ISSN 1977-0812

Euroopan unionin

virallinen lehti

L 332

European flag  

Suomenkielinen laitos

Lainsäädäntö

58. vuosikerta
18. joulukuuta 2015


Sisältö

 

I   Lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

Sivu

 

 

DIREKTIIVIT

 

*

Neuvoston direktiivi (EU) 2015/2376, annettu 8 päivänä joulukuuta 2015, direktiivin 2011/16/EU muuttamisesta siltä osin kuin on kyse pakollisesta automaattisesta tietojenvaihdosta verotuksen alalla

1

 

 

II   Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

 

 

KANSAINVÄLISET SOPIMUKSET

 

*

Neuvoston päätös (EU) 2015/2377, annettu 26 päivänä lokakuuta 2015, Euroopan unionin ja Palaun tasavallan välisen lyhytaikaista oleskelua koskevan viisumivapaussopimuksen allekirjoittamisesta Euroopan unionin puolesta ja sen väliaikaisesta soveltamisesta

11

 

 

Euroopan unionin ja Palaun tasavallan välinen sopimus lyhytaikaista oleskelua koskevasta viisumivapaudesta

13

 

 

ASETUKSET

 

*

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2015/2378, annettu 15 päivänä joulukuuta 2015, hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla annetun neuvoston direktiivin 2011/16/EU tiettyjen säännösten täytäntöönpanoa koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen vahvistamisesta ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1156/2012 kumoamisesta

19

 

*

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2015/2379, annettu 16 päivänä joulukuuta 2015, asetuksista (EY) N:o 2305/2003, (EY) N:o 969/2006, (EY) N:o 1067/2008, ja täytäntöönpanoasetuksesta (EU) 2015/2081, asetuksesta (EY) N:o 1964/2006 ja täytäntöönpanoasetuksesta (EU) N:o 480/2012 sekä asetuksesta (EY) N:o 1918/2006 poikkeamisesta viljan, riisin ja oliiviöljyn tariffikiintiöitä koskevien tuontitodistushakemusten jättämispäivien ja tuontitodistusten myöntämispäivien osalta vuonna 2016, ja asetuksesta (EY) N:o 951/2006 poikkeamisesta kiintiön ulkopuolisen sokerin ja isoglukoosin vientitodistusten myöntämispäivien osalta vuonna 2016

46

 

*

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2015/2380, annettu 16 päivänä joulukuuta 2015, asetuksen (EY) N:o 1484/95 muuttamisesta siipikarjanliha- ja muna-alan sekä muna-albumiinin edustavien hintojen vahvistamisen osalta

50

 

*

Komission asetus (EU) 2015/2381, annettu 17 päivänä joulukuuta 2015, yhteisestä tilastollisten alueyksiköiden nimikkeistöstä (NUTS) annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1059/2003 täytäntöönpanosta siltä osin kuin on kyse aikasarjojen toimittamisesta uutta alueellista jaottelua varten

52

 

*

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2015/2382, annettu 17 päivänä joulukuuta 2015, Saccharomyces cerevisiae (CBS 615.94) -organismin tuottamaa alfa-galaktosidaasia (EC 3.2.1.22) ja Aspergillus niger (CBS 120604) -organismin tuottamaa endo-1,4-beeta-glukanaasia (EC 3.2.1.4) sisältävän valmisteen hyväksymisestä munivien kanojen ja toissijaisten munivien siipikarjalajien rehun lisäaineena (hyväksynnän haltija Kerry Ingredients and Flavours) ( 1 )

54

 

*

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2015/2383, annettu 17 päivänä joulukuuta 2015, asetuksen (EY) N:o 669/2009 liitteen I muuttamisesta siltä osin kuin kyse on niiden muiden kuin eläinperäisten rehujen ja elintarvikkeiden luettelosta, joiden tuontiin sovelletaan tehostettua virallista valvontaa ( 1 )

57

 

*

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2015/2384, annettu 17 päivänä joulukuuta 2015, tiettyjen Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien alumiinifolioiden tuontia koskevan lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta ja tiettyjen Brasiliasta peräisin olevien alumiinifolioiden tuontia koskevan menettelyn päättämisestä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 11 artiklan 2 kohdan mukaisen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun jälkeen

63

 

*

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2015/2385, annettu 17 päivänä joulukuuta 2015, lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta tiettyjen Venäjän federaatiosta peräisin olevien alumiinifolioiden tuonnissa ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta

91

 

*

Komission asetus (EU) 2015/2386, annettu 17 päivänä joulukuuta 2015, Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan väsymiskestävyydeltään hyvän betoniteräksen tuonnin kirjaamisvelvoitteesta

111

 

 

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2015/2387, annettu 17 päivänä joulukuuta 2015, kiinteistä tuontiarvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

114

 

 

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2015/2388, annettu 17 päivänä joulukuuta 2015, asetuksella (EY) N:o 533/2007 siipikarjanliha-alalla avatuissa tariffikiintiöissä 1 päivän joulukuuta ja 7 päivän joulukuuta 2015 välisenä aikana jätetyissä tuontitodistushakemuksissa haettuihin määriin sovellettavan jakokertoimen ja 1 päivän huhtikuuta 2016 ja 30 päivän kesäkuuta 2016 väliseksi osakaudeksi käytettävissä olevaan määrään lisättävien määrien vahvistamisesta

116

 

 

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2015/2389, annettu 17 päivänä joulukuuta 2015, asetuksella (EY) N:o 1385/2007 siipikarjanliha-alalla avatuissa tariffikiintiöissä 1 päivän joulukuuta ja 7 päivän joulukuuta 2015 välisenä aikana jätetyissä tuontitodistushakemuksissa haettuihin määriin sovellettavan jakokertoimen ja 1 päivänä huhtikuuta 2016 alkavaksi ja 30 päivänä kesäkuuta 2016 päättyväksi osakaudeksi käytettävissä olevaan määrään lisättävien määrien vahvistamisesta

119

 

 

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2015/2390, annettu 17 päivänä joulukuuta 2015, täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2015/2078 Ukrainasta peräisin olevan siipikarjanlihan osalta avatuissa tariffikiintiöissä 1 päivän joulukuuta ja 7 päivän joulukuuta 2015 välisenä aikana jätetyissä tuontioikeushakemuksissa haettuihin määriin sovellettavan jakokertoimen vahvistamisesta

122

 

 

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2015/2391, annettu 17 päivänä joulukuuta 2015, asetuksella (EY) N:o 539/2007 muna- ja muna-albumiinialalla avatuissa tariffikiintiöissä 1 päivänä huhtikuuta alkavaksi ja 30 päivänä kesäkuuta 2016 päättyväksi osakaudeksi käytettävissä olevaan määrään lisättävien määrien vahvistamisesta

124

 

 

DIREKTIIVIT

 

*

Komission täytäntöönpanodirektiivi (EU) 2015/2392, annettu 17 päivänä joulukuuta 2015, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 596/2014 täytäntöönpanemisesta siltä osin kuin on kyse toimivaltaisille viranomaisille mainitun asetuksen tosiasiallisesta tai mahdollisesta rikkomisesta tehtävistä ilmoituksista

126

 

 

PÄÄTÖKSET

 

*

Neuvoston päätös (EU, Euratom) 2015/2393, annettu 8 päivänä joulukuuta 2015, neuvoston työjärjestyksen muuttamisesta

133

 

*

Neuvoston päätös (EU) 2015/2394, annettu 8 päivänä joulukuuta 2015, kannasta, jonka jäsenvaltiot esittävät Euroopan unionin puolesta Eurocontrolin pysyvän komission päätöksiin Eurocontrolin rooleista ja tehtävistä sekä keskitetyistä palveluista

136

 

*

Neuvoston täytäntöönpanopäätös (EU) 2015/2395, annettu 10 päivänä joulukuuta 2015, luvan antamisesta Liettuan tasavallalle jatkaa yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112/EY 193 artiklasta poikkeavan toimenpiteen soveltamista annetun täytäntöönpanopäätöksen 2010/99/EU muuttamisesta

140

 

*

Neuvoston täytäntöönpanopäätös (EU) 2015/2396, annettu 10 päivänä joulukuuta 2015, luvan antamisesta Latvian tasavallalle jatkaa yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annetun direktiivin 2006/112/EY 193 artiklasta poikkeavan toimenpiteen soveltamista annetun täytäntöönpanopäätöksen 2009/1008/EU muuttamisesta

142

 

*

Neuvoston päätös (EU) 2015/2397, annettu 16 päivänä joulukuuta 2015, alueiden komitean espanjalaisen jäsenen ja espanjalaisen varajäsenen nimeämisestä

144

 

*

Komission täytäntöönpanopäätös (EU) 2015/2398, annettu 17 päivänä joulukuuta 2015, tiedoista ja asiakirjoista, jotka liittyvät kolmannessa maassa sijaitsevaa laitosta koskevaan hakemukseen laitoksen sisällyttämiseksi eurooppalaiseen luetteloon alusten kierrätyslaitoksista ( 1 )

145

 

 

Oikaisuja

 

*

Oikaisu neuvoston päätökseen (YUTP) 2015/1835, annettu 12 päivänä lokakuuta 2015, Euroopan puolustusviraston perussäännöstä, kotipaikasta ja sen toimintaa koskevista säännöistä ( EUVL L 266, 13.10.2015 )

156

 


 

(1)   ETA:n kannalta merkityksellinen teksti

FI

Säädökset, joiden otsikot on painettu laihalla kirjasintyypillä, ovat maatalouspolitiikan alaan kuuluvia juoksevien asioiden hoitoon liityviä säädöksiä, joiden voimassaoloaika on yleensä rajoitettu.

Kaikkien muiden säädösten otsikot on painettu lihavalla kirjasintyypillä ja merkitty tähdellä.


I Lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

DIREKTIIVIT

18.12.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 332/1


NEUVOSTON DIREKTIIVI (EU) 2015/2376,

annettu 8 päivänä joulukuuta 2015,

direktiivin 2011/16/EU muuttamisesta siltä osin kuin on kyse pakollisesta automaattisesta tietojenvaihdosta verotuksen alalla

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 115 artiklan,

ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon (1),

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (2),

ottaa huomioon alueiden komitean lausunnon (3),

noudattaa erityistä lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Rajatylittävään veron kiertämiseen, aggressiiviseen verosuunnitteluun ja vahingolliseen verokilpailuun liittyvät haasteet ovat lisääntyneet huomattavasti, ja niistä on tullut keskeinen huolenaihe unionissa ja maailmanlaajuisesti. Veropohjan rapautuminen vähentää huomattavasti kansallisia verotuloja, mikä haittaa jäsenvaltioiden kasvua edistävien veropolitiikkojen soveltamista. Lainsäädännön johdonmukaista ja avointa täytäntöönpanoa helpottavat ennakkoon annettavat veropäätökset ovat yleisenä käytäntönä, myös unionissa. Verolainsäädännön selvittäminen veronmaksajille voi edistää investointeja ja lainsäädännön noudattamista tarjoamalla yrityksille oikeusvarmuutta, ja se voi näin ollen edistää unionin sisämarkkinoiden kehittämistä pidemmälle perussopimusten taustalla olevien periaatteiden ja vapauksien pohjalta. Tästä huolimatta päätökset, jotka koskevat verotusta silmällä pitäen luotuja rakenteita, ovat tietyissä tapauksissa johtaneet keinotekoisen korkean tulon alhaiseen verottamiseen ennakkopäätöksen antavassa, sitä muuttavassa tai sen uudistavassa maassa ja jättäneet muiden asianomaisten maiden verotettaviksi vain keinotekoisen vähäisiä tulomääriä. Avoimuutta on siksi lisättävä kiireellisesti. Neuvoston direktiivissä 2011/16/EU (4) vahvistettuja välineitä ja mekanismeja on tehostettava tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(2)

Eurooppa-neuvosto korosti 18 päivänä joulukuuta 2014 antamissaan päätelmissä, että toimia verojen välttelyn ja aggressiivisen verosuunnittelun torjumiseksi on vietävä kiireellisesti eteenpäin sekä maailmanlaajuisesti että unionin tasolla. Eurooppa-neuvosto korosti avoimuuden merkitystä ja pani tyytyväisenä merkille komission aikomuksen antaa ehdotus veropäätöksiä koskevien tietojen automaattisesta vaihdosta unionissa.

(3)

Direktiivissä 2011/16/EU säädetään pakollisesta jäsenvaltioiden välisestä oma-aloitteisesta tietojenvaihdosta viidessä erityistapauksessa ja tiettyjä määräaikoja noudattaen. Tapauksissa, joissa jäsenvaltion toimivaltaisella viranomaisella on syytä otaksua, että toisessa jäsenvaltiossa menetetään verotuloja, oma-aloitteista tietojenvaihtoa sovelletaan jo veropäätöksiin, joilla on rajatylittävä ulottuvuus ja jotka jäsenvaltio antaa tietylle verovelvolliselle tai joita se muuttaa tai jotka se uudistaa ja joissa on kyse verosäännösten tulkinnasta tai soveltamisesta tulevaisuudessa.

(4)

Rajatylittäviä tilanteita varten annettavia ennakkopäätöksiä sekä ennakkohinnoittelusopimuksia koskevien tietojen tehokasta oma-aloitteista vaihtoa haittaavat kuitenkin useat merkittävät käytännön ongelmat, kuten päätöksen antavalle jäsenvaltiolle myönnetty harkintavalta päättää, mille muille jäsenvaltioille tieto olisi annettava. Vaihdettujen tietojen olisi näin ollen tarvittaessa oltava kaikkien jäsenvaltioiden saatavilla.

(5)

Automaattisen vaihdon soveltamisalan olisi katettava kaikki sellaisten rajatylittäviä tilanteita varten annettavien ennakkopäätösten sekä ennakkohinnoittelusopimusten aineelliset muodot (riippumatta niiden sitovasta tai ei-sitovasta luonteesta ja tavasta, jolla ne on annettu), jotka annetaan tietylle henkilölle tai henkilöryhmälle tai joita muutetaan tai jotka uudistetaan heidän osaltaan ja joihin kyseisellä henkilöllä tai henkilöryhmällä on oikeus vedota.

(6)

Oikeusvarmuuden vuoksi direktiiviä 2011/16/EU olisi muutettava sisällyttämällä siihen rajatylittävää tilannetta varten annettavan ennakkopäätöksen sekä ennakkohinnoittelusopimuksen asianmukainen määritelmä. Näiden määritelmien soveltamisalan olisi oltava riittävän laaja kattamaan monenlaisia tilanteita, muun muassa seuraavat rajatylittäviä tilanteita varten annettavien ennakkopäätösten sekä ennakkohinnoittelusopimusten tyypit:

yksipuoliset ennakkohinnoittelusopimukset ja/tai ennakkopäätökset;

kahden- tai monenväliset ennakkohinnoittelusopimukset ja ennakkopäätökset;

järjestelyt tai päätökset, joilla määritetään kiinteän toimipaikan olemassaolo tai sen puuttuminen;

järjestelyt tai päätökset, joilla määritetään sellaisten tosiasioiden olemassaolo tai puuttuminen, joilla voi olla vaikutusta kiinteän toimipaikan veropohjaan;

järjestelyt tai päätökset, joilla määritetään sellaisen yhdessä jäsenvaltiossa sijaitsevan sekamuotoisen yhteisön verotuksellinen asema, joka liittyy toisen lainkäyttöalueen asukkaaseen;

sekä järjestelyt tai päätökset, jotka koskevat poistojen arvioimisperusteita tietyssä jäsenvaltiossa sellaisen omaisuuserän osalta, joka on hankittu toisella lainkäyttöalueella olevalta konserniyritykseltä.

(7)

Veronmaksajilla on oikeus vedota rajatylittäviä tilanteita varten annettaviin ennakkopäätöksiin taikka ennakkohinnoittelusopimuksiin esimerkiksi verotusmenettelyn tai verotarkastuksen yhteydessä edellyttäen, että tosiasiat, joihin rajatylittävää tilannetta varten annettavat ennakkopäätökset taikka ennakkohinnoittelusopimukset perustuvat, on esitetty tarkasti ja että veronmaksajat noudattavat rajatylittävää tilannetta varten annettavien ennakkopäätösten taikka ennakkohinnoittelusopimusten ehtoja.

(8)

Jäsenvaltioiden on vaihdettava tietoja riippumatta siitä, noudattaako veronmaksaja rajatylittävää tilannetta varten annettavan ennakkopäätöksen taikka ennakkohinnoittelusopimuksen ehtoja.

(9)

Tietojen antamisen ei pitäisi johtaa liike-, elinkeino- tai ammattisalaisuuden tai kaupallisen menettelyn tai sellaisen tiedon paljastamiseen, jonka paljastaminen olisi yleisen oikeusjärjestyksen perusteiden vastaista.

(10)

Jotta voidaan hyödyntää rajatylittäviä tilanteita varten annettavia ennakkopäätöksiä sekä ennakkohinnoittelusopimuksia koskevien tietojen pakollista automaattista vaihtoa, tiedot olisi toimitettava viipymättä sen jälkeen, kun tällaiset päätökset tai sopimukset on annettu tai kun niitä on muutettu tai ne on uudistettu, ja sen vuoksi olisi vahvistettava säännölliset väliajat tietojen toimittamiselle. Samasta syystä on myös asianmukaista säätää tietojen pakollisesta automaattisesta vaihdosta sellaisten rajatylittäviä tilanteita varten annettavien ennakkopäätösten sekä ennakkohinnoittelusopimusten osalta, jotka on annettu tai joita on muutettu tai jotka on uudistettu ajanjaksona, joka alkaa viisi vuotta ennen tämän direktiivin soveltamispäivää, ja jotka ovat yhä voimassa 1 päivänä tammikuuta 2014. Yksittäiset henkilöt tai henkilöiden ryhmät, joiden konserninlaajuinen vuotuinen liikevaihto on alle 40 000 000 euroa, voitaisiin kuitenkin tiettyjen ehtojen mukaisesti jättää tällaisen pakollisen automaattisen vaihdon ulkopuolelle.

(11)

Oikeusvarmuuden vuoksi on asianmukaista tiettyjen erittäin tiukkojen ehtojen mukaisesti jättää pakollisen automaattisen vaihdon ulkopuolelle kolmansien maiden kanssa tehdyt kahden- tai monenväliset ennakkohinnoittelusopimukset noudattaen kyseisten maiden kanssa tehtyjä voimassa olevia kansainvälisiä sopimuksia, jos kyseisten sopimusten määräyksissä ei sallita asianomaisen sopimuksen mukaisesti saatujen tietojen paljastamista kolmannelle maalle. Tällöin olisi kuitenkin sen sijaan vaihdettava 8 a artiklan 6 kohdassa yksilöityjä tietoja, jotka koskevat pyyntöjä, jotka ovat johtaneet tällaisten kahden- tai monenvälisten ennakkohinnoittelusopimusten antamiseen. Tällaisissa tapauksissa toimitettavien tietojen olisi sen vuoksi sisällettävä maininta siitä, että tiedot toimitetaan tällaisen pyynnön perusteella.

(12)

Rajatylittäviä tilanteita varten annettavia ennakkopäätöksiä sekä ennakkohinnoittelusopimuksia koskevien tietojen pakollisen automaattisen vaihdon olisi joka tapauksessa sisällettävä kaikkien jäsenvaltioiden saataville asetettavien tiettyjen perustietojen toimittaminen kaikille jäsenvaltioille. Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä käytännön järjestelyjä, jotka ovat tarpeellisia kyseisten tietojen toimittamisen yhdenmukaistamiseksi direktiivissä 2011/16/EU säädetyn tietojen vaihtamista varten tarkoitetun vakiomuotoisen lomakkeen laatimista koskevan menettelyn mukaisesti (mihin myös hallinnollista veroyhteistyötä käsittelevä komitea osallistuu). Kyseistä menettelyä olisi käytettävä myös tietojenvaihdon täytäntöönpanoa koskevien käytännön lisäjärjestelyjen hyväksymisessä, kuten sellaisten kielivaatimusten määrittämisessä, joita sovellettaisiin tietojen vaihtoon kyseistä vakiomuotoista lomaketta käyttäen.

(13)

Pakollista automaattista tiedonvaihtoa koskevan vakiomuotoisen lomakkeen laatimisessa on syytä ottaa huomioon työ, jota on tehty OECD:n haitallisia verokäytäntöjä käsittelevässä foorumissa, jossa ollaan laatimassa tietojen vaihtamiseen tarkoitettua vakiomuotoista lomaketta veropohjan rapautumista ja voittojen kotiuttamista koskevan toimintasuunnitelman yhteydessä. Tiivistä yhteistyötä on myös asianmukaista tehdä koordinoidusti OECD:n kanssa muillakin aloilla kuin pakollista automaattista tietojenvaihtoa koskevan vakiomuotoisen lomakkeen laadinnassa. Perimmäisenä tavoitteena olisi oltava tasapuolisten toimintamahdollisuuksien luominen maailmanlaajuisesti, ja unionin olisi otettava tässä johtava rooli ja edistettävä ajatusta siitä, että rajatylittäviä tilanteita varten annettavia ennakkopäätöksiä sekä ennakkohinnoittelusopimuksia koskevien automaattisesti vaihdettavien tietojen soveltamisalan olisi oltava varsin laaja.

(14)

Jäsenvaltioiden olisi vaihdettava perustietoja, ja tiettyjä perustietoja olisi toimitettava myös komissiolle. Tämän ansiosta komission olisi voitava milloin tahansa seurata ja arvioida rajatylittäviä tilanteita varten annettavia ennakkopäätöksiä sekä ennakkohinnoittelusopimuksia koskevien tietojen pakollisen automaattisen vaihdon tosiasiallista soveltamista. Komission saamia tietoja ei pitäisi kuitenkaan käyttää muihin tarkoituksiin. Tällainen tietojen toimittaminen ei lisäksi vapauttaisi jäsenvaltiota velvollisuudesta ilmoittaa valtiontuesta komissiolle.

(15)

Tietoja vastaanottavan jäsenvaltion antama palaute tietoja lähettävälle jäsenvaltiolle on välttämätön osa tehokkaan automaattisen tietojenvaihtojärjestelmän toimintaa. Siksi on syytä korostaa, että jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten olisi kerran vuodessa lähetettävä palautetta tietojen automaattisesta vaihdosta muille asianomaisille jäsenvaltioille. Käytännössä pakollinen palaute olisi annettava kahdenvälisesti sovittujen järjestelyjen mukaisesti.

(16)

Tämän direktiivin mukaisesti suoritetun pakollista tietojenvaihtoa koskevan vaiheen jälkeen jäsenvaltion olisi tarvittaessa voitava vedota direktiivin 2011/16/EU 5 artiklan mukaiseen tietojenvaihtoon pyytääkseen tällaisia päätöksiä tai järjestelyjä myöntäneeltä jäsenvaltiolta lisätietoja, mukaan lukien rajatylittäviä tilanteita varten annettavien ennakkopäätösten sekä ennakkohinnoittelusopimusten koko tekstin.

(17)

On syytä muistuttaa, että direktiivin 2011/16/EU 21 artiklan 4 kohdassa säännellään yhteistyöpyyntöihin ja niihin liitettyihin asiakirjoihin, myös tiedoksiantopyyntöihin, sovellettavia kieli- ja käännösvaatimuksia. Tätä sääntöä olisi voitava soveltaa myös silloin, kun jäsenvaltiot pyytävät lisätietoja rajatylittäviä tilanteita varten annettavia ennakkopäätöksiä sekä ennakkohinnoittelusopimuksia koskevien perustietojen pakollista automaattista vaihtoa koskevan vaiheen jälkeen.

(18)

Jäsenvaltioiden olisi toteutettava kaikki kohtuulliset toimenpiteet poistaakseen kaikki esteet, jotka saattaisivat haitata rajatylittäviä tilanteita varten annettavia ennakkopäätöksiä sekä ennakkohinnoittelusopimuksia koskevaa tehokasta ja mahdollisimman avointa pakollista automaattista tietojenvaihtoa.

(19)

Jotta edistetään resurssien tehokasta käyttöä, helpotetaan tietojenvaihtoa ja vältetään se, että jäsenvaltioiden olisi tehtävä vastaavia muutoksia omiin järjestelmiinsä tietojen tallentamiseksi, olisi erityisesti säädettävä sellaisen keskusrekisterin perustamisesta, johon kaikilla jäsenvaltioilla ja komissiolla olisi pääsy ja johon jäsenvaltiot veisivät ja tallentaisivat tietoja sen sijaan, että ne vaihtavat näitä tietoja suojatun sähköpostin välityksellä. Komission olisi hyväksyttävä mainitun rekisterin perustamista varten tarpeelliset käytännön järjestelyt direktiivin 2011/16/EU 26 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

(20)

Kun otetaan huomioon neuvoston direktiivillä 2014/107/EU (5) ja tällä direktiivillä käyttöön otettujen muutosten luonne ja laajuus, direktiivin 2011/16/EU mukaista tietojen, tilastojen ja raporttien esittämiseen tarkoitettua määräaikaa olisi jatkettava. Määräajan jatkamisella varmistettaisiin, että annettavissa tiedoissa voidaan ottaa huomioon muutoksista saadut kokemukset. Jatkamista olisi sovellettava tilastotietoihin ja muihin tietoihin, jotka jäsenvaltioiden on ilmoitettava ennen 1 päivää tammikuuta 2018, sekä kertomukseen ja tarvittaessa ehdotukseen, jotka komission on toimitettava ennen 1 päivää tammikuuta 2019.

(21)

Nykyisiä luottamuksellisuutta koskevia säännöksiä olisi muutettava siten, että niissä otettaisiin huomioon pakollisen automaattisen tietojenvaihdon laajentaminen rajatylittäviä tilanteita varten annettaviin ennakkopäätöksiin sekä ennakkohinnoittelusopimuksiin.

(22)

Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet. Tämän direktiivin tarkoituksena on erityisesti varmistaa, että oikeutta henkilötietojen suojaan ja elinkeinovapautta noudatetaan täysin.

(23)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta eli jäsenvaltioiden välistä tehokasta hallinnollista yhteistyötä sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan kannalta soveltuvin edellytyksin, vaan se voidaan vaaditun yhdenmukaisuuden ja tehokkuuden vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(24)

Direktiivi 2011/16/EU olisi näin ollen muutettava tämän mukaisesti,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

1 artikla

Muutetaan direktiivi 2011/16/EU seuraavasti:

1)

Muutetaan 3 artikla seuraavasti:

a)

korvataan 9 kohta seuraavasti:

”9)

’automaattisella tietojenvaihdolla’

a)

kun sovelletaan 8 artiklan 1 kohtaa ja 8 a artiklaa, ilman edeltävää pyyntöä tapahtuvaa ennalta määriteltyjen tietojen järjestelmällistä ilmoittamista toiselle jäsenvaltiolle ennalta vahvistetuin säännöllisin väliajoin. Kun sovelletaan 8 artiklan 1 kohtaa, viittauksella saatavilla oleviin tietoihin tarkoitetaan tiedot ilmoittavan jäsenvaltion verotietueissa olevia tietoja, jotka voidaan saada käyttöön kyseisen jäsenvaltion tietojen keräämis- ja käsittelymenettelyjä noudattaen;

b)

kun sovelletaan 8 artiklan 3 a kohtaa, ilman edeltävää pyyntöä tapahtuvaa ennalta määriteltyjen tietojen järjestelmällistä ilmoittamista muissa jäsenvaltioissa asuvista henkilöistä asianomaiselle asuinjäsenvaltiolle ennalta vahvistetuin säännöllisin väliajoin. Jäljempänä 8 artiklan 3 a ja 7 a kohdassa, 21 artiklan 2 kohdassa sekä 25 artiklan 2 ja 3 kohdassa isolla alkukirjaimella kirjoitetuilla ilmauksilla on merkitys, joka niillä on liitteessä I olevissa vastaavissa määritelmissä;

c)

kun sovelletaan kaikkia muita tämän direktiivin säännöksiä kuin 8 artiklan 1 ja 3 a kohtaa sekä 8 a artiklaa, ennalta määriteltyjen tietojen järjestelmällistä ilmoittamista tämän kohdan a ja b alakohdan mukaisesti;”

b)

Lisätään kohdat seuraavasti:

”14)

’rajatylittävää tilannetta varten annettavalla ennakkopäätöksellä’ sopimusta, tiedonantoa tai muuta asiakirjaa tai toimea, jolla on vastaava vaikutus, myös jos se on annettu tai sitä on muutettu taikka se on uudistettu verotarkastuksen yhteydessä, ja joka täyttää seuraavat ehdot:

a)

sen antaa tai sitä muuttaa taikka sen uudistaa jäsenvaltion keskushallinto tai veroviranomainen tai jäsenvaltion alueellinen tai hallinnollinen yksikkö taikka niiden puolesta toimiva taho, paikallisviranomaiset mukaan lukien, riippumatta siitä, käytetäänkö sitä todellisuudessa vai ei;

b)

se annetaan tietylle henkilölle tai henkilöryhmälle tai sitä muutetaan tai se uudistetaan näiden osalta, ja kyseisellä henkilöllä tai henkilöryhmällä on oikeus vedota siihen;

c)

se koskee sellaisen oikeudellisen tai hallinnollisen säännöksen tulkintaa tai soveltamista, joka koskee jäsenvaltion tai sen alueellisten tai hallinnollisten yksiköiden verotukseen liittyvien kansallisten lakien hallinnointia tai täytäntöönpanoa, paikallisviranomaiset mukaan lukien;

d)

se liittyy rajatylittävään liiketoimeen tai kysymykseen siitä, luoko henkilön toisella lainkäyttöalueella harjoittama toiminta kiinteän toimipaikan; ja

e)

se tehdään ennen liiketoimia tai toisella lainkäyttöalueella harjoitettua kiinteän toimipaikan mahdollisesti luovaa toimintaa taikka ennen sellaisen veroilmoituksen jättämistä, joka kattaa ajanjakson, jonka aikana liiketoimi tai liiketoimien sarja tapahtui.

Rajatylittävä liiketoimi voi sisältää esimerkiksi investointeja, tavaroiden, palvelujen tai rahoituksen tarjoamista taikka aineellisen tai aineettoman omaisuuden käyttöä, eikä sen tarvitse koskea suoraan henkilöä, joka vastaanottaa rajatylittävää tilannetta varten annettavan ennakkopäätöksen;

15)

’ennakkohinnoittelusopimuksella’ sopimusta, tiedonantoa tai muuta asiakirjaa tai toimea, jolla on vastaava vaikutus, myös jos se on annettu tai sitä on muutettu taikka se on uudistettu verotarkastuksen yhteydessä, ja joka täyttää seuraavat ehdot:

a)

sen antaa tai sitä muuttaa taikka sen uudistaa yhden tai useamman jäsenvaltion keskushallinto tai veroviranomainen tai jäsenvaltion alueellinen tai hallinnollinen yksikkö tai niiden puolesta toimiva taho, paikallisviranomaiset mukaan lukien, riippumatta siitä, käytetäänkö sitä todellisuudessa vai ei;

b)

se annetaan tietylle henkilölle tai henkilöryhmälle tai sitä muutetaan taikka se uudistetaan näiden osalta, ja kyseisellä henkilöllä tai henkilöryhmällä on oikeus vedota siihen; ja

c)

se määrittelee ennen etuyhteydessä keskenään olevien yritysten rajatylittäviä liiketoimia asianmukaiset perusteet kyseisten liiketoimien siirtohinnoittelun määrittämiseksi tai määrittelee voittojen kohdentumisen kiinteille toimipaikoille.

Yritykset ovat etuyhteydessä keskenään olevia yrityksiä, jos yksi yritys osallistuu suoraan tai välillisesti toisen yrityksen johtamiseen, valvontaan tai pääomaan tai jos samat henkilöt osallistuvat suoraan tai välillisesti yritysten johtamiseen, valvontaan tai pääomaan.

Siirtohinnat ovat hintoja, joilla yritys siirtää fyysisiä tavaroita ja aineetonta omaisuutta tai tarjoaa palveluja kanssaan etuyhteydessä oleville yrityksille, ja ’siirtohinnoittelu’ on ymmärrettävä vastaavasti;

16)

sovellettaessa 14 kohtaa ’rajatylittävällä liiketoimella’ liiketoimea tai liiketoimien sarjaa, jossa

a)

kaikkien liiketoimen tai liiketoimien sarjan osapuolten verotuksellinen kotipaikka ei ole siinä jäsenvaltiossa, joka antaa rajatylittävää tilannetta varten annettavan ennakkopäätöksen tai muuttaa sitä taikka uudistaa sen;

b)

jonkin liiketoimen tai liiketoimien sarjan osapuolen verotuksellinen kotipaikka on samanaikaisesti useammalla kuin yhdellä lainkäyttöalueella;

c)

yksi liiketoimen tai liiketoimien sarjan osapuolista harjoittaa liiketoimintaa toisella lainkäyttöalueella kiinteän toimipaikan välityksellä, ja kyseinen liiketoimi tai liiketoimien sarja muodostaa osan kiinteän toimipaikan liiketoiminnasta tai koko liiketoiminnan. Rajatylittävään liiketoimeen tai liiketoimien sarjaan kuuluvat myös järjestelyt, jotka henkilö tekee toisella lainkäyttöalueella kiinteästä toimipaikasta harjoittamansa liiketoiminnan osalta; tai

d)

näillä liiketoimilla tai liiketoimien sarjalla on rajatylittävä vaikutus.

Sovellettaessa 15 kohtaa ’rajatylittävällä liiketoimella’ tarkoitetaan liiketoimea tai liiketoimien sarjaa, jossa on mukana etuyhteydessä keskenään olevia yrityksiä, joista kaikkien verotuksellinen kotipaikka ei ole yhdellä ainoalla lainkäyttöalueella, tai liiketoimea tai liiketoimien sarjaa, jolla on rajatylittävä vaikutus;

17)

sovellettaessa 15 ja 16 kohtaa ’yrityksellä’ kaikkia liiketoiminnan harjoittamisen muotoja.”

2)

Kumotaan 8 artiklan 4 ja 5 kohta.

3)

Lisätään artiklat seuraavasti:

”8 a artikla

Rajatylittäviä tilanteita varten annettavia ennakkopäätöksiä sekä ennakkohinnoittelusopimuksia koskevan pakollisen automaattisen tietojenvaihdon soveltamisala ja ehdot

1.   Jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on 21 artiklan nojalla hyväksyttyjen sovellettavien käytännön järjestelyiden mukaisesti ilmoitettava automaattista tietojenvaihtoa käyttäen kaikkien muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille ja Euroopan komissiolle, jos rajatylittävää tilannetta varten annettava ennakkopäätös taikka ennakkohinnoittelusopimus on annettu tai sitä on muutettu taikka se on uudistettu 31 päivän joulukuuta 2016 jälkeen, tämän artiklan 8 kohdassa tarkoitettuja tapauksia lukuun ottamatta.

2.   Jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on 21 artiklan nojalla hyväksyttyjen sovellettavien käytännön järjestelyiden mukaisesti toimitettava myös kaikkien muiden jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille ja Euroopan komissiolle tiedot niistä rajatylittäviä tilanteita varten annettavista ennakkopäätöksistä sekä ennakkohinnoittelusopimuksista, jotka on annettu tai joita on muutettu taikka jotka on uudistettu ajanjaksona, joka alkaa viisi vuotta ennen 1 päivää tammikuuta 2017, tämän artiklan 8 kohdan tapauksia lukuun ottamatta.

Jos rajatylittäviä tilanteita varten annettavat ennakkopäätökset sekä ennakkohinnoittelusopimukset on annettu tai niitä on muutettu taikka ne on uudistettu 1 päivän tammikuuta 2012 ja 31 päivän joulukuuta 2013 välisenä ajanjaksona, tiedot on toimitettava edellyttäen, että ne olivat yhä voimassa 1 päivänä tammikuuta 2014.

Jos rajatylittäviä tilanteita varten annettavat ennakkopäätökset sekä ennakkohinnoittelusopimukset on annettu tai niitä on muutettu taikka ne on uudistettu 1 päivän tammikuuta 2014 ja 31 päivän joulukuuta 2016 välisenä ajanjaksona, tiedot on toimitettava riippumatta siitä, ovatko ne yhä voimassa.

Jäsenvaltiot voivat jättää tässä kohdassa tarkoitetun tietojen toimittamisen ulkopuolelle tiedot, jotka koskevat rajatylittäviä tilanteita varten annettavia ennakkopäätöksiä sekä ennakkohinnoittelusopimuksia, jotka on annettu tai joita on muutettu taikka jotka on uudistettu ennen 1 päivää huhtikuuta 2016 ja jotka annetaan yksittäisille henkilöille tai henkilöiden ryhmille, lukuun ottamatta niitä, jotka harjoittavat pääasiassa rahoitus- tai sijoitustoimintaa, joiden vuotuinen konserninlaajuinen liikevaihto, sellaisena kuin se on määritelty Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/34/EU (6) 2 artiklan 5 kohdassa, on alle 40 000 000 euroa (tai vastaava määrä muussa valuutassa) sinä verovuonna, joka edeltää näiden rajatylittäviä tilanteita varten annettavien päätösten taikka ennakkohinnoittelusopimusten antamispäivää tai niiden muuttamis- tai uudistamispäivää.

3.   Kolmansien maiden kanssa tehdyt kahden- tai monenväliset ennakkohinnoittelusopimukset on jätettävä tämän artiklan mukaisen automaattisen tietojenvaihdon soveltamisalan ulkopuolelle, kun kansainvälinen verosopimus, jonka perusteella ennakkohinnoittelusopimus on neuvoteltu, ei salli tietojen paljastamista kolmansille osapuolille. Tietoja tällaisista kahden- ja monenvälisistä ennakkohinnoittelusopimuksista vaihdetaan 9 artiklan mukaisesti, jos kansainvälinen verosopimus, jonka perusteella ennakkohinnoittelusopimus on neuvoteltu, sallii tietojen paljastamisen ja kolmannen maan toimivaltainen viranomainen antaa luvan niiden paljastamiseen.

Jos kahden- ja monenväliset ennakkohinnoittelusopimukset jätetään tietojen automaattisen vaihdon ulkopuolelle tämän kohdan ensimmäisen alakohdan ensimmäisen virkkeen mukaisesti, tämän artiklan 6 kohdassa yksilöityjä tietoja, joihin viitataan pyynnössä, joka johti tällaisen kahden- tai monenvälisen ennakkohinnoittelusopimuksen antamiseen, on sen sijaan vaihdettava tämän artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti.

4.   Edellä olevia 1 ja 2 kohtaa ei sovelleta, jos rajatylittävää tilannetta varten annettava ennakkopäätös koskee yksinomaan yhden tai useamman luonnollisen henkilön verotusta.

5.   Tietojenvaihto toteutetaan seuraavasti:

a)

edellä olevan 1 kohdan mukaisesti vaihdettavien tietojen osalta kolmen kuukauden kuluessa sen kalenterivuoden ensimmäisen puolikkaan päättymisestä, jolloin rajatylittävää tilannetta varten annettava ennakkopäätös taikka ennakkohinnoittelusopimus annettiin tai sitä muutettiin taikka se uudistettiin;

b)

edellä olevan 2 kohdan mukaisesti vaihdettavien tietojen osalta ennen 1 päivää tammikuuta 2018.

6.   Tietoihin, jotka jäsenvaltion on tämän artiklan 1 ja 2 kohdan nojalla toimitettava, kuuluvat seuraavat:

a)

henkilön, muun kuin luonnollisen henkilön, tunnistetiedot ja tarvittaessa henkilöiden ryhmä, johon se kuuluu;

b)

sellainen tiivistelmä rajatylittävää tilannetta varten annettavan ennakkopäätöksen taikka ennakkohinnoittelusopimuksen sisällöstä, mukaan lukien yleinen kuvaus olennaisesta liiketoiminnasta taikka olennaisista liiketoimista tai liiketoimien sarjasta, joka ei johda liike-, elinkeino- tai ammattisalaisuuden tai kaupallisen menettelyn paljastamiseen tai sellaisten tietojen paljastamiseen, joiden paljastaminen olisi vastoin yleistä järjestystä;

c)

päivät, jolloin rajatylittävää tilannetta varten annettava ennakkopäätös taikka ennakkohinnoittelusopimus on annettu tai sitä on muutettu taikka se on uudistettu;

d)

rajatylittävää tilannetta varten annettavan ennakkopäätöksen taikka ennakkohinnoittelusopimuksen voimassaolon alkamispäivä, jos se on mainittu;

e)

rajatylittävää tilannetta varten annettavan ennakkopäätöksen taikka ennakkohinnoittelusopimuksen voimassaolon päättymispäivä, jos se on mainittu;

f)

rajatylittävää tilannetta varten annettavan ennakkopäätöksen taikka ennakkohinnoittelusopimuksen tyyppi;

g)

rajatylittävää tilannetta varten annettavan ennakkopäätöksen taikka ennakkohinnoittelusopimuksen liiketoimen tai liiketoimien sarjan määrä, mikäli tällaiseen määrään viitataan rajatylittävää tilannetta varten annettavassa ennakkopäätöksessä taikka ennakkohinnoittelusopimuksessa;

h)

kuvaus siirtohinnoittelun tai siirtohinnan määrittämisessä käytetyistä perusteista, kun kyse on ennakkohinnoittelusopimuksesta;

i)

siirtohinnoittelun tai siirtohinnan määrittämisessä käytetyn menetelmän yksilöinti, kun kyse on ennakkohinnoittelusopimuksesta;

j)

niiden muiden mahdollisten jäsenvaltioiden yksilöinti, joita rajatylittävää tilannetta varten annettava ennakkopäätös taikka ennakkohinnoittelusopimus todennäköisesti koskee;

k)

niiden muissa jäsenvaltioissa olevien mahdollisten muiden kuin luonnollisten henkilöiden yksilöinti, joita rajatylittävää tilannetta varten annettava ennakkopäätös taikka ennakkohinnoittelusopimus todennäköisesti koskee (ilmoittaen, mihin jäsenvaltioihin asianomaiset henkilöt liittyvät); ja

l)

maininta siitä, perustuvatko toimitetut tiedot rajatylittävää tilannetta varten annettavaan ennakkopäätökseen taikka ennakkohinnoittelusopimukseen vai tämän artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettuun pyyntöön.

7.   Tämän artiklan 6 kohdassa tarkoitetun tietojenvaihdon helpottamiseksi komissio hyväksyy tarvittavat käytännön järjestelyt tämän artiklan täytäntöönpanemiseksi, mukaan lukien toimenpiteet tämän artiklan 6 kohdan mukaisen tietojenvaihdon yhdenmukaistamiseksi osana 20 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua vakiomuotoisen lomakkeen vahvistamismenettelyä.

8.   Tämän artiklan 6 kohdan a, b, h ja k alakohdassa määriteltyjä tietoja ei toimiteta Euroopan komissiolle.

9.   Edellä 6 kohdan j alakohdassa yksilöidyn asianomaisen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on lähetettävä, mikäli mahdollista sähköisin välinein, tiedot antaneelle toimivaltaiselle viranomaiselle vahvistus tietojen vastaanottamisesta viipymättä ja joka tapauksessa seitsemän työpäivän kuluessa. Tätä toimenpidettä sovelletaan, kunnes 21 artiklan 5 kohdassa tarkoitettu rekisteri on toiminnassa.

10.   Jäsenvaltiot voivat 5 artiklan mukaisesti ja 21 artiklan 4 kohdan huomioon ottaen pyytää lisätietoja, mukaan lukien rajatylittävää tilannetta varten annettavan ennakkopäätöksen taikka ennakkohinnoittelusopimuksen koko tekstin.

8 b artikla

Automaattista tietojenvaihtoa koskevat tilastot

1.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle ennen 1 päivää tammikuuta 2018 vuosikohtaiset tilastot 8 ja 8 a artiklan mukaisten automaattisten tietojenvaihtojen määristä sekä mahdollisuuksien mukaan tiedot hallinnollisista ja muista asiaankuuluvista kustannuksista ja hyödyistä, jotka liittyvät tapahtuneisiin tietojenvaihtoihin, ja kaikista mahdollisista muutoksista sekä verohallintojen että kolmansien osapuolten osalta.

2.   Komissio antaa ennen 1 päivää tammikuuta 2019 kertomuksen, jossa esitetään yleiskatsaus ja arvio tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti saaduista tilastoista ja tiedoista sellaisten kysymysten osalta kuten automaattisesta tietojenvaihdosta aiheutuvat hallinnolliset ja muut asiaankuuluvat kustannukset ja hyödyt sekä siihen liittyvät käytännön näkökohdat. Komissio esittää tarvittaessa neuvostolle ehdotuksen, joka koskee 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja lajeja ja siinä säädettyjä edellytyksiä, mukaan luettuna edellytys, jonka mukaan muissa jäsenvaltioissa asuvia henkilöitä koskevien tietojen on oltava saatavilla, taikka 8 artiklan 3 a kohdassa tarkoitettuja tietoja tai molempia.

Tarkastellessaan komission ehdotusta neuvosto arvioi, onko automaattisen tietojenvaihdon tehokkuutta ja toimivuutta mahdollista lisätä sekä nostaa sen tasoa siinä tarkoituksessa, että

a)

kunkin jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen on ilmoitettava automaattisella tietojenvaihdolla toisen jäsenvaltion toimivaltaiselle viranomaiselle kyseisessä toisessa jäsenvaltiossa asuvia henkilöitä koskevat tiedot verokausilta 1 päivästä tammikuuta 2019 alkaen kaikista 8 artiklan 1 kohdassa luetelluista tulo- ja pääomalajeista, sellaisina kuin nämä on ymmärrettävä tiedot ilmoittavan jäsenvaltion lainsäädännön nojalla; ja

b)

edellä 8 artiklan 1 kohdassa ja 8 artiklan 3 a kohdassa säädettyjä tulo- ja pääomalajien ja tietojen luetteloja laajennetaan niin, että ne kattavat myös muut tulo- ja pääomalajit, rojaltit mukaan luettuina, ja muut tiedot.

(6)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/34/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, tietyntyyppisten yritysten vuositilinpäätöksistä, konsernitilinpäätöksistä ja niihin liittyvistä kertomuksista, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/43/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivien 78/660/ETY ja 83/349/ETY kumoamisesta (EUVL L 182, 29.6.2013, s. 19).”"

4)

Lisätään 20 artiklaan kohta seuraavasti:

”5.   Komission hyväksyy vakiomuotoisen lomakkeen, kielijärjestelyt mukaan lukien, 26 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti ennen 1 päivää tammikuuta 2017. Edellä olevan 8 a artiklan mukainen rajatylittäviä tilanteita varten annettavia ennakkopäätöksiä sekä ennakkohinnoittelusopimuksia koskeva automaattinen tietojenvaihto on toteutettava vakiomuotoista lomaketta käyttäen. Tässä vakiomuotoisessa lomakkeessa ei saa olla enempää tietojenvaihdon osia, kuin 8 a artiklan 6 kohdassa on lueteltu, eikä muita asiaankuuluvia aloja, jotka liittyvät 8 a artiklan mukaisten tavoitteiden saavuttamisen kannalta tarvittaviin osiin.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut kielijärjestelyt eivät estä jäsenvaltioita toimittamasta 8 a artiklassa tarkoitettuja tietoja jollain unionin virallisella kielellä ja työkielellä. Näissä kielijärjestelyissä voidaan kuitenkin määrätä, että kyseisten tietojen keskeiset osat on lähetettävä myös jollain muulla unionin virallisella kielellä ja työkielellä.”

5)

Muutetaan 21 artikla seuraavasti:

a)

korvataan 3 kohta seuraavasti:

”3.   Nämä tiedot voivat olla komission turvallisuusjärjestelyt hyväksyvän viranomaisen asianmukaisesti valtuuttamien henkilöiden käytettävissä vain sikäli, kuin 5 kohdassa tarkoitetun rekisterin ja CCN-verkon huolto, ylläpito ja kehittäminen sitä edellyttävät.”

b)

lisätään kohta seuraavasti:

”5.   Komissio kehittää 31 päivään joulukuuta 2017 mennessä verotuksen alan hallinnollista yhteistyötä varten jäsenvaltioiden turvallisen keskusrekisterin, johon 8 a artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisesti toimitettavat tiedot kirjataan mainittujen kohtien mukaisen automaattisen tiedonvaihdon toteuttamiseksi, ja antaa teknistä ja logistista tukea. Kaikkien jäsenvaltioiden toimivaltaisilla viranomaisilla on oltava pääsy tähän rekisteriin kirjattuihin tietoihin. Myös komissiolla on pääsy tähän rekisteriin kirjattuihin tietoihin 8 a artiklan 8 kohdassa asetetuin rajoituksin. Komissio hyväksyy tätä artiklaa koskevat tarpeelliset käytännön järjestelyt 26 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.

Edellä olevien 8 a artiklan 1 ja 2 kohdan mukainen automaattinen tietojenvaihto toteutetaan tämän artiklan 1 kohtaa ja sovellettavia käytännön järjestelyjä noudattaen, kunnes tämä turvallinen keskusrekisteri on toiminnassa.”

6)

Muutetaan 23 artikla seuraavasti:

a)

korvataan 3 kohta seuraavasti:

”3.   Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle vuosittainen arviointi 8 ja 8 a artiklassa tarkoitetun automaattisen tietojenvaihdon tehokkuudesta ja saavutetuista käytännön tuloksista. Komissio vahvistaa tämän vuosittaisen arvioinnin toimittamismuodon ja toimittamisehdot 26 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua menettelyä noudattaen.”

b)

kumotaan 5 ja 6 kohta.

7)

Lisätään artikla seuraavasti:

”23 a artikla

Tietojen luottamuksellisuus

1.   Komissio pitää sille tämän direktiivin mukaisesti toimitetut tiedot luottamuksellisina unionin viranomaisiin sovellettavien säännösten mukaisesti, eikä tietoja saa käyttää muuhun tarkoitukseen kuin sen määrittämiseen, noudattavatko jäsenvaltiot tätä direktiiviä ja missä määrin ne sitä noudattavat.

2.   Jäsenvaltion komissiolle 23 artiklan mukaisesti toimittamia tietoja sekä kaikkia komission tällaisia tietoja käyttäen laatimia kertomuksia tai asiakirjoja voidaan lähettää muille jäsenvaltioille. Lähetettyjä tietoja koskee salassapitovelvollisuus, ja niihin on sovellettava tiedot vastaanottaneen jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä samanlaisille tiedoille säädettyä suojaa.

Jäsenvaltiot voivat käyttää ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja komission laatimia kertomuksia ja asiakirjoja ainoastaan analyysitarkoituksiin, ja niitä ei saa julkistaa tai saattaa minkään muun henkilön tai elimen saataville ilman komission nimenomaista lupaa.”

8)

Lisätään 25 artiklaan kohta seuraavasti:

”1 a.   Kun unionin toimielimet ja muut elimet käsittelevät henkilötietoja tämän direktiivin nojalla, sovelletaan asetusta (EY) N:o 45/2001. Tämän direktiivin asianmukaiseksi soveltamiseksi on kuitenkin rajoitettava asetuksen (EY) N:o 45/2001 11 artiklassa, 12 artiklan 1 kohdassa sekä 13–17 artiklassa säädettyjen velvollisuuksien ja oikeuksien soveltamisalaa siinä määrin kuin se on tarpeen mainitun asetuksen 20 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen etujen turvaamiseksi.”

2 artikla

1.   Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2016. Niiden on viipymättä toimitettava nämä säädökset kirjallisina komissiolle.

Niiden on sovellettava näitä säännöksiä 1 päivästä tammikuuta 2017.

Näissä jäsenvaltioiden hyväksymissä säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne julkaistaan virallisesti. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.   Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä säännellyistä kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

3 artikla

Tämä direktiivi tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

4 artikla

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 8 päivänä joulukuuta 2015.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

P. GRAMEGNA


(1)  Lausunto annettu 27. lokakuuta 2015 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(2)  EUVL C 332, 8.10.2015, s. 64.

(3)  Lausunto annettu 14. lokakuuta 2015 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(4)  Neuvoston direktiivi 2011/16/EU, annettu 15 päivänä helmikuuta 2011, hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla ja direktiivin 77/799/ETY kumoamisesta (EUVL L 64, 11.3.2011, s. 1).

(5)  Neuvoston direktiivi 2014/107/EU, annettu 9 päivänä joulukuuta 2014, direktiivin 2011/16/EU muuttamisesta siltä osin kuin on kyse pakollisesta automaattisesta tietojenvaihdosta verotuksen alalla (EUVL L 359, 16.12.2014, s. 1).


II Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

KANSAINVÄLISET SOPIMUKSET

18.12.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 332/11


NEUVOSTON PÄÄTÖS (EU) 2015/2377,

annettu 26 päivänä lokakuuta 2015,

Euroopan unionin ja Palaun tasavallan välisen lyhytaikaista oleskelua koskevan viisumivapaussopimuksen allekirjoittamisesta Euroopan unionin puolesta ja sen väliaikaisesta soveltamisesta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 77 artiklan 2 kohdan a alakohdan yhdessä sen 218 artiklan 5 kohdan kanssa,

ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Viittaus Palaun tasavaltaan siirrettiin Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 509/2014 (1) neuvoston asetuksen (EY) N:o 539/2001 (2) liitteestä I liitteeseen II.

(2)

Kyseiseen Palaun tasavaltaa koskevaan viittaukseen liittyy alaviite, jossa todetaan, että viisumivapautta sovelletaan Euroopan unionin kanssa tehtävän viisumivapautta koskevan sopimuksen voimaantulopäivästä.

(3)

Neuvosto hyväksyi 9 päivänä lokakuuta 2014 päätöksen komission valtuuttamisesta aloittamaan neuvottelut Palaun tasavallan kanssa Euroopan unionin ja Palaun tasavallan välisen lyhytaikaista oleskelua koskevan viisumivapaussopimuksen, jäljempänä ’sopimus’, tekemisestä.

(4)

Sopimusta koskevat neuvottelut aloitettiin 17 päivänä joulukuuta 2014 ja ne saatiin menestyksellisesti päätökseen, kun sopimus parafoitiin kirjeenvaihdolla Palaun tasavallan toimesta 27 päivänä toukokuuta 2015 ja unionin toimesta 10 päivänä kesäkuuta 2015.

(5)

Sopimus olisi allekirjoitettava, ja sopimukseen liitetyt julistukset olisi hyväksyttävä unionin puolesta. Sopimusta olisi sovellettava väliaikaisesti sen allekirjoituspäivää seuraavasta päivästä, kunnes sen tekemistä varten tarvittavat menettelyt on saatettu päätökseen.

(6)

Tällä päätöksellä kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joihin Yhdistynyt kuningaskunta ei osallistu neuvoston päätöksen 2000/365/EY (3) mukaisesti; Yhdistynyt kuningaskunta ei sen vuoksi osallistu tämän päätöksen hyväksymiseen, päätös ei sido Yhdistynyttä kuningaskuntaa eikä sitä sovelleta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan,

(7)

Tällä päätöksellä kehitetään niitä Schengenin säännöstön määräyksiä, joihin Irlanti ei osallistu neuvoston päätöksen 2002/192/EY (4) mukaisesti; Irlanti ei sen vuoksi osallistu tämän päätöksen hyväksymiseen, päätös ei sido Irlantia eikä sitä sovelleta Irlantiin,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Annetaan lupa allekirjoittaa Euroopan unionin ja Palaun tasavallan välinen lyhytaikaista oleskelua koskeva viisumivapaussopimus, jäljempänä ’sopimus’, unionin puolesta sillä varauksella, että mainitun sopimuksen tekeminen saatetaan päätökseen.

Sopimuksen teksti on liitetty tähän päätökseen.

2 artikla

Hyväksytään unionin puolesta tähän päätökseen liitetyt julistukset.

3 artikla

Neuvoston puheenjohtaja valtuutetaan nimeämään yksi tai useampi henkilö, jolla on oikeus allekirjoittaa sopimus unionin puolesta.

4 artikla

Sopimusta sovelletaan sen tekemistä varten tarvittavien menettelyjen päätökseen saattamiseen asti väliaikaisesti sen allekirjoittamispäivää seuraavasta päivästä (5).

5 artikla

Tämä päätös tulee voimaan päivänä, jona se hyväksytään.

Tehty Luxemburgissa 26 päivänä lokakuuta 2015.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

C. DIESCHBOURG


(1)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 509/2014, annettu 15 päivänä toukokuuta 2014, luettelon vahvistamisesta kolmansista maista, joiden kansalaisilla on oltava viisumi ulkorajoja ylittäessään, ja niistä kolmansista maista, joiden kansalaisia tämä vaatimus ei koske, annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 539/2001 muuttamisesta (EUVL L 149, 20.5.2014, s. 67).

(2)  Neuvoston asetus (EY) N:o 539/2001, annettu 15 päivänä maaliskuuta 2001, luettelon vahvistamisesta kolmansista maista, joiden kansalaisilla on oltava viisumi ulkorajoja ylittäessään, ja niistä kolmansista maista, joiden kansalaisia tämä vaatimus ei koske (EYVL L 81, 21.3.2001, s. 1).

(3)  Neuvoston päätös 2000/365/EY, tehty 29 päivänä toukokuuta 2000, Ison-Britannian ja Pohjois-Irlannin yhdistyneen kuningaskunnan pyynnöstä saada osallistua joihinkin Schengenin säännöstön määräyksiin (EYVL L 131, 1.6.2000, s. 43).

(4)  Neuvoston päätös 2002/192/EY, tehty 28 päivänä helmikuuta 2002, Irlannin pyynnöstä saada osallistua joihinkin Schengenin säännöstön määräyksiin (EYVL L 64, 7.3.2002, s. 20).

(5)  Neuvoston pääsihteeristö julkaisee sopimuksen allekirjoituspäivän Euroopan unionin virallisessa lehdessä.


18.12.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 332/13


Euroopan unionin ja Palaun tasavallan välinen

SOPIMUS

lyhytaikaista oleskelua koskevasta viisumivapaudesta

EUROOPAN UNIONI, jäljempänä ’unioni’ tai ’EU’, ja

PALAUN TASAVALTA, jäljempänä ’Palau’,

jäljempänä yhdessä ’sopimuspuolet’, jotka

TARKOITUKSENAAN kehittää edelleen sopimuspuolten välisiä ystävällisiä suhteita ja helpottaa matkustamista varmistamalla kansalaisilleen viisumivapaa maahantulo ja lyhytaikainen oleskelu,

OTTAVAT HUOMIOON luettelon vahvistamisesta kolmansista maista, joiden kansalaisilla on oltava viisumi ulkorajoja ylittäessään, ja niistä kolmansista maista, joiden kansalaisia tämä vaatimus ei koske, annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 539/2001 muuttamisesta 15 päivänä toukokuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 509/2014 (1), jolla muun muassa siirretään 19 kolmatta maata, mukaan lukien Palau, niiden kolmansien maiden luetteloon, joiden kansalaiset on vapautettu viisumipakosta heidän oleskellessaan lyhyen ajan jäsenvaltioissa,

OTTAVAT HUOMIOON, että asetuksen (EU) N:o 509/2014 1 artiklassa säädetään, että näiden 19 maan osalta viisumivapautta sovelletaan unionin kanssa tehtävän viisumivapautta koskevan sopimuksen voimaantulopäivästä,

HALUAVAT VARMISTAA, että kaikkien EU:n kansalaisten tasavertaista kohtelua koskevaa periaatetta noudatetaan,

OTTAVAT HUOMIOON, että henkilöt, joiden matkan tarkoituksena on työskentely korvausta vastaan lyhytaikaisen oleskelunsa aikana, eivät kuulu tämän sopimuksen soveltamisalaan, minkä vuoksi kyseisen ryhmän osalta viisumipakkoon tai siitä myönnettävään vapautukseen ja työnsaantiin sovelletaan edelleen asiaa koskevaa unionin oikeutta ja jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä sekä Palaun kansallista lainsäädäntöä,

OTTAVAT HUOMIOON Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyt pöytäkirjat Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta sekä osaksi Euroopan unionia sisällytetystä Schengenin säännöstöstä ja vahvistavat, että tämän sopimuksen määräyksiä ei sovelleta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan eikä Irlantiin,

OVAT SOPINEET SEURAAVAA:

1 artikla

Tarkoitus

Tässä sopimuksessa määrätään unionin ja Palaun kansalaisten mahdollisuudesta matkustaa viisumivapaasti toisen sopimuspuolen alueelle enintään 90 päiväksi minkä tahansa 180 päivän jakson aikana.

2 artikla

Määritelmät

Tässä sopimuksessa tarkoitetaan

a)

’jäsenvaltiolla’ mitä tahansa unionin jäsenvaltiota Yhdistynyttä kuningaskuntaa ja Irlantia lukuun ottamatta;

b)

’unionin kansalaisella’ henkilöä, jolla on jonkin a alakohdassa määritellyn jäsenvaltion kansalaisuus;

c)

’Palaun kansalaisella’ henkilöä, jolla on Palaun kansalaisuus;

d)

’Schengen-alueella’ aluetta, jolla ei ole sisärajoja ja joka käsittää a alakohdassa määriteltyjen, Schengenin säännöstöä täysimääräisesti soveltavien jäsenvaltioiden alueet.

3 artikla

Soveltamisala

1.   Unionin kansalaiset, joilla on jonkin jäsenvaltion myöntämä voimassa oleva tavallinen passi, diplomaattipassi, virkapassi, virkamatkapassi tai erityispassi, voivat tulla Palaun alueelle ja oleskella siellä ilman viisumia 4 artiklan 1 kohdassa määritetyn ajan.

Palaun kansalaiset, joilla on Palaun myöntämä voimassa oleva tavallinen passi, diplomaattipassi, virkapassi, virkamatkapassi tai erityispassi, voivat tulla jäsenvaltioiden alueelle ja oleskella siellä ilman viisumia 4 artiklan 2 kohdassa määritetyn ajan.

2.   Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta henkilöihin, joiden matkan tarkoituksena on työskentely korvausta vastaan.

Kyseisen henkilöryhmän osalta kukin jäsenvaltio voi erikseen päättää viisumipakon määräämisestä Palaun kansalaisille tai sen peruuttamisesta asetuksen (EY) N:o 539/2001 (2) 4 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

Kyseisen henkilöryhmän osalta Palau voi päättää kunkin jäsenvaltion kansalaisille erikseen määrättävästä viisumipakosta tai viisumivapaudesta kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti.

3.   Tämän sopimuksen mukaista viisumivapautta sovelletaan rajoittamatta maahantulon ja lyhytaikaisen oleskelun edellytyksiä koskevan sopimuspuolten lainsäädännön soveltamista. Jäsenvaltiot ja Palau varaavat oikeuden evätä maahantulon alueelleen ja lyhytaikaisen oleskelun, jos yksi tai useampi näistä edellytyksistä ei täyty.

4.   Viisumivapautta sovelletaan riippumatta siitä, mitä kuljetusmuotoa on käytetty sopimuspuolten rajojen ylittämiseen.

5.   Seikkoihin, jotka eivät kuulu tämän sopimuksen soveltamisalaan, sovelletaan unionin oikeutta, jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä tai Palaun kansallista lainsäädäntöä.

4 artikla

Oleskelun kesto

1.   Unionin kansalaiset voivat oleskella Palaun alueella enintään 90 päivää minkä tahansa 180 päivän jakson aikana.

2.   Palaun kansalaiset voivat oleskella Schengenin säännöstöä täysimääräisesti soveltavien jäsenvaltioiden alueella enintään 90 päivää minkä tahansa 180 päivän jakson aikana. Tämä aika lasketaan ottamatta huomioon mahdollista oleskelua sellaisessa jäsenvaltiossa, joka ei vielä sovella Schengenin säännöstöä täysimääräisesti.

Palaun kansalaiset voivat oleskella enintään 90 päivää minkä tahansa 180 päivän jakson aikana kunkin sellaisen jäsenvaltion alueella, joka ei vielä sovella Schengenin säännöstöä täysimääräisesti, riippumatta Schengenin säännöstöä täysimääräisesti soveltavien jäsenvaltioiden alueella oleskelun lasketusta kestosta.

3.   Tämä sopimus ei vaikuta Palaun ja jäsenvaltioiden mahdollisuuteen pidentää 90 päivän oleskeluaikaa kansallisen lainsäädäntönsä ja unionin oikeuden mukaisesti.

5 artikla

Alueellinen soveltaminen

1.   Tämän sopimuksen määräyksiä sovelletaan Ranskan tasavallan osalta ainoastaan Ranskan tasavallan Euroopassa olevaan alueeseen.

2.   Tämän sopimuksen määräyksiä sovelletaan Alankomaiden kuningaskunnan osalta ainoastaan Alankomaiden kuningaskunnan Euroopassa olevaan alueeseen.

6 artikla

Sopimuksen hallinnointia käsittelevä sekakomitea

1.   Sopimuspuolet perustavat asiantuntijoiden sekakomitean, jäljempänä ’komitea’, joka koostuu unionin ja Palaun edustajista. Unionia siinä edustaa Euroopan komissio.

2.   Komitean tehtävänä on muun muassa

a)

valvoa tämän sopimuksen täytäntöönpanoa;

b)

ehdottaa muutoksia tai lisäyksiä tähän sopimukseen;

c)

ratkaista riitoja, jotka johtuvat tämän sopimuksen tulkinnasta tai soveltamisesta.

3.   Komitea kokoontuu tarvittaessa jommankumman sopimuspuolen pyynnöstä.

4.   Komitea vahvistaa työjärjestyksensä.

7 artikla

Tämän sopimuksen sekä jäsenvaltioiden ja Palaun voimassa olevien kahdenvälisten viisumivapaussopimusten välinen suhde

Tämän sopimuksen määräyksiä sovelletaan ensisijaisina muihin sellaisiin kahdenvälisiin sopimuksiin tai järjestelyihin nähden, joita on tehty yksittäisten jäsenvaltioiden ja Palaun välillä, siltä osin kuin niiden määräykset koskevat tämän sopimuksen soveltamisalaan kuuluvia asioita.

8 artikla

Loppumääräykset

1.   Sopimuspuolet ratifioivat tai hyväksyvät tämän sopimuksen omia sisäisiä menettelyjään noudattaen, ja sopimus tulee voimaan sitä päivää seuraavan toisen kuukauden ensimmäisenä päivänä, jona sopimuspuolista jälkimmäinen on ilmoittanut toiselle saattaneensa päätökseen edellä tarkoitetut menettelyt.

Tätä sopimusta sovelletaan väliaikaisesti sen allekirjoittamispäivää seuraavasta päivästä lukien.

2.   Tämä sopimus on voimassa toistaiseksi, ellei sitä irtisanota 5 kohdan mukaisesti.

3.   Tätä sopimusta voidaan muuttaa sopimuspuolten kirjallisella sopimuksella. Muutokset tulevat voimaan sen jälkeen, kun sopimuspuolet ovat ilmoittaneet toisilleen tätä varten tarvittavien sisäisten menettelyjensä päätökseen saattamisesta.

4.   Kumpikin sopimuspuoli voi keskeyttää tämän sopimuksen tai sen osan soveltamisen erityisesti yleiseen järjestykseen tai kansallisen turvallisuuden tai kansanterveyden suojaamiseen, laittomaan maahanmuuttoon tai toisen sopimuspuolen palauttamaan viisumipakkoon liittyvistä syistä. Päätös soveltamisen keskeyttämisestä on annettava tiedoksi toiselle sopimuspuolelle viimeistään kaksi kuukautta ennen päätöksen voimaantuloa. Kun keskeyttämiseen johtaneet syyt lakkaavat olemasta voimassa, soveltamisen keskeyttäneen sopimuspuolen on ilmoitettava tästä välittömästi toiselle sopimuspuolelle ja jatkettava sopimuksen soveltamista.

5.   Kumpikin sopimuspuoli voi irtisanoa tämän sopimuksen ilmoittamalla siitä kirjallisesti toiselle sopimuspuolelle. Sopimuksen voimassaolo päättyy 90 päivän kuluttua päivästä, jona kyseinen ilmoitus on tehty.

6.   Palau voi keskeyttää tämän sopimuksen soveltamisen tai irtisanoa sen vain kaikkien jäsenvaltioiden osalta.

7.   Unioni voi keskeyttää tämän sopimuksen soveltamisen tai irtisanoa sen vain kaikkien jäsenvaltioidensa osalta.

Tehty kahtena kappaleena bulgarian, englannin, espanjan, hollannin, italian, kreikan, kroaatin, latvian, liettuan, maltan, portugalin, puolan, ranskan, romanian, ruotsin, saksan, slovakin, sloveenin, suomen, tanskan, tšekin, unkarin ja viron kielellä, ja kukin teksti on yhtä todistusvoimainen.

Съставено в Брюксел на седми декември две хиляди и петнадесета година.

Hecho en Bruselas, el siete de diciembre de dos mil quince.

V Bruselu dne sedmého prosince dva tisíce patnáct.

Udfærdiget i Bruxelles den syvende december to tusind og femten.

Geschehen zu Brüssel am siebten Dezember zweitausendfünfzehn.

Kahe tuhande viieteistkümnenda aasta detsembrikuu seitsmendal päeval Brüsselis.

Έγινε στις Βρυξέλλες, στις εφτά Δεκεμβρίου δύο χιλιάδες δεκαπέντε.

Done at Brussels on the seventh day of December in the year two thousand and fifteen.

Fait à Bruxelles, le sept décembre deux mille quinze.

Sastavljeno u Bruxellesu sedmog prosinca dvije tisuće petnaeste.

Fatto a Bruxelles, addì sette dicembre duemilaquindici.

Briselē, divi tūkstoši piecpadsmitā gada septītajā decembrī.

Priimta du tūkstančiai penkioliktų metų gruodžio septintą dieną Briuselyje.

Kelt Brüsszelben, a kétezer-tizenötödik év december havának hetedik napján.

Magħmul fi Brussell, fis-seba jum ta’ Diċembru fis-sena elfejn u ħmistax.

Gedaan te Brussel, de zevende december tweeduizend vijftien.

Sporządzono w Brukseli dnia siódmego grudnia roku dwa tysiące piętnastego.

Feito em Bruxelas, em sete de dezembro de dois mil e quinze.

Întocmit la Bruxelles la șapte decembrie două mii cincisprezece.

V Bruseli siedmeho decembra dvetisíctridsať.

V Bruslju, dne sedmega decembra leta dva tisoč petnajst.

Tehty Brysselissä seitsemäntenä päivänä joulukuuta vuonna kaksituhattaviisitoista.

Som skedde i Bryssel den sjunde december år tjugohundrafemton.

За Европейския съюз

Рог la Unión Europea

Za Evropskou unii

For Den Europæiske Union

Für die Europäische Union

Euroopa Liidu nimel

Για την Ευρωπαϊκή Ένωση

For the European Union

Pour l'Union européenne

Za Europsku uniju

Per l'Unione europea

Eiropas Savienības vārdā –

Europos Sąjungos vardu

Az Európai Unió részéről

Għall-Unjoni Ewropea

Voor de Europese Unie

W imieniu Unii Europejskiej

Pela União Europeia

Pentru Uniunea Europeană

Za Európsku úniu

Za Evropsko unijo

Euroopan unionin puolesta

För Europeiska unionen

Image

За Република Палау

Por la República de Palaos

Za Republiku Palau

For Republikken Palau

Für die Republik Palau

Belau Vabariigi nimel

Για τη Δημοκρατία του Παλάου

For the Republic of Palau

Pour la République des Palaos

Za Republiku Palau

Per la Repubblica di Palau

Palau Republikas vārdā –

Palau Respublikos vardu

Palaui Köztársaság részéről

Għar-Repubblika ta' Palau

Voor de Republiek Palau

W imieniu Republiki Palau

Pela República de Palau

Pentru Republica Palau

Za Palauskú republiku

Za Republiko Palau

Palaun tasavallan puolesta

För Republiken Palau

Image


(1)  EUVL L 149, 20.5.2014, s. 67.

(2)  Neuvoston asetus (EY) N:o 539/2001, annettu 15 päivänä maaliskuuta 2001, luettelon vahvistamisesta kolmansista maista, joiden kansalaisilla on oltava viisumi ulkorajoja ylittäessään, ja niistä kolmansista maista, joiden kansalaisia tämä vaatimus ei koske (EUVL L 81, 21.3.2001, s. 1).


ISLANTIA, NORJAA, SVEITSIÄ JA LIECHTENSTEINIA KOSKEVA YHTEINEN JULISTUS

Sopimuspuolet ottavat huomioon Euroopan unionin sekä Norjan, Islannin, Sveitsin ja Liechtensteinin läheiset suhteet, jotka johtuvat erityisesti näiden maiden osallistumisesta Schengenin säännöstön täytäntöönpanoon, soveltamiseen ja kehittämiseen 18 päivänä toukokuuta 1999 ja 26 päivänä lokakuuta 2004 tehdyistä sopimuksista.

Tämän vuoksi on suotavaa, että toisaalta Norjan, Islannin, Sveitsin ja Liechtensteinin viranomaiset ja toisaalta Palaun viranomaiset tekevät viipymättä kahdenväliset lyhytaikaista oleskelua koskevat viisumivapaussopimukset tämän sopimuksen kanssa samanlaisin ehdoin.


YHTEINEN JULISTUS SIITÄ, MITEN OLISI MÄÄRITELTÄVÄ TÄMÄN SOPIMUKSEN 3 ARTIKLAN 2 KOHDASSA TARKOITETTU NIIDEN HENKILÖIDEN RYHMÄ, JOIDEN MATKAN TARKOITUKSENA ON TYÖSKENTELY KORVAUSTA VASTAAN

Koska sopimuspuolet haluavat varmistaa yhteisen määritelmän soveltamisen, ne sopivat, että tässä sopimuksessa niiden henkilöiden ryhmällä, joiden matkan tarkoituksena on työskentely korvausta vastaan, tarkoitetaan henkilöitä, jotka tulevat toisen sopimuspuolen alueelle harjoittaakseen ansiotoimintaa tai toimintaa korvausta vastaan työntekijänä tai palveluntarjoajana.

Tähän ryhmään ei pitäisi lukea seuraavia:

liikemiehet, ts. henkilöt, jotka matkustavat liikeneuvotteluja varten (ilman, että he työskentelisivät toisen sopimuspuolen alueella)

urheilijat ja taiteilijat, jotka harjoittavat toimintaa tilapäisesti

toimittajat, jotka heidän asuinmaansa tiedotusvälineet ovat lähettäneet, ja

yritysten sisäiset harjoittelijat.

Tämän julistuksen täytäntöönpanoa valvoo sekakomitea tämän sopimuksen 6 artiklan mukaisen vastuunsa nojalla. Sekakomitea voi ehdottaa tarpeellisiksi katsomiaan muutoksia sopimuspuolten kokemusten perusteella.


YHTEINEN JULISTUS SIITÄ, MITEN OLISI MÄÄRITELTÄVÄ TÄMÄN SOPIMUKSEN 4 ARTIKLASSA TARKOITETTU 90 PÄIVÄN JAKSO MINKÄ TAHANSA 180 PÄIVÄN JAKSON AIKANA

Sopimuspuolet ovat yhtä mieltä siitä, että tämän sopimuksen 4 artiklassa vahvistetulla enintään 90 päivän jaksolla minkä tahansa 180 päivän jakson aikana tarkoitetaan joko yhtäjaksoista vierailua tai useita peräkkäisiä vierailuja, joiden yhteenlaskettu kesto ei ylitä 90 päivää minkä tahansa 180 päivän jakson aikana.

Käsite ”minkä tahansa 180 päivän jakson aikana” tarkoittaa sitä, että olisi sovellettava ”liikkuvaa” 180 päivän viitejaksoa, jolloin oleskelun jokaisena päivänä tarkastellaan viimeisintä 180 päivän ajanjaksoa sen todentamiseksi, täyttyykö 90 päivän ehto minkä tahansa 180 päivän jaksolla edelleen. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että ilman keskeytystä jatkunut 90 päivän poissaolo antaa mahdollisuuden uuteen enintään 90 päivän oleskeluun.


YHTEINEN JULISTUS KANSALAISILLE SUUNNATTAVASTA VIISUMIVAPAUSSOPIMUSTA KOSKEVASTA TIEDOTUKSESTA

Sopimuspuolet toteavat, että avoimuus on tärkeää Euroopan unionin ja Palaun kansalaisille, ja sopivat varmistavansa, että viisumivapaussopimuksen sisällöstä ja seurauksista ja siihen liittyvistä asioista, kuten maahantuloedellytyksistä, tiedotetaan kattavasti.


ASETUKSET

18.12.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 332/19


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) 2015/2378,

annettu 15 päivänä joulukuuta 2015,

hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla annetun neuvoston direktiivin 2011/16/EU tiettyjen säännösten täytäntöönpanoa koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen vahvistamisesta ja täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 1156/2012 kumoamisesta

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla ja direktiivin 77/799/ETY kumoamisesta 15 päivänä helmikuuta 2011 annetun neuvoston direktiivin 2011/16/EU (1) ja erityisesti sen 20 artiklan 1, 3 ja 4 kohdan ja 21 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Direktiivillä 2011/16/EU korvattiin neuvoston direktiivi 77/799/ETY (2). Hallinnollista yhteistyötä verotuksen alalla koskeviin sääntöihin tehtiin useita tärkeitä mukautuksia ennen kaikkea jäsenvaltioiden väliseen tietojenvaihtoon liittyen, sillä tarkoituksena on parantaa rajatylittävän tietojenvaihdon tehokkuutta ja vaikuttavuutta.

(2)

Direktiiviä 2011/16/EU muutettiin neuvoston direktiivillä 2014/107/EU (3), jotta voitiin ottaa käyttöön finanssitilitietojen pakollinen automaattinen vaihtaminen ja niihin liittyvät tietojenvaihto- ja huolellisuussäännöt.

(3)

Uuden oikeudellisen kehyksen toimivuuden varmistamiseksi direktiivissä 2011/16/EU edellytetään, että jäsenvaltioiden välistä tietojenvaihtoa koskevia vakiomuotoisia lomakkeita, tiedonsiirtoformaatteja ja käytännön järjestelyjä koskevat tietyt säännöt vahvistetaan täytäntöönpanosäädöksillä. Komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 1156/2012 (4) annetaan yksityiskohtaiset säännöt direktiivin 2011/16/EU mukaista vakiomuotoisten lomakkeiden ja tiedonsiirtoformaattien käyttöä varten.

(4)

Ottaen huomioon muutokset, jotka on tehtävä direktiivin 2011/16/EU täytäntöönpanoa varten ja täytäntöönpanosäädöksen luettavuuden parantamiseksi, on aiheellista kumota täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1156/2012 ja antaa uudet yhteen kootut säännöt.

(5)

Tietojenvaihdon helpottamiseksi direktiivissä 2011/16/EU edellytetään, että tällaisen tietojenvaihdon on kyseisen direktiivin mukaisesti tapahduttava vakiomuotoisia lomakkeita käyttäen, paitsi kun on kyse pakollisesta automaattisesta tietojenvaihdosta.

(6)

Käytettävissä vakiomuotoisissa lomakkeissa olisi oltava useita kenttiä, jotka ovat riittävän erilaisia, jotta jäsenvaltiot voisivat helposti käsitellä kaikkia asiaankuuluvia tapauksia ja käyttää kussakin tapauksessa asianmukaisia kenttiä.

(7)

Direktiivissä 2011/16/EU edellytetään, että komissio vahvistaa pakollista automaattista tietojenvaihtoa varten sekä käytännön järjestelyt että tiedonsiirtoformaatin. Vaihdettujen tietojen asianmukaisuuden ja käytettävyyden ja itse tietojenvaihdon tehokkuuden varmistamiseksi olisi laadittava yksityiskohtaiset säännöt.

(8)

Direktiivin 2011/16/EU 8 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja viittä tulo- ja pääomalajia koskevien tietojen pakollisen vaihtamisen edellytyksenä on tietojen saatavuus, millä voidaan perustella se, että vastaavaa tiedonsiirtoformaattia ei ole määritetty kokonaisrakenteen ja niiden tietoluokkien tasoa pidemmälle, joista formaatti koostuu, kun taas kunkin luokan alaisuudessa vaihdetut yksityiskohtaiset tiedot riippuvat tietojen saatavuudesta kussakin jäsenvaltiossa.

(9)

Ottaen huomioon, että Raportoivien finanssilaitosten on direktiivin 2011/16/EU liitteessä I ja II vahvistettujen sovellettavien tietojenvaihto- ja huolellisuussääntöjen mukaisesti kerättävä direktiivin 2011/16/EU 8 artiklan 3 a kohdan nojalla vaihdetut tiedot ja että tietojenvaihdon edellytyksenä ei näin ollen ole tietojen saatavuus, käytettävää tiedonsiirtoformaattia pitäisi sitä vastoin laajentaa siten, että se kattaa yksityiskohtaisimmatkin tiedot ja jokaisen tietoelementin ja sen mahdolliset asiaankuuluvat ominaisuudet.

(10)

Direktiivin 2011/16/EU mukaan tiedot olisi mahdollisuuksien mukaan annettava yhteistä tietoliikenneverkkoa (Common Communication Network, CCN) käyttäen. Käytännön järjestelyt olisi tarvittaessa määriteltävä yksityiskohtaisesti tietojen antamista varten. Yksityiskohtaisia sääntöjä olisi sovellettava sellaisten kertomusten, lausuntojen ja muiden asiakirjojen antamiseen, joihin ei sisälly itse tietojenvaihdon kohteena olleita tietoja vaan näitä tietoja tukevia tietoja, ja jos kyseessä on CCN-verkon ulkopuolinen tiedonsiirto ja sanotun vaikuttamatta muihin kahdenvälisiin järjestelyihin, tietojenvaihdon kohteena olevien tietojen antamiseen ja tunnistamiseen.

(11)

Finanssitilitietojen pakollista automaattista vaihtoa koskevan direktiivin 2011/16/EU 8 artiklan 3 a kohdan noudattamisen edellyttämiä jäsenvaltioiden lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä olisi sovellettava 1 päivästä tammikuuta 2016. Sen vuoksi tätä asetusta olisi sovellettava samasta päivästä alkaen.

(12)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat hallinnollista veroyhteistyötä käsittelevän komitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Pyyntöön perustuvassa tietojenvaihdossa, oma-aloitteisessa tietojenvaihdossa, tiedoksiantopyynnöissä ja palautteissa käytettävät vakiomuotoiset lomakkeet

1.   Käytettävissä lomakkeissa ilmaisulla ”kenttä” tarkoitetaan lomakkeen kohtaa, johon direktiivin 2011/16/EU nojalla vaihdettavat tiedot voidaan merkitä.

2.   Lomakkeen, jota käytetään direktiivin 2011/16/EU 5 artiklan mukaisissa tietoja ja hallinnollisia tutkimuksia koskevissa pyynnöissä sekä niihin annetuissa vastauksissa, vahvistuksissa, täydentäviä taustatietoja koskevissa pyynnöissä ja 7 artiklan mukaisissa kykenemättömyyttä tai kieltäytymistä koskevissa ilmoituksissa, on oltava tämän asetuksen liitteen I mukainen.

3.   Lomakkeen, jota käytetään direktiivin 2011/16/EU 9 artiklan mukaisessa oma-aloitteisessa tietojenvaihdossa ja sitä koskevissa 10 artiklan mukaisissa vahvistuksissa, on oltava tämän asetuksen liitteen II mukainen.

4.   Lomakkeen, jota käytetään direktiivin 2011/16/EU 13 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisissa hallinnollista tiedoksiantoa koskevissa pyynnöissä ja niiden osalta toteutetuissa mainitun direktiivin 13 artiklan 3 kohdan mukaisissa toimissa, on oltava tämän asetuksen liitteen III mukainen.

5.   Lomakkeen, jota käytetään direktiivin 2011/16/EU 14 artiklan 1 kohdan mukaisissa palautteissa, on oltava tämän asetuksen liitteen IV mukainen.

2 artikla

Pakollisessa automaattisessa tietojenvaihdossa käytettävät tiedonsiirtoformaatit

1.   Direktiivin 2011/16/EU 8 artiklan 1 kohdan mukaisessa pakollisessa automaattisessa tietojenvaihdossa käytettävän tiedonsiirtoformaatin on oltava tämän asetuksen liitteen V mukainen.

2.   Direktiivin 2011/16/EU 8 artiklan 3 a kohdan mukaisessa pakollisessa automaattisessa tietojenvaihdossa käytettävän tiedonsiirtoformaatin on oltava tämän asetuksen liitteen VI mukainen.

3 artikla

CCN-verkon käyttöä koskevat käytännön järjestelyt

1.   Direktiivin 2011/16/EU nojalla annettavissa tiedoissa viitatut kertomukset, lausunnot ja muut asiakirjat voidaan lähettää käyttäen muuta viestintävälinettä kuin CCN-verkkoa.

2.   Kun direktiivissä 2011/16/EU tarkoitettuja tietoja ei vaihdeta sähköisesti CCN-verkkoa käyttäen ja jos muuta ei sovita kahdenvälisesti, tiedot on annettava kirjeessä, jossa kuvataan annetut tiedot ja jonka on asianmukaisesti allekirjoittanut tiedot antava toimivaltainen viranomainen.

4 artikla

Kumoaminen

Kumotaan täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1156/2012 1 päivästä tammikuuta 2016.

Viittauksia kumottuun täytäntöönpanoasetukseen pidetään viittauksina tähän asetukseen.

5 artikla

Voimaantulo ja soveltaminen

Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2016.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 15 päivänä joulukuuta 2015.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Jean-Claude JUNCKER


(1)  EUVL L 64, 11.3.2011, s. 1.

(2)  Neuvoston direktiivi 77/799/ETY, annettu 19 päivänä joulukuuta 1977, jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten keskinäisestä avusta välittömien verojen alalla (EYVL L 336, 27.12.1977, s. 15).

(3)  Neuvoston direktiivi 2014/107/EU, annettu 9 päivänä joulukuuta 2014, direktiivin 2011/16/EU muuttamisesta siltä osin kuin on kyse pakollisesta automaattisesta tietojenvaihdosta verotuksen alalla (EUVL L 359, 16.12.2014, s. 1).

(4)  Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1156/2012, annettu 6 päivänä joulukuuta 2012, hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla annetun neuvoston direktiivin 2011/16/EU tiettyjen säännösten täytäntöönpanoa koskevien yksityiskohtaisten sääntöjen vahvistamisesta (EUVL L 335, 7.12.2012, s. 42).


LIITE I

1 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu lomake

Lomakkeessa, jota käytetään direktiivin 2011/16/EU 5 artiklan mukaisissa tietoja ja hallinnollisia tutkimuksia koskevissa pyynnöissä sekä niihin annetuissa vastauksissa, vahvistuksissa, täydentäviä taustatietoja koskevissa pyynnöissä ja 7 artiklan mukaisissa kykenemättömyyttä tai kieltäytymistä koskevissa ilmoituksissa, on oltava seuraavat kentät (1):

Oikeusperusta

Viitenumero

Päivämäärä

Pyynnön esittävän ja pyynnön vastaanottavan viranomaisen tunnistetiedot

Tutkimuksen tai tutkinnan kohteena olevan henkilön henkilöllisyys

Yleinen kuvaus tapauksesta ja tarvittaessa erityiset taustatiedot, joiden avulla voidaan todennäköisesti arvioida, miten merkittäviä pyydettävien tietojen oletetaan olevan direktiivin 2011/16/EU 2 artiklassa tarkoitettuja veroja koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön hallinnoinnin ja täytäntöönpanon valvonnan kannalta

Verotuksellinen tarkoitus, jota varten tiedot hankitaan

Tutkittava ajankohta

Sellaisten henkilöiden nimi ja osoite, joiden hallussa pyydettävien tietojen uskotaan olevan

Direktiivin 2011/16/EU 16 artiklan 1 kohdassa säädetyn oikeudellisen vaatimuksen täyttyminen

Direktiivin 2011/16/EU 17 artiklan 1 kohdassa säädetyn oikeudellisen vaatimuksen täyttyminen

Erityistä hallinnollista tutkimusta koskeva perusteltu pyyntö ja syyt kieltäytymiselle täyttää erityistä hallinnollista tutkimusta koskeva pyyntö

Vahvistus pyynnön vastaanottamisesta

Täydentäviä taustatietoja koskeva pyyntö

Syyt kykenemättömyydelle tai kieltäytymiselle antaa tietoja

Syyt sille, miksi vastausta ei ole annettu asiaankuuluvassa määräajassa, ja päivämäärä, mihin mennessä pyynnön vastaanottava viranomainen katsoo pystyvänsä antamaan vastauksen.


(1)  Käytettävässä lomakkeessa tarvitsee kuitenkin näkyä ainoastaan ne kentät, jotka on tosiasiallisesti täytetty kyseisessä tapauksessa.


LIITE II

1 artiklan 3 kohdassa tarkoitettu lomake

Lomakkeessa, jota käytetään direktiivin 2011/16/EU 9 artiklan mukaisessa oma-aloitteisessa tietojenvaihdossa ja sitä koskevassa 10 artiklassa tarkoitetussa vahvistuksessa, on oltava seuraavat kentät (1):

Oikeusperusta

Viitenumero

Päivämäärä

Tiedot lähettävien ja tiedot vastaanottavien viranomaisten tunnistetiedot

Oma-aloitteisen tietojenvaihdon kohteena olevan henkilön henkilöllisyys

Aika, jolta tiedot ovat

Direktiivin 2011/16/EU 16 artiklan 1 kohdassa säädetyn oikeudellisen vaatimuksen täyttyminen

Vahvistus oma-aloitteisesti annettujen tietojen vastaanottamisesta.


(1)  Käytettävässä lomakkeessa tarvitsee kuitenkin näkyä ainoastaan ne kentät, jotka on tosiasiallisesti täytetty kyseisessä tapauksessa.


LIITE III

1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettu lomake

Lomakkeessa, jota käytetään direktiivin 2011/16/EU 13 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisissa tiedoksiantopyynnöissä ja niiden osalta toteutetuissa mainitun direktiivin 13 artiklan 3 kohdan mukaisissa toimissa, on oltava seuraavat kentät (1):

Oikeusperusta

Viitenumero

Päivämäärä

Pyynnön esittävän ja pyynnön vastaanottavan viranomaisen tunnistetiedot

Tiedoksi annettavan asiakirjan tai päätöksen vastaanottajan nimi ja osoite

Muut tiedot, jotka voivat helpottaa kyseisen kohteen tunnistamista

Tiedoksi annettavan asiakirjan tai päätöksen aihe

Pyynnön vastaanottavan viranomaisen toteuttamat direktiivin 2011/16/EU 13 artiklan 3 kohdan mukaiset toimet, mukaan lukien asiakirjan tai päätöksen tiedoksiantopäivämäärä.


(1)  Käytettävässä lomakkeessa tarvitsee kuitenkin näkyä ainoastaan ne kentät, jotka on tosiasiallisesti täytetty kyseisessä tapauksessa.


LIITE IV

1 artiklan 5 kohdassa tarkoitettu lomake

Lomakkeessa, jota käytetään direktiivin 2011/16/EU 14 artiklan 1 kohdan mukaisessa palautteessa, on oltava seuraavat kentät (1):

Viitenumero

Päivämäärä

Palautteen antavan toimivaltaisen viranomaisen tunnistetiedot

Yleinen palaute annetuista tiedoista

Annettujen tietojen perusteella saavutetut tulokset.


(1)  Käytettävässä lomakkeessa tarvitsee kuitenkin näkyä ainoastaan ne kentät, jotka on tosiasiallisesti täytetty kyseisessä tapauksessa.


LIITE V

2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu tiedonsiirtoformaatti

Seuraavassa esitetään direktiivin 2011/16/EU 8 artiklan 1 kohdan mukaisessa pakollisessa automaattisessa tietojenvaihdossa käytettävien tiedonsiirtoformaattien puurakenne ja niiden sisältämät tietoluokat (1):

a)

Yleinen sanoma:

Image

b)

Työstä tai johtajanpalkkioista saatavia tuloja koskevien tietojen vaihdossa käytettävä sanomarunko:

Image

c)

Eläketietojen vaihdossa käytettävä sanomarunko:

Image

d)

Henkivakuutustuotteita koskevassa tietojenvaihdossa käytettävä sanomarunko:

Image

e)

Kiinteän omaisuuden omistajuutta ja kiinteästä omaisuudesta saatavia tuloja koskevien tietojen vaihdossa käytettävä sanomarunko:

Image

f)

Kun tiettyä tulotyyppiä koskevia tietoja ei ole toimitettavissa, käytetään seuraavaa sanomarunkoa:

Image

g)

Tiettyyn tulotyyppiin kuuluvien tietojen vastaanottovahvistuksessa käytettävä sanomarunko:

Image

(1)  Tiedonsiirtoformaattiin tarvitsee kuitenkin sisällyttää kussakin tapauksessa vain ne tietoluokat, jotka ovat tosiasiallisesti käytettävissä ja sovellettavissa.


LIITE VI

2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu tiedonsiirtoformaatti

Seuraavassa esitetään direktiivin 2011/16/EU 8 artiklan 3 a kohdan mukaisessa pakollisessa automaattisessa tietojenvaihdossa käytettävän tiedonsiirtoformaatin puurakenne ja sen sisältämät tiedot ja ominaisuudet (1):

a)

Yleinen sanoma:

Image Image Image Image Image Image Image Image Image Image Image

b)

Edellä a kohdan viestissä käytettyjen Foreign Account Tax Compliance -lainsäädännölle (FATCA) ja yhteiselle tietojenvaihtostandardille (CRS) yhteisten tietotyyppien osalta:

Image Image Image Image

c)

Edellä a kohdan viestissä käytettyjen OECD:n kanssa yhteisten tietotyyppien osalta:

Image Image Image

(1)  Tiedonsiirtoformaattiin tarvitsee kuitenkin sisällyttää kussakin tapauksessa vain tosiasiallisesti sovellettavat tiedot ja ominaisuudet direktiivin 2011/16/EU liitteessä I ja II olevien tietojenvaihto- ja huolellisuussääntöjen mukaisesti.


18.12.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 332/46


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) 2015/2379,

annettu 16 päivänä joulukuuta 2015,

asetuksista (EY) N:o 2305/2003, (EY) N:o 969/2006, (EY) N:o 1067/2008, ja täytäntöönpanoasetuksesta (EU) 2015/2081, asetuksesta (EY) N:o 1964/2006 ja täytäntöönpanoasetuksesta (EU) N:o 480/2012 sekä asetuksesta (EY) N:o 1918/2006 poikkeamisesta viljan, riisin ja oliiviöljyn tariffikiintiöitä koskevien tuontitodistushakemusten jättämispäivien ja tuontitodistusten myöntämispäivien osalta vuonna 2016, ja asetuksesta (EY) N:o 951/2006 poikkeamisesta kiintiön ulkopuolisen sokerin ja isoglukoosin vientitodistusten myöntämispäivien osalta vuonna 2016

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon luettelossa CXL olevien myönnytysten täytäntöönpanosta GATT-sopimuksen XXIV artiklan 6 kohdan mukaisesti käytyjen neuvottelujen päättymisen seurauksena 18 päivänä kesäkuuta 1996 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1095/96 (1) ja erityisesti sen 1 artiklan,

ottaa huomioon maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 922/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta 17 päivänä joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 (2) ja erityisesti sen 20 artiklan n alakohdan, 144 artiklan g alakohdan ja 187 artiklan e alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Komission asetuksissa (EY) N:o 2305/2003 (3), (EY) N:o 969/2006 (4), (EY) N:o 1067/2008 (5) ja komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) 2015/2081 (6) säädetään ohran kiintiötä 09.4126, maissin kiintiötä 09.4131, muun tavallisen vehnän kuin korkealaatuisen vehnän kiintiöitä 09.4123, 09.4124, 09.4125 ja 09.4133 sekä Ukrainasta peräisin olevien tiettyjen viljojen kiintiöitä 09.4306, 09.4307 ja 09.4308 koskevien tuontitodistushakemusten jättämistä ja tuontitodistusten myöntämistä koskevista erityissäännöksistä.

(2)

Komission asetuksessa (EY) N:o 1964/2006 (7) ja komission täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 480/2012 (8) säädetään Bangladeshista peräisin olevan riisin kiintiötä 09.4517 ja rikkoutuneiden riisinjyvien kiintiötä 09.4079 koskevien tuontitodistushakemusten jättämistä ja tuontitodistusten myöntämistä koskevista erityssäännöksistä.

(3)

Komission asetuksessa (EY) N:o 1918/2006 (9) säädetään Tunisiasta peräisin olevan oliiviöljyn käytettävissä olevaa kiintiötä koskevien tuontitodistushakemusten jättämistä ja tuontitodistusten myöntämistä koskevista erityssäännöksistä.

(4)

Ottaen huomioon vuoden 2016 yleiset vapaapäivät olisi tiettyinä jaksoina poikettava asetuksista (EY) N:o 2305/2003, (EY) N:o 969/2006, (EY) N:o 1067/2008 ja täytäntöönpanoasetuksesta (EU) 2015/2081, asetuksesta (EY) N:o 1964/2006, täytäntöönpanoasetuksesta (EU) N:o 480/2012 ja asetuksesta (EY) N:o 1918/2006 tuontitodistushakemusten jättöpäivien ja niiden perusteella annettujen todistusten myöntämispäivien osalta, jotta voidaan varmistaa asianomaisten kiintiömäärien noudattaminen.

(5)

Komission asetuksen (EY) N:o 951/2006 (10) 7 d artiklan 1 kohdassa säädetään, että kiintiön ulkopuolista sokeria ja isoglukoosia koskevat vientitodistukset myönnetään sitä viikkoa seuraavasta perjantaista alkaen, jonka aikana todistushakemukset on jätetty, jollei komissio tällä välin ole toteuttanut erityistoimenpiteitä.

(6)

Ottaen huomioon vuoden 2016 yleiset vapaapäivät ja niiden vaikutukset Euroopan unionin virallisen lehden ilmestymiseen, hakemusten jättämispäivän ja todistusten myöntämispäivän välinen aika on liian lyhyt markkinoiden moitteettoman hallinnon varmistamiseksi. Sen vuoksi kyseistä määräaikaa on syytä pidentää.

(7)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn komitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Vilja

1.   Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 2305/2003 3 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa säädetään, ohran kiintiötä 09.4126 koskevia tuontitodistushakemuksia ei voida vuoden 2016 osalta jättää ennen maanantaita 4 päivää tammikuuta 2016 eikä enää perjantain 16 päivän joulukuuta 2016 kello 13.00 (Brysselin aikaa) jälkeen.

2.   Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 2305/2003 3 artiklan 4 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, ohran kiintiötä 09.4126 koskevat tuontitodistukset, joita haetaan tämän asetuksen liitteessä I mainittuina ajanjaksoina, myönnetään vuoden 2016 osalta kyseisessä liitteessä mainittuina päivinä, jollei toteuteta komission asetuksen (EY) N:o 1301/2006 (11) 7 artiklan 2 kohdan mukaisia toimenpiteitä.

3.   Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 969/2006 4 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa säädetään, maissin kiintiötä 09.4131 koskevia tuontitodistushakemuksia ei voida vuoden 2016 osalta jättää ennen maanantaita 4 päivää tammikuuta 2016 eikä enää perjantain 16 päivän joulukuuta 2016 kello 13.00 (Brysselin aikaa) jälkeen.

4.   Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 969/2006 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, maissin kiintiötä 09.4131 koskevat tuontitodistukset, joita haetaan tämän asetuksen liitteessä I mainittuina jaksoina, myönnetään vuoden 2016 osalta kyseisessä liitteessä mainittuina päivinä, jollei toteuteta asetuksen (EY) N:o 1301/2006 7 artiklan 2 kohdan mukaisia toimenpiteitä.

5.   Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 1067/2008 4 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa säädetään, muun tavallisen vehnän kuin korkealaatuisen vehnän kiintiöitä 09.4123, 09.4124, 09.4125 ja 09.4133 koskevia tuontitodistushakemuksia ei voida vuoden 2016 osalta jättää ennen maanantaita 4 päivää tammikuuta 2016 eikä enää perjantain 16 päivän joulukuuta 2016 kello 13.00 (Brysselin aikaa) jälkeen.

6.   Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 1067/2008 4 artiklan 4 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, muun tavallisen vehnän kuin korkealaatuisen vehnän kiintiöitä 09.4123, 09.4124, 09.4125 ja 09.4133 koskevat tuontitodistukset, joita haetaan tämän asetuksen liitteessä I mainittuina jaksoina, myönnetään vuoden 2016 osalta kyseisessä liitteessä mainittuina päivinä, jollei toteuteta asetuksen (EY) N:o 1301/2006 7 artiklan 2 kohdan mukaisia toimenpiteitä.

7.   Poiketen siitä, mitä täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/2081 2 artiklan 1 kohdan toisessa alakohdassa säädetään, Ukrainasta peräisin olevien viljojen kiintiöitä 09.4306, 09.4307 ja 09.4308 koskevia tuontitodistushakemuksia ei voida vuoden 2016 osalta jättää ennen maanantaita 4 päivää tammikuuta 2016 eikä enää perjantain 16 päivän joulukuuta 2016 kello 13.00 (Brysselin aikaa) jälkeen.

8.   Poiketen siitä, mitä täytäntöönpanoasetuksen (EU) 2015/2081 2 artiklan 3 kohdassa säädetään, Ukrainasta peräisin olevien viljojen kiintiöitä 09.4306, 09.4307 ja 09.4308 koskevat tuontitodistukset, joita haetaan tämän asetuksen liitteessä I mainittuina jaksoina, myönnetään vuoden 2016 osalta kyseisessä liitteessä mainittuina päivinä, jollei toteuteta asetuksen (EY) N:o 1301/2006 7 artiklan 2 kohdan mukaisia toimenpiteitä.

2 artikla

Riisi

1.   Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 1964/2006 4 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädetään, Bangladeshista peräisin olevan riisin kiintiötä 09.4517 koskevia tuontitodistushakemuksia ei voida vuoden 2016 osalta jättää ennen maanantaita 4 päivää tammikuuta 2016 eikä enää perjantain 9 päivän joulukuuta 2016 kello 13.00 (Brysselin aikaa) jälkeen.

2.   Poiketen siitä, mitä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 480/2012 2 artiklan 1 kohdan kolmannessa alakohdassa säädetään, rikottujen riisinjyvien kiintiötä 09.4079 koskevia tuontitodistushakemuksia ei voida vuoden 2016 osalta jättää ennen maanantaita 4 päivää tammikuuta 2016 eikä enää perjantain 9 päivän joulukuuta 2016 kello 13.00 (Brysselin aikaa) jälkeen.

3 artikla

Oliiviöljy

1.   Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 1918/2006 3 artiklan 1 kohdassa säädetään, Tunisiasta peräisin olevan oliiviöljyn tuontitodistushakemuksia ei voida jättää enää tiistain 13 päivän joulukuuta 2016 jälkeen.

2.   Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 1918/2006 3 artiklan 3 kohdassa säädetään, Tunisiasta peräisin olevaa oliiviöljyä koskevat tuontitodistukset, joita haetaan tämän asetuksen liitteessä II mainittuina jaksoina, myönnetään kyseisessä liitteessä mainittuina päivinä, jollei toteuteta asetuksen (EY) N:o 1301/2006 7 artiklan 2 kohdan mukaisia toimenpiteitä.

4 artikla

Kiintiön ulkopuolinen sokeri ja isoglukoosi

Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 951/2006 7 d artiklan 1 kohdassa säädetään, kiintiön ulkopuolista sokeria ja isoglukoosia koskevat vientitodistukset, joita koskevat hakemukset jätetään tämän asetuksen liitteessä III mainittuina ajanjaksoina, myönnetään kyseisessä liitteessä mainittuina päivinä, ottaen tarvittaessa huomioon asetuksen (EY) N:o 951/2006 9 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut erityistoimenpiteet.

5 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sen voimassaolo päättyy 10 päivänä tammikuuta 2017.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 16 päivänä joulukuuta 2015.

Komission puolesta,

puheenjohtajan nimissä

Jerzy PLEWA

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtaja


(1)  EYVL L 146, 20.6.1996, s. 1.

(2)  EUVL L 347, 20.12.2013, s. 671.

(3)  Komission asetus (EY) N:o 2305/2003, annettu 29 päivänä joulukuuta 2003, kolmansista maista tuotavan ohran yhteisön tariffikiintiön avaamisesta ja hallinnointitavasta (EUVL L 342, 30.12.2003, s. 7).

(4)  Komission asetus (EY) N:o 969/2006, annettu 29 päivänä kesäkuuta 2006, kolmansista maista tuotavan maissin yhteisön tariffikiintiön avaamisesta ja hallinnointitavasta (EUVL L 176, 30.6.2006, s. 44).

(5)  Komission asetus (EY) N:o 1067/2008, annettu 30 päivänä lokakuuta 2008, kolmansista maista tuotavan muun tavallisen vehnän kuin korkealaatuisen vehnän yhteisön tariffikiintiöiden avaamisesta ja hallinnointitavasta sekä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 säännöksistä poikkeamisesta (kodifioitu toisinto) (EUVL L 290, 31.10.2008, s. 3).

(6)  Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2015/2081, annettu 18 päivänä marraskuuta 2015, Ukrainasta peräisin olevien tiettyjen viljojen tuonnissa sovellettavien unionin tariffikiintiöiden avaamisesta ja hallinnoinnista (EUVL L 302, 19.11.2015, s. 81).

(7)  Komission asetus (EY) N:o 1964/2006, annettu 22 päivänä joulukuuta 2006, Bangladeshista peräisin olevan riisin tuonnissa neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3491/90 mukaisesti sovellettavan kiintiön avaamisesta ja hallinnoinnista (EUVL L 408, 30.12.2006, s. 19).

(8)  Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 480/2012, annettu 7 päivänä kesäkuuta 2012, CN-koodiin 1006 40 00 kuuluvien rikkoutuneiden riisinjyvien tariffikiintiön avaamisesta ja hallinnoinnista CN-koodiin 1901 10 00 kuuluvien elintarvikevalmisteiden valmistamiseksi (EUVL L 148, 8.6.2012, s. 1).

(9)  Komission asetus (EY) N:o 1918/2006, annettu 20 päivänä joulukuuta 2006, Tunisiasta peräisin olevan oliiviöljyn tariffikiintiön avaamisesta ja hallinnoinnista (EUVL L 365, 21.12.2006, s. 84).

(10)  Komission asetus (EY) N:o 951/2006, annettu 30 päivänä kesäkuuta 2006, neuvoston asetuksen (EY) N:o 318/2006 täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista säännöistä kolmansien maiden kanssa käytävän sokerialan kaupan osalta (EUVL L 178, 1.7.2006, s. 24).

(11)  Komission asetus (EY) N:o 1301/2006, annettu 31 päivänä elokuuta 2006, tuontitodistusjärjestelmän alaisten maataloustuotteiden tuontitariffikiintiöiden hallinnointia koskevista yhteisistä säännöistä (EUVL L 238, 1.9.2006, s. 13).


LIITE I

Viljojen tuontitodistushakemusten jättämisjaksot

Myöntämispäivät

Perjantaista 18. maaliskuuta klo 13 alkaen perjantaihin 25. maaliskuuta 2016 klo 13 asti (Brysselin aikaa)

Ensimmäinen työpäivä maanantaista 4. huhtikuuta 2016 alkaen

Perjantaista 21. lokakuuta klo 13 alkaen perjantaihin 28. lokakuuta 2016 klo 13 asti (Brysselin aikaa)

Ensimmäinen työpäivä maanantaista 7. marraskuuta 2016 alkaen


LIITE II

Oliiviöljyn tuontitodistushakemusten jättämisjaksot

Myöntämispäivät

Maanantai 21. maaliskuuta tai tiistai 22. maaliskuuta 2016

Ensimmäinen työpäivä perjantaista 1. huhtikuuta 2016 alkaen

Maanantai 2. toukokuuta tai tiistai 3. toukokuuta 2016

Ensimmäinen työpäivä perjantaista 13. toukokuuta 2016 alkaen

Maanantai 9. toukokuuta tai tiistai 10. toukokuuta 2016

Ensimmäinen työpäivä keskiviikosta 18. toukokuuta 2016 alkaen

Maanantai 18. heinäkuuta tai tiistai 19. heinäkuuta 2016

Ensimmäinen työpäivä keskiviikosta 27. heinäkuuta 2016 alkaen

Maanantai 8. elokuuta tai tiistai 9. elokuuta 2016

Ensimmäinen työpäivä keskiviikosta 17. elokuuta 2016 alkaen

Maanantai 24. lokakuuta tai tiistai 25. lokakuuta 2016

Ensimmäinen työpäivä torstaista 3. marraskuuta 2016 alkaen


LIITE III

Kiintiön ulkopuolisen sokerin ja isoglukoosin vientitodistushakemusten jättämisjaksot

Myöntämispäivät

Maanantaista 24. lokakuuta perjantaihin 28. lokakuuta 2016

Ensimmäinen työpäivä tiistaista 8. marraskuuta 2016 alkaen

Maanantaista 19. joulukuuta perjantaihin 23. joulukuuta 2016

Ensimmäinen työpäivä perjantaista 6. tammikuuta 2017 alkaen


18.12.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 332/50


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) 2015/2380,

annettu 16 päivänä joulukuuta 2015,

asetuksen (EY) N:o 1484/95 muuttamisesta siipikarjanliha- ja muna-alan sekä muna-albumiinin edustavien hintojen vahvistamisen osalta

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 922/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta 17 päivänä joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 (1) ja erityisesti sen 183 artiklan b alakohdan,

ottaa huomioon tiettyihin maataloustuotteiden jalostuksessa tuotettuihin tavaroihin sovellettavasta kauppajärjestelmästä sekä neuvoston asetusten (EY) N:o 1216/2009 ja (EY) N:o 614/2009 kumoamisesta 16 päivänä huhtikuuta 2014 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 510/2014 (2) ja erityisesti sen 5 artiklan 6 kohdan a alakohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Komission asetuksessa (EY) N:o 1484/95 (3) vahvistetaan siipikarjanliha- ja muna-alan sekä muna-albumiinin tuonnissa sovellettavien lisätullien järjestelmän soveltamista koskevat yksityiskohtaiset säännöt ja edustavat hinnat.

(2)

Siipikarjanliha- ja muna-alan tuotteiden ja muna-albumiinin edustavien hintojen määrittelyn perustana olevien tietojen säännöllinen tarkastelu osoittaa, että on aiheellista muuttaa tiettyjen tuotteiden edustavat tuontihinnat ottaen huomioon hintojen vaihtelu alkuperän mukaan.

(3)

Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 1484/95 olisi muutettava.

(4)

Koska on tarpeen varmistaa, että tätä toimenpidettä sovelletaan mahdollisimman pian päivitettyjen tietojen saataville asettamisen jälkeen, tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Korvataan asetuksen (EY) N:o 1484/95 liite I tämän asetuksen liitteellä.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 16 päivänä joulukuuta 2015.

Komission puolesta,

puheenjohtajan nimissä

Jerzy PLEWA

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtaja


(1)  EUVL L 347, 20.12.2013, s. 671.

(2)  EUVL L 150, 20.5.2014, s. 1.

(3)  Komission asetus (EY) N:o 1484/95, annettu 28 päivänä kesäkuuta 1995, siipikarjanliha- ja muna-alan sekä ovalbumiinin tuonnissa sovellettavien lisätullien järjestelmän soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä ja edustavien hintojen vahvistamisesta sekä asetuksen N:o 163/67/ETY kumoamisesta (EYVL L 145, 29.6.1995, s. 47).


LIITE

”LIITE I

CN-koodi

Tavaran kuvaus

Edustava hinta

(euroa/100 kg)

3 artiklassa tarkoitettu vakuus

(euroa/100 kg)

Alkuperä (1)

0207 12 10

Kananruhot (ns. 70-prosenttista kanaa), jäädytetyt

130,1

0

AR

0207 12 90

Kananruhot (ns. 65-prosenttista kanaa), jäädytetyt

154,5

145,7

0

0

AR

BR

0207 14 10

Luuttomat palat, kukkoa tai kanaa, jäädytetyt

286,0

197,1

343,8

219,0

4

32

0

24

AR

BR

CL

TH

0207 27 10

Kalkkunaa, paloiteltu, luuton, jäädytetty

329,9

244,7

0

16

BR

CL

0408 91 80

Kuorettomat linnunmunat, kuivatut

431,0

0

AR

1602 32 11

Kypsentämättömät valmisteet, kukkoa tai kanaa

225,1

19

BR


(1)  Komission asetuksessa (EU) N:o 1106/2012, annettu 27 päivänä marraskuuta 2012, kolmansien maiden kanssa käytävää ulkomaankauppaa koskevista yhteisön tilastoista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 471/2009 täytäntöönpanosta maa- ja alueluokituksen ajan tasalle saattamisen osalta (EUVL L 328, 28.11.2012, s. 7) vahvistettu maanimikkeistö. Koodi ’ZZ’ tarkoittaa ’muuta alkuperää’.”


18.12.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 332/52


KOMISSION ASETUS (EU) 2015/2381,

annettu 17 päivänä joulukuuta 2015,

yhteisestä tilastollisten alueyksiköiden nimikkeistöstä (NUTS) annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1059/2003 täytäntöönpanosta siltä osin kuin on kyse aikasarjojen toimittamisesta uutta alueellista jaottelua varten

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon yhteisestä tilastollisten alueyksiköiden nimikkeistöstä (NUTS) 26 päivänä toukokuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1059/2003 (1) ja erityisesti sen 5 artiklan 5 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1059/2003 luodaan oikeudellinen kehys alueluokitukselle yhdenmukaistettujen alueellisten tilastojen keräämistä, kokoamista ja levitystä varten unionin alueella.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 1059/2003 5 artiklan 5 kohdassa säädetään, että kun NUTS-luokitusta muutetaan, kyseisen jäsenvaltion olisi toimitettava komissiolle aikasarjat uutta alueellista jaottelua varten jo toimitettujen tietojen tilalle. Komissio määrittelee luettelon aikasarjoista ja niiden pituuksista ottaen huomioon niiden toimittamisen toteutettavuuden. Nämä aikasarjat on tuotettava kahden vuoden kuluessa NUTS-luokituksen muuttamisesta.

(3)

NUTS-luokitusta muutettiin komission asetuksella (EU) N:o 1319/2013 (2)1 päivästä tammikuuta 2015 ja komission asetuksella (EU) N:o 868/2014 (3)1 päivästä tammikuuta 2016.

(4)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat Euroopan tilastojärjestelmää käsittelevän komitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle aikasarjat uutta alueellista jaottelua varten liitteessä esitetyn luettelon mukaisesti.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 17 päivänä joulukuuta 2015.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Jean-Claude JUNCKER


(1)  EUVL L 154, 21.6.2003, s. 1.

(2)  Komission asetus (EU) N:o 1319/2013, annettu 9 päivänä joulukuuta 2013, yhteisestä tilastollisten alueyksiköiden nimikkeistöstä (NUTS) annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1059/2003 liitteiden muuttamisesta (EUVL L 342, 18.12.2013, s. 1).

(3)  Komission asetus (EU) N:o 868/2014, annettu 8 päivänä elokuuta 2014, yhteisestä tilastollisten alueyksiköiden nimikkeistöstä (NUTS) annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1059/2003 liitteiden muuttamisesta (EUVL L 241, 13.8.2014, s. 1).


LIITE

Vaadittu aloitusvuosi tilastoaloittain

Ala

NUTS-taso 2

NUTS-taso 3

Maatalous – maatalouden tilinpito

2007 (1)

 

Maatalous – kotieläimet

2010

 

Maatalous – kasvintuotanto

2007

 

Maatalous – maidontuotanto

2010

 

Maatalous – maatilojen rakenne

2010

2010 (1)

Väestönkehitys – väestö, elävänä syntyneet, kuolleet

1990 (2)

1990 (2)

Työmarkkinat – työllisyys, työttömyys

2010

2010 (1)

Ympäristö – jätteenkäsittelylaitokset

2010

 

Terveys – kuolemansyyt

1994 (3)

 

Terveys – infrastruktuuri

1993 (1)

 

Terveys – potilaat

2000 (1)

 

Tietoyhteiskunta

2010 (1)

 

Alueelliset taloustilit – kotitalouksien tilit

2000

 

Alueelliset taloustilit – aluetilinpito

2000

2000

Tiede ja teknologia – T&K-menot ja henkilöstö

2011

 

Matkailu

2012

 


(1)  Tietojen toimittaminen ei ole pakollista.

(2)  Tietojen toimittaminen ei ole pakollista viitevuosilta 1990–2012.

(3)  Tietojen toimittaminen ei ole pakollista viitevuosilta 1994–2010.


18.12.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 332/54


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) 2015/2382,

annettu 17 päivänä joulukuuta 2015,

Saccharomyces cerevisiae (CBS 615.94) -organismin tuottamaa alfa-galaktosidaasia (EC 3.2.1.22) ja Aspergillus niger (CBS 120604) -organismin tuottamaa endo-1,4-beeta-glukanaasia (EC 3.2.1.4) sisältävän valmisteen hyväksymisestä munivien kanojen ja toissijaisten munivien siipikarjalajien rehun lisäaineena (hyväksynnän haltija Kerry Ingredients and Flavours)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon eläinten ruokinnassa käytettävistä lisäaineista 22 päivänä syyskuuta 2003 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1831/2003 (1) ja erityisesti sen 9 artiklan 2 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksessa (EY) N:o 1831/2003 säädetään eläinten ruokinnassa käytettävien lisäaineiden hyväksymisestä ja vahvistetaan perusteet ja menettelyt hyväksynnän myöntämiselle.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 1831/2003 7 artiklan mukaisesti on toimitettu hakemus, joka koskee Saccharomyces cerevisiae (CBS 615.94) -organismin tuottamaa alfa-galaktosidaasia (EC 3.2.1.22) ja Aspergillus niger (CBS 120604) -organismin tuottamaa endo-1,4-beeta-glukanaasia (EC 3.2.1.4) sisältävän valmisteen hyväksymistä. Hakemuksen mukana toimitettiin asetuksen (EY) N:o 1831/2003 7 artiklan 3 kohdan mukaisesti vaadittavat tiedot ja asiakirjat.

(3)

Hakemus koskee Saccharomyces cerevisiae (CBS 615.94) -organismin tuottamaa alfa-galaktosidaasia (EC 3.2.1.22) ja Aspergillus niger (CBS 120604) -organismin tuottamaa endo-1,4-beeta-glukanaasia (EC 3.2.1.4) sisältävän valmisteen hyväksymistä munivien kanojen ja toissijaisten munivien siipikarjalajien rehun lisäaineena, joka luokiteltaisiin lisäaineluokkaan ”eläintuotantoon vaikuttavat lisäaineet”.

(4)

Saccharomyces cerevisiae (CBS 615.94) -organismin tuottamaa alfa-galaktosidaasia (EC 3.2.1.22) ja Aspergillus niger (CBS 120604) -organismin tuottamaa endo-1,4-beeta-glukanaasia (EC 3.2.1.4) sisältävän valmisteen käyttö hyväksyttiin kymmeneksi vuodeksi broilerien ruokinnassa komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 237/2012 (2) ja kananuorikoiden ja toissijaisten lihasiipikarjalajien ruokinnassa komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 1365/2013 (3).

(5)

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen, jäljempänä ’elintarviketurvallisuusviranomainen’, totesi 28 päivänä huhtikuuta 2015 antamassaan lausunnossa (4), että valmisteella, joka koostuu Saccharomyces cerevisiae (CBS 615.94) -organismin tuottamasta alfa-galaktosidaasista (EC 3.2.1.22) ja Aspergillus niger (CBS 120604) -organismin tuottamasta endo-1,4-beeta-glukanaasista (EC 3.2.1.4), ei ehdotetuissa käyttöolosuhteissa ole haitallista vaikutusta eläinten terveyteen, ihmisten terveyteen tai ympäristöön ja että sen käyttö voi lisätä munivien kanojen munien painoa. Koska valmisteen vaikutustavan voidaan katsoa olevan samanlainen, päätelmä voidaan yleistää koskemaan toissijaisia munivia siipikarjalajeja. Elintarviketurvallisuusviranomaisen mukaan erityiset markkinoille saattamisen jälkeistä seurantaa koskevat vaatimukset eivät ole tarpeen. Elintarviketurvallisuusviranomainen vahvisti myös asetuksella (EY) N:o 1831/2003 perustetun vertailulaboratorion toimittaman raportin analyysimenetelmästä, jolla rehun lisäaine määritetään rehusta.

(6)

Saccharomyces cerevisiae (CBS 615.94) -organismin tuottamaa alfa-galaktosidaasia (EC 3.2.1.22) ja Aspergillus niger (CBS 120604) -organismin tuottamaa endo-1,4-beeta-glukanaasia (EC 3.2.1.4) sisältävän valmisteen arviointi osoittaa, että asetuksen (EY) N:o 1831/2003 5 artiklassa säädetyt hyväksymisen edellytykset täyttyvät. Näin ollen kyseisen valmisteen käyttö olisi hyväksyttävä tämän asetuksen liitteessä esitetyn mukaisesti.

(7)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Hyväksytään lisäaineluokkaan ”eläintuotantoon vaikuttavat lisäaineet” ja funktionaaliseen ryhmään ”ruuansulatusta edistävät aineet” kuuluva liitteessä tarkoitettu valmiste eläinten ruokinnassa käytettävänä lisäaineena kyseisessä liitteessä vahvistetuin edellytyksin.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 17 päivänä joulukuuta 2015.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Jean-Claude JUNCKER


(1)  EUVL L 268, 18.10.2003, s. 29.

(2)  Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 237/2012, annettu 19 päivänä maaliskuuta 2012, Saccharomyces cerevisiae (CBS 615.94) -organismin tuottaman alfa-galaktosidaasin (EC 3.2.1.22) ja Aspergillus niger (CBS 120604) -organismin tuottaman endo-1,4-beeta-glukanaasin (EC 3.2.1.4) hyväksymisestä broilerien rehun lisäaineena (hyväksynnän haltija Kerry Ingredients and Flavours) (EUVL L 80, 20.3.2012, p. 1).

(3)  Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1365/2013, annettu 18 päivänä joulukuuta 2013, Saccharomyces cerevisiae (CBS 615.94) -organismin tuottamaa alfa-galaktosidaasia ja Aspergillus niger (CBS 120604) -organismin tuottamaa endo-1,4-beeta-glukanaasia sisältävän valmisteen hyväksymisestä toissijaisten lihasiipikarjalajien ja kananuorikoiden rehun lisäaineena (hyväksynnän haltija Kerry Ingredients and Flavours) (EUVL L 343, 19.12.2013, s. 31).

(4)  EFSA Journal 2015; 13(5):4107.


LIITE

Lisäaineen tunnistenumero

Hyväksynnän haltijan nimi

Lisäaine

Koostumus, kemiallinen kaava, kuvaus, analyysimenetelmä

Eläinlaji tai -ryhmä

Enimmäisikä

Vähimmäispitoisuus

Enimmäispitoisuus

Muut määräykset

Hyväksynnän voimassaolo päättyy

Aktiivisuusyksikköä / kg täysrehua, jonka kosteuspitoisuus on 12 %

Luokka: eläintuotantoon vaikuttavat lisäaineet. Funktionaalinen ryhmä: ruuansulatusta edistävät aineet

4a17

Kerry Ingredients and Flavours

Alfa-galaktosidaasi

(EC 3.2.1.22)

Endo-1,4-beeta-glukanaasi

(EC 3.2.1.4)

Lisäaineen koostumus

Saccharomyces cerevisiae (CBS 615.94) -organismin tuottamaa alfa-galaktosidaasia (EC 3.2.1.22) ja Aspergillus niger (CBS 120604) -organismin tuottamaa endo-1,4-beeta-glukanaasia (EC 3.2.1.4) sisältävä valmiste, kiinteä; valmisteen vähimmäisaktiivisuus on:

1 000 U (1) alfa-galaktosidaasia/g

5 700 U (2) endo-1,4-beeta-glukanaasia/g

Tehoaineen kuvaus

Saccharomyces cerevisiae (CBS 615.94) -organismin tuottama alfa-galaktosidaasi Aspergillus niger (CBS 120604) -organismin tuottama endo-1,4-beeta-glukanaasi

Analyysimenetelmä  (3)

Määritys:

kolorimetrinen menetelmä, joka mittaa p-nitrofenolia, jota alfa-galaktosidaasi vapauttaa p-nitrofenyyli-alfa-galaktopyranosidisubstraatista;

kolorimetrinen menetelmä, joka mittaa vesiliukoista väriainetta, jota endo-1,4-beeta-glukanaasi vapauttaa atsuriiniin ristisidotusta ohran glukaanisubstraatista.

Munivat kanat

100 U alfa-galaktosidaasia

1.

Lisäaineen ja esiseoksen käyttöohjeissa on mainittava varastointilämpötila ja -aika sekä stabiilisuus rehua rakeistettaessa.

2.

Suositeltava enimmäisannostus:

100 U alfa-galaktosidaasia/kg

570 U endo-1,4-beeta-glukanaasia/kg.

3.

Turvallisuus: käsittelyn aikana on käytettävä hengityssuojaa sekä suojalaseja ja -käsineitä.

7. tammikuuta 2026

Toissijaiset munivat siipikarjalajit

570 U endo-1,4-beeta-glukanaasia


(1)  1 U on entsyymimäärä, joka vapauttaa p-nitrofenyyli-alfa-galaktopyranosidista (pNPG) 1 mikromoolin p-nitrofenolia minuutissa (pH 5,0; 37 °C).

(2)  1 U on entsyymimäärä, joka vapauttaa beeta-glukaanista 1 milligramman pelkistäviä sokereita (glukoosiekvivalentteina) minuutissa (pH 5,0; 50 °C).

(3)  Analyysimenetelmiä koskevia yksityiskohtaisia tietoja on saatavissa seuraavasta vertailulaboratorion osoitteesta: https://ec.europa.eu/jrc/en/eurl/feed-additives/evaluation-reports.


18.12.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 332/57


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) 2015/2383,

annettu 17 päivänä joulukuuta 2015,

asetuksen (EY) N:o 669/2009 liitteen I muuttamisesta siltä osin kuin kyse on niiden muiden kuin eläinperäisten rehujen ja elintarvikkeiden luettelosta, joiden tuontiin sovelletaan tehostettua virallista valvontaa

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 882/2004 (1) ja erityisesti sen 15 artiklan 5 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Komission asetuksessa (EY) N:o 669/2009 (2) säädetään tehostettua virallista valvontaa koskevista säännöistä, joita on sovellettava kyseisen asetuksen liitteessä I lueteltujen, jäljempänä ’luettelo’, muiden kuin eläinperäisten rehujen ja elintarvikkeiden tuonnissa niissä saapumispaikoissa, joiden kautta ne tulevat asetuksen (EY) N:o 882/2004 liitteessä I tarkoitetuille alueille.

(2)

Asetuksen (EY) N:o 669/2009 2 artiklassa säädetään, että luetteloa on tarkasteltava säännöllisesti ja vähintään neljännesvuosittain ottaen huomioon vähintään kyseisessä artiklassa tarkoitetut tiedonlähteet.

(3)

Elintarvikkeita ja rehuja koskevan nopean hälytysjärjestelmän kautta vastikään ilmoitettujen elintarvikkeita koskevien tapahtumien esiintyminen ja merkityksellisyys, elintarvike- ja eläinlääkintätoimiston suorittamat tarkastukset kolmansissa maissa ja jäsenvaltioiden komissiolle neljännesvuosittain muiden kuin eläinperäisten rehujen ja elintarvikkeiden eristä asetuksen (EY) N:o 669/2009 15 artiklan mukaisesti toimittamat raportit osoittavat, että luetteloa olisi muutettava.

(4)

Luetteloa olisi muutettava erityisesti poistamalla niiden tuotteiden tiedot, jotka käytettävissä olevien tietojen mukaan vastaavat yleisesti ottaen riittävässä määrin unionin lainsäädännössä säädettyjä asiaankuuluvia turvallisuusvaatimuksia ja joiden tehostettu virallinen valvonta ei sen vuoksi enää ole perusteltua. Luettelossa oleva kohta, joka koskee Perusta peräisin olevia syötäväksi tarkoitettuja viinirypäleitä, olisi sen vuoksi poistettava.

(5)

Johdonmukaisuuden ja selkeyden vuoksi on aiheellista korvata asetuksen (EY) N:o 669/2009 liite I tämän asetuksen liitteellä.

(6)

Sen vuoksi asetusta (EY) N:o 669/2009 olisi muutettava.

(7)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan asetuksen (EY) N:o 669/2009 liite I tämän asetuksen liitteen mukaisesti.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2016.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 17 päivänä joulukuuta 2015.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Jean-Claude JUNCKER


(1)  EUVL L 165, 30.4.2004, s. 1.

(2)  Komission asetus (EY) N:o 669/2009, annettu 24 päivänä heinäkuuta 2009, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 882/2004 täytäntöönpanosta tiettyjen muiden kuin eläinperäisten rehujen ja elintarvikkeiden tuontia koskevan tehostetun virallisen valvonnan osalta ja päätöksen 2006/504/EY muuttamisesta (EUVL L 194, 25.7.2009, s. 11).


LIITE

”LIITE I

Muut kuin eläinperäiset rehut ja elintarvikkeet, jotka asetetaan tehostettuun viralliseen valvontaan nimetyssä saapumispaikassa

Rehut ja elintarvikkeet

(käyttötarkoitus)

CN-koodi (1)

Taric-alanimi–ke

Alkuperämaa

Vaara

Fyysisten ja tunnistus–tarkastus–ten tiheys (%)

Kuivatut viinirypäleet (rusinat)

0806 20

 

Afganistan (AF)

Okratoksiini A

50

(Elintarvikkeet)

 

 

Mantelit, kuorelliset

0802 11

 

Australia (AU)

Aflatoksiinit

20

Mantelit, kuoritut

0802 12

 

(Elintarvikkeet)

 

 

Maapähkinät, kuorelliset

1202 41 00

 

Brasilia (BR)

Aflatoksiinit

10

Maapähkinät, kuoritut

1202 42 00

 

Maapähkinävoi

2008 11 10

 

Maapähkinät, muulla tavalla valmistetut tai säilötyt

2008 11 91;

2008 11 96;

2008 11 98

 

(Rehut ja elintarvikkeet)

 

 

Pitkäpavut

(Vigna unguiculata spp. sesquipedalis)

ex 0708 20 00;

ex 0710 22 00

10

10

Kambodža (KH)

Torjunta-ainejäämät (2)  (3)

50

Munakoisot

0709 30 00;

 

ex 0710 80 95

72

(Elintarvikkeet – tuoreet, jäähdytetyt tai jäädytetyt vihannekset)

 

 

Kiinanlehtiselleri (Apium graveolens)

ex 0709 40 00

20

Kambodža (KH)

Torjunta-ainejäämät (2)  (4)

50

(Elintarvikkeet – tuoreet tai jäähdytetyt yrtit)

 

 

Brassica oleracea

(muu syötävä Brassica-sukuinen kaali, ’kiinalainen parsakaali’) (5)

ex 0704 90 90

40

Kiina (CN)

Torjunta-ainejäämät (2)

50

(Elintarvikkeet – tuoreet tai jäähdytetyt)

 

 

Tee, myös maustettu

0902

 

Kiina (CN)

Torjunta-ainejäämät (2)  (6)

10

(Elintarvikkeet)

 

 

Munakoisot

0709 30 00;

 

Dominikaaninen tasavalta (DO)

Torjunta-ainejäämät (2)  (7)

10

ex 0710 80 95

72

Karvaskurkku (Momordica charantia)

ex 0709 99 90;

ex 0710 80 95

70

70

(Elintarvikkeet – tuoreet, jäähdytetyt tai jäädytetyt vihannekset)

 

 

Pitkäpavut

(Vigna unguiculata spp. sesquipedalis)

ex 0708 20 00;

ex 0710 22 00

10

10

Dominikaaninen tasavalta (DO)

Torjunta-ainejäämät (2)  (7)

20

Paprikat (makeat ja miedot sekä muut kuin makeat ja miedot) (Capsicum spp.)

0709 60 10;

0710 80 51

 

(Elintarvikkeet – tuoreet, jäähdytetyt tai jäädytetyt vihannekset)

ex 0709 60 99;

ex 0710 80 59

20

20

Mansikat (tuoreet)

0810 10 00

 

Egypti (EG)

Torjunta-ainejäämät (2)  (8)

10

(Elintarvikkeet)

 

 

Paprikat (makeat ja miedot sekä muut kuin makeat ja miedot) (Capsicum spp.)

0709 60 10;

0710 80 51

 

Egypti (EG)

Torjunta-ainejäämät (2)  (9)

10

(Elintarvikkeet – tuoreet, jäähdytetyt tai jäädytetyt)

ex 0709 60 99;

ex 0710 80 59

20

20

Maapähkinät, kuorelliset

1202 41 00

 

Gambia (GM)

Aflatoksiinit

50

Maapähkinät, kuoritut

1202 42 00

 

Maapähkinävoi

2008 11 10

 

Maapähkinät, muulla tavalla valmistetut tai säilötyt

2008 11 91;

2008 11 96;

2008 11 98

 

(Rehut ja elintarvikkeet)

 

 

Betelköynnöksen lehdet (Piper betle L.)

ex 1404 90 00

10

Intia (IN)

Salmonella (10)

50

(Elintarvikkeet)

 

 

Seesaminsiemenet

1207 40 90

 

Intia (IN)

Salmonella (10)

20

(Elintarvikkeet – tuoreet tai jäähdytetyt)

 

 

Capsicum annuum, kokonainen

0904 21 10

 

Intia (IN)

Aflatoksiinit

20

Capsicum annuum, murskattu tai jauhettu

ex 0904 22 00

10

Capsicum-sukuiset hedelmät, kuivatut, kokonaiset, ei kuitenkaan makeat ja miedot paprikat (Capsicum annuum)

0904 21 90

 

Muskottipähkinä

(Myristica fragrans)

0908 11 00;

0908 12 00

 

(Elintarvikkeet – kuivatut mausteet)

 

 

Entsyymit; entsyymivalmisteet

3507

 

Intia (IN)

Kloramfenikoli

50

(Rehut ja elintarvikkeet)

 

 

Muskottipähkinä

(Myristica fragrans)

0908 11 00;

0908 12 00

 

Indonesia (ID)

Aflatoksiinit

20

(Elintarvikkeet – kuivatut mausteet)

 

 

Herneet (silpimättömät)

ex 0708 10 00

40

Kenia (KE)

Torjunta-ainejäämät (2)  (11)

10

(Elintarvikkeet – tuoreet tai jäähdytetyt)

 

 

Vadelmat

0811 20 31;

 

Serbia (RS)

Norovirus

10

(Elintarvikkeet – jäädytetyt)

ex 0811 20 11;

ex 0811 20 19

10

10

Vesimelonin (Egusi, Citrullus lanatus) siemenet ja niistä saadut tuotteet

ex 1207 70 00;

ex 1106 30 90;

ex 2008 99 99

10

30

50

Sierra Leone (SL)

Aflatoksiinit

50

(Elintarvikkeet)

 

 

Maapähkinät, kuorelliset

1202 41 00

 

Sudan (SD)

Aflatoksiinit

50

Maapähkinät, kuoritut

1202 42 00

 

Maapähkinävoi

2008 11 10

 

Maapähkinät, muulla tavalla valmistetut tai säilötyt

2008 11 91;

2008 11 96;

2008 11 98

 

(Rehut ja elintarvikkeet)

 

 

Paprikat (muut kuin makeat ja miedot) (Capsicum spp.)

ex 0709 60 99

20

Thaimaa (TH)

Torjunta-ainejäämät (2)  (12)

10

(Elintarvikkeet – tuoreet tai jäähdytetyt)

 

 

Pitkäpavut

(Vigna unguiculata spp. sesquipedalis)

ex 0708 20 00;

ex 0710 22 00

10

10

Thaimaa (TH)

Torjunta-ainejäämät (2)  (13)

20

Munakoisot

0709 30 00;

 

ex 0710 80 95

72

(Elintarvikkeet – tuoreet, jäähdytetyt tai jäädytetyt vihannekset)

 

 

Kuivatut aprikoosit

0813 10 00

 

Turkki (TR)

Sulfiitit (14)

10

Aprikoosit, muulla tavalla valmistetut tai säilötyt

2008 50 61

 

(Elintarvikkeet)

 

 

Makeat ja miedot paprikat (Capsicum annuum)

0709 60 10;

0710 80 51

 

Turkki (TR)

Torjunta-ainejäämät (2)  (15)

10

(Elintarvikkeet – tuoreet, jäähdytetyt tai jäädytetyt vihannekset)

 

 

Viinilehdet

ex 2008 99 99

11; 19

Turkki (TR)

Torjunta-ainejäämät (2)  (16)

50

(Elintarvikkeet)

 

 

Pistaasipähkinät, kuorelliset

0802 51 00

 

Yhdysvallat (US)

Aflatoksiinit

20

Pistaasipähkinät, kuoritut

0802 52 00

 

(Elintarvikkeet)

 

 

Kuivatut aprikoosit

0813 10 00

 

Uzbekistan (UZ)

Sulfiitit (14)

50

Aprikoosit, muulla tavalla valmistetut tai säilötyt

2008 50 61

 

(Elintarvikkeet)

 

 

Korianterin lehdet

ex 0709 99 90

72

Vietnam (VN)

Torjunta-ainejäämät (2)  (17)

50

Basilika (pyhä basilika, makea basilika)

ex 1211 90 86;

ex 2008 99 99

20

75

Minttu

ex 1211 90 86;

ex 2008 99 99

30

70

Persilja

ex 0709 99 90

40

(Elintarvikkeet – tuoreet tai jäähdytetyt yrtit)

 

 

Okra

ex 0709 99 90

20

Vietnam (VN)

Torjunta-ainejäämät (2)  (17)

50

Paprikat (muut kuin makeat ja miedot) (Capsicum spp.)

ex 0709 60 99

20

(Elintarvikkeet – tuoreet tai jäähdytetyt)

 

 

Pitaijat

ex 0810 90 20

10

Vietnam (VN)

Torjunta-ainejäämät (2)  (17)

20

(Elintarvikkeet – tuoreet tai jäähdytetyt)

 

 


(1)  Jos johonkin CN-koodiin kuuluvista tuotteista vain osalle on tehtävä tarkastukset ja jollei kyseisen koodin osalta ole olemassa erityistä alanimikettä, CN-koodi on merkitty tunnuksella ’ex’.

(2)  Ainakin niiden torjunta-aineiden jäämät, jotka on lueteltu torjunta-ainejäämien enimmäismääristä kasvi- ja eläinperäisissä elintarvikkeissa ja rehuissa tai niiden pinnalla sekä neuvoston direktiivin 91/414/ETY muuttamisesta 23 päivänä helmikuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 396/2005 (EUVL L 70, 16.3.2005, s. 1) 29 artiklan 2 kohdan mukaisesti hyväksytyssä valvontaohjelmassa ja jotka voidaan analysoida monijäämämenetelmillä, joiden perustana on GC-MS ja LC-MS (torjunta-aineita seurattava ainoastaan kasviperäisissä tuotteissa tai niiden pinnalla).

(3)  Klorbufaamin jäämät.

(4)  Fentoaatin jäämät.

(5)  Laji Brassica oleracea L. convar. Botrytis (L) Alef var. Italica Plenck, cultivar alboglabra. Tunnetaan myös nimillä ’Kai Lan’, ’Gai Lan’, ’Gailan’, ’Kailan’, ’Chinese bare Jielan’.

(6)  Trifluraliinin jäämät.

(7)  Seuraavien jäämät: asefaatti, aldikarbi (aldikarbin, sen sulfoksidin ja sen sulfonin summa ilmaistuna aldikarbina), amitratsi (amitratsi ja sen 2,4-dimetyylianiliiniä sisältävät metaboliitit ilmaistuna amitratsina), diafentiuroni, dikofoli (p,p′- ja o,p′-isomeerien summa), ditiokarbamaatit (ditiokarbamaatit ilmaistuna CS2:na, mukaan luettuina manebi, mankotsebi, metiraami, propinebi, tiraami ja tsiraami) ja metiokarbi (metiokarbin sekä metiokarbin sulfoksidin ja sulfonin summa ilmaistuna metiokarbina).

(8)  Seuraavien jäämät: heksaflumuroni, metiokarbi (metiokarbin sekä metiokarbin sulfoksidin ja sulfonin summa ilmaistuna metiokarbina), fentoaatti ja tiofanaattimetyyli.

(9)  Seuraavien jäämät: dikofoli (p,p′- ja o,p′-isomeerien summa), dinotefuraani, folpetti, prokloratsi (prokloratsin ja sen 2,4,6-triklorofenyyliryhmän sisältävien metaboliittien summa ilmaistuna prokloratsina), tiofanaattimetyyli ja triforiini.

(10)  Vertailumenetelmä EN/ISO 6579 tai sen avulla validoitu menetelmä elintarvikkeiden mikrobiologisista vaatimuksista 15 päivänä marraskuuta 2005 annetun komission asetuksen (EY) N:o 2073/2005 (EUVL L 338, 22.12.2005, s. 1) 5 artiklan mukaisesti.

(11)  Seuraavien jäämät: asefaatti ja diafentiuroni.

(12)  Seuraavien jäämät: formetanaatti: formetanaatin ja sen suolojen summa ilmaistuna formetanaatti(hydrokloridi)na, protiofossi ja triforiini.

(13)  Seuraavien jäämät: asefaatti, dikrotofossi, protiofossi, kinalfossi ja triforiini.

(14)  Vertailumenetelmät: EN 1988–1:1998, EN 1988–2:1998 tai ISO 5522:1981.

(15)  Seuraavien jäämät: diafentiuroni, formetanaatti: formetanaatin ja sen suolojen summa ilmaistuna formetanaatti(hydrokloridi)na ja tiofanaattimetyyli.

(16)  Seuraavien jäämät: ditiokarbamaatit (ditiokarbamaatit ilmaistuna CS2:na, mukaan luettuina manebi, mankotsebi, metiraami, propinebi, tiraami ja tsiraami) ja metrafenoni.

(17)  Seuraavien jäämät: ditiokarbamaatit (ditiokarbamaatit ilmaistuna CS2:na, mukaan luettuina manebi, mankotsebi, metiraami, propinebi, tiraami ja tsiraami), fentoaatti ja kinalfossi.”


18.12.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 332/63


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) 2015/2384,

annettu 17 päivänä joulukuuta 2015,

tiettyjen Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien alumiinifolioiden tuontia koskevan lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta ja tiettyjen Brasiliasta peräisin olevien alumiinifolioiden tuontia koskevan menettelyn päättämisestä neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 11 artiklan 2 kohdan mukaisen toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun jälkeen

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 30 päivänä marraskuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 (1), jäljempänä ’perusasetus’, ja erityisesti sen 11 artiklan 2 kohdan

sekä katsoo seuraavaa:

A.   MENETTELY

1.   Voimassa olevat toimenpiteet

(1)

Neuvosto otti polkumyyntitutkimuksen, jäljempänä ’alkuperäinen tutkimus’, jälkeen asetuksella (EY) N:o 925/2009 (2) käyttöön lopullisen polkumyyntitullin Armeniasta, Brasiliasta ja Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’, peräisin olevan tietyn alumiinifolion tuonnissa.

(2)

Toimenpiteet toteutettiin arvotullin muodossa niin, että se on Armeniasta tulevan tuonnin osalta 13,4 prosenttia, Brasiliasta 17,6 prosenttia ja Kiinasta 30 prosenttia lukuun ottamatta seuraavia yrityksiä: Alcoa (Shanghai) Aluminium Products Co., Ltd (6,4 %), Alcoa (Bohai) Aluminium Industries Co., Ltd (6,4 %), Shandong Loften Aluminium Foil Co., Ltd (20,3 %) ja Zhenjiang Dingsheng Aluminium Co., Ltd (24,2 %).

(3)

Komissio hyväksyi yhden brasilialaisen vientiä harjoittavan tuottajan tarjoaman sitoumuksen komission päätöksellä 2009/736/EY (3).

2.   Toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskeva tarkastelupyyntö

(4)

Nykyisten polkumyyntitoimenpiteiden voimassaolon lähestyvää päättymistä koskevan ilmoituksen (4) julkaisemisen johdosta komissiota pyydettiin panemaan vireille perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukainen Brasiliaan ja Kiinaan sovellettavien toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskeva tarkastelu.

(5)

Pyynnön esittivät AFM Aluminiumfolie Merseburg GmbH, Alcomet AD, Eurofoil Luxembourg SA, Hydro Aluminium Rolled Products GmbH, Impol d.o.o. ja Symetal SA, jäljempänä ’pyynnön esittäjät’, sellaisten tuottajien puolesta, joiden osuus tiettyjen alumiinifolioiden kokonaistuotannosta unionissa on yli 25 prosenttia.

(6)

Pyyntö perustui siihen, että toimenpiteiden voimassaolon päättyminen johtaisi todennäköisesti polkumyynnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon jatkumiseen tai toistumiseen.

(7)

Pyynnön esittäjät eivät pyytäneet Armeniasta peräisin olevaan tuontiin sovellettavien toimenpiteiden päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanoa. Kyseisten toimenpiteiden voimassaolo päättyi 7 päivänä lokakuuta 2014 (5).

3.   Toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepano

(8)

Kun komissio oli neuvoa-antavaa komiteaa kuultuaan todennut, että oli olemassa riittävä näyttö toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun panemiseksi vireille, se ilmoitti 4 päivänä lokakuuta 2014 perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisen tarkastelun vireillepanosta julkaisemalla asiaa koskevan ilmoituksen, jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’, Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (6).

4.   Rinnakkainen polkumyyntitutkimus

(9)

Komissio ilmoitti 8 päivänä lokakuuta 2014 panevansa vireille perusasetuksen 5 artiklan mukaisen rinnakkaisen polkumyyntitutkimuksen (7), joka koskee tiettyjen Venäjältä peräisin olevien alumiinifolioiden tuontia unioniin, jäljempänä ’rinnakkainen tutkimus’.

(10)

Kyseisessä tutkimuksessa komissio otti heinäkuussa 2015 asetuksella (EU) 2015/1081 (8) käyttöön väliaikaisen polkumyyntitullin tiettyjen Venäjältä peräisin olevien alumiinifolioiden tuonnissa unioniin. Väliaikaiset toimenpiteet otettiin käyttöön kuuden kuukauden ajanjaksoksi.

(11)

Komissio otti 17 päivänä joulukuuta 2015 asetuksella (EU) 2015/2385 (9) käyttöön lopullisen polkumyyntitullin tiettyjen Venäjältä peräisin olevien alumiinifolioiden tuonnissa unioniin.

(12)

Näillä kahdella rinnakkaisella tutkimuksella oli sama tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso ja sama tarkastelujakso, jotka määritellään 13 kappaleessa.

5.   Tutkimus

5.1   Tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso ja tarkastelujakso

(13)

Polkumyynnin ja vahingon jatkumisen tai toistumisen todennäköisyyttä koskeva tutkimus käsitti 1 päivän lokakuuta 2013 ja 30 päivän syyskuuta 2014 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso’. Vahingon jatkumisen tai toistumisen todennäköisyyden arvioinnin kannalta merkittäviä suuntauksia tarkasteltiin kaudella, joka ulottui 1 päivästä tammikuuta 2011 tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson loppuun, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

5.2   Tutkimuksen osapuolet ja otanta

(14)

Komissio ilmoitti toimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanosta virallisesti pyynnön esittäjille, muille tiedossa oleville unionin tuottajille, Brasilian ja Kiinan vientiä harjoittaville tuottajille, tiedossa oleville tuojille, käyttäjille ja kauppiaille, joita asian tiedettiin koskevan, sekä viejämaiden edustajille.

(15)

Asianomaisille osapuolille annettiin tilaisuus esittää näkökantansa kirjallisesti ja pyytää tulla kuulluiksi vireillepanoilmoituksessa asetetussa määräajassa. Kaikkia niitä asianomaisia osapuolia kuultiin, jotka olivat sitä pyytäneet ja osoittaneet, että niiden kuulemiseen oli olemassa erityisiä syitä.

(16)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa, että se saattaa soveltaa Kiinan vientiä harjoittaviin tuottajiin, unionin tuottajiin ja etuyhteydettömiin tuojiin perusasetuksen 17 artiklan mukaista otantamenetelmää. Brasilian vientiä harjoittavien tuottajien osalta ei esitetty otantaa.

Kiinassa toimivia vientiä harjoittavia tuottajia koskeva otanta

(17)

Tiedossa olleista 12 kiinalaisesta tuottajasta 2 vastasi otantakyselyyn. Koska yhteistyössä toimivien yritysten lukumäärä on vähäinen, otantaa ei tarvittu.

Unionin tuottajia koskeva otanta

(18)

Komissio ilmoitti vireillepanoilmoituksessa, että se oli alustavasti valinnut otoksen unionin tuottajista. Komissio valitsi perusasetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti otoksen käyttäen perusteena suurinta edustavaa tuotanto- ja myyntimäärää. Otokseen kuului kuusi unionin tuottajaa ja niihin etuyhteydessä olevat yritykset, koska ryhmien sisäinen rakenne oli epäselvä tutkimuksen alussa kyseessä olevan tuotteen tuottamiseen ja myymiseen liittyvien toimintojen osalta. Otokseen valittujen unionin tuottajien osuus unionin kokonaistuotannosta oli yli 70 prosenttia. Komissio kehotti asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksia alustavasta otoksesta. Asetetussa määräajassa ei saatu huomautuksia, joten alustava otos vahvistettiin. Otoksen katsotaan edustavan unionin tuotannonalaa.

(19)

Maaliskuussa 2015 yksi otokseen valituista unionin tuottajista myi kaiken toimintansa, mukaan luettuna laitteet, lupaoikeudet, työntekijöitä koskevat velvoitteet ja silloiset sopimuksensa, uudelle yritykselle. Koska muutos tapahtui tutkimusajanjakson jälkeen, se ei ole merkityksellinen perusasetuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaisen tutkimuksen kannalta.

Etuyhteydettömiä tuojia koskeva otanta

(20)

Päättääkseen otannan tarpeellisuudesta ja valitakseen tarvittaessa otoksen komissio pyysi kaikkia etuyhteydettömiä tuojia toimittamaan vireillepanoilmoituksessa mainitut tiedot.

(21)

Vireillepanovaiheessa otettiin yhteyttä neljääntoista tiedossa olevaan tuojaan/käyttäjään, ja niitä pyydettiin selittämään toimintaansa ja täyttämään tarvittaessa vireillepanoilmoituksen liitteenä oleva otantalomake.

(22)

Otantalomakkeeseen vastasi viisi yritystä. Neljä niistä oli uudelleenkelaajia eli teollisia käyttäjiä, jotka toivat tarkasteltavana olevaa tuotetta jatkojalostaakseen sitä ennen jälleenmyyntiä, ja yksi oli kauppias, joka ei kuitenkaan tuonut tarkasteltavana olevaa tuotetta tarkastelujaksolla. Koska niin harvat yritykset vastasivat otantakyselyyn, otannan käyttöä ei pidetty perusteltuna.

(23)

Myöhemmin ilmoittautui vielä kaksi käyttäjää. Niille lähetettiin käyttäjiä koskeva kyselylomake.

Kyselylomakkeet ja yhteistyö

(24)

Komissio hankki ja tarkisti kaikki polkumyynnin, siitä aiheutuvan vahingon ja unionin edun määrittämisen kannalta tarpeellisina pitämänsä tiedot.

(25)

Komissio lähetti kyselylomakkeet otokseen valituille kuudelle unionin tuottajalle ja niihin etuyhteydessä oleville yrityksille, kahdelle brasilialaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle ja kahdelle kiinalaiselle vientiä harjoittavalle tuottajalle, yhdelle kauppiaalle ja edellä yksilöidyille kuudelle käyttäjälle unionissa.

(26)

Vastauksia saatiin kaikilta otokseen valituilta unionin tuottajilta ja kolmelta käyttäjältä.

(27)

Myös kaksi kiinalaista vientiä harjoittavaa tuottajaa ja yksi brasilialainen vientiä harjoittava tuottaja vastasivat kyselyyn. Toinen brasilialainen tuottaja oli alun perin ilmoittanut halukkuudestaan toimia yhteistyössä tutkimuksessa muttei vastannut kyselylomakkeeseen. Yritykselle lähetettiin tämän vuoksi kirje, jossa sille ilmoitettiin komission aikeesta soveltaa perusasetuksen 18 artiklaa. Yritys vastasi, että se ei aio täyttää kyselylomaketta mutta että sen kantaa edustaa Brasilian alumiinintuottajien järjestö Associação Brasileira do Aluminió, jäljempänä ’ABAL’. ABAL toimitti lisäksi kirjallisia huomautuksia.

Tarkastuskäynnit

(28)

Perusasetuksen 16 artiklan mukaisia tarkastuskäyntejä tehtiin seuraavien yritysten toimitiloihin:

 

Unionin tuottajat

Aluminiumfolie Merseburg GmbH, Merseburg, Saksa

Alcomet AD, Schumen, Bulgaria

Eurofoil Luxemburg SA, Dudelange, Luxemburg, ja siihen etuyhteydessä oleva yritys Eurofoil France SAS, Rugles, Ranska

Hydro Aluminium Slim S.p.a., Cisterna di Latina, Italia

Impol d.o.o., Maribor, Slovenia

Symetal SA, Ateena, Kreikka

 

Käyttäjät

Cofresco Frischhalteprodukte GmbH & Co KG, Minden, Saksa

Sphere Group, Pariisi, Ranska

 

Brasiliassa toimiva vientiä harjoittava tuottaja

Companhia Brasileira de Aluminio (CBA), São Paulo, Brasilia

 

Kiinassa toimivat vientiä harjoittavat tuottajat

Zhenjiang Dingsheng Aluminium Industries Joint-Stock Limited Company, Zhenjiang, Kiina, ja siihen etuyhteydessä olevat yritykset Hangzhou Five Star Aluminium Company, Hangzhou, Kiina, Hangzhou Dinsheng Import & Export, Hangzhou, Kiina, ja Dingsheng Aluminium Industries (Hongkong) Trading Co, Hongkong

Nanshan Light Alloy co. Ltd., Yantai, Kiina

 

Tuottajat markkinatalousmaassa

Assan Alüminyum San. ve Tic. A.S, Istanbul, Turkki

Panda Aluminium Inc. Co., Ankara, Turkki

B.   TARKASTELTAVANA OLEVA TUOTE JA SAMANKALTAINEN TUOTE

1.   Tarkasteltavana oleva tuote

(29)

Tarkasteltavana oleva tuote on Brasiliasta ja Kiinasta peräisin oleva vähintään 0,008 millimetriä mutta enintään 0,018 millimetriä paksu, vahvistamaton, valssattu mutta ei enempää valmistettu, enintään 650 millimetrin levyisillä ja yli 10 kilogrammaa painavilla keloilla oleva alumiinifolio (ns. jumbokelat), jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’, joka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodiin ex 7607 11 19 (Taric-koodi 7607111910). Tarkasteltavana oleva tuote tunnetaan yleisesti kotitalousfoliona, jäljempänä ’kotitalousfolio’.

(30)

Kotitalousfolio valmistetaan seostamattomasta alumiinista, josta valetaan paksuja kaistaleita (joiden paksuus on useita millimetrejä eli jotka ovat jopa 1 000 kertaa paksumpia kuin tarkasteltavana oleva tuote), jotka sitten valssataan eri vaiheiden kautta halutun paksuisiksi. Valssaamisen jälkeen folio lämpökäsitellään hehkuttamalla ja kelataan lopuksi keloiksi (rulliksi).

(31)

Jatkojalostajat eli ns. uudelleenkelaajat kelaavat kelat pienemmiksi rulliksi. Saatua tuotetta (eli kuluttajarullia, jotka eivät ole tarkasteltavana oleva tuote) käytetään monella tavoin lyhytaikaisena pakkauksena tai kääreenä, pääasiassa kotitalouksissa, suurkeittiöissä sekä elintarvikeliikkeissä ja kukkakaupoissa.

2.   Samankaltainen tuote

(32)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että tarkasteltavana olevalla tuotteella, Brasilian ja Kiinan kotimarkkinoilla tuotetulla ja myydyllä tuotteella, vertailumaana toimineen Turkin kotimarkkinoilla tuotetulla ja myydyllä tuotteella ja unionin tuotannonalan unionissa tuottamalla ja myymällä tuotteella on samat fyysiset, kemialliset ja tekniset perusominaisuudet ja peruskäyttötarkoitukset.

(33)

Sen vuoksi komissio katsoi, että nämä tuotteet ovat perusasetuksen 1 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuja samankaltaisia tuotteita.

C.   POLKUMYYNNIN JATKUMISEN TAI TOISTUMISEN TODENNÄKÖISYYS

(34)

Komissio tutki perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti, johtaisiko nykyisten toimenpiteiden voimassaolon päättyminen todennäköisesti Brasiliasta ja Kiinasta tulevan polkumyynnin jatkumiseen tai toistumiseen.

1.   Brasilia

(35)

Tutkimuksessa toimi yhteistyössä yksi brasilialainen tuottaja. Ennen alkuperäisten toimenpiteiden käyttöönottoa kyseisen tuottajan osuus Brasiliasta unioniin suuntautuvasta kotitalousfolion viennistä oli 100 prosenttia.

1.1   Viennin puuttuminen tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana

(36)

Brasiliasta ei viety kotitalousfoliota unioniin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Sen vuoksi polkumyynnin jatkuminen ei ole todennäköistä Brasilian osalta. Arvioinnissa rajoituttiin siis tarkastelemaan polkumyynnin toistumisen todennäköisyyttä käyttämällä muihin kolmansiin maihin suuntautuvan viennin hintoja.

1.2   Polkumyynnin toistumisen todennäköisyys

(37)

Komissio tutki, onko polkumyynnin toistuminen todennäköistä, jos toimenpiteiden annettaisiin raueta. Tällöin tutkittiin seuraavat asiat: tuotantokapasiteetti ja käyttämätön kapasiteetti Brasiliassa, se, että polkumyyntiä ei esiintynyt Brasiliasta muille markkinoille suuntautuvassa viennissä, ja unionin markkinoiden houkuttelevuus.

1.2.1   Brasilian tuotantokapasiteetti ja käyttämätön kapasiteetti

(38)

Yhteistyössä toimineen brasilialaisen tuottajan kapasiteetin käyttöasteen havaittiin olevan yli 90 prosenttia ja sen käyttämättömän kapasiteetin 3 000 tonnia vuodessa. Tämä on 6 prosenttia unionin tuotannonalan tuotannosta ja 3 prosenttia unionin kulutuksesta. Sen vuoksi pääteltiin, että maassa ei ole merkittävää käyttämätöntä kapasiteettia, joka voitaisiin suunnata unionin markkinoille, jos Brasiliaa koskevien toimenpiteiden annettaisiin raueta.

(39)

Toinen kahdesta tiedossa olleesta brasilialaisesta tuottajasta ei toiminut tutkimuksessa yhteisyössä, minkä vuoksi sen käyttämätöntä kapasiteettia ei voitu todentaa. Pyynnön esittäjien toimittamassa tutkimuksessa arvioitiin kahden muun tuottajan kaikentyyppisten alumiinifolioiden yhteenlasketuksi kapasiteetiksi 58 000 tonnia, mikä vastaa yhteistyössä toimineen brasilialaisen tuottajan kokonaiskapasiteettia. Sen vuoksi pidetään epätodennäköisenä, että näillä kahdella tuottajalla olisi merkittävää käyttämätöntä kapasiteettia, joka suunnattaisiin unionin markkinoille, jos Brasiliaa koskevien toimenpiteiden annettaisiin raueta: niillä ei ollut vientiä unioniin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla eikä ennen alkuperäisten toimenpiteiden käyttöönottoa.

1.2.2   Polkumyynnin esiintymättömyys Brasiliasta muille markkinoille suuntautuvassa viennissä

(40)

Yhteistyössä toimineen brasilialaisen tuottajan vienti tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla suuntautui yhdelle asiakkaalle Yhdysvalloissa. Tämän viennin osuus brasilialaisen kotitalousfolion kokonaisviennistä Yhdysvaltoihin vuonna 2013 oli 68 prosenttia, minkä vuoksi yhteistyössä toiminut tuottaja oli suurin brasilialainen alumiinifolioiden viejä. Tämän viennin osuus kaikesta brasilialaisen kotitalousfolion viennistä vuonna 2013 oli 33 prosenttia. Tämän viennin ei havaittu tapahtuneen polkumyynnillä, kun vientihintaa verrattiin normaaliarvoon Brasiliassa. Se, että polkumyyntiä ei esiintynyt, määritettiin jäljempänä esitettyä menetelmää käyttämällä.

1.2.2.1   Normaaliarvo

(41)

Ensin komissio tarkasteli perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti, oliko Brasiliassa yhteistyössä toimivan tuottajan samankaltaisen tuotteen kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä riippumattomille asiakkaille edustavaa verrattuna vientimyynnin kokonaismäärään eli oliko tämän kotimarkkinamyynnin kokonaismäärän osuus vähintään 5 prosenttia Brasiliasta peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen vientimyynnin kokonaismäärästä. Tältä pohjalta todettiin, että Brasilian kotimarkkinamyynti oli edustavaa.

(42)

Tämän jälkeen komissio selvitti, voidaanko samankaltaisen tuotteen kotimarkkinamyynnin katsoa tapahtuneen perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti tavanomaisessa kaupankäynnissä. Tätä varten määritettiin, kuinka suuri osuus tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana riippumattomille asiakkaille kotimarkkinoilla suuntautuneesta myynnistä oli ollut kannattavaa. Kotimarkkinamyynnin havaittiin tapahtuneen tavanomaisessa kaupankäynnissä.

(43)

Tämän vuoksi normaaliarvo perustui todelliseen kotimarkkinahintaan, joka laskettiin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla toteutuneen kannattavan kotimarkkinamyynnin painotettuna keskimääräisenä hintana.

1.2.2.2   Vientihinnan määrittäminen

(44)

Vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti ensimmäisen riippumattoman asiakkaan tosiasiallisesti maksamien tai maksettavaksi tulevien vientihintojen perusteella.

1.2.2.3   Vertailu

(45)

Yhteistyössä toimivalle vientiä harjoittavalle tuottajalle määritettyä normaaliarvoa ja vientihintaa verrattiin noudettuna lähettäjältä -tasolla. Jotta normaaliarvon ja vientihinnan vertailu olisi tasapuolista, hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen vaikuttavat erot otettiin asianmukaisesti huomioon tekemällä oikaisuja perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti.

(46)

Tällä perusteella tehtiin oikaisuja fyysisten erojen, kuljetus-, merirahti-, vakuutus-, käsittely-, lastaus-, liitännäis-, pakkaus- ja luottokustannusten sekä alennusten ja palkkioiden huomioon ottamiseksi, kun oli osoitettu, että ne vaikuttavat hintojen vertailtavuuteen.

1.2.2.4   Polkumyyntimarginaali

(47)

Tällä perusteella komissio havaitsi, että Yhdysvaltoihin suuntautuvassa viennissä ei esiintynyt polkumyyntiä.

(48)

Sen vuoksi komissio pitää epätodennäköisenä, että jos nyt voimassa olevat toimenpiteet kumotaan, brasilialaiset vientiä harjoittavat tuottajat myisivät tarkasteltavana olevaa tuotetta polkumyyntihinnoilla unionin markkinoille.

1.2.3   Unionin markkinoiden houkuttelevuus

(49)

Hinnat Brasilian kotimarkkinoilla ovat houkuttelevia, mitä osoittaa se, että suurin osa tuotannosta myydään kotimarkkinoilla. Nämä kotimarkkinahinnat ovat kannattavia. Brasilian hintataso vastaa unionin markkinoiden hintatasoa.

(50)

Sen vuoksi ei ole odotettavissa, että jos toimenpiteiden annetaan raueta, Brasilian vienti unionin markkinoille lisääntyisi merkittävästi alittamalla unionin hinnat.

1.2.4   Asianomaisten osapuolten väitteet Brasiliasta tulevan polkumyynnin toistumisen todennäköisyydestä

(51)

Kaksi asianomaista osapuolta, ABAL ja CBA, väittivät, että Brasiliasta tulevan polkumyynnin toistuminen ei ole todennäköistä seuraavista syistä:

i)

Brasiliasta ei viety tarkasteltavana olevaa tuotetta unionin markkinoille;

ii)

Brasiliasta tuli hiljattain alumiinin nettotuoja nettoviejän sijaan, koska kotimarkkinakysyntä Brasiliassa on kasvanut;

iii)

tuotantokustannukset ovat kohonneet raaka-aine- ja sähkökustannusten kohoamisen vuoksi, minkä seurauksena brasilialaisten tuotteiden kilpailukyky on heikentynyt;

iv)

Brasiliasta ei tule unioniin suuria määriä alumiinin jatkojalostusfoliota, joka on samankaltainen tuote mutta johon ei sovelleta polkumyyntitoimenpiteitä;

v)

unionissa on jo sijoittautuneena etuyhteydessä olevia yrityksiä, jotka vastaavat unionin markkinoiden palvelemisesta sen sijaan, että turvauduttaisiin vientiin Brasiliasta unioniin;

vi)

Brasiliassa ei ole käyttämätöntä kapasiteettia ja tuotanto on vähenemässä, minkä vuoksi kapasiteetin siirtäminen tai laajentaminen on epätodennäköistä;

vii)

kotimarkkinoilla myytyjen tuotteiden ja vietyjen tuotteiden fyysisten ominaisuuksien erot.

(52)

Ensimmäisen väitteen osalta tutkimuksessa vahvistettiin, että Brasiliasta ei tule vientiä unioniin. Komissio kuitenkin katsoo, että tämä saattaa johtua voimassa olevista polkumyyntitoimenpiteistä. Sen vuoksi viennin puuttuminen ei itsessään ole riittävä näyttö, jonka perusteella voitaisiin päätellä, että polkumyynnin toistumisesta ei ole riskiä.

(53)

Toisen väitteen osalta tutkimuksessa vahvistettiin, että Brasilia on ollut primaarialumiinin nettotuoja vuodesta 2014 lähtien. Myös lisääntynyt kysyntä Brasilian kotimarkkinoilla vahvistettiin: vuosina 2009–2013 kaikkien alumiinituotteiden kulutus kotimarkkinoilla lisääntyi 48 prosenttia ja alumiinifolioiden 24 prosenttia. Asianomaiset osapuolet eivät kuitenkaan toimittaneet näyttöä siitä, että tämä seikka poistaisi ehdottomasti polkumyynnin toistumisen riskin. Kotimarkkinoiden kasvanutta kysyntää Brasiliassa pidettiin kuitenkin tekijänä, joka lisää kotimarkkinoiden houkuttelevuutta, kun analysoitiin unionin markkinoiden houkuttelevuutta (ks. edellä).

(54)

Kolmannesta väitteestä tutkimuksessa vahvistettiin, että kotimarkkinoilla oli korkeammat hinnat, mutta kotimarkkinoiden korkeat hinnat eivät riitä sen päättelemiseksi, että polkumyynti ei voisi toistua.

(55)

Neljännestä väitteestä asianomaiset osapuolet eivät pystyneet toimittamaan näyttöä, joka osoittaisi, että käyttäytyminen yhden tuotteen suhteen ennustaisi käyttäytymistä jonkin toisen tuotteen suhteen. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(56)

Viidennestä väitteestä tutkimuksessa vahvistettiin, että yhteistyöstä kieltäytyneillä brasilialaisilla tuottajilla oli etuyhteydessä olevia yrityksiä, jotka ovat sijoittautuneet unioniin. Koska yksikään näistä yrityksistä ei kuitenkaan toiminut tutkimuksessa yhteistyössä, ei ollut mahdollista määrittää, tuottivatko ne samankaltaista tuotetta unionin markkinoille toimitettavaksi. Tästä syystä tätä väitettä ei voitu todentaa.

(57)

Kuudennesta väitteestä tutkimuksessa vahvistettiin, että merkittävää käyttämätöntä kapasiteettia ei esiinny. Tämä otettiin huomioon, kun arvioitiin tuotantokapasiteettia ja käyttämätöntä kapasiteettia Brasiliassa, kuten edellä selitettiin.

(58)

Seitsemännen väitteen osalta erot tuotteiden fyysisissä ominaisuuksissa otettiin asianmukaisesti huomioon verrattaessa normaaliarvoa ja vientihintaa, kuten edellä selitettiin.

1.2.5   Brasiliasta tulevan polkumyynnin toistumisen todennäköisyyttä koskevat päätelmät

(59)

Tutkimuksessa osoitettiin, että Brasiliassa on vain vähän käyttämätöntä kapasiteettia, joka voitaisiin suunnata unionin markkinoille, jos Brasiliaa koskevien toimenpiteiden annettaisiin raueta. Muille markkinoille suuntautuvassa viennissä ei havaittu polkumyyntikäytäntöjä. Unionin markkinoiden houkuttelevuutta brasilialaisten tuottajien kannalta pidetään vähäisenä, koska kotimarkkinat ovat houkuttelevat ja hintatasot vastaavat toisiaan.

(60)

Edellä esitetyn perusteella pidetään epätodennäköisenä, että polkumyynti Brasiliasta toistuisi, jos toimenpiteiden annetaan raueta.

(61)

Näin ollen Brasiliasta peräisin olevan tarkasteltavana olevan tuotteen tuontia koskeva menettely olisi päätettävä.

2.   Kiina

(62)

Tutkimuksessa toimi yhteistyössä kaksi kiinalaista tuottajaa. Ne ilmoittivat alun perin, että niiden unioniin suuntautuvan viennin määrä on 4 264 tonnia, joka Eurostatin mukaan olisi vastannut 250–350:tä prosenttia Kiinasta unioniin suuntautuvasta kaikesta tuonnista tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Tutkimuksen kuluessa vientimäärän vahvistettiin olen 900–1 100 tonnia ensimmäisen tuottajan osalta, mikä vastaa 53–90:ää prosenttia Kiinasta unioniin suuntautuvasta kokonaisviennistä. Suurin osa viennistä tapahtui sisäisen jalostuksen menettelyn mukaisesti, joten siihen ei siis sovellettu tullimaksuja tai polkumyyntitulleja. Toinen tuottaja ei vienyt tarkasteltavana olevaa tuotetta unioniin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

2.1   Vertailumaan valinta ja normaaliarvon laskeminen

(63)

Vireillepanoilmoituksessa komissio kehotti kaikkia asianomaisia osapuolia esittämään huomautuksia ehdotuksestaan käyttää Turkkia markkinataloutta toteuttavana kolmantena maana, jotta Kiinan osalta voitaisiin vahvistaa normaaliarvo. Myös alkuperäisessä tutkimuksessa vertailumaana käytettiin Turkkia.

(64)

Yksi asianomainen osapuoli suhtautui varauksellisesti Turkkia koskevaa ehdotukseen ja esitti vaihtoehtoiseksi vertailumaaksi Etelä-Afrikkaa ja piti sitä soveltuvampana, koska turkkilaisten tuottajien kustannusrakenne eroaa kiinalaisten kustannusrakenteesta ja Turkissa on sovellettu 22 prosentin polkumyyntitullia Kiinasta tulevaan kaikentyyppiseen alumiinifolioon heinäkuusta 2014.

(65)

Asianomaisten osapuolten esittämien ehdotusten lisäksi myös komissio pyrki löytämään asianmukaisen vertailumaan. Se yksilöi Intian, Japanin, Etelä-Korean, Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Yhdysvallat ja Taiwanin mahdollisiksi muiksi vertailumaiksi, koska niissä tuotetaan paljon alumiinifolioita. Japanin, Yhdysvaltojen ja Taiwanin havaittiin kuitenkin tuottavan tarkasteltavana olevan tuotteen sijaan ohuempia alumiinifolioita.

(66)

Yhteistyöpyyntöjä lähetettiin kaikille tiedossa oleville tuottajille Intiassa, Etelä-Afrikassa, Etelä-Koreassa, Yhdistyneissä arabiemiirikunnissa ja Turkissa. Yhteistyöhön suostui vain kaksi vientiä harjoittavaa tuottajaa Turkissa. Muiden mahdollisten vertailumaiden tuottajilta ei saatu vastauksia.

(67)

Turkin havaittiin olevan merkittävä alumiinifolion tuottaja avoimilla markkinoilla, joilla ei esiinny vääristymiä raaka-aine- tai energiahintojen osalta. Turkin ja Kiinan tuotantoprosessien havaittiin olevan samankaltaisia. Turkki valittiin vertailumaaksi Kiinaa koskevan normaaliarvon määrittämiseksi perusasetuksen 2 artiklan 7 kohdan a alakohdan mukaisesti, ja kahden yhteistyössä toimineen yrityksen tiloihin tehtiin tarkastuskäyntejä.

(68)

Ensin tarkasteltiin perusasetuksen 2 artiklan 2 kohdan mukaisesti, oliko Turkissa yhteistyössä toimivien tuottajien samankaltaisen tuotteen kotimarkkinamyynnin kokonaismäärä riippumattomille asiakkaille edustavaa verrattuna unioniin suuntautuvan vientimyynnin kokonaismäärään eli oliko tämän kotimarkkinamyynnin kokonaismäärän osuus vähintään 5 prosenttia tarkasteltavana olevan tuotteen unioniin suuntautuvan vientimyynnin kokonaismäärästä. Tältä pohjalta todettiin, että vertailumaan kotimarkkinamyynti oli edustavaa.

(69)

Selvitettiin myös, voitiinko samankaltaisen tuotteen kotimarkkinamyynnin katsoa tapahtuneen perusasetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti tavanomaisessa kaupankäynnissä. Tätä varten määritettiin, kuinka suuri osuus tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana riippumattomille asiakkaille kotimarkkinoilla suuntautuneesta myynnistä oli ollut kannattavaa. Toisen tuottajan kotimarkkinamyynnin havaittiin tapahtuneen tavanomaisessa kaupankäynnissä, kun taas toisen tuottajan myynnin kannattavuutta ei voitu vahvistaa tarkkojen kustannuslaskentatietojen puutteen vuoksi.

(70)

Tämän toisen tuottajan normaaliarvoa ei voitu muodostaa laskennallisesti perusasetuksen 2 artiklan 3 kohdan mukaisesti tarkkojen kustannuslaskentatietojen puutteen vuoksi.

(71)

Tämän vuoksi normaaliarvo perustui ensimmäisen tuottajan todelliseen kotimarkkinahintaan, joka laskettiin tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla toteutuneen kannattavan kotimarkkinamyynnin painotettuna keskimääräisenä hintana.

(72)

Yksi kiinalainen tuottaja väitti, että normaaliarvoa ei voida asianmukaisesti laskea vain yhden turkkilaisen tuottajan kotimarkkinamyynnin perusteella. Sama kiinalainen tuottaja korosti, että turkkilaisen tuottajan liiketietojen luottamuksellisuuden vuoksi näin saadun polkumyyntimarginaalin arvioiminen tai perusteleminen on mahdotonta.

(73)

Yhden vertailumaan tuottajan tietojen käyttäminen on Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön mukaista; sen mukaan tällaisia hintoja voidaan käyttää, jos ne ovat tulosta aidosta kilpailusta kotimarkkinoilla. Kuten 68 ja 69 kappaleessa todettiin, Turkissa on useita kotimaisia tuottajia ja Turkki on myös alumiinifolioiden tuoja. Sen vuoksi komissio katsoo, että hinnat Turkin markkinoilla ovat tulosta aidosta kilpailusta eikä ole mitään tekijöitä, jotka viittaisivat siihen, että yhden tuottajan hintoja ei voitaisi käyttää normaaliarvon määrittämisessä. Liiketietojen osalta komission on suojattava osapuolten toimittamien tietojen luottamuksellisuutta, minkä vuoksi se ei voi paljastaa kiinalaisille tuottajille kaupallisesti arkaluonteisia tietoja turkkilaisesta tuottajasta. Tämän vuoksi kyseisen kiinalaisen viejän väitteet on hylättävä.

2.2   Vientihinnan määrittäminen

(74)

Vientihinta määritettiin perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan mukaisesti ensimmäisen riippumattoman asiakkaan tosiasiallisesti maksamien tai maksettavaksi tulevien vientihintojen perusteella.

(75)

Yksi kiinalainen tuottaja toi esiin, että sen alv-palautus oli laskettu virheellisesti. Laskelmia muutettiin vastaavasti, ja komissio esitti tarkistetut päätelmät kyseiselle tuottajalle.

2.3   Vertailu

(76)

Yhteistyössä toimivalle vientiä harjoittavalle tuottajalle määritettyä normaaliarvoa ja vientihintaa verrattiin noudettuna lähettäjältä -tasolla. Jotta normaaliarvon ja vientihinnan vertailu olisi tasapuolista, hintoihin ja niiden vertailukelpoisuuteen vaikuttavat erot otettiin asianmukaisesti huomioon tekemällä oikaisuja perusasetuksen 2 artiklan 10 kohdan mukaisesti.

(77)

Tällä perusteella tehtiin oikaisuja kuljetus-, merirahti-, vakuutus-, käsittely-, lastaus-, liitännäis-, pakkaus- ja luottokustannusten sekä alennusten ja palkkioiden huomioon ottamiseksi, kun oli osoitettu, että ne vaikuttavat hintojen vertailtavuuteen.

(78)

Yksi kiinalainen tuottaja väitti, että Turkin tavanomainen 7,5 prosentin tuontitulli korottaa kotimarkkinahintoja saman verran ja että tämä olisi otettava oikaisussa huomioon tasapuolista vertailua varten. Kyseinen kiinalainen tuottaja väitti myös, että pakkauskustannuksia koskeva oikaisu ei ole perusteltu, koska pakkauskustannukset koskevat kaikkia tuottajia niiden sijainnista riippumatta.

(79)

Komissio huomauttaa, että myös Kiinassa on käytössä alumiinifolioihin sovellettava tuontitulli. Vertailussa ei näin ollen vaikuta olevan mitään vääristymää, koska Turkissa on samanlainen tuontitulli. Vaikka tuontitullia koskeva oikaisu tehtäisiinkin, se ei muuttaisi sitä tosiseikkaa, että Kiinasta unionin markkinoille suuntautuva vienti tapahtuu merkittävin polkumyyntihinnoin. Pakkauskustannuksia koskeva oikaisu on tehty sekä Kiinan vientihintoihin että Turkin kotimarkkinahintoihin, jotta voidaan neutraloida pakkauskustannusten mahdolliset erot. Tämän vuoksi pakkauskustannuksia koskeva oikaisu ei voi aiheuttaa vääristymistä vertailussa. Väitteet on näin ollen hylättävä.

2.4   Polkumyyntimarginaali

(80)

Vertailumaan samankaltaisen tuotteen kunkin lajin painotettua keskimääräistä normaaliarvoa verrattiin tarkasteltavana olevan tuotteen vastaavan tuotelajin painotettuun keskimääräiseen vientihintaan perusasetuksen 2 artiklan 11 ja 12 kohdan mukaisesti.

(81)

Tällä perusteella painotetut keskimääräiset polkumyyntimarginaalit – ilmaistuina prosentteina CIF-hinnasta (kulut, vakuutus ja rahti maksettuina) unionin rajalla tullaamattomana – ovat seuraavat:

Yritys

Polkumyyntimarginaali

Zhenjiang Dingsheng Aluminium Industries Joint-Stock Limited Company, Zhenjiang, Kiina

28,1 %

2.5   Kiinasta tulevan polkumyynnin jatkumisen todennäköisyys

(82)

Tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla esiintynyttä polkumyyntiä koskevien havaintojen lisäksi komissio tutki polkumyynnin jatkumisen todennäköisyyttä siinä tapauksessa, että toimenpiteet kumotaan. Tätä varten analysoitiin seuraavia seikkoja: tuotantokapasiteetti ja käyttämätön kapasiteetti Kiinassa, polkumyynti Kiinasta muille markkinoille suuntautuvassa viennissä ja unionin markkinoiden houkuttelevuus.

2.5.1   Tuotantokapasiteetti ja käyttämätön kapasiteetti Kiinassa

(83)

Kahden yhteistyössä toimineen kiinalaisen tuottajan kapasiteetin käyttöasteen havaittiin olevan 85 ja 90 prosenttia. Näiden kahden tuottajan käyttämätön kapasiteetti oli 50 000 tonnia. Tämä vastaa unionin tuotannonalan koko tuotantoa ja yli 50:tä prosenttia unionin kulutuksesta. Lisäksi yksi yhteistyössä toimineista yrityksistä oli rakentamassa lisää folionkelauskapasiteettia (40 000 tonnia). Sen vuoksi pääteltiin, että maassa on merkittävää käyttämätöntä kapasiteettia, joka voitaisiin ainakin osittain suunnata unionin markkinoille, jos Kiinaa koskevien toimenpiteiden annettaisiin raueta.

(84)

Muut tiedossa olleet kiinalaiset tuottajat eivät toimineet tutkimuksessa yhteistyössä, minkä vuoksi niiden käyttämätöntä kapasiteettia ei voitu todentaa. Pyynnön esittäjien toimittamassa tutkimuksessa arvioitiin yhteistyöstä kieltäytyneiden muiden kiinalaisten tuottajien alumiinifolioiden yhteenlaskettu kapasiteetti noin kymmenkertaiseksi kahden yhteistyössä toimineen tuottajan yhteenlaskettuun kapasiteettiin nähden. Tutkimuksessa arvioitiin, että kaikentyyppisten alumiinifolioiden tuotantokapasiteetti yhteensä Kiinassa on 450 000 tonnia suurempi kuin Kiinan kotimarkkinoiden kokonaiskulutus. Tutkimuksessa myös ennustettiin, että Kiinan tuotantokapasiteetti kasvaa vuosien 2014 ja 2018 välillä 2,5 miljoonasta tonnista 2,8 miljoonaan tonniin ja että Kiinan kotimarkkinakulutuksen kasvu samalla kaudella 2,1 miljoonasta tonnista 2,4 miljoonaan tonniin ei todennäköisesti riitä ottamaan vastaan kasvanutta kapasiteettia kokonaan. Sen vuoksi pidettiin todennäköisenä, että yhteistyöstä kieltäytyneiden tuottajien parissa on merkittävää käyttämätöntä kapasiteettia, joka voitaisiin ainakin osittain suunnata unionin markkinoille, jos Kiinaa koskevien toimenpiteiden annettaisiin raueta.

(85)

Yksi kiinalainen tuottaja – kiistämättä käyttämättömän kapasiteetin määrää koskevia havaintoja – väitti, että on epärealistista olettaa, että koko käyttämätön kapasiteetti suunnattaisiin unionin markkinoille.

(86)

Komissio katsoo, että sen 84 ja 97 kappaleessa esitetyn arvion mukaisesti käyttämätön kapasiteetti voitaisiin suunnata ainakin osittain unioniin. Johdanto-osan 83 kappaletta on muutettu vastaavasti.

2.5.2   Polkumyynti Kiinasta muille markkinoille

(87)

Yhden yhteistyössä toimineen kiinalaisen vientiä harjoittavan tuottajan muille markkinoille (päävientikohteita olivat Yhdistyneet arabiemiirikunnat, Saudi-Arabia, Yhdysvallat, Egypti ja Intia) tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla suuntautuneen viennin hintojen havaittiin olevan alle 63–71 kappaleessa määritetyn normaaliarvon ja viennin tapahtuneen näin ollen polkumyynnillä. Toisen kiinalaisen tuottajan vientihintoja muille markkinoille ei saatu.

(88)

Koska muilla markkinoilla esiintyy polkumyyntiä, komissio päättelee, että kiinalainen vientiä harjoittava tuottaja myy tarkasteltavana olevaa tuotetta kolmansiin maihin polkumyyntihinnoilla. Sen vuoksi komissio pitää todennäköisenä, että jos nyt voimassa olevat toimenpiteet kumotaan, kiinalaiset vientiä harjoittavat tuottajat myisivät tarkasteltavana olevaa tuotetta polkumyyntihinnoilla myös unionin markkinoille.

(89)

Yksi kiinalainen tuottaja väitti, että muille markkinoille suuntautuvassa viennissä havaittu polkumyynti on tutkimuksen kannalta merkityksetöntä, koska tarkastelu koskee vain unionin markkinoita eikä maailmanmarkkinoita. Tämän kiinalaisen tuottajan mukaan hintavertailut markkinoiden välillä eivät ole asianmukaisia, koska hintarakenteet maailman muissa osissa voivat olla erilaisia. Lisäksi olisi verrattava myös unionin vientiä näille samoille markkinoille, minkä seurauksena voitaisiin havaita, että unionin kotimarkkinahinnat ovat liian korkeat.

(90)

Kuten 82 kappaleessa todettiin, komissio on ottanut huomioon useita indikaattoreita, joiden perusteella arvioidaan polkumyynnin todennäköisyyttä unionin markkinoilla. Komissio katsoo, että viejät, joiden on havaittu harjoittavan polkumyyntiä muilla markkinoilla, harjoittavat todennäköisemmin polkumyyntiä myös unionin markkinoilla verrattuna sellaisiin viejiin, joiden ei ole havaittu harjoittavan polkumyyntiä muilla markkinoilla. Tästä syystä se on merkityksellinen indikaattori määritettäessä polkumyynnin jatkumisen todennäköisyyttä. Tästä syystä väite on hylättävä.

(91)

Unionin tuottajien vientikäyttäytymistä koskevaa väitettä käsitellään 171 kappaleessa.

2.5.3   Unionin markkinoiden houkuttelevuus

(92)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla tavanomaisen tuontimenettelyn mukaisesti Kiinasta tullut tuonti olisi alittanut unionin tuotannonalan hinnat keskimäärin 12,2 prosentilla ilman polkumyyntitulleja (ks. 114 kappale). Lisäksi Kiinasta sisäisen jalostuksen menettelyn mukaisesti eli ilman tullimaksuja ja polkumyyntitulleja tulevan tuonnin, jonka osuus oli noin 75 prosenttia Kiinasta tulevasta tuonnista, havaittiin alittavan unionin tuotannonalan myyntihinnat 18 prosentilla. Kiinan hinnat olivat myös alemmat kuin mistään muusta maasta unioniin suuntautuvan viennin hinnat. Tämä hintojen ero osoittaa varmuudella unionin markkinoiden houkuttelevuuden ja kiinalaisten viejien kyvyn kilpailla hinnoilla, jos toimenpiteet kumottaisiin.

(93)

Näin ollen voidaan kohtuudella odottaa, että merkittävä osa tämänhetkisestä Kiinan viennistä suunnattaisiin unionin markkinoille, jos toimenpiteet kumotaan.

(94)

On syytä muistaa, että ennen alkuperäisten toimenpiteiden käyttöönottoa alkuperäisessä tutkimuksessa vahvistettiin, että Kiinan markkinaosuus unionin markkinoilla oli 30,72 prosenttia. Sen vuoksi on odotettavissa, että jos toimenpiteiden annetaan raueta, Kiinan vienti, jonka markkinaosuus unionin markkinoilla on tällä hetkellä 2 prosenttia, kasvaa merkittävästi ja pyrkii saamaan takaisin menetetyn markkinaosuuden unionissa.

(95)

Yksi kiinalainen tuottaja väitti, että pieni hintojen alittavuus on osa normaalia hinnoittelumekanismia, kun ei-kotimaiset tuottajat kilpailevat kotimaisten tuottajien kanssa. Hintojen 12,2 prosentin alittavuus ei sen mukaan olisi kohtuuton eikä aiheuttaisi vaikeuksia unionin tuottajille.

(96)

Hinnan alittavuuden havaitseminen sinänsä ei johda päätelmään, jonka mukaan viejän käyttäytyminen on kilpailun vastaista. Tässä tapauksessa havaittu alittavuuden marginaali kuitenkin osoittaa Kiinasta tulevan tuonnin todennäköistä hintatasoa, jos toimenpiteiden annetaan raueta, ja tämän tuonnin kykyä vallata markkinaosuutta unionissa unionin tuotannonalan kustannuksella. Lisäksi havaittiin, että tuonti tapahtuu todennäköisesti polkumyynnillä. Sen vuoksi väite, jonka mukaan hinnan 12,2 prosentin alittavuus ei olisi kohtuuton, ei ole merkityksellinen tässä yhteydessä ja se hylättiin.

2.5.4   Kiinasta tulevan polkumyynnin jatkumisen todennäköisyyttä koskevat päätelmät

(97)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että tuonti Kiinasta tuli unionin markkinoille edelleen polkumyyntihinnoilla ja polkumyyntimarginaalit olivat merkittävät. Siinä myös osoitettiin, että tarkasteltavana olevan tuotteen käyttämätön tuotantokapasiteetti Kiinassa on merkittävä verrattuna unionin kulutukseen tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Tämä käyttämätön kapasiteetti todennäköisesti suunnataan ainakin osittain unionin markkinoille, jos Kiinaa koskevien toimenpiteiden annettaisiin raueta.

(98)

Lisäksi vienti Kiinasta muihin kolmansiin maihin tapahtui polkumyyntihinnoin. Kiinalaisten viejien hinnoittelukäytäntö kolmansilla markkinoilla osoittaa, että polkumyynnin jatkuminen unionin markkinoilla on todennäköistä, jos toimenpiteiden annetaan raueta.

(99)

Lisäksi unionin markkinoiden houkuttelevuus hintojen suhteen viittaa siihen, että riskinä on Kiinasta peräisin olevan viennin suuntaaminen unionin markkinoille, jos toimenpiteiden annetaan raueta.

(100)

Edellä esitetyn perusteella on todennäköistä, että tarkasteltavana olevan tuotteen polkumyyntituonti Kiinasta lisääntyy merkittävästi, jos voimassa olevien toimenpiteiden annetaan raueta.

D.   UNIONIN TUOTANNONALAN MÄÄRITELMÄ

(101)

Tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla samankaltaista tuotetta valmisti kaksitoista tiedossa olevaa unionin tuottajaa. Nämä tuottajat muodostavat perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun ’unionin tuotannonalan’.

(102)

Unionin kokonaistuotannon arvioitiin olleen tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla 47 349 tonnia. Komissio laski määrän Eurostatin tilastojen, otokseen valittujen unionin tuottajien tarkistettujen kyselyvastausten ja otokseen kuulumattomiin tuottajiin liittyvien arvioitujen tietojen sekä pyynnön esittäjien toimittamien tietojen perusteella. Kuten 18 kappaleessa todetaan, otokseen valittujen unionin tuottajien osuus samankaltaisen tuotteen unionin kokonaistuotannosta oli yli 70 prosenttia.

E.   TILANNE UNIONIN MARKKINOILLA

1.   Alustavat huomautukset

(103)

Pyynnön esittäjät toimittivat tietoja koko unionin tuotannonalan tuotannosta, tuotantokapasiteetista, myyntimääristä, työllisyydestä ja viennin määristä tarkastelujaksolla. Tiedot arvioitiin, esitettiin enimmäis- ja vähimmäisvaihteluväleillä ja jaettiin kahteen ryhmään eli otokseen valittuihin unionin tuottajiin ja otokseen kuulumattomiin unionin tuottajiin. Otokseen valittujen unionin tuottajien osalta komissio käytti tosiasiallisia varmennettuja tietoja, jotka kyseiset yritykset toimittivat kyselylomakevastauksissaan. Otoksen kuulumattomien unionin tuottajien osalta käytettiin pyynnön esittäjien toimittamia tietoja. Nämä arviot asetettiin asianomaisten osapuolten saataville huomautuksia varten. Huomautuksia ei kuitenkaan esitetty.

2.   Unionin kulutus

(104)

Tässä tutkimuksessa on käytetty unionin kulutuslukuja, joka on vahvistettu ja julkaistu rinnakkaisessa tutkimuksessa. Ne määritettiin unionin tuotannonalan unionin markkinoilla tapahtuneen arvioidun kokonaismyyntimäärän ja Eurostatin ilmoittaman kokonaistuontimäärän perusteella; määriä oikaistiin tarvittaessa Venäjältä tulevaa tuontia koskevan rinnakkaisen tutkimuksen vientiä harjoittavan tuottajan todennettujen tietojen ja otokseen valittujen unionin tuottajien kyselylomakevastausten pohjalta.

(105)

Koska Venäjällä on vain yksi vientiä harjoittava tuottaja, kaikki sitä koskevat luvut annettiin luottamuksellisuussyistä vaihteluvälinä. Sen välttämiseksi, että Venäjän tuontimäärä voitaisiin laskea päättelemällä, vaihteluvälejä oli lisäksi tarpeen käyttää kulutuksen ja muista kolmansista maista tulevien tuontimäärien osalta.

(106)

Tämän perusteella unionin kulutus kehittyi seuraavasti:

Taulukko 1

Kotitalousfolion kulutus unionissa (tonnia)

 

2011

2012

2013

Tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso

Unionin kulutus

[71 300–82 625]

[74 152–92 540]

[84 847–108 239]

[83 421–105 760]

Indeksi (2011 = 100)

100

[104–112]

[119–131]

[117–128]

Lähde: Rinnakkaisessa tutkimuksessa julkaistut luvut, jotka perustuvat Eurostatin, kyselyvastausten ja pyynnön esittäjien toimittamiin tietoihin

(107)

Unionin kulutus kasvoi vuosien 2011 ja 2013 välisenä aikana mutta väheni vuoden 2013 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välisenä aikana. Kaiken kaikkiaan kulutus kasvoi 17–28 prosenttia tarkastelujakson aikana. Kulutuksen kasvu vuoden 2011 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välisenä aikana heijastaa lähinnä Venäjältä ja kolmansista maisten tulleen tuonnin kasvua, sillä unionin tuotannonalan myynti unionin markkinoilla kasvoi vain hiukan (ks. 134 kappale).

3.   Kiinasta tulevan tuonnin määrä, hinta ja markkinaosuus

(108)

Koska tutkimuksessa vahvistettiin, että Brasiliasta tulevan polkumyyntituonnin jatkuminen tai toistuminen ei ole todennäköistä (ks. 60 kappale), tuonnin määrää, hintoja ja markkinaosuutta koskeva analyysi koskee ainoastaan Kiinasta tulevaa tuontia. Komissio määritti Kiinasta tulevan tuonnin määrän ja hinnat Eurostatin tietojen perusteella.

a)   Kiinasta tulevan tuonnin määrä ja markkinaosuus

(109)

Tuonti Kiinasta unioniin kehittyi seuraavasti:

Taulukko 2

Kiinasta tulevan tuonnin määrä ja markkinaosuus

 

2011

2012

2013

Tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso

Kiina

Tavanomaisen tuontimenettelyn mukaisesti tulevan tuonnin määrä (tonnia)

[2 000–2 300]

[200–400]

[150–350]

[300–400]

Sisäisen jalostusmenettelyn mukaisesti tulevan tuonnin määrä (tonnia)

[800–1 000]

[700–1 000]

[950–1 300]

[900–1 300]

Tuonnin kokonaismäärä (kaikki menettelyt) (tonnia)

[2 843–3 205]

[967–1 378]

[1 137–1 603]

[1 222–1 699]

Indeksi (2011 = 100)

100

[34–43]

[40–50]

[43–53]

Markkinaosuus

4 %

1 %

1 %

2 %

Lähde: Eurostat

(110)

Kiinasta tulevan tuonnin määrä väheni 47–57 prosenttia ja vastaavasti markkinaosuus laski 4 prosentista 2 prosenttiin eli 2 prosenttiyksikköä tarkastelujakson aikana. Kiinasta tulevan tuonnin määrä ja markkinaosuus pysyivät koko tarkastelujakson ajan alhaisella tasolla.

b)   Tuonnin hinta ja hinnan alittavuus

(111)

Seuraavassa taulukossa esitetään polkumyyntituonnin keskimääräinen hinta.

Taulukko 3

Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin keskimääräinen hinta

 

2011

2012

2013

Tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso

Kiina

Keskimääräinen hinta (euroa/tonni)

2 251

2 417

2 306

2 131

Indeksi (2011 = 100)

100

107

102

95

Lähde: Eurostat

(112)

Kiinasta tulevan tuonnin keskimääräiset hinnat laskivat tarkastelujaksolla 2 251 eurosta/tonni 2 131 euroon/tonni eli laskua oli noin 5 prosenttia. Kiinasta tulevan tuonnin hinnat olivat keskimäärin alemmat kuin unionin tuotannonalan myyntihinnat unionin markkinoilla ja muista kolmansista maista tulevan tuonnin hinnat koko tarkastelujakson ajan.

(113)

Tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla Kiinasta tulevasta tuonnista noin 75 prosenttia tapahtui sisäisen jalostuksen menettelyn mukaisesti eli ilman tullimaksuja ja polkumyyntitulleja, ja tämän tuonnin markkinaosuus oli yli 1 prosentti. Tämän tuonnin havaittiin alittavan unionin tuotannonalan myyntihinnat 18 prosentilla. Sen yhteistyössä toimineen kiinalaisen vientiä harjoittavan tuottajan, jonka osuus Kiinasta tulevasta tuonnista tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla oli 53–90 prosenttia ja jonka tuonnista 98 prosenttia tapahtui sisäisen jalostuksen menettelyn mukaisesti, alittavuuden marginaaliksi vahvistettiin 15–18 prosenttia.

(114)

Loput 25 prosenttia Kiinasta tulevasta tuonnista tapahtui tavanomaisen tuontimenettelyn mukaisesti. Kun Kiinan CIF-hintoihin lisätään tullimaksut ja polkumyyntitulli, näin lasketut Kiinan hinnat olivat keskimääräin korkeammat kuin unionin tuotannonalan hinnat unionin markkinoilla, ja alittavuus oli näin ollen negatiivinen (– 12,5 %). Kun tuontihintoja tarkastellaan ilman polkumyyntitulleja, hintojen alittavuus on 12,2 prosenttia.

(115)

Jos tarkastellaan kaikkea Kiinasta tulevaa tuontia tuontimenettelystä riippumatta ja lisätään tavanomaisen menettelyn mukaisesti tapahtuneen tuonnin CIF-hintoihin sovellettavat tullimaksut ja polkumyyntitullit, Kiinan hintojen havaittiin alittavan unionin tuotannonalan myyntihinnat keskimäärin 10,2 prosentilla tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla.

(116)

Yksi kiinalainen tuottaja väitti, että sisäisen jalostuksen menettelyn mukaisesti Kiinasta tulevalle tuonnille vahvistettu 18 prosentin alittavuuden marginaali oli virheellinen, koska unionin tuottajien hintoihin sisältyi ”sisäänrakennettu 7,5 prosentin normaalitariffi”, josta kotimarkkinakäyttäjiä ei voida vapauttaa, jos ne sisällyttävät unionissa valmistettua kotitalousfoliota kolmansiin maihin suuntautuvaan vientiin. Asianomainen osapuoli ei kuitenkaan esittänyt näyttöä väitteensä tueksi eikä etenkään selittänyt ”sisäänrakennetun normaalitariffin” käsitettä. Joka tapauksessa on muistettava, että sisäisen jalostuksen menettelyn mukaisesti tapahtuneesta tuonnista ei peritä tullimaksuja, kuten 113 kappaleessa selitettiin. Sen vuoksi ei olisi perusteltua tehdä oikaisuja tullimaksuista, joita ei ole kannettu. On myös huomattava, että komissio teki asianmukaisen tullimaksua koskevan oikaisun, kun se määritti alittavuuden marginaalia tavanomaisen menettelyn mukaisesti tapahtuneen tuonnin osalta (ks. 114 kappale) ja menettelystä riippumatta kaiken Kiinasta tulevan tuonnin osalta (ks. 115 kappale). Tämän vuoksi väite hylättiin.

(117)

Sama kiinalainen tuottaja väitti, että 114 kappaleen mukaisesti määritetystä 12,2 prosentin ja 115 kappaleen mukaisesti määritetystä 10,2 prosentin alittavuuden marginaalista oli tarpeen vähentää tullimaksu. Selvennyksen vuoksi todettakoon, että näitä marginaaleja määrittäessään komissio otti jo huomioon tavanomaisen menettelyn mukaisesti tapahtuneeseen tuontiin sovellettavat tullimaksut. Tämän vuoksi väite hylättiin.

4.   Tuonti muista kolmansista maista

Taulukko 4

Tuonti muista kolmansista maista (kaikki tuontimenettelyt)

Maa

 

2011

2012

2013

Tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso

Brasilia

Määrä (tonnia)

0

0

0

0

Venäjä

Määrä (tonnia)

[19 532–26 078]

[23 243–34 422]

[27 345–39 116]

[26 368–37 812]

 

Indeksi (2011 = 100)

100

[119–132]

[140–150]

[135–145]

 

Markkinaosuus

29 %

34 %

34 %

34 %

 

Keskimääräinen hinta (euroa/tonni)

[2 145–2 650]

[2 038–2 624]

[1 952–2 571]

[1 973–2 597]

 

Indeksi (2011 = 100)

100

[95–99]

[91–97]

[92–98]

Turkki

Määrä (tonnia)

[5 120–6 100]

[8 090–10 553]

[11 213–14 213]

[11 520–14 579]

 

Indeksi (2011 = 100)

100

[158–173]

[219–233]

[225–239]

 

Markkinaosuus

7 %

11 %

13 %

13 %

 

Keskimääräinen hinta (euroa/tonni)

2 950

2 743

2 710

2 571

 

Indeksi (2011 = 100)

100

93

92

87

Muut kolmannet maat (Kiinaa lukuun ottamatta)

Määrä (tonnia)

[3 100–3 750]

[279–750]

[1 891–3 000]

[3 162–4 313]

 

Indeksi (2011 = 100)

100

[9–20]

[61–80]

[102–115]

 

Markkinaosuus

4 %

1 %

2 %

4 %

 

Keskimääräinen hinta (euroa/tonni)

2 878

2 830

2 687

2 406

 

Indeksi (2011 = 100)

100

98

93

84

Yhteensä

Määrä (tonnia)

[29 000–35 000]

[33 000–43 000]

[41 000–54 000]

[42 000–56 000]

 

Indeksi (2011 = 100)

100

[113–125]

[142–155]

[145–160]

 

Markkinaosuus

41 %

46 %

50 %

51 %

 

Keskimääräinen hinta (euroa/tonni)

2 538

2 453

2 401

2 367

 

Indeksi (2011 = 100)

100

97

95

93

Lähde: Eurostat, Venäjää koskevat tiedot vahvistettu ja julkaistu rinnakkaisessa tutkimuksessa

(118)

Tarkastelujaksolla tuonti muista kolmansista maista unioniin lisääntyi 45–60 prosenttia eli unionin kulutuksen kasvua nopeammin. Tämän vuoksi muiden kolmansien maiden markkinaosuus kasvoi 41 prosentista 51 prosenttiin tällä kaudella.

(119)

Tarkastelujakson aikana Brasiliasta ei tullut lainkaan tuontia unioniin. Venäjältä tulevan tuonnin määrä lisääntyi 40–50 prosenttia vuosien 2011 ja 2013 välillä ja tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla oli hieman laskua. Vastaava markkinaosuus vuosien 2011 ja 2012 välillä kasvoi 29 prosentista 34 prosenttiin, minkä jälkeen se pysyi vakaana tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson loppuun. Tarkastelujakson aikana tuonnin määrä Turkista kasvoi 125–139 prosenttia ja markkinaosuus kasvoi noin 7 prosentista 13 prosenttiin. Turkista tulevan tuonnin hinnat laskivat tarkastelujakson aikana 13 prosenttia mutta pysyivät korkeampina kuin muista kolmansista maista, myös Venäjältä ja Kiinasta, tulevan tuonnin hinnat, ja olivat tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana samalla tasolla kuin unionin tuotannonalan hinnat.

(120)

Kaiken kaikkiaan tuonti muista kolmansista maista, lukuun ottamatta Kiinaa, Venäjää ja Turkkia, kasvoi 2–15 prosenttia. Koska unionin kulutus kuitenkin kasvoi, niiden yhteenlaskettu markkinaosuus laski vuosien 2011 ja 2013 välillä 4 prosentista noin 2 prosenttiin ja kasvoi sitten 4 prosenttiin tutkimusajanjakson loppuun mennessä; tämän tuonnin hinnat olivat alemmat kuin unionin tuotannonalan hinnat, lukuun ottamatta vuotta 2012.

(121)

Muista kolmansista maista tulevan tuonnin hinnat olivat korkeammat kuin Kiinasta tulevan tuonnin hinnat koko tarkastelujakson ajan.

(122)

Yksi kiinalainen tuottaja väitti, että muista kolmansista maista tulevaa tuontia koskevaan komission analyysiin (ks. 118–121 kappale) olisi pitänyt sisällyttää koko foliomarkkinat eikä keskittyä vain tarkasteltavana olevaan tuotteeseen, koska unionin tuottajien muita foliotyyppejä koskevat päätökset väitetysti vaikuttavat niiden tarkasteltavana olevan tuotteen tuotantoon. Väitteen tueksi ei esitetty perusteluja. Tutkimuksessa joka tapauksessa vahvistettiin (ks. 185 kappale), että suurin otokseen valittu unionin kotitalousfolion tuottaja tuotti yksinomaan kotitalousfoliota ja että ne unionin tuottajat, joiden havaittiin tuottavan sekä kotitalous- että jatkojalostusfoliota, eivät pystyneet helposti vaihtamaan yhden tuotteen tuotannosta toiseen, koska molempia tuotteita on tuotettava tiettyjä määriä, jotta voidaan maksimoida tehokkuus. Tutkimuksessa kävi myös ilmi (ks. 185 kappale), että otokseen valittujen unionin tuottajien tuotannossa näiden foliolajien tuotantosuhde oli vakaa tarkastelujaksolla. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(123)

Yksi kiinalainen tuottaja huomautti, että koska unionin tuottajien tuotantokapasiteetti oli alle 50 prosenttia unionin kulutuksesta, käyttäjien oli tuotava kotitalousfoliota vientiä harjoittavien kolmansien maiden tuottajilta. Tällä perusteella kiinalainen tuottaja väitti, että vientiä harjoittavat tuottajat kilpailivat keskenään eivätkä unionin tuottajien kanssa, kun ne toimittivat käyttäjille, joille unionin tuottajat eivät toimittaneet. Väitteen tueksi ei kuitenkaan esitetty mitään näyttöä. Ensinnäkin väite, jonka mukaan unionin tuottajien tuotantokapasiteetti on alle 50 prosenttia unionin kulutuksesta, on virheellinen. Kuten 106 ja 129 kappaleessa esitettiin, unionin tuotannonalan tuotantokapasiteetti oli 58–74 prosenttia unionin kulutuksesta tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla ja yli 55 prosenttia koko tarkastelujakson ajan. Lisäksi tutkimuksessa vahvistettiin (ks. taulukko 5), että unionin tuotannonalalla oli koko tarkastelujakson ajan käyttämätöntä kapasiteettia, jota olisi voitu käyttää unionin markkinoiden tarjonnan tyydyttämiseen, ellei kilpailevaa polkumyyntituontia olisi esiintynyt. Myös kolmansista maista tuleva tuonti kilpaili unionin tuotannonalan tuottaman samankaltaisen tuotteen kanssa, koska unionin tuottajien asiakkaat pystyivät vaihtamaan kolmansien maiden tavarantoimittajiin. Tämän vuoksi väite hylättiin.

5.   Unionin tuotannonalan taloudellinen tilanne

5.1   Yleisiä huomioita

(124)

Komissio tutki perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaisesti kaikkia sellaisia taloudellisia tekijöitä ja indikaattoreita, joilla on vaikutusta unionin tuotannonalan tilanteeseen.

(125)

Kuten 18 kappaleessa mainitaan, unionin tuotannonalan mahdollisesti kärsimän vahingon määrittämiseen käytettiin otantamenetelmää.

(126)

Vahingon määrittämistä varten komissio erotti toisistaan makro- ja mikrotaloudelliset vahinkoindikaattorit. Kuten 103 kappaleessa selitetään, komissio arvioi koko unionin tuotannonalaa koskevat makrotalouden indikaattorit pyynnön esittäjien toimittamien tietojen perusteella; tiedot todennettiin asiamukaisesti otokseen valittujen yritysten osalta. Komissio arvioi mikrotaloudelliset indikaattorit ainoastaan otokseen valittujen unionin tuottajien osalta näiden kyselylomakevastauksiin sisältyvien tietojen perusteella. Molempien tietojen todettiin edustavan unionin tuotannonalan taloudellista tilannetta.

(127)

Makrotaloudellisia indikaattoreita ovat tuotanto, tuotantokapasiteetti, kapasiteetin käyttöaste, myyntimäärä, markkinaosuus, kasvu, työllisyys, tuottavuus ja polkumyyntimarginaalin suuruus.

(128)

Mikrotaloudellisia indikaattoreita ovat keskimääräiset yksikköhinnat, yksikkökustannukset, työvoimakustannukset, varastot, kannattavuus, kassavirta, investoinnit, investointien tuotto ja pääoman saanti.

5.2   Makrotaloudelliset indikaattorit

5.2.1   Tuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste

(129)

Unionin kokonaistuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 5

Unionin tuotannonalan tuotanto, tuotantokapasiteetti ja kapasiteetin käyttöaste

 

2011

2012

2013

Tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso

Tuotantomäärä (tonnia)

44 316

46 165

48 796

47 349

Indeksi (2011 = 100)

100

104

110

107

Tuotantokapasiteetti (tonnia)

54 777

54 485

59 186

61 496

Indeksi (2011 = 100)

100

99

108

112

Kapasiteetin käyttöaste

81 %

85 %

82 %

77 %

Indeksi (2011 = 100)

100

105

102

95

Lähde: Kyselyvastaukset ja pyynnön esittäjien toimittamat tiedot

(130)

Tuotanto vaihteli tarkastelujakson aikana. Se kasvoi vuosien 2011 ja 2013 välisenä aikana mutta väheni vuoden 2013 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välisenä aikana. Tuotantomäärä kasvoi kaiken kaikkiaan 7 prosenttia tarkastelujakson aikana.

(131)

Tuotantokapasiteetti kohosi 12 prosenttia tarkastelujakson aikana.

(132)

Koska tuotantokapasiteetti kasvoi enemmän kuin tuotannon määrä, kapasiteetin käyttöaste laski 5 prosenttia tarkastelujakson aikana.

(133)

Yksi kiinalainen tuottaja väitti, että alumiinifoliotehtaan kapasiteettia ei pitäisi ilmoittaa tonneina, koska samat koneet tuottavat tietyn ajanjakson aikana eri määrän foliota riippuen folion paksuudesta ja leveydestä. Väitteen osalta ei halutakaan kiistää, että tonneina ilmoitettuun tuotantolaitoksen kapasiteettiin voi vaikuttaa valmistettujen folioiden paksuus tai leveys. Tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti ja tietyt vahinkoindikaattorit, kuten kulutus, myyntimäärä ja tuotanto, kuitenkin vahvistettiin käyttämällä mittayksikkönä tonnia. Johdonmukaisuuden vuoksi vahinkoanalyysissä käytetään samaa mittayksikköä vertailua varten. Tutkimuksessa ei myöskään tullut esiin unionin tuotannonalan tuottamassa tuotevalikoimassa mitään muutoksia, jotka olisivat mitätöineet tonnien käyttämisen mittayksikkönä. On myös syytä huomata, että asianomainen osapuoli ei toimittanut mitään määrällisiä tietoja, jotka olisivat osoittaneet, että eri mittayksikkö oli muuttanut tämän vahinkotekijän analyysiä. Tämän vuoksi väite hylättiin.

5.2.2   Myyntimäärä ja markkinaosuus

(134)

Unionin tuotannonalan myyntimäärä ja markkinaosuus kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 6

Unionin tuotannonalan myyntimäärä ja markkinaosuus

 

2011

2012

2013

Tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso

Myyntimäärä (tonnia)

[41 007–45 870]

[41 007–49 081]

[42 647–52 292]

[41 827–50 457]

Indeksi (2011 = 100)

100

[100–107]

[104–114]

[102–110]

Markkinaosuus

55 %

53 %

49 %

47 %

Lähde: Kyselyvastaukset, Eurostat ja pyynnön esittäjien toimittamat tiedot

(135)

Kotitalousfolion myyntimäärä kasvoi hieman tarkastelujaksolla. Myyntimäärä kasvoi eniten vuosina 2011–2013 eli 4–14 prosenttia. Tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana myyntimäärä laski, mutta kaiken kaikkiaan myyntimäärä kasvoi tarkastelujakson aikana 2–10 prosenttia. Kun otetaan huomioon samanaikainen kulutuksen kasvu ja tuonnin kasvu, myyntimäärien kasvusta huolimatta unionin tuotannonalan markkinaosuus pieneni vuoden 2011 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä 55 prosentista 47 prosenttiin, eli myyntimäärä laski 8 prosenttiyksikköä tarkastelujakson aikana.

5.2.3   Kasvu

(136)

Unionin kulutus lisääntyi tarkastelujaksolla 17–28 prosenttia, mutta unionin tuotannonalan myyntimäärä kasvoi vain 2–10 prosenttia, mikä merkitsi 8 prosenttiyksikön markkinaosuuden menetystä.

5.2.4   Työllisyys ja tuottavuus

(137)

Työllisyys ja tuottavuus kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 7

Työllisyys ja tuottavuus

 

2011

2012

2013

Tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso

Työntekijöiden lukumäärä

769

787

758

781

Indeksi (2011 = 100)

100

102

99

102

Tuottavuus (tonnia/työntekijä)

58

59

64

61

Indeksi (2011 = 100)

100

102

112

105

Lähde: Kyselyvastaukset ja pyynnön esittäjien toimittamat tiedot

(138)

Unionin tuotannonalan työllisyys vaihteli tarkastelujaksolla ja kasvoi yleisesti hieman eli 2 prosenttia.

(139)

Vuosina 2011–2013 tuottavuus parani, koska tuotanto kasvoi enemmän kuin työllisyys. Vuoden 2013 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välisenä aikana tuottavuus laski 7 prosenttia mutta pysyi korkeammalla tasolla kuin tarkastelujakson alussa vuonna 2011.

5.2.5   Polkumyyntimarginaalin merkittävyys ja toipuminen aiemmasta polkumyynnistä

(140)

Kiinasta tulevan tuonnin polkumyyntimarginaali oli 28,1 prosenttia tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla (ks. 81 kappale), mutta sen vaikutus unionin tuotannonalan tilanteeseen oli vähäinen voimassa olevien polkumyyntitoimenpiteiden ansiosta, koska ne rajoittivat onnistuneesti polkumyyntituonnin määrää.

(141)

Kuten rinnakkaisessa tutkimuksessa vahvistettiin, Venäjältä polkumyynnillä tulevan tuonnin määrä kuitenkin lisääntyi merkittävästi tarkastelujaksolla. Tämä tuonti aiheutti merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle. Sen vuoksi unionin tuotannonala ei kyennyt toipumaan voimassa olevista polkumyyntitoimenpiteistä huolimatta.

5.3   Mikrotaloudelliset indikaattorit

5.3.1   Hinnat ja niihin vaikuttavat tekijät

(142)

Unionin tuotannonalan keskimääräiset myyntihinnat etuyhteydettömille asiakkaille unionissa kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 8

Myyntihinnat ja kustannukset

 

2011

2012

2013

Tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso

Keskimääräinen yksikkömyyntihinta unionissa (euroa/tonni)

2 932

2 714

2 705

2 597

Indeksi (2011 = 100)

100

93

92

89

Yksikkökohtaiset tuotantokustannukset (euroa/tonni)

2 995

2 794

2 699

2 651

Indeksi (2011 = 100)

100

93

90

89

Lähde: kyselyvastaukset

(143)

Unionin tuotannonalan keskimääräinen yksikkömyyntihinta etuyhteydettömille asiakkaille unionissa laski koko ajan ja kaiken kaikkiaan 11 prosenttia tarkastelujakson aikana.

(144)

Unionin tuotannonalan yksikkökohtaiset tuotantokustannukset pysyivät kuitenkin korkeampina kuin sen keskimääräiset myyntihinnat, eikä unionin tuotannonalan myyntihinta pystynyt kattamaan tuotantokustannuksia vuotta 2013 lukuun ottamatta. Rinnakkaisessa tutkimuksessa vahvistettiin, että unionin tuotannonala ei kyennyt nostamaan myyntihintoja Venäjältä polkumyynnillä tulevan tuonnin aiheuttaman hintapaineen vuoksi.

5.3.2   Työvoimakustannukset

(145)

Unionin tuotannonalan keskimääräiset työvoimakustannukset kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 9

Työvoimakustannukset

 

2011

2012

2013

Tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso

Keskimääräiset työvoimakustannukset työntekijää kohti (euroa)

21 692

22 207

20 603

20 594

Indeksi (2011 = 100)

100

102

95

95

Lähde: kyselyvastaukset

(146)

Vuoden 2011 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä otokseen valittujen unionin tuottajien keskimääräiset työvoimakustannukset työntekijää kohti alenivat 5 prosenttia. Työvoimakustannukset nousivat ensin 2 prosenttia vuosien 2011 ja 2012 välillä, laskivat vuosien 2012 ja 2013 välillä ja pysyivät sen jälkeen vakaana tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana.

5.3.3   Varastot

(147)

Unionin tuotannonalan varastot kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 10

Varastot

 

2011

2012

2013

Tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso

Loppuvarastot

1 931

1 999

2 133

2 085

Indeksi (2011 = 100)

100

104

110

108

Loppuvarastot prosentteina tuotannosta

5 %

5 %

5 %

5 %

Indeksi (2011 = 100)

100

100

100

100

Lähde: kyselyvastaukset

(148)

Varastoja ei voida pitää tällä alalla merkittävänä vahinkoindikaattorina, koska tuotanto ja myynti perustuvat pääasiassa tilauksiin, joten tuottajat pitävät yleensä varastot pieninä. Siksi varastoja koskeva kehitys esitetään vain tiedoksi.

(149)

Kaiken kaikkiaan loppuvarastot kasvoivat tarkastelujaksolla 8 prosenttia. Varastot kasvoivat ensin vuosien 2011 ja 2013 välillä 10 prosenttia ja pienenivät sitten hieman vuoden 2013 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson lopun välisenä aikana. Loppuvarastojen osuus prosentteina tuotannosta pysyi vakaana koko tarkastelujakson ajan.

5.3.4   Kannattavuus, kassavirta, investoinnit, investointien tuotto ja pääoman saanti

(150)

Unionin tuottajien kannattavuus, kassavirta, investoinnit ja investointien tuotto kehittyivät tarkastelujaksolla seuraavasti:

Taulukko 11

Kannattavuus, kassavirta, investoinnit ja investointien tuotto

 

2011

2012

2013

Tarkastelua koskeva tutkimusajanjakso

Riippumattomille asiakkaille unionissa tapahtuneen myynnin kannattavuus (% liikevaihdosta)

– 2,2 %

– 2,9 %

0,2 %

– 2,1 %

Indeksi (2011 = 100)

100

65

209

104

Kassavirta (euroa)

1 505 960

2 909 820

3 365 140

1 962 349

Indeksi (2011 = 100)

100

193

223

130

Investoinnit (euroa)

3 271 904

5 404 990

4 288 862

4 816 442

Indeksi (2011 = 100)

100

165

131

147

Investointien tuotto

– 4 %

– 5 %

0 %

– 3 %

Indeksi (2011 = 100)

100

60

209

108

Lähde: kyselyvastaukset

(151)

Komissio määritti otokseen valittujen unionin tuottajien kannattavuuden ilmaisemalla samankaltaisen tuotteen myynnistä etuyhteydettömille asiakkaille unionissa saadun nettovoiton ennen veroja prosentteina tämän myynnin liikevaihdosta. Tarkastelujaksolla unionin tuotannonala oli tappiollinen lukuun ottamatta vuotta 2013, jolloin sen voittomarginaali oli hieman yli kannattavuusrajan. Kannattavuus laski vuosien 2011 ja 2012 välillä, lisääntyi vuonna 2013 mutta laski jälleen tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla, jolloin se oli samalla tasolla kuin vuonna 2011. Kaiken kaikkiaan kannattavuus nousi 4 prosenttia tarkastelujaksolla, mikä vastaa 0,1 prosenttiyksikön kasvua eikä antanut unionin tuotannonalalle mahdollisuutta saada voittoa tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana. Kuten rinnakkaisessa tutkimuksessa vahvistettiin, tämä tilanne johtui pääasiassa Venäjältä unioniin polkumyyntihinnoin tulevan tuonnin aiheuttamasta hintapaineesta ja siitä, että kyseisen tuonnin hinnat alittivat unionin tuotannonalan hinnat, minkä vuoksi unionin tuotannonala ei voinut nostaa myyntihintojaan niin, että ne olisivat kattaneet tuotantokustannukset.

(152)

Nettokassavirta on unionin tuotannonalan kyky rahoittaa itse toimintaansa. Kassavirta vaihteli tarkastelujakson aikana suuntauksen ollessa nouseva. Kaiken kaikkiaan nettokassavirta kasvoi tarkastelujaksolla 30 prosenttia. On kuitenkin huomattava, että absoluuttisina arvoina kassavirta pysyi alhaisella tasolla verrattuna kyseessä olevan tuotteen kokonaisliikevaihtoon.

(153)

Investoinnit kasvoivat tarkastelujaksolla 47 prosenttia. Investoinnit kasvoivat 65 prosenttia vuodesta 2011 vuoteen 2012, vähenivät vuonna 2013 ja kasvoivat taas tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana. Ne olivat pääasiassa investointeja, joita tarvittiin uusien koneiden hankkimiseksi ja jotka pysyivät melko alhaisella tasolla tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla kokonaisliikevaihtoon verrattuna.

(154)

Investointien tuotto on voitto prosentteina investointien nettokirjanpitoarvosta. Kuten muutkin taloudelliset indikaattorit, investointien tuotto samankaltaisen tuotteen tuotannosta ja myynnistä oli negatiivinen vuodesta 2011 alkaen, paitsi vuonna 2013, jolloin se oli 0 prosenttia kannattavuuden suuntauksen mukaisesti. Kaiken kaikkiaan investointien tuotto pieneni tarkastelujaksolla 8 prosenttia.

(155)

Mitä tulee pääoman saantiin, otokseen valittujen unionin tuottajien heikentynyt kyky kerryttää käteisvaroja samankaltaisen tuotteen osalta heikensi niiden taloudellista tilannetta vähentämällä tulorahoitusta. Tutkimuksessa todettiin, että pääoman saanti heikkeni kaiken kaikkiaan tarkastelujaksolla.

6.   Vahinkoa koskevat päätelmät

(156)

Monet vahinkoindikaattorit kehittyivät negatiiviseen suuntaan. Kannattavuudesta todettiin, että tuotannonalan toiminta oli tappiollista lähes koko tarkastelujakson ajan, lukuun ottamatta vuotta 2013, jolloin tuotannonala toimi hieman kannattavuusrajan yläpuolella; tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana unionin tuotannonalan tappiot olivat – 2,1 prosenttia. Myyntihinnat laskivat tarkastelujakson aikana 11 prosenttia. Vaikka myös yksikkökustannukset laskivat 11 prosenttia, ne pysyivät kuitenkin korkeammalla tasolla kuin keskimääräiset myyntihinnat koko tarkastelujakson ajan vuotta 2013 lukuun ottamatta. Unionin tuotannonalan markkinaosuus pieneni vuoden 2011 ja tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson välillä 8 prosenttiyksikköä eli 55 prosentista 47 prosenttiin.

(157)

Jotkin vahinkoindikaattorit kehittyivät tarkastelujaksolla positiivisesti. Tuotantomäärä kasvoi 7 prosenttia ja tuotantokapasiteetti 12 prosenttia. Kasvu ei kuitenkaan vastannut kulutuksen kasvua, joka oli paljon suurempi eli 17–28 prosenttia. Myyntimäärä kasvoi 2–10 prosenttia. Koska markkinoiden kulutus lisääntyi, tämä ei kuitenkaan näkynyt markkinaosuuden kasvuna, vaan markkinaosuus pieneni 8 prosenttiyksikköä. Investoinnit lisääntyivät 47 prosenttia. Ne liittyivät uusien koneiden hankkimiseen ja pysyivät suhteellisen alhaisina tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Niinikään kassavirta kasvoi tarkastelujaksolla 30 prosenttia mutta pysyi alhaisella tasolla. Nämä myönteiset kehityssuuntaukset eivät sen vuoksi sulje pois vahingon olemassaolon mahdollisuutta.

(158)

Yhteistyössä toiminut brasilialainen tuottaja ja Brasilian alumiinintuottajien järjestö väittivät, että joidenkin pyynnön esittäjien julkisesti saatavilla olevien rahoitusasiakirjojen analyysin perusteella merkittävää vahinkoa ei ole aiheutunut. Tämä on kuitenkin ristiriidassa tutkimuksen tulosten kanssa, jotka perustuvat tosiasiallisiin todennettuihin tietoihin kotitalousfoliota valmistavasta unionin tuotannonalasta. On totta, että jotkin unionin tuottajat eivät tuottaneet yksinomaan kotitalousfoliota, minkä vuoksi julkisesti saatavilla olevista asiakirjoista ei saada kuvaa kotitalousfoliota valmistavan unionin tuotannonalan todellisesta tilanteesta. Sen vuoksi perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaiset päätelmät unionin tuotannonalan taloudellisesta tilanteesta eivät voi perustua julkisesti saatavilla oleviin asiakirjoihin vaan niiden on perustuttava tutkimuksessa saatuihin yksityiskohtaisempiin ja todennettuihin tietoihin. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(159)

Samat asianomaiset osapuolet väittivät, että Euroopan alumiinifoliojärjestön EAFAn julkaisemat tilastot ja lausunnot osoittavat, että unionin tuotannonalalle ei aiheutunut mitään vahinkoa tarkastelujaksolla eikä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Käytettyjen tilastojen ja lausuntojen havaittiin kuitenkin viittaavan joko koko alumiinifoliosektoriin tai ohuemman laadun luokkaan, joka kattaa kotitalousfolion lisäksi muunkin tyyppisiä folioita, kuten jatkojalostusfoliot ja joustopakkauksiin käytetyt foliot. Tällä perusteella tarkasteltavana olevasta tuotteesta ei voida tehdä mitään merkityksellisiä päätelmiä, ja väite hylättiin näin ollen.

(160)

Yksi kiinalainen tuottaja väitti, että 156 kappaleessa kuvattu yksikkökustannusten kehitys ei sovi yhteen Lontoon metallipörssissä noteeratun alumiinin hinnan, jäljempänä ’LME-hinta’, kehityksen kanssa. Tämän väitteen osalta on huomattava, että unionin tuottajien alumiinin sulattajille tai kauppiaille maksama hinta on LME-hinnan ja ”metallipreemiona” tunnetun lisämaksun summa. Sen vuoksi pelkästään LME-hintaan perustuvaa unionin tuottajien yksikkökustannusten arviointia on pidettävä epätäydellisenä. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(161)

Sama asianomainen osapuoli väitti, että yksikkökustannusten kehitys ja alumiinin hinnan kehitys olisi siltä mahdoton sovittaa yhteen, vaikka metallipreemio otettaisiin huomioon. Väitteen tueksi ei kuitenkaan esitetty mitään näyttöä. Lisäksi tutkimuksessa kävi ilmi, että tarkastelujakson aikana LME-hinta laski yli 20 prosenttia kun taas metallipreemio yli kaksinkertaistui. Kun otetaan huomioon LME-hinta ja metallipreemio yhdessä, unionin tuottajien alumiinin kustannukset laskivat tarkastelujaksolla noin 11 prosenttia. Lasku noudattelee samalla kaudella tapahtunutta yksikkökustannusten laskua ja on itse asiassa täsmälleen samanlainen (ks. 156 kappale). Tämän vuoksi väite hylättiin.

(162)

Yksi kiinalainen tuottaja viittasi 156 kappaleeseen ja väitti, että vahingon mahdollisia syitä olivat halvoin hinnoin tuleva tuonti, väitetysti korkeammat tuotantokustannukset, vähäinen kiinnostus kotitalousfoliota kohtaan, koska muiden folioluokkien hinnat unionin markkinoilla olisivat korkeammat, sekä vähäinen kiinnostus unionin markkinoihin, koska kotitalousfolion hinnat olisivat korkeammat vientimarkkinoilla. Korkeammista tuotantokustannuksista kiinalainen tuottaja mainitsi korkean metallipreemion ja sen, että unionin tuotannonala käytti kahden valmistusmenetelmän – kuumavalssauksen ja jatkuvan valun – sekoitusta, kun yksinomaan jatkuvan valun käyttäminen olisi kustannustehokkaampaa.

(163)

Näiden väitteiden osalta on syytä muistaa, että 156 ja 157 kappaleessa esitetyn perusteella voidaan päätellä, että unionin tuotannonalalle aiheutui merkittävää vahinkoa. Tuotantokustannuksiin liittyvistä väitteistä on ensinnäkin huomattava, että rinnakkaisessa tutkimuksessa todettiin metallipreemion roolista mahdollisena vahinkotekijänä, että sekä unionin tuotannonalan että venäläisen vientiä harjoittavan tuottajan kotitalousfolion valmistukseen hankkiman raaka-aineen kustannukset olivat verrattavissa toisiinsa, koska raaka-aineen markkinahinnat sekä Venäjällä että unionissa liittyvät suoraan Lontoon metallipörssiin. Sen vuoksi voidaan päätellä, että metallipreemion taso ei ollut vahinkotekijä tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Valmistusmenetelmien mahdollisesta roolista tutkimuksessa kävi ilmi, että jatkuvaa valua käytettiin tuottamaan lähes kaksi kolmasosaa unionin tuotannonalan tuottamasta kotitalousfoliosta tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Mahdollisia kustannustehokkuuden eroja lieventää näin ollen se, että jatkuva valu on ensisijainen tuotantomenetelmä unionissa. Lisäksi 185 kappaleessa selitettiin, ettei ollut mitään merkkejä siitä, että unionin tuotannonala olisi menettänyt kiinnostuksen kotitalousfolion tuottamiseen. Tutkimuksessa ei myöskään näkynyt merkkejä siitä, että unionin tuottajat olisivat laiminlyöneet unionin markkinoita ja suosineet kotitalousfolion vientimarkkinoita. Tutkimuksessa kävi ilmi, että unionin tuottajat veivät tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla kotitalousfoliota kolmansiin maihin vain 1 182 tonnia, mikä on alle 3 prosenttia unionin tuottajien kotimarkkinamyynnistä samalla kaudella. Sen vuoksi nämä väitteet hylättiin.

(164)

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli, että unionin tuotannonalalle on aiheutunut perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

F.   VAHINGON JATKUMISEN TAI TOISTUMISEN TODENNÄKÖISYYS

1.   Alustavat huomautukset

(165)

Koska tutkimuksessa vahvistettiin, että Brasiliasta tulevan polkumyyntituonnin toistuminen ei ole todennäköistä, vahingon toistumisen tai jatkumisen todennäköisyyttä koskeva analyysi koskee ainoastaan Kiinasta tulevaa tuontia.

(166)

Jotta voitiin arvioida vahingon toistumisen tai jatkumisen todennäköisyys siinä tapauksessa, että Kiinan vastaisten toimenpiteiden annetaan raueta, Kiinasta tulevan tuonnin mahdollisia vaikutuksia unionin markkinoihin ja unionin tuotannonalaan tarkasteltiin perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(167)

Kuten 124–164 kappaleessa osoitetaan, unionin tuotannonalalle aiheutui merkittävää vahinkoa tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Koko tarkastelujakson aikana tuonti Kiinasta unionin markkinoille oli vähäistä, kun taas Venäjältä tulevan tuonnin määrä ja markkinaosuus kasvoivat saman jakson aikana. Rinnakkaisessa tutkimuksessa pääteltiin, että tuonti Venäjältä tapahtui polkumyynnillä ja aiheutti merkittävää vahinkoa unionin tuotannonalalle, kun taas tuonti Kiinasta vähäisen määränsä ja hintatasonsa vuoksi vaikutti vain osittain unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon poistamatta kuitenkaan syy-yhteyttä Venäjältä tulevan tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon väliltä. Samaan aikaan, kuten 80–100 kappaleessa todetaan, tutkimuksessa kävi ilmi, että Kiinasta tuleva tuonti tapahtui polkumyynnillä tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana ja että polkumyynnin jatkuminen on todennäköistä, jos toimenpiteiden annetaan raueta.

2.   Käyttämätön kapasiteetti, kauppavirrat ja unionin markkinoiden houkuttelevuus sekä Kiinan hinnoittelukäytäntö

(168)

Kiinan merkittävä käyttämätön kapasiteetti, jota Kiinan kotimainen kysyntä ja muut vientimarkkinat kuin unionin markkinat eivät pysty ottamaan täysin vastaan, polkumyynnin jatkuminen tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla merkittävillä polkumyyntimarginaaleilla ja kiinalaisten viejien polkumyyntikäytännöt kolmansien maiden markkinoilla (ks. tarkemmin 82–100 kappale) osoittavat selvästi, että on erittäin todennäköistä, että Kiinasta tulevan polkumyyntituonnin määrä lisääntyy merkittävästi, jos voimassa olevien toimenpiteiden annetaan raueta.

(169)

Jos voimassa olevat toimenpiteet kumotaan, Kiinan tuontihinnat kaikella todennäköisyydellä alittavat unionin tuotannonalan myyntihinnat unionin markkinoilla. Tutkimuksessa kävikin ilmi, että tavanomaisen tuontimenettelyn mukaisesti Kiinasta tullut tuonti tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla olisi alittanut unionin tuotannonalan hinnat keskimäärin 12,2 prosentilla ilman polkumyyntitulleja (10).

(170)

Kuten 92–94 kappaleessa mainittiin, unionin markkinat ovat houkuttelevat Kiinasta tulevan tuonnin kannalta, kun otetaan huomioon, että hinnat unionin markkinoilla olivat suunnilleen samat kuin hinnat muilla vientimarkkinoilla. Lisäksi Turkki otti heinäkuussa 2014 käyttöön Kiinaa koskevia polkumyyntitoimenpiteitä erilaisten alumiinifolioiden, mukaan luettuna tarkasteltavana oleva tuote, osalta. Sen vuoksi on todennäköistä, että aiemmin Turkkiin viety tuotanto suunnattaisiin uudelleen unionin markkinoille, jos Kiinan vastaiset toimenpiteet kumottaisiin. Sen vuoksi voidaan päätellä, että jos toimenpiteet kumottaisiin, Kiinasta tuleva tuonti – unionin tuotannonalan hinnat merkittävästi alittavin polkumyyntihinnoin – mitä todennäköisimmin lisääntyisi merkittävästi ja aiheuttaisi lisää vahinkoa unionin tuotannonalalle.

(171)

Yhteistyössä toiminut brasilialainen tuottaja ja Brasilian alumiinialan järjestö väittivät, että EAFAn julkaisemien tilastojen perusteella voidaan vahvistaa, että unionin alumiinifolion tuottajat lisäsivät vientiään kolmansien maiden markkinoille, mikä osoittaa, että nämä kolmansien maiden markkinat olivat unionin markkinoita houkuttelevammat. Tämän väitteen osalta havaittiin kuitenkin, että osapuolten käyttämissä tilastoissa viitattiin joko koko alumiinifoliosektoriin tai ohuemman laadun luokkaan, joka kattaa kotitalousfolion lisäksi muunkin tyyppisiä folioita, kuten jatkojalostusfoliot ja joustopakkauksiin käytetyt foliot. Tällä perusteella ei voida tehdä mitään merkityksellisiä päätelmiä, jotka koskevat pelkästään tarkasteltavana olevaa tuotetta. Lisäksi tutkimuksessa vahvistettiin, että unionin tuotannonalan kolmansien maiden markkinoille tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla viemä tarkasteltavana olevan tuotteen määrä oli vain 1 182 tonnia eli alle 3 prosenttia tuotannonalan kotimarkkinamyynnistä samalla jaksolla. Näin ollen asiaa koskevat väitteet hylättiin.

3.   Päätelmät

(172)

Tutkimuksen havainnot huomioon ottaen voidaan päätellä, että jos Kiinan vastaiset toimenpiteet kumottaisiin, Kiinasta tuleva tuonti – unionin tuotannonalan hinnat merkittävästi alittavin polkumyyntihinnoin – mitä todennäköisimmin lisääntyisi merkittävästi ja aiheuttaisi lisää vahinkoa unionin tuotannonalalle.

G.   UNIONIN ETU

1.   Alustava huomio

(173)

Perusasetuksen 21 artiklan mukaisesti komissio tarkasteli, olisiko Kiinaan kohdistuvien voimassa olevien toimenpiteiden jatkaminen unionin kokonaisedun vastaista. Unionin etua määritettäessä arvioitiin kaikki asiaan liittyvät etunäkökohdat eli unionin tuotannonalan, kauppiaiden, tuojien ja käyttäjien edut.

2.   Unionin tuotannonalan etu

(174)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että unionin tuotannonalalle aiheutui merkittävää vahinkoa tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Kuten 167 kappaleessa todettiin, merkittävä vahinko johtuu pääasiassa Venäjältä polkumyynnillä tulevasta tuonnista, kun taas Kiinasta tuleva tuonti vaikutti vain osittain unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon. Tutkimuksessa vahvistettiin myös, että polkumyynnin jatkuminen on todennäköistä, jos Kiinan vastaisten toimenpiteiden annetaan raueta.

(175)

Jos Kiinaan kohdistuvat toimenpiteet päätetään, on todennäköistä, että Kiinasta tulee jälleen unionin markkinoille merkittäviä määriä tuontia polkumyyntihinnoilla, jotka myös alittavat merkittävästi unionin tuotannonalan myyntihinnat ja aiheuttavat suurempaa hintapainetta kuin Venäjältä polkumyynnillä tullut tuonti aiheutti tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla. Unionin tuotannonala olisi pakotettu vastaamaan alempiin hintatasoihin ja näin ollen lisäämään tappioitaan.

3.   Käyttäjien etu

(176)

Euroopan unionin käyttäjät ovat uudelleenkelaajia, joiden toiminta käsittää pakkaus- ja kääremateriaaleilla (alumiinifoliota sekä paperia ja muovia) käytävän kaupan sen jälkeen, kun kotitalousfolio on kelattu uudelleen pienille rullille (ns. kuluttajarullat) ja pakattu teollisia ja vähittäismyyntiasiakkaita varten. Tutkimuksessa ilmoittautui kuusi yritystä, joille toimitettiin kyselylomake. Kolme yritystä toimi tutkimuksessa yhteistyössä vastaamalla kyselylomakkeeseen. Kahden yhteistyössä toimineen yrityksen tiedot todennettiin paikan päällä.

(177)

Tutkimuksesta ilmeni, että kotitalousfolio on uudelleenkelaajien pääasiallinen raaka-aine, jonka osuus niiden kokonaistuotantokustannuksista on noin 80 prosenttia.

(178)

Tarkastelua koskevalla tutkimusajanjaksolla yksikään näistä kolmesta yhteistyössä toimineesta käyttäjästä ei tuonut tuotetta Kiinasta. Tärkeimmät hankintalähteet olivat unionin tuotannonala, Venäjä ja Turkki.

(179)

Koska uudelleenkelaajat toimittavat monenlaisia pakkaustuotteita, kolmen yhteistyössä toimineen yrityksen kotitalousfolioon liittyvän toiminnan osuus koko liiketoiminnasta vaihteli alle kuudesosasta enimmillään kolmasosaan.

(180)

Tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson aikana kaikki yhteistyössä toimineet käyttäjät ilmoittivat toimintansa olleen kannattavaa. Tarkasteltavana olevaan tuotteeseen liittyvän toiminnan osalta kannattavia oli kaksi yhteistyössä toiminutta käyttäjää, mutta kolmannen osalta ei voitu tehdä päätelmiä, koska sen myynti-, yleis- ja hallintokustannusten jakautumisesta ei päästy selvyyteen.

(181)

Edellä esitetyt havainnot huomioon ottaen katsotaan, että Kiinan vastaisten toimenpiteiden voimassa pitämisellä ei ole merkittäviä negatiivisia vaikutuksia käyttäjien tilanteeseen.

4.   Tuojien/kauppiaiden etu

(182)

Yksikään kotitalousfolion kauppaan osallistunut yritys, joka olisi tuonut tai jälleenmyynyt Kiinasta peräisin olevaa kotitalousfoliota tarkastelujaksolla, ei ilmoittautunut vireillepanoilmoituksen julkaisemisen jälkeen. Tutkimuksessa kävi myös ilmi, että unionin tuotannonala ja vientiä harjoittavat tuottajat myivät alumiinifoliota pääasiassa suoraan käyttäjille. Edellä esitetyn perusteella ei ole viitteitä siitä, että toimenpiteiden käyttöönotolla olisi kielteinen vaikutus tuojien/kauppiaiden tilanteeseen.

5.   Hankintalähteet

(183)

Jotkin asianomaiset osapuolet väittivät, että unionin tuotannonalalla ei ole riittävää kapasiteettia unionin koko kysynnän kattamiseksi. Sen vuoksi nämä osapuolet väittivät, että jos toimenpiteet Brasiliaa ja Kiinaa vastaan pidetään voimassa ja samaan aikaan otetaan käyttöön lopulliset toimenpiteet Venäjää vastaan, unioniin kohdistuu tarjonnan puute, mikä kohottaa kotitalousfolion hintaa. Tämän seurauksena myös uudelleenkelaajien olisi korotettava kuluttajarullien hintoja, mistä olisi haittaa kuluttajille.

(184)

Vastauksena tähän väitteeseen voidaan todeta, että tutkimuksen mukaan unionin tuotannonalalla on ylikapasiteettia ja että se pystyy lisäämään kotitalousfolion tuotantoa ja myyntiä unionissa. Käytettävissä on myös vaihtoehtoisia hankintalähteitä, kuten Turkki, Armenia ja Etelä-Afrikka. Lopuksi on vielä syytä muistaa, että polkumyyntitoimenpiteiden tavoitteena on luoda tasapuoliset toimintaedellytykset unionissa eikä kieltää unionin markkinoille Kiinasta ja Venäjältä tulevaa tuontia, jonka pitäisi tulla markkinoille oikeudenmukaisilla hinnoilla.

6.   Muut väitteet

(185)

Eräs asianomainen osapuoli väitti, että unionin tuotannonala oli menettänyt kiinnostuksensa kotitalousfolioon ja että tästä syystä ei ollut muuta vaihtoehtoa kuin käyttää tuotua kotitalousfoliota. Tutkimuksessa kävi kuitenkin ilmi, että suurin otokseen valittu unionin tuottaja tuotti yksinomaan kotitalousfoliota. Muiden otokseen valittujen EU:n tuottajien havaittiin tuottavan tuotantolaitoksissaan sekä kotitalousfoliota että jatkojalostusfoliota, joka on eri tuote kuin kotitalousfolio ja jota käytetään eri sovelluksissa. Näiden muiden unionin tuottajien jatkojalostusfolion ja kotitalousfolion tuotanto- ja myyntimäärien keskinäinen suhde pysyi suhteellisen vakaana tarkastelujakson aikana. Tutkimus ei näin ollen vahvistanut väitteitä, joiden mukaan unionin tuotannonala oli menettämässä kiinnostustaan kotitalousfoliota kohtaan, ja väite hylättiin.

7.   Unionin etua koskevat päätelmät

(186)

Edellä esitetyn perusteella komissio päätteli, ettei ollut olemassa pakottavia syitä, joiden perusteella ei olisi unionin edun mukaista pitää voimassa toimenpiteitä Kiinasta peräisin olevan kotitalousfolion tuonnissa.

H.   POLKUMYYNNIN VASTAISET TOIMENPITEET

(187)

Kaikille osapuolille ilmoitettiin olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella aiottiin suositella, että voimassa olevia toimenpiteitä Kiinaa kohtaan jatkettaisiin ja että voimassa olevat toimenpiteet Brasiliaa kohtaan kumottaisiin. Lisäksi asetettiin määräaika, jonka kuluessa osapuolilla oli mahdollisuus esittää huomautuksia ilmoitettujen tietojen johdosta. Toimitetut tiedot ja huomautukset otettiin asianmukaisesti huomioon aina, kun se oli perusteltua.

(188)

Edellä selostetun perusteella ja perusasetuksen 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti voidaan todeta, että Kiinasta peräisin olevien tiettyjen alumiinifolioiden tuonnissa neuvoston asetuksella (EY) N:o 925/2009 käyttöön otettujen polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden soveltamista olisi jatkettava. Sitä vastoin Brasiliasta tulevaan tuontiin sovellettavista toimenpiteistä olisi luovuttava.

(189)

Yritys voi pyytää näiden yksilöllisten polkumyyntitullien soveltamista, jos se muuttaa myöhemmin nimeään. Pyyntö on osoitettava komissiolle (11). Pyynnön on sisällettävä kaikki asiaankuuluvat tiedot, joiden perusteella voidaan osoittaa, että muutos ei vaikuta yrityksen oikeuteen hyötyä siihen sovellettavasta tullista. Jos yrityksen nimenmuutos ei vaikuta tähän oikeuteen, nimenmuutosta koskeva ilmoitus julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(190)

Tämä asetus on perusasetuksen 15 artiklan 1 kohdalla perustetun komitean lausunnon mukainen,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

1.   Otetaan käyttöön lopullinen polkumyyntitulli tuotaessa Kiinan kansantasavallasta peräisin olevaa vähintään 0,008 millimetriä mutta enintään 0,018 millimetriä paksua, vahvistamatonta, valssattua mutta ei enempää valmistettua, enintään 650 millimetrin levyisillä ja yli 10 kilogrammaa painavilla keloilla olevaa alumiinifoliota, joka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodiin ex 7607 11 19 (Taric-koodi 7607111910).

2.   Vapaasti unionin rajalla tullaamattomana -nettohintaan sovellettava lopullinen polkumyyntitulli on seuraavien yritysten tuottaman 1 kohdassa kuvatun tuotteen osalta seuraava:

Maa

Yritys

Polkumyyntitulli

Taric-lisäkoodi

Kiina

Alcoa (Shanghai) Aluminium Products Co., Ltd and Alcoa (Bohai) Aluminium Industries Co., Ltd.

6,4 %

A944

Shandong Loften Aluminium Foil Co., Ltd.

20,3 %

A945

Zhenjiang Dingsheng Aluminium Co., Ltd.

24,2 %

A946

Kaikki muut yritykset

30,0 %

A999

3.   Jollei toisin säädetä, sovelletaan tulleja koskevia voimassa olevia säännöksiä ja määräyksiä.

4.   Edellä 2 kohdassa mainituille yrityksille määritetyn yksilöllisen polkumyyntitullin soveltaminen edellyttää, että jäsenvaltioiden tulliviranomaisille esitetään pätevä kauppalasku, jossa on oltava kauppalaskun laatineen tahon nimellä ja tehtävänimikkeellä yksilöidyn työntekijän päiväämä ja allekirjoittama vakuutus seuraavassa muodossa: ”Allekirjoittanut vahvistaa, että tässä laskussa tarkoitetun, Euroopan unioniin vietäväksi myydyn alumiinifolion (määrä) on valmistanut (yrityksen nimi ja osoite), (Taric-lisäkoodi), Kiinan kansantasavalta. Allekirjoittanut vakuuttaa, että tässä laskussa ilmoitetut tiedot ovat täydelliset ja paikkansapitävät.” Jos tällaista kauppalaskua ei esitetä, sovelletaan ”kaikkiin muihin yrityksiin” sovellettavaa tullia.

5.   Päätetään Brasiliasta peräisin olevan 1 artiklan 1 kohdassa mainitun tuotteen tuontia koskeva polkumyynnin vastainen menettely.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 17 päivänä joulukuuta 2015.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Jean-Claude JUNCKER


(1)  EUVL L 343, 22.12.2009, s. 51.

(2)  Neuvoston asetus (EY) N:o 925/2009, annettu 24 päivänä syyskuuta 2009, lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta tietynlaisen Armeniasta, Brasiliasta ja Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan alumiinifolion tuonnissa ja tässä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta (EUVL L 262, 6.10.2009, s. 1).

(3)  Komission päätös 2009/736/EY, tehty 5 päivänä lokakuuta 2009, muun muassa Brasiliasta peräisin olevan tietynlaisen alumiinifolion tuontia koskevan polkumyynnin vastaisen menettelyn yhteydessä tarjotun sitoumuksen hyväksymisestä (EUVL L 262, 6.10.2009, s. 50).

(4)  Ilmoitus tiettyjen polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden voimassaolon lähestyvästä päättymisestä (EUVL C 49, 21.2.2014, s. 7).

(5)  Ilmoitus tiettyjen polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden voimassaolon päättymisestä (EUVL C 350, 4.10.2014, s. 22).

(6)  Ilmoitus tiettyjen Brasiliasta ja Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien alumiinifolioiden tuontiin sovellettavien polkumyyntitoimenpiteiden voimassaolon päättymistä koskevan tarkastelun vireillepanosta (EUVL C 350, 4.10.2014, s. 11).

(7)  Ilmoitus tiettyjen Venäjältä peräisin olevien alumiinifolioiden tuontia koskevan polkumyynnin vastaisen menettelyn aloittamisesta (EUVL C 354, 8.10.2014, s. 14).

(8)  Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2015/1081, annettu 3 päivänä heinäkuuta 2015, väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Venäjältä peräisin olevien tiettyjen alumiinifolioiden tuonnissa (EUVL L 175, 4.7.2015, s. 14).

(9)  Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2015/2385, annettu 17 päivänä joulukuuta 2015, lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta tiettyjen Venäjältä peräisin olevien alumiinifolioiden tuonnissa (katso tämän virallisen lehden sivu 91).

(10)  Alittavuuden asteen (12,2 %) määrittämisessä otettiin huomioon se, että tulli oli 4 prosenttia tarkastelua koskevan tutkimusajanjakson kolmen ensimmäisen kuukauden aikana ja sen jälkeen nousi 7,5 prosenttiin. Tällä hetkellä sovellettavan 7,5 prosentin tullin soveltamisella koko kauteen olisi vain vähäpätöinen vaikutus, koska se pienentäisi alittavuutta vain 0,5 prosenttia.

(11)  European Commission, Directorate-General for Trade, Directorate H, Rue de la Loi/Wetstraat 170, 1040 Bruxelles/Brussel, BELGIQUE/ BELGIË.


18.12.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 332/91


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) 2015/2385,

annettu 17 päivänä joulukuuta 2015,

lopullisen polkumyyntitullin käyttöönotosta tiettyjen Venäjän federaatiosta peräisin olevien alumiinifolioiden tuonnissa ja kyseisessä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 30 päivänä marraskuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 (1), jäljempänä ’perusasetus’, ja erityisesti sen 9 artiklan 4 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

A.   MENETTELY

1.   Väliaikaiset toimenpiteet

(1)

Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, otti 4 päivänä heinäkuuta 2015 asetuksella (EU) 2015/1081 (2), jäljempänä ’väliaikaista tullia koskeva asetus’, käyttöön väliaikaisen polkumyyntitullin Venäjän federaatiosta, jäljempänä ’Venäjä’, peräisin olevien tiettyjen alumiinifolioiden tuonnissa.

(2)

Menettely pantiin vireille 8 päivänä lokakuuta 2014, kun AFM Aluminiumfolie Merseburg GmbH, Alcomet AD, Eurofoil Luxembourg SA, Hydro Aluminium Rolled Products GmbH ja Impol d.o.o., jäljempänä ’valituksen tekijät’, olivat esittäneet 25 päivänä elokuuta 2014 valituksen sellaisten tuottajien puolesta, joiden osuus alumiinifolioiden unionin kokonaistuotannosta on yli 25 prosenttia. Valituksessa esitetty alustava näyttö kyseisen tuotteen polkumyynnistä ja siitä johtuvasta merkittävästä vahingosta katsottiin riittäväksi tutkimuksen vireille panemiseksi.

2.   Myöhempi menettely

(3)

Niiden olennaisten tosiasioiden ja huomioiden ilmoittamisen jälkeen, joiden perusteella päätettiin ottaa käyttöön väliaikainen polkumyyntitulli, jäljempänä ’alustavien päätelmien ilmoittaminen’, useat asianomaiset osapuolet ilmoittivat kirjallisesti näkökantansa alustavista päätelmistä. Kuulemista pyytäneille osapuolille annettiin mahdollisuus tulla kuulluiksi.

(4)

Ainoa viejä, Rusal-ryhmä ja viisi käyttäjää pyysivät kuulemista kauppaan liittyvissä menettelyissä kuulemisesta vastaavan neuvonantajan kanssa. Viejän kuuleminen järjestettiin 14 päivänä lokakuuta 2015, ja läsnä oli Venäjän edustaja. Tärkeimmät kohdat, joista keskusteltiin, olivat perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan soveltaminen vientihinnan laskemiseen ja Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’, peräisin olevien alumiinin jatkojalostusfolioiden tuonnin vaikutus unionin tuotannonalan tilanteeseen. Käyttäjien kuuleminen järjestettiin 23 päivänä lokakuuta 2015 lopullisia päätelmiä koskevien huomautusten toimittamisen määräajan jälkeen. Tärkeimmät kohdat, joista keskusteltiin, olivat Kiinasta peräsin olevan kotitalousfolion tuontia koskevien polkumyyntitoimenpiteiden väitetty kiertäminen, kolmansista maista tulevan tuonnin vaikutus unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon, Venäjältä peräisin olevan kotitalousfolion tuonnissa käyttöön otettujen polkumyyntitoimenpiteiden vaikutus käyttäjiin ja mahdollisuus käyttää vähimmäistuontihintaa toimenpiteenä.

(5)

Lisäksi 27 päivänä lokakuuta 2015 viisi uudelleenkelaajaa pyysi kuulemistapaamista, jossa käsitellään ristiriitoja valituksen tekijöiden kanssa. Valituksen tekijät eivät kuitenkaan olleet kiinnostuneita osallistumaan tällaiseen kuulemiseen.

(6)

Komissio tutki asianomaisten osapuolten esittämät suulliset ja kirjalliset huomautukset ja muutti tarvittaessa alustavia päätelmiä niiden mukaisesti.

(7)

Komissio ilmoitti kaikille osapuolille niistä olennaisista tosiasioista ja huomioista, joiden perusteella se aikoi ottaa käyttöön lopullisen polkumyyntitullin Venäjältä peräisin olevien tiettyjen alumiinifolioiden tuonnissa ja kantaa lopullisesti väliaikaisen tullin vakuutena olevat määrät, jäljempänä ’lopullisten päätelmien ilmoittaminen’. Kaikille osapuolille annettiin määräaika, johon mennessä niillä oli mahdollisuus esittää huomautuksensa lopullisista päätelmistä.

(8)

Kaikkia asianomaisten osapuolten toimittamia huomautuksia tarkasteltiin ja ne otettiin soveltuvin osin huomioon.

3.   Otanta

(9)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi otokseen valituista unionin tuottajista myi kaiken toimintansa, mukaan luettuna laitteet, lupaoikeudet, työntekijöitä koskevat velvoitteet ja silloiset sopimuksensa, uudelle yritykselle. Koska muutos tapahtui tutkimusajanjakson jälkeen, se ei ole merkityksellinen perusasetuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaisen vahinkojen arvioinnin kannalta.

(10)

Koska otantamenetelmästä ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 7–13 kappaleessa esitetyt alustavat päätelmät voidaan vahvistaa.

4.   Tutkimusajanjakso ja tarkastelujakso

(11)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 19 kappaleessa todetaan, polkumyyntiä ja vahinkoa koskeva tutkimus kattoi 1 päivän lokakuuta 2013 ja 30 päivän syyskuuta 2014 välisen ajanjakson, jäljempänä ’tutkimusajanjakso’. Vahinkoa koskevaan arvioon vaikuttava kehityssuuntausten tarkastelu kattoi 1 päivän tammikuuta 2011 ja tutkimusajanjakson päättymisen välisen ajanjakson, jäljempänä ’tarkastelujakso’.

(12)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen Venäjän viranomaiset väittivät, että koska tutkimusajanjaksoon sisältyi tietoja myös vuoden 2013 viimeiseltä neljännekseltä, vahinkoanalyysin suuntausten määrittäminen ei täytä perusasetuksen 3 artiklan 2 kohdassa säädettyä puolueettomuuden vaatimusta.

(13)

Tutkimusajanjakso määritettiin perusasetuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Lisäksi komissio käytti riittävän edustavaa ajanjaksoa tarkastellessaan kaikkien sellaisten taloudellisten tekijöiden ja indeksien suuntauksia, joilla on merkitystä tuotannonalan tilanteeseen, eli tutkimusajanjaksoa ja kolmea täydellistä varainhoitovuotta ennen tutkimusajanjaksoa. Se, että tutkimusajanjakson ja yhden tarkastelujaksoon kuuluvan vuoden välillä on hieman päällekkäisyyttä, ei vaikuta komission suorittamaan objektiiviseen vahingon määrittämiseen. Tämän vuoksi väite hylättiin.

B.   TARKASTELTAVANA OLEVA TUOTE JA SAMANKALTAINEN TUOTE

(14)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 20 kappaleessa todettiin, tarkasteltavana oleva tuote on Venäjältä peräisin oleva vähintään 0,008 millimetriä mutta enintään 0,018 millimetriä paksu, vahvistamaton, valssattu mutta ei enempää valmistettu, enintään 650 millimetrin levyisillä ja yli 10 kilogrammaa painavilla keloilla oleva alumiinifolio (ns. jumbokelat), jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’, joka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodiin ex 7607 11 19 (Taric-koodi 7607111910). Tarkasteltavana oleva tuote tunnetaan yleisesti nimellä kotitalousfolio, jäljempänä ’kotitalousfolio’.

(15)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen useat asianomaiset osapuolet väittivät, että Venäjältä tuleva tuonti ei kilpaile unionin tuotannonalan valmistaman kotitalousfolion kanssa, mutta ne eivät kuitenkaan selittäneet tätä väitettä sen tarkemmin tai esittäneet näyttöä sen tueksi. Näin ollen väite hylättiin.

(16)

Koska tarkasteltavana olevasta tuotteesta ja samankaltaisesta tuotteesta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 21–28 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

C.   POLKUMYYNTI

(17)

Polkumyyntilaskelmia koskevat tarkemmat tiedot esitetään väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 29–52 kappaleessa.

(18)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen Rusal-ryhmä kiisti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 40–42 kappaleessa kuvatut vientihintaan tehdyt oikaisut. Rusal-ryhmä väitti, että myynti-, yleis- ja hallintokustannusten ja etuyhteydessä olevan kauppiaan voiton vähentäminen ovat perusteltuja ainoastaan, jos kyseessä on toimitettuna tullattuna (DDP) -liiketoimi mutteivät silloin, jos kyseessä on toimitettuna määräpaikalle (DAP)- ja kulut, vakuutus ja rahti maksettuina (CIF) -liiketoimi.

(19)

On huomattava, että komissio muodosti vientihinnan laskennallisesti perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti tuottajien ja niihin etuyhteydessä olevan kauppiaan välisen yhteyden vuoksi. Tutkimuksessa kävi ilmi, että tämä yhteys on voimassa kaikentyyppisissä liiketoimissa niiden toimitusehdoista riippumatta. Rusal-ryhmä ei myöskään toimittanut mitään näyttöä siitä, miksi käytetty voittomarginaali ei olisi kohtuullinen. Näin ollen asiaa koskevia väitteitä pidetään perusteettomina ja ne olisi hylättävä. Myynti-, yleis- ja hallintokustannusten osalta oikaisua liialliseksi väittävän osapuolen on toimitettava erityistä näyttöä ja laskelmia väitteensä tueksi ja etenkin esitettävä vaihtoehtoinen oikaisun taso. Rusal-ryhmä ei kuitenkaan esittänyt mitään näistä alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen toimittamissaan huomautuksissa.

(20)

Edellä esitetyn perusteella kyseisen vientiä harjoittavan tuottajan väite hylättiin.

(21)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Rusal-ryhmä toisti olevansa eri mieltä perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti tehdyistä myynti-, yleis- ja hallintokustannuksia ja voittoa koskevista oikaisuista DAP- ja CIF-liiketoimien osalta. Rusal-ryhmä ei kiistä 2 artiklan 9 kohdan soveltamista, kun otetaan huomioon etuyhteydessä olevan kauppiaan osallistuminen kaikentyyppisiin liiketoimiin (DDP, DAP ja CIF). Rusal-ryhmä kuitenkin kiistää CIF- ja DAP-toimitusehtojen mukaisesti suoritettujen liiketoimien osalta oikaisun sovellettavuuden 2 artiklan 9 kohdan toisen ja kolmannen alakohdan mukaisesti, etenkin myynti-, yleis- ja hallintokustannusten ja voiton osalta. Ryhmän mukaan CIF- ja DAP-ehtojen mukaan tavaroiden toimitus ostajalle tehdään ennen tuontia, minkä vuoksi näitä oikaisuja ei voida soveltaa. Toimittamissaan huomautuksissa Rusal-ryhmä luetteli joukon tapauksia, joissa komissio ilmeisesti ei tehnyt oikaisuja 2 artiklan 9 kohdan mukaisesti. Rusal-ryhmä totesi vielä, että jos komissio edelleen katsoo, että 2 artiklan 9 kohdan soveltaminen edellyttää automaattista oikaisua kohtuullisten myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten ja voiton huomioon ottamiseksi, komission yksiköiden olisi vaihtoehtoisesti tunnustettava, että kauppias oli vientiä harjoittavaan tuottajaan integroitunut osasto CIF- ja DAP-liiketoimissa, minkä vuoksi näihin liiketoimiin olisi sovellettava perusasetuksen 2 artiklan 8 kohtaa.

(22)

Komissio vahvistaa, että Rusalin tapauksessa myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten sekä voiton kohtuullista määrää koskevaa oikaisua 2 artiklan 9 kohdan toisen ja kolmannen alakohdan nojalla olisi sovellettava kaikentyyppisiin liiketoimiin. Vaikka CIF-ehtojen mukainen tavaroiden toimitus tapahtuu ennen tavaroiden luovuttamista vapaaseen liikkeeseen ja vaikka vastuu tulliselvityksestä on ostajalla (toisin kuin DDP-ehtojen mukaisissa liiketoimissa), tämä ei muuta sitä tosiseikkaa, että myynnin suorittaa etuyhteydessä oleva kauppias, joka kantaa myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset ja joka yleensä pyrkii saamaan voittoa palveluistaan. Kun otetaan huomioon, että kauppias on etuyhteydessä vientiä harjoittavaan tuottajaan, perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan soveltaminen viittaa siihen, että tällaisen kauppiaan tiedot ovat epäluotettavia ja että tutkivan viranomaisen olisi määritettävä sen myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset kohtuullisella perustalla. Perusasetuksen 2 artiklan 9 kohta ei estä sitä, että oikaistaisiin kustannuksia, jotka ovat syntyneet ennen tuontia, kunhan tuoja yleensä kantaa kyseiset kustannukset. Sen vuoksi myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia ja voittoa koskevien oikaisujen täydellinen poisjättäminen CIF-ehtojen mukaisesti tehdystä myynnistä ei ole perusteltua. Se, että etuyhteydessä oleva yritys hoitaa vain joitakin tehtäviä, ei estä komissiota tekemästä perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan mukaisia oikaisuja, mutta asia voitaisiin ottaa huomioon siten, että hinnasta, jolla tarkasteltavana oleva tuote jälleenmyydään ensimmäiselle riippumattomalle ostajalle, vähennetään pienemmät myynti-, yleis- ja hallintokustannukset. Joka tapauksessa todistustaakka on sillä asianomaisella osapuolella, joka aikoo riitauttaa perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdan nojalla tehtyjen oikaisujen laajuuden. Jos kyseinen osapuoli pitää oikaisuja liiallisina, sen on näin ollen toimitettava näyttöä ja laskelmia näiden väitteidensä tueksi. DAP-ehtojen mukaisesti tapahtuneen myynnin osalta on syytä huomata, että toimituspaikat ovat EU:n tullialueen sisällä, minkä vuoksi kauppiaan osallistumisasteen ero verrattuna DDP-ehtojen mukaan tapahtuvaan myyntiin on vieläkin pienempi. Rusal-ryhmän mainitsemista aiemmista tapauksista on tärkeää huomata, että komission kanta on yhdenmukainen unionin tuomioistuinten oikeuskäytännön kanssa. Komissiolla on laaja harkintavalta kaupan suojatoimenpiteiden alalla, ja käyttäessään tätä harkintavaltaansa sitä eivät sido aiemmat arvioinnit. Lisäksi tosiasiallinen tilanne kussakin tapauksessa, joihin Rusal-ryhmä viittasi, oli erilainen. Mitä tulee perusasetuksen 2 artiklan 8 kohdan soveltamista koskevaan vaihtoehtoon, komissio viittaa tässä kappaleessa ja 19 kappaleessa esitettyihin perusteluihin ja toistaa, että jo pelkkä viejän ja etuyhteydessä olevan yrityksen välinen yhteys oikeuttaa komission pitämään tosiasiallista vientihintaa epäluotettavana, koska yhteys viejän ja etuyhteydessä olevan yrityksen välillä on nimenomaan yksi niistä monista syistä, joiden perusteella tosiasiallisia vientihintoja voidaan pitää epäluotettavina.

(23)

Myynti-, hallinto- ja yleiskustannuksia koskevan oikaisun määrän osalta komissio kehotti alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen saatujen huomautusten perusteella Rusal-ryhmää yksilöimään myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten sen osan, jota sen mukaan ei voida soveltaa CIF- ja DAP-liiketoimiin tai joka on kohtuuton, ja toimittamaan tästä oikeuskäytännön edellyttämää näyttöä. Tältä osin ei kuitenkaan toimitettu mitään näyttöä, koska Rusal-ryhmä asetti tietojen toimittamisen ehdoksi sen, että komissio hyväksyy ryhmän oikeudellisen tulkinnan perusasetuksen 2 artiklan 9 kohdasta. Koska Rusal-ryhmä ei toimittanut mitään näyttöä tältä osin, väite olisi hylättävä.

(24)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 29–52 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa, eivätkä lopulliset polkumyyntimarginaalit – ilmaistuina prosentteina CIF-hinnasta unionin rajalla tullaamattomana – muutu:

Yritys

Lopullinen polkumyyntimarginaali

Rusal-ryhmä

34,0 %

Kaikki muut yritykset

34,0 %

D.   VAHINKO

1.   Unionin tuotannonalan ja unionin tuotannon määritelmä

(25)

Edellä 9 kappaleessa mainittu muutos ei vaikuttanut unionin tuotannonalan määritelmään.

(26)

Koska unionin tuotannonalan ja unionin tuotannon määritelmästä ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 53–55 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

2.   Unionin kulutus

(27)

Koska unionin kulutuksesta ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 56–60 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

3.   Tuonti asianomaisesta maasta

(28)

Koska asianomaisesta maasta tulevasta tuonnista ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 61–70 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

4.   Unionin tuotannonalan taloudellinen tilanne

(29)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi asianomainen osapuoli väitti, että kotitalousfolion ja jatkojalostusfolioiden markkinoiden keskinäinen riippuvuus vaikuttaisi unionin tuotannonalan taloudellisen tilanteen analyysiin. Osapuoli väitti, että näiden markkinoiden keskinäinen riippuvuus johtui kolmesta seikasta: i) kaikki otokseen valitut unionin tuottajat pystyvät tuottamaan sekä kotitalousfoliota että jatkojalostusfoliota samoissa tuotantolaitoksissa ja samoilla laitteilla, ii) kotitalousfolion ja jatkojalostusfolion tuotannosta toiseen siirtyminen on suhteellisen helppoa ja iii) molempien tuotteiden kysynnän hintajousto on suuri. Osapuoli väitti lisäksi, että unionin tuottajat eivät pystyneet erittelemään taloudellisia tekijöitä, jotka liittyvät kumpaankin näihin tuotteeseen, minkä vuoksi komission olisi pitänyt soveltaa perusasetuksen 3 artiklan 8 kohtaa ja tehdä vahingon arviointi laajemmalla perusteella.

(30)

On huomattava, että jatkojalostusfolio on kuitenkin eri tuote kuin kotitalousfolio, ja sitä käytetään eri sovelluksissa. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 131 kappaleessa selitetään, otokseen valittu unionin suurin kotitalousfolion tuottaja tuotti yksinomaan kotitalousfoliota. Kuten samassa kappaleessa myös mainittiin, tutkimuksessa kävi ilmi, että unionin tuottajat, jotka tuottavat sekä kotitalous- että jatkojalostusfoliota, eivät pysty helposti siirtymään yhden tuotteen valmistuksesta toisen tuotteen valmistukseen, koska tehokkuuden maksimoimiseksi molempia tuotteita on tuotettava tietty määrä. Tutkimuksessa kävi lisäksi ilmi, että otokseen valittujen unionin tuottajien tuotannossa mainitun kahden foliolajin tuotantosuhde oli vakaa. Lisäksi unionin tuottajat, jotka valmistivat sekä kotitalous- että jatkojalostusfoliota, pystyivät erottamaan toisistaan toisaalta kotitalousfolion ja toisaalta jatkojalostusfolion tuotantoon ja myyntiin liittyvät taloudelliset ja rahoitukselliset tiedot. Sen vuoksi väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 71–108 kappaleessa esitetty vahinkoanalyysi koskee vain kotitalousfolion tuotantoa ja myyntiä unionissa, ja tämän vuoksi hylättiin väite, jonka mukaan komission olisi pitänyt soveltaa perusasetuksen 3 artiklan 8 kohtaa.

(31)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen sama asianomainen osapuoli kiisti komission päätelmän, jonka mukaan perusasetuksen 3 artiklan 8 kohtaa ei voitu soveltaa tässä tapauksessa. Osapuoli toisti edellä 29 ja 30 kappaleessa esitetyt väitteensä toimittamatta kuitenkaan mitään uutta näyttöä. Se myös väitti, että komissio ei voinut vahvistaa, että useimmat unionin tuottajat pystyivät erittelemään toisistaan kotitalous- ja jatkojalostusfolion tuotantoon ja myyntiin liittyvät taloudelliset ja rahoitukselliset tiedot, muttei esittänyt näyttöä väitteensä tueksi. Sen vuoksi komissio vahvistaa, että sen ei tarvinnut tässä tapauksessa soveltaa perusasetuksen 3 artiklan 8 kohtaa, koska otokseen valittujen unionin tuottajien tarkastettujen tietojen perusteella voitiin yksilöidä samankaltaisen tuotteen tuotanto. Koska kyseisen asianomaisen osapuolen esittämät väitteet eivät perustu tosiseikkoihin, ne hylätään.

(32)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen Venäjän viranomaiset pyysivät komissiota toimittamaan ei-luottamukselliset versiot otokseen valittujen unionin tuottajien vastauksista ja kaiken muun näytön, joka osoitti merkittävää vahinkoa. Ne pyysivät myös käyttöönsä menetelmän, jota komissio käytti unionin tuottajille aiheutuneen merkittävän vahingon arvioimiseen.

(33)

Komissio muistuttaa, että Venäjän viranomaisille samoin kuin kaikille muillekin asianomaisille osapuolille ilmoitettiin 25 päivänä elokuuta 2015 (alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen toimitettujen huomautusten perusteella) täsmällisestä menettelystä, jota on noudatettava tutkimuksen ei-luottamuksellisten asiakirjojen saamiseksi. Vastausten ei-luottamukselliset versiot olivat riittävän yksityiskohtaisia, jotta niiden perusteella pystyy kohtuudella ymmärtämään luottamuksellisesti toimitettujen tietojen oleellisen sisällön. Muu näyttö, joka tukee unionin tuotannonalalle aiheutunutta merkittävää vahinkoa koskevia päätelmiä, esitettiin väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 71–108 kappaleessa.

5.   Vahinkoa koskevat päätelmät

(34)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen kaksi asianomaista osapuolta väitti, että kaikki vahinkoindikaattorit eivät kehittyneet negatiivisesti ja että joidenkin vahinkoindikaattoreiden positiivinen kehitys vaikuttaisi osoittavan, että unionin tuotannonalalle ei aiheutunut merkittävää vahinkoa. Lisäksi väitettiin, että unionin tuotannonalan myyntimäärän riittämätön kasvu ei osoita merkittävää vahinkoa, koska se oli seurausta riittämättömästä tuotantokapasiteetista unionin kysynnän kasvaessa.

(35)

Perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdan mukaan merkittävän vahingon aiheutumista koskevat päätelmät perustuvat kaikkien merkityksellisten vahinkoindikaattoreiden kokonaisarviointiin. Päätelmien tekeminen pelkästään tiettyjen valikoitujen vahinkoindikaattoreiden perusteella vääristäisi analyysiä. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 106 kappaleessa pääteltiin, vaikka unionin tuotannonalan tuotantokapasiteetti, tuotanto ja myynti kasvoivat tarkastelujaksolla, niiden kasvu oli pienempää kuin kulutuksen kasvu. Unionin tuotannonalan vaikeasta rahoitustilanteesta huolimatta unionin tuottajat pyrkivät investoimaan lisätäkseen kapasiteettiaan ja pystyäkseen hyötymään unionin kulutuksen kasvusta. Koska ne eivät kuitenkaan pystyneet nostamaan hintojaan kustannukset kattavalle tasolle, niiden kyky investoida kapasiteetin lisäämiseen oli rajoitettua. Tuottajat kykenivät tietyssä määrin rahoittamaan kotitalousfolion tuotantoon ja myyntiin liittyviä tappioita muiden tuotteiden myynnistä saaduilla voitoilla. Pitkällä aikavälillä strategia, jossa tuotetaan tappiollista tuotetta, ei kuitenkaan ole kestävä unionin tuotannonalan kannalta. Sen vuoksi hylättiin väite, jonka mukaan kaikki vahinkoindikaattorit eivät olleet negatiivisia eikä merkittävää vahinkoa näin ollen esiintynyt.

(36)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Venäjän viranomaiset toistivat alustavassa vaiheessa esittämänsä väitteet, joiden mukaan valituksen tekijöiden julkisesti saatavilla olevien taloudellisten asiakirjojen perusteella merkittävää vahinkoa ei ole aiheutunut.

(37)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 107 kappaleessa selitettiin, jotkin unionin tuottajat eivät tuottaneet yksinomaisesti kotitalousfoliota, minkä vuoksi julkisesti saatavilla olevissa taloudellisissa asiakirjoissa ei voida paljastaa unionin kotitalousfolion tuotannonalan tosiasiallista tilannetta. Lisäksi tutkimuksen tulokset perustuvat kotitalousfolioon liittyvän unionin tuotannonalan tosiasiallisiin ja todennettuihin tietoihin. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(38)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi asianomainen osapuoli toisti väitteensä, jonka mukaan suurin osa asiaan liittyvistä tekijöistä ja indekseistä, joilla on vaikutusta kotitalousfolion unionin tuotannonalan tilanteeseen, kehittyi positiivisesti tarkastelujaksolla. Se väitti lisäksi, että komission analyysi unionin tuotannonalan tilanteesta perustuu vain muutamaan indikaattoriin.

(39)

Komission analyysi unionin tuotannonalan tilanteesta perustuu kuitenkin kaikkiin tekijöihin, jotka on esitetty väliaikaista tullia koskevan asetuksen D jaksossa. Se, että jotkin vahinkoindikaattoreista, kuten tuotanto, tuotantokapasiteetti ja myyntimäärä, osoittivat positiivista suuntausta tarkastelujaksolla, ei horjuta sitä yleistä päätelmää, että unionin tuotannonalalle aiheutui perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa. Indikaattoreita ei voida tarkastella erillään toisistaan, vaan myös niiden välinen korrelaatio on otettava huomioon. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 106 kappaleessa selitettiin, tuotantomäärä kasvoi 7 prosenttia ja tuotantokapasiteetti 12 prosenttia tarkastelujaksolla. Kasvu ei kuitenkaan vastannut kulutuksen kasvua, joka oli paljon suurempi eli [17–28] prosenttia tarkastelujakson aikana. Vaikka unionin tuotannonalan myyntimäärä lisääntyi [2–10] prosenttia tarkastelujaksolla, kulutus kasvoi vieläkin enemmän, eikä myyntimäärän kasvu markkinoilla tämän seurauksena johtanut markkinaosuuden kasvuun vaan sitä vastoin markkinaosuuden 8 prosenttiyksikön menetykseen. Tämä osoittaa, että unionin tuotannonala ei pystynyt hyötymään kasvaneesta kulutuksesta. Vaikka investoinnit lisääntyivät 47 prosenttia tarkastelujaksolla, tämä oli edelleen alle sen investointitason, jota olisi tarvittu, jotta olisi voitu vastata kasvaneeseen kysyntään. Kassavirta osoitti positiivista suuntausta, mutta absoluuttisesti mitattuna se pysytteli alhaisella tasolla. Tämän vuoksi joidenkin indikaattoreiden positiivinen suuntaus – kun niitä analysoidaan yhdessä muiden tekijöiden kanssa – vahvistaa itse asiassa, että unionin tuotannonala oli tilanteessa, jossa sille aiheutui vahinkoa. Sen vuoksi 38 kappaleessa esitetyt väitteet hylättiin.

(40)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen viisi uudelleenkelaajaa väitti – pyytäessään toimenpiteiden käyttöönottoa vähimmäistuontihinnan muodossa – että pelkästään kotitalousfoliota tuottavan unionin tuottajan myyntihinta kohosi tutkimusajanjakson jälkeen, vaikka alumiinin hinta laski. Osapuolet väittivät myös, että tämän tuloksena kyseisen unionin tuottajan voitot kasvoivat.

(41)

Perusasetuksen 6 artiklan 1 kohdan mukaisesti vahinkoa koskevat päätelmät tehtiin tarkastelujaksoa koskevien tarkastettujen tietojen perusteella ottamatta huomioon tutkimusajanjakson jälkeisiä tietoja ja kaikkia otokseen valittuja yrityksiä edustavien tietojen perustella eikä yhden unionin tuottajan erillisten tietojen perusteella. Sen vuoksi 40 kappaleessa esitetty väite hylättiin.

(42)

Edellä esitetyn perusteella ja koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 71–108 kappaleessa esitetyt päätelmät siitä, että unionin tuotannonalalle on aiheutunut perusasetuksen 3 artiklan 5 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa, voidaan vahvistaa. Unionin tuotannonalalle aiheutui merkittävää vahinkoa, joka näkyi eritoten negatiivisessa kannattavuudessa lähes koko tarkastelujakson ajan.

E.   SYY-YHTEYS

1.   Polkumyynnillä tapahtuneen tuonnin vaikutus

(43)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen jotkin osapuolet toistivat ennen väliaikaisten tullien käyttöönottoa esitetyt väitteensä, joiden mukaan unionin tuotannonalalle ei aiheutunut vahinkoa Venäjältä tulevasta tuonnista vaan muista tekijöistä, kuten unionin tuotannonalan kyvyttömyydestä lisätä tuotantokapasiteettiaan kasvaneen kysynnän mukaan, muista kolmansista maista, kuten Turkista ja Kiinasta, tulevasta tuonnista ja siitä, että unionin tuotannonala lisäsi jatkojalostusfolion tuotantoaan, mistä oli haittaa kotitalousfolion tuotannolle.

(44)

Muiden tekijöiden väitettyä vaikutusta unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen merkittävään vahinkoon käsitellään 49–97 kappaleessa.

(45)

Lisäksi yksi osapuoli väitti, että unionin tuotannonalan kannattavuus kasvoi vuonna 2013, kun Venäjältä tulevan tuonnin määrä oli absoluuttisesti suurimmillaan, mikä väitteen mukaan osoittaa, että venäläisellä tuonnilla ei ollut vaikutusta unionin tuotannonalan kannattavuuteen, minkä vuoksi se ei ollut syynä unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen merkittävään vahinkoon.

(46)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 99 kappaleessa osoitetaan, unionin tuotannonalan kannattavuus vaihteli hieman (– 2,9–0,2 %) tarkastelujaksolla. Vuonna 2013 unionin tuotannonalan kannattavuus, joka oli 0,2 prosenttia, ylitti hädin tuskin kannattavuusrajan. Venäjältä tulevan tuonnin määrä oli korkeimmillaan samana vuonna, mutta sen markkinaosuus pysyi vakaasti 34 prosentissa. Sen vuoksi unionin tuotannonalan kannattavuuden tilapäinen vähäinen kasvu ei vaikuta päätelmään, jonka mukaan unionin tuotannonalan kokonaiskannattavuus oli negatiivinen (vuotta 2013 lukuun ottamatta) ja pysytteli 5 prosentin tavoitevoiton alapuolella koko tarkastelujakson ajan. Se ei myöskään vaikuta väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 116 kappaleessa esitettyyn päätelmään, jonka mukaan unionin tuotannonalan tilanteen heikkenemisen ja Venäjältä polkumyynnillä tulevan tuonnin, jonka markkinaosuus pysyi vakaana ja merkittävänä, välillä on syy-yhteys. Näin ollen väite hylättiin.

(47)

Edellä esitetyn perusteella polkumyyntituonnin ja todetun merkittävän vahingon välille vahvistettiin syy-yhteys sillä perusteella, että Venäjältä tuli tuontia merkittävä määrä (yhdellä tuottajalla oli 34 prosentin markkinaosuus) ja tämä tuonti aiheutti suurta hintapainetta unionin markkinoilla (viitehinnan alittavuus on noin 12 prosenttia).

(48)

Koska polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin vaikutuksista ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 110–116 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

2.   Muiden tekijöiden vaikutus

2.1   Muista maista tulevan tuonnin vaikutus

(49)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen komissio havaitsi, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen taulukossa 11 kokonaistuontiin sisältyi virheellisesti myös Venäjältä tuleva tuonti. Seuraavassa esitettävä taulukko korvaa väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa olevan taulukon 11:

Taulukko 1

Tuonti muista kolmansista maista

Maa

 

2011

2012

2013

Tutkimusajanjakso

Kiina

Määrä

(tonnia)

[2 843–3 205]

[967–1 378]

[1 137–1 603]

[1 222–1 699]

Indeksi

(2011 = 100)

100

[34–43]

[40–50]

[43–53]

Markkinaosuus

(%)

4

1

1

2

Keskimääräinen hinta

(euroa/tonni)

2 251

2 417

2 306

2 131

Indeksi

(2011 = 100)

100

107

102

95

Turkki

Määrä

(tonnia)

[5 120–6 100]

[8 090–10 553]

[11 213–14 213]

[11 520–14 579]

Indeksi

(2011 = 100)

100

[158–173]

[219–233]

[225–239]

Markkinaosuus

(%)

7

11

13

13

Keskimääräinen hinta

(euroa/tonni)

2 950

2 743

2 710

2 571

Indeksi

(2011 = 100)

100

93

92

87

Muut kolmannet maat

Määrä

(tonnia)

[3 100–3 750]

[279–750]

[1 891–3 000]

[3 162–4 313]

Indeksi

(2011 = 100)

100

[9–20]

[61–80]

[102–115]

Markkinaosuus

(%)

4

1

2

4

Keskimääräinen hinta

(euroa/tonni)

2 878

2 830

2 687

2 406

Indeksi

(2011 = 100)

100

98

93

84

Tuonti yhteensä (ilman Venäjää)

Määrä

(tonnia)

[10 677–10 761]

[9 037–9 902]

[14 855–16 831]

[15 226–17 491]

Indeksi

(2011 = 100)

100

[85–92]

[138–158]

[141–164]

Markkinaosuus

(%)

16

13

17

19

Keskimääräinen hinta

(euroa/tonni)

2 750

2 712

2 669

2 505

Indeksi

(2011 = 100)

100

99

97

91

Lähde: Eurostat ja kyselylomakevastaukset

(50)

Yksi asianomainen osapuoli väitti, että komissio ei pystynyt erottelemaan Kiinasta ja Turkista tulevan tuonnin vahingollisia vaikutuksia, kun taas eräs toinen osapuoli väitti, että komissio aliarvioi kolmansista maista tulevan tuonnin vaikutuksen unionin tuotannonalan tilanteeseen.

(51)

Kiinasta tulevan tuonnin osalta havaittiin alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 118 kappaleessa esitettyyn kiinalaisen tuonnin hintojen alittavuuden tasoon oli tehtävä pieniä korjauksia kirjoitusvirheen takia. Korjauksen jälkeen havaittiin, että Kiinasta unioniin tutkimusajanjaksolla tulevan koko tuonnin keskimääräinen hinta alitti unionin tuotannonalan hinnat 10,2 prosentilla väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 118 kappaleessa todetun 13 prosentin sijaan.

(52)

Lisäksi – kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 118 kappaleessa selitettiin – Kiinasta tulevan tuonnin määrä väheni [47–57] prosenttia ja sen markkinaosuus vastaavasti 4 prosentista 2 prosenttiin tarkastelujaksolla, ja tämän tuonnin hinta alitti unionin tuotannonalan hinnat 10,2 prosentilla. Tällä perusteella komissio päätteli väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 121 kappaleessa, että Kiinasta tuleva tuonti vaikutti osaksi unionin tuotannonalalle aiheutuneeseen vahinkoon muttei poistanut polkumyynnillä Venäjältä tulevan tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon välistä syy-yhteyttä. Koska Kiinasta tulevan tuonnin markkinaosuus oli pieni ja sen suuntaus oli laskeva tarkastelujaksolla, tämä tuonti ei olisi voinut aiheuttaa merkittävää hintapainetta unionin tuottajille eikä estää niitä korottamasta hintojaan kannattavalle tasolle. Päätelmä, jonka mukaan Kiinasta tuleva tuonti ei poistanut polkumyynnillä Venäjältä tulevan tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon välistä syy-yhteyttä (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 121 kappale), voidaan näin ollen vahvistaa.

(53)

Turkista tulevan tuonnin suuntaus oli kasvava tarkastelujaksolla (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 119 kappale) ja sen markkinaosuus oli 13 prosenttia tutkimusajanjaksolla unionin markkinoiden kasvaneen kysynnän ansiosta, jota unionin tuottajat eivät pystyneet tyydyttämään, kuten 35 kappaleessa selitettiin. Turkista tulevan tuonnin hinnat – vaikkakin ne laskivat 13 prosenttia tarkastelujakson aikana – olivat kuitenkin samanlaisella tasolla kuin unionin tuotannonalan hinnat ja ylittivät merkittävästi Venäjältä tulevan tuonnin hinnat. Vaikka Turkista tulevan tuonnin markkinaosuus olikin kasvussa, se ei olisi voinut aiheuttaa merkittävää hintapainetta unionin tuottajille ja estää niitä korottamasta hintojaan kannattavalle tasolle, kun otetaan huomioon, että tämän tuonnin hinnat olivat samalla (ja toisinaan korkeammallakin) tasolla kuin unionin tuotannonalan hinnat. Näin ollen päätelmä, jonka mukaan Turkista tuleva tuonti ei poistanut syy-yhteyttä polkumyynnillä Venäjältä tulevan tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon väliltä, voidaan vahvistaa.

(54)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi asianomainen osapuoli toisti alustavassa vaiheessa esittämänsä väitteen, jonka mukaan komissio ei pystynyt erottelemaan Turkista tulevan tuonnin vahingollisia vaikutuksia. Se myös väitti, että turkkilaisen tuonnin kasvava määrä vahingoitti unionin tuotannonalaa markkinaosuuden ja kapasiteetin käyttöasteen osalta, minkä vuoksi se poisti syy-yhteyden Venäjältä tulevan tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon väliltä.

(55)

On totta, että Turkista tulevan tuonnin markkinaosuus kasvoi tarkastelujaksolla ja unionin tuotannonalan markkinaosuus supistui. Turkista tulevan tuonnin markkinaosuus tutkimusajanjaksolla oli 13 prosenttia ja Venäjältä tulevan tuonnin 34 prosenttia. Lisäksi Turkista tulevan tuonnin hinnat olivat samalla tasolla kuin unionin tuotannonalan hinnat, mutta Venäjältä tulevan tuonnin hinnat alittivat unionin tuotannonalan hinnat [3–7] prosentilla. Lisäksi on syytä muistaa, että tappiollisen tuotannonalan, kuten kotitalousfolion tuotannonalan, kannalta ei kuitenkaan ole kestävää kasvattaa jatkuvasti myyntimäärää ja synnyttää tappioita samaan aikaan. Tuotannonalan on ennen myyntimääränsä kasvattamista korotettava hintojaan tasolle, joka ylittää kustannukset kattavan tason. Tämä ei kuitenkaan ollut mahdollista Venäjältä suurina määrinä tulevan polkumyyntituonnin aiheuttaman hintapaineen vuoksi. Sen vuoksi väite, jonka mukaan Turkista tuleva tuonti poisti syy-yhteyden Venäjältä tulevan tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon väliltä, hylättiin.

(56)

Väitettiin myös, että Turkista tulevan tuonnin hinnat ovat korkeammat kuin Venäjältä tulevan tuonnin, koska turkkilaisten tuottajien vienti unionin markkinoille on erikoistunutta ja keskittyy ohuempaan folioon (0,008–0,009 mm), jota venäläinen tuottaja ei vie unionin markkinoille. Väitteen tueksi ei esitetty mitään näyttöä, minkä vuoksi se hylättiin.

(57)

Muista kolmansista maista tulevan tuonnin määrä vähentyi vuosien 2011 ja 2013 välillä [20–39] prosenttia ja lisääntyi sitten taas [2–15] prosenttia tutkimusajanjakson lopulla. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 120 kappaleessa selitettiin, näiden maiden markkinaosuus pieneni vuosien 2011 ja 2013 välillä 4 prosentista 2 prosenttiin ja kasvoi sitten 4 prosenttiin tutkimusajanjakson lopulla. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen samassa johdanto-osan kappaleessa todettiin myös, näiden maiden hinnat olivat alemmat kuin unionin tuotannonalan myyntihinnat (poikkeuksena vuosi 2012) mutta korkeammat kuin venäläisen tuonnin hinnat koko tarkastelujakson ajan. Sen vuoksi tuonti muista kolmansista maista ei voinut aiheuttaa unionin tuottajille niin merkittävää hintapainetta, että se olisi estänyt niitä korottamasta hintojaan kannattaville tasoille. Näin ollen päätelmä, jonka mukaan muista kolmansista maista tuleva tuonti ei poistanut syy-yhteyttä polkumyynnillä Venäjältä tulevan tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon väliltä, voidaan vahvistaa.

(58)

Koska asiasta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 117–122 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

2.2   Unionin kulutuksen kehittyminen

(59)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen kaksi asianomaista osapuolta väitti, että unionin tuotannonala ei pystynyt vastaamaan kasvaneeseen kulutukseen niistä investoinneista huolimatta, joita se teki tuotantokapasiteetin kasvattamiseksi, ja merkittävä vahinko aiheutui väitetysti tästä.

(60)

Osapuoli ei selittänyt, miten kulutuksen kasvulla unionissa voisi olla negatiivinen vaikutus unionin tuotannonalaan ja miten se voisi poistaa syy-yhteyden Venäjältä polkumyynnillä tulevan tuonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon väliltä. Tavanomaisissa kilpailuolosuhteissa eli ilman polkumyyntituontia olisi päinvastoin kohtuullista odottaa, että unionin tuotannonala olisi hyötynyt kulutuksen kasvamisesta.

(61)

Venäjältä tuleva tuonti pystyi kasvattamaan markkinaosuuttaan 5 prosenttiyksiköllä, kun taas unionin tuottajien markkinaosuus kutistui 8 prosenttiyksikköä eli laski 55 prosentista 47 prosenttiin tarkastelujaksolla.

(62)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 78 kappaleessa selitettiin, unionin tuottajat lisäksi pyrkivät kasvattamaan tuotantokapasiteettiaan, mutta tämä onnistui vain rajoitetusti niiden vaikean taloudellisen tilanteen vuoksi. Investointien suhteellisen alhainen taso johtui unionin tuotannonalan vaikeasta taloudellisesta tilanteesta, joka itsessään johtui polkumyyntituonnista. Vaikka unionin tuotannonalan tuotantokapasiteetti kasvoikin hieman tarkastelujaksolla, kapasiteetin käyttöaste pieneni Venäjältä alhaisin polkumyyntihinnoin tulleen tuonnin takia. Lisäksi unionin tuotannonalan tuotantomäärä lisääntyi hieman ja sen markkinaosuus kutistui jatkuvasti koko tarkastelujakson ajan. Tätä ei näin ollen voida pitää unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon syynä. Sen vuoksi nämä väitteet hylättiin.

(63)

Koska asiassa ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 123–125 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

2.3   Unionin tuotannonalan vientitulos

(64)

Koska unionin tuotannonalan vientitoiminnan vaikutuksesta ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 126–128 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

2.4   Unionin tuotannonalan toiminta jatkojalostusfolioiden markkinoilla

(65)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi osapuoli väitti, että komissio ei ottanut jatkojalostusfolioita huomioon muuna tekijänä. Se toisti väitteensä, jonka mukaan jotkin unionin tuottajat päättivät lisätä enemmän voittoa tuottavan jatkojalostusfolion tuotantoa ja myyntiä kotitalousfolion tuotannon kustannuksella. Se myös väitti, että komissio ei ollut ottanut huomioon jatkojalostusfolion tuotannon ja myynnin ja sen taloudellisen tilanteen vaikutusta kotitalousfolion unionin tuotannonalan taloudellisessa kokonaistilanteessa. Tämä väite toistettiin lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen ilman mitään uusia tietoja.

(66)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 81 kappaleessa selitettiin, useat unionin tuottajat valmistivat sekä kotitalousfoliota että jatkojalostusfoliota, kun taas suurin otokseen valittu kotitalousfolion tuottaja ei tuottanut jatkojalostusfoliota tutkimusajanjakson aikana. Tutkimuksessa kävi lisäksi ilmi, että otokseen valittujen unionin tuottajien tuotannossa mainitun kahden foliolajin tuotantosuhde oli vakaa, minkä vuoksi pääteltiin, että unionin tuotannonala ei ollut siirtynyt jatkojalostusfolion tuotantoon niin, että siitä olisi ollut haittaa kotitalousfolion tuotannolle. Jos tällainen siirtyminen olisikin tapahtunut, se olisi ollut pikemminkin seurausta Venäjältä tulevasta polkumyyntituonnista, joka aiheutti jatkuvasti kotitalousfolion osalta merkittävää hintapainetta, joka esti unionin tuottajia korottamasta hintojaan kannattavalle tasolle. Tutkimuksessa kävi lisäksi ilmi, että tarkasteltavana olevan tuotteen kannattavuuden suuntaus on vastaava kaikissa otokseen valituissa yrityksissä, riippumatta siitä, mikä osuus kotitalous- ja jatkojalostusfolion tuotannolla on niiden kokonaistuotannossa. Sen vuoksi 65 kappaleessa esitetty väite hylätään.

(67)

Koska tältä osin ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 129–132 kappaleessa olevat päätelmät voidaan vahvistaa.

2.5   Raaka-ainekustannukset

(68)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen Venäjän viranomaiset kiistivät komission päätelmän, jonka mukaan Lontoon metallipörssissä noteeratun alumiinin hinnan kehityksellä ei ollut vaikutusta siihen, että Venäjän tuontihinnat alittivat unionin tuotannonalan myyntihinnan ja aiheuttivat unionin markkinoilla hintapainetta, joka ei antanut unionin tuotannonalalle mahdollisuutta korottaa myyntihintojaan tuotantokustannukset kattavalle tasolle.

(69)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 136 kappaleessa selitettiin, tutkimuksessa kävi ilmi, että sekä unionin tuotannonalalle että venäläisille vientiä harjoittaville tuottajille aiheutui vastaavia kustannuksia niiden hankkiessa alumiinia kotitalousfolion valmistamiseen, koska alumiinin markkinahinnat sekä Venäjällä että unionissa liittyvät suoraan Lontoon metallipörssiin. Vaikka sekä unionin tuotannonalan myyntihinnat että Venäjän tuontihinnat laskivat kotitalousfolion osalta Lontoon metallipörssissä noteeratun alumiinin hintakehityksen johdosta, tutkimuksessa todettiin, että Venäjältä tulevan kotitalousfolion tuonnin hinnat olivat tarkastelujaksolla jatkuvasti alhaisemmat kuin unionin tuotannonalan hinnat ja alittivat ne tutkimusajanjaksolla [3–7] prosenttia. Unionin tuotannonalan kotitalousfolion myyntihinnat eivät kattaneet edes tuotannon yksikkökustannuksia, vaikka ne laskivat. Tämä johtui suurina määrinä tulevan ja unionin tuotannonalan myyntihinnat alittavan polkumyyntituonnin aiheuttamasta hintapaineesta, joka ei antanut unionin tuotannonalalle mahdollisuutta korottaa myyntihintojaan eikä näin ollen mahdollisuutta saada hyötyä raaka-ainekustannusten alenemisesta.

(70)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Venäjän viranomaiset toistivat väitteensä, jonka mukaan hintapaineen unionin markkinoilla aiheuttivat Lontoon metallipörssin alumiinin hinnat eikä Venäjältä tuleva kotitalousfolion tuonti, mutteivät esittäneet tältä osin uutta näyttöä. Näin ollen väite hylättiin.

(71)

Koska tältä osin ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 133–136 kappaleessa olevat päätelmät voidaan vahvistaa.

2.6   Muiden tekijöiden kumulatiivinen vaikutus

(72)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi asianomainen osapuoli väitti, että komissio oli jättänyt arvioimatta kaikkien muiden tekijöiden kumulatiivisen vaikutuksen, mutta se ei kuitenkaan täsmentänyt väitteensä oikeusperustaa tai selittänyt, miten tähän tapaukseen liittyvät tosiseikat huomioon ottaen vahingon voitaisiin katsoa johtuneen muista tekijöistä kuin Venäjältä polkumyynnillä tulleesta tuonnista.

(73)

Perusasetuksessa ei ensinnäkään edellytetä, että komissio arvioi muiden tekijöiden kumulatiivisia vaikutuksia analysoidessaan näiden tekijöiden vaikutusta. Toiseksi, komissio pystyi tässä tapauksessa erittelemään asianmukaisesti kaikkien muiden tiedossa olleiden tekijöiden vaikutuksen unionin tuotannonalan tilanteeseen ja erottamaan tämän vaikutuksen Venäjältä polkumyynnillä tulevan tuonnin vahingollisista vaikutuksista. Sen vuoksi komissio pystyi päättelemään, että vahinko, jonka se katsoi johtuvan Venäjältä polkumyynnillä tulevasta tuonnista, johtui tosiasiallisesti tästä tuonnista eikä muista tekijöistä. Näin ollen komissio täytti velvoitteensa eikä katsonut Venäjältä polkumyynnillä tulevan tuonnin aiheuttamaksi vahinkoa, jonka muut syy-yhteydessä olevat tekijät olisivat aiheuttaneet. Sen vuoksi kaikkien tiedossa olevien tekijöiden yhteinen analyysi ei ole tarpeen. Kyseinen asianomainen osapuoli ei myöskään esittänyt mitään näyttöä siitä, miksi komissio tässä tapauksessa olisi epäasianmukaisesti todennut venäläisen polkumyyntituonnin aiheuttaneen vahingon, jonka muut tekijät olisivat aiheuttaneet. Näin ollen väite hylättiin.

2.7   Kiinasta peräsin olevan kotitalousfolion tuontia koskevien polkumyyntitoimenpiteiden väitetty kiertäminen

(74)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen venäläinen vientiä harjoittava tuottaja ja useat uudelleenkelaajat väittivät ensimmäistä kertaa, että Kiinasta peräisin olevan kotitalousfolion tuonnissa voimassa olevia polkumyyntitoimenpiteitä kierretään käyttämällä hieman muutettua muotoa, jonka ansiosta folio voidaan kirjata Eurostatissa jatkojalostusfoliona CN-koodiin 7607 11 19. Osapuolet väittivät vielä, että Kiinan tilastotietokannassa esiintyvät alumiinifoliot, joiden paksuus on 0,007–0,2 mm, ovat kotitalousfoliota, joita koskevia toimenpiteitä kierretään käyttämällä koodeja 7607 11 90 ja 7607 11 20. Väitetyn toimenpiteitä kiertävän tuonnin määräksi arvioitiin näin ollen 30 000 tonnia vuodessa, ja sen väitettiin aiheuttavan vahinkoa unionin tuotannonalalle.

(75)

On muistettava, että vuonna 2012 komissio pani vireille tutkimuksen (3), joka koski tietynlaisen Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan alumiinifolion tuonnissa neuvoston asetuksella (EY) N:o 925/2009 (4) käyttöön otettujen polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden mahdollista kiertämistä tietynlaisen Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan hehkuttamattoman, yli 650 millimetrin levyisillä keloilla olevan alumiinifolion tuonnilla. Komissio kuitenkin päätti tutkimuksen 2 päivänä heinäkuuta 2013 (5) laajentamatta tietynlaisen Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan alumiinifolion tuontia koskevia polkumyyntitoimenpiteitä koskemaan tietynlaisen Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan hehkuttamattoman, yli 650 millimetrin levyisillä keloilla olevan alumiinifolion tuontia.

(76)

Nyt käynnissä oleva menettely ei kata väitettyjä kiertämiskäytäntöjä. Komissio analysoi joka tapauksessa Kiinasta peräisin olevan kotitalous- ja jatkojalostusfolion tuntia Goodwill China Business Information Ltd:n toimittamien Kiinan tietokannan tilastojen ja Eurostatin tilastojen perusteella.

(77)

Alumiinifolion tuonti Kiinasta osapuolten mainitsemia kahta Kiinan tilastoissa olevaa koodia käyttäen esitetään seuraavassa taulukossa:

Taulukko 2

Kotitalous- ja jatkojalostusfolion tuonti Kiinasta unioniin

tonnia

Koodi

2011

2012

2013

Tutkimusajanjakso

Määrä

7607 11 90

18 786

17 177

22 444

24 760

Määrä

7607 11 20

4 730

3 915

6 826

8 172

Määrä

Yhteensä

23 515

21 091

29 270

32 932

Lähde: Goodwill China Business Information Ltd

(78)

On syytä huomata, että edellä olevassa taulukossa esitetyt kiinalaiset koodit eivät koske erityisesti kotitalousfoliota vaan myös jatkojalostusfolio sisältyy niihin. Asianomaiset osapuolet yksinkertaisesti olettivat, että näitä kahta koodia käyttämällä viety kokonaismäärä on toimenpiteitä kiertävää kotitalousfoliota, ja jättivät huomiotta, että näiden koodien mukaisesti ilmoitetaan myös tosiasiallisen jatkojalostusfolion vienti.

(79)

On myös huomattava, että CN-koodi 7607 11 19 on eritelty Eurostatissa kahteen eri koodiin, joista toinen on kotitalousfoliolle (7607111910) ja toinen jatkojalostusfoliolle (7607111990). Kiinasta tulevan kotitalousfolion tuonnin kokonaismäärä tarkastelujaksolla esitetään seuraavassa taulukossa:

Taulukko 3

Kotitalousfolion tuonti Kiinasta

tonnia

2011

2012

2013

Tutkimusajanjakso

Määrä

25 506

20 996

28 135

36 464

Lähde: Eurostat

(80)

Edellä esitetyn perusteella asianomaiset osapuolet selvästi yliarvioivat väitetysti toimenpiteitä kiertävän kotitalousfolion määrän – vaikkei olekaan poissuljettua, että osa jatkojalostusfolioksi ilmoitetusta tuontimäärästä olisikin toimenpiteitä kiertävää kotitalousfoliota – sillä tarkastelujakson aikana Kiinasta tulevan kotitalousfolion tuonnin kokonaismäärä oli alle väitetysti toimenpiteitä kiertävän kotitalousfolion määrän (eli 30 000 tonnia), tutkimusajanjaksoa lukuun ottamatta. Osapuolten toimittamat tiedot tai komission keräämät tiedot eivät mahdollista väitetysti toimenpiteitä kiertävän kotitalousfolion erottamista tosiasiallisesta jatkojalostusfoliosta näissä koodeissa, minkä vuoksi komissio ei pysty arvioimaan mahdollisesti toimenpiteitä kiertävän kotitalousfolion määrää.

(81)

Koska osapuolet eivät toimittaneet muuta näyttöä väitteensä tueksi, pääteltiin, että väitetysti toimenpiteitä kiertävä mahdollinen määrä oli sellainen, ettei se poista syy-yhteyttä venäläisen polkumyyntituonnin ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen merkittävän vahingon väliltä.

2.8   Muut väitteet

(82)

Venäjän viranomaiset väittivät, että komissio ei ole ottanut huomioon kotitalousfolion maailmanmarkkinahintojen yleistä laskevaa suuntausta.

(83)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 67, 91 ja 118–120 kappaleessa selitettiin, unionin hinnat samoin kuin Venäjältä, Turkista, Kiinasta ja muista kolmansista maista tulevan tuonnin hinnat laskivat tarkastelujaksolla. Määrältään merkittävän venäläisen tuonnin hinnat olivat kuitenkin jatkuvasti alemmat kuin unionin tuotannonalan myyntihinnat ja alittivat nämä hinnat [3–7] prosentilla. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(84)

Eräs toinen asianomainen osapuoli väitti, että unionin tuotannonalan kannattavuus ei kohentunut tuotantokapasiteetin laajentamisen ja investointien lisäämisen vuoksi.

(85)

Kotitalousfolion tuotanto on konevaltaista. Voidakseen lisätä tuotantokapasiteettiaan unionin tuotannonalan on näin ollen tehtävä investointeja koneisiin. Kirjanpidon kannalta koneiden vähennysten vaikutus kokonaistuotantokustannuksiin on vähäinen, 3–5 prosenttia, minkä vuoksi sillä ei voi olla merkittävää vaikutusta unionin tuotannonalan kannattavuuteen. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(86)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Venäjän viranomaiset väittivät – näyttöä toimittamatta – että Venäjän tilastotiedoissa näkyy vain alempihintaisen kotitalousfolion keskimääräinen laatu, kun taas unionin ja muiden suurimpien kolmansien maiden tilastoissa näkyy kotitalousfolioiden valikoima, johon kuuluu kalliimpiakin folioita.

(87)

Tutkimuksessa ei tullut esiin mitään tällaisia laatueroja unionin tuottajien valmistaman ja Venäjältä tuodun kotitalousfolion välillä. Uudelleenkelaajat, jotka ostavat kotitalousfoliota unionin tuottajilta sekä Venäjän ja muiden kolmansien maiden, etenkin Turkin, tuottajilta, eivät esittäneet tutkimuksen aikana mitään huomautuksia eri lähteistä hankitun kotitalousfolion laatueroista. Näin ollen väite hylättiin.

(88)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi asianomainen osapuoli väitti myös, että komissio oli tämän menettelyn puitteissa jättänyt huomiotta, että neljä kuudesta otokseen valitusta unionin tuottajasta oli valittanut Kiinasta tulevasta kotitalousfolion vahingollisesta polkumyynnistä.

(89)

On totta, että komissio pani 12 päivänä joulukuuta 2014 vireille tietynlaisen Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan alumiinifolion eli jatkojalostusfolion tuontia koskevan polkumyynnin vastaisen menettelyn (6). Kuten 30 kappaleessa selitetään, kotitalousfolio ja jatkojalostusfolio ovat kaksi eri tuotetta, joita myydään kaksilla eri markkinoilla. Jatkojalostusfolion tuotannosta ja myynnistä unionin tuotannonalalle aiheutunut mahdollinen vahinko ei näy kotitalousfolion tuotannonalan tilanteessa. Lisäksi komissio päätti Kiinasta tulevan jatkojalostusfolion tuontia koskevan tutkimuksen ottamatta käyttöön toimenpiteitä (7). Komissio ei tehnyt päätetyssä tutkimuksessa mitään päätelmiä siitä, aiheutuiko unionin tuotannonalalle vahinkoa Kiinasta tulevan jatkojalostusfolion tuonnista. Näin ollen väite hylättiin.

(90)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen viisi uudelleenkelaajaa väitti, että venäläinen kotitalousfolio kilpailee vain vähäisessä määrin otokseen valittujen unionin tuottajien valmistaman kotitalousfolion kanssa. Lisäksi väitettiin, että venäläinen kotitalousfolio kilpailee Turkista ja Kiinasta tuodun kotitalousfolion kanssa.

(91)

Väitteen tueksi ei esitetty mitään näyttöä, minkä vuoksi se hylättiin.

(92)

Uudelleenkelaajat väittivät myös, että yleensä suurin osa otokseen valituista unionin tuottajista ei myy kotitalousfoliota uudelleenkelaajille, koska kyseessä ei ole kotitalousfolio, josta tuotetaan kuluttajille tarkoitettuja rullia (nk. kuluttajarullia), vaan jatkojalostusfolio, jota myydään korkeammalla hinnalla (lähes 3 000 euroa/tonni).

(93)

Tämä väite on asiasisällöltään virheellinen. On huomattava, että kuten väliaikaista tullia koskevassa asetuksessa olevassa taulukossa 7 todettiin, unionin tuotannonalan keskimääräinen myyntihinta oli 2 597 euroa/tonni tutkimusajanjaksolla eikä 3 000 euroa, kuten väitettiin. Lisäksi tutkimuksessa vahvistettiin, että kaikki otokseen valitut unionin tuottajat myivät kotitalousfoliota uudelleenkelaajille. Ne neljä uudelleenkelaajaa, jotka toimivat yhteistyössä tutkimuksessa ja toimittivat kyselyvastauksen, ostivat kotitalousfoliota unionin tuottajilta. Näin ollen väite hylättiin.

(94)

Nämä viisi uudelleenkelaajaa myös väittivät, että se otokseen valittu unionin tuottaja, joka tuottaa pelkästään kotitalousfoliota, on aiheuttanut merkittävää vahinkoa muille otokseen valituille unionin tuottajille, koska sen myyntihinnat alittavat muiden otokseen valittujen unionin tuottajien hinnat. Lisäksi väitettiin, että komission olisi rajattava myös markkinaosuutta koskeva analyysi pelkästään otokseen valittuihin yrityksiin eikä otettava huomioon koko unionin tuotannonalaa, koska unionin tuotannonalan kannattavuus on laskettu otokseen valittujen unionin tuottajien eikä koko unionin tuotannonalan perusteella.

(95)

Pelkästään kotitalousfoliota tuottavan otokseen valitun unionin tuottajan myyntihinnat tarkastelujaksolla vastasivat unionin tuotannonalan keskihintoja ja olivat joinakin vuosina korkeammatkin. Sen vuoksi on virheellistä väittää, että kyseisen unionin tuottajan hinnat olisivat alittaneet muiden otokseen valittujen unionin tuottajien hinnat.

(96)

Väitteen toisesta osasta komissio muistuttaa, että vahinkoanalyysi tehdään väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 53 kappaleessa määritellyn unionin tuotannonalan tasolla perusasetuksen 4 artiklan 1 kohdan mukaisesti. Lisäksi unionin tuottajien suuren määrän vuoksi sovellettiin otantaa perusasetuksen 17 artiklan mukaisesti, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 9 kappaleessa selitettiin. Otokseen valittiin kuusi yritystä, joiden osuus oli yli 70 prosenttia unionin kokonaistuotannosta. Otoksen valinnasta ei saatu huomautuksia annetussa määräajassa, minkä vuoksi otoksen katsottiin edustavan unionin tuotannonalaa. Otannan soveltamisen vuoksi komissio erotti toisistaan makro- ja mikrotaloudelliset indikaattorit, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 73 kappaleessa todettiin. Luettelo näistä indikaattoreista esitetään väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 74 ja 75 kappaleessa. Kannattavuus on mikrotaloudellinen indikaattori, minkä vuoksi se lasketaan otokseen valittujen unionin tuottajien tietojen perusteella, kun taas markkinaosuus on makrotaloudellinen indikaattori ja lasketaan koko unionin tuotannonalan osalta. Molemmat menetelmät antavat komissiolle mahdollisuuden tehdä päätelmiä, jotka ovat päteviä koko unionin tuotannonalan osalta.

(97)

Sen vuoksi 94 kappaleessa esitetyt väitteet hylättiin.

3.   Syy-yhteyttä koskevat päätelmät

(98)

Yksikään asiaan liittyvien osapuolten esittämistä väitteistä ei osoita, että jonkin muun tekijän kuin Venäjältä polkumyynnillä tulevan tuonnin vaikutus olisi sellainen, että se poistaisi syy-yhteyden polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin ja havaitun merkittävän vahingon väliltä. Edellä esitetyn perusteella päätellään, että Venäjältä polkumyynnillä tuleva tuonti aiheutti unionin tuotannonalalle perusasetuksen 3 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua merkittävää vahinkoa.

(99)

Näin ollen väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 137–141 kappaleen päätelmät voidaan vahvistaa.

F.   UNIONIN ETU

1.   Unionin tuotannonalan etu

(100)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen Venäjän viranomaiset väittivät, että toimenpiteiden käyttöönotto Venäjältä tulevassa tuonnissa johtaisi muista kolmansista maista ja etenkin Turkista ja Kiinasta tulevan kotitalousfolion tuonnin lisääntymiseen, minkä vuoksi Venäjältä tulevaa tuontia koskevien polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotto ei olisi unionin tuotannonalan edun mukaista.

(101)

Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 147 kappaleessa todetaan, polkumyyntitoimenpiteiden tarkoituksena on palauttaa tasapuoliset toimintaedellytykset unioniin, jotta unionin tuotannonala voi kilpailla oikeudenmukaisilla hinnoilla unionin markkinoilla muista kolmansista maista, mukaan luettuna Venäjältä, Kiinasta ja Turkista, tulevan tuonnin kanssa. Se, että muut kolmannet maat lisäävät tuontiaan, ei sinällään ole merkki siitä, että unionin tuotannonala ei pystyisi saamaan etua käyttöön otetuista polkumyyntitoimenpiteistä. Unionin tuotannonalan odotetaan itse asiassa kasvattavan myyntimääräänsä ja markkinaosuuttaan ja korottavan myyntihintojaan kannattaville tasoille.

(102)

Kiinaa kohtaan voimassa olevien polkumyyntitoimenpiteiden pitäisi varmistaa, että Kiinasta peräisin oleva tuonti tulee unionin markkinoille oikeudenmukaisilla hinnoilla, kun taas Turkista tulevan tuonnin hintatasot olivat jo tarkastelujaksolla samalla tasolla kuin unionin tuotannonalan myyntihinnat, eikä tämä tuonti aiheuttanut hintapainetta markkinoilla.

(103)

Komissio katsoo, että tämä väite ei kumoa perusasetuksen 21 artiklassa vahvistettua olettamaa toimenpiteiden käyttöönoton puolesta eikä tarvetta poistaa venäläisen polkumyyntituonnin kauppaa vääristävät vaikutukset ja palauttaa tasapuoliset toimintaedellytykset.

(104)

Tämän vuoksi nämä väitteet hylättiin.

(105)

Koska unionin tuotannonalan edusta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 149 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

2.   Tuojien/kauppiaiden etu

(106)

Koska etuyhteydettömien tuojien ja kauppiaiden edusta ei esitetty huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 150 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

3.   Käyttäjien etu

(107)

Alustavien ja lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen useat käyttäjät (kuluttajarullia tuottavat uudelleenkelaajat) toistivat väitteensä, jotka ne olivat esittäneet ennen väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönottoa, mutteivät toimittaneet mitään uutta näyttöä.

(108)

Yksi uudelleenkelaaja väitti erityisesti, että polkumyyntitulleilla on merkittävä vaikutus sen kannattavuuteen, koska se ei pysty siirtämään tullia asiakkaidensa maksettavaksi.

(109)

Väitteen tueksi ei esitetty perusteluja. Kyseisen uudelleenkelaajan toimittamien lukujen perusteella tutkimuksessa osoitettiin, että sen toiminta olisi edelleen kannattavaa, vaikkei se pystyisikään siirtämään tullia asiakkaidensa maksettavaksi.

(110)

Tutkimuksessa osoitettiin myös, että uudelleenkelaajien kotitalousfolion ostohintaan lisäämä voittomarginaali voi vaihdella merkittävästi (5–70 prosenttia) uudelleenkelaajan myyntistrategian perusteella. Kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 154 kappaleessa todettiin, Venäjältä kotitalousfoliota tuovien uudelleenkelaajien tähän liittyvän toiminnan osuus vaihteli alle kuudesosasta enintään yhteen neljäsosaan niiden kaikesta toiminnasta. Lisäksi kaikkien yhteistyössä toimineiden yritysten toiminta oli kannattavaa (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 155 kappale).

(111)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi osapuoli väitti, että uudelleenkelaajat eivät lisää mitään voittomarginaalia ostohintaan ja että komission 110 kappaleessa esittämä 5–70 prosentin voitto ei edusta uudelleenkelaajien toimintaa ja niiden kannattavuutta.

(112)

On syytä muistaa, että uudelleenkelaajien toiminta koostuu jumborullilla olevien alumiinifolioiden kelaamisesta uudelleen kuluttajille tarkoitetuille pienemmille rullille. Uudelleenkelaajat eivät muuta alumiinifolion kemiallisia ominaisuuksia. Voittomarginaali, johon viitattiin 110 kappaleessa, laskettiin vertaamalla jumborullilla olevan alumiinifolion ostohintaa ja kuluttajarullilla olevan alumiinifolion myyntihintaa yhteistyössä toimineiden uudelleenkelaajien osalta. Uudelleenkelaajille aiheutuu kustannuksia uudelleenpakkaamisen aikana, mutta nämä kustannukset ovat kuitenkin alhaiset, koska tärkein kustannustekijä on alumiinifolion hinta, jonka osuus on noin 80 prosenttia kaikista valmistuskustannuksista. Uudelleenkelaajien myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset vaihtelevat suuresti niiden myyntistrategian perusteella. On näin ollen totta, että voittomarginaali ei ole osoitus yrityksen toiminnasta ja kannattavuudesta, vaan se osoittaa, että myynti-, hallinto- ja yleiskustannusten tasolla on merkittävä vaikutus uudelleenkelaajien kannattavuuteen.

(113)

Lisäksi väitettiin, että analysoidessaan uudelleenkelausalan tilannetta komissio ei ottanut huomioon jatkojalostustuotteen tuontia eli muista kolmansista maista kuten Turkista, Norjasta, Sveitsistä, Intiasta ja Malesiasta peräisin olevien kuluttajarullien tuontia, joka korvasi Kiinasta peräisin olevan kotitalousfolion vähentyneen tuonnin. Kyseinen osapuoli ei kuitenkaan toimittanut mitään näyttöä tämän tuonnin vaikutuksesta uudelleenkelausalaan.

(114)

Kiinasta peräisin olevien kuluttajarullien tuonnissa otettiin käyttöön polkumyyntitoimenpiteet vuonna 2013, mikä on vähentänyt jatkojalostusteollisuudelle polkumyynnillä tapahtuvasta tuonnista aiheutuvaa merkittävää vahinkoa, kuten väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 162 kappaleessa selitettiin. Seuraavassa taulukossa esitetään kuluttajarullien tuonnin kehitys osapuolen mainitsemien maiden osalta sen jälkeen, kun Kiinasta peräisin olevien kuluttajarullien tuonnissa otettiin käyttöön polkumyyntitoimenpiteet.

Taulukko 4

Kuluttajarullien tuontimäärät (tonnia)

 

2013

Tutkimusajanjakso

Kiina

4 317,60

3 776,10

 

 

 

Intia

672,70

847,10

Malesia

605,30

752,10

Norja

2 866,20

324,60

Sveitsi

22,00

30,50

Turkki

2 059,80

2 498,80

Yhteensä

6 226,0

4 453,10

Lähde: Eurostat

(115)

Kiinasta tulevan tuonnin määrä oli 12 994 tonnia alkuperäisen Kiinasta peräisin olevien kuluttajarullien tuontia koskevan polkumyyntitutkimuksen tutkimusajanjakson aikana (ks. komission asetuksen (EU) N:o 833/2012 (8) taulukko 2). Toimenpiteiden käyttöönoton jälkeen Kiinasta tulevien kuluttajarullien tuontimäärä väheni 8 676 tonnia vuonna 2013 (eli 4 317,60 tonniin) ja 9 218 tonnia tämän tutkimuksen tutkimusajanjaksolla (eli 3 776,10 tonniin). Tämä tuontimäärän vähennys oli suurempi kuin kuluttajarullien kokonaismäärä, joka tuotiin viidestä kyseisen uudelleenkelaajan mainitsemasta maasta ja esitettiin edellä taulukossa 4 (28 % suurempi vuonna 2013 ja 52 % suurempi tutkimusajanjaksolla). Sen vuoksi väite, jonka mukaan tuonti edellä mainituista maista korvasi Kiinasta tulevan tuonnin vähenemisen, on perusteeton ja se hylättiin.

(116)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen useat uudelleenkelaajat väittivät, että kotitalousfolioon liittyvän toiminnan osuus niiden kaikesta toiminnasta on keskimäärin suurempi kuin mitä komissio esitti väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 154 kappaleessa. Väite perustui kahden sellaisen käyttäjän toimittamiin tietoihin, jotka eivät toimineet yhteistyössä tutkimuksessa. Väitteen mukaan komission ei pitäisi aliarvioida kotitalousfolion merkitystä uudelleenkelaajien tuotantokustannuksissa.

(117)

Tältä osin on huomattava, että väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 154 kappaleessa esitetyt komission päätelmät perustuvat yhteistyössä toimineiden uudelleenkelaajien tarkastettuihin tietoihin, jotka näin ollen osoittavat niiden tosiasiallista tilannetta. Edellä mainitut lisätiedot toimitettiin vasta lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen eli menettelyn varsin myöhäisessä vaiheessa, minkä vuoksi niitä ei enää voitu tarkastaa. Sen vuoksi väite hylättiin.

(118)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen kaksi uudelleenkelaajaa väitti, että Venäjältä tulevan kotitalousfolion tuontiin sovellettavien polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönotolla on kielteinen vaikutus niiden kannattavuuteen.

(119)

Nämä kaksi uudelleenkelaajaa ilmoittautuivat tutkimuksessa vasta lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen, ja vain toinen niistä toimitti kyselyvastauksen tässä menettelyn erittäin myöhäisessä vaiheessa. Sen vuoksi komissio ei kyennyt tarkastamaan näitä uusia tietoja. Tällä perusteella komissio ei pysty arvioimaan niiden kannattavuuden tasoa eikä Venäjältä tulevan kotitalousfolion tuontiin sovellettavien polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönoton vaikutusta niiden kannattavuuteen. Sen vuoksi niiden väite hylättiin.

(120)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen viisi uudelleenkelaajaa väitti, että ne eivät pysty siirtämään polkumyyntitullin kustannuksia kuluttajien maksettavaksi seuraavista syistä: 1) niiden myynti tapahtuu sopimusten perusteella ja hinnat perustuvat Lontoon metallipörssin alumiinin hintoihin liittyvään kaavaan, 2) Kiinasta peräisin olevasta ja väitetysti toimenpiteitä kiertävästä kotitalousfoliosta tehtyjen kuluttajarullien aiheuttaman hintapaineen ja kilpailun vuoksi ne eivät voi neuvotella kuluttajarullien hinnankorotuksesta unionin markkinoilla, ja 3) vaikka tällä hetkellä kuluttajarullien tuonti kolmansista maista unioniin on vähäistä, se todennäköisesti lisääntyy tulevaisuudessa.

(121)

Tutkimuksessa kävi ilmi, että vaikka uudelleenkelaajat eivät pystyisikään siirtämään polkumyyntitullia kuluttajien maksettavaksi, Venäjältä tulevan kotitalousfolion tuontiin sovellettavien polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönoton vaikutus uudelleenkelaajiin on vähäinen. Tutkimuksessa kävi myös ilmi, että markkinoilla on kahden tyyppisiä uudelleenkelaajia: toinen ryhmä myy merkkituotteita olevia kuluttajarullia ja niillä on merkittävät myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset, ja toinen ryhmä myy ei-merkkituotteita olevia kuluttajarullia ja niillä on pienet myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset. Tutkimuksessa ilmeni myös, että niiden yhteistyössä toimineiden uudelleenkelaajien, joiden myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset olivat pienet, toiminta pysyy todennäköisesti kannattavana sen jälkeen, kun Venäjältä peräisin olevan kotitalousfolion tuonnissa otetaan käyttöön polkumyyntitoimenpiteet, sillä oletuksella, että myös unionin tuotannonalan hinnat kohoavat 5 prosenttia, jotta se saavuttaa voittotavoitteensa. Niiden yhteistyössä toimineiden uudelleenkelaajien, jotka myyvät merkkituotteita olevia kuluttajarullia, voittomarginaalit ja myynti-, hallinto- ja yleiskustannukset ovat suuremmat. Sen vuoksi katsottiin, että ne kykenevät ottamaan tullin kantaakseen.

(122)

Koska käyttäjien edusta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 151–163 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

4.   Hankintalähteet

(123)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen useat uudelleenkelaajat toistivat ennen väliaikaisten toimenpiteiden käyttöönottoa esitetyn väitteensä, joka koskee tarjonnan puutetta, mutteivät toimittaneet tältä osin mitään uutta näyttöä.

(124)

Polkumyyntitoimenpiteiden tarkoituksena ei ole sulkea Venäjältä tulevaa tuontia unionin markkinoilta vaan luoda tasapuoliset toimintaedellytykset unionin markkinoille. Sen vuoksi uudelleenkelaajat voivat edelleen tuoda kotitalousfoliota Venäjältä polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönoton jälkeenkin, joskin oikeudenmukaisilla hinnoilla. Lisäksi on muistettava, että polkumyyntitoimenpiteet asetetaan vahinkomarginaalin tasolle, joka on alle polkumyyntimarginaalin, ja tämän vuoksi Venäjältä voi edelleen tulla tuontia unionin markkinoille polkumyyntihinnalla, joka tosin on vahinkoa aiheuttamaton hinta.

(125)

Väitettiin, että Etelä-Afrikkaa ja Intiaa ei voida pitää vaihtoehtoisena hankintalähteenä, joka voi korvata Venäjältä tulevan tuonnin, koska tuontimäärät näistä maista olivat erittäin vähäisiä.

(126)

On totta, että tuonti Etelä-Afrikasta ja Intiasta oli vähäistä koko tarkastelujakson ajan verrattuna Venäjältä tulleeseen tuontiin, mutta tämä ei sulje pois sitä mahdollisuutta, että nämä maat lisäävät vientiään unionin markkinoille, kunhan tasapuoliset toimintaedellytykset on palautettu.

(127)

Väitettiin myös, että kotitalousfolion unionin tuottajat lisäisivät pikemminkin jatkojalostusfolion tuotantoaan kuin kotitalousfolion tuotantokapasiteettia ja tuotantoa, koska jatkojalostusfolion markkinoilla saa väitetysti suuremmat voitot.

(128)

Tutkimuksessa kävi ilmi (ks. 30 ja 62 kappale), että unionin tuotannonala on kiinnostunut jatkamaan kotitalousfolion tuotantoa ja että tuotannon siirtäminen kotitalousfoliosta jatkojalostusfolioon ja päinvastoin ei tapahdu missään tapauksessa erityisen joustavasti. On myös muistettava, että unionin suurin kotitalousfolion tuottaja ei tuottanut jatkojalostusfoliota. Tämän vuoksi väite hylättiin.

(129)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen useat uudelleenkelaajat väittivät vain luottamuksellisesti toimitettujen tietojen perusteella, että unionissa ja Turkissa ei ole käytettävissä olevaa tuotantokapasiteettia. Lisäksi väitettiin, että Armeniasta peräisin olevan kotitalousfolion tuontia koskevien polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönoton jälkeen armenialainen tuottaja, jonka tuotantokapasiteetti oli 25 000 tonnia vuodessa, suuntasi vientinsä Yhdysvaltojen markkinoille. Kyseinen osapuoli väitti vielä, että kotitalousfolion hinnat unionin markkinoilla pysyvät alhaisina Kiinasta tulevan kotitalousfolion tuontia koskevien polkumyyntitoimenpiteiden kiertämisen takia, joten on epätodennäköistä, että armenialainen tuottaja suuntaisi vientiään unionin markkinoille. Brasilian osalta uudelleenkelaajat ottivat esiin Brasiliasta ja Kiinasta peräisin olevan kotitalousfolion tuontia koskevan rinnakkaisen polkumyyntitutkimuksen, jossa komissio päätteli, että Brasiliasta unionin markkinoille tulevan tuonnin ei odoteta kasvavan merkittävästi tulevaisuudessa. Lisäksi väitettiin, että Intia ja Etelä-Afrikka eivät muodosta luotettavaa ja merkittävää vaihtoehtoista hankintalähdettä, koska niissä folion tuotannon käyttämätön kapasiteetti on vähäinen.

(130)

Luottamuksellisesti toimitettua näyttöä ei pidetty riittävänä sen päättelemiseen, että unionissa ja Turkissa ei ollut riittävästi käytettävissä olevaa tuotantokapasiteettia. Tutkimuksessa on itse asiassa käynyt ilmi, että unionin tuotannonalalla on käyttämätöntä kapasiteettia (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 79 kappale). Turkkilaisten tuottajien osalta tutkimuksessa tuli esiin, että ne ovat kiinnostuneita unionin markkinoista, koska ne kasvattivat myyntimääräänsä tarkastelujaksolla. Koska hinnat unionin markkinoilla todennäköisesti kohoavat kustannukset kattaville tasoille sen jälkeen, kun Venäjältä peräisin kotitalousfolion tuonnissa on otettu käyttöön polkumyyntitoimenpiteet, on odotettavissa, että turkkilaiset tuottajat pitävät unionin markkinoita edelleen houkuttelevina ja suuntaavat mahdollisesti osan tuotannostaan unionin markkinoille.

(131)

Armeniasta peräisin olevan kotitalousfolion tuontia koskevien polkumyyntitoimenpiteiden voimassaolo päättyi 7 päivänä lokakuuta 2014 (9), minkä vuoksi Armeniasta voidaan tuoda kotitalousfoliota vapaasti unionin markkinoille. Väitteitä toimenpiteiden kiertämisestä on käsitelty tarkemmin 74–81 kappaleessa. Venäjältä peräisin olevan kotitalousfolion tuontia koskevien polkumyyntitoimenpiteiden käyttöönoton jälkeen odotetaan, että kotitalousfolion hinnat unionin markkinoilla nousevat kustannukset kattaville tasoille. Sen vuoksi ei ole poissuljettua, että armenialainen tuottaja suuntaisi tämän vuoksi vientiään unionin markkinoille.

(132)

Brasiliaa koskevat toimenpiteet päätettiin, ja kotitalousfoliota voidaan tuoda Brasiliasta vapaasti unionin markkinoille. Kunhan hinnat unionin markkinoilla kohoavat kustannukset kattaville tasoille, ei ole kuitenkaan poissuljettua, että brasilialaiset tuottajat pitäisivät unionin markkinoita houkuttelevampana kuin kotimarkkinoitaan ja kolmansien maiden markkinoita ja suuntaisivat näin ollen osan tuotannostaan unioniin.

(133)

Intian ja Etelä-Afrikan toimimisesta vaihtoehtoisena hankintalähteenä (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 165 kappale) on ensinnäkin huomattava, että osapuolen väitteen tukena olevissa tiedoissa ei erotettu toisistaan kotitalousfoliota ja jatkojalostusfoliota. Vaikka näiden maiden käyttämätön kapasiteetti olisikin alhainen, ei ole kuitenkaan poissuljettua, että kunhan hinnat unionin markkinoilla kohoavat kustannukset kattaville tasoille, unionin markkinoista tulee houkuttelevat intialaisten ja eteläafrikkalaisten tuottajien mielestä ja että ne suuntaavat osan tuotannostaan unionin markkinoille.

(134)

Sen vuoksi 129 kappaleessa esitetyt väitteet hylättiin.

(135)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 164–168 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

5.   Muut väitteet

(136)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen yksi asianomainen osapuoli vaati, että lopulliset toimenpiteet olisi otettava käyttöön tavalla, joka vääristää ja rajoittaa kauppaa mahdollisimman vähän, muttei perustellut vaatimustaan mitenkään.

(137)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen kyseinen osapuoli toisti 136 kappaleessa esitetyn vaatimuksensa muttei toimittanut mitään lisätietoja vaatimuksensa tueksi.

(138)

Tältä osin on korostettava, että päättäessään polkumyyntitoimenpiteiden tasosta komissio soveltaa alhaisemman tullin sääntöä perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan mukaisesti (ks. myös 143 kappale).

(139)

Koska muita huomautuksia ei esitetty, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 169–172 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

6.   Unionin etua koskevat päätelmät

(140)

Koska unionin edusta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 173 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

G.   LOPULLISET POLKUMYYNNIN VASTAISET TOIMENPITEET

1.   Vahingon korjaava taso (vahinkomarginaali)

(141)

Alustavien päätelmien ilmoittamisen jälkeen kaksi asianomaista osapuolta ilmoitti olevansa eri mieltä vahingon korjaavan tason määrittämiseen käytetystä tavoitevoitosta (ks. väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 175–177 kappale). Osapuolten mukaan 2 prosentin voittomarginaali olisi markkinoilla testattu voittotaso, minkä vuoksi sitä olisi käytettävä vahingon korjaavan tason määrittämisen sijaan. Pyyntöä ei kuitenkaan perusteltu, ja se oli hylättävä.

(142)

Koska vahingon korjaavasta tasosta ei esitetty muita huomautuksia, väliaikaista tullia koskevan asetuksen johdanto-osan 175–177 kappaleessa esitetyt päätelmät voidaan vahvistaa.

2.   Lopulliset toimenpiteet

(143)

Polkumyynnistä, vahingosta, syy-yhteydestä ja unionin edusta tehtyjen päätelmien perusteella katsotaan, että tarkasteltavana olevan tuotteen tuontia koskevat lopulliset polkumyyntitullit olisi otettava perusasetuksen 9 artiklan 4 kohdan mukaisesti käyttöön vahinkomarginaalin suuruisina alhaisemman tullin säännön mukaisesti.

(144)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen useat uudelleenkelaajat vaativat, että lopulliset toimenpiteet olisi otettava käyttöön vähimmäistuontihinnan muodossa. Osapuolet ehdottivat, että vähimmäistuontihinta asetettaisiin ainoastaan kotitalousfoliota valmistavan tuottajan hieman korotetun kannattavan hinnan yläpuolelle. Kuulemisesta vastaavan neuvonantajan kanssa järjestetyn kuulemistilaisuuden jälkeen osapuolet toimittivat lisätietoja, joiden mukaan alumiinin hinta laski tutkimusajanjakson jälkeen.

(145)

Määriteltäessä unionin etua perusasetuksen 21 artiklan 1 kohdan mukaisesti voidaan ottaa huomioon myös tiedot, jotka liittyvät tutkimusajanjakson jälkeiseen aikaan (10). Tässä kuitenkin pätee edelleen vaatimus, jonka mukaan tiedot on tarkastettava ja niiden on oltava koko unionin tuotannonalaa edustavia. Koska vähimmäistuontihintaa koskeva pyyntö esitettiin menettelyn niin myöhäisessä vaiheessa, komissiolla ei ollut aikaa lähettää kyselylomakkeita asianomaisille osapuolille ja järjestää tarkastuskäyntejä. Vähimmäistuontihintaa pyytäneiden osapuolten toimittamia tietoja ei voitu tarkastaa eivätkä ne myöskään edustaneet koko unionin tuotannonalaa. Toimitetuista tiedoista käy ilmi, että myyntihinnat kohosivat, vaikka alumiinin hinnat laskivat, mutta komissio ei voi tehdä merkityksellisiä päätelmiä tiedoista, joita ei ole tarkastettu ja jotka eivät ole edustavia.

(146)

Vähimmäistuontihinnan taso olisi lisäksi laskettava koko unionin tuotannonalaa edustavien tietojen perusteella eikä pelkästään yhden unionin tuottajan tietojen perusteella, kuten käyttäjät ehdottivat. Lisäksi vähimmäistuontihinnan laskemiseen käytetyt tiedot on tarkastettava, ja koska vähimmäistuontihinnan käyttöä koskeva pyyntö tehtiin menettelyn niin myöhäisessä vaiheessa, komissio ei pystynyt keräämään ja tarkastamaan tarvittavia tietoja. Sen vuoksi ehdotettua vähimmäistuontihintaa ei pidetty asianmukaisena.

(147)

Toimenpidetyypin vaihtaminen edellyttäisi joka tapauksessa täydellisten tietojen antamista kaikille asianomaisille osapuolille, sillä muutoin rikottaisiin merkittävästi unionin tuotannonalan menettelyllisiä oikeuksia. Koska pyyntö esitettiin varsin myöhäisessä vaiheessa tutkimusta, komissiolla ei ollut tarvittavaa aikaa ilmoittaa tietoja asianomaisille osapuolille.

(148)

Lisäksi se, että viejän myynti unioniin tapahtuu etuyhteydessä olevan kauppiaan kautta, tekee vientihinnoista epäluotettavat.

(149)

Sen vuoksi edellä esitetyn perusteella katsottiin, että tässä tapauksessa olosuhteet eivät ole sellaiset, että ne oikeuttaisivat vähimmäistuontihinnan käyttöönoton.

(150)

On kuitenkin syytä huomata, että uudelleenkelaajilla on edelleen mahdollisuus pyytää välivaiheen tarkastelua perusasetuksen 11 artiklan 3 kohdan mukaisesti, jos edellytykset täyttyvät.

(151)

Edellä esitetyn perusteella kyseiset tullit otetaan käyttöön seuraavassa esitetyn suuruisina:

Maa

Yritys

Polkumyyntimarginaali (%)

Vahinkomarginaali

(%)

Lopullinen polkumyyntitulli

(%)

Venäjä

Ural Foil OJSC, Sverdlovskin alue; OJSC Rusal Sayanal, Khakassian alue – Rusal-ryhmä

34,0

12,2

12,2

Kaikki muut yritykset

 

 

12,2

3.   Väliaikaisten tullien lopullinen kantaminen

(152)

Todettujen polkumyyntimarginaalien ja unionin tuotannonalalle aiheutuneen vahingon suuruuden vuoksi väliaikaista tullia koskevan asetuksen mukaisten väliaikaisen polkumyyntitullin vakuutena olevat määrät olisi kannettava lopullisesti.

4.   Sitoumukset

(153)

Lopullisten päätelmien ilmoittamisen jälkeen Rusal-ryhmä tarjosi hintasitoumusta perusasetuksen 8 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

(154)

Komissio tarkasteli tarjousta perusteellisesti. On tärkeää huomata, että Rusal on monimutkainen yritysryhmä, jolla on yli 40 tuotantolaitosta 13 maassa. Ryhmään sisältyy myös etuyhteydessä oleva armenialainen tuottaja (Armenal), joka tuottaa ja myy tarkasteltavana olevaa tuotetta unioniin. Kun otetaan huomioon venäläisten vientiä harjoittavien tuottajien ja Armenalin välinen yhteys, on todennäköistä, että nämä yritykset myyvät tarkasteltavana olevaa tuotetta samoille asiakkaille tai asiakkaille, jotka ovat etuyhteydessä johonkin näistä asiakkaista unionissa. Tästä aiheutuu suuri ristiinkompensoinnin vaara. Lisäksi Rusal-ryhmä käyttää erittäin monimutkaisia myyntikanavia, joissa on mukana etuyhteydessä olevia kauppiaita ja edustajia, jotka sijaitsevat sekä Venäjällä että sen ulkopuolella. Etuyhteydessä oleva kauppias ja etuyhteydessä oleva edustaja myyvät unioniin myös muita tuotteita, jotka edustavat itse asiassa valtaosaa etuyhteydessä olevan kauppiaan liikevaihdosta. Näissä olosuhteissa ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että samoille asiakkaille myydään sekä tarkasteltavana olevaa tuotetta että muita tuotteita. Tällaisiin liiketoimiin liittyisi erittäin suuri ristiinkompensoinnin vaara ja sitoumuksen valvominen olisi äärimmäisen monimutkaista.

(155)

Edellä esitetyn perusteella päätellään, että sitoumuksen hyväksyminen ei olisi käytännöllistä, minkä vuoksi sitoumustarjous on hylättävä.

(156)

Asetuksen (EY) N:o 1225/2009 15 artiklan 1 kohdalla perustettu komitea ei antanut lausuntoa,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

1.   Otetaan käyttöön lopullinen polkumyyntitulli tuotaessa Venäjältä peräisin olevaa vähintään 0,008 millimetriä mutta enintään 0,018 millimetriä paksua, vahvistamatonta, valssattua mutta ei enempää valmistettua, enintään 650 millimetrin levyisillä ja yli 10 kilogrammaa painavilla keloilla olevaa alumiinifoliota, joka luokitellaan tällä hetkellä CN-koodiin ex 7607 11 19 (Taric-koodi 7607111910).

2.   Edellä 1 kohdassa kuvatun tuotteen vapaasti unionin rajalla tullaamattomana -nettohintaan sovellettava lopullinen polkumyyntitulli on 12,2 prosenttia.

3.   Jollei toisin säädetä, sovelletaan tulleja koskevia voimassa olevia säännöksiä ja määräyksiä.

2 artikla

Kannetaan lopullisesti asetuksella (EU) 2015/1081 käyttöön otetun väliaikaisen polkumyyntitullin vakuutena olevat määrät.

3 artikla

Tämä asetus tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 17 päivänä joulukuuta 2015.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Jean-Claude JUNCKER


(1)  EUVL L 343, 22.12.2009, s. 51.

(2)  Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2015/1081, annettu 3 päivänä heinäkuuta 2015, väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöönotosta Venäjältä peräisin olevien tiettyjen alumiinifolioiden tuonnissa (EUVL L 175, 4.7.2015, s. 14).

(3)  Komission asetus (EU) N:o 973/2012, annettu 22 päivänä lokakuuta 2012, tietynlaisen Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan alumiinifolion tuonnissa neuvoston asetuksella (EY) N:o 925/2009 käyttöön otettujen polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden mahdollista kiertämistä tietynlaisen Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan hehkuttamattoman, yli 650 millimetrin levyisillä keloilla olevan alumiinifolion tuonnilla koskevan tutkimuksen vireillepanosta ja kyseisen tuonnin kirjaamisvelvoitteesta (EUVL L 293, 23.10.2012, s. 28).

(4)  Neuvoston asetus (EY) N:o 925/2009, annettu 24 päivänä syyskuuta 2009, lopullisen polkumyyntitullin käyttöön ottamisesta tietynlaisen Armeniasta, Brasiliasta ja Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan alumiinifolion tuonnissa ja tässä tuonnissa käyttöön otetun väliaikaisen tullin lopullisesta kantamisesta (EUVL L 262, 6.10.2009, s. 1).

(5)  Komission asetus (EU) N:o 638/2013, annettu 2 päivänä heinäkuuta 2013, tietynlaisen Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan alumiinifolion tuonnissa neuvoston asetuksella (EY) N:o 925/2009 käyttöön otettujen polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden mahdollista kiertämistä tietynlaisen Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan hehkuttamattoman, yli 650 millimetrin levyisillä keloilla olevan alumiinifolion tuonnilla koskevan tutkimuksen päättämisestä (EUVL L 184, 3.7.2013, s. 1).

(6)  Ilmoitus tietynlaisen Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan alumiinifolion tuontia koskevan polkumyynnin vastaisen menettelyn aloittamisesta (EUVL C 444, 12.12.2014, s. 13).

(7)  Komission täytäntöönpanopäätös (EU) 2015/1928, annettu 23 päivänä lokakuuta 2015, tietynlaisen Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan alumiinifolion tuontia koskevan polkumyynnin vastaisen menettelyn päättämisestä (EUVL L 281, 27.10.2015, s. 16).

(8)  Komission asetus (EU) N:o 833/2012, annettu 17 päivänä syyskuuta 2012, väliaikaisen polkumyyntitullin käyttöönotosta tiettyjen Kiinan kansantasavallasta peräisin olevien alumiinifoliorullien tuonnissa (EUVL L 251, 18.9.2012, s. 29).

(9)  Ilmoitus tiettyjen polkumyynnin vastaisten toimenpiteiden voimassaolon lähestyvästä päättymisestä (EUVL C 49, 21.2.2014, s. 7).

(10)  Yleisen tuomioistuimen tuomio asiassa T-192/08, 25.10.2011m Transnational Company ’Kazchrome’ AO, 221 kohta.


18.12.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 332/111


KOMISSION ASETUS (EU) 2015/2386,

annettu 17 päivänä joulukuuta 2015,

Kiinan kansantasavallasta peräisin olevan väsymiskestävyydeltään hyvän betoniteräksen tuonnin kirjaamisvelvoitteesta

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon polkumyynnillä muista kuin Euroopan yhteisön jäsenvaltioista tapahtuvalta tuonnilta suojautumisesta 30 päivänä marraskuuta 2009 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1225/2009 (1), jäljempänä ’perusasetus’, ja erityisesti sen 14 artiklan 5 kohdan,

on ilmoittanut asiasta jäsenvaltioille

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, ilmoitti 30 päivänä huhtikuuta 2015Euroopan unionin virallisessa lehdessä julkaistulla ilmoituksella (2), jäljempänä ’vireillepanoilmoitus’, polkumyynnin vastaisen menettelyn, jäljempänä ’polkumyyntimenettely’, vireillepanosta Kiinan kansantasavallasta, jäljempänä ’Kiina’ tai ’asianomainen maa’, peräisin olevaettä tuonti Kiinasta aiheuttaa vahinkoa unionin tuotannonalalle ja että tuonnin tason väsymiskestävyydeltään hyvän betoniteräksen tuonnissa unioniin; tämä tapahtui sellaisen valituksen johdosta, jonka teki 17 päivänä maaliskuuta 2015 European Steel Association, jäljempänä ’Eurofer’ tai ’valituksen tekijä’, sellaisten tuottajien puolesta, joiden osuus väsymiskestävyydeltään hyvän betoniteräksen kokonaistuotannosta unionissa on yli 25 prosenttia.

1.   TARKASTELTAVANA OLEVA TUOTE JA SAMANKALTAINEN TUOTE

(2)

Tuote, jota kirjaamisvelvoite koskee, jäljempänä ’tarkasteltavana oleva tuote’, on väsymiskestävyydeltään hyvät betonin raudoituksessa käytettävät tangot raudasta, seostamattomasta teräksestä tai seosteräksestä (ei kuitenkaan ruostumattomasta teräksestä, pikateräksestä tai piimangaaniteräksestä), ei enempää valmistetut kuin kuumavalssatut, kuitenkin myös tangot, joita on valssauksen jälkeen kierretty; näissä tangoissa on valssauksessa syntyneitä syvennyksiä, harjoja, uria tai muita muotopoikkeamia tai niitä on valssauksen jälkeen kierretty; hyvän väsymiskestävyyden keskeinen tunnusmerkki on kyky kestää toistuvaa jännitystä murtumatta, tarkemmin sanottuna kyky kestää yli 4,5 miljoonaa väsymissykliä, kun jännityssuhde (suurin/pienin) on 0,2 ja jännityksen vaihteluväli yli 150 MPa; tuote on peräisin Kiinan kansantasavallasta ja luokitellaan tällä hetkellä CN-koodeihin ex 7214 20 00, ex 7228 30 20, ex 7228 30 41, ex 7228 30 49, ex 7228 30 61, ex 7228 30 69, ex 7228 30 70 ja ex 7228 30 89. CN-koodit annetaan ainoastaan ohjeellisina, eikä niillä ole sitovaa vaikutusta tuotteen luokitukseen.

2.   PYYNTÖ

(3)

Valituksen tekijä teki perusasetuksen 14 artiklan 5 kohdan mukaisen kirjaamispyynnön 19 päivänä marraskuuta 2015. Valituksen tekijä pyysi, että tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin sovelletaan kirjaamisvelvoitetta siten, että tätä tuontia vastaan voidaan myöhemmin soveltaa toimenpiteitä kirjaamispäivästä alkaen.

3.   REKISTERÖINNIN PERUSTEET

(4)

Perusasetuksen 14 artiklan 5 kohdan mukaan komissio voi määrätä tulliviranomaiset toteuttamaan aiheelliset toimenpiteet tuonnin kirjaamiseksi siten, että kyseiseen tuontiin voidaan myöhemmin soveltaa toimenpiteitä. Tuonnin kirjaaminen voidaan tehdä pakolliseksi unionin tuotannonalan asianmukaisesti perustellusta pyynnöstä.

(5)

Valituksen tekijä väittää, että kirjaaminen on perusteltua, koska tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti polkumyynnillä jatkuu, ja että tuojat olivat tai niiden olisi pitänyt olla tietoisia polkumyyntikäytännöistä, jotka ulottuivat pitkälle ajanjaksolle ja aiheuttivat vahinkoa unionin tuotannonalalle. Valituksen tekijä väittää lisäksi, että tuonti Kiinasta aiheuttaa vahinkoa unionin tuotannonalalle ja että tuonnin taso lisääntyi merkittävästi vielä tutkimusajanjakson jälkeenkin, mikä heikentäisi vakavasti lopullisen polkumyyntitullin korjaavaa vaikutusta, jos tällaista tullia sovelletaan.

(6)

Komissio katsoo, että tuojat olivat tietoisia tai niiden olisi pitänyt olla tietoisia viejien polkumyyntikäytännöistä. Tältä osin valituksessa esitetty alustava näyttö oli riittävää, mikä myös todettiin menettelyä koskevassa vireillepanoilmoituksessa (3). Valituksen ei-luottamuksellisessa versiossa Kiinasta tulevan tuonnin polkumyyntimarginaalin arvioitiin olevan 20–30 prosenttia. Kun otetaan huomioon väitetyn polkumyynnin laajuus, on kohtuullista olettaa, että tuojat ovat tai niiden olisi pitänyt olla tietoisia tilanteesta.

(7)

Valituksen tekijä esitti valituksessa näyttöä normaaliarvosta, joka perustui Qatarin ja Yhdistyneiden arabiemiirikuntien tuottajien hintatietoihin. Polkumyyntiä koskeva näyttö perustuu tällä tavoin määritettyjen normaaliarvojen ja unioniin suuntautuvaa vientiä varten myydyn tarkasteltavana olevan tuotteen vientihinnan (noudettuna lähettäjältä -tasolla) vertailuun. Kiinan vientihinta määritettiin Kiinasta unioniin suuntautuvan vientimyynnin hintatarjousten perusteella.

(8)

Valituksen tekijä esitti lisäksi niin valituksessa kuin kirjaamispyynnössä riittävästi näyttöä muiden viranomaisten (esimerkiksi Kanada, Egypti ja Malesia) tekemien tuoreiden tutkimusten muodossa; niissä kuvattiin kiinalaisten viejien polkumyyntikäytäntöjä, eivätkä tuojat ole voineet tai niiden ei olisi pitänyt voida olla ottamatta sitä alustavasti huomioon.

(9)

Komissio on sen jälkeen, kun menettely aloitettiin huhtikuussa 2015, havainnut tuonnin lisääntyneen vielä noin 38 prosenttia, kun verrattiin huhtikuun 2014 ja maaliskuun 2015 välisen ajanjakson tuontimääriä (tutkimusajanjakso) huhti- ja syyskuun 2015 väliseen ajanjaksoon (eli menettelyn aloittamisen jälkeinen ajanjakso). Tämä osoittaa, että tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti Kiinasta lisääntyi huomattavasti tämän tutkimuksen vireillepanon jälkeen.

(10)

Valituksen tekijä esitti valituksessa ja kirjaamispyynnössä alustavaa näyttöä myös siitä, että tuonnin myyntihintojen suuntaus on laskeva. Julkisesti saatavilla olevien Eurostatin tilastojen mukaan Kiinasta peräisin olevan tuonnin yksikköhinnat laskivat 431 eurosta tonnilta tutkimusajanjaksolla 401 euroon tonnilta tutkimusajanjakson jälkeisellä ajanjaksolla. Tämäkin on yksi osoitus siitä, että kiinalaisten materiaalien tuojat olivat tai niiden olisi pitänyt olla tietoisia polkumyynnistä.

(11)

Lisäksi valituksessa on riittävästi alustavaa näyttöä vahingon aiheutumisesta. Tutkimuksen yhteydessä toimitetuissa huomautuksissa, kirjaamispyyntö mukaan lukien, esitetään näyttöä siitä, että kyseisen tuonnin jatkuva lisääntyminen aiheuttaisi vielä lisää vahinkoa. Polkumyynnillä tapahtuvan tuonnin ajoitus, sen määrän kasvu ja kiinalaisten vientiä harjoittavien tuottajien hinnoittelukäytännöt todennäköisesti heikentäisivät vakavasti mahdollisten lopullisten polkumyyntitullien korjaavaa vaikutusta, ellei tulleja sovelleta takautuvasti. Kyseessä olevan menettelyn vireillepanon vuoksi ja ottaen huomioon Kiinasta tulevan tuonnin tähänastinen hintojen ja määrän kehitys on lisäksi kohtuullista päätellä, että tarkasteltavana olevan tuotteen tuonnin määrä saattaa kasvaa edelleen ennen mahdollisten väliaikaisten toimenpiteiden hyväksymistä ja että tuojat keräävät varastoja nopeasti.

4.   MENETTELY

(12)

Edellä esitetyn perusteella komissio toteaa, että valituksen tekijä on esittänyt riittävästi alustavaa näyttöä, jotta on perusteltua soveltaa tarkasteltavana olevan tuotteen tuontiin kirjaamisvelvoitetta perusasetuksen 14 artiklan 5 kohdan mukaisesti.

(13)

Kaikkia asianomaisia osapuolia pyydetään esittämään näkökantansa kirjallisesti ja toimittamaan asiaa tukeva näyttö. Komissio voi lisäksi kuulla osapuolia, jos ne pyytävät sitä kirjallisesti ja osoittavat, että niiden kuulemiseen on olemassa erityisiä syitä.

5.   KIRJAAMINEN

(14)

Perusasetuksen 14 artiklan 5 kohdan mukaisesti tarkasteltavana olevan tuotteen tuonti olisi kirjattava, jotta voidaan varmistaa, että tullit voidaan tarvittavien edellytysten täyttyessä periä kirjatun tuonnin osalta takautuvasti perusasetuksen 10 artiklan 4 kohdan mukaisesti, jos tutkimusten tulosten perusteella otetaan käyttöön polkumyyntitulli.

(15)

Valituksen tekijä arvioi valituksessa, että tarkastelun kohteena olevan tuotteen keskimääräinen polkumyyntimarginaali on 20–30 prosenttia ja keskimääräinen hinnan alittavuuden marginaali 15–30 prosenttia. Mahdollisten tullien arvioiduksi määräksi vahvistetaan valituksen perusteella arvioitu hinnan alittavuuden taso eli 15–30 prosenttia tarkasteltavana olevan tuotteen CIF-tuontiarvosta (arvo unionin rajalla tullaamattomana).

6.   HENKILÖTIETOJEN KÄSITTELY

(16)

Tässä kirjaamisessa kerättyjä henkilötietoja käsitellään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001 (4) mukaisesti,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

1.   Tulliviranomaisten on asetuksen (EY) N:o 1225/2009 14 artiklan 5 kohdan nojalla toteutettava tarvittavat toimenpiteet seuraavien tuotteiden unioniin suuntautuvan tuonnin kirjaamiseksi: väsymiskestävyydeltään hyvät betonin raudoituksessa käytettävät tangot raudasta, seostamattomasta teräksestä tai seosteräksestä (ei kuitenkaan ruostumattomasta teräksestä, pikateräksestä tai piimangaaniteräksestä), ei enempää valmistetut kuin kuumavalssatut, kuitenkin myös tangot, joita on valssauksen jälkeen kierretty; näissä tangoissa on valssauksessa syntyneitä syvennyksiä, harjoja, uria tai muita muotopoikkeamia tai niitä on valssauksen jälkeen kierretty; hyvän väsymiskestävyyden keskeinen tunnusmerkki on kyky kestää toistuvaa jännitystä murtumatta, tarkemmin sanottuna kyky kestää yli 4,5 miljoonaa väsymissykliä, kun jännityssuhde (suurin/pienin) on 0,2 ja jännityksen vaihteluväli yli 150 MPa; tuote on peräisin Kiinan kansantasavallasta ja luokitellaan tällä hetkellä CN-koodeihin ex 7214 20 00, ex 7228 30 20, ex 7228 30 41, ex 7228 30 49, ex 7228 30 61, ex 7228 30 69, ex 7228 30 70 ja ex 7228 30 89 (Taric-koodit 7214200010, 7228302010, 7228304110, 7228304910, 7228306110, 7228306910, 7228307010, 7228308910).

Tuonnin kirjaamisvelvoite päättyy yhdeksän kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulopäivästä.

2.   Asianomaisia osapuolia pyydetään esittämään näkökantansa kirjallisesti, toimittamaan asiaa tukevaa näyttöä tai esittämään pyyntö tulla kuulluksi kahdenkymmenen päivän kuluessa tämän asetuksen julkaisupäivästä.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 17 päivänä joulukuuta 2015.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Jean-Claude JUNCKER


(1)  EUVL L 343, 22.12.2009, s. 51.

(2)  EUVL C 143, 30.4.2015, s. 12.

(3)  EUVL C 143, 30.4.2015, s. 12. (ilmoituksen 3 kohta).

(4)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 45/2001, annettu 18 päivänä joulukuuta 2000, yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1).


18.12.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 332/114


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) 2015/2387,

annettu 17 päivänä joulukuuta 2015,

kiinteistä tuontiarvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 992/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta 17 päivänä joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 (1),

ottaa huomioon neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä hedelmä- ja vihannesalan sekä hedelmä- ja vihannesjalostealan osalta 7 päivänä kesäkuuta 2011 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 (2) ja erityisesti sen 136 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 543/2011 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten soveltamiseksi perusteista, joiden mukaan komissio vahvistaa kolmansista maista tapahtuvan tuonnin kiinteät arvot mainitun asetuksen liitteessä XVI olevassa A osassa luetelluille tuotteille ja ajanjaksoille.

(2)

Kiinteä tuontiarvo lasketaan joka työpäivä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 136 artiklan 1 kohdan mukaisesti ottaen huomioon päivittäin vaihtuvat tiedot. Sen vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 136 artiklassa tarkoitetut kiinteät tuontiarvot vahvistetaan tämän asetuksen liitteessä.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 17 päivänä joulukuuta 2015.

Komission puolesta,

puheenjohtajan nimissä,

Jerzy PLEWA

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtaja


(1)  EUVL L 347, 20.12.2013, s. 671.

(2)  EUVL L 157, 15.6.2011, s. 1.


LIITE

Kiinteät tuontiarvot tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

(EUR/100 kg)

CN-koodi

Kolmansien maiden koodi (1)

Kiinteä tuontiarvo

0702 00 00

IL

236,2

MA

90,9

TR

117,9

ZZ

148,3

0707 00 05

EG

174,9

MA

82,9

TR

150,0

ZZ

135,9

0709 93 10

MA

55,7

TR

155,4

ZZ

105,6

0805 10 20

EG

57,7

MA

64,7

TR

58,4

ZA

48,6

ZZ

57,4

0805 20 10

MA

74,3

ZZ

74,3

0805 20 30, 0805 20 50, 0805 20 70, 0805 20 90

IL

110,0

TR

68,9

ZZ

89,5

0805 50 10

TR

89,2

ZZ

89,2

0808 10 80

CA

151,7

CL

82,8

US

157,8

ZA

141,1

ZZ