ISSN 1977-0812

Euroopan unionin

virallinen lehti

L 77

European flag  

Suomenkielinen laitos

Lainsäädäntö

59. vuosikerta
23. maaliskuu 2016


Sisältö

 

I   Lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

Sivu

 

 

ASETUKSET

 

*

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/399, annettu 9 päivänä maaliskuuta 2016, henkilöiden liikkumista rajojen yli koskevasta unionin säännöstöstä (Schengenin rajasäännöstö)

1

 

*

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/400, annettu 9 päivänä maaliskuuta 2016, Euroopan unionin, Euroopan atomienergiayhteisön ja niiden jäsenvaltioiden sekä Moldovan tasavallan välisessä assosiaatiosopimuksessa vahvistettujen suojalausekkeen ja toimenpiteiden kiertämisen ehkäisymekanismin täytäntöönpanosta

53

 

*

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2016/401, annettu 9 päivänä maaliskuuta 2016, Euroopan unionin, Euroopan atomienergiayhteisön ja niiden jäsenvaltioiden sekä Georgian välisessä assosiaatiosopimuksessa vahvistetun toimenpiteiden kiertämisen ehkäisemismekanismin täytäntöönpanosta

62

 

 

Oikaisuja

 

*

Oikaisu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EU) N:o 168/2013, annettu 15 päivänä tammikuuta 2013, kaksi- ja kolmipyöräisten ajoneuvojen ja nelipyörien hyväksynnästä ja markkinavalvonnasta ( EUVL L 60, 2.3.2013 )

65

 

*

Oikaisu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EU) N:o 691/2011, annettu 6 päivänä heinäkuuta 2011, Euroopan ympäristötilinpidosta ( EUVL L 192, 22.7.2011 )

69

FI

Säädökset, joiden otsikot on painettu laihalla kirjasintyypillä, ovat maatalouspolitiikan alaan kuuluvia juoksevien asioiden hoitoon liityviä säädöksiä, joiden voimassaoloaika on yleensä rajoitettu.

Kaikkien muiden säädösten otsikot on painettu lihavalla kirjasintyypillä ja merkitty tähdellä.


I Lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

ASETUKSET

23.3.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 77/1


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2016/399,

annettu 9 päivänä maaliskuuta 2016,

henkilöiden liikkumista rajojen yli koskevasta unionin säännöstöstä (Schengenin rajasäännöstö)

(kodifikaatio)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 77 artiklan 2 kohdan b ja e alakohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (1),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 562/2006 (2) on muutettu useita kertoja ja huomattavilta osin (3). Sen vuoksi mainittu asetus olisi selkeyden ja järkeistämisen takia kodifioitava.

(2)

Toimenpiteiden toteuttaminen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 77 artiklan 2 kohdan e alakohdan nojalla sen varmistamiseksi, ettei sisärajat ylittäviin henkilöihin sovelleta valvontaa, on osa SEUT 26 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua unionin tavoitetta toteuttaa alue, jolla ei ole sisäisiä rajoja ja jolla henkilöiden vapaa liikkuvuus taataan.

(3)

SEUT 67 artiklan 2 kohdan mukaan henkilöiden vapaan liikkuvuuden takaavan alueen toteuttamista on täydennettävä muilla toimenpiteillä. SEUT 77 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu ulkorajojen ylittämistä koskeva yhteinen politiikka on tällainen toimenpide.

(4)

Yhteisissä toimenpiteissä, jotka koskevat henkilöiden kulkua sisärajojen yli ja rajavalvontaa ulkorajoilla, olisi otettava huomioon osaksi unionia sisällytetty Schengenin säännöstö ja erityisesti tarkastusten asteittaisesta lakkauttamisesta yhteisillä rajoilla 14 päivänä kesäkuuta 1985 Benelux-talousliiton valtioiden, Saksan liittotasavallan ja Ranskan tasavallan hallitusten välillä tehdyn Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen (4) ja yhteisen käsikirjan (5) asiaa koskevat määräykset.

(5)

Henkilöiden liikkumista rajojen yli koskevat yhteiset säännöt eivät aseta kyseenalaiseksi niitä vapaata liikkuvuutta koskevia oikeuksia eikä vaikuta niihin oikeuksiin, jotka kuuluvat unionin kansalaisille ja heidän perheenjäsenilleen sekä sellaisille kolmansien maiden kansalaisille ja heidän perheenjäsenilleen, joilla yhtäältä unionin ja sen jäsenvaltioiden ja toisaalta kyseisten kolmansien maiden välillä tehtyjen sopimusten perusteella on unionin kansalaisten kanssa yhtäläiset oikeudet vapaaseen liikkuvuuteen.

(6)

Rajavalvonta on niiden jäsenvaltioiden edun mukaista, joiden ulkorajoilla sitä toteutetaan, mutta se on myös kaikkien niiden jäsenvaltioiden edun mukaista, jotka ovat lakkauttaneet sisärajavalvonnan. Rajavalvonnan olisi autettava torjumaan laitonta maahanmuuttoa ja ihmiskauppaa ja ehkäisemään jäsenvaltioiden sisäiseen turvallisuuteen, yleiseen järjestykseen, kansanterveyteen ja kansainvälisiin suhteisiin kohdistuvat uhkat.

(7)

Rajatarkastukset olisi suoritettava ihmisarvoa täysin kunnioittaen. Rajavalvonta olisi suoritettava ammattimaisesti ja kohteliaasti, ja sen olisi oltava oikeassa suhteessa asetettuihin tavoitteisiin.

(8)

Rajavalvontaan kuuluvat paitsi henkilöihin rajanylityspaikoilla kohdistettavat tarkastukset ja rajanylityspaikkojen välisen rajaosuuden valvonta myös sisäiselle turvallisuudelle aiheutuvien riskien analyysi ja niiden uhkien analyysi, joita saattaa kohdistua ulkorajojen turvallisuuteen. Sen vuoksi on tarpeen säätää edellytyksistä, perusteista ja yksityiskohtaisista säännöistä, joilla säännellään sekä rajanylityspaikoilla suoritettavia tarkastuksia että valvontaa, mukaan lukien Schengenin tietojärjestelmässä (SIS-järjestelmä) tehtävät tarkistukset.

(9)

On tarpeen säätää lyhytaikaisen unionissa oleskelun sallitun keston laskemista koskevista säännöistä. Kaikissa tätä kysymystä käsittelevissä säädöksissä olevat selkeät, yksinkertaiset ja yhdenmukaistetut säännöt hyödyttäisivät sekä matkustajia että raja- ja viisumiviranomaisia.

(10)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EY) N:o 767/2008 (6) säädetyn viisumitietojärjestelmän (VIS-järjestelmä) käytöstä ulkorajoilla olisi säädettävä, koska ainoastaan sormenjäljet tarkistamalla voidaan varmuudella todeta, että Schengenin alueelle pyrkivä henkilö on se henkilö, jolle kyseinen viisumi on myönnetty.

(11)

Rajavartijoiden olisi hyödynnettävä kaikkia käytettävissä olevia tietoja, mukaan lukien VIS-järjestelmässä olevat tiedot, voidakseen tarkistaa, täyttyvätkö tässä asetuksessa säädetyt kolmansien maiden kansalaisia koskevat maahantuloedellytykset, ja hoitaakseen tehtävänsä onnistuneesti.

(12)

Jotta voidaan välttää sellaisten rajanylityspaikkojen kiertäminen, joissa VIS-järjestelmä on käytössä, ja varmistaa VIS-järjestelmän tehokas toiminta, on erityisen tärkeää, että VIS-järjestelmää käytetään yhdenmukaisesti, kun ulkorajoilla tehdään maahantulotarkastuksia.

(13)

VIS-järjestelmän käytön olisi oltava pakollista maahantulotarkastuksissa ulkorajoilla, koska tapauksissa, joissa henkilö tekee useita viisumihakemuksia, on asianmukaista käyttää biometrisia tietoja uudelleen ja jäljentää ne ensimmäisestä VIS-järjestelmään kirjatusta hakemuksesta.

(14)

VIS-järjestelmän käyttöön olisi sisällyttävä järjestelmällinen haku VIS-järjestelmästä käyttäen viisumitarran sarjanumeroa yhdessä sormenjälkien tarkistamisen kanssa. Kun otetaan huomioon tällaisten hakujen mahdolliset vaikutukset odotusaikoihin rajanylityspaikoilla, siirtymäkauden ajan pitäisi kuitenkin olla poikkeuksellisesti mahdollista tiukasti määritellyissä olosuhteissa hakea tietoja VIS-järjestelmästä ilman sormenjälkien järjestelmällistä tarkistamista. Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että tätä poikkeusta käytetään ainoastaan, jos sen edellytykset täyttyvät kokonaisuudessaan, ja että poikkeusta sovelletaan yksittäisillä rajanylityspaikoilla mahdollisimman lyhyen ajan ja mahdollisimman harvoin.

(15)

Kohtuuttomien odotusaikojen välttämiseksi rajanylityspaikoilla olisi oltava mahdollista, että poikkeuksellisissa ja odottamattomissa olosuhteissa ulkorajoilla suoritettavia tarkastuksia on mahdollista lieventää. Kolmansien maiden kansalaisten asiakirjat tulee kuitenkin leimata edelleen järjestelmällisesti, jos rajatarkastuksia lievennetään. Leimaamisen ansiosta rajanylityksen ajankohta ja paikka voidaan todeta varmasti tarvitsematta todeta jokaisessa tapauksessa sitä, että kaikki vaaditut matkustusasiakirjojen tarkastustoimenpiteet on toteutettu.

(16)

Jotta odotusaikoja voitaisiin lyhentää unionin vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden piiriin kuuluvien henkilöiden osalta, rajanylityspaikoille olisi olosuhteiden salliessa järjestettävä erilliset kulkuväylät, jotka merkitään kaikissa jäsenvaltioissa yhdenmukaisin opastein. Kansainvälisillä lentoasemilla olisi käytettävä erillisiä kulkuväyliä. Jäsenvaltioiden olisi harkittava erillisten kulkuväylien käyttöönottoa meri- ja maarajojen ylityspaikoilla, silloin kun tätä pidetään tarkoituksenmukaisena paikalliset olosuhteet huomioon ottaen.

(17)

Jäsenvaltioiden olisi varmistettava, ettei tarkastusmenettelyistä ulkorajoilla aiheudu vakavaa estettä taloudelliselle, sosiaaliselle ja kulttuuriselle kanssakäymiselle. Niiden olisi osoitettava tätä varten riittävästi henkilöstöä ja varoja.

(18)

Jäsenvaltioiden olisi nimettävä kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti rajavalvontatehtävistä vastaava kansallinen yksikkö tai vastaavia kansallisia yksiköitä. Jos rajavalvontatehtävät uskotaan samassa jäsenvaltiossa useammalle yksikölle, niiden olisi tehtävä tiivistä ja jatkuvaa yhteistyötä.

(19)

Neuvoston asetuksella (EY) N:o 2007/2004 (7) perustetun Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston, jäljempänä ’virasto’, olisi hallinnoitava ja koordinoitava rajavalvontaan liittyvää operatiivista yhteistyötä ja avunantoa jäsenvaltioiden välillä.

(20)

Tämä asetus ei vaikuta yleisten poliisivaltuuksien nojalla suoritettaviin tarkastuksiin, kotimaanlentojen yhteydessä suoritettavien tarkastusten kaltaisiin henkilöiden turvatarkastuksiin, jäsenvaltioiden mahdollisuuteen suorittaa poikkeuksellisia matkatavaroiden tarkastuksia neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3925/91 (8) nojalla eikä jäsenvaltioiden lainsäädäntöön, joka koskee matkustus- ja henkilöasiakirjojen hallussapitoa, tai vaatimukseen, että henkilöt ilmoittavat viranomaisille läsnäolostaan asianomaisen jäsenvaltion alueella.

(21)

Rajavalvonnan palauttamisen sisärajoille olisi oltava henkilöiden vapaan liikkuvuuden alueella poikkeuksellinen toimenpide. Rajavalvontaa ei pitäisi suorittaa eikä muodollisuuksia edellyttää ainoastaan sillä perusteella, että kyseessä on sisärajan ylittäminen.

(22)

Alueella, jonka sisärajoilla ei suoriteta rajavalvontaa (sisärajavalvonta), tarvitaan yhteinen toimintatapa tilanteissa, jotka vaikuttavat vakavasti tämän alueen tai jonkin sen osan taikka yhden tai useamman jäsenvaltion yleiseen järjestykseen tai sisäiseen turvallisuuteen, mahdollistamaan sisärajavalvonnan väliaikaisen palauttamisen poikkeuksellisissa tilanteissa vaarantamatta kuitenkaan henkilöiden vapaan liikkuvuuden periaatetta. Ottaen huomioon tällaisten viimeisenä keinona toteutettavien toimenpiteiden vaikutukset kaikkiin henkilöihin, joilla on oikeus liikkua kyseisellä alueella, jolla ei suoriteta sisärajavalvontaa, olisi säädettävä tällaisten toimenpiteiden palauttamiseen liittyvistä edellytyksistä ja menettelyistä, jotta varmistetaan, että tällainen toimenpide on poikkeuksellinen ja että suhteellisuusperiaatetta noudatetaan. Sisärajoille väliaikaisesti palautetun rajavalvonnan laajuus ja kesto olisi rajoitettava siihen, mikä on välttämätöntä yleiseen järjestykseen tai sisäiseen turvallisuuteen kohdistuvan vakavan uhkan torjumiseksi.

(23)

Henkilöiden vapaa liikkuvuus alueella, jolla ei suoriteta sisärajavalvontaa, on unionin tärkeimpiä saavutuksia. Koska sisärajavalvonnan väliaikainen palauttaminen vaikuttaa henkilöiden vapaaseen liikkuvuuteen, päätökset tällaisen valvonnan palauttamisesta olisi tehtävä yhteisesti sovituin perustein, ja niistä olisi ilmoitettava asianmukaisesti komissiolle tai niiden olisi oltava jonkin unionin toimielimen suosittamia. Joka tapauksessa sisärajavalvonnan palauttamista olisi käytettävä ainoastaan poikkeuksellisesti ja viimeisenä keinona, sen soveltamisala ja kesto olisi rajattava tiukasti ja sen olisi perustuttava täsmällisiin puolueettomiin arviointiperusteisiin sekä arviointiin sen tarpeellisuudesta, jota olisi valvottava unionin tasolla. Jos vakava yleiseen järjestykseen tai sisäiseen turvallisuuteen kohdistuva uhka edellyttää välittömiä toimia, jäsenvaltion olisi voitava palauttaa rajavalvonta sisärajoilleen enintään kymmenen vuorokauden ajaksi. Kyseisen ajanjakson jatkamista on tarpeen valvoa unionin tasolla.

(24)

Sisärajavalvonnan palauttamisen tarpeellisuutta ja oikeasuhteisuutta olisi punnittava suhteessa yleiseen järjestykseen tai sisäiseen turvallisuuteen kohdistuvaan uhkaan, joka aiheuttaa tarpeen tällaiseen palauttamiseen, minkä lisäksi olisi harkittava vaihtoehtoisia toimenpiteitä, joita voitaisiin toteuttaa kansallisesti tai unionin tasolla taikka molemmilla, sekä tällaisen toimenpiteen vaikutusta henkilöiden vapaaseen liikkuvuuteen alueella, jolla ei suoriteta sisärajavalvontaa.

(25)

Sisärajavalvonnan palauttaminen saattaa poikkeuksellisesti olla tarpeen, jos yleiseen järjestykseen tai sisäiseen turvallisuuteen kohdistuu vakava uhka alueella, jolla ei suoriteta sisärajavalvontaa, tai kansallisesti, erityisesti terroritekojen tai -uhkien seurauksena tai järjestäytyneen rikollisuuden aiheuttamien uhkien seurauksena.

(26)

Muuttoliikkeen ja sen, että suuri määrä kolmansien maiden kansalaisia ylittää unionin ulkorajan, ei sinänsä pitäisi katsoa muodostavan yleiseen järjestykseen tai sisäiseen turvallisuuteen kohdistuvaa uhkaa.

(27)

Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaisesti poikkeusta henkilöiden vapaan liikkuvuuden perusperiaatteesta on tulkittava tiukasti, ja yleisen järjestyksen käsite edellyttää, että on olemassa todellinen, ajankohtainen ja riittävän vakava uhka, joka vaikuttaa johonkin yhteiskunnan perustavanlaatuiseen etuun.

(28)

Niiden kokemusten perusteella, joita on saatu siitä, miten alue, jolla ei suoriteta sisärajavalvontaa, toimii, ja jotta edistetään Schengenin säännöstön johdonmukaista täytäntöönpanoa, komissio voi laatia ohjeet sisärajavalvonnan palauttamisesta sekä tapauksissa, jotka edellyttävät tällaista väliaikaista toimenpidettä, että välittömiä toimia edellyttävissä tapauksissa. Ohjeissa olisi annettava selkeät indikaattorit helpottamaan sellaisten olosuhteiden arvioimista, jotka voisivat muodostaa vakavia uhkia yleiselle järjestykselle tai sisäiselle turvallisuudelle.

(29)

Jos neuvoston asetuksen (EU) N:o 1053/2013 (9) mukaisesti laaditussa arviointikertomuksessa esitetään, että ulkorajojen valvonnassa on havaittu vakavia puutteita, ja jotta varmistettaisiin, että mainitun asetuksen mukaisesti hyväksyttyjä suosituksia noudatetaan, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta suosittaa arvioidulle jäsenvaltiolle, että tämä toteuttaisi eräitä erityistoimenpiteitä, esimerkiksi ottaisi käyttöön Euroopan rajavartijaryhmät, esittäisi strategisia suunnitelmia tai viimeisenä keinona tilanteen vakavuuden huomioon ottaen sulkisi tietyn rajanylityspaikan. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (10) mukaisesti. Kun otetaan huomioon kyseisen asetuksen 2 artiklan 2 kohdan b alakohdan iii alakohta, olisi sovellettava tarkastelumenettelyä.

(30)

Rajavalvonnan väliaikainen palauttaminen tietyille sisärajoille unionin tason erityismenettelyllä voisi myös olla perusteltua poikkeuksellisissa olosuhteissa ja viimeisenä keinona, jos alueen, jolla ei suoriteta sisärajavalvontaa, yleinen toiminta on vaarassa sellaisten ulkorajojen valvonnan liittyvien jatkuvien vakavien puutteiden vuoksi, jotka on havaittu asetuksen (EU) N:o 1053/2013 14 ja 15 artiklan mukaisesti suoritetun tarkan arvioinnin yhteydessä, jos kyseiset olosuhteet ovat sellaiset, että ne muodostavat vakavan uhkan yleiselle järjestykselle tai sisäiselle turvallisuudelle kyseisellä alueella tai sen osassa. Tällainen erityismenettely rajavalvontatoimien väliaikaiseksi käyttöön ottamiseksi tietyillä sisärajoilla voitaisiin käynnistää samoin edellytyksin, jos arvioitu jäsenvaltio lyö vakavalla tavalla laimin velvollisuuksiaan. Ottaen huomioon valvonnan palauttamisen tietyille sisärajoille poliittisen arkaluonteisuuden, koska ne liittyvät sisärajavalvonnan täytäntöönpanoa ja sen valvontaa koskevaan kansalliseen toimivaltaan, neuvostolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta antaa komission ehdotuksesta suosituksia tämän unionin tason erityismenettelyn mukaisesti.

(31)

Ennen kuin hyväksytään tällaisia suosituksia sisärajavalvonnan väliaikaisesta palauttamisesta tietyille sisärajoille, olisi tarkasteltava perusteellisesti ja hyvissä ajoin mahdollisuutta toteuttaa taustalla olevaan tilanteeseen puuttumiseksi toimenpiteitä, joihin kuuluu myös apu unionin toimielimiltä, elimiltä tai laitoksilta, kuten virastolta tai neuvoston päätöksellä 2009/371/YOS (11) perustetulta Euroopan poliisivirastolta (Europol), sekä kansallisella tasolla tai unionin tasolla taikka molemmilla toteutettavat tekniset tai taloudelliset tukitoimenpiteet. Jos havaitaan vakava puute, komissio voi toteuttaa taloudellisia tukitoimenpiteitä asianomaisen jäsenvaltion auttamiseksi. Lisäksi neuvoston ja komission antamien suositusten olisi perustuttava perusteltuihin tietoihin.

(32)

Komissiolle olisi oltava mahdollisuus hyväksyä välittömästi sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä pakottavien syiden edellyttäessä asianmukaisesti perustelluissa sisärajavalvonnan jatkamisen tarpeeseen liittyvissä tapauksissa.

(33)

Asetuksen (EU) N:o 1053/2013 14 ja 15 artiklassa tarkoitettujen arviointikertomusten ja suositusten olisi oltava pohjana tässä asetuksessa säädettyjen erityistoimenpiteiden käynnistämiselle tapauksissa, joissa on kyse ulkorajavalvontaan liittyvistä vakavista puutteista, ja erityismenettelyn käynnistämiselle poikkeuksellisissa olosuhteissa, jotka vaarantavat alueen, jolla ei suoriteta sisärajavalvontaa, toiminnan. Jäsenvaltioiden ja komissio toteuttavat yhdessä säännöllisiä, objektiivisia ja puolueettomia arviointeja varmistaakseen tämän asetuksen moitteettoman soveltamisen, ja komissio koordinoi arviointeja tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa. Arviointimekanismin osat ovat seuraavat: monivuotiset ja vuosittaiset arviointiohjelmat, komission edustajista ja jäsenvaltion nimeämistä asiantuntijoista koostuvien pienten ryhmien ennalta ilmoitetut ja ilmoittamattomat tarkastuskäynnit, komission tarkastelumenettelyä noudattaen hyväksymät kertomukset arvioinnin tuloksista ja neuvoston komission ehdotuksesta hyväksymät suositukset korjaaviksi toimiksi, asianmukainen seuranta, valvonta sekä raportointi.

(34)

Jäsenvaltiot eivät voineet riittävällä tavalla toteuttaa asetuksen (EY) N:o 562/2006 ja sen myöhempien muutosten tavoitetta, joka on henkilöiden liikkumista rajojen yli koskevien sääntöjen vahvistaminen, vaan se voitiin paremmin saavuttaa unionin tasolla. Sen vuoksi unionin oli mahdollista toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti mainitussa asetuksessa ei ylitetty sitä, mikä oli tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(35)

Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä SEUT 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä valvonnan toteuttamista koskevien lisätoimenpiteiden hyväksymisen sekä tämän asetuksen liitteisiin tehtävien muutosten osalta. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(36)

Tässä asetuksessa noudatetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet. Sen soveltamisessa olisi noudatettava kansainvälistä suojelua ja palauttamiskieltoa koskevia jäsenvaltioiden velvoitteita.

(37)

SEUT 355 artiklasta poiketen tätä asetusta sovelletaan Ranskan ja Alankomaiden osalta ainoastaan niiden Euroopassa sijaitseviin alueisiin. Asetus ei vaikuta Ceutan ja Melillan kaupunkeja koskeviin erityisjärjestelyihin, jotka määritellään sopimuksessa Espanjan kuningaskunnan liittymisestä 14 päivänä kesäkuuta 1985 tehdyn Schengenin sopimuksen (12) soveltamisesta tehtyyn yleissopimukseen.

(38)

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja SEUT-sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevan 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän asetuksen hyväksymiseen, asetus ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan. Koska tällä asetuksella kehitetään Schengenin säännöstöä, Tanska päättää mainitun pöytäkirjan 4 artiklan mukaisesti kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun neuvosto on hyväksynyt tämän asetuksen, saattaako se asetuksen osaksi kansallista lainsäädäntöään.

(39)

Islannin ja Norjan osalta tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin neuvoston sekä Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välisessä sopimuksessa viimeksi mainittujen osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen (13) ja jotka kuuluvat neuvoston päätöksen 1999/437/EY (14) 1 artiklan A kohdassa tarkoitettuun alaan.

(40)

Sveitsin osalta tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisessä sopimuksessa Sveitsin valaliiton osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen (15) ja jotka kuuluvat päätöksen 1999/437/EY 1 artiklan A kohdassa, luettuna yhdessä neuvoston päätöksen 2008/146/EY (16) 3 artiklan kanssa, tarkoitettuun alaan.

(41)

Liechtensteinin osalta tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joita tarkoitetaan Euroopan unionin, Euroopan yhteisön, Sveitsin valaliiton ja Liechtensteinin ruhtinaskunnan välisessä pöytäkirjassa Liechtensteinin ruhtinaskunnan liittymisestä Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton väliseen sopimukseen Sveitsin valaliiton osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen (17) ja jotka kuuluvat päätöksen 1999/437/EY 1 artiklan A kohdassa, luettuna yhdessä neuvoston päätöksen 2011/350/EU (18) 3 artiklan kanssa, tarkoitettuun alaan.

(42)

Tällä asetuksella kehitetään sellaisia Schengenin säännöstön määräyksiä, joihin Yhdistynyt kuningaskunta ei osallistu neuvoston päätöksen 2000/365/EY (19) mukaisesti; Yhdistynyt kuningaskunta ei sen vuoksi osallistu tämän asetuksen antamiseen, asetus ei sido Yhdistynyttä kuningaskuntaa eikä sitä sovelleta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan.

(43)

Tällä asetuksella kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joihin Irlanti ei osallistu neuvoston päätöksen 2002/192/EY (20) mukaisesti; Irlanti ei sen vuoksi osallistu asetuksen antamiseen, asetus ei sido Irlantia eikä sitä sovelleta Irlantiin.

(44)

Bulgarian, Kroatian, Kyproksen ja Romanian osalta 1 artiklan ensimmäinen kohta, 6 artiklan 5 kohdan a alakohta, III osasto ja SIS-tietojärjestelmää sekä VIS-järjestelmää koskevat II osaston ja sen liitteiden säännökset ovat vuoden 2003 liittymisasiakirjan 3 artiklan 2 kohdassa, vuoden 2005 liittymisasiakirjan 4 artiklan 2 kohdassa ja vuoden 2011 liittymisasiakirjan 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja Schengenin säännöstöön perustuvia tai muuten siihen liittyviä säädöksiä,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I OSASTO

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Aihe ja periaatteet

Tässä asetuksessa säädetään siitä, ettei unionin jäsenvaltioiden välisiä sisärajoja ylittäviin henkilöihin kohdisteta rajavalvontaa.

Siinä vahvistetaan säännöt unionin jäsenvaltioiden ulkorajoja ylittäviin henkilöihin kohdistuvasta rajavalvonnasta.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1)

’sisärajoilla’

a)

jäsenvaltioiden yhteisiä maarajoja, joki- ja järvirajat mukaan luettuina;

b)

jäsenvaltioiden lentoasemia sisäisten lentojen osalta;

c)

jäsenvaltioiden meri-, joki- ja järviliikenteen satamia säännöllisen sisäisen lauttaliikenteen osalta;

2)

’ulkorajoilla’ jäsenvaltioiden maarajoja, joki- ja järvirajat mukaan luettuina, merirajoja, lentoasemia ja joki-, meri- ja järviliikenteen satamia edellyttäen, että ne eivät ole sisärajoja;

3)

’sisäisellä lennolla’ yksinomaan jäsenvaltioiden alueelta lähtevää ja jäsenvaltioiden alueelle saapuvaa lentoa, johon ei sisälly välilaskua kolmannen maan alueella;

4)

’säännöllisellä sisäisellä lauttaliikenteellä’ samojen kahden tai useamman sataman, jotka sijaitsevat jäsenvaltioiden alueella, välistä lauttayhteyttä, jossa ei käydä jäsenvaltioiden alueen ulkopuolella sijaitsevassa satamassa ja joka käsittää henkilöiden ja ajoneuvojen kuljetuksen julkaistun aikataulun mukaisesti;

5)

’unionin oikeuden mukaisen vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden piiriin kuuluvilla henkilöillä’

a)

SEUT 20 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja unionin kansalaisia sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2004/38/EY (21) tarkoitettuja kolmansien maiden kansalaisia, jotka ovat oikeuttaan vapaaseen liikkuvuuteen käyttävän unionin kansalaisen perheenjäseniä;

b)

sellaisia kolmansien maiden kansalaisia ja heidän perheenjäseniään heidän kansalaisuudestaan riippumatta, joilla on toisaalta unionin ja sen jäsenvaltioiden sekä toisaalta kyseisten kolmansien maiden välillä tehtyjen sopimusten perusteella unionin kansalaisten kanssa yhtäläinen oikeus vapaaseen liikkuvuuteen;

6)

’kolmannen maan kansalaisella’ henkilöä, joka ei ole SEUT 20 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu Euroopan unionin kansalainen ja johon ei sovelleta tämän artiklan 5 kohtaa;

7)

’maahantulokieltoon määrätyllä henkilöllä’ kolmannen maan kansalaista, josta on tehty ilmoitus Schengenin tietojärjestelmään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1987/2006 (22) 24 ja 26 artiklan määräysten mukaisesti ja siinä vahvistetuin perustein;

8)

’rajanylityspaikalla’ toimivaltaisten viranomaisten ulkorajojen ylitykseen hyväksymää ylityspaikkaa;

9)

’jaetulla rajanylityspaikalla’ joko jäsenvaltion alueella tai kolmannen maan alueella sijaitsevaa rajanylityspaikkaa, jossa jäsenvaltion rajavartijat ja kolmannen maan rajavartijat suorittavat kukin vuorollaan maahantulo- ja maastalähtötarkastuksia kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti ja kahdenvälistä sopimusta noudattaen;

10)

’rajavalvonnalla’ tämän asetuksen mukaisesti ja sen soveltamiseksi rajalla toteutettavia toimia, jotka muista syistä riippumatta suoritetaan ainoastaan rajanylitysaikomuksen tai rajanylityksen perusteella ja jotka käsittävät rajatarkastukset ja rajojen valvonnan;

11)

’rajatarkastuksilla’ rajanylityspaikoilla suoritettavia tarkastuksia, joiden tarkoituksena on varmistaa, että henkilöt ja heidän kulkuneuvonsa sekä heidän hallussaan olevat esineet voidaan päästää jäsenvaltioiden alueelle tai pois sieltä;

12)

’rajojen valvonnalla’ rajojen valvontaa rajanylityspaikkojen välillä ja rajanylityspaikkojen valvontaa muulloin kuin niiden vahvistettuina aukioloaikoina henkilöiden estämiseksi kiertämästä rajatarkastuksia;

13)

’toisen linjan tarkastuksella’ lisätarkastusta, joka voidaan suorittaa erityisessä paikassa muualla kuin siellä, jossa kaikki henkilöt tarkastetaan (ensilinja);

14)

’rajavartijalla’ virkamiestä, jonka toimipaikka kansallisen lainsäädännön mukaan sijaitsee joko rajanylityspaikalla tai rajalla tai sen välittömässä läheisyydessä ja joka suorittaa rajavalvontatehtäviä tämän asetuksen ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti;

15)

’liikenteenharjoittajalla’ luonnollista henkilöä tai oikeushenkilöä, jonka ammattina on kuljettaa henkilöitä;

16)

’oleskeluluvalla’

a)

kaikkia oleskelulupia, jotka jäsenvaltio on myöntänyt kolmansien maiden kansalaisten oleskeluluvan neuvoston asetuksella (EY) N:o 1030/2002 (23) säädetyn yhtenäisen kaavan mukaisesti, ja kaikkia oleskelukortteja, jotka jäsenvaltio on myöntänyt direktiivin 2004/38/EY mukaisesti;

b)

kaikkia muita jäsenvaltion kolmansien maiden kansalaisille myöntämiä asiakirjoja, joiden perusteella nämä voivat jäädä jäsenvaltion alueelle ja jotka on annettu tiedoksi ja julkaistu 39 artiklan mukaisesti, lukuun ottamatta

i)

väliaikaisia oleskelulupia, jotka on myönnetty a alakohdassa tarkoitettua oleskelulupaa koskevan ensimmäisen hakemuksen tai turvapaikkahakemuksen käsittelyn ajaksi; ja

ii)

viisumeja, jotka jäsenvaltio on myöntänyt neuvoston asetuksella (EY) N:o 1683/95 (24) säädetyn yhtenäisen kaavan mukaisesti;

17)

’risteilyaluksella’ alusta, joka kulkee tiettyä reittiä etukäteen laaditun ohjelman mukaisesti eri satamissa tehtävine turistikäynteineen ja joka ei tavallisesti ota matkustajia matkan varrelta eikä salli matkustajien jäädä matkan varrelle;

18)

’huviveneilyllä’ huviveneiden urheilu- tai matkailukäyttöä;

19)

’rannikkokalastuksella’ kalastustoimintaa aluksilla, jotka palaavat päivittäin tai 36 tunnin kuluessa jäsenvaltion alueella sijaitsevaan satamaan käymättä välillä kolmannessa maassa sijaitsevassa satamassa

20)

’offshore-työntekijällä’ henkilöä, joka työskentelee jäsenvaltion aluevesillä tai kansainvälisessä merioikeudessa määritellyllä yksinomaisella talousvyöhykkeellä sijaitsevalla merellä olevalla laitoksella ja joka palaa säännöllisesti jäsenvaltioiden alueelle meri- tai ilmateitse;

21)

’kansanterveyteen kohdistuvalla uhalla’ tauteja, jotka voivat aiheuttaa Maailman terveysjärjestön kansainvälisten terveyssäännösten määritelmän mukaisen epidemian, ja muita infektiotauteja tai tarttuvia loistauteja, jos niissä säädetään jäsenvaltioiden kansalaisiin sovellettavissa suojelusäännöksissä.

3 artikla

Soveltamisala

Tätä asetusta sovelletaan kaikkiin jäsenvaltioiden sisä- tai ulkorajat ylittäviin henkilöihin, sanotun kuitenkaan rajoittamatta:

a)

unionin lainsäädännön mukaisen vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden piiriin kuuluvien henkilöiden oikeuksia;

b)

pakolaisten ja kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden oikeuksia, erityisesti palauttamiskiellon osalta.

4 artikla

Perusoikeudet

Jäsenvaltioiden on tätä asetusta soveltaessaan toimittava noudattaen täysimääräisesti unionin asiaa koskevaa oikeutta, mukaan lukien Euroopan unionin perusoikeuskirja, jäljempänä ’perusoikeuskirja’, asian kannalta merkityksellistä kansainvälistä oikeutta, mukaan lukien Genevessä 28 päivänä heinäkuuta 1951 tehty pakolaisten oikeusasemaa koskeva yleissopimus, jäljempänä ’Geneven yleissopimus’, kansainvälisen suojelun saatavuuteen liittyviä velvoitteita, erityisesti palauttamiskiellon periaatetta, ja perusoikeuksia. Unionin oikeuden yleisten periaatteiden mukaisesti tämän asetuksen nojalla tehtävät päätökset on tehtävä tapauskohtaisin perustein.

II OSASTO

ULKORAJAT

I LUKU

Ulkorajojen ylittäminen ja maahantuloedellytykset

5 artikla

Ulkorajojen ylittäminen

1.   Ulkorajat voidaan ylittää ainoastaan rajanylityspaikkojen kautta niiden vahvistettuina aukioloaikoina. Aukioloajat on ilmoitettava selkeästi niillä rajanylityspaikoilla, jotka eivät ole auki 24 tuntia vuorokaudessa.

Jäsenvaltioiden on annettava 39 artiklan mukaisesti komissiolle tiedoksi luettelo rajanylityspaikoistaan.

2.   Edellä olevasta 1 kohdasta poiketen voidaan velvollisuudesta, jonka mukaan ulkorajat on ylitettävä vain rajanylityspaikkojen kautta ja niiden vahvistettuina aukioloaikoina, sallia poikkeuksia seuraavasti:

a)

henkilöitä tai henkilöryhmiä varten erityistilanteessa, joka edellyttää satunnaista ulkorajojen ylitystä rajanylityspaikkojen ulkopuolella tai muina kuin niiden vahvistettuina aukioloaikoina, edellyttäen että heillä on hallussaan kansallisessa lainsäädännössä vaaditut luvat ja että rajanylitys ei ole ristiriidassa jäsenvaltioiden yleisen järjestyksen ja sisäisen turvallisuuden kanssa. Jäsenvaltiot voivat määrätä erityisjärjestelyistä kahdenvälisissä sopimuksissa. Kansallisessa lainsäädännössä ja kahdenvälisissä sopimuksissa määrätyistä yleisistä poikkeuksista on ilmoitettava komissiolle 39 artiklan mukaisesti;

b)

henkilöitä tai henkilöryhmiä varten ennakoimattomassa hätätilanteessa;

c)

19 ja 20 artiklassa, tarkasteltuina yhdessä liitteiden VI ja VII kanssa, esitettyjen erityissääntöjen mukaisesti;

3.   Edellä 2 kohdassa säädettyjä poikkeuksia ja kansainvälistä suojelua koskevia jäsenvaltioiden velvollisuuksia rajoittamatta jäsenvaltioiden on otettava kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti käyttöön seuraamuksia, joita sovelletaan, jos ulkoraja ylitetään luvattomasti muualta kuin rajanylityspaikan kautta tai muulloin kuin sen vahvistettuina aukioloaikoina. Kyseisten seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia.

6 artikla

Kolmansien maiden kansalaisten maahantuloedellytykset

1.   Kolmannen maan kansalaisen maahantuloedellytykset jäsenvaltioiden alueella oleskeluun, jonka on tarkoitus kestää enintään 90 päivää minkä hyvänsä 180 päivän jakson aikana, jolloin on otettava huomioon kutakin oleskelupäivää edeltävä 180 päivän jakso, ovat seuraavat:

a)

hänellä on hallussaan voimassa oleva matkustusasiakirja, joka antaa haltijalleen oikeuden rajanylitykseen ja täyttää seuraavat vaatimukset:

i)

sen on oltava voimassa vähintään kolme kuukautta suunnitellun jäsenvaltioiden alueelta poistumisen jälkeen. Perustellussa hätätapauksessa tästä vaatimuksesta voidaan poiketa;

ii)

sen on oltava myönnetty viimeisten kymmenen vuoden aikana;

b)

hänellä on voimassa oleva viisumi, jos se vaaditaan neuvoston asetuksen (EY) N:o 539/2001 (25) nojalla, paitsi jos hänellä on voimassa oleva oleskelulupa tai pitkäaikaiseen oleskeluun tarkoitettu viisumi;

c)

hän näyttää toteen suunnitellun oleskelun tarkoituksen ja edellytykset ja hänellä on toimeentuloon tarvittavat varat ottaen huomioon sekä suunnitellun oleskelun kesto että lähtömaahan paluu tai kauttakulkumatka sellaiseen kolmanteen maahan, jonne hänen pääsynsä on varma, tai hän kykenee hankkimaan laillisesti tällaiset varat;

d)

häntä ei ole määrätty maahantulokieltoon Schengenin tietojärjestelmässä (SIS);

e)

hänen ei katsota voivan vaarantaa minkään jäsenvaltion yleistä järjestystä, sisäistä turvallisuutta, kansanterveyttä eikä kansainvälisiä suhteita eikä häntä etenkään ole jäsenvaltioiden kansallisissa tietokannoissa samoin perustein määrätty maahantulokieltoon.

2.   Edellä olevaa 1 kohtaa täytäntöön pantaessa maahantulopäivää pidetään ensimmäisenä jäsenvaltioiden alueella oleskelun päivänä ja maastalähtöpäivää pidetään viimeisenä jäsenvaltioiden alueella oleskelun päivänä. Pitkäaikaista oleskelua varten myönnetyn oleskeluluvan tai viisumin nojalla sallittuja oleskelujaksoja ei oteta huomioon jäsenvaltioiden alueella oleskelun kestoa koskevassa laskelmassa.

3.   Liitteessä I on ei-tyhjentävä luettelo maahanpääsyn tueksi esitettävistä asiakirjoista, joita rajavartija voi pyytää kolmannen maan kansalaiselta selvittääkseen 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettujen edellytysten täyttymisen.

4.   Toimeentuloon tarvittavat varat arvioidaan oleskelun keston ja tarkoituksen mukaan asianomaisessa jäsenvaltiossa tai asianomaisissa jäsenvaltioissa majoituksesta ja elintarvikkeista maksettavien keskimääräisten hintojen perusteella siten, että säästöluokan majoituksen hinta kerrotaan oleskelupäivien määrällä.

Jäsenvaltioiden vahvistamat ohjeelliset määrät on annettava tiedoksi komissiolle 39 artiklan mukaisesti.

Toimeentuloon tarvittavat varat voidaan arvioida kolmannen maan kansalaisen hallussa olevan käteisen rahan, matkasekkien ja luottokorttien perusteella. Ylläpitositoumus, jos tällaisesta sitoumuksesta säädetään kansallisessa lainsäädännössä, ja kansallisessa lainsäädännössä määritelty vastaanottajan antama takuukirje, jos kolmannen maan kansalainen majoittuu vastaanottajansa luokse, voivat myös riittää osoitukseksi toimeentuloon tarvittavista varoista.

5.   Edellä 1 kohdasta poiketen:

a)

Kolmannen maan kansalaiselle, joka ei täytä kaikkia 1 kohdassa säädettyjä edellytyksiä mutta jolla on oleskelulupa tai pitkäaikaiseen oleskeluun tarkoitettu viisumi, sallitaan maahantulo toisten jäsenvaltioiden alueelle kauttakulkua varten, jotta hän voi matkustaa oleskeluluvan tai pitkäaikaiseen oleskeluun tarkoitetun viisumin myöntäneen jäsenvaltion alueelle, paitsi jos hän on sen jäsenvaltion kansallisessa maahantulo- tai kauttakulkukieltoluettelossa, jonka ulkorajan hän pyrkii ylittämään.

b)

Rajalle tulevalle kolmannen maan kansalaiselle, joka täyttää 1 kohdassa säädetyt edellytykset muutoin paitsi b alakohdan osalta, voidaan sallia maahantulo jäsenvaltioiden alueelle, jos hänelle myönnetään rajalla viisumi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 810/2009 (26) 35 ja 36 artiklan mukaisesti.

Jäsenvaltioiden on laadittava tilastot rajalla myönnetyistä viisumeista asetuksen (EY) N:o 810/2009 46 artiklan ja sen liitteen XII mukaisesti.

Jos viisumia ei voida kiinnittää asiakirjaan, se on kiinnitettävä poikkeuksellisesti kyseiseen asiakirjaan liitettävälle erilliselle lisälehdelle. Tällöin on käytettävä neuvoston asetuksessa (EY) N:o 333/2002 (27) säädettyä viisumin kiinnittämiseen tarkoitettua yhtenäisen kaavan mukaista lomaketta.

c)

Kolmannen maan kansalaiselle, joka ei täytä yhtä tai useampaa 1 kohdassa säädetyistä edellytyksistä, voidaan sallia maahantulo jäsenvaltion alueelle humanitaarisesta syystä, kansallisen edun vuoksi tai kansainvälisten velvoitteiden perusteella. Jos asianomaista kolmannen maan kansalaista koskee 1 kohdan d alakohdassa tarkoitettu maahantulokielto, jäsenvaltion, joka sallii hänen tulonsa alueelleen, on ilmoitettava tästä muille jäsenvaltioille.

II LUKU

Ulkorajojen valvonta ja pääsyn epääminen

7 artikla

Rajatarkastusten suorittaminen

1.   Tehtäviään hoitaessaan rajavartijoiden on kunnioitettava täysimääräisesti ihmisarvoa, erityisesti niissä tapauksissa, joihin liittyy haavoittuvassa asemassa olevia henkilöitä.

Toimenpiteiden, joita he tehtäviään hoitaessaan toteuttavat, on oltava oikeassa suhteessa toimenpiteille asetettuihin tavoitteisiin.

2.   Rajatarkastuksia suorittaessaan rajavartijat eivät saa syrjiä ketään sukupuolen, rodun, etnisen alkuperän, uskonnon, vakaumuksen, vammaisuuden, iän tai seksuaalisen suuntautumisen perusteella.

8 artikla

Henkilöiden rajatarkastukset

1.   Rajavartijat valvovat rajanylitysliikennettä ulkorajoilla tarkastuksin. Tarkastukset suoritetaan tämän luvun säännösten mukaisesti.

Myös kulkuneuvot ja rajan ylittävien henkilöiden hallussa olevat esineet voidaan tarkastaa. Suoritettaviin etsintöihin sovelletaan kunkin jäsenvaltion kansallista lainsäädäntöä.

2.   Kaikille henkilöille suoritetaan vähimmäistarkastus, jotta heidän henkilöllisyytensä voidaan todeta esitettyjen matkustusasiakirjojen perusteella. Tällaisessa vähimmäistarkastuksessa selvitetään nopeasti ja yksinkertaisesti rajanylitykseen oikeuttavan asiakirjan voimassaolo ja se, onko siinä väärentämiseen tai väärennökseen viittaavia merkkejä, käyttämällä tarvittaessa teknisiä laitteita ja tarkastamalla asiaankuuluvista tietokannoista yksinomaan varastettuja, kavallettuja, kadonneita ja mitätöityjä asiakirjoja koskevat tiedot.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettua vähimmäistarkastusta sovelletaan säännönmukaisesti unionin lainsäädännön mukaisen vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden piiriin kuuluviin henkilöihin.

Suorittaessaan vähimmäistarkastuksia unionin lainsäädännön mukaisen vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden piiriin kuuluville henkilöille rajavartijat voivat kuitenkin satunnaisesti tehdä hakuja kansallisiin ja eurooppalaisiin tietokantoihin varmistuakseen siitä, etteivät nämä henkilöt aiheuta todellista, ajankohtaista ja riittävän vakavaa vaaraa jäsenvaltioiden sisäiselle turvallisuudelle, yleiselle järjestykselle tai kansainvälisille suhteille taikka merkitse uhkaa kansanterveydelle.

Tällaisten tarkistusten seuraukset eivät saa vaarantaa unionin lainsäädännön mukaisen vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden piiriin kuuluvien henkilöiden oikeutta tulla asianomaisen jäsenvaltion alueelle direktiivin 2004/38/EY mukaisesti.

3.   Kolmansien maiden kansalaisille tehdään perusteellinen tarkastus heidän saapuessaan maahan ja poistuessaan maasta seuraavasti:

a)

Perusteelliseen maahantulotarkastukseen kuuluu 6 artiklan 1 kohdassa säädettyjen maahantuloedellytysten ja soveltuvin osin oleskeluun ja ammattitoiminnan harjoittamiseen oikeuttavien asiakirjojen tarkistaminen. Tätä varten on tarkistettava yksityiskohtaisesti seuraavat seikat:

i)

tarkastetaan, että kolmannen maan kansalaisella on rajan ylittämiseen oikeuttava asiakirja, jonka voimassaolo ei ole päättynyt, ja että asiakirjaan on tarvittaessa liitetty vaadittu viisumi tai oleskelulupa;

ii)

tutkitaan matkustusasiakirja perusteellisesti väärentämiseen tai väärennökseen viittaavien merkkien etsimiseksi;

iii)

tarkastetaan asianomaisen kolmannen maan kansalaisen matkustusasiakirjassa olevat maahantulo- ja maastalähtöleimat ja verrataan maahantulo- ja maastalähtöpäivämääriä sen tarkistamiseksi, ettei henkilö ole jo ylittänyt jäsenvaltioiden alueella oleskelun sallittua enimmäisaikaa;

iv)

selvitetään asianomaisen kolmannen maan kansalaisen lähtöpaikka ja määränpää sekä suunnitellun oleskelun tarkoitus ja tarkastetaan tarvittaessa näiden tueksi esitetyt asiakirjat;

v)

selvitetään, että asianomaisella kolmannen maan kansalaisella on toimeentuloon tarvittavat varat aiotun oleskelun kestoa ja tarkoitusta varten sekä paluumatkaa lähtömaahansa tai kolmanteen maahan, jonne hänen pääsynsä on varma, suuntautuvaa kauttakulkumatkaa varten, tai että hän pystyy hankkimaan tällaiset varat laillisesti;

vi)

selvitetään, että asianomainen kolmannen maan kansalainen, hänen kulkuneuvonsa ja hänen kuljettamansa tavarat eivät todennäköisesti vaaranna minkään jäsenvaltion yleistä järjestystä, sisäistä turvallisuutta, kansanterveyttä tai kansainvälisiä suhteita. Tämän selvittäminen edellyttää muun muassa suorien hakujen tekemistä Schengenin tietojärjestelmään (SIS) ja kansallisiin tietokantoihin tallennettuihin, henkilöitä ja tarvittaessa esineitä koskeviin tietoihin ja ilmoituksiin sekä tarvittaessa tällaisessa ilmoituksessa toteutettavaksi pyydetyn toimenpiteen suorittamista.

b)

Jos kolmannen maan kansalaisella on 6 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu viisumi, perusteelliseen maahantulotarkastukseen kuuluu myös viisuminhaltijan henkilöllisyyden ja viisumin aitouden tarkistaminen tutustumalla VIS-järjestelmässä oleviin tietoihin asetuksen (EY) N:o 767/2008 18 artiklan mukaisesti.

c)

Poikkeuksellisesti haku VIS-järjestelmästä voidaan suorittaa käyttäen kaikissa tapauksissa viisumitarran sarjanumeroa ja satunnaisesti viisumitarran sarjanumeroa yhdessä sormenjälkien tarkistamisen kanssa, jos

i)

odotusaika rajanylityspaikalla muodostuu liikennemäärien vuoksi kohtuuttomaksi;

ii)

kaikki saatavilla olevat henkilöstö-, välineistö- ja järjestelyvoimavarat on jo otettu käyttöön; ja

iii)

sisäiseen turvallisuuteen ja laittomaan maahanmuuttoon liittyviä riskejä ei arvioinnin perusteella ole olemassa.

Kuitenkin kaikissa tapauksissa, joissa on epäilyjä viisuminhaltijan henkilöllisyydestä ja/tai viisumin aitoudesta, haku VIS-järjestelmästä on suoritettava käyttäen järjestelmällisesti viisumitarran sarjanumeroa yhdessä sormenjälkien tarkistamisen kanssa.

Tätä poikkeusta voidaan soveltaa ainoastaan asianomaisella rajanylityspaikalla, niin kauan kuin i, ii ja iii alakohdassa tarkoitetut edellytykset täyttyvät.

d)

Päätöksen VIS-järjestelmän käytöstä c alakohdan mukaisesti tekee rajanylityspaikan johtava rajavartija, tai se tehdään korkeammalla tasolla.

Asianomaisen jäsenvaltion on viipymättä ilmoitettava muille jäsenvaltioille ja komissiolle tällaisista päätöksistä.

e)

Kunkin jäsenvaltion on toimitettava Euroopan parlamentille ja komissiolle kerran vuodessa c alakohdan soveltamista koskeva selvitys, josta on ilmettävä niiden kolmansien maiden kansalaisten määrä, jotka on tarkastettu viisumitietojärjestelmästä käyttäen ainoastaan viisumitarran sarjanumeroa, sekä c alakohdan i alakohdassa tarkoitettu odotusaika.

f)

Edellä olevia c ja d alakohtaa sovelletaan enintään kolmen vuoden ajan siitä alkaen, kun viisumitietojärjestelmän käyttöönotosta on kulunut kolme vuotta. Komissio toimittaa ennen c ja d alakohdan toisen soveltamisvuoden loppua Euroopan parlamentille ja neuvostolle arvion niiden täytäntöönpanosta. Euroopan parlamentti tai neuvosto voi arvioinnin perusteella pyytää komissiota esittämään asianmukaisia muutoksia tähän asetukseen.

g)

Perusteelliseen maastalähtötarkastukseen kuuluu:

i)

sen tarkastaminen, että kolmannen maan kansalaisella on rajanylitykseen oikeuttava asiakirja;

ii)

matkustusasiakirjan tutkiminen väärentämiseen tai väärennökseen viittaavien merkkien etsimiseksi;

iii)

mahdollisuuksien mukaan sen tarkistaminen, että kolmannen maan kansalaisen ei katsota muodostavan uhkaa minkään jäsenvaltion yleiselle järjestykselle, sisäiselle turvallisuudelle tai kansainvälisille suhteille.

h)

Perusteelliseen maastalähtötarkastukseen voivat g kohdassa tarkoitettujen tarkastusten lisäksi kuulua:

i)

sen tarkistaminen, että henkilöllä on voimassa oleva viisumi, jos se vaaditaan asetuksen (EY) N:o 539/2001 nojalla, paitsi jos hänellä on voimassa oleva oleskelulupa. Tällaiseen tarkistamiseen voi kuulua tutustuminen VIS-järjestelmässä oleviin tietoihin asetuksen (EY) N:o 767/2008 18 artiklan mukaisesti;

ii)

sen selvittäminen, että henkilö ei ole ylittänyt luvalliselle oleskelulle jäsenvaltioiden alueella asetettua enimmäiskestoa;

iii)

hakujen tekeminen SIS-järjestelmään ja kansallisiin tietokantoihin tallennettuihin henkilöitä ja esineitä koskeviin ilmoituksiin.

i)

Jotta voidaan tunnistaa henkilöt, jotka mahdollisesti eivät täytä tai eivät enää täytä jäsenvaltioiden alueelle tulon taikka siellä oleskelun tai asumisen edellytyksiä, VIS-järjestelmässä oleviin tietoihin voidaan tutustua asetuksen (EY) N:o 767/2008 20 artiklan mukaisesti.

4.   Perusteelliset tarkastukset on kolmannen maan kansalaisen pyynnöstä suoritettava yleisöltä suljetulla alueella, jos sellainen on käytettävissä.

5.   Toisen alakohdan soveltamista rajoittamatta kolmansien maiden kansalaisille, joille suoritetaan perusteellinen lisätarkastus toisella linjalla, on annettava tieto tarkastuksen tarkoituksesta ja tarkastusmenettelystä kirjallisesti kielellä, jota he ymmärtävät tai jota heidän voidaan kohtuudella olettaa ymmärtävän, tai muulla tehokkaalla tavalla.

Näiden tietojen on oltava saatavilla Euroopan unionin kaikilla virallisilla kielillä ja asianomaisen jäsenvaltion rajavaltion tai -valtioiden kielellä tai kielillä, ja niissä on ilmoitettava, että kolmannen maan kansalainen voi pyytää perusteellisen tarkastuksen toisella linjalla suorittaneiden rajavartijoiden nimet tai henkilöstönumerot, rajanylityspaikan nimen ja rajanylityksen ajankohdan.

6.   Unionin lainsäädännön mukaisen vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden piiriin kuuluvat henkilöt on tarkastettava direktiivin 2004/38/EY mukaisesti.

7.   Tallennettavia tietoja koskevista yksityiskohtaisista säännöistä säädetään liitteessä II.

8.   Jäsenvaltiot voivat myös säätää poikkeuksista tässä artiklassa säädettyihin sääntöihin, siltä osin kuin sovelletaan 5 artiklan 2 kohdan a tai b alakohtaa.

9 artikla

Rajatarkastusten lieventäminen

1.   Ulkorajoilla suoritettavia rajatarkastuksia voidaan lieventää poikkeuksellisten ja odottamattomien olosuhteiden vuoksi. Poikkeuksellisten ja odottamattomien olosuhteiden katsotaan vallitsevan silloin, kun odotusaika rajanylityspaikalla muodostuu odottamattomista tapahtumista johtuvien liikennemäärien vuoksi kohtuuttomaksi, vaikka kaikki saatavilla olevat henkilöstö-, välineistö- ja järjestelyresurssit on otettu käyttöön.

2.   Jos rajatarkastuksia lievennetään 1 kohdan mukaisesti, maahantuloliikenteeseen kohdistuvat rajatarkastukset ovat periaatteessa ensisijaisia maastalähtöliikenteeseen kohdistuviin rajatarkastuksiin nähden.

Päätöksen rajatarkastusten lieventämisestä tekee rajanylityspaikan johtava rajavartija.

Rajatarkastusten lieventäminen saa olla vain tilapäistä, se on mukautettava perusteena oleviin olosuhteisiin ja se on otettava käyttöön asteittain.

3.   Silloinkin kun rajatarkastuksia lievennetään, rajavartijan on leimattava kolmansien maiden kansalaisten matkustusasiakirjat 11 artiklan mukaisesti sekä maahantulon että maastalähdön yhteydessä.

4.   Kunkin jäsenvaltion on toimitettava Euroopan parlamentille ja komissiolle kerran vuodessa selvitys tämän artiklan soveltamisesta.

10 artikla

Erilliset kulkuväylät ja opasteet

1.   Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön erilliset kulkuväylät erityisesti ilmarajojensa ylityspaikoilla henkilöiden tarkastamiseksi 8 artiklan mukaisesti. Nämä väylät on erotettava toisistaan opasteilla, joissa on liitteessä III esitetyt merkinnät.

Jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön erilliset kulkuväylät meri- ja maarajojensa ylityspaikoilla sekä niiden jäsenvaltioiden välisillä rajoilla, jotka eivät sovella 22 artiklaa yhteisillä rajoillaan. Jos jäsenvaltiot ottavat käyttöön erilliset väylät kyseisillä rajoilla, on käytettävä liitteessä III esitetyillä merkinnöillä varustettuja opasteita.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että väylät on merkitty selkeästi, mukaan luettuina tapaukset, jolloin erillisten väylien käyttöä koskevien sääntöjen soveltamisesta luovutaan 4 kohdan mukaisesti, jotta varmistetaan mahdollisimman sujuva henkilöiden kulku rajan yli.

2.   Unionin lainsäädännön mukaisen vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden piiriin kuuluvilla henkilöillä on oikeus käyttää kulkuväyliä, jotka on merkitty liitteessä III olevan A osan opasteella (”EU, ETA, CH”). He voivat käyttää myös liitteessä III olevan B1 osan opasteella (”viisumia ei vaadita”) tai B2 osan opasteella (”kaikki passit”) merkittyjä väyliä.

Kolmannen maan kansalaisilla, jotka eivät jäsenvaltioiden ulkorajoja ylittäessään neuvoston asetuksen (EY) N:o 539/2001 mukaisesti tarvitse viisumia, sekä kolmannen maan kansalaisilla, joilla on voimassaoleva oleskelulupa tai pitkäaikaiseen oleskeluun tarkoitettu viisumi, on oikeus käyttää tämän asetuksen liitteessä III olevan B1 osan opasteella (”viisumia ei vaadita”) merkittyjä kulkuväyliä. He voivat käyttää myös tämän asetuksen liitteessä III olevan B2 osan opasteella (”kaikki passit”) merkittyjä väyliä.

Kaikkien muiden henkilöiden on käytettävä liitteessä III olevan B2 osan (”kaikki passit”) opasteella merkittyjä väyliä.

Edellä ensimmäisessä, toisessa ja kolmannessa alakohdassa tarkoitetut opasteiden merkinnät voidaan tehdä sellaiselle yhdellä tai useammalla kielellä, jonka kunkin jäsenvaltion katsoo asianmukaiseksi.

Erillisten väylien merkitseminen liitteessä III olevan B1 osan opasteella (”viisumia ei vaadita”) ei ole pakollista. Jäsenvaltiot päättävät itse käytännön tarpeiden perusteella, merkitäänkö väyliä ja millä rajanylityspaikoilla ne merkitään.

3.   Jäsenvaltiot voivat meri- ja maarajojen ylityspaikoilla erottaa toisistaan kevyen ja raskaan ajoneuvoliikenteen ja linja-autot erillisille väylille käyttäen liitteessä III olevan C osan opasteita.

Jäsenvaltiot voivat tarvittaessa käyttää näissä opasteissa erilaisia merkintöjä paikallisten olosuhteiden mukaisesti.

4.   Jos liikennemäärät jollakin rajanylityspaikalla ovat tilapäisesti epätasapainossa, toimivaltaiset viranomaiset voivat luopua erillisten väylien käyttöä koskevien sääntöjen soveltamisesta, kunnes tasapaino palautuu.

11 artikla

Matkustusasiakirjojen leimaaminen

1.   Kolmansien maiden kansalaisten matkustusasiakirjat leimataan järjestelmällisesti maahantulon ja maastalähdön yhteydessä. Maahantulo- tai maastalähtöleima merkitään erityisesti seuraaviin asiakirjoihin:

a)

kolmansien maiden kansalaisten rajanylitykseen oikeuttavat asiakirjat, joissa on voimassa oleva viisumi;

b)

niiden kolmansien maiden kansalaisten rajanylitykseen oikeuttavat asiakirjat, joille jäsenvaltio myöntää viisumin rajalla;

c)

niiden kolmansien maiden kansalaisten rajanylitykseen oikeuttavat asiakirjat, joilta ei vaadita viisumia.

2.   Maahantulon ja maastalähdön yhteydessä leimataan järjestelmällisesti niiden direktiivin 2004/38/EY soveltamisalaan kuuluvien kolmansien maiden kansalaisten matkustusasiakirjat, jotka ovat unionin kansalaisen perheenjäseniä mutta jotka eivät esitä mainitussa direktiivissä edellytettyä oleskelukorttia.

Maahantulon ja maastalähdön yhteydessä leimataan järjestelmällisesti niiden kolmansien maiden kansalaisten matkustusasiakirjat, jotka ovat unionin lainsäädännön mukaisen vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden piiriin kuuluvan kolmannen maan kansalaisen perheenjäseniä mutta jotka eivät esitä direktiivissä 2004/38/EY edellytettyä oleskelukorttia.

3.   Maahantulo- tai maastalähtöleimaa ei merkitä:

a)

valtionpäämiesten ja arvohenkilöiden matkustusasiakirjoihin, jos heidän saapumisestaan on ilmoitettu etukäteen virallisesti diplomaattiteitse;

b)

lentäjien lupakirjoihin tai ilma-aluksen miehistön todistuksiin;

c)

sellaisten merimiesten matkustusasiakirjoihin, jotka ovat jäsenvaltion alueella ainoastaan heidän aluksensa poiketessa satamaan ja kyseisen sataman alueella;

d)

niiden risteilyalusten miehistön ja matkustajien matkustusasiakirjoihin, joihin ei liitteessä VI olevan 3.2.3 kohdan mukaan kohdisteta rajatarkastuksia;

e)

Andorran, Monacon ja San Marinon kansalaisten rajanylitykseen oikeuttaviin asiakirjoihin;

f)

kansainvälisten matkustaja- ja tavarajunien miehistön matkustusasiakirjoihin;

g)

niiden kolmansien maiden kansalaisten matkustusasiakirjoihin, jotka esittävät direktiivissä 2004/38/EY edellytetyn oleskelukortin.

Kolmannen maan kansalaisen pyynnöstä maahantulo- tai maastalähtöleiman merkitsemisestä voidaan poikkeuksellisesti luopua, jos leiman merkitseminen voisi aiheuttaa asianomaiselle vakavaa haittaa. Tällaisessa tapauksessa maahantulo tai maastalähtö on kirjattava erilliseen asiakirjaan, jossa on asianomaisen henkilön nimi ja passin numero. Asiakirja on annettava kolmannen maan kansalaiselle. Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat tilastoida tällaiset poikkeustapaukset ja toimittaa nämä tilastot komissiolle.

4.   Leimaamista koskevat käytännön menettelytavat esitetään liitteessä IV.

5.   Kolmansien maiden kansalaisille on mahdollisuuksien mukaan ilmoitettava, että rajavartija on velvollinen leimaamaan heidän matkustusasiakirjansa maahantulon ja maastalähdön yhteydessä jopa silloin, kun tarkastuksia on lievennetty 9 artiklan mukaisesti.

12 artikla

Olettamus oleskelun kestoa koskevien vaatimusten täyttämisestä

1.   Jos kolmannen maan kansalaisen matkustusasiakirjassa ei ole maahantuloleimaa, toimivaltaiset kansalliset viranomaiset voivat olettaa, että haltija ei täytä tai ei enää täytä asianomaisessa jäsenvaltiossa sovellettavia oleskelun kestoa koskevia vaatimuksia.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettu olettamus voidaan kumota, jos kolmannen maan kansalainen esittää millä tahansa tavalla uskottavan todisteen, kuten matkalipun tai oleskeluaan jäsenvaltioiden alueen ulkopuolella koskevan todisteen, joka osoittaa, että hän on noudattanut lyhytaikaisen oleskelun kestoa koskevia vaatimuksia.

Tällaisessa tapauksessa:

a)

jos kolmannen maan kansalainen tavataan Schengenin säännöstöä täysimääräisesti soveltavien jäsenvaltioiden alueelta, toimivaltaisten viranomaisten on merkittävä kolmannen maan kansalaisen matkustusasiakirjaan kansallisen lainsäädännön ja käytänteen mukaisesti ajankohta, jolloin hän ylitti yhden Schengenin säännöstöä täysimääräisesti soveltavan jäsenvaltion ulkorajan, ja vastaava rajanylityspaikka;

b)

jos kolmannen maan kansalainen tavataan sellaisen jäsenvaltion alueelta, jonka osalta vuoden 2003 liittymisasiakirjan 3 artiklan 2 kohdassa, vuoden 2005 liittymisasiakirjan 4 artiklan 2 kohdassa ja vuoden 2011 liittymisasiakirjan 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua päätöstä ei ole vielä tehty, toimivaltaisten viranomaisten on merkittävä kolmannen maan kansalaisen matkustusasiakirjaan kansallisen lainsäädännön ja käytänteen mukaisesti ajankohta, jolloin hän ylitti tällaisen jäsenvaltion ulkorajan, ja vastaava rajanylityspaikka.

Edellä a ja b alakohdassa tarkoitettujen merkintöjen lisäksi asianomaiselle kolmannen maan kansalaiselle voidaan antaa liitteessä VIII esitetty lomake.

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava toisilleen sekä komissiolle ja neuvoston pääsihteeristölle tässä artiklassa tarkoitettua merkintää koskevat kansalliset käytänteensä.

3.   Jos 1 kohdassa tarkoitettua olettamusta ei kumota, kolmannen maan kansalainen voidaan palauttaa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/115/EY (28) ja tuon direktiivin mukaisen jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

4.   Maastalähtöleiman puuttuessa sovelletaan 1 ja 2 kohdan asianomaisia säännöksiä soveltuvin osin.

13 artikla

Rajojen valvonta

1.   Rajojen valvonnan pääasiallisena tavoitteena on estää luvattomat rajanylitykset, torjua rajatylittävää rikollisuutta ja toteuttaa rajan laittomasti ylittäneisiin henkilöihin kohdistuvia toimenpiteitä. Henkilö, joka on ylittänyt laittomasti rajan ja jolla ei ole oikeutta oleskella asianomaisen jäsenvaltion alueella, on otettava kiinni ja häneen on sovellettava direktiivin 2008/115/EY mukaisia menettelyjä.

2.   Rajojen valvonnan suorittamiseksi rajavartijat käyttävät kiinteitä tai liikkuvia yksiköitä.

Valvonta suoritetaan siten, että pyritään estämään henkilöitä kiertämästä rajanylityspaikoilla tehtäviä tarkastuksia.

3.   Rajanylityspaikkojen välistä valvontaa suorittavien rajavartijoiden lukumäärä ja menettelyt on mukautettava olemassa oleviin tai ennakoituihin riskeihin ja uhkiin. Valvontajaksoja on muutettava usein ja yllättäen, niin että luvaton rajanylitys on aina vaarassa paljastua.

4.   Valvonnan toteuttavat kiinteät tai liikkuvat yksiköt, jotka suorittavat tehtävänsä partioimalla tai sijoittumalla ongelmallisiksi tunnettuihin tai katsottuihin paikkoihin, koska valvonnan tarkoituksena on ottaa kiinni rajaa laittomasti ylittävät henkilöt. Valvonta voidaan toteuttaa myös teknisin keinoin kuten sähköisin laittein.

5.   Siirretään komissiolle 37 artiklan mukaisesti valta antaa delegoituja säädöksiä valvontaa koskevista lisätoimenpiteistä.

14 artikla

Pääsyn epääminen

1.   Pääsy jäsenvaltioiden alueelle on evättävä kolmannen maan kansalaiselta, joka ei täytä kaikkia 6 artiklan 1 kohdassa säädettyjä maahantuloedellytyksiä ja joka ei kuulu 6 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuihin henkilöryhmiin. Tämä ei kuitenkaan rajoita turvapaikkaoikeutta koskevien erityismääräysten soveltamista eikä kansainvälistä suojelua tai viisumien myöntämistä pitkäaikaista oleskelua varten.

2.   Pääsy voidaan evätä vain perustellulla päätöksellä, jossa ilmoitetaan epäämisen täsmälliset syyt. Päätöksen tekee kansallisen lainsäädännön mukaan toimivaltainen viranomainen. Se tulee voimaan välittömästi.

Perusteltu päätös, jossa ilmoitetaan epäämisen täsmälliset syyt, annetaan liitteessä V olevassa B osassa olevalla vakiomuotoisella lomakkeella, jonka pääsyn epäämisasioissa kansallisen lainsäädännön mukaan toimivaltainen viranomainen täyttää. Täytetty vakiomuotoinen lomake annetaan asianomaiselle kolmannen maan kansalaiselle, jonka on merkittävä lomakkeeseen kuittaus pääsyn epäämispäätöksen vastaanottamisesta.

3.   Henkilöillä, joiden pääsy on evätty, on oikeus hakea muutosta päätökseen. Muutoksenhaku on tehtävä kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Kolmannen maan kansalaiselle on myös annettava kirjallinen tieto yhteyspisteistä, jotka voivat antaa tietoja edustajista, jotka kansallisen lainsäädännön mukaan ovat toimivaltaisia toimimaan kolmannen maan kansalaisen puolesta.

Muutoksenhaku ei lykkää pääsyn epäämispäätöksen täytäntöönpanoa.

Jos pääsyn epäämispäätös todetaan muutoksenhaun tuloksena perusteettomaksi, kolmannen maan kansalaisella on oikeus siihen, että pääsyn evännyt jäsenvaltio oikaisee mitätöidyn maahantuloleiman ja merkityt muut mitätöinnit tai lisäykset, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kansallisen lainsäädännön mukaisen korvauksen myöntämistä.

4.   Rajavartijoiden on huolehdittava siitä, että kolmannen maan kansalainen, jolta on evätty pääsy, ei mene asianomaisen jäsenvaltion alueelle.

5.   Jäsenvaltioiden on tilastoitava sellaisten henkilöiden määrä, joilta on evätty pääsy, epäämisen perusteet, sellaisten henkilöiden kansalaisuus, joilta on evätty pääsy, ja sen rajan tyyppi (maa-, ilma- vai meriraja), jolla heiltä evättiin pääsy, ja toimitettava nämä tilastot vuosittain komissiolle (Eurostat) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 862/2007 (29) mukaisesti.

6.   Pääsyn epäämistä koskevat yksityiskohtaiset säännöt ovat liitteessä V olevassa A osassa.

III LUKU

Rajavalvonnan ja jäsenvaltioiden välisen yhteistyön voimavarat ja henkilöstö

15 artikla

Rajavalvonnan voimavarat ja henkilöstö

Jäsenvaltioiden on osoitettava riittävästi asianmukaista henkilökuntaa ja voimavaroja 7–14 artiklan mukaiseen rajavalvontaan ulkorajoilla, jotta ne voivat varmistaa ulkorajojensa valvonnan tehokkuuden ja yhtenäisen korkean tason.

16 artikla

Valvonnan toteuttaminen

1.   Edellä olevien 7–14 artiklan mukaisen rajavalvonnan toteuttavat rajavartijat tämän asetuksen säännösten ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

Tämä asetus ei vaikuta niihin valtuuksiin, jotka rajavartijoilla rajavalvontaa suorittaessaan on ryhtyä rikosoikeudellisiin toimiin kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja jotka eivät kuulu tämän asetuksen soveltamisalaan.

Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että rajavartijat ovat alaan erikoistuneita ja asianmukaisen koulutuksen saaneita ammattilaisia, ottaen huomioon asetuksella (EY) N:o 2007/2004 perustetun Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston, jäljempänä ’virasto’, laatimat ja edelleen kehittämät rajavartijakoulutuksen yhteiset perusvaatimukset. Koulutusvaatimuksiin on sisällytettävä erityiskoulutusta sellaisten tilanteiden havaitsemiseksi ja käsittelemiseksi, joihin liittyy haavoittuvassa asemassa olevia henkilöitä, kuten ilman huoltajaa matkustavia alaikäisiä ja ihmiskaupan uhreja. Jäsenvaltioiden on viraston tuella rohkaistava rajavartijoita opiskelemaan vieraita kieliä, joita he tarvitsevat tehtäviensä hoitamiseksi.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle 39 artiklan mukaisesti luettelo kansallisista viranomaisista, jotka niiden kansallisen lainsäädännön mukaan vastaavat rajavalvonnasta.

3.   Rajojen tehokkaan valvonnan varmistamiseksi kunkin jäsenvaltion on huolehdittava siitä, että sen rajavalvonnasta vastaavat kansalliset viranomaiset tekevät kiinteästi ja jatkuvasti yhteistyötä.

17 artikla

Jäsenvaltioiden välinen yhteistyö

1.   Jäsenvaltioiden on avustettava toisiaan ja tehtävä keskenään kiinteästi ja jatkuvasti yhteistyötä rajavalvonnan tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi 7–16 artiklan mukaisesti. Niiden on huolehdittava kaikkien asiaankuuluvien tietojen vaihdosta.

2.   Jäsenvaltioiden välistä operatiivista yhteistyötä ulkorajojen valvonnan alalla koordinoi virasto.

3.   Viraston toimivaltuuksia rajoittamatta jäsenvaltiot voivat jatkaa operatiivista yhteistyötä muiden jäsenvaltioiden ja/tai kolmansien maiden kanssa ulkorajoilla, yhteyshenkilöiden vaihto mukaan luettuna, jos tällainen yhteistyö täydentää viraston toimintaa.

Jäsenvaltioiden on pidättäydyttävä kaikesta toiminnasta, joka saattaisi haitata viraston toimintaa tai sen tavoitteiden saavuttamista.

Jäsenvaltioiden on raportoitava virastolle virastosta riippumattomista operatiivisista toimista, joita ne toteutettavat ulkorajoilla.

4.   Jäsenvaltioiden on järjestettävä rajavalvonnan säännöstöä ja perusoikeuksia koskevaa koulutusta. Sitä varten on otettava huomioon viraston asettamat ja sen edelleen kehittelemät yhteiset koulutusvaatimukset.

18 artikla

Yhteinen valvonta

1.   Jäsenvaltiot, jotka eivät sovella 22 artiklaa yhteisillä maarajoillaan, voivat kyseisen artiklan soveltamisen alkamispäivään asti valvoa yhdessä näitä yhteisiä rajojaan, jolloin henkilö voidaan pysäyttää vain kerran maahantulo- ja maastalähtötarkastuksen suorittamiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 7–14 artiklan säännöksistä johtuvaa kunkin jäsenvaltion yksittäistä vastuuta.

Jäsenvaltiot voivat tätä varten sopia keskenään kahdenvälisistä järjestelyistä.

2.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle 1 kohdan mukaisesti sopimistaan järjestelyistä.

IV LUKU

Erityissäännöt rajatarkastuksia varten

19 artikla

Erityissäännöt erityyppisiä rajoja ja jäsenvaltioiden ulkorajojen ylityksessä käytettäviä eri kulkuneuvoja varten

Liitteessä VI olevia erityissääntöjä sovelletaan erityyppisillä rajoilla suoritettavissa tarkastuksissa ja tarkastettaessa erilaisia rajan ylityksessä käytettäviä kulkuneuvoja.

Näissä erityissäännöissä voi olla poikkeuksia 5 ja 6 ja 8–14 artiklasta.

20 artikla

Erityissäännöt tietyille henkilöryhmille suoritettavista tarkastuksista

1.   Liitteessä VII olevia erityissääntöjä sovelletaan tarkastuksissa, jotka suoritetaan seuraaville henkilöryhmille:

a)

valtionpäämiehet ja heidän valtuuskuntiensa jäsenet;

b)

ilma-alusten ohjaajat ja muut miehistön jäsenet;

c)

merimiehet;

d)

diplomaatti-, virkamatka- tai virkapassin haltijat sekä kansainvälisten järjestöjen jäsenet;

e)

rajatyöntekijät;

f)

alaikäiset;

g)

pelastuspalvelut, poliisi ja palolaitos sekä rajavartijat;

h)

offshore-työntekijät.

Näissä erityissäännöissä voi olla poikkeuksia 5 ja 6 ja 8–14 artiklasta.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle 39 artiklan mukaisesti mallit henkilökorteista, joita niiden ulkoasiainministeriöt myöntävät diplomaatti- ja konsuliedustustojen akkreditoiduille jäsenille ja heidän perheenjäsenilleen.

V LUKU

Erityistoimenpiteet ulkorajojen valvontaan liittyvien vakavien puutteiden osalta

21 artikla

Toimenpiteet ulkorajoilla ja viraston tuki

1.   Jos asetuksen (EU) N:o 1053/2013 14 artiklan nojalla laaditussa arviointikertomuksessa havaitaan vakavia puutteita ulkorajojen valvonnassa, komissio voi mainitun asetuksen 15 artiklassa tarkoitettujen suositusten noudattamisen varmistamiseksi täytäntöönpanosäädöksellä suosittaa arvioidulle jäsenvaltiolle, että tämä toteuttaisi eräitä erityistoimenpiteitä, esimerkiksi jonkin tai molemmat seuraavista:

a)

otetaan käyttöön Euroopan rajavartijaryhmät asetuksen (EY) N:o 2007/2004 säännösten mukaisesti;

b)

riskinarviointiin perustuvat jäsenvaltion strategiset suunnitelmat, myös tiedot henkilöstön ja kaluston käytöstä, toimitetaan virastolle, jotta se antaisi niistä lausuntonsa.

Tämä täytäntöönpanosäädös hyväksytään 38 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2.   Komissio ilmoittaa 38 artiklan 1 kohdan nojalla perustetulle komitealle säännöllisesti tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen toimenpiteiden toteuttamisen edistymisestä ja vaikutuksesta havaittuihin puutteisiin.

Se ilmoittaa niistä myös Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

3.   Jos 1 kohdassa tarkoitetussa arviointikertomuksessa on todettu, että arvioitu jäsenvaltio laiminlyö vakavasti velvoitteitaan ja joutuu sen vuoksi antamaan kolmen kuukauden kuluessa selvityksen asiaankuuluvan toimintasuunnitelman täytäntöönpanosta asetuksen (EU) N:o 1053/2013 16 artiklan 4 kohdan mukaisesti, ja jos komissio toteaa kyseisen kolmen kuukauden määräajan jälkeen, että tilanne on säilynyt entisellään, se voi käynnistää tämän asetuksen 29 artiklassa säädetyn menettelyn soveltamisen edellyttäen, että kaikki ehdot käynnistämiselle täyttyvät.

III OSASTO

SISÄRAJAT

I LUKU

Rajavalvonnan puuttuminen sisärajoilta

22 artikla

Sisärajojen ylittäminen

Sisärajat voidaan ylittää kaikkialta ilman, että henkilöihin heidän kansalaisuudestaan riippumatta kohdistettaisiin rajatarkastuksia.

23 artikla

Alueen sisällä tehtävät tarkastukset

Rajavalvonnan puuttuminen sisärajoilta ei vaikuta:

a)

jäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten kansallisen lainsäädännön nojalla käyttämiin poliisivaltuuksiin, kunhan valtuuksien käyttämisellä ei ole vastaavaa vaikutusta kuin rajatarkastuksilla; tätä sovelletaan myös raja-alueilla. Poliisivaltuuksien käyttämistä ei voida rinnastaa rajatarkastusten suorittamiseen, siten kuin ensimmäisessä virkkeessä tarkoitetaan, jos:

i)

poliisitoimenpiteen tarkoituksena ei ole rajavalvonta;

ii)

poliisitoimenpiteet perustuvat poliisin yleisiin tietoihin ja kokemuksiin, jotka koskevat yleiseen turvallisuuteen kohdistuvia uhkia, ja niiden erityisenä tarkoituksena on torjua rajat ylittävää rikollisuutta;

iii)

poliisitoimenpiteet suunnitellaan ja toteutetaan henkilöihin ulkorajoilla järjestelmällisesti kohdistuvista rajatarkastuksista selkeästi poikkeavalla tavalla;

iv)

poliisitoimenpiteet toteutetaan satunnaistarkastuksina;

b)

kunkin jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön nojalla toimivaltaisten viranomaisten, satama- tai lentoasemavirkailijoiden tai liikenteenharjoittajien satamissa ja lentoasemilla suorittamiin henkilöiden turvatarkastuksiin edellyttäen, että samanlaisia tarkastuksia tehdään myös henkilöille, jotka matkustavat jäsenvaltion sisällä;

c)

jäsenvaltion mahdollisuuteen säätää omassa lainsäädännössään velvollisuudesta pitää hallussa tai mukana asiakirjoja;

d)

jäsenvaltion mahdollisuuteen säätää, että kolmansien maiden kansalaisilla on velvollisuus ilmoittaa läsnäolostaan jäsenvaltion alueella tarkastusten asteittaisesta lakkauttamisesta yhteisillä rajoilla 14 päivänä kesäkuuta 1985 Benelux-talousliiton valtioiden, Saksan liittotasavallan ja Ranskan tasavallan hallitusten välillä tehdyn Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen (Schengenin sopimus) 22 artiklan määräysten mukaisesti.

24 artikla

Liikenne-esteiden poistaminen teiden rajanylityspaikoilta sisärajoilla

Jäsenvaltioiden on poistettava kaikki liikenteen sujuvuutta haittaavat esteet teiden rajanylityspaikoilta sisärajoilla, erityisesti nopeusrajoitukset, jotka eivät perustu yksinomaan liikenneturvallisuutta koskeviin näkökohtiin.

Jäsenvaltioilla on samanaikaisesti oltava valmiudet tarkastusten suorittamiseen siltä varalta, että sisärajavalvonta palautetaan.

II LUKU

Rajavalvonnan väliaikainen palauttaminen sisärajoille

25 artikla

Yleiset puitteet rajavalvonnan väliaikaiselle palauttamiselle sisärajoille

1.   Jos alueella, jolla ei suoriteta sisärajavalvontaa, yleiseen järjestykseen tai sisäiseen turvallisuuteen kohdistuu jäsenvaltiossa vakava uhka, jäsenvaltio voi poikkeuksellisesti palauttaa rajavalvonnan kaikille sisärajoilleen tai niiden tiettyihin osiin rajoitetuksi, enintään 30 vuorokauden ajaksi tai, jos vakava uhka kestää pitempään kuin 30 vuorokautta, sen arvioidun keston ajaksi. Sisärajoille väliaikaisesti palautetun rajavalvonnan laajuus ja kesto eivät saa ylittää sitä, mikä on uhan vakavuuden vuoksi ehdottoman välttämätöntä.

2.   Rajavalvonta voidaan palauttaa sisärajoille ainoastaan viimeisenä keinona ja 27, 28 ja 29 artiklan mukaisesti. Jäljempänä 26 ja 30 artiklassa tarkoitetut arviointiperusteet on otettava huomioon kussakin tapauksessa, jossa 27, 28 tai 29 artiklan nojalla harkitaan päätöstä rajavalvonnan palauttamisesta sisärajoille.

3.   Jos yleiseen järjestykseen tai sisäiseen turvallisuuteen kohdistuva vakava uhka jatkuu asianomaisessa jäsenvaltiossa pitempään kuin tämän artiklan 1 kohdassa säädetyn ajan, kyseinen jäsenvaltio voi pidentää rajavalvontaa sisärajoillaan 26 artiklassa säädetyt arviointiperusteet huomioon ottaen ja 27 artiklassa säädettyä menettelyä noudattaen enintään 30 vuorokautta kerrallaan tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen syiden perusteella ja ottaen huomioon mahdolliset uudet tekijät.

4.   Kokonaisajanjakso, jonka aikana rajavalvonta on palautettuna sisärajoille, myös tämän artiklan 3 kohdan mukaisten jatkamisten perusteella, ei saa ylittää kuutta kuukautta. Kokonaisajanjaksoa voidaan jatkaa 29 artiklassa tarkoitetuissa poikkeuksellisissa olosuhteissa kahden vuoden enimmäiskestoon saakka mainitun artiklan 1 kohdan mukaisesti.

26 artikla

Perusteet rajavalvonnan väliaikaiselle palauttamiselle sisärajoille

Kun jäsenvaltio päättää viimeisenä keinona palauttaa rajavalvonnan väliaikaisesti sen yhdelle tai useammalle sisärajalle tai sisärajan osalle taikka päättää jatkaa tällaista palauttamista 25 artiklan tai 28 artiklan 1 kohdan mukaisesti, sen on arvioitava, missä määrin tällainen toimenpide todennäköisesti lieventää asianmukaisesti yleiseen järjestykseen tai sisäiseen turvallisuuteen kohdistuvaa uhkaa, ja arvioitava toimenpiteen oikeasuhteisuutta suhteessa kyseiseen uhkaan. Tällaista arviointia suoritettaessa jäsenvaltion on otettava erityisesti huomioon seuraavat näkökohdat:

a)

mahdollisten uhkien todennäköinen vaikutus yleiseen järjestykseen tai sisäiseen turvallisuuteen, myös terroritekojen tai -uhkien sekä järjestäytyneen rikollisuuden aiheuttamien uhkien seurauksena;

b)

tällaisen toimenpiteen todennäköinen vaikutus henkilöiden vapaaseen liikkuvuuteen alueella, jolla ei suoriteta sisärajavalvontaa.

27 artikla

Menettely rajavalvonnan väliaikaiseksi palauttamiseksi sisärajoille 25 artiklan nojalla

1.   Kun jäsenvaltio suunnittelee rajavalvonnan palauttamista sisärajoille 25 artiklan nojalla, sen on ilmoitettava asiasta muille jäsenvaltioille ja komissiolle viimeistään neljä viikkoa ennen suunniteltua palauttamista tai tätä lyhyemmän ajan kuluessa, jos rajavalvonnan sisärajoille palauttamisen tarpeen aiheuttavat olosuhteet ovat käyneet ilmi alle neljä viikkoa ennen suunniteltua palauttamista. Jäsenvaltion on annettava tässä yhteydessä seuraavat tiedot:

a)

ehdotetun palauttamisen syyt, myös kaikki merkitykselliset yksityiskohtaiset tiedot tapahtumista, jotka muodostavat vakavan uhkan sen yleiselle järjestykselle tai sisäiselle turvallisuudelle;

b)

ehdotetun palauttamisen laajuus ja tiedot siitä, mihin osaan tai osiin sisärajoja rajavalvonta on tarkoitus palauttaa;

c)

vahvistettujen rajanylityspaikkojen nimet;

d)

suunnitellun palauttamisen päivämäärä ja kesto;

e)

tarvittaessa toimenpiteet, jotka muiden jäsenvaltioiden on määrä toteuttaa.

Ensimmäisen alakohdan mukaisen ilmoituksen voivat tehdä myös kaksi jäsenvaltiota tai useampi jäsenvaltio yhdessä.

Komissio voi tarvittaessa pyytää asianomaiselta jäsenvaltiolta tai asianomaisilta jäsenvaltioilta lisätietoja.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetut tiedot on toimitettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle samanaikaisesti, kun ne toimitetaan muille jäsenvaltioille ja komissiolle mainitun kohdan nojalla.

3.   Jäsenvaltio, joka tekee 1 kohdan mukaisen ilmoituksen, voi kansallista lainsäädäntöä noudattaen tarvittaessa päättää turvallisuusluokitella osia tiedoista.

Tällainen turvallisuusluokittelu ei estä komissiota antamasta tietoja Euroopan parlamentin saataville. Tämän artiklan mukaisesti Euroopan parlamentille toimitettujen tietojen ja asiakirjojen lähettämisessä ja käsittelyssä on noudatettava Euroopan parlamentin ja komission välillä sovellettavia sääntöjä luottamuksellisten tietojen toimittamisesta ja käsittelystä.

4.   Asianomaisen jäsenvaltion tehtyä 1 kohdan mukaisen ilmoituksen komissio tai jokin muu jäsenvaltio voi antaa asiasta lausunnon 5 kohdan mukaisia neuvotteluja varten, tämän kuitenkaan rajoittamatta SEUT 72 artiklan soveltamista.

Jos komissio ilmoitukseen sisältyvien tai saamiensa muiden lisätietojen perusteella on epävarma siitä, onko sisärajavalvonnan suunniteltu palauttaminen tarpeellista tai oikeasuhteista, tai jos se katsoo, että kuuleminen ilmoituksen jostakin näkökohdasta olisi asianmukaista, se antaa asiasta lausunnon.

5.   Tiedoista, joita 1 kohdassa tarkoitetaan, ja komission tai jonkin muun jäsenvaltion 4 kohdan nojalla antamasta lausunnosta on neuvoteltava, muun muassa tarvittaessa yhteisissä kokouksissa, rajavalvonnan palauttamista sisärajoille suunnittelevan jäsenvaltion, muiden jäsenvaltioiden, erityisesti niiden, joihin tällaiset toimenpiteet vaikuttavat suoraan, ja komission kesken, jotta tarvittaessa voidaan järjestää jäsenvaltioiden keskinäistä yhteistyötä ja arvioida toimenpiteiden oikeasuhteisuutta niihin tapahtumiin ja yleiseen järjestykseen tai sisäiseen turvallisuuteen kohdistuviin uhkiin nähden, jotka antavat aihetta rajavalvonnan palauttamiseen.

6.   Edellä 5 kohdassa tarkoitetut neuvottelut on käytävä vähintään kymmenen vuorokautta ennen kuin rajavalvonta on tarkoitus palauttaa.

28 artikla

Erityismenettely välittömiä toimia edellyttävissä tapauksissa

1.   Jos jäsenvaltion yleiseen järjestykseen tai sisäiseen turvallisuuteen kohdistuva vakava uhka edellyttää välittömien toimien toteuttamista, asianomainen jäsenvaltio voi poikkeuksellisesti palauttaa rajavalvonnan sisärajoille välittömästi enintään kymmenen vuorokauden rajoitetuksi ajaksi.

2.   Jos jäsenvaltio palauttaa rajavalvonnan sisärajoille, sen on ilmoitettava asiasta samanaikaisesti muille jäsenvaltioille ja komissiolle ja esitettävä 27 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot, myös perustelut tässä artiklassa säädetyn menettelyn soveltamiselle. Komissio voi kuulla muita jäsenvaltioita välittömästi saatuaan ilmoituksen.

3.   Jos yleiseen järjestykseen tai jäsenvaltion sisäiseen turvallisuuteen kohdistuva vakava uhka jatkuu pitempään kuin tämän artiklan 1 kohdassa säädetyn ajan, jäsenvaltio voi päättää jatkaa rajavalvontaa sisärajoilla enintään 20 vuorokautta kerrallaan. Asianomaisen jäsenvaltion on tällöin otettava huomioon 26 artiklassa tarkoitetut perusteet, mukaan lukien päivitetty arvio toimenpiteen tarpeellisuudesta ja oikeasuhteisuudesta, ja mahdolliset uudet tekijät.

Jos tällainen jatkamista koskeva päätös tehdään, sovelletaan 27 artiklan 4 ja 5 kohdan säännöksiä soveltuvin osin ja neuvottelut käydään viipymättä sen jälkeen, kun komissiolle ja jäsenvaltioille on ilmoitettu jatkamista koskevasta päätöksestä.

4.   Kokonaisajanjakso, jonka aikana rajavalvonta on palautettuna sisärajoille tämän artiklan 1 kohdan mukaisen alkuperäisen ajanjakson ja tämän artiklan 3 kohdan mukaisten jatkamisten perusteella, ei saa ylittää kahta kuukautta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 25 artiklan 4 kohdan soveltamista.

5.   Komissio ilmoittaa Euroopan parlamentille viipymättä tämän artiklan mukaisesti tehdyistä ilmoituksista.

29 artikla

Erityismenettely alueen, jolla ei suoriteta sisärajavalvontaa, yleistä toimivuutta uhkaavissa poikkeuksellisissa olosuhteissa

1.   Poikkeuksellisissa olosuhteissa, joissa alueen, jolla ei suoriteta sisärajavalvontaa, yleinen toimivuus on vaarantunut 21 artiklassa tarkoitettujen, ulkorajojen valvontaan liittyvien jatkuvien vakavien puutteiden johdosta, ja siinä määrin kuin nämä olosuhteet muodostavat vakavan uhan yleiselle järjestykselle tai sisäiselle turvallisuudelle alueella, jolla ei suoriteta sisärajavalvontaa, tai sen osissa, jäsenvaltiot voivat tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti palauttaa rajavalvonnan sisärajoille enintään kuuden kuukauden ajaksi. Tätä ajanjaksoa voidaan jatkaa enintään kolme kertaa uudella enintään kuuden kuukauden jaksolla, jos kyseiset poikkeukselliset olosuhteet jatkuvat edelleen.

2.   Jos kaikki muut toimenpiteet, erityisesti 21 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet, ovat riittämättömät lievittämään tehokkaasti havaittua vakavaa uhkaa, neuvosto voi suosittaa viimeisenä keinona ja toimenpiteenä yhteisten etujen turvaamiseksi -alueella, jolla ei suoriteta sisärajavalvontaa, yhdelle tai useammalle tietylle jäsenvaltiolle, että se päättäisi tai nämä päättäisivät palauttaa rajavalvonnan kaikille sisärajoilleen tai niiden tiettyihin osiin. Neuvoston suositus perustuu komission ehdotukseen. Jäsenvaltiot voivat pyytää komissiota esittämään neuvostolle tällaisen ehdotuksen suositukseksi.

Neuvosto ilmoittaa suosituksessaan ainakin 27 artiklan 1 kohdan a–e alakohdassa tarkoitetut tiedot.

Neuvosto voi suosittaa rajavalvonnan jatkamista tämän kohdan ensimmäisessä ja toisessa alakohdassa säädettyjen ehtojen ja menettelyn mukaisesti.

Ennen kuin jäsenvaltio palauttaa rajavalvonnan kaikille sisärajoilleen tai niiden tiettyihin osiin tämän kohdan nojalla, sen on ilmoitettava tästä muille jäsenvaltioille, Euroopan parlamentille ja komissiolle.

3.   Jos jokin jäsenvaltio ei pane täytäntöön 2 kohdassa tarkoitettua suositusta, kyseisen jäsenvaltion on viipymättä ilmoitettava kirjallisesti perustelunsa komissiolle.

Komissio esittää tällöin Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, jossa se arvioi kyseisen jäsenvaltion esittämiä perusteluja sekä seurauksia yhteisten etujen turvaamiselle alueella, jolla ei suoriteta sisärajavalvontaa.

4.   Asianmukaisesti perustelluissa kiireellisissä tapauksissa, jotka liittyvät tilanteisiin, joissa sisärajoilla suoritettavan rajavalvonnan jatkamista 2 kohdan mukaisesti edellyttävät olosuhteet käyvät ilmi vasta alle 10 vuorokautta ennen edeltävän rajavalvonnan palauttamista koskevan ajanjakson päättymistä, komissio voi antaa mahdollisesti tarvittavia suosituksia välittömästi sovellettavilla täytäntöönpanosäädöksillä 38 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti. Komissio toimittaa neuvostolle tämän artiklan 2 kohdan mukaisen ehdotuksen suositukseksi 14 päivän kuluessa sellaisten suositusten hyväksymisestä.

5.   Tämä artikla ei rajoita niitä toimenpiteitä, joita jäsenvaltiot voivat toteuttaa 25, 27 ja 28 artiklan nojalla, jos yleiseen järjestykseen tai sisäiseen turvallisuuteen kohdistuu vakava uhka.

30 artikla

Rajavalvonnan väliaikaista palauttamista sisärajoille koskevat perusteet alueen, jolla ei suoriteta sisärajavalvontaa, yleistä toimivuutta uhkaavissa poikkeuksellisissa olosuhteissa

1.   Neuvoston suosittaessa 29 artiklan 2 kohdan mukaisesti viimeisenä keinona rajavalvonnan väliaikaista palauttamista yhdelle tai useammalle sisärajalle tai sisärajan osalle se arvioi, missä määrin tällainen toimenpide todennäköisesti lieventää asianmukaisesti yleiseen järjestykseen tai sisäiseen turvallisuuteen kohdistuvaa uhkaa alueella, jolla ei suoriteta sisärajavalvontaa, ja arvioi toimenpiteen oikeasuhteisuuden suhteessa kyseiseen uhkaan. Arviointi perustuu asianomaisen jäsenvaltion tai asianomaisten jäsenvaltioiden ja komission toimittamiin yksityiskohtaisiin tietoihin ja mahdollisiin muihin merkityksellisiin tietoihin, kuten mahdollisiin tämän artiklan 2 kohdan mukaisesti saatuihin tietoihin. Arviointia suoritettaessa on otettava huomioon erityisesti seuraavaa:

a)

sellaisten teknisten tai taloudellisten tukitoimenpiteiden saatavuus, joihin voitaisiin turvautua tai on turvauduttu kansallisella tai unionin tasolla taikka niillä molemmilla, mukaan lukien apu unionin toimielimiltä, elimiltä ja laitoksilta, kuten virastolta, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 439/2010 (30) perustetulta Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirastolta tai päätöksellä 2009/371/YOS perustetulta Euroopan poliisivirastolta (Europol), sekä se, missä määrin tällaiset toimenpiteet todennäköisesti asianmukaisesti lieventävät yleiseen järjestykseen tai sisäiseen turvallisuuteen kohdistuvia uhkia alueella, jolla ei suoriteta sisärajavalvontaa;

b)

arviointi- ja valvontamekanismin asetuksen (EU) N:o 1053/2013 nojalla hyväksytyissä arvioinneissa todettujen ulkorajavalvontaan liittyvien vakavien puutteiden nykyinen ja todennäköinen tuleva vaikutus; missä määrin tällaiset vakavat puutteet muodostavat vakavia uhkia yleiselle järjestykselle tai sisäiselle turvallisuudelle alueella, jolla ei suoriteta sisärajavalvontaa;

c)

rajavalvonnan palauttamisen sisärajoille todennäköinen vaikutus henkilöiden vapaaseen liikkuvuuteen alueella, jolla ei suoriteta sisärajavalvontaa.

2.   Komissio voi ennen kuin se antaa 29 artiklan 2 kohdan mukaisesti ehdotuksen neuvoston suositukseksi:

a)

pyytää jäsenvaltioilta, virastolta, Europolilta tai muilta unionin toimielimiltä, elimiltä tai laitoksilta lisätietoja;

b)

tehdä tarkastuskäyntejä jäsenvaltioiden ja viraston, Europolin tai minkä tahansa muun asian kannalta merkityksellisen unionin toimielimen, elimen tai laitoksen asiantuntijoiden tuella saadakseen tai tarkistaakseen tietoja, jotka ovat olennaisia mainitun suosituksen kannalta.

31 artikla

Tiedottaminen Euroopan parlamentille ja neuvostolle

Komissio ja asianomainen jäsenvaltio tai asianomaiset jäsenvaltiot ilmoittavat Euroopan parlamentille ja neuvostolle mahdollisimman pian syistä, jotka saattavat johtaa 21 artiklan ja 25–30 artiklan soveltamiseen.

32 artikla

Sovellettavat säännökset palautettaessa rajavalvonta sisärajoille

Kun rajavalvonta palautetaan sisärajoille, sovelletaan II osaston asiaankuuluvia säännöksiä soveltuvin osin.

33 artikla

Selvitys rajavalvonnan palauttamisesta sisärajoille

Rajavalvontaa sisärajoilla suorittaneen jäsenvaltion on viimeistään neljä viikkoa sen jälkeen, kun rajavalvonta on lopetettu sisärajoilta, esitettävä Euroopan parlamentille, neuvostolle ja komissiolle selvitys rajavalvonnan palauttamisesta sisärajoille ja käsiteltävä siinä erityisesti alustavaa arviointia ja sitä, miten 26, 28 ja 30 artiklassa tarkoitettuja perusteita on noudatettu, tarkastusten suorittamista, käytännön yhteistyötä naapurijäsenvaltioiden kanssa, vaikutusta henkilöiden vapaaseen liikkuvuuteen, rajavalvonnan sisärajoille palauttamisen tehokkuutta, muun muassa rajavalvonnan palauttamisen oikeasuhteisuuden jälkikäteistä arviointia.

Komissio voi antaa lausunnon tästä jälkiarvioinnista rajavalvonnan väliaikaisesta palauttamisesta yhdelle tai useammalle sisärajalle tai sisärajan osalle.

Komissio esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle vähintään vuosittain kertomuksen siitä, miten alue, jolla ei suoriteta sisärajavalvontaa, toimii. Kertomukseen sisällytetään luettelo kaikista kyseisen vuoden aikana tehdyistä sisärajavalvonnan palauttamista koskevista päätöksistä.

34 artikla

Tiedottaminen yleisölle

Komissio ja asianomainen jäsenvaltio tiedottavat koordinoidusti yleisölle päätöksestä palauttaa rajavalvonta sisärajoille ja ilmoittavat erityisesti tällaisen toimenpiteen alkamis- ja päättymispäivän, elleivät erittäin tärkeät turvallisuussyyt ole tämän esteenä.

35 artikla

Luottamuksellisuus

Muiden jäsenvaltioiden, Euroopan parlamentin ja komission on pidettävä asianomaisen jäsenvaltion pyynnöstä rajavalvonnan palauttamisen ja jatkamisen ja 33 artiklan mukaisesti laadittavan selvityksen yhteydessä toimitetut tiedot luottamuksellisina.

IV OSASTO

LOPPUSÄÄNNÖKSET

36 artikla

Liitteiden muuttaminen

Siirretään komissiolle 37 artiklan mukaisesti valta antaa delegoituja säädöksiä liitteiden III, IV ja VIII muuttamisesta.

37 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1.   Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tässä artiklassa säädetyin edellytyksin.

2.   Siirretään komissiolle 13 artiklan 5 kohdassa ja 36 artiklassa tarkoitettu valta antaa delegoituja säädöksiä komissiolle määräämättömäksi ajaksi.

3.   Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 13 artiklan 5 kohdassa ja 36 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Päätös tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, päätöksessä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4.   Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5.   Edellä olevien 13 artiklan 5 kohdan ja 36 artiklan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

38 artikla

Komiteamenettely

1.   Komissiota avustaa komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.   Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa. Jos komitea ei anna lausuntoa, komissio ei hyväksy ehdotusta täytäntöönpanosäädökseksi ja sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklan 4 kohdan kolmatta alakohtaa.

3.   Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 8 artiklaa yhdessä sen 5 artiklan kanssa.

39 artikla

Ilmoitukset

1.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle:

a)

luettelo oleskeluluvista; siinä on erotettava 2 artiklan 16 kohdan a alakohdassa tarkoitetut oleskeluluvat 2 artiklan 16 kohdan b alakohdassa tarkoitetuista asiakirjoista, ja sen mukana on oltava malli 2 artiklan 16 kohdan b alakohdassa tarkoitetuista asiakirjoista. Direktiivin 2004/38/EY mukaisesti myönnetyt oleskelukortit on merkittävä erikseen tunnistettavalla tavalla, ja niistä oleskelukorteista, joita ei ole myönnetty asetuksella (EY) N:o 1030/2002 säädetyn yhtenäisen kaavan mukaisesti, on toimitettava malli;

b)

luettelo rajanylityspaikoistaan;

c)

ulkorajojensa ylittämiseen vaadittavien varojen viitemäärät, jotka kansalliset viranomaiset vahvistavat vuosittain;

d)

luettelo rajavalvonnasta vastaavista kansallisista viranomaisista;

e)

ulkoasiainministeriön myöntämien henkilökorttien mallit;

f)

edellä 5 artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetut poikkeukset ulkorajojen ylittämistä koskeviin sääntöihin;

g)

edellä 11 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut tilastot.

2.   Komissio hoitaa 1 kohdan mukaisesti toimitetut tiedot jäsenvaltioiden ja yleisön saataville julkaisemalla ne Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa ja muilla tarkoituksenmukaisilla tavoilla.

40 artikla

Paikallinen rajaliikenne

Tämä asetus ei vaikuta paikallista rajaliikennettä koskevien unionin sääntöjen eikä paikallista rajaliikennettä koskevien kahdenvälisten sopimusten soveltamiseen.

41 artikla

Ceuta ja Melilla

Tämän asetuksen säännökset eivät vaikuta Ceutan ja Melillan kaupunkeihin sovellettaviin erityisiin sääntöihin, jotka määritellään Ceutan ja Melillan kaupunkeja koskevassa Espanjan kuningaskunnan julistuksessa (31), joka on liitetty Espanjan kuningaskunnan liittymistä 14 päivänä kesäkuuta 1985 tehdyn Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehtyyn yleissopimukseen koskevan sopimuksen päätösasiakirjaan.

42 artikla

Jäsenvaltioiden ilmoittamat tiedot

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle 23 artiklan c ja d alakohtaan liittyvät kansalliset säännökset, 5 artiklan 3 kohdassa tarkoitetut seuraamukset ja tämän asetuksen mukaisesti sallitut kahdenväliset sopimukset. Niiden on ilmoitettava näihin säännöksiin tehdyistä muutoksista viiden työpäivän kuluessa.

Jäsenvaltioiden ilmoittamat tiedot julkaistaan Euroopan unionin virallisen lehden C-sarjassa.

43 artikla

Arviointimekanismi

1.   Perussopimusten mukaisesti ja tämän vaikuttamatta niissä vahvistettuihin rikkomismenettelyjä koskeviin määräyksiin, sitä, miten kukin jäsenvaltio panee täytäntöön tämän asetuksen, on arvioitava arviointimekanismin avulla.

2.   Arviointimekanismia koskevat säännöt on määritetty asetuksessa (EU) N:o 1053/2013. Jäsenvaltiot ja komissio toteuttavat yhdessä säännöllisiä, objektiivisia ja puolueettomia arviointeja mainitun arviointimekanismin mukaisesti varmistaakseen tämän asetuksen moitteettoman soveltamisen, ja komissio koordinoi arviointeja tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa. Komission edustajista ja jäsenvaltioiden nimeämistä asiantuntijoista koostuva pieni ryhmä arvioi jokaisen jäsenvaltion mainitun mekanismin mukaisesti vähintään joka viides vuosi.

Arviointeihin voi sisältyä ulko- tai sisärajoille tehtäviä ennalta ilmoitettuja tai ilmoittamattomia tarkastuskäyntejä.

Mainitun arviointimekanismin mukaisesti komission tehtävänä on hyväksyä monivuotiset ja vuosittaiset arviointiohjelmat sekä arviointikertomukset.

3.   Jos mahdollisia puutteita esiintyy, kyseisille jäsenvaltioille voidaan esittää suosituksia korjaaviksi toimiksi.

Jos komission asetuksen (EU) N:o 1053/2013 14 artiklan mukaisesti hyväksymässä arviointikertomuksessa havaitaan vakavia puutteita ulkorajavalvonnassa, on sovellettava tämän asetuksen 21 ja 29 artiklaa soveltuvin osin.

4.   Euroopan parlamentille ja neuvostolle on tiedotettava arvioinnin kaikissa vaiheissa ja toimitettava kaikki asiaankuuluvat asiakirjat turvallisuusluokiteltuja asiakirjoja koskevien sääntöjen mukaisesti.

5.   Euroopan parlamentille on viipymättä annettava täydelliset tiedot kaikista ehdotuksista muuttaa asetuksessa (EU) N:o 1053/2013 vahvistettuja sääntöjä tai korvata ne.

44 artikla

Kumoamiset

Kumotaan asetus (EY) N:o 562/2006.

Viittauksia kumottuun asetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen liitteessä X olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

45 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan jäsenvaltioissa perussopimusten mukaisesti.

Tehty Strasbourgissa 9 päivänä maaliskuuta 2016.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

M. SCHULZ

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

J. A. HENNIS-PLASSCHAERT


(1)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 2. helmikuuta 2016 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 29. helmikuuta 2016.

(2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 562/2006, annettu 15 päivänä maaliskuuta 2006, henkilöiden liikkumista rajojen yli koskevasta yhteisön säännöstöstä (Schengenin rajasäännöstö) (EUVL L 105, 13.4.2006, s. 1).

(3)  Katso liite IX.

(4)  EYVL L 239, 22.9.2000, s. 19.

(5)  EYVL C 313, 16.12.2002, s. 97.

(6)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 767/2008, annettu 9 päivänä heinäkuuta 2008, viisumitietojärjestelmästä (VIS) ja lyhytaikaista oleskelua varten myönnettäviä viisumeja koskevasta jäsenvaltioiden välisestä tietojenvaihdosta (VIS-asetus) (EUVL L 218, 13.8.2008, s. 60).

(7)  Neuvoston asetus (EY) N:o 2007/2004, annettu 26 päivänä lokakuuta 2004, Euroopan unionin jäsenvaltioiden operatiivisesta ulkorajayhteistyöstä huolehtivan viraston perustamisesta (EUVL L 349, 25.11.2004, s. 1).

(8)  Neuvoston asetus (ETY) N:o 3925/91, annettu 19 päivänä joulukuuta 1991, yhteisön sisäisen lentomatkan suorittavien henkilöiden käsimatkatavaroihin ja kirjattuihin matkatavaroihin sekä yhteisön sisäisen merimatkan suorittavien henkilöiden matkatavaroihin kohdistuvien tarkastusten ja muodollisuuksien lakkauttamisesta (EYVL L 374, 31.12.1991, s. 4).

(9)  Neuvoston asetus (EU) N:o 1053/2013, annettu 7 päivänä lokakuuta 2013, arviointi- ja valvontamekanismin perustamisesta Schengenin säännöstön soveltamisen varmistamista varten ja toimeenpanevan komitean 16 päivänä syyskuuta 1998 pysyvän Schengenin arviointi- ja soveltamiskomitean perustamisesta tekemän päätöksen kumoamisesta (EUVL L 295, 6.11.2013, s. 27).

(10)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).

(11)  Neuvoston päätös 2009/371/YOS, tehty 6 päivänä huhtikuuta 2009, Euroopan poliisiviraston (Europol) perustamisesta (EUVL L 121, 15.5.2009, s. 37).

(12)  EYVL L 239, 22.9.2000, s. 69.

(13)  EYVL L 176, 10.7.1999. s. 36.

(14)  Neuvoston päätös 1999/437/EY, tehty 17 päivänä toukokuuta 1999, tietyistä Euroopan unionin neuvoston, Islannin tasavallan ja Norjan kuningaskunnan välillä näiden kahden valtion osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen tehdyn sopimuksen yksityiskohtaisista soveltamissäännöistä (EYVL L 176, 10.7.1999. s. 31).

(15)  EUVL L 53, 27.2.2008, s. 52.

(16)  Neuvoston päätös 2008/146/EY, tehty 28 päivänä tammikuuta 2008, Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton välisen, Sveitsin valaliiton osallistumista Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen koskevan sopimuksen tekemisestä Euroopan yhteisön puolesta (EUVL L 53, 27.2.2008, s. 1).

(17)  EUVL L 160, 18.6.2011, s. 21.

(18)  Neuvoston päätös 2011/350/EU, annettu 7 päivänä maaliskuuta 2011, Liechtensteinin ruhtinaskunnan liittymisestä Euroopan unionin, Euroopan yhteisön ja Sveitsin valaliiton väliseen sopimukseen, joka koskee Sveitsin valaliiton osallistumista Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen, Euroopan unionin, Euroopan yhteisön, Sveitsin valaliiton ja Liechtensteinin ruhtinaskunnan välillä tehtävän pöytäkirjan tekemisestä Euroopan unionin puolesta, siltä osin kuin kyse on tarkastusten poistamisesta sisärajoilta ja henkilöiden liikkumisesta rajojen yli (EUVL L 160, 18.6.2011, s. 19).

(19)  Neuvoston päätös 2000/365/EY, tehty 29 päivänä toukokuuta 2000, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan pyynnöstä saada osallistua joihinkin Schengenin säännöstön määräyksiin (EYVL L 131, 1.6.2000. s. 43).

(20)  Neuvoston päätös 2002/192/EY, tehty 28 päivänä helmikuuta 2002, Irlannin pyynnöstä saada osallistua joihinkin Schengenin säännöstön määräyksiin (EYVL L 64, 7.3.2002, s. 20).

(21)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/38/EY, annettu 29 päivänä huhtikuuta 2004, Euroopan unionin kansalaisten ja heidän perheenjäsentensä oikeudesta liikkua ja oleskella vapaasti jäsenvaltioiden alueella, asetuksen (ETY) N:o 1612/68 muuttamisesta ja direktiivien 64/221/ETY, 68/360/ETY, 72/194/ETY, 73/148/ETY, 75/34/ETY, 75/35/ETY, 90/364/ETY, 90/365/ETY ja 93/96/ETY kumoamisesta (EUVL L 158, 30.4.2004, s. 77).

(22)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1987/2006, annettu 20 päivänä joulukuuta 2006, toisen sukupolven Schengenin tietojärjestelmän (SIS II) perustamisesta, toiminnasta ja käytöstä (EUVL L 381, 28.12.2006, s. 4).

(23)  Neuvoston asetus (EY) N:o 1030/2002, annettu 13 päivänä kesäkuuta 2002, kolmansien maiden kansalaisten oleskeluluvan yhtenäisestä kaavasta (EYVL L 157, 15.6.2002, s. 1).

(24)  Neuvoston asetus (EY) N:o 1683/95, annettu 29 päivänä toukokuuta 1995, yhtenäisestä viisumin kaavasta (EYVL L 164, 14.7.1995, s. 1).

(25)  Neuvoston asetus (EY) N:o 539/2001, annettu 15 päivänä maaliskuuta 2001, luettelon vahvistamisesta kolmansista maista, joiden kansalaisilla on oltava viisumi ulkorajoja ylittäessään, ja niistä kolmansista maista, joiden kansalaisia tämä vaatimus ei koske (EYVL L 81, 21.3.2001, s. 1).

(26)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 810/2009, annettu 13 päivänä heinäkuuta 2009, yhteisön viisumisäännöstön laatimisesta (viisumisäännöstö) (EUVL L 243, 15.9.2009, s. 1).

(27)  Neuvoston asetus (EY) N:o 333/2002, annettu 18 päivänä helmikuuta 2002, sellaisen lomakkeen yhtenäisestä kaavasta, johon kiinnitetään jäsenvaltioiden niille henkilöille myöntämät viisumit, joiden matkustusasiakirjaa lomakkeen laativa jäsenvaltio ei tunnusta (EYVL L 53, 23.2.2002, s. 4).

(28)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/115/EY, annettu 16 päivänä joulukuuta 2008, jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi (EUVL L 348, 24.12.2008, s. 98).

(29)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 862/2007, annettu 11 päivänä heinäkuuta 2007, muuttoliikettä ja kansainvälistä suojelua koskevista yhteisön tilastoista sekä ulkomaisia työntekijöitä koskevien tilastojen laatimisesta annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 311/76 kumoamisesta (EUVL L 199, 31.7.2007, s. 23).

(30)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 439/2010, annettu 19 päivänä toukokuuta 2010, Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston perustamisesta (EUVL L 132, 29.5.2010, s. 11).

(31)  EYVL L 239, 22.9.2000, s. 73.


LIITE I

Asiakirjat maahantuloedellytysten täyttymisen toteamiseksi

Asetuksen 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuihin asiakirjatodisteisiin voivat kuulua seuraavat:

a)

Työmatkat:

i)

yrityksen tai viranomaisen esittämä kutsu osallistua kauppaa, teollisuutta tai palveluja koskeviin kokouksiin, konferensseihin tai tilaisuuksiin;

ii)

muut asiakirjat, joista ilmenevät kauppaan tai palveluihin liittyvät liikesuhteet;

iii)

messuun ja kongressiin osallistuttaessa sen sisäänpääsyliput.

b)

Opiskelu- tai koulutustarkoituksessa tehtävät matkat:

i)

todistus kirjoittautumisesta oppilaitokseen perus- tai jatkokoulutuksen teoreettiseen tai käytännön opetukseen osallistumiseksi;

ii)

opiskelijakortit tai todistukset kursseille osallistumisesta.

c)

Matkailu- tai yksityistarkoituksessa tehtävät matkat:

i)

majoitusta koskevat asiakirjat:

yksityishenkilön luokse majoituttaessa tämän esittämä kutsu,

majoituslaitoksen antama vahvistus tai muu asianmukainen asiakirja suunnitellusta majoituksesta,

ii)

matkareittiä koskevat asiakirjat:

valmismatkavarauksen vahvistus tai muu asianmukainen asiakirja matkasuunnitelmista,

iii)

paluuta koskevat asiakirjat:

paluulippu tai edestakainen lippu.

d)

Poliittisia, tieteellisiä, uskonnollisia, kulttuuri- tai urheilutilaisuuksia koskevassa tai muussa tarkoituksessa tehtävät matkat:

kutsut, sisäänpääsyliput, osallistumisilmoitukset tai ohjelmat, joissa mainitaan mahdollisuuksien mukaan vastaanottavan organisaation nimi ja oleskelun kesto, tai muut asianmukaiset asiakirjat, joista käy ilmi matkan tarkoitus.


LIITE II

Tietojen rekisteröinti

Kaikilla rajanylityspaikoilla on rekisteröitävä manuaalisesti tai sähköisesti kaikki tehtävien hoitoon liittyvät ja muut erityisen tärkeät tiedot. Rekisteröitäviä tietoja ovat erityisesti:

a)

rajatarkastuksista paikallisesti vastaavan rajavartijan ja kuhunkin ryhmään kuuluvien muiden virkamiesten nimet;

b)

9 artiklan mukaisesti toteutetut henkilötarkastusten lievennykset;

c)

rajalla myönnetyt passin korvaavat asiakirjat ja viisumit;

d)

kiinniotetut henkilöt ja valitukset (rikokset ja hallinnolliset rikkomukset);

e)

henkilöt, joilta on evätty pääsy 14 artiklan mukaisesti (epäämisen perusteet ja evättyjen kansalaisuus);

f)

maahantulo- ja maastalähtöleimasimien turvakoodit, tiettynä ajankohtana tai tietyssä vuorossa tiettyä leimasinta käyttävien rajavartijoiden henkilöllisyys sekä tiedot kadonneista ja varastetuista leimasimista;

g)

tarkastettujen henkilöiden esittämät valitukset;

h)

muut erityisen merkitykselliset poliisi- tai lainkäyttötoimet;

i)

erityiset tapahtumat.


LIITE III

Rajanylityspaikkojen kulkuväylien opasteiden mallit

A OSA

Image

 (1)

OSA B 1: ”viisumia ei vaadita”

Image

OSA B 2: ”kaikki passit”

Image

C OSA

Image

 (1)

Image

 (1)

Image

 (1)

Image Image Image Image Image Image

(1)  Tunnuskuvaa ei tarvita Norjan ja Islannin osalta.


LIITE IV

Leimaaminen

1.

Kolmansien maiden kansalaisten matkustusasiakirjat on leimattava järjestelmällisesti maahantulon ja maastalähdön yhteydessä 11 artiklan mukaisesti. Leimojen ominaisuuksista säädetään Schengenin toimeenpanevan komitean päätöksessä SCH/Com-ex (94) 16 rev ja asiakirjassa SCH/Gem-Handb (93) 15 (luottamuksellinen).

2.

Leimojen turvakoodit on muutettava säännöllisin väliajoin vähintään kerran kuukaudessa.

3.

Kun maahan saapuu tai maasta poistuu kolmannen maan kansalaisia, joilta vaaditaan viisumi, leima merkitään yleensä viisumin sisältävän sivun viereiselle sivulle.

Jos kyseistä sivua ei voida käyttää, leima merkitään seuraavalle sivulle. Koneellisesti luettavaa vyöhykettä ei saa leimata.

4.

Jäsenvaltioiden on nimettävä kansalliset yhteyspisteet, jotka vastaavat rajanylityspaikoilla käytettävien maahantulo- ja maastalähtöleimojen turvakoodeja koskevien tietojen vaihdosta, ja ilmoitettava niistä muille jäsenvaltioille, neuvoston pääsihteeristölle ja komissiolle. Yhteyspisteillä on oltava viiveetön pääsy asianomaisen jäsenvaltion ulkorajalla käytettäviä yhteisiä maahantulo- ja maastalähtöleimoja koskeviin tietoihin, kuten:

a)

mitä leimaa milläkin rajanylityspaikalla käytetään;

b)

sen rajavartijan henkilöllisyys, joka käyttää tiettyä leimasinta tiettynä ajankohtana;

c)

kunkin leiman turvakoodi tiettynä ajankohtana.

Yhteisiä maahantulo- ja maastalähtöleimoja koskevat tiedustelut on esitettävä edellä mainittujen kansallisten yhteyspisteiden kautta.

Kansallisten yhteyspisteiden on myös toimitettava välittömästi muille yhteyspisteille, neuvoston pääsihteeristölle ja komissiolle tiedot yhteyspisteissä tapahtuneista muutoksista sekä kadonneista tai varastetuista leimasimista.


LIITE V

A OSA

Menettelyt rajalta käännyttämiseksi

1.

Jos maahanpääsy evätään, toimivaltaisen rajavartijan on:

a)

täytettävä B osassa esitetty vakiolomake pääsyn epäämistä varten. Asianomaisen kolmannen maan kansalaisen on allekirjoitettava lomake, minkä jälkeen hänelle on annettava siitä yksi kappale. Jos kolmannen maan kansalainen kieltäytyy allekirjoittamasta, rajavartijan on merkittävä se lomakkeen ”Huomautukset”-osaan;

b)

merkittävä passiin maahantuloleima, mitätöitävä se vetämällä yli risti pysyvällä mustalla musteella ja merkittävä sen viereen oikealle puolelle niin ikään pysyvällä musteella pääsyn epäämisen perustetta vastaava kirjaintunnus tai -tunnukset, jotka luetellaan edellä mainitussa pääsyn epäämistä koskevassa vakiolomakkeessa;

c)

tarvittaessa mitätöitävä tai kumottava viisumi Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 810/2009 34 artiklassa määrätyin edellytyksin;

d)

merkittävä jokainen pääsyn epäämistapaus rekisteriin tai luetteloon mainiten asianomaisen kolmannen maan kansalaisen henkilöllisyys ja kansalaisuus, kolmannen maan kansalaisen rajanylitykseen oikeuttavan asiakirjan viitetiedot ja epäämisen syy ja päivämäärä.

2.

Jos liikenteenharjoittaja on tuonut rajalle kolmannen maan kansalaisen, jolta on evätty pääsy, tarkastuksista vastaavan paikallisen rajavartijan on:

a)

määrättävä liikenteenharjoittaja kuljettamaan kolmannen maan kansalainen välittömästi joko takaisin siihen kolmanteen maahan, josta hänet on tuotu, siihen kolmanteen maahan, joka on myöntänyt rajanylitykseen oikeuttavan asiakirjan, tai mihin tahansa kolmanteen maahan, jonne hänen pääsynsä on taattu, tai löytämään keinon kuljettaa hänet pois neuvoston direktiivin 2001/51/EY (1) mukaisesti;

b)

ryhdyttävä poiskuljetusta odotettaessa kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja paikalliset olosuhteet huomioon ottaen tarvittaviin toimiin sen estämiseksi, etteivät kolmansien maiden kansalaiset, joilta on pääsy evätty, pääse laittomasti maahan.

3.

Jos on perusteet sekä evätä pääsy kolmannen maan kansalaiselta että pidättää hänet, rajavartijan on otettava yhteyttä toimivaltaisiin viranomaisiin, jotta voidaan päättää, mihin toimiin kansallisen lainsäädännön mukaisesti olisi ryhdyttävä.

B OSA

Vakiolomake rajalla pääsyn epäämistä varten

Image

Teksti kuva

(1)  Neuvoston direktiivi 2001/51/EY, annettu 28 päivänä kesäkuuta 2001, 14 päivänä kesäkuuta 1985 tehdyn Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 26 artiklan määräysten täydentämiseksi (EYVL L 187, 10.7.2001, s. 45).


LIITE VI

Erityissäännöt erityyppisille rajoille ja jäsenvaltioiden ulkorajojen ylityksessä käytettäville eri kulkuneuvoille

1.   Maarajat

1.1   Tieliikenteen tarkastukset

1.1.1   Liikkumista rajanylityspaikoilla on säädeltävä asianmukaisella tavalla varmistaen samanaikaisesti sekä tehokkaat henkilötarkastukset että tieliikenteen turvallisuus ja sujuvuus. Jäsenvaltiot voivat tarvittaessa tehdä kahdenvälisiä sopimuksia liikenteen ohjaamiseksi ja pysäyttämiseksi. Niiden on 42 artiklan mukaisesti ilmoitettava sopimuksista komissiolle.

1.1.2   Jäsenvaltiot voivat ottaa maarajojen ylityspaikoilla käyttöön tai käyttää erillisiä kulkuväyliä 10 artiklan mukaisesti, jos ne pitävät sitä tarkoituksenmukaisena ja olosuhteet sen sallivat.

Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat milloin tahansa keskeyttää erillisten kulkuväylien käytön poikkeuksellisissa olosuhteissa ja kun liikenne ja infrastruktuuri sitä edellyttävät.

Jäsenvaltiot voivat tehdä naapurimaiden kanssa yhteistyötä erillisten kulkuväylien käyttöönottamiseksi ulkorajojen ylityspaikoilla.

1.1.3   Ajoneuvoissa matkustavat henkilöt voivat yleensä jäädä ajoneuvoon tarkastuksen ajaksi. Jos kuitenkin olosuhteet sitä edellyttävät, henkilöitä voidaan pyytää nousemaan ajoneuvoistaan. Jos paikalliset olosuhteet sallivat, perusteelliset tarkastukset on tehtävä tätä tarkoitusta varten varatuilla paikoilla. Henkilökunnan turvallisuuden vuoksi tarkastuksessa on oltava mahdollisuuksien mukaan mukana kaksi rajavartijaa.

1.1.4   Jaetut rajanylityspaikat

1.1.4.1

Jäsenvaltiot voivat tehdä tai pitää voimassa naapureinaan olevien kolmansien maiden kanssa kahdenvälisiä sopimuksia sellaisten jaettujen rajanylityspaikkojen perustamisesta, joilla jäsenvaltion ja kolmannen maan rajavartijat suorittavat kukin vuorollaan maahantulo- ja maastalähtötarkastuksia kansallisen oikeutensa mukaisesti toisen sopimuspuolen alueella. Jaetut rajanylityspaikat voivat sijaita joko jäsenvaltion tai kolmannen maan alueella.

1.1.4.2

Jäsenvaltion alueella sijaitsevat jaetut rajanylityspaikat: jäsenvaltion alueella sijaitsevien jaettujen rajanylityspaikkojen perustamisesta tehtävissä kahdenvälisissä sopimuksissa on valtuutettava kolmannen maan rajavartijat suorittamaan tehtäviään jäsenvaltion alueella noudattaen seuraavia periaatteita:

a)

Kansainvälinen suojelu: kansainvälistä suojelua jäsenvaltion alueella pyytävälle kolmannen maan kansalaiselle on annettava mahdollisuus käyttää asianomaisia jäsenvaltion menettelyjä unionin turvapaikkasäännöstön mukaisesti.

b)

Henkilön pidättäminen tai omaisuuden takavarikointi: jos kolmannen maan rajavartijat saavat tietoonsa seikkoja, joiden nojalla on perusteltua pidättää henkilö tai ottaa hänet säilöön tai takavarikoida omaisuutta, heidän on ilmoitettava näistä seikoista jäsenvaltion viranomaisille, ja näiden on huolehdittava asianmukaisista jatkotoimista kansallisen, unionin ja kansainvälisen oikeuden mukaisesti riippumatta kyseessä olevan henkilön kansalaisuudesta.

c)

Unionin alueelle tulevat, unionin lainsäädännön mukaisen vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden piiriin kuuluvat henkilöt: kolmannen maan rajavartijat eivät saa estää unionin lainsäädännön mukaisen vapaata liikkuvuutta koskevan oikeuden piiriin kuuluvien henkilöiden pääsyä unionin alueelle. Jos on perusteltuja syitä evätä maastalähtö asianomaisesta kolmannesta maasta, kolmannen maan rajavartijoiden on ilmoitettava nämä syyt jäsenvaltion viranomaisille, ja viimeksi mainittujen on huolehdittava asianmukaisista jatkotoimista kansallisen, unionin ja kansainvälisen oikeuden mukaisesti.

1.1.4.3

Kolmannen maan alueella sijaitsevat jaetut rajanylityspaikat: kolmannen maan alueella sijaitsevien jaettujen rajanylityspaikkojen perustamisesta tehtävissä kahdenvälisissä sopimuksissa on valtuutettava jäsenvaltion rajavartijat suorittamaan tehtäviään kolmannessa maassa. Tätä asetusta sovellettaessa katsotaan jäsenvaltion rajavartijoiden kolmannen maan alueella sijaitsevalla jaetulla rajaylityspaikalla suorittamat tarkastukset suoritetuiksi asianomaisen jäsenvaltion alueella. Jäsenvaltion rajavartijat suorittavat tehtävänsä tämän asetuksen mukaisesti ja seuraavia periaatteita noudattaen:

a)

Kansainvälinen suojelu: kolmannen maan kansalaiselle, joka on läpäissyt kolmannen maan rajavartijoiden maastalähtötarkastuksen ja joka sen jälkeen pyytää kolmannessa maassa olevilta jäsenvaltion rajavartijoilta kansainvälistä suojelua, on annettava mahdollisuus päästä jäsenvaltion asiaankuuluvien menettelyjen piiriin unionin turvapaikkasäännöstön mukaisesti. Kolmannen maan viranomaisten on hyväksyttävä kyseisen henkilön siirtäminen jäsenvaltion alueelle.

b)

Henkilön pidättäminen tai omaisuuden takavarikointi: jos jäsenvaltion rajavartijat saavat tietoonsa seikkoja, joiden nojalla on perusteltua pidättää henkilö tai ottaa hänet säilöön tai takavarikoida omaisuutta, heidän on toimittava kansallisen, unionin ja kansainvälisen oikeuden mukaisesti. Kolmannen maan viranomaisten on hyväksyttävä kyseisen henkilön tai omaisuuden siirtäminen jäsenvaltion alueelle.

c)

Tietotekniikkajärjestelmien käyttöoikeus: jäsenvaltioiden rajavartijat voivat käyttää henkilötietoja käsitteleviä tietojärjestelmiä 8 artiklan mukaisesti. Jäsenvaltiot saavat toteuttaa unionin oikeudessa edellytetyt tekniset ja organisaatioon liittyvät suojatoimenpiteet henkilötietojen suojaamiseksi tahattomalta tai laittomalta tuhoutumiselta tai tahattomalta katoamiselta, muuttumiselta, luvattomalta paljastamiselta tai pääsyltä, mukaan lukien kolmannen maan viranomaisten pääsy.

1.1.4.4

Asianomaisen jäsenvaltion on, ennen kuin se tekee naapurinaan sijaitsevan kolmannen maan kanssa jaettuja rajanylityspaikkoja koskevan kahdenvälisen sopimuksen tai muuttaa tällaista sopimusta, kuultava komissiota siitä, onko sopimus yhteensopiva unionin oikeuden kanssa. Aiemmista kahdenvälisistä sopimuksista on ilmoitettava komissiolle viimeistään 20 päivänä tammikuuta 2014.

Jos komissio katsoo, että sopimus ei ole yhteensopiva unionin oikeuden kanssa, se ilmoittaa tästä asianomaiselle jäsenvaltiolle. Jäsenvaltion on toteutettava kaikki asianmukaiset toimenpiteet sopimuksen muuttamiseksi kohtuullisen ajan kuluessa siten, että todettu yhteensopimattomuus poistuu.

1.2   Rautatieliikenteen tarkastukset

1.2.1   Tarkastuksia on suoritettava ulkorajat ylittävissä junissa sekä junamatkustajille että rautatiehenkilökunnalle, tavarajunat ja tyhjät junat mukaan luettuina. Jäsenvaltiot voivat tehdä kahdenvälisiä tai monenvälisiä sopimuksia siitä, miten nämä tarkastukset tehdään noudattaen 1.1.4 kohdassa vahvistettuja periaatteita. Tarkastukset on suoritettava jollakin seuraavista tavoista:

jäsenvaltion alueella sijaitsevalla ensimmäisellä määräasemalla tai viimeisellä lähtöasemalla,

junassa viimeisen kolmannen maan alueella sijaitsevan lähtöaseman ja ensimmäisen jäsenvaltion alueella sijaitsevan määräaseman välisen matkan tai päinvastaisen matkan aikana,

kolmannen maan alueella sijaitsevalla viimeisellä lähtöasemalla tai ensimmäisellä määräasemalla.

1.2.2   Kolmansista maista saapuvien junien reitin varrella olevat jäsenvaltiot voivat suurnopeusmatkustajajunien liikennöinnin helpottamiseksi yhteisellä sopimuksella asianomaisten kolmansien maiden kanssa tämän lisäksi ja 1.1.4 kohdassa vahvistettuja periaatteita noudattaen päättää, että kolmansista maista saapuvissa junissa oleville henkilöille suoritetaan maahantulotarkastus jollakin seuraavista tavoista:

kolmannen maan asemilla, joilla nämä henkilöt nousevat junaan,

asemilla, joilla nämä henkilöt poistuvat junasta jäsenvaltioiden alueella,

junassa kolmannen maan alueella ja jäsenvaltioiden alueella olevien asemien välisen matkan aikana edellyttäen, että nämä henkilöt eivät poistu junasta.

1.2.3   Jos rautatieyritys voi ottaa kolmannesta maasta lähteneisiin ja useita kertoja jäsenvaltioiden alueella pysähtyviin suurnopeusjuniin matkustajia vain jäsenvaltioiden alueella jäljellä olevaa matkaosuutta varten, näille matkustajille on tehtävä maahantulotarkastus joko junassa tai määräasemalla, paitsi jos tarkastukset on suoritettu 1.2.1 kohdan tai 1.2.2 kohdan ensimmäisen luetelmakohdan mukaisesti.

Henkilöille, jotka aikovat matkustaa junalla ainoastaan jäljellä olevan matkaosuuden jäsenvaltioiden alueella, on ennen junan lähtöä ilmoitettava selvästi, että heille tehdään maahantulotarkastus matkan aikana tai määräasemalla.

1.2.4   Vastakkaiseen suuntaan matkustettaessa junassa oleville henkilöille tehdään maastalähtötarkastus vastaavalla tavalla.

1.2.5   Rajavartija voi määrätä vaunujen ontot tilat tarkastettaviksi tarvittaessa junanvalvojan avustuksella sen varmistamiseksi, ettei niihin ole kätketty henkilöitä tai tavaroita, joita rajatarkastus koskee.

1.2.6   Jos on syytä olettaa, että junaan on kätkeytynyt henkilöitä, joiden on ilmoitettu tai joiden epäillään tehneen rikoksen, tai kolmannen maan kansalaisia, jotka pyrkivät maahan laittomasti, ja jos rajavartija ei kansallisten määräysten mukaisesti voi toimia asiassa, hänen on ilmoitettava asiasta niille jäsenvaltioille, joiden aluetta kohden tai joiden alueen kautta juna kulkee.

2.   Lentoasemat

2.1   Tarkastusmenettelyt kansainvälisillä lentoasemilla

2.1.1

Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on varmistettava, että lentoasematoiminnan harjoittaja toteuttaa tarvittavat toimet, joilla sisäisten lentojen matkustajavirrat erotellaan fyysisesti muiden lentojen matkustajavirroista. Kaikilla kansainvälisillä lentoasemilla on toteutettava tätä varten tarvittavat lisäjärjestelyt.

2.1.2

Rajatarkastusten suorittamispaikka määräytyy seuraavan menettelyn mukaisesti:

a)

Kolmannesta maasta lähteneen lennon matkustajille, jotka siirtyvät sisäiselle lennolle, maahantulotarkastus tehdään lentoasemalla, jonne kolmannesta maasta lähtenyt lento saapuu. Sisäisen lennon matkustajille, jotka siirtyvät kolmanteen maahan suuntautuvalle lennolle (vaihtomatkustajat), maastalähtötarkastus tehdään lentoasemalla, jolta jälkimmäinen lento lähtee.

b)

Kolmannesta maasta lähteneet tai sinne matkalla olevat lennot, joilla ei ole vaihtomatkustajia, ja lennot, joihin kuuluu useampi kuin yksi välilasku jäsenvaltioiden lentokentillä mutta ei koneenvaihtoa:

i)

kolmannesta maasta lähteneiden tai sinne matkalla olevien lentojen matkustajille, joilla ei ole ollut eikä enää ole koneenvaihtoa jäsenvaltioiden alueella, maahantulotarkastus tehdään saapumislentoasemalla ja maastalähtötarkastus lähtölentoasemalla;

ii)

kolmannesta maasta lähteneillä tai sinne matkalla olevilla lennoilla, joilla on useampi kuin yksi välilasku jäsenvaltioiden alueella mutta ei koneenvaihtoa (kauttakulkevat matkustajat), ja edellyttäen, että koneeseen ei oteta matkustajia jäsenvaltioiden alueella sijaitsevalla matkaosuudella, matkustajien maahantulotarkastus tehdään saapumislentoasemalla ja maastalähtötarkastus lähtölentoasemalla;

iii)

jos lentoyhtiö saa ottaa sellaisille kolmannesta maasta lähteneille lennoille, joihin kuuluu useampi kuin yksi välilasku jäsenvaltioiden alueella, matkustajia vain jäsenvaltioiden alueella jäljellä olevalle matkaosuudelle, näille matkustajille tehdään maastalähtötarkastus lähtölentoasemalla ja maahantulotarkastus saapumislentoasemalla.

Ne matkustajat, jotka ovat koneessa jo ennen välilaskuja eivätkä ole nousseet koneeseen jäsenvaltioiden alueella, tarkastetaan ii alakohdan mukaisesti. Tällaisiin lentoihin sovelletaan päinvastaista menettelyä silloin, kun määränpäänä on kolmas maa.

2.1.3

Rajatarkastuksia ei yleensä suoriteta lentokoneessa eikä portilla, ellei se ole perusteltua sisäiseen turvallisuuteen ja laittomaan maahanmuuttoon liittyvien riskien arvioinnin perusteella. Sen varmistamiseksi, että matkustajat tarkastetaan rajanylityspaikkoina toimivilla lentoasemilla 7–14 artiklan säännösten mukaisesti, jäsenvaltioiden on varmistettava, että lentoaseman viranomaiset toteuttavat tarvittavat toimenpiteet matkustajaliikenteen ohjaamiseksi tarkastuksia varten varattuihin tiloihin.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että lentoasematoiminnan harjoittaja toteuttaa tarvittavat toimenpiteet, jotta asiattomat eivät pääse kauttakulkualueen kaltaisille suljetuille alueille tai pois sieltä. Tarkastuksia ei yleensä saa suorittaa kauttakulkualueella, ellei se ole perusteltua sisäiseen turvallisuuteen ja laittomaan maahanmuuttoon liittyvien riskien arvioinnin perusteella. Tarkastuksia kauttakulkualueella voidaan suorittaa erityisesti henkilöille, joilta vaaditaan lentokentän kauttakulkuviisumi, sen tarkastamiseksi, että heillä on hallussaan tällainen viisumi.

2.1.4

Jos kolmannesta maasta saapuvalla lennolla olevan lentokoneen on ylivoimaisen esteen tai välittömän vaaran vuoksi tai viranomaisten määräyksestä laskeuduttava kentälle, joka ei ole rajanylityspaikka, lentokone voi jatkaa lentoaan vasta saatuaan siihen luvan rajavartio- ja tulliviranomaisilta. Tämä koskee myös ilman lupaa laskeutuvaa, kolmannesta maasta saapuvaa lentokonetta. Näiden lentokoneiden matkustajiin sovelletaan joka tapauksessa 7–14 artiklan säännöksiä.

2.2   Tarkastusmenettelyt muilla lentopaikoilla

2.2.1

On varmistettava, että henkilöt tarkastetaan 7–14 artiklan mukaisesti myös sellaisilla lentopaikoilla, jotka eivät kyseisen maan lainsäädännön mukaisesti ole kansainvälisiä lentoasemia (lentopaikoilla) mutta joiden kautta kolmansiin maihin lähtevien tai niistä saapuvien lentojen reititys sallitaan.

2.2.2

Edellä olevasta 2.1.1 kohdasta poiketen lentopaikoilla ei tarvita lisäjärjestelyjä sisäisten ja muiden lentojen matkustajavirtojen erottelemiseksi toisistaan, tämän kuitenkaan rajoittamatta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 300/2008 (1) säännösten soveltamista. Lisäksi liikennemäärän ollessa vähäinen rajavartijoiden ei tarvitse olla jatkuvasti paikalla, jos huolehditaan siitä, että tarvittava henkilöstö on nopeasti käytettävissä.

2.2.3

Jos lentopaikalla ei ole rajavartijoita jatkuvasti paikalla, kyseisen lentopaikan hoitajan on ilmoitettava rajavartijoille hyvissä ajoin etukäteen kolmansista maista saapuvista tai niihin lähtevistä lentokoneista.

2.3   Menettelyt yksityislennoilla olevien henkilöiden tarkastamiseksi

2.3.1

Jos kyseessä on yksityislento kolmanteen maahan tai kolmannesta maasta, lentokoneen kapteenin on toimitettava ennen lähtöä sekä määräjäsenvaltion että tarvittaessa ensimmäisen maahantulojäsenvaltion rajavartijoille yleinen ilmoitus, johon sisältyy muun muassa kansainvälisen siviili-ilmailun yleissopimuksen liitteen 2 mukainen lentosuunnitelma sekä tiedot matkustajien henkilöllisyydestä.

2.3.2

Jos kolmannesta maasta lähteneellä ja tiettyyn jäsenvaltioon matkalla olevalla yksityislennolla tehdään välilaskuja muiden jäsenvaltioiden alueelle, maahantulojäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten on suoritettava rajatarkastukset ja merkittävä maahantuloleima 2.3.1 kohdassa tarkoitettuun yleiseen ilmoitukseen.

2.3.3

Jos ei ole voitu varmasti todeta, että lento on lähtenyt yksinomaan jäsenvaltioiden alueelta tai että se on matkalla yksinomaan sinne ilman välilaskua kolmannen maan alueella, toimivaltaisten viranomaisten on suoritettava henkilöiden tarkastus lentoasemilla ja lentokentillä 2.1 ja 2.2 kohdan säännösten mukaisesti.

2.3.4

Purjelentokoneita, ultrakevyitä ilma-aluksia, helikoptereita ja vain lyhyitä matkoja lentäviä pieniä lentokoneita ja ilmalaivoja koskevat maahantulo- ja maastalähtöjärjestelyt vahvistetaan kansallisessa lainsäädännössä ja tarvittaessa kahdenvälisin sopimuksin.

3.   Merirajat

3.1   Meriliikenteen yleiset tarkastusmenettelyt

3.1.1

Alusten tarkastukset suoritetaan tulo- tai lähtösatamassa tai tätä tarkoitusta varten varatussa paikassa, joka sijaitsee aluksen välittömässä läheisyydessä, tai aluksessa Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksessa määritellyillä aluevesillä. Jäsenvaltiot voivat tehdä sopimuksia, joiden mukaan tarkastuksia voidaan suorittaa 1.1.4 kohdassa vahvistettuja periaatteita noudattaen myös merimatkan aikana tai kolmannen maan alueella laivan saapumisen tai lähdön yhteydessä.

3.1.2

Aluksen päällikön, aluksen omistajan asiamiehen tai päällikön asianmukaisesti valtuuttaman tai kyseisen viranomaisen hyväksymällä tavalla tunnustetun muun henkilön, (jäljempänä molemmissa tapauksissa ’aluksen päällikkö’), on laadittava miehistöstä ja mahdollisista matkustajista luettelo, jossa on annettava Kansainvälisen meriliikenteen helpottamista koskevaan yleissopimukseen (FAL-sopimus) sisältyvissä lomakkeissa 5 (miehistöluettelo) ja 6 (matkustajaluettelo) vaaditut tiedot sekä mahdollisen viisumin tai oleskeluluvan numero:

viimeistään 24 tuntia ennen satamaan saapumista, tai

viimeistään silloin, kun alus lähtee edellisestä satamasta, jos matkan kesto on alle 24 tuntia, tai

jos seuraavaa käyntisatamaa ei tiedetä tai se on muuttunut matkan aikana, heti kun tämä tieto on saatavilla.

Aluksen päällikön on toimitettava luettelo tai luettelot rajavartijoille tai, jos kansallisessa lainsäädännössä niin säädetään, muille asiaankuuluville viranomaisille, joiden on viipymättä toimitettava luettelo(t) edelleen rajavartijoille.

3.1.3

Rajavartijoiden tai 3.1.2. kohdassa tarkoitettujen viranomaisten on palautettava aluksen päällikölle vastaanottovahvistus (allekirjoitettu jäljennös luettelo(i)sta tai sähköinen vastaanottotodistus), joka hänen on pyynnöstä esitettävä sinä aikana, jona alus on satamassa.

3.1.4

Aluksen päällikön on ilmoitettava toimivaltaiselle viranomaiselle viipymättä kaikista miehistön kokoonpanossa tai matkustajien määrässä tapahtuneista muutoksista.

Aluksen päällikön on lisäksi ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille viipymättä ja 3.1.2 kohdassa säädetyn määräajan kuluessa, aluksella olevista salamatkustajista. Salamatkustajat ovat kuitenkin edelleen aluksen päällikön vastuulla.

Poiketen siitä, mitä 5 ja 8 artiklassa säädetään, alukselle jääville henkilöille ei tehdä järjestelmällisesti rajatarkastuksia. Rajavartijoiden on kuitenkin tarkastettava alus ja alukseen jäävät henkilöt vain, kun tämä on perusteltua sisäiseen turvallisuuteen ja laittomaan maahanmuuttoon liittyvien riskien arvioinnin perusteella.

3.1.5

Aluksen päällikön on ilmoitettava aluksen lähdöstä toimivaltaisille viranomaisille hyvissä ajoin asianomaisessa satamassa voimassa olevien määräysten mukaisesti.

3.2   Tiettyihin merenkulkutapoihin sovellettavat erityiset tarkastusmenettelyt

Risteilyalukset

3.2.1

Risteilyaluksen päällikön on toimitettava toimivaltaiselle viranomaiselle risteilyreitti ja -ohjelma heti, kun ne on vahvistettu, ja viimeistään 3.1.2 kohdassa säädetyn määräajan kuluessa.

3.2.2

Jos risteilyaluksen reitillä on yksinomaan jäsenvaltioiden alueella sijaitsevia satamia, 5 ja 8 artiklasta poiketen rajatarkastuksia ei saa suorittaa, ja risteilyalus saa poiketa satamissa, jotka eivät ole rajanylityspaikkoja.

Näiden alusten miehistölle ja matkustajille on kuitenkin tehtävä tarkastukset vain, kun tämä on perusteltua sisäiseen turvallisuuteen ja laittomaan maahanmuuttoon liittyvien riskien arvioinnin perusteella.

3.2.3

Jos risteilyaluksen reitillä on sekä jäsenvaltioiden alueella sijaitsevia satamia että kolmansissa maissa sijaitsevia satamia, 8 artiklasta poiketen rajatarkastukset on suoritettava seuraavasti:

a)

Jos risteilyalus tulee kolmannessa maassa sijaitsevasta satamasta ja poikkeaa ensimmäistä kertaa jäsenvaltion alueella sijaitsevaan satamaan, miehistölle ja matkustajille on tehtävä maahantulotarkastus 3.1.2 kohdassa tarkoitettujen miehistön ja matkustajien nimiluetteloiden perusteella.

Maihin meneville matkustajille on tehtävä 8 artiklan mukainen maahantulotarkastus, ellei sisäiseen turvallisuuteen ja laittomaan maahanmuuttoon liittyvien riskien arviointi osoita, että tarkastuksia ei tarvitse tehdä.

b)

Jos risteilyalus tulee kolmannessa maassa sijaitsevasta satamasta ja poikkeaa uudestaan jäsenvaltion alueella sijaitsevaan satamaan, miehistölle ja matkustajille on tehtävä maahantulotarkastus 3.1.2 kohdassa tarkoitettujen miehistön ja matkustajien nimiluetteloiden perusteella, jos luettelot ovat muuttuneet sen jälkeen, kun risteilyalus poikkesi edelliseen jäsenvaltion alueella sijaitsevaan satamaan.

Maihin meneville matkustajille on tehtävä 8 artiklan mukainen maahantulotarkastus, ellei sisäiseen turvallisuuteen ja laittomaan maahanmuuttoon liittyvien riskien arviointi osoita, että tarkastuksia ei tarvitse tehdä.

c)

Jos risteilyalus tulee jäsenvaltiossa sijaitsevasta satamasta ja poikkeaa jäsenvaltiossa sijaitsevaan satamaan, maihin meneville matkustajille on tehtävä maahantulotarkastus 8 artiklan mukaisesti, jos se on tarpeen sisäiseen turvallisuuteen ja laittomaan maahanmuuttoon liittyvien riskien arvioinnin perusteella.

d)

Jos risteilyalus lähtee jäsenvaltiossa sijaitsevasta satamasta kohti kolmannessa maassa sijaitsevaa satamaa, miehistölle ja matkustajille on tehtävä maastalähtötarkastus miehistön ja matkustajien nimiluetteloiden perusteella.

Alukseen meneville matkustajille on tehtävä maastalähtötarkastus 8 artiklan mukaisesti, jos se on tarpeen sisäiseen turvallisuuteen ja laittomaan maahanmuuttoon liittyvien riskien arvioinnin perusteella.

e)

Jos risteilyalus lähtee jäsenvaltiossa sijaitsevasta satamasta kohti jäsenvaltiossa sijaitsevaa satamaa, maastalähtötarkastuksia ei saa tehdä.

Näiden alusten miehistölle ja matkustajille on kuitenkin tehtävä tarkastukset vain, kun tämä on perusteltua sisäiseen turvallisuuteen ja laittomaan maahanmuuttoon liittyvien riskien arvioinnin perusteella.

Huviveneily

3.2.4

Edellä 5 ja 8 artiklasta poiketen jäsenvaltion alueella olevasta satamasta tulevissa tai sellaiseen lähtevissä huviveneissä oleville henkilöille ei saa tehdä rajatarkastuksia, ja he voivat poiketa satamaan, joka ei ole rajanylityspaikka.

Laittomaan maahanmuuttoon liittyvien riskien arvioinnin perusteella ja etenkin, jos asianomaisen jäsenvaltion alue on kolmannen maan rannikon välittömässä läheisyydessä, kyseiset henkilöt ja/tai alukset on kuitenkin tarkastettava.

3.2.5

Edellä 5 artiklasta poiketen kolmannesta maasta tuleva huvivene voi poikkeuksellisesti käydä satamassa, joka ei ole rajanylityspaikka. Tällaisessa tapauksessa aluksella olevien henkilöiden on ilmoittauduttava satamaviranomaisille saadakseen luvan käydä satamassa. Satamaviranomaisten on otettava yhteyttä lähimmän rajanylityspaikkana toimivan sataman viranomaisiin ja ilmoitettava aluksen saapumisesta. Ilmoitus matkustajista on tehtävä antamalla satamaviranomaisille luettelo aluksella olevista henkilöistä. Luettelo on saatettava rajavartijoiden saataville viimeistään satamaan saavuttaessa.

Jos kolmannesta maasta tulevan huviveneen on ylivoimaisen esteen takia käytävä muussa satamassa kuin vahvistetussa rajanylityspaikassa, satamaviranomaisten on otettava yhteyttä lähimmän rajanylityspaikkana toimivan sataman viranomaisiin ja ilmoitettava aluksesta.

3.2.6

Näissä tarkastuksissa on luovutettava asiakirja, joka sisältää aluksen tekniset ominaisuudet ja aluksella olevien henkilöiden nimet. Jäljennös tästä asiakirjasta on annettava maahantulosataman ja maastalähtösataman viranomaisille. Aluksen asiakirjoissa on säilytettävä jäljennös tästä asiakirjasta, niin kauan kuin alus on jonkin jäsenvaltion aluevesillä.

Rannikkokalastus

3.2.7

Edellä 5 ja 8 artiklasta poiketen, jos rannikkokalastusalus palaa päivittäin tai 36 tunnin kuluessa rekisteröintisatamaan tai johonkin jäsenvaltioiden alueella olevaan toiseen satamaan käymättä kolmannen maan alueella sijaitsevassa satamassa, sen miehistöä ei saa tarkastaa järjestelmällisesti. Tarkastusten tiheyden määrittämiseksi on kuitenkin otettava huomioon laittomaan maahanmuuttoon liittyvä riskiarvio erityisesti, jos asianomaisen jäsenvaltion alue on kolmannen maan rannikon välittömässä läheisyydessä. Henkilöiden tarkastuksia ja/tai alusten fyysisiä tarkastuksia on suoritettava näiden riskien mukaisesti.

3.2.8

Jos rannikkokalastusalusta ei ole rekisteröity jäsenvaltion alueella sijaitsevassa satamassa, sen miehistö tarkastetaan merimiehiä koskevien säännösten mukaisesti.

Lauttayhteydet

3.2.9

Jos lauttayhteydellä on satamia kolmansissa maissa, niitä käyttävät henkilöt on tarkastettava. Seuraavia sääntöjä on noudatettava:

a)

jäsenvaltioiden on mahdollisuuksien mukaan otettava käyttöön erilliset kulkuväylät 10 artiklan mukaisesti;

b)

jalan liikkuvat matkustajat on tarkastettava yksittäin;

c)

ajoneuvojen matkustajat on tarkastettava ajoneuvossa;

d)

linja-autoissa matkustavia lauttamatkustajia pidetään jalan liikkuvina. Heidän on poistuttava linja-autosta tarkastusta varten;

e)

raskaiden tavara-ajoneuvojen kuljettajat ja heidän mukanaan olevat henkilöt on tarkastettava ajoneuvossa. Heidät on periaatteessa tarkastettava erillään muista matkustajista;

f)

jotta tarkastukset sujuvat nopeasti, käytössä on oltava riittävä määrä tarkastusportteja;

g)

matkustajien käyttämiin kulkuvälineisiin sekä tarvittaessa niiden lasteihin ja muihin kuljetettaviin tavaroihin on kohdistettava satunnaisetsintöjä erityisesti laittomien maahanmuuttajien havaitsemiseksi;

h)

lauttaliikenteen alusten miehistöä on kohdeltava samalla tavalla kuin kauppa-alusten miehistöä;

i)

edellä olevaa 3.1.2 kohtaa (matkustaja- ja miehistöluettelon toimittamista koskeva vaatimus) ei sovelleta. Jos aluksella olevista henkilöistä on laadittava luettelo neuvoston direktiivin 98/41/EY (2) mukaisesti, aluksen päällikön on toimitettava jäsenvaltioiden alueella olevan tulosataman toimivaltaisille viranomaisille jäljennös tästä luettelosta viimeistään 30 minuuttia kolmannen maan satamasta lähdön jälkeen.

3.2.10

Jos kolmannesta maasta tuleva lautta, joka pysähtyy useammin kuin kerran jäsenvaltioiden alueella, ottaa matkustajia vain jäljellä olevaa kyseisen alueen kautta kulkevaa matkaa varten, näille matkustajille on tehtävä maastalähtötarkastus lähtösatamassa ja maahantulotarkastus tulosatamassa.

Ne henkilöt, jotka ovat olleet lautalla jo ennen pysähdyksiä eivätkä ole nousseet lauttaan jäsenvaltioiden alueella, tarkastetaan tulosatamassa. Päinvastaista menettelyä sovelletaan silloin, kun määränpäänä on kolmas maa.

Jäsenvaltioiden välinen rahtiliikenne

3.2.11

Poiketen siitä, mitä 8 artiklassa säädetään, rajatarkastuksia ei tehdä samojen kahden tai useamman sataman, jotka sijaitsevat jäsenvaltioiden alueella, väliselle rahtiliikenteelle, jossa ei käydä jäsenvaltioiden alueen ulkopuolella sijaitsevassa satamassa ja joka muodostuu tavaroiden kuljetuksesta.

Näiden alusten miehistölle ja matkustajille on kuitenkin tehtävä tarkastukset vain, kun ne ovat perusteltuja sisäiseen turvallisuuteen ja laittomaan maahanmuuttoon liittyvien riskien arvioinnin perusteella.

4.   Sisävesiliikenne

4.1

’Ulkorajan ylittävällä sisävesiliikenteellä’ tarkoitetaan kaikentyyppisten veneiden ja kelluvien alusten käyttöä elinkeinon harjoittamiseen tai huviveneilyyn joissa, kanavissa ja järvissä.

4.2

Aluksen miehistöön kuuluvilla tai vastaavilla henkilöillä tarkoitetaan elinkeinon harjoittamiseen käytettävien alusten päällikköä ja aluksella työskenteleviä henkilöitä, jotka mainitaan miehistöluettelossa, ja näiden henkilöiden aluksella oleskelevia perheenjäseniä.

4.3

Sisävesiliikenteen tarkastuksiin sovelletaan 3.1 ja 3.2 kohdan asiaankuuluvia säännöksiä soveltuvin osin.


(1)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 300/2008, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2008, yhteisistä siviili-ilmailun turvaamista koskevista säännöistä ja asetuksen (EY) N:o 2320/2002 kumoamisesta (EUVL L 97, 9.4.2008, s. 72).

(2)  Neuvoston direktiivi 98/41/EY, annettu 18 päivänä kesäkuuta 1998, yhteisön jäsenvaltioiden satamiin tai satamista liikennöivillä matkustaja-aluksilla olevien henkilöiden rekisteröinnistä (EYVL L 188, 2.7.1998, s. 35).


LIITE VII

Eräitä henkilöryhmiä koskevat erityisjärjestelyt

1.   Valtionpäämiehet

Edellä 6 ja 8–14 artiklasta poiketen valtionpäämiehiin ja heidän valtuuskuntansa jäseniin, joiden saapumisesta ja lähdöstä on ilmoitettu rajavartijoille virallisesti diplomaattiteitse, ei saa kohdistaa rajatarkastuksia.

2.   Ilma-alusten ohjaajat ja muut miehistön jäsenet

2.1

Edellä 6 artiklasta poiketen henkilöt, joilla on 7 päivänä joulukuuta 1944 tehdyn siviili-ilmailua koskevan yleissopimuksen liitteessä 9 tarkoitettu lentäjän lupakirja tai miehistön jäsenkortti (Crew Member Certificate), voivat tehtäviään hoitaessaan ja näiden asiakirjojen nojalla:

a)

nousta koneeseen tai koneesta jäsenvaltion alueella sijaitsevalla välilasku- tai määrälentoasemalla;

b)

liikkua sen paikkakunnan alueella, jossa jäsenvaltion alueella sijaitseva välilasku- tai määrälentoasema on;

c)

mennä millä tahansa kulkuvälineellä jäsenvaltion alueella sijaitsevalle lentoasemalle noustakseen sieltä lähtevään lentokoneeseen.

Kaikissa muissa tapauksissa on täytettävä 6 artiklan 1 kohdassa säädetyt vaatimukset.

2.2

Ilma-alusten miehistön tarkastuksiin sovelletaan 7–14 artiklan säännöksiä. Ilma-alusten miehistölle on tarkastuksissa annettava etusija, aina kun se on mahdollista. Näin ollen heidät on tarkastettava joko ennen matkustajia tai tähän tarkoitukseen erityisesti varatuissa tiloissa. Edellä 8 artiklasta poiketen satunnaistarkastukset riittävät miehistölle, jonka rajavalvonnasta vastaava henkilöstö tuntee virkatehtäviensä takia.

3.   Merimiehet

Poiketen siitä, mitä 5 ja 8 artiklassa säädetään, jäsenvaltiot voivat sallia merenkulkijoiden, joilla on henkilöllisyystodistusta koskevien Kansainvälisen työjärjestön (ILO) yleissopimuksen N:o 108 (1958) tai N:o 185 (2003), Kansainvälisen meriliikenteen helpottamista koskevaan yleissopimukseen (FAL-sopimus) ja asiaa koskevien kansallisten säännösten mukaisesti myönnetty merimieskirja tai merenkulkijain henkilöllisyystodistus, tulla jäsenvaltioiden alueelle käymällä maissa sen sataman sijaintipaikkakunnalla, jossa heidän aluksensa poikkeaa, tai lähipaikkakunnalla oleskelua varten tai poistua jäsenvaltion alueelta palatakseen alukselleen, ilmoittautumatta rajanylityspaikalla edellyttäen, että heidät on merkitty sen aluksen miehistöluetteloon, jolla he palvelevat, ja että luettelo on tätä ennen toimitettu toimivaltaisten viranomaisten tarkastettavaksi.

Sisäiseen turvallisuuteen ja laittomaan maahanmuuttoon liittyvien riskiarviointien perusteella rajavartijoiden on kuitenkin tehtävä merimiehille 8 artiklan mukainen tarkastus, ennen kuin nämä menevät maihin.

4.   Diplomaatti-, virkamatka- tai virkapassin haltijat sekä kansainvälisten järjestöjen jäsenet

4.1

Jäsenvaltioiden tunnustamien kolmansien maiden tai niiden hallitusten myöntämien diplomaatti-, virkamatka- tai virkapassien haltijat sekä 4.4 kohdassa mainittujen kansainvälisten järjestöjen myöntämien asiakirjojen haltijat, jotka matkustavat virkatehtävissä, voidaan heidän nauttimiensa erioikeuksien tai -vapauksien perusteella asettaa rajanylityspaikoilla etusijalle muihin matkustajiin nähden, vaikka heiltä tarvittaessa vaaditaankin viisumi.

Edellä 6 artiklan 1 kohdan c alakohdasta poiketen edellä mainittujen asiakirjojen haltijoita ei vaadita osoittamaan, että heillä on toimeentuloon tarvittavat varat.

4.2

Jos ulkorajalle saapuva henkilö vetoaa erioikeuksiin, erivapauksiin ja vapautuksiin, rajavartija voi vaatia häntä näyttämään toteen asemansa esittämällä asianmukaiset asiakirjat, erityisesti akkreditoivan valtion myöntämät todistukset tai diplomaattipassin tai muun todisteen. Epäilyttävässä ja kiireellisessä tapauksessa rajavartija voi kääntyä suoraan ulkoasiainministeriön puoleen.

4.3

Diplomaatti- ja konsuliedustustojen akkreditoidut jäsenet ja heidän perheensä voivat saapua jäsenvaltioiden alueelle esittämällä 20 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun henkilökortin ja rajanylitykseen oikeuttavan asiakirjan. Lisäksi 14 artiklasta poiketen rajavartijat eivät voi evätä diplomaatti-, virkamatka- tai virkapassin haltijalta pääsyä jäsenvaltioiden alueelle kuulematta ensin asianmukaisia kansallisia viranomaisia. Tämä koskee myös tapauksia, joissa tällaisesta henkilöstä on ilmoitus SIS:ssä.

4.4

Kansainvälisten järjestöjen 4.1 kohdassa mainittuun tarkoitukseen myöntämillä asiakirjoilla tarkoitetaan erityisesti seuraavia asiakirjoja:

Yhdistyneiden kansakuntien kulkulupa, joka myönnetään Yhdistyneiden kansakuntien ja sen erityisjärjestöjen henkilöstölle Yhdistyneiden kansakuntien yleiskokouksen New Yorkissa 21 päivänä marraskuuta 1947 hyväksymän erityisjärjestöjen erioikeuksia ja vapauksia koskevan yleissopimuksen mukaisesti,

Euroopan unionin (EU) myöntämä kulkulupa,

Euroopan atomienergiayhteisön (Euratom) myöntämä kulkulupa,

Euroopan neuvoston pääsihteerin myöntämä laillisuustodistus,

asiakirjat, jotka on myönnetty Pohjois-Atlantin sopimuksen sopimuspuolten välillä niiden joukkojen asemasta tehdyn sopimuksen III artiklan 2 kohdan nojalla (sotilashenkilötodistus yhdessä matkamääräyksen kanssa, matkustuslupa tai henkilökohtainen tai yhteinen muuttomääräys), sekä rauhankumppanuuden puitteissa myönnetyt asiakirjat.

5.   Rajatyöntekijät

5.1

Rajatyöntekijöiden tarkastuksia koskevat menettelytavat määräytyvät rajavalvontaa koskevien yleisten sääntöjen ja erityisesti 8 ja 14 artiklan mukaisesti.

5.2

Edellä 8 artiklasta poiketen rajavartijoiden hyvin tuntemat rajatyöntekijät, jotka ylittävät rajan usein saman rajanylityspaikan kautta ja joista ei aiemmassa tarkastuksessa ole havaittu olevan ilmoitusta SIS:ssä tai kansallisessa tietokannassa, on tarkastettava vain satunnaisesti sen varmistamiseksi, että heillä on hallussaan voimassa oleva rajanylitykseen oikeuttava asiakirja ja että he täyttävät vaaditut maahantuloedellytykset. Toisinaan nämä henkilöt on ilman ennakkovaroitusta ja epäsäännöllisin väliajoin tarkastettava perusteellisesti.

5.3

Edellä 5.2 kohdan säännökset voidaan ulottaa koskemaan muita säännöllisesti rajan ylittäviä henkilöitä.

6.   Alaikäiset

6.1

Rajavartijoiden on kiinnitettävä erityistä huomiota alaikäisiin siitä riippumatta, matkustavatko nämä aikuisen seurassa vai yksin. Ulkorajan ylittävät alaikäiset on maahantulon ja maastalähdön yhteydessä tarkastettava samoin kuin aikuiset tässä asetuksessa säädetyn mukaisesti.

6.2

Kun kyseessä on aikuisen seurassa matkustava alaikäinen, rajavartijan on tarkastettava, onko aikuinen alaikäisen huoltaja, erityisesti silloin kun alaikäinen on vain yhden aikuisen seurassa ja kun on vakavaa syytä epäillä, että alaikäinen on viety luvattomasti lailliselta huoltajaltaan (laillisilta huoltajiltaan). Viimeksi mainitussa tapauksessa rajavartijan on suoritettava lisätutkimuksia selvittääkseen, ovatko annetut tiedot epäjohdonmukaisia tai ristiriitaisia.

6.3

Kun kyseessä on yksin matkustava alaikäinen, rajavartijoiden on matkustusasiakirjat ja muut asiaankuuluvat asiakirjat perusteellisesti tarkastamalla varmistettava, ettei alaikäinen poistu alueelta vastoin huoltajansa (huoltajiensa) tahtoa.

6.4

Jäsenvaltioiden on nimettävä kansalliset yhteyspisteet, joita konsultoidaan alaikäisiä koskevissa asioissa, ja ilmoitettava niistä komissiolle. Komissio antaa jäsenvaltioiden saataville luettelon näistä kansallisista yhteyspisteistä.

6.5

Jos johonkin 6.1–6.2 ja 6.3 kohdassa tarkoitettuihin tilanteisiin liittyy epäilyjä, rajavartijoiden on käytettävä luetteloa kansallisista yhteyspisteistä, joita konsultoidaan alaikäisiä koskevissa asioissa.

7.   Pelastuspalvelut, poliisi, palolaitos ja rajavartijat

Pelastuspalvelujen, poliisin ja palolaitoksen hätätehtävissä toimivien työntekijöiden sekä työtehtävissään rajan ylittävien rajavartijoiden maahantuloa ja maastalähtöä koskevista järjestelyistä säädetään kansallisessa lainsäädännössä. Jäsenvaltiot voivat tehdä kolmansien maiden kanssa kahdenvälisiä sopimuksia näihin ryhmiin kuuluvien henkilöiden maahantulosta ja maastalähdöstä. Näissä järjestelyissä ja kahdenvälisissä sopimuksissa voidaan määrätä poikkeuksista 5, 6 ja 8 artiklaan.

8.   Offshore-työntekijät

Poiketen siitä, mitä 5 ja 8 artiklassa säädetään, offshore-työntekijöitä, jotka palaavat säännöllisesti jäsenvaltioiden alueelle meri- tai ilmateitse oleskelematta kolmannen maan alueella, ei tarkasteta järjestelmällisesti.

Suoritettavien tarkastusten tiheyden määrittämiseksi on kuitenkin otettava huomioon arvio laittomaan maahanmuuttoon liittyvistä riskeistä erityisesti, jos offshore-työskentelypaikka on kolmannen maan rannikon välittömässä läheisyydessä.


LIITE VIII

Image

Teksti kuva

LIITE IX

Kumottu asetus ja luettelo sen muutoksista

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 562/2006

(EUVL L 105, 13.4.2006, s. 1)

 

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 296/2008

(EUVL L 97, 9.4.2008, s. 60)

 

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 81/2009

(EUVL L 35, 4.2.2009, s. 56)

 

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 810/2009

(EUVL L 243, 15.9.2009, s. 1)

Ainoastaan 55 artikla

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 265/2010

(EUVL L 85, 31.3.2010, s. 1)

Ainoastaan 2 artikla

Vuoden 2011 liittymisasiakirjan liitteessä V oleva 9 kohta

 

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 610/2013

(EUVL L 182, 29.6.2013, s. 1)

Ainoastaan 1 artikla

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1051/2013

(EUVL L 295, 6.11.2013, s. 1)

 


LIITE X

Vastaavuustaulukko

Asetus (EY) N:o 562/2006

Tämä asetus

1 artikla

1 artikla

2 artiklan johdantolause

2 artiklan johdantolause

2 artiklan 1–8 kohta

2 artiklan 1–8 kohta

2 artiklan 8 a kohta

2 artiklan 9 kohta

2 artiklan 9 kohta

2 artiklan 10 kohta

2 artiklan 10 kohta

2 artiklan 11 kohta

2 artiklan 11 kohta

2 artiklan 12 kohta

2 artiklan 12 kohta

2 artiklan 13 kohta

2 artiklan 13 kohta

2 artiklan 14 kohta

2 artiklan 14 kohta

2 artiklan 15 kohta

2 artiklan 15 kohta

2 artiklan 16 kohta

2 artiklan 16 kohta

2 artiklan 17 kohta

2 artiklan 17 kohta

2 artiklan 18 kohta

2 artiklan 18 kohta

2 artiklan 19 kohta

2 artiklan 18 a kohta

2 artiklan 20 kohta

2 artiklan 19 kohta

2 artiklan 21 kohta

3 artikla

3 artikla

3 a artikla

4 artikla

4 artikla

5 artikla

5 artiklan 1 kohta

6 artiklan 1 kohta

5 artiklan 1 kohdan a alakohta

6 artiklan 2 kohta

5 artiklan 2 kohta

6 artiklan 3 kohta

5 artiklan 3 kohta

6 artiklan 4 kohta

5 artiklan 4 kohta

6 artiklan 5 kohta

6 artikla

7 artikla

7 artiklan 1 ja 2 kohta

8 artiklan 1 ja 2 kohta

7 artiklan 3 kohdan a alakohta

8 artiklan 3 kohdan a alakohta

7 artiklan 3 kohdan aa alakohta

8 artiklan 3 kohdan b alakohta

7 artiklan 3 kohdan ab alakohta

8 artiklan 3 kohdan c alakohta

7 artiklan 3 kohdan ac alakohta

8 artiklan 3 kohdan d alakohta

7 artiklan 3 kohdan ad alakohta

8 artiklan 3 kohdan e alakohta

7 artiklan 3 kohdan ae alakohta

8 artiklan 3 kohdan f alakohta

7 artiklan 3 kohdan b alakohta

8 artiklan 3 kohdan g alakohta

7 artiklan 3 kohdan c alakohta

8 artiklan 3 kohdan h alakohta

7 artiklan 3 kohdan d alakohta

8 artiklan 3 kohdan i alakohta

8 artikla

9 artikla

9 artiklan 1 kohta

10 artiklan 1 kohta

9 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohta

10 artiklan 2 kohdan ensimmäinen ja toinen alakohta

9 artiklan 2 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohta

10 artiklan 2 kohdan kolmas alakohta

9 artiklan 2 kohdan toinen alakohta

10 artiklan 2 kohdan neljäs alakohta

9 artiklan 2 kohdan kolmas alakohta

10 artiklan 2 kohdan viides alakohta

9 artiklan 3 ja 4 kohta

10 artiklan 3 ja 4 kohta

10 artiklan 1–5 kohta

11 artiklan 1–5 kohta

10 artiklan 6 kohta

11 artikla

12 artikla

12 artikla

13 artikla

13 artikla

14 artikla

14 artikla

15 artikla

15 artikla

16 artikla

16 artikla

17 artikla

17 artikla

18 artikla

18 artikla

19 artikla

19 artikla

20 artikla

19 a artikla (IV luku)

19 a artikla (IV a luku)

21 artikla

20 artikla

22 artikla

21 artikla

23 artikla

22 artikla

24 artikla

23 artikla

25 artikla

23 a artikla

26 artikla

24 artikla

27 artikla

25 artikla

28 artikla

26 artikla

29 artikla

26 a artikla

30 artikla

27 artikla

31 artikla

28 artikla

32 artikla

29 artikla

33 artikla

30 artikla

34 artikla

31 artikla

35 artikla

32 artikla

36 artikla

33 artikla

37 artikla

33 a artikla

38 artikla

34 artikla

39 artikla

35 artikla

40 artikla

36 artikla

41 artikla

37 artikla

42 artikla

37 a artikla

43 artikla

38 artikla

39 artikla

44 artikla

40 artikla

45 artikla

Liitteet I–VIII

Liitteet I–VIII

Liite IX

Liite X


23.3.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 77/53


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2016/400,

annettu 9 päivänä maaliskuuta 2016,

Euroopan unionin, Euroopan atomienergiayhteisön ja niiden jäsenvaltioiden sekä Moldovan tasavallan välisessä assosiaatiosopimuksessa vahvistettujen suojalausekkeen ja toimenpiteiden kiertämisen ehkäisymekanismin täytäntöönpanosta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 207 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (1),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Neuvosto valtuutti 15 päivänä kesäkuuta 2009 komission käynnistämään neuvottelut Moldovan tasavallan kanssa assosiaatiosopimuksen tekemiseksi unionin ja Moldovan tasavallan välillä.

(2)

Neuvottelut saatiin menestyksekkäästi päätökseen ja Euroopan unionin, Euroopan atomienergiayhteisön ja niiden jäsenvaltioiden sekä Moldovan tasavallan välinen assosiaatiosopimus (2), jäljempänä ’sopimus’, allekirjoitettiin 27 päivänä kesäkuuta 2014, ja sitä on sovellettu väliaikaisesti 1 päivästä syyskuuta 2014.

(3)

On tarpeen vahvistaa menettelyt, joilla taataan Moldovan tasavallan kanssa sovitun suojalausekkeen tehokas soveltaminen.

(4)

Sopimukseen sisältyy myös toimenpiteiden kiertämisen ehkäisymekanismi, jolla etuustullit voidaan suspendoida väliaikaisesti tiettyjen tuotteiden osalta. On tarpeen vahvistaa myös menettelyt tämän mekanismin tehokasta soveltamista varten.

(5)

Suojatoimenpiteitä voidaan harkita ainoastaan, jos kyseessä olevaa tuotetta tuodaan unioniin sellaisina lisääntyneinä määrinä, joko absoluuttisesti mitattuna tai suhteessa unionin tuotantoon, ja sellaisissa olosuhteissa, että tuonti aiheuttaa tai uhkaa aiheuttaa vakavaa haittaa niille unionin tuottajille, jotka tuottavat samankaltaisia tai suoraan kilpailevia tuotteita, kuten sopimuksen 165 artiklan 1 kohdassa määrätään.

(6)

Sopimuksen 169 artiklassa tarkoitetut tietyt käsitteet, kuten ”vakava haitta”, ”vakavan haitan uhka” ja ”siirtymäkausi”, olisi määriteltävä.

(7)

Sopimuksen seurannan ja uudelleentarkastelun sekä tutkimusten suorittamisen ja tarpeellisten suojatoimenpiteiden määräämisen olisi oltava mahdollisimman avointa.

(8)

Komission olisi saatava jäsenvaltioilta tietoja ja saatavilla oleva näyttö sellaisista tuonnin kehityssuuntauksista, jotka saattavat edellyttää suojatoimenpiteiden soveltamista.

(9)

Sen vuoksi on erittäin tärkeää, että kaikki Moldovan tasavallasta unionin alueelle tuotavia tuotteita koskevat tilastotiedot ovat luotettavia, kun arvioidaan, täyttyvätkö suojatoimenpiteiden soveltamisen edellytykset.

(10)

Jos menettelyn vireillepanoon on riittävä alustava näyttö, komission olisi julkaistava ilmoitus Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(11)

Olisi annettava yksityiskohtaiset säännökset tutkimusten aloittamisesta, asianomaisten osapuolten oikeudesta saada käyttöönsä ja tarkistaa kerätyt tiedot, asianomaisten osapuolten kuulemisesta sekä niiden mahdollisuudesta esittää kantansa.

(12)

Komission olisi ilmoitettava Moldovan tasavallalle kirjallisesti tutkimuksen käynnistämisestä ja kuultava Moldovan tasavaltaa sopimuksen 166 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(13)

Samoin olisi vahvistettava määräajat tutkimuksen aloittamiselle ja mahdollisten suojatoimenpiteiden aiheellisuuden määrittämiselle, jotta varmistetaan tällaisten määritysten nopea suorittaminen, jolloin parannetaan asianomaisten talouden toimijoiden oikeusturvaa.

(14)

Ennen mahdollisten suojatoimenpiteiden soveltamista olisi suoritettava tutkimus, kuitenkin niin, että komissiolla on mahdollisuus soveltaa väliaikaisia suojatoimenpiteitä sopimuksen 167 artiklassa tarkoitetuissa kriittisissä olosuhteissa.

(15)

Suojatoimenpiteitä olisi sovellettava ainoastaan sen laajuisina ja niin kauan, kuin ne ovat tarpeen vakavan haitan estämiseksi tai korjaamiseksi ja sopeutumisen helpottamiseksi. Suojatoimenpiteiden enimmäiskesto olisi määritettävä, ja olisi annettava tällaisten toimenpiteiden jatkamista ja uudelleentarkastelua koskevat erityissäännökset.

(16)

Sopimuksen 148 artiklassa määrätään tiettyjä maataloustuotteita ja jalostettuja maataloustuotteita koskevasta toimenpiteiden kiertämisen ehkäisymekanismista. Myös tässä asetuksessa olisi säädettävä mahdollisuudesta suspendoida etuustullit enintään kuudeksi kuukaudeksi, kun mainittujen tuotteiden tuonti saavuttaa sopimuksen liitteessä XV-C määritellyt vuotuiset tuontimäärät.

(17)

Avoimuuden vuoksi komission olisi esitettävä Euroopan parlamentille ja neuvostolle vuosittain kertomus sopimuksen täytäntöönpanosta sekä suojatoimenpiteiden ja toimenpiteiden kiertämisen ehkäisymekanismin soveltamisesta.

(18)

Jotta voidaan varmistaa yhdenmukaiset edellytykset väliaikaisten ja lopullisten suojatoimenpiteiden hyväksymiselle, ennakkovalvontatoimenpiteiden määräämiselle, tutkimuksen päättämiselle ilman sopimuksessa määrättyjä toimenpiteitä ja toimenpiteiden ehkäisymekanismin täytäntöönpanolle, joista määrätään sopimuksessa, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (3) mukaisesti.

(19)

Ennakkovalvontatoimenpiteiden ja väliaikaisten suojatoimenpiteiden hyväksymisessä olisi noudatettava neuvoa-antavaa menettelyä, kun otetaan huomioon näiden toimenpiteiden vaikutukset ja niiden looginen järjestys suhteessa lopullisten suojatoimenpiteiden hyväksymiseen. Väliaikaisia suojatoimenpiteitä olisi hyväksyttävä, kun tällaisten toimenpiteiden määräämisen viivästyminen aiheuttaisi vaikeasti korjattavaa vahinkoa tai jotta voidaan estää kielteiset vaikutukset unionin markkinoiden tilanteeseen tuonnin kasvun seurauksena. Komission olisi hyväksyttävä välittömästi sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä, joilla määrätään väliaikaisia suojatoimenpiteitä, kun tämä on tarpeen asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa.

(20)

Sellaisten täytäntöönpanosäädösten antamiseen, jotka koskevat päätöksen tekemistä etuustullien väliaikaisesta suspendoimisesta toimenpiteiden kiertämisen ehkäisymekanismin nojalla, olisi myös käytettävä neuvoa-antavaa menettelyä, sillä nämä säädökset on pantava täytäntöön nopeasti, kun sopimuksen liitteessä XV-C lueteltuihin tuoteluokkiin liittyvä kynnysarvo on saavutettu, koska niiden soveltamisaika on varsin lyhyt. Jotta voidaan estää kielteiset vaikutukset unionin markkinoiden tilanteeseen tuonnin kasvun seurauksena, komission olisi hyväksyttävä välittömästi sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa.

(21)

Tarkastelumenettelyä olisi sovellettava lopullisten suojatoimenpiteiden hyväksymisessä ja tällaisten toimenpiteiden uudelleentarkasteluissa,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Aihe ja soveltamisala

1.   Tässä asetuksessa vahvistetaan säännökset sopimuksessa vahvistettujen suojalausekkeen ja toimenpiteiden kiertämisen ehkäisymekanismin täytäntöönpanoa varten.

2.   Tätä asetusta sovelletaan Moldovan tasavallasta peräisin oleviin tuotteisiin.

2 artikla

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan

1)

’tuotteella’ unionista tai Moldovan tasavallasta peräisin olevaa tavaraa; tutkimuksen kohteena oleva tuote saattaa erityisistä markkinaolosuhteista riippuen käsittää yhden tai useampia tullinimikkeitä tai niiden osia taikka muita unionin tuotannonalalla yleisesti käytettyjä tuoteluokitteluja;

2)

’asianomaisilla osapuolilla’ osapuolia, joihin kyseessä olevan tuotteen tuonti vaikuttaa;

3)

’unionin tuotannonalalla’ unionin alueella toimivien samankaltaisten tai suoraan kilpailevien tuotteiden tuottajien kokonaisuutta tai niitä unionin tuottajia, joiden yhteinen samankaltaisten tai suoraan kilpailevien tuotteiden tuotanto muodostaa pääosan unionin kyseisten tuotteiden kokonaistuotannosta, tai jos samankaltainen tai suoraan kilpaileva tuote on vain yksi useista tuotteista, joita unionin tuottajat tuottavat, unionin tuotannonalan katsotaan määräytyvän suhteessa niihin nimenomaisiin toimintoihin, joita kyseisen samankaltaisen tai suoraan kilpailevan tuotteen tuottamiseen sisältyy;

4)

unionin tuotannonalan tilanteeseen kohdistuvalla ’vakavalla haitalla’ kyseisen tilanteen huomattavaa yleistä huononemista;

5)

unionin tuotannonalan tilanteeseen kohdistuvalla ’vakavan haitan uhalla’ selvästi toteutumassa olevaa vakavaa haittaa;

6)

’siirtymäkaudella’ kymmenen vuoden jaksoa sopimuksen voimaantulosta.

II LUKU

SUOJATOIMENPITEITÄ KOSKEVAT SÄÄNNÖKSET

3 artikla

Periaatteet

1.   Suojatoimenpide voidaan määrätä tämän asetuksen mukaisesti, jos Moldovan tasavallasta peräisin olevaa tuotetta tuodaan sitä koskevien tullien alentamisen tai poistamisen seurauksena unioniin sellaisina lisääntyneinä määrinä, joko absoluuttisesti mitattuna tai suhteessa unionin tuotantoon, ja sellaisissa olosuhteissa, että tuonti aiheuttaa tai uhkaa aiheuttaa vakavaa haittaa unionin tuotannonalalle.

2.   Suojatoimenpide voi olla toinen seuraavista:

a)

suspendoidaan sopimuksessa vahvistettu kyseiseen tuotteeseen sovellettava tullin lisäalennus;

b)

korotetaan kyseisen tuotteen tulli määrään, joka ei ylitä alempaa seuraavista:

asianomaiseen tuotteeseen sovellettu suosituimmuustulli aikana, jona toimenpide toteutetaan; tai

liitteessä XV olevissa luetteloissa vahvistettu tullin perustaso sopimuksen 147 artiklan mukaisesti.

4 artikla

Menettelyn vireillepano

1.   Komissio aloittaa menettelyn, kun jäsenvaltio tai unionin tuotannonalan puolesta toimiva oikeushenkilö tai yhteenliittymä, joka ei ole oikeushenkilö, sitä pyytää, tai komission omasta aloitteesta, jos komission mukaan on ilmeistä, että alustava näyttö on riittävä tutkimuksen aloittamiseksi, mikä määritetään 5 artiklan 5 kohdassa tarkoitettujen tekijöiden perusteella.

2.   Pyyntöön on yleensä sisällytettävä seuraavat tiedot: asianomaisen tuotteen tuonnin lisääntyminen absoluuttisesti ja suhteellisesti ilmaistuna, lisääntyneen tuonnin osuus kotimaan markkinoista sekä unionin tuotannonalaa koskevat myynnin, tuotannon, tuottavuuden, kapasiteetin käyttöasteen, voittojen ja tappioiden sekä työllisyyden tason muutokset.

3.   Menettely voidaan panna vireille myös siinä tapauksessa, että yhteen tai useampaan jäsenvaltioon keskittynyt tuonti lisääntyy äkillisesti, jos alustava näyttö on riittävä tutkimuksen aloittamiseksi, mikä määritetään 5 artiklan 5 kohdassa tarkoitettujen tekijöiden perusteella.

4.   Jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle, jos Moldovan tasavallasta tulevan tuonnin kehitys näyttää antavan aihetta suojatoimenpiteiden käyttöönottoon. Tähän ilmoitukseen on sisällytettävä 1 ja 2 kohdassa sekä soveltuvin osin 3 kohdassa mainittu näyttö.

5.   Komissio ilmoittaa jäsenvaltioille, kun se 1 kohdan mukaisesti saa menettelyn aloittamista koskevan pyynnön tai katsoo, että on asianmukaista aloittaa menettely sen omasta aloitteesta.

6.   Jos on ilmeistä, että menettelyn vireillepanoon on riittävä alustava näyttö, komissio panee menettelyn vireille ja julkaisee tutkimusten vireillepanoa koskevan ilmoituksen Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Menettely pannaan vireille kuukauden kuluessa siitä, kun komissio on 1 kohdan mukaisesti saanut pyynnön.

7.   Edellä 6 kohdassa tarkoitetussa ilmoituksessa

a)

on oltava yhteenveto saaduista tiedoista ja edellytettävä, että kaikki asiaa koskevat tiedot toimitetaan komissiolle;

b)

on vahvistettava määräaika, jonka kuluessa asianomaiset osapuolet voivat ilmoittaa kirjallisesti kannastaan ja antaa tietoja komissiolle, jos nämä kannat ja tiedot on otettava huomioon menettelyn aikana;

c)

on asetettava määräaika, jonka kuluessa asianomaiset osapuolet voivat pyytää komissiota kuulemaan niitä suullisesti 5 artiklan 9 kohdan mukaisesti.

5 artikla

Tutkimus

1.   Edellä 4 artiklan 6 kohdassa tarkoitetun ilmoituksen julkaisemisen jälkeen komissio suorittaa tutkimuksen.

2.   Komissio voi pyytää jäsenvaltioita toimittamaan tietoja, jolloin jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet pyynnön noudattamiseksi. Jos näillä tiedoilla on yleistä merkitystä eivätkä ne ole 11 artiklan mukaisia luottamuksellisia tietoja, ne lisätään muihin kuin luottamuksellisiin tietoihin tämän artiklan 8 kohdan mukaisesti.

3.   Tutkimus päätetään mahdollisuuksien mukaan kuuden kuukauden kuluessa sen aloittamisesta. Tätä aikarajaa voidaan pidentää kolmella kuukaudella poikkeuksellisissa olosuhteissa, esimerkiksi jos asianomaisten osapuolten lukumäärä on epätavallisen suuri tai jos markkinatilanne on monimutkainen. Komissio ilmoittaa kaikille asianomaisille osapuolille tällaisesta pidennyksestä ja sen perusteista.

4.   Komissio kerää kaikki tiedot, joita se pitää tarpeellisina sen määrittämiseksi, täyttyvätkö 3 artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset, ja pyrkii tarvittaessa tarkistamaan nämä tiedot.

5.   Tutkimuksessa, jossa määritetään, aiheuttaako lisääntynyt tuonti vakavaa haittaa tai voiko se aiheuttaa vakavaa haittaa unionin tuotannonalalle, komissio arvioi kaikki asian kannalta merkitykselliset objektiiviset ja määrällisesti ilmaistavissa olevat tekijät, joilla on vaikutusta unionin tuotannonalan tilanteeseen ja joita ovat erityisesti kyseisen tuotteen tuonnin lisääntyminen absoluuttisesti ja suhteellisesti ilmaistuna, lisääntyneen tuonnin osuus kotimaan markkinoista sekä myynnin, tuotannon, tuottavuuden, kapasiteetin käyttöasteen, voittojen ja tappioiden sekä työllisyyden tason muutokset. Tämä luettelo ei ole tyhjentävä, ja komissio voi vakavan haitan tai vakavan haitan uhan olemassaoloa määrittäessään ottaa huomioon myös muita olennaisia tekijöitä, kuten varastot, hinnat, sijoitetun pääoman tuoton ja kassavirran.

6.   Tietoja 4 artiklan 7 kohdan b alakohdan mukaisesti antaneet asianomaiset osapuolet ja Moldovan tasavallan edustajat voivat kirjallisesta pyynnöstä tarkastella kaikkia komissiolle tutkimuksen yhteydessä toimitettuja tietoja, lukuun ottamatta unionin tai sen jäsenvaltioiden viranomaisten laatimia sisäisiä asiakirjoja, jos tiedot ovat merkityksellisiä niiden etujen puolustamiseksi eivätkä ne ole 11 artiklan mukaisia luottamuksellisia tietoja ja jos komissio käyttää niitä tutkimuksessa. Asianomaiset osapuolet voivat esittää komissiolle näitä tietoja koskevat näkemyksensä. Komissio ottaa näkemykset huomioon, jos niiden tueksi esitetään riittävä alustava näyttö.

7.   Komissio varmistaa, että kaikki tutkimuksessa käytettävät tiedot ja tilastot ovat saatavilla ja että ne ovat edustavia, ymmärrettäviä, avoimia ja todennettavia.

8.   Heti kun tekniset edellytykset sen mahdollistavat, komissio perustaa salasanasuojatun yhteyden muihin kuin luottamuksellisiin tietoihin (verkkofoorumi), jota se hallinnoi ja jonka kautta välitetään kaikki olennaiset tiedot, jotka eivät ole 11 artiklassa tarkoitetulla tavalla luottamuksellisia. Pääsy verkkofoorumiin myönnetään Euroopan parlamentille, jäsenvaltioille ja asianomaisille osapuolille.

9.   Komissio kuulee asianomaisia osapuolia erityisesti, jos ne ovat tehneet kuulemista koskevan kirjallisen pyynnön Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistussa ilmoituksessa asetetussa määräajassa ja jos pyynnössä osoitetaan, että tutkimuksen lopputulos saattaa vaikuttaa niihin ja että on erityisiä syitä, joiden vuoksi niitä pitäisi kuulla suullisesti. Komissio kuulee asianomaisia osapuolia myöhemmin uudelleen, jos tähän on erityisiä syitä.

10.   Jollei tietoja toimiteta komission vahvistamissa määräajoissa tai jos tutkimus vaikeutuu merkittävästi, komissio voi tehdä päätelmät saatavilla olevien tietojen perusteella. Jos komissio toteaa, että asianomainen osapuoli tai kolmas osapuoli on toimittanut sille vääriä tai harhaanjohtavia tietoja, se jättää tällaiset tiedot huomiotta ja voi käyttää saatavilla olevia tietoja.

11.   Komissio ilmoittaa Moldovan tasavallalle kirjallisesti tutkimuksen aloittamisesta.

6 artikla

Ennakkovalvontatoimenpiteet

1.   Komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksillä Moldovan tasavallasta tulevaa tuontia koskevia ennakkovalvontatoimenpiteitä, jos tuotteen tuonnin kehitys on sensuuntaista, että se voi aiheuttaa jonkin 3 artiklan 1 kohdassa tai 4 artiklan 1 tai 3 kohdassa tarkoitetuista tilanteista. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 13 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

2.   Ennakkovalvontatoimenpiteet ovat voimassa rajoitetun ajan. Jollei toisin säädetä, ennakkovalvontatoimenpiteiden voimassaoloaika päättyy niiden käyttöönottoa välittömästi seuraavan kuuden kuukauden jälkeisen toisen kuuden kuukauden jakson päättyessä.

7 artikla

Väliaikaisten suojatoimenpiteiden määrääminen

1.   Komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksillä väliaikaisia suojatoimenpiteitä kriittisissä olosuhteissa, joissa viivytykset suojatoimenpiteiden määräämisessä aiheuttaisivat vaikeasti korjattavissa olevaa vahinkoa, kun 5 artiklan 5 kohdassa tarkoitettuihin tekijöihin perustuvan alustavan määrityksen perusteella on saatu riittävä alustava näyttö siitä, että Moldovan tasavallasta peräisin olevan tuotteen tuonti on lisääntynyt sopimuksen 147 artiklan mukaisesti liitteeseen XV sisältyvän tullien poistoluettelon mukaisen tullien alentamisen tai poistamisen seurauksena ja että tällainen tuonti aiheuttaa vakavaa haittaa tai uhkaa aiheuttaa vakavaa haittaa unionin tuotannonalalle. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään tämän asetuksen 13 artiklan 3 kohdassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen.

2.   Asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa, kuten 3 kohdassa tarkoitetussa tapauksessa, komissio hyväksyy välittömästi sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä, joilla määrätään väliaikaisia suojatoimenpiteitä 13 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

3.   Jos jäsenvaltio pyytää komissiota toimimaan välittömästi ja jos 1 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät, komissio tekee päätöksen viiden työpäivän kuluessa pyynnön vastaanottamisesta.

4.   Väliaikaisia suojatoimenpiteitä sovelletaan enintään 200 kalenteripäivän ajan.

5.   Jos väliaikaiset suojatoimenpiteet kumotaan, koska tutkimus osoittaa, etteivät 3 artiklan 1 kohdassa säädetyt edellytykset täyty, näiden väliaikaisten suojatoimenpiteiden mukaisesti kannetut tullit palautetaan ilman eri toimenpiteitä.

6.   Väliaikaisia suojatoimenpiteitä sovelletaan kaikkiin niiden voimaantulopäivän jälkeen vapaaseen liikkeeseen luovutettuihin tuotteisiin.

8 artikla

Tutkimuksen ja menettelyn päättäminen ilman toimenpiteitä

1.   Jos lopullisesti vahvistettujen tosiasioiden perusteella todetaan, että 3 artiklan 1 kohdassa vahvistetut edellytykset eivät täyty, komissio hyväksyy täytäntöönpanosäädöksellä päätöksen tutkimuksen ja menettelyn päättämisestä ja julkaisee päätöksen Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Tämä täytäntöönpanosäädös hyväksytään 13 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2.   Komissio julkaisee kertomuksen, jossa se esittää havaintonsa ja perustellut päätelmänsä, jotka se on tehnyt kaikista asiaankuuluvista tosiseikoista ja oikeudellisista seikoista, ottaen huomioon 11 artiklan mukaisen luottamuksellisten tietojen suojan.

9 artikla

Lopullisten suojatoimenpiteiden määrääminen

1.   Jos lopullisesti vahvistettujen tosiasioiden perusteella todetaan, että 3 artiklan 1 kohdassa vahvistetut edellytykset täyttyvät, komissio pyytää Moldovan tasavallan viranomaisia käymään neuvotteluja sopimuksen 160 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Jos tyydyttävään ratkaisuun ei ole päästy 30 päivän kuluessa, komissio voi hyväksyä täytäntöönpanosäädöksillä lopullisia suojatoimenpiteitä. Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään tämän asetuksen 13 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

2.   Komissio julkaisee kertomuksen, joka sisältää yhteenvedon määritystä koskevista olennaisista tosiasioista ja huomioista, ottaen huomioon 11 artiklan mukaisen luottamuksellisten tietojen suojan.

10 artikla

Suojatoimenpiteiden kesto ja uudelleentarkastelu

1.   Suojatoimenpide on voimassa ainoastaan niin kauan, kuin on tarpeen unionin tuotannonalaan kohdistuvan vakavan haitan estämiseksi tai poistamiseksi ja sopeutumisen helpottamiseksi. Voimassaoloaika on enintään kaksi vuotta, jollei sitä pidennetä 3 kohdan nojalla.

2.   Suojatoimenpide on voimassa, kunnes 3 kohdassa tarkoitetun uudelleentarkastelun tulokset on saatu.

3.   Suojatoimenpiteen alkuperäistä kestoa voidaan pidentää enintään kahdella vuodella, jos komissio uudelleentarkastelun yhteydessä toteaa, että toimenpide on edelleen tarpeen unionin tuotannonalaan kohdistuvan vakavan haitan estämiseksi tai poistamiseksi ja että on näyttöä siitä, että unionin tuotannonala on sopeutumassa tilanteeseen.

4.   Ennen mahdollista 3 kohdan mukaista pidennystä on tehtävä tutkimus, kun jäsenvaltio tai unionin tuotannonalan puolesta toimiva oikeushenkilö tai yhteenliittymä, joka ei ole oikeushenkilö, on pyytänyt tutkimuksen aloittamista tai kun tutkimus on aloitettu komission omasta aloitteesta, jos 5 artiklan 5 kohdassa tarkoitettujen tekijöiden perusteella määritettävä alustava näyttö riittää osoittamaan, että 3 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät.

5.   Tutkimuksen aloittamisesta on julkaistava ilmoitus Euroopan unionin virallisessa lehdessä soveltuvin osin 4 artiklan 6 ja 7 kohdan mukaisesti. Tutkimus on suoritettava ja mahdolliset tämän artiklan 3 kohdan mukaiset pidennystä koskevat päätökset on tehtävä soveltuvin osin 5, 8 ja 9 artiklan mukaisesti.

6.   Suojatoimenpiteen kokonaiskesto on enintään neljä vuotta, mukaan lukien mahdollisen väliaikaisen suojatoimenpiteen soveltamisjakso sekä alkuperäinen soveltamisjakso ja sen pidennys.

7.   Suojatoimenpidettä ei sovelleta siirtymäkauden päättymisen jälkeen, ellei Moldovan tasavalta anna siihen suostumusta.

11 artikla

Luottamuksellisuus

1.   Tämän asetuksen mukaisesti saatuja tietoja saa käyttää ainoastaan siihen tarkoitukseen, jota varten ne on pyydetty.

2.   Mitään tämän asetuksen nojalla saatuja luottamuksellisia tietoja tai luottamuksellisesti toimitettuja tietoja ei saa ilmaista muutoin kuin tiedot toimittaneen tahon nimenomaisella suostumuksella.

3.   Luottamuksellista käsittelyä koskevassa pyynnössä on ilmoitettava, miksi tiedot ovat luottamuksellisia. Jos tietojen toimittaja pyytää, että tietoja ei saateta julkisiksi eikä ilmaista kokonaan tai yhteenvetona, ja jos kyseinen pyyntö ei ole perusteltu, tiedot voidaan kuitenkin jättää ottamatta huomioon.

4.   Tietoja pidetään joka tapauksessa luottamuksellisina, jos niiden ilmaiseminen saattaa aiheuttaa merkittäviä kielteisiä seurauksia sille, joka ne on toimittanut tai joka on ollut niiden lähteenä.

5.   Edellä olevat 1–4 kohta eivät ole esteenä sille, että unionin viranomaiset viittaavat yleisiin tietoihin ja erityisesti sellaisiin syihin, joihin tämän asetuksen nojalla tehdyt päätökset perustuvat. Näiden viranomaisten on kuitenkin otettava huomioon asianomaisten luonnollisten henkilöiden ja oikeushenkilöiden oikeutetut edut sen suhteen, että kyseisten henkilöiden liikesalaisuuksia ei paljasteta.

III LUKU

TOIMENPITEIDEN KIERTÄMISEN EHKÄISYMEKANISMI

12 artikla

Toimenpiteiden kiertämisen ehkäisymekanismi tiettyjä maataloustuotteita ja jalostettuja maataloustuotteita varten

1.   Sopimuksen liitteessä XV-C luetelluille tuotteille määritetään keskimääräinen vuotuinen tuontimäärä, johon sovelletaan sopimuksen 148 artiklassa vahvistettua toimenpiteiden kiertämisen ehkäisymekanismia. Asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa, joissa sopimuksen liitteessä XV-C yhdelle tai useammalle tuoteluokalle jonakin 1 päivästä tammikuuta alkavana vuonna osoitettu tuontimäärä saavutetaan, ja ellei komissio ole saanut tältä osin pätevää perustelua Moldovan tasavallalta, komissio antaa välittömästi sovellettavan täytäntöönpanosäädöksen tämän asetuksen 13 artiklan 5 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti. Tällaisella säädöksellä komissio voi joko päättää väliaikaisesti suspendoida kyseiseen tuotteeseen tai kyseisiin tuotteisiin sovellettavan etuustullin tai päättää, että tällainen suspendointi ei ole aiheellinen.

2.   Etuustullin väliaikaista suspendointia sovelletaan enintään kuuden kuukauden ajan etuustullin suspendointia koskevan päätöksen julkaisupäivästä. Ennen tällaisen kuuden kuukauden jakson päättymistä ja etuustullien suspendointiin liittyvissä asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa komissio voi 13 artiklan 5 kohdan mukaisesti hyväksyä välittömästi sovellettavan täytäntöönpanosäädöksen, jolla päätetään kyseisen etuustullin väliaikainen suspendointi, jos se katsoo, että kyseisen tuoteluokan tuonti, joka ylittää sopimuksen liitteessä XV-C tarkoitetun määrän, on seurausta Moldovan tasavallan tuotantotason ja vientikapasiteetin muutoksesta kyseessä olevan tuotteen tai kyseessä olevien tuotteiden osalta.

3.   Tässä luvussa vahvistetun mekanismin soveltaminen ei vaikuta II luvussa tarkoitettujen toimenpiteiden soveltamiseen. Molempien lukujen säännösten nojalla toteutettuja toimenpiteitä ei kuitenkaan saa soveltaa samanaikaisesti samaan tuotteeseen tai samoihin tuotteisiin.

IV LUKU

KOMITEAMENETTELY JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

13 artikla

Komiteamenettely

1.   Edellä olevien 6–10 artiklan soveltamiseksi komissiota avustaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) 2015/478 (4) 3 artiklan 1 kohdalla perustettu suojatoimenpidekomitea, jäljempänä ’komitea’. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

2.   Edellä olevan 12 artiklan soveltamiseksi komissiota avustaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 (5) 229 artiklan 1 kohdalla perustettu maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn komitea ja jalostettujen maataloustuotteiden osalta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 510/2014 (6) 44 artiklan 1 kohdalla perustettu liitteeseen I kuulumattomien jalostettujen maataloustuotteiden kauppaa koskevia horisontaalisia kysymyksiä käsittelevä komitea. Nämä komiteat ovat asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettuja komiteoita.

3.   Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 4 artiklaa.

4.   Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklaa.

5.   Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 8 artiklaa yhdessä sen 4 artiklan kanssa.

6.   Jos asetuksen (EU) N:o 182/2011 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti noudatetaan kirjallista menettelyä toimenpiteiden hyväksymiseksi tämän artiklan 3 kohdan nojalla, kyseinen menettely päätetään tuloksettomana, jos puheenjohtaja asettamassaan määräajassa niin päättää tai komitean jäsenten enemmistö, sellaisena kuin se on määritelty asetuksen (EU) N:o 182/2011 5 artiklan 1 kohdassa, niin pyytää.

14 artikla

Kertomus

1.   Komissio esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle vuosittain kertomuksen tämän asetuksen ja sopimuksen V osaston soveltamisesta ja täytäntöönpanosta sekä niissä säädettyjen ja määrättyjen velvoitteiden noudattamisesta.

2.   Kertomukseen sisältyy muun muassa tietoja väliaikaisten ja lopullisten suojatoimenpiteiden ja ennakkovalvontatoimenpiteiden soveltamisesta, tutkimuksen ja menettelyn päättämisestä ilman toimenpiteitä sekä toimenpiteiden kiertämisen ehkäisymekanismin soveltamisesta.

3.   Kertomuksessa esitetään yhteenveto Moldovan tasavallan kanssa käytävää kauppaa koskevista tilastoista ja kaupan kehittymisestä.

4.   Euroopan parlamentti voi kuukauden kuluessa komission kertomuksen esittämisestä kutsua komission asiasta vastaavan valiokuntansa erityiskokoukseen esittelemään ja selvittämään tämän asetuksen täytäntöönpanoon liittyviä asioita.

5.   Komissio julkaisee kertomuksen viimeistään kolmen kuukauden kuluttua sen esittämisestä Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

15 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Strasbourgissa 9 päivänä maaliskuuta 2016.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

M. SCHULZ

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

J. A. HENNIS-PLASSCHAERT


(1)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 3. helmikuuta 2016 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 29. helmikuuta 2016.

(2)  Neuvoston päätös 2014/492/EU, annettu 16 päivänä kesäkuuta 2014, Euroopan unionin, Euroopan atomienergiayhteisön ja niiden jäsenvaltioiden sekä Moldovan tasavallan välisen assosiaatiosopimuksen allekirjoittamisesta Euroopan unionin puolesta ja sopimuksen väliaikaisesta soveltamisesta (EUVL L 260, 30.8.2014, s. 1).

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).

(4)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2015/478, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2015, tuontiin sovellettavasta yhteisestä järjestelmästä (EUVL L 83, 27.3.2015, s. 16).

(5)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1308/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 992/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 671).

(6)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 510/2014, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, tiettyihin maataloustuotteiden jalostuksessa tuotettuihin tavaroihin sovellettavasta kauppajärjestelmästä sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 1216/2009 ja (EY) N:o 614/2009 kumoamisesta (EUVL L 150, 20.5.2014, s. 1).


23.3.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 77/62


EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2016/401,

annettu 9 päivänä maaliskuuta 2016,

Euroopan unionin, Euroopan atomienergiayhteisön ja niiden jäsenvaltioiden sekä Georgian välisessä assosiaatiosopimuksessa vahvistetun toimenpiteiden kiertämisen ehkäisemismekanismin täytäntöönpanosta

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 207 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (1),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Neuvosto valtuutti 10 päivänä toukokuuta 2010 komission käynnistämään neuvottelut Georgian kanssa assosiaatiosopimuksen tekemiseksi unionin ja Georgian välillä.

(2)

Nämä neuvottelut on saatu päätökseen ja Euroopan unionin, Euroopan atomienergiayhteisön ja niiden jäsenvaltioiden sekä Georgian välinen assosiaatiosopimus (2), jäljempänä ’sopimus’, allekirjoitettiin 27 päivänä kesäkuuta 2014, ja sitä on sovellettu väliaikaisesti 1 päivästä syyskuuta 2014.

(3)

On tarpeen säätää menettelyistä, joilla taataan sopimuksessa määrätyn, tiettyjen tuotteiden etuustullien väliaikaista suspendointia koskevan toimenpiteiden kiertämisen ehkäisemismekanismin tehokas soveltaminen.

(4)

Tässä asetuksessa olisi tarpeen säätää mahdollisuudesta suspendoida etuustulli enintään kuudeksi kuukaudeksi, kun tiettyjen maataloustuotteiden ja jalostettujen maataloustuotteiden tuonti saavuttaa sopimuksen liitteessä II-C määritellyt vuotuiset tuontimäärät.

(5)

Avoimuuden vuoksi komission olisi esitettävä Euroopan parlamentille ja neuvostolle vuosittain kertomus sopimuksen täytäntöönpanosta sekä toimenpiteiden kiertämisen ehkäisemismekanismin soveltamisesta.

(6)

Jotta voidaan varmistaa sopimukseen sisältyvän toimenpiteiden kiertämisen ehkäisemismekanismin täytäntöönpanolle yhdenmukaiset edellytykset, komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovaltaa. Tätä valtaa olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011 (3) mukaisesti.

(7)

Sellaisten täytäntöönpanosäädösten antamiseen, jotka koskevat päätöksen tekemistä etuustullin väliaikaisesta suspendoimisesta toimenpiteiden kiertämisen ehkäisemismekanismin puitteissa, olisi käytettävä neuvoa-antavaa menettelyä, sillä nämä säädökset on pantava täytäntöön nopeasti, kun sopimuksen liitteessä II-C lueteltuihin tuoteluokkiin liittyvä kynnysarvo on saavutettu, ja niiden soveltamisaika on varsin lyhyt. Jotta voidaan estää kielteiset vaikutukset unionin markkinoiden tilanteeseen tuonnin kasvun seurauksena, komission olisi hyväksyttävä välittömästi sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä, kun tämä on tarpeen asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa,

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Aihe ja soveltamisala

1.   Tässä asetuksessa vahvistetaan säännökset sopimuksessa vahvistetun toimenpiteiden kiertämisen ehkäisemismekanismin täytäntöönpanoa varten.

2.   Tätä asetusta sovelletaan Georgiasta peräisin oleviin tuotteisiin.

2 artikla

Toimenpiteiden kiertämisen ehkäisemismekanismi tiettyjä maataloustuotteita ja jalostettuja maataloustuotteita varten

1.   Sopimuksen liitteessä II-C luetelluille tuotteille määritetään keskimääräinen vuotuinen tuontimäärä, johon sovelletaan sopimuksen 27 artiklassa vahvistettua toimenpiteiden kiertämisen ehkäisemismekanismia. Asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa, joissa sopimuksen liitteessä II-C yhdelle tai useammalle tuoteluokalle jonakin 1 päivästä tammikuuta alkavana vuonna osoitettu tuontimäärä saavutetaan, ja ellei komissio ole saanut tältä osin pätevää perustelua Georgialta, komissio antaa välittömästi sovellettavan täytäntöönpanosäädöksen tämän asetuksen 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti. Tällaisella säädöksellä komissio voi joko päättää väliaikaisesti suspendoida kyseiseen tuotteeseen tai kyseisiin tuotteisiin sovellettavan etuustullin tai päättää, että tällainen suspendointi ei ole aiheellinen.

2.   Etuustullin väliaikaista suspendointia sovelletaan enintään kuuden kuukauden ajan etuustullin suspendointia koskevan päätöksen julkaisupäivästä. Ennen tällaisen kuuden kuukauden jakson päättymistä ja etuustullien suspendointiin liittyvissä asianmukaisesti perustelluissa erittäin kiireellisissä tapauksissa komissio voi tämän asetuksen 3 artiklan 2 kohdan mukaisesti hyväksyä välittömästi sovellettavan täytäntöönpanosäädöksen, jolla päätetään kyseisen etuustullin väliaikainen suspendointi, jos se katsoo, että kyseisen tuoteluokan tuonti, joka ylittää sopimuksen liitteessä II-C tarkoitetun määrän, on seurausta Georgian tuotantotason ja vientikapasiteetin muutoksesta kyseisen tuotteen tai kyseisten tuotteiden osalta.

3 artikla

Komiteamenettely

1.   Komissiota avustaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 (4) 229 artiklan 1 kohdalla perustettu maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn komitea, ja jalostettujen maataloustuotteiden osalta komissiota avustaa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 510/2014 (5) 44 artiklan 1 kohdalla perustettu liitteeseen I kuulumattomien jalostettujen maataloustuotteiden kauppaa koskevia horisontaalisia kysymyksiä käsittelevä komitea. Nämä komiteat ovat asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettuja komiteoita.

2.   Kun viitataan tähän kohtaan, sovelletaan asetuksen (EU) N:o 182/2011 8 artiklaa yhdessä sen 4 artiklan kanssa.

4 artikla

Kertomus

1.   Komissio esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle vuosittain kertomuksen tämän asetuksen ja sopimuksen IV osaston soveltamisesta ja täytäntöönpanosta sekä niissä säädettyjen ja määrättyjen velvoitteiden noudattamisesta.

2.   Kertomukseen sisältyy muun muassa tietoa toimenpiteiden kiertämisen ehkäisemismekanismin soveltamisesta.

3.   Kertomuksessa esitetään yhteenveto Georgian kanssa käytävää kauppaa koskevista tilastoista ja kaupan kehittymisestä.

4.   Euroopan parlamentti voi kuukauden kuluessa komission kertomuksen esittämisestä kutsua komission asiasta vastaavan valiokuntansa erityiskokoukseen esittelemään ja selvittämään tämän asetuksen täytäntöönpanoon liittyviä kysymyksiä.

5.   Komissio julkaisee kertomuksen viimeistään kolmen kuukauden kuluttua sen esittämisestä Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

5 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Strasbourgissa 9 päivänä maaliskuuta 2016.

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

M. SCHULZ

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

J. A. HENNIS-PLASSCHAERT


(1)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 3. helmikuuta 2016 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä), ja neuvoston päätös, tehty 29. helmikuuta 2016.

(2)  Neuvoston päätös 2014/494/EU, annettu 16 päivänä kesäkuuta 2014, Euroopan unionin, Euroopan atomienergiayhteisön ja niiden jäsenvaltioiden sekä Georgian välisen assosiaatiosopimuksen allekirjoittamisesta Euroopan unionin puolesta ja sopimuksen väliaikaisesta soveltamisesta (EUVL L 261, 30.8.2014, s. 4).

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 182/2011, annettu 16 päivänä helmikuuta 2011, yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä (EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13).

(4)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1308/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 992/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 671).

(5)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 510/2014, annettu 16 päivänä huhtikuuta 2014, tiettyihin maataloustuotteiden jalostuksessa tuotettuihin tavaroihin sovellettavasta kauppajärjestelmästä sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 1216/2009 ja (EY) N:o 614/2009 kumoamisesta (EUVL L 150, 20.5.2014, s. 1).


Oikaisuja

23.3.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 77/65


Oikaisu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EU) N:o 168/2013, annettu 15 päivänä tammikuuta 2013, kaksi- ja kolmipyöräisten ajoneuvojen ja nelipyörien hyväksynnästä ja markkinavalvonnasta

( Euroopan unionin virallinen lehti L 60, 2. maaliskuuta 2013 )

1.

Sivulla 53, johdanto-osan 12 kappaleessa

on:

”… vahvistetaan ympäristövaatimuksia kahdessa vaiheessa, …”

pitää olla:

”… vahvistetaan ympäristöominaisvaatimuksia kahdessa vaiheessa, …”

2.

Sivulla 53, johdanto-osan 15 kappaleen ensimmäinen virke

on:

”Tässä asetuksessa asetetaan erityisiä turvallisuus- ja ympäristövaatimuksia.”

pitää olla:

”Tässä asetuksessa asetetaan erityisiä turvallisuus- ja ympäristöominaisuusvaatimuksia.”

3.

Sivulla 58, 3 artiklan ensimmäisen kohdan 38 alakohdassa

on:

”… ja liitteessä V säädettyjä ympäristöominaisuuksia voidaan noudattaa …”

pitää olla:

”… ja liitteessä V säädettyjä ympäristöominaisuusvaatimuksia voidaan noudattaa …”

4.

Sivulla 63, 4 artiklan 3 kohdan b alakohdassa

on:

”… ajoneuvoa pidetään ympäristö- ja toimintaturvallisuusvaatimusten täyttämiseksi …”

pitää olla:

”… ajoneuvoa pidetään ympäristöominaisuus- ja toimintaturvallisuusvaatimusten täyttämiseksi …”

5.

Sivulla 68, 21 artiklan 5 kohdassa

on:

”… ja liitteessä II olevan C osan 11 kohdassa tarkoitettuja seikkoja …”

pitää olla:

”… ja liitteessä II olevan C1 osan 11 kohdassa tarkoitettuja seikkoja …”

6.

Sivulla 69, 22 artiklan 6 kohdassa

on:

”… jotta voidaan varmistaa liitteessä II olevan B osan 17 kohdassa tarkoitettu …”

pitää olla:

”… jotta voidaan varmistaa liitteessä II olevan B osan 18 kohdassa tarkoitettu …”

7.

Sivulla 69, 23 artiklan 3 kohdan a ja b alakohdassa

on:

”ympäristörajat”

pitää olla:

”ympäristöominaisuuksia koskevat testirajat”

8.

Sivulla 69, 23 artiklan 3 kohdan c alakohdassa

on:

”c)

Matemaattinen kestävyysmenetelmä:

Kun kerrotaan keskenään liitteessä VII olevassa B osassa vahvistettu huononemiskerroin ja sellaisen ajoneuvon ympäristötestin tulos, jolla on ajettu yli 100 km sen jälkeen, kun se ensimmäisen kerran käynnistettiin tuotantolinjan lopussa, tulon on päästön kunkin ainesosan osalta oltava alempi kuin liitteessä VI olevassa A osassa vahvistettu ympäristöraja.”

pitää olla:

”c)

Matemaattinen kestävyysmenetelmä:

Kun kerrotaan keskenään liitteessä VII olevassa B osassa vahvistettu huononemiskerroin ja sellaisen ajoneuvon ympäristöominaisuuksia koskevan testin tulos, jolla on ajettu yli 100 km sen jälkeen, kun se ensimmäisen kerran käynnistettiin tuotantolinjan lopussa, tulon on päästön kunkin ainesosan osalta oltava alempi kuin liitteessä VI olevassa A osassa vahvistettu ympäristöominaisuuksia koskeva testiraja.”

9.

Sivulla 70, 23 artiklan 4 kohdan toinen alakohdassa

on:

”… Euro 5 -rajaa koskevat ympäristövaatimukset samoin kuin …”

pitää olla:

”… Euro 5 -rajaa koskevat ympäristöominaisuusvaatimukset samoin kuin …”

10.

Sivulla 70, 23 artiklan 9 kohdassa

on:

”… V luokan L3e ajoneuvoille asetetut ympäristövaatimukset; …”

pitää olla:

”… V luokan L3e ajoneuvoille asetetut ympäristöominaisuusvaatimukset;…”

11.

Sivulla 70, 23 artiklan 12 kohdassa

on:

”… joissa vahvistetaan ympäristövaatimuksia koskevat yksityiskohtaiset …”

pitää olla:

”… joissa vahvistetaan ympäristöominaisvaatimuksia koskevat yksityiskohtaiset …”

12.

Sivulla 70, 24 artiklan otsikko

on:

”… koskevat muut ympäristövaatimukset”

pitää olla:

”… koskevat muut ympäristöominaisvaatimukset”

13.

Sivulla 90, 74 artiklan i alakohdassa

on:

”i)

liitteessä II olevat B ja C osa, …”

pitää olla:

”i)

liitteessä II olevat B ja C1 osa, …”

14.

Sivulla 91, 77 artiklan 5 kohdassa

on:

”… A osassa tarkoitettuja ympäristö- ja käyttövoimavaatimuksia koskevien …”

pitää olla:

”… A osassa tarkoitettuja ympäristö- ja käyttövoimaominaisuuksia koskevia vaatimuksia koskevien …”

15.

Sivulla 93, liiteluettelo, liitteessä V olevan A osan otsikko

on:

”Ympäristötestit ja -vaatimukset”

pitää olla:

”Ympäristöominaisuustestit ja -vaatimukset”

16.

Sivulla 105, liitteessä II oleva C osa, taulukko, ensimmäinen otsikko

on:

”C

AJONEUVON RAKENNEVAATIMUKSET JA YLEISET TYYPPIHYVÄKSYNTÄVAATIMUKSET”

pitää olla:

”C1

AJONEUVON RAKENNEVAATIMUKSET JA YLEISET TYYPPIHYVÄKSYNTÄVAATIMUKSET”

17.

Sivulla 111, liite IV, taulukko, sarake ”Kuvaus”, 3, 3.1 ja 3.2 kohtaa vastaavat rivit

on:

”… liitteessä II olevassa C osassa lueteltujen …”

pitää olla:

”… liitteessä II olevassa C1 osassa lueteltujen …”

18.

Sivulla 113, liite V, otsikko, A osa ja johdanto

on:

”LIITE V

A)

Ympäristötestit ja -vaatimukset

L-luokan ajoneuvot voidaan tyyppihyväksyä vain siinä tapauksessa, että ne täyttävät seuraavat ympäristövaatimukset”

pitää olla:

”LIITE V

A)

Ympäristöominaisuustestit ja -vaatimukset

L-luokan ajoneuvot voidaan tyyppihyväksyä vain siinä tapauksessa, että ne täyttävät seuraavat ympäristöominaisuusvaatimukset”

19.

Sivut 114 ja 115, liitteessä V oleva B osa, taulukko

a)

otsikon ”Ajoneuvot, joissa on ottomoottori, hybridit mukaan luettuina” alla oleva ensimmäinen alaotsikko

on: ”Yksi polttoaine (20)”

pitää olla: ”Yksi polttoaine”

b)

alaotsikon ”Yksi polttoaine (20)” alla oleva ensimmäinen sarakkeen alaotsikko

on: ”Bensiini (E5) (21)”

pitää olla: ”Bensiini (E5)”

20.

Sivulla 115, liitteessä V oleva B osa, taulukko

a)

alaotsikon ”Puhtaat sähköajoneuvot tai paineilmalla toimivat ajoneuvot” alla oleva sarake, viimeinen rivi

on: ”Ei/Kyllä paineilman osalta”

pitää olla: ”Ei (20)/Kyllä paineilman osalta”

b)

alaotsikon ”Vetypolttokennoajoneuvot” alla oleva sarake, viimeinen rivi

on: ”Ei”

pitää olla: ”Ei (20)”

21.

Sivulla 121, liitteessä VI oleva D osa, taulukko

a)

Sarakkeen ”Euro 4 -melutaso (14) (dB(A))” alla oleva ajoneuvoluokkaa L1e-A koskeva rivi

on: ”63 (14)”

pitää olla: ”63”

b)

Sarakkeen ”Euro 4-testausmenetelmä (16)” alla oleva ajoneuvoluokkaa L4e koskeva rivi

Lisätään seuraava teksti: ”Delegoitu säädös/E-sääntö nro 9”

c)

Sarakkeen ”Euro 5 -testausmenetelmä” alla oleva ajoneuvoluokkaa L4e koskeva rivi

Lisätään seuraava teksti: ”E-sääntö nro 9”

d)

Sarakkeiden ” Euro 4-testausmenetelmä (16)” ja ”Euro 5 -testausmenetelmä” alla oleva ajoneuvoluokkaa L6e-A koskeva rivi

on: ”E-sääntö nro 63”

pitää olla: ”E-sääntö nro 9”

22.

Sivulla 123, liitteen VIII otsikko

on:

”Tehostetut toimintaturvallisuusvaatimukset”

pitää olla:

”Tehostetut toimintaturvallisuusvaatimukset (21)”


23.3.2016   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 77/69


Oikaisu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseen (EU) N:o 691/2011, annettu 6 päivänä heinäkuuta 2011, Euroopan ympäristötilinpidosta

( Euroopan unionin virallinen lehti L 192, 22. heinäkuuta 2011 )

Sivulla 16 liitteessä III olevan 5 jakson taulukoiden B viimeisessä taulukossa:

on:

”Kotimaisten yksiköiden ulkomailla säilömä polttoaine (lisäys tuontiin taulukossa B) ja ulkomaisten yksiköiden maan alueella säilömä polttoaine (lisäys vientiin taulukossa D)”

pitää olla:

”Kotimaisten yksiköiden ulkomailla tankkaama polttoaine (lisäys tuontiin taulukossa B) ja ulkomaisten yksiköiden maan alueella tankkaama polttoaine (lisäys vientiin taulukossa D)”