ISSN 1977-0812

Euroopan unionin

virallinen lehti

L 334

European flag  

Suomenkielinen laitos

Lainsäädäntö

58. vuosikerta
22. joulukuuta 2015


Sisältö

 

II   Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

Sivu

 

 

ASETUKSET

 

*

Neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) 2015/2425, annettu 21 päivänä joulukuuta 2015, tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi annetun asetuksen (EY) N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta sekä täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/1325 kumoamisesta

1

 

*

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2015/2426, annettu 18 päivänä joulukuuta 2015, asetuksen (EU) 2015/1998 muuttamisesta niiden kolmansien maiden osalta, joiden turvavaatimusten on tunnustettu vastaavan siviili-ilmailun turvaamista koskevia yhteisiä perusvaatimuksia ( 1 )

5

 

 

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2015/2427, annettu 21 päivänä joulukuuta 2015, kiinteistä tuontiarvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

10

 

 

PÄÄTÖKSET

 

*

Neuvoston täytäntöönpanopäätös (EU) 2015/2428, annettu 10 päivänä joulukuuta 2015, päätöksen 2009/791/EY ja täytäntöönpanopäätöksen 2009/1013/EU muuttamisesta koskien luvan antamista Saksalle ja Itävallalle jatkaa yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112/EY 168 ja 168 a artiklasta poikkeavaa toimenpidettä

12

 

*

Neuvoston täytäntöönpanopäätös (EU) 2015/2429, annettu 10 päivänä joulukuuta 2015, Latvialle annettavasta luvasta ottaa käyttöön yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112/EY 26 artiklan 1 kohdan a alakohdasta, 168 artiklasta ja 168 a artiklasta poikkeava erityistoimenpide

15

 

*

Neuvoston päätös (YUTP) 2015/2430, annettu 21 päivänä joulukuuta 2015, niitä henkilöitä, ryhmiä ja yhteisöjä, joihin sovelletaan erityistoimenpiteiden toteuttamisesta terrorismin torjumiseksi hyväksytyn yhteisen kannan 2001/931/YUTP 2, 3 ja 4 artiklaa, koskevan luettelon ajan tasalle saattamisesta sekä päätöksen (YUTP) 2015/1334 kumoamisesta

18

 

*

Neuvoston päätös (YUTP) 2015/2431, annettu 21 päivänä joulukuuta 2015, rajoittavista toimenpiteistä Ukrainan tilannetta epävakauttavien Venäjän toimien johdosta annetun neuvoston päätöksen 2014/512/YUTP muuttamisesta

22

 

*

Komission päätös (EU) 2015/2432, annettu 18 päivänä syyskuuta 2015, Saksan maito- ja rasvalain nojalla maidon laatutarkastuksille myönnetystä valtiontuesta SA.35484 (2013/C) (ex SA.35484 (2012/NN)) (tiedoksiannettu numerolla C(2015) 6295)

23

 

*

Komission täytäntöönpanopäätös (EU) 2015/2433, annettu 18 päivänä joulukuuta 2015, eläinten terveyttä koskevista toimenpiteistä afrikkalaisen sikaruton torjumiseksi eräissä jäsenvaltioissa annetun täytäntöönpanopäätöksen 2014/709/EU muuttamisesta (tiedoksiannettu numerolla C(2015) 9168)  ( 1 )

46

 

*

Komission täytäntöönpanopäätös (EU) 2015/2434, annettu 18 päivänä joulukuuta 2015, haitallisten organismien unioniin kulkeutumisen ja siellä leviämisen estämiseen liittyvistä toimenpiteistä siltä osin kuin on kyse tietyistä Intiasta peräisin olevista hedelmistä ja vihanneksista annetun täytäntöönpanopäätöksen 2014/237/EU muuttamisesta (tiedoksiannettu numerolla C(2015) 9178)

61

 

 

KANSAINVÄLISILLÄ SOPIMUKSILLA PERUSTETTUJEN ELINTEN ANTAMAT SÄÄDÖKSET

 

*

EU–Egypti-assosiaationeuvoston päätös N:o 1/2015, annettu 21 päivänä syyskuuta 2015, Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Egyptin arabitasavallan assosiaation perustavan Euro–Välimeri-sopimuksen käsitteen alkuperätuotteet (peräisin olevat tuotteet) määrittelyä ja hallinnollisen yhteistyön menetelmiä koskevan pöytäkirjan 4 korvaamisesta [2015/2435]

62

 

 

Oikaisuja

 

*

Oikaisu komission asetukseen (EU) N:o 899/2012, annettu 21 päivänä syyskuuta 2012, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 396/2005 liitteiden II ja III muuttamisesta siltä osin kuin on kyse asefaatin, alakloorin, anilatsiinin, atsosyklotiinin, benfurakarbin, butylaatin, kaptafolin, karbaryylin, karbofuraanin, karbosulfaanin, kloorifenapyrin, klortaalidimetyylin, klortiamidin, syheksatiinin, diatsinonin, diklobeniilin, dikofolin, dimetipiinin, dinikonatsolin, disulfotonin, fenitrotionin, flufentsiinin, furatiokarbin, heksakonatsolin, laktofeenin, meproniilin, metamidofossin, metopreenin, monokrotofossin, monuronin, oksikarboksiinin, oksidemetonimetyylin, metyyliparationin, foraatin, fosalonin, prokymidonin, profenofossin, propakloorin, quincloracin, kvintotseenin, tolyylifluanidin, triklorfonin, tridemorfin ja trifluraliinin jäämien enimmäismääristä tietyissä tuotteissa tai niiden pinnalla sekä kyseisen asetuksen muuttamisesta vahvistamalla liite V, jossa luetellaan oletusarvot ( EUVL L 273, 6.10.2012 )

65

 

*

Oikaisu Euroopan keskuspankin suuntaviivoihin (EU) 2015/1938, annettu 27 päivänä elokuuta 2015, eurojärjestelmän rahapolitiikan kehyksen täytäntöönpanosta annettujen Euroopan keskuspankin suuntaviivojen (EU) 2015/510 muuttamisesta (EKP/2015/27) ( EUVL L 282, 28.10.2015 )

65

 


 

(1)   ETA:n kannalta merkityksellinen teksti

FI

Säädökset, joiden otsikot on painettu laihalla kirjasintyypillä, ovat maatalouspolitiikan alaan kuuluvia juoksevien asioiden hoitoon liityviä säädöksiä, joiden voimassaoloaika on yleensä rajoitettu.

Kaikkien muiden säädösten otsikot on painettu lihavalla kirjasintyypillä ja merkitty tähdellä.


II Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

ASETUKSET

22.12.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 334/1


NEUVOSTON TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) 2015/2425,

annettu 21 päivänä joulukuuta 2015,

tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi annetun asetuksen (EY) N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta sekä täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/1325 kumoamisesta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi 27 päivänä joulukuuta 2001 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 2580/2001 (1) ja erityisesti sen 2 artiklan 3 kohdan,

ottaa huomioon unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ehdotuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Neuvosto hyväksyi 31 päivänä heinäkuuta 2015 asetuksen (EY) N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanoa koskevan täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/1325 (2), jossa vahvistetaan ajan tasalla oleva luettelo henkilöistä, ryhmistä ja yhteisöistä, joihin sovelletaan asetusta (EY) N:o 2580/2001, jäljempänä ’luettelo’.

(2)

Neuvosto on toimittanut, sikäli kuin se on ollut käytännössä mahdollista, kaikille henkilöille, ryhmille ja yhteisöille perustelut, joista ilmenee, mistä syystä nämä on lisätty luetteloon.

(3)

Neuvosto on Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistulla ilmoituksella tiedottanut luetteloon merkityille henkilöille, ryhmille ja yhteisöille, että se on päättänyt pitää nämä edelleen luettelossa. Neuvosto on tiedottanut asianomaisille henkilöille, ryhmille ja yhteisöille myös mahdollisuudesta pyytää neuvostolta perustelut sille, mistä syystä ne on merkitty luetteloon, jollei perusteluja ole aiemmin annettu näille tiedoksi.

(4)

Neuvosto on asetuksen (EY) N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdassa edellytetyn mukaisesti tarkastellut luetteloa uudelleen. Tarkastelun yhteydessä neuvosto otti huomioon asiaankuuluvien eri tahojen sille toimittamat huomautukset sekä toimivaltaisilta kansallisilta viranomaisilta saadut ajan tasalle saatetut tiedot luetteloon merkittyjen henkilöiden ja yhteisöjen asemasta kansallisella tasolla.

(5)

Neuvosto on varmistanut, että yhteisen kannan 2001/931/YUTP (3) 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut toimivaltaiset viranomaiset ovat tehneet kaikkien luettelossa mainittujen henkilöiden, ryhmien ja yhteisöjen osalta päätökset siltä osin kuin nämä ovat sekaantuneet yhteisen kannan 2001/931/YUTP 1 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuihin terroritekoihin. Neuvosto on myös todennut, että henkilöihin, ryhmiin ja yhteisöihin, joihin sovelletaan yhteisen kannan 2001/931/YUTP 2, 3 ja 4 artiklaa, olisi edelleen sovellettava asetuksessa (EY) N:o 2580/2001 säädettyjä erityisiä rajoittavia toimenpiteitä.

(6)

Luettelo olisi saatettava ajan tasalle tämän mukaisesti ja täytäntöönpanoasetus (EU) 2015/1325 olisi kumottava,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Asetuksen (EY) N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu luettelo on tämän asetuksen liitteessä.

2 artikla

Kumotaan täytäntöönpanoasetus (EU) 2015/1325.

3 artikla

Tämä asetus tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 21 päivänä joulukuuta 2015.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

J. ASSELBORN


(1)  EYVL L 344, 28.12.2001, s. 70.

(2)  Neuvoston täytäntöönpanoasetus (EU) 2015/1325, annettu 31 päivänä heinäkuuta 2015, tiettyihin henkilöihin ja yhteisöihin kohdistuvista erityisistä rajoittavista toimenpiteistä terrorismin torjumiseksi annetun asetuksen (EY) N:o 2580/2001 2 artiklan 3 kohdan täytäntöönpanosta sekä täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/513 kumoamisesta (EUVL L 206, 1.8.2015, s. 12).

(3)  Neuvoston yhteinen kanta 2001/931/YUTP 27 päivältä joulukuuta 2001 erityistoimenpiteiden toteuttamisesta terrorismin torjumiseksi (EYVL L 344, 28.12.2001, s. 93).


LIITE

LUETTELO 1 ARTIKLASSA TARKOITETUISTA HENKILÖISTÄ, RYHMISTÄ JA YHTEISÖISTÄ

I   HENKILÖT

1.

ABDOLLAHI Hamed (alias Mustafa Abdullahi), syntynyt 11.8.1960 Iranissa. Passi: D9004878.

2.

AL-NASSER, Abdelkarim Hussein Mohamed, syntynyt Al Ihsassa (Saudi-Arabia), Saudi-Arabian kansalainen.

3.

AL YACOUB, Ibrahim Salih Mohammed, syntynyt 16.10.1966 Tarutissa (Saudi-Arabia), Saudi-Arabian kansalainen.

4.

ARBABSIAR Manssor (alias Mansour Arbabsiar), syntynyt 6.3. tai 15.3.1955 Iranissa. Iranin ja Yhdysvaltain kansalainen. Passi: C2002515 (Iran); passi: 477845448 (Yhdysvallat). Kansallisen henkilökortin nro: 07442833, voimassa 15.3.2016 asti (Yhdysvaltain ajokortti).

5.

BOUYERI, Mohammed (alias Abu ZUBAIR, alias SOBIAR, alias Abu ZOUBAIR), syntynyt 8.3.1978 Amsterdamissa (Alankomaat) – Hofstadgroep-ryhmän jäsen.

6.

IZZ-AL-DIN, Hasan (alias GARBAYA, Ahmed, alias SA-ID, alias SALWWAN, Samir), Libanon, syntynyt vuonna 1963 Libanonissa, Libanonin kansalainen.

7.

MOHAMMED, Khalid Shaikh (alias ALI, Salem, alias BIN KHALID, Fahd Bin Adballah, alias HENIN, Ashraf Refaat Nabith, alias WADOOD, Khalid Adbul), syntynyt 14.4.1965 tai 1.3.1964 Pakistanissa. Passin nro 488555.

8.

SHAHLAI Abdul Reza (alias Abdol Reza Shala'i, alias Abd-al Reza Shalai, alias Abdorreza Shahlai, alias Abdolreza Shahla'i, alias Abdul-Reza Shahlaee, alias Hajj Yusef, alias Haji Yusif, alias Hajji Yasir, alias Hajji Yusif, alias Yusuf Abu-al-Karkh), syntynyt arviolta vuonna 1957 Iranissa. Osoitteet: 1) Kermanshah, Iran, 2) Mehranin sotilastukikohta, Ilamin maakunta, Iran.

9.

SHAKURI Ali Gholam, syntynyt arviolta vuonna 1965 Teheranissa Iranissa.

10.

SOLEIMANI Qasem (alias Ghasem Soleymani, alias Qasmi Sulayman, alias Qasem Soleymani, alias Qasem Solaimani, alias Qasem Salimani, alias Qasem Solemani, alias Qasem Sulaimani, alias Qasem Sulemani), syntynyt 11.3.1957 Iranissa. Iranin kansalainen. Passi: 008827 (Iranin diplomaattipassi), myönnetty vuonna 1999. Sotilasarvo: kenraalimajuri.

II   RYHMÄT JA YHTEISÖT

1.

’Abu Nidal -järjestö’ – ’ANO’ (alias ’Fatahin vallankumousneuvosto’, alias ’Arab Revolutionary Brigades’, alias ’Musta syyskuu’, alias ’Revolutionary Organisation of Socialist Muslims’).

2.

’Al-Aqsan marttyyrien prikaati’.

3.

’Al-Aqsa e.V’.

4.

’Babbar Khalsa’.

5.

’Filippiinien kommunistinen puolue’, mukaan lukien ’Uusi kansanarmeija’ – ’NPA’, Filippiinit.

6.

’Gama'a al-Islamiyya’ (alias ’Al-Gama'a al-Islamiyya’) (’Islamic Group’ – ’IG’).

7.

’İslami Büyük Doğu Akıncılar Cephesi’ – ’IBDA-C’ (’Great Islamic Eastern Warriors Front’).

8.

’Hamas’, mukaan lukien ’Hamas-Izz al-Din al-Qassem’.

9.

’Hizballah Military Wing’ (alias ’Hezbollah Military Wing’, alias ’Hizbullah Military Wing’, alias ’Hizbollah Military Wing’, alias ’Hezballah Military Wing’, alias ’Hisbollah Military Wing’, alias ’Hizbu'llah Military Wing’ alias ’Hizb Allah Military Wing’, alias ’Jihad Council’ (ja kaikki sen alaisuuteen kuuluvat yksiköt, mukaan lukien ulkoisesta turvallisuudesta vastaava organisaatio)).

10.

’Hizbul Mujahideen’ – ’HM’.

11.

’Hofstadgroep’.

12.

’International Sikh Youth Federation’ – ’ISYF’.

13.

’Khalistan Zindabad Force’ – ’KZF’.

14.

’Kurdistanin työväenpuolue’ – ’PKK’ (alias ’KADEK’, alias ’KONGRA-GEL’).

15.

’Tamil Eelamin vapautuksen tiikerit’ – ’LTTE’.

16.

’Ejército de Liberación Nacional’ (’Kansallinen vapautusarmeija’).

17.

’Palestiinan islamilainen jihad’ – ’PIJ’.

18.

’Palestiinan vapautuksen kansanrintama’ – ’PFLP’.

19.

’Palestiinan vapautuksen kansanrintama – keskuskomento’ (alias ’PFLP:n keskuskomento’).

20.

’Fuerzas armadas revolucionarias de Colombia’ – ’FARC’’Kolumbian vallankumoukselliset asevoimat’).

21.

’Devrimci Halk Kurtuluș Partisi-Cephesi’ – ’DHKP/C’ (alias ’Devrimci Sol’ (’Vallankumouksellinen vasemmisto’), alias ’Dev Sol’) (’Revolutionary People's Liberation Army/Front/Party’).

22.

’Sendero Luminoso’ – ’SL’ (’Loistava polku’).

23.

’Teyrbazen Azadiya Kurdistan’ – ’TAK’ (alias ’Kurdistan Freedom Falcons’, alias ’Kurdistan Freedom Hawks’).


22.12.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 334/5


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) 2015/2426,

annettu 18 päivänä joulukuuta 2015,

asetuksen (EU) 2015/1998 muuttamisesta niiden kolmansien maiden osalta, joiden turvavaatimusten on tunnustettu vastaavan siviili-ilmailun turvaamista koskevia yhteisiä perusvaatimuksia

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon yhteisistä siviili-ilmailun turvaamista koskevista säännöistä ja asetuksen (EY) N:o 2320/2002 kumoamisesta 11 päivänä maaliskuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 300/2008 (1) ja erityisesti sen 4 artiklan 3 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Komission asetuksella (EY) N:o 272/2009 (2) täydennetään asetuksen (EY) N:o 300/2008 liitteessä vahvistettuja siviili-ilmailun turvaamista koskevia yhteisiä perusvaatimuksia.

(2)

Asetuksessa (EY) N:o 272/2009 komission tehtäväksi annetaan myös kolmansien maiden turvallisuusvaatimusten vastaavuuden tunnustaminen kyseisen asetuksen liitteessä olevassa E osassa vahvistettujen edellytysten mukaisesti.

(3)

Komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/1998 (3) liitteessä luetellaan ne kolmannet maat, joiden turvavaatimusten on tunnustettu vastaavan yhteisiä perusvaatimuksia.

(4)

Komissio on todennut, että myös Kanada ja Montenegro täyttävät asetuksen (EY) N:o 272/2009 liitteessä olevassa E osassa säädetyt edellytykset.

(5)

Sen vuoksi täytäntöönpanoasetusta (EU) 2015/1998 olisi muutettava.

(6)

Ottaen huomioon, että lentoasemien toiminta ja/tai infrastruktuuri saattaa edellyttää muutoksia, olisi säädettävä asianmukaisesta ajanjaksosta ennen kuin tätä asetusta aletaan soveltaa.

(7)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat asetuksen (EY) N:o 300/2008 19 artiklan 1 kohdalla perustetun siviili-ilmailun turvaamista käsittelevän komitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/1998 liite tämän asetuksen liitteen mukaisesti.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 29 päivästä helmikuuta 2016.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 18 päivänä joulukuuta 2015.

Komission puolesta,

puheenjohtajan nimissä

Violeta BULC

Komission jäsen


(1)  EUVL L 97, 9.4.2008, s. 72.

(2)  Komission asetus (EY) N:o 272/2009, annettu 2 päivänä huhtikuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 300/2008 liitteessä vahvistettujen siviili-ilmailun turvaamista koskevien yhteisten perusvaatimusten täydentämisestä (EUVL L 91, 3.4.2009, s. 7).

(3)  Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2015/1998, annettu 5 päivänä marraskuuta 2015, yksityiskohtaisista toimenpiteistä ilmailun turvaamista koskevien yhteisten perusvaatimusten täytäntöönpanemiseksi (EUVL L 299, 14.11.2015, s. 1).


LIITE

Muutetaan liite seuraavasti:

1)

Korvataan 3 luvun lisäys 3-B seuraavasti:

”LISÄYS 3-B

ILMA-ALUSTEN TURVAAMINEN

KOLMANNET MAAT SEKÄ MUUT MAAT JA ALUEET, JOIHIN EI EUROOPAN UNIONIN TOIMINNASTA TEHDYN SOPIMUKSEN 355 ARTIKLAN MUKAISESTI SOVELLETA KYSEISEN SOPIMUKSEN KOLMANNEN OSAN VI OSASTOA MUTTA JOIDEN TUNNUSTETAAN SOVELTAVAN SIVIILI-ILMAILUN TURVAAMISTA KOSKEVIA YHTEISIÄ PERUSVAATIMUKSIA VASTAAVIA TURVAVAATIMUKSIA

Ilma-alusten turvaamisen osalta seuraavien kolmansien maiden sekä muiden maiden ja alueiden, joihin ei Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 355 artiklan mukaisesti sovelleta kyseisen sopimuksen kolmannen osan VI osastoa, tunnustetaan soveltavan siviili-ilmailun turvaamista koskevia yhteisiä perusvaatimuksia vastaavia turvavaatimuksia:

 

Kanada

 

Färsaaret Vagarin lentoaseman osalta

 

Grönlanti Kangerlussuaqin lentoaseman osalta

 

Guernsey

 

Mansaari

 

Jersey

 

Montenegro

 

Amerikan yhdysvallat

Komissio ilmoittaa viipymättä jäsenvaltioiden asianomaisille viranomaisille, jos sillä on hallussaan tietoja, joiden perusteella voidaan olettaa, että asianomaisen kolmannen maan tai muun maan tai alueen soveltamat turvavaatimukset, joilla on huomattava vaikutus ilmailun turvaamisen yleiseen tasoon unionissa, eivät enää vastaa unionin yhteisiä perusvaatimuksia.

Jäsenvaltioiden asianomaisille viranomaisille on ilmoitettava viipymättä, jos komissiolla on tietoa toimista, korvaavat toimet mukaan luettuina, joilla varmistetaan kolmannen maan tai muun maan tai alueen soveltamien turvavaatimusten vastaavuuden palauttaminen.”

2)

Korvataan 4 luvun lisäys 4-B seuraavasti:

”LISÄYS 4-B

MATKUSTAJAT JA KÄSIMATKATAVARAT

KOLMANNET MAAT SEKÄ MUUT MAAT JA ALUEET, JOIHIN EI EUROOPAN UNIONIN TOIMINNASTA TEHDYN SOPIMUKSEN 355 ARTIKLAN MUKAISESTI SOVELLETA KYSEISEN SOPIMUKSEN KOLMANNEN OSAN VI OSASTOA MUTTA JOIDEN TUNNUSTETAAN SOVELTAVAN SIVIILI-ILMAILUN TURVAAMISTA KOSKEVIA YHTEISIÄ PERUSVAATIMUKSIA VASTAAVIA TURVAVAATIMUKSIA

Matkustajien ja käsimatkatavaroiden osalta seuraavien kolmansien maiden sekä muiden maiden ja alueiden, joihin ei Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 355 artiklan mukaisesti sovelleta kyseisen sopimuksen kolmannen osan VI osastoa, tunnustetaan soveltavan siviili-ilmailun turvaamista koskevia yhteisiä perusvaatimuksia vastaavia turvavaatimuksia:

 

Kanada

 

Färsaaret Vagarin lentoaseman osalta

 

Grönlanti Kangerlussuaqin lentoaseman osalta

 

Guernsey

 

Mansaari

 

Jersey

 

Montenegro

 

Amerikan yhdysvallat

Komissio ilmoittaa viipymättä jäsenvaltioiden asianomaisille viranomaisille, jos sillä on hallussaan tietoja, joiden perusteella voidaan olettaa, että asianomaisen kolmannen maan tai muun maan tai alueen soveltamat turvavaatimukset, joilla on huomattava vaikutus ilmailun turvaamisen yleiseen tasoon unionissa, eivät enää vastaa unionin yhteisiä perusvaatimuksia.

Jäsenvaltioiden asianomaisille viranomaisille on ilmoitettava viipymättä, jos komissiolla on tietoa toimista, korvaavat toimet mukaan luettuina, joilla varmistetaan kolmannen maan tai muun maan tai alueen soveltamien turvavaatimusten vastaavuuden palauttaminen.”

3)

Korvataan 5 luvun lisäys 5-A seuraavasti:

”LISÄYS 5-A

RUUMASSA KULJETETTAVAT MATKATAVARAT

KOLMANNET MAAT SEKÄ MUUT MAAT JA ALUEET, JOIHIN EI EUROOPAN UNIONIN TOIMINNASTA TEHDYN SOPIMUKSEN 355 ARTIKLAN MUKAISESTI SOVELLETA KYSEISEN SOPIMUKSEN KOLMANNEN OSAN VI OSASTOA MUTTA JOIDEN TUNNUSTETAAN SOVELTAVAN SIVIILI-ILMAILUN TURVAAMISTA KOSKEVIA YHTEISIÄ PERUSVAATIMUKSIA VASTAAVIA TURVAVAATIMUKSIA

Ruumassa kuljetettavien matkatavaroiden osalta seuraavien kolmansien maiden sekä muiden maiden ja alueiden, joihin ei Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 355 artiklan mukaisesti sovelleta kyseisen sopimuksen kolmannen osan VI osastoa, tunnustetaan soveltavan siviili-ilmailun turvaamista koskevia yhteisiä perusvaatimuksia vastaavia turvavaatimuksia:

 

Kanada

 

Färsaaret Vagarin lentoaseman osalta

 

Grönlanti Kangerlussuaqin lentoaseman osalta

 

Guernsey

 

Mansaari

 

Jersey

 

Montenegro

 

Amerikan yhdysvallat

Komissio ilmoittaa viipymättä jäsenvaltioiden asianomaisille viranomaisille, jos sillä on hallussaan tietoja, joiden perusteella voidaan olettaa, että asianomaisen kolmannen maan tai muun maan tai alueen soveltamat turvavaatimukset, joilla on huomattava vaikutus ilmailun turvaamisen yleiseen tasoon unionissa, eivät enää vastaa unionin yhteisiä perusvaatimuksia.

Jäsenvaltioiden asianomaisille viranomaisille on ilmoitettava viipymättä, jos komissiolla on tietoa toimista, korvaavat toimet mukaan luettuina, joilla varmistetaan kolmannen maan tai muun maan tai alueen soveltamien turvavaatimusten vastaavuuden palauttaminen.”

4)

Korvataan 6 luvun lisäys 6-F seuraavasti:

”LISÄYS 6-F

RAHTI JA POSTI

6-Fi

KOLMANNET MAAT SEKÄ MUUT MAAT JA ALUEET, JOIHIN EI EUROOPAN UNIONIN TOIMINNASTA TEHDYN SOPIMUKSEN 355 ARTIKLAN MUKAISESTI SOVELLETA KYSEISEN SOPIMUKSEN KOLMANNEN OSAN VI OSASTOA MUTTA JOIDEN TUNNUSTETAAN SOVELTAVAN SIVIILI-ILMAILUN TURVAAMISTA KOSKEVIA YHTEISIÄ PERUSVAATIMUKSIA VASTAAVIA TURVAVAATIMUKSIA

Rahdin ja postin osalta seuraavien kolmansien maiden tunnustetaan soveltavan siviili-ilmailun turvaamista koskevia yhteisiä perusvaatimuksia vastaavia turvavaatimuksia:

Montenegro

Komissio ilmoittaa viipymättä jäsenvaltioiden asianomaisille viranomaisille, jos sillä on hallussaan tietoja, joiden perusteella voidaan olettaa, että asianomaisen kolmannen maan tai muun maan tai alueen soveltamat turvavaatimukset, joilla on huomattava vaikutus ilmailun turvaamisen yleiseen tasoon unionissa, eivät enää vastaa unionin yhteisiä perusvaatimuksia.

Jäsenvaltioiden asianomaisille viranomaisille on ilmoitettava viipymättä, jos komissiolla on tietoa toimista, korvaavat toimet mukaan luettuina, joilla varmistetaan kolmannen maan tai muun maan tai alueen soveltamien turvavaatimusten vastaavuuden palauttaminen.

6-Fii

KOLMANNET MAAT SEKÄ MUUT MAAT JA ALUEET, JOIHIN EI EUROOPAN UNIONIN TOIMINNASTA TEHDYN SOPIMUKSEN 355 ARTIKLAN MUKAISESTI SOVELLETA KYSEISEN SOPIMUKSEN KOLMANNEN OSAN VI OSASTOA JA JOIDEN OSALTA EI VAADITA ACC3:N NIMEÄMISTÄ, ON LUETELTU KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOPÄÄTÖKSESSÄ C(2015) 8005.

6-Fiii

VARMENTAMISTOIMET KOLMANSISSA MAISSA SEKÄ MUISSA MAISSA JA MUILLA ALUEILLA, JOIHIN EI EUROOPAN UNIONIN TOIMINNASTA TEHDYN SOPIMUKSEN 355 ARTIKLAN MUKAISESTI SOVELLETA KYSEISEN SOPIMUKSEN KOLMANNEN OSAN VI OSASTOA MUTTA JOTKA TUNNUSTETAAN EU:N ILMAILUN TURVATOIMIEN VARMENTAMISTA VASTAAVIKSI

Ei hyväksyttyjä säädöksiä.”


22.12.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 334/10


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) 2015/2427,

annettu 21 päivänä joulukuuta 2015,

kiinteistä tuontiarvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 992/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta 17 päivänä joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 (1),

ottaa huomioon neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä hedelmä- ja vihannesalan sekä hedelmä- ja vihannesjalostealan osalta 7 päivänä kesäkuuta 2011 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 (2) ja erityisesti sen 136 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 543/2011 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten soveltamiseksi perusteista, joiden mukaan komissio vahvistaa kolmansista maista tapahtuvan tuonnin kiinteät arvot mainitun asetuksen liitteessä XVI olevassa A osassa luetelluille tuotteille ja ajanjaksoille.

(2)

Kiinteä tuontiarvo lasketaan joka työpäivä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 136 artiklan 1 kohdan mukaisesti ottaen huomioon päivittäin vaihtuvat tiedot. Sen vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 136 artiklassa tarkoitetut kiinteät tuontiarvot vahvistetaan tämän asetuksen liitteessä.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 21 päivänä joulukuuta 2015.

Komission puolesta,

puheenjohtajan nimissä,

Jerzy PLEWA

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtaja


(1)  EUVL L 347, 20.12.2013, s. 671.

(2)  EUVL L 157, 15.6.2011, s. 1.


LIITE

Kiinteät tuontiarvot tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

(EUR/100 kg)

CN-koodi

Kolmansien maiden koodi (1)

Kiinteä tuontiarvo

0702 00 00

IL

236,2

MA

99,6

TR

113,3

ZZ

149,7

0707 00 05

EG

174,9

MA

82,9

TR

145,3

ZZ

134,4

0709 93 10

MA

46,3

TR

146,0

ZZ

96,2

0805 10 20

EG

57,7

MA

66,1

TR

55,6

ZA

74,1

ZZ

63,4

0805 20 10

MA

80,8

ZZ

80,8

0805 20 30, 0805 20 50, 0805 20 70, 0805 20 90

IL

110,0

TR

87,3

ZZ

98,7

0805 50 10

TR

92,6

ZZ

92,6

0808 10 80

CA

153,6

CL

85,4

US

172,3

ZA

141,1

ZZ

138,1

0808 30 90

CN

59,9

TR

122,3

ZZ

91,1


(1)  Kolmansien maiden kanssa käytävää ulkomaankauppaa koskevista yhteisön tilastoista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 471/2009 täytäntöönpanosta maa- ja alueluokituksen ajan tasalle saattamisen osalta 27 päivänä marraskuuta 2012 annetussa komission asetuksessa (EU) N:o 1106/2012 (EUVL L 328, 28.11.2012, s. 7) vahvistettu maanimikkeistö. Koodi ”ZZ” tarkoittaa ”muuta alkuperää”.


PÄÄTÖKSET

22.12.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 334/12


NEUVOSTON TÄYTÄNTÖÖNPANOPÄÄTÖS (EU) 2015/2428,

annettu 10 päivänä joulukuuta 2015,

päätöksen 2009/791/EY ja täytäntöönpanopäätöksen 2009/1013/EU muuttamisesta koskien luvan antamista Saksalle ja Itävallalle jatkaa yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112/EY 168 ja 168 a artiklasta poikkeavaa toimenpidettä

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 291 artiklan 2 kohdan,

ottaa huomioon yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28 päivänä marraskuuta 2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY (1) ja erityisesti sen 395 artiklan 1 kohdan,

ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Saksalle myönnettiin poikkeava toimenpide neuvoston päätöksellä 2009/791/EY (2) ja Itävallalle neuvoston täytäntöönpanopäätöksellä 2009/1013/EU (3). Poikkeavan toimenpiteen soveltamista jatkettiin neuvoston täytäntöönpanopäätöksellä 2012/705/EU (4)31 päivään joulukuuta 2015.

(2)

Poikkeava toimenpide poikkeaa direktiivin 2006/112/EY 168 ja 168 a artiklasta, jotka koskevat verovelvollisen oikeutta vähentää arvonlisävero, joka on kannettu verovelvollisen verollisia liiketoimiaan varten vastaanottamien tavaroiden luovutuksista ja palvelujen suorituksista. Poikkeavan toimenpiteen tarkoituksena on sulkea kokonaan arvonlisäveron vähennysoikeuden ulkopuolelle sellaisista tavaroista ja palveluista maksettava arvonlisävero, joiden käytostä yli 90 prosenttia on verovelvollisen tai tämän työntekijöiden yksityistä käyttöä tai yleisesti muuta kuin yrityskäyttöä.

(3)

Jotta otettaisiin huomioon unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntö, jonka mukaan tuotantopanoksiin sisältyvää arvonlisäveroa, joka liittyy verovelvolliselle aiheutuviin kustannuksiin, ei voida vähentää, jos se liittyy toimiin, jotka niiden muu kuin liiketoiminnallinen luonne huomioon otettuna eivät kuulu direktiivin 2006/112/EY soveltamisalaan, on aiheellista selventää, että poikkeavaa toimenpidettä sovelletaan myös tavaroihin ja palveluihin, joita käytetään muuhun kuin liiketoimintaan.

(4)

Poikkeavan toimenpiteen tavoitteena on yksinkertaistaa verotusta ja veronkantoa. Toimenpide vaikuttaa ainoastaan vähäisessä määrin lopullisessa kulutusvaiheessa kannettavan veron määrään.

(5)

Saksa pyysi 16 päivänä maaliskuuta 2015 ja Itävalta 19 päivänä maaliskuuta 2015 komissiossa saapuneiksi kirjatuilla kirjeillä lupaa poikkeavan toimenpiteen soveltamisen jatkamiseen.

(6)

Komissio on direktiivin 2006/112/EY 395 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti antanut Itävallan ja Saksan hakemukset tiedoksi muille jäsenvaltioille 15 päivänä syyskuuta 2015 päivätyillä kirjeillä. Komissio on ilmoittanut Itävallalle ja Saksalle 17 päivänä syyskuuta 2015 päivätyillä kirjeillä saaneensa kaikki hakemusten arviointia varten tarpeellisina pitämänsä tiedot.

(7)

Itävallan ja Saksan toimittamien tietojen mukaan nykyisen poikkeavan toimenpiteen soveltamisen perusteena ollut oikeudellinen ja tosiasiallinen tilanne on pysynyt muuttumattomana. Itävallalle ja Saksalle olisi sen vuoksi annettava lupa jatkaa tämän poikkeavan toimenpiteen soveltamista määräajan, joka päättyy 31 päivänä joulukuuta 2018, jotta poikkeavan toimenpiteen tarpeellisuutta ja tehokkuutta samoin kuin yrityskäytön ja muun kuin yrityskäytön välistä prosenttiosuutta voidaan tarkastella uudelleen.

(8)

Jos Itävalta tai Saksa katsoo, että poikkeavaa toimenpidettä on tarpeen jatkaa vielä vuoden 2018 jälkeen, kyseisen jäsenvaltion olisi toimitettava komissiolle poikkeavan toimenpiteen soveltamista koskeva kertomus, johon sisältyy sovelletun prosenttiosuuden uudelleentarkastelu, sekä poikkeavan toimenpiteen jatkamista koskeva hakemus, viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2018, jotta komissiolle jää riittävästi aikaa tutkia hakemusta.

(9)

Poikkeavalla toimenpiteillä on vähäinen vaikutus lopullisessa kulutusvaiheessa kannettavan arvonlisäveron kokonaismäärään, eivätkä ne vaikuta kielteisesti arvonlisäverosta saataviin unionin omiin varoihin.

(10)

Näin ollen päätös 2009/791/EY ja täytäntöönpanopäätös 2009/1013/EU olisi muutettava tämän mukaisesti,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Korvataan päätöksen 2009/791/EY 1 ja 2 artikla seuraavasti:

”1 artikla

Poiketen siitä, mitä direktiivin 2006/112/EY 168 ja 168 a artiklassa säädetään, Saksalle annetaan lupa sulkea kokonaan vähennysoikeuden ulkopuolelle tavaroista ja palveluista maksettava arvonlisävero, jos niistä yli 90 prosenttia käytetään verovelvollisen tai tämän työntekijöiden yksityisiin tarpeisiin tai yleisemmin muuhun kuin yrityskäyttöön tai muuhun kuin liiketoimintaan.

2 artikla

Tämän päätöksen voimassaolo päättyy 31 päivänä joulukuuta 2018.

Mahdollinen hakemus tässä päätöksessä tarkoitetun poikkeavan toimenpiteen voimassaolon jatkamiseksi on jätettävä komissiolle viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2018.

Tällaiseen hakemukseen on liitettävä tämän toimenpiteen soveltamista koskeva kertomus, jossa tarkastellaan uudelleen prosenttiosuutta, jota tämän päätöksen perusteella sovelletaan arvonlisäveron vähennysoikeuteen.”

2 artikla

Korvataan täytäntöönpanopäätöksen 2009/1013/EU 1 ja 2 artikla seuraavasti:

”1 artikla

Poiketen siitä, mitä direktiivin 2006/112/EY 168 ja 168 a artiklassa säädetään, Itävallalle annetaan lupa sulkea kokonaan vähennysoikeuden ulkopuolelle tavaroista ja palveluista maksettava arvonlisävero, jos niistä yli 90 prosenttia käytetään verovelvollisen tai tämän työntekijöiden yksityisiin tarpeisiin tai yleisemmin muuhun kuin yrityskäyttöön tai muuhun kuin liiketoimintaan.

2 artikla

Tämän päätöksen voimassaolo päättyy 31 päivänä joulukuuta 2018.

Mahdollinen hakemus tässä päätöksessä tarkoitetun poikkeavan toimenpiteen voimassaolon jatkamiseksi on jätettävä komissiolle viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2018.

Tällaiseen hakemukseen on liitettävä tämän toimenpiteen soveltamista koskeva kertomus, jossa tarkastellaan uudelleen prosenttiosuutta, jota tämän päätöksen perusteella sovelletaan arvonlisäveron vähennysoikeuteen.”

3 artikla

Tätä päätöstä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2016.

4 artikla

Tämä päätös on osoitettu Saksan liittotasavallalle ja Itävallan tasavallalle.

Tehty Brysselissä 10 päivänä joulukuuta 2015.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

F. BAUSCH


(1)  EUVL L 347, 11.12.2006, s. 1.

(2)  Neuvoston päätös 2009/791/EY, tehty 20 päivänä lokakuuta 2009, luvan antamisesta Saksan liittotasavallalle jatkaa yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112/EY 168 artiklasta poikkeavaa toimenpidettä (EUVL L 283, 30.10.2009, s. 55).

(3)  Neuvoston täytäntöönpanopäätös 2009/1013/EU, tehty 22 päivänä joulukuuta 2009, luvan antamisesta Itävallan tasavallalle jatkaa yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112/EY 168 artiklasta poikkeavan toimenpiteen soveltamista (EUVL L 348, 29.12.2009, s. 21).

(4)  Neuvoston täytäntöönpanopäätös 2012/705/EU, annettu 13 päivänä marraskuuta 2012, luvan antamisesta Saksalle ja Itävallalle jatkaa yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112/EY 168 ja 168 a artiklasta poikkeavaa toimenpidettä tehtyjen päätöksen 2009/791/EY ja täytäntöönpanopäätöksen 2009/1013/EU muuttamisesta (EUVL L 319, 16.11.2012, s. 8).


22.12.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 334/15


NEUVOSTON TÄYTÄNTÖÖNPANOPÄÄTÖS (EU) 2015/2429,

annettu 10 päivänä joulukuuta 2015,

Latvialle annettavasta luvasta ottaa käyttöön yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112/EY 26 artiklan 1 kohdan a alakohdasta, 168 artiklasta ja 168 a artiklasta poikkeava erityistoimenpide

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 291 artiklan 2 kohdan,

ottaa huomioon yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28 päivänä marraskuuta 2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY (1) ja erityisesti sen 395 artiklan 1 kohdan,

ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Latvia pyysi komissiossa 8 päivänä huhtikuuta 2015 ja 30 päivänä heinäkuuta 2015 saapuneiksi kirjatuilla kirjeillä lupaa jatkaa tietyin muutoksin direktiivin 2006/112/EY 26 artiklan 1 kohdan a alakohdasta, 168 artiklasta ja 168 a artiklasta poikkeavan toimenpiteen soveltamista rajoittaakseen oikeutta vähentää arvonlisävero kustannuksista, jotka liittyvät tiettyihin muussa kuin pelkästään yrityskäytössä oleviin henkilöautoihin.

(2)

Komissio antoi direktiivin 2006/112/EY 395 artiklan 2 kohdan toisen alakohdan mukaisesti Latvian hakemuksen tiedoksi muille jäsenvaltioille 21 ja 24 päivänä elokuuta 2015 päivätyillä kirjeillä. Komissio on 24 päivänä elokuuta 2015 päivätyllä kirjeellä ilmoittanut Latvialle saaneensa kaikki hakemuksen arviointia varten tarpeellisina pitämänsä tiedot.

(3)

Direktiivin 2006/112/EY 168 ja 168 a artiklassa vahvistetaan verovelvollisen oikeus vähentää verovelvollisen verollisia liiketoimiaan varten vastaanottamien tavaroiden luovutuksista ja palvelujen suorituksista maksettu arvonlisävero. Mainitun direktiivin 26 artiklan 1 kohdan a alakohdassa edellytetään, että liikeomaisuuden muusta kuin yrityskäytöstä on suoritettava arvonlisäveroa.

(4)

Latvialle annettiin neuvoston täytäntöönpanopäätöksellä 2013/191/EU (2) lupa ottaa käyttöön direktiivin 2006/112/EY 395 artiklan 1 kohdan mukaisesti poikkeava toimenpide, jolla rajoitetaan tuotantopanoksiin sisältyvän arvonlisäveron vähennysoikeus 80 prosenttiin tiettyjen muiden kuin pelkästään yrityskäytössä olevien henkilöautojen ostamisen, liisauksen, yhteisöhankinnan ja tuonnin sekä tällaisiin henkilöautoihin liittyvien kustannusten osalta, polttoainekustannukset mukaan lukien. Kyseisen täytäntöönpanopäätöksen voimassaolo päättyy 31 päivänä joulukuuta 2015.

(5)

Latvia toimitti myös neuvoston täytäntöönpanopäätöksen 2013/191/EU 6 artiklan mukaisen kertomuksen, johon sisältyy vähennysoikeuden rajoittamisen suunnitellun prosenttimäärän tarkastelu. Kyseisen tarkastelun mukaan ja perustuen tilastotietoihin kaupallisen toiminnan harjoittajien omistuksessa tai hallinnassa olevien sellaisten kevyiden ajoneuvojen erityisverotuksesta, joita käytetään sekä yksityiseen että yrityksen toimintaan, 80 prosentin rajoitus olisi laskettava 50 prosenttiin.

(6)

Toimenpiteen mukaista vähennysoikeuden rajoitusta olisi sovellettava arvonlisäveroon, joka koskee tiettyjen henkilöautojen ostamista, liisausta, yhteisöhankintaa ja tuontia sekä tällaisiin autoihin liittyviä kustannuksia, polttoainekustannukset mukaan lukien.

(7)

Toimenpidettä olisi sovellettava ainoastaan henkilöautoihin, joiden suurin sallittu massa on enintään 3 500 kilogrammaa ja joissa on enintään kahdeksan istuinta kuljettajan istuimen lisäksi. Sellaisten henkilöautojen muu kuin yrityskäyttö, joiden massa on yli 3 500 kilogrammaa tai joissa on enemmän kuin kahdeksan istuinta kuljettajan istuimen lisäksi, on katsottava erittäin vähäiseksi niiden luonteen tai sen yritystoiminnan tyypin vuoksi, jossa niitä käytetään. Olisi laadittava yksityiskohtainen luettelo sentyyppisistä henkilöautoista, jotka jätetään luvan ulkopuolelle niiden erityiskäytön perusteella.

(8)

Latvialle olisi sen vuoksi annettava lupa jatkaa poikkeavan toimenpiteen soveltamista rajoitetun ajan 31 päivään joulukuuta 2018 asti.

(9)

Jos Latvia katsoo, että poikkeavan toimenpiteen jatkaminen edelleen vuoden 2018 jälkeen on tarpeen, sen olisi toimitettava komissiolle viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2018 arviointiraportti, joka sisältää sovellettavaa prosenttiosuutta koskevan tarkastelun, ja voimassaolon jatkamista koskeva pyyntö.

(10)

Poikkeuksella on vain vähäinen vaikutus lopullisessa kulutusvaiheessa kannettavan veron kokonaismäärään, eikä se vaikuta arvonlisäverosta saataviin unionin omiin varoihin,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Poiketen siitä, mitä direktiivin 2006/112/EY 168 ja 168 a artiklassa säädetään, Latvialle annetaan lupa rajoittaa 50 prosenttiin oikeus vähentää sellaisista henkilöautoista aiheutuvista kustannuksista maksettava arvonlisävero, jotka eivät ole yksinomaan yrityskäytössä.

2 artikla

Poiketen siitä, mitä direktiivin 2006/112/EY 26 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetään, Latvia ei saa rinnastaa vastikkeellisiin palveluihin sellaisen henkilöauton yksityiskäyttöä, joka kuuluu verovelvollisen yrityksen liikeomaisuuteen, jos kyseiseen autoon sovelletaan tämän päätöksen 1 artiklan mukaista rajoitusta.

3 artikla

Edellä 1 artiklassa tarkoitettuihin kustannuksiin sisältyvät kyseisten autojen ostaminen, liisaus, yhteisöhankinta ja tuonti sekä näiden autojen huoltoon, korjaukseen ja polttoaineeseen liittyvät kustannukset.

4 artikla

Tätä päätöstä sovelletaan ainoastaan henkilöautoihin, joiden suurin sallittu massa on enintään 3 500 kilogrammaa ja joissa on enintään kahdeksan istuinta kuljettajan istuimen lisäksi.

5 artikla

Edellä olevaa 1 ja 2 artiklaa ei sovelleta seuraaviin henkilöautoluokkiin:

a)

jälleenmyyntiä, vuokrausta tai liisausta varten ostetut autot;

b)

vastikkeellisessa matkustajaliikenteessä käytettävät autot, mukaan lukien taksipalvelut;

c)

tavaroiden kuljetukseen käytettävät autot;

d)

ajo-opetuksessa käytettävät autot;

e)

vartiointitehtävissä käytettävät autot;

f)

pelastusajoneuvoina käytettävät autot;

g)

autokaupassa esittelyajoneuvoina käytettävät autot.

6 artikla

1.   Tätä päätöstä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2016. Sen voimassaolo päättyy 31 päivänä joulukuuta 2018.

2.   Tässä päätöksessä annetun luvan voimassaolon jatkamista koskeva pyyntö on toimitettava komissiolle viimeistään 31 päivänä maaliskuuta 2018. Pyyntöön on liitettävä kertomus, joka sisältää 1 artiklassa vahvistettua prosenttiosuutta koskevan tarkastelun.

7 artikla

Tämä päätös on osoitettu Latvian tasavallalle.

Tehty Brysselissä 10 päivänä joulukuuta 2015.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

F. BAUSCH


(1)  EUVL L 347, 11.12.2006, s. 1.

(2)  Neuvoston täytäntöönpanopäätös 2013/191/EU, annettu 22 päivänä huhtikuuta 2013, Latvialle annettavasta luvasta ottaa käyttöön yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY 26 artiklan 1 kohdan a alakohdasta, 168 artiklasta ja 168 a artiklasta poikkeava erityistoimenpide (EUVL L 113, 25.4.2013, s. 11).


22.12.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 334/18


NEUVOSTON PÄÄTÖS (YUTP) 2015/2430,

annettu 21 päivänä joulukuuta 2015,

niitä henkilöitä, ryhmiä ja yhteisöjä, joihin sovelletaan erityistoimenpiteiden toteuttamisesta terrorismin torjumiseksi hyväksytyn yhteisen kannan 2001/931/YUTP 2, 3 ja 4 artiklaa, koskevan luettelon ajan tasalle saattamisesta sekä päätöksen (YUTP) 2015/1334 kumoamisesta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 29 artiklan,

ottaa huomioon unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ehdotuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Neuvosto hyväksyi 27 päivänä joulukuuta 2001 yhteisen kannan 2001/931/YUTP (1).

(2)

Neuvosto antoi 31 päivänä heinäkuuta 2015 päätöksen (YUTP) 2015/1334 (2), jolla saatetaan ajan tasalle niitä henkilöitä, ryhmiä ja yhteisöjä, joihin sovelletaan yhteisen kannan 2001/931/YUTP 2, 3 ja 4 artiklaa, koskeva luettelo, jäljempänä ’luettelo’.

(3)

Yhteisen kannan 2001/931/YUTP 1 artiklan 6 kohdan mukaisesti luettelossa olevien henkilöiden, ryhmien ja yhteisöjen nimet on tarkistettava säännöllisin väliajoin sen varmistamiseksi, että niiden säilyttäminen luettelossa on perusteltua.

(4)

Tässä päätöksessä vahvistetaan neuvoston suorittaman uudelleentarkastelun tulokset niiden henkilöiden, ryhmien ja yhteisöjen osalta, joihin sovelletaan yhteisen kannan 2001/931/YUTP 2, 3 ja 4 artiklaa.

(5)

Neuvosto on varmistanut, että yhteisen kannan 2001/931/YUTP 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut toimivaltaiset viranomaiset ovat tehneet kaikkien luettelossa mainittujen henkilöiden, ryhmien ja yhteisöjen osalta päätökset siltä osin kuin nämä ovat sekaantuneet yhteisen kannan 2001/931/YUTP 1 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettuihin terroritekoihin. Neuvosto on myös todennut, että henkilöihin, ryhmiin ja yhteisöihin, joihin sovelletaan yhteisen kannan 2001/931/YUTP 2, 3 ja 4 artiklaa, olisi edelleen sovellettava kyseisessä yhteisessä kannassa säädettyjä erityisiä rajoittavia toimenpiteitä.

(6)

Luettelo olisi saatettava ajan tasalle tämän mukaisesti ja päätös (YUTP) 2015/1334 olisi kumottava,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Luettelo henkilöistä, ryhmistä ja yhteisöistä, joihin sovelletaan yhteisen kannan 2001/931/YUTP 2, 3 ja 4 artiklaa, on tämän päätöksen liitteessä.

2 artikla

Kumotaan päätös (YUTP) 2015/1334.

3 artikla

Tämä päätös tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tehty Brysselissä 21 päivänä joulukuuta 2015.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

J. ASSELBORN


(1)  Neuvoston yhteinen kanta 2001/931/YUTP 27 päivältä joulukuuta 2001 erityistoimenpiteiden toteuttamisesta terrorismin torjumiseksi (EYVL L 344, 28.12.2001, s. 93).

(2)  Neuvoston päätös (YUTP) 2015/1334, annettu 31 päivänä heinäkuuta 2015, niitä henkilöitä, ryhmiä ja yhteisöjä, joihin sovelletaan erityistoimenpiteiden toteuttamisesta terrorismin torjumiseksi hyväksytyn yhteisen kannan 2001/931/YUTP 2, 3 ja 4 artiklaa, koskevan luettelon ajan tasalle saattamisesta sekä päätöksen (YUTP) 2015/521 kumoamisesta (EUVL L 206, 1.8.2015, s. 61).


LIITE

LUETTELO 1 ARTIKLASSA TARKOITETUISTA HENKILÖISTÄ, RYHMISTÄ JA YHTEISÖISTÄ

I   HENKILÖT

1.

ABDOLLAHI Hamed (alias Mustafa Abdullahi), syntynyt 11.8.1960 Iranissa. Passi: D9004878.

2.

AL-NASSER, Abdelkarim Hussein Mohamed, syntynyt Al Ihsassa (Saudi-Arabia), Saudi-Arabian kansalainen.

3.

AL YACOUB, Ibrahim Salih Mohammed, syntynyt 16.10.1966 Tarutissa (Saudi-Arabia), Saudi-Arabian kansalainen.

4.

ARBABSIAR Manssor (alias Mansour Arbabsiar), syntynyt 6.3. tai 15.3.1955 Iranissa. Iranin ja Yhdysvaltain kansalainen. Passi: C2002515 (Iran); passi: 477845448 (Yhdysvallat). Kansallisen henkilökortin nro: 07442833, voimassa 15.3.2016 asti (Yhdysvaltain ajokortti).

5.

BOUYERI, Mohammed (alias Abu ZUBAIR, alias SOBIAR, alias Abu ZOUBAIR), syntynyt 8.3.1978 Amsterdamissa (Alankomaat) – Hofstadgroep-ryhmän jäsen.

6.

IZZ-AL-DIN, Hasan (alias GARBAYA, Ahmed, alias SA-ID, alias SALWWAN, Samir), Libanon, syntynyt vuonna 1963 Libanonissa, Libanonin kansalainen.

7.

MOHAMMED, Khalid Shaikh (alias ALI, Salem, alias BIN KHALID, Fahd Bin Adballah, alias HENIN, Ashraf Refaat Nabith, alias WADOOD, Khalid Adbul), syntynyt 14.4.1965 tai 1.3.1964 Pakistanissa. Passin nro 488555.

8.

SHAHLAI Abdul Reza (alias Abdol Reza Shala'i, alias Abd-al Reza Shalai, alias Abdorreza Shahlai, alias Abdolreza Shahla'i, alias Abdul-Reza Shahlaee, alias Hajj Yusef, alias Haji Yusif, alias Hajji Yasir, alias Hajji Yusif, alias Yusuf Abu-al-Karkh), syntynyt arviolta vuonna 1957 Iranissa. Osoitteet: 1) Kermanshah, Iran, 2) Mehranin sotilastukikohta, Ilamin maakunta, Iran.

9.

SHAKURI Ali Gholam, syntynyt arviolta vuonna 1965 Teheranissa Iranissa.

10.

SOLEIMANI Qasem (alias Ghasem Soleymani, alias Qasmi Sulayman, alias Qasem Soleymani, alias Qasem Solaimani, alias Qasem Salimani, alias Qasem Solemani, alias Qasem Sulaimani, alias Qasem Sulemani), syntynyt 11.3.1957 Iranissa. Iranin kansalainen. Passi: 008827 (Iranin diplomaattipassi), myönnetty vuonna 1999. Sotilasarvo: kenraalimajuri.

II   RYHMÄT JA YHTEISÖT

1.

’Abu Nidal –järjestö’ – ’ANO’ (alias ’Fatahin vallankumousneuvosto’, alias ’Arab Revolutionary Brigades’, alias ’Musta syyskuu’, alias ’Revolutionary Organisation of Socialist Muslims’).

2.

’Al-Aqsan marttyyrien prikaati’.

3.

’Al-Aqsa e.V’.

4.

’Babbar Khalsa’.

5.

’Filippiinien kommunistinen puolue’, mukaan lukien ’Uusi kansanarmeija’ – ’NPA’, Filippiinit.

6.

’Gama'a al-Islamiyya’ (alias ’Al-Gama'a al-Islamiyya’) (’Islamic Group’ – ’IG’).

7.

’İslami Büyük Doğu Akıncılar Cephesi’ – ’IBDA-C’ (’Great Islamic Eastern Warriors Front’).

8.

’Hamas’, mukaan lukien ’Hamas-Izz al-Din al-Qassem’.

9.

’Hizballah Military Wing’ (alias ’Hezbollah Military Wing’, alias ’Hizbullah Military Wing’, alias ’Hizbollah Military Wing’, alias ’Hezballah Military Wing’, alias ’Hisbollah Military Wing’, alias ’Hizbu'llah Military Wing’ alias ’Hizb Allah Military Wing’, alias ’Jihad Council’ (ja kaikki sen alaisuuteen kuuluvat yksiköt, mukaan lukien ulkoisesta turvallisuudesta vastaava organisaatio)).

10.

’Hizbul Mujahideen’ – ’HM’.

11.

’Hofstadgroep’.

12.

’International Sikh Youth Federation’ – ’ISYF’.

13.

’Khalistan Zindabad Force’ – ’KZF’.

14.

’Kurdistanin työväenpuolue’ – ’PKK’ (alias ’KADEK’, alias ’KONGRA-GEL’).

15.

’Tamil Eelamin vapautuksen tiikerit’ – ’LTTE’.

16.

’Ejército de Liberación Nacional’ (’Kansallinen vapautusarmeija’).

17.

’Palestiinan islamilainen jihad’ – ’PIJ’.

18.

’Palestiinan vapautuksen kansanrintama’ – ’PFLP’.

19.

’Palestiinan vapautuksen kansanrintama – keskuskomento’ (alias ’PFLP:n keskuskomento’).

20.

’Fuerzas armadas revolucionarias de Colombia’ – ’FARC’ (’Kolumbian vallankumoukselliset asevoimat’).

21.

’Devrimci Halk Kurtuluș Partisi-Cephesi’ – ’DHKP/C’ (alias ’Devrimci Sol’ (’Vallankumouksellinen vasemmisto’), alias ’Dev Sol’) (’Revolutionary People's Liberation Army/Front/Party’).

22.

’Sendero Luminoso’ – ’SL’ (’Loistava polku’).

23.

’Teyrbazen Azadiya Kurdistan’ – ’TAK’ (alias ’Kurdistan Freedom Falcons’, alias ’Kurdistan Freedom Hawks’).


22.12.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 334/22


NEUVOSTON PÄÄTÖS (YUTP) 2015/2431,

annettu 21 päivänä joulukuuta 2015,

rajoittavista toimenpiteistä Ukrainan tilannetta epävakauttavien Venäjän toimien johdosta annetun neuvoston päätöksen 2014/512/YUTP muuttamisesta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 29 artiklan,

ottaa huomioon unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ehdotuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Neuvosto hyväksyi 31 päivänä heinäkuuta 2014 päätöksen 2014/512/YUTP (1).

(2)

Eurooppa-neuvosto sopi 19 päivänä maaliskuuta 2015 tarvittavien toimenpiteiden toteuttamisesta, jotta päätöksessä 2014/512/YUTP säädettyjen rajoittavien toimenpiteiden kesto sidottaisiin selkeästi Minskin sopimusten täysimääräiseen täytäntöönpanoon.

(3)

Minskin sopimuksia ei tulla panemaan täysimääräisesti täytäntöön 31 päivään joulukuuta 2015 mennessä. Päätöksen 2014/512/YUTP voimassaoloa olisi näin ollen jatkettava kuudella kuukaudella, jotta neuvosto voisi jatkossakin arvioida näiden sopimusten täytäntöönpanoa.

(4)

Päätös 2014/512/YUTP olisi näin ollen muutettava tämän mukaisesti,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Korvataan päätöksen 2014/512/YUTP 9 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta seuraavasti:

”Tätä päätöstä sovelletaan 31 päivään heinäkuuta 2016.”

2 artikla

Tämä päätös tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tehty Brysselissä 21 päivänä joulukuuta 2015.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

J. ASSELBORN


(1)  Neuvoston päätös 2014/512/YUTP, annettu 31 päivänä heinäkuuta 2014, rajoittavista toimenpiteistä Ukrainan tilannetta epävakauttavien Venäjän toimien johdosta (EUVL L 229, 31.7.2014, s. 13).


22.12.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 334/23


KOMISSION PÄÄTÖS (EU) 2015/2432,

annettu 18 päivänä syyskuuta 2015,

Saksan maito- ja rasvalain nojalla maidon laatutarkastuksille myönnetystä valtiontuesta SA.35484 (2013/C) (ex SA.35484 (2012/NN))

(tiedoksiannettu numerolla C(2015) 6295)

(Ainoastaan saksankielinen teksti on todistusvoimainen)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 108 artiklan 2 kohdan 1 alakohdan,

on mainitun määräyksen mukaisesti kehottanut asianomaisia esittämään huomautuksensa (1),

sekä katsoo seuraavaa:

1.   MENETTELY

(1)

Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, pyysi 28 päivänä marraskuuta 2011 ja 27 päivänä helmikuuta 2012 päivätyillä kirjeillä Saksalta lisätietoja maatalousalan valtiontukia koskevasta vuosikertomuksesta 2010, jonka Saksa oli toimittanut neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 (2) 21 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Saksa vastasi komission kysymyksiin 16 päivänä tammikuuta 2012 ja 27 päivänä huhtikuuta 2012 päivätyillä kirjeillä. Saksan vastausten perusteella ilmeni, että Saksa oli myöntänyt maitoalalle taloudellista tukea vuoden 1952 lain Gesetz über den Verkehr mit Milch, Milcherzeugnissen und Fetten (Milch- und Fettgesetz tai MFG), jäljempänä ’maito- ja rasvalaki’, nojalla.

(2)

Komissio ilmoitti Saksalle 2 päivänä lokakuuta 2012 päivätyllä kirjeellä, että kyseiset toimenpiteet oli rekisteröity ilmoittamattomana tukena rekisteröintinumerolla SA.35484 (2012/NN). Saksa toimitti lisätietoja kirjeillä, jotka oli päivätty 16 päivänä marraskuuta 2012, 7, 8, 11, 13, 14, 15 ja 19 päivänä helmikuuta, 21 päivänä maaliskuuta, 8 päivänä huhtikuuta, 28 päivänä toukokuuta, 10 ja 25 päivänä kesäkuuta sekä 2 päivänä heinäkuuta 2013.

(3)

Kirjeellä, joka oli päivätty 17 päivänä heinäkuuta (K(2013) 4457 lopullinen), komissio ilmoitti Saksalle päätöksestään aloittaa SEUT-sopimuksen (3) 108 artiklan 2 kohdan mukainen menettely, jäljempänä ’menettelyn aloittamista koskeva päätös’, tiettyjen maito- ja rasvalain mukaisesti toteutettujen osatoimenpiteiden suhteen. Samassa kirjeessä komissio totesi, että muut osatoimenpiteet, jotka kattavat joko 28 päivän marraskuuta 2001 ja 31 päivän joulukuuta 2006 välisen ajanjakson tai 1 päivänä tammikuuta 2007 alkavan ajanjakson taikka molemmat ajanjaksot, ovat sisämarkkinoille soveltuvia, eivät ole SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea tai eivät kuulu valtiontukisääntöjen soveltamisalaan, jäljempänä ’myönteinen päätös’.

(4)

Komissio katsoo, että tässä päätöksessä tarkoitettu Baden-Württembergissä ja Baijerissa toteutettuja maidon laatutarkastuksia koskeva tuki on sisämarkkinoille soveltuva 28 päivän marraskuuta 2001 ja 31 päivän joulukuuta 2006 välisen ajanjakson osalta.

(5)

Sen sijaan komissio esitti epäilyksensä 1 päivästä tammikuuta 2007 toteutettujen samojen maidon laatutarkastusten soveltuvuudesta sisämarkkinoille.

(6)

Tämä päätös koskee ainoastaan 1 päivästä tammikuuta 2007 alkaen toteutettuja maidon laatutarkastuksia.

(7)

Saksan viranomaiset esittivät huomautuksensa menettelyn aloittamista koskevaan päätökseen 20 päivänä syyskuuta 2013 päivätyllä kirjeellä.

(8)

Päätös menettelyn aloittamisesta julkaistiin Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (4). Komissio pyysi muita asianosaisia esittämään huomautuksensa kuukauden kuluessa.

(9)

Komissio vastaanotti yhteensä 19 huomautusta asianosaisilta. Yksi asianosaisista esitti komissiolle pyynnön vankoin perustein, ettei hänen henkilötietojaan julkistettaisi. Kaikista 19 huomautuksesta 7 – ei kuitenkaan edellä mainitun asianosaisen huomautus – koski käsillä olevia maidon laatutarkastustoimenpiteitä.

(10)

Huomautukset toimitettiin Saksalle 27 päivänä helmikuuta, 3 päivänä maaliskuuta ja 3 päivänä lokakuuta 2014 päivätyillä kirjeillä julkistamatta edellä mainitun asianosaisen henkilötietoja.

(11)

Saksa ei aluksi ottanut kantaa asianosaisten helmikuussa 2014 toimittamiin huomautuksiin. Heinäkuun 8 päivänä 2014 päivättyyn lisähuomautukseen Saksa otti kantaa 3 päivänä joulukuuta 2014 päivätyllä kirjeellä.

2.   TOIMENPITEIDEN KUVAUS

(12)

Jäljempänä kuvataan taloudellisia tukia, jotka koskevat Baden-Württembergissä ja Baijerissa toteutettuja maidon laatutarkastuksia, jotka on kirjattu menettelyn aloittamista koskevaan päätökseen osatoimenpiteinä BW 1 ja BY 1 ja joiden osalta komissio on esittänyt epäilyksensä niiden soveltuvuudesta sisämarkkinoille 1 päivästä tammikuuta 2007 lähtien.

Syitä sille, että komissio aloitti SEUT-sopimuksen 108 artiklan 2 kohdan mukaisen menettelyn

(13)

Maito- ja rasvalaki on osavaltion laki, joka tuli voimaan vuonna 1952. Sitä on sittemmin muutettu useaan kertaan, viimeksi 31 päivänä lokakuuta 2006. Se muodostaa oikeuskehyksen käsillä oleville tukitoimenpiteille, eikä sen kestoa ole rajoitettu.

(14)

Kuten Saksa ilmoitti, Baijerissa tehtävät maidon laatutarkastukset rahoitetaan paitsi maitomaksusta (Milchumlage) saaduista varoista myös osavaltion yleisestä talousarviosta.

(15)

Maito- ja rasvalain 22 §:n 1 momentin nojalla Saksan osavaltiot voivat määrätä meijereille maitomaksun, joka perustuu maidontuottajien meijereihin toimittamiin maitomääriin. Osavaltioiden määräämän maksun suuruus on enintään 0,0015 euroa kilogrammalta maitoa.

(16)

Saksa on esittänyt, että eri osavaltioiden määräämät maitomaksut eivät ole sovellettavissa tuontitodistuksiin. Sen sijaan vientitodistuksiin niitä voidaan soveltaa.

(17)

Maito- ja rasvalain 22 §:n 2 momentin mukaan maitomaksusta saatuja tuloja käytetään ainoastaan seuraaviin tarkoituksiin:

1.

maidon laadun parantaminen ja säilyttäminen tiettyjen täytäntöönpanosääntöjen perusteella

2.

hygienian parantaminen maidon ja maitotuotteiden hankinnan, toimittamisen, jalostamisen ja käytön yhteydessä

3.

maidon tuotosseuranta

4.

yritysten neuvonta maitoteollisuuteen liittyvissä kysymyksissä ja maitoteollisuuden uusien ammatinharjoittajien jatkuva kouluttaminen

5.

mainonta maidon ja maitotuotteiden kulutuksen lisäämiseksi

6.

maito- ja rasvalain mukaisten tehtävien suorittaminen.

(18)

Maito- ja rasvalain 22 §:n 2 a momentin mukaan poiketen siitä, mitä 2 momentissa säädetään, 1 momentin mukaisesti saatuja tuloja saa käyttää myös seuraaviin tarkoituksiin:

1.

vähennetään luonteeltaan rakenteellisia suuria keräilykustannuksia, jotka liittyvät maidon ja kerman toimituksiin tuottajilta meijereihin,

2.

vähennetään suuria kuljetuskustannuksia, jotka liittyvät meijereiden välisiin maitotoimituksiin, jos tällaiset toimitukset ovat tarpeen, jotta voidaan varmistaa kulutukseen tarkoitetun maidon toimitukset vastaanottavan meijerin myyntialueella, ja

3.

parannetaan laatua maitotuotteiden keskeisellä jakelualueella.

(19)

Maito- ja rasvalain 22 §:n 4 momentissa säädetään, että maksut, joita meijerit tai niiden keskittymät suorittavat maitoteollisuuden laitoksille 2 momentissa mainituissa tarkoituksissa, voidaan kattaa kokonaan tai osittain maitomaksusta saaduilla tuloilla.

(20)

Baden-Württemberg ja Baijeri myöntävät taloudellista tukea maidon laatutarkastuksiin, jotka kuvataan menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä osatoimenpiteinä BW 1 ja BY 1. Tähän osoitettiin vuosittain rahoitusta yhteensä noin 9 miljoonaa euroa (molemmat osavaltiot yhteensä, mukaan lukien Baijerin osavaltion yleisen talousarvion määrärahat).

(21)

Maito- ja rasvalain 10 §:ssä yhdessä 9 päivänä heinäkuuta 1980 annetun asetuksen Verordnung über die Güteprüfung und Bezahlung der Anlieferungsmilch (jäljempänä ”maidon laatua koskeva asetus”) (5) 1 §:n 1 momentin kanssa säädetään, että maidonostajan on laadun arvioimiseksi teetettävä kaikesta raakamaidosta tarkastus tai tarkastettava se itse seuraavien tekijöiden osalta:

rasvapitoisuus,

valkuaisainepitoisuus,

mikrobipitoisuus (bakteerit),

somaattisten solujen määrä sekä

jäätymispiste.

(22)

Maidon laatua koskevan asetuksen 1 §:n 1 momentissa mainitut tarkastukset on tehtävä kaikelle saksalaisten meijereiden (maidonostajien) vastaanottamalle maidolle.

(23)

Muissa osavaltioissa kuin Baden-Württembergissä ja Baijerissa, mukaan lukien osavaltiot, jotka eivät peri maitomaksua, ei myönnetä taloudellista tukea maidon laatutarkastuksia varten.

(24)

Jäljempänä esitetyissä oikeusperustoissa määrätään osatoimenpiteiden BW 1 ja BY 1 toteuttamisesta:

maito- ja rasvalain 22 §:n 2 momentin 1 kohta;

9 päivänä heinäkuuta 1980 annettu maidon laatua koskeva asetus;

18 päivänä toukokuuta 2004 annettu asetus Verordnung zur Durchführung der Milch-Güteverordnung (6);

Bekanntmachung zur Zulassung des Milchprüfrings Baden-Württemberg e.V., sellaisena kuin se on muutettuna 21.7.2004 (7);

Baden-Württembergin osavaltion talousarviolain (Landeshaushaltsordnung für Baden-Württemberg – LHO) 23 ja 44 §;

17 päivänä lokakuuta 2007 annettu asetus Verordnung über eine Umlage für Milch (BayMilchUmlV) (8) (Baijeri);

18 päivänä toukokuuta 2004 annettu asetus Verordnung über die Erhebung von milchwirtschaftlichen Umlagen (Baden-Württemberg) (9), joka korvattiin 14 päivänä helmikuuta 2013 annetulla asetuksella Verordnung des Ministeriums für Ländlichen Raum und Verbraucherschutz zur Aufhebung der Verordnung über die Erhebung von milchwirtschaftlichen Umlagen;

Baijerin osavaltion talousarviolain (Bayerische Haushaltsordnung – BayHO) 23 ja 44 §.

(25)

Jo alustavan tutkintamenettelyn aikana Saksa väitti, etteivät nämä toimenpiteet ole tukea seuraavista syistä:

(26)

Maksut suoritetaan niiden välttämättömien kulujen korvaamiseksi, joita tarkastuselimille (Milchprüfringen) aiheutuu julkisten tehtävien suorittamisesta. Tarkastukset takaavat tuoteturvallisuuden. Näin voidaan suojella kuluttajia terveysriskeiltä ja tarjota heille korkealaatuisia tuotteita.

(27)

Erityisen tärkeitä ovat raakamaidon lisätarkstukset, jotka ylittävät selkeästi maidon laatua koskevan asetuksen vaatimukset. Niiden ansiosta tarkastuselimet voivat käyttää inhibiittoriseurantajärjestelmää, jonka avulla epäilyttävissä tapauksissa voidaan kohdennetusti havaita raakamaidon inhibiittoreita ja tarvittaessa määrätä vastaavia seuraamuksia. Komissio huomauttaa, että tällaisten lisätarkastusten taloudellista tukea käsitellään erillisessä päätöksessä.

(28)

Sen jälkeen kun komissio oli 2 päivänä lokakuuta 2012 päivätyllä kirjeellä rekisteröinyt kaikki maito- ja rasvalain soveltamisalaan kuuluvat toimenpiteet ilmoittamattomana tukena, Baden-Württemberg ja Baijeri päättivät keskeyttää virallisista maidon laatutarkastuksista aiheutuvien niiden kulujen korvaamisen, jotka oli aiemmin katettu maitomaksusta saaduilla varoilla. Vastaisuudessa maitoteollisuus aikoo korvata kulut suoraan tarkastuselimille. Kun otetaan huomioon, että selkeästi suurin osa (noin 80 prosenttia) maitomaksun resursseista Baden-Württembergissä käytettiin mainittuun raakamaidon viralliseen tarkastukseen, Baden-Württemberg oli – hallinnon yksinkertaistamiseksi ja byrokratian vähentämiseksi – luopunut kokonaan maitomaksun keräämisestä 1 päivästä tammikuuta 2013. Sen sijaan Baijerissa kulukorvauksen poistumista tasattiin alentamalla maksua.

Saksan 20 päivänä syyskuuta 2013 esittämä huomautus

(29)

Saksa esitti käsillä olevista osatoimenpiteistä BY 1 ja BW 1 jäljempänä esitetyn huomautuksen, josta asianomaiset osavaltiot olivat sopineet keskenään.

(30)

Rutiininomaisista maidon laatutarkastuksista aiheutuneiden kustannusten rahoittaminen oli myös vuosina 2001–2006 sääntöjenmukaista. Koska tarkastuselimet Milchprüfring Bayern e.V., jäljempänä ’MPBY’, ja Milchprüfring Baden-Württemberg e.V., jäljempänä ’MPBW’, olivat tehneet tarkastuksia, tukea ei ollut myönnetty. Kyseessä ei ole SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu maitoteollisuuden suosiminen. Vaikka tukea olisikin myönnetty (minkä Saksa kiistää), sen olisi katsottu olevan voimassa oleva tuki. Joka tapauksessa toimenpiteet BY 1 ja BW 1 ovat Saksan mielestä sisämarkkinoille soveltuvia. Baijerin osavaltio keskeytti maksun rahoittamisen toistaiseksi ainoastaan oikeusvarmuuteen liittyvistä syistä. Samoin ainoastaan oikeusvarmuuteen liittyvistä syistä (ja Baden-Württembergin erityistilanteeseen liittyen) Baden-Württembergissä keskeytettiin maksun rahoittaminen ja kerääminen kokonaan 31. joulukuuta 2012.

(31)

Toimenpiteisiin BY 1 ja BW 1 ei sisältynyt SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tukea, koska MPBY:n ja MPBW:n tekemät tarkastukset eivät suosineet meijereitä. Erityisesti meijereitä ei vapautettu kustannuksista, joista niiden on tavanomaisesti vastattava. Saksan mukaan ei ole aiheellista pitää kansallisten lakisääteisten velvoitteiden noudattamisesta aiheutuvia kuluja tyypillisinä toimintakustannuksina, joista asianomaisten yritysten eli meijereiden on tavanomaisesti itse vastattava.

(32)

Siitä, mistä kuluista yrityksen on ”tavanomaisesti” vastattava, määrätään kansallisessa oikeudessa säädetyissä normeissa (täydentävä tarkastus). Tästä herää kysymys, millainen rasite yrityksen on kansallisen oikeuden mukaan ”tavanomaisesti” otettava vastatakseen. Verojärjestelmien osalta tuomioistuin on tunnustanut, ettei kyseessä ole tukioikeudellisesti merkityksellinen (valikoiva) etu, jos jäsenvaltion eri alueilla sovelletaan erilaisia verojärjestelmiä. Verojärjestelmien viitekehystä ei näin ollen tarvitse määrittää asianomaisen jäsenvaltion aluerajojen mukaan. Tästä syystä se, että etu syntyy vain tietyssä osassa koko kansallista aluetta, ei ole riittävä syy pitää toimenpidettä valikoivana SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdan mukaisesti (10).

(33)

Samaa olisi sovellettava maidon laatutarkastuksista aiheutuvien kulujen maksamiseen. Koska toimivalta on jaettu liittovaltiotasolla, Saksassa ”normaali verotus” määräytyy sekä liittovaltion että osavaltion lainsäädännön mukaisesti. Maitotarkastuksesta aiheutuvat kustannukset eivät tämän käsityksen mukaan ole tyypillisiä meijereiden toimintakustannuksia.

(34)

Liittovaltion lainsäädännössä ei säädetä, että meijereiden on vastattava laatutarkastusten kuluista. Kustannusvastuusta ei määrätä maito- ja rasvalaissa eikä maidon laatua koskevassa asetuksessa. Maidon laatua koskevan asetuksen 1 §:n 1 momentin mukaan maidonostajien on teetettävä kaiken raakamaidon tarkastukset tai tehtävä ne itse 2 §:n 1–8 momentin mukaisesti (”Abnehmer von Milch haben jede Anlieferungsmilch zur Bewertung der Güte […] nach Maßgabe des § 2 Absatz 1 bis 8 untersuchen zu lassen oder zu untersuchen”).

(35)

Maidon laatua koskevan asetuksen 2 §:n 8 momentissa säädetään kuitenkin, että tarkastukset saa periaatteessa suorittaa ainoastaan osavaltion lainsäädännön mukaisesti toimivaltaisen elimen hyväksymä laboratorio, ei meijeri, mutta että kyseinen elin voi sallia, että maidonostaja suorittaa tarkastukset itse (”Die Untersuchungen dürfen nur von einer Untersuchungsstelle durchgeführt werden, die von einer nach Landesrecht zuständigen Stelle zugelassen ist. Die nach Landesrecht zuständige Stelle kann zulassen, dass die Untersuchungen vom Abnehmer selbst durchgeführt werden.”).

(36)

Tämän tuloksena liittovaltion lainsäädännössä (maito- ja rasvalaissa sekä maidon laatua koskevassa asetuksessa) säädetään ainoastaan, että tarkastusvelvollisuus on maidonostajalla. Maito- ja rasvalain 10 §:n 2 momentin mukaan toimivalta maitotarkastuksen käytännön järjestelyistä (erityisesti kustannusvastuusta) on siksi osavaltioilla.

(37)

Se, tekeekö tarkastuksen laboratorio vai maidonostaja itse, määräytyy siksi osavaltion lainsäädännön mukaan. Myös kustannusvastuuta koskevasta velvollisuudesta (maidonostaja vai laboratorio) voidaan päättää osavaltiotasolla. Siksi Saksassa on voimassa erilaisia säännöksiä kustannusvastuuta koskevasta velvollisuudesta. Nämä muodostavat viitekehyksen kysymykselle, mistä kustannuksista yritys vastaa ”normaalisti” edellä mainitun oikeuskäytännön mukaisesti.

(38)

Baijerissa MPBY huolehtii maidon tarkastuksista. MPBY on Baijerin ainoa tätä varten hyväksytty laboratorio. Riippumattomana testauslaitoksena sillä on julkisia tehtäviä, ja siksi se on jatkuvasti valtion valvonnassa. Kustannukset, joita tästä aiheutuu maitotarkastuksesta vastaavalle taholle, katetaan osittain maito- ja rasvalain 22 §:n mukaisella maksulla, sekä osittain – kuten Saksa on ilmoittanut – myös yleisistä talousarviovaroista. Koska osavaltioilla on toimivalta säätää kustannusvastuuta koskevasta velvollisuudesta alueellaan, se, että jossakin osavaltiossa laatutarkastus rahoitetaan kokonaan tai osittain maitomaksulla, ei suosi tiettyjä yrityksiä SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdan tarkoittamassa mielessä. Osavaltion lainsäädäntö ei ole tarkoituksenmukainen viitekehys kustannusvastuuta koskevalle velvollisuudelle. Siksi ei ole merkityksellistä, ettei muissa osavaltioissa kuin Baden-Württembergissä ja Baijerissa ole toteutettu tällaista (osittaista) maksuun perustuvaa rahoitusta.

(39)

Baden-Württembergin ja Baijerin alueella kaikkien yritysten on vastattava kustannuksista yhtäläisesti. Siksi tiettyjä yrityksiä ei ole (valikoivasti) suosittu toisiin yrityksiin nähden.

(40)

Tukioikeudellisesti merkityksellistä meijereiden suosimista vastaan puhuu myös se, ettei meijereitä säästetty kustannuksilta, joista niiden on vastattava tavanomaisesti. Meijereiden oli sen sijaan suoritettava korotettu osuus maitomaksuun. Maitomaksua käytetään maitotarkastusten osittaiseen rahoittamiseen. Kun maitotarkastusten rahoittaminen maitomaksusta keskeytettiin komission menettelyn valossa, myös maksukantaa alennettiin. Siten meijereiden laatutarkastuksista saamaa korvausta nostettiin, jotta voitiin kompensoida maksusta saatava pienempi rahoitus. Tuomioistuin katsoi tältä osin, ettei kyse ole suosimisesta, jos maksu vastaa vastasuoritusten todellisia taloudellisia kuluja (11). Tällainen suorituksen ja vastasuorituksen välinen yhteys on olemassa sellaisten (veroluonteisten) maksujen osalta, jotka kerättiin tiettyä tarkoitusta varten. Kuten komissio on todennut (12), tässä tapauksessa oli olemassa tällainen käyttötarkoitusta koskeva yhteys. Koska mainitussa tapauksessa suoritus (maksuun suoritettava maksuosuus) oli suurempi kuin vastasuoritus (maidon laatutarkastuksesta aiheutuvat pienemmät kustannukset), kyseessä ei ole tukioikeudellisesti merkityksellinen etu.

(41)

Vaihtoehtoisesti Saksa väitti, että käsillä olevat osatoimenpiteet olivat voimassa olevaa tukea.

(42)

Perustana tarkastusten rahoittamiselle maksusta saaduilla tuloilla oli maito- ja rasvalain 22 §:n 2 momentin 1 kohta. Mainitun kohdan perusteella myönnetty tuki on (korkeintaan) voimassa oleva tuki, ja sellaisena se nauttii suojasta. Tuen luonteeseen voimassa olevana tukena eivät vaikuta minkäänlaiset muutokset, eikä siihen voida vaikuttaa myöskään aiheellisilla toimenpiteillä.

(43)

Asetuksen (EY) N:o 659/1999 1 artiklan b kohdan i alakohdassa määritellään voimassa oleviksi muun muassa tuet, jotka olivat voimassa ennen perustamissopimuksen voimaantuloa kyseisessä jäsenvaltiossa, eli tukiohjelmat ja yksittäiset tuet, jotka on otettu käyttöön ennen perustamissopimuksen voimaantuloa ja joita voidaan soveltaa edelleen perustamissopimuksen voimaantulon jälkeen. Maito- ja rasvalaki laadittiin vuonna 1952, mistä lähtien se on ollut voimassa lähes muuttamattomana. Tukiohjelma oli otettu käyttöön jo ennen asianomaista määräpäivää (tammikuun 1 päivä 1958).

(44)

Voimassa oleva tuki, jota muutetaan, menettää SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan 1 alakohdan mukaan suojansa, ja se on ilmoitettava. Vakiintuneen oikeuskäytännön ja päätöskäytännön mukaan tukea voidaan pitää SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan 1 alakohdassa tarkoitetulla tavalla muutettuna vain, jos sitä on muutettu olennaisesti.

(45)

Muutos on merkityksellinen vain, jos se koskee tuen olennaista luonnetta, jos tuki myönnetään jonkin muun oikeusperustan nojalla tai jos ohjelman soveltamisala muuttuu. Vuoden 1958 jälkeen (mahdollisesti sovellettavaan) tukiohjelmaan ei ollut tehty olennaisia muutoksia. Erityisesti maito- ja rasvalain 22 §:n 2 momenttia, joka luo perustan asiaa koskeville toimenpiteille, on muutettu vain hieman, ja kyseisen säännöksen 1 kohta – joka on tämän tapauksen osalta merkityksellinen – on säilynyt muuttumattomana. Muutoksia on siten tehty ainoastaan 22 §:n 2 momentin 5 kohtaan, joka ei ole tämän tapauksen osalta merkityksellinen.

(46)

Yksittäisten osavaltioiden säännöksiin tehdyt muutokset eivät koskeneet kyseessä olevien toimenpiteiden soveltamisalaa tai luonnetta. Tarkoitukset, joihin maito- ja rasvalain 22 §:n 1 momentissa tarkoitetusta maksusta saatavia tuloja voidaan käyttää, määrätään ennemminkin maito- ja rasvalain 22 §:n 2 momentissa. Yksittäisten menettelysääntöjen muuttaminen olisi muuttanut voimassa olevaa tukea SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan 1 alakohdan tarkoittamassa mielessä vain, jos muutos olisi vaikuttanut tuen soveltuvuuteen sisämarkkinoille. Baijerin tapauksessa asianomaisessa maitomaksuasetuksessa (Bay MilchUmlV) säädellään ainoastaan käytännön yksityiskohdista, esimerkiksi maksun keräämisestä. Sama koskee Baden-Württembergiä. Maito- ja rasvalaissa vahvistetaan jo riittävällä tavalla näkökohdat, jotka ovat olennaisia tuen soveltuvuudelle sisämarkkinoille – eli varojen alkuperä (22 §:n 1 momentin mukainen maksu) ja käyttötarkoitus (22 §:n 2 momentti).

(47)

Lisäksi molemmissa osavaltioissa sovelletut maksukannat olivat alentuneet jatkuvasti vuodesta 1984. Alenevat maksukannat eivät voi vaikuttaa tukiohjelman soveltuvuuteen.

(48)

Se, että osa varoista oli mahdollisesti myönnetty maito- ja rasvalain perusteella yksittäistapauksissa ja ainoastaan toistaiseksi (13), ei estä sitä, että niitä voidaan pitää voimassa olevana tukena. Tämä tuki myönnettiin maito- ja rasvalain perusteella, joka on tukiohjelma ja jolle on luonteenomaista, että siinä kuvataan yksittäiset tuet ainoastaan abstraktisti. Sitä paitsi vaatimuksena ei ollut, että tukiohjelmaa olisi käytettävä jatkuvalta pohjalta.

(49)

Maatalousalan valtiontukia koskevat suuntaviivat vuosiksi 2000–2006 (14), jäljempänä ’suuntaviivat 2000–2006’, sekä maa- ja metsätalousalan valtiontukea koskevat suuntaviivat vuosiksi 2007–2013 (15), jäljempänä ’suuntaviivat 2007–2013’, sisältävät aiheellisia toimenpiteitä, jotka eivät ole sovellettavissa tässä tapauksessa merkityksellisiin toimenpiteisiin, mikä tarkoittaa sitä, että kyseiset toimenpiteet olivat edelleen voimassa olevaa tukea. Aiheellisten toimenpiteiden olisi koskettava nimenomaisesti kyseessä olevaa tukea, tai niissä olisi määrättävä, ettei tuki ole sisämarkkinoille soveltuva.

(50)

Suuntaviivoissa 2007–2013 ei käsitellä maidon laatutarkastuksia koskevan tuen soveltuvuutta tarvittavan yksityiskohtaisesti. Tältä osin Saksa viittaa suuntaviivojen 2007–2013 kohtiin 108 ja 109.

(51)

Suuntaviivoissa 2007–2013 ja komission asetuksessa (EY) N:o 1857/2006 (16) eroteltiin toisistaan kotieläintuotannon tuki sekä maataloustuotteiden tuotantoa ja kaupan pitämistä koskeva tuki. Suuntaviivojen 2007–2013 kohdassa 108 viitataan selkeästi ainoastaan kotieläintuotannon tukeen siltä osin kuin se koskee yhteisön kotieläinten perimän laatua. Kokemus on osoittanut, että tämä tuki olisi säilytettävä vain, jos sillä voidaan tosiasiassa säilyttää kotieläinten perimän laatu ja parantaa sitä. Innovatiivisten karjanjalostustekniikoiden käyttöönotto olisi siten soveltuva, kun taas jalostuseläinten ylläpidon tukeminen ei olisi. Suuntaviivojen 2007–2013 kohta 109 voidaan tulkita ainoastaan siten, että siinä on otettava huomioon kokemus kotieläinten perimän laadun säilyttämisestä (kohta 108), koska kyseisessä kohdassa ei mainita muuta.

(52)

Asetuksen (EY) N:o 1857/2006 16 artikla, johon suuntaviivojen 2007–2013 kohdassa 109 viitataan, koskee tukea kotieläintuotannon alalle eikä maidon laatutarkastuksia tämän tapauksen kannalta merkityksellisessä mielessä. Asetuksen (EY) N:o 1857/2006 16 artiklan 1 kohdan b alakohdassa viitataan maidon laatutarkastuksiin kotieläintuotannon yhteydessä. Säännöksen asiayhteydestä ilmenee, että ilmoitusvelvollisuudesta vapautetaan tuki (enintään 70 prosenttia kustannuksista), joka koskee kotieläinten perimän laadun tai niiden tuotoksen määrittämistä. Koska maidon laatua koskevat rutiinitarkastukset jätetään säännöksen ulkopuolelle, säännös voi koskea ainoastaan tarkastuksia, jotka soveltuvat periaatteessa kotieläinten tuotoksen määrittämiseen. Tätä poikkeusta sovelletaan siis ainoastaan maidon laatua koskeviin rutiinitarkastuksiin, jotka tehdään suoraan lypsylehmälle, sillä vain tällaisilla tarkastuksilla voidaan määrittää asianomaisen kotieläimen tuotos. Baijerissa nämä eläinkohtaiset laatutarkastukset suorittaa Landeskuratorium der Erzeugerringe für tierische Veredelung in Bayern e.V. (LKV), Baden-Württembergissä Landesverband Baden-Württemberg für Leistungsprüfungen in der Tierzucht e.V.

(53)

Sen sijaan tämän tapauksen kannalta merkityksellisissä MPBY:n ja MPBW:n tekemissä maidon laatutarkastuksissa määritetään maidon ominaisuuksia (eikä lehmän perimän ominaisuuksia). Asianomaiset maidon ominaisuudet (esimerkiksi rasva- ja valkuaisainepitoisuus) ovat tärkeitä maidon myynnin ja markkinoille saattamisen kannalta. Tarkastusten erilaisten lähtökohtien vuoksi yksittäisistä eläimistä ei voida tehdä päätelmiä. Näytteitä ei eritellä sen mukaan, mistä lehmästä ne ovat peräisin. Ne otetaan vasta maitoautojen tankeista. Tämä tarkoittaa sitä, ettei ole mahdollista eritellä, mistä lehmästä maito on peräisin, koska tankeissa on näytteenottovaiheessa jo useiden eri lehmien maitoa.

(54)

Näin ollen suuntaviivojen 2007–2013 kohdassa 109 tai muuallakaan suuntaviivoissa ei suljeta pois sitä mahdollisuutta, että maidon laatutarkastuksia koskeva tuki on sisämarkkinoille soveltuva. On komission tehtävä osoittaa, että yksittäiset toimenpiteet eivät ole sisämarkkinoille soveltuvia. Mahdollisia epäselvyyksiä aiheellisten toimenpiteiden muotoilussa ei voida jättää jäsenvaltioiden vastuulle (17).

(55)

Asetuksen (EY) N:o 659/1999 19 artiklan 1 kohdassa säädetään, että toimenpiteet on hyväksytettävä jäsenvaltiolla. Tämä säännös on toimiva vain, jos jäsenvaltio on tietoinen siitä, mille toimenpiteille se käytännössä antaa hyväksyntänsä. Asianomaiset osavaltiot voivat siksi olettaa, että kiistanalaiset toimenpiteet ovat sisämarkkinoille soveltuvia. Jos komission aikomuksena olisi ollut todeta Baijerin ja Baden-Württembergin maidon laatutarkastukset EU:n sisämarkkinoille soveltumattomiksi, se olisi voinut (nimenomaisesti) ottaa tämän asian esille samalla tavoin kuin se on tehnyt muissa päätöksissä (18). Komissio ei kuitenkaan ottanut Saksan suhteen käsiteltäväksi Baijerin ja Baden-Württembergin maidon laatutarkastuksia koskevan maksuun perustuvan rahoituksen soveltuvuutta sisämarkkinoille. Kun otetaan huomioon suuntaviivojen 2007–2013 sanamuoto, joka on vähintään epäselvä, yleistä oikeusvarmuutta ja vilpitöntä yhteistyötä koskevien periaatteiden mukaisesti näitä toimenpiteitä olisi ollut tarpeen käsitellä nimenomaisesti, erityisesti koska asianomaiset osavaltiot olivat olettaneet, ettei osatoimenpiteisiin BY 1 ja BW 1 sisälly tukea.

(56)

Tästä syystä suuntaviivojen 2007–2013 ei voida katsoa tarkoittavan, että maito- ja rasvalain 22 §:n 2 momentin 1 kohdan mukaiset toimenpiteet ovat sisämarkkinoille soveltumattomia. Näin ollen Baijerin ja Baden-Württembergin maidon laatutarkastuksia koskevaa maksuun perustuvaa rahoitusta (BY 1 ja BW 1) ei voida lukea osaksi aiheellisia toimenpiteitä.

(57)

Vaihtoehtoisesti Saksa väitti lisäksi, että toimenpiteet olivat sisämarkkinoille sopivia, vaikka ne olisivat olleet tukea.

(58)

Asetuksen (EY) N:o 1857/2006 16 artiklan 1 kohdan b alakohdasta ei ilmene, että tuen myöntäminen maidon laatutarkastuksia varten olisi sisämarkkinoille soveltumaton toimenpide. Kyseisen alakohdan mukaan se ei kuitenkaan ole automaattisesti sisämarkkinoille soveltuva, mistä syystä se voitaisiin vapauttaa ilmoitusvelvollisuudesta. Komissio voi kuitenkin yksittäistapauksessa todeta, että tuki on sisämarkkinoille soveltuva.

(59)

Väitetty tuki Baijerin ja Baden-Württembergin meijereille on kuitenkin joka tapauksessa SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan mukaan sisämarkkinoille soveltuva. Tätä näkemystä tukee se, että tämänkaltainen tuki on suuntaviivojen 2000–2006 kohdan 13.3 mukaan sisämarkkinoille soveltuva, kuten komissio oli itse tunnustanut menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä (kohta 164 ja seuraavat kohdat). Erityisesti kyseessä ovat säädetyt tarkastukset, joiden suorittamisesta vastaavat kolmannet osapuolet. Sisämarkkinoille soveltuvuuden puolesta puhuu myös se, että meijerit vastaavat itse laatutarkastusten kustannuksista maitomaksun kautta. Tämä minimoi mahdolliset meijereiden nauttimat edut (19). Meijereiden keskinäiseen kilpailuun ei vaikuta järjestelmien erilaisuus riippumatta siitä, katetaanko kustannukset suoraan vai kerätäänkö ne maksuna. Meijerit vastaavat kustannuksista molemmissa tapauksissa. Ei ole selvää, miksi suuntaviivoihin 2000–2006 nimenomaisesti sisällytetyn vastaavan tuen soveltuvuudessa sisämarkkinoille olisi tapahtunut muutoksia vuodesta 2007 lähtien.

Asianomaisten osapuolten huomautukset

(60)

Helmikuun 5.–7 päivänä 2014 komissio vastaanotti asianosaisilta yhteensä seitsemän huomautusta maidon laatutarkastuksiin myönnetystä tuesta.

(61)

MPBY totesi 5. helmikuuta 2014 päivätyssä kirjeessään, että meijerit eivät viime vuosina olleet saaneet minkäänlaista etua maksuun perustuvasta rahoituksesta. Ei ole mitenkään loogista, että tämä pitkäaikainen ja yleisesti hyväksytty järjestelmä vääristäisi kilpailua ja vaikuttaisi kielteisesti valtioidenväliseen kauppaan. Menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä tarkoitettua toimenpidettä (BY 1) olisi siksi lisäarvioinnin jälkeen pidettävä käsiteltynä jatkomenettelyn yhteydessä.

(62)

MPBW väitti 6. helmikuuta 2014 päivätyssä huomautuksessaan, etteivät osatoimenpidettä BW 1 koskevat maksut täyttäneet SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdan mukaisen tuen edellytyksiä. Erityisesti raakamaidon laatutarkastusjärjestelmään Baden-Württembergissä ei liity minkäänlaista rasitetta veronsaajan talousarviolle. Edut, jotka ovat tuen kaltaista ja jotka perustuvat valtion toimenpiteeseen tilanteessa, jossa julkiselle vallalle ei aiheudu vastaavaa taloudellista menetystä, eivät sen sijaan kuulu SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan (20).

(63)

Maito- ja rasvalain 22 §:n 3 momentin mukaan saatuja varoja on hallinnoitava erikseen. Niitä ei saa käyttää osavaltion ylimpien viranomaisten ja niiden alaisten osastojen hallintokustannusten kattamiseen. Kyseiset varat on esitetty Baden-Württembergin osavaltion talousarviossa omana alaotsakkeenaan. Lisäksi talousarviossa viitataan niiden käyttötarkoitukseen. Maitomaksusta saatuja varoja ei siksi ole käytetty maito- ja rasvalain ulkopuolisiin tarkoituksiin.

(64)

Erityisesti MPBW on sille siirrettyjen tehtävien puitteissa vastaanottanut suorituksia maksusta saaduista varoista, mutta ne eivät kuitenkaan ole ylittäneet maksusta rahoitettujen varojen määrää. Tämä tarkoittaa sitä, ettei MPBW:lle maksettu veronsaajan varoja – esimerkiksi veroista tai muista vastaavista tuloista – vaan ainoastaan varoja, jotka oli saatu meijereiden suorittamasta maksusta. Sen sijaan Baden-Württemberg oli pelkästään ottanut tehtäväkseen maitomaksun organisoinnin ja jakelun. Raakamaidon laatutarkastusjärjestelmästä Baden-Württembergissä ei siksi aiheutunut julkiselle vallalle taloudellista menetystä.

(65)

Koska Baden-Württembergin osavaltio ei ole myöntänyt muita tukia maitomaksun lisäksi ja koska osavaltion talousarviolle ei ole aiheutunut nettorahoituskustannuksia, Baden-Württemberg ei ole voinut myöntää minkäänlaista tukea ”tuettujen palvelujen muodossa”.

(66)

Vaikka Baden-Württembergissä myönnetty maitomaksun voitaisiinkin katsoa johtuvan valtiosta – toisin kuin unionin tuomioistuin on esittänyt PreussenElektra-tapauksen kriteereissä – se ei ole meijereitä suosiva toimenpide. Suosimisen näkökohtaa SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdan keskeisenä osatekijänä on tulkittu laajasti unionin tuomioistuimen vakiintuneessa oikeuskäytännössä ja komission käytännössä (21).

(67)

Veroluonteiset maksut ovat usein pohjana järjestelmissä, jotka koskevat sellaisten suoritusten tarjontaa, joilla on erityistä merkitystä maksuvelvollisille (koko ryhmän hyötyä koskeva kriteeri). Tällaisissa järjestelmissä maksun suorittajat ovat ensi näkemältä samat kuin ne, jotka hyötyvät veroluonteisesti rahoitetusta suorituksesta. Oikeuskäytännön mukaan veroluonteisten maksujen tapauksessa on siksi tutkittava, vastaako maksun perusteella saatu vastasuoritus maksettavan määrän arvoa eli vastaavatko suoritukset toisiaan.

(68)

Tällaista vastaavuutta ei pitäisi tutkia erikseen vaan suhteessa koko järjestelmään. On totta, että veroluonteisiin rahoitusjärjestelmiin liittyy tavanomaisesti tietty uudelleenjakotekijä – eli kaikki maksuvelvolliset eivät saa samaa hyötyä kustakin yksittäisestä tarjotusta suorituksesta – mutta tällaisten järjestelmien tasapainolle ja suoritusten vastaavuudelle ei aiheudu vaikutuksia, jos tällainen uudelleenjako tapahtuu yhteisvastuullisesti (22).

(69)

Maksutaso määräytyy Baden-Württembergissä raakamaidon määrän mukaisesti. Meijeri A, joka toimittaa kaksi kertaa enemmän maitoa MPBW:n tarkastettavaksi, myös suorittaa maksun kaksinkertaisesti. Näin ollen maksu ja saatu hyöty vastaavat toisiaan.

(70)

Baden-Württembergin asiasta vastaavat viranomaiset eivät millään tavalla osallistu maitomaksun määrittämiseen. Tällä järjestelmällä varmistetaan myös, ettei rakenteellisia nettohyötyjiä ole, koska kaikilta meijereiltä peritään maksu yksinomaan raakamaidon määrän perusteella ja koska ne saavat suorituksia MPBW:ltä yksinomaan tällä perusteella.

(71)

MPBW olettaa siksi, ettei tässä tapauksessa ole kyse tuesta eikä ainakaan suosimisesta.

(72)

Landesvereinigung der Bayerischen Milchwirtschaft e.V. väitti 5. helmikuuta 2014 päivätyssä huomautuksessaan, että maitomaksun keräämisjärjestelmä on kuluttajien keskuudessa erittäin arvostettu, ettei sitä myöskään Baijerin ulkopuolella pidetä markkinoita vääristävänä etuna ja etteivät meijerit Saksassa tai muissakaan maissa ole kyseenalaistaneet sitä. Siksi ei ole mahdollista ymmärtää, ettei maidon laatutarkastus olisi sallittu enää vuodesta 2007 lähtien. Kyseisen tarkastuksen tavoitteena on aina ollut taata, että kuluttajien saatavilla on korkealaatuista maitoa, jossa ei ole inhibiittorijäämiä (23).

(73)

DHB – Netzwerk Haushalt katsoi 7. helmikuuta 2014 päivätyssä huomautuksessaan, että suoritukset, joita yritys muva kempten tarjoaa ravitsemuksellisesti merkityksellisten ainesosien testauksen alalla, edistävät olennaisesti kuluttajansuojaa ja kuluttajien tiedonsaantia. DHB – Netzwerk Haushaltin arvostamia seikkoja olivat se tosiasia, että tarkastustulokset olivat objektiiviset eivätkä meijereiden tai kaupan vaikutuksen alaisia, mahdollisten haitta-aineiden nopea havaitseminen maidossa ja maitotuotteissa sekä vastaava kyky reagoida nopeasti kriisitilanteisiin. Mainitut toimenpiteet auttoivat korkealaatuisten elintarvikkeiden pääsyä kauppaan ja sitä kautta kuluttajien saataville. Tällaisten tarkastusten merkitystä kuluttajille ei voida korostaa liikaa.

(74)

Ammattiliitto Nahrung-Genuss-Gaststätten Region Allgäu esitti 6. helmikuuta 2014 päivätyssä huomautuksessaan, että Landesvereinigung der Bayerischen Milchwirtschaftin on aina katsottu olevan myös kuluttajansuojaa edistävä yhdistys. Päättämällä siitä, miten maksusta saatuja varoja käytetään, kyseinen osavaltiotason maitoyhdistys voi vaikuttaa suuresti erityisesti maidon laatutarkastusten toteuttamistapaan.

(75)

Genossenschaftsverband Bayern e.V. esittää 5. helmikuuta 2014 päivätyssä huomautuksessaan, etteivät yksittäiset maatalousyritykset eivätkä yksittäiset maidonjalostusyritykset voi saada minkäänlaista kilpailuetua maksun keräämisestä. Mitä tulee siihen, että rutiininomaisia maidon laatutarkastuksia oli aiemmin rahoitettu osittain maksusta saaduilla varoilla, maidonjalostusyritykset olivat suorittaneet osuutensa maksuun ja vastasivat siten itse tämän osarahoituksen kaikista kustannuksista. Niissä muissa Saksan osavaltioissa, joissa maksua ei kerätty, meijerit eivät maksaneet osuutta maksuun mutta myöskään tarkastuselimet eivät saaneet maksusta varoja.

(76)

Landesvereinigung der Milchwirtschaft Niedersachsen е. V. (LVN) ei 7 päivänä helmikuuta 2014 päivätyssä kirjeessään ottanut suoraan kantaa maidon laatutarkastuksiin myönnettyihin suorituksiin, mutta kielsi periaatteessa tuen olemassaolon kaikkien maito- ja rasvalain mukaisten osatoimenpiteiden osalta.

(77)

Yksittäisissä kysymyksissä LVN väitti, etteivät maitomaksusta saaduilla varoilla rahoitetut toimenpiteet kuormittaneet osavaltion talousarviota, ettei valtiolla ollut määräysvaltaa maitomaksusta saatujen varojen suhteen ja ettei valtio päättänyt maksun suuruudesta eikä toimenpiteiden sisällöstä. Näin ollen asianomaisten suoritusten ei voida katsoa johtuvan valtiosta. Valtio ei myöskään valvo suoritusten suuruutta eikä ole organisatorisesti sidoksissa LVN:ään.

(78)

LVN:ää ei valvo yksikään valtion elin vaan sitä valvoo Hannoverin maatalouskamari, joka on julkisoikeudellinen itsesääntelyelin ja sellaisena elin, joka ei suoraan liity valtionhallintoon.

(79)

LVN viittasi 8. heinäkuuta 2014 päivätyssä täydentävässä huomautuksessaan muun muassa komission asiassa Val'Hor tekemään päätökseen 2014/416/EU (24). Kyseisessä päätöksessä komissio tunnusti, ettei julkisen vallan toimivaltaa tunnustaa toimialakohtainen organisaatio eikä sen sääntelyllistä tukea alakohtaisten suoritusten keräämiseen (kyseessä olevassa tapauksessa yleissitovuuden mahdollisuudella) voida pitää perusteena päätelmille siitä, että toimialakohtaisen organisaation toteuttamat toimenpiteet johtuvat valtiosta. Se, johtiko julkisen vallan osallistuminen veroluonteisiin rahoitusjärjestelmiin etuihin, joita voidaan pitää valtiolle myönnettynä ”valtiontukena”, riippuu yksittäisen tapauksen olosuhteista ja tällä perusteella tehtävästä yleisarvioinnista. Valtiontuen olemassaolon tutkimisen kannalta merkitykselliset näkökohdat ovat oikeuskäytännön mukaan seuraavat:

Mikä taho päätti varojen keruusta ja käytöstä?

Jos näistä seikoista päätti yksityisoikeudellinen organisaatio, miten julkinen valta vaikutti tähän päätökseen?

Mistä varoista maksut rahoitettiin?

Millaisia toimenpiteitä rahoitettiin?

Miltä tahoilta varat kerättiin?

Mikä taho loi toimenpiteen?

(80)

LVN oli oikeudellisten edustajiensa kautta tutkinut oikeudellista tilannetta muissa Saksan osavaltioissa ja oli tullut siihen tulokseen, etteivät valtiontuen olemassaolon tunnusmerkit täyttyneet. Tämä tarkoittaa sitä, ettei maito- ja rasvalailla voida yleensä ottaen katsoa olevan tuen piirteitä.

(81)

LVN:n mukaan maksun keräämisestä meijereiltä päättivät osavaltiotason maitoyhdistykset. Maito- ja rasvalain 22 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan maksu voidaan kerätä ainoastaan osavaltiotason maitoyhdistyksiä kuullen. Maito- ja rasvalain 22 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan maksua voidaan korottaa ainoastaan osavaltiotason maitoyhdistyksen pyynnöstä.

(82)

Maksun yksityiskohtia ja suuruutta säännellään Niedersachsenissa ja Thüringenissä maksunkeruuasetuksella (Umlageerhebungsverordnung – UmlErhVO), joka oli annettu kuullen asianomaisia osavaltiotason maitoyhdistyksiä.

(83)

Lisäksi kukin osavaltiotason maitoyhdistys päättää myös siitä, miten erikseen hallinnoitavat maksusta saadut tulot (ks. maito- ja rasvalain 22 §:n 3 momentin 1 kohta) käytetään. Tästä syystä ne suoritettiin joissakin tapauksissa jopa osavaltiotason maitoyhdistyksen omalle tilille (ks. muun muassa Thüringenin maksunkeruuasetuksen 3 §:n 1 momentti). Näin ollen osavaltiotason maitoyhdistykset laativat omalla vastuullaan ehdotuksia varojen käytöstä. Esimerkiksi Thüringenissä tämä tapahtuu siten, että yhdistyksen Landesvereinigung Thüringer Milch (LVTM) jäsenet toimittavat tälle asiaa koskevia hakemuksia (ks. Thüringer Arbeitsrichtlinie, 6.3 kohta).

(84)

Osavaltion maitoyhdistysten laatimat varainkäyttöehdotukset ”vahvistetaan” (ks. Niedersachsenin osalta Zuwendungsrichtlinie, 6.2 kohta ja Thüringenin osalta Thüringenin maksunkeruuasetuksen 4 §), tai ”hyväksytään” (kuten Nordrhein-Westfalenissa ja Baijerissa) osavaltion viranomaisen toimesta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että valtiolla olisi kyseisessä asiassa merkittävää vaikutusta, koska valtion valvontatoimien ainoana perustana on maito- ja rasvalain 22 §:n 2 momentti. Näin ollen asianomaisilla säännöksillä ei siirretä osavaltion elimille enempää valtaa ohjata varojen hallinnointia tai vaikuttaa siihen kuin oikeusasiassa Doux Élevage (25).

(85)

Lisäksi maksusta saadut varat todellakin käytettiin kaikissa osavaltioissa osavaltiotason maitoyhdistysten esittämien ehdotusten mukaisesti. Jo tämä itsessään osoittaa riittävällä tavalla – riippumatta sovellettavista oikeudellisista järjestelyistä – etteivät asianomaiset varat johdu valtiosta (26).

(86)

LVN:n mukaan kaikilla osavaltiotason maitoyhdistyksillä on puhtaasti yksityisoikeudellinen asema. Niiden perussäännöstä ilmenee, että ne katsovat edustavansa jäsentensä – jotka tulevat yksinomaan maitoteollisuudesta (mukaan lukien kuluttajien edustajat) – etuja.

(87)

Maito- ja rasvalain 14 §:n mukaan osavaltiotason maitoyhdistykset ovat ”vapaaehtoisia” organisaatioita, jotka koostuvat maitoalalla vaikuttavista yrityksistä ja kuluttajista ja pyrkivät edustamaan jäsentensä taloudellisia etuja.

(88)

Osavaltiotason maitoyhdistykset eroavat kuitenkin oikeusasian Pearle kohteena olevasta optikkojen ammattiliitosta Hoofdbedrijfschap Ambachte, jonka tehtävänä oli kerätä ja käyttää pakollinen maksu mainontatoimenpiteitä varten. Vaikka kyseisellä ammattiliitolla olisi ollut julkisoikeudellinen asema, tuomioistuin totesi, ettei kyseessä ollut valtiontuki, koska mainontatoimenpiteitä ei rahoitettu valtion elinten käytettävissä olevilla varoilla vaan ne rahoitettiin maksuilla, jotka kerättiin alalla toimivilta yrityksiltä (27).

(89)

Osavaltiotason maitoyhdistykset, jotka ovat elimiä, joilla on valta kerätä ja käyttää maitomaksu, eroavat myös oikeusasiassa Plans de Campagne mainituista maatalouskomiteoista, jotka eivät osallistuneet asianomaisten toimenpiteiden määrittämiseen ja joilla ei ollut minkäänlaista harkintavaltaa kyseisten toimenpiteiden soveltamisen suhteen (28).

(90)

Osavaltiotason maitoyhdistykset ovat valtiosta riippumattomia, puhtaasti yksityisiä elimiä, jotka sellaisina päättävät maitomaksun suuruudesta ja käytöstä omalla vastuulla.

(91)

Lisäksi maitoteollisuuden nauttimat edut eivät rasita osavaltion talousarviota, koska maitomaksu kerätään maitoteollisuuden toimijoilta. Toisin sanoen valikoivat ”edut” kompensoituvat valikoivalla rasitteella. Näin voidaan sulkea pois suosivat vaikutukset ja kilpailun vääristyminen, koska meijereiden nauttimat ”edut” kompensoituvat kokonaan niiden suorittaman maksuosuuden myötä.

(92)

Oikeusasiassa Vent de Colère tuomioistuin totesi, että maksujärjestelmä on valtiontukea, koska rasitetta ei enää – toisin kuin ennen lainsäädäntömuutosta – kompensoitu pelkästään asianomaisen talouden alan (energia-ala) jäsenten suorittamilla maksuilla vaan kaikkien kansallisella alueella asuvien sähkön loppukäyttäjien suorittamilla maksuilla (29).

(93)

LVN katsoi, ettei kyseessä ole valtiontuki myöskään tapauksessa, jossa toteutettiin tietyn alan etujen mukaisesti ”yhteisiä toimenpiteitä”, jotka rahoitettiin asianomaisen alan toimijoilta kerätyillä osuuksilla.

(94)

Kiistanalaisilla toimenpiteillä pyrittiin ainoastaan edistämään maidon kulutusta ja siten maitoteollisuuden yhteistä etua. Asianomaisilla toimenpiteillä myös osittain suojattiin kuluttajien etuja, koska näitä kahta tarkoitusta ei voinut erottaa toisistaan olemassa olevien intressien päällekkäisyyden vuoksi.

(95)

Valtion rooli rajoittui siihen, että se asetti maitoalan saataville lakisääteisen korvausmekanismin maito- ja rasvalain muodossa. Maito- ja rasvalaki on luonteeltaan sellainen, että se takaa, että maitoteollisuuden toimijat, jotka hyötyvät maitoa tuotteena edistävien toimenpiteiden toteuttamisesta, ovat myös ne, jotka suorittavat osuutensa asiaa koskeviin kuluihin. Kuten asioissa Pearle, Doux Élevage ja VaľHor, valtio toimi pelkästään välineenä, joka teki yksityisen sektorin luomasta korvausjärjestelmästä pakollisen varmistaen siten rasitteen oikeudenmukaisen jaon (30).

(96)

Maksun käyttöönotosta päättivät osavaltiotason maitoyhdistykset eli yksityisen sektorin elimet. Tästä syystä maksu kerätään maito- ja rasvalain 22 §:n mukaisesti ”kuullen” osavaltiotason maitoyhdistyksiä. Myöskään osavaltiotason maitoyhdistykset eivät ole valtion toiminnan tulosta, vaan ne ovat maitoteollisuuden toimijoiden ”vapaaehtoisia” organisaatioita (maito- ja rasvalain 14 §). Tilannetta Thüringenin osavaltiossa, jossa maitoyhdistys tunnustettiin vasta vuonna 1999, on kuvattu perusteellisesti tältä osin. Thüringenin viljelijäliiton (Thüringer Bauernverband) pyynnöstä asiasta vastaava ministeriö käynnisti tarvittavat muodolliset hallintovaiheet voidakseen kerätä maksun meijereiltä ja maidonkeruukeskuksilta. Tästä käy selkeästi ilmi, että maitomaksu on puhtaasti yksityinen korvausmekanismi, jonka yhteydessä valtio on pelkästään väline, jolla maitomaksusta tehdään sitova (31).

(97)

Tiivistelmässään LVN viittasi niihin yhtäläisyyksiin ja eroihin, joita se katsoi olevan ensinnäkin eri oikeustapausten välillä ja toisekseen suhteessa maito- ja rasvalakiin.

(98)

Asiassa VaľHor annetussa päätöksessä 2014/416/EU (tulos: ei tukea), kuten myös maitomaksun tapauksessa, varat keräsi ja jakoi pääasiassa valtion tunnustama yksityinen ja vapaaehtoinen toimialakohtainen organisaatio. Lisäksi alan toimijoiden suorittamilla osuuksilla rahoitettiin yhteisiä toimenpiteitä alan hyväksi. Kyseisessä asiassa lakisääteinen mahdollisuus saada valtion hyväksyntä yksityiselle toimialakohtaiselle organisaatiolle ei itsessään johtanut oletukseen valtion määräysvallasta, eikä valtio voinut tosiasiassa käyttää varoja tiettyjen yritysten tukemiseen. Lisäksi toimialakohtainen organisaatio päätti itse varojen käytöstä.

(99)

Asiassa Vent de Colère (C-262/12) (tulos: tukea), toisin kuin maitomaksun tapauksessa, kyseessä olevan maksun suuruus vahvistettiin yksipuolisesti ministeriön säädöksellä yksityisten osapuolien osallistumatta siihen, valtiontakaus otettiin käyttöön, varoja hallinnoi julkinen elin ja valtion seuraamusmekanismeja otettiin käyttöön.

(100)

Asiassa Doux Élevage (C-677/11) (tulos: ei tukea), kuten maitomaksun tapauksessa, varat keräsi ja jakoi pääasiassa valtion tunnustama yksityinen ja vapaaehtoinen toimialakohtainen organisaatio. Lisäksi alan toimijoiden suorittamilla osuuksilla rahoitettiin yhteisiä toimenpiteitä alan hyväksi. Kyseisessä asiassa lakisääteinen mahdollisuus saada valtion hyväksyntä yksityiselle toimialakohtaiselle organisaatiolle ei itsessään johtanut oletukseen valtion määräysvallasta, varat olivat kokonaan peräisin talouden toimijoiden keräämistä osuuksista eikä valtio voinut tosiasiassa käyttää varoja tiettyjen yritysten tukemiseen. Lisäksi toimialakohtainen organisaatio päätti itse varojen käytöstä.

(101)

Asiassa Plans de Campagne (T-139/09) (tulos: tukea), toisin kuin maitomaksun tapauksessa, viranomainen päätti osuuksien suuruudesta, osuuksista saatuja tuloja vahvistettiin valtion varoilla, toimenpiteet määritteli valtio (valtion varainhoidon valvojan leima jne.) ilman, että määrittelyyn osallistuivat alan komiteat, joilla ei ollut minkäänlaista harkintavaltaa myöskään toimenpiteiden toteuttamisen suhteen, ja ministerin edustaja osallistui komiteoiden kokouksiin.

(102)

Asiassa Pearle (C-345/02) (tulos: ei tukea), kuten maitomaksun tapauksessa, varoja käytettiin ainoastaan kyseessä olevan alan tarkoituksiin, tietyn talouden alan yhdistys oli pyytänyt julkista elintä keräämään maksuosuuksia tiettyjen toimenpiteiden toteuttamiseksi kyseisen alan hyväksi ja, toisin kuin maitomaksun tapauksessa, julkisoikeudellisella – ei siis yksityisellä – ammattiyhdistyksellä oli tärkeä rooli pakollisen maksun keräämisessä ja jakamisessa. Näin ollen asia Pearle vaikuttaa monimutkaisemmalta kuin maitomaksun tapaus.

Saksan 3 päivänä joulukuuta 2014 esittämä huomautus

(103)

Saksa ei aluksi ottanut kantaa asianosaisten helmikuussa 2014 toimittamiin huomautuksiin. Heinäkuun 8 päivänä 2014 päivättyyn LVN:n lisähuomautukseen Saksa otti kantaa 3 päivänä joulukuuta 2014 päivätyllä kirjeellä seuraavassa esitetyllä tavalla.

(104)

Asianomaiset osavaltiot keskittyivät tarkastelumenettelyssä esittämissään maito- ja rasvalain mukaista maitomaksua koskevissa huomautuksissa kahteen näkökohtaan: toteutettujen toimenpiteiden yhdenmukaisuus valtiontukisääntöjen sisällöllisten vaatimusten kanssa (erityisesti toimenpiteiden yhdenmukaisuus maatalouden vapautuksia koskevan asetuksen ja voimassa olevan maatalouskehyksen kanssa) sekä kysymys siitä, tapahtuiko valtiontukisääntöjen kannalta merkityksellistä suosimista SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetussa mielessä.

(105)

LVN:n 8 päivänä heinäkuuta 2014 esittämä huomautus ja Euroopan unionin tuomioistuimen nykyinen päätöskäytäntö antavat aihetta esittää perustavanlaatuisia lisähuomautuksia siitä, onko kyseessä tosiasiassa SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu valtiontuki, ja erityisesti siitä, onko tässä tapauksessa kyse valtion varoista myönnetystä tuesta.

(106)

LVN:n 8 päivänä heinäkuuta 2014 esittämä huomautus ja edellä mainittujen tuomioiden tarkastelu antavat aihetta epäillä vähintäänkin, ettei tässä tapauksessa ole kyse valtion varoista myönnetystä tuesta. Näin ollen maitomaksun kerääminen ja jakaminen ei ole valtiontukea. Tämä arvio perustuu seuraavassa esitettyihin seikkoihin.

(107)

Kuten asioista Val'Hor (päätös 2014/416/EU) ja Doux Élevage (C-677/11) ilmeni, yksityisten toimialakohtaisten organisaatioiden rahoittamat ja toteuttamat toimenpiteet eivät ole valtiontukea. Yksittäisissä osavaltioissa toimivat osavaltiotason maitoyhdistykset ovat organisaatioita, joiden voidaan katsoa olevan verrattavissa mainituissa päätöksissä tarkoitettuihin organisaatioihin. Valtion elimet eivät koskaan ole olleet näiden osavaltiotason maitoyhdistysten jäseniä. Ne ovat kuitenkin osallistuneet kokouksiin, mutta ilman äänioikeutta eli käytännössä vierailijoina. Valtion elinten osallistuminen maitomaksun täytäntöönpanoon tai maito- ja rasvalain sisältämien oikeudellisten edellytysten noudattamisen seuraamiseen ei vaikuta siihen tosiasiaan, että hankkeiden valinnasta vastaavat osavaltiotason maitoyhdistykset.

(108)

Tosiasiassa kyseiset osavaltiotason maitoyhdistykset hallinnoivat maksusta saatuja tuloja ja päättivät siitä, miten ne olisi käytettävä. Kyse ei tosiasiassa ole valtion vaikutuksesta, joka olisi tulosta osavaltiotason maitoyhdistysten ehdotusten tarkistamisesta tai vahvistamisesta valtion elinten toimesta, koska nämä toimivat maito- ja rasvalain 22 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla ja pyrkivät tutkimaan, täyttyivätkö 22 §:ssä säädetyt oikeudelliset vaatimukset. Maksusta saatuja varoja käytettiin osavaltiotason maitoyhdistysten esittämien varainkäyttöehdotusten mukaisesti. Kun otetaan huomioon tuomioistuimen 16 päivänä toukokuuta 2002 antama tuomio asiassa Stardust Marine (C-482/99), tämä tosiseikka osoittaa selkeästi, etteivät varat olleet valtion varoja.

(109)

Osavaltiotason maitoyhdistykset ovat puhtaasti yksityisiä organisaatioita. Tämä tosiseikka yhdessä sen havainnon kanssa, että osavaltiotason maitoyhdistykset hallinnoivat maitomaksua ja sen käyttöä, osoittavat selkeästi, ettei maitomaksua olisi luokiteltava valtiontueksi yhdenmukaisesti edellä mainitun oikeuskäytännön kanssa.

(110)

Se, ettei kyseessä ole valtiontuki, osoitettiin myös sillä, että maitomaksun varat olivat puhtaasti yksityisiä varoja. Ne ovat varoja, jotka ovat peräisin maksuvelvollisten yksityisyritysten varallisuudesta. Maitomaksun tapauksessa ei käytetty valtion rahallista tukea eikä valtiontakausta, toisin kuin asioissa Vent de Colère (C-262/12) ja Plans de Campagne (T-139/09), joissa juuri näistä syistä todettiin olevan kyse valtiontuesta.

(111)

Lisäksi maitomaksu oli yhteinen alakohtainen toimenpide, joka asioissa Val'Hor (päätös 2014/416/EU) ja Doux Élevage (C-677/11) vahvistetun voimassa olevan oikeudellisen tilanteen mukaisesti puhuu valtiotukea vastaan.

(112)

On myös kyseenalaista, saatiinko järjestelmästä sellaista etua, joka olisi välttämätön edellytys oletukselle tuen olemassaolosta. Tämä voidaan perustella sillä, että edut, joita meijerit ja maidontuottajat saivat, mitätöityivät tai neutralisoituivat kokonaan maksuilla, jotka kerättiin meijereiltä ja siten välillisesti myös maidontuottajilta. Tämä vahvistettiin myös tuomioistuimen 19 päivänä joulukuuta 2013 antamassa tuomiossa (Vent de Colère)), jossa katsottiin, että kyseessä oli valtiontuki, koska kustannuksista eivät enää vastanneet ainoastaan alan toimijat vaan kaikki kotimaiset sähkönkuluttajat.

(113)

Näistä syistä, jotka osittain perustuvat maitomaksujärjestelmän uudelleentarkasteluun, ja asianomaisten osavaltioiden tähänastisista näkemyksistä ilmenee, että on epävarmaa, oliko maitomaksujärjestelmässä kyse valtiontuesta vai ei. Kysymykseen siitä, oliko kyseessä valtiontuki, ja erityisesti, täyttyivätkö valtion varojen tunnusmerkit, oli haettava vastausta komissiolta.

3.   ASIAN ARVIOINTI

Tuen olemassaolo

(114)

SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu sisämarkkinoille, siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

Jäsenvaltion myöntämä tai valtion varoista maksettu tuki

(115)

Saatavilla olevien tietojen sekä erityisesti asianomaisten osapuolten ja Saksan viranomaisten toimittamien huomautusten perusteella on tutkittava, onko maitomaksusta saaduissa varoissa kyse SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta valtiontuesta.

(116)

Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan ei ole aiheellista erotella tapauksia, joissa tuen myöntäjä on valtio, tapauksista, joissa tuen myöntäjä on kyseisen valtion nimeämä tai perustama julkinen tai yksityinen elin (32). Jotta myönnettyjä etuja voidaan kuitenkin pitää SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuna valtiontukena, niiden on yhtäältä oltava suoraan tai välillisesti valtion varoista myönnettyjä etuja ja toisaalta niiden on johduttava valtiosta (33).

(117)

Kun otetaan huomioon tämän päätöksen 2 kohdassa kuvatut toimenpiteet, tuki on myönnetty osavaltioiden lainsäädännön perusteella, ja tässä yhteydessä oikeuskehyksenä puolestaan on maito- ja rasvalaki.

(118)

Maito- ja rasvalain 22 §:n 1 momentin 1 kohdassa säädetään erityisesti, että osavaltioiden hallitukset voivat osavaltiotason maitoyhdistyksiä tai ammatillisia organisaatioita kuullen kerätä yhdessä meijereiltä ja maidonkeruukeskuksilta maksuja enintään 0,1 sentin arvosta raakamaitokilogrammaa kohden maitoteollisuuden edistämiseksi. Maito- ja rasvalain 22 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan osavaltion hallitukset voivat osavaltiotason maitoyhdistysten tai ammatillisten organisaatioiden pyynnöstä kerätä maksuja enintään 0,2 sentin arvosta raakamaitokilogrammaa kohden, jos 1 kohdan mukaiset maksut eivät ole riittäviä tehtävien suorittamiseksi.

(119)

Osavaltion hallitukset keräävät maitomaksun ”kuullen” asianomaista osavaltiotason maitoyhdistystä. Kuuleminen on kuitenkin ratkaisevasti heikompi osallistumismuoto kuin yhteisymmärrys. ”Yhteisymmärrys” tarkoittaa sitä, että säädöksen antaminen (laillisuus) edellyttää jonkin muun elimen (esimerkiksi lainsäädäntöelimen tai viranomaisen) antamaa hyväksyntää. Sen sijaan päätös, joka annetaan ”kuullen” toista elintä, ei viime kädessä ole riippuvainen kyseisen toisen elimen suostumuksesta. Saksan hallinto-oikeudessa tehdään tällainen ero erilaisten osallistumismuotojen välillä (34). Koska maito- ja rasvalain 22 §:n 1 momentin 1 kohdassa säädetään kuulemisesta osallistumismuotona, valtuudet kerätä maksu ja tehdä sitä koskevia päätöksiä on osavaltion hallituksilla (35). Sen sijaan osavaltiotason maitoyhdistykset osallistuvat pelkästään 22 §:n mukaisesti hyväksyttävien toimenpiteiden valmisteluun ja tekniseen toteuttamiseen (maito- ja rasvalain 14 §:n 1 kohta) ja ovat tältä osin osavaltion ylimmän viranomaisen valvonnassa (maito- ja rasvalain 14 §:n 2 ja 4 kohta).

(120)

Maitomaksun keräämisen oikeusperustasta yksittäisissä osavaltioissa säädetään vastaavasti osavaltioiden asetuksissa maksun keräämisen yksityiskohdista, kuten maksun suuruudesta (36). Siksi maksun keräämistä sääntelee valtio (jota asianomaiset osavaltion hallinnot edustavat). Kuten edellä johdanto-osan 119 kappaleessa on selostettu, tähän ei vaikuta se seikka, että kyseiset asetukset annetaan kuulleen asianomaisia osavaltiotason maitoyhdistyksiä.

(121)

Käsillä olevassa tapauksessa maksu kerätään yksityisiltä yrityksiltä. Tästä maksusta saadut tulot on osoitettava asianomaisten osavaltioiden talousarvioon ennen kuin niillä rahoitetaan erilaisia tukitoimenpiteitä. Maito- ja rasvalain 22 §:n 3 momentin 1 kohdan mukaan niitä on kyseisissä talousarvioissa hallinnoitava erikseen. Asianomaisten varainhoitosääntöjen (ks. johdanto-osan 25 kappale) 23 §:n mukaan menot ja maksusitoumusmäärärahat suorituksista, jotka suoritetaan osavaltion hallinnon ulkopuolisille elimille tiettyjen tarkoitusten täyttämiseksi (tuet), otetaan huomioon vain, jos osavaltiolla on huomattava intressi saavuttaa tällaisten elinten kautta tietty tavoite, jota ei voida saavuttaa riittävässä määrin tai lainkaan ilman tukea. Tämä vaatimus tarkoittaa sitä, että toimenpiteiden toteuttamiseen liittyy valtion intressi.

(122)

Vastauksena asianomaisten osapuolten ja Saksan esittämiin väitteisiin komissio toteaa seuraavaa:

(123)

MPBW:n väite siitä, ettei maitomaksujärjestelmä ole kustannuksellisesti missään yhteydessä Baden-Württembergin osavaltion talousarvioon (johdanto-osan 60–63 kappale), on ristiriitainen siksi, että maitomaksusta saadut tulot merkitään talousarvioon omana alaotsakkeenaan (johdanto-osan 61 kappale). Yleensä ottaen on niin, että vaikka tukeen käytetyt varat ovat peräisin (käyttötarkoitukseensa sidotusta) verosta tai maksusta, jonka yksityiset osapuolet maksavat, voidaan olettaa, että tästä aiheutuu kustannuksia veronsaajalle ja että näin ollen valtion varoja käytetään, jos kyseiset varat osoitetaan ensin talousarvioon. Tältä osin käsillä oleva tapaus eroaa ratkaisevalla tavalla MPBW:n mainitsemasta asiasta PreussenElektra, jossa oli kyse vähimmäiskorvausjärjestelmästä, jossa käsillä olevia varoja ei koskaan sisällytetty talousarvioon eivätkä ne muullakaan tavalla olleet valtion määräysvallassa (eivät myöskään kolmansien osapuolten välityksellä). Siksi mainitussa tapauksessa ei ollut kyse valtion varojen käyttämisestä (37).

(124)

Pelkästään siitä olosuhteisiin liittyvästä seikasta, ettei MPBW saanut maitomaksusta saatujen varojen lisäksi maksuosuuksia verovaroista eikä muista valtion tuloista suorittaakseen maidon laatutarkastukset, ei voida päätellä, etteivät käsillä olevat maksuosuudet ole valtion varoja. Komission tällä alalla soveltaman päätöskäytännön mukaan toimenpiteiden, jotka rahoitetaan yksinomaan veroluonteisilla varoilla, katsotaan olevan SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdan 1 alakohdassa tarkoitettua tukea (38).

(125)

Mitä tulee LVN:n väitteeseen siitä, että maksujen keräämisestä meijereiltä päättävät itse asiassa osavaltiotason maitoyhdistykset (johdanto-osan 82–86 sekä 91 kappale), komissio toteaa, että liittovaltion hallitus on maito- ja rasvalain 22 §:n 1 momentin perusteella valtuuttanut osavaltioiden hallitukset keräämään maitomaksun. Mainitussa säännöksessä säädetään muun muassa, että maitomaksu saa tavanomaisesti olla enintään 0,1 senttiä kilogrammalta ja että osavaltion hallitus voi korottaa maksua 0,2 senttiin kilogrammalta osavaltiotason maitoyhdistyksen tai yhteisesti ammatillisten organisaatioiden pyynnöstä.

(126)

Lisäksi maito- ja rasvalain 22 §:n 2 momentin 1–6 kohdassa säädetään tarkoituksista, joihin maitomaksusta saatuja varoja saa käyttää.

(127)

Maito- ja rasvalain 22 §:n 3 momentin 3 kohdan mukaan osavaltiotason maitoyhdistystä tai ammatillisia organisaatioita on pelkästään kuultava ennen varojen käyttöä.

(128)

Tämä osoittaa, että vaikka valtio (liittovaltiotasolla) on myöntänyt osavaltiotason maitoyhdistyksille tiettyjä osallistumisoikeuksia, se on kuitenkin luonut selkeän oikeuskehyksen maitomaksun suuruuden ja varainkäytön määrittämistä varten. Viime kädessä näistä seikoista päättää osavaltion hallitus (tai toimivallan siirron tapauksessa osavaltion ylin viranomainen). Näin ollen ei esimerkiksi olisi mahdollista korottaa maksutasoa yli 0,2 senttiin kilogrammalta osavaltiotason maitoyhdistysten pyynnöstä tai käyttää varoja muihin tarkoituksiin kuin niihin, joista säädetään maito- ja rasvalain 22 §:n 2 momentin 1–6 kohdassa. Lisäksi varojen käyttöä koskeva kuulemisvelvollisuus (maito- ja rasvalain 22 §:n 3 momentin 3 kohta) ei millään tavalla edellytä noudattamaan kuultujen esittämiä näkemyksiä. Lopullisen päätöksen varainkäytöstä tekee asianomainen osavaltion viranomainen eli valtio.

(129)

Tämä seikka erottaa tämän tapauksen olennaisesti asiasta Doux Élevage, johon LVN viittasi. Maitomaksun keruuta ja vastaavaa varainkäyttöä sääntelee valtio kahdella tasolla: liittovaltio- ja osavaltiotasolla. Saksassa lainsäätäjä on paitsi myöntänyt osavaltion hallituksille valtuudet kerätä maksun myös rajoittanut liittovaltion lailla osavaltion mahdollisuuksia pitää hallussaan maksun tuottamia varoja. Osavaltiotason maitoyhdistykset eivät pysty hakemaan muutosta maito- ja rasvalain 22 §:n 2 momentin 1–6 kohdassa vahvistettuihin tukitarkoituksiin. Tällaista valtion rajoitustoimenpidettä ei kuulunut niihin tosiseikkoihin, joihin asiat Val'Hor ja Doux Élevage perustuivat.

(130)

Lisäksi maito- ja rasvalakia ei voida ymmärtää pelkäksi keinoksi toteuttaa toimialakohtaisen organisaation puhtaasti taloudellisia intressejä. Esimerkiksi maito- ja rasvalain 14 §:ssä säädetään, että maatalousalan, meijereiden ja maitotuotteiden kaupan ammatillisten organisaatioiden on oltava edustettuina, jos ne haluavat osallistua, ja samalla vaaditaan, että kuluttajat ovat asianmukaisesti edustettuina yhdistyksen elimissä. Näillä osallistumista ja edustusta koskevilla vaatimuksilla lainsäätäjä (eli valtio) varmistaa, että pyrittäessä maito- ja rasvalaissa vahvistettuihin yleisiin poliittisiin tavoitteisiin kaikki intressit, jotka menevät pelkkää talousalan edistämistä pidemmälle, ovat kattavasti edustettuina.

(131)

Toisin kuin asiassa Doux Élevage, maito- ja rasvalaissa mainituissa edistämistavoitteissa ei ole kyse sellaisista tavoitteista, jotka toimialakohtaiset organisaatiot itse ovat asettaneet ja ottaneet käyttöön (39). Erityisesti 22 §:n 2 momentin 1 kohdassa mainitut laadun parantamisen ja säilyttämisen tavoite 1 (”Förderung und Erhaltung der Güte auf Grund der nach § 10 dieses Gesetzes oder nach § 37 des Milchgesetzes vom 31. Juli 1930 (Reichsgesetzbl. I S. 421) erlassenen Vorschriften”) sekä maidon ja maitotuotteiden hygienian parantamisen tavoite 2 lypsämisen, toimittamisen, jalostamisen ja jakelun yhteydessä (”Verbesserung der Hygiene bei der Gewinnung, der Anlieferung, der Be- und Verarbeitung und dem Absatz von Milch und Milcherzeugnissen”) osoittavat – toisin kuin asiassa Doux Élevage – tunnusmerkkejä, jotka ovat osa valtion viranomaisten määrittelemää politiikkaa (40) ja viittaavat julkisiin tehtäviin, joita maito- ja rasvalain 14 §:n 3 momentin mukaan ei ylipäätänsä pitäisi siirtää osavaltion maitoyhdistyksille.

(132)

Lisäksi toisin kuin asiassa Doux Élevage, käsillä olevassa tapauksessa ei käytetä tavanomaista siviili- tai kauppaoikeudellista tuomioistuinmenettelyä maitomaksun perimiseksi, jos maksuosuudet jätetään suorittamatta (41). Tämä johtuu siitä, että maito- ja rasvalain 23 §:n 2 momentin mukaan maksut ovat perittävissä säädöksen Abgabenordnung ja sen täytäntöönpanosäännösten mukaisesti. Asianomaiset osavaltiot ovat vahvistaneet asiaa koskevissa maitomaksunkeruuasetuksissaan, että vastaava perintä tapahtuu säädöksen Abgabenordnung ja sen täytäntöönpanosäännösten mukaisesti (42). Säädös Abgabenordnung on Saksan oikeusjärjestelmässä julkisoikeuden osa. Saksassa julkisoikeudelliset saatavat pannaan täytäntöön hallintoteitse, siviilioikeudelliset saatavat oikeusteitse. Tässä yhteydessä hallinnollinen menetelmä on tehokkaampi kuin oikeudellinen menetelmä, koska viranomaiset pystyvät itse laatimaan täytäntöönpanoperusteet antamalla hallinnollisen määräyksen (43), joka kuitenkin siviilioikeudellisten saatavien tapauksessa voitaisiin riitauttaa ainoastaan tuomioistuimissa (44). Tämä osoittaa, että valtio on kiinnostunut keräämään ja tarvittaessa perimään suorittamatta olevat maksuosuudet mahdollisimman tehokkaasti ja täydellisesti, jotta voidaan taata, että maksusta saaduilla varoilla rahoitetut tavoitteet toteutuvat nopeasti.

(133)

Tämä mitätöi LVN:n väitteen, jonka mukaan maitomaksusta saadut varat eivät ole SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja valtion varoja.

(134)

Tästä seuraa, että käsillä olevien maksusta saatujen tulojen olisi katsottava olevan julkisessa määräysvallassa (45) ja että maitomaksusta saaduilla varoilla rahoitetut toimenpiteet myönnettiin valtion varoista. Tästä syystä niiden on katsottava johtuvan valtiosta.

(135)

Tämä koskee myös Baijerin yleisen talousarvion varoja, joita on käytetty käsillä olevien maidon laatutarkastusten rahoittamiseen. Näin ollen myös tässä tapauksessa on kyse SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuista valtion varoista.

Valikoiva etu / yritys

(136)

Valtion varojen maksunsaajia ovat etupäässä MPBW ja MPBY. Ne suorittavat laboratoriotestejä valtion puolesta. Nämä laboratoriotestit hyödyttävät kuitenkin viime kädessä meijereitä, koska juuri meijerit velvoitetaan laissa tarkastamaan niille toimitettu raakamaito. Laboratoriotestit ovat siten palveluja, joita MPBW ja MPBY tarjoavat meijereille. Meijereiden voidaan siksi katsoa olevan luontoissuorituksina myönnetyn tuen edunsaajia. On selvää, että meijerit ovat SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja yrityksiä. Kukin mahdollinen etu myönnetään myös ainoastaan ”tietyille yrityksille” kyseisen määräyksen mukaisesti, koska Saksassa on meijerialan lisäksi monia muita talouden aloja, jotka eivät hyödy käsillä olevista toimenpiteistä. Mahdollisesti myönnetty etu on siksi valikoiva.

(137)

Meijereiden on kaupallisina maidonostajina maidon laatua koskevan asetuksen 1 §:n 1 momentin mukaisesti joko teetettävä raakamaidon tarkastukset tai tehtävä ne itse. Kuten silloin, kun meijerit tekevät tarkastukset itse ja myös vastaavat kustannuksista itse, maidon toimittamisesta tarkastuselimen tarkastettavaksi aiheutuvia kustannuksia on pidettävä tyypillisinä toimintakustannuksina, joista asianomaiset yritykset eli meijerit tavanomaisesti vastaavat itse kansallisten säännösten mukaisesti. Tästä syystä komissio olettaa, että Baden-Württembergin ja Baijerin meijerit saavat etua – ensiksi mainitut siten, että laboratoriotesteistä aiheutuvat kustannukset korvataan maksusta saaduilla varoilla, toiseksi mainitut siten, että laboratoriotesteistä aiheutuvat kustannukset korvataan maksusta saaduilla ja yleisen talousarvion varoilla – mikä, kuten johdanto-osan 136 kappaleessa selostetaan, vaikuttaa valikoivasti.

(138)

Tässä yhteydessä on lisäksi tutkittava, ovatko suoritetut laboratoriotestit kytköksissä taloudelliseen toimintaan.

(139)

Saksa väittää, että suorittaessaan maidon laatutarkastuksia tarkastuselimet suorittavat julkisia tehtäviä (ks. edellä johdanto-osan 26 kappale). Maidon laatutarkastukset suoritetaankin julkisoikeudellisten sääntöjen eli maidon laatua koskevan asetuksen perusteella. Maidon laatua koskevan asetuksen 1 §:n 1 momentissa säädetty tarkastusvelvollisuus noudattelee julkista tavoitetta (maidon laadun varmistaminen maito- ja rasvalain 10 §:n mukaisesti), ja se voidaan panna täytäntöön seuraamuksilla hallinto-oikeuden nojalla. Tästä ei kuitenkaan voida päätellä, että maidon laatutarkastusten rahoittaminen maksuilla ei ole yhteydessä yritysten harjoittamaan taloudelliseen toimintaan (46). Ennemminkin kyseessä on yksi monista sääntelyvaatimuksista (esimerkiksi tuoteturvallisuus, ympäristöstandardit jne.), jotka talouden toimijan (käsillä olevassa tapauksessa meijereiden) on otettava huomioon taloudellisessa toiminnassaan. Lisäksi maidon laatutarkastukset eivät ole toimintaa, joka kuuluu valtion keskeisiin tehtäviin, joista mainitaan esimerkkejä komission tiedonannon ”Euroopan unionin valtiontukisääntöjen soveltamisesta yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tuottamisesta myönnettävään korvaukseen” kohdassa 16 (47).

(140)

Meijereitä koskeva tarkastusvelvollisuus perustuu maidon laatua koskevan asetuksen 1 §:n 1 momenttiin. Tarkastusvelvollisuuteen kytkeytyy velvollisuus vastata tarkastukseen liittyvistä kustannuksista eli laboratoriotestikustannuksista, joita tarkastuselimille aiheutuu (ks. edellä johdanto-osan 137 kappale). Tämä käy selvästi ilmi siitä tosiasiasta, että tarkastusten suorittaminen on edellytys sille, että meijerit saavat myydä tarkastuksessa hyväksyttyä maitoa. Yritysten on kuitenkin katettava kustannukset, joita niille aiheutuu tuotteidensa markkinoimisesta, tyypillisinä toimintakustannuksina. Vastaavasti Baden-Württembergin ja Baijerin lisäksi myöskään muissa osavaltioissa, joissa maidon laatua koskevaa asetusta sovelletaan, asianomaisille meijereille ei korvata tarkastuskustannuksia maitomaksusta saaduista varoista, eli niitä ei vapauteta kustannuksista, joista niiden on periaatteessa vastattava. Maidon myynti meijereiden kautta on epäilemättä taloudellista toimintaa. Korvaamalla tarkastuskustannukset maksusta saaduilla varoilla Baden-Württembergin ja Baijerin meijerit vapautetaan kustannuksista, joista niiden olisi tavanomaisesti vastattava itse taloudellisen toiminnan harjoittamisen yhteydessä.

(141)

Mitä tulee Saksan väitteeseen siitä, että liittovaltion oikeus ei ole viitekehys määritettäessä sitä, kenen olisi katettava meijereiden kustannukset, mistä syystä sitä ei voida pitää valikoivuuden perustana (johdanto-osan 31–38 kappale), on todettava, että tarkastusvelvollisuudesta, josta kustannusvastuuta koskeva velvollisuus johtuu, säädetään viime kädessä liittovaltion oikeudessa eli maidon laatua koskevan asetuksen 1 §:n 1 momentissa.

(142)

Kuten edellä mainitaan, maidon laatua koskevan asetuksen 1 §:n 1 momentissa meijereille asetetaan tarkastusvelvollisuus niille toimitetun maidon osalta (ks. myös johdanto-osan 139 ja 142 kappale). Maidon laatua koskevan asetuksen 6 §:ssä myönnetään osavaltioille tiettyjä valtuuksia, erityisesti maidon laatua koskevan asetuksen 2 §:n mukaisen näytteenoton osalta, mutta tällaiset järjestelyt eivät saa olla epäjohdonmukaisia maidon laatua koskevan asetuksen muiden säännösten kanssa, mukaan lukien 1 §.

(143)

Samassa yhteydessä Saksa viittasi liittovaltion ja osavaltioiden välisen toimivaltajaon osalta maito- ja rasvalain 10 §:n 2 momenttiin (johdanto-osan 37 kappale). Kyseisen säännöksen mukaan osavaltioiden hallitukset voivat antaa maidon laatutarkastuksia koskevia säännöksiä, ellei toimivaltainen liittovaltion ministeriö ole jo antanut asiaa koskevia säännöksiä. Kuten edellä on esitetty, toimivaltainen liittovaltion ministeriö on kuitenkin tehnyt näin maidon laatua koskevan asetuksen kautta. Vaikka osavaltioiden hallitukset saavat kerätä maksuja maito- ja rasvalain 22 §:n 1 momentin 1 kohdan nojalla, samalla maito- ja rasvalaki rajoittaa osavaltioiden itsemääräämisoikeutta asettamalla rajoja maksun suuruudelle ja toimenpiteille, joita voidaan tukea sen 22 §:n 2 momentin 1–6 kohdan mukaisesti.

(144)

Asiasta Portugali v. komissio (48), jonka Saksa mainitsee tässä yhteydessä (johdanto-osan 31–38 kappale), komissio toteaa, että se koski eriytettyä verotusjärjestelmää, joka eroaa käsillä olevasta tapauksesta selkeästi. Sitä paitsi jos asian Portugali v. komissio havaintoja sovelletaan käsillä olevaan tapaukseen, kuten Saksa pyrkii tekemään, 64 kohdassa tarkoitettu viitekehys olisi edellä mainittu maidon laatua koskevan asetuksen 1 §:n 1 momentissa vahvistettu velvollisuus vastata kustannuksista. Tätä viitekehystä säänneltiin kuitenkin liittovaltion tasolla eli ”keskushallinnon” tasolla, kuten asiassa Portugali v. komissio todetaan. Vastaavien kustannusten korvaaminen maksusta saaduilla varoilla johtaa siten käänteiseen tulkintaan valikoivan edun olemassaolosta (64 kohta).

(145)

Komissio katsoo myös, että valikoivan edun olemassaoloa ei voida kieltää väittämällä, että meijerit ovat jo maksaneet suoritettuja tarkastuksia vastaavan arvon maitomaksun kautta. Komissio vastustaa Saksan ja MPBW:n esittämää väitettä, jonka mukaan maksu vastaa vastasuoritusten tosiasiallisia taloudellisia kustannuksia (johdanto-osan 39 kappale). Kuten menettelyn aloittamista koskevan päätöksen 2.6 luvusta ilmenee, maitomaksulla rahoitetaan useita erilaisia osatoimenpiteitä. Osatoimenpiteille on luonteenomaista, ettei hyöty, jonka kukin yksittäinen yritys saa tietyistä osatoimenpiteistä, välttämättä vastaa aiemmin suoritettuja maksuosuuksia. Lisäksi Baijerin tapauksessa rahoitus ei ollut peräisin ainoastaan maksusta saaduista varoista vaan myös yleisen talousarvion lisämäärärahoista, mikä jo sulkee pois mahdollisuuden, että sitä voitaisiin pitää korvauksena.

(146)

Komissio toteaa siksi, että Baden-Württembergin ja Baijerin meijerit saivat valikoivaa etua sen tuloksena, että niille korvattiin maidon laatutarkastuksista aiheutuneet kulut maitomaksusta saaduilla varoilla.

Kilpailun vääristyminen ja vaikutus kauppaan

(147)

Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan yrityksen kilpailuaseman vahvistaminen valtion tuella vääristää yleensä kilpailua suhteessa muihin kilpaileviin yrityksiin, koska nämä eivät saa tätä tukea (49). Tuki, joka myönnetään yritykselle, joka toimii markkinoille, joilla harjoitetaan unioninsisäistä kauppaa, voi vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan (50). Näin on, vaikkei etua saava yritys itse millään tavoin osallistuisi yhteisön sisäiseen kauppaan (51). Maataloustuotteilla käytävä kauppa oli unionissa huomattavan suurta vuosina 2001–2012. Esimerkiksi yhteisön sisällä vuonna 2011 yhdistetyn nimikkeistön nimikkeeseen 0401 (maito ja kerma, tiivistämätön ja lisättyä sokeria tai muuta makeutusainetta sisältämätön) (52) kuuluvia tuotteita tuotiin Saksaan 1 200 miljoonan euron arvosta ja vietiin Saksasta 957 miljoonan euron arvosta (53).

(148)

Tässä päätöksessä arvioiduilla toimenpiteillä oli tarkoitus tukea maatalousalan ja erityisesti meijereiden toimintaa. Kuten edellä on kuvattu, meijerituotteilla käytiin kauppaa unionissa laajalti. Komissio katsoo siksi, että käsillä olevat toimenpiteet olivat omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

(149)

Koska maataloustuotteilla käytävä kauppa oli huomattavaa, voidaan olettaa, että kyseessä olevat osatoimenpiteet häiritsivät tai uhkasivat häiritä kilpailua ja olivat omiaan vaikuttamaan jäsenvaltioiden väliseen kauppaan.

Olemassa oleva tuki / uusi tuki

(150)

SEUT-sopimuksen 108 artiklan 1 kohdan mukaan komissio seuraa jatkuvasti jäsenvaltioiden kanssa niiden voimassa olevia tukijärjestelmiä. Tätä varten komissio voi pyytää jäsenvaltioita toimittamaan kaikki tarvittavat tiedot voimassa olevien tukijärjestelmien seuraamiseksi ja tarvittaessa ehdottaa asianmukaisia toimenpiteitä.

(151)

Asetuksen (EY) N:o 659/1999 1 artiklan ensimmäisen kohdan b alakohdan i luetelmakohdassa määritellään voimassa oleviksi tuet, jotka olivat voimassa ennen perustamissopimuksen voimaantuloa kyseisessä jäsenvaltiossa ja joita voidaan soveltaa edelleen perustamissopimuksen voimaantulon jälkeen.

(152)

Asetuksen (EY) N:o 659/1999 1 artiklan ensimmäisen alakohdan c alakohdassa määritellään ”uudeksi tueksi” myös sellainen voimassa oleva tuki, johon on tehty muutoksia. Komission asetuksen (EY) N:o 794/2004 (54) 4 artiklassa säädetään, että ”voimassa olevan tuen muutoksella tarkoitetaan mitä tahansa muutosta, muuta kuin muodollista tai hallinnollista, joka ei vaikuta tukitoimenpiteen soveltuvuudesta yhteismarkkinoille tehtyyn arviointiin”.

(153)

Oikeuskäytännön (55) mukaan alkuperäinen järjestelmä voidaan muuntaa uudeksi tukijärjestelmäksi vain, jos muutos vaikuttaa siihen olennaisesti; tällaisesta olennaisesta muutoksesta ei kuitenkaan voi olla kyse, jos uusi elementti on selvästi erotettavissa alkuperäisestä järjestelmästä.

(154)

SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdassa määrätään, että komissiolle on annettava tieto kaikista uusista tuista ja ettei uusia tukia saa toteuttaa ennen kuin komissio on antanut niille hyväksyntänsä (toteuttamiskielto).

(155)

Asetuksen (EY) N:o 659/1999 1 artiklan ensimmäisen kohdan f alakohdan mukaan uudet tuet, jotka on otettu käyttöön SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan vastaisesti, ovat sääntöjenvastaisia.

(156)

Asiasta vastaava liittovaltion ministeriö ja Saksan osavaltiot (ks. johdanto-osan 24 kappale) ovat maito- ja rasvalain perusteella ja niille siirretyn toimivallan yhteydessä hyväksyneet täytäntöönpanosäännöksiä, jotka muodostavat oikeusperustan tässä päätöksessä arvioitaville toimenpiteille. Lukuun ottamatta itse maito- ja rasvalakia (joka on pelkästään puitelaki ja osavaltioiden toteuttamia järjestelyitä koskeva valtuutussäännös mutta jossa itsessään ei aseteta taloudellista tukea koskevia vaatimuksia), Saksan viranomaiset eivät ole antaneet tietoa, joka osoittaisi, että on olemassa oikeusperusta, joka hyväksyttiin ennen vuotta 1958 ja joka olisi alkuperäisessä muodossaan edelleen sovellettavissa tutkinnan kohteena olevana ajanjaksona. Sovellettavat maidonkeruuasetukset ovat vuosilta 2004 (Baden-Württemberg) ja 2007 (Baijeri) (ks. johdanto-osan 24 kappale). Maksun käytön oikeusperusta ovat osavaltioiden talousarviot. Osavaltioiden on käyttötarkoituksen osalta noudatettava ainoastaan maito- ja rasvalain 22 §:n 2 momenttia. Tätä taustaa vasten osavaltioiden viranomaiset hyväksyvät varainkäytön kunakin varainhoitovuonna antamalla päätöksen niiden käytöstä. Tästä syystä käsillä olevat toimenpiteet ovat uutta tukea, josta olisi pitänyt antaa tieto SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan mukaisesti. Koska Saksa ei ole missään vaiheessa antanut tietoa asianomaisesta tukiohjelmasta, se on sääntöjenvastainen (ks. asetuksen (EY) N:o 659/1999 1 artiklan ensimmäisen kohdan f alakohta).

(157)

Näin ollen ei ole tarpeen tarkastella enempää Saksan väitettä, jonka mukaan osatoimenpiteitä BW 1 ja BY 1 ei voida lukea osaksi aiheellisia toimenpiteitä (johdanto-osan 50–56 kappale), koska kyseinen väite perustuu oletukseen siitä, että mainitut osatoimenpiteet ovat periaatteessa voimassa olevaa tukea, mistä – kuten edellä on selostettu – ei kuitenkaan ole kyse.

Arvio maidon laatutarkastusten soveltuvuudesta sisämarkkinoille

(158)

Komissio tarkasteli suuntaviivojen 2000–2006 perusteella tukia, jotka oli myönnetty 28 päivän marraskuuta 2001 ja 31 päivän joulukuuta 2006 välisenä aikana maidon laatutarkastuksista aiheutuvien kustannusten korvaamiseksi, ja kyseiset tuet vahvistettiin 17 päivänä heinäkuuta 2013 annetussa päätöksessä (K(2013) 4457 lopullinen) sisämarkkinoille soveltuviksi (myönteisen päätöksen johdanto-osan 162–165 kappale).

Sovellettavat säännöt

(159)

SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla sisämarkkinoille soveltuvana voidaan pitää tukea tietyn taloudellisen toiminnan tai talousalueen kehityksen edistämiseen, jos tuki ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla.

(160)

Ilmoituksessaan, joka koskee valtiontuen sääntöjenvastaisuuden arvioinnissa sovellettavien sääntöjen määräytymistä (56), komissio toteaa, että asetuksen (EY) N:o 659/1999 1 artiklan ensimmäisen kohdan f alakohdassa tarkoitettuja sääntöjenvastaisia tukia arvioidaan tuen myöntämisajankohtana voimassa olevien sääntöjen perusteella.

(161)

Tukia, jotka myönnetään 1 päivästä tammikuuta 2007 lähtien, arvioidaan suuntaviivojen 2007–2013 perusteella.

(162)

Menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä komissio ilmaisi kyseenalaistavansa sen, voidaanko maidon laatutarkastusten yhteydessä 1 päivästä tammikuuta 2007 myönnettyjä tukia pitää sisämarkkinoille soveltuvina (menettelyn aloittamista koskevan päätöksen johdanto-osan 166 ja 167 kappale).

(163)

Kuten menettelyn aloittamista koskevassa päätöksessä on jo esitetty, komissio katsoo, ettei tuki, joka myönnetään rutiininomaisia maidon laatutarkastuksia varten, täytä suuntaviivojen 2007–2013 109 kohdan edellytyksiä yhdessä asetuksen (EY) N:o 1857/2006 16 artiklan 1 kohdan kanssa. Ennemminkin jäljempänä mainitussa säännöksessä säädetään nimenomaisesti, että tuki, jolla korvataan tällaisten rutiinitarkastusten kustannukset, ei voi olla sisämarkkinoille soveltuva.

(164)

Komissio toteaa Saksan huomautuksen (johdanto-osan 53 kappale) vastaisesti, että asetuksen (EY) N:o 1857/2006 16 artiklan 1 kohdan b alakohdassa mainitut rutiininomaisten maidon laatutarkastusten kustannukset kattavat myös käsillä olevat maidon laatutarkastusten toteuttamisesta aiheutuvat kustannukset. Mainitun asetuksen 16 artiklan 1 kohdan b alakohdassa todetaan kuitenkin periaatteessa, että tuki, jolla korvataan ”kustannukset, jotka aiheutuvat kolmansien osapuolien toteuttamista tai niiden puolesta toteutetuista kokeista, joilla määritetään kotieläinten perimän laatu tai niiden tuotos”, on sisämarkkinoille soveltuva.

(165)

Komissio katsoo kuitenkin, että asetuksen (EY) N:o 1857/2006 16 artiklan 1 kohdan b alakohtaan sisältyvä nimenomainen kielteinen oletus rutiininomaisten maidon laatutarkastusten kustannuksia koskevasta tuesta olisi ymmärrettävä laajemmalti, koska säännöksestä käy selkeästi ilmi lainsäätäjän aikomus tehdä tällaisesta tuesta sisämarkkinoille soveltumaton.

(166)

Maidon laatutarkastukset koskevat maidon laatua sellaisenaan eli maidon mikrobiologisia ominaisuuksia. Nämä ominaisuudet eivät kuitenkaan liity suoraan kotieläinten perimän laatuun tai niiden tuotokseen. Maidon laatutarkastusten yhteydessä määritettäviä mikrobiologisia ominaisuuksia ovat esimerkiksi rasvapitoisuus ja somaattisten solujen määrä.

(167)

Mainitun asetuksen 16 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetulla rajoittavalla säännöksellä pyritään olennaisesti kieltämään maidon laatutarkastusten soveltuvuus sisämarkkinoille, koska niistä aiheutuvat kustannukset ovat osa yrityksen tavanomaisia toimintakustannuksia. Tuet, joilla korvataan toimintakustannuksia, vääristävät sisämarkkinoita erityisen paljon (57).

(168)

Tältä osin komissio muistuttaa mieliin SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa määrätyn periaatteellisen kiellon myöntää tukea. Poikkeuksista tähän periaatteelliseen kieltoon määrätään SEUT-sopimuksen 107 artiklan 2 ja 3 kohdassa yhdessä muiden soveltuvuutta koskevien sääntöjen kanssa, jotka on annettu muun muassa asetuksina ja suuntaviivoina. Vuosien 2007–2013 osalta tällaista sääntöä käsillä olevaa maidon laatutarkastuksia koskevaa tukea varten ei kuitenkaan ole (riippumatta laadusta ja muussa kuin laadunparantamistarkoituksessa). Lukuun ottamatta viittausta aiempaan soveltuvuuteen suuntaviivojen 2000–2006 yhteydessä, Saksa ei vastaavasti yksilöinyt yhtään tällaista soveltuvuutta koskevaa sääntöä, joka olisi sovellettavissa kyseisenä ajanjaksona. Sen sijaan asetuksen (EY) N:o 1857/2006 16 artiklan 1 kohdan b alakohdasta käy selkeästi ilmi lainsäätäjän nimenomainen aikomus tehdä tällaisesta tuesta sisämarkkinoille soveltumaton. Myös suuntaviivojen 2000–2006 kohdassa 13.3. todetaan, että tuotantoprosessin aikana rutiininomaisesti suoritettavien tarkastusten määrä on noussut huomattavasti, että näiden tarkastusten kustannuksista on tullut tavanomainen osa tuotantokustannuksia ja että tällainen tuki uhkaa vääristää kilpailua, koska laaduntarkastusten kustannukset vaikuttavat suoraan tuotantokustannuksiin. Samassa kohdassa suuntaviivoja kuitenkin mainittiin, että tukea voidaan myöntää kolmansien osapuolien toteuttamien tai niiden puolesta toteutettujen kokeiden osalta. Näitä ovat esimerkiksi toimivaltaiset sääntelyviranomaiset tai niiden puolesta toimivat elimet. Sen sijaan suuntaviivoissa 2007–2013 lainsäätäjä on luokitellut maidon laadun rutiinitarkastuksia koskevan tuen sisämarkkinoille soveltumattomaksi, jotta voidaan ottaa huomioon kilpailun vääristymisen riski. Tämän lainsäätäjän tekemän selkeän päätöksen valossa tukea ei voida luokitella sisämarkkinoille soveltuvaksi myöskään suoraan SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan perusteella.

(169)

Se, että komissio piti käsillä olevia maidon laatutarkastuksia sisämarkkinoille soveltuvina vuosina 2001–2006, ei voi automaattisesti johtaa siihen, että käsillä oleva tuki oli sisämarkkinoille soveltuva myös vuosina 2007–2013, kuten Saksa väittää (johdanto-osan 60 kappale). SEUT-sopimuksen 108 artiklan 1 kohdasta ilmenee, että sisämarkkinat kehittyvät jatkuvasti ja että komissio voi ottaa tämän kehityksen huomioon tarkistamalla tukea koskevia suuntaviivoja ja muita tukioikeudellisia sääntöjä (esimerkiksi ryhmäpoikkeusasetuksia), jotta voidaan taata sisämarkkinoiden toiminta. Soveltuvuutta koskeville säännöksille, jotka ovat ajallisesti rajoitettuja, kuten myös maatalousalalla annetuille suuntaviivoille, on luonteenomaista, ettei uusien tukea koskevien suuntaviivojen tai ryhmäpoikkeusasetusten sisällön välttämättä tarvitse olla yhdenmukainen aikaisempien säännösten kanssa.

(170)

Edellä mainitun valossa komissio toteaa, ettei tuki, joka myönnettiin vuosina 2007–2013 maidon laatutarkastusten yhteydessä sekä rahoitettiin osatoimenpiteen BW 1 tapauksessa yksinomaan maitomaksusta saaduilla varoilla ja osatoimenpiteen BY 1 tapauksessa maitomaksusta saaduilla varoilla ja yleisen talousarvion varoilla, ole sisämarkkinoille soveltuva.

4.   PÄÄTELMÄ

(171)

Asetuksen (EY) 659/1999 N:o 15 artiklan 1 kohdan mukaan komission toimivaltuuksiin periä tuki takaisin sovelletaan kymmenen vuoden vanhentumisaikaa. Asetuksen (EY) 659/1999 N:o 15 artiklan 2 kohdan mukaan ”sääntöjenvastaista tukea koskevat komission toimet (…) keskeyttävät vanhentumisajan”.

(172)

Saksan esittämän maatalousalan valtiontukia koskevan vuosikertomuksen 2010 johdosta komissio pyysi Saksaa 28 päivänä marraskuuta 2011 päivätyllä kirjeellä toimittamaan lisätietoja asianomaisesta järjestelmästä. Tällä komission toimella keskeytettiin vanhentumisaika. Koska komissio oli jo todennut käsillä olevat maidon laatutarkastukset sisämarkkinoille soveltuviksi 28 päivän marraskuuta 2001 ja 31 päivän joulukuuta 2006 välisenä aikana myönteisen päätöksen perusteella ja koska 31 päivän joulukuuta 2006 ja 28 päivän marraskuuta 2011 välinen aika on alle kymmenen vuotta, ajanjakso, jota tämä päätös koskee, alkoi 1 päivästä tammikuuta 2007.

(173)

Komissio katsoo, että Saksa on SEUT-sopimuksen 107 ja 108 artiklan vastaisesti myöntänyt sääntöjenvastaista tukea, joka – siltä osin kuin on kyse 1 päivästä tammikuuta 2007 alkaen myönnetystä tuesta (ks. johdanto-osan 160 ja 164 kappale) – ei ole sisämarkkinoille soveltuva. Tämä tuki myönnettiin Baden-Württembergin tapauksessa yksinomaan maitomaksusta saaduista varoista maito- ja rasvalain mukaisesti ja Baijerin tapauksessa sekä maitomaksusta saaduista varoista että yleisen talousarvion määrärahoista,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Valtiontuki, jonka Saksa on myöntänyt asianomaisille maitoteollisuuden yrityksille Baden-Württembergissä ja Baijerissa kyseisissä osavaltioissa toteutettavia maidon laatutarkastuksia varten SEUT-sopimuksen 108 artiklan 3 kohdan vastaisesti, on 1 päivästä tammikuuta 2007 alkaen sisämarkkinoille soveltumaton.

2 artikla

1.   Saksan on perittävä 1 artiklassa tarkoitetun toimenpiteen nojalla myönnetty sisämarkkinoille soveltumaton tuki takaisin tuensaajilta.

2.   Takaisinperittävästä määrästä on maksettava korkoa siitä lähtien, kun tuki saatettiin tuensaajan käyttöön, sen takaisinperintään asti.

3.   Korko on laskettava asetuksen (EY) N:o 794/2004, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna komission asetuksella (EY) N:o 271/2008 (58), V luvun mukaisesti.

4.   Saksan on peruutettava kaikki 1 artiklassa tarkoitetun tuen jäljellä olevat maksuerät tämän päätöksen hyväksymispäivästä lukien.

3 artikla

1.   Edellä 1 artiklassa tarkoitetun tukiohjelman nojalla myönnetty tuki on perittävä välittömästi takaisin.

2.   Saksan on varmistettava, että tämä päätös pannaan täytäntöön neljän kuukauden kuluessa sen tiedoksi antamisesta.

4 artikla

1.   Saksan on toimitettava komissiolle kahden kuukauden kuluessa tämän päätöksen tiedoksi antamisesta seuraavat tiedot:

a)

luettelo tuensaajista, jotka ovat saaneet tukea 1 artiklassa tarkoitetun tukiohjelman nojalla ja kunkin tuensaajan kyseisen tukiohjelman nojalla saaman tuen kokonaismäärä,

b)

kultakin tuensaajalta takaisinperittävän tuen kokonaismäärä (pääoma ja korot),

c)

yksityiskohtainen kuvaus toimenpiteistä, jotka on jo toteutettu tai joita suunnitellaan tämän päätöksen noudattamiseksi,

d)

asiakirjat, jotka osoittavat, että tuensaajat on määrätty maksamaan tuki takaisin.

2.   Saksan on pidettävä komissio ajan tasalla tämän päätöksen täytäntöönpanoa koskevien toimenpiteidensä edistymisestä, kunnes 1 artiklassa tarkoitetun järjestelmän perusteella myönnetty tuki on maksettu kokonaan takaisin. Saksan on annettava välittömästi komission pyynnöstä tiedot toimenpiteistä, jotka on jo toteutettu tai joita suunnitellaan tämän päätöksen noudattamiseksi. Saksan on myös annettava yksityiskohtaisia tietoja tuensaajilta takaisinperityn tuen ja koron määristä.

5 artikla

Tämä päätös on osoitettu Saksan liittotasavallalle. Saksan edellytetään viipymättä toimittavan tuensaajille jäljennöksen tästä päätöksestä.

Tehty Brysselissä 18 päivänä syyskuuta 2015.

Komission puolesta

Phil HOGAN

Komission jäsen


(1)  EUVL C 7, 10.1.2014, s. 8.

(2)  Neuvoston asetus (EY) N:o 659/1999, annettu 22 päivänä maaliskuuta 1999, Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 108 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (EYVL L 83, 27.3.1999, s. 1).

(3)  EY:n perustamissopimuksen 87 artiklasta tuli 1 päivänä joulukuuta 2009 SEUT-sopimuksen 107 artikla ja perustamissopimuksen 88 artiklasta SEUT-sopimuksen 108 artikla. Kyseisten artiklojen määräykset ovat asiasisällöltään samat. Tässä päätöksessä SEUT-sopimuksen 107 ja 108 artiklaan tehtyjä viittauksia on tarvittaessa pidettävä viittauksina perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklaan.

(4)  Katso alaviite 1. Saksalle oli toimitettu aiemmin 9 päivänä joulukuuta 2013 päivätty oikaisukirjelmä.

(5)  BGBl. I, s. 878, 1081, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna 17 päivänä joulukuuta 2010 annetun asetuksen 1 artiklalla (BGBl. I, s. 2132).

(6)  GBl. Nr. 8, s. 350.

(7)  Saksan virallinen lehti 30, 2.8.2004.

(8)  GVBl 2007, s. 727, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna 29 päivänä marraskuuta 2012 annetulla asetuksella.

(9)  GBl. s. 350.

(10)  Asia C-88/03, Portugali v. komissio, 6.9.2006, ECLI:EU:C:2006:511, 56 kohta ja seuraava kohta.

(11)  Asia C-355/00, Freskot, 22.5.2003, ECLI:EU:C:2003:298, 84 kohta.

(12)  Menettelyn aloittamista koskeva päätös, johdanto-osan 265 kappale ja seuraavat kappaleet.

(13)  Vrt. menettelyn aloittamista koskevan päätöksen johdanto-osan 147 kappale.

(14)  EYVL C 28, 1.2.2000, s. 2.

(15)  EUVL C 319, 27.12.2006, s. 1.

(16)  Komission asetus (EY) N:o 1857/2006, annettu 15 päivänä joulukuuta 2006, Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta maataloustuotteiden tuotannon alalla toimiville pienille ja keskisuurille yrityksille myönnettyyn valtiontukeen ja asetuksen (EY) N:o 70/2001 muuttamisesta (EUVL L 358, 16.12.2006, s. 3).

(17)  Asia C-213/85, komissio v. Alankomaat, 2.2.1988, ECLI:EU:C:1988:39, 29 kohta ja seuraava kohta.

(18)  Vrt. esimerkiksi komission päätös, annettu 27 päivänä maaliskuuta 2012, asiassa E 10/2000, Anstaltslast und Gewährträgerhaftung.

(19)  Suuntaviivojen 2000–2006 kohta 13.4.

(20)  Asia C-379/98, PreussenElektra, tuomio 13.3.2001, ECLI:EU:C:2001:160.

(21)  Asia C-66/02, Italia v. komissio, tuomio 15.12.2005, C-66/02, ECLI:EU:C:2005:768, 77 kohta; vakiintunut oikeuskäytäntö, vrt. asia 30/59, Limburg v. Hohe Behörde, tuomio 23.2.1961, ECLI:EU:C:1961:2; asia C-310/99, Italia v. komissio, tuomio 7.3.2002, ECLI:EU:C:2002:143, 51 kohta; asia C-222/04, Cassa di Risparmio, tuomio 10.1.2006, ECLI:EU:C:2006:8, 131 kohta.

(22)  Vrt. tuomio asiassa C-355/00, Freskot, ECLI:EU:C:2003:298, 86 kohta; julkisasiamies Stix-Hacklin ratkaisuehdotus asiassa C-355/00, Freskot, ECLI:EU:C:2002:658, 76 ja 77 kohta; julkisasiamies Stix-Hacklin ratkaisuehdotus yhdistetyssä asiassa C-266/04–C-270/04, C-276/04 sekä C-321/04–C-325/04, ECLI:EU:C:2005:408, 51 kohta.

(23)  Komission huomautus: tällä viitataan myös haitta-aineita koskeviin osatoimenpiteisiin (osatoimenpiteet BW 9, BY 5, HE 8, NI 2, NW 1, RP 3, SL 4 ja TH 8), joita tässä päätöksessä ei käsitellä.

(24)  Komission päätös 2014/416/EU, annettu 9 huhtikuuta 2014, Ranskan toteuttamasta tukijärjestelmästä SA.23257 (12/C) (ex NN 8/10, ex CP 157/07) (Ranskan kasvinviljelyn ja maisemanhoidon ammattialojen ja tuotteiden arvostuksen lisäämiseksi perustetun yhdistyksen Association française pour la valorisation des produits et des secteurs professionnels de l'horticulture et du paysage (Val'Hor) toimialakohtainen sopimus) (EUVL L 192, 1.7.2014, s. 59).

(25)  Vrt. asia C-677/11, Doux Élevage, tuomio 30.5.2013, ECLI:C:2013:348, 38 kohta.

(26)  Vrt. asia C-482/99, Stardust Marine, tuomio 18.5.2002, ECLI:C:2002:294, 52 kohta.

(27)  Asia C-345/02, Pearle BV, tuomio 15.7.2004, ECLI:EU:C:2004:488, 36 kohta.

(28)  Asia T-139/09, Plans de Campagne, tuomio 27.9.2012, ECLI:EU:T:2012:496, 62 kohta.

(29)  Asia C-262/12, Vent de Colère ym., tuomio 19.12.2013, ECLI:EU:C:2013:851, 11 kohta, sekä julkisasiamies Jääskisen selkeä ratkaisuehdotus asiassa C-262/12, Vent de Colère ym., ECLI:EU:C:2013:851, 49 kohta.

(30)  Vrt. asia C-345/02, Pearle BV, tuomio 15.7.2004, ECLI:EU:C:2004:448, 37 kohta; asia C-677/11, Doux Élevage, tuomio 30.5.2013, ECLI:C:2013:348, 40 kohta; päätös 2014/416/EU.

(31)  Vrt. asia C-345/02, Pearle BV, tuomio 15.7.2004, ECLI:EU:C:2004:448, 37 kohta; asia C-677/11, Doux Élevage, tuomio 30.5.2013, ECLI:C:2013:348, 40 kohta.

(32)  Asia C-126/01, Ministère de l'Économie, des Finances et de l'Industrie v. GEMO, tuomio 20.11.2003, ECLI:EU:C:2003:622, 23 kohta.

(33)  Asia C-126/01, Ministère de l'Économie, des Finances et de l'Industrie v. GEMO, tuomio 20.11.2003, ECLI:EU:C:2003:622, 24 kohta.

(34)  Esimerkiksi säädöksen Baugesetzbuch (BauGB) 37 §:n 2 momentin 3 kohta, säädöksen BNatSchG 17 §:n 1 ja 2 momentti, 18 §:n 3 ja 4 momentti sekä 22 §:n 5 momentti ja säädöksen AEG 2 §:n 7 momentti, 11 §:n 2 ja 3 momentti, 12 §:n 7 momentti, 14 §:n 4 momentin 2 kohta, 26 §:n 3 kohta sekä 35a §:n 3 momentti. Ks. säädöksen BNatSchG aiemman 9 §:n osalta liittotasavallan hallintotuomioistuimen 19.4.1993 antama tuomio asiassa 7 A 4/93, 22 kohta (”…eine Entscheidung im ’Benehmen’ verlangt im Gegensatz zu einer solchen im ’Einvernehmen’ keine Willensübereinstimmung. Es bedeutet nicht mehr als die (gutachtliche) Anhörung der anderen Behörde, die dadurch Gelegenheit erhält, ihre Vorstellung in das Verfahren einzubringen”) ja säädöksen AEG aiemman 18 §:n 2 momentin 1 kohdan osalta liittotasavallan hallintotuomioistuimen 31.10.2000 antama tuomio asiassa 11 VR 12/00, 5 kohta (”Das in § 18 Abs. 2 Satz 1 Nr. 2 AEG vorgeschriebene Benehmen mit der Antragstellerin, das im Gegensatz zum Einvernehmen keine Willensübereinstimmung erfordert …”) sekä liittotasavallan hallintotuomioistuimen 7.2.2005 antama tuomio asiassa 9 VR 15/04, 11 kohta (”Das danach allein erforderliche Benehmen mit der Antragstellerin […] hat die Plangenehmigungsbehörde hergestellt, indem sie der Antragstellerin […] Gelegenheit zur Stellungnahme gegeben hat”).

(35)  Ks. myös maito- ja rasvalain 22 §:n 1 momentin 6 kohta, jossa viitataan osavaltion hallitusten valtuuksiin (ja mahdollisuuteen siirtää ne osavaltion ylimmille viranomaisille) sekä maito- ja rasvalain 23 §:n 2 momentti, jonka mukaan maksut ovat perittävissä säädöksen Abgabenordnung (AO) mukaisesti. AO kuitenkin edellyttää veroilmoituksen tai vastaavan hallinnollisen asiakirjan antamista (vrt. AO:n 122 ja 251 §). Maito- ja rasvalain 14 §:n 3 momentin mukaan asianomaiselle osavaltiotason maitoyhdistykselle ei kuitenkaan saa siirtää julkishallinnon tehtäviä.

(36)  Baden-Württemberg: Verordnung über die Erhebung von milchwirtschaftlichen Umlagen, annettu 18 päivänä 2004 (GBl. s. 350), joka korvattiin 14 päivänä helmikuuta 2013 annetulla asetuksella Verordnung des Ministeriums für Ländlichen Raum und Verbraucherschutz zur Aufhebung der Verordnung über die Erhebung von milchwirtschaftlichen Umlagen.

Baijeri: Verordnung über eine Umlage für Milch (BayMilchUmlV), annettu 17 päivänä lokakuuta 2007 (GVBl 2007, s. 727), sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna 29 päivänä marraskuuta 2012 annetulla asetuksella.

(37)  Vrt. asia C-379/98, PreussenElektra, tuomio 13.3.2001, ECLI:EU:C:2001:160, 7 ja 8 kohta; asia T-52/12, Kreikka v. komissio, tuomio 16.7.2014, ECLI:EU:T:2014:677, 119 ja 120 kohta; asiassa PreussenElektra olevien erojen huomioon ottamiseksi ks. asia T-251/11, Itävalta v. komissio, tuomio 11.12.2014, ECLI:EU:T:2014:1060, 56–71 sekä 82 kohta.

(38)  Ks. muun muassa päätös SA.35932 (2013/N), Alankomaat – Fonds teeltangelegenheden, johdanto-osan 31–35 kappale.

(39)  Asia C-677/11, Doux Élevage, tuomio 30.5.2013, ECLI:C:2013:348, 40 kohta.

(40)  Asia C-677/11, Doux Élevage, tuomio 30.5.2013, ECLI:C:2013:348, 31 kohta.

(41)  Asia C-677/11, Doux Élevage, tuomio 30.5.2013, ECLI:C:2013:348, 32 kohta.

(42)  Ks. esimerkiksi 17 päivänä lokakuuta 2007 annetun asetuksen Verordnung über eine Umlage für Milch (BayMilchUmlV) 6 §:n 3 momentti.

(43)  Ks. esimerkiksi 17 päivänä lokakuuta 2007 annetun asetuksen Verordnung über eine Umlage für Milch (BayMilchUmlV) 5 §.

(44)  Vrt. asia C-527/12, komissio v. Saksa, tuomio 11.9.2014, ECLI:EU:C:2014:2193, 41 ja 56 kohta.

(45)  Asia C-677/11, Doux Élevage, tuomio 30.5.2013, ECLI:C:2013:348, 32, 35 ja 38 kohta.

(46)  Ks. myös asia T-538/11, Belgia v. komissio, tuomio 25.3.2015, ECLI:EU:T:2015:188, 96 kohta, jonka mukaan ”se seikka, että kansallisessa säännöstössä asetetaan yrityksille kustannuksia, jotka siten väistämättä liittyvät kyseiselle jäsenvaltiolle kuuluvan julkisen vallan käyttöön, ei estä kyseisten kustannusten luokittelemista yrityksen talousarviota normaalisti rasittaviksi kustannuksiksi”.

(47)  EUVL C 8, 11.1.2012, s. 4.

(48)  Vrt. asia C-88/03, Portugali v. komissio, tuomio 6.9.2006, ECLI:EU:C:2006:511.

(49)  Asia 730/79, Philip Morris Holland BV v. komissio, tuomio 17.9.1980, ECLI:EU:C:1980:209, 11 ja 12 kohta.

(50)  Ks. erityisesti asia 102/87, Ranska v. komissio, tuomio 13.7.1988, ECLI:EU:C:1988:391.

(51)  Asia C-518/13, Eventech Ltd v. Parking Adjudicator, tuomio 14.1.2015, ECLI:EU:C:2015:9, 67 kohta.

(52)  Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 927/2012, annettu 9 päivänä lokakuuta 2012, tariffi- ja tilastonimikkeistöstä ja yhteisestä tullitariffista annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2658/87 liitteen I muuttamisesta (EUVL L 304, 31.10.2012, s. 1–915).

(53)  Lähde: Eurostat.

(54)  Komission asetus (EY) N:o 794/2004, annettu 21 päivänä huhtikuuta 2004, Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 täytäntöönpanosta (EUVL L 140, 30.4.2004, s. 1).

(55)  Asiat T-195/01 ja T-207/01, Gibraltar v. komissio, tuomio 30.4.2002, ECLI:EU:T:2002:111, 111 kohta.

(56)  EYVL C 119, 22.5.2002, s. 22.

(57)  Ks. tältä osin asetuksen (EY) N:o 1857/2006 johdanto-osan 17 kappale, jonka mukaan ”tuen ainoana vaikutuksena ei saa olla sellaisten toimintakustannusten jatkuva tai määräaikainen vähentäminen, joista tuensaaja tavallisesti joutuu vastaamaan”.

(58)  Komission asetus (EY) N:o 271/2008, annettu 30 päivänä tammikuuta 2008, Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/1999 täytäntöönpanosta annetun asetuksen (EY) N:o 794/2004 muuttamisesta (EUVL L 82, 25.3.2008, s. 1).


22.12.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 334/46


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOPÄÄTÖS (EU) 2015/2433,

annettu 18 päivänä joulukuuta 2015,

eläinten terveyttä koskevista toimenpiteistä afrikkalaisen sikaruton torjumiseksi eräissä jäsenvaltioissa annetun täytäntöönpanopäätöksen 2014/709/EU muuttamisesta

(tiedoksiannettu numerolla C(2015) 9168)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon eläinlääkärintarkastuksista yhteisön sisäisessä kaupassa sisämarkkinoiden toteuttamista varten 11 päivänä joulukuuta 1989 annetun neuvoston direktiivin 89/662/ETY (1) ja erityisesti sen 9 artiklan 4 kohdan,

ottaa huomioon eläinlääkärin- ja kotieläinjalostustarkastuksista yhteisön sisäisessä tiettyjen elävien eläinten ja tuotteiden kaupassa 26 päivänä kesäkuuta 1990 annetun neuvoston direktiivin 90/425/ETY (2) ja erityisesti sen 10 artiklan 4 kohdan,

ottaa huomioon ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläinperäisten tuotteiden tuotantoon, jalostukseen, jakeluun ja yhteisön alueelle tuomiseen liittyvistä eläinten terveyttä koskevista säännöistä 16 päivänä joulukuuta 2002 annetun neuvoston direktiivin 2002/99/EY (3) ja erityisesti sen 4 artiklan 3 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Komission täytäntöönpanopäätöksessä 2014/709/EU (4) säädetään eläinten terveyttä koskevista toimenpiteistä afrikkalaisen sikaruton torjumiseksi päätöksen liitteessä esitetyissä jäsenvaltioissa tai niiden alueilla, jäljempänä ’asianomaiset jäsenvaltiot’. Toimenpiteisiin sisältyy elävien sikojen, sikojen siemennesteen, munasolujen ja alkioiden, sianlihan, sian raakalihavalmisteiden, sianlihavalmisteiden ja muiden sianlihaa sisältävien tuotteiden sekä sikaeläimistä saatavien sivutuotteiden, jäljempänä ’hyödykkeet’, lähettämiskielto asianomaisten jäsenvaltioiden tietyiltä alueilta. Liitteessä määritetään ja luetellaan kyseiset alueet niin, että otetaan huomioon asianomaisten jäsenvaltioiden epidemiologiseen tilanteeseen perustuva riskitaso.

(2)

Jotta voidaan mukauttaa täytäntöönpanopäätöksessä 2014/709/EU säädetyt eläinten terveyttä koskevat torjuntatoimenpiteet asianomaisten jäsenvaltioiden eri alueiden epidemiologisen tilanteen kehityksen mukaan ja ottaa huomioon hyödykkeiden erilaiset riskitasot, on aiheellista säätää tietyistä poikkeuksista, joita sovelletaan kyseisen täytäntöönpanopäätöksen liitteessä olevissa eri osissa luetelluilta alueilta peräisin olevien hyödykkeiden kuhunkin tyyppiin. Näiden poikkeusten pitäisi myös olla linjassa tuontiin sovellettavien riskinhallintatoimenpiteiden kanssa, jotka koskevat afrikkalaista sikaruttoa ja jotka on mainittu maaeläinten terveyttä koskevassa Maailman eläintautijärjestön säännöstössä (5). Kyseissä täytäntöönpanopäätöksessä olisi lisäksi kuvattava lisäsuojatoimenpiteet ja eläinten terveyttä koskevat vaatimukset, joita sovelletaan, jos tällaisia poikkeuksia myönnetään.

(3)

Kielto lähettää eläviä sikoja täytäntöönpanopäätöksen 2014/709/EU liitteessä olevassa III osassa luetelluilta alueilta on erityisen tiukka ja voi sen vuoksi johtaa logistisiin ja eläinten hyvinvointiin liittyviin ongelmiin, ellei sikojen teurastaminen kyseisillä alueilla ole mahdollista, etenkin asianmukaisten teurastamojen puutteen tai teurastamokapasiteetin rajoitusten vuoksi kyseisessä liitteessä olevassa III osassa luetelluilla alueilla joko samassa jäsenvaltiossa tai liitteessä luetellun toisen jäsenvaltion alueella.

(4)

Elävien sikojen siirtäminen välitöntä teurastusta varten aiheuttaa vähemmän riskejä kuin muun tyyppiset elävien sikojen siirrot, edellyttäen että riskinhallintatoimenpiteitä sovelletaan. Sen vuoksi on aiheellista, että johdanto-osan 3 kappaleessa kuvatuissa olosuhteissa asianomaiset jäsenvaltiot voivat poikkeuksellisesti myöntää poikkeuksia, jotka koskevat elävien sikojen lähettämistä liitteessä olevassa III osassa luetelluilta alueilta välitöntä teurastusta varten teurastamoon, joka sijaitsee kyseisen alueen ulkopuolella samassa jäsenvaltiossa tai liitteessä luetellun muun jäsenvaltion alueella, edellyttäen että sovelletaan riskinhallintatoimenpiteitä, jottei vaaranneta taudin torjuntaa.

(5)

Afrikkalaisen sikaruton leviämisriskin kannalta erilaisten sikaeläimistä saatavien hyödykkeiden kuljetukset aiheuttavat eritasoisia riskejä. Yleissääntönä voidaan todeta, että sikojen siemennesteen kuljettaminen rajoitetuilta alueilta aiheuttaa altistumisen ja seurausten suhteen merkittäviä riskejä. Jos kuitenkin toteutetaan ylimääräisiä riskinhallintatoimenpiteitä, kuten testaus ja tehostetut bioturvallisuustoimenpiteet, voidaan sallia poikkeuksia täytäntöönpanopäätöksen 2014/709/EU liitteessä olevassa II ja III osassa luetelluilta alueilta kerätyn siemennesteen osalta. Tämän vuoksi kyseisen täytäntöönpanopäätöksen 9 artiklaa olisi muutettava.

(6)

Poikkeukset, jotka koskevat tiettyjen elävien sikojen lähettämistä täytäntöönpanopäätöksen 2014/709/EU liitteessä olevassa II ja III osassa luetelluilta alueilta muille kyseisessä liitteessä olevassa II tai III osassa luetelluille alueille toiseen jäsenvaltioon, jonka tautitilanne on samanlainen, ovat perusteltuja, edellyttäen että sovelletaan erityisiä riskinhallintatoimenpiteitä. Näiden uusien toimenpiteiden tarjoama jousto on tärkeä, jotta voidaan varmistaa toimenpiteiden moitteeton täytäntöönpano keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä. Tämä edellyttää sitä, että perustetaan turvallinen ohjausmenettely, joka on kauttakulku- ja määräjäsenvaltion toimivaltaisten viranomaisten tiiviissä valvonnassa. Tämän vuoksi kyseisen täytäntöönpanopäätöksen 3 ja 4 artiklaa olisi muutettava.

(7)

Ylimääräisenä riskinhallintatoimenpiteenä käytössä olisi oltava ohjausmenettely, jotta voidaan eristää sellaisilta alueilta tulevat eläimet, joilla afrikkalaisen sikaruton riski on suurempi. Sen vuoksi on tarpeen selventää ja täsmentää elävien sikojen lähetykseen, kauttakulkuun ja luovutukseen liittyviä menettelyjä.

(8)

Täytäntöönpanopäätöksessä 2014/709/EU säädettyjä poikkeuksia, jotka koskevat elävien sikojen ja siemennesteen lähettämistä sellaisten alueiden välillä, joiden afrikkalaisen sikaruton riski on vastaava, olisi sovellettava vain, kun kauttakulku- ja määräjäsenvaltion toimivaltaiset viranomaiset ovat hyväksyneet ne ennen tällaista siirtoa.

(9)

Neuvoston direktiivissä 64/432/ETY (6) säädetään, että elävien eläinten siirtojen mukana on oltava terveystodistukset. Jos poikkeuksia kieltoon, joka koskee elävien sikojen lähetyksiä täytäntöönpanopäätöksen 2014/709/EU liitteessä luetelluilta alueilta, sovelletaan eläviin sikoihin, jotka on tarkoitettu unionin sisäiseen kauppaan, näissä terveystodistuksissa olisi oltava viittaus kyseiseen täytäntöönpanopäätökseen, jotta varmistetaan, että kyseisissä todistuksissa annetaan riittävät ja tarkat tiedot eläinten terveydestä.

(10)

Täytäntöönpanopäätöksessä 2014/709/EU säädettyjen eläinten terveyttä koskevien torjuntatoimenpiteiden soveltamisajan määrittämisessä olisi otettava huomioon afrikkalaisen sikaruton epidemiologia ja ehdot, jotka koskevat afrikkalaisesta sikarutosta vapaan alueen aseman palauttamista maaeläinten terveyttä koskevan Maailman eläintautijärjestön säännöstön mukaisesti. Täytäntöönpanopäätöksen 2014/709/EU soveltamisaikaa olisi näin ollen jatkettava 31 päivään joulukuuta 2019.

(11)

Virossa ja Latviassa on esiintynyt useita afrikkalaisen sikaruton tapauksia villisioissa alueilla, jotka luetellaan täytäntöönpanopäätöksen 2014/709/EU liitteessä olevassa II ja III osassa. Nämä tapaukset ovat esiintyneet erittäin lähellä alueita, jotka luetellaan kyseisessä liitteessä olevassa I osassa.

(12)

Afrikkalaista sikaruttoa ei ole koskaan raportoitu esiintyvän Puolan pohjoisimmilla alueilla, jotka luetellaan tällä hetkellä täytäntöönpanopäätöksen 2014/709/EU liitteessä olevassa II osassa.

(13)

Afrikkalaista sikaruttoa koskevan epidemiologisen nykytilanteen kehittyminen unionissa olisi otettava huomioon arvioitaessa Virossa, Latviassa ja Puolassa vallitsevasta tautia koskevasta eläinten terveystilanteesta aiheutuvaa riskiä. Jotta eläinten terveyttä koskevat torjuntatoimenpiteet voidaan kohdentaa ja jotta voidaan estää afrikkalaisen sikaruton leviäminen edelleen sekä ehkäistä tarpeettomat häiriöt unionin sisäisessä kaupassa ja se, että kolmannet maat asettavat kaupalle perusteettomia esteitä, olisi muutettava unionin luetteloa alueista, joilla sovelletaan täytäntöönpanopäätöksen 2014/709/EU liitteessä olevassa I ja II osassa vahvistettuja eläinten terveyttä koskevia torjuntatoimenpiteitä, ja luettelossa olisi otettava huomioon eläinten nykyinen terveystilanne kyseisen taudin osalta edellä luetelluissa kolmessa jäsenvaltiossa.

(14)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Muutetaan täytäntöönpanopäätös 2014/709/EU seuraavasti:

1)

Muutetaan 3 artikla seuraavasti:

a)

Korvataan johdantolause seuraavasti:

”Poiketen kiellosta, josta säädetään 2 artiklan a alakohdassa, asianomaiset jäsenvaltiot voivat sallia elävien sikojen lähettämisen tilalta, joka sijaitsee liitteessä olevassa II osassa luetellulla alueella, saman jäsenvaltion muille alueille tai toisen jäsenvaltion alueille, jotka luetellaan liitteessä olevassa II tai III osassa, edellyttäen että”.

b)

Lisätään 4 kohta seuraavasti:

”4.

Eläviin sikoihin, jotka lähetetään toisen jäsenvaltion alueille, jotka luetellaan liitteessä olevassa II tai III osassa, on sovellettava seuraavia lisävaatimuksia:

a)

siat täyttävät mahdolliset muut asianmukaiset eläinten terveyttä koskevat takeet sillä perusteella, että afrikkalaisen sikaruton leviämisen torjumista koskevista toimenpiteistä tehdyn riskinarvioinnin, jota alkuperäjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen edellyttää ja jonka kauttakulkujäsenvaltion toimivaltainen viranomainen ja määräjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt, tulos on myönteinen ennen kyseisten eläinten siirtämistä;

b)

alkuperäjäsenvaltio ilmoittaa välittömästi komissiolle ja muille jäsenvaltioille a alakohdassa tarkoitetuista eläinten terveyttä koskevista takeista ja toimivaltaisten viranomaisten antamasta hyväksynnästä;

c)

perustetaan alkuperä-, kauttakulku- ja määräjäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten valvonnassa oleva 16 a artiklan mukainen ohjausmenettely sen varmistamiseksi, että a alakohdassa säädettyjen lisävaatimusten mukaisesti siirretyt eläimet kuljetetaan turvallisesti eikä niitä myöhemmin siirretä toiseen jäsenvaltioon.

d)

Tämän artiklan 4 kohdan lisävaatimukset täyttävien elävien sikojen osalta on lisättävä direktiivin 64/432/ETY 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun sikojen terveystodistukseen seuraava lisähuomautus:

’Komission täytäntöönpanopäätöksen 2014/709/EU 3 artiklan vaatimukset täyttäviä sikoja.’”

2)

Lisätään 3 a artikla seuraavasti:

”3 a artikla

Poikkeus kieltoon, joka koskee elävien sikojen lähettämistä liitteessä olevassa III osassa luetelluilta alueilta

Poiketen kiellosta, josta säädetään 2 artiklan a alakohdassa, asianomaiset jäsenvaltiot voivat sallia elävien sikojen lähettämisen liitteessä olevassa III osassa luetelluilta alueilta II osassa luetelluille saman jäsenvaltion muille alueille tai II tai III osassa luetelluille toisen jäsenvaltion alueille, edellyttäen että

1.

siat tulevat tilalta, jolla on toimivaltaisen viranomaisen hyväksymä asianmukainen bioturvallisuustaso, tila on toimivaltaisen viranomaisen valvonnassa ja siat täyttävät 3 artiklan 1 kohdassa ja sen joko 2 kohdassa tai 3 kohdassa säädetyt vaatimukset;

2.

siat sijaitsevat keskellä aluetta, joka on halkaisijaltaan vähintään 3 kilometriä ja jolla olevilla tiloilla kaikki eläimet täyttävät 3 artiklan 1 kohdassa ja sen joko 2 kohdassa tai 3 kohdassa säädetyt vaatimukset;

3.

lähettävästä tilasta vastaavan toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava määräpaikkana olevan tilan toimivaltaiselle viranomaiselle hyvissä ajoin sikojen lähetysaikeesta, ja määräpaikkana olevan tilan toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava lähettävän tilan toimivaltaiselle viranomaiselle sikojen saapumisesta;

4.

sikojen kuljettaminen liitteessä olevassa III osassa lueteltujen alueiden ulkopuolella olevilla alueilla ja niiden läpi on tehtävä ennalta suunniteltua kuljetusreittiä pitkin, ja sikojen kuljettamiseen käytetyt ajoneuvot on puhdistettava, käsiteltävä tarvittaessa hyönteisten torjumiseksi ja desinfioitava mahdollisimman nopeasti lastin purkamisen jälkeen;

5.

eläviin sikoihin, jotka lähetetään liitteessä olevassa II tai III osassa luetelluille toisen jäsenvaltion alueille, on sovellettava seuraavia lisävaatimuksia:

a)

siat täyttävät mahdolliset muut asianmukaiset eläinten terveyttä koskevat takeet sillä perusteella, että afrikkalaisen sikaruton leviämisen torjumista koskevista toimenpiteistä tehdyn riskinarvioinnin, jota alkuperäjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen edellyttää ja jonka kauttakulkujäsenvaltion toimivaltainen viranomainen ja määräjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt, tulos on myönteinen ennen kyseisten eläinten siirtämistä;

b)

alkuperäjäsenvaltio ilmoittaa välittömästi komissiolle ja muille jäsenvaltioille a alakohdassa tarkoitetuista eläinten terveyttä koskevista takeista ja toimivaltaisten viranomaisten antamasta hyväksynnästä ja hyväksyy luettelon tiloista, jotka täyttävät eläinten terveyttä koskevat takeet;

c)

perustetaan alkuperä-, kauttakulku- ja määräjäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten valvonnassa oleva 16 a artiklan mukainen ohjausmenettely sen varmistamiseksi, että a alakohdassa säädettyjen lisävaatimusten mukaisesti siirretyt eläimet kuljetetaan turvallisesti eikä niitä myöhemmin siirretä toiseen jäsenvaltioon;

d)

kaikki tämän artiklan vaatimukset täyttävien elävien sikojen osalta on lisättävä direktiivin 64/432/ETY 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun sikojen terveystodistukseen seuraava lisähuomautus:

’Komission täytäntöönpanopäätöksen 2014/709/EU 3 a artiklan vaatimukset täyttäviä sikoja.’”

3)

Muutetaan 4 artikla seuraavasti:

a)

Korvataan johdantolause seuraavasti:

”Poiketen kiellosta, josta säädetään 2 artiklan a ja c alakohdassa, asianomaiset jäsenvaltiot voivat sallia elävien sikojen lähettämisen liitteessä olevassa III osassa luetelluilta alueilta välitöntä teurastusta varten saman jäsenvaltion muille alueille tai liitteessä olevassa II tai III osassa luetelluille toisen jäsenvaltion alueille, jos toimivaltaisen viranomaisen 12 artiklan mukaisesti hyväksymien teurastamojen, jotka sijaitsevat liitteessä olevassa III osassa luetelluilla alueilla, teurastuskapasiteetissa on logistisia rajoitteita ja edellyttäen, että”

b)

Lisätään 10 kohta seuraavasti:

”10.

eläviin sikoihin, jotka lähetetään liitteessä olevassa II tai III osassa luetelluille toisen jäsenvaltion alueille, on sovellettava seuraavia lisävaatimuksia:

a)

siat täyttävät mahdolliset muut asianmukaiset eläinten terveyttä koskevat takeet sillä perusteella, että afrikkalaisen sikaruton leviämisen torjumista koskevista toimenpiteistä tehdyn riskinarvioinnin, jota alkuperäjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen edellyttää ja jonka kauttakulkujäsenvaltion toimivaltainen viranomainen ja määräjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt, tulos on myönteinen ennen kyseisten eläinten siirtämistä;

b)

alkuperäjäsenvaltio ilmoittaa välittömästi komissiolle ja muille jäsenvaltioille a alakohdassa tarkoitetuista eläinten terveyttä koskevista takeista ja toimivaltaisten viranomaisten antamasta hyväksynnästä ja hyväksyy luettelon tiloista, jotka täyttävät eläinten terveyttä koskevat takeet;

c)

perustetaan alkuperä-, kauttakulku- ja määräjäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten valvonnassa oleva 16 a artiklan mukainen ohjausmenettely sen varmistamiseksi, että a alakohdassa säädettyjen lisävaatimusten mukaisesti siirretyt eläimet kuljetetaan turvallisesti eikä niitä myöhemmin siirretä toiseen jäsenvaltioon;

d)

kaikki tämän artiklan vaatimukset täyttävien elävien sikojen osalta on lisättävä direktiivin 64/432/ETY 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun sikojen terveystodistukseen seuraava lisähuomautus:

’Komission täytäntöönpanopäätöksen 2014/709/EU 4 artiklan vaatimukset täyttäviä sikoja.’”

4)

Korvataan 8 artiklan 1 kohdan johdantolause seuraavasti:

”1.   Rajoittamatta sitä, mitä 3 artiklassa, 3 a artiklassa ja 4 artiklassa säädetään, asianomaisten jäsenvaltioiden on varmistettava, että eläviä sikoja lähetetään niiden alueelta muihin jäsenvaltioihin ja kolmansiin maihin vain, jos kyseiset elävät siat tulevat”

5)

Korvataan 9 artikla seuraavasti:

”9 artikla

Sikojen siemennesteen, munasolujen ja alkioiden lähettämiskielto liitteessä luetelluilta alueilta muihin jäsenvaltioihin ja kolmansiin maihin

1.   Asianomaisten jäsenvaltioiden on varmistettava, että seuraavia hyödykkeitä ei lähetetä niiden alueelta muihin jäsenvaltioihin ja kolmansiin maihin:

a)

sikojen siemenneste, paitsi jos siemenneste on peräisin luovuttajakarjuista, joita on pidetty neuvoston direktiivin 90/429/ETY (7) 3 artiklan a alakohdan mukaisesti hyväksytyllä keinosiemennysasemalla, joka sijaitsee tämän päätöksen liitteessä olevassa II, III ja IV osassa lueteltujen alueiden ulkopuolella;

b)

sikojen munasolut ja alkiot, paitsi jos munasolut ja alkiot ovat peräisin luovuttajaemakoilta, joita pidetään 8 artiklan 2 kohdan mukaisilla tiloilla, jotka sijaitsevat liitteessä olevassa II, III ja IV osassa lueteltujen alueiden ulkopuolella, ja alkiot ovat in vivo -tuotettuja alkioita, jotka on hedelmöitetty keinosiemennyksellä, tai in vitro -tuotettuja alkioita, jotka on hedelmöitetty tämän kohdan a alakohdassa säädettyjen edellytysten mukaisella siemennesteellä.

2.   Poiketen kiellosta, josta säädetään tämän artiklan 1 kohdan a alakohdassa ja 2 artiklan b alakohdassa, asianomaiset jäsenvaltiot voivat sallia sian siemennesteen lähetykset, jos siemenneste kerättiin luovuttajakarjuilta, joita pidettiin direktiivin 90/429/ETY 3 artiklan a alakohdan mukaisesti hyväkysytyllä keinosiemennysasemalla, jolla sovelletaan kaikkia afrikkalaisen sikaruton kannalta merkityksellisiä bioturvallisuussääntöjä ja joka sijaitsee tämän päätöksen liitteessä olevassa II ja III osassa luetelluilla alueilla, saman jäsenvaltion tai toisen jäsenvaltion liitteessä olevassa II tai III osassa luetelluille alueille, edellyttäen että

a)

sian siemennesteen lähetykset täyttävät mahdolliset muut asianmukaiset eläinten terveyttä koskevat takeet sillä perusteella, että afrikkalaisen sikaruton leviämisen torjumista koskevista toimenpiteistä tehdyn riskinarvioinnin, jota alkuperäjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen edellyttää ja jonka määräjäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt, tulos on myönteinen ennen siemennesteen lähettämistä;

b)

alkuperäjäsenvaltio ilmoittaa välittömästi komissiolle ja muille jäsenvaltioille a alakohdassa tarkoitetuista eläinten terveyttä koskevista takeista;

c)

luovuttajakarjut täyttävät 3 artiklan 1 kohdassa ja sen joko 2 tai 3 kohdassa säädetyt vaatimukset;

d)

luovuttajakarjuille tehtiin viiden päivän aikana ennen lähetettävän siemennesteen keruuta yksilöllinen taudinaiheuttajan tunnistustesti, jonka tulokset olivat negatiiviset, ja kopio testituloksista on liitetty siemennesteen lähetyksen mukana olevaan eläinten terveystodistukseen;

e)

direktiivin 90/429/ETY 6 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun eläinten terveystodistukseen on lisättävä seuraava lisävakuutus:

’Eläinten terveyttä koskevista toimenpiteistä afrikkalaisen sikaruton torjumiseksi eräissä jäsenvaltioissa ja täytäntöönpanopäätöksen 2014/178/EU kumoamisesta 9 päivänä lokakuuta 2014 annetun komission täytäntöönpanopäätöksen 2014/709/EU 9 artiklan vaatimukset täyttävää sikojen siemennestettä.’

(7)  Neuvoston direktiivi 90/429/ETY, annettu 26 päivänä kesäkuuta 1990, eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista yhteisön sisäisessä siansukuisten kotieläinten siemennesteen kaupassa ja tuonnissa (EYVL L 224, 18.8.1990, s. 62).”"

6)

Lisätään 16 a artikla seuraavasti:

”16 a artikla

Ohjausmenettely

Toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että ohjausmenettely täyttää seuraavat vaatimukset:

1.

Kunkin elävien sikojen kuljetukseen käytetyn kuorma-auton ja muun ajoneuvon on täytettävä seuraavat vaatimukset:

a)

lähettävän jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on rekisteröinyt ne yksittäin elävien sikojen kuljetusta varten käyttäen ohjausmenettelyä;

b)

virkaeläinlääkäri on sinetöinyt ne lastauksen jälkeen; ainoastaan toimivaltaista viranomaista edustava virkamies voi rikkoa sinetin ja korvata sen uudella; toimivaltaiselle viranomaiselle on ilmoitettava jokaisesta lastauksesta tai sinettien korvaamisesta.

2.

Kuljetus tapahtuu

a)

suoraan ilman pysähdyksiä;

b)

reittiä, jonka toimivaltainen viranomainen on hyväksynyt.

3.

Määräpaikkana olevasta tilasta vastaavan virkaeläinlääkärin on vahvistettava kunkin lähetyksen saapuminen alkuperäpaikan toimivaltaiselle viranomaiselle;

4.

Elävien sikojen purkamisen jälkeen kuorma-auto tai ajoneuvo ja mahdolliset muut laitteet, joita on käytetty näiden sikojen kuljetukseen, on puhdistettava ja desinfioitava kokonaisuudessaan määräpaikan suljetulla alueella virkaeläinlääkärin valvonnassa. Sovelletaan direktiivin 2002/60/EY 12 artiklan a alakohtaa.

5.

Ennen kuin ensimmäinen lähetys liitteessä olevassa III osassa luetellulta alueelta tapahtuu, alkuperäpaikan toimivaltaisen viranomaisen on varmistettava, että käytössä on tarvittavat järjestelyt direktiivin 2002/60/EY liitteessä VI olevassa c alakohdassa tarkoitettujen asiaankuuluvien viranomaisten kanssa, jotta varmistetaan hätäsuunnitelma, komennusketju ja viranomaisten täysimääräinen yhteistyö, jos kuljetuksen aikana tapahtuu onnettomuus, kuorma-auto tai muu ajoneuvo rikkoutuu tai toimija toteuttaa mahdollisia petollisia toimia. Kuorma-autotoiminnan harjoittajien on ilmoitettava välittömästi toimivaltaiselle viranomaiselle kuorma-auton tai ajoneuvon kaikista onnettomuuksista tai rikkoutumisista.”

7)

Korvataan 21 artiklassa päivämäärä ”31 päivään joulukuuta 2018” päivämäärällä ”31 päivään joulukuuta 2019”.

8)

Korvataan liite tämän päätöksen liitteellä.

2 artikla

Osoitus

Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 18 päivänä joulukuuta 2015.

Komission puolesta

Vytenis ANDRIUKAITIS

Komission jäsen


(1)  EYVL L 395, 30.12.1989, s. 13.

(2)  EYVL L 224, 18.8.1990, s. 29.

(3)  EYVL L 18, 23.1.2003, s. 11.

(4)  Komission täytäntöönpanopäätös 2014/709/EU, annettu 9 päivänä lokakuuta 2014, eläinten terveyttä koskevista toimenpiteistä afrikkalaisen sikaruton torjumiseksi eräissä jäsenvaltioissa ja täytäntöönpanopäätöksen 2014/178/EU kumoamisesta (EUVL L 295, 11.10.2014, s. 63).

(5)  Maaeläinten terveyttä koskeva Maailman eläintautijärjestön säännöstö (http://www.oie.int/international-standard-setting/terrestrial-code/access-online/)

(6)  Neuvoston direktiivi 64/432/ETY, annettu 26 päivänä kesäkuuta 1964, eläinten terveyteen liittyvistä ongelmista yhteisön sisäisessä nautaeläinten ja sikojen kaupassa (EYVL 121, 29.7.1964, s. 1977/64).


LIITE

”LIITE

I OSA

1.   Viro

Seuraavat Viron alueet:

Keila linn,

Kunda linn,

Loksa linn,

Maardu linn,

Mustvee linn,

Pärnu linn,

Saue linn,

Tallinn linn,

Läänemaa maakond,

Kuusalu valdin se osa, joka sijaitsee tien nro 1 (E20) pohjoispuolella,

Are vald,

Audru vald,

Halinga vald,

Haljala vald,

Harku vald,

Jõelähtme vald,

Keila vald,

Kernu vald,

Kiili vald,

Koonga vald,

Lavassaare vald,

Nissi vald,

Padise vald,

Paikuse vald,

Raasiku vald,

Rae vald,

Rägavere vald,

Saku vald,

Saue vald,

Sauga vald,

Sindi vald,

Sõmeru vald,

Tootsi vald,

Tori vald,

Tõstamaa vald,

Varbla vald,

Vasalemma vald,

Vihula vald,

Viimsi vald,

Viru-Nigula vald.

2.   Latvia

Seuraavat Latvian alueet:

Ogres novads: Suntažu ja Ogresgala pagasti,

Ādažu novads,

Amatas novads,

Carnikavas novads,

Garkalnes novads,

Ikšķiles novads,

Inčukalna novads,

Jaunjelgavas novads,

Ķeguma novads,

Līgatnes novads,

Mālpils novads,

Neretas novads,

Ropažu novads,

Salas novads,

Siguldas novads,

Vecumnieku novads,

Viesītes novads.

3.   Liettua

Seuraavat Liettuan alueet:

Jurbarkas rajono savivaldybė: Raudonės, Veliuonos, Seredžiaus ja Juodaičių seniūnija,

Pakruojis rajono savivaldybė: Klovainių, Rozalimo ja Pakruojo seniūnija,

Panevežys rajono savivaldybė: Krekenavos, Upytės, Naujamiesčio ja Smilgių seniūnija,

Raseiniai rajono savivaldybė: Ariogalos, Ariogalos miestas, Betygalos, Pagojukų ja Šiluvos seniūnija,

Šakiai rajono savivaldybė: Plokščių, Kriūkų, Lekėčių, Lukšių, Griškabūdžio, Barzdų, Žvirgždaičių, Sintautų, Kudirkos Naumiesčio, Slavikų ja Šakių seniūnija,

Pasvalys rajono savivaldybė,

Vilkaviškis rajono savivaldybė,

Radviliškis rajono savivaldybė,

Kalvarija savivaldybė,

Kazlų Rūda savivaldybė,

Marijampolė savivaldybė.

4.   Puola

Seuraavat Puolan alueet:

Podlaskien voivodikunnassa (województwo podlaskie):

Augustów gminy (ml. Augustówin kaupunki), Nowinka, Płaska, Sztabin ja Bargłów Kościelny gminy Augustówin piirikunnassa (powiat augustowski),

Choroszcz, Juchnowiec Kościelny, Suraż, Turośń Kościelna, Tykocin, Łapy, Poświętne, Zawady, Dobrzyniewo Duże gminy ja osa Zabłudów gminya (gminan lounaisosa, jota rajaa tie nro 19, joka jatkuu tienä nro 685) Białystokin piirikunnassa (powiat białostocki),

Czyże ja Hajnówka (ml. Hajnówkan kaupunki), Dubicze Cerkiewne, Kleszczele ja Czeremcha gminy Hajnówkan piirikunnassa (powiat hajnowski),

Grodzisk, Dziadkowice ja Milejczyce gminy Siemiatyczen piirikunnassa (powiat siemiatycki),

Kobylin-Borzymy, Kulesze Kościelne, Sokoły, Wysokie Mazowieckie (ml. Wysokie Mazowieckien kaupunki), Nowe Piekuty, Szepietowo, Klukowo ja Ciechanowiec gminy Wysokie Mazowieckien piirikunnassa (powiat wysokomazowiecki),

Sejnyn piirikunta (powiat sejneński),

Rutka-Tartak, Szypliszki, Suwałki ja Raczki gminy Suwałkin piirikunnassa (powiat suwalski),

Rutki gminy Zambrówin piirikunnassa (powiat zambrowski),

Suchowola ja Korycin gminy Sokółkan piirikunnassa (powiat sokólski),

Bielskin piirikunta (powiat bielski),

Białystokin piirikunta (powiat miasta Białystok),

Suwałkin piirikunta (powiat miasta Suwałki),

Mońkin piirikunta (powiat moniecki).

II OSA

1.   Viro

Seuraavat Viron alueet:

Kallaste linn,

Rakvere linn,

Tartu linn,

Vändra linn,

Viljandi linn,

Ida-Virumaa maakond,

Põlvamaa maakond,

Raplamaa maakond,

Kuusalu valdin se osa, joka sijaitsee tien nro 1 (E20) eteläpuolella,

Palamuse valdin se osa, joka sijaitsee Tallinnan ja Tarton välisen rautatielinjan itäpuolella,

Pärsti valdin se osa, joka sijaitsee tien nro 24126 länsipuolella,

Suure-Jaani valdin se osa, joka sijaitsee tien nro 49 länsipuolella,

Tabivere valdin se osa, joka sijaitsee Tallinnan ja Tarton välisen rautatielinjan itäpuolella,

Tamsalu valdin se osa, joka sijaitsee Tallinnan ja Tarton välisen rautatielinjan koillispuolella,

Tartu valdin se osa, joka sijaitsee Tallinnan ja Tarton välisen rautatielinjan itäpuolella,

Viiratsi valdin se osa, joka sijaitsee tien nro 92 läntisen osan määrittelemän linjan itäpuolella tien nro 155 risteykseen asti, sitten tietä nro 155 tien nro 24156 risteykseen, sitten tietä nro 24156 kunnes se ylittää Verilaske-joen, sitten Verilaske-jokea pitkin kunnes se saapuu valdin etelärajalle,

Abja vald,

Aegviidu vald,

Alatskivi vald,

Anija vald,

Häädemeeste vald,

Haaslava vald,

Halliste vald,

Kadrina vald,

Kambja vald,

Karksi vald,

Kasepää vald,

Kõpu vald,

Kose vald,

Kõue vald,

Laekvere vald,

Luunja vald,

Mäksa vald,

Meeksi vald,

Pala vald,

Peipsiääre vald,

Piirissaare vald,

Rakvere vald,

Saarde vald,

Saare vald,

Surju vald,

Tahkuranna vald,

Tapa vald,

Vändra vald,

Vara vald,

Vinni vald,

Võnnu vald.

2.   Latvia

Seuraavat Latvian alueet:

Krimuldas novads,

Limbažu novads: Skultes, Vidridžu, Limbažu ja Umurgas pagasti,

Ogres novads: Krapes, Ķeipenes, Lauberes, Madlienas, Mazozolu, Menģeles ja Taurupes pagasti,

Priekuļu novads,

Salacgrīvas novads: Liepupes pagasts,

Aizkraukles novads,

Aknīstes novads,

Alūksnes novads,

Apes novads,

Baltinavas novads,

Balvi novads,

Cēsu novads,

Cesvaines novads,

Ērgļu novads,

Gulbenes novads,

Ilūkstes novads,

Jaunpiebalgas novads,

Jēkabpils novads,

Kocēnu novads,

Kokneses novads,

Krustpils novads,

Lielvārdes novads,

Līvānu novads,

Lubānas novads,

Madonas novads,

Pārgaujas novads,

Pļaviņu novads,

Raunas novads,

Rugāju novads,

Saulkrastu novads,

Sējas novads,

Skrīveru novads,

Smiltenes novads,

Varakļānu novads,

Vecpiebalgas novads,

Viļakas novads,

Jēkabpils republikas pilsēta,

Valmiera republikas pilsēta.

3.   Liettua

Seuraavat Liettuan alueet:

Anykščiai rajono savivaldybė: Andrioniškis, Anykščiai, Debeikiai, Kavarskas, Kurkliai, Skiemonys, Traupis ja Troškūnai seniūnija sekä Svėdasain se osa, joka sijaitsee tien nro 118 eteläpuolella,

Jonava rajono savivaldybė: Šilų ja Bukonių seniūnija, Žeimių seniūnija: Biliuškiai, Drobiškiai, Normainiai II, Normainėliai, Juškonys, Pauliukai, Mitėniškiai, Zofijauka ja Naujokai kaimas,

Kaišiadorys rajono savivaldybė: Kaišiadorių apylinkės, Kruonio, Nemaitonių, Paparčių, Žąslių, Žiežmarių, Žiežmarių apylinkės seniūnija sekä Rumšiškių seniūnijan se osa, joka sijaitsee tien N. A1 eteläpuolella,

Kaunas rajono savivaldybė: Akademijos, Alšėnų, Babtų, Batniavos, Čekiškės, Domeikavos, Ežerėlio, Garliavos, Garliavos apylinkių, Kačerginės, Kulautuvos, Linksmakalnio, Raudondvario, Ringaudų, Rokų, Samylų, Taurakiemio, Užliedžių, Vilkijos, Vilkijos apylinkių ja Zapyškio seniūnija,

Kėdainiai rajono savivaldybė: Josvainių, Pernaravos, Krakių, Dotnuvos, Gudžiūnų, Surviliškio, Vilainių, Truskavos, Šėtos ja Kėdainių miesto seniūnija,

Panevėžys rajono savivaldybė: Karsakiškio Miežiškių, Paįstrio, Panevėžio, Ramygalos, Raguvos, Vadoklių ja Velžio seniūnija,

Šalčininkai rajono savivaldybė: Jašiūnų, Turgelių, Akmenynės, Šalčininkų, Gerviškių, Butrimonių, Eišiškių, Poškonių ja Dieveniškių seniūnija,

Varėna rajono savivaldybė: Kaniavos, Marcinkonių ja Merkinės seniūnija,

Alytus miesto savivaldybė,

Kaišiadorys miesto savivaldybė,

Kaunas miesto savivaldybė,

Panevėžys miesto savivaldybė,

Vilnius miesto savivaldybė,

Alytus rajono savivaldybė,

Biržai rajono savivaldybė,

Druskininkai rajono savivaldybė,

Lazdijai rajono savivaldybė,

Prienai rajono savivaldybė,

Širvintos rajono savivaldybė,

Ukmergė rajono savivaldybė,

Vilnius rajono savivaldybė,

Birštonas savivaldybė,

Elektrėnai savivaldybė.

4.   Puola

Seuraavat Puolan alueet:

Podlaskien voivodikunnassa (podlaskie województwo):

Czarna Białostocka, Supraśl, Wasilków gminy ja Zabłudówin osa (gminan koillisosa, jota rajaa tie nro 19, joka jatkuu tienä nro 685) Białystokin piirikunnassa (powiat białostocki),

Dąbrowa Białostocka, Janów, Nowy Dwór ja Sidra gminy Sokółkan piirikunnassa (powiat sokólski),

Lipsk gminy Augustówin piirikunnassa (powiat augustowski),

Narew, Narewka ja Białowieża gminy Hajnówkan piirikunnassa (powiat hajnowski).

III OSA

1.   Viro

Seuraavat Viron alueet:

Elva linn,

Jõgeva linn,

Põltsamaa linn,

Võhma linn,

Järvamaa maakond,

Valgamaa maakond,

Võrumaa maakond,

Palamuse valdin se osa, joka sijaitsee Tallinnan ja Tarton välisen rautatielinjan länsipuolella,

Pärsti valdin se osa, joka sijaitsee tien nro 24126 itäpuolella,

Suure-Jaani valdin se osa, joka sijaitsee tien nro 49 itäpuolella,

Tabivere valdin se osa, joka sijaitsee Tallinnan ja Tarton välisen rautatielinjan länsipuolella,

Tamsalu valdin se osa, joka sijaitsee Tallinnan ja Tarton välisen rautatielinjan lounaispuolella,

Tartu valdin se osa, joka sijaitsee Tallinnan ja Tarton välisen rautatielinjan länsipuolella,

Viiratsi valdin se osa, joka sijaitsee tien nro 92 läntisen osan määrittelemän linjan itäpuolella tien nro 155 risteykseen asti, sitten tietä nro 155 tien nro 24156 risteykseen, sitten tietä nro 24156 kunnes se ylittää Verilaske-joen, sitten Verilaske-jokea pitkin kunnes se saapuu valdin etelärajalle,

Jõgeva vald,

Kolga-Jaani vald,

Konguta vald,

Kõo vald,

Laeva vald,

Nõo vald,

Paistu vald,

Pajusi vald,

Põltsamaa vald,

Puhja vald,

Puurmani vald,

Rakke vald,

Rannu vald,

Rõngu vald,

Saarepeedi vald,

Tähtvere vald,

Tarvastu vald,

Torma vald,

Ülenurme vald,

Väike-Maarja vald.

2.   Latvia

Seuraavat Latvian alueet:

Limbažu novads: Viļķenes, Pāles ja Katvaru pagasti,

Salacgrīvas novads: Ainažu ja Salacgrīvas pagasti,

Aglonas novads,

Alojas novads,

Beverīinas novads,

Burtnieku novads,

Ciblas novads,

Dagdas novads,

Daugavpils novads,

Kārsavas novads,

Krāslavas novads,

Ludzas novads,

Mazsalacas novads,

Naukšēnu novads,

Preiļu novads,

Rēzeknes novads,

Riebiņu novads,

Rūjienas novads,

Strenču novads,

Valkas novads,

Vārkavas novads,

Viļānu novads,

Zilupes novads,

Daugavpils republikas pilsēta,

Rēzekne republikas pilsēta.

3.   Liettua

Seuraavat Liettuan alueet:

Anykščiai rajono savivaldybė: Viešintos seniūnija ja Svėdasai seniūnijan se osa, joka sijaitsee tien nro 118 pohjoispuolella,

Jonava rajono savivaldybė: Upninkų, Ruklos, Dumsių, Užusalių ja Kulvos seniūnija, Žeimiai seniūnija: Akliai, Akmeniai, Barsukinė, Blauzdžiai, Gireliai, Jagėlava, Juljanava, Kuigaliai, Liepkalniai, Martyniškiai, Milašiškiai, Mimaliai, Naujasodis, Normainiai I, Paduobiai, Palankesiai, Pamelnytėlė, Pėdžiai, Skrynės, Svalkeniai, Terespolis, Varpėnai, Žeimių gst., Žieveliškiai ja Žeimių miestelis kaimas,

Kaišiadorys rajono savivaldybė: Palomenės ja Pravieniškių seniūnija sekä Rumšiškių seniūnijan se osa, joka sijaitsee tien N. A1 pohjoispuolella,

Kaunas rajono savivaldybė: Vandžiogalos, Lapių, Karmėlavos ja Neveronių seniūnija,

Kėdainiai rajono savivaldybė: Pelėdnagių seniūnija,

Šalčininkai rajono savivaldybė: Baltosios Vokės, Pabarės, Dainavos ja Kalesninkų seniūnija,

Varėna rajono savivaldybė: Valkininkų, Jakėnų, Matuizų, Varėnos ja Vydenių seniūnija,

Jonava miesto savivaldybė,

Ignalina rajono savivaldybė,

Kupiškis rajono savivaldybė,

Moletai rajono savivaldybė,

Rokiškis rajono savivaldybė,

Švencionys rajono savivaldybė,

Trakai rajono savivaldybė,

Utena rajono savivaldybė,

Zarasai rajono savivaldybė,

Visaginas savivaldybe.

4.   Puola

Seuraavat Puolan alueet:

Podlaskien voivodikunnassa (podlaskie województwo):

Gródek ja Michałowo gminy Białystokin piirikunnassa (powiat białostocki),

Krynki, Kuźnica, Sokółka ja Szudziałowo gminy Sokółkan piirikunnassa (powiat sokólski).

IV OSA

Italia

Seuraavat Italian alueet:

Kaikki Sardinian alueet.”


22.12.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 334/61


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOPÄÄTÖS (EU) 2015/2434,

annettu 18 päivänä joulukuuta 2015,

haitallisten organismien unioniin kulkeutumisen ja siellä leviämisen estämiseen liittyvistä toimenpiteistä siltä osin kuin on kyse tietyistä Intiasta peräisin olevista hedelmistä ja vihanneksista annetun täytäntöönpanopäätöksen 2014/237/EU muuttamisesta

(tiedoksiannettu numerolla C(2015) 9178)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon kasveille ja kasvituotteille haitallisten organismien yhteisöön kulkeutumisen ja siellä leviämisen estämiseen liittyvistä suojatoimenpiteistä 8 päivänä toukokuuta 2000 annetun neuvoston direktiivin 2000/29/EY (1) ja erityisesti sen 16 artiklan 3 kohdan neljännen virkkeen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Komission täytäntöönpanopäätöksessä 2014/237/EU (2) kielletään Intiasta peräisin olevien Colocasia Schottin taimien (muut kuin siemenet ja juuret), Momordica L.:n, Solanum melongena L.:n ja Trichosanthes L.:n taimien (muut kuin siemenet) tuonti. Lisäksi täytäntöönpanopäätöksessä 2014/237/EU edellytetään, että Intian viranomaiset toteuttavat Mangifera L.:n taimien (muut kuin siemenet) tuonnin osalta asianmukaiset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että lähetykset ovat vapaita haitallisista organismeista.

(2)

Täytäntöönpanopäätöksen 2014/237/EU voimassaoloaika on rajoitettu. Ottaen huomioon monien Intiasta peräisin olevien kasvien ja kasvituotteiden lähetysten lukuisat pysäytykset haitallisten organismien vuoksi komissio päättelee, että kasvien terveystodistuksia koskevassa järjestelmässä Intiassa on tarvetta lisäparannuksiin. Siksi on aiheellista jatkaa täytäntöönpanopäätöksen 2014/237/EU voimassaoloaikaa 31 päivään joulukuuta 2016.

(3)

Sen vuoksi täytäntöönpanopäätöstä 2014/237/EU olisi muutettava.

(4)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Korvataan täytäntöönpanopäätöksen 2014/237/EU 2 artikla seuraavasti:

”2 artikla

Tämän päätöksen voimassaolo päättyy 31 päivänä joulukuuta 2016.”

2 artikla

Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 18 päivänä joulukuuta 2015.

Komission puolesta

Vytenis ANDRIUKAITIS

Komission jäsen


(1)  EYVL L 169, 10.7.2000, s. 1.

(2)  Komission täytäntöönpanopäätös 2014/237/EU, annettu 24 päivänä huhtikuuta 2014, haitallisten organismien unioniin kulkeutumisen ja siellä leviämisen estämiseen liittyvistä toimenpiteistä siltä osin kuin on kyse tietyistä Intiasta peräisin olevista hedelmistä ja vihanneksista (EUVL L 125, 26.4.2014, s. 93).


KANSAINVÄLISILLÄ SOPIMUKSILLA PERUSTETTUJEN ELINTEN ANTAMAT SÄÄDÖKSET

22.12.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 334/62


EU–EGYPTI-ASSOSIAATIONEUVOSTON PÄÄTÖS N:o 1/2015,

annettu 21 päivänä syyskuuta 2015,

Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Egyptin arabitasavallan assosiaation perustavan Euro–Välimeri-sopimuksen käsitteen ”alkuperätuotteet” (”peräisin olevat tuotteet”) määrittelyä ja hallinnollisen yhteistyön menetelmiä koskevan pöytäkirjan 4 korvaamisesta [2015/2435]

EU–EGYPTI-ASSOSIAATIONEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Egyptin arabitasavallan assosiaation perustavan Euro–Välimeri-sopimuksen (1) ja erityisesti sen 27 artiklan,

ottaa huomioon Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Egyptin arabitasavallan assosiaation perustavan Euro–Välimeri-sopimuksen käsitteen ”alkuperätuotteet” (”peräisin olevat tuotteet”) määrittelyä ja hallinnollisen yhteistyön menetelmiä koskevan pöytäkirjan 4,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Egyptin arabitasavallan assosiaation perustavan Euro–Välimeri-sopimuksen, jäljempänä ’sopimus’, 27 artiklassa viitataan sopimuksen pöytäkirjaan 4, jäljempänä ’pöytäkirja 4’, jossa annetaan määräykset alkuperäsäännöistä sekä Euroopan unionin, Egyptin ja muiden etuuskohteluun oikeuttavia Paneurooppa–Välimeri-alkuperäsääntöjä koskevan alueellisen yleissopimuksen (2), jäljempänä ’yleissopimus’, sopimuspuolten välisestä alkuperäkumulaatiosta.

(2)

Pöytäkirjassa 4 olevassa 39 artiklassa määrätään, että sopimuksen 74 artiklalla perustettu assosiaationeuvosto voi päättää kyseisen pöytäkirjan määräysten muuttamisesta.

(3)

Yleissopimuksen tarkoituksena on korvata Paneurooppa–Välimeri-vyöhykkeen maiden välillä tällä hetkellä voimassa olevat alkuperäsääntöpöytäkirjat yhdellä oikeudellisella asiakirjalla.

(4)

Unioni allekirjoitti yleissopimuksen 15 päivänä kesäkuuta 2011 ja Egypti 9 päivänä lokakuuta 2013.

(5)

Unioni talletti hyväksymisasiakirjansa yleissopimuksen tallettajalle 26 päivänä maaliskuuta 2012 ja Egypti 23 päivänä huhtikuuta 2014. Näin ollen yleissopimus tuli voimaan sen 10 artiklan 3 kohdan mukaisesti unionin osalta 1 päivänä toukokuuta 2012 ja Egyptin osalta 1 päivänä kesäkuuta 2014.

(6)

Sen vuoksi pöytäkirja 4 olisi korvattava uudella pöytäkirjalla, jossa viitataan yleissopimukseen,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Korvataan Euroopan yhteisöjen ja niiden jäsenvaltioiden sekä Egyptin arabitasavallan assosiaation perustavan Euro–Välimeri-sopimuksen pöytäkirja 4, joka koskee käsitteen ”alkuperätuotteet” (”peräisin olevat tuotteet”) määrittelyä ja hallinnollisen yhteistyön menetelmiä, tämän päätöksen liitteessä olevalla tekstillä.

2 artikla

Tämä päätös tulee voimaan päivänä, jona se hyväksytään.

Sitä sovelletaan 1 päivästä helmikuuta 2016.

Tehty Brysselissä 21 päivänä syyskuuta 2015.

Assosiaationeuvoston puolesta

Puheenjohtaja

F. MOGHERINI


(1)  EUVL L 304, 30.9.2004, s. 39.

(2)  EUVL L 54, 26.2.2013, s. 4.


LIITE

”PÖYTÄKIRJA 4

käsitteen ’alkuperätuotteet’ määrittelystä ja hallinnollisen yhteistyön menetelmistä

1 artikla

Sovellettavat alkuperäsäännöt

1.   Tämän sopimuksen täytäntöönpanemiseksi sovelletaan etuuskohteluun oikeuttavia Paneurooppa–Välimeri-alkuperäsääntöjä koskevan alueellisen yleissopimuksen (1), jäljempänä ’yleissopimus’, lisäystä I ja lisäyksen II asiaankuuluvia määräyksiä.

2.   Kaikki etuuskohteluun oikeuttavia Paneurooppa–Välimeri-alkuperäsääntöjä koskevan alueellisen yleissopimuksen lisäyksessä I ja lisäyksen II asiaankuuluvissa määräyksissä olevat viittaukset ’asiaankuuluvaan sopimukseen’ katsotaan viittauksiksi tähän sopimukseen.

2 artikla

Riitojen ratkaiseminen

1.   Jos yleissopimuksen lisäyksessä I olevassa 32 artiklassa määrätyistä tarkastusmenettelyistä syntyy riita, jota tarkastusta pyytävät ja tämän tarkastuksen tekemisestä vastaavat tulliviranomaiset eivät pysty keskenään sopimaan, riita saatetaan assosiaationeuvoston ratkaistavaksi.

2.   Tuojan ja tuojamaan tulliviranomaisten väliset riidat ratkaistaan aina kyseisen maan lainsäädännön mukaisesti.

3 artikla

Pöytäkirjan muuttaminen

Assosiaationeuvosto voi päättää tämän pöytäkirjan määräysten muuttamisesta.

4 artikla

Yleissopimuksesta eroaminen

1.   Jos joko Euroopan unioni tai Egypti ilmoittaa kirjallisesti yleissopimuksen tallettajalle aikeestaan erota yleissopimuksesta sen 9 artiklan mukaisesti, unioni ja Egypti aloittavat viipymättä alkuperäsääntöjä koskevat neuvottelut tämän sopimuksen täytäntöönpanemiseksi.

2.   Yleissopimuksen lisäyksen I ja soveltuvin osin sen lisäyksen II asiaankuuluvia määräyksiä, sellaisina kuin niitä sovelletaan irtisanomishetkellä, sovelletaan edelleen tähän sopimukseen tällaisten uudelleen neuvoteltujen alkuperäsääntöjen voimaantuloon asti. Yleissopimuksen lisäyksen I ja soveltuvin osin sen lisäyksen II asiaankuuluvia määräyksiä tulkitaan kuitenkin eroamishetkestä alkaen siten, että ainoastaan Euroopan unionin ja Egyptin välinen kahdenvälinen kumulaatio on sallittua.”


(1)  EUVL L 54, 26.2.2013, s. 4.


Oikaisuja

22.12.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 334/65


Oikaisu komission asetukseen (EU) N:o 899/2012, annettu 21 päivänä syyskuuta 2012, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 396/2005 liitteiden II ja III muuttamisesta siltä osin kuin on kyse asefaatin, alakloorin, anilatsiinin, atsosyklotiinin, benfurakarbin, butylaatin, kaptafolin, karbaryylin, karbofuraanin, karbosulfaanin, kloorifenapyrin, klortaalidimetyylin, klortiamidin, syheksatiinin, diatsinonin, diklobeniilin, dikofolin, dimetipiinin, dinikonatsolin, disulfotonin, fenitrotionin, flufentsiinin, furatiokarbin, heksakonatsolin, laktofeenin, meproniilin, metamidofossin, metopreenin, monokrotofossin, monuronin, oksikarboksiinin, oksidemetonimetyylin, metyyliparationin, foraatin, fosalonin, prokymidonin, profenofossin, propakloorin, quincloracin, kvintotseenin, tolyylifluanidin, triklorfonin, tridemorfin ja trifluraliinin jäämien enimmäismääristä tietyissä tuotteissa tai niiden pinnalla sekä kyseisen asetuksen muuttamisesta vahvistamalla liite V, jossa luetellaan oletusarvot

( Euroopan unionin virallinen lehti L 273, 6. lokakuuta 2012 )

Sivulla 5, asetuksen (EY) N:o 396/2005 liitettä II muuttavassa liitteessä olevan 1 kohdan a alakohdassa olevan taulukon ”Torjunta-ainejäämät ja jäämien enimmäismäärät (mg/kg)” sarakkeen 16 otsikkorivillä:

on:

”Foraatti (foraatti, sen happianalogi ja niiden sulfoksidien ja sulfonien summa ilmaistuna foraattina)”

pitää olla:

”Foraatti (foraatin, sen happianalogin ja niiden sulfonien summa ilmaistuna foraattina)”

Sivulla 41, asetuksen (EY) N:o 396/2005 liitettä III muuttavassa liitteessä olevan 2 kohdan c alakohdassa olevan taulukon ”Torjunta-ainejäämät ja jäämien enimmäismäärät (mg/kg)” sarakkeen 16 otsikkorivillä:

on:

”Foraatti (foraatti, sen happianalogi ja niiden sulfoksidien ja sulfonien summa ilmaistuna foraattina)”

pitää olla:

”Foraatti (foraatin, sen happianalogin ja niiden sulfonien summa ilmaistuna foraattina)”


22.12.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 334/65


Oikaisu Euroopan keskuspankin suuntaviivoihin (EU) 2015/1938, annettu 27 päivänä elokuuta 2015, eurojärjestelmän rahapolitiikan kehyksen täytäntöönpanosta annettujen Euroopan keskuspankin suuntaviivojen (EU) 2015/510 muuttamisesta (EKP/2015/27)

( Euroopan unionin virallinen lehti L 282, 28. lokakuuta 2015 )

Sivulla 45, kohdassa 12 olevan 107a artiklan 4 kohta:

on:

”4.   DECC-velkainstrumenttien liikkeeseenlaskijan tulee olla jäsenvaltioon, jonka rahayksikkö on euro, sijoittautunut erillisyhtiö. Transaktion osapuolten tulee liikkeeseenlaskijaa, vakuutena olevien lainasaamisten velallisia ja alullepanijaa lukuun ottamatta olla ETA:han sijoittautuneita.”

pitää olla:

”4.   DECC-velkainstrumenttien liikkeeseenlaskijan tulee olla jäsenvaltioon, jonka rahayksikkö on euro, sijoittautunut erityistä tarkoitusta varten perustettu yhteisö. Transaktion osapuolten tulee liikkeeseenlaskijaa, vakuutena olevien lainasaamisten velallisia ja alullepanijaa lukuun ottamatta olla ETA:han sijoittautuneita.”