ISSN 1977-0812

Euroopan unionin

virallinen lehti

L 271

European flag  

Suomenkielinen laitos

Lainsäädäntö

58. vuosikerta
16. lokakuuta 2015


Sisältö

 

II   Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

Sivu

 

 

ASETUKSET

 

*

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2015/1850, annettu 13 päivänä lokakuuta 2015, yksityiskohtaisista säännöistä hyljetuotteiden kaupasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1007/2009 panemiseksi täytäntöön ( 1 )

1

 

*

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2015/1851, annettu 15 päivänä lokakuuta 2015, täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 948/2014 muuttamisesta rasvattoman maitojauheen sopimusvarastointijakson ja sen yksityiseen varastointiin myönnettävän tuen määrän osalta

12

 

*

Komission delegoitu asetus (EU) 2015/1852, annettu 15 päivänä lokakuuta 2015, tilapäisen poikkeuksellisen yksityisen varastoinnin tukijärjestelmän avaamisesta tietyille juustoille ja tuen määrän vahvistamisesta ennalta

15

 

*

Komission delegoitu asetus (EU) 2015/1853, annettu 15 päivänä lokakuuta 2015, väliaikaisesta poikkeuksellisesta tuesta viljelijöille kotieläintuotantoaloilla

25

 

 

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2015/1854, annettu 15 päivänä lokakuuta 2015, kiinteistä tuontiarvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

31

 

 

PÄÄTÖKSET

 

*

Neuvoston päätös (EU) 2015/1855, annettu 13 päivänä lokakuuta 2015, Maailman kauppajärjestön teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyviä näkökohtia käsittelevässä neuvostossa ja yleisneuvostossa Euroopan unionin puolesta esitettävästä kannasta, joka koskee vähiten kehittyneiden WTO:n jäsenmaiden pyyntöä saada pidennys teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehdyn sopimuksen (TRIPS) 66 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun siirtymäkauteen farmaseuttisia tuotteita koskevien tiettyjen velvoitteiden osalta sekä poikkeuslupa kyseisen sopimuksen 70 artiklan 8 ja 9 kohdan mukaisista velvollisuuksista

33

 

 

III   Muut säädökset

 

 

EUROOPAN TALOUSALUE

 

*

EFTAn valvontaviranomaisen päätös N:o 321/14/KOL, annettu 10 päivänä syyskuuta 2014, valtiontukea koskevien menettelysääntöjen ja aineellisten sääntöjen muuttamisesta 100. kerran antamalla uudet suuntaviivat valtiontuesta rahoitusalan ulkopuolisten vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseen ja rakenneuudistukseen [2015/1856]

35

 


 

(1)   ETA:n kannalta merkityksellinen teksti

FI

Säädökset, joiden otsikot on painettu laihalla kirjasintyypillä, ovat maatalouspolitiikan alaan kuuluvia juoksevien asioiden hoitoon liityviä säädöksiä, joiden voimassaoloaika on yleensä rajoitettu.

Kaikkien muiden säädösten otsikot on painettu lihavalla kirjasintyypillä ja merkitty tähdellä.


II Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

ASETUKSET

16.10.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 271/1


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) 2015/1850,

annettu 13 päivänä lokakuuta 2015,

yksityiskohtaisista säännöistä hyljetuotteiden kaupasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1007/2009 panemiseksi täytäntöön

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon hyljetuotteiden kaupasta 16 päivänä syyskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1007/2009 (1) ja erityisesti sen 3 artiklan 4 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksella (EY) N:o 1007/2009 sallitaan tietyin erityisedellytyksin sellaisten hyljetuotteiden markkinoille saattaminen, jotka ovat peräisin inuiittien ja muiden alkuperäisyhteisöjen harjoittamasta hylkeenpyynnistä. Sen mukaan markkinoille voi myös saattaa hyljetuotteita, jos hyljetuotteiden tuonti on luonteeltaan satunnaista ja kun siinä on kyse ainoastaan matkailijoiden tai heidän perheidensä henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitetuista tavaroista.

(2)

Komission asetuksessa (EU) N:o 737/2010 (2) vahvistetaan yksityiskohtaiset säännöt hyljetuotteiden markkinoille saattamisesta asetuksen (EY) N:o 1007/2009 3 artiklan mukaisesti.

(3)

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) 2015/1775 (3) on muutettu asetuksen (EY) N:o 1007/2009 3 artiklaa ja sillä kumotaan asetus (EU) N:o 737/2010 tämä asetuksen soveltamispäivästä alkaen. Tästä syystä on tarpeen vahvistaa toimenpiteitä asetuksen (EY) N:o 1007/2009 3 artiklan, sellaisena kuin se on muutettuna, panemiseksi täytäntöön.

(4)

On aiheellista säätää, että tietyt edellytykset täyttävät elimet sisällytetään niiden tunnustettujen elinten luetteloon, jotka myöntävät asiakirjoja, joilla todistetaan hyljetuotteiden markkinoille saattamisen edellytysten noudattaminen.

(5)

Todistuksista ja jäljennöksistä olisi annettava mallit, jotta todistuksia olisi helpompi hallinnoida ja todentaa.

(6)

Olisi vahvistettava menettelyt, joiden avulla todistuksia valvotaan. Menetelmien olisi oltava mahdollisimman yksinkertaisia ja käyttäjäystävällisiä, eivätkä ne saisi heikentää valvontajärjestelmän uskottavuutta ja johdonmukaisuutta.

(7)

Olisi sallittava sähköisten järjestelmien käyttö, jotta tietojenvaihto toimivaltaisten viranomaisten, komission ja tunnustettujen elinten välillä helpottuisi.

(8)

Tämän asetuksen soveltamiseen liittyvän henkilötietojen käsittelyn, erityisesti todistusten sisältämien henkilötietojen käsittelyn, on oltava Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 95/46/EY (4) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 45/2001 (5) mukaista.

(9)

Koska tässä asetuksessa säädetään yksityiskohtaiset säännöt asetuksen (EY) N:o 1007/2009, sellaisena kuin se on muutettuna asetuksella (EU) 2015/1775, jota sovelletaan 18 päivästä lokakuuta 2015, panemiseksi täytäntöön, tämän asetuksen olisi tultava voimaan kiireellisesti.

(10)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat neuvoston asetuksen (EY) N:o 338/97 (6) 18 artiklan 1 kohdalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Kohde

Tässä asetuksessa vahvistetaan yksityiskohtaiset säännöt, joita sovelletaan hyljetuotteiden markkinoille saattamiseen ja matkustajien tai heidän perheidensä henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitettujen hyljetuotteiden tuontiin asetuksen (EY) N:o 1007/2009 3 artiklan mukaisesti.

2 artikla

Matkustajien tai heidän perheidensä henkilökohtainen käyttö

1.   Matkustajien tai heidän perheidensä henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitettuja hyljetuotteita saa tuoda ainoastaan, jos jokin seuraavista vaatimuksista täyttyy:

a)

matkustaja tuo hyljetuotteen siihen pukeutuneena, käsimatkatavaroissaan tai henkilökohtaisissa matkatavaroissaan;

b)

hyljetuote kuuluu sellaisen luonnollisen henkilön henkilökohtaiseen omaisuuteen, joka siirtää vakinaisen asuinpaikkansa kolmannesta maasta unioniin;

c)

matkustaja on hankkinut hyljetuotteen kolmannessa maassa paikan päällä ja tuo sen unioniin myöhempänä ajankohtana, edellyttäen, että saapuessaan unionin alueelle matkustaja esittää asianomaisen jäsenvaltion tulliviranomaisille:

i)

kirjallisen ilmoituksen tuonnista;

ii)

asiakirjan, joka todistaa, että tuote on hankittu asianomaisesta kolmannesta maasta.

2.   Edellä olevan 1 kohdan c alakohdan soveltamiseksi tulliviranomaisen on vahvistettava kirjallinen ilmoitus ja asiakirjatodiste ja palautettava ne matkustajalle. Tuotaessa ilmoitus ja asiakirjatodiste on esitettävä tulliviranomaisille yhdessä asianomaisia tuotteita koskevan tulli-ilmoituksen kanssa.

3 artikla

Tunnustetut elimet

1.   Tunnustettujen elinten luetteloon sisällytetään ainoastaan sellainen elin, joka osoittaa täyttävänsä seuraavat vaatimukset:

a)

se on oikeushenkilö;

b)

sillä on valmiudet varmistaa, että asetuksen (EY) N:o 1007/2009 3 artiklan 1 kohdassa säädetyt vaatimukset täyttyvät;

c)

sillä on valmiudet myöntää ja hallinnoida 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja todistuksia sekä käsitellä ja arkistoida asiakirjoja;

d)

se pystyy hoitamaan tehtäviään niin, ettei eturistiriitaa synny;

e)

se pystyy seuraamaan asetuksen (EY) N:o 1007/2009 3 artiklan 1 kohdassa säädettyjen vaatimusten noudattamista;

f)

sillä on valmiudet peruuttaa 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut todistukset tai keskeyttää niiden voimassaolo, jos tässä asetuksessa säädetyt vaatimukset eivät täyty, ja saattaa asia jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten ja tulliviranomaisten tietoon;

g)

sen toiminnan tarkastaa riippumaton tarkastaja;

h)

se toimii kansallisella tai alueellisella tasolla.

2.   Elimen sisällyttäminen 1 kohdassa tarkoitettuun luetteloon edellyttää, että se toimittaa komissiolle asiaa koskevan pyynnön asiakirjoineen, jotka osoittavat, että se täyttää 1 kohdassa säädetyt vaatimukset.

3.   Tunnustetun elimen on toimitettava komissiolle 1 kohdan g alakohdassa tarkoitetun riippumattoman tarkastajan laatima tarkastuskertomus kunkin raportointikierroksen lopulla.

4 artikla

Todistukset

1.   Jos asetuksen (EY) N:o 1007/2009 3 artiklan 1 kohdassa säädetyt markkinoille saattamisen vaatimukset täyttyvät, tunnustettu elin myöntää tämän asetuksen liitteessä esitettyjen mallien mukaisen todistuksen pyynnöstä.

2.   Tunnustettu elin toimittaa todistuksen hakijalle ja säilyttää siitä jäljennöksen kolmen vuoden ajan dokumentointitarkoituksessa.

3.   Jollei 5 artiklan 2 kohdasta muuta johdu, todistuksen alkuperäiskappale toimitetaan hyljetuotteen kanssa, kun hyljetuote saatetaan markkinoille. Hakija saa pitää jäljennöksen todistuksesta.

4.   Viitenumero on mainittava kaikissa laskuissa.

5.   Hyljetuotteen, jonka mukana on 1 kohdan mukaisesti myönnetty todistus, katsotaan olevan asetuksen (EY) N:o 1007/2009 3 artiklan 1 kohdan mukainen.

6.   Tulli-ilmoitus, joka koskee hyljetuotteen laskemista vapaaseen liikkeeseen neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (7) 79 artiklan mukaisesti, voidaan hyväksyä ainoastaan, jos esitetään tämän artiklan 1 kohdan mukaisesti myönnetty todistus. Tulliviranomaiset säilyttävät todistuksesta jäljennöksen arkistoissaan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta asetuksen (ETY) N:o 2913/92 77 artiklan 2 kohdan soveltamista.

7.   Jos 1 kohdan mukaisesti myönnetyn todistuksen aitoudesta tai paikkansapitävyydestä herää epäilyjä tai jos tarvitaan lisäohjeita, tulliviranomaisten ja muiden toimeenpanovirkamiesten on otettava yhteyttä asianomaisen jäsenvaltion 6 artiklan mukaisesti nimeämään toimivaltaiseen viranomaiseen. Se toimivaltainen viranomainen, johon on otettu yhteyttä, päättää, mitä toimenpiteitä toteutetaan.

5 artikla

Todistusten muoto

1.   Edellä 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut todistukset annetaan paperilla tai sähköisesti.

2.   Kun kyseessä on sähköinen todistus, sen tulosteen on oltava hyljetuotteen mukana, kun hyljetuote saatetaan markkinoille.

3.   Todistuksen käyttö ei rajoita muiden markkinoille saattamiseen liittyvien muodollisuuksien soveltamista.

4.   Jäljempänä olevan 6 artiklan mukaisesti nimetty toimivaltainen viranomainen voi vaatia, että todistus käännetään sen jäsenvaltion viralliselle kielelle, jonka markkinoille tuote on tarkoitus saattaa.

6 artikla

Toimivaltaiset viranomaiset

1.   Jokaisen jäsenvaltion on nimettävä yksi tai useampi toimivaltainen viranomainen, jonka tehtävänä on

a)

todentaa kolmansista maista tuotuja hyljetuotteita koskevat todistukset tulliviranomaisten pyynnöstä 4 artiklan 7 kohdan mukaisesti;

b)

valvoa asianomaiseen jäsenvaltioon sijoittautuneen ja siellä toimivan tunnustetun elimen todistuksenmyöntämistoimintaa;

c)

säilyttää jäljennös todistuksesta, joka on myönnetty hyljetuotteille, jotka ovat peräisin asianomaisessa jäsenvaltiossa harjoitetusta hylkeenpyynnistä.

2.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle 1 kohdan mukaisesti nimeämänsä toimivaltaiset viranomaiset.

3.   Komissio asettaa verkkosivustolleen nähtäville luettelon 1 kohdan mukaisesti nimetyistä toimivaltaisista viranomaisista. Luetteloa ajantasaistetaan säännöllisesti.

7 artikla

Tietojen vaihtamiseen ja tallentamiseen käytettävät sähköiset järjestelmät

1.   Toimivaltaiset viranomaiset voivat käyttää sähköisiä järjestelmiä vaihtaakseen ja tallentaakseen todistuksissa olevia tietoja.

2.   Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että 1 kohdassa tarkoitetut sähköiset järjestelmät ovat toisiaan täydentäviä, yhteensopivia ja yhteentoimivia.

8 artikla

Henkilötietojen suojelu niiden käsittelyn yhteydessä

Tämä asetus ei vaikuta unionin oikeuden eikä kansallisen oikeuden mukaiseen yksilöiden suojeluun henkilötietojen käsittelyssä, ja erityisesti sillä ei muuteta direktiivissä 95/46/EY ja asetuksessa (EY) N:o 45/2001 säädettyjä velvollisuuksia ja oikeuksia. Yksilöiden suojelu henkilötietojen käsittelyssä taataan erityisesti siten, ettei todistuksessa olevia henkilötietoja paljasteta eikä välitetä edelleen.

9 artikla

Siirtymäsäännös

Tunnustettujen elinten ennen 18 päivää lokakuuta 2015 asetuksen (EU) N:o 737/2010 mukaisesti myöntämien todistusten voimassaolo jatkuu tämän ajankohdan jälkeen.

10 artikla

Voimaantulo ja soveltaminen

Tämä asetus tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Sitä sovelletaan 18 päivästä lokakuuta 2015.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 13 päivänä lokakuuta 2015.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Jean-Claude JUNCKER


(1)  EUVL L 286, 31.10.2009, s. 36.

(2)  Komission asetus (EU) N:o 737/2010, annettu 10 päivänä elokuuta 2010, yksityiskohtaisista säännöistä hyljetuotteiden kaupasta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1007/2009 täytäntöönpanemiseksi (EUVL L 216, 17.8.2010, s. 1).

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) 2015/1775, annettu 6 päivänä lokakuuta 2015, hyljetuotteiden kaupasta annetun asetuksen (EY) N:o 1007/2009 muuttamisesta ja komission asetuksen (EU) N:o 737/2010 kumoamisesta (EUVL L 262, 7.10.2015, s. 1).

(4)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 95/46/EY, annettu 24 päivänä lokakuuta 1995, yksilöiden suojelusta henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 281, 23.11.1995, s. 31).

(5)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 45/2001, annettu 18 päivänä joulukuuta 2000, yksilöiden suojelusta yhteisöjen toimielinten ja elinten suorittamassa henkilötietojen käsittelyssä ja näiden tietojen vapaasta liikkuvuudesta (EYVL L 8, 12.1.2001, s. 1).

(6)  Neuvoston asetus (EY) N:o 338/97, annettu 9 päivänä joulukuuta 1996, luonnonvaraisten eläinten ja kasvien suojelusta niiden kauppaa sääntelemällä (EYVL L 61, 3.3.1997, s. 1).

(7)  Neuvoston asetus (ETY) N:o 2913/92, annettu 12 päivänä lokakuuta 1992, yhteisön tullikoodeksista (EYVL L 302, 19.10.1992, s. 1).


LIITE

Image

Image

Image

Image

Image

Ohjeet

Yleistä:

Täytetään suuraakkosin.

Kohta 1.

Todistuksen myöntävä elin

Ilmoitetaan todistuksen myöntävän tunnustetun elimen nimi ja osoite.

Kohta 2.

Varattu myöntävän maan merkinnöille

Tila varattu myöntävän maan merkinnöille.

Kohta 3.

Todistuksen numero

Ilmoitetaan myöntämisnumero.

Kohta 4.

Markkinoille saattamisen maa

Ilmoitetaan maa, jossa hyljetuote on tarkoitus saattaa ensimmäisen kerran Euroopan unionin markkinoille.

Kohta 5.

ISO-koodi

Ilmoitetaan kohdassa 4 ilmoitetun maan kaksikirjaiminen koodi.

Kohta 6.

Hyljetuotteen kauppanimi

Ilmoitetaan hyljetuotteen (hyljetuotteiden) kauppanimi. Kauppanimen on oltava yhdenmukainen kenttään 7 tehdyn merkinnän kanssa.

Kohta 7.

Tieteellinen nimi

Ilmoitetaan tuotteessa käytetyn hyljelajin tieteellinen nimi/tuotteessa käytettyjen hyljelajien tieteelliset nimet. Jos kyseessä on yhdistelmätuote, jossa on käytetty useampaa kuin yhtä lajia, ilmoitetaan kunkin lajin nimi omalla rivillään.

Kohta 8.

HS-nimike

Ilmoitetaan neljä- tai kuusinumeroinen tavaran koodi harmonoidun tavarankuvaus- ja koodausjärjestelmän mukaisesti.

Kohta 9.

Pyyntimaa

Ilmoitetaan maa, jossa tuotteessa käytetyt hylkeet on pyydetty.

Kohta 10.

ISO-koodi

Ilmoitetaan kohdassa 9 ilmoitetun maan kaksikirjaiminen koodi.

Kohta 11.

Nettopaino

Ilmoitetaan nettopaino kiloina. Nettopaino määritellään hyljetuotteiden nettomassaksi, johon ei lueta mukaan päällystä tai muuta pakkausta (paitsi kannattimet, alustat, tarrat jne.).

Kohta 12.

Yksiköiden lukumäärä

Ilmoitetaan yksikkömäärä, jos se on paras tapa kuvata jalostettua tuotetta määrällisesti.

Kohta 13.

Tunnusomaiset merkinnät

Ilmoitetaan tarvittaessa kaikki tunnusomaiset merkinnät, esimerkiksi tavaraerän tai konossementin numero.

Kohta 14.

Yksilöllinen tunniste

Ilmoitetaan kaikki tunnisteet, jotka tuotteisiin on lisätty jäljitettävyystarkoituksessa.

Kohta 15.

Myöntävän tunnustetun elimen allekirjoitus ja leima

Kohta on varattu valtuutetun virkamiehen allekirjoitukselle – myös paikka ja aika ilmoitetaan – ja myöntävän tunnustetun elimen viralliselle leimalle.

Kohta 16.

Tullin antama vahvistus

Tulliviranomaisen on ilmoitettava tulli-ilmoituksen numero ja lisättävä allekirjoitus ja leima.


16.10.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 271/12


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) 2015/1851,

annettu 15 päivänä lokakuuta 2015,

täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 948/2014 muuttamisesta rasvattoman maitojauheen sopimusvarastointijakson ja sen yksityiseen varastointiin myönnettävän tuen määrän osalta

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 922/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta 17 päivänä joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 (1) ja erityisesti sen 18 artiklan 2 kohdan, 20 artiklan c, l ja m alakohdan sekä 223 artiklan 3 kohdan c alakohdan,

ottaa huomioon maataloustuotteiden yhteiseen markkinajärjestelyyn liittyvien tiettyjen tukien ja vientitukien vahvistamista koskevien toimenpiteiden määrittämisestä 16 päivänä joulukuuta 2013 annetun neuvoston asetuksen (EU) N:o 1370/2013 (2) ja erityisesti sen 4 artiklan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 948/2014 (3) aloitettiin rasvattoman maitojauheen yksityinen varastointi etenkin Venäjän käyttöön ottamasta unionin maitotuotteiden tuontikiellosta johtuneen erityisen vaikean markkinatilanteen huomioon ottamiseksi.

(2)

Rasvattoman maitojauheen hinnat laskivat edelleen, ja yksityisen varastoinnin järjestelmää jatkettiin 28 päivään helmikuuta 2015 komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) N:o 1337/2014 (4), 30 päivään syyskuuta 2015 komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2015/303 (5) ja 29 päivään helmikuuta 2016 komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2015/1548 (6).

(3)

Koska rasvattoman maitojauheen hintasuuntaus on jatkuvasti ollut laskeva, mikä johtuu huomattavasta maidon ylitarjonnasta sisämarkkinoilla ja maailmanlaajuisen kysynnän rajoitusten jatkumisesta, on aiheellista säätää lisätoimenpiteistä, joiden tarkoituksena on kannustaa toimijoita markkinoilla esiintyvien paineiden lievittämiseksi varastoimaan suurempia määriä, ja tästä syystä olisi myönnettävä enemmän tukea, jos tuotteet toimitetaan pidempiaikaiseen sopimusvarastointiin.

(4)

Jotta toimijat kuitenkin voisivat reagoida markkinasignaaleihin tulevaisuudessa joustavasti, tällaiset tuotteet olisi voitava vapauttaa varastosta pienemmällä tuella yhdeksän kuukauden pituisen vähimmäisvarastointiajan jälkeen.

(5)

Kun otetaan huomioon pidennetyn sopimusvarastointijakson kesto, komission asetuksen (EY) N:o 826/2008 (7) 31 artiklassa tarkoitettua ennakkomaksua olisi mukautettava.

(6)

Asetuksen (EY) N:o 826/2008 35 artiklan 3 kohdan mukaisesti ja jotta voidaan seurata tiiviisti toimenpiteen käyttöä, on aiheellista täsmentää kyseisen asetuksen 35 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädettyjen ilmoitusten toimittamisen määräaika.

(7)

Jotta markkinoihin kohdistuisi välittömiä vaikutuksia ja jotta hinnat vakautuisivat, tässä asetuksessa säädetyn toimenpiteen olisi tultava voimaan asetuksen julkaisemista seuraavasta päivästä.

(8)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat maatalouden yhteisen markkinajärjestelyn komitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 948/2014 seuraavasti:

1)

Korvataan 4 artikla seuraavasti:

”4 artikla

1.   Edellä 1 artiklassa tarkoitetuille tuotteille myönnettävä tuki vahvistetaan seuraavasti:

a)

kun sopimusvarastointijakson pituus on 90–210 päivää, tuen määrä on

1)

8,86 euroa varastoitua tonnia kohden kiinteiden varastointikustannusten osalta,

2)

0,16 euroa tonnia ja sopimusvarastointipäivää kohden;

b)

kun sopimusvarastointijakson pituus on 365 päivää, tuen määrä on

1)

8,86 euroa varastoitua tonnia kohden kiinteiden varastointikustannusten osalta,

2)

0,36 euroa tonnia ja sopimusvarastointipäivää kohden.

Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 826/2008 34 artiklan 6 kohdassa säädetään, tuen määriä on kuitenkin vähennettävä 10 prosenttia silloin, kun sopimuksen alainen määrä voidaan poistaa 270 päivän pituisen vähimmäisvarastointiajan jälkeen.

2.   Hakemukset voidaan hyväksyä ainoastaan, jos niistä käy ilmi haetun tuen määrät.

Tämän asetuksen mukaisesti tehtyjä sopimuksia, joissa varastointijakso on 90–210 päivää, ei voida muuttaa 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdan mukaisiksi sopimuksiksi.

3.   Sopimusvarastointi päättyy varastosta poistamista edeltävänä päivänä.”

2)

Lisätään 4 a artikla seuraavasti:

”4 a artikla

Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 826/2008 31 artiklan 2 kohdan säädetään, tämän asetuksen 4 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan b alakohdan mukaisten sopimusten ennakkomaksu ei saa ylittää 270 päivän pituiselta varastointijaksolta maksettavan tuen määrää.”

3)

Korvataan 6 artikla seuraavasti:

”6 artikla

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle seuraavat tiedot:

a)

viimeistään kunkin viikon tiistaina edellisen viikon osalta eriteltyinä määrät, joita tarkoitetaan 4 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan a ja b alakohdassa, ja määrät, joista on tehty sopimuksia, sekä tuotemäärät, joiden osalta on jätetty hakemuksia sopimusten tekemiseksi, asetuksen (EY) N:o 826/2008 35 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti;

b)

viimeistään kunkin kuukauden lopussa edellisen kuukauden osalta varastoja koskevat, asetuksen (EY) N:o 826/2008 35 artiklan 1 kohdan b alakohdassa edellytetyt tiedot.”

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 15 päivänä lokakuuta 2015.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Jean-Claude JUNCKER


(1)  EUVL L 347, 20.12.2013, s. 671.

(2)  EUVL L 346, 20.12.2013, s. 12.

(3)  Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 948/2014, annettu 4 päivänä syyskuuta 2014, yksityisen varastoinnin tuen myöntämisestä rasvattomalle maitojauheelle ja tuen määrän vahvistamisesta ennakolta (EUVL L 265, 5.9.2014, s. 18).

(4)  Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 1337/2014, annettu 16 päivänä joulukuuta 2014, täytäntöönpanoasetusten (EU) N:o 947/2014 ja (EU) N:o 948/2014 muuttamisesta voin ja rasvattoman maitojauheen yksityisen varastoinnin tukea koskevien hakemusten viimeisen jättöpäivän osalta (EUVL L 360, 17.12.2014, s. 15).

(5)  Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2015/303, annettu 25 päivänä helmikuuta 2015, täytäntöönpanoasetusten (EU) N:o 947/2014 ja (EU) N:o 948/2014 muuttamisesta voin ja rasvattoman maitojauheen yksityisen varastoinnin tukea koskevien hakemusten viimeisen jättöpäivän osalta (EUVL L 55, 26.2.2015, s. 4).

(6)  Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2015/1548, annettu 17 päivänä syyskuuta 2015, täytäntöönpanoasetusten (EU) N:o 947/2014 ja (EU) N:o 948/2014 muuttamisesta voin ja rasvattoman maitojauheen yksityisen varastoinnin tukea koskevien hakemusten viimeisen jättöpäivän osalta (EUVL L 242, 18.9.2015, s. 26).

(7)  Komission asetus (EY) N:o 826/2008, annettu 20 päivänä elokuuta 2008, yksityisen varastoinnin tuen myöntämistä koskevista yhteisistä säännöistä eräiden maataloustuotteiden alalla (EUVL L 223, 21.8.2008, s. 3).


16.10.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 271/15


KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) 2015/1852,

annettu 15 päivänä lokakuuta 2015,

tilapäisen poikkeuksellisen yksityisen varastoinnin tukijärjestelmän avaamisesta tietyille juustoille ja tuen määrän vahvistamisesta ennalta

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 922/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta 17 päivänä joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 (1) ja erityisesti sen 219 artiklan 1 kohdan yhdessä sen 228 artiklan kanssa,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Maidon ja maitotuotteiden maailmanlaajuinen kysyntä on yleisesti ottaen heikentynyt vuonna 2014 ja vuoden 2015 ensimmäisellä puoliskolla erityisesti maailman suurimman maitotuotteiden tuojan, Kiinan, tuonnin vähenemisen takia.

(2)

Maitotuotteiden hintoihin on kohdistunut alentamispaine tarjonnan lisääntymisen vuoksi niin unionissa kuin maailman tärkeimmillä maidontuotantoalueillakin.

(3)

Lisäksi Venäjän hallitus ilmoitti 25 päivänä kesäkuuta 2015, että unionista peräisin olevien maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden tuontikielto jatkuu vielä vuodella eli 6 päivään elokuuta 2016 asti.

(4)

Maitoalalla on sen vuoksi kysynnän ja tarjonnan vahvasta epätasapainosta johtuva markkinahäiriötilanne.

(5)

Tämän seurauksena raakamaidon ja maitotuotteiden hinnat unionissa ovat edelleen alentuneet, ja alentumispaine todennäköisesti jatkuu saavuttaen monille maanviljelijöille, joilla on kassavirta- ja kassavaravaikeuksia, kestämättömät tasot. Tärkeimpien juustojen unionin keskihinnat laskivat 17 prosenttia vuonna 2015.

(6)

Asetuksen (EU) N:o 1308/2013 nojalla käytettävissä olevat markkinoiden interventiotoimenpiteet eivät vaikuta olevan riittäviä tässä hiljattain syntyneessä tilanteessa, sillä ne on kohdennettu muihin tuotteisiin, kuten voihin ja rasvattomaan maitojauheeseen, tai rajoitettu juustoihin, joilla on maantieteellinen merkintä.

(7)

Vakavan epätasapainon uhkaa juustomarkkinoilla voidaan lieventää tai se voidaan poistaa varastoinnilla. Sen vuoksi on asianmukaista myöntää tukea juuston yksityiseen varastointiin ja vahvistaa tuen määrä ennalta.

(8)

On tarpeen vahvistaa katto järjestelmään kuuluvalle enimmäismäärälle ja kokonaismäärän jakautuminen jäsenvaltioittain niiden juustontuotantomäärän mukaan.

(9)

Asetuksen (EU) N:o 1308/2013 17 artiklassa säädetään yksityiseen varastointiin myönnettävästä tuesta ainoastaan juustoille, jotka on varustettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 (2) mukaisella suojatulla alkuperänimityksellä tai suojatulla maantieteellisellä merkinnällä. Juustot, joilla on suojattu alkuperänimitys tai suojattu maantieteellinen merkintä, edustavat kuitenkin vain pientä osaa unionin juustontuotannosta kokonaisuudessaan. Toiminnan ja hallinnon tehokkuuden vuoksi on aiheellista perustaa yksityisen varastoinnin tukijärjestelmä, joka kattaa kaikentyyppiset juustot.

(10)

Järjestelmän ulkopuolelle on syytä jättää juustot, jotka eivät sovellu varastointiin.

(11)

Hallinnon ja valvonnan helpottamiseksi yksityisen varastoinnin tukea olisi myönnettävä ainoastaan toimijoille, jotka ovat sijoittautuneet unioniin ja jotka on merkitty siellä alv-rekisteriin.

(12)

Järjestelmän tehokkaan valvonnan varmistamiseksi tässä asetuksessa olisi täsmennettävä varastointisopimuksen tekemiseksi tarvittavat tiedot sekä sopimuspuolten velvoitteet.

(13)

Järjestelmän tehostamiseksi sopimusten olisi koskettava tiettyä vähimmäismäärää ja sopimuspuolen velvoitteita, erityisesti niitä, joiden ansiosta varastoinnin valvonnasta vastaava toimivaltainen viranomainen voi suorittaa varastointiolosuhteiden tehokkaita tarkastuksia.

(14)

Sopimusmäärän varastoiminen sopimusvarastointijakson ajan on yksi yksityisen varastoinnin tuen myöntämisvaatimuksista. Kauppatavan ja käytännön tarpeiden huomioon ottamiseksi olisi sallittava tietty poikkeama tuen alaisesta määrästä.

(15)

Sen varmistamiseksi, että hakemus tehdään tosissaan ja että toimenpiteestä saadaan toivottu markkinavaikutus, on tarpeen vaatia vakuus. Sen vuoksi olisi vahvistettava säännökset vakuuden asettamisesta, vapauttamisesta ja menettämisestä.

(16)

Varastoinnin moitteettoman hallinnon varmistamiseksi on aiheellista antaa säännöksiä maksettavan tuen määrän alentamiseksi silloin, kun sopimusvarastointijakson aikana varastoitu määrä on sopimuksen alaista määrää pienempi.

(17)

Tuen määrä olisi vahvistettava varastointikustannusten ja/tai muiden asiaankuuluvien markkinatekijöiden perusteella. On aiheellista vahvistaa kyseisten tuotteiden kiinteille varastoonvienti- ja varastostapoistamiskustannuksille sekä kylmävarastoinnin päiväkohtaisille kustannuksille ja rahoituskustannuksille myönnettävä tuki.

(18)

On tarpeen vahvistaa ennakkomaksun suorittamiseksi vaadittavat edellytykset, tuen mukauttaminen tapauksissa, joissa sopimuksen alaista määrää ei ole täysin noudatettu, tukikelpoisuuden täyttymistä koskevat tarkastukset, mahdolliset seuraamukset ja tiedot, jotka jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle.

(19)

Toimenpidettä ei ehkä käytetä täysimääräisesti kaikissa jäsenvaltioissa, ja on aiheellista säätää määrien jakamisesta uudelleen, kun toimenpidettä on sovellettu kolme kuukautta. Komissiolla olisi oltava valtuudet hyväksyä tarvittaessa täytäntöönpanosäädöksiä, joissa vahvistetaan käyttämättä jääneiden määrien uudelleenjako jäsenvaltioittain ja uusi määräaika hakemusten jättämiselle.

(20)

Olisi vahvistettava myös asiakirjoja, kirjanpitoa sekä tarkastustiheyttä ja tarkastusmenettelyjä koskevat säännöt,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Kohde

Tässä asetuksessa säädetään tilapäisestä poikkeuksellisesta yksityisen varastoinnin tukijärjestelmästä CN-koodin 0406 juustoille, lukuun ottamatta juustoja, jotka eivät sovellu varastoitaviksi 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun kypsytysajan jälkeen.

Liitteessä vahvistetaan tilapäisen järjestelmän piiriin kuuluvien tuotteiden enimmäismäärä jäsenvaltioittain.

2 artikla

Määritelmä

Tässä asetuksessa tarkoitetaan ilmaisulla ’jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset’ jäsenvaltioiden maksajavirastoiksi nimeämiä virastoja tai elimiä, jotka täyttävät Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 (3) 7 artiklassa säädetyt edellytykset.

3 artikla

Tuotteiden tukikelpoisuus

1.   Saadakseen 1 artiklassa tarkoitettua yksityisen varastoinnin tukea, jäljempänä ’tuki’, juuston on oltava laadultaan virheetöntä, kunnollista ja myyntikelpoista, sen on oltava peräisin unionista, ja varastointisopimuksen voimassaolon alkamispäivänä sen vähimmäisiän on vastattava niille juustoille, joilla on asetuksen (EU) N:o 1151/2012 mukainen suojattu alkuperänimitys tai suojattu maantieteellinen merkintä, tuote-eritelmässä vahvistettua kypsytysaikaa ja jäsenvaltioiden muille juustoille vahvistamaa tavanomaista kypsytysaikaa.

2.   Juuston on täytettävä seuraavat vaatimukset:

a)

kukin erä painaa vähintään 0,5 tonnia;

b)

juustoon on merkitty lähtemättömästi, tapauksen mukaan koodina, yritys, jossa se on valmistettu, ja valmistuspäivä;

c)

siihen on merkitty varastoonvientipäivä;

d)

siitä ei ole tehty aikaisempaa varastointitukisopimusta;

e)

se varastoidaan siinä jäsenvaltiossa, jossa se on tuotettu.

3.   Jäsenvaltiot voivat luopua velvoitteesta merkitä 2 kohdan c alakohdassa tarkoitettu varastoonvientipäivä juustoon edellyttäen, että varaston pitäjä sitoutuu pitämään rekisteriä, johon 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetut tiedot kirjataan varastoonvientipäivänä.

4 artikla

Tukihakemukset

1.   Tukea hakevan toimijan on toimitettava hakemus sen jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille, jossa tuotteet varastoidaan.

2.   Tukea hakevien toimijoiden on oltava sijoittautuneita unioniin ja merkitty siellä alv-rekisteriin.

3.   Tukihakemuksia voidaan esittää tämän asetuksen voimaantulopäivästä. Hakemusten viimeinen jättöpäivä on 15 päivä tammikuuta 2016.

4.   Tukihakemusten on liityttävä tuotteisiin, jotka on viety kokonaisuudessaan varastoon.

5.   Hakemukset on jätettävä käyttäen menetelmää, jonka asianomainen jäsenvaltio on asettanut toimijoiden saataville.

Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat edellyttää, että sähköisesti tehdyissä hakemuksissa on Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/93/EY (4) 2 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu kehittynyt sähköinen allekirjoitus tai sellainen sähköinen allekirjoitus, joka tarjoaa allekirjoitusta vastaavat takeet soveltamalla samoja sääntöjä ja edellytyksiä kuin komission päätöksessä 2004/563/EY, Euratom (5) ja sen täytäntöönpanosäännöissä vahvistetut säännökset sähköisistä ja digitoiduista asiakirjoista.

6.   Hakemus voidaan hyväksyä vain, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

a)

siinä on viittaus tähän asetukseen;

b)

siinä on hakijaa koskevat tunnistetiedot: nimi, osoite ja alv-rekisteröintinumero;

c)

siinä ilmoitetaan tuote asianomaisella kuusinumeroisella CN-koodilla;

d)

siinä ilmoitetaan tuotemäärä hakemuksen tekohetkellä;

e)

siinä ilmoitetaan varastointipaikan nimi ja osoite sekä varastointierän numero ja hyväksymisnumero, joka yksilöi tehdaslaitoksen;

f)

siihen ei liity hakijan esittämiä muita kuin tässä asetuksessa vahvistettuja lisäedellytyksiä;

g)

se esitetään sen jäsenvaltion virallisella kielellä tai jollakin sen jäsenvaltion virallisista kielistä, jossa hakemus jätetään;

h)

hakija on asettanut vakuuden, jonka suuruus on 20 euroa tonnilta, asianomaiselle maksajavirastolle komission delegoidun asetuksen (EU) N:o 907/2014 (6) IV luvussa olevan 2 jakson mukaisesti.

7.   Hakemusten sisältöä ei voida muuttaa niiden jättämisen jälkeen.

5 artikla

Vakuuden menettäminen ja vapauttaminen

1.   Edellä 4 artiklan 6 kohdan h alakohdassa tarkoitettu vakuus menetetään, jos

a)

sopimushakemus peruutetaan;

b)

16 artiklan 2 kohdan mukaisissa tarkastuksissa vahvistettu määrä on vähemmän kuin 95 prosenttia 4 artiklan 6 kohdan d alakohdassa tarkoitetussa hakemuksessa olevasta määrästä. Tällaisessa tapauksessa sopimusta ei tehdä;

c)

vähemmän kuin 95 prosenttia sopimusmäärästä viedään varastoon ja varastoidaan sopimusvarastointijakson ajan 6 artiklassa tarkoitetun sopimuspuolen riskillä ja 7 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetyin edellytyksin.

2.   Vakuus vapautetaan välittömästi, jos sopimuksen tekemiseksi jätettyjä hakemuksia ei hyväksytä.

3.   Vakuudet vapautetaan niiltä määriltä, joiden osalta sopimusvelvoitteet on täytetty.

6 artikla

Sopimusten tekeminen

1.   Sopimukset on tehtävä sen jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen, jonka alueelle tuotteet varastoidaan, sekä hakijan, jäljempänä ’sopimuspuoli’, välillä.

2.   Sopimukset on tehtävä 30 päivän kuluessa 4 artiklan 6 kohdan e alakohdassa tarkoitettujen tietojen vastaanottopäivästä edellyttäen, että 16 artiklan 2 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitettu tuotteiden tukikelpoisuus vahvistetaan tarvittaessa myöhemmin. Jollei tukikelpoisuutta vahvisteta, kyseistä sopimusta on pidettävä mitättömänä.

7 artikla

Sopimuspuolen velvoitteet

1.   Sopimuksessa on määrättävä vähintään seuraavista sopimuspuolen velvoitteista:

a)

sopimuspuolen on omaan lukuunsa ja omalla vastuullaan siirrettävä sopimuksen alainen määrä varastoon ja pidettävä se sopimusvarastointijakson ajan olosuhteissa, joissa tuotteen ominaisuudet säilyvät, korvaamatta varastoituja tuotteita tai siirtämättä niitä varastosta toiseen; erityistapauksissa ja sopimuspuolen asianmukaisesti perustellusta pyynnöstä toimivaltainen viranomainen voi kuitenkin sallia varastoitujen tuotteiden siirron;

b)

sopimuspuolen on säilytettävä tuotteen varastointipaikkaan saapumisen yhteydessä laaditut punnitusasiakirjat;

c)

sopimuspuolen on sallittava toimivaltaisen viranomaisen valvoa kaikkina ajankohtina kaikkien sopimuksessa määrättyjen velvoitteiden noudattamista;

d)

sopimuspuolen on tehtävä varastoidut tuotteet helposti käsiteltäviksi ja yksilöllisesti tunnistettaviksi: kukin yksittäisesti varastoitu tuoteyksikkö on varustettava merkinnällä, josta ilmenee varastoonvientipäivä, sopimuksen numero, tuote ja paino. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin luopua sopimusnumeron merkitsemistä koskevista vaatimuksista edellyttäen, että varaston pitäjä sitoutuu kirjaamaan sopimusnumeron 3 artiklan 3 kohdassa tarkoitettuun rekisteriin.

2.   Sopimuspuolen on pidettävä tarkastuksista vastaavan viranomaisen saatavilla kaikki sopimukseen liittyvä asiakirja-aineisto, jonka avulla voidaan varmistua yksityiseen varastointiin sijoitettujen tuotteiden osalta erityisesti seuraavista seikoista:

a)

hyväksymisnumero, joka yksilöi tehdaslaitoksen ja tuotantojäsenvaltion;

b)

tuotteiden alkuperä ja valmistuspäivä;

c)

varastoonvientipäivä;

d)

pakattujen tuotteiden paino ja määrä;

e)

sijainti varastossa ja varaston osoite;

f)

sopimusvarastointijakson oletettu päättymispäivä täydennettynä tosiasiallisella varastosta poistamisen päivämäärällä.

3.   Sopimuspuolen tai tarvittaessa varaston pitäjän on pidettävä varastokirjanpitoa, joka on saatavilla varastossa ja joka sisältää sopimusnumeroittain

a)

yksityiseen varastoon saatettujen tuotteiden yksilöinnit eräkohtaisesti;

b)

varastoon viennin ja varastosta poistamisen päivät;

c)

varastointierittäin ilmoitetun määrän;

d)

tuotteiden sijainnin varastossa.

8 artikla

Sopimusvarastointijakso

1.   Sopimusvarastointijakso alkaa sitä päivää seuraavana päivänä, jona toimivaltainen viranomainen vastaanottaa 4 artiklan 6 kohdan e alakohdassa tarkoitetut tiedot.

2.   Sopimusvarastointi päättyy varastosta poistamista edeltävänä päivänä.

3.   Tukea voidaan myöntää ainoastaan silloin, kun sopimusvarastointijakso on 60–210 päivää.

9 artikla

Varastosta poistaminen

1.   Varastosta poistaminen voi alkaa sovitun varastointiajan viimeisen päivän jälkeisenä päivänä.

2.   Varastosta poistamisen on tapahduttava kokonaisina varastointierinä tai toimivaltaisen viranomaisen luvalla tätä pienempinä määrinä. Jäljempänä 16 artiklan 5 kohdan a alakohdassa tarkoitetussa tapauksessa varastosta poistaminen voi koskea ainoastaan sinetöityä määrää.

3.   Sopimuspuolen on annettava toimivaltaiselle viranomaiselle 16 artiklan 6 kohdan säännösten mukaisesti ilmoitus aikeestaan poistaa tuotteita varastosta.

4.   Jos 3 kohdassa säädettyä vaatimusta ei noudateta mutta varastosta poistamisen päivästä ja kyseessä olevista määristä on toimitettu toimivaltaisen viranomaisen riittävinä pitämät todisteet 30 päivän kuluessa varastointipaikasta poistamisesta, tukea alennetaan 15 prosenttia ja sitä maksetaan ainoastaan jaksolta, jolta sopimuspuoli toimittaa toimivaltaisen viranomaisen hyväksymän todisteen siitä, että tuote on ollut sopimusvarastoinnissa.

5.   Jos 3 kohdassa säädettyä vaatimusta ei noudateta eikä varastosta poistamisen päivästä ja kyseessä olevista määristä ole toimitettu toimivaltaista viranomaista tyydyttäviä riittäviä todisteita 30 päivän kuluessa varastosta poistamisesta, kyseisen sopimuksen osalta ei makseta lainkaan tukea, ja kyseisen sopimuksen osalta asetettu vakuus menetetään tapauksen mukaan kokonaisuudessaan.

10 artikla

Tuen määrät

Tuki on

15,57 euroa varastoitua tonnia kohden kiinteiden varastointikustannusten osalta,

0,40 euroa tonnia ja sopimusvarastointipäivää kohden.

11 artikla

Tuen ennakkomaksu

1.   Kun varastointi on jatkunut 60 päivää, tuesta voidaan sopimuspuolen pyynnöstä maksaa kerran ennakko, jos sopimuspuoli asettaa vakuuden, jonka määrä on ennakon määrä 10 prosentilla korotettuna.

2.   Ennakkomaksun suuruus saa olla enintään 90 päivän varastointiaikaa vastaavan tuen määrä. Edellä 1 kohdassa tarkoitettu vakuus vapautetaan heti kun tuen loppusumma on maksettu.

12 artikla

Tuen maksaminen

1.   Tuki tai, jos on suoritettu 11 artiklan mukaisesti ennakkomaksu, tuen loppusumma on maksettava sopimuspuolen kolmen kuukauden kuluessa sopimusvarastointijakson päättymisestä esittämän maksatushakemuksen perusteella.

2.   Jos sopimuspuoli ei pysty toimittamaan tositteita kolmen kuukauden määräajassa, vaikka on toiminut ripeästi saadakseen ne ajoissa, tälle voidaan myöntää lisäaika, joka voi olla yhteensä enintään kolme kuukautta.

3.   Tuki tai tuen loppusumma on maksettava 120 päivän kuluessa päivästä, jona tuen maksatushakemus on jätetty, edellyttäen, että sopimusvelvoitteet on täytetty ja lopputarkastus on tehty. Jos meneillään on kuitenkin hallinnollinen tutkinta, maksu suoritetaan vasta, kun tukioikeus on vahvistettu.

4.   Jos sopimusvarastointijaksolla tosiasiallisesti varastoitu määrä on sopimuksen alaista määrää pienempi ja sen suuruus on vähintään 95 prosenttia tästä määrästä, tukea maksetaan tosiasiallisesti varastoidusta määrästä, ylivoimaisia esteitä lukuun ottamatta. Jos toimivaltainen viranomainen kuitenkin toteaa sopimuspuolen toimineen tahallisesti tai huolimattomuuttaan, se voi päättää tehdä tukeen lisävähennyksen tai olla maksamatta tukea.

5.   Jos sopimusvarastointijaksolla tosiasiallisesti varastoitu määrä on 4 kohdassa ilmoitettua prosenttiosuutta pienempi, muttei alle 80 prosenttia sopimuksen alaisesta määrästä, tosiasiallisesti varastoidulle määrälle maksettava tuki vähennetään puoleen, ylivoimaisia esteitä lukuun ottamatta. Jos toimivaltainen viranomainen kuitenkin toteaa sopimuspuolen toimineen tahallisesti tai huolimattomuuttaan, se voi päättää tehdä tukeen lisävähennyksen tai olla maksamatta tukea.

6.   Jos sopimusvarastointijaksolla tosiasiallisesti varastoitu määrä on alle 80 prosenttia sopimuksen alaisesta määrästä, tukea ei makseta lainkaan, ylivoimaisia esteitä lukuun ottamatta.

7.   Jos varastoinnin aikana tai varastosta poistamisen yhteydessä tehdyissä tarkastuksissa todetaan viallisia tuotteita, kyseisistä määristä ei makseta tukea. Jäljelle jäävän tukikelpoisen varastointierän määrän on oltava vähintään yhtä suuri kuin 3 artiklan 2 kohdassa säädetty vähimmäismäärä. Samaa sääntöä sovelletaan, jos osa varastointierästä poistetaan samasta syystä ennen varastoinnin vähimmäisajan päättymistä.

Viallisia tuotteita ei oteta huomioon laskettaessa 4, 5 ja 6 kohdassa tarkoitettua tosiasiallisesti varastoitua määrää.

13 artikla

Ilmoitukset

1.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle viimeistään kunkin viikon tiistaina edellisen viikon osalta määrät, joiden osalta sopimuksia on tehty, sekä tuotemäärät, joiden osalta on jätetty tukihakemuksia.

2.   Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle kunkin kuukauden loppuun mennessä edellisen kuukauden osalta

a)

kyseisen kuukauden aikana varastoon viedyt ja varastosta poistetut tuotemäärät;

b)

kyseisen kuukauden lopussa varastossa olleet tuotemäärät;

c)

tuotemäärät, joiden osalta sopimusvarastointijakso on päättynyt.

3.   Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut jäsenvaltioiden ilmoitukset on tehtävä komission asetuksen (EY) N:o 792/2009 (7) mukaisesti.

14 artikla

Toimenpiteet enimmäismäärän noudattamiseksi

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että otetaan käyttöön järjestelmä, joka perustuu puolueettomiin ja syrjimättömin perusteisiin, jotta liitteessä tarkoitettuja jäsenvaltiokohtaisia enimmäismääriä ei ylitetä.

15 artikla

Käyttämättömiä määriä koskevat toimenpiteet

Tarvittaessa kaikki 15 päivän tammikuuta 2016 jälkeen jäljellä olevat käyttämättömät määrärahat annetaan niiden jäsenvaltioiden käyttöön, jotka viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2015 ilmoittavat komissiolle, että ne haluavat hyödyntää enemmän yksityisen varastoinnin tukijärjestelmää. Jäsenvaltiokohtaisesta jaosta, joka on tehtävä ottamalla huomioon jäsenvaltioiden 15 päivään tammikuuta 2016 mennessä hakemat määrät ja hakemusten jättämisen määräaika, päätetään täytäntöönpanosäädöksellä, joka hyväksytään noudattamatta asetuksen (EU) N:o 1308/2013 229 artiklan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä.

16 artikla

Tarkastukset

1.   Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen tämän asetuksen noudattamisen. Kyseisten toimenpiteiden on sisällettävä tukihakemusten täydellinen hallinnollinen tarkastus, jota on täydennettävä paikalla tehtävillä tarkastuksilla 2–9 kohdan mukaisesti.

2.   Tarkastuksista vastaavan viranomaisen on tehtävä varastoon tuotavien tuotteiden tarkastukset 30 päivän kuluessa 4 artiklan 6 kohdan e alakohdassa tarkoitettujen tietojen saamisesta.

Sen varmistamiseksi, että varastoidut tuotteet ovat tukikelpoisia, edustavalle otokselle, johon kuuluu vähintään viisi prosenttia varastoon viedyistä määristä, on tehtävä fyysiset tarkastukset, jotta varmistetaan, että kaikki varastointierät vastaavat muun muassa tuotteiden painon, tunnistetietojen ja luonteen osalta sopimuksen tekemistä koskevassa hakemuksessa olevia tietoja, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän artiklan 5 kohdan ensimmäisen alakohdan a alakohdan soveltamista.

Tukimaksua määritettäessä käytetään tuotepainoa sellaisena kuin se on määritetty sopimuskauden alussa. Tukea ei kuitenkaan makseta määrälle, joka on 4 artiklan 6 kohdan d alakohdan mukaisesti ilmoitettua haettua määrää suurempi.

3.   Edellä 2 kohdassa säädettyä 30 päivän määräaikaa voidaan jäsenvaltion asianmukaisesti perustelemista syistä pidentää 15 päivällä.

4.   Jos tarkastuksissa käy ilmi, etteivät varastoidut tuotteet vastaa 3 artiklassa vahvistettuja tukikelpoisuusperusteita siten kuin 4 artiklan 6 kohdan c alakohdassa täsmennetään, 4 artiklan 6 kohdan h alakohdassa tarkoitettu vakuus menetetään.

5.   Tarkastuksista vastaavan viranomaisen on

a)

sinetöitävä sopimukseen, varastointierään tai pienempään määrään liittyvät tuotteet 2 kohdassa säädetyn tarkastuksen yhteydessä; tai

b)

tehtävä ennalta ilmoittamaton tarkastus varmistaakseen, että sopimuksen alainen määrä on varastointipaikassa.

Ensimmäisen alakohdan b alakohdassa tarkoitetun tarkastuksen on vastattava vähintään 10:tä prosenttia sopimuksen alaisesta kokonaismäärästä, ja sen on oltava edustava. Tällaisiin tarkastuksiin on kuuluttava 7 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun varastokirjanpidon sekä punnitustodisteiden ja rahtitavarakirjojen kaltaisten tositteiden tarkastelu, samoin kuin tuotteiden varastossaolon, tuotteiden tyypin ja niiden tunnistetietojen todentaminen, joka tehdään vähintään viidelle prosentille ennalta ilmoittamattoman tarkastuksen kohteena olevasta määrästä.

6.   Sopimusvarastointijakson päättyessä tarkastuksista vastaavan viranomaisen on tehtävä vähintään puolelle sopimuksista otantatarkastus varastossa olevien tuotteiden painon ja tunnistetietojen todentamiseksi. Tätä tarkastusta varten sopimuspuolen on ilmoitettava toimivaltaiselle elimelle kyseiset varastointierät vähintään viisi työpäivää ennen

a)

sopimusvarastoinnin enimmäisjakson päättymistä; tai

b)

varastosta poistamisen alkamista, jos tuotteet poistetaan ennen sopimusvarastoinnin enimmäisjakson päättymistä.

Jäsenvaltiot voivat hyväksyä viittä työpäivää lyhyemmän määräajan.

7.   Kun tuotteiden painoa tarkastetaan sopimusvarastoinnin aikana ja sen lopussa sen varmistamiseksi, että tuotteet ovat varastossa, mahdollinen painon luonnollinen aleneminen ei saa johtaa tuen vähentämiseen ja vakuuden menettämiseen.

8.   Jos sovelletaan 5 kohdan a alakohdan mukaista vaihtoehtoa, sopimusvarastointijakson päättyessä on varmistettava, että sinetit ovat paikoillaan ja ehjiä. Sinetöinnistä tai tavaroiden käsittelystä aiheutuvat kustannukset ovat sopimuspuolen vastuulla.

9.   Kaikki näytteet tuotteiden laadun ja koostumuksen todentamiseksi on otettava tarkastuksista vastaavan viranomaisen toimenhaltijoiden toimesta tai näiden läsnä ollessa.

Fyysinen tarkastus tai painon todentaminen on suoritettava siten, että kyseiset toimenhaltijat ovat läsnä punnituksessa.

Kaikki kyseisten toimenhaltijoiden tarkastamat varasto- ja liikekirjanpitoon liittyvät sekä muut asiakirjat on kirjausketjua varten leimattava tai parafoitava tarkastuskäynnin aikana. Atk-tietueita todennettaessa niistä on tulostettava yksi kappale tarkastuskansiossa säilytettäväksi.

17 artikla

Raportointi tilintarkastuksesta

1.   Tarkastuksista vastaavan viranomaisen on laadittava tarkastuskertomus kustakin paikalla tehdystä tarkastuksesta. Kertomuksessa on kuvailtava tarkastettuja seikkoja tarkoin.

Kertomuksessa on esitettävä

a)

tarkastuspäivä ja tarkastuksen alkamisajankohta;

b)

yksityiskohtaiset tiedot annetusta ennakkoilmoituksesta;

c)

tarkastuksen kesto;

d)

läsnä olleet vastuuhenkilöt;

e)

tehtyjen tarkastusten luonne ja laajuus sekä yksityiskohtaiset tiedot tarkastelluista asiakirjoista ja tuotteista;

f)

havainnot ja päätelmät;

g)

jatkotoimenpiteiden mahdollinen tarve.

Kertomuksen on oltava vastuullisen toimenhaltijan ja sopimuspuolen tai tarvittaessa varaston pitäjän allekirjoittama ja sen on sisällyttävä maksuasiakirjaan.

2.   Jos merkittäviä säännönvastaisuuksia ilmenee viidessä prosentissa tai sitä suuremmassa osuudessa tarkastetuista saman sopimuksen alaisista tuotemääristä, tarkastuksia laajennetaan ottamalla tarkastuksista vastaavan viranomaisen määräämä suurempi näyte.

3.   Tarkastuksista vastaavan viranomaisen on kirjattava kaikki noudattamatta jättämiset sellaisten vakavuuteen, laajuuteen, kestoon ja toistuvuuteen liittyvien kriteerien perusteella, jotka voivat johtaa 18 artiklan 1 kohdan mukaiseen poissulkemiseen ja/tai kyseisen artiklan 4 kohdan mukaiseen aiheettomasti maksetun tuen takaisin perimiseen tarvittaessa korkoineen.

18 artikla

Seuraamukset

1.   Jos jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen havaitsee, että hakijan tästä asetuksesta johtuvien oikeuksien saamiseksi esittämä asiakirja sisältää virheellisiä tietoja, ja jos kyseiset virheelliset tiedot ovat oikeuden myöntämisen kannalta ratkaisevia, toimivaltaisen viranomaisen on suljettava hakija yksityisen varastoinnin tuen myöntämismenettelyn ulkopuolelle sen tuotteen osalta, josta virheellisiä tietoja on annettu, yhden vuoden ajaksi siitä kun sääntöjenvastaisuuden vahvistamista koskeva lopullinen hallinnollinen päätös on tehty.

2.   Edellä 1 kohdassa säädettyä poissulkemista ei sovelleta, jos hakija todistaa toimivaltaista viranomaista tyydyttävällä tavalla, että kyseisessä kohdassa tarkoitettu tilanne johtuu ylivoimaisesta esteestä tai ilmeisestä virheestä.

3.   Aiheettomasti maksettu tuki on perittävä asianomaisilta toimijoilta takaisin korkoineen. Komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 809/2014 (8) 7 artiklassa vahvistettuja sääntöjä sovelletaan soveltuvin osin.

4.   Tässä artiklassa säädettyjen hallinnollisten seuraamusten täytäntöönpano ja perusteettomasti maksettujen määrien takaisinperintä eivät vaikuta sääntöjenvastaisuuksien ilmoittamiseen komissiolle komission asetuksen (EY) N:o 1848/2006 (9) mukaisesti.

19 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 15 päivänä lokakuuta 2015.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Jean-Claude JUNCKER


(1)  EUVL L 347, 20.12.2013, s. 671.

(2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1151/2012, annettu 21 päivänä marraskuuta 2012, maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä (EUVL L 343, 14.12.2012, s. 1).

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1306/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 352/78, (EY) N:o 165/94, (EY) N:o 2799/98, (EY) N:o 814/2000, (EY) N:o 1290/2005 ja (EY) No 485/2008 kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 549).

(4)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 1999/93/EY, annettu 13 päivänä joulukuuta 1999, sähköisiä allekirjoituksia koskevista yhteisön puitteista (EYVL L 13, 19.1.2000, s. 12).

(5)  Komission päätös 2004/563/EY, Euratom, tehty 7 päivänä heinäkuuta 2004, komission sisäisten menettelysääntöjen muuttamisesta (EUVL L 251, 27.7.2004, s. 9).

(6)  Komission delegoitu asetus (EU) N:o 907/2014, annettu 11 päivänä maaliskuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 täydentämisestä maksajavirastojen ja muiden elinten, varainhoidon, tilien tarkastamisen, vakuuksien sekä euron käytön osalta (EUVL L 255, 28.8.2014, s. 18).

(7)  Komission asetus (EY) N:o 792/2009, annettu 31 päivänä elokuuta 2009, yhteisen markkinajärjestelyn, suorien tukien järjestelmän, maataloustuotteiden menekinedistämisen ja syrjäisimpiin alueisiin ja Egeanmeren pieniin saariin sovellettavien järjestelyjen täytäntöönpanemiseksi jäsenvaltioiden komissiolle toimittamien tietojen ja asiakirjojen tiedoksiantamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä (EUVL L 228, 1.9.2009, s. 3).

(8)  Komission täytäntöönpanoasetus (EU) N:o 809/2014, annettu 17 päivänä heinäkuuta 2014, Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 soveltamissäännöistä yhdennetyn hallinto- ja valvontajärjestelmän, maaseudun kehittämistoimenpiteiden ja täydentävien ehtojen osalta (EUVL L 227, 31.7.2014, s. 69).

(9)  Komission asetus (EY) N:o 1848/2006, annettu 14 päivänä joulukuuta 2006, yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksen yhteydessä esiintyvistä sääntöjenvastaisuuksista ja aiheettomasti maksettujen määrien takaisinperinnästä sekä tätä alaa koskevan tiedotusjärjestelmän järjestämisestä ja neuvoston asetuksen (ETY) N:o 595/91 kumoamisesta (EUVL L 355, 15.12.2006, s. 56).


LIITE

Jäsenvaltio

Enimmäismäärä

(tonnia)

Belgia

1 243

Bulgaria

696

Tšekki

1 421

Tanska

3 334

Saksa

23 626

Viro

454

Irlanti

1 835

Kreikka

1 880

Espanja

3 635

Ranska

20 830

Kroatia

348

Italia

12 015

Kypros

199

Latvia

348

Liettua

1 163

Luxemburg

33

Unkari

827

Malta

30

Alankomaat

8 156

Itävalta

1 968

Puola

7 859

Portugali

704

Romania

797

Slovenia

164

Slovakia

426

Suomi

1 210

Ruotsi

945

Yhdistynyt kuningaskunta

3 854

Yhteensä

100 000


16.10.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 271/25


KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) 2015/1853,

annettu 15 päivänä lokakuuta 2015,

väliaikaisesta poikkeuksellisesta tuesta viljelijöille kotieläintuotantoaloilla

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 922/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta 17 päivänä joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 (1) ja erityisesti sen 219 artiklan 1 kohdan yhdessä sen 228 artiklan kanssa,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Maidon ja maitotuotteiden maailmanlaajuisen kysynnän kasvu on yleisesti ottaen heikentynyt vuonna 2014 ja vuoden 2015 ensimmäisellä puoliskolla erityisesti Kiinaan, joka on maailman suurin maitotuotteiden tuoja, suuntautuvan viennin vähenemisen takia.

(2)

Tilanne unionin sianlihamarkkinoilla on heikentynyt vuosina 2014 ja 2015. Kotimainen tuotanto unionissa oli kasvanut ja hyvin vetävä vienti väheni voimakkaasti Venäjän vientimarkkinoiden menettämisen seurauksena. Sianlihamarkkinoiden erityispiirteisiin kuuluu järjestelmä, jossa jalostusalan mukautumisessa teurassikojen kysynnän vähenemiseen esiintyy järjestelmälle tyypillinen viive, ja tästä syystä markkinoilla esiintyi kriittistä ylitarjontaa ja jatkuvaa hintapainetta, joka on suurempaa kuin tavanomaisissa kausivaihteluissa.

(3)

Venäjän hallitus ilmoitti 25 päivänä kesäkuuta 2015, että unionista peräisin olevien maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden tuontikielto jatkuu vielä vuodella eli 6 päivään elokuuta 2016 asti.

(4)

Tästä syystä maidon ja maitotuotteiden ja sianlihan aloilla esiintyy markkinahäiriöitä, kun kysynnän ja tarjonnan välillä on suuri epätasapaino.

(5)

Tämän seurauksena raakamaidon ja sianlihan hinnat unionissa ovat edelleen laskeneet, ja laskupaine todennäköisesti jatkuu saavuttaen monille maanviljelijöille, joilla on kassavirta- ja kassavaravaikeuksia, kestämättömät tasot. Raakamaidon keskihinta EU:ssa oli heinäkuussa 2015 laskenut 12 prosenttia verrattuna keskihintaan heinäkuussa vuosina 2010–2014 ja 20 prosenttia verrattuna heinäkuuhun 2014. Sianruhojen hinta oli heinäkuussa 2015 laskenut 13 prosenttia ja porsaiden hinnat 23 prosenttia verrattuna keskihintaan heinäkuussa 2014. Hinnat ovat lisäksi olleet poikkeuksellisen alhaisia, viiden viime vuoden keskiarvoa alhaisempia.

(6)

Korkeat lämpötilat heinä- ja elokuussa ja erittäin alhainen sademäärä vaikuttivat useissa jäsenvaltioissa kielteisesti myös kevät- ja kesäviljan satoihin. Rehun ja laidunten niukkuus on lisännyt voimakkaasti naudan- ja vasikanliha-, maito- ja maitotuote-, sianliha- sekä lampaan- ja vuohenliha-alan tuotantokustannuksia.

(7)

Voin ja rasvattoman maitojauheen julkisena interventiona ja yksityisenä varastointina toteutettavat markkinoiden interventiovälineet ovat olleet saatavilla tauotta syyskuusta 2014 lähtien. Vaikka näillä välineillä on lievennetty hintojen laskusta aiheutuvia haitallisia vaikutuksia, ne eivät ole estäneet maitotuotteiden ja raakamaidon hintojen jatkuvaa laskua. Sianlihan yksityisellä varastoinnilla vakiinnutettiin sian hintoja maalis- ja huhtikuussa 2015, muttei saatu aikaan huomattavaa hintojen elpymistä. Sianlihan tuotantosykli huomioon ottaen yksityisen varastoinnin tukijärjestelmän avaamisella tässä vaiheessa ei voitaisi puuttua asianmukaisesti markkinahäiriöihin. Myöskään asetuksen (EU) N:o 1308/2013 mukaisia markkinavälineitä muilla kotieläintuotantoaloilla ei ole tarkoitettu lievittämään alueellisesti rajoittuneita taloudellisia ongelmia. Muilla markkinoiden interventiotoimenpiteillä, jollaisia voitaisiin toteuttaa yksityisen varastoinnin tukena, voitaisiin kyllä täydentää kohdennettua taloudellista tukea, mutta niillä ei voitaisi helpottaa välittömän likviditeetin tarvetta kotieläintuotantoaloilla, vaan niillä saataisiin keskipitkän aikavälin vaikutuksia maatilatasolla.

(8)

Sen vuoksi on syntynyt tilanne, jossa asetuksen (EU) N:o 1308/2013 mukaisesti käytettävissä olevat toimenpiteet ovat ilmeisesti riittämättömiä markkinahäiriöiden korjaamiseksi.

(9)

Jotta voidaan vastata tilanteeseen, jossa hinnat laskisivat entisestään ja markkinahäiriöt syvenisivät, on olennaista, että kohdennettu taloudellinen tuki osoitetaan tilanteesta erityisesti kärsiville unionin kotieläintuotantoaloille.

(10)

Tämän vuoksi, jotta nykyisiin markkinahäiriöihin voidaan puuttua tehokkaasti ja tarkoituksenmukaisesti ja estää niistä johtuvan tilanteen – tai sen markkinavaikutusten – jatkuminen tai paheneminen, on aiheellista myöntää jäsenvaltiolle tukea kertaluonteisena rahoituksena karjankasvattajien tukemiseen niillä kotieläintuotantoaloilla, joilla hintojen lasku on ollut jyrkintä, joihin kohdistuu suoria seurauksia Venäjän tuontikiellon jatkamisesta ja kuivuuden vaikutuksesta rehusatoihin.

(11)

Kunkin jäsenvaltion saataville asetettavan rahoituksen määrä olisi laskettava kiintiövuoden 2014/2015 kansallisten maitokiintiöiden ja kansallisen sikakarjan perusteella, ja sen olisi oltava oikeassa suhteessa todettuun maidon ja sian ruhojen tuottajahintojen laskuun, riippuvuuteen Venäjän markkinoista ja kuivuuden vaikutuksista rehun tuotantoon ja hintaan. Sen varmistamiseksi, että tuki kohdennetaan niille viljelijöille, jotka ovat kärsineet markkinahäiriöistä eniten, kun otetaan huomioon rajalliset talousarviovarat, asianomaisille jäsenvaltioille olisi annettava joustovaraa kansallisen määränsä jakamisessa tehokkaimpien kanavien kautta objektiivisin ja syrjimättömin perustein, kuten hintojen lasku kyseisillä aloilla, ja samalla varmistaen, että kotieläintuotantoalojen viljelijät ovat kohdennetun tuen lopullisia edunsaajia ja että markkinoiden ja kilpailun vääristyminen vältetään.

(12)

Koska kullekin asianomaiselle jäsenvaltiolle myönnettävä rahoitus korvaa vain pienen osan kotieläintuotantoalojen viljelijöille aiheutuneista todellisista menetyksistä, jäsenvaltioiden olisi saatava myöntää näille viljelijöille lisätukea edellyttäen, että sitä myönnettäessä noudatetaan samoja puolueettomuuden, syrjimättömyyden ja kilpailun vääristymisen estämisen edellytyksiä.

(13)

Jotta jäsenvaltioille annettaisiin liikkumavaraa jakaa kohdennettu taloudellinen apu häiriöihin puuttumiseen vaaditun mukaisesti, jäsenvaltioiden olisi voitava antaa sen kasautua muun tuen kanssa, jota rahoitetaan Euroopan maatalouden tukirahastosta ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta.

(14)

Koska kunkin jäsenvaltion rahoitus on vahvistettu euromääräisenä, yhdenmukaisen ja samanaikaisen soveltamisen varmistamiseksi on tarpeen vahvistaa päivämäärä Bulgarialle, Tšekille, Tanskalle, Kroatialle, Unkarille, Puolalle, Romanialle, Ruotsille ja Yhdistyneelle kuningaskunnalle myönnettävän määrän muuntamiselle niiden kansalliseksi valuutaksi. Sen vuoksi on aiheellista vahvistaa valuuttakurssin määräytymisperuste Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1306/2013 (2) 106 artiklan mukaisesti. Ottaen huomioon asetuksen (EU) N:o 1306/2013 106 artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettu periaate ja 106 artiklan 5 kohdan c alakohdassa vahvistetut perusteet, määräytymisperusteena olisi oltava tämän asetuksen voimaantulopäivä.

(15)

Tässä asetuksessa säädetty tuki olisi myönnettävä asetuksen (EU) N:o 1306/2013 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisena maatalousmarkkinoita tukevana toimenpiteenä.

(16)

Talousarvioon liittyvistä syistä unionin olisi rahoitettava kotieläintuotantoalojen viljelijöille myönnettävästä taloudellisesta tuesta asianomaisille jäsenvaltioille aiheutuneet menot ainoastaan, jos nämä menot on toteutettu tiettyyn määräaikaan mennessä.

(17)

Avoimuuden sekä jäsenvaltioiden saatavilla olevan rahoituksen valvonnan ja moitteettoman hallinnon varmistamiseksi asianomaisten jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava komissiolle tuen myöntämismenetelmien määrittelemiseksi käytetyt puolueettomat perusteet ja kilpailun vääristymisen estämiseksi toteutetut toimet.

(18)

Sen varmistamiseksi, että kotieläintuotantoalojen viljelijät saavat tukea mahdollisimman pian, asianomaisten jäsenvaltioiden olisi voitava soveltaa tätä asetusta viipymättä. Sen vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

1.   Jäsenvaltioiden saataville asetetaan unionin tukea, jonka määrä on yhteensä 420 000 000 euroa, kohdennettuun tukeen viljelijöille naudan- ja vasikanliha-, maito- ja maitotuote-, sianliha- sekä lampaan- ja vuohenliha-aloilla, jäljempänä ’kotieläintuotantoalat’.

Jäsenvaltioiden on käytettävä niiden saataville annetut määrät toimenpiteisiin liitteessä esitetyn mukaisesti puolueettomin ja syrjimättömin perustein sekä edellyttäen, että tuista ei seuraa kilpailun vääristymistä.

Jäsenvaltioiden toteuttamien toimenpiteiden tavoitteena on oltava kotieläintuotantoalojen viljelijöille markkinahäiriöistä aiheutuvien taloudellisten seurausten lieventäminen.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tuen taloudellinen hyöty siirtyy täysimääräisenä kotieläintuotantoalojen viljelijöille, jos nämä eivät ole välittömiä tuensaajia.

Tämän asetuksen mukaisista maksuista aiheutuviin jäsenvaltioiden menoihin voidaan myöntää unionin tukea vain, jos maksut on suoritettu viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2016.

2.   Bulgarian, Tšekin, Tanskan, Kroatian, Unkarin, Puolan, Romanian, Ruotsin ja Yhdistyneen kuningaskunnan osalta valuuttakurssin määräytymisperuste liitteessä esitettyjen määrien osalta on tämän asetuksen voimaantulopäivä.

3.   Tässä asetuksessa säädetty tuki voi kasautua muun tuen kanssa, jota rahoitetaan Euroopan maatalouden tukirahastosta ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta.

2 artikla

Jäsenvaltiot voivat myöntää lisätukea 1 artiklan mukaisesti toteutettuihin toimenpiteisiin enintään 100:aa prosenttia vastaavan määrän liitteessä vahvistetusta määrästä samoin 1 artiklassa säädetyin objektiivisin perustein.

Jäsenvaltioiden on maksettava tämä lisätuki viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 2016.

3 artikla

Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle seuraavat tiedot:

a)

viipymättä ja viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2015 puolueettomat perusteet kohdennetun tuen myöntämismenettelyjen määrittämiseksi ja kilpailun vääristymisen estämiseksi toteutetut toimenpiteet;

b)

viimeistään 30 päivänä syyskuuta 2016 maksetut kokonaismäärät ja tuensaajien lukumäärä ja tyyppi.

4 artikla

Tämä asetus tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 15 päivänä lokakuuta 2015.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Jean-Claude JUNCKER


(1)  EUVL L 347, 20.12.2013, s. 671.

(2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1306/2013, annettu 17 päivänä joulukuuta 2013, yhteisen maatalouspolitiikan rahoituksesta, hallinnoinnista ja seurannasta ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 352/78, (EY) N:o 165/94, (EY) N:o 2799/98, (EY) N:o 814/2000, (EY) N:o 1290/2005 ja (EY) No 485/2008 kumoamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 549).


LIITE

Jäsenvaltio

euroa

Belgia

13 049 568

Bulgaria

6 004 009

Tšekki

11 155 561

Tanska

11 103 077

Saksa

69 233 789

Viro

7 561 692

Irlanti

13 734 230

Kreikka

2 258 253

Espanja

25 526 629

Ranska

62 899 543

Kroatia

1 812 383

Italia

25 017 897

Kypros

354 997

Latvia

8 452 333

Liettua

12 631 869

Luxemburg

669 120

Unkari

9 505 286

Malta

119 570

Alankomaat

29 937 209

Itävalta

7 004 590

Puola

28 946 973

Portugali

4 764 178

Romania

11 145 958

Slovenia

1 368 433

Slovakia

2 464 247

Suomi

8 985 522

Ruotsi

8 220 625

Yhdistynyt kuningaskunta

36 072 462


16.10.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 271/31


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) 2015/1854,

annettu 15 päivänä lokakuuta 2015,

kiinteistä tuontiarvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 992/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta 17 päivänä joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 (1),

ottaa huomioon neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä hedelmä- ja vihannesalan sekä hedelmä- ja vihannesjalostealan osalta 7 päivänä kesäkuuta 2011 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 (2) ja erityisesti sen 136 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 543/2011 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten soveltamiseksi perusteista, joiden mukaan komissio vahvistaa kolmansista maista tapahtuvan tuonnin kiinteät arvot mainitun asetuksen liitteessä XVI olevassa A osassa luetelluille tuotteille ja ajanjaksoille.

(2)

Kiinteä tuontiarvo lasketaan joka työpäivä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 136 artiklan 1 kohdan mukaisesti ottaen huomioon päivittäin vaihtuvat tiedot. Sen vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 136 artiklassa tarkoitetut kiinteät tuontiarvot vahvistetaan tämän asetuksen liitteessä.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 15 päivänä lokakuuta 2015.

Komission puolesta,

puheenjohtajan nimissä

Jerzy PLEWA

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtaja


(1)  EUVL L 347, 20.12.2013, s. 671.

(2)  EUVL L 157, 15.6.2011, s. 1.


LIITE

Kiinteät tuontiarvot tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

(EUR/100 kg)

CN-koodi

Kolmansien maiden koodi (1)

Kiinteä tuontiarvo

0702 00 00

AL

84,4

MA

132,6

MK

46,1

TR

56,6

ZZ

79,9

0707 00 05

AL

36,9

TR

116,7

ZZ

76,8

0709 93 10

TR

136,8

ZZ

136,8

0805 50 10

AR

161,3

CL

149,0

TR

110,2

UY

78,7

ZA

104,7

ZZ

120,8

0806 10 10

BR

252,3

EG

198,3

MA

56,6

MK

97,5

TR

169,2

ZZ

154,8

0808 10 80

AR

122,1

CL

86,3

MK

23,1

NZ

155,0

US

86,4

ZA

144,4

ZZ

102,9

0808 30 90

CN

65,9

TR

135,5

XS

95,1

ZA

218,5

ZZ

128,8


(1)  Kolmansien maiden kanssa käytävää ulkomaankauppaa koskevista yhteisön tilastoista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 471/2009 täytäntöönpanosta maa- ja alueluokituksen ajan tasalle saattamisen osalta 27 päivänä marraskuuta 2012 annetussa komission asetuksessa (EU) N:o 1106/2012 (EUVL L 328, 28.11.2012, s. 7) vahvistettu maanimikkeistö. Koodi ”ZZ” tarkoittaa ”muuta alkuperää”.


PÄÄTÖKSET

16.10.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 271/33


NEUVOSTON PÄÄTÖS (EU) 2015/1855,

annettu 13 päivänä lokakuuta 2015,

Maailman kauppajärjestön teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyviä näkökohtia käsittelevässä neuvostossa ja yleisneuvostossa Euroopan unionin puolesta esitettävästä kannasta, joka koskee vähiten kehittyneiden WTO:n jäsenmaiden pyyntöä saada pidennys teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyvistä näkökohdista tehdyn sopimuksen (TRIPS) 66 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun siirtymäkauteen farmaseuttisia tuotteita koskevien tiettyjen velvoitteiden osalta sekä poikkeuslupa kyseisen sopimuksen 70 artiklan 8 ja 9 kohdan mukaisista velvollisuuksista

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 207 artiklan 4 kohdan ensimmäisen alakohdan yhdessä sen 218 artiklan 9 kohdan kanssa,

ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Kauppaan liittyvistä teollis- ja tekijänoikeuksien näkökohdista tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’TRIPS-sopimus’, 66 artiklan 1 kohdan mukaan teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyviä näkökohtia käsittelevän neuvoston, jäljempänä ’TRIPS-neuvosto’, on myönnettävä pidennys siirtymäkausiin vähiten kehittyneeksi WTO:n jäsenmaaksi, jäljempänä ’vähiten kehittynyt jäsenmaa’, luokiteltavan maan asianmukaisesti perustellusta pyynnöstä.

(2)

Maailman kauppajärjestön (WTO) Dohan ministerikonferenssi hyväksyi 14 päivänä marraskuuta 2001 TRIPS-sopimusta ja kansanterveyttä koskevan julistuksen, jäljempänä ’Dohan julistus’. Se totesi, ettei TRIPS-sopimuksen 66 artiklan 1 kohdan soveltaminen rajoita vähiten kehittyneiden jäsenmaiden oikeutta pyytää muita pidennyksiä.

(3)

Dohan julistuksen 7 kohdan sekä TRIPS-sopimuksen 66 artiklan 1 kohdan mukaisesti TRIPS-neuvosto pidensi 27 päivänä kesäkuuta 2002 hyväksytyllä päätöksellä 1 päivään tammikuuta 2016 saakka siirtymäkautta, jonka aikana vähiten kehittyneillä jäsenmailla ei ole velvollisuutta antaa patenttisuojaa farmaseuttisille tuotteille.

(4)

WTO:n yleisneuvosto hyväksyi 8 päivänä heinäkuuta 2002 asiaan läheisesti liittyvän päätöksen, jolla vähiten kehittyneille jäsenmaille myönnetään poikkeuslupa velvoitteisiin myöntää TRIPS-sopimuksen 70 artiklan 9 kohdan mukaisia markkinointia koskevia yksinoikeuksia. Tämä poikkeuslupa on voimassa 1 päivään tammikuuta 2016.

(5)

Helmikuun 23 päivänä 2015 Bangladesh pyysi vähiten kehittyneiden jäsenmaiden puolesta TRIPS-sopimuksen 66 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun siirtymäkauden pidentämistä määräämättömäksi ajaksi sekä poikkeuslupaa mainitun sopimuksen 70 artiklan 8 ja 9 kohdan mukaisiin velvoitteisiin määräämättömäksi ajaksi niin kauan kukin vähiten kehittynyt jäsenmaa pysyy sellaisena.

(6)

Koska farmaseuttisiin tuotteisiin liittyviin teollis- ja tekijänoikeuksiin on sovellettu erillistä poikkeuslupaa vuodesta 2002, unionin on aiheellista hyväksyä siirtymäkauden pidennys, jotta ei estetä farmaseuttisten tuotteiden yleistä saatavuutta vähiten kehittyneissä jäsenmaissa.

(7)

Koska useat WTO:n jäsenet ovat ilmeisesti valmiit myöntämään pidennyksen määräämättömäksi ajaksi ja määräämättömäksi ajaksi myönnettävän poikkeusluvan, unionin olisi liityttävä konsensukseen Dohan julistukselle antamansa jatkuvan tuen mukaisesti. Jos WTO:n jäsenet kuitenkin sopivat pikemmin uudesta tilapäisestä jatkamisesta ja tilapäisestä poikkeusluvasta, unionin olisi hyväksyttävä myös tämä ratkaisu.

(8)

On aiheellista vahvistaa TRIPS-neuvostossa ja WTO:n yleisneuvostossa unionin puolesta esitettävä kanta vähiten kehittyneiden jäsenmaiden pyyntöön saada pidennys TRIPS-sopimuksen 66 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun siirtymäkauteen farmaseuttisia tuotteita koskevien tiettyjen velvoitteiden osalta sekä poikkeuslupa kyseisen sopimuksen 70 artiklan 8 ja 9 kohdassa mukaisiin velvoitteisiin,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Maailman kauppajärjestön (WTO) teollis- ja tekijänoikeuksien kauppaan liittyviä näkökohtia käsittelevässä neuvostossa ja WTO:n yleisneuvostossa Euroopan unionin puolesta esitettävä kanta on seuraava:

a)

hyväksytään:

i)

WTO:n vähiten kehittyneiden jäsenmaiden, jäljempänä ’vähiten kehittyneet jäsenmaat’, pyyntö, joka koskee pidennyksen myöntämistä kauppaan liittyvistä teollis- ja tekijänoikeuksien näkökohdista tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’TRIPS-sopimus’, 66 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun siirtymäkauteen farmaseuttisia tuotteita koskevien tiettyjen velvoitteiden osalta;

ii)

pyyntö, joka koskee poikkeusluvan myöntämistä vähiten kehittyneille jäsenmaille TRIPS-sopimuksen 70 artiklan 8 ja 9 kohdan mukaisiin velvoitteisiin; ja

b)

hyväksytään joko:

i)

pyyntö, joka mukaan tämän artiklan a alakohdan i alakohdassa tarkoitettua pidennystä tai tämän artiklan a alakohdan ii alakohdassa tarkoitettua poikkeuslupaa tai molempia sovelletaan vähiten kehittyneisiin jäsenmaihin niin kauan kuin kukin vähiten kehittynyt jäsenmaa pysyy sellaisena; tai

ii)

pyyntö, joka koskee tilapäistä pidennystä tai tilapäistä poikkeuslupaa tai molempia, jos myös WTO:n muut jäsenet voivat hyväksyä tämän pyynnön.

2 artikla

Tämä päätös tulee voimaan päivänä, jona se hyväksytään.

Tehty Luxemburgissa 13 päivänä lokakuuta 2015.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

J. ASSELBORN


III Muut säädökset

EUROOPAN TALOUSALUE

16.10.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 271/35


EFTAn VALVONTAVIRANOMAISEN PÄÄTÖS

N:o 321/14/KOL,

annettu 10 päivänä syyskuuta 2014,

valtiontukea koskevien menettelysääntöjen ja aineellisten sääntöjen muuttamisesta 100. kerran antamalla uudet suuntaviivat valtiontuesta rahoitusalan ulkopuolisten vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseen ja rakenneuudistukseen [2015/1856]

EFTAn valvontaviranomainen, jäljempänä ’valvontaviranomainen’, joka

OTTAA HUOMIOON Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen, jäljempänä ’ETA-sopimus’, ja erityisesti sen 61–63 artiklan ja pöytäkirjan 26,

OTTAA HUOMIOON valvontaviranomaisen ja tuomioistuimen perustamisesta tehdyn EFTA-valtioiden sopimuksen, jäljempänä ’valvonta- ja tuomioistuinsopimus’, ja erityisesti sen 5 artiklan 2 kohdan b alakohdan ja 24 artiklan sekä kyseisen sopimuksen pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan,

SEKÄ KATSOO SEURAAVAA:

Valvontaviranomainen varmistaa valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen 24 artiklan nojalla ETA-sopimuksen valtiontukimääräysten soveltamisen,

Valvonta- ja tuomioistuinsopimuksen 5 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti valvontaviranomainen antaa ilmoituksia ja suuntaviivoja ETA-sopimuksen soveltamisalaan kuuluvissa asioissa, jos ETA-sopimuksessa tai valvonta- ja tuomioistuinsopimuksessa nimenomaisesti niin määrätään tai jos valvontaviranomainen pitää sitä tarpeellisena,

Euroopan komissio hyväksyi 9 päivänä heinäkuuta 2014 suuntaviivat valtiontuesta rahoitusalan ulkopuolisten vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseen ja rakenneuudistukseen (1). Suuntaviivoissa esitetään edellytykset, joiden mukaisesti valtiontuki rahoitusalan ulkopuolisten vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseen ja rakenneuudistukseen voidaan katsoa sisämarkkinoille soveltuvaksi. Suuntaviivoja sovelletaan 1 päivästä elokuuta 2014,

Kyseiset suuntaviivat ovat merkitykselliset Euroopan talousalueen kannalta,

ETA-sopimuksen 1 artiklassa määritellyn yhdenmukaisuuden tavoitteen mukaisesti ETA:n valtiontukisääntöjen yhtenäinen soveltaminen on varmistettava koko Euroopan talousalueella,

ETA-sopimuksen liitteessä XV olevan luvun ”Yleistä” II kohdan mukaan valvontaviranomaisen on Euroopan komissiota kuultuaan annettava uudet suuntaviivat, jotka vastaavat Euroopan komission antamia suuntaviivoja,

ON kuullut Euroopan komissiota,

ON kuullut EFTA-valtioita 1 päivänä elokuuta 2014 päivätyllä kirjeellä,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Valtiontukea koskevia aineellisia sääntöjä muutetaan antamalla uudet suuntaviivat valtiontuesta rahoitusalan ulkopuolisten vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseen ja rakenneuudistukseen. Uudet suuntaviivat ovat tämän päätöksen liitteenä ja muodostavat olennaisen osan sitä.

2 artikla

Ainoastaan englanninkielinen teksti on todistusvoimainen.

Tehty Brysselissä 10 päivänä syyskuuta 2014.

EFTAn valvontaviranomaisen puolesta

Oda Helen SLETNES

Puheenjohtaja

Helga JÓNSDÓTTIR

Kollegion jäsen


(1)  EUVL C 249, 31.7.2014, s. 1.


LIITE

SUUNTAVIIVAT VALTIONTUESTA RAHOITUSALAN ULKOPUOLISTEN VAIKEUKSISSA OLEVIEN YRITYSTEN PELASTAMISEEN JA RAKENNEUUDISTUKSEEN

III OSA

HORISONTAALISET SÄÄNNÖT

Suuntaviivat valtiontuesta rahoitusalan ulkopuolisten vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseen ja rakenneuudistukseen  (1)

Sisällysluettelo

1.

JOHDANTO 38

2.

SUUNTAVIIVOJEN SOVELTAMISALA 41

2.1

Alakohtainen soveltamisala 41

2.2

Aineellinen soveltamisala: Vaikeuksissa oleva yritys 41

2.3

Pelastamistuki, rakenneuudistustuki ja väliaikainen rakenneuudistustuki 42

2.4

Rakenneuudistuksen sosiaalikuluihin myönnettävä tuki 42

3.

SOVELTUVUUS ETA-SOPIMUKSEN TOIMINTAAN 43

3.1

Vaikutus yhteisen edun mukaisen tavoitteen saavuttamiseen 44

3.1.1

Sosiaalisten vaikeuksien tai markkinoiden toimintapuutteen osoittaminen 44

3.1.2

Rakenneuudistussuunnitelma ja pitkän aikavälin elinkelpoisuuden palauttaminen 45

3.2

Valtion toteuttamien toimien tarve 46

3.3

Tarkoituksenmukaisuus 46

3.3.1

Pelastamistuki 46

3.3.2

Rakenneuudistustuki 47

3.4

Kannustava vaikutus 47

3.5

Tuen oikeasuhteisuus/tuen rajaaminen välttämättömään 47

3.5.1

Pelastamistuki 47

3.5.2

Rakenneuudistustuki 47

3.6

Kielteiset vaikutukset 49

3.6.1

Tuen ainutkertaisuuden periaate 49

3.6.2

Kilpailun vääristymistä rajoittavat toimenpiteet 50

3.6.3

Tuensaajat, joille on aiemmin myönnetty sääntöjenvastaista valtiontukea 52

3.6.4

Tuen hyväksymiselle asetettavat erityisedellytykset 52

3.7

Avoimuus 52

4.

TUKIALUEILLA MYÖNNETTÄVÄT RAKENNEUUDISTUSTUET 53

5.

TUKI VAIKEUKSISSA OLEVILLE YLEISIIN TALOUDELLISIIN TARKOITUKSIIN LIITTYVIEN PALVELUJEN TARJOAJILLE 53

6.

TUKIOHJELMAT PIENEMMILLE TUKIMÄÄRILLE JA TUENSAAJILLE 54

6.1

Yleiset edellytykset 54

6.2

Yhteisen edun mukainen tavoite 55

6.3

Tarkoituksenmukaisuus 55

6.4

Tuen oikeasuhteisuus/tuen rajaaminen välttämättömään 55

6.5

Kielteiset vaikutukset 56

6.6

Väliaikainen rakenneuudistustuki 56

6.7

Kesto ja arviointi 57

7.

MENETTELYT 57

7.1

Pelastamistukea koskeva nopeutettu menettely 57

7.2

Rakenneuudistussuunnitelmiin liittyvät menettelyt 58

7.2.1

Rakenneuudistussuunnitelman täytäntöönpano 58

7.2.2

Rakenneuudistussuunnitelman muuttaminen 58

7.2.3

Kaikesta tuensaajalle rakenneuudistusaikana myönnettävästä tuesta on ilmoitettava valvontaviranomaiselle 58

8.

RAPORTOINTI JA SEURANTA 59

9.

PÖYTÄKIRJASSA 3 OLEVAN I OSAN 1 ARTIKLAN 1 KOHDASSA TARKOITETUT AIHEELLISET TOIMENPITEET 59

10.

SOVELTAMISPÄIVÄ JA KESTO 59

1.   Johdanto

(1)

Näissä suuntaviivoissa EFTAn valvontaviranomainen, jäljempänä ’valvontaviranomainen’, vahvistaa ne edellytykset, joiden mukaisesti valtiontuki rahoitusalan ulkopuolisten vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseen ja rakenneuudistukseen voidaan katsoa soveltuvaksi Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen (jäljempänä ’ETA-sopimus’) toimintaan ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan perusteella.

(2)

Valvontaviranomainen antoi vuonna 1994 ensimmäiset vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseksi ja rakenteiden uudistamiseksi tarkoitettua valtiontukea koskevat suuntaviivat (2). Suuntaviivoja muutettiin vuonna 1999 (3). Vuonna 2004 valvontaviranomainen hyväksyi uudet suuntaviivat (4), joiden voimassaoloa jatkettiin ensin 30. marraskuuta 2012 asti (5) ja sen jälkeen siihen asti, kunnes ne korvataan uusilla säännöillä (6).

(3)

Euroopan komissio, jäljempänä ’komissio’, esitti 8 päivänä toukokuuta 2012 EU:n valtiontukiuudistuksesta antamassaan tiedonannossa (7) kolme tavoitetta valtiontuen valvonnan uudenaikaistamiseksi:

a)

kestävän, älykkään ja osallistavan kasvun edistäminen kilpailuun perustuvilla sisämarkkinoilla;

b)

komission ennakkoarvioinnin keskittäminen tapauksiin, joilla on suurin vaikutus sisämarkkinoilla, ja yhteistyön tiivistäminen jäsenvaltioiden kanssa valtiontukisääntöjen täytäntöönpanossa;

c)

sääntöjen sujuvoittaminen ja päätöksenteon nopeuttaminen.

(4)

Tiedonannossa kehotettiin erityisesti omaksumaan eri suuntaviivojen ja puitteiden tarkistusta koskeva yhteinen lähestymistapa, joka perustuisi sisämarkkinoiden lujittamiseen, julkisten menojen vaikuttavuuden parantamiseen kanavoimalla valtiontuki paremmin yhteisen edun mukaisiin tavoitteisiin, kannustavan vaikutuksen suurempaan valvontaan, tuen rajoittamiseen tarvittavaan vähimmäismäärään sekä kilpailuun ja kauppaan mahdollisesti kohdistuvien tuen kielteisten vaikutusten välttämiseen. Valvontaviranomainen noudattaa myös tätä lähestymistapaa.

(5)

Valvontaviranomainen on tarkastellut vaikeuksissa olevien yritysten pelastamista ja rakenneuudistusta koskevia suuntaviivoja uudelleen niiden kokemusten perusteella, joita se on saanut voimassa olevien sääntöjen soveltamisesta, ja noudattaen edellä mainittua yhteistä lähestymistapaa. Tarkistuksessa otetaan myös huomioon komission hyväksymä Eurooppa 2020 -strategia (8) ja se, että valtiontuen kielteiset vaikutukset saattavat vaikuttaa välttämättömään tuottavuuden ja kasvun edistämiseen, yritysten yhtäläisten mahdollisuuksien säilyttämiseen ja kansallisen protektionismin torjuntaan.

(6)

Pelastamis- ja rakenneuudistustuki kuuluvat kilpailua eniten vääristäviin valtiontukilajeihin. On kiistatonta, että tuottavuus ei kasva menestyvillä talouden aloilla siitä syystä, että kaikkien markkinoilla toimivien yritysten tuottavuus kasvaa, vaan pikemminkin siksi, että tehokkaammat ja teknisesti kehittyneemmät yritykset kasvavat niiden yritysten kustannuksella, jotka ovat vähemmän tehokkaita tai joiden tuotteet ovat vanhentuneita. Vähemmän tehokkaiden yritysten poistuminen markkinoilta mahdollistaa niiden tehokkaampien kilpailijoiden kasvamisen ja palauttaa resurssit markkinoille, joilla ne voidaan käyttää tuottavammin. Häiritsemällä tätä prosessia pelastamis- ja rakenneuudistustuet voivat hidastaa huomattavasti talouskasvua kyseisillä aloilla.

(7)

Jos vaikeuksiin joutuneen yrityksen tietyt osat ovat edelleen periaatteessa elinkelpoisia, yritys voi pystyä toteuttamaan rakenneuudistuksen, joka johtaa tiettyjen rakenteellisesti tappiollisten toimintojen lopettamiseen ja mahdollistaa muiden toimintojen uudelleenorganisoinnin tavalla, joka antaa kohtuullisen mahdollisuuden pitkän aikavälin elinkelpoisuuteen. Tällaisen rakenneuudistuksen pitäisi yleensä olla mahdollista ilman valtiontukea velkojien kanssa tehtyjen sopimusten avulla taikka maksukyvyttömyys- tai saneerausmenettelyn avulla. Nykyaikaisella maksukyvyttömyyslainsäädännöllä pitäisi auttaa terveitä yrityksiä selviämään, auttaa säilyttämään työpaikkoja, auttaa toimittajia säilyttämään asiakkaansa ja mahdollistaa omistajille elinkelpoisten yritysten arvon säilyttäminen (9). Maksukyvyttömyysmenettelyt voivat myös tuoda elinkelpoisen yrityksen takaisin markkinoille siten, että kolmannet osapuolet joko hankkivat yrityksen toimivana yrityksenä tai sen eri tuotantoresurssit.

(8)

Tästä seuraa, että yrityksille olisi voitava myöntää valtiontukea ainoastaan, jos niillä ei ole enää mitään markkinavaihtoehtoja ja jos tuki on tarpeen tarkasti määritellyn yhteisen edun mukaisen tavoitteen saavuttamiseksi. Yritysten olisi voitava saada tukea näiden suuntaviivojen mukaisesti ainoastaan kerran kymmenessä vuodessa (tuen ainutkertaisuuden periaate).

(9)

Valtiontuen aikaansaama moraalikato-ongelma on myös yksi huolenaihe. Yritykset, jotka odottavat tulevansa pelastetuiksi joutuessaan vaikeuksiin, saattavat ottaa liiallisia riskejä ja laatia kestämättömiä liiketoimintastrategioita. Lisäksi tietyllä yrityksellä oleva mahdollisuus saada pelastamis- ja rakenneuudistustukea voi keinotekoisesti pienentää sen pääomakustannuksia ja antaa sille kohtuuttoman kilpailuedun markkinoilla.

(10)

Valtiontuki vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseen ja rakenneuudistukseen voi myös heikentää sisämarkkinoita siirtämällä kohtuuttoman osan rakenteelliseen sopeuttamiseen liittyvistä rasitteista sekä sosiaalisista ja taloudellisista ongelmista muille sopimuspuolille. Tämä ei ole suotavaa ja voi johtaa tuhlailevaan tukikilpailuun sopimuspuolten välillä. Tällainen tuki voi myös johtaa markkinoille pääsyn esteisiin ja heikentää halukkuutta valtioiden rajat ylittävään toimintaan, mikä on vastoin sisämarkkinoiden tavoitteita.

(11)

Näin ollen on tärkeää varmistaa, että tukea voidaan myöntää vain olosuhteissa, jotka lieventävät sen mahdollisia haitallisia vaikutuksia ja edistävät julkisten menojen tehokkuutta. Rakenneuudistustuen osalta vaatimukset, jotka koskevat elinkelpoisuuden palauttamista, omaa rahoitusosuutta ja kilpailun vääristymistä rajoittavia toimenpiteitä, ovat osoittautuneet arvokkaiksi pyrittäessä lieventämään tällaisen tuen mahdollisia haitallisia vaikutuksia. Niitä sovelletaan edelleen näiden suuntaviivojen perusteella, tarvittaessa mukautettuina, jotta voidaan ottaa huomioon valvontaviranomaisen viimeaikainen kokemus. Vastuunjaon käsite on otettu käyttöön muun muassa siitä syystä, että moraalikatoon liittyvä ongelma pystyttäisiin poistamaan paremmin. Kun on kyse pelastamistuesta ja väliaikaisesta rakenneuudistustuesta, mahdollisia haitallisia vaikutuksia voidaan lieventää asettamalla rajoituksia tuen kestolle ja muodolle.

(12)

Jos tuki myönnetään maksuvalmiustukena, jonka määrä ja kesto ovat rajoitettuja, sen mahdolliset haitalliset vaikutukset ovat huomattavasti pienemmät ja tuki voidaan hyväksyä lievemmin ehdoin. Vaikka tällaisella tuella voitaisiin periaatteessa tukea koko rakenneuudistusprosessia, pelastamistuen rajoittaminen kuuteen kuukauteen merkitsee sitä, että näin tapahtuu harvoin; sitä vastoin pelastamistuen jälkeen myönnetään usein rakenneuudistustukea.

(13)

Kilpailua vähemmän vääristävien tukimuotojen käytön edistämiseksi näissä suuntaviivoissa otetaan käyttöön uusi ’väliaikaisen rakenneuudistustuen’ käsite. Pelastamistuen tavoin väliaikainen rakenneuudistustuki voi olla muodoltaan ainoastaan maksuvalmiustukea, jonka määrä ja kesto ovat rajoitettuja. Jotta väliaikaisella rakenneuudistustuella voitaisiin tukea koko rakenneuudistusprosessia, sen enimmäiskestoksi on kuitenkin asetettu 18 kuukautta. Väliaikaista rakenneuudistustukea voidaan myöntää ainoastaan pk-yrityksille (10) ja pienemmille valtion omistamille yrityksille (11), jotka kohtaavat likviditeetin saannissa suurempia haasteita kuin suuret yritykset.

(14)

Kun tuki yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja tuottaville vaikeuksissa oleville yrityksille kuuluu näiden suuntaviivojen soveltamisalaan, arviointi olisi suoritettava suuntaviivojen vakioperiaatteiden mukaisesti. Näiden periaatteiden soveltamista olisi kuitenkin mukautettava tarvittaessa siten, että otetaan huomioon yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun erityisluonne ja erityisesti tarve taata palvelun tarjonnan jatkuvuus ETA-sopimuksen 59 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(15)

Koska alalla on tällä hetkellä Euroopassa ja koko maailmassa merkittävää ylikapasiteettia, valtiontuki vaikeuksissa olevien teräsalan yritysten pelastamiseen ja rakenneuudistukseen ei ole perusteltua. Sen vuoksi teräsala olisi jätettävä näiden suuntaviivojen soveltamisalan ulkopuolelle.

(16)

Euroopan unionin tasolla neuvoston päätöksessä 2010/787/EU (12) vahvistetaan edellytykset, joiden täyttyessä toimintatukea ja sosiaalista ja ympäristötukea voidaan myöntää kilpailukyvyttömälle tuotannolle kivihiilialalla vuoteen 2027 saakka (13). Ennen nykyisiä sääntöjä sovellettiin vuosina 2002–2010 (14) ja 1993–2002 (15) aikaisempia alakohtaisia erityissääntöjä, joilla helpotettiin kivihiilialalla toimivien kilpailukyvyttömien yritysten rakenneuudistusta. Tästä syystä ja ottaen huomioon, että kivihiilen tuotannon rakennesopeutusta unionissa on jatkuvasti tarpeen tukea, nykyiset säännöt ovat edellisiä sääntöjä tiukemmat ja niissä vaaditaan tuettujen kivihiilen tuotantoyksiköiden tuotannon ja myynnin lopullista lopettamista ja kilpailukyvyttömien tuotantoyksiköiden lopullista sulkemista viimeistään 31. joulukuuta 2018 mennessä. Sääntöjen soveltamiseksi useat Euroopan unionin jäsenvaltiot ovat hyväksyneet ja soveltavat suunnitelmia, jotka johtavat vaikeuksissa olevien kivihiilikaivosten lopulliseen sulkemiseen tällä alalla (16). Valvontaviranomainen toteaa, että päätöstä 2010/787/EU ei sovelleta ETA-/EFTA-valtioissa. Valvontaviranomainen on päättänyt jättää hiilialan näiden suuntaviivojen soveltamisalan ulkopuolelle sen erityispiirteiden takia.

(17)

Valvontaviranomaisen kokemukset rahoituslaitosten pelastamisesta ja rakenneuudistuksesta finanssi- ja talouskriisin aikana ovat osoittaneet, että erityiset rahoitusalaan sovellettavat määräykset voivat olla hyödyllisiä rahoituslaitosten ja -markkinoiden erityispiirteiden vuoksi. Näin ollen näitä suuntaviivoja ei sovelleta yrityksiin, joihin sovelletaan rahoitusalan erityissääntöjä.

2.   Suuntaviivojen soveltamisala

2.1   Alakohtainen soveltamisala

(18)

Valvontaviranomainen soveltaa näitä suuntaviivoja tukeen kaikille vaikeuksissa oleville yrityksille, lukuun ottamatta yrityksiä, jotka toimivat hiiliteollisuuden alalla (17) tai terästeollisuuden alalla (18), ja yrityksiä, joihin sovelletaan rahoituslaitoksia koskevia erityissääntöjä (19). Tämä ei kuitenkaan estä soveltamasta erityissääntöjä, jotka liittyvät vaikeuksissa oleviin yrityksiin tietyllä alalla (20).

2.2   Aineellinen soveltamisala: Vaikeuksissa oleva yritys

(19)

Sopimuspuolen, joka aikoo myöntää näiden suuntaviivojen mukaisesti tukea yritykselle, on osoitettava objektiivisesti, että kyseinen yritys on vaikeuksissa tässä jaksossa tarkoitetulla tavalla, ottaen huomioon 29 kohdassa esitetyt pelastamistukea ja väliaikaista rakenneuudistustukea koskevat määräykset.

(20)

Sovellettaessa näitä suuntaviivoja yrityksen katsotaan olevan vaikeuksissa, jos sen toiminta loppuu lähes varmasti lyhyellä tai keskipitkällä aikavälillä, jos viranomaiset eivät puutu tilanteeseen. Sen vuoksi yrityksen katsotaan olevan vaikeuksissa, jos vähintään yksi seuraavista olosuhteista täyttyy:

a)

On kyse yhtiöstä, jonka osakkaiden vastuu on rajattu (21) ja joka on menettänyt yli puolet merkitystä osakepääomastaan (22) kertyneiden tappioiden vuoksi. Näin on silloin, kun kertyneiden tappioiden vähentäminen rahastoista (ja kaikista muista yhtiön omiin varoihin tavallisesti luettavista eristä) johtaa negatiiviseen tulokseen, joka on suurempi kuin puolet merkitystä osakepääomasta.

b)

On kyse yhtiöstä, jossa ainakaan joidenkin osakkaiden vastuuta yhtiön velasta ei ole rajattu (23) ja joka on menettänyt yli puolet tilinpäätöksen mukaisista omista varoistaan kertyneiden tappioiden vuoksi.

c)

Yritys on asetettu yleistäytäntöönpanomenettelyyn maksukyvyttömyyden vuoksi tai täyttää kansallisessa lainsäädännössä vahvistetut edellytykset yleistäytäntöönpanomenettelyyn asettamiselle velkojien pyynnöstä.

d)

On kyse yrityksestä, joka ei ole pk-yritys, ja kahden viime vuoden ajan:

i)

yrityksen velkaantumisaste on ollut yli 7,5 ja

ii)

yrityksen käyttökatteen (EBITDA) suhde nettorahoituskuluihin on ollut alle 1,0.

(21)

Vastaperustettu yritys ei voi saada tukea näiden suuntaviivojen nojalla, vaikka sen rahoitustilanne olisi aluksi epävarma. Tämä koskee esimerkiksi tapauksia, joissa yritys perustetaan aikaisemmin toimineen yrityksen selvitystilan jälkeen tai ostamalla tällaisen yrityksen kaikki omaisuuserät. Periaatteessa yritystä pidetään vastaperustettuna ensimmäiset kolme vuotta sen toiminnan aloittamisesta kyseisellä alalla. Yritys voi saada tukea näiden suuntaviivojen nojalla vasta kyseisen ajanjakson jälkeen edellyttäen, että:

a)

sitä voidaan pitää näissä suuntaviivoissa tarkoitettuna vaikeuksissa olevana yrityksenä; ja

b)

se ei ole osa yhtymää (24), paitsi 22 kohdassa vahvistetuin edellytyksin.

(22)

Yhtymään kuuluva tai yhtymän haltuun joutuva yritys voi saada tukea näiden suuntaviivojen nojalla vain silloin, kun voidaan osoittaa, että yrityksen vaikeudet kohdistuvat ainoastaan tähän yritykseen eikä niiden aiheuttajana ole sattumanvarainen kustannustenjako yhtymän sisällä ja että nämä vaikeudet ovat niin vakavia, ettei yhtymä pysty selviytymään niistä itse. Jos vaikeuksissa oleva yritys perustaa tytäryhtiön, vaikeuksissa olevaa yritystä ja sen määräysvallassa olevaa tytäryhtiötä pidetään yhtymänä ja niille voidaan myöntää tukea tämän kohdan mukaisin edellytyksin.

(23)

Koska vaikeuksissa olevan yrityksen koko olemassaolo on vaarassa, sitä ei voida pitää sopivana palvelemaan muita julkistaloudellisia tavoitteita ennen kuin sen elinkelpoisuus on varmistettu. Näin ollen valvontaviranomainen katsoo, että tuki vaikeuksissa oleville yrityksille voi edistää taloudellisen toiminnan kehitystä muuttamatta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla ainoastaan, jos näissä suuntaviivoissa vahvistetut edellytykset täyttyvät, vaikka tuki myönnettäisiin jo hyväksytyn ohjelman mukaisesti.

(24)

Sen vuoksi useissa asetuksissa ja tiedonannoissa valtiontukien alalla ja muilla aloilla kielletään tuen myöntäminen vaikeuksissa oleville yrityksille. Sovellettaessa tällaisia asetuksia ja tiedonantoja, ja ellei niissä toisin määritellä,

a)

’vaikeuksissa olevien yritysten’ olisi katsottava tarkoittavan näiden suuntaviivojen 20 kohdassa tarkoitettuja vaikeuksissa olevia yrityksiä, ja

b)

alle kolme vuotta olemassa ollutta pk-yritystä ei katsota vaikeuksissa olevaksi yritykseksi, ellei se täytä 20 kohdan c alakohdassa vahvistettua edellytystä.

2.3   Pelastamistuki, rakenneuudistustuki ja väliaikainen rakenneuudistustuki

(25)

Näissä suuntaviivoissa käsitellään kolmenlaista tukea: pelastamistukea, rakenneuudistustukea ja väliaikaista rakenneuudistustukea.

(26)

Pelastamistuki on luonteeltaan kiireellistä ja tilapäistä. Sen päätavoitteena on, että vaikeuksissa oleva yritys voi jatkaa toimintaansa rakenneuudistus- tai selvitystilasuunnitelman laatimiseen tarvittavan lyhyen ajan. Yleisperiaatteena on, että pelastamistuella voidaan tukea tilapäisesti yritystä, jonka huomattavasti heikentynyt rahoitustilanne johtaa akuuttiin maksuvalmiuskriisiin tai tekniseen maksukyvyttömyyteen. Tällaisen väliaikaisen tuen pitäisi suoda aikaa tarkastella vaikeuksiin johtanutta tilannetta ja kehittää tarkoituksenmukainen suunnitelma vaikeuksien voittamiseksi.

(27)

Rakenneuudistustuessa on usein kyse pysyvämmästä avusta, ja sen on mahdollistettava tuensaajan pitkän aikavälin elinkelpoisuuden palautuminen realistisen, johdonmukaisen ja kauaskantoisen rakenneuudistussuunnitelman perusteella, samalla kun se mahdollistaa asianmukaisen oman rahoitusosuuden ja vastuunjaon ja rajoittaa mahdollista kilpailun vääristymistä.

(28)

Väliaikainen rakenneuudistustuki on maksuvalmiustukea, jolla tuetaan yrityksen rakenneuudistusta tarjoamalla sellaiset olosuhteet, joiden ansiosta tuensaaja pystyy suunnittelemaan ja toteuttamaan tarvittavat toimet pitkän aikavälin elinkelpoisuutensa palauttamiseksi. Väliaikaista rakenneuudistustukea voidaan myöntää ainoastaan pk-yrityksille ja pienemmille valtion omistamille yrityksille.

(29)

Poiketen siitä, mitä 19 kohdassa määrätään, pelastamistukea sekä pk-yritysten ja pienempien valtion omistamien yritysten tapauksessa väliaikaista rakenneuudistustukea voidaan myöntää myös yrityksille, jotka eivät ole 20 kohdassa tarkoitettuja vaikeuksissa olevia yrityksiä, mutta joilla on kiireellisiä rahoitustarpeita poikkeuksellisten ja odottamattomien olosuhteiden vuoksi.

2.4   Rakenneuudistuksen sosiaalikuluihin myönnettävä tuki

(30)

Rakenneuudistukseen sisältyy tavallisesti tappiollisen toiminnan supistaminen tai siitä luopuminen. Tällaiset supistukset ovat usein tarpeen toiminnan järkeistämiseksi ja tehostamiseksi, ja ne ovat täysin erillisiä kapasiteetin supistamisesta, joka on mahdollisesti edellytyksenä tuen myöntämiselle. Olipa näiden toimenpiteiden lähtökohta mikä tahansa, ne johtavat yleensä tuensaajan henkilöstön vähentämiseen.

(31)

Sopimuspuolten työlainsäädäntöön voi sisältyä yleisiä sosiaaliturvajärjestelmiä, joiden mukaan tiettyjä etuuksia maksetaan suoraan irtisanotuille työntekijöille. Tällaisia järjestelmiä ei pidetä ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdan soveltamisalaan kuuluvana valtiontukena.

(32)

Tällaisten työntekijöille maksettavien sosiaaliturvaetuuksien lisäksi valtion on yleisten sosiaaliturvajärjestelmien mukaan yleensä maksettava kustannukset, jotka aiheutuvat yritykselle irtisanotuille työntekijöille lakisääteisten tai sopimusvelvoitteiden lisäksi maksettavista etuuksista. Kun tällaisia järjestelmiä sovelletaan yleisesti ilman alakohtaisia rajoituksia kaikkiin asetetut edellytykset täyttäviin työntekijöihin ja kun etuudet myönnetään automaattisesti, niihin ei katsota sisältyvän ETA-sopimuksen 61 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua tukea rakenneuudistusta toteuttaville yrityksille. Jos järjestelmiä kuitenkin käytetään rakenneuudistuksen edistämiseen tietyillä toimialoilla, niiden voidaan valikoivuutensa takia katsoa sisältävän tukea (25).

(33)

Työlainsäädännön tai ammattiliittojen kanssa tehtyjen työehtosopimusten mukaiset yrityksen velvoitteet tarjota irtisanotuille työntekijöille tiettyjä etuuksia, kuten irtisanomiskorvauksia tai toimenpiteitä, jotka parantavat heidän työllistymismahdollisuuksiaan, ovat osa yrityksen omista varoista maksettavia tavanomaisia kustannuksia. Tämän vuoksi valtion osallistuminen näihin kustannuksiin on katsottava tueksi. Näin on riippumatta siitä, maksetaanko etuudet suoraan yritykselle vai jaetaanko ne valtion viraston kautta työntekijöille.

(34)

Valvontaviranomainen ei lähtökohtaisesti vastusta tällaista vaikeuksissa oleville yrityksille myönnettävää tukea, sillä siitä saatava taloudellinen hyöty kohdistuu myös muihin kuin tuensaajayritykseen, helpottaa rakennemuutosta ja lieventää sosiaalisia ongelmia.

(35)

Suoran taloudellisen tuen antamisen lisäksi tällaisella tuella voidaan joidenkin rakenneuudistusten yhteydessä rahoittaa myös toimenpiteitä, jotka liittyvät koulutukseen, neuvontaan, työnhakua helpottavaan käytännön apuun, uudelleensijoittautumiseen ja ammatilliseen koulutukseen sekä uusia yrityksiä perustavien työntekijöiden avustamiseen. Koska tällaiset toimenpiteet, jotka parantavat irtisanottujen työntekijöiden työllistymismahdollisuuksia, edistävät sosiaalisten vaikeuksien lieventämistavoitteen saavuttamista, valvontaviranomaisen johdonmukaisena periaatteena on suhtautua myönteisesti tällaiseen tukeen, kun sitä myönnetään vaikeuksissa oleville yrityksille.

3.   Soveltuvuus ETA-sopimuksen toimintaan

(36)

Olosuhteet, joissa valtiontuki vaikeuksissa oleville yrityksille voidaan hyväksyä ETA-sopimuksen toimintaan soveltuvaksi, vahvistetaan ETA-sopimuksen 61 artiklan 2 ja 3 kohdassa. ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla valvontaviranomaisella on valtuudet hyväksyä tuki ’tietyn taloudellisen toiminnan (…) kehityksen edistämiseen, jos tuki ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla’. Tilanne voi olla tällainen etenkin, jos tuki on välttämätöntä markkinoiden toimintapuutteesta johtuvan epätasapainon korjaamiseksi tai taloudellisen ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden varmistamiseksi.

(37)

Suurten yritysten hyväksi toteutettavista tukitoimenpiteistä on ilmoitettava erikseen valvontaviranomaiselle. Valvontaviranomainen voi tietyin edellytyksin hyväksyä pk-yrityksille ja pienemmille valtion omistamille yrityksille myönnettäviä pienempiä tukimääriä koskevia ohjelmia. Tukiohjelmien hyväksymisedellytykset esitetään 6 luvussa (26).

(38)

Arvioidessaan, voidaanko ilmoitettu tuki julistaa ETA-sopimuksen toimintaan soveltuvaksi, valvontaviranomainen tarkastelee, täyttyvätkö seuraavat kriteerit:

a)

vaikutus hyvin määritellyn yhteisen edun mukaisen tavoitteen saavuttamiseen: valtiontukitoimenpiteen tavoitteena on oltava yhteisen edun mukainen tavoite ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan mukaisesti (3.1 jakso);

b)

tarve tukitoimenpiteisiin: valtiontukitoimenpide olisi kohdennettava tilanteeseen, jossa tuella saadaan aikaan sellainen merkittävä vaikutus, johon ei päästä markkinoiden omin toimin, esimerkiksi korjaamalla markkinoiden toimintapuute tai puuttumalla oikeudenmukaisuutta tai koheesiota koskevaan ongelmaan (3.2 jakso);

c)

tukitoimenpiteen tarkoituksenmukaisuus: tukitoimenpidettä ei voida katsoa ETA-sopimuksen toimintaan soveltuvaksi, jos sama tavoite voidaan saavuttaa muilla, vähemmän kilpailua vääristävillä toimenpiteillä (3.3 jakso);

d)

kannustava vaikutus: on osoitettava, että ilman tukea tuensaaja olisi järjestelty uudelleen, myyty tai asetettu selvitystilaan tavalla, jolla ei olisi saavutettu yhteisen edun mukaista tavoitetta (3.4 jakso);

e)

tuen oikeasuhteisuus (tuen rajaaminen välttämättömään): tuki ei saa ylittää vähimmäismäärää, joka on tarpeen yhteisen edun mukaisen tavoitteen saavuttamiseksi (3.5 jakso);

f)

kilpailuun ja sopimuspuolten väliseen kauppaan kohdistuvien kohtuuttomien kielteisten vaikutusten välttäminen: tuen kielteisten vaikutusten on oltava riittävän rajoitettuja niin, että toimenpiteen kokonaisvaikutus on myönteinen (3.6 jakso);

g)

tuen läpinäkyvyys: sopimuspuolilla, valvontaviranomaisella, talouden toimijoilla ja kansalaisilla on oltava mahdollisuus saada helposti käyttöönsä kaikki tarvittavat säädökset ja muut myönnettyä tukea koskevat tarpeelliset tiedot (3.7 jakso).

(39)

Jos jokin edellä mainituista kriteereistä jää täyttymättä, katsotaan, että toimenpide ei sovellu ETA-sopimuksen toimintaan.

(40)

Eräiden tukiohjelmamuotojen kokonaisvaikutuksen selvittämiseksi voidaan edellyttää näiden suuntaviivojen 118, 119 ja 120 kohdan mukaista jälkiarviointia.

(41)

Jos tukitoimenpide tai sen ehdot (mukaan lukien rahoitusmenetelmä, kun se kuuluu erottamattomasti tukitoimenpiteeseen) rikkovat erottamattomasti ETA:n lainsäädäntöä, tukea ei voida pitää ETA-sopimuksen toimintaan soveltuvana (27).

(42)

Tässä luvussa valvontaviranomainen vahvistaa edellytykset, joiden mukaisesti se arvioi kutakin 38 kohdassa lueteltua kriteeriä.

3.1   Vaikutus yhteisen edun mukaisen tavoitteen saavuttamiseen

(43)

Koska markkinoilta poistuminen on merkittävä tekijä tuottavuuden kasvun kannalta, pelkästään se, että yrityksen poistuminen markkinoilta estetään, ei ole riittävä syy myöntää tukea. Olisi esitettävä selvä näyttö siitä, että tuella pyritään saavuttamaan yhteisen edun mukainen tavoite, sillä tuen tavoitteena on sosiaalisten vaikeuksien estäminen tai markkinoiden toimintapuutteen poistaminen (3.1.1 jakso) palauttamalla yrityksen pitkän aikavälin elinkelpoisuus (3.1.2 jakso).

3.1.1   Sosiaalisten vaikeuksien tai markkinoiden toimintapuutteen osoittaminen

(44)

Sopimuspuolten on osoitettava, että tuensaajan poistuminen markkinoilta todennäköisesti aiheuttaisi vakavia sosiaalisia vaikeuksia tai vakavan markkinoiden toimintapuutteen. Erityisesti on osoitettava, että:

a)

kyseisen alueen tai kyseisten alueiden (NUTS II-tasolla) työttömyysprosentti on joko

i)

ollut ETA-alueen keskiarvoa korkeampi jo pitkään ja kyseisellä alueella tai kyseisillä alueilla on vaikea luoda uusia työpaikkoja, tai

ii)

ollut kansallista keskiarvoa korkeampi jo pitkään ja kyseisellä alueella (kyseisillä alueilla) on vaikea luoda uusia työpaikkoja;

b)

vaarana on sellaisen tärkeän palvelun tarjoamisen keskeytyminen, jonka luominen uudelleen on vaikeaa eikä kilpailija pystyisi yksinkertaisesti tulemaan tilalle (esim. valtakunnallisen infrastruktuurin tarjoaja);

c)

tietyllä alueella tai toimialalla koko järjestelmän kannalta tärkeän yrityksen (esimerkiksi tärkeän tuotantopanoksen toimittajan) poistumisella markkinoilta olisi mahdollisia kielteisiä seurauksia;

d)

vaarana on yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun tarjoamisen keskeytyminen;

e)

luottomarkkinoiden toiminta on puutteellista tai niillä on haitallisia kannustimia, minkä seurauksena muutoin elinkelpoinen yritys ajautuisi konkurssiin;

f)

kyseisen yrityksen poistuminen markkinoilta johtaisi tärkeän teknisen tiedon tai asiantuntemuksen peruuttamattomaan menetykseen; tai

g)

syntyisi samankaltaisia vakavien vaikeuksien tilanteita, jotka kyseinen sopimuspuoli on asianmukaisesti perustellut.

3.1.2   Rakenneuudistussuunnitelma ja pitkän aikavälin elinkelpoisuuden palauttaminen

(45)

Näiden suuntaviivojen mukainen rakenneuudistustuki ei voi rajoittua pelkkään rahoitustukeen, jonka tarkoituksena on korvata aiemmat tappiot puuttumatta tappioiden syntymiseen johtaneisiin syihin. Rakenneuudistustuen tapauksessa valvontaviranomainen vaatii tämän vuoksi, että asianomainen sopimuspuoli esittää realistisen, johdonmukaisen ja kauaskantoisen rakenneuudistussuunnitelman, jonka tavoitteena on palauttaa tuensaajan pitkän aikavälin elinkelpoisuus (28). Rakenneuudistukseen voi sisältyä yksi tai useampi seuraavista seikoista: tuensaajan toiminnan tehokas uudelleenorganisointi ja järkeistäminen, johon tavallisesti kuuluu luopuminen tappiollisesta toiminnasta, sellaisen nykyisen toiminnan rakenteellinen uudistaminen, jonka kilpailukyky voidaan palauttaa, ja mahdollinen toiminnan monipuolistaminen suuntautumalla uuteen tuottavampaan toimintaan. Siihen liittyy yleensä myös rahoitusrakenteen uudistaminen, joka toteutetaan uusien tai nykyisten osakkeenomistajien pääomapanoksilla ja velkojien hyväksymällä velan vähentämisellä.

(46)

Tämän vuoksi tuen myöntämisen edellytyksenä on oltava rakenneuudistussuunnitelman täytäntöönpano, ja valvontaviranomaisen on hyväksyttävä rakenneuudistussuunnitelma jokaisen yksittäisen tuen osalta.

(47)

Rakenneuudistussuunnitelman on mahdollistettava yrityksen pitkän aikavälin elinkelpoisuuden palautuminen kohtuullisessa ajassa yrityksen tulevia toimintaedellytyksiä koskevien realististen oletusten perusteella, jotka sulkevat pois kaiken muun valtiontuen, joka ei sisälly rakenneuudistussuunnitelmaan. Rakenneuudistusajan olisi oltava mahdollisimman lyhyt. Valvontaviranomaiselle on esitettävä rakenneuudistussuunnitelma, joka sisältää kaikki tarpeelliset tiedot ja erityisesti tässä jaksossa (3.1.2) vahvistetut tiedot.

(48)

Rakenneuudistussuunnitelmassa on esitettävä syyt tuensaajan vaikeuksiin ja tuensaajan omat heikkoudet sekä selostettava, miten ehdotetuilla rakenneuudistustoimenpiteillä ratkaistaan tuensaajan ongelmat.

(49)

Rakenneuudistussuunnitelmassa on annettava tietoja tuensaajan liiketoimintamallista ja osoitettava, miten suunnitelma edistää sen pitkän aikavälin elinkelpoisuutta. Tähän olisi sisällyttävä erityisesti tiedot tuensaajan organisaatiorakenteesta, rahoituksesta, hallinnointi- ja ohjausjärjestelmästä ja kaikista muista merkityksellisistä seikoista. Rakenneuudistussuunnitelmassa olisi arvioitava, olisiko tuensaajan vaikeudet voitu välttää asianmukaisilla ja oikea-aikaisilla johdon toimilla, jos näin on, siinä olisi osoitettava, että tarkoituksenmukaisia muutoksia liikkeenjohdossa on tehty. Jos yrityksen vaikeudet johtuvat sen liiketoimintamallin tai hallinnointi- ja ohjausjärjestelmän puutteista, tarkoituksenmukaisia muutoksia on tehtävä.

(50)

Suunnitellun rakenneuudistuksen odotetut tulokset olisi osoitettava perusskenaariossa ja pessimistisessä (tai huonoimman vaihtoehdon) skenaariossa. Tätä varten rakenneuudistussuunnitelmassa olisi otettava huomioon muun muassa kysynnän ja tarjonnan nykytilanne ja ennakoitu kehitys merkityksellisillä tuotemarkkinoilla sekä alan tärkeimmät kustannustekijät, ja sen on perustuttava perusskenaarion ja epäedullisen skenaarion oletuksiin sekä tuensaajan erityisiin vahvuuksiin ja heikkouksiin. Oletuksia olisi verrattava asianmukaisiin alakohtaisiin vertailuarvoihin, ja niitä olisi tarvittaessa mukautettava maa- ja alakohtaisiin olosuhteisiin. Tuensaajan olisi esitettävä markkinatutkimus ja herkkyysanalyysi, jossa yksilöidään tuensaajan tulokseen eniten vaikuttavat parametrit ja tärkeimmät riskitekijät tulevaisuudessa.

(51)

Tuensaajan elinkelpoisuuden palautumisen olisi perustuttava pääasiassa yrityksen sisäisiin toimenpiteisiin, joihin kuuluu erityisesti luopuminen sellaisista toiminnoista, jotka pysyisivät keskipitkällä aikavälillä rakenteellisesti tappiollisina. Elinkelpoisuuden palautuminen ei saa perustua hintojen, kysynnän tai niukkojen resurssien tarjonnan muutosten kaltaisia ulkoisia tekijöitä koskeviin optimistisiin oletuksiin eikä siihen, että tuensaaja suoriutuu markkinoita ja kilpailijoitaan paremmin taikka laajentaa toimintaansa uusiin toimintoihin, joista sillä ei ole kokemusta eikä näyttöä (jollei se ole asianmukaisesti perusteltua ja tarpeellista toiminnan monipuolistamiseen ja elinkelpoisuuteen liittyvistä syistä).

(52)

Pitkän aikavälin elinkelpoisuus on saavutettu, kun yritys pystyy vastaamaan itse kaikista kustannuksistaan, myös poistoista ja rahoituskuluista, ja sille jää sen jälkeen vielä asianmukainen pääoman tuotto. Rakenneuudistuksen läpikäyneen yrityksen olisi voitava kilpailla markkinoilla omin voimin.

3.2   Valtion toteuttamien toimien tarve

(53)

Sopimuspuolten, jotka aikovat myöntää rakenneuudistustukea, on esitettävä vertailu uskottavaan vaihtoehtoiseen skenaarioon, johon ei liity valtiontukea. Vertailusta on käytävä ilmi, kuinka 3.1.1 jakson mukaista tavoitetta tai tavoitteita ei saavutettaisi tai saavutettaisiin vähäisemmässä määrin kyseisessä vaihtoehtoisessa skenaariossa. Tällaisiin skenaarioihin voi sisältyä esimerkiksi velkojen uudelleenjärjestely, omaisuuserien myynti, yksityisen pääoman hankinta, myynti kilpailijalle tai yrityksen osien erottaminen, kussakin tapauksessa joko käynnistämällä maksukyvyttömyys- tai uudelleenorganisointimenettely tai muulla tavoin.

3.3   Tarkoituksenmukaisuus

(54)

Sopimuspuolten olisi varmistettava, että tuki myönnetään muodossa, joka mahdollistaa tavoitteen saavuttamisen vähiten vääristymistä aiheuttavalla tavalla. Vaikeuksissa olevien yritysten tapauksessa tämä voidaan saavuttaa varmistamalla, että tuki on muodossa, joka on tarkoituksenmukainen tuensaajan vaikeuksien voittamiseksi, ja että tuesta maksetaan asianmukainen korvaus. Tässä jaksossa esitetään vaatimukset, joita on noudatettava, jotta voidaan osoittaa tuen tarkoituksenmukaisuus.

3.3.1   Pelastamistuki

(55)

Pelastamistuen on täytettävä seuraavat edellytykset, jotta valvontaviranomainen voi hyväksyä sen:

a)

tuen on oltava väliaikaista maksuvalmiustukea, joka myönnetään lainatakauksina tai lainoina;

b)

lainan kustannusten, tai lainatakausten tapauksessa taatun lainan kokonaiskustannusten, mukaan lukien lainan korko ja takausmaksu, on täytettävä 56 kohdan edellytykset;

c)

jollei jäljempänä d alakohdassa muuta määrätä, laina on maksettava takaisin ja takauksen voimassaolon on päätyttävä viimeistään kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun ensimmäinen lainaerä on siirretty tuensaajalle;

d)

sopimuspuolten on sitouduttava toimittamaan valvontaviranomaiselle kuuden kuukauden kuluessa pelastamistuen hyväksymisestä tai ilmoittamattoman tuen tapauksessa kuuden kuukauden kuluessa ensimmäisen lainaerän siirtämisestä tuensaajalle

i)

todisteet siitä, että laina on maksettu kokonaisuudessaan takaisin ja/tai että takaus on päättynyt; tai

ii)

edellyttäen, että tuensaaja täyttää vaikeuksissa olevalle yritykselle vahvistetut edellytykset (eikä sillä ole ainoastaan kiireellisiä rahoitustarpeita 29 kohdassa tarkoitetuissa olosuhteissa) rakenneuudistussuunnitelma, joka täyttää 3.1.2 jakson edellytykset; rakenneuudistussuunnitelman toimittamisen jälkeen pelastamistuen hyväksyntää jatketaan automaattisesti siihen asti, kunnes valvontaviranomainen antaa lopullisen päätöksen rakenneuudistussuunnitelmasta, paitsi jos valvontaviranomainen päättää, että pelastamistuen jatkaminen ei ole perusteltua tai sitä olisi rajoitettava ajallisesti tai määrällisesti; kun rakenneuudistussuunnitelma, johon tukea haettiin, on valmis ja käytössä, kaikkea lisätukea pidetään rakenneuudistustukena; tai

iii)

selvitystilasuunnitelma jossa esitetään perustellusti toimet, jotka johtavat tuensaajan likvidaatioon kohtuullisessa ajassa ilman lisätukea.

e)

Pelastamistukea ei saa käyttää rakenteellisten toimenpiteiden, kuten merkittävien liiketoimintojen tai omaisuuserien hankinnan, rahoittamiseen, elleivät ne ole välttämättömiä pelastamisajanjakson aikana tuensaajan elinkelpoisuuden kannalta.

(56)

Sen korvauksen tason, joka tuensaajan on maksettava pelastamistuesta, olisi heijastettava tuensaajan luottokelpoisuutta ottamatta huomioon maksuvalmiusongelmien ja valtiontuen väliaikaisia vaikutuksia, ja sen olisi kannustettava tuensaajaa maksamaan tuki takaisin mahdollisimman nopeasti. Sen vuoksi valvontaviranomainen edellyttää, että korvauksen taso ei saa alittaa viitekorkoa, joka vahvistetaan viitekorkoja koskevissa suuntaviivoissa (29) heikkojen yritysten osalta, jotka tarjoavat tavanomaiset vakuudet (tällä hetkellä 12 kuukauden IBOR + 400 peruspistettä) (30) ja sitä on korotettava vähintään 50 peruspistettä, kun on kyse pelastamistuesta, jonka hyväksyntää jatketaan 55 kohdan d alakohdan ii alakohdan mukaisesti.

(57)

Jos on näyttöä siitä, että 56 kohdassa vahvistettu korko ei ole asianmukainen vertailukohde, esimerkiksi kun se poikkeaa huomattavasti tuensaajan hiljattain liikkeeseenlaskemien samankaltaisten instrumenttien markkinahinnasta, valvontaviranomainen voi mukauttaa vaadittua korvaustasoa vastaavasti.

3.3.2   Rakenneuudistustuki

(58)

Sopimuspuolet voivat vapaasti valita, missä muodossa rakenneuudistustuki myönnetään. Niiden olisi kuitenkin varmistettava tällöin, että valittu väline on tarkoituksenmukainen kyseessä olevan ongelman ratkaisemisen kannalta. Sopimuspuolten olisi erityisesti arvioitava, liittyvätkö tuensaajien ongelmat likviditeettiin vai vakavaraisuuteen, ja valittava tarkoituksenmukaiset välineet todettujen ongelmien ratkaisemiseksi. Esimerkiksi vakavaraisuusongelmien tapauksessa saattaa olla tarkoituksenmukaista lisätä varoja vahvistamalla pääomapohjaa, kun taas tilanteessa, jossa ongelmana on pääasiassa likviditeetti, voi riittää avun tarjoaminen lainojen tai lainatakausten muodossa.

3.4   Kannustava vaikutus

(59)

Sopimuspuolen, joka aikoo myöntää rakenneuudistustukea, on osoitettava, että ilman tukea tuensaaja olisi järjestelty uudelleen, myyty tai asetettu selvitystilaan tavalla, jolla ei olisi saavutettu 3.1.1 jaksossa tarkoitettua yhteisen edun mukaista tavoitetta. Tämä voidaan osoittaa osana 53 kohdan mukaista analyysiä.

3.5   Tuen oikeasuhteisuus/tuen rajaaminen välttämättömään

3.5.1   Pelastamistuki

(60)

Pelastamistuen on rajoituttava määrään, joka tarvitaan tuensaajan toimintakyvyn säilyttämiseksi kuuden kuukauden ajan. Määritettäessä kyseistä määrää huomioon on otettava liitteessä I esitetyn laskutoimituksen tulos. Tämän laskutoimituksen tuloksen ylittävä tuki voidaan hyväksyä ainoastaan, jos se on perusteltu asianmukaisesti esittämällä likviditeettisuunnitelma, jossa määritellään tuensaajan likviditeettitarpeet seuraavan puolen vuoden aikana.

3.5.2   Rakenneuudistustuki

(61)

Tukimäärä ja -intensiteetti on rajattava määrään, joka on ehdottomasti välttämätön rakenneuudistuksen toteuttamiseksi ottaen huomioon tuensaajan, sen osakkeenomistajien tai yhtymän, johon tuensaaja kuuluu, käytettävissä olevat varat. Erityisesti on varmistettava, että rakenneuudistuksen kustannusten rahoittamiseen osallistutaan riittävällä omalla rahoitusosuudella, ja vastuunjako, kuten tässä 3.5.2 jaksossa tarkemmin esitetään. Tässä arvioinnissa otetaan huomioon aikaisemmin mahdollisesti myönnetty pelastamistuki.

3.5.2.1   Oma rahoitusosuus

(62)

Rakenneuudistuksen kustannusten rahoittamiseen on osallistuttava merkittävällä määrällä (31) tuensaajan, sen osakkeenomistajien tai velkojien taikka sen yhtymän, johon tuensaaja kuuluu, omia varoja tai uusien sijoittajien varoja. Tällaisen oman rahoitusosuuden olisi tavallisesti oltava verrattavissa myönnettävään tukeen sen suhteen, miten se vaikuttaa tuensaajan vakavaraisuuteen tai likviditeettiasemaan. Esimerkiksi kun myönnettävä tuki vahvistaa tuensaajan omaa pääomaa, myös omaan rahoitusosuuteen olisi sisällyttävä toimenpiteitä, jotka lisäävät omaa pääomaa, kuten uuden pääoman hankkiminen olemassa olevilta osakkeenomistajilta, olemassa olevan velan tai pääomalainojen alaskirjaus tai velan muuntaminen osakepääomaksi tai uuden ulkopuolisen oman pääoman hankkiminen markkinaehdoin. Valvontaviranomainen ottaa huomioon sen, missä määrin oman rahoitusosuuden vaikutus on verrattavissa myönnettävän tuen vaikutukseen, arvioidessaan kilpailun vääristymistä rajoittavien toimenpiteiden tarvittavaa laajuutta 90 kohdan mukaisesti.

(63)

Rahoitusosuuden on oltava todellinen ja mahdollisimman suuri, eikä siihen voida laskea arvioituja tulevia voittoja, kuten kassavirtaa. Valtion tai julkisen yhtiön rahoitusosuus voidaan ottaa huomioon ainoastaan, jos siihen ei sisälly tukea. Tällaisesta tilanteesta voi olla kyse erityisesti silloin, kun rahoitusosuus tulee taholta, joka on riippumaton tuen myöntävästä viranomaisesta (kuten valtion omistama pankki tai julkinen holdingyhtiö) ja joka tekee sijoituspäätöksen omien liiketaloudellisten etujensa perusteella (32).

(64)

Oma rahoitusosuus katsotaan yleensä riittäväksi, jos sen määrä on vähintään 50 prosenttia rakenneuudistuksen kustannuksista. Jos sopimuspuoli osoittaa poikkeusolojen ja erityisten vaikeuksien olemassaolon, valvontaviranomainen voi hyväksyä rahoitusosuuden, joka on pienempi kuin 50 prosenttia rakenneuudistuskustannuksista, edellyttäen että rahoitusosuus on kuitenkin merkittävä.

3.5.2.2   Vastuunjako

(65)

Jos valtiontukea myönnetään muodossa, joka vahvistaa tuensaajan omaa pääomaa, esimerkiksi kun valtio myöntää avustuksia, sijoittaa pääomaa tai poistaa velkoja kirjanpidosta, tällöin seurauksena voi olla sijoittajien ja huonommassa etuoikeusasemassa olevien velkojien suojelu vaikutuksilta, joita niiden päätöksellä sijoittaa tuensaajaan olisi. Tämä voi luoda moraalikatoa ja heikentää markkinakuria. Tämän vuoksi tappioiden kattamiseen olisi myönnettävä tukea ainoastaan ehdoin, joiden mukaan nykyiset sijoittajat osallistuvat vastuunjakoon asianmukaisesti.

(66)

Asianmukainen vastuunjako tarkoittaa yleensä sitä, että olemassa olevien osakkeenomistajien ja tarvittaessa huonommassa etuoikeusasemassa olevien velkojien on katettava tappiot kokonaisuudessaan. Huonommassa etuoikeusasemassa olevien velkojien olisi osallistuttava tappioiden kattamiseen joko kyseisen instrumentin pääoman muuntamisella osakepääomaksi tai alaskirjauksella. Näin ollen valtion toimenpiteitä olisi toteutettava vasta sen jälkeen, kun tappiot on jaettu kokonaisuudessaan olemassa oleville osakkeenomistajille ja huonommassa etuoikeusasemassa oleville velkojille (33). Rahavarojen ulosvirtaus tuensaajalta osakepääoman tai etuoikeusasemaltaan huonomman velan haltijoille olisi joka tapauksessa estettävä rakenneuudistuksen aikana, mikäli se on lainsäädännön puitteissa mahdollista, jollei sillä ole suhteetonta vaikutusta niihin, jotka ovat sijoittaneet uutta omaa pääomaa.

(67)

Asianmukainen vastuunjako tarkoittaa myös sitä, että kaikki valtiontuki, joka vahvistaa tuensaajan omaa pääomaa, olisi myönnettävä ehdoin, jotka antavat valtiolle kohtuullisen osuuden tuensaajan tulevasta arvonnoususta ottaen huomioon sen, kuinka paljon omaa pääomaa valtio sijoittaa verrattuna yhtiön jäljellä olevaan omaan pääomaan tappioiden kattamisen jälkeen.

(68)

Valvontaviranomainen voi hyväksyä poikkeuksia 66 kohdassa vahvistettujen toimenpiteiden täysimääräisestä täytäntöönpanosta, jos kyseiset toimenpiteet johtaisivat muussa tapauksessa kohtuuttomaan lopputulokseen. Näin voisi olla esimerkiksi silloin, kun tuen määrä on vähäinen verrattuna omaan rahoitusosuuteen tai kun kyseinen sopimuspuoli osoittaa, että huonommassa etuoikeusasemassa olevat velkojat saisivat rahamääräisesti vähemmän kuin tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä ja ilman valtiontuen myöntämistä.

(69)

Valvontaviranomainen ei järjestelmällisesti edellytä paremmassa etuoikeusasemassa olevien velkainstrumenttien haltijoiden osallistumista tuensaajan oman pääoman vahvistamiseen. Se voi kuitenkin katsoa tällaisen osallistumisen perusteeksi alentaa kilpailun vääristymistä rajoittavien toimenpiteiden tasoa 90 kohdan mukaisesti.

3.6   Kielteiset vaikutukset

3.6.1   Tuen ainutkertaisuuden periaate

(70)

Jotta voidaan vähentää moraalikatoa, liiallisen riskinoton kannustimia ja potentiaalista kilpailun vääristymistä, vaikeuksissa oleville yrityksille olisi myönnettävä tukea vain yhteen rakenneuudistustoimeen. Tätä kutsutaan tuen ainutkertaisuuden periaatteeksi. Yrityksen, joka on jo saanut tukea näiden suuntaviivojen mukaisesti, tarve saada lisää vastaavaa tukea osoittaa, että yrityksen vaikeudet ovat joko luonteeltaan toistuvia tai niitä ei käsitelty asianmukaisesti, kun aiempi tuki myönnettiin. Toistuvat valtion toimenpiteet todennäköisesti aiheuttavat moraalikatoa ja kilpailun vääristymistä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla.

(71)

Ilmoittaessaan valvontaviranomaiselle pelastamis- tai rakenneuudistustukea koskevasta hankkeesta sopimuspuolen on mainittava, onko yritykselle jo aiemmin myönnetty pelastamistukea, rakenneuudistustukea tai väliaikaista rakenneuudistustukea, mukaan lukien tuet, jotka on myönnetty ennen näiden suuntaviivojen voimaantuloa tai joista ei ole ilmoitettu (34). Jos tukea on myönnetty ja tuen myöntämisestä, rakenneuudistuksen päättymisestä tai rakenneuudistussuunnitelman toteuttamisen keskeyttämisestä (riippuen siitä, mikä näistä on tapahtunut viimeksi) on kulunut vähemmän kuin 10 vuotta, valvontaviranomainen ei hyväksy uutta tukea näiden suuntaviivojen nojalla.

(72)

Poikkeukset tähän sääntöön ovat sallittuja seuraavissa tapauksissa:

a)

rakenneuudistustukea myönnetään pelastamistuen myöntämisen jälkeen osana yksittäistä rakenneuudistustoimea;

b)

kun pelastamistukea tai väliaikaista rakenneuudistustukea on myönnetty näiden suuntaviivojen mukaisesti eikä sen jälkeen myönnetä rakenneuudistustukea, jos

i)

yrityksen voitiin kohtuudella olettaa olevan pitkällä aikavälillä elinkelpoinen, kun tuki myönnettiin näiden suuntaviivojen nojalla; ja

ii)

vähintään viisi vuotta on kulunut ja uusi pelastamis- tai rakenneuudistustuki on välttämätön sellaisen odottamattoman tilanteen (35) vuoksi, josta yritys ei itse ole vastuussa;

c)

poikkeuksellisissa ja odottamattomissa tilanteissa, joista yritys ei itse ole vastuussa.

(73)

Tuen myöntämistä seuraavat tuensaajayrityksen omistussuhteiden muutokset sekä oikeudelliset tai hallinnolliset menettelyt, jotka tervehdyttävät yrityksen tasetta, vähentävät vastuita tai poistavat aiempia velkoja, eivät vaikuta tuen ainutkertaisuuden periaatteen soveltamiseen, jos kyse on saman yrityksen toiminnan jatkumisesta.

(74)

Jos yhtymä on saanut pelastamistukea, rakenneuudistustukea tai väliaikaista rakenneuudistustukea, valvontaviranomainen ei tavallisesti hyväksy itse yhtymälle tai siihen kuuluville yksiköille myönnettävää uutta pelastamis- tai rakenneuudistustukea, jos on kulunut vähemmän kuin 10 vuotta tuen myöntämisestä, rakenneuudistusvaiheen päättymisestä tai rakenneuudistussuunnitelman toteuttamisen keskeyttämisestä, riippuen siitä, mikä näistä on tapahtunut viimeksi. Jos jokin yhtymään kuulunut yksikkö on saanut pelastamistukea, rakenneuudistustukea tai väliaikaista rakenneuudistustukea, yhtymälle kokonaisuudessaan ja muille yhtymään kuuluville yksiköille aiempaa tuensaajaa lukuun ottamatta voidaan myöntää pelastamis- tai rakenneuudistustukea (edellyttäen, että muita näiden suuntaviivojen säännöksiä noudatetaan). Sopimuspuolten on osoitettava, ettei yhtymältä tai muilta yhtymään kuuluvilta yksiköiltä siirretä tukea aiemmalle tuensaajalle.

(75)

Jos yritys ottaa haltuunsa jonkin toisen yrityksen, varsinkin sellaisen, joka on ollut jonkin 73 kohdassa tarkoitetun menettelyn kohteena tai maksukyvyttömyydestä johtuvassa, kansallisen lainsäädännön mukaisessa yleistäytäntöönpanomenettelyssä, ja se on jo saanut pelastamistukea, rakenneuudistustukea tai väliaikaista rakenneuudistustukea, tuen ainutkertaisuuden periaatetta ei sovelleta ostajayritykseen edellyttäen, että vanhan yrityksen ja ostajayrityksen välillä ei ole taloudellista jatkuvuutta (36).

3.6.2   Kilpailun vääristymistä rajoittavat toimenpiteet

(76)

Kun myönnetään rakenneuudistustukea, on toteutettava kilpailun vääristymistä rajoittavia toimenpiteitä, jotta kaupankäynnin edellytyksiä haittaavat vaikutukset olisivat mahdollisimman vähäiset ja myönteiset vaikutukset kielteisiä suuremmat. Valvontaviranomainen arvioi tällaisten toimenpiteiden asianmukaista muotoa ja soveltamisalaa tämän jakson (3.6.2) mukaisesti.

3.6.2.1   Kilpailun vääristymistä rajoittavien toimenpiteiden luonne ja muoto

(77)

Rajoittamatta 84 kohdan soveltamista toimenpiteet kilpailun vääristymisen rajoittamiseksi ovat tavallisesti rakenteellisia toimenpiteitä. Jos se on asianmukaista kilpailun vääristymien poistamiseksi erityistapauksissa, valvontaviranomainen voi hyväksyä toimintaa sääteleviä toimenpiteitä, joita ei mainita 84 kohdassa, tai markkinoiden avaamistoimenpiteitä, joilla korvataan osittain tai kokonaan muuten vaaditut rakenteelliset toimenpiteet.

Rakenteelliset toimenpiteet – liiketoimintojen luovutus ja supistaminen

(78)

Rakenneuudistustukea saavia yrityksiä voidaan vaatia luopumaan omaisuuseristä tai supistamaan kapasiteettia tai markkinaläsnäoloa kilpailun vääristymisen rajoittamista koskevien toimenpiteiden kalibroinnin kriteereihin (ks. 3.6.2.2 jakso) perustuvan arvioinnin tulosten mukaisesti. Tällaisia toimenpiteitä olisi toteutettava etenkin markkinoilla, joilla yrityksellä on rakenneuudistuksen jälkeen huomattava markkina-asema, ja erityisesti sellaisilla markkinoilla, joilla on huomattavaa ylikapasiteettia. Liiketoimintojen luovutus kilpailun vääristymisen rajoittamiseksi olisi suoritettava ilman aiheetonta viivytystä, ottaen huomioon luovutettavien omaisuuserien tyypit ja luovutuksen mahdolliset esteet (37), ja joka tapauksessa rakenneuudistussuunnitelman voimassaolon aikana. Omaisuuserien luovutukset, velvoitteiden poistaminen kirjanpidosta ja tappiollisen toiminnan lopettaminen, jotka olisivat joka tapauksessa tarpeen pitkän aikavälin elinkelpoisuuden palauttamiseksi, eivät 3.6.2.2 jaksossa esitettyjen periaatteiden valossa yleensä riitä poistamaan kilpailun vääristymistä.

(79)

Jotta tällaisilla toimenpiteillä voitaisiin lisätä kilpailua ja myötävaikuttaa sisämarkkinoihin, niillä olisi suosittava uusien kilpailijoiden pääsyä markkinoille, olemassa olevien pienten kilpailijoiden toiminnan laajentamista tai rajat ylittävää toimintaa. Toiminnan supistamista kansallisten rajojen sisälle ja sisämarkkinoiden pirstoutumista olisi vältettävä.

(80)

Kilpailun vääristymistä rajoittavien toimenpiteiden ei pitäisi johtaa markkinoiden rakenteen heikentymiseen. Rakenteelliset toimenpiteet pitäisi sen vuoksi yleensä toteuttaa myymällä toimintaansa jatkavia, elinkelpoisia ja itsenäisiä liiketoimintoja, jotka voivat kilpailla tehokkaasti pitkällä aikavälillä, jos sopiva ostaja harjoittaa liiketoimintaa. Jos tällaista liiketoimintayksikköä ei ole, tuensaaja voisi irrottaa ja myydä olemassa olevan, asianmukaisesti rahoitetun toiminnon. Näin luotaisiin uusi elinkelpoinen yksikkö, jonka pitäisi pystyä kilpailemaan markkinoilla. Rakenteelliset toimenpiteet, jotka toteutetaan pelkästään omaisuuserien myyntinä ja joihin ei liity sellaisen elinkelpoisen yksikön perustamista, joka pystyy kilpailemaan markkinoilla, eivät säilytä kilpailua yhtä tehokkaasti. Sen vuoksi ne hyväksytään vain poikkeustapauksissa, kun asianomainen sopimuspuoli osoittaa, että muuntyyppiset rakenteelliset toimenpiteet eivät olisi toteuttamiskelpoisia tai ne vaarantaisivat vakavasti yrityksen taloudellisen elinkelpoisuuden.

(81)

Tuensaajan olisi helpotettava toimintojen myyntiä esimerkiksi pitämällä ne erillään muista liiketoiminnoista ja lupaamalla olla tavoittelematta myytävien liiketoimintojen asiakkaita.

(82)

Jos vaikuttaa siltä, että voi olla vaikeaa löytää ostajaa omaisuuserille, jotka tuensaaja aikoo myydä, tuensaajan on heti tällaisista vaikeuksista tietoiseksi tultuaan nimettävä vaihtoehtoisesti myytävät omaisuuserät tai asianomaisilla markkinoilla toteutettavat vaihtoehtoiset toimet siltä varalta, että ensisijainen omaisuuserien myynti epäonnistuu.

Toimintaa säätelevät toimenpiteet

(83)

Toimintaa säätelevillä toimenpiteillä pyritään varmistamaan, että tuki käytetään ainoastaan rahoittamaan yrityksen pitkän aikavälin elinkelpoisuuden palauttaminen ja että sitä ei käytetä väärin vakavien ja jatkuvien markkinarakenteen vääristymien pitkittämiseen tai tuensaajan suojaamiseen terveeltä kilpailulta.

(84)

Seuraavia toimintaa sääteleviä toimenpiteitä on sovellettava kaikissa tapauksissa, jotta vältetään rakenteellisten toimenpiteiden vaikutusten heikentyminen, ja niitä olisi periaatteessa sovellettava rakenneuudistussuunnitelman koko voimassaoloajan:

a)

Tuensaajia on vaadittava pidättäytymään hankkimasta yritysten osakkeita rakenneuudistuksen aikana, paitsi jos se on välttämätöntä tuensaajan pitkän aikavälin elinkelpoisuuden varmistamiseksi. Tällä pyritään varmistamaan, että tukea käytetään elinkelpoisuuden palauttamiseen eikä investointien rahoittamiseen tai tuensaajan läsnäolon laajentamiseen olemassa olevilla tai uusilla markkinoilla. Kun tällaisista ostoista ilmoitetaan valvontaviranomaiselle, se voi hyväksyä ne osana rakenneuudistussuunnitelmaa.

b)

Tuensaajia on vaadittava pidättäytymään valtiontuen esittämisestä kilpailuetuna, kun ne markkinoivat tavaroitaan ja palvelujaan.

(85)

Poikkeuksellisissa olosuhteissa voi olla välttämätöntä edellyttää, että tuensaajat pidättäytyvät harjoittamasta kaupallista toimintaa, jonka tarkoituksena on nopeasti lisätä niiden markkinaosuutta tietyillä tuote- tai maantieteellisillä markkinoilla tarjoamalla ehtoja (esim. hintoja tai muita kaupallisia ehtoja), joihin valtiontukea saamattomat kilpailijat eivät pysty vastaamaan. Tällaisia rajoituksia sovelletaan ainoastaan silloin, kun millään muulla rakenteellisella tai toimintaa säätelevällä oikaisukeinolla ei riittävällä tavalla pystytä puuttumaan havaittuun kilpailun vääristymiseen ja kun tällainen toimenpide ei itsessään rajoita kilpailua kyseisillä markkinoilla. Sovellettaessa tätä vaatimusta valvontaviranomainen vertaa tuensaajan tarjoamia ehtoja merkittävän markkinaosuuden omaavien uskottavien kilpailijoiden tarjoamiin ehtoihin.

Markkinoiden avaamistoimenpiteet

(86)

Valvontaviranomainen harkitsee kokonaisarviossaan sopimuspuolen antamia mahdollisia sitoumuksia, jotka koskevat joko sopimuspuolen tai tuensaajan hyväksymiä toimenpiteitä, joiden tavoitteena on edistää avoimuutta, vakautta ja kilpailua markkinoilla esimerkiksi helpottamalla markkinoille pääsyä ja markkinoilta poistumista. Näihin toimenpiteisiin sisältyvät erityisesti toimenpiteet, joiden tarkoituksena on avata tietyt tuensaajan toimintaan suoraan tai epäsuorasti liittyvät markkinat muille ETA:n toimijoille ETA:n lainsäädäntöä noudattaen. Tällaiset aloitteet voivat korvata muita kilpailun vääristymistä rajoittavia toimenpiteitä, joita tuensaajalta tavallisesti edellytettäisiin.

3.6.2.2   Kilpailun vääristymistä rajoittavien toimenpiteiden kalibrointi

(87)

Kilpailun vääristymistä rajoittavilla toimenpiteillä pitäisi pystyä ratkaisemaan sekä moraalikatoon liittyvät ongelmat että mahdolliset vääristymät markkinoilla, joilla tuensaaja toimii. Näiden toimenpiteiden laajuus riippuu useista tekijöistä kuten erityisesti tuen määrästä ja luonteesta sekä myöntämisehdoista ja -olosuhteista; yrityksen koosta (38) ja suhteellisesta painoarvosta markkinoilla ja asianomaisten markkinoiden ominaispiirteistä; ja siitä, missä määrin moraalikatoon liittyviä ongelmia on jäljellä omaan rahoitusosuuteen ja vastuunjakoon liittyvien toimenpiteiden soveltamisen jälkeen.

(88)

Erityisesti valvontaviranomainen tarkastelee tuen määrää, tarvittaessa likiarvoina, ja tuen luonnetta sekä absoluuttisina lukuina että suhteessa tuensaajan kaikkiin varoihin ja markkinoiden kokoon.

(89)

Valvontaviranomainen tarkastelee tuensaajan kokoa ja suhteellista painoarvoa markkinoilla, joilla se toimii, sekä ennen rakenneuudistusta että sen jälkeen arvioidakseen tuen todennäköiset vaikutukset asianomaisilla markkinoilla verrattuna todennäköiseen lopputulokseen tilanteessa, jossa valtiontukea ei myönnetä. Toimenpiteet räätälöidään markkinoiden ominaispiirteitä (39) vastaaviksi, jotta tehokkaan kilpailun säilyminen voidaan varmistaa.

(90)

Moraalikadon osalta valvontaviranomainen arvioi myös oman rahoitusosuuden ja vastuunjaon tasoa. Suuremmat oman rahoitusosuuden ja vastuunjaon tasot kuin mitä edellytetään 3.5.2 jaksossa, rajoittamalla tuen määrää ja moraalikatoa, voivat pienentää tarvetta kilpailun vääristymistä rajoittaviin toimenpiteisiin.

(91)

Koska rakenneuudistustoimet voivat heikentää sisämarkkinoita, valvontaviranomainen suhtautuu myönteisesti kilpailun vääristymistä rajoittaviin toimenpiteisiin, jotka edistävät kansallisten markkinoiden säilymistä avoimina ja kitkattomina.

(92)

Kilpailun vääristymistä rajoittavat toimenpiteet eivät saisi vaarantaa tuensaajan mahdollisuuksia palauttaa elinkelpoisuutensa. Näin voi käydä esimerkiksi silloin, kun toimenpide on hyvin kallis toteuttaa tai kun sopimuspuolen asianmukaisesti perustelemassa poikkeustapauksessa toimenpiteet vähentäisivät tuensaajan toimintaa siinä määrin, että sen elinkelpoisuuden palauttaminen olisi vaarassa. Kilpailun vääristymistä rajoittavat toimenpiteet eivät myöskään saisi olla haitaksi kuluttajille ja kilpailulle.

(93)

Tuki, jolla katetaan 32–35 kohdassa kuvattuja rakenneuudistuksen sosiaalikuluja, on osoitettava selkeästi rakenneuudistussuunnitelmassa, koska pelkästään irtisanotun henkilökunnan eduksi tarkoitettuja sosiaalisia tukitoimenpiteitä ei oteta huomioon määritettäessä kilpailun vääristymistä rajoittavien toimenpiteiden laajuutta. Valvontaviranomainen pyrkii yhteisen edun vuoksi rakenneuudistussuunnitelman yhteydessä rajoittamaan mahdollisimman paljon rakenneuudistuksen sosiaalisia vaikutuksia muissa kuin tukea myöntävässä sopimuspuolessa.

3.6.3   Tuensaajat, joille on aiemmin myönnetty sääntöjenvastaista valtiontukea

(94)

Jos vaikeuksissa olevalle yritykselle on aiemmin myönnetty sääntöjenvastaista tukea, jonka osalta valvontaviranomainen on tehnyt kielteisen päätöksen ja antanut takaisinperimismääräyksen, ja tällaista tuen takaisinperintää ei ole toteutettu pöytäkirjassa 3 (40) olevan II osan 14 artiklan vastaisesti, kyseiselle yritykselle myönnettävää tukea näiden suuntaviivojen perusteella arvioitaessa otetaan huomioon vanhan tuen ja uuden tuen yhteisvaikutus ja se, että vanhaa tukea ei ole maksettu takaisin (41).

3.6.4   Tuen hyväksymiselle asetettavat erityisedellytykset

(95)

Valvontaviranomainen voi määrätä tarpeellisiksi katsomiaan edellytyksiä ja velvoitteita, joilla voidaan estää kilpailun vääristyminen yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla, jos kyseinen sopimuspuoli ei ole sitoutunut toteuttamaan tällaisia toimenpiteitä. Se voi esimerkiksi vaatia sopimuspuolta toteuttamaan itse tiettyjä toimenpiteitä, määräämään tiettyjä toimenpiteitä tuensaajalle tai olemaan myöntämättä tuensaajalle muunlaista tukea rakenneuudistusaikana.

3.7   Avoimuus

(96)

Sopimuspuolten on varmistettava seuraavien tietojen julkaiseminen internetissä kattavalla valtiontukisivustolla kansallisella tai alueellisella tasolla:

hyväksytyn tukiohjelman tai yksittäisen tuen myöntämistä koskevan päätöksen ja sen täytäntöönpanosääntöjen koko teksti tai linkki siihen,

tuen myöntävän viranomaisen (myöntävien viranomaisten) nimi;

yksittäisten tuensaajien nimet, kullekin tuensaajalle myönnetyn tuen muoto ja määrä, myöntämispäivä, yrityslaji (pk-yritys/suuri yritys), alue, jolla tuensaaja sijaitsee (NUTS II -tasolla) ja tuensaajan harjoittaman toiminnan pääasiallinen toimiala (NACE:n kolminumerotasolla) (42).

Tästä vaatimuksesta voidaan luopua, jos yksittäisen tuen määrä on alle 500 000 euroa. Kun on kyse veroetuuksiin perustuvista ohjelmista, yksittäisiä tukimääriä (43) koskevat tiedot voidaan esittää seuraavia vaihteluvälejä käyttäen (miljoonaa euroa): [0,5–1]; [1–2]; [2–5]; [5–10]; [10–30]; [30 ja enemmän].

Nämä tiedot on julkaistava tuen myöntämispäätöksen tekemisen jälkeen, ne on säilytettävä vähintään 10 vuoden ajan ja niiden oltava rajoituksetta yleisön saatavissa (44). Sopimuspuolia ei vaadita julkaisemaan edellä mainittuja tietoja ennen 1 päivää heinäkuuta 2016 (45).

4.   Tukialueilla myönnettävät rakenneuudistustuet

(97)

ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan a ja c alakohdan nojalla valvontaviranomainen voi katsoa, että tiettyjen epäedullisessa asemassa olevien ETA:n alueiden taloudellisen kehityksen edistämiseen tarkoitettu valtiontuki soveltuu ETA-sopimuksen toimintaan. Valvontaviranomainen ottaa näin ollen huomioon aluekehitystarpeet arvioidessaan tukialueilla myönnettävää rakenneuudistustukea. Vaikeuksissa olevan yrityksen sijainti tukialueella ei kuitenkaan ole riittävä peruste rakenneuudistustuen hyväksymiseksi. Aluetta ei keskipitkällä ja pitkällä aikavälillä auta yritysten keinotekoinen tukeminen. Lisäksi on alueiden etujen mukaista, että ne aluekehityksen edistämiseksi käyttävät varojaan niin, että elinkelpoista ja kestävää toimintaa voidaan kehittää mahdollisimman nopeasti. Kilpailun vääristymät on pyrittävä pitämään mahdollisimman vähäisinä myös silloin, kun tukia myönnetään tukialueilla toimiville yrityksille. Tässä yhteydessä on kiinnitettävä huomiota myös mahdollisiin haitallisiin heijastusvaikutuksiin, joita kyseisellä alueella ja muilla tukialueilla voi esiintyä.

(98)

Näin ollen 3 luvussa esitettyjä perusteita sovelletaan myös tukialueilla, myös silloin kun huomioon otetaan alueelliset kehittämistarpeet. Tukialueilla valvontaviranomainen kuitenkin soveltaa, jollei alakohtaisissa valtiontukisäännöissä toisin määrätä, 3.6.2 jakson määräyksiä kilpailun vääristymistä rajoittaviin toimenpiteisiin siten, että alueeseen kohdistuvia negatiivisia systeemisiä vaikutuksia voidaan rajoittaa. Tämä voi merkitä erityisesti kapasiteetin vähentämistä tai markkinaläsnäoloa koskevia vähemmän tiukkoja vaatimuksia. Näissä tapauksissa erotellaan toisistaan ETA-sopimuksen 61 artiklan 3 kohdan a alakohdan mukaista aluetukea saavat alueet ja 61 artiklan 3 kohdan c alakohdan määräysten soveltamisalaan kuuluvat alueet, jotta ensin mainituilla alueilla esiintyvät vakavammat alueelliset ongelmat voidaan ottaa huomioon. Valvontaviranomainen voi hyväksyä rahoitusosuuden, joka on 64 kohtaa sovellettaessa alle 50 prosenttia rakenneuudistuksen kustannuksista, jos tukialueen erityisolosuhteet niin edellyttävät esimerkiksi silloin, kun tuensaajalla on suuria vaikeuksia saada markkinoilta uutta rahoitusta, koska se toimii tukialueella.

5.   Tuki vaikeuksissa oleville yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tarjoajille

(99)

Kun valvontaviranomainen arvioi vaikeuksissa oleville yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tarjoajille myönnettävää tukea, se ottaa huomioon asianomaisen palvelun erityisluonteen ja erityisesti tarpeen taata palvelun tarjonnan jatkuvuus ETA-sopimuksen 59 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(100)

Yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tarjoajat voivat tarvita tukea, jotta ne voisivat jatkaa yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tarjoamista ehdoilla, jotka ovat sopusoinnussa niiden pitkän aikavälin elinkelpoisuuden kanssa. Tämän vuoksi 47 kohtaa sovellettaessa pitkän aikavälin elinkelpoisuuden palauttaminen voi perustua erityisesti siihen oletukseen, että valtiontuki, joka täyttää yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevissa puitteissa (46) ja päätöksessä (47), parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1370/2007 (48), parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1008/2008 (49) ja lentoliikenteen suuntaviivoissa (50) tai neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 3577/92 (51) ja meriliikenteen suuntaviivoissa (52) asetetut tuen soveltuvuutta koskevat vaatimukset, on käytettävissä kaikkien julkisen palvelun tehtävänantojen aikana, joista on tehty sopimus ennen rakenneuudistusjaksoa tai sen aikana.

(101)

Kun valvontaviranomainen arvioi vaikeuksissa oleville yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tarjoajille myönnettyä tukea näiden suuntaviivojen mukaisesti, se ottaa huomioon kyseisen palveluntarjoajan saaman tuen kokonaisuudessaan, mukaan lukien mahdollinen julkisen palvelun velvoitteista maksettava korvaus. Koska yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tarjoajat voivat saada suuren osan tavanomaisista tuloistaan julkisesta palvelusta maksettavina korvauksina, tällä tavoin määritetyn tuen kokonaismäärä voi olla hyvin suuri suhteessa tuensaajan kokoon. Valtion taakka tuensaajan rakenneuudistuksessa voi tällöin näyttää suhteettoman suurelta. Kun valvontaviranomainen määrittää 3.5.2.1 jaksossa edellytettyä omaa rahoitusosuutta, se jättää tämän vuoksi huomiotta julkisesta palvelusta maksettavat korvaukset, jotka täyttävät yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevissa puitteissa ja päätöksessä, asetuksessa (EY) N:o 1370/2007, asetuksessa (EY) N:o 1008/2008 ja lentoliikenteen suuntaviivoissa tai neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 3577/92 ja meriliikenteen suuntaviivoissa asetetut tuen soveltuvuutta koskevat vaatimukset.

(102)

Siltä osin kuin varat ovat välttämättömiä yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tarjoamiseksi, ei ehkä ole käytännössä mahdollista vaatia tällaisten omaisuuserien myymistä toimenpiteillä, joilla rajoitetaan kilpailun vääristymistä 3.6.2 jaksossa tarkoitetulla tavalla. Tällaisissa tapauksissa valvontaviranomainen voi vaatia vaihtoehtoisia toimenpiteitä, jotka toteutetaan sen varmistamiseksi, ettei kilpailu vääristy siinä määrin, että se olisi yleisen edun vastaista. Tämä voidaan toteuttaa erityisesti luomalla mahdollisimman nopeasti tervettä kilpailua kyseisen yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun alalle.

(103)

Jos yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun tarjoaja ei pysty noudattamaan näiden suuntaviivojen ehtoja, tarkasteltavana olevaa tukea ei voida pitää ETA-sopimuksen toimintaan soveltuvana. Näissä tapauksissa valvontaviranomainen voi kuitenkin hyväksyä sellaisen tuen maksamisen, joka on tarpeen yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun jatkuvuuden varmistamiseksi siihen asti kunnes palvelu annetaan uuden palveluntarjoajan tehtäväksi. Valvontaviranomainen hyväksyy tuen ainoastaan siinä tapauksessa, että asianomainen sopimuspuoli osoittaa objektiivisin perustein, että tuki on määrältään ja kestoltaan tiukasti rajattu siihen, mikä on välttämätöntä yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvän palvelun toimeksiannon siirtämiseksi uudelle palveluntarjoajalle.

6.   Tukiohjelmat pienemmille tukimäärille ja tuensaajille

6.1   Yleiset edellytykset

(104)

Jos sopimuspuolet haluavat myöntää näiden suuntaviivojen nojalla tukea pk-yrityksille tai pienemmille valtion omistamille yrityksille, tuki olisi yleensä myönnettävä tukiohjelmien nojalla. Tukiohjelmien käyttäminen auttaa rajoittamaan moraalikatoon liittyvää kilpailun vääristymistä, sillä niiden avulla sopimuspuoli pystyy ilmoittamaan etukäteen selvästi ehdot, joiden perusteella se voi päättää myöntää tukea vaikeuksissa oleville yrityksille.

(105)

Tukiohjelmissa on ilmoitettava pelastamistuen, rakenneuudistustuen tai väliaikaisen rakenneuudistustuen myöntämiseksi toteutettavassa toimessa yhdelle yritykselle myönnettävän tuen sallittu enimmäismäärä; tämä koskee myös suunnitelman muutoksia. Yhdelle yritykselle myönnettävän tuen enimmäismäärä saa olla enintään 10 miljoonaa euroa, mukaan luettuna muista lähteistä tai muista tukiohjelmista peräisin oleva tuki.

(106)

Vaikka tällaisten tukiohjelmien soveltuvuutta arvioidaan yleensä 3, 4 ja 5 luvussa vahvistettujen edellytysten perusteella, on tarkoituksenmukaista yksinkertaistaa edellytyksiä tietyiltä osin, jotta sopimuspuolet voisivat soveltaa kyseisiä edellytyksiä ilmoittamatta valvontaviranomaiselle ja jotta pienennettäisiin taakkaa, joka pk-yrityksille ja pienemmille valtion omistamille yrityksille aiheutuu vaadittujen tietojen toimittamisesta. Koska kyseessä olevat tukimäärät ja tuensaajat ovat pieniä, valvontaviranomainen katsoo, että mahdollisuus kilpailun merkittävään vääristymiseen on rajoitetumpi tällaisissa tapauksissa. Sen vuoksi 3, 4 ja 5 luvun määräyksiä sovelletaan tällaisiin tukiohjelmiin soveltuvin osin, jollei 6.2, 6.3, 6.4 ja 6.5 jaksossa muuta määrätä. Tässä luvussa annetaan myös määräyksiä, jotka koskevat väliaikaista rakenneuudistustukea ja tukiohjelmien kestoa ja arviointia.

6.2   Yhteisen edun mukainen tavoite

(107)

Yksittäisen pk-yrityksen (53) konkurssiin tuskin liittyy sellaisia sosiaalisia vaikeuksia tai markkinoiden toimintapuutteita, joita 44 kohdassa edellytetään, mutta pk-yritysten tapauksessa suurempana huolenaiheena on se, että arvokasta yritystoimintaa voidaan menettää, jos pk-yritykset, joilla on potentiaalia rakenneuudistukseen pitkän aikavälin elinkelpoisuutensa palauttamiseksi, eivät pysty toteuttamaan rakenneuudistusta maksuvalmiusongelmien vuoksi. Kun on kyse tuen myöntämisestä tukiohjelman nojalla, sopimuspuolen onkin ainoastaan osoitettava, että tuensaajan konkurssi aiheuttaisi todennäköisesti sosiaalisia vaikeuksia tai markkinoiden toimintapuutteen. Erityisesti on osoitettava, että:

a)

innovatiivisen pk-yrityksen tai suuren kasvupotentiaalin omaavan pk-yrityksen poistumisella markkinoilta olisi mahdollisia kielteisiä seurauksia;

b)

sellaisen yrityksen, jolla on paljon yhteyksiä muihin paikallisiin tai alueellisiin yrityksiin, erityisesti muihin pk-yrityksiin, poistumisella markkinoilta olisi mahdollisia kielteisiä seurauksia;

c)

luottomarkkinoiden toiminta on puutteellista tai niillä on haitallisia kannustimia, minkä seurauksena muutoin elinkelpoinen yritys ajautuisi konkurssiin; tai

d)

syntyisi samankaltaisia vakavien vaikeuksien tilanteita, jotka tuensaaja on asianmukaisesti perustellut.

(108)

Poiketen siitä, mitä 50 kohdassa määrätään, tukiohjelmasta tukea saavien yritysten ei tarvitse toimittaa markkinatutkimusta.

6.3   Tarkoituksenmukaisuus

(109)

Edellä 55 kohdan d alakohdassa asetetun vaatimuksen katsotaan täyttyvän, jos pelastamistuki on myönnetty enintään kuuden kuukauden ajaksi, minkä ajan kuluessa tuensaajan asema on analysoitava. Ennen kyseisen jakson päättymistä

a)

sopimuspuolen on hyväksyttävä rakenneuudistussuunnitelma tai selvitystilasuunnitelma, tai

b)

tuensaajan on toimitettava yksinkertaistettu rakenneuudistussuunnitelma 115 kohdan mukaisesti, tai

c)

laina on maksettava takaisin tai takaus päätettävä.

(110)

Poiketen siitä, mitä 57 kohdassa määrätään, sopimuspuolten ei tarvitse arvioida sitä, muodostaako 56 kohdan mukaisesti määritetty korvaus asianmukaisen vertailukohteen.

6.4   Tuen oikeasuhteisuus/tuen rajaaminen välttämättömään

(111)

Poiketen siitä, mitä 64 kohdassa määrätään, sopimuspuolet voivat katsoa oman rahoitusosuuden olevan riittävä, jos se on keskisuurten yritysten tapauksessa vähintään 40 prosenttia rakenneuudistuskustannuksista tai pienten yritysten tapauksessa vähintään 25 prosenttia rakenneuudistuskustannuksista.

6.5   Kielteiset vaikutukset

(112)

Sopimuspuolen, joka aikoo myöntää pelastamistukea, rakenneuudistustukea tai väliaikaista rakenneuudistustukea, on tarkistettava, noudatetaanko 3.6.1 jaksossa vahvistettua tuen ainutkertaisuuden periaatetta. Tätä tarkoitusta varten sopimuspuolen on määritettävä, onko kyseiselle yritykselle jo aiemmin myönnetty pelastamistukea, rakenneuudistustukea tai väliaikaista rakenneuudistustukea, mukaan lukien tuet, jotka on myönnetty ennen näiden suuntaviivojen voimaantuloa tai joista ei ole ilmoitettu. Jos tukia on myönnetty ja pelastamistuen tai väliaikaisen rakenneuudistustuen myöntämisestä, rakenneuudistusvaiheen päättymisestä tai rakenneuudistussuunnitelman toteuttamisen keskeyttämisestä (riippuen siitä, mikä näistä on tapahtunut viimeksi) on kulunut vähemmän kuin 10 vuotta, uutta pelastamistukea, rakenneuudistustukea tai väliaikaista rakenneuudistustukea ei saa myöntää, paitsi

a)

kun väliaikaista rakenneuudistustukea myönnetään pelastamistuen myöntämisen jälkeen osana yksittäistä rakenneuudistustoimea;

b)

kun rakenneuudistustukea myönnetään pelastamistuen tai väliaikaisen rakenneuudistustuen myöntämisen jälkeen osana yksittäistä rakenneuudistustoimea;

c)

kun pelastamistukea tai väliaikaista rakenneuudistustukea on myönnetty näiden suuntaviivojen mukaisesti eikä sen jälkeen myönnetä rakenneuudistustukea, jos

i)

yrityksen voitiin kohtuudella olettaa olevan pitkällä aikavälillä elinkelpoinen, kun tuki myönnettiin näiden suuntaviivojen nojalla; ja

ii)

vähintään viisi vuotta on kulunut ja uusi pelastamistuki, rakenneuudistustuki tai väliaikainen rakenneuudistustuki on välttämätön sellaisen odottamattoman tilanteen vuoksi, josta yritys ei itse ole vastuussa;

d)

poikkeuksellisissa ja odottamattomissa tilanteissa, joista yritys ei itse ole vastuussa.

(113)

Kilpailun vääristymistä rajoittavat toimenpiteet vaikuttavat todennäköisesti suhteettoman paljon pieniin yrityksiin erityisesti siksi, että niiden toteuttaminen on työlästä. Poiketen siitä, mitä 76 kohdassa määrätään, sopimuspuolten ei tarvitse edellyttää tällaisia toimenpiteitä pieniltä yrityksiltä, jollei tiettyä alaa koskevissa valtiontukisäännöissä toisin määrätä. Pienyritysten ei kuitenkaan pitäisi lisätä kapasiteettiaan rakenneuudistusjakson aikana.

6.6   Väliaikainen rakenneuudistustuki

(114)

Tietyissä tapauksissa yrityksen voi olla mahdollista saattaa rakenneuudistus päätökseen tarvitsematta rakenneuudistustukea, jos se pystyy saamaan pidempiaikaista maksuvalmiustukea kuin pelastamistuen ehdoilla on saatavilla. Sopimuspuolet voivat ottaa käyttöön tukiohjelmia, joiden perusteella on mahdollista saada maksuvalmiustukea kuutta kuukautta pidemmäksi ajaksi (ns. väliaikainen rakenneuudistustuki) jäljempänä esitetyin ehdoin.

(115)

Väliaikaisen rakenneuudistustuen on täytettävä seuraavat ehdot:

a)

Tuki on myönnettävä lainatakauksina tai lainoina.

b)

Lainan kustannusten, tai lainatakausten tapauksessa taatun lainan kokonaiskustannusten, mukaan lukien lainan korko ja takausmaksu, on täytettävä 116 kohdan edellytykset.

c)

Väliaikaisen rakenneuudistustuen on noudatettava näiden suuntaviivojen 3 luvun määräyksiä sellaisina kuin ne ovat muutettuina tällä luvulla.

d)

Väliaikaista rakenneuudistustukea saa myöntää enintään 18 kuukauden pituiseksi jaksoksi, josta on vähennettävä välittömästi edeltävä pelastamistukijakso. Ennen kyseisen jakson päättymistä

i)

sopimuspuolen on hyväksyttävä rakenneuudistussuunnitelma 55 kohdan d alakohdan ii alakohdan mukaisesti tai selvitystilasuunnitelma, tai

ii)

laina on maksettava takaisin tai takaus päätettävä.

e)

Viimeistään kuuden kuukauden kuluttua ensimmäisen tukierän maksamisesta tuensaajalle, vähennettynä välittömästi edeltävällä pelastamistukijaksolla, sopimuspuolen on hyväksyttävä yksinkertaistettu rakenneuudistussuunnitelma. Suunnitelman ei tarvitse sisältää kaikkia 47–52 kohdassa lueteltuja tekijöitä, mutta siinä on vähintään yksilöitävä toimet, jotka tuensaajan on toteutettava pitkän aikavälin elinkelpoisuutensa palauttamiseksi ilman valtiontukea.

(116)

Väliaikaisesta rakenneuudistustuesta maksettava korvaus olisi asetettava tasolle, joka ei ole pienempi kuin korko, joka on vahvistettu viitekorkoja koskevissa suuntaviivoissa heikkojen yritysten osalta, jotka tarjoavat tavanomaiset vakuudet (tällä hetkellä 12 kuukauden IBOR + 400 peruspistettä) (54). Irtautumiskannustimien luomiseksi korkoa olisi nostettava vähintään 50 peruspistettä 12 kuukauden kuluttua ensimmäisen tukierän maksamisesta tuensaajalle (vähennettynä välittömästi edeltävällä pelastamistukijaksolla).

(117)

Väliaikaisen rakenneuudistustuen on rajoituttava määrään, joka tarvitaan tuensaajan toimintakyvyn säilyttämiseksi 18 kuukauden ajan. Määritettäessä kyseistä määrää huomioon olisi otettava liitteessä I esitetyn laskutoimituksen tulos; tämän laskutoimituksen tuloksen ylittävä tuki voidaan myöntää ainoastaan, jos se on perusteltu asianmukaisesti esittämällä likviditeettisuunnitelma, jossa määritellään tuensaajan likviditeettitarpeet seuraavien 18 kuukauden aikana.

6.7   Kesto ja arviointi

(118)

Valvontaviranomainen voi vaatia sopimuspuolia rajoittamaan joidenkin tukiohjelmien kestoa (yleensä enintään neljään vuoteen) ja toteuttamaan kyseisten ohjelmien arvioinnin.

(119)

Arvioinnit suoritetaan sellaisten tukiohjelmien osalta, joissa mahdollinen vääristymä on erityisen suuri, toisin sanoen ne voivat rajoittaa kilpailua merkittävästi, jos niiden täytäntöönpanoa ei tarkisteta hyvissä ajoin.

(120)

Arvioinnin tavoitteiden vuoksi ja jotta sopimuspuoliin kohdistuva hallinnollinen rasitus ei olisi kohtuuton pienempien tukimäärien ollessa kyseessä, tällaista velvoitetta sovelletaan vain tukiohjelmiin, joiden talousarvio on suuri tai joihin sisältyy uusia ominaispiirteitä, tai kun on odotettavissa merkittäviä markkinoihin, teknologiaan tai sääntelyyn liittyviä muutoksia. Arvioinnin tekijän on oltava valtiontuen myöntävästä viranomaisesta riippumaton asiantuntija, ja se on tehtävä yhteisten menetelmien (55) mukaisesti. Arviointi on myös julkistettava. Arviointi on toimitettava valvontaviranomaiselle riittävän ajoissa, jotta se voi tarvittaessa harkita tukiohjelman voimassaolon jatkamista, ja joka tapauksessa ennen tukiohjelman voimassaolon päättymistä. Arvioinnin tarkka laajuus ja arvioinnissa käytettävä menetelmä määritetään tukiohjelman hyväksymispäätöksessä. Kyseisen arvioinnin tulokset on otettava huomioon päätettäessä tulevista tukitoimenpiteistä, joilla on samankaltainen tavoite.

7.   Menettelyt

7.1   Pelastamistukea koskeva nopeutettu menettely

(121)

Valvontaviranomainen pyrkii mahdollisuuksien mukaan tekemään päätöksen pelastamistuesta kuukauden kuluessa, jos tuki täyttää kaikki 3 luvussa esitetyt edellytykset ja seuraavat kumulatiiviset vaatimukset:

a)

pelastamistuki rajoittuu määrään, joka saadaan liitteessä I esitetyn laskutoimituksen tuloksena, ja on enintään 10 miljoonaa euroa;

b)

tukea ei myönnetä 72 kohdan b tai c alakohdassa mainituissa tilanteissa.

7.2   Rakenneuudistussuunnitelmiin liittyvät menettelyt

7.2.1   Rakenneuudistussuunnitelman täytäntöönpano

(122)

Tuensaajan on toteutettava rakenneuudistussuunnitelma kokonaisuudessaan ja noudatettava kaikkia muita tuen hyväksymistä koskevassa valvontaviranomaisen päätöksessä asetettuja velvoitteita. Valvontaviranomainen katsoo suunnitelman tai muiden velvoitteiden noudattamatta jättämisen tuen väärinkäytöksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta pöytäkirjassa 3 olevan II osan 23 artiklan soveltamista tai mahdollisuutta saattaa asia EFTAn tuomioistuimen käsiteltäväksi pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

(123)

Useita vuosia kestävien ja huomattavia tukimääriä sisältävien rakenneuudistustoimien kohdalla valvontaviranomainen voi vaatia, että rakenneuudistustuki jaetaan useampaan erään. Valvontaviranomainen voi asettaa tukierien maksamisen edellytykseksi, että

a)

ennen kunkin erän maksamista on varmistettava rakenneuudistussuunnitelman jokaisen vaiheen asianmukainen edistyminen suunnitellun aikataulun mukaan; tai

b)

valvontaviranomainen hyväksyy jokaisen erän maksun ennakolta varmistuttuaan ensin suunnitelman asianmukaisesta täytäntöönpanosta.

7.2.2   Rakenneuudistussuunnitelman muuttaminen

(124)

Kun rakenneuudistustuen myöntäminen on hyväksytty, kyseinen sopimuspuoli voi rakenneuudistuksen aikana pyytää valvontaviranomaista hyväksymään muutoksia rakenneuudistussuunnitelmaan ja tukimäärään. Valvontaviranomainen voi hyväksyä tällaiset muutokset seuraavien edellytysten täyttyessä:

a)

myös tarkistetun suunnitelman on palautettava elinkelpoisuus kohtuullisessa ajassa;

b)

jos rakenneuudistuskustannukset nousevat, oman rahoitusosuuden on noustava vastaavasti;

c)

jos tukimäärä kasvaa, kilpailun vääristymistä rajoittavien toimenpiteiden on oltava alkuperäisiä laajempia;

d)

jos ehdotetut kilpailun vääristymistä rajoittavat toimenpiteet ovat alkuperäisiä vähäisempiä, tukimäärää on vastaavasti pienennettävä;

e)

kilpailun vääristymistä rajoittavat toimenpiteet voidaan panna täytäntöön uuden aikataulun mukaan alkuperäistä aikataulua myöhemmin vain tuensaajasta tai sopimuspuolesta riippumattomien syiden perusteella; muussa tapauksessa tukimäärää on vastaavasti pienennettävä.

(125)

Jos valvontaviranomaisen asettamia edellytyksiä tai sopimuspuolen antamia sitoumuksia lievennetään, tukimäärää on vastaavasti pienennettävä taikka asetettava lisäedellytyksiä.

(126)

Jos kyseinen sopimuspuoli muuttaa hyväksyttyä rakenneuudistussuunnitelmaa ilmoittamatta tästä asianmukaisesti valvontaviranomaiselle tai jos tuensaaja poikkeaa hyväksytystä rakenneuudistussuunnitelmasta, valvontaviranomainen aloittaa pöytäkirjassa 3 olevan II osan 4 artiklan 4 kohdan mukaisen menettelyn, kuten pöytäkirjassa 3 olevan II osan 16 artiklassa säädetään (tuen väärinkäyttö), sanotun kuitenkaan rajoittamatta pöytäkirjassa 3 olevan II osan 23 artiklan soveltamista ja mahdollisuutta saattaa asia EFTAn tuomioistuimen käsiteltäväksi pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

7.2.3   Kaikesta tuensaajalle rakenneuudistusaikana myönnettävästä tuesta on ilmoitettava valvontaviranomaiselle

(127)

Kun rakenneuudistustukea arvioidaan näiden suuntaviivojen perusteella, muun tuen myöntäminen rakenneuudistusaikana vaikuttaa valvontaviranomaisen arviointiin tarvittavien kilpailun vääristymistä rajoittavien toimenpiteiden laajuudesta, vaikka kyseinen muu tuki myönnettäisiin jo hyväksytystä ohjelmasta.

(128)

Sen vuoksi rakenneuudistustukea koskevassa ilmoituksessa on mainittava kaikki muut tuet, joita tuensaajalle aiotaan myöntää rakenneuudistuksen aikana, jollei tuki kuulu vähämerkityksistä tukea koskevan säännön tai poikkeusasetuksen soveltamisalaan. Valvontaviranomainen ottaa kyseiset tuet huomioon rakenneuudistustukea arvioidessaan.

(129)

Kustakin rakenneuudistusaikana myönnetystä tuesta, myös hyväksytyn ohjelman mukaisesti myönnetystä tuesta, on ilmoitettava valvontaviranomaiselle erikseen, jos valvontaviranomainen ei ollut tietoinen tuesta tehdessään päätöksen rakenneuudistustuesta.

(130)

Valvontaviranomainen varmistaa, että näiden suuntaviivojen vaatimuksia ei kierretä myöntämällä tukia hyväksyttyjen ohjelmien nojalla.

8.   Raportointi ja seuranta

(131)

Pöytäkirjan 3 määräysten mukaisesti sopimuspuolten on toimitettava valvontaviranomaiselle vuosittain kertomukset. Kyseiset vuosikertomukset julkaistaan valvontaviranomaisen Internet-sivuilla.

(132)

Tehdessään päätöstä näiden suuntaviivojen nojalla valvontaviranomainen voi esittää myös muita myönnettyyn tukeen sovellettavia raportointivaatimuksia voidakseen tarkistaa, onko tukitoimenpiteen hyväksymispäätöstä noudatettu. Tietyissä tapauksissa valvontaviranomainen voi edellyttää, että nimetään valvonnasta vastaava toimitsijamies, luovutuksista vastaava toimitsijamies tai molemmat sen varmistamiseksi, että tuen hyväksymiseen liittyviä ehtoja ja velvoitteita noudatetaan.

9.   Pöytäkirjassa 3 olevan i osan 1 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut aiheelliset toimenpiteet

(133)

ETA-sopimuksen 62 artiklan 1 kohdan ja pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 1 kohdan mukaisesti valvontaviranomainen ehdottaa, että sopimuspuolet muuttavat tarvittaessa voimassa olevia tukiohjelmiaan saattaakseen ne näiden suuntaviivojen mukaisiksi viimeistään 1. helmikuuta 2015. Valvontaviranomainen asettaa jatkossa tukiohjelmien hyväksymisen edellytykseksi näiden säännösten noudattamisen.

(134)

Sopimuspuolia kehotetaan antamaan nimenomainen ehdoton suostumus 133 kohdassa ehdotettuihin aiheellisiin toimenpiteisiin kahden kuukauden kuluessa siitä, kun nämä suuntaviivat on julkaistu valvontaviranomaisen verkkosivuilla. Jos joltakin sopimuspuolelta ei saada vastausta, valvontaviranomainen olettaa, että kyseinen sopimuspuoli ei hyväksy ehdotettuja toimenpiteitä.

10.   Soveltamispäivä ja kesto

(135)

Valvontaviranomainen soveltaa näitä suuntaviivoja niiden antamispäivästä alkaen 31. joulukuuta 2020 saakka.

(136)

Valvontaviranomaisen ennen suuntaviivojen antamispäivää kirjaamia ilmoituksia tarkastellaan ilmoitusajankohtana sovellettujen perusteiden mukaisesti.

(137)

Valvontaviranomainen tutkii kaikkien sellaisten pelastamis- tai rakenneuudistustukien soveltuvuuden ETA-sopimuksen toimintaan, jotka on myönnetty ilman valvontaviranomaisen lupaa ja sen vuoksi pöytäkirjassa 3 olevan I osan 1 artiklan 3 kohdan vastaisesti näiden suuntaviivojen perusteella, jos tuki on osittain tai kokonaan myönnetty sen jälkeen, kun nämä suuntaviivat on julkaistu valvontaviranomaisen verkkosivuilla.

(138)

Kaikissa muissa tapauksissa valvontaviranomainen tekee tutkimuksen tuen myöntämishetkellä sovellettujen suuntaviivojen perusteella.

(139)

Valvontaviranomainen soveltaa 5 luvun määräyksiä suuntaviivojen antamispäivästä alkaen tutkiessaan vaikeuksissa oleville yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tarjoajille myönnettyä tukea riippumatta siitä, milloin tuesta on ilmoitettu tai milloin se on myönnetty, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 136, 137 ja 138 kohdan määräysten soveltamista.

(140)

Jos valvontaviranomainen arvioi yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevien puitteiden 9 kohdan nojalla näiden suuntaviivojen mukaisesti tukea, joka on myönnetty ennen 31. tammikuuta 2012 yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja tarjoavalle vaikeuksissa olevalle yritykselle, se katsoo tuen soveltuvan ETA-sopimuksen toimintaan, jos se noudattaa yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevia puitteita, lukuun ottamatta 9, 14, 19, 20, 24, 39 ja 60 kohtaa.

LIITE I

KAAVA  (56), JOLLA LASKETAAN PELASTAMISTUEN TAI VÄLIAIKAISEN RAKENNEUUDISTUSTUEN ENIMMÄISMÄÄRÄ KUUDEN KUUKAUDEN AJANJAKSOLLA

Formula

Kaavan perustana on yrityksen liiketulos (EBIT eli voitto ennen korkoja ja veroja) tuen myöntämistä/tuesta ilmoittamista edeltävältä vuodelta (t). Tähän määrään lisätään poistot. Sitten kokonaismäärästä vähennetään käyttöpääoman muutokset. Käyttöpääoman muutos lasketaan lyhytaikaisten varojen ja lyhytaikaisten velkojen (57) erotuksen muutoksena viimeksi päättyneeltä tilikaudelta. Jos liiketulokseen sisältyy varauksia, tämä on samoin mainittava selkeästi, eikä näitä varauksia sisällytetä tulokseen.

Laskutoimituksen tavoitteena on arvioida tuensaajan negatiivinen kassavirta tuen hakemista edeltäneenä vuonna (tai tuen myöntämistä edeltäneenä vuonna, jos tuesta ei ole ilmoitettu). Katsotaan, että puolet tästä määrästä varmistaa yrityksen liiketoiminnan jatkumisen kuuden kuukauden ajan. Tämän vuoksi tulos jaetaan kahdella 60 kohdan soveltamiseksi. Tulos kerrotaan 1,5:llä 117 kohdan soveltamiseksi.

Kaavaa voidaan käyttää ainoastaan, jos tuloksena on negatiivinen määrä. Jos laskutoimituksen tulos on positiivinen, on selitettävä yksityiskohtaisesti, miksi yritys on 20 kohdassa määritellyissä vaikeuksissa.

Esimerkki:

Voitto ennen korkoja ja veroja (miljoonaa euroa)

(12)

Poistot (miljoonaa euroa)

2

Tase (miljoonaa euroa)

31. joulukuuta, t

31. joulukuuta, t–1

Lyhytaikaiset varat

Käteisvarat ja muut rahavarat

10

5

Myyntisaamiset

30

20

Vaihto-omaisuus

50

45

Menoennakot

20

10

Muut lyhytaikaiset varat

20

20

Lyhytaikaiset varat yhteensä

130

100

Lyhytaikaiset velat

Muut lyhytaikaiset velat

20

25

Menojäämät

15

10

Tuloennakot

5

5

Lyhytaikaiset velat yhteensä

40

40

Käyttöpääoma

90

60

Käyttöpääoman muutos

30

[– 12 + 2 – 30]/2 = – 20 miljoonaa euroa.

Koska laskutoimituksen tulos on yli 10 miljoonaa euroa, 121 kohdassa kuvattua nopeutettua menettelyä ei voida soveltaa. Lisäksi jos tässä esimerkissä pelastamistuen määrä ylittää 20 miljoonaa euroa tai väliaikaisen rakenneuudistustuen määrä ylittää 60 miljoonaa euroa, tuen määrä on perusteltava toimittamalla likviditeettisuunnitelma, jossa määritellään tuensaajan likviditeettitarpeet.

LIITE II

Suuntaa antava rakenneuudistussuunnitelman malli

Tässä liitteessä esitetään rakenneuudistussuunnitelman sisällysluettelon malli, jonka tarkoituksena on auttaa sopimuspuolia ja valvontaviranomaista valmistelemaan ja tarkastelemaan rakenneuudistussuunnitelmia mahdollisimman tehokkaasti.

Jäljempänä mainitut tiedot eivät rajoita yksityiskohtaisempia vaatimuksia, jotka suuntaviivoissa asetetaan rakenneuudistussuunnitelman sisällölle ja muille seikoille, jotka asianomaisen sopimuspuolen on osoitettava.

1.

Tuensaajan kuvaus

2.

Niiden markkinoiden kuvaus, joilla tuensaaja toimii.

3.

Näyttö sosiaalisista vaikeuksista, joita tuella pyritään estämään, tai markkinoiden toimintapuutteesta, joka tuella pyritään korjaamaan, vertailu uskottavaan vaihtoehtoiseen skenaarioon ilman valtiontukea, sekä näyttö siitä, miten kyseistä tavoitetta ei saavutettaisi tai että se saavutettaisiin vähemmässä määrin, kun on kyse vaihtoehtoisesta skenaariosta.

4.

Kuvaus tuensaajan ongelmien syistä (mukaan lukien arvio siitä, millainen rooli tuensaajan liiketoimintamalliin tai hallinnointi- ja ohjausjärjestelmään mahdollisesti sisältyneillä puutteilla oli ongelmien syntymisessä, sekä arvio siitä, missä määrin ongelmat olisi voitu välttää johdon oikea-aikaisilla ja asianmukaisilla toimilla) sekä SWOT-analyysi.

5.

Kuvaus mahdollisista suunnitelmista tuensaajan ongelmien korjaamiseksi ja näiden suunnitelmien vertailu sen suhteen, kuinka paljon valtiontukea tarvitaan ja mitkä ovat niiden odotetut tulokset.

6.

Valtion tukitoimien kuvaus, täydelliset tiedot kustakin valtion tukitoimenpiteestä (mukaan lukien kunkin toimenpiteen muoto, määrä ja siitä maksettu korvaus), ja näyttö siitä, että valitut valtiontukivälineet ovat tarkoituksenmukaisia suhteessa niiden tavoitteisiin.

7.

Yhteenveto prosessista, jolla parhaaksi katsottu vaihtoehto toteutetaan, kun tavoitteena on palauttaa tuensaajan pitkän aikavälin elinkelpoisuus kohtuullisessa ajassa (periaatteessa enintään kolmessa vuodessa), sekä toimien toteutuksen aikataulu ja laskelmat kunkin toimen aiheuttamista kustannuksista.

8.

Liiketoimintasuunnitelma, jossa esitetään rahoitussuunnitelmat seuraaviksi viideksi vuodeksi ja osoitetaan, kuinka pitkän aikavälin elinkelpoisuus palautetaan.

9.

Toimet, joilla elinkelpoisuus palautetaan sekä perusskenaarion että pessimistisen skenaarion mukaisesti. Käytettyjen oletusten esittely ja perustelut, joiden pohjana on markkinatutkimus, sekä herkkyysanalyysi.

10.

Ehdotettu oma osuus ja toimenpiteet vastuun jakamiseksi.

11.

Ehdotetut toimenpiteet kilpailun vääristymisen rajoittamiseksi.


(1)  Nämä suuntaviivat vastaavat 9 päivänä heinäkuuta 2014 annettuja Euroopan komission suuntaviivoja valtiontuesta rahoitusalan ulkopuolisten vaikeuksissa olevien yritysten pelastamiseen ja rakenneuudistukseen (EUVL C 249, 31.7.2014, s. 1).

(2)  Päätös N:o 4/94/KOL (EYVL L 231, 3.9.1994, s. 1, ja ETA-täydennysosa N:o 32, 3.9.1994, s. 1). Näiden suuntaviivojen voimassaoloa jatkettiin ensin 31. joulukuuta 1998 asti ja sen jälkeen 31. joulukuuta 1999 asti.

(3)  Päätös N:o 329/99/KOL (EUVL L 274, 26.10.2000, s. 1, ja ETA-täydennysosa N:o 48, 26.10.2000, s. 14).

(4)  Päätös N:o 305/04/KOL (EUVL L 107, 28.4.2005, s. 28, ja ETA-täydennysosa N:o 21, 28.4.2005, s. 1).

(5)  Päätös N:o 433/09/KOL (EUVL L 48, 25.2.2010, s. 27, ja ETA-täydennysosa N:o 9, 25.2.2010, s. 12).

(6)  Päätös N:o 438/12/KOL (EUVL L 190, 11.7.2013, s. 91, ja ETA-täydennysosa N:o 40, 11.7.2013, s. 15).

(7)  Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – EU:n valtiontukiuudistus, COM(2012) 209 final.

(8)  Komission tiedonanto: Eurooppa 2020 – Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia, KOM(2010) 2020 lopullinen.

(9)  Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle: Uusi eurooppalainen lähestymistapa liiketoiminnan epäonnistumiseen ja maksukyvyttömyyteen, COM(2012) 742 final. Ks. myös komission suositus, annettu 12 päivänä maaliskuuta 2014, uudesta lähestymistavasta liiketoiminnan epäonnistumiseen ja yritysten maksukyvyttömyyteen, C(2014) 1500 final, erityisesti johdanto-osan 12 kappale.

(10)  Näissä suuntaviivoissa termeillä ’pk-yritys’, ’pieni yritys’ ja ’keskisuuri yritys’ on sama merkitys kuin mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä 6 päivänä toukokuuta 2003 annetussa komission suosituksessa 2003/361/EY (EUVL L 124, 20.5.2003, s. 36). Komission suosituksessa vahvistettu määritelmä sisältyy päätöksellä 94/06/KOL annettuihin valtiontukea mikroyrityksille sekä pienille ja keskisuurille yrityksille (pk-yritykset) koskeviin valvontaviranomaisen suuntaviivoihin (EUVL L 36, 5.2.2009, s. 62). ’Suurella yrityksellä’ tarkoitetaan yritystä, joka ei ole pk-yritys.

(11)  Jotta ei syrjittäisi yrityksiä julkisen tai yksityisen omistajuuden perusteella, näissä suuntaviivoissa ’pienemmillä valtion omistamilla yrityksillä’ tarkoitetaan taloudellisia yksikköjä, joilla on itsenäinen päätösvalta ja jotka ovat komission suosituksessa 2003/361/EY tarkoitettuja pieniä tai keskisuuria yrityksiä, mutta vähintään 25 prosenttia tai suurempi osa yrityksen pääomasta tai äänivallasta on suoraan tai välillisesti yhden tai useamman yksin tai yhdessä toimivan julkisen elimen hallinnassa.

(12)  Neuvoston päätös 2010/787/EU, annettu 10 päivänä joulukuuta 2010, kilpailukyvyttömien kivihiilikaivosten sulkemisen helpottamiseksi annettavasta valtiontuesta (EUVL L 336, 21.12.2010, s. 24).

(13)  EUVL L 336, 21.12.2010, s. 24.

(14)  Neuvoston asetus (EY) N:o 1407/2002, annettu 23 päivänä heinäkuuta 2002, kivihiiliteollisuuden valtiontuesta (EUVL L 205, 2.8.2002, s. 1).

(15)  Komission päätös N:o 3632/93/EHTY, tehty 28 päivänä joulukuuta 1993, jäsenvaltioiden kivihiiliteollisuuden hyväksi toteuttamia toimia koskevasta yhteisön järjestelmästä (EYVL L 329, 30.12.1993, s. 12).

(16)  Ks. komission päätökset asioissa N 175/10 – Slovenia, SA 33013 – Puola, N 708/07 – Saksa, SA 33033 – Romania ja SA 33861 – Unkari.

(17)  Kuten päätöksessä 2010/787/EU määritellään.

(18)  Kuten vuosien 2014–2020 alueellisia valtiontukia koskevien suuntaviivojen liitteessä II määritellään, päätös N:o 407/13/COL (EUVL L 166, 5.6.2014, s. 44, ja ETA-täydennysosa N:o 33, 5.6.2014, s. 1).

(19)  Finanssikriisin yhteydessä pankkien hyväksi toteutettaviin tukitoimenpiteisiin 1 päivästä joulukuuta 2013 sovellettavia valtiontukisääntöjä koskevat suuntaviivat, jäljempänä ’vuoden 2013 pankkisuuntaviivat’, päätös N:o 464/13/COL (EUVL L 264, 4.9.2014, s. 6).

(20)  Tällaisia erityissääntöjä sovelletaan rautateiden tavaraliikenteen alalla (ks. rautatieyrityksille myönnettäviä valtiontukia koskevat suuntaviivat, päätös N:o 788/08/COL (EUVL L 105, 21.4.2011, s. 32, ja ETA-täydennysosa N:o 23, 21.4.2011, s. 1).

(21)  Tällä tarkoitetaan erityisesti yrityksiä, jotka on mainittu tietyntyyppisten yritysten vuositilinpäätöksistä, konsernitilinpäätöksistä ja niihin liittyvistä kertomuksista, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/43/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivien 78/660/ETY ja 83/349/ETY kumoamisesta 26 päivänä kesäkuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2013/34/EU liitteessä I (EUVL L 182, 29.6.2013, s. 19).

(22)  Osakepääoma sisältää tarvittaessa emissiovoitot.

(23)  Tällä tarkoitetaan erityisesti yrityksiä, jotka on mainittu direktiivin 2013/34/EU liitteessä II.

(24)  Määriteltäessä, onko yritys itsenäinen vai osa yhtymää, otetaan huomioon suosituksen 2003/361/EY liitteessä I vahvistetut kriteerit.

(25)  Asiassa Ranska v. komissio, C-241/94, EU:C:1996:353 (Kimberly Clark Sopalin) antamassaan tuomiossa unionin tuomioistuin totesi, että Ranskan kansallisesta työllisyysrahastosta (Fonds national de l'emploi) harkinnanvaraisesti myönnetty tuki saattoi asettaa eräät yritykset muita yrityksiä edullisempaan asemaan ja täyttää näin ollen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulle tuelle asetetut edellytykset. Tuomiossa ei kuitenkaan asetettu kyseenalaiseksi komission päätelmiä, joissa tämä tuki katsottiin sisämarkkinoille soveltuvaksi.

(26)  Selvyyden vuoksi on todettava, että tämä ei estä sopimuspuolia ilmoittamasta erikseen pk-yrityksille ja pienemmille valtion omistamille yrityksille myönnettävästä tuesta. Tällaisissa tapauksissa valvontaviranomainen arvioi tuen näissä suuntaviivoissa vahvistettujen periaatteiden mukaisesti.

(27)  Ks. esim. asia Saksa v. komissio, C-156/98, EU:C:2000:467, 78 kohta, ja asia Régie Networks v. Rhone Alpes Bourgogne, C-333/07, EU:C:2008:764, 94–116 kohta.

(28)  Suuntaa antava rakenneuudistussuunnitelman malli esitetään liitteessä II.

(29)  Sovellettavia korkoja koskevat säännöt: viite- ja diskonttokorot (viitekorkoja koskevat suuntaviivat), päätös N:o 788/08/KOL.

(30)  Selvyyden vuoksi on todettava, että kyseisen tiedonannon lainamarginaalitaulukkoon sisältyvää pelastamistuesta maksettavaa korvausta koskevaa alaviitettä ei sovelleta tukeen, jota arvioidaan näiden suuntaviivojen nojalla.

(31)  Tähän osuuteen ei saa sisältyä tukea. Näin ei ole esimerkiksi silloin, kun lainaan liittyy korkotukea tai tukea sisältäviä valtiontakauksia.

(32)  Ks. esim. komission päätös asiassa SA.32698, Air Åland.

(33)  Tätä varten on määritettävä yrityksen tasetilanne tuen myöntämisajankohtana.

(34)  Ilmoittamatta jätettyä tukea arvioidessaan valvontaviranomainen ottaa huomioon, olisiko tuki voitu katsoa ETA-sopimuksen toimintaan soveltuvaksi muunlaisena tukena kuin pelastamis- tai rakenneuudistustukena.

(35)  Odottamattomaksi tilanteeksi määritellään tilanne, jota yritysjohto ei voinut mitenkään ennakoida, kun rakenneuudistussuunnitelma laadittiin, ja joka ei johdu yritysjohdon laiminlyönneistä tai virheistä eikä yhtymän, johon yritys kuuluu, päätöksistä.

(36)  Ks. yhdistetyt asiat Italia ja SIM 2 Multimedia v. komissio, C-328/99 ja C-399/00, EU:C:2003:252; yhdistetyt asiat Kreikka ym. v. komissio, T-415/05, T-416/05 ja T-423/05, EU:T:2010:386; asia Ryanair v. komissio, T-123/09, EU:T:2012:164 (vahvistettu valituksessa annetulla Euroopan unionin tuomioistuimen tuomiolla asiassa C-287/12 P, EU:C:2013:395).

(37)  Esimerkiksi omaisuuserien muodostaman salkun tai yksittäisten omaisuuserien myynti voivat olla mahdollisia. Kyseiset toimet olisi sen vuoksi toteutettava huomattavasti nopeammin kuin jatkuvan liiketoiminnon myynti, erityisesti jos myytävä liiketoiminto olisi irrotettava suuremmasta yksiköstä.

(38)  Tässä suhteessa valvontaviranomainen voi ottaa huomioon myös sen, onko kyseessä keskisuuri vai suuri yritys.

(39)  Muun muassa keskittymisaste, kapasiteettirajoitteet, kannattavuus sekä markkinoille pääsyn ja toiminnan laajentamisen esteet voidaan ottaa huomioon.

(40)  Valvontaviranomaisen ja tuomioistuimen perustamisesta tehdyn EFTA-valtioiden sopimuksen pöytäkirja 3.

(41)  Asia Textilwerke Deggendorf v komissio ja muut, C-355/95 P, EU:C:1997:241.

(42)  Lukuun ottamatta liikesalaisuuksia ja muita luottamuksellisia tietoja asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa ja edellyttäen valvontaviranomaisen hyväksyntää (salassapitovelvollisuutta valtiontukipäätöksissä koskeva luku, päätös N:o 15/04/COL, EUVL L 154, 8.6.2006, s. 27, ja ETA-täydennysosa N:o 29, 8.6.2006, s. 1).

(43)  Julkaistava määrä on suurin sallittu veroetuus eikä kunakin vuonna vähennetty määrä (esim. verohyvityksen tapauksessa on julkaistava suurin sallittu verohyvitys eikä todellista määrää, joka mahdollisesti riippuu verotettavista tuloista ja vaihtelee joka vuosi).

(44)  Nämä tiedot on julkaistava kuuden kuukauden kuluessa tuen myöntämisestä (tai veroetuutena myönnettävän tuen tapauksessa vuoden kuluessa päivästä, jona veroilmoitus on jätettävä). Jos on kyse sääntöjenvastaisesta tuesta, sopimuspuolten on huolehdittava näiden tietojen julkaisemisesta jälkikäteen viimeistään kuuden kuukauden kuluessa valvontaviranomaisen päätöksen päivämäärästä. Tietojen on oltava saatavilla sellaisessa muodossa, joka mahdollistaa hakujen tekemisen, tietojen poiminnan ja julkaisemisen internetissä, esimerkiksi csv- tai xml-muodossa.

(45)  Tietoja ei tarvitse julkaista tuista, jotka on myönnetty ennen 1. heinäkuuta 2016, ja verotuen osalta tuesta, jota on haettu tai joka on myönnetty ennen 1. heinäkuuta 2016.

(46)  Julkisesta palvelusta maksettavana korvauksena myönnettävää valtiontukea koskevat puitteet (yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyviä palveluja koskevat puitteet), päätös N:o 12/12/COL (EUVL L 161, 13.6.2013, s. 12, ja ETA-täydennysosa N:o 34, 13.6.2013, s. 1).

(47)  Valtiontukisääntöjen soveltaminen yleisiin taloudellisiin tarkoituksiin liittyvien palvelujen tuottamiseen myönnettävään korvaukseen, päätös N:o 12/12/COL.

(48)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1370/2007, annettu 23 päivänä lokakuuta 2007, rautateiden ja maanteiden julkisista henkilöliikennepalveluista sekä neuvoston asetusten (ETY) N:o 1191/69 ja (ETY) N:o 1107/70 kumoamisesta (EUVL L 315, 3.12.2007, s. 1), sellaisena kuin se on sisällytetty ETA-sopimuksen liitteessä XIII olevan 4 kohdan a alakohtaan sekakomitean päätöksellä N:o 85/2008 (EUVL L 280, 23.10.2008, s. 20, ja ETA-täydennysosa N:o 64, 23.10.2008, s. 13).

(49)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1008/2008, annettu 24 päivänä syyskuuta 2008, lentoliikenteen harjoittamisen yhteisistä säännöistä yhteisössä (EUVL L 293, 31.10.2008, s. 3), 16, 17 ja 18 artikla, sellaisena kuin se on sisällytetty ETA-sopimuksen liitteessä XIII olevan 64 kohdan a alakohtaan sekakomitean päätöksellä N:o 90/2011 (EUVL L 262, 6.10.2011, s. 62, ja ETA-täydennysosa N:o 54, 6.10.2011, s. 78).

(50)  Suuntaviivat valtiontuesta lentoasemille ja lentoyhtiöille, päätös 216/14/COL.

(51)  Neuvoston asetus (ETY) N:o 3577/92, annettu 7 päivänä joulukuuta 1992, palvelujen tarjoamisen vapauden periaatteen soveltamisesta meriliikenteeseen jäsenvaltioissa (EYVL L 364, 12.12.1992, s. 7), sellaisena kuin se on sisällytetty ETA-sopimuksen liitteessä XIII olevan 53 kohdan a alakohtaan sekakomitean päätöksellä N:o 70/1997 (EUVL L 30, 5.2.1998, s. 42, ja ETA-täydennysosa N:o 5, 5.2.1998, s. 175).

(52)  Suuntaviivat meriliikenteen valtiontuelle, päätös N:o 62/04/COL (EUVL L 240, 13.9.2007, s. 9, ja ETA-täydennysosa N:o 43, 13.9.2007, s. 1).

(53)  Tässä luvussa ’pk-yrityksiin’ sisältyvät pienemmät valtion omistamat yritykset.

(54)  Selvyyden vuoksi on todettava, että kyseisen tiedonannon lainamarginaalitaulukkoon sisältyvää pelastamistuesta maksettavaa korvausta koskevaa alaviitettä ei sovelleta tukeen, jota arvioidaan näiden suuntaviivojen nojalla.

(55)  Valvontaviranomainen voi määrittää yhteiset menetelmät.

(56)  Voittoon ennen korkoja ja veroja (EBIT) lisätään poistot kyseiseltä ajanjaksolta ja käyttöpääoman muutos kahden vuoden aikana (kaksi hakemuksen esittämistä edeltävää vuotta). Tulos jaetaan kahdella, jotta saadaan kuuden kuukauden jaksoa kuvaava luku.

(57)  Lyhytaikaiset varat: likvidit varat, saamiset (asiakastilit ja muut saamiset), muut lyhytaikaiset varat ja menoennakot, vaihto-omaisuus. Lyhytaikaiset velat: rahoitusvelat, ostovelat (tavarantoimittajat ja muut velat) ja muut lyhytaikaiset velat, tuloennakot, muut siirtovelat, verovelat.