23.12.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 336/1

(1)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2008/95/EY (3) olisi tehtävä joitakin muutoksia. Selkeyden vuoksi kyseinen direktiivi olisi laadittava uudelleen.

(2)

Direktiivillä 2008/95/EY on yhdenmukaistettu aineellisen tavaramerkkilainsäädännön keskeisiä säännöksiä, joiden katsottiin direktiivin hyväksymisen aikaan vaikuttavan välittömimmin sisämarkkinoiden toimintaan estämällä tavaroiden vapaata liikkuvuutta ja palvelujen tarjoamisen vapautta unionissa.

(3)

Tavaramerkkisuoja jäsenvaltioissa on olemassa unionin tasolla saatavilla olevan suojan rinnalla; unionin tason suoja perustuu Euroopan unionin tavaramerkkeihin (”EU-tavaramerkit”), jotka ovat luonteeltaan yhtenäisiä, koko unionissa voimassa olevia neuvoston asetuksen (EY) N:o 207/2009 (4) mukaisesti. Tavaramerkkijärjestelmien rinnakkaisolo ja keskinäinen tasapaino kansallisella ja unionin tasolla on kulmakivenä lähestymistavassa, jota unioni noudattaa suhteessa teollis- ja tekijänoikeuksien suojaan.

(4)

Teollisoikeuksia koskevasta eurooppalaisesta strategiasta 16 päivänä heinäkuuta 2008 annetun tiedonannon jatkoksi komissio arvioi kattavasti tavaramerkkijärjestelmän yleistä toimintaa Euroopassa kokonaisuutena tarkasteltuna, eli unionin ja jäsenvaltioiden tasolla sekä myös näiden kahden välisen vuorovaikutuksen tasolla.

(5)

Neuvosto pyysi 25 päivänä toukokuuta 2010 antamissaan päätelmissä Euroopan unionin tavaramerkkijärjestelmän tulevasta tarkistamisesta komissiota tekemään ehdotuksia asetuksen (EY) N:o 207/2009 ja direktiivin 2008/95/EY tarkistamiseksi. Direktiivin tarkistuksella olisi erityisesti toteutettava toimenpiteet, joilla direktiivi tehdään yhdenmukaisemmaksi asetuksen (EY) N:o 207/2009 kanssa; näin vähennettäisiin eroavuuksia Euroopan tavaramerkkijärjestelmässä kokonaisuudessaan, samalla kun säilytetään kansallinen tavaramerkkisuoja houkuttelevana vaihtoehtona hakijoille. Tässä yhteydessä olisi varmistettava EU:n tavaramerkkijärjestelmän ja kansallisten tavaramerkkijärjestelmien toisiaan täydentävä suhde.

(6)

Komissio totesi 24 päivänä toukokuuta 2011 antamassaan tiedonannossa ”Teollis- ja tekijänoikeuksien sisämarkkinat”, että intressitahot vaativat jatkuvasti nopeampia, laadukkaampia ja rationaalisempia tavaramerkkien rekisteröintijärjestelmiä, jotka ovat myös johdonmukaisempia, käyttäjäystävällisempiä, yleisesti saatavilla ja uutta tekniikkaa hyödyntäviä, ja näihin vaatimuksiin vastaamiseksi unionin tavaramerkkijärjestelmää on tarpeen nykyaikaistaa kokonaisuudessaan ja sovittaa se internetaikakauteen.

(7)

Tätä direktiiviä koskevassa kuulemisessa ja arvioinnissa on havaittu, että huolimatta kansallisten säädösten aiemmasta osittaisesta yhdenmukaistamisesta on edelleen olemassa aloja, joilla yhdenmukaistamisen jatkaminen voisi vaikuttaa myönteisesti kilpailukykyyn ja kasvuun.

(8)

Hyvin toimivien sisämarkkinoiden vauhdittamista ja luomista koskevan tavoitteen edistämiseksi ja tavaramerkkien saannin ja suojaamisen helpottamiseksi unionissa ja siten eurooppalaisten yritysten, varsinkin pienten ja keskisuurten yritysten, kasvun ja kilpailukyvyn parantamiseksi on tarpeen mennä direktiivillä 2008/95/EY saavutettua rajallista lähentämistä pitemmälle ja ulotettava lähentäminen asetuksen (EY) N:o 207/2009 nojalla rekisteröinnillä suojattuja tavaramerkkejä sääntelevän aineellisen tavaramerkkilainsäädännön muihin osa-alueisiin.

(9)

Tavaramerkkien rekisteröintien saannin ja hallinnoinnin helpottamiseksi koko unionissa on olennaista lähentää aineellisen oikeuden lisäksi myös menettelysääntöjä. Tämän vuoksi tavaramerkkien rekisteröintiä koskevat keskeiset menettelysäännöt jäsenvaltioissa ja EU:n tavaramerkkijärjestelmässä olisi yhtenäistettävä. Kansallisen lainsäädännön mukaisten menettelyjen osalta riittää, kun vahvistetaan yleiset periaatteet, jolloin jäsenvaltiot voivat vapaasti antaa tarkempia sääntöjä.

(10)

On olennaista varmistaa, että rekisteröidyt tavaramerkit saavat saman suojan kaikkien jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmissä. Unionissa laajalti tunnetuille EU-tavaramerkeille myönnettyä laajaa suojaa vastaava suoja olisi myönnettävä myös kansallisella tasolla kaikille rekisteröidyille tavaramerkeille, jotka ovat laajalti tunnettuja kyseisessä jäsenvaltiossa.

(11)

Tämä direktiivi ei saisi estää jäsenvaltioita jatkamasta vakiintuneiden tavaramerkkien suojaamista, mutta direktiivissä ne olisi otettava huomioon vain niiden suhteessa rekisteröityihin tavaramerkkeihin.

(12)

Niiden päämäärien saavuttaminen, joihin tällä lainsäädännön lähentämisellä pyritään, edellyttää, että rekisteröidyn tavaramerkin saamisen ja säilyttämisen edellytykset ovat kaikissa jäsenvaltioissa pääsääntöisesti samat.

(13)

Tämän vuoksi on tarpeen luetella esimerkkejä merkeistä, jotka voivat olla tavaramerkkeinä, jos ne ovat omiaan erottamaan yrityksen tavarat tai palvelut muiden yritysten tavaroista ja palveluista. Jotta voitaisiin saavuttaa tavaramerkkien rekisteröintijärjestelmän päämäärät eli turvata oikeusvarmuus ja moitteeton hallinto, on myös tärkeää vaatia, että merkki voidaan esittää tavalla, joka on selkeä, täsmällinen, riippumaton, helposti saatavilla, ymmärrettävä, kestävä ja objektiivinen. Merkki olisi sen vuoksi voitava esittää missä tahansa asianmukaisessa muodossa yleisesti saatavilla olevaa tekniikkaa käyttämällä eikä siten välttämättä graafisella tavalla, kunhan esitystapa tarjoaa mainittujen päämäärien kannalta tyydyttävät takeet.

(14)

Lisäksi perusteet tavaramerkin hylkäämiselle ja mitättömyydelle, mukaan lukien erottamiskyvyn puuttuminen tai tavaramerkin ja aikaisempien oikeuksien väliset ristiriidat, olisi lueteltava tyhjentävästi, vaikka jotkin näistä perusteista ovat valinnaisia jäsenvaltioille, joiden olisi sen vuoksi voitava säilyttää tai lisätä ne lainsäädäntöönsä.

(15)

Unionin lainsäädännössä ja kansallisessa oikeudessa maantieteellisille merkinnöille annettavan suojatason yhdenmukaisen ja kattavan soveltamisen varmistamiseksi ehdottomien ja suhteellisten hylkäysperusteiden tutkinnassa koko unionissa tässä direktiivissä olisi oltava samat maantieteellisiä merkintöjä koskevat säännökset kuin asetuksessa (EY) N:o 207/2009. Lisäksi on aiheellista varmistaa, että ehdottomien perusteiden soveltamisalaa laajennetaan siten, että siihen kuuluvat myös viinejä koskevat suojatut perinteiset merkinnät ja aidot perinteiset tuotteet.

(16)

Rekisteröidyn tavaramerkin antaman suojan tarkoituksena on erityisesti taata, että tavaramerkki osoittaa alkuperän. Tämän suojan olisi oltava ehdoton, jos sekä merkki ja vastaava tunnus että tavarat tai palvelut ovat samoja. Suojan olisi oltava voimassa myös, jos sekä merkki ja tunnus että tavarat tai palvelut ovat samankaltaisia. On välttämätöntä määritellä samankaltaisuuden käsite suhteessa sekaannusvaaraan. Sekaannusvaaran, jonka arviointi riippuu lukuisista tekijöistä ja erityisesti siitä, kuinka hyvin tavaramerkki tunnetaan markkinoilla, vakiintuneeseen tai rekisteröityyn tunnukseen liittyvistä mielleyhtymistä sekä samankaltaisuuden asteesta tavaramerkin ja tunnuksen sekä niihin yhdistettyjen tavaroiden tai palvelujen välillä, olisi oltava erityinen edellytys tällaiselle suojalle. Sekaannusvaaran toteamistapojen ja erityisesti sitä koskevaa todistustaakkaa koskevien kysymysten olisi kuuluttava kansallisten menettelysäännösten alaan, eikä tämä direktiivi saisi estää soveltamasta tällaista lainsäädäntöä.

(17)

Jotta voidaan turvata oikeusvarmuus ja se, että etuoikeusperiaatetta, jonka mukaan rekisteröity aiempi tavaramerkki asetetaan etusijalle suhteessa myöhemmin rekisteröityihin tavaramerkkeihin, noudatetaan täysin, on tarpeen säätää, että tavaramerkin tuomien oikeuksien noudattamisen varmistaminen ei saisi vaikuttaa ennen tavaramerkin haku- tai etuoikeuspäivää saatuihin tavaramerkkien haltijoiden oikeuksiin. Tällainen lähestymistapa on sopusoinnussa 15 päivänä huhtikuuta 1994 tehdyn teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyviä näkökohtia koskevan sopimuksen, jäljempänä ’TRIPS-sopimus’, 16 artiklan 1 kohdan kanssa.

(18)

On aiheellista säätää, että tavaramerkin loukkaus voidaan vahvistaa vain, jos havaitaan, että loukkaavaa merkkiä tai tunnusta käytetään elinkeinotoiminnassa tavaroiden tai palvelujen erottamiseksi toisistaan. Tunnuksen käytön muihin tarkoituksiin kuin tavaroiden tai palveluiden erottamiseksi toisistaan olisi kuuluttava kansallisen lainsäädännön säännösten soveltamisalaan.

(19)

Tavaramerkin loukkauksen käsitteeseen olisi kuuluttava myös merkin käyttö toiminimenä tai vastaavana nimityksenä, siltä osin kuin käytön tarkoituksena on tavaroiden tai palvelujen erottaminen toisistaan.

(20)

Jotta voidaan turvata oikeusvarmuus ja täysi yhdenmukaisuus unionin erityisen lainsäädännön kanssa, on aiheellista säätää, että tavaramerkin haltijalla olisi oltava oikeus kieltää kolmatta osapuolta käyttämästä merkkiä vertailevassa mainonnassa, jos tällainen vertaileva mainonta on vastoin Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviä 2006/114/EY (5).

(21)

Tavaramerkkisuojan lujittamiseksi ja väärentämisen torjunnan tehostamiseksi sekä ottaen huomioon jäsenvaltioiden kansainväliset velvoitteet, jotka perustuvat Maailman kauppajärjestön (WTO) oikeuskehykseen, erityisesti tullitariffeja ja kauppaa koskevan yleissopimuksen V artiklaan, joka koskee kauttakulun vapautta, ja geneeristen lääkkeiden osalta 14 päivänä marraskuuta 2001 hyväksyttyyn, TRIPS-sopimusta ja kansanterveyttä koskevaan WTO:n Dohan ministerikokouksen julistukseen, tavaramerkin haltijalla olisi oltava oikeus estää kolmansia osapuolia tuomasta tavaroita elinkeinotoiminnan yhteydessä siihen jäsenvaltioon, jossa tavaramerkki on rekisteröity, vaikka niitä ei luovuteta siellä vapaaseen liikkeeseen, jos tällaiset tavarat tulevat kolmansista maista ja niillä on ilman lupaa tavaramerkki, joka on samanlainen tai olennaisesti samankaltainen kuin tavaramerkki, joka on rekisteröity kyseisenkaltaisille tavaroille.

(22)

Tätä varten olisi oltava sallittua, että tavaramerkin haltijat estävät tavaramerkkiä loukkaavien tavaroiden maahanpääsyn ja tällaisten tavaroiden sijoittamisen kaikissa tullitoiminnan tilanteissa, mikä koskee erityisesti kauttakulkua, uudelleenlastausta, varastointia, vapaa-alueita, väliaikaista varastointia, sisäistä jalostusta ja väliaikaista pääsyä, mukaan lukien siinä tapauksessa, ettei tällaisia tavaroita ole tarkoitus saattaa kyseisen jäsenvaltion markkinoille. Tullitarkastuksia tehdessään tulliviranomaisten olisi käytettävä Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 608/2013 (6) säädettyä toimivaltaa ja siinä määriteltyjä menettelyjä, myös oikeudenhaltijoiden pyynnöstä. Tulliviranomaisten olisi erityisesti suoritettava asiaankuuluvat tarkastukset riskianalyysin kriteerien perusteella.

(23)

Jotta voitaisiin sovittaa yhteen toisaalta tarve varmistaa tosiasiallinen tavaramerkkioikeuksien noudattaminen ja toisaalta tarve välttää se, että estettäisiin laillisten tavaroiden kaupan pitäminen vapaasti, tavaramerkin haltijan oikeuden olisi rauettava, jos tämän mukaisesti käynnistetyn menettelyn aikana, kun asia on annettu sellaisen lainkäyttöelimen tai muun viranomaisen käsiteltäväksi, jolla on toimivalta tehdä ratkaisu siitä, onko rekisteröityä tavaramerkkiä loukattu, tavaroiden ilmoittaja tai tavaroiden haltija pystyy osoittamaan, että rekisteröidyn tavaramerkin haltijalla ei ole oikeutta estää tavaroiden saattamista markkinoille maassa, joka on niiden lopullinen määränpää.

(24)

Asetuksen (EU) N:o 608/2013 28 artiklassa säädetään, että oikeudenhaltijaa pidetään korvausvelvollisena tavaroiden haltijan kärsimistä vahingoista muun muassa silloin, kun myöhemmin todetaan, että kyseiset tavarat eivät loukkaa teollis- tai tekijänoikeutta.

(25)

Olisi toteutettava asianmukaisia toimenpiteitä geneeristen lääkkeiden sujuvan kauttakulun varmistamiseksi. Yhteisen kansainvälisen nimistön mukaisten nimien (INN-nimet) osalta, jotka maailmanlaajuisesti tunnustetaan lääkevalmisteiden vaikuttavien aineiden geneerisiksi nimiksi, on tärkeää ottaa asianmukaisesti huomioon tavaramerkkioikeuksien vaikutusten nykyiset rajoitukset. Tästä syystä tavaramerkin haltijalla ei saisi olla oikeutta lääkkeen vaikuttavan ainesosan yhteisen kansainvälisen nimistön mukaisen nimen (INN) ja tavaramerkin välisten samankaltaisuuksien perusteella estää kolmatta osapuolta tuomasta tavaroita jäsenvaltioon, jossa tavaramerkki on rekisteröity, jos niitä ei luovuteta siellä vapaaseen liikkeeseen.

(26)

Jotta rekisteröityjen tavaramerkkien haltijat voisivat torjua väärentämistä tehokkaammin, niillä olisi oltava oikeus kieltää loukkaavan tavaramerkin paneminen tavaroihin ja tietyt tavaramerkin panemista edeltävät valmistelutoimet.

(27)

Tavaramerkillä myönnettävien yksinoikeuksien ei pitäisi antaa tavaramerkin haltijalle oikeutta kieltää kolmansia osapuolia käyttämästä merkkejä tai merkintöjä, kun käyttö on oikeudenmukaista ja noudattaa siten hyvää liiketapaa. Tasapuolisten olosuhteiden luomiseksi toiminimille ja tavaramerkeille sitä taustaa vasten, että toiminimille myönnetään säännönmukaisesti rajoittamaton suoja myöhempiä tavaramerkkejä vastaan, tällaisen käytön olisi katsottava kattavan ainoastaan kolmannen osapuolen henkilönimen käytön. Tällaisen käytön olisi lisäksi sallittava kuvailevien tai muiden kuin erottamiskykyisten merkkien tai merkintöjen käyttö yleensä. Tavaramerkin haltijalla ei myöskään saisi olla oikeutta estää tavaramerkin oikeudenmukaista ja vilpitöntä käyttöä tavaroiden tai palvelujen tunnistamiseen haltijan tavaroiksi tai palveluiksi tai viitattaessa tavaroihin tai palveluihin haltijan tavaroina tai palveluina. Tavaramerkin käyttö, jolla kolmannet osapuolet pyrkivät kiinnittämään kuluttajan huomion sellaisten aitojen tavaroiden jälleenmyyntiin, jotka on alun perin myyty tavaramerkin haltijan toimesta tai suostumuksella Euroopan unionissa, olisi katsottava oikeudenmukaiseksi, kun siinä samalla noudatetaan hyvää liiketapaa. Kolmansien osapuolien toimesta taiteellista ilmaisua varten tapahtuva tavaramerkin käyttö olisi katsottava oikeudenmukaiseksi, kun siinä samalla noudatetaan hyvää liiketapaa. Lisäksi tätä direktiiviä olisi sovellettava tavalla, jolla varmistetaan perusoikeuksien ja -vapauksien sekä varsinkin sananvapauden täysimääräinen kunnioittaminen.

(28)

Tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaatteesta johtuu, ettei tavaramerkin haltijalla olisi oltava oikeutta kieltää kolmatta osapuolta käyttämästä tavaramerkkiä tavaroissa, jotka haltija itse tai hänen suostumuksellaan joku muu on laskenut liikkeeseen unionissa tätä tavaramerkkiä käyttäen, jollei haltija ole laillisin perustein oikeutettu vastustamaan tavaroiden myöhempää kaupan pitämistä.

(29)

Oikeusvarmuuden vuoksi ja puuttumatta epäoikeutetulla tavalla aikaisemman tavaramerkin haltijan etuihin on tärkeää säätää, että tämä ei enää saa vaatia omaa tavaramerkkiään myöhemmän tavaramerkin mitättömäksi julistamista tai vastustaa sen käyttämistä, jos hän on käyttämisestä tietoisena sallinut pitkähkön ajan jatkuneen käyttämisen eikä myöhempää tavaramerkkiä koskevaa hakemusta ole tehty vilpillisessä mielessä.

(30)

Oikeusvarmuuden turvaamiseksi ja laillisesti saatujen tavaramerkkioikeuksien suojaamiseksi on aiheellista ja tarpeen säätää vaikuttamatta periaatteeseen, jonka mukaan myöhempää tavaramerkkiä ei voida toimeenpanna vastoin aikaisempaa tavaramerkkiä, että aikaisempien tavaramerkkien haltijoilla ei saisi olla oikeutta saada myöhempää tavaramerkkiä hylätyksi tai mitätöidyksi eikä vastustaa sen käyttöä, kun myöhempi tavaramerkki saatiin ajankohtana, jona aikaisempi tavaramerkki olisi voitu julistaa mitättömäksi tai menettää esimerkiksi siksi, että se ei ollut vielä saavuttanut erottamiskykyä käytössä, tai jos aikaisempaa tavaramerkkiä ei voitu toimeenpanna vastoin myöhempää tavaramerkkiä, koska tarvittavat edellytykset eivät täyttyneet, esimerkiksi kun aikaisempi tavaramerkki ei ollut vielä laajalti tunnettu.

(31)

Tavaramerkit täyttävät tarkoituksensa, joka on tavaroiden tai palvelujen erottaminen muista tavaroista ja palveluista ja valmiuksien antaminen kuluttajille tehdä tietoon perustuvia valintoja, vain silloin kun tavaramerkkejä todella käytetään markkinoilla. Käyttöä koskeva vaatimus on tarpeen myös unionissa rekisteröityjen ja suojattujen tavaramerkkien kokonaismäärän ja samalla niitä koskevien riitojen määrän vähentämiseksi. Tämän vuoksi on tärkeää edellyttää, että rekisteröityjä tavaramerkkejä todella käytetään niiden tavaroiden tai palvelujen yhteydessä, joita varten ne on rekisteröity, tai jos niitä ei käytetä tässä yhteydessä viiden vuoden kuluessa rekisteröintimenettelyn päätökseen saattamisen päivämäärästä, että ne ovat menetettävissä.

(32)

Rekisteröity tavaramerkki olisi siten suojattava vain siltä osin, kuin sitä todella käytetään, eikä rekisteröidyn aikaisemman tavaramerkin pitäisi antaa haltijalleen oikeutta vastustaa tai mitätöidä myöhempää tavaramerkkiä, jos kyseinen haltija ei ole asettanut tavaramerkkiään todelliseen käyttöön. Lisäksi jäsenvaltioiden olisi säädettävä, että tavaramerkkiin ei voida vedota pätevästi loukkausta koskevassa oikeudenkäynnissä, jos väitteen johdosta todetaan, että tavaramerkki voitaisiin menettää, tai kun myöhempää oikeutta vastaan aloitetaan oikeudelliset toimenpiteet, tavaramerkki olisi voitu menettää, kun myöhempi oikeus saatiin.

(33)

On aiheellista säätää, että jos kansallisen tavaramerkin tai tavaramerkin, jonka kansainvälinen rekisteröinti on voimassa jäsenvaltiossa, perusteella on vaadittu aiemmuutta EU-tavaramerkille ja tavaramerkistä, johon aiemmuusvaatimus perustuu, on sen jälkeen luovuttu tai sen on annettu raueta, kyseisen tavaramerkin pätevyys voidaan edelleen riitauttaa. Riitautus olisi rajattava tilanteisiin, joissa tavaramerkki olisi voitu julistaa mitättömäksi tai menettää ajankohtana, jona se poistettiin rekisteristä.

(34)

Johdonmukaisuuden vuoksi ja tavaramerkkien kaupallisen hyödyntämisen helpottamiseksi unionissa olisi säännöt, joita sovelletaan tavaramerkkeihin omistusoikeuden kohteina, yhtenäistettävä asianmukaisessa laajuudessa jo voimassa olevien EU-tavaramerkkejä koskevien sääntöjen kanssa, ja niihin olisi kuuluttava sääntöjä luovutuksesta ja siirrosta, käyttöluvasta, esineoikeuksista sekä pakkotäytäntöönpanosta.

(35)

Yhteisömerkit ovat osoittautuneet hyödylliseksi välineeksi sellaisten tavaroiden tai palvelujen myynnin edistämiseksi, joilla on yhteisiä erityisominaisuuksia. Sen vuoksi kansallisiin yhteisömerkkeihin on aiheellista soveltaa samankaltaisia sääntöjä kuin Euroopan unionin yhteisömerkkeihin.

(36)

Tavaramerkkisuojan saannin parantamiseksi ja helpottamiseksi sekä oikeusvarmuuden ja ennakoitavuuden lisäämiseksi olisi jäsenvaltioissa noudatettavan tavaramerkkien rekisteröintimenettelyn oltava tehokas ja avoin, ja siinä olisi noudatettava EU-tavaramerkkeihin sovellettavien sääntöjen kaltaisia sääntöjä.

(37)

Oikeusvarmuuden turvaamiseksi tavaramerkkioikeuksien soveltamisalan osalta ja tavaramerkkisuojan saannin helpottamiseksi tavaramerkkihakemuksen kattamien tavaroiden ja palvelujen nimikkeisiin ja luokitukseen olisi sovellettava samoja sääntöjä kaikissa jäsenvaltioissa, ja säännöt olisi yhtenäistettävä EU-tavaramerkkeihin sovellettavien sääntöjen kanssa. Jotta toimivaltaiset viranomaiset ja talouden toimijat voisivat määrittää pelkästään hakemuksen perusteella haettavan tavaramerkkisuojan laajuuden, tavarat ja palvelut olisi nimettävä riittävän selkeästi ja täsmällisesti. Yleisnimikkeiden käyttöä olisi tulkittava siten, että se kattaa vain nimikkeen kirjaimellisen merkityksen selkeästi kattamat tavarat ja palvelut. Selkeyden ja oikeusvarmuuden vuoksi jäsenvaltioiden teollisoikeuksien keskusvirastojen ja Benelux-maiden teollis- ja tekijänoikeusviraston olisi yhteistyössä toistensa kanssa pyrittävä kokoamaan luettelo hallinnollisista käytännöistä, joita kukin keskusvirasto noudattaa tavaroiden ja palvelujen luokituksessa.

(38)

Tehokkaan tavaramerkkisuojan varmistamiseksi jäsenvaltioiden olisi luotava tehokas hallinnollinen väitemenettely, jonka avulla ainakin aikaisempien tavaramerkkioikeuksien haltija ja henkilöt, joilla on asiaankuuluvan lain nojalla oikeus käyttää suojatusta alkuperänimityksestä tai maantieteellisestä merkinnästä johtuvia oikeuksia, voivat vastustaa tavaramerkkihakemuksen rekisteröintiä. Tarjotakseen tehokkaat keinot tavaramerkkien menettämiseen tai julistamiseen mitättömiksi jäsenvaltioiden olisi lisäksi säädettävä menettämisessä tai mitättömäksi julistamisessa noudatettavasta hallinnollisesta menettelystä pidemmässä kansallisen lainsäädännön osaksi saattamista koskevassa määräajassa, joka on seitsemän vuotta tämän direktiivin voimaantulosta.

(39)

On suotavaa, että jäsenvaltioiden teollisoikeuksien keskusvirastot ja Benelux-maiden teollis- ja tekijänoikeusvirasto tekevät yhteistyötä keskenään ja Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston kanssa kaikilla tavaramerkkien rekisteröinnin ja hallinnoinnin aloilla edistääkseen käytäntöjen ja välineiden lähentämistä esimerkiksi luomalla ja päivittämällä yhteisiä tai toisiinsa yhdistettyjä tietokantoja ja portaaleita konsultaatioita ja tutkimuksia varten. Jäsenvaltioiden olisi myös varmistettava, että niiden keskusvirastot tekevät yhteistyötä keskenään ja Euroopan unionin teollisoikeuksien viraston kanssa kaikilla muilla toimintansa aloilla, jotka ovat merkityksellisiä tavaramerkkien suojaamiseksi unionissa.

(40)

Tämä direktiivi ei saisi estää jäsenvaltioita soveltamasta tavaramerkkeihin muita kuin tavaramerkkilainsäädäntönsä säännöksiä, esimerkiksi niiden vilpillistä kilpailua, yksityisoikeudellista vastuuta tai kuluttajansuojaa koskevia säännöksiä.

(41)

Jäsenvaltioita sitoo teollisoikeuden suojelemista koskeva Pariisin yleissopimus, jäljempänä ’Pariisin yleissopimus’, ja TRIPS-sopimus. On välttämätöntä, että tämä direktiivi on täysin yhdenmukainen mainittujen yleissopimuksen ja sopimuksen kanssa. Tämä direktiivi ei saisi vaikuttaa kyseisistä yleissopimuksesta ja sopimuksesta johtuviin jäsenvaltioiden velvoitteisiin. Tarvittaessa olisi sovellettava Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 351 artiklan toista kohtaa.

(42)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitteita, joita ovat hyvin toimivien sisämarkkinoiden vahvistaminen ja luominen sekä tavaramerkkien rekisteröinnin, hallinnoimisen ja suojaamisen helpottaminen unionissa kasvun ja kilpailukyvyn edistämiseksi, vaan ne voidaan niiden laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

(43)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 95/46/EY (7) säännellään henkilötietojen käsittelyä, joka suoritetaan jäsenvaltioissa tässä direktiivissä tarkoitetuissa yhteyksissä.

(44)

Euroopan tietosuojavaltuutettua on kuultu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001 (8) 28 artiklan 2 kohdan mukaisesti, ja hän on antanut lausunnon 11 päivänä heinäkuuta 2013.

(45)

Velvollisuus saattaa tämä direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä olisi rajoitettava koskemaan ainoastaan niitä säännöksiä, joilla muutetaan aikaisemman direktiivin sisältöä. Velvollisuus saattaa sisällöltään muuttumattomat säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöä perustuu aikaisempaan direktiiviin.

(46)

Tämä direktiivi ei vaikuta jäsenvaltioiden direktiivin 2008/95/EY mukaiseen velvollisuuteen, joka koskee direktiivin 2008/95/EY liitteessä I olevassa B osassa esitettyä määräaikaa, jossa neuvoston direktiivi 89/104/ETY (9) on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä,

a)

’keskusvirastolla’ tavaramerkkien rekisteröinnistä vastaavaa jäsenvaltion teollisoikeuksien keskusvirastoa tai Benelux-maiden teollis- ja tekijänoikeusvirastoa;

b)

’rekisterillä’ keskusviraston pitämää tavaramerkkirekisteriä.

a)

sellaisella merkillä voidaan erottaa yrityksen tavarat tai palvelut muiden yritysten tavaroista tai palveluista; ja

b)

merkki voidaan esittää rekisterissä tavalla, joka mahdollistaa sen, että toimivaltaiset viranomaiset ja yleisö voivat määrittää sen haltijan saaman suojan selkeän ja täsmällisen kohteen.

a)

merkit, jotka eivät voi olla tavaramerkkeinä;

b)

tavaramerkit, joilta puuttuu erottamiskyky;

c)

yksinomaan sellaisista merkeistä tai merkinnöistä muodostuvat tavaramerkit, jotka voivat elinkeinotoiminnassa osoittaa tavaroiden tai palvelujen lajia, laatua, määrää, käyttötarkoitusta, arvoa tai maantieteellistä alkuperää, tavaroiden valmistusajankohtaa tai palvelujen suoritusajankohtaa taikka muita tavaroiden tai palvelujen ominaisuuksia;

d)

yksinomaan sellaisista merkeistä tai merkinnöistä muodostuvat tavaramerkit, jotka ovat tulleet yleisessä kielenkäytössä tai hyvän kauppatavan mukaan tavanomaisiksi;

e)

merkit, jotka muodostuvat yksinomaan

f)

tavaramerkit, jotka ovat yleisen järjestyksen tai hyvän tavan vastaisia;

g)

tavaramerkit, jotka ovat omiaan johtamaan yleisöä harhaan esimerkiksi tavaroiden tai palvelujen luonteen, laadun tai maantieteellisen alkuperän suhteen;

h)

tavaramerkit, joihin ei ole saatu toimivaltaisten viranomaisten lupaa ja joita Pariisin yleissopimuksen 6 ter artiklan mukaan ei saa rekisteröidä tai jotka mainitun artiklan mukaan on julistettava mitättömiksi;

i)

tavaramerkit, jotka on jätetty rekisteröinnin ulkopuolelle alkuperänimitysten tai maantieteellisten merkintöjen suojaa koskevan unionin lainsäädännön tai kyseisen jäsenvaltion kansallisen oikeuden nojalla tai sellaisten kansainvälisten sopimusten nojalla, joissa unioni tai kyseinen jäsenvaltio on sopimuspuolena;

j)

tavaramerkit, jotka on jätetty rekisteröinnin ulkopuolelle viinejä koskevien perinteisten merkintöjen suojaa koskevan unionin lainsäädännön tai sellaisten kansainvälisten sopimusten nojalla, joissa unioni on sopimuspuolena;

k)

tavaramerkit, jotka on jätetty rekisteröinnin ulkopuolelle aitojen perinteisten tuotteiden suojaa koskevan unionin lainsäädännön tai sellaisten kansainvälisten sopimusten nojalla, joissa unioni on sopimuspuolena;

l)

tavaramerkit, jotka muodostuvat sellaisesta aiemmasta kasvin lajikenimestä, joka on rekisteröity kasvinjalostajanoikeuksien suojaa koskevan unionin lainsäädännön tai kyseisen jäsenvaltion kansallisen oikeuden tai sellaisten kansainvälisten sopimusten mukaisesti, joissa unioni on sopimuspuolena, tai jotka jäljittelevät olennaisilta osiltaan tällaista aiempaa lajikenimeä ja jotka viittaavat kasvilajikkeisiin, jotka ovat samaa tai läheistä sukua olevaa lajia.

a)

tavaramerkin käyttö voidaan kieltää muun lainsäädännön nojalla kuin kyseisen jäsenvaltion tai unionin tavaramerkkejä koskevan oikeuden nojalla;

b)

tavaramerkki sisältää merkin, jolla on huomattavaa vertauskuvallista arvoa, kuten erityisesti uskonnollisen vertauskuvan;

c)

tavaramerkki sisältää muun kuin Pariisin yleissopimuksen 6 ter artiklassa tarkoitetun tunnuksen, tunnusmerkin tai vaakunan, joka koskee julkista etua, eikä toimivaltainen viranomainen ole antanut lupaa sen rekisteröintiin jäsenvaltion oikeuden mukaisesti.

a)

se on sama kuin aikaisempi tavaramerkki ja jos tavarat tai palvelut, joita varten tavaramerkkiä haetaan tai tavaramerkki on rekisteröity, ovat samoja kuin tavarat tai palvelut, joita varten aikaisempaa tavaramerkkiä suojataan;

b)

yleisön keskuudessa on sekaannusvaara, mukaan lukien vaara tavaramerkin ja aikaisemman tavaramerkin välisestä mielleyhtymästä sen vuoksi, että tavaramerkki on sama tai samankaltainen kuin aikaisempi tavaramerkki tai että kyseisten tavaramerkkien kattamat tavarat tai palvelut ovat samoja tai samankaltaisia.

a)

seuraavia tavaramerkkejä, joiden rekisteröintihakemuksen hakemuspäivä on aikaisempi kuin tavaramerkin rekisteröintihakemuksen hakemuspäivä, ottaen huomioon niiden mahdolliset etuoikeusvaatimukset:

b)

EU-tavaramerkkejä, joilla asetuksen (EY) N:o 207/2009 mukaan on aiemmuus a alakohdan ii ja iii alakohdassa tarkoitetuista tavaramerkeistä, silloinkin kun viimeksi mainitusta tavaramerkistä on luovuttu tai sen on annettu raueta;

c)

hakemuksia a tai b alakohdassa tarkoitettujen tavaramerkkien rekisteröimiseksi, jos tavaramerkit rekisteröidään;

d)

tavaramerkkejä, jotka tavaramerkin rekisteröinnin hakemispäivänä tai tavaramerkin rekisteröintihakemuksen etuoikeuspäivänä ovat kyseisessä jäsenvaltiossa yleisesti tunnettuja Pariisin yleissopimuksen 6 bis artiklassa tarkoitetussa merkityksessä.

a)

jos se on sama tai samankaltainen kuin aikaisempi tavaramerkki riippumatta siitä, ovatko tavarat tai palvelut, joita varten sitä haetaan tai rekisteröidään, samoja, samankaltaisia tai ei samankaltaisia kuin tavarat tai palvelut, joita varten aikaisempi tavaramerkki on rekisteröity, kun aikaisempi tavaramerkki on laajalti tunnettu jäsenvaltiossa, jota varten rekisteröintiä on haettu tai jossa tavaramerkki on rekisteröity, tai EU-tavaramerkin tapauksessa tavaramerkki on laajalti tunnettu unionissa ja myöhemmän tavaramerkin aiheeton käyttö merkitsisi epäoikeudenmukaisen edun saamista aikaisemman tavaramerkin erottamiskyvystä tai maineesta taikka olisi haitaksi aikaisemman tavaramerkin erottamiskyvylle tai maineelle;

b)

jos tavaramerkin haltijan asiamies tai edustaja hakee tavaramerkin rekisteröintiä omissa nimissään ilman haltijan lupaa, jollei asiamies tai edustaja pysty perustelemaan toimiaan;

c)

jos ja siltä osin kuin alkuperänimitysten ja maantieteellisten merkintöjen suojaa koskevan unionin lainsäädännön tai kyseisen jäsenvaltion lainsäädännön mukaisesti:

a)

oikeudet rekisteröimättömään tavaramerkkiin taikka muuhun elinkeinotoiminnassa käytettyyn merkkiin on saatu ennen päivää, jona hakemus myöhemmän tavaramerkin rekisteröimiseksi on tehty tai josta myöhemmän tavaramerkin rekisteröintihakemukselle on vaadittu etuoikeutta, ja rekisteröimättömän tavaramerkin tai muun merkin haltijalla on oikeus kieltää myöhemmän tavaramerkin käyttäminen;

b)

tavaramerkin käyttö voidaan kieltää muun kuin 2 kohdassa tai tämän kohdan a alakohdassa tarkoitetun aikaisemman oikeuden nojalla ja erityisesti, jos kyseessä on

c)

tavaramerkki on sekoitettavissa ulkomailla suojattuun aikaisempaan tavaramerkkiin, edellyttäen, että hakemuksen tekopäivänä hakija toimi vilpillisessä mielessä.

a)

jos aikaisempi tavaramerkki, joka voitaisiin julistaa mitättömäksi 4 artiklan 1 kohdan b, c tai d alakohdan nojalla, ei ollut vielä tullut erottamiskykyiseksi 4 artiklan 4 kohdassa tarkoitetulla tavalla;

b)

jos mitättömyysvaatimus perustuu 5 artiklan 1 kohdan b alakohtaan eikä aikaisempi tavaramerkki ollut vielä tullut riittävän erottamiskykyiseksi tukeakseen 5 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetun sekaannusvaaran toteamista;

c)

jos mitättömyysvaatimus perustuu 5 artiklan 3 kohdan a alakohtaan eikä aikaisempi tavaramerkki ollut vielä laajalti tunnettu 5 artiklan 3 kohdan a alakohdassa tarkoitetulla tavalla.

a)

merkki on sama kuin tavaramerkki ja sitä käytetään samoja tavaroita tai palveluja varten kuin ne tavarat ja palvelut, joita varten tavaramerkki on rekisteröity;

b)

merkki on sama tai samankaltainen kuin tavaramerkki ja sitä käytetään samoja tai samankaltaisia tavaroita tai palveluja varten kuin ne, joita varten tavaramerkki on rekisteröity, jos tämä aiheuttaa yleisön keskuudessa sekaannusvaaran, mukaan lukien vaara merkin ja tavaramerkin välisestä mielleyhtymästä;

c)

merkki on sama tai samankaltainen kuin tavaramerkki riippumatta siitä, käytetäänkö sitä sellaisia tavaroita tai palveluja varten, jotka ovat samoja, samankaltaisia tai ei-samankaltaisia kuin ne, joita varten tavaramerkki on rekisteröity, kun viimeksi mainittu tavaramerkki on laajalti tunnettu kyseisessä jäsenvaltiossa ja kun merkin aiheeton käyttö merkitsee epäoikeudenmukaisen edun saamista tavaramerkin erottamiskyvystä tai maineesta taikka on haitaksi tavaramerkin erottamiskyvylle tai maineelle.

a)

merkin paneminen tavaroihin tai niiden päällyksiin;

b)

tavaroiden tarjoaminen tai markkinoille saattaminen tai niiden varastoiminen tällaisia tarkoituksia varten merkkiä käyttäen taikka palvelujen tarjoaminen tai suorittaminen merkkiä käyttäen;

c)

tavaroiden maahantuonti tai maastavienti merkkiä käyttäen;

d)

merkin käyttö toimi- tai liikenimenä taikka toimi- tai liikenimen osana;

e)

merkin käyttäminen liikeasiakirjoissa ja mainonnassa;

f)

merkin käyttö vertailevassa mainonnassa direktiivin 2006/114/EY vastaisella tavalla.

a)

sellaisen merkin paneminen päällyksiin, etiketteihin, nimilappuihin, turvallisuuden tai aitouden osoittamiseen liittyviin ominaisuuksiin tai laitteisiin tai muihin keinoihin, joihin merkki voidaan panna, joka on sama tai samankaltainen kuin tavaramerkki;

b)

päällysten, etikettien, nimilappujen, turvallisuuden tai aitouden osoittamiseen liittyvien ominaisuuksien tai laitteiden tai muiden keinojen, joihin merkki pannaan, tarjoaminen tai markkinoille saattaminen tai varastoiminen kyseisiä tarkoituksia varten taikka niiden maahantuonti tai maastavienti.

a)

vastustaa sitä, että hänen asiamiehensä tai edustajansa käyttää tavaramerkkiä;

b)

vaatia tavaramerkin luovutusta omaksi edukseen.

a)

kolmannen osapuolen nimeä tai osoitetta, kun tämä kolmas osapuoli on luonnollinen henkilö;

b)

merkkejä tai merkintöjä, joilta puuttuu erottamiskyky tai jotka osoittavat tavaroiden tai palvelujen lajia, laatua, määrää, käyttötarkoitusta, arvoa tai maantieteellistä alkuperää, tavaroiden valmistusajankohtaa tai palvelujen suoritusajankohtaa taikka muita tavaroiden tai palvelujen ominaisuuksia;

c)

tavaramerkkiä tavaroiden tai palvelujen tunnistamiseksi kyseisen tavaramerkin haltijan tavaroiksi tai palveluiksi tai viitattaessa tavaroihin tai palveluihin tavaramerkin haltijan tavaroina tai palveluina, erityisesti silloin kun tavaramerkin käyttäminen on tarpeen tavaran tai palvelun, erityisesti lisätarvikkeiden tai varaosien, käyttötarkoituksen osoittamiseksi.

a)

tavaramerkin käyttäminen muodossa, joka poikkeaa sen rekisteröidystä muodosta vain sellaisilta osin, että poikkeaminen ei vaikuta tavaramerkin erottamiskykyyn, riippumatta siitä, onko tavaramerkki käytetyssä muodossaan myös rekisteröity haltijan nimissä;

b)

tavaramerkin paneminen asianomaisessa jäsenvaltiossa tavaroihin tai niiden päällyksiin vain maastavientiä varten.

a)

siitä on tavaramerkin haltijan toiminnan tai toimimatta jättämisen vuoksi tullut elinkeinotoiminnassa sellaisesta tuotteesta tai palvelusta yleisesti käytetty nimitys, jota varten se on rekisteröity;

b)

se on käytön seurauksena, kun tavaramerkin haltija tai haltijan suostumuksella joku muu on käyttänyt tavaramerkkiä, tullut harhaanjohtavaksi, erityisesti tavaroiden tai palvelujen lajin, laadun tai maantieteellisen alkuperän osalta, koskien niitä tavaroita tai palveluita, joita varten se on rekisteröity.

a)

sopimuksen kesto;

b)

rekisteröinnin suojaama muoto, jollaisena merkkiä saa käyttää;

c)

käyttöluvan kattamien tavaroiden tai palvelujen laajuus;

d)

tavaramerkin käyttöalue; tai

e)

käyttöluvan haltijan valmistamien tavaroiden tai tarjoamien palvelujen laatu.

a)

’takuu- tai tarkastusmerkillä’ tavaramerkkiä, joka on tällä tavalla nimetty hakemusta jätettäessä ja joka voi erottaa tavaramerkin haltijan varmentamat tavarat tai palvelut materiaalin, tavaroiden valmistustavan tai palvelujen tarjontatavan, laadun, tarkkuuden tai muiden ominaisuuksien osalta tavaroista ja palveluista, joita ei ole varmennettu tällä tavalla;

b)

’yhteisömerkillä’ tavaramerkkiä, joka on tällä tavalla nimetty hakemusta jätettäessä ja joka voi erottaa tavaramerkin haltijana olevan yhteenliittymän jäsenten tavarat tai palvelut muiden yritysten tavaroista tai palveluista.

a)

haltija ei toteuta kohtuullisia toimenpiteitä estääkseen käyttömääräyksissä määrättyjen edellytysten vastaisen merkin käytön, rekisterissä mainitut käyttömääräysten muutokset mukaan lukien;

b)

tapa, jolla valtuutetut henkilöt ovat käyttäneet merkkiä, on johtanut siihen, että merkki on omiaan johtamaan yleisöä harhaan 31 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla;

c)

käyttömääräysten muutos on mainittu rekisterissä vastoin 33 artiklan 2 kohtaa, paitsi jos merkin haltija täyttää kyseisen artiklan mukaiset vaatimukset tekemällä uuden muutoksen käyttömääräyksiin.

a)

rekisteröintipyyntö;

b)

hakijan tunnistetiedot;

c)

luettelo tavaroista tai palveluista, joita varten rekisteröintiä haetaan;

d)

tavaramerkin kuvaus, joka täyttää 3 artiklan b alakohdassa vahvistetut vaatimukset.

a)

tavaramerkkiä ei olisi pitänyt rekisteröidä, koska se ei täytä 4 artiklassa säädettyjä vaatimuksia;

b)

tavaramerkkiä ei olisi pitänyt rekisteröidä 5 artiklan 1–3 kohdassa tarkoitetun aikaisemman oikeuden olemassaolon vuoksi.

a)

edellä 2 kohdassa ja 3 kohdan a alakohdassa määritellyissä tapauksissa, jokainen luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö sekä jokainen valmistajien, tuottajien, palvelujen tarjoajien, kauppiaiden tai kuluttajien edustajien ryhmittymä tai elin, joka siihen sovellettavan lainsäädännön mukaan voi esiintyä kantajana tai vastaajana oikeudenkäynneissä;

b)

tämän artiklan 3 kohdan b alakohdassa määritellyissä tapauksissa, 5 artiklan 2 kohdassa ja 3 kohdan a alakohdassa tarkoitetun aikaisemman tavaramerkin haltija ja henkilö, jolla on asiaankuuluvan lain nojalla oikeus käyttää 5 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetusta suojatusta alkuperänimityksestä tai maantieteellisestä merkinnästä johtuvia oikeuksia.

23.12.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 336/27

(1)

Unionilla on toimivalta toteuttaa toimenpiteitä meren elollisten luonnonvarojen säilyttämiseksi osana yhteistä kalastuspolitiikkaa sekä tehdä sopimuksia kolmansien maiden ja kansainvälisten järjestöjen kanssa.

(2)

Neuvoston päätöksen 98/392/EY (2) nojalla unioni on sopimuspuolena 10 päivänä joulukuuta 1982 tehdyssä Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksessa. Mainittu yleissopimus velvoittaa kaikkia kansainvälisen yhteisön jäseniä toimimaan yhteistyössä meren elollisten luonnonvarojen säilyttämiseksi ja hoitamiseksi.

(3)

Neuvoston päätöksen 98/414/EY (3) nojalla unioni on sopimuspuolena hajallaan olevien kalakantojen ja laajasti vaeltavien kalakantojen säilyttämistä ja hoitoa koskevien 10 päivänä joulukuuta 1982 tehdyn Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksen määräysten täytäntöönpanosta tehdyssä sopimuksessa.

(4)

Joulukuun 1 joulukuuta 2009 neuvosto valtuutti Euroopan komission hakemaan unionin puolesta muutosta sinievätonnikalan suojelemista koskevan yleissopimukseen, jäljempänä ’yleissopimus’, jotta unionista voisi tulla sopimuspuoli.

(5)

Kun yleissopimuksen muuttamista koskevat neuvottelut eivät ole johtaneet tulokseen, sinievätonnikalan suojelukomissio, jäljempänä ’CCSBT’, muutti lokakuussa 2013 pidetyssä 20. kokouksessaan laajennetun komission perustamista koskevaa päätöslauselmaa siten, että unioni voi ryhtyä sinievätonnikalan laajennetun suojelukomission, jäljempänä ’CCSBT:n laajennettu komissio’, jäseneksi kirjeenvaihtona tehdyllä sopimuksella.

(6)

Neuvosto valtuutti 20 päivänä huhtikuuta 2015 unionin jäsenyyttä sinievätonnikalan suojelemista koskevan yleissopimuksen laajennetussa komissiossa koskevan Euroopan unionin ja sinievätonnikalan suojelukomission (CCSBT) välisen kirjeenvaihtona tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’kirjeenvaihtona tehty sopimus’, allekirjoittamisen ja sen väliaikaisen soveltamisen.

(7)

Koska unionin jäsenvaltioiden lipun alla purjehtivia aluksia kalastaa sinievätonnikalan esiintymisalueella, on unionin edun mukaista osallistua aktiivisesti yleissopimuksen täytäntöönpanoon.

(8)

Lisäksi CCSBT:n laajennetun suojelukomission jäsenyydellä edistetään yhdenmukaisuutta lähestymistavassa, jota unioni soveltaa säilyttämiseen, kaikilla valtamerillä sekä lujitetaan unionin sitoutumista pitkän aikavälin säilyttämiseen ja kalavarojen kestävään käyttöön maailmanlaajuisesti.

(9)

Kirjeenvaihtona tehty sopimus olisi sen vuoksi hyväksyttävä,

23.12.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 336/29

(1)

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 tavoitteena on saaliiden poisheittämisen lopettaminen asteittain kaikissa unionin kalastuksissa ottamalla käyttöön purkamisvelvoite, joka koskee saalisrajoitusten alaisten lajien saaliita.

(2)

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 6 kohdassa siirretään komissiolle valta hyväksyä delegoidulla säädöksellä poisheittämissuunnitelmia enintään kolmen vuoden ajaksi yhteisten suositusten perusteella, joita jäsenvaltiot ovat laatineet kuultuaan asianomaisia neuvoa-antavia toimikuntia.

(3)

Alankomailla, Belgialla, Espanjalla, Irlannilla, Ranskalla ja Yhdistyneellä kuningaskunnalla on luoteisilla vesillä välitön kalastuksenhoitoetu. Kyseiset jäsenvaltiot ovat luoteisten vesialueiden neuvoa-antavaa toimikuntaa kuultuaan toimittaneet komissiolle yhteisen suosituksen. Asiaankuuluvilta tieteellisiltä elimiltä on saatu tieteelliset lausunnot, joita tieteellis-teknis-taloudellinen kalastuskomitea (STECF) on tarkastellut. Yhteiseen suositukseen sisältyvät toimenpiteet ovat asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 6 kohdan mukaisia, ja näin ollen ne olisi tuon asetuksen 18 artiklan 3 mukaisesti sisällytettävä tähän asetukseen.

(4)

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti purkamisvelvoitetta olisi sovellettava luoteisilla vesillä kalastuksia määrittäviin saalisrajoitusten alaisiin lajeihin viimeistään 1 päivästä tammikuuta 2016. Yhteisen suosituksen mukaan poisheittämissuunnitelman olisi käsitettävä kalastukset, jotka määrittävät erittäin sekoittunutta turskan, koljan, valkoturskan ja seidin kalastusta, keisarihummerin (Nephrops) pyyntiä, punakampelan ja kielikampelan sekakalastusta ja kummeliturskan kalastusta, 1 päivästä tammikuuta 2016.

(5)

Yhteisessä suosituksessa esitetään, että merroilla ja rysillä ICES-alueella VI a ja -suuralueella VII pyydettyyn keisarihummeriin sovelletaan vapautusta purkamisvelvoitteesta, koska on tieteellistä näyttöä siitä, että eloonjäämisasteet ovat korkeita, kun otetaan huomioon pyydyksen, pyyntikäytäntöjen ja ekosysteemin ominaisuudet. STECF:n päätelmä on, että vapautus on perusteltu. Sen vuoksi kyseinen vapautus olisi sisällytettävä tähän asetukseen.

(6)

Yhteinen suositus käsittää seitsemän purkamisvelvoitteeseen sovellettavaa de minimis -poikkeusta tietyissä kalastuksissa ja tiettyihin tasoihin saakka. STECF arvioi jäsenvaltioiden esittämän näytön, ja sen yleinen päätelmä oli, että yhteiseen suositukseen sisältyi perusteltuja argumentteja siitä, että valikoivuutta on vaikea enää lisätä enempää, ja/tai tahattomien saaliiden käsittelystä aiheutuvista suhteettomista kustannuksista, mitä joissakin tapauksissa tuki kustannuksia koskeva laadullinen arvio. Edellä sanottu huomioon ottaen ja koska poikkeavaa tieteellistä tietoa ei ole, on asianmukaista vahvistaa de minimis -poikkeukset yhteisessä suosituksessa ehdotetun prosenttiosuuden suuruisena ja siten, etteivät asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 1 kohdassa sallitut tasot ylity.

(7)

Kielikampelaa koskeva de minimis -poikkeus, joka on vuosina 2016–2018 enintään 3 prosenttia kielikampelaa riimuverkoilla ja tavallisilla verkoilla ICES-alueilla VII d, VII e, VII f ja VII g pyytävien alusten vuotuisesta kokonaissaaliista, perustuu siihen, että valikoivuuden lisääminen tosiasiallisesti on erittäin vaikeaa. STECF:n päätelmä oli, että poikkeus on hyvin määritelty ja olisi sen vuoksi sisällytettävä tähän asetukseen.

(8)

Valkoturskaa koskeva de minimis -poikkeus, joka on vuosina 2016 ja 2017 enintään 7 prosenttia ja vuonna 2018 enintään 6 prosenttia valkoturskaa alle 100 mm:n pohjatrooleilla ICES-alueilla VII d ja VII e pyytävien alusten vuotuisesta kokonaissaaliista, perustuu siihen, että valikoivuuden lisääminen tosiasiallisesti on erittäin vaikeaa. STECF päätteli, että poikkeuksen tueksi on toimitettu riittävä näyttö mutta että de minimis -määrän arvioimista varten olisi kerättävä lisää tietoa. Sen vuoksi kyseinen poikkeus voidaan sisällyttää asetukseen vain, jos siihen liittyy säännös, jolla asianomaisia jäsenvaltioita pyydetään toimittamaan komissiolle lisätietoja, jotta STECF voisi arvioida kattavasti poisheittämisten nykyistä tasoa haettuun de minimis -määrään verrattuna.

(9)

Valkoturskaa koskeva de minimis -poikkeus, joka on vuosina 2016 ja 2017 enintään 7 prosenttia ja vuonna 2018 enintään 6 prosenttia valkoturskaa vähintään 100 mm:n pohjatrooleilla ICES-alueilla VII b–VII j pyytävien alusten vuotuisesta kokonaissaaliista, perustuu siihen, että valikoivuuden lisääminen tosiasiallisesti on erittäin vaikeaa. STECF päätteli, että poikkeuksen tueksi on toimitettu riittävä näyttö mutta että de minimis -määrän arvioimista varten olisi kerättävä lisää tietoa. STECF totesi myös, että muita valikoivuutta selvittäviä tutkimuksia on käynnissä. Sen vuoksi kyseinen poikkeus sisällytetään asetukseen ja siihen liitetään säännös, jolla asianomaisia jäsenvaltioita pyydetään toimittamaan komissiolle lisätietoja, jotta STECF voisi arvioida kattavasti nykyisin poisheitettyjä määriä kyseessä olevissa kalastuksissa.

(10)

Valkoturskaa koskeva de minimis -poikkeus, joka on vuosina 2016 ja 2017 enintään 7 prosenttia ja vuonna 2018 enintään 6 prosenttia valkoturskaa alle 100 mm:n pohjatrooleilla ICES-alueilla VII (ei kuitenkaan alueilla VII a, VII d ja VII e) pyytävien alusten vuotuisesta kokonaissaaliista, perustuu siihen, että valikoivuuden lisääminen tosiasiallisesti on erittäin vaikeaa. STECF totesi, että poikkeuksen perusteluun sisältyi vain vähän määrällistä tietoa valikoivuudesta. STECF:n päätelmä oli, että kyseisen de minimis -poikkeuksen arvioimista varten olisi kerättävä lisää tietoa. Sen vuoksi kyseinen poikkeus voidaan sisällyttää asetukseen vain, jos siihen liittyy säännös, jolla asianomaisia jäsenvaltioita pyydetään toimittamaan komissiolle lisätietoja, jotta STECF voisi arvioida paremmin poikkeusta tukevia tietoja.

(11)

Keisarihummeria koskeva de minimis -poikkeus, joka on vuosina 2016 ja 2017 enintään 7 prosenttia ja vuonna 2018 enintään 6 prosenttia alusten, joita koskee velvoite purkaa keisarihummeri ICES-suuralueella VII, vuotuisesta kokonaissaaliista, perustuu siihen, että valikoivuuden lisääminen tosiasiallisesti on erittäin vaikeaa. STECF:n päätelmä on, että poikkeus on perusteltu. Sen vuoksi kyseinen poikkeus olisi sisällytettävä tähän asetukseen.

(12)

Keisarihummeria koskeva de minimis -poikkeus, joka on vuosina 2016 ja 2017 enintään 7 prosenttia ja vuonna 2018 enintään 6 prosenttia alusten, joita koskee velvoite purkaa keisarihummeri ICES-alueella VI a, vuotuisesta kokonaissaaliista, perustuu siihen, että valikoivuuden lisääminen tosiasiallisesti on erittäin vaikeaa ja että tahattomien saaliiden käsittelystä aiheutuvien suhteettomien kustannusten osalta on olemassa asiaa tukevaa määrällistä tietoa. STECF:n päätelmä on, että poikkeus on perusteltu. Sen vuoksi kyseinen poikkeus olisi sisällytettävä tähän asetukseen.

(13)

Kielikampelaa koskeva de minimis -poikkeus, joka on vuosina 2016–2018 enintään 3 prosenttia paremmin valikoivilla pyydyksillä ICES-alueilla VII d, VII e, VII f ja VII g pyytävien alusten vuotuisesta kokonaissaaliista, perustuu siihen, että valikoivuuden lisääminen tosiasiallisesti on erittäin vaikeaa. STECF toteaa, että poikkeus on tarkoitettu korvaukseksi valikoivamman pyydyksen käytöstä ja haetun de minimis -poikkeuksen on tarkoitus kattaa jäljellä olevat poisheittämiset. Sen vuoksi kyseinen poikkeus olisi sisällytettävä tähän asetukseen.

(14)

Koska tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet vaikuttavat suoraan unionin alusten kalastuskauden suunnitteluun ja kalastuskauden taloudelliseen toimintaan, asetuksen olisi tultava voimaan heti sen julkaisemisen jälkeen. Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklassa asetetun aikataulun noudattamiseksi tätä asetusta olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2016. Mainitun asetuksen 15 artiklan 6 kohdan mukaisesti tätä asetusta olisi sovellettava enintään kolmen vuoden ajan,

a)

kielikampelaa (Solea solea) vuosina 2016, 2017 ja 2018 enintään 3 prosenttia kielikampelaa riimuverkoilla ja tavallisilla verkoilla ICES-alueilla VII d, VII e, VII f ja VII g pyytävien alusten kyseisen lajin vuotuisesta kokonaissaaliista;

b)

valkoturskaa (Merlangius merlangus) vuosina 2016 ja 2017 enintään 7 prosenttia ja vuonna 2018 enintään 6 prosenttia valkoturskaa alle 100 mm:n pohjatrooleilla ICES-alueilla VII d ja VII e pyytävien alusten kyseisen lajin vuotuisesta kokonaissaaliista;

c)

valkoturskaa (Merlangius merlangus) vuosina 2016 ja 2017 enintään 7 prosenttia ja vuonna 2018 enintään 6 prosenttia valkoturskaa vähintään 100 mm:n pohjatrooleilla ICES-alueilla VII b–VII j pyytävien alusten kyseisen lajin vuotuisesta kokonaissaaliista;

d)

valkoturskaa (Merlangius merlangus) vuosina 2016 ja 2017 enintään 7 prosenttia ja vuonna 2018 enintään 6 prosenttia valkoturskaa alle 100 mm:n pohjatrooleilla ICES- suuralueella VII (ei kuitenkaan alueilla VII a, d ja e) pyytävien alusten kyseisen lajin vuotuisesta kokonaissaaliista;

e)

keisarihummeria (Nephrops norvegicus) vuosina 2016 ja 2017 enintään 7 prosenttia ja vuonna 2018 enintään 6 prosenttia alusten, joita koskee velvoite purkaa keisarihummeri ICES-suuralueella VII, kyseisen lajin vuotuisesta kokonaissaaliista;

f)

keisarihummeria (Nephrops norvegicus) vuosina 2016 ja 2017 enintään 7 prosenttia ja vuonna 2018 enintään 6 prosenttia alusten, joita koskee velvoite purkaa keisarihummeri ICES-alueella VI a, kyseisen lajin vuotuisesta kokonaissaaliista;

g)

kielikampelaa (Solea solea) vuosina 2016, 2017 ja 2018 enintään 3 prosenttia kielikampelaa valikoivammilla pyydyksillä (TBB, silmäkoko 80–199 mm) ICES-alueilla VII d, VII e, VII f ja VII g pyytävien alusten kyseisen lajin vuotuisesta kokonaissaaliista.

23.12.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 336/36

(1)

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 tavoitteena on saaliiden poisheittämisen lopettaminen asteittain kaikissa unionin kalastuksissa ottamalla käyttöön purkamisvelvoite, joka koskee saalisrajoitusten alaisten lajien saaliita.

(2)

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 6 kohdassa siirretään komissiolle valta hyväksyä delegoidulla säädöksellä poisheittämissuunnitelmia enintään kolmen vuoden ajaksi yhteisten suositusten perusteella, joita jäsenvaltiot ovat laatineet kuultuaan asianomaisia neuvoa-antavia toimikuntia.

(3)

Alankomailla, Belgialla, Espanjalla, Portugalilla ja Ranskalla on lounaisilla vesillä välitön kalastuksenhoitoetu. Kyseiset jäsenvaltiot ovat lounaisten vesialueiden neuvoa-antavaa toimikuntaa kuultuaan toimittaneet komissiolle yhteisen suosituksen. Asiaankuuluvilta tieteellisiltä elimiltä on saatu tieteelliset lausunnot, joita tieteellis-teknis-taloudellinen kalastuskomitea (STECF) on tarkastellut. Yhteiseen suositukseen sisältyvät toimenpiteet ovat asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 6 kohdan mukaisia, ja näin ollen ne olisi kyseisen asetuksen 18 artiklan 3 mukaisesti sisällytettävä tähän asetukseen.

(4)

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti purkamisvelvoitetta sovelletaan lounaisilla vesillä kalastuksia määrittäviin lajeihin viimeistään 1 päivästä tammikuuta 2016. Yhteisen suosituksen mukaisesti poisheittämissuunnitelman olisi käsitettävä kielikampelan, kummeliturskan ja keisarihummerin kalastus (ainoastaan kantojen levinneisyysalueilla, joista käytetään nimitystä ’toiminnalliset yksiköt’) ICES-alueilla VIII a, b, d ja e, keisarihummerin kalastus ICES-alueilla VIII c ja IX a (ainoastaan toiminnallisten yksiköiden sisällä), kielikampelan ja punakampelan kalastus ICES-alueella IX a ja kummeliturskan kalastus ICES-alueilla VIII c ja IX a.

(5)

Yhteisessä suosituksessa esitetään, että trooleilla ICES-suuralueilla VIII ja IX pyydettyyn keisarihummeriin sovelletaan vapautusta purkamisvelvoitteesta, koska on tieteellistä näyttöä siitä, että eloonjäämisasteet ovat mahdollisesti korkeita, kun otetaan huomioon lajilla käytettävien pyydysten ominaisuudet, pyyntikäytännöt ja ekosysteemi. STECF katsoo omassa arvioinnissaan, että nykyisten päätelmien vahvistamiseksi tarvitaan lisää tutkimuksia, ja toteaa, että tällaisia tutkimuksia on meneillään sekä suunnitteilla. Sen vuoksi kyseinen vapautus olisi sisällytettävä asetukseen vuoden 2016 osalta ja siihen olisi liitettävä säännös, jolla asianomaisia jäsenvaltioita pyydetään toimittamaan komissiolle lisätietoja, jotta STECF voisi arvioida kattavasti vapautuksen perusteita.

(6)

Yhteinen suositus käsittää kolme purkamisvelvoitteeseen sovellettavaa de minimis -poikkeusta tietyissä kalastuksissa ja tiettyihin tasoihin saakka. Jäsenvaltioiden esittämät todisteet arvioi STECF. Se päätteli, että yhteisessä suosituksessa esitettiin perustellut argumentit siitä, että valikoivuuden lisääminen on vaikeaa ja että tahattomien saaliiden käsittelystä aiheutuu suhteettomasti kustannuksia. Edellä sanotun vuoksi on asianmukaista vahvistaa de minimis -poikkeukset yhteisessä suosituksessa ehdotetun prosenttiosuuden suuruisena ja siten, etteivät asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 1 kohdassa sallitut tasot ylity.

(7)

Kielikampelaa koskeva de minimis -poikkeus, joka koskee enintään 5:tä prosenttia lajia puomitrooleilla ja pohjatrooleilla ICES-alueilla VIII a ja VIII b pyytävien alusten vuotuisesta kokonaissaaliista, perustuu siihen, että valikoivuuden lisääminen tosiasiallisesti on erittäin vaikeaa. STECF päätteli, että suositusta tukevat taustatiedot ovat riittävä peruste haetulle poikkeukselle. Sen vuoksi kyseinen poikkeus olisi sisällytettävä tähän asetukseen.

(8)

Kielikampelaa koskeva de minimis -poikkeus, joka on enintään 3 prosenttia lajia riimuverkoilla ja tavallisilla verkoilla ICES-alueilla VIII a ja VIII b pyytävien alusten vuotuisesta kokonaissaaliista, perustuu siihen, että valikoivuuden lisääminen tosiasiallisesti on erittäin vaikeaa. STECF päätteli, että suositusta tukevat taustatiedot ovat riittävä peruste haetulle poikkeukselle. Sen vuoksi kyseinen poikkeus olisi sisällytettävä tähän asetukseen.

(9)

Kummeliturskaa koskeva de minimis -poikkeus, joka on enintään 7 prosenttia vuosina 2016 ja 2017 ja 6 prosenttia vuonna 2018 lajia trooleilla ICES-suuralueilla VIII ja VIII pyytävien alusten vuotuisesta kokonaissaaliista, perustuu siihen, että valikoivuuden lisääminen tosiasiallisesti on erittäin vaikeaa. Suosituksen tueksi esitetyt tiedot osoittavat, että valikoivuuden lisääminen kyseisissä kalastuksissa johtaisi markkinakelpoisen kalan menetyksiin, jotka mahdollisesti tekisivät kalastuksesta kannattamatonta. STECF korosti kuitenkin, että tietoja olisi täydennettävä tekemällä lisää valikoivuutta selvittäviä tutkimuksia kyseisten kalastusten osalta. Sen vuoksi kyseinen poikkeus olisi sisällytettävä asetukseen, ja siihen olisi liitettävä säännös, jolla asianomaisia jäsenvaltioita pyydetään toimittamaan komissiolle lisätietoja, jotta STECF voisi arvioida kattavasti poikkeuksen perusteita.

(10)

Koska tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet vaikuttavat suoraan unionin alusten kalastuskauden suunnitteluun ja kalastuskauden taloudelliseen toimintaan, asetuksen olisi tultava voimaan heti sen julkaisemisen jälkeen. Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklassa asetetun aikataulun noudattamiseksi asetusta olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2016. Mainitun asetuksen 15 artiklan 6 kohdan mukaisesti tätä asetusta olisi sovellettava enintään kolmen vuoden ajan,

a)

kielikampelaa (Solea solea) enintään 5 prosenttia lajia puomitrooleilla (pyydyskoodi: TBB) ja pohjatrooleilla (pyydyskoodit: OTB, OTT, PTB, TBN, TBS, TB, OT, PT ja TX) ICES-alueilla VIII a ja VIII b pyytävien alusten vuotuisesta kokonaissaaliista;

b)

kielikampelaa (Solea solea) enintään 3 prosenttia lajia riimuverkoilla ja tavallisilla verkoilla (pyydyskoodit: GNS, GN, GND, GNC, GTN, GTR ja GEN) ICES-alueilla VIII a ja VIII b pyytävien alusten vuotuisesta kokonaissaaliista;

c)

kummeliturskaa (Merluccius merluccius) enintään 7 prosenttia vuosina 2016 ja 2017 ja 6 prosenttia vuonna 2018 lajia trooleilla (pyydyskoodit: OTT, OTB, PTB, OT, PT, TBN, TBS, TX, SSC, SPR, TB, SDN, SX ja SV) ICES-suuralueilla VIII ja IX pyytävien alusten vuotuisesta kokonaissaaliista.

23.12.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 336/42

(1)

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 tavoitteena on saaliiden poisheittämisen lopettaminen asteittain kaikissa unionin kalastuksissa ottamalla käyttöön purkamisvelvoite, joka koskee saalisrajoitusten alaisten lajien saaliita.

(2)

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 6 kohdassa siirretään komissiolle valta hyväksyä delegoiduilla säädöksillä poisheittämissuunnitelmia enintään kolmen vuoden ajaksi yhteisten suositusten perusteella, joita jäsenvaltiot ovat laatineet kuultuaan asianomaisia neuvoa-antavia toimikuntia.

(3)

Alankomailla, Belgialla, Ranskalla, Ruotsilla, Saksalla, Tanskalla ja Yhdistyneellä kuningaskunnalla on Pohjanmerellä välitön kalastuksenhoitoetu. Nämä jäsenvaltiot toimittivat Pohjanmeren neuvoa-antavaa toimikuntaa kuultuaan komissiolle yhteisen suosituksen. Asiaankuuluvilta tieteellisiltä elimiltä on saatu tieteelliset lausunnot, joita tieteellis-teknis-taloudellinen kalastuskomitea (STECF) on tarkastellut. Yhteiseen suositukseen sisältyvät toimenpiteet ovat asetuksen (EU) N:o 1380/2013 18 artiklan 3 kohdan mukaisia.

(4)

Sovellettaessa asetusta (EU) N:o 1380/2013 Pohjanmeri käsittää ICES-alueet IIIa ja IV. Koska eräitä ehdotetun poisheittämissuunnitelman piiriin kuuluvia pohjakalakantoja esiintyy myös unionin vesillä ICES-alueella IIa, jäsenvaltiot suosittavat, että poisheittämissuunnitelma kattaa myös kyseisen alueen.

(5)

Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti purkamisvelvoitetta sovelletaan Pohjanmerellä kalastuksia määrittäviin saalisrajoitusten alaisiin lajeihin viimeistään 1 päivästä tammikuuta 2016 turskan, koljan, valkoturskan ja seitin sekakalastuksessa, keisarihummerin kalastuksessa, merianturan ja punakampelan sekakalastuksessa, kummeliturskan kalastuksessa ja pohjankatkaravun kalastuksessa. Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 5 kohdan mukaisesti poisheittämissuunnitelmassa yksilöidään lajit, joiden saaliit on purettava 1 päivästä tammikuuta 2016 alkaen. Nämä lajit ovat seiti, valkoturska, keisarihummeri, meriantura, punakampela, kummeliturska ja pohjankatkarapu. Poisheittämissuunnitelmassa vahvistetaan myös pohjankatkaravun sivusaaliiden purkamisvelvoite.

(6)

Yhteisessä suosituksessa ehdotetaan, että merroilla ja tietyillä pohjatrooleilla (OTB, TBN (3)) ICES-alueella IIIa pyydettyyn keisarihummeriin sovelletaan kahta vapautusta purkamisvelvoitteesta. Yhteisessä suosituksessa esitetyn ja STECF:n arvioiman tieteellisen näytön perusteella ja ottaen huomioon pyydysten, pyyntikäytäntöjen ja ekosysteemin erityispiirteet komissio katsoo, että kyseiset vapautukset olisi sisällytettävä tähän asetukseen. Jäsenvaltioiden olisi toimitettava lisätietoja, jotta STECF voisi jatkaa kyseisillä trooleilla pyydetyn keisarihummerin eloonjäämisasteen arvioimista ja komissio voisi tarkastella kyseistä vapautusta uudelleen vuoden 2016 jälkeen.

(7)

Yhteinen suositus sisältää viisi purkamisvelvoitetta koskevaa de minimis -poikkeusta tietyissä kalastuksissa ja tiettyihin tasoihin saakka. STECF tarkasteli jäsenvaltioiden toimittamaa näyttöä ja päätteli, että yleisesti ottaen yhteinen suositus sisälsi perusteltuja argumentteja, joiden mukaan valikoivuuden lisääminen on vaikeaa ja/tai aiheuttaa tahattomien saaliiden käsittelykustannusten kohtuutonta kasvua; eräissä tapauksissa yhteisen suosituksen argumenttien tueksi esitettiin laadullinen arvio kustannuksista. Koska poikkeavat tieteelliset tiedot eivät kiistä tätä päätelmää, on syytä vahvistaa de minimis -poikkeukset yhteisessä suosituksessa ehdotettujen prosenttiosuuksien mukaisesti siten, etteivät asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklan 5 kohdan c alakohdan nojalla sallitut tasot ylity.

(8)

Yhteisessä suosituksessa ehdotettu merianturaa ja koljaa yhdessä koskeva de minimis -poikkeus, joka on enintään kaksi prosenttia keisarihummerin, merianturan ja koljan vuotuisesta kokonaissaaliista keisarihummeria lajitteluristikkoa käyttävillä pohjatrooleilla ICES-alueella IIIa pyytävien alusten harjoittamassa kalastuksessa, perustuu siihen, että valikoivuuden lisääminen on erittäin vaikeaa. STECF päätteli, että suositusta tukevat taustatiedot ovat riittävä peruste haetulle poikkeukselle. Sen vuoksi kyseinen poikkeus olisi sisällytettävä tähän asetukseen.

(9)

Yhteisessä suosituksessa ehdotettu merianturaa koskeva de minimis -poikkeus, joka on enintään kolme prosenttia merianturaa riimuverkoilla ja tavallisilla verkoilla ICES-alueella IIIa, ICES-suuralueella IV ja unionin vesillä ICES-alueella IIa pyytävien alusten vuotuisesta kokonaissaaliista, perustuu siihen, että valikoivuuden lisääminen tosiasiallisesti on erittäin vaikeaa. STECF päätteli, että suositusta tukevat taustatiedot ovat riittävä peruste haetulle poikkeukselle. Sen vuoksi kyseinen poikkeus olisi sisällytettävä tähän asetukseen.

(10)

Yhteisessä suosituksessa ehdotettu alle 19 senttimetrin kokoista merianturaa koskeva de minimis -poikkeus, joka on enintään 3,7 prosenttia tätä lajia pyytävien, silmäkooltaan 80–90 millimetriä olevia puomitrooleja ICES-suuralueella IV linjan 55/56oN eteläpuolella käyttävien alusten vuotuisesta kokonaissaaliista, perustuu siihen, että valikoivuuden lisääminen on erittäin vaikeaa ja että on olemassa suositusta tukevia määrällisiä taustatietoja tahattomien saaliiden käsittelykustannusten kohtuuttomasta kasvusta. Komissio katsoo, että on aiheellista sisällyttää kyseinen poikkeus tähän asetukseen. Jäsenvaltioiden olisi esitettävä lisätietoja kyseisistä kustannuksista, jotta komissio voi tarkastella poikkeusta uudelleen vuoden 2016 jälkeen.

(11)

Yhteisessä suosituksessa ehdotettu merianturaa koskeva de minimis -poikkeus, joka on enintään seitsemän prosenttia kyseistä lajia puomitrooleilla, joiden valikoivuutta on lisätty, ICES-suuralueella IV pyytävien alusten vuotuisesta kokonaissaaliista, perustuu siihen, että valikoivuuden lisääminen on erittäin vaikeaa. STECF päätteli, että suositusta tukevat taustatiedot ovat riittävä peruste ehdotetulle poikkeukselle. Sen vuoksi kyseinen poikkeus olisi sisällytettävä tähän asetukseen.

(12)

Yhteisessä suosituksessa ehdotettu säilyttämisen vähimmäisviitekokoa pienempää keisarihummeria koskeva de minimis -poikkeus, joka on enintään kuusi prosenttia kyseistä lajia ICES-suuralueella IV ja unionin vesillä ICES-alueella IIa pyytävien, tiettyjä pohjatrooleja käyttävien alusten vuotuisesta kokonaissaaliista, perustuu siihen, että on olemassa suositusta tukevia määrällisiä taustatietoja tahattomien saaliiden käsittely- ja poisheittämiskustannusten kohtuuttomasta kasvusta. STECF päätteli, että suositusta tukevat taustatiedot ovat riittävä peruste ehdotetulle poikkeukselle. Sen vuoksi kyseinen poikkeus olisi sisällytettävä tähän asetukseen.

(13)

Asetuksen (EY) N:o 850/98 18 a artiklassa annetaan komissiolle valtuudet vahvistaa poisheittämissuunnitelmien hyväksymistä varten ja purkamisvelvoitteen alaisten lajien osalta säilyttämisen vähimmäisviitekoko, jonka tarkoituksena on varmistaa nuorten meren eliöiden suojeleminen. Säilyttämisen vähimmäisviitekoko voi tarvittaessa poiketa kyseisen asetuksen liitteessä XII vahvistetusta koosta. Nykyisin keisarihummerin osalta kyseisessä liitteessä vahvistettu säilyttämisen vähimmäisviitekoko on 130 senttimetriä. STECF:n tarkistama tieteellinen näyttö tukee keisarihummerin säilyttämisen vähimmäisviitekoon vahvistamista 105 senttimetriksi. STECF päätteli erityisesti, että ehdotettu säilyttämisen vähimmäisviitekoko on keskimääräistä sukukypsyyskokoa suurempi ja että säilyttämisen vähimmäisviitekoon pienentämisestä kannalle aiheutuva riski ICES-alueella IIIa on vähäinen.

(14)

Poisheittämissuunnitelmiin voi sisältyä myös teknisiä toimenpiteitä, jotka liittyvät purkamisvelvoitteen alaisiin kalastuksiin tai lajeihin. Pyydysten valikoivuuden parantamiseksi ja tahattomien saaliiden vähentämiseksi Skagerrakissa on tarpeen säätää eräistä teknisistä toimenpiteistä, joista sovittiin unionin ja Norjan välillä vuosina 2011 (4) ja 2012 (5).

(15)

Asianmukaisen valvonnan varmistamiseksi olisi laadittava jäsenvaltioita koskevat erityisvaatimukset tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluvan alusluettelon laatimisen osalta.

(16)

Koska tällä asetuksella säädetyt toimenpiteet vaikuttavat suoraan unionin alusten kalastuskauden suunnitteluun ja kalastuskauden taloudelliseen toimintaan, asetuksen olisi tultava voimaan heti sen julkaisemisen jälkeen. Asetuksen (EU) N:o 1380/2013 15 artiklassa asetetun aikataulun noudattamiseksi asetusta olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2016. Mainitun asetuksen 15 artiklan 6 kohdan mukaisesti tätä asetusta olisi sovellettava enintään yhden vuoden ajan,

a)

merroilla (FPO) pyydetyt saaliit;

b)

ICES-alueella IIIa pohjatrooleilla (OTB, TBN), joiden silmäkoko on vähintään 70 millimetriä ja jotka on varustettu lajitteluristikolla, jonka tankojen väli on enintään 35 millimetriä, pyydetyt saaliit; sekä

c)

ICES-alueella IIIa pohjatrooleilla (OTB, TBN), joiden silmäkoko on vähintään 90 millimetriä ja jotka on varustettu ylähavaksella, jonka silmäkoko on vähintään 270 millimetriä (vinoneliösilmä) tai vähintään 140 millimetriä (neliösilmä), pyydetyt saaliit.

a)

merianturan ja koljan yhdistettyjen saaliiden osalta enintään kaksi prosenttia keisarihummerin, merianturan ja koljan vuotuisesta kokonaissaaliista keisarihummeria lajitteluristikkoa, jonka tankojen väli on enintään 35 millimetriä, käyttävillä pohjatrooleilla (OTB, TBN), joiden silmäkoko on vähintään 70 millimetriä, ICES-alueella IIIa pyytävien alusten harjoittamassa kalastuksessa;

b)

merianturan osalta enintään kolme prosenttia merianturaa riimuverkoilla ja tavallisilla verkoilla (GN, GNS, GND, GNC, GTN, GTR, GEN, GNF) ICES-alueella IIIa, ICES-suuralueella IV ja unionin vesillä ICES-alueella IIa pyytävien alusten vuotuisesta kokonaissaaliista;

c)

alle 19 senttimetrin kokoisen merianturan osalta enintään 3,7 prosenttia tätä lajia pyytävien, silmäkooltaan 80–90 millimetriä olevia puomitrooleja (TBB) Pohjanmeren eteläosassa (ICES-suuralueella IV linjan 55/56° N eteläpuolella) käyttävien alusten vuotuisesta kokonaissaaliista;

d)

säilyttämisen vähimmäisviitekokoa pienemmän merianturan osalta enintään seitsemän prosenttia kyseistä lajia puomitrooleilla (TBB), joiden silmäkoko on 80–119 millimetriä ja joiden silmäkokoa on lisätty puomitroolin jatko-osassa, ICES-suuralueella IV pyytävien alusten vuotuisesta kokonaissaaliista;

e)

säilyttämisen vähimmäisviitekokoa pienemmän keisarihummerin osalta enintään kuusi prosenttia kyseistä lajia ICES-suuralueella IV ja unionin vesillä ICES-alueella IIa pyytävien, pohjatrooleja (OTB, TBN, OTT, TB), joiden silmäkoko on 80–99 millimetriä, käyttävien alusten vuotuisesta kokonaissaaliista.

a)

kokonaispituus 105 millimetriä;

b)

selkäkilven pituus 32 millimetriä.

a)

vähintään 140 millimetrin neliösilmähavas;

b)

vähintään 270 millimetrin vinoneliösilmähavas neljänä paneelina, jotka yhdistetään siten, että kolme 90 millimetrin silmää on kiinnitetty yhteen 270 millimetrin silmään; tai

c)

lajitteluristikko, jonka tankojen väli on enintään 35 millimetriä.

—

vähintään kolmen metrin pituinen,

—

sijoitettu enintään neljän metrin päähän sulkuköydestä ja

—

yhtä leveä kuin troolin ylempi verkko (jameesta jameeseen).

a)

troolit, joiden neliösilmäverkon perä on vähintään 70 millimetriä ja jotka on varustettu lajitteluristikolla, jonka tankojen väli on enintään 35 millimetriä;

b)

troolit, joiden pienin silmäkoko on alle 70 millimetriä kalastettaessa pelagisia tai teollisia lajeja, edellyttäen että saalis koostuu vähintään 80-prosenttisesti yhdestä tai useammasta pelagisesta tai teollisesta lajista;

c)

troolit, joiden perän silmäkoko on vähintään 35 millimetriä kalastettaessa Pandalus-sukuun kuuluvia lajeja, edellyttäen että trooli on varustettu lajitteluristikolla, jonka tankojen väli on enintään 19 millimetriä.

—

varustettu neliösilmäisellä ylähavaksella, jonka silmäkoko on vähintään 120 millimetriä,

—

vähintään kolmen metrin pituinen, ja

—

vähintään yhtä leveä kuin lajitteluristikko.

23.12.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 336/49

(1)

Tietyt kansainväliset tilinpäätösstandardit ja tulkinnat, jotka olivat voimassa 15 päivänä lokakuuta 2008, hyväksyttiin komission asetuksella (EY) N:o 1126/2008 (2).

(2)

Kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja antava elin International Accounting Standards Board julkaisi 12 päivänä elokuuta 2014 muutokset kansainväliseen tilinpäätösstandardiin IAS 27 Erillistilinpäätös otsikolla Pääomaosuusmenetelmä erillistilinpäätöksessä. Muutosten tarkoituksena on sallia, että yhteisöt käyttävät IAS 28 -standardissa Sijoitukset osakkuus- ja yhteisyrityksiin selostettua pääomaosuusmenetelmää tytär-, yhteis- ja osakkuusyrityksiin tehtyjen sijoitusten kirjaamisessa erillistilinpäätöksiinsä.

(3)

IAS 27:n muutoksista seuraa, että kansainvälisiä tilinpäätösstandardeja IFRS 1 ja IAS 28 on muutettava, jotta voidaan varmistaa kansainvälisten tilinpäätösstandardien välinen johdonmukaisuus.

(4)

IAS 27:n muutokset sisältävät joitakin viittauksia IFRS 9 -standardiin, joita nykyään ei voida soveltaa, koska unioni ei ole vielä hyväksynyt kyseistä standardia. Siksi tämän asetuksen liitteessä olevia viittauksia IFRS 9:ään olisi pidettävä viittauksina kansainväliseen tilinpäätösstandardiin IAS 39 Rahoitusinstrumentit: kirjaaminen ja arvostaminen.

(5)

Euroopan tilinpäätösraportoinnin neuvoa-antava ryhmä (European Financial Reporting Advisory Group, EFRAG) on vahvistanut, että muutokset IAS 27:ään täyttävät asetuksen (EY) N:o 1606/2002 3 artiklan 2 kohdassa säädetyt hyväksymisperusteet.

(6)

Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 1126/2008 olisi muutettava.

(7)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat tilinpäätöskysymysten sääntelykomitean lausunnon mukaiset,

a)

muutetaan IFRS 1 Ensimmäinen IFRS-standardien käyttöönotto tämän asetuksen liitteen mukaisesti;

b)

muutetaan IAS 27 Erillistilinpäätös tämän asetuksen liitteen mukaisesti;

c)

muutetaan IAS 28 Sijoitukset osakkuus- ja yhteisyrityksiin tämän asetuksen liitteen mukaisesti.

23.12.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 336/54

(1)

Täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 543/2011 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten soveltamiseksi perusteista, joiden mukaan komissio vahvistaa kolmansista maista tapahtuvan tuonnin kiinteät arvot mainitun asetuksen liitteessä XVI olevassa A osassa luetelluille tuotteille ja ajanjaksoille.

(2)

Kiinteä tuontiarvo lasketaan joka työpäivä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 136 artiklan 1 kohdan mukaisesti ottaen huomioon päivittäin vaihtuvat tiedot. Sen vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

23.12.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 336/56

(1)

Euroopan unionin, Euroopan atomienergiayhteisön ja niiden jäsenvaltioiden sekä Moldovan tasavallan välisen assosiaatiosopimuksen (1), jäljempänä ’sopimus’, 464 artiklan 3 ja 4 kohdassa määrätään, että osaa sopimuksesta sovelletaan väliaikaisesti.

(2)

Väliaikaisesti sovellettavat sopimuksen osat täsmennetään neuvoston päätöksen 2014/492/EU (2) 3 artiklassa.

(3)

Sopimuksen 462 artiklassa määrätään, että sopimuksen V osaston (Kauppa ja kaupan liitännäistoimenpiteet) soveltaminen niiden Moldovan tasavallan alueiden osalta, jotka eivät kuulu Moldovan tasavallan hallituksen tosiasialliseen hallintaan, on aloitettava sen jälkeen, kun Moldovan tasavalta takaa V osaston täysimääräisen täytäntöönpanon ja noudattamisen valvonnan koko alueellaan.

(4)

Lisäksi sopimuksen 462 artiklassa määrätään, että assosiaationeuvosto tekee päätöksen siitä, milloin sopimuksen V osaston täysimääräinen täytäntöönpano ja noudattamisen valvonta on varmistettu koko Moldovan tasavallan alueella.

(5)

Moldovan tasavalta on ilmoittanut Euroopan komissiolle, että se voi taata sopimuksen V osaston täysimääräisen täytäntöönpanon ja noudattamisen valvonnan koko alueellaan 1 päivästä tammikuuta 2016.

(6)

Sopimuksen V osaston soveltamista koko Moldovan tasavallan alueella on tarpeen seurata ja tarkastella säännöllisesti.

(7)

Sen vuoksi on aiheellista määrittää unionin kanta, joka koskee sopimuksen V osaston soveltamista koko Moldovan tasavallan alueella,

23.12.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 336/59

(1)

Asetuksessa (EU) N:o 652/2014 annetaan säännöksiä muun muassa elintarvikeketjuun ja eläinten terveyteen liittyvien kustannusten hallinnasta sekä eläintautien ja zoonoosien kansallisten hävittämis-, torjunta- ja seurantaohjelmien sisältöä koskevista vaatimuksista.

(2)

Asetuksen (EU) N:o 652/2014 12 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jäsenvaltioiden on esitettävä komissiolle viimeistään kunkin vuoden toukokuun 31 päivänä seuraavan vuoden aikana alkavat kansalliset ohjelmat, joita varten ne haluavat hakea avustusta.

(3)

Komission päätöksessä 2008/425/EY (2) säädetään, että jäsenvaltioiden, jotka hakevat unionilta rahoitusta kansallisiin tiettyjen eläintautien hävittämis-, torjunta- ja seurantaohjelmiin, on toimitettava hakemukset, jotka sisältävät vähintään tietyt kyseisen päätöksen liitteessä I–V esitetyt tiedot.

(4)

Asetuksen (EU) N:o 652/2014 hyväksymisen jälkeen jäsenvaltioiden kansallisten ohjelmien sisältöä ja toimittamista koskevia vakiovaatimuksia, sellaisina kuin ne ovat määriteltynä kyseisen asetuksen 9 artiklassa, olisi tarkistettava, jotta ne täyttävät täysin kyseisen asetuksen 12 artiklan vaatimukset.

(5)

Lisäksi jäsenvaltioiden kansallisten ohjelmien sisältöä ja toimittamista koskevien vakiovaatimusten, sellaisina kuin ne ovat määriteltyinä asetuksen (EU) N:o 652/2014 9 artiklassa, olisi täytettävä komission päätöksellä 2008/341/EY (3) vahvistettuja kansallisia hävittämis-, torjunta- ja seurantaohjelmia koskevat kriteerit.

(6)

Unionin kehittyvän lainsäädännön noudattamiseksi tiettyjen tautien osalta olisi käytettävä komission verkkosivulla esitettyjä sähköisiä vakiomalleja, jotta malleihin on helpompi tehdä tarvittavia muutoksia tai sisällyttää lisätietoja. Komissio tiedottaa jäsenvaltioille ja keskustelee niiden kanssa kaikista sähköisiin vakiomalleihin tarvittavista muutoksista pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean puitteissa. Tarkistetut sähköiset vakiomallit lähetetään kaikille jäsenvaltioille viimeistään kyseisen vuoden maaliskuun alkuun mennessä.

(7)

Sellaisten tautien osalta, jotka eivät sisälly sähköisiin vakiomalleihin, ja vesieläinten tautien osalta kansalliset ohjelmat voidaan toimittaa käyttämällä muita kuin sähköisiä vakiomalleja, kun otetaan huomioon viime vuosina toimitetut vähäiset määrät, jotka eivät oikeuta erityisten sähköisten mallien kehittämiseen.

(8)

Selkeyden vuoksi päätös 2008/425/EY olisi näin ollen kumottava ja korvattava tällä päätöksellä.

(9)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,