24.3.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

L 78/4

Euroopan unionin ja Perun tasavallan välinen

SOPIMUS

lyhytaikaista oleskelua koskevasta viisumivapaudesta

EUROOPAN UNIONI, jäljempänä ’unioni’ tai ’EU’, ja

PERUN TASAVALTA, jäljempänä ’Peru’,

jäljempänä yhdessä ’sopimuspuolet’, jotka

TARKOITUKSENAAN kehittää edelleen sopimuspuolten välisiä ystävällisiä suhteita ja helpottaa matkustamista varmistamalla kansalaisilleen viisumivapaa maahantulo ja lyhytaikainen oleskelu,

OTTAVAT HUOMIOON luettelon vahvistamisesta kolmansista maista, joiden kansalaisilla on oltava viisumi ulkorajoja ylittäessään, ja niistä kolmansista maista, joiden kansalaisia tämä vaatimus ei koske, annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 539/2001 muuttamisesta 15 päivänä toukokuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 509/2014 (1), jolla muun muassa siirretään 19 kolmatta maata, mukaan lukien Peru, niiden kolmansien maiden luetteloon, joiden kansalaiset on vapautettu viisumipakosta heidän oleskellessaan lyhyen ajan jäsenvaltioissa,

OTTAVAT HUOMIOON, että asetuksen (EU) N:o 509/2014 1 artiklassa säädetään, että näiden 19 maan osalta viisumivapautta sovelletaan unionin kanssa tehtävän viisumivapautta koskevan sopimuksen voimaantulopäivästä,

HALUAVAT VARMISTAA, että kaikkien EU:n kansalaisten tasavertaista kohtelua koskevaa periaatetta noudatetaan,

OTTAVAT HUOMIOON, että henkilöt, joiden matkan tarkoituksena on työskentely korvausta vastaan lyhytaikaisen oleskelunsa aikana, eivät kuulu tämän sopimuksen soveltamisalaan, minkä vuoksi kyseisen ryhmän osalta viisumipakkoon tai siitä myönnettävään vapautukseen ja työnsaantiin sovelletaan edelleen asiaa koskevaa unionin oikeutta ja jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä sekä Perun kansallista lainsäädäntöä,

OTTAVAT HUOMIOON Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyt pöytäkirjat Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta sekä osaksi Euroopan unionia sisällytetystä Schengenin säännöstöstä ja vahvistavat, että tämän sopimuksen määräyksiä ei sovelleta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan eikä Irlantiin,

OVAT SOPINEET SEURAAVAA:

1 artikla

Tarkoitus

Tässä sopimuksessa määrätään unionin ja Perun kansalaisten mahdollisuudesta matkustaa viisumivapaasti toisen sopimuspuolen alueelle enintään 90 päiväksi minkä tahansa 180 päivän jakson aikana.

2 artikla

Määritelmät

Tässä sopimuksessa tarkoitetaan

a)	’jäsenvaltiolla’ mitä tahansa unionin jäsenvaltiota Yhdistynyttä kuningaskuntaa ja Irlantia lukuun ottamatta;

b)	’unionin kansalaisella’ henkilöä, jolla on jonkin a alakohdassa määritellyn jäsenvaltion kansalaisuus;

c)	’Perun kansalaisella’ henkilöä, jolla on Perun kansalaisuus;

d)	’Schengen-alueella’ aluetta, jolla ei ole sisärajoja ja joka käsittää a alakohdassa määriteltyjen, Schengenin säännöstöä täysimääräisesti soveltavien jäsenvaltioiden alueet.

3 artikla

Soveltamisala

1. Unionin kansalaiset, joilla on jonkin jäsenvaltion myöntämä voimassa oleva tavallinen passi, diplomaattipassi, virkapassi, virkamatkapassi tai erityispassi, voivat tulla Perun alueelle ja oleskella siellä ilman viisumia 4 artiklan 1 kohdassa määritetyn ajan.

Perun kansalaiset, joilla on Perun myöntämä voimassa oleva tavallinen passi, diplomaattipassi, virkapassi, virkamatkapassi tai erityispassi, voivat tulla jäsenvaltioiden alueelle ja oleskella siellä ilman viisumia 4 artiklan 2 kohdassa määritetyn ajan.

2. Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta henkilöihin, joiden matkan tarkoituksena on työskentely korvausta vastaan.

Kyseisen henkilöryhmän osalta kukin jäsenvaltio voi erikseen päättää viisumipakon määräämisestä Perun kansalaisille tai sen peruuttamisesta asetuksen (EY) N:o 539/2001 (2) 4 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

Kyseisen henkilöryhmän osalta Peru voi päättää kunkin jäsenvaltion kansalaisille erikseen määrättävästä viisumipakosta tai viisumivapaudesta kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti.

3. Tämän sopimuksen mukaista viisumivapautta sovelletaan rajoittamatta maahantulon ja lyhytaikaisen oleskelun edellytyksiä koskevan sopimuspuolten lainsäädännön soveltamista. Jäsenvaltiot ja Peru varaavat oikeuden evätä maahantulon alueelleen ja lyhytaikaisen oleskelun, jos yksi tai useampi näistä edellytyksistä ei täyty.

4. Viisumivapautta sovelletaan riippumatta siitä, mitä kuljetusmuotoa on käytetty sopimuspuolten rajojen ylittämiseen.

5. Seikkoihin, jotka eivät kuulu tämän sopimuksen soveltamisalaan, sovelletaan unionin oikeutta, jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä tai Perun kansallista lainsäädäntöä.

4 artikla

Oleskelun kesto

1. Unionin kansalaiset voivat oleskella Perun alueella enintään 90 päivää minkä tahansa 180 päivän jakson aikana.

2. Perun kansalaiset voivat oleskella Schengenin säännöstöä täysimääräisesti soveltavien jäsenvaltioiden alueella enintään 90 päivää minkä tahansa 180 päivän jakson aikana. Tämä aika lasketaan ottamatta huomioon mahdollista oleskelua sellaisessa jäsenvaltiossa, joka ei vielä sovella Schengenin säännöstöä täysimääräisesti.

Perun kansalaiset voivat oleskella enintään 90 päivää minkä tahansa 180 päivän jakson aikana kunkin sellaisen jäsenvaltion alueella, joka ei vielä sovella Schengenin säännöstöä täysimääräisesti, riippumatta Schengenin säännöstöä täysimääräisesti soveltavien jäsenvaltioiden alueella oleskelun lasketusta kestosta.

3. Tämä sopimus ei vaikuta Perun ja jäsenvaltioiden mahdollisuuteen pidentää 90 päivän oleskeluaikaa kansallisen lainsäädäntönsä ja unionin oikeuden mukaisesti.

5 artikla

Alueellinen soveltaminen

1. Tämän sopimuksen määräyksiä sovelletaan Ranskan tasavallan osalta ainoastaan Ranskan tasavallan Euroopassa olevaan alueeseen.

2. Tämän sopimuksen määräyksiä sovelletaan Alankomaiden kuningaskunnan osalta ainoastaan Alankomaiden kuningaskunnan Euroopassa olevaan alueeseen.

6 artikla

Sopimuksen hallinnointia käsittelevä sekakomitea

1. Sopimuspuolet perustavat asiantuntijoiden sekakomitean, jäljempänä ’komitea’, joka koostuu unionin ja Perun edustajista. Unionia siinä edustaa Euroopan komissio.

2. Komitean tehtävänä on muun muassa

a)	valvoa tämän sopimuksen täytäntöönpanoa;

b)	ehdottaa muutoksia tai lisäyksiä tähän sopimukseen;

c)	ratkaista riitoja, jotka johtuvat tämän sopimuksen tulkinnasta tai soveltamisesta.

3. Komitea kokoontuu tarvittaessa jommankumman sopimuspuolen pyynnöstä.

4. Komitea vahvistaa työjärjestyksensä.

7 artikla

Tämän sopimuksen sekä jäsenvaltioiden ja Perun voimassa olevien kahdenvälisten viisumivapaussopimusten välinen suhde

Tämän sopimuksen määräyksiä sovelletaan ensisijaisina muihin sellaisiin kahdenvälisiin sopimuksiin tai järjestelyihin nähden, joita on tehty yksittäisten jäsenvaltioiden ja Perun välillä, siltä osin kuin niiden määräykset koskevat tämän sopimuksen soveltamisalaan kuuluvia asioita.

8 artikla

Loppumääräykset

1. Sopimuspuolet ratifioivat tai hyväksyvät tämän sopimuksen omia sisäisiä menettelyjään noudattaen, ja sopimus tulee voimaan sitä päivää seuraavan toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä, jona sopimuspuolista jälkimmäinen on ilmoittanut toiselle saattaneensa päätökseen edellä tarkoitetut menettelyt.

Tätä sopimusta sovelletaan väliaikaisesti sen allekirjoittamispäivää seuraavasta päivästä lukien.

2. Tämä sopimus on voimassa toistaiseksi, ellei sitä irtisanota 5 kohdan mukaisesti.

3. Tätä sopimusta voidaan muuttaa sopimuspuolten kirjallisella sopimuksella. Muutokset tulevat voimaan sen jälkeen, kun sopimuspuolet ovat ilmoittaneet toisilleen tätä varten tarvittavien sisäisten menettelyjensä päätökseen saattamisesta.

4. Kumpikin sopimuspuoli voi keskeyttää tämän sopimuksen tai sen osan soveltamisen erityisesti yleiseen järjestykseen tai kansallisen turvallisuuden tai kansanterveyden suojaamiseen, laittomaan maahanmuuttoon tai toisen sopimuspuolen palauttamaan viisumipakkoon liittyvistä syistä. Päätös soveltamisen keskeyttämisestä on annettava tiedoksi toiselle sopimuspuolelle viimeistään kaksi kuukautta ennen päätöksen voimaantuloa. Kun keskeyttämiseen johtaneet syyt lakkaavat olemasta voimassa, soveltamisen keskeyttäneen sopimuspuolen on ilmoitettava tästä välittömästi toiselle sopimuspuolelle ja jatkettava sopimuksen soveltamista.

5. Kumpi tahansa sopimuspuoli voi irtisanoa tämän sopimuksen ilmoittamalla siitä kirjallisesti toiselle sopimuspuolelle. Sopimuksen voimassaolo päättyy 90 päivän kuluttua päivästä, jona kyseinen ilmoitus on tehty.

6. Peru voi keskeyttää tämän sopimuksen soveltamisen tai irtisanoa sen vain kaikkien jäsenvaltioiden osalta.

7. Unioni voi keskeyttää tämän sopimuksen soveltamisen tai irtisanoa sen vain kaikkien jäsenvaltioidensa osalta.

Tehty kahtena kappaleena bulgarian, englannin, espanjan, hollannin, italian, kreikan, kroaatin, latvian, liettuan, maltan, portugalin, puolan, ranskan, romanian, ruotsin, saksan, slovakin, sloveenin, suomen, tanskan, tšekin, unkarin ja viron kielellä, ja kukin teksti on yhtä todistusvoimainen.

Съставено в Брюксел на четиринадесети март през две хиляди и шестнадесета година.

Hecho en Bruselas, el catorce de marzo de dos mil dieciséis.

V Bruselu dne čtrnáctého března dva tisíce šestnáct.

Udfærdiget i Bruxelles den fjortende marts to tusind og seksten.

Geschehen zu Brüssel am vierzehnten März zweitausendsechzehn.

Kahe tuhande kuueteistkümnenda aasta märtsikuu neljateistkümnendal päeval Brüsselis.

Έγινε στις Βρυξέλλες, στις δέκα τέσσερις Μαρτίου δύο χιλιάδες δεκαέξι.

Done at Brussels on the fourteenth day of March in the year two thousand and sixteen.

Fait à Bruxelles, le quatorze mars deux mille seize.

Sastavljeno u Bruxellesu četrnaestog ožujka godine dvije tisuće šesnaeste.

Fatto a Bruxelles, addì quattordici marzo duemilasedici.

Briselē, divi tūkstoši sešpadsmitā gada četrpadsmitajā martā.

Priimta du tūkstančiai šešioliktų metų kovo keturioliktą dieną Briuselyje.

Kelt Brüsszelben, a kétezer-tizenhatodik év március havának tizennegyedik napján.

Magħmul fi Brussell, fl-erbatax-il jum ta’ Marzu fis-sena elfejn u sittax.

Gedaan te Brussel, veertien maart tweeduizend zestien.

Sporządzono w Brukseli dnia czternastego marca roku dwa tysiące szesnastego.

Feito em Bruxelas, em catorze de março de dois mil e dezasseis.

Întocmit la Bruxelles la paisprezece martie două mii șaisprezece.

V Bruseli štrnásteho marca dvetisícšestnásť.

V Bruslju, dne štirinajstega marca leta dva tisoč šestnajst.

Tehty Brysselissä neljäntenätoista päivänä maaliskuuta vuonna kaksituhattakuusitoista.

Som skedde i Bryssel den fjortonde mars år tjugohundrasexton.

За Европейския съюз

Рог la Unión Europea

Za Evropskou unii

For Den Europæiske Union

Für die Europäische Union

Euroopa Liidu nimel

Για την Ευρωπαϊκή Ένωση

For the European Union

Pour l'Union européenne

Za Europsku uniju

Per l'Unione europea

Eiropas Savienības vārdā –

Europos Sąjungos vardu

Az Európai Unió részéről

Għall-Unjoni Ewropea

Voor de Europese Unie

W imieniu Unii Europejskiej

Pela União Europeia

Pentru Uniunea Europeană

Za Európsku úniu

Za Evropsko unijo

Euroopan unionin puolesta

För Europeiska unionen

За Република Перу

Por la República del Perú

Za Peruánskou Republikudo

For Republikken Peru

Für die Republik Peru

Peruu Vabariigi nimel

Για τη Δημοκρατία του Περού

For the Republic of Peru

Pour la république du pérou

Za Republiku Peru

Per la Republica del Perù

Peru Republikas vārdā –

Peru Respublikos vardu

A Perui Köztársaság részéről

Għar-Repubblika tal-Perù

Voor de Republiek Peru

W imieniu Peru

Pela República do Peru

Pentru Republica Peru

Za Peruánsku Republiku

Za Republiko Peru

Perun Tasavallan puolesta

För Republiken Peru

(1) EUVL L 149, 20.5.2014, s. 67.

(2) Neuvoston asetus (EY) N:o 539/2001, annettu 15 päivänä maaliskuuta 2001, luettelon vahvistamisesta kolmansista maista, joiden kansalaisilla on oltava viisumi ulkorajoja ylittäessään, ja niistä kolmansista maista, joiden kansalaisia tämä vaatimus ei koske (EUVL L 81, 21.3.2001, s. 1).

ISLANTIA, NORJAA, SVEITSIÄ JA LIECHTENSTEINIA KOSKEVA YHTEINEN JULISTUS

Sopimuspuolet ottavat huomioon Euroopan unionin sekä Norjan, Islannin, Sveitsin ja Liechtensteinin läheiset suhteet, jotka johtuvat erityisesti näiden maiden osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen 18 päivänä toukokuuta 1999 ja 26 päivänä lokakuuta 2004 tehdyistä sopimuksista.

Tämän vuoksi on suotavaa, että toisaalta Norjan, Islannin, Sveitsin ja Liechtensteinin viranomaiset ja toisaalta Perun viranomaiset tekevät viipymättä kahdenväliset lyhytaikaista oleskelua koskevat viisumivapaussopimukset tämän sopimuksen kanssa samanlaisin ehdoin.

YHTEINEN JULISTUS SIITÄ, MITEN OLISI MÄÄRITELTÄVÄ TÄMÄN SOPIMUKSEN 3 ARTIKLAN 2 KOHDASSA TARKOITETTU NIIDEN HENKILÖIDEN RYHMÄ, JOIDEN MATKAN TARKOITUKSENA ON TYÖSKENTELY KORVAUSTA VASTAAN

Koska sopimuspuolet haluavat varmistaa yhteisen määritelmän soveltamisen, ne sopivat, että tässä sopimuksessa niiden henkilöiden ryhmällä, joiden matkan tarkoituksena on työskentely korvausta vastaan, tarkoitetaan henkilöitä, jotka tulevat toisen sopimuspuolen alueelle harjoittaakseen ansiotoimintaa tai toimintaa korvausta vastaan työntekijänä tai palveluntarjoajana.

Tähän ryhmään ei pitäisi lukea seuraavia:

—	liikemiehet, ts. henkilöt, jotka matkustavat liikeneuvotteluja varten (ilman, että he työskentelisivät toisen sopimuspuolen alueella)

—	urheilijat ja taiteilijat, jotka harjoittavat toimintaa tilapäisesti

—	toimittajat, jotka heidän asuinmaansa tiedotusvälineet ovat lähettäneet, ja

—	yritysten sisäiset harjoittelijat.

Tämän julistuksen täytäntöönpanoa valvoo sekakomitea tämän sopimuksen 6 artiklan mukaisen vastuunsa nojalla. Sekakomitea voi ehdottaa tarpeellisiksi katsomiaan muutoksia sopimuspuolten kokemusten perusteella.

Tämä julistus ei vaikuta Perun kansalliseen lainsäädäntöön sisältyvään matkustajaryhmien määrittelyyn maahantuloa, maasta poistumista, kauttakulkua ja Perun alueella oleskelua varten.

YHTEINEN JULISTUS SIITÄ, MITEN OLISI MÄÄRITELTÄVÄ TÄMÄN SOPIMUKSEN 4 ARTIKLASSA TARKOITETTU 90 PÄIVÄN JAKSO MINKÄ TAHANSA 180 PÄIVÄN JAKSON AIKANA

Sopimuspuolet ovat yhtä mieltä siitä, että tämän sopimuksen 4 artiklassa vahvistetulla enintään 90 päivän jaksolla minkä tahansa 180 päivän jakson aikana tarkoitetaan joko yhtäjaksoista vierailua tai useita peräkkäisiä vierailuja, joiden yhteenlaskettu kesto ei ylitä 90 päivää minkä tahansa 180 päivän jakson aikana.

Käsite ”minkä tahansa 180 päivän jakson aikana” tarkoittaa sitä, että olisi sovellettava ”liikkuvaa” 180 päivän viitejaksoa, jolloin oleskelun jokaisena päivänä tarkastellaan viimeisintä 180 päivän ajanjaksoa sen todentamiseksi, täyttyykö 90 päivän ehto minkä tahansa 180 päivän jaksolla edelleen. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että ilman keskeytystä jatkunut 90 päivän poissaolo antaa mahdollisuuden uuteen enintään 90 päivän oleskeluun.

YHTEINEN JULISTUS KANSALAISILLE SUUNNATTAVASTA VIISUMIVAPAUSSOPIMUSTA KOSKEVASTA TIEDOTUKSESTA

Sopimuspuolet toteavat, että avoimuus on tärkeää Euroopan unionin ja Perun kansalaisille, ja sopivat varmistavansa, että viisumivapaussopimuksen sisällöstä ja seurauksista ja siihen liittyvistä asioista, kuten maahantuloedellytyksistä, tiedotetaan kattavasti.

YHTEINEN JULISTUS BIOMETRISTEN PASSIEN KÄYTTÖÖNOTOSTA PERUN TASAVALLASSA

Sopimuspuolena oleva Perun tasavalta ilmoittaa, että se on tehnyt hankintasopimuksen biometristen passien tuotannosta, ja sitoutuu myöntämään yksinomaan biometrisiä passeja kansalaisilleen viimeistään 31 päivästä heinäkuuta 2016. Kyseiset passit ovat täysin ICAOn asiakirjassa 9303 esitettyjen ICAOn vaatimusten mukaisia.

Sopimuspuolet sopivat, että ellei yksinomaan biometrisiä passeja myönnetä viimeistään 31 päivästä heinäkuuta 2016, kyseessä on riittävä peruste keskeyttää tämän sopimuksen soveltaminen sen 8 artiklan 4 kohdassa vahvistettujen menettelyjen mukaisesti.

YHTEINEN JULISTUS LAITONTA MUUTTOLIIKETTÄ KOSKEVASTA YHTEISTYÖSTÄ

Sopimuspuolet muistuttavat, että Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Andien yhteisön ja sen jäsenmaiden välisen poliittisesta vuoropuhelusta ja yhteistyöstä tehdyn sopimuksen 49 artiklan 3 kohdan mukaan sopimuspuolet sopivat ottavansa takaisin laittomasti toiseen maahan pyrkivät kansalaisensa.

Sopimuspuolet seuraavat tarkasti tämän sitoumuksen toteutumista. Ne sopivat tekevänsä kumman tahansa sopimuspuolen pyynnöstä sopimuksen, jolla säännellään kummankin sopimuspuolen laittomien muuttajien takaisinottoa koskevia täsmällisiä velvoitteita, erityisesti tilanteessa, jossa laiton muuttoliike lisääntyy ja laittomien muuttajien takaisinottoon liittyy ongelmia tämän sopimuksen voimaantulon jälkeen.

Sopimuspuolet ovat yhtä mieltä siitä, että tällaisen takaisinottosopimuksen tekemättä jättäminen jommankumman sopimuspuolen pyynnöstä huolimatta on riittävä peruste keskeyttää tämän sopimuksen soveltaminen sen 8 artiklan 4 kohdassa vahvistettujen menettelyjen mukaisesti.

24.3.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

L 78/11

KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) 2016/438,

annettu 17 päivänä joulukuuta 2015,

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/65/EY täydentämisestä säilytysyhteisöjen velvollisuuksien osalta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 13 päivänä heinäkuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/65/EY (1) ja erityisesti sen 26 b artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

On tärkeää varmistaa, että direktiivin 2009/65/EY tavoitteet saavutetaan yhdenmukaisesti kaikissa jäsenvaltioissa, sisämarkkinoiden häiriöttömyyden edistämiseksi ja oikeusvarmuuden tarjoamiseksi niiden osapuolille, mukaan lukien vähittäissijoittajat ja yhteisösijoittajat, toimivaltaiset viranomaiset ja muut sidosryhmät. Asetuksella varmistetaan johdonmukaiset puitteet kaikille markkinatoimijoille, ja se on paras mahdollinen tae sille, että toimintaedellytykset ovat tasapuoliset, kilpailuolosuhteet ovat yhdenmukaiset ja sijoittajansuojan taso on yhtenäinen ja asianmukainen. Asetuksella varmistetaan lisäksi siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten (yhteissijoitusyritykset) ja säilytysyhteisöjen toimintaa koskevien yhdenmukaisten yksityiskohtaisten sääntöjen suora sovellettavuus, joka on luonteenomaista asetukselle ja jonka vuoksi ei edellytetä lisätoimia sääntöjen saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä. Asetuksella myös varmistetaan, että kaikkia Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2014/91/EU (2) direktiiviin 2009/65/EY tehtyjä muutoksia voidaan soveltaa samasta päivämäärästä alkaen kaikissa jäsenvaltioissa.

(2)

Direktiivissä 2009/65/EY asetetaan monia vaatimuksia, jotka koskevat säilytysyhteisöjen tehtäviä, tehtävien siirtoa koskevia järjestelyjä ja säilytyksessä olevia yhteissijoitusyrityksen varoja koskevaa vastuujärjestelmää. Vaatimusten tarkoituksena on varmistaa korkeatasoinen sijoittajansuoja, jossa otetaan huomioon, että yhteissijoitusyrityksissä on kyse vähittäismarkkinoilla toimivasta sijoitusjärjestelmästä. Sen vuoksi säilytysyhteisön, rahastoyhtiön ja sijoitusyhtiön oikeudet ja velvollisuudet olisi vahvistettava selkeästi. Kirjallisessa sopimuksessa olisi oltava yksityiskohtaiset tiedot, jotka ovat tarpeen, jotta säilytysyhteisö tai kolmas osapuoli, jolle säilytystoiminnot siirretään direktiivin 2009/65/EY mukaisesti, voi säilyttää asianmukaisesti yhteissijoitusyrityksen kaikki varat ja jotta säilytysyhteisö voi hoitaa asianmukaisesti valvontatoimintonsa.

(3)

Jotta säilytysyhteisö voi arvioida ja valvoa säilytys- ja maksukyvyttömyysriskiä, kirjallisessa sopimuksessa olisi oltava riittävän yksityiskohtaiset tiedot rahoitusvälineluokista, joihin yhteissijoitusyritys voi sijoittaa, ja tiedot maantieteellisistä alueista, joilla yhteissijoitusyritys suunnittelee harjoittavansa sijoitustoimintaa. Sopimuksessa olisi oltava myös yksityiskohtaiset tiedot eskalointimenettelystä. Tällä täsmennetään olosuhteet, ilmoitusvelvollisuudet ja toimenpiteet, jotka säilytysyhteisön henkilöstön jäsenen millä tahansa organisaatiorakenteen tasolla on toteutettava havaitessaan poikkeamia. Toimenpiteisiin kuuluvat ilmoittaminen rahastoyhtiölle tai sijoitusyhtiölle tai/ja toimivaltaisille viranomaisille, kuten tässä asetuksessa edellytetään. Sen vuoksi säilytysyhteisön olisi varoitettava rahastoyhtiötä tai sijoitusyhtiötä tiettyjen markkinoiden selvitysjärjestelmässä havaituista olennaisista riskeistä. Sopimuksen päättämisen osalta olisi otettava huomioon, että se on säilytysyhteisön viimeinen keino tilanteessa, jossa se on tyytymätön varojen suojatason riittävyyteen. Sopimuksella olisi ehkäistävä myös moraalikato, jonka myötä yhteissijoitusyritys tekisi sijoituspäätöksiä välittämättä säilytysriskeistä sillä perusteella, että säilytysyhteisö vastaisi riskeistä. Sijoittajansuojan tason säilyttämiseksi korkeana vaatimusta kolmansien osapuolten valvonnasta olisi sovellettava koko säilytysketjuun.

(4)

Jotta voidaan varmistaa, että säilytysyhteisö kykenee täyttämään velvoitteensa, on tarpeen tarkentaa direktiivin 2009/65/EY 22 artiklan 3 kohdassa säädetyt tehtävät ja erityisesti säilytysyhteisön tehtäviin kuuluvat toisen tason tarkastukset. Tällaiset tehtävät eivät saisi estää säilytysyhteisöä tekemästä ennakkotarkastuksia yhteissijoitusyrityksen suostumuksella, jos se katsoo sen tarpeelliseksi. Jotta voidaan varmistaa, että säilytysyhteisö kykenee täyttämään velvoitteensa, sen olisi otettava käyttöön oma eskalointimenettely puuttuakseen tilanteisiin, joissa on havaittu poikkeamia. Eskalointimenettelyllä olisi varmistettava, että olennaisista sääntöjenvastaisista tilanteista ilmoitetaan toimivaltaisille viranomaisille. Säilytysyhteisön valvontavastuut kolmansia osapuolia kohtaan eivät saisi vaikuttaa vastuualueisiin, joita yhteissijoitusyrityksellä on direktiivin 2009/65/EY nojalla.

(5)

Säilytysyhteisön olisi tarkistettava, että liikkeeseenlaskettujen osuuksien lukumäärä ja merkintätulot vastaavat toisiaan. Jotta voidaan lisäksi varmistaa, että sijoittajien merkinnän aikaan suorittamat maksut on saatu, säilytysyhteisön olisi myös varmistettava, että merkintätoimeksiannot ja merkintätulot täsmäytetään keskenään. Lunastustoimeksiannoille olisi tehtävä vastaava täsmäytys. Säilytysyhteisön olisi myös varmistettava, että yhteissijoitusyrityksen tileillä olevien osuuksien lukumäärä vastaa yhteissijoitusyrityksen rekisteriin merkittyjen, liikkeellä olevien osuuksien lukumäärää. Säilytysyhteisön olisi mukautettava menettelyjään tämän mukaisesti ottaen huomioon merkintä- ja lunastusvirrat.

(6)

Säilytysyhteisön olisi toteutettava kaikki tarvittavat toimet varmistaakseen, että yhteissijoitusyrityksen varoihin sovellettavat asianmukaiset arvonmäärityspolitiikat ja -menettelyt pannaan tehokkaasti täytäntöön tekemällä otantatarkastuksia tai vertaamalla nettoarvolaskelmassa ajan mittaan tapahtuneen muutoksen ja vertailuarvon muutoksen johdonmukaisuutta. Menettelyjä käyttöön ottaessaan säilytysyhteisöllä olisi oltava selkeä käsitys menetelmistä, joita yhteissijoitusyritys käyttää määrittääkseen yhteissijoitusyrityksen varojen arvon. Tällaisten tarkastusten aikavälin ja yhteissijoitusyrityksen varojen arvonmääritysvälin olisi oltava yhdenmukaiset keskenään.

(7)

Direktiivin 2009/65/EY mukaisen valvontavelvoitteensa perusteella säilytysyhteisön olisi otettava käyttöön menettely, jolla tarkistetaan jälkikäteen, että yhteissijoitusyritys noudattaa sovellettavaa lainsäädäntöä ja sovellettavia asetuksia sekä rahaston sääntöjä ja perustamisasiakirjoja. Tämän olisi katettava muun muassa sen tarkistaminen, että yhteissijoitusyrityksen sijoitukset ovat sen säännöissä ja tarjousasiakirjoissa kuvailtujen sijoitusstrategioiden mukaiset, ja sen varmistaminen, ettei yhteissijoitusyritys riko sille asetettuja sijoitusrajoituksia. Säilytysyhteisön olisi valvottava yhteissijoitusyrityksen liiketoimia ja tutkittava mahdolliset epätavanomaiset liiketoimet. Jos sovellettavissa laissa tai asetuksissa tai yhteissijoitusyrityksen säännöissä ja perustamisasiakirjoissa asetettuja rajoja tai rajoituksia rikotaan, säilytysyhteisön olisi toimittava viipymättä lakien, asetusten tai sääntöjen vastaisen liiketoimen mitätöimiseksi.

(8)

Säilytysyhteisön olisi varmistettava, että yhteissijoitusyrityksen tulot lasketaan asianmukaisesti direktiivissä 2009/65/EY säädetyllä tavalla. Tätä varten säilytysyhteisön on varmistettava, että tulojen laskeminen ja jakaminen tapahtuu asianmukaisesti, ja jos se havaitsee siinä virheen, sen on huolehdittava siitä, että yhteissijoitusyritys toteuttaa asianmukaisia korjaustoimia. Varmistuttuaan tästä säilytysyhteisön olisi tarkistettava tulonjaon täydellisyys ja täsmällisyys.

(9)

Jotta säilytysyhteisöllä olisi koko ajan selkeä käsitys rahavarojen virtauksesta yhteissijoitusyritykseen ja pois yhteissijoitusyrityksestä, yhteissijoitusyrityksen olisi varmistettava, että säilytysyhteisö saa ilman perusteettomia viiveitä tarkat tiedot kaikista kassavirroista, mukaan lukien kassavirrat mahdollisilta kolmansilta osapuolilta, joiden kanssa on avattu yhteissijoitusyrityksen käteistili.

(10)

Säilytysyhteisön olisi varmistettava, että käytössä on tehokkaasti täytäntöönpannut menettelyt yhteissijoitusyrityksen kassavirtojen riittävää ja asianmukaista valvontaa varten ja että menettelyjä tarkastellaan uudelleen säännöllisin väliajoin. Säilytysyhteisön olisi tarkasteltava erityisesti täsmäytysmenettelyä varmistaakseen, että se on yhteissijoitusyrityksen kannalta tarkoituksenmukainen ja että sitä käytetään asianmukaisin väliajoin ottaen huomioon yhteissijoitusyrityksen luonne, laajuus ja monitahoisuus. Täsmäytysmenettelyssä olisi esimerkiksi verrattava kutakin yksittäistä tiliotteisiin kirjattua kassavirtaa yhteissijoitusyrityksen tileihin kirjattuihin kassavirtoihin. Jos täsmäytykset suoritetaan päivittäin, kuten useimpien yhteissijoitusyritysten tapauksessa, säilytysyhteisön olisi suoritettava täsmäytyksensä myös päivittäin. Säilytysyhteisön olisi erityisesti valvottava täsmäytysmenettelyissä havaittuja eroja ja toteutettuja korjaustoimenpiteitä voidakseen ilmoittaa yhteissijoitusyritykselle viipymättä poikkeamista, joita ei ole korjattu, ja voidakseen tarkastella täsmäytysmenettelyjä uudelleen kaikilta osin. Tällainen uudelleentarkastelu olisi suoritettava vähintään kerran vuodessa. Säilytysyhteisön olisi myös yksilöitävä riittävän ajoissa merkittävät kassavirrat ja erityisesti kassavirrat, jotka voisivat olla epäjohdonmukaisia yhteissijoitusyrityksen toimintojen kannalta, kuten muutokset positioissa yhteissijoitusyrityksen varoissa tai merkinnöissä ja lunastuksissa, ja sen olisi saatava säännöllisin väliajoin käteistiliotteet ja tarkistettava, onko sen oma käteispositiokirjanpito yhdenmukainen yhteissijoitusyrityksen kirjanpidon kanssa. Direktiivin 2009/65/EY 22 artiklan 5 kohdan b alakohdan mukaisesti säilytysyhteisön olisi pidettävä kirjanpitonsa ajan tasalla.

(11)

Säilytysyhteisön on varmistettava, että kaikki maksut, jotka sijoittajat suorittavat tai jotka näiden lukuun suoritetaan yhteissijoitusyrityksen osuuksien tai osakkeiden merkitsemisen yhteydessä, on vastaanotettu ja kirjattu yhdelle tai useammalle käteistilille direktiivin 2009/65/EY mukaisesti. Yhteissijoitusyrityksen olisi sen vuoksi varmistettava, että säilytysyhteisölle toimitetaan tarvittavat tiedot sijoittajien maksujen vastaanottamisen valvomiseksi asianmukaisesti. Yhteissijoitusyrityksen on varmistettava, että säilytysyhteisö saa nämä tiedot viipymättä, kun kolmas osapuoli vastaanottaa yhteissijoitusyrityksen osuuksien lunastusta tai liikkeeseenlaskua koskevan toimeksiannon. Yhteisön, joka on vastuussa yhteissijoitusyrityksen osuuksien merkinnästä tai lunastuksesta, olisi sen vuoksi toimitettava nämä tiedot säilytysyhteisölle pankkipäivän päätteeksi sijoittajien maksujen väärinkäytön välttämiseksi.

(12)

Säilytysyhteisön olisi säilytettävä yhteissijoitusyrityksen kaikkia rahoitusvälineitä, jotka voidaan kirjata tai pitää tilillä suoraan tai välillisesti säilytysyhteisön tai sellaisen kolmannen osapuolen nimissä, jolle siirretään säilytystoimintoja, erityisesti arvopaperikeskuksen tasolla. Lisäksi säilytysyhteisön olisi säilytettävä myös sellaisia rahoitusvälineitä, jotka kirjataan vain suoraan liikkeeseenlaskijalle itselleen tai sen edustajalle säilytysyhteisön tai sellaisen kolmannen osapuolen nimissä, jolle siirretään säilytystoimintoja. Rahoitusvälineitä, jotka kirjataan sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti yhteissijoitusyrityksen nimissä vain liikkeeseenlaskijalle tai sen edustajalle, ei pitäisi säilyttää. Kaikki rahoitusvälineet, jotka voitaisiin fyysisesti toimittaa säilytysyhteisölle, olisi säilytettävä. Edellyttäen, että rahoitusvälineiden säilyttämiselle asetetut edellytykset täyttyvät, säilytysyhteisön itsensä tai kolmannen osapuolen, jolle siirretään säilytystoimintoja, on säilytettävä myös rahoitusvälineitä, jotka annetaan vakuutena kolmannelle osapuolelle tai jotka kolmas osapuoli antaa yhteissijoitusyrityksen eduksi, kunhan yhteissijoitusyritys on niiden omistaja.

(13)

Säilytettäviä rahoitusvälineitä olisi aina käsiteltävä noudattaen asianmukaista huolellisuutta ja suojaa. Säilytysriskin asianmukaisen arvioinnin varmistamiseksi säilytysyhteisöllä olisi asianmukaista huolellisuutta noudattaessaan oltava selkeät velvoitteet, joiden mukaan sen on erityisesti oltava tietoinen säilytysketjuun kuuluvista kolmansista osapuolista, varmistettava, että asianmukaista huolellisuutta ja varojen erottelemista koskevia velvoitteita on noudatettu koko säilytysketjussa, varmistettava, että sillä on asianmukainen oikeus tutustua niiden kolmansien osapuolten kirjanpitoon ja tietoihin, joille siirretään säilytystoimintoja, varmistettava huolellisuutta ja varojen erottelemista koskevien vaatimusten noudattaminen ja dokumentoitava se ja asetettava kyseiset asiakirjat rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön saataville.

(14)

Säilytysyhteisöllä olisi aina oltava kattava käsitys kaikista säilytettävistä varoista, jotka eivät ole rahoitusvälineitä. Kyseisiin varoihin olisi sovellettava direktiivin 2009/65/EY nojalla omistajuuden todentamista ja kirjanpitoa koskevaa velvoitetta. Esimerkkejä tällaisista varoista ovat aineellinen omaisuus, jota ei katsota rahoitusvälineeksi direktiivin 2009/65/EY nojalla tai jota ei voida toimittaa fyysisesti säilytysyhteisölle, rahoitussopimukset, kuten tietyt johdannaiset, ja käteistalletukset.

(15)

Jotta voitaisiin taata riittävä varmuus siitä, että yhteissijoitusyritys on varojen tosiasiallinen omistaja, säilytysyhteisön olisi varmistettava, että se saa kaikki tarpeellisiksi katsomansa tiedot, joiden perusteella se voi todeta, että yhteissijoitusyrityksellä on kyseisen omaisuuserän omistusoikeus. Tällaisia tietoja voivat olla jäljennös virallisesta asiakirjasta, joka on todisteena siitä, että yhteissijoitusyritys on omaisuuserän omistaja, tai mikä tahansa säilytysyhteisön asianmukaiseksi katsoma virallinen ja luotettava todiste. Tarvittaessa säilytysyhteisön olisi pyydettävä lisätodisteita yhteissijoitusyritykseltä tai tapauksen mukaan kolmannelta osapuolelta.

(16)

Säilytysyhteisön olisi pidettävä kirjaa kaikista varoista, joiden osalta sillä on varmuus siitä, että yhteissijoitusyritys on niiden omistaja. Se voi ottaa käyttöön menettelyn tietojen saamiseksi kolmansilta osapuolilta sekä menettelyjä, joilla varmistetaan, että varoja ei olisi voitu siirtää, jollei liiketointa olisi ilmoitettu säilytysyhteisölle tai kolmannelle osapuolelle, jolle siirretään säilytystoimintoja.

(17)

Siirtäessään säilytystoimintoja kolmannelle osapuolelle direktiivin 2009/65/EY 22 a artiklan mukaisesti säilytysyhteisön on pantava täytäntöön ja sovellettava asianmukaista ja dokumentoitua menettelyä varmistaakseen, että se, jolle toimintoja siirretään, täyttää jatkuvasti kyseisen direktiivin 22 a artiklan 3 kohdan edellytykset. Jotta varoille varmistettaisiin riittäväntasoinen suoja, on tarpeen vahvistaa tietyt periaatteet, joita olisi noudatettava säilytystoimintojen siirron yhteydessä.

(18)

Kyseisiä periaatteita ei pitäisi katsoa tyhjentäviksi siltä osin, että niissä vahvistettaisiin kaikki säilytysyhteisön asianmukaista pätevyyttä, varovaisuutta ja huolellisuutta koskevaan velvoitteeseen liittyvät yksityiskohdat, tai siltä osin, että niissä mainittaisiin kaikki toimet, jotka säilytysyhteisön olisi toteutettava suhteessa mainittuihin periaatteisiin. Kolmannen osapuolen, jolle säilytystoiminnot on siirretty, jatkuvaa valvontaa koskevan velvoitteen olisi katettava sen tarkistaminen, että kyseinen kolmas osapuoli hoitaa asianmukaisesti kaikki siirretyt toiminnot ja noudattaa siirtosopimusta ja muita oikeudellisia vaatimuksia kuten riippumattomuusvaatimusta ja uudelleenkäyttöä koskevaa kieltoa. Säilytysyhteisön olisi tarkasteltava uudelleen myös seikkoja, jotka on arvioitu valinta- ja nimeämismenettelyn aikana, ja verrattava niitä markkinakehitykseen. Säilytysyhteisön olisi kyettävä kaikkina aikoina arvioimaan asianmukaisesti riskit, joita liittyy päätökseen varojen uskomisesta kolmannen osapuolen hoidettaviksi. Uudelleentarkasteluväli olisi mukautettava aina johdonmukaisella tavalla markkinaolosuhteisiin ja niihin liittyviin riskeihin. Jotta säilytysyhteisö voisi reagoida tehokkaasti kolmannen osapuolen mahdolliseen maksukyvyttömyyteen, sen olisi laadittava valmiussuunnitelmia, mukaan lukien vaihtoehtoisten palveluntarjoajien valinta tarpeen mukaan. Vaikka tällaisilla toimenpiteillä voidaan pienentää säilytysyhteisölle aiheutuvaa säilytysriskiä, ne eivät vaikuta velvoitteeseen palauttaa rahoitusvälineet tai maksaa vastaava summa rahoitusvälineen katoamisen tapauksessa sen mukaan, täyttyvätkö direktiivin 2009/65/EY 24 artiklan vaatimukset.

(19)

Varmistuakseen siitä, että yhteissijoitusyrityksen varat ja yhteissijoitusyrityksen oikeudet on suojattu kolmannen osapuolen maksukyvyttömyydeltä, säilytysyhteisön on tunnettava sen kolmannen maan maksukyvyttömyyslainsäädäntö, jossa kolmas osapuoli sijaitsee, ja varmistettava sopimussuhteensa täytäntöönpanokelpoisuus. Ennen säilytystoimintojen siirtämistä unionin ulkopuolella sijaitsevalle kolmannelle osapuolelle säilytysyhteisön on saatava riippumaton oikeudellinen lausunto kolmannen osapuolen kanssa tehdyn sopimusjärjestelyn täytäntöönpanokelpoisuudesta sen kolmannen maan, johon kolmas osapuoli on sijoittautunut, maksukyvyttömyyslainsäädännön ja oikeuskäytännön nojalla, jotta varmistetaan, että sopimusjärjestely on täytäntöönpanokelpoinen myös kyseisen kolmannen osapuolen maksukyvyttömyystapauksessa. Säilytysyhteisön velvollisuuteen arvioida kolmannen maan sääntelykehystä ja oikeudellista kehystä sisältyy myös sellaisen riippumattoman oikeudellisen lausunnon saaminen, jossa arvioidaan sen kolmannen maan, johon kyseinen kolmas osapuoli on sijoittautunut, maksukyvyttömyyslainsäädäntöä ja oikeuskäytäntöä. Toimialakohtaiset järjestöt tai lakiasiaintoimistot voivat yhdistää nämä lausunnot tai antaa erikseen kullekin lainkäyttöalueelle useiden säilytysyhteisöjen hyödyksi.

(20)

Sopimusjärjestelyyn sen valitun kolmannen osapuolen kanssa, jolle säilytystoiminnot siirretään, olisi sisällyttävä ennenaikaista päättämistä koskeva lauseke, sillä säilytysyhteisön on pystyttävä päättämään sopimussuhde tapauksissa, joissa kolmannen maan lainsäädäntö tai oikeuskäytäntö muuttuu siten, että yhteissijoitusyritysten varojen suojaa ei enää voida taata. Säilytysyhteisön on ilmoitettava näistä tapauksista rahastoyhtiölle tai sijoitusyhtiölle. Rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisilleen ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet, jotka ovat yhteissijoitusyrityksen ja sen sijoittajien edun mukaisia. Toimivaltaisille viranomaisille yhteissijoitusyrityksen varoihin kohdistuvasta suuremmasta säilytys- ja maksukyvyttömyysriskistä kolmannessa maassa tehdyn ilmoituksen ei pitäisi vapauttaa säilytysyhteisöä tai rahastoyhtiötä tai sijoitusyhtiötä niiden tehtävistä ja velvollisuuksista, joista säädetään direktiivissä 2009/65/EY.

(21)

Siirtäessään säilytystoimintoja säilytysyhteisön olisi varmistettava, että direktiivin 2009/65/EY 22 a artiklan 3 kohdan c alakohdan vaatimukset täytetään ja että säilytysyhteisön säilyttämät yhteissijoitusyritysasiakkaiden varat erotellaan asianmukaisesti. Tällä velvoitteella olisi erityisesti varmistettava, että yhteissijoitusyrityksen varoja ei menetetä sellaisen kolmannen osapuolen maksukyvyttömyyden vuoksi, jolle siirretään säilytystoimintoja, ja että kolmas osapuoli ei käytä yhteissijoitusyrityksen varoja uudelleen omaan lukuunsa. Lisäksi säilytysyhteisön olisi sallittava kieltää väliaikaiset vajeet asiakasvaroissa, käyttää pääomapuskureita tai ottaa käyttöön järjestelyjä, joilla kielletään jonkin asiakkaan debetsaldon käyttö toisen asiakkaan kreditsaldon tasaamiseen. Vaikka tällaisilla toimenpiteillä voidaan pienentää säilytysriskiä, joka säilytysyhteisölle aiheutuu säilytystoimintojen siirron yhteydessä, ne eivät vaikuta velvoitteeseen palauttaa rahoitusvälineet tai maksaa vastaava summa rahoitusvälineestä aiheutuvien tappioiden tapauksessa sen mukaan, täyttyvätkö direktiivin 2009/65/EY vaatimukset.

(22)

Ennen säilytystoimintojen siirtoa ja siirtosopimuksen voimassaoloaikana säilytysyhteisön olisi varmistettava sopimuksen tekoa edeltävillä järjestelyillä ja sopimusjärjestelyillä, että kolmas osapuoli toteuttaa toimenpiteitä ja ottaa käyttöön järjestelyjä, joilla se varmistaa yhteissijoitusyrityksen varojen suojauksen sitä vastaan, että varoja jaetaan kolmannen osapuolen velkojille tai realisoidaan kolmannen osapuolen velkojien hyväksi. Direktiivin 2009/65/EY mukaan kaikkien jäsenvaltioiden on saatettava asiaankuuluva maksukyvyttömyyslainsäädäntönsä tämän vaatimuksen mukaiseksi. Sen vuoksi on tarpeen, että säilytysyhteisö saa riippumatonta tietoa sovellettavasta maksukyvyttömyyslainsäädännöstä ja oikeuskäytännöstä kolmannessa maassa, jossa yhteissijoitusyrityksen varat on säilytettävä.

(23)

Direktiivin 2009/65/EY 24 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukainen säilytysyhteisön vastuu aktivoituu, jos säilytysyhteisön itsensä tai kolmannen osapuolen, jolle säilytystoiminto on siirretty, säilyttämä rahoitusväline menetetään eikä säilytysyhteisö pysty osoittamaan, että menetys on seurausta ulkopuolisesta tapahtumasta, johon se ei ole kohtuudella voinut vaikuttaa ja jonka seuraukset eivät olisi olleet vältettävissä kaikista kohtuullisiksi katsottavista toimista huolimatta. Tällainen menetys olisi erotettava sijoittajille aiheutuvasta sijoitustappiosta, joka johtuu varojen arvon alenemisesta sijoituspäätöksen seurauksena.

(24)

Jotta menetys johtaisi säilytysyhteisön vastuuseen, sen on oltava lopullinen eikä odotettavissa saa olla, että rahoitusomaisuus voitaisiin saada takaisin. Sen vuoksi tilanteita, joissa rahoitusvälinettä ei ole väliaikaisesti saatavilla tai se on jäädytetty väliaikaisesti, ei pitäisi katsoa direktiivin 2009/65/EY 24 artiklassa tarkoitetuksi menetykseksi. Voidaan kuitenkin yksilöidä kolme tilannetta, joissa menetys olisi katsottava lopulliseksi: tilanne, jossa rahoitusväline ei ole enää olemassa tai ei ole koskaan ollut olemassa; tilanne, jossa rahoitusväline on olemassa, mutta yhteissijoitusyritys on menettänyt lopullisesti omistusoikeutensa siihen; ja tilanne, jossa vaihtoehtoisella sijoitusrahastolla on omistusoikeus mutta se ei voi enää siirtää kyseistä oikeutta tai luoda pysyvästi rajoitettuja esineoikeuksia rahoitusvälineeseen.

(25)

Rahoitusvälineen ei katsota enää olevan olemassa esimerkiksi silloin, kun se on kadonnut sellaisen kirjanpitovirheen seurauksena, jota ei voida oikaista, tai kun se ei ole koskaan ollut olemassa, koska yhteissijoitusyrityksen omistajuus rekisteröitiin väärennettyjen asiakirjojen perusteella. Tilanteet, joissa rahoitusvälineiden menetys johtuu petollisesta toiminnasta, olisi katsottava menetykseksi.

(26)

Menetystä ei voida todeta, kun rahoitusväline on korvattu toisella rahoitusvälineellä tai muunnettu toiseksi rahoitusvälineeksi, esimerkiksi tilanteissa, joissa osakkeet perutaan ja korvataan uusien osakkeiden liikkeeseenlaskulla yhtiöjärjestelyissä. Yhteissijoitusyrityksen ei pitäisi katsoa menettäneen pysyvästi omistusoikeuttaan rahoitusvälineeseen, jos se on siirtänyt omistajuuden laillisesti kolmannelle osapuolelle. Tämän seurauksena tilanteissa, joissa laillinen omistusoikeus erotetaan varojen tosiasiallisesta omistusoikeudesta, menetyksen määritelmässä olisi viitattava tosiasiallisen omistusoikeuden menetykseen.

(27)

Säilytysyhtiö voi välttyä direktiivin 2009/65/EY 24 artiklassa tarkoitetulta vastuulta vain, kun menetys on seurausta ulkopuolisesta tapahtumasta, johon säilytysyhteisö ei ole kohtuudella voinut vaikuttaa ja jonka seuraukset eivät olisi olleet vältettävissä kaikista kohtuullisiksi katsottavista toimista huolimatta. Säilytysyhteisön olisi esitettävä todisteet kaikkien näiden edellytysten täyttymisestä vapautuakseen vastuusta, ja olisi säädettävä menettelystä, jota noudatetaan tätä tarkoitusta varten.

(28)

Ensiksi olisi määritettävä, oliko menetyksen aiheuttanut tapahtuma ulkopuolinen. Toimintojen siirtäminen ei saisi vaikuttaa säilytysyhteisön vastuuseen, minkä vuoksi tapahtuma olisi katsottava ulkopuoliseksi, jos se ei johdu säilytysyhteisön tai sellaisen kolmannen osapuolen toiminnasta tai laiminlyönnistä, jolle säilytettävien rahoitusvälineiden säilytys on siirretty. Seuraavaksi olisi arvioitava, oliko kyse tapahtumasta, johon säilytysyhteisö ei ole voinut vaikuttaa, todentamalla, että varovainen säilytysyhteisö ei olisi voinut kohtuudella tehdä mitään estääkseen tapahtuman. Sekä luonnonilmiöt että viranomaisen toimet voidaan katsoa ulkopuolisiksi tapahtumiksi, joihin ei olisi voitu kohtuudella vaikuttaa. Ulkopuoliseksi tapahtumaksi, johon ei olisi voitu kohtuudella vaikuttaa, ei sitä vastoin voida katsoa menetystä, joka johtuu direktiivin 2009/65/EY 21 artiklan 11 kohdan d alakohdan iii alakohdassa säädettyjen erotteluvaatimusten noudattamisen laiminlyömisestä tai varojen menettämisestä kolmannen osapuolen toiminnassa ilmenneen, kolmannen osapuolen maksukyvyttömyyteen liittyvän häiriön vuoksi.

(29)

Säilytysyhteisön olisi lisäksi osoitettava, että menetystä ei olisi voitu välttää kaikista kohtuullisiksi katsottavista toimista huolimatta. Tällaisessa tilanteessa säilytysyhteisön olisi ilmoitettava asiasta rahastoyhtiölle tai sijoitusyhtiölle ja toteutettava asianmukaisia toimia olosuhteista riippuen. Esimerkiksi tilanteessa, jossa säilytysyhteisö katsoo, että ainoa asianmukainen toimi on luopuminen rahoitusvälineistä, sen olisi ilmoitettava asiasta asianmukaisesti rahastoyhtiölle tai sijoitusyhtiölle, jonka on puolestaan annettava säilytysyhteisölle kirjalliset ohjeet siitä, olisiko sen pidettävä rahoitusvälineet hallussaan vai luovuttava niistä. Säilytysyhteisölle annettavista ohjeista jatkaa varojen hallussapitoa olisi ilmoitettava viipymättä yhteissijoitusyrityksen sijoittajille. Rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön olisi otettava säilytysyhteisön suositukset asianmukaisesti huomioon. Jos säilytysyhteisö on toistuvista varoituksista huolimatta edelleen huolissaan siitä, että rahoitusvälineen suojataso on riittämätön, sen olisi harkittava olosuhteista riippuen mahdollisia jatkotoimia, kuten sopimuksen päättämistä, edellyttäen, että yhteissijoitusyritykselle annetaan kansallisen lainsäädännön mukaisesti aikaa löytää toinen säilytysyhteisö.

(30)

Säilytysyhteisön järjestelmään sisältyvissä sijoittajansuojaa koskevissa takeissa on otettava huomioon mahdolliset yhteydet säilytysyhteisön ja rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön välillä, kuten yhteydet, jotka ovat seurausta yhteisestä tai konsernihallinnoinnista taikka osakkeiden ristiinomistuksesta. Tällaiset yhteydet, jos ja siinä määrin kuin ne ovat sallittuja kansallisessa lainsäädännössä, voivat aiheuttaa eturistiriidan, joka ilmenee petosriskinä (sääntöjenvastaisuudet, joista ei ole ilmoitettu toimivaltaisille viranomaisille huonon maineen välttämiseksi), oikeussuojakeinoihin turvautumista koskevana riskinä (haluttomuus ryhtyä oikeudellisiin toimenpiteisiin säilytysyhteisöä vastaan tai niiden välttely), suosimisena valinnassa (säilytysyhteisön valinta ei perustu laatuun ja hintaan), maksukyvyttömyysriskinä (alhaisemmat varojen erottelua koskevat vaatimukset tai säilytysyhteisön vakavaraisuuden jättäminen pienemmälle huomiolle) tai yhtenä konsernivastuuriskinä (konsernin sisäiset investoinnit).

(31)

Rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön ja säilytysyhteisön toiminnallinen riippumattomuus, mukaan lukien tilanteet, joissa säilytystoiminnot on siirretty, antaa ylimääräisen takeen, jolla varmistetaan sijoittajansuoja ilman kohtuuttomia kustannuksia lisäämällä samaan konserniin kuuluvien tai muuten toisiinsa sidoksissa olevien yhteisöjen käyttäytymistä koskevia vaatimuksia. Toiminnallista riippumattomuutta koskevien vaatimusten olisi koskettava olennaisia tekijöitä kuten johtohenkilöiden, työntekijöiden tai valvontatehtäviä hoitavien henkilöiden identiteettiä tai henkilökohtaisia sidoksia muihin konsernin yhteisöihin tai yhtiöihin, mukaan lukien tilanteet, joissa kyseiset henkilöt ovat niiden jäseniä.

(32)

Jotta voitaisiin varmistaa oikeasuhteinen käsittely tapauksissa, joissa rahastoyhtiö tai sijoitusyhtiö ja säilytysyhtiö kuuluvat samaan konserniin, vähintään kolmasosan jäsenistä tai kahden henkilön valvontatehtävistä vastuussa olevissa elimissä tai ylimmissä hallintoelimissä, jotka ovat vastuussa myös valvontatehtävistä, riippuen siitä kumpi on alhaisempi luku, olisi oltava riippumattomia.

(33)	Hallinto- ja ohjausjärjestelmän osalta olisi tarkasteltava erityispiirteitä sekä yksitasoisessa järjestelmässä, jossa yritystä hallinnoi yksi elin, joka hoitaa sekä hallinto- että valvontatehtävät, että kaksitasoisessa järjestelmässä, jossa on rinnakkain hallitus ja valvontaelin.

(34)

Jotta toimivaltaiset viranomaiset, yhteissijoitusyritykset ja säilytysyhteisöt voisivat sopeutua tähän asetukseen sisältyviin uusiin vaatimuksiin siten, että vaatimuksia voidaan soveltaa tehokkaasti ja vaikuttavasti, on asianmukaista lykätä tämän asetuksen soveltamisen alkamispäivää kuusi kuukautta sen voimaantulopäivää myöhemmäksi.

(35)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat Euroopan arvopaperikomitean asiantuntijaryhmän lausunnon mukaisia,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 LUKU

MÄÄRITELMÄT JA KIRJALLISTA SOPIMUSTA KOSKEVAT YKSITYISKOHTAISET TIEDOT

(Direktiivin 2009/65/EY 22 artiklan 2 kohta)

1 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan

’sidoksella’ tilannetta, jossa kahden tai useamman luonnollisen henkilön tai oikeushenkilön välinen sidossuhde on seurausta joko suorasta tai välillisestä omistusosuudesta yrityksessä, kun tämä osuus on vähintään 10 prosenttia pääomasta tai äänioikeuksista tai kun sen nojalla on mahdollista vaikuttaa huomattavasti kyseisen yrityksen johtamiseen;

b)	’konsernisidoksella’ tilannetta, jossa vähintään kaksi yritystä tai yhteisöä kuuluu samaan konserniin direktiivin 2013/34/EU (3) 2 artiklan 11 kohdan tai asetuksen (EY) N:o 1606/2002 (4) mukaisesti hyväksyttyjen kansainvälisten tilinpäätösstandardien mukaisessa merkityksessä.

2 artikla

Sopimus säilytysyhteisön nimeämisestä

1. Sopimus, joka on todisteena säilytysyhteisön nimeämisestä direktiivin 2009/65/EY 22 artiklan 2 kohdan mukaisesti, on laadittava yhtäältä säilytysyhteisön ja toisaalta rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön välillä jokaisesta rahastoyhtiön hoitamasta sijoitusrahastosta.

2. Sopimuksen on sisällettävä ainakin seuraavat tiedot:

a)	kuvaus palveluista, jotka säilytysyhteisön on tarjottava, ja menettelyistä, jotka säilytysyhteisön on otettava käyttöön kunkin sellaisen omaisuuserätyypin osalta, johon yhteissijoitusyritys voi sijoittaa ja jotka annetaan säilytysyhteisön säilytettäväksi;

kuvaus tavasta, jolla säilytys- ja valvontatoiminnot on hoidettava riippuen niiden varojen tyypistä ja niistä maantieteellisistä alueista, joihin yhteissijoitusyritys aikoo sijoittaa, ja säilytystehtävien osalta myös maaluettelot ja menettelyt, joita noudatetaan maiden lisäämisessä luetteloon tai niiden poistamisessa luettelosta. Kuvauksen on oltava johdonmukainen niiden tietojen kanssa, jotka annetaan yhteissijoitusyrityksen säännöissä, perustamisasiakirjoissa ja tarjousasiakirjoissa varoista, joihin yhteissijoitusyritys voi sijoittaa;

sopimuksen voimassaoloaika ja sen muuttamiselle ja päättämiselle asetetut edellytykset, mukaan lukien tilanteet, jotka voisivat johtaa sopimuksen päättämiseen, sekä yksityiskohtaiset tiedot päättämismenettelystä ja menettelyistä, joiden mukaisesti säilytysyhteisö lähettää kaikki merkitykselliset tiedot seuraajalleen;

d)	sopimuspuoliin asianomaisten lakien ja asetusten mukaisesti sovellettavat luottamuksellisuutta koskevat velvoitteet. Nämä velvoitteet eivät saa heikentää toimivaltaisten viranomaisten kykyä saada käyttöönsä merkitykselliset asiakirjat ja tiedot;

keinot ja menettelyt, joilla säilytysyhteisö toimittaa rahastoyhtiölle tai sijoitusyhtiölle kaikki olennaiset tiedot, joita tämä tarvitsee tehtäviensä suorittamiseen, mukaan lukien varoihin liittyvien oikeuksien käyttö, ja jotta rahastoyhtiö tai sijoitusyhtiö saisi riittävän ajoissa totuudenmukaisen käsityksen yhteissijoitusyrityksen tileistä;

keinot ja menettelyt, joilla rahastoyhtiö tai sijoitusyhtiö toimittaa kaikki olennaiset tiedot säilytysyhteisölle tai varmistaa, että säilytysyhteisö saa kaikki tarvittavat tiedot tehtäviensä suorittamiseksi, mukaan lukien menettelyt, joilla varmistetaan, että säilytysyhteisö saa tietoja muilta rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön nimeämiltä osapuolilta;

menettelyt, joita on noudatettava, kun yhteissijoitusyrityksen sääntöihin, perustamisasiakirjoihin tai tarjousasiakirjoihin suunnitellaan muutosta, ja yksityiskohtaiset tiedot tilanteista, jotka on annettava tiedoksi säilytysyhteisölle tai joissa muutoksen tekemiseen tarvitaan säilytysyhteisön ennakkosuostumus;

kaikki tarvittavat tiedot, jotka on vaihdettava yhtäältä sijoitusyhtiön tai rahastoyhtiön tai yhteissijoitusyrityksen lukuun toimivan kolmannen osapuolen ja toisaalta säilytysyhteisön välillä yhteissijoitusyrityksen osuuksien myynnistä, merkinnästä, lunastuksesta, liikkeeseenlaskusta, peruuttamisesta ja takaisinostosta;

i)	kaikki tarvittavat tiedot, jotka on vaihdettava sijoitusyhtiön tai rahastoyhtiön tai yhteissijoitusyrityksen lukuun toimivan kolmannen osapuolen ja säilytysyhteisön välillä säilytysyhteisön tehtävien hoidosta;

jos sopimuspuolet harkitsevat kolmansien osapuolten nimeämistä hoitamaan osia niille kuuluvista tehtävistä, sitoumus, jonka mukaan ne antavat säännöllisesti yksityiskohtaisia tietoja mahdollisesti nimettävästä kolmannesta osapuolesta ja pyynnöstä tietoja kolmannen osapuolen valinnassa käytettävistä perusteista sekä toimenpiteistä, joita sopimuspuolet ovat suunnitelleet valvoakseen valitun kolmannen osapuolen harjoittamaa toimintaa;

k)	tiedot sopimuspuolten tehtävistä ja vastuualueista, jotka koskevat rahanpesun ja terrorismin rahoituksen torjuntaan liittyviä velvoitteita;

l)	tiedot kaikista yhteissijoitusyrityksen lukuun toimivan sijoitusyhtiön tai rahastoyhtiön nimissä avatuista käteistileistä ja menettelyt, joilla varmistetaan, että säilytysyhteisö saa tiedon uusien tilien avaamisesta;

m)	yksityiskohtaiset tiedot säilytysyhteisön eskalointimenettelyistä, mukaan lukien niiden rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön palveluksessa olevien henkilöiden tunnistetiedot, joihin säilytysyhteisön on otettava yhteyttä aloittaessaan eskalointimenettelyn;

n)	säilytysyhteisön sitoumus tehdä ilmoitus siitä, että varojen erottaminen ei ole enää riittävää suojelemiseksi sellaisen kolmannen osapuolen maksukyvyttömyydeltä, jolle säilyttäminen on siirretty direktiivin 2009/65/EY 22 a artiklan mukaisesti tietyllä oikeudenkäyttöalueella;

menettelyt, joilla varmistetaan, että säilytysyhteisö voi tutkia tehtäviensä hoidon yhteydessä rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön toimintaa sekä arvioida saatujen tietojen laatua, mukaan lukien käyttämällä oikeutta tutustua rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön kirjanpitoon tai käymällä paikan päällä tämän tiloissa;

p)	menettelyt, joilla varmistetaan, että rahastoyhtiö tai sijoitusyhtiö voi tarkastaa, kuinka säilytysyhteisö suoriutuu säilytysyhteisön tehtävistä.

Edellä a–p alakohdassa esitellyt välineet ja menettelyt on kuvailtava yksityiskohtaisesti säilytysyhteisön nimeämisestä tehtävässä sopimuksessa ja siihen myöhemmin mahdollisesti tehtävissä muutoksissa.

3. Sopimuspuolet voivat sopia, että kaikki tietojenvaihto niiden välillä tai osa siitä hoidetaan sähköisesti edellyttäen, että ne varmistavat, että tiedot tallennetaan asianmukaisesti.

4. Jollei kansallisessa lainsäädännössä toisin säädetä, kaikista sijoitusrahastoista ei ole pakko tehdä erillistä kirjallista sopimusta.

Rahastoyhtiö ja säilytysyhteisö voivat tehdä yhden sopimuksen, jossa luetellaan sopimuksen kohteena olevat rahastoyhtiön hoitamat sijoitusrahastot.

5. Säilytysyhteisön nimeämisestä todisteena olevassa sopimuksessa ja myöhemmissä sopimuksissa on mainittava sopimukseen sovellettava lainsäädäntö.

2 LUKU

SÄILYTYSTOIMINNOT, ASIANMUKAISTA HUOLELLISUUTTA KOSKEVAT TEHTÄVÄT, VAROJEN EROTTELEMISTA KOSKEVA VELVOITE JA MAKSUKYVYTTÖMYYSSUOJA

(Direktiivin 2009/65/EY 22 artiklan 3, 4 ja 5 kohta sekä 22 a artiklan 2 kohdan c ja d alakohta)

3 artikla

Valvontatehtävät – yleiset vaatimukset

1. Säilytysyhteisön on arvioitava nimeämishetkellä yhteissijoitusyrityksen sijoituspolitiikan ja -strategian luonteeseen, laajuuteen ja monitahoisuuteen liittyvät riskit sekä rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön organisaatioon liittyvät riskit. Tämän arvioinnin perusteella säilytysyhteisön on suunniteltava valvontamenettelyt, jotka ovat tarkoituksenmukaiset yhteissijoitusyrityksen ja sen sijoitusvarojen kannalta, pantava ne täytäntöön ja sovellettava niitä. Kyseiset menettelyt on päivitettävä säännöllisesti.

2. Hoitaessaan direktiivin 2009/65/EY 22 artiklan 3 kohdan mukaisia valvontatehtäviään säilytysyhteisön on suoritettava rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön tai nimetyn kolmannen osapuolen vastuulla olevien prosessien ja menettelyjen jälkitarkastuksia ja muita tarkistuksia. Säilytysyhteisön on varmistettava kaikissa olosuhteissa, että käytössä on asianmukainen todentamis- ja täsmäytysmenettely, joka pannaan täytäntöön ja jota sovelletaan ja tarkastellaan uudelleen tihein väliajoin. Rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön on varmistettava, että kaikki yhteissijoitusyrityksen varoihin ja toimintoihin liittyvät ohjeet lähetetään säilytysyhteisölle, jotta tämä pystyy suorittamaan oman todentamis- tai täsmäytysmenettelynsä.

3. Säilytysyhteisön on otettava käyttöön selkeä ja kattava eskalointimenettely puuttuakseen tilanteisiin, joissa se havaitsee valvontatehtäviensä hoidon yhteydessä mahdollisia poikkeamia, ja annettava pyynnöstä yksityiskohtaiset tiedot menettelystä rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön toimivaltaisille viranomaisille.

4. Rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön on annettava säilytysyhteisölle sen alkaessa hoitaa tehtäviään ja sen jälkeen jatkuvasti kaikki olennaiset tiedot, jotka säilytysyhteisö tarvitsee noudattaakseen direktiivin 2009/65/EY 22 artiklan 3 kohdan mukaisia velvoitteitaan, mukaan lukien tiedot, jotka kolmansien osapuolten on annettava säilytysyhteisölle.

Rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön on erityisesti varmistettava, että säilytysyhteisöllä on oikeus tutustua kirjanpitoon ja toimittaa tarkastuksia paikalla rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön tiloissa ja rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön mahdollisesti nimeämien palveluntarjoajien tiloissa tai arvioida pätevien riippumattomien tilintarkastajien tai muiden asiantuntijoiden laatimiin hyväksyttyihin ulkoisiin lausumiin sisältyviä raportteja ja lausuntoja käytössä olevien menettelyjen riittävyyden ja merkityksellisyyden varmistamiseksi.

4 artikla

Merkintää ja lunastuksia koskevat tehtävät

1. Säilytysyhteisön katsotaan täyttävän direktiivin 2009/65/EY 22 artiklan 3 kohdan a alakohdassa vahvistetut vaatimukset, kun se varmistaa, että rahastoyhtiö tai sijoitusyhtiö on laatinut asianmukaisen ja johdonmukaisen menettelyn ja panee täytäntöön ja soveltaa kyseistä menettelyä

a)	täsmäyttääkseen merkintätoimeksiannot yhteissijoitusyrityksen saamien merkintätulojen kanssa sekä liikkeeseenlaskettujen osuuksien lukumäärän näiden merkintätulojen kanssa;

b)	täsmäyttääkseen lunastustoimeksiannot yhteissijoitusyrityksen maksamien lunastusten kanssa sekä peruttujen osuuksien lukumäärän näiden lunastusten kanssa;

c)	tarkastaakseen säännöllisesti, että täsmäytysmenettely on asianmukainen.

Sovellettaessa a, b ja c alakohtaa säilytysyhteisön on erityisesti tarkastettava säännöllisesti, että yhteissijoitusyrityksen tileillä olevien osuuksien kokonaismäärä ja yhteissijoitusyrityksen rekisteriin merkittyjen liikkeellä olevien osuuksien kokonaismäärä ovat johdonmukaiset keskenään.

2. Säilytysyhteisön on varmistettava ja tarkastettava säännöllisesti, että yhteissijoitusyrityksen osuuksien myyntiä, liikkeeseenlaskua, takaisinostoa, lunastusta ja peruuttamista koskevat menettelyt ovat kansallisen lainsäädännön sekä yhteissijoitusyrityksen sääntöjen tai perustamisasiakirjojen mukaiset, ja todennettava menettelyjen tehokas täytäntöönpano.

3. Säilytysyhteisön tarkastusten toteutusvälin on oltava johdonmukainen merkintä- ja lunastusvirtojen kanssa.

5 artikla

Osuuksien arvonmääritystä koskevat tehtävät

1. Säilytysyhteisön katsotaan täyttävän direktiivin 2009/65/EY 22 artiklan 3 kohdan b alakohdassa vahvistetut vaatimukset, kun se ottaa käyttöön menettelyjä

todentaakseen jatkuvasti, että yhteissijoitusyrityksen varojen arvon määrittämiseksi otetaan käyttöön ja sovelletaan asianmukaisia ja johdonmukaisia menettelyjä sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti, kuten direktiivin 2009/65/EY 85 artiklassa säädetään, samoin kuin yhteissijoitusyrityksen sääntöjen tai perustamisasiakirjojen mukaisesti;

b)	varmistaakseen, että arvonmäärityspolitiikat ja -menettelyt pannaan tehokkaasti täytäntöön ja että niitä tarkastellaan säännöllisesti uudelleen.

2. Säilytysyhteisön on suoritettava 1 kohdassa tarkoitetut varmennukset tiheydellä, joka vastaa direktiivin 2009/65/EY 85 artiklan mukaisesti annetussa kansallisessa lainsäädännössä sekä yhteissijoitusyrityksen säännöissä tai perustamisasiakirjoissa määriteltyä yhteissijoitusyrityksen varojen arvonmääritysväliä.

3. Jos säilytysyhteisö katsoo, että yhteissijoitusyrityksen osuuksien arvon laskentaa ei ole suoritettu sovellettavan lainsäädännön tai yhteissijoitusyrityksen sääntöjen tai perustamisasiakirjojen mukaisesti, sen on ilmoitettava asiasta rahastoyhtiölle tai sijoitusyhtiölle sekä varmistettava yhteissijoitusyrityksen sijoittajien parhaan edun mukaisen korjaustoimen oikea-aikainen toteutus.

6 artikla

Yhteissijoitusyrityksen antamien ohjeiden noudattamista koskevat tehtävät

Säilytysyhteisön katsotaan täyttävän direktiivin 2009/65/EY 22 artiklan 3 kohdan c alakohdassa vahvistetut vaatimukset, kun se laatii ja panee täytäntöön vähintään

a)	asianmukaiset menettelyt todentaakseen, että rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön ohjeet noudattavat sovellettavia lakeja ja asetuksia sekä yhteissijoitusyrityksen sääntöjä ja perustamisasiakirjoja;

b)	eskalointimenettelyn, jos yhteissijoitusyritys on rikkonut toisessa kohdassa tarkoitettuja rajoja tai rajoituksia.

Sovellettaessa a alakohtaa säilytysyhteisön on erityisesti seurattava sitä, noudattaako yhteissijoitusyritys sille asetettuja sijoitusrajoituksia ja vivutusrajoja. Edellä a alakohdassa tarkoitettujen menettelyjen on oltava oikeassa suhteessa yhteissijoitusyrityksen luonteeseen, laajuuteen ja monitahoisuuteen.

7 artikla

Liiketoimien oikea-aikaista selvittämistä koskevat tehtävät

1. Säilytysyhteisön katsotaan täyttävän direktiivin 2009/65/EY 22 artiklan 3 kohdan d alakohdassa vahvistetut vaatimukset, kun se ottaa käyttöön menettelyn sellaisten tilanteiden havaitsemiseksi, joissa yhteissijoitusyrityksen varoja koskeviin toimiin liittyviä maksuja ei suoriteta yhteissijoitusyritykselle yleensä käytössä olevissa määräajoissa, asiasta ilmoittamiseksi rahastoyhtiölle tai sijoitusyhtiölle ja, jos tilannetta ei ole korjattu, vastapuolen pyytämiseksi palauttamaan varat mahdollisuuksien mukaan.

2. Jos liiketoimia ei toteuteta säännellyillä markkinoilla, säilytysyhteisön on suoritettava 1 kohdan mukaiset tehtävänsä ottaen huomioon näiden liiketoimien ehdot.

8 artikla

Yhteissijoitusyrityksen tulojen laskentaan ja jakamiseen liittyvät tehtävät

1. Säilytysyhteisön katsotaan täyttävän direktiivin 2009/65/EY 22 artiklan 3 kohdan e alakohdassa vahvistetut vaatimukset, kun se

a)	varmistaa, että nettotulot lasketaan yhteissijoitusyrityksen sääntöjen, perustamisasiakirjojen ja sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti aina, kun tuloja on tarkoitus jakaa;

b)	varmistaa asianmukaisten toimenpiteiden toteuttamisen, jos yhteissijoitusyrityksen tilintarkastajat ovat esittäneet tilinpäätöstä koskevia varaumia. Rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön on annettava säilytysyhteisölle kaikki tilinpäätöksessä esitettyjä varaumia koskevat tiedot;

c)	tarkastaa osinkomaksujen täydellisyyden ja oikeellisuuden aina, kun tuloja on tarkoitus jakaa.

2. Jos säilytysyhteisö katsoo, ettei tulojen laskentaa ole suoritettu sovellettavan lainsäädännön tai yhteissijoitusyrityksen sääntöjen tai perustamisasiakirjojen mukaisesti, sen on ilmoitettava asiasta rahastoyhtiölle tai sijoitusyhtiölle sekä varmistettava yhteissijoitusyrityksen sijoittajien parhaan edun mukaisen korjaustoimen oikea-aikainen toteutus.

9 artikla

Käteistilien seuranta – yleiset vaatimukset

1. Jos yhteissijoitusyrityksen lukuun toimivan sijoitusyhtiön tai rahastoyhtiön nimissä pidetään yllä käteistiliä tai avataan käteistili direktiivin 2009/65/EY 22 artiklan 4 kohdan b alakohdassa tarkoitetussa yhteisössä, rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön on varmistettava, että säilytysyhteisölle annetaan sen alkaessa hoitaa tehtäviään ja sen jälkeen jatkuvasti kaikki olennaiset tiedot, jotka se tarvitsee saadakseen selkeän käsityksen kaikista yhteissijoitusyrityksen kassavirroista, jotta säilytysyhteisö pystyy täyttämään velvoitteensa.

2. Kun säilytysyhteisö on nimetty, sijoitusyhtiön tai rahastoyhtiön on ilmoitettava säilytysyhteisölle kaikki olemassa olevat sijoitusyhtiön tai yhteissijoitusyrityksen lukuun toimivan rahastoyhtiön nimissä avatut käteistilit.

3. Sijoitusyhtiön tai rahastoyhtiön on varmistettava, että säilytysyhteisö saa kaikki tiedot sijoitusyhtiön tai yhteissijoitusyrityksen lukuun toimivan rahastoyhtiön avaamista uusista käteistileistä.

10 artikla

Yhteissijoitusyrityksen kassavirtojen seuranta

1. Säilytysyhteisön katsotaan täyttävän direktiivin 2009/65/EY 22 artiklan 4 kohdassa vahvistetut vaatimukset, kun se huolehtii yhteissijoitusyrityksen kassavirtojen tehokkaasta ja asianmukaisesta seurannasta, ja erityisesti, kun se ainakin

varmistaa, että kaikki yhteissijoitusyrityksen käteisvarat kirjataan tileille, jotka on avattu joko keskuspankissa tai Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU (5) mukaisesti toimiluvan saaneessa luottolaitoksessa tai sellaisessa kolmannessa maassa toimiluvan saaneessa luottolaitoksessa, jossa edellytetään käteistilejä yhteissijoitusyrityksen toimintoja varten, kunhan luottolaitoksiin kyseisessä kolmannessa maassa sovelletut toiminnan vakautta koskevat valvonta- ja sääntelyvaatimukset vastaavat yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen arvion mukaan vähintään unionissa sovellettavia vaatimuksia;

b)	ottaa käyttöön tehokkaat ja asianmukaiset menettelyt kassavirtaliikkeiden täsmäyttämiseksi ja tekee tällaiset täsmäytykset päivittäin tai kassavirtaliikkeiden tapahtumisen aikaan, jos käteisrahaliikenne on vähäistä;

c)	ottaa käyttöön asianmukaiset menettelyt merkittävien kassavirtojen ja yhteissijoitusyrityksen toimintojen kannalta epäjohdonmukaisten kassavirtojen yksilöimiseksi kunkin pankkipäivän päätteeksi;

tarkastelee säännöllisin väliajoin uudelleen kyseisten menettelyjen riittävyyttä, mukaan lukien täsmäytysprosessin vuotuinen kokonaistarkastus, ja varmistaa, että sijoitusyhtiön tai yhteissijoitusyrityksen lukuun toimivan rahastoyhtiön tai yhteissijoitusyrityksen lukuun toimivan säilytysyhteisön nimissä avatut käteistilit sisällytetään täsmäytysprosessiin;

seuraa jatkuvasti täsmäytysten tuloksia ja toimia, jotka toteutetaan täsmäytysmenettelyissä havaittujen poikkeamien perusteella, ja ilmoittaa välittömästi oikaisematta jääneistä poikkeamista rahastoyhtiölle tai sijoitusyhtiölle ja myös toimivaltaisille viranomaisille, jos tilannetta ei voida korjata;

f)	tarkastaa, ovatko sen itse kirjaamat käteispositiotiedot yhdenmukaisia yhteissijoitusyrityksen kirjaamien tietojen kanssa.

Arvioidessaan a alakohdassa tarkoitettujen kolmannen maan luottolaitoksiin sovellettujen toiminnan vakautta koskevien valvonta- ja sääntelyvaatimusten vastaavuutta toimivaltaisten viranomaisten on otettava huomioon täytäntöönpanosäädökset, jotka komissio on antanut Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 (6) 107 artiklan 4 kohdan nojalla.

2. Rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön on varmistettava, että kaikki kolmannessa osapuolessa avattuun käteistiliin liittyvät ohjeet ja tiedot lähetetään säilytysyhteisölle, jotta tämä pystyy suorittamaan oman täsmäytysmenettelynsä.

11 artikla

Merkitsemisen yhteydessä suoritettavia maksuja koskevat tehtävät

Rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön on varmistettava, että säilytysyhteisölle annetaan tiedot maksuista, joita sijoittajat suorittavat tai joita suoritetaan sijoittajien lukuun yhteissijoitusyrityksen osuuksien merkitsemisen yhteydessä, jokaisen sellaisen pankkipäivän päätteeksi, jona yhteissijoitusyrityksen lukuun toimiva sijoitusyhtiö tai rahastoyhtiö tai yhteissijoitusyrityksen lukuun toimiva osapuoli, kuten omistustietojen ylläpitäjä, vastaanottaa tällaisia maksuja tai toimeksiantoja sijoittajalta. Rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön on varmistettava, että säilytysyhteisö saa kaikki muut olennaiset tiedot, jotka se tarvitsee huolehtiakseen siitä, että maksut kirjataan käteistileille, jotka on avattu yhteissijoitusyrityksen lukuun toimivan sijoitusyhtiön tai rahastoyhtiön nimissä taikka säilytysyhteisön nimissä direktiivin 2009/65/EY 22 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

12 artikla

Säilytettävät rahoitusvälineet

1. Yhteissijoitusyritykselle kuuluvat rahoitusvälineet, joita ei voida fyysisesti toimittaa säilytysyhteisölle, on sisällytettävä säilytysyhteisön säilytystehtävien piiriin, jos kaikki seuraavat vaatimukset täyttyvät:

a)	ne ovat direktiivin 2009/65/EY 50 artiklan 1 kohdan a–e ja h alakohdassa tarkoitettuja rahoitusvälineitä tai 51 artiklan 3 kohdan neljännessä alakohdassa tarkoitettuja johdannaisia sisältäviä siirtokelpoisia arvopapereita;

b)	ne voidaan kirjata tai pitää arvopaperitilillä suoraan tai välillisesti säilytysyhteisön nimissä.

2. Rahoitusvälineitä, jotka kirjataan sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti vain suoraan yhteissijoitusyrityksen nimissä liikkeeseenlaskijalle itselleen tai tämän edustajalle, kuten kirjaajalle tai omistustietojen ylläpitäjälle, ei voida pitää säilytettävinä.

3. Yhteissijoitusyritykselle kuuluvat rahoitusvälineet, jotka voidaan fyysisesti toimittaa säilytysyhteisölle, on sisällytettävä kaikissa tapauksissa säilytysyhteisön säilytystehtävien piiriin.

13 artikla

Säilytettäviä varoja koskevat säilytystehtävät

1. Säilytysyhteisön katsotaan täyttävän direktiivin 2009/65/EY 22 artiklan 5 kohdan a alakohdassa säädetyt vaatimukset, jotka koskevat säilytettäviä rahoitusvälineitä, kun se varmistaa, että

a)	rahoitusvälineet kirjataan asianmukaisesti direktiivin 2009/65/EY 22 artiklan 5 kohdan a alakohdan ii alakohdan mukaisesti;

b)	kirjanpitoa ja erillisiä tilejä hoidetaan tavalla, joka varmistaa niiden oikeellisuuden ja varsinkin sen, että ne vastaavat yhteissijoitusyrityksen lukuun hallussa pidettäviä rahoitusvälineitä ja käteisvaroja;

c)	säilytysyhteisön sisäisten tilien ja kirjanpidon ja sellaisen kolmannen osapuolen tilien ja kirjanpidon, jolle säilytys on siirretty direktiivin 2009/65/EY 22 a artiklan mukaisesti, välillä tehdään säännöllisesti täsmäytyksiä;

d)	noudatetaan asianmukaista huolellisuutta suhteessa säilytettäviin rahoitusvälineisiin sijoittajansuojan korkean tason varmistamiseksi;

e)	kaikki olennaiset säilytysriskit arvioidaan koko säilytysketjussa ja niitä seurataan ja rahastoyhtiölle tai sijoitusyhtiölle ilmoitetaan mahdollisesti havaittavat olennaiset riskit;

otetaan käyttöön riittävät organisatoriset järjestelyt, joilla voidaan minimoida riski rahoitusvälineistä tai niihin liittyvistä oikeuksista aiheutuvista tappioista tai rahoitusvälineiden tai niihin liittyvien oikeuksien pienenemisestä petosten, heikon hallinnon, riittämättömän rekisteröinnin tai huolimattomuuden vuoksi;

g)	yhteissijoitusyrityksen tai sen lukuun toimivan rahastoyhtiön omistusoikeus kyseisiin varoihin todennetaan.

2. Jos säilytysyhteisö on siirtänyt säilytettäviä varoja koskevia säilytystoimintojaan kolmannelle osapuolelle direktiivin 2009/65/EY 22 a artiklan mukaisesti, kyseiseen säilytysyhteisöön on sovellettava edelleen tämän artiklan 1 kohdan b–e alakohdan mukaisia vaatimuksia. Säilytysyhteisön on myös varmistettava, että kolmas osapuoli noudattaa tämän artiklan 1 kohdan b–g alakohdan mukaisia vaatimuksia.

14 artikla

Omistajuuden todentamista ja kirjanpitoa koskevat säilytystehtävät

1. Rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön on annettava säilytysyhteisölle sen alkaessa hoitaa tehtäviään ja sen jälkeen jatkuvasti kaikki olennaiset tiedot, jotka se tarvitsee noudattaakseen direktiivin 2009/65/EY 22 artiklan 5 kohdan b alakohdan mukaisia velvoitteitaan, ja varmistettava, että kolmannet osapuolet antavat säilytysyhteisölle kaikki olennaiset tiedot.

2. Säilytysyhteisön katsotaan täyttävän direktiivin 2009/65/EY 22 artiklan 5 kohdan b alakohdassa vahvistetut vaatimukset, kun se vähintään

a)	saa viipymättä kaikki olennaiset tiedot, jotka se tarvitsee hoitaakseen omistajuuden todentamista ja kirjanpitoa koskevat tehtävänsä, mukaan lukien olennaiset tiedot, jotka kolmansien osapuolten on annettava säilytysyhteisölle;

b)	saa riittävästi luotettavia tietoja saadakseen varmuuden yhteissijoitusyrityksen omistusoikeudesta varoihin;

pitää kirjaa niistä varoista, joiden osalta sillä on varmuus siitä, että yhteissijoitusyritys on niiden omistaja, siten, että se

i)	merkitsee kirjanpitoonsa yhteissijoitusyrityksen nimissä varat, mukaan lukien niiden nimelliset määrät, joiden osalta sillä on varmuus siitä, että yhteissijoitusyritys on niiden omistaja;

ii)	kykenee esittämään milloin tahansa kattavan ja ajantasaisen omaisuusluettelon yhteissijoitusyrityksen varoista, mukaan lukien niiden nimelliset määrät.

Sovellettaessa tämän kohdan c alakohdan ii alakohtaa säilytysyhteisön on varmistettava, että käytössä on menettelyt, joilla varmistetaan, ettei varoja voida luovuttaa, siirtää, vaihtaa eikä toimittaa ilmoittamatta siitä säilytysyhteisölle tai kolmannelle osapuolelle, jolle säilytys on siirretty direktiivin 2009/65/EY 22 a artiklan mukaisesti. Säilytysyhteisöllä on oltava mahdollisuus saada asianomaiselta kolmannelta osapuolelta viipymättä asiakirjatodisteet kustakin liiketoimesta ja positiosta. Rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön on varmistettava, että asianomainen kolmas osapuoli antaa säilytysyhteisölle viipymättä todistukset tai muut asiakirjatodisteet aina, kun varoja myydään tai hankitaan tai toteutetaan yhtiötapahtuma, jonka rahoitusvälineitä lasketaan liikkeeseen, ja vähintään kerran vuodessa.

3. Säilytysyhteisön on varmistettava, että rahastoyhtiöllä tai sijoitusyhtiöllä on käytössä ja että se panee täytäntöön asianmukaiset menettelyt todentaakseen, että yhteissijoitusyrityksen hankkimat varat kirjataan asianmukaisesti yhteissijoitusyrityksen nimissä, ja tarkastettava, että yhteissijoitusyrityksen kirjanpidossa olevat positiot ja varat, joiden säilytysyhteisö katsoo olevan yhteissijoitusyrityksen omistuksessa, ovat yhdenmukaiset. Rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön on varmistettava, että kaikki yhteissijoitusyrityksen varoihin liittyvät ohjeet lähetetään säilytysyhteisölle, jotta tämä pystyy suorittamaan oman todentamis- tai täsmäytysmenettelynsä.

4. Säilytysyhteisön on otettava käyttöön ja pantava täytäntöön eskalointimenettely sellaisten tilanteiden varalta, joissa havaitaan poikkeama, mukaan lukien ilmoituksen antaminen rahastoyhtiölle tai sijoitusyhtiölle ja toimivaltaisille viranomaisille, jos tilannetta ei voida korjata.

15 artikla

Asianmukainen huolellisuus

1. Säilytysyhteisön katsotaan täyttävän direktiivin 2009/65/EY 22 a artiklan 2 kohdan c alakohdassa vahvistetut vaatimukset, kun se panee täytäntöön dokumentoidun asianmukaista huolellisuutta koskevan menettelyn sen kolmannen osapuolen, jolle säilytystoiminnot on tarkoitus siirtää tai on siirretty, valintaa ja jatkuvaa valvontaa varten, ja soveltaa tätä menettelyä. Kyseistä menettelyä on tarkasteltava uudelleen säännöllisesti ja vähintään kerran vuodessa.

2. Valitessaan ja nimetessään kolmannen osapuolen, jolle on tarkoitus siirtää säilytystoimintoja direktiivin 2009/65/EY 22 a artiklan mukaisesti, säilytysyhteisön on noudatettava kaikkea asianmukaista pätevyyttä, varovaisuutta ja huolellisuutta sen varmistamiseksi, että rahoitusvälineiden antamiselle kyseisen kolmannen osapuolen säilytettäväksi on riittävä suojataso. Säilytysyhteisön on vähintään

arvioitava sääntelykehystä ja oikeudellista kehystä, mukaan lukien maariski, säilytysriski ja kyseisen kolmannen osapuolen kanssa tehdyn sopimuksen täytäntöönpanokelpoisuus. Arvioinnin on erityisesti mahdollistettava se, että säilytysyhteisö voi määrittää, millaisia vaikutuksia kolmannen osapuolen mahdollisella maksukyvyttömyydellä olisi yhteissijoitusyrityksen varoihin ja oikeuksiin;

varmistettava, että kolmannen osapuolen sijaitessa kolmannessa maassa a alakohdassa tarkoitettujen sopimusmääräysten täytäntöönpanokelpoisuuden arviointi perustuu oikeudelliseen neuvontaan, jota antaa säilytysyhteisöstä tai kyseisestä kolmannesta osapuolesta riippumaton luonnollinen tai oikeushenkilö;

c)	arvioitava, ovatko kolmannen osapuolen käytännöt, menettelyt ja sisäinen valvonta riittävät sen varmistamiseksi, että yhteissijoitusyrityksen varat ovat korkeatasoisen varovaisuuden ja suojan kohteena;

d)	arvioitava, ovatko kolmannen osapuolen talous ja maine riittävät sille siirrettyjen tehtävien kannalta. Kyseisen arvioinnin on perustuttava mahdolliselta kolmannelta osapuolelta saatuihin tietoihin sekä muihin tietoihin;

e)	varmistettava, että kolmannella osapuolella on riittävät toiminnalliset ja teknologiset valmiudet, jotta sille siirretyille säilytystehtäville voidaan taata korkea suoja- ja turvataso.

3. Säilytysyhteisön on noudatettava kaikkea asianmukaista pätevyyttä, varovaisuutta ja huolellisuutta tehdessään kolmannen osapuolen säännöllisiä tarkastuksia ja tämän jatkuvaa valvontaa sen varmistamiseksi, että kolmas osapuoli täyttää edelleen 2 kohdassa säädetyt perusteet ja direktiivin 2009/65/EY 22 a artiklan 3 kohdan a–e alakohdassa säädetyt edellytykset, ja sen on vähintään

a)	valvottava kolmannen osapuolen toiminnan tuloksia ja sitä, kuinka hyvin se noudattaa säilytysyhteisön standardeja;

b)	varmistettava, että kolmas osapuoli toimii erittäin huolellisesti, järkevästi ja varovaisesti hoitaessaan säilytystehtäviään ja erityisesti, että se erottelee rahoitusvälineet tehokkaasti tämän asetuksen 16 artiklan mukaisesti;

tutkittava säilytysriskejä, joita liittyy päätökseen varojen uskomisesta kolmannen osapuolen säilytettäväksi, ja ilmoitettava viipymättä rahastoyhtiölle tai sijoitusyhtiölle kyseisissä riskeissä tapahtuvista muutoksista. Kyseisen arvioinnin on perustuttava kolmannelta osapuolelta saatuihin tietoihin sekä muihin tietoihin. Uudelleentarkastelua on tihennettävä ja sen soveltamisalaa on laajennettava markkinahäiriöiden aikana tai kun on havaittu riski;

d)	valvottava direktiivin 2009/65/EY 22 artiklan 7 kohdassa säädetyn kiellon noudattamista;

e)	valvottava direktiivin 2009/65/EY 25 artiklassa säädetyn kiellon ja tämän asetuksen 21–24 artiklassa säädettyjen vaatimusten noudattamista.

4. Edellä olevaa 1, 2 ja 3 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin, kun kolmas osapuoli, jolle säilytystoimintoja siirretään direktiivin 2009/65/EY 22 a artiklan mukaisesti, on päättänyt siirtää kaikki säilytystoimintonsa tai osan niistä toiselle kolmannelle osapuolelle direktiivin 2009/65/EY 22 a artiklan 3 kohdan kolmannen alakohdan nojalla.

5. Säilytysyhteisön on laadittava valmiussuunnitelmia kaikille markkinoille, joille se nimeää kolmannen osapuolen, jolle siirretään säilytystoimintoja direktiivin 2009/65/EY 22 a artiklan mukaisesti. Valmiussuunnitelman on sisällettävä mahdollisen vaihtoehtoisen palveluntarjoajan tunnistetiedot.

6. Säilytysyhteisön on toteutettava yhteissijoitusyrityksen ja sen sijoittajien parhaan edun mukaisia toimenpiteitä, mukaan lukien sopimuksen päättäminen, jos kolmas osapuoli, jolle säilytys on siirretty direktiivin 2009/65/EY 22 a artiklan mukaisesti, ei enää noudata tämän asetuksen vaatimuksia.

7. Jos säilytysyhteisö on siirtänyt säilytystoimintonsa direktiivin 2009/65/EY 22 a artiklan mukaisesti kolmannelle osapuolelle, joka on sijoittautunut kolmanteen maahan, sen on varmistettava, että kyseisen kolmannen osapuolen kanssa tehdyssä sopimuksessa mahdollistetaan sopimuksen varhainen päättäminen ottaen huomioon tarve toimia yhteissijoitusyrityksen ja sen sijoittajien edun mukaisesti, jos sovellettavassa maksukyvyttömyyslainsäädännössä ja oikeuskäytännössä ei enää tunnusteta yhteissijoitusyrityksen varojen erottelemista kolmannen osapuolen maksukyvyttömyystapauksessa tai lainsäädännössä ja oikeuskäytännössä vahvistetut edellytykset eivät enää täyty.

8. Jos sovellettavassa maksukyvyttömyyslainsäädännössä ja oikeuskäytännössä ei enää tunnusteta yhteissijoitusyrityksen varojen erottelemista sellaisen kolmannen osapuolen maksukyvyttömyystapauksessa, jolle säilytystoiminnot on siirretty direktiivin 2009/65/EY 22 a artiklan mukaisesti, tai ei enää varmisteta, että säilytysyhteisön asiakkaina olevien yhteissijoitusyritysten varat eivät ole osa kolmannen osapuolen omaisuutta maksukyvyttömyystapauksessa eivätkä ole jaettavissa sellaisen kolmannen osapuolen, jolle säilytystoiminnot on siirretty direktiivin 2009/65/EY 22 a artiklan mukaisesti, velkojille tai realisoitavissa näiden hyväksi, säilytysyhteisön on välittömästi ilmoitettava siitä rahastoyhtiölle tai sijoitusyhtiölle.

9. Rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön on 8 kohdassa tarkoitetut tiedot saatuaan ilmoitettava tiedoista välittömästi toimivaltaiselle viranomaiselleen ja harkittava kaikkia aiheellisia toimenpiteitä yhteissijoitusyrityksen varojen suhteen, mukaan lukien niiden luovutus ottaen huomioon tarve toimia yhteissijoitusyrityksen ja sen sijoittajien edun mukaisesti.

16 artikla

Varojen erottelemista koskeva velvoite

1. Jos säilytystoiminnot on siirretty kokonaan tai osittain kolmannelle osapuolelle, säilytysyhteisön on varmistettava, että kolmas osapuoli, jolle säilytystoiminnot siirretään direktiivin 2009/65/EY 22 a artiklan mukaisesti, toimii direktiivin 2009/65/EY 22 a artiklan 3 kohdan c alakohdassa säädetyn varojen erottelemista koskevan velvoitteen mukaisesti, minkä säilytysyhteisö tekee todentamalla, että kolmas osapuoli

huolehtii tarvittavasta kirjanpidosta ja tileistä siten, että se voi milloin tahansa viipymättä erottaa säilytysyhteisön asiakkaina olevien yhteissijoitusyritysten varat omista varoistaan, muiden asiakkaidensa varoista, säilytysyhteisön omaan lukuunsa hallussa pitämistä varoista sekä sellaisten säilytysyhteisön asiakkaiden varoista, jotka eivät ole yhteissijoitusyrityksiä;

b)	hoitaa kirjanpitoa ja tilejä siten, että niiden oikeellisuus ja erityisesti niiden vastaavuus suhteessa säilytysyhteisön asiakkaiden lukuun säilytettäviin varoihin voidaan varmistaa;

c)	tekee säännöllisesti täsmäytyksiä säilytysyhteisön sisäisten tilien ja kirjanpidon sekä sellaisen kolmannen osapuolen tilien ja kirjanpidon välillä, jolle se on siirtänyt edelleen säilytystoimintoja direktiivin 2009/65/EY 22 a artiklan 3 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti;

d)	ottaa käyttöön riittävät organisatoriset järjestelyt, joilla voidaan minimoida riski rahoitusvälineiden tai niihin liittyvien oikeuksien menettämisestä tai pienenemisestä rahoitusvälineiden väärinkäytön, petosten, heikon hallinnon, riittämättömän rekisteröinnin tai huolimattomuuden vuoksi;

pitää yhteissijoitusyrityksen käteisvarat tilillä tai tileillä kolmannen maan keskuspankissa tai kolmannessa maassa toimiluvan saaneessa luottolaitoksessa, edellyttäen, että luottolaitoksiin kyseisessä kolmannessa maassa sovellettavat toiminnan vakautta koskevat valvonta- ja sääntelyvaatimukset vastaavat yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten arvion mukaan vähintään unionissa sovellettavia vaatimuksia direktiivin 2009/65/EY 22 artiklan 4 kohdan c alakohdan mukaisesti.

2. Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin, kun kolmas osapuoli, jolle säilytystoimintoja siirretään direktiivin 2009/65/EY 22 a artiklan mukaisesti, on päättänyt siirtää kaikki säilytystoimintonsa tai osan niistä toiselle kolmannelle osapuolelle direktiivin 2009/65/EY 22 a artiklan 3 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti.

17 artikla

Yhteissijoitusyrityksen varojen maksukyvyttömyyssuoja säilytystoimintojen siirron yhteydessä

1. Säilytysyhteisön on varmistettava, että kolmannessa maassa sijaitseva kolmas osapuoli, jolle säilytystoimintoja on tarkoitus siirtää tai on siirretty direktiivin 2009/65/EY 22 a artiklan mukaisesti, toteuttaa kaikki tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen, että kolmannen osapuolen maksukyvyttömyystapauksessa kolmannen osapuolen säilyttämät yhteissijoitusyrityksen varat eivät ole jaettavissa kolmannen osapuolen velkojille eivätkä realisoitavissa näiden hyväksi.

2. Säilytysyhteisön on varmistettava, että kolmas osapuoli toteuttaa seuraavat toimenpiteet:

saa riippumattomalta luonnolliselta henkilöltä tai oikeushenkilöltä oikeudellista neuvontaa, jolla vahvistetaan, että sovellettavassa maksukyvyttömyyslainsäädännössä tunnustetaan säilytysyhteisön asiakkaina olevien yhteissijoitusyritysten varojen erotteleminen kolmannen osapuolen omista varoista, sen muiden asiakkaiden varoista, säilytysyhteisön omaan lukuunsa hallussa pitämistä varoista sekä sellaisten säilytysyhteisön asiakkaiden varoista, jotka eivät ole yhteissijoitusyrityksiä, kuten tämän asetuksen 16 artiklassa säädetään, ja että säilytysyhteisön asiakkaina olevien yhteissijoitusyritysten varat eivät ole osa kolmannen osapuolen omaisuutta maksukyvyttömyystapauksessa eivätkä ole jaettavissa sellaisen kolmannen osapuolen, jolle säilytystoiminnot on siirretty direktiivin 2009/65/EY 22 a artiklan mukaisesti, velkojille tai realisoitavissa näiden hyväksi;

varmistaa, että sovellettavassa kyseisen kolmannen maan maksukyvyttömyyslainsäädännössä ja oikeuskäytännössä vahvistetuissa edellytyksissä tunnustetaan se, että säilytysyhteisön asiakkaina olevien yhteissijoitusyritysten varat erotellaan ja että ne eivät ole jaettavissa a alakohdassa tarkoitetuille velkojille eivätkä realisoitavissa näiden hyväksi, ja että nämä edellytykset täyttyvät tehtäessä säilytysyhteisön kanssa sopimus säilytystoimintojen siirtämisestä sekä jatkuvasti säilytystoimintojen siirtämisen koko keston ajan;

c)	ilmoittaa viipymättä säilytysyhteisölle, jos jokin b alakohdassa tarkoitetuista edellytyksistä ei enää täyty;

d)	hoitaa yhteissijoitusyrityksen varoja koskevaa kirjanpitoa ja tilejä siten, että ne ovat oikeellisia ja ajantasaisia ja säilytysyhteisö voi niiden perusteella milloin tahansa määrittää kyseisten varojen tarkan luonteen, sijainnin ja omistusoikeuden;

e)	toimittaa säilytysyhteisölle säännöllisesti ja joka tapauksessa aina, kun jokin muutos tapahtuu, lausunnon, jossa annetaan yksityiskohtaiset tiedot säilytysyhteisön asiakkaina olevien yhteissijoitusyritysten varoista;

f)	ilmoittaa säilytysyhteisölle sovellettavan maksukyvyttömyyslainsäädännön ja sen tosiasiallisen soveltamisen muutoksista.

3. Jos säilytysyhteisö on siirtänyt säilytystoimintonsa direktiivin 2009/65/EY 22 a artiklan mukaisesti kolmannelle osapuolelle, joka on sijoittautunut unioniin, kyseisen kolmannen osapuolen on toimitettava säilytysyhteisölle säännöllisesti ja joka tapauksessa aina, kun jokin muutos tapahtuu, lausunto, jossa annetaan yksityiskohtaiset tiedot säilytysyhteisön asiakkaina olevien yhteissijoitusyritysten varoista.

4. Säilytysyhteisön on varmistettava, että 1 ja 2 kohdassa säädettyjä velvollisuuksia sovelletaan soveltuvin osin, kun kolmas osapuoli, jolle säilytystoimintoja siirretään direktiivin 2009/65/EY 22 a artiklan mukaisesti, on päättänyt siirtää kaikki säilytystoimintonsa tai osan niistä toiselle kolmannelle osapuolelle direktiivin 2009/65/EY 22 a artiklan 3 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti.

3 LUKU

RAHOITUSVÄLINEIDEN MENETYS JA VASTUUSTA VAPAUTUMINEN

(Direktiivin 2009/65/EY 24 artiklan 1 kohta)

18 artikla

Säilytettävänä olevan rahoitusvälineen menetys

1. Direktiivin 2009/65/EY 24 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun säilytettävänä olevan rahoitusvälineen menetyksen katsotaan tapahtuneen, kun jokin seuraavista edellytyksistä täyttyy suhteessa säilytysyhteisön tai kolmannen osapuolen, jolle rahoitusvälineiden säilyttäminen on siirretty direktiivin 2009/65/EY 22 a artiklan mukaisesti, säilyttämään rahoitusvälineeseen:

a)	yhteissijoitusyrityksen väitetty omistusoikeus osoitetaan pätemättömäksi, koska se on joko lakannut olemasta olemassa tai sitä ei ole koskaan ollut olemassa;

b)	yhteissijoitusyritys on menettänyt lopullisesti omistusoikeutensa rahoitusvälineeseen;

c)	yhteissijoitusyritys on lopullisesti kykenemätön määräämään rahoitusvälineestä suoraan tai välillisesti.

2. Rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön on todettava rahoitusvälineen menetys noudattaen toimivaltaisten viranomaisten käytettävissä helposti olevaa dokumentoitua prosessia. Kun menetys on todettu, siitä on ilmoitettava välittömästi sijoittajille pysyvällä välineellä.

3. Säilytettävänä olevaa rahoitusvälinettä ei katsota menetetyksi direktiivin 2009/65/EY 24 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisessa merkityksessä, vaikka yhteissijoitusyritys on menettänyt lopullisesti omistusoikeutensa tiettyyn rahoitusvälineeseen, jos se korvataan kuitenkin toisella rahoitusvälineellä tai -välineillä tai muunnetaan toiseksi rahoitusvälineeksi tai -välineiksi.

4. Jos kolmas osapuoli, jolle rahoitusvälineiden säilytys on siirretty direktiivin 2009/65/EY 22 a artiklan mukaisesti, muuttuu maksukyvyttömäksi, rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön on todettava säilytettävänä olevan rahoitusvälineen menetys välittömästi sen jälkeen kun jokin 1 kohdassa luetelluista edellytyksistä täyttyy varmuudella.

Varmuus siitä, täyttyykö jokin 1 kohdassa vahvistetuista edellytyksistä, on saatava viimeistään maksukyvyttömyysmenettelyn päättyessä. Rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön ja säilytysyhteisön on seurattava maksukyvyttömyysmenettelyä tiiviisti määrittääkseen, onko kaikki kolmannelle osapuolelle, jolle rahoitusvälineiden säilytys on siirretty direktiivin 2009/65/EY 22 a artiklan mukaisesti, uskotut rahoitusvälineet tai osa niistä tosiasiallisesti menetetty.

5. Säilytettävänä olevan rahoitusvälineen menetys on todettava riippumatta siitä, johtuvatko 1 kohdassa luetellut edellytykset petoksesta, huolimattomuudesta taikka muusta tahallisesta tai tahattomasta käyttäytymisestä.

19 artikla

Vastuusta vapautuminen

1. Säilytysyhteisöä ei aseteta vastuuseen direktiivin 2009/65/EY 24 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan nojalla edellyttäen, että se voi osoittaa kaikkien seuraavien edellytysten täyttyvän:

a)	menetyksen aiheuttanut tapahtuma ei johdu säilytysyhteisön tai kolmannen osapuolen, jolle direktiivin 2009/65/EY 22 artiklan 5 kohdan a alakohdan mukaisesti säilytettävinä olevien rahoitusvälineiden säilytys on siirretty, teosta eikä laiminlyönnistä;

b)	säilytysyhteisö ei olisi voinut kohtuudella estää menetyksen aiheuttanutta tapahtumaa huolimatta kaikista huolellisen säilytysyhteisön vastuulle alan yleisen käytännön mukaisesti kuuluvista varotoimenpiteistä;

säilytysyhteisö ei olisi voinut estää menetystä huolimatta asianmukaisen huolellisuuden tiukasta ja kattavasta noudattamisesta, josta on osoituksena

sellaisten rakenteiden ja menettelyjen käyttöönotto, täytäntöönpano, soveltaminen ja ylläpito sekä sellaisen asiantuntemuksen varmistaminen, jotka ovat riittäviä ja oikeassa suhteessa yhteissijoitusyrityksen varojen luonteeseen ja monitahoisuuteen ja joilla voidaan havaita riittävän ajoissa ja seurata jatkuvasti ulkopuolisia tapahtumia, jotka saattavat johtaa säilytettävänä olevan rahoitusvälineen menettämiseen;

ii)	jatkuva arviointi siitä, liittyykö johonkin i kohdassa mainituista tapahtumista merkittävä riski säilytettävänä olevan rahoitusvälineen menettämisestä;

iii)

tietojen antaminen rahastoyhtiölle tai sijoitusyhtiölle havaituista merkittävistä riskeistä ja tarvittaessa asianmukaisten toimien toteuttaminen säilytettävinä olevien rahoitusvälineiden menettämisen estämiseksi tai sen vaikutusten lieventämiseksi, jos on havaittu tosiasiallisia tai mahdollisia ulkopuolisia tapahtumia, joihin uskotaan liittyvän merkittävä riski säilytettävänä olevan rahoitusvälineen menettämisestä.

2. Edellä 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettujen vaatimusten voidaan katsoa täyttyvän seuraavissa olosuhteissa:

a)	ihmisen hallinnan tai vaikutusvallan ulkopuolella olevat luonnontapahtumat;

b)	hallituksen tai hallintoelimen, mukaan lukien minkä tahansa tuomioistuimen, hyväksymä laki, asetus, päätös tai määräys, joka vaikuttaa säilytettävänä oleviin rahoitusvälineisiin;

c)	sota, mellakat tai muut merkittävät mullistukset.

3. Edellä 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettujen vaatimusten ei katsota täyttyvän tilanteissa, joissa on kyse kirjanpitovirheestä, toimintahäiriöstä, petoksesta tai varojen erottelemista koskevien vaatimusten laiminlyönneistä säilytysyhteisön tai sellaisen kolmannen osapuolen tasolla, jolle direktiivin 2009/65/EY 22 artiklan 5 kohdan a alakohdan mukaisesti säilytettävinä olevien rahoitusvälineiden säilytys on siirretty.

4 LUKU

RIIPPUMATTOMUUTTA KOSKEVAT VAATIMUKSET JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

(Direktiivin 2009/65/EY 25 artikla)

20 artikla

Ylin hallintoelin

Sovellettaessa tätä lukua ’rahastoyhtiön ylimmällä hallintoelimellä’ tarkoitetaan rahastoyhtiön ylintä hallintoelintä tai sijoitusyhtiön ylintä hallintoelintä.

21 artikla

Yhteinen hallinto

Rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön ja säilytysyhteisön on aina noudatettava kaikkia seuraavia vaatimuksia:

a)	yksikään henkilö ei voi olla samanaikaisesti sekä rahastoyhtiön ylimmän hallintoelimen jäsen että säilytysyhteisön ylimmän hallintoelimen jäsen;

b)	yksikään henkilö ei voi olla samanaikaisesti sekä rahastoyhtiön ylimmän hallintoelimen jäsen että säilytysyhteisön työntekijä;

c)	yksikään henkilö ei voi olla samanaikaisesti sekä säilytysyhteisön ylimmän hallintoelimen jäsen että rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön työntekijä;

jos rahastoyhtiön ylin hallintoelin ei vastaa yhtiön sisällä valvontatehtävistä, enintään kolmasosa rahastoyhtiön valvontatehtävistä vastaavan elimen jäsenistä voi olla samanaikaisesti säilytysyhteisön ylimmän hallintoelimen tai sen valvontatehtävistä vastaavan elimen jäseniä tai säilytysyhteisön työntekijöitä;

jos säilytysyhteisön ylin hallintoelin ei vastaa säilytysyhteisön sisällä valvontatehtävistä, enintään kolmasosa säilytysyhteisön valvontatehtävistä vastaavan elimen jäsenistä voi olla samanaikaisesti rahastoyhtiön ylimmän hallintoelimen jäseniä tai rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön valvontatehtävistä vastaavan elimen jäseniä tai rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön työntekijöitä.

22 artikla

Säilytysyhteisön nimeäminen ja säilytystehtävien siirtäminen

1. Rahastoyhtiöllä tai sijoitusyhtiöllä on oltava säilytysyhteisön valitsemista ja nimeämistä varten päätöksentekoprosessi, jonka on perustuttava ennalta määriteltyihin objektiivisiin kriteereihin ja oltava pelkästään yhteissijoitusyrityksen ja yhteissijoitusyrityksen sijoittajien edun mukainen.

2. Jos rahastoyhtiö tai sijoitusyhtiö nimeää säilytysyhteisön, johon sillä on sidos tai konsernisidos, sen on säilytettävä asiakirjatodisteet seuraavista:

arvio, jossa vertaillaan keskenään sellaisen säilytysyhteisön nimeämistä, jolla on sidos tai konsernisidos rahastoyhtiöön tai sijoitusyhtiöön, ja sellaisen säilytysyhteisön nimeämistä, jolla ei ole tällaista sidosta tai konsernisidosta, ja jossa otetaan huomioon kaikkien arvioitujen säilytysyhtiöiden osalta vähintään kustannukset, asiantuntemus, taloudellinen asema ja niiden tarjoamien palvelujen laatu;

b)	raportti, joka perustuu a alakohdassa tarkoitettuun arvioon ja jossa kuvataan, miten nimeäminen täyttää 1 kohdassa tarkoitetut ennalta määritellyt objektiiviset kriteerit ja tehdään pelkästään yhteissijoitusyrityksen ja yhteissijoitusyrityksen sijoittajien edun mukaisesti.

3. Rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön on osoitettava yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle, miksi se on tyytyväinen säilytysyhteisön nimeämiseen ja kuinka nimeäminen on ainoastaan yhteissijoitusyrityksen ja yhteissijoitusyrityksen sijoittajien edun mukaista. Rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön on asetettava 1 kohdassa tarkoitetut asiakirjatodisteet yhteissijoitusyrityksen kotijäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen saataville.

4. Rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön on pyynnöstä perusteltava yhteissijoitusyrityksen sijoittajille säilytysyhteisön valinta.

5. Säilytysyhteisöllä on oltava kolmansien osapuolten, joille se voi siirtää säilytystoimintoja direktiivin 2009/65/EY 22 a artiklan mukaisesti, valintaa varten päätöksentekoprosessi, jonka on perustuttava ennalta määriteltyihin objektiivisiin kriteereihin ja oltava ainoastaan yhteissijoitusyrityksen ja yhteissijoitusyrityksen sijoittajien edun mukainen.

23 artikla

Eturistiriidat

Jos rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön ja säilytysyhteisön välillä on sidos tai konsernisidos, niiden on otettava käyttöön toimintatapoja ja menettelyjä, joilla varmistetaan, että ne

a)	yksilöivät kaikki eturistiriidat, jotka johtuvat kyseisestä sidoksesta;

b)	toteuttavat kaikki kohtuullisiksi katsottavat toimenpiteet eturistiriitojen välttämiseksi.

Jos ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua eturistiriitaa ei voida välttää, rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön ja säilytysyhteisön on hallittava ja valvottava eturistiriitaa ja ilmoitettava siitä, jotta estetään haitalliset vaikutukset yhteissijoitusyrityksen ja yhteissijoitusyrityksen sijoittajien etuihin.

24 artikla

Yhtiöiden hallitusten ja valvontatoimintojen riippumattomuus

1. Jos rahastoyhtiön tai sijoitusyhtiön ja säilytysyhteisön välillä on konsernisidos, niiden on varmistettava seuraavat seikat:

jos rahastoyhtiön ylin hallintoelin ja säilytysyhteisön ylin hallintoelin vastaavat myös valvontatoiminnoista asianomaisten yhtiöiden sisällä, rahastoyhtiön ylimmän hallintoelimen ja säilytysyhteisön ylimmän hallintoelimen jäsenistä vähintään kolmasosan tai kahden jäsenen, riippuen siitä kumpi on alhaisempi, on oltava riippumattomia;

jos rahastoyhtiön ylin hallintoelin ja säilytysyhteisön ylin hallintoelin eivät vastaa valvontatoiminnoista asianomaisten yhtiöiden sisällä, valvontatoiminnoista rahastoyhtiön sisällä ja säilytysyhteisön sisällä vastaavan elimen jäsenistä vähintään kolmasosan tai kahden jäsenen, riippuen siitä kumpi on alhaisempi, on oltava riippumattomia.

2. Ensimmäisen kohdan soveltamiseksi rahastoyhtiön ylimmän hallintoelimen jäsenten, säilytysyhteisön ylimmän hallintoelimen jäsenten tai edellä mainittujen yhtiöiden valvontatoiminnoista vastaavan elimen jäsenten katsotaan olevan riippumattomia, jos he eivät ole ylimmän hallintoelimen tai valvontatoiminnoista vastaavan elimen jäseniä eivätkä työntekijöitä missään niistä muista yrityksistä, joiden välillä on konsernisidos, eikä heillä ole sellaisia liike-, perhe- tai muita suhteita rahastoyhtiöön tai sijoitusyhtiöön, säilytysyhteisöön ja mihinkään muuhun konsernin yhtiöön, jotka aiheuttavat heidän harkintakykyään haittaavan eturistiriidan.

25 artikla

Voimaantulo ja soveltaminen

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 13 päivästä lokakuuta 2016.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 17 päivänä joulukuuta 2015.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Jean-Claude JUNCKER

(1) EUVL L 302, 17.11.2009, s. 32.

(2) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/91/EU, annettu 23 päivänä heinäkuuta 2014, siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta annetun direktiivin 2009/65/EY muuttamisesta säilytystoimintojen, palkka- ja palkkiopolitiikan sekä seuraamusten osalta (EUVL L 257, 28.8.2014, s. 186).

(3) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/34/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, tietyntyyppisten yritysten vuositilinpäätöksistä, konsernitilinpäätöksistä ja niihin liittyvistä kertomuksista, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/43/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivien 78/660/ETY ja 83/349/ETY kumoamisesta (EUVL L 182, 29.6.2013, s. 19).

(4) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1606/2002, annettu 19 päivänä heinäkuuta 2002, kansainvälisten tilinpäätösstandardien soveltamisesta (EYVL L 243, 11.9.2002, s. 1).

(5) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/36/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 338).

(6) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 575/2013, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 1).

24.3.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

L 78/34

KOMISSION ASETUS (EU) 2016/440,

annettu 23 päivänä maaliskuuta 2016,

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 396/2005 liitteiden II, III ja V muuttamisesta siltä osin kuin on kyse atratsiinin jäämien enimmäismääristä tietyissä tuotteissa tai niiden pinnalla

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon torjunta-ainejäämien enimmäismääristä kasvi- ja eläinperäisissä elintarvikkeissa ja rehuissa tai niiden pinnalla sekä neuvoston direktiivin 91/414/ETY muuttamisesta 23 päivänä helmikuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 396/2005 (1) ja erityisesti sen 14 artiklan 1 kohdan a alakohdan yhdessä sen 17 artiklan ja 49 artiklan 2 kohdan kanssa,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)	Atratsiinin jäämien enimmäismäärät vahvistetaan asetuksen (EY) N:o 396/2005 liitteessä II ja liitteessä III olevassa B osassa.

(2)	Kaikki atratsiinia sisältävien kasvinsuojeluaineiden voimassa olevat luvat on peruutettu. Asetuksen (EY) N:o 396/2005 17 artiklan mukaisesti kyseiselle tehoaineelle liitteissä II ja III vahvistetut jäämien enimmäismäärät olisi poistettava.

(3)

Asetuksen (EY) N:o 396/2005 43 artiklan mukaisesti komissio pyysi Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaista, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, antamaan tieteellisen lausunnon väliaikaisista jäämien enimmäismääristä, jotka vahvistettiin viljakasvien osalta Argentiinan tehtyä tuonnissa sallittavia enimmäismääriä koskevan pyynnön. Hakija toimitti Argentiinan hyvien maatalouskäytäntöjen mukaisesti atratsiinin käyttöä maississa tukevat jäämätestit, joiden perusteella elintarviketurvallisuusviranomainen katsoi, että atratsiinia koskevat jäämien enimmäismäärät (2) olisi alennettava tasolle 0,05 mg/kg. Taso vastaa atratsiinin nykyistä asianmukaista määritysrajaa kasviperäisissä tuotteissa. Ehdotetut jäämien enimmäismäärät eivät aiheuta terveysriskiä eurooppalaisille kuluttajille.

(4)	Unionin kauppakumppaneita on kuultu Maailman kauppajärjestön kautta uusista jäämien enimmäismääristä, ja niiden kannanotot on otettu huomioon.

(5)	Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 396/2005 olisi muutettava.

(6)

Tuotteiden tavanomaisen kaupan pitämisen, jalostuksen ja kulutuksen mahdollistamiseksi tässä asetuksessa olisi säädettävä sellaisia tuotteita koskevasta siirtymäjärjestelystä, jotka on tuotettu ennen jäämien enimmäismäärien muuttamista tällä asetuksella ja joiden osalta kuluttajansuoja säilyy tietojen mukaan korkeatasoisena.

(7)	Olisi sallittava kohtuullinen siirtymäaika ennen jäämien muutettujen enimmäismäärien soveltamista, jotta jäsenvaltiot, kolmannet maat ja elintarvikealan toimijat voivat valmistautua jäämien enimmäismäärien muuttamisesta johtuviin uusiin vaatimuksiin.

(8)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan asetuksen (EY) N:o 396/2005 liitteet II, III ja V tämän asetuksen liitteen mukaisesti.

2 artikla

Asetusta (EY) N:o 396/2005, sellaisena kuin se oli ennen muuttamista tällä asetuksella, sovelletaan edelleen tuotteisiin, jotka on tuotettu ennen 13 päivää lokakuuta 2016.

3 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 13 päivästä lokakuuta 2016.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 23 päivänä maaliskuuta 2016.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Jean-Claude JUNCKER

(1) EUVL L 70, 16.3.2005, s. 1.

(2) Perusteltu lausunto uusien atratsiinin jäämien enimmäismäärien vahvistamisesta viljakasveissa. EFSA Journal 2015;13(6):4126 [21 pp.].

LIITE

Muutetaan asetuksen (EY) N:o 396/2005 liitteet II, III ja V seuraavasti:

1)	Poistetaan liitteestä II atratsiinia koskeva sarake.

2)	Poistetaan liitteessä III olevasta B osasta atratsiinia koskeva sarake.

Lisätään liitteeseen V atratsiinia koskeva sarake seuraavasti:

”Torjunta-ainejäämät ja jäämien enimmäismäärät (mg/kg)

Koodinumero

Ryhmät ja esimerkkejä yksittäisistä tuotteista, joihin jäämien enimmäismääriä sovelletaan (1)

Atratsiini (F)

(1)

(2)

(3)

0100000

TUOREET TAI JÄÄDYTETYT HEDELMÄT; PÄHKINÄT

0,05 (*)

0110000

Sitrushedelmät

0110010

Greipit

0110020

Appelsiinit

0110030

Sitruunat

0110040

Limetit

0110050

Mandariinit

0110990

Muut

0120000

Pähkinät

0120010

Mantelit

0120020

Parapähkinät

0120030

Cashewpähkinät

0120040

Kastanjat

0120050

Kookospähkinät

0120060

Hasselpähkinät

0120070

Makadamiat

0120080

Pekaanipähkinät

0120090

Pinjansiemenet

0120100

Pistaasipähkinät

0120110

Jalopähkinät

0120990

Muut

0130000

Siemenhedelmät

0130010

Omenat

0130020

Päärynät

0130030

Kvittenit

0130040

Mispelit

0130050

Japaninmispelit/lokvatit/nisperot

0130990

Muut

0140000

Kivihedelmät

0140010

Aprikoosit

0140020

Kirsikat

0140030

Persikat

0140040

Luumut

0140990

Muut

0150000

Marjat ja pienet hedelmät

0151000

a)	Viinirypäleet

0151010

Viinirypäleet (syötäviksi tarkoitetut)

0151020

Viinirypäleet (viinin valmistukseen tarkoitetut)

0152000

Mansikat

0153000

c)	Vadelmat ja vatukat

0153010

Karhunvatukat

0153020

Sinivatukat

0153030

Vadelmat (punaiset ja keltaiset)

0153990

Muut

0154000

d)	Muut marjat ja pienet hedelmät

0154010

Pensasmustikat

0154020

Karpalot

0154030

Herukat (puna-, musta- ja valkoherukat)

0154040

Karviaiset (vihreät, punaiset ja keltaiset)

0154050

Ruusunmarjat

0154060

Mulperinmarjat (valkoiset ja mustat)

0154070

Etelänorapihlajan hedelmät

0154080

Mustaseljan marjat

0154990

Muut

0160000

Sekalaiset hedelmät

0161000

a)	Syötäväkuoriset

0161010

Taatelit

0161020

Viikunat

0161030

Syötäviksi tarkoitetut oliivit

0161040

Kumkvatit

0161050

Karambolat

0161060

Kakit/persimonit/sharonit

0161070

Jambolaanit/jaavanluumut

0161990

Muut

0162000

b)	Paksukuoriset, pienet

0162010

Kiivit (vihreät, punaiset, keltaiset)

0162020

Litsit

0162030

Passiot/maracujat

0162040

Kaktusviikunat

0162050

Tähtiomenat

0162060

Amerikanpersimonit

0162990

Muut

0163000

c)	Paksukuoriset, suuret

0163010

Avokadot

0163020

Banaanit

0163030

Mangot

0163040

Papaijat

0163050

Granaattiomenat

0163060

Suomuannoonat (kirimoijat)

0163070

Guavat

0163080

Ananakset

0163090

Leipäpuun hedelmät

0163100

Duriot

0163110

Oka-annoonat (guanabanat)

0163990

Muut

0200000

TUOREET TAI JÄÄDYTETYT VIHANNEKSET

0210000

Juurekset ja juurimukulat

0,05 (*)

0211000

Perunat

0212000

b)	Trooppiset juurekset ja juurimukulat

0212010

Kassavan/maniokin juuret

0212020

Bataatit

0212030

Jamssit

0212040

Nuolijuuret/arrowjuuret

0212990

Muut

0213000

c)	Muut juurekset ja juurimukulat paitsi sokerijuurikkaat

0213010

Punajuuret

0213020

Porkkanat

0213030

Mukulasellerit/juurisellerit

0213040

Piparjuuret

0213050

Maa-artisokat

0213060

Palsternakat

0213070

Juuripersiljat

0213080

Retiisit ja retikat

0213090

Kaurajuuret

0213100

Lantut

0213110

Nauriit

0213990

Muut

0220000

Sipulikasvit

0,05 (*)

0220010

Valkosipulit

0220020

Sipulit

0220030

Salottisipulit

0220040

Varhaissipulit/vihersipulit ja pillisipulit

0220990

Muut

0230000

Hedelmävihannekset

0,05 (*)

0231000

a)	Solanaceae-heimo

0231010

Tomaatit

0231020

Paprikat

0231030

Munakoisot

0231040

Okrat

0231990

Muut

0232000

b)	Syötäväkuoriset, Cucurbitaceae-heimo

0232010

Kurkut

0232020

Coctailkurkut (cornichon)

0232030

Kesäkurpitsat

0232990

Muut

0233000

c)	Paksukuoriset, Cucurbitaceae-heimo

0233010

Melonit

0233020

Kurpitsat

0233030

Vesimelonit

0233990

Muut

0234000

d)	Sokerimaissit

0239000

e)	Muut hedelmävihannekset

0240000

Kaalikasvit (lukuun ottamatta juuria ja versoja)

0,05 (*)

0241000

a)	Kukinnon muodostavat kaalit

0241010

Brokkoli/parsakaali

0241020

Kukkakaali

0241990

Muut

0242000

b)	Kerivät kaalit

0242010

Ruusukaali/brysselinkaali

0242020

Keräkaalit eli kupukaalit

0242990

Muut

0243000

c)	Lehtikaalit

0243010

Kiinankaali/salaattikiinankaali/pe-tsai

0243020

Lehtikaali

0243990

Muut

0244000

d)	Kyssäkaalit

0250000

Lehtivihannekset, yrtit ja syötävät kukat

0,05 (*)

0251000

a)	Salaatit ja salaattikasvit

0251010

Vuonankaali

0251020

Lehtisalaatti

0251030

Leveälehtiset siloendiivit

0251040

Krassit, idut ja versot

0251050

Krassikanankaali

0251060

Sinappikaali/rucola

0251070

Lehtisinappi

0251080

Versot (myös kaalilajien)

0251990

Muut

0252000

b)	Pinaatit ja vastaavanlaiset lehdet

0252010

Pinaatti

0252020

Vihannesportulakka

0252030

Juurikas/ruotimangoldi

0252990

Muut

0253000

c)	Viininlehdet ja vastaavat lajit

0254000

d)	Vesikrassi

0255000

e)	Salaattisikuri

0256000

f)	Yrtit ja syötävät kukat

0256010

Kirveli

0256020

Ruohosipuli

0256030

Yrttiselleri

0256040

Persilja

0256050

Salvia

0256060

Rosmariini

0256070

Timjami

0256080

Basilika ja syötävät kukat

0256090

Laakerinlehti

0256100

Rakuuna

0256990

Muut

0260000

Palkovihannekset

0,05 (*)

0260010

Tarhapavut (silpimättömät)

0260020

Tarhapavut (silvityt)

0260030

Herneet (silpimättömät)

0260040

Herneet (silvityt)

0260050

Linssit

0260990

Muut

0270000

Varsivihannekset

0,05 (*)

0270010

Parsa

0270020

Kardoni eli ruotiartisokka

0270030

Varsiselleri/lehtiselleri

0270040

Salaattifenkoli

0270050

Latva-artisokka

0270060

Purjo

0270070

Raparperi

0270080

Bambunversot

0270090

Palmunsydämet

0270990

Muut

0280000

Sienet, sammalet ja jäkälät

0,05 (*)

0280010

Viljellyt sienet

0280020

Luonnonvaraiset sienet

0280990

Sammalet ja jäkälät

0290000

Levät ja prokaryootit

0300000

KUIVATUT PALKOKASVIT

0,05 (*)

0300010

Tarhapavut

0300020

Linssit

0300030

Herneet

0300040

Lupiinit/lupiinin pavut

0300990

Muut

0400000

ÖLJYSIEMENET JA ÖLJYSIEMENKASVIT

0,05 (*)

0401000

Öljysiemenet

0401010

Pellavansiemenet

0401020

Maapähkinät

0401030

Unikonsiemenet

0401040

Seesaminsiemenet

0401050

Auringonkukansiemenet

0401060

Rapsinsiemenet

0401070

Soijapavut

0401080

Sinapinsiemenet

0401090

Puuvillansiemenet

0401100

Kurpitsansiemenet

0401110

Värisaflorinsiemenet

0401120

Kurkkuyrtinsiemenet

0401130

Ruistankionsiemenet

0401140

Hampunsiemenet

0401150

Risiininsiemenet

0401990

Muut

0402000

Öljysiemenkasvit

0402010

Öljyoliivit

0402020

Öljypalmun siemenet

0402030

Öljypalmun hedelmät

0402040

Kapokki

0402990

Muut

0500000

VILJAT

0,05 (*)

0500010

Ohra

0500020

Tattari ja muut valeviljat

0500030

Maissi

0500040

Viljahirssi

0500050

Kaura

0500060

Riisi

0500070

Ruis

0500080

Kirjodurra

0500090

Vehnä

0500990

Muut

0600000

TEET, KAHVI, YRTTIUUTEJUOMAT, KAAKAO JA JOHANNEKSENLEIPÄ

0,1 (*)

0610000

Teet

0620000

Kahvipavut

0630000

Yrttiteet

0631000

kukista

0631010

Kamomilla

0631020

Hibiskus

0631030

Ruusu

0631040

Jasmiini

0631050

Lehmus

0631990

Muut

0632000

b)	lehdistä ja yrteistä

0632010

Mansikka

0632020

Rooibos

0632030

Mate

0632990

Muut

0633000

juurista

0633010

Valeriaana/rohtovirmajuuri

0633020

Ginseng

0633990

Muut

0639000

d)	muista kasvinosista

0640000

Kaakaopavut

0650000

Johanneksenleipä

0700000

HUMALA

0,1 (*)

0800000

MAUSTEET

0,1 (*)

0810000

Siemenet, mausteena käytetyt

0810010

Anis

0810020

Mustakumina

0810030

Selleri

0810040

Korianteri

0810050

Kumina

0810060

Tilli

0810070

Fenkoli

0810080

Sarviapila

0810090

Muskottipähkinä

0810990

Muut

0820000

Hedelmät, mausteena käytetyt

0820010

Maustepippuri

0820020

Limopuun marjat

0820030

Kumina

0820040

Kardemumma

0820050

Katajanmarja

0820060

Pippuri (musta-, viher- ja valkopippuri)

0820070

Vanilja

0820080

Tamarindi

0820990

Muut

0830000

Kuoret, mausteena käytetyt

0830010

Kaneli

0830990

Muut

0840000

Juuret ja juurakot, mausteena käytetyt

0840010

Lakritsi

0840020

Inkivääri

0840030

Kurkuma

0840040

Piparjuuri

0840990

Muut

0850000

Nuput/silmut, mausteena käytetyt

0850010

Mausteneilikka

0850020

Kapris

0850990

Muut

0860000

Luotit, mausteena käytetyt

0860010

Maustesahrami

0860990

Muut

0870000

Siemenvaipat, mausteena käytetyt

0870010

Muskotti

0870990

Muut

0900000

SOKERIKASVIT

0,05 (*)

0900010

Sokerijuurikas

0900020

Sokeriruoko

0900030

Juurisikuri

0900990

Muut

1000000

MAAELÄINPERÄISET TUOTTEET

1010000

Kudokset

1011000

Siat

1011010

Lihas

1011020

Rasvakudos

1011030

Maksa

1011040

Munuaiset

1011050

Muut syötävät osat (muut kuin maksa ja munuaiset)

1011990

Muut

1012000

Naudat

1012010

Lihas

1012020

Rasvakudos

1012030

Maksa

1012040

Munuaiset

1012050

Muut syötävät osat (muut kuin maksa ja munuaiset)

1012990

Muut

1013000

Lampaat

1013010

Lihas

1013020

Rasvakudos

1013030

Maksa

1013040

Munuaiset

1013050

Muut syötävät osat (muut kuin maksa ja munuaiset)

1013990

Muut

1014000

Vuohet

1014010

Lihas

1014020

Rasvakudos

1014030

Maksa

1014040

Munuaiset

1014050

Muut syötävät osat (muut kuin maksa ja munuaiset)

1014990

Muut

1015000

e)	Hevoseläimet

1015010

Lihas

1015020

Rasvakudos

1015030

Maksa

1015040

Munuaiset

1015050

Muut syötävät osat (muut kuin maksa ja munuaiset)

1015990

Muut

1016000

f)	Siipikarja

1016010

Lihas

1016020

Rasvakudos

1016030

Maksa

1016040

Munuaiset

1016050

Muut syötävät osat (muut kuin maksa ja munuaiset)

1016990

Muut

1017000

g)	Muut tuotantoeläimet

1017010

Lihas

1017020

Rasvakudos

1017030

Maksa

1017040

Munuaiset

1017050

Muut syötävät osat (muut kuin maksa ja munuaiset)

1017990

Muut

1020000

Maito

1020010

Nautaeläimet

1020020

Lampaat

1020030

Vuohet

1020040

Hevoset

1020990

Muut

1030000

Linnunmunat

1030010

Kanat

1030020

Ankat

1030030

Hanhet

1030040

Viiriäiset

1030990

Muut

1040000

Hunaja ja muut mehiläistuotteet

0,05 (*)

1050000

Sammakkoeläimet ja matelijat

1060000

Selkärangattomat maaeläimet

1070000

Luonnonvaraiset selkärankaiset maaeläimet

(*) Analyysiherkkyyden alaraja.

(1) Täydellinen luettelo kasvi- ja eläinperäisistä tuotteista, joihin jäämien enimmäismääriä sovelletaan, löytyy liitteestä I.

(F)

Rasvaliukoinen”

24.3.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

L 78/51

KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) 2016/443,

annettu 23 päivänä maaliskuuta 2016,

asetuksen (EY) N:o 669/2009 liitteen I muuttamisesta siltä osin kuin kyse on niiden muiden kuin eläinperäisten rehujen ja elintarvikkeiden luettelosta, joiden tuontiin sovelletaan tehostettua virallista valvontaa

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 882/2004 (1) ja erityisesti sen 15 artiklan 5 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Komission asetuksessa (EY) N:o 669/2009 (2) säädetään tehostettua virallista valvontaa koskevista säännöistä, joita on sovellettava kyseisen asetuksen liitteessä I lueteltujen, jäljempänä ’luettelo’, muiden kuin eläinperäisten rehujen ja elintarvikkeiden tuonnissa niissä saapumispaikoissa, joiden kautta ne tulevat asetuksen (EY) N:o 882/2004 liitteessä I tarkoitetuille alueille.

(2)	Asetuksen (EY) N:o 669/2009 2 artiklassa säädetään, että luetteloa on tarkasteltava säännöllisesti ja vähintään neljännesvuosittain ottaen huomioon vähintään kyseisessä artiklassa tarkoitetut tiedonlähteet.

(3)

Elintarvikkeita ja rehuja koskevan nopean hälytysjärjestelmän kautta vastikään ilmoitettujen elintarvikkeita koskevien tapahtumien esiintyminen ja merkityksellisyys, Euroopan komission terveyden ja elintarviketurvallisuuden pääosaston terveys- ja elintarviketarkastusten ja analysoinnin osaston suorittamat tarkastukset kolmansissa maissa sekä jäsenvaltioiden komissiolle neljännesvuosittain muiden kuin eläinperäisten rehujen ja elintarvikkeiden eristä asetuksen (EY) N:o 669/2009 15 artiklan mukaisesti toimittamat raportit osoittavat, että luetteloa olisi muutettava.

(4)

Erityisesti Madagaskarista peräisin olevien maapähkinöiden ja niistä saatujen tuotteiden, Ghanasta peräisin olevan palmuöljyn ja Turkista peräisin olevien sitruunoiden erien osalta asiaan liittyvät tietolähteet osoittavat, että on ilmennyt uusia riskejä, joiden vuoksi tehostetun virallisen valvonnan käyttöönotto on tarpeen. Sen vuoksi luetteloon olisi sisällytettävä kyseisiä eriä koskevat kohdat.

(5)

Luetteloa olisi muutettava myös siten, että poistetaan niiden tuotteiden tiedot, jotka ovat käytettävissä olevien tietojen mukaan yleisesti ottaen riittävässä määrin asiaankuuluvien unionin lainsäädännössä säädettyjen turvallisuusvaatimusten mukaiset ja joiden tehostettu virallinen valvonta ei sen vuoksi enää ole perusteltua. Sen vuoksi luettelossa olevat kohdat, jotka koskevat Dominikaanisesta tasavallasta peräisin olevia munakoisoja ja karvaskurkkuja, olisi poistettava.

(6)	Johdonmukaisuuden ja selkeyden vuoksi on aiheellista korvata asetuksen (EY) N:o 669/2009 liite I tämän asetuksen liitteellä.

(7)	Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 669/2009 olisi muutettava.

(8)	Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Korvataan asetuksen (EY) N:o 669/2009 liite I tämän asetuksen liitteellä.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä huhtikuuta 2016.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 23 päivänä maaliskuuta 2016.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Jean-Claude JUNCKER

(1) EUVL L 165, 30.4.2004, s. 1.

(2) Komission asetus (EY) N:o 669/2009, annettu 24 päivänä heinäkuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 882/2004 täytäntöönpanosta tiettyjen muiden kuin eläinperäisten rehujen ja elintarvikkeiden tuontia koskevan tehostetun virallisen valvonnan osalta ja päätöksen 2006/504/EY muuttamisesta (EUVL L 194, 25.7.2009, s. 11).

LIITE

”LIITE I

Muut kuin eläinperäiset rehut ja elintarvikkeet, jotka asetetaan tehostettuun viralliseen valvontaan nimetyssä saapumispaikassa

Rehut ja elintarvikkeet

(käyttötarkoitus)

CN-koodi (1)

Taric-alanimike

Alkuperämaa

Vaara

Fyysisten ja tunnistustarkastusten tiheys (%)

Kuivatut viinirypäleet (rusinat)

(Elintarvikkeet)

0806 20

Afganistan (AF)

Okratoksiini A

—	Mantelit, kuorelliset

—

0802 11

Australia (AU)

Aflatoksiinit

—	Mantelit, kuoritut

—

0802 12

(Elintarvikkeet)

—	Pitkäpavut (Vigna unguiculata spp. sesquipedalis)

—	ex 0708 20 00 ex 0710 22 00

Kambodža (KH)

Torjunta-ainejäämät (2) (3)

—	Munakoisot

—	0709 30 00

ex 0710 80 95

(Elintarvikkeet – tuoreet, jäähdytetyt tai jäädytetyt vihannekset)

Kiinanlehtiselleri (Apium graveolens)

(Elintarvikkeet – tuoreet tai jäähdytetyt yrtit)

ex 0709 40 00

Kambodža (KH)

Torjunta-ainejäämät (2) (4)

Brassica oleracea

(muu syötävä Brassica-sukuinen kaali, ”kiinalainen parsakaali”) (5)

(Elintarvikkeet – tuoreet tai jäähdytetyt)

ex 0704 90 90

Kiina (CN)

Torjunta-ainejäämät (2)

Tee, myös maustettu

(Elintarvikkeet)

0902

Kiina (CN)

Torjunta-ainejäämät (2) (6)

—	Pitkäpavut (Vigna unguiculata spp. sesquipedalis)

—	ex 0708 20 00 ; ex 0710 22 00

Dominikaaninen tasavalta (DO)

Torjunta-ainejäämät (2) (7)

—	Paprikat (makeat ja miedot sekä muut kuin makeat ja miedot) (Capsicum spp.)

—	0709 60 10 ; 0710 80 51

(Elintarvikkeet – tuoreet, jäähdytetyt tai jäädytetyt vihannekset)

—	ex 0709 60 99 ; ex 0710 80 59

Mansikat

(Elintarvikkeet – tuoreet tai jäähdytetyt)

0810 10 00

Egypti (EG)

Torjunta-ainejäämät (2) (8)

Paprikat (makeat ja miedot sekä muut kuin makeat ja miedot) (Capsicum spp.)

—	0709 60 10 ; 0710 80 51

Egypti (EG)

Torjunta-ainejäämät (2) (9)

(Elintarvikkeet – tuoreet, jäähdytetyt tai jäädytetyt)

—	ex 0709 60 99 ; ex 0710 80 59

—	Maapähkinät, kuorelliset

—	1202 41 00

Gambia (GM)

Aflatoksiinit

—	Maapähkinät, kuoritut

—	1202 42 00

—	Maapähkinävoi

—	2008 11 10

—	Maapähkinät, muulla tavalla valmistetut tai säilötyt

—	2008 11 91 ; 2008 11 96 ; 2008 11 98

(Rehut ja elintarvikkeet)

Palmuöljy

(Elintarvikkeet)

1511 10 90 ;

Ghana (GH)

Sudan-värit (10)

1511 90 11 ;

1511 90 19 ;

1511 90 99

Seesaminsiemenet

(Elintarvikkeet – tuoreet tai jäähdytetyt)

1207 40 90

Intia (IN)

Salmonella (11)

Entsyymit; entsyymivalmisteet

(Rehut ja elintarvikkeet)

3507

Intia (IN)

Kloramfenikoli

Herneet (silpimättömät)

(Elintarvikkeet – tuoreet tai jäähdytetyt)

ex 0708 10 00

Kenia (KE)

Torjunta-ainejäämät (2) (12)

—	Maapähkinät, kuorelliset

—	1202 41 00

Madagaskar (MG)

Aflatoksiinit

—	Maapähkinät, kuoritut

—	1202 42 00

—	Maapähkinävoi

—	2008 11 10

—	Maapähkinät, muulla tavalla valmistetut tai säilötyt

—	2008 11 91 ; 2008 11 96 ; 2008 11 98

(Rehut ja elintarvikkeet)

Vadelmat

(Elintarvikkeet – jäädytetyt)

0811 20 31 ;

Serbia (RS)

Norovirus

ex 0811 20 11 ;

ex 0811 20 19

Vesimelonin (Egusi, Citrullus spp.) siemenet ja niistä saadut tuotteet

(Elintarvikkeet)

ex 1207 70 00 ;

ex 1106 30 90 ;

ex 2008 99 99

Sierra Leone (SL)

Aflatoksiinit

—	Maapähkinät, kuorelliset

—	1202 41 00

Sudan (SD)

Aflatoksiinit

—	Maapähkinät, kuoritut

—	1202 42 00

—	Maapähkinävoi

—	2008 11 10

—	Maapähkinät, muulla tavalla valmistetut tai säilötyt

—	2008 11 91 ; 2008 11 96 ; 2008 11 98

(Rehut ja elintarvikkeet)

Paprikat (muut kuin makeat ja miedot) (Capsicum spp.)

(Elintarvikkeet – tuoreet tai jäähdytetyt)

ex 0709 60 99

Thaimaa (TH)

Torjunta-ainejäämät (2) (13)

—	Pitkäpavut (Vigna unguiculata spp. sesquipedalis)

—	ex 0708 20 00 ; ex 0710 22 00

Thaimaa (TH)

Torjunta-ainejäämät (2) (14)

—	Munakoisot

—	0709 30 00 ;

ex 0710 80 95

(Elintarvikkeet – tuoreet, jäähdytetyt tai jäädytetyt vihannekset)

—	Kuivatut aprikoosit

—	0813 10 00

Turkki (TR)

Sulfiitit (15)

—	Aprikoosit, muulla tavalla valmistetut tai säilötyt

—	2008 50 61

(Elintarvikkeet)

Sitruunat (Citrus limon, Citrus limonum)

(Elintarvikkeet – tuoreet, jäähdytetyt tai jäädytetyt)

0805 50 10

Turkki (TR)

Torjunta-ainejäämät (2)

—	Makeat ja miedot paprikat (Capsicum annuum)

—	0709 60 10 ; 0710 80 51

Turkki (TR)

Torjunta-ainejäämät (2) (16)

(Elintarvikkeet – tuoreet, jäähdytetyt tai jäädytetyt vihannekset)

Viininlehdet

(Elintarvikkeet)

ex 2008 99 99

11; 19

Turkki (TR)

Torjunta-ainejäämät (2) (17)

—	Pistaasipähkinät, kuorelliset

—	0802 51 00

Yhdysvallat (US)

Aflatoksiinit

—	Pistaasipähkinät, kuoritut

—	0802 52 00

(Elintarvikkeet)

—	Kuivatut aprikoosit

—	0813 10 00

Uzbekistan (UZ)

Sulfiitit (15)

—	Aprikoosit, muulla tavalla valmistetut tai säilötyt

—	2008 50 61

(Elintarvikkeet)

—	Korianterin lehdet

—	ex 0709 99 90

Vietnam (VN)

Torjunta-ainejäämät (2) (18)

—	Basilika (pyhä basilika, makea basilika)

—	ex 1211 90 86 ; ex 2008 99 99

—

Minttu

—	ex 1211 90 86 ; ex 2008 99 99

—

Persilja

—	ex 0709 99 90

(Elintarvikkeet – tuoreet tai jäähdytetyt yrtit)

—

Okra

—	ex 0709 99 90

Vietnam (VN)

Torjunta-ainejäämät (2) (18)

—	Paprikat (muut kuin makeat ja miedot) (Capsicum spp.)

—	ex 0709 60 99

(Elintarvikkeet – tuoreet tai jäähdytetyt)

—

Pitaijat

—	ex 0810 90 20

Vietnam (VN)

Torjunta-ainejäämät (2) (18)

(Elintarvikkeet – tuoreet tai jäähdytetyt)

(1) Jos johonkin CN-koodiin kuuluvista tuotteista vain osalle on tehtävä tarkastukset ja jollei kyseisen koodin osalta ole olemassa erityistä alanimikettä, CN-koodi on merkitty tunnuksella ”ex”.

(2) Ainakin niiden torjunta-aineiden jäämät, jotka on lueteltu torjunta-ainejäämien enimmäismääristä kasvi- ja eläinperäisissä elintarvikkeissa ja rehuissa tai niiden pinnalla sekä neuvoston direktiivin 91/414/ETY muuttamisesta 23 päivänä helmikuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 396/2005 (EUVL L 70, 16.3.2005, s. 1) 29 artiklan 2 kohdan mukaisesti hyväksytyssä valvontaohjelmassa ja jotka voidaan analysoida monijäämämenetelmillä, joiden perustana on GC-MS ja LC-MS (torjunta-aineita seurattava ainoastaan kasviperäisissä tuotteissa tai niiden pinnalla).

(3) Klorbufaamin jäämät.

(4) Fentoaatin jäämät.

(5) Laji Brassica oleracea L. convar. Botrytis (L) Alef var. Italica Plenck, cultivar alboglabra. Tunnetaan myös nimillä ”Kai Lan”, ”Gai Lan”, ”Gailan”, ”Kailan”, ”Chinese bare Jielan”.

(6) Trifluraliinin jäämät.

(7) Seuraavien jäämät: asefaatti, aldikarbi (aldikarbin, sen sulfoksidin ja sen sulfonin summa ilmaistuna aldikarbina), amitratsi (amitratsi ja sen 2,4-dimetyylianiliiniä sisältävät metaboliitit ilmaistuna amitratsina), diafentiuroni, dikofoli (p,p′- ja o,p′-isomeerien summa), ditiokarbamaatit (ditiokarbamaatit ilmaistuna CS2:na, mukaan luettuina manebi, mankotsebi, metiraami, propinebi, tiraami ja tsiraami) ja metiokarbi (metiokarbin sekä metiokarbin sulfoksidin ja sulfonin summa ilmaistuna metiokarbina).

(8) Seuraavien jäämät: heksaflumuroni, metiokarbi (metiokarbin sekä metiokarbin sulfoksidin ja sulfonin summa ilmaistuna metiokarbina), fentoaatti ja tiofanaatti-metyyli.

(9) Seuraavien jäämät: dikofoli (p,p′- ja o,p′-isomeerien summa), dinotefuraani, folpetti, prokloratsi (prokloratsin ja sen 2,4,6-triklorofenyyliryhmän sisältävien metaboliittien summa ilmaistuna prokloratsina), tiofanaattimetyyli ja triforiini.

(10) Tässä liitteessä ’sudan-väreillä’ tarkoitetaan seuraavia kemiallisia aineita: (i) sudan I (CAS-numero 842-07-9); (ii) sudan II (CAS-numero 3118-97-6); (iii) sudan III (CAS-numero 85-86-9); (iv) scarletinpuna; tai sudan IV (CAS-numero 85-83-6).

(11) Vertailumenetelmä EN/ISO 6579 tai sen avulla validoitu menetelmä elintarvikkeiden mikrobiologisista vaatimuksista 15 päivänä marraskuuta 2005 annetun komission asetuksen (EY) N:o 2073/2005 (EUVL L 338, 22.12.2005, s. 1) 5 artiklan mukaisesti.

(12) Seuraavien jäämät: asefaatti ja diafentiuroni.

(13) Seuraavien jäämät: formetanaatti: formetanaatin ja sen suolojen summa ilmaistuna formetanaatti(hydrokloridi)na, protiofossi ja triforiini.

(14) Seuraavien jäämät: asefaatti, dikrotofossi, protiofossi, kinalfossi ja triforiini.

(15) Vertailumenetelmä: EN 1988–1:1998, EN 1988–2:1998 tai ISO 5522:1981.

(16) Seuraavien jäämät: diafentiuroni, formetanaatti: formetanaatin ja sen suolojen summa ilmaistuna formetanaatti(hydrokloridi)na ja tiofanaattimetyyli.

(17) Seuraavien jäämät: ditiokarbamaatit (ditiokarbamaatit ilmaistuna CS2:na, mukaan luettuina manebi, mankotsebi, metiraami, propinebi, tiraami ja tsiraami) ja metrafenoni.

(18) Seuraavien jäämät: ditiokarbamaatit (ditiokarbamaatit ilmaistuna CS2:na, mukaan luettuina manebi, mankotsebi, metiraami, propinebi, tiraami ja tsiraami), fentoaatti ja kinalfossi.”

24.3.2016

Euroopan unionin virallinen lehti

L 78/60

EUROOPAN KESKUSPANKIN ASETUS (EU) 2016/445,

annettu 14 päivänä maaliskuuta 2016,

unionin oikeuden sallimien vaihtoehtojen ja harkintavallan käytöstä (EKP/2016/4)

EUROOPAN KESKUSPANKIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää politiikkaa koskevien erityistehtävien antamisesta Euroopan keskuspankille 15 päivänä lokakuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 1024/2013 (1) ja erityisesti sen 4 artiklan 3 kohdan, 6 artiklan ja 9 artiklan 1 ja 2 kohdan,

ottaa huomioon luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvaatimuksista ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta 26 päivänä kesäkuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 (2) ja erityisesti sen 89 artiklan 3 kohdan, 178 artiklan 1 kohdan, 282 artiklan 6 kohdan, 327 artiklan 2 kohdan, 380 artiklan, 395 artiklan 1 kohdan, 400 artiklan 2 kohdan, 415 artiklan 3 kohdan, 420 artiklan 2 kohdan, 467 artiklan 3 kohdan, 468 artiklan 3 kohdan, 471 artiklan 1 kohdan, 473 artiklan 1 kohdan, 478 artiklan 3 kohdan, 479 artiklan 1 ja 4 kohdan, 480 artiklan 3 kohdan, 481 artiklan 1, ja 5 kohdan sekä 486 artiklan 6 kohdan ja 495 artiklan 1 kohdan,

ottaa huomioon toimivaltaisten viranomaisten julkistettavaksi Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU mukaisesti kuuluvien tietojen muotoa, rakennetta, sisällysluetteloa ja vuotuista julkistamisajankohtaa koskevista teknisistä täytäntöönpanostandardeista 4 päivänä kesäkuuta 2014 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 650/2014 (3) ja erityisesti sen 2 artiklan ja liitteen II,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 täydentämisestä luottolaitosten maksuvalmiusvaatimuksen osalta 10 päivänä lokakuuta 2014 annetun komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 2015/61 (4) ja erityisesti sen 10 artiklan 1 kohdan b alakohdan iii alakohdan ja 12 artiklan 1 kohdan c alakohdan i alakohdan sekä 12 artiklan 3 kohdan, 23 artiklan 2 kohdan sekä 24 artiklan 4 ja 5 kohdan,

ottaa huomioon asetuksen (EU) N:o 1024/2013 4 artiklan 3 kohdan mukaisesti järjestetyn julkisen kuulemisen ja sitä koskevan analyysin,

ottaa huomioon asetuksen (EU) N:o 1024/2013 26 artiklan 7 kohdan mukaisesti hyväksytyn EKP:n valvontaelimen ehdotuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Euroopan keskuspankilla (EKP) on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 132 artiklan nojalla toimivalta antaa asetuksia. Lisäksi kyseisen perussopimuksen 132 artiklassa Euroopan keskuspankkijärjestelmän (EKPJ) ja Euroopan keskuspankin perussäännön (jäljempänä EKPJ:n perussääntö) 34 artiklassa viitataan EKPJ:n perussäännön 25.2 artiklaan ja annetaan siten EKP:lle sääntelyvaltaa siinä määrin kuin se on tarpeen luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaa koskevaan politiikkaan liittyvien erityistehtävien hoitamiseksi.

(2)	Unionin lainsäädännössä säädetään toimivaltaisten viranomaisten käytettävissä olevista luottolaitosten vakavaraisuusvaatimuksia koskevista vaihtoehdoista ja niitä koskevasta harkintavallasta.

(3)

EKP on asiaa koskevassa unionin lainsäädännössä määritetty toimivaltainen viranomainen osallistuvissa jäsenvaltioissa asetukseen (EU) N:o 1024/2013 perustuvien mikrotason vakauden valvontatehtävien hoitamiseksi yhteisen valvontamekanismin (YVM) puitteissa niiden luottolaitosten osalta, jotka kyseisen asetuksen 6 artiklan 4 kohdan ja Euroopan keskuspankin asetuksen (EU) N:o 468/2014 (EKP/2014/17) (5) IV osan ja 147 artiklan 1 kohdan mukaisesti on luokiteltu merkittäviksi. Tämän vuoksi sillä on kaikki valtuudet ja velvoitteet, jotka toimivaltaisilla viranomaisilla asiaa koskevan unionin lainsäädännön nojalla on. EKP:llä on erityisesti toimivalta käyttää unionin oikeuden sallimia vaihtoehtoja ja harkintavaltaa.

(4)

EKP hoitaa valvontatehtäviään YVM:ssä, jolla olisi varmistettava, että luottolaitosten vakavaraisuusvalvontaa koskeva unionin politiikka pannaan täytäntöön johdonmukaisesti ja tehokkaasti, että rahoituspalvelujen yhteistä sääntökirjaa sovelletaan samalla tavoin kaikkien asianomaisten jäsenvaltioiden luottolaitoksiin ja että kyseisiä luottolaitoksia valvotaan parhaalla mahdollisella tavalla. Valvontatehtäviään hoitaessaan EKP:n olisi otettava täysimääräisesti huomioon luottolaitosten monimuotoisuus, niiden koko ja liiketoimintamallit sekä unionin pankkialan monimuotoisuuden systeemiset edut.

(5)

Jotta voitaisiin varmistaa, että omien varojen määrä ja arvonoikaisut, joita sovelletaan omien varojen määritelmään kaikkialla unionissa sekä unionin lainsäädännössä vahvistettuun omien varojen määritelmään, lähentyvät vähitellen siirtymäkauden aikana, omien varojen vaatimusten käyttöönoton olisi oltava asteittaista.

(6)	YVM:ään osallistuvissa jäsenvaltioissa sijaitsevien luottolaitosten vakavaraisuusvaatimusten johdonmukainen soveltaminen on asetuksen (EU) N:o 1024/2013 ja asetuksen (EU) N:o 468/2014 (EKP/2014/17) erityinen tavoite ja se on uskottu EKP:lle.

(7)

Asetuksen (EU) N:o 1024/2013 mukaisesti EKP soveltaa kaikkea asiaa koskevaa unionin lainsäädäntöä, ja jos kyseinen lainsäädäntö koostuu direktiiveistä, sellaista kansallista lainsäädäntöä, jolla nämä direktiivit saatetaan osaksi kansallista lainsäädäntöä. Kun asianomainen unionin lainsäädäntö muodostuu asetuksista ja kun kyseisissä asetuksissa annetaan tällä hetkellä nimenomaisesti vaihtoehtoja ja harkintavaltaa jäsenvaltioille, EKP:n olisi myös sovellettava kansallista lainsäädäntöä, jossa kyseisiä vaihtoehtoja ja kyseistä harkintavaltaa käytetään. Tällaisen kansallisen lainsäädännön ei pitäisi vaikuttaa YVM:n moitteettomaan toimintaan, mistä EKP on vastuussa.

(8)	Tällaisiin vaihtoehtoihin ja tällaiseen harkintavaltaan eivät kuulu yksinomaan toimivaltaisten viranomaisten käytettävissä olevat vaihtoehdot ja harkintavalta, joita EKP yksin on toimivaltainen käyttämään ja joita sen tulisi tarvittaessa käyttää.

(9)	Vaihtoehtoja ja harkintavaltaa käyttäessään EKP:n olisi toimivaltaisena viranomaisena otettava huomioon unionin oikeuden yleiset periaatteet ja erityisesti yhdenvertainen kohtelu, oikeasuhteisuus sekä valvottavien luottolaitosten perustellut odotukset.

(10)

Valvottavien luottolaitosten perusteltujen odotusten osalta EKP toteaa, että siirtymäajat ovat tarpeen, kun sen vaihtoehtojen ja harkintavallan käyttö poikkeaa huomattavasti kansallisten toimivaltaisten viranomaisten ennen tämän asetuksen voimaantuloa omaksumasta lähestymistavasta. On erityisesti niin, että kun EKP käyttää asetuksessa (EU) N:o 575/2013 säädettyjä siirtymäsäännöksiä koskevia vaihtoehtoja ja harkintavaltaa, tässä asetuksessa tulisi vahvistaa asianmukaiset siirtymäajat.

(11)	Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/36/EU (6) 143 artiklan 1 kohdan b alakohdassa säädetään, että toimivaltaisten viranomaisten on julkistettava unionin oikeuden sallimien vaihtoehtojen ja harkintavallan käyttötapa,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Kohde ja soveltamisala

Tässä asetuksessa määritellään tiettyjä vaihtoehtoja ja tiettyä harkintavaltaa, jotka toimivaltaisille viranomaisille luottolaitosten vakavaraisuusvaatimuksia koskevassa unionin lainsäädännössä annetaan ja joita EKP käyttää. Sitä sovelletaan yksinomaan luottolaitoksiin, jotka on luokiteltu merkittäviksi asetuksen (EU) N:o 1024/2013 6 artiklan 4 kohdan sekä asetuksen (EU) N:o 468/2014 (EKP/2014/17) IV osan ja 147 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa sovelletaan asetuksen (EU) N:o 575/2013 4 artiklassa, asetuksen (EU) N:o 1024/2013 2 artiklassa, asetuksen (EU) N:o 468/2014 (EKP/2014/17) 2 artiklassa ja delegoidun asetuksen (EU) 2015/61 3 artiklassa olevia määritelmiä.

I LUKU

OMAT VARAT

3 artikla

Asetuksen (EU) N:o 575/2013 89 artiklan 3 kohta: rahoitusalan ulkopuolisten huomattavien omistusosuuksien riskipainottaminen ja kieltäminen

Laskettaessa pääomavaatimuksia asetuksen (EU) N:o 575/2013 kolmannen osan mukaisesti luottolaitosten on sovellettava 1 250 prosentin riskipainoa suurempaan seuraavista, sanotun vaikuttamatta asetuksen (EU) N:o 575/2013 90 artiklaan:

a)	asetuksen (EU) N:o 575/2013 89 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut yrityksissä olevat huomattavat omistusosuudet, joiden määrä on yli 15 prosenttia luottolaitoksen hyväksyttävästä pääomasta; ja

b)	asetuksen (EU) N:o 575/2013 89 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut yrityksissä olevat huomattavat omistusosuudet, joiden kokonaismäärä on yli 60 prosenttia luottolaitoksen hyväksyttävästä pääomasta.

II LUKU

PÄÄOMAVAATIMUKSET

4 artikla

Asetuksen (EU) N:o 575/2013 178 artiklan 1 kohta: vastapuolen maksukyvyttömyys

Tämän asetuksen voimaantuloa edeltävästä kansallisesta kohtelusta riippumatta luottolaitokset soveltavat ’yli 90 päivää erääntyneenä’ -kriteeriä asetuksen (EU) N:o 575/2013 178 artiklan 1 kohdan b alakohdassa täsmennettyihin vastuiden alaryhmiin.

5 artikla

Asetuksen (EU) N:o 575/2013 282 artiklan 6 kohta: suojausryhmät

Asetuksen (EU) N:o 575/2013 282 artiklan 6 kohdassa tarkoitettujen liiketoimien osalta luottolaitokset käyttävät asetuksen (EU) N:o 575/2013 274 artiklassa säädettyä käyvän arvon menetelmää.

6 artikla

Asetuksen (EU) N:o 575/2013 327 artiklan 2 kohta: nettouttaminen

1. Luottolaitokset voivat käyttää asetuksen (EU) N:o 575/2013 327 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua vaihtovelkakirjan ja sen kohde-etuutena olevan rahoitusvälineen vastakkaismerkkisen position välistä nettouttamista edellyttäen, että toinen seuraavista edellytyksistä täyttyy:

a)	kansallinen toimivaltainen viranomainen valitsi ennen 4 päivää marraskuuta 2014 menetelmän, jossa sen todennäköisyys, että tietty vaihtovelkakirja vaihdetaan, otetaan huomioon; tai

b)	kansallinen toimivaltainen viranomainen oli asettanut ennen 4 päivää marraskuuta 2014 omien varojen vaatimuksen, joka kattaa vaihdosta mahdollisesti aiheutuvat tappiot.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettuja kansallisten toimivaltaisten viranomaisten valitsemia menetelmiä käytetään, kunnes EKP valitsee oman menetelmänsä asetuksen (EU) N:o 575/2013 327 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

7 artikla

Asetuksen (EU) N:o 575/2013 380 artikla: vaatimuksista luopuminen

Kun kyse on asetuksen (EU) N:o 575/2013 380 artiklassa tarkoitetusta koko järjestelmän laajuisesta toimintahäiriöstä, jonka EKP vahvistaa antamalla julkisen tiedonannon, sovelletaan seuraavia säännöksiä, kunnes EKP ilmoittaa julkisessa tiedonannossa, että siinä mainittu tilanne on korjattu:

a)	luottolaitosten ei tarvitse noudattaa asetuksen (EU) N:o 575/2013 378 ja 379 artiklassa säädettyjä omien varojen vaatimuksia; ja

b)	vastapuolen epäonnistumista kaupan toimituksessa ei pidetä maksukyvyttömyytenä luottoriskiä määritettäessä.

III LUKU

SUURET ASIAKASRISKIT

8 artikla

Asetuksen (EU) N:o 575/2013 395 artiklan 1 kohta: suurten asiakasriskien rajoittaminen

Tämän asetuksen voimaantuloa edeltävästä kansallisesta kohtelusta riippumatta asetuksen (EU) N:o 575/2013 395 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu suurten asiakasriskien raja ei saa alittaa 150:tä miljoonaa euroa.

9 artikla

Asetuksen (EU) N:o 575/2013 400 artiklan 2 kohta: vapautukset

1. Asetuksen (EU) N:o 575/2013 400 artiklan 2 kohdan a alakohdassa luetellut vastuut vapautetaan kyseisen asetuksen 395 artiklan 1 kohdan soveltamisesta 80-prosenttisesti katettujen joukkolainojen nimellisarvosta edellyttäen, että saman asetuksen 400 artiklan 3 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät.

2. Asetuksen (EU) N:o 575/2013 400 artiklan 2 kohdan b alakohdassa luetellut vastuut vapautetaan kyseisen asetuksen 395 artiklan 1 kohdan soveltamisesta 80-prosenttisesti niiden vastuuarvosta edellyttäen, että saman asetuksen 400 artiklan 3 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät

3. Asetuksen (EU) N:o 575/2013 400 artiklan 2 kohdan c alakohdassa luetellut luottolaitosten vastuut siinä mainituille yrityksille vapautetaan kokonaan kyseisen asetuksen 395 artiklan 1 kohdan soveltamisesta edellyttäen, että saman asetuksen 400 artiklan 3 kohdassa säädetyt edellytykset, joita täsmennetään tämän asetuksen liitteessä I, täyttyvät ja sikäli kuin kyseiset yritykset ovat saman konsolidoidun valvonnan piirissä asetuksen (EU) N:o 575/2013, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/87/EY (7) tai vastaavan kolmannessa maassa voimassa olevan sääntelyn mukaisesti tämän asetuksen liitteessä I täsmennetyllä tavalla.

4. Asetuksen (EU) N:o 575/2013 400 artiklan 2 kohdan d alakohdassa luetellut vastuut vapautetaan kokonaan kyseisen asetuksen 395 artiklan 1 kohdan soveltamisesta edellyttäen, että saman asetuksen 400 artiklan 3 kohdassa säädetyt edellytykset, joita täsmennetään tämän asetuksen liitteessä II, täyttyvät.

5. Asetuksen (EU) N:o 575/2013 400 artiklan 2 kohdan e–k alakohdassa luetellut vastuut vapautetaan kokonaan, ja artiklan 400 artiklan 2 kohdan i alakohdan tapauksessa korkeimpaan sallittuun määrään, kyseisen asetuksen 395 artiklan 1 kohdan soveltamisesta edellyttäen, että saman asetuksen 400 artiklan 3 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät.

6. Luottolaitokset arvioivat, täyttyvätkö asetuksen (EU) N:o 575/2013 400 artiklan 3 kohdassa sekä tämän asetuksen asiaa koskevassa liitteessä täsmennetyt tiettyyn vastuuseen sovellettavat edellytykset. EKP voi tarkistaa tämän arvioinnin milloin tahansa ja pyytää luottolaitoksia toimittamaan tämän asetuksen asiaa koskevassa liitteessä mainitut asiakirjat tätä tarkoitusta varten.

7. Tätä artiklaa sovelletaan ainoastaan silloin, kun asianomainen jäsenvaltio ei ole käyttänyt asetuksen (EU) N:o 575/2013 493 artiklan 3 kohdan mukaista mahdollisuutta vapauttaa tietyt vastuut kokonaan tai osittain.

IV LUKU

MAKSUVALMIUS

10 artikla

Asetuksen (EU) N:o 575/2013 415 artiklan 3 kohta: raportointivelvollisuus

Tämän vaikuttamatta muihin raportointivelvollisuuksiin luottolaitosten on asetuksen (EU) N:o 575/2013 415 artiklan 3 kohdan mukaisesti toimitettava kansallisessa lainsäädännössä edellytettyjä tietoja EKP:lle kansallisten maksuvalmiusstandardien noudattamisen valvomiseksi, jos kyseisiä tietoja ei jo ole toimitettu kansallisille toimivaltaisille viranomaisille.

11 artikla

Asetuksen (EU) N:o 575/2013 420 artiklan 2 kohta ja komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 2015/61 23 artiklan 2 kohta: likviditeetin ulosvirtaukset

Arvioidessaan likviditeetin ulosvirtauksia, jotka perustuvat asetuksen (EU) N:o 575/2013 420 artiklan 2 kohdassa ja liitteessä I mainittuihin kaupan rahoitukseen liittyviin taseen ulkopuolisiin eriin, luottolaitosten on, siihen saakka, kunnes EKP on määrittänyt täsmälliset ulosvirtaustasot delegoidun asetuksen (EU) N:o 2015/61 23 artiklan 2 kohdan mukaisesti, oletettava kyseisen asetuksen 420 artiklan 2 kohdassa ja delegoidun asetuksen (EU) N:o 2015/61 23 artiklan 2 kohdassa mainittu tasoltaan viiden prosentin ulosvirtaus. Vastaavat ulosvirtaukset raportoidaan komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 680/2014 (8) mukaisesti.

12 artikla

Delegoidun asetuksen (EU) N:o 2015/61 12 artiklan 3 kohta: tason 2B varat

1. Luottolaitokset, jotka eivät sääntöjensä mukaan pysty uskonnon harjoittamiseen liittyvistä syistä pitämään hallussaan korkoa tuottavia varoja, voivat sisällyttää yritysten joukkolainat tason 2B likvideinä varoina delegoidun asetuksen (EU) N:o 2015/61 12 artiklan 1 kohdan b alakohdassa sen ii ja iii alakohta mukaan lukien täsmennettyjen edellytysten mukaisesti.

2. EKP voi edellä 1 kohdassa mainittujen luottolaitosten osalta tarkastella säännöllisesti kyseisessä kohdassa mainittua vaatimusta ja sallia vapautuksen delegoidun asetuksen (EU) N:o 2015/61 12 artiklan 1 kohdan b alakohdan ii ja iii alakohdasta, kun delegoidun asetuksen 12 artiklan 3 kohdassa säädetyt edellytykset on täytetty.

13 artikla

Delegoidun asetuksen (EU) N:o 2015/61 24 artiklan 4 ja 5 kohta: stabiileista vähittäistalletuksista johtuvat ulosvirtaukset

Luottolaitosten on kerrottava kolmella prosentilla delegoidun asetuksen (EU) N:o 2015/61 24 artiklan 4 kohdassa mainitun talletusten vakuusjärjestelmän soveltamisalaan kuuluvien stabiilien vähittäistalletusten määrä edellyttäen, että komissio on antanut delegoidun asetuksen 24 artiklan 5 kohdan mukaisesti ennakkohyväksyntänsä, jossa vahvistetaan kaikkien 24 artiklan 4 kohdan edellytysten täyttyminen.

V LUKU

ASETUKSEN (EU) N:O 575/2013 SIIRTYMÄSÄÄNNÖKSET:

14 artikla

Asetuksen (EU) N:o 575/2013 467 artiklan 3 kohta: käypään arvoon arvostetut realisoitumattomat tappiot

1. Luottolaitosten on 1 päivän tammikuuta 2016 ja 31 päivän joulukuuta 2017 välisenä aikana sisällytettävä ydinpääoman (CET1) eriään koskevaan laskelmaan ainoastaan sovellettava prosenttiosuus asetuksen (EU) N:o 575/2013 467 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista realisoitumattomista tappioista mukaan lukien tappiot, jotka liittyvät saamisiin valtiolta ja jotka on luokiteltu ”myytävissä oleviksi”.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun sovellettavan prosenttiosuuden on oltava:

a)	60 prosenttia 1 päivän tammikuuta 2016 ja 31 päivän joulukuuta 2016 välisenä aikana; ja

b)	80 prosenttia 1 päivän tammikuuta 2017 ja 31 päivän joulukuuta 2017 välisenä aikana.

3. Tällä artiklalla ei rajoiteta ennen tämän asetuksen voimaantuloa voimassa olevan kansallisen lainsäädännön soveltamista, kun tällaisessa lainsäädännössä vahvistetaan 2 kohdassa mainittua korkeampia sovellettavia prosenttiosuuksia.

15 artikla

Asetuksen (EU) N:o 575/2013 468 artiklan 3 kohta: käypään arvoon arvostetut realisoitumattomat voitot

1. Luottolaitosten on 1 päivän tammikuuta 2016 ja 31 päivän joulukuuta 2017 välisenä aikana poistettava ydinpääoman (CET1) eriä koskevasta laskelmastaan sovellettava prosenttiosuus asetuksen (EU) N:o 575/2013 468 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista realisoitumattomista voitoista mukaan lukien voitot, jotka liittyvät saamisiin valtiolta ja jotka on luokiteltu ”myytävissä oleviksi”.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun sovellettavan prosenttiosuuden on oltava:

a)	40 prosenttia 1 päivän tammikuuta 2016 ja 31 päivän joulukuuta 2016 välisenä aikana; ja

b)	20 prosenttia 1 päivän tammikuuta 2017 ja 31 päivän joulukuuta 2017 välisenä aikana.

16 artikla

Asetuksen (EU) N:o 575/2013 471 artiklan 1 kohta: poikkeukset ydinpääoman (CET1) eristä tehtävistä vakuutusyrityksissä olevien omistusosuuksien vähennyksistä

1. Luottolaitokset voivat 1 päivän tammikuuta 2016 ja 31 päivän joulukuuta 2018 välisenä aikana olla vähentämättä vakuutusyrityksissä, jälleenvakuutusyrityksissä ja vakuutusholdingyhtiöissä olevia omistusosuuksia ydinpääoman (CET1) eristä kansallisessa lainsäädännöstä säädetyn kohtelun mukaisesti edellyttäen, että asetuksen (EU) N:o 575/2013 471 artiklan 1 kohdassa mainitut edellytykset täyttyvät.

2. Luottolaitosten on vähennettävä 1 päivästä tammikuuta 2019 alkaen vakuutusyrityksissä, jälleenvakuutusyrityksissä ja vakuutusholdingyhtiöissä olevat omistusosuudet ydinpääoman (CET1) eristä.

3. Tämän artiklan soveltamisella ei ole vaikutusta toimivaltaisen viranomaisen asetuksen (EU) N:o 575/2013 49 artiklan 1 kohdan mukaisesti tekemiin päätöksiin.

17 artikla

Asetuksen (EU) N:o 575/2013 473 artiklan 1 kohta: kansainväliseen tilinpäätösstandardiin (IAS) 19 tehtävät muutokset

1. Luottolaitokset voivat 1 päivän tammikuuta 2016 ja 31 päivän joulukuuta 2018 välisenä aikana lisätä ydinpääomaansa (CET1) asetuksen (EU) N:o 575/2013 473 artiklan 1 kohdassa mainitun määrän kerrottuna sovellettavalla kertoimella, joka on:

a)	0,6 1 päivän tammikuuta 2016 ja 31 päivän joulukuuta 2016 välisenä aikana;

b)	0,4 1 päivän tammikuuta 2017 ja 31 päivän joulukuuta 2017 välisenä aikana;

c)	0,2 1 päivän tammikuuta 2018 ja 31 päivän joulukuuta 2018 välisenä aikana.

2. Tällä artiklalla ei rajoiteta ennen tämän asetuksen voimaantuloa annettujen toimivaltaisten kansallisten viranomaisten päätösten tai ennen tämän asetuksen voimaantuloa voimassa olevan kansallisen lainsäädännön soveltamista siltä osin kuin tällaisissa päätöksissä tai kansallisessa lainsäädännössä ei sallita sitä, että laitokset lisäävät ydinpääomaansa 1 kohdassa mainittuun määrään.

18 artikla

Asetuksen (EU) N:o 575/2013 478 artiklan 3 kohdan a), c) ja d) alakohta: ydinpääoman (CET1), ensisijaisen lisäpääoman (AT1) ja toissijaisen pääoman (T2) eristä tehtäviin vähennyksiin sovellettavat prosenttiosuudet

1. Asetuksen (EU) N:o 575/2013 478 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun sovellettavan prosenttiosuuden on oltava:

a)	60 prosenttia 1 päivän tammikuuta 2016 ja 31 päivän joulukuuta 2016 välisenä aikana;

b)	80 prosenttia 1 päivän tammikuuta 2017 ja 31 päivän joulukuuta 2017 välisenä aikana;

c)	100 prosenttia 1 päivästä tammikuuta 2018 alkaen.

2. Tätä artiklaa ei sovelleta tulevista veronalaisista voitoista riippuviin laskennallisiin verosaamisiin.

19 artikla

Asetuksen (EU) N:o 575/2013 478 artiklan 3 kohdan a ja b alakohta: finanssialan yhteisöissä olevien merkittävien sijoitusten ja tulevista veronalaisista voitoista riippuvien laskennallisten verosaamisten ydinpääomasta (CET1) tehtäviin vähennyksiin sovellettavat prosenttiosuudet

1. Asetuksen (EU) N:o 575/2013 469 artiklan 1 kohdan a ja c alakohdassa tarkoitetun sovellettavan prosenttiosuuden on kyseisen asetuksen 478 artiklan 1 kohtaa sovellettaessa oltava:

a)	60 prosenttia 1 päivän tammikuuta 2016 ja 31 päivän joulukuuta 2016 välisenä aikana;

b)	80 prosenttia 1 päivän tammikuuta 2017 ja 31 päivän joulukuuta 2017 välisenä aikana;

c)	100 prosenttia 1 päivästä tammikuuta 2018 alkaen.

2. Asetuksen (EU) N:o 575/2013 478 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun sovellettavan prosenttiosuuden on oltava:

a)	60 prosenttia 1 päivän tammikuuta 2016 ja 31 päivän joulukuuta 2016 välisenä aikana;

b)	80 prosenttia 1 päivän tammikuuta 2017 ja 31 päivän joulukuuta 2017 välisenä aikana;

c)	100 prosenttia 1 päivästä tammikuuta 2018 alkaen.

3. Edellä 2 kohdassa säädetystä poiketen tilanteessa, jossa asetuksen (EU) N:o 575/2013 478 artiklan 2 kohdan mukaisesti kansallisessa lainsäädännössä säädetään kymmenen vuoden siirtymäkaudesta, sovellettavan prosenttiosuuden on oltava:

a)	40 prosenttia 1 päivän tammikuuta 2016 ja 31 päivän joulukuuta 2016 välisenä aikana;

b)	60 prosenttia 1 päivän tammikuuta 2017 ja 31 päivän joulukuuta 2017 välisenä aikana;

c)	80 prosenttia 1 päivän tammikuuta 2018 ja 31 päivän joulukuuta 2018 välisenä aikana;

d)	100 prosenttia 1 päivästä tammikuuta 2019 alkaen.

4. Luottolaitoksiin, jotka ovat tämän asetuksen voimaantulopäivänä komission hyväksymien uudelleenjärjestelysuunnitelmien kohteena, ei sovelleta 2 ja 3 kohtaa.

5. Kun toinen luottolaitos hankkii 4 kohdan soveltamisalaan kuuluvan luottolaitoksen tai viimeksi mainittu sulautuu tällaiseen uudelleenjärjestelysuunnitelman soveltamisen aikana ilman laskennallisten verosaamisten vakavaraisuuskohtelua koskevia muutoksia, 4 kohdan poikkeusta sovelletaan myös hankkijana olevaan luottolaitokseen, sulautumisen seurauksena syntyvään uuteen luottolaitokseen tai luottolaitokseen, johon alkuperäinen luottolaitos sulautuu, samalla tavoin kuin sitä sovellettiin hankittuun, sulautettuun tai sulautuneeseen luottolaitokseen.

6. EKP voi tarkastella 4 ja 5 kohdan soveltamista vuonna 2020 kyseisten luottolaitosten tilanteen seuraamisen perusteella.

7. Jos 2 ja 3 kohdassa säädettyjen vähennysten vaikutus kasvaa odottamatta siten, että EKP katsoo kasvun merkittäväksi, luottolaitokset voivat olla soveltamatta 2 tai 3 kohtaa.

8. Kun 2 tai 3 kohtaa ei sovelleta, luottolaitokset voivat soveltaa kansallista lainsäädäntöä.

9. Tällä artiklalla ei rajoiteta ennen tämän asetuksen voimaantuloa voimassa olevan kansallisen lainsäädännön soveltamista, kun tällaisessa lainsäädännössä vahvistetaan 1, 2 ja 3 kohdassa mainittua korkeampia prosenttiosuuksia.

20 artikla

Asetuksen (EU) N:o 575/2013 479 artiklan 1 ja 4 kohta: sellaisten instrumenttien ja erien, joita ei katsota vähemmistöosuuksiksi, sisällyttäminen konsolidoituun ydinpääomaan (CET1)

1. Sovellettava prosenttiosuus asetuksen (EU) N:o 575/2013 479 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista eristä, jotka olisi kansallisten säännösten, joilla pannaan täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/48/EY 65 artikla, (9) mukaan katsottu konsernin omaksi pääomaksi, on katsottava 1 päivän tammikuuta 2016 ja 31 päivän joulukuuta 2017 välisenä ajanjaksona konsolidoiduksi ydinpääomaksi (CET1) jäljempänä esitettyjen prosenttiosuuksien mukaisesti.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun sovellettavan prosenttiosuuden on oltava:

a)	40 prosenttia 1 päivän tammikuuta 2016 ja 31 päivän joulukuuta 2016 välisenä aikana; ja

b)	20 prosenttia 1 päivän tammikuuta 2017 ja 31 päivän joulukuuta 2017 välisenä aikana.

21 artikla

Asetuksen (EU) N:o 575/2013 480 artiklan 3 kohta: vähemmistöosuuksien ja ehdot täyttävän ensisijaisen lisäpääoman (AT1) ja toissijaisen pääoman (T2) sisällyttäminen konsolidoituihin omiin varoihin

1. Asetuksen (EU) N:o 575/2013 480 artiklan 3 kohdan mukaisesti 1 päivän tammikuuta 2016 ja 31 päivän joulukuuta 2017 välisenä aikana kyseisen asetuksen 480 artiklan 1 kohdan mukaisen sovellettavan kertoimen suuruus on:

a)	0,6 1 päivän tammikuuta 2016 ja 31 päivän joulukuuta 2016 välisenä aikana; ja

b)	0,8 1 päivän tammikuuta 2017 ja 31 päivän joulukuuta 2017 välisenä aikana.

2. Tällä artiklalla ei rajoiteta ennen tämän asetuksen voimaantuloa voimassa olevan kansallisen lainsäädännön soveltamista, kun tällaisessa lainsäädännössä vahvistetaan 1 kohdassa mainittua korkeampia kertoimia.

22 artikla

Asetuksen (EU) N:o 575/2013 481 artiklan 1 ja 5 kohta: ylimääräiset suodattimet ja vähennykset

1. Asetuksen (EU) N:o 575/2013 481 artiklan 1 kohdassa mainittujen kansallisessa täytäntöönpanolainsäädännössä edellytettyjen suodattimien ja vähennysten soveltamiseksi sovellettavat prosenttiosuudet ovat, edellyttäen, että kyseisen säännöksen edellytykset täyttyvät, 1 päivän tammikuuta 2016 ja 31 päivän joulukuuta 2017 välisenä aikana:

a)	40 prosenttia 1 päivän tammikuuta 2016 ja 31 päivän joulukuuta 2016 välisenä aikana; ja

b)	20 prosenttia 1 päivän tammikuuta 2017 ja 31 päivän joulukuuta 2017 välisenä aikana.

2. Luottolaitokset soveltavat 1 päivän tammikuuta 2016 ja 31 päivän joulukuuta 2017 välisenä aikana kansallisessa lainsäädännössä säädettyä kohtelua määriin, jotka jäävät jäljelle, kun suodatinta tai vähennystä on sovellettu 1 kohdan mukaisesti.

23 artikla

Asetuksen (EU) N:o 575/2013 486 artiklan 6 kohta: rajoitukset ydinpääoman (CET1) erien, ensisijaisen lisäpääoman (AT1) erien ja toissijaisen pääoman (T2) erien määräaikaiseen vapauttamiseen uusista säännöksistä

1. Asetuksen (EU) N:o 575/2013 486 artiklassa tarkoitetun sovellettavan prosenttiosuuden on oltava:

a)	60 prosenttia 1 päivän tammikuuta 2016 ja 31 päivän joulukuuta 2016 välisenä aikana;

b)	50 prosenttia 1 päivän tammikuuta 2017 ja 31 päivän joulukuuta 2017 välisenä aikana;

c)	40 prosenttia 1 päivän tammikuuta 2018 ja 31 päivän joulukuuta 2018 välisenä aikana;

d)	30 prosenttia 1 päivän tammikuuta 2019 ja 31 päivän joulukuuta 2019 välisenä aikana;

e)	20 prosenttia 1 päivän tammikuuta 2020 ja 31 päivän joulukuuta 2020 välisenä aikana;

f)	10 prosenttia 1 päivän tammikuuta 2021 ja 31 päivän joulukuuta 2021 välisenä aikana.

2. Tällä artiklalla ei rajoiteta ennen tämän asetuksen voimaantuloa voimassa olevan kansallisen lainsäädännön soveltamista edellyttäen, että tällaisessa lainsäädännössä vahvistetaan 1 kohdassa mainittua matalampia prosenttiosuuksia.

24 artikla

Asetuksen (EU) N:o 575/2013 495 artiklan 1 kohta: oman pääoman ehtoisten vastuiden käsittely sisäisten luottoluokitusten (IRB) menetelmän mukaisesti

Asetuksen (EU) N:o 575/2013 495 artiklan 1 kohdan mukaisesti IRB-menetelmästä vapautettuihin oman pääoman ehtoisten vastuiden alaryhmiin kuluvat 31 päivään joulukuuta 2017 saakka ainoastaan ne oman pääoman ehtoisten vastuiden alaryhmät, jotka oli 31 päivänä joulukuuta 2013 vapautettu IRB-käsittelystä komission delegoidun asetuksen (EU) 2015/1556 (10) 2 artiklan mukaisesti.

25 artikla

Voimaantulo

1. Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 2016.

2. Tämän asetuksen 4 artiklaa sovelletaan 31 päivästä joulukuuta 2016 alkaen ja 13 artiklaa 1 päivästä tammikuuta 2019 alkaen.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa perussopimusten mukaisesti.

Annettu Frankfurt am Mainissa 14 päivänä maaliskuuta 2016.

EKP:n neuvoston puolesta

EKP:n puheenjohtaja

Mario DRAGHI

(1) EUVL L 287, 29.10.2013, s. 63.

(2) EUVL L 176, 27.6.2013, s. 1.

(3) EUVL L 185, 25.6.2014, s. 1.

(4) EUVL L 11, 17.1.2015, s. 1.

(5) Euroopan keskuspankin asetus (EU) N:o 468/2014, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, kehyksen perustamisesta YVM:n puitteissa tehtävälle yhteistyölle Euroopan keskuspankin ja kansallisten toimivaltaisten viranomaisten välillä sekä kansallisten nimettyjen viranomaisten kanssa (YVM-kehysasetus) (EKP/2014/17) (EUVL L 141, 14.5.2014, s. 1).

(6) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/36/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 338).

(7) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/87/EY, annettu 16 päivänä joulukuuta 2002, finanssiryhmittymään kuuluvien luottolaitosten, vakuutusyritysten ja sijoituspalveluyritysten lisävalvonnasta sekä neuvoston direktiivien 73/239/ETY, 79/267/ETY, 92/49/ETY, 92/96/ETY, 93/6/ETY ja 93/22/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 98/78/EY ja 2000/12/EY muuttamisesta (EUVL L 35, 11.2.2003, s. 1).

(8) Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 680/2014, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 mukaisista laitosten vakavaraisuusvalvontaan liittyvää raportointia koskevista teknisistä täytäntöönpanostandardeista (EUVL L 191, 28.6.2014, s. 1).

(9) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2006/48/EY, annettu14 päivänä kesäkuuta 2006, luottolaitosten liiketoiminnan aloittamisesta ja harjoittamisesta (EUVL L 177, 30.6.2006, s. 1).

(10) Komission delegoitu asetus (EU) 2015/1556, annettu 11 päivänä kesäkuuta 2015, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 täydentämisestä oman pääoman ehtoisten vastuiden siirtymävaiheen käsittelyä IRB-menetelmän mukaisesti koskevilla teknisillä sääntelystandardeilla (EUVL L 244, 19.9.2015, s. 9).

LIITE I

Arvioinnin edellytykset asetuksen (EU) N:o 575/2013 400 artiklan 2 kohdan c alakohdan ja tämän asetuksen 9 artiklan 3 kohdan mukaiselle vapautukselle suurten asiakasriskien rajasta

Tätä liitettä sovelletaan tämän asetuksen 9 artiklan 3 kohdan mukaisin vapautuksiin suurten asiakasriskien rajasta. Asetuksen 9 artiklan 3 kohtaa sovellettaessa: Komission täytäntöönpanopäätöksen 2014/908/EU (1) liitteessä I luetellut kolmannet maat katsotaan vaatimuksia vastaaviksi.

Luottolaitosten on otettava seuraavat perusteet huomioon arvioidessaan, täyttääkö asetuksen (EU) N:o 575/2013 400 artiklan 2 kohdan c alakohdassa mainittu vastuu edellytykset, jotka koskevat asetuksen (EU) N:o 575/2013 400 artiklan 3 kohdan mukaista vapautusta suurten asiakasriskien rajasta.

Sen arvioimiseksi, poistaako vastuun, vastapuolen tai luottolaitoksen ja vastapuolen välisen suhteen erityisluonne vastuusta aiheutuvan riskin tai vähentääkö se sitä, mistä säädetään asetuksen (EU) N:o 575/2013 400 artiklan 3 kohdan a alakohdassa, luottolaitosten on otettava huomioon seuraavaa:

täyttyvätkö asetuksen (EU) N:o 575/2013 113 artiklan 6 kohdan b, c ja e alakohdassa säädetyt edellytykset ja erityisesti, sovelletaanko vastapuoleen samoja menettelyjä riskien arvioimiseksi, mittaamiseksi ja valvomiseksi kuin luottolaitokseen, ja onko tietojärjestelmät integroitu tai ainakin täysin linjattu. Niiden on myös otettava huomioon, onko olemassa tämänhetkisiä tai odotettavissa olevia varteenotettavia käytännön esteitä tai oikeudellisia esteitä sille, että vastapuoli maksaa vastuun oikea-aikaisesti luottolaitokselle, paitsi elvytys- tai kriisitilanteessa, jolloin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2014/59/EU (2) esitetyt rajoitukset on pantava täytäntöön;

ii)	ovatko ehdotetut ryhmän sisäiset vastuut perusteltavissa ryhmän rahoitusrakenteella;

iii)

onko prosessi, jolla tehdään päätös hyväksyä ryhmän sisäiseen vastapuoleen kohdistuvat vastuut, sekä tällaisiin vastuisiin sovellettava seuranta- ja tarkistusprosessi yksittäisen laitoksen tasolla ja tarvittaessa konsolidoidusti samankaltainen kuin prosessit, joita sovelletaan luotonantoon kolmansille osapuolille;

iv)

mahdollistavatko luottolaitoksen riskienhallintamenettelyt, tietojärjestelmä ja sisäinen raportointi sen, että se voi jatkuvasti tarkistaa ja varmistaa, että yritysryhmiin kohdistuvat suuret asiakasriskit ovat linjassa sen riskistrategian kanssa oikeushenkilön tasolla ja tarvittaessa konsolidoidusti.

Sen arvioimiseksi, voidaanko mahdollisia jäljellä olevia keskittymäriskejä käsitellä muilla yhtä tehokkailla keinoilla – kuten direktiivin 2013/36/EU 81 artiklassa säädetyillä järjestelyillä, menettelyillä ja menetelmillä – asetuksen (EU) N:o 575/2013 400 artiklan 3 kohdan b alakohdan mukaisesti, luottolaitosten on otettava huomioon seuraavaa:

onko luottolaitoksella yksittäisen laitoksen tasolla ja tarvittaessa konsolidoidusti käytössään tehokkaat prosessit ja menettelyt ja tehokas valvonta sen varmistamiseksi, ettei vapautuksen käyttäminen johtaisi keskittymäriskiin, johon sillä ei ole riskistrategiaa ja joka on vastoin ryhmän sisäisen moitteettoman maksuvalmiuden hallinnan periaatteita;

ii)	onko luottolaitos ottanut virallisesti huomioon keskittymäriskin, joka perustuu ryhmän sisäisiin vastuisiin, osana yleistä riskinarviointiaan;

iii)	onko luottolaitoksella oikeushenkilön tasolla ja tarvittaessa konsolidoidusti riskienhallintajärjestelmä, jossa valvotaan asianmukaisesti ehdotettuja riskirajoja;

iv)

onko syntyvä keskittymäriski selvästi yksilöity tai yksilöidäänkö se selvästi luottolaitoksen sisäisessä vakavaraisuuden hallintaprosessissa (ICAAP) ja hallitaanko sitä aktiivisesti. Keskittymäriskin hallintaa koskevia järjestelyjä, menettelyjä ja mekanismeja arvioidaan vakavaraisuuden arviointiprosessissa;

v)	onko olemassa näyttöä siitä, että keskittymäriskin hallinta vastaa ryhmän elvytyssuunnitelmaa.

Sen selvittämiseksi, täyttyvätkö 1 ja 2 kohdan edellytykset, Euroopan keskuspankki voi pyytää luottolaitoksia esittämään seuraavat asiakirjat.

Luottolaitoksen laillisen edustajan allekirjoittama kirje, jonka ylin hallintoelin on hyväksynyt ja jossa todetaan, että luottolaitos täyttää kaikki vapauttamisen myöntämistä koskevat edellytykset, joista säädetään asetuksen (EU) N:o 575/2013 400 artiklan 2 kohdan c alakohdassa ja 400 artiklan 3 kohdassa.

Oikeudellinen lausunto, jonka on antanut joko ulkopuolinen riippumaton kolmas osapuoli tai sisäinen oikeudellinen osasto ja jonka ylin hallintoelin on hyväksynyt ja jolla osoitetaan, ettei ole esteitä sille, että vastapuoli maksaa luottolaitokselle oikea-aikaisesti saamiset, jotka perustuvat joko sovellettavaan sääntelyyn – verosääntely mukaan lukien – tai sitoviin sopimuksiin.

Laillisen edustajan allekirjoittama lausunto, jonka ylin hallintoelin on hyväksynyt ja jossa todetaan seuraavaa:

i)	käytännön esteitä sille, että vastapuoli maksaa saamiset luottolaitokselle oikea-aikaisesti, ei ole;

ii)	ryhmän sisäiset vastuut ovat perusteltavissa ryhmän rahoitusrakenteella;

iii)

prosessi, jolla tehdään päätös hyväksyä ryhmän sisäiseen vastapuoleen kohdistuvat vastuut, sekä tällaisiin vastuisiin sovellettava seuranta- ja tarkistusprosessi oikeushenkilön tasolla ja tarvittaessa konsolidoidusti on samankaltainen kuin prosessit, joita sovelletaan luotonantoon kolmansille osapuolille;

iv)	keskittymäriskiä, joka perustuu ryhmän sisäisiin vastuisiin, on tarkasteltu osana luottolaitoksen yleistä riskinarviointijärjestelmää.

Laillisen edustajan allekirjoittama ja ylimmän hallintoelimen hyväksymä asiakirja, joka osoittaa, että luottolaitoksen menettelyt riskien arvioimiseksi, mittaamiseksi ja valvomiseksi vastaavat vastapuolen menettelyjä ja että luottolaitoksen riskienhallintamenettelyt, tietojärjestelmä ja sisäinen raportointi mahdollistavat sen, että ylin hallintoelin voi jatkuvasti tarkkailla suurten asiakasriskien tasoa ja sitä, onko se linjassa luottolaitoksen riskistrategian kanssa oikeushenkilön tasolla ja tarvittaessa konsolidoidusti, samoin kuin sitä, onko se ryhmän sisäisen moitteettoman maksuvalmiuden hallinnan periaatteiden mukainen.

e)	Asiakirjat, jotka osoittavat, että ICAAP-prosessissa yksilöidään selvästi keskittymäriski, joka perustuu suuriin ryhmän sisäisiin vastuisiin, ja että kyseistä riskiä hallitaan aktiivisesti.

f)	Asiakirjat, jotka osoittavat, että keskittymäriskin hallinta vastaa ryhmän elvytyssuunnitelmaa.

(1) Komission täytäntöönpanopäätös, annettu 12 päivänä joulukuuta 2014, tiettyjen kolmansien maiden ja alueiden valvonta- ja sääntelyvaatimusten vastaavuudesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 575/2013 mukaisen vastuiden kohtelun soveltamiseksi (EUVL L 359, 16.12.2014, s.155)

(2) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2014/59/EU, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä sekä neuvoston direktiivin 82/891/ETY, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2001/24/EY, 2002/47/EY, 2004/25/EY, 2005/56/EY, 2007/36/EY, 2011/35/EU, 2012/30/EU ja 2013/36/EU ja asetusten (EU) N:o 1093/2010 ja (EU) N:o 648/2012 muuttamisesta (EUVL L 173, 12.6.2014, s. 190).

LIITE II

Arvioinnin edellytykset asetuksen (EU) N:o 575/2013 400 artiklan 2 kohdan d alakohdan ja tämän asetuksen 9 artiklan 4 kohdan mukaiselle vapautukselle suurten asiakasriskien rajasta.

Luottolaitosten on otettava seuraavat perusteet huomioon arvioidessaan, täyttääkö asetuksen (EU) N:o 575/2013 400 artiklan 2 kohdan d alakohdassa mainittu vastuu edellytykset, jotka koskevat asetuksen (EU) N:o 575/2013 400 artiklan 3 kohdan mukaista vapautusta suurten asiakasriskien rajasta.

Sen arvioimiseksi, poistaako vastuun, alueellisen laitoksen tai keskuslaitoksen tai luottolaitoksen ja alueellisen laitoksen tai keskuslaitoksen välisen suhteen erityisluonne vastuusta aiheutuvan riskin tai vähentääkö se sitä, mistä säädetään asetuksen (EU) N:o 575/2013 400 artiklan 3 kohdan a alakohdassa, luottolaitosten on otettava huomioon seuraavaa:

onko olemassa tämänhetkisiä tai odotettavissa olevia varteenotettavia käytännön esteitä tai oikeudellisia esteitä sille, että vastapuoli maksaa saamisen oikea-aikaisesti luottolaitokselle, paitsi elvytys- tai kriisitilanteessa, jolloin direktiivissä 2014/59/EU esitetyt rajoitukset on pantava täytäntöön;

ii)	ehdotetut vastuut ovat luottolaitoksen tavanomaisen liiketoiminnan ja sen liiketoimintamallin mukaisia tai ne ovat perusteltavissa verkoston rahoitusrakenteella;

iii)

prosessi, jolla tehdään päätös hyväksyä luottolaitoksen keskuslaitokseen kohdistuvat vastuut, sekä tällaisiin vastuisiin sovellettava seuranta- ja tarkistusprosessi yksittäisen laitoksen tasolla ja tarvittaessa konsolidoidusti on samankaltainen kuin prosessit, joita sovelletaan luotonantoon kolmansille osapuolille;

iv)	luottolaitoksen riskienhallintamenettelyt, tietojärjestelmä ja sisäinen raportointi mahdollistavat sen, että se voi jatkuvasti tarkistaa ja varmistaa, että sen alueelliseen laitokseen tai keskuslaitokseen kohdistuvat suuret asiakasriskit ovat linjassa sen riskistrategian kanssa.

i)	onko luottolaitoksella käytössään tehokkaat prosessit ja menettelyt ja tehokas valvonta sen varmistamiseksi, ettei vapautuksen käyttäminen johtaisi keskittymäriskiin, johon sillä ei ole riskistrategiaa;

ii)	onko luottolaitos ottanut virallisesti huomioon keskittymäriskin, joka perustuu sen alueelliseen laitokseen tai keskuslaitokseen kohdistuviin vastuisiin, osana yleistä riskinarviointiaan;

iii)	onko luottolaitoksella riskienhallintajärjestelmä, jossa valvotaan asianmukaisesti ehdotettuja riskirajoja;

iv)	syntyvä keskittymäriski on selvästi yksilöity tai yksilöidään selvästi luottolaitoksen sisäisessä vakavaraisuuden hallintaprosessissa (ICAAP) ja sitä hallitaan aktiivisesti. Keskittymäriskin hallintaa koskevia järjestelyjä, menettelyjä ja mekanismeja arvioidaan vakavaraisuuden arviointiprosessissa.

Edellä 1 kohdassa asetettujen edellytysten lisäksi luottolaitosten on otettava huomioon sen arvioimiseksi, onko alueellinen laitos tai keskuslaitos, joiden verkostoon luottolaitos on liittynyt osaksi, vastuussa asetuksen (EU) N:o 575/2013 400 artiklan 2 kohdan d alakohdassa säädetyistä käteismaksujen selvityksistä ja mainitaanko alueellisen laitoksen tai keskuslaitoksen säännöissä taikka yhtiöjärjestyksessä nimenomaisesti tällaiset vastuut, muun muassa:

a)	koko verkoston markkinarahoitus;

b)	likviditeetin selvittäminen verkostossa asetuksen (EU) N:o 575/2013 10 artiklan soveltamisalalla;

c)	keskuslaitokseen liittyneiden luottolaitosten likviditeetin ylläpitäminen;

d)	keskuslaitokseen liittyneiden luottolaitosten ylimääräisen likviditeetin heikentäminen.

Sen selvittämiseksi, täyttyvätkö 1 ja 2 kohdan edellytykset, Euroopan keskuspankki voi pyytää luottolaitoksia esittämään seuraavat asiakirjat.

Oikeudellinen lausunto, jonka on antanut joko ulkopuolinen riippumaton kolmas osapuoli tai sisäinen oikeudellinen osasto ja jonka ylin hallintoelin on hyväksynyt ja jolla osoitetaan, ettei ole esteitä sille, että alueellinen laitos tai keskuslaitos maksaa luottolaitokselle oikea-aikaisesti saamiset, jotka perustuvat joko sovellettavaan sääntelyyn – verosääntely mukaan lukien – tai sitoviin sopimuksiin.

Laillisen edustajan allekirjoittama lausunto, jonka ylin hallintoelin on hyväksynyt ja jossa todetaan seuraavaa:

i)	käytännön esteitä sille, että alueellinen laitos tai keskuslaitos maksaa saamiset luottolaitokselle oikea-aikaisesti, ei ole;

ii)	alueellisen laitoksen tai keskuslaitoksen vastuut ovat perusteltavissa verkoston rahoitusrakenteella;

iii)

prosessi, jolla tehdään päätös hyväksyä alueelliseen laitokseen tai keskuslaitokseen kohdistuvat vastuut, sekä tällaisiin vastuisiin sovellettava seuranta- ja tarkistusprosessi oikeushenkilön tasolla ja tarvittaessa konsolidoidusti on samankaltainen kuin prosessit, joita sovelletaan luotonantoon kolmansille osapuolille;

iv)	keskittymäriskiä, joka perustuu saamisin alueellisilta laitoksilta tai keskuslaitoksilta, on tarkasteltu osana luottolaitoksen yleistä riskinarviointijärjestelmää.

Laillisen edustajan allekirjoittama ja luottolaitoksen ylimmän hallintoelimen hyväksymä asiakirja, joka osoittaa, että luottolaitoksen menettelyt riskien arvioimiseksi, mittaamiseksi ja valvomiseksi vastaavat alueellisen laitoksen tai keskuslaitoksen menettelyjä ja että luottolaitoksen riskienhallintamenettelyt, tietojärjestelmä ja sisäinen raportointi mahdollistavat sen, että ylin hallintoelin voi jatkuvasti tarkkailla suurten asiakasriskien tasoa ja sitä, onko se linjassa luottolaitoksen riskistrategian kanssa oikeushenkilön tasolla ja tarvittaessa konsolidoidusti, samoin kuin sitä, onko se verkoston sisäisen moitteettoman maksuvalmiuden hallinnan periaatteiden mukainen.

e)	Asiakirjat, jotka osoittavat, että ICAAP-prosessissa yksilöidään selvästi keskittymäriski, joka perustuu alueelliseen laitokseen tai keskuslaitokseen kohdistuviin suuriin asiakasriskeihin, ja että tätä hallitaan aktiivisesti.

f)	Asiakirjat, jotka osoittavat, että keskittymäriskin hallinta vastaa verkoston elvytyssuunnitelmaa.

		ISSN 1977-0812
Euroopan unionin virallinen lehti		L 78

Suomenkielinen laitos	Lainsäädäntö	59. vuosikerta 24. maaliskuu 2016

Sisältö		II Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset	Sivu
		KANSAINVÄLISET SOPIMUKSET
	*	Ilmoitus Euroopan unionin ja Euroopan atomienergiayhteisön sekä Kosovon välisen vakautus- ja assosiaatiosopimuksen voimaantulosta ( 1 )	1
	*	Neuvoston päätös (EU) 2016/437, annettu 10 päivänä maaliskuuta 2016, Euroopan unionin ja Perun tasavallan välisen lyhytaikaista oleskelua koskevan viisumivapaussopimuksen allekirjoittamisesta unionin puolesta ja sen väliaikaisesta soveltamisesta	2
		Euroopan unionin ja Perun tasavallan välinen sopimus lyhytaikaista oleskelua koskevasta viisumivapaudesta	4
		ASETUKSET
	*	Komission delegoitu asetus (EU) 2016/438, annettu 17 päivänä joulukuuta 2015, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/65/EY täydentämisestä säilytysyhteisöjen velvollisuuksien osalta ( 2 )	11
	*	Komission asetus (EU) 2016/439, annettu 23 päivänä maaliskuuta 2016, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 396/2005 liitteen IV muuttamisesta tehoaineiden Cydia pomonella Granulovirus (CpGV), kalsiumkarbidi, kaliumjodidi, natriumvetykarbonaatti, reskaluuri sekä Beauveria bassiana, kanta ATCC 74040, ja Beauveria bassiana, kanta GHA, osalta ( 2 )	31
	*	Komission asetus (EU) 2016/440, annettu 23 päivänä maaliskuuta 2016, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 396/2005 liitteiden II, III ja V muuttamisesta siltä osin kuin on kyse atratsiinin jäämien enimmäismääristä tietyissä tuotteissa tai niiden pinnalla ( 2 )	34
	*	Komission asetus (EU) 2016/441, annettu 23 päivänä maaliskuuta 2016, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1333/2008 liitteen II muuttamisesta siltä osin kuin on kyse stevioliglykosidien (E 960) käytöstä makeutusaineena sinapissa ( 2 )	47
	*	Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2016/442, annettu 23 päivänä maaliskuuta 2016, siirtymätoimenpiteistä sokerialalla Kroatian liittymisen vuoksi annetun täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 170/2013 muuttamisesta	49
	*	Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2016/443, annettu 23 päivänä maaliskuuta 2016, asetuksen (EY) N:o 669/2009 liitteen I muuttamisesta siltä osin kuin kyse on niiden muiden kuin eläinperäisten rehujen ja elintarvikkeiden luettelosta, joiden tuontiin sovelletaan tehostettua virallista valvontaa ( 2 )	51
		Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2016/444, annettu 23 päivänä maaliskuuta 2016, kiinteistä tuontiarvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi	58
	*	Euroopan keskuspankin asetus (EU) 2016/445, annettu 14 päivänä maaliskuuta 2016, unionin oikeuden sallimien vaihtoehtojen ja harkintavallan käytöstä (EKP/2016/4)	60
		PÄÄTÖKSET
	*	Neuvoston päätös (YUTP) 2016/446, annettu 23 päivänä maaliskuuta 2016, Malin asevoimien kouluttamiseen osallistumista koskevasta Euroopan unionin sotilasoperaatiosta, EUTM Mali, annetun neuvoston päätöksen 2013/34/YUTP muuttamisesta ja sen voimassaolon jatkamisesta	74
	*	Komission täytäntöönpanopäätös (EU) 2016/447, annettu 22 päivänä maaliskuuta 2016, korkeapatogeenisen lintuinfluenssan H5-alatyypin esiintymiseen Ranskassa liittyvistä tietyistä suojatoimenpiteistä annetun täytäntöönpanopäätöksen (EU) 2015/2460 muuttamisesta (tiedoksiannettu numerolla C(2016) 1608) ( 2 )	76
	*	Komission täytäntöönpanopäätös (EU) 2016/448, annettu 23 päivänä maaliskuuta 2016, päätöksen 2003/467/EY liitteiden I ja II muuttamisesta siltä osin kuin on kyse Maltan tuberkuloosista ja luomistaudista virallisesti vapaasta asemasta nautakarjojen osalta (tiedoksiannettu numerolla C(2016) 1697) ( 2 )	78

(EUR/100 kg)
CN-koodi	Kolmansien maiden koodi (1)	Kiinteä tuontiarvo
0702 00 00	EG	109,3
	IL	125,9
	MA	94,8
	SN	144,4
	TR	104,6
	ZZ	115,8
0707 00 05	MA	84,0
	TR	146,9
	ZZ	115,5
0709 91 00	EG	241,9
0709 91 00	ZZ	241,9
0709 93 10	MA	53,1
	TR	157,3
	ZZ	105,2
0805 10 20	EG	46,7
	IL	70,5
	MA	56,0
	TN	65,7
	TR	72,0
	ZZ	62,2
0805 50 10	MA	85,8
	TR	88,5
	ZZ	87,2
0808 10 80	BR	87,5
	CL	130,3
	CN	70,5
	US	132,6
	ZA	110,3
	ZZ	106,2
0808 30 90	AR	113,2
	CL	156,8
	CN	88,2
	TR	156,4
	ZA	95,0
	ZZ	121,9


	(1) Tämä nimitys ei vaikuta asemaa koskeviin kantoihin, ja se on YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1244 (1999) ja Kansainvälisen tuomioistuimen Kosovon itsenäisyysjulistuksesta antaman lausunnon mukainen.
	(2) ETA:n kannalta merkityksellinen teksti