ISSN 1977-0812

Euroopan unionin

virallinen lehti

L 118

European flag  

Suomenkielinen laitos

Lainsäädäntö

59. vuosikerta
4. toukokuu 2016


Sisältö

 

II   Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

Sivu

 

 

ASETUKSET

 

 

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2016/686, annettu 3 päivänä toukokuuta 2016, kiinteistä tuontiarvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

1

 

 

PÄÄTÖKSET

 

*

Komission täytäntöönpanopäätös (EU) 2016/687, annettu 28 päivänä huhtikuuta 2016, taajuusalueen 694–790 MHz käytön yhdenmukaistamisesta langattomien sähköisten laajakaistaviestintäpalvelujen tarjontaan soveltuvia maanpäällisiä järjestelmiä ja joustavaa kansallista käyttöä varten unionissa (tiedoksiannettu numerolla C(2016) 2268)  ( 1 )

4

 

 

SUOSITUKSET

 

*

Komission suositus (EU) 2016/688, annettu 2 päivänä toukokuuta 2016, Itämeren alueelta peräisin olevissa kaloissa ja kalastustuotteissa esiintyvien dioksiinien ja PCB-yhdisteiden seurannasta ja hallinnasta ( 1 )

16

 

 

KANSAINVÄLISILLÄ SOPIMUKSILLA PERUSTETTUJEN ELINTEN ANTAMAT SÄÄDÖKSET

 

*

Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton lentoliikennettä koskevan sopimuksen mukaisesti perustetun Euroopan unionin ja Sveitsin lentoliikennekomitean päätös N:o 1/2016, annettu 11 päivänä huhtikuuta 2016, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton lentoliikennettä koskevan sopimuksen liitteen korvaamisesta [2016/689]

24

 


 

(1)   ETA:n kannalta merkityksellinen teksti

FI

Säädökset, joiden otsikot on painettu laihalla kirjasintyypillä, ovat maatalouspolitiikan alaan kuuluvia juoksevien asioiden hoitoon liityviä säädöksiä, joiden voimassaoloaika on yleensä rajoitettu.

Kaikkien muiden säädösten otsikot on painettu lihavalla kirjasintyypillä ja merkitty tähdellä.


II Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

ASETUKSET

4.5.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 118/1


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) 2016/686,

annettu 3 päivänä toukokuuta 2016,

kiinteistä tuontiarvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 992/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta 17 päivänä joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 (1),

ottaa huomioon neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä hedelmä- ja vihannesalan sekä hedelmä- ja vihannesjalostealan osalta 7 päivänä kesäkuuta 2011 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 (2) ja erityisesti sen 136 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 543/2011 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten soveltamiseksi perusteista, joiden mukaan komissio vahvistaa kolmansista maista tapahtuvan tuonnin kiinteät arvot mainitun asetuksen liitteessä XVI olevassa A osassa luetelluille tuotteille ja ajanjaksoille.

(2)

Kiinteä tuontiarvo lasketaan joka työpäivä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 136 artiklan 1 kohdan mukaisesti ottaen huomioon päivittäin vaihtuvat tiedot. Sen vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 136 artiklassa tarkoitetut kiinteät tuontiarvot vahvistetaan tämän asetuksen liitteessä.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 3 päivänä toukokuuta 2016.

Komission puolesta,

puheenjohtajan nimissä

Jerzy PLEWA

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtaja


(1)  EUVL L 347, 20.12.2013, s. 671.

(2)  EUVL L 157, 15.6.2011, s. 1.


LIITE

Kiinteät tuontiarvot tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

(EUR/100 kg)

CN-koodi

Kolmansien maiden koodi (1)

Kiinteä tuontiarvo

0702 00 00

IL

203,5

MA

94,1

SN

225,9

TR

84,9

ZZ

152,1

0707 00 05

MA

83,2

TR

137,2

ZZ

110,2

0709 93 10

MA

95,4

TR

133,6

ZZ

114,5

0805 10 20

EG

51,1

IL

84,3

MA

61,6

TR

37,1

ZZ

58,5

0805 50 10

BR

116,1

MA

135,4

TR

130,3

ZA

143,4

ZZ

131,3

0808 10 80

AR

111,2

BR

96,0

CL

114,8

CN

73,3

NZ

135,2

US

225,3

ZA

97,6

ZZ

121,9


(1)  Kolmansien maiden kanssa käytävää ulkomaankauppaa koskevista yhteisön tilastoista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 471/2009 täytäntöönpanosta maa- ja alueluokituksen ajan tasalle saattamisen osalta 27 päivänä marraskuuta 2012 annetussa komission asetuksessa (EU) N:o 1106/2012 (EUVL L 328, 28.11.2012, s. 7) vahvistettu maanimikkeistö. Koodi ”ZZ” tarkoittaa ”muuta alkuperää”.


PÄÄTÖKSET

4.5.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 118/4


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOPÄÄTÖS (EU) 2016/687,

annettu 28 päivänä huhtikuuta 2016,

taajuusalueen 694–790 MHz käytön yhdenmukaistamisesta langattomien sähköisten laajakaistaviestintäpalvelujen tarjontaan soveltuvia maanpäällisiä järjestelmiä ja joustavaa kansallista käyttöä varten unionissa

(tiedoksiannettu numerolla C(2016) 2268)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon Euroopan yhteisön radiotaajuuspolitiikan sääntelyjärjestelmästä (radiotaajuuspäätös) 7 päivänä maaliskuuta 2002 tehdyn Euroopan parlamentin ja neuvoston päätöksen N:o 676/2002/EY (1) ja erityisesti sen 4 artiklan 3 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Euroopan parlamentti ja neuvosto vahvistivat päätöksellä N:o 243/2012/EU (2) hyväksytyssä monivuotisessa radiotaajuuspoliittisessa ohjelmassa poliittisen tavoitteen, jonka mukaan unionissa olisi vuoteen 2015 mennessä osoitettava vähintään 1 200 MHz:n laajuinen soveltuva taajuusalue langattoman dataliikenteen kasvavaan kysyntään vastaamiseksi (3). Lisäksi ohjelmassa valtuutetaan komissio ja jäsenvaltiot yhteistyössä varmistamaan, että taajuuksia on riittävästi saatavilla ohjelma- ja tapahtumatuotantoa (PMSE) varten (4), turvallisuuteen liittyvien palvelujen kehittämistä ja niihin liittyvien laitteiden vapaata liikkuvuutta sekä väestönsuojelu- ja pelastuspalvelujen (PPDR) innovatiivisten ja keskenään yhteensopivien ratkaisujen kehittämistä varten (5) sekä esineiden internetiä varten (6). Radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevä ryhmä on antanut strategisia alakohtaisia taajuustarpeita koskevan raportin, jossa käsitellään muun muassa väestönsuojelu- ja pelastuspalvelujen, ohjelma- ja tapahtumatuotannon sekä esineiden internetin taajuustarpeita (7).

(2)

Taajuusalue 694–790 MHz, jäljempänä ’700 MHz:n taajuusalue’, on arvokas voimavara, kun otetaan käyttöön kustannustehokkaita maanpäällisiä langattomia verkkoja, joilla on suuri kapasiteetti ja saumaton kattavuus sisä- ja ulkotiloissa. Kansainvälisen televiestintäliiton radio-ohjesäännössä osoitetaan 700 MHz:n taajuusalue yleisradioverkolle ja matkaviestintäverkolle (ilmailuradioliikennettä lukuun ottamatta) jaetuin ensisijaisin oikeuksin ja määritellään tämä taajuusalue kansainväliseen matkaviestintään (IMT). Tätä taajuusaluetta käyttävät nykyisin digitaaliset maanpäälliset televisiolähetykset (DTT) sekä ohjelma- ja tapahtumatuotannon langattomat audiolaitteistot kaikkialla unionissa.

(3)

Komissio korostaa digitaalisten sisämarkkinoiden strategiassaan (8) 700 MHz:n taajuusalueen merkitystä pyrittäessä turvaamaan laajakaistapalvelujen tarjonta maaseutualueilla sekä sitä, että kyseinen taajuusalue on tarpeen vapauttaa koordinoidusti ja ottaen huomioon audiovisuaalisten mediapalvelujen jakelun erityistarpeet, jotta voidaan edistää investointeja nopeisiin laajakaistaverkkoihin ja helpottaa edistyneiden digitaalisten palvelujen yleistymistä.

(4)

Radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevä ryhmä suosittelee 470–790 MHz:n taajuusalueen käyttöä koskevasta pitkän aikavälin strategiasta antamassaan lausunnossa (9) koordinoitua lähestymistapaa 700 MHz:n taajuusalueen osoittamiseen langattomien sähköisten laajakaistaviestintäpalvelujen käyttöön, mukaan lukien tämän taajuusalueen asettaminen saataville yhdenmukaistettujen teknisten ehtojen mukaisesti kaikkialla unionissa.

(5)

Komissio antoi 11 päivänä maaliskuuta 2013 radiotaajuuspäätöksen 4 artiklan 2 kohdan nojalla Euroopan radio-, tele- ja postihallintojen yhteistyökonferenssin (CEPT) toimeksi kehittää yhdenmukaistetut tekniset ehdot 700 MHz:n taajuusalueen käytölle langattomien sähköisten laajakaistaviestintäpalvelujen tarjontaan unionissa ja muihin unionin taajuuspolitiikan painopisteitä tukeviin tarkoituksiin.

(6)

Tämän toimeksiannon perusteella CEPT julkaisi 28 päivänä marraskuuta 2014 raporttinsa 53 (10) ja 1 päivänä maaliskuuta 2016 raporttinsa 60 (11). Ne muodostavat pohjan 700 MHz:n taajuusalueen käyttöä maanpäällisiin langattomiin sähköisiin laajakaistaviestintäpalveluihin koskevalle tekniselle yhdenmukaistamiselle, joka mahdollistaa laitteisiin liittyvien mittakaavaetujen saavuttamisen tämän taajuusalueen kansainvälistä kehitystä vastaavalla tavalla.

(7)

CEPT:n raporteissa 53 ja 60 esitetään myös 700 MHz:n taajuusalueen osien (ns. keskiaukko ja/tai suojakaistat) vaihtoehtoisia käyttömahdollisuuksia, joista jäsenvaltio voi päättää, jäljempänä ’kansalliset vaihtoehdot’. Yksi kansallinen vaihtoehto on täydentävä satelliitti-maayhteys (SDL), joka edustaa pelkästään laskevan siirtotien (eli yksisuuntaisia) tukiasemalähetyksiä maanpäällisten langattomien sähköisten laajakaistaviestintäpalvelujen tarjontaa varten. Se on keino korjata dataliikenteen epäsymmetriaa, koska sillä parannetaan tällaisten palvelujen laskevan siirtotien suorituskykyä. Muita kansallisia vaihtoehtoja ovat väestönsuojelu- ja pelastuspalveluihin, ohjelma- ja tapahtumatuotantoon sekä laitteiden väliseen suoraan tiedonsiirtoon (M2M) liittyvä viestintä, joka perustuu sähköisten viestintäpalvelujen tarjontaan soveltuviin maanpäällisiin järjestelmiin.

(8)

Yhdenmukaistetut tekniset ehdot varmistaisivat 700 MHz:n taajuusalueen käyttöönoton nopeissa maanpäällisissä langattomissa sähköisissä laajakaistaviestintäpalveluissa ja muissa taajuuspolitiikan painopisteiden mukaisissa tarkoituksissa unionin tasolla; ne edistäisivät sisämarkkinoita, vähentäisivät haitallisia häiriöitä ja helpottaisivat taajuuksien koordinointia.

(9)

Siksi 700 MHz:n taajuusaluetta olisi käytettävä maanpäällisten langattomien sähköisten laajakaistaviestintäpalvelujen tarjontaan yhdenmukaistetun kanavointijärjestelyn, jäljempänä ’perusjärjestely’, ja siihen liittyvien yhteisten vähiten rajoittavien teknisten ehtojen pohjalta aina kun jäsenvaltio varaa sen muiden verkkojen kuin suurtehoisten televisiolähetysverkkojen käyttöön. Jäsenvaltiot voivat poikkeuksellisesti ja väliaikaisesti käyttää DTT-palveluille varattuja 700 MHz:n taajuusalueen osia perusjärjestelyn ulkopuolella helpottaakseen viipymätöntä siirtymistä pois maanpäällisistä televisiolähetyspalveluista tällä alueella, jos se on asianmukaista kansallisten olosuhteiden valossa, esimerkiksi taajuusalueen käyttöoikeuksien muuttamiseksi DTT-palvelujen tai rinnakkaislähetysjärjestelyjen osalta rajat ylittävien häiriöriskien hallinnasta naapurijäsenvaltioiden kesken tehtyjen sopimusten mukaisesti.

(10)

Jäsenvaltioiden olisi myös voitava käyttää 700 MHz:n taajuusalueen osia joustavasti kansallisiin erityistarpeisiin vastaamiseksi. Maanpäällisten langattomien sähköisten laajakaistaviestintäpalvelujen lisäksi tähän voisi sisältyä myös unionin taajuuspolitiikan alakohtaisten painopisteiden mukainen käyttö, erityisesti ohjelma- ja tapahtumatuotanto, väestönsuojelu- ja pelastuspalvelut sekä esineiden internet, sekä taajuuksien tehokkaan käytön varmistaminen. Tässä suhteessa 790–791 MHz:n taajuusaluetta voidaan käyttää myös ilman, että se rajoittaa komission päätöksen 2010/267/EU (12) soveltamista. Rajalliseen määrään kansallisia vaihtoehtoja perustuva taajuuksien saatavuuden joustava yhdenmukaistaminen 700 MHz:n taajuusalueella näiden kansallisten tarpeiden huomioon ottamiseksi edesauttaisi mittakaavaetujen saavuttamista laitteiden osalta sekä rajat ylittävää koordinointia, ja se olisi rajoitettava käytettävissä oleviin taajuusalueisiin ja tarvittaessa niihin liittyvään dupleksimenetelmään ja kanavointijärjestelyyn. Jäsenvaltioiden olisi päätettävä kansallisten vaihtoehtojen toteuttamisesta sekä asianmukaisesta kansallisten vaihtoehtojen yhdistelmästä ja organisoitava niiden rinnakkainen käyttö. Taajuuksien käytössä kansallisiin vaihtoehtoihin olisi myös varmistettava rinnakkainen käyttö perusjärjestelyn mukaisten maanpäällisten langattomien sähköisten laajakaistaviestintäpalvelujen kanssa.

(11)

700 MHz:n taajuusalueen maanpäällisten langattomien sähköisten laajakaistaviestintäpalvelujen ja kansallisten vaihtoehtojen pitäisi varmistaa vakiintuneiden maanpäällisten televisiolähetyspalvelujen ja ohjelma- ja tapahtumatuotannon langattomien audiolaitteistojen käytön riittävä suoja 694 MHz:n alapuolella niiden sääntelyaseman mukaisesti. Kansallisella tasolla voidaan joutua soveltamaan lisätoimenpiteitä, jotta voidaan hallita langattomien sähköisten laajakaistaviestintäpalvelujen ja DTT-palvelujen välisiä häiriöitä, kuten langattomien sähköisten laajakaistaviestintäpalvelujen tukiasemalähettimien aiheuttamia häiriötä DTT-vastaanottimille tai DTT-televisiolähettimien aiheuttamia häiriöitä langattomien sähköisten laajakaistaviestintäpalvelujen perusvastaanottimille, jolloin matkaviestinoperaattorit voivat soveltaa asianmukaisia lieventämistekniikoita tapauskohtaisesti.

(12)

Vaikka radiotaajuuspäätöksen mukaiset toimenpiteet eivät rajoita jäsenvaltioiden oikeutta järjestää radiotaajuutensa ja käyttää niitä yleiseen järjestykseen ja turvallisuuteen liittyviin tarkoituksiin (etenkin väestönsuojelu- ja pelastuspalveluihin) (13), tällainen käyttö hyötyisi yhteisestä taajuusalueesta, jotta voidaan varmistaa laitteiden vapaa liikkuvuus ja palvelujen yhteentoimivuus monivuotisessa radiotaajuuspoliittisessa ohjelmassa asetetun taajuuksien saatavuutta koskevan poliittisen tavoitteen mukaisesti. Maanpäällisiä langattomia sähköisiä laajakaistaviestintäpalveluja koskevat yhdenmukaistetut tekniset ehdot mahdollistaisivat, kun se on tarpeellista ja asianmukaista osana perusjärjestelyä, sellaisten PPDR-laajakaistapalvelujen käyttöönoton, joissa näitä teknisiä ehtoja voidaan käyttää sen olettamuksen pohjalta, että PPDR-verkolla on samanlaiset rinnakkaiskäyttöominaisuudet kuin maanpäällisillä langattomilla sähköisillä laajakaistaviestintäpalveluilla. Kun jäsenvaltiot varaavat taajuuksia sähköisiin viestintäpalveluihin muulla kuin yksinoikeuteen perustuvalla tavalla, ne voivat tarvittaessa ottaa käyttöön myös väestönsuojelu- ja pelastuspalvelut. Tältä osin radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän strategisia alakohtaisia taajuustarpeita koskevassa raportissa tunnustetaan, että PPDR-laajakaistapalvelujen taajuustarpeet ovat erilaiset eri jäsenvaltioissa ja että kansalliset ratkaisut riippuvat poliittisista päätöksistä. Tämä koskee myös menetelmää, jonka mukaisesti yleisen turvallisuuden varmistamiseen liittyviä operaatioita hoidetaan, sekä siihen liittyviä kansallisten viranomaisten ja julkisten toimijoiden tehtäviä.

(13)

CEPT:n raporteissa 53 ja 60 viitataan tarpeeseen määritellä asetusmenettely ohjelma- ja tapahtumatuotannon langattomille audiolaitteistoille, jotta voidaan varmistaa häiriötön toiminta vaaditun palvelun laadun saavuttamiseksi. Jotta voitaisiin parantaa vierekkäisiä taajuusalueita käyttävien sisätiloissa käytettävien ohjelma- ja tapahtumatuotannon langattomien audiolaitteistojen ja matkaviestintäverkkojen rinnakkaista toimintaa, jäsenvaltioiden olisi edistettävä, silloin kun se on mahdollista ja tarpeellista, häiriöiden lieventämisratkaisujen, kuten komission täytäntöönpanopäätöksessä 2014/641/EU (14) tarkoitettujen ratkaisujen, toteuttamista.

(14)

Jäsenvaltioiden olisi tehtävä asiaa koskevat kahdenväliset rajat ylittävät sopimukset toisten jäsenvaltioiden ja EU:n ulkopuolisten maiden kanssa. Tällaiset jäsenvaltioiden ja EU:n ulkopuolisten maiden väliset sopimukset voivat olla tarpeellisia tietyissä jäsenvaltioiden alueiden osissa, jotta voidaan varmistaa yhdenmukaistettujen parametrien täytäntöönpano, välttää haitalliset häiriöt ja tehostaa taajuuksien käyttöä. Radiotaajuuspolitiikkaa käsittelevän ryhmän raportissa, joka koskee lähetystoiminnan taajuuksien koordinointia 700 MHz:n taajuusalueen uudelleen osoittamisen tapauksessa (15), esitetään maanpäällisten langattomien sähköisten laajakaistaviestintäpalvelujen ja maanpäällisten televisiolähetyspalvelujen välistä rajat ylittävää koordinointia koskevat tekniset ehdot ja periaatteet, myös suhteessa EU:n ulkopuolisiin maihin.

(15)

Jäsenvaltioiden olisi raportoitava komissiolle tämän päätöksen täytäntöönpanosta ja 700 MHz:n taajuusalueen käytöstä, erityisesti sen mukauttamiseksi langattomien järjestelmien tulevaan kehitykseen (esim. 5G:n ja esineiden internetin yhteydessä), joka voi vaikuttaa taajuusalueen käyttöön maanpäällisissä langattomissa sähköisissä laajakaistaviestintäpalveluissa ja kansallisissa vaihtoehdoissa. Tämä helpottaa päätöksen vaikutusten arviointia EU:n tasolla sekä tarvittaessa sen oikea-aikaista uudelleentarkastelua.

(16)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat radiotaajuuskomitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Tällä päätöksellä yhdenmukaistetaan tekniset ehdot, jotka koskevat 694–790 MHz:n, jäljempänä ’700 MHz’, taajuusalueen saatavuutta ja tehokasta käyttöä langattomien sähköisten laajakaistaviestintäpalvelujen tarjontaan soveltuvia maanpäällisiä järjestelmiä varten unionissa. Sillä pyritään myös helpottamaan taajuuksien joustavaa kansallista käyttöä kansallisiin erityistarpeisiin vastaamiseksi monivuotisessa radiotaajuuspoliittisessa ohjelmassa määriteltyjen taajuuspolitiikan painopisteiden mukaisesti. Tässä päätöksessä vahvistettujen 790–791 MHz:n taajuusaluetta koskevien yhdenmukaistettujen ehtojen soveltaminen ei rajoita päätöksen 2010/267/EU säännösten soveltamista.

2 artikla

Tässä päätöksessä tarkoitetaan

1.

’ohjelma- ja tapahtumatuotannon langattomilla audiolaitteistoilla’ analogisten tai digitaalisten audiosignaalien siirtämiseen rajallisen lähetin- ja vastaanotinmäärän välillä käytettäviä radiolaitteistoja, kuten radiomikrofoneja, korvamonitorijärjestelmiä ja audiolinkkejä, joita käytetään pääasiassa radio- ja televisio-ohjelmien tuotannossa tai yksityisissä tai julkisissa sosiaalisissa tai kulttuuritapahtumissa;

2.

’väestönsuojelu- ja pelastuspalvelujen (PPDR) radioviestinnällä’ yleiseen turvallisuuteen ja puolustukseen liittyvissä tarkoituksissa käytettäviä radiosovelluksia, joita käyttävät sellaiset kansalliset viranomaiset tai asiaankuuluvat toiminnanharjoittajat, jotka vastaavat yleiseen turvallisuuteen liittyviin kansallisiin tarpeisiin, hätätilanteet mukaan lukien;

3.

’laitteiden väliseen suoraan tiedonsiirtoon (M2M) liittyvällä radioviestinnällä’ radiolinkkejä, joilla välitetään tietoa monimutkaisen ekosysteemin muodostavien fyysisten tai virtuaalisten olioiden välillä, esineiden internet mukaan lukien; tällaiset radiolinkit voidaan toteuttaa sähköisten viestintäpalvelujen (esimerkiksi matkaviestintätekniikkaan perustuvien) tai muiden palvelujen avulla taajuuksien toimilupaan perustuvan tai ilman toimilupaa tapahtuvan käytön pohjalta.

3 artikla

1.   Kun jäsenvaltiot varaavat ja asettavat saataville 700 MHz:n taajuusalueen muiden verkkojen kuin suurtehoisten televisiolähetysverkkojen käyttöön, niiden on

a)

muulla kuin yksinoikeuteen perustuvalla tavalla varattava ja asetettava saataville 703–733 MHz:n ja 758–788 MHz:n taajuusalueet langattomien sähköisten laajakaistaviestintäpalvelujen tarjontaan soveltuvia maanpäällisiä järjestelmiä varten liitteessä olevassa A.1, B ja C kohdassa esitettyjen parametrien mukaisesti;

b)

kansallisten päätösten ja valinnan mukaisesti varattava ja asetettava saataville muut kuin 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetut 700 MHz:n taajuusalueen osat käytettäviksi liitteessä olevassa A.2–A.5 kohdassa esitettyjen parametrien mukaisesti.

2.   Jäsenvaltioiden on helpotettava taajuuksien rinnakkaista käyttöä 1 kohdassa tarkoitettuihin eri käyttötarkoituksiin.

4 artikla

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 3 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetut järjestelmät tarjoavat riittävän suojan viereisen 470–694 MHz:n taajuusalueen olemassa oleville järjestelmille, erityisesti maanpäällisille digitaalisille televisiolähetyspalveluille ja ohjelma- ja tapahtumatuotannon langattomille audiolaitteistoille, niiden sääntelyaseman mukaisesti.

5 artikla

Jäsenvaltioiden on helpotettava rajat ylittävää koordinointia koskevien sopimusten tekoa, jotta mahdollistettaisiin 3 artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja tarvittaessa 3 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen järjestelmien toiminta, ottaen huomioon olemassa olevat sääntelymenettelyt ja oikeudet sekä asiaa koskevat kansainväliset sopimukset.

6 artikla

Jäsenvaltioiden on tarkkailtava 700 MHz:n taajuusalueen käyttöä ja ilmoitettava havainnoistaan komissiolle pyynnöstä tai omasta aloitteestaan, jotta tätä päätöstä voidaan hyvissä ajoin tarkastella uudelleen, jos se on tarpeen.

7 artikla

Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 28 päivänä huhtikuuta 2016.

Komission puolesta

Günther OETTINGER

Komission jäsen


(1)  EYVL L 108, 24.4.2002, s. 1.

(2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 243/2012/EU, annettu 14 päivänä maaliskuuta 2012, monivuotisen radiotaajuuspoliittisen ohjelman perustamisesta (EUVL L 81, 21.3.2012, s. 7).

(3)  Ohjelman 3 artiklan b alakohta.

(4)  Ohjelman 8 artiklan 5 kohta.

(5)  Ohjelman 8 artiklan 3 kohta.

(6)  Ohjelman 8 artiklan 6 kohta.

(7)  Asiakirja RSPG13-540rev2.

(8)  Katso: http://ec.europa.eu/priorities/digital-single-market/index_en.htm

(9)  Asiakirja RSPG 15–595 final: http://rspg-spectrum.eu/wp-content/uploads/2013/05/RSPG15-595_final-RSPG_opinion_UHF.pdf

(10)  CEPT Report 53: http://www.erodocdb.dk/Docs/doc98/official/pdf/CEPTREP053.PDF

(11)  CEPT Report 60: http://www.erodocdb.dk/Docs/doc98/official/pdf/CEPTREP060.PDF

(12)  Komission päätös 2010/267/EU, annettu 6 päivänä toukokuuta 2010, taajuusalueen 790–862 MHz käytön teknisten ehtojen yhdenmukaistamisesta sähköisten viestintäpalvelujen tarjontaan Euroopan unionissa pystyviä maanpäällisiä järjestelmiä varten (EUVL L 117, 11.5.2010, s. 95).

(13)  Radiotaajuuspäätöksen 1 artiklan 4 kohta.

(14)  Komission täytäntöönpanopäätös 2014/641/EU, annettu 1 päivänä syyskuuta 2014, unionissa ohjelma- ja tapahtumatuotannon langattomissa audiolaitteistoissa käytettäviä radiotaajuuksia koskevista yhdenmukaistetuista teknisistä ehdoista (EUVL L 263, 3.9.2014, s. 29).

(15)  Asiakirja RSPG13-524 rev1: https://circabc.europa.eu/d/a/workspace/SpacesStore/614d3daf-76a0-402d-8133-77d2d3dd2518/RSPG13-524%20rev1%20Report_700MHz_reallocation_REV.pdf


LIITE

3 ARTIKLASSA TARKOITETUT PARAMETRIT

A.   Yleiset parametrit

1.

Tämän asetuksen 3 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti taajuusalueilla 703–733 MHz ja 758–788 MHz sovelletaan seuraavaa taajuusjärjestelyä:

a)

Käyttöön osoitettavat lohkokoot ovat 5 MHz:n kerrannaisia (1).

b)

Toimintamuoto on taajuusjakoinen dupleksi (FDD). Dupleksiväli on 55 MHz, ja päätelaitteen lähetyksissä (nouseva FDD-siirtotie) käytetään alempaa taajuusaluetta 703–733 MHz ja tukiasemien lähetyksissä (laskeva FDD-siirtotie) ylempää taajuusaluetta 758–788 MHz.

c)

Osoitetun lohkon alempi rajataajuus on sama kuin taajuusalueen reuna 703 MHz tai 5 MHz:n kerrannaisen etäisyydellä siitä.

Väestönsuojelu- ja pelastuspalvelujen radioviestinnässä olisi käytettävä tässä liitteessä vahvistettuja langattomien sähköisten laajakaistaviestintäpalvelujen teknisiä ehtoja, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden oikeutta järjestää radiotaajuutensa ja käyttää niitä yleiseen turvallisuuteen ja puolustukseen liittyviin tarkoituksiin.

2.

Tämän asetuksen 3 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti taajuusalueella 738–758 MHz sovelletaan seuraavaa taajuusjärjestelyä, kun sitä käytetään kokonaan tai osittain langattomien sähköisten laajakaistaviestintäpalvelujen tarjontaan soveltuvia maanpäällisiä järjestelmiä varten:

a)

Varatun taajuusalueen yläreuna on joko 758 MHz tai 753 MHz; viimeksi mainittua sovelletaan ainoastaan yhdessä A.3 kohdan mukaisen taajuusjärjestelyn kanssa, joka alkaa 753 MHz:stä.

b)

Varatun taajuusalueen alareuna on jokin seuraavista: 738 MHz, 743 MHz, 748 MHz tai 753 MHz.

c)

Toimintamuoto rajoitetaan pelkästään laskevan siirtotien tukiasemalähetyksiin B kohdan teknisten parametrien mukaisesti.

d)

Varatulla taajuusalueella käyttöön osoitettavat lohkokoot ovat 5 MHz:n kerrannaisia (1). Osoitetun lohkon ylempi rajataajuus on sama kuin taajuusalueen yläreuna tai 5 MHz:n kerrannaisen etäisyydellä siitä.

3.

Tämän asetuksen 3 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti taajuusalueilla 698–703 MHz, 733–736 MHz, 753–758 MHz ja 788–791 MHz sovelletaan seuraavaa taajuusjärjestelyä, kun niitä käytetään kokonaan tai osittain väestönsuojelu- ja pelastuspalvelujen radioviestintään: Toimintamuoto on taajuusjakoinen dupleksi (FDD). Dupleksiväli on 55 MHz, ja päätelaitteen lähetyksissä (nouseva PPDR-siirtotie) käytetään jompaakumpaa taajuusalueista 698–703 MHz ja 733–736 MHz tai niitä molempia ja tukiasemien lähetyksissä (laskeva PPDR-siirtotie) jompaakumpaa taajuusalueista 753–758 MHz ja 788–791 MHz tai niitä molempia.

Taajuusalueita 703–733 MHz ja 758–788 MHz tai niiden osaa voidaan käyttää myös väestönsuojelu- ja pelastuspalvelujen radioviestintään. Tällaista käyttöä käsitellään A.1 kohdassa.

4.

Tämän asetuksen 3 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti taajuusalueilla 733–736 MHz ja 788–791 MHz sovelletaan seuraavaa taajuusjärjestelyä, kun niitä käytetään M2M-radioviestintään: Toimintamuoto on taajuusjakoinen dupleksi (FDD). Dupleksiväli on 55 MHz, ja päätelaitteen lähetyksissä (nouseva M2M-siirtotie) käytetään taajuusaluetta 733–736 MHz ja tukiasemien lähetyksissä (laskeva M2M-siirtotie) taajuusaluetta 788–791 MHz.

5.

Tämän asetuksen 3 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti jäsenvaltiot päättävät taajuusalueilla 694–703 MHz ja 733–758 MHz sovellettavasta taajuusjärjestelystä, kun niitä käytetään kokonaan tai osittain ohjelma- ja tapahtumatuotannon langattomissa audiolaitteistoissa. Jotta voidaan parantaa 694–703 MHz:n ja/tai 733–758 MHz:n taajuusalueilla sisätiloissa käytettävien ohjelma- ja tapahtumatuotannon langattomien audiolaitteistojen ja matkaviestintäverkkojen rinnakkaistoimintaa, jäsenvaltioiden on edistettävä, silloin kun se on mahdollista ja tarpeellista, häiriöiden lieventämisratkaisujen toteuttamista.

B.   Sähköisten viestintäpalvelujen tarjontaan taajuusalueella 738–788 MHz soveltuvien maanpäällisten järjestelmien tukiasemien tekniset ehdot

Seuraavia tukiasemien teknisiä parametreja, joita kutsutaan BEM-arvoiksi (Block Edge Mask), on käytettävä naapuriverkkojen rinnakkaistoiminnan varmistamiseksi ja muiden palvelujen tai sovellusten suojaamiseksi vierekkäisillä taajuuskaistoilla. Voidaan myös käyttää väljempiä teknisiä parametreja, jos asianomaiset operaattorit tai hallintoelimet sopivat niistä ja jos kyseiset parametrit täyttävät tekniset ehdot, joita sovelletaan muiden palvelujen tai sovellusten suojaamiseksi, myös vierekkäisillä taajuuskaistoilla tai rajat ylittävien sopimusten velvoitteiden mukaisesti.

BEM (2) on lähetysmaski, joka määritellään taajuuden funktiona suhteessa taajuuslohkon reunaan, kun viimeksi mainittu on sen taajuuslohkon rajataajuus, jonka käyttöoikeudet operaattorille on annettu. BEM koostuu useista osatekijöistä, jotka määritellään tietyille mittauskaistaleveyksille. ”Kaistan reuna” tarkoittaa tiettyyn käyttöön varatun taajuusalueen rajataajuutta.

Jäljempänä esitetyt tukiasemien BEM-arvot on kehitetty matkaviestintäverkossa käytettäville laitteille. Samaa tukiaseman BEM-arvoa sovelletaan sekä laskevan FDD-siirtotien käyttöön 758–788 MHz:n taajuusalueella (siten kuin se on määritelty A.1 kohdassa) että vapaaehtoiseen pelkän laskevan siirtotien käyttöön 738–758 MHz:n taajuusalueella (siten kuin se on määritelty A.2 kohdassa). BEM-arvoilla suojataan muita sähköisissä viestintäpalveluissa käytettäviä taajuuslohkoja (mukaan lukien ainoastaan laskevan siirtotien käyttö) sekä muita palveluja ja sovelluksia vierekkäisillä taajuuskaistoilla. Kansallisella tasolla voidaan soveltaa lisätoimenpiteitä, jotka eivät rajoita laitteisiin liittyvien mittakaavaetujen saavuttamista ja joilla helpotetaan edelleen sähköisten viestintäpalvelujen ja muiden käyttötarkoitusten rinnakkaista toimintaa 700 MHz:n taajuusalueella.

Tukiaseman BEM koostuu lohkonsisäisistä ja lohkon ulkopuolisista tehorajoista. Lohkonsisäistä tehorajaa sovelletaan operaattorille osoitettuun lohkoon. Lohkon ulkopuolisia tehorajoja sovelletaan 700 MHz:n taajuusalueella tai sen ulkopuolella oleviin taajuuksiin, jotka ovat operaattorille osoitetun lohkon ulkopuolella. Taulukossa 1 esitetään tukiaseman BEM-parametrin erilaiset taajuuselementit siten, että kaikki BEM-parametrin osatekijät ’lohkonsisäistä’ lukuun ottamatta liittyvät lohkon ulkopuolisiin tehorajoihin. Taulukossa 2 esitetään vapaaehtoiset lohkonsisäiset tehorajat. BEM-parametrin eri osatekijöiden lohkon ulkopuoliset tehorajat esitetään taulukoissa 3–8.

Tukiaseman BEM-arvon selvittämiseksi tietylle lohkolle laskevassa FDD-siirtotiessä tai 738–758 MHz:n taajuusalueella, kun sitä käytetään vapaaehtoisesti pelkässä laskevassa siirtotiessä, BEM-parametrin osatekijöitä käytetään seuraavasti:

Operaattorille osoitettuun lohkoon sovelletaan lohkonsisäistä tehorajaa.

Seuraavaksi määritellään siirtymäalueet ja sovelletaan niitä vastaavia tehorajoja. Siirtymäalueet voivat olla osittain päällekkäisiä suojakaistojen, viereisten kaistojen ja keskiaukon kanssa; tässä tapauksessa käytetään siirtymäalueen tehorajoja.

Jäljelle jääviin osoitettuihin taajuuksiin, jotka muodostavat perustason (siten kuin se on määritelty taulukossa 1), sovelletaan perustason tehorajoja.

Jäljelle jääviin suojakaistojen taajuuksiin (eli taajuuksiin, jotka eivät sisälly siirtymäalueisiin tai joita ei käytetä PPDR- tai M2M-radioviestinnässä) sovelletaan suojakaistan tehorajoja.

Taajuusalueen 733–758 MHz taajuuksiin, joita ei käytetä pelkässä laskevassa siirtotiessä tai PPDR- tai M2M-radioviestinnässä, sovelletaan keskiaukon tehorajoja.

Taulukko 1

A.1 ja A.2 kohdan mukaisten lohkojen BEM-parametrin osatekijöiden määritelmät

Osatekijä

Määritelmä

Lohkonsisäinen

Viittaa lohkoon, jolle BEM määritetään.

Perustaso

Taajuusalueilla 703–733 MHz (nouseva FDD-siirtotie) ja 758–788 MHz (laskeva FDD-siirtotie) käytetyt taajuudet sekä taajuusalueella 738–758 MHz pelkästään laskevassa siirtotiessä (tapauksen mukaan) käytetyt taajuudet maanpäällisiä digitaalisia televisiolähetyspalveluja varten 694 MHz:n kaistan reunan alapuolella, sähköisten viestintäpalvelujen tarjontaan soveltuvia maanpäällisiä järjestelmiä varten 790 MHz:n yläpuolella (sekä nouseva että laskeva siirtotie), PPDR-radioviestintää varten 700 MHz:n taajuusalueella (sekä nouseva että laskeva siirtotie) ja M2M-radioviestintää varten 700 MHz:n taajuusalueella (sekä nouseva että laskeva siirtotie).

Siirtymäalue

Taajuudet 0–10 MHz operaattorille osoitetun lohkon alapuolella ja 0–10 MHz lohkon yläpuolella. Siirtymäalueen tehorajoja ei sovelleta taajuusalueella, jolla siirtymäalueet ja nousevaan FDD-siirtotiehen, nousevaan PPDR-siirtotiehen tai nousevaan M2M-siirtotiehen käytetyt taajuudet ovat osittain päällekkäisiä.

Suojakaistat

a)

700 MHz:n taajuusalueen alareunan ja nousevan FDD-siirtotien alareunan (eli 694–703 MHz) väliset taajuudet;

b)

laskevan FDD-siirtotien yläreunan (eli 788 MHz) ja komission päätöksen 2010/267/EU mukaisen laskevan FDD-siirtotien alareunan (eli 791 MHz) väliset taajuudet.

Jos siirtymäalue ja suojakaista ovat osittain päällekkäisiä, käytetään siirtymäalueen tehorajoja. Jos taajuuksia käytetään PPDR- tai M2M-radioviestintään, käytetään perustason tai siirtymäalueen tehorajoja.

Keskiaukko

Taajuusalueen 733–758 MHz taajuudet.

Jos siirtymäalue ja se keskiaukon osa, jota ei käytetä pelkässä laskevassa siirtotiessä tai PPDR- tai M2M-radioviestinnässä, ovat osittain päällekkäisiä, käytetään siirtymäalueen tehorajoja.

Lohkonsisäiset vaatimukset

Taulukko 2

Tukiaseman lohkonsisäinen tehoraja

Taajuusalue

Suurin keskimääräinen EIRP (3)

Mittauskaistanleveys

Operaattorille osoitettu lohko

Ei pakollinen.

Jos viranomaiset haluavat asettaa ylärajan, se saa olla korkeintaan 64 dBm/5 MHz antennia kohti.

5 MHz

Lohkon ulkopuoliset vaatimukset

Taulukko 3

Tukiaseman perustason tehoraja

Taajuusalue

Suojatun lohkon kaistanleveys

Suurin keskimääräinen EIRP

Mittauskaistanleveys

Nousevan siirtotien taajuudet alueella 698–736 MHz (4)

≥ 5 MHz

– 50 dBm solua kohti (5)

5 MHz

3 MHz

– 52 dBm solua kohti (5)

3 MHz (4)

≤ 3 MHz

– 64 dBm solua kohti (5)

200 kHz (4)

Päätöksessä 2010/267/EU määritellyt nousevan FDD-siirtotien taajuudet (eli 832–862 MHz)

≥ 5 MHz

– 49 dBm solua kohti (5)

5 MHz

Laskevan siirtotien taajuudet alueella 738–791 MHz

≥ 5 MHz

16 dBm antennia kohti

5 MHz

3 MHz

14 dBm antennia kohti

3 MHz

< 3 MHz

2 dBm antennia kohti

200 kHz

Päätöksessä 2010/267/EU määritellyt laskevan FDD-siirtotien taajuudet (eli 791–821 MHz)

≥ 5 MHz

16 dBm antennia kohti

5 MHz


Taulukko 4

Tukiaseman siirtymäalueen tehorajat alueella 733–788 MHz

Taajuusalue

Suurin keskimääräinen EIRP

Mittauskaistanleveys

– 10 ja – 5 MHz:n välillä lohkon alareunasta

18 dBm antennia kohti

5 MHz

– 5 ja 0 MHz:n välillä lohkon alareunasta

22 dBm antennia kohti

5 MHz

0 ja + 5 MHz:n välillä lohkon yläreunasta

22 dBm antennia kohti

5 MHz

+ 5 ja + 10 MHz:n välillä lohkon yläreunasta

18 dBm antennia kohti

5 MHz


Taulukko 5

Tukiaseman siirtymäalueen tehorajat 788 MHz:n yläpuolella

Taajuusalue

Suurin keskimääräinen EIRP

Mittauskaistanleveys

788–791 MHz lohkolle, jonka yläreuna on 788 MHz

21 dBm antennia kohti

3 MHz

788–791 MHz lohkolle, jonka yläreuna on 783 MHz

16 dBm antennia kohti

3 MHz

788–791 MHz lohkolle, jonka yläreuna on 788 MHz, sellaisten järjestelmien suojaamiseksi, joiden kaistanleveys < 3 MHz

11 dBm antennia kohti

200 kHz

788–791 MHz lohkolle, jonka yläreuna on 783 MHz, sellaisten järjestelmien suojaamiseksi, joiden kaistanleveys < 3 MHz

4 dBm antennia kohti

200 kHz

791–796 MHz lohkolle, jonka yläreuna on 788 MHz

19 dBm antennia kohti

5 MHz

791–796 MHz lohkolle, jonka yläreuna on 783 MHz

17 dBm antennia kohti

5 MHz

796–801 MHz lohkolle, jonka yläreuna on 788 MHz

17 dBm antennia kohti

5 MHz


Taulukko 6

Tukiaseman tehorajat sille keskiaukon osalle, jota ei käytetä pelkässä laskevassa siirtotiessä tai PPDR- tai M2M-radioviestinnässä

Taajuusalue

Suurin keskimääräinen EIRP

Mittauskaistanleveys

– 10 ja 0 MHz:n välillä laskevan FDD-siirtotien kaistan alareunasta tai alhaisimman pelkän laskevan siirtotien lohkon alareunasta, mutta nousevan FDD-siirtotien kaistan yläreunan yläpuolella

16 dBm antennia kohti

5 MHz

Yli 10 MHz laskevan FDD-siirtotien kaistan alareunasta tai alhaisimman pelkän laskevan siirtotien lohkon alareunasta, mutta nousevan FDD-siirtotien kaistan yläreunan yläpuolella

– 4 dBm antennia kohti

5 MHz


Taulukko 7

Tukiaseman tehorajat sille suojakaistojen osalle, jota ei käytetä PPDR- tai M2M-radioviestinnässä

Taajuusalue

Suurin keskimääräinen EIRP

Mittauskaistanleveys

700 MHz:n taajuusalueen alareunan ja nousevan FDD-siirtotien kaistan alareunan väliset taajuudet (eli 694–703 MHz)

– 32 dBm solua kohti (6)

1 MHz

Laskevan FDD-siirtotien kaistan yläreunan ja päätöksessä 2010/267/EU määritellyn laskevan FDD-siirtotien kaistan alareunan väliset taajuudet (eli 788–791 MHz)

14 dBm antennia kohti

3 MHz


Taulukko 8

Tukiaseman perustason tehorajat alle 694 MHz:n taajuuksille

Taajuusalue

Suurin keskimääräinen EIRP

Mittauskaistanleveys

Alle 694 MHz:n taajuudet, joissa maanpäälliset digitaaliset televisiolähetykset on suojattu

– 23 dBm solua kohti (7)

8 MHz

C.   Taajuusalueella 703–733 MHz tarjottavien sähköisten viestintäpalvelujen päätelaitteiden tekniset ehdot

Jäljempänä esitetyt päätelaitteiden BEM-arvot on kehitetty matkaviestintäverkossa käytettäville laitteille.

Päätelaitteen BEM koostuu lohkonsisäisistä ja lohkon ulkopuolisista tehorajoista. Lohkonsisäistä tehorajaa sovelletaan operaattorille osoitettuun lohkoon. Lohkon ulkopuolisia tehorajoja sovelletaan seuraaviin taajuuselementteihin: nousevan FDD-siirtotien ja laskevan FDD-siirtotien välinen keskiaukko (mukaan lukien pelkän laskevan siirtotien taajuudet, tapauksen mukaan), televisiolähetyksiin käytettävien taajuuksien ylärajan (694 MHz) ja nousevan FDD-siirtotien välinen suojakaista (eli 694–703 MHz) ja televisiolähetyksiin käytettävät taajuudet (eli 694 MHz:n alapuolella).

Päätelaitteiden BEM-vaatimukset esitetään taulukoissa 9–12 (8). Tehorajat on määritetty ekvivalenttisena isotrooppisena säteilytehona (EIRP) päätelaitteille, jotka on suunniteltu kiinteiksi tai asennettaviksi, ja kokonaissäteilytehona (TRP) (9) päätelaitteille, jotka on suunniteltu mukana kannettaviksi tai liikuteltaviksi.

Viranomaiset voivat lieventää lohkonsisäistä tehorajaa tietyissä tilanteissa, esim. kiinteissä päätelaitteissa maaseudulla, edellyttäen että muiden palvelujen, verkkojen tai sovellusten suojaus ei vaarannu ja rajat ylittävien koordinointisopimusten velvoitteita noudatetaan.

Lohkonsisäiset vaatimukset

Taulukko 9

Päätelaitteen lohkonsisäinen tehoraja

Suurin keskiteho

23 dBm (10)

Lohkon ulkopuoliset vaatimukset

Taulukko 10

Päätelaitteen tehorajat suojakaistalle 694–703 MHz

Taajuusalue

Suurin keskimääräinen EIRP lohkon ulkopuolella

Mittauskaistanleveys

694–698 MHz

– 7 dBm

4 MHz

698–703 MHz

2 dBm

5 MHz


Taulukko 11 (ei pakollinen)

Päätelaitteen tehorajat keskiaukolle

Taajuusalue

Suurin keskimääräinen EIRP lohkon ulkopuolella

Mittauskaistanleveys

733–738 MHz

2 dBm

5 MHz

738–753 MHz

– 6 dBm

5 MHz

753–758 MHz

– 18 dBm

5 MHz

Selvennys taulukkoon 11

Tehorajat on johdettu standardin ETSI EN 301 908-13 v6.2.1 lausekkeessa 4.2.3 määritellyistä säteilytehorajoituksista, mikä tarkoittaa, että LTE-pohjaiset laitteet ovat aina taulukossa 11 määriteltyjen säteilyrajojen mukaisia. Mitään täydentävää testimenettelyä ei tarvita sen varmistamiseksi, että tällaiset laitteet ovat edellä määriteltyjen tehorajojen mukaisia.

Taulukko 12

Päätelaitteen tehorajat maanpäällisissä televisiolähetyksissä käytetyille alle 694 MHz:n taajuuksille (ei-halutut säteilypäästöt)

Taajuusalue

Suurin keskiteho lohkon ulkopuolella

Mittauskaistanleveys

470–694 MHz

– 42 dBm

8 MHz

Selvennykset taulukkoon 12

1)

Ei-haluttujen säteilypäästöjen raja on johdettu käyttäen perustana DVB-T2:a käyttävää DTT-lähetystä ja langatonta laajakaistaverkkoa, jonka kaistanleveys on 10 MHz, kun DTT-lähetyksen ja langattoman laajakaistaverkon keskitaajuuserotus on 18 MHz (kun oletetaan 8 MHz:n tv-kanava, 9 MHz:n suojakaista ja langattoman laajakaistaverkon 10 MHz:n kaistanleveys). Jos jäsenvaltiot haluavat sallia kansalliselta pohjalta sellaisten langattomien laajakaistaverkkojen käyttöönoton, joiden kaistanleveys on suurempi kuin 10 MHz, ja jos alle 694 MHz:n taajuuksilla tuotetaan ei-haluttu lohkon ulkopuolinen teho, joka on suurempi kuin – 42 dBm/8 MHz, jäsenvaltioiden olisi harkittava seuraavia vaihtoehtoja:

a)

joko toteutetaan langattoman laajakaistaverkon suurempi kaistanleveys alkaen taajuudesta, joka on suurempi kuin 703 MHz, jotta lohkon ulkopuolisen tehon vaadittu raja täyttyy edelleen;

b)

ja/tai sovelletaan selvennyksen 3 mukaisia lieventämistekniikoita.

2)

Ei-haluttujen lohkon ulkopuolisten säteilypäästöjen raja-arvo on johdettu kiinteälle DTT-vastaanotolle. Jäsenvaltioiden, jotka haluavat ottaa huomioon sisätilojen kannettavan DTT-vastaanoton, voi olla tarpeellista toteuttaa tapauskohtaisesti lisätoimenpiteitä kansallisella tai paikallisella tasolla (ks. selvennys 3).

3)

Esimerkkejä mahdollisista lieventämistekniikoista, joita jäsenvaltiot voivat harkita, ovat ylimääräinen DTT-suodatus, päätelaitteiden lohkonsisäisen tehon alentaminen, päätelaitteiden lähetysten kaistanleveyden pienentäminen tai CEPT:n raportissa 30 esitettyyn mahdollisten lieventämistekniikoiden luetteloon sisältyvien tekniikoiden käyttäminen.

4)

Langattomien laajakaistaverkkojen ja DTT-lähetysten rinnakkaistoimintaan liittyviä lisänäkökohtia: tukiasemalähetysten aiheuttamien DTT-yhteyskatkojen lieventämiseksi voidaan soveltaa ylimääräistä ulkoista suodatusta DTT-vastaanottoketjun syötössä kansallisella tasolla, erityisesti ylikuormituskyllästymisen välttämiseksi antennivahvistimissa; lisäksi tukiasemavastaanottimissa voi esiintyä televisiolähettimistä johtuvia häiriöitä, joita aiheuttavat joko lähettimen kaistansisäinen teho tai ei-halutut säteilypäästöt. Tällaisissa tapauksissa kansallisella tasolla voidaan soveltaa tapauskohtaisesti sopivia lieventämistekniikoita.


(1)  5 MHz tai enemmän; tämä ei sulje pois pienempiä kaistaleveyksiä käyttöön osoitetussa lohkossa.

(2)  BEM perustuu pienimmän kytkentävaimennuksen (MCL) analysointiin ja simulointiin; BEM-parametrin osatekijät määritellään solu- tai antennikohtaisesti riippuen rinnakkaiskäyttöskenaariosta, josta ne on johdettu.

(3)  Ekvivalenttinen isotrooppinen säteilyteho (EIRP) on kokonaissäteilyteho kaikkiin suuntiin yhdellä paikalla tukiasemakokonaisuudesta riippumatta.

(4)  Viranomaiset voivat valita 3 MHz:n tai 200 kHz:n mittauskaistanleveyden 3 MHz:n lohkokoon suojaamiseksi toteutetuista kansallisista vaihtoehdoista riippuen.

(5)  Monia sektoreita yhdistävällä paikalla solukohtainen arvo vastaa yhden sektorin arvoa.

(6)  Monia sektoreita yhdistävällä paikalla solukohtainen arvo vastaa yhden sektorin arvoa.

(7)  Monia sektoreita yhdistävällä paikalla solukohtainen arvo vastaa yhden sektorin arvoa.

(8)  ETSI voi ottaa huomioon lisävaatimuksia yhdenmukaistetuissa standardeissa.

(9)  Kokonaissäteilyteho (TRP) mittaa antennin tosiasiallisesti säteilemän tehon suuruutta. TRP määritellään koko säteilyalueella kaikkiin suuntiin aiheutetun säteilytehon integraalina.

(10)  Tähän arvoon sovelletaan enintään + 2 dB:n toleranssia, jotta voidaan ottaa huomioon toiminta äärimmäisissä ympäristöolosuhteissa ja tuotannon toleranssit.


SUOSITUKSET

4.5.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 118/16


KOMISSION SUOSITUS (EU) 2016/688,

annettu 2 päivänä toukokuuta 2016,

Itämeren alueelta peräisin olevissa kaloissa ja kalastustuotteissa esiintyvien dioksiinien ja PCB-yhdisteiden seurannasta ja hallinnasta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 292 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Komission asetuksessa (EY) N:o 1881/2006 (1) vahvistetaan dioksiinien, dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden summan ja muiden kuin dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden enimmäismäärät kaloissa ja kalastustuotteissa. Kyseisessä asetuksessa säädetään poikkeuksista Suomen, Ruotsin ja Latvian osalta siten, että ne saavat saattaa kotimarkkinoilleen niiden alueella käytettäväksi Itämeren alueelta peräisin olevaa ja enimmäispitoisuudet ylittävää luonnosta pyydettyä lohta, luonnosta pyydettyä yli 17 cm:n mittaista silakkaa, luonnosta pyydettyä nieriää, luonnosta pyydettyä jokinahkiaista ja luonnosta pyydettyä taimenta sekä niistä saatavia tuotteita.

(2)

Tietyt Itämeren alueelta peräisin olevat kalat ja kalastustuotteet ylittävät säännöllisesti enimmäismäärät. On mahdotonta valvoa jokaista yksittäistä kalojen ja kalastustuotteiden erää enimmäismäärien noudattamista silmällä pitäen. Jotta voidaan varmistaa, että markkinoille saatetaan ainoastaan EU:n lainsäädännön vaatimusten mukaisia kaloja ja kalastustuotteita, on laadittu luettelo niistä Itämeren alueelta peräisin olevista kaloista, joiden voidaan olettaa olevan vaatimusten vastaisia. Luettelo on laadittu käytettävissä olevien tietojen perusteella, ja se on saatettava säännöllisesti ajan tasalle. Niiden Itämeren alueelta peräisin olevien kalojen ja kalastustuotteiden osalta, joiden ei voida saatavilla olevien esiintymistietojen perusteella taata täyttävän vaatimuksia, on määritetty erityisiä riskinhallintatoimenpiteitä sen varmistamiseksi, että markkinoille saatetaan ainoastaan EU:n lainsäädännön vaatimusten mukaisia kaloja ja kalastustuotteita.

(3)

Itämeren alueelta peräisin olevissa kaloissa ja kalastustuotteissa esiintyvien dioksiinien ja PCB-yhdisteiden seurantaa on tarpeen jatkaa. On aiheellista suositella saaliin määrän perusteella kalojen ja kalastustuotteiden näytteiden vähimmäismäärää, jotka olisi analysoitava koordinoidusti,

ON ANTANUT TÄMÄN SUOSITUKSEN:

1.

Tanskan, Saksan, Puolan, Latvian, Viron, Liettuan, Suomen ja Ruotsin olisi aktiivisessa yhteistyössä elintarvikealan toimijoiden kanssa seurattava dioksiinien, dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden ja muiden kuin dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden esiintymistä Itämeren alueelta peräisin olevissa kaloissa ja kalastustuotteissa, kuten maksassa, tämän suosituksen liitteen I mukaisesti.

2.

Sen varmistamiseksi, että näytteet ovat tutkittavan erän suhteen edustavia, jäsenvaltioiden ja elintarvikealan toimijoiden olisi noudatettava komission asetuksessa (EU) N:o 589/2014 (2) vahvistettuja näytteenottomenetelmiä.

3.

Dioksiinien, dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden ja muiden kuin dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden esiintymisen seurannassa käytettävän analyysimenetelmän on noudatettava asetuksessa (EU) N:o 589/2014 vahvistettuja perusteita.

4.

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että analyysien tulokset toimitetaan säännöllisesti (kuuden kuukauden välein) EFSAlle EFSAn tietojen esitysmuodossa, joka on elintarvikkeiden ja rehujen osalta käytettävää näytteen standardikuvausta (SSD) koskevissa EFSAn ohjeissa (3) esitettyjen vaatimusten ja EFSAn erityisten raportointivaatimusten mukainen.

Näytteet voivat olla yksittäisiä kaloja tai yhdistettyjä näytteitä, mutta yhdistettyjen näytteiden tapauksessa kalojen on oltava samankokoisia ja pyydetty samalta ICES-alueelta.

Silakan, lohen, (meri)taimenen ja kilohailin osalta sovelletaan erityisiä täydentäviä raportointivaatimuksia (jos niitä ei ole vielä nimenomaisesti mainittu tavanomaisessa raportointimallissa):

Pyyntialue, mieluiten ICES-alue (muu maininta, kuten FAO-pääkalastusalue tai Itämeren osan nimi voidaan hyväksyä, jos ICES-alue ei ole tiedossa). Jos kalat ovat peräisin järvistä tai joista, järven tai joen nimi on ilmoitettava.

Tietoja, joissa ei täsmällisesti mainita aluetta, jolla kalat on pyydetty, voidaan täydentää mahdollisimman tarkalla maininnalla siitä, mistä ne on pyydetty.

Pyyntipäivä

Kalojen koko/kalojen ikä/kalojen paino

Kalojen koon mittaus on suoritettava neuvoston asetuksen (EY) N:o 2187/2005 (4) mukaisesti. Koko ja paino ovat tärkeimmät parametrit. Ikä voidaan antaa, jos se on tiedossa.

Tiedot analysoidusta aineksesta (liha, maksa, …)

Näytteeseen kuuluvan kalan / kuuluvien kalojen rasvapitoisuus

Tiedot käsittelystä (siistitty, savustettu tai muuten käsitelty)

Muut olennaiset tiedot (esim. näytteen ominaisuuksista, jos tavanomaiset sarakkeet eivät ole riittävän yksityiskohtaisia: esim. yhtä kalaa koskeva tulos).

5.

Vuodesta 2009 lähtien otetuista näytteistä saatavilla olevat tiedot, joita ei ole vielä toimitettu EFSAn tietokantaan, olisi toimitettava EFSAlle EFSAn tietojen esitysmuodossa, jos mahdollista.

6.

Käytettävissä olevien nykyisten tietojen pohjalta tiedot dioksiinien, dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden ja muiden kuin dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden esiintymisestä tietyltä maantieteelliseltä alueelta (ICES-alue) peräisin olevissa tietynikäisissä ja -kokoisissa tietyissä kalalajeissa erityisesti sen osalta, ovatko ne asetuksessa (EY) N:o 1881/2006 vahvistettujen enimmäismäärien mukaiset, esitetään liitteessä II.

7.

Sen varmistamiseksi, että EU:n markkinoille saatetaan ainoastaan EU:n lainsäädännön vaatimusten mukaisia kaloja ja kalastustuotteita, Itämeren alueelta peräisin oleviin kaloihin suositellaan sovellettavan liitteessä III esitettyjä riskinhallintatoimenpiteitä. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut jäsenvaltiot voivat toteuttaa kansallisia toimenpiteitä, joilla pannaan täytäntöön liitteessä III suositellut riskinhallintatoimenpiteet.

Tehty Brysselissä 2 päivänä toukokuuta 2016.

Komission puolesta

Vytenis ANDRIUKAITIS

Komission jäsen


(1)  Komission asetus (EY) N:o 1881/2006, annettu 19 päivänä joulukuuta 2006, tiettyjen elintarvikkeissa olevien vierasaineiden enimmäismäärien vahvistamisesta (EUVL L 364, 20.12.2006, s. 5).

(2)  Komission asetus (EU) N:o 589/2014, annettu 2 päivänä kesäkuuta 2014, näytteenotto- ja määritysmenetelmistä tietyissä elintarvikkeissa olevien dioksiinien, dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden ja muiden kuin dioksiinien kaltaisten PCB-yhdisteiden pitoisuuksien tarkastusta varten sekä asetuksen (EU) N:o 252/2012 kumoamisesta (EUVL L 164, 3.6.2014, s. 18).

(3)  http://www.efsa.europa.eu/en/datex/datexsubmitdata.htm

(4)  Neuvoston asetus (EY) N:o 2187/2005, annettu 21 päivänä joulukuuta 2005, kalavarojen säilyttämisestä teknisten toimenpiteiden avulla Itämeren, Belttien ja Juutinrauman vesialueilla, asetuksen (EY) N:o 1434/98 muuttamisesta ja asetuksen (EY) N:o 88/98 kumoamisesta (EUVL L 349, 31.12.2005, s. 1).


LIITE I

1)

Silakan (Clupea harengus membras) näytteiden vähimmäismäärä, joka suositellaan otettavaksi vuonna 2016 dioksiinien, dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden ja muiden kuin dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden esiintymisen analysoimiseksi, mieluiten ICES-alueilla 28–1, 28–2, 29, 30, 31 ja 32.

 

DE

DK

EE

FIN

LT

LV

PL

SE

Yht.

Silakka

7

5

7

20

4

4

9

14

70

2)

Kilohailin (Sprattus sprattus) näytteiden vähimmäismäärä, joka suositellaan otettavaksi vuonna 2017 dioksiinien, dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden ja muiden kuin dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden esiintymisen analysoimiseksi, mieluiten ICES-alueilla 29, 30, 31 ja 32.

 

DE

DK

EE

FIN

LT

LV

PL

SE

Yht.

Kilohaili

5

8

8

5

5

9

18

12

70

3)

Lohen (Salmo salar) ja taimenen (Salmo trutta, Oncorhynchus mykiss) näytteiden vähimmäismäärä, joka suositellaan otettavaksi vuonna 2018 dioksiinien, dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden ja muiden kuin dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden esiintymisen analysoimiseksi.

 

DE

DK

EE

FIN

LT

LV

PL

SE

Yht.

Lohi/taimen

5

12

5

15

5

5

11

12

70

4)

Näytteiden vähimmäismäärä, joka suositellaan otettavaksi vuosittain vuosina 2016–2018 dioksiinien, dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden ja muiden kuin dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden esiintymisen analysoimiseksi.

 

DE

DK

EE

FIN

LT

LV

PL

SE

Yht.

Useita kalalajeja (*)

10

10

10

10

10

10

10

10

80


(*)  Turska (Gadus morhua), punakampela (Pleuronectes platessa), jokinahkiainen (Lampetra fluviatilis), nieriä (Salvelinus sp.), pasuri (Blicca bjoerkna), ankerias (Anguilla Anguilla), lahna (Abramis brama), kampela (Platichthys flesus), ahven (Perca fluviatilis), hauki (Esox lucius), kuha (Sander lucioperca), särki (Rutilus rutilus), muikku (Coregonus Albula), nokkakala (Belone belone), kuore (Osmerus eperlanus), piikkikampela (Psetta maxima), vimpa (Vimba vimba), siika (Coregonus sp.) ja valkoturska (Merlangius merlangus).


LIITE II

Tiedot dioksiinien, dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden ja muiden kuin dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden esiintymisestä tietyltä maantieteelliseltä alueelta (ICES-alue) peräisin olevissa tietynikäisissä ja -kokoisissa tietyissä kalalajeissa erityisesti sen osalta, ovatko ne asetuksessa (EY) N:o 1881/2006 vahvistettujen enimmäismäärien mukaiset

1.   Kalojen koko

Kaikkien tässä liitteessä tarkoitettujen kalojen koko on mitattava jäljempänä olevassa kuvassa esitetyllä tavalla kuonon kärjestä pyrstöevän kärkeen.

Image

2.   Kestävyyssyistä vahvistetut tiettyjen sellaisten kalalajien vähimmäiskoot, joita saa pyytää Itämeren alueella (asetus (EY) N:o 2187/2005)

Lohi (Salmo salar) (koko Itämeren alue lukuun ottamatta ICES-aluetta 31): vähimmäiskoko on 60 cm (näin ollen alle 2 kg:n painoisia kaloja ei saa pyytää).

Lohi (Salmo salar) (ICES-alue 31): vähimmäiskoko on 50 cm (näin ollen alle 2 kg:n painoisia kaloja ei saa pyytää).

Meritaimen (Salmo trutta) (ICES-alueet 22, 23, 24 ja 25 ja 29, 30, 31 ja 32): vähimmäiskoko on 40 cm (näin ollen alle 2 kg:n painoisia kaloja ei saa pyytää).

Meritaimen (Salmo trutta) (ICES-alueet 26, 27 ja 28): vähimmäiskoko on 50 cm (näin ollen alle 2 kg:n painoisia kaloja ei saa pyytää).

3.   Tiedot dioksiinien, dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden ja muiden kuin dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden esiintymisestä tietyltä maantieteelliseltä alueelta (ICES-alue) peräisin olevissa tietynikäisissä ja -kokoisissa tietyissä kalalajeissa

3.1   Silakka

ICES-alueilla 22, 23, 24, 25, 26 ja 27: silakoiden oletetaan koosta riippumatta täyttävän enimmäismääriä koskevat vaatimukset.

ICES-alueilla 28–1, 29, 30, 31 ja 32: Enintään 17 cm:n mittaisten silakoiden oletetaan olevan vaatimusten mukaisia ja yli 17 cm:n mittaisten silakoiden epäillään olevan vaatimusten vastaisia.

ICES-alueella 28–2: Enintään 21 cm:n mittaisten silakoiden oletetaan olevan vaatimusten mukaisia ja yli 21 cm:n mittaisten silakoiden epäillään olevan vaatimusten vastaisia.

3.2   Lohi

ICES-alueilta 22 ja 23 peräisin olevat lohet tulevat Pohjois-Atlantilta eivätkä Itämeren alueelta, eivätkä nämä päätelmät sen vuoksi koske niitä dioksiinien ja PCB-yhdisteiden esiintymisen ja yhteisten riskinhallintatoimenpiteiden osalta.

Alle 2 kg:n painoisten lohien oletetaan olevan vaatimusten mukaisia (mutta niitä ei saa pyytää kestävyyssyistä – asetuksen (EY) N:o 2187/2005 mukaisesti; vähimmäiskoko 60 cm ja ICES-alueen 31 osalta 50 cm).

ICES-alueilla 24, 25 ja 26:

yli 2 kg:n ja enintään 5,5 kg:n painoiset lohet: vaatimusten mukaisia siistimisen jälkeen (siistimisen tuloksena dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden pitoisuus vähenee noin 30 % – kokemusta vain ICES-alueilta 24, 25 ja 26),

pienemmät lohet (2–4 kg), ei siistitty: epäillään olevan vaatimusten vastaisia, vaikkakin suurin osa lohista on vaatimusten mukaisia,

suuremmat lohet (4–5,5 kg): epäillään olevan vaatimusten vastaisia useimpien lohien osalta,

alle 5,5 kg:n painoiset siistityt lohet: vaatimusten mukaisia,

alle 7,9 kg:n painoiset siistityt lohet, joista on poistettu vatsanpuoleinen osa: vaatimusten mukaisia,

ICES-alueilla 27, 28, 29, 30, 31 ja 32:

yli 2 kg:n painoiset lohet (yli 60 cm): epäillään olevan vaatimusten vastaisia.

3.3   Taimen

Alle 2 kg:n painoisten (meri)taimenten oletetaan olevan vaatimusten mukaisia (mutta niitä ei saa pyytää kestävyyssyistä asetuksen (EY) N:o 2187/2005 mukaisesti; vähimmäiskoko ICES-alueilla 22, 23, 24, 25, 29, 30, 31 ja 32: 40 cm ja ICES-alueiden 26, 27 ja 28 osalta 50 cm).

ICES-alueilla 22, 23, 24, 25 ja 26:

yli 2 kg:n ja enintään 4,5 kg:n painoiset (meri)taimenet: vaatimusten mukaisia siistimisen ja vatsanpuoleisen osan poistamisen jälkeen,

pienemmät (meri)taimenet (2–4 kg): epäillään olevan vaatimusten vastaisia, vaikkakin suurin osa (meri)taimenista on vaatimusten mukaisia,

suuremmat (meri)taimenet: epäillään olevan vaatimusten vastaisia useimpien (meri)taimenten osalta,

ICES-alueilla 27, 28, 29, 30, 31 ja 32:

kaikkien yli 2 kg:n painoisten (meri)taimenten (yli 40/50 cm) epäillään olevan vaatimusten vastaisia.

3.4   Kilohaili

ICES-alueilla 22, 23, 24, 25, 26, 27 ja 28: oletetaan olevan vaatimusten mukaisia.

ICES-alueilla 29, 30, 31 ja 32: jos kilohailit ovat alle 12,5 cm:n mittaisia ja alle 5 vuoden ikäisiä, niiden oletetaan olevan vaatimusten mukaisia. Jos ne ovat yli 12,5 cm:n mittaisia, niiden epäillään olevan vaatimusten vastaisia.

3.5   Turskanmaksa

Epäillään olevan vaatimusten vastaista.

3.6   Jokinahkiainen

ICES-alueella 28: epäillään olevan vaatimusten vastaisia.

ICES-alueella 32: oletetaan olevan vaatimusten mukaisia.

3.7   Muut kalalajit

Nieriällä ei käydä kauppaa, ja paikalliset saaliit kuuluvat poikkeuksen piiriin (Ruotsi, Suomi).

Muiden kalalajien oletetaan olevan vaatimusten mukaisia.


LIITE III

Riskinhallintatoimenpiteet, joita toimivaltaisten viranomaisten suositellaan toteuttavan sen varmistamiseksi, että EU:n markkinoille saatettavat Itämeren alueelta peräisin olevat kalat täyttävät asetuksessa (EY) N:o 1881/2006 vahvistetut enimmäismäärät

1.   Yleiset suositellut riskinhallintatoimenpiteet

Jäljitettävyys on erittäin tärkeää.

Kun silakkaa, lohta, meritaimenta ja kilohailia kaupataan muihin EU:n jäsenvaltioihin tai pidetään kaupan kotimarkkinoilla, jotka eivät kuulu poikkeuksen piiriin, saateasiakirjoissa olisi mainittava ICES-alue, jolla kalat on pyydetty. Tarvittaessa olisi mainittava selvästi, että erästä on otettu näytteet, jotka on analysoitu dioksiinien, dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden summan ja muiden kuin dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden varalta EU:n lainsäädännön mukaisesti, ja erän on todettu täyttävän EU:n lainsäädännön vaatimukset. Analyysitulokset voidaan liittää mukaan tai ne olisi asetettava saataville pyynnöstä.

Jos ei ole mahdollista antaa tarkkoja tietoja siitä ICES-alueesta, jolla kalat on pyydetty, yli 17 cm:n mittaisen silakan, lohen, meritaimenen ja yli 12,5 cm:n mittaisen kilohailin muihin EU:n jäsenvaltioihin suuntautuvassa kaupassa tai kaupan pitämisessä kotimarkkinoilla, jotka eivät kuulu poikkeuksen piiriin, kalaerästä olisi aina otettava näytteet, jotka olisi analysoitava dioksiinien, dioksiinien ja dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden summan ja muiden kuin dioksiinin kaltaisten PCB-yhdisteiden varalta EU:n lainsäädännön mukaisesti sen tarkistamiseksi, täyttääkö erä EU:n lainsäädännön vaatimukset. Tämä olisi selkeästi mainittava saateasiakirjoissa. Analyysitulokset voidaan liittää mukaan tai ne olisi asetettava saataville pyynnöstä.

Purkusataman viranomainen on vastuussa vaatimusten noudattamisen varmistamiseksi tarvittavan valvonnan toteuttamisesta.

Asiakirjanäyttöä olisi oltava saatavilla siitä, mitä tapahtuu niille kaloille, joita ei voida pitää kaupan ihmisravinnoksi.

2.   Erityiset suositellut riskinhallintatoimenpiteet

2.1   Silakka

Silakka ICES-alueilta 22, 23, 24, 25, 26 ja 27 → voidaan pitää kaupan ihmisravinnoksi.

Silakka ICES-alueilta 28–1, 29, 30, 31 ja 32:

Ruotsi ja Suomi:

Ilman lajittelua silakkaa voidaan pitää kaupan ainoastaan kotimarkkinoilla.

Muihin EU:n jäsenvaltioihin suuntautuva kauppa: enintään 17 cm:n ja yli 17 cm:n mittaisen silakan pakollinen lajittelu ennen markkinoille saattamista (koska lajittelu tapahtuu leveyden mukaan, tämä on likimääräinen mittaus, mikä ei ole ongelma):

enintään 17 cm:n mittaista silakkaa voidaan pitää kaupan ihmisravinnoksi,

yli 17 cm:n mittaista silakkaa voidaan pitää kaupan tai jalostaa ihmisravinnoksi ainoastaan kotimaan markkinoita varten, tai se voidaan saattaa markkinoille kotimarkkinoiden ulkopuolella ainoastaan, jos yksittäisen erän analyysi on osoittanut erän olevan vaatimusten mukainen.

Saksa, Tanska, Viro, Latvia, Liettua ja Puola:

Enintään 17 cm:n ja yli 17 cm:n mittaisen silakan pakollinen lajittelu ennen markkinoille saattamista (koska lajittelu tapahtuu leveyden mukaan, tämä on likimääräinen mittaus, mikä ei ole ongelma):

enintään 17 cm:n mittaista silakkaa voidaan pitää kaupan ihmisravinnoksi,

yli 17 cm:n mittaista silakkaa ei voida pitää kaupan tai jalostaa ihmisravinnoksi, ellei yksittäisen erän analyysi ole osoittanut erän olevan vaatimusten mukainen.

Silakka ICES-alueelta 28–2:

Ruotsi ja Suomi:

Ilman lajittelua silakkaa voidaan pitää kaupan ainoastaan kotimarkkinoilla.

Muihin EU:n jäsenvaltioihin suuntautuva kauppa: enintään 21 cm:n ja yli 21 cm:n mittaisen silakan pakollinen lajittelu (koska lajittelu tapahtuu leveyden mukaan, tämä on likimääräinen mittaus, mikä ei ole ongelma):

enintään 21 cm:n mittaista silakkaa voidaan pitää kaupan tai jalostaa ihmisravinnoksi,

yli 21 cm:n mittaista silakkaa voidaan pitää kaupan tai jalostaa ihmisravinnoksi ainoastaan kotimaan markkinoita varten, tai se voidaan saattaa markkinoille kotimarkkinoiden ulkopuolella ainoastaan, jos yksittäisen erän analyysi on osoittanut erän olevan vaatimusten mukainen.

Saksa, Tanska, Viro, Latvia, Liettua ja Puola:

Enintään 21 cm:n ja yli 21 cm:n mittaisen silakan pakollinen lajittelu ennen markkinoille saattamista (koska lajittelu tapahtuu leveyden mukaan, tämä on likimääräinen mittaus, mikä ei ole ongelma):

enintään 21 cm:n mittaista silakkaa voidaan pitää kaupan ihmisravinnoksi,

yli 21 cm:n mittaista silakkaa ei voida pitää kaupan tai jalostaa ihmisravinnoksi, ellei yksittäisen erän analyysi ole osoittanut erän olevan vaatimusten mukainen.

2.2   Lohi

Lohi ICES-alueilta 24, 25 ja 26:

Ruotsi, Suomi ja Latvia:

Lohta voidaan pitää kaupan kotimaan markkinoilla (poikkeus).

Muihin EU:n jäsenvaltioihin suuntautuva kauppa: mahdollista ainoastaan, jos yksittäisen erän analysointi on osoittanut EU:n lainsäädännön vaatimusten täyttyvän.

Saksa, Tanska, Viro, Liettua ja Puola:

Yli 2 kg:n painoista lohta saa pitää kaupan ihmisravinnoksi ainoastaan, jos yksittäisen erän analysointi on osoittanut EU:n lainsäädännön vaatimusten täyttyvän.

Alle 5,5 kg:n painoinen lohi on vaatimusten mukaista siistimisen jälkeen (tätä menettelyä sovelletaan Tanskassa ja Puolassa ainoastaan ICES-alueiden 24, 25 ja 26 osalta) ja yli 5,5 kg:n mutta enintään 7,9 kg:n painoinen lohi on vaatimusten mukaista siistimisen ja vatsanpuoleisen osan poistamisen jälkeen (menettelyä sovelletaan Puolassa ICES-alueiden 24, 25 ja 26 osalta).

Yli 5,5 kg:n painoista siistittyä lohta ja yli 7,9 kg:n painoista siistittyä lohta, josta on poistettu vatsanpuoleinen osa, saa pitää kaupan ihmisravinnoksi ainoastaan, jos yksittäisen erän analysointi on osoittanut EU:n lainsäädännön vaatimusten täyttyvän.

Lohi ICES-alueilta 27, 28, 29, 30, 31 ja 32:

Ruotsi, Suomi ja Latvia:

Lohta voidaan pitää kaupan kotimaan markkinoilla (poikkeus).

Muihin EU:n jäsenvaltioihin suuntautuva kauppa: mahdollista ainoastaan, jos yksittäisen erän analysointi on osoittanut EU:n lainsäädännön vaatimusten täyttyvän.

Saksa, Tanska, Viro, Liettua ja Puola:

Lohta saa pitää kaupan ihmisravinnoksi ainoastaan, jos yksittäisen erän analysointi on osoittanut EU:n lainsäädännön vaatimusten täyttyvän.

2.3   (Meri)taimen

(Meri)taimen ICES-alueilta 22, 23, 24, 25 ja 26:

Ruotsi ja Suomi:

(Meri)taimenta voidaan pitää kaupan kotimaan markkinoilla (poikkeus).

Muihin EU:n jäsenvaltioihin suuntautuva kauppa: mahdollista ainoastaan, jos yksittäisen erän analysointi on osoittanut EU:n lainsäädännön vaatimusten täyttyvän.

Saksa, Tanska, Viro, Latvia, Liettua ja Puola:

Yli 2 kg:n painoinen (meri)taimen: taimenta saa pitää kaupan ihmisravinnoksi ainoastaan, jos yksittäisen erän analysointi on osoittanut EU:n lainsäädännön vaatimusten täyttyvän.

Alle 4,5 kg:n painoiset siistityt (meri)taimenet, joista on poistettu vatsanpuoleinen osa: vaatimusten mukaiset (menettelyä sovelletaan Puolassa ICES-alueiden 22, 23, 24, 25 ja 26 osalta).

Yli 4,5 kg:n painoista siistittyä (meri)taimenta, josta on poistettu vatsanpuoleinen osa, saa pitää kaupan ihmisravinnoksi ainoastaan, jos yksittäisen erän analysointi on osoittanut EU:n lainsäädännön vaatimusten täyttyvän.

(Meri)taimen ICES-alueilta 27, 28, 29, 30, 31 ja 32:

Ruotsi ja Suomi:

(Meri)taimenta voidaan pitää kaupan kotimaan markkinoilla (poikkeus).

Muihin EU:n jäsenvaltioihin suuntautuva kauppa: mahdollista ainoastaan, jos yksittäisen erän analysointi on osoittanut EU:n lainsäädännön vaatimusten täyttyvän.

Saksa, Tanska, Viro, Latvia, Liettua ja Puola:

(Meri)taimenta saa pitää kaupan ihmisravinnoksi ainoastaan, jos yksittäisen erän analysointi on osoittanut EU:n lainsäädännön vaatimusten täyttyvän.

2.4   Kilohaili

Kilohailia ICES-alueilta 22, 23, 24, 25, 26, 27 ja 28 voidaan pitää kaupan ihmisravinnoksi.

Kilohaili ICES-alueilta 29, 30, 31 ja 32:

enintään 12,5 cm:n mittaisen kilohailin ja yli 12,5 cm:n mittaisen kilohailin pakollinen lajittelu,

enintään 12,5 cm:n mittaista kilohailia voidaan pitää kaupan ihmisravinnoksi,

yli 12,5 cm:n mittaista kilohailia ei voida pitää kaupan tai jalostaa ihmisravinnoksi, ellei yksittäisen erän analyysi ole osoittanut erän olevan vaatimusten mukainen.

2.5   Turskanmaksa

Itämeren alueella pyydetyistä turskista saadun maksan epäillään olevan vaatimusten vastaista, ja näin ollen jokainen erä olisi analysoitava ennen EU:n markkinoille saattamista sen osoittamiseksi, että se on vaatimusten mukainen.


KANSAINVÄLISILLÄ SOPIMUKSILLA PERUSTETTUJEN ELINTEN ANTAMAT SÄÄDÖKSET

4.5.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 118/24


EUROOPAN YHTEISÖN JA SVEITSIN VALALIITON LENTOLIIKENNETTÄ KOSKEVAN SOPIMUKSEN MUKAISESTI PERUSTETUN EUROOPAN UNIONIN JA SVEITSIN LENTOLIIKENNEKOMITEAN PÄÄTÖS N:o 1/2016,

annettu 11 päivänä huhtikuuta 2016,

Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton lentoliikennettä koskevan sopimuksen liitteen korvaamisesta [2016/689]

EUROOPAN UNIONIN JA SVEITSIN LENTOLIIKENNEKOMITEA, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton sopimuksen lentoliikenteestä, jäljempänä ’sopimus’, ja erityisesti sen 23 artiklan 4 kohdan,

ON PÄÄTTÄNYT SEURAAVAA:

Ainoa artikla

Korvataan sopimuksen liite tämän päätöksen liitteellä 15 päivästä toukokuuta 2016.

Allekirjoitettu Brysselissä 11 päivänä huhtikuuta 2016.

Sekakomitean puolesta

Euroopan unionin valtuuskunnan johtaja

Filip CORNELIS

Sveitsin valtuuskunnan johtaja

Christian HEGNER


LIITE

Tämän sopimuksen soveltamiseksi

Euroopan unioni korvaa 1 päivänä joulukuuta 2009 voimaan tulleen Lissabonin sopimuksen nojalla Euroopan yhteisön, jonka seuraaja se on,

aina kun tässä liitteessä mainituissa säädöksissä viitataan Euroopan yhteisön, joka on korvattu Euroopan unionilla, jäsenvaltioihin, tai niissä vaaditaan yhteyttä näihin valtioihin, viittausten katsotaan sopimusta sovellettaessa koskevan myös Sveitsiä tai vaatimusta, joka koskee yhteyttä Sveitsiin,

sopimuksen 4, 15, 18, 27 ja 35 artiklassa olevat viittaukset neuvoston asetuksiin (ETY) N:o 2407/92 ja (ETY) N:o 2408/92 katsotaan viittauksiksi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EY) N:o 1008/2008,

seuraavissa yhteisön direktiiveissä ja asetuksissa käytetty käsite ”yhteisön lentoliikenteen harjoittaja” tarkoittaa myös lentoliikenteen harjoittajia, joilla on liikennöintilupa ja joiden pääasiallinen toimipaikka tai mahdollinen rekisteröity kotipaikka sijaitsee Sveitsissä asetuksen (EY) N:o 1008/2008 säännösten mukaisesti, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän sopimuksen 15 artiklan soveltamista. Viittaukset asetukseen (ETY) N:o 2407/92 katsotaan viittauksiksi asetukseen (EY) N:o 1008/2008,

seuraavissa säädöksissä olevat viittaukset perussopimuksen 81 ja 82 artiklaan tai Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 ja 102 artiklaan katsotaan viittauksiksi tämän sopimuksen 8 ja 9 artiklaan.

1.   Lentoliikenteen vapauttaminen ja muut siviili-ilmailua koskevat säännöt

N:o 1008/2008

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus, annettu 24 päivänä syyskuuta 2008, lentoliikenteen harjoittamisen yhteisistä säännöistä yhteisössä

N:o 2000/79

Neuvoston direktiivi, annettu 27 päivänä marraskuuta 2000, Euroopan lentoyhtiöiden liiton (AEA), Euroopan kuljetustyöntekijöiden liiton (ETF), Euroopan ohjaamomiehistöyhdistyksen (ECA), Euroopan alueellisten lentoyhtiöiden yhdistyksen (ERA) ja Kansainvälisen tilauslentoyhtiöiden järjestön (IACA) tekemän, siviili-ilmailun liikkuvien työntekijöiden työajan järjestämistä koskevan eurooppalaisen sopimuksen täytäntöönpanosta

N:o 93/104

Neuvoston direktiivi, annettu 23 päivänä marraskuuta 1993, tietyistä työajan järjestämistä koskevista seikoista, sellaisena kuin se on muutettuna:

direktiivillä 2000/34/EY

N:o 437/2003

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus, annettu 27 päivänä helmikuuta 2003, matkustajien, rahdin ja postin lentokuljetuksia koskevista tilastotiedoista

N:o 1358/2003

Komission asetus, annettu 31 päivänä heinäkuuta 2003, matkustajien, rahdin ja postin lentokuljetuksia koskevista tilastotiedoista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 437/2003 täytäntöönpanosta sekä liitteiden I ja II muuttamisesta

N:o 785/2004

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus, annettu 21 päivänä huhtikuuta 2004, lentoliikenteen harjoittajia ja ilma-alusten käyttäjiä koskevista vakuutusvaatimuksista, sellaisena kuin se on muutettuna:

komission asetuksella (EU) N:o 285/2010

N:o 95/93

Neuvoston asetus, annettu 18 päivänä tammikuuta 1993, lähtö- ja saapumisaikojen jakamista yhteisön lentoasemilla koskevista yhteisistä säännöistä (1–12 artikla), sellaisena kuin se on muutettuna:

asetuksella (EY) N:o 793/2004

N:o 2009/12

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2009, lentoasemamaksuista

N:o 96/67

Neuvoston direktiivi, annettu 15 päivänä lokakuuta 1996, pääsystä maahuolinnan markkinoille yhteisön lentoasemilla

(1–9, 11–23 ja 25 artikla)

N:o 80/2009

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus, annettu 14 päivänä tammikuuta 2009, tietokonepohjaisia paikanvarausjärjestelmiä koskevista käytännesäännöistä ja neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2299/89 kumoamisesta

2.   Kilpailusäännöt

N:o 1/2003

Neuvoston asetus, annettu 16 päivänä joulukuuta 2002, perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklassa vahvistettujen kilpailusääntöjen täytäntöönpanosta (1–13 ja 15–45 artikla)

(Siltä osin kuin kyseisellä asetuksella on sopimuksen soveltamisen kannalta merkitystä. Asetuksen lisääminen ei vaikuta tämän sopimuksen mukaiseen työnjakoon.)

N:o 773/2004

Komission asetus, annettu 7 päivänä huhtikuuta 2004, EY:n perustamissopimuksen 81 ja 82 artiklan mukaisten komission menettelyjen kulusta, sellaisena kuin se on muutettuna:

komission asetuksella (EY) N:o 1792/2006,

komission asetuksella (EY) N:o 622/2008

N:o 139/2004

Neuvoston asetus, annettu 20 päivänä tammikuuta 2004, yrityskeskittymien valvonnasta (EY:n sulautuma-asetus)

(1–18 artikla, 19 artiklan 1 ja 2 kohta ja 20–23 artikla)

Sulautuma-asetuksen 4 artiklan 5 kohdan osalta Euroopan yhteisön ja Sveitsin välillä sovelletaan seuraavaa:

1)

Kun on kyse asetuksen (EY) N:o 139/2004 3 artiklassa määritellystä keskittymästä, joka ei ole kyseisen asetuksen 1 artiklassa tarkoitettu yhteisönlaajuinen keskittymä ja jota voidaan tarkastella vähintään kolmen EY:n jäsenvaltion ja Sveitsin valaliiton kansallisen kilpailulainsäädännön perusteella, kyseisen asetuksen 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut henkilöt tai yritykset voivat ennen toimivaltaisille viranomaisille ilmoittamista ilmoittaa Euroopan komissiolle perustellulla lausunnolla, että komission olisi tutkittava keskittymä.

2)

Euroopan komissio toimittaa kaikki asetuksen (EY) N:o 139/2004 4 artiklan 5 kohdan ja edellä olevan kohdan mukaiset lausunnot viipymättä Sveitsin valaliitolle.

3)

Jos Sveitsin valaliitto on ilmoittanut olevansa eri mieltä asian käsittelyn siirtämistä koskevasta pyynnöstä, Sveitsin toimivaltaiset kilpailuviranomaiset säilyttävät toimivaltansa eikä asiaa tämän kohdan nojalla siirretä pois Sveitsin valaliitolta.

Sulautuma-asetuksen 4 artiklan 4 ja 5 kohdassa, 9 artiklan 2 ja 6 kohdassa ja 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen määräaikojen osalta:

1)

Euroopan komissio toimittaa kaikki asiaa koskevat asiakirjat 4 artiklan 4 ja 5 kohdan, 9 artiklan 2 ja 6 kohdan sekä 22 artiklan 2 kohdan mukaisesti viipymättä Sveitsin toimivaltaiselle kilpailuviranomaiselle.

2)

Asetuksen (EY) N:o 139/2004 4 artiklan 4 ja 5 kohdassa, 9 artiklan 2 ja 6 kohdassa sekä 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen määräaikojen laskeminen Sveitsin osalta alkaa siitä päivästä, jona Sveitsin toimivaltainen kilpailuviranomainen vastaanottaa asiaa koskevat asiakirjat.

N:o 802/2004

Komission asetus, annettu 7 päivänä huhtikuuta 2004, yrityskeskittymien valvonnasta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 139/2004 täytäntöönpanosta (1–24 artikla), sellaisena kuin se on muutettuna:

komission asetuksella (EY) N:o 1792/2006,

komission asetuksella (EY) N:o 1033/2008,

komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 1269/2013

N:o 2006/111

Komission direktiivi, annettu 16 päivänä marraskuuta 2006, jäsenvaltioiden ja julkisten yritysten välisten taloudellisten suhteiden avoimuudesta sekä tiettyjen yritysten taloudellisen toiminnan avoimuudesta

N:o 487/2009

Neuvoston asetus, annettu 25 päivänä toukokuuta 2009, perustamissopimuksen 81 artiklan 3 kohdan soveltamisesta lentoliikenteen alan sopimusten ja yhdenmukaistettujen menettelytapojen ryhmiin

3.   Lentoturvallisuus

N:o 216/2008

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus, annettu 20 päivänä helmikuuta 2008, yhteisistä siviili-ilmailua koskevista säännöistä ja Euroopan lentoturvallisuusviraston perustamisesta sekä neuvoston direktiivin 91/670/ETY, asetuksen (EY) N:o 1592/2002 ja direktiivin 2004/36/EY kumoamisesta, sellaisena kuin se on muutettuna:

komission asetuksella (EY) N:o 690/2009,

asetuksella (EY) N:o 1108/2009,

komission asetuksella (EU) N:o 6/2013

Lentoturvallisuusvirastolla on myös Sveitsissä lentoturvallisuusvirastolle asetuksen säännösten mukaan myönnetyt valtuudet.

Komissiolla on myös Sveitsissä valtuudet, jotka on myönnetty komissiolle päätöksiä varten 11 artiklan 2 kohdan, 14 artiklan 5 ja 7 kohdan, 24 artiklan 5 kohdan, 25 artiklan 1 kohdan, 38 artiklan 3 kohdan i alakohdan, 39 artiklan 1 kohdan, 40 artiklan 3 kohdan, 41 artiklan 3 ja 5 kohdan, 42 artiklan 4 kohdan, 54 artiklan 1 kohdan ja 61 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

Sen estämättä, mitä Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton lentoliikennettä koskevan sopimuksen liitteen toisessa luetelmakohdassa esitetään horisontaalisesta mukautuksesta, asetuksen 65 artiklassa tai kyseisessä säännöksessä mainituissa päätöksen 1999/468/EY säännöksissä esitettyjen viittausten ”jäsenvaltioihin” ei katsota koskevan Sveitsiä.

Asetuksen ei mitenkään katsota siirtävän Euroopan lentoturvallisuusvirastolle valtaa toimia kansainvälisten sopimusten perusteella Sveitsin puolesta muussa tarkoituksessa kuin sen avustamiseksi tällaisiin sopimuksiin perustuvien velvoitteiden täyttämisessä.

Tätä sopimusta sovellettaessa asetuksen tekstiä koskevat seuraavat mukautukset:

a)

Muutetaan 12 artikla seuraavasti:

i)

Lisätään 1 kohdassa ilmaisun ”yhteisön” jälkeen ilmaisu ”tai Sveitsin”.

ii)

Lisätään 2 kohdan a alakohdassa ilmaisun ”yhteisö” jälkeen ilmaisu ”tai Sveitsi”.

iii)

Poistetaan 2 kohdan b ja c alakohta.

iv)

Lisätään kohta seuraavasti:

”3.   Jos yhteisö neuvottelee kolmannen maan kanssa sellaisen sopimuksen tekemisestä, jonka mukaan jäsenvaltio tai lentoturvallisuusvirasto voi antaa todistuksia kyseisen kolmannen maan ilmailuviranomaisten myöntämien todistusten perusteella, se pyrkii saamaan Sveitsille tarjouksen vastaavanlaisesta sopimuksesta kyseisen kolmannen maan kanssa. Sveitsi pyrkii puolestaan tekemään kolmansien maiden kanssa yhteisön tekemiä sopimuksia vastaavat sopimukset.”

b)

Lisätään 29 artiklaan kohta seuraavasti:

”4.   Poiketen siitä, mitä Euroopan yhteisöjen muuhun henkilöstöön sovellettavien palvelussuhteen ehtojen 12 artiklan 2 kohdan a alakohdassa säädetään, Sveitsin kansalaisia, joilla on täydet kansalaisoikeudet, voidaan ottaa palvelukseen lentoturvallisuusviraston pääjohtajan tekemällä sopimuksella.”

c)

Lisätään 30 artiklaan kohta seuraavasti:

”Sveitsi soveltaa lentoturvallisuusvirastoon liitteen A lisäyksen mukaisesti Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehtyä pöytäkirjaa, joka on tämän liitteen liitteenä A.”

d)

Lisätään 37 artiklaan kohta seuraavasti:

”Sveitsi osallistuu hallintoneuvoston työskentelyyn täysimääräisesti, ja sillä on äänioikeutta lukuun ottamatta hallintoneuvostossa samat oikeudet ja velvoitteet kuin EU:n jäsenvaltioilla.”

e)

Lisätään 59 artiklaan kohta seuraavasti:

”12.   Sveitsi osallistuu 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettuun rahoitusosuuteen seuraavan kaavan mukaisesti:

Formula

jossa

S

=

se osa lentoturvallisuusviraston talousarviosta, jota ei kateta 1 kohdan c ja d alakohdassa mainituilla maksuilla

a

=

assosioituneiden valtioiden lukumäärä

b

=

EU:n jäsenvaltioiden lukumäärä

c

=

Sveitsin rahoitusosuus ICAOn talousarvioon

C

=

EU:n jäsenvaltioiden ja assosioituneiden valtioiden kokonaisrahoitusosuus ICAOn talousarvioon.”

f)

Lisätään 61 artiklaan kohta seuraavasti:

”Yhteisön toteuttamaa lentoturvallisuusviraston toimintaan osallistuvien sveitsiläisten osanottajien varainhoidon valvontaa koskevat säännökset ovat tämän liitteen liitteenä B.”

g)

Asetuksen liitettä II laajennetaan siten, että se sisältää seuraavat ilma-alukset ilma-alusten ja niihin liittyvien tuotteiden, osien ja laitteiden lentokelpoisuus- ja ympäristöhyväksyntää sekä suunnittelu- ja tuotanto-organisaatioiden hyväksyntää koskevista täytäntöönpanosäännöistä 24 päivänä syyskuuta 2003 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1702/2003 (1) 2 artiklan 3 kohdan a alakohdan ii alakohdan soveltamisalaan kuuluvina tuotteina:

 

A/c – [HB-IMY, HB-IWY] – tyyppi Gulfstream G-IV

 

A/c – [HB-IMJ, HB-IVZ, HB-JES] – tyyppi Gulfstream G-V

 

A/c – [HB-ZCW, HB-ZDF] – tyyppi MD900.

N:o 1108/2009

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus, annettu 21 päivänä lokakuuta 2009, asetuksen (EY) N:o 216/2008 muuttamisesta lentopaikkojen, ilmaliikenteen hallinnan ja lennonvarmistuspalvelujen osalta sekä direktiivin 2006/23/EY kumoamisesta

N:o 1178/2011

Komission asetus, annettu 3 päivänä marraskuuta 2011, siviili-ilmailun lentomiehistöä koskevien teknisten vaatimusten ja hallinnollisten menettelyjen säätämisestä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 216/2008 nojalla, sellaisena kuin se on muutettuna:

komission asetuksella (EU) N:o 290/2012,

komission asetuksella (EU) N:o 70/2014,

komission asetuksella (EU) N:o 245/2014,

komission asetuksella (EU) 2015/445

N:o 3922/91

Neuvoston asetus, annettu 16 päivänä joulukuuta 1991, sääntöjen ja hallinnollisten menettelyjen yhdenmukaistamisesta siviili-ilmailun alalla (1–3 artikla, 4 artiklan 2 kohta, (5–11 artikla ja 13 artikla), sellaisena kuin se on muutettuna:

asetuksella (EY) N:o 1899/2006,

asetuksella (EY) N:o 1900/2006,

komission asetuksella (EY) N:o 8/2008,

komission asetuksella (EY) N:o 859/2008

N:o 996/2010

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus, annettu 20 päivänä lokakuuta 2010, siviili-ilmailun onnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkinnasta ja ehkäisemisestä ja direktiivin 94/56/EY kumoamisesta, sellaisena kuin se on muutettuna:

asetuksella (EU) N:o 376/2014

N:o 104/2004

Komission asetus, annettu 22 päivänä tammikuuta 2004, Euroopan lentoturvallisuusviraston valituslautakunnan organisaatiota ja kokoonpanoa koskevista säännöistä

N:o 2111/2005

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus, annettu 14 päivänä joulukuuta 2005, yhteisössä toimintakieltoon asetettuja lentoliikenteen harjoittajia koskevan yhteisön luettelon laatimisesta ja lennon suorittavan lentoliikenteen harjoittajan ilmoittamisesta lentomatkustajille sekä direktiivin 2004/36/EY 9 artiklan kumoamisesta

N:o 473/2006

Komission asetus, annettu 22 päivänä maaliskuuta 2006, yhteisössä toimintakieltoon asetettuja lentoliikenteen harjoittajia koskevan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2111/2005 II luvussa tarkoitetun yhteisön luettelon laatimissäännöistä

N:o 474/2006

Komission asetus, annettu 22 päivänä maaliskuuta 2006, yhteisössä toimintakieltoon asetettuja lentoliikenteen harjoittajia koskevasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 2111/2005 luvussa II tarkoitetusta yhteisön luettelosta, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna:

komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2015/2322

N:o 1332/2011

Komission asetus, annettu 16 päivänä joulukuuta 2011, ilmatilan käyttöä koskevista yhteisistä vaatimuksista ja toimintamenetelmistä yhteentörmäysten välttämiseksi ilmassa

N:o 646/2012

Komission täytäntöönpanoasetus, annettu 16 päivänä heinäkuuta 2012, sakkoja ja uhkasakkoja koskevista yksityiskohtaisista säännöistä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 216/2008 mukaisesti

N:o 748/2012

Komission asetus, annettu 3 päivänä elokuuta 2012, ilma-alusten ja niihin liittyvien tuotteiden, osien ja laitteiden lentokelpoisuus- ja ympäristöhyväksyntää sekä suunnittelu- ja tuotanto-organisaatioiden hyväksyntää koskevista täytäntöönpanosäännöistä, sellaisena kuin se on muutettuna:

komission asetuksella (EU) N:o 7/2013,

komission asetuksella (EU) N:o 69/2014,

komission asetuksella (EU) 2015/1039

N:o 965/2012

Komission asetus, annettu 5 päivänä lokakuuta 2012, lentotoimintaan liittyvien teknisten vaatimusten ja hallinnollisten menettelyjen vahvistamisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 216/2008 mukaisesti, sellaisena kuin se on muutettuna:

komission asetuksella (EU) N:o 800/2013,

komission asetuksella (EU) N:o 71/2014,

komission asetuksella (EU) N:o 83/2014,

komission asetuksella (EU) N:o 379/2014,

komission asetuksella (EU) 2015/140,

komission asetuksella (EU) 2015/1329,

komission asetuksella (EU) 2015/640

N:o 2012/780

Komission päätös, annettu 5 päivänä joulukuuta 2012, siviili-ilmailun onnettomuuksien ja vaaratilanteiden tutkinnasta ja ehkäisemisestä ja direktiivin 94/56/EY kumoamisesta annetun asetuksen (EU) N:o 996/2010 18 artiklan 5 kohdan mukaisesti perustetun turvallisuussuosituksien ja niihin saatujen vastausten eurooppalaisen keskusrekisterin käyttöoikeuksista

N:o 628/2013

Komission täytäntöönpanoasetus, annettu 28 päivänä kesäkuuta 2013, Euroopan lentoturvallisuusviraston työmenetelmistä standardointitarkastuksia suoritettaessa, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 216/2008 sääntöjen soveltamisen seurannasta ja komission asetuksen (EY) N:o 736/2006 kumoamisesta

N:o 139/2014

Komission asetus, annettu 12 päivänä helmikuuta 2014, lentopaikkoihin liittyvistä vaatimuksista ja hallinnollisista menettelyistä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 216/2008 mukaisesti

N:o 319/2014

Komission asetus, annettu 27 päivänä maaliskuuta 2014, Euroopan lentoturvallisuusviraston perimistä maksuista ja palkkioista sekä asetuksen (EY) N:o 593/2007 kumoamisesta

N:o 452/2014

Komission asetus, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2014, kolmansien maiden lentotoiminnan harjoittajien lentotoimintaan liittyvien teknisten vaatimusten ja hallinnollisten menettelyjen vahvistamisesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 216/2008 mukaisesti

N:o 1321/2014

Komission asetus, annettu 26 päivänä marraskuuta 2014, ilma-alusten sekä ilmailutuotteiden, osien ja laitteiden jatkuvan lentokelpoisuuden ylläpidosta ja näihin tehtäviin osallistuvien organisaatioiden ja henkilöstön hyväksymisestä, sellaisena kuin se on muutettuna:

komission asetuksella (EU) 2015/1088,

komission asetuksella (EU) 2015/1536

2015/340

Komission asetus, annettu 20 päivänä helmikuuta 2015, lennonjohtajien lupakirjoja ja todistuksia koskevista teknisistä vaatimuksista ja hallinnollisista menettelyistä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 216/2008 mukaisesti, komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 923/2012 muuttamisesta ja komission asetuksen (EU) N:o 805/2011 kumoamisesta

2015/640

Komission asetus, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2015, lentotoiminnan lajin mukaisista täydentävistä yksityiskohtaisista lentokelpoisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 965/2012 muuttamisesta

2015/1018

Komission täytäntöönpanoasetus, annettu 29 päivänä kesäkuuta 2015, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 376/2014 mukaisesti pakollisesti ilmoitettavien siviili-ilmailun poikkeamien luokittelua koskevan luettelon vahvistamisesta

4.   Ilmailun turvaaminen

N:o 300/2008

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2008, yhteisistä siviili-ilmailun turvaamista koskevista säännöistä ja asetuksen (EY) N:o 2320/2002 kumoamisesta

N:o 272/2009

Komission asetus, annettu 2 päivänä huhtikuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 300/2008 liitteessä vahvistettujen siviili-ilmailun turvaamista koskevien yhteisten perusvaatimusten täydentämisestä, sellaisena kuin se on muutettuna:

komission asetuksella (EU) N:o 297/2010,

komission asetuksella (EU) N:o 720/2011,

komission asetuksella (EU) N:o 1141/2011,

komission asetuksella (EU) N:o 245/2013

N:o 1254/2009

Komission asetus, annettu 18 päivänä joulukuuta 2009, perusteista, joilla jäsenvaltiot saavat poiketa siviili-ilmailun turvaamista koskevista yhteisistä perusvaatimuksista ja ottaa käyttöön vaihtoehtoisia turvatoimenpiteitä

N:o 18/2010

Komission asetus, annettu 8 päivänä tammikuuta 2010, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 300/2008 muuttamisesta siviili-ilmailun turvaamisen alan kansallisia laadunvalvontaohjelmia koskevien vaatimusten osalta

N:o 72/2010

Komission asetus, annettu 26 päivänä tammikuuta 2010, siviili-ilmailun turvaamisen alalla suoritettavissa komission tarkastuksissa noudatettavista menettelyistä

2015/1998

Komission täytäntöönpanoasetus, annettu 5 päivänä marraskuuta 2015, yksityiskohtaisista toimenpiteistä ilmailun turvaamista koskevien yhteisten perusvaatimusten täytäntöönpanemiseksi, sellaisena kuin se on muutettuna:

komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2015/2426

2015/8005

Komission täytäntöönpanopäätös, annettu 16 päivänä marraskuuta 2015, asetuksen (EY) N:o 300/2008 18 artiklan a alakohdassa tarkoitettuja tietoja sisältävistä yksityiskohtaisista toimenpiteistä ilmailun turvaamista koskevien yhteisten perusvaatimusten täytäntöönpanemiseksi

5.   Ilmaliikenteen hallinta

N:o 549/2004

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus, annettu 10 päivänä maaliskuuta 2004, yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan toteuttamisen puitteista (puiteasetus), sellaisena kuin se on muutettuna:

asetuksella (EY) N:o 1070/2009

Komissiolla on Sveitsissä komissiolle 6, 8, 10, 11 ja 12 artiklan mukaisesti myönnetyt valtuudet.

Muutetaan 10 artikla seuraavasti:

Korvataan 2 kohdassa ilmaisu ”yhteisön tason kuulemismenettelyn” ilmaisulla ”yhteisön tason kuulemismenettelyn, johon Sveitsi osallistuu”.

Sen estämättä, mitä Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton lentoliikennettä koskevan sopimuksen liitteen toisessa luetelmakohdassa esitetään horisontaalisesta mukautuksesta, asetuksen (EY) N:o 549/2004 5 artiklassa tai kyseisessä säännöksessä mainituissa päätöksen 1999/468/EY säännöksissä esitettyjen viittausten ”jäsenvaltioihin” ei katsota koskevan Sveitsiä.

N:o 550/2004

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus, annettu 10 päivänä maaliskuuta 2004, lennonvarmistuspalvelujen tarjoamisesta yhtenäisessä eurooppalaisessa ilmatilassa (palveluntarjonta-asetus), sellaisena kuin se on muutettuna:

asetuksella (EY) N:o 1070/2009

Komissiolla on Sveitsiä kohtaan komissiolle 9 a, 9 b, 15, 15 a, 16 ja 17 artiklan mukaisesti myönnetyt valtuudet.

Tätä sopimusta sovellettaessa asetuksen tekstiä koskevat seuraavat mukautukset:

a)

Muutetaan 3 artikla seuraavasti:

Lisätään 2 kohdassa ilmaisun ”yhteisössä” jälkeen ilmaisu ”ja Sveitsissä”.

b)

Muutetaan 7 artikla seuraavasti:

Lisätään 1 ja 6 kohdassa ilmaisun ”yhteisön” jälkeen ilmaisu ”ja Sveitsin”.

c)

Muutetaan 8 artikla seuraavasti:

Lisätään 1 kohdassa ilmaisun ”yhteisössä” jälkeen ilmaisu ”ja Sveitsissä”.

d)

Muutetaan 10 artikla seuraavasti:

Lisätään 1 kohdassa ilmaisun ”yhteisössä” jälkeen ilmaisu ”ja Sveitsissä”.

e)

Korvataan 16 artiklan 3 kohta seuraavasti:

”3.   Komissio osoittaa päätöksensä jäsenvaltioille sekä ilmoittaa siitä palvelun tarjoajalle, mikäli asia koskee tätä oikeudellisesti.”

N:o 551/2004

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus, annettu 10 päivänä maaliskuuta 2004, yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan organisoinnista ja käytöstä (ilmatila-asetus), sellaisena kuin se on muutettuna:

asetuksella (EY) N:o 1070/2009

Komissiolla on Sveitsiä kohtaan komissiolle 3 a, 6 ja 10 artiklan mukaisesti myönnetyt valtuudet.

N:o 552/2004

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus, annettu 10 päivänä maaliskuuta 2004, eurooppalaisen ilmaliikenteen hallintaverkon yhteentoimivuudesta (yhteentoimivuusasetus), sellaisena kuin se on muutettuna:

asetuksella (EY) N:o 1070/2009

Komissiolla on Sveitsissä komissiolle 4 ja 7 artiklan sekä 10 artiklan 3 kohdan mukaisesti myönnetyt valtuudet.

Tätä sopimusta sovellettaessa asetuksen tekstiä koskevat seuraavat mukautukset:

a)

Muutetaan 5 artikla seuraavasti:

Lisätään 2 kohdassa ilmaisun ”yhteisöön” jälkeen ilmaisu ”taikka Sveitsiin”.

b)

Muutetaan 7 artikla seuraavasti:

Lisätään 4 kohdassa ilmaisun ”yhteisöön” jälkeen ilmaisu ”taikka Sveitsiin”.

c)

Muutetaan liite III seuraavasti:

Lisätään 3 kohdan toisessa ja viimeisessä luetelmakohdassa ilmaisun ”yhteisöön” jälkeen ilmaisu ”taikka Sveitsiin”.

N:o 2150/2005

Komission asetus, annettu 23 päivänä joulukuuta 2005, ilmatilan joustavaa käyttöä koskevista yhteisistä säännöistä

N:o 1033/2006

Komission asetus, annettu 4 päivänä heinäkuuta 2006, lentoa edeltävän vaiheen lentosuunnitelmia koskeviin menettelyihin liittyvistä vaatimuksista yhtenäistä eurooppalaista ilmatilaa varten, sellaisena kuin se on muutettuna:

komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 923/2012,

komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 428/2013

N:o 1032/2006

Komission asetus, annettu 6 päivänä heinäkuuta 2006, lennonjohtoyksiköiden väliseen lentoja koskevien tietojen ilmoittamiseen, lentojen koordinointiin ja niiden siirtämiseen tarkoitettujen lentotietojen vaihdon automaattisten järjestelmien vaatimuksista, sellaisena kuin se on muutettuna:

komission asetuksella (EY) N:o 30/2009

N:o 730/2006

Komission asetus, annettu 11 päivänä toukokuuta 2006, ilmatilan luokittelusta ja näkölentosääntöjen mukaisten lentojen sallimisesta lentopinnan 195 yläpuolella, sellaisena kuin se on muutettuna:

komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 923/2012

N:o 219/2007

Neuvoston asetus, annettu 27 päivänä helmikuuta 2007, yhteisyrityksen perustamisesta uuden sukupolven eurooppalaisen ilmaliikenteen hallintajärjestelmän (SESAR) kehittämiseksi, sellaisena kuin se on muutettuna:

neuvoston asetuksella (EY) N:o 1361/2008,

neuvoston asetuksella (EU) N:o 721/2014

N:o 633/2007

Komission asetus, annettu 7 päivänä kesäkuuta 2007, lennonjohtoyksiköiden välillä tapahtuvaan lentoja koskevien tietojen ilmoittamiseen, lentojen koordinointiin ja niiden siirtämiseen käytettävän lentotietosanomien siirtoyhteyskäytännön soveltamisvaatimuksista, sellaisena kuin se on muutettuna:

komission asetuksella (EU) N:o 283/2011

N:o 482/2008

Komission asetus, annettu 30 päivänä toukokuuta 2008, lennonvarmistuspalvelujen tarjoajilta vaadittavasta ohjelmistojen turvallisuuden varmistusjärjestelmästä ja asetuksen (EY) N:o 2096/2005 liitteen II muuttamisesta

N:o 29/2009

Komission asetus, annettu 16 päivänä tammikuuta 2009, tiedonsiirtopalveluja koskevista vaatimuksista yhtenäisessä eurooppalaisessa ilmatilassa, sellaisena kuin se on muutettuna:

komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2015/310

Tätä sopimusta sovellettaessa asetuksen tekstiä koskee seuraava mukautus:

Lisätään liitteessä I olevaan A osaan ilmaisu ”Switzerland UIR”.

N:o 262/2009

Komission asetus, annettu 30 päivänä maaliskuuta 2009, S-moodikyselykoodien koordinoitua jakamista ja käyttöä koskevista vaatimuksista yhtenäisessä eurooppalaisessa ilmatilassa

N:o 73/2010

Komission asetus, annettu 26 päivänä tammikuuta 2010, ilmailutietojen ja ilmailutiedotuksen laatua koskevista vaatimuksista yhtenäistä eurooppalaista ilmatilaa varten, sellaisena kuin se on muutettuna:

komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 1029/2014

N:o 255/2010

Komission asetus, annettu 25 päivänä maaliskuuta 2010, ilmaliikennevirtojen säätelyä koskevista yhteisistä säännöistä, sellaisena kuin se on muutettuna:

komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 923/2012

N:o K(2010) 5134

Komission päätös, annettu 29 päivänä heinäkuuta 2010, yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan suoristuskyvyn tarkastuselimen nimeämisestä

N:o 2014/672

Komission täytäntöönpanopäätös, annettu 24 päivänä syyskuuta 2014, yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan suorituskyvyn tarkasteluelimen nimeämisen voimassaolon jatkamisesta

N:o 176/2011

Komission asetus, annettu 24 päivänä helmikuuta 2011, ennen toiminnallisen ilmatilan lohkon perustamista ja muuttamista annettavista tiedoista

N:o 677/2011

Komission asetus, annettu 7 päivänä heinäkuuta 2011, ilmaliikenteen hallintaverkon toimintojen toteuttamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä ja asetuksen (EU) N:o 691/2010 muuttamisesta, sellaisena kuin se on muutettuna:

komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 970/2014

N:o 2011/4130

Commission Decision of 7 July 2011 on the nomination of the Network Manager for the air traffic management (ATM) network functions of the single European sky (7 päivänä heinäkuuta 2011 annettu komission päätös, joka koskee verkon hallinnoijan nimittämistä yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan ilmaliikenteen hallinnan verkkotoimintoja varten, suomenkielistä toisintoa ei ole)

N:o 1034/2011

Komission täytäntöönpanoasetus, annettu 17 päivänä lokakuuta 2011, ilmaliikenteen hallinnan ja lennonvarmistuspalvelujen turvallisuusvalvonnasta ja asetuksen (EU) N:o 691/2010 muuttamisesta

N:o 1035/2011

Komission täytäntöönpanoasetus, annettu 17 päivänä lokakuuta 2011, lennonvarmistuspalvelujen tarjoamista koskevista yhteisistä vaatimuksista sekä asetusten (EY) N:o 482/2008 ja (EU) N:o 691/2010 muuttamisesta, sellaisena kuin se on muutettuna:

komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 923/2012,

komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 448/2014

N:o 1206/2011

Komission täytäntöönpanoasetus, annettu 22 päivänä marraskuuta 2011, ilma-alusten tunnistamista koskevista vaatimuksista yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan valvomiseksi

Tätä sopimusta sovellettaessa asetuksen tekstiä koskee seuraava mukautus:

Lisätään liitteeseen I ilmaisu ”Switzerland UIR”.

N:o 1207/2011

Komission täytäntöönpanoasetus, annettu 22 päivänä marraskuuta 2011, yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan valvonnan suorituskykyä ja yhteentoimivuutta koskevista vaatimuksista, sellaisena kuin se on muutettuna:

komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 1028/2014

N:o 923/2012

Komission täytäntöönpanoasetus, annettu 26 päivänä syyskuuta 2012, yhteisistä lentosäännöistä, lennonvarmistuspalveluja ja -menetelmiä koskevista operatiivisista säännöksistä sekä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1035/2011 ja asetusten (EY) N:o 1265/2007, (EY) N:o 1794/2006, (EY) N:o 730/2006, (EY) N:o 1033/2006 ja (EU) N:o 255/2010 muuttamisesta, sellaisena kuin se on muutettuna:

komission asetuksella (EU) 2015/340

N:o 1079/2012

Komission täytäntöönpanoasetus, annettu 16 päivänä marraskuuta 2012, puheviestinnässä käytettäviä kanavavälejä koskevista vaatimuksista yhtenäistä eurooppalaista ilmatilaa varten, sellaisena kuin se on muutettuna:

komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 657/2013

N:o 390/2013

Komission täytäntöönpanoasetus, annettu 3 päivänä toukokuuta 2013, lennonvarmistuspalvelujen ja verkkotoimintojen suorituskyvyn kehittämisjärjestelmästä

N:o 391/2013

Komission täytäntöönpanoasetus, annettu 3 päivänä toukokuuta 2013, lennonvarmistuspalvelujen yhteisestä maksujärjestelmästä

N:o 409/2013

Komission täytäntöönpanoasetus, annettu 3 päivänä toukokuuta 2013, yhteisten hankkeiden määrittelemisestä, hallintorakenteiden perustamisesta ja kannustimien yksilöimisestä Euroopan ilmaliikenteen hallinnan yleissuunnitelman toteuttamisen tueksi

N:o 2014/132

Komission täytäntöönpanopäätös, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2014, ilmaliikenteen hallintaverkkoa koskevien unionin laajuisten suorituskykytavoitteiden ja varoituskynnysten vahvistamisesta toiselle viitejaksolle 2015–2019

N:o 716/2014

Komission täytäntöönpanoasetus, annettu 27 päivänä kesäkuuta 2014, eurooppalaisen ilmaliikenteen hallinnan yleissuunnitelmaa tukevan yhteisen kokeiluhankkeen aloittamisesta

6.   Ympäristö ja melu

N:o 2002/30

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi, annettu 26 päivänä maaliskuuta 2002, meluun liittyvien toimintarajoitusten asettamista yhteisön lentoasemilla koskevien sääntöjen ja menettelyjen vahvistamisesta (1–12 ja 14–18 artikla)

(Sovelletaan Tšekin tasavallan, Viron tasavallan, Kyproksen tasavallan, Latvian tasavallan, Liettuan tasavallan, Unkarin tasavallan, Maltan tasavallan, Puolan tasavallan, Slovenian tasavallan ja Slovakian tasavallan liittymisehtoja ja niiden sopimusten mukautuksia, joihin Euroopan unioni perustuu, koskevan asiakirjan liitteen I muutoksia, jotka johtuvat liitteessä II olevan 8 luvun (Liikennepolitiikka) G jakson (Ilmaliikenne) 2 kohdasta).

N:o 89/629

Neuvoston direktiivi, annettu 4 päivänä joulukuuta 1989, siviilikäytössä olevien ääntä hitaammin lentävien suihkukoneiden aiheuttaman melun rajoittamisesta

(1–8 artikla)

N:o 2006/93

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi, annettu 12 päivänä joulukuuta 2006, kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimuksen liitteen 16 (toinen painos 1988) niteessä I olevan II osan 3 lukuun kuuluvien lentokoneiden liikennöimisen sääntelystä

7.   Kuluttajansuoja

N:o 90/314

Neuvoston direktiivi, annettu 13 päivänä kesäkuuta 1990, matkapaketeista, pakettilomista ja pakettikiertomatkoista

(1–10 artikla)

N:o 93/13

Neuvoston direktiivi, annettu 5 päivänä huhtikuuta 1993, kuluttajasopimusten kohtuuttomista ehdoista

(1–11 artikla)

N:o 2027/97

Neuvoston asetus, annettu 9 päivänä lokakuuta 1997, lentoliikenteen harjoittajien korvausvastuusta onnettomuustapauksissa (1–8 artikla), sellaisena kuin se on muutettuna:

asetuksella (EY) N:o 889/2002

N:o 261/2004

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus, annettu 11 päivänä helmikuuta 2004, matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta

(1–18 artikla)

N:o 1107/2006

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus, annettu 5 päivänä heinäkuuta 2006, vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden oikeuksista lentoliikenteessä

8.   Muut asiat

N:o 2003/96

Neuvoston direktiivi, annettu 27 päivänä lokakuuta 2003, energiatuotteiden ja sähkön verotusta koskevan yhteisön kehyksen uudistamisesta

(14 artiklan 1 kohdan b alakohta ja 2 kohta)

9.   Liitteet:

A

:

Pöytäkirja Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista

B

:

Euroopan unionin toteuttama Euroopan lentoturvallisuusviraston toimintaan osallistuvia sveitsiläisiä osanottajia koskeva varainhoidon valvonta


(1)  EUVL L 243, 27.9.2003, s. 6.

LIITE A

PÖYTÄKIRJA EUROOPAN UNIONIN ERIOIKEUKSISTA JA VAPAUKSISTA

KORKEAT SOPIMUSPUOLET, jotka

KATSOVAT, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 343 artiklan ja Euroopan atomienergiayhteisön (Euratom) perustamissopimuksen 191 artiklan mukaisesti Euroopan unionilla ja Euratomilla on jäsenvaltioiden alueella sellaiset erioikeudet ja vapaudet, jotka ovat tarpeen niiden tehtävien toteuttamiseksi,

OVAT SOPINEET seuraavista määräyksistä, jotka liitetään Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen, Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen ja Euroopan atomienergiayhteisön perustamissopimukseen:

I LUKU

EUROOPAN UNIONIN OMAISUUS, VARAT JA LIIKETOIMET

1 artikla

Unionin tilat ja rakennukset ovat loukkaamattomia. Niihin ei saa kohdistaa etsintää, takavarikkoa, menettämisseuraamusta tai pakkolunastusta. Unionin omaisuus ja varat eivät voi olla minkään hallinnollisen tai oikeudellisen pakkotoimenpiteen kohteena ilman unionin tuomioistuimen lupaa.

2 artikla

Unionin arkistot ovat loukkaamattomia.

3 artikla

Unioni, sen varat, tulot ja muu omaisuus ovat vapautetut kaikista välittömistä veroista.

Jäsenvaltioiden hallitusten on toteutettava aina kun se on mahdollista aiheelliset toimenpiteet hyvittääkseen tai maksaakseen takaisin kiinteän tai irtaimen omaisuuden hintaan sisältyvät välilliset verot ja myyntiverot, kun unioni suorittaa virkakäyttöönsä huomattavia hankintoja, joiden hintaan sisältyy tällaisia veroja. Näiden määräysten soveltaminen ei kuitenkaan saa johtaa kilpailun vääristymiseen unionissa.

Vapautus ei koske sellaisia veroja ja maksuja, jotka ovat ainoastaan korvausta yleishyödyllisistä palveluista.

4 artikla

Unioni on vapautettu kaikista tulleista, tuonti- ja vientikielloista sekä tuonti- ja vientirajoituksista unionin virkakäyttöön tarkoitettujen tavaroiden osalta; tämän vapautuksen nojalla maahan tuotuja tavaroita ei saa luovuttaa maksua vastaan eikä ilmaiseksi sen maan alueella, johon ne on tuotu, muuten kuin tämän maan hallituksen kanssa sovituin edellytyksin.

Myös unionin julkaisut ovat vapautetut tulleista, tuonti- ja vientikielloista sekä tuonti- ja vientirajoituksista.

II LUKU

VIESTINTÄYHTEYDET JA KULKULUVAT

5 artikla

Kunkin jäsenvaltion alueella unionin toimielimet saavat virallisissa viestintäyhteyksissään sekä kaikkien asiakirjojensa toimittamisessa saman kohtelun, jonka kyseinen valtio myöntää diplomaattisille edustustoilleen.

Unionin toimielinten virallista kirjeenvaihtoa ja muita virallisia tiedonantoja ei saa sensuroida.

6 artikla

Unionin toimielinten puheenjohtajat ja presidentit voivat myöntää unionin toimielinten jäsenille ja muulle henkilöstölle kulkulupia, joiden muodosta neuvosto päättää yksinkertaisella enemmistöllä ja jotka jäsenvaltioiden viranomaiset tunnustavat päteviksi matkustusasiakirjoiksi. Näitä kulkulupia annetaan virkamiehille ja muulle henkilöstölle Euroopan unionin virkamiehiin sovellettavissa henkilöstösäännöissä ja unionin muuta henkilöstöä koskevissa palvelussuhteen ehdoissa vahvistetuin edellytyksin.

Komissio voi tehdä sopimuksia näiden kulkulupien tunnustamiseksi päteviksi matkustusasiakirjoiksi kolmansien valtioiden alueella.

III LUKU

EUROOPAN PARLAMENTIN JÄSENET

7 artikla

Euroopan parlamentin jäsenten vapaalle liikkuvuudelle heidän matkustaessaan Euroopan parlamentin kokouspaikkaan tai heidän palatessaan sieltä ei aseteta hallinnollisia tai muita esteitä.

Euroopan parlamentin jäsenet saavat tullien ja valuutanvaihtovalvonnan osalta:

a)

omalta hallitukseltaan samat helpotukset, jotka myönnetään ulkomailla tilapäisissä virkatehtävissä matkustaville korkeille virkamiehille;

b)

toisten jäsenvaltioiden hallituksilta samat helpotukset, jotka myönnetään vieraiden valtioiden edustajille tilapäisissä virkatehtävissä.

8 artikla

Euroopan parlamentin jäseniä ei voida alistaa tutkittavaksi, pidättää tai haastaa oikeuteen heidän tehtäviään hoitaessaan ilmaisemiensa mielipiteiden tai äänestystensä perusteella.

9 artikla

Euroopan parlamentin istuntojen ajan sen jäsenillä on

a)

oman valtionsa alueella kansanedustajille myönnetty koskemattomuus;

b)

toisen jäsenvaltion alueella vapaudenriistoa koskeva koskemattomuus ja lainkäytöllinen koskemattomuus.

Koskemattomuus koskee jäseniä myös silloin kun he matkustavat Euroopan parlamentin istuntoihin tai palaavat niistä.

Koskemattomuuteen ei voida vedota silloin, kun jäsen tavataan itse teosta, eikä se estä Euroopan parlamenttia käyttämästä oikeuttaan pidättää koskemattomuuden yhden jäsenen osalta.

IV LUKU

JÄSENVALTIOIDEN EDUSTAJAT, JOTKA OSALLISTUVAT EUROOPAN UNIONIN TOIMIELINTEN TYÖHÖN

10 artikla

Jäsenvaltioiden edustajilla, jotka osallistuvat unionin toimielinten työhön, sekä näiden neuvonantajilla sekä teknisillä asiantuntijoilla on tavanomaiset erioikeudet, vapaudet ja helpotukset heidän hoitaessaan tehtäviään sekä matkustaessaan kokouspaikalle ja palatessaan sieltä.

Tätä artiklaa sovelletaan myös unionin neuvoa-antavien elinten jäseniin.

V LUKU

EUROOPAN UNIONIN VIRKAMIEHET JA MUU HENKILÖSTÖ

11 artikla

Unionin virkamiehillä ja muulla henkilöstöllä on heidän kansallisuudestaan riippumatta jokaisen jäsenvaltion alueella seuraavat erioikeudet ja vapaudet:

a)

lainkäytöllinen koskemattomuus heidän virallisessa ominaisuudessaan suorittamiensa toimien osalta, mukaan lukien heidän suulliset lausumansa sekä kirjalliset esityksensä, jollei sellaisissa perussopimusten määräyksissä, jotka toisaalta koskevat virkamiesten ja muun henkilöstön vastuuta unionia kohtaan ja toisaalta Euroopan unionin tuomioistuimen toimivaltaa unionin ja sen virkamiesten ja muun henkilöstön välisissä riidoissa, toisin määrätä. Tämä koskemattomuus jatkuu heidän tehtäviensä päättymisen jälkeenkin;

b)

maahanmuuttoa koskevat rajoitukset tai ulkomaalaisten rekisteröintiä koskevat muodollisuudet eivät koske heitä, heidän puolisoitaan eikä heidän huollettavana olevia perheenjäseniään;

c)

valuutta- ja valuutanvaihtosääntelyssä samat helpotukset, jotka tavallisesti myönnetään kansainvälisten järjestöjen virkamiehille;

d)

oikeus tuoda maahan tullitta huonekalunsa ja henkilökohtainen käyttöomaisuutensa, kun he ensimmäisen kerran ryhtyvät hoitamaan tehtäviään kyseisessä maassa, ja heillä on oikeus viedä uudelleen nämä huonekalut ja tämä omaisuus tullitta virkatehtävien päättyessä, jollei sen valtion hallitus, jossa tätä oikeutta käytetään, aseta tuonnille tai viennille tarpeellisiksi katsomiaan ehtoja;

e)

oikeus tuoda maahan tullitta henkilökohtaiseen käyttöönsä auto, jonka he ovat hankkineet kyseisen maan sisämarkkinoita koskevin ehdoin joko siinä maassa, jossa he ovat viimeksi asuneet, tai maassa, jonka kansalaisia he ovat, sekä viedä se uudelleen tullitta, jollei kyseisen valtion hallitus aseta tuonnille tai viennille tarpeellisiksi katsomiaan ehtoja.

12 artikla

Niillä edellytyksillä ja noudattaen sitä menettelyä, jonka Euroopan parlamentti ja neuvosto vahvistavat tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen annetuilla asetuksilla ja asianomaisia toimielimiä kuultuaan, unionin virkamiehet ja muu henkilöstö ovat velvollisia maksamaan unionille veroa unionin heille maksamista palkoista ja palkkioista.

He eivät maksa kansallista veroa unionin maksamista palkoista ja palkkioista.

13 artikla

Sovellettaessa tuloverotusta, varallisuusverotusta ja perintöverotusta sekä kaksinkertaisen verotuksen välttämiseksi unionin jäsenvaltioiden välillä tehtyjä yleissopimuksia unionin niiden virkamiesten ja sen muun henkilöstön kotipaikan, jotka hoitaakseen tehtäväänsä unionin palveluksessa muuttavat asumaan muun jäsenvaltion alueelle kuin siihen jäsenvaltioon, jossa heidän verotuksellinen kotipaikkansa oli heidän ryhtyessä hoitamaan tehtäviään unionissa, katsotaan sekä maassa, jossa he tosiasiallisesti asuvat että maassa, jossa heillä on verotuksellinen kotipaikka, olevan edelleen viimeksi mainitussa maassa, jos se on unionin jäsenvaltio. Tätä määräystä sovelletaan myös puolisoon, jos tämä ei harjoita omaa ansiotoimintaa, sekä tässä artiklassa tarkoitettujen henkilöiden huollettavina oleviin lapsiin.

Edellisessä kohdassa tarkoitetuille henkilöille kuuluva irtain omaisuus, joka sijaitsee siinä maassa, jossa nämä henkilöt oleskelevat, on vapautettu perintöverosta kyseisessä maassa; määrättäessä perintöveroa tällaisen omaisuuden katsotaan olevan jäsenvaltiossa, jossa kyseisillä henkilöillä on verotuksellinen kotipaikka, jollei kolmansien maiden oikeuksista ja kaksinkertaista verotusta koskevien kansainvälisten yleissopimusten määräysten soveltamisesta mahdollisesti muuta johdu.

Tämän artiklan määräyksiä sovellettaessa ei oteta huomioon sellaista kotipaikkaa, joka on hankittu ainoastaan tehtävien hoitamiseksi muiden kansainvälisten järjestöjen palveluksessa.

14 artikla

Euroopan parlamentti ja neuvosto vahvistavat tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen annetuilla asetuksilla ja asianomaisia toimielimiä kuultuaan unionin virkamiehiä ja muuta henkilöstöä koskevan sosiaalietuusjärjestelmän.

15 artikla

Euroopan parlamentti ja neuvosto määrittävät tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen annetuilla asetuksilla ja asianomaisia toimielimiä kuultuaan ne unionin virkamiesten ja muun henkilöstön ryhmät, joihin sovelletaan kokonaisuudessaan tai osittain 11 artiklan, 12 artiklan toisen kohdan sekä 13 artiklan määräyksiä.

Virkamiesten ja muun näihin ryhmiin kuuluvan henkilöstön nimet, ura-alueet ja osoitteet toimitetaan määräajoin tiedoksi jäsenvaltioiden hallituksille.

VI LUKU

KOLMANSIEN MAIDEN EUROOPAN UNIONIIN PERUSTETTUJEN EDUSTUSTOJEN ERIOIKEUDET JA VAPAUDET

16 artikla

Jäsenvaltio, jonka alueella unionin päämaja sijaitsee, myöntää kolmansien maiden unioniin akkreditoiduille edustustoille tavanomaiset diplomaattiset erioikeudet ja vapaudet.

VII LUKU

YLEISET MÄÄRÄYKSET

17 artikla

Unionin virkamiehille ja muulle henkilöstölle myönnetään erioikeudet, vapaudet ja helpotukset yksinomaan unionin etuun liittyen.

Kunkin unionin toimielimen on kumottava virkamiehelle tai muulle henkilöstölle myönnetty vapaus silloin kun toimielin katsoo, että tämä kumoaminen ei ole ristiriidassa unionin edun kanssa.

18 artikla

Tämän pöytäkirjan soveltamiseksi unionin toimielimet toimivat yhteistyössä kyseisten jäsenvaltioiden vastuussa olevien viranomaisten kanssa.

19 artikla

Komission jäseniin sovelletaan 11–14 artiklaa sekä 17 artiklaa.

20 artikla

Euroopan unionin tuomioistuimen tuomareihin, julkisasiamiehiin, kirjaajiin sekä avustaviin esittelijöihin sovelletaan 11–14 artiklaa sekä 17 artiklaa, tämän kuitenkaan rajoittamatta Euroopan unionin tuomioistuimen perussääntöä koskevan pöytäkirjan 3 artiklan soveltamista, joka koskee tuomareiden ja julkisasiamiesten lainkäytöllistä koskemattomuutta.

21 artikla

Tätä pöytäkirjaa sovelletaan myös Euroopan investointipankkiin, sen toimielinten jäseniin, sen henkilöstöön ja sen toimintaan osallistuviin jäsenvaltioiden edustajiin, tämän kuitenkaan rajoittamatta pankin perussääntöä koskevan pöytäkirjan määräysten soveltamista.

Euroopan investointipankki vapautetaan myös kaikista veroista ja veronluonteisista maksuista sen pääomaa korotettaessa sekä erilaisista niihin mahdollisesti liittyvistä muodollisuuksista valtiossa, jossa pankin päämaja sijaitsee. Pankin lakkauttamisen tai selvitystilaan asettamisen yhteydessä ei kanneta veroa. Pankin tai sen toimielinten perussäännön mukaisesti harjoittama toiminta ei myöskään ole liikevaihtoveron alaista.

22 artikla

Tätä pöytäkirjaa sovelletaan myös Euroopan keskuspankkiin, sen toimielinten jäseniin ja sen henkilöstöön, tämän kuitenkaan rajoittamatta Euroopan keskuspankkijärjestelmästä ja Euroopan keskuspankin perussäännöstä tehdyn pöytäkirjan määräysten soveltamista.

Euroopan keskuspankki vapautetaan kaikista veroista ja veronluonteisista maksuista sen pääomaa korotettaessa sekä erilaisista siihen mahdollisesti liittyvistä muodollisuuksista valtiossa, jossa pankin päämaja sijaitsee. Pankin ja sen elinten Euroopan keskuspankkijärjestelmän ja Euroopan keskuspankin perussäännön mukaisesti harjoittama toiminta ei ole liikevaihtoveron alaista.

Lisäys

Yksityiskohtaiset säännöt Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan soveltamisesta Sveitsissä

1.   Soveltamisen ulottaminen Sveitsiin

Aina kun Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista tehdyssä pöytäkirjassa, jäljempänä ’pöytäkirja’, viitataan jäsenvaltioihin, viittausten katsotaan koskevan myös Sveitsiä, jollei seuraavissa säännöksissä muuta sovita.

2.   Lentoturvallisuusviraston vapauttaminen välillisistä veroista (arvonlisävero mukaan luettuna)

Sveitsin ulkopuolelle vietävät tavarat ja palvelut eivät kuulu Sveitsin arvonlisäveron piiriin. Tavarat ja palvelut, jotka toimitetaan lentoturvallisuusvirastolle Sveitsissä lentoturvallisuusviraston virkakäyttöön, vapautetaan arvonlisäverosta pöytäkirjan 3 artiklan toisen kappaleen mukaisesti maksamalla se takaisin. Vapautus arvonlisäverosta myönnetään, jos tavaroiden ja palvelujen laskussa tai vastaavassa asiakirjassa mainittu tosiasiallinen ostohinta on yhteensä vähintään 100 Sveitsin frangia (verot mukaan luettuna).

Arvonlisäveron palautusta varten Sveitsin veroviranomaisten arvonlisäveroasioista vastaavalle osastolle (l'Administration fédérale des contributions, Division principale de la TVA) esitetään tähän tarkoitetut sveitsiläiset lomakkeet. Hakemukset käsitellään periaatteessa kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun korvaushakemus ja siihen liittyvät tarvittavat tositteet on jätetty käsiteltäväksi.

3.   Yksityiskohtaiset säännöt lentoturvallisuusviraston henkilöstöä koskevien määräysten soveltamisesta

Pöytäkirjan 12 artiklan toisen kappaleen osalta todetaan, että Sveitsi vapauttaa oman lainsäädäntönsä periaatteita noudattaen liittovaltion ja kantonien veroista sekä kunnallisista veroista palkat ja palkkiot, jotka Euroopan unioni maksaa neuvoston asetuksen (Euratom, EHTY, ETY) N:o 549/69 (1) 2 artiklassa tarkoitetuille lentoturvallisuusviraston virkamiehille ja muulle henkilöstölle ja joista unioni perii veroa omaan lukuunsa.

Sveitsiä ei katsota jäsenvaltioksi edellä olevassa 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla sovellettaessa pöytäkirjan 13 artiklaa.

Euroopan unionin virkamiehiin ja muuhun henkilöstöön sovellettavaan sosiaaliturvajärjestelmään kuuluvat lentoturvallisuusviraston virkamiehet ja muu henkilöstö sekä heidän perheenjäsenensä eivät ole velvoitettuja kuulumaan Sveitsin sosiaaliturvajärjestelmän piiriin.

Euroopan unionin tuomioistuimella on yksinomainen toimivalta kaikissa kysymyksissä, jotka liittyvät lentoturvallisuusviraston tai komission ja niiden henkilöstön välisiin suhteisiin neuvoston asetuksen (ETY, Euratom, EHTY) N:o 259/68 (2) ja muiden työehdoista annettujen Euroopan unionin säädösten soveltamisen osalta.


(1)  Neuvoston asetus (Euratom, EHTY, ETY) N:o 549/69, annettu 25 päivänä maaliskuuta 1969, niiden Euroopan yhteisöjen virkamiesten ja muun henkilöstön ryhmien määräämisestä, joihin sovelletaan Euroopan yhteisöjen erioikeuksista ja vapauksista tehdyn pöytäkirjan 12 artiklan, 13 artiklan toisen kohdan ja 14 artiklan määräyksiä (EYVL L 74, 27.3.1969, s. 1).

(2)  Neuvoston asetus (ETY, Euratom, EHTY) N:o 259/68, annettu 29 päivänä helmikuuta 1968, Euroopan yhteisöjen virkamiehiin sovellettavien henkilöstösääntöjen ja näiden yhteisöjen muuta henkilöstöä koskevien palvelussuhteen ehtojen vahvistamisesta sekä yhteisöjen virkamiehiin tilapäisesti sovellettavien erityisten toimenpiteiden laatimisesta (EYVL L 56, 4.3.1968, s. 1).

LIITE B

EUROOPAN LENTOTURVALLISUUSVIRASTON TOIMINTAAN OSALLISTUVIA SVEITSILÄISIÄ OSANOTTAJIA KOSKEVA VARAINHOIDON VALVONTA

1 artikla

Suora viestintä

Lentoturvallisuusvirasto ja komissio ovat suoraan yhteydessä kaikkiin niihin Sveitsiin sijoittautuneisiin henkilöihin tai elimiin, jotka osallistuvat lentoturvallisuusviraston toimintaan joko sopimuspuolina, lentoturvallisuusviraston jonkin ohjelman osanottajina, lentoturvallisuusviraston tai yhteisön talousarviosta suoritettujen maksujen saajina tai alihankkijoina. Nämä voivat toimittaa suoraan komissiolle ja lentoturvallisuusvirastolle asiaan liittyvät tiedot ja kaiken aineiston, jotka ne ovat velvollisia toimittamaan tässä päätöksessä tarkoitettujen asiakirjojen sekä niitä sovellettaessa tehtyjen sopimusten ja päätösten perusteella.

2 artikla

Tarkastukset

1.   Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta 25 päivänä kesäkuuta 2002 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 (1), lentoturvallisuusviraston hallintoneuvoston 26 päivänä maaliskuuta 2003 hyväksymän varainhoitoasetuksen sekä Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 185 artiklassa tarkoitettuja elimiä koskevasta varainhoidon puiteasetuksesta 19 päivänä marraskuuta 2002 annetun komission asetuksen (EY, Euratom) N:o 2343/2002 (2) sekä muiden tässä päätöksessä tarkoitettujen asiakirjojen mukaisesti sopimuksissa ja päätöksissä, jotka tehdään Sveitsiin sijoittautuneiden edunsaajien kanssa, voidaan määrätä, että lentoturvallisuusviraston ja komission virkailijat tai muut näiden valtuuttamat henkilöt voivat milloin tahansa suorittaa kyseisten edunsaajien tai niiden alihankkijoiden toimitiloissa tieteellisiä, rahoitukseen liittyviä, teknisiä tai muita tarkastuksia.

2.   Tarkastusten suorittamiseksi lentoturvallisuusviraston ja komission virkailijoilla ja muilla näiden valtuuttamilla henkilöillä on oltava asianmukaiset mahdollisuudet tutustua toimitiloihin, töihin ja asiakirjoihin sekä kaikkiin, myös sähköisessä muodossa oleviin, tietoihin. Tämä oikeus toistetaan selvästi sopimuksissa, jotka tehdään tässä päätöksessä tarkoitettuja asiakirjoja sovellettaessa.

3.   Euroopan tilintarkastustuomioistuimella on samat oikeudet kuin komissiolla.

4.   Tarkastukset voidaan tehdä viiden vuoden kuluessa tämän päätöksen voimassaolon päättymisestä tai asianomaisissa sopimuksissa tai päätöksissä vahvistettujen ehtojen mukaisesti.

5.   Sveitsin valtiontalouden tarkastusvirastolle (Contrôle fédéral des finances) ilmoitetaan ennakolta Sveitsissä suoritettavista tarkastuksista. Ilmoittaminen ei kuitenkaan ole laissa säädetty edellytys tarkastusten suorittamiselle.

3 artikla

Paikalla tehtävät tarkastukset

1.   Tämän sopimuksen yhteydessä komissiolla (Euroopan petostentorjuntavirasto, OLAF) on valtuudet suorittaa Sveitsissä paikalla tehtäviä tarkastuksia ja todentamisia komission paikan päällä suorittamista tarkastuksista ja todentamisista Euroopan yhteisöjen taloudellisiin etuihin kohdistuvien petosten ja muiden väärinkäytösten estämiseksi 11 päivänä marraskuuta 1996 annetussa neuvoston asetuksessa (EY, Euratom) N:o 2185/96 (3) säädettyjen ehtojen mukaisesti.

2.   Komissio valmistelee ja johtaa paikalla tehtävät tarkastukset ja todentamiset yhdessä Sveitsin valtiontalouden tarkastusviraston tai muiden sen nimeämien Sveitsin toimivaltaisten viranomaisten kanssa, joille on ilmoitettava hyvissä ajoin tarkastusten ja todentamisten aihe, tavoite ja oikeusperusta, jotta tarkastukseen voidaan antaa kaikki tarvittava apu. Tätä varten Sveitsin toimivaltaisten viranomaisten toimihenkilöt voivat osallistua paikalla tehtäviin tarkastuksiin ja todentamisiin.

3.   Jos asiasta vastaavat Sveitsin viranomaiset niin toivovat, ne voivat suorittaa paikalla tehtävät tarkastukset ja todentamiset yhdessä komission kanssa.

4.   Jos ohjelman osanottajat vastustavat paikalla tehtävää tarkastusta tai todentamista, Sveitsin viranomaisten on tarjottava kansallisten säännöstensä mukaisesti komission tarkastajille tarvittavaa apua, jotta nämä voivat suorittaa paikalla tehtävät tarkastukset ja todentamiset.

5.   Komissio ilmoittaa mahdollisimman pian Sveitsin valtiontalouden tarkastusvirastolle kaikki väärinkäytöksiä koskevat tosiseikat ja epäilyt, jotka ovat tulleet sen tietoon suoritettaessa paikalla tehtävää tarkastusta tai todentamista. Komission on aina ilmoitettava edellä tarkoitetulle viranomaiselle tarkastusten ja todentamisten tulokset.

4 artikla

Tiedottaminen ja kuuleminen

1.   Tämän liitteen moitteettoman täytäntöönpanon varmistamiseksi Sveitsin ja yhteisön toimivaltaiset viranomaiset vaihtavat tietoja säännöllisesti ja järjestävät kuulemisia toisen osapuolen niin pyytäessä.

2.   Sveitsin toimivaltaiset viranomaiset ilmoittavat lentoturvallisuusvirastolle ja komissiolle viipymättä kaikista tietoonsa saamista seikoista, jotka antavat aihetta epäillä, että tässä sopimuksessa tarkoitettuja asiakirjoja sovellettaessa tehtyjen sopimusten tekemiseen ja täytäntöönpanoon liittyy väärinkäytöksiä.

5 artikla

Tietojen salassapito

Kaikki tämän liitteen nojalla toimitetut ja saadut tiedot, niiden muodosta riippumatta, kuuluvat ammattisalaisuuden piiriin ja niillä on sama tietosuoja, joka vastaaville tiedoille on säädetty Sveitsin lainsäädännössä ja yhteisön toimielimiin sovellettavissa vastaavissa säännöksissä. Kyseisiä tietoja saa ilmaista vain niille henkilöille, joiden on ne tehtäviensä vuoksi tunnettava yhteisön toimielimissä, jäsenvaltioissa tai Sveitsissä, ja niitä saa käyttää vain sopimuspuolten taloudellisten etujen tehokkaan suojaamisen varmistamiseksi.

6 artikla

Hallinnolliset toimenpiteet ja seuraamukset

Rajoittamatta Sveitsin rikoslain soveltamista lentoturvallisuusvirasto ja komissio voivat määrätä hallinnollisia toimenpiteitä ja seuraamuksia asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002, Euroopan yhteisöjen yleiseen talousarvioon sovellettavasta varainhoitoasetuksesta annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 1605/2002 soveltamissäännöistä 23 päivänä joulukuuta 2002 annetun komission asetuksen (EY, Euratom) N:o 2342/2002 (4) sekä Euroopan yhteisöjen taloudellisten etujen suojaamisesta 18 päivänä joulukuuta 1995 annetun neuvoston asetuksen (EY, Euratom) N:o 2988/95 (5) mukaisesti.

7 artikla

Perintä ja täytäntöönpano

Lentoturvallisuusviraston tai komission tekemät, tämän sopimuksen soveltamisalaan kuuluvat päätökset, jotka koskevat jonkin muun subjektin kuin valtion maksuvelvoitetta, ovat Sveitsissä täytäntöönpanokelpoisia.

Täytäntöönpanomääräyksen antaa Sveitsin hallituksen nimeämä ja lentoturvallisuusvirastolle tai komissiolle ilmoittama viranomainen, joka tarkastaa ainoastaan määräyksen oikeellisuuden. Täytäntöönpanoon sovelletaan Sveitsin menettelysääntöjä. Täytäntöönpanomääräyksen muodostavan päätöksen lainvoimaisuutta valvoo Euroopan unionin tuomioistuin.

Euroopan unionin tuomioistuimen välityslausekkeen nojalla antamat tuomiot ovat täytäntöönpanokelpoisia samoilla ehdoilla.


(1)  EYVL L 248, 16.9.2002, s. 1.

(2)  EYVL L 357, 31.12.2002, s. 72.

(3)  EYVL L 292, 15.11.1996, s. 2.

(4)  EYVL L 357, 31.12.2002, s. 1.

(5)  EYVL L 312, 23.12.1995, s. 1.