26.5.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

L 138/1

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2016/796,

annettu 11 päivänä toukokuuta 2016,

Euroopan unionin rautatievirastosta ja asetuksen (EY) N:o 881/2004 kumoamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 91 artiklan 1 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon (2),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Yhtenäisen eurooppalaisen rautatiealueen asteittainen perustaminen edellyttää unionin toimia rautateihin sovellettavien sääntöjen alalla tekniseen turvallisuuteen ja yhteentoimivuuteen liittyvien näkökohtien osalta, koska näitä näkökohtia ei voi erottaa toisistaan ja ne edellyttävät suurempaa yhdenmukaisuutta unionin tasolla. Asiaa koskeva rautatiealan lainsäädäntö on annettu kahden viime vuosikymmenen aikana, erityisesti kolme rautatiepakettia, joista Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/49/EY (4) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/57/EY (5) ovat keskeisimmät tässä yhteydessä.

(2)

Rautateiden turvallisuutta ja yhteentoimivuutta koskeviin tavoitteisiin pyrkiminen samanaikaisesti edellyttää erikoistuneen elimen johtamaa teknistä työtä huomattavassa määrin. Tämän vuoksi oli tarpeen osana vuonna 2004 annettua toista rautatiepakettia perustaa unionin olemassa oleviin toimielinjärjestelmän puitteisiin ja toimivaltarakenteen tasapaino huomioon ottaen Euroopan rautateiden turvallisuutta ja yhteentoimivuutta käsittelevä virasto.

(3)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 881/2004 (6) perustettiin Euroopan rautatievirasto, jäljempänä ’virasto’, rajat ylittävän eurooppalaisen rautatiealueen luomisen edistämiseksi ja rautatiealan elvyttämiseksi vahvistamalla samalla rautatiealan keskeisiä etuja turvallisuuden osalta. Neljäs rautatiepaketti sisältää merkittäviä muutoksia, joiden tarkoituksena on parantaa yhtenäisen eurooppalaisen rautatiealueen toimintaa; ehdotetut muutokset sisältyvät uudelleenlaadittuihin direktiiveihin 2004/49/EY ja 2008/57/EY, jotka molemmat liittyvät suoraan viraston tehtäviin. Kyseisissä direktiiveissä säädetään erityisesti kalustoyksikköjen käyttöönottolupien ja turvallisuustodistusten antamiseen liittyvien tehtävien hoitamisesta unionin tasolla. Tämä merkitsee laajempia tehtäviä virastolle. Koska viraston tehtäviin ja sisäiseen organisaatioon tehdään huomattavia muutoksia, asetus (EY) N:o 881/2004 olisi kumottava ja korvattava uudella säädöksellä.

(4)

Viraston olisi edistettävä todellisen eurooppalaisen rautateiden toimintaympäristön kehittämistä tarjoamalla keskeinen väline vuoropuhelua, kuulemista ja näkemysten vaihtoa varten kaikkien rautatiealan toimijoiden välillä, ottaen asianmukaisesti huomioon niiden tehtävät sekä rautatiealan tekniset ominaisuudet. Viraston olisi tehtäviään hoitaessaan ja erityisesti suosituksia ja lausuntoja laatiessaan otettava perusteellisesti huomioon ulkoinen rautatiealan asiantuntemus, erityisesti rautatiealan ammattilaisten ja asianomaisten kansallisten viranomaisten asiantuntemus. Viraston olisi näin ollen perustettava pääosin näistä asiantuntijoista koostuvia toimivaltaisia ja edustavia työryhmiä sekä muita ryhmiä.

(5)

Jotta virasto voisi antaa selvän kuvan taloudellisista vaikutuksista rautatiealaan sekä sen vaikutuksesta yhteiskuntaan, antaa muille osapuolille, erityisesti komissiolle, viraston hallintoneuvostolle, jäljempänä ’hallintoneuvosto’, ja viraston pääjohtajalle, jäljempänä ’pääjohtaja’, tilaisuuden tehdä perusteltuja päätöksiä sekä hallinnoida viraston toiminnalle asetettuja painopistealueita ja resurssien kohdentamista tehokkaammin, viraston olisi kehitettävä osallistumistaan vaikutustenarviointitoimintaan.

(6)

Viraston olisi tarjottava riippumatonta ja puolueetonta teknistä tukea pääasiassa komissiolle. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2016/797 (7) säädetään yhteentoimivuuden teknisten eritelmien, jäljempänä ’YTE’, laatimisesta ja tarkistamisesta, kun taas Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2016/798 (8) säädetään yhteisten turvallisuusmenetelmien, yhteisten turvallisuustavoitteiden ja yhteisten turvallisuusindikaattorien laatimisesta ja tarkistamisesta. Työn sekä YTE:ien, yhteisten turvallisuusmenetelmien, yhteisten turvallisuustavoitteiden ja yhteisten turvallisuusindikaattorien kehittämisen jatkuvuus edellyttää pysyvää teknistä kehystä ja erikoistunutta elintä, jolla on tähän työhön osoitettu korkean asiantuntemuksen omaava henkilöstö. Tätä varten viraston olisi annettava komissiolle suosituksia ja lausuntoja, jotka liittyvät YTE:ien, yhteisten turvallisuusmenetelmien, yhteisten turvallisuustavoitteiden ja yhteisten turvallisuusindikaattorien laatimiseen ja tarkistamiseen. Viraston olisi myös annettava riippumaton tekninen lausunto kansallisten turvallisuusviranomaisten ja sääntelyelinten pyynnöstä.

(7)

Jotta yhtenäisten turvallisuustodistusten antaminen rautatieyrityksille olisi tehokkaampaa ja puolueettomampaa, on olennaisen tärkeää antaa virastolle keskeinen asema. Kun toiminta-alue rajoittuu yhteen jäsenvaltioon, asianomaisella rautatieyrityksellä olisi oltava mahdollisuus valita, jättääkö se yhtenäistä turvallisuustodistusta koskevan hakemuksensa virastolle vai kansalliselle turvallisuusviranomaiselle. Direktiivissä (EU) 2016/798 tullaan säätämään tästä.

(8)

Tällä hetkellä direktiivissä 2008/57/EY säädetään kussakin jäsenvaltiossa rautatieliikenteen kalustoyksiköille annettavasta käyttöönottoluvasta tiettyjä erityistapauksia lukuun ottamatta. Komission vuonna 2011 perustamassa kalustoyksikköjen käyttöönottolupia käsittelevässä erityistyöryhmässä on keskusteltu useista tapauksista, joissa valmistajat ja rautatieyritykset ovat kärsineet lupamenettelyn liiallisen keston ja kustannusten seurauksena, mistä syystä työryhmä on ehdottanut useita parannuksia. Koska jotkin ongelmat johtuvat nykyisen kalustoyksikköjen lupamenettelyn monimutkaisuudesta, sitä olisi yksinkertaistettava ja se olisi mahdollisuuksien mukaan yhtenäistettävä yhdeksi menettelyksi. Kullekin rautatieliikenteen kalustoyksikölle olisi annettava vain yksi lupa. Kun käyttöalue rajoittuu verkkoon tai verkkoihin vain yhdessä jäsenvaltiossa, hakijalla olisi oltava mahdollisuus valita, jättääkö se kalustoyksikköä koskevan lupahakemuksensa tässä asetuksessa tarkoitetun keskitetyn palvelupisteen kautta virastolle vai kansalliselle turvallisuusviranomaiselle. Tämä toisi konkreettista hyötyä alalle vähentämällä menettelyyn liittyviä kustannuksia ja sen kestoa sekä vähentäisi mahdollisen syrjinnän riskiä, erityisesti kun kyse on uusista yrityksistä, jotka haluavat päästä rautatiemarkkinoille. Direktiivissä (EU) 2016/797 tullaan säätämään tästä.

(9)

On välttämätöntä, että direktiivi (EU) 2016/797 ja direktiivi (EU) 2016/798 eivät johtaisi unionin rautatiejärjestelmän turvallisuuden vähenemiseen. Tältä osin viraston olisi otettava täysi vastuu antamistaan kalustoyksikköjen käyttöönottamisluvista ja yhtenäisistä turvallisuustodistuksista ottamalla muun muassa sopimussuhteeseen perustuva ja sopimussuhteen ulkopuolinen vastuu niiden osalta.

(10)

Kun kyse on viraston henkilöstön vastuusta sen hoitaessa virastolle osoitettuja tehtäviä, olisi sovellettava Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehtyä pöytäkirjaa N:o 7. Tämän pöytäkirjan soveltaminen ei saisi johtaa tarpeettomiin viiveisiin tai perusteettomien rajoitusten käyttöönottoon kansallisissa oikeuskäsittelyissä. Jos on kyseessä oikeuskäsittely, jossa viraston henkilöstö on osallisena ja jossa henkilöstön jäsentä pyydetään saapumaan kansalliseen tuomioistuimeen, hallintoneuvoston olisi viipymättä päätettävä tämän henkilöstön jäsenen koskemattomuuden pidättämisestä, edellyttäen että pidättäminen ei vaaranna unionin etua. Tällainen päätös olisi perusteltava asianmukaisesti, ja siihen olisi voitava hakea muutosta Euroopan unionin tuomioistuimessa.

(11)

Viraston olisi tehtävä vilpitöntä yhteistyötä kansallisten oikeusviranomaisten kanssa, erityisesti jos viraston osallistuminen on tarpeen siksi, että virasto on käyttänyt kalustoyksikkölupiin, myöntämiinsä yhtenäisiin turvallisuustodistuksiin ja Euroopan rautatieliikenteen hallintajärjestelmän, jäljempänä ’ERTMS’, ratalaitteita koskevien hankkeiden hyväksymispäätöksiin liittyviä valtuuksiaan. Jos virastolta tai sen henkilöstön jäseneltä pyydetään tietoja asiaankuuluvan kansallisen tuomioistuinkäsittelyn puitteissa, viraston olisi varmistettava, että tällainen tietoja tai osallistumista tuomioistuinkäsittelyyn koskeva pyyntö käsitellään asianmukaista huolellisuutta noudattaen ja kohtuullisen ajan kuluessa. Tätä varten hallintoneuvoston olisi hyväksyttävä tällaisissa tapauksissa noudatettavat asianmukaiset menettelyt.

(12)

Jotta voitaisiin edelleen kehittää yhtenäistä eurooppalaista rautatiealuetta, erityisesti kun on kyse asianmukaisten tietojen antamisesta henkilö- ja tavaraliikenteen asiakkaille, ja jotta vältettäisiin telemaattisten sovellusten pirstoutunut kehittäminen, on välttämätöntä vahvistaa viraston asemaa tällaisten sovellusten alalla. Virastolle olisi unionin toimivaltaisena elimenä annettava merkittävä asema kaikkien telemaattisten sovellusten johdonmukaisen kehittämisen ja käyttöönoton varmistamiseksi. Tätä varten virastolle olisi annettava valtuudet toimia telemaattisten sovellusten järjestelmäviranomaisena, ja tässä ominaisuudessa viraston olisi pidettävä yllä, valvottava ja hallinnoitava kaikkia asiaankuuluvia osajärjestelmävaatimuksia unionin tasolla.

(13)

Kun otetaan huomioon ERTMS:n merkitys yhtenäisen eurooppalaisen rautatiealueen moitteettoman kehittämisen ja turvallisuuden kannalta ja jotta voidaan välttää ERTMS:n pirstoutunut kehittäminen, on tarpeen parantaa yleistä koordinointia unionin tasolla. Näin ollen virastolle, jolla unionin elimistä on eniten alan asiantuntemusta, olisi annettava merkittävämpi asema tällä alalla, jotta voidaan varmistaa ERTMS:n johdonmukainen kehittäminen, varmistaa, että ERTMS-laitteet ovat voimassa olevien teknisten eritelmien mukaiset, ja varmistaa, että ERTMS:ään liittyvät eurooppalaiset tutkimusohjelmat koordinoidaan ERTMS:n teknisten eritelmien kehittämisen kanssa. Viraston olisi erityisesti estettävä se, että ERTMS:ään liittyvät kansalliset lisävaatimukset vaarantavat sen yhteentoimivuuden. Yhteensopimattomia kansallisia vaatimuksia olisi kuitenkin sovellettava ainoastaan vapaaehtoisuuteen perustuen tai ne olisi kumottava.

(14)

Ratalaitteiden ohjaus-, hallinta- ja merkinanto-osajärjestelmien käyttöönottolupamenettelyiden saattamiseksi entistä tehokkaammiksi ja näiden menettelyjen yhdenmukaistamiseksi unionin tasolla on erittäin tärkeää, että virasto tarkistaa ennen ERTMS-ratalaitteita koskevia tarjouskilpailuja, että suunnitellut tekniset ratkaisut ovat täysin asiaankuuluvien YTE:ien mukaisia ja näin ollen täysin yhteentoimivia. Direktiivissä (EU) 2016/797 tullaan säätämään tästä. Viraston olisi perustettava ryhmä, joka koostuu ERTMS:n alalla toimivista ilmoitetuista vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksista. Tällaisten laitosten osallistumista ryhmään olisi kannustettava niin paljon kuin mahdollista.

(15)

Viraston ja kansallisten turvallisuusviranomaisten välisen yhteistyön helpottamiseksi sekä selkeän tehtävän- ja vastuunjaon takaamiseksi niiden välillä olisi kehitettävä viestintäkäytäntö. Lisäksi olisi kehitettävä yhteinen tiedotus- ja viestintäfoorumi, jossa on virtuaalisen keskitetyn palvelupisteen toiminto, tarvittaessa olemassa olevien sovellusten ja rekisterien pohjalta laajentamalla niiden toimintoja, jotta virastolle ja kansallisille turvallisuusviranomaisille voidaan tiedottaa kaikista lupa- ja turvallisuustodistushakemuksista, näiden menettelyjen vaiheista ja niiden tuloksista. Yksi tämän foorumin tärkeistä tavoitteista on tunnistaa varhaisessa vaiheessa tarve koordinoida kansallisten turvallisuusviranomaisten ja viraston tehtäväksi tulevat päätökset tapauksissa, joissa samanlaisia lupia ja turvallisuustodistuksia varten on eri hakemukset. Tällaiset tapaukset olisi tunnistettava yksinkertaisesti automaattisin ilmoituksin.

(16)

Toimivaltaiset kansalliset viranomaiset ovat tähän saakka veloittaneet maksun antamistaan kalustoyksikköluvista ja yhtenäisistä turvallisuustodistuksista. Kun toimivaltaa siirrettäisiin unionin tasolle, virastolla olisi oltava valtuudet veloittaa maksu hakijoilta antaessaan niille edellä olevissa johdanto-osan kappaleissa mainittuja todistuksia ja lupia. On tärkeää vahvistaa tietyt periaatteet, joita sovelletaan virastolle suoritettaviin maksuihin ja palkkioihin. Kyseisten maksujen ja palkkioiden suuruus olisi arvioitava siten, että ne kattavat annetun palvelun täysimääräiset kustannukset, mukaan lukien tarvittaessa kansallisille turvallisuusviranomaisille annetuista tehtävistä johtuvat asiaankuuluvat kustannukset. Kyseisten maksujen ja palkkioiden olisi oltava yhtä suuria tai pienempiä kuin asiaankuuluvista palveluista tällä hetkellä keskimäärin perityt maksut ja palkkiot. Nämä maksut ja palkkiot olisi vahvistettava läpinäkyvällä, tasapuolisella ja yhdenmukaisella tavalla yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa eivätkä ne saisi vaarantaa Euroopan rautatiealan kilpailukykyä. Ne olisi vahvistettava siten, että otetaan asianmukaisesti huomioon yritysten maksukyky, eivätkä ne saisi johtaa tarpeettomien taloudellisten rasitteiden määräämiseen yrityksille. Niissä olisi otettava asianmukaisesti huomioon pienten ja keskisuurten yritysten erityistarpeet.

(17)

Yleisenä tavoitteena on, että tehtävien ja toimintojen uusi jakaminen kansallisten turvallisuusviranomaisten ja viraston välillä tapahtuu tehokkaasti ja ilman, että nykyinen turvallisuuden korkea taso laskee. Tätä varten viraston ja kansallisten turvallisuusviranomaisten väillä olisi tehtävä yhteistyösopimuksia, joissa otetaan huomioon kustannusseikat. Virastolla olisi oltava riittävät resurssit, jotta se voi hoitaa uudet tehtävänsä, ja näiden resurssien myöntämisaikataulun olisi perustuttava selkeästi määriteltyihin tarpeisiin.

(18)

Laatiessaan suosituksia viraston olisi otettava huomioon verkot, jotka ovat erillään muista unionin rautatiejärjestelmistä ja jotka vaativat erityisasiantuntemusta maantieteellisistä tai historiallisista syistä. Jos toiminta on lisäksi rajoittunut tällaisiin verkkoihin, yhtenäisten turvallisuustodistusten ja kalustoyksikkölupien hakijoille olisi oltava mahdollista hoitaa tarvittavat muodollisuudet paikallisesti asiaankuuluvien kansallisten turvallisuusviranomaisten kanssa. Tätä varten ja jotta vähennetään hallinnollisia rasitteita ja kustannuksia, viraston ja asiaankuuluvien kansallisten turvallisuusviranomaisten välillä tehtävissä yhteistyösopimuksissa olisi voitava määrätä tehtävien asianmukaisesta jakamisesta, tämän kuitenkaan vaikuttamatta virastolla olevaan lopulliseen vastuuseen luvan tai yhtenäisen turvallisuustodistuksen antamisessa.

(19)

Kun otetaan huomioon kansallisten viranomaisten, erityisesti kansallisten turvallisuusviranomaisten, kokemus, virastolla olisi oltava mahdollisuus käyttää asianmukaisesti tätä asiantuntemusta antaessaan asiaankuuluvia lupia ja yhtenäisiä turvallisuustodistuksia. Tätä varten kansallisten asiantuntijoiden tilapäistä siirtoa virastoon olisi kannustettava.

(20)

Direktiivissä (EU) 2016/798 ja direktiivissä (EU) 2016/797 on määrä säätää kansallisten toimenpiteiden tarkastelusta rautateiden turvallisuuden ja yhteentoimivuuden sekä kilpailusääntöjen mukaisuuden kannalta. Mainituissa direktiiveissä tullaan myös rajoittamaan jäsenvaltioiden mahdollisuutta ottaa käyttöön uusia kansallisia sääntöjä. Nykyinen järjestelmä, jossa edelleen sovelletaan lukuisia kansallisia sääntöjä, saattaa johtaa ristiriitaan unionin sääntöjen kanssa sekä aiheuttaa riittämätöntä avoimuutta ja toimijoiden, mukaan lukien pienemmät ja uudet toimijat, mahdollista syrjintää. Jotta voidaan siirtyä kohti aidosti avoimia ja tasapuolisia rautatiesääntöjä unionin tasolla, on tarpeen vahvistaa kansallisten sääntöjen, myös toimintaa koskevien sääntöjen, asteittaista vähentämistä. Riippumattomaan ja puolueettomaan asiantuntemukseen perustuva näkemys on välttämätön unionin tasolla. Sen vuoksi viraston asemaa olisi vahvistettava.

(21)

Kansallisten turvallisuusviranomaisten ja ilmoitettujen vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten toiminnassa, organisaatiossa ja päätöksentekomenettelyissä rautateiden turvallisuuden ja yhteentoimivuuden alalla on huomattavia eroja, mikä haittaa yhtenäisen eurooppalaisen rautatiealueen moitteetonta toimintaa. Tästä voi olla haittaa erityisesti pienille ja keskisuurille yrityksille, jotka haluavat päästä toisen jäsenvaltion rautatiemarkkinoille. Sen vuoksi on välttämätöntä tehostaa koordinointia, jotta voidaan lisätä yhdenmukaisuutta unionin tasolla. Tätä varten viraston olisi seurattava kansallisten turvallisuusviranomaisten ja ilmoitettujen vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten toimintaa ja päätöksentekoa tekemällä niissä auditointeja ja tarkastuksia, tarvittaessa yhteistyössä kansallisten akkreditointielinten kanssa.

(22)

Turvallisuuden alalla on tärkeää taata mahdollisimman laaja avoimuus ja tehokas tiedonkulku. Yhteisiin turvallisuusindikaattoreihin perustuva tuloksellisuuden analyysi, jossa olisivat mukana kaikki alan toimijat, on tärkeä, ja se olisi toteutettava. Tilastoasioissa on tarpeen tehdä tiivistä yhteistyötä Eurostatin kanssa.

(23)

Rautateiden turvallisuuden ja yhteentoimivuuden alalla tapahtuneen edistymisen seuraamiseksi viraston olisi julkaistava kertomus joka toinen vuosi. Ottaen huomioon viraston tekninen asiantuntemus ja puolueettomuus viraston olisi myös avustettava komissiota sen valvoessa rautateiden turvallisuutta ja yhteentoimivuutta koskevan unionin lainsäädännön täytäntöönpanoa.

(24)

Euroopan laajuisen liikenneverkon yhteentoimivuutta olisi parannettava, ja unionin tukea saavien uusien investointihankkeiden valinnassa olisi noudatettava yhteentoimivuuden tavoitetta, joka on vahvistettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 1315/2013 (9). Virasto on asianmukainen elin myötävaikuttamaan näiden tavoitteiden saavuttamiseen, ja sen olisi tehtävä läheistä yhteistyötä unionin toimivaltaisten elinten kanssa Euroopan laajuista liikenneverkkoa koskevissa hankkeissa. ERTMS:n käyttöönoton ja ERTMS-hankkeiden osalta viraston tehtäviin olisi sisällyttävä hakijoiden auttaminen ohjaus-, hallinta- ja merkinanto-osajärjestelmien YTE:ien mukaisten hankkeiden toteuttamisessa.

(25)

Liikkuvan kaluston kunnossapito on tärkeä osa turvallisuusjärjestelmää. Rautatiekaluston kunnossapitoon ei ole syntynyt todellisia eurooppalaisia markkinoita, koska kunnossapitokonepajoilla ei ole sertifiointijärjestelmää. Tämä tilanne on johtanut kustannusten lisääntymiseen alalla ja aiheuttaa liikennettä tyhjillä vaunuilla. Tämän vuoksi olisi asteittain kehitettävä kunnossapitokonepajojen ja muiden kalustoyksiköiden kuin tavaravaunujen kunnossapidosta vastaavien yksiköiden sertifiointia koskevat yhteiset edellytykset ja pidettävä niitä ajan tasalla. Virasto on tarkoituksenmukaisin elin ehdottamaan komissiolle asianmukaisia ratkaisuja.

(26)

Veturinkuljettajien ammattipätevyysvaatimukset ovat tärkeä tekijä sekä rautateiden turvallisuuden että yhteentoimivuuden kannalta unionissa. Ammattipätevyysvaatimukset ovat myös edellytys rautatiealan työntekijöiden vapaalle liikkuvuudelle. Tätä asiaa olisi käsiteltävä sosiaalisen vuoropuhelun nykyisissä puitteissa. Viraston olisi annettava tarvittavaa teknistä tukea, jotta tämä kysymys voidaan ottaa huomioon unionin tasolla.

(27)

Viraston olisi helpotettava kansallisten turvallisuusviranomaisten, kansallisten tutkintaelinten ja unionin tasolla toimivien edustavien rautatiealan elinten välistä yhteistyötä, jotta voidaan edistää hyviä käytäntöjä, asiaa koskevien tietojen vaihtoa ja rautatiealaan liittyvien tietojen keräämistä sekä seurata unionin rautatiejärjestelmän yleistä turvallisuustasoa.

(28)

Tarvittaessa rekisterien ja rautateiden turvallisuuteen ja yhteentoimivuuteen pyrkiviin menettelyihin liittyvien asiakirjojen olisi oltava yleisön saatavilla, jotta varmistettaisiin mahdollisimman laaja avoimuus ja kaikkien asianosaisten yhtäläinen oikeus saada asiaankuuluvia tietoja. Sama koskee rautatiealan toimilupia, yhtenäisiä turvallisuustodistuksia ja muita asiaankuuluvia asiakirjoja. Viraston olisi huolehdittava näiden tietojen tehokkaasta, käyttäjäystävällisestä ja helppokäyttöisestä vaihdosta ja julkaisemisesta erityisesti asianmukaisten tietotekniikkaratkaisujen avulla rautatiejärjestelmän kustannustehokkuuden parantamiseksi ja alan operatiivisten tarpeiden tukemiseksi.

(29)	Rautatiealan innovointi- ja tutkimustoiminnan edistäminen on tärkeää, ja viraston olisi kannustettava siihen. Viraston toiminnan puitteissa tähän liittyen annettava taloudellinen tuki ei saisi johtaa asianomaisten markkinoiden vääristymiseen.

(30)	Jotta voidaan parantaa unionin rahoitustuen tehokkuutta, laatua ja yhteensopivuutta asiaa koskevien teknisten määräysten kanssa, virastolla olisi oltava aktiivinen rooli rautatiehankkeiden arvioinnissa.

(31)

Rautateiden turvallisuutta ja yhteentoimivuutta koskevan lainsäädännön, täytäntöönpano-ohjeiden ja viraston suositusten asianmukainen ja yhdenmukainen ymmärtäminen on edellytys unionin rautatiesäännöstön tehokkaalle täytäntöönpanolle ja rautatiemarkkinoiden toiminnalle. Sen vuoksi viraston olisi asiaan liittyen järjestettävä aktiivisesti koulutusta ja opastustoimintaa.

(32)

Ottaen huomioon viraston uudet tehtävät kalustoyksikkölupien ja yhtenäisten turvallisuustodistusten myöntämisen osalta näitä aloja koskevalle koulutus- ja julkaisutoiminnalle tulee olemaan suuri tarve. Kansallisia turvallisuusviranomaisia olisi pyydettävä osallistumaan koulutustoimiin maksutta aina kun se on mahdollista, erityisesti kun ne ovat osallistuneet niiden valmisteluun.

(33)

Jotta virasto voisi hoitaa asianmukaisesti sille osoitetut tehtävät, sillä olisi oltava oikeushenkilön asema ja oma talousarvio, joka rahoitetaan pääasiassa unionin rahoitusosuuden ja hakijoiden suorittamien maksujen ja palkkioiden avulla. Viraston riippumattomuutta ja puolueettomuutta ei saisi vaarantaa jäsenvaltioista, kolmansista maista tai muilta yhteisöiltä saatavilla rahoitusosuuksilla. Jotta voitaisiin varmistaa viraston riippumattomuus päivittäisessä johtamisessa ja sen antamissa lausunnoissa, suosituksissa ja päätöksissä, viraston organisaation olisi oltava avoin ja pääjohtajalla olisi oltava täysi vastuu. Viraston henkilöstön olisi oltava riippumaton ja se olisi palkattava käyttäen sekä lyhytaikaisia että pitkäaikaisia työsopimuksia, jotta viraston organisaatiotietämys ja toiminnan jatkuvuus pystytään säilyttämään samalla kun toteutetaan välttämätöntä ja jatkuvaa asiantuntemuksen vaihtoa rautatiealan kanssa. Viraston menoihin olisi sisällyttävä henkilöstöstä, hallinnosta, infrastruktuurista ja toiminnasta aiheutuvat kulut sekä muun muassa määrä, joka maksetaan kansallisille turvallisuusviranomaisille niiden työstä kalustoyksikkölupien ja yhtenäisten turvallisuustodistusten myöntämistä koskevassa menettelyssä, asiaankuuluvien yhteistyösopimusten sekä maksujen ja palkkioiden määrittämistä koskevan täytäntöönpanosäädöksen säännösten mukaisesti.

(34)

Eturistiriitojen ehkäisemisen ja ratkaisemisen kannalta on olennaista, että virasto toimii puolueettomasti, osoittaa lahjomattomuutta ja vahvistaa korkeaa ammatillista tasoa koskevat vaatimukset. Ei saisi koskaan olla perusteltua syytä epäillä, että päätöksiin saattavat vaikuttaa edut, jotka ovat ristiriidassa viraston aseman kanssa koko unionia palvelevana elimenä, tai viraston henkilöstön, jonkin kansallisen asiantuntijan taikka hallintoneuvoston tai valituslautakuntien jonkin jäsenen kytkökset tai yksityiset edut, jotka loisivat tai voisivat luoda ristiriidan asianomaisen henkilön virallisten tehtävien asianmukaisen hoitamisen kanssa. Hallintoneuvoston olisi siksi vahvistettava koko virastoa koskevat kattavat säännöt eturistiriidoista. Kyseisissä säännöissä olisi otettava huomioon suositukset, jotka tilintarkastustuomioistuin antoi vuonna 2012 laatimassaan erityiskertomuksessa nro 15.

(35)

Viraston päätöksentekomenettelyn virtaviivaistamiseksi sekä tehokkuuden ja vaikuttavuuden lisäämiseksi olisi otettava käyttöön kaksitasoinen hallintorakenne. Tätä varten jäsenvaltioiden ja komission olisi oltava edustettuina hallintoneuvostossa, jolla on tarvittava toimivalta, mukaan lukien valtuudet vahvistaa talousarvio ja hyväksyä ohjelma-asiakirja. Hallintoneuvoston olisi annettava yleisiä suuntaviivoja viraston toimia varten ja seurattava tiiviimmin viraston toimia hallinnollisten ja talousarvioon liittyvien kysymysten valvonnan tehostamiseksi. Olisi perustettava pienempi johtokunta, jonka tehtävänä on hallintoneuvoston kokousten valmisteleminen asianmukaisella tavalla ja sen päätöksentekomenettelyn tukeminen. Johtokunnan valtuudet olisi määriteltävä hallintoneuvoston hyväksymässä toimeksiannossa, ja niihin olisi tarvittaessa sisällyttävä lausuntoja ja väliaikaisia päätöksiä, jotka hallintoneuvosto lopullisesti vahvistaa.

(36)

Jotta voidaan taata hallintoneuvoston päätösten avoimuus, asianomaisten alojen edustajien olisi oltava läsnä sen kokouksissa mutta ilman äänioikeutta. Komission olisi nimitettävä eri sidosryhmien edustajat käyttäen perusteena sitä, kuinka nämä edustavat unionin tasolla rautatieyrityksiä, rataverkon haltijoita, rautatiealan teollisuutta, ammattijärjestöjä sekä henkilö- ja tavaraliikenteen asiakkaita.

(37)

On tarpeen varmistaa, että osapuolilla, joita viraston tekemät päätökset koskevat, on oikeus turvautua tarvittaviin riippumattomiin ja puolueettomiin muutoksenhakukeinoihin. Olisi järjestettävä asianmukainen muutoksenhakumekanismi, jotta pääjohtajan päätöksiin voidaan hakea muutosta erikoistuneessa valituslautakunnassa.

(38)	Niitä tapauksia varten, joissa viraston ja kansallisten turvallisuusviranomaisten välillä on erimielisyyttä yhtenäisten turvallisuustodistusten tai kalustoyksikkölupien myöntämisestä, olisi otettava käyttöön välitysmenettely, jotta päätökset voidaan tehdä yhdessä ja yhteistyössä.

(39)

Viraston toimintaan liittyvä laajempi strateginen näkökulma helpottaisi sen resurssien tehokkaampaa suunnittelua ja hallinnointia sekä parantaisi sen toiminnan laatua. Tämä vahvistetaan komission delegoidulla asetuksella (EU) N:o 1271/2013 (10). Sen vuoksi hallintoneuvoston olisi asianomaisia sidosryhmiä kuultuaan vahvistettava vuotuisen ja monivuotisen työohjelman sisältävä yhtenäinen ohjelma-asiakirja ja saatettava se määräajoin ajan tasalle.

(40)

Kun virastolle annetaan unionin rautatiejärjestelmän turvallisuutta ja yhteentoimivuutta koskeva uusi tehtävä ohjelma-asiakirjan hyväksymisen jälkeen, hallintoneuvoston olisi tarvittaessa muutettava ohjelma-asiakirjaa kyseisen uuden tehtävän sisällyttämiseksi siihen resursseihin kohdistuvien henkilöstö- ja talousarviovaikutusten analysoinnin jälkeen.

(41)

Viraston toiminnan olisi oltava avointa. Euroopan parlamentin harjoittama tehokas valvonta olisi varmistettava, ja tätä varten Euroopan parlamenttia olisi kuultava viraston ohjelma-asiakirjan monivuotista osaa koskevasta luonnoksesta ja sillä olisi oltava mahdollisuus kuulla viraston pääjohtajaa ja saada viraston toimintaa koskeva vuosikertomus. Viraston olisi myös sovellettava soveltuvaa unionin lainsäädäntöä, joka koskee asiakirjojen julkista saatavuutta.

(42)

Kun viime vuosina on perustettu lisää erillisvirastoja, avoimuus ja unionin niille myöntämän rahoituksen hallinnoinnin valvonta on parantunut, erityisesti kun kyse on veloitettavien maksujen budjetoinnista, varainhoidon valvonnasta, vastuuvapauden myöntämisoikeudesta, eläkejärjestelmään suoritettavista maksuista ja sisäisestä talousarviomenettelystä (käytännesäännöt). Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU, Euratom) N:o 883/2013 (11) olisi samoin sovellettava rajoituksetta virastoon, ja viraston olisi liityttävä Euroopan parlamentin, Euroopan unionin neuvoston ja Euroopan yhteisöjen komission välillä 25 päivänä toukokuuta 1999 tehtyyn toimielinten väliseen sopimukseen Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) sisäisistä tutkimuksista (12).

(43)

Viraston olisi aktiivisesti edistettävä rautateiden turvallisuuteen ja yhteentoimivuuteen liittyvää unionin lähestymistapaa suhteissaan kansainvälisiin järjestöihin ja kolmansiin maihin. Tähän olisi viraston toimivallan rajoissa kuuluttava myös unionin rautatieyritysten vastavuoroisen pääsyn helpottaminen kolmansien maiden rautatiemarkkinoille ja unionin liikkuvan kaluston pääsyn helpottaminen kolmansien maiden verkoille.

(44)

Jotta voidaan varmistaa tämän asetuksen yhdenmukainen täytäntöönpano siltä osin kuin kyse on kansallisten sääntöjen luonnosten ja olemassa olevien kansallisten sääntöjen tarkastelusta, kansallisten turvallisuusviranomaisten ja ilmoitettujen vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten seurannasta, valituslautakuntien työjärjestyksen vahvistamisesta sekä niiden maksujen ja palkkioiden määrittämisestä, jotka virastolla on oikeus veloittaa, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (13) mukaisesti.

(45)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta eli perustaa erikoistunutta elintä, jonka tehtävänä on laatia rautateiden turvallisuutta ja yhteentoimivuutta koskevia yhteisiä ratkaisuja, vaan se voidaan toiminnan yhteisen luonteen vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(46)

Viraston asianmukaisen toiminnan varmistamiseksi on tarpeen panna täytäntöön tiettyjä viraston hallintoa koskevia periaatteita, jotta voidaan noudattaa EU:n erillisvirastoja käsittelevässä toimielinten välisessä työryhmässä heinäkuussa 2012 hyväksyttyä yhteistä julkilausumaa ja yhteistä lähestymistapaa, joiden tarkoituksena on tehostaa virastojen toimintaa ja parantaa niiden tuloksellisuutta.

(47)	Tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 LUKU

PERIAATTEET

1 artikla

Kohde ja soveltamisala

1. Tällä asetuksella perustetaan Euroopan unionin rautatievirasto, jäljempänä ’virasto’.

2. Tässä asetuksessa säädetään

a)	viraston perustamisesta ja tehtävistä;

b)	jäsenvaltioiden tehtävistä tämän asetuksen yhteydessä.

3. Tällä asetuksella tuetaan yhtenäisen eurooppalaisen rautatiealueen perustamista ja erityisesti tavoitteita, jotka liittyvät

a)	unionin rautatiejärjestelmän yhteentoimivuuteen, josta säädetään direktiivissä (EU) 2016/797;

b)	unionin rautatiejärjestelmän turvallisuuteen, josta säädetään direktiivissä (EU) 2016/798;

c)	veturinkuljettajien hyväksymiseen, josta säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2007/59/EY (14).

2 artikla

Viraston tavoitteet

Viraston tavoitteena on edistää rajattoman yhtenäisen eurooppalaisen rautatiealueen kehittämistä edelleen ja sen tehokasta toimintaa takaamalla rautateiden turvallisuuden ja yhteentoimivuuden korkea taso ja parantaen samalla rautatiealan kilpailuasemaa. Viraston on erityisesti edistettävä teknisten kysymysten osalta unionin lainsäädännön täytäntöönpanoa kehittämällä unionin rautatiejärjestelmän turvallisuutta koskeva yhteinen lähestymistapa sekä parantamalla unionin rautatiejärjestelmän yhteentoimivuutta.

Viraston tavoitteina on myös seurata kansallisten rautatiealan sääntöjen kehittämistä rautateiden turvallisuuden ja yhteentoimivuuden aloilla toimivien kansallisten viranomaisten toiminnan tukemiseksi sekä edistää menettelyjen optimointia.

Jos direktiivissä (EU) 2016/797 ja direktiivissä (EU) 2016/798 niin säädetään, viraston on toimittava unionin viranomaisena, jonka tehtävänä on antaa rautatieliikenteen kalustoyksikköjen ja kalustoyksikkötyyppien markkinoillesaattamislupia sekä rautatieyritysten yhtenäisiä turvallisuustodistuksia.

Näihin tavoitteisiin pyrkiessään viraston on otettava täysimääräisesti huomioon unionin laajentumisprosessi ja rautatieyhteyksiin kolmansien maiden kanssa liittyvät erityisrajoitukset.

3 artikla

Oikeudellinen asema

1. Virasto on unionin elin, joka on oikeushenkilö.

2. Virastolla on kaikissa jäsenvaltioissa laajin kansallisen lainsäädännön mukainen oikeushenkilöllä oleva oikeuskelpoisuus. Se voi erityisesti hankkia tai luovuttaa irtainta ja kiinteää omaisuutta sekä esiintyä kantajana ja vastaajana oikeudenkäynneissä.

3. Virastoa edustaa sen pääjohtaja.

4. Virastolla on yksinomainen vastuu tehtäviinsä ja toimivaltaansa kuuluvista asioista.

4 artikla

Viraston antamien asiakirjojen lajit

Virasto voi antaa

a)	suosituksia komissiolle 13, 15, 17, 19, 35, 36 ja 37 artiklan soveltamisesta;

b)	suosituksia jäsenvaltioille 34 artiklan soveltamisesta;

c)	lausuntoja komissiolle 10 artiklan 2 kohdan ja 42 artiklan nojalla sekä lausuntoja jäsenvaltioiden asianomaisille viranomaisille 10, 25 ja 26 artiklan nojalla;

d)	suosituksia kansallisille turvallisuusviranomaisille 33 artiklan 4 kohdan nojalla;

e)	päätöksiä 14, 20, 21 ja 22 artiklan nojalla;

f)	lausuntoja, jotka ovat vaatimusten täyttämiseksi hyväksyttäviä menetelmiä, 19 artiklan nojalla;

g)	teknisiä asiakirjoja 19 artiklan nojalla;

h)	auditointikertomuksia 33 ja 34 artiklan nojalla;

i)	suuntaviivoja ja muita ei-sitovia asiakirjoja, joilla helpotetaan rautateiden turvallisuutta ja yhteentoimivuutta koskevan lainsäädännön soveltamista, 13, 19, 28, 32, 33 ja 37 artiklan nojalla.

2 LUKU

TYÖMENETELMÄT

5 artikla

Työryhmien ja muiden ryhmien perustaminen ja kokoonpano

1. Virasto perustaa rajoitetun määrän työryhmiä sellaisten suositusten ja tarvittaessa suuntaviivojen laatimiseksi, jotka liittyvät erityisesti yhteentoimivuuden teknisiin eritelmiin (YTE), yhteisiin turvallisuustavoitteisiin, yhteisiin turvallisuusmenetelmiin ja yhteisten turvallisuusindikaattoreiden käyttöön.

Virasto voi perustaa työryhmiä muissa asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa komission tai 81 artiklassa tarkoitetun komitean, jäljempänä ’komitea’, pyynnöstä tai omasta aloitteestaan kuultuaan ensin komissiota.

Työryhmien puheenjohtajana toimii viraston edustaja.

2. Työryhmiin kuuluu

—	edustajia, jotka toimivaltaiset kansalliset viranomaiset ovat nimenneet osallistumaan työryhmiin;

—

viraston 3 kohdassa tarkoitetusta luettelosta valitsemia rautatiealan ammattilaisia. Virasto varmistaa toimialan sellaisten sektoreiden ja käyttäjien asianmukaisen edustuksen, joihin komission viraston sille antamien suositusten perusteella mahdollisesti ehdottamat toimenpiteet voisivat vaikuttaa. Viraston on mahdollisuuksien mukaan pyrittävä maantieteellisesti tasapainoiseen edustukseen.

Virasto voi tarvittaessa nimittää työryhmiin riippumattomia asiantuntijoita ja asianomaisella alalla päteviksi tunnustettujen kansainvälisten järjestöjen edustajia. Työryhmiin ei saa nimittää viraston henkilöstön jäseniä lukuun ottamatta työryhmien puheenjohtajaa, jona toimii viraston edustaja.

3. Kunkin 38 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun edustavan elimen on toimitettava virastolle luettelo pätevimmistä asiantuntijoista, joilla on valtuudet edustaa sitä kussakin työryhmässä, ja saatettava kyseinen luettelo ajan tasalle, kun tapahtuu muutoksia.

4. Jos tällaisten työryhmien työskentelyllä on suora vaikutus toimialan työntekijöiden työoloihin, terveyteen ja turvallisuuteen, Euroopan tasolla toimivien ammattijärjestöjen nimeämien edustajien on osallistuttava asianomaisiin työryhmiin varsinaisina jäseninä.

5. Virasto vastaa työryhmien jäsenten matka- ja oleskelukuluista hallintoneuvoston vahvistamien sääntöjen ja taulukoiden mukaisesti.

6. Virasto ottaa asianmukaisesti huomioon työryhmien työskentelyn tulokset laatiessaan 1 kohdassa tarkoitettuja suosituksia ja suuntaviivoja.

7. Virasto perustaa ryhmiä 24 ja 29 artiklassa sekä 38 artiklan 1 kohdassa säädettyjä tarkoituksia varten.

8. Virasto voi perustaa ryhmiä 38 artiklan 4 kohdan mukaisesti ja asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa komission tai komitean pyynnöstä taikka omasta aloitteestaan.

9. Työryhmien ja muiden ryhmien työskentely on avointa. Hallintoneuvosto vahvistaa työryhmien ja muiden ryhmien työjärjestyksen, avoimuussäännöt mukaan lukien.

6 artikla

Työmarkkinaosapuolten kuuleminen

Virasto kuulee työmarkkinaosapuolia komission päätöksen 98/500/EY (15) mukaisesti perustetussa alakohtaisessa neuvottelukomiteassa aina, kun tämän asetuksen 13, 15, 19 ja 36 artiklassa säädetyillä tehtävillä on suora vaikutus rautatiealan sosiaaliseen ympäristöön tai työolosuhteisiin. Työmarkkinaosapuolet voivat tällöin reagoida näihin kuulemisiin, edellyttäen että ne tekevät niin kolmen kuukauden kuluessa.

Nämä kuulemiset toteutetaan, ennen kuin virasto antaa suosituksensa komissiolle. Virasto ottaa nämä kuulemiset asianmukaisesti huomioon ja on aina valmis antamaan lisäperusteluja suosituksilleen. Virasto toimittaa alakohtaisen neuvottelukomitean esittämät näkemykset ja suosituksensa komissiolle, joka toimittaa ne edelleen komitealle.

7 artikla

Rautateiden henkilö- ja tavaraliikenteen asiakkaiden kuuleminen

Aina kun 13 ja 19 artiklassa säädetyillä tehtävillä on rautateiden henkilö- ja tavaraliikenteen asiakkaisiin välittömästi kohdistuvia vaikutuksia, virasto kuulee kyseisiä asiakkaita edustavia järjestöjä, myös vammaisten ja liikkumisesteisten henkilöiden edustajia. Nämä järjestöt voivat tällöin reagoida näihin kuulemisiin, edellyttäen että ne tekevät niin kolmen kuukauden kuluessa.

Komissio laatii komitean avustuksella luettelon järjestöistä, joita on kuultava.

Nämä kuulemiset toteutetaan, ennen kuin virasto antaa suosituksensa komissiolle. Virasto ottaa nämä kuulemiset asianmukaisesti huomioon ja on aina valmis antamaan lisäperusteluja suosituksilleen. Virasto toimittaa asianomaisten järjestöjen esittämät näkemykset ja suosituksensa komissiolle, joka toimittaa ne edelleen komitealle.

8 artikla

Vaikutustenarviointi

1. Virasto tekee suosituksistaan ja lausunnoistaan vaikutustenarvioinnin. Hallintoneuvosto hyväksyy vaikutustenarvioinnissa käytettävät menetelmät, jotka perustuvat komission menetelmiin. Virasto toimii yhteistyössä komission kanssa sen varmistamiseksi, että asiaan liittyvä komissiossa tehty työ otetaan asianmukaisesti huomioon. Virasto merkitsee vaikutustenarvioinnin perustana olevat olettamukset sekä käytetyt tietolähteet selvästi raporttiin, joka liitetään kuhunkin suositukseen.

2. Ennen kuin virasto sisällyttää hallintoneuvoston 51 artiklan 1 kohdan mukaisesti hyväksymään ohjelma-asiakirjaan toimen, se tekee varhaisen vaiheen vaikutustenarvioinnin, jossa se käsittelee

a)	ratkaistavaa ongelmaa ja mahdollisia ratkaisutapoja;

b)	sitä, missä määrin erityiset toimet, mukaan lukien viraston antama suositus tai lausunto, olisivat tarpeen;

c)	virastolta odotettua panosta ongelman ratkaisemiseksi.

Ennen toimien tai hankkeiden sisällyttämistä ohjelma-asiakirjaan niistä tehdään tehokkuusanalyysi yksitellen ja yhdessä, jotta voidaan hyödyntää viraston talousarviota ja resursseja parhaalla mahdollisella tavalla.

3. Virasto voi toteuttaa suosituksiinsa perustuvan lainsäädännön jälkiarvioinnin.

4. Jäsenvaltioiden on toimitettava virastolle tarvittavat tiedot vaikutustenarviointia varten, jos niitä on käytettävissä.

Edustavien elinten on viraston pyynnöstä annettava sille vaikutustenarviointiin tarvittavia ei-luottamuksellisia tietoja.

9 artikla

Tutkimukset

Silloin kun se on tarpeen viraston tehtävien suorittamiseksi virasto teettää tutkimuksia, joihin 5 artiklassa tarkoitetut työryhmät ja muut ryhmät tarvittaessa osallistuvat, ja rahoittaa nämä tutkimukset talousarviostaan.

10 artikla

Lausunnot

1. Virasto antaa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/34/EU (16) 55 artiklassa tarkoitetun yhden tai useamman kansallisen sääntelyelimen pyynnöstä lausuntoja erityisesti niiden tietoon saatettujen kysymysten turvallisuuteen ja yhteentoimivuuteen liittyvistä näkökohdista.

2. Virasto antaa komission pyynnöstä lausuntoja direktiivin (EU) 2016/797 tai direktiivin (EU) 2016/798 perusteella annettujen säädösten muutoksista, erityisesti jos mahdollisista puutteista on ilmoitettu.

3. Virasto antaa kaikki lausuntonsa ja erityisesti 2 kohdassa tarkoitetut lausunnot mahdollisimman pian ja viimeistään kahden kuukauden kuluessa lausuntopyynnön vastaanottamisesta, jollei pyynnön esittäneen osapuolen kanssa toisin sovita. Virasto julkistaa nämä lausuntonsa kuukauden kuluessa niiden antamisesta niin, että niistä on poistettu liikesalaisuudet.

11 artikla

Tarkastuskäynnit jäsenvaltioissa

1. Hoitaakseen saamansa tehtävät, erityisesti 14, 20, 21, 25, 26, 31, 32, 33, 34, 35 ja 42 artiklassa tarkoitetut tehtävänsä, ja avustaakseen komissiota sen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) mukaisten tehtävien täyttämisessä, mukaan lukien erityisesti asiaankuuluvan unionin lainsäädännön tosiasiallisen täytäntöönpanon arviointi, virasto voi tehdä tarkastuskäyntejä jäsenvaltioihin hallintoneuvoston hyväksymien toimintaperiaatteiden, työmenetelmien ja menettelyjen mukaisesti.

2. Kun virasto on kuullut asianomaista jäsenvaltiota, se ilmoittaa suunnitellusta tarkastuskäynnistä, sitä suorittamaan valtuutettujen viraston virkamiesten nimet sekä tarkastuskäynnin alkamispäivämäärän ja sen odotetun keston asianomaiselle jäsenvaltiolle hyvissä ajoin. Käyntejä suorittamaan valtuutettujen viraston virkamiesten on tehtävänsä suorittaakseen esitettävä pääjohtajan kirjallinen päätös, jossa määritellään heidän tarkastuskäyntinsä kohde ja tarkoitus.

3. Asianomaisten jäsenvaltioiden kansallisten viranomaisten on helpotettava viraston henkilöstön työtä.

4. Virasto laatii kustakin 1 kohdassa tarkoitetusta tarkastuskäynnistä kertomuksen ja toimittaa sen komissiolle ja kyseiselle jäsenvaltiolle.

5. Tämä artikla ei rajoita 33 artiklan 7 kohdassa ja 34 artiklan 6 kohdassa tarkoitettujen tarkastusten toteuttamista.

6. Virasto vastaa henkilöstönsä matka-, majoitus-, ylläpito- ja muista kuluista.

12 artikla

Keskitetty palvelupiste

1. Virasto perustaa tieto- ja viestintäjärjestelmän, jolla on vähintään seuraavat keskitetyn palvelupisteen toiminnot, ja hallinnoi sitä:

keskitetty yhteyspiste, jonka kautta hakija toimittaa tyyppihyväksyntää, kalustoyksikköjen markkinoillesaattamislupia ja yhtenäisiä turvallisuustodistuksia koskevat hakemusasiakirjansa. Jos käyttö- tai toiminta-alue rajoittuu ainoastaan yhden jäsenvaltion verkkoon tai verkkoihin, keskitetty yhteyspiste on kehitettävä siten, että voidaan varmistaa, että hakija valitsee haluamansa viranomaisen käsittelemään lupien tai yhtenäisten turvallisuustodistusten myöntämistä koko menettelyn osalta;

yhteinen tiedonvaihtofoorumi, joka tarjoaa virastolle ja kansallisille turvallisuusviranomaisille tietoa kaikista lupia ja yhtenäisiä turvallisuustodistuksia koskevista hakemuksista, näiden menettelyjen vaiheista ja niiden tuloksista sekä tapauksen mukaan valituslautakunnan pyynnöistä ja päätöksistä;

yhteinen tiedonvaihtofoorumi, joka tarjoaa virastolle ja kansallisille turvallisuusviranomaisille tietoa virastolle direktiivin (EU) 2016/797 19 artiklan mukaisesti osoitetuista hyväksyntäpyynnöistä sekä ratalaitteiden ohjaus-, hallinta- ja merkinanto-osajärjestelmiä, joihin liittyy eurooppalaisen junakulunvalvontajärjestelmän (ETCS) ja/tai raidesovellusten GSM-järjestelmän (GSM-R) laitteita, koskevista lupahakemuksista, näiden menettelyjen vaiheista ja niiden tuloksista sekä tapauksen mukaan valituslautakunnan pyynnöistä ja päätöksistä;

d)	ennakkovaroitusjärjestelmä, jolla voidaan tunnistaa varhaisessa vaiheessa kansallisten turvallisuusviranomaisten ja viraston tehtäväksi tulevien päätösten välisen koordinoinnin tarve tapauksissa, joissa samanlaisia lupia tai yhtenäisiä turvallisuustodistuksia varten on eri hakemukset.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun keskitetyn palvelupisteen tekniset ja toiminnalliset eritelmät on kehitettävä yhteistyössä 38 artiklassa tarkoitetun kansallisten turvallisuusviranomaisten verkoston kanssa viraston laatiman luonnoksen perusteella, jossa otetaan huomioon kustannus-hyötyanalyysin tulokset. Tämän pohjalta hallintoneuvosto hyväksyy tekniset ja toiminnalliset eritelmät sekä suunnitelman keskitetyn palvelupisteen perustamiseksi. Keskitetty palvelupiste kehitetään rajoittamatta teollis- ja tekijänoikeuksia ja vaadittua luottamuksellisuuden tasoa sekä ottaen tarvittaessa huomioon viraston jo käyttöön ottamat tietotekniset sovellukset ja rekisterit, kuten ne, joita tarkoitetaan 37 artiklassa.

3. Keskitetyn palvelupisteen on oltava toiminnassa viimeistään 16 päivänä kesäkuuta 2019.

4. Virasto seuraa keskitetyn palvelupisteen kautta toimitettuja hakemuksia erityisesti käyttämällä 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettua ennakkovaroitusjärjestelmää. Jos havaitaan, että samanlaisia lupia tai yhtenäisiä turvallisuustodistuksia varten on eri hakemukset, virasto huolehtii asianmukaisista jatkotoimista, kuten seuraavista:

a)	ilmoittaminen hakijalle tai hakijoille siitä, että lupaa tai todistusta varten on esitetty toinen tai samanlainen pyyntö;

koordinointi asiaankuuluvien kansallisten turvallisuusviranomaisten kanssa kansallisten turvallisuusviranomaisten ja viraston tehtäväksi tulevien päätösten välisen johdonmukaisuuden varmistamiseksi. Ellei molemminpuolisesti hyväksyttävää ratkaisua löydy kuukauden kuluessa koordinointimenettelyn alkamisesta, asia on saatettava sovintomenettelyyn 55, 61 ja 62 artiklassa tarkoitettuun valituslautakuntaan.

3 LUKU

RAUTATEIDEN TURVALLISUUTEEN LIITTYVÄT VIRASTON TEHTÄVÄT

13 artikla

Tekninen tuki – rautateiden turvallisuutta koskevat suositukset

1. Virasto antaa komissiolle suosituksia direktiivin (EU) 2016/798 5, 6 ja 7 artiklassa säädetyistä yhteisistä turvallisuusindikaattoreista, yhteisistä turvallisuusmenetelmistä ja yhteisistä turvallisuustavoitteista. Lisäksi virasto antaa komissiolle suosituksia yhteisten turvallisuusindikaattoreiden, yhteisten turvallisuusmenetelmien ja yhteisten turvallisuustavoitteiden määräajoin toteutettavasta tarkistamisesta.

2. Virasto antaa komissiolle sen pyynnöstä tai oma-aloitteisesti suosituksia muista turvallisuutta koskevista toimenpiteistä ottaen huomioon saadut kokemukset.

3. Virasto antaa direktiivin (EU) 2016/798 17 artiklan mukaisesti suuntaviivoja avustaakseen kansallisia turvallisuusviranomaisia rautatieyritysten, rataverkon haltijoiden ja muiden toimijoiden valvonnassa.

4. Virasto voi antaa direktiivin (EU) 2016/798 9 artiklan 7 kohdan mukaisesti komissiolle suosituksia yhteisistä turvallisuusmenetelmistä, jotka koskevat turvallisuusjohtamisjärjestelmän perusosia, jotka on tarpeen yhdenmukaistaa unionin tasolla.

5. Virasto voi antaa suuntaviivoja ja muita ei-sitovia asiakirjoja rautateiden turvallisuutta koskevan lainsäädännön täytäntöönpanon helpottamiseksi, mukaan lukien avun tarjoaminen jäsenvaltioille sellaisten kansallisten sääntöjen määrittelyssä, jotka voidaan kumota yhteisten turvallisuusmenetelmien hyväksymisen ja/tai tarkistamisen jälkeen, sekä suuntaviivat uusien kansallisten sääntöjen antamiseksi tai olemassa olevien kansallisten sääntöjen muuttamiseksi. Virasto voi myös antaa suuntaviivoja rautateiden turvallisuudesta ja turvallisuustodistusten myöntämisestä, mukaan lukien esimerkkiluettelo hyvistä käytännöistä erityisesti rajatylittävän liikenteen ja infrastruktuurin osalta.

14 artikla

Yhtenäiset turvallisuustodistukset

Virasto antaa, uusii, peruuttaa määräajaksi ja muuttaa yhtenäisiä turvallisuustodistuksia sekä tekee tältä osin yhteistyötä kansallisten turvallisuusviranomaisten kanssa direktiivin (EU) 2016/798 10, 11 ja 18 artiklan mukaisesti.

Virasto rajoittaa yhtenäisiä turvallisuustodistuksia tai peruuttaa ne sekä tekee tältä osin yhteistyötä kansallisten turvallisuusviranomaisten kanssa direktiivin (EU) 2016/798 17 artiklan mukaisesti.

15 artikla

Kalustoyksikköjen kunnossapito

1. Virasto avustaa komissiota direktiivin (EU) 2016/798 14 artiklan 7 kohdan mukaiseen kunnossapidosta vastaavien yksiköiden sertifiointijärjestelmään liittyvissä asioissa.

2. Virasto antaa suosituksia komissiolle direktiivin (EU) 2016/798 14 artiklan 8 kohdan soveltamiseksi.

3. Virasto analysoi direktiivin (EU) 2016/798 15 artiklan mukaisesti päätetyt vaihtoehtoiset toimenpiteet ja sisällyttää analyysinsa tulokset tämän asetuksen 35 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuun kertomukseen.

4. Virasto tukee ja pyynnöstä koordinoi kansallisia turvallisuusviranomaisia direktiivin (EU) 2016/798 17 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen kunnossapidosta vastaavien yksiköiden valvonnassa.

16 artikla

Yhteistyö kansallisten tutkintaelinten kanssa

Virasto tekee yhteistyötä kansallisten tutkintaelinten kanssa direktiivin (EU) 2016/798 20 artiklan 3 kohdan, 22 artiklan 1, 2, 5 ja 7 kohdan sekä 26 artiklan mukaisesti.

17 artikla

Vaarallisten aineiden rautatiekuljetukset

Virasto seuraa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2008/68/EY (17) tarkoitettuja vaarallisten aineiden rautatiekuljetuksia koskevan lainsäädännön kehitystä sekä varmistaa yhdessä komission kanssa, että se on rautateiden turvallisuutta ja yhteentoimivuutta koskevan lainsäädännön mukainen, erityisesti olennaisten vaatimusten osalta. Tässä tarkoituksessa virasto avustaa komissiota ja voi antaa suosituksia komission pyynnöstä tai omasta aloitteestaan.

18 artikla

Tiedonvaihto turvallisuuteen liittyvistä onnettomuuksista

Virasto kannustaa tiedonvaihtoon turvallisuuteen liittyvistä onnettomuuksista, vaaratilanteista ja läheltä piti -tilanteista ottaen huomioon direktiivin (EU) 2016/798 4 artiklassa tarkoitettujen rautatiealan toimijoiden kokemukset. Tällaisen tiedonvaihdon on johdettava hyvien käytäntöjen kehittämiseen jäsenvaltioiden tasolla.

4 LUKU

YHTEENTOIMIVUUTEEN LIITTYVÄT VIRASTON TEHTÄVÄT

19 artikla

Tekninen tuki rautateiden yhteentoimivuuden alalla

1. Virasto antaa

a)	direktiivin (EU) 2016/797 5 artiklan mukaisesti komissiolle suosituksia YTE:ien laatimisesta ja niiden tarkistamisesta;

b)	direktiivin (EU) 2016/797 15 artiklan 9 kohdan soveltamiseksi komissiolle suosituksia EY-tarkastusvakuutuksen ja siihen liitettävien teknisten asiakirjojen malleiksi;

c)	direktiivin (EU) 2016/797 47, 48 ja 49 artiklan soveltamiseksi komissiolle suosituksia rekistereiden eritelmistä ja niiden tarkistamisesta;

d)	direktiivin (EU) 2016/797 6 artiklan 4 kohdan mukaisesti lausuntoja, jotka ovat vaatimusten täyttämiseksi hyväksyttäviä menetelmiä YTE:ien puutteita koskien, ja toimittaa nämä lausunnot komissiolle;

e)	komission pyynnöstä direktiivin (EU) 2016/797 7 artiklan mukaisesti sille lausuntoja jäsenvaltioiden pyynnöistä olla soveltamatta YTE:iä;

f)	direktiivin 2016/797 4 artiklan 8 kohdan mukaisesti teknisiä asiakirjoja;

g)	ennen ERTMS-ratalaitteita koskevia tarjouskilpailuja hyväksymispäätöksen varmistaakseen ERTMS-järjestelmän yhdenmukaisen täytäntöönpanon unionissa direktiivin (EU) 2016/797 19 artiklan mukaisesti;

h)	komissiolle suosituksia turvallisuuteen olennaisesti liittyviä tehtäviä hoitavan junahenkilökunnan koulutuksesta ja hyväksynnästä;

i)	yksityiskohtaisia ohjeita, jotka koskevat asiaankuuluvien eurooppalaisten standardointielinten standardeja, jotta voidaan täydentää komission niille antamaa toimeksiantoa;

j)	komissiolle suosituksia, jotka liittyvät turvallisuuteen olennaisesti liittyviä tehtäviä suorittavan henkilöstön työoloihin;

k)	komissiolle suosituksia, jotka liittyvät yhdenmukaistettuihin standardeihin, joita eurooppalaisten standardointielinten on kehitettävä, ja standardeihin, jotka liittyvät vaihdettaviin varaosiin, joilla voidaan parantaa unionin rautatiejärjestelmän turvallisuuden ja yhdenmukaisuuden tasoa;

l)	tarvittaessa komissiolle suosituksia, jotka liittyvät turvallisuuden kannalta olennaisiin komponentteihin.

2. Laatiessaan 1 kohdan a, b, c, h, k ja l alakohdassa tarkoitettuja suosituksia virasto

a)	varmistaa, että YTE:t ja rekistereiden tekniset eritelmät mukautetaan tekniseen kehitykseen, markkinasuuntauksiin ja sosiaalisiin vaatimuksiin;

b)	varmistaa, että YTE:ien kehittäminen ja ajan tasalle saattaminen sekä yhteentoimivuuden kannalta tarpeellisiksi osoittautuvien eurooppalaisten standardien kehittäminen koordinoidaan ja että virasto pitää yllä asianmukaisia yhteyksiä eurooppalaisiin standardointielimiin;

c)	osallistuu tarvittaessa tarkkailijana hyväksyttyjen standardointielinten perustamiin asiaankuuluviin työryhmiin.

3. Virasto voi antaa suuntaviivoja ja muita ei-sitovia asiakirjoja rautateiden yhteentoimivuutta koskevan lainsäädännön täytäntöönpanon helpottamiseksi sekä avustaa jäsenvaltioita sellaisten kansallisten sääntöjen määrittämisessä, jotka voidaan kumota YTE:ien hyväksymisen tai tarkistamisen jälkeen.

4. Jos yhteentoimivuuden osatekijät eivät ole olennaisten vaatimusten mukaisia, virasto avustaa komissiota direktiivin (EU) 2016/797 11 artiklan mukaisesti.

20 artikla

Kalustoyksikköjen markkinoillesaattamisluvat

Virasto antaa rautatieliikenteen kalustoyksikköjen markkinoillesaattamislupia, ja sillä on valtuudet uusia ja muuttaa myöntämiään lupia sekä peruuttaa ne määräajaksi tai kokonaan. Virasto tekee tätä varten yhteistyötä kansallisten turvallisuusviranomaisten kanssa direktiivin (EU) 2016/797 21 artiklan mukaisesti.

21 artikla

Kalustoyksikkötyyppien markkinoillesaattamisluvat

Virasto antaa kalustoyksikkötyyppien markkinoillesaattamislupia, ja sillä on valtuudet uusia ja muuttaa myöntämiään lupia sekä peruuttaa ne määräajaksi tai kokonaan direktiivin (EU) 2016/797 24 artiklan mukaisesti.

22 artikla

Ratalaitteiden ohjaus-, hallinta- ja merkinanto-osajärjestelmien käyttöönotto

Ennen ERTMS-ratalaitteita koskevia tarjouskilpailuja virasto tarkistaa, että tekniset ratkaisut ovat täysin asiaankuuluvien YTE:ien mukaisia ja näin ollen täysin yhteentoimivia, ja tekee hyväksymispäätöksen direktiivin (EU) 2016/797 19 artiklan mukaisesti.

23 artikla

Telemaattiset sovellukset

1. Virasto toimii järjestelmäviranomaisena telemaattisten sovellusten koordinoidun kehittämisen varmistamiseksi unionissa asiaa koskevien YTE:ien mukaisesti. Tätä varten virasto pitää yllä, valvoo ja hallinnoi asiaankuuluvia osajärjestelmiä koskevia vaatimuksia.

2. Virasto määrittelee ja julkaisee telemaattisten sovellusten teknisten eritelmien muuttamista koskevien pyyntöjen hallinnointia koskevan menettelyn sekä soveltaa sitä. Tätä varten virasto perustaa rekisterin, johon merkitään tällaisten teknisten eritelmien muutospyynnöt ja niiden tila asianmukaisine perusteluineen, sekä pitää rekisteriä yllä ja ajan tasalla.

3. Virasto kehittää ja pitää yllä teknisiä apuvälineitä, joiden avulla voidaan hallinnoida telemaattisten sovellusten eritelmien eri versioita, ja pyrkii varmistamaan yhteensopivuuden aiempien versioiden kanssa.

4. Virasto avustaa komissiota sen seuraamisessa, että telemaattisten sovellusten teknisten eritelmien käyttöönotto tapahtuu asiaa koskevien YTE:ien mukaisesti.

24 artikla

Tuki ilmoitetuille vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksille

1. Virasto tukee direktiivin (EU) 2016/797 30 artiklassa tarkoitettujen ilmoitettujen vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten toimia. Tällainen tuki käsittää erityisesti suuntaviivojen antamisen direktiivin (EU) 2016/797 9 artiklassa tarkoitetun yhteentoimivuuden osatekijän vaatimustenmukaisuuden tai käyttöönsoveltuvuuden arvioimiseksi sekä suuntaviivojen antamisen direktiivin (EU) 2016/797 10 ja 15 artiklassa tarkoitettua EY-tarkastusmenettelyä varten.

2. Virasto voi helpottaa ilmoitettujen vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten välistä yhteistyötä direktiivin (EU) 2016/797 44 artiklan mukaisesti ja erityisesti toimia niiden koordinointiryhmän teknisenä sihteeristönä.

5 LUKU

KANSALLISIIN SÄÄNTÖIHIN LIITTYVÄT VIRASTON TEHTÄVÄT

25 artikla

Kansallisten sääntöjen luonnosten tutkiminen

1. Virasto tutkii sille direktiivin (EU) 2016/798 8 artiklan 4 kohdan sekä direktiivin (EU) 2016/797 14 artiklan 5 kohdan mukaisesti toimitetut kansallisten sääntöjen luonnokset kahden kuukauden kuluessa niiden vastaanottamisesta. Jos kansallisen säännön luonnos on tarpeen kääntää tai jos se on pitkä tai monimutkainen, virasto jatkaa kyseistä määräaikaa enintään kolmella kuukaudella edellyttäen, että jäsenvaltio antaa siihen suostumuksensa. Virasto ja asianomainen jäsenvaltio voivat kuitenkin poikkeuksellisissa olosuhteissa yhdessä sopia, että mainittua määräaikaa jatketaan edelleen.

Tänä aikana virasto vaihtaa asiaankuuluvia tietoja asianomaisen jäsenvaltion kanssa, kuulee tarvittaessa asiaankuuluvia sidosryhmiä ja ilmoittaa jäsenvaltiolle tutkimuksen tuloksista.

2. Jos virasto 1 kohdassa tarkoitetun tutkimuksen jälkeen katsoo, että kansallisten sääntöjen luonnokset mahdollistavat rautateiden yhteentoimivuutta koskevien olennaisten vaatimusten täyttymisen, voimassa olevien yhteisten turvallisuusmenetelmien ja YTE:ien noudattamisen sekä yhteisten turvallisuustavoitteiden saavuttamisen ja että ne eivät johda mielivaltaiseen syrjintään tai rautatieliikennetoiminnan peiteltyyn rajoittamiseen jäsenvaltioiden välillä, virasto ilmoittaa myönteisestä arviostaan komissiolle ja asianomaiselle jäsenvaltiolle. Siinä tapauksessa komissio voi vahvistaa säännöt 27 artiklassa tarkoitetussa tietoteknisessä järjestelmässä. Jos virasto ei ilmoita arviostaan komissiolle ja asianomaiselle jäsenvaltiolle kahden kuukauden kuluessa kansallisen säännön luonnoksen vastaanottamisesta tai 1 kohdan mukaisesti sovitussa jatketussa määräajassa, jäsenvaltio voi ottaa säännön käyttöön, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 26 artiklan soveltamista.

3. Jos 1 kohdassa tarkoitettu tutkimus johtaa kielteiseen arvioon, virasto ilmoittaa asiasta asianomaiselle jäsenvaltiolle ja pyytää sitä ilmoittamaan kantansa kyseiseen arvioon. Jos virasto pitää kielteisen arvionsa voimassa asianomaisen jäsenvaltion kanssa käydyn mielipiteiden vaihdon jälkeen, sen on kuukauden kuluessa

a)	annettava asianomaiselle jäsenvaltiolle osoitettu lausunto ilmoittaen syyt, miksi tiettyä kansallista sääntöä tai tiettyjä kansallisia sääntöjä ei pitäisi saattaa voimaan ja/tai soveltaa; ja

b)	ilmoitettava komissiolle kielteisestä arviostaan ilmoittaen syyt, miksi tiettyä kansallista sääntöä tai tiettyjä kansallisia sääntöjä ei pitäisi saattaa voimaan ja/tai soveltaa.

Tämä ei vaikuta jäsenvaltion oikeuteen hyväksyä uutta kansallista sääntöä direktiivin (EU) 2016/798 8 artiklan 3 kohdan c alakohdan tai direktiivin (EU) 2016/797 14 artiklan 4 kohdan b alakohdan mukaisesti.

4. Asianomaisen jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle kantansa 3 kohdassa tarkoitettuun lausuntoon kahden kuukauden kuluessa, mukaan lukien perustelut, mikäli se vastustaa suositusta.

Jos ilmoitetut perustelut katsotaan riittämättömiksi tai jos tämä tieto puuttuu ja jos jäsenvaltio hyväksyy kyseessä olevan kansallisen säännön huomioimatta 3 kohdassa tarkoitettua lausuntoa riittävästi, komissio voi tehdä täytäntöönpanosäädöksillä päätöksen, joka osoitetaan asianomaiselle jäsenvaltiolle ja jossa sitä pyydetään muuttamaan kyseistä sääntöä tai kumoamaan se. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 81 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

26 artikla

Olemassa olevien kansallisten sääntöjen tutkiminen

1. Virasto tutkii direktiivin (EU) 2016/797 14 artiklan 6 kohdan ja direktiivin (EU) 2016/798 8 artiklan 6 kohdan mukaisesti tiedoksi annetut kansalliset säännöt kahden kuukauden kuluessa niiden vastaanottamisesta. Jos kansallinen sääntö on tarpeen kääntää tai jos se on pitkä tai monimutkainen, virasto voi jatkaa kyseistä määräaikaa enintään kolmella kuukaudella edellyttäen, että jäsenvaltio antaa siihen suostumuksensa. Virasto ja asianomainen jäsenvaltio voivat kuitenkin poikkeuksellisissa olosuhteissa yhdessä sopia, että mainittua määräaikaa jatketaan edelleen.

Tänä aikana virasto vaihtaa asiaankuuluvia tietoja asianomaisen jäsenvaltion kanssa ja ilmoittaa sille tutkimuksen tuloksista.

2. Jos virasto katsoo 1 kohdassa tarkoitetun tutkimuksen jälkeen, että kansalliset säännöt mahdollistavat rautateiden yhteentoimivuutta koskevien olennaisten vaatimusten täyttymisen, voimassa olevien yhteisten turvallisuusmenetelmien ja YTE:ien noudattamisen sekä yhteisten turvallisuustavoitteiden saavuttamisen ja että ne eivät johda mielivaltaiseen syrjintään tai rautatieliikennetoiminnan peiteltyyn rajoittamiseen jäsenvaltioiden välillä, virasto ilmoittaa myönteisestä arviostaan komissiolle ja asianomaiselle jäsenvaltiolle. Siinä tapauksessa komissio voi vahvistaa säännöt 27 artiklassa tarkoitetussa tietoteknisessä järjestelmässä. Jos virasto ei anna ilmoitusta komissiolle ja asianomaiselle jäsenvaltiolle kahden kuukauden kuluessa kansallisten sääntöjen vastaanottamisesta tai 1 kohdan mukaisesti sovitussa jatketussa määräajassa, sääntö pysyy voimassa.

a)	annettava asianomaiselle jäsenvaltiolle osoitettu lausunto ilmoittaen, että kyseisestä kansallisesta säännöstä tai kyseisistä kansallisista säännöistä on annettu kielteinen arvio, ja ilmoittaen syyt, miksi kyseistä sääntöä tai kyseisiä sääntöjä olisi muutettava taikka se tai ne olisi kumottava; ja

b)	ilmoitettava komissiolle kielteisestä arviostaan ilmoittaen syyt, miksi tiettyä kansallista sääntöä tai tiettyjä kansallisia sääntöjä olisi muutettava taikka se tai ne olisi kumottava.

4. Asianomaisen jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle kantansa 3 kohdassa tarkoitettuun lausuntoon kahden kuukauden kuluessa, mukaan lukien perustelut, mikäli se vastustaa suositusta. Jos ilmoitetut perustelut katsotaan riittämättömiksi tai jos tämä tieto puuttuu, komissio voi tehdä täytäntöönpanosäädöksillä päätöksen, joka osoitetaan asianomaiselle jäsenvaltiolle ja jossa sitä pyydetään muuttamaan kyseistä kansallista sääntöä tai kumoamaan se. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 81 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

5. Jos 1 kohdassa tarkoitettu tutkimus johtaa kielteiseen arvioon ja jos asianomainen jäsenvaltio ei ole muuttanut tai kumonnut kyseessä olevaa kansallista sääntöä kahden kuukauden kuluessa viraston lausunnon vastaanottamisesta, komissio voi 3 ja 4 kohdasta poiketen kiireellisten ennaltaehkäisevien toimien ollessa kyseessä antaa täytäntöönpanosäädöksellä päätöksen, jossa jäsenvaltiota pyydetään muuttamaan kyseistä sääntöä tai kumoamaan se. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 81 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

Jos virasto on antanut myönteisen arvion ja kyseinen kansallinen sääntö vaikuttaa useampaan kuin yhteen jäsenvaltioon, komissio toteuttaa yhteistyössä viraston ja jäsenvaltioiden kanssa asianmukaiset toimenpiteet, mukaan lukien yhteisten turvallisuusmenetelmien ja YTE:ien tarkistaminen tarvittaessa.

6. Edellä 2, 3 ja 4 kohdassa tarkoitettua menettelyä sovelletaan soveltuvin osin, jos viraston tietoon tulee tiedoksi annettu tai tiedoksi antamatta jätetty kansallinen sääntö, joka on tarpeeton, ristiriidassa yhteisten turvallisuusmenetelmien, yhteisten turvallisuustavoitteiden, YTE:ien tai muun rautatiealaa koskevan unionin lainsäädännön kanssa taikka luo perusteettoman esteen rautateiden sisämarkkinoille.

27 artikla

Kansallisten sääntöjen tiedoksianto- ja luokittelutarkoituksiin käytettävä tietotekninen järjestelmä

1. Virasto hallinnoi erityistä tietoteknistä järjestelmää, joka sisältää 25 ja 26 artiklassa tarkoitetut kansalliset säännöt ja direktiivin (EU) 2016/797 2 artiklan 34 kohdassa tarkoitetut vaatimusten täyttämiseksi hyväksyttävät kansalliset menetelmät. Virasto antaa ne soveltuvin osin sidosryhmien käyttöön konsultointia varten.

2. Jäsenvaltioiden on annettava 25 artiklan 1 kohdassa ja 26 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut kansalliset säännöt tiedoksi virastolle ja komissiolle tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun tietoteknisen järjestelmän välityksellä. Virasto julkaisee tässä tietoteknisessä järjestelmässä nämä säännöt, mukaan lukien tiedot niiden tutkimisen tilanteesta, ja saatuaan tutkimisen päätökseen, arvioinnin myönteisen tai kielteisen tuloksen, sekä käyttää tätä tietoteknistä järjestelmää 25 ja 26 artiklan mukaiseen komissiolle ilmoittamiseen.

3. Virasto suorittaa niiden olemassa olevien kansallisten sääntöjen teknisen tutkimuksen, jotka mainitaan saatavilla olevassa kansallisessa lainsäädännössä ja jotka luetellaan viraston julkaisemien viiteasiakirjojen tietokannassa 15 päivästä kesäkuuta 2016 lähtien. Virasto luokittelee tiedoksi annetut kansalliset säännöt direktiivin (EU) 2016/797 14 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Tätä varten se käyttää tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettua järjestelmää.

4. Virasto luokittelee tiedoksi annetut kansalliset säännöt direktiivin (EU) 2016/798 8 artiklan ja liitteen I mukaisesti ottaen huomioon unionin lainsäädännön kehittymisen. Tätä varten virasto kehittää sääntöjen hallinnointivälineen, jota jäsenvaltioiden on käytettävä kansallisten sääntöjen järjestelmiensä yksinkertaistamiseksi. Virasto julkaisee sääntöjen hallinnointivälineen tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettua järjestelmää käyttäen.

6 LUKU

EUROOPAN RAUTATIELIIKENTEEN HALLINTAJÄRJESTELMÄÄN (ERTMS) LIITTYVÄT VIRASTON TEHTÄVÄT

28 artikla

ERTMS:n järjestelmäviranomaisena toimiminen

1. Virasto toimii järjestelmäviranomaisena ERTMS:n koordinoidun kehittämisen varmistamiseksi unionissa asiaa koskevien YTE:ien mukaisesti. Tätä varten virasto pitää yllä, valvoo ja hallinnoi asiaankuuluvia osajärjestelmiä koskevia vaatimuksia, mukaan lukien ETCS:n ja GSM-R:n tekniset eritelmät.

2. Virasto määrittelee ja julkaisee ERTMS:n eritelmien muuttamista koskevien pyyntöjen hallinnointia koskevan menettelyn ja soveltaa sitä. Tätä varten virasto perustaa rekisterin, johon merkitään ERTMS:n eritelmien muutospyynnöt ja niiden tila asianmukaisine perusteluineen, sekä pitää rekisteriä yllä ja ajan tasalla.

3. ERTMS:n teknisten eritelmien uusien versioiden kehittäminen ei saa haitata ERTMS:n käyttöönottoastetta, ERTMS-laitteiden tuotannon optimointiin tarvittavien eritelmien vakautta, rautatieyritysten, rataverkon haltijoiden ja kalustoyksikköjen haltijoiden tekemistä investoinneista saatavaa tuottoa eikä ERTMS:n käyttöönoton tehokasta suunnittelua.

4. Virasto kehittää ja pitää yllä teknisiä välineitä ERTMS:n eri versioiden hallinnoimiseksi, jotta voidaan varmistaa eri versioita käyttävien verkkojen ja kalustoyksikköjen tekninen ja toiminnallinen yhteensopivuus sekä tarjota kannustimia voimassa olevien versioiden nopeaan ja koordinoituun täytäntöönpanoon.

5. Virasto varmistaa direktiivin (EU) 2016/797 5 artiklan 10 kohdan mukaisesti, että ERTMS-laitteiden myöhemmät versiot ovat teknisesti yhteensopivia aikaisempien versioiden kanssa.

6. Virasto laatii ja levittää sidosryhmille tarkoitettuja asianomaisia soveltamista koskevia suuntaviivoja ja ERTMS:n teknisiin eritelmiin liittyviä selventäviä asiakirjoja.

29 artikla

Ilmoitettujen vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten ERTMS-ryhmä

1. Virasto perustaa direktiivin (EU) 2016/797 30 artiklan 7 kohdassa tarkoitettujen ilmoitettujen vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten ERTMS-ryhmän ja toimii sen puheenjohtajana.

Ryhmä tarkistaa, että direktiivin (EU) 2016/797 9 artiklassa tarkoitettua yhteentoimivuuden osatekijän vaatimustenmukaisuuden tai käyttöönsoveltuvuuden arviointimenettelyä ja direktiivin (EU) 2016/797 10 artiklassa tarkoitettuja ilmoitettujen vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten toteuttamia EY-tarkastusmenettelyjä sovelletaan johdonmukaisesti.

2. Virasto antaa komissiolle joka vuosi kertomuksen 1 kohdassa tarkoitetun ryhmän toiminnasta, mukaan lukien toimittamalla tilastot ilmoitettujen vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten edustajien osallistumisesta ryhmän toimintaan.

3. Virasto arvioi yhteentoimivuuden osatekijöiden vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyn ja ERTMS-laitteiden EY-tarkastusmenettelyn soveltamista sekä antaa komissiolle joka toinen vuosi kertomuksen, joka tarvittaessa sisältää parannusehdotuksia.

30 artikla

ERTMS:n veturi- ja ratalaitteiden osajärjestelmien yhteensopivuus

1. Virasto päättää, että

ennen ERTMS:n veturilaitteiden osajärjestelmällä varustetun kalustoyksikön markkinoillesaattamisluvan antamista se neuvoo hakijoita niiden pyynnöstä ERTMS:n veturi- ja ratalaitteiden osajärjestelmien teknisen yhteensopivuuden osalta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin (EU) 2016/797 21 artiklan 5 kohdan soveltamista;

ERTMS:n veturilaitteiden osajärjestelmällä varustetun kalustoyksikön markkinoillesaattamisluvan antamisen jälkeen se neuvoo rautatieyrityksiä niiden pyynnöstä ERTMS:n veturi- ja ratalaitteiden osajärjestelmien toiminnallisen yhteensopivuuden osalta, ennen kuin mainitut yritykset käyttävät ERTMS:n veturilaitteiden osajärjestelmällä varustettua kalustoyksikköä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin (EU) 2016/798 17 artiklan soveltamista.

Tätä kohtaa sovellettaessa virasto tekee yhteistyötä asiaankuuluvien kansallisten turvallisuusviranomaisten kanssa.

2. Jos virasto ennen kansallisen turvallisuusviranomaisen antamaa lupaa saa tietää tai saa hakijalta keskitetyn palvelupisteen välityksellä direktiivin (EU) 2016/797 19 artiklan 6 kohdan mukaisesti tiedon siitä, että hankkeen suunnitelmaa tai eritelmää on muutettu, sen jälkeen kun virasto antoi hyväksyntänsä direktiivin (EU) 2016/797 19 artiklan mukaisesti, ja että on vaarana, etteivät ERTMS:n ratalaitteiden osajärjestelmä ja ERTMS-laitteilla varustetut kalustoyksiköt ole teknisesti ja toiminnallisesti yhteensopivia, sen on tehtävä yhteistyötä asianomaisten osapuolten kanssa, hakija ja asianomainen kansallinen turvallisuusviranomainen mukaan lukien, jotta löydetään molemminpuolisesti hyväksyttävä ratkaisu. Ellei molemminpuolisesti hyväksyttävää ratkaisua löydy kuukauden kuluessa koordinointimenettelyn alkamisesta, asia on saatettava sovintomenettelyyn valituslautakuntaan.

3. Jos virasto toteaa kansallisen turvallisuusviranomaisen antaman luvan jälkeen, että on olemassa vaara, etteivät asianomaiset rataverkot ja ERTMS-laitteilla varustetut kalustoyksiköt ole teknisesti tai toiminnallisesti yhteensopivia, kansallisen turvallisuusviranomaisen ja viraston on tehtävä yhteistyötä kaikkien osapuolten kanssa päästäkseen viipymättä molemminpuolisesti hyväksyttävään ratkaisuun. Virasto ilmoittaa komissiolle tällaisista tapauksista.

31 artikla

ERTMS:n käyttöönoton ja ERTMS-hankkeiden tukeminen

1. Virasto auttaa komissiota seuraamaan ERTMS:n käyttöönottoa voimassa olevan eurooppalaisen käyttöönottosuunnitelman mukaisesti. Se edistää komission pyynnöstä koordinointia, joka koskee ERTMS:n käyttöönottoa Euroopan laajuisen liikenneverkon käytävissä ja rautateiden tavaraliikennekäytävissä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 913/2010 (18) mukaisesti.

2. Virasto huolehtii unionin rahoittamien ERTMS:n käyttöönottoa koskevien hankkeiden teknisestä seurannasta, mukaan lukien soveltuvin osin ja aiheuttamatta tarpeetonta viivytystä tarjousasiakirjojen analysointi tarjouskilpailun yhteydessä. Virasto myös avustaa tarvittaessa näiden unionin varojen saajia sen varmistamiseksi, että hankkeiden yhteydessä toteutetut tekniset ratkaisut ovat täysin ohjaus-, hallinta- ja merkinanto-osajärjestelmien YTE:ien mukaiset ja näin ollen täysin yhteentoimivat.

32 artikla

Laboratorioiden akkreditointi

1. Virasto tukee, erityisesti antamalla asianmukaiset suuntaviivat akkreditointielimille, ERTMS-laboratorioiden yhdenmukaista akkreditointia Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 765/2008 (19) mukaisesti.

2. Virasto ilmoittaa jäsenvaltioille ja komissiolle, jos ERTMS-laboratorioiden akkreditointi ei ole asetuksen (EY) N:o 765/2008 vaatimusten mukaista.

3. Virasto voi osallistua tarkkailijana vertaisarviointeihin, joita edellytetään asetuksessa (EY) N:o 765/2008.

7 LUKU

YHTENÄISEN EUROOPPALAISEN RAUTATIEALUEEN SEURANTAAN LIITTYVÄT VIRASTON TEHTÄVÄT

33 artikla

Kansallisten turvallisuusviranomaisten toiminnan ja päätöksenteon seuranta

1. Hoitaakseen sille annetut tehtävät ja avustaakseen komissiota sen SEUT:n mukaisten tehtävien täyttämisessä virasto seuraa kansallisten turvallisuusviranomaisten toimintaa ja päätöksentekoa tekemällä auditointeja ja tarkastuksia komission puolesta.

2. Virastolla on oikeus auditoida

a)	kansallisten turvallisuusviranomaisten valmiudet suorittaa tehtävät, jotka liittyvät rautateiden turvallisuuteen ja yhteentoimivuuteen; ja

b)	direktiivin (EU) 2016/798 17 artiklassa tarkoitettujen kansallisten turvallisuusviranomaisten harjoittaman toimijoiden turvallisuusjohtamisjärjestelmien valvonnan tehokkuus.

Hallintoneuvosto vahvistaa toimintamallit, työmenetelmät, menettelyt ja käytännön järjestelyt tämän kohdan soveltamiseksi, mukaan lukien tarvittaessa järjestelyt jäsenvaltioiden kuulemiseksi ennen tietojen julkaisemista.

Virasto edistää pätevien auditoijien sisällyttämistä auditointiryhmiin niistä kansallisista turvallisuusviranomaisista, jotka eivät ole auditoinnin kohteena. Tätä varten virasto laatii luettelon pätevistä auditoijista ja antaa heille tarvittaessa koulutusta.

3. Virasto antaa auditointikertomukset ja toimittaa ne asianomaiselle kansalliselle turvallisuusviranomaiselle, asianomaiselle jäsenvaltiolle ja komissiolle. Jokaiseen auditointikertomukseen sisältyy erityisesti luettelo viraston havaitsemista puutteista sekä parannusehdotuksia.

4. Jos virasto katsoo, että 3 kohdassa tarkoitetut puutteet estävät kansallista turvallisuusviranomaista suorittamasta rautateiden turvallisuuteen ja yhteentoimivuuteen liittyvät tehtävänsä tehokkaasti, virasto suosittelee kansalliselle turvallisuusviranomaiselle, että tämä toteuttaa tarvittavat toimet yhteisesti sovitussa määräajassa ottaen huomioon puutteen merkittävyyden. Virasto ilmoittaa asianomaiselle jäsenvaltiolle tällaisesta suosituksesta.

5. Jos kansallinen turvallisuusviranomainen vastustaa 4 kohdassa tarkoitettuja viraston suosituksia tai ei toteuta 4 kohdassa tarkoitettuja tarvittavia toimenpiteitä taikka ei ole antanut vastausta viraston suositusten johdosta kolmen kuukauden kuluessa niiden vastaanottamisesta, virasto ilmoittaa asiasta komissiolle.

6. Komissio ilmoittaa asiasta asianomaiselle jäsenvaltiolle ja pyytää sitä ilmoittamaan kantansa 4 kohdassa tarkoitettuun suositukseen. Jos annettuja vastauksia ei katsota riittäviksi tai jos jäsenvaltio ei anna vastausta kolmen kuukauden kuluessa komission pyynnöstä, komissio voi tarvittaessa kuuden kuukauden kuluessa toteuttaa asianmukaisia toimia, jotka koskevat auditoinnin perusteella toteutettavia toimenpiteitä.

7. Virastolla on oikeus toteuttaa kansallisten turvallisuusviranomaisten tarkastuksia, joista ilmoitetaan etukäteen, kyseisten viranomaisten toimien ja toiminnan tarkastamiseksi tietyillä aloilla sekä erityisesti kyseisten viranomaisten direktiivissä (EU) 2016/798 tarkoitettuihin tehtäviin liittyvien asiakirjojen, menettelyjen ja tallenteiden tarkastelemiseksi. Tarkastukset voidaan toteuttaa tapauskohtaisesti tai viraston laatiman suunnitelman mukaisesti. Tarkastus ei saa kestää yli kahta päivää. Jäsenvaltioiden kansallisten viranomaisten on helpotettava viraston henkilöstön työtä. Virasto antaa komissiolle, asianomaiselle jäsenvaltiolle ja asianomaiselle kansalliselle turvallisuusviranomaiselle kertomuksen kustakin tarkastuksesta.

Hallintoneuvosto vahvistaa tarkastuksia koskevat toimintamallit ja työmenetelmät sekä menettelyn tarkastusten suorittamiseksi.

34 artikla

Ilmoitettujen vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten seuranta

1. Direktiivin (EU) 2016/797 41 artiklan soveltamiseksi virasto tukee komissiota ilmoitettujen vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten seuraamisessa avustamalla akkreditointielimiä ja asiaankuuluvia kansallisia viranomaisia sekä toteuttamalla auditointeja ja tarkastuksia 2–6 kohdan mukaisesti.

2. Virasto tukee ilmoitettujen vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten yhdenmukaistettua akkreditointia erityisesti antamalla akkreditointielimille asianmukaista neuvontaa arviointiperusteista ja menettelyistä, joiden avulla voidaan arvioida, täyttävätkö ilmoitetut elimet direktiivin (EU) 2016/797 VI luvussa tarkoitetut vaatimukset; tuen antamisessa hyödynnetään asetuksen (EY) N: o 765/2008 14 artiklan nojalla tunnustettua eurooppalaisen akkreditoinnin rakennetta.

3. Jos kyse on ilmoitetuista vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksista, joita ei ole akkreditoitu direktiivin (EU) 2016/797 27 artiklan mukaisesti, virasto voi auditoida niiden valmiuden täyttää direktiivin (EU) 2016/797 30 artiklassa säädetyt vaatimukset. Hallintoneuvosto vahvistaa menettelyn auditointien suorittamiseksi.

4. Virasto antaa auditointikertomukset, jotka käsittävät 3 kohdassa tarkoitetut toimet, ja toimittaa ne asianomaiselle ilmoitetulle vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokselle, asianomaiselle jäsenvaltiolle ja komissiolle. Jokaiseen auditointikertomukseen sisältyy erityisesti luettelo viraston havaitsemista puutteista ja parannusehdotukset. Jos virasto katsoo, että nämä puutteet estävät asianomaista ilmoitettua vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosta suorittamasta rautateiden yhteentoimivuuteen liittyviä tehtäviään tehokkaasti, virasto antaa suosituksen, jossa se kehottaa jäsenvaltiota, johon ilmoitettu laitos on sijoittautunut, toteuttamaan tarvittavat toimet yhteisesti sovitussa määräajassa, ottaen huomioon puutteen vakavuus.

5. Jos jäsenvaltio vastustaa 4 kohdassa tarkoitettua suositusta tai ei toteuta 4 kohdassa tarkoitettuja tarvittavia toimenpiteitä taikka ilmoitettu laitos ei ole antanut vastausta viraston suosituksen johdosta kolmen kuukauden kuluessa suosituksen vastaanottamisesta, virasto ilmoittaa asiasta komissiolle. Komissio ilmoittaa asiasta asianomaiselle jäsenvaltiolle ja pyytää sitä ilmoittamaan kantansa suositukseen. Jos annettuja vastauksia ei katsota riittäviksi tai jos jäsenvaltio ei anna vastausta kolmen kuukauden kuluessa komission pyynnön vastaanottamisesta, komissio voi antaa päätöksen kuuden kuukauden kuluessa.

6. Virastolla on oikeus toteuttaa ilmoitettujen vaatimustenmukaisuuden tarkastuslaitosten tiloissa tarkastuksia, joista ilmoitetaan etukäteen tai jotka ovat yllätyskäyntejä, kyseisten elinten toimien ja toiminnan tarkastamiseksi tietyillä aloilla sekä erityisesti kyseisten elinten direktiivin (EU) 2016/797 41 artiklassa tarkoitettuihin tehtäviin liittyvien asiakirjojen, todistusten ja tallenteiden tarkastelemiseksi. Kun kyseessä ovat akkreditoidut elimet, virasto tekee yhteistyötä asiaankuuluvien kansallisten akkreditointielinten kanssa. Kun kyseessä ovat vaatimustenmukaisuuden tarkastuslaitokset, joita ei ole akkreditoitu, virasto tekee yhteistyötä niiden asiaankuuluvien kansallisten viranomaisten kanssa, jotka tunnustivat ilmoitetut laitokset. Tarkastukset voidaan toteuttaa tapauskohtaisesti tai viraston laatimien toimintamallien, työmenetelmien ja menettelyjen mukaisesti. Tarkastus ei saa kestää yli kahta päivää. Ilmoitettujen vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten on helpotettava viraston henkilöstön työtä. Virasto antaa komissiolle ja asianomaiselle jäsenvaltiolle kertomuksen kustakin tarkastuksesta.

35 artikla

Rautateiden turvallisuudessa ja yhteentoimivuudessa tapahtuvan edistymisen seuranta

1. Virasto kerää yhdessä kansallisten tutkintaelinten kanssa merkityksellisiä tietoja onnettomuuksista ja vaaratilanteista ottaen huomioon kansallisten tutkintaelinten myötävaikutuksen unionin rautatiejärjestelmän turvallisuuteen.

2. Virasto seuraa unionin rautatiejärjestelmän yleistä turvallisuustasoa. Virasto voi erityisesti pyytää apua 38 artiklassa tarkoitetuilta elimiltä, mukaan lukien apu tietojen keräämisen muodossa ja pääsy direktiivin (EU) 2016/798 22 artiklan 7 kohdan mukaisen vertaisarvioinnin tuloksiin. Virasto myös hyödyntää Eurostatin keräämiä tietoja ja tekee sen kanssa yhteistyötä estääkseen päällekkäisyydet ja varmistaakseen, että yhteisissä turvallisuusindikaattoreissa ja muiden liikennemuotojen indikaattoreissa noudatetaan yhdenmukaisia menetelmiä.

3. Virasto antaa komission pyynnöstä suosituksia siitä, kuinka unionin rautatiejärjestelmän yhteentoimivuutta voidaan parantaa, erityisesti helpottamalla koordinointia rautatieyritysten ja rataverkon haltijoiden välillä tai rataverkon haltijoiden kesken.

4. Virasto seuraa unionin rautatiejärjestelmän turvallisuuden ja yhteentoimivuuden edistymistä. Se antaa komissiolle ja julkaisee joka toinen vuosi kertomuksen yhtenäisen eurooppalaisen rautatiealueen turvallisuudessa ja yhteentoimivuudessa tapahtuneesta edistymisestä.

5. Virasto antaa komission pyynnöstä kertomuksia rautateiden turvallisuutta ja yhteentoimivuutta koskevan unionin lainsäädännön täytäntöönpanon ja soveltamisen tilasta yksittäisessä jäsenvaltiossa.

6. Virasto antaa jäsenvaltion tai komission pyynnöstä yhteenvedon unionin rautatiejärjestelmän turvallisuuden ja yhteentoimivuuden tasosta ja laatii tätä varten erityisen välineen direktiivin (EU) 2016/797 53 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

8 LUKU

VIRASTON MUUT TEHTÄVÄT

36 artikla

Rautatiehenkilöstö

1. Virasto suorittaa asianmukaiset rautatiehenkilöstöön liittyvät tehtävät, jotka luetellaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/59/EY (20) 4, 22, 23, 25, 28, 33, 34, 35 ja 37 artiklassa.

2. Komissio voi direktiivin 2007/59/EY mukaisesti pyytää virastoa suorittamaan muita tehtäviä, jotka koskevat rautatiehenkilöstöä, ja antamaan suosituksia rautatiehenkilöstöstä, joka suorittaa muita kuin direktiivin 2007/59/EY soveltamisalaan kuuluvia turvallisuuteen liittyviä tehtäviä.

3. Virasto kuulee 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuihin tehtäviin liittyen kansallisia viranomaisia, jotka ovat toimivaltaisia rautatiehenkilöstöön liittyvissä asioissa. Virasto voi edistää kyseisten viranomaisten välistä yhteistyötä muun muassa järjestämällä asiaan liittyviä kokouksia niiden edustajien kanssa.

37 artikla

Rekisterit ja niiden saatavuus

1. Virasto perustaa tarvittaessa yhteistyössä toimivaltaisten kansallisten toimijoiden kanssa seuraavat rekisterit ja pitää niitä yllä:

a)	direktiivin (EU) 2016/797 47 artiklan mukainen eurooppalainen kalustorekisteri;

b)	direktiivin (EU) 2016/797 48 artiklan mukainen hyväksyttyjen kalustoyksikkötyyppien eurooppalainen rekisteri.

2. Virasto toimii kaikkien direktiivissä (EU) 2016/797, direktiivissä (EU) 2016/798 ja direktiivissä 2007/59/EY tarkoitettujen rekistereiden ja tietokantojen järjestelmäviranomaisena. Tässä ominaisuudessa sen toimiin kuuluu erityisesti

a)	rekistereiden teknisten eritelmien kehittäminen ja ylläpito;

b)	jäsenvaltioissa rekistereiden osalta tapahtuneen kehityksen koordinointi;

c)	rekistereitä koskeva neuvonta asiaankuuluville sidosryhmille;

d)	suositusten antaminen komissiolle olemassa olevien rekistereiden teknisten eritelmien parantamisesta, mukaan lukien tarvittaessa yksinkertaistaminen ja tarpeettomien tietojen poistaminen sekä uusien rekistereiden käyttöönottotarve kustannushyötyanalyysistä riippuen.

3. Virasto asettaa yleisön saataville seuraavat direktiivissä (EU) 2016/797 ja direktiivissä (EU) 2016/798 säädetyt asiakirjat ja rekisterit:

a)	osajärjestelmien EY-tarkastusvakuutukset;

b)	yhteentoimivuuden osatekijöiden EY-vaatimustenmukaisuusvakuutukset ja yhteentoimivuuden osatekijöiden EY-käyttöönsoveltuvuusvakuutukset;

c)	toimiluvat, jotka on annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin N:o 2012/34/EU (21) 24 artiklan 8 kohdan mukaisesti;

d)	yhtenäiset turvallisuustodistukset, jotka on annettu direktiivin (EU) 2016/798 10 artiklan mukaisesti;

e)	tutkintaselostukset, jotka on toimitettu virastolle direktiivin (EU) 2016/798 24 artiklan mukaisesti;

f)	kansalliset säännöt, jotka on annettu tiedoksi komissiolle direktiivin (EU) 2016/798 8 artiklan ja direktiivin (EU) 2016/797 14 artiklan mukaisesti;

g)	direktiivin (EU) 2016/797 47 artiklassa tarkoitetut kalustorekisterit, myös linkit asianomaisiin kansallisiin rekistereihin;

h)	infrastruktuurirekisterit, myös linkit asianomaisiin kansallisiin rekistereihin;

i)	kunnossapidosta vastaaviin yksiköihin ja niiden sertifiointielimiin liittyvät rekisterit;

j)	direktiivin (EU) 2016/797 48 artiklan mukainen hyväksyttyjen kalustoyksikkötyyppien eurooppalainen rekisteri;

k)	tämän asetuksen 28 artiklan 2 kohdan mukainen ERTMS:n teknisten eritelmien muutospyyntöjen ja suunniteltujen muutosten rekisteri;

l)	tämän asetuksen 23 artiklan 2 kohdan mukainen henkilö- ja tavaraliikenteen telemaattisia sovelluksia koskevien YTE:ien muutospyyntöjä ja suunniteltuja muutoksia koskeva rekisteri;

m)	viraston käyttötoiminnan ja liikenteen hallinnan YTE:n mukaisesti pitämä rekisteri kalustoyksikköjen haltijoiden tunnuksista;

n)	laaturaportit, jotka on laadittu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1371/2007 (22) 28 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

4. Komissio ja jäsenvaltiot keskustelevat ja päättävät 3 kohdassa tarkoitettujen asiakirjojen toimittamista koskevista käytännön järjestelyistä viraston laatiman luonnoksen perusteella.

5. Toimitettaessa 3 kohdassa tarkoitettuja asiakirjoja asianomaiset laitokset voivat ilmoittaa, mitä asiakirjoja ei turvallisuussyistä saa antaa julkisuuteen.

6. Tämän artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen toimilupien antamisesta vastaavien kansallisten viranomaisten on ilmoitettava virastolle jokaisesta päätöksestä antaa, uusia, muuttaa tai peruuttaa tällaisia toimilupia direktiivin 2012/34/EU mukaisesti.

Tämän artiklan 3 kohdan d alakohdassa tarkoitettujen yhtenäisten turvallisuustodistusten antamisesta vastaavien kansallisten turvallisuusviranomaisten on ilmoitettava virastolle direktiivin (EU) 2016/798 10 artiklan 16 kohdan mukaisesti jokaisesta päätöksestä antaa, uusia, muuttaa, rajoittaa tai peruuttaa tällaisia todistuksia.

7. Virasto voi sisällyttää tämän asetuksen tavoitteiden kannalta merkityksellisen julkisen asiakirjan tai linkin julkiseen tietokantaan ottaen huomioon asiassa sovellettavan tietosuojaa koskevan unionin lainsäädännön.

38 artikla

Kansallisten turvallisuusviranomaisten, tutkintaelinten ja edustavien elinten välinen yhteistyö

1. Virasto perustaa direktiivin (EU) 2016/798 16 artiklassa tarkoitettujen kansallisten turvallisuusviranomaisten verkoston. Virasto huolehtii verkoston sihteeristöpalveluista.

2. Virasto tukee tutkintaelimiä direktiivin (EU) 2016/798 22 artiklan 7 kohdan mukaisesti. Tutkintaelinten välisen yhteistyön helpottamiseksi virasto huolehtii sihteeristöpalveluista, jotka järjestetään erillisiksi viraston niistä toiminnoista, jotka liittyvät rautatieyritysten turvallisuustodistusten antamiseen ja kalustoyksikköjen markkinoillesaattamislupiin.

3. Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen elinten välisen yhteistyön tavoitteina on erityisesti

a)	vaihtaa rautateiden turvallisuuteen ja yhteentoimivuuteen liittyviä tietoja;

b)	edistää hyviä toimintatapoja ja levittää asiaankuuluvaa tietämystä;

c)	toimittaa virastolle rautateiden turvallisuutta koskevia tietoja, erityisesti tietoja yhteisistä turvallisuusindikaattoreista.

Virasto helpottaa kansallisten turvallisuusviranomaisten ja kansallisten tutkintaelinten välistä yhteistyötä, erityisesti järjestämällä yhteisiä kokouksia.

4. Virasto voi perustaa unionin tasolla toimivien, edustavien rautatiealan elinten verkoston. Komissio vahvistaa näiden elinten luettelon. Virasto voi huolehtia verkoston sihteeristöpalveluista. Verkoston tehtävänä on erityisesti

a)	vaihtaa rautateiden turvallisuuteen ja yhteentoimivuuteen liittyviä tietoja;

b)	edistää hyviä toimintatapoja ja levittää asiaankuuluvaa tietämystä;

c)	toimittaa virastolle tietoja rautateiden turvallisuudesta ja yhteentoimivuudesta.

5. Tämän artiklan 1, 2 ja 4 kohdassa tarkoitetut verkostot ja elimet voivat esittää huomautuksia 10 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista lausuntoluonnoksista.

6. Virasto voi perustaa muita verkostoja unionin rautatiejärjestelmän jostakin osasta vastaavien laitosten, elinten tai viranomaisten kanssa.

7. Komissio voi osallistua tässä artiklassa tarkoitettujen verkostojen kokouksiin.

39 artikla

Viestintä ja tiedottaminen

Virasto viestii ja tiedottaa asianomaisille sidosryhmille rautatiealaa koskevan unionin oikeuden puitteista sekä standardien ja ohjeiden kehittämisestä hallintoneuvoston hyväksymien, viraston laatimaan luonnokseen perustuvien asiaankuuluvien viestintä- ja tiedotussuunnitelmien mukaisesti. Hallintoneuvosto saattaa nämä tarveanalyysiin perustuvat suunnitelmat säännöllisesti ajan tasalle.

40 artikla

Tutkimustoiminta ja innovoinnin edistäminen

1. Virasto edistää komission pyynnöstä tai omasta aloitteestaan, 52 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen, rautatieliikenteen tutkimustoimintaa unionin tasolla muun muassa antamalla tukea asianomaisille komission yksiköille ja edustaville elimille. Tällainen tukeminen ei rajoita muun unionin tason tutkimustoiminnan harjoittamista.

2. Komissio voi antaa virastolle tehtäväksi edistää innovointia, jolla pyritään parantamaan rautateiden turvallisuutta ja yhteentoimivuutta, erityisesti uuden tietotekniikan, aikataulutietojen sekä paikannus- ja seurantajärjestelmien käyttöä.

41 artikla

Komission avustaminen

Virasto avustaa komissiota sen pyynnöstä sellaisen unionin lainsäädännön täytäntöönpanossa, jolla pyritään tehostamaan rautatiejärjestelmien yhteentoimivuutta ja kehittämään unionin rautatiejärjestelmän turvallisuutta koskeva yhteinen lähestymistapa.

Tällaiseen apuun voi sisältyä teknistä neuvonantoa erityistä tietämystä vaativissa asioissa ja tietojen keruuta 38 artiklassa tarkoitettujen verkostojen avulla.

42 artikla

Avustaminen rautatiehankkeiden arvioinnissa

Virasto tarkastelee komission pyynnöstä rautateiden turvallisuuden ja yhteentoimivuuden näkökulmasta minkä tahansa osajärjestelmän suunnittelun, rakentamisen, uudistamisen tai parantamisen käsittäviä hankkeita, joille on haettu unionin rahoitustukea, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin (EU) 2016/797 7 artiklassa säädettyjen poikkeusten soveltamista.

Virasto antaa komission kanssa sopimassaan määräajassa, joka ei saa ylittää kahta kuukautta ja jossa otetaan huomioon hankkeen merkittävyys ja käytettävissä olevat resurssit, lausunnon siitä, onko hanke asianomaisen rautateiden turvallisuus- ja yhteentoimivuuslainsäädännön mukainen.

43 artikla

Jäsenvaltioiden, ehdokasmaiden ja sidosryhmien tukeminen

1. Virasto huolehtii komission, jäsenvaltioiden, ehdokasmaiden tai 38 artiklassa tarkoitettujen verkostojen pyynnöstä koulutus- ja muista asianmukaisista toimista, jotka koskevat rautateiden turvallisuutta ja yhteentoimivuutta koskevan lainsäädännön ja siihen liittyvien viraston tuotteiden, kuten rekistereiden, täytäntöönpano-ohjeiden ja suositusten, soveltamista ja selittämistä.

2. Hallintoneuvosto päättää 1 kohdassa tarkoitettujen toimien luonteesta ja laajuudesta, mukaan lukien mahdollinen vaikutus resursseihin, ja ne sisällytetään viraston ohjelma-asiakirjaan. Pyynnön esittäneet osapuolet vastaavat tällaisen tuen kustannuksista, jollei toisin sovita.

44 artikla

Kansainväliset suhteet

1. Siltä osin kuin on tarpeen tämän asetuksen tavoitteiden saavuttamiseksi ja rajoittamatta kuitenkaan jäsenvaltioiden, unionin toimielinten ja Euroopan ulkosuhdehallinnon toimivaltaa virasto voi tehtyjen sopimusten pohjalta tehostaa yhteistyötä kansainvälisten järjestöjen kanssa sekä luoda yhteyksiä ja tehdä hallinnollisia järjestelyjä viraston vastuulle kuuluvissa asioissa toimivaltaisten valvontaviranomaisten, kansainvälisten järjestöjen ja kolmansien maiden hallintojen kanssa, jotta pysytään mukana tieteen ja tekniikan kehityksessä ja edistetään unionin rautatielainsäädäntöä ja -standardeja.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetuilla järjestelyillä ei saa luoda oikeudellisia velvoitteita unionille ja sen jäsenvaltioille, eikä niillä saa estää jäsenvaltioita ja niiden toimivaltaisia viranomaisia tekemästä kahdenvälisiä tai monenvälisiä järjestelyjä 1 kohdassa tarkoitettujen valvontaviranomaisten, kansainvälisten järjestöjen ja kolmansien maiden hallintojen kanssa. Tällaiset kahdenväliset tai monenväliset järjestelyt ja yhteistyö edellyttävät edeltävää keskustelua komission kanssa ja määräajoin tapahtuvaa raportointia komissiolle. Hallintoneuvostolle ilmoitetaan asianmukaisesti tällaisista kahdenvälisistä tai monenvälisistä järjestelyistä.

3. Hallintoneuvosto hyväksyy strategian, joka koskee viraston suhteita kolmansiin maihin tai kansainvälisiin järjestöihin asioissa, joissa virasto on toimivaltainen. Strategia sisällytetään viraston ohjelma-asiakirjaan ja siinä eritellään asiaan liittyvät resurssit.

45 artikla

Varaosia koskeva koordinointi

Virasto osallistuu rautateiden sellaisten vaihdettavien varaosien yksilöimiseen, jotka voidaan mahdollisesti standardoida, mukaan lukien tärkeimmät rajapinnat kyseisiin varaosiin. Tätä varten virasto voi perustaa työryhmän asianomaisten sidosryhmien toimien koordinoimiseksi sekä luoda yhteyksiä eurooppalaisten standardointielinten kanssa. Virasto antaa komissiolle asianmukaisia suosituksia.

9 LUKU

VIRASTON ORGANISAATIO

46 artikla

Hallinto- ja johtamisrakenne

Viraston hallinto- ja johtamisrakenteen muodostavat

a)	hallintoneuvosto, jonka tehtävät luetellaan 51 artiklassa;

b)	johtokunta, jonka tehtävät luetellaan 53 artiklassa;

c)	pääjohtaja, jonka tehtävät luetellaan 54 artiklassa;

d)	yksi tai useampi valituslautakunta, joiden tehtävät luetellaan 58–62 artiklassa.

47 artikla

Hallintoneuvoston kokoonpano

1. Hallintoneuvosto koostuu yhdestä kunkin jäsenvaltion edustajasta ja kahdesta komission edustajasta, joilla kaikilla on äänioikeus.

Hallintoneuvostoon kuuluu myös kuusi äänioikeudetonta edustajaa, jotka edustavat Euroopan tasolla seuraavia sidosryhmiä:

a)	rautatieyritykset;

b)	rataverkon haltijat;

c)	rautatieteollisuus;

d)	ammattijärjestöt;

e)	henkilöliikenteen asiakkaat;

f)	tavaraliikenteen asiakkaat.

Komissio nimittää kunkin sidosryhmän edustajan ja varaedustajan asianomaisen eurooppalaisen järjestön tekemän ehdotuksen perusteella, joka sisältää neljän henkilön nimet.

2. Hallintoneuvoston jäsenet ja näiden varajäsenet nimitetään heidän viraston keskeisiä tehtäviä koskevan tietämyksensä perusteella ottaen huomioon asianmukaiset johtamis-, hallinto- ja varainhoitotaidot. Kaikkien osapuolten on pyrittävä rajoittamaan hallintoneuvostoon kuuluvien edustajiensa vaihtuvuutta, jotta voidaan varmistaa hallintoneuvoston työskentelyn jatkuvuus. Kaikkien osapuolten on pyrittävä tasapuoliseen sukupuolijakaumaan hallintoneuvostossa.

3. Komissio ja jäsenvaltiot nimittävät hallintoneuvoston jäsenet sekä näiden varajäsenet, jotka toimivat jäsenten sijaisina näiden ollessa poissa.

4. Jäsenten toimikausi on neljä vuotta, ja se voidaan uusia.

5. Kolmansien maiden edustajien osallistuminen ja tällaisen osallistumisen ehdot vahvistetaan tarvittaessa 75 artiklassa tarkoitetuissa järjestelyissä.

48 artikla

Hallintoneuvoston puheenjohtaja

1. Hallintoneuvosto valitsee äänivaltaisten jäsentensä kahden kolmasosan enemmistöllä jäsenvaltioiden edustajien keskuudesta puheenjohtajan ja jäsentensä keskuudesta varapuheenjohtajan.

Puheenjohtajan ollessa estynyt hoitamasta tehtäviään puheenjohtajana toimii varapuheenjohtaja.

2. Puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan toimikausi on neljä vuotta, ja se voidaan uusia kerran. Jos heidän jäsenyytensä hallintoneuvostossa kuitenkin päättyy heidän toimikautensa aikana, myös heidän toimikautensa päättyy tuona päivänä ilman eri toimenpiteitä.

49 artikla

Kokoukset

1. Hallintoneuvoston kokoukset järjestetään sen työjärjestyksen mukaisesti ja sen puheenjohtajan kutsusta. Viraston pääjohtaja osallistuu kokouksiin, paitsi jos hänen osallistumisensa voi puheenjohtajan päätöksen perusteella johtaa eturistiriitaan tai jos hallintoneuvoston on määrä tehdä 70 artiklaan liittyvä päätös 51 artiklan 1 kohdan i alakohdan mukaisesti.

Hallintoneuvosto voi kutsua kokoustensa esityslistan tiettyjen kohtien käsittelyyn tarkkailijoiksi henkilöitä, joiden lausunnoilla voi olla merkitystä.

2. Hallintoneuvosto kokoontuu vähintään kaksi kertaa vuodessa. Se kokoontuu myös puheenjohtajan aloitteesta, komission pyynnöstä tai jäsentensä enemmistön pyynnöstä taikka jos yksi kolmasosa jäsenvaltioiden hallintoneuvostossa olevista edustajista sitä pyytää.

3. Kun kyseessä on luottamuksellinen asia tai syntyy eturistiriita, hallintoneuvosto voi päättää käsitellä esityslistallaan olevia tiettyjä kohtia ilman, että asianomaiset jäsenet ovat läsnä. Tämä ei vaikuta jäsenvaltioiden ja komission oikeuteen käyttää edustajanaan varajäsentä tai muuta henkilöä. Tämän säännöksen yksityiskohtaiset soveltamissäännöt vahvistetaan hallintoneuvoston työjärjestyksessä.

50 artikla

Äänestys

Jollei tässä asetuksessa toisin säädetä, hallintoneuvosto tekee päätöksensä äänivaltaisten jäsentensä ehdottomalla enemmistöllä. Kullakin äänivaltaisella jäsenellä on yksi ääni.

51 artikla

Hallintoneuvoston tehtävät

1. Sen varmistamiseksi, että virasto huolehtii tehtävistään, hallintoneuvosto

a)	hyväksyy viraston edellisen vuoden toimintaa käsittelevän vuosikertomuksen, toimittaa sen viimeistään 1 päivänä heinäkuuta Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle sekä julkistaa sen;

b)	hyväksyy viraston ohjelma-asiakirjan vuosittain äänivaltaisten jäsentensä kahden kolmasosan enemmistöllä 52 artiklan mukaisesti saatuaan lausunnon komissiolta;

c)	hyväksyy äänivaltaisten jäsentensä kahden kolmasosan enemmistöllä viraston vuotuisen talousarvion ja hoitaa muita tehtäviä, jotka liittyvät viraston talousarvioon, 10 luvun mukaisesti;

d)	vahvistaa päätöksentekomenettelyt, joita pääjohtajan on noudatettava;

e)	vahvistaa 11, 33 ja 34 artiklan nojalla tehtäviä vierailuja, auditointeja ja tarkastuksia koskevat toimintamallit, työmenetelmät ja menettelyt;

f)	vahvistaa työjärjestyksensä;

g)	vahvistaa ja saattaa ajan tasalle 39 artiklassa tarkoitetut viestintä- ja tiedotussuunnitelmat;

jollei 2 kohdasta muuta johdu, käyttää viraston henkilöstön suhteen asetuksella (ETY, Euratom, EHTY) N:o 259/68 (23) vahvistetuissa Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavissa henkilöstösäännöissä ja unionin muuta henkilöstöä koskevissa palvelussuhteen ehdoissa, jäljempänä ’henkilöstösäännöt’ ja ’muuta henkilöstöä koskevat palvelussuhteen ehdot’, nimittävälle viranomaiselle ja työsopimuksia tekemään oikeutetulle viranomaiselle annettuja valtuuksia;

i)	tekee asianmukaisesti perusteltuja päätöksiä vapauksien kumoamisesta Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa N:o 7 olevan 17 artiklan mukaisesti;

j)	esittää komission hyväksyttäväksi henkilöstösääntöjen ja muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen täytäntöönpanosäännöt, jos ne poikkeavat komission antamista, henkilöstösääntöjen 110 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen;

k)	nimittää pääjohtajan ja tarvittaessa jatkaa hänen toimikauttaan tai erottaa hänet äänivaltaisten jäsentensä kahden kolmasosan enemmistöllä 68 artiklan mukaisesti;

l)	nimittää johtokunnan jäsenet äänivaltaisten jäsentensä kahden kolmasosan enemmistöllä 53 artiklan mukaisesti;

m)	hyväksyy 53 artiklassa tarkoitetun toimeksiannon johtokunnan tehtäviä varten;

n)	hyväksyy 75 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin järjestelyihin liittyvät päätökset;

o)	nimittää ja erottaa valituslautakuntien jäsenet äänivaltaisten jäsentensä kahden kolmasosan enemmistöllä 55 artiklan ja 56 artiklan 4 kohdan mukaisesti;

p)	tekee päätöksen, jossa annetaan säännöt kansallisten asiantuntijoiden tilapäisestä siirtämisestä viraston palvelukseen, 69 artiklan mukaisesti;

q)	hyväksyy petostentorjuntastrategian, joka on oikeassa suhteessa petosriskeihin, toteutettavia toimenpiteitä koskeva kustannustehokkuusanalyysi huomioon ottaen;

r)	huolehtii asianmukaisista jatkotoimista, joita toteutetaan Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksiin ja erilaisiin sisäisen tai ulkoisen auditoinnin raportteihin ja arviointeihin perustuvien tulosten ja suositusten perusteella, varmistaen, että pääjohtaja toteuttaa asianmukaiset toimet;

hyväksyy hallintoneuvoston ja valituslautakuntien jäsenten, 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen työryhmien ja muiden ryhmien osallistujien sekä muun henkilöstön, joihin ei sovelleta henkilöstösääntöjä, eturistiriitojen ehkäisemistä ja ratkaisemista koskevat säännöt. Tällaisiin sääntöihin sisältyy säännöksiä etunäkökohtia koskevista ilmoituksista ja tarvittaessa työsuhteen päättymisestä;

t)	hyväksyy suuntaviivoja ja luettelon tärkeimmistä viraston ja kansallisten turvallisuusviranomaisten välillä tehtäviin yhteistyösopimuksiin sisällytettävistä asioista ottaen huomioon 76 artiklan säännökset;

u)	hyväksyy puitemallin 76 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua hakijoiden suorittamien maksujen ja palkkioiden jakamista varten 14, 20 ja 21 artiklan soveltamiseksi;

v)	vahvistaa menettelyt, joita noudatetaan viraston ja sen henkilöstön yhteistyössä kansallisissa oikeuskäsittelyissä;

w)	vahvistaa työryhmien ja muiden ryhmien työjärjestyksen sekä niiden jäsenten matka- ja ylläpitokuluja koskevat taulukot 5 artiklan 5 ja 9 kohdan mukaisesti;

x)	nimittää jäsentensä keskuudesta tarkkailijan seuraamaan komission soveltamaa valintamenettelyä pääjohtajan nimittämiseksi;

y)	vahvistaa asianmukaiset säännöt asetuksen N:o 1 (24) täytäntöönpanoa varten 74 artiklan 1 kohdassa määriteltyjen äänestyssääntöjen mukaisesti.

2. Hallintoneuvosto tekee henkilöstösääntöjen 110 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen henkilöstösääntöjen 2 artiklan 1 kohdan ja muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen 6 artiklan mukaisesti päätöksen, jolla siirretään nimittävän viranomaisen toimivalta pääjohtajalle ja vahvistetaan ehdot, joiden täyttyessä toimivallan siirtäminen voidaan keskeyttää. Pääjohtajalla on valtuudet siirtää tämä toimivalta edelleen. Pääjohtaja antaa hallintoneuvostolle selvityksen tällaisesta toimivallan edelleen siirtämisestä.

Jos ensimmäistä alakohtaa sovellettaessa poikkeukselliset olosuhteet sitä edellyttävät, hallintoneuvosto voi tekemällään päätöksellä tilapäisesti keskeyttää pääjohtajalle siirretyn nimittävän viranomaisen toimivallan ja hänen edelleen siirtämänsä nimittävän viranomaisen toimivallan ja käyttää kyseistä toimivaltaa itse tai siirtää sen jollekin jäsenistään tai jollekulle henkilöstöön kuuluvalle, joka on muu kuin pääjohtaja. Valtuutettu antaa hallintoneuvostolle selvityksen toimivallan siirron käytöstä.

52 artikla

Ohjelma-asiakirja

1. Hallintoneuvosto hyväksyy vuotuisen ja monivuotisen ohjelman sisältävän ohjelma-asiakirjan vuosittain viimeistään 30 päivänä marraskuuta ottaen huomioon komission lausunnon ja toimittaa sen jäsenvaltioille, Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle sekä 38 artiklassa tarkoitetuille verkostoille. Vuotuisessa työohjelmassa esitetään toimet, jotka viraston on toteutettava tulevan vuoden aikana.

Hallintoneuvosto vahvistaa asianmukaiset menettelyt ohjelma-asiakirjan hyväksymiseksi, asianomaisten sidosryhmien kuuleminen mukaan lukien.

2. Ohjelma-asiakirjasta tulee lopullinen unionin yleisen talousarvion lopullisen hyväksymisen jälkeen, ja sitä mukautetaan tarvittaessa vastaavasti.

Jos komissio ilmoittaa 15 päivän kuluessa ohjelma-asiakirjan hyväksymisestä vastustavansa kyseistä asiakirjaa, hallintoneuvosto tutkii ohjelman uudelleen ja hyväksyy sen tarvittaessa muutettuna kahden kuukauden kuluessa toisessa käsittelyssä joko äänivaltaisten jäsentensä kahden kolmasosan enemmistöllä, johon kaikki komission edustajat kuuluvat, tai jäsenvaltioiden edustajien yksimielisellä päätöksellä.

3. Viraston vuotuisessa työohjelmassa on määriteltävä kunkin toimen tavoitteet. Pääsääntöisesti kullakin toimella on oltava selkeä yhteys niiden toteuttamiseksi tarvittaviin talousarvio- ja henkilöstöresursseihin toimintoperusteisen budjetoinnin ja 8 artiklan 2 kohdassa säädetyn varhaisen vaiheen vaikutustenarviointia koskevan menettelyn mukaisesti.

4. Hallintoneuvosto tarvittaessa muuttaa hyväksyttyä ohjelma-asiakirjaa, kun virastolle annetaan uusi tehtävä. Tällaisen uuden tehtävän sisällyttäminen edellyttää henkilöstö- ja budjettivaroihin kohdistuvien vaikutusten analyysia 8 artiklan 2 kohdan mukaisesti ja saattaa edellyttää päätöstä siirtää muiden tehtävien toteuttamista myöhemmäksi.

5. Viraston monivuotisessa työohjelmassa on esitettävä yleinen strateginen ohjelmasuunnittelu, mukaan lukien tavoitteet, odotetut tulokset ja tulosindikaattorit. Siinä on esitettävä myös resursseja koskeva ohjelmasuunnittelu, mukaan lukien monivuotinen talousarvio ja henkilöstö. Euroopan parlamenttia kuullaan monivuotista työohjelmaa koskevasta ehdotuksesta.

Resursseja koskeva ohjelmasuunnittelu saatetaan ajan tasalle vuosittain. Strateginen ohjelmasuunnittelu saatetaan ajan tasalle tarvittaessa, erityisesti 82 artiklassa tarkoitetun arvioinnin ja tarkistamisen tuloksen huomioon ottamiseksi.

53 artikla

Johtokunta

1. Hallintoneuvostoa avustaa johtokunta.

2. Johtokunta laatii päätökset hallintoneuvoston hyväksyttäviksi. Se tekee tarvittaessa kiireellisissä tapauksissa tiettyjä väliaikaisia päätöksiä hallintoneuvoston puolesta, erityisesti hallinnollisista ja talousarvioon liittyvistä kysymyksistä, hallintoneuvostolta saadun toimeksiannon perusteella.

Johtokunta huolehtii yhdessä hallintoneuvoston kanssa OLAFin tutkimuksiin ja erilaisiin sisäisen tai ulkoisen auditoinnin raportteihin sekä sisäisiin tai ulkoisiin arviointeihin perustuviin tuloksiin ja suosituksiin liittyvistä asianmukaisista jatkotoimista, myös pääjohtajan toteuttamin asianmukaisin toimin.

Johtokunta avustaa ja neuvoo pääjohtajaa hallintoneuvoston päätösten täytäntöönpanossa hallinnon ja varainhoidon valvonnan lujittamiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 54 artiklassa vahvistettuja pääjohtajan velvollisuuksia.

3. Johtokunta koostuu seuraavista jäsenistä:

a)	hallintoneuvoston puheenjohtaja;

b)	neljä muista hallintoneuvostoon nimitetyistä jäsenvaltioiden edustajista; ja

c)	toinen hallintoneuvostoon nimitetyistä komission edustajista.

Hallintoneuvoston puheenjohtaja toimii johtokunnan puheenjohtajana.

Hallintoneuvosto nimittää neljä jäsenvaltioiden edustajaa ja heidän varajäsenensä heidän asiaankuuluvan pätevyytensä ja kokemuksensa perusteella. Hallintoneuvosto pyrkii nimityksissään naisten ja miesten tasapuoliseen edustukseen johtokunnassa.

4. Johtokunnan jäsenten toimikausi on sama kuin hallintoneuvoston jäsenten, paitsi jos hallintoneuvosto päättää, että se on lyhyempi.

5. Johtokunta kokoontuu vähintään joka kolmas kuukausi ja mikäli mahdollista vähintään kaksi viikkoa ennen hallintoneuvoston kokousta. Johtokunnan puheenjohtaja kutsuu koolle ylimääräisiä kokouksia johtokunnan jäsenten tai hallintoneuvoston pyynnöstä.

6. Hallintoneuvosto vahvistaa johtokunnan työjärjestyksen, sille tiedotetaan määräajoin johtokunnan työskentelystä ja sillä on oikeus tutustua sen asiakirjoihin.

54 artikla

Pääjohtajan tehtävät

1. Virastoa johtaa sen pääjohtaja, joka hoitaa tehtäviään täysin riippumattomasti. Pääjohtaja vastaa toiminnastaan hallintoneuvostolle.

2. Pääjohtaja ei saa pyytää eikä ottaa vastaan ohjeita miltään hallitukselta eikä miltään muulta elimeltä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta komission, hallintoneuvoston tai johtokunnan toimivaltaa.

3. Euroopan parlamentin tai neuvoston pyynnöstä pääjohtaja raportoi tehtäviensä hoidosta asianomaiselle toimielimelle.

4. Pääjohtaja on viraston laillinen edustaja, ja hän hyväksyy päätökset, suositukset, lausunnot ja viraston muut viralliset asiakirjat.

5. Pääjohtaja vastaa viraston hallinnollisesta johtamisesta ja sille tällä asetuksella asetettujen tehtävien täytäntöönpanosta. Pääjohtajan vastuulla on erityisesti

a)	viraston päivittäisen toiminnan hallinnointi;

b)	hallintoneuvoston tekemien päätösten täytäntöönpano;

c)	ohjelma-asiakirjan valmistelu ja sen toimittaminen hallintoneuvostolle komission kuulemisen jälkeen;

d)	ohjelma-asiakirjan täytäntöönpano ja mahdollisuuksien mukaan vastaaminen komission avunpyyntöihin, jotka liittyvät tämän asetuksen mukaisiin viraston tehtäviin;

viraston toimintaa koskevan konsolidoidun vuosikertomuksen laatiminen, mukaan lukien tulojen ja menojen hyväksyjän lausuma siitä, onko hänellä delegoidun asetuksen (EU) N:o 1271/2013 47 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja tämän asetuksen 51 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukainen kohtuullinen varmuus, sekä konsolidoidun vuosikertomuksen esittäminen hallintoneuvostolle arviointia ja hyväksymistä varten;

f)	tarvittavien toimien toteuttaminen, erityisesti sisäisten hallinnollisten ohjeiden antaminen ja tiedonantojen julkaiseminen, sen varmistamiseksi, että virasto toimii tämän asetuksen mukaisesti;

g)	tehokkaan seurantajärjestelmän laatiminen ja käyttöönotto, jotta voidaan verrata viraston tuloksia sen toimintatavoitteisiin, ja tunnustettujen ammatillisten vaatimusten mukaisen säännöllisen arviointijärjestelmän laatiminen ja käyttöönotto;

h)	yleiskertomusluonnoksen valmistelu vuosittain g alakohdassa tarkoitettujen seuranta- ja arviointijärjestelmien perusteella ja sen toimittaminen hallintoneuvostolle;

i)	viraston tuloja ja menoja koskevan alustavan ennakkoarvion valmistelu 64 artiklan mukaisesti ja talousarvion toteuttaminen 65 artiklan mukaisesti;

j)	tarvittavien toimien toteuttaminen 38 artiklassa tarkoitettujen kansallisten turvallisuusviranomaisten, tutkintaelinten ja edustavien elinten verkostojen toiminnan seuraamiseksi;

k)	toimintasuunnitelman laatiminen jatkotoimista, joita toteutetaan sisäisen tai ulkoisen auditoinnin raporttien ja arviointien päätelmien sekä OLAFin tutkimusten perusteella, ja raportointi edistymisestä kahdesti vuodessa komissiolle ja säännöllisesti hallintoneuvostolle;

unionin taloudellisten etujen suojaaminen soveltamalla toimenpiteitä petosten, lahjonnan ja muun laittoman toiminnan ehkäisemiseksi, toteuttamalla tehokkaita tarkastuksia ja, jos väärinkäytöksiä havaitaan, perimällä takaisin aiheettomasti maksetut määrät ja tarvittaessa määräämällä tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia hallinnollisia tai taloudellisia seuraamuksia;

m)	viraston petostentorjuntastrategian valmistelu ja sen esittäminen hallintoneuvostolle hyväksyttäväksi;

n)	viraston varainhoitoa koskevien sääntöjen valmistelu hallintoneuvoston hyväksyttäviksi 66 artiklan mukaisesti ja niiden täytäntöönpanosääntöjen valmistelu;

o)	yhteistyösopimusten tekeminen viraston puolesta kansallisten turvallisuusviranomaisten kanssa 76 artiklan mukaisesti.

55 artikla

Valituslautakuntien perustaminen ja kokoonpano

1. Virasto perustaa hallintoneuvoston päätöksestä yhden tai useamman valituslautakunnan, joka on vastuussa 58 ja 61 artiklassa tarkoitetuista muutoksenhaku- ja sovintomenettelyistä.

2. Kuhunkin valituslautakuntaan kuuluu puheenjohtaja ja kaksi muuta jäsentä. Heillä on varajäsenet, jotka edustavat heitä heidän poissa ollessaan tai jos syntyy eturistiriita.

3. Valituslautakuntien perustamisesta ja kokoonpanosta päätetään tapauskohtaisesti. Vaihtoehtoisesti valituslautakunta voidaan perustaa pysyväksi elimeksi enintään neljäksi vuodeksi. Molemmissa tapauksissa sovelletaan seuraavaa menettelyä:

a)	komissio laatii luettelon pätevistä asiantuntijoista asiaankuuluvan pätevyyden ja kokemuksen perusteella ja avoimen valintamenettelyn jälkeen;

hallintoneuvosto nimittää puheenjohtajan, muut jäsenet ja heidän varajäsenensä a alakohdassa tarkoitetusta luettelosta. Jos valituslautakuntaa ei ole perustettu pysyväksi elimeksi, hallintoneuvoston on otettava huomioon muutoksenhaun tai sovintomenettelyn luonne ja sisältö sekä vältettävä eturistiriitoja 57 artiklan mukaisesti.

4. Jos valituslautakunta katsoo, että muutoksenhaun luonne niin vaatii, se voi pyytää, että hallintoneuvosto nimittää kaksi lisäjäsentä ja heidän varajäsenensä 3 kohdan a alakohdassa tarkoitetusta luettelosta.

5. Komissio vahvistaa viraston ehdotuksesta ja hallintoneuvostoa kuultuaan valituslautakuntien työjärjestyksen, mukaan lukien äänestyssäännöt, muutoksenhakumenettelyt ja niiden jäsenten kulujen korvaamista koskevat edellytykset. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 81 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

6. Valituslautakunnat voivat pyytää asianomaisten jäsenvaltioiden asiantuntijoilta lausuntoa erityisesti asiaankuuluvan kansallisen lainsäädännön selventämiseksi menettelyn alussa tutkimisvaiheessa.

56 artikla

Valituslautakuntien jäsenet

1. Kun kyseessä on pysyvä valituslautakunta, sen jäsenten ja varajäsenten toimikausi on rajoitettu neljään vuoteen, ja toimikausi voidaan uusia kerran. Muissa tapauksissa toimikausi on rajoitettu muutoksenhaun tai sovintomenettelyn kestoon.

2. Valituslautakuntien jäsenten on oltava riippumattomia kaikista muutoksenhakuun tai sovintomenettelyyn osallistuvista osapuolista, eivätkä he saa hoitaa muita tehtäviä virastossa. Heitä eivät asioiden käsittelyssä ja päätöksenteossa sido mitkään ohjeet eikä heillä saa olla eturistiriitoja.

3. Valituslautakuntien jäsenet eivät saa kuulua viraston henkilöstöön, ja heille maksetaan korvaus heidän tosiasiallisesta osallistumisestaan tiettyyn muutoksenhakuun tai sovintomenettelyyn.

4. Valituslautakuntien jäsenet voidaan erottaa toimikautensa aikana vain, jos tähän on painavat syyt ja jos hallintoneuvosto tekee tätä koskevan päätöksen.

5. Valituslautakuntien jäsenet voidaan poistaa pätevien asiantuntijoiden luettelosta heidän toimikautensa kestäessä vain, jos tähän on painavat syyt ja jos komissio tekee tätä koskevan päätöksen.

57 artikla

Esteellisyys ja jäävääminen

1. Valituslautakuntien jäsenet eivät voi osallistua muutoksenhaku- tai sovintomenettelyyn, jos asia koskee heidän omaa etuaan, jos he ovat aikaisemmin edustaneet jompaakumpaa menettelyn osapuolista tai jos he ovat osallistuneet sen päätöksen tekemiseen, jota muutoksenhaku koskee.

2. Jos valituslautakunnan jäsen katsoo, ettei hänen tai jonkun muun jäsenen ole asianmukaista osallistua johonkin muutoksenhaku- tai sovintomenettelyyn jollain 1 kohdassa tarkoitetulla perusteella tai jostain muusta syystä, kyseisen jäsenen on ilmoitettava asiasta valituslautakunnalle, joka päättää asianomaisen henkilön esteellisyydestä hallintoneuvoston 51 artiklan 1 kohdan s alakohdan nojalla hyväksymien sääntöjen perusteella.

3. Muutoksenhaku- tai sovintomenettelyn osapuoli voi vastustaa 55 artiklan 5 kohdan nojalla vahvistetun työjärjestyksen mukaisesti ketä tahansa valituslautakunnan jäsentä jollain tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla perusteella tai jos kyseistä jäsentä epäillään puolueellisuudesta. Vastustus ei voi perustua asianomaisen jäsenen kansalaisuuteen.

4. Edellä 3 kohdassa tarkoitettu vastustus otetaan käsiteltäväksi vain, jos se esitetään ennen menettelyn aloittamista valituslautakunnassa tai, jos vastustuksen perusteena olevat seikat tulevat ilmi menettelyn aloittamisen jälkeen, valituslautakunnan työjärjestyksessä vahvistetussa määräajassa. Vastustus on annettava tiedoksi kyseiselle valituslautakunnan jäsenelle, jonka on ilmoitettava, hyväksyykö hän jääväämisen. Jos hän ei hyväksy jääväämistä, valituslautakunnan on tehtävä päätös sen työjärjestyksessä vahvistetussa määräajassa tai, jos vastausta ei ole saatu, vastauksen antamista koskevan määräajan päättymisen jälkeen.

5. Valituslautakunnat päättävät 2, 3 ja 4 kohdassa yksilöidyissä tapauksissa toteuttavista toimista ilman asianomaisen jäsenen osallistumista. Kyseisen päätöksen tekemiseksi asianomainen jäsen korvataan valituslautakunnassa varajäsenellään. Hallintoneuvostolle ilmoitetaan valituslautakunnan tekemistä päätöksistä.

58 artikla

Päätöksiä ja toimimatta jättämistä koskeva muutoksenhaku

1. Valituslautakunnassa voidaan 60 artiklassa tarkoitetun oikaisumenettelyn loppuunsaattamisen jälkeen hakea muutosta päätökseen, jonka virasto on tehnyt 14, 20, 21 ja 22 artiklan nojalla, tai jos virasto jättää toimimatta sovellettavissa määräajoissa.

2. Edellä olevan 1 kohdan nojalla tehdyllä muutoksenhaulla ei ole lykkäävää vaikutusta. Valituslautakunta voi osapuolten pyynnöstä kuitenkin päättää, että kyseessä olevalla muutoksenhaulla on lykkäävä vaikutus, jos se katsoo olosuhteiden, kuten turvallisuusvaikutusten, edellyttävän sitä. Tällaisessa tapauksessa valituslautakunnan on perusteltava päätöksensä.

59 artikla

Henkilöt, joilla on muutoksenhakuoikeus, sekä muutoksenhaun määräaika ja muoto

1. Luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö voi hakea muutosta viraston päätökseen, joka on osoitettu 14, 20 ja 21 artiklan nojalla kyseiselle henkilölle tai joka koskee kyseistä henkilöä suoraan ja erikseen, tai jos virasto jättää toimimatta sovellettavissa määräajoissa.

2. Muutoksenhaku ja sen perusteet on toimitettava virastolle kirjallisina 55 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun työjärjestyksen mukaisesti kahden kuukauden kuluessa siitä, kun toimenpide on annettu tiedoksi kyseiselle henkilölle, tai jos henkilölle ei ole ilmoitettu toimenpiteestä, kahden kuukauden kuluessa siitä päivästä, jona kyseinen henkilö on saanut tiedon asiasta.

Toimimatta jättämistä koskeva muutoksenhaku on toimitettava virastolle kirjallisena kahden kuukauden kuluessa asianomaisessa artiklassa vahvistetun määräajan päättymisestä.

60 artikla

Oikaisumenettely

1. Jos virasto katsoo, että muutoksenhaku voidaan ottaa käsiteltäväksi ja että sille on perusteita, se oikaisee 58 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun päätöksen tai toimimatta jättämisen. Tätä ei sovelleta, jos päätös, johon on haettu muutosta, vaikuttaa muutoksenhakumenettelyssä osallisena olevaan toiseen osapuoleen.

2. Jos päätöstä ei ole oikaistu kuukauden kuluessa muutoksenhaun vastaanottamisesta, viraston on viipymättä päätettävä, lykkääkö se päätöksensä soveltamista, ja saatettava muutoksenhaku jonkin valituslautakunnan käsiteltäväksi.

61 artikla

Sovintomenettely

Jos viraston ja kansallisen turvallisuusviranomaisen tai kansallisten turvallisuusviranomaisten välillä on erimielisyyttä direktiivin (EU) 2016/797 21 artiklan 7 kohdan ja 24 artiklan sekä direktiivin (EU) 2016/798 10 artiklan 7 kohdan ja 17 artiklan 5 ja 6 kohdan mukaisesti, asiaa käsittelevä valituslautakunta toimii sovittelijana asianomaisen kansallisen turvallisuusviranomaisen tai asianomaisten kansallisten turvallisuusviranomaisten pyynnöstä. Tässä tapauksessa valituslautakunta päättää, hyväksyykö se viraston kannan.

62 artikla

Muutoksenhakujen tutkiminen ja niitä koskevat päätökset sekä sovintomenettely

1. Valituslautakunnan on päätettävä kolmen kuukauden kuluessa muutoksen hakemisesta, hyväksytäänkö vai hylätäänkö muutoksenhaku. Muutoksenhakua tutkiessaan tai sovittelijana toimiessaan valituslautakunnan on toimittava työjärjestyksessään vahvistetuissa määräajoissa. Se kehottaa muutoksenhakumenettelyn osapuolia aina tarvittaessa esittämään asetettuja määräaikoja noudattaen huomautuksensa valituslautakunnalta tai muilta muutoksenhakumenettelyn osapuolilta vastaanotetuista tiedoksiannoista. Muutoksenhakumenettelyn osapuolilla on oikeus esittää suullisia huomautuksia.

2. Sovintomenettelyn osalta virasto tekee lopullisen päätöksensä direktiivin (EU) 2016/797 21 artiklan 7 kohdassa ja direktiivin (EU) 2016/798 10 artiklan 7 kohdassa tarkoitettujen menettelyjen mukaisesti.

3. Jos valituslautakunta toteaa, että muutoksenhaku on perusteltu, se saattaa asian viraston käsiteltäväksi. Viraston on otettava lopullisessa päätöksessään huomioon valituslautakunnan käsittelyn tulokset ja perusteltava päätöksensä. Viraston on ilmoitettava päätöksestään muutoksenhakumenettelyn osapuolille.

63 artikla

Asian saattaminen Euroopan unionin tuomioistuimen käsiteltäväksi

1. Kumoamiskanteet, jotka koskevat 14, 20 ja 21 artiklan nojalla tehtyjä viraston päätöksiä, tai kanteet, jotka koskevat sovellettavien määräaikojen puitteissa toimimatta jättämistä, voidaan saattaa Euroopan unionin tuomioistuimen käsiteltäviksi vasta sen jälkeen, kun 58 artiklan mukainen viraston sisäinen muutoksenhakukeino on käytetty.

2. Virasto toteuttaa kaikki Euroopan unionin tuomioistuimen tuomion noudattamiseksi tarvittavat toimenpiteet.

10 LUKU

VARAINHOITOSÄÄNNÖKSET

64 artikla

Talousarvio

1. Viraston kaikki tulot ja menot arvioidaan etukäteen kunkin varainhoitovuoden osalta, joka on kalenterivuosi, ja ne otetaan viraston talousarvioon.

2. Viraston tulot koostuvat seuraavista, rajoittamatta kuitenkaan muita lähteitä:

a)	unionin rahoitusosuus ja avustukset unionin elimiltä;

b)	viraston toimintaan 75 artiklan mukaisesti osallistuvien kolmansien maiden rahoitusosuudet;

c)	viraston 14, 20 ja 21 artiklan nojalla antamien todistusten ja lupien hakijoiden ja haltijoiden suorittamat maksut;

d)	julkaisuista, koulutuksesta ja kaikista muista viraston tarjoamista palveluista veloitettavat maksut;

e)	jäsenvaltioiden, kolmansien maiden tai muiden yhteisöjen mahdolliset vapaaehtoiset rahoitusosuudet, edellyttäen että tällainen rahoitusosuus on avointa, selkeästi eritelty talousarviossa eikä vaaranna viraston riippumattomuutta eikä puolueettomuutta.

3. Viraston menoihin kuuluvat henkilöstöstä, hallinnosta, infrastruktuurista ja toiminnasta aiheutuvat kulut.

4. Tulot ja menot on pidettävä tasapainossa.

5. Hallintoneuvosto laatii vuosittain pääjohtajan toimintoperusteisen budjetoinnin periaatteen mukaisesti laatimaan luonnokseen perustuvan ennakkoarvion viraston seuraavan varainhoitovuoden tuloista ja menoista. Hallintoneuvosto toimittaa tämän ennakkoarvion, johon sisältyy henkilöstötaulukkoa koskeva esitys, komissiolle viimeistään 31 päivänä tammikuuta.

6. Komissio toimittaa ennakkoarvion unionin yleistä talousarviota koskevan alustavan esityksen yhteydessä Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

7. Ennakkoarvion perusteella komissio sisällyttää Euroopan unionin yleistä talousarviota koskevaan alustavaan esitykseen arviot, joita se pitää henkilöstötaulukon ja yleisestä talousarviosta suoritettavan rahoitusosuuden määrän osalta välttämättöminä, ja toimittaa esityksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle SEUT 314 artiklan mukaisesti ja liittää oheen kuvauksen ja perustelut kaikista viraston ennakkoarvion ja yleisestä talousarviosta maksettavan tuen välisistä eroista.

8. Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyvät virastolle annettavaa rahoitusosuutta koskevat määrärahat. Euroopan parlamentti ja neuvosto vahvistavat viraston henkilöstötaulukon.

9. Hallintoneuvosto vahvistaa talousarvion äänivaltaisten jäsentensä kahden kolmasosan enemmistöllä. Viraston talousarviosta tulee lopullinen, kun unionin yleinen talousarvio on lopullisesti vahvistettu. Viraston talousarviota muutetaan tarvittaessa unionin yleisen talousarvion mukaisesti.

10. Sellaisten omaisuuteen liittyvien hankkeiden osalta, joilla on todennäköisesti merkittäviä vaikutuksia viraston talousarvioon, sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 (25) 203 artiklaa.

65 artikla

Talousarvion toteuttaminen ja valvonta

1. Pääjohtaja toteuttaa viraston talousarvion.

2. Viraston tilinpitäjä toimittaa alustavan tilinpäätöksen ja selvityksen varainhoitovuoden talousarvio- ja varainhallinnosta komission tilinpitäjälle viimeistään varainhoitovuoden päättymistä seuraavan maaliskuun 1 päivänä. Komission tilinpitäjä konsolidoi toimielinten ja erillisvirastojen alustavat tilinpäätökset asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 147 artiklan mukaisesti.

3. Komission tilinpitäjä toimittaa viraston alustavan tilinpäätöksen ja selvityksen varainhoitovuoden talousarvio- ja varainhallinnosta tilintarkastustuomioistuimelle viimeistään varainhoitovuoden päättymistä seuraavan maaliskuun 31 päivänä. Varainhoitovuoden talousarvio- ja varainhallintoa koskeva selvitys toimitetaan myös Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

Tilintarkastustuomioistuin tarkastaa nämä tilit SEUT 287 artiklan mukaisesti. Se julkaisee vuosittain kertomuksen viraston toiminnasta.

4. Saatuaan viraston alustavaa tilinpäätöstä koskevat huomautukset, jotka tilintarkastustuomioistuin on laatinut asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 148 artiklan nojalla, tilinpitäjä vahvistaa viraston lopullisen tilinpäätöksen. Pääjohtaja toimittaa sen hallintoneuvostolle lausuntoa varten.

5. Hallintoneuvosto antaa lausunnon viraston lopullisesta tilinpäätöksestä.

6. Tilinpitäjä toimittaa lopullisen tilinpäätöksen ja hallintoneuvoston lausunnon Euroopan parlamentille, neuvostolle, komissiolle ja tilintarkastustuomioistuimelle viimeistään varainhoitovuoden päättymistä seuraavan heinäkuun 1 päivänä.

7. Viraston lopullinen tilinpäätös julkaistaan.

8. Pääjohtaja toimittaa tilintarkastustuomioistuimelle vastauksen sen huomautuksiin viimeistään kutakin varainhoitovuotta seuraavan syyskuun 30 päivänä. Hän toimittaa tämän vastauksen myös hallintoneuvostolle ja komissiolle.

9. Pääjohtaja antaa asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 165 artiklan 3 kohdan mukaisesti Euroopan parlamentille sen pyynnöstä kaikki kyseistä varainhoitovuotta koskevan vastuuvapausmenettelyn moitteettoman toteuttamisen edellyttämät tiedot.

10. Euroopan parlamentti myöntää neuvoston määräenemmistöllä tekemällä päätöksellä antamasta suosituksesta pääjohtajalle vuoden N + 2 toukokuun 15 päivään mennessä vastuuvapauden varainhoitovuoden N talousarvion toteuttamisesta.

66 artikla

Varainhoitosäännöt

Hallintoneuvosto vahvistaa virastoon sovellettavat varainhoitosäännöt komissiota kuultuaan. Varainhoitosäännöt voivat poiketa delegoidusta asetuksesta (EU) N:o 1271/2013 ainoastaan, jos viraston toiminta sitä erityisesti edellyttää ja jos komissio on antanut siihen ennalta suostumuksensa.

11 LUKU

HENKILÖSTÖ

67 artikla

Yleiset säännökset

1. Viraston henkilöstöön sovelletaan henkilöstösääntöjä ja muuta henkilöstöä koskevia palvelussuhteen ehtoja sekä näiden säännösten soveltamiseksi hyväksyttyjä sääntöjä, jotka on annettu unionin toimielinten yhteisellä päätöksellä.

2. Henkilöstösääntöjen 110 artiklan mukaisesti viraston henkilöstöön sovelletaan soveltuvin osin komission henkilöstösääntöjen ja muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen soveltamiseksi hyväksymiä täytäntöönpanosääntöjä, yleiset täytäntöönpanosäännökset mukaan lukien, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän asetuksen 51 artiklan 1 kohdan j alakohdan soveltamista.

3. Virasto toteuttaa asianmukaiset hallinnolliset toimenpiteet, muun muassa ottamalla käyttöön koulutus- ja ennaltaehkäisystrategioita, järjestääkseen toimintansa siten, että vältytään eturistiriidoilta.

68 artikla

Pääjohtaja

1. Pääjohtaja otetaan palvelukseen viraston väliaikaisena toimihenkilönä muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen 2 artiklan a alakohdan mukaisesti.

2. Hallintoneuvosto nimittää pääjohtajan ansioiden, dokumentoitujen hallinnollisten taitojen ja johtajuustaitojen sekä liikennealan asiaankuuluvan tietämyksen ja kokemuksen perusteella komission avoimen ja läpinäkyvän valintamenettelyn jälkeen laatimasta vähintään kolmen ehdokkaan luettelosta sen jälkeen, kun ilmoitus avoimesta virasta on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja tapauksen mukaan muualla. Ennen hallintoneuvoston päätöksen tekemistä 51 artiklan 1 kohdan x alakohdassa tarkoitettu tarkkailija raportoi menettelystä.

Pääjohtajan työsopimusta tehtäessä virastoa edustaa hallintoneuvoston puheenjohtaja.

Hallintoneuvoston valitsema ehdokas voidaan ennen nimittämistään kutsua antamaan selvitys Euroopan parlamentin toimivaltaiselle valiokunnalle ja vastaamaan sen jäsenten esittämiin kysymyksiin.

3. Pääjohtajan toimikausi on viisi vuotta. Toimikauden päättyessä komissio toteuttaa arvioinnin pääjohtajan toiminnasta sekä viraston tulevista tehtävistä ja haasteista.

4. Hallintoneuvosto voi komission ehdotuksesta, jossa otetaan huomioon 3 kohdassa tarkoitettu arviointi, jatkaa pääjohtajan toimikautta kerran enintään viideksi vuodeksi.

5. Hallintoneuvosto ilmoittaa Euroopan parlamentille aikeestaan jatkaa pääjohtajan toimikautta. Pääjohtaja voidaan kutsua kuukautta ennen tällaisen määräajan pidentämistä antamaan selvitys Euroopan parlamentin toimivaltaiselle valiokunnalle ja vastaamaan sen jäsenten esittämiin kysymyksiin.

6. Pääjohtaja, jonka toimikautta on jatkettu, ei voi osallistua tällaisen toimikauden jatkamisen jälkeen toiseen kertaan saman toimen valintamenettelyyn.

7. Pääjohtaja voidaan erottaa toimestaan ainoastaan hallintoneuvoston päätöksellä, joka on tehty komission tai hallintoneuvoston jäsenten yhden kolmasosan pyynnöstä.

69 artikla

Kansalliset asiantuntijat ja muu henkilöstö

Virasto voi käyttää kansallisia asiantuntijoita tai muuta henkilöstöä, jotka eivät ole henkilöstösääntöjen ja muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen mukaisessa palvelussuhteessa virastoon.

Hallintoneuvosto tekee päätöksen, jossa vahvistetaan säännöt kansallisten asiantuntijoiden tilapäisestä siirtämisestä viraston palvelukseen, mukaan lukien säännöt eturistiriitojen ehkäisemisestä ja ratkaisemisesta sekä asiaankuuluvista rajoituksista niitä tapauksia varten, joissa kansallisten asiantuntijoiden riippumattomuus ja puolueettomuus voisivat vaarantua, sanotun kuitenkaan rajoittamatta virastoon sovellettavien niiden sääntöjen soveltamista, jotka on vahvistettu kansallisten asiantuntijoiden tilapäistä siirtämistä koskevassa asiaankuuluvassa komission päätöksessä.

12 LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

70 artikla

Erioikeudet ja vapaudet

Virastoon ja sen henkilöstöön sovelletaan Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehtyä pöytäkirjaa N:o 7.

71 artikla

Toimipaikkaa koskeva sopimus ja toimintaedellytykset

1. Jos vastaanottavan jäsenvaltion virastolle tarjoamia tiloja ja palveluja koskevia tarvittavia järjestelyjä sekä viraston pääjohtajaan, hallintoneuvoston jäseniin, viraston henkilöstöön ja heidän perheenjäseniinsä asianomaisessa jäsenvaltiossa sovellettavia erityissääntöjä ei vielä ole tai niistä ei ole vielä määrätty kirjallisella sopimuksella, kaikista näistä seikoista tehdään viraston ja vastaanottavan jäsenvaltion välinen sopimus vastaanottavan jäsenvaltion oikeusjärjestyksen mukaisesti hallintoneuvoston annettua hyväksyntänsä ja viimeistään 16 päivänä kesäkuuta 2017. Tämä sopimus voidaan tehdä toimipaikkaa koskevana sopimuksena.

2. Vastaanottavan jäsenvaltion on varmistettava viraston moitteettomalle toiminnalle parhaat mahdolliset edellytykset, mukaan lukien monikieliset ja Eurooppa-suuntautuneet koulunkäyntimahdollisuudet sekä asianmukaiset liikenneyhteydet.

72 artikla

Vastuut

1. Sopimussuhteeseen perustuva viraston vastuu määräytyy kyseiseen sopimukseen sovellettavan lain mukaan.

2. Euroopan unionin tuomioistuimella on toimivalta antaa ratkaisu viraston tekemässä sopimuksessa mahdollisesti olevan välityslausekkeen nojalla.

3. Jos kyseessä on sopimussuhteeseen perustumaton vastuu, virasto korvaa jäsenvaltioiden lakeihin sisältyvien yhteisten perusperiaatteiden mukaisesti vahingon, jonka viraston yksiköt tai henkilöstöön kuuluvat ovat tehtäviään suorittaessaan aiheuttaneet.

4. Euroopan unionin tuomioistuimella on toimivalta ratkaista 3 kohdassa tarkoitettua vahingonkorvausta koskevat riidat.

5. Viraston henkilöstön henkilökohtaisesta vastuusta virastoa kohtaan määrätään heihin sovellettavissa henkilöstösäännöissä tai muuta henkilöstöä koskevissa palvelussuhteen ehdoissa.

73 artikla

Yhteistyö kansallisten oikeusviranomaisten kanssa

Kun kyse on kansallisista oikeuskäsittelyistä, joissa virasto on osallisena siksi, että se on hoitanut tehtäviään direktiivin (EU) 2016/797 19 artiklan ja 21 artiklan 6 kohdan sekä direktiivin (EU) 2016/798 10 artiklan 6 kohdan mukaisesti, viraston ja sen henkilöstön on tehtävä viipymättä yhteistyötä toimivaltaisten kansallisten oikeusviranomaisten kanssa. Hallintoneuvoston on vahvistettava 51 artiklan 1 kohdan v alakohdan mukaisesti näissä tilanteissa noudatettavat asianmukaiset menettelyt.

74 artikla

Kielijärjestelyt

1. Virastoon sovelletaan asetusta N:o 1. Hallintoneuvosto vahvistaa tarvittaessa asianmukaiset säännöt kyseisen asetuksen täytäntöönpanemiseksi.

Hallintoneuvoston jäsenen pyynnöstä tätä asiaa koskeva päätös on tehtävä yksimielisesti.

2. Euroopan unionin elinten käännöskeskus huolehtii viraston toiminnan edellyttämistä käännöspalveluista.

75 artikla

Kolmansien maiden osallistuminen viraston toimintaan

1. Viraston toimintaan voivat osallistua ne kolmannet maat, erityisesti Euroopan naapuruuspolitiikan soveltamisalaan kuuluvat maat, laajentumispolitiikan maat ja EFTA-maat, jotka ovat tehneet unionin kanssa sopimuksen, jolla kyseiset maat ovat ottaneet käyttöön ja soveltavat unionin oikeutta tai vastaavia kansallisia toimenpiteitä tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvilla aloilla, SEUT 218 artiklassa määrätyn menettelyn mukaisesti ja sanotun kuitenkaan rajoittamatta 44 artiklan soveltamista.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen sopimusten asiaa koskevien määräysten mukaisesti viraston ja asianomaisten kolmansien maiden välillä on tehtävä järjestelyjä, joilla vahvistetaan näiden kolmansien maiden osallistumista viraston toimintaan ja erityisesti tällaisen osallistumisen luonnetta ja laajuutta koskevat yksityiskohtaiset säännöt. Näihin järjestelyihin on sisällyttävä rahoitusosuuksia ja henkilöstöä koskevia määräyksiä. Niissä voidaan määrätä asianomaisten kolmansien maiden äänioikeudettomasta edustuksesta hallintoneuvostossa.

Virasto allekirjoittaa järjestelyt saatuaan komission ja hallintoneuvoston suostumuksen.

76 artikla

Yhteistyö kansallisten viranomaisten ja elinten kanssa

1. Virasto ja kansalliset turvallisuusviranomaiset tekevät yhteistyösopimuksia 14, 20 ja 21 artiklan täytäntöönpanoon liittyen ottaen huomioon 51 artiklan 1 kohdan t alakohdan.

2. Yhteistyösopimukset voivat koskea tiettyä asiaa tai olla puitesopimuksia, ja niissä voi olla osallisena yksi tai useampi kansallinen turvallisuusviranomainen. Niihin on sisällyttävä tehtävien tarkka kuvaus ja suoritteita koskevat ehdot, niissä on vahvistettava suoritteiden toimittamiselle asetetut määräajat sekä määrättävä siitä, miten hakijoiden suorittamat maksut jaetaan viraston ja kansallisten turvallisuusviranomaisten kesken. Tällaisessa jakamisessa on otettava huomioon 51 artiklan 1 kohdan u alakohdassa tarkoitettu puitemalli.

3. Yhteistyösopimuksiin voi sisältyä myös erityisiä yhteistyöjärjestelyjä, jos kyseessä ovat verkot, jotka edellyttävät erityisasiantuntemusta maantieteellisistä tai historiallisista syistä, hallinnollisten rasitteiden ja hakijalle koituvien kustannusten vähentämiseksi. Jos tällaiset verkot ovat erillään muusta unionin rautatiejärjestelmästä, tällaisiin erityisiin yhteistyöjärjestelyihin voi sisältyä mahdollisuus antaa tehtäviä toimeksi asiaankuuluville kansallisille turvallisuusviranomaisille, kun tämä on tarpeen resurssien tehokkaan ja oikeasuhteisen kohdentamisen varmistamiseksi.

4. Kun kyse on jäsenvaltioista, joiden rataverkon raideleveys eroaa unionin pääasiallisen rataverkon raideleveydestä ja joiden rataverkkoja koskevat samanlaiset tekniset ja toiminnalliset vaatimukset kuin naapureina olevissa kolmansissa maissa, kaikkien asianomaisten kansallisten turvallisuusviranomaisten kyseisissä jäsenvaltioissa on oltava osallisena monenvälisessä yhteistyösopimuksessa, kuten direktiivin (EU) 2016/797 21 artiklan 15 kohdassa ja direktiivin (EU) 2016/798 11 artiklan 3 kohdassa säädetään.

5. Yhteistyösopimusten on oltava voimassa, ennen kuin virasto alkaa hoitaa tehtäviään 83 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

6. Virasto voi 14, 20 ja 21 artiklan täytäntöönpanoon liittyen tehdä yhteistyösopimuksia muiden kansallisten viranomaisten ja toimivaltaisten elinten kanssa.

7. Yhteistyösopimukset eivät rajoita viraston yleistä vastuuta hoitaa 14, 20 ja 21 artiklassa säädettyjä tehtäviään.

8. Virasto ja kansalliset turvallisuusviranomaiset voivat tehdä yhteistyötä ja vaihtaa parhaita käytäntöjä direktiivin (EU) 2016/797 ja direktiivin (EU) 2016/798 täytäntöönpanon osalta.

77 artikla

Avoimuus

1. Viraston hallussa oleviin asiakirjoihin sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1049/2001 (26).

Hallintoneuvosto hyväksyy viimeistään 16 päivänä kesäkuuta 2017 toimenpiteet, jotka koskevat asetuksen (EY) N:o 1049/2001 soveltamista käytännössä.

Asetuksen (EY) N:o 1049/2001 8 artiklan perusteella tehdyistä viraston päätöksistä voidaan kannella oikeusasiamiehelle SEUT 228 artiklan nojalla tai nostaa kanne Euroopan unionin tuomioistuimessa SEUT 263 artiklan nojalla.

2. Virasto julkaisee suosituksensa, lausuntonsa, tutkimuksensa, kertomuksensa ja vaikutustenarviointiensa tulokset verkkosivustollaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 kohdan soveltamista ja sen jälkeen, kun kaikki luottamuksellinen aineisto on poistettu niistä.

3. Virasto julkaisee 46 artiklassa lueteltujen viraston johtamis- ja hallintorakenteen jäsenten etunäkökohtia koskevat ilmoitukset.

Virastossa tapahtuvaan henkilötietojen käsittelyyn sovelletaan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 45/2001 (27).

4. Hallintoneuvosto toteuttaa toimenpiteet sen varmistamiseksi, että virasto julkaisee verkkosivustollaan tehokasta, käyttäjäystävällistä ja helppokäyttöistä tietoa rautateiden yhteentoimivuudesta ja turvallisuusmenettelyistä sekä muista asiaankuuluvista rautateihin liittyvistä asiakirjoista.

78 artikla

Turvallisuusluokiteltujen tai arkaluonteisten tietojen suojaamista koskevat turvallisuussäännöt

Virasto soveltaa periaatteita, jotka sisältyvät Euroopan unionin turvallisuusluokiteltujen tietojen ja arkaluonteisten turvallisuusluokittelemattomien tietojen suojelemista koskeviin komission turvallisuussäännöksiin, joista säädetään komission päätöksessä (EU, Euratom) 2015/444 (28). Tämä koskee muun muassa tällaisten tietojen vaihtamista, käsittelyä ja säilyttämistä.

79 artikla

Petosten torjunta

1. Helpottaakseen asetuksen (EY) N:o 1073/1999 soveltamisalaan kuuluvien petosten, lahjonnan ja muiden laittomien toimien torjuntaa virasto liittyy viimeistään 16 päivänä joulukuuta 2016 OLAFin sisäisistä tutkimuksista 25 päivänä toukokuuta 1999 tehtyyn toimielinten väliseen sopimukseen ja vahvistaa mainitun sopimuksen liitteessä olevaa mallia käyttäen asianmukaiset määräykset, joita sovelletaan viraston kaikkiin työntekijöihin.

2. Tilintarkastustuomioistuimella on valtuudet tehdä kaikkien virastolta unionin rahoitusta saaneiden avustuksensaajien, toimeksisaajien ja alihankkijoiden osalta asiakirjoihin perustuvia ja paikalla suoritettavia tarkastuksia.

3. OLAF voi suorittaa tutkimuksia, mukaan lukien paikan päällä suoritettavat tarkastukset ja todentamiset, asetuksessa (EU, Euratom) N:o 883/2013 ja neuvoston asetuksessa (Euratom, EY) N:o 2185/96 (29) säädettyjä säännöksiä ja menettelyjä noudattaen, jotta voidaan määrittää, liittyykö viraston rahoittamaan avustukseen tai sopimukseen petos, lahjonta tai muu laiton toiminta, joka vaikuttaa unionin taloudellisiin etuihin.

4. Viraston kolmansien maiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa tekemiin yhteistyösopimuksiin sekä sen muihin sopimuksiin, avustussopimuksiin ja -päätöksiin on sisällyttävä määräykset, joilla nimenomaisesti annetaan tilintarkastustuomioistuimelle ja OLAFille valtuudet toteuttaa tällaisia tarkastuksia ja tutkimuksia toimivaltuuksiensa mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1, 2 ja 3 kohdan soveltamista.

13 LUKU

LOPPUSÄÄNNÖKSET

80 artikla

Maksuihin ja palkkioihin liittyvät täytäntöönpanosäädökset

1. Komissio hyväksyy 2 ja 3 kohdassa säädettyjen periaatteiden pohjalta täytäntöönpanosäädöksiä, joissa täsmennetään:

a)	virastolle erityisesti 14, 20, 21 ja 22 artiklaa sovellettaessa maksettavat maksut ja palkkiot; ja

b)	maksuehdot.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 81 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2. Maksuja ja palkkioita veloitetaan

a)	kalustoyksikköjen ja kalustoyksikkötyyppien markkinoillesaattamislupien antamisesta ja uusimisesta;

b)	yhtenäisten turvallisuustodistusten antamisesta ja uusimisesta;

c)	palveluiden suorittamisesta; näistä suoritettavien maksujen ja palkkioiden on määräydyttävä kunkin yksittäisen palvelusuorituksen todellisten kustannusten perusteella;

d)	hyväksymispäätösten tekemisestä direktiivin (EU) 2016/797 19 artiklan mukaisesti.

Valitusten käsittelystä voidaan veloittaa maksuja ja palkkioita.

Kaikki maksut ja palkkiot on ilmoitettava ja maksettava euromääräisinä.

Maksut ja palkkiot vahvistetaan avoimella, tasapuolisella ja yhdenmukaisella tavalla ottaen huomioon Euroopan rautatiealan kilpailukyky. Ne eivät saa johtaa tarpeettomien taloudellisten rasitteiden määräämiseen hakijoille. Pienten ja keskisuurten yritysten erityistarpeet on otettava tarvittaessa huomioon, mukaan luettuna mahdollisuus jakaa maksut useaan erään ja vaiheeseen.

Hyväksymispäätöksen tekemisestä perittävä maksu on vahvistettava oikeasuhteisesti ottaen huomioon ERTMS:n ratalaitteita koskevien hankkeiden hyväksymismenettelyn eri vaiheet ja kunkin vaiheen edellyttämä työmäärä. Maksujen jakautuminen on mainittava selkeästi kirjanpidossa.

Maksujen ja palkkioiden suorittamiselle on vahvistettava kohtuulliset määräajat ottaen asianmukaisesti huomioon direktiivin (EU) 2016/797 19 ja 21 artiklassa sekä direktiivin (EU) 2016/798 10 artiklassa säädettyjen menettelyjen määräajat.

3. Maksujen ja palkkioiden suuruus on vahvistettava tasolle, jolla varmistetaan, että niistä saatavilla tuloilla voidaan täysin kattaa suoritetuista palveluista aiheutuneet kustannukset, mukaan lukien kansallisille turvallisuusviranomaisille 76 artiklan 2 ja 3 kohdan mukaisesti osoitetuista tehtävistä aiheutuvat asiaankuuluvat kustannukset. Kaikki viraston henkilöstön tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista toimista aiheutuvat menot, mukaan lukien työnantajan suhteelliset maksut eläkejärjestelmään, on erityisesti otettava huomioon näissä kustannuksissa. Jos maksuilla ja palkkioilla katettavien palvelujen suorittamisesta aiheutuu huomattava epätasapaino toistuvasti, maksujen ja palkkioiden tasoa on tarkistettava. Nämä maksut ja palkkiot ovat käyttötarkoitukseensa sidottuja tuloja virastolle.

Maksujen ja palkkioiden tasoa vahvistaessaan komissio ottaa huomioon seuraavat seikat:

a)	todistusten toiminta-alue;

b)	lupien käyttöalue; ja

c)	rautatietoimintojen laji ja laajuus.

81 artikla

Komiteamenettely

1. Komissiota avustaa direktiivin (EU) 2016/797 51 artiklalla perustettu komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2. Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 4 artiklaa.

3. Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa. Jos komitea ei anna lausuntoa, komissio ei hyväksy ehdotusta täytäntöönpanosäädökseksi, ja tuolloin sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklan 4 kohdan kolmatta alakohtaa.

82 artikla

Arviointi ja uudelleentarkastelu

1. Komissio teettää viimeistään 16 päivänä kesäkuuta 2020 ja sen jälkeen joka viides vuosi arvioinnin, jossa arvioidaan erityisesti viraston ja sen toimintatapojen vaikutuksia, vaikuttavuutta ja tehokkuutta, ottaen huomioon tilintarkastustuomioistuimen kaiken asiaa koskevan työn sekä asiaankuuluvien sidosryhmien, mukaan lukien kansallisten turvallisuusviranomaisten, rautatiealan edustajien, työmarkkinaosapuolten ja kuluttajajärjestöjen, kannat ja suositukset. Arvioinnissa tarkastellaan erityisesti tarvetta muuttaa viraston toimeksiantoa ja tällaisten muutosten taloudellisia vaikutuksia.

2. Komissio arvioi viimeistään 16 päivänä kesäkuuta 2023 kalustoyksikkölupien ja turvallisuustodistusten myöntämistä koskevan kaksoisjärjestelmän toimintaa, siihen liittyvää keskitettyä palvelupistettä ja ERTMS:n yhdenmukaista täytäntöönpanoa unionissa sen selvittämiseksi, ovatko parannukset tarpeen.

3. Komissio toimittaa arviointikertomuksen ja sitä koskevat päätelmät Euroopan parlamentille, neuvostolle ja hallintoneuvostolle. Arvioinnin tulokset julkistetaan.

4. Joka toisen arvioinnin yhteydessä arvioidaan myös viraston saavuttamat tulokset ottaen huomioon sen tavoitteet, toimeksianto ja tehtävät.

83 artikla

Siirtymäsäännökset

1. Virasto korvaa asetuksella (EY) N:o 881/2004 perustetun Euroopan rautatieviraston ja toimii sen seuraajana kaikkien omistusten, sopimusten, oikeudellisten velvoitteiden, työsopimusten, taloudellisten sitoumusten ja vastuiden osalta.

2. Poiketen siitä, mitä 47 artiklassa säädetään, asetuksen (EY) N:o 881/2004 mukaisesti ennen 15 päivää kesäkuuta 2016 nimitetyt hallintoneuvoston jäsenet pysyvät tehtävässään hallintoneuvoston jäseninä, kunnes heidän toimikautensa päättyy, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kunkin jäsenvaltion oikeutta nimetä uusi edustaja.

Poiketen siitä, mitä 54 artiklassa säädetään, pääjohtaja, joka on nimitetty asetuksen (EY) N:o 881/2004 mukaisesti, pysyy tehtävässään, kunnes hänen toimikautensa päättyy.

3. Poiketen siitä, mitä tämän asetuksen 67 artiklassa säädetään, kaikkia 15 päivänä kesäkuuta 2016 voimassa olevia työsopimuksia noudatetaan niiden voimassaolon päättymispäivään asti.

4. Virasto hoitaa 14, 20 ja 21 artiklan mukaisia todistusten ja lupien myöntämiseen liittyviä tehtäviä ja 22 artiklassa tarkoitettuja tehtäviä viimeistään 16 päivästä kesäkuuta 2019, jollei direktiivin (EU) 2016/797 54 artiklan 4 kohdasta ja direktiivin (EU) 2016/798 31 artiklan 3 kohdasta muuta johdu.

84 artikla

Kumoaminen

Kumotaan asetus (EY) N:o 881/2004.

85 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Strasbourgissa 11 päivänä toukokuuta 2016.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

M. SCHULZ

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

J. A. HENNIS-PLASSCHAERT

(1) EUVL C 327, 12.11.2013, s. 122.

(2) EUVL C 356, 5.12.2013, s. 92.

(3) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 26. helmikuuta 2014 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston ensimmäisen käsittelyn kanta, vahvistettu 10. joulukuuta 2015 (EUVL C 56, 12.2.2016, p. 1). Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 28. huhtikuuta 2016 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(4) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/49/EY, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, yhteisön rautateiden turvallisuudesta sekä rautatieyritysten toimiluvista annetun neuvoston direktiivin 95/18/EY ja rautateiden infrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeuden myöntämisestä ja rautateiden infrastruktuurin käyttömaksujen perimisestä sekä turvallisuustodistusten antamisesta annetun direktiivin 2001/14/EY muuttamisesta (rautatieturvallisuusdirektiivi) (EUVL L 164, 30.4.2004, s. 44).

(5) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/57/EY, annettu 17 päivänä kesäkuuta 2008, rautatiejärjestelmän yhteentoimivuudesta yhteisössä (EUVL L 191, 18.7.2008, s. 1).

(6) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 881/2004, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, Euroopan rautatieviraston perustamisesta (virastoasetus) (EUVL L 164, 30.4.2004, s. 1).

(7) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/797, annettu 11 päivänä toukokuuta 2016, rautatiejärjestelmän yhteentoimivuudesta (ks. tämän virallisen lehden s. 44).

(8) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/798, annettu 11 päivänä toukokuuta 2016, rautateiden turvallisuudesta (ks. tämän virallisen lehden s. 102).

(9) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1315/2013, annettu 11 päivänä joulukuuta 2013, unionin suuntaviivoista Euroopan laajuisen liikenneverkon kehittämiseksi ja päätöksen N:o 661/2010/EU kumoamisesta (EUVL L 348, 20.12.2013, s. 1).

(10) Komission delegoitu asetus (EU) N:o 1271/2013, annettu 30 päivänä syyskuuta 2013, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 966/2012 208 artiklassa tarkoitettuja elimiä koskevasta varainhoidon puiteasetuksesta (EUVL L 328, 7.12.2013, s. 42).

(11) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 883/2013, annettu 11 päivänä syyskuuta 2013, Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) tutkimuksista sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1073/1999 ja neuvoston asetuksen (Euratom) N:o 1074/1999 kumoamisesta (EUVL L 248, 18.9.2013, s. 1).

(12) EYVL L 136, 31.5.1999, s. 15.

(13) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).

(14) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/59/EY, annettu 23 päivänä lokakuuta 2007, vetureita ja junia rautateillä yhteisössä ajavien veturinkuljettajien hyväksymisestä (EUVL L 315, 3.12.2007, s. 51).

(15) Komission päätös 98/500/EY, tehty 20 päivänä toukokuuta 1998, Euroopan tason työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua edistävien alakohtaisten neuvottelukomiteoiden perustamisesta (EYVL L 225, 12.8.1998, s. 27).

(16) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/34/EU, annettu 21 päivänä marraskuuta 2012, yhtenäisestä eurooppalaisesta rautatiealueesta (EUVL L 343, 14.12.2012, s. 32).

(17) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/68/EY, annettu 24 päivänä syyskuuta 2008, vaarallisten aineiden sisämaankuljetuksista (EUVL L 260, 30.9.2008, s. 13).

(18) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 913/2010, annettu 22 päivänä syyskuuta 2010, kilpailukykyisen tavaraliikenteen eurooppalaisesta rautatieverkosta (EUVL L 276, 20.10.2010, s. 22).

(19) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 765/2008, annettu 9 päivänä heinäkuuta 2008, tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvää akkreditointia ja markkinavalvontaa koskevista vaatimuksista ja neuvoston asetuksen (ETY) N:o 339/93 kumoamisesta (EUVL L 218, 13.8.2008, s. 30).

(20) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/59/EY, annettu 23 päivänä lokakuuta 2007, vetureita ja junia rautateillä yhteisössä ajavien veturinkuljettajien hyväksymisestä (EUVL L 315, 3.12.2007, s. 51).

(21) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/34/EU, annettu 21 päivänä marraskuuta 2012, yhtenäisestä eurooppalaisesta rautatiealueesta (EUVL L 343, 14.12.2012, s. 32).

(22) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1371/2007, annettu 23 päivänä lokakuuta 2007, rautatieliikenteen matkustajien oikeuksista ja velvollisuuksista (EUVL L 315, 3.12.2007, s. 14).

(23) Neuvoston asetus (ETY, Euratom, EHTY) N:o 259/68, annettu 29 päivänä helmikuuta 1968, Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja näiden yhteisöjen muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen vahvistamisesta sekä yhteisöjen virkamiehiin tilapäisesti sovellettavien erityisten toimenpiteiden laatimisesta (EYVL L 56, 4.3.1968, s. 1).

(24) Asetus N:o 1, annettu 15 päivänä huhtikuuta 1958, Euroopan talousyhteisössä käytettäviä kieliä koskevista järjestelyistä (EYVL 17, 6.10.1958, s. 385).

(25) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 966/2012, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, unionin yleiseen talousarvioon sovellettavista varainhoitosäännöistä ja neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 kumoamisesta (EUVL L 298, 26.10.2012, s. 1).

(26) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1049/2001, annettu 30 päivänä toukokuuta 2001, Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission asiakirjojen saamisesta yleisön tutustuttavaksi (EYVL L 145, 31.5.2001, s. 43).

(27) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 45/2001, annettu 18 päivänä joulukuuta 2000, yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1).

(28) Komission päätös (EU, Euratom) 2015/444, annettu 13 päivänä maaliskuuta 2015, EU:n turvallisuusluokiteltujen tietojen suojaamista koskevista säännöistä (EUVL L 72, 17.3.2015, s. 53).

(29) Neuvoston asetus (Euratom, EY) N:o 2185/96, annettu 11 päivänä marraskuuta 1996, komission paikan päällä suorittamista tarkastuksista ja todentamisista Euroopan yhteisöjen taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten ja muiden väärinkäytösten estämiseksi (EYVL L 292, 15.11.1996, s. 2).

26.5.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

L 138/44

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI (EU) 2016/797,

annettu 11 päivänä toukokuuta 2016,

rautatiejärjestelmän yhteentoimivuudesta Euroopan unionissa

(uudelleenlaadittu)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 91 artiklan 1 kohdan ja 170 ja 171 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon (2),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)	Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2008/57/EY (4) on muutettu useita kertoja ja huomattavilta osin. Koska kyseiseen direktiiviin on määrä tehdä uusia muutoksia, se olisi selkeyden vuoksi laadittava uudelleen.

(2)

Jotta unionin kansalaiset, talouden toimijat sekä toimivaltaiset viranomaiset voisivat saada täyden hyödyn yhtenäisen eurooppalaisen rautatiealueen toteuttamisesta, olisi erityisesti edistettävä kansallisten rataverkkojen yhteenliittämistä ja yhteentoimivuutta ja niiden käyttömahdollisuuksia sekä pantava täytäntöön kaikki toimenpiteet, jotka saattavat olla tarpeellisia Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 171 artiklassa tarkoitetun teknisen harmonisoinnin alalla.

(3)

Unionin rautatiejärjestelmän yhteentoimivuutta toteutettaessa olisi pyrittävä määrittelemään teknisen yhdenmukaistamisen optimaalinen taso sekä mahdollistamaan kansainvälisten rautatieliikennepalvelujen helpottaminen, parantaminen ja kehittäminen sekä unionissa että unionin ja kolmansien maiden väillä. Lisäksi olisi edistettävä unionin rautatiejärjestelmän rakentamiseen, uusimiseen, parantamiseen ja toimintaan liittyvien laitteiden ja palvelujen sisämarkkinoiden luomista.

(4)	Yhtenäisen eurooppalaisen rautatiealueen toteuttamiseksi, lupamenettelyjen kustannusten ja keston vähentämiseksi sekä rautateiden turvallisuuden parantamiseksi on aiheellista yhdenmukaistaa ja harmonisoida lupamenettelyt unionin tasolla.

(5)

Monissa jäsenvaltioissa metro-, raitiovaunu- ja kevytraidejärjestelmiin sovelletaan paikallisia teknisiä vaatimuksia. Tällaiset paikalliset julkisen liikenteen järjestelmät eivät yleensä tarvitse toimilupaa unionissa. Raitiovaunu- ja kevytraidejärjestelmiin sovelletaan lisäksi usein tieliikennelainsäädäntöä, sillä ne käyttävät samaa infrastruktuuria. Näistä syistä tällaisten paikallisten järjestelmien ei tarvitse olla yhteentoimivia, minkä vuoksi ne olisi suljettava tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle. Tämä ei estä jäsenvaltioita soveltamasta vapaaehtoisesti tämän direktiivin säännöksiä paikallisiin raideliikennejärjestelmiin, jos ne pitävät sitä tarkoituksenmukaisena.

(6)

Raitiojuna on julkisen liikenteen käsite, joka mahdollistaa yhdistetyn liikenteen sekä kevytraideinfrastruktuurissa että raskaan rautatieliikenteen infrastruktuurissa. Jäsenvaltioiden olisi voitava jättää niiden toimenpiteiden, joilla tämä direktiivi pannaan täytäntöön, soveltamisalan ulkopuolelle kalustoyksiköt, joita käytetään pääasiallisesti kevytraideinfrastruktuurissa mutta joiden varustukseen kuuluu sellaisia raskaan rautatieliikenteen komponentteja, jotka ovat välttämättömiä sitä varten, että nämä kalustoyksiköt pystyvät kulkemaan raskaan rautatieliikenteen infrastruktuuriin kuuluvan rajoitetun osuuden kautta, ainoastaan sikäli kuin tämä on tarpeen toimivien ratayhteyksien vuoksi. Kun raitiojunat käyttävät rautateiden infrastruktuuria, olisi varmistettava kaikkien olennaisten vaatimusten sekä odotetun turvallisuustason noudattaminen asiaankuuluvilla radoilla. Toimivaltaisten viranomaisten olisi rajat ylittävissä tapauksissa tehtävä yhteistyötä.

(7)

Junien käyttö kaupallisessa liikenteessä rataverkolla edellyttää erityisen hyvää rataverkkojen ja kalustoyksikköjen ominaispiirteiden yhteensopivuutta sekä myös eri rataverkon haltijoiden ja rautatieyritysten tieto- ja viestintäjärjestelmien tehokasta yhteenliittämistä. Tästä yhteensopivuudesta ja yhteenliittämisestä riippuvat suoritustaso, turvallisuus, palvelujen laatu ja kustannukset, ja erityisesti niistä riippuu unionin rautatiejärjestelmän yhteentoimivuus.

(8)

Rautateitä koskevassa sääntelykehyksessä olisi ilmoitettava selvästi unionin ja jäsenvaltioiden tasolla, kenen tehtävänä ja kenen vastuulla on huolehtia rataverkkoihin sovellettavien turvallisuutta ja terveyttä sekä kuluttajansuojaa koskevien määräysten noudattamisesta. Tämä direktiivi ei saisi johtaa turvallisuustason alenemiseen tai lisätä kustannuksia unionin rautatiejärjestelmässä. Sen vuoksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2016/796 (5) perustetun Euroopan unionin rautatieviraston, jäljempänä ’virasto’, ja kansallisten turvallisuusviranomaisten olisi otettava täysi vastuu myöntämistään luvista.

(9)

Rautatiejärjestelmiin, osajärjestelmiin ja perusosiin sovellettavissa kansallisissa säännöissä, sisäisissä määräyksissä ja teknisissä eritelmissä on merkittäviä eroja, koska niihin on koottu kansalliselle teollisuudelle ominaista erityistekniikkaa ja niissä määrätään erityisistä mitoituksista ja laitteista sekä erityispiirteistä. Tämä tilanne saattaa estää junien sujuvan liikennöinnin koko unionissa.

(10)	Kehittääkseen maailmanlaajuista kilpailukykyään unionin rautatieteollisuuden on voitava toimia avoimilla ja vapaaseen kilpailuun perustuvilla markkinoilla.

(11)	On siis syytä määritellä koko unionia varten rautatieliikenteen yhteentoimivuutta koskevat olennaiset vaatimukset, joita olisi sovellettava sen rautatiejärjestelmään.

(12)

Yhteentoimivuuden teknisten eritelmien, jäljempänä ’YTE’, laatiminen on osoittanut, että yhtäältä olennaisten vaatimusten ja YTE:ien ja toisaalta eurooppalaisten standardien ja muiden säädösluonteisten asiakirjojen välistä suhdetta olisi selvennettävä. Erityisesti olisi selvästi erotettava toisistaan ne standardit tai standardien osat, joista olisi tehtävä pakollisia tämän direktiivin tavoitteiden saavuttamiseksi, ja yhdenmukaistetut standardit, jotka on laadittu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1025/2012 (6) mukaisesti. Jos se on ehdottoman välttämätöntä, YTE:iin voidaan sisällyttää nimenomainen viittaus eurooppalaisiin standardeihin tai eritelmiin, joista tulee velvoittavia heti, kun YTE:n soveltaminen aloitetaan.

(13)

Jotta unionin rautatiealan kilpailukykyä voitaisiin aidosti lisätä vääristämättä kilpailua unionin rautatiejärjestelmän keskeisten toimijoiden välillä, YTE:iä ja näitä YTE:iä koskevia viraston suosituksia laadittaessa olisi noudatettava avoimuuden, yhteisymmärryksen ja läpinäkyvyyden periaatteita, siten kuin ne määritellään asetuksen (EU) N:o 1025/2012 liitteessä II.

(14)

Laadukas rautatieliikenne unionissa edellyttää muun muassa erittäin suurta yhteensopivuutta verkon (laajasti ymmärrettynä, eli kaikkien kyseessä olevien osajärjestelmien kiinteät osat) ja kalustoyksikköjen (mukaan lukien kaikkien kyseessä olevien osajärjestelmien junassa olevat osat) ominaispiirteiden välillä. Suoritustaso, turvallisuus, palvelun laatu ja kustannukset riippuvat tästä yhteensopivuudesta.

(15)	YTE:illä on suora tai mahdollinen vaikutus osajärjestelmien toimintaan ja ylläpitoon osallistuvaan henkilöstöön. YTE:iä valmistellessaan viraston olisi tämän vuoksi tarvittaessa kuultava työmarkkinaosapuolia.

(16)

YTE:ssä olisi vahvistettava kaikki vaatimukset, jotka yhteentoimivuuden osatekijän on täytettävä, sekä vaatimustenmukaisuuden arvioinnissa noudatettava menettely. Lisäksi on täsmennettävä, että jokaisen yhteentoimivuuden osatekijän vaatimustenmukaisuus ja käyttöönsoveltuvuus olisi arvioitava YTE:issä tarkoitetulla arviointimenettelyllä ja että jokaiselle yhteentoimivuuden osatekijälle olisi oltava todistus, jossa on joko arviointi siitä, onko yhteentoimivuuden osatekijä sellaisenaan, erillään arvioituna, niiden teknisten eritelmien vaatimusten mukainen, jotka sen on täytettävä, tai arviointi siitä, soveltuuko yhteentoimivuuden osatekijä käyttöönsä, kun sitä arvioidaan rautatieympäristössä ja kun arviointi tehdään suhteessa teknisiin eritelmiin.

(17)

Uusia YTE:iä kehitettäessä päämääränä pitäisi aina olla varmistaa yhteensopivuus nykyisten osajärjestelmien kanssa. Täten parannetaan rautatieliikenteen kilpailukykyä ja estetään tarpeettomat lisäkustannukset edellyttämällä nykyisten osajärjestelmien parantamista tai uudistamista, millä varmistetaan yhteensopivuus aiempien järjestelmien kanssa. Niissä poikkeustapauksissa, joissa yhteensopivuutta ei voida varmistaa, YTE:ien yhteydessä olisi voitava perustaa tarpeelliset puitteet sen päättämiseksi, tarvitseeko nykyinen osajärjestelmä uuden käyttöönottoa tai markkinoillesaattamista koskevan päätöksen tai luvan ja mihin ajankohtaan mennessä.

(18)

Jos olennaisia vaatimuksia vastaavia tiettyjä teknisiä näkökohtia ei voida nimenomaisesti kattaa YTE:ssä, ne näkökohdat, joita on vielä tarpeen käsitellä, olisi lueteltava kyseisen YTE:n liitteessä avoimina kohtina. Näiden avoimien kohtien sekä erityistapausten osalta olisi olemassa olevien järjestelmien noudattamiseksi sovellettava kansallisia sääntöjä, joita toimivaltaiset kansalliset, alueelliset tai paikalliset viranomaiset voivat hyväksyä jäsenvaltiossa. Kansalliset säännöt olisi turhien tarkastusten ja tarpeettomien hallinnollisten rasitteiden välttämiseksi luokiteltava, jotta voitaisiin selvittää eri jäsenvaltioiden samoja asioita koskevien kansallisten sääntöjen vastaavuus.

(19)	Olisi täsmennettävä, miten menetellään silloin, kun osajärjestelmään sovellettavia olennaisia vaatimuksia ei vielä käsitellä vastaavassa YTE:ssä. Tässä direktiivissä tarkoitettujen nimettyjen laitosten olisi tällöin vastattava vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelystä ja tarkastusmenettelystä.

(20)	Tätä direktiiviä olisi sovellettava koko unionin rautatiejärjestelmään, ja YTE:ien soveltamisala olisi laajennettava kattamaan kalustoyksiköt ja verkot, jotka eivät kuulu Euroopan laajuiseen rautatiejärjestelmään. Sen vuoksi direktiivin 2008/57/EY liitettä I olisi yksinkertaistettava.

(21)

Toiminnalliset ja tekniset eritelmät, jotka osajärjestelmien ja niiden välisten liitäntöjen on täytettävä, voivat poiketa toisistaan asianomaisten osajärjestelmien käytön mukaan, esimerkiksi rataluokkien tai kalustoyksikköjen mukaan, erityisesti suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän ja tavanomaisen rautatiejärjestelmän välisen johdonmukaisuuden varmistamiseksi.

(22)

Jotta voitaisiin varmistaa rautateiden yhteentoimivuuden asteittainen toteutuminen koko unionissa ja vähitellen vähentää aiempien sukupolvien järjestelmien monimuotoisuutta, YTE:issä olisi ilmoitettava selvästi säännökset, joita sovelletaan nykyisiin osajärjestelmiin erityisesti parantamisen ja uudistamisen tapauksessa, ja ne voivat sisältää ehdotuksia tavoitejärjestelmän asteittaiselle toteuttamiselle. Jotta rautatieala pysyisi kuitenkin kilpailukykyisenä ja turhia kustannuksia vältettäisiin, uusien tai muutettujen YTE:ien voimaantulo ei saisi johtaa kalustoyksikköjen ja infrastruktuurin mukauttamiseen välittömästi uusiin eritelmiin.

(23)

YTE:issä olisi ilmoitettava, milloin infrastruktuurin ja kalustoyksikköjen parantaminen ja uudistaminen edellyttää uutta lupaa. Kaikissa tapauksissa, joissa on kyse infrastruktuurin parantamisesta ja uudistamisesta, hakijan olisi asetuksessa (EU) 2016/796 tarkoitetun keskitetyn palvelupisteen kautta toimitettava asiakirja kansalliselle turvallisuusviranomaiselle, jotta se voi päättää, tarvitaanko tässä direktiivissä säädettyjen perusteiden nojalla uutta lupaa. Sellaisten kalustoyksikköjen parantamisen ja uudistamisen osalta, joilla on markkinoillesaattamislupa, hakijan olisi voitava päättää, onko kansalliselta turvallisuusviranomaiselta tai virastolta tarpeen hakea uutta lupaa tässä direktiivissä säädettyjen perusteiden nojalla.

(24)

Unionin rautatiejärjestelmän yhteentoimivuuden esteiden poistamiseen sovellettava asteittainen lähestymistapa ja kaikkien YTE:ien hyväksymiseksi tarvittava aika huomioon ottaen olisi vältettävä sitä, että jäsenvaltiot antavat uusia kansallisia sääntöjä tai sitoutuvat suunnitelmiin, jotka lisäisivät nykyisen järjestelmän monimuotoisuutta.

(25)

Yhteentoimivuuden esteiden poistamiseksi kansallisten sääntöjen määrän olisi vähitellen vähennyttävä, kun YTE:ien soveltamisala laajennetaan kattamaan unionin koko rautatiejärjestelmä. Ainoastaan nykyisiä järjestelmiä koskevat kansalliset säännöt olisi eroteltava YTE:ien avoimien kohtien kattamiseksi tarvittavista kansallisista säännöistä. Jälkimmäisistä säännöistä olisi päästävä asteittain eroon, sitä mukaa kuin YTE:ien avoimia kohtia suljetaan.

(26)

Kansalliset säännöt olisi laadittava ja julkaistava siten, että kaikki mahdolliset kansallisen verkon käyttäjät voivat ymmärtää ne. Tällaisissa säännöissä viitataan usein muihin asiakirjoihin, kuten kansallisiin standardeihin, eurooppalaisiin standardeihin, kansainvälisiin standardeihin tai muihin teknisiin eritelmiin, jotka saattavat olla osittain tai täysin teollis- ja tekijänoikeuksien suojaamia. Julkaisuvaatimusta ei siksi olisi sovellettava asiakirjoihin, joihin kansallisessa säännössä viitataan suoraan tai välillisesti.

(27)

Asteittainen lähestymistapa vastaa unionin rautatiejärjestelmän yhteentoimivuutta koskevaa tavoitetta, koska tälle järjestelmälle ovat ominaisia ikääntyneet kansalliset rataverkot ja kalustoyksiköt, joiden mukauttaminen ja uudistaminen vaativat raskaita investointeja, ja koska on syytä huolehtia erityisesti siitä, että rautatieliikenteen kilpailukyky säilyy suhteessa muihin liikennemuotoihin.

(28)

Unionin rautatiejärjestelmän laajuus ja monimutkaisuus huomioon ottaen on osoittautunut käytännön syistä tarpeelliseksi jakaa järjestelmä seuraaviin osajärjestelmiin: infrastruktuuri, ratalaitteiden ohjaus, hallinta ja merkinanto, veturilaitteiden ohjaus, hallinta ja merkinanto, energia, liikkuva kalusto, käyttötoiminta ja liikenteen hallinta, kunnossapito sekä henkilö- ja tavaraliikenteen telemaattiset sovellukset. Kullekin näistä osajärjestelmistä on täsmennettävä olennaiset vaatimukset, ja erityisesti osatekijöille ja liitännöille on määriteltävä näiden olennaisten vaatimusten noudattamiseksi tarvittavat tekniset eritelmät. Sama järjestelmä jakautuu kiinteisiin ja liikkuviin perusosiin, joita ovat yhtäältä rataverkko, johon kuuluvat radat, rautatieliikennepaikat, terminaalit ja kaikenlaiset kiinteät laitteet, joita tarvitaan järjestelmän turvallisen ja jatkuvan toiminnan varmistamiseksi, ja toisaalta kaikki verkolla liikkuvat kalustoyksiköt. Tätä direktiiviä sovellettaessa kalustoyksikkö koostuu näin ollen yhdestä osajärjestelmästä (liikkuva kalusto) ja soveltuvissa tapauksissa muista osajärjestelmistä (pääasiassa veturilaitteiden ohjaus-, hallinta- ja merkinanto-osajärjestelmä). Vaikka järjestelmä on jaettu useampiin osiin, viraston olisi huolehdittava järjestelmän yleisestä tarkastelusta yhteentoimivuuden ja turvallisuuden edistämiseksi.

(29)

Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevassa Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimuksessa, jonka osapuoli unioni on, vahvistetaan esteettömyys yhdeksi sen yleisperiaatteista sekä edellytetään, että yleissopimuksen osapuolina olevat valtiot toteuttavat asianmukaiset toimet varmistaakseen vammaisille henkilöille yhdenvertaisen esteettömyyden muiden kanssa muun muassa kehittämällä ja saattamalla voimaan esteettömyyttä koskevia vähimmäisstandardeja ja -ohjeita ja valvomalla niiden täytäntöönpanoa. Vammaisille henkilöille ja liikuntarajoitteisille henkilöille varmistettava esteettömyys on sen vuoksi unionin rautatiejärjestelmän yhteentoimivuuden olennainen vaatimus.

(30)

Ketään ei saa suorasti tai epäsuorasti syrjiä vammaisuuden perusteella. Jotta voidaan varmistaa, että kaikki unionin kansalaiset voivat käyttää hyväkseen yhtenäisen eurooppalaisen rautatiealueen perustamisesta johtuvat hyödyt, jäsenvaltioiden olisi edistettävä kaikille esteetöntä rautatiejärjestelmää.

(31)	Unionin rautatiejärjestelmän yhteentoimivuutta koskevien säännösten täytäntöönpano ei saisi aiheuttaa perusteettomia kustannuksia eikä heikentää olemassa olevien rataverkkojen yhteentoimivuuden säilymistä.

(32)	YTE:illä on vaikutusta myös rautatieliikenteen käytön edellytyksiin käyttäjien kannalta, minkä vuoksi käyttäjiä, mukaan lukien tarvittaessa vammaisjärjestöt, olisi kuultava heitä koskevissa asioissa.

(33)	Kullekin jäsenvaltiolle olisi varattava mahdollisuus olla rajoitetuissa, asianmukaisesti perustelluissa tilanteissa soveltamatta tiettyjä YTE:iä. Nämä tilanteet sekä noudatettavat menettelyt, jos tiettyä YTE:ää ei sovelleta, olisi määriteltävä selkeästi.

(34)	YTE:ien laatiminen ja niiden soveltaminen unionin rautatiejärjestelmään ei saisi estää teknisiä uudistuksia, joilla pyritään taloudellisen tuloksen parantamiseen.

(35)

Rautatiealan hankintasopimuksissa sovellettavia menettelyjä koskevien asianomaisten säännösten ja erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2014/25/EU (7) olevien tällaisten säännösten noudattamiseksi hankintayksikköjen on liitettävä tekniset eritelmät kuhunkin hankintasopimukseen liittyviin yleisiin asiakirjoihin tai tarjouseritelmiin. Tätä varten on tarpeen laatia säännöt, joita voidaan käyttää näiden teknisten eritelmien pohjana.

(36)

Kansainvälinen standardointijärjestelmä, joka pystyy tuottamaan kansainvälisten kauppakumppanien tosiasiallisesti käyttämiä ja unionin politiikan vaatimukset täyttäviä standardeja, on unionin etujen mukainen. Tämän vuoksi eurooppalaisten standardointijärjestöjen olisi jatkettava yhteistyötään kansainvälisten standardointielinten kanssa.

(37)

Hankintayksikkö, joka tilaa osajärjestelmän suunnittelun, rakentamisen, uudistamisen tai parantamisen, voi olla rautatieyritys, rataverkon haltija, kunnossapidosta vastaava yksikkö, kalustoyksikön haltija tai toimiluvan haltija, joka vastaa hankkeen käyttöönotosta. Hankintayksikköjen olisi määriteltävä eurooppalaisten eritelmien tai muiden standardien täydentämiseksi tarvittavat eritelmät. Näiden eritelmien olisi vastattava niitä unionin tasolla yhdenmukaistettuja olennaisia vaatimuksia, jotka unionin rautatiejärjestelmän on täytettävä.

(38)

Osatekijöiden vaatimustenmukaisuuden ja käyttöönsoveltuvuuden arviointimenettelyjen olisi perustuttava tämän direktiivin mukaisesti hyväksytyissä yhteentoimivuuden teknisissä eritelmissä käytettävien vaatimustenmukaisuuden ja käyttöönsoveltuvuuden arviointimenettelyjen ja EY-tarkastusmenettelyn moduulien käyttöön. Teollisuuden kehittämisen edistämiseksi olisi laadittava mahdollisimman laajasti laadunvarmistusjärjestelmää hyödyntäviä menettelyjä.

(39)

Osatekijöiden vaatimustenmukaisuus liittyy pääasiassa niiden käyttöalaan, koska tarkoituksena on taata järjestelmän yhteentoimivuus eikä ainoastaan niiden vapaa liikkuvuus unionin markkinoilla. Käyttöönsoveltuvuuden arviointia sovelletaan järjestelmän turvallisuuden, käyttövalmiuden ja taloudellisuuden kannalta ratkaiseviin osatekijöihin. Siten valmistajan ei tarvitse kiinnittää CE-merkintää osatekijöihin, jotka kuuluvat tämän direktiivin soveltamisalaan. Valmistajan laatiman vaatimustenmukaisuusvakuutuksen olisi oltava riittävä sen jälkeen, kun vaatimustenmukaisuus ja/tai käyttöönsoveltuvuus on arvioitu.

(40)	Valmistajilla on kuitenkin velvollisuus kiinnittää tiettyihin komponentteihin CE-merkintä osoitukseksi siitä, että ne ovat muun niitä koskevan unionin oikeuden mukaisia.

(41)	YTE:n tullessa voimaan jotkin yhteentoimivuuden osatekijät ovat jo markkinoilla. On tarpeen säätää siirtymäajasta, jotta nämä osatekijät voidaan yhdistää osajärjestelmään, vaikka ne eivät olisi tiukasti katsoen kyseisen YTE:n mukaisia.

(42)

Unionin rautatiejärjestelmän muodostavien osajärjestelmien olisi kuuluttava tarkastusmenettelyn piiriin. Niiden käyttöönotosta tai markkinoille saattamisesta vastaavien yksikköjen olisi voitava tarkastuksen perusteella vakuuttua siitä, että tulos on suunnittelu-, rakennus- ja käyttöönottovaiheessa voimassa olevien lainsäädännöllisten, teknisten ja toiminnallisten määräysten mukainen. Tarkastuksen johdosta valmistajien olisi myös voitava luottaa siihen, että ne saavat yhtäläisen kohtelun kaikissa jäsenvaltioissa.

(43)

Osajärjestelmän käyttöönoton tai markkinoille saattamisen jälkeen on varmistuttava, että sitä käytetään ja ylläpidetään sitä koskevien olennaisten vaatimusten mukaisesti. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/798 (8) mukaisesti vastuu näiden vaatimusten noudattamisesta kuuluu rataverkon haltijalle, rautatieyritykselle tai kunnossapidosta vastaavalle yksikölle, jotka vastaavat kukin omista osajärjestelmistään.

(44)

Kun toiminnan aikana näyttää siltä, että kalustoyksikkö tai kalustoyksikkötyyppi ei täytä jotakin sovellettavista olennaisista vaatimuksista, asianomaisten rautatieyritysten olisi toteutettava tarvittavat korjaavat toimenpiteet kalustoyksikön tai kalustoyksikköjen saattamiseksi vaatimusten mukaisiksi. Lisäksi jos tämä vaatimustenvastaisuus aiheuttaa vakavan turvallisuusriskin, kalustoyksikön käyttöönoton valvonnasta vastaavien kansallisten turvallisuusviranomaisten olisi voitava toteuttaa tarvittavia väliaikaisia turvallisuustoimenpiteitä, mukaan lukien kyseisen toiminnan rajoittaminen tai keskeyttäminen välittömästi. Jos korjaavat toimenpiteet ovat riittämättömiä ja vaatimustenvastaisuudesta aiheutuva vakava turvallisuusriski on edelleen olemassa, kansallisten turvallisuusviranomaisten tai viraston olisi voitava peruuttaa lupa tai muuttaa sitä. Vakavalla turvallisuusriskillä tarkoitetaan tässä yhteydessä oikeudellisten velvoitteiden tai turvallisuusmääräysten vakavaa noudattamatta jättämistä, mikä voi itsessään tai siitä aiheutuvan tapahtumaketjun seurauksena aiheuttaa onnettomuuden tai vakavan onnettomuuden. Peruuttamismenettelyn on perustuttava viraston ja kansallisten turvallisuusviranomaisten asianmukaiseen tietojenvaihtoon, muun muassa rekistereiden käyttöön.

(45)	Olisi täsmennettävä kaikkien asianomaisten toimijoiden tehtävät ja vastuut kalustoyksikköjen markkinoille saattamista ja käyttöä koskevissa menettelyissä ja kiinteiden laitteiden käyttöönotossa.

(46)	Viraston ja kansallisten turvallisuusviranomaisten olisi tehtävä yhteistyötä ja tarvittaessa jaettava lupien myöntämistä koskeva toimivalta ottaen asianmukaisesti huomioon turvallisuus. Tätä varten viraston ja kansallisten turvallisuusviranomaisten olisi tehtävä yhteistyösopimuksia.

(47)

Jotta voidaan varmistaa, että Euroopan rautatieliikenteen hallintajärjestelmän, jäljempänä ’ERTMS’, laitteet ovat asianmukaisten voimassa olevien eritelmien mukaisia sekä estää se, että ERTMSiä koskevat lisävaatimukset vaarantavat sen yhteentoimivuuden, viraston olisi toimittava ERTMS-järjestelmäviranomaisena. Tätä varten viraston olisi oltava vastuussa suunniteltujen teknisten ratkaisujen arvioinnista, ennen kuin mitään ERTMS-ratalaitteita koskevia tarjouskilpailuja käynnistetään tai julkaistaan, jotta voidaan tarkistaa, ovatko kyseiset tekniset ratkaisut asiaankuuluvien YTE:ien mukaisia ja täysin yhteentoimivia. Olisi vältettävä päällekkäisyyksiä viraston tekemän arvioinnin ja tarkastusmenettelyyn kuuluvien, ilmoitettujen laitosten tehtävien välillä. Hakijan olisi sen vuoksi ilmoitettava virastolle, onko ilmoitetun laitoksen suorittama tarkastusmenettely jo alkanut tai onko vaatimustenmukaisuustodistus jo saatavilla. Hakijan olisi voitava valita, pyytääkö se tällaista arviointia virastolta joko kustakin yksittäisestä ERTMS-hankkeesta tai hankkeiden yhdistelmästä, radasta, ratojen ryhmästä tai verkosta.

(48)	Tämän direktiivin voimaantulo ei saisi viivästyttää sellaisten ERTMS-hankkeiden käyttöönottoa, joiden osalta tarjous- tai sopimusmenettely on jo päättynyt.

(49)

Kalustoyksikköjen markkinoille saattamisen helpottamiseksi ja hallinnollisten rasitteiden vähentämiseksi olisi otettava käyttöön koko unionissa voimassa oleva kalustoyksikön markkinoillesaattamislupa. Vaikka markkinoillesaattamisluvilla sallitaan kalustoyksikköjen kaupalliset toimet missä tahansa unionin markkinoilla, kalustoyksikköä voidaan käyttää ainoastaan sillä käyttöalueella, jota varten lupa on myönnetty. Näin ollen mikä tahansa käyttöalueen laajentaminen edellyttää kalustoyksikköluvan saattamista ajan tasalle. On syytä edellyttää markkinoillesaattamislupaa myös aikaisempien direktiivien mukaisesti luvan saaneilta kalustoyksiköiltä, jos näitä on tarkoitus käyttää verkoilla, jotka eivät kuulu niiden aiemman luvan soveltamisalaan.

(50)

Kun käyttöalue rajoittuu yhteen tai useampaan verkkoon yhdessä jäsenvaltiossa, hakijan olisi voitava valita, jättääkö se kalustoyksikköä koskevan lupahakemuksensa asetuksessa (EU) 2016/796 tarkoitetun keskitetyn palvelupisteen kautta kyseisen jäsenvaltion kansalliselle turvallisuusviranomaiselle vai virastolle. Hakijan tekemän valinnan olisi oltava sitova, kunnes hakemus on käsitelty tai se peruutetaan.

(51)

Käytettävissä olisi oltava asianmukainen menettely, jota noudattaen hakija voi valittaa viraston tai kansallisten turvallisuusviranomaisten päätöksistä tai toimimatta jättämisestä. Lisäksi olisi vahvistettava selkeät menettely- ja riitojenratkaisusäännökset, jotta voitaisiin puuttua tilanteisiin, joissa virasto ja kansalliset turvallisuusviranomaiset ovat eri mieltä kalustoyksikkölupien myöntämistä koskevista arvioista.

(52)	Tiettyjen jäsenvaltioiden erityinen maantieteellinen tai historiallinen tilanne olisi otettava huomioon erityistoimenpiteillä, mukaan lukien yhteistyösopimukset, mutta samalla on varmistettava sisämarkkinoiden asianmukainen toiminta.

(53)

Jos toiminta rajoittuu rataverkkoihin, joilla tarvitaan erityistä asiantuntemusta maantieteellisistä tai historiallisista syistä, ja jos nämä rataverkot ovat erillään muusta unionin rautatiejärjestelmästä, hakijan pitäisi voida hoitaa tarvittavat muodollisuudet paikallisella tasolla asiaankuuluvien kansallisten turvallisuusviranomaisten kanssa. Viraston ja asiaankuuluvien kansallisten viranomaisten välillä tehtävissä yhteistyösopimuksissa olisi hallinnollisten rasitteiden ja kustannusten vähentämiseksi voitava tämän vuoksi määrätä tehtävien asianmukaisesta jakamisesta, tämän kuitenkaan vaikuttamatta virastolla olevaan lopulliseen vastuuseen luvan antamisessa.

(54)

Baltian maissa (Viro, Latvia ja Liettua) sijaitsevien rautatieverkkojen raideleveys on 1 520 millimetriä, joka on sama kuin niiden naapureina olevissa kolmansissa maissa, mutta joka eroaa unionin pääasiallisen rautatieverkon raideleveydestä. Näillä Baltian verkoilla on yhteiset tekniset ja toiminnalliset vaatimukset, jotka takaavat tosiasiassa niiden välisen yhteentoimivuuden, ja tässä suhteessa yhdessä näistä jäsenvaltioista myönnetty kalustoyksikkölupa saattaa olla pätevä muissakin kyseisissä verkoissa. Jotta voitaisiin helpottaa tehokasta ja oikeasuhteista resurssien kohdentamista kalustoyksikköjen markkinoillesaattamislupien myöntämistä tai kalustoyksikköjen tyyppihyväksyntää varten ja vähentää hakijalle aiheutuvaa taloudellista ja hallinnollista rasitetta tällaisissa tapauksissa, viraston ja asiaankuuluvien kansallisten turvallisuusviranomaisten välisiin erityisiin yhteistyöjärjestelyihin olisi kuuluttava tarvittaessa mahdollisuus antaa tehtäviä toimeksi kyseisille kansallisille turvallisuusviranomaisille.

(55)

Jäsenvaltioiden, joiden rautatieliikenteestä merkittävä osa tapahtuu sellaisten kolmansien maiden kanssa, joilla on sama raideleveys, joka eroaa unionin pääasiallisen rautatieverkon raideleveydestä, olisi voitava soveltaa eri menettelyjä kalustoyksikköluvan saamiseksi tavaravaunuille ja matkustajavaunuille, jotka ovat yhteiskäytössä kyseisten kolmansien maiden kanssa.

(56)

Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten olisi jäljitettävyyden ja turvallisuuden varmistamiseksi annettava kalustoyksikölle eurooppalainen kalustoyksikkönumero, jos kalustoyksikön haltija sitä pyytää. Kalustoyksikköä koskevat tiedot olisi tämän jälkeen merkittävä kalustorekisteriin. Kalustorekistereiden olisi oltava sekä kaikkien jäsenvaltioiden että tiettyjen talouden toimijoiden käytettävissä unionissa. Kalustorekistereissä olevien tietojen olisi oltava muodoltaan yhdenmukaiset. Tämän vuoksi rekisterejä varten olisi laadittava yhteiset tekniset ja toiminnalliset eritelmät. Hallinnollisten rasitteiden ja aiheettomien kustannusten vähentämiseksi komission olisi hyväksyttävä eritelmä eurooppalaisesta kalustorekisteristä, johon sisällytettäisiin kansalliset kalustorekisterit, jotta voitaisiin luoda yhteinen väline, samalla kun mahdollistetaan se, että pidetään voimassa jäsenvaltioiden erityisten tarpeiden kannalta merkitykselliset lisätoiminnot.

(57)	Kalustoyksikköjen ja niiden historian jäljitettävyyden turvaamiseksi kalustoyksikön markkinoillesaattamislupien viitetiedot olisi tallennettava yhdessä kalustoyksikköä koskevien muiden tietojen kanssa.

(58)

Olisi otettava käyttöön menettelyt kalustoyksikköjen ja reittien, joilla niitä on määrä käyttää, yhteensopivuuden tarkistamiseksi, sen jälkeen kun kalustoyksikön markkinoillesaattamislupa on myönnetty ja ennen kuin rautatieyritys käyttää kalustoyksikköä sen markkinoillesaattamisluvassa mainitulla käyttöalueella.

(59)

Ilmoitettujen laitosten, jotka vastaavat osatekijöiden vaatimustenmukaisuuden ja käyttöönsoveltuvuuden arviointimenettelyjen samoin kuin osajärjestelmien arviointimenettelyn tarkastamisesta, olisi erityisesti silloin, kun eurooppalaista eritelmää ei ole, sovitettava päätöksensä mahdollisimman tiiviisti yhteen.

(60)

Kansallisten viranomaisten olisi kaikkialla unionissa pidettävä läpinäkyvää akkreditointia, sellaisena kuin siitä säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 765/2008 (9) ja jolla varmistetaan riittävä luottamus vaatimustenmukaisuustodistuksiin, ensisijaisena keinona, jolla osoitetaan ilmoitettujen laitosten ja soveltuvin osin nimettyjen laitosten tekniset valmiudet tarkistaa kansallisten sääntöjen noudattaminen. Kansallisten viranomaisten olisi kuitenkin voitava katsoa, että niillä on käytettävissään asianmukaiset keinot suorittaa tämä arviointi itse. Jotta varmistetaan muiden kansallisten viranomaisten tekemän arvioinnin riittävä uskottavuus, niiden olisi tällaisessa tapauksessa toimitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille tarvittavat asiakirjatodisteet siitä, että arvioidut vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokset ovat asiaa koskevien säädettyjen vaatimusten mukaisia.

(61)

Tässä direktiivissä olisi ainoastaan vahvistettava yhteentoimivuuden osatekijöiden ja osajärjestelmien yhteentoimivuusvaatimukset. Kyseisten vaatimusten noudattamisen helpottamiseksi on tarpeen säätää vaatimustenmukaisuusolettamasta niiden yhteentoimivuuden osatekijöiden ja osajärjestelmien osalta, jotka ovat sellaisten yhdenmukaistettujen standardien mukaisia, jotka on hyväksytty asetuksen (EU) N:o 1025/2012 mukaisesti kyseisiä vaatimuksia koskevien yksityiskohtaisten teknisten eritelmien ilmaisemista varten.

(62)	Tämän direktiivin nojalla hyväksyttäviä toimenpiteitä olisi täydennettävä aloitteilla, joilla pyritään antamaan rahoitustukea innovatiivisille ja yhteentoimiville tekniikoille unionin rautatiealalla.

(63)

Komissiolle olisi tämän direktiivin muiden kuin oleellisten osien täydentämiseksi siirrettävä valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti kunkin YTE:n erityisten tavoitteiden osalta. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(64)

Jotta voidaan varmistaa tämän direktiivin yhdenmukainen täytäntöönpano, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta seuraavien osalta: YTE:t ja YTE:ien muutokset, mukaan lukien muutokset, jotka ovat tarpeen YTE:issä olevien puutteiden korjaamiseksi; yhteentoimivuuden osatekijöiden EY-vaatimustenmukaisuus- tai käyttöönsoveltuvuusvakuutuksen malli ja siihen liittyvät asiakirjat; niihin asiakirjoihin sisällytettävät tiedot, jotka olisi liitettävä pyyntöön saada olla soveltamatta yhtä tai useampaa YTE:ää tai osia niistä, kyseisten asiakirjojen muoto ja toimittamistavat sekä tilanteen mukaan päätös olla soveltamatta YTE:ää; ilmoitettujen kansallisten sääntöjen luokittelu eri ryhmiin kiinteiden ja liikkuvien laitteiden yhteensopivuustarkastusten helpottamiseksi; EY-tarkastusmenettelyn yksityiskohdat sekä tarkastusmenettelyn yksityiskohdat, jos kyse on kansallisista säännöistä, ja EY-tarkastusvakuutuksen mallit ja niiden teknisten asiakirjojen mallit, jotka olisi liitettävä tarkastusvakuutukseen, sekä tarkastustodistusten mallit; käytännön järjestelyt kalustoyksikkölupia varten; tyypinmukaisuusvakuutuksen malli ja tarvittaessa ad hoc -moduulit vaatimustenmukaisuuden arviointia varten; kansalliset kalustorekisterit, eurooppalainen kalustorekisteri ja kalustoyksikkötyyppien markkinoillesaattamisluvista pidettävä rekisteri; ja yhteiset eritelmät, jotka koskevat infrastruktuurirekisterin sisältöä, tietomuotoa, toiminnallista ja teknistä rakennetta ja toimintatapaa sekä tietojen tallentamiseen ja käyttöön sovellettavia sääntöjä. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (10) mukaisesti.

(65)

YTE:t olisi tarkistettava säännöllisin väliajoin. Jos YTE:issä todetaan puutteita, virastolta olisi pyydettävä lausunto, joka voidaan tietyin edellytyksin julkaista ja jota kaikki sidosryhmät (teollisuus ja ilmoitetut laitokset mukaan luettuina) voivat käyttää vaatimusten täyttämiseksi hyväksyttävänä menetelmänä siihen asti, kunnes kyseinen YTE on tarkistettu.

(66)	Täytäntöönpanosäädöksissä, joilla otetaan käyttöön uusia YTE:iä tai muutetaan YTE:iä, olisi otettava huomioon komission delegoiduilla säädöksillä vahvistamat erityiset tavoitteet.

(67)

Tietyt organisointitoimet ovat tarpeen viraston valmistamiseksi sille tämän direktiivin mukaisesti annettavaan suurempaan rooliin. Sen vuoksi olisi säädettävä asianmukaisesta siirtymäkaudesta. Sen aikana komission olisi tarkasteltava, miten virasto on edistynyt sille tämän direktiivin mukaisesti annettavaan suurempaan rooliin valmistautumisessa. Sen jälkeen komission olisi annettava säännöllisesti kertomus tämän direktiivin täytäntöönpanon edistymisestä. Kertomuksessa olisi erityisesti arvioitava kalustoyksikköjen markkinoillesaattamislupamenettelyä, tapauksia, joissa YTE:iä ei sovelleta, ja rekisterien käyttöä. Komission olisi kertomuksessa käsiteltävä myös toimia, joihin on ryhdytty turvallisuuden kannalta olennaisten komponenttien tunnistettavuuden ja jäljitettävyyden osalta.

(68)	Jäsenvaltioille, kansallisille turvallisuusviranomaisille ja sidosryhmille on annettava riittävästi aikaa valmistautua tämän direktiivin täytäntöönpanoon.

(69)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta, joka on rautatiejärjestelmän koko unionin laajuinen yhteentoimivuus, vaan se voidaan sen laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(70)	Velvollisuuden saattaa tämä direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä olisi rajoituttava säännöksiin, joilla muutetaan direktiivin 2008/57/EY asiasisältöä. Velvollisuus saattaa sisällöltään muuttumattomat säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöä perustuu direktiiviin 2008/57/EY.

(71)	Tällä direktiivillä ei ole vaikutusta jäsenvaltioiden velvollisuuteen noudattaa liitteessä V olevassa B osassa lueteltuja määräaikoja, joiden kuluessa niiden on saatettava siinä mainitut direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Kohde ja soveltamisala

1. Tässä direktiivissä vahvistetaan edellytykset, jotka on täytettävä unionin rautatiejärjestelmän yhteentoimivuuden toteuttamiseksi yhteensopivasti direktiivin (EU) 2016/798 kanssa, tarkoituksena määritellä teknisen yhdenmukaistamisen optimaalinen taso sekä tarjota mahdollisuus helpottaa, parantaa ja kehittää rautatieliikennepalveluja sekä unionissa että unionin ja kolmansien maiden välillä sekä edistää yhtenäisen eurooppalaisen rautatiealueen toteuttamista ja sisämarkkinoiden asteittaista toteutumista. Nämä edellytykset koskevat tämän järjestelmän osien suunnittelua, rakentamista, käyttöönottoa, parantamista, uudistamista, käyttöä ja kunnossapitoa sekä järjestelmän käyttöön ja kunnossapitoon osallistuvan henkilöstön ammattipätevyyttä ja heihin sovellettavia työterveys- ja työturvallisuusolosuhteita.

2. Tässä direktiivissä annetaan säännökset kunkin osajärjestelmän yhteentoimivuuden osatekijöistä, liitännöistä ja menettelyistä sekä unionin rautatiejärjestelmän yhteentoimivuuden saavuttamiseksi vaadittavista järjestelmän yleisen yhteensopivuuden edellytyksistä.

3. Tätä direktiiviä ei sovelleta seuraaviin:

metrot;

b)	raitiotieliikenteen ja kevytraideliikenteen kalustoyksiköt sekä yksinomaan näiden kalustoyksikköjen käyttämä infrastruktuuri;

c)	verkot, jotka ovat muusta unionin rautatiejärjestelmästä toiminnallisesti erillisiä ja jotka on tarkoitettu ainoastaan paikalliseen, kaupunkien tai esikaupunkien henkilöliikenteeseen, ja yksinomaan näillä verkoilla liikennöivät yritykset.

4. Jäsenvaltiot voivat jättää tämän direktiivin täytäntöön panemiseksi hyväksymiensä toimenpiteiden soveltamisalan ulkopuolelle

yksityisomistuksessa olevat rautateiden infrastruktuurit, sivuraiteet mukaan luettuina, joita niiden omistaja tai joku toimija käyttää omassa tavaraliikenteessään tai muussa kuin kaupallisessa tarkoituksessa harjoittamassaan henkilöliikenteessä, ja yksinomaan tällaisessa infrastruktuurissa käytettävät kalustoyksiköt;

b)	infrastruktuurin ja kalustoyksiköt, jotka on tarkoitettu ainoastaan paikalliseen, historialliseen tai matkailukäyttöön;

c)	kevytraideinfrastruktuurin, joilla raskaan rautatieliikenteen kalustoyksiköt satunnaisesti liikkuvat kevytraidejärjestelmän liikennöintiedellytyksiä noudattaen, ainoastaan sikäli kuin tämä on näiden kalustoyksikköjen toimivien ratayhteyksien vuoksi välttämätöntä; ja

kalustoyksiköt, joita käytetään pääasiallisesti kevytraideliikenteen infrastruktuurissa mutta joiden varustukseen kuuluu sellaisia raskaan rautatieliikenteen komponentteja, jotka ovat välttämättömiä sitä varten, että nämä kalustoyksiköt pystyvät kulkemaan raskaan rautatieliikenteen infrastruktuuriin kuuluvan rajoitetun osuuden kautta, ainoastaan sikäli kun tämä on tarpeen toimivien ratayhteyksien vuoksi.

5. Kun kyseessä ovat unionin rautatiejärjestelmässä liikennöivät raitiojunat eikä ole olemassa tällaisiin raitiojuniin sovellettavia YTE:iä, sovelletaan seuraavaa:

a)	asianomaisten jäsenvaltioiden on varmistettava, että hyväksytään kansallisia sääntöjä tai muita asiaankuuluvia käytettävissä olevia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että tällaiset raitiojunat täyttävät asiaankuuluvat olennaiset vaatimukset;

jäsenvaltiot voivat hyväksyä kansallisia sääntöjä määrittääkseen tällaisiin raitiojuniin sovellettavan lupamenettelyn. Kalustoyksikköluvan myöntävän viranomaisen on kuultava asiaankuuluvaa kansallista turvallisuusviranomaista varmistaakseen, että raitiojunien ja raskaan rautatieliikenteen junien yhdistetty liikenne täyttää kaikki olennaiset vaatimukset sekä asiaankuuluvat yhteiset turvallisuustavoitteet;

c)	poiketen siitä, mitä 21 artiklassa säädetään, asiaankuuluvien toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä yhteistyötä kalustoyksikkölupien myöntämiseksi, kun kyse on rajat ylittävästä liikenteestä.

Tätä kohtaa ei sovelleta kalustoyksikköihin, jotka on jätetty tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle 3 ja 4 kohdan mukaisesti.

2 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan

1)	’unionin rautatiejärjestelmällä’ liitteessä I lueteltuja perusosia;

2)	’yhteentoimivuudella’ rautatiejärjestelmän soveltuvuutta junien varmaan ja keskeytymättömään liikennöintiin vaadittavalla suoritustasolla;

3)	’kalustoyksiköllä’ raideliikenteen kalustoyksikköä, joka liikkuu pyörillä raiteilla vetovoiman avulla tai ilman sitä; kalustoyksikkö koostuu yhdestä tai useammasta rakenteellisesta ja toiminnallisesta osajärjestelmästä;

4)	’verkolla’ unionin rautatiejärjestelmän turvallisen ja jatkuvan toiminnan varmistamiseksi tarvittavia ratoja, rautatieliikennepaikkoja, terminaaleja ja kaikenlaisia kiinteitä laitteita;

5)	’osajärjestelmillä’ liitteessä II tarkoitettuja unionin rautatiejärjestelmän rakenteellisia tai toiminnallisia osia;

6)	’liikkuvalla osajärjestelmällä’ liikkuvan kaluston osajärjestelmää ja junassa olevaa ohjaus-, hallinta- ja merkinanto-osajärjestelmää;

’yhteentoimivuuden osatekijöillä’ osajärjestelmään kuuluvan tai siihen liitettäväksi tarkoitetun laitteen sellaista perusosaa, perusosien ryhmää, osakokonaisuutta tai kokonaisuutta, josta rataverkon yhteentoimivuus riippuu suoraan tai välillisesti, mukaan lukien aineelliset esineet ja aineettomat hyödykkeet;

8)	’tuotteella’ jonkin valmistusprosessin avulla muodostettua tuotetta, yhteentoimivuuden osatekijät ja osajärjestelmät mukaan lukien;

9)	’olennaisilla vaatimuksilla’ kaikkia liitteessä III kuvattuja edellytyksiä, jotka unionin rautatiejärjestelmän, osajärjestelmien ja yhteentoimivuuden osatekijöiden, myös liitäntöjen, on täytettävä;

10)

’eurooppalaisella eritelmällä’ eritelmää, joka kuuluu johonkin seuraavista luokista:

—	yhteinen tekninen eritelmä, sellaisena kuin se on määritelty direktiivin 2014/25/EU liitteessä VIII;

—	eurooppalainen tekninen hyväksyntä, sellaisena kuin sitä tarkoitetaan direktiivin 2014/25/EU 60 artiklassa; tai

—	eurooppalainen standardi, sellaisena kuin se on määritelty asetuksen (EU) N:o 1025/2012 2 artiklan 1 kohdan b alakohdassa;

11)	’yhteentoimivuuden teknisellä eritelmällä’ (YTE) kutakin osajärjestelmää tai osajärjestelmän osaa koskevaa, tämän direktiivin mukaisesti hyväksyttyä eritelmää, jolla mahdollistetaan olennaisten vaatimusten noudattaminen ja varmistetaan unionin rautatiejärjestelmän yhteentoimivuus;

12)	’perusparametreilla’ kaikkia yhteentoimivuuden kannalta ratkaisevia lakisääteisiä, teknisiä tai toiminnallisia edellytyksiä, jotka täsmennetään asiaankuuluvissa YTE:issä;

13)

’erityistapauksella’ rautatiejärjestelmän osaa, jota varten YTE:iin on sisällytettävä joko tilapäisiä tai pysyviä erityismääräyksiä maantieteellisten tai topografisten esteiden takia tai koska kaupunkiympäristö tai yhdenmukaisuus olemassa olevan järjestelmän kanssa asettaa rajoituksia, erityisesti muusta unionin verkosta erillään olevia ratoja ja verkkoja, kuormaulottumaa, raideleveyttä tai raideväliä sekä ainoastaan paikalliseen, alueelliseen tai historiallisessa tarkoituksessa tapahtuvaan käyttöön tarkoitettuja kalustoyksikköjä sekä kalustoyksikköjä, jotka ovat peräisin kolmannesta maasta tai joiden määränpäänä on kolmas maa;

14)	’parantamisella’ osajärjestelmän tai sen osan muuttamiseen liittyviä merkittäviä töitä, joista aiheutuu EY-tarkastusvakuutuksen liitteenä olevien teknisten asiakirjojen muutos, jos tällaiset tekniset asiakirjat ovat olemassa, ja joilla parannetaan osajärjestelmän yleistä suoritustasoa;

15)	’uudistamisella’ osajärjestelmän tai osajärjestelmän osan korvaamiseen liittyviä merkittäviä töitä, joilla ei muuteta osajärjestelmän yleistä suoritustasoa;

16)	’nykyisellä rautatiejärjestelmällä’ nykyisen rataverkon ratojen ja kiinteiden laitteiden muodostamaa infrastruktuuria sekä mihin tahansa luokkaan kuuluvaa ja mitä tahansa alkuperää olevaa kalustoyksikköä, joka kulkee näillä rataverkoilla;

17)	’kunnossapidon yhteydessä tapahtuvalla osien vaihtamisella’ osien vaihtamista toiminnaltaan ja suoritustasoltaan vastaaviin osiin ennakko- tai korjauskunnossapidon yhteydessä;

18)	’raitiojunalla’ kalustoyksikköä, joka on suunniteltu yhdistettyyn käyttöön sekä kevytraideinfrastruktuurissa että raskaan rautatieliikenteen infrastruktuurissa;

19)	’käyttöönotolla’ kaikkia toimenpiteitä, joilla osajärjestelmä saatetaan toimintaan;

20)	’hankintayksiköllä’ julkista tai yksityistä yksikköä, joka tilaa osajärjestelmän suunnittelun ja/tai rakentamisen taikka uudistamisen tai parantamisen;

21)	’kalustoyksikön haltijalla’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka kalustoyksikön omistajana tai sen käyttöoikeuden saaneena käyttää kalustoyksikköä kuljetusvälineenä ja joka on rekisteröity kalustoyksikön haltijaksi 47 artiklassa tarkoitettuun kalustorekisteriin;

22)

’hakijalla’ lupaa hakevaa luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka voi olla rautatieyritys, rataverkon haltija tai joku muu henkilö tai oikeushenkilö, kuten valmistaja, omistaja tai kalustoyksikön haltija; tämän direktiivin 15 artiklaa sovellettaessa ’hakijalla’ tarkoitetaan hankintayksikköä tai valmistajaa tai sen valtuutettuja edustajia; tämän direktiivin 19 artiklaa sovellettaessa ’hakijalla’ tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka pyytää viraston päätöstä ERTMS-ratalaitteita koskevia hankkeita varten suunniteltujen teknisten ratkaisujen hyväksymiseksi;

23)	’pitkälle edenneellä hankkeella’ hanketta, joka on edennyt sellaiseen suunnittelu- tai rakennusvaiheeseen, että teknisten eritelmien muuttaminen voi vaarantaa hankkeen suunnitellun toteutettavuuden;

24)	’yhdenmukaistetulla standardilla’ asetuksen (EU) N:o 1025/2012 2 artiklan 1 kohdan c alakohdassa määriteltyä eurooppalaista standardia;

25)	’kansallisella turvallisuusviranomaisella’ direktiivin (EU) 2016/798 3 artiklan 7 kohdassa tarkoitettua turvallisuusviranomaista;

26)	’tyypillä’ kalustoyksikkötyyppiä, jolla määritellään asiaa koskevassa tarkastusmoduulissa kuvaillun tyyppi- tai suunnittelutarkastustodistuksen kattamat kalustoyksikön suunnittelua koskevat perusominaisuudet;

27)	’sarjalla’ tietyn suunnittelutyypin mukaisten, keskenään samanlaisten kalustoyksikköjen joukkoa;

28)	’kunnossapidosta vastaavalla yksiköllä’ direktiivin (EU) 2016/798 3 artiklan 20 kohdassa määriteltyä kunnossapidosta vastaavaa yksikköä;

29)

’kevytraiteella’ kaupunkien ja esikaupunkien raideliikennejärjestelmää, jonka törmäysturvallisuus on luokiteltu (standardin EN 15227:2011 mukaisesti) tasolle C-III tai C-IV ja jossa käytettävän kalustoyksikön lujuus on korkeintaan 800 kN (pituussuuntainen puristusvoima kytkentäalueella); kevytraidejärjestelmillä voi olla oma tai tieliikenteen kanssa jaettu väylä, ja sen kalustoyksikköjä ei tavallisesti vaihdeta pitkän matkan matkustaja- tai tavaraliikenteen kanssa;

30)

’kansallisilla säännöillä’ kaikkia jäsenvaltiossa vahvistettuja sitovia sääntöjä riippumatta siitä, mikä elin on säännöt antanut, joihin sisältyy rautateiden turvallisuutta koskevia tai teknisiä vaatimuksia, jotka ovat muita kuin unionin tai kansainvälisissä säännöissä asetetut vaatimukset, ja joita sovelletaan kyseisessä jäsenvaltiossa rautatieyrityksiin, rataverkon haltijoihin tai kolmansiin osapuoliin;

31)	’suunnitellulla toimintakunnolla’ normaalia toimintaa ja ennakoitavissa olevia vajaatoimintatilanteita (kuluminen mukaan luettuna) teknisten ja huoltoa koskevien ohjeiden mukaisissa rajoituksissa ja käyttöoloissa;

32)	’kalustoyksikön käyttöalueella’ verkkoa tai verkkoja jäsenvaltiossa tai jäsenvaltioiden ryhmässä, jossa kalustoyksikköä on tarkoitus käyttää;

33)	’vaatimusten täyttämiseksi hyväksyttävällä menetelmällä’ viraston laatimia muita kuin sitovia lausuntoja, joissa määritellään tapoja, joilla olennaisten vaatimusten noudattaminen voidaan varmistaa;

34)	’vaatimusten täyttämiseksi hyväksyttävällä kansallisella menetelmällä’ jäsenvaltioiden antamia muita kuin sitovia lausuntoja, joissa määritellään tapoja, joilla kansallisten sääntöjen noudattaminen voidaan varmistaa;

35)	’markkinoille saattamisella’ yhteentoimivuuden osatekijän, osajärjestelmän tai kalustoyksikön asettamista ensimmäistä kertaa saataville unionin markkinoilla toimintavalmiina suunnitellussa toimintakunnossaan;

36)	’valmistajalla’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka valmistaa taikka suunnitteluttaa tai valmistuttaa tuotteen, joka on yhteentoimivuuden osatekijä, osajärjestelmä tai kalustoyksikkö, ja markkinoi sitä omalla nimellään tai tavaramerkillään;

37)	’valtuutetulla edustajalla’ unioniin sijoittautunutta luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jolla on valmistajan tai hankintayksikön antama kirjallinen toimeksianto hoitaa kyseisen valmistajan tai hankintayksikön puolesta tietyt tehtävät;

38)	’teknisellä eritelmällä’ asiakirjaa, jossa määrätään tekniset vaatimukset, jotka tuotteen, osajärjestelmän, prosessin tai palvelun on täytettävä;

39)	’akkreditoinnilla’ asetuksen (EY) N:o 765/2008 2 artiklan 10 kohdassa määriteltyä akkreditointia;

40)	’kansallisella akkreditointielimellä’ asetuksen (EY) N:o 765/2008 2 artiklan 11 kohdassa määriteltyä kansallista akkreditointielintä;

41)	’vaatimustenmukaisuuden arvioinnilla’ menettelyä sen osoittamiseksi, ovatko tuotteelle, prosessille, palvelulle, osajärjestelmälle, henkilölle tai elimelle asetetut erityiset vaatimukset täyttyneet;

42)

’vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksella’ elintä, jonka on ilmoitettu olevan vastuussa tai joka on nimetty vastaamaan vaatimustenmukaisuuden arviointitoimista, kuten kalibroinnista, testauksesta, sertifioinnista ja tarkastuksista; vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos luokitellaan ”ilmoitetuksi laitokseksi” jäsenvaltion annettua tätä koskevan ilmoituksen; vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos luokitellaan ”nimetyksi laitokseksi” jäsenvaltion tehtyä tällaisen nimeämisen;

43)

’vammaisella henkilöllä ja liikkumisesteisellä henkilöllä’ henkilöä, jolla on sellainen fyysinen, psyykkinen, älyllinen tai aisteihin liittyvä vamma, joka yhdessä erilaisten esteiden kanssa voi estää kyseisen henkilön täysimääräistä, tehokasta, muiden matkustajien kanssa yhdenvertaista liikennevälineiden käyttöä, tai henkilöä, jonka liikuntakyky hänen käyttäessään liikennevälineitä on iän vuoksi heikentynyt;

44)	’rataverkon haltijalla’ Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/34/EU (11) 3 artiklan 2 kohdassa määriteltyä rataverkon haltijaa;

45)

’rautatieyrityksellä’ direktiivin 2012/34/EU 3 artiklan 1 kohdassa määriteltyä rautatieyritystä sekä muuta julkista tai yksityistä yritystä, joka harjoittaa rautateiden tavara- ja/tai matkustajaliikennettä ja joka on velvollinen huolehtimaan vetopalvelusta; tähän kuuluvat myös yksinomaan vetopalveluja tarjoavat yritykset.

3 artikla

Olennaiset vaatimukset

1. Unionin rautatiejärjestelmän, sen osajärjestelmien ja yhteentoimivuuden osatekijöiden, liitännät mukaan lukien, on täytettävä niitä koskevat olennaiset vaatimukset.

2. Direktiivin 2014/25/EU 60 artiklassa tarkoitetut tekniset eritelmät, jotka ovat välttämättömiä eurooppalaisten eritelmien tai muiden unionissa käytössä olevien standardien täydentämiseksi, eivät saa olla ristiriidassa olennaisten vaatimusten kanssa.

II LUKU

YHTEENTOIMIVUUDEN TEKNISET ERITELMÄT

4 artikla

YTE:ien sisältö

1. Kutakin liitteessä II määriteltyä osajärjestelmää varten laaditaan yksi YTE. Tarvittaessa osajärjestelmää varten voidaan laatia useita YTE:iä tai yksi YTE voi kattaa useita osajärjestelmiä.

2. Kiinteiden osajärjestelmien on oltava tässä direktiivissä säädetyllä tavalla niiden YTE:ien ja kansallisten sääntöjen mukaisia, jotka ovat voimassa käyttöönottoa koskevan lupahakemuksen hetkellä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 3 kohdan f alakohdan soveltamista.

Kalustoyksikköjen on oltava tässä direktiivissä säädetyllä tavalla niiden YTE:ien ja kansallisten sääntöjen mukaisia, jotka ovat voimassa markkinoille saattamista koskevan lupahakemuksen hetkellä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 3 kohdan f alakohdan soveltamista.

Kiinteiden osajärjestelmien ja ajoneuvojen yhdenmukaisuutta ja vastaavuutta on ylläpidettävä jatkuvasti niiden käytön ajan.

3. Siinä määrin kuin on tarpeen 1 artiklassa tarkoitettujen tämän direktiivin tavoitteiden saavuttamiseksi, kussakin YTE:ssä on

a)	ilmoitettava sen aiottu soveltamisala (liitteessä I tarkoitetun verkon tai kalustoyksikön osa; liitteessä II tarkoitettu osajärjestelmä tai osajärjestelmän osa);

b)	täsmennettävä olennaiset vaatimukset kullekin osajärjestelmälle ja sen liitännät muihin osajärjestelmiin;

määriteltävä toiminnalliset ja tekniset eritelmät, jotka osajärjestelmän ja sillä muiden osajärjestelmien kanssa olevien liitäntöjen on täytettävä. Nämä eritelmät voivat tarvittaessa poiketa toisistaan osajärjestelmän käytön mukaan, esimerkiksi liitteessä I mainittujen rataluokkien, solmukohtien ja/tai kalustoyksikköjen mukaan;

d)	määritettävä yhteentoimivuuden osatekijät ja liitännät, joita varten on oltava olemassa eurooppalaiset eritelmät, mukaan lukien eurooppalaiset standardit, jotka ovat välttämättömiä unionin rautatiejärjestelmän yhteentoimivuuden toteuttamiseksi;

ilmoitettava kussakin tapauksessa menettelyt, joita on käytettävä yhtäältä yhteentoimivuuden osatekijöiden vaatimustenmukaisuuden tai käyttöönsoveltuvuuden arvioinnissa tai toisaalta osajärjestelmien EY-tarkastuksessa. Näiden menettelyjen on perustuttava komission päätöksessä 2010/713/EU (12) määriteltyihin moduuleihin;

ilmoitettava YTE:n soveltamisstrategia. On erityisesti täsmennettävä välivaiheet, joiden kautta siirrytään asteittain nykytilanteesta sellaiseen lopulliseen tilanteeseen, jossa YTE:n noudattaminen on yleistä, ottaen huomioon arvioidut kustannukset ja hyödyt sekä odotetut vaikutukset asianomaisiin sidosryhmiin. Jos YTE:n soveltaminen edellyttää koordinointia esimerkiksi liikennekäytävän varrella tai rataverkon haltijoiden ja rautatieyritysten välillä, strategiaan voidaan sisällyttää ehdotuksia sen asteittaisesta saattamisesta päätökseen;

g)	ilmoitettava asianomaisen henkilöstön osalta ammattipätevyys ja työterveys- ja työturvallisuusolosuhteet, joita tarkoitetun osajärjestelmän käyttö ja ylläpito sekä YTE:ien soveltaminen edellyttävät;

h)	ilmoitettava, mitä sen määräyksistä sovelletaan nykyisiin osajärjestelmiin ja kalustoyksikköihin, erityisesti parantamisen ja uudistamisen yhteydessä, sekä tällaisissa tapauksissa ne muutostyöt, jotka edellyttävät uuden luvan hakemista;

ilmoitettava kalustoyksikköjen ja kiinteiden osajärjestelmien parametrit, jotka rautatieyrityksen on tarkistettava, ja menettelyt, joita kyseisten parametrien tarkistamiseen sovelletaan kalustoyksikköjen ja reittien, joilla niitä on tarkoitus käyttää, yhteensopivuuden varmistamiseksi sen jälkeen, kun kalustoyksikön markkinoillesaattamislupa on myönnetty, ja ennen kalustoyksikön ensimmäistä käyttökertaa.

4. Kunkin YTE:n kehittäminen perustuu olemassa olevan osajärjestelmän tutkimiseen, ja siinä esitetään tavoitteena oleva osajärjestelmä, joka voidaan saavuttaa asteittain kohtuullisessa ajassa. Tällä tavoin YTE:ien hyväksyminen ja niiden noudattaminen mahdollistavat asteittain unionin rautatiejärjestelmän yhteentoimivuuden toteuttamisen.

5. YTE:illä on säilytettävä asianmukaisella tavalla kunkin jäsenvaltion nykyisen rautatiejärjestelmän yhteensopivuus. Tätä varten kussakin YTE:ssä voidaan määrätä erityistapauksista sekä verkon että kalustoyksikköjen osalta ja erityisesti kuormaulottumien, raideleveyden, raidevälin ja sellaisten kalustoyksikköjen osalta, jotka ovat peräisin kolmansista maista tai joiden määränpäänä on kolmas maa. Kutakin erityistapausta varten YTE:issä on täsmennettävä täytäntöönpanoa koskevat säännöt niille YTE:n perusosille, joista säädetään 3 kohdan c–g alakohdassa.

6. Jollei joitakin olennaisten vaatimusten mukaisia teknisiä seikkoja voida nimenomaan käsitellä YTE:ssä, ne on yksilöitävä selvästi YTE:n liitteessä avoimina kohtina.

7. YTE:t eivät saa estää jäsenvaltioita päättämästä rataverkon käytöstä muiden kuin YTE:issä tarkoitettujen kalustoyksikköjen liikennöintiin.

8. YTE:issä voidaan viitata nimenomaisesti ja selvästi nimettyihin eurooppalaisiin tai kansainvälisiin standardeihin tai eritelmiin taikka viraston julkaisemiin teknisiin asiakirjoihin silloin, kun se on ehdottoman välttämätöntä tämän direktiivin tavoitteiden saavuttamiseksi. Tällöin kyseiset standardit tai eritelmät (tai niiden kyseeseen tulevat osat) tai tekniset asiakirjat katsotaan asianomaisen YTE:n liitteiksi, ja ne muuttuvat velvoittaviksi heti, kun YTE:ää aletaan soveltaa. Tällaisten standardien tai eritelmien tai teknisten asiakirjojen puuttuessa ja niiden laatimista odottaessa voidaan viitata muihin selvästi nimettyihin säädösluonteisiin asiakirjoihin, joiden on oltava helposti saatavilla ja julkisia.

5 artikla

YTE:ien laatiminen, hyväksyminen ja tarkistaminen

1. Jotta voidaan vahvistaa erityiset tavoitteet kunkin YTE:n osalta, komissiolle siirretään valta antaa 50 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä erityisesti seuraavien osalta ja tarvittaessa:

a)	YTE:ien maantieteellinen ja tekninen soveltamisala;

b)	sovellettavat olennaiset vaatimukset;

c)	luettelo lakisääteisistä, teknisistä ja toiminnallisista edellytyksistä, jotka on yhdenmukaistettava osajärjestelmien tasolla ja osajärjestelmien välisten liitäntöjen tasolla, ja niiden odotettu yhdenmukaistamistaso;

d)	rautatiekohtaiset menettelyt, joilla arvioidaan yhteentoimivuuden osatekijöiden vaatimustenmukaisuutta ja käyttöönsoveltuvuutta;

e)	rautatiekohtaiset menettelyt, joilla arvioidaan osajärjestelmien EY-tarkastusta;

f)	henkilöstöryhmät, jotka osallistuvat asiaankuuluvien osajärjestelmien toimintaan ja kunnossapitoon, sekä yleiset tavoitteet ammattipätevyyttä ja työterveys- ja työturvallisuusolosuhteita koskevien vähimmäisvaatimusten vahvistamiseksi kyseessä olevaa henkilöstöä varten;

g)	muut tarvittavat tekijät, jotka on otettava huomioon unionin rautatiejärjestelmän yhteentoimivuuden varmistamiseksi 1 artiklan 1 ja 2 kohdan nojalla, kuten YTE:n mukauttaminen eurooppalaisiin ja kansainvälisiin standardeihin tai eritelmiin.

Komissio perustelee näitä delegoituja säädöksiä antaessaan tarpeen hyväksyä uusi tai merkittävästi muutettu YTE, mukaan lukien sen vaikutus olemassa oleviin sääntöihin ja teknisiin eritelmiin.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettujen delegoitujen säädösten yhdenmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi komissio pyytää virastoa laatimaan esitykset YTE:iksi ja niiden muutoksiksi sekä antamaan komissiolle asiaa koskevia suosituksia.

Kunkin YTE-esityksen laatimisessa on oltava seuraavat vaiheet:

a)	virasto määrittelee kyseisen YTE:n perusparametrit sekä liitännät muihin osajärjestelmiin ja muut tarpeelliset erityispiirteet;

b)	virasto laatii YTE-esityksen a alakohdassa tarkoitettujen perusparametrien pohjalta. Viraston on tarvittaessa otettava huomioon tekninen kehitys, aiemmin tehty standardointityö, olemassa olevien työryhmien työ sekä tunnustetut tutkimustulokset.

3. Viraston on kutakin YTE:ää, perusparametrit mukaan lukien, laatiessaan tai tarkistaessaan otettava liitäntöjen ohella huomioon niiden noudattamisen edellyttämien teknisten ratkaisujen arvioidut kustannukset ja hyödyt, jotta voidaan määritellä ja toteuttaa mahdollisimman toteuttamiskelpoisia ratkaisuja. Tässä arvioinnissa on kartoitettava ennakoidut vaikutukset kaikkiin niihin toimijoihin ja talouden toimijoihin, joita asia koskee, ja otettava asianmukaisesti huomioon direktiivin (EU) 2016/798 vaatimukset. Jäsenvaltioiden on osallistuttava tähän arviointiin antamalla tarvittaessa vaadittavat tiedot.

4. Virasto laatii YTE:t ja niiden muutokset asetuksen (EU) 2016/796 5 ja 19 artiklan mukaisesti täyttäen avoimuuden, yhteisymmärryksen ja läpinäkyvyyden vaatimukset, siten kuin ne määritellään asetuksen (EU) N:o 1025/2012 liitteessä II.

5. Jäljempänä 51 artiklassa tarkoitetulle komitealle, jäljempänä ’komitea’, on tiedotettava säännöllisesti YTE:ien laatimisen edistymisestä. Komissio voi kyseisen työn aikana tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen delegoitujen säädösten noudattamiseksi antaa mitä tahansa tarpeelliseksi katsomiaan YTE:ien laatimista sekä kustannusten ja hyötyjen arviointia koskevia toimintaohjeita tai suosituksia. Erityisesti komissio voi vaatia, että vaihtoehtoisia ratkaisuja tarkastellaan ja että näiden vaihtoehtoisten ratkaisujen kustannukset ja hyödyt mainitaan YTE-esitykseen liitetyssä kertomuksessa.

6. Jos eri osajärjestelmät on teknisen yhteensopivuuden vuoksi otettava samanaikaisesti käyttöön, asiaankuuluvilla YTE:illä on oltava samat soveltamisen alkamispäivät.

7. Viraston on YTE:iä laatiessaan, hyväksyessään tai tarkistaessaan otettava huomioon käyttäjien mielipide niistä ominaisuuksista, joilla on suora vaikutus osajärjestelmien käyttöedellytyksiin näiden käyttäjien kannalta. Tässä tarkoituksessa virasto kuulee YTE:ien laatimisen ja tarkistamisen aikana käyttäjiä edustavia yhdistyksiä ja järjestöjä. Se liittää YTE-esitykseen kertomuksen tämän kuulemisen tuloksista.

8. Komissio laatii asetuksen (EU) 2016/796 7 artiklan mukaisesti ja komitean avustuksella luettelon kuultavista matkustajien yhdistyksistä ja järjestöistä sekä saattaa sen säännöllisesti ajan tasalle. Tätä luetteloa voidaan tarkistaa ja se voidaan saattaa ajan tasalle jonkin jäsenvaltion pyynnöstä tai komission aloitteesta.

9. Viraston on YTE:iä laatiessaan tai tarkistaessaan otettava huomioon työmarkkinaosapuolten kanta 4 artiklan 3 kohdan g alakohdassa tarkoitettuihin ammattipätevyyteen sekä työterveys- ja työturvallisuusolosuhteisiin. Tätä varten virasto kuulee työmarkkinaosapuolia, ennen kuin se toimittaa YTE:iä ja niiden muutoksia koskevat suositukset komissiolle. Työmarkkinaosapuolia kuullaan komission päätöksen 98/500/EY (13) mukaisesti perustetussa alakohtaisessa neuvottelukomiteassa. Työmarkkinaosapuolten on annettava lausuntonsa kolmen kuukauden kuluessa kuulemisesta.

10. Kun YTE:n tarkistaminen johtaa vaatimusten muuttamiseen, YTE:n uudessa versiossa on varmistettava, että se on yhteensopiva YTE:n entisten versioiden mukaisesti käyttöön otettujen osajärjestelmien kanssa.

11. Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä YTE:t 1 kohdassa tarkoitetuissa delegoiduissa säädöksissä vahvistettujen erityisten tavoitteiden täytäntöön panemiseksi. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 51 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. Niiden on sisällettävä kaikki 4 artiklan 3 kohdassa luetellut seikat ja täytettävä kaikki 4 artiklan 4–6 ja 8 kohdassa säädetyt vaatimukset.

6 artikla

YTE:ien puutteellisuudet

1. Jos YTE:n hyväksymisen jälkeen osoittautuu, että siinä on puutteita, kyseistä YTE:ää on muutettava 5 artiklan 11 kohdan mukaisesti. Tarvittaessa komissio soveltaa tätä menettelyä viipymättä. Tällaisiin puutteisiin luetaan tapaukset, jotka voivat vaarantaa toiminnan turvallisuuden jäsenvaltiossa.

2. Kun YTE:ää ollaan tarkistamassa, komissio voi pyytää virastolta lausunnon. Komissio tutkii viraston lausunnon ja ilmoittaa päätelmänsä komitealle.

3. Edellä 2 kohdassa tarkoitetut viraston lausunnot muodostavat komission pyynnöstä vaatimusten täyttämiseksi hyväksyttävän menetelmän, ja niitä voidaan näin ollen käyttää hankkeiden arvioinnissa ennen tarkistetun YTE:n hyväksymistä.

4. Kuka tahansa asetuksen (EU) 2016/796 38 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun edustavien elinten verkoston jäsen voi antaa komission tiedoksi mahdollisia YTE:ien puutteellisuuksia.

7 artikla

YTE:ien soveltamatta jättäminen

1. Jäsenvaltiot voivat sallia hakijan olla soveltamatta yhtä tai useampaa YTE:ää tai YTE:ien osaa seuraavissa tapauksissa:

kun kyseessä on uutta osajärjestelmää tai sen osaa tai nykyisen osajärjestelmän tai sen osan uudistamista tai parantamista koskeva hanke taikka jokin 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu seikka, jonka kehittäminen on edennyt pitkälle tai jota koskeva sopimus on toteuttamisvaiheessa kyseisen YTE:n tai kyseisten YTE:ien soveltamisen alkamispäivänä;

kun edellytykset verkon saattamiseksi nopeasti ennalleen onnettomuuden tai luonnonkatastrofin jälkeen eivät taloudellisesti tai teknisesti salli vastaavien YTE:ien osittaista tai täysimittaista soveltamista, jolloin YTE:ien soveltamatta jättäminen voidaan sallia vain, kunnes verkko on saatettu ennalleen;

kun kyseessä on nykyisen osajärjestelmän tai sen osan uudistamista, laajentamista tai parantamista koskeva hanke ja kyseisen YTE:n tai kyseisten YTE:ien soveltaminen vaarantaisi hankkeen taloudellisen elinkelpoisuuden ja/tai asianomaisen jäsenvaltion rautatiejärjestelmän yhtenäisyyden esimerkiksi kuormaulottuman, raideleveyden tai raidevälin taikka sähköistysjärjestelmän jännitteen osalta;

d)	kun kalustoyksikköjen lähtö- tai määräpaikka on kolmannessa maassa, jonka raideleveys poikkeaa unionissa pääasiallisesti käytetystä raideleveydestä;

kun kyseessä on uutta osajärjestelmää tai nykyisen osajärjestelmän uudistamista tai parantamista koskeva hanke, joka toteutetaan asianomaisen jäsenvaltion alueella, jos tämän rataverkko on meren eristämä tai saartama tai maantieteellisten erityisolosuhteiden vuoksi erillään muusta unionin rataverkosta.

2. Edellä 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa asianomaisen jäsenvaltion on toimitettava komissiolle yhden vuoden kuluessa kunkin YTE:n voimaantulosta luettelo sen alueella toteutettavista hankkeista, jotka ovat asianomaisen jäsenvaltion mukaan edenneet pitkälle.

3. Edellä 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa asianomaisen jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle päätöksestään olla soveltamatta yhtä tai useampaa YTE:ää tai osia niistä.

4. Tämän artiklan 1 kohdan a, c, d ja e alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa asianomaisen jäsenvaltion on toimitettava komissiolle pyyntö saada olla soveltamatta YTE:iä tai niiden osia ja liitettävä pyyntöön sen perusteet sisältävä asiakirja sekä ilmoitettava vaihtoehtoiset säännökset, joita kyseinen jäsenvaltio aikoo soveltaa YTE:ien sijasta. Tämän artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa komissio tutkii pyynnön ja päättää sen hyväksymisestä arviointiperusteinaan mainitussa asiakirjassa esitettyjen tietojen kattavuus ja johdonmukaisuus. Tämän artiklan 1 kohdan c ja d alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa komissio hyväksyy päätöksensä täytäntöönpanosäädöksillä tällaisen tutkimuksen pohjalta. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 51 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Jäljempänä 21 artiklan 6 kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa hakija toimittaa kyseisen asiakirjan virastolle. Virasto kuulee asiaankuuluvia turvallisuusviranomaisia ja antaa lopullisen lausuntonsa komissiolle.

5. Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksellä ne tiedot, jotka 4 kohdassa tarkoitettuun asiakirjaan on sisällytettävä, samoin kuin kyseisen asiakirjan muotoa ja toimittamistapaa koskevat vaatimukset. Tämä täytäntöönpanosäädös hyväksytään 51 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

6. Komission päätöstä odotettaessa jäsenvaltio saa soveltaa 4 kohdassa tarkoitettuja vaihtoehtoisia säännöksiä viipymättä.

7. Komissio tekee päätöksen neljän kuukauden kuluessa pyynnön ja siihen liitettyjen täydellisten asiakirjojen esittämisestä. Jos tällaista päätöstä ei tehdä, pyyntö on katsottava hyväksytyksi.

8. Jäsenvaltioille ilmoitetaan tutkimusten tulokset sekä 4 kohdassa säädetyn menettelyn tulokset.

III LUKU

YHTEENTOIMIVUUDEN OSATEKIJÄT

8 artikla

Yhteentoimivuuden osatekijöiden markkinoille saattamisen ehdot

1. Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotta yhteentoimivuuden osatekijöitä

a)	saatetaan markkinoille vain, jos ne mahdollistavat unionin rautatiejärjestelmän yhteentoimivuuden toteuttamisen siten, että ne ovat olennaisten vaatimusten mukaisia;

b)	käytetään alallaan tarkoitustaan vastaavalla tavalla sekä asennetaan ja pidetään kunnossa asianmukaisesti.

Tämä kohta ei estä kyseisten osatekijöiden saattamista markkinoille muuta käyttöä varten.

2. Jäsenvaltiot eivät voi tämän direktiivin perusteella kieltää, rajoittaa tai estää omalla alueellaan saattamasta markkinoille yhteentoimivuuden osatekijöitä niiden käyttämiseksi unionin rautatiejärjestelmässä, jos nämä osatekijät ovat tämän direktiivin mukaisia. Ne eivät erityisesti voi vaatia tarkastuksia, jotka on jo suoritettu osana 10 artiklan mukaista EY-vaatimustenmukaisuus- tai EY-käyttöönsoveltuvuusvakuutuksen antamiseen liittyvää menettelyä.

9 artikla

Vaatimustenmukaisuus tai käyttöönsoveltuvuus

1. Jäsenvaltioiden ja viraston on katsottava yhteentoimivuuden osatekijä olennaisten vaatimusten mukaiseksi, jos se on vastaavan YTE:n edellytysten mukainen tai näiden edellytysten noudattamiseksi kehitettyjen eurooppalaisten eritelmien mukainen. EY-vaatimustenmukaisuus- tai EY-käyttöönsoveltuvuusvakuutuksella ilmoitetaan, että yhteentoimivuuden osatekijöiden osalta on noudatettu vastaavan YTE:n mukaisia menettelyjä arvioitaessa niiden vaatimustenmukaisuus ja käyttöönsoveltuvuus.

2. Jos YTE:ssä niin edellytetään, EY-vakuutukseen on liitettävä:

a)	yhden tai useamman ilmoitetun laitoksen antama todistus siitä, että yhteentoimivuuden osatekijä sellaisenaan, erillään arvioituna, on niiden teknisten eritelmien vaatimusten mukainen, jotka sen on täytettävä;

b)	yhden tai useamman ilmoitetun laitoksen antama todistus siitä, että yhteentoimivuuden osatekijä soveltuu käyttöönsä, kun sitä arvioidaan rautatieympäristössään, erityisesti kyseessä olevien toiminnallisten vaatimusten osalta.

3. Valmistajan tai sen valtuutetun edustajan on päivättävä ja allekirjoitettava EY-vakuutus.

4. Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä yhteentoimivuuden osatekijöiden EY-vaatimustenmukaisuus- tai EY-käyttöönsoveltuvuusvakuutuksen mallin ja siihen liitettävien asiakirjojen luettelon. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 51 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

5. Varaosat sellaisiin osajärjestelmiin, jotka on otettu käyttöön vastaavan YTE:n tullessa voimaan, voidaan asentaa näihin osajärjestelmiin soveltamatta niihin 1 kohtaa.

6. YTE:issä voidaan määrätä siirtymäkaudesta kyseisissä YTE:issä yhteentoimivuuden osatekijöiksi määritellyille rautatieliikennetuotteille, jotka on jo saatettu markkinoille YTE:ien tullessa voimaan. Tällaisten osatekijöiden on oltava 8 artiklan 1 kohdan mukaisia.

10 artikla

EY-vaatimustenmukaisuus- tai EY-käyttöönsoveltuvuusvakuutusta koskeva menettely

1. Valmistajan tai sen valtuutetun edustajan on laatiessaan yhteentoimivuuden osatekijän EY-vaatimustenmukaisuus- tai EY-käyttöönsoveltuvuusvakuutuksen noudatettava tätä osatekijää koskevan YTE:n määräyksiä.

2. Kun asianomaisessa YTE:ssä niin edellytetään, ilmoitetun laitoksen, jolle valmistaja tai sen valtuutettu edustaja esittää asiaa koskevan pyynnön, on suoritettava yhteentoimivuuden osatekijän vaatimustenmukaisuuden tai käyttöönsoveltuvuuden arviointi.

3. Jos yhteentoimivuuden osatekijöistä on annettu muita seikkoja koskevia unionin säädöksiä, EY-vaatimustenmukaisuus- tai EY-käyttöönsoveltuvuusvakuutuksessa on ilmaistava, että yhteentoimivuuden osatekijä täyttää myös näiden muiden säädösten vaatimukset.

4. Jos valmistaja tai sen valtuutettu edustaja eivät ole täyttäneet 1 ja 3 kohdassa säädettyjä velvoitteita, nämä velvoitteet siirtyvät koskemaan jokaista, joka saattaa markkinoille yhteentoimivuuden osatekijän. Tämän direktiivin soveltamiseksi samat velvoitteet koskevat myös eri alkuperää olevien yhteentoimivuuden osatekijöiden tai niiden osien jokaista kokoajaa tai valmistajaa, joka valmistaa yhteentoimivuuden osatekijöitä omaan käyttöönsä.

5. Jos jäsenvaltio katsoo, että EY-vakuutus on laadittu epäasianmukaisesti, sen on varmistettava, että yhteentoimivuuden osatekijää ei saateta markkinoille. Tällöin valmistaja tai sen valtuutettu edustaja on velvollinen saattamaan yhteentoimivuuden osatekijän vaatimustenmukaiseksi kyseisen jäsenvaltion määrittämien edellytysten mukaisesti.

11 artikla

Olennaisten vaatimusten noudattamatta jättäminen yhteentoimivuuden osatekijöissä

1. Jos jäsenvaltio katsoo, että yhteentoimivuuden osatekijä, jolle on annettu EY-vaatimustenmukaisuus- tai EY-käyttöönsoveltuvuusvakuutus ja joka on saatettu markkinoille, ei tarkoituksensa mukaisesti käytettynä todennäköisesti täytä olennaisia vaatimuksia, kyseisen jäsenvaltion on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet osatekijän käyttöalan rajoittamiseksi, sen käytön kieltämiseksi, sen poistamiseksi markkinoilta tai takaisin vetämiseksi. Jäsenvaltion on välittömästi ilmoitettava komissiolle, virastolle ja muille jäsenvaltioille toteutetuista toimenpiteistä ja esitettävä tähän päätökseen johtaneet syyt ja erityisesti, johtuuko vaatimustenvastaisuus

a)	olennaisten vaatimusten noudattamatta jättämisestä;

b)	eurooppalaisten eritelmien virheellisestä soveltamisesta, silloin kun näitä eritelmiä on ollut sovellettava;

c)	eurooppalaisissa eritelmissä olevista puutteista.

2. Virasto aloittaa komission valtuuttamana kuulemismenettelyn asianomaisten osapuolten kanssa viipymättä ja joka tapauksessa 20 päivän kuluessa kyseisen valtuutuksen saamispäivästä. Jos virasto katsoo tämän kuulemisen jälkeen, että toimenpide ei ole perusteltu, se ilmoittaa asiasta välittömästi komissiolle, aloitteen tehneelle jäsenvaltiolle ja muille jäsenvaltioille sekä valmistajalle tai sen valtuutetulle edustajalle. Jos virasto katsoo, että toimenpide on perusteltu, se ilmoittaa asiasta välittömästi jäsenvaltioille.

3. Jos 1 kohdassa tarkoitettu päätös on seurausta eurooppalaisten eritelmien puutteellisuudesta, tapauksen mukaan jäsenvaltiot, komissio tai virasto soveltavat yhtä tai useampaa seuraavista toimenpiteistä:

a)	kyseisten eritelmien poistaminen kokonaan tai osittain julkaisuista, joissa ne esiintyvät;

b)	jos asiaa koskeva eritelmä on yhdenmukaistettu standardi, tämän standardin rajoittaminen tai peruuttaminen asetuksen (EU) N:o 1025/2012 11 artiklan mukaisesti;

c)	YTE:n tarkistaminen 6 artiklan mukaisesti.

4. Jos yhteentoimivuuden osatekijä, jolle on annettu EY-vaatimustenmukaisuusvakuutus, osoittautuu olennaisten vaatimusten vastaiseksi, toimivaltaisen jäsenvaltion on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet vakuutuksen laatinutta yksikköä vastaan sekä ilmoitettava niistä komissiolle ja muille jäsenvaltioille.

IV LUKU

OSAJÄRJESTELMÄT

12 artikla

Osajärjestelmien vapaa liikkuvuus

Jäsenvaltiot eivät voi tähän direktiiviin liittyvistä syistä kieltää, rajoittaa tai estää omalla alueellaan sellaisten unionin rautatiejärjestelmän rakenteellisten osajärjestelmien valmistamista, käyttöönottoa ja käyttöä, jotka täyttävät olennaiset vaatimukset, sanotun kuitenkaan rajoittamatta V luvun säännösten soveltamista. Ne eivät erityisesti voi vaatia tarkastuksia, jotka on jo suoritettu:

a)	osana EY-tarkastusvakuutuksen antamiseen liittyvää menettelyä; tai

b)	muissa jäsenvaltioissa ennen tämän direktiivin voimaantuloa tai sen jälkeen vastaavien vaatimusten noudattamisen varmistamiseksi vastaavissa käyttöolosuhteissa.

13 artikla

YTE:ien ja kansallisten sääntöjen mukaisuus

1. Viraston ja kansallisten turvallisuusviranomaisten on pidettävä olennaisten vaatimusten mukaisina sellaisia unionin rautatiejärjestelmän rakenteellisia osajärjestelmiä, joilla on asianmukainen EY-tarkastusvakuutus, joka on laadittu viittaamalla YTE:iin 15 artiklan mukaisesti, tai tarkastusvakuutus, joka on laadittu viittaamalla kansallisiin sääntöihin 15 artiklan 8 kohdan mukaisesti, tai molemmat.

2. Kansallisia sääntöjä, jotka koskevat olennaisten vaatimusten soveltamista, ja tarvittaessa vaatimusten täyttämiseksi hyväksyttäviä kansallisia menetelmiä sovelletaan seuraavissa tapauksissa:

a)	jos YTE:t eivät kata tai eivät täysin kata olennaisia vaatimuksia vastaavia tiettyjä seikkoja, mukaan lukien 4 artiklan 6 kohdassa tarkoitetut avoimet kohdat;

b)	jos on ilmoitettu yhden tai useamman YTE:n tai YTE:ien osien soveltamatta jättämisestä 7 artiklan mukaisesti;

c)	jos jokin erityistapaus edellyttää sellaisten teknisten sääntöjen soveltamista, jotka eivät sisälly asianomaiseen YTE:ään;

d)	kun kansallisia sääntöjä käytetään täsmentämään nykyisiä järjestelmiä siten rajoitettuina, että tavoitteena on arvioida kalustoyksikön ja verkon teknistä yhteensopivuutta;

e)	kun YTE:t eivät kata verkkoja ja kalustoyksikköjä;

f)	kun on toteutettava kiireellisesti tilapäinen ennaltaehkäisevä toimenpide, erityisesti onnettomuuden jälkeen.

14 artikla

Kansallisten sääntöjen ilmoittaminen

1. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle ja virastolle 13 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut olemassa olevat kansalliset säännöt seuraavissa tapauksissa:

a)	jos kansallista sääntöä tai kansallisia sääntöjä ei ole ilmoitettu viimeistään 15 päivänä kesäkuuta 2016. Siinä tapauksessa ne on ilmoitettava viimeistään 16 päivänä joulukuuta 2016;

b)	aina kun sääntöjä muutetaan;

c)	kun on tehty YTE:n noudattamatta jättämistä koskeva uusi pyyntö 7 artiklan mukaisesti;

d)	kun kansallisista säännöistä tulee tarpeettomia sen jälkeen, kun asianomainen YTE on julkaistu tai kun sitä on tarkistettu.

2. Jäsenvaltioiden on annettava 1 kohdassa tarkoitettujen kansallisten sääntöjen koko teksti tiedoksi asetuksen (EU) 2016/796 27 artiklan mukaisesti asianmukaista tietoteknistä järjestelmää käyttäen.

3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 kohdassa tarkoitetut kansalliset säännöt, kalustoyksikköjen ja verkkojen välisiä liitäntöjä koskevat säännöt mukaan luettuina, ovat helposti saatavilla, julkisia ja muotoiltu siten, että niiden termistö on kaikkien asianosaisten ymmärrettävissä. Jäsenvaltioita voidaan pyytää esittämään lisätietoja kyseisistä kansallisista säännöistä.

4. Jäsenvaltiot voivat vahvistaa uusia kansallisia sääntöjä ainoastaan seuraavissa tapauksissa:

a)	YTE ei täytä olennaisia vaatimuksia kaikilta osin;

b)	on toteutettava kiireellinen ehkäisevä toimenpide, erityisesti onnettomuuden jälkeen.

5. Jäsenvaltioiden on toimitettava asetuksen (EU) 2016/796 27 artiklan mukaisesti asianmukaista tietoteknistä järjestelmää käyttäen uusien kansallisten sääntöjen luonnokset virastolle ja komissiolle tarkasteltavaksi ennen ehdotetun uuden säännön odotettua käyttöönottoa kansallisessa oikeusjärjestelmässä hyvissä ajoin ja asetuksen (EU) 2016/796 25 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa määräajoissa sekä esitettävä perustelut uuden kansallisen säännön käyttöönotolle. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että luonnos on kehitetty niin pitkälle, että viraston on mahdollista tarkastella sitä asetuksen (EU) 2016/796 25 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

6. Uutta kansallista sääntöä hyväksyessään jäsenvaltioiden on ilmoitettava siitä virastolle ja komissiolle asetuksen (EU) 2016/796 27 artiklan mukaisesti asianmukaista tietoteknistä järjestelmää käyttäen.

7. Jos kyseessä ovat kiireelliset ehkäisevät toimenpiteet, jäsenvaltiot voivat hyväksyä uuden kansallisen säännön ja soveltaa sitä välittömästi. Kyseinen sääntö on annettava tiedoksi asetuksen (EU) 2016/796 27 artiklan 2 kohdan mukaisesti, ja viraston on tehtävä siitä arviointi kyseisen asetuksen 26 artiklan 1, 2 ja 5 kohdan mukaisesti.

8. Ilmoittaessaan 1 kohdassa tarkoitetun kansallisen säännön tai uuden kansallisen säännön jäsenvaltioiden on perusteltava kyseisen säännön tarve sellaisen olennaisen vaatimuksen täyttämiseksi, jota asiaa koskeva YTE ei vielä kata.

9. Virasto tutkii kansallisten sääntöjen luonnokset ja 1 kohdassa tarkoitetut kansalliset säännöt asetuksen (EU) 2016/796 25 ja 26 artiklassa säädettyjä menettelyjä noudattaen.

10. Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä ilmoitettujen kansallisten sääntöjen luokittelun eri ryhmiin eri jäsenvaltioissa tapahtuvan ristiinhyväksynnän ja kalustoyksikköjen markkinoille saattamisen helpottamiseksi, kiinteiden ja liikkuvien laitteiden välinen yhteensopivuus mukaan lukien. Nämä täytäntöönpanosäädökset perustuvat viraston ristiinhyväksynnän alalla saavuttamaan edistymiseen, ja ne hyväksytään 51 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Viraston on luokiteltava tämän artiklan nojalla ilmoitetut kansalliset säännöt ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten mukaisesti.

11. Jäsenvaltiot voivat päättää olla ilmoittamatta puhtaasti paikallisia sääntöjä ja rajoituksia. Tällöin jäsenvaltioiden on mainittava kyseiset säännöt ja rajoitukset 49 artiklassa tarkoitetuissa infrastruktuurirekistereissä.

12. Tämän artiklan mukaisesti ilmoitettaviin kansallisiin sääntöihin ei sovelleta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2015/1535 (14) säädettyä ilmoitusmenettelyä.

13. Kansallisia sääntöjä, joita ei ole ilmoitettu tämän artiklan mukaisesti, ei sovelleta tätä direktiiviä sovellettaessa.

15 artikla

EY-tarkastusvakuutuksen laatimismenettely

1. Jäljempänä V luvussa tarkoitettua markkinoille saattamista ja käyttöönottoa varten tarvittavan EY-tarkastusvakuutuksen laatimiseksi hakijan on pyydettävä tätä tarkoitusta varten valitsemaansa yhtä tai useampaa vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosta suorittamaan liitteessä IV vahvistettu EY-tarkastusmenettely.

2. Hakija on laadittava osajärjestelmän EY-tarkastusvakuutus. Hakijan on vakuutettava yksinomaisella vastuullaan, että asianomaiselle osajärjestelmälle on tehty asiaa koskevat tarkastusmenettelyt ja että se täyttää asiaa koskevan unionin oikeuden ja asiaa koskevien kansallisten sääntöjen vaatimukset. Hakijan on päivättävä ja allekirjoitettava EY-tarkastusvakuutus ja siihen liittyvät asiakirjat.

3. Osajärjestelmän EY-tarkastuksesta vastaavan ilmoitetun laitoksen tehtävä alkaa suunnitteluvaiheessa ja kattaa koko valmistusajan aina osajärjestelmän markkinoille saattamista tai käyttöönottoa edeltävään luovutukseen saakka. Tehtävä kattaa asiaa koskevan YTE:n mukaisesti myös sen tarkistamisen, että kyseisen osajärjestelmän liitännät ovat yhdenmukaiset sen järjestelmän kanssa, jonka osaksi se liitetään.

4. Hakija vastaa EY-tarkastusvakuutukseen oheistettavien teknisten asiakirjojen laatimisesta. Näihin teknisiin asiakirjoihin on sisällyttävä kaikki tarpeelliset osajärjestelmän ominaisuuksiin liittyvät asiakirjat sekä tarvittaessa kaikki asiakirjat, jotka osoittavat, että yhteentoimivuuden osatekijät ovat vaatimusten mukaisia. Niistä on myös käytävä ilmi kaikki tekijät, jotka liittyvät käyttöolosuhteisiin ja -rajoituksiin sekä kunnossapitoa, jatkuvaa tai määräaikaista tarkkailua, säätöjä ja kunnossapitoa koskeviin ohjeisiin.

5. Kun on kyse osajärjestelmän uudistamisesta tai parantamisesta, jonka seurauksena teknisiä asiakirjoja muutetaan ja joka vaikuttaa jo tehtyjen tarkastusmenettelyjen pätevyyteen, hakijan on arvioitava uuden EY-tarkastusvakuutuksen tarvetta.

6. Ilmoitettu laitos voi antaa välivaiheen tarkastuslausumia, jotka kattavat tietyt tarkastusmenettelyn vaiheet tai tietyt osajärjestelmän osat.

7. Ilmoitettu laitos voi antaa yhtä tai useampaa osajärjestelmää tai näiden osajärjestelmien tiettyjä osia koskevia tarkastustodistuksia, jos vastaava YTE tämän sallii.

8. Jäsenvaltioiden on nimettävä elimet, jotka vastaavat kansallisiin sääntöihin liittyvän tarkastusmenettelyn suorittamisesta. Nimetyt laitokset ovat tältä osin vastuussa asiaan liittyvistä tehtävistä. Jäsenvaltio voi nimetä ilmoitetun laitoksen nimetyksi laitokseksi, jolloin yksi vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos voi huolehtia koko menettelystä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 30 artiklan soveltamista.

9. Komissio voi määrittää täytäntöönpanosäädöksillä:

a)	osajärjestelmien EY-tarkastusmenettelyjen yksityiskohdat, mukaan luettuna tarkastusmenettely kansallisten sääntöjen tapauksessa sekä asiakirjat, jotka hakijan on esitettävä kyseistä menettelyä varten;

b)	EY-tarkastusvakuutuksen mallit, mukaan lukien välivaiheen tarkastuslausuma siinä tapauksessa, että osajärjestelmää muutetaan tai tehdään lisätarkastuksia, sekä niiden teknisten asiakirjojen mallit, jotka on liitettävä näihin vakuutuksiin, ja tarkastustodistuksen mallit.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 51 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

16 artikla

Olennaisten vaatimusten noudattamatta jättäminen osajärjestelmissä

1. Jos jäsenvaltio katsoo, että rakenteellinen osajärjestelmä, jolle on annettu EY-tarkastusvakuutus siihen liittyvine teknisine asiakirjoineen, ei kaikilta osin vastaa tätä direktiiviä eikä erityisesti olennaisia vaatimuksia, jäsenvaltio voi pyytää lisätarkastusten suorittamista.

2. Pyynnön esittäneen jäsenvaltion on ilmoitettava pyydetyistä lisätarkastuksista välittömästi komissiolle esittäen samalla pyynnön perusteet. Komissio kuulee osapuolia, joita asia koskee.

3. Pyynnön esittäneen jäsenvaltion on ilmoitettava, johtuuko se, että osajärjestelmä ei vastaa kaikilta osin tätä direktiiviä,

a)	siitä, ettei olennaisia vaatimuksia tai YTE:ää ole noudatettu tai YTE:ää on sovellettu väärin, jolloin komissio ilmoittaa viipymättä sille jäsenvaltiolle, jossa virheellisen EY-tarkastusvakuutuksen antajalla on toimipaikka, ja pyytää sitä toteuttamaan asianmukaiset toimenpiteet;

b)	YTE:n puutteellisuudesta, jolloin noudatetaan 6 artiklassa tarkoitettua menettelyä YTE:n muuttamiseksi.

17 artikla

Vaatimustenmukaisuusolettama

Yhdenmukaistettujen standardien tai niiden osien, joiden viitetiedot on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, mukaisten yhteentoimivuuden osatekijöiden ja osajärjestelmien katsotaan täyttävän kyseisten standardien tai niiden osien soveltamisalaan kuuluvat olennaiset vaatimukset.

V LUKU

MARKKINOILLE SAATTAMINEN JA KÄYTTÖÖNOTTO

18 artikla

Kiinteiden laitteiden käyttöönottolupa

1. Ratalaitteiden ohjaus-, hallinta- ja merkinanto-osajärjestelmät ja energia- ja infrastruktuuriosajärjestelmät saa ottaa käyttöön vain, jos ne on suunniteltu, rakennettu ja asennettu siten, että ne täyttävät olennaiset vaatimukset, ja niille on saatu lupa 3 ja 4 kohdan mukaisesti.

2. Kukin kansallinen turvallisuusviranomainen myöntää luvan jäsenvaltionsa alueella olevien tai käytettävien energia- ja infrastruktuuriosajärjestelmien sekä ratalaitteiden ohjaus-, hallinta- ja merkinanto-osajärjestelmien käyttöönottoon.

3. Kansallisten turvallisuusviranomaisten on annettava yksityiskohtaista opastusta tässä artiklassa tarkoitettujen lupien hakemiseen. Hakemusohjeet, joissa kuvaillaan ja selitetään lupien saamista koskevia vaatimuksia ja luetellaan vaadittavat asiakirjat, on annettava hakijoiden saataville maksutta. Viraston ja kansallisten turvallisuusviranomaisten on tehtävä yhteistyötä näiden tietojen jakamiseksi.

4. Hakijan on toimitettava kiinteiden laitteiden käyttöönottolupaa koskeva pyyntö kansalliselle turvallisuusviranomaiselle. Hakemukseen on liitettävä asiakirjat, joihin on sisällyttävä asiakirjatodisteet seuraavista:

a)	edellä 15 artiklassa tarkoitetut tarkastusvakuutukset;

b)	osajärjestelmien tekninen yhteensopivuus sen järjestelmän kanssa, johon ne yhdistetään, määritettynä asiaa koskevien YTE:ien, kansallisten sääntöjen ja rekisterien perusteella;

c)	osajärjestelmien turvallinen yhdistäminen, mikä todennetaan asiaa koskevien YTE:ien, kansallisten sääntöjen sekä direktiivin (EU) 2016/798 6 artiklassa säädettyjen yhteisten turvallisuusmenetelmien perusteella;

jos kyseessä ovat ratalaitteiden ohjaus-, hallinta- ja merkinanto-osajärjestelmät, joihin liittyy eurooppalaisen junakulunvalvontajärjestelmän (ETCS) ja/tai raidesovellusten GSM-järjestelmän (GSM-R) laitteita, tämän direktiivin 19 artiklan mukaisesti tehty viraston myönteinen päätös, ja jos kyseessä on sellainen muutos luonnokseen tarjouseritelmiksi tai suunniteltujen teknisten ratkaisujen kuvaukseen, joka tapahtui myönteisen päätöksen jälkeen, asetuksen (EU) 2016/796 30 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn tuloksen noudattaminen.

5. Kansallisen turvallisuusviranomaisen on kuukauden kuluessa hakijan pyynnön vastaanottamisesta ilmoitettava hakijalle, että asiakirjat ovat täydelliset, tai pyydettävä asiaankuuluvia lisätietoja asettaen kohtuullisen määräajan niiden toimittamiselle.

Kansallisen turvallisuusviranomaisen on tarkistettava asiakirjojen täydellisyys, relevanssi ja johdonmukaisuus ja, jos kyseessä ovat ERTMS-ratalaitteet, viraston tämän direktiivin 19 artiklan mukaisesti tekemän myönteisen päätöksen noudattaminen ja tarvittaessa asetuksen (EU) 2016/796 30 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn tuloksen noudattaminen. Tällaisen tarkistamisen jälkeen kansallisen turvallisuusviranomaisen on annettava kiinteiden laitteiden käyttölupa tai ilmoitettava hakijalle kielteisestä päätöksestään ennalta määrätyssä kohtuullisessa ajassa ja joka tapauksessa neljän kuukauden kuluessa siitä, kun kaikki tarvittavat tiedot on vastaanotettu.

6. Kun on kyse nykyisten osajärjestelmien uusimisesta tai parantamisesta, hakijan on lähetettävä kansalliselle turvallisuusviranomaiselle kuvaus hankkeesta. Kansallisen turvallisuusviranomaisen on kuukauden kuluessa hakijan pyynnön vastaanottamisesta ilmoitettava hakijalle, että asiakirjat ovat täydelliset, tai pyydettävä asiaankuuluvia lisätietoja asettaen kohtuullisen määräajan niiden toimittamiselle. Kansallisen turvallisuusviranomaisen on, tiiviissä yhteistyössä viraston kanssa ERTMS-ratalaitteita koskevien hankkeiden ollessa kyseessä, tarkasteltava asiakirjoja ja päätettävä seuraavien kriteerien perusteella, onko uusi käyttöönottolupa tarpeen:

a)	aiotuilla töillä voi olla kielteisiä vaikutuksia asianomaisen osajärjestelmän yleiseen turvallisuustasoon;

b)	sitä edellytetään asiaa koskevissa YTE:issä;

c)	sitä edellytetään jäsenvaltioiden vahvistamissa kansallisissa täytäntöönpanosuunnitelmissa; tai

d)	niihin parametrien arvoihin, joiden perusteella lupa oli jo myönnetty, tehdään muutoksia.

Kansallisen turvallisuusviranomaisen on tehtävä päätöksensä ennalta määrätyssä kohtuullisessa ajassa ja joka tapauksessa neljän kuukauden kuluessa siitä, kun kaikki tarvittavat tiedot on vastaanotettu.

7. Kansallisen turvallisuusviranomaisen on perusteltava asianmukaisesti päätös kiinteiden laitteiden käyttöönottolupaa koskevan pyynnön hylkäämisestä. Hakija voi pyytää kuukauden kuluessa kielteisen päätöksen vastaanottamisesta, että kansallinen turvallisuusviranomainen tarkastelisi päätöstään uudelleen. Pyyntöön on liitettävä perustelu. Kansallisen turvallisuusviranomaisen on joko vahvistettava tai kumottava päätöksensä kahden kuukauden kuluessa uudelleentarkastelua koskevan pyynnön vastaanottamisesta. Jos kansallisen turvallisuusviranomaisen kielteinen päätös vahvistetaan, hakija voi valittaa siitä asianomaisen jäsenvaltion direktiivin (EU) 2016/798 18 artiklan 3 kohdan mukaisesti nimeämälle muutoksenhakuelimelle.

19 artikla

ERTMS:in yhdenmukainen täytäntöönpano unionissa

1. Jos kyseessä ovat ratalaitteiden ohjaus-, hallinta- ja merkinanto-osajärjestelmät, joihin liittyy ETCS- ja/tai GSM-R -laitteita, viraston on varmistettava ERTMS:in yhdenmukainen täytäntöönpano unionissa.

2. Jotta voidaan varmistaa ERTMS:in yhdenmukainen täytäntöönpano ja yhteentoimivuus unionin tasolla, viraston on ennen ERTMS-ratalaitteita koskevia tarjouskilpailuja tarkistettava, että suunnitellut tekniset ratkaisut ovat täysin yhdenmukaisia asiaankuuluvien YTE:ien kanssa ja näin ollen täysin yhteentoimivia.

3. Hakijan on toimitettava pyyntö viraston hyväksyttäväksi. Yksittäisiä ERTMS-hankkeita tai hankkeiden yhdistelmää, rataa, ratojen ryhmää tai verkkoa koskevaan hakemukseen on liitettävä asiakirja-aineisto, johon sisältyvät:

a)	luonnos tarjouseritelmiksi tai suunniteltujen teknisten ratkaisujen kuvaus;

b)	asiakirjatodisteet edellytyksistä, jotka ovat tarpeen osajärjestelmän teknisen ja toiminnallisen yhteensopivuuden varmistamiseksi asiaankuuluvassa verkossa liikennöimään tarkoitettujen kalustoyksikköjen kanssa;

c)	asiakirjatodisteet suunniteltujen teknisten ratkaisujen yhdenmukaisuudesta asiaankuuluvien YTE:ien kanssa;

d)	muut asiaankuuluvat asiakirjat kuten kansallisten turvallisuusviranomaisten lausunnot, tarkastusvakuutukset tai vaatimustenmukaisuustodistukset.

Kyseinen hakemus ja tiedot kaikista hakemuksista, asiaankuuluvien menettelyjen vaiheista ja tuloksista sekä tapauksen mukaan valituslautakunnan pyynnöistä ja päätöksistä on toimitettava asetuksen (EU) 2016/796 12 artiklassa tarkoitetun keskitetyn palvelupisteen kautta.

Kansalliset turvallisuusviranomaiset voivat antaa hyväksymistä koskevasta pyynnöstä lausunnon joko hakijalle ennen pyynnön toimittamista tai virastolle sen toimittamisen jälkeen.

4. Viraston on kuukauden kuluessa hakijan pyynnön vastaanottamisesta ilmoitettava hakijalle, että asiakirja-aineisto on täydellinen, tai pyydettävä asiaankuuluvia täydentäviä tietoja asettaen kohtuullisen määräajan niiden toimittamiselle.

Viraston on tehtävä myönteinen päätös tai ilmoitettava hakijalle mahdollisista puutteista ennalta määrätyssä kohtuullisessa määräajassa ja joka tapauksessa kahden kuukauden kuluessa siitä, kun kaikki tarvittavat tiedot on vastaanotettu. Viraston lausunnon on perustuttava hakijan asiakirja-aineistoon ja kansallisten turvallisuusviranomaisten mahdollisesti antamiin lausuntoihin.

Jos hakija on samaa mieltä viraston määrittämistä puutteista, hakijan on korjattava hankesuunnittelua ja esitettävä uusi pyyntö viraston hyväksyttäväksi.

Jos hakija ei ole samaa mieltä viraston määrittämistä puutteista, sovelletaan 5 kohdassa tarkoitettua menettelyä.

Jos kyse on 7 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetusta tapauksesta, hakija ei pyydä uutta arviointia.

5. Jos viraston päätös ei ole myönteinen, viraston on perusteltava se asianmukaisesti. Hakija voi kuukauden kuluessa tällaisen päätöksen vastaanottamisesta esittää perustellun pyynnön, että virasto tarkastelisi päätöstään uudelleen. Viraston on vahvistettava tai kumottava päätöksensä kahden kuukauden kuluessa pyynnön vastaanottamisesta. Jos virasto vahvistaa alkuperäisen päätöksensä, hakija voi valittaa siitä asetuksen (EU) 2016/796 55 artiklan mukaisesti perustetulle valituslautakunnalle.

6. Jos kyseessä on sellainen muutos luonnokseen tarjouseritelmiksi tai suunniteltujen teknisten ratkaisujen kuvaukseen, joka tapahtui myönteisen päätöksen jälkeen, hakijan on ilman aiheetonta viivästystä ilmoitettava siitä virastolle ja kansalliselle turvallisuusviranomaiselle asetuksen (EU) 2016/796 12 artiklassa tarkoitetun keskitetyn palvelupisteen kautta. Tällöin sovelletaan mainitun asetuksen 30 artiklan 2 kohtaa.

20 artikla

Liikkuvien osajärjestelmien saattaminen markkinoille

1. Hakija saa saattaa liikkuvia osajärjestelmiä markkinoille vain, jos ne on suunniteltu, rakennettu ja asennettu siten, että ne täyttävät olennaiset vaatimukset.

2. Hakijan on erityisesti varmistettava, että asiaankuuluva tarkastusvakuutus on annettu.

21 artikla

Kalustoyksikön markkinoillesaattamislupa

1. Hakija saa saattaa kalustoyksikön markkinoille vasta, kun sille on saatu viraston 5–7 kohdan mukaisesti tai kansallisen turvallisuusviranomaisen 8 kohdan mukaisesti antama kalustoyksikön markkinoillesaattamislupa.

2. Kalustoyksikön markkinoillesaattamislupaa koskevassa hakemuksessaan hakijan on täsmennettävä kalustoyksikön käyttöalue. Hakemuksessa on esitettävä todisteet siitä, että kalustoyksikön ja käyttöalueen verkon tekninen yhteensopivuus on tarkistettu.

3. Kalustoyksikön markkinoillesaattamislupaa koskevaan hakemukseen on liitettävä kalustoyksikköä tai kalustoyksikön tyyppiä koskevat asiakirjat, jotka sisältävät asiakirjatodisteet seuraavista:

a)	niiden liikkuvien osajärjestelmien, joista kalustoyksikkö muodostuu, saattaminen markkinoille 20 artiklan mukaisesti EY-tarkastusvakuutuksen perusteella;

b)	edellä a alakohdassa tarkoitettujen osajärjestelmien tekninen yhteensopivuus kalustoyksikössä asiaa koskevien YTE:ien ja tapauksen mukaan kansallisten sääntöjen perusteella;

c)	edellä a alakohdassa tarkoitettujen osajärjestelmien turvallinen yhdistäminen kalustoyksikössä, mikä todennetaan asiaa koskevien YTE:ien ja tapauksen mukaan kansallisten sääntöjen ja direktiivin (EU) 2016/798 6 artiklassa tarkoitettujen yhteisten turvallisuusmenetelmien perusteella;

kalustoyksikön ja 2 kohdassa tarkoitetun käyttöalueen verkon tekninen yhteensopivuus, mikä todennetaan asiaa koskevien YTE:ien ja tapauksen mukaan kansallisten sääntöjen, infrastruktuurirekisterien ja direktiivin (EU) 2016/798 6 artiklassa tarkoitettujen riskien arviointia koskevien yhteisten turvallisuusmenetelmien perusteella.

Aina kun tarvitaan testejä asiakirjatodisteiden saamiseksi ensimmäisen alakohdan b ja d alakohdassa tarkoitetusta teknisestä yhteensopivuudesta, asianomaiset kansalliset turvallisuusviranomaiset voivat antaa hakijalle väliaikaisia lupia kalustoyksikön käyttämiseksi verkolla käytännön tarkastuksia varten. Rataverkon haltijan on hakijaa kuullen toteutettava kaikki mahdolliset toimet sen varmistamiseksi, että tarvittavat testit voidaan toteuttaa kolmen kuukauden kuluessa hakijan pyynnön vastaanottamisesta. Tarvittaessa kansallisen turvallisuusviranomaisen on ryhdyttävä toimenpiteisiin varmistaakseen, että testit toteutetaan.

4. Viraston tai 8 kohdan tapauksessa kansallisen turvallisuusviranomaisen on annettava kalustoyksikköjen markkinoillesaattamisluvat tai ilmoitettava hakijalle kielteisestä päätöksestään ennalta määrätyssä kohtuullisessa ajassa ja joka tapauksessa neljän kuukauden kuluessa siitä, kun kaikki tarvittavat tiedot on saatu hakijalta. Viraston tai 8 kohdassa säädetyissä tapauksissa kansallisen turvallisuusviranomaisen on sovellettava 9 kohdassa tarkoitettuja, täytäntöönpanosäädöksessä vahvistettavia lupamenettelyä koskevia käytännön järjestelyjä. Näillä luvilla sallitaan ajoneuvojen saattaminen unionin markkinoille.

5. Virasto antaa kalustoyksikön markkinoillesaattamisluvan kalustoyksiköille, joiden käyttöalue on yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa. Tällaisten lupien antamiseksi viraston on

a)	arvioitava 3 kohdan ensimmäisen alakohdan b, c ja d alakohdassa mainitut asiakirjojen osat tarkistaakseen asiakirjojen täydellisyyden, relevanssin ja johdonmukaisuuden suhteessa asiaa koskeviin YTE:iin; ja

toimitettava hakijan asiakirjat aiotun käyttöalueen kansallisille turvallisuusviranomaisille, jotka arvioivat asiakirjat tarkistaakseen niiden täydellisyyden, relevanssin ja johdonmukaisuuden suhteessa 3 kohdan ensimmäisen alakohdan d alakohtaan ja 3 kohdan ensimmäisen alakohdan a, b ja c alakohdassa mainittuihin osiin asiaa koskevien kansallisten sääntöjen osalta.

Edellä olevien a ja b alakohdan mukaisten arviointien osana ja perusteltujen epäilysten tapauksessa virasto tai kansalliset turvallisuusviranomaiset voivat pyytää testien suorittamista verkolla. Näiden testien helpottamiseksi asiaan liittyvät kansalliset turvallisuusviranomaiset voivat antaa hakijalle väliaikaisia lupia kalustoyksikön käyttämiseksi verkolla suoritettaviin testeihin. Rataverkon haltijan on pyrittävä kaikin keinoin varmistamaan, että kaikki tällaiset testit voidaan toteuttaa kolmen kuukauden kuluessa viraston tai kansallisen turvallisuusviranomaisen pyynnöstä.

6. Viraston on kuukauden kuluessa hakijan pyynnön vastaanottamisesta ilmoitettava hakijalle, että asiakirjat ovat täydelliset, tai pyydettävä asiaankuuluvia lisätietoja asettaen kohtuullisen määräajan niiden toimittamiselle. Asiakirjojen täydellisyyden, relevanssin ja johdonmukaisuuden osalta virasto voi arvioida myös 3 kohdan d alakohdassa tarkoitetut osat.

Viraston on otettava 5 kohdan mukaiset arvioinnit täysipainoisesti huomioon, ennen kuin se tekee päätöksensä kalustoyksikön markkinoillesaattamisluvan myöntämisestä. Viraston on myönnettävä markkinoillesaattamislupa tai ilmoitettava hakijalle kielteisestä päätöksestään ennalta määrätyssä kohtuullisessa ajassa ja joka tapauksessa neljän kuukauden kuluessa siitä, kun kaikki tarvittavat tiedot on vastaanotettu.

Kun kyseessä on 7 artiklassa tarkoitettu yhden tai useamman YTE:n tai YTE:ien osien soveltamatta jättäminen, virasto voi myöntää kalustoyksikölle luvan vasta kyseisessä artiklassa säädetyn menettelyn soveltamisen jälkeen.

Viraston on otettava täysi vastuu myöntämistään luvista.

7. Jos virasto on eri mieltä yhden tai useamman kansallisen turvallisuusviranomaisen 5 kohdan b alakohdan nojalla antamasta kielteisestä arviosta, sen on ilmoitettava asiasta kyseisille viranomaisille esittäen syyt sille, miksi se on eri mieltä. Viraston ja kansallisen turvallisuusviranomaisen tai kansallisten turvallisuusviranomaisten on toimittava yhteistyössä, jotta molempien osapuolten hyväksyttävissä olevasta arviosta päästään yhteisymmärrykseen. Viraston ja kansallisen turvallisuusviranomaisen tai kansallisten turvallisuusviranomaisten päätöksellä tähän menettelyyn on tarvittaessa otettava mukaan myös hakija. Ellei molempien osapuolten hyväksyttävissä olevasta arviosta päästä yhteisymmärrykseen kuukauden kuluessa siitä, kun virasto on ilmoittanut kansalliselle turvallisuusviranomaiselle tai kansallisille turvallisuusviranomaisille erimielisyydestään, viraston on tehtävä lopullinen päätöksensä, elleivät kansalliset turvallisuusviranomaiset ole saattaneet asiaa sovintomenettelyyn asetuksen (EU) 2016/796 55 artiklan mukaisesti perustettuun valituslautakuntaan. Valituslautakunnan on päätettävä viraston päätösluonnoksen vahvistamisesta kuukauden kuluessa kansallisen turvallisuusviranomaisen tai kansallisten turvallisuusviranomaisten pyynnöstä.

Jos valituslautakunta on samaa mieltä viraston kanssa, viraston on tehtävä päätös viipymättä.

Jos valituslautakunta on samaa mieltä kansallisen turvallisuusviranomaisen antamasta kielteisestä arviosta, viraston on myönnettävä käyttöalueella lupa, joka ei kata kielteisen arvion saaneita verkon osia.

Jos virasto on eri mieltä yhden tai useamman kansallisen turvallisuusviranomaisen 5 kohdan b alakohdan nojalla antamasta myönteisestä arviosta, sen on ilmoitettava asiasta kyseisille viranomaisille esittäen syyt sille, miksi se on eri mieltä. Viraston ja kansallisen turvallisuusviranomaisen tai kansallisten turvallisuusviranomaisten on toimittava yhteistyössä, jotta molempien osapuolten hyväksyttävissä olevasta arviosta päästään yhteisymmärrykseen. Viraston ja kansallisen turvallisuusviranomaisen tai kansallisten turvallisuusviranomaisten päätöksellä tähän menettelyyn on tarvittaessa otettava mukaan myös hakija. Ellei molempien osapuolten hyväksyttävissä olevasta arviosta päästä yhteisymmärrykseen kuukauden kuluessa siitä, kun virasto on ilmoittanut kansalliselle turvallisuusviranomaiselle tai kansallisille turvallisuusviranomaisille erimielisyydestään, viraston on tehtävä lopullinen päätöksensä.

8. Jos käyttöalue rajoittuu ainoastaan yhden jäsenvaltion verkkoon tai verkkoihin, kyseisen jäsenvaltion kansallinen turvallisuusviranomainen voi omalla vastuullaan ja hakijan niin pyytäessä myöntää kalustoyksikön markkinoillesaattamisluvan. Tällaisten lupien myöntämiseksi kansallisen turvallisuusviranomaisen on arvioitava asiakirjat 3 kohdassa mainittujen osien osalta ja 9 kohdan nojalla hyväksyttävässä täytäntöönpanosäädöksessä vahvistettavia menettelyjä noudattaen. Kansallisen turvallisuusviranomaisen on kuukauden kuluessa hakijan pyynnön vastaanottamisesta ilmoitettava hakijalle, että asiakirjat ovat täydelliset, tai pyydettävä asiaankuuluvia lisätietoja. Edellyttäen että toimivaltaisia kansallisia turvallisuusviranomaisia on kuultu, lupa on käyttöaluetta laajentamatta lisäksi voimassa niiden kalustoyksikköjen osalta, jotka liikennöivät sellaisten naapurijäsenvaltioiden asemille, joissa on samankaltaiset verkko-ominaisuudet, jos kyseiset asemat ovat lähellä rajaa. Tämä kuuleminen voidaan toteuttaa tapauskohtaisesti tai vahvistaa kansallisten turvallisuusviranomaisten välisessä rajat ylittävässä sopimuksessa.

Jos käyttöalue rajoittuu yhden jäsenvaltion alueeseen ja jos kyse on yhden tai useamman YTE:n tai YTE:ien osien soveltamatta jättämisestä 7 artiklan mukaisesti, kansallisen turvallisuusviranomaisen on myönnettävä kalustoyksikköä koskeva lupa vasta kyseisessä artiklassa säädetyn menettelyn soveltamisen jälkeen.

Kansallisen turvallisuusviranomaisen on otettava täysi vastuu myöntämistään luvista.

9. Komissio hyväksyy viimeistään 16 päivänä kesäkuuta 2018 täytäntöönpanosäännöksillä käytännön järjestelyt, joissa määritetään:

a)	se, miten hakijan on täytettävä tässä artiklassa säädetyt kalustoyksikön markkinoillesaattamislupaan ja kalustoyksikön tyyppihyväksyntään liittyvät vaatimukset, ja luetellaan vaaditut asiakirjat;

b)	lupamenettelyn yksityiskohdat, kuten menettelyvaiheet ja menettelyn kunkin vaiheen määräajat;

c)	se, miten viraston ja kansallisen turvallisuusviranomaisen on noudatettava tässä artiklassa säädettyjä vaatimuksia hakemus- ja lupamenettelyn eri vaiheissa, myös hakijoiden asiakirjojen arvioinnissa.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 51 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. Niissä otetaan huomioon tämän artiklan 14 kohdassa tarkoitettujen yhteistyösopimusten valmistelusta saatu kokemus.

10. Kalustoyksikköjen markkinoillesaattamisluvissa on ilmoitettava

a)	käyttöalue tai -alueet;

b)	YTE:issä ja tapauksen mukaan kansallisissa säännöissä vahvistetut parametrien arvot kalustoyksikön ja käyttöalueen teknisen yhteensopivuuden tarkistamiseksi;

c)	kalustoyksikön vaatimustenmukaisuus asiaa koskevien YTE:ien ja b alakohdassa tarkoitettuihin parametreihin liittyvien kansallisten sääntöjen osalta;

d)	kalustoyksikön käyttöä koskevat ehdot ja muut rajoitukset.

11. Kaikki päätökset kalustoyksikön markkinoillesaattamisluvan epäämisestä tai verkon osan jättämisestä sen soveltamisen ulkopuolelle 7 kohdassa tarkoitetun kielteisen arvion nojalla on perusteltava asianmukaisesti. Hakija voi kuukauden kuluessa kielteisen päätöksen vastaanottamisesta pyytää, että virasto tai tapauksen mukaan kansallinen turvallisuusviranomainen tarkastelisi päätöstä uudestaan. Viraston tai kansallisen turvallisuusviranomaisen on joko vahvistettava tai kumottava päätöksensä kahden kuukauden kuluessa uudelleentarkastelua koskevan pyynnön vastaanottamisesta.

Jos viraston kielteinen päätös vahvistetaan, hakija voi valittaa siitä asetuksen (EU) 2016/796 55 artiklan mukaisesti nimetylle valituslautakunnalle.

Jos kansallisen turvallisuusviranomaisen kielteinen päätös vahvistetaan, hakija voi valittaa siitä muutoksenhakuelimelle kansallisen lain mukaisesti. Jäsenvaltiot voivat nimetä direktiivin 2012/34/EU 55 artiklassa tarkoitetun sääntelyelimen tätä valitusmenettelyä varten. Tällöin sovelletaan direktiivin (EU) 2016/798 18 artiklan 3 kohtaa.

12. Kun on kyseessä sellaisten nykyisten kalustoyksikköjen uusiminen tai parantaminen, joilla jo on kalustoyksikön markkinoillesaattamislupa, vaaditaan uusi kalustoyksikön markkinoillesaattamislupa, jos

a)	edellä 10 kohdan b alakohdassa tarkoitettuihin parametrien arvoihin tehdään muutoksia, jotka eivät sisälly YTE:issä määriteltyjen hyväksyttävien parametrien piiriin;

b)	aiotuilla töillä voi olla kielteisiä vaikutuksia asianomaisen kalustoyksikön yleiseen turvallisuustasoon; tai

c)	sitä edellytetään asiaa koskevissa YTE:issä.

13. Jos hakija haluaa laajentaa sellaisen kalustoyksikön käyttöaluetta, jolla on jo lupa, sen on täydennettävä asiakirjoja 3 kohdassa tarkoitetuilla lisäkäyttöaluetta koskevilla asiaankuuluvilla asiakirjoilla. Hakijan on toimitettava asiakirjat virastolle, jonka on 4–7 kohdassa säädettyjä menettelyjä noudatettuaan myönnettävä ajan tasalle saatettu lupa, joka kattaa laajennetun käyttöalueen.

Jos hakija on saanut kalustoyksikköä koskevan luvan 8 kohdan mukaisesti ja haluaa laajentaa käyttöaluetta kyseisessä jäsenvaltiossa, sen on täydennettävä asiakirjoja 3 kohdassa tarkoitetuilla lisäkäyttöaluetta koskevilla asiaankuuluvilla asiakirjoilla. Sen on toimitettava asiakirjat kansalliselle turvallisuusviranomaiselle, jonka on 8 kohdassa säädettyjä menettelyjä noudatettuaan myönnettävä ajan tasalle saatettu lupa, joka kattaa laajennetun käyttöalueen.

14. Tämän artiklan 5 ja 6 kohdan soveltamiseksi viraston on tehtävä yhteistyösopimuksia kansallisten turvallisuusviranomaisten kanssa asetuksen (EU) 2016/796 76 artiklan mukaisesti. Nämä sopimukset voivat olla erityissopimuksia tai puitesopimuksia, ja niiden osapuolena voi olla yksi tai useampi kansallinen turvallisuusviranomainen. Niiden on sisällettävä yksityiskohtainen kuvaus tehtävistä ja suoritteita koskevat ehdot, suoritteiden toimittamiselle asetetut määräajat ja hakijan suorittamien maksujen jakautuminen. Ne voivat sisältää myös erityisiä yhteistyöjärjestelyjä, kun kyse on maantieteellisten tai historiallisten syiden vuoksi erityisasiantuntemusta edellyttävistä verkoista, jotta hakijan hallinnollisia rasitteita ja kustannuksia voitaisiin vähentää. Jos tällaiset verkot ovat erillään unionin muusta rautatiejärjestelmästä, tällaisiin erityisiin yhteistyöjärjestelyihin voi sisältyä mahdollisuus antaa tehtäviä toimeksi asiaankuuluville kansallisille turvallisuusviranomaisille, kun tämä on tarpeen luvanantoresurssien tehokkaan ja oikeasuhteisen kohdentamisen varmistamiseksi. Näiden sopimusten on oltava voimassa, ennen kuin virasto toteuttaa luvanantotehtävät tämän direktiivin 54 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

15. Kun kyse on jäsenvaltioista, joiden rataverkon raideleveys eroaa unionin pääasiallisen rataverkon raideleveydestä ja joiden rataverkkoja koskevat samanlaiset tekniset ja toiminnalliset vaatimukset kuin naapureina olevissa kolmansissa maissa, kyseisten jäsenvaltioiden kaikkien asianomaisten kansallisten turvallisuusviranomaisten on tehtävä 14 kohdassa tarkoitettujen yhteistyösopimusten lisäksi viraston kanssa monenvälinen sopimus, jotta voidaan määritellä edellytykset, joilla yhdessä näistä jäsenvaltioista annettu kalustoyksikön markkinoillesaattamislupa on voimassa myös muiden asianomaisten jäsenvaltioiden osalta.

16. Tätä artiklaa ei sovelleta kolmansien maiden kanssa yhteiskäytössä oleviin tavaravaunuihin tai matkustajavaunuihin, joiden raideleveys poikkeaa unionin pääasiallisen rataverkon raideleveydestä ja joiden hyväksynnässä ei noudateta samaa kalustoyksikköjä koskevaa lupamenettelyä. Tällaisten kalustoyksikköjen lupamenettelyä koskevat säännöt on julkaistava ja niistä on ilmoitettava komissiolle. Asianomaisen rautatieyrityksen on varmistettava turvallisuudenhallintajärjestelmänsä puitteissa, että nämä kalustoyksiköt ovat tämän direktiivin olennaisten vaatimusten mukaisia. Komissio voi antaa viraston raportin pohjalta lausunnon siitä, ovatko tällaiset säännöt tämän direktiivin tavoitteiden mukaisia. Jos tällaiset säännöt eivät ole tämän direktiivin tavoitteiden mukaisia, asianomaiset jäsenvaltiot ja komissio voivat toimia yhteistyössä vahvistaakseen toteutettavat aiheelliset toimet, joihin osallistuu tarvittaessa asiaankuuluvia kansainvälisiä elimiä.

17. Jäsenvaltio voi päättää olla soveltamatta tätä artiklaa vetureihin tai omalla käyttövoimalla liikkuviin juniin, jotka tulevat kolmansista maista ja joiden on tarkoitus kulkea sen alueella olevalle asemalle, joka sijaitsee lähellä rajaa ja on nimetty rajatylittävää liikennettä varten. Asianomaisen rautatieyrityksen on varmistettava turvallisuudenhallintajärjestelmänsä puitteissa ja tarvittaessa direktiivin (EU) 2016/798 10 artiklan 9 kohdan mukaisesti, että tällaiset kalustoyksiköt ovat tämän direktiivin olennaisten vaatimusten mukaisia.

22 artikla

Markkinoillesaattamisluvan saaneiden kalustoyksikköjen rekisteröinti

1. Ennen kuin kalustoyksikköä käytetään ensimmäisen kerran ja sen jälkeen, kun sille on myönnetty 21 artiklan mukainen markkinoillesaattamislupa, se on rekisteröitävä 47 artiklassa tarkoitettuun kalustorekisteriin kalustoyksikön haltijan pyynnöstä.

2. Jos kalustoyksikön käyttöalue rajoittuu yhden jäsenvaltion alueeseen, se on rekisteröitävä kyseisessä jäsenvaltiossa.

3. Jos kalustoyksikön käyttöalue kattaa useamman kuin yhden jäsenvaltion alueen, se on rekisteröitävä yhdessä asianomaisista jäsenvaltioista.

23 artikla

Luvan saaneille kalustoyksiköille ennen käyttöä tehtävät tarkistukset

1. Ennen kuin rautatieyritys käyttää kalustoyksikköä tämän markkinoillesaattamisluvassa täsmennetyllä käyttöalueella, sen on tarkistettava seuraavat seikat:

a)	kalustoyksikölle on myönnetty markkinoillesaattamislupa 21 artiklan mukaisesti ja se on rekisteröity asianmukaisesti;

b)	kalustoyksikkö on yhteensopiva reitin kanssa infrastruktuurirekisterin, asiaa koskevien YTE:ien tai kaikkien muiden sellaisten asiaa koskevien tietojen perusteella, jotka rataverkon haltija toimittaa maksutta ja kohtuullisen ajan kuluessa, jos tällaista rekisteriä ei ole tai se on puutteellinen; ja

c)	kalustoyksikkö on integroitu asianmukaisesti sen junan kokoonpanoon, jossa sitä on tarkoitus käyttää, ottaen huomioon direktiivin (EU) 2016/798 9 artiklassa määritetty turvallisuusjohtamisjärjestelmä sekä käyttötoimintaa ja liikenteen hallintaa koskeva YTE.

2. Edellä olevan 1 kohdan soveltamiseksi rautatieyritykset voivat suorittaa testejä yhteistyössä rataverkon haltijan kanssa.

Rataverkon haltijan on hakijaa kuullen toteutettava kaikki mahdolliset toimet sen varmistamiseksi, että tarvittavat testit voidaan toteuttaa kolmen kuukauden kuluessa hakijan pyynnön vastaanottamisesta.

24 artikla

Kalustoyksikköjen tyyppihyväksyntä

1. Virasto tai kansallinen turvallisuusviranomainen voi tarvittaessa myöntää 21 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti kalustoyksikköjen tyyppihyväksyntöjä. Kalustoyksikön tyyppihyväksyntää koskeva hakemus ja tiedot kaikista hakemuksista, asiaankuuluvien menettelyjen vaiheista ja tuloksista sekä tapauksen mukaan valituslautakunnan pyynnöistä ja päätöksistä on toimitettava asetuksen (EU) 2016/796 12 artiklassa tarkoitetun keskitetyn palvelupisteen kautta.

2. Jos virasto tai kansallinen turvallisuusviranomainen myöntää kalustoyksikön markkinoillesaattamisluvan, sen on hakijan pyynnöstä myönnettävä samalla kalustoyksikön tyyppihyväksyntä, joka koskee samaa kalustoyksikön käyttöaluetta.

3. Jos niitä YTE:ien asiaa koskevia määräyksiä tai kansallisia sääntöjä muutetaan, joiden perusteella kalustoyksikön tyyppihyväksyntä on myönnetty, YTE:ssä tai kansallisessa säännössä on määritettävä, säilyykö kalustoyksikön tyyppihyväksyntä voimassa vai onko se uusittava. Jos hyväksyntä on tarpeen uusia, viraston tai kansallisen turvallisuusviranomaisen tekemät tarkistukset saavat koskea vain muutettuja sääntöjä.

4. Komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä tyypinmukaisuusvakuutuksen mallin. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 51 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

5. Tyypinmukaisuusvakuutuksen laatimisessa on noudatettava

a)	asiaankuuluvien YTE:ien tarkistusmenettelyjä; tai

b)	jos YTE:iä ei sovelleta, Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 768/2008/EY (15) moduuleissa B+D, B+F ja H1 määriteltyjä vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjä.

6. Komissio voi tarvittaessa antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan ad hoc -moduuleja vaatimustenmukaisuuden arviointia varten. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 51 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

7. Kalustoyksikön tyyppihyväksyntä merkitään 48 artiklassa tarkoitettuun hyväksyttyjen kalustoyksikkötyyppien eurooppalaiseen rekisteriin.

25 artikla

Kalustoyksikköjen yhdenmukaisuus hyväksytyn kalustoyksikkötyypin kanssa

1. Hyväksytyn kalustoyksikkötyypin mukaisen kalustoyksikön tai kalustoyksikköjen sarjan on ilman lisätarkistuksia saatava 21 artiklan mukainen kalustoyksikkölupa hakijan toimittaman kyseistä kalustoyksikkötyyppiä koskevan vaatimustenmukaisuusvakuutuksen perusteella.

2. Edellä 24 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu kalustoyksikkötyypin luvan uusiminen ei vaikuta kalustoyksikön markkinoillesaattamislupiin, jotka on jo myönnetty kyseisen kalustoyksikkötyypin markkinoille saattamista koskevan aikaisemman luvan perusteella.

26 artikla

Kalustoyksikköjen tai kalustoyksikkötyyppien olennaisten vaatimusten vastaisuus

1. Kun rautatieyritys katsoo toiminnan aikana, että sen käyttämä kalustoyksikkö ei täytä jotakin sovellettavista olennaisista vaatimuksista, se toteuttaa tarvittavat korjaavat toimenpiteet kalustoyksikön saattamiseksi vaatimusten mukaiseksi. Lisäksi se voi ilmoittaa toteutetuista toimenpiteistä virastolle ja asianomaisille kansallisille turvallisuusviranomaisille. Jos rautatieyrityksellä on näyttöä siitä, että vaatimustenvastaisuus oli olemassa jo silloin, kun markkinoillesaattamislupa myönnettiin, sen on ilmoitettava siitä virastolle ja muille kansallisille turvallisuusviranomaisille, joita asia koskee.

2. Kun kansallinen turvallisuusviranomainen saa tietää esimerkiksi direktiivin (EU) 2016/798 17 artiklassa säädetyn valvontamenettelyn yhteydessä, että kalustoyksikkö tai kalustoyksikkötyyppi, jolle markkinoillesaattamisluvan oli myöntänyt joko virasto 21 artiklan 5 kohdan tai 24 artiklan mukaisesti taikka kansallinen turvallisuusviranomainen 21 artiklan 8 kohdan tai 24 artiklan mukaisesti, ei tarkoituksensa mukaisesti käytettynä täytä jotakin sovellettavista olennaisista vaatimuksista, se ilmoittaa tästä kalustoyksikköä tai kalustoyksikkötyyppiä käyttävälle rautatieyritykselle ja pyytää sitä toteuttamaan tarvittavat korjaavat toimenpiteet kalustoyksikön tai kalustoyksikköjen saattamiseksi vaatimusten mukaisiksi. Kansallisen turvallisuusviranomaisen on ilmoitettava asiasta virastolle ja muille kansallisille turvallisuusviranomaisille, joita asia koskee, mukaan lukien niille, joiden alueella samantyyppisen kalustoyksikön markkinoille saattamista koskeva lupahakemus on vireillä.

3. Kun tämän artiklan 1 tai 2 kohdassa esitetyissä tapauksissa rautatieyrityksen soveltamilla korjaavilla toimenpiteillä ei voida varmistaa sovellettavien olennaisten vaatimusten täyttämistä ja tämä vaatimustenvastaisuus aiheuttaa vakavan turvallisuusriskin, asianomainen kansallinen turvallisuusviranomainen voi soveltaa valvontatehtäviensä puitteissa väliaikaisia turvallisuustoimenpiteitä direktiivin (EU) 2016/798 17 artiklan 6 kohdan mukaisesti. Kansallinen turvallisuusviranomainen tai virasto voi soveltaa samanaikaisesti kalustoyksikön tyyppihyväksynnän keskeyttämistä väliaikaisena turvatoimenpiteenä, johon voidaan hakea muutosta tuomioistuimessa ja soveltaa 21 artiklan 7 kohdassa säädettyä sovintomenettelyä.

4. Edellä 3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa virasto tai luvan myöntänyt kansallinen turvallisuusviranomainen voi vakavan turvallisuusriskin käsittelemiseksi mahdollisesti toteutettujen toimenpiteiden tehokkuutta tarkasteltuaan päättää peruuttaa luvan tai muuttaa sitä, jos osoitetaan, että olennainen vaatimus ei täyttynyt luvan myöntämishetkellä. Tätä varten niiden on ilmoitettava päätöksestään markkinoillesaattamisluvan tai kalustoyksikön tyyppihyväksynnän haltijalle esittäen päätöksensä syyt. Haltija voi kuukauden kuluessa viraston tai kansallisen turvallisuusviranomaisen päätöksen vastaanottamisesta pyytää, että virasto tai kansallinen turvallisuusviranomainen tarkastelisi päätöstä uudestaan. Tässä tapauksessa peruuttamispäätös keskeytetään väliaikaisesti. Viraston tai kansallisen turvallisuusviranomaisen on joko vahvistettava tai kumottava päätöksensä kuukauden kuluessa uudelleentarkastelua koskevan pyynnön vastaanottamisesta.

Mikäli virasto ja kansallinen turvallisuusviranomainen ovat eri mieltä luvan rajoittamisen tai peruuttamisen tarpeesta, noudatetaan tarvittaessa 21 artiklan 7 kohdassa säädettyä sovintomenettelyä. Jos kyseisen menettelyn tuloksena on, että kalustoyksikkölupaa ei rajoiteta eikä peruuteta, tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitetut väliaikaiset turvallisuustoimenpiteet keskeytetään.

5. Jos viraston päätös vahvistetaan, kalustoyksikköluvan haltija voi valittaa siitä asetuksen (EU) 2016/796 55 artiklan mukaisesti nimetylle valituslautakunnalle kyseisen asetuksen 59 artiklassa tarkoitetussa määräajassa. Jos kansallisen turvallisuusviranomaisen päätös vahvistetaan, kalustoyksikköluvan haltija voi valittaa siitä direktiivin (EU) 2016/798 18 artiklan 3 kohdan mukaisesti kansalliselle tuomioistuimelle kahden kuukauden kuluessa kyseisen päätöksen tiedoksiannosta. Jäsenvaltiot voivat nimetä direktiivin 2012/34/EU 56 artiklan mukaisen sääntelyelimen tätä valitusmenettelyä varten.

6. Kun virasto päättää peruuttaa myöntämänsä markkinoillesaattamisluvan tai muuttaa sitä, sen on ilmoitettava tästä suoraan kaikille kansallisille turvallisuusviranomaisille esittäen päätöksensä syyt.

Kun kansallinen turvallisuusviranomainen päättää peruuttaa myöntämänsä markkinoillesaattamisluvan, sen on ilmoitettava tästä virastolle viipymättä esittäen päätöksensä syyt. Virasto ilmoittaa sitten asiasta muille kansallisille turvallisuusviranomaisille.

7. Viraston tai kansallisen turvallisuusviranomaisen päätös luvan peruuttamisesta on otettava huomioon asiaankuuluvassa kalustorekisterissä 22 artiklan mukaisesti tai, jos kyseessä on kalustoyksikön tyyppihyväksyntä, hyväksyttyjen kalustoyksikkötyyppien eurooppalaisessa rekisterissä 24 artiklan 7 kohdan mukaisesti. Viraston ja kansallisten turvallisuusviranomaisten on varmistettava, että rautatieyritykset, jotka käyttävät peruuttamisen kohteena olevan kalustoyksikön tai kalustoyksikkötyypin kaltaisia kalustoyksikköjä, saavat tästä asianmukaiset tiedot. Tällaisten rautatieyritysten on ensin tarkistettava, onko niillä sama vaatimusten noudattamatta jättämistä koskeva ongelma. Siinä tapauksessa sovelletaan tässä artiklassa säädettyä menettelyä.

8. Kun markkinoillesaattamislupa peruutetaan, kyseessä olevaa kalustoyksikköä ei saa enää käyttää eikä sen käyttöaluetta saa laajentaa. Kun kalustoyksikön tyyppihyväksyntä peruutetaan, sen pohjalta valmistettuja kalustoyksikköjä ei saa saattaa markkinoille tai, jos ne on jo saatettu markkinoille, ne on vedettävä pois. Uutta lupaa voidaan hakea yksittäisten kalustoyksikköjen osalta 21 artiklassa säädetyn tai kalustoyksikkötyypin osalta 24 artiklassa säädetyn menettelyn perusteella.

9. Kun 1 tai 2 kohdassa säädetyissä tapauksissa olennaisten vaatimusten noudattamatta jättäminen rajoittuu osaan kyseessä olevan kalustoyksikön käyttöalueesta ja tällainen noudattamatta jättäminen oli jo olemassa silloin, kun markkinoillesaattamislupa myönnettiin, lupaa on muutettava käyttöalueen kyseisten osien poissulkemiseksi.

VI LUKU

VAATIMUSTENMUKAISUUDEN ARVIOINTILAITOKSET

27 artikla

Ilmoittamisesta vastaavat viranomaiset

1. Jäsenvaltioiden on nimettävä ilmoittamisesta vastaavat viranomaiset, jotka ovat vastuussa vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten arviointiin, ilmoittamiseen ja valvontaan liittyvien tarvittavien menettelyjen perustamisesta ja suorittamisesta, mukaan luettuna 34 artiklan noudattaminen.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että nämä viranomaiset ilmoittavat komissiolle ja muille jäsenvaltioille laitokset, joille on annettu lupa suorittaa kolmantena osapuolena vaatimustenmukaisuuden arviointitehtäviä 10 artiklan 2 kohdassa ja 15 artiklan 1 kohdassa säädetyn mukaisesti. Niiden on myös varmistettava, että nämä viranomaiset ilmoittavat komissiolle ja muille jäsenvaltioille 15 artiklan 8 kohdassa tarkoitetut nimetyt laitokset.

3. Jäsenvaltiot voivat päättää, että 1 kohdassa tarkoitetun arvioinnin ja valvonnan suorittaa asetuksessa (EY) N:o 765/2008 tarkoitettu kansallinen akkreditointielin kyseisen asetuksen mukaisesti.

4. Jos ilmoittamisesta vastaava viranomainen siirtää tai muulla tavoin osoittaa tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun arvioinnin, ilmoittamisen tai valvonnan laitokselle, joka ei ole valtiollinen elin, kyseisen laitoksen on oltava oikeushenkilö ja noudatettava 28 artiklassa säädettyjä vaatimuksia. Sen on toteutettava järjestelyt toiminnastaan syntyvien vastuiden kattamiseksi.

5. Ilmoituksen tekevän viranomaisen on otettava täysi vastuu 3 kohdassa tarkoitetun laitoksen suorittamista tehtävistä.

28 artikla

Ilmoittamisesta vastaavia viranomaisia koskevat vaatimukset

Ilmoittamisesta vastaavan viranomaisen on täytettävä seuraavat vaatimukset:

a)	se on perustettu sillä tavoin, että vältetään eturistiriidat vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten kanssa;

b)	se on organisaatioltaan ja toiminnaltaan sellainen, että sen toimien objektiivisuus ja puolueettomuus on turvattu;

c)	se on organisaatioltaan sellainen, että kunkin päätöksen, joka koskee vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen ilmoittamista, tekevät eri toimivaltaiset henkilöt kuin ne, jotka suorittivat arvioinnin;

d)	se ei tarjoa eikä suorita toimintoja, joita vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokset suorittavat, eikä konsultointipalveluja kaupallisin tai kilpailullisin perustein;

e)	se turvaa saamiensa tietojen luottamuksellisuuden;

f)	sillä on käytössään riittävä määrä pätevää henkilöstöä tehtäviensä asianmukaista hoitamista varten.

29 artikla

Ilmoittamisesta vastaavien viranomaisten velvollisuus antaa tietoja

Jäsenvaltioiden on tiedotettava komissiolle kansallisista menettelyistään, jotka koskevat vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten arviointia, ilmoittamista ja valvontaa, sekä mahdollisista muutoksista näihin tietoihin.

Komissio saattaa nämä tiedot julkisesti saataville.

30 artikla

Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokset

1. Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen on ilmoittamista varten täytettävä tämän artiklan 2–7 kohdassa sekä 31 ja 32 artiklassa säädetyt vaatimukset.

2. Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen on oltava perustettu kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja sen on oltava oikeushenkilö.

3. Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen on kyettävä suorittamaan kaikki vaatimustenmukaisuuden arviointitehtävät, jotka tällaiselle laitokselle on osoitettu asiaa koskevassa YTE:ssä ja joita varten se on ilmoitettu, riippumatta siitä, suorittaako vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos kyseiset tehtävät itse vai suoritetaanko ne sen puolesta ja sen vastuulla.

Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksella on kaikissa tapauksissa ja kunkin sellaisen vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyn ja tuotetyypin tai -luokan osalta, jota varten se on ilmoitettu, oltava käytössään

a)	tarvittava henkilöstö, jolla on tekninen tietämys ja riittävä ja soveltuva kokemus vaatimustenmukaisuuden arviointitehtävien suorittamiseksi;

kuvaukset menettelyistä, joiden mukaisesti vaatimustenmukaisuuden arviointi on suoritettava, siten, että varmistetaan näiden menettelyiden avoimuus ja sovellettavuus. Sen käytössä on oltava asianmukaiset toimintatavat ja menettelyt, joilla erotetaan toisistaan ilmoitettuna vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksena suoritetut tehtävät ja muu toiminta;

c)	asianmukaiset menettelyt, joiden mukaisesti se hoitaa tehtäviä siten, että otetaan huomioon yritysten koko, toimiala ja rakenne, tuotteissa käytettävän teknologian monimutkaisuuden aste sekä tuotantoprosessin sarja- tai massatuotantoluonne.

Sillä on oltava käytössään tarvittavat keinot niiden teknisten ja hallinnollisten tehtävien asianmukaiseen suorittamiseen, joita vaatimustenmukaisuuden arviointitoimet edellyttävät, ja sillä on oltava mahdollisuus käyttää kaikkia tarvittavia laitteita tai välineitä.

4. Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten on otettava vastuuvakuutus, jollei tällainen vastuu kuulu valtiolle kansallisen lainsäädännön perusteella tai jollei jäsenvaltio itse ole välittömästi vastuussa vaatimustenmukaisuuden arvioinnista.

5. Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen henkilöstöllä on vaitiolovelvollisuus kaikkien niiden tietojen suhteen, joita se saa suorittaessaan tehtäviään asiaa koskevan YTE:n tai sen täytäntöön panemiseksi annetun kansallisen lainsäädännön säännösten mukaisesti, paitsi sen jäsenvaltion toimivaltaisiin viranomaisiin nähden, jossa laitoksen toimet suoritetaan. Omistusoikeudet on suojattava.

6. Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten on osallistuttava asiaankuuluviin standardointitoimiin ja unionin oikeuden nojalla perustetun ilmoitettujen vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten koordinointiryhmän toimiin tai varmistettava, että niiden arviointihenkilöstö saa niistä tiedon, ja sovellettava yleisinä ohjeina kyseisen ryhmän työn tuloksena saatuja hallinnollisia päätöksiä ja asiakirjoja.

7. Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten, jotka on ilmoitettu ratalaitteiden ja/tai veturilaitteiden ohjaus-, hallinta- ja merkinanto-osajärjestelmien osalta, on osallistuttava asetuksen (EU) 2016/796 29 artiklassa tarkoitetun ERTMS-ryhmän toimintaan tai varmistettava sen toiminnasta tiedottaminen arviointihenkilöstölleen. Niiden on noudatettava ryhmän työskentelyn tuloksena laadittavia suuntaviivoja. Jos vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos pitää suuntaviivojen soveltamista epätarkoituksenmukaisena tai mahdottomana, sen on toimitettava asiaa koskevat huomionsa ERTMS-työryhmälle, jotta se voi keskustella suuntaviivojen jatkuvasta kehittämisestä.

31 artikla

Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten puolueettomuus

1. Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen on oltava arvioimastaan organisaatiosta tai arvioimansa tuotteen valmistajasta riippumaton kolmas osapuoli.

Elintä, joka kuuluu yrittäjäjärjestöön tai ammattialajärjestöön, joka edustaa yrityksiä, jotka ovat osallisina elimen arvioimien tuotteiden suunnittelussa, valmistuksessa, toimittamisessa, asentamisessa, käytössä tai ylläpidossa, voidaan pitää tällaisena elimenä sillä ehdolla, että osoitetaan sen riippumattomuus ja välttyminen eturistiriidoilta.

2. Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten, niiden ylimmän johdon ja arviointihenkilöstön puolueettomuus on taattava.

3. Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos, sen ylin johto ja vaatimustenmukaisuuden arviointitehtävien suorittamisesta vastaava henkilöstö eivät saa olla arvioimiensa tuotteiden suunnittelijoita, valmistajia, toimittajia, asentajia, ostajia, omistajia, käyttäjiä tai ylläpitäjiä taikka minkään tällaisen osapuolen valtuutettuja edustajia. Tämä ei sulje pois sellaisten arvioitujen tuotteiden käyttöä, jotka ovat vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen toimien kannalta tarpeellisia, tai tällaisten tuotteiden käyttöä henkilökohtaisiin tarkoituksiin.

4. Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos, sen ylin johto ja vaatimustenarviointitehtävien suorittamisesta vastaava henkilöstö eivät saa olla suoranaisesti mukana näiden tuotteiden suunnittelussa, valmistuksessa tai rakentamisessa, kaupan pitämisessä, asentamisessa, käytössä tai ylläpidossa eivätkä edustaa näissä toiminnoissa mukana olevia osapuolia. Ne eivät saa osallistua mihinkään toimintaan, joka voi olla ristiriidassa sen kanssa, että ne ovat arvioissaan riippumattomia, tai vaarantaa niiden riippumattomuutta, joka liittyy vaatimuksenmukaisuuden arviointitoimiin, joita varten ne on ilmoitettu. Tämä kielto koskee erityisesti konsultointipalveluja.

5. Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten on varmistettava, että niiden tytäryhtiöiden tai alihankkijoiden toimet eivät vaikuta niiden suorittamien vaatimustenmukaisuuden arviointitoimien luottamuksellisuuteen, objektiivisuuteen ja puolueettomuuteen.

6. Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten ja niiden henkilöstön on suoritettava vaatimustenmukaisuuden arviointitoimet mahdollisimman suurta ammatillista luotettavuutta ja kyseisellä erityisalalla vaadittavaa teknistä pätevyyttä noudattaen ja oltava riippumattomia kaikenlaisesta ja erityisesti taloudellisesta painostuksesta ja johdattelusta, joka saattaisi vaikuttaa heidän arviointiinsa tai vaatimustenmukaisuuden arviointitoimiensa tuloksiin, erityisesti niiden henkilöiden tai henkilöryhmien taholta, joille näiden toimien tuloksilla on merkitystä.

32 artikla

Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitosten henkilöstö

1. Vaatimustenmukaisuuden arviointitoimien suorittamisesta vastaavalla henkilöstöllä on oltava seuraavat taidot:

a)	vankka tekninen ja ammatillinen koulutus, joka kattaa kaikki ne vaatimustenmukaisuuden arviointitoimet, joita varten vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos on ilmoitettu;

b)	riittävät tiedot suoritettavia arviointeja koskevista vaatimuksista ja riittävät valtuudet tällaisten arviointien suorittamiseen;

c)	asianmukaiset tiedot ja ymmärrys olennaisista vaatimuksista, sovellettavista yhdenmukaistetuista standardeista sekä asiaan liittyvistä unionin oikeuden säännöksistä;

d)	kyky laatia todistuksia, asiakirjoja ja selosteita, joilla osoitetaan, että arvioinnit on suoritettu.

2. Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen ylimmän johdon ja arviointihenkilöstön palkka ei saa olla riippuvainen suoritettujen arviointien määrästä eikä arviointien tuloksista.

33 artikla

Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen vaatimustenmukaisuusolettama

Jos vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos osoittaa olevansa sellaisissa olennaisissa yhdenmukaistetuissa standardeissa tai niiden osissa vahvistettujen edellytysten mukainen, joiden viitetiedot on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, sen oletetaan täyttävän 30–32 artiklassa säädetyt vaatimukset, jos sovellettavat yhdenmukaistetut standardit kattavat nämä vaatimukset.

34 artikla

Ilmoitettujen laitosten tytäryhtiöt ja alihankinta

1. Jos ilmoitettu laitos antaa alihankintaan tietyt vaatimustenmukaisuuden arviointiin liittyvät tehtävät tai käyttää tytäryhtiötä, sen on varmistettava, että alihankkija tai tytäryhtiö täyttää 30–32 artiklassa säädetyt vaatimukset, ja tiedotettava siitä ilmoittamisesta vastaavalle viranomaiselle.

2. Ilmoitettujen laitosten on otettava täysi vastuu alihankkijoiden tai tytäryhtiöiden suorittamista tehtävistä riippumatta siitä, mihin nämä ovat sijoittautuneet.

3. Ilmoitettujen laitosten toimia voidaan antaa alihankintaan tai teettää tytäryhtiöllä ainoastaan, jos siitä on sovittu asiakkaan kanssa.

4. Ilmoitettujen laitosten on pidettävä ilmoittamisesta vastaavan viranomaisen saatavilla asiakirjat, jotka koskevat alihankkijan tai tytäryhtiön pätevyyden arviointia sekä työtä, jonka ne ovat suorittaneet asiaa koskevan YTE:n mukaisesti.

35 artikla

Akkreditoidut sisäiset laitokset

1. Hakijat voivat käyttää akkreditoitua sisäistä laitosta vaatimustenmukaisuuden arviointitoimiin pantaessa täytäntöön menettelyjä, joista säädetään päätöksen N:o 768/2008/EY liitteessä II vahvistetuissa moduuleissa A1, A2, C1 tai C2 ja päätöksen 2010/713/EU liitteessä I vahvistetuissa moduuleissa CA1 ja CA2. Tällaisen laitoksen on muodostettava erillinen ja erotettavissa oleva osa kyseessä olevasta hakijasta, eikä se saa osallistua niiden tuotteiden suunnitteluun, tuotantoon, valmistukseen, toimittamiseen, asentamiseen, käyttöön tai ylläpitoon, joita se arvioi.

2. Akkreditoidun sisäisen laitoksen on täytettävä seuraavat vaatimukset:

a)	sen on oltava akkreditoitu asetuksen (EY) N:o 765/2008 mukaisesti;

laitoksen ja sen henkilöstön on sen yrityksen sisällä, joiden osia ne ovat, muodostettava määriteltävissä oleva osa organisaatiosta, niillä on oltava käytössään raportointimenettelyt, jotka varmistavat niiden puolueettomuuden, ja niiden on osoitettava se toimivaltaiselle kansalliselle akkreditointielimelle;

laitos ja sen henkilöstö eivät saa olla vastuussa arvioimiensa tuotteiden suunnittelusta, valmistuksesta, toimituksista, asennuksesta, käytöstä tai ylläpidosta eivätkä osallisena missään sellaisessa toiminnassa, joka voisi vaikuttaa niiden arvioinnin puolueettomuuteen tai arviointitoimien luotettavuuteen;

d)	laitoksen on toimitettava palvelujaan yksinomaan sille yritykselle, jonka osa se on.

3. Akkreditoitua sisäistä laitosta ei ilmoiteta jäsenvaltioille eikä komissiolle, mutta yrityksen tai kansallisen akkreditointielimen on ilmoittamisesta vastaavan viranomaisen pyynnöstä toimitettava sen akkreditointia koskevat tiedot kyseiselle viranomaiselle.

36 artikla

Ilmoittamista koskeva hakemus

1. Vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen on toimitettava ilmoittamista koskeva hakemus sen jäsenvaltion ilmoittamisesta vastaavalle viranomaiselle, johon se on sijoittautunut.

2. Hakemukseen on liitettävä kuvaus vaatimustenmukaisuuden arviointitoimista, vaatimustenmukaisuuden arviointimoduulista tai -moduuleista ja tuotteesta tai tuotteista, joiden osalta laitos katsoo olevansa pätevä, sekä mahdollinen akkreditointitodistus, jonka kansallinen akkreditointielin on antanut ja jossa todistetaan, että vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos täyttää 30–32 artiklassa säädetyt vaatimukset.

3. Jos asianomainen vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos ei voi toimittaa akkreditointitodistusta, sen on toimitettava ilmoittamisesta vastaavalle viranomaiselle kaikki tarpeelliset asiakirjatodisteet, joiden avulla voidaan tarkastaa, tunnustaa ja säännöllisesti valvoa, että se täyttää 30–32 artiklassa säädetyt vaatimukset.

37 artikla

Ilmoitusmenettely

1. Ilmoittamisesta vastaavat viranomaiset voivat ilmoittaa ainoastaan sellaiset vaatimustenmukaisuuden arviointilaitokset, jotka täyttävät 30–32 artiklassa säädetyt vaatimukset.

2. Ilmoittamisesta vastaavien viranomaisten on ilmoitettava 1 kohdassa tarkoitetut laitokset komissiolle ja muille jäsenvaltioille käyttäen komission kehittämää ja hallinnoimaa sähköistä ilmoitusvälinettä.

3. Ilmoituksen on sisällettävä täydelliset tiedot vaatimustenmukaisuuden arviointitoimista, vaatimustenmukaisuuden arviointimoduulista tai -moduuleista ja asianomaisesta tuotteesta tai asianomaisista tuotteista sekä asiaankuuluva akkreditointitodistus tai muu 4 kohdan mukainen todistus pätevyydestä.

4. Jos ilmoitus ei perustu 36 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuun akkreditointitodistukseen, ilmoittamisesta vastaavan viranomaisen on toimitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille asiakirjatodisteet, joilla todistetaan vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksen pätevyys sekä käytössä olevat toimet, joilla varmistetaan, että laitosta valvotaan säännöllisesti ja että se täyttää edelleen 30–32 artiklassa säädetyt vaatimukset.

5. Asianomainen laitos voi suorittaa ilmoitetun laitoksen tehtäviä ainoastaan siinä tapauksessa, että komissio tai muut jäsenvaltiot eivät esitä vastalauseita kahden viikon kuluessa ilmoittamisesta siinä tapauksessa, että akkreditointitodistusta käytetään, ja kahden kuukauden kuluessa ilmoituksesta siinä tapauksessa, että akkreditointia ei käytetä.

6. Ilmoituksen tietoihin vaikuttavista merkityksellisistä muutoksista on ilmoitettava komissiolle ja muille jäsenvaltioille.

38 artikla

Ilmoitettuja laitoksia koskevat tunnusnumerot ja luettelot

1. Komissio antaa ilmoitetulle laitokselle tunnusnumeron.

Ilmoitetulle laitokselle annetaan vain yksi tunnusnumero, vaikka se ilmoitettaisiin useiden unionin säädösten nojalla.

2. Komissio asettaa julkisesti saataville luettelon laitoksista, jotka on ilmoitettu tämän direktiivin nojalla, mukaan luettuina tunnusnumerot, jotka niille on annettu, ja toimet, joita varten ne on ilmoitettu.

Komissio huolehtii luettelon pitämisestä ajan tasalla.

39 artikla

Ilmoituksiin tehtävät muutokset

1. Jos ilmoittamisesta vastaava viranomainen on todennut tai saanut tietää, ettei ilmoitettu laitos enää täytä 30–32 artiklassa säädettyjä vaatimuksia tai ettei se täytä velvollisuuksiaan, ilmoittamisesta vastaavan viranomaisen on tarpeen mukaan rajoitettava ilmoitusta taikka peruutettava se väliaikaisesti tai kokonaan riippuen kyseisten vaatimusten tai velvollisuuksien laiminlyönnin vakavuudesta. Sen on ilmoitettava tästä viipymättä komissiolle ja muille jäsenvaltioille.

2. Jos ilmoitusta rajoitetaan tai se peruutetaan toistaiseksi tai kokonaan tai jos ilmoitettu laitos on lopettanut toimintansa, ilmoituksen tehneen jäsenvaltion on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet varmistaakseen, että kyseisen laitoksen asiakirja-aineiston joko käsittelee toinen ilmoitettu laitos tai se pidetään ilmoituksen tehneen viranomaisen ja markkinavalvontaviranomaisten pyynnöstä niiden saatavilla.

40 artikla

Ilmoitettujen laitosten pätevyyden riitauttaminen

1. Komissio tutkii kaikki tapaukset, joissa sillä on epäilys tai sen tietoon saatetaan epäilys siitä, onko ilmoitettu laitos pätevä tai täyttääkö ilmoitettu laitos edelleen sille asetetut vaatimukset ja velvollisuudet.

2. Ilmoituksen tehneen jäsenvaltion on toimitettava pyynnöstä komissiolle kaikki tiedot, jotka liittyvät ilmoituksen perusteisiin tai asianomaisen laitoksen pätevyyden ylläpitoon.

3. Komissio varmistaa, että kaikkia sen tutkimusten yhteydessä saatuja arkaluontoisia tietoja käsitellään luottamuksellisesti.

4. Jos komissio toteaa, että ilmoitettu laitos ei täytä tai ei enää täytä sen ilmoittamiselle asetettuja vaatimuksia, se tiedottaa asiasta ilmoituksen tehneelle jäsenvaltiolle ja pyytää sitä ryhtymään tarvittaviin korjaaviin toimenpiteisiin, mukaan luettuna ilmoituksen peruuttaminen tarvittaessa.

41 artikla

Ilmoitettujen laitosten toimintaan liittyvät velvollisuudet

1. Ilmoitettujen laitosten on suoritettava vaatimustenmukaisuuden arvioinnit niiden vaatimustenmukaisuuden arviointimenettelyjen mukaisesti, joista säädetään asiaa koskevassa YTE:ssä.

2. Vaatimustenmukaisuuden arvioinnit on suoritettava oikeasuhteisesti siten, että vältetään tarpeettoman rasitteen aiheuttamista talouden toimijoille. Ilmoitettujen laitosten on tehtäviään hoitaessaan otettava asianmukaisesti huomioon asianomaisten yritysten koko, toimiala ja rakenne, tuotteissa käytettävän teknologian monimutkaisuuden aste sekä tuotantoprosessin massa- tai sarjatuotantoluonne.

Tässä yhteydessä niiden toiminnan tavoitteena on kuitenkin oltava sen arviointi, onko tuote tämän direktiivin mukainen.

3. Jos ilmoitettu laitos katsoo, että valmistaja ei ole täyttänyt vaatimuksia, joista säädetään asiaa koskevassa YTE:ssä tai vastaavissa yhdenmukaistetuissa standardeissa tai teknisissä eritelmissä, sen on vaadittava valmistajaa ryhtymään tarvittaviin korjaaviin toimenpiteisiin eikä se saa antaa vaatimustenmukaisuustodistusta.

4. Jos ilmoitettu laitos katsoo todistuksen antamisen jälkeen suoritettavan vaatimustenmukaisuuden valvonnan yhteydessä, ettei tuote ole enää asiaa koskevan YTE:n tai vastaavien yhdenmukaistettujen standardien tai teknisten eritelmien mukainen, sen on vaadittava valmistajaa ryhtymään tarvittaviin korjaaviin toimenpiteisiin ja tarvittaessa peruutettava todistus väliaikaisesti tai kokonaan.

5. Jos korjaavia toimenpiteitä ei suoriteta tai niillä ei ole vaadittua vaikutusta, ilmoitetun laitoksen on tarpeen mukaan rajoitettava todistuksia taikka peruutettava ne väliaikaisesti tai kokonaan.

42 artikla

Ilmoitettujen laitosten velvollisuus antaa tietoja

1. Ilmoitettujen laitosten on ilmoitettava ilmoittamisesta vastaavalle viranomaiselle seuraavista:

a)	todistusten epäämiset, rajoittamiset taikka peruuttamiset väliaikaisesti tai kokonaan;

b)	olosuhteet, jotka vaikuttavat ilmoituksen soveltamisalaan ja ehtoihin;

c)	vaatimustenmukaisuuden arviointitoimia koskevat tietopyynnöt, jotka ne ovat saaneet markkinavalvontaviranomaisilta;

d)	pyynnöstä vaatimustenmukaisuuden arviointitoimet, jotka on suoritettu niitä koskevan ilmoituksen soveltamisalalla, ja mahdollisesti suoritetut muut toimet, mukaan luettuna rajatylittävä toiminta ja alihankinta.

Edellä olevan a alakohdan mukaisista todistusten epäämisistä, rajoittamisista taikka peruuttamisista väliaikaisesti tai kokonaan on ilmoitettava myös toimivaltaisille kansallisille turvallisuusviranomaisille.

2. Ilmoitettujen laitosten on toimitettava tämän direktiivin nojalla ilmoitetuille muille laitoksille, jotka suorittavat samanlaisia samat tuotteet kattavia vaatimustenmukaisuuden arviointitoimia, asiaankuuluvat tiedot kysymyksistä, jotka liittyvät vaatimustenmukaisuuden arvioinnin kielteisiin tuloksiin ja pyynnöstä myös myönteisiin tuloksiin.

3. Ilmoitettujen laitosten on toimitettava virastolle osajärjestelmien EY-tarkastustodistukset, yhteentoimivuuden osatekijöiden EY-vaatimustenmukaisuustodistukset ja EY-käyttöönsoveltuvuustodistukset.

43 artikla

Parhaiden käytäntöjen vaihto

Komissio huolehtii parhaiden käytäntöjen vaihdon järjestämisestä ilmoittamista koskevista toimintalinjoista vastaavien jäsenvaltioiden kansallisten viranomaisten välillä.

44 artikla

Ilmoitettujen laitosten koordinointi

Komissio varmistaa asianmukaisen koordinoinnin ja yhteistyön tämän direktiivin nojalla ilmoitettujen laitosten välillä perustamalla ilmoitettujen laitosten alakohtaisen ryhmän. Virasto tukee ilmoitettujen laitosten toimintaa asetuksen (EU) 2016/796 24 artiklan mukaisesti.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että niiden ilmoittamat laitokset osallistuvat kyseisen ryhmän työhön suoraan tai nimettyjen edustajien välityksellä.

45 artikla

Nimetyt laitokset

1. Edellä 30–34 artiklassa säädettyjä vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksia koskevia vaatimuksia sovelletaan myös 15 artiklan 8 kohdan mukaisesti nimettyihin laitoksiin, paitsi jos

a)	kyse on sen henkilöstöltä 32 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti vaadituista taidoista, joiden osalta nimetyllä laitoksella on oltava asianmukaiset tiedot ja ymmärrys kansallisesta lainsäädännöstä;

b)	kyse on ilmoittamisesta vastaavan viranomaisen saatavilla 34 artiklan 4 kohdan mukaisesti pidettävistä asiakirjoista, joihin nimetyn laitoksen on sisällytettävä asiakirjat, jotka koskevat tytäryhtiöiden tai alihankkijoiden asiaa koskevien kansallisten sääntöjen mukaisesti tekemää työtä.

2. Edellä 41 artiklassa säädettyjä toimintaan liittyviä velvollisuuksia sovelletaan myös 15 artiklan 8 kohdan mukaisesti nimettyihin laitoksiin, paitsi että kyseiset velvollisuudet viittaavat YTE:ien sijasta kansallisiin sääntöihin.

3. Edellä 42 artiklan 1 kohdassa säädettyä tiedotusvelvollisuutta sovelletaan myös nimettyihin laitoksiin, joiden on ilmoitettava jäsenvaltioille vastaavat tiedot.

VII LUKU

REKISTERIT

46 artikla

Kalustoyksikköjen numerointijärjestelmä

1. Rekisteröintivaltion toimivaltainen viranomainen antaa kullekin kalustoyksikölle 22 artiklan mukaisen rekisteröinnin yhteydessä eurooppalaisen kalustoyksikkönumeron. Kuhunkin kalustoyksikköön on merkittävä sille annettu eurooppalainen kalustoyksikkönumero.

2. Eurooppalaista kalustoyksikkönumeroa koskevat eritelmät on vahvistettava 47 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa säädöksissä asiaa koskevan YTE:n mukaisesti.

3. Kullekin kalustoyksikölle annetaan eurooppalainen kalustoyksikkönumero vain kerran, ellei 47 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuissa toimenpiteissä toisin mainita, asiaa koskevan YTE:n mukaisesti.

4. Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat sellaisten kalustoyksikköjen osalta, jotka liikennöivät tai joiden on tarkoitus liikennöidä kolmansista maista tai kolmansiin maihin, joiden raideleveys eroaa unionin pääasiallisen rataverkon raideleveydestä, hyväksyä kalustoyksikköjen selkeän yksilöinnin muunlaisen tunnistejärjestelmän mukaisesti.

47 artikla

Kalustorekisterit

1. Siihen saakka kun 5 kohdassa tarkoitettu eurooppalainen kalustorekisteri on toiminnassa, kunkin jäsenvaltion on pidettävä kansallista kalustorekisteriä. Tämän rekisterin on täytettävä seuraavat vaatimukset:

a)	rekisterissä noudatetaan 2 kohdassa tarkoitettuja yhteisiä eritelmiä;

b)	rekisteriä pitää ajan tasalla rautatiealan yrityksistä riippumaton elin;

direktiivin (EU) 2016/798 16 ja 22 artiklassa nimetyillä kansallisilla turvallisuusviranomaisilla ja tutkintaelimillä on pääsy rekisteriin; oikeutetun pyynnön perusteella tietoja voivat saada myös direktiivin 2012/34/EU 55 artiklassa tarkoitetut sääntelyelimet ja virasto, rautatieyritykset ja rataverkon haltijat sekä ne henkilöt tai organisaatiot, jotka rekisteröivät kalustoyksikköjä tai jotka on yksilöity rekisterissä.

2. Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksillä yhteisiä eritelmiä, jotka koskevat kansallisten kalustorekisterien sisältöä, tietomuotoa, toiminnallista ja teknistä rakennetta ja toimintatapaa, mukaan lukien tietojen vaihtoon liittyvät järjestelyt sekä tietojen tallentamista ja käyttöä koskevat säännöt.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 51 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

3. Kansallisessa kalustorekisterissä on oltava vähintään seuraavat tiedot:

a)	eurooppalainen kalustoyksikkönumero;

b)	viitetiedot EY-tarkastusvakuutuksesta ja sen antajasta;

c)	viitetiedot 48 artiklassa tarkoitetusta hyväksyttyjen kalustoyksikkötyyppien eurooppalaisesta rekisteristä;

d)	kalustoyksikön omistajan ja haltijan tunnistetiedot;

e)	kalustoyksikön käyttöön liittyvät rajoitukset;

f)	viittaukset kunnossapidosta vastaavaan yksikköön.

4. Niin kauan kuin jäsenvaltioiden kansalliset kalustorekisterit eivät ole 2 kohdassa tarkoitetun eritelmän mukaisesti yhteydessä toisiinsa, kunkin jäsenvaltion on pidettävä rekisteriään ajan tasalla niiden tietojen osalta, joita se koskee, sisällyttäen siihen muutokset, jotka toinen jäsenvaltio tekee omaan rekisteriinsä.

5. Jäsenvaltioiden ja sidosryhmien hallinnollisten rasitteiden ja aiheettomien kustannusten vähentämiseksi komissio hyväksyy viimeistään 16 päivänä kesäkuuta 2018 kustannus-hyötyanalyysin tuloksen huomioon ottaen täytäntöönpanosäädöksillä tekniset ja toiminnalliset eritelmät eurooppalaista kalustorekisteriä varten, johon sisällytettäisiin kansalliset kalustorekisterit, jotta varmistetaan yhdenmukaistettu liitäntä kaikille käyttäjille kalustoyksikköjen rekisteröintiä ja tiedonhallintaa varten. Tällöin sovelletaan 1 kohdan b ja c alakohtaa sekä 3 kohtaa. Tällaiseen eritelmään on sisällytettävä sisältö, tietomuoto, toiminnallinen ja tekninen rakenne, toimintatapa, tietojen vaihtoa koskevat järjestelyt mukaan lukien, sekä tietojen tallentamista ja käyttöä koskevat säännöt samoin kuin siirtymävaiheet.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 51 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen ja viraston suosituksen pohjalta.

Eurooppalainen kalustorekisteri kehitetään ottaen huomioon viraston ja jäsenvaltioiden jo käyttöön ottamat tietotekniset sovellukset ja rekisterit, kuten kansallisiin kalustorekistereihin liitetty eurooppalainen keskitetty virtuaalinen kalustorekisteri. Eurooppalaisen kalustorekisterin on oltava toiminnassa viimeistään 16 päivänä kesäkuuta 2021.

6. Kalustoyksikön haltijan on välittömästi ilmoitettava kalustorekistereihin merkittyihin tietoihin tehdyistä muutoksista, kalustoyksikön romuttamisesta ja päätöksestään olla enää rekisteröimättä kalustoyksikköä jäsenvaltiolle, jossa kalustoyksikkö on rekisteröity.

7. Jos kalustoyksiköt hyväksytään ensimmäisen kerran kolmannessa maassa ja niitä käytetään sen jälkeen jäsenvaltiossa, kyseisen jäsenvaltion on varmistettava, että kalustoyksikköä koskevat tiedot, joihin kuuluvat vähintään kyseessä olevan kalustoyksikön haltijaa ja sen kunnossapidosta vastaavaa yksikköä koskevat tiedot sekä kalustoyksikön käyttöön liittyvät rajoitukset, voidaan saada käyttöön kalustorekisteristä tai että ne ovat muutoin viipymättä saatavilla helposti luettavassa muodossa samojen syrjimättömyysperiaatteiden mukaisesti, joita sovelletaan kalustorekisterin samanlaisiin tietoihin.

48 artikla

Hyväksyttyjen kalustoyksikkötyyppien eurooppalainen rekisteri

1. Viraston on perustettava ja pidettävä ajan tasalla rekisteri 24 artiklan mukaisesti annetuista kalustoyksikkötyyppien markkinoillesaattamisluvista. Kyseisen rekisterin on:

a)	oltava julkinen ja siihen on oltava kaikilla sähköinen pääsy;

b)	noudatettava 2 kohdassa tarkoitettuja yhteisiä eritelmiä;

c)	oltava liitetty asiaankuuluviin kalustorekistereihin.

2. Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla se hyväksyy yhteisiä eritelmiä, jotka koskevat hyväksyttyjen kalustoyksikkötyyppien rekisterien sisältöä, tietomuotoa, toiminnallista ja teknistä rakennetta ja toimintatapaa sekä tietojen tallentamiseen ja käyttöön sovellettavia sääntöjä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 51 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

3. Rekisterin on sisällettävä ainakin seuraavat tiedot kustakin kalustoyksikkötyypistä:

a)	kalustoyksikkötyypin tekniset ominaispiirteet sellaisina kuin ne on määritelty asiaa koskevissa YTE:issä, mukaan lukien ne, jotka koskevat esteettömyyttä vammaisten henkilöiden ja liikkumisesteisten henkilöiden kannalta;

b)	valmistajan nimi;

c)	kalustoyksikkötyypin käyttöalueeseen liittyvien lupien tiedot, mukaan lukien mahdolliset rajoitukset tai peruutukset.

49 artikla

Infrastruktuurirekisteri

1. Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että julkaistaan infrastruktuurirekisteri, jossa ilmoitetaan asiaa koskevassa YTE:ssä esitetyn kunkin asianomaisen osajärjestelmän tai osajärjestelmän osan verkkoparametrien arvot.

2. Infrastruktuurirekisteriin tallennettuja parametrien arvoja on käytettävä yhdessä kalustoyksikön markkinoillesaattamislupaan sisältyvien parametrien arvojen kanssa tarkistettaessa kalustoyksikön ja verkon teknistä yhteensopivuutta.

3. Infrastruktuurirekisterissä voi olla kiinteiden laitteiden käyttöä koskevia ehtoja ja muita rajoituksia.

4. Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että infrastruktuurirekisteri pidetään ajan tasalla 5 kohdan mukaisesti.

5. Komissio antaa täytäntöönpanosäädöksiä, joilla se hyväksyy yhteisiä eritelmiä, jotka koskevat infrastruktuurirekisterin sisältöä, tietomuotoa, toiminnallista ja teknistä rakennetta ja toimintatapaa sekä tietojen tallentamiseen ja käyttöön sovellettavia sääntöjä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 51 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

VIII LUKU

SIIRTYMÄ- JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

50 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1. Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2. Siirretään komissiolle 15 päivästä kesäkuuta 2016 viiden vuoden ajaksi 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen tämän viiden vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.

3. On erityisen tärkeää, että komissio noudattaa tavanomaista käytäntöään ja toteuttaa ennen kyseisten delegoitujen säädösten hyväksymistä asianmukaiset asiantuntijoiden, mukaan lukien jäsenvaltioiden asiantuntijat, kuulemiset.

4. Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

5. Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

6. Edellä olevan 5 artiklan 1 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

51 artikla

Komiteamenettely

1. Komissiota avustaa neuvoston direktiivin 96/48/EY (16) 21 artiklalla perustettu komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2. Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 4 artiklaa.

52 artikla

Perusteluvelvollisuus

Tätä direktiiviä sovellettaessa tehdyt päätökset, jotka koskevat yhteentoimivuuden osatekijöiden vaatimustenmukaisuuden tai käyttöönsoveltuvuuden arviointia tai unionin rautatiejärjestelmän osajärjestelmien tarkistamista, sekä 7, 12 ja 17 artiklan mukaisesti tehdyt päätökset on perusteltava yksityiskohtaisesti. Päätöksestä on ilmoitettava viipymättä sille, jota asia koskee, ja samalla on ilmoitettava kyseisessä jäsenvaltiossa voimassa olevan lainsäädännön mukaisista muutoksenhakukeinoista ja niille asetetuista määräajoista.

53 artikla

Kertomukset ja tiedot

1. Komissio antaa viimeistään 16 päivänä kesäkuuta 2018 kertomuksen siitä, miten on edistytty virastolle tämän direktiivin mukaisesti annettavaan suurempaan rooliin valmistautumisessa. Lisäksi komissio antaa joka kolmas vuosi ja ensimmäisen kerran kolmen vuoden kuluttua 54 artiklassa säädetyn siirtymäkauden päättymisestä Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen unionin rautatiejärjestelmän yhteentoimivuuden alalla saavutetusta edistymisestä sekä viraston toiminnasta tässä yhteydessä. Kertomukseen sisältyy myös arvio VII luvun mukaisten rekisterien täytäntöönpanosta ja käytöstä sekä analyysi 7 artiklassa mainituista tapauksista ja V luvun soveltamisesta, jossa arvioidaan erityisesti viraston ja kansallisten turvallisuusviranomaisten välillä tehtyjen yhteistyösopimusten toimintaa. Siirtymäkauden jälkeen annettavaa ensimmäistä kertomusta varten komissio järjestää asiaankuuluvien sidosryhmien laajan kuulemisen ja laatii ohjelman, joka mahdollistaa edistymisen arvioinnin. Komissio ehdottaa tarvittaessa edellä mainitun analyysin perusteella lainsäädäntötoimenpiteitä, jotka koskevat esimerkiksi viraston tulevaa roolia yhteentoimivuuden parantamisessa.

2. Virasto kehittää välineen, jonka avulla voidaan jäsenvaltion, Euroopan parlamentin tai komission pyynnöstä laatia katsaus unionin rautatiejärjestelmän yhteentoimivuuden tasosta, ja pitää sitä säännöllisesti ajan tasalla. Tässä välineessä käytetään VII luvussa säädetyissä rekistereissä saatavilla olevia tietoja.

54 artikla

Kalustoyksikköjen käyttöä koskevat siirtymäjärjestelyt

1. Kalustoyksikköihin, joille on myönnettävä lupa 15 päivän kesäkuuta 2016 ja 16 päivän kesäkuuta 2019 välillä, sovelletaan direktiivin 2008/57/EY V luvussa esitettyjä säännöksiä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän artiklan 4 kohdan soveltamista.

2. Kalustoyksikköjen käyttöönottoluvat, jotka on myönnetty 1 kohdan mukaisesti, ja kaikki muut ennen 15 päivää kesäkuuta 2016 myönnetyt luvat, myös kansainvälisten sopimusten, erityisesti RIC (Regolamento Internazionale Carrozze) ja RIV (Regolamento Internazionale Veicoli) -sopimusten, nojalla myönnetyt luvat, ovat edelleen voimassa niiden ehtojen mukaisesti, joiden perusteella luvat on myönnetty.

3. Kalustoyksikköjen, joille on myönnetty käyttöönottolupa 1 ja 2 kohdan mukaisesti, on saatava uusi kalustoyksikön markkinoillesaattamislupa, jotta niitä voi käyttää yhdellä tai useammalla verkolla, joka ei vielä kuulu niiden luvan soveltamisalaan. Markkinoillesaattamiseen tällaisilla lisäverkoilla sovelletaan 21 artiklaa.

4. Virasto hoitaa 21 ja 24 artiklan mukaisia luvanantotehtäviä ja 19 artiklassa tarkoitettuja tehtäviä viimeistään 16 päivästä kesäkuuta 2019 niiden jäsenvaltioiden käyttöalueiden osalta, jotka eivät ole antaneet ilmoitusta virastolle ja komissiolle 57 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Poiketen siitä, mitä 21 ja 24 artiklassa säädetään, niiden jäsenvaltioiden kansalliset turvallisuusviranomaiset, jotka ovat antaneet ilmoituksen virastolle ja komissiolle 57 artiklan 2 kohdan mukaisesti, voivat edelleen antaa lupia direktiivin 2008/57/EY mukaisesti 16 päivään kesäkuuta 2020 saakka.

55 artikla

Muut siirtymäsäännökset

1. Direktiivin 2008/57/EY liitteitä IV, V, VII ja IX sovelletaan tämän direktiivin 7 artiklan 5 kohdassa, 9 artiklan 4 kohdassa, 14 artiklan 10 kohdassa ja 15 artiklan 9 kohdassa tarkoitettujen vastaavien täytäntöönpanosäädösten soveltamispäivään asti.

2. Direktiiviä 2008/57/EY sovelletaan edelleen ERTMS-ratalaitteita koskeviin hankkeisiin, jotka on tarkoitus ottaa käyttöön 15 päivän kesäkuuta 2016 ja 16 päivän kesäkuuta 2019 välillä.

3. Hankkeisiin, joihin liittyvä tarjous- tai sopimusvaihe on päättynyt ennen 16 päivää kesäkuuta 2019, ei sovelleta 19 artiklassa tarkoitettua viraston antamaa ennakkohyväksyntää.

4. Sellaisiin sopimuksiin sisältyviin vaihtoehtoihin, jotka allekirjoitettiin ennen 15 päivää kesäkuuta 2016, ei 16 päivään kesäkuuta 2031 saakka sovelleta 19 artiklassa tarkoitettua viraston antamaa ennakkohyväksyntää, vaikka niitä käytettäisiin 15 päivän kesäkuuta 2016 jälkeen.

5. Ennen kuin kansalliset turvallisuusviranomaiset antavat luvan sellaisten ERTMS-ratalaitteiden käyttöönotolle, joihin ei sovelleta 19 artiklassa tarkoitettua viraston antamaa ennakkohyväksyntää, niiden on toimittava yhteistyössä viraston kanssa varmistaakseen, että tekniset ratkaisut ovat täysin yhteentoimivia, asetuksen (EU) 2016/796 30 artiklan 3 kohdan ja 31 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

56 artikla

Viraston suositukset ja lausunnot

Virasto antaa asetuksen (EU) 2016/796 19 artiklan mukaisesti suosituksia ja lausuntoja tämän direktiivin soveltamiseksi. Tarvittaessa nämä suositukset ja lausunnot otetaan huomioon laadittaessa tämän direktiivin nojalla täytäntöönpanosäädöksiä.

57 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1. Jäsenvaltioiden on saatettava 1 ja 2 artiklan, 7 artiklan 1–4 kohdan ja 6 kohdan, 8 artiklan, 9 artiklan 1 kohdan, 10 artiklan 5 kohdan, 11 artiklan 1, 3 ja 4 kohdan, 12, 13 ja 14 artiklan, 15 artiklan 1–8 kohdan, 16 artiklan, 18 artiklan, 19 artiklan 3 kohdan, 21–39 artiklan, 40 artiklan 2 kohdan, 41, 42, 44, 45 ja 46 artiklan, 47 artiklan 1, 3, 4 ja 7 kohdan, 49 artiklan 1–4 kohdan, 54 artiklan sekä liitteiden I, II, III ja IV noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 16 päivänä kesäkuuta 2019. Niiden on toimitettava viipymättä nämä säännökset kirjallisina komissiolle.

2. Jäsenvaltiot voivat jatkaa 1 kohdassa tarkoitettua määräaikaa direktiivin saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä yhdellä vuodella. Tätä varten jäsenvaltioiden, jotka eivät saata voimaan lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä 1 kohdassa tarkoitetussa määräajassa direktiivin saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä, on ilmoitettava asiasta virastolle ja komissiolle viimeistään 16 päivänä joulukuuta 2018 ja perusteltava tällainen määräajan jatkaminen.

3. Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne julkaistaan virallisesti. Niissä on myös mainittava, että voimassa olevissa laeissa, asetuksissa ja hallinnollisissa määräyksissä olevat viittaukset tällä direktiivillä kumottuihin direktiiveihin on katsottava viittauksiksi tähän direktiiviin. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset ja maininta tehdään.

4. Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä säännellyistä kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

5. Velvoitetta saattaa tämän direktiivin 13 artikla, 14 artiklan 1–8, 11 ja 12 kohta, 15 artiklan 1–9 kohta, 16 artiklan 1 kohta, 19–26 artikla, 45, 46 ja 47 artikla, 49 artiklan 1–4 kohta ja 54 artikla osaksi kansallista lainsäädäntöä ja panna ne täytäntöön ei sovelleta Kyprokseen eikä Maltaan, niin kauan kuin niiden alueilla ei ole rautatiejärjestelmää.

Heti kun julkinen tai yksityinen yhteisö jättää virallisen hakemuksen rautatielinjan rakentamisesta yhden tai useamman rautatieyrityksen liikennöintiä varten, kyseisten jäsenvaltioiden on kuitenkin hyväksyttävä säädökset ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen artiklojen täytäntöön panemiseksi kahden vuoden kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta.

58 artikla

Kumoaminen

Kumotaan direktiivi 2008/57/EY, sellaisena kuin se on muutettuna liitteessä V olevassa A osassa luetelluilla direktiiveillä, 16 päivästä kesäkuuta 2020, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta jäsenvaltioiden velvollisuuteen noudattaa liitteessä V olevassa B osassa olevia määräaikoja, joiden kuluessa niiden on saatettava siinä mainitut direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä.

Viittauksia kumottuun direktiiviin pidetään viittauksina tähän direktiiviin liitteessä VI olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

59 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

60 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Strasbourgissa 11 päivänä toukokuuta 2016.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

M. SCHULZ

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

J. A. HENNIS-PLASSCHAERT

(1) EUVL C 327, 12.11.2013, s. 122.

(2) EUVL C 356, 5.12.2013, s. 92.

(3) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 26. helmikuuta 2014 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston ensimmäisen käsittelyn kanta, vahvistettu 10. joulukuuta 2015 (EUVL C 57, 12.2.2016, p. 1). Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 28. huhtikuuta 2016 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(4) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/57/EY, annettu 17 päivänä kesäkuuta 2008, rautatiejärjestelmän yhteentoimivuudesta yhteisössä (EUVL L 191, 18.7.2008, s. 1).

(5) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/796, annettu 11 päivänä toukokuuta 2016, Euroopan unionin rautatievirastosta ja asetuksen (EY) N:o 881/2004 kumoamisesta (ks. tämän virallisen lehden s. 1).

(6) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1025/2012, annettu 25 päivänä lokakuuta 2012, eurooppalaisesta standardoinnista, neuvoston direktiivien 89/686/ETY ja 93/15/ETY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 94/9/EY, 94/25/EY, 95/16/EY, 97/23/EY, 98/34/EY, 2004/22/EY, 2007/23/EY, 2009/23/EY ja 2009/105/EY muuttamisesta ja neuvoston päätöksen 87/95/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 1673/2006/EY kumoamisesta (EUVL L 316, 14.11.2012, s. 12).

(7) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/25/EU, annettu 26 päivänä helmikuuta 2014, vesi- ja energiahuollon sekä liikenteen ja postipalvelujen alalla toimivien yksiköiden hankinnoista ja direktiivin 2004/17/EY kumoamisesta (EUVL L 94, 28.3.2014, s. 243).

(8) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/798, annettu 11 päivänä toukokuuta 2016, rautateiden turvallisuudesta (ks. tämän virallisen lehden s. 102).

(9) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 765/2008, annettu 9 päivänä heinäkuuta 2008, tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvää akkreditointia ja markkinavalvontaa koskevista vaatimuksista ja neuvoston asetuksen (ETY) N:o 339/93 kumoamisesta (EUVL L 218, 13.8.2008, s. 30).

(10) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).

(11) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/34/EU, annettu 21 päivänä marraskuuta 2012, yhtenäisestä eurooppalaisesta rautatiealueesta (EUVL L 343, 14.12.2012, s. 32).

(12) Komission päätös 2010/713/EU, annettu 9 päivänä marraskuuta 2010, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/57/EY mukaisesti hyväksytyissä yhteentoimivuuden teknisissä eritelmissä käytettävistä vaatimustenmukaisuuden ja käyttöönsoveltuvuuden arviointimenettelyjen ja EY-tarkastusmenettelyn moduuleista (EUVL L 319, 4.12.2010, s. 1).

(13) Komission päätös 98/500/EY, tehty 20 päivänä toukokuuta 1998, Euroopan tason työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua edistävien alakohtaisten neuvottelukomiteoiden perustamisesta (EYVL L 225, 12.8.1998, s. 27).

(14) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/1535, annettu 9 päivänä syyskuuta 2015, teknisiä määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä (EUVL L 241, 17.9.2015, s. 1).

(15) Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 768/2008/EY, tehty 9 päivänä heinäkuuta 2008, tuotteiden kaupan pitämiseen liittyvistä yhteisistä puitteista ja päätöksen 93/465/ETY kumoamisesta (EUVL L 218, 13.8.2008, s. 82).

(16) Neuvoston direktiivi 96/48/EY, annettu 23 päivänä heinäkuuta 1996, Euroopan laajuisen suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän yhteentoimivuudesta (EYVL L 235, 17.9.1996, s. 6).

LIITE I

Unionin rautatiejärjestelmän perusosat

1. Verkko

Tämän direktiivin soveltamiseksi unionin verkko sisältää seuraavat osat:

a)	erityisesti suurnopeusjunia varten rakennetut tai rakennettavat radat, joilla voidaan ajaa yleensä vähintään 250 kilometrin tuntinopeudella,

b)	erityisesti suurnopeusjunia varten parannetut tai parannettavat radat, joilla voidaan ajaa noin 200 kilometrin tuntinopeudella,

erityisesti suurnopeusjunia varten parannetut erityiset radat, joissa maasto, korkeuserot tai kaupunkiympäristö aiheuttavat hankaluuksia ja joilla nopeus on mukautettava tapauskohtaisesti. Tähän luokkaan kuuluvat suurten nopeuksien verkon ja tavanomaisen verkon väliset yhdysradat, asema-alueiden radat sekä terminaalien, varikkojen yms. radat, joilla suurten nopeuksien liikkuvaa kalustoa kuljetetaan tavanomaisella nopeudella,

d)	henkilöliikenteeseen tarkoitetut tavanomaiset radat,

e)	kaikkeen liikenteeseen (henkilö- ja tavaraliikenne) tarkoitetut tavanomaiset radat,

f)	tavaraliikenteelle tarkoitetut tavanomaiset radat,

g)	henkilöliikenteen solmukohdat,

h)	tavaraliikenteen solmukohdat, mukaan lukien yhdistettyjen kuljetusten terminaalit,

i)	edellä mainittujen osien väliset liityntäraiteet.

Nämä verkot käsittävät liikenteen hallinta-, paikantamis- ja navigointijärjestelmät, tällä verkolla tapahtuvaan pitkän matkan henkilöliikenteeseen ja tavaraliikenteeseen tarkoitetut tekniset tietojenkäsittely- ja televiestintälaitteet, jotta taataan verkon varma ja häiriötön käyttö ja tehokas liikenteen hoito.

2. Kalustoyksiköt

Tämän direktiivin soveltamiseksi unionin kalustoyksikköjä ovat kaikki kalustoyksiköt, jotka todennäköisesti kulkevat unionin verkolla tai jossain sen osassa:

—	veturit ja henkilöliikenteen liikkuva kalusto, mukaan luettuina lämpövoimakoneella tai sähkömoottorilla varustetut vetoyksiköt, omalla käyttövoimalla liikkuvat lämpövoimakoneella tai sähkömoottorilla varustetut henkilöjunat ja matkustajavaunut;

—	tavaravaunut, mukaan luettuina koko verkkoa varten tarkoitetut matalat kalustoyksiköt ja kuorma-autojen kuljetukseen tarkoitetut kalustoyksiköt;

—	erityiskalustoyksiköt, kuten ratatyökoneet.

Tähän kalustoyksikköjen luetteloon on kuuluttava kalustoyksiköt, jotka on erityisesti suunniteltu kulkemaan 1 kohdassa kuvailluilla erityyppisillä suurnopeusjunia varten tarkoitetuilla radoilla.

LIITE II

OSAJÄRJESTELMÄT

1. Luettelo osajärjestelmistä

Tämän direktiivin soveltamiseksi unionin rautatiejärjestelmä voidaan jakaa seuraaviin osajärjestelmiin joko:

rakenteellisin perustein:

—	infrastruktuuri,

—

energia,

—	ratalaitteiden ohjaus, hallinta ja merkinanto,

—	veturilaitteiden ohjaus, hallinta ja merkinanto,

—	liikkuva kalusto; tai

toiminnallisin perustein:

—	käyttötoiminta ja liikenteen hallinta,

—	kunnossapito,

—	henkilö- ja tavaraliikenteen telemaattiset sovellukset.

2. Osajärjestelmien kuvaus

Virasto esittää kutakin osajärjestelmää tai osajärjestelmän osaa koskevien YTE:ien laatimisen yhteydessä luettelon yhteentoimivuuteen liittyvistä osatekijöistä ja näkökohdista. Osajärjestelmiin sisältyvät seuraavat näkökohdat tai osatekijät, sanotun kuitenkaan rajoittamatta näiden näkökohtien tai yhteentoimivuuden osatekijöiden määrittämistä tai sitä järjestystä, jossa osajärjestelmistä laaditaan YTE:iä:

2.1 Infrastruktuuri

Raiteet, vaihteet, tasoristeykset, tekniset rakenteet (sillat, tunnelit jne.), asemien rautatieliikennettä palvelevat osat (mukaan luettuina sisäänkäynnit, laiturit, kulkuyhteydet, palvelupisteet, käymälät ja tietojärjestelmät ja niiden esteettömyys vammaisten henkilöiden ja liikkumisesteisten henkilöiden kannalta) sekä turva- ja suojalaitteet.

2.2 Energia

Sähköistysjärjestelmä, mukaan lukien ilmajohdot sekä sähkönkulutuksen mittaus- ja hinnoittelujärjestelmän ratalaitteisto.

2.3 Ratalaitteiden ohjaus, hallinta ja merkinanto

Kaikki ratalaitteet, joita tarvitaan varmistamaan verkolla luvallisesti liikkuvien junien turvallisuus, ohjaus ja valvonta.

2.4 Veturilaitteiden ohjaus, hallinta ja merkinanto

Kaikki veturilaitteet, joita tarvitaan varmistamaan verkolla luvallisesti liikkuvien junien turvallisuus, ohjaus ja valvonta.

2.5 Käyttötoiminta ja liikenteen hallinta

Menettelyt ja niihin liittyvät laitteet, joiden avulla voidaan varmistaa eri rakenteellisten osajärjestelmien yhdenmukainen käyttö sekä niiden tavanomaisen toiminnan että vajaatoiminnan aikana, mukaan lukien erityisesti junan kokoonpano ja junien ajaminen sekä liikenteen suunnittelu ja hallinta.

Minkä tahansa rautatieliikennepalvelun suorittamisen edellyttämä ammatillinen kelpoisuus.

2.6 Telemaattiset sovellukset

Liitteen I mukaisesti tämä osajärjestelmä koostuu kahdesta osasta:

a)	henkilöliikenteen sovellukset, mukaan lukien järjestelmät matkustajille tiedottamiseksi ennen matkaa ja sen aikana, varausjärjestelmät, maksujärjestelmät, matkatavaroiden käsittely sekä yhteyksien järjestäminen junien välillä ja muiden liikennemuotojen kanssa;

b)	tavaraliikenteen sovellukset, mukaan lukien tiedotusjärjestelmät (tavaroiden ja junien ajantasainen seuranta), lajittelu- ja jakelujärjestelmät, varaus-, maksu- ja laskutusjärjestelmät, yhteyksien järjestäminen muiden liikennemuotojen kanssa sekä saateasiakirjojen tuottaminen sähköisessä muodossa.

2.7 Liikkuva kalusto

Rakenteet, junien kaikkien laitteiden ohjaus- ja valvontajärjestelmä, virranottolaitteet, vetolaitteet, energian muuntolaitteet, kalustoyksikköön sijoitetut sähkönkulutuksen mittaus- ja hinnoittelulaitteet, jarrulaitteet, kytkinlaitteet, pyörästölaitteet (telit, akselit) ja jousitus, ovet, ihmisen ja koneen väliset rajapinnat (kuljettaja, junahenkilökunta, matkustajat, mukaan lukien vammaisten henkilöiden ja liikkumisesteisten henkilöiden esteettömän pääsyn edellytykset), passiiviset ja aktiiviset turvalaitteet sekä matkustajien ja junahenkilökunnan terveyttä turvaavat laitteet.

2.8 Kunnossapito

Menettelyt, niihin liittyvät välineet, kunnossapitotyön logistiset laitteistot sekä varastot, jotka mahdollistavat pakollisten korjaavien tai ennalta ehkäisevien kunnossapitotoimien toteuttamisen unionin rautatiejärjestelmän yhteentoimivuuden varmistamiseksi ja tarvittavan suorituskyvyn takaamiseksi.

LIITE III

OLENNAISET VAATIMUKSET

1. Yleiset vaatimukset

1.1 Turvallisuus

1.1.1 Turvallisuuden kannalta olennaisten komponenttien ja erityisesti junien liikkumiseen liittyvien laitteiden suunnittelun, rakentamisen tai valmistamisen sekä kunnossapidon ja valvonnan on taattava sellainen turvallisuustaso, joka vastaa verkolle vahvistettuja tavoitteita, myös määritellyissä vajaatoimintatilanteissa.

1.1.2 Pyörien ja kiskojen kosketuksessa vaikuttavien parametrien on oltava sellaisten kulun vakautta koskevien perusteiden mukaisia, että niillä taataan turvallinen liikenne sallitulla enimmäisnopeudella. Jarrulaitteiston parametrien on oltava sellaiset, että niillä taataan pysähtyminen sallitusta enimmäisnopeudesta tietyllä jarrutusmatkalla.

1.1.3 Käytettävien laitteiden on kestettävä käyttöaikanaan niille määritetyt tavanomaiset tai poikkeukselliset rasitukset. Niiden satunnaisista vioista turvallisuudelle aiheutuvia seurauksia on rajoitettava asianmukaisilla keinoilla.

1.1.4 Kiinteät laitteistot ja liikkuva kalusto on suunniteltava ja käytettävät materiaalit valittava siten, että tulipalon sattuessa tulen ja savun syntymistä ja leviämistä sekä niiden vaikutuksia voidaan rajoittaa.

1.1.5 Käyttäjien käsiteltäviksi tarkoitetut laitteet on suunniteltava siten, etteivät ne vaaranna laitteiden turvallista käyttöä tai käyttäjien terveyttä ja turvallisuutta, jos niitä käytetään ennakoitavissa olevalla tavalla, mutta ei ohjeiden mukaisesti.

1.2 Luotettavuus ja käyttökunto

Junien liikkumiseen liittyvien kiinteiden tai liikkuvien komponenttien seuranta ja kunnossapito on järjestettävä ja toteutettava sekä niiden laajuus määritettävä siten, että ne pysyvät toimintakuntoisina tarkoitetuissa olosuhteissa.

1.3 Terveys

1.3.1 Materiaaleja, jotka voivat käyttötavastaan johtuen vaarantaa niiden kanssa kosketuksiin joutuvien ihmisten terveyden, ei saa käyttää junissa eikä rautateiden infrastruktuureissa.

1.3.2 Materiaalit on valittava ja niitä on käytettävä siten, että voidaan rajoittaa haitallisten ja vaarallisten savujen tai kaasujen muodostuminen, erityisesti tulipalossa.

1.4 Ympäristönsuojelu

1.4.1 Rautatiejärjestelmän toteuttamisen ja käytön ympäristövaikutukset on arvioitava ja otettava huomioon järjestelmää suunniteltaessa unionin oikeuden mukaisesti.

1.4.2 Junissa ja infrastruktuureissa käytettyjen materiaalien on oltava sellaisia, että voidaan välttää ympäristölle haitallisten tai vaarallisten savujen tai kaasujen muodostuminen, erityisesti tulipalossa.

1.4.3 Liikkuva kalusto ja energiansyöttöjärjestelmät on suunniteltava ja toteutettava siten, että ne ovat sähkömagneettisilta ominaisuuksiltaan yhteensopivia sellaisten julkisten tai yksityisten laitteistojen, laitteiden ja verkkojen kanssa, joihin ne saattavat vaikuttaa.

1.4.4 Rautatiejärjestelmän suunnittelusta ja toiminnasta ei saa aiheutua sallitut rajat ylittävää melutasoa

—	rautatieinfrastruktuurin, sellaisena kuin se on määriteltynä direktiivin 2012/34/EU 3 artiklan 3 kohdassa, lähialueilla eikä

—	ohjaamossa.

1.4.5 Rautatiejärjestelmän käyttö ei saa aiheuttaa maaperässä sen tasoista värähtelyä, että se tavanomaisessa kunnossa ollessaan häiritsee liikaa infrastruktuurin lähellä suoritettavia toimintoja ja radan ympäristöä.

1.5 Tekninen yhteensopivuus

Infrastruktuurien ja kiinteiden laitteistojen teknisten ominaisuuksien on sovittava yhteen keskenään sekä rautatiejärjestelmässä liikkuvien junien ominaisuuksien kanssa. Tämä vaatimus sisältää kalustoyksikön osajärjestelmän turvallisen yhdistämisen infrastruktuuriin.

Jos näiden ominaisuuksien noudattaminen osoittautuu vaikeaksi verkon tietyissä osissa, voidaan toteuttaa väliaikaisia ratkaisuja, joiden avulla taataan yhteensopivuus tulevaisuudessa.

1.6 Esteettömyys

1.6.1 Osajärjestelmien ”infrastruktuuri” ja ”liikkuva kalusto” on oltava vammaisten henkilöiden ja liikkumisesteisten henkilöiden esteettömästi saavutettavissa, jotta näillä henkilöillä on niihin muiden kanssa tasavertainen pääsy siten, että esteet ennaltaehkäistään tai poistetaan ja sovelletaan muita aiheellisia toimenpiteitä. Näihin on sisällyttävä osajärjestelmien niiden asiaan liittyvien osien, joihin yleisöllä on pääsy, suunnittelu, rakentaminen, uusiminen, parantaminen, ylläpito ja toiminta.

1.6.2 Osajärjestelmien ”käyttötoiminta” ja ”henkilöliikenteen telemaattiset sovellukset” on tarjottava tarvittavat toiminnot, joilla helpotetaan vammaisten henkilöiden ja liikkumisesteisten henkilöiden muiden kanssa tasavertaista pääsyä siten, että esteet ennaltaehkäistään tai poistetaan ja sovelletaan muita aiheellisia toimenpiteitä.

2. Kunkin osajärjestelmän erityisvaatimukset

2.1 Infrastruktuuri

2.1.1 Turvallisuus

On ryhdyttävä asianmukaisiin toimiin, jotta estetään pääsy tai asiaton tunkeutuminen laitteistoihin.

On ryhdyttävä asianmukaisiin toimiin ihmisille aiheutuvan vaaraan rajoittamiseksi erityisesti junien kulkiessa asemien läpi.

Infrastruktuurit, joihin yleisöllä on pääsy, on suunniteltava ja toteutettava siten, että rajoitetaan ihmisille aiheutuvia turvallisuusriskejä (infrastruktuurien vakaus, tulipalot, pääsytiet, evakuointi, laiturit jne.).

On ryhdyttävä asianmukaisiin toimiin pitkien tunneleiden ja maasiltojen asettamien erityisten turvallisuusvaatimusten huomioon ottamiseksi.

2.1.2 Esteettömyys

Infrastruktuuriosajärjestelmien, joihin yleisöllä on pääsy, on oltava vammaisten henkilöiden ja liikkumisesteisten henkilöiden esteettömästi saavutettavissa 1.6 kohdan mukaisesti.

2.2 Energia

2.2.1 Turvallisuus

Energian syöttölaitteiden toiminta ei saa vaarantaa junien eikä ihmisten (käyttäjät, käyttöhenkilökunta, ratavarren asukkaat ja sivulliset) turvallisuutta.

2.2.2 Ympäristönsuojelu

Sähkö- tai lämpöenergiansyöttölaitteiden toiminnasta aiheutuvien ympäristöhaittojen on pysyttävä määritellyissä rajoissa.

2.2.3 Tekninen yhteensopivuus

Sähkö- tai lämpöenergian syöttöjärjestelmien on

—	mahdollistettava se, että junat saavuttavat määritellyt suoritustasot,

—	sähkönsyöttöjärjestelmien osalta sovittava yhteen juniin asennettujen virranottolaitteiden kanssa.

2.3 Ohjaus, hallinta ja merkinanto

2.3.1 Turvallisuus

Käytettyjen ohjaus-, hallinta- ja merkinantolaitteiden ja niiden toiminnan on mahdollistettava junaliikenne, jonka turvallisuustaso vastaa verkolle asetettuja tavoitteita. Ohjaus-, hallinta- ja merkinantojärjestelmien on edelleen mahdollistettava verkolla luvallisesti liikkuvien junien turvallinen liikkuminen määritellyssä vajaatoimintatilanteessa.

2.3.2 Tekninen yhteensopivuus

Uudet infrastruktuurit ja uusi liikkuva kalusto, joka on rakennettu tai kehitetty yhteensopivien ohjaus-, hallinta- ja merkinantojärjestelmien käyttöönoton jälkeen, on mukautettava näiden järjestelmien käyttöön.

Junien ohjaamoihin asennettujen ohjaus-, hallinta- ja merkinantolaitteiden on mahdollistettava tavanomainen käyttötoiminta määritellyissä olosuhteissa rautatiejärjestelmässä.

2.4 Liikkuva kalusto

2.4.1 Turvallisuus

Liikkuvan kaluston rakenteet ja kalustoyksikköjen välisten kytkentöjen rakenteet on suunniteltava siten, että matkustaja- ja ohjaamotilat ovat suojattuja, jos junat törmäävät tai suistuvat raiteilta.

Sähkölaitteet eivät saa vaarantaa ohjaus-, hallinta- ja merkinantolaitteiden toimintavarmuutta.

Jarrutustekniikoiden ja -tehojen on oltava yhteensopivia raiteiden, teknisten rakenteiden ja merkinantojärjestelmien kanssa.

On ryhdyttävä toimiin pääsyn estämiseksi jännitteisiin laitteisiin, jotta ihmisten turvallisuus ei vaarantuisi.

Vaaratilanteita varten on oltava käytettävissä laitteita, joiden avulla matkustajat voivat ilmoittaa vaarasta kuljettajalle ja junahenkilökunta voi olla yhteydessä heihin.

On varmistettava juniin nousevien ja niistä poistuvien matkustajien turvallisuus. Ovissa on oltava matkustajien turvallisuuden takaava sulkemis- ja avausjärjestelmä.

Käytössä on oltava hätäuloskäyntejä, ja ne on merkittävä.

On ryhdyttävä asianmukaisiin toimiin hyvin pitkien tunneleiden asettamien erityisten turvallisuusvaatimusten huomioon ottamiseksi.

Junissa on oltava riittävän tehokas hätävalaistusjärjestelmä, jolla on riittävä oma tehonlähde.

Junissa on oltava kuulutusjärjestelmä, jonka avulla junahenkilökunta voi välittää viestejä matkustajille.

Matkustajille on annettava helposti ymmärrettäviä ja kattavia tietoja heihin sovellettavista säännöistä sekä rautatieasemilla että junissa.

2.4.2 Luotettavuus ja käyttökunto

Toiminnan kannalta olennaiset ajo-, veto- ja jarrutuslaitteet sekä ohjaus- ja hallintajärjestelmä on suunniteltava siten, että määritellyssä vajaatoimintatilanteessa juna voi jatkaa matkaansa ilman, että siitä on haittaa käyttöön jääville laitteille.

2.4.3 Tekninen yhteensopivuus

Sähkölaitteiden on oltava yhteensopivia ohjaus-, hallinta- ja merkinantolaitteiden toiminnan kanssa.

Jos vetovoima tuotetaan sähköllä, virranottolaitteiden on oltava sellaisia, että junat voivat kulkea rautatiejärjestelmän energiansyöttöjärjestelmän avulla.

Liikkuvan kaluston ominaisuuksien on oltava sellaisia, että se voi kulkea kaikilla rataosuuksilla, joilla sitä aiotaan käyttää, asiaan vaikuttavat ilmasto-olot huomioon ottaen.

2.4.4 Valvonta

Junat on varustettava tallennuslaitteella. Kyseisen laitteen kokoamat tiedot ja tietojen käsittely on yhdenmukaistettava.

2.4.5 Esteettömyys

Liikkuvan kaluston osajärjestelmien, joihin yleisöllä on pääsy, on oltava vammaisten henkilöiden ja liikkumisesteisten henkilöiden esteettömästi saavutettavissa 1.6 kohdan mukaisesti.

2.5 Kunnossapito

2.5.1 Terveys ja turvallisuus

Keskuksissa käytettävien teknisten laitteiden ja menetelmien on taattava kyseisen osajärjestelmän turvallinen käyttö, eikä niistä saa aiheutua vaaraa terveydelle ja turvallisuudelle.

2.5.2 Ympäristönsuojelu

Huoltokeskuksissa käytettävät tekniset laitteet ja menetelmät eivät saa ylittää ympäristön kannalta hyväksyttäviä haittatasoja.

2.5.3 Tekninen yhteensopivuus

Liikkuvassa kalustossa käytettävien kunnossapitolaitteiden on oltava sellaisia, että niillä voidaan suorittaa turvallisuuteen, terveyteen ja mukavuuteen liittyvät toimet sille kalustolle, jota varten ne on suunniteltu.

2.6 Käyttötoiminta ja liikenteen hallinta

2.6.1 Turvallisuus

Verkoilla on oltava yhtenäiset käyttösäännöt sekä kuljettajilla, junahenkilökunnalla ja liikenteenohjaushenkilökunnalla riittävä pätevyys, jotta voidaan taata turvallinen käyttö, ottaen huomioon rajat ylittävän liikenteen ja kotimaan liikenteen erilaiset vaatimukset.

Kunnossapitotoimien ja kunnossapitovälin, kunnossapitohenkilökunnan ja liikenteenohjaushenkilökunnan koulutuksen ja pätevyyden sekä asianomaisten toimijoiden liikenteenohjaus- ja huoltokeskuksissa käyttämän laadunvarmistusjärjestelmän on oltava sellaiset, että ne takaavat korkean turvallisuustason.

2.6.2 Luotettavuus ja käyttökunto

2.6.3 Tekninen yhteensopivuus

Verkoilla on oltava yhtenäiset käyttösäännöt sekä kuljettajilla, junahenkilökunnalla ja liikenteen hallinnasta vastaavalla henkilökunnalla riittävä pätevyys, jotta voidaan taata rautatiejärjestelmän tehokas käyttö, ottaen huomioon kotimaisten ja rajat ylittävien palvelujen erilaiset vaatimukset.

2.6.4 Esteettömyys

On toteutettava aiheelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että käyttösäännöissä vaaditaan tarvittavia toimintoja vammaisten henkilöiden ja liikkumisesteisten henkilöiden kannalta riittävän esteettömyyden varmistamiseksi.

2.7 Henkilö- ja tavaraliikenteen telemaattiset sovellukset

2.7.1 Tekninen yhteensopivuus

Telemaattisten sovellusten olennaiset vaatimukset, joilla taataan palvelujen vähimmäislaatu matkustajille ja tavaraliikenteen asiakkaille, koskevat erityisesti teknistä yhteensopivuutta.

Näiden sovellusten osalta on varmistettava, että

—	tiedostot, ohjelmat ja tiedonsiirtokäytännöt suunnitellaan siten, että niillä taataan suurin mahdollinen tietojenvaihto eri sovellusten ja eri toimijoiden välillä sulkien pois liiketoimintaan liittyvät luottamukselliset tiedot,

—	tiedot ovat helposti käyttäjien saatavilla.

2.7.2 Luotettavuus ja käyttökunto

Näiden tiedostojen, ohjelmien ja tiedonsiirtokäytäntöjen käyttö-, hallinta-, päivitys- ja ylläpitotapojen on taattava näiden järjestelmien tehokkuus ja palvelujen laatu.

2.7.3 Terveys

Näiden järjestelmien käyttäjäliittymissä on noudatettava ergonomian ja terveyden suojelun vähimmäissääntöjä.

2.7.4 Turvallisuus

On varmistettava riittävä yhtenäisyyden ja luotettavuuden taso turvallisuuteen liittyvien tietojen tallentamisessa ja siirrossa.

2.7.5 Esteettömyys

On toteutettava aiheelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että henkilöliikenteen telemaattisten sovellusten osajärjestelmässä on tarvittavat toiminnot vammaisten henkilöiden ja liikkumisesteisten henkilöiden kannalta riittävän esteettömyyden varmistamiseksi.

LIITE IV

OSAJÄRJESTELMIEN EY-TARKASTUSMENETTELY

1. YLEISET PERIAATTEET

’EY-tarkastuksella’ tarkoitetaan 15 artiklassa tarkoitetun hakijan toteuttamaa menettelyä, jolla osoitetaan, että osajärjestelmää koskevat unionin oikeuden ja asiaa koskevien kansallisten sääntöjen vaatimukset täyttyvät ja osajärjestelmälle voidaan antaa käyttöönottolupa.

2. ILMOITETUN LAITOKSEN ANTAMA TARKASTUSTODISTUS

2.1 Johdanto

Tämän direktiivin soveltamiseksi YTE:iin nähden tehtävällä tarkastuksella tarkoitetaan menettelyä, jolla ilmoitettu laitos tarkistaa ja todistaa, että osajärjestelmä on asiaa koskevien yhteentoimivuuden teknisten eritelmien (YTE) mukainen.

Tämä ei rajoita hakijan velvollisuuksia noudattaa muita sovellettavia unionin säädöksiä ja muiden sääntöjen edellyttämiä arviointilaitosten suorittamia tarkastuksia.

2.2 Välivaiheen tarkastuslausuma

2.2.1 Periaatteet

Tarkastukset voidaan hakijan pyynnöstä tehdä osajärjestelmän osille tai ne voidaan rajoittaa koskemaan tiettyjä tarkastusmenettelyn vaiheita. Tällöin tarkastusten tulokset voidaan esittää välivaiheen tarkastuslausumassa, jonka hakijan valitsema ilmoitettu laitos antaa. Välivaiheen tarkastuslausumassa on annettava viitetiedot YTE:istä, joihin nähden vaatimustenmukaisuus on arvioitu.

2.2.2 Osajärjestelmän osat

Hakija voi hakea välivaiheen tarkastuslausumaa mille tahansa osille, joihin hän on päättänyt osajärjestelmän jakaa. Tällöin kukin osa tarkastetaan kussakin vaiheessa 2.2.3 kohdan mukaisesti.

2.2.3 Tarkastusmenettelyn vaiheet

Osajärjestelmä tai tietyt osajärjestelmän osat on tarkastettava seuraavissa vaiheissa:

a)	kokonaissuunnittelu;

b)	tuotanto: rakentaminen, johon sisältyvät erityisesti maa- ja vesirakennustyöt, valmistaminen, osatekijöiden kokoaminen ja kokonaisuuden säätö;

c)	lopputestaus.

Hakija voi hakea välivaiheen tarkastuslausumaa suunnitteluvaiheelle (tyyppiä koskeva testaus mukaan luettuna) ja tuotantovaiheelle koko osajärjestelmälle tai mille tahansa osille, joihin hakija on päättänyt osaohjelman jakaa (katso 2.2.2 kohta).

2.3 Tarkastustodistus

2.3.1 Tarkastuksesta vastaavat ilmoitetut laitokset arvioivat osajärjestelmän suunnittelun, tuotannon ja lopputestauksen sekä laativat tarkastustodistuksen hakijalle, joka puolestaan laatii EY-tarkastusvakuutuksen. Tarkastustodistuksessa on annettava viitetiedot YTE:istä, joihin nähden vaatimustenmukaisuus on arvioitu.

Jos osajärjestelmän vaatimustenmukaisuutta ei ole arvioitu kaikkiin asianomaisiin YTE:iin nähden (esimerkiksi jos kyseessä on poikkeus, parantamiseen tai uudistamiseen liittyvä YTE:ien osittainen soveltaminen, YTE:ään liittyvä siirtymäaika tai erikoistapaus), tarkastustodistuksessa on annettava tarkat viitetiedot niistä YTE:istä tai niiden osista, joihin nähden vaatimustenmukaisuutta ei ole arvioitu ilmoitetun laitoksen suorittamassa tarkastusmenettelyssä.

2.3.2 Jos on annettu välivaiheen tarkastuslausumia, osajärjestelmän tarkastuksesta vastaava ilmoitettu laitos ottaa nämä välivaiheen tarkastuslausumat huomioon ja ennen tarkastustodistuksen antamista

a)	tarkistaa, että välivaiheen tarkastuslausumat kattavat asianmukaisesti kaikki sovellettavat YTE:ien vaatimukset;

b)	tarkastaa kaikki näkökohdat, joita välivaiheen tarkastuslausumat eivät kata; ja

c)	tarkastaa koko osajärjestelmän lopputestauksen.

2.3.3 Jos osajärjestelmään, josta on jo annettu tarkastustodistus, tehdään muutos, ilmoitettu laitos tekee ainoastaan sellaiset tutkimukset ja testit, jotka ovat merkityksellisiä ja tarpeen muutosten kannalta, eli arviointi koskee ainoastaan muutettuja osajärjestelmän osia ja niiden liittymäkohtia osajärjestelmän muuttamattomiin osiin.

2.3.4 Kunkin osajärjestelmän tarkastuksessa mukana olleen ilmoitetun laitoksen on laadittava koko toimintansa kattavat asiakirjat 15 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

2.4 EY-tarkastusvakuutuksen mukana olevat tekniset asiakirjat

Hakijan on koottava EY-tarkastusvakuutuksen mukana olevat tekniset asiakirjat, joihin on sisällyttävä seuraavat:

kyseisen osajärjestelmän suunnitteluun liittyvät tekniset ominaisuudet, kuten toteuttamista vastaavat yleissuunnitelmat ja yksityiskohtaiset suunnitelmat, sähkö- ja hydrauliset kaaviot, ohjauspiirikaaviot, tieto- ja automaatiojärjestelmien kuvaus, joiden on oltava riittävän yksityiskohtaisia suoritetun vaatimustenmukaisuustarkastuksen dokumentoimiseksi, sekä käyttö- ja kunnossapito-ohjeet jne.;

b)	luettelo 4 artiklan 3 kohdan d alakohdassa tarkoitetuista osajärjestelmään sisältyvistä yhteentoimivuuden osatekijöistä;

kunkin osajärjestelmän tarkastukseen osallistuneen ilmoitetun laitoksen kokoamat 15 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut asiakirjat, joihin on sisällyttävä seuraavat:

—

jäljennökset 4 artiklan 3 kohdan d alakohdassa tarkoitettuja yhteentoimivuuden osatekijöitä varten laadituista EY-tarkastusvakuutuksista ja tarvittaessa EY-käyttöönsoveltuvuusvakuutuksista sekä lisäksi tarvittaessa vastaavat laskelmat ja jäljennökset niiden testien ja tutkimusten pöytäkirjoista, joita ilmoitetut laitokset ovat suorittaneet yhteisten teknisten eritelmien perusteella,

—	jos ne ovat saatavilla, välivaiheen tarkastuslausumat, jotka ovat tarkastustodistuksen mukana, sekä ilmoitetun laitoksen antamat tulokset välivaiheen tarkastuslausuman pätevyyden tarkistamisesta,

—

tarkastuksesta vastaavan ilmoitetun laitoksen allekirjoittama tarkastustodistus siitä, että osajärjestelmä on sovellettavien YTE:ien vaatimusten mukainen, sekä vastaavat laskelmat; todistuksessa mainitaan tarvittaessa toimien suorittamisen aikana esitetyt varaumat, joita ei ole peruttu; tarkastustodistukseen olisi liitettävä myös saman laitoksen tehtävänsä yhteydessä laatimat kertomukset suorittamistaan tarkastuksista 2.5.2 ja 2.5.3 kohdan mukaisesti;

d)	muiden unionin säädösten mukaisesti annetut tarkastustodistukset;

tapauksissa, joissa edellytetään osajärjestelmien turvallisen yhdistämisen tarkastamista 18 artiklan 4 kohdan c alakohdan ja 21 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaisesti, asiaa koskeviin teknisiin asiakirjoihin on sisällyttävä arvioijien kertomus tai kertomukset direktiivin 2004/49/EY (1) 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista riskinarvioinnin yhteisistä turvallisuusmenetelmistä.

2.5 Ilmoitettujen laitosten suorittama valvonta

2.5.1 Tuotannon tarkastamisesta vastaavalla ilmoitetulla laitoksella on oltava aina vapaa pääsy työmaille, tuotantolaitoksiin, varastoalueille ja tarvittaessa esivalmistusalueille, testauslaitoksiin ja yleensä kaikkiin paikkoihin, joihin pääsyn se voi katsoa tarpeelliseksi tehtävänsä suorittamisen kannalta. Ilmoitetun laitoksen on saatava hakijalta kaikki tätä tarkoitusta varten tarvittavat asiakirjat, erityisesti toteuttamissuunnitelmat ja osajärjestelmää koskevat tekniset asiakirjat.

2.5.2 Toteutuksen tarkastamisesta vastaavan ilmoitetun laitoksen on tehtävä määräajoin tarkastuksia varmistaakseen, että asiaankuuluvia YTE:iä noudatetaan. Se antaa tarkastuskertomuksen toteutuksesta vastaaville tahoille. Ilmoitetun laitoksen läsnäolo voi olla tarpeen tietyissä rakennustyön vaiheissa.

2.5.3 Lisäksi ilmoitettu laitos voi tehdä yllätystarkastuksia työmaalle tai tuotantolaitoksiin. Näiden käyntien yhteydessä se voi suorittaa täydellisiä tarkastuksia tai osatarkastuksia. Se antaa kertomuksen käynnistä ja tarvittaessa tarkastuskertomuksen toteutuksesta vastaaville tahoille.

2.5.4 Ilmoitetun laitoksen on pystyttävä valvomaan osajärjestelmää, johon yhteentoimivuuden osatekijä on asennettu, voidakseen arvioida, mikäli vastaavassa YTE:ssä niin vaaditaan, sen soveltuvuutta käyttöön sille suunnitellussa rautatieympäristössä.

2.6 Asiakirjojen toimittaminen

Hakijan on säilytettävä jäljennös EY-tarkastusvakuutuksen mukana olevista teknisistä asiakirjoista koko osajärjestelmän elinkaaren ajan. Se on toimitettava jäsenvaltioille tai virastolle pyynnöstä.

Käyttöönottolupaa koskevan hakemuksen yhteydessä toimitetut asiakirjat on toimitettava sille viranomaiselle, jolta lupaa haetaan. Kansallinen turvallisuusviranomainen tai virasto voi vaatia, että osa tai osia hakemuksen yhteydessä toimitetuista asiakirjoista käännetään sen omalle kielelle.

2.7 Julkaiseminen

Kunkin ilmoitetun laitoksen on julkaistava määräajoin aiheelliset tiedot seuraavista:

a)	vastaanotetut tarkastuspyynnöt ja välivaiheen tarkastuslausumapyynnöt;

b)	yhteentoimivuuden osatekijöiden vaatimustenmukaisuuden ja käyttöönsoveltuvuuden arviointipyynnöt;

c)	annetut tai evätyt välivaiheen tarkastuslausumat;

d)	annetut tai evätyt tarkastustodistukset ja EY-käyttöönsoveltuvuustodistukset;

e)	annetut tai evätyt tarkastustodistukset.

2.8 Kieli

EY-tarkastusmenettelyyn liittyvät asiakirjat ja kirjeenvaihto on laadittava sen jäsenvaltion, johon hakija on sijoittautunut, unionin virallisella kielellä tai hakijan hyväksymällä unionin virallisella kielellä.

3. NIMETYN LAITOKSEN ANTAMA TARKASTUSTODISTUS

3.1 Johdanto

Jos sovelletaan kansallisia sääntöjä, tarkastukseen on sisällyttävä menettely, jossa 15 artiklan 8 kohdan nojalla nimetty laitos, jäljempänä ’nimetty laitos’, tarkastaa ja todistaa, että osajärjestelmä on 14 artiklan mukaisesti ilmoitettujen kansallisten sääntöjen mukainen, kaikissa jäsenvaltioissa, joissa osajärjestelmä on tarkoitus ottaa käyttöön.

3.2 Tarkastustodistus

Nimetty laitos laatii hakijalle tarkoitetun tarkastustodistuksen.

Todistuksessa on annettava tarkat viitetiedot kansallisista säännöistä, joihin nähden vaatimustenmukaisuus on arvioitu nimetyn laitoksen suorittamassa tarkastusmenettelyssä.

Jos kansalliset säännöt koskevat kalustoyksikön muodostavia osajärjestelmiä, nimetyn laitoksen on jaettava todistus kahteen osaan, joista toisessa annetaan viitetiedot niistä kansallisista säännöistä, jotka tiukasti katsoen liittyvät kalustoyksikön ja kyseisen verkon väliseen tekniseen yhteensopivuuteen, ja toisessa kaikista muista kansallisista säännöistä.

3.3 Asiakirjat

Kun kyse on kansallisista säännöistä, nimetyn laitoksen kokoamat ja tarkastustodistuksen mukana olevat asiakirjat on liitettävä mukaan 2.4 kohdassa tarkoitettuihin EY-tarkastusvakuutuksen mukana oleviin teknisiin asiakirjoihin, ja niiden on sisällettävä tarvittavat tekniset tiedot sen arvioimiseksi, että osajärjestelmä on näiden kansallisten sääntöjen mukainen.

3.4 Kieli

4. OSAJÄRJESTELMIEN OSIEN TARKASTUS 15 ARTIKLAN 7 KOHDAN MUKAISESTI

Jos osajärjestelmän tietyille osille annetaan tarkastustodistus, tämän liitteen säännöksiä sovelletaan soveltuvin osin kyseisiin osiin.

(1) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/49/EY, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, yhteisön rautateiden turvallisuudesta sekä rautatieyritysten toimiluvista annetun neuvoston direktiivin 95/18/EY ja rautateiden infrastruktuurikapasiteetin käyttöoikeuden myöntämisestä ja rautateiden infrastruktuurin käyttömaksujen perimisestä sekä turvallisuustodistusten antamisesta annetun direktiivin 2001/14/EY muuttamisesta (rautatieturvallisuusdirektiivi) (EUVL L 164, 30.4.2004, s. 44).

LIITE V

A OSA

Kumotut direktiivit ja niiden muutokset

(58 artiklassa tarkoitetut)

Direktiivi 2008/57/EY	(EUVL L 191, 18.7.2008, s. 1)
Direktiivi 2009/131/EY	(EUVL L 273, 17.10.2009, s. 12)
Direktiivi 2011/18/EU	(EUVL L 57, 2.3.2011, s. 21)

B OSA

Osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamista koskevat määräajat

(57 artiklassa tarkoitetut)

Direktiivi	Määräaika
2008/57/EY	19. heinäkuuta 2010
2009/131/EY	19. heinäkuuta 2010
2011/18/EU	31. joulukuuta 2011

LIITE VI

Vastaavuustaulukko

Direktiivi 2008/57/EY	Tämä direktiivi
1 artikla	1 artikla
2 artiklan a–z alakohta	2 artiklan 1–5, 7–17 ja 19–28 kohta
–	2 artiklan 6, 18 ja 29–45 kohta
3 artikla	–
4 artikla	3 artikla
5 artiklan 1 kohdasta 3 kohdan g alakohtaan	4 artiklan 1 kohdasta 3 kohdan g alakohtaan
–	4 artiklan 3 kohdan h ja i alakohta
5 artiklan 4–8 kohta	4 artiklan 4–8 kohta
6 artikla	5 artikla
7 artikla	6 artikla
8 artikla	–
9 artikla	7 artikla
10 artikla	8 artikla
11 artikla	9 artikla
12 artikla	–
13 artikla	10 artikla
14 artikla	11 artikla
15 artiklan 1 kohta	18 artiklan 2 kohta
15 artiklan 2 ja 3 kohta	–
16 artikla	12 artikla
17 artikla	13 ja 14 artikla
18 artikla	15 artikla
19 artikla	16 artikla
–	17 artikla
–	18 artikla (lukuun ottamatta 18 artiklan 3 kohtaa)
–	19, 20, 21, 22 ja 23 artikla
20 artikla	–
21 artikla	–
22–25 artikla	–
26 artikla	24 artikla
27 artikla	14 artiklan 10 kohta
–	26 artikla
28 artikla ja liite VIII	27–44 artikla
–	45 artikla
29 artikla	51 artikla
30 ja 31 artikla	–
32 artikla	46 artikla
33 artikla	47 artiklan 3, 4, 6 ja 7 kohta
–	47 artiklan 1, 2 ja 5 kohta
34 artikla	48 artikla
35 artikla	49 artikla
36 artikla	–
–	50 artikla
37 artikla	52 artikla
38 artikla	57 artikla
39 artikla	53 artikla
–	54 ja 55 artikla
–	56 artikla
40 artikla	58 artikla
41 artikla	59 artikla
42 artikla	60 artikla
Liitteet I–III	Liitteet I–III
Liite IV	9 artiklan 2 kohta
Liitteet V	15 artiklan 9 kohta
Liite VI	Liite IV
Liite VII	14 artiklan 10 kohta
Liite VIII	30, 31 ja 32 artikla
Liite IX	7 artiklan 5 kohta
Liite X	Liite V
Liite XI	Liite VI

Komission lausuma selittävistä asiakirjoista

Komissio muistuttaa mieliin Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission todenneen selittävistä asiakirjoista 27 päivänä lokakuuta 2011 annetussa yhteisessä poliittisessa lausumassaan, että tietojen, jotka jäsenvaltiot toimittavat komissiolle direktiivien saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä, ”on oltava selviä ja täsmällisiä”, jotta komissio pystyy helpommin täyttämään tehtävänsä unionin lainsäädännön soveltamisen valvojana. Tässä tapauksessa olisi tätä varten ollut hyötyä selittävistä asiakirjoista. Komissio pitää valitettavana sitä, ettei lopullisessa tekstissä ole asiaa koskevia säännöksiä.

26.5.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

L 138/102

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI (EU) 2016/798,

annettu 11 päivänä toukokuuta 2016,

rautateiden turvallisuudesta

(uudelleenlaadittu)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 91 artiklan 1 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon (2),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (3),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)	Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2004/49/EY (4) on muutettu huomattavilta osin. Koska kyseiseen direktiiviin on määrä tehdä uusia muutoksia, se olisi selkeyden vuoksi laadittava uudelleen.

(2)

Direktiivillä 2004/49/EY vahvistettiin rautateiden turvallisuuden yhteinen sääntelykehys yhdenmukaistamalla turvallisuussääntöjen sisältö, rautatieyritysten turvallisuustodistusten antaminen, kansallisten turvallisuusviranomaisten tehtävät ja asema sekä onnettomuuksien tutkinta. Direktiiviä 2004/49/EY on kuitenkin syytä tarkistaa perusteellisesti, jotta yhtenäistä eurooppalaista rautatiealuetta voitaisiin kehittää edelleen.

(3)

Monissa jäsenvaltioissa metro-, raitiovaunu- ja muihin kevytraidejärjestelmiin sovelletaan paikallisia teknisiä vaatimuksia, eivätkä ne kuulu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2016/797 (5) soveltamisalaan. Tämän direktiivin ja direktiivin (EU) 2016/797 täytäntöönpanon helpottamiseksi molemmilla direktiiveillä olisi oltava sama soveltamisala. Tämän vuoksi kyseiset paikalliset järjestelmät olisi jätettävä tämän direktiivin soveltamisalan ulkopuolelle.

(4)

Siinä määrin kuin joidenkin tässä direktiivissä tarkoitettujen käsitteiden soveltaminen metroihin ja muihin paikallisiin järjestelmiin voi olla hyödyllistä, jäsenvaltioiden olisi voitava päättää soveltaa tiettyjä asianmukaisiksi katsomiaan tämän direktiivin säännöksiä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän direktiivin soveltamisalaa. Tällaisissa tapauksissa jäsenvaltioille olisi varattava mahdollisuus olla soveltamatta sellaisia velvollisuuksia kuin kansallisista säännöistä ilmoittaminen ja kertomuksen antaminen.

(5)

Unionin rautatiejärjestelmän turvallisuustaso on yleisesti ottaen korkea etenkin maantieliikenteeseen verrattuna. Rautatieturvallisuus olisi pystyttävä yleisesti säilyttämään, ja sitä olisi jatkuvasti parannettava mahdollisuuksien mukaan ottaen huomioon tekniikan ja tieteen kehitys sekä unionin oikeuden ja kansainvälisen oikeuden kehittyminen. Etusija olisi annettava onnettomuuksien ehkäisemiselle. Inhimillisten tekijöiden vaikutus olisi myös otettava huomioon.

(6)	Jos jäsenvaltio säätää korkeammasta turvallisuustasosta, sen olisi varmistettava, että hyväksytty sääntö ei muodosta yhteentoimivuuden estettä tai aiheuta syrjintää.

(7)	Unionin rautatiejärjestelmän pääasiallisten toimijoiden eli rataverkon haltijoiden ja rautatieyritysten olisi otettava omalta osaltaan täysi vastuu järjestelmän turvallisuudesta. Niiden olisi tarvittaessa tehtävä yhteistyötä riskinhallintatoimenpiteiden toteuttamisessa.

(8)

Muita toimijoita, kuten kunnossapidosta vastaavia yksiköitä, valmistajia, liikenteenharjoittajia, lähettäjiä, vastaanottajia, täyttäjiä, tyhjentäjiä, kuormaajia, purkajia, huoltopalvelun tarjoajia, haltijoita, palveluntarjoajia ja hankintayksiköitä, ei olisi estettävä ottamasta vastuuta tuotteistaan, palveluistaan ja prosesseistaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta rataverkon haltijoiden ja rautatieyritysten vastuuta rautatieturvallisuuden kehittämisestä ja parantamisesta. Jokaisen toimijan unionin rautatiejärjestelmässä olisi oltava vastuussa muille toimijoille siitä, että kalustoyksikköjen asianmukaisen käyttökunnon tarkistamiseksi toimitetaan kaikki tarvittavat täydelliset ja totuudenmukaiset tiedot. Tämä koskee erityisesti tietoja tietyn kalustoyksikön tilasta ja historiasta, kunnossapitoasiakirjoja, kuormaustoimenpiteiden jäljitettävyyttä ja rahtikirjoja.

(9)

Kunkin rautatieyrityksen, rataverkon haltijan ja kunnossapidosta vastaavan yksikön olisi varmistettava, että niiden alihankkijat ja muut osapuolet toteuttavat riskinhallintatoimenpiteitä. Tätä varten kunkin rautatieyrityksen, rataverkon haltijan ja kunnossapidosta vastaavan yksikön olisi sovellettava yhteisissä turvallisuusmenetelmissä vahvistettuja valvontamenetelmiä. Alihankkijoiden olisi sovellettava niitä hankintasopimusten kaikissa vaiheissa. Koska tällaiset järjestelyt ovat olennainen osa rautatieyritysten ja rataverkon haltijoiden turvallisuusjohtamisjärjestelmää, rautatieyritysten ja rataverkon haltijoiden olisi annettava sopimusjärjestelynsä tiedoksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2016/796 (6) perustetun Euroopan unionin rautatieviraston, jäljempänä ’virasto’, tai kansallisen turvallisuusviranomaisen valvonnan yhteydessä esittämästä pyynnöstä.

(10)	Jäsenvaltioiden olisi edistettävä vastavuoroisen luottamuksen ja oppimisen kulttuuria, jossa rautatieyritysten ja rataverkon haltijoiden henkilöstöä kannustetaan osallistumaan turvallisuuden kehittämiseen, samalla kun luottamuksellisuus varmistetaan.

(11)

Yhteisiä turvallisuustavoitteita ja yhteisiä turvallisuusmenetelmiä on otettu asteittain käyttöön turvallisuuden säilyttämiseksi korkeatasoisena ja, jos se on tarpeen ja kohtuudella toteutettavissa, sen parantamiseksi. Niiden avulla olisi voitava arvioida toimijoiden turvallisuus- ja suoritustasoa sekä unionin tasolla että jäsenvaltioissa. Yhteisiä turvallisuusindikaattoreita on otettu käyttöön sen arvioimiseksi, onko järjestelmä yhteisten turvallisuustavoitteiden mukainen, sekä rautateiden turvallisuustason seurannan helpottamiseksi.

(12)

Kansalliset säännöt, jotka perustuvat usein kansallisiin teknisiin standardeihin, korvataan vähitellen yhteisissä turvallisuustavoitteissa, yhteisissä turvallisuusmenetelmissä ja yhteentoimivuuden teknisissä eritelmissä, jäljempänä ’YTE’, vahvistettuihin yhteisiin vaatimuksiin perustuvilla säännöillä. Yhteentoimivuuden esteiden poistamiseksi kansallisten sääntöjen, myös liikennöintisääntöjen, määrän pitäisi vähentyä, sitä mukaa kuin YTE:ien soveltamisalaa laajennetaan koko unionin rautatiejärjestelmään ja YTE:ien avoimia kohtia suljetaan. Tätä varten jäsenvaltioiden olisi pidettävä kansallisten sääntöjen järjestelmänsä ajan tasalla, poistettava vanhentuneet säännöt ja ilmoitettava siitä viipymättä komissiolle ja virastolle.

(13)

Kansalliset säännöt olisi laadittava ja julkaistava siten, että kaikki mahdolliset kansallisen verkon käyttäjät voivat ymmärtää ne. Tällaisissa säännöissä viitataan kuitenkin usein muihin asiakirjoihin, kuten kansallisiin standardeihin, eurooppalaisiin standardeihin, kansainvälisiin standardeihin tai muihin teknisiin eritelmiin, jotka saattavat olla osittain tai täysin teollis- ja tekijänoikeuksien suojaamia. Siksi on asianmukaista, ettei julkaisuvaatimusta olisi sovellettava mihinkään asiakirjoihin, joihin kansallisessa säännössä viitataan suoraan tai välillisesti.

(14)

Kansallisiin sääntöihin sisältyy usein vaatimuksia, joilla on osittain merkitystä sekä yhteentoimivuuden että turvallisuuden kannalta. Koska turvallisuus on keskeinen vaatimus direktiivissä (EU) 2016/797, kansallisella säännöllä voi olla merkitystä direktiivin (EU) 2016/797 ja tämän direktiivin kannalta. Direktiivissä 2004/49/EY määriteltyä termiä ”kansalliset turvallisuussäännöt” ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2008/57/EY (7) määriteltyä termiä ”kansalliset tekniset säännöt” ei olisi sen vuoksi enää määriteltävä erikseen, ja ne olisi korvattava käsitteellä ”kansalliset säännöt”, joista on ilmoitettava direktiivin (EU) 2016/797 ja/tai tämän direktiivin nojalla. Kansallisista säännöistä on ilmoitettava direktiivin (EU) 2016/797 nojalla pääasiassa silloin, kun ne liittyvät rakenteellisten osajärjestelmien markkinoille saattamiseen tai käyttöönottoon. Niistä olisi ilmoitettava tämän direktiivin nojalla, kun ne liittyvät unionin rautatiejärjestelmän käyttöön tai tämän direktiivin yksittäisiin aiheisiin, kuten eri toimijoiden tehtäviin, turvallisuustodistuksiin, turvallisuuslupiin ja onnettomuustutkintaan.

(15)

Unionin rautatiejärjestelmän yhteentoimivuuden esteiden poistamiseen sovellettava asteittainen lähestymistapa ja YTE:ien hyväksymiseksi tarvittava aika huomioon ottaen olisi toteutettava toimia sen välttämiseksi, että jäsenvaltiot antavat uusia kansallisia sääntöjä tai sitoutuvat hankkeisiin, jotka lisäisivät nykyisen järjestelmän monimuotoisuutta, lukuun ottamatta tässä direktiivissä säädettyjä erityistilanteita. Turvallisuusjohtamisjärjestelmä on tunnustettu keino riskien hallitsemiseksi, kun taas rataverkon haltijoiden ja rautatieyritysten vastuulla on toteuttaa viipymättä korjaavia toimia onnettomuuksien toistumisen ehkäisemiseksi. Jäsenvaltioiden olisi vältettävä uusien kansallisten sääntöjen antamista välittömästi onnettomuuden jälkeen, elleivät tällaiset uudet säännöt ole tarpeen kiireellisenä ennaltaehkäisevänä toimenpiteenä.

(16)	Junien valvonta- ja merkinantojärjestelmät ovat ratkaisevassa asemassa rautateiden turvallisuuden varmistamisessa. Turvallisuuden tasoa voidaan tältä osin merkittävästi parantaa Euroopan rautatieliikenteen hallintajärjestelmän, jäljempänä ’ERTMS’, käyttöönotolla unionin rautatieverkossa.

(17)

Rataverkon haltijoiden ja rautatieyritysten olisi tehtäviään suorittaessaan ja velvollisuuksiaan täyttäessään noudatettava unionin vaatimukset täyttävää ja yhteisiä osia sisältävää turvallisuusjohtamisjärjestelmää. Virastolle ja asianomaisen jäsenvaltion kansalliselle turvallisuusviranomaiselle olisi toimitettava turvallisuutta ja turvallisuusjohtamisjärjestelmän soveltamista koskevia tietoja.

(18)	Turvallisuusjohtamisjärjestelmällä olisi sen menettelyiden avulla varmistettava, että ihmisen kykyjä ja rajoituksia sekä ihmisen suorituskykyyn kohdistuvia vaikutuksia käsitellään soveltamalla tietoja inhimillisistä tekijöistä ja käyttämällä tunnustettuja menetelmiä.

(19)

Rautateiden tavaraliikennepalveluihin olisi kuuluttava myös vaarallisten aineiden kuljettaminen. Olisi kuitenkin erotettava toisistaan tämän direktiivin tavoite, joka on unionin rautatiejärjestelmän turvallisuustason säilyttäminen ja mahdollisuuksien mukaan parantaminen, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/68/EY (8) tavoite, joka on pääasiassa säännellä aineiden luokittelua ja niiden säiliöiden ominaisuuksia, mukaan lukien säiliöiden turvallinen kuormaaminen, purkaminen ja käyttö nykyisissä rautatiejärjestelmissä. Näin ollen rautatieyritysten ja rataverkon haltijoiden turvallisuusjohtamisjärjestelmässä olisi otettava asianmukaisesti huomioon mahdolliset lisäriskit, jotka johtuvat vaarallisia aineita sisältävien säiliöiden kuljetuksista, sanotun kuitenkaan rajoittamatta direktiivin 2008/68/EY soveltamista.

(20)

Kaikkiin rautatieyrityksiin olisi sovellettava samoja turvallisuusvaatimuksia, jotta voidaan turvata rautatieturvallisuuden korkea taso ja kohdella rautatieyrityksiä yhtäläisesti. Jotta rautatieyritys voisi saada rautatieinfrastruktuurin käyttöoikeuden, sillä olisi oltava turvallisuustodistus. Turvallisuustodistuksella olisi osoitettava, että rautatieyritys on ottanut käyttöön turvallisuusjohtamisjärjestelmän ja että se pystyy noudattamaan kyseeseen tulevia turvallisuusmääräyksiä ja -sääntöjä asiaankuuluvalla toiminta-alueella. Jos virasto antaa yhtenäisen turvallisuustodistuksen rautatieyritykselle, jonka toiminta-alue on yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa, sen tulisi ainoana viranomaisena arvioida, onko rautatieyritys ottanut asianmukaisesti käyttöön turvallisuusjohtamisjärjestelmänsä. Toiminta-alueen kannalta asiaankuuluvia kansallisia turvallisuusviranomaisia olisi otettava mukaan asiaa koskevissa kansallisissa säännöissä vahvistettujen vaatimusten arviointiin.

(21)

Direktiivin 2004/49/EY perusteella on vahvistettu yhdenmukaistettuja menettelyjä, joita sovelletaan unionin rautatiejärjestelmän toimijoihin ja kansallisiin turvallisuusviranomaisiin seurannan, vaatimustenmukaisuuden arvioinnin, valvonnan ja riskinarvioinnin osalta. Tämä sääntelykehys on riittävän valmis siihen, että vähitellen otetaan käyttöön yhteinen turvallisuustodistus, joka on voimassa asianomaisen rautatieyrityksen toiminta-alueella.

(22)

Jotta menettelyt yhtenäisten turvallisuustodistusten antamiseksi rautatieyrityksille olisivat tehokkaammat ja yhdenmukaisemmat, on olennaisen tärkeää antaa virastolle keskeinen asema tällaisten todistusten antamisessa. Kun toiminta-alue rajoittuu yhteen jäsenvaltioon, hakijalla olisi oltava mahdollisuus valita, jättääkö se yhtenäistä turvallisuustodistusta koskevan hakemuksensa asetuksessa (EU) 2016/796 tarkoitetun keskitetyn palvelupisteen kautta kyseisen jäsenvaltion kansalliselle turvallisuusviranomaiselle vai virastolle. Hakijan tekemän valinnan olisi oltava sitova, kunnes hakemus on käsitelty tai se peruutetaan. Tämän uuden järjestelmän pitäisi lisätä unionin rautatiejärjestelmän tehokkuutta ja toimivuutta vähentämällä rautatieyritysten hallinnollisia rasitteita.

(23)

Viraston ja kansallisten turvallisuusviranomaisten olisi tehtävä yhteistyötä ja tarvittaessa jaettava yhtenäisten turvallisuustodistusten myöntämistä koskeva toimivalta. Olisi vahvistettava selkeät menettelysäännökset ja sovintomenettelyä koskevat säännökset, jotta voitaisiin puuttua tilanteisiin, joissa virasto ja kansalliset turvallisuusviranomaiset ovat eri mieltä yhtenäisten turvallisuustodistusten myöntämistä koskevista arvioista.

(24)	Turvallisuustodistusten myöntämistä koskevien tehtävien ja toimintojen uusjaon kansallisten turvallisuusviranomaisten ja viraston kesken olisi tapahduttava tehokkaasti. Tätä varten viraston ja kansallisten turvallisuusviranomaisten olisi tehtävä yhteistyösopimuksia.

(25)

Yhteistyösopimuksia tarvitaan varsinkin tiettyjen jäsenvaltioiden erityisen maantieteellisen tai historiallisen tilanteen huomioon ottamiseksi siten, että samalla varmistetaan sisämarkkinoiden asianmukainen toiminta. Jos toiminta rajoittuu rataverkkoihin, joilla tarvitaan erityistä asiantuntemusta maantieteellisistä tai historiallisista syistä, ja jos nämä rataverkot ovat erillään muusta unionin rautatiejärjestelmästä, hakijan pitäisi voida täyttää tarvittavat muodollisuudet paikallisella tasolla asiaankuuluvien kansallisten turvallisuusviranomaisten kanssa. Hallinnollisten rasitteiden ja kustannusten vähentämiseksi viraston ja asiaankuuluvien kansallisten viranomaisten välillä tehtävissä yhteistyösopimuksissa olisi tämän vuoksi voitava määrätä tehtävien asianmukaisesta jakamisesta, tämän kuitenkaan vaikuttamatta virastolla viime kädessä olevaan vastuuseen yhtenäisen turvallisuustodistuksen antamisessa.

(26)

Baltian maissa (Viro, Latvia ja Liettua) sijaitsevien rautatieverkkojen raideleveys on 1 520 millimetriä, joka on sama kuin niiden naapureina olevissa kolmansissa maissa mutta eroaa unionin pääasiallisen rautatieverkon raideleveydestä. Näillä Baltian verkoilla on yhteiset tekniset ja toiminnalliset vaatimukset, jotka takaavat tosiasiassa niiden välisen yhteentoimivuuden, ja tässä suhteessa yhdessä näistä jäsenvaltioista myönnetty turvallisuustodistus voitaisiin laajentaa koskemaan muitakin kyseisiä verkkoja. Jotta voitaisiin helpottaa tehokasta ja oikeasuhteista resurssien kohdentamista turvallisuustodistusten myöntämistä varten ja vähentää hakijalle aiheutuvaa taloudellista ja hallinnollista rasitetta tällaisissa tapauksissa, viraston ja asiaankuuluvien kansallisten turvallisuusviranomaisten välisiin erityisiin yhteistyöjärjestelyihin olisi kuuluttava tarvittaessa mahdollisuus antaa tehtäviä toimeksi kyseisille kansallisille turvallisuusviranomaisille.

(27)

Tämä direktiivi ei saisi johtaa turvallisuustason alenemiseen eikä lisätä kustannuksia unionin rautatiealalla. Sen vuoksi viraston ja kansallisten turvallisuusviranomaisten olisi otettava täysi vastuu myöntämistään yhtenäisistä turvallisuustodistuksista, ja tämä koskee erityisesti sopimussuhteeseen perustuvia ja sopimussuhteen ulkopuolisia vastuita. Virastoa tai sen henkilöstöä koskevan oikeudellisen tutkinnan tapauksessa viraston olisi tehtävä kaikilta osin yhteistyötä asianomaisen jäsenvaltion tai asianomaisten jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten kanssa.

(28)

Olisi selvästi erotettava toisistaan yhtäältä turvallisuutta koskeva viraston ja kansallisten turvallisuusviranomaisten välitön vastuu turvallisuustodistusten ja -lupien myöntämisessä ja toisaalta kansallisten turvallisuusviranomaisten tehtävä, joka koskee kansallisen sääntelykehyksen käyttöönottoa ja kaikkien osapuolten toiminnan jatkuvaa valvontaa. Kunkin kansallisen turvallisuusviranomaisen olisi valvottava, että rautatieyritys tai rataverkon haltija noudattaa jatkuvasti oikeudellista velvoitetta turvallisuusjohtamisjärjestelmän käyttöönoton osalta. Tämän velvoitteen noudattamisen osoittaminen voi edellyttää paitsi asianomaisessa rautatieyrityksessä tai asianomaiselle rataverkon haltijalle tehtäviä tarkastuksia myös valvontatehtäviä, joita kansallisten turvallisuusviranomaisten on suoritettava arvioidakseen, että rautatieyritys tai rataverkon haltija soveltaa edelleen asianmukaisesti turvallisuusjohtamisjärjestelmäänsä sen jälkeen, kun sille on myönnetty turvallisuustodistus tai -lupa. Kansallisten turvallisuusviranomaisten olisi koordinoitava eri jäsenvaltioihin sijoittautuneita rautatieyrityksiä koskevia valvontatoimiaan sekä vaihdettava tietoja keskenään ja tarvittaessa viraston kanssa. Viraston olisi avustettava kansallisia turvallisuusviranomaisia niiden tehdessä yhteistyötä. Viraston ja kansallisten turvallisuusviranomaisten olisi vahvistettava tältä osin tarvittavat järjestelyt keskinäisen tiedonvaihdon helpottamiseksi.

(29)

Viraston ja kansallisten turvallisuusviranomaisten olisi tehtävä tiivistä yhteistyötä tapauksissa, joissa kansallinen turvallisuusviranomainen toteaa, että viraston myöntämän yhtenäisen turvallisuustodistuksen haltija ei enää täytä todistuksen antamisen edellytyksiä. Tällaisessa tapauksessa sen olisi pyydettävä virastoa rajoittamaan kyseistä todistusta tai peruuttamaan se. Viraston ja kansallisen turvallisuusviranomaisen välisiä erimielisyyksiä varten olisi otettava käyttöön sovintomenettely. Jos kansallinen turvallisuusviranomainen havaitsee valvonnan aikana vakavan turvallisuusriskin, sen olisi ilmoitettava tästä virastolle ja mahdolliselle muulle asianomaiselle kansalliselle turvallisuusviranomaiselle, jonka alueella rautatieyritys harjoittaa liikennöintiä. Asianomaisten kansallisten turvallisuusviranomaisten olisi voitava sallia väliaikaisten turvallisuustoimenpiteiden soveltaminen, muun muassa toiminnan välitön rajoittaminen tai keskeyttäminen. Vakavalla turvallisuusriskillä tarkoitetaan tässä yhteydessä oikeudellisten velvoitteiden tai turvallisuusmääräysten vakavaa noudattamatta jättämistä, mikä voi itsessään tai siitä aiheutuvan tapahtumaketjun seurauksena aiheuttaa onnettomuuden tai vakavan onnettomuuden.

(30)	Viraston olisi voitava ottaa käyttöön väline, joka helpottaa keskinäistä tiedonvaihtoa sellaisten asiaankuuluvien toimijoiden välillä, jotka havaitsevat turvallisuusriskin tai saavat tiedon turvallisuusriskistä, joka liittyy teknisen laitteiston vikoihin, valmistusvirheisiin tai toimintahäiriöihin.

(31)	Yhtenäinen turvallisuustodistus olisi annettava rautatieyritykselle, joka kykenee osoittamaan ottaneensa käyttöön turvallisuusjohtamisjärjestelmän.

(32)

Rataverkon haltijoilla olisi oltava keskeinen vastuu rataverkkonsa turvallisesta suunnittelusta, kunnossapidosta ja käytöstä. Rataverkon haltijoilta olisi edellytettävä kansallisen turvallisuusviranomaisen myöntämää turvallisuuslupaa, joka koskee niiden turvallisuusjohtamisjärjestelmää, ja niihin olisi sovellettava muita säännöksiä, jotta turvallisuusvaatimukset täyttyvät.

(33)

Junahenkilökunnan todistukset saattavat aiheuttaa ongelmia markkinoille pyrkiville rautatieyrityksille. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että junahenkilökunnan koulutusmahdollisuudet ja todistukset, joita kansallisten sääntöjen mukaisten vaatimusten täyttäminen edellyttää, ovat niiden rautatieyritysten saatavilla, joilla on tarkoitus liikennöidä kyseisellä verkolla.

(34)

Kunnossapidosta vastaavalla yksiköllä olisi oltava todistus tavaravaunujen osalta. Jos kunnossapidosta vastaava yksikkö on rataverkon haltija, tällaisen todistuksen antaminen olisi sisällytettävä turvallisuusluvan antamista koskevaan menettelyyn. Tällaiselle yksikölle annettavalla todistuksella olisi varmistettava tässä direktiivissä säädettyjen kunnossapitovaatimusten täyttyminen kaikkien kyseisen yksikön vastuulla olevien tavaravaunujen osalta. Todistuksen olisi oltava voimassa kaikkialla unionissa, ja sen antajan olisi oltava elin, joka kykenee auditoimaan yksikön perustaman kunnossapitojärjestelmän. Koska tavaravaunuja käytetään usein kansainvälisessä liikenteessä ja koska kunnossapidosta vastaava yksikkö voi haluta käyttää kunnossapitokonepajoja, jotka ovat sijoittautuneet useampaan kuin yhteen jäsenvaltioon, sertifiointielimen olisi voitava harjoittaa valvontaa kaikkialla unionissa. Viraston olisi arvioitava tavaravaunujen kunnossapidosta vastaavan yksikön sertifiointijärjestelmä ja tarvittaessa suositeltava sen ulottamista koskemaan kaikkia kalustoyksikköjä.

(35)

Kansallisten turvallisuusviranomaisten olisi oltava organisaatioltaan, oikeudelliselta rakenteeltaan ja päätöksenteoltaan täysin riippumattomia rautatieyrityksistä, rataverkon haltijoista, hakijoista, hankintayksiköistä tai palveluhankintasopimuksia tekevistä yksiköistä. Niiden olisi noudatettava tehtäviään suorittaessaan avoimuutta ja syrjimättömyyttä, ja niiden olisi tehtävä viraston kanssa yhteistyötä yhtenäisen eurooppalaisen rautatiealueen luomiseksi ja sovitettava yhteen päätöksentekoperusteensa. Jäsenvaltioiden olisi tarvittaessa voitava päättää kansallisen turvallisuusviranomaisensa liittämisestä liikenneasioista vastaavaan kansalliseen ministeriöön edellyttäen, että kansallisen turvallisuusviranomaisen riippumattomuutta kunnioitetaan. Kansallisilla turvallisuusviranomaisilla olisi oltava tehtäviensä toteuttamiseen tarvittavat sisäiset ja ulkoiset organisatoriset valmiudet henkilöstöresursseina ja aineellisina voimavaroina.

(36)

Kansallisilla tutkintaelimillä on keskeinen asema turvallisuustutkintamenettelyssä. Niiden työ on äärimmäisen tärkeää onnettomuuden tai vaaratilanteen syiden määrittelemiseksi. Niillä olisi sen vuoksi ehdottomasti oltava riittävät taloudelliset resurssit ja henkilöstöresurssit tuloksellisen ja tehokkaan tutkinnan suorittamista varten. Kansallisten tutkintaelinten olisi tehtävä yhteistyötä vaihtaakseen tietoja ja parhaita käytäntöjä. Niiden olisi perustettava vertaisarviointiohjelma tutkintansa tuloksellisuuden seuraamiseksi. Vertaisarviointikertomukset olisi toimitettava virastolle, jotta se voisi seurata unionin rautatiejärjestelmän yleistä turvallisuustasoa.

(37)

Rautateillä sattuu harvoin vakavia onnettomuuksia. Niiden seuraukset voivat kuitenkin olla tuhoisia, ja ne voivat herättää yleisössä huolta unionin rautatiejärjestelmän turvallisuustasosta. Näin ollen kaikista tällaisista onnettomuuksista olisi tehtävä turvallisuustutkinta uusien onnettomuuksien välttämiseksi, ja tutkinnan tulokset olisi julkistettava. Muistakin onnettomuuksista ja vaaratilanteista olisi tehtävä turvallisuustutkinta, jos ne voivat merkittävästi ennakoida tulevia vakavia onnettomuuksia.

(38)

Turvallisuustutkinta olisi pidettävä erillään saman vaaratilanteen mahdollisesta oikeudellisesta tutkinnasta, ja tutkinnan suorittajille olisi annettava mahdollisuus tutustua todisteisiin ja kuulla todistajia. Tutkinnan suorittajan olisi oltava unionin rautatiejärjestelmän toimijoista riippumaton pysyvä elin. Tutkintaelimen olisi toimittava siten, että vältetään kaikki mahdolliset eturistiriidat ja kaikenlainen mahdollinen osallisuus tutkittavien tapahtumien syihin. Erityisesti tutkinnan toiminnalliseen riippumattomuuteen ei saisi vaikuttaa haitallisesti se, että sillä mahdollisesti organisatorisiin tai oikeudellisiin rakenteisiin liittyvistä syistä on tiivis yhteys kansalliseen turvallisuusviranomaiseen, virastoon tai rautateiden sääntelyelimeen. Sen olisi suoritettava tutkinnat mahdollisimman avoimesti. Tutkintaelimen olisi perustettava kutakin tapahtumaa varten tutkintaryhmä, jolla on tarvittava asiantuntemus tapauksen välittömien ja taustalla olevien syiden selvittämiseen.

(39)

Vakavan onnettomuuden jälkeen tehtävä tutkinta olisi suoritettava siten, että kaikille osapuolille annetaan mahdollisuus tulla kuulluksi ja saada tulokset käyttöönsä. Tutkintaelimen olisi tutkinnan aikana erityisesti pidettävä osapuolet, joilla se katsoo olevan asiaan liittyvä turvallisuusvastuu, ajan tasalla tutkinnan edistymisestä ja otettava huomioon niiden näkemykset ja mielipiteet. Näin tutkintaelin voi saada asiaankuuluvia lisätietoja ja olla tietoinen työtään koskevista eri näkemyksistä, jotta se voi saada tutkintansa päätökseen parhaalla mahdollisella tavalla. Tällaisen kuulemisen tarkoituksena ei missään tapauksessa pidä olla syyllisyyden tai korvausvastuun osoittaminen, vaan asiatodisteiden kerääminen ja kokemuksista oppiminen turvallisuuden parantamiseksi vastaisuudessa. Tutkintaelimen olisi kuitenkin voitava valita tiedot, jotka se aikoo jakaa kyseessä olevien osapuolten kanssa, jotta vältetään aiheettomat paineet, paitsi kun oikeudellisesta menettelystä vastuussa oleva taho sitä pyytää. Tutkintaelimen olisi myös otettava huomioon mahdollisten uhrien ja heidän omaistensa kohtuulliset tietotarpeet.

(40)

Jotta voitaisiin tehostaa tutkintaelinten toimintaa ja helpottaa niiden tehtävien suorittamista, niille olisi annettava pääsy onnettomuuspaikalle aikaisessa vaiheessa, tarvittaessa hyvässä yhteistyössä asiaan mahdollisesti liittyvien oikeusviranomaisten kanssa. Tutkintaselostuksista sekä mahdollisista tuloksista ja suosituksista saadaan tärkeää tietoa rautateiden turvallisuuden edelleen parantamiseksi, joten niiden olisi oltava yleisesti saatavilla unionin tasolla. Niiden, joille osoitetaan turvallisuussuosituksia, olisi toteutettava toimenpiteitä, joista olisi tiedotettava tutkintaelimelle.

(41)

Jos onnettomuuden tai vaaratilanteen välitön syy näyttää liittyvän ihmisen toimintaan, olisi kiinnitettävä huomiota erityisolosuhteisiin sekä siihen, miten henkilöstö suorittaa rutiinitoiminnot tavanomaisen käytön aikana, mukaan lukien ihminen-kone-rajapinnan suunnittelu, menettelyjen soveltuvuus, ristiriitaiset tavoitteet, työmäärä ja muut mahdolliset tapahtumaan vaikuttavat seikat, mukaan lukien fyysinen ja työperäinen stressi, väsymys tai psyykkinen kunto.

(42)	Olisi pyrittävä varmistamaan koulutuksen ja pätevyyden korkea taso kaikkialla unionissa.

(43)

Tiettyjen tämän direktiivin muiden kuin keskeisten osien täydentämiseksi ja muuttamiseksi olisi komissiolle siirrettävä valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti yhteisten turvallisuusmenetelmien ja yhteisten turvallisuustavoitteiden sekä niiden tarkistamisen osalta. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(44)

Komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa, jotta voidaan varmistaa tämän direktiivin yhdenmukainen täytäntöönpano siltä osin kuin kyse on seuraavista: virastolle annettu valtuutus laatia yhteisiä turvallisuusmenetelmiä, yhteisiä turvallisuustavoitteita ja niihin tehtäviä muutoksia sekä antaa asiaa koskevia suosituksia komissiolle; turvallisuustodistuksia koskevat käytännön järjestelyt; yksityiskohtaiset säännökset, joissa määritetään, mitä liitteessä III vahvistetuista vaatimuksista sovelletaan kunnossapitokonepajojen suorittamiin kunnossapitotoimintoihin, mukaan lukien yksityiskohtaiset säännökset kunnossapitokonepajojen sertifioinnin yhdenmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi asiaankuuluvien yhteisten turvallisuusmenetelmien ja YTE:ien mukaisesti; yksityiskohtaiset säännökset, joissa määritetään, mitä liitteessä III vahvistetuista vaatimuksista sovelletaan muiden kalustoyksikköjen kuin tavaravaunujen kunnossapidosta vastaavien yksiköiden sertifiointiin kyseisten kalustoyksikköjen teknisten ominaisuuksien perusteella, mukaan lukien yksityiskohtaiset säännökset muiden kalustoyksikköjen kuin tavaravaunujen kunnossapidosta vastaavan yksikön sertifiointiedellytysten yhdenmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi asiaankuuluvien yhteisten turvallisuusmenetelmien ja YTE:ien mukaisesti; sekä onnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkintaselostuksen raportointirakenne. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (9) mukaisesti.

(45)	Jäsenvaltioiden olisi säädettävä seuraamuksista, joita sovelletaan tämän direktiivin nojalla annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen, ja varmistettava, että näitä seuraamuksia sovelletaan. Seuraamusten olisi oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

(46)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita, joita ovat turvallisuuden sääntelyyn ja valvontaan liittyvien jäsenvaltioiden toimenpiteiden yhteensovittaminen, onnettomuuksien tutkinta sekä yhteisten turvallisuustavoitteiden, yhteisten turvallisuusmenetelmien, yhteisten turvallisuusindikaattoreiden ja yhtenäisiä turvallisuustodistuksia koskevien yhteisten vaatimusten vahvistaminen, vaan ne voidaan niiden laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(47)	Velvollisuuden saattaa tämä direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä olisi rajoituttava säännöksiin, joilla muutetaan direktiivin 2004/49/EY asiasisältöä. Velvollisuus saattaa sisällöltään muuttumattomat säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöä perustuu mainittuun direktiiviin.

(48)	Tällä direktiivillä ei ole vaikutusta jäsenvaltioiden velvollisuuteen noudattaa liitteessä IV olevassa B osassa olevia määräaikoja, joiden kuluessa niiden on saatettava siinä luetellut direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Kohde

Tässä direktiivissä annetaan säännökset, joiden tarkoituksena on varmistaa unionin rautatiejärjestelmän turvallisuuden kehittäminen ja parantaminen sekä parantaa pääsymahdollisuuksia rautatiemarkkinoille

a)	yhdenmukaistamalla jäsenvaltioiden sääntelykehykset;

b)	määrittelemällä unionin rautatiejärjestelmän eri toimijoiden velvollisuudet;

c)	laatimalla yhteisiä turvallisuustavoitteita ja yhteisiä turvallisuusmenetelmiä pyrkien poistamaan vähitellen kansallisten sääntöjen tarve;

d)	vahvistamalla periaatteet turvallisuustodistusten ja -lupien antamista, uusimista, muuttamista ja rajoittamista tai peruuttamista varten;

e)	edellyttämällä, että kullekin jäsenvaltiolle perustetaan kansallinen turvallisuusviranomainen ja elin onnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkintaa varten; ja

f)	määrittelemällä rautatieturvallisuuden hallintaa, sääntelyä ja valvontaa koskevia yhteisiä periaatteita.

2 artikla

Soveltamisala

1. Tätä direktiiviä sovelletaan jäsenvaltioiden rautatiejärjestelmään, joka voidaan jakaa osajärjestelmiin rakenteellisin ja toiminnallisin perustein. Direktiivi kattaa koko järjestelmää koskevat turvallisuusvaatimukset, mukaan luettuina infrastruktuurin ja liikennöinnin turvallinen hallinnointi sekä rautatieyritysten, rataverkon haltijoiden ja unionin rautatiejärjestelmän muiden toimijoiden välinen vuorovaikutus.

2. Tätä direktiiviä ei sovelleta seuraaviin:

metrot;

b)	raitiotieliikenteen ja kevytraideliikenteen kalustoyksiköt sekä yksinomaan näillä kalustoyksiköillä käytettävä infrastruktuuri; tai

c)	verkot, jotka ovat unionin muusta rautatiejärjestelmästä toiminnallisesti erillisiä ja jotka on tarkoitettu ainoastaan paikalliseen, kaupunkien tai esikaupunkien henkilöliikenteeseen ja yksinomaan näillä verkoilla liikennöivät yritykset.

3. Jäsenvaltiot voivat jättää tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi hyväksymiensä toimenpiteiden ulkopuolelle

sellaisen yksityisomistuksessa olevan rautateiden infrastruktuurin, sivuraiteet mukaan lukien, jota niiden omistaja tai joku toimija käyttää omassa tavaraliikenteessään tai muussa kuin kaupallisessa tarkoituksessa harjoittamassaan henkilöliikenteessä, ja yksinomaan tällaisessa infrastruktuurissa käytettävät kalustoyksiköt;

b)	infrastruktuurin ja kalustoyksiköt, jotka on tarkoitettu yksinomaan paikalliseen, historialliseen tai matkailukäyttöön;

c)	kevytraideliikenteen infrastruktuurin, jolla raskaan rautatieliikenteen kalustoyksiköt satunnaisesti liikkuvat kevytraideliikenteen järjestelmän liikennöintiedellytyksiä noudattaen, ainoastaan sikäli kuin tämä on näiden kalustoyksikköjen toimivien ratayhteyksien vuoksi välttämätöntä; ja

kalustoyksiköt, joita käytetään pääasiallisesti kevytraideliikenteen infrastruktuurissa mutta joiden varustukseen kuuluu sellaisia raskaan rautatieliikenteen komponentteja, jotka ovat välttämättömiä sitä varten, että nämä kalustoyksiköt pystyvät kulkemaan raskaan rautatieliikenteen infrastruktuuriin kuuluvan rajoitetun osuuden kautta, ainoastaan sikäli kuin tämä on tarpeen toimivien ratayhteyksien vuoksi.

4. Sen estämättä, mitä 2 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat tarvittaessa päättää soveltaa tämän direktiivin säännöksiä metroihin ja muihin paikallisiin järjestelmiin kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

3 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä

1)	’unionin rautatiejärjestelmällä’ tarkoitetaan unionin rautatiejärjestelmää sellaisena kuin se on määritelty direktiivin (EU) 2016/797 2 artiklan 1 kohdassa;

2)	’rataverkon haltijalla’ tarkoitetaan Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/34/EU (10) 3 artiklan 2 kohdassa määriteltyä rataverkon haltijaa;

’rautatieyrityksellä’ tarkoitetaan direktiivin 2012/34/EU 3 artiklan 1 kohdassa määriteltyä rautatieyritystä sekä muuta julkista tai yksityistä yritystä, joka harjoittaa rautateiden tavara- ja/tai matkustajaliikennettä ja joka on velvollinen huolehtimaan vetopalvelusta; tähän kuuluvat myös yksinomaan vetopalveluja tarjoavat yritykset;

’yhteentoimivuuden teknisellä eritelmällä’ (YTE) tarkoitetaan kutakin osajärjestelmää tai osajärjestelmän osaa koskevaa, direktiivin (EU) 2016/797 mukaisesti hyväksyttyä eritelmää, jolla mahdollistetaan olennaisten vaatimusten noudattaminen ja varmistetaan unionin rautatiejärjestelmän yhteentoimivuus;

’yhteisillä turvallisuustavoitteilla’ tarkoitetaan turvallisuuden vähimmäistasoja, jotka on saavutettava koko järjestelmässä ja mahdollisuuksien mukaan unionin rautatiejärjestelmän (kuten tavanomaisen rautatiejärjestelmän, suurten nopeuksien rautatiejärjestelmän, pitkien rautatietunnelien tai yksinomaan tavaraliikenteeseen tarkoitettujen ratojen) eri osissa;

6)	’yhteisillä turvallisuusmenetelmillä’ tarkoitetaan menetelmiä, joilla kuvaillaan, miten turvallisuuden tasoa ja turvallisuustavoitteiden saavuttamista ja muiden turvallisuusvaatimusten noudattamista arvioidaan;

7)	’kansallisella turvallisuusviranomaisella’ tarkoitetaan kansallista elintä, jolla on rautateiden turvallisuuteen tämän direktiivin mukaisesti liittyvät tehtävät, tai elintä, jolle useat jäsenvaltiot ovat uskoneet nämä tehtävät yhtenäisen turvallisuusjärjestelmän varmistamiseksi;

’kansallisilla säännöillä’ tarkoitetaan kaikkia sellaisia jäsenvaltiossa vahvistettuja sitovia sääntöjä riippumatta siitä, mikä elin on säännöt antanut, joihin sisältyy rautateiden turvallisuutta koskevia tai teknisiä vaatimuksia, jotka ovat muita kuin unionin tai kansainvälisissä säännöissä asetetut vaatimukset, ja joita sovelletaan kyseisessä jäsenvaltiossa rautatieyrityksiin, rataverkon haltijoihin tai kolmansiin osapuoliin;

9)	’turvallisuusjohtamisjärjestelmällä’ tarkoitetaan rataverkon haltijan tai rautatieyrityksen organisaatiota, järjestelyjä ja menettelyjä, joilla varmistetaan sen toimintojen turvallinen hallinnointi;

10)	’tutkinnasta vastaavalla’ tarkoitetaan henkilöä, joka on vastuussa tutkinnan järjestämisestä, suorittamisesta ja valvonnasta;

11)

’onnettomuudella’ tarkoitetaan ei-toivottua tai tahatonta äkillistä tapahtumaa tai erityistä tällaisten tapahtumien ketjua, jolla on haitallisia seurauksia; onnettomuudet jaetaan seuraaviin luokkiin: törmäykset; raiteilta suistumiset; tasoristeysonnettomuudet; henkilöonnettomuudet, joissa on osallisena liikkeessä olevaa liikkuvaa kalustoa; tulipalot ja muut;

12)

’vakavalla onnettomuudella’ tarkoitetaan junien törmäystä tai raiteilta suistumista, jossa kuolee vähintään yksi henkilö tai loukkaantuu vakavasti vähintään viisi henkilöä tai joka aiheuttaa huomattavaa vahinkoa liikkuvalle kalustolle, infrastruktuurille tai ympäristölle, sekä muuta seurauksiltaan samanlaista onnettomuutta, jolla on selvä vaikutus rautateiden turvallisuuden sääntelyyn tai sen hallinnointiin; ’huomattavalla vahingolla’ tarkoitetaan vahinkoa, jonka tutkintaelin voi välittömästi arvioida aiheuttavan yhteensä vähintään kahden miljoonan euron kustannukset;

13)	’vaaratilanteella’ tarkoitetaan tapahtumaa, joka ei ole onnettomuus tai vakava onnettomuus mutta joka vaarantaa rautatieliikenteen turvallisuuden;

14)	’tutkinnalla’ tarkoitetaan onnettomuuden ja vaaratilanteen ehkäisemiseksi suoritettua toimintaa, johon kuuluu tietojen hankkiminen ja analysointi, johtopäätösten teko, myös syiden selvittäminen ja tarvittaessa turvallisuussuositusten antaminen;

15)	’syillä’ tarkoitetaan tekoja, laiminlyöntejä, tapahtumia tai olosuhteita tai näiden yhdistelmiä, jotka ovat johtaneet onnettomuuteen tai vaaratilanteeseen;

16)

’kevytraiteella’ tarkoitetaan kaupunkien ja/tai esikaupunkien raideliikennejärjestelmää, jonka törmäysturvallisuus on luokiteltu (standardin EN 15227:2011 mukaisesti) tasoille C-III tai C-IV ja jossa käytettävän kalustoyksikön lujuus on korkeintaan 800 kN (pituussuuntainen puristusvoima kytkentäalueella); kevytraidejärjestelmillä voi olla oma tai tieliikenteen kanssa jaettu väylä, ja sen kalustoyksikköjä ei tavallisesti vaihdeta pitkän matkan matkustaja- tai tavaraliikenteen kanssa;

17)

’vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksella’ tarkoitetaan elintä, jonka on ilmoitettu olevan vastuussa tai joka on nimetty vastaamaan vaatimustenmukaisuuden arviointitoimista, kuten kalibroinnista, testauksesta, sertifioinnista ja tarkastuksista; vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos luokitellaan ”ilmoitetuksi laitokseksi” jäsenvaltion annettua tätä koskevan ilmoituksen; vaatimustenmukaisuuden arviointilaitos luokitellaan ”nimetyksi laitokseksi” jäsenvaltion tehtyä tällaisen nimeämisen;

18)	’yhteentoimivuuden osatekijöillä’ tarkoitetaan yhteentoimivuuden osatekijöitä, sellaisina kuin ne on määritelty direktiivin (EU) 2016/797 2 artiklan 7 kohdassa;

19)	’haltijalla’ tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka kalustoyksikön omistajana tai sen käyttöoikeuden saaneena käyttää kalustoyksikköä kuljetusvälineenä ja joka on rekisteröity haltijaksi direktiivin (EU) 2016/797 47 artiklassa tarkoitettuun kalustorekisteriin;

20)	’kunnossapidosta vastaavalla yksiköllä’ tarkoitetaan kalustoyksikön kunnossapidosta vastaavaa yksikköä, joka on rekisteröity sellaiseksi direktiivin (EU) 2016/797 47 artiklassa tarkoitettuun kalustorekisteriin;

21)	’kalustoyksiköllä’ tarkoitetaan raideliikenteen kalustoyksikköä, joka liikkuu pyörillä raiteilla vetovoiman avulla tai ilman sitä; kalustoyksikkö koostuu yhdestä tai useammasta rakenteellisesta ja toiminnallisesta osajärjestelmästä;

22)	’valmistajalla’ tarkoitetaan valmistajaa, sellaisena kuin se on määritelty direktiivin (EU) 2016/797 2 artiklan 36 kohdassa;

23)	’lähettäjällä’ tarkoitetaan yritystä, joka lähettää tavaroita joko omaan lukuunsa tai kolmannen osapuolen puolesta;

24)	’vastaanottajalla’ tarkoitetaan luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka ottaa tavarat vastaan kuljetussopimuksen nojalla; jos kuljetus tapahtuu ilman kuljetussopimusta, luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, joka huolehtii tavaroista niiden saapuessa, pidetään vastaanottajana;

25)	’kuormaajalla’ tarkoitetaan yritystä, joka kuormaa pakattuja tavaroita, pienkontteja tai UN-säiliöitä vaunuun tai konttiin tai joka kuormaa kontin, irtotavarakontin, MEG-kontin, säiliökontin tai UN-säiliön vaunuun;

26)

’purkajalla’ tarkoitetaan yritystä, joka poistaa vaunusta kontin, irtotavarakontin, MEG-kontin, säiliökontin tai UN-säiliön, tai yritystä, joka purkaa pakattuja tavaroita, pienkontteja tai UN-säiliöitä vaunusta tai kontista, tai yritystä, joka purkaa tavaroita säiliöstä (säiliövaunusta; irrotettavasta säiliöstä, UN-säiliöstä tai säiliökontista) taikka monisäiliövaunusta tai MEG-kontista, tai vaunusta, irtotavarakuljetukseen tarkoitetusta suurkontista tai pienkontista tai irtotavarakontista;

27)	’täyttäjällä’ tarkoitetaan yritystä, joka täyttää aineita säiliöön (mukaan lukien säiliövaunu, irrotettavia säiliöitä kuljettava vaunu, UN-säiliö tai säiliökontti) tai vaunuun, suurkonttiin tai pienkonttiin irtotavarana kuljetettavaksi taikka monisäiliövaunuun tai MEG-konttiin;

28)	’tyhjentäjällä’ tarkoitetaan yritystä, joka poistaa aineita säiliöstä (mukaan lukien säiliövaunu, irrotettavia säiliöitä kuljettava vaunu, UN-säiliö tai säiliökontti) taikka vaunusta, irtotavarakuljetukseen tarkoitetusta suurkontista tai pienkontista taikka monisäiliövaunusta tai MEG-kontista;

29)	’liikenteenharjoittajalla’ tarkoitetaan yritystä, joka suorittaa kuljetuksen kuljetussopimuksen nojalla;

30)	’hankintayksiköllä’ tarkoitetaan julkista tai yksityistä yksikköä, joka tilaa osajärjestelmän suunnittelun ja/tai rakentamisen taikka ajan tasalle saattamisen tai uudistamisen;

31)	’toiminnan lajilla’ tarkoitetaan sellaisia lajeja kuin henkilöliikenne, suurnopeusliikenne mukaan luettuna tai ilman sitä, tavaraliikenne, vaarallisten aineiden kuljetukset mukaan luettuina tai ilman niitä, sekä pelkkiä vaihtotyöpalveluja;

32)	’toiminnan laajuudella’ tarkoitetaan laajuutta, jonka määrittävät matkustajien ja/tai rahdin määrä ja rautatieyrityksen arvioitu koko rautatiealalla työskentelevien työntekijöiden määrällä mitattuna (eli mikroyritys, pienyritys, keskisuuri yritys tai suuryritys);

33)	’toiminta-alueella’ tarkoitetaan verkkoa tai verkkoja yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa, jossa rautatieyritys aikoo toimia.

II LUKU

RAUTATIETURVALLISUUDEN KEHITTÄMINEN JA HALLINNOINTI

4 artikla

Unionin rautatiejärjestelmän toimijoiden asema rautateiden turvallisuuden kehittämisessä ja parantamisessa

1. Rautateiden turvallisuuden kehittämiseksi ja parantamiseksi jäsenvaltioiden on toimivaltuuksiensa rajoissa

varmistettava, että rautateiden turvallisuustaso pystytään yleisesti säilyttämään ja että sitä parannetaan jatkuvasti, jos se on kohtuudella mahdollista, ottaen huomioon unionin oikeuden ja kansainvälisten sääntöjen kehittyminen sekä tekniikan ja tieteen kehitys ja antaen etusija onnettomuuksien ehkäisemiselle;

b)	varmistettava, että sovellettava lainsäädäntö pannaan täytäntöön avoimesti ja ketään syrjimättä Euroopan yhteisen rautatieliikennejärjestelmän kehittämistä edistäen;

c)	varmistettava, että rautateiden turvallisuuden kehittämiseksi ja parantamiseksi toteutettavissa toimenpiteissä otetaan huomioon järjestelmänäkökohdat;

varmistettava, että rataverkon haltijat ja rautatieyritykset ovat kukin itselleen kuuluvalta järjestelmän osalta vastuussa unionin rautatiejärjestelmän turvallisesta käytöstä ja siitä aiheutuvien riskien hallinnasta, sekä velvoitettava ne

i)	toteuttamaan 6 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja tarvittavia riskinhallintatoimenpiteitä, tarvittaessa toistensa kanssa yhteistyössä;

ii)	soveltamaan unionin ja kansallisia sääntöjä;

iii)	ottamaan käyttöön turvallisuusjohtamisjärjestelmiä tämän direktiivin mukaisesti;

varmistettava, että kukin rataverkon haltija ja kukin rautatieyritys vastaa suhteessa käyttäjiin, asiakkaisiin, asianomaisiin työntekijöihin ja 4 kohdassa tarkoitettuihin muihin toimijoihin sille kuuluvasta järjestelmän osasta ja sen turvallisesta käytöstä, mukaan luettuina materiaalien toimitus ja palvelujen hankinta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden lainsäädännön mukaista siviilioikeudellista vastuuta;

f)	laadittava ja julkaistava vuotuiset turvallisuussuunnitelmat, joissa vahvistetaan toimenpiteet, joiden avulla yhteiset turvallisuustavoitteet on tarkoitus saavuttaa; ja

g)	tuettava tarvittaessa viraston työtä sen seuratessa rautateiden turvallisuuden kehitystä unionin tasolla.

2. Viraston on varmistettava toimivaltansa puitteissa, että rautateiden turvallisuustaso pystytään yleisesti säilyttämään ja että sitä parannetaan jatkuvasti, jos se on kohtuudella mahdollista, ottaen huomioon unionin oikeuden kehittyminen sekä tekniikan ja tieteen kehitys sekä antaen etusija vakavien onnettomuuksien ehkäisemiselle.

3. Rautatieyritysten ja rataverkon haltijoiden on

a)	toteutettava 6 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetut tarvittavat riskinhallintatoimenpiteet, tarvittaessa toistensa ja muiden toimijoiden kanssa yhteistyössä;

b)	otettava turvallisuusjohtamisjärjestelmissään huomioon muiden toimijoiden ja kolmansien osapuolten toimintaan liittyvät riskit;

c)	tarvittaessa sopimusteitse velvoitettava 4 kohdassa tarkoitetut muut toimijat, joilla on mahdollisesti vaikutusta unionin rautatiejärjestelmän turvalliseen käyttöön, toteuttamaan riskinhallintatoimenpiteitä; ja

varmistettava, että niiden alihankkijat toteuttavat riskinhallintatoimenpiteitä soveltamalla omavalvontamenettelyissä yhteisiä turvallisuusmenetelmiä, jotka vahvistetaan 6 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetuissa omavalvontaa koskevissa yhteisissä turvallisuusmenetelmissä, ja että tästä määrätään sopimusjärjestelyissä, jotka on annettava tiedoksi viraston tai kansallisen turvallisuusviranomaisen pyynnöstä.

4. Rajoittamatta 3 kohdassa tarkoitettua rautatieyritysten ja rataverkon haltijoiden vastuuta, kunnossapidosta vastaavien yksikköjen ja kaikkien muiden toimijoiden, joilla on mahdollisesti vaikutusta unionin rautatiejärjestelmän turvalliseen käyttöön, mukaan lukien valmistajat, huoltopalvelujen tarjoajat, kalustoyksikön haltijat, palvelujentarjoajat, hankintayksiköt, liikenteenharjoittajat, lähettäjät, vastaanottajat, kuormaajat, purkajat, täyttäjät ja tyhjentäjät, on

a)	toteutettava tarvittavat riskinhallintatoimenpiteet, tarvittaessa muiden toimijoiden kanssa yhteistyössä;

varmistettava, että niiden toimittamat osajärjestelmät, lisävarusteet ja materiaalit ja niiden tarjoamat palvelut ovat niitä ja niiden käyttöä koskevien vahvistettujen vaatimusten mukaisia, jotta asianomainen rautatieyritys ja/tai rataverkon haltija voi käyttää kyseisiä tuotteita tai palveluja turvallisesti.

5. Jos rautatieyritykset, rataverkon haltijat tai ketkä tahansa 4 kohdassa tarkoitetuista toimijoista havaitsevat turvallisuusriskin tai saavat tiedon turvallisuusriskistä, joka liittyy teknisen laitteiston vikoihin, valmistusvirheisiin tai toimintahäiriöihin, myös rakenteellisissa osajärjestelmissä, niiden on kunkin toimivaltansa puitteissa

a)	toteutettava tarvittava korjaava toimenpide havaitun turvallisuusriskin käsittelemiseksi;

ilmoitettava kyseisistä riskeistä asiaan kuuluville osapuolille, jotta nämä voivat toteuttaa muut tarvittavat korjaavat toimet unionin rautatiejärjestelmän turvallisuustason säilyttämiseksi jatkuvasti. Virasto voi ottaa käyttöön välineen, joka helpottaa tätä tiedonvaihtoa asiaankuuluvien toimijoiden välillä, ottaen huomioon asianomaisten käyttäjien yksityisyyden, kustannus-hyötyanalyysin tulokset sekä viraston jo käyttöön ottamat tietotekniset sovellukset ja rekisterit.

6. Jos kalustoyksikköjä vaihdetaan rautatieyritysten välillä, kaikkien asianomaisten toimijoiden on vaihdettava kaikki tiedot, joilla on merkitystä turvallisen käytön kannalta, mukaan lukien muun muassa tiedot asianomaisen kalustoyksikön tilasta ja historiasta, kunnossapitoasiakirjoista jäljitettävyyttä varten, kuormaustoimenpiteiden jäljitettävyydestä ja rahtikirjoista.

5 artikla

Yhteiset turvallisuusindikaattorit

1. Yhteisten turvallisuustavoitteiden saavuttamisen arvioimisen helpottamiseksi ja rautateiden turvallisuuden yleisen kehittymisen seuraamiseksi jäsenvaltioiden on kerättävä tietoja yhteisistä turvallisuusindikaattoreista 19 artiklassa tarkoitettujen kansallisten turvallisuusviranomaisten vuosikertomusten perusteella.

2. Yhteiset turvallisuusindikaattorit vahvistetaan liitteessä I.

6 artikla

Yhteiset turvallisuusmenetelmät

1. Yhteisissä turvallisuusmenetelmissä on kuvattava, miten turvallisuuden tasoa ja turvallisuustavoitteiden saavuttamista ja muiden turvallisuutta koskevien vaatimusten noudattamista arvioidaan tarvittaessa myös riippumattoman arviointielimen avulla siten, että laaditaan ja määritellään

a)	riskien arviointimenetelmät;

b)	menetelmät, joilla arvioidaan 10 ja 12 artiklan mukaisesti myönnettyjen turvallisuustodistusten ja turvallisuuslupien vaatimusten noudattaminen;

c)	kansallisten turvallisuusviranomaisten soveltamat valvontamenetelmät sekä rautatieyritysten, rataverkon haltijoiden ja kunnossapidosta vastaavien yksikköjen soveltama omavalvonta;

d)	rautatietoimijoiden ja niiden toiminnan turvallisuustason arviointimenetelmät kansallisella ja unionin tasolla;

e)	turvallisuustavoitteiden saavuttamisen arvioinnin menetelmät kansallisella ja unionin tasolla; ja

f)	mahdolliset muut menetelmät, jotka kattavat turvallisuusjohtamisjärjestelmän sellaiset menettelyt, jotka on tarpeen yhdenmukaistaa unionin tasolla.

2. Komissio valtuuttaa täytäntöönpanosäädöksin viraston laatimaan luonnokset yhteisiksi turvallisuusmenetelmiksi ja niiden muutoksiksi sekä antamaan ne komissiolle suosituksina edellyttäen, että voidaan selkeästi perustella uuden tai muutetun yhteisen turvallisuusmenetelmän tarve ja vaikutukset voimassa oleviin sääntöihin ja unionin rautatiejärjestelmän turvallisuustasoon. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 28 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. Jos 28 artiklassa tarkoitettu komitea, jäljempänä ’komitea’, ei anna lausuntoa, komissio ei hyväksy ehdotusta täytäntöönpanosäädökseksi, ja tuolloin sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklan 4 kohdan kolmatta alakohtaa.

Yhteisiä turvallisuusmenetelmiä laadittaessa, hyväksyttäessä ja tarkistettaessa on otettava huomioon käyttäjien, kansallisten turvallisuusviranomaisten ja sidosryhmien, tarvittaessa myös työmarkkinaosapuolten, kannat. Suosituksiin on sisällyttävä raportti tämän kuulemisen tuloksista sekä raportti hyväksyttävien uusien tai muutettujen yhteisten turvallisuusmenetelmien vaikutusten arvioinnista.

3. Edellä 2 kohdassa tarkoitettua valtuutusta käytettäessä viraston tai komission on tiedotettava komitealle järjestelmällisesti ja säännöllisesti yhteisiä turvallisuusmenetelmiä koskevasta valmistelutyöstä. Komissio voi tämän työn aikana antaa virastolle mitä tahansa tarpeelliseksi katsomiaan, yhteisiä turvallisuusmenetelmiä ja kustannus-hyötyanalyysia koskevia suosituksia. Komissio voi erityisesti vaatia, että virasto tarkastelee vaihtoehtoisia ratkaisuja ja että näiden vaihtoehtoisten ratkaisujen kustannuksia ja hyötyjä arvioidaan yhteisiä turvallisuusmenetelmiä koskevaan ehdotukseen liitetyssä kertomuksessa.

Komitea avustaa komissiota ensimmäisessä alakohdassa mainituissa tehtävissä.

4. Komissio tarkastelee viraston antamaa suositusta varmistaakseen, että 2 kohdassa tarkoitettu valtuutus on täytetty. Jos valtuutusta ei ole täytetty, komissio pyytää virastoa tarkastelemaan uudelleen suositustaan osoittaen ne valtuutuksen kohdat, joita ei ole täytetty. Komissio voi perustelluista syistä päättää muuttaa virastolle annettua valtuutusta 2 kohdassa säädettyä menettelyä noudattaen.

Komitea avustaa komissiota ensimmäisessä alakohdassa mainituissa tehtävissä.

5. Yhteisiä turvallisuusmenetelmiä on tarkistettava säännöllisin väliajoin ottaen huomioon niiden soveltamisesta saatu kokemus ja rautateiden turvallisuuden yleinen kehittyminen sekä rautateiden turvallisuustason säilyttämiseksi yleisesti ja sen jatkuvaksi parantamiseksi, jos se on kohtuudella mahdollista.

6. Viraston antaman suosituksen perusteella ja tämän artiklan 4 kohdassa tarkoitetun tarkastelun jälkeen komissiolla on valta antaa yhteisten turvallisuusmenetelmien ja niihin tehtävien muutosten sisältöä koskevia delegoituja säädöksiä 27 artiklan mukaisesti.

7. Jäsenvaltioiden on tehtävä kansallisiin sääntöihinsä viipymättä kaikki yhteisten turvallisuusmenetelmien hyväksymisen ja niihin tehtyjen muutosten perusteella tarvittavat muutokset.

7 artikla

Yhteiset turvallisuustavoitteet

1. Yhteisissä turvallisuustavoitteissa vahvistetaan turvallisuuden vähimmäistasot, jotka on saavutettava koko järjestelmässä ja mahdollisuuksien mukaan rautatiejärjestelmän eri osissa kussakin jäsenvaltiossa ja unionissa. Yhteiset turvallisuustavoitteet voidaan ilmaista hyväksyttävän riskitason kriteereinä tai turvallisuustavoitetasoina, ja niissä on otettava huomioon erityisesti

matkustajiin, henkilöstöön, mukaan luettuna työntekijät tai alihankkijat, tasoristeysten käyttäjiin ja muihin kohdistuvat henkilökohtaiset riskit sekä alueella luvattomasti oleviin henkilöihin kohdistuvat henkilökohtaiset riskit, sanotun kuitenkaan rajoittamatta voimassa olevia kansallisia ja kansainvälisiä vastuusääntöjä;

b)	yhteiskuntaan kohdistuvat riskit.

2. Komissio valtuuttaa täytäntöönpanosäädöksin viraston laatimaan luonnokset yhteisiksi turvallisuustavoitteiksi ja niiden muutoksiksi sekä antamaan ne komissiolle suosituksina edellyttäen, että voidaan selkeästi perustella uuden tai muutetun yhteisen turvallisuustavoitteen tarve ja vaikutukset voimassa oleviin sääntöihin. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 28 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. Jos komitea ei anna lausuntoa, komissio ei hyväksy ehdotusta täytäntöönpanosäädökseksi, ja tuolloin sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklan 4 kohdan kolmatta alakohtaa.

3. Edellä 2 kohdassa tarkoitettua valtuutusta käytettäessä viraston tai komission on tiedotettava komitealle järjestelmällisesti ja säännöllisesti yhteisiä turvallisuustavoitteita koskevasta valmistelutyöstä. Komissio voi tämän työn aikana antaa virastolle mitä tahansa tarpeelliseksi katsomiaan, yhteisiä turvallisuustavoitteita ja kustannus-hyötyanalyysia koskevia suosituksia. Komissio voi erityisesti vaatia, että virasto tarkastelee vaihtoehtoisia ratkaisuja ja että näiden vaihtoehtoisten ratkaisujen kustannuksia ja hyötyjä arvioidaan yhteisiä turvallisuustavoitteita koskevaan ehdotukseen liitetyssä kertomuksessa.

Komitea avustaa komissiota ensimmäisessä alakohdassa mainituissa tehtävissä.

5. Yhteisiä turvallisuustavoitteita on tarkistettava säännöllisin väliajoin ottaen huomioon rautateiden turvallisuuden yleinen kehittyminen. Tarkistetuista yhteisistä turvallisuustavoitteista on käytävä ilmi mahdolliset painopistealat, joilla turvallisuutta on edelleen parannettava.

6. Viraston antaman suosituksen perusteella ja tämän artiklan 4 kohdassa tarkoitetun tarkastelun jälkeen komissiolla on valta antaa yhteisten turvallisuustavoitteiden ja niihin tehtävien muutosten sisältöä koskevia delegoituja säädöksiä 27 artiklan mukaisesti.

7. Jäsenvaltioiden on tehtävä kansallisiin sääntöihinsä kaikki tarvittavat muutokset saavuttaakseen ainakin yhteiset turvallisuustavoitteet ja kaikki tarkistetut turvallisuustavoitteet niihin liittyvien täytäntöönpanoaikataulujen mukaisesti. Tällaiset muutokset on otettava huomioon 4 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitetuissa vuotuisissa turvallisuussuunnitelmissa. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava näistä säännöistä komissiolle 8 artiklan mukaisesti.

8 artikla

Kansalliset säännöt turvallisuuden alalla

1. Kansallisia sääntöjä, joista on direktiivin 2004/49/EY nojalla ilmoitettu viimeistään 15 päivänä kesäkuuta 2016, sovelletaan, jos ne

a)	kuuluvat johonkin liitteessä II määritellyistä tyypeistä; ja

b)	ovat unionin oikeuden mukaiset erityisesti YTE:ien, yhteisten turvallisuustavoitteiden ja yhteisten turvallisuusmenetelmien osalta; ja

c)	eivät johda mielivaltaiseen syrjintään tai jäsenvaltioiden välisen rautatieliikennöinnin peiteltyyn rajoittamiseen.

2. Jäsenvaltioiden on viimeistään 16 päivänä kesäkuuta 2018 tarkistettava 1 kohdassa tarkoitetut kansalliset säännöt ja kumottava:

a)	kansalliset säännöt, joita ei ole ilmoitettu tai jotka eivät täytä 1 kohdassa yksilöityjä vaatimuksia;

b)	kansalliset säännöt, jotka ovat käyneet tarpeettomiksi unionin oikeuden vuoksi erityisesti YTE:ien, yhteisten turvallisuustavoitteiden ja yhteisten turvallisuusmenetelmien osalta.

Tätä varten jäsenvaltiot voivat käyttää asetuksen (EU) 2016/796 27 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua sääntöjen hallinnointivälinettä ja pyytää virastoa tarkastelemaan yksittäisiä sääntöjä tässä kohdassa yksilöityjen vaatimusten pohjalta.

3. Jäsenvaltiot saavat vahvistaa uusia kansallisia sääntöjä tämän direktiivin nojalla ainoastaan seuraavissa tapauksissa:

a)	yhteinen turvallisuusmenetelmä ei kata olemassa olevien turvallisuusmenetelmien sääntöjä;

b)	YTE:t eivät vielä sisällä rataverkon toimintasääntöjä;

c)	on toteutettava kiireellisesti ennaltaehkäisevä toimenpide, erityisesti onnettomuuden tai vaaratilanteen jälkeen;

d)	aiemmin ilmoitettu sääntö on tarkistettava;

säännöt, jotka koskevat turvallisuuden kannalta olennaisia tehtäviä suorittavalle henkilöstölle asetettuja vaatimuksia, mukaan lukien valintaperusteet, fyysinen ja psyykkinen kunto ja ammatillinen koulutus, eivät vielä sisälly YTE:ään tai Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2007/59/EY (11).

4. Jäsenvaltioiden on esitettävä uuden kansallisen säännön luonnos viraston ja komission tarkasteltavaksi hyvissä ajoin ja asetuksen (EU) 2016/796 25 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen määräaikojen mukaisesti, ennen ehdotetun uuden säännön suunniteltua sisällyttämistä kansalliseen oikeusjärjestelmään ja antaen perustelut sen sisällyttämiselle, asetuksen (EU) 2016/796 27 artiklan mukaisesti asianmukaisia tietoteknisiä järjestelmiä käyttäen. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että luonnos on kehitetty niin pitkälle, että viraston on mahdollista tarkastella sitä asetuksen (EU) 2016/796 25 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

5. Kun kyse on kiireellisistä ennaltaehkäisevistä toimenpiteistä, jäsenvaltiot voivat hyväksyä uuden säännön ja soveltaa sitä viipymättä. Kyseisestä säännöstä on ilmoitettava asetuksen (EU) 2016/796 27 artiklan 2 kohdan mukaisesti, ja viraston on arvioitava sääntö asetuksen (EU) 2016/796 26 artiklan 1, 2 ja 5 kohdan mukaisesti.

6. Jos viraston tietoon tulee ilmoitettu tai ilmoittamatta jätetty kansallinen sääntö, joka on käynyt tarpeettomaksi tai on ristiriidassa yhteisten turvallisuusmenetelmien tai muun sellaisen unionin oikeuden kanssa, joka on hyväksytty sen jälkeen, kun kyseistä kansallista sääntöä on alettu soveltaa, sovelletaan asetuksen (EU) 2016/796 26 artiklassa säädettyä menettelyä.

7. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava hyväksymänsä kansalliset säännöt virastolle ja komissiolle. Niiden on käytettävä asetuksen (EU) 2016/796 27 artiklan mukaisesti asianmukaisia tietoteknisiä järjestelmiä. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että olemassa olevat kansalliset säännöt ovat helposti saatavilla ja julkisia sekä terminologialtaan kaikkien asianomaisten osapuolten ymmärrettävissä. Jäsenvaltioita voidaan pyytää antamaan lisätietoja kansallisista säännöistään.

8. Jäsenvaltiot voivat päättää olla ilmoittamatta puhtaasti paikallisia sääntöjä ja rajoituksia. Tällöin jäsenvaltioiden on mainittava kyseiset säännöt ja rajoitukset direktiivin (EU) 2016/797 49 artiklassa tarkoitetuissa infrastruktuurirekistereissä tai ilmoitettava direktiivin 2012/34/EU 27 artiklassa tarkoitetussa verkkoselostuksessa, missä kyseiset säännöt ja rajoitukset on julkaistu.

9. Tämän artiklan mukaisesti ilmoitettuihin kansallisiin sääntöihin ei sovelleta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä (EU) 2015/1535 (12) säädettyä ilmoitusmenettelyä.

10. Virasto tutkii kansallisten sääntöjen luonnokset ja olemassa olevat kansalliset säännöt asetuksen (EU) 2016/796 25 ja 26 artiklassa säädettyjä menettelyjä noudattaen.

11. Kansallisia sääntöjä, joita ei ole ilmoitettu tämän artiklan mukaisesti, ei sovelleta tätä direktiiviä sovellettaessa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 8 kohdan soveltamista.

9 artikla

Turvallisuusjohtamisjärjestelmät

1. Rataverkon haltijoiden ja rautatieyritysten on otettava käyttöön omat turvallisuusjohtamisjärjestelmänsä sen varmistamiseksi, että rautatiejärjestelmä voi saavuttaa vähintään yhteiset turvallisuustavoitteet, että se on YTE:issä vahvistettujen turvallisuusvaatimusten mukainen ja että siinä sovelletaan yhteisten turvallisuusmenetelmien asiaan kuuluvia osia ja 8 artiklan mukaisesti ilmoitettuja kansallisia sääntöjä.

2. Turvallisuusjohtamisjärjestelmän on oltava dokumentoitu kaikilta olennaisilta osiltaan, ja siinä on erityisesti kuvattava vastuunjakoa infrastruktuurin haltijan tai rautatieyrityksen organisaatiossa. Siinä on osoitettava, miten johtamisella varmistetaan järjestelmän hallinta eri tasoilla, miten henkilöstö ja sen edustajat kaikilla tasoilla pääsevät vaikuttamaan ja miten turvallisuusjohtamisjärjestelmän jatkuva parantaminen varmistetaan. Siinä on selkeästi sitouduttava soveltamaan johdonmukaisesti inhimillisiä tekijöitä koskevia tietoja ja menetelmiä. Turvallisuusjohtamisjärjestelmän avulla rataverkon haltijoiden ja rautatieyritysten on edistettävä vastavuoroisen luottamuksen ja oppimisen kulttuuria, jossa henkilöstöä kannustetaan osallistumaan turvallisuuden kehittämiseen, samalla kun luottamuksellisuus varmistetaan.

3. Turvallisuusjohtamisjärjestelmän on sisällettävä seuraavat perusosat:

a)	organisaation pääjohtajan hyväksymä ja koko henkilökunnan tiedoksi annettu turvallisuuspolitiikka;

b)	organisaation laadulliset ja määrälliset tavoitteet turvallisuuden ylläpitämiseksi ja parantamiseksi sekä suunnitelmat ja menettelyt kyseisten tavoitteiden saavuttamiseksi;

voimassa olevien, uusien ja muutettujen teknisten ja toiminnallisten vaatimusten tai muiden määräävien ehtojen täyttämistä koskevat menettelyt, jotka on vahvistettu yhteentoimivuuden teknisissä eritelmissä, 8 artiklassa ja liitteessä II tarkoitetuissa kansallisissa säännöissä, muissa asiaa koskevissa säännöissä tai viranomaisten päätöksissä;

d)	menettelyt, jotka koskevat vaatimusten ja muiden määräävien ehtojen täyttämisen varmistamista laitteiden ja toiminnan koko elinkaaren ajan;

menettelyt ja menetelmät riskien tunnistamiseksi, riskien arvioimiseksi ja riskinhallintatoimenpiteiden toteuttamiseksi aina, kun toimintaolosuhteiden muutoksesta tai uusien välineiden käyttöönotosta aiheutuu uusia riskejä infrastruktuurille tai ihmisen, koneen ja organisaation väliselle rajapinnalle;

f)	sellaisten henkilökunnan koulutusohjelmien ja järjestelmien tarjoaminen, joilla varmistetaan henkilökunnan pätevyyden ylläpitäminen ja tehtävien asianmukainen suorittaminen, mukaan lukien fyysistä ja psyykkistä kuntoa koskevat järjestelyt;

g)	järjestelyt, jotka koskevat riittävien tietojen välittämistä organisaatiossa ja tarvittaessa rautatiejärjestelmän eri organisaatioiden välillä;

h)	menettelyt ja mallit turvallisuutta koskevien tietojen dokumentoimiselle sekä menettelyn määrääminen turvallisuutta koskevien olennaisten tietojen esittämistavan hallintaa varten;

i)	menettelyt, joilla varmistetaan onnettomuuksista, vaaratilanteista, ”läheltä piti” -tilanteista ja muista vaarallisista tapahtumista ilmoittaminen, niiden tutkinta ja arviointi sekä tarvittavien ehkäisevien toimenpiteiden toteuttaminen;

j)	hätätilanteessa noudatettavat toimintasuunnitelmat sekä annettavat varoitukset ja tiedot, joista sovitaan yhdessä asiasta vastaavien viranomaisten kanssa; ja

k)	määräykset, jotka koskevat turvallisuusjohtamisjärjestelmän säännöllistä sisäistä auditointia.

Rataverkon haltijoiden ja rautatieyritysten on sisällytettävä turvallisuusjohtamisjärjestelmään niiden omasta toiminnasta aiheutuvien riskien arvioinnin perusteella kaikki muut turvallisuusriskien kattamiseksi tarvittavat menettelyt.

4. Turvallisuusjohtamisjärjestelmä on mukautettava harjoitettavan toiminnan lajiin, laajuuteen, toiminta-alueeseen ja muihin edellytyksiin. Siinä on varmistettava sellaisten riskien hallinta, jotka liittyvät rataverkon haltijan tai rautatieyrityksen toimintaan, mukaan luettuna kunnossapito, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 14 artiklan soveltamista, ja materiaalin toimitus sekä alihankkijoiden käyttö. Silloin kun se on tarkoituksenmukaista ja järkevää, turvallisuusjohtamisjärjestelmässä on myös otettava huomioon 4 artiklassa tarkoitettujen muiden toimijoiden suorittamista toimista aiheutuvat riskit, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kansallisten ja kansainvälisten vastuusääntöjen soveltamista.

5. Rataverkon haltijan turvallisuusjohtamisjärjestelmässä on otettava huomioon eri rautatieyritysten toimintojen vaikutukset rataverkkoon sekä huolehdittava siitä, että kaikki rautatieyritykset voivat toimia YTE:ien ja kansallisten sääntöjen sekä niiden turvallisuustodistuksessa vahvistettujen edellytysten mukaisesti.

Turvallisuusjohtamisjärjestelmiä on kehitettävä rataverkon haltijan hätätilannemenettelyjen yhteensovittamiseksi kaikkien kyseisen rataverkon haltijan infrastruktuuria käyttävien rautatieyritysten kanssa sekä niiden yhteensovittamiseksi pelastustoimen kanssa, jotta helpotetaan pelastuspalvelujen nopeaa toimintaa, sekä kaikkien muiden hätätilanteeseen mahdollisesti osallistuvien osapuolten kanssa. Rajat ylittävän infrastruktuurin osalta asiaankuuluvien rataverkon haltijoiden välisellä yhteistyöllä on helpotettava toimivaltaisten pelastuspalvelujen tarvittavaa koordinointia ja valmiutta rajan molemmilla puolilla.

Vakavan onnettomuuden jälkeen rautatieyrityksen on avustettava uhreja antamalla heille apua unionin oikeuden ja erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1371/2007 (13) mukaisissa valitusmenettelyissä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta muiden osapuolten velvollisuuksien soveltamista. Tällaisessa avunannossa on pidettävä yhteyttä uhrien omaisiin, ja sen on sisällettävä myös onnettomuuden uhreille ja heidän omaisilleen annettava psykologinen apu.

6. Kaikkien rataverkon haltijoiden ja rautatieyritysten on ennen kunkin vuoden toukokuun 31 päivää toimitettava kansalliselle turvallisuusviranomaiselle edeltävää kalenterivuotta koskeva vuotuinen turvallisuuskertomus. Turvallisuuskertomuksessa on oltava seuraavat tiedot:

a)	tiedot siitä, miten organisaation turvallisuustavoitteet on saavutettu, ja turvallisuussuunnitelmien toteutuminen;

b)	selvitys kansallisten turvallisuusindikaattorien ja 5 artiklassa tarkoitettujen yhteisten turvallisuusindikaattorien kehittymisestä siltä osin kuin sillä on merkitystä kertomuksen antavalle organisaatiolle;

c)	sisäisen turvallisuusauditoinnin tulokset;

d)	rautatieliikenteessä ja infrastruktuurin hallinnassa havaitut puutteet ja viat, joilla voi olla merkitystä kansalliselle turvallisuusviranomaiselle, mukaan lukien asiaankuuluvien toimijoiden 4 artiklan 5 kohdan b alakohdan mukaisesti toimittama tietojen yhteenveto; ja

e)	kertomus asiaankuuluvien yhteisten turvallisuusmenetelmien soveltamisesta.

7. Kansallisten turvallisuusviranomaisten 17 artiklan ja 19 artiklan mukaisesti toimittamien tietojen perusteella virasto voi osoittaa komissiolle suosituksen yhteiseksi turvallisuusmenetelmäksi, joka koskee turvallisuusjohtamisjärjestelmän perusosia, jotka on tarpeen yhdenmukaistaa unionin tasolla, mukaan lukien yhdenmukaistettujen standardien avulla, 6 artiklan 1 kohdan f alakohdassa tarkoitetulla tavalla. Tällaisessa tapauksessa sovelletaan 6 artiklan 2 kohtaa.

III LUKU

TURVALLISUUSTODISTUS JA -LUPA

10 artikla

Yhtenäinen turvallisuustodistus

1. Rautatieinfrastruktuurin käyttöoikeuden saa myöntää ainoastaan rautatieyrityksille, joilla on yhtenäinen turvallisuustodistus, jonka virasto on antanut 5–7 kohdan mukaisesti tai kansallinen turvallisuusviranomainen 8 kohdan mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 9 kohdan soveltamista.

Yhtenäisen turvallisuustodistuksen tarkoituksena on osoittaa, että asianomainen rautatieyritys on ottanut käyttöön turvallisuusjohtamisjärjestelmän ja että se pystyy toimimaan turvallisesti aiotulla toiminta-alueella.

2. Yhtenäistä turvallisuustodistusta koskevassa hakemuksessaan rautatieyrityksen on täsmennettävä sen kohteena olevan rautatieliikenteen laji ja laajuus sekä aiottu toiminta-alue.

3. Yhtenäistä turvallisuustodistusta koskevaan hakemukseen on liitettävä asiakirjat, jotka sisältävät asiakirjatodisteet siitä, että:

rautatieyritys on ottanut käyttöön turvallisuusjohtamisjärjestelmän 9 artiklan mukaisesti ja täyttää YTE:issä, yhteisissä turvallisuusmenetelmissä ja yhteisissä turvallisuustavoitteissa sekä muussa asiaa koskevassa lainsäädännössä säädetyt vaatimukset riskien hallitsemiseksi ja kuljetuspalvelujen tarjoamiseksi turvallisesti verkolla; ja

b)	rautatieyritys täyttää tarvittaessa 8 artiklan mukaisesti ilmoitetuissa asiaankuuluvissa kansallisissa säännöissä vahvistetut vaatimukset.

4. Viraston tai 8 kohdassa säädetyissä tapauksissa kansallisen turvallisuusviranomaisen on annettava yhtenäinen turvallisuustodistus tai ilmoitettava hakijalle kielteisestä päätöksestään ennalta määrätyssä ja kohtuullisessa ajassa sekä joka tapauksessa enintään neljän kuukauden kuluttua siitä, kun hakija on toimittanut kaikki vaaditut tiedot ja mahdollisesti pyydetyt lisätiedot. Viraston tai 8 kohdassa säädetyissä tapauksissa kansallisen turvallisuusviranomaisen on sovellettava 10 kohdassa tarkoitettuja, täytäntöönpanosäädöksessä vahvistettavia todistuksen myöntämismenettelyä koskevia käytännön järjestelyjä.

5. Virasto antaa yhtenäisen turvallisuustodistuksen rautatieyrityksille, joiden toiminta-alue on yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa. Tällaisen todistuksen antamiseksi viraston on

a)	arvioitava 3 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja seikkoja; ja

b)	toimitettava välittömästi kaikki rautatieyrityksen asiakirjat aiotun toiminta-alueen kannalta asiaankuuluville kansallisille turvallisuusviranomaisille 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen seikkojen arvioimiseksi.

Osana edellä tarkoitettuja arviointeja virastolla tai kansallisilla turvallisuusviranomaisilla on oltava valtuudet tehdä vierailuja ja tarkastuksia rautatieyrityksen tiloissa sekä auditointeja, ja ne voivat pyytää asiaankuuluvia täydentäviä tietoja. Virasto ja kansalliset turvallisuusviranomaiset koordinoivat vierailut, auditoinnit ja tarkastukset.

6. Viraston on kuukauden kuluessa yhtenäistä turvallisuustodistusta koskevan hakemuksen vastaanottamisesta ilmoitettava rautatieyritykselle, että asiakirjat ovat täydelliset, tai pyydettävä asiaankuuluvia täydentäviä tietoja asettaen kohtuullisen määräajan niiden toimittamiselle. Asiakirjojen täydellisyyden, relevanssin ja johdonmukaisuuden osalta virasto voi arvioida myös 3 kohdan b alakohdassa tarkoitetut seikat.

Virasto ottaa 5 kohdan mukaiset arviot täysin huomioon, ennen kuin se tekee päätöksensä yhtenäisen turvallisuustodistuksen antamisesta.

Viraston on otettava täysi vastuu antamistaan yhtenäisistä turvallisuustodistuksista.

7. Jos virasto on eri mieltä yhden tai useamman kansallisen turvallisuusviranomaisen 5 kohdan b alakohdan nojalla antamasta kielteisestä arviosta, sen on ilmoitettava asiasta kyseessä olevalle viranomaiselle tai kyseessä oleville viranomaisille ja esitettävä syyt sille, miksi se on eri mieltä. Viraston ja kansallisen turvallisuusviranomaisen tai kansallisten turvallisuusviranomaisten on toimittava yhteistyössä molempien osapuolten hyväksymän arvion aikaan saamiseksi. Virasto ja kansallinen turvallisuusviranomainen tai kansalliset turvallisuusviranomaiset voivat tarvittaessa päättää, että rautatieyritys on otettava mukaan tähän menettelyyn. Ellei molempien osapuolten hyväksymää arviota saada aikaan kuukauden kuluessa siitä, kun virasto on ilmoittanut kansalliselle turvallisuusviranomaiselle tai kansallisille turvallisuusviranomaisille siitä, että se on eri mieltä, viraston on tehtävä lopullinen päätöksensä, elleivät kansalliset turvallisuusviranomaiset ole saattaneet asiaa sovintomenettelyyn asetuksen (EU) 2016/796 55 artiklan nojalla perustettuun valituslautakuntaan. Valituslautakunnan on päätettävä viraston päätösluonnoksen vahvistamisesta kuukauden kuluessa kansallisen turvallisuusviranomaisen tai kansallisten turvallisuusviranomaisten pyynnöstä.

Jos valituslautakunta on samaa mieltä viraston kanssa, virasto tekee päätöksen viipymättä.

Jos valituslautakunta on samaa mieltä kansallisen turvallisuusviranomaisen antamasta kielteisestä arviosta, viraston on myönnettävä yhtenäinen turvallisuustodistus toiminta-alueelle, joka ei kata kielteisen arvion saaneita verkon osia.

Jos virasto on eri mieltä yhden tai useamman kansallisen turvallisuusviranomaisen 5 kohdan b alakohdan nojalla antamasta myönteisestä arviosta, sen on ilmoitettava asiasta kyseessä olevalle viranomaiselle tai kyseessä oleville viranomaisille esittäen syyt sille, miksi se on eri mieltä. Viraston ja kansallisen turvallisuusviranomaisen tai kansallisten turvallisuusviranomaisten on toimittava yhteistyössä molempien osapuolten hyväksymän arvion aikaan saamiseksi. Virasto ja kansallinen turvallisuusviranomainen tai kansalliset turvallisuusviranomaiset voivat tarvittaessa päättää, että hakija on otettava mukaan tähän menettelyyn. Ellei molempien osapuolten hyväksymää arviota saada aikaan kuukauden kuluessa siitä, kun virasto on ilmoittanut kansalliselle turvallisuusviranomaiselle tai kansallisille turvallisuusviranomaisille siitä, että se on eri mieltä, viraston on tehtävä lopullinen päätöksensä.

8. Jos toiminta-alue rajoittuu yhteen jäsenvaltioon, kyseisen jäsenvaltion kansallinen turvallisuusviranomainen voi omalla vastuullaan ja hakijan niin pyytäessä antaa yhtenäisen turvallisuustodistuksen. Tällaisten todistusten antamiseksi kansallisen turvallisuusviranomaisen on arvioitava asiakirjat kaikkien 3 kohdassa yksilöityjen seikkojen osalta ja sovellettava 10 kohdassa tarkoitetuissa täytäntöönpanosäädöksissä vahvistettavia käytännön järjestelyjä. Osana edellä tarkoitettuja arviointeja kansallisella turvallisuusviranomaisella on valtuudet tehdä vierailuja ja tarkastuksia rautatieyrityksen tiloissa sekä auditointeja. Kansallisen turvallisuusviranomaisen on kuukauden kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta ilmoitettava hakijalle, että asiakirjat ovat täydelliset, tai pyydettävä asiaankuuluvia täydentäviä tietoja. Edellyttäen että toimivaltaisia kansallisia turvallisuusviranomaisia on kuultu, yhtenäinen turvallisuustodistus on toiminta-aluetta laajentamatta lisäksi voimassa niiden rautatieyritysten osalta, jotka liikennöivät sellaisten naapurijäsenvaltioiden asemille, joissa on samankaltaiset verkko-ominaisuudet ja toimintasäännöt, jos kyseiset asemat ovat lähellä rajaa. Tämä kuuleminen voidaan toteuttaa tapauskohtaisesti tai vahvistaa jäsenvaltioiden tai kansallisten turvallisuusviranomaisten välisessä rajat ylittävässä sopimuksessa.

Kansallisen turvallisuusviranomaisen on otettava täysi vastuu antamistaan yhtenäisistä turvallisuustodistuksista.

9. Jäsenvaltio voi antaa kolmansien maiden toimijoille luvan saapua sen alueella olevalle asemalle, joka on tarkoitettu rajat ylittäviä toimia varten ja joka sijaitsee lähellä kyseisen jäsenvaltion rajaa, vaatimatta yhtenäistä turvallisuustodistusta, edellyttäen, että asianmukainen turvallisuustaso varmistetaan

a)	rajat ylittävillä sopimuksilla asianomaisen jäsenvaltion ja kolmannen naapurimaan välillä;

sopimusjärjestelyillä kolmannen maan toimijan ja sen rautatieyrityksen tai rataverkon haltijan välillä, jolla on yhtenäinen turvallisuustodistus tai turvallisuuslupa toimia kyseisellä rataverkolla, edellyttäen, että näiden järjestelyjen turvallisuuteen liittyvät näkökohdat on otettu asianmukaisesti huomioon rautatieyrityksen tai rataverkon haltijan turvallisuusjohtamisjärjestelmissä.

10. Komissio hyväksyy viimeistään 16 päivänä kesäkuuta 2018 täytäntöönpanosäädöksillä käytännön järjestelyt, joissa täsmennetään:

a)	kuinka hakijan on täytettävä tässä artiklassa säädetyt yhteisten turvallisuustodistusten vaatimukset, sekä luetellaan vaadittavat asiakirjat;

b)	todistuksen myöntämismenettelyä koskevat yksityiskohdat, kuten menettelyn vaiheet ja menettelyn kunkin vaiheen määräajat;

c)	se, miten viraston ja kansallisen turvallisuusviranomaisen on noudatettava tässä artiklassa säädettyjä vaatimuksia hakemus- ja todistuksen myöntämismenettelyn eri vaiheissa, myös hakijoiden asiakirjojen arvioinnissa; ja

d)	viraston tai kansallisten turvallisuusviranomaisten antamien yhtenäisten turvallisuustodistusten voimassaoloaika, erityisesti kun kyseessä ovat toiminnan lajin ja laajuuden sekä toiminta-alueen muutoksista johtuvat yhtenäisen turvallisuustodistuksen päivitykset.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 28 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen. Niissä otetaan huomioon komission asetuksen (EY) N:o 653/2007 (14) ja komission asetuksen (EU) N:o 1158/2010 (15) täytäntöönpanosta saatu kokemus sekä 11 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen yhteistyösopimusten valmistelusta saatu kokemus.

11. Yhtenäisissä turvallisuustodistuksissa on täsmennettävä sen kohteena olevan rautatieliikenteen laji ja laajuus sekä toiminta-alue. Yhtenäinen turvallisuustodistus voi kattaa myös rautatieyrityksen omistamat sivuraiteet, jos ne sisältyvät sen turvallisuusjohtamisjärjestelmään.

12. Päätökset yhtenäisen turvallisuustodistuksen epäämisestä tai rataverkon osan jättämisestä sen soveltamisen ulkopuolelle 7 kohdassa tarkoitetun kielteisen arvion nojalla on perusteltava asianmukaisesti. Hakija voi kuukauden kuluessa päätöksen vastaanottamisesta pyytää, että virasto tai tapauksen mukaan kansallinen turvallisuusviranomainen tarkastelee päätöstä uudestaan. Viraston tai kansallisen turvallisuusviranomaisen on joko vahvistettava tai kumottava päätöksensä kahden kuukauden kuluessa uudelleentarkastelua koskevan pyynnön vastaanottamisesta.

Jos viraston kielteinen päätös vahvistetaan, hakija voi valittaa siitä asetuksen (EU) 2016/796 55 artiklan mukaisesti nimetylle valituslautakunnalle.

Jos kansallisen turvallisuusviranomaisen kielteinen päätös vahvistetaan, hakija voi valittaa siitä muutoksenhakuelimelle kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Jäsenvaltiot voivat nimetä direktiivin 2012/34/EU 56 artiklassa tarkoitetun sääntelyelimen tätä valitusmenettelyä varten. Tällöin sovelletaan tämän direktiivin 18 artiklan 3 kohtaa.

13. Joko viraston tai kansallisen turvallisuusviranomaisen tämän artiklan nojalla antama yhtenäinen turvallisuustodistus on rautatieyrityksen hakemuksesta uusittava enintään viiden vuoden väliajoin. Se on päivitettävä kokonaan tai osittain aina, kun toiminnan laji tai laajuus muuttuu olennaisesti.

14. Jos hakija on jo saanut yhtenäisen turvallisuustodistuksen 5–7 kohdan mukaisesti ja haluaa laajentaa toiminta-aluettaan tai jos se on jo saanut yhtenäisen turvallisuustodistuksen 8 kohdan mukaisesti ja haluaa laajentaa toiminta-aluettaan toiseen jäsenvaltioon, sen on täydennettävä asiakirjoja lisätoiminta-aluetta koskevilla 3 kohdassa tarkoitetuilla asiaankuuluvilla asiakirjoilla. Rautatieyrityksen on toimitettava asiakirjat virastolle, jonka on 4–7 kohdassa säädettyjä menettelyjä noudatettuaan annettava päivitetty yhtenäinen turvallisuustodistus, joka kattaa laajennetun toiminta-alueen. Tässä tapauksessa ainoastaan toiminnan laajentamisen kannalta asiaankuuluvia kansallisia turvallisuusviranomaisia kuullaan asiakirjojen arvioimiseksi 3 kohdan b alakohdan mukaisesti.

Jos rautatieyrityksellä on yhtenäinen turvallisuustodistus 8 kohdan mukaisesti ja se haluaa laajentaa toiminta-aluetta kyseisessä jäsenvaltiossa, sen on täydennettävä asiakirjoja lisätoiminta-aluetta koskevilla 3 kohdassa tarkoitetuilla asiaankuuluvilla asiakirjoilla. Sen on toimitettava asiakirjat asetuksen (EU) 2016/796 12 artiklassa tarkoitetun keskitetyn palvelupisteen kautta kansalliselle turvallisuusviranomaiselle, jonka on 8 kohdassa säädettyjä menettelyjä noudatettuaan myönnettävä päivitetty yhtenäinen turvallisuustodistus, joka kattaa laajennetun toiminta-alueen.

15. Virasto ja toimivaltaiset kansalliset turvallisuusviranomaiset voivat vaatia antamiensa yhtenäisten turvallisuustodistusten tarkistamista, jos turvallisuuden sääntelykehystä muutetaan olennaisesti.

16. Viraston on ilmoitettava toimivaltaisille kansallisille turvallisuusviranomaisille viipymättä ja joka tapauksessa kahden viikon kuluessa yhtenäisen turvallisuustodistuksen antamisesta. Viraston on ilmoitettava toimivaltaisille kansallisille turvallisuusviranomaisille välittömästi yhtenäisen turvallisuustodistuksen uusimisesta, muuttamisesta tai peruuttamisesta. Sen on tällöin ilmoitettava rautatieyrityksen nimi ja osoite, todistuksen antamispäivä, toiminnan laji, laajuus, voimassaoloaika ja toiminta-alue sekä, jos yhtenäinen turvallisuustodistus peruutetaan, päätöksensä perustelut. Jos kyseessä ovat kansallisten turvallisuusviranomaisten antamat yhtenäiset turvallisuustodistukset, toimivaltainen kansallinen turvallisuusviranomainen tai toimivaltaiset kansalliset turvallisuusviranomaiset antavat samat tiedot virastolle samassa määräajassa.

11 artikla

Viraston ja kansallisten turvallisuusviranomaisten yhteistyö yhtenäisten turvallisuustodistuksien antamisessa

1. Tämän direktiivin 10 artiklan 5 ja 6 kohdan soveltamiseksi virasto ja kansalliset turvallisuusviranomaiset tekevät yhteistyösopimuksia asetuksen (EU) 2016/796 76 artiklan mukaisesti. Yhteistyösopimukset ovat erityissopimuksia tai puitesopimuksia, ja niiden osapuolena on oltava yksi tai useampi kansallinen turvallisuusviranomainen. Yhteistyösopimusten on sisällettävä tehtävien yksityiskohtainen kuvaus ja suoritteita koskevat ehdot, suoritteiden toimittamiselle asetetut määräajat ja hakijan suorittamien maksujen jakautuminen.

2. Yhteistyösopimuksiin voi sisältyä myös erityisiä yhteistyöjärjestelyjä, jos kyseessä ovat maantieteellisten tai historiallisten syiden vuoksi erityisasiantuntemusta edellyttävät verkot, hallinnollisten rasitteiden ja hakijalle koituvien kustannusten vähentämiseksi. Jos tällaiset verkot ovat erillään muusta unionin rautatiejärjestelmästä, tällaisiin erityisiin yhteistyösopimuksiin voi sisältyä mahdollisuus antaa tehtäviä toimeksi asiaankuuluville kansallisille turvallisuusviranomaisille, kun se on tarpeen todistusten antoon tarvittavien resurssien tehokkaan ja oikeasuhteisen jakamisen varmistamiseksi. Näiden yhteistyösopimusten on oltava voimassa, ennen kuin virasto hoitaa todistuksiin liittyviä tehtäviä 31 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

3. Kun kyse on jäsenvaltioista, joiden rataverkon raideleveys eroaa unionin pääasiallisen rataverkon raideleveydestä ja joiden rataverkkoja koskevat samanlaiset tekniset ja toiminnalliset vaatimukset kuin naapureina olevissa kolmansissa maissa, kaikkien asianomaisten kansallisten turvallisuusviranomaisten kyseisissä jäsenvaltioissa on tehtävä 2 kohdassa tarkoitettujen yhteistyösopimusten lisäksi viraston kanssa monenvälinen sopimus, jonka on sisällettävä edellytykset, joiden mukaisesti turvallisuustodistusten toiminta-alueen laajentamista tarvittaessa helpotetaan asianomaisissa jäsenvaltioissa.

12 artikla

Rataverkon haltijoiden turvallisuuslupa

1. Saadakseen hallita ja käyttää rautatieinfrastruktuuria rataverkon haltijan on saatava turvallisuuslupa sen jäsenvaltion kansalliselta turvallisuusviranomaiselta, jossa rautatieinfrastruktuuri sijaitsee.

Turvallisuuslupaan on sisällyttävä lupa, jolla hyväksytään rataverkon haltijan 9 artiklassa säädetty turvallisuusjohtamisjärjestelmä, sekä menettelyt ja säännökset rautatieinfrastruktuurin turvallisen suunnittelun, kunnossapidon ja käytön, mukaan luettuna tarvittaessa liikenteenhallinta- ja merkinantojärjestelmän kunnossapito ja käyttö, edellyttämien vaatimusten täyttämiseksi.

Kansallisen turvallisuusviranomaisen on annettava tietoa turvallisuuslupia koskevista vaatimuksista ja vaadituista asiakirjoista, tarvittaessa hakuohjeet sisältävän asiakirjan muodossa.

2. Turvallisuusluvan on oltava voimassa viisi vuotta, ja se voidaan uusia rataverkon haltijan hakemuksesta. Se on tarkistettava kokonaan tai osittain aina, kun infrastruktuuri-, merkinanto- tai energiaosajärjestelmiä tai niiden käytön ja kunnossapidon periaatteita muutetaan olennaisesti. Rataverkon haltijan on ilmoitettava kaikista tällaisista muutoksista kansalliselle turvallisuusviranomaiselle viipymättä.

Kansallinen turvallisuusviranomainen voi vaatia turvallisuusluvan tarkistamista, jos turvallisuuden sääntelykehystä muutetaan olennaisesti.

3. Kansallisen turvallisuusviranomaisen on tehtävä päätös turvallisuuslupaa koskevasta hakemuksesta viipymättä ja joka tapauksessa viimeistään neljän kuukauden kuluttua siitä, kun hakija on toimittanut kaikki vaaditut tiedot ja mahdollisesti pyydetyt lisätiedot.

4. Kansallisen turvallisuusviranomaisen on viipymättä ja joka tapauksessa kahden viikon kuluessa ilmoitettava virastolle turvallisuuslupien antamisesta, uusimisesta, muuttamisesta tai peruuttamisesta. Sen on ilmoitettava rataverkon haltijan nimi ja osoite, turvallisuusluvan antamispäivä, laajuus ja voimassaoloaika sekä perusteltava päätöksensä, jos turvallisuuslupa peruutetaan.

5. Jos kyseessä on rajat ylittävä infrastruktuuri, toimivaltaisten kansallisten turvallisuusviranomaisten on tehtävä yhteistyötä turvallisuuslupien antamiseksi.

13 artikla

Koulutusmahdollisuudet

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että rautatieyrityksillä ja rataverkon haltijoilla sekä niiden henkilöstöllä, joka toimii turvallisuuden kannalta olennaisissa tehtävissä, on yhtäläinen ja syrjimätön pääsy veturinkuljettajille ja junahenkilökunnalle tarkoitettuun koulutukseen, kun tällainen koulutus on tarpeen liikennöimiseksi niiden verkolla.

Koulutuspalveluihin on sisällyttävä koulutusta tarvittavista reittitiedoista, liikennöintisäännöistä ja -menettelyistä, merkinanto-, ohjaus- ja hallintajärjestelmästä ja liikennöitävillä reiteillä sovellettavista hätätilannemenettelyistä.

Jos koulutuspalveluihin ei sisälly kokeita eikä koulutuksesta anneta todistuksia, jäsenvaltioiden on varmistettava, että rautatieyritysten ja rataverkon haltijoiden henkilöstö voi saada tällaiset todistukset.

Kansallisen turvallisuusviranomaisen on varmistettava, että koulutuspalvelut täyttävät direktiivissä 2007/59/EY, YTE:issä tai tämän direktiivin 8 artiklan 3 kohdan e alakohdassa tarkoitetuissa kansallisissa säännöissä vahvistetut vaatimukset.

2. Jos koulutusmahdollisuudet ovat saatavissa vain yhden rautatieyrityksen tai rataverkon haltijan kautta, jäsenvaltioiden on varmistettava, että ne ovat muiden rautatieyritysten saatavilla kohtuulliseen ja ketään syrjimättömään hintaan, joka heijastaa kustannuksia ja johon voi sisältyä voittomarginaali.

3. Ottaessaan palvelukseen uusia veturinkuljettajia, junahenkilökuntaa tai turvallisuuden kannalta olennaisissa tehtävissä toimivaa muuta henkilökuntaa rautatieyritykset voivat ottaa huomioon muiden rautatieyhtiöiden palveluksessa mahdollisesti aiemmin saadun koulutuksen, pätevyyden ja kokemuksen. Tätä varten kyseisen henkilöstön on voitava perehtyä kaikkiin koulutustaan, pätevyyttään tai kokemustaan osoittaviin asiakirjoihin, saada niistä jäljennökset ja antaa ne edelleen muille.

4. Rautatieyritykset ja rataverkon haltijat ovat vastuussa turvallisuuden kannalta olennaisia tehtäviä hoitavan henkilöstönsä koulutus- ja pätevyystasosta.

14 artikla

Kalustoyksikköjen kunnossapito

1. Kullakin kalustoyksiköllä on oltava ennen sen käyttämistä verkolla sille osoitettu kunnossapidosta vastaava yksikkö, ja tämä yksikkö on rekisteröitävä kalustorekisteriin direktiivin (EU) 2016/797 47 artiklan mukaisesti.

2. Kunnossapidosta vastaavan yksikön on varmistettava, että kalustoyksiköt, joiden kunnossapidosta se on vastuussa, ovat turvallisessa käyttökunnossa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 4 artiklassa tarkoitettua rautatieyritysten ja rataverkon haltijoiden vastuuta junan turvallisesta liikennöinnistä. Tätä varten kunnossapidosta vastaavan yksikön on perustettava kyseisiä kalustoyksikköjä varten kunnossapitojärjestelmä, jonka avulla sen on

a)	varmistettava, että kalustoyksikköä pidetään kunnossa kunkin kalustoyksikön huolto-ohjekirjan sekä voimassa olevien vaatimusten mukaisesti, kunnossapitosäännöt ja asiaa koskevat YTE:t mukaan lukien;

b)	sovellettava tarvittavia 6 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettuja, yhteisissä turvallisuusmenetelmissä vahvistettuja riskien arviointimenetelmiä, tarvittaessa muiden toimijoiden kanssa yhteistyössä;

varmistettava, että sen alihankkijat toteuttavat riskinhallintatoimenpiteitä soveltamalla 6 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuja omavalvontaa koskevia turvallisuusmenetelmiä ja että tästä määrätään sopimusjärjestelyissä, jotka on annettava tiedoksi viraston tai kansallisen turvallisuusviranomaisen pyynnöstä;

d)	varmistettava kunnossapitotoimien jäljitettävyys.

3. Kunnossapitojärjestelmän on koostuttava seuraavista toiminnoista:

a)	hallintatoiminto, joka valvoo ja koordinoi b–d alakohdassa tarkoitettuja kunnossapitotoimintoja sekä varmistaa rautatiejärjestelmässä käytettävien kalustoyksikköjen turvallisen kunnon;

b)	kunnossapidon kehittämistoiminto, joka vastaa huoltoasiakirjojen hallinnasta, kokoonpanon hallinta mukaan lukien, suunnittelu- ja käyttötietojen sekä suorituskyvyn ja saatujen kokemusten pohjalta;

c)	vaunukannan kunnossapidon hallintatoiminto, joka hallinnoi kalustoyksikköjen poistamista liikennöinnistä kunnossapitoa varten ja niiden liikennöintiin palauttamista kunnossapidon jälkeen;

d)	kunnossapidon toteutustoiminto, johon sisältyy kalustoyksikön tai sen osien vaadittu tekninen kunnossapito, mukaan lukien huollosta luovuttamiseen liittyvien asiakirjojen antaminen.

Kunnossapidosta vastaavan yksikön on huolehdittava hallintatoiminnosta itse, mutta se voi ulkoistaa b–d alakohdassa tarkoitetut kunnossapitotoiminnot tai osan niistä muille sopimuspuolille, kuten kunnossapitokonepajoille.

Kunnossapidosta vastaavan yksikön on varmistettava, että kaikki a–d alakohdassa tarkoitetut toiminnot suoritetaan liitteessä III vahvistettujen vaatimusten ja arviointiperusteiden mukaisesti.

Kunnossapitokonepajojen on sovellettava 8 kohdan a alakohdan nojalla hyväksytyissä täytäntöönpanosäädöksissä määritettyjä liitteen III asiaankuuluvia kohtia, jotka vastaavat sertifioitavia tehtäviä ja toimintoja.

4. Tavaravaunujen osalta, ja muiden kalustoyksikköjen osalta 8 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten hyväksymisen jälkeen, kullakin kunnossapidosta vastaavalla yksiköllä on oltava seuraavien edellytysten mukainen sertifiointi ja huollosta vastaavalle yksikölle myönnettävä todistus, jäljempänä ’ECM-todistus’, jonka on myöntänyt valtuutettu tai hyväksytty elin tai kansallinen turvallisuusviranomainen:

a)	sertifiointimenettelyjen valtuutus- ja hyväksymismenettelyjen on perustuttava riippumattomuuteen, pätevyyteen ja puolueettomuuteen;

b)	sertifiointijärjestelmän on tarjottava todisteet siitä, että kunnossapidosta vastaava yksikkö on perustanut kunnossapitojärjestelmän sen varmistamiseksi, että kalustoyksiköt, joiden kunnossapidosta se on vastuussa, ovat turvallisessa käyttökunnossa;

kunnossapidosta vastaavan yksikön sertifioinnin on perustuttava arviointiin kunnossapidosta vastaavan yksikön kyvystä täyttää asiaa koskevat liitteessä III vahvistetut vaatimukset ja arviointiperusteet sekä soveltaa niitä johdonmukaisesti. Siihen on sisällyttävä seurantajärjestelmä, jonka avulla varmistetaan kyseisten vaatimusten ja arviointiperusteiden jatkuva noudattaminen sen jälkeen, kun ECM-todistus on myönnetty;

d)	kunnossapitokonepajojen sertifioinnin on perustuttava vastaaviin sertifioitaviin tehtäviin ja toimintoihin sovellettavien liitteen III asiaankuuluvien kohtien noudattamiseen.

Jos kunnossapidosta vastaava yksikkö on rautatieyritys tai rataverkon haltija, kansallinen turvallisuusviranomainen voi valvoa ensimmäisessä alakohdassa säädettyjen edellytysten noudattamista 10 tai 12 artiklassa tarkoitettujen menettelyjen mukaisesti, ja noudattaminen voidaan vahvistaa näiden menettelyjen mukaisesti annetuissa todistuksissa.

5. Edellä olevan 4 kohdan mukaisesti annetut todistukset ovat voimassa koko unionissa.

6. Viraston suosituksen perusteella komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksillä yksityiskohtaiset säännökset 4 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuista tavaravaunujen kunnossapidosta vastaavan yksikön sertifiointiedellytyksistä, mukaan lukien liitteessä III vahvistettujen vaatimusten mukaiset asiaankuuluvat yhteiset turvallisuusmenetelmät ja YTE:t, ja tarvittaessa muuttaa näitä säännöksiä.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 28 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

Komission asetuksella (EU) N:o 445/2011 (16) hyväksytyn tavaravaunuihin sovellettavan sertifiointijärjestelmän soveltamista jatketaan, kunnes tässä kohdassa tarkoitettua täytäntöönpanosäädöstä aletaan soveltaa.

7. Virasto arvioi 16 päivään kesäkuuta 2018 mennessä tavaravaunujen kunnossapidosta vastaavan yksikön sertifiointijärjestelmän, tarkastelee, onko asianmukaista ulottaa tämä järjestelmä koskemaan kaikkia kalustoyksikköjä ja kunnossapitokonepajojen pakollista sertifiointia, sekä toimittaa kertomuksensa komissiolle.

8. Viraston 7 kohdan nojalla tekemän arvioinnin pohjalta komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksillä, mikäli aiheellista, ja tarpeen vaatiessa myöhemmin muuttaa yksityiskohtaisia säännöksiä, joissa määritetään, mitä liitteessä III vahvistetuista vaatimuksista on sovellettava seuraaviin:

a)	kunnossapitokonepajojen suorittamat kunnossapitotehtävät, mukaan lukien yksityiskohtaiset säännökset kunnossapitokonepajojen sertifioinnin yhdenmukaisen täytäntöönpanon varmistamiseksi, asiaankuuluvien yhteisten turvallisuusmenetelmien ja YTE:ien mukaisesti;

muiden kalustoyksikköjen kuin tavaravaunujen kunnossapidosta vastaavien yksiköiden sertifiointi kyseisten kalustoyksikköjen teknisten ominaisuuksien perusteella, mukaan lukien yksityiskohtaiset säännökset sen varmistamiseksi, että muiden kalustoyksikköjen kuin tavaravaunujen kunnossapidosta vastaava yksikkö panee sertifiointiedellytykset täytäntöön yhdenmukaisesti asiaankuuluvien yhteisten turvallisuusmenetelmien ja YTE:ien mukaisesti.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 28 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

15 artikla

Poikkeamiset kunnossapidosta vastaavien yksikköjen sertifiointijärjestelmästä

1. Jäsenvaltiot voivat täyttää kunnossapidosta vastaavan yksikön määrittämistä koskevan velvoitteensa 14 artiklassa vahvistetulle kunnossapitojärjestelmälle vaihtoehtoisin toimenpitein seuraavissa tapauksissa:

a)	kolmannessa maassa rekisteröidyt ja kyseisen maan lainsäädännön mukaisesti kunnossapidetyt kalustoyksiköt;

b)	kalustoyksiköt, joita käytetään verkoilla tai radoilla, joiden raideleveys poikkeaa unionin pääasiallisen rataverkon raideleveydestä, ja joiden osalta 14 artiklan 2 kohdassa säädettyjen vaatimusten täyttäminen varmistetaan kolmansien maiden kanssa tehdyillä kansainvälisillä sopimuksilla;

c)	tavaravaunut ja matkustajavaunut, jotka ovat yhteiskäytössä sellaisten kolmansien maiden kanssa, joiden raideleveys poikkeaa unionin pääasiallisen rataverkon raideleveydestä;

d)	kalustoyksiköt, joita käytetään 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuilla verkoilla, sekä sotilaskalusto ja erityiskulkuneuvot, joilta vaaditaan kansallisen turvallisuusviranomaisen tapauskohtainen lupa ennen niiden käyttöönottoa. Tässä tapauksessa poikkeuslupa myönnetään enintään viiden vuoden ajaksi.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut vaihtoehtoiset toimenpiteet on pantava täytäntöön asianomaisen kansallisen turvallisuusviranomaisen tai viraston myöntämien poikkeusten nojalla, kun

a)	kalustoyksikköjä rekisteröidään direktiivin (EU) 2016/797 47 artiklan mukaisesti, mikäli kyseessä on kunnossapidosta vastaavan yksikön määrittäminen;

b)	yhtenäisiä turvallisuustodistuksia ja turvallisuuslupia annetaan rautatieyrityksille ja rataverkon haltijoille tämän direktiivin 10 ja 12 artiklan nojalla, mikäli kyseessä on kunnossapidosta vastaavan yksikön määrittäminen tai sertifiointi.

3. Poikkeukset on määriteltävä ja perusteltava 19 artiklassa tarkoitetussa vuotuisessa kertomuksessa. Mikäli käy ilmi, että unionin rautatiejärjestelmässä otetaan epäasianmukaisia riskejä, virasto ilmoittaa siitä välittömästi komissiolle. Komissio ottaa yhteyttä asianomaisiin osapuoliin ja tarvittaessa pyytää asianomaista jäsenvaltiota peruuttamaan poikkeusta koskevan päätöksensä.

IV LUKU

KANSALLISET TURVALLISUUSVIRANOMAISET

16 artikla

Tehtävät

1. Kunkin jäsenvaltion on perustettava kansallinen turvallisuusviranomainen. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisella turvallisuusviranomaisella on riittävät sisäiset ja ulkoiset organisatoriset valmiudet henkilöstöresursseina ja aineellisina voimavaroina. Tämän viranomaisen on oltava organisaatioltaan, oikeudelliselta rakenteeltaan ja päätöksenteoltaan riippumaton rautatieyrityksistä, rataverkon haltijoista, hakijoista tai hankintayksiköistä ja palveluhankintasopimuksia tekevistä yksiköistä. Edellyttäen, että tällainen riippumattomuus taataan, tämä viranomainen voi olla jokin liikenneasioista vastaavan kansallisen ministeriön osasto.

2. Kansallisella turvallisuusviranomaisella on oltava ainakin seuraavat tehtävät:

a)	unionin rautatiejärjestelmän muodostavien rataan kuuluvien ohjaus-, hallinta- ja merkinanto- sekä energia- ja infrastruktuuriosajärjestelmien käyttöönottoluvan myöntäminen direktiivin (EU) 2016/797 18 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

b)	kalustoyksikköjen markkinoillesaattamislupien antaminen, uusiminen, muuttaminen ja peruuttaminen direktiivin (EU) 2016/797 21 artiklan 8 kohdan mukaisesti;

c)	viraston tukeminen kalustoyksikköjen markkinoillesaattamislupien antamisessa, uusimisessa, muuttamisessa ja peruuttamisessa direktiivin (EU) 2016/797 21 artiklan 5 kohdan mukaisesti ja kalustoyksikön tyyppihyväksynnässä direktiivin (EU) 2016/797 24 artiklan mukaisesti;

d)	sen valvominen alueellaan, että yhteentoimivuuden osatekijät ovat direktiivin (EU) 2016/797 8 artiklassa säädettyjen olennaisten vaatimusten mukaisia;

e)	sen varmistaminen, että kalustoyksikkönumero on annettu direktiivin (EU) 2016/797 46 artiklan mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kyseisen direktiivin 47 artiklan 4 kohdan soveltamista;

f)	viraston tukeminen 10 artiklan 5 kohdan mukaisesti myönnettävien yhtenäisten turvallisuustodistusten antamisessa, uusimisessa, muuttamisessa ja peruuttamisessa;

g)	10 artiklan 8 kohdan mukaisesti myönnettävien yhtenäisten turvallisuustodistusten antaminen, uusiminen, muuttaminen ja peruuttaminen;

h)	12 artiklan mukaisesti myönnettävien turvallisuuslupien antaminen, uusiminen, muuttaminen ja peruuttaminen;

i)	turvallisuuden sääntelykehyksen, kansallisten turvallisuussääntöjen järjestelmä mukaan luettuina, seuranta, edistäminen ja tarvittaessa soveltamisen valvonta ja saattaminen ajan tasalle;

j)	rautatieyritysten ja rataverkon haltijoiden valvonta 17 artiklan mukaisesti;

k)	veturinkuljettajan lupakirjojen antaminen, uusiminen, muuttaminen ja peruuttaminen direktiivin 2007/59/EY mukaisesti tarvittaessa ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti;

l)	kunnossapidosta vastaaville yksiköille myönnettävien todistusten antaminen, uusiminen, muuttaminen ja peruuttaminen tarvittaessa ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

3. Edellä 2 kohdassa tarkoitettuja tehtäviä ei saa siirtää tai antaa toimeksi rataverkon haltijalle, rautatieyritykselle tai hankintayksikölle.

17 artikla

Valvonta

1. Kansallisten turvallisuusviranomaisten on valvottava, että rautatieyritykset ja rataverkon haltijat noudattavat jatkuvasti oikeudellista velvoitettaan käyttää 9 artiklassa tarkoitettua turvallisuusjohtamisjärjestelmää.

Tätä varten kansallisten turvallisuusviranomaisten on sovellettava 6 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetussa asiaankuuluvassa valvontaa koskevassa yhteisessä turvallisuusmenetelmässä vahvistettuja periaatteita varmistaen, että valvontatoimissa tarkastetaan erityisesti, että rautatieyritykset ja rataverkon haltijat soveltavat:

a)	turvallisuusjohtamisjärjestelmää omavalvonnan suorittamiseksi turvallisuusjohtamisen tehokkuudesta;

b)	turvallisuusjohtamisjärjestelmän yksittäisiä tekijöitä tai sen osia, mukaan lukien operatiiviset toimet, kunnossapito ja materiaalien hankkiminen sekä alihankkijoiden käyttö, niiden tehokkuuden valvomiseksi; ja

c)	asiaankuuluvia 6 artiklassa tarkoitettuja yhteisiä turvallisuusmenetelmiä. Tähän alakohtaan liittyviä valvontatoimia sovelletaan tarvittaessa myös kunnossapidosta vastaaviin yksiköihin.

2. Rautatieyritysten on annettava asiaankuuluville kansallisille turvallisuusviranomaisille ilmoitus vähintään kaksi kuukautta ennen uuden rautatieliikennöinnin aloittamista, jotta nämä voivat suunnitella valvontatoimet. Rautatieyritysten on myös esitettävä erittely henkilöstöryhmistä ja kalustoyksikkölajeista.

3. Yhtenäisen turvallisuustodistuksen haltijan on viipymättä ilmoitettava toimivaltaisille kansallisille turvallisuusviranomaisille kaikista merkittävistä muutoksista 2 kohdassa tarkoitettuihin tietoihin.

4. Jäsenvaltioiden nimeämien toimivaltaisten viranomaisten on seurattava veturinkuljettajien työ-, ajo- ja lepoaikoihin sovellettavien sääntöjen noudattamista. Jos kansalliset turvallisuusviranomaiset eivät huolehdi sääntöjen noudattamisen seuraamisesta, toimivaltaisten viranomaisten on tehtävä yhteistyötä kansallisten turvallisuusviranomaisten kanssa, jotta kansalliset turvallisuusviranomaiset voivat täyttää rautatieturvallisuutta koskevan valvontatehtävänsä.

5. Jos kansallinen turvallisuusviranomainen toteaa, että yhtenäisen turvallisuustodistuksen haltija ei enää täytä todistuksen antamisen edellytyksiä, sen on pyydettävä virastoa rajoittamaan todistusta tai peruuttamaan se. Virasto ilmoittaa asiasta välittömästi kaikille toimivaltaisille kansallisille turvallisuusviranomaisille. Jos virasto päättää rajoittaa yhtenäistä turvallisuustodistusta tai peruuttaa sen, sen on perusteltava päätöksensä.

Jos viraston ja kansallisen turvallisuusviranomaisen välillä on erimielisyyttä, sovelletaan 10 artiklan 7 kohdassa tarkoitettua sovintomenettelyä. Jos kyseisen sovintomenettelyn tuloksena on, että yhtenäistä turvallisuustodistusta ei rajoiteta eikä peruuteta, tämän artiklan 6 kohdassa tarkoitetut väliaikaiset turvallisuustoimenpiteet keskeytetään.

Jos kansallinen turvallisuusviranomainen on itse antanut yhtenäisen turvallisuustodistuksen 10 artiklan 8 kohdan mukaisesti, se voi rajoittaa todistusta tai peruuttaa sen esittäen päätöksensä syyt ja sen on ilmoitettava asiasta virastolle.

Yhtenäisen turvallisuustodistuksen haltijalla, jonka todistusta joko virasto tai kansallinen turvallisuusviranomainen on rajoittanut tai jonka todistuksen joko virasto tai kansallinen turvallisuusviranomainen on peruuttanut, on oltava oikeus hakea muutosta 10 artiklan 12 kohdan mukaisesti.

6. Jos kansallinen turvallisuusviranomainen havaitsee valvonnan kuluessa vakavan turvallisuusriskin, se voi milloin tahansa soveltaa väliaikaisia turvallisuustoimenpiteitä, kuten rajoittaa kyseistä toimintaa tai keskeyttää sen välittömästi. Jos yhtenäisen turvallisuustodistuksen antaja on virasto, kansallisen turvallisuusviranomaisen on välittömästi ilmoitettava asiasta virastolle ja toimitettava päätöksensä perustelut.

Jos virasto katsoo, ettei yhtenäisen turvallisuustodistuksen haltija enää täytä turvallisuustodistuksen edellytyksiä, sen on välittömästi rajoitettava kyseistä todistusta tai peruutettava se.

Jos virasto katsoo, että kansallisen turvallisuusviranomaisen soveltamat toimenpiteet ovat suhteettomia, se voi pyytää kansallista turvallisuusviranomaista peruuttamaan kyseiset toimenpiteet tai mukauttamaan niitä. Viraston ja kansallisen turvallisuusviranomaisen on toimittava yhteistyössä molempien osapuolten hyväksymän ratkaisun aikaan saamiseksi. Tarvittaessa myös rautatieyrityksen olisi osallistuttava tähän menettelyyn. Jos viimeksi mainittu menettely epäonnistuu, kansallisen turvallisuusviranomaisen päätös soveltaa väliaikaisia toimenpiteitä pysyy voimassa.

Kansallisen turvallisuusviranomaisen päätökseen väliaikaisista turvallisuustoimenpiteistä voidaan hakea muutosta kansallisessa tuomioistuimessa 18 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun mukaisesti. Tällaisessa tapauksessa väliaikaisia turvallisuustoimenpiteitä voidaan soveltaa tuomioistuinkäsittelyn loppuun, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 5 kohdan soveltamista.

Jos väliaikaista toimenpidettä sovelletaan kauemmin kuin kolme kuukautta, kansallisen turvallisuusviranomaisen on pyydettävä virastoa rajoittamaan yhtenäistä turvallisuustodistusta tai peruuttamaan se, ja tällöin sovelletaan 5 kohdassa säädettyä menettelyä.

7. Kansallisen turvallisuusviranomaisen on valvottava rataan kuuluvia ohjaus-, hallinta- ja merkinanto- sekä energia- ja infrastruktuuriosajärjestelmiä sekä varmistettava, että ne ovat olennaisten vaatimusten mukaiset. Kun on kyse rajat ylittävistä infrastruktuureista, se suorittaa valvontatoimensa yhteistyössä muiden asianomaisten kansallisten turvallisuusviranomaisten kanssa. Jos kansallinen turvallisuusviranomainen toteaa, että rataverkon haltija ei enää täytä turvallisuuslupansa ehtoja, sen on rajoitettava kyseistä lupaa tai peruutettava se ja perusteltava päätöksensä.

8. Valvoessaan rataverkon haltijoiden ja rautatieyritysten turvallisuusjohtamisjärjestelmien tehokkuutta kansalliset turvallisuusviranomaiset voivat ottaa huomioon tämän direktiivin 4 artiklan 4 kohdassa tarkoitettujen toimijoiden sekä tarvittaessa direktiivissä 2007/59/EY tarkoitettujen koulutuskeskusten turvallisuustason siltä osin kuin niiden toimilla on vaikutusta rautateiden turvallisuuteen. Tämän kohdan soveltaminen ei vaikuta rautatieyritysten tai rataverkon haltijoiden tämän direktiivin 4 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun vastuuseen.

9. Niiden jäsenvaltioiden kansallisten turvallisuusviranomaisten, joissa rautatieyritys harjoittaa liikennettä, on tehtävä yhteistyötä koordinoidakseen kyseistä rautatieyritystä koskevia valvontatoimiaan varmistaakseen kaikkien tiettyä rautatieyritystä koskevien keskeisten tietojen jakamisen, erityisesti tunnettujen riskien ja sen turvallisuustason osalta. Kansallisen turvallisuusviranomaisen on lisäksi jaettava tietoja muiden asiaankuuluvien kansallisten turvallisuusviranomaisten ja viraston kanssa, jos se toteaa, että rautatieyritys ei toteuta tarvittavia riskinhallintatoimenpiteitä.

Kyseisessä yhteistyössä on varmistettava, että valvonta on riittävän kattavaa ja että tarkastusten ja auditointien päällekkäisyyttä vältetään. Kansalliset turvallisuusviranomaiset voivat kehittää yhteisen valvontasuunnitelman varmistaakseen, että auditoinnit ja muut tarkastukset toteutetaan säännöllisesti ottaen huomioon liikennöinnin lajit ja laajuuden kussakin kyseessä olevassa jäsenvaltiossa.

Virasto avustaa tällaisissa koordinointitoimissa kehittämällä ohjeita.

10. Kansalliset turvallisuusviranomaiset voivat antaa rataverkon haltijoille ja rautatieyrityksille varoituksia, jos ne eivät täytä 1 kohdassa säädettyjä velvoitteitaan.

11. Kansallisten turvallisuusviranomaisten on käytettävä viraston 10 artiklan 5 kohdan a alakohdassa tarkoitettujen asiakirjojen arvioinnin aikana keräämiä tietoja rautatieyrityksen valvomiseen sen yhtenäisen turvallisuustodistuksen antamisen jälkeen. Niiden on käytettävä 12 artiklan mukaisen turvallisuuslupamenettelyn aikana kerättyjä tietoja rataverkon haltijan valvomiseen.

12. Yhtenäisten turvallisuustodistusten uusimiseksi viraston tai, jos kyse on 10 artiklan 8 kohdan mukaisesti myönnetystä turvallisuustodistuksesta, toimivaltaisten kansallisten turvallisuusviranomaisten on käytettävä valvontatoimien aikana kerättyjä tietoja. Turvallisuuslupien uusimiseksi kansallisen turvallisuusviranomaisen on käytettävä myös valvontatoimiensa aikana kerättyjä tietoja.

13. Viraston ja kansallisten turvallisuusviranomaisten on toteutettava tarvittavat järjestelyt koordinoidakseen 10, 11 ja 12 kohdassa tarkoitettujen tietojen täyttä vaihtamista ja varmistaakseen sen.

18 artikla

Päätöksentekoperiaatteet

1. Viraston, kun se arvioi yhtenäistä turvallisuustodistusta koskevia hakemuksia 10 artiklan 1 kohdan mukaisesti, ja kansallisten turvallisuusviranomaisten on suoritettava tehtävänsä avoimesti, syrjimättömästi ja läpinäkyvästi. Niiden on erityisesti kuultava kaikkia asianomaisia osapuolia ja perusteltava päätöksensä.

Niiden on käsiteltävä pyynnöt ja hakemukset viipymättä ja toimitettava tietoja koskevat pyyntönsä viipymättä sekä tehtävä kaikki päätöksensä neljän kuukauden kuluessa siitä, kun hakija on toimittanut kaikki asiaankuuluvat tiedot. Ne voivat 16 artiklassa tarkoitettuja tehtäviä hoitaessaan koska tahansa pyytää rataverkon haltijoilta ja rautatieyrityksiltä tai muilta asianmukaisilta elimiltä teknistä apua.

Kansallisten turvallisuusviranomaisten on kansallisen sääntelykehyksen kehittämisen yhteydessä kuultava kaikkia toimijoita ja asianomaisia osapuolia, mukaan lukien rataverkon haltijat, rautatieyritykset, valmistajat sekä kunnossapitopalvelujen tarjoajat, käyttäjät ja henkilöstön edustajat.

2. Kansallisten turvallisuusviranomaisten on voitava vapaasti suorittaa kaikki tehtäviensä suorittamiseen tarvittavat tarkastukset, auditoinnit ja tutkinnat sekä voitava tutustua kaikkiin asiakirjoihin ja niillä on oltava pääsy rataverkon haltijoiden ja rautatieyritysten sekä tarvittaessa kaikkien 4 artiklassa tarkoitettujen toimijoiden tiloihin, laitteistoihin ja laitteisiin. Virastolla on samat oikeudet rautatieyritysten osalta sen suorittaessa turvallisuustodistuksiin liittyviä tehtäviään 10 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

3. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarpeelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että kansallisten turvallisuusviranomaisten tekemiin päätöksiin voidaan hakea muutosta tuomioistuimessa.

4. Kansallisten turvallisuusviranomaisten on vaihdettava aktiivisesti mielipiteitä ja kokemuksia erityisesti viraston perustamassa verkostossa päätöksentekoperusteidensa yhdenmukaistamiseksi unionissa.

19 artikla

Vuosikertomus

Kansallisten turvallisuusviranomaisten on julkaistava vuosikertomus edeltävän vuoden toiminnastaan ja lähetettävä se virastolle viimeistään 30 päivänä syyskuuta. Vuosikertomuksessa on oltava tietoja seuraavista:

a)	rautateiden turvallisuuden kehittyminen, mukaan lukien jäsenvaltiokohtainen yhteenveto 5 artiklan 1 kohdan mukaisista yhteisistä turvallisuusindikaattoreista;

b)	merkittävät muutokset rautateiden turvallisuutta koskevassa lainsäädännössä ja sääntelyssä;

c)	turvallisuustodistuksia ja turvallisuuslupia koskeva kehitys;

d)	rataverkon haltijoiden ja rautatieyritysten valvonnasta saadut tulokset ja kokemukset, mukaan lukien tarkastusten ja auditointien lukumäärä ja tulokset;

e)	poikkeukset, joista on päätetty 15 artiklan mukaisesti; ja

f)	rautatieyritysten ja rataverkon haltijoiden kokemukset asiaan liittyvien yhteisten turvallisuusmenetelmien soveltamisesta.

V LUKU

ONNETTOMUUKSIEN JA VAARATILANTEIDEN TUTKINTA

20 artikla

Tutkintavelvollisuus

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 22 artiklassa tarkoitettu tutkintaelin suorittaa unionin rautatiejärjestelmässä tapahtuneiden vakavien onnettomuuksien jälkeen tutkinnan. Tutkinnan tavoitteena on parantaa mahdollisuuksien mukaan rautateiden turvallisuutta ja ehkäistä onnettomuuksia.

2. Jäljempänä 22 artiklassa tarkoitettu tutkintaelin voi myös tutkia ne onnettomuudet ja vaaratilanteet, jotka olisivat hieman erilaisissa olosuhteissa voineet johtaa vakaviin onnettomuuksiin, mukaan luettuina unionin rautatiejärjestelmän rakenteellisten osajärjestelmien tai yhteentoimivuuden osatekijöiden tekniset viat.

Tutkintaelin voi päättää, onko tällaisen onnettomuuden tai vaaratilanteen tutkinta aloitettava. Tehdessään päätöstään sen on otettava huomioon seuraavat seikat:

a)	onnettomuuden tai vaaratilanteen vakavuus;

b)	onko onnettomuus tai vaaratilanne osa onnettomuuksien tai vaaratilanteiden sarjaa, jolla on merkitystä koko järjestelmälle;

c)	vaikutus rautateiden turvallisuuteen; ja

d)	rataverkon haltijoiden, rautatieyritysten, kansallisen turvallisuusviranomaisen tai jäsenvaltioiden esittämät pyynnöt.

3. Tutkintaelin määrää tutkinnan laajuuden sekä tutkinnassa noudatettavan menettelyn ottaen huomioon 21 ja 23 artiklan sekä ne tiedot, jotka se olettaa saavansa onnettomuudesta tai vaaratilanteesta turvallisuuden parantamiseksi.

4. Tutkinnassa ei missään tapauksessa saa pyrkiä osoittamaan syyllisyyttä tai korvausvastuuta.

21 artikla

Tutkinnan asema

1. Jäsenvaltioiden on määriteltävä omassa oikeusjärjestyksessään tutkinnan oikeudellinen asema siten, että tutkinnasta vastaavat voivat suorittaa tehtävänsä mahdollisimman tehokkaasti ja nopeasti.

2. Jäsenvaltioiden on varmistettava oman kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti, että oikeudellisesta tutkinnasta vastaavat viranomaiset toimivat yhteistyössä kaikilta osin ja että tutkijoiden saataville annetaan mahdollisimman nopeasti tutkinnan kannalta merkitykselliset tiedot ja todisteet. Tutkijoille on annettava erityisesti

a)	välitön pääsy onnettomuus- tai vaaratilannepaikalle sekä tutkimaan asianomaista liikkuvaa kalustoa, tapaukseen liittyvää infrastruktuuria sekä liikenteenohjaus- ja merkinantolaitteita;

b)	oikeus luetteloida viipymättä todisteet ja suorittaa tutkimuksia ja analyysia varten valvottu näytteenotto jäännöksistä, infrastruktuurin laitteistoista tai osista;

c)	rajoittamaton oikeus tutustua junien rekisteröintilaitteiden sekä suullisten viestien tallennukseen ja merkinanto- ja liikenteenohjausjärjestelmän toiminnan rekisteröintiin tarkoitettujen laitteiden sisältämiin tietoihin sekä käyttää niitä;

d)	oikeus tutustua uhrien ruumiille tehtyjen tutkimusten tuloksiin;

e)	oikeus tutustua junahenkilöstölle ja muulle onnettomuudessa tai vaaratilanteessa mukana olleelle rautatiehenkilöstölle tehtyjen tutkimusten tuloksiin;

f)	mahdollisuus kuulla onnettomuudessa tai vaaratilanteessa mukana ollutta rautatiehenkilöstöä ja muita todistajia; ja

g)	oikeus tutustua rataverkon haltijan, rautatieyritysten, kunnossapidosta vastaavien yksikköjen ja kansallisen turvallisuusviranomaisen hallussa oleviin merkityksellisiin tietoihin.

3. Viraston on tehtävä yhteistyötä tutkintaelimen kanssa, kun tutkintaan liittyy viraston hyväksymiä kalustoyksikköjä tai viraston sertifioimia rautatieyrityksiä. Sen on toimitettava mahdollisimman pian kaikki pyydetyt tiedot tutkintaelimelle ja annettava selvityksiä, jos niitä pyydetään.

4. Tutkinta on suoritettava mahdollisesta oikeudellisesta tutkinnasta riippumatta.

22 artikla

Tutkintaelin

1. Kunkin jäsenvaltion on varmistettava, että 20 artiklassa tarkoitettujen onnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkintaa johtaa pysyvä elin, johon on kuuluttava vähintään yksi tutkija, joka voi toimia tutkinnasta vastaavana, jos onnettomuus tapahtuu tai vaaratilanne ilmenee. Kyseisen elimen on oltava organisaatioltaan, oikeudelliselta rakenteeltaan ja päätöksenteoltaan riippumaton rataverkon haltijoista, rautatieyrityksistä, maksujenperintäelimistä, käyttöoikeuden myöntävistä elimistä ja vaatimustenmukaisuuden arviointilaitoksista ja kaikista osapuolista, joiden edut saattavat joutua ristiriitaan tutkintaelimelle annetun tehtävän kanssa. Sen on lisäksi oltava toiminnallisesti riippumaton kansallisesta turvallisuusviranomaisesta, virastosta ja kaikista rautateitä koskevaa sääntelyä laativista elimistä.

2. Tutkintaelimen on suoritettava tehtävänsä 1 kohdassa tarkoitetuista yhteisöistä riippumattomana, ja sillä on oltava käytettävissään tähän tarkoitukseen riittävät voimavarat. Sen tutkijoilla on oltava asema, joka takaa heille tarvittavan riippumattomuuden.

3. Jäsenvaltioiden on säädettävä, että rautatieyritykset, rataverkon haltijat ja tarvittaessa kansallinen turvallisuusviranomainen ovat velvollisia ilmoittamaan tutkintaelimelle 20 artiklassa tarkoitetuista onnettomuuksista ja vaaratilanteista välittömästi sekä toimittamaan kaikki saatavilla olevat tiedot. Tämä ilmoitus on tarvittaessa saatettava ajan tasalle, heti kun puuttuvat tiedot ovat saatavilla.

Tutkintaelimen on päätettävä viipymättä ja joka tapauksessa viimeistään kahden kuukauden kuluttua onnettomuudesta tai vaaratilanteesta tehdyn ilmoituksen vastaanottamisen jälkeen, aloitetaanko tutkinta vai ei.

4. Tutkintaelin voi yhdistää tämän direktiivin mukaiset tehtävänsä muiden tapauksien kuin rautateiden onnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkintaa koskevaan toimintaan, jollei tällainen muu tutkinta vaaranna tutkintaelimen riippumattomuutta.

5. Tarvittaessa ja edellyttäen, että se ei vaaranna 1 kohdassa säädettyä tutkintaelimen riippumattomuutta, tutkintaelin voi pyytää muiden jäsenvaltioiden tutkintaelimiä tai virastoa tarjoamaan asiantuntemusta tai suorittamaan teknisiä tarkastuksia, analyyseja tai arviointeja.

6. Jäsenvaltiot voivat antaa tutkintaelimen tehtäväksi muita kuin 20 artiklassa tarkoitettuja rautateiden onnettomuuksia ja vaaratilanteita koskevan tutkinnan suorittamisen.

7. Tutkintaelinten on vaihdettava aktiivisesti mielipiteitä ja kokemuksia yhteisten tutkintamenetelmien kehittämiseksi, turvallisuussuositusten seurantaa koskevien yhteisten periaatteiden laatimiseksi sekä teknisen ja tieteellisen kehityksen huomioon ottamiseksi.

Virasto tukee tutkintaelimiä tämän tehtävän suorittamisessa asetuksen (EU) 2016/796 38 artiklan 2 kohdan mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 kohdan soveltamista.

Tutkintaelinten on asetuksen (EU) 2016/796 38 artiklan 2 kohdan mukaisesti viraston tukemana perustettava vertaisarviointiohjelma, johon kaikkia tutkintaelimiä kannustetaan osallistumaan niiden tuloksellisuuden ja riippumattomuuden seuraamiseksi. Tutkintaelinten on asetuksen (EU) 2016/796 38 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun sihteeristön tuella julkaistava

a)	yhteinen vertaisarviointiohjelma ja arviointiperusteet; ja

b)	ohjelmaa koskeva vuosikertomus, jossa korostetaan havaittuja vahvuuksia ja ehdotetaan parannuksia.

Vertaisarviointikertomukset on toimitettava kaikille tutkintaelimille ja virastolle. Kertomusten julkaiseminen on vapaaehtoista.

23 artikla

Tutkintamenettely

1. Sen jäsenvaltion tutkintaelimen, jonka alueella 20 artiklassa tarkoitettu onnettomuus tai vaaratilanne on sattunut, on tutkittava kyseinen onnettomuus tai vaaratilanne. Jollei pystytä toteamaan, missä jäsenvaltiossa onnettomuus tai vaaratilanne on sattunut, tai jos se on sattunut kahden jäsenvaltion välisellä rajalla tai sen läheisyydessä, asianomaiset tutkintaelimet sopivat, kumpi niistä suorittaa tutkinnan, tai ne sopivat tutkinnan suorittamisesta yhteistyössä toistensa kanssa. Toinen tutkintaelin voi ensiksi mainitussa tapauksessa osallistua tutkintaan ja saada käyttöönsä kaikki tutkinnan tulokset.

Toisten jäsenvaltioiden tutkintaelimiä on pyydettävä tarvittaessa osallistumaan tutkintaan, jos

a)	onnettomuudessa tai vaaratilanteessa on osallisena johonkin kyseisistä jäsenvaltioista sijoittautunut ja siellä toimiluvan saanut rautatieyritys; tai

b)	onnettomuudessa tai vaaratilanteessa on osallisena jossakin kyseisistä jäsenvaltioista rekisteröity tai siellä kunnossapidetty kalustoyksikkö.

Tutkintaan osallistumaan pyydettyjen jäsenvaltioiden tutkintaelimille on annettava tarvittavat toimivaltuudet, jotta ne voivat pyydettäessä avustaa todisteiden keräämisessä toisen jäsenvaltion tutkintaelimelle.

Tutkintaan osallistumaan pyydettyjen jäsenvaltioiden tutkintaelimille on annettava pääsy tarvittaviin tietoihin ja todisteisiin, jotta ne voivat osallistua tosiasiallisesti tutkintaan noudattaen asianmukaisesti oikeudellisia menettelyjä koskevaa kansallista lainsäädäntöä.

Tämä kohta ei estä jäsenvaltioita sopimasta, että asianomaiset elimet suorittavat tutkinnan yhteistyössä toistensa kanssa myös muissa tapauksissa.

2. Kunkin onnettomuuden tai vaaratilanteen tutkinnasta vastaavan elimen on huolehdittava sen suorittamiseksi tarvittavista edellytyksistä, joihin kuuluu toiminnallinen ja tekninen asiantuntemus. Tutkittavan onnettomuuden tai vaaratilanteen laadusta riippuen voidaan käyttää kyseisen elimen piiristä tai sen ulkopuolelta löytyvää asiantuntemusta.

3. Tutkinta on suoritettava mahdollisimman avoimesti siten, että kaikkia osapuolia voidaan kuulla ja tulokset voidaan antaa niiden käyttöön. Asianomaisille rataverkon haltijoille ja rautatieyrityksille, kansalliselle turvallisuusviranomaiselle, virastolle, uhreille ja heidän omaisilleen, vahingoittuneen omaisuuden omistajille, valmistajille, osallisena olleille pelastuspalvelulaitoksille sekä henkilöstön ja palvelujen käyttäjien edustajille on annettava tilaisuus antaa asiaankuuluvia teknisiä tietoja tutkintaselostuksen laadun parantamiseksi. Tutkintaelimen on otettava huomioon myös uhrien ja heidän omaistensa kohtuulliset tarpeet ja tiedotettava heille tutkinnan edistymisestä.

4. Tutkintaelimen on saatettava tutkimuksensa onnettomuuspaikalla päätökseen mahdollisimman nopeasti, jotta rataverkon haltija voi korjata infrastruktuurin ja avata sen rautatieliikenteelle mahdollisimman pian.

24 artikla

Tutkintaselostukset

1. Edellä 20 artiklassa tarkoitetun onnettomuuden tai vaaratilanteen tutkinnasta on laadittava selostus onnettomuuden tai vaaratilanteen luonteeseen ja vakavuuteen sekä tulosten merkitykseen nähden sopivassa muodossa. Tutkintaselostuksessa on ilmoitettava 20 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tutkinnan tavoitteet, ja siinä on tarvittaessa oltava turvallisuussuosituksia.

2. Tutkintaelimen on julkistettava lopullinen tutkintaselostus mahdollisimman nopeasti ja yleensä viimeistään kahdentoista kuukauden kuluttua tapahtumapäivästä. Mikäli lopullista selostusta ei voida julkaista 12 kuukauden kuluessa, tutkintaelimen on annettava vähintään onnettomuuden jokaisena vuosipäivänä välilausunto, jossa selostetaan tutkinnan etenemistä ja esiin tulleita turvallisuusseikkoja. Tutkintaselostus, mukaan luettuina turvallisuussuositukset, on toimitettava 23 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuille asianomaisille osapuolille sekä muiden jäsenvaltioiden asianomaisille elimille ja osapuolille.

Tutkintaelinten saamat kokemukset huomioon ottaen komissio vahvistaa täytäntöönpanosäädöksillä raportointirakenteen, jota onnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkintaselostuksissa on mahdollisimman tarkasti noudatettava. Tähän raportointirakenteeseen sisältyvät seuraavat osat:

a)	tapahtuman ja sen olosuhteiden kuvaus;

b)	tutkintaa koskevat tiedot, mukaan lukien tiedot turvallisuusjohtamisjärjestelmästä, sovelletuista säännöistä ja määräyksistä, liikkuvan kaluston ja teknisten laitteistojen toimivuudesta, henkilöstöjärjestelyistä, toimintajärjestelmän dokumentoinnista ja vastaavista aiemmista tapahtumista;

analyysi ja johtopäätökset tapahtuman syistä, mukaan lukien siihen vaikuttaneet muut tekijät, jotka liittyvät

i)	osallisina olleiden henkilöiden toteuttamiin toimiin;

ii)	liikkuvan kaluston tai teknisten laitteistojen kuntoon;

iii)	henkilöstön taitoihin sekä menettelyihin ja kunnossapitoon;

iv)	sääntelykehyksen vaatimuksiin; ja

v)	turvallisuusjohtamisjärjestelmän soveltamiseen.

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 28 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

3. Tutkintaelimen on julkaistava vuosittain viimeistään 30 päivänä syyskuuta vuosikertomus, josta ilmenevät sen edeltävänä vuonna suorittamat tutkinnat, sen antamat turvallisuussuositukset ja aiemmin annettujen suositusten mukaisesti toteutetut toimenpiteet.

25 artikla

Virastolle annettavat tiedot

1. Tutkintaelimen on ilmoitettava virastolle tutkinnan aloittamista koskevasta päätöksestä seitsemän päivän kuluessa päätöksen tekemisestä. Sen on tällöin mainittava tapahtuman päivämäärä, aika ja paikka sekä sen laji ja seuraukset ihmishenkien menetysten, loukkaantumisten ja aineellisten vahinkojen kannalta.

2. Tutkintaelimen on lähetettävä virastolle 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut lopulliset tutkintaselostukset ja 24 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu vuosikertomus.

26 artikla

Turvallisuussuositukset

1. Tutkintaelimen antama turvallisuussuositus ei missään tapauksessa luo oletusta onnettomuuteen tai vaaratilanteeseen liittyvästä syyllisyydestä tai vastuusta.

2. Suositukset on osoitettava kansalliselle turvallisuusviranomaiselle ja, jos se on suosituksen luonteen perusteella tarpeen, virastolle, asianomaisen jäsenvaltion muille elimille tai viranomaisille tai muille jäsenvaltioille. Jäsenvaltioiden, niiden kansallisten turvallisuusviranomaisten ja viraston on toimivaltansa puitteissa toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että tutkintaelinten antamat turvallisuussuositukset otetaan asianmukaisesti huomioon ja että niiden perusteella ryhdytään tarvittaessa toimenpiteisiin.

3. Viraston, kansallisen turvallisuusviranomaisen ja muiden viranomaisten tai elinten tai tarvittaessa muiden jäsenvaltioiden, joille suositukset on osoitettu, on säännöllisesti annettava tutkintaelimelle selvitys tietyn suosituksen perusteella toteutetuista tai suunnitelluista toimenpiteistä.

VI LUKU

SIIRTYMÄ- JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

27 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1. Komissiolle siirrettyä valtaa antaa delegoituja säädöksiä koskevat tässä artiklassa säädetyt edellytykset.

2. Siirretään komissiolle 15 päivästä kesäkuuta 2016 viiden vuoden ajaksi 6 artiklan 6 kohdassa ja 7 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä. Komissio laatii siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään yhdeksän kuukautta ennen tämän viiden vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto vastusta tällaista jatkamista viimeistään kolme kuukautta ennen kunkin kauden päättymistä.

4. Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 6 artiklan 6 kohdassa ja 7 artiklan 6 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Peruuttaminen tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona sitä koskeva päätös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, kyseisessä päätöksessä mainittuna päivänä. Peruuttamispäätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

5. Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

6. Edellä olevien 6 artiklan 6 kohdan ja 7 artiklan 6 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

28 artikla

Komiteamenettely

1. Komissiota avustaa direktiivin (EU) 2016/797 51 artiklassa tarkoitettu komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2. Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 4 artiklaa.

29 artikla

Kertomus ja uudet unionin toimet

1. Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle viimeistään 16 päivänä kesäkuuta 2021 ja sen jälkeen joka viides vuosi kertomuksen tämän direktiivin täytäntöönpanosta, jotta voidaan erityisesti seurata yhtenäisten turvallisuustodistusten myöntämiseen liittyvien toimenpiteiden tehokkuutta.

Kertomukseen liitetään tarvittaessa ehdotuksia uusiksi unionin toimiksi.

2. Viraston on arvioitava turvallisuuskulttuurin kehitystä, tapahtumista ilmoittaminen mukaan lukien. Sen on toimitettava viimeistään 16 päivänä kesäkuuta 2024 komissiolle kertomus, jossa tarvittaessa ehdotetaan järjestelmään tehtäviä parannuksia. Komissio ryhtyy asianmukaisiin toimenpiteisiin näiden suositusten perusteella ja ehdottaa tarvittaessa muutoksia tähän direktiiviin.

3. Komissio antaa viimeistään 16 päivänä joulukuuta 2017 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen toimista, jotka on toteutettu seuraavien tavoitteiden saavuttamiseksi:

a)	valmistajien velvollisuus merkitä tunnistuskoodilla turvallisuuden kannalta olennaiset komponentit, jotka liikkuvat Euroopan rautatieverkoissa; tunnistuskoodista on käytävä selkeästi ilmi komponentti, valmistajan nimi ja merkitykselliset tuotantotiedot;

b)	turvallisuuden kannalta olennaisten komponenttien täydellinen jäljitettävyys, niiden kunnossapitotoimien jäljitettävyys ja niiden toiminnallisen elinkaaren määrittely; ja

c)	näiden komponenttien kunnossapitoa koskevien yhteisten pakollisten periaatteiden määrittely.

30 artikla

Seuraamukset

Jäsenvaltioiden on vahvistettava säännöt tämän direktiivin mukaisesti annettujen kansallisten säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava tarvittavat toimenpiteet niiden täytäntöönpanon varmistamiseksi. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia, syrjimättömiä ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on annettava nämä säännökset komissiolle tiedoksi viimeistään 33 artiklan 1 kohdassa mainittuna päivänä sekä ilmoitettava niihin vaikuttavista myöhemmistä muutoksista viipymättä.

31 artikla

Siirtymäsäännökset

1. Direktiivin 2004/49/EY liitettä V sovelletaan tämän direktiivin 24 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten soveltamisen aloituspäivään asti.

2. Rautatieyrityksiin, joille on myönnettävä turvallisuustodistus 15 päivän kesäkuuta 2016 ja 16 päivän kesäkuuta 2019 välillä, sovelletaan direktiiviä 2004/49/EY, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän artiklan 3 kohdan soveltamista. Tällaiset turvallisuustodistukset ovat voimassa niiden päättymispäivään asti.

3. Virasto hoitaa 10 artiklan mukaisia, todistusten antamiseen liittyviä tehtäviä viimeistään 16 päivästä kesäkuuta 2019 niiden jäsenvaltioiden toiminta-alueiden osalta, jotka eivät ole antaneet virastolle tai komissiolle 33 artiklan 2 kohdan mukaista ilmoitusta. Poiketen siitä, mitä 10 artiklassa säädetään, niiden jäsenvaltioiden kansalliset turvallisuusviranomaiset, jotka ovat antaneet virastolle ja komissiolle 33 artiklan 2 kohdan mukaisen ilmoituksen, voivat jatkaa todistusten antamista direktiivin 2004/49/EY mukaisesti 16 päivään kesäkuuta 2020 saakka.

32 artikla

Viraston suositukset ja lausunnot

Virasto antaa asetuksen (EU) 2016/796 13 artiklan mukaisesti suosituksia ja lausuntoja tämän direktiivin soveltamiseksi. Nämä suositukset ja lausunnot voidaan ottaa huomioon, kun unioni hyväksyy säädöksiä tämän direktiivin nojalla.

33 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1. Jäsenvaltioiden on saatettava 2, 3 ja 4 artiklan, 8–11 artiklan, 12 artiklan 5 kohdan, 15 artiklan 3 kohdan, 16–19 artiklan, 21 artiklan 2 kohdan, 23 artiklan 3 ja 7 kohdan, 24 artiklan 2 kohdan, 26 artiklan 3 kohdan sekä liitteiden II ja III noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 16 päivänä kesäkuuta 2019. Niiden on välittömästi toimitettava nämä säännökset kirjallisina komissiolle.

2. Jäsenvaltiot voivat jatkaa 1 kohdassa tarkoitettua määräaikaa direktiivin saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä yhdellä vuodella. Tätä varten jäsenvaltioiden, jotka eivät saata voimaan lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä 1 kohdassa tarkoitetussa määräajassa direktiivin saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä, on ilmoitettava siitä virastolle ja komissiolle viimeistään 16 päivänä joulukuuta 2018 ja esitettävä syyt tällaiselle määräajan jatkamiselle.

3. Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne julkaistaan virallisesti. Niissä on myös mainittava, että voimassa olevissa laeissa, asetuksissa ja hallinnollisissa määräyksissä olevat viittaukset tällä direktiivillä kumottuun direktiiviin on katsottava viittauksiksi tähän direktiiviin. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset ja maininta tehdään.

4. Velvoitetta saattaa tämä direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä ja panna se täytäntöön ei sovelleta Kyprokseen eikä Maltaan, niin kauan kuin niiden alueilla ei ole rautatiejärjestelmää.

Heti kun julkinen tai yksityinen yhteisö jättää virallisen hakemuksen rautatielinjan rakentamisesta yhden tai useamman rautatieyrityksen liikennöintiä varten, kyseisten jäsenvaltioiden on kuitenkin hyväksyttävä toimenpiteet tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi kahden vuoden kuluessa hakemuksen vastaanottamisesta.

34 artikla

Kumoaminen

Kumotaan direktiivi 2004/49/EY, sellaisena kuin se on muutettuna liitteessä IV olevassa A osassa luetelluilla direktiiveillä, 16 päivästä kesäkuuta 2020, sanotun kuitenkaan vaikuttamatta jäsenvaltioiden velvollisuuteen noudattaa liitteessä IV olevassa B osassa lueteltuja määräaikoja, joiden kuluessa niiden on saatettava siinä mainitut direktiivit osaksi kansallista lainsäädäntöä ja alettava soveltaa niitä.

Viittauksia kumottuun direktiiviin pidetään viittauksina tähän direktiiviin liitteessä V olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

35 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

36 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Strasbourgissa 11 päivänä toukokuuta 2016.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

M. SCHULZ

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

J. A. HENNIS-PLASSCHAERT

(1) EUVL C 327, 12.11.2013, s. 122.

(2) EUVL C 356, 5.12.2013, s. 92.

(3) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 26. helmikuuta 2014 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston ensimmäisen käsittelyn kanta, vahvistettu 10. joulukuuta 2015 (EUVL C 57, 12.2.2016, s. 64). Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 28. huhtikuuta 2016 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(5) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/797, annettu 11 päivänä toukokuuta 2016, rautatiejärjestelmän yhteentoimivuudesta Euroopan unionissa (ks. tämän virallisen lehden s. 44).

(6) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/796, annettu 11 päivänä toukokuuta 2016, Euroopan unionin rautatievirastosta ja asetuksen (EY) N:o 881/2004 kumoamisesta (ks. tämän virallisen lehden s. 1).

(7) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/57/EY, annettu 17 päivänä kesäkuuta 2008, rautatiejärjestelmän yhteentoimivuudesta yhteisössä (EUVL L 191, 18.7.2008, s. 1).

(8) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/68/EY, annettu 24 päivänä syyskuuta 2008, vaarallisten aineiden sisämaankuljetuksista (EUVL L 260, 30.9.2008, s. 13).

(9) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).

(10) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2012/34/EU, annettu 21 päivänä marraskuuta 2012, yhtenäisestä eurooppalaisesta rautatiealueesta (EUVL L 343, 14.12.2012, s. 32).

(11) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2007/59/EY, annettu 23 päivänä lokakuuta 2007, vetureita ja junia rautateillä yhteisössä ajavien veturinkuljettajien hyväksymisestä (EUVL L 315, 3.12.2007, s. 51).

(12) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2015/1535, annettu 9 päivänä syyskuuta 2015, teknisiä määräyksiä ja tietoyhteiskunnan palveluja koskevia määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä (EUVL L 241, 17.9.2015, s. 1).

(13) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1371/2007, annettu 23 päivänä lokakuuta 2007, rautatieliikenteen matkustajien oikeuksista ja velvollisuuksista (EUVL L 315, 3.12.2007, s. 14).

(14) Komission asetus (EY) N:o 653/2007, annettu 13 päivänä kesäkuuta 2007, turvallisuustodistusten ja hakuasiakirjojen yhteisen eurooppalaisen mallin käytöstä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/49/EY 10 artiklan mukaisesti sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2001/14/EY nojalla myönnettyjen turvallisuustodistusten pätevyydestä (EUVL L 153, 14.6.2007, s. 9).

(15) Komission asetus (EU) N:o 1158/2010, annettu 9 päivänä joulukuuta 2010, yhteisestä turvallisuusmenetelmästä rautateiden turvallisuustodistusten saamista koskevien vaatimusten noudattamisen arvioimiseksi (EUVL L 326, 10.12.2010, s. 11).

(16) Komission asetus (EU) N:o 445/2011, annettu 10 päivänä toukokuuta 2011, tavaravaunujen kunnossapidosta vastaavien yksiköiden sertifiointijärjestelmästä ja asetuksen (EY) N:o 653/2007 muuttamisesta (EUVL L 122, 11.5.2011, s. 22).

LIITE I

YHTEISET TURVALLISUUSINDIKAATTORIT

Kansallisten turvallisuusviranomaisten on toimitettava vuosittain tiedot yhteisistä turvallisuusindikaattoreista.

Jos tietojen toimittamisen jälkeen havaitaan uusia tosiseikkoja tai virheitä, kansallisen turvallisuusviranomaisen on muutettava tai korjattava asianomaisen vuoden indikaattoreita ensimmäisen sopivan tilaisuuden tullen ja viimeistään seuraavassa vuosikertomuksessa.

Yhteisten turvallisuusindikaattorien yhteiset määritelmät ja onnettomuuksien taloudellisten vaikutusten laskentamenetelmät esitetään lisäyksessä.

1. Onnettomuuksiin liittyvät indikaattorit

1.1 Vakavien onnettomuuksien kokonaismäärä ja junakilometreihin suhteutettu määrä sekä onnettomuustyypit jaoteltuina seuraavasti:

—	junan törmäys raideliikenteen kalustoyksikköön,

—	junan törmäys aukean tilan ulottuman sisäpuolella olevaan esteeseen,

—	junan raiteelta suistuminen,

—	tasoristeysonnettomuus, mukaan lukien onnettomuus, jossa on osallisina jalankulkijoita tasoristeyksessä, jaoteltuna edelleen 6.2 kohdassa määritellyn viiden tasoristeystyypin mukaan,

—	henkilövahinko-onnettomuus, jossa on osallisena liikkeessä olevaa liikkuvaa kalustoa, lukuun ottamatta itsemurhia ja itsemurhayrityksiä,

—	liikkuvan kaluston tulipalo,

—

muu.

Kaikki merkittävät onnettomuudet on ilmoitettava ensisijaisen onnettomuuden tyypin mukaan luokiteltuina, vaikka toissijainen onnettomuus, esimerkiksi raiteelta suistumisen jälkeinen tulipalo, olisi seurauksiltaan ensisijaista onnettomuutta vakavampi.

1.2 Vakavien loukkaantumisten ja kuolemantapausten kokonaismäärä ja junakilometreihin suhteutettu määrä onnettomuustyypeittäin jaoteltuina seuraaviin henkilöryhmiin:

—	matkustaja (myös suhteutettuna henkilökilometrien ja henkilöjunakilometrien kokonaismäärään),

—	työntekijä tai alihankkija,

—	tasoristeyksen käyttäjä,

—	alueella luvattomasti oleva henkilö,

—	muu henkilö laiturilla,

—	muu henkilö muualla kuin laiturilla.

2. Vaarallisiin aineisiin liittyvät indikaattorit

Vaarallisten aineiden raiteilla kuljettamiseen liittyvien onnettomuuksien kokonaismäärä ja junakilometreihin suhteutettu määrä onnettomuustyypeittäin jaoteltuina seuraaviin ryhmiin:

—	onnettomuus, johon liittyy ainakin yksi lisäyksessä määriteltyjä vaarallisia aineita kuljettava raideliikenteen kalustoyksikkö,

—	sellaisten onnettomuuksien määrä, jotka aiheuttavat vaarallisten aineiden päästöjä.

3. Itsemurhiin liittyvät indikaattorit

Itsemurhien ja itsemurhayritysten kokonaismäärä ja junakilometreihin suhteutettu määrä.

4. Riskitekijöihin liittyvät indikaattorit

Merkittävien onnettomuuksien riskitekijöiden kokonaismäärä ja junakilometreihin suhteutettu määrä sekä riskitekijätyypit jaoteltuina seuraavasti:

—	kiskon katkeama,

—	raiteen nurjahdus eli hellekäyrä ja muu raidegeometrian äkillinen muutos,

—	väärin annettu opaste,

—	punaisen (seis-opasteen) ohiajo aiheuttaen vaaraa saman tai viereisen raiteen liikenteelle,

—	punaisen (seis-opasteen) ohiajo aiheuttamatta vaaraa saman tai viereisen raiteen liikenteelle,

—	käytössä olevan liikkuvan kaluston rikkoutunut pyörä,

—	käytössä olevan liikkuvan kaluston rikkoutunut akseli.

Kaikista tällaisista riskitekijöistä on annettava tiedot riippumatta siitä, johtivatko ne onnettomuuteen. (Riskitekijästä, joka johtaa merkittävään onnettomuuteen, on ilmoitettava myös riskitekijöihin liittyvien indikaattorien yhteydessä; riskitekijästä, joka ei johda merkittävään onnettomuuteen, ilmoitetaan ainoastaan riskitekijöihin liittyvien indikaattorien yhteydessä).

5. Onnettomuuksien taloudellisten vaikutusten laskemiseen liittyvät indikaattorit

Kokonaismäärät ja junakilometreihin suhteutetut määrät euroina:

—	kuolemantapausten ja vakavien loukkaantumisten määrä kerrottuna henkilövahinkojen ehkäisemisen arvolla (Value of Preventing a Casualty, VPC),

—	ympäristövahinkojen kustannukset,

—	liikkuvalle kalustolle tai infrastruktuurille aiheutuneiden vahinkojen kustannukset,

—	onnettomuuksista aiheutuvien viivästymisten kustannukset.

Turvallisuusviranomaisten on ilmoitettava merkittävien onnettomuuksien taloudelliset vaikutukset.

VPC on arvo, jonka yhteiskunta antaa henkilövahinkojen ehkäisemiselle, eikä sitä sellaisenaan voida käyttää onnettomuuden osallisten välisten korvausten viitearvona.

6. Infrastruktuurin tekniseen turvallisuuteen ja sen toteuttamiseen liittyvät indikaattorit

6.1 Niiden raiteiden prosenttiosuus, joilla on käytössä junakulunvalvontajärjestelmät, ja niiden ajettujen junakilometrien prosenttiosuus, joilla käytetään junassa olevaa junien kulunvalvontajärjestelmää, johon sisältyy

—

varoitus,

—	varoitus ja automaattinen pysäyttäminen,

—	varoitus ja automaattinen pysäyttäminen sekä erillinen nopeuden valvonta,

—	varoitus ja automaattinen pysäyttäminen sekä jatkuva nopeuden valvonta.

6.2 Tasoristeysten määrä (kokonaismäärä sekä ratakilometreihin ja raidekilometreihin suhteutettuna) jaoteltuna seuraavien viiden tyypin mukaisesti:

a)	varoituslaitteeton tasoristeys

varoituslaittein varustettu tasoristeys

i)	käsin kytkettävä,

ii)	automaattinen ääni- ja/tai valovaroituslaitos,

iii)	automaattiset puomit,

iv)	tasoristeyksen vapaanaolon valvonta.

Lisäys

Yhteisten turvallisuusindikaattoreiden yhteiset määritelmät ja onnettomuuksien taloudellisten vaikutusten laskentamenetelmät

1. Onnettomuuksiin liittyvät indikaattorit

1.1 ’Merkittävällä onnettomuudella’ tarkoitetaan onnettomuutta, jossa on osallisena vähintään yksi liikkeessä oleva raidekulkuneuvo ja jonka seurauksena vähintään yksi henkilö kuolee tai loukkaantuu vakavasti tai jonka seurauksena syntyy merkittäviä kalustoon, rataan, muihin laitteistoihin tai ympäristöön kohdistuvia vahinkoja tai laajoja liikennehäiriöitä, lukuun ottamatta verstaissa, varastoissa ja varikoilla tapahtuvia onnettomuuksia;

1.2 ’merkittävällä kalustoon, rataan, muihin laitteistoihin tai ympäristöön kohdistuvalla vahingolla’ tarkoitetaan vahinkoa, josta aiheutuu vähintään 150 000 euron kustannukset;

1.3 ’laajoilla liikennehäiriöillä’ tarkoitetaan raideliikenteen keskeytymistä pääradalla vähintään kuuden tunnin ajaksi;

1.4 ’junalla’ tarkoitetaan tietyllä numerolla tai erityisellä nimellä kulkevaa, määrätyltä lähtöasemalta määrätylle pääteasemalle liikennöivää yhden tai useamman veturin tai moottorivaunun hinaamaa yhtä tai useampaa raideliikenteen kalustoyksikköä tai yhtä yksin kulkevaa moottorivaunua, myös yksinään kulkevaa veturia;

1.5 ’junan törmäyksellä raideliikenteen kalustoyksikköön’ tarkoitetaan yhteenajoja, peräänajoja tai sivutörmäyksiä junan osan ja toisen junan tai kalustoyksikön osan tai vaihtotyöveturin välillä;

1.6 ’junan törmäyksellä aukean tilan ulottuman sisäpuolella olevaan esteeseen’ tarkoitetaan törmäystä junan osan ja kiinteiden tai väliaikaisten raiteilla tai niiden lähellä olevien esineiden välillä (lukuun ottamatta tasoristeyksissä ylittävästä ajoneuvosta tai ylittävältä käyttäjältä pudonneita esineitä), myös törmäyksiä ajojohtimiin;

1.7 ’raiteelta suistumisella’ tarkoitetaan tilannetta, jossa vähintään yksi junan pyöristä putoaa raiteeltaan;

1.8 ’tasoristeysonnettomuudella’ tarkoitetaan sellaisia tasoristeyksissä tapahtuvia onnettomuuksia, joissa on osallisena ainakin yksi raideliikenteen kalustoyksikkö ja yksi tai useampi rataa ylittävä ajoneuvo, muita tasoristeyksen käyttäjiä, kuten jalankulkijoita, tai väliaikaisesti raiteilla tai niiden lähellä olevia esineitä, jotka ovat pudonneet rataa ylittävästä ajoneuvosta tai rataa ylittävältä käyttäjältä;

1.9 ’henkilövahinko-onnettomuudella, jossa on osallisena liikkeessä olevaa liikkuvaa kalustoa’, tarkoitetaan onnettomuuksia, joissa on osallisena yksi tai useampi henkilö ja joissa henkilöihin törmää raideliikenteen kalustoyksikkö tai siihen liitetty tai siitä irronnut osa niin, että tähän sisältyvät raideliikenteen kalustoyksiköistä putoavat henkilöt sekä henkilöt, jotka kaatuvat tai joihin osuu irtonainen esine heidän matkustaessaan kalustoyksikössä;

1.10 ’liikkuvan kaluston tulipalolla’ tarkoitetaan tulipaloa tai räjähdystä, joka tapahtuu raidekulkuneuvossa (niiden kuorma mukaan luettuna) matkalla lähtöasemalta määränpääasemalle, mukaan luettuina tilanteet, joissa kulkuneuvo on pysähdyksissä lähtöasemalla, määränpääasemalla tai välipysähdysasemalla, sekä tilanteet vaihtotyön aikana;

1.11 ’muulla (onnettomuudella)’ tarkoitetaan mitä tahansa muuta onnettomuutta kuin junan törmäystä kalustoyksikköön, junan törmäystä aukean tilan ulottuman sisäpuolella olevaan esteeseen, junan raiteilta suistumista, tasoristeysonnettomuutta, henkilövahinko-onnettomuutta, jossa on osallisena liikkeessä olevaa liikkuvaa kalustoa, tai liikkuvan kaluston tulipaloa;

1.12 ’matkustajalla’ tarkoitetaan junan miehistöä lukuun ottamatta kaikkia henkilöitä, jotka matkustavat raidekulkuneuvossa, onnettomuustilastoja varten myös matkustajaa, joka yrittää nousta liikkuvaan junaan tai poistua liikkuvasta junasta;

1.13 ’työntekijällä tai alihankkijalla’ tarkoitetaan kaikkia henkilöitä, joiden työ liittyy rautateihin ja jotka ovat töissä onnettomuushetkellä, myös alihankkijoiden henkilöstöä, sopimussuhteisia itsenäisiä ammatinharjoittajia, junahenkilöstöä sekä liikkuvasta kalustosta ja infrastruktuurista huolehtivaa henkilöstöä;

1.14 ’tasoristeyksen käyttäjällä’ tarkoitetaan henkilöä, joka käyttää tasoristeystä ylittäessään radan millä tahansa kulkuneuvolla tai jalan;

1.15 ’alueella luvattomasti olevalla henkilöllä’ tarkoitetaan henkilöä, joka oleskelee rautatiealueilla, joissa oleskelu on kiellettyä, tasoristeyksen käyttäjiä lukuun ottamatta;

1.16 ’muulla laiturilla olevalla henkilöllä’ tarkoitetaan rautatielaiturilla olevaa henkilöä, jota ei ole määritelty ”matkustajaksi”, ”työntekijäksi tai urakoitsijaksi”, ”tasoristeyksen käyttäjäksi”, ”muuksi muualla kuin laiturilla olevaksi henkilöksi” tai ”alueella luvattomasti olevaksi henkilöksi”;

1.17 ’muulla muualla kuin laiturilla olevalla henkilöllä’ tarkoitetaan muualla kuin rautatielaiturilla olevaa henkilöä, jota ei ole määritelty ”matkustajaksi”, ”työntekijäksi tai urakoitsijaksi”, ”tasoristeyksen käyttäjäksi”, ”muuksi laiturilla olevaksi henkilöksi” tai ”alueella luvattomasti olevaksi henkilöksi”;

1.18 ’kuolemantapauksella (kuolleella)’ tarkoitetaan henkilöä, joka on onnettomuuden (itsemurhaa lukuun ottamatta) seurauksena kuollut välittömästi tai 30 päivän kuluessa siitä;

1.19 ’vakavalla loukkaantumisella (vakavasti loukkaantuneella)’ tarkoitetaan henkilöä, joka on onnettomuuden seurauksena loukkaantunut (itsemurhayritystä lukuun ottamatta) ja saanut sairaalahoitoa yli vuorokauden ajan.

2. Vaarallisiin aineisiin liittyvät indikaattorit

2.1 ’Vaarallisten aineiden kuljettamiseen liittyvällä onnettomuudella’ tarkoitetaan onnettomuutta tai vaaratilannetta, josta on ilmoitettava RID (1)/ADR-määräysten 1.8.5 kohdan mukaisesti;

2.2 ’vaarallisilla aineilla’ tarkoitetaan aineita ja tavaroita, joiden kuljettaminen on RID-ohjesäännössä kielletty tai sallittu vain siinä määrätyin ehdoin.

3. Itsemurhiin liittyvät indikaattorit

3.1 ’Itsemurhalla’ tarkoitetaan tarkoituksellisesti itsensä vahingoittamiseksi tehtävää tekoa, josta seuraa kuolema ja jonka toimivaltainen kansallinen viranomainen rekisteröi ja luokittelee itsemurhaksi;

3.2 ’itsemurhayrityksellä’ tarkoitetaan tarkoituksellisesti itsensä vahingoittamiseksi tehtävää tekoa, josta seuraa vakava vamma.

4. Riskitekijöihin liittyvät indikaattorit

4.1 ’Kiskon katkeamalla’ tarkoitetaan kaikkia kiskoja, jotka ovat erottuneet kahteen tai useampaan osaan, tai kaikkia kiskoja, josta on irronnut pala metallia siten, että syntyy yli 50 millimetrin pituinen ja yli 10 millimetrin syvyinen lovi kiskon pintaan;

4.2 ’raiteen nurjahduksella eli hellekäyrällä tai muulla raidegeometrian äkillisellä muutoksella’ tarkoitetaan sellaisia virheitä raiteen jatkumossa ja raidegeometriassa, jotka edellyttävät raiteen sulkemista tai sallitun enimmäisnopeuden välitöntä alentamista;

4.3 ’väärin annetuilla opasteilla’ tarkoitetaan kaikkia opastinjärjestelmän teknisiä virheitä (sekä infrastruktuurin että liikkuvan kaluston osalta), joiden vuoksi opastetiedot eivät ole tarpeeksi rajoittavia;

4.4 ’punaisen (seis-opasteen) ohiajolla aiheuttaen vaaraa saman tai viereisen raiteen liikenteelle’ tarkoitetaan kaikkia tilanteita, joissa jokin junan osa on liikkunut liikenteenohjauksen lupaa pidemmälle ja aiheuttanut vaaraa saman tai viereisen raiteen liikenteelle;

4.5 ’punaisen (seis-opasteen) ohiajolla aiheuttamatta vaaraa saman tai viereisen raiteen liikenteelle’ tarkoitetaan kaikkia tilanteita, joissa jokin junan osa on liikkunut liikenteenohjauksen lupaa pidemmälle mutta ei ole aiheuttanut vaaraa saman tai viereisen raiteen liikenteelle.

Edellä 4.4 ja 4.5 kohdassa tarkoitetulla liikenteenohjauksen luvan vastaisella ajolla tarkoitetaan, että on ohitettu jokin seuraavista:

—	raidepuolella oleva valo-opastin tai siipiopastin taikka pysähtymiskäsky rataosuuksilla, joilla ei ole junakulunvalvontajärjestelmää (Train Protection System, TPS),

—	TPS-järjestelmän antaman, turvallisuuteen liittyvän ajoluvan päättyminen,

—	säännöissä vahvistetulla suullisella tai kirjallisella luvalla ilmoitettu paikka,

—	seis-levyt (päätepuskimet pois luettuina) tai käsiopasteet.

Tähän eivät sisälly tapaukset, joissa rautateillä liikkuva kalusto, johon ei ole kiinnitetty vetoyksikköä tai jonka mukana ei ole miehistöä, liikkuu seis-opastimen ohi. Tähän eivät myöskään sisälly tapaukset, joissa seis-opastetta ei ole laitettu päälle niin ajoissa, että kuljettaja ehtisi pysäyttää junan ennen kyseistä opastetta.

Turvallisuusviranomaiset voivat antaa tämän kohdan luetelmakohdissa luetelluista liikenteenohjauksen luvan vastaiseen ajoon liittyvistä neljästä indeksistä tiedot erillisinä, ja niiden on annettava tiedot ainakin yhdestä yhteenvetoindikaattorista, joka sisältää tiedot kaikista neljästä indeksiryhmästä.

4.6 ’käytössä olevan liikkuvan kaluston rikkoutuneella pyörällä’ tarkoitetaan vikaa, joka vaikuttaa pyörään ja aiheuttaa onnettomuusriskin (raiteelta suistumis- tai törmäysriskin);

4.7 ’käytössä olevan liikkuvan kaluston rikkoutuneella akselilla’ tarkoitetaan vikaa, joka vaikuttaa akseliin ja aiheuttaa onnettomuusriskin (raiteelta suistumis- tai törmäysriskin).

5. Onnettomuuksien taloudellisten vaikutusten laskemisen yhteiset menetelmät

5.1 Henkilövahinkojen ehkäisemisen arvo (VPC) koostuu seuraavista tekijöistä:

1)	Turvallisuuden yksikköarvo: Maksuhalukkuusarvo (Willingness to Pay, WTP), joka perustuu siinä jäsenvaltiossa tehtyihin preferenssitutkimuksiin, jossa arvoa sovelletaan.

Välittömät ja välilliset taloudelliset kustannukset: kyseisessä jäsenvaltiossa arvioidut kustannusarvot, jotka koostuvat seuraavista tekijöistä:

—	sairaanhoito- ja kuntoutuskustannukset,

—	oikeudenkäyntikustannukset, poliisitoiminnan kustannukset, yksityinen onnettomuustutkinta, pelastustoimi ja vakuutusten hallintokustannukset,

—	tuotannolliset menetykset: niiden tavaroiden ja palvelujen arvo yhteiskunnalle, jotka onnettomuuteen joutunut henkilö olisi voinut tuottaa, jos onnettomuutta ei olisi tapahtunut.

Henkilövahinkojen kustannuksia laskettaessa kuolemantapaukset ja vakavat loukkaantumiset pidetään erillään (kuolonuhrilla ja vakavalla loukkaantumisella on eri VPC).

5.2 Yhteiset periaatteet turvallisuuden yksikköarvon ja välittömien ja/tai välillisten kustannusten arvioimiseksi:

Saatavilla olevien arvioiden soveltuvuuden arvioinnin on turvallisuuden yksikköarvon osalta perustuttava seuraaviin näkökohtiin:

—	arvioiden on liityttävä järjestelmään, jolla arvioidaan kuolleisuusriskin alentumista liikennesektorilla, ja noudatettava maksuhalukkuuteen perustuvaa lähestymistapaa ilmoitettujen preferenssimenetelmien mukaisesti,

—	arvoja määritettäessä käytettävän vastaajaotoksen on oltava asianomaista väestöä edustava. Otoksen on erityisesti heijasteltava väestön ikää/tulojen jakautumista sekä muita relevantteja sosioekonomisia ja/tai demografisia piirteitä,

—	maksuhalukkuusarvojen selvittämistapa: kyselytutkimus on laadittava siten, että kysymykset ovat selkeitä ja vastaajille tarkoituksenmukaisia.

Välittömät ja välilliset kustannukset on arvostettava yhteiskunnalle aiheutuneiden todellisten kustannusten pohjalta.

5.3 Määritelmät

5.3.1 ’Ympäristövahinkojen kustannuksilla’ tarkoitetaan vahingoittuneen alueen palauttamisesta rautatieonnettomuutta edeltäneeseen tilaan aiheutuvia kustannuksia, jotka rautatieyritysten ja rataverkon haltijoiden on katettava ja jotka arvioidaan heidän kokemuksensa pohjalta.

5.3.2 ’Liikkuvalle kalustolle tai infrastruktuurille aiheutuneiden vahinkojen kustannuksilla’ tarkoitetaan korjauskelvottomaksi vahingoittuneen liikkuvan kaluston tai infrastruktuurin tilalle hankittavan, toiminnoiltaan ja teknisiltä ominaisuuksiltaan vastaavan uuden liikkuvan kaluston kustannuksia sekä kustannuksia, jotka aiheutuvat rautatieyritysten ja rataverkon haltijoiden kokemuksen mukaan korjattavissa olevan liikkuvan kaluston tai infrastruktuurin palauttamisesta onnettomuutta edeltäneeseen tilaan, myös liikkuvan kaluston vuokrakustannukset, kun onnettomuudessa vahingoittunutta liikkuvaa kalustoa joudutaan korvaamaan.

5.3.3 ’Onnettomuuksista johtuvista viivästymisistä aiheutuvilla kustannuksilla’ tarkoitetaan rautateiden käyttäjille (matkustajille ja rahtiasiakkaille) onnettomuuksien seurauksena aiheutuvien viivästysten rahallista arvoa, laskettuna seuraavan kaavan mukaisesti:

VT = matka-aikasäästöjen arvo

Matkustajan ajan arvo (tunti)

VTP = [työmatkamatkustajien VT] * [työmatkamatkustajien keskimääräinen prosenttiosuus vuodessa] + [muiden kuin työmatkamatkustajien VT] * [Muiden kuin työmatkamatkustajien keskimääräinen prosenttiosuus vuodessa]

VTP mitataan euroina matkustajaa ja tuntia kohti

”Työmatkamatkustajalla” tarkoitetaan matkustajaa, joka on ammatilliseen toimintaansa liittyvällä matkalla, työmatkaliikennettä lukuun ottamatta.

Tavarajunan ajan arvo (tunti)

VTF = [tavarajunien VT] * [(tonni-km)/(juna-km)]

VTF mitattuna euroina rahtitonnia ja tuntia kohti

Kuljetetun rahdin keskimääräinen tonnimäärä junaa kohti vuodessa = (tonni-km)/(juna-km)

CM = junan yhden minuutin myöhästymisen kustannus

Matkustajajuna

CMP = K1 * (VT P /60) * [(matkustaja-km)/(juna-km)]

Matkustajien keskimääräinen lukumäärä junaa kohti vuodessa = (matkustaja-km)/(juna-km)

Tavarajuna

CMF = K2* (VT F /60)

Tekijät K1 ja K2 ovat ajan arvon ja viivästymisen arvon välillä siten kuin ne on arvioitu preferenssitutkimuksissa, ja niissä otetaan huomioon, että viivästysten takia menetetty aika nähdään merkittävästi kielteisempänä kuin tavanomainen matka-aika.

Onnettomuudesta johtuvista viivästymisistä aiheutuvat kustannukset = CMP * (matkustajajunien viivästymiset minuutteina) + CMF * (tavarajunien viivästymiset minuutteina)

Menetelmän kattavuus

Viivästymisistä aiheutuvat kustannukset on laskettava merkittävistä onnettomuuksista seuraavasti:

—	pääteasemalla mitattavat todelliset viivästykset rataosuuksilla, joilla onnettomuus tapahtui

—	todelliset viivästykset tai, jos tämä ei ole mahdollista, arvioidut viivästykset muilla rataosuuksilla, joihin onnettomuus vaikuttaa.

6. Infrastruktuurin tekniseen turvallisuuteen ja sen toteuttamiseen liittyvät indikaattorit

6.1 ’junakulunvalvontajärjestelmällä (Train Protection System, TPS)’ tarkoitetaan järjestelmää, joka auttaa noudattamaan opastimia ja nopeusrajoituksia.

6.2 ’junassa olevilla järjestelmillä’ tarkoitetaan järjestelmiä, jotka auttavat kuljettajaa havaitsemaan radanvarren opasteet ja merkinannot ohjaamossa ja parantavat näin suojaa vaarapaikoissa ja nopeusrajoitusten noudattamista. Junassa olevat junakulunvalvontajärjestelmät kuvataan seuraavasti:

a)	Varoitus, joka varoittaa kuljettajaa automaattisesti.

b)	Varoitus ja automaattinen pysäyttäminen, joka varoittaa kuljettajaa automaattisesti ja pysäyttää junan automaattisesti, jos se liikkuu seis-opastimen ohi.

c)	Varoitus ja automaattinen pysäyttäminen sekä erillinen nopeuden valvonta, joka parantaa suojaa vaarapaikoissa ja jossa ’erillisellä nopeuden valvonnalla’ tarkoitetaan nopeuden valvontaa tietyissä paikoissa (nopeudenvalvontalaite) opastetta lähestyttäessä.

d)	Varoitus ja automaattinen pysäyttäminen sekä jatkuva nopeuden valvonta, joka parantaa suojaa vaarapaikoissa ja jossa ’jatkuvalla nopeuden valvonnalla’ tarkoitetaan suurimman sallitun tavoitenopeuden jatkuvaa näyttöä ja noudattamiseen pakottamista radan kaikilla osuuksilla.

Edellä d alakohdassa kuvattu järjestelmä on automaattinen junakulunvalvontajärjestelmä (Automatic Train Protection, ATP).

6.3 ’tasoristeyksellä’ tarkoitetaan kaikkia samalla tasolla olevia risteymäkohtia rataverkon haltijan tunnustaman ja julkisille tai yksityisille käyttäjille avoimen tien tai kulkuväylän ja rautatien välillä. Mukaan ei lueta laituripolkuja eikä huoltoteiden tasoristeyksiä.

6.4 ’tiellä’ tarkoitetaan rautatieonnettomuustilastoissa kaikkia julkisia tai yksityisiä teitä, katuja tai moottoriteitä, niiden välittömässä yhteydessä sijaitsevat jalkakäytävät ja pyörätiet mukaan luettuina.

6.5 ’kulkuväylällä’ tarkoitetaan kaikkia ihmisten, eläinten, ajoneuvojen tai koneiden ja laitteiden kulkua varten varattuja reittejä, jotka eivät ole teitä.

6.6 ’varoituslaitteettomalla tasoristeyksellä’ tarkoitetaan tasoristeystä, jossa ei ole aktivoituna minkäänlaista varoituslaitosta tai puomia/porttia silloin, kun sen ylittäminen ei ole käyttäjälle turvallista.

6.7 ’varoituslaittein varustetulla tasoristeyksellä’ tarkoitetaan tasoristeystä, jossa risteyksen käyttäjät erotetaan lähestyvästä junasta tai jossa heitä varoitetaan siitä laitteilla, jotka aktivoidaan, kun risteystä ei ole turvallista ylittää.

—

Erottamisella fyysisillä laitteilla tarkoitetaan seuraavia:

—	puoli-, pari- tai kokopuomit,

—

portit.

—

Varoittaminen tasoristeyksessä sijaitsevilla varoituslaitteilla:

—	näkyvät laitteet: valot,

—	äänilaitteet: kellot, äänitorvet jne.

Varoituslaittein varustetut tasoristeykset luokitellaan seuraavasti:

a)	Käsin kytkettävä: tasoristeys, jossa rautateiden työntekijä aktivoi puomit ja/tai portit tai ääni- ja/tai valovaroituslaitoksen.

b)	Automaattinen ääni- ja/tai valovaroituslaitos: tasoristeys, jossa risteyksen ääni- ja/tai valovaroituslaitokset aktivoituvat junan lähestyessä.

c)	Automaattiset puomit: tasoristeys, jossa risteyksen puomit aktivoituvat junan lähestyessä. Tähän lasketaan mukaan tasoristeys, jossa on sekä puomit että ääni- ja/tai valovaroituslaitos.

d)	Tasoristeyksen vapaanaolon valvonta: tasoristeys, jossa on opastin tai muu junakulunvalvontajärjestelmä, joka sallii junan edetä ainoastaan, jos tasoristeys on tieliikennepuolelta raideliikenteestä täysin erotettu ja vapaana.

7. Riskistön määritelmät

7.1 ’Junakilometrillä’ tarkoitetaan mittayksikköä, joka vastaa junan kulkemista kilometrin matkan. Käytettävä etäisyys on tosiasiallisesti kuljettu matka, jos se on saatavissa, muussa tapauksessa käytetään rataverkon lähtö- ja saapumispaikan välistä vakioetäisyyttä. Huomioon otetaan ainoastaan ilmoittavan maan kansallisella alueella kuljettu matka.

7.2 ’Matkustajakilometrillä’ tarkoitetaan mittayksikköä, joka vastaa yhden matkustajan kuljettamista rautateitse yhden kilometrin matkan. Huomioon otetaan ainoastaan ilmoittavan maan kansallisella alueella kuljettu matka.

7.3 ’Ratakilometrillä’ tarkoitetaan 2 artiklan mukaisesti määritellyn jäsenvaltion rautatieverkon pituutta kilometreinä. Moniraiteisilta rataosuuksilta lasketaan vain lähtöpaikan ja määränpään välinen etäisyys.

7.4 ’Raidekilometrillä’ tarkoitetaan 2 artiklan mukaisesti määritellyn jäsenvaltion rautatieverkon pituutta kilometreinä. Moniraiteisilta rataosuuksilta lasketaan kukin raide erikseen.

(1) RID-ohjesääntö (vaarallisten aineiden kansainvälisiä rautatiekuljetuksia koskevat määräykset), sellaisena kuin se on hyväksyttynä vaarallisten aineiden sisämaankuljetuksista 24 päivänä syyskuuta 2008 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2008/68/EY (EUVL L 260, 30.9.2008, s. 13).

LIITE II

KANSALLISISTA TURVALLISUUSSÄÄNNÖISTÄ ILMOITTAMINEN

Kansallisia turvallisuussääntöjä, joista on ilmoitettava 8 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti, ovat:

1.	säännöt, jotka koskevat voimassa olevia kansallisia turvallisuustavoitteita ja turvallisuusmenetelmiä;

2.	säännöt, jotka koskevat turvallisuusjohtamisjärjestelmille asetettuja vaatimuksia ja turvallisuustodistuksen antamista rautatieyrityksille;

3.	yhteisen rataverkon liikennöintisäännöt, joita YTE:t eivät vielä kata, mukaan luettuina opastin- ja liikenteenhallintajärjestelmää koskevat säännöt;

4.	säännöt, jotka koskevat sellaisille ylimääräisille sisäisille liikennöintisäännöille (työsäännöille) asetettuja vaatimuksia, joita rataverkon haltijoiden ja rautatieyritysten on otettava käyttöön;

5.	säännöt, jotka koskevat turvallisuuden kannalta olennaisia tehtäviä suorittavalle henkilöstölle asetettuja vaatimuksia, mukaan lukien valintaperusteet, terveydentila ja ammatillinen koulutus sekä todistukset, siltä osin kuin YTE ei vielä kata niitä;

6.	säännöt, jotka koskevat onnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkintaa.

LIITE III

Sellaisiin organisaatioihin sovellettavat vaatimukset ja arviointiperusteet, jotka hakevat ECM-todistusta tai todistusta huollosta vastaavan yksikön ulkoistamia huoltotoimintoja varten

Organisaation johtamisen on oltava dokumentoitu kaikilta olennaisilta osiltaan, ja siinä on erityisesti kuvattava vastuunjakoa organisaatiossa ja alihankkijoiden kanssa. Siinä on osoitettava, miten johtamisessa turvataan valvonta kaikilla tasoilla, miten henkilöstö ja sen edustajat kaikilla tasoilla osallistuvat siihen ja miten jatkuva parantaminen varmistetaan.

Seuraavia perusvaatimuksia on sovellettava huollosta vastaavan yksikön, jäljempänä ’ECM’, neljään toimintoon, joista organisaatio vastaa joko itse tai sopimusjärjestelyin:

1. Johtajuus– sitoutuminen organisaation kunnossapitojärjestelmän kehittämiseen ja toteuttamiseen ja sen tehokkuuden jatkuvaan parantamiseen;

2. Riskinarviointi– jäsennelty lähestymistapa kalustoyksikköjen huoltoon liittyvien riskien arviointiin, mukaan lukien riskit, jotka aiheutuvat suoraan toimintaprosesseista ja muiden organisaatioiden tai henkilöiden toimista, sekä asianmukaisten riskinhallintatoimenpiteiden määrittely;

3. Seuranta– jäsennelty lähestymistapa sen varmistamiseksi, että riskinhallintatoimenpiteet ovat käytössä ja toimivat asianmukaisesti ja niiden avulla saavutetaan organisaation tavoitteet;

4. Jatkuva parantaminen– jäsennelty lähestymistapa säännöllisestä seurannasta, auditoinnista ja muista asiaankuuluvista lähteistä saatujen tietojen analysoimiseksi ja tulosten käyttämiseksi oppimiseen ja ennalta ehkäisevien tai korjaavien toimenpiteiden hyväksymiseen turvallisuustason ylläpitämiseksi tai parantamiseksi;

5. Rakenne ja vastuu– jäsennelty lähestymistapa yksilöiden ja ryhmien vastuiden määrittelemiseksi organisaation turvallisuustavoitteiden toteutumisen varmistamisessa;

6. Pätevyyden hallinta– jäsennelty lähestymistapa sen varmistamiseksi, että työntekijöillä on tarvittava pätevyys, jotta organisaation tavoitteet voidaan saavuttaa turvallisesti, tuloksellisesti ja tehokkaasti kaikissa olosuhteissa;

7. Tiedotus– jäsennelty lähestymistapa sen varmistamiseksi, että tärkeät tiedot ovat niiden henkilöiden saatavilla, jotka käyttävät harkintavaltaa ja tekevät päätöksiä kaikilla organisaatiotasoilla, ja että tiedot ovat täydelliset ja asianmukaiset;

8. Dokumentointi– jäsennelty lähestymistapa kaiken merkityksellisen tiedon jäljitettävyyden varmistamiseksi;

9. Sopimustoimet– jäsennelty lähestymistapa sen varmistamiseksi, että alihankintana teetettäviä toimintoja hallitaan asianmukaisesti, jotta organisaation tavoitteet voidaan saavuttaa, ja että kaikki osaaminen ja vaatimukset otetaan huomioon;

10. Kunnossapitotoimet– jäsennelty lähestymistapa, jotta varmistetaan seuraavat:

—

turvallisuutta ja turvallisuuden kannalta olennaisia komponentteja koskevat kunnossapitotoimet määritetään ja niitä hallinnoidaan oikein. Kaikki tarpeelliset muutokset turvallisuutta koskeviin kunnossapitotoimiin määritetään, niitä hallinnoidaan asianmukaisesti saatujen kokemusten ja yhteisten turvallisuusmenetelmien soveltamisen pohjalta riskien arvioimiseksi 6 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti ja ne dokumentoidaan asianmukaisesti;

—	noudatetaan olennaisia yhteentoimivuusvaatimuksia;

—	erityisesti kunnossapitoa varten kehitettyjen ja siinä tarvittavien välineiden, laitteiden ja työkalujen käyttöönotto ja valvonta;

—	kalustoyksikköön liittyvän alkuperäisen dokumentaation analysointi ensimmäistä huoltokirjaa varten ja huoltokirjan asianmukaisen käyttöönoton varmistaminen laatimalla kunnossapitotilauksia;

—

komponentteja (mukaan lukien varaosat) ja materiaaleja käytetään kunnossapitotilausten ja toimittajan dokumentaation mukaisesti, ne varastoidaan ja niitä käsitellään ja kuljetetaan asianmukaisesti kunnossapitotilausten ja toimittajan dokumentaation mukaisesti, ja niiden osalta noudatetaan asiaan kuuluvia kansallisia ja kansainvälisiä sääntöjä sekä kunnossapitotilauksissa esitettyjä vaatimuksia;

—	määritetään, toimitetaan, säilytetään ja pidetään saatavilla asianmukaiset välineet, laitteet ja työkalut, jotta kunnossapitopalvelut voidaan suorittaa tilausten ja muiden eritelmien mukaisesti varmistaen kunnossapidon, ergonomian ja terveyden suojelun turvallinen toteuttaminen;

—	organisaatiolla on käytössään menettelyt sen varmistamiseksi, että sen mittauslaitteistoa ja kaikkia välineitä, laitteita ja työkaluja käytetään ja säilytetään ja ne kalibroidaan oikein ja ne pidetään kunnossa dokumentoitujen menettelyjen mukaisesti.

11. Hallintatoimet– jäsennelty lähestymistapa, jotta varmistetaan seuraavat:

—	kalustoyksiköt otetaan määräaikaiskunnossapitoon, ehdolliseen kunnossapitoon tai korjauskunnossapitoon ajoissa tai aina, kun on havaittu vikoja tai muita tarpeita;

—	tarpeelliset laadunvalvontatoimenpiteet;

—	kunnossapito tehdään tilausten mukaisesti ja huoltotodistukseen merkitään mahdolliset käyttörajoitukset;

—

mahdollisesta johtamisjärjestelmän soveltamisen noudattamatta jättämisestä, joka voisi johtaa onnettomuuksiin, vaaratilanteisiin tai ”läheltä piti” -tilanteisiin, ja muista vaarallisista tapahtumista ilmoittaminen, niiden tutkinta ja arviointi sekä tarvittavien ehkäisevien toimenpiteiden toteuttaminen 6 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetyn omavalvontaa koskevan yhteisen turvallisuusmenetelmän mukaisesti;

—	säännöllistä sisäistä auditointia ja valvontaa koskeva menettely 6 artiklan 1 kohdan c alakohdassa säädetyn omavalvontaa koskevan yhteisen turvallisuusmenetelmän mukaisesti.

LIITE IV

A OSA

Kumottu direktiivi ja siihen tehdyt muutokset

(34 artiklassa tarkoitetut)

Direktiivi 2004/49/EY	(EUVL L 164, 30.4.2004, s. 44)
Direktiivi 2008/57/EY	(EUVL L 191, 18.7.2008, s. 1)
Direktiivi 2008/110/EY	(EUVL L 345, 23.12.2008, s. 62)
Komission direktiivi 2009/149/EY	(EUVL L 313, 28.11.2009, s. 65)
Oikaisu, 2004/49/EY	(EUVL L 220, 21.6.2004, s. 16)
Komission direktiivi 2014/88/EU	(EUVL L 201, 10.7.2014, s. 9)

B OSA

Osaksi kansallista lainsäädäntöä saattamista koskevat määräajat

(34 artiklassa tarkoitetut)

Direktiivi	Määräpäivä, joka koskee saattamista osaksi kansallista lainsäädäntöä
2004/49/EY	30. huhtikuuta 2006
2008/57/EY	19. heinäkuuta 2010
2008/110/EY	24. joulukuuta 2010
Komission direktiivi 2009/149/EY	18. kesäkuuta 2010
Komission direktiivi 2014/88/EU	30. heinäkuuta 2015

LIITE V

Vastaavuustaulukko

Direktiivi 2004/49/EY	Tämä direktiivi
1 artikla	1 artikla
2 artikla	2 artikla
3 artikla	3 artikla
4 artikla	4 artikla
5 artikla	5 artikla
6 artikla	6 artikla
7 artikla	7 artikla
8 artikla	8 artikla
9 artikla	9 artikla
10 artikla	10 artikla
–	11 artikla
11 artikla	12 artikla
12 artikla	–
13 artikla	13 artikla
14 a artiklan 1–7 kohta	14 artikla
14 a artiklan 8 kohta	15 artikla
15 artikla	–
16 artikla	16 artikla
–	17 artikla
17 artikla	18 artikla
18 artikla	19 artikla
19 artikla	20 artikla
20 artikla	21 artikla
21 artikla	22 artikla
22 artikla	23 artikla
23 artikla	24 artikla
24 artikla	25 artikla
25 artikla	26 artikla
26 artikla	–
–	27 artikla
27 artikla	28 artikla
28 artikla	–
29 artikla	–
30 artikla	–
31 artikla	29 artikla
32 artikla	30 artikla
–	31 artikla
–	32 artikla
33 artikla	33 artikla
–	34 artikla
34 artikla	35 artikla
35 artikla	36 artikla
Liite I	Liite I
Liite II	Liite II
Liite III	–
Liite IV	–
Liite V	–
–	Liite III

Komission lausuma selittävistä asiakirjoista

		ISSN 1977-0812
Euroopan unionin virallinen lehti		L 138

Suomenkielinen laitos	Lainsäädäntö	59. vuosikerta 26. toukokuu 2016

Sisältö		I Lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset	Sivu
		ASETUKSET
	*	Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/796, annettu 11 päivänä toukokuuta 2016, Euroopan unionin rautatievirastosta ja asetuksen (EY) N:o 881/2004 kumoamisesta ( 1 )	1
		DIREKTIIVIT
	*	Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/797, annettu 11 päivänä toukokuuta 2016, rautatiejärjestelmän yhteentoimivuudesta Euroopan unionissa ( 1 )	44
	*	Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (EU) 2016/798, annettu 11 päivänä toukokuuta 2016, rautateiden turvallisuudesta ( 1 )	102