ISSN 1977-0812

Euroopan unionin

virallinen lehti

L 127

European flag  

Suomenkielinen laitos

Lainsäädäntö

58. vuosikerta
22. toukokuu 2015


Sisältö

 

II   Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

Sivu

 

 

ASETUKSET

 

*

Komission delegoitu asetus (EU) 2015/791, annettu 27 päivänä huhtikuuta 2015, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1305/2013 liitteen I muuttamisesta

1

 

*

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2015/792, annettu 19 päivänä toukokuuta 2015, erään suojattujen alkuperänimitysten ja suojattujen maantieteellisten merkintöjen rekisteriin kirjatun nimityksen eritelmän suuren muutoksen hyväksymisestä (Maçã de Alcobaça (SMM))

5

 

*

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2015/793, annettu 19 päivänä toukokuuta 2015, erään suojattujen alkuperänimitysten ja suojattujen maantieteellisten merkintöjen rekisteriin kirjatun nimityksen eritelmän suuren muutoksen hyväksymisestä (Agnello di Sardegna (SMM))

6

 

*

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2015/794, annettu 19 päivänä toukokuuta 2015, erään suojattujen alkuperänimitysten ja suojattujen maantieteellisten merkintöjen rekisteriin kirjatun nimityksen eritelmän suuren muutoksen hyväksymisestä (Chevrotin (SAN))

7

 

*

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2015/795, annettu 19 päivänä toukokuuta 2015, erään suojattujen alkuperänimitysten ja suojattujen maantieteellisten merkintöjen rekisteriin kirjatun nimityksen eritelmän suuren muutoksen hyväksymisestä (Pont-l'Évêque (SAN))

8

 

*

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2015/796, annettu 21 päivänä toukokuuta 2015, asetuksen (EY) N:o 798/2008 liitteen I muuttamisesta Yhdysvaltoja koskevan kohdan osalta niiden kolmansien maiden, alueiden, vyöhykkeiden tai erillisalueiden luettelossa, joista tiettyjen siipikarjasta saatujen hyödykkeiden tuonti unioniin tai kuljettaminen sen kautta on sallittua kyseisessä maassa ilmenneiden korkeapatogeenisen lintuinfluenssan uusien taudinpurkausten yhteydessä ( 1 )

9

 

 

Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2015/797, annettu 21 päivänä toukokuuta 2015, kiinteistä tuontiarvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

17

 

 

PÄÄTÖKSET

 

*

Neuvoston päätös (EU) 2015/798, annettu 11 päivänä toukokuuta 2015, luvan antamisesta Euroopan komissiolle neuvotella Euroopan unionin puolesta otsonikerroksen suojelua koskevaan Wienin yleissopimukseen ja otsonikerrosta heikentävistä aineista tehtyyn Montrealin pöytäkirjaan tehtävistä muutoksista

19

 

*

Neuvoston päätös (EU) 2015/799, annettu 18 päivänä toukokuuta 2015, jäsenvaltioille annettavasta valtuutuksesta tulla Euroopan unionin edun mukaisesti kalastusaluksen laivaväen koulutusta, pätevyyskirjoja ja vahdinpitoa koskevan Kansainvälisen merenkulkujärjestön yleissopimuksen osapuoleksi ( 1 )

20

 

*

Neuvoston päätös (YUTP) 2015/800, annettu 21 päivänä toukokuuta 2015, Euroopan unionin yhdennetystä rajavalvonnan avustusoperaatiosta Libyassa (EUBAM Libya) annetun päätöksen 2013/233/YUTP muuttamisesta ja voimassaolon jatkamisesta

22

 

*

Komission päätös (EU) 2015/801, annettu 20 päivänä toukokuuta 2015, organisaatioiden vapaaehtoisesta osallistumisesta yhteisön ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmään (EMAS-järjestelmä) annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1221/2009 mukaisesta viiteasiakirjasta, jossa esitetään ympäristöasioiden hallinnan parhaat toimintatavat, alakohtaiset ympäristönsuojelun tason indikaattorit ja vertailuesimerkkejä huipputason osaamisesta vähittäiskaupan alalla (tiedoksiannettu numerolla C(2015) 3234)  ( 1 )

25

 

 

Oikaisuja

 

*

Oikaistaan Euroopan unionin lisätalousarvion nro 7 varainhoitovuodeksi 2014 lopullinen hyväksyminen (EU, Euratom) 2015/371 ( EUVL L 73, 17.3.2015 )

61

 


 

(1)   ETA:n kannalta merkityksellinen teksti

FI

Säädökset, joiden otsikot on painettu laihalla kirjasintyypillä, ovat maatalouspolitiikan alaan kuuluvia juoksevien asioiden hoitoon liityviä säädöksiä, joiden voimassaoloaika on yleensä rajoitettu.

Kaikkien muiden säädösten otsikot on painettu lihavalla kirjasintyypillä ja merkitty tähdellä.


II Muut kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävät säädökset

ASETUKSET

22.5.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 127/1


KOMISSION DELEGOITU ASETUS (EU) 2015/791,

annettu 27 päivänä huhtikuuta 2015,

Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1305/2013 liitteen I muuttamisesta

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahasto) tuesta maaseudun kehittämiseen ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1698/2005 kumoamisesta 17 päivänä joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1305/2013 (1) ja erityisesti sen 58 artiklan 7 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Neuvoston asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013 (2) 19 artiklan 1 kohdassa säädetään, että jos hyväksytään uudet muun muassa Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta yhteistyössä hallinnoitavat ohjelmat 1 päivän tammikuuta 2014 jälkeen, monivuotista rahoituskehystä tarkistetaan siirtämällä varainhoitovuonna 2014 käyttämättä jääneet määrärahat seuraaville vuosille vastaavien menojen enimmäismääriä kasvattamalla.

(2)

Bulgarian, Tšekin, Irlannin, Kreikan, Espanjan, Kroatian, Italian, Kyproksen, Luxemburgin, Unkarin, Maltan, Romanian ja Ruotsin maaseudun kehittämisohjelmat sekä eräät Belgian, Saksan, Ranskan ja Yhdistyneen kuningaskunnan alueelliset ohjelmat eivät olleet valmiina hyväksyttäviksi vuoden 2014 loppuun mennessä.

(3)

Asetusta (EU, Euratom) N:o 1311/2013 on tarkistettu neuvoston asetuksen (EU, Euratom) 2015/623 (3) mukaisesti siirtämällä Euroopan maaseudun kehittämisrahaston osalta vuonna 2014 käyttämättä jääneet määrärahat vuosien 2015 ja 2016 enimmäismääriin.

(4)

Sen vuoksi asetuksen (EU) N:o 1305/2013 liitettä I, jossa vahvistetaan unionin maaseudun kehittämiseen myöntämän tuen vuosijakauma kaudelle 2014–2020, olisi muutettava.

(5)

Koska tämä asetus on olennaisen tärkeä maaseudun kehittämisohjelmien moitteettoman ja ajoissa tapahtuvan hyväksymisen vuoksi, on aiheellista, että se tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Korvataan asetuksen (EU) N:o 1305/2013 liite I tämän asetuksen liitteellä.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan seuraavana päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 27 päivänä huhtikuuta 2015.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Jean-Claude JUNCKER


(1)  EUVL L 347, 20.12.2013, s. 487.

(2)  Neuvoston asetus (EU, Euratom) N:o 1311/2013, annettu 2 päivänä joulukuuta 2013, vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta (EUVL L 347, 20.12.2013, s. 884).

(3)  Neuvoston asetus (EU, Euratom) 2015/623, annettu 21 päivänä huhtikuuta 2015, vuosia 2014–2020 koskevan monivuotisen rahoituskehyksen vahvistamisesta annetun asetuksen (EU, Euratom) N:o 1311/2013 muuttamisesta (EUVL L 103, 22.4.2015, s. 1).


LIITE

”LIITE I

MAASEUDUN KEHITTÄMISTÄ KOSKEVAN UNIONIN TUEN JAKAUTUMINEN (2014–2020)

(euroa käypinä hintoina)

 

2014

2015

2016

2017

2018

2019

2020

YHTEENSÄ

2014–2020

Belgia

40 855 562

97 243 257

109 821 794

97 175 076

97 066 202

102 912 713

102 723 155

647 797 759

Bulgaria

 

502 807 341

505 020 057

340 409 994

339 966 052

339 523 306

338 990 216

2 366 716 966

Tšekki

 

470 143 771

503 130 504

344 509 078

343 033 490

323 242 050

321 615 103

2 305 673 966

Tanska

90 287 658

90 168 920

136 397 742

144 868 072

153 125 142

152 367 537

151 588 619

918 803 690

Saksa

664 601 903

1 498 240 410

1 685 574 112

1 404 073 302

1 400 926 899

1 397 914 658

1 394 588 766

9 445 920 050

Viro

103 626 144

103 651 030

111 192 345

122 865 093

125 552 583

127 277 180

129 177 183

823 341 558

Irlanti

 

469 633 941

469 724 442

313 007 411

312 891 690

312 764 355

312 570 314

2 190 592 153

Kreikka

 

907 059 608

1 007 736 821

703 471 245

701 719 722

700 043 071

698 261 326

4 718 291 793

Espanja

 

1 780 169 908

1 780 403 445

1 185 553 005

1 184 419 678

1 183 448 718

1 183 394 067

8 297 388 821

Ranska

4 353 019

2 336 138 618

2 363 567 980

1 665 777 592

1 668 304 328

1 671 324 729

1 675 377 983

11 384 844 249

Kroatia

 

448 426 250

448 426 250

282 342 500

282 342 500

282 342 500

282 342 500

2 026 222 500

Italia

 

2 223 480 180

2 231 599 688

1 493 380 162

1 495 583 530

1 498 573 799

1 501 763 408

10 444 380 767

Kypros

 

28 341 472

28 345 126

18 894 801

18 892 389

18 889 108

18 881 481

132 244 377

Latvia

138 327 376

150 968 424

153 066 059

155 139 289

157 236 528

159 374 589

161 491 517

1 075 603 782

Liettua

230 392 975

230 412 316

230 431 887

230 451 686

230 472 391

230 483 599

230 443 386

1 613 088 240

Luxemburg

 

21 385 468

21 432 133

14 366 484

14 415 051

14 464 074

14 511 390

100 574 600

Unkari

 

742 851 235

737 099 981

488 620 684

488 027 342

487 402 356

486 662 895

3 430 664 493

Malta

 

20 905 107

20 878 690

13 914 927

13 893 023

13 876 504

13 858 647

97 326 898

Alankomaat

87 118 078

87 003 509

118 496 585

118 357 256

118 225 747

118 107 797

117 976 388

765 285 360

Itävalta

557 806 503

559 329 914

560 883 465

562 467 745

564 084 777

565 713 368

567 266 225

3 937 551 997

Puola

1 569 517 638

1 175 590 560

1 193 429 059

1 192 025 238

1 190 589 130

1 189 103 987

1 187 301 202

8 697 556 814

Portugali

577 031 070

577 895 019

578 913 888

579 806 001

580 721 241

581 637 133

582 456 022

4 058 460 374

Romania

 

1 723 260 662

1 751 613 412

1 186 544 149

1 184 725 381

1 141 925 604

1 139 927 194

8 127 996 402

Slovenia

118 678 072

119 006 876

119 342 187

119 684 133

120 033 142

120 384 760

120 720 633

837 849 803

Slovakia

271 154 575

213 101 979

215 603 053

215 356 644

215 106 447

214 844 203

214 524 943

1 559 691 844

Suomi

335 440 884

336 933 734

338 456 263

340 009 057

341 593 485

343 198 337

344 776 578

2 380 408 338

Ruotsi

 

386 944 025

378 153 207

249 386 135

249 552 108

249 710 989

249 818 786

1 763 565 250

Yhdistynyt kuningaskunta

475 531 544

848 443 195

851 819 320

755 518 938

755 301 511

756 236 113

756 815 870

5 199 666 491

EU-28 yhteensä

5 264 723 001

18 149 536 729

18 650 559 495

14 337 975 697

14 347 801 509

14 297 087 137

14 299 825 797

99 347 509 365

 

Tekninen apu (0,25 %)

34 130 699

34 131 977

34 133 279

34 134 608

34 135 964

34 137 346

34 138 756

238 942 629

Yhteensä

5 298 853 700

18 183 668 706

18 684 692 774

14 372 110 305

14 381 937 473

14 331 224 483

14 333 964 553

99 586 451 994 ”


22.5.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 127/5


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) 2015/792,

annettu 19 päivänä toukokuuta 2015,

erään suojattujen alkuperänimitysten ja suojattujen maantieteellisten merkintöjen rekisteriin kirjatun nimityksen eritelmän suuren muutoksen hyväksymisestä (Maçã de Alcobaça (SMM))

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä 21 päivänä marraskuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 (1) ja erityisesti sen 52 artiklan 2 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Komissio on asetuksen (EU) N:o 1151/2012 53 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti tutkinut Portugalin esittämän pyynnön, joka koski komission asetuksen (EY) N:o 1107/96 (2) nojalla rekisteröidyn suojatun alkuperänimityksen ”Maçã de Alcobaça” eritelmän muutoksen hyväksymistä.

(2)

Koska kyseessä ei ole asetuksen (EU) N:o 1151/2012 53 artiklan 2 kohdan mukainen vähäinen muutos, komissio julkaisi muutospyynnön kyseisen asetuksen 50 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (3).

(3)

Koska komissiolle ei ole toimitettu asetuksen (EU) N:o 1151/2012 51 artiklan mukaisia vastaväitteitä, eritelmän muutos olisi hyväksyttävä,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Hyväksytään nimitystä ”Maçã de Alcobaça” (SMM) koskevan eritelmän muutos, joka on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 19 päivänä toukokuuta 2015.

Komission puolesta,

puheenjohtajan nimissä

Phil HOGAN

Komission jäsen


(1)  EUVL L 343, 14.12.2012, s. 1.

(2)  Komission asetus (EY) N:o 1107/96, annettu 12 päivänä kesäkuuta 1996, neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2081/92 17 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesta maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten rekisteröinnistä (EYVL L 148, 21.6.1996, s. 1).

(3)  EUVL C 468, 31.12.2014, s. 10.


22.5.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 127/6


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) 2015/793,

annettu 19 päivänä toukokuuta 2015,

erään suojattujen alkuperänimitysten ja suojattujen maantieteellisten merkintöjen rekisteriin kirjatun nimityksen eritelmän suuren muutoksen hyväksymisestä (Agnello di Sardegna (SMM))

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä 21 päivänä marraskuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 (1) ja erityisesti sen 52 artiklan 2 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Komissio on asetuksen (EU) N:o 1151/2012 53 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti tutkinut Italian esittämän pyynnön, joka koski komission asetuksen (EY) N:o 138/2001 (2), sellaisena kuin se on muutettuna komission asetuksella (EU) N:o 1166/2010 (3), nojalla rekisteröidyn suojatun maantieteellisen merkinnän ”Agnello di Sardegna” eritelmän muutoksen hyväksymistä.

(2)

Koska kyseessä ei ole asetuksen (EU) N:o 1151/2012 53 artiklan 2 kohdan mukainen vähäinen muutos, komissio julkaisi muutospyynnön kyseisen asetuksen 50 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (4).

(3)

Koska komissiolle ei ole toimitettu asetuksen (EU) N:o 1151/2012 51 artiklan mukaisia vastaväitteitä, eritelmän muutos olisi hyväksyttävä,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Hyväksytään nimitystä ”Agnello di Sardegna” (SMM) koskeva eritelmän muutos, joka on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 19 päivänä toukokuuta 2015.

Komission puolesta,

puheenjohtajan nimissä

Phil HOGAN

Komission jäsen


(1)  EUVL L 343, 14.12.2012, s. 1.

(2)  Komission asetus (EY) N:o 138/2001, annettu 24 päivänä tammikuuta 2001, tiettyjen nimitysten kirjaamisesta maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden maantieteellisten merkintöjen ja alkuperänimitysten suojasta annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 2081/92 säädettyyn ”Suojattujen alkuperänimitysten ja suojattujen maantieteellisten merkintöjen rekisteriin” annetun asetuksen (EY) N:o 2400/96 liitteen täydentämisestä (EYVL L 23, 25.1.2001, s. 17).

(3)  Komission asetus (EU) N:o 1166/2010, annettu 9 päivänä joulukuuta 2010, erään suojattujen alkuperänimitysten ja suojattujen maantieteellisten merkintöjen rekisteriin kirjatun nimityksen eritelmän suurten muutosten hyväksymisestä [Agnello di Sardegna (SMM)] (EUVL L 326, 10.12.2010, s. 70).

(4)  EUVL C 466, 30.12.2014, s. 8.


22.5.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 127/7


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) 2015/794,

annettu 19 päivänä toukokuuta 2015,

erään suojattujen alkuperänimitysten ja suojattujen maantieteellisten merkintöjen rekisteriin kirjatun nimityksen eritelmän suuren muutoksen hyväksymisestä (Chevrotin (SAN))

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä 21 päivänä marraskuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 (1) ja erityisesti sen 52 artiklan 2 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Komissio on asetuksen (EU) N:o 1151/2012 53 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti tutkinut Ranskan esittämän pyynnön, joka koski komission asetuksen (EY) N:o 1357/2005 (2) nojalla rekisteröidyn suojatun alkuperänimityksen ”Chevrotin” eritelmän muutoksen hyväksymistä.

(2)

Koska kyseessä ei ole asetuksen (EU) N:o 1151/2012 53 artiklan 2 kohdan mukainen vähäinen muutos, komissio julkaisi muutospyynnön kyseisen asetuksen 50 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (3).

(3)

Koska komissiolle ei ole toimitettu asetuksen (EU) N:o 1151/2012 51 artiklan mukaisia vastaväitteitä, eritelmän muutos olisi hyväksyttävä,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Hyväksytään nimitystä ”Chevrotin” (SAN) koskevan eritelmän muutos, joka on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 19 päivänä toukokuuta 2015.

Komission puolesta,

puheenjohtajan nimissä

Phil HOGAN

Komission jäsen


(1)  EUVL L 343, 14.12.2012, s. 1.

(2)  Komission asetus (EY) N:o 1357/2005, annettu 18 päivänä elokuuta 2005, nimityksen kirjaamisesta suojattujen alkuperänimitysten ja suojattujen maantieteellisten merkintöjen rekisteriin annetun asetuksen (EY) N:o 2400/96 liitteen täydentämisestä (Chevrotin (SAN)) (EUVL L 214, 19.8.2005, s. 6).

(3)  EUVL C 468, 31.12.2014, s. 2.


22.5.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 127/8


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) 2015/795,

annettu 19 päivänä toukokuuta 2015,

erään suojattujen alkuperänimitysten ja suojattujen maantieteellisten merkintöjen rekisteriin kirjatun nimityksen eritelmän suuren muutoksen hyväksymisestä (Pont-l'Évêque (SAN))

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon maataloustuotteiden ja elintarvikkeiden laatujärjestelmistä 21 päivänä marraskuuta 2012 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1151/2012 (1) ja erityisesti sen 52 artiklan 2 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Komissio on asetuksen (EU) N:o 1151/2012 53 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti tutkinut Ranskan esittämän pyynnön, joka koski komission asetuksen (EY) N:o 1107/96 (2) nojalla rekisteröidyn suojatun alkuperänimityksen ”Pont-l'Évêque” eritelmän muutoksen hyväksymistä.

(2)

Koska kyseessä ei ole asetuksen (EU) N:o 1151/2012 53 artiklan 2 kohdan mukainen vähäinen muutos, komissio julkaisi muutospyynnön kyseisen asetuksen 50 artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti Euroopan unionin virallisessa lehdessä  (3).

(3)

Koska komissiolle ei ole toimitettu asetuksen (EU) N:o 1151/2012 51 artiklan mukaisia vastaväitteitä, eritelmän muutos olisi hyväksyttävä,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Hyväksytään nimitystä ”Pont-l'Évêque” (SAN) koskeva eritelmän muutos, joka on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 19 päivänä toukokuuta 2015.

Komission puolesta,

puheenjohtajan nimissä

Phil HOGAN

Komission jäsen


(1)  EUVL L 343, 14.12.2012, s. 1.

(2)  Komission asetus (EY) N:o 1107/96, annettu 12 päivänä kesäkuuta 1996, neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2081/92 17 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesta maantieteellisten merkintöjen ja alkuperäisnimitysten rekisteröinnistä (EYVL L 148, 21.6.1996, s. 1).

(3)  EUVL C 463, 23.12.2014, s. 20.


22.5.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 127/9


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) 2015/796,

annettu 21 päivänä toukokuuta 2015,

asetuksen (EY) N:o 798/2008 liitteen I muuttamisesta Yhdysvaltoja koskevan kohdan osalta niiden kolmansien maiden, alueiden, vyöhykkeiden tai erillisalueiden luettelossa, joista tiettyjen siipikarjasta saatujen hyödykkeiden tuonti unioniin tai kuljettaminen sen kautta on sallittua kyseisessä maassa ilmenneiden korkeapatogeenisen lintuinfluenssan uusien taudinpurkausten yhteydessä

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläinperäisten tuotteiden tuotantoon, jalostukseen, jakeluun ja yhteisön alueelle tuomiseen liittyvistä eläinten terveyttä koskevista säännöistä 16 päivänä joulukuuta 2002 annetun neuvoston direktiivin 2002/99/EY (1) ja erityisesti sen 8 artiklan johdantokappaleen, 8 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan, 8 artiklan 4 kohdan ja 9 artiklan 4 kohdan c alakohdan,

ottaa huomioon eläinten terveyttä koskevista vaatimuksista yhteisön sisäisessä siipikarjan ja siitosmunien kaupassa ja tuonnissa kolmansista maista 30 päivänä marraskuuta 2009 annetun neuvoston direktiivin 2009/158/EY (2) ja erityisesti sen 23 artiklan 1 kohdan, 24 artiklan 2 kohdan ja 25 artiklan 2 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Komission asetuksessa (EY) N:o 798/2008 (3) säädetään eläinlääkärintodistuksia koskevista vaatimuksista, joita sovelletaan siipikarjan ja siipikarjatuotteiden, jäljempänä ’hyödykkeet’, tuontiin unioniin ja kuljetukseen unionin kautta, mukaan luettuna varastointi kuljetuksen aikana. Asetuksessa säädetään, että unioniin saa tuoda ja unionin kautta kuljettaa hyödykkeitä vain niistä kolmansista maista tai niiltä alueilta, vyöhykkeiltä tai erillisalueilta, jotka on lueteltu sen liitteessä I olevan 1 osan taulukon sarakkeissa 1 ja 3.

(2)

Asetuksessa (EY) N:o 798/2008 vahvistetaan lisäksi edellytykset, joiden täyttyessä kolmatta maata, aluetta, vyöhykettä tai erillisaluetta voidaan pitää vapaana korkeapatogeenisestä lintuinfluenssasta.

(3)

Yhdysvallat sisältyy asetuksen (EY) N:o 798/2008 liitteessä I olevassa 1 osassa esitettyyn luetteloon kolmantena maana, jonka alueen tietyistä osista on sallittua tuoda unioniin ja kuljettaa unionin kautta asetuksen soveltamisalaan kuuluvia hyödykkeitä sen mukaan, esiintyykö kyseisillä alueilla korkeapatogeenisen lintuinfluenssan taudinpurkauksia. Tämä aluejako tunnustettiin asetuksessa (EY) N:o 798/2008, sellaisena kuin se on muutettuna komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2015/243 (4), komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2015/342 (5) ja komission täytäntöönpanoasetuksella (EU) 2015/526 (6) Kalifornian, Idahon, Oregonin, Washingtonin ja Minnesotan osavaltioissa esiintyneiden korkeapatogeenisen lintuinfluenssan taudinpurkausten seurauksena.

(4)

Euroopan unionin ja Yhdysvaltojen välisessä sopimuksessa (7), jäljempänä ’sopimus’, määrätään aluejakotoimenpiteiden vastavuoroisesta ja nopeasta tunnustamisesta unionissa tai Yhdysvalloissa tapahtuvien taudinpurkausten tapauksessa.

(5)

Yhdysvallat vahvisti korkeapatogeenisen lintuinfluenssan H5-alatyypin uudet taudinpurkaukset siipikarjaparvissa Missourin, Arkansasin, Kansasin, Pohjois- ja Etelä-Dakotan, Montanan, Wisconsinin ja Iowan osavaltioissa. Yhdysvaltojen eläinlääkintäviranomaiset keskeyttivät välittömästi eläinlääkärintodistusten myöntämisen unioniin suuntautuvaan vientiin tarkoitetuille, tartunnan koettelemista osavaltioista peräisin oleville hyödykkeitä sisältäville lähetyksille. Yhdysvallat on myös hävittänyt kaikki altistuneet eläimet korkeapatogeenisen lintuinfluenssan torjumiseksi ja sen leviämisen rajoittamiseksi.

(6)

Edellä mainituissa osavaltioissa ilmenneiden taudinpurkausten seurauksena Yhdysvallat on toimittanut ajantasaistetut tiedot epidemiologisesta tilanteesta alueellaan ja toteuttamistaan toimenpiteistä, joilla estetään korkeapatogeenisen lintuinfluenssan leviäminen edelleen; komissio on nyt arvioinut nämä tiedot. Kyseisen arvioinnin sekä sopimuksessa vahvistettujen sitoumusten ja Yhdysvaltojen antamien takeiden perusteella on aiheellista muuttaa tiettyjen hyödykkeiden tuomista unioniin koskevaa kieltoa, jotta se kattaisi Minnesotan, Etelä-Dakotan, Wisconsinin ja Iowan osavaltiot kokonaan ja Missourin, Arkansasin, Kansasin, Montanan ja Pohjois-Dakotan osavaltioiden ne osat, jotka Yhdysvaltojen eläinlääkintäviranomaiset ovat nykyisten taudinpurkausten vuoksi asettaneet rajoitusten kohteeksi.

(7)

Yhdysvaltoja koskevaa kohtaa asetuksen (EY) N:o 798/2008 liitteessä I olevan 1 osan luettelossa olisi muutettava, jotta voitaisiin ottaa huomioon tämänhetkinen epidemiologinen tilanne kyseisessä kolmannessa maassa.

(8)

Sen vuoksi asetuksen (EY) N:o 798/2008 liitettä I olisi muutettava,

(9)

Tässä asetuksessa säädetyt toimenpiteet ovat pysyvän kasvi-, eläin-, elintarvike- ja rehukomitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Muutetaan asetuksen (EY) N:o 798/2008 liitteessä I oleva 1 osa tämän asetuksen liitteen mukaisesti.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 21 päivänä toukokuuta 2015.

Komission puolesta

Puheenjohtaja

Jean-Claude JUNCKER


(1)  EYVL L 18, 23.1.2003, s. 11.

(2)  EUVL L 343, 22.12.2009, s. 74.

(3)  Komission asetus (EY) N:o 798/2008, annettu 8 päivänä elokuuta 2008, sellaisten kolmansien maiden ja niiden alueiden, vyöhykkeiden tai erillisalueiden luettelon vahvistamisesta, joista saa tuoda yhteisöön tai kuljettaa yhteisön kautta siipikarjaa ja siipikarjatuotteita, sekä eläinlääkärintodistuksia koskevista vaatimuksista (EUVL L 226, 23.8.2008, s. 1).

(4)  Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2015/243, annettu 13 päivänä helmikuuta 2015, asetuksen (EY) N:o 798/2008 liitteen I muuttamisesta Yhdysvaltoja koskevan kohdan osalta niiden kolmansien maiden, alueiden, vyöhykkeiden tai erillisalueiden luettelossa, joista tiettyjen siipikarjasta saatujen hyödykkeiden tuonti unioniin tai kuljettaminen sen kautta on sallittua korkeapatogeenisen lintuinfluenssan yhteydessä (EUVL L 41, 17.2.2015, s. 5).

(5)  Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2015/342, annettu 2 päivänä maaliskuuta 2015, asetuksen (EY) N:o 798/2008 liitteen I muuttamisesta Yhdysvaltoja koskevan kohdan osalta niiden kolmansien maiden, alueiden, vyöhykkeiden tai erillisalueiden luettelossa, joista tiettyjen siipikarjasta saatujen hyödykkeiden tuonti unioniin tai kuljettaminen sen kautta on sallittua korkeapatogeenisen lintuinfluenssan yhteydessä Idahon ja Kalifornian osavaltioissa sattuneiden taudinpurkausten seurauksena (EUVL L 60, 4.3.2015, s. 31).

(6)  Komission täytäntöönpanoasetus (EU) 2015/526, annettu 27 päivänä maaliskuuta 2015, asetuksen (EY) N:o 798/2008 liitteen I muuttamisesta Yhdysvaltoja koskevan kohdan osalta niiden kolmansien maiden, alueiden, vyöhykkeiden tai erillisalueiden luettelossa, joista tiettyjen siipikarjasta saatujen hyödykkeiden tuonti unioniin tai kuljettaminen sen kautta on sallittua kyseisessä maassa sattuneiden uusien korkeapatogeenisen lintuinfluenssan taudinpurkausten yhteydessä (EUVL L 84, 28.3.2015, s. 30).

(7)  Kansanterveyden ja eläinten terveyden suojelemiseksi toteutettavia toimenpiteitä elävien eläinten ja eläintuotteiden kaupassa koskeva Euroopan yhteisön ja Amerikan yhdysvaltojen hallituksen välinen sopimus sellaisena kuin se on hyväksytty yhteisön puolesta neuvoston päätöksellä 1998/258/EY (EYVL L 118, 21.4.1998, s. 1).


LIITE

Korvataan asetuksen (EY) N:o 798/2008 liitteessä I olevassa 1 osassa Yhdysvaltoja koskeva kohta seuraavasti:

Kolmannen maan tai alueen ISO-koodi ja nimi

Kolmannen maan tai sen alueen, vyöhykkeen tai erillisalueen koodi

Kolmannen maan tai sen alueen, vyöhykkeen tai erillisalueen kuvaus

Eläinlääkärintodistus

Erityisedellytykset

Erityisedellytykset

Lintuinfluenssan valvontaa koskeva tilanne

Lintuinfluenssan rokotustilanne

Salmonellan torjuntaa koskeva tilanne

Malli(t)

Lisätakeet

Päättymisajankohta (1)

Alkamisajankohta (2)

1

2

3

4

5

6

6A

6B

7

8

9

”US – Yhdysvallat

US-0

Koko maa

SPF

 

 

 

 

 

 

 

EP, E

 

 

 

 

 

 

S4

US-1

Yhdysvaltojen alue, lukuun ottamatta aluetta US-2

BPP, BPR, DOC, DOR, HEP, HER, SRP, SRA

 

N

 

 

A

 

S3, ST1

WGM

VIII

 

 

 

 

 

 

POU, RAT

 

N

 

 

 

 

 

US-2

Yhdysvaltojen alue, joka vastaa seuraavia:

 

 

 

 

 

 

 

 

US-2.1

Washingtonin osavaltio:

 

Bentonin piirikunta

 

Franklinin piirikunta

WGM

VIII

P2

19.12.2014

7.4.2015

 

 

 

POU, RAT

 

N

P2

 

 

 

US-2.2

Washingtonin osavaltio:

Clallamin piirikunta

WGM

VIII

P2

19.12.2014

11.5.2015

 

 

 

POU, RAT

 

N

P2

 

 

 

US-2.3

Washingtonin osavaltio:

Okanoganin piirikunta 1):

a.

Pohjoisessa: Teiden US 97 WA 20 ja S. Janis Road risteyksestä oikealle S. Janis Roadille. Vasemmalle McLaughlin Canyon Roadille, sitten oikealle Hardy Roadille ja vasemmalle Chewilken Valley Roadille.

b.

Idässä: Chewilken Valley Roadilta oikealle JH Green Roadille, sitten vasemmalle Hosheit Roadille, sitten vasemmalle Tedrow Trail Roadille, sitten vasemmalle Brown Pass Roadille aina Colville Triben rajalle. Colville Triben rajaa länteen ja sitten etelään, kunnes se leikkaa tien US 97 WA 20.

c.

Etelässä: Oikealle tielle US 97 WA 20, sitten vasemmalle Cherokee Roadille, sitten oikealle Robinson Canyon Roadille. Vasemmalle Bide A Wee Roadille, sitten vasemmalle Duck Lake Roadille, sitten oikealle Soren Peterson Roadille, sitten vasemmalle Johnson Creek Roadille, sitten oikealle George Roadille. Vasemmalle Wetherstone Roadille, sitten oikealle Eplay Roadille.

d.

Lännessä: Eplay Roadilta oikealle Conconully Road/6th Avenue N.:lle, sitten vasemmalle Green Lake Roadille, sitten oikealle Salmon Creek Roadille, sitten oikealle Happy Hill Roadille, sitten vasemmalle Conconully Roadille (muuttuu Main Streetiksi). Oikealle Broadwaylle, sitten vasemmalle C Streetille, sitten oikealle Lake Street E:lle, sitten oikealle Sinlahekin Roadille, sitten oikealle S. Fish Lake Roadille, sitten oikealle Fish Lake Roadille. Vasemmalle N. Pine Creek Roadille, sitten oikealle Henry Roadille (muuttuu N. Pine Creek Roadiksi), sitten oikealle Indian Springs Roadille, sitten oikealle valtatielle Hwy 7, päätepisteenä US 97 WA 20.

WGM

VIII

P2

29.1.2015

 

 

 

 

 

POU, RAT

 

N

P2

US-2.4

Washingtonin osavaltio:

Okanoganin piirikunta 2):

a.

Pohjoisessa: Valtatien US Hwy 97 ja Kanadan rajan risteyskohdasta itään Kanadan rajaa pitkin, sitten oikealle 9 Mile Roadille (County Hwy 4777).

b.

Idässä: 9 Mile Roadilta oikealle Old Hwy 4777:lle, joka kääntyy etelään Molson Roadille. Oikealle Chesaw Roadille, sitten vasemmalle Forest Service 3525:lle, sitten vasemmalle Forest Development Road 350:lle, joka muuttuu Forest Development Road 3625:ksi. Täältä länteen ja vasemmalle Forest Service 3525:lle, sitten oikealle Rone Roadille, sitten oikealle Box Spring Roadille, sitten vasemmalle Mosquito Creek Roadille ja sitten oikealle Swanson Mill Roadille.

c.

Etelässä: Swanson Mill Roadilta vasemmalle O'Neil Roadille, minkä jälkeen etelään yhtyen tiehen US 97. Oikealle Ellis Forde Bridge Roadille, sitten vasemmalle Janis Orovillelle (SR 7), sitten oikealle Loomis Oroville Roadille, sitten oikealle Wannacut Lake Roadille, sitten vasemmalle Ellemeham Mountain Roadille, sitten vasemmalle Earth Dam Roadille, sitten vasemmalle nimeämättömälle tielle, sitten oikealle nimeämättömälle tielle, sitten oikealle toiselle nimeämättömälle tielle, sitten vasemmalle nimeämättömälle tielle ja sitten vasemmalle toiselle nimeämättömälle tielle.

d.

Lännessä: Nimeämättömältä tieltä oikealle Loomis Oroville Roadille, sitten vasemmalle Smilkameen Roadille Kanadan rajalle.

WGM

VIII

P2

3.2.2015

 

 

 

 

 

POU, RAT

 

N

P2

US-2.5

Oregonin osavaltio:

Douglasin piirikunta

WGM

VIII

P2

19.12.2014

23.3.2015

 

 

 

POU, RAT

 

N

P2

 

 

 

US-2.6

Oregonin osavaltio:

Deschutesin piirikunta

WG

VIII

P2

14.2.2015

 

 

 

 

POU, RAT

 

N

P2

 

 

 

 

US-2.7

Oregonin osavaltio:

Malheurin piirikunta

WGM

VIII

P2

20.1.2015

11.5.2015

 

 

 

POU, RAT

 

N

P2

 

 

 

Idahon osavaltio:

 

Canyonin piirikunta

 

Payetten piirikunta

WGM

VIII

P2

 

 

 

POU, RAT

 

N

P2

 

 

 

US-2.8

Kalifornian osavaltio:

Stanislausin piirikunta/Tuolumnen piirikunta:

Vyöhyke, joka ulottuu 10 kilometrin säteelle kohdasta N ympyränmuotoisen valvontavyöhykkeen rajalla ja ulottuu myötäpäivään seuraavasti:

a.

Pohjoisessa – 2,5 mailia itään valtatien Hwy. 108 ja Williams Roadin risteyksestä.

b.

Koillisessa – 1,4 mailia kaakkoon Rock River Dr.:n ja Tulloch Roadin risteyksestä.

c.

Idässä – 2,0 mailia luoteeseen Milpitas Roadin ja Las Cruces Roadin risteyksestä.

d.

Kaakossa – 1,58 mailia itään Rushing Roadin pohjoispäästä.

e.

Etelässä – 0,70 mailia etelään valtatien State Highway132 ja Crabtree Roadin risteyksestä.

f.

Lounaassa – 0,8 mailia kaakkoon Hazel Dean Roadin ja Loneoak Roadin risteyksestä.

g.

Lännessä – 2,5 mailia lounaaseen Warnerville Roadin ja Tim Bell Roadin risteyksestä.

h.

Luoteessa – 1,0 mailia kaakkoon valtatien CA-120 ja Tim Bell Roadin risteyksestä.

WGM

VIII

P2

23.1.2015

 

 

 

 

 

POU, RAT

 

N

P2

 

 

 

 

US-2.9

Kalifornian osavaltio:

Kingsin piirikunta:

Vyöhyke, joka ulottuu 10 kilometrin säteelle kohdasta N ympyränmuotoisen valvontavyöhykkeen rajalla ja ulottuu myötäpäivään seuraavasti:

a.

Pohjoisessa – 0,58 mailia pohjoiseen Kansas Avenuelta

Koillisessa – 0,83 mailia itään valtatiestä CA-43

b.

Idässä – 0,04 mailia itään 5th Avenuelta

c.

Kaakossa – 0,1 mailia itään Paris Avenuen ja 7th Avenuen risteyksestä

d.

Etelässä – 1,23 mailia pohjoiseen Redding Avenuelta

e.

Lounaassa – 0,6 mailia länteen Paris Avenuen ja 15th Avenuen risteyksestä

f.

Lännessä – 1,21 mailia itään 19th Avenuelta

g.

Luoteessa – 0,3 mailia pohjoiseen Laurel Avenuen ja 16th Avenuen risteyksestä

WGM

VIII

P2

12.2.2015

 

 

 

 

 

POU, RAT

 

N

P2

 

 

 

 

US-2.10

Minnesotan osavaltio

WGM

VIII

P2

5.3.2015

 

 

 

 

POU, RAT

 

N

P2

 

 

 

 

US-2.11

Missourin osavaltio:

 

Jasperin piirikunta

 

Bartonin piirikunta

WGM

VIII

P2

8.3.2015

 

 

 

 

POU, RAT

 

N

P2

US-2.12

Missourin osavaltio:

 

Moniteaun piirikunta

 

Morganin piirikunta

WGM

VIII

P2

9.3.2015

 

 

 

 

POU, RAT

 

N

P2

 

 

 

 

US-2.13

Arkansasin osavaltio:

 

Boonen piirikunta

 

Marionin piirikunta

WGM

VIII

P2

11.3.2015

 

 

 

 

POU, RAT

 

N

P2

 

 

 

 

US-2.14

Kansasin osavaltio:

 

Leavenworthin piirikunta

 

Wyandotten piirikunta

WGM

VIII

P2

13.3.2015

 

 

 

 

POU, RAT

 

N

P2

 

 

 

 

US-2.15

Kansasin osavaltio:

 

Cherokeen piirikunta

 

Crawfordin piirikunta

WGM

 

P2

9.3.2015

 

 

 

 

POU, RAT

 

N

P2

US-2.16

Montanan osavaltio:

 

Judith Basinin piirikunta

 

Fergusin piirikunta

WGM

VIII

P2

2.4.2015

 

 

 

 

POU, RAT

 

N

P2

 

 

 

 

US-2.17

Pohjois-Dakotan osavaltio:

Dickeyn piirikunta

WGM

VIII

P2

11.4.2015

 

 

 

 

POU, RAT

 

N

P2

 

 

 

 

US-2.18

Etelä-Dakotan osavaltio

WGM

VIII

P2

1.4.2015

 

 

 

 

POU, RAT

 

N

P2

US-2.19

Wisconsinin osavaltio

WGM

VIII

P2

11.4.2015

 

 

 

 

POU, RAT

 

N

P2

 

 

 

 

US-2.20

Iowan osavaltio

WGM

VIII

P2

14.4.2015

 

 

 

 

POU, RAT

 

N

P2

 

 

 

 


(1)  Ennen tätä päivämäärää tuotettuja hyödykkeitä saa tuoda yhteisöön, merikuljetukset mukaan luettuina, 90 päivän ajan kyseisestä päivämäärästä.

(2)  Yhteisöön saa tuoda ainoastaan tämän päivämäärän jälkeen tuotettuja hyödykkeitä.”


22.5.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 127/17


KOMISSION TÄYTÄNTÖÖNPANOASETUS (EU) 2015/797,

annettu 21 päivänä toukokuuta 2015,

kiinteistä tuontiarvoista tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon maataloustuotteiden yhteisestä markkinajärjestelystä ja neuvoston asetusten (ETY) N:o 992/72, (ETY) N:o 234/79, (EY) N:o 1037/2001 ja (EY) N:o 1234/2007 kumoamisesta 17 päivänä joulukuuta 2013 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1308/2013 (1),

ottaa huomioon neuvoston asetuksen (EY) N:o 1234/2007 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä hedelmä- ja vihannesalan sekä hedelmä- ja vihannesjalostealan osalta 7 päivänä kesäkuuta 2011 annetun komission täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 (2) ja erityisesti sen 136 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Täytäntöönpanoasetuksessa (EU) N:o 543/2011 säädetään Uruguayn kierroksen monenvälisten kauppaneuvottelujen tulosten soveltamiseksi perusteista, joiden mukaan komissio vahvistaa kolmansista maista tapahtuvan tuonnin kiinteät arvot mainitun asetuksen liitteessä XVI olevassa A osassa luetelluille tuotteille ja ajanjaksoille.

(2)

Kiinteä tuontiarvo lasketaan joka työpäivä täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 136 artiklan 1 kohdan mukaisesti ottaen huomioon päivittäin vaihtuvat tiedot. Sen vuoksi tämän asetuksen olisi tultava voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN ASETUKSEN:

1 artikla

Täytäntöönpanoasetuksen (EU) N:o 543/2011 136 artiklassa tarkoitetut kiinteät tuontiarvot vahvistetaan tämän asetuksen liitteessä.

2 artikla

Tämä asetus tulee voimaan päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty Brysselissä 21 päivänä toukokuuta 2015.

Komission puolesta,

puheenjohtajan nimissä

Jerzy PLEWA

Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosaston pääjohtaja


(1)  EUVL L 347, 20.12.2013, s. 671.

(2)  EUVL L 157, 15.6.2011, s. 1.


LIITE

Kiinteät tuontiarvot tiettyjen hedelmien ja vihannesten tulohinnan määrittämiseksi

(EUR/100 kg)

CN-koodi

Kolmansien maiden koodi (1)

Kiinteä tuontiarvo

0702 00 00

AL

69,6

MA

98,6

MK

102,7

ZZ

90,3

0707 00 05

AL

41,5

MK

47,0

TR

111,1

ZZ

66,5

0709 93 10

TR

120,5

ZZ

120,5

0805 10 20

EG

58,7

IL

70,8

MA

60,9

ZZ

63,5

0805 50 10

BO

147,7

BR

107,1

MA

111,5

TR

101,5

ZZ

117,0

0808 10 80

AR

90,7

BR

102,9

CL

119,8

NZ

157,8

US

119,0

UY

68,9

ZA

117,0

ZZ

110,9


(1)  Kolmansien maiden kanssa käytävää ulkomaankauppaa koskevista yhteisön tilastoista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 471/2009 täytäntöönpanosta maa- ja alueluokituksen ajan tasalle saattamisen osalta 27 päivänä marraskuuta 2012 annetussa komission asetuksessa (EU) N:o 1106/2012 (EUVL L 328, 28.11.2012, s. 7) vahvistettu maanimikkeistö. Koodi ”ZZ” tarkoittaa ”muuta alkuperää”.


PÄÄTÖKSET

22.5.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 127/19


NEUVOSTON PÄÄTÖS (EU) 2015/798,

annettu 11 päivänä toukokuuta 2015,

luvan antamisesta Euroopan komissiolle neuvotella Euroopan unionin puolesta otsonikerroksen suojelua koskevaan Wienin yleissopimukseen ja otsonikerrosta heikentävistä aineista tehtyyn Montrealin pöytäkirjaan tehtävistä muutoksista

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 192 artiklan 1 kohdan sekä 218 artiklan 3 ja 4 kohdan,

ottaa huomioon Euroopan komission suosituksen,

sekä katsoo, että komissiolle olisi annettava lupa neuvotella unionin puolesta otsonikerroksen suojelua koskevaan Wienin yleissopimukseen (1) ja otsonikerrosta heikentävistä aineista tehtyyn Montrealin pöytäkirjaan (2) tehtävistä muutoksista,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Komissiolle annetaan lupa neuvotella unionin puolesta otsonikerroksen suojelua koskevaan Wienin yleissopimukseen ja otsonikerrosta heikentävistä aineista tehtyyn Montrealin pöytäkirjaan tehtävistä muutoksista kyseisen yleissopimuksen osapuolten konferenssissa sekä kyseisen pöytäkirjan osapuolten kokouksissa vuosina 2015 ja 2016 siltä osin kuin kyse on unionin toimivaltaan kuuluvista asioista, joiden osalta unioni on hyväksynyt säännöksiä.

2 artikla

1.   Komissio käy neuvottelut neuvoston nimeämää erityiskomiteaa kuullen sekä neuvoston antamien ja tämän päätöksen lisäyksessä olevien neuvotteluohjeiden mukaisesti.

2.   Neuvosto voi milloin tahansa tarkastella uudelleen näitä neuvotteluohjeita. Tätä varten komissio raportoi neuvostolle neuvottelujen tuloksista kunkin neuvotteluistunnon jälkeen ja tarvittaessa neuvottelujen aikana mahdollisesti esiin nousevista ongelmista.

3 artikla

Siltä osin kuin 1 artiklassa tarkoitettujen muutosten kohteena on unionin ja sen jäsenvaltioiden jaettuun toimivaltaan kuuluvia asioita, komission ja jäsenvaltioiden olisi toimittava neuvottelujen aikana läheisessä yhteistyössä varmistaakseen unionin ja sen jäsenvaltioiden kansainvälisen edustuksen yhtenäisyyden.

4 artikla

Tämä päätös on osoitettu komissiolle.

Tehty Brysselissä 11 päivänä toukokuuta 2015.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

J. DŪKLAVS


(1)  EYVL L 297, 31.10.1988, s. 10.

(2)  EYVL L 297, 31.10.1988, s. 21.


22.5.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 127/20


NEUVOSTON PÄÄTÖS (EU) 2015/799,

annettu 18 päivänä toukokuuta 2015,

jäsenvaltioille annettavasta valtuutuksesta tulla Euroopan unionin edun mukaisesti kalastusaluksen laivaväen koulutusta, pätevyyskirjoja ja vahdinpitoa koskevan Kansainvälisen merenkulkujärjestön yleissopimuksen osapuoleksi

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 46 artiklan, 53 artiklan 1 kohdan ja 62 artiklan yhdessä sen 218 artiklan 6 kohdan a alakohdan v alakohdan ja 218 artiklan 8 kohdan ensimmäisen alakohdan kanssa,

ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin hyväksynnän (1),

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Kalastusaluksen laivaväen koulutusta, pätevyyskirjoja ja vahdinpitoa koskeva Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) yleissopimus, jäljempänä ’yleissopimus’, hyväksyttiin 7 päivänä heinäkuuta 1995 IMO:n koolle kutsumassa Lontoossa pidetyssä kansainvälisessä konferenssissa.

(2)

Yleissopimus tuli voimaan 29 päivänä syyskuuta 2012.

(3)

Yleissopimus edistää kansainvälisellä tasolla merkittävästi kalastusalaa parantamalla osaltaan ihmisten ja omaisuuden turvallisuutta ja siten myös meriympäristön suojelua. Sen vuoksi on toivottavaa, että sen määräykset pannaan täytäntöön mahdollisimman pian.

(4)

Merikalastus on eräs vaarallisimmista ammateista, ja siksi sopiva koulutus ja asianmukainen ammattipätevyys ovat keskeisiä keinoja, joilla onnettomuuksien määrää saadaan vähennettyä. Laivaväen ottamisen jäsenvaltioiden kalastusaluksille olisi kaikissa tapauksissa tapahduttava tuottamatta vaaraa merenkulun turvallisuudelle.

(5)

Kolmansien maiden kanssa tehtävien kestävää kalastusta koskevien kumppanuussopimusten, jäljempänä ’sopimukset’, puitteissa on tärkeää, että jäsenvaltion lipun alla purjehtivan kalastusaluksen laivaväellä on asianmukainen, lippuvaltion hyväksymillä todistuksilla osoitettu ammattipätevyys, jotta palvelukseen otto sopimuksissa määrätyin edellytyksin olisi mahdollista. Jäsenvaltioiden olisi pyrittävä kaikin keinoin välttämään kansainvälisen ja unionin oikeuden välinen ristiriita, mukaan lukien kaikki yleissopimuksen soveltamisesta mahdollisesti aiheutuvat negatiiviset vaikutukset sopimusten tekemiseen ja soveltamiseen. Asianomaisia kolmansia maita olisi lisäksi rohkaistava tulemaan yleissopimuksen osapuoliksi.

(6)

Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio edistävät meriturvallisuutta ja työturvallisuutta sekä kalastusaluksilla työskentelevän laivaväen ammattipätevyyden parantamista. Unioni tukee kalastusalan koulutusta taloudellisesti Euroopan kalatalousrahaston ja Euroopan meri- ja kalatalousrahaston kautta.

(7)

Yleissopimuksen liitteessä olevan I luvun 7 sääntö kuuluu unionin yksinomaiseen toimivaltaan siltä osin, kuin on kyse kalastusaluksen laivaväen tiettyjen henkilöstöluokkien ammattipätevyyden tunnustamista koskevista unionin säännöistä, ja vaikuttaa perussopimuksen määräyksiin ja unionin johdettuun oikeuteen, erityisesti Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2005/36/EY (2) siltä osin kuin on kyse unionin kansalaisista, joilla on jonkin jäsenvaltion tai kolmannen maan myöntämiä asiaankuuluvia todistuksia.

(8)

Unionista ei voi tulla yleissopimuksen osapuolta, koska ainoastaan valtiot voivat olla sen osapuolia.

(9)

Eräät jäsenvaltiot eivät ole vielä tulleet yleissopimuksen osapuoliksi, kun taas toiset jo ovat. Jäsenvaltioita, joilla on lippunsa alla purjehtivia kalastusaluksia tai yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvia merikalastusaluksia vastaanottavia satamia taikka kalastusaluksen laivaväen koulutuslaitoksia ja joista ei ole vielä tullut yleissopimuksen osapuolia, kehotetaan tekemään niin.

(10)

Siihen asti, kun kaikista jäsenvaltioist, joilla on lippunsa alla purjehtivia kalasatusaluksia tai yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvia merikalastusaluksia vastaanottavia satamia taikka kalastusaluksen laivaväen koulutuslaitoksia, on tullut yleissopimuksen osapuolia, kunkin yleissopimuksen osapuolena olevan jäsenvaltion olisi, varmistaakseen oikeudellisen yhteensopivuuden unionin lainsäädännön kanssa, sovellettava yleissopimuksen mukaista joustavuutta, erityisesti vastaavuuksia koskevaa yleissopimuksen liitteen I luvun 10 sääntöä, jotta yleissopimuksen soveltaminen mukautettaisiin direktiiviin 2005/36/EY.

(11)

Kunkin yleissopimuksen osapuolena olevan jäsenvaltion olisi varmistettava, että asianomaisten työntekijöiden ammatillinen pätevyys on arvioitu ja sen on todettu vastaavan yleissopimuksessa määrättyjä vähimmäisvaatimuksia, kun se tunnustaa sellaisesta jäsenvaltiosta, joka ei ole yleissopimuksen osapuoli, tulevien siirtotyöläisten ammatillisen pätevyyden direktiivin 2005/36/EY mukaisestia

(12)

Neuvoston olisi sen vuoksi Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti annettava jäsenvaltioille unionin edun mukaisesti valtuutus tulla yleissopimuksen osapuoliksi,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Valtuutetaan jäsenvaltiot tulemaan 7 päivänä heinäkuuta 1995 hyväksytyn kalastusaluksen laivaväen koulutusta, pätevyyskirjoja ja vahdinpitoa koskevan Kansainvälisen merenkulkujärjestön yleissopimuksen osapuoliksi siltä osin kuin on kyse sen unionin toimivaltaan kuuluvista osista.

Jäsenvaltioiden on yleissopimuksen 4 artiklan mukaisesti IMO:n pääsihteerille raportoidessaan annettava yleissopimuksen liitteen I luvun 10 sääntöön viitaten tietoja asianomaisista kansallisista säännöksistä, jotka koskevat yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvilla kalastusaluksilla olevan laivaväen pätevyyskirjojen tunnustamista, ottamalla huomioon asiaa koskevassa unionin lainsäädännössä säädetyt velvoitteet, jotka koskevat pätevyyden tunnustamista.

2 artikla

Jäsenvaltioiden, joilla on lippunsa alla purjehtivia kalastusaluksia tai yleissopimuksen soveltamisalaan kuuluvia merikalastusaluksia vastaanottavia satamia taikka kalastusaluksen laivaväen koulutuslaitoksia ja joista ei ole vielä tullut yleissopimuksen osapuolia, on pyrittävä toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet yleissopimukseen liittymiskirjojensa tallettamiseksi Kansainvälisen merenkulkujärjestön pääsihteerin huostaan kohtuullisessa ajassa ja mahdollisuuksien mukaan viimeistään 23 päivänä toukokuuta 2017. Komissio antaa neuvostolle liittymisen edistymistä tarkastelevan kertomuksen viimeistään 23 päivänä toukokuuta 2018.

3 artikla

Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 18 päivänä toukokuuta 2015.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

M. SEILE


(1)  Ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä.

(2)  Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/36/EY, annettu 7 päivänä syyskuuta 2005, ammattipätevyyden tunnustamisesta (EUVL L 255, 30.9.2005, s. 22).


22.5.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 127/22


NEUVOSTON PÄÄTÖS (YUTP) 2015/800,

annettu 21 päivänä toukokuuta 2015,

Euroopan unionin yhdennetystä rajavalvonnan avustusoperaatiosta Libyassa (EUBAM Libya) annetun päätöksen 2013/233/YUTP muuttamisesta ja voimassaolon jatkamisesta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 28 artiklan, 42 artiklan 4 kohdan ja 43 artiklan 2 kohdan,

ottaa huomioon unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ehdotuksen,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Neuvosto hyväksyi 22 päivänä toukokuuta 2013 päätöksen 2013/233/YUTP (1), jolla perustettiin Euroopan unionin yhdennetty rajavalvonnan avustusoperaatio Libyassa (EUBAM Libya). Päätöksen 2013/233/YUTP voimassaolo päättyy 21 päivänä toukokuuta 2015.

(2)

Neuvosto hyväksyi 20 päivänä toukokuuta 2014 päätöksen 2014/294/YUTP (2) päätöksen 2013/233/YUTP muuttamisesta, jossa säädetään rahoitusohjeesta 21 päivään toukokuuta 2015 saakka.

(3)

Libyan turvallisuutta koskevan ja poliittisen tilanteen johdosta EUBAM Libyan henkilöstöä sijoitettiin uudelleen ja vähennettiin määrältään vuoden 2014 lopussa rajalliseen kapasiteettiin, mitä jatkettiin lisävähennyksillä vuonna 2015. Strategisen tarkastelun pohjalta poliittisten ja turvallisuusasioiden komitea (PTK) päätti, että operaatiota olisi edelleen pidettävä odotustilassa ja että operaatiota olisi jatkettava kuudella kuukaudella 21 päivään marraskuuta 2015.

(4)

Päätös 2013/233/YUTP olisi sen vuoksi muutettava.

(5)

EUBAM Libya toteutetaan tilanteessa, joka saattaa huonontua ja joka voi haitata perussopimuksen 21 artiklassa määrättyjen unionin ulkoisen toiminnan tavoitteiden saavuttamista,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Muutetaan päätös 2013/233/YUTP seuraavasti:

1)

Kumotaan 4 artiklan 4 kohta.

2)

Muutetaan 6 artikla seuraavasti:

a)

Lisätään kohta seuraavasti:

”1 a.   Operaation johtaja edustaa EUBAM Libyaa sen vastuualueella. Operaation johtaja voi siirtää henkilöstö- ja rahoitushallinnon tehtäviä EUBAM Libyan henkilöstöön kuuluville, jotka toimivat tuolloin hänen vastuullaan.”

;

b)

kumotaan 4 ja 8 kohta.

3)

Korvataan 7 artiklan 5 kohta seuraavasti:

”5.   Kansainvälisen ja paikallisen henkilöstön työehdot sekä oikeudet ja velvollisuudet määritetään EUBAM Libyan ja asianomaisen henkilöstön jäsenen välisissä sopimuksissa.”

4)

Lisätään artikla seuraavasti:

”12 a artikla

Oikeudelliset järjestelyt

EUBAM Libyalla on oltava valmiudet hankkia palveluja ja tavaroita, tehdä sopimuksia ja hallinnollisia järjestelyjä, palkata henkilöstöä, pitää pankkitilejä, hankkia ja luovuttaa omaisuutta ja vapautua vastuista sekä olla osapuolena oikeudenkäynnissä tämän päätöksen täytäntöönpanon sitä edellyttäessä.”

5)

Korvataan 13 artikla seuraavasti:

”13 artikla

Rahoitusjärjestelyt

1.   EUBAM Libyaan liittyviin menoihin tarkoitettu rahoitusohje 22 päivän toukokuuta 2013 ja 21 päivän toukokuuta 2014 väliselle ajalle on 30 300 000 euroa.

EUBAM Libyaan liittyviin menoihin tarkoitettu rahoitusohje 22 päivän toukokuuta 2014 ja 21 päivän marraskuuta 2015 väliselle ajalle on 26 200 000 euroa.

2.   Kaikkia menoja hallinnoidaan unionin yleiseen talousarvioon sovellettavien sääntöjen ja menettelyjen mukaisesti. Luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt voivat osallistua EUBAM Libyan hankintamenettelyihin rajoituksetta. Lisäksi EUBAM Libyan ostamiin tuotteisiin ei sovelleta alkuperäsääntöjä. Operaatio voi komission hyväksynnän saatuaan sopia jäsenvaltioiden, isäntävaltion, osallistuvien kolmansien valtioiden ja muiden kansainvälisten toimijoiden kanssa teknisistä järjestelyistä, jotka koskevat EUBAM Libyalle toimitettavia laitteita sekä tarjottavia palveluja ja toimitiloja.

3.   EUBAM Libya vastaa operaation talousarvion toteuttamisesta. EUBAM Libya allekirjoittaa tätä koskevan sopimuksen komission kanssa.

4.   EUBAM Libya vastaa toimeksiannon täytäntöönpanosta aiheutuvista vaatimuksista ja velvoitteista 22 päivästä toukokuuta 2015 alkaen lukuun ottamatta mahdollisia vaatimuksia, jotka liittyvät operaation johtajan vakaviin väärinkäytöksiin, joista hän on vastuussa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta EUBAM Libyan ja sen henkilöstön asemaa koskevien säännösten soveltamista.

5.   Rahoitusjärjestelyt toteutetaan rajoittamatta 4, 5 ja 6 artiklassa säädettyjä johtamisjärjestelyjä ja EUBAM Libyan operatiivisia vaatimuksia, joihin sisältyy laitteiden yhteensopivuus ja operaation ryhmien yhteistoimintakyky.

6.   Menot ovat rahoituskelpoisia 3 kohdassa tarkoitetun sopimuksen allekirjoittamispäivästä alkaen.”

6)

Lisätään artikla seuraavasti:

”13 a artikla

Hankeyksikkö

1.   EUBAM Libyalla on hankeyksikkö niiden hankkeiden kartoittamiseksi ja toteuttamiseksi, jotka noudattavat operaation tavoitteita ja osallistuvat toimeksiannon toteuttamiseen. EUBAM Libya avustaa ja ohjeistaa tarvittaessa jäsenvaltioiden ja kolmansien valtioiden omalla vastuullaan toteuttamia hankkeita operaatioon liittyvillä aloilla ja sen tavoitteiden tukemiseksi.

2.   Jollei 3 kohdasta muuta johdu, EUBAM Libyalla on lupa käyttää jäsenvaltioiden tai kolmansien valtioiden rahoitusosuuksia pannakseen täytäntöön hankkeita, joiden katsotaan täydentävän johdonmukaisesti EUBAM Libyan muita toimia, jos kyseiset hankkeet:

sisältyvät tätä päätöstä koskevaan rahoitusselvitykseen; tai

on toimeksiannon aikana operaation johtajan pyynnöstä sisällytetty rahoitusselvitykseen sitä muuttamalla.

EUBAM Libya tekee näiden valtioiden kanssa sopimuksen, johon sisällytetään erityisesti nimenomaiset menettelyt kolmansien osapuolien valitusten käsittelemiseksi tapauksissa, joissa valitus koskee EUBAM Libyan toimista tai laiminlyönneistä aiheutuneita vahinkoja niiden varojen käytössä, jotka kyseiset valtiot ovat antaneet käyttöön. Rahoitukseen osallistuvat valtiot eivät voi missään olosuhteissa katsoa unionin tai korkean edustajan olevan vastuussa EUBAM Libyan toimista tai laiminlyönneistä, jotka liittyvät näiden valtioiden varojen käyttöön.

3.   Kolmansien valtioiden osallistuminen hankeyksikön rahoittamiseen edellyttää PTK:n antamaa hyväksyntää.”

7)

Korvataan 16 artiklan toinen kohta seuraavasti:

”Sitä sovelletaan 21 päivään marraskuuta 2015.”

2 artikla

Tämä päätös tulee voimaan päivänä, jona se hyväksytään.

Sitä sovelletaan 22 päivästä toukokuuta 2015.

Tehty Brysselissä 21 päivänä toukokuuta 2015.

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

E. RINKĒVIČS


(1)  Neuvoston päätös 2013/233/YUTP, annettu 22 päivänä toukokuuta 2013, Euroopan unionin yhdennetystä rajavalvonnan avustusoperaatiosta Libyassa (EUBAM Libya) (EUVL L 138, 24.5.2013, s. 15).

(2)  Neuvoston päätös 2014/294/YUTP, annettu 20 päivänä toukokuuta 2014, Euroopan unionin yhdennetystä rajavalvonnan avustusoperaatiosta Libyassa (EUBAM Libya) annetun päätöksen 2013/233/YUTP muuttamisesta (EUVL L 151, 21.5.2014, s. 24).


22.5.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 127/25


KOMISSION PÄÄTÖS (EU) 2015/801,

annettu 20 päivänä toukokuuta 2015,

organisaatioiden vapaaehtoisesta osallistumisesta yhteisön ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmään (EMAS-järjestelmä) annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1221/2009 mukaisesta viiteasiakirjasta, jossa esitetään ympäristöasioiden hallinnan parhaat toimintatavat, alakohtaiset ympäristönsuojelun tason indikaattorit ja vertailuesimerkkejä huipputason osaamisesta vähittäiskaupan alalla

(tiedoksiannettu numerolla C(2015) 3234)

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN KOMISSIO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen,

ottaa huomioon organisaatioiden vapaaehtoisesta osallistumisesta yhteisön ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmään (EMAS-järjestelmä) ja asetuksen (EY) N:o 761/2001 ja komission päätösten 2001/681/EY ja 2006/193/EY kumoamisesta 25 päivänä marraskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1221/2009 (1) ja erityisesti sen 46 artiklan 1 kohdan,

sekä katsoo seuraavaa:

(1)

Asetuksen (EY) N:o 1221/2009 mukaan komissio laatii alakohtaisia viiteasiakirjoja jäsenvaltioita ja muita sidosryhmiä kuullen. Alakohtaisissa viiteasiakirjoissa esitetään ympäristöasioiden hallinnan parhaat toimintatavat, ympäristönsuojelun tason indikaattorit erityisille aloille sekä tarvittaessa vertailuesimerkkejä huipputason osaamisesta ja ympäristönsuojelun tason arvioinnissa käytettäviä luokitusjärjestelmiä.

(2)

Komission tiedonannossa ”Organisaatioiden vapaaehtoisesta osallistumisesta yhteisön ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmään (EMAS-järjestelmä) annetun asetuksen (EY) N:o 1221/2009 mukainen ohjeellinen luettelo aloista, joita varten hyväksytään alakohtaisia ja eri aloille yhteisiä viiteasiakirjoja” (2) esitetään työsuunnitelma ja ohjeellinen luettelo ensisijaisista aloista, joita varten hyväksytään alakohtaisia ja poikkialaisia viiteasiakirjoja, mukaan lukien tukku- ja vähittäiskauppa.

(3)

Eri aloille laadittavat alakohtaiset viiteasiakirjat, joissa esitetään ympäristöasioiden hallinnan parhaat toimintatavat, ympäristönsuojelun tason indikaattorit sekä tarvittaessa vertailuesimerkkejä huipputason osaamisesta ja ympäristönsuojelun tason arvioinnissa käytettäviä luokitusjärjestelmiä, ovat tarpeen, jotta organisaatiot voivat keskittyä paremmin kaikkein tärkeimpiin ympäristönäkökohtiin tietyllä alalla.

(4)

Tässä päätöksessä säädetyt toimenpiteet ovat asetuksen (EY) N:o 1221/2009 49 artiklalla perustetun komitean lausunnon mukaiset,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN PÄÄTÖKSEN:

1 artikla

Alakohtainen viiteasiakirja, jossa esitetään ympäristöasioiden hallinnan parhaat toimintatavat, alan ympäristönsuojelun tason indikaattorit ja vertailuesimerkkejä huipputason osaamisesta vähittäiskaupan alalla, on tämän päätöksen liitteenä.

2 artikla

EMAS-rekisteröityjen vähittäiskaupan alan organisaatioiden on osoitettava ympäristöselonteossaan, miten alakohtaisessa viiteasiakirjassa kuvattuja ympäristöasioiden hallinnan parhaita toimintatapoja ja vertailuesimerkkejä huipputason osaamisesta on käytetty toimenpiteiden ja toimien määrittämisessä, sekä mahdollisesti asetettava painopisteitä ympäristönsuojelun tasonsa parantamiseksi.

3 artikla

EMAS-rekisteröityjen organisaatioiden ei ole pakko noudattaa esitettyjä vertailuesimerkkejä huipputason osaamisesta, sillä EMAS-järjestelmän vapaaehtoisuuden vuoksi organisaatiot voivat itse arvioida vertailuesimerkkien toteutettavuutta niistä aiheutuvien kustannusten ja hyötyjen perusteella.

4 artikla

Tämä päätös on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä 20 päivänä toukokuuta 2015.

Komission puolesta

Karmenu VELLA

Komission jäsen


(1)  EUVL L 342, 22.12.2009, s. 1.

(2)  EUVL C 358, 8.12.2011, s. 2.


LIITE

1.   JOHDANTO

Tämä asiakirja on ensimmäinen alakohtainen viiteasiakirja, joka on laadittu organisaatioiden vapaaehtoisesta osallistumisesta yhteisön ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmään (EMAS-järjestelmä) annetun asetuksen (EY) N:o 1221/2009 46 artiklan mukaisesti. Jotta asiakirjaa olisi helpompi tulkita, tässä osiossa kerrotaan pääpiirteittäin sen oikeudellisesta taustasta ja käytöstä.

Alakohtainen viiteasiakirja perustuu Tekniikan tulevaisuudentutkimuksen laitoksen (IPTS) laatimaan yksityiskohtaiseen tieteellis-poliittiseen kertomukseen (1). IPTS on yksi seitsemästä Euroopan komission Yhteisen tutkimuskeskuksen (JRC) alaisesta laitoksesta.

Asiaa koskeva lainsäädäntö

Organisaatioiden vapaaehtoinen osallistuminen yhteisön ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmään (EMAS-järjestelmä) mahdollistettiin vuonna 1993 neuvoston asetuksella (ETY) N:o 1836/93 (2). Sittemmin EMAS-järjestelmään on tehty kaksi merkittävää tarkistusta:

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 761/2001 (3);

asetus (EY) N:o 1221/2009.

Näistä jälkimmäinen tuli voimaan 11. tammikuuta 2010. Yksi siihen sisältyvistä tärkeistä uudistuksista on ympäristöasioiden hallinnan parhaita toimintatapoja tietyillä aloilla kuvaavien alakohtaisten viiteasiakirjojen laatiminen (asetuksen (EY) N:o 1221/2009 46 artikla). Alakohtaisissa viiteasiakirjoissa esitetään ympäristöasioiden hallinnan parhaat toimintatavat, ympäristönsuojelun tason indikaattorit erityisille aloille sekä tarvittaessa vertailuesimerkkejä huipputason osaamisesta ja ympäristönsuojelun tason arvioinnissa käytettäviä luokitusjärjestelmiä.

Asiakirjan tulkinta ja käyttö

Ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmä (EMAS-järjestelmä) on vapaaehtoinen järjestelmä, jossa organisaatiot voivat sitoutua ympäristönsuojelun tason jatkuvaan parantamiseen. Tämän kehyksen puitteissa tässä alakohtaisessa viiteasiakirjassa annetaan ohjeita vähittäiskaupan alalle sekä esitetään useita parannusmahdollisuuksia ja parhaita toimintatapoja. Alakohtaisen viiteasiakirjan tavoitteena on auttaa ja tukea kaikkia organisaatioita, jotka aikovat parantaa ympäristönsuojelun tasoaan, antamalla niille ideoita ja virikkeitä sekä käytännön neuvoja ja teknisiä ohjeita.

Tämä alakohtainen viiteasiakirja on tarkoitettu ensisijaisesti organisaatioille, jotka ovat jo rekisteröityneet EMAS-järjestelmään. Se on tarkoitettu kuitenkin myös organisaatioille, jotka harkitsevat rekisteröityvänsä EMAS-järjestelmään tulevaisuudessa, ja organisaatioille, jotka soveltavat jotakin muuta ympäristöjärjestelmää tai jotka eivät sovella mitään muodollista ympäristöjärjestelmää mutta haluavat saada tietoa ympäristöasioiden hallinnan parhaista toimintatavoista voidakseen parantaa ympäristönsuojelun tasoaan. Näin ollen tämän asiakirjan tavoitteena on auttaa kaikkia vähittäiskaupan alan organisaatioita ja toimijoita keskittymään olennaisiin välittömiin ja välillisiin ympäristönäkökohtiin sekä saamaan tietoa parhaista toimintatavoista, myös asianmukaisista alakohtaisista ympäristönsuojelun tason indikaattoreista, jotta ne voivat mitata ympäristönsuojelun tasoaan, ja huipputason osaamista koskevista vertailuesimerkeistä.

Asetuksen (EY) N:o 1221/2009 mukaan EMAS-järjestelmään rekisteröityneiden organisaatioiden on laadittava ympäristöselonteko (4 artiklan 1 kohdan d alakohta). Ympäristönsuojelun tason arvioinnissa on otettava huomioon asianmukainen alakohtainen viiteasiakirja. Myös komission päätöksessä 2013/131/EU (4), joka koskee käyttäjän käsikirjaa, jossa esitetään EMAS-järjestelmään liittymisen edellyttämät vaiheet (jäljempänä ’EMAS-käsikirja’), viitataan EMAS-järjestelmän alakohtaisten viiteasiakirjojen oikeudelliseen luonteeseen. Sekä EMAS-käsikirjassa että tässä päätöksessä todetaan, että EMAS-järjestelmään rekisteröityneellä organisaatiolla on velvollisuus täsmentää ympäristöselonteossaan, miten alakohtaiset viiteasiakirjat on otettu huomioon, jos niitä on saatavilla, eli miten alakohtaista viiteasiakirjaa on käytetty toimenpiteiden ja toimien määrittämisessä sekä mahdollisten painopisteiden asettamisessa ympäristönsuojelun tason parantamiseksi (entisestään). Tässä päätöksessä todetaan myös, että määriteltyjä vertailuesimerkkejä huipputason osaamisesta ei ole pakko noudattaa, sillä EMAS-järjestelmän vapaaehtoisuuden vuoksi organisaatiot voivat itse arvioida vertailuesimerkkien käyttökelpoisuutta niiden kustannusten ja hyötyjen perusteella.

Tämän asiakirjan tiedot perustuvat sidosryhmien itsensä suoraan toimittamiin tietoihin, joita Euroopan komission Yhteinen tutkimuskeskus on analysoinut. Alan asiantuntijoista ja sidosryhmistä koostuva tekninen työryhmä on yhdessä Euroopan komission Yhteisen tutkimuskeskuksen kanssa esittänyt asiantuntija-arvionsa sekä lopulta sopinut kuvatuista vertailuesimerkeistä ja hyväksynyt ne. Tämä tarkoittaa sitä, että tässä asiakirjassa esitetyt tiedot sopivista alakohtaisista ympäristönsuojelun tason indikaattoreista ja huipputason osaamista koskevista vertailuesimerkeistä vastaavat sellaista ympäristönsuojelun tasoa, jonka alan parhaiten suoriutuvat organisaatiot voivat saavuttaa. Ympäristöselonteon osalta asetuksen (EY) N:o 1221/2009 4 artiklan 1 kohdan d alakohdassa viitataan mainitun asetuksen liitteeseen IV, jossa todetaan, että ympäristöselonteon yhteydessä on raportoitava keskeisistä indikaattoreista ja muista soveltuvista ympäristönsuojelun tason indikaattoreista. Nämä muut soveltuvat ympäristönsuojelun tason indikaattorit (liitteessä IV olevan C osan 3 kohta) liittyvät ympäristöselonteossa määriteltyihin yksityiskohtaisempiin ympäristönäkökohtiin, ja niistä on raportoitava keskeisten indikaattorien ohella. Tässä yhteydessä on otettava huomioon myös alakohtainen viiteasiakirja (liitteessä IV olevan C osan 3 kohta). Jos se on teknisistä syistä perusteltua, organisaatio voi katsoa, että yksi tai useampi EMAS-järjestelmän keskeinen indikaattori taikka yksi tai useampi alakohtaisessa viiteasiakirjassa esitetty alakohtainen indikaattori ei ole merkityksellinen organisaation kannalta, jolloin sen ei tarvitse raportoida näistä indikaattoreista. Esimerkiksi muita tuotteita kuin elintarvikkeita myyvän vähittäiskauppiaan ei tarvitse raportoida elintarvikkeiden kaupallista kylmäsäilytystä koskevista energiatehokkuusindikaattoreista, koska ne eivät ole sen kannalta merkityksellisiä. Soveltuvien indikaattorien valinnassa on otettava huomioon seuraavassa esitetyt seikat. Osa indikaattoreista liittyy läheisesti tiettyjen parhaiden toimintatapojen toteuttamiseen. Näin ollen ne soveltuvat ainoastaan organisaatioihin, joissa toteutetaan kyseisiä ympäristöasioiden hallinnan parhaita toimintatapoja. Jos kuitenkin jokin ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa soveltuu organisaatioon, organisaation on suositeltavaa raportoida toimintatapaan liittyvästä indikaattorista, vaikka se ei toimintatapaa soveltaisikaan, ainakin siksi, että saadaan määritettyä vertailukelpoinen perustaso.

Tässä esitettävät indikaattorit valittiin siksi, että ne ovat alan esimerkillisten organisaatioiden yleisimmin käyttämiä. Organisaatiot voivat tarkistaa, mitkä valituista ympäristönsuojelun tason indikaattoreista (tai asianmukaisista vaihtoehdoista) soveltuvat parhaiten kuhunkin tapaukseen.

EMAS-järjestelmän ympäristötodentaja tarkistaa, onko organisaatio ottanut alakohtaisen viiteasiakirjan huomioon ympäristöselontekoa laatiessaan ja millä tavoin (asetuksen (EY) N:o 1221/2009 18 artiklan 5 kohdan d alakohta). Tämä tarkoittaa sitä, että akkreditoidut ympäristötodentajat tarvitsevat tehtäviään suorittaessaan organisaatiolta näyttöä siitä, miten alakohtainen viiteasiakirja on otettu huomioon. Ympäristötodentajat eivät tarkista, noudattaako organisaatio kuvattuja vertailuesimerkkejä huipputason osaamisesta, mutta todentavat näytön siitä, miten alakohtaista viiteasiakirjaa on käytetty ohjeena niiden asianmukaisten vapaaehtoisten toimenpiteiden määrittämisessä, joita toteuttamalla organisaatio voi parantaa ympäristönsuojelun tasoaan.

EMAS-järjestelmään osallistuminen on jatkuva prosessi. Tämä tarkoittaa sitä, että aina, kun organisaatio aikoo parantaa ympäristönsuojelunsa tasoa (ja tarkastelee ympäristönsuojelunsa tasoa), sen on haettava alakohtaisesta viiteasiakirjasta tietoa siitä, mihin seikkoihin sen tulisi puuttua seuraavaksi.

Alakohtaisen viiteasiakirjan rakenne

Tämä asiakirja sisältää neljä lukua. Asiakirjan 1 luvussa esitellään EMAS-järjestelmän oikeudellista taustaa ja kerrotaan, miten tätä asiakirjaa tulee käyttää. Tämän asiakirjan soveltamisala määritellään 2 luvussa. Asiakirjan 3 luvussa kuvataan lyhyesti ympäristöasioiden hallinnan parhaita toimintatapoja ja kerrotaan niiden sovellettavuudesta ennen kaikkea uusien ja olemassa olevien laitteiden ja/tai uusien ja olemassa olevien myymälöiden sekä pienten ja keskisuurten yritysten osalta. Kunkin ympäristöasioiden hallinnan parhaan toimintatavan osalta esitetään myös sopivat ympäristönsuojelun tason indikaattorit ja niihin liittyvät vertailuesimerkit huipputason osaamisesta. Kunkin esitellyn toimenpiteen ja menetelmän yhteydessä mainitaan useampi kuin yksi ympäristönsuojelun tason indikaattori osoituksena siitä, että käytännössä käytössä on useita eri indikaattoreita.

Lopuksi 4 luvussa esitetään kattava taulukko, joka sisältää kaikkein olennaisimmat ympäristönsuojelun tason indikaattorit sekä niihin liittyvät selitykset ja vertailuesimerkit huipputason osaamisesta.

2.   SOVELTAMISALA

Tämä alakohtainen viiteasiakirja koskee ympäristöasioiden hallintaa vähittäiskaupan alan organisaatioissa. Ala kuuluu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1893/2006 (5) vahvistetun tilastollisen toimialaluokituksen NACE-koodiin 47 (NACE Rev. 2): ”vähittäiskauppa (pl. moottoriajoneuvojen ja moottoripyörien kauppa)”. Palvelujen vähittäiskauppa, kuten ravintoloiden, kampaamoiden ja matkatoimistojen toiminta, ei kuulu asiakirjan soveltamisalaan.

Soveltamisala kattaa vähittäiskaupoissa myytävien tuotteiden koko arvoketjun, kuten seuraavassa panos-tuotos-kaaviossa kuvataan:

Image

Tärkeimmät ympäristönäkökohdat, joita vähittäiskaupan alan organisaatioiden on hallittava, esitetään taulukossa 2.1.

Taulukossa esitetään kunkin luokan osalta tässä alakohtaisessa viiteasiakirjassa käsiteltävät näkökohdat. Nämä ympäristönäkökohdat valittiin siksi, että ne ovat vähittäiskauppiaiden kannalta merkityksellisimpiä. Yksittäisten vähittäiskauppiaiden on kuitenkin arvioitava tapauskohtaisesti, mitä ympäristönäkökohtia ne hallitsevat. Ympäristönäkökohdista voivat olla merkityksellisiä myös esimerkiksi jätevesi, vaarallinen jäte, biologinen monimuotoisuus tai muihin kuin lueteltuihin osa-alueisiin liittyvät materiaalit.

Taulukko 2.1

Tärkeimmät tässä asiakirjassa käsitellyt ympäristönäkökohdat

Luokka

Luonne (6)

Asiakirjassa käsitellyt näkökohdat

Energiatehokkuus

Välitön

Rakentaminen, lämmitys-, ilmanvaihto- ja ilmastointijärjestelmä, jäähdytys, valaistus, koneet ja laitteet, uusiutuva energia, energiankulutuksen seuranta

Päästöt ilmaan

Välitön

Kylmäaineet

Toimitusketju

Välillinen

Liiketoimintastrategiat, tuotteiden etusijajärjestys, parannusmenetelmät, valikoiman muodostaminen, ympäristökriteerit, tiedotus ja tiedonlevitys, ympäristömerkinnät (mukaan lukien kaupan omien merkkien (7) tuotteet)

Kuljetus ja logistiikka

Välitön/välillinen

Seuranta, hankinta, päätöksenteko, kuljetusmuodot, jakeluverkko, suunnittelu, pakkaussuunnittelu

Jätteet

Välitön

Elintarvikejäte, pakkaukset, palautusjärjestelmät

Materiaalit ja luonnonvarat

Välitön

Paperinkulutus

Vesi

Välitön

Sadeveden keruu ja käsittely

Kuluttajiin vaikuttaminen

Välillinen

Kulutukseen liittyvät ympäristönäkökohdat, kuten muovikassit

Esitetyt ympäristöasioiden hallinnan parhaat toimintatavat on tämän perusteella ryhmitelty seuraavasti:

energiatehokkuutta parantavat ympäristöasioiden hallinnan parhaat toimintatavat, kuten kylmäaineiden hallinta;

vähittäiskaupan toimitusketjujen kestävyyttä ympäristön kannalta parantavat ympäristöasioiden hallinnan parhaat toimintatavat;

kuljetuksia ja logistiikkaa parantavat ympäristöasioiden hallinnan parhaat toimintatavat;

jäteasioita koskevat ympäristöasioiden hallinnan parhaat toimintatavat;

muut ympäristöasioiden hallinnan parhaat toimintatavat (paperinkulutuksen vähentäminen ja ympäristöystävällisemmän paperin käytön lisääminen kaupallisissa julkaisuissa, sadeveden keruu ja uudelleenkäyttö sekä kuluttajien ympäristökäyttäytymiseen vaikuttaminen).

Ympäristöasioiden hallinnan parhaat toimintatavat kattavat alan merkittävimmät ympäristönäkökohdat.

3.   YMPÄRISTÖASIOIDEN HALLINNAN PARHAAT TOIMINTATAVAT, YMPÄRISTÖNSUOJELUN TASON INDIKAATTORIT JA VERTAILUESIMERKIT HUIPPUTASON OSAAMISESTA VÄHITTÄISKAUPAN ALALLA

3.1   Energiatehokkuus ja kylmäaineiden hallinta

3.1.1   Rakennuksen vaipan suunnittelu ja jälkiasennukset optimaalisen energiatehokkuuden saavuttamiseksi

Ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa on parantaa vähittäiskaupan olemassa olevien rakennusten vaippaa useiden eri menetelmien avulla energiahäviön pienentämiseksi hyväksyttävälle ja saavutettavissa olevalle tasolle. Menetelmistä on esimerkkejä taulukossa 3.1. Parhaaseen toimintatapaan kuuluu myös vaipan suunnittelun optimointi etenkin uusissa rakennuksissa, jotta ne täyttäisivät nykyisiä säännöksiä tiukemmat vaatimukset.

Taulukko 3.1

Rakennuksen vaipan osat ja niihin liittyvät menetelmät

Vaipan osa

Menetelmä

Seinä/julkisivu/katto/lattia – kellarin sisäkatto

Eristeiden vaihtaminen

Menetelmät eristeen paksuuden lisäämiseksi

Ikkunat/lasitus

Tehokkaampiin lasiratkaisuihin vaihtaminen

Tehokkaampiin puitteisiin ja karmeihin vaihtaminen

Varjostus

Ulkoisten ja sisäisten varjostinten käyttö

Ilmatiiviys

Ovien parantaminen

Pikaovet

Tiivisteet

Puskurivyöhykkeiden käyttöönotto

Koko vaippa

Suuntaus

Kunnossapito

Soveltaminen

Toimintatapaa on teknisesti mahdollista soveltaa kaikissa uusissa ja olemassa olevissa rakennuksissa ja rakennuksen osissa. Vuokralaiset voivat tältä osin vaikuttaa omistajiin eri tavoin. Heidän olisi oltava tietoisia rakennuksen vaipan merkityksestä ympäristönsuojelun tasoon. Rakennuksen vaippaan liittyvät jälkiasennustyöt edellyttävät merkittäviä investointeja. Yleisesti ottaen tämä ympäristöasioiden hallinnan paras toimintapa tuottaa kustannussäästöjä, mutta sen takaisinmaksuajat ovat pitkiä. Siksi on suositeltavaa, että toimintatapa toteutetaan myymälän muiden laajamittaisten kunnostustöiden yhteydessä (kuten myymälän pohjapiirustukseen, valaistukseen, turvallisuuteen, rakenteeseen ja laajentamiseen liittyvät uudistukset), jotta kustannukset olisivat pienemmät.

Pienten yritysten  (8) mahdollisuudet soveltaa tätä ympäristöasioiden hallinnan parasta toimintatapaa ovat yleensä melko rajalliset, sillä se edellyttää suuria investointeja, eikä niillä ole valtaa vaikuttaa rakennusten ominaisuuksiin.

Toimintatapaan liittyvät ympäristönsuojelun tason indikaattorit ja vertailuesimerkki huippuosaamisesta

Ympäristönsuojelun tason indikaattorit

Vertailuesimerkki huippuosaamisesta

i1)

Myymälän vuotuinen energian ominaiskulutus neliömetriä (myyntialue) kohden

i2)

Myymälän vuotuinen primäärienergian ominaiskulutus neliömetriä (myyntialue) kohden

b1)

Myyntialueen lämmityksen, jäähdytyksen ja ilmastoinnin energian ominaiskulutus on vuodessa enintään 0 kWh/m2, jos jäähdytyksen hukkalämpö voidaan ottaa talteen. Muussa tapauksessa vuotuinen taso voi olla enintään 40 kWh/m2 uusissa rakennuksissa ja 55 kWh/m2 olemassa olevissa rakennuksissa (9).

3.1.2   Olemassa olevien ja uusien lämmitys-, ilmanvaihto- ja ilmastointijärjestelmien suunnitteluperiaatteet

Ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa on muuntaa olemassa olevia lämmitys-, ilmanvaihto- ja ilmastointijärjestelmiä jälkikäteen energiankulutuksen pienentämiseksi ja sisäilman laadun parantamiseksi. Ympäristöasioiden hallinnan parhaaseen toimintatapaan kuuluu uusien rakennusten lämmitys-, ilmanvaihto- ja ilmastointijärjestelmien suunnitteleminen mahdollisimman hyvin ja innovatiivisia järjestelmiä hyödyntäen, jotta voidaan vähentää primäärienergian tarvetta ja tehostaa järjestelmien toimintaa.

Soveltamalla parhaita suunnittelutoimintatapoja järjestelmät olisi voitava integroida rakennuksen vaippaan mahdollisimman hyvin siten, että voidaan välttää ylimitoitukset ja hyödyntää rakennuksen suuntausta keinona pitää energian kokonaiskulutus mahdollisimman alhaisena. Etenkin uusien myymälöiden osalta seuraavilla seikoilla voi olla merkitystä: lasitus, jäähdytyksen hukkalämpö, uusiutuva energia, lämpöpumput ja muut innovatiiviset järjestelmät. Lämmitys-, ilmanvaihto- ja ilmastointijärjestelmien kunnossapidon kannalta parhaana toimintatapana pidetään sisäilman laadun seurantaa ja energianhallintajärjestelmiä.

Soveltaminen

Tässä kuvattua ympäristöasioiden hallinnan parasta toimintatapaa voidaan soveltaa uusiin rakennuksiin kaikilta osin. Olemassa oleviin rakennuksiin voidaan jälkiasentaa lämmitys-, ilmanvaihto- ja ilmastointijärjestelmä energiankulutuksen pienentämiseksi. Rakennuksen ominaisuudet vaikuttavat kuitenkin siihen, millaisia tuloksia järjestelmiin tehdystä jälkiasennuksesta saadaan. Ilmaston vaikutus on hyvin keskeinen tekijä valittaessa sovellettavia menetelmiä. Uusia lämmitys-, ilmanvaihto- ja ilmastointijärjestelmiä, esimerkiksi lämmön ja sähkön yhteistuotantolaitoksia ja lämmön talteenottojärjestelmiä sekä integroidun suunnittelun periaatteita, kuten passiivitalostandardia, voidaan osittain soveltaa olemassa oleviin rakennuksiin hyväksyttävän taloudellisen suorituskyvyn puitteissa. Lämmitys-, ilmanvaihto- ja ilmastointijärjestelmän toimintaan vaikuttaa merkittävästi myös myymälän pohjapiirustus ja etenkin jäähdytysprosessin suunnittelu, sillä jäähdytyksestä voidaan ottaa talteen paljon lämpöä.

Pienten yritysten mahdollisuudet vaikuttaa lämmitys-, ilmanvaihto- ja ilmastointijärjestelmän suunnitteluun voivat olla olemattomat, mutta niiden olisi osallistuttava kuvatun ympäristöasioiden hallinnan parhaan toimintatavan toteuttamiseen ja suosittamiseen.

Toimintatapaan liittyvät ympäristönsuojelun tason indikaattorit ja vertailuesimerkki huippuosaamisesta

Ympäristönsuojelun tason indikaattorit

Vertailuesimerkki huippuosaamisesta

i1)

Myymälän vuotuinen energian ominaiskulutus neliömetriä (myyntialue) kohden

i2)

Myymälän vuotuinen primäärienergian ominaiskulutus neliömetriä (myyntialue) kohden

b1)

Myyntialueen lämmityksen, jäähdytyksen ja ilmastoinnin energian ominaiskulutus on vuodessa enintään 0 kWh/m2, jos jäähdytyksen hukkalämpö voidaan ottaa talteen. Muussa tapauksessa vuotuinen taso voi olla enintään 40 kWh/m2 uusissa rakennuksissa ja 55 kWh/m2 olemassa olevissa rakennuksissa.

3.1.3   Kokonaisvaltaiset ratkaisut rakennusten suunnittelussa

Ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa on käyttää koko rakennuksen tai sen osan suunnittelussa integroituja kokonaisvaltaisia ratkaisuja, joilla voidaan vähentää myymälän energiantarvetta. Kokonaisvaltaisilla ratkaisuilla voidaan vähentää rakennuksen energiankulutusta ja siihen liittyviä kuluja minimiin sekä luoda rakennuksen käyttäjille lämpöviihtyvyyden suhteen hyvät olot. Tähän liittyvistä vaatimuksista on esimerkkejä taulukossa 3.2.

Taulukko 3.2

Esimerkkejä kokonaisvaltaisiin suunnitteluratkaisuihin liittyvistä vaatimuksista

Vaatimukset

Esimerkkitoimet vaatimusten noudattamiseksi

Rakennuksen sisätilojen lämmitykseen ja jäähdytykseen tarvittavan energiamäärän on oltava vuodessa alle 15 kWh/m2.

Lämmitystarve saa olla enintään 10 W/m2.

Rakennuksesta saa vuotaa ilmaa tunnissa enintään 0,6 kertaa rakennuksen tilavuuden verran.

Primäärienergian kokonaiskulutus saa olla vuodessa enintään 120 kWh/m2.

Eristyksen parantaminen. Suositellut U-arvot alle 0,15 W/m2K.

Rakennuksen suunnitteleminen niin, ettei siinä ole kylmäsiltoja.

Ikkunoiden U-arvot alle 0,85 W/m2K.

Ilmatiivis. Koneellinen ilmanvaihto, jossa poistoilman lämpö otetaan talteen.

Aurinkolämpöjärjestelmien tai lämpöpumppujen asentaminen (energian loppukulutukseen ei lasketa toimipaikassa lämmön tuotantoon käytettyä aurinkoenergiaa ja ympäristön ilmaisenergiaa).

Soveltaminen

Kokonaisvaltaisia ratkaisuja hyödynnetään yleensä uusien rakennusten suunnittelussa. Ne soveltuvat osittain myös olemassa oleviin rakennuksiin, koska useita osa-alueita voidaan yhdistää kokonaisvaltaisiksi ratkaisuiksi ilman suuria investointeja. Myös ilmasto-olosuhteet voivat vaikuttaa siihen, sovelletaanko tätä ratkaisua. Esimerkiksi passiivitalostandardin kehittivät pääasiassa saksalaiset ja ruotsalaiset tutkijat, mutta sitä voidaan soveltaa myös lämpimämmissä ilmastoissa. Esimerkillisiä kokonaisvaltaisia ratkaisuja hyödyntävän rakennuksen investointikustannukset ovat enintään 10–15 prosenttia suuremmat kuin tavanomaisen rakennuksen. Elinkaarikustannusten tarkastelu osoittaa, että elinkaarikustannukset ovat passiivirakentamisessa kaikkein pienimmät, koska tarvittava lämmitysjärjestelmä on suhteellisen yksinkertainen ja asennettu lämmitysteho vähäinen.

Pienissä yrityksissä kokonaisvaltaisten ratkaisujen hyödyntäminen uusien rakennusten energiankulutuksen minimoimiseksi on kustannustehokas hankinta, eikä siihen liity muita rajoittavia tekijöitä kuin suuremmat alkuinvestoinnit.

Toimintatapaan liittyvät ympäristönsuojelun tason indikaattorit ja vertailuesimerkki huippuosaamisesta

Ympäristönsuojelun tason indikaattorit

Vertailuesimerkki huippuosaamisesta

i1)

Myymälän vuotuinen energian ominaiskulutus neliömetriä (myyntialue) kohden

i2)

Myymälän vuotuinen primäärienergian ominaiskulutus neliömetriä (myyntialue) kohden

b1)

Myyntialueen lämmityksen, jäähdytyksen ja ilmastoinnin energian ominaiskulutus on vuodessa enintään 0 kWh/m2, jos jäähdytyksen hukkalämpö voidaan ottaa talteen. Muussa tapauksessa vuotuinen taso voi olla enintään 40 kWh/m2 uusissa rakennuksissa ja 55 kWh/m2 olemassa olevissa rakennuksissa.

3.1.4   Jäähdytyksen yhdistäminen lämmitys-, ilmanvaihto- ja ilmastointijärjestelmään

Ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa on jäähdytysprosessin hukkalämmön talteenotto ja sen mahdollisimman tehokas käyttö. Elintarvikkeita myyvissä vähittäiskaupoissa saattaa tietyissä oloissa syntyä ylimääräistä lämpöä, jota jää yli vielä senkin jälkeen, kun sitä on käytetty sisätilojen lämmittämiseen. Tätä lämpöä voidaan johtaa saman rakennuksen muihin osiin tai muihin rakennuksiin.

Soveltaminen

Toimenpiteet olisi otettava huomioon elintarvikkeita myyvien vähittäiskauppiaiden uusissa ja olemassa olevissa rakennuksissa. Järjestelmien käytöstä saatavat tulokset voivat vaihdella seuraavien tekijöiden mukaan:

—   Rakennuksen koko ja käyttö: Suurten vähittäiskauppiaiden myymälät eivät yleensä ole rakennusten ainoita käyttäjiä. Näin ollen niiden ”naapurit” (kuten kauppakeskuksen pikkuliikkeet) voisivat mahdollisesti käyttää ylimääräistä lämpöä. Yleensä elintarvikemyymälä, jonka jäähdytystarve on tavanomainen ja vaippa mahdollisimman hyvä, voi ottaa talteen niin paljon energiaa, että sillä voi lämmittää kaksi kertaa myymälän oman pinta-alan kokoisen tilan.

—   Lämmitys-, ilmanvaihto- ja ilmastointijärjestelmän suunnittelu ja kunnossapito: Järjestelmän kaikki osat olisi suunniteltava ja pidettävä kunnossa asianmukaisesti. Erittäin suositeltavia menetelmiä ovat poistoilman lämmön talteenotto, valinnainen hiilidioksidisensoreilla varustettu ilmanvaihdon säätöjärjestelmä sekä ilmatiiviyden ja sisäilman laadun seuranta.

—   Jäähdytystarve: Pienissä myymälöissä myydään enemmän kylmässä säilytettäviä tuotteita myyntialueen neliömetriä kohden kuin muissa myymälöissä, ja niiden jäähdytystehokkuus on heikompi. Kylmässä säilytettävien tuotteiden tarjonnan lisääminen on myös merkittävä kehityssuunta. Myymälän koko ei vaikuta kokonaisvaltaisten ratkaisujen tekniseen sovellettavuuteen, mutta järjestelmät ovat pienissä myymälöissä kokonaisuutena vähemmän kustannustehokkaita.

—   Ilmasto-olot: Kylmässä ilmastossa jäähdytystarve on pienempi kuin lämpimillä alueilla. Vastaavasti Pohjois-Euroopan rakennusten lämmitystarve on suuri, joten ratkaisujen kokonaisvaltaisuus riippuu rakennuksen vaipan laadusta. Lämpimimmissä ilmastoissa eli Euroopassa esimerkiksi Välimeren alueen maissa jäähdytystarve voi olla hyvin suuri, ja rakennuksen ilmatiiviys voi lisätä sisäisiä saantoja. Tällöin ilmanvaihto on suunniteltava optimaaliseksi. Muita suositeltavia menetelmiä ovat koneellinen jäähdytys yöaikaan ja vaihtelevan sisälämpötilan käyttö (esim. 21–26 °C).

—   Huonelämpötila: Jäähdytysprosessin yhdistämisen yhteydessä huonelämpötilalle asetetaan raja, joka riippuu järjestelmästä. Jos hukkalämpöä ei synny riittävästi mukavan lämpötilan ylläpitämiseksi rakennuksessa, voidaan tarvita ylimääräistä lämmönlähdettä. Tämä kuitenkin riippuu rakennuksen vaipan laadusta.

—   Rakennusten omistus: Monet myymälät toimivat jonkin kolmannen osapuolen omistamassa asuin- tai liikerakennuksessa. Tällöin lämmön talteenoton yhdistäminen muihin järjestelmiin edellyttää rakennuksen varsinaisen omistajan osallistumista.

Tätä ympäristöasioiden hallinnan parasta toimintatapaa voidaan soveltaa kaikissa uusiin tai kunnostettaviin myymälöihin asennettaviin uusiin ja olemassa oleviin jäähdytysjärjestelmiin. Myös pienet yritykset voivat soveltaa sitä täysimääräisesti (edellä mainittujen edellytysten puitteissa). Pienet yritykset saattavat kuitenkin joutua ostamaan teknistä apua yrityksen ulkopuolelta.

Toimintatapaan liittyvät ympäristönsuojelun tason indikaattorit ja vertailuesimerkki huippuosaamisesta

Ympäristönsuojelun tason indikaattorit

Vertailuesimerkki huippuosaamisesta

i1)

Myymälän vuotuinen energian ominaiskulutus neliömetriä (myyntialue) kohden

i3)

Jäähdytysjärjestelmästä vuodessa talteenotettu lämpö neliömetriä (myyntialue) kohden

b2)

Sisätilojen lämmityksen energiankulutus on vuodessa 0 kWh/m2 (ei lämmitysjärjestelmää), jos jäähdytyksen hukkalämpö voidaan ottaa talteen.

3.1.5   Myymälöiden energiatehokkuuden seuranta

Ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa on seurata energiankulutusta myymälän sisäpuolisten prosessien osalta (ainakin eniten energiaa kuluttavien prosessien, kuten lämmityksen, jäähdytyksen ja valaistuksen, osalta) sekä koko myymälän ja/tai organisaation tasolla. Parhaaseen toimintatapaan kuuluu myös (prosessikohtaisen) energiankulutuksen arvioiminen suhteessa vertailuarvoihin sekä ennaltaehkäisevien ja korjaavien toimenpiteiden toteuttaminen.

Soveltaminen

Seurantajärjestelmää voidaan soveltaa kaikenlaisiin myyntikonsepteihin. Se edellyttää kuitenkin lisäresursseja, jos organisaatiossa ei ole asianmukaisia liikkeenjohdon rakenteita. Toimintatapa voi edellyttää olemassa olevissa myymälöissä lisäponnisteluja.

Pienissä yrityksissä, joilla on yksi tai muutama myymälä, asianmukaisen seurantajärjestelmän luominen ja ylläpito saattaa edellyttää hyviä liikkeenjohdon rakenteita ja vastuunjakoa. Tämän parhaan toimintatavan soveltaminen ei välttämättä ole kohtuuhintaista olemassa olevissa myymälöissä.

Toimintatapaan liittyvät ympäristönsuojelun tason indikaattorit ja vertailuesimerkit huippuosaamisesta

Ympäristönsuojelun tason indikaattorit

Vertailuesimerkit huippuosaamisesta

i4)

Seurantajärjestelmän toteuttaminen (k/e)

i5)

Hallittujen myymälöiden prosenttiosuus

i6)

Hallittujen prosessien lukumäärä

b3)

Kaikki myymälät ja prosessit kuuluvat seurannan piiriin, ja energiankulutustilastot raportoidaan vuosittain (vuotuisen energiakatselmuksen perusteella) (*).

b4)

Vertailujärjestelmien käyttö.

3.1.6   Tehokas jäähdytys ja kylmäaineiden käyttö

Ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa on toteuttaa energiansäästötoimenpiteitä elintarvikemyymälöiden jäähdytysjärjestelmissä etenkin varustamalla kylmäkalusteet lasikansilla ja -ovilla, jos energiansäästömahdollisuuksista on merkittävää ympäristöhyötyä.

Ympäristöasioiden hallinnan parhaaseen toimintatapaan kuuluu myös se, että elintarvikemyymälöissä käytetään luonnollisia kylmäaineita. Niiden avulla ympäristövaikutuksia voidaan pienentää merkittävästi. Lisäksi on vältettävä vuotoja varmistamalla, että laitteet tiivistetään ja huolletaan hyvin.

Soveltaminen

Tätä toimintatapaa voidaan soveltaa sellaisissa elintarvikkeita myyvissä vähittäiskaupoissa, joissa jäähdytystarve on suuri. Kylmäkalusteiden varustaminen lasikansilla tai -ovilla voi maksaa itsensä takaisin lyhyessä ajassa (alle kolme vuotta), jos arvioidut säästöt ovat vähintään 20 prosenttia. Kylmäkalusteiden varustaminen lasikansilla tai -ovilla saattaa vaikuttaa myös myymälän lämpökäyttäytymiseen ja sisätilojen kosteuteen. Ympäristöhyötyjen saavuttamisen lisäksi luonnollisten kylmäaineiden käyttö saattaa vähentää elintarvikkeiden vähittäiskaupan energiankulutusta tietyissä olosuhteissa.

Toimintatavan soveltaminen pienissä yrityksissä saattaa rajoittua organisaatioihin, joissa käytetään pistokkeella kytkettäviä tai kauko-ohjattavia kaupallisia jäähdytysjärjestelmiä.

Toimintatapaan liittyvät ympäristönsuojelun tason indikaattorit ja vertailuesimerkit huippuosaamisesta

Ympäristönsuojelun tason indikaattorit

Vertailuesimerkit huippuosaamisesta

i1)

Myymälän vuotuinen energian ominaiskulutus neliömetriä (myyntialue) kohden

i7)

Jäähdytyksen vuotuinen (lineaarinen) energian ominaiskulutus kylmäkalustemetriä kohden

i8)

Luonnollisia kylmäaineita käyttävien myymälöiden prosenttiosuus

i9)

Vuotojen valvonta (prosentteina kylmäaineesta)

b5)

Kylmäkalusteista 100 prosenttia on lasikansilla tai -ovilla varustettuja alhaisen lämpötilan kalusteita.

b6)

Kylmätilojen käyttö on 100-prosenttista (esim. noutotukuissa) tai 100 prosenttia keskilämpötilan kylmäkalusteista on varustettu lasikansilla tai -ovilla, jos siten voidaan saavuttaa yli 10 prosentin energiansäästö.

b7)

Jäähdytyksen (lineaarinen) energian ominaiskulutus on vuodessa 3 000 kWh/m.

b8)

Luonnolliset kylmäaineet ovat yleisesti käytössä.

3.1.7   Tehokas valaistus

Ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa on laatia älykkäitä valaistusstrategioita, jotka ovat aiempaa tehokkaampia ja kuluttavat vähemmän energiaa, hyödyntää päivänvaloa niin, että se ei vaikuta myyntikonseptiin, sekä käyttää älykkäitä hallintalaitteita, asianmukaisesti suunniteltuja järjestelmiä ja mahdollisimman tehokkaita valaistuslaitteita optimaalisen valaistustason varmistamiseksi.

Soveltaminen

Menetelmää voidaan soveltaa kaikenlaisiin myyntikonsepteihin, ja se koskee myös markkinointiin tarkoitettua erityisvalaistusta. Lasituksen lisääminen mahdollistaa päivänvalon paremman hyödyntämisen, mutta on otettava tarkasti huomioon, miten se vaikuttaa myymälän lämpötasapainoon. Optimaalisen valaistusstrategian määrittäminen ja mahdollisimman tehokkaiden laitteiden käyttäminen saattaa johtaa jopa yli 50 prosentin energiansäästöön senhetkiseen tasoon verrattuna.

Älykkäiden valaistusjärjestelmien ja tehokkaiden laitteiden käyttö on mahdollista myös pienissä yrityksissä.

Toimintatapaan liittyvät ympäristönsuojelun tason indikaattorit ja vertailuesimerkki huippuosaamisesta

Ympäristönsuojelun tason indikaattorit

Vertailuesimerkki huippuosaamisesta

i1)

Myymälän vuotuinen energian ominaiskulutus myyntialueen neliömetriä kohden

i10)

Asennettu valaistusteho neliömetriä kohden

b9)

Asennettu valaistusteho on alle 12 W/m2 valintamyymälöissä ja 30 W/m2 erikoisliikkeissä (10).

3.1.8   Toissijaiset toimenpiteet energiatehokkuuden parantamiseksi

Ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa kattaa seuraavat: energiansäästötoimenpiteiden toteuttaminen jakelukeskuksissa, säännöllinen energiankulutuksen katselmointi ympäristöjärjestelmän puitteissa, työntekijöiden kouluttaminen energiansäästöasioista ja organisaation energiansäästötoimista tiedottaminen niin organisaation sisällä kuin sen ulkopuolella.

Soveltaminen

Vähittäiskaupan koko, luonne tai maantieteellinen sijainti eivät rajoita sellaisen kattavan energianhallintajärjestelmän käyttöönottoa, joka koskee laitteita, jakelukeskuksia, energian ominaiskulutusta tai viestintää ja koulutusta.

Pienissä yrityksissä toteutettavissa olevia ja kohtuuhintaisia toimenpiteitä ovat esimerkiksi tehokkaiden laitteiden hankinta, henkilöstön kouluttaminen ja viestintätoimet.

Toimintatapaan liittyvät ympäristönsuojelun tason indikaattorit ja vertailuesimerkki huippuosaamisesta

Ympäristönsuojelun tason indikaattorit

Vertailuesimerkki huippuosaamisesta

i1)

Myymälän vuotuinen energian ominaiskulutus neliömetriä (myyntialue) kohden

i10)

Asennettu valaistusteho ja/tai laitteiden teho neliömetriä kohden

i11)

Energianhallintajärjestelmän (11) käyttö toiminnan jatkuvan parantamisen tukena (k/e)

b10)

Yksinomaan kyseistä vähittäiskauppiasta palvelevista jakelukeskuksista 100 prosenttia kuuluu seurannan piiriin.

3.1.9   Vaihtoehtoisten energialähteiden käyttö

Kun energian tarve on saatu mahdollisimman pieneksi, ympäristöasioiden hallinnan parhaana toimintatapana on käyttää myymälöissä uusiutuvia energialähteitä. Energian tarpeen täyttämisellä uusiutuvalla energialla on merkittäviä ympäristöhyötyjä. On kuitenkin ratkaisevan tärkeää, että ensin vähennetään energian tarvetta ja parannetaan tehokkuutta 3.1.1–3.1.8 kohdassa kuvatuilla tavoilla ja vasta sitten pyritään kattamaan jäljellä oleva energian tarve uusiutuvilla energialähteillä. Lisäksi voidaan harkita myös lämpöpumppujen sekä sähkön ja lämmön yhteistuotannon käyttöä.

Soveltaminen

Menetelmää voidaan periaatteessa soveltaa kaikenlaisiin myymälöihin. Keskeisiä soveltamista rajoittavia tekijöitä ovat uusiutuvien energialähteiden saatavuus, maahan ja katolle asennettavien laitteiden käyttömahdollisuudet sekä sähkön ja lämmön yhteistuotannon kysynnän vakaus.

Ympäristöä säästävät hankinnat voivat olla mikroyrityksille hyvä ratkaisu. Uusiutuvien tai muiden vaihtoehtoisten energialähteiden käyttö on mahdollista pienissä yrityksissä.

Toimintatapaan liittyvät ympäristönsuojelun tason indikaattorit ja vertailuesimerkki huippuosaamisesta

Ympäristönsuojelun tason indikaattorit

Vertailuesimerkki huippuosaamisesta

i12)

Vaihtoehtoisista lähteistä peräisin olevan energian tuotanto paikan päällä tai lähistöllä myyntialueen neliömetriä ja energialähdettä kohden

i13)

Paikan päällä tai lähistöllä tuotetun uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian prosenttiosuus myymälän energiankulutuksesta (12)

b11)

Rakennukset (myymälät tai jakelukeskukset) ovat lähes nollaenergiarakennuksia, jos paikalliset olot mahdollistavat uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian tuotannon paikan päällä tai lähistöllä

3.2   Vähittäiskaupan toimitusketju

Image

3.2.1   Toimitusketjun ympäristökestävyyden nivominen osaksi liiketoimintastrategiaa ja toimintaa

Ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa on se, että organisaation korkein johto sisällyttää toimitusketjun kestävyyden ympäristön kannalta osaksi liiketoimintastrategiaa ja että asiasta vastaava johtohenkilöstö (mieluiten asiasta vastaavassa yksikössä) koordinoi tarvittavien toimien toteuttamista kaikessa vähittäiskaupan toiminnassa. Toimia olisi koordinoitava ainakin niiden henkilöiden ja osastojen kesken, jotka vastaavat hankinnoista, valmistuksesta, laadunvarmistuksesta, kuljetuksesta ja logistiikasta sekä markkinoinnista. On erityisen tärkeää määrittää määrälliset ympäristökestävyystavoitteet, joista tiedotetaan laajalti ja joille annetaan paljon painoarvoa yrityksen päätöksenteossa. Ne toimivat sekä indikaattoreina että toimitusketjun kestävyyttä ympäristön kannalta parantavien toimien vauhdittajina. Kaaviossa 3.1 ehdotetaan parhaita toimintatapoja toimitusketjun parantamiseksi järjestelmällisesti. Toimintatavat on esitetty aikajärjestyksessä ja määritetty ympäristövaikutusten perusteella. Ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa on kyseisen toimien sarjan toteuttaminen (toimissa heijastuvat myös jäljempänä kuvatut ympäristöasioiden hallinnan parhaat toimintatavat).

Soveltaminen

Kaikkien vähittäiskauppiaiden on mahdollista nivoa ympäristön kannalta kestävää toimitusketjua koskeva strategia osaksi vähittäiskaupan hallintorakennetta ja toimintaa. Suurille vähittäiskauppiaille tämän ympäristöasioiden hallinnan parhaan toimintatavan toteuttaminen on monimutkaisempaa, ja ympäristön kannalta kestävien hankintaprioriteettien käyttöönotto edellyttää laajaa koulutusta ja uudelleenjärjestelyä. Toimitusketjun ympäristökestävyyden hallinnan nivominen osaksi vähittäiskauppaa voi parantaa vähittäiskaupan organisaatioiden taloudellista suorituskykyä pitkällä aikavälillä, sillä sen avulla voidaan luoda vahva lisäarvoa tuottava merkki-identiteetti ja varmistaa tuotteiden toimituksen tehokkuus ja kestävyys myös tulevaisuudessa.

Pienissä yrityksissä tällaisten toimien toteuttaminen on verrattain yksinkertaista. Näitä toimia voidaan myös täydentää muuttamalla yrityksen asemoitumista markkinoilla, jotta voidaan korostaa kestävämpää ja enemmän lisäarvoa tuottavaa tuotevalikoimaa.

Toimintatapaan liittyvät ympäristönsuojelun tason indikaattorit ja vertailuesimerkki huippuosaamisesta

Ympäristönsuojelun tason indikaattorit

Vertailuesimerkki huippuosaamisesta

i14)

Julkinen raportointi yrityksen määrällisistä tavoitteista, jotka koskevat ensisijaisten tuotteiden toimitusketjujen ympäristökestävyyden parantamista

i15)

Toimitusketjun ympäristökestävyyttä koskevien toimien edistämisestä ja koordinoinnista vastaavan korkean tason liiketoimintayksikön olemassaolo

i16)

Määrälliset sisäiset suoritustavoitteet (esim. yksittäisille työntekijöille), jotka liittyvät toimitusketjun kestävyyteen ympäristön kannalta

b12)

Toimitusketjun parannusohjelmia toteutetaan järjestelmällisesti kaikissa ensisijaisissa tuoteryhmissä

3.2.2   Keskeisten tuotteiden toimitusketjujen arviointi ensisijaisten tuotteiden, toimittajien ja parannusmahdollisuuksien tunnistamiseksi sekä tuotteiden toimitusketjujen tehokkaiden parannusmenetelmien määrittämiseksi

Vähittäiskauppiaiden olisi niiden ympäristöasioiden hallinnan parhaiden toimintatapojen mukaan, joita sovelletaan vähittäiskaupan toimitusketjujen ympäristönsuojelun tason parantamiseen (Kaavio 3.1), tehtävä toimitusketjulleen ympäristöarviointi ja määritettävä siten ensisijaiset tuotteensa, prosessinsa ja toimittajansa, joita voidaan parantaa. Tässä yhteydessä vähittäiskauppiaat voivat hyödyntää saatavilla olevaa tieteellistä tietoa, kuulla asiantuntijoita (esim. kansalaisjärjestöt) ja käyttää elinkaariarvioita. Tämän jälkeen vähittäiskauppiaiden on määritettävä olennaiset vaihtoehdot, joilla ensisijaisia tuoteryhmiä voidaan parantaa. Tärkeä näkökohta on esimerkiksi se, että tunnistetaan olennaiset laajalti hyväksytyt kolmansien osapuolten ympäristöstandardit, joilla voidaan osoittaa toimittajien ja/tai tuotteiden ympäristönsuojelun korkea taso. Tällaisten standardien sovellettavuus ja niillä saavutettava ympäristönsuojelun taso voivat vaihdella huomattavasti.

Osaa standardeista sovelletaan hyvin laajasti (Taulukko 3.4–Taulukko 3.7). Niiden osalta paras toimintatapa on varmistaa, että kaikki toimittajat/tuotteet on sertifioitu niiden mukaisesti. Energiamerkintädirektiivillä 2010/30/EU luotiin oikeuskehys, jonka ansiosta kuluttajien lisäksi myös vähittäiskauppiaat voivat keskittyä tuotevalikoimassaan parhaisiin energiatehokkuusluokkiin. Muut standardit eivät perustu kriteereihin, joita voidaan soveltaa laajasti kaikkien tuotteiden ja toimittajien ympäristökestävyyden parantamiseksi, vaan niillä pyritään tunnistamaan edistyksellisiä tuotteita eli edelläkävijätuotteita (Taulukko 3.3). Esimerkiksi EU-ympäristömerkki annetaan tuotteille, joiden ympäristönsuojelun tason on osoitettu vastaavan parhaiten suoriutuvaa 10–20:tä prosenttia kyseisen luokan tuotteista. Korkean vaatimustason standardien, kuten ISO:n tyypin I mukaisten ympäristömerkkien (14) ja luonnonmukaisen tuotannon standardien, suhteen paras toimintatapa on pyrkiä saamaan kuluttajat valitsemaan kyseisiä tuotteita.

Taulukko 3.3

Havainnollistavia esimerkkejä edistyksellisten ympäristöystävällisten tuotteiden sertifiointia koskevista standardeista ja tuoteryhmistä, joita ne koskevat (luettelo ei ole tyhjentävä)

Standardi

Tuoteryhmät

Blue Angel

EU-ympäristömerkki

Pohjoismaiden Joutsenmerkki

EU:n energiamerkintä (paras energiatehokkuusluokka)

Muut tuotteet kuin elintarvikkeet

Luonnonmukainen tuotanto (komission asetuksen (EY) N:o 889/2008 (15) ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 834/2007 (16) mukainen), sisältää muun muassa GOTS- ja KRAV-sertifikaatit sekä Soil Associationin ja BioSuissen standardit

Elintarvikkeet ja luonnonkuitutuotteet

Laajasti sovellettaville standardeille ehdotetaan yksinkertaista luokitusjärjestelmää, jota havainnollistetaan muutamilla yleisesti käytetyillä standardeilla. Taulukossa 3.4 esitetään ehdotetut luokitteluperusteet, jotka tuotteiden ja niiden valmistuksen olisi standardien mukaan täytettävä, jotta niiden voitaisiin katsoa olevan ”perustasoa”, ”parannettua tasoa” tai ”esimerkillistä tasoa”.

Taulukko 3.4

Ehdotetut luokitteluperusteet vähittäiskaupan tuotteita koskeville perustason, parannetun tason ja esimerkillisen tason standardeille

Perustaso

Parannettu taso

Esimerkillinen taso

paikallisten säännösten ja määräysten noudattaminen

tärkeitä ympäristönäkökohtia koskevien tietojen tallentaminen

yleisen hallintasuunnitelman täytäntöönpano

joissakin tapauksissa haitallisimpien käytäntöjen tai tuotteiden karsiminen

joissakin tapauksissa vertailuarvojen määrittäminen pienelle osalle tärkeitä ympäristönäkökohtia

erityiset hallintokäytännöt merkittävien ympäristönsuojelun tasoa parantavien toimien yhteydessä

ympäristönsuojelun tason määrällisten vertailuarvojen noudattaminen

osoitettu tason jatkuva parantaminen määritellyissä puitteissa

erityisvaatimukset, joilla puututaan tärkeisiin ympäristönäkökohtiin riittävän voimakkaasti ja kattavasti, jotta sertifioidut tuotteet voidaan määritellä ympäristön kannalta kestäviksi

Esimerkkejä perustason, parannetun tason ja esimerkillisen tason ympäristöstandardeista ja tuoteryhmistä, joihin niitä sovelletaan, luetellaan taulukoissa 3.5, 3.6 ja 3.7.

Taulukoissa 3.5, 3.6, 3.7 ja 3.8 annetaan havainnollistavia esimerkkejä. Esimerkit eivät ole tyhjentäviä eivätkä virallinen vahvistus tuoteryhmien perustasoa, parannettua tasoa ja esimerkillistä tasoa koskeville standardeille.

Taulukko 3.5

Havainnollistavia esimerkkejä perustason ympäristöstandardeista ja tuoteryhmistä, joita ne koskevat (luettelo ei ole tyhjentävä)

Standardi

Tuoteryhmät

GlobalGAP (hyvä maatalouskäytäntö) ja vertailuarvoiksi asetetut standardit

Viljelykasvit ja karja

Oeko-Tex 1000

Tekstiilit

Kansalliset/alueelliset tuotantosertifikaatit (esim. brittiläisen alkuperän todistava Red Tractor -sertifiointi)

Kaikki tuotteet

Uhanalaiset ns. punaisella listalla olevat kalat (valitsematta jättäminen)

Kalat


Taulukko 3.6

Havainnollistavia esimerkkejä parannetun tason ympäristöstandardeista ja tuoteryhmistä, joita ne koskevat (luettelo ei ole tyhjentävä)

Standardit ja aloitteet

Tuoteryhmät

BCI (Better Cotton Initiative)

Puuvillatuotteet

BCRSP (Basel Criteria on Responsible Soy Production)

Soija (maitotuotteiden, kanamunien ja lihan tuotannossa käytetty rehu)

BSI (Better Sugarcane Initiative)

Sokerituotteet

4C (Common Code for the Coffee Community Association)

Kahvi

Reilu kauppa

Kehitysalueiden maataloustuotteet

RA (Rainforest Alliance)

Tropiikin maataloustuotteet

RSPO (Round Table on Sustainable Palm Oil)

Palmuöljytuotteet

PEFC (Programme for the Endorsement of Forestry Certification)

Puu ja paperi

RTRS (Round Table on Responsible Soy)

Soija (maitotuotteiden, kanamunien ja lihan tuotannossa käytetty rehu)

UTZ

Kaakao, kahvi, palmuöljy ja tee


Taulukko 3.7

Havainnollistavia esimerkkejä esimerkillisen tason ympäristöstandardeista ja tuoteryhmistä, joita ne koskevat (luettelo ei ole tyhjentävä)

Standardi

Tuoteryhmät

FSC (Forest Stewardship Council, Hyvän metsänhoidon neuvosto)

Puu ja paperi

MSC (Marine Stewardship Council)

Pyydetyt luonnonvaraiset kalat ja äyriäiset

Jos käytettävissä ei ole laajasti sovellettuja ympäristöstandardeja, vähittäiskauppiaiden paras toimintatapa on määrittää sopimuksissa ympäristökriteerit, jotka koskevat ympäristönsuojelun kannalta keskeisiä toimitusketjun kohtia, tai pyrkiä parantamaan toimitusketjun ympäristönsuojelun tasoa levittämällä parhaita toimintatapoja ja käyttämällä ympäristönsuojelun tason vertailuarvoja.

Soveltaminen

Kaikki vähittäiskauppiaat voivat määrittää kaikkein tehokkaimmat toimitusketjun parantamismenetelmät. Suuret vähittäiskauppiaat, joilla on oman merkin tuotteita, voivat toteuttaa kaikki tämän ympäristöasioiden hallinnan parhaan toimintatavan osa-alueet.

Pienissä yrityksissä tämän menetelmän soveltaminen rajoittuu ensisijaisten tuotteiden määrittämiseen valikoiman muodostamista varten tai ympäristöä säästävien hankintojen tekemiseen kolmansien osapuolten myöntämien sertifikaattien perusteella. Järjestelmällisen ja kohdennetun lähestymistavan toteuttamisesta ajan mittaan ei aiheudu merkittäviä kustannuksia.

Toimintatapaan liittyvät ympäristönsuojelun tason indikaattorit ja vertailuesimerkki huippuosaamisesta

Ympäristönsuojelun tason indikaattorit

Vertailuesimerkki huippuosaamisesta

i17)

Sellaisten tuotteiden prosenttiosuus kokonaismyynnistä, joiden toimitusketjujen ympäristönsuojelun taso on parantunut sertifikaattien, vähittäiskauppiaita koskevien vaatimusten tai toimenpiteiden ansiosta

i18)

Sellaisten ensisijaisten tuotteiden toimitusketjujen lukumäärä, joiden ympäristönsuojelun taso on parantunut laajasti (tuotteet, joiden taso on parantunut, edustavat vähintään 50:tä prosenttia ryhmän myynnin arvosta) parhaiden toimintatapojen soveltamisen ansiosta

b13)

Keskeisten tuotteiden toimitusketjujen arviointi on järjestelmällistä (suoritetaan itsenäisesti tai yhteenliittymien avulla)

3.2.3   Ensisijaisten tuoteryhmien valikoimien muodostaminen ja ympäristöä säästävät hankinnat kolmansien osapuolten myöntämien sertifikaattien perusteella

Ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa on karsia valikoimasta tuotteet, jotka ovat eniten kestävän kehityksen vastaisia (esim. uhanalaiset lajit), ja vaatia laaja-alaista kolmansien osapuolten ympäristöstandardeihin perustuvaa sertifiointia (tavoitteena 100 prosentin osuus myynnistä) tuotteilta, jotka on määritetty ympäristönsuojelun tason parantamisen kannalta ensisijaisiksi. Ympäristöstandardit koskevat tuotteita ja/tai toimittajia, ja ne voidaan jaotella karkeasti perustason, parannetun tason ja esimerkillisen tason standardeihin sen mukaan, miten tiukkoja ja kattavia niiden ympäristövaatimukset ovat (ks. taulukossa 3.8 esitetty ei-tyhjentävä luettelo havainnollistavista esimerkeistä). Ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa on soveltaa käytettävissä olevien laajalti tunnustettujen ympäristöstandardien korkeinta tasoa.

Taulukko 3.8

Havainnollistavia esimerkkejä parhaista toimintatavoista, jotka tukevat tähän ympäristöasioiden hallinnan parhaaseen toimintatapaan liittyviä huipputason osaamista koskevia vertailuesimerkkejä kaikissa tuoteryhmissä (luettelo ei ole tyhjentävä)

Tuoteryhmä

Esimerkkejä parhaista toimintatavoista

(eri standardien tosiasiallinen tai tavoitteellinen osuus myynnistä)

Kahvi, tee

100 prosenttia reilun kaupan standardin mukaista; 100 prosenttia 4C-sertifioitua

Hedelmät ja vihannekset

100 prosenttia GlobalGAP-sertifioitua

Rasvat ja öljyt

100 prosenttia RSPO-sertifioitua; 100 prosenttia RTRS-sertifioitua

Kala ja äyriäiset

100 prosenttia MSC-sertifioitua

Sokeri

100 prosenttia reilun kaupan standardin mukaista

Tekstiilit

100 prosenttia BCI-sertifioitua

Puu ja paperi

100 prosenttia FSC-sertifioitua

Soveltaminen

Tätä ympäristöasioiden hallinnan parasta toimintatapaa sovelletaan kaikkiin vähittäiskauppiaisiin. Huipputason osaamista koskeva vertailuesimerkki koskee suurten vähittäiskauppiaiden myymiä omia merkkejä.

Pienten yritysten, joilla ei ole oman merkin tuotesarjoja, olisi vältettävä ympäristön kannalta kaikkein haitallisimpia tuotteita (esim. uhanalaiset kalalajit) ja valittava merkkituotteita, jotka on sertifioitu soveltuvien ympäristöstandardien mukaisesti (esim. taulukko 3.3).

Kolmansien osapuolten ympäristöstandardit eivät välttämättä kata kaikkia toimitusketjun merkityksellisiä ympäristönäkökohtia ja prosesseja, eikä kaikille tuoteryhmille ole saatavilla tiukkoja ympäristövaatimuksia sisältäviä laajasti sovellettavia standardeja. Muiden kuin taulukossa 3.8 mainittujen tuoteryhmien osalta toimitusketjua voidaan parantaa asettamalla tuotteille/toimittajille vaatimuksia, hyödyntämällä vähittäiskauppiaiden toimenpiteitä (esim. toimittajien vertailu vertailuarvojen perusteella) ja edistämällä jäljempänä esitettyjen ympäristöasioiden hallinnan parhaiden toimintatapojen yhteydessä kuvattuja edistyksellisiä ympäristöystävällisiä tuotteita.

Jos ympäristösertifioinnista tehdään vaatimus, joka on tilauksen edellytys, vaatimusten noudattamisesta ja sertifioinnista aiheutuvat kustannukset koituvat toimittajien – eivät vähittäiskauppiaiden – maksettaviksi. On kuitenkin parhaan toimintatavan mukaista, että vähittäiskauppiaat tukevat nykyisiä toimittajiaan sertifioinnin saamisessa. Tällöin osapuolet jakavat kustannukset. Toimittajat voivat katsoa vaatimusten noudattamisesta aiheutuvat kustannukset investoinneiksi, joiden avulla ne voivat saada tuotteilleen laajemman hyväksynnän markkinoilla ja mahdollisesti myös tuotteistaan paremman hinnan. Vähittäiskauppiaille aiheutuvien lisäkustannusten vastapainoksi yritysten toimitusketjuun liittyvät riskit pienenevät ja yritykset voivat saada hinnoittelu- ja markkinointietuja.

Toimintatapaan liittyvät ympäristönsuojelun tason indikaattorit ja vertailuesimerkit huippuosaamisesta

Ympäristönsuojelun tason indikaattorit

Vertailuesimerkit huippuosaamisesta

i19)

Tietyssä tuoteryhmässä myytyjen kolmannen osapuolen ympäristöstandardin mukaisesti sertifioitujen tuotteiden prosenttiosuus myynnin arvon mukaan

i20)

Kolmannen osapuolen ympäristöstandardin ympäristövaatimusten tiukkuus ja kattavuus karkeasti luokiteltuna perustasoon, parannettuun tasoon tai esimerkilliseen tasoon

i21)

Niiden tuoteryhmien lukumäärä, joissa yli puolet myydyistä tuotteista on sertifioitu kolmannen osapuolen ympäristöstandardin mukaisesti

b14)

Vähittäiskauppias osoittaa edistyvänsä suunnitellusti yksityiskohtaisen suunnitelman toteuttamisessa sen varmistamiseksi, että tietyissä tuoteryhmissä 100 prosenttia oman merkin tuotteista on sertifioitu parannetun tason ympäristöstandardin (taulukko 3.6) mukaisesti. Tällaisia tuoteryhmiä ovat esimerkiksi kahvi, tee, rasvat ja öljyt, sokeri ja tekstiilit.

b15)

Vähittäiskauppias osoittaa edistyvänsä suunnitellusti yksityiskohtaisen suunnitelman toteuttamisessa sen varmistamiseksi, että tietyissä tuoteryhmissä 100 prosenttia kaupan oman merkin tuotteista on sertifioitu esimerkillisen tason ympäristöstandardin (taulukko 3.7) mukaisesti. Tällaisia tuoteryhmiä ovat esimerkiksi kalat ja äyriäiset, puu sekä paperi.

3.2.4   Ympäristövaatimusten asettaminen ensisijaisten tuoteryhmien toimittajille

Ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa on asettaa ensisijaisille tuotteille ja niiden toimittajille ympäristövaatimukset, jotka koskevat ennalta määritettyjä ympäristönsuojelun kannalta keskeisiä seikkoja, ja valvoa vaatimusten noudattamista tuotteita ja toimittajia koskevilla auditoinneilla.

Soveltaminen

Tämä ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa koskee suuria vähittäiskauppiaita ja oman merkin ensisijaisia tuotteita. Toimittajien ympäristönsuojelun tason auditointi voidaan kustannusten minimoimiseksi sisällyttää sosiaaliseen auditointiin ja tuotteiden laadunvalvontajärjestelmiin. Vaatimusten noudattamisesta aiheutuvien kustannusten vastapainoksi toimittajat saavat paremman varmuuden kysynnästä ja tuotteiden markkinointi helpottuu. Lisäksi toimittajat mahdollisesti saavat tuotteistaan myöhemmin paremman hinnan. Vähittäiskauppiaat taas hyötyvät kustannusten vastapainona siitä, että kestävän kehityksen vastaisista käytännöistä johtuvat maineriskit ja toimitusketjuun liittyvät keskipitkän aikavälin liiketoimintariskit pienenevät ja että ne mahdollisesti saavuttavat myöhemmin hinnoittelu- ja markkinointietuja.

Tämä ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa ei sovellu pieniin yrityksiin.

Toimintatapaan liittyvät ympäristönsuojelun tason indikaattorit ja vertailuesimerkki huippuosaamisesta

Ympäristönsuojelun tason indikaattorit

Vertailuesimerkki huippuosaamisesta

i22)

Erityisiä ympäristövaatimuksia noudattavien oman merkin tuotteiden prosenttiosuus tietyn tuoteryhmän myynnistä

i23)

Kyseisten vaatimusten edustama ympäristönsuojelun taso

i24)

Prosenttimääräiset vaatimustenmukaisuustavoitteet tuoteryhmissä, joissa toteutetaan laajaan vaatimustenmukaisuuteen tähtäävää ohjelmaa

i25)

Niiden tuoteryhmien lukumäärä, joissa yli puolet myynnistä on peräisin tiettyjen ympäristövaatimusten mukaisista tuotteista

b16)

Tiettyyn tuoteryhmään kuuluvista oman merkin tuotteista 100 prosenttia noudattaa erityisiä vähittäiskauppiaan määrittämiä ympäristövaatimuksia.

3.2.5   Toimittajien ympäristönsuojelun tason parantamisen edistäminen vertailun ja parhaiden toimintatapojen levittämisen avulla

Ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa on edistää toimittajien ympäristönsuojelun tason parantamista ottamalla käyttöön tietojenvaihtojärjestelmiä, joiden avulla toimittajia voidaan arvioida suhteessa vertailuarvoihin, ja levittämällä parempia hallintokäytäntöjä. Viimeksi mainittu saattaa auttaa toimittajia noudattamaan kolmansien osapuolten standardeja ja vähittäiskauppiaan määrittämiä kriteerejä.

Soveltaminen

Tämä ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa koskee suuria vähittäiskauppiaita ja oman merkin ensisijaisia tuotteita. Vähittäiskauppiaat voivat tarjota toimittajille hieman paremman hinnan kannustaakseen näitä osallistumaan parannusjärjestelmiin ja maksaa tietojen keräämisestä sekä parhaita hallintokäytäntöjä koskevien menetelmien levittämisestä. Kustannusten vastapainoksi kestävän kehityksen vastaisista käytännöistä johtuvat maineriskit ja toimitusketjuun liittyvät keskipitkän aikavälin liiketoimintariskit voivat pienentyä ja vähittäiskauppiaat saattavat saada tuotteista myöhemmin parempia hintoja. Tehokkuuden havaitusta parantumisesta saatavat tuotot voidaan jakaa vähittäiskauppiaiden kanssa sopimuksen perusteella.

Tämä ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa ei sovellu pieniin yrityksiin.

Toimintatapaan liittyvät ympäristönsuojelun tason indikaattorit ja vertailuesimerkki huippuosaamisesta

Ympäristönsuojelun tason indikaattorit

Vertailuesimerkki huippuosaamisesta

i26)

Sellaisten oman merkin tuotteiden myynnin prosenttiosuus, jotka ovat peräisin toimittajilta, jotka osallistuvat ympäristönsuojelun tason parantamiseen tähtääviin vähittäiskaupan ohjelmiin

i27)

Kyseisten ohjelmien edustama ympäristönsuojelun taso

i28)

Tavoiteltu osallistuvien toimittajien prosenttiosuus tuoteryhmissä, joissa toteutetaan toimittajien toiminnan parantamiseen tähtäävää ohjelmaa

i29)

Sellaisten tuoteryhmien lukumäärä, joissa yli puolet myynnistä on peräisin toimittajilta, jotka osallistuvat ympäristönsuojelun tason parantamiseen tähtääviin vähittäiskaupan ohjelmiin

b17)

Tietyssä tuoteryhmässä oman merkin tuotteiden myynnistä 100 prosenttia on peräisin tuotteista, jotka hankitaan toimittajilta, jotka osallistuvat ympäristönsuojelun tason parantamiseen tähtääviin vähittäiskaupan ohjelmiin.

3.2.6   Tutkimus- ja kehitysyhteistyö laajan toimitusketjujen kehittämisen ja innovoinnin edistämiseksi

Ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa on tehdä muiden sidosryhmien kanssa strategista yhteistyötä innovatiivisten vaihtoehtojen määrittämiseksi ja kehittämiseksi toimitusketjujen parantamiseen ja laajasti hyväksyttyjen ympäristöstandardien kehittämiseksi.

Soveltaminen

Mikä tahansa suuri vähittäiskauppias, jolla on oman merkin toimitusketjuja, voi tehdä yhteistyötä tutkimuslaitosten ja konsulttiyritysten kanssa toimitusketjujen kestävyyden parantamiseksi. Vähittäiskauppiaat saattavat haluta keskittyä tutkimus- ja kehitystoiminnassa tuoteryhmiin, joissa ei vielä ole kaupallisesti kannattavia ja laajalti hyväksyttyjä parannusvaihtoehtoja. Tätä toimintatapaa voidaan pitää investointina sen varmistamiseen, että toimitusketjut ovat kestäviä ja taloudellisesti kilpailukykyisiä.

Tämä ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa ei sovellu pieniin yrityksiin.

Toimintatapaan liittyvät ympäristönsuojelun tason indikaattorit ja vertailuesimerkit huippuosaamisesta

Ympäristönsuojelun tason indikaattorit

Vertailuesimerkit huippuosaamisesta

i30)

Kestäviä toimitusketjuja koskevaan tutkimukseen käytetyt varat (ilmaistuna suhteessa liikevaihtoon)

i31)

Laadullinen arviointi siitä, onko tutkimus kohdennettu innovatiivisiin, skaalautuviin ja suuria mahdollisuuksia tarjoaviin parannusvaihtoehtoihin

i32)

Erityiset ympäristönsuojelussa tapahtuneet parannukset, joiden voidaan katsoa johtuvan tutkimustulosten toteuttamisesta käytännössä

3.2.7   Edistyksellisten ympäristöystävällisten tuotteiden edistäminen

Ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa on edistää edistyksellisiä ja sertifioituja ympäristöystävällisiä tuotteita. Tiedotuskampanjat, hankinnat, hinnoittelu, sijoittelu myymälöissä ja mainonta ovat tärkeitä osatekijöitä tässä menetelmässä, jota voidaan toteuttaa tehokkaasti kehittämällä ympäristöystävällisiä oman merkin tuotesarjoja.

Soveltaminen

Kaikki vähittäiskauppiaat voivat hankkia edistyksellisiä ympäristöystävällisiä tuotteita ja kannustaa kuluttajia käyttämään niitä. Suuret vähittäiskauppiaat voivat toteuttaa menetelmää laajemmin kehittämällä ympäristöystävällisiä oman merkin tuotesarjoja. Edelläkävijätuotteiden sertifioinnista toimittajille aiheutuvat kustannukset voidaan siirtää vähittäiskauppiaille. Ympäristöystävällisistä sertifioiduista edelläkävijätuotteista voi saada myös huomattavasti paremman hinnan ja suuremman katteen kuin muista. Oman merkin ympäristöystävälliset tuotesarjat myös todennäköisesti parantavat vähittäiskauppiaan oman merkin kokonaismyyntiä myönteisen sädekehävaikutuksen kautta.

Tätä ympäristöasioiden hallinnan parasta toimintatapaa voidaan soveltaa myös pienissä yrityksissä.

Toimintatapaan liittyvät ympäristönsuojelun tason indikaattorit ja vertailuesimerkit huippuosaamisesta

Ympäristönsuojelun tason indikaattorit

Vertailuesimerkit huippuosaamisesta

i33)

Edistyksellisten ja esimerkillisten standardien mukaisesti sertifioidussa tuoteryhmässä saavutetun myynnin prosenttiosuus

i34)

Niiden tuoteryhmien lukumäärä, joissa tarjotaan edistyksellisiä ympäristöystävällisiä tuotteita

i35)

Laaja oman merkin ympäristöystävällinen tuotesarja (k/e)

b18)

Elintarvikkeiden tuoteryhmissä myydyistä tuotteista 10 prosenttia on sellaisia, joille on myönnetty luonnonmukaisen tuotannon sertifikaatti.

b19)

Myydyistä puuvillatuotteista 50 prosenttia on sellaisia, joille on myönnetty luonnonmukaisen tuotannon sertifikaatti.

b20)

Muiden tuotteiden kuin elintarvikkeiden tuoteryhmissä myydyistä tuotteista 10 prosenttia on sellaisia, joille on myönnetty kolmannen osapuolen todentama virallinen ISO:n tyypin I määritelmän mukainen ympäristömerkki.

3.3   Kuljetus ja logistiikka

3.3.1   Ympäristöä säästävät hankinnat ja kuljetuspalvelujen tarjoajia koskevat ympäristövaatimukset

Ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa on sisällyttää kolmansien osapuolten tarjoamien kuljetus- ja logistiikkapalvelujen hankintaan ympäristönsuojelun tasoa ja raportointia koskevia vaatimuksia, kuten vaatimuksia tässä asiakirjassa kuvattujen ympäristöasioiden hallinnan parhaiden toimintatapojen toteuttamisesta.

Soveltaminen

Kaikki vähittäiskauppiaat ostavat ainakin osan kuljetus- ja logistiikkatoimistaan ulkopuolisilta palveluntarjoajilta ja voivat tehdä ostopäätöksiään tehokkuus- tai ympäristökriteerien perusteella. Kuljetusten ja logistiikan tehostaminen joka tapauksessa vähentää toimintakustannuksia ja edellyttää tehokasta seurantaa ja raportointia. Tehokkaat ulkopuoliset kuljetuspalvelujen tarjoajat saattavat voida tarjota vähittäiskauppiaille edullisempia palveluja.

Pienet vähittäiskaupan yritykset ovat yleensä riippuvaisia ulkopuolisista palveluntarjoajista.

Toimintatapaan liittyvät ympäristönsuojelun tason indikaattorit ja vertailuesimerkit huippuosaamisesta

Ympäristönsuojelun tason indikaattorit

Vertailuesimerkit huippuosaamisesta

i36)

Niiden kuljetuspalvelujen tarjoajien prosenttiosuus, jotka on sertifioitu ympäristöasioihin liittyvien standardien mukaisesti (sisältää raportointiohjelmiin rekisteröitymisen)

i37)

Niiden kuljetuspalvelujen tarjoajien prosenttiosuus, jotka noudattavat erityisiä ympäristövaatimuksia tai tässä asiakirjassa kuvattuja ympäristöasioiden hallinnan parhaita toimintatapoja

b21)

Kuljetus- ja logistiikkapalvelujen tarjoajista 100 prosenttia noudattaa jotakin seuraavista:

i)

kolmannen osapuolen todentamia ympäristöasioihin liittyviä standardeja;

ii)

erityisiä ympäristövaatimuksia;

iii)

tässä asiakirjassa kuvattuja ympäristöasioiden hallinnan parhaita toimintatapoja.

3.3.2   Kaikkien kuljetus- ja logistiikkatoimien tehokkuutta koskeva seuranta ja raportointi

Ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa on raportoida kaikkien ensisijaisten toimittajien, jakelukeskusten, vähittäiskauppiaiden ja jätteenkäsittelylaitosten välisten kuljetus- ja logistiikkatoimien tehokkuudesta ja ympäristönsuojelun tasosta seuraamalla organisaation sisäisiä toimintoja ja ulkopuolisten palveluntarjoajien toimittamia tietoja.

Soveltaminen

Tätä toimintatapaa voivat soveltaa kaikki vähittäiskauppiaat. Organisaation itsensä suorittamista kuljetus- ja logistiikkatoimista raportoiminen koskee ainoastaan suuria vähittäiskauppiaita. Tehokas seuranta ja raportointi edellyttävät pieniä investointeja tarvittaviin tietotekniikkajärjestelmiin ja hallintaan, mutta niiden avulla voidaan tunnistaa keinoja tehostaa kuljetuksia ja logistiikkaa.

Pienet yritykset voivat käyttää päästöjen arviointiin perustietoja eri kuljetusmuotojen keskimääräisistä päästökertoimista.

Toimintatapaan liittyvät ympäristönsuojelun tason indikaattorit ja vertailuesimerkit huippuosaamisesta

Ympäristönsuojelun tason indikaattorit

Vertailuesimerkit huippuosaamisesta

i38)

Kuljetus- ja logistiikkatoimien vuotuiset päästöt hiilidioksidiekvivalenttitonneina

i39)

Päästöt kilogrammoina hiilidioksidiekvivalenttia kuljetettua kuutiometriä tai kuormalavaa kohden

i40)

Onko kaikista olennaisista kuljetus- ja logistiikkatoimista raportoitu seuraavat tiedot:

i)

km/tonnikilometrien (tkm) lukumäärä ja prosenttiosuus eri kuljetusmuodoissa;

ii)

päästöt kilogrammoina hiilidioksidiekvivalenttia kuljetettua tonnia, kuutiometriä tai kuormalavaa kohden.

i41)

Onko kaikista organisaation itsensä suorittamista kuljetus- ja logistiikkatoimista raportoitu seuraavia indikaattoreita koskevat tiedot:

i)

kuorma-autojen kuormitusaste (prosenttia suurimmasta sallitusta painosta tai hyötykuormasta);

ii)

päästöt kilogrammoina hiilidioksidiekvivalenttia tonnikilometriä kohden.

b22)

Kaikista, myös ulkopuolisten palveluntarjoajien suorittamista, ensisijaisten toimittajien, vähittäismyymälöiden ja jätteenkäsittelylaitosten välisistä kuljetus- ja logistiikkatoimista raportoidaan seuraavia indikaattoreita koskevat tiedot:

i)

eri kuljetusmuotojen prosenttiosuudet;

ii)

päästöt kilogrammoina hiilidioksidiekvivalenttia kuljetettua kuutiometriä tai kuormalavaa kohden.

b23)

Kaikista organisaation itsensä suorittamista ensisijaisten toimittajien, vähittäismyymälöiden ja jätteenkäsittelylaitosten välisistä kuljetus- ja logistiikkatoimista raportoidaan seuraavia indikaattoreita koskevat tiedot:

i)

kuorma-autojen kuormitusaste (prosenttia suurimmasta sallitusta painosta tai hyötykuormasta);

ii)

päästöt kilogrammoina hiilidioksidiekvivalenttia tonnikilometriä kohden.

3.3.3   Kuljetusten tehokkuuden huomioiminen hankintapäätöksissä ja pakkausten suunnittelussa

Ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa on ottaa kuljetusten tehokkuus huomioon hankintapäätöksissä ja pakkausten suunnittelussa eri alueilta hankittuja tuotteita koskevien elinkaariarviointien perusteella ja suunnittelemalla tuotteiden pakkaukset niin, että kuljetusyksiköt saadaan pakattua mahdollisimman tiheästi.

Soveltaminen

Tätä toimintatapaa voivat soveltaa suuret vähittäiskauppiaat, joilla on oman merkin tuotesarjoja. Toimintatavan soveltaminen riippuu pitkälti tuotteiden ja lähteiden sijainnista, ja siihen liittyy useita hankinnan osatekijöitä. Pakkausten osalta tavaroiden pakkaaminen entistä tiheämmin voi parantaa kuljetusten tehokkuutta merkittävästi ja siten pienentää kuljetuskustannuksia.

Tämä ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa ei sovellu pieniin yrityksiin.

Toimintatapaan liittyvät ympäristönsuojelun tason indikaattorit ja vertailuesimerkki huippuosaamisesta

Ympäristönsuojelun tason indikaattorit

Vertailuesimerkki huippuosaamisesta

i39)

Päästöt kg hiilidioksidiekvivalenttia kuljetettua kuutiometriä (tai kuormalavaa) kohden

i42)

Kuljetusten liikennemuotojakauma

i43)

Niiden tuoteryhmien lukumäärä, joissa hankinta- tai pakkausmenettelyä on muutettu nimenomaan kuljetusten ja logistiikan sekä elinkaaren ympäristövaikutusten pienentämiseksi

i44)

Pakkauksiin tehtävien parannusten järjestelmällinen toteuttaminen mahdollisimman suuren tiheyden saavuttamiseksi ja kuljetusten ja logistiikan tehokkuuden parantamiseksi (k/e)

b24)

Pakkauksiin tehdään järjestelmällisesti parannuksia mahdollisimman suuren tiheyden saavuttamiseksi sekä kuljetusten ja logistiikan tehokkuuden parantamiseksi.

3.3.4   Tehokkaampiin kuljetusmuotoihin siirtyminen

Ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa on siirtyä käyttämään tehokkaampia kuljetusmuotoja, etenkin rautatiekuljetuksia, vesiliikennettä ja suurempia kuorma-autoja, sekä minimoida lentorahdin käyttö mahdollisimman suurelta osalta kuljetusmatkaa. Siirtymismahdollisuudet saattavat rajoittua ensisijaiseen jakeluun toimittajan jakelukeskuksista vähittäiskauppiaan jakelukeskuksiin, kun otetaan huomioon, että matkan ensimmäiset ja viimeiset kilometrit edellyttävät usein maantiekuljetusta. Näin ollen siirtyminen muodosta toiseen edellyttää jakeluverkostojen optimointia, jotta ne mahdollistavat intermodaalikuljetukset (esim. jakelukeskusten sijoittaminen toimipaikkoihin, joista on yhteys rautatie- ja vesiliikenneverkostoon). Tähän menetelmään sisältyy myös suurempiin kuorma-autoihin ja kaksikerroksisiin perävaunuihin siirtyminen, sillä suuret kuorma-autot ovat huomattavasti pieniä tehokkaampia. Siirtyminen kuljetusmuodosta toiseen saattaa vaikuttaa myös tuotehankintapäätöksiin, jos kuljetus muodostaa merkittävän osan tuotteen elinkaaren ympäristövaikutuksista (kun otetaan huomioon kaikki olennaiset elinkaaren aikana aiheutuvat vaikutukset).

Taulukko 3.9

Kuljetusmuotojen paremmuusjärjestys ympäristön kannalta (paras ensin)

Sija

Kuljetusmuoto

1

Tavarajuna

2

Valtamerilaiva

3

Sisävesialus

4

Suuri kuorma-auto

5

Keskikokoinen kuorma-auto

6

Pieni kuorma-auto

7

Rahtilentokone

Soveltaminen

Kaikki vähittäiskauppiaat voivat pyrkiä käyttämään vähemmän saastuttavia kuljetusmuotoja etenkin ajoneuvojen koon suhteen, ja useimmat suuret yritykset voivat siirtyä hoitamaan ainakin osan ensisijaisesta jakelustaan maantiekuljetusten sijaan rautateitse tai vesitse. Jotta vähittäiskaupan tavarakuljetuksissa voitaisiin siirtyä laajasti maantiekuljetuksista rautateiden ja sisävesiväylien käyttöön, kansallisia rautatie- ja vesiväyläinfrastruktuureja on parannettava ja alan toimijoiden rajat ylittävää koordinointia lisättävä. Tämän vuoksi kansallinen liikenneinfrastruktuuri ja -politiikka (esim. tienkäytön hinnoittelu) saattaa vaikuttaa merkittävästi vähittäiskauppiaiden mahdollisuuksiin toteuttaa parannuksia ja tehdä päätöksiä kuljetusmuodoista.

Toimintatapaa ei voida soveltaa pieniin yrityksiin, paitsi jos tietyille tuotteille voidaan hankinnan yhteydessä valita tehokkaampi kuljetusmuoto.

Toimintatapaan liittyvät ympäristönsuojelun tason indikaattorit ja vertailuesimerkit huippuosaamisesta

Ympäristönsuojelun tason indikaattorit

Vertailuesimerkit huippuosaamisesta

i45)

Määritellyillä tehokkaammilla kuljetusmuodoilla suoritettujen kuljetusten prosenttiosuus tuotteiden yhteenlasketusta kuljetuksesta (tkm) ensisijaisilta toimittajilta myymälöihin

i46)

Määriteltyjen tehokkaampien kuljetusmuotojen prosenttiosuus kansainvälisistä kuljetuksista (tkm)

b25)

Myynnin arvossa mitattuna yli 50 prosenttia ensisijaisten toimittajien ja vähittäiskaupan jakelukeskusten välisistä sisämaankuljetuksista suoritetaan vesitse tai rautateitse (infrastruktuurin sen salliessa).

b26)

Myynnin arvossa mitattuna yli 99 prosenttia ulkomaankuljetuksista suoritetaan laivalla.

3.3.5   Jakeluverkoston optimointi

Ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa on optimoida jakeluverkosto toteuttamalla järjestelmällisesti seuraavista vaihtoehdoista kaikkein tehokkaimpia: i) strategiset keskukset, jotka mahdollistavat kuljetukset rautateitse ja vesitse, ii) yhteenlastauspisteet ja iii) suorat reitit.

Soveltaminen

Toimintatapaa voivat soveltaa suuret vähittäiskauppiaat, joilla on omia kuljetus- ja logistiikkapalveluja, sekä ulkopuoliset kuljetuspalvelujen tarjoajat, etenkin silloin, kun tuotteita hankitaan pitkien matkojen päästä. Toimintatapa ei edellytä merkittäviä investointeja. Uusien rautatie- ja vesiväyläverkostoihin yhdistettyjen keskusten rakentaminen edellyttää kuitenkin merkittäviä investointeja. Molemmissa tapauksissa parannettu lastaustehokkuus ja tehokkaampien kuljetusmuotojen käyttäminen pitkillä kuljetusreiteillä voi pienentää toimintakustannuksia merkittävästi.

Toimintatapa ei sovellu pieniin yrityksiin.

Toimintatapaan liittyvät ympäristönsuojelun tason indikaattorit ja vertailuesimerkki huippuosaamisesta

Ympäristönsuojelun tason indikaattorit

Vertailuesimerkki huippuosaamisesta

i39)

Päästöt kg hiilidioksidiekvivalenttia kuljetettua kuutiometriä (tai kuormalavaa) kohden

i47)

Käytössä olevien strategisten keskusten, yhteenlastauspisteiden tai suorien kuljetusreittien lukumäärä

i48)

Kuljetuksista ja logistiikasta aiheutuvien kasvihuonekaasupäästöjen prosentuaalinen vähennys määriteltyjen jakeluverkoston parannustoimien toteuttamisen ansiosta

i49)

Kuljetus- ja logistiikkatoimien ulkoistaminen ulkopuoliselle palveluntarjoajalle, jolla on optimoitu jakeluverkosto (k/e)

i50)

Jakeluverkostojen järjestelmällinen optimointi strategisten keskusten, yhteenlastauksen ja suorien reittien avulla (k/e)

b27)

Jakeluverkostoja on järjestelmällisesti optimoitu strategisten keskusten, yhteenlastauksen ja suorien reittien avulla.

3.3.6   Reittien suunnittelun optimointi, telematiikan hyödyntäminen ja kuljettajien koulutus

Ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa on tehdä toiminnasta mahdollisimman tehokasta reittien tehokkaan suunnittelun, telematiikan hyödyntämisen ja kuljettajien kouluttamisen avulla. Reittien tehokkaaseen suunnitteluun sisältyy myymälöiden jakeluajoneuvojen lastaaminen paluumatkalle jätteellä ja toimittajille tarkoitetuilla toimituksilla jakelukeskuksiin sekä yöjakelun hyödyntäminen liikenneruuhkien välttämiseksi.

Soveltaminen

Toimintatapaa voidaan soveltaa kaikkiin tuotteisiin, joita toimitetaan suurille vähittäiskauppiaille, joilla on omat kuljetus- ja logistiikkapalvelunsa, sekä ulkopuolisiin kuljetuspalvelujen tarjoajiin. Kuljettajien kouluttamisella saavutetaan yleensä 5 prosentin polttoainesäästö. Reittien optimointi saattaa edellyttää merkittäviä tietotekniikkainvestointeja. Se saattaa kuitenkin myös pienentää pääomasijoituskustannuksia (kuorma-autoja tarvitaan vähemmän) ja vähentää merkittävästi toimintakustannuksia (polttoainekustannukset).

Toimintatapaa voidaan soveltaa pienissä yrityksissä, jos niillä on omat kuljetusajoneuvot (esim. jakeluautot).

Toimintatapaan liittyvät ympäristönsuojelun tason indikaattorit ja vertailuesimerkit huippuosaamisesta

Ympäristönsuojelun tason indikaattorit

Vertailuesimerkit huippuosaamisesta

i39)

Päästöt kilogrammoina hiilidioksidiekvivalenttia kuljetettua kuutiometriä (tai kuormalavaa) kohden

i51)

Kuljetuskaluston keskimääräinen lastaustehokkuusprosentti (määrän tai massan kantokyky) tai kuljetuskaluston keskimääräinen tyhjänäajoprosentti (kuorma-auton kilometrit) tai kuljetuskaluston keskimääräiset päästöt grammoina hiilidioksidiekvivalenttia tonnikilometriä kohden

i52)

Niiden kuljettajien prosenttiosuus, jotka osallistuvat jatkuvaan tehokasta ajotapaa koskevaan koulutukseen

i53)

Kuljettajille tarkoitetun, tehokasta ajotapaa koskevan kannustinjärjestelmän käyttö (k/e)

i54)

Kuljetuksista ja logistiikasta aiheutuvien kasvihuonekaasupäästöjen prosentuaalinen vähennys määriteltyjen vaihtoehtojen toteuttamisen ansiosta (kuten jätteen tai toimittajille tarkoitettujen toimitusten paluukuljetukset, telematiikka, kuljettajien koulutus ja kannustinjärjestelmät sekä kuljetukset ruuhka-aikojen ulkopuolella)

i55)

Reittien järjestelmällinen optimointi hyödyntämällä jätteiden ja toimittajille tarkoitettujen toimitusten kuljettamista myymälöiden jakelukuljetusten paluumatkoilla, telematiikkaa ja toimitusten suorittamista laajemmin eri aikoina (k/e)

b28)

Kuljettajista 100 prosenttia osallistuu jatkuvasti tehokasta ajotapaa koskevaan koulutukseen, tai käytössä on kuljettajille tarkoitettu, tehokasta ajotapaa koskeva kannustinjärjestelmä.

b29)

Reittejä optimoidaan järjestelmällisesti hyödyntämällä jätteiden ja toimittajille tarkoitettujen toimitusten kuljettamista myymälöiden jakelukuljetusten paluumatkoilla, telematiikkaa ja toimitusten suorittamista laajemmin eri aikoina.

3.3.7   Maantieajoneuvojen ympäristövaikutusten minimoiminen hankintapäätösten ja jälkiasennusten avulla

Ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa on minimoida maantieajoneuvojen ympäristövaikutukset hankintapäätösten ja jälkiasennusten avulla. Tällä tarkoitetaan esimerkiksi vaihtoehtoisella käyttövoimalla toimivien ajoneuvojen, tehokkaiden ja vähäpäästöisten ajoneuvojen sekä hiljaisten ajoneuvojen hankkimista, aerodynamiikkaan tehtäviä muutoksia ja alhaisen vierintävastuksen renkaiden käyttöä.

Soveltaminen

Toimintatapaa voidaan soveltaa kaikkiin tuotteisiin, joita toimitetaan suurille vähittäiskauppiaille, joilla on omat kuljetus- ja logistiikkapalvelunsa, sekä ulkopuolisiin kuljetuspalvelujen tarjoajiin. Jos ajoneuvoilla ajetaan pitkiä matkoja suurilla nopeuksilla (> 80 km/h), pienten aerodynamiikan muuttamiseen tehtävien investointien sekä suurempien aerodynaamisempiin vetoyksiköihin ja perävaunuihin tehtävien investointien takaisinmaksuajat ovat enintään kaksi vuotta. Myös alhaisen vierintävastuksen renkaiden asentamiseen tehtävän investoinnin takaisinmaksuaika on samaa luokkaa. Vaihtoehtoisella käyttövoimalla toimivat ajoneuvot edellyttävät huomattavasti suurempia investointeja.

Toimintatapaa voidaan soveltaa pienissä yrityksissä, jos niillä on omat kuljetusajoneuvot (esim. jakeluautot).

Toimintatapaan liittyvät ympäristönsuojelun tason indikaattorit ja vertailuesimerkit huippuosaamisesta

Ympäristönsuojelun tason indikaattorit

Vertailuesimerkit huippuosaamisesta

i56)

l/100 km (ajoneuvon polttoaineenkulutus) tai päästöt kilogrammoina hiilidioksidiekvivalenttia tonnikilometriä kohden

i57)

Eri Euro-luokkien mukaisten ajoneuvojen prosenttiosuus kuljetuskalustosta

i58)

PIEK-melustandardin tai vastaavien yökuljetukset mahdollistavien standardien mukaisten ajoneuvojen, perävaunujen ja lastauslaitteiden prosenttiosuus

i59)

Vaihtoehtoisilla polttoaineilla, kuten maakaasulla, biokaasulla tai sähköllä, toimivien ajoneuvojen prosenttiosuus kuljetuskalustosta

i60)

Alhaisen vierintävastuksen renkailla varustettujen ajoneuvojen prosenttiosuus kuljetuskalustosta

i61)

Sellaisten ajoneuvojen ja perävaunujen prosenttiosuus kuljetuskalustosta, joiden aerodynamiikka on suunniteltu tai tehty muutostöillä paremmaksi

b30)

Kuorma-autoista 100 prosenttia on Euro V -luokan (17) mukaisia ja niiden raskaan liikenteen polttoaineenkulutus on alle 30 litraa sataa kilometriä kohden.

b31)

Kuorma-autoista, perävaunuista ja lastauslaitteista 100 prosenttia on PIEK-melustandardin tai vastaavien yökuljetukset mahdollistavien standardien mukaisia.

b32)

Vaihtoehtoisilla polttoaineilla toimivien ajoneuvojen käyttö (maakaasu, biokaasu ja sähkö).

b33)

Ajoneuvoista 100 prosenttiin on asennettu alhaisen vierintävastuksen renkaat.

b34)

Ajoneuvoista ja perävaunuista 100 prosenttia on suunniteltu tai tehty muutostöillä aerodynamiikaltaan paremmiksi.

3.4   Jätehuolto

3.4.1   Elintarvikejätteen minimointi

Ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa on ottaa huomioon ympäristöystävälliset käytännöt elintarvikejätteen syntymisen estämiseksi. Näitä ovat esimerkiksi seuranta, auditointi, etusijajärjestysten asettaminen, logistiikkakysymykset, paremmat säilytysmenetelmät, lämpötilan ja ilmankosteuden säätö myymälöissä, jakelukeskukset ja jakeluautot, henkilöstön kouluttaminen, elintarvikelahjoitukset ja kuluttajaneuvonta. Lisäksi kaatopaikkojen käyttöä ja elintarvikejätteen polttamista voidaan välttää jätteiden mädättämisen avulla.

Soveltaminen

Tämä on kustannustehokas toimenpide, jota voivat soveltaa kaikenkokoiset elintarvikkeiden vähittäiskauppiaat kaikissa jäsenvaltioissa. Jäsenvaltioissa saatetaan kuitenkin noudattaa toimintalinjoja, joilla pyritään estämään/rajoittamaan elintarvikkeiden lahjoittamista.

Kaikki pienet yritykset voivat toteuttaa ehkäiseviä toimenpiteitä elintarvikejätteen syntymisen estämiseksi. Hallintomenoja tasapainottaisivat tuotehävikin ja jätemäärän pienenemisestä saatavat kustannussäästöt.

Toimintatapaan liittyvät ympäristönsuojelun tason indikaattorit ja vertailuesimerkki huippuosaamisesta

Ympäristönsuojelun tason indikaattorit

Vertailuesimerkki huippuosaamisesta

i62)

Elintarvikejätteen määrä kilogrammoina tai tonneina (absoluuttinen arvo) neliömetriä tai liikevaihdon miljoonaa euroa kohden

i63)

Syntyvän elintarvikejätteen prosenttiosuus hankittujen elintarvikkeiden kokonaismäärästä

i64)

Sellaisten elintarvikkeiden määrä kilogrammoina tai tonneina, jotka lahjoitetaan hyväntekeväisyysjärjestöille viimeisen suositeltavan myyntipäivän jälkeen mutta ennen viimeistä käyttöpäivää

i65)

Hyötykäyttöön, kuten mädättämiseen, toimitetun elintarvikejätteen määrä kilogrammoina

i66)

Kaatopaikalle tai polttolaitoksiin toimitetun elintarvikejätteen määrä kilogrammoina

b35)

Kaatopaikalle tai polttolaitoksiin ei päädy lainkaan elintarvikejätettä.

3.4.2   Jätehuollon huomioiminen vähittäiskauppiaiden toiminnassa

Ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa on noudattaa toiminnassa sellaisia jätehuollon käytäntöjä, joissa on etusijalla jätteen syntymisen estäminen. Parhaita käytäntöjä ovat esimerkiksi seuraavat:

Sisäiset hallintokäytännöt:

jätteiden lajittelu ja erityiskäsittely uudelleenkäyttöä varten: tiivistys, paperi- ja muovijätteen briketointi, elintarvikejätteen jäähdytys jne.;

jätteen synnyn seuranta;

pakkausmateriaalien käsittely, jotta niitä voidaan käyttää uudelleen esimerkiksi kuormalavoina ja muovilaatikkoina toimittajien toiminnassa, jakelukeskuksissa, esillepanossa myymälöissä sekä kotiinkuljetuksissa;

henkilöstön kouluttaminen.

Organisaation hallintokäytännöt:

myymälöissä syntyvän jätteen seuranta jätteen lajin ja lopullisen käsittelypaikan mukaan;

paluulogistiikan soveltaminen (uudelleenkäytettävien tai kierrätettävien) pakkausmateriaalien, sähkö- ja elektroniikkaromun sekä muun jätteen (kuten vaarallisten jätteiden) hallintaan; kuljetukset toimittajille, käsittelylaitoksiin ja/tai jakelukeskuksiin;

paikallisten ja/tai alueellisten jätehuoltokumppanuuksien solmiminen;

kuluttajille tiedottaminen jätteiden vastuullisesta käsittelystä kotitalouksissa.

Soveltaminen

Kuvatut menetelmät koskevat kaikkia vähittäiskauppiaita. Parhaiden toimintatapojen olisi sovelluttava vähittäiskauppiaille, joilla on useita myymälöitä ja jakelukeskuksia. Resurssien kohdentaminen jätteen määrän tehokkaaseen vähentämiseen on taloudellisesti perusteltua. Suurten erien kuljettaminen takaisin jakelukeskuksiin mahdollistaisi käsittelykustannusten pienentämisen verrattuna paikallis- tai myymälätasolla neuvoteltuihin kustannuksiin.

Pienten yritysten, joissa syntyy paljon jätettä, olisi kohdennettava resurssejaan jätehuollon hyviin käytäntöihin ja koulutettava henkilöstöään niiden suhteen.

Toimintatapaan liittyvä ympäristönsuojelun tason indikaattori ja vertailuesimerkki huippuosaamisesta

Ympäristönsuojelun tason indikaattori

Vertailuesimerkki huippuosaamisesta

i67)

Kierrätys- ja uudelleenkäyttöasteet

b36)

Myymälässä on käytössä jätehuoltojärjestelmä, jonka tavoitteena on kierrättää tai käyttää uudelleen 100 prosenttia ryhmä- eli sekundaaripakkausmateriaaleista.

3.4.3   PET- ja PE-pullojen sekä käytettyjen tuotteiden palautusjärjestelmät

Ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa on esimerkiksi käyttää PET- ja PE-pullojen takaisinottojärjestelmiä ja sisällyttää ne yrityksen logistiikkajärjestelmään.

Soveltaminen

Tätä ympäristöasioiden hallinnan parasta toimintatapaa voivat soveltaa elintarvikkeiden vähittäiskauppiaat ja etenkin suuret myymäläketjut. Toimintatapa edellyttää resursseja, ylläpitoa ja laitteita. Eräissä maissa toimintatapa on jo pakollinen (esim. Alankomaissa, Ruotsissa ja Saksassa).

Pienissä yrityksissä palautusjärjestelmän päivittäinen toiminta edellyttää lisäresursseja.

Toimintatapaan liittyvä ympäristönsuojelun tason indikaattori ja vertailuesimerkki huippuosaamisesta

Ympäristönsuojelun tason indikaattori

Vertailuesimerkki huippuosaamisesta

i68)

Kuluttajien palauttamien pullojen prosentuaalinen kierrätysaste suhteessa palautuskelpoisten pullojen myyntiin

b37)

Kuluttajat palauttavat 80 prosenttia pantittomista tai 95 prosenttia pantillisista pulloista.

3.5   Julkaisuihin käytettävän paperin määrän vähentäminen ja sertifioidun tai uusiopaperin käyttö

Ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa on pienentää ympäristövaikutuksia vähentämällä materiaalien kulutusta, esimerkiksi optimoimalla paperin käyttö kaupallisiin julkaisuihin tai käyttämällä ympäristöystävällisempää paperia.

Soveltaminen

Tämän ympäristöasioiden hallinnan parhaan toimintatavan noudattamisesta voivat hyötyä kaikki vähittäiskauppiaat ja etenkin suuret ketjut, jotka tuottavat suuria määriä painettuja kaupallisia julkaisuja. Hyvin toteutetuilla paperinkulutuksen vähentämiseen tähtäävillä käytännöillä voidaan vähentää kustannuksia.

Tätä ympäristöasioiden hallinnan parasta toimintatapaa voidaan soveltaa myös pienissä yrityksissä.

Toimintatapaan liittyvät ympäristönsuojelun tason indikaattorit ja vertailuesimerkit huippuosaamisesta

Ympäristönsuojelun tason indikaattorit

Vertailuesimerkit huippuosaamisesta

i69)

Sertifioidun paperin prosenttiosuus käytetystä paperista

i70)

Käytetyn paperin neliömassa

i71)

Päällystetyn paperin prosenttiosuus

i72)

EMAS- tai ISO 14001 -sertifioitujen painotalojen prosenttiosuus

b38)

Paperista 100 prosenttia on sertifioitua/uusiopaperia.

b39)

Paperin neliömassa on alle 49 gr/m2.

b40)

Paperista alle 10 prosenttia on päällystettyä.

b41)

Painotaloista 100 prosenttia on EMAS- tai ISO 14001 -sertifioituja.

3.6   Sadeveden keruu ja uudelleenkäyttö

Ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa on kerätä sadevettä katoilta ja pysäköintialueilta sekä käyttää se uudelleen ja/tai imeyttää paikan päällä.

Soveltaminen

Toimintatapaa voivat noudattaa sellaiset vähittäiskauppiaat, jotka omistavat rakennuksensa ja/tai pysäköintialueensa ja sijaitsevat toimipaikassa, jossa on toimintatavan kannalta oikeat edellytykset. Ilmasto-olot ja kuntien sadevedenkeruujärjestelmät voivat vaikuttaa menetelmän soveltamiseen. Toimenpide on kallis.

Tätä ympäristöasioiden hallinnan parasta toimintatapaa voidaan soveltaa myös pienissä yrityksissä.

Toimintatapaan liittyvä ympäristönsuojelun tason indikaattori ja vertailuesimerkki huippuosaamisesta

Ympäristönsuojelun tason indikaattori

Vertailuesimerkki huippuosaamisesta

i73)

Sadeveden keruu ja/tai imeyttäminen paikan päällä on osa vesihuoltojärjestelmää (k/e)

b42)

Sadeveden keruu ja/tai imeyttäminen paikan päällä on osa vesihuoltojärjestelmää.

3.7   Kertakäyttöisten muovikassien käytön ehkäiseminen tai muut kuluttajien käyttäytymiseen vaikuttavat toimenpiteet

Ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa on vaikuttaa kuluttajien käyttäytymiseen erilaisilla kampanjoilla ympäristövaikutusten pienentämiseksi. Tällaisia toimia voivat olla esimerkiksi muovikassien poistaminen, vastuullinen mainonta ja parhaiden ohjeiden antaminen kuluttajille.

Soveltaminen

Kaikki vähittäiskauppiaat voivat soveltaa toimintatapaa. Säännökset ja määräykset ovat usein tärkein toimintatavan noudattamista edistävä tekijä.

Tätä ympäristöasioiden hallinnan parasta toimintatapaa voidaan soveltaa myös pienissä yrityksissä.

Toimintatapaan liittyvä ympäristönsuojelun tason indikaattori ja vertailuesimerkki huippuosaamisesta

Ympäristönsuojelun tason indikaattori

Vertailuesimerkki huippuosaamisesta

i74)

Kassoilla saatavilla olevien kertakäyttömuovikassien lukumäärä

b43)

Kassoilla ei ole saatavilla lainkaan kertakäyttömuovikasseja.

4.   SUOSITELLUT KESKEISET ALAKOHTAISET YMPÄRISTÖINDIKAATTORIT

Indikaattori

Yleiset mittayksiköt

Lyhyt kuvaus

Suositettu seurannan vähimmäistaso

Asiaan liittyvä keskeinen indikaattori asetuksessa (EY) N:o 1221/2009 olevan liitteen IV (C osan 2 kohdan) mukaan

Vertailuesimerkki huippuosaamisesta ja siihen liittyvä ympäristöasioiden hallinnan paras toimintatapa

ENERGIATEHOKKUUS

1.

Energian ominaiskulutus

kWh/m2/v

Energiankulutus (sähkö, lämpö ja muut polttoaineet) myyntipinta-alan yksikköä ja vuotta kohden.

Huomautukset:

Uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian kulutusta ei tule vähentää määrästä.

Myyntipinta-alan määrittämisessä (korkeuden ja muiden teknisten parametrien mukaan) voidaan käyttää korjauskertoimia. Vähittäiskauppiaan olisi määriteltävä ”myyntipinta-ala”.

Aukioloajat huomioon ottavaa korjausta ei suositella. Vuotuinen energiankulutus olisi raportoitava.

Myymälä (toimipaikka) tai jakelukeskus taikka muu yksikkö ja koko organisaatio (yhteenlaskettu arvo)

Eniten energiaa kuluttavat prosessit: lämmitys, jäähdytyksen sähkönkulutus (tarvittaessa) ja muu sähkönkulutus

Energiatehokkuus

Myyntialueen lämmityksen, jäähdytyksen ja ilmastoinnin energian ominaiskulutus on enintään 0 kWh/m2/v, jos jäähdytyksen hukkalämpö voidaan hyödyntää. Muussa tapauksessa taso voi olla enintään 40 kWh/m2/v uusissa rakennuksissa ja 55 kWh/m2/v olemassa olevissa rakennuksissa.

(Ks. parhaat toimintatavat 3.1.1, 3.1.2, 3.1.3, 3.1.4.)

2.

Jäähdytyksen (lineaarinen) energian ominaiskulutus

kWh/m/v

Jäähdytysjärjestelmän energiankulutus kylmäkalusteiden juoksumetriä ja vuotta kohden.

Huomautukset:

Ei sovelleta myymälöissä, joissa ei ole kylmäkalusteita, kuten muita tuotteita kuin elintarvikkeita myyvissä vähittäiskaupoissa.

Myymälä (toimipaikka)

Energiatehokkuus

Keskusjäähdytyksen energian (lineaarinen) ominaiskulutus on 3 000  kWh/m/v.

(Ks. paras toimintatapa 3.1.6.)

3.

Valaistuksen tehotiheys

W/m2

Valotarpeen (perusvalaistus ja tuotteiden esittely) täyttämiseksi asennettu valaistusteho myyntipinta-alan yksikköä ja vuotta kohden.

Huomautukset:

Indikaattori liittyy myymälän suunnittelu- ja myyntikonseptiin, ja sitä voidaan soveltaa kaikenkokoisiin ja kaikentyyppisiin vähittäiskauppoihin.

Myyntipinta-alan määrittämisessä (korkeuden ja muiden teknisten parametrien mukaan) voidaan käyttää korjauskertoimia. Vähittäiskauppiaan olisi määriteltävä ”myyntipinta-ala”.

Luumenia neliömetriä kohden on hyvä tekninen indikaattori, mutta ympäristönsuojelun taso olisi mitattava wateissa neliömetriä kohden.

Voi vaihdella myymälän sisällä (alueittain) ja vuorokauden aikana (ajanjaksoittain).

Myymälä (toimipaikka) tai jakelukeskus taikka muu taso

Tarvittaessa myymälän alueiden ja vuorokauden ajan mukaan

Energiatehokkuus

Asennettu valaistusteho on valintamyymälöissä alle 12 W/m2 ja erikoisliikkeissä alle 30 W/m2 .

(Ks. paras toimintatapa 3.1.7.)

4.

Energiankulutuksen seuranta

%

Energianhallintajärjestelmän puitteissa seurattujen myymälöiden prosenttiosuus.

Huomautukset:

Seurannan tulisi kattaa kaikki myymälät ja tärkeimmät prosessit.

Tietoa olisi annettava mahdollisista käytössä olevista vertailumenetelmistä.

Myymälä (toimipaikka)

Prosessi

Energiatehokkuus

Seuranta kattaa 100 prosenttia myymälöistä ja prosesseista.

Käytössä on vertailumenetelmiä.

(Ks. parhaat toimintatavat 3.1.5 ja 3.1.8.)

5.

Kylmäainevuotojen prosenttiosuus

%

Kylmäainehävikki suhteessa laitteiston kylmäaineen kokonaistarpeeseen.

Huomautukset:

Koskee suuria elintarvikkeiden kylmäsäilytykseen tarkoitettuja laitteistoja (keskitetyt järjestelmät).

On suositeltavaa laskea osuus vuotuisten kylmäainehankintojen perusteella.

Ei ole ympäristönsuojelun kannalta olennaista laitteistoissa, joissa käytetään luonnollisia kylmäaineita.

Myymälä (toimipaikka) tai jakelukeskus taikka muu yksikkö ja koko organisaatio (yhteenlaskettu arvo)

Kylmäainelajien mukaan

Päästöt

(Ks. paras toimintatapa 3.1.6.)

6.

Luonnollisia kylmäaineita käyttävien myymälöiden prosenttiosuus

%

Luonnollisia kylmäaineita käyttävien myymälöiden osuus kaikista kylmäkalusteita sisältävistä myymälöistä prosentteina ilmaistuna.

Huomautukset:

Koskee elintarvikkeita myyviä vähittäiskauppoja, joissa käytetään kylmäkalusteita.

Organisaatio

Päästöt

Luonnolliset kylmäaineet ovat yleisesti käytössä.

(Ks. paras toimintatapa 3.1.6.)

TOIMITUSKETJUN YMPÄRISTÖNSUOJELUN TASO

7.

Toimitusketjun parantamiseen tähtäävien ohjelmien järjestelmällinen toteuttaminen kaikissa ensisijaisissa tuoteryhmissä

(k/e)

Indikaattori kertoo, toteutetaanko toimitusketjun parantamiseen tähtääviä ohjelmia järjestelmällisesti kaikkien ensisijaisten tuoteryhmien osalta.

Huomautukset:

Koskee kaikenkokoisia vähittäiskauppiaita.

Pienten yritysten osalta tällä tarkoitetaan ympäristöä säästävien hankintojen tekemistä ja ympäristöystävälliseen kuluttamiseen kannustamista.

Suuret vähittäiskauppiaat, jotka myyvät omien merkkien tuotteita, voivat sisällyttää toimitusketjun kestävyyden liiketoimintastrategiaansa laajemmin.

Organisaation taso, toimitusketjun mukaan

Toimitusketjun ympäristönsuojelun tason parantaminen kattaa seuraavat indikaattorit:

 

Energiatehokkuus

 

Materiaalitehokkuus

 

Vesi

 

Jätteet

 

Biologinen monimuotoisuus

 

Päästöt

Toimitusketjun parantamiseen tähtääviä ohjelmia toteutetaan järjestelmällisesti kaikissa ensisijaisissa tuoteryhmissä.

(Ks. paras toimintatapa 3.2.1.)

8.

Keskeisten tuotteiden toimitusketjujen järjestelmällinen arviointi (suoritetaan itsenäisesti tai yhteenliittymien avulla)

(k/e)

Tämä indikaattori koskee toimitusketjun ympäristövaikutusten arviointia ja tehokkaiden toimitusketjun parannusmenetelmien tunnistamista.

Huomautukset:

Arvioiduista tuotteista voidaan raportoida seuraavat tiedot, jos ne ovat saatavilla: ympäristölle elinkaaren aikana aiheutuva kuormitus (CO2-ekv., kg SOx-ekv., kg VOC-ekv., kg 1,4-diklooribentseeniekv., kg Sb-ekv., vedenkulutus (m3), kg PO4-ekv.), biologiseen monimuotoisuuteen kohdistuvat paineet ja toimipaikkakohtaiset vesivaroihin kohdistuvat paineet ilmaistuna tuotemassaa tai, jos se antaa tarkemman kuvan, toimintayksikköä kohden.

Tuotteet, joita myydään paljon, olisi katsottava keskeisiksi tuotteiksi ja asetettava arvioinnissa etusijalle.

Organisaation taso, toimitusketjun mukaan

Toimitusketjun ympäristönsuojelun tason parantaminen kattaa seuraavat indikaattorit:

 

Energiatehokkuus

 

Materiaalitehokkuus

 

Vesi

 

Jätteet

 

Biologinen monimuotoisuus

 

Päästöt

Keskeisten tuotteiden toimitusketjujen arviointi on järjestelmällistä (suoritetaan itsenäisesti tai yhteenliittymien avulla).

(Ks. paras toimintatapa 3.2.2.)

9.

Tuotteiden parantamisaste

Määrätyn ympäristönsuojelun tason mukaisesti sertifioitujen tuotteiden prosenttiosuus myynnistä

Tässä yhteydessä olisi huomioitava seuraavassa luetellut asteet.

Seuraavien tuotteiden prosenttiosuus myynnistä:

tuotteet, joilla on kolmannen osapuolen myöntämä ympäristösertifikaatti;

oman merkin tuotteet, jotka täyttävät vähittäiskauppiaan määrittämät ympäristövaatimukset;

elintarvikkeet, joilla on luonnonmukaisen tuotannon sertifikaatti;

puuvilla, jolla on luonnonmukaisen tuotannon sertifikaatti;

muut tuotteet kuin elintarvikkeet, joille on myönnetty ympäristömerkki.

Organisaation taso, tuoteryhmän mukaan

Ympäristöstandardit koskevat seuraavia indikaattoreita:

 

Energiatehokkuus

 

Materiaalitehokkuus

 

Vesi

 

Jätteet

 

Biologinen monimuotoisuus

 

Päästöt

Yksittäisen tuoteryhmän tuotteista 100 prosenttia on sertifioitu kolmannen osapuolen ympäristöstandardien mukaisesti.

Yksittäisessä tuoteryhmässä myydyistä oman merkin tuotteista 100 prosenttia täyttää vähittäiskauppiaan määrittämät ympäristövaatimukset.

Elintarvikkeiden tuoteryhmien myynnistä 10 prosenttia on peräisin tuotteista, joille on myönnetty luonnonmukaisen tuotannon sertifikaatti.

Puuvillaan myynnistä 50 prosenttia on peräisin tuotteista, joille on myönnetty luonnonmukaisen tuotannon sertifikaatti.

Muiden tuotteiden kuin elintarvikkeiden tuoteryhmien myynnistä 10 prosenttia on peräisin tuotteista, joille on myönnetty virallinen (ISO:n tyypin I mukainen) ympäristömerkki.

(Ks. parhaat toimintatavat 3.2.2, 3.2.3, 3.2.4, 3.2.5, 3.2.6 ja 3.2.7.)

KULJETUKSEN JA LOGISTIIKAN YMPÄRISTÖNSUOJELUN TASO

10.

Kuljetusten energian ominaiskulutus

MJ/tkm

Suora polttoaineesta johtuva energiankulutus kuljetettua tonnikilometriä kohden kaikkien kuljetusten osalta sekä kuljetusmuodoittain eri muotojen vertailua varten.

Huomautukset:

Perustuu polttoaineen energiasisältöön.

Sähkövoiman osalta perustuu sähköntuotannon primäärienergiaan (esim. kerrotaan 2,7:llä).

Organisaation taso

Kuljetusmuotojen ja tärkeiden reittien mukaan

Energiatehokkuus

Materiaalitehokkuus

(Ks. parhaat toimintatavat 3.3.1, 3.3.2, 3.3.3, 3.3.4, 3.3.5, 3.3.6 ja 3.3.7.)

11.

Kuljetusten kasvihuonekaasujen ominaispäästöt (tuotteiden määrää ja kuljetusetäisyyttä kohden)

kg CO2-ekv./tkm

Antaa kuvan kuljetusten ympäristötehokkuudesta.

Huomautukset:

Perustuu fossiilisten polttoaineiden osalta välittömiin poltosta aiheutuviin sekä välillisiin polttoaineen tuotannosta ja jalostuksesta aiheutuviin päästöihin.

Perustuu sähkön osalta kansallisiin sähköntuotannon keskimääräisiin kasvihuonekaasujen ominaispäästöihin.

Perustuu biopolttoaineiden osalta asianmukaisen energialähteen kasvihuonekaasupäästöjä koskevaan elinkaariarvioon.

Organisaation taso

Kuljetusmuotojen ja tärkeiden reittien mukaan

Polttoainelajin mukaan

Materiaalitehokkuus

Päästöt

(Ks. parhaat toimintatavat 3.3.1, 3.3.2, 3.3.3, 3.3.4, 3.3.5, 3.3.6 ja 3.3.7.)

12.

Kuljetusten kasvihuonekaasujen ominaispäästöt (tuotteiden määrää kohden)

kg CO2-ekv./toimitettu m3 (tai kuormalava)

kg CO2-ekv./tonni toimitettuja tuotteita

Antaa kuvan kuljetusten lopullisesta ympäristövaikutuksesta.

Indikaattori kuvastaa tuotteiden kuljetusmatkojen pituutta. Jos tuotteet hankitaan paikallisesti/alueellisesti, indikaattorin arvo on pienempi.

Huomautukset:

Perustuu fossiilisten polttoaineiden osalta välittömiin poltosta aiheutuviin sekä välillisiin polttoaineen tuotannosta ja jalostuksesta aiheutuviin päästöihin.

Perustuu sähkön osalta kansallisiin sähköntuotannon keskimääräisiin kasvihuonekaasujen ominaispäästöihin.

Perustuu biopolttoaineiden osalta asianmukaisen energialähteen kasvihuonekaasupäästöjä koskevaan elinkaariarvioon.

Organisaation taso

Kuljetusmuotojen ja tärkeiden reittien mukaan

Tuoteryhmän mukaan

Materiaalitehokkuus

Päästöt

(Ks. parhaat toimintatavat 3.3.1, 3.3.2, 3.3.3, 3.3.4, 3.3.5, 3.3.6 ja 3.3.7.)

13.

Rauta- ja vesiteitse suoritettujen kuljetusten prosenttiosuus ensisijaisten toimittajien ja vähittäiskaupan jakelukeskusten välisistä kuljetuksista

%

Indikaattori osoittaa tehokkaampien kuljetusmuotojen osuuden kaikista vähittäiskauppiaan kuljetuksista.

Huomautukset:

Eri kuljetusmuotojen prosenttiosuudet kuljetuksista voidaan laskea tonnikilometrien tai myynnin arvon perusteella.

Vähittäiskauppiaiden olisi tehtävä ero maakuljetusten (maantie-, rautatie- ja sisävesikuljetukset) ja ulkomaankuljetusten (meri- ja ilmakuljetukset) välillä.

Indikaattoria voidaan soveltaa pidempien matkojen päästä hankittuihin tuotteisiin.

Organisaation taso

Tärkeimpien reittien mukaan, vähintään kuitenkin maa- ja ulkomaankuljetuksiin jaoteltuna

Energiatehokkuus

Materiaalitehokkuus

Ensisijaisten toimittajien ja vähittäiskaupan jakelukeskusten välisistä maakuljetuksista yli 50 prosenttia (tkm tai myynnin arvo) suoritetaan sisävesiteitse tai rautateitse (jos infrastruktuuri sen sallii).

Ulkomaankuljetuksista myynnin arvossa mitattuna yli 99 prosenttia suoritetaan laivalla.

(Ks. paras toimintatapa 3.3.4.)

14.

Reittien suunnittelun järjestelmällinen optimointi

(k/e)

Tämä indikaattori kertoo, onko vähittäiskauppias järjestelmällisesti optimoinut jakeluverkostojaan strategisten keskusten, yhteenlastauspisteiden ja suorien reittien avulla.

Tähän sisältyy jätteiden ja toimittajille tarkoitettujen toimitusten kuljettaminen paluukuljetuksina myymälöiden jakelukuljetusten paluumatkoilla, telematiikan käyttö ja toimitusten tekeminen laajemmin eri aikoina.

Organisaation taso

Energiatehokkuus

Materiaalitehokkuus

Reittien suunnittelun optimointi on järjestelmällistä.

(Ks. parhaat toimintatavat 3.3.5 ja 3.3.6.)

15.

Euro V -standardien mukaisten ajoneuvojen prosenttiosuus

%

Huomautukset:

Koskee suuria vähittäiskauppiaita, joilla on yrityksen omat kuljetus- ja logistiikkapalvelut, sekä ulkopuolisia kuljetuspalvelujen tarjoajia.

Jos mahdollista, myös ajoneuvojen polttoainetaloutta (l/100 km) olisi seurattava.

Organisaation taso

Päästöt

Kuorma-autoista 100 prosenttia on Euro V -standardien mukaisia.

(Ks. paras toimintatapa 3.3.7.)

JÄTEHUOLTO

16.

Jätteen synty

kg/v

tonnia/v

kg/m2/v

Vuodessa syntyvän jätteen paino.

Huomautukset:

Paino voidaan ilmoittaa myyntipinta-alan yksikköä kohden.

Eri jätelajien määrää olisi seurattava erikseen.

Organisaation taso

Jätelajin mukaan: esim. elintarvikejäte, muovi, paperi ja kartonki, puu, metalli ja vaaralliset aineet.

Käyttökohteen mukaan: esim. uudelleenkäyttö, yrityksen ulkopuolinen kierrätys, mädätys tai lahjoitus.

Jätteet

(Ks. parhaat toimintatavat 3.4.1 ja 3.4.2.)

17.

Kaatopaikalle tai polttolaitoksiin päätyvän elintarvikejätteen prosenttiosuus

%

Muualle kuin hyötykäyttöön, kuten mädätykseen, päätyvän elintarvikejätteen prosenttiosuus elintarvikejätteen kokonaismäärästä.

Organisaation taso

Jätteet

Kaatopaikalle tai polttolaitoksiin päätyy 0 prosenttia elintarvikejätteestä.

(Ks. paras toimintatapa 3.4.1.)

18.

Ryhmäpakkausten kierrätysaste

%

Kierrätettyjen materiaalien paino jaettuna jätteen kokonaispainolla.

Huomautukset:

Osa vähittäiskauppiaista laskee mukaan uudelleenkäytettyjen materiaalien määrän. Siitä olisi mainittava selkeästi tätä indikaattoria koskevan raportoinnin yhteydessä.

Organisaation taso

Materiaalitehokkuus

Jätteet

Myymälässä on käytössä jätehuoltojärjestelmä, jonka tavoitteena on kierrättää tai käyttää uudelleen 100 prosenttia ryhmä- eli sekundaaripakkausmateriaaleista.

(Ks. paras toimintatapa 3.4.2.)

19.

Pakkausten ja käytettyjen tuotteiden palautusaste

%

Kuluttajien palauttamien tuotepakkausten, kuten muovipullojen, ja käytettyjen tuotteiden, kuten paristojen ja sähkölaitteiden, palautusaste suhteessa kyseisten tuotteiden kokonaismyyntiin.

Huomautukset:

PET- ja PE-pullojen osalta palautusaste olisi laskettava suhteessa myytyihin palautuskelpoisiin pulloihin.

Palautuskelpoisten pakkausten/tuotteiden lajin mukaan

Materiaalitehokkuus

Jätteet

Kuluttajat palauttavat 80 prosenttia pantittomista pakkauksista.

Kuluttajat palauttavat 95 prosenttia pantillisista pakkauksista.

(Ks. paras toimintatapa 3.4.3.)

MATERIAALINKULUTUS KYLMÄAINEITA LUKUUN OTTAMATTA

20.

Kaupallisissa julkaisuissa käytetty sertifioitu tai uusiopaperi

%

Sertifioidun (esim. FSC) tai uusiopaperin osuus kaupallisiin julkaisuihin käytetystä paperista.

Materiaalitehokkuus

Jätteet

Paperista 100 prosenttia on sertifioitua tai uusiopaperia.

(Ks. paras toimintatapa 3.5.)

VESIHUOLTO

21.

Myymälät, joissa sadevesi kerätään

%

Niiden myymälöiden osuus, joissa on sadeveden keruujärjestelmä ja/tai sadeveden imeytysjärjestelmä.

Vesi

Sadeveden keruu ja/tai imeyttäminen paikan päällä on osa vesihuoltojärjestelmää.

(Ks. paras toimintatapa 3.6.)

KULUTTAJIEN KÄYTTÄYTYMINEN

22.

Kassien määrä

lukumäärä

Kassoilla jaettujen tai myytyjen muovikassien lukumäärä.

Huomautukset:

Ilmaisten kertakäyttömuovikassien määrän lisäksi olisi valvottava myös myytyjen tai mainostarkoituksessa annettujen muovikassien sekä myytyjen uudelleen käytettävien muovikassien määrää.

Muovikassien määrä voidaan ilmoittaa asiakasta kohden, tuhatta asiakasta kohden tai liikevaihdon yksikköä kohden.

Ilmaiset kertakäyttömuovikassit, ilmaiset biohajoavat kertakäyttömuovikassit, myydyt kertakäyttömuovikassit, myydyt uudelleen käytettävät muovikassit

Materiaalitehokkuus

Jätteet

Kassoilla ei ole saatavilla lainkaan kertakäyttömuovikasseja.

(Ks. paras toimintatapa 3.7.)


(1)  Kyseinen tieteellis-poliittinen kertomus on yleisesti saatavilla JRC:n/IPTS:n verkkosivustolla osoitteessa http://susproc.jrc.ec.europa.eu/activities/emas/documents/RetailTradeSector.pdf. Tässä alakohtaisessa viiteasiakirjassa esitetyt ympäristöasioiden hallinnan parhaita toimintatapoja ja niiden soveltamista koskevat päätelmät sekä määritetyt alakohtaiset ympäristönsuojelun tason indikaattorit ja vertailuesimerkit huipputason osaamisesta perustuvat tieteellis-poliittisessa kertomuksessa esitettyihin havaintoihin. Kaikki tausta- ja tekniset tiedot löytyvät kertomuksesta.

(2)  Neuvoston asetus (ETY) N:o 1836/93, annettu 29 päivänä kesäkuuta 1993, teollisuusyritysten vapaaehtoisesta osallistumisesta yhteisön ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmään (EYVL L 168, 10.7.1993, s. 1).

(3)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 761/2001, annettu 19 päivänä maaliskuuta 2001, organisaatioiden vapaaehtoisesta osallistumisesta yhteisön ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmään (EMAS-järjestelmä) (EYVL L 114, 24.4.2001, s. 1).

(4)  Komission päätös 2013/131/EU, annettu 4 päivänä maaliskuuta 2013, organisaatioiden vapaaehtoisesta osallistumisesta yhteisön ympäristöasioiden hallinta- ja auditointijärjestelmään (EMAS-järjestelmä) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1221/2009 mukaisesta käyttäjän käsikirjasta, jossa esitetään EMAS-järjestelmään liittymisen edellyttämät vaiheet (EUVL L 76, 19.3.2013, s. 1).

(5)  Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1893/2006, annettu 20 päivänä joulukuuta 2006, tilastollisen toimialaluokituksen NACE Rev. 2 vahvistamisesta sekä neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3037/90 ja tiettyjen eri tilastoaloja koskevien yhteisön asetusten muuttamisesta (EUVL L 393, 30.12.2006, s. 1).

(6)  Ympäristönäkökohtien luonteen luokittelu on likimääräinen ja perustuu asetuksessa (EY) N:o 1221/2009 annettuihin määritelmiin. Kunkin ympäristönäkökohdan välitön tai välillinen luonne on arvioitava kussakin tapauksessa erikseen.

(7)  Jonkin yrityksen valmistamat tuotteet, jotka myydään toisen yrityksen (esim. vähittäiskauppiaan) merkillä. Omien merkkien tuotteita kutsutaan myös omien tuotemerkkien tuotteiksi.

(8)  Pienellä yrityksellä tarkoitetaan yritystä, jonka palveluksessa on alle 50 työntekijää ja jonka vuosiliikevaihto tai taseen loppusumma on enintään 10 miljoonaa euroa (komission suositus 2003/361/EY, annettu 6 päivänä toukokuuta 2003, mikroyritysten sekä pienten ja keskisuurten yritysten määritelmästä, EUVL L 124, 20.5.2003, s. 36).

(9)  Tätä vertailuesimerkkiä voidaan tarkastella myös suhteessa rakennusten energiatehokkuudesta 19 päivänä toukokuuta 2010 annettuun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviin 2010/31/EU (EUVL L 153, 18.6.2010, s. 13) ja lähes nollaenergiarakennuksen kansallisiin määritelmiin. Tällainen raja-arvo voi olla esimerkiksi 20 kWh/m2/v (http://eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/?uri=CELEX:52013DC0483).

(*)  

Huomautus: Energiatehokkuusdirektiivin mukaan suurten yritysten on teetettävä pätevien asiantuntijoiden toteuttama energiakatselmus neljän vuoden välein. Ensimmäinen katselmus on toteutettava viimeistään 5. joulukuuta 2015.

(10)  Tätä vertailuesimerkkiä olisi tarkasteltava myös suhteessa ympäristöä säästäville julkisille hankinnoille EU:ssa vahvistettuihin vähittäiskaupan sisävalaistusta koskeviin kriteereihin, jotka ovat 3,5 W/m2/100 luksia (ydinkriteerit) tai 3,2 W/m2/100 luksia (kattavat kriteerit). Ks. http://ec.europa.eu/environment/gpp/pdf/criteria/indoor_lighting.pdf

(11)  Energianhallintajärjestelmä voi olla osa EMAS-järjestelmää.

(12)  Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää standardin prEN 15603 mukaisesti määriteltyä paikan päällä tai lähellä tuotetun uusiutuvan energian suhteellista osuutta.

(13)  Keskeisillä tuotteilla tarkoitetaan tuotteita, joiden myyntivolyymi on suuri (arvossa mitattuna).

Ensisijaisilla tuotteilla tarkoitetaan tuotteita, joiden myyntivolyymi (arvossa mitattuna) ja ympäristövaikutukset ovat suuret. Kun vähittäiskauppias on määrittänyt keskeiset tuotteensa, niiden jalanjäljestä suoritetaan ympäristöarviointi. Vain merkittävimmät huomioidaan.

(14)  Tyypin I ympäristömerkit: kolmansien osapuolten sertifioimat ympäristömerkinnät (ISO 14024).

(15)  Komission asetus (EY) N:o 889/2008, annettu 5 päivänä syyskuuta 2008, luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 834/2007 soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä luonnonmukaisen tuotannon, merkintöjen ja valvonnan osalta (EUVL L 250, 18.9.2008, s. 1).

(16)  Neuvoston asetus (EY) N:o 834/2007, annettu 28 päivänä kesäkuuta 2007, luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 2092/91 kumoamisesta (EUVL L 189, 20.7.2007, s. 1).

(17)  Ajoneuvojen päästöjä koskeva Euro VI -standardi tuli voimaan vuoden 2012 lopussa, joten sitä voidaan tulevina vuosina pitää vertailuesimerkkinä huippuosaamisesta.


Oikaisuja

22.5.2015   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

L 127/61


Oikaistaan Euroopan unionin lisätalousarvion nro 7 varainhoitovuodeksi 2014 lopullinen hyväksyminen (EU, Euratom) 2015/371

( Euroopan unionin virallinen lehti L 73, 17. maaliskuuta 2015 )

Sivulla 516, sarakkeessa ”Uusi määrä”, osaston 1 rivillä ”OMAT VARAT”:

on:

”124 290 661 280”

pitää olla:

”128 387 935 513”

ja rivillä ”KAIKKI YHTEENSÄ”:

on:

”134 936 959 482”

pitää olla:

”139 034 233 715”

Sivulla 518, sarakkeessa ”Uusi määrä”, luvun 1 4 momentin 1 4 0 riveillä:

on:

”90 516 325 930”

pitää olla:

”94 613 600 163”

ja osaston 1 Yhteensä rivillä:

on:

”124 290 661 280”

pitää olla:

”128 387 935 513”

Sivulla 519, taulukon sarakkeessa ”Uusi määrä”:

on:

”90 516 325 930”

pitää olla:

”94 613 600 163”