteen alaiseksi perusasetuksen 14 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

(16)

Saadakseen tutkimuksensa kannalta välttämättöminä pitämänsä tiedot komissio lähettää kyselylomakkeet tiedossa oleville Kiinassa toimiville viejille/tuottajille ja niiden järjestöille, tiedossa oleville unionin tuojille ja niiden järjestöille sekä Kiinan viranomaisille. Tietoja voidaan tarvittaessa pyytää myös unionin tuotannonalalta.

(17)

Kaikkien asianomaisten osapuolten olisi joka tapauksessa viimeistään tämän asetuksen 3 artiklassa vahvistetussa määräajassa otettava yhteyttä komissioon ja pyydettävä kyselylomake tämän asetuksen 3 artiklan 1 kohdassa vahvistetussa määräajassa, koska tämän asetuksen 3 artiklan 2 kohdassa vahvistettua määräaikaa sovelletaan kaikkiin asianomaisiin osapuoliin.

(18)

Kiinan viranomaisille ilmoitetaan tutkimuksen vireillepanosta.

(19)

Kaikkia asianomaisia osapuolia pyydetään esittämään näkökantansa kirjallisesti ja toimittamaan asiaa tukevaa näyttöä. Komissio voi lisäksi kuulla osapuolia, jos ne pyytävät sitä kirjallisesti ja osoittavat, että niiden kuulemiseen on olemassa erityisiä syitä.

(20)

Tutkimuksen kohteena olevien tuotteiden tuonti voidaan vapauttaa kirjaamisvelvoitteesta tai siihen sovellettavista toimenpiteistä perusasetuksen 13 artiklan 4 kohdan mukaisesti silloin, kun tuontiin ei liity toimenpiteiden kiertämistä.

(21)

Koska toimenpiteiden mahdollinen kiertäminen voi tapahtua unionin ulkopuolella, vapautus voidaan perusasetuksen 13 artiklan 4 kohdan mukaisesti myöntää Kiinassa toimiville tutkimuksen kohteena olevan tuotteen tuottajille, jos ne voivat osoittaa, etteivät ne ole etuyhteydessä (4) yhteenkään toimenpiteiden kohteena olevaan tuottajaan (5), ja jos niiden osalta todetaan, etteivät ne ole osallisina perusasetuksen 13 artiklan 1 ja 2 kohdassa määritellyissä kiertämiskäytännöissä. Tuottajien, jotka haluavat vapautuksen, olisi esitettävä asiaa koskeva pyyntö ja siihen liittyvä näyttö tämän asetuksen 3 artiklan 3 kohdassa asetetussa määräajassa.

(22)

Tutkimuksen kohteena olevien tuotteiden tuonti on perusasetuksen 14 artiklan 5 kohdan mukaisesti määrättävä kirjattavaksi sen varmistamiseksi, että jos tutkimuksessa todetaan toimenpiteitä kierretyn, tuonnista voidaan kantaa asianmukainen polkumyyntitulli kyseisen tuonnin kirjaamisen aloittamispäivästä lukien.

(23)

Moitteettoman hallinnon varmistamiseksi olisi asetettava määräajat, joiden kuluessa

(24)

On syytä huomata, että useimpien perusasetuksessa säädettyjen menettelyjä koskevien oikeuksien käyttö edellyttää osapuolen ilmoittautumista tämän asetuksen 3 artiklassa säädetyssä määräajassa.

(25)

Jos jokin asianomainen osapuoli kieltäytyy antamasta tai ei toimita tarvittavia tietoja määräajassa tai jos se merkittävällä tavalla vaikeuttaa tutkimusta, päätelmät, jotka voivat olla joko myönteisiä tai kielteisiä, voidaan tehdä käytettävissä olevien tietojen perusteella perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti.

(26)

Jos todetaan, että asianomainen osapuoli on toimittanut vääriä tai harhaanjohtavia tietoja, näitä tietoja ei oteta huomioon ja niiden sijasta voidaan käyttää käytettävissä olevia tietoja.

(27)

Jos asianomainen osapuoli ei toimi yhteistyössä tai toimii vain osittain yhteistyössä ja tästä johtuen päätelmät tehdään käytettävissä olevien tietojen perusteella perusasetuksen 18 artiklan mukaisesti, lopputulos voi olla osapuolen kannalta epäedullisempi kuin siinä tapauksessa, että se olisi toiminut yhteistyössä.

(28)

Jos vastaamisessa ei käytetä tietokonetta, tätä ei pidetä yhteistyöstä kieltäytymisenä sillä edellytyksellä, että asianomainen osapuoli osoittaa, että vastauksen esittäminen vaaditussa muodossa aiheuttaisi kohtuutonta ylimääräistä vaivannäköä tai kohtuuttomia lisäkustannuksia. Asianomaisen osapuolen tulisi ottaa välittömästi yhteyttä komissioon.

(29)

Tutkimus saatetaan päätökseen perusasetuksen 13 artiklan 3 kohdan mukaisesti yhdeksän kuukauden kuluessa tämän asetuksen voimaantulopäivästä.

(30)

Tässä tutkimuksessa kerättyjä henkilötietoja käsitellään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001 (6) mukaisesti.

(31)

Asianomaiset osapuolet voivat ottaa yhteyttä kauppaan liittyvissä menettelyissä kuulemisesta vastaavaan neuvonantajaan. Neuvonantaja on asianomaisten osapuolten ja tutkimuksen suorittavien komission yksiköiden välinen yhteyshenkilö. Neuvonantaja tarkastelee pyyntöjä tutustua asiakirjoihin, asiakirjojen luottamuksellisuutta koskevia kiistoja, määräaikojen pidentämispyyntöjä ja kolmansien osapuolten pyyntöjä tulla kuulluksi. Neuvonantaja voi järjestää yksittäisen asianomaisen osapuolen kuulemisen ja toimia sovittelijana sen varmistamiseksi, että asianomaisten osapuolten puolustautumisoikeus toteutuu täysimääräisesti.

(32)

Neuvonantajan kanssa järjestettävää kuulemista koskevat pyynnöt on esitettävä kirjallisesti, ja niissä on ilmoitettava pyynnön perustelut. Neuvonantaja järjestää myös tilaisuuksia osapuolten väliselle kuulemiselle, jossa voidaan tuoda esille vastakkaisia näkökantoja ja esittää niihin vastaväitteitä.

(33)

Asianomaiset osapuolet saavat lisätietoja sekä tarkemmat yhteystiedot kuulemismenettelystä vastaavan neuvonantajan verkkosivuilta kauppapolitiikan pääosaston verkkosivustolla: http://ec.europa.eu/trade/trade-policy-and-you/contacts/hearing-officer/,

—

vähintään 0,007 millimetriä ja alle 0,008 millimetriä paksu, vahvistamaton, valssattu mutta ei enempää valmistettu, myös hehkutettu, minkä tahansa levyisillä ja yli 10 kilogrammaa painavilla keloilla oleva alumiinifolio, tai

—

vähintään 0,008 millimetriä ja enintään 0,018 millimetriä paksu, vahvistamaton, valssattu mutta ei enempää valmistettu, myös hehkutettu, yli 650 millimetrin levyisillä ja yli 10 kilogrammaa painavilla keloilla oleva alumiinifolio, tai

—

yli 0,018 millimetriä ja alle 0,021 millimetriä paksu, vahvistamaton, valssattu mutta ei enempää valmistettu, myös hehkutettu, minkä tahansa levyisillä ja yli 10 kilogrammaa painavilla keloilla oleva alumiinifolio, tai

—

vähintään 0,021 millimetriä ja enintään 0,045 millimetriä paksu, vahvistamaton, valssattu mutta ei enempää valmistettu, myös hehkutettu, minkä tahansa levyisillä ja yli 10 kilogrammaa painavilla keloilla oleva alumiinifolio, jossa on vähintään kaksi kerrosta,

European Commission

Directorate-General for Trade

Directorate H

Office: CHAR 04/039

1040 Brussels

BELGIUM

Sähköposti: TRADE-AC-ALU-FOIL@ec.europa.eu

1.6.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 144/42

(1)

Täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 543/2011 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten soveltamiseksi perusteista, joiden mukaan komissio vahvistaa kolmansista maista tapahtuvan tuonnin kiinteät arvot mainitun asetuksen liitteessä XVI olevassa A osassa luetelluille tuotteille ja ajanjaksoille.

(2)

Kiinteä tuontiarvo lasketaan joka työpäivä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 136 artiklan 1 kohdan mukaisesti ottaen huomioon päivittäin vaihtuvat tiedot. Sen vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

1.6.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 144/44

(1)

Yksityiskohtaiset luotto- ja luottoriskitiedot (jäljempänä luottotiedot) sisältävät yksityiskohtaisia tietoja yksittäisistä instrumenteista, joista aiheutuu luottoriskejä sellaisille talletuksia vastaanottaville yhteisöille, muille rahoitusyrityksille kuin talletuksia vastaanottaville yhteisöille tai omaisuudenhoitoyhtiöille, jotka toimivat lainanantajina merkittävässä määrin. Tällaiset yksityiskohtaiset tiedot ovat tarpeen eurojärjestelmän, Euroopan keskuspankkijärjestelmän (EKPJ) ja Euroopan järjestelmäriskikomitean tehtävien suorittamista varten, mukaan lukien rahapoliittiset analyysit ja rahapoliittiset operaatiot, riskienhallinta, rahoitusvakauden seuranta ja makrovakauspolitiikka ja sitä koskeva tutkimus. Nämä tiedot ovat hyödyllisiä myös pankkivalvonnan tarkoituksiin yhteisen valvontamekanismin (YVM) piirissä.

(2)

Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön (jäljempänä EKPJ:n perussääntö) 5.1 artiklassa täsmennetään, että Euroopan keskuspankki (EKP) kerää EKPJ:n tehtävistä huolehtiakseen EKPJ:n kansallisten keskuspankkien avustuksella tarvittavat tilastotiedot joko toimivaltaisilta kansallisilta viranomaisilta tai suoraan taloudellisilta toimijoilta. Asetuksen (EY) N:o 2533/98 3 artiklassa edellytetään, että EKP täsmentää varsinaisen tietojen antajien joukon tietojen antajien perusjoukon piiristä, sekä annetaan EKP:lle valtuudet vapauttaa tietyt tietojen antajien ryhmät tilastointiin liittyvistä tietojenantovaatimuksista kokonaan tai osittain.

(3)

Yksityiskohtaisilla tiedoilla on merkittävä vaikutus olemassa olevien EKPJ:n tilastojen parantamiseen ja uusien tilastojen kehittämiseen, sillä niistä saadaan tärkeitä erittelyjä ja yksityiskohtaisia tietoja, kuten rahoitussektorin myöntämien luottojen rakennetta ja riskikehitystä koskevat tiedot, joita ei saada tällä hetkellä käytössä olevista tietolähteistä. Luottotiedoilla on merkittävä vaikutus esimerkiksi seuraavien tilastojen laadun parantamiseen: a) yritysten koon mukaan luokitellut lainat, mikä on keskeinen tekijä arvioitaessa luottojen kanavoitumista pienille ja keskisuurille yrityksille; b) vastapuolisektorin mukaan eritellyt luottolimiitit; c) lainat yrityksille taloudellisen toiminnan mukaan eriteltyinä; d) kiinteistövakuudelliset lainat ja e) rajat ylittävät lainat ja liitännäiset tulot osana niiden jäsenvaltioiden maksutasetilastoja, joiden rahayksikkö on euro.

(4)

Luottotietojen saatavuus parantaa arvopapereiden liikkeeseenlaskuista ja hallussa olevista arvopapereista nykyisin kerättävien mikrotason tietojen käytettävyyttä ja vaikuttaa myönteisesti rahoituksen yhdentymisen ja rahoitusvakauden seurantaan ja edistämiseen unionissa. Sellaisiin sivukonttoreihin, joiden kotimaa on euroalueen ulkopuolella ja joiden pääkonttorin kotimaa on tietoja antavassa jäsenvaltiossa, liittyvät luottotiedot ovat tärkeitä EKPJ:n tehtävien hoitamiseksi, erityisesti rahapoliittisen analyysin ja rahoitusvakautta koskevien tehtävien kannalta. Tiedot voivat lisäksi tukea myös makrovakauden valvontatehtäviä kuten rahoitusvakauden analyysejä, riskiarviointia ja stressitestejä. Asetuksen (EY) N:o 2533/98 8 artiklan 1 kohdan d alakohdassa ja saman artiklan 4 a kohdassa sallitaan nyt nimenomaisesti EKPJ:n perussäännön 5 artiklan nojalla kerättyjen tilastotietojen käyttäminen valvontatarkoituksiin.

(5)

Yhdenmukaistettujen ja analyyttisten luottotietojen kattavien tietosarjojen pitäisi vähentää tietojen antamisesta aiheutuvaa rasitetta, sillä ajan kuluessa ne lisäävät tiedonantovaatimusten pysyvyyttä. Tämä on tärkeää, koska muutosten tekeminen tiedonantajien pitkälle automatisoituihin tietojenkäsittelyjärjestelmiin voi olla erittäin kallista. Yhdenmukaistetut luottotietosarjat ovat myös yksityiskohtaisempia, mikä vähentää tarvetta esittää tiedonantajille lisätietopyyntöjä.

(6)

Päätöksessä EKP/2014/6 (3) säädetään menettelystä, jolla kehitetään pitkän aikavälin kehikko yksityiskohtaisten luottotietojen keräämiseksi EKP:n yhdenmukaistettujen tilastovaatimusten perusteella. Sillä pyritään varmistamaan, a) että kaikki eurojärjestelmän kansalliset keskuspankit operoivat yksityiskohtaisia luottotietoja koskevia kansallisia tilastoaineistoja yhteisten vähimmäisvaatimusten mukaisesti ja b) että perustetaan yksityiskohtaisia analyyttisiä luottotietoja koskeva yhteinen tietokanta (jäljempänä AnaCredit), joka jaetaan eurojärjestelmän jäsenten kesken ja joka koostuu kaikkien jäsenvaltioiden, joiden rahayksikkö on euro, toimittamista tiedoista.

(7)

Suosituksessa EKP/2014/7 (4) kannustetaan niiden jäsenvaltioiden kansallisia keskuspankkeja, joiden rahayksikkö ei ole euro mutta jotka valmistelevat osallistumista pitkän aikavälin kehykseen, soveltamaan päätöksen EKP/2014/6 säännöksiä. AnaCreditin tulisi vapaaehtoisuuteen perustuen olla avoin euroalueen ulkopuolisille, erityisesti YVM:ään osallistuville jäsenvaltioille, jotta laajennettaisiin sen maantieteellistä ja tiedollista ulottuvuutta ja lisättäisiin yhtenäisyyttä unionissa.

(8)

Kun päätöksen EKP/2014/6 mukaisilla valmistelutoimilla pyrittiin määrittämään ”sellaisten yksityiskohtaisia luottotietoja koskevien yhdenmukaistettujen tietoaineistojen ydinjoukko, jotka kansallisten keskuspankkien on toimitettava EKP:lle pitkällä aikavälillä”, hyötyjen ja kustannusten arviointi toi voimakkaasti esiin käyttäjävaatimukset, joissa korostuu tarve saada ”tietoaineistojen ydinjoukon” lisäksi myös kattava luettelo sellaisia tietoja ja mittareita, jotka ovat ominaisia tietojen antajien perusjoukossa luottoriskiä synnyttäville instrumenteille. Lisäksi tästä seuraava lisääntynyt yhtenäisyys parantaa tietojen vertailukelpoisuutta eri maissa ja eri toimielinten välillä ja turvaa näin analysoitavien tietojen paremman laadun.

(9)

AnaCreditillä pyritään tarjoamaan yhdessä muiden yksityiskohtaista tietoa keräävien tilastointijärjestelmien kanssa analyyttinen näkemys tiedonantajien luottoriskistä riippumatta rahoitusinstrumentista, riskin tyypistä tai kirjanpidon luokittelusta. Tältä osin tässä asetuksessa vahvistetuilla vaatimuksilla pyritään varmistamaan, että tiedonantajat raportoivat samanlaisen ja yhdenmukaistetun tietoaineiston kansallisille keskuspankeille.

(10)

AnaCredit pitäisi perustaa vaiheittain, koska euroalueen jäsenvaltioiden nykyisellään hyvin heterogeenistä luottotietojen keruuta voidaan yhdenmukaistaa vain asteittain. Tässä vaiheittaisessa lähestymistavassa otetaan huomioon myös aika, jonka tiedonantajat tarvitsevat erilaisten tietovaatimusten noudattamiseksi. Kaiken kaikkiaan eri vaiheissa kerättävien tietojen laajuus ja sisältö pitäisi määritellä mahdollisimman aikaisin, jotta kaikki tiedonantajat kykenisivät valmistautumaan yhdenmukaistettujen käsitteiden ja määritelmien käyttöön. Tämän vuoksi EKP:n neuvosto päättää kustakin myöhemmästä vaiheesta vähintään kaksi vuotta ennen sen toteutusta. Tiedonantajille koituvien kustannusten pienentämiseksi ja työtaakan vähentämiseksi tullaan myöhemmässä vaiheessa selvittämään, voidaanko asuntolainoja koskevat tiedot toimittaa otantamenetelmiä hyödyntäen.

(11)

Vaikka yksi AnaCreditin keskeisistä pitkän aikavälin tavoitteista on tiedonantovaatimusten ja toteutuskäytäntöjen yhdenmukaistaminen, nykyisten tiedonkeruukäytäntöjen epäyhtenäisyys edellyttää, että EKP:llä säilyy harkintavalta tietyillä aloilla, esimerkiksi kun kyse on kansallisten keskuspankkien myöntämistä poikkeuksia pienille kotimaisille tiedonantajille. Näitä EKP:n harkintavaltaan kuuluvia aloja olisi arvioitava uudelleen kussakin tulevassa vaiheessa, jotta selvitettäisiin, voidaanko yhdenmukaisuutta parantaa osallistuvien maiden välillä.

(12)

Laajuudeltaan Anacreditin ensimmäisen raportointivaiheen tulisi kattaa luottolaitosten oikeushenkilöille myöntämät luotot. Muut talletuksia vastaanottavat yhteisöt kuin luottolaitokset, omaisuudenhoitoyhtiöt ja muut rahoituslaitokset, jotka toimivat lainanantajina, samoin kuin näiden yhteisöjen ulkomaiset tytäryhtiöt, voidaan sisällyttää myöhemmässä vaiheessa varsinaiseen tiedonantajien joukkoon. Instrumenttien osalta yksityiskohtaisen raportoinnin soveltamisalaa voidaan laajentaa johdannaisiin, muihin saamisiin, taseen ulkopuolisiin eriin (kuten rahoitusvakuuksiin) ja muille kuin oikeushenkilöille myönnettyihin luottoihin, mukaan lukien yksityiset elinkeinonharjoittajat. Ensimmäisessä vaiheessa ei tulisi kerätä mitään sovellettavissa tietosuojasäännöissä määriteltyjä henkilötietoja siinäkään tapauksessa, että kyse on usean velallisen luotosta, jossa luonnollinen henkilö on velallisena, tai että luonnollisilla henkilöillä on liittymä AnaCreditiin raportoituihin instrumentteihin. Mikäli raportointia laajennetaan myöhemmissä vaiheissa kattamaan tällaisia henkilötietoja, olisi varmistettava, että henkilötietojen keruuseen ja käsittelyyn liittyviä luonnollisten henkilöiden oikeuksia suojataan. Myöhemmissä vaiheissa voidaan pikemminkin ottaa mukaan konsolidointiin perustuvia raportointivaatimuksia. Tiedonantajien joukon laajentamisessa olisi otettava huomioon kansallisten keskuspankkien oikeus myöntää poikkeuksia pienille tiedonantajille, ja tällaiset laajennukset olisi hyväksyttävä vähintään kaksi vuotta ennen niiden toteutusta, jotta tiedonantajille ja kansallisille keskuspankeille jäisi riittävästi aikaa täytäntöönpanoa varten.

(13)

Tulevien vaiheiden valmistelussa tiedonantajien joukon laajentamisen ja täydentävien tiedonantovaatimusten käyttöönoton tulisi perustua EKPJ:n tilastokomitean (STC) analyysiin, jossa otetaan huomioon käyttäjien tarpeet, tiedonantajien ja kansallisten keskuspankkien arvioidut kustannukset, markkinoiden kehitys sekä ensimmäisen vaiheen valmistelusta saadut kokemukset.

(14)

Luottotietoihin liittyvät tiedonantovaatimukset pitäisi määritellä suhteellisuusperiaate huomioon ottaen, jotta vältetään asettamasta kohtuuttomia tietojen antamisesta aiheutuvia rasitteita erityisesti pienille tiedonantajille, joiden luottoriski on vähäinen. Samasta syystä kansallisilla keskuspankeilla pitäisi olla oikeus myöntää poikkeuksia pienille tiedonantajille.

(15)

Jotta varmistettaisiin tehokas raportointi ja riittävä yhteensopivuus muiden olemassa olevien tai uusien raportointijärjestelmien kanssa, kansallisille keskuspankeille pitäisi antaa lupa kerätä EKP:lle toimitettavat tiedot osana laajempaa kansallista tiedonkeruukehikkoa ja ulottaa luottotietojen raportointi tätä asetusta laajemmin omiin lakisääteisiin tarkoituksiinsa asiaa koskevan kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

(16)

Kansallisille keskuspankeille pitäisi antaa mahdollisuus osallistua AnaCreditiin käyttämällä omia tietokantojaan, tietojenantajilta saatuja tietoja ja mitä tahansa muita lähteitä, mukaan lukien merkitykselliset viitetietokannat. Kansallisilla keskuspankeilla pitäisi olla toimivalta päättää, osallistuvatko ne yhteistyöjärjestelyihin kansallisten tilastolaitosten, tiedonantajien valvonnasta vastaavien kansallisten toimivaltaisten viranomaisten tai muiden kansallisten viranomaisten kanssa, kunhan toimitetut tiedot täyttävät tässä asetuksessa säädetyt laatuvaatimukset. Koska tällä hetkellä on voimassa erilaisia kansallisia järjestelyjä ja jotta vähennettäisiin tästä asetuksesta tiedonantajille aiheutuvaa rasitetta, kannustetaan tehokkaaseen ja toimivaan yhteistyöhön kansallisten tilastolaitosten, kansallisten toimivaltaisten viranomaisten ja muiden kansallisten viranomaisen kanssa.

(17)

Luottotietojen keruuta koskeva säädöskehys olisi laadittava siten, että varmistetaan yhteensopivuus keskitettyjen luottorekisterien ja julkisen sektorin yhteisöjen käyttöön ottamien muiden merkityksellisten luottotietoaineistojen välillä, mukaan lukien arvopaperitilastoja koskevat tietokannat sekä EKPJ:n yhteisötietorekisteri (Register of Institutions and Affiliates Dataset, RIAD).

(18)

Kansallisten keskuspankkien pitäisi saada käyttää useaan tarkoitukseen sopivia, jaettuja analyyttisiä yksityiskohtaisia luottotietoaineistoja, jotta ne voisivat luoda tietojen palautusmekanismeja tiedonantajien kanssa tai kehittää olemassa olevia palautusmekanismeja ja muita tietopalveluja keskitetyistä luottorekistereistä tiedonantajille. Tällaiset palautusmekanismit tukevat rahoitusjärjestelmän vakauteen liittyvien EKPJ:n lakisääteisten tehtävien hoitamista Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 127 artiklan 5 kohdan mukaisesti. Tietojen palautusmekanismit antavat tiedonantajille laajemman pohjan luottokelpoisuuden arviointeja varten erityisesti toisessa maassa olevien velallisten osalta sekä mahdollistavat määritelmien ja tietoattribuuttien yhdenmukaistamisen kaikissa luottojen myöntämiseen liittyvissä käytännöissä. Ne tulevat parantamaan luottolaitosten ja muiden lainanantajien luottoriskinhallintaa. Niistä on tukea erityisesti luottolaitoksille, jotta ne eivät luottaisi liikaa ulkopuolisiin luottoluokituksiin luottokelpoisuutta arvioidessaan. Palautusmekanismissa pitäisi sallia parhaat käytännöt ja varmistaa tietojen laadun vähimmäistaso. Analyyttisten luottotietojen osajoukko, joka voidaan tietojen palautusmekanismin yhteydessä jakaa kansallisten keskuspankkien kesken, pitäisi määritellä siten, että otetaan huomioon asianomaisten tietoattribuuttien erityinen luottamuksellisuuden taso ja vastaavat luottamuksellisuuden suojaamista koskevat vaatimukset sekä täytäntöönpanoon tarvittava aika. Palautusmekanismien laajuutta ja toteutusta koskevista yksityiskohdista voidaan säätää erillisessä säädöksessä, ja kansalliset keskuspankit voivat tehdä soveltuviin oikeussääntöihin perustuvia yhteisymmärryspöytäkirjoja tietojen palautusmekanismiin liittyvästä yhteistyöstä. Vaikka eräät keskitettyinä luottorekistereinä toimivat kansalliset keskuspankit jakavat jo nykyisin yksityiskohtaisia rajat ylittäviin tilanteisiin liittyviä luottotietoja ja luottoriskiä koskevia tietoja keskenään kahdenvälisesti (5), muut saattavat tarvita lainsäädäntöön liittyvistä syistä aikaa rajat ylittävän tietojenvaihdon aloittamiseen pystyäkseen välittämään tällaiset tiedot rahoituslaitoksille, jotka toimittavat niille tietoja. Tietojen palautusmekanismien käyttöönotossa ja toteutuksessa pitäisi ottaa huomioon luottamuksellisten tilastotietojen käyttöä koskeva kansallinen lainsäädäntö.

(19)

Tätä asetusta sovellettaessa olisi sovellettava asetuksen (EY) N:o 2533/98 8–8 c artiklassa täsmennettyjä sääntöjä luottamuksellisten tilastotietojen suojaamisesta ja käytöstä.

(20)

Asetuksen (EY) N:o 2533/98 7 artiklan 1 kohdassa säädetään, että EKP:llä on oikeus määrätä seuraamuksia tiedonantajille, jotka eivät noudata EKP:n asetuksissa tai päätöksissä asetettuja tilastointiin liittyviä tietojenantovaatimuksia. Tämä valtuus määrätä seuraamuksia on riippumaton kansallisten keskuspankkien oikeudesta määrätä seuraamuksia tiedonantajille, jotka eivät noudata tilasointiin liittyviä tai muita tiedonantovaatimuksia, joita niihin sovelletaan asianomaisen kansallisten oikeussääntöjen nojalla.

(21)

On tarpeen luoda menettely, jonka avulla tämän asetuksen liitteisiin voidaan tehdä teknisiä muutoksia tehokkaalla tavalla edellyttäen, ettei tällaisilla muutoksilla muuteta niiden taustalla olevaa käsitteellistä viitekehystä eikä lisätä rasitetta, joka raportoinnista aiheutuu jäsenvaltioissa oleville tiedonantajille. Tässä menettelyssä on tarpeen ottaa huomioon EKPJ:n tilastokomitean näkemykset.

(22)

EKPJ:n perussäännön 5 artiklassa ja Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 4 artiklan 3 kohdassa määrätään velvoitteesta suunnitella ja ottaa käyttöön kansallisella tasolla kaikki toimenpiteet, joita jäsenvaltiot, joiden rahayksikkö ei ole euro, pitävät tarkoituksenmukaisina a) EKP:n tilastovaatimusten täyttämiseksi tarvittavien tilastotietojen keräämiseksi ja b) tilastoihin liittyvien valmistelujen suorittamiseksi ajoissa, jotta näistä jäsenvaltioista voi tulla jäsenvaltioita, joiden rahayksikkö on euro.

(23)

Tätä asetusta pitäisi soveltaa siten, ettei sillä rajoiteta luottotietojen keruuta yhteisen valvontamekanismin oikeudellisen kehyksen mukaan,

1)

’tietoja antavalla jäsenvaltiolla’ jäsenvaltiota, jonka rahayksikkö on euro; jäsenvaltiot, joiden rahayksikkö ei ole euro, voivat päättää ryhtyä tietoja antaviksi jäsenvaltioiksi sisällyttämällä tämän asetuksen säännökset kansalliseen lainsäädäntöönsä tai antamalla muulla tavoin määräyksiä tiedonantovaatimuksista kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti; näihin voivat kuulua erityisesti jäsenvaltiot, jotka osallistuvat YVM:ään tiiviissä yhteistyössä asetuksen (EU) N:o 1024/2013 7 artiklan mukaisesti (6);

2)

’kotimaisella’ samaa kuin asetuksen (EY) N:o 2533/98 1 artiklan 4 kohdassa;

3)

’institutionaalisella yksiköllä’ samaa kuin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 549/2013 (7) liitteessä A olevassa 2.12 ja 2.13 kohdassa;

4)

’ulkomaisella sivukonttorilla’ institutionaalista yksikköä, joka on oikeudellisesti riippuvainen osa oikeushenkilöä ja jonka kotimaa on muussa maassa kuin siinä, jossa oikeushenkilö on rekisteröity, neuvoston asetuksen (EY) N:o 2533/98 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun ”yhden sivuliikkeen” käsitteen mukaisesti;

5)

’oikeushenkilöllä’ yhteisöä, joka voi siihen sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaan saada oikeuksia ja velvollisuuksia;

6)

’oikeushenkilötunnuksella’ (LEI) oikeushenkilölle osoitettua aakkosnumeerista ja ISO 17442 -standardin (8) mukaista viitekoodia;

7)

’kansallisella tunnuksella’ yleisesti käytettyä tunnistekoodia, jonka avulla vastapuoli voidaan yksiselitteisesti tunnistaa kotimaassaan;

8)

’tiedonantajalla’ joko oikeushenkilöä tai ulkomaista sivukonttoria, joka on kotimainen tietoja antavassa jäsenvaltiossa ja johon sovelletaan EKP:n tiedonantovaatimuksia tämän asetuksen nojalla;

9)

’tarkasteltavalla toimijalla’ institutionaalista yksikköä tai oikeushenkilöä, jonka toiminnasta velkojana tai hallinnoijana tiedonantaja antaa tietoja. Tarkasteltava toimija on joko:

10)

’vastapuolella’ institutionaalista yksikköä, joka on instrumentin osapuoli tai jolla on liittymä instrumentin osapuoleen;

11)

’velkojalla’ vastapuolta, jolla on instrumenttiin liittyvä vastapuoliriski ja joka ei ole suojauksen antaja;

12)

’velallisella’ vastapuolta, jolla on ehdoton velvollisuus suorittaa instrumentista johtuvat takaisinmaksut;

13)

’suojauksen antajalla’ vastapuolta, joka myöntää suojauksen negatiivisen luottotapahtuman varalta ja joka kantaa negatiiviseen luottotapahtumaan liittyvän luottoriskin;

14)

’hallinnoijalla’ vastapuolta, joka on vastuussa instrumentin hallinnoinnista ja siihen liittyvästä varainhoidosta;

15)

’kansallisilla keskuspankeilla’ Euroopan unionin jäsenvaltioiden kansallisia keskuspankkeja;

16)

’asianomaisella kansallisella keskuspankilla’ kansallista keskuspankkia siinä tietoja antavassa jäsenvaltiossa, joka on tiedonantajan kotimaa;

17)

’keskitetyllä luottorekisterillä’ (CCR) kansallisen keskuspankin ylläpitämää luottorekisteriä, joka vastaanottaa raportteja ja tukee rahoitussektorin lainanantajia antamalla niille luottotietoja ja luottoriskiin liittyviä tietoja;

18)

’luottolaitoksella’ samaa kuin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 (9) 4 artiklan 1 kohdan 1 alakohdan määritelmässä;

19)

’laitoksella’ samaa kuin asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklan 1 kohdan 3 alakohdassa;

20)

’varoilla’ samaa kuin asetuksen (EU) N:o 549/2013 liitteessä A olevassa 7.15 kohdassa;

21)

’luottoriskillä’ riskiä siitä, että vastapuoli jättää suorittamatta maksut, joihin se on sopimuksella sitoutunut;

22)

’sopimuksella’ oikeudellisesti sitovaa kahden tai useamman osapuolen välistä sopimusta, jolla luodaan yksi instrumentti tai useita instrumentteja;

23)

’instrumentilla’ mitä tahansa tietoattribuutissa ’instrumentin tyyppi’ kuvattua erää, kuten liitteessä IV on määritelty

24)

’suojauksella’ negatiivisen luottotapahtuman varalta annettua takuuta tai vakuutusta, joka on jokin tietoattribuutissa ”suojauksen tyyppi” luetelluista, liitteessä IV määritellyistä eristä;

25)

’sitoumusten määrällä’ tietoattribuuttien ”jäljellä oleva nimellisarvo” ja ”taseen ulkopuolinen arvo” summaa, kuten liitteessä IV on määritelty.

26)

’yksittäisen laitoksen tasolla’ viittausta yksittäiseen institutionaaliseen yksikköön, mukaan lukien institutionaaliset yksiköt, jotka ovat oikeushenkilön osa.

a)

instrumentti minä tahansa raportoinnin viitepäivämääränä instrumentin viiteajanjakson aikana

b)

vähintään yksi velallisista on oikeushenkilö tai kuuluu 1 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuun oikeushenkilöön.

a)

oikeushenkilön asianomainen kansallinen keskuspankki voi päättää olla keräämättä liitteen I taulukkokokonaisuudessa 1 lueteltuja tietoattribuutteja tai kerätä ne vain osittain oikeushenkilöltä, jos tällaiset instrumentit ovat ulkomaisen sivukonttorin hallussa tai hoidossa;

b)

ulkomaisen sivukonttorin asianomainen kansallinen keskuspankki voi päättää olla keräämättä liitteen I taulukkokokonaisuudessa 2 lueteltuja tietoattribuutteja lainkaan tai ne kerätä vain osittain ulkomaiselta sivukonttorilta.

a)

oikeushenkilötunnusta (LEI), jos sellainen tunniste on annettu; tai

b)

kansallista tunnusta liitteissä III ja IV täsmennetyllä tavalla, jos oikeushenkilötunnusta ei ole annettu.

a)

oikeus tietoihin loukkaisi luottamuksellisuuteen liittyviä tiedonantajien oikeutettuja intressejä, esimerkiksi sisäisten luottoriskinarviointien osalta, tai kolmansien osapuolten oikeutettuja intressejä, erityisesti kun kyse on oikeushenkilöistä, joita koskevia luottotietoja on raportoitu; tai

b)

tietoja ei ole käytetty 11 artiklan mukaisen tietojen palautusmekanismin perustamiseen tai parantamiseen, eikä kansallisilla keskuspankeilla ole velvollisuutta tällaisten tietojen luovuttamiseen unionin oikeuden tai kansallisen oikeuden nojalla.

a)

kuukausittaisissa toimituksissa kunkin kuukauden viimeisenä päivänä;

b)

neljännesvuosissa toimituksissa maaliskuun, kesäkuun, syyskuun ja joulukuun viimeisenä päivänä.

a)

tiedonantajat, joille on myönnetty 1 kohdassa tarkoitettu poikkeus;

b)

tiedonantajat, jotka voivat raportoida tiedot noudattaen 2 kohdassa tarkoitettua harvempaa ilmoittamistiheyttä;

c)

tiedonantajat, jotka eivät enää täytä 1 tai 2 kohdassa tarkoitettuja poikkeukselle tai harvennetulle ilmoittamistiheydelle asetettuja edellytyksiä.